diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75716-0.txt | 8725 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 8742 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75716-0.txt b/75716-0.txt new file mode 100644 index 0000000..27268f6 --- /dev/null +++ b/75716-0.txt @@ -0,0 +1,8725 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75716 *** + +language: Finnish + + + + +TIURI JA PAJARI + +Romaani vuodelta 1314 + + +Kirj. + +SIMO ERONEN + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1924. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Pohjankävijäin kotimatka. + II. Visbyn hansakestien lähettiläät. + III. Tiurin linnassa. + IV. Uhrijuhla ja juomapidot. + V. Käkisalmen pajarin kuuluttaja. + VI. Pajarin tytär metsästää + VII. pajari tekee markkina valmistuksia. + VIII. Suur-tiuri ja käkisalmen pajari. + IX. Urin haukka lentää satimeen. + X. Ari taatto saa salaperäisen viestin. + XI. Pajarin vanki. + XII. Pajarin pidot. + XIII. Tiurin markkinat. + XIV. Heimokäräjät. + XV. Karjalan miesten nousu. + XVI. Pajarin linnan piiritys. + XVII. Öinen taistelu. +XVIII. Urhojen kummut. + + + + + + +I Luku. + +POHJANKÄVIJÄIN KOTIMATKA. + + +Saimaan selkävesiä taivaltaa pitkä venematkue. Veneissä on sekä +soutajina että jouten istujina kovapiirteisiä, kevätahavien ruskettamia +ja kypäripäähineisiä miehiä, Pohjan matkalta palaavia Tiurin ja Vuoksen +karjalaisia. Pari päivää sitten he lähtivät liikkeelle Tuukkalan +karjalaisasutuksen valkamasta, ovat taivaltaneet Juurisalmen ja +nykyisen Ristiinan pitäjän sokkeloisten vesien kautta ja lähenevät nyt +Etelä-Saimaan avarampia selkiä. + +Veneet ovat raskaasti kuormitetut, niissä on käärö käärön vieressä +ja korkeina, varpelaitojen yli kohoavina röykkiöinä Pohjan +metsien jaloa riistaa, vaihtokaupalla ja Lapin veroina hankittuja +turkisnahkoja. Tiiviisiin, vedenpitäviin nahkasäkkeihin on tämä +kaukaisien maiden markkinoille aiottu tavara sullottu, niin tiiviisiin, +että saa vene joutua vaikka vesivaraan ja säkit jäävät kuivina +vedenpinnalle kellumaan. Turkiksien kuljetus Pohjan suurista metsistä +markkinapaikoille on vaivaloista, siksi täytyy olla näin varovainen. +Talvella kuljetaan porovaljailla ja ahkioilla, kesän aikaan lasketaan +venepelissä kymmenpeninkuormaiset taipaleet. Selkävedet soudetaan ja +neliskulmaisen purjeen avulla lasketaan, kannasten yli veneet vedetään +telateitä. Lujan täytyy venepohjan olla, jotta se tässä leikissä +kestäisi, emäpuin ulkopuoli on kauttaaltaan paksulla vaskilevyllä +päällystetty. Kestäviä ovat muutenkin nämä veneet, vaskipienoin ovat +teljot ja kaaripuut lujitetut, peräteljo, ohjaajan istuinpaikka, on +kokonaan vaskesta taottu. Samasta metallista, on korkealle kohoava +käyräkokka, jota koristaa taiten taottu ilveksen pää. Se on ikivanhan +ja mainehikkaan Tiurin suvun vaakuna, Tiurin ja Vuoksen karjalaisten +tunnusmerkki. + +Tuuli on asettunut myötälaitaiseksi, purje vetää kohtalaisen hyvin. +Niin saavat soutajat joutilaina oljennella, silloin tällöin vain +hiukkasen airoillaan autellen. Teräsjännejouset on ladottu veneiden +kokijaan yhteen röykkiöön. Siellä ovat myös täydet nuoliviinet, vieläpä +useat miehistä ovat sinne riisuneet kypäripäähineensä ja miekkansakin. +Takana ovat Pohjan matkan monet seikkailut ja vaarat, jännittävinä +muistoina vain niistä tarinoidaan ja ikävöiden odotetaan sitä päivää, +jolloin matkan viimeinen taival olisi tehty ja päästäisiin jälleen +Tiurin linnan tuttuun valkamaan. Kauan on, kun sieltä lähdettiin, yli +puolen vuoden on pohjankävijäin retkeily kestänyt. Lähtö tapahtui +syksyllä sulien vesien aikaan; silloin veneet miesvoimalla Ylä-Vuoksen +keskitaipaleen ohi kuljetettiin, sen jälkeen purjehdittiin tätä samaa +tietä Tuukkalaan ja siellä veneet asetettiin talviteloille. Lumentuloa +odotellessa laitettiin kuntoon ahkiot ja porovaljaat ja niillä sitten +kovan talven tultua taivallusta jatkettiin, samottiin Pohjan perukat +läpeensä Kainuun rajoilta Valkeanmeren rantaan ja Kuollan Lappiin asti. + +Laajat ovat Vuoksen ja Laatokan karjalaisten veromaat, Novgorodin +ruhtinasten kera ammoin solmittujen ystävyyssopimusten mukaan ovat +Karjalan miesten veronalaisia kaikki Pohjan kansat varjaagien maan +rajaan asti, joka on tunturien tuolla puolen ikuisesti sulan meren +äärillä. Kaikki nämä kansat tunturien Tulilappia myöten maksavat +riistaveroa Karjalan miehille, vain Kainuun perukalla asuvat kansat +kuuluvat pirkkalaisille, joiden kera on vasta äskettäin rajasopimus +uudistettu. Ja sillä aikaa, kun toiset talven mittaan retkeilivät +Pohjan kansoja verottamassa ja Kainuun markkinapaikoilla vaihtokauppaa +tekemässä, tekivät toiset Tuukkalasta käsin matkoja länteen päin Hämeen +maahan ja idän puolella Pielisveden vaiheille ja siitä koilliseen +Vienan rannoille saakka, jossa permalaisten vanhoilla asuinsijoilla +on myös Karjalan miesten pysyvät markkinapaikat. Vienan maat kyllä +kuuluvat Laatokan karjalaisille, mutta usein Tiurin miehetkin tänne +asti retkeilivät. + +Niin, laajoilta aloilta ovat venematkueen kuormina olevat +riistarikkaudet kootut. Ilmankos ahavoituneiden retkeilijäin kovilla +piirteillä kuvastelee tyytyväisyys hyvin suoritetun matkan jälkeen, +ilmankos jo ikävöiden odotetaan sitä päivää, jolloin jälleen saataisiin +laskea Tiurin linnan tuttuun valkamaan. Usealla retkeläisellä on siellä +kotona nainen ja lapset odottamassa, toisilla on armaat mielitietyt, +jotka varmaan ovat pitkän ja pimeän talven kestäessä monta ikävöivää +kyyneltä itkeneet, monta salaista uhria taivaan taatolle uhranneet. + +Lauha luoteinen vetää kohtalaisen hyvin, kesä on kauneimmilleen +pääsemässä suuren Saimaan ympärillä. Vehmaina näkyvät lehteä tekevät +koivumetsät rantatöyryjen notkelmista, pihkan lemu tuoksahtaa +saarien honkapuista ja kuusimetsistä. Kirveen koskemattomia ovat +veneisiin näkyvät maisemat, ei ole vielä säälimätön ihmiskäsi +rantoja ja saaria raiskannut. Siellä täällä näkyy vain jonkun niemen +kainalosta yksinäinen kalastajasauna, viimeisen näillä mailla +viipyvän kalastajalappalaisen asumus tai ensimmäisen Karjalan miesten +vakinaisilta elinsijoilta siirtyneen uudisasukkaan matala savupirtti. +Neitseellisen nuoria, silmää houkuttelevia ovat vielä nämä maat, +riistan runsautta uhkuvia, Ahtolan karjasta yltäkylläisiä. Mutta eipä +retkeläisten mieli ihastu näihin neitseellisiin näköaloihin. Monin +kerroin ihanampia ovat näköalat Ala-Vuoksen siunatuilla vesillä ja +sinne palaa miesten mieli. + +Matkueen ensimmäisenä kulkee komea vaskikokka, jota ohjaa nuori, +pitkäkasvuinen ja harvinaisen roteva mies. Hän on Tiurin Kalevi, Tiurin +linnanisännän ja Karjalan miesten kuulun heimovanhimman Suur-Tiurin +pojanpoika. Ensimmäistä kertaa on Tiurin suvun nuori edustaja +pohjankävijäin päällikkönä. Vielä viime vuonna oli retkeläisten +johtajana itse Suur-Tiuri, lähes satavuotias Karjalan tietäjä. Mutta +sillä matkalla tapasi vanhan retkeilijän sairaus, Kainuun markkinoilla +kaatui Tiurin taatto lappalaisteltan taljavuoteelle, kaatui kuin +noidannuolen ampumana. Haettiin hätään Tulilapin velho, Aslak tietäjä, +mutta ei kyennyt tämäkään manauksillaan ja yrttivoiteillaan vanhuksen +kipuja pois kirvoittamaan. Kesken retken täytyi Tuukkalaan palata +ja sieltä hankikelissä edelleen Tiurin linnaan. Aslak lappalainen +seurasi mukana ja siitä pitäen hän on ollut Tiurin linnassa Suur-Tiuria +hoitelemassa. Väliin vanhus vielä tautivuoteeltaan jalkeille nousee, +mutta vaivaloiset Pohjan matkat ovat kai jo ainaiseksi jääneet +nuorempien tehdä. + +Komea onkin uros muodoltaan Suur-Tiurin pojanpoika, Tiurin Kalevi. +Kaksikymmentä vuotta on hänellä vasta ikää, mutta päätänsä pitempi +on muita miehiä ja leikkien väkevä käsivartensa vetää jäykimmänkin +teräsjousen vireeseen. Tiurin Haukaksi häntä kasvinkumppanien kesken +on poikasesta pitäen nimitetty ja tämä liikanimi soveltuu hänelle +hyvin. Haukan häikäilemätöntä nopeutta on hänen toimissaan, oltiinpa +leikin tai toden kiistakentillä. Saa varoa itseänsä se uros, joka on +Suur-Tiurin pojanpojan vihoittanut. Tiurin Haukka iskee arvelematta, +sukunsa tulinen veri suonissaan virtailee eikä sitä hillitse vielä +suuren taattonsa syvä elämänkokemus. + +Tämän vuoksi onkin Suur-Tiuri asettanut pojanpoikansa rinnalle +malttavan ja pohjankävijäin kesken suurta arvonantoa nauttivan +vanhuksen, joka tuolla seuraavaa venettä vakavalla, suonikkaalla +kädellä ohjaa. Tämä vanhus on Kekri Kumoinen, Suur-Tiurin uskollinen +neuvonantaja ja asetoveri. Hallavoitunut on jo ukko Kumoisenkin +rehevä täysparta, mutta nuorekkaan elämänilon viimeinen kajastus +vielä loistaa hyväntahtoisilta kasvoilta ja silmistä kuvastelee +syvä elämänviisaus. Ei tiedetä vanhan Kumoisen konsanaan elämässään +kiivastuneen. Silloinkin, kun itse kokenut Suur-Tiuri pyrkii malttinsa +menettämään, haastelee ukko Kumoinen sovittavia sanoja. Tämän vuoksi +Tiurin taatto onkin häntä aina niin paljon kunnioittanut, tämän vuoksi +on hänelle myös uskottu hiukan maltittoman Tiurin Haukan kesyttäminen, +jotta hänestä varttuisi Tiurin kotka, siintäviin korkeuksiin kohoava +vaakalintu, joka ensin tyystin valikoi saaliinsa, ennenkuin korkeudesta +alas iskee. + +Kumoisen lisäksi on matkueessa mukana monta muutakin tunnettua +retkeilijää. On tuolla matkueen keskipalkoilla suuren vaskikokan +perässä Kiviniemen kuulu Jaama, tavallisemmin tunnettu nimellä +»Kiviniemen Karhu», harvinaisen väkevä voimiltaan ja peloton tasapäässä +tappelussa. Hänen veroisensa viisaudessa, jos ei voimissa, on +Ronka-suvun vanhin Unnunkoskelta. Tämän suvun miehet ovat aikanaan +kilpailleet Tiurin suvun kanssa Karjalan miesten korkeimmasta +johtajasijasta, mutta nyt ovat heimon pyhät valtamerkit jo monta +miespolvea perätysten olleet Tiurin suvun hallussa, ja viimeiseksi +varmaan viisas ja malttava Pärtty Ronka ryhtyy näitä valtamerkkejä +heimokäräjillä itselleen riitelemään. Yhtä altis Tiurin suvun +kannattaja on myös Päiväkiven Yrjänä Kuisma, joka tuolla matkueen +jälkipäässä solakkaa vaskikokkaansa taitavalla kädellä ohjailee. Kuisma +on levottomassa nuoruudessaan monia maita kulkenut, ollut Visbyn +hansakestien asemiehenä ja Novgorodin ruhtinasten peitsenkantajana. +Näillä retkillään hän on hankkinut paljon tietoja kaukaisten maiden ja +kansojen elämästä, jonka vuoksi hänen sanojaan heimokäräjillä varsin +mieluisasti kuunnellaan. On matkueessa muitakin Visbyn hansakestien +vanhoja asemiehiä. Niitä ovat Marjaniemen Kirves ja Tiurin Musakka, +joista edellinen nyt ohjaa omaa vaskikeulaansa ja jälkimmäinen on +Tiurin Kalevin jousimiesten päällikkönä ohjaten tuolla Kumoisen +vanavedessä purtta, jonka varppeet raskas riistakuorma on painanut +melkein vesirajaan. + +Kun tuuli illan lähetessä alkaa tyyntyä, hoputtaa Musakka airomiehiään +ja ohjaa veneensä vanhan Kumoisen vaskikeulan rinnalle. + +— Luulen, että hyvin ennätämme keskiyöhön mennessä Ukonsalmeen, +virkahtaa hän. + +— Hyvin ennätämme, myönnyttää Kumoinen. — Tosin tuuli on mennyt +menojaan, mutta matkakin on jo lopuillaan. Luulen tuolta suuren aukean +takaa jo Salosaaren metsien silmiin siintävän. + +— Yöpynemmekö Ukonsalmen rannalle vai painammeko yhtä kyytiä +Vuoksenniskaan? + +— Aina on ennen ollut Ukonsalmen rannalla Saimaan vesien viimeinen +yöleiri, selittää Kumoinen. — Siinä ovat tavallisesti olleet vastassa +Tiurin linnasta lähetetyt viestintuojat ja Ylä-Vuoksen koskitaipaleen +telateiden korjaajat. + +Vanha Kumoinen oli oikeassa. Kun pitkä venematkue kesäillan hämyssä +läheni jyrkkärantaista Ukonsalmea, nähtiin salmen mantereen puoleiselta +rantatöyryltä kirkkaasti palava merkkituli. Etumaista venettä ohjaava +Tiurin Kalevi sen ensimmäisenä huomasi ja käänsi veneensä rantaan, +jossa joukko pyörölakkejaan huiskuttavia jousimiehiä toivotti matkuetta +tervetulleeksi. + +Kului hyvän aikaa, ennenkuin matkueen viimeisetkin veneet olivat +joutuneet valkamaan. Sillä aikaa vastaanottajat virittelivät kuivalle +rantatöyräälle lisää nuotioita. Toiset kantoivat kuusenoksia ja kuivaa +sammalta miesten istuin- ja makuusijoiksi. Iloinen hälinä täytti +rannan ja hongikkorinteen, siinä kyseltiin ja kerrottiin kuulumisia. +Toiset jo touhusivat illallispuuhissa iloisesti räiskyvien nuotioiden +ääressä, joku vanhempi retkeläinen oli ottanut lämmittävän valkean +ääressä mukavan asennon ja siinä tuoksuvalla havu- ja sammalvuoteella +lojuen haasteli talven ajan kotimiehinä kykkineille Tiurin nuorille +jousimiehille Lapin matkan kadehdittavia seikkailuja. Ihaillen hänen +tarinoitaan kuunneltiin, mutta kun kertoja alkoi tarinoida Tulilapin +velhoista, niin outo väristys karmi kuuntelijain selkäpiitä. + +Eräs nuori jousimies, Kärppä nimeltään, ja aika iloinen velikulta, +uskalsi kuitenkin epäillä noita velhotarinoita.. Hän kärventeli +juuri nuotion hiiloksella suurta soidinmetsoa, jonka hän retkeläisiä +odotellessaan oli ampunut, käänteli sitä valkean hohteessa ja sanoi +olkansa yli kertojaan vilkaisten: + +— Onhan Aslak tietäjäkin Lapin velho ole viitaan. Lieneekö heitä +sen kummempia siellä Tulilapissakaan, vaikka meitä kokemattomia +narrataksenne niistä haastelette. + +— Aslak tietäjä! tuhahti kertoja, vanha Musakan venekunnan jousimies +halveksivasti. — Aslak tietäjä voi osata hyvän yrttivoiteen valmistaa +ja Tiurin linnan uhripuiston lähteestä ennemerkit katsoa, mutta muuta +ei paljon mitään. Oikea Tulilapin velho, Kärppä poikaseni, on toista +maata. Se kun ajaa ahkiollaan, talviyönä tunturin lakea, niin taivas +ja maan mantu siinä syttyy ratiseviin liekkeihin, ja jos esimerkiksi +valkean Kiesuksen pappi silloin niille maille sattuu joutumaan, niin +näkönsä kuuluu siinä paikassa menettävän. + +— Jopa on tietomies, kuuluu arastelevia ääniä kuuntelijain joukosta. +Vanha jousimies on yhdellä iskulla kumonnut nuoren Kärpän epäuskoiset +arvelut ja halukkaasti, outoa väristystä tuntien, uusia velhotarinoita +kuunnellaan, kunnes nuoren Kärpän paistama illallismetso on kypsynyt. + +Mutta hiukan erillään muista suuren nuotiotulen ääressä istuvat Tiurin +Kalevi, vanha Kumoinen ja useita muita retkikunnan johtajia. Siellä +on myös vastaanottajain päällikkö, Tiurin linnan urhokas jousimies +Tappari, ja vanhan Kumoisen poika, Tiurin Kalevin kasvinkumppani Osma +Kumoinen, joka tällä kertaa sai vielä olla kotimiehenä, mutta on nyt +Tapparin toverina kiiruhtanut ikävällä odotettuja pohjankävijöitä +vastaan. Tappari ja nuori Kumoinen ovat saaneet tehdä kotoisista +talven tapahtumista tarkan selon, varsinkin vanhan Tiurin taaton +vointia tiedustellaan tarkasti ja syvä vakavuus kuvastuu retkeläisten +ahavoittuneilla kasvoilla, kun saadaan kuulla heimovanhimman yhä +kamppailevan hivuttavan sairautensa kanssa. + +Olisi nuorella Kumoisella Tiurin Kaleville mieluisempaakin +haasteltavaa. Tekisi mielensä kertoa rakkaasta Helinä sisarestaan, +jota Tiurin linnassa pidetään melkein niinkuin Suur-Tiurin pojanpojan +kihlattuna. Mutta Tiurin Kalevi ei näytä tällä hetkellä muistavan +hentoista Helinä neitoa. Hän on riisunut vaskikypärinsä ja tuijottaa +äänettömänä nuotion liekkeihin. Hänen kulmansa ovat tiukasti +rypistyneet ja poskilihakset silloin tällöin vavahtavat kuin taistelisi +hän ankaraa sisäistä liikutusta hillitäkseen. Ja yhtäkkiä selviää +nuorelle Osma Kumoiselle, ettei hänen kasvinkumppaninsa enää olekaan +sama huoleton Tiurin Haukka kuin menneinä leikin päivinä ja vielä +viime syksynä erotessa. Suuren taattonsa sairaus vai mikä lie Tiurin +vallattoman Haukan niin nopeasti toiseksi muuttanut. Leikkitoveri on +jättänyt hänet kauas jälkeensä, hänen vanha isänsäkin ja samoin kaikki +nuo toiset harmaantuneet urhot näyttävät osoittavan syvää kunnioitusta +Tiurin Kaleville. Hänen leikkitoveristaan on yhtäkkiä tullut kaikkien +näiden pelottomien urhojen käskijä ja samoin hänenkin käskijänsä, +heidän välillään voi tuskin enää olla entistä huoletonta toverisuhdetta. + +Kyyneleitä pyrkii kihoamaan nuoren Osma Kumoisen silmiin, kun hän +tekee tämän huomion. Mutta oli kuin hänen vanha isänsä olisi arvannut +poikansa ajatukset. Hellästi hän laskee suonikkaan kätensä Osman +käsivarrelle ja ryhtyy matalalla äänellä tältä tiedustelemaan, miten +Kalevin äiti, Tiurin linnan Imandra emäntä, ja Helinä ovat heidän +pitkän poissaolonsa aikana voineet. Nuori Kalevikin havahtuu tähän +mietelmistään, hänen tuijottava katseensa saa eloa ja käännähtäen Osman +puoleen hän virkahtaa: + +— Ah niin, äiti ja Helinä, heistähän emme vielä ole sanaakaan kuulleet. + +— Hyvin he voivat, äitisi armas ja Helinä sisareni, ilmoittaa Osma. Ja +sitten kertoo hän miten Imandra emäntä ja Helinä ovat Tiurin pyhällä +lähteellä uhranneet retkeläisten kotimatkan menestykseksi ja miten +jo aikoja sitten on Imandra emännän johdolla ryhdytty valmistamaan +kuohuvaa simaa ja olutta, jotta retkeläisten kotiin saapuessa Tiurin +linnan juomasarvet saataisiin äyräitään myöten mieluisalla juomalla +täytetyiksi. Innostuneina kuuntelevat vanhat retkeläiset nuoren Osman +kertomusta näistä juhlavalmistuksista. Paljon maailmaa matkustanut +Yrjänä Kuisma huudahtaa: + +— Olen minä simasarvia monessa pitopaikassa tyhjentänyt, mutta niin +kuohuvaa ja voimakasta juomaa lienen tuskin missään muualla saanut kuin +Tiurin linnassa, Imandra emännän tarjoamasta simasarvesta. + +Kaikki muutkin retkeläiset kehuivat Imandra emännän valmistamien +pitojuomien oivallisuutta. Mutta Tiurin Kalevi, joka näistä kotoisista +muistoista on lämmennyt, haastelee Osmalle: + +— Sinä Osma tulet koskimatkan ajaksi minun veneeseeni, niin saamme +vähän enemmän kotioloista tarinoida. + +Mielellään Osma lupasi tulla Kalevin ohjaamaan veneeseen, ja nyt +hänestä jälleen tuntui, ettei vanha toverisuhde ollutkaan vielä +kokonaan kuollut, jos lienee entisestään toisenlaiseksi muuttunut. +Kalevista oli tullut voimakas mies ja siksi hänkin tahtoi tulla, +ensi syksynä ei hän enää jäisikään kotinurkille kykkimään, vaan +Suur-Tiurin pojanpojan uskollisena asetoverina hän lähtisi tosielämän +kiistakentille, sinne missä miehet partasuut mainetekoja tekevät. + +Lyhyeksi jäi retkeläisten lepo Ukonsalmen yöleirillä, jo aamuauringon +ensimmäisten säteiden kurkistaessa alkaa puolisammuneiden nuotiotulien +ympärillä liikettä näkyä. Jo ovat nousseet havuvuoteiltaan vanha +Kumoinen ja valpas Musakka, jo miehiäänkin herättelevät. Jo urahtelee +valveilla Kiviniemen Karhukin, sysii säälimättömästi kylkeen ja mihin +sattuu makeata unta vetäviä jousimiehiään. Siihen urahteluun heräsi +jo Päiväkiven Yrjänä Kuismakin, mutta Tiurin Kalevi ja nuori Kumoinen +nukkuivat vielä päät vastatusten lämmittävän nuotion vieressä. Musakka +lisäsi vasta hetki sitten tähän nuotioon kuivia kelopuita ja siksi sen +miellyttävä lämpö raukaisikin niin makeasti Tiurin maltitonta Haukkaa +ja hänen nuoruusvuosiensa leikkitoveria. Mutta nyt vanha Kumoinen +jo lempeällä kädellä nykii hereille Tiurin Haukan. Säpsähtäen tämä +havahtuu, haukottelee vielä viimeisen kerran, mutta sitten silmiään +hieraisten istualleen nousee ja herättää Osmankin, joka hyväsesti +pelästyen kapsahtaa jaloilleen luullen itseään vihoviimeiseksi +unikeoksi. Turha pelko, tuolla vielä moni nuori jousimies hirsiä +vetelee, venekuntien päälliköt saavat pitää kovaa porua, ennenkuin +viimeiset on saatu jalkeille pudistelluksi. + +Tällä välin ovat jo matkavalmistukset päässeet täyteen vauhtiin. +Veneiden ympärillä häärii miehiä ahkerassa touhussa, siellä korjataan +soutuvehkeitä, korotetaan ja tiivistetään varpelaitoja, perämiehet +tarkastelevat ja koettavat melojensa kestävyyttä. Edessä on matkan +vaarallisin osa, Ylä-Vuoksen koskitaival, jolle lähdettäessä on paras +tyystin tarkastaa matkavarustuksensa, jollei tahdo joutua Ahtolan +omaksi veneineen ja riistakuormineen. + +Ylä-Vuoksen mahtavat kosket voisi kyllä varsin mukavasti kiertää. +Syksyllä, kun tyhjiä riistaveneitä kuljetetaan vastavirtaan +Saimaan vesille, käytetäänkin säännöllisesti tätä kiertotietä; +ennen Ylä-Vuoksen koskitaipaleen alkamista poiketaan Kuurmanpohjan +sivuhaaraan, josta telatietä päästään Suokumaan järveen ja siitä +edelleen melkein yhtenäistä järvitaivalta myöten Saimaaseen. Meidän +päivinämme on tämä vesireitti paljon entistään kuivempi, pitkien +vuosisatojen vieriessä on Vuoksen vesistö suuresti muuttunut. Niihin +aikoihin, joista tässä kirjassa kerrotaan, olivat vedet kuitenkin +paljon nykyistä korkeammalla. Niinpä esimerkiksi siellä, missä +nykyään leviää rannaton Konnunsuo, oli laajoja järviä ja juuri tätä +järvitaipaletta pohjankävijät voivat mukavasti käyttää hyväkseen. + +Harvoin kuitenkin Pohjan matkalta palatessa lähdetään näille +vaarattomille kiertoteille. On kiire kotiin pitkän retkeilyn jälkeen ja +nopeammin katkeaa loppumatka, kun kuljetaan keskitaivaita. Kun perämies +on rohkea ja kylmäverinen, voidaan kaikki muut Ylä-Vuoksen mahtavat +kosket täysin riistavenein laskea, vain ärjyvän Imatran ja pahoin +kiverän Vallinkosken ohi vedetään veneet telatietä myöten. Koskien +vihaisissa ryöpyissä voi kyllä rohkeiden venemiesten silmät kastua, +voi laine ja toinen lyödä varppeiden yli, mutta harvoin sen pahempaa +onnettomuutta tapahtuu. Vain tottumattomien perämiesten tiedetään +joskus kumoon ajaneen täyden riistaveneensä, mutta nämä harvoin +sattuneet onnettomuudet eivät pohjankävijöitä peloita, korkeintaan +lisäävät vain keskimatkan jännittävää viehätystä. + +Jo on matkue lähtenyt liikkeelle Ukonsalmesta. On vireä aamutuuli ja +sitä vielä viime hetkenä hyväksi käytetään. Purjeet on jokaisessa +veneessä avattu levälleen, airomiehet istuvat joutilaina, viheltelevät +ja kynsin raapivat purjepuuta, sillä tämän taian uskotaan ärsyttävän +tuulten taattoa vihaisemmin puhaltamaan. + +Liekö sitten taika auttanut vai mikä, mutta hyväsen matkan muun +matkueen edellä viilettää Tiurin Kalevin komea vaskikokka. Nyt jo +alkavat Vuoksenniskan rantahietikot näkyä, miehet ryhtyvät purjetta +alas laskemaan ja kokoon käärimään. Vielä viimeisen kerran tiukennetaan +varppeiden pitimiä ja airomiehet asettuvat paikoilleen, sillä kosken +kuohuissa ei väkevinkään perämies yksinään voi ohjata veneen kulkua. +Airomiesten täytyy soutaa ja lujasti soutaakin, vasta silloin villiä +vauhtia kulkeva pursi mennä vilistää suoraan myötävirtaan. + +Nyt kuuluu jo Niskakosken kohina, airomiehet ottavat muutamia pitkiä +vetoja, päästään virran vietäväksi. Vanhemmatkin veneessä olijat +tuntevat hiukan levotonta jännitystä. Ensikertalaiset, niiden joukossa +nuori Osma Kumoinen, tuskin hengittävät. Osma on saanut paikkansa +perämiestä lähimmän airoparin toisena soutajana. Siinä hän istuu +teljollaan puristaen molemmin käsin lujasti airoaan ja tähystää +silmän rävähtämättä perässä olevaa Tiurin Kalevia. Nyt kohosi Kalevi +seisaalleen, hänen haukansilmänsä tähtäävät alaspäin, mela käännähtelee +hänen voimakkaissa käsissään. Nyt Kalevi huutaa: + +— Soutakaa pojat, lujasti soutakaa! Vielä lujemmin! Joka mies ja +hätäilemättä! + +Osma soutaa sen minkä hengestä lähtee. Vene tuntuu syöksyvän kuin +pohjattomaan kurimuksen kitaan, mutta kun Osma vilkaisee sivulleen, +näyttääkin vene seisovan paikallaan ja vaahtopäät kuohut syöksyvän +ylöspäin heidän ohitseen, heidät nielläkseen. Nyt horjahti Tiurin +Kalevin jalka, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän seisoo jälleen +tanakasti ja Osma tuntee miten villiä vauhtia lentävä riistavene +vavahtelee hänen melansa käännähdyksistä. + +Nopeasti meni Niskakoski, mutta Niskanalainen, jota myöhemmin on +ruvettu nimittämään Tainionkoskeksi, ja varsinkin pitkä Linnankoski +koettelivat paljon tiukemmin miesten voimia. Välistä nämä, könkään +ryöpyistä päästyä, luulivat jo päässeensä hiukkasen soudustaan +hengähtämään, mutta silloin kajahti kuin ruoskan vihainen isku Tiurin +Haukan huuto: + +— Luja soutu, airomiehet! Tasaisesti ja hätäilemättä! Ja taas mentiin +uuteen syöveriin, kuohupäät tyrskähtelivät varpelaitojen yli, kokkapään +soutajat saivat vihaisen ryöpyn hartioilleen. Mutta varmasti ohjaa +vaskikeulaansa Tiurin Kalevi ja vihaisimpien kuohujen keskellä hän +hymyilee kasvinkumppanilleen. Kas tämä oli hänen mieleistään leikkiä, +tämä kysyi käsivarsien voimaa ja terästi silmän erehtymätöntä katsetta. + +Linnankosken alla olevassa suvannossa odotettiin toisia veneitä. Sieltä +ne tulivat toinen toisensa perästä, lyhyin väliajoin. Komeana seisoo +vanha Kumoinen vaskikeulansa perässä, komeana ja ryheväpartaisena +kuin vaskesta valettu kuohujen hallitsija, ruohoparta Ahtolan jumala. +Ei jalkansa horjahda, ei kätensä vavahda melaa pidellessään. Toisin +kävi Kiviniemen Karhun. Hänen melansa katkesi Linnankosken vihaisissa +ryöpyissä ja jo näytti tuho tavoittaneen vaskikeulan ja sen miehistön. +Mutta lähinnä perämiestä oleva airomies tunki Kiviniemen isännän +käteen aironsa ja tällä varamelalla sai peränpitäjä vaskikeulansa +takaisin oikealle tolalle. Perässä tuleva Päiväkiven Kuisma tässä +kommelluksessa kuitenkin edelle meni kevyttä vaskikeulaansa taitavalla +kädellä ohjaten. Vanhaa Tiurin miesten viikinkilaulua Yrjänä Kuisma +lauleli ohikiitäessään, viikinkilaulua, jossa kerrottiin Tiurin miesten +vainomatkasta Svean kuninkaiden maahan: + + »Viisitoista vaskikeulaa + laskettihin lainehille, + näillä Ilves-Tiuri lähti + lännen merta kyntämähän. + + »Urhot, olkaa mielissänne», + näin hän haastoi, »ylhä Odin + tahi taatto taivahinen + Svean miesten maata vainoo. + + Svean miesten kuninkaille + kuolon arpaa kohta lyömme, + tasapäässä taistelossa + voiton heistä helpon viemme!» + +Näin lauleli Päiväkiven isäntä uljasta viikinkilauluaan ja uljaasti +laski Kiviniemen kuoman vaskikeulan ohi, vaikka oli paljon +perässä lähtenyt kosken niskalta. Muut kaikki hyvin tulivat alas +Linnankoskesta, jonka keskellä olevassa saaressa oli vanha lapinlinna, +kivistä kyhätty rauniorakennus, puoliksi maahan luhistunut. Viimeiset +Lapin miehet olivat kuitenkin jo aikoja sitten jättäneet nämä mieluisat +kalavedet Karjalan miehille. Hylätty lapinlinna oli autiona, mutta +rannalla oli ikimetsään raivatussa aukeamassa joukko karjalaisten +uudisasukasten savupirttejä. + +Imatran kuohujen läpi ei vielä ainoakaan pohjankävijä ollut yrittänyt +riistavenettään laskea. Kosken itärannalle oli ikivanhaan aarniometsään +raivattu leveä telatie ja sitä myöten nyt veneet miesvoimilla +kiskottiin kosken alapuolelle. Tämän jälkeen seurasi vähän matkaa +alempana olevan kauniin ja korkearantaisen Kyyrönkosken lasku ja +jälleen lyhyt telatie Vallinkosken ohi. Ja sitten ei enää veneitä +telatielle vedetty, vaan kaikki ryöpyt laskettiin hyvää vauhtia. Ihanaa +oli matkanteko kauniina kesäpäivänä taajat lohiparvet kisailivat +kuohuissa korkeiden vaskikeulojen ohi kiitäessä, rantoja peittivät +koko matkan kirveen koskemattomat aarniometsät. Vasta koskitaipaleen +alapäässä jouduttiin ensimmäiselle suurelle karjalaisasutukselle, +Jääsken karjalaiskylään, jonka eläjät jo kauan sitten olivat +Ala-Vuoksen mailta tänne siirtyneet. Molemmin puolin Vuoksen rantoja +oli täällä laajat alat ikimetsää pois raivattu ja rehevien viljamaiden +keskellä kohosi toinen toistaan vankempia honkapirttejä monine +lisärakennuksineen. Aivan Vuoksen äyräällä oli vanha uhrilehto ja sen +viereisessä lahdenpoukamassa venevalkama, johon hetkiseksi pysähdyttiin +levähtämään ja eväitä haukkaamaan. + +Pian oli retkeläisten veneiden ympärille kertynyt suuri joukko kylän +asukkaita Pohjan matkan kuulumisia utelemaan ja vanhoja tuttuja +tervehtimään. Lähitalojen naiset kantoivat katajahaarikoilla maitoa ja +väkevää olutta retkeläisten palanpainimeksi. + +Mieluisaa olisi ollut jäädä tästä auliista vieraanvaraisuudesta +kauemmaksikin aikaa nauttimaan, mutta retkeläisillä oli mielessä matkan +teko ja pikainen kotiin joutuminen. Niin hyvästit heitettiin ja jälleen +taipaleelle painuttiin. Seuraava ja viimeinen pysähdyspaikka oli vasta +Kuparsaaren suurella karjalaisasutuksella ja sinne aiottiin vielä +samana iltana ehtiä. + +Kun koskitaipale oli nyt päättynyt, oli Tiurin Kalevilla ja nuorella +Osma Kumoisella hyvää aikaa kaiken maailman asioista tarinoida. +Osma sai kertoa rakkaasta Helinä siskostaan ja muista Tiurin linnan +nuorista, jotka kaikki olivat heidän yhteisiä lapsuudentoverejaan. +Kalevi puolestaan jutteli Pohjan matkalla sattuneista seikkailuista, +jotka hänen mielestään eivät kuitenkaan olleet sen ihmeellisempiä. +Toista mieltä oli kuitenkin Osma, hänen mielestään Kalevi tänä talvena +oli kokenut niin paljon uutta ja merkillistä, että hän tunsi itsensä +aivan lapseksi kasvinkumppaninsa rinnalla. Mutta hänkin tahtoi tulla +pian mieheksi ja Tiurin Haukan uskolliseksi seuralaiseksi. Ehkäpä +jo ensi keväänä hänkin ohjaisi omaa uljasta vaskikeulaansa ja hänen +vanha isänsä saisi jäädä Tiurinlinnaan Suur-Tiurin vanhuudenpäivien +toveriksi. Elämä ja sen seikkailut kuuluivat heille nuoremmille. + + + + +II Luku. + +VISBYN HANSAKESTIEN LÄHETTILÄÄT. + + +Samaan aikaan, kun karjalaiset pohjankävijät laskivat hyvää vauhtia +alas Ylä-Vuoksen koskista, pyrki toiseltakin taholta kaukaisia +matkamiehiä Tiurin linnaan. Nämä matkamiehet olivat Visbyn hansakestien +lähettiläitä. He olivat juuri jättäneet Suomenveden pohjaan äskettäin +valmistuneen Viipurin linnan ja suuntasivat nyt matkansa Karisalmen ja. +Heinjoen väylää myöten Kuparsaareen, jonka luona tämä näihin aikoihin +vielä yleisesti käytännössä oleva kauppatie yhtyi Vuoksen vesistöön. + +Visbyn hansakestien lähettiläät olivat matkalla tärkeän asian vuoksi: +heidän tehtävänään oli solmia uudelleen Tiurin karjalaisten ja Visbyn +kauppiasten viime aikoina pahoin häiriytynyt kauppayhteys. Tämän asian +vuoksi he olivat neuvotelleet Viipurin linnassa uuden linnanisännän +Pietari Jooninpojan kanssa ja samassa tarkoituksessa he olivat nyt +matkalla Tiurin linnaan tapaamaan Tiurin ja Vuoksen karjalaisten +kuuluisaa heimovanhinta. + +Suur-Tiurin miehuuden päivinä olivat Visbyn kauppiaat ja heidän +suuren raatinsa lähetit usein nähtyjä ja mieluisia vieraita Tiurin +linnassa. Tiurin karjalaismarkkinat olivat näihin aikoihin parhaassa +maineessaan. Sinne tuli kauppiaita sekä Novgorodista että Visbystä +Karjalan ja Pohjan metsien riistarikkauksista kilpailemaan. Välistä +kyllä Novgorodin kauppiasten ja Visbyn hansakestien kesken syntyi +riitaisuuksia, novgorodilaiset kun yksinään olisivat tahtoneet ostaa +kaiken Karjalan miesten hankkiman turkissaaliin. Tiurin karjalaiset +suosivat kuitenkin kauppavapautta. He olivat kyllä nimellisessä +ystävyysliitossa Novgorodin kauppiasraadin asettamien ruhtinasten ja +posadnikkain kanssa, mutta tämän ystävyysliiton he eivät katsoneet +sitovan itseänsä niin paljon, jotta Tiurin karjalaismarkkinat olisi +pitänyt Visbyn hansakesteiltä sulkea. Hansakestien ja Novgorodin +kauppiaiden kilpailu oli Karjalan miehille edullinen, he saivat sillä +tavoin vaihtokaupassa paljon paremman hinnan Karjalan ja Pohjan metsien +jalosta turkisriistasta. Monille pohjankävijäin päälliköille ja +varsinkin Tiurin linnaan alkoi nopeasti karttua hopea-aarteita ja muita +kaukaisten maiden ylellisyystavaroita, joista, aikaisemmin oli vain +vanhoissa permalaistaruissa kuultu kerrottavan. + +Tämä Karjalan nousukausi häiriytyi kuitenkin sangen ikävällä tavalla, +kun Svean kuninkaan rautapukuiset miehet ilmestyivät Karjalan +rannalle. He tulivat Rooman kirkon ritareina, mutta ristin mukana he +tahtoivat juurruttaa myös oman valtansa Karjalan maille. Voitettuaan +tai muuten sovintoon suostuteltuaan merenrannikon karjalaisheimot +ryhtyi Ruotsin tarmokas valtakunnan marski Tyrgils Knuutinpoika +rakentamaan linnavarustusta Suomenveden pohjaan. Siinä oli yksi +rannikon karjalaisten ikivanhoja kauppapaikkoja ja tämän naapuruuteen +hän linnansa rakensi, otti tämän kauppapaikan omaan huostaansa. Eikä +sillä hyvä, Tyrgils Knuutinpojan linnavarustus sulki myös Visbyn +hansakestien suoran kauppatien Tiurin karjalaismarkkinoille. Merestä ei +tämän jälkeen päässyt Vuoksen vesille purjehtimaan muuten kuin Viipurin +linnanisäntien luvalla. + +Tyrgils Knuutinpojan jälkeen tuli Viipurin linnanisänniksi vähemmän +pelättyjä miehiä. Heidän linnavarustuksensa oli kuitenkin pahana +esteenä Visbyn hansakestien ja Tiurin karjalaisten vaihtokaupalle. Ja +mikä ikävintä, Ruotsin miesten asettuminen Karjalan rannikolle sai +aikaan senkin, että toisella puolen myös Novgorodin ruhtinaat alkoivat +entistä innokkaammin juurruttaa vaikutustaan Karjalan mailla. Äänisen +ja Syvärin karjalaiset olivat jo muuttuneet tai olivat paraikaa +muuttumassa Novgorodin liittolaisista sen alamaisiksi ja samaa kohtaloa +suunniteltiin Novgorodissa myös Laatokan ja Tiurin karjalaisille. + +Tämä ei ollut Visbyn hansakestien mahtavan raadin mieleen. Ruotsin +miesten ja Novgorodin keskinäinen kilpailu häiritsi kauppavapautta koko +Pohjolassa ja kaikkein pahimmin Karjalan vanhoilla markkinapaikoilla. +Tiurin karjalaiset olivat olleet parhaita Pohjan metsien turkisriistan +hankkijoita ja Visbyn kauppiaat tahtoivat edelleenkin säilyttää +Karjalan riistamarkkinat avonaisina, ei saanut enemmän Novgorod kuin +Ruotsin miehetkään pyrkiä näitä itselleen anastamaan. + +Visbyn raati oli saanut Viipurissa voimakkaan pyrintöjensä kannattajan. +Äskettäin oli Viipurin uudeksi linnanisännäksi tullut hansakestien +ystävyyttä suosiva ritari Pietari Jooninpoika. Hänen suostumuksellaan +oli jo Visbyn kauppiaita asettunut vakinaisesti Viipurin linnoituksen +suojassa kehittyvään kaupunkiin. Niinikään oli Pietari Jooninpoika +lähettänyt lähettiläitä Tiurin karjalaisten luo tarjoamaan rauhaa +ja ystävyysliittoa sekä sallinut Visbyn kauppiasten esteettömästi +purjehtia laivoillaan Tiurin karjalaismarkkinoille. Oli hyviä toiveita, +että Tiurin karjalaisten ja Visbyn hansakestien kauppayhteys saataisiin +entiselleen, ehkäpä vielä entistään vankemmalle perustalle. Sitä varten +olivat nyt Visbyn mahtavan kauppiasraadin lähettiläät matkalla Tiurin +linnaan. + +Visbyn lähettiläitä oli kaksi miestä: vanha ja kokenut raadin jäsen +Bartolomeus Simoninpoika ja saksalaissyntyinen raadin kirjuri herra +Vilhelm. Tullessaan heillä oli ollut Viipurin linnassa pitkiä +neuvotteluja linnanisännän Pietari Jooninpojan kanssa ja oli +Pietari Jooninpoika lähettänyt heidän saattajikseen asemiesjoukon, +jonka johtajana oli nuori ritari Niilo Pentinpoika. Hänen mukanaan +oli Pietari Jooninpoika lähettänyt Tiurin karjalaisten vanhalle +heimopäällikölle pitkän kirjeen, jossa hän vakuutti tahtovansa elää +hyvässä rauhassa Karjalan miesten kanssa ja uudisti jo aikaisemmin +tekemänsä tarjouksen pysyvän ystävyysliiton solmimisesta. Sitä varten +pitäisi Karjalan miesten heimovanhimman lähettää neuvottelijoita +hänen luokseen. Nämä neuvottelijat luvattiin Viipurin linnassa ottaa +arvokkaalla tavalla vastaan ja saisivat he runsaan kestityksen +Pietari Jooninpojan vieraina ollessaan. Paitsi kirjettä, oli Niilo +Pentinpojalla ystävyyslahjana Tiurin karjalaisten johtajalle taiten +taottu miekka, jonka hopeaista kädensijaa koristi Tiurin ilves. Vielä +monin kerroin arvokkaampia lahjoja oli Visbyn raadin lähettiläillä: +heillä oli 50 kyynärää Hollannin parasta verkaa ja hopeainen +juomasarvi, joka painoi puolitoista Hollannin naulaa ja jonka +Amsterdamin taitavimmat hopeasepät olivat takoneet. + +Näin hyvin varustettuna matkusti lähetystö Viipurin linnasta. Jo oli +sivuutettu Karisalmen ja Heinjoen ahtaat vedet ja korkeakokkainen +purje- ja soutualus läheni nyt hiljaisessa myötätuulessa Kuparsaarta. +Oli kaunis iltapäivä ja lähetystön jäsenet olivat asettuneet +peräsimensä ääressä seisovan laivurin luo tarkastelemaan hitaasti ohi +siirtyviä kauniita ranta- ja saarimaisemia. Nuori kirjuri Vilhelm, joka +oli ensimmäistä kertaa näillä mailla, ei voinut pidättää ihastunutta +huudahdusta: + +— Ihmeellinen maa, jonka halki voi melkein mistä hyvänsä laivalla +purjehtia! + +— Eikös olekin ihmeellinen maa? yhtyi puheeseen nuori Niilo ritari. — +Kun joudumme Vuokselle, niin näet siinä mahtavan virran, jonka veroista +ei ole sinun kaukaisessa kotimaassasi eikä monessa muussa tunnetussa +maassa. Välistä se virta laajenee suuriksi selkävesiksi, toisin paikoin +taas ahtaiden kalliorepeämien kautta tiensä raivaa. Olen käynyt niillä +koskilla, Imandraksi näillä mailla kauan sitten eläneet Lapin velhot +ovat yhden kaikkein suurimman niistä nimittäneet, mutta nykyään sitä +sanotaan Imatraksi. + +— Imatra... Imandra... Ihmeellisen kaunis nimi! tavaili nuori +saksalainen. + +— Se on oikeastaan naisen nimi, Tiurin linnassa on Imandra emäntä, +tarkka ja taitava linnanrouva, ilmoitti vanha Bartolomeus, joka oli +monesti ennenkin liikkunut Karjalan mailla. + +Vanha Bartolomeus sekaantui vain silloin tällöin nuoren kirjurinsa +ja ritari Niilon keskusteluun. Ritari Niilo, vaikka olikin vieraalta +maalta kotoisin, ylisteli herra Vilhelmilie Karjalan maan kauneutta, +tämän maan vesirikkautta ja valoisia kesäöitä, jolloin vain heikko +hämy kauniita kesäisiä maisemia verhosi. Herra Vilhelm kuunteli ritari +Niilon ylistysvirsiä innokkaasti myönnytellen, mutta uskollisena Rooman +kirkon lapsena hän ei voinut ymmärtää, että tämä kaunis maa oli vielä +jäänyt melkein kokonaan kirkon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Hänen +mielestään olisi Viipurin linnanisäntien kirkon uskollisina sotureina +pitänyt taistella herkeämättä, kunnes koko Karjalan kansa olisi +taivutettu ristiä ja madonnaa palvomaan. + +— On synti, että kirkon lipunkantajat tällä tavoin vitkastelevat! hän +huudahti. + +Vanha ja viisas Bartolomeus jäähdytti nuoren sihteerinsä intoa +säyseästi vakuuttaen: + +— Tämän kauniin maan kansa tulee kyllä aikanaan kirkon helmaan. On +tehtäviä, poikani, joissa ei pidä liikaa kiirehtiä. Karjalan miehet +ovat urhoollisia miehiä, kaikin puolin kirkon ritarien veroisia. Kun +olet enemmän heidän kanssansa tekemisissä, opit heitä kunnioittamaan, +sillä heidän sanaansa voi luottaa paremmin kuin monen kirkon soturin +valoihin ja vakuutuksiin. + +— Oikein puhuit, Bartolomeus, innostui Niilo ritari haastelemaan +Karjalan miesten puolesta. — Linnanisäntä Pietari Jooninpoika +on lähettänyt minun kauttani Tiurin heimovanhimmalle sellaisen +tervehdyksen, että hänen heimonsa nuoret ja valitut miehet ovat milloin +hyvänsä tervetulleita asemiehiksi Viipurin linnaan. Ritari Pietarin +mielestä se lähentäisi ja lujittaisi Karjalan miesten ja meidän +ystävyyttämme. + +— Se on kaikin puolin viisas ajatus, vakuutti Bartolomeus. — Karjalan +miehiä on aikanaan palvellut meidän laivoissamme asemiehinä ja +toivoisinpa tällä matkalla jälleen saavani muutamia nuorukaisia +raatimme palvelukseen värvätyksi. + +Näin haastellen sujui matka huomaamatta. Pian näkyivät jo Kuparsaaren +asutuspaikan ensimmäiset talot ja sen jälkeen tuli niemen takaa +näkösälle myös suuri venevalkama. Niemen kainalossa souteli vene, +joka oudon aluksen nähtyään kiiruhti valkamaan. Sinne ilmestyi pian +joukko miehiä, joista useilla näkyi olevan teräsjännejouset ja +täydet nuoliviinet mukanaan. Alus pysäytettiin hyvän matkan päähän +rannasta ja vanha Bartolomeus huusi käden suunsa eteen torveksi pannen +tavanmukaisen tervehdyksen: + +— Rauha teidän kyläänne, Karjalan miehet! + +— Ka jos rauhansanoman tuonette, niin tervetulleita olkaa, vastattiin +rannalta. + +— Visbyn raadin lähettejä olemme ja Tiurin linnaan matkamme pitää, +ilmoitti Bartolomeus. + +— Vai Visbyn raadin miehiä. No silloin maihin astukaa, vierainamme +olkaa! + +Rannalla alkoi nyt vilkas touhu. Jousimiehet panivat aseensa syrjään, +veneitä lykättiin vesille ja pian olivat Visbyn lähetit ja ritari +Niilo seurueineen rannalle saatetut. Vastaanottajain johtajana +oli Kuparsaaren karjalaisasutuksen suku vanhin Antero Äyrämöinen, +jo nimellisesti Rooman kirkon uskoon kastettu, mutta vanhoista +karjalaisista heimotavoista tiukasti kiinni pitävä vanhus. Entuudestaan +tämä vanhus tunsi Bartolomeuksen ja saatuaan tarkemmin kuulla lähettien +rauhallisen matkan tarkoituksen toivotti hän vieraat nyt uudestaan +tervetulleiksi Karjalan maille. + +— Lähellä on tuossa taloni, haasteli Antero vanhus vilkkaasti. — Siellä +simasarven tyhjennämme ja siellä yöpynette, ennenkuin matkaanne Tiurin +linnaan jatkatte. + +Bartolomeus oli kyllä aikonut yötä myöten jatkaa taivallustaan, +mutta kun saatiin kuulla, että samana iltana odotettiin Kuparsaareen +karjalaisia pohjankävijöitä, jäivät kaukaiset matkamiehet ja ritari +Niilo niitä odottamaan. Sillä välin tarjottiin vieraille Antero +Äyrämöisen jykevistä honkahirsistä rakennetussa vierastuvassa runsas +kestitys. + +Vanha ja paljon maailmaa nähnyt Bartolomeus Simoninpoika näkyi +erinomaisesti sopeutuvan Karjalan oloihin. Hän maistoi simaa talonväen +terveydeksi, kertoili kaukaisten maiden kuulumiset, tiedusteli +kylvöajan enteet ja päätyi vihdoin haastelemaan tehtävästään, jota +suorittamaan hän oli nyt Tiurin linnaan matkalla. + +— Sovintoa sinäkin, vanha Antero ystäväni, toivonet Karjalan miesten ja +Visbyn raadin välille? Tiedusteli hän vieraanvaraiselta isännältään. + +— Ka mitäpä muuta voisin toivoa, myönteli Äyrämöinen. — Karjalan +miesten ystäviä ovat Visbyn hansakestit ikimuistoisista ajoista olleet. +Ja jos ritari Pietarikin Viipurin linnassa sovintoon taipuisi, niin +hyvä olisi. Vaikeata on näin naapurina eläen aina jousensa valmiina +pitää, pysyvä rauha olisi kaikin puolin parempi kuin tämä ainainen +varuillaanolo. + +— Pysyvää rauhaa ja ystävyysliittoa ritari Pietari nyt Karjalan +miehille tarjoaakin, puuttui puheeseen Niilo ritari. — Pysyvä +rauha näille maille rakentakaamme! Siinä toivossa tämän simamaljan +kurkihirtesi alla tyhjennän. + +Ritari Niilon toivotukseen yhdyttiin molemmin puolin sydämen pohjasta. +Vanha Äyrämöinen oli aina heimokäräjillä kannattanut ystävyysliiton +solmiamista Viipurin linnanisäntien kanssa ja nyt näki hän tämän +unelmansa olevan lähellä toteutumistaan. Siksi hän niin mielellään +näitä vieraita kestitsi. + +Pohjankävijäin ensimmäiset veneet saapuivat Kuparsaaren rantaan +kesäpäivän mailleen painuessa. Silloinpa vasta valkamassa nousi hyörinä +ja hälinä. Vanhastaan tiedettiin, etteivät retkeläiset enää näin +lähellä Tiurin linnaa yöpyä malttaneet. Sitä runsaampi kestitys heille +nyt siinä valkamassa kaikella kiireellä valmistettiin. Emännät ja +nuoret neidot toivat kantamuksittain eväitä ja palanpaininta. Tuotiin +siinä maukkaita voileipiä, palvattuja lampaanreisiä ja auringossa +kuivattua Vuoksen lohta. Toiset lennättivät lähellä olevasta Äyrämöisen +talosta kuohuvia simasarvia ja täpötäysiä oluthaarikoita. Oli ukko +Äyrämöisen kellareissa voimakkaita juomia, oli hyvinkin tämmöisen +joukon kestitykseen. + +Retkeläisten johtajat vietiin Äyrämöisen vierastupaan, jossa he saivat +tervehtiä Visbyn lähettiläitä ja ritari Niiloa. Vanha Kekri Kumoinen +oli entuudestaan hyvä ystävä Bartolomeus Simoninpojan kanssa ja samoin +hän hyvin tunsi Niilo ritarin, joka oli kerran käynyt lähettinä Tiurin +linnassa. Monet muutkin vanhemmat retkeläiset Bartolomeuksen tunsivat +ja kaikki olivat tyytyväisiä, kun saatiin kuulla Visbyn hansakestien +niin tarmokkaasti pyrkivän suojaamaan Tiurin karjalaismarkkinain +vapautta. Ukko Kumoinen loihe lausumaan: + +— Siellä Visbyssä ovat meidän ainoat todelliset ystävämme. + +— Ruotsin miehet tahtovat myös tästä lähtien olla karjalaisten ystäviä, +puuttui puheeseen Niilo ritari. + +— Voi olla, voi olla. Kenties Ruotsin miehetkin ystäviksemme pyrkivät. +En epäile sinun herrasi ritari Pietarin vilpittömiä aikeita. Mutta +näetkös, nuori ystäväni, lujin elämässä on sellainen ystävyys, joka +perustuu molemminpuolisiin etuihin ja sellaista on Visbyn hansakestien +ja Karjalan miesten ystävyys. + +Pohjankävijät tahtoivat jättää joukostaan saattajan vanhan +Bartolomeuksen ja ritari Niilon alukseen, joka tuulen kokonaan +tyynnyttyä ei voinut yön aikana ajatella matkan jatkamista tai jos +lähtikin matkalle soutajien turvin, niin ei voinut seurata retkeläisten +nopeakulkuisia veneitä. Päiväkiven Yrjänä Kuismaa vanha Kumoinen +saattajaksi ehdotti, mutta silloinpa ukko Äyrämöinen loihe lausumaan: + +— Minun vieraikseni nämä matkamiehet ovat ensimmäisinä tulleet ja minä +itse huolehdin heidän saattamisensa Tiurin linnaan. Olen jo liian vanha +Pohjan matkoilla kulkemaan, mutta konsanaan en tule liian vanhaksi +saatellakseni Tiurin taaton luo rauhanviestin tuojia. + +Tähän puheeseen ei Kumoisella ollut mitään väittämistä. Hän puristi +lujasti ukko Äyrämöisen kättä ja virkahti: + +— Arvokkaampaa saattomiestä ei olisi joukostamme löytynyt. Mielihyvällä +uskon kaukaiset matkamiehet huostaasi. Tiedän sinun, vanha toveri, +tuovan heidät terveinä Tiurin linnaan. + +Kun pohjankävijät olivat vaskikeulansa vesille sysänneet, komensi ukko +Kumoinen rannalle jääneitä: + +— No nyt voitte sytyttää merkkitulen! Saavat jo tietää Tiurin linnassa +ja muuallakin, että kauan odotetut pohjankävijät ovat kotiutumassa. + +Kahta kehoitusta ei tarvittu, pian leimahti Kuparsaaren korkealla +rantaäyräällä kirkas merkkituli, jonka liekit kohosivat korkealle +valohämyisen kesäyön tyyneen ilmaan. Hetkisen kuluttua nähtiin +kaukana selän keskellä olevan saaren rantakivillä samanlaisen valkean +syttyvän, ja kun hetkinen oli tähystelty, paloi joka suunnalla saarten +korkeimmilla töyräillä ja rantavaaroilla yhtäläisiä merkkitulia. +Nopeasti levisi viesti pohjankävijäin kotiutumisesta kautta Ala-Vuoksen +karjalaisalueen. Pian se viesti kiitäisi hämyisenä kesäyönä Tiurin +linnaan asti. Muurin sakaralla valvova vartija sen huomaisi, puhaltaisi +vaskitorvellaan kolme pitkää merkkisoittoa. Tiurin linnassa tiedettiin +valmistua retkeläisiä vastaanottamaan. + + + + +III Luku. + +TIURIN LINNASSA. + + +Kauniin kesäaamun aurinko kultailee Tiurin linnan mataloita, jykeviä +rakennuksia ja yhtä jykeviä, suoraan Tiurin kosken kuohuista kohoavia +kivimuureja. Yöllä oli saatu pohjankävijäin Kuparsaaresta lähettämä +tuliviesti ja niin nyt aamuvarhaisesta alkaen ollaan linnassa +jalkeilla, tehdään tulisella touhulla vastaanottovalmisteluja. +Linnan jousimiehiä näkyy kaikkialla. Niitä parveilee muurin +sakaroilla tähystelemässä, eikö jo ylhäältä Kiviniemen puolelta +alkaisi näkyä retkeläisten vaskikeuloja. Toisia vilisee linnasaarta +mantereeseen yhdistävällä lauttasillalla, jonka keskiosa vainolaisen +uhatessa voitiin vetää syrjään, mutta joka tavallisissa oloissa oli +kokonaisuudessaan kulkukunnossa. + +Lauttasillan päässä mantereen puolella olikin nyt paljon puuhaa. Siellä +puhdistettiin ja pantiin kuntoon suurempaa venelaituria ja sen äärellä +olevia varastoaittoja, joihin pohjankävijäin runsas riistasaalis +aiottiin panna säilöön suuria Tiurin riistamarkkinoita odottamaan. +Linnasaaren puolella oli kyllä myös venelaituri ja varastoaitat, +mutta aikojen kuluessa ne olivat molemmat käyneet ahtaiksi. Vain +vihollisen linnaa uhatessa täytyi niihin tyytyä, mutta muulloin +käytettiin mantereen puolelle rakennettuja tilavampia suojia ja suurta +venelaituria, jonka ääreen hansakestien suuret merenkyntäjätkin +esteettömästi voivat ankkuroida. + +Varsinaisten vastaanotto valmistelujen keskipisteenä on kuitenkin +Tiurin linnan käräjäpiha, joka on linnasaarella suoraan lauttasillan +kohdalla. Sillalta käräjäpihaan vievä raskas vaskiportti on nyt +selkoselällään ja tämän portin kautta muutamat nuoremmat jousimiehet ja +orjatytöt kuljettavat käräjäpihaan sylikantamuksittain katajanlehviä +ja hyvältä tuoksahtavia suokanervia, joista sidotaan seppeleitä sillan +ja suuren portin koristeiksi. Sitomistyössä on toisia piikatyttöjä +ja linnan neitoja, jotka työnsä ohella pitävät hilpeätä iloa nuorten +jousimiesten ja asepoikien kera. + +Välistä kuitenkin vallattomien piikatyttöjen ja nuorten neitosten +ilonpito aivan kuin näkymättömästä merkistä vaikenee ja kaikki silmät +tähyilevät odottavina linnan sisäpihalle vievään vaskioveen päin. Pian +se ovi kokonaan avautuu, mutta jos tulija on Kyyrö vanhus, Tiurin +jousimiesten harmaantunut päällikkö, niin sataa hänelle neitosten +parvesta keskeytymätön kuuro leikkipuheita ja jos jonkinlaisia +kysymyksiä. Ei hyväntahtoista Kyyrö vanhusta nuorten neitosten +tarvinnut arastella, tämä Tiurin taaton uskotuin asepalvelija kuuntelee +mielellään neitosten iloista lörpöttelyä ja saattaa itsekin lasketella +vallatonta pilaa. Toista on, jos tulija sattuu olemaan Tiurin linnan +Imandra emäntä. Silloin Kyyrö vanhus silmää iskien ja sormellaan +heristäen jo hyvissä ajoin varoittaa neitosten parvea. Ja kun tulija +sitten itsetietoisena ja käskemään tottuneena astelee käräjäpihaan, +niin painuvat kaikki palmikkopäät työn puoleen, vain salavihkaa +uskalletaan toisiinsa ja Kyyrö vanhukseen vilkuilla, ja vikkelät sormet +ne liikkuvat niin joutuisaan kuin ei koko aikana olisi muuta ajateltu +kuin näiden seppeleiden pikaista valmiiksi jouduttamista. + +Imandra emäntä, Tiurin Kalevin äiti, oli tosiaan tarmokas ja +taitava linnanrouva ja hänen valpas silmänsä se valvoi kaikkia +juhlavalmistuksia. Väliin hän ryhtyi komentamaan jousimiehiäkin, jotka +hänen mielestään enimmäkseen vetelehtivät joutilaina ja häiritsevät +vain neitosten ja piikatyttöjen työskentelyä. Niin hän nytkin määrää +muutamat jousimiehet asettamaan valmistunutta seppelettä paikalleen ja +Helinä neito, vanhan Kekri Kumoisen tytär, saa käskyn valvoa tämän työn +suoritusta. + +Naisia oli Imandra emännällä apunaan suuri joukko. Paitsi Helinä +neitoa, jota pidettiin jo melkein niinkuin Tiurin suureen sukuun +kuuluvana, oli Tiurin linnassa tavallisesti muidenkin mainehikkaiden +pohjankävijäin tyttäriä oppimassa Imandra emännän valppaalla johdolla +kaikkia nuorille naisille tarpeellisia avuja. Niin oli tälläkin kertaa +Helinä neidon tovereina Päiväkiven Kuisman tytär, vallaton Inkeri +neito, sekä Kiviniemen Jaaman tytär Marja neito ja Unnunkosken Pärtty +Rongan tytär, vielä varsin nuori Kyllikki neito. Näiden lisäksi oli +Imandra emännän käskettävinä koko joukko palkkapiikoja ja orjatyttöjä, +joiden kaikkien kasvatuksesta tehtävissään taitaviksi Imandra emäntä +huolehti yhtäläisellä valppaudella. Orjatytöt eivät olleet sen +huonommassa asemassa kuin palkkapiiatkaan. Ei näihin aikoihin enää +Tiurin karjalaisilla varsinaisia orjia juuri pidettykään, Tiurin linnan +orjatytöt olivat enimmäkseen orpolapsia, joita Imandra emäntä sieltä ja +täältä oli kasvateikseen haalinut. + +Kun seppeleet oli saatu paikoilleen ja sen lisäksi joukko nuoria +koivuja portinpieliin ja lauttasillan molempiin päihin, ryhtyi +Imandra emäntä neuvottelemaan Kyyrö vanhuksen kanssa itse käräjäpihan +koristamisesta. Tässä kohden olikin vanha Kyyrö jo saanut ohjeet +itseltään Suur-Tiurilta: käräjäpiha täytyi järjestää täyteen +juhla-asuun, aivan kuin heimokäräjiä varten. Kun taatto taivahinen +oli antanut näin kauniin ilman, aiottiin pohjankävijäin ensimmäinen +tervetuliaismalja juoda käräjäpihassa. Sitä suurempi syy oli Tiurin +taaton mielestä tällaiseen juhlalliseen vastaanottoon, kun hänen nuori +pojanpoikansa, joka ehkä hyvinkin pian saisi huostaansa heimovanhimman +valtamerkit, oli ollut nyt ensimmäistä kertaa pohjankävijäin johtajana. + +Kaiken tämän selvittää Kyyrö vanhus Imandra emännälle, ja mikäpä +saattoi Imandra emännälle olla mieluisampaa kuin hänen rakkaan poikansa +ensimmäisen kotiintulon juhliminen. Niin saa Kyyrö vanhus mielensä +mukaan ryhtyä käräjäpihaa somistamaan, itse hän Helinän ja toisten +neitojen kera alkaa järjestää simatarjoilua jousimiesten tupaan, joka +on käräjäpihan vierellä, linnan sisäpihaan vievän vaskioven vastapäätä. +Sisäpihan puoleisista rakennuksista kantavat Imandra emäntä ja neitoset +oluthaarikoita ja simasarvia jousimiesten tupaan. Kaikki Tiurin +linnan parhaat juomasarvet tuotiin nyt esille. Oli niiden joukossa +taiten taottuja ja niin raskaita simasarvia, että Päiväkiven vallaton +Inkeri neito valittaa niitä kantaessaan aivan selkänsä katkeavan. +Mutta huolellisesti Imandra emäntä puhdistaa jokaisesta hopeasarvesta +tomuhivenet ja selvittää sitä tehdessään, mistä mikin on saatu. + +— Kas tämä painava simasarvi, näyttelee hän neitosille, — tämä on +Novgorodin Aleksanteri ruhtinaalta. Hän oli ainoa suuri Novgorodin +ruhtinas, ja Suur-Tiurin isä, jota nimitettiin Honka-Tiuriksi, sai +tämän juomasarven häneltä huomenlahjaksi, kun oli tuonut itselleen +naisen Tiurin linnaan. Ruhtinaan lähettiläät tämän lahjan kuuluvat +tuoneen Tiurin linnaan sen vuotisten riistamarkkinain aikana. + +— Entäs tämä sarvi, jonka kannassa on näitä kummallisia +riimukoukeroita? utelee Kyllikki neito pidellen käsissään omituisen +muotoista simasarvea, jonka hän on juuri saanut puhdistetuksi. + +— Sekö? Odotahan kun hieman tarkastan. + +Imandra emäntä ottaa sarven käsiinsä ja tarkastelee sitä huolellisesti. + +— Tämä sarvi on varjaagien maasta, joka on hyvin kaukana ikuisesti +sulan meren äärellä, selittää hän. — Honka-Tiurin suurtaatto, jota +nimitettiin Ilves-Tiuriksi, kuuluu tämän läntisen meren taa tekemillään +vainomatkoilla tuoneen. + +— Se Ilves-Tiuri kuuluu olleen mainio retkeilijä, tietää Helinä neito, +joka on tarkasti kuunnellut isänsä ja Suur-Tiurin kertomuksia Tiurin +suvun vaiheista. + +— Kaikki Tiurin miehet ovat olleet suuria retkeilijöitä, mutta +Ilves-Tiuri on ollut kaikkia muita suurempi, vakuuttaa Imandra emäntä. + +— Minkäs vuoksi hänelle sellainen nimi annettiin... Ilves-Tiuri? utelee +Kyllikki neito. + +— No kun hän ensimmäisenä kaikista Tiurin miehistä koristi +nopeakulkuisen viikinkilaivansa vaskikeulan taotulla ilveksenpäällä, +selittää Imandra emäntä. — Hän sen teki ensimmäisenä, mutta hänen +jälkeensä ovat kaikki muutkin Tiurin miehet tehneet samalla tavoin. + +— Ja kaikki muut Karjalan miehet myös, lisää Inkeri neito. + +— Eivätpäs kaikki, oikaisee Helinä neito, jolla on näistä asioista +tarkemmat tiedot. — Laatokan takaisilla karjalaisilla kuuluu olevan +karhunpää veneidensä keulassa ja muissakin aseissaan, vain Tiurin ja +Vuoksen karjalaisilla on ilveksenpää. + +— Niin on, todistaa Imandra emäntä. — Minähän olen itse syntynyt +siellä Laatokan takana, Syvärin Karjalassa, ja siellä on karhunpää +kaikissa aseissa. Mutta se ei ole heidän omaa keksintöään, se on lainaa +Novgorodin miehiltä, niinkuin heillä on nykyään monta muutakin lainaa +sieltä päin. + +Hiukan halveksien Imandra emäntä tämän sanoi. Vaikka hän oli syntynyt +Laatokan takaisessa Karjalassa, ei hän Novgorodin vanavedessä kulkevan +synnyinseutuaan konsanaan puolustanut, vaan oli kiihkeä itsenäisen, +Novgorodista riippumattoman Karjalan kannattaja, paljon kiihkeämpi kuin +monet Tiurin Karjalan miehet olivatkaan. + +Kaikki neitoset tiesivät tämän hyvin ja niin ei kukaan enää Syvärin +karjalaisten asekoristeista puhetta jatkanut. Mutta olipa heillä +kylliksi muutakin puhumista. Tiurin linnan sukuhopeat, jotka nyt kaikki +esille kannettiin, olivat kyllä sen arvoiset, että niistä nuorten, +kerran omaa kotia unelmoivien neitojen kesken puhetta riitti. Ja +Imandra emäntä oli varsin kärkäs näyttelemään aarteitaan. + +Tällä välin vanha Kyyrö hääräilee käräjäpihan koristamisessa. Hän on +saanut apulaisikseen Kyllikki neidon veljen, nuoren Aarnin ja erään +toisen asepojan, jota nimitettiin lyhyesti vain Oravaksi, kun hän +oli niin ketterä kaikkien käskyläisenä juoksemaan. Näiden poikasten +kera nyt Kyyrö sisäpihan puoleisesta suuresta asehuoneesta kantaa +ilveksennahkoja ja verkaisia peitevaatteita, joilla koristetaan +kaikki käräjäpihan istuinpaikat. Keskellä pihaa on laakea käräjäkivi, +jonka päälle levitetään hienoimmasta Hollannin verasta kulta- +ja hopeakirjauksin ommeltu peitevaate. Samanlaisella peitteellä +koristetaan käräjäkiven ääressä oleva heimovanhimman kunniaistuin. +Sukuvanhinten matalat kivi-istuimet ovat laajassa kehässä käräjäkiven +ja kunniaistuimen ympärillä ja kaikkien näiden kivisten istuinrahien +peitteeksi levitetään ilveksennahkoja. + +Kun kaikki on näin saatu järjestykseen, noutaa Kyyrö vanhus asehuoneen +kätköistä heimovaltamerkit: Tiurin suvun riimusauvan ja heimovanhimman +valtamiekan. Hellävaroen, täynnä pyhää hartautta hän näitä esineitä +kantaa ja puhdistettuaan sekä miekan että riimusauvan huolellisesti +asettaa hän ne käräjäkiven verkapeitteelle. + +Molemmat poikaset kärkkyvät uteliaina Kyyrö vanhuksen ympärillä. Kaikin +mokomin he tahtoisivat näitä merkillisiä esineitä lähemmin tarkastella, +mutta Kyyrö vanhus kieltää niitä käsin koskemasta. Kun pojat kuitenkin +kärttämistään kärttävät, ottaa hän lopulta itse käräjäkivelle +asettamansa miekan käsiinsä, hivuttelee sen sinisen kirkasta terää +sormillaan ja kertoilee poikasille: + +— Kukaan muu kuin käräjillä valittu heimovanhin ei saa tätä miekkaa +vyöhönsä ripustaa. Kolme Karjalan heimojen taitavinta seppää ovat +tämän yhtenä takoneet ja kolmen pyhän uhrilähteen vedessä on tämän +terä karaistu. Kun heimon miehet käräjien aikana lähtevät tuonne +uhripuistoon pyhälle lähteelle, täytyy kaikkien muiden lähtiessään +riisua tähän käräjäkivelle aseensa, vain Tiurin heimovanhin saa +silloinkin kantaa tämän karaistun miekan kupeellaan. Uhriakin +tehdessään sen täytyy hänellä olla ja myöskin silloin, kun tässä +käräjäkiven ympärillä heimon yhteisistä asioista päätetään. + +Pojat ovat totisina kuunnelleet Kyyrö vanhuksen kertomusta, mutta nyt +kysyy nuori Aarni: + +— Minkätähden sen pitää niin olla? + +— Vanhat heimotarut niin säätävät. Kaikki ne tarut ja tiedot ovat +kirjoitetut tuohon riimusauvaan, mutta vain Tiurin taatto ja muutamat +muut heimon vanhimmista miehistä osaavat niitä merkkejä lukea. + +— Osaatko sinä Kyyrö? utelee Aarni. + +— Enhän minä sellaisiin pysty. Minä olen vain Suur-Tiurin halpa +jousimies. + +— Ja minä tahdon tulla Tiurin Haukan jousimieheksi, selittää nuori +Orava innostuneena. + +— Mutta minäpä tahdon oppia myös noita riimumerkkejä lukemaan, sanoo +Aarni päättävästi. + +— Kenties sinä opitkin kerran, haastelee Kyyrö vanhus lempeästi. — +Sinua pitää kerran isäsi kuoltua tulla käräjille ja tottahan jo silloin +osannet nuokin merkit lukea. + +Pojat tarkastelivat uteliaina riimusauvan outoja merkkejä, mutta +pian ilmestyi heille mieluisampaa tekemistä. Eräs nuori ja hilpeä +jousimies, Orma nimeltään, oli Helinä neidon pyynnöstä ryhtynyt +vieritettämään ulkomuurin kupeella olevasta kellarista jousimiesten +tuvan eteen täysinäisiä sima- ja oluttynnyrejä ja tähän hommaan hän +nyt kutsuu avukseen myös Oravaa ja nuorta Aarnia. Siinä vilauksessa +pojilta unohtui mielistä Tiurin taaton riimusauvat ja valtamiekat, pian +he vierittää junnaavat kumpainenkin omaa tynnyriään, joille Orma on +antanut hyvän alkuvauhdin. + +Varokaa pojat, ei tänne käräjäkiveä kohti, vaan tuonne päin! neuvoo +Kyyrö vanhus. + +— Sinne päin tässä mennäänkin! vakuuttaa pikku Orava innoissaan ja +pyöräyttää vikuroivan tynnyrin oikeaan suuntaan. + +Neitoset olivat vähitellen saaneet simasarvet ja haarikat puhdistetuksi +ja Imandra emäntä lähetti heidät nyt sisäpihan puolella olevaan naisten +tupaan uusia hamosiaan ja otsaripojaan pukemaan. Pyrynä lensi neitojen +parvi käräjäpihan yli, vähältä olivat viedä omissa askareissaan +kähmivän Kyyrö vanhuksen mukanaan. Ja naisten tuvassa vasta hälinä +alkoi, kun hamosia, paulakenkiä ja hopeaisia otsaripoja esille +haettiin. Siinä sysittiin toisiaan, siinä oltiin sokkosilla ja taas +välillä hengähdettiin sekä luvattiin toisilleen ryhtyä oikealla tavalla +pukeutumaan. + +Vähitellen päästäänkin oikeaan alkuun, jo otsaripaa ja hamostakin +koetellaan. Varsinkin Helinä neidon pukeutumisesta toiset pitävät +erikoista huolta. Vallaton Päiväkiven Inkeri härnää: + +— Sidohan nyt vain tuo otsaripasi niin, että Tiurin Kalevi sen +ensimmäisellä silmäyksellä hyvin huomaa! + +— Hyi sinä vallaton tyttö! moittii Helinä. — Mistä sinä tiedät, jos +Kalevi minusta ensinkään välittää. + +— Vai ei välittäisi. Eikös Kalevin lahjoittama ole tuo otsaripakin? + +‒ Eipäs kuin Imandra äidin. + +— Niin, kun Kalevi ei itse tahtonut sitä suoraan antaa, selvittää +Unnunkosken nuori Kyllikki asiantuntijana. — Se kuitenkin tiedetään, +että Kalevi sen osti hansakestiltä viime eloajan markkinoilla. Paras +otsaripa, mikä niillä markkinoilla myytiin! Niin kuului se hansakesti +kehuneen. + +Tätä varsin tyhjentävää tiedonantoa ei Helinä neito enää voinut +tuulesta temmatuksi väittää. Kovasti punastuen hän painaa katseensa +alas, kun toiset neitoset häntä pyörittelevät nähdäkseen joka puolelta, +miten Tiurin Kalevin ostama koriste soveltuu hänen kulmilleen. + +Kellään toisella neitosista ei vielä ollut niin julkisesti tunnettua +mielitiettyä. Kyllikki neidon tosin tiedettiin heittelevän lempeitä +silmäyksiä nuoren Osma Kumoisen puoleen, mutta he olivat kumpainenkin +vielä oikeastaan liian nuoria. Vähemmän tunnettuja olivat Kiviniemen +hiljaisen Marja neidon rakkausasiat. Hän oli jo viime eloajan +markkinain aikana saanut salakihlat reippaalta Tiurin Tapparilta, joka +nyt oli pohjankävijöitä vastaanottamassa. Tänä syksynä piti Tapparin +päästä toiseksi Tiurin Kalevin jousimiesten päälliköksi Musakan +rinnalle ja silloin he aikoivat viettää häänsä ja asettua vakinaisesti +Tiurin linnaan elämään. + +Päiväkiven vallaton Inkeri puolestaan kerskaili, että hän odotti +vieraan maan ritaria, jonka kuvan Aslak lappalainen oli hänelle kerran +näyttänyt Tiurin linnan uhripuiston pyhästä lähteestä. + +— Mutta jospa se ritari jääpikin tulematta tai jos minä sen valtaan +sinulta, naljailee Kyllikki otsaripaansa sovitellessaan. + +— Eipäs jääkään minun ritarini tulematta eikä kukaan pysty häntä +minulta valtaamaan. »Hän tulee korkeakokkaisella laivalla suuren +läntisen meren takaa, kirkas haarniska on hänen ryntäillään ja leveä +miekka kupeellaan, ja arvokkaalla tavalla hänet Tiurin linnassa +vastaanotetaan.» + +Inkeri sanelee kuin ulkoläksyä Aslak tietäjän ennustusta ritaristaan. +Vallaton Kyllikki vielä hänelle naureskelee, mutta Helinä sanoo +vakavasti, että kaikki Aslak tietäjän ennustukset kävivät toteen. Miksi +ei siis myöskin Inkerille luvattu ritari saapuisi. + +— Minulle on Aslak tietäjä myös ennustanut, jatkaa hän sitten puoliksi +itsekseen ja syvä huokaus kohoaa hänen povestaan. + +— Mitä hän sinulle on ennustanut? utelee Inkeri. + +— Onpahan vain ennustanut, ei ehkä niin hyvää kuin sinulle, Inkeri +ystäväni. + +Kirkkaita kyyneleitä kiertyy Helinä neidon silmiin. Tämän nähdessään +Inkeri syleilee häntä kiihkeästi ja sopottaa hänen korvaansa: + +— Oliko se kovin paha ennustus? Mutta olkoonpa mikä hyvänsä, minä olen +aina sinun ystäväsi. Vaikka minä olenkin toisinaan tällainen vallaton, +niin saat luottaa minuun. Osaan minä olla uskollinenkin ja sinusta minä +pidän aina enemmän kuin kenestäkään toisesta. + +— Tiedänhän minä sinun olevan hyvän ja uskollisen, haastelee Helinä +kyyneliään kuivaten. Eikä se oikeastaan niin paha ennustus... vähän +vain ikävää ja kärsimyksiä, mutta niinhän aina elämässä sattuu ja minä +osaan kyllä kärsiä oman osuuteni. + +Inkeri syleilee häntä vielä kiihkeämmin ja tällä äänettömällä +syleilyllä nämä kaksi nuorta tyttöä solmivat lujan ystävyysliiton, joka +oli valmis uhmaamaan hyvinkin kovia koettelemuksia, jos kohtalotar +asetti niitä heidän tielleen. + +Kyllikki ja Marja neito olivat jo menneet takaisin käräjäpihaan. Sinne +nyt Helinä ja Inkerikin käsikädessä kiiruhtavat, mutta kun retkeläisten +veneitä ei vieläkään ollut näkyvissä, juoksivat tytöt jousimiesten +tuvan takana olevaan uhrilehtoon peilailemaan itseään Tiurin pyhien +lähteiden kirkkaana päilyvässä kalvossa. + +Mutta minne on Kyyrö vanhus käräjäpihasta kadonnut? + +Tuonne hän on mennyt sisäpihan puoleiseen asetupaan Tiurin taaton +pukeutumisesta huolehtimaan. Otti mukaansa asepojat Aarnin ja Oravan ja +niin he kolmisin menivät herraansa pukemaan. + +Jo onkin sairasteleva heimovanhin jalkeille nousemassa. Hetki +sitten hän tyhjensi maljan Aslak tietäjän valmistamaa väkevää +yrttikeitosta ja lepäili sen päälle vielä hetkisen asetuvan jykevällä +karhuntaljavuoteella. Lepäili ja antoi lääkitsijänsä hieroa viime +aikoina pahoin jäykistyneitä jalkojaan. Nyt hän on jo noussut +vuoteella istualleen, asepojat Aarni ja Orava kiinnittävät hänen +jalkoihinsa keveitä paulakenkiä ja vaskisia polvirenkaita. Kyyrö +vanhuksella on käsillään hienosta Hollannin verasta tehty asemekko. +Se on pitkä ja hopeakirjoin edestä ommeltu ja kun Tiurin taatto on +sen pukenut ylleen, kiinnitetään se uumenilta leveällä solkivyöllä, +jonka hopeaheloihin on kaiverrettu hirviä ja peuroja sekä niitä +metsästäviä jousimiehiä. Vielä panee Kyyrö vanhus sairaan herransa +hartioille kevyen novgorodilaisen turkiskauhtanan, jonka helmuksissa +ja liepeissä on leveä näädännahkapäärme. Heimokäräjillä käyttää +Tiurin taatto kärpännahkakauhtanaa ja sen alla leveätä ussakkaa, +jonka korukirjauksiin on kudottu kaikki sateenkaaren seitsemän väriä. +Päähinekin on heimokäräjillä sen mukainen, kulta- ja hopeakirjoin +ommeltu lapinlakki, nelikolkka tietäjän päähine. Nyt tyytyy hän +ottamaan päähänsä tavallisen Karjalan miesten nelikairalakin, jonka +koristeina on suuria hopealevyjä. + +Raskas ja vaivaloinen on Tiurin taaton käynti. Hänen oikea puolensa on +halpaantunut, jonka vuoksi hänen täytyy nojata melkein koko painollaan +Kyyrö vanhuksen olkapäähän. Niin he kulkevat hitaasti asetuvasta +sisäpihaan ja siitä edelleen vaskioven kautta käräjäpihaan. Niin he +kulkevat, vanha Karjalan tietäjä ja hänen uskollinen asepalvelijansa. +Monet vuosikymmenet he ovat aikanaan yhtenä retkeilleet. Nyt ovat jo +retkeilyt jääneet, silmiensä valonkin on Tiurin taatto jo melkein +kokonaan menettänyt. Mutta vielä on hänen kumarainen vartalonsa, +sairauden ja vanhuuden runtelema, tavallista miehenmittaa paljon +korkeampi. Kaikki Tiurin suvun miehet ovat olleet pitkäkasvuisia. +Kaikista pisin oli Suur-Tiurin isä, jota sen vuoksi nimitettiinkin +Honka-Tiuriksi. Vaaksan verran häntä pienempi on Suur-Tiuri ja +samankokoinen on hänen nuori pojanpoikansa Tiurin Kalevi, jonka +ensimmäistä Pohjan matkalta paluuta nyt varustaudutaan juhlimaan. + +Kun Kyyrö vanhus on istuttanut herransa heimovanhimman istuimelle, +tulee Imandra emäntä kunnioittaen tiedustamaan, eikö hän haluaisi +jotakin juotavaa. + +— No jos tuonet tilkan kuohuvaa olutta, rakas tyttäreni, virkahtaa +Tiurin taatto. — Juotti tuo Lapin tietäjä minulle mokoman juoman. Hyvää +lie tehnyt sairaalle ruumiilleni, mutta pahan jätti maun kielelleni, +kirpeän ja polttavan, niin jos pitänee häntä hiukan ohrajuomalla +huuhdella. + +Vapisevin käsin ottaa hän Imandra emännän tarjoaman oluthaarikan, +vapisevin käsin sen huulilleen kallistaa. Täytyi Imandra emännän hiukan +tukea, muuten olisi vaahtoava juoma valkoparralle valahtanut. Tästä saa +Tiurin taatto aiheen huoahtaa: + +— Ei ole minusta enää urhojen juoman latkijaksikaan. Toisten pitää +juotella, toisten syötellä. Jo joutaisin maan rakohon menemään. + +— Rakas taatto, ethän sinä vielä niin avuton ole, väittää Imandra +emäntä lempeästi. — Ja miten nyt jo maanrakohon joutaisit, kun Karjalan +miehiä heimokäräjillä johdat. + +— Ensi eloajan käräjillä luovutan pois heimovanhimman valtamerkit. +Niin aion kotiutuneille pohjankävijöille tänä päivänä ilmoittaa. Uuden +johtajan valitkoot. + +— Kun se vaali vain hyvin menisi. + +— Tokko se paremmin mennee, jos jääpi minun kuolemani jälkeen +toimitettavaksi. Nyt on Tiurin Kalevi ensimmäisen koetusmatkansa tehnyt +ja jos hyvin lienee onnistunut, niin eiköpä vaalikin menne mielemme +mukaan. + +Imandra emäntä vaikeni kunnioittaen. Hän näki yhtä hyvin kuin Tiurin +taatto itsekin, että tämän elinpäivät olivat luetut. Ja hän tiesi +senkin, että parempi oli toimittaa uuden heimo vanhimman vaali +Suur-Tiurin eläessä ja hänen omasta aloitteestaan. Silloin olisi vaikea +kenenkään tuoda heimokäräjillä kilpailijaa esille, jos sellaiseen +kilpailuun halukkaita olisi löytynytkin, Niin, Imandra emäntä tiesi +tämän kaiken varsin hyvin, mutta yhtäkaikki hän oli huolissaan. Olihan +kysymyksessä hänen oman poikansa vaali. Hän olisi suonut Kalevin +ehtivän sitä ennen muutamia vuosia vanhemmaksi, mutta kohtalottaret +näyttivät hoputtavan tapahtumain kulkua. + +Kun Imandra emäntä on mennyt omiin askareihinsa, tarkastelee Tiurin +taatto kädellä silmiään varjostaen käräjäpihaa ja tiedustaa Kyyrö +vanhukselta, oliko kaikki valmistukset hyvin tehdyt. + +— Käskysi mukaan on kaikki tehty, ilmoittaa Kyyrö. — Puhdistettu on +varastoaitat, venelaiturit. Ja tässä ympärilläsi näet kaiken niinkuin +heimokäräjiä varten valmistetun. + +— Missä lienee Helinä tyttäremme ja toiset Tiurin neidot? + +— Tuonne menivät äsken neidot uhrilehtoon. Jos siellä kukkaseppeleitä +kulmilleen sitonevat. Jos sitonevat seppeleitä myös sitä varten, +jotta niillä koristavat kauan odotettuja urhoja, kauan ikävöityjä +pohjankävijöitä. + +— Niinpä niin, nei'ot kukkaseppeleitä urhoille sitovat miehille +riistaretken samonneille. Mutta meille, Kyyrö ystäväni, meille +eivät Tiurin nei'ot enää kukkaseppeleitä sido. Tuonen tytit meidän +kulmillemme jo kukkiansa kylvävät. + +— Se lienee taaton taivahisen säätämä elämän järjestys, virkahtaa Kyyrö +vanhus. — Minä puolestani jo mielelläni lähden tuonen tuville, tuskin +enää täällä elävien ilmoilla kelpaan mihinkään. + +— Sinä olet minun vanha asepalvelijani, Kyyrö, ja hyvin sinä tiedät +elämäntyösi tehneesi. Kunpa minulla olisi sama tieto tuonen tuville +lähtiessäni. + +— Kuka voi sinun elämäntyötäsi vähäksyä, suuri taatto? Viisikymmentä +vuotta olet heimovanhimman valtamerkkejä pitänyt huostassasi ja +Karjalan miesten asiat ovat hyvin sinun aikanasi menestyneet. Oliko +Tiurin linnassa tai muilla Karjalan miehillä suuria hopea-aarteita +ennen sinun aikaasi? Olivatko Tiurin karjalaismarkkinat kuuluisat, +ennenkuin sinä, Tiurin taatto, ne teit kuuluisaksi? No paljonhan sinun +isäsi Honka-Tiurikin teki, mutta vielä enemmästä saavat Karjalan miehet +sinua kiittää ja kiittävätkin. Suur-Tiurin nimen he ovat sinulle jo +elinaikanasi antaneet ja sukusi asema Karjalan miesten johtajana on nyt +varmempi kuin milloinkaan ennen. + +— Oikeassa lienet, Kyyrö ystäväni, virkahtaa Tiurin taatto, — +oikeassa lienet siinä, että minun ei pitäisi vähäksyä elämäntyötäni. +Huonomminkin olisivat Karjalan miesten asiat voineet mennä kuin ovat +menneet minun aikanani. Ja kuitenkin minusta tuntuu vaikealta tuonen +tuville lähtö, monet seikat, monet seikat minua huolestuttavat. + +Hän hivelee vapisevin sormin käräjäkivellä olevan heimovanhimman +valtamiekan sileätä terää. Sittenhän, näköjään syviin ajatuksiin +vaipuneena, ottaa käsiinsä vanhan riimusauvan, jonka sivuihin oli +piirretty kaikkien Tiurin sukuun kuuluneiden heimovanhinten elämäkerran +tärkeimmät tiedot. Eivät hänen hämärtyneet silmänsä enää voineet +sauvaan piirrettyjä riimumerkkejä lukea, mutta sormin kopeloidenkin hän +niistä selvän sai. Kas tuossa oli juuri hänen vapisevien sormiensa alla +hänen mainehikkaan esi-isänsä Ilves-Tiurin riimukirjoitus. Omin käsin +oli kai Ilves-Tiuri sen piirtänyt: »Retkeilin monta kertaa läntisen +meren takana Svean kuninkaiden maassa ja monen varjaagien kuninkaan +maassa. Paljon saalista toin ja nimeäni kaikki läntisen meren takana +elävät kansat pelkäävät. Menin elävänä kumpuun kolmen uskollisen +asepalvelijani saattamana.» + +Niin, siinä oli Ilves-Tiurin elämäntarina, levottoman retkeilijän +elämäntarina. Tunnetuksi oli hän tehnyt Karjalan miesten nimen, +mutta samalla pelätyksi. Oliko se kenties paikallaan niinä aikoina. +Läntisen meren takana elävät varjaagien heimopäällikötkin koettivat +hänen aikanaan tehdä samoin, mutta ei Ilves-Tiuri ollut yhtään heitä +huonompi. Ja heidän tapaansa noudattaen hän itse meni hautaansa, kun +tunsi aikansa joutuneen, kolme asepalvelijaa mukanaan... Kolme loppuun +asti uskollista miestä hänellä ainakin oli... seurasivat häntä manan +matkalle. Seuraisiko ehkä Kyyrö vanhus häntä, jos se tapa olisi vielä +käytännössä? Varmaan Kyyrö seuraisi... olisi hänelläkin yksi loppuun +asti uskollinen mies. + +Hänen sormensa kopeloivat riimusauvan sivuja edelleen. Nyt löysivät +ne hänen isänsä Honka-Tiurin riimukirjoituksen. Heimokäräjillä se oli +tehty Honka-Tiurin kaaduttua Hämeen maassa. Hänet oli niillä käräjillä +valittu isänsä jälkeen heimovanhimmaksi ja sen vaalin tapahduttua oli +kirjoitus piirretty. Hän lukee sormin kopeloiden: »Honka-Tiuri oli +väkevämpi kaikkia muita Karjalan miehiä ja myöskin kaikkia Novgorodin +miehiä. Teki ikuisen ystävyysliiton Novgorodin viisaan Aleksanteri +ruhtinaan kanssa. Sotivat yhtenä Nevajoella Svean kuninkaan ja piispan +miehiä vastaan. Myös Visbyn kauppakestien kanssa teki ystävyysliiton +ja laski heidän laivansa tulemaan Tiurin markkinoille. Sitten jälleen +lähti sotimaan piispan miehiä vastaan ja kaatui Hämeen maassa. Siinä +sodassa olivat myös Pirkkalan miehet Karjalan miehiä vastaan.» + +Kas siinä oli hänen isänsä elämäntarina. Ikuinen ystävyysliitto +Novgorodin ruhtinasten kanssa, mutta sen ystävyysliiton korvaukseksi +oli hänen isänsä monessa sodassa saanut taistella Novgorodin +ruhtinasten puolesta. Kirjoituksessa ei mainittu mitään papeista, jotka +Novgorodista lähetettiin hänen isänsä aikana Karjalan miehiä kastamaan. +No vähän ne papit olivat aikaansaaneet Vuoksen ja Tiurin Karjalassa, +vähän hänen isänsä aikana ja vähän sen jälkeen. Laatokan takana +taisivat olla jo asiat hiukan toisin, siellä kehuivat jo Novgorodin +papit kirkkoja rakentaneensa. + +Niin, niin, hänen isänsä oli tehnyt ikuisen ystävyysliiton Novgorodin +ruhtinasten kanssa, mutta oli samalla myös suosinut Visbyn +hansakestejä. Hän puolestaan oli kulkenut isänsä jälkiä, eivät voineet +Novgorodin ruhtinaat häntäkään syyttää ystävyysliiton rikkomisesta, +mutta kenties hän sittenkin oli enemmän suosinut läntisen meren +takaa tulleita kauppamiehiä. Ja Pirkkalan miesten kanssa hän oli +myös selvittänyt Kainuun maassa riistarajat, niistä oli nyt tarkat +sopimukset. Siitä olikin seurauksena, että Tiurin markkinoilla oli +siitä lähtien ollut paljon enemmän riistasaalista kuin aikaisemmin. +Karjalan miesten asiat olisivat tosiaan olleet kaikin puolin hyvin, +kun eivät vain Svean kuninkaan miehet viime vuosina olisi aiheuttaneet +paljon häiriöitä. + +Myös Novgorodista päin oli alkanut kuulua ikäviä viestejä, kenties +vielä ikävämpiä kuin Svean miesten taholta. Novgorodin ruhtinasten +lähettämät pajarit veroittivat jo Äänisen ja Syvärin karjalaisia. Nyt +kuului muuan näitä ylpeitä pajareja tulleen myös Laatokan karjalaisten +luo ja kuului aikovan asettua Käkisalmeen asumaan. Käkisalmessa oli +vanha Karjalan ja Novgorodin miesten markkinapaikka, mutta viime +aikoina oli se jäänyt pois käytännöstä. Sinne nyt pajari muutamien +Karjalan miesten avustamana kuului ryhtyneen rakentamaan itselleen +linnavarustusta. Myös kerrottiin pajarin lähettäneen kuuluttajan +kaikkien Laatokan karjalaisten luo, että heidän pitäisi tuoda +riistaveroa pajarille ja lähettää päivätyöläisiä hänen avukseen linnaa +rakentamaan. + +Pajarin kuuluttaja ei ollut vielä käynyt Vuoksen Karjalassa, mutta +yhtäkaikki tämän Novgorodin ruhtinaan ja posadnikan lähettämän +miehen hommat ovat antaneet Tiurin taatolle paljon ajattelemisen +aihetta sairautensa yksinäisinä hetkinä. Novgorodissa olivat nykyään +hallitsemassa vallanhimoiset ruhtinaat, jotka hyvin vähän näyttivät +välittävän vanhoista, viisaan Aleksanteri ruhtinaan ja Karjalan +miesten solmiamista liittosopimuksista. Niissä liittosopimuksissa oli +puhetta vain ystävyyslahjoista, joita Karjalan miesten piti Novgorodin +ruhtinaille lähettää. Mutta nyt ruhtinasten lähettämät pajarit eivät +enää tyytyneet ystävyyslahjoihin, vaan vaativat riistaveroa ja hyviä +lahjoja ja mitä kaikkea lienevät vaatineetkaan. + +Tiurin taatto on ajatellut, että jos hän olisi nuorempi mies, niin +hän nostattaisi kaikki Karjalan miehet, myöskin Laatokan karjalaiset +vastustamaan Novgorodin pajarien vaatimuksia. Parasta olisi lähettää +lähettiläitä Novgorodiin sanomaan ruhtinaalle, että Karjalan miehet +eivät tahtoneet mitään pajareja luonaan suvaita. Jos ruhtinas tyytyi +ystävyyslahjoihin, niin niitä he voivat ilman pajarejakin lähettää. +Jos taas ruhtinas vaati veroa, niin siitä piti ensin Karjalan kaikkien +heimojen yhteisillä käräjillä päätettämän. + +Näin olisi Tiurin taaton mielestä pitänyt tehdä. Mutta hän oli nyt +haudan partaalla hoippuva vanhus ja kykenisikö hänen nuori ja maltiton +pojanpoikansa oikealla tavalla Karjalan miesten asiaa ajamaan. Oli +hänellä ollut poikakin, rohkea ja taitava mies, jota oli nimitetty +Majava-Tiuriksi, koska hän järjesti majavan pyynnin kaikilla Karjalan +miesten omilla riista-alueilla. Tämä poika jos olisi elänyt, niin +hänen käsiinsä Tiurin taatto olisi luottamuksella jättänyt Tiurin +heimovanhimman valtamerkit. Majava-Tiuri oli kuitenkin mennyt tuonen +tuville miehuutensa parhaina päivinä ja nyt saattoi Tiurien mainehikas +suku asettaa heimovanhimman vaaliin vain kypsymättömän nuorukaisen. + +Tiurin taatto on vapisevin sormin kopeloiden kysynyt neuvoa esi-isiensä +riimukirjoitukselta. Ah, miksi olikin taatto taivahinen häneltä +jo riistänyt silmiensä valonkin. Jos olisi edes ollut näkevä, +olisi kenties vielä muutaman vuoden eteenpäin voinut lykätä uuden +heimovanhimman vaalin. Nyt sitä oli mahdoton enää lykätä tuonnemmaksi; +ensi eloajan käräjillä, jolloin samalla pidettiin Tiurin suuret +riistamarkkinat, täytyi vaalin peruuttamattomasti tapahtua. Kunpa vain +Tiurin Kalevi olisi koetusmatkansa hyvin suorittanut. + +Tiurin taaton mietelmät keskeyttää muurin sakaralta kuuluva vaskitorven +pitkä toitotus. Vuokselle tähystelevät jousimiehet olivat nähneet +pohjankävijäin ensimmäiset vaskikeulat. Seuraavassa tuokiossa ryntää +neitosten parvi uhripuistosta käräjäpihaan. Helinä neito hokee +hengästyneenä: + +— Rakas taatto, äiti, Kyyrö, nyt ne tulevat, kauan vuotetut! +Myötävirtaan hyvää kyytiä laskevat! + +Innoissaan hän rientää syleilemään Tiurin taattoa ja kysyy häneltä, +saisivatko he jousimiesten mukana kiiruhtaa tulijoita vastaan +lauttasillalle. + +— Menkää vain, rakkaat lapsukaiset, menkää urhoja kauan vuotettuja +vastaan, haastelee Tiurin taatto. — Mutta sallihan, rakas tyttäreni, +minun ensin tarkastaa, onko otsaripa hyvin kulmillasi ja ovatko silmäsi +sirkeät mielitiettyäsi vastaanottamaan. + +Hän hivelee hyväillen eteensä painuneen Helinä neidon tuuheata tukkaa +ja sen koristeena olevaa otsaripaa. Hivelee ja sitä tehdessään +haastelee: + +— Tuskin hämärtyneet silmäni enää voivat erottaa muotosi ihanuutta, +rakas tyttäreni. Mutta tiedän sinun olevan kyllin kauniin ja hyvän +Tiurin suvun jälkeläiselle. Parempaa tuskin olisimme voineet löytää +Karjalan tyttärien joukosta. + +Toiset neidot ovat jo kärsimättöminä odottaneet Helinää, ja nyt +kaikki pyrynä kiiruhtavat jousimiesten perässä lauttasillalle. Siellä +jo raikuvin riemuhuudoin tulijoita tervehditään. Tiurin Kalevi on +ensimmäisenä laskenut vaskikeulansa mantereen puoleiseen laituriin. +Uljas on hän muodoltaan, päivettynyt ja kevätviimojen karaisema +retkeilijä. Taisi yksi ja toinen Tiurin kaunoisista kassapäistä +kadehtia Helinä neitoa, kun tämä vahvasti punastuen ensimmäisenä +toivottaa uljaan Kalevin tervetulleeksi. Helinä tunsi tällä hetkellä +niin määrättömän onnenaallon hulvahtavan ylitseen, että olisi +mielellään tahtonut heittäytyä kauan odotetun mielitiettynsä kaulaan, +mutta ujous esti hänet sitä tekemästä. Tuskin hän saattoi kestää Tiurin +Kalevin reipasta katsetta ja voimakasta kädenpuristusta. + +Mutta seuraavana hetkenä joutui jo vanha isänsäkin häntä tervehtimään +ja niin voitti Helinä neito ensi hetken ujostelun. Reippaina lähtevät +retkeilijät vastaanottajineen lauttasillan yli käräjäpihaan, jossa +itse Suur-Tiuri vanhan asepalvelijansa ja Imandra emännän seurassa +pohjankävijät tervetulleiksi toivottaa. Kädestä pitäen Tiurin taatto +jokaista tulijaa vuoronsa perään tervehtii ja kehoittaa sitten heitä +maistamaan kuohuvista simasarvista, joita Imandra emäntä ja neidot jo +jousimiesten tuvasta kantavat käräjäpihaan. + +— Hyvin lienette matkanne tehneet? haastelee Tiurin taatto. Olisi kai +viesti jo aikaisemmin tullut, jos suuremmat vastoinkäymiset olisivat +vaikeuksia tuottaneet? + +— Lienee vähän vastoinkäymisiäkin ollut, mutta hyvin olemme niistä +selvinneet ja varppeita myöten on täydet riistaveneemme, ilmoittaa ukko +Kumoinen. + +— Saat olla ylpeä pojanpojastasi, Tiurin taatto. Nuoruudestaan +huolimatta on hän kokeneen urhon lailla riistaretkemme johtanut. + +— Niin on johtanut, niin on johtanut, kuuluu myönnytyksiä toisten +retkeläisten joukosta. Ja Kiviniemen Jaama, muulloin vähäpuheinen, +murahtaa nyt: + +— Karhuksi minua sanotaan ja tottapa lienenkin kömpelö karhu vain. +Mutta mikä lie minun käpälissäni voimaa, on se altis milloin hyvänsä +iskemään, kun vain saamme nuoren Haukka-Tiurin johtajanamme pitää. + +Tämä voimakas ylistyspuhe sai kaikkien retkeläisten innokkaan +hyväksymisen, mutta Tiurin Kalevi naurahti ja sanoi: + +— Parhaani olen koettanut tehdä, mutta tokkopa vain retkemme olisi näin +hyvin onnistunut, jollei Kumoista ja kaikkia näitä toisia kokeneita +miehiä olisi ollut ainaisina neuvonantajina ja avustajina. Heitä saat, +suuri taatto, enemmän kiittää kuin minua. + +— Tiedän, tiedän, rakas pojanpoikani. Sinulla on ollut rohkeat ja +taitavat miehet johdettavina ja vielä uudestaan teille kaikille +lausun kiitokseni. Nyt simaa ja ohrajuomaa maistakaa. Illalla sitten, +kun riistasaalis on vanhojen tapojemme mukaan jaettu, lähtekäämme +tuonne uhrilehtoon taivaan taatolle kaikista hyvistä antimista osansa +antamaan. Ja sen jälkeen on tuolla minun vierastuvassani juhlapidot, +joissa saatte ravita itseänne ruualla ja juomalla. Mutta asemiehillenne +valmistetaan pidot tänne jousimiesten tupaan. Ruuan ja juoman ei pidä +Tiurin linnassa tänä iltana keneltäkään puuttuman. Siitä on Imandra +tyttäreni etukäteen huolen pitänyt. + +Ennenkuin pohjankävijät lähtivät riistasaalista jakamaan, ilmoitti +Tiurin Kalevi taatollensa Visbyn lähettilästen ja ritari Niilon +matkalla olosta Tiurin linnaan. Sairas heimovanhin näytti suuresti +ilostuvan tästä tiedosta, mutta ei hän mielihyväänsä mitenkään sanoin +ilmaissut. Käski vain Imandra emännän laittaa Tiurin linnan parhaat +vierashuoneet kuntoon tulijoita varten. Sitten hän Kyyrö vanhuksen +käsivarteen nojaten lähti sisäpihan puolella oleviin huoneisiinsa +levähtääkseen siellä ennen uhritoimituksen ja illan juhlapitojen +alkamista. + + + + +IV Luku. + +UHRIJUHLA JA JUOMAPIDOT. + + +Kesäpäivän laskuaan lähetessä valmistutaan Tiurin linnassa suureen +uhrijuhlaan. Jälleen kokoontuvat pohjankävijät jousimiehineen +käräjäpihaan, josta sitten, heimovanhin etunenässä ja pyhän taikarummun +päristessä, lähdetään juhlallisena kulkueena uhrilehtoon. + +Jo ovat kaikki pohjankävijäin mainehikkaat päälliköt täyteen sotisopaan +ja kiiltäviin kypäripäähineisiin pukeutuneina paikallaan. Joukossa +nähdään myös useita kotona olleita sukuvanhimpia, jotka retkeläisten +tulosta tiedon saatuaan ovat kiiruhtaneet Tiurin linnaan ollakseen +läsnä edes tässä retkeläisten kunniaksi toimeenpantavassa uhri- ja +juomajuhlassa, jossa Tiurin linnan ehtoisan Imandra emännän parhaiden +antimien tiedetään vuolaana vuotavan vieraiden kestitykseksi. + +Muita ketterämpänä puikkelehtii uhrijuhlan alkamista odottelevien +joukossa Kuparsaaren vanha Antero Äyrämöinen. Hän on onnellisesti +saattanut harvinaiset vieraansa Tiurin taaton luo ja nämä ovat jo +antaneet arvokkaat lahjansakin Karjalan miesten heimovanhimmalle. +Näistä lahjoista ja vieraiden matkan tarkoituksesta nyt kiivas +lännen miesten ystävä kaikille juhlavierasten joukossa tapaamilleen +riittäville selkoa tekee. On joutunut mukaan pari Laatokan +karjalaistakin, jotka ovat jo joutuneet tekemisiin Käkisalmeen +pesiytyneen Novgorodin pajarin kanssa. Näitä Antero Äyrämöinen +säälimättä kaikkien kuullen ivailee, kun eivät ole sen tiensä +karkoittaneet pajaria luotaan. + +Toinen Laatokan karjalaisista, Lahdenpohjan miesten heimopäällikkö +Nirkko selittää: + +— Harvat meistä pajaria suosivat, melkein varkain hän on tullut +luoksemme. Laatokan täkäläisiä sillä kuuluu olevan ystävinään, Uuksun +vanha Sermi ja Syvärin miesten kuulu heimovanhin Makari, jotka +kumpainenkin kuuluvat jo pyhätön Novgorodin papeille rakentaneen. + +— No miksi eivät pidä myös pajaria siellä pyhättöjensä luona, vaan +lähettävät tälle puolen Laatokan: kivahtaa Antero Äyrämöinen. + +— Meidän pitäisi antaa pajarille hyvä lähtö naapuruudestamme, murisee +Kiviniemen väkevä Karhu, joka on aina tottunut enemmän luottamaan +käpäliinsä voimaan kuin viisaan pään harkintaan. + +— Liekö pajarilla paljon jousimiehiä mukanaan? tiedustelee Unnunkosken +Ronka, jonka mielestä Kiviniemen Karhun suorasukainen ehdotus oli +kaikin puolin harkitsemisen arvoinen. + +— Kuka hänen jousimiehensä on käynyt tutkimassa? sanoo Nirkko. — +mutta pajarin kuuluttaja ja hänen rummunlyöjänsä kuuluvat olevan +kärtsäkoirien veroisia ahmatteja. Missä ovat kulkeneet, aina ovat +tarvitsemansa viljan ja karjan ryöstäneet ja kuka on vastaan pannut, +sen ovat solmuruoskalla suomineet. + +— No niin se pajari kärtsäkoirineen teitä hallitkoonkin, niin opitte +kerran tietämään, millaista on se kehuttu Novgorodin ruhtinasten +ystävyys, ilkastelee Antero Äyrämöinen. — Minä olen tuonut tänä +päivänä Tiurin linnaan Visbyn hansakestien ja Viipurin linnanisännän +lähettiläät. Hyviä lahjoja oli heillä mukanaan Tiurin heimovanhimmalle, +mutta Novgorodin ruhtinaan lähettämä pajari teitä solmuruoskalla +kurittaa. Siinä ovat hänen hyvät lahjansa. + +Joukosta kuuluu uhkaavaa murinaa, kiihtymys kutsumattomana +tungettelijana Tiurin karjalaisten naapuruuteen saapunutta Novgorodin +pajaria kohtaan on nousemassa. Ei olisi paljon tarvittu, kun nämä +vapauttaan rakastavat miehet olisivat olleet Kiviniemen Jaaman +ehdottamalla tavalla valmiit pajaria vastaan lähtemään. + +Mutta kiihtyvä keskustelu nyt itsestään taukoaa, sillä sisäpihalta +tuovasta vaskiovesta tulee käräjäpihaan Tiurin taatto, Kyyrö vanhuksen +ja Kekri Kumoisen sekä pojanpoikansa Tiurin Kalevin saattamana. +Täydessä heimovanhimman juhla-asussa on tällä kertaa Suur-Tiuri; +uumenillaan välähtelee sateenkaarikirjauksin kudottu ussakka, +hartioillaan on kärpännahkaviitta ja päähineenä kallisarvoisesti +koristeltu lapinlakki, tietäjän päähine. Käräjäkiven äärellä +Kekri Kumoinen, pohjankävijäin vanhimpana miehenä, sitoo hänen +vyölleen heimovanhimman valtamiekan käskien samalla kaikkien muiden +sukuvanhinten ja pohjankävijäin riisua aseensa. Näin hän sanoo: + +— Karjalan miehet, Tiurin pyhään uhrilehtoon lähdemme, taivaan taatolle +maan ja veden antimia viemään, häneltä siunausta anelemaan. Jotta +uhrimme hyvä ja mieluinen olisi, tähän käräjäkivelle, urhot, siksi +aikaa säilänne riisukaa. Vain yksi valittu joukostamme saapi uhrimiekan +kantaa! + +— Vain yksi valittu joukostamme saapi uhrimiekan kantaa, kertaa +vanha Antero Äyrämöinen laskiessaan oman miekkansa käräjäkiven +verkapeitteelle. + +Samalla tavalla kertaavat kaikki muut sukuvanhimmat ja pohjankävijät +riisuessaan kukin vuoronsa perään käräjäkivelle aseensa. + +Nyt tuodaan uhrilahjat esille; pyhiksi vihittyihin juomasarviin +laskettua simaa ja olutta sekä niinikään Tiurin pyhässä lähteessä +vihittyyn kylvökoppaan pantua ohraviljaa. Teurasuhria käytettiin +näihin aikoihin enää harvoin, korkeintaan syksyisessä kekrijuhlassa. +Muulloin tyydyttiin uhraamaan vain maan antimia. Tiurin Kalevi ja +muutamat vanhimmat miehet joukosta saavat kantaakseen uhrilahjat ja +niin lähdetään liikkeelle. Edellä kulkee Kekri Kumoinen harvakseen +pyhää taikarumpua päristäen. Hänen jäljessään astelee Tiurin taatto +vanhan asepalveluansa Kyyrön tukemana. Muut vanhimmat ja pohjankävijät +seuraavat parittain ikänsä ja arvonsa mukaisessa järjestyksessä. +Kulkueen päättävät jousimiehet ja viimeisinä naiset, jotka myös saavat +mukana olla, vaikka vain kauempaa uhritoimitusta katsellen. + +Uhripaikalla, Tiurin pyhän lähteen äärellä toimittaa Tiurin taatto +tavanmukaiset uhrimenot, kiittää taattoa taivahista Karjalan miehille +osoitetusta suopeudesta ja anelee, että edelleenkin maan vilja hyvin +menestyisi, vesissä ja riistamailla olisi runsaasti antimia ja että +Karjalan kaunis maa saisi olla rauhassa vainolaisen hävityksiltä. +Uhrimenoja lukiessaan hän vuoronsa perään kustakin astiasta tiputtaa +pyhään lähteeseen uhriantimia. Rumpu pärisee koko ajan hiljaisessa +tahdissa. Voimakkaasti vaikuttavat urosten mieliin Tiurin taaton +uhriluvut. Melkein sokea hän on ja vanhuudesta kuihtuneet kätensä +vapisevat, mutta syvästä rinnasta kohoava äänensä kaikuu vielä +voimakkaana ja selkeänä. Tuntuu kuin illan tyvenessä uhrilehdon pyhät +puutkin hänen sanojaan hartaina kuuntelisivat ja metsän lintuset ovat +vaienneet, jotta iäkkään heimovanhimman anelu yksinään kantautuisi +taaton taivahisen kuuluviin. Ja kun Tiurin taatto anelussaan kohottaa +vapisevat käsivartensa taivaan puoleen, niin kohoavat itsestään +kaikkien muidenkin käsivarret ja useat vanhemmista miehistä toistavat +puoliääneen heimovanhimman uhrilukuja. + +Pyhän lähteen partaalla on pieni uhrihuone, johon tämän yleisen +uhritoimituksen jälkeen useat vievät uhrilahjojaan. Kuka uhraa pyhän +lähteen suojelushengelle kiiltävän hopearahan, kuka otsarivan tai +muun riistamarkkinoilta ostamansa korukapineen. Varmaan joku nainen +on salaa tuonut uhrihuoneen seinälle hopeaisen kaularistinkin, jonka +hän on kai saanut joltakin kiertelevältä, Novgorodin oikeauskoisen +kirkon esirukouksia ja pyhiä esineitä kaupittelevalta erakkomunkilta. +Näiden pyhien miesten sallittiin Vuoksen Karjalassakin yleensä vapaasti +liikuskella. Siellä täällä olivat he vanhojen uhrihuoneiden rinnalle +saaneet rakentaa vinoristillä varustettuja kirkon pikkupyhättöjäkin. +Mutta näissä pyhätöissä käydessäänkin Karjalan miehet ja naiset pitivät +sitkeästi kiinni vanhoista uhrimenoistaan. Jos kirkon pyhättöön +uhrilahjoja viedään, niin samalla kertaa ja kenties vielä auliimmalla +kädellä niitä viedään vanhaan, esivanhempien aikuiseen uhrihuoneeseen. + +Mutta jopa on uhrimenot loppuun suoritettu, jo on uhrikulkue palannut +takaisin käräjäpihaan. Samassa järjestyksessä tapahtui palaaminen kuin +lähtökin ja nyt jo sukuvanhimmat ja pohjankävijät miekkoja vyöllensä +vyöttelevät. Nyt alkavat Tiurin taaton ja Tiurin linnan ehtoisan +Imandra emännän juhlapidot, joissa on runsaasti sekä ruokaa että juomaa. + +Yltäkylläinen pitopöytä on järjestetty sekä jousimiesten suureen +tupaan että sisäpihan puolella olevaan Tiurin taaton vierastupaan. +Aikaisempina vuosina Tiurin taatto kestitsi sekä pohjankävijöitä että +heidän jousimiehiään samassa pitopöydässä, mutta kun pitovierasten luku +on vuosi vuodelta karttunut yhä suuremmaksi, on tästä vanhasta tavasta +täytynyt luopua. Joku mainehikkaimpia pohjankävijöitä jää kuitenkin +aina jousimiesten tupaan ja asettuu pitopöydän päähän varatulle +kunniaistuimelle pitojen isäntää edustamaan. + +Tavallisesti on viime vuosina ollut jousimiesten pöydässä isännyyttä +hoitelemassa Kiviniemen Karhu, joka hyvänä syömärinä ja vielä parempana +urosten juoman latkijana olikin kaikin puolin vanhempien jousimiesten +mielen mukainen mies heidän pöydässään kunniapaikalla istumaan. Tällä +kertaa vanha Kekri Kumoinen kuitenkin ehdottaa, että Karhu tulisi +vaihteen vuoksi heimovanhimman pöytään ja Päiväkiven Kuisma jäisi +jousimiesten isännäksi. Ehdotus ei kuitenkaan miellytä jousimiehiä, +heidän joukostaan alkaa kuulua äänekästä nurinaa ja vastalauseita. +Viimein eräs Tiurin Musakan jousimiesjoukkoon kuuluva, Lari taaton +nimellä tunnettu jättiläinen vääntäikse joukosta esille ja sanoo: + +— Elä pane pahaksi, vanha Kekri kuomaseni, eläkä sinäkään, Päiväkiven +isäntä, pahaksesi pane, mutta Kiviniemen Karhun me tahtoisimme pitää. + +Joukosta kuuluu innokkaita ääniä: + +— Kiviniemen Karhu on meidän mies! Kiviniemen Karhu on meidän mies! +Hänestä emme luovu! + +— Siinä sen kuulette, sanoo Lari taatto ja asettuu sääret hajallaan +Kekri Kumoisen ja Päiväkiven Kuisman eteen. + +— No minkäpäs sille sitten mahtaa, nauraa Päiväkiven Kuisma. — En minä +väkisin joukkoonne tule! + +— Eipä siltä, saat sinäkin kernaasti tulla, mutta kyllä nämä pojat +tahtoisivat myös Kiviniemen isännän luonaan pitää. + +— Tunnen minä teidät, veitikat, murahtaa Kiviniemen Karhu. — Kilpaa +taas mielisitte simasarvia tyhjentää ja sitten kaikkea muuta hullutusta +tehdä, mutta minäpäs pidänkin nyt teidät kauniisti ohjaksissa. Ei +liikoja latkitakaan tällä kertaa, sen saatte nähdä! + +Näin uhkaillen hän jousimiesten sankassa joukossa työntyy tuvan ovesta +sisään ja istahtaa yleisen tyytyväisyyden vallitessa pöydän yläpäähän +leveälle kunniapaikalleen. Vanhat jousimiehet eivät hänen uhkauksiaan +ollenkaan todesta ottaneet, he tiesivät varsin hyvin entisestä +kokemuksesta, että kun suuri simasarvi oli muutamia kierroksia tehnyt, +ei Kiviniemen Karhu enää uhkauksiaan muistanut ja silloin oli hän niin +mainio pitopöydän isäntä, ettei jousimiesten mielestä parempaa olisi +hakemallakaan löytänyt. + +Itsensä Tiurin taaton pitopöydässä oli lähinnä kunniaistuinta paikat +Visbyn lähettiläillä ja ritari Niilolla. Pöydän alapäässä oli +toinen kunniaistuin, joka kuului ukko Kumoiselle, tämänvuotisten +pohjankävijäin vanhimmalle miehelle. Lähimmiksi seuralaisikseen oli +Kumoinen saanut vanhan Antero Äyrämöisen ja Lahdenpohjan Nirkon. + +Tästä olikin seurauksena, että vanha Äyrämöinen jälleen alkoi haastella +mieliaiheestaan, Käkisalmen pajarista, jonka ansioiden maalaaminen +aikaisemmin käräjäpihassa oli hänen mielestään jäänyt vallan +keskeneräiseksi. Ukko Kumoinenkin oli jo saanut kuulla pajarin hommista +Laatokan karjalaisten luona, mutta malttavana miehenä ei hän niin +päätä pahkaa tahtonut lähteä pajaria aseiden voimalla karkoittamaan. +Hänen mielestään olisi pajarin luo pitänyt lähettää miehiä kysymään, +tahtoiko hän olla Karjalan miesten ystävänä ja kunnioittaa vanhoja +liittosopimuksia. Jos hän sen lupaisi, niin silloin hänelle kenties +voitaisiin lähettää ystävyyslahjojakin, vaikka nämä lahjat oikeastaan +kuuluivatkin vain kauppamiesten raadin valitsemille Novgorodin +ruhtinaille. + +Antero Äyrämöinen piti kerrassaan tarpeettomana lähettiläiden +lähettämistä pajarin luo. Hän tuiskahti Kumoiselle: + +— Kuulehan, vanha retkeläistoveri, oletpa sinä kovin suopea Novgorodin +pajarille. Mutta minä kysyn sinulta yhden asian: Jos susi tulee sinun +lammaslaumaasi, niin lähetätkö sinä ensin miehiä siltä harmaaturkilta +veijarilta kysymään, tahtooko se olla sinun lampaittesi ystävä? Etpäs +totisesti lähetäkään miehiäsi mokomalle asialle, vaan tempaat jousen +ja nuoliviinen seinältäsi ja niin menet täyttä kyytiä sutta laumastasi +pois häätämään. No niin, aivan samanlainen susi, harmaaturkki veijari, +on Novgorodin pajari. Hän on ollut jo verottamassa Laatokan takana +eläviä Karjalan miehiä, nyt hän aikoo pesiytyä näille maille, tämän +puolen karjalaisilta riistaveroa kärkkymään, mutta sinä olisit vielä +valmis hänelle ystävyyslahjojakin viemään. + +Vanhan Äyrämöisen terävät sanat Käkisalmen pajarista herättivät suurta +mieltymystä lähellä istuvassa Tiurin Kalevissa. Myös Unnunkosken Pärtty +Ronka oli sitä mieltä, että tuskinpa kannatti pajarin luo lähettää +miehiä mitään kysymään. Viisainta olisi ollut lähettää vain yksi +luotettava vakooja ottamaan selvää paljonko pajarilla oli mukanaan +jousimiehiä ja peitsenkantajia ja sitten toimia sen mukaan. + +— Hyvissä ajoin olisi mokomasta naapurista eroon päästävä, sanoo +hän. — Jos pajarin sallitaan rauhassa korjata Käkisalmen vanha, +Karjalan miesten itsensä laiminlyömä linnavarustus hyvään kuntoon, +niin pelkäänpä, että pajari alkaa näytellä meille Tiurin miehillekin +hampaitaan, muuttuu sudeksi, niinkuin vanha toverimme Äyrämöinen sanoo. + +Ei vanha Kumoinenkaan pitänyt viisaana, että Laatokan karjalaiset ilman +muuta olivat sallineet pajarin asettua Käkisalmeen asumaan. + +— Minkäs me hänelle mahdoimme, valittaa Lahdenpohjan Nirkko. — +Hajallaan ovat meidän miehet tällä puolen Laatokan ja tuolla puolen +taas on pajarilla ystäviä. Teillä Vuoksen miehillä on täällä luja +linnavarustus ja teillä on viisas ja kokenut heimovanhin, jonka +käskyjä kaikki miehet tottelevat. Hyvä teidän on täällä puhua pajarin +karkoittamisesta, mutta me emme siihen pysty. + +Tiurin Kalevi on vaieten kuunnellut Laatokan karjalaisen valittelua. +Nyt hän ei enää voi itseänsä pidättää, vaan huudahtaa: + +— Sinä sanoit Kumoinen, että Käkisalmen pajarin luo pitäisi lähettää +miehiä kysymään, tahtooko hän olla karjalaisten ystävä. Minun +mielestäni ei niitä miehiä pitäisi lähettää pajarin luo, vaan Laatokan +karjalaisten luo. Siellä näyttävät urokset unohtaneen jousen jänteen +kiristämisen. Meidän miestemme pitäisi mennä heille se taito uudestaan +opettamaan. + +— Kas nepä sanat olivat minun mieleni mukaiset! huudahtaa Äyrämöinen +innostuneena. — Niistä sanoista helähti oikeata Tiurin terästä ja +haluisinpa kuuluttaa ne kaikille tässä pitopöydässä istuville. Naulan +päähän sanotut sanat kaikin puolin. On synti ja suuri häpeä, että +Karjalan miehet Laatokan puolella ovat unohtaneet jousen jänteen +kiristämisen, mutta Tiurin miesten pitää heille se taito jälleen +opettaa. + +Vanha Kumoinen koettaa hiukan hillitä helposti tulistuvan Antero +Äyrämöisen innostusta ja haastelee: + +— Kenties tulee kerran aika eteen, jolloin meidän täytyy tehdä nuoren +Kalevin sanojen mukaan ja ryhtyä opettamaan Laatokan karjalaisille +jousen virittämistä. Käkisalmen pajari saattaa meidät siihen pakottaa, +mutta mahtavasti sittenkin toimikaamme. Novgorodin ruhtinaat +ja posadnikat eivät saa päästä syyttämään meitä Tiurin miehiä +ystävyysliiton aiheettomasta rikkomisesta. + +Pöydän yläpäässäkin, jossa istui Tiurin taatto ja hänen lähimpänä +naapurinaan Visbyn raadin lähettiläs, pyrki haastelu menemään +Käkisalmen pajariin. Vanha ja ovela Bartolomeus, vaikka olikin vasta +muutamia tiimoja ollut Tiurin linnassa, oli sentään ehtinyt ja onkia +tietoonsa yhtä ja toista Karjalan viimeisistä tapahtumista. Hän tiesi +jo tarpeeksi Käkisalmen pajaristakin ymmärtääkseen, että tämän miehen +hommat eivät voineet olla mieleen Tiurin karjalaisille. Niin koettaa +hän varsin varovaisesti tiedustella, mitä Tiurin miesten heimovanhin +ajattelee uudesta naapuristaan. Tiurin taatto kuitenkin vastaa vanhan +Bartolomeuksen tiedusteluun vältellen. Hän virkahtaa vain: + +‒ Vasta vähän aikaa on pajari ollut meidän Tiurin miesten naapurina, +niin mistäpä hänen aikeitaan tietäisimme. + +— Lienee hän kuitenkin käynyt herransa Novgorodin Ilja ruhtinaan +puolesta sinua tervehtimässä, niinkuin hyvä tapa vaatii? + +Tämä kysymys ei näyttänyt Tiurin heimovanhinta miellyttävän, mutta hän +vastaa siihen näköjään aivan rauhallisena: + +— Kun Novgorodin ruhtinaat milloin ovat lähettäneet pajarejaan Tiurin +linnaan, ovat ne olleet heidän parhaita pajarejaan tai sitten ne +ovat olleet kunnioitettavan raadin jäseniä. Tästä pajarista en ole +aikaisemmin mitään kuullut, mutta lienee hän vain ruhtinaan tai +raadin halvempia asemiehiä. »Pajarin lapsiksi! niitä sanotaan eikä +näitä miehiä sovi lähettää vierasta ruhtinasta tai heimovanhinta +tervehtimään, sillä se olisi suuri häväistys sille ruhtinaalle tai +heimovanhimmalle, jonka luo heidät lähetettäisiin. + +Tämä karu vastaus osoitti varsin hyvin, mitä Tiurin heimovanhinkin +uudesta naapuristaan ajatteli. Viisas Bartolomeus varoi enää Käkisalmen +pajaria mainitsemasta, hän käänsi taitavasti haastelun muihin asioihin +ja alkaa vihdoin kehua Tiurin Imandra emännän laittamien pitoruokien ja +juomien oivallisuutta. + +Pitopöydän runsaat antimet ansaitsivatkin kehumisen. Paitsi monenlaisia +keitettyjä ja paistettuja liharuokia, oli pöydässä myös lihavia ja +suuria Vuoksen lohia, joita saatiin Tiurin koskesta ja jotka jo +näihin aikoihinkin olivat hyvin laajalti tunnettuja. Niinpä monet +Novgorodin ruhtinaat pitivät niitä pitopöydissään parhaana herkkuna. +Palanpainimena oli vaahtoavaa olutta ja väkevää simaa. Olut kaadettiin +tavallisiin katajahaarikoihin, joita Tiurin neidot asettivat jokaisen +vieraan eteen. Kuohuva sima taas laskettiin suuriin juomasarviin, jotka +pöydän molemmilta kunniapaikoilta lähtien kiersivät miehestä mieheen, +kunnes tyhjentyivät. Helinä ja Päiväkiven Inkeri neito vaihtoivat aina +tyhjentyneet sarvet täysinäisiin. Helinä seisoi koko ajan Tiurin taaton +takana tarjoilua valvomassa, mutta pöydän alapäässä hoiti samanlaista +tehtävää Inkeri neito. + +Kun vieraat olivat syöneet pitoruokia kylläkään ja simasarvet +alkoivat ahkerasti kiertää, koroitti Tiurin taatto äänensä ja haastoi +kunniapaikaltaan: + +— On vanhojen tapojemme mukaista, että runontaitavat urohot nyt meitä +lauluillansa huvittavat. Tahdomme kuulla viimeisestä retkestänne +Pohjolan maille ja ken muistaa, laulakoon myös Tiurin miesten menneistä +vaiheista. Lauluissa urohot muinaiset, ammoin jo kumpuihin menneet, +tulevat jälleen meidän luoksemme ja ehkäpä näitä kaukaisen maan +vieraitakin heidän sankaritekonsa hiukan huvittavat. + +Kahta kehoitusta eivät runontaitavat pohjankävijät odottaneet. Kun +oli tuotu esille vanha viisikielinen kantele, lauloi vanha Kekri +Kumoinen sillä sanojaan säestäen ensimmäisenä laulun viimeisestä +Pohjan matkasta. Ryhöpartaansa kerran kaksi pyyhkäisten hän ensin +hetkisen sormieli kantelon kieliä ja sointuja hyreksi. Sitten alkoivat +sanat säkeiksi sulaen hänen huuliltaan virrata. Kaiken hän lauloi, +urhojen Vaikean talvisen matkan Kainuun perukoille, Kainuun miesten +käräjillä käynnin ja riistaverokiihtelysten kannon talvisen taivaan +alla markkinanuotioiden äärellä. Vielä hän lauloi ahkiolla ajon Lapin +tundrojen tulipalopakkasessa, revontulten rätisevän loimun ja Tulilapin +velhojen vieraspidot urhoille etelän mailta tulleille. + +Pitkä ja komea oli Kekri Kumoisen laulu, harvoin oli sen veroista +kuultu Pohjan matkalta palanneiden urosten pitopöydässä. + +Mutta jopa oli toistenkin vuoro saada kantelo viisikielinen sormiensa +alle. Monta oli runontaitavaa miestä, muita etevämpiä siinä taidossa +kenties olivat vanha Antero Äyrämöinen ja Päiväkiven Yrjänä Kuisma. +He nyt vuoron perään alkoivat laulaa Tiurin miesten vainomatkoista +menneinä aikoina. Antero Äyrämöinen lauloi Honka-Tiurin ja Novgorodin +Aleksanteri ruhtinaan yhteisistä sotaretkistä piispan miehiä vastaan, +mutta hän lopetti laulunsa sillä sanonnalla, että nyt olivat +Novgorodista kaikki viisaat ja hyvät ruhtinaat maan rakohon menneet ja +Karjalan miesten oli parasta etsiä muualta ystäviä. + +Suurta mieltymystä herätti hänen laulunsa pitopöydässä, mutta vielä +mieluisammin kuunneltiin Yrjänä Kuisman pitkää laulua Ilves-Tiurin +monista retkistä Kainuun maahan ja vielä kauemmas Svean kuninkaiden ja +varjaagien maahan. Näin tämä pitkä sankarilaulu kuului: + + »Ilves-Tiuri, uljas Tiuri + sotija ol' syntymästään, + rauhan toit' ei rakastanut, + miekan meluun mieli paloi. + + Kainuun maahan kulki ensin, + kävi Kainuun käräjillä. + Miestä siell’ on monenmoista + riistamaiden mainioiden: + + Siellä pirun pirkkalaiset, + rumat urhot Ruijan rannan, + viel’ on miestä miekallista + Vienan mailta matkannutta. + + Taitajat on, tietomiehet + Tulilapin tundran takaa, + meren jäisen jänkämailta + velhot vii'en valtakunnan. + + Umpiyön on yrkölöitä + revontulten roihumailta, + Perälapin perkeleitä, + tietäjiä mannun mahdin. + + Ilves-Tiuri, uljas Tiuri + kaikki haastoi kalpaleikkiin, + syntyi tuosta tuima taisto, + miekan melske, jousen viuhke + + Kaikki voitti Tiurin urho, + kaikki voitti, kaikki kaatoi. + Miekoin sääti riistarajat, + velhokansan verot kantoi. + + Ajoi tuolta ahkioilla, + ajoi urho miehinensä. + Miehet mielin haastelevat, + mutta Ilves-Tiuri lauloi: + + »Hämeen maassa mainiossa + riistaa on ja rikkautta, + läkkä, urhot, sieltä kautta, + verot nuokin kantanemme!» + + Näin hän haastoi, näin hän lauloi + talviöiden nuotioilla. + Urhot tuosta innostuivat, + syttyi uusi sodanpalo. + + Vihurina Ilves-Tiuri + tuli pohjan tuiskun tietä, + tuli pyryn pyörtehinä + Hämeen maahan mainiohon. + + Riistamaita matkoavi, + kaikki ryösti, kaikki raastoi, + ajoi saaliin ahkioihin, + miehet miekalliset kaatoi. + + Näinpä kulki kuulu urho + Tiurin maille mairehille. + Tiurin naiset naurumiellä + urhoansa uottelevat. + + Mutt' ei Ilves-Tiurin mieli + vielä naisten nauratteluun, + toisa paloi urhon mieli, + suurempahan sodan meluun. + + Niin hän nosti urhot uljaat, + Tiurin miehet mainioimmat. + Vaskikeulat varustettiin, + kilvan purjepuita vuoltiin. + + Viisitoista vaskikeulaa + laskettihin lainehille, + näillä Ilves-Tiuri lähti + lännen merta kyntämähän. + + »Urhot, olkaa mielissänne», + näin hän haastoi, »ylhä Odin + tahi taatto taivahinen + Svean miesten maata vainoo. + + Svean miesten kuninkaille + kuolon arpaa kohta lyömme, + tasapäässä taistelossa + voiton heistä helpon viemme!» + + Näin hän lauloi lakkapäillä, + miehiänsä rohkaisevi, + kunis joutui taiston hetki, + taiston hetki, miekan melske. + + Paljon kansaa silloin kaatui, + Svean miehet mainioimmat + kumpuun luotiin urhot uljaat, + jaarlit jalot, valituimmat. + + Koston vasamana kulkee + Ilves-Tiuri lännen maita, + ryösti, poltti kaupunkeja, + laivat saalihilla täytti. + + Kulki tuosta tuonnemmaksi + Götan maahan, Juutin maahan, + ikimeren äärtä kiersi + vii'en vuonon, vuorten maahan. + + Tuli tunturien alle, + jossa asui miehet maineen, + varjaagien heimokunta, + monta merta kulkenehet. + + Kauan tuolla Ilves-Tiuri + viipyi mielivierahana + Yngve jaarlin, kuulun kuoman, + laati veljesliiton lujan. + + Antoi jaarli tyttärensä + Ilves-Tiurin puolisoksi. + Viikon häitä vietettihin, + syötiin, juotiin kuuta kolme. + + Sumu saartoi ikimerta, + vuonon suulla seinä seisoi. + Vaan kun kevään päivä koitti, + silloin Ilves-Tiuri lauloi: + + »Gunhildani kaunoiseni, + marjaseni, maireheni, + nyt on lähtö Tiurin maille, + Tiurin linnan valtiaaksi!» + + Kauan eli Karjalassa + marja maalta vierahalta; + Kauan eli Ilves-Tiuri + Tiurin suvun suuri urho. + + Vielä miesnä vanhenneena + astui kerran vaskikeulaan, + alkoi uuden vainomatkan, + Svean maahan taasen kulki. + + Oli Svean ristikansa + Karjalata ahdistanut, + tuon nyt kosti Ilves-Tiuri, + kirkot poltti, piispan linnat. + + Sigtunassa Svean jaarlit + piti pitkää neuvoansa, + kunis iski Tiurin ilves + tuonen tuiman laulun laulain. + + Näinpä eli Ilves-Tiuri, + vaan kun vanhuus voimat voitti, + kansan kutsui katajille, + vielä viime kerran haastoi: + + »Itse kuljen kumpuhuni, + itse matkaan manan maihin, + itkijää en ikävöitsc, + murhevirren vierittäjää! + + Kauan elin maailmassa, + Kauan elin, kohta katoon, + vaan te urhot, Tiurin urhot, + minun laiva polttakaatte!» + + Näin hän viime virren lauloi, + kulki kuolinkumpuhunsa. + Näin hän eli, näin hän meni. + Poltettu on vaskikeula.» + +Tämä oli Päiväkiven Yrjänä Kuisman laulu Ilves-Tiurin elämästä ja +kuolemasta. Vielä taisi hän monta muutakin laulua Tiurin miesten +menneistä vaiheista. + +Jos kaikki Karjalan miehetkin hänen laulujaan suurella mieltymyksellä +kuuntelivat, niin vielä ihastuneempia olivat muukalaiset vieraat, +Visbyn hansakestien lähettiläs vanha Bartolomeus, saksalainen herra +Vilhelm ja Niilo ritari. Jo nyt Karjalan miesten oloja epäilevä Vilhelm +herrakin sai nähdä, että Karjalan miehet olivat monessa asiassa täysin +lännen miesten veroisia, vaikka eivät kaikki liene vielä ristiä ja +madonnaa kumartaneetkaan. + +Niilo ritari oli jo aikaisemmin kuullut paljon kertomuksia Karjalan +miesten mainetöistä, mutta vasta nyt kuulemistaan Yrjänä Kuisman +lauluista hän oppi tuntemaan, että Tiurin linna oli jo hyvin vanha, +paljon vanhempi kuin monet vanhimmatkin linnat ja kaupungit hänen +omassa kotimaassaan. Ja koko ajan, hämärästä menneisyydestä lähtien, +olivat nykyisen Tiurin heimovanhimman esi-isät tätä linnaa hallinneet +ja olleet Karjalan miesten johtajina. Mitä olikaan hänen oma herransa +ja käskijänsä, Viipurin linnanisäntä Pietari Jooninpoika tämän +harmaantuneen Tiurin uroksen rinnalla. Tuskin Svean maan kuninkaitakaan +voi asettaa arvossa hänen rinnalleen. Kun hänen vieressään istuva +Päiväkiven Yrjänä Kuisma on laulunsa lopettanut, sanoo hän tämän +ajatuksensa pöytätoverilleen. Tähän vastineeksi Yrjänä Kuisma naurahtaa. + +— Suur-Tiuri voisi yhtä hyvin olla meidän kuninkaamme kuin Birger +kuningas on teidän ja koko Svean maan kuningas. Karjalan miehille on +kuitenkin se nimi vieras. Meillä on vain heimovanhin, joka valitaan +Tiurin käräjillä, niinkuin teidän maassanne kuningas Moran kiven luona +pidetyillä käräjillä valitaan. + +Kun ritari Niilo oli tarpeekseen Karjalan menneistä oloista kuullut, +alkoi hän kysellä nykyisistäkin. Hän tiedusteli Päiväkiven isännältä, +oliko varmaa, että nuori Tiuri tuli suuren taattonsa jälkeen valituksi +Tiurin miesten heimovanhimmaksi. + +— Hänen vaalinsa on yhtä varma kuin jos se olisi jo tapahtunut, +vakuuttaa Päiväkiven isäntä. — Ei tule Tiurin heimokäräjillä kenenkään +muun valitseminen kysymykseen kuin Tiurien suureen sukuun kuuluvan +miehen. He ovat niin paljon meidän kaikkien muiden yläpuolella, +vaikka ovatkin täysin meidän veroisiamme niin hyvin pitopöydässä kuin +vaivaloisilla pohjanmatkoillakin. + +— Tulevalle heimovanhimmalle lienee jo puolisokin valmiiksi katsottu? +virkahtaa nyt ritari Niilo leikkiä laskien. + +— Onpa niinkin! nauraa Päiväkiven Kuisma. — Tuo nuori neito, jonka näet +Suur-Tiurin kunniaistuimen takana hänen simasarvestaan huolehtimassa, +on Tiurin Kalevin mielitietty. Hän on, kuten ehkä jo tietänetkin, +vanhan Kekri Kumoisen tytär, ja varmaan paras Karjalan tyttärien +joukossa. Hyvä emäntä hänestä kerran tulee Tiurin linnaan, täysin +ehtoisan Imandra emännän veroinen. + +Ritari Niilo myöntää, että Tiurin tulevalle heimovanhimmalle oli +tosiaan katsottu täysin arvonsa mukainen puoliso. Mutta sitten hän +tiedustaa: + +— Entä tuo toinen kaunis Karjalan neito, joka tuolla pöydän alapäässä +vanhan Kumoisen simasarvesta huolehtii, eihän hän liene saman miehen +tyttäriä? + +— Ei olekaan! nauraa Päiväkiven isäntä. — Minun kanatarhassani hän on +kasvanut. On minulle armas puolisoni lahjoittanut monta kaunokaista +kassapäätä ja tämä Inkeri tyttäreni on niistä vanhin. Poikia ei minulla +olekaan sukuni jatkajiksi, mutta tyytyväinen osaani olen. + +Leikkipuhetta laskien Päiväkiven isäntä ritari Niilolle kertoo kaiken, +mitä tämä tahtoi hänen tyttäristään ja kotioloistaan tietää. Mutta +koko ajan ritari Niilon katse salavihkaa tarkastelee pöydän alapäässä +simatarjoilusta huolehtivaa Inkeri neitoa. Hän panee merkille tämän +Karjalan kaunoisen kassapään harvinaisen reippauden ja nokkelan +huomaavaisuuden. Saivat partasuut urohot hänelle pilapuheitaan +lasketella, ei hän niistä näyttänyt pahoin hämilleen joutuvan. Mutta +arvokkuutensa ja naisellisen viehkeytensä hän kuitenkin koko ajan +säilytti, ei ritari Niilo muistanut konsanaan nähneensä nuorta neitoa, +joka olisi häntä näin paljon miellyttänyt. Olihan kyllä Viipurin +linnassakin kauniita neitoja, mutta voiton tämä Karjalan tytär heistä +vei, voiton vei itsestään Pietari Jooninpojan Ingrid tyttärestäkin, +jota monet ritarit koettivat kilpaa miellyttää. + +Puoliyön jälkeen sytytettiin Tiurin uhripuistossa jousimiesten +rakentama suuri kokkotuli. Vanhan tavan mukaan silloin Tiurin taatto +pitovierailleen ilmoitti, että oli aika lähteä kokkovalkean luo +kisakedolle. Nuoret miehet ja ne vanhemmistakin, joiden jalka vielä +kevyesti nousi, saivat valita Tiurin neitojen ja muiden kisakedolle +saapuneiden Karjalan kassapäiden joukosta itselleen kisatoverin. Ne +vieraat taasen, jotka tahtoivat juomapitoja keskeyttämättä jatkaa, +siirtyivät käräjäpihaan ja jousimiesten tupaan, jossa Tiurin linnan +orjatytöt koko ajan tarjoilivat kuohuvaa simaa ja olutta. + +Jo on Tiurin Kalevi valinnut Helinä neidon kisatoverikseen. Jo ovat +useat muutkin oman mielitiettynsä valinneet. Nyt nousee myöskin ritari +Niilo pöydästä ja sanoo kunnioittaen Päiväkiven isännälle: + +— Sallinetko, että minä vieraan maan ritari menen pyytämään tytärtäsi, +Inkeri neitoa kisatoverikseni? + +— Miksi en tuota sallisi, jos ei Inkeri tyttäreni liene jo ennättänyt +toiselle lupautua. + +Syvään punastuen painaa Inkeri neito päänsä alas, kun reipas ja +komea Niilo ritari hänelle esittää pyyntönsä. Oli Inkeri neitokin jo +salavihkaa tarkastellut tätä vieraan maan urosta ja liekö muistellut +myös Aslak lappalaisen ennustusta, kun nyt yhtäkkiä menetti kokonaan +reippaan varmuutensa ja joutui niin kovin hämilleen. Melkein +käsittämättä, mitä tapahtuu, hän ojentaa kätensä Niilo ritarille ja +niin kulkevat he toisten kisaparien joukossa ulos kauniiseen kesäyöhön. + +Siellä tasaiseksi tallatun kisakentän vierellä paloi jo komea +kokkovalkea, jonka liekit kesäyön hämyssä näkyvät kauas ympäristöön. +Kokkotulen loimotuksen valossa käy vilkas karkelo, jossa vuoroin +neidot, vuoroin nuoret miehet ovat viejinä laulaen samalla tahdissa +kisalauluaan. Pian Inkeri neitokin unohti ensi hetken ujoutensa ja +heleänä hänen äänensä nyt kaikuu kilpaa Helinä neidon äänen kanssa, +kun he yhtenä johtavat neitosten parvea seppeltanssiin. Tämän tanssin +alussa piti jokaisen neidon ojentaa kisatoverilleen Tiurin uhrilehdon +kukista punottu seppele, jota sitten kisatoveri kantoi koko tanssin +ajan kulmillaan. Ojentaessaan kaunokeista ja päivänkukista tehdyn +seppeleensä Niilo ritarille virkahtaa Inkeri neito: + +— Vieraan maan uljas ritari, koruttomia ovat nämä Tiurin kukat, vaan +jos kuitenkin yhden lyhyen karkelon ajan näitä kulmillasi kantaisit. + +— Eivätpäs olekaan niin koruttomia Tiurin kukat, sanoo Niilo ritari +asettaessaan seppelettä kulmilleen. — On löytänyt vieraan maan ritari +Tiurin lehdosta yhden kukan, jonka vertaista hän ei tiedä missään +muualla kasvavan. Sen kukan hän halajaisi viedä mukanaan kauas merien +taa, mutta ei tiedä vielä vieraan maan ritari, uskaltaako hän sen +kaunokaisen Karjalan kukan poimia. + +Jälleen punastuu Inkeri neito hiusmartoaan myöten näistä ritari +Niilon sanoista ja kenties yhtä paljon ritarin syvästä katseesta. +Mutta seuraavassa tuokiossa hän jo kiitää karkeloon ritari Niilon +voimakkaalla käsivarrella. Kuni unessa hän kulkee ja hänestä tuntuu, +että saisi vieraan maan ritari häntä sillä tavoin kuljettaa kauas... +kauas... minne vain haluaisi. + +Mutta sillä aikaa, kun kisakentällä käy nuorten karkelo, jatkuvat +jousimiesten tuvassa juomapidot. Sinne on vähitellen siirtynyt +kisakentältä suuri joukko vanhempia pohjankävijöitä ja remuisa on +nyt riemu jousimiesten ja heidän johtajiensa joukossa. On täälläkin +laulettu Tiurin menneiden urosten mainetöistä, Ilves-Tiurin +vainomatkoista, Honka-Tiurin retkistä piispan miehiä vastaan ja +pohjanmatkoilla koetuista vaivoista. Tapansa mukaan on Kiviniemen +Karhu unohtanut kaikki uhkauksensa, suuret simasarvet ovat ahkerasti +miehestä mieheen kiertäneet ja runontaitajain lauluesitysten lomassa +on ahkerasti kilvoiteltu käsivarren väännännässä, joka oli Kiviniemen +Karhun mieliurheilua. Se mies, joka hänen käsivartensa kykeni +oikaisemaan, sai istahtaa hänen naapuriksensa, kunniaistuinta lähinnä +olevalle tuolille. Täydellistä voittoa ei ole tänä iltana ainoakaan +jousimies saavuttanut, vain Tiurin Musakan vanha Lari taatto kykeni +vasemmuksellaan voittamaan Kiviniemen Karhun vasemmuksen, mutta +oikean käsivarren väännännässä Lari taattokin kauniisti hävisi. Hän +sai kuitenkin toisen kunniapaikan, kun ei muita löytynyt hänenkään +veroisiaan. + +Nyt on käsivarren väännäntä unohtunut ja jälleen kilvoitellaan vanhojen +sankarilaulujen taidannassa. Parhaita laulajia olivat jousimiesten +joukossa Tiurin Musakka ja Lari taatto, jotka hyvin kykenivät +kilpasille Päiväkiven Yrjänä Kuisman kanssa. Kilpalaulanta kuitenkin +keskeytyy, kun joukosta alkaa kuulua äänekkäitä vaatimuksia, että +myöskin Tiurin Kalevin pitäisi kisailunsa lomassa tulla hetkiseksi +jousimiesten joukkoon. + +— Ka mikäs tuossa, kun ikävöitte häntä, pojat, niin lähdenpä Tiurin +nuorta Haukkaa noutamaan, virkahtaa Lari taatto ja alkaa vääntäytyä +ovea kohti. + +— Ja tuokoon myös kauniin mielitiettynsä mukanaan! Tuokoon myös Helinä +neidon, josta kerran tulee ehtoisa emäntämme! + +Näin huudellaan jousimiesten joukosta Lari taatolle. Mutta Kiviniemen +Karhu koroittaa myös äänensä ja varoittaa: + +— Mutta muistakin Lari kuomaseni, että pyydät kauniisti Haukka-Tiuria +tänne joukkoomme. Ja varsinkin Helinä neitoa muista hyvin kauniisti +pyytää! Muuten minä mies poloinen saan hävetä sinun kömpelyytesi tähden +Haukka-Tiurin ja hänen kauniin mielitiettynsä edessä! + +— Hyvin, minä nämä asiat olen tottunut hoitamaan! kerskailee Lari +taatto ovessa mennessään. Näin hän kerskailee pitkiä ja leveälapaisia +käsiänsä levitellen, vaikka hänen kömpelö ulkonäkönsä ja huojuva +käyntinsä eivät herättäneet erityistä luottamusta. + +Kuitenkin hän hetkisen kuluttua ilmestyy tuvan kynnykselle ja hänen +takanaan näkyvät pitkäkasvuinen Tiurin Kalevi ja tämän rinnalla kaunis +Helinä neito. Innostuneita tervehdyksiä satelee heille joka puolelta, +mutta Lari taatto ohjaa vieraansa mistään välittämättä kunniaistuinta +lähinnä oleville paikoille. Touhussaan hän haastelee: + +— Kas tähän minun viereeni saat sinä, Helinä marjaseni, istahtaa ja +sinulle, Kalevi kaunoiseni, on paikka tuolla pöydän toisella puolen. +Mutta ensin pyytäisin sinun koettamaan voimiasi tämän Kiviniemen kuoman +kanssa. Näetkös, hän on jo kaikki meidät muut nujertanut, niin jos sinä +vielä yrittäisit. + +— Mitä joutavia sinä hulluttelet, Lari taattoseni! mörisee Kiviniemen +Karhu. + +— En minä mitään hulluttele, puolustautuu Lari taatto. — Pieni koetus +vain, vai mitä arvelette pojat, eikös pitäisi Tiurin Haukan myös +koettaa? + +Lari taaton keksimä kilvoitus hyväksytään myrskyisillä huudoilla. Joka +puolelta kuuluu ääniä: + +— Voimankoetus, voimankoetus! Tahdomme nähdä, eikö Tiurin Haukasta ole +Kiviniemen Karhun voittajaksi! + +Jousimiehet nousevat paikoiltaan ja alkavat tungeksia pöydänpäätä +kohti. Helinä neito, joka ei tällaisiin ole tottunut, hätääntyy, mutta +Lari taatto häntä rauhoittaa: + +— Ei tässä mitään sen kummempaa, kaunis marjaseni! Pieni koetus vain ja +minä uskon varmasti, että Kalevi kaunoisemme voittaa tämän Kiviniemen +kuoman, vaikka me muut emme hänelle mitään mahtaneet. + +Tiurin Kalevi, jousimiesten kehoitushuudoista innostuneena, on jo +istahtanut tuolille ja asettelee käsivarttaan Kiviniemen Karhun turpean +käsivarren rinnalle. Mahtava oli näöltään tuo Kiviniemen kontion +käpälä, kämmen leveä ja niin täyteläinen, että Tiurin Kalevin heikompi +kämmen sen puristukseen hävisi melkein kokonaan. Ja paksujänteinen +käsivarsi oli Kiviniemen Karhulla yltäänsä tiheän karvan peitossa. +Suotta ei hän kantanut Karhun nimeä, vähän näytti nuorella Tiurin +Kalevilla olevan tässä kilvoituksessa voiton toiveita, vaikka hän +olikin ikäisekseen harvinaisen pitkä ja muutenkin roteva kasvultaan. + +Nyt ovat käsivarret rinnatusten, kämmenet toisiinsa puristautuneina. +Pöydän kolkka on laajalta alalta puhtaaksi raivattu, jotta kumpainenkin +kilvoittelija sai painaa kyynärpäänsä sitä vasten. Lari taatto touhuaa +kilvoituksen järjestäjänä, hän tarkastaa vielä, että kumpainenkin +käsivarsi on yhtä paljon pystyssä ja kyynärvarret tiukasti pöydässä +kiinni. Nyt hän julistaa: + +— Hei Kalevi kaunoiseni ja sinä, Karhu kuomaseni, nyt vääntäkää, mutta +tasaisesti ja ilman nykäyksiä vääntäkää, sillä kilvoituksen pitää olla +kaikin puolin rehellisen. + +Luisevat kourat puristuvat toisiansa vasten, niin että rusahduksia +kuuluu. Väkevät lihakset pullistuvat nahan alla, jänteet pingoittuvat. +Hetkisen pysyy kilvoitus tasapainossa, kumpainenkaan käsivarsi ei +paikaltaan hievahda. Mutta sitten alkaa Kiviniemen Karhun karvainen +käpälä selkäpuoli edellä painua pöytää vasten. Karhun ohimosuonet +pullistuvat, hyvin näki miten ankarasti hän kamppaili kunniasijansa +puolesta. Mutta mikään ei auttanut, leikkien painaa nuori ja +teräsjänteinen Kalevi hänen käsivartensa alas ja henkeään pidättäen +kilvoitusta seurannut jousimiesten joukko julistaa hänet meluten +voittajaksi. + +— Kalevi on voittanut! Kalevi kaunoisemme! Haukka-Tiuri! + +Puuskuttaen ja kämmenselällä hikeä otsaltaan kuivaten nousee Kiviniemen +Karhu kunniapaikaltaan. + +— Kas niin, istahda tähän, Haukka-Tiuri! Minä olen nyt tämän paikan +kauniisti menettänyt ja saan tyytyä tuolla pöydän alapäässä istumaan. + +— Eihän tässä siitä ollut kysymys, väittää Tiurin Kalevi nauraen ja +koettaen painaa Kiviniemen isäntää kunniaistuimelleen. + +Mutta tämä ei tahdo kuulla mistään suostutteluista, vaan mörisee +itsepintaisesti: + +— Olipahan, siitä tässä juuri kilvoiteltiin, kumpi meistä on mokomampi +uros näiden vanhojen veitikoiden pitopöydässä. Siitä tässä voimia +koeteltiin ja minä menetin koreasti kunniapaikkani. Sinun pitää tässä +nyt tänä yönä istua, minä menen tuonne alapään puoleen, niinkuin +voitetun tulee tehdä. Sanon kuitenkin teille kaikille tämän asian: +Ainoankaan muun miehen edessä ei Kiviniemen Karhu ole käpäläänsä +laskenut. Ainoastaan Haukka-Tiurin edessä hän sen laskee, sillä +Haukka-Tiuri on meitä kaikkia väkevämpi. Hänen suuri taattonsa on meitä +Karjalan miehiä hyvin johtanut, mutta yhtä mielelläni alistun tämän +jälkeen Haukka-Tiurin johdettavaksi! + +Nämä Kiviniemen Karhun suorat ja miehekkäät sanat otettiin vastaan +yleisellä mieltymyksellä. Kilvan vanhat jousimiehet toimittivat +täysinäisiä simasarvia sekä Tiurin Kaleville että hänen ylistäjälleen. +Lari taatto tahtoi kuitenkin ennen kaikkia muita huolehtia Tiurin +Kalevin ja kauniin Helinä neidon kestityksestä. Sitä tehdessään hän +ei kuitenkaan unohtanut asiaa, joka jo hyvän aikaa oli pyörinyt hänen +kielensä kärjellä. + +— Kuulehan, Kalevi kaunoiseni, alkaa hän nyt haastella, — me tässä +äsken Kiviniemen kuoman kanssa päätettiin, että se pajari veitikka, +joka kuuluu mielivän asettua Käkisalmeen elämään, olisi hyvän sään +aikana tiehensä ajettava. Jos vain sinä, Kalevi kaunoisemme, meitä +johtamaan lähtisit, niin saisitpa nähdä miten valmiita kaikki nämä +pojat olisivat mukaan tulemaan. + +Näin haastelee Lari taatto Käkisalmen pajarin karkoittamisesta, aivan +kuin itsestään selvästä asiasta. Mielihyvin kuulee Tiurin Kalevi hänen +sanojaan ja virkahtaa nyt omasta puolestaan: + +— Toivoisinpa sen päivän olevan lähellä, jolloin voisin lähteä teidän +kanssanne pajaria vastaan. Mutta tiedäthän, että suuri taattoni +ei salli meidän mihinkään tällaiseen yritykseen ryhtyä, ennenkuin +heimokäräjillä on siitä neuvoteltu. + +Lari taaton mielestä oli tällaisen neuvottelun odottaminen +jonnijoutavaa ajanhukkaa. Olihan heimokäräjillä monia muita paljon +tärkeämpiä asioita kuin tämä Käkisalmen pajarin asia. Hiukan pettyneenä +hän kuitenkin lupaa odottaa käräjien päätöstä, vaikka sanoikin +sormiensa syyhyvän halusta päästä hiukan suomimaan pajarin jousimiehiä +ja peitsenkantajia, joiden hän oli kuullut olevan varsin röyhkeitä +Karjalan kylissä liikkuessaan. + +Näin on Käkisalmen pajari miehineen jo nostattanut yleisen +mieltenkuohun Tiurin karjalaisten keskuudessa. Sekä heimovanhimman että +jousimiesten pitopöydässä hänelle hammasta hiotaan. + +Unohtuu kuitenkin jälleen pajari, kun Päiväkiven isäntä sormielee +kantelon kieliä ja laulaa: + + »Itse kuljen kumpuhuni, + itse matkaan manan maihin. + Itkijää en ikävöitse, + murhevirren vierittäjää!» + +Aamun aurinko jo kohoaa taivaan rannalta. Jo on kisakentällä karkelon +kumu vaiennut. Mutta vielä urosten partasuiden pöydässä heläjää kantelo +ja kaikuu ylväs sankarilaulu. + +Näin Tiurin linnassa juomapitoja pidettiin. + + + + +V Luku. + +KÄKISALMEN PAJARIN KUULUTTAJA. + + +Käkisalmeen pesiytynyt Novgorodin pajari oli nimeltään Boris +Konstantininpoika. + +Ei Suur-Tiuri aivan oikein arvannut, kun arveli tämän miehen olevan +vain Ilja ruhtinaan halvempisäätyisiä asemiehiä, joita nimitettiin +»pajarin lapsiksi». Kyllä Boris Konstantininpoika oli alkuaan +kuulunut Novgorodin ylhäisimpiin ja rikkaimpiin pajarisukuihin, mutta +tuhlaileva elämä, suuret juomapidot, noppapeli ja haukkametsästys +olivat tämän suvun kokonaan köyhdyttäneet. Jo Boris Konstantininpojan +isän oli täytynyt jättää paikkansa Novgorodin kauppamiesten raadissa, +joka alkuaan oli ollut hyvinkin kansanvaltainen laitos, mutta johon +näihin aikoihin valitti enää vain kaikkein suurimpia mahtimiehiä. +Raadin jäseneksi aikovan täytyi vaalin edellä kyetä jakelemaan suuria +lahjuksia ja panemaan toimeen suuria juomapitoja. Kun Konstantin pajari +ei siihen enää kyennyt, oli hänen asemansa mennyttä; katkeroittuneena, +entisten ystäviensä unohtamana hän kuoli köyhän miehen kuoleman. + +Nuorella Boris Konstantininpojalla ei ollut muuta neuvoa kuin ruveta +halpasäätyisten »pajarin lasten» ammattiin. Hän oli palvellut +asemiehenä jo Ilja ruhtinaan edeltäjää, viekasta ja ahnasta Jurij +ruhtinasta. Tämä ruhtinas oli raadissa isännöivien kauppaylimysten +ja mahtavien pajarien tukemana ryhtynyt verottamaan monia kansoja, +jotka siihen saakka olivat lähettäneet Novgorodin ruhtinaille +vain ystävyyslahjoja. Niin oli määrätty ensin riistakymmenys ja +sitten viidennes vatjalaisille ja syrjääneille, jotka koillisen +puolella olivat Novgorodin parhaita turkisriistan hankkijoita aina +hamaan Uralvuorten toiselle puolelle asti. Myös Äänisen ja Syvärin +karjalaisilta oli jo Jurij ruhtinaan aikana ryhdytty riistaveroa +vaatimaan. + +Riistaveron kantajina käytettiin »pajarin lapsia». Muutamat näistä +miehistä olivat kunnollisia ja tyytyivät siihen osuuteen, jonka +ruhtinas kertyneestä verosta heille luovutti. Näitä kunnollisia +veronkantajia oli kuitenkin vähän, enimmät olivat vielä ahnaampia kuin +ruhtinas, joka oli heidät lähettänyt. Säädetyn veroviidenneksen lisäksi +he vaativat itselleen kaikenlaisia lahjuksia, ja jos ei näitä lahjuksia +mielisuosiolla annettu, ryhtyivät he jousimiehineen väkivaltaan, +ryöstivät niskoittelevien talot putipuhtaaksi, suomivat heidät itsensä +ja heidän miehensä solmuruoskalla, jos eivät suorastaan henkeä uhanneet. + +Pajari Boris Konstantininpoika oli Ilja ruhtinaan veronkantajista +kaikkein tunnetuimpia. Hän oli, säälimätön, mutta samalla hän oli +ovela veitikka. Tällä oveluudellaan hän joka paikassa, minne hänet +lähetettiin, hankki kannattajikseen muutamia toisia kadehtivia +heimopäälliköitä ja näiden tukemana hän sitten nopeasti ja armoa +antamatta nujersi niskoittelevien vastarinnan. Niin oli hän muutamissa +vuosissa tehnyt Äänisen ja Syvärin karjalaiset Novgorodin ruhtinaan +alamaisiksi. Siellä oli Syvärin miesten heimovanhin Makari, jonka +olisi pitänyt puoltaa Karjalan miesten asiaa, ruvennutkin pajarin +uskolliseksi liittolaiseksi. Kun käräjillä toiset heimopäälliköt +tahtoivat kieltää riistaveron ja pajarin vaatimat lahjukset, suuteli +heimovanhin Makari käräjäkiven äärellä pajarin kauhtanan lievettä ja +sanoi, että Novgorodin Ilja ruhtinas oli heidän hyvä hallitsijansa, +mutta pajari Boris oli heidän hyvä isänsä. Ei heillä eikä muillakaan +Karjalan miehillä ollut siis mitään syytä olla tyytymättömiä, vaan +riistavero ja lahjukset piti mielisuosiolla pajarille tuoda. + +Kun pajari Boris Konstantininpoika oli näin nöyryyttänyt Äänisen +ja Syvärin karjalaiset sekä kaikki muutkin Laatokan takana elävät +miehet, lähetettiin hänet Laatokan tälle puolen. Pajari Boris tuli +Käkisalmeen talven aikaan, jolloin hän tiesi kaikkien Tiuria miesten +ja muutamien Laatokan rantalaistenkin olevan Pohjan kansoilta +riistaveroa kantamassa. Heti tultuaan hän suurella kiireellä ryhtyi +korjaamaan Käkisalmen vanhaa linnavarustusta, jonka Laatokan miehet +olivat päästäneet pahoin rappeutumaan. Pajarilla oli mukanaan 200 +jousimiestä ja peitsenkantajaa, mutta näiden lisäksi hän varustustöihin +haali joko mielisuosiolla tai väkisin suuren joukon ympäristön +karjalaisia. Laatokan miehet olivat pajarin äkillisestä tulosta +kokonaan hölmistyneitä, ei kukaan osannut ensi hädässä vastarintaa +ajatella. Vasta keväällä, kun Lahdenpohjan ja Kurkijoen seudun miehet +alkoivat palata riistamaatkoiltaan, nousi pajarin hommista suuri +hälinä. Silloin oli kuitenkin pajarilla linnavarustuksensa jo melkein +valmiina ja sen lisäksi hän oli saanut Novgorodin Ilja ruhtinaalta 50 +jousimiestä lisää. Niin eivät Laatokan miehet yksinään enää uskaltaneet +nousta pajaria vastustamaan, vaan vaikertelivat toinen toiselleen +kovaa kohtaloaan, kun pajarin kuuluttaja alkoi kiertää heidän luonaan +riistaveroa ja lahjuksia vaatimassa. + +Tämä pajarin kuuluttaja ja verovouti oli nimeltään Pipinä Martiska. Jos +hänen herransa oli ovela ja häikäilemätön kaikissa toimissaan, niin +voiton vei herrastaankin Pipinä Martiska. Kun hän lähti matkoilleen +Karjalan miesten keskuuteen, oli hänellä aina vähintäin 50 jousimiestä +mukanaan. Sen lisäksi oli hänellä rummunlyöjä, jonka nimi oli +Mikolka. Tämä mies joka paikassa ilmoitti pajarin kuuluttajan tulosta +rummunpäristyksellä. Rumpu roikkui hänen olaltaan nahkaisessa hihnassa +ja vihattu oli tämän vehkeen ääni kaikkialla, minne verovouti Pipinä +ja Mikolka saapuivat. Mutta kierosilmäinen Mikolka kehui irvistellen, +että tämä oli pajarin taikarumpu ja tehosi Karjalan miehiin paljon +paremmin kuin heidän entiset taikavehkeensä, jotka nyt joutivat jo +romuläjään heitettäviksi. Pipinä Martiska käytti rummunlyöjäänsä myös +kiihtelysmiehenään riistaveron kannossa. Suurempia lurjuksia kuin +nämä kaksi pajarin uskottua palvelijaa oli vaikea mistään löytää. +Missä he veroa kantoivat, koettivat he aina varastaa itselleen ja +herralleen niin paljon kuin voivat. Kun piti laskea yksi verokiihtelys +oravannahkoja, erehtyi kierosilmäinen Mikloka laskemaan siihen joka +kerran vähintäin viisi nahkaa liikaa, ja jos veronmaksaja rupesi tästä +vääryydestä valittamaan, läjähteli Pipinä voudin solmuruoska pian +valittajan korvissa. + +Pajarin kuuluttaja ja hänen rummunlyöjänsä olivat liikkuneet jo joka +paikassa Laatokan karjalaisten luona. Tiurin ja muita Vuoksen puolen +miehiä oli pajari tähän asti karttanut, sillä hän ei katsonut olevansa +vielä kyllin voimakas heitä väkivalloin nujertamaan. + +Nyt kuitenkin läheni keskikesän aika, jolloin pajari aikoi Käkisalmessa +viettää Novgorodin oikeauskoisen kirkon suurta Petrin ja Pavelin +juhlaa. Juhlien aikana aiottiin myös pitää suuret riistamarkkinat, +joille kaikki Karjalan miehet piti saada hyvällä tai pahalla +kokoontumaan. Pajari tiesi, että Tiurin suuret riistamarkkinat olivat +myöhemmin elonaikana, mutta hän tahtoi ennättää aikaisemmin tehdäkseen +Tiurin miesten markkinat mitättömäksi. Jo hyvissä ajoin keväällä hän +oli antanut kuuluttajansa viedä markkinakutsun kaikille Laatokan puolen +karjalaisille. Nyt lähetti hän Pipinä Martiskan myös Tiurin miesten luo. + +Ovela pajari oli kauan tätä asiaa harkinnut ja tullut siihen +päätökseen, että viisainta oli näin menetellä. Jos Tiurin miehet +jäisivät pois Käkisalmen riistamarkkinoilta, syyttäisi hän heitä +ruhtinaan luona vanhan liittosopimuksensa pettämisestä ja lännen +miesten ystävyyden tavoittelusta. Silloin ruhtinas ehkä antaisi hänelle +vielä enemmän jousimiehiä ja peitsenkantajia, ja hän voisi ryhtyä +avoimeen taisteluun niskoittelijoita vastaan. Jos Tiurin miehet taasen +vastoin hänen luuloaan tulisivat Käkisalmen markkinoille, no niin, +silloin hän ottaisi hyvällä tai pahalla heiltä riistaveron ja lahjukset +niinkuin muiltakin. + +Matkaan lähettäessään pajari neuvoi kuuluttajaansa: + +— Kun tulet Tiurin miesten linnaan, niin pidä silmäsi siellä hyvin +auki. Tarkoin katso, millaiset ovat sen linnan muurit ja koeta ottaa +selko, paljonko on siellä jousimiehiä ja peitsenkantajia. + +Pipinä Martiska lupasi herralleen, että hän kyllä asiansa hyvin +toimittaisi. Hän kysyi kuitenkin, eikö olisi varovaisinta, jos Pajari +lähettäisi Tiurin miesten päällikölle kirjeen. Hän oli kuullut sen +vanhan päällikön olevan muutamille vieraille hyvin kopean, niin jos ei +se ilman pajarin kirjettä läskisikään häntä luoksensa. + +Pajari oli tätäkin asiaa kauan harkinnut. Hän oli ensin aikonut lähteä +itse vierailulle Tiurin miesten heimovanhimman luo voittaakseen tämän +vanhuksen puolelleen. Mutta niistä kertomuksista, joita hän oli +kuullut tästä miehestä, oli hän tullut siihen uskoon, ettei Tiurin +vanhus ollutkaan Syvärin miesten heimovanhimman tavoin lahjuksilla +voitettavissa. Niin päätti hän alusta pitäen esiintyä kopeana käskijänä +ja sanoi kuuluttajalleen: + +— Ilmoita sinä vain Tiurin miesten päällikölle, että Novgorodin mahtava +Ilja ruhtinas on minut lähettänyt kaikkia Karjalan miehiä hallitsemaan. +Ei hänen siis tarvitse odottaa minulta kirjettä, vaan hänen on niinkuin +kaikkien muidenkin Karjalan miesten toteltava minun kuuluttajani käskyä. + +Nämä pajarin ylpeät sanat olivat Pipinä Martiskalle kovin mieleen. Nyt +hän tiesi miten Tiurin miesten luona käyttäytyisi ja lähti hyvillä +mielin matkaan. + +Visbyn hansakestien lähettiläät ja ritari Niilo olivat jo poislähdössä +Tiurin linnasta. He olivat pitäneet Suur-Tiurin ja tämän uskotuimpien +neuvonantajain kanssa monta pitkää neuvottelua. Visbyn lähettien kanssa +oli sovittu kaikista Tiurin riistamarkkinoita koskevista asioista +ja ritari Niilo oli saanut herralleen, Viipurin linnanisännälle +vietäväksi Tiurin heimo vanhimman tervehdyksen ynnä kirjeen, jossa tämä +kiitti ystävyyslahjasta ja lupasi myöhemmin lähettää Viipurin linnaan +valittuja miehiä neuvottelemaan ystävyysliiton solmiamisesta. + +Ennenkuin lähettiläät ja heidän saattajansa vanha Antero Äyrämöinen +nousivat omaan laivaansa, kutsui Suur-Tiuri heidät ja muutamat Tiurin +linnassa vielä viipyvät pohjankävijät vierastupaansa tyhjentämään +viimeisen erojaismaljan Tiurin linnan kuohuvaa simaa. Mutta tuskin oli +suuret simasarvet tuotu pöydälle, kun Kyyrö vanhus tuli ilmoittamaan +pajarin kuuluttajan saapumisesta. + +Tiedonanto näytti kovin hämmästyttävän kaikkia Suur-Tiurin vieraita. +Vanha Kekri Kumoinen malttoi ensimmäisenä mielensä ja virkahti: + +— Jos lienee Käkisalmen pajari lähettänyt asepalvelijansa tuomaan +kirjettä ja ystävyyslahjaa Tiurin heimovanhimmalle? + +— Tokko lie pajarin asepalvelijalla mitään ystävyyslahjaa, virkahtaa +Kyyrö vanhus epäilevästi. — Kovin on röyhkeän miehen pajari tänne +lähettänyt. Rummunlyöjä on sillä mukanaan ja suuri joukko jousimiehiä +ja peitsenkantajia. Portilla oli kahakka syntymäisillään, kun pajarin +asemiesjoukko mieli väkisin tunkeutua käräjäpihaan. Nyt on portti +suljettu ja pajarin lähettiläs ja hänen rummunlyöjänsä mekastavat sen +ulkopuolella vaatien herransa Käkisalmen ja koko Karjalan maan pajarin +nimessä pääsyä Tiurin miesten päällikön luo. + +Kiivas Antero Äyrämöinen hypähti seisalleen. + +— Tiurin taatto, ethän mokomia luoksesi laskene! huudahtaa hän. — +Tiurin koskeen pajarin röyhkeä lähetti ja hänen rummunlyöjänsä pitäisi +heittää! Vai mitä ajattelette, Karjalan miehet, eikös Tiurin koski +olisi oikea paikka pajarin lähettiläälle ja hänen rummunlyöjälleen? + +— Oikein haastat Äyrämöinen, murisee Kiviniemen Jaama, — Tiurin koskeen +sekä pajarin lähettiläs että hänen jousimiehensä! Jos lähtenenkin minä +tästä tuota asiaa toimittamaan! + +Kiviniemen Karhu alkaa jo vääntäytyä istuimeltaan, mutta Tiurin taatto +estää hänen mihinkään lähtemästä. Ei Tiurin heimovanhin näyttänyt +vähääkään hämmästyneen pajarin lähettilään röyhkeästä tulosta, aivan +rauhallisesti hän antaa määräyksen: + +— Kyyrö ystäväni, tuo pajarin asemies tänne luoksemme! Mutta hänen +rummunlyöjänsä ja jousimiehensä jääkööt portin ulkopuolelle odottamaan! + +Kopeana astui pajarin kuuluttaja Tiurin miesten heimovanhimman eteen. +Hän oli tosin jo matkallaan Tiurin linnaan saanut kokea, että täällä +päin ei pajarin miehiä vielä peljätty. Unnunkoskella olivat Pärtty +Rongan kotona olevat jousimiehet vähältä hänen tiensä sulkea, monta +hänen jousimiehistään oli siellä pahoin kolhittu ja rummunlyöjä +Mikolka oli saanut oikein kunnollisen selkäsaunan. Vielä pahempi +oli vastaanotto Tiurin linnassa. Jos eivät Kyyrö vanhus ja Musakka +olisi Tiurin jousimiehiä hillinneet, niin pajarin kuuluttaja kaikkine +miehineen olisi epäilemättä pian uinut Tiurin koskessa, niinkuin Antero +Äyrämöinen oli ehdottanutkin. + +Näin kovakouraisen vastaanoton oli pajarin kuuluttaja saanut Tiurin +miesten keskuuteen tultuaan. Myös näki hän tämän Karjalan miesten +linnan olevan kaikin puolin lujemman ja paremmin varustetun kuin hänen +oman herransa linnavarustuksen Käkisalmessa. Yhtäkaikki hän teki +pajarin käskyn mukaan. + +Kun siis vierastuvan kunniaistuimella istuva Tiurin taatto häneltä +kysyi, mitä varten hän oli saapunut, niin ilmoitti Pipinä kuuluttaja +nämä pajarin sanat: + +— Minun herrani on koko Karjalan maan pajan, kaikkien Äänisen ja +Syvärin miesten pajari ja samoin Laatokan miesten sekä kaikkien niiden, +jotka Lapin maasta ja Pohjan kansoilta riistaveroa kantavat. + +Syvä hiljaisuus seurasi näitä Pipinä kuuluttajan röyhkeitä sanoja. +Mutta hiljaisuuden katkaisi Suur-Tiuri kysyen edelleen: + +— Mitä siis herrasi pajari käskee sinun meille Tiurin miehille sanomaan? + +— Hän käskee sanomaan, että sinun Tiurin miesten päällikön ja kaikkien +sinun miestesi on tultava pyhän Petrin praasnikan aikana Käkisalmen +riistamarkkinoille. Ja siellä on sinun ja sinun miestesi maksettava +riistavero Novgorodin hyvälle Ilja ruhtinaalle, niinkuin kaikki muutkin +Karjalan miehet maksavat: viidennes on maksettava kaikesta siitä +riistasta, jonka sinun miehesi ovat itse pyytäneet ja samoin viidennes +siitä riistasta, jonka sinun miehesi ovat Lapin maasta ja Pohjan +kansoilta verona kantaneet. + +— Oliko nämä kaikki herrasi pajarin sanat? kysyi Tiurin heimovanhin +katkaisten jälleen kuuluttajan sanoja seuranneen hiljaisuuden. + +Tämä vilkaisee ympärilleen ja säpsähtää. Hän näkee kaikkien näiden +miesten jäykistä ja kovista piirteistä, että hänen herransa pajari +ei konsanaan saa mielisuosiolla näiltä miehiltä ainoatakaan +riistaverokiihtelystä. Vielä vähemmän saattoi pajari toivoa näiltä +miehiltä lahjuksia. Hän jatkaa kuitenkin pajarin käskyn mukaan: + +— Vielä käskee herrani pajari erikseen kaikkia pohjankävijöitä, +että he tuokoot markkinoille saapuessaan pajarille hyviä lahjoja. +Näädännahkoja heidän pitää tuoda ja saukonnahkoja ja soopelinnahkoja +ja tulirevonnahkoja ja kaksi kiihtelystä kärpännahkoja jokaisen omasta +kohdastaan. Näin heidän pitää herrallensa kaikkien Karjalan miesten +pajarille alamaisuutta osoittaman. Mutta sen, joka ei pajarille näitä +hyviä lahjoja tuo, hänet kieltää pajari enää lähtemästä Pohjan kansojen +luo, sillä niin on Novgorodin Ilja ruhtinas määrännyt. Hänen sijastaan +lähettää pajari Pohjan kansojen tykö toisen miehen, joka tekee hänen +mielensä mukaan. Nämä ovat herrani pajarin sanat sinulle ja sinun +miehillesi! + +— Ja näitä sanoja olet sinä, Tiurin miesten heimovanhin, sallinut +pajarin kärtsäkoiran käskyläisen omassa vierastuvassasi kuuluttaa! +kiljaisee vanha Antero Äyrämöinen, joka ei voi enää kauemmin itseänsä +hillitä. + +Kaikki muutkin Karjalan miehet ovat suunniltaan raivosta. Tiurin +Kalevi, Unnunkosken Pärtty Ronka ja Päiväkiven Yrjänä Kuisma ovat +hypänneet seisalleen ja näyttävät siinä tuokiossa aikovan hyökätä +pajarin kuuluttajan kimppuun. Kiviniemen Karhu ärisee hammasta purren: + +— Sanoinhan minä jo, että Tiurin koskeen pajarin palvelija ja kaikki +hänen asemiehensä! Sillä keinolla olisi heistä sukkelaan päästy +eroon, ei olisi tarvinnut kuulla tätä häväistystä, tätä kuulumatonta +häväistystä. + +— Niin, että pajarin kärtsäkoira palvelija käskee meidät herransa +eteen, hänelle hyviä lahjoja viemään ja alamaisuutta osoittamaan! +toistaa Antero Äyrämöinen kiukusta kipinöiden kuuluttajan sanoja. + +Näin he kaikki raivoavat. Ritari Niilokin on noussut istuimeltaan +ja yhtyy Karjalan miesten sadatteluun. Vain hansakestien vanha ja +ovela lähettiläs Bartolomeus istuu paikallaan ja tarkastelee Tiurin +miesten heimovanhinta. Hän koetti arvata, mitä tämän sairaan ja omassa +huoneessaan julkisesti häväistyn Karjalan miesten johtajan ajatuksissa +tällä hetkellä liikkui. + +Mutta vaikea oli arvata Tiurin heimovanhimman ajatuksia. Hievahtamatta +hän istuu kunniaistuimellaan. Hänen vapisevat sormensa hivelevät pöydän +sileätä verkapeitettä. Ja kun Karjalan miehet ovat aikansa hänen +ympärillään raivonneet, puhuu hän jälleen pajarin kuuluttajalle: + +— Me olemme kuulleet herrasi Novgorodin pajarin käskyn. Hän sanoo +olevansa myös kaikkien Karjalan miesten pajari ja kutsuu meitä Petrin +päivän praasnikoille ja riistamarkkinoille Käkisalmeen. Sano herrallesi +pajarille, että me kenties tulemme hänen luokseen markkinoille, jos ei +taatto taivahinen esteitä pane. Ja nyt mene rauhassa täältä kotiisi, +minä en enää tahdo kuulla sinun sanojasi. + +Mutta Pipinä Martiska tahtoi vielä Tiurin miesten edessä röyhkeyttänsä +osoittaa ja sanoi: + +— Minulla on jano, niinpä käskenet siis minunkin simasarvestasi maistaa +näiden toisten vierastesi kanssa. + +Tiurin taatto ei hänelle mitään sanonut, vaan antoi määräyksen Kyyrölle: + +— Kyyrö ystäväni, vie tämä Novgorodin pajarin palvelija asemiesten +tupaan. Siellä Tiurin orjapiiat hänelle jotakin juotavaa antanevat! + +Näin päättyi pajarin kuuluttajan vierailu Tiurin miesten luona. + +Vähäistä myöhemmin nousivat myös Visbyn lähetit ja ritari Niilo +laivaansa. Heitä hyvästelyssään haastoi Tiurin heimovanhin: + +— Tulkoot vain Visbyn kauppamiehet hyvällä mielellä elonajan +riistamarkkinoille Tiurin linnaan. Jos Käkisalmen pajari pitää omat +riistamarkkinansa aikaisemmin, niin tokkopa Tiurin miesten riistasaalis +siitä paljon vähentynee. + +Näistä Tiurin taaton sanoista ymmärsi vanha ja ovela Bartolomeus, että +Käkisalmen pajari ei saisi riistaveroa Tiurin miehiltä, ei riistaveroa +eikä muita ystävyyslahjoja. Hyvällä mielellä hän tästä rupee +haastelemaan laivan parraspuuhun nojaaville matkatovereilleen ritari +Niilolle ja Antero Äyrämöiselle: + +— Saattepa nähdä, että Tiurin heimovanhimman valitut miehet ennen +pitkää tulevat Viipurin linnaan ritari Pietarin luo. Tiurin miehet ehkä +pian tarvitsevat lännen miesten ystävyyttä, siitä näkyy Käkisalmen +pöyhkeä pajari hyvän huolen pitävän. + +Vanha Antero Äyrämöinen oli varsin tyytyväinen tällaiseen asioiden +käänteeseen. Siihen sijaan ritari Niilo kuunteli hajamielisenä +vanhan matkatoverinsa ennustuksia. Hänen ajatuksensa olivat vielä +Tiurin linnassa, hän muisteli kaunista Karjalan neitoa, jota hän +oli pyöritellyt kisakedolla ja jonka kanssa hänellä sen jälkeen +oli ollut monta salaista kohtausta Tiurin uhrilehdon tuuheiden +puiden kätkössä. Ritari Niilo tiesi tämän neidon tuolta jostakin +salaisesta kätköpaikasta viimeiseen asti tähyävän poismenoansa. +Ah, hän olisi tahtonut tähyäjälle vielä viimeisen kerran huutaa +pian takaisin palajavansa. Niin hän olisi tahtonut huutaa, mutta +tuossa hänen vierellään vanha Bartolomeus ja Kuparsaaren Antero +Äyrämöinen haastelivat hänelle Käkisalmen pajarista ja Tiurin miesten +lähettiläistä, joiden tuloa hänen muka pitäisi Viipurin linnanisännän +luona valmistaa. No tietysti hän tahtoi senkin tehdä, kun olisivat vain +sallineet hänen nyt hetkisen olla rauhassa omine salaisine ajatuksineen. + +Tiurin linnassa Inkeri neito kenties yhtä paljon haki nyt rauhaa ja +yksinäisyyttä. Tämä kaikista Tiurin kaunoisista kassapäistä ennen +vallattomin oli nyt yhtäkkiä muuttunut kaikkia muita hiljaisemmaksi. +Yksinään hän harhaili Tiurin uhrilehdon siimeisiä polkuja ja tämän +tästä pysähtyi etäisimmän vallinsarven juurelle, josta oli hyvä näköala +kauas Kiviniemeen päin. Kun hän siinä rantakivellä istuen silmänsä +ummisti, voi hän joka kerran mielikuvituksessaan nähdä ritari Niilon +palajavan komealla laivallaan häntä noutamaan. + +Toiset Tiurin neidot tiesivät kyllä Inkerin sydänsalaisuuden eikä +kukaan heistä nyt enää ivaillut vanhan Aslak tietäjän ennustuksia. +Inkeri neidolle luvattu vieraan maan ritari oli todella tullut, olisipa +yksi ja toinen heistä nyt tahtonut osansa Inkeri neidon osaan vaihtaa. + +Raskaampia kuin Tiurin neitosten lemmenhuolet olivat Tiurin miesten +huolet. Tiurin taatto oli Visbyn lähettiläiden ja ritari Niilon +poistuttua pidättänyt luotetuimmat ystävänsä vielä luokseen ja +heillä oli monta pitkää neuvottelua Tiurin taaton asehuoneessa. +Siellä lepovuoteellaan lojuen sairas heimovanhin selvitti salaisia +suunnitelmiaan. Hänen käskynsä oli että heidän kaikkien piti +varustautua Käkisalmen riistamarkkinoille lähtemään. + +— Mitä me sinne menisimme? murisee Kiviniemen Karhu yrmeästi. — Vai +pitäisikö meidän mennä pajarille hyviä lahjoja viemään ja alamaisuutta +osoittamaan? + +— Kenties eivät lahjat ole tarpeellisia, virkahtaa Tiurin taatto, — +mutta miekan vyölle vyöttänette ja täyden joukon jousimiehiä mukaan +varannette, niinkuin riistamatkalle olisitte lähdössä. + +Jo alkavat Tiurin miehet aavistaa heimo vanhimman suunnitelmia, mutta +tämä heitä vielä neuvoo: + +— Kun pajari tahtoo nähdä kaikki palvelijansa, niin pitäähän meidän +mennä hänen luokseen. Ja asemiehet kun mukana viemme, niin sitten +pajari ei voi sanoa kenenkään pois jääneen. + +— Entäpä jos tulee taistelu? kysyy Unnunkosken Ronka. + +— Tokko pajari taistelua halunnee, virkahtaa Tiurin taatto. — Menemme +vain hänen kanssansa riistaverosta ja lahjuksista neuvottelemaan. Ja +muistakaa, ajoissa on meidän oltava markkinapaikalla, jotta myöskin +Laatokan puolen miehet saisivat neuvottelussa mukana olla. + +Näin Tiurin taatto suostuttelee kaikki Tiurin miehet pajarin +riistamarkkinoille lähtemään. Vanha Kumoinen kyllä olisi pitänyt +viisaampana valittujen miesten lähettämistä Novgorodiin ruhtinaan +puheille. Mutta Tiurin taatto arveli, ettei se matka paljon hyödyttäisi +Pajari nähtävästi toimi ruhtinaan käskyn mukaan, joten heidän oli ehkä +pian lähetettävä valittuja miehiä muualta ystäviä etsimään. Nyt oli +vain ensin huolehdittava, että kaikki Tiurin ja Vuoksen puolen miehet +kokoontuisivat pajarin luo vierailulle. + + + + +VI Luku. + +PAJARIN TYTÄR METSÄSTÄÄ. + + +Pajari Boris Konstantininpojalla oli tytär, kaunis ja ylpeä Irinja +neito. + +Jo pienenä tyttösenä oli tämä pajarin lapsi jäänyt äidittömäksi ja +saanut kasvaa Marfa imettäjänsä hoteissa. Hänen ainoana seuranaan oli +kasvinaikanaan ollut karjalainen orjatyttö Olga, mutta tämän lisäksi +osasi eloisa ja vallaton tyttönen hankkia yllin kyllin muutakin seuraa. +Pajarin ratsupalvelija Grishka oli hänen hyvä ystävänsä opettaen +Irinjan jo pienenä tytön tyllerönä ratsastamaan pajarin hevosilla +täyttä karkua. Vielä enemmän piti vallaton Irinja tyttönen isänsä +haukankesyttäjästä Mishkasta. Mishka oli taitava ammatissaan, hänellä +oli suuri parvi erinomaisen hyvin harjoitettuja metsästyshaukkoja, +joista hän suurimman osan oli itse pieninä untuvapeitteisinä poikasina +pyydystänyt ja opettanut. + +Ei tiennyt Irinja tyttönen mitään mieluisampaa huvia kuin seurata +Mishkaa ja tämän kahta apulaista metsään, kun lentokyvyn saaneita +haukanpoikasia ryhdyttiin kasvattamaan jaloiksi metsästyshaukoiksi. +Marfa imettäjä koetti parhaan kykynsä mukaan hillitä nuoren kasvattinsa +metsästysintoa. Hänen käsityksensä mukaan nuoren ja kauniin +pajarittaren ei mitenkään sopinut mennä metsään muuten kuin korkeintaan +kasvattajansa ja orjatyttöjensä seurassa kukkasia poimimaan. Irinja +kuitenkin vähät välitti kukkasien poiminnasta Marfan kaitsevan silmän +alla. Hän yksinkertaisesti karkasi Marfan käsistä ja hiukan suuremmaksi +tultuaan hän muuttui niin omavaltaiseksi, että Marfa imettäjä ei +voinut muuta kuin silmiään ristien siunailla nuoren pajarittaren +päähänpistoille. + +Niin oli pajarin kaunis tytär saanut kasvaa haukankesyttäjien seurassa. +Isäänsä ei hän milloinkaan erikoisemmin kiintynyt. Pajari Boris kyllä +rakasti omalla tavallaan ainokaista lastaan. Niinkuin susi pentuansa +rakastaa, niin pajarikin kaunista tytärtään rakasti, hänen hyväkseen +säälimättä veronalaisiaan riisti. Nuorelle pajarittarelle hankittiin +Novgorodin ja Visbyn kauppiailta hienoimmista kankaista tehtyjä pukuja, +joissa oli kallisarvoiset ja raskaat kultakirjo-päärmeet. Tuskin +sellaisia vaatekertoja Novgorodin ylhäisimmät pajarit kykenivät omille +tyttärilleen hankkimaan, pajari Boris tahtoi ainakin tässä suhteessa +olla heidän veroisensa, vaikka hänet olikin halpasäätyisten »pajarin +lasten» ammattiin antautuneena suljettu pois heidän keskuudestaan. +Irinja neito otti isältään tulevat lahjat vastaan luonnollisena asiana, +vaikka hän ei erikoisesti välittänytkään kultakirjopäärmeisistä +puvuistaan. Paljon mieluummin hän meni metsään lyhyeen hameeseen +pukeutuneena, jousi ja nuoliviini olallaan sekä päässä tavallinen +miesten kypäripäähine, jonka alta hänen runsas ja kaunis tukkansa +valtoinaan hulmusi. + +Kun Pipinä kuuluttaja oli palannut matkaltaan Tiurin miesten luo, sai +Irinja neitokin pian kuulla, että siellä päin oli pajarin kuuluttajaa +julkisesti vastustettu. + +Kumma kyllä, eivät nämä oudot uutiset säikähdyttäneet pajarin tytärtä, +niinkuin ne näkyivät monia Käkisalmen miehiäkin säikähdyttäneen. Siihen +sijaan ne kiihoittivat hänen uteliaisuuttaan ja pajarin tytär päätti, +vanhan haukankesyttäjä Mishkan varoituksista välittämättä, lähteä +kerran omin silmin näkemään Tiurin puolen maita. + +Niin päätti pajarin tytär ja niin hän nyt eräänä kauniina kesäpäivänä +on matkalla Vuoksen vesiä ylöspäin. Mukaansa on hän saanut +houkutelluksi nuoremman haukankesyttäjän Trifonin ja muutamia isänsä +parhaita jousimiehiä, jotka monesti ennenkin olivat seuranneet pajarin +kaunista tytärtä tämän rohkeilla metsästysmatkoilla. + +Lähtiessä oli pajari Boris Konstantininpoika jyrkästi kieltänyt, että +he eivät saaneet matkata kauemmaksi kuin Hirvisaareen, joka oli pajarin +suosittu metsästysmaa tällä puolen. Hirvisaaren takapuolella olevia +rantamaita pidettiin jo Tiurin miesten alueeseen kuuluvina, mutta +juuri sinnepä pajarin tytär nyt mielikin retkeillä. Mitä välitti hän +isänsä kiellosta, mitä vanhan haukankesyttäjä Mishkan varoituksista. +Hurjapäätä Irinja neitoa houkutteli seikkailu oudossa seudussa, joka +oli aivan hänen isänsä linnan naapuruudessa, mutta josta jousimiehet +niin kummia tarinoita kertoilivat. Elelikö siellä tosiaan velhoja tai +muuten pajarin valtaa pelkäämättömiä miehiä? Sellaista jousimiehet +kertoivat, ja senpä hän halusi omin silmin nähdä ja kokea. Tulisipa +vain noita pelättyjä miehiä häntä, vastaan, niin nauraisi hän heille +suoraan vasten kasvoja ja kysyisi: + +— Tekö olette niitä Tiurin velhoja? Jos olette, niin näyttäkääpäs +mokoma mahtinne! + +Näin hän mielessään uhmailee, pajarin kaunis tytär, näin uhmaten hän +soutumiehiään hoputtaa. Jo on aikoja sitten jätetty Hirvisaari, jo on +sivuutettu toisiakin suuria saaria ja pajarin tyttären vene lähenee nyt +Särkisalon puoleisia rantamaita, josta alkaa itäinen Tiurin vesille +vetävä Ala-Vuoksen haara. + +Itse pajarin tytär ohjaa pitkää ja sutjakkatekoista jokivenettään. +Keskituhdolla istuu joutilaana haukankesyttäjä Trifon ja hänellä on +vieressään monta haukanhäkkiä, joissa kussakin on yksi hänen parhaimpia +hoidokkejaan. Vain yksi, Irinja neidon lempihaukka Ali, on häkistään +vapaana. Enimmät ajat tämä jalorotuinen, kaukaa syrjäänien maasta +tuotu lintu istuskelee emäntänsä olkapäällä. Siinä se helistelee +pieniä hopeaisia kaulatiukujaan, siinä se kallistelee ja pudistelee +uljasta päätään, johon on kudottu pieni kulta- ja hopeakirjomyssy. +Irinja neito leikittelee lintunsa kanssa, välistä hän usuttaa Alin +ahdistamaan matalalla ohi lentäviä sorsaparvia. Silloin Ali nuolena +lentoon syöksähtää ja ennenkuin on ennätetty oikein huomatakaan, putoaa +jo ensimmäinen kiinni tavoitettu sorsa henkitoreissa lennostaan veteen. +Hätääntyneenä kirkuen sorsaparvi hajoaa kaikkiin suuntiin, Ali hyökkää +sinne ja hyökkää tänne, lintuja putoilee veteen. Toiset häkkeihinsä +suljetut haukat, kun ne kuulevat metsästyksen melun, kynsivät ja +takovat kiihtyneinä häkkinsä puolaimia, kirkuvat ja marisevat vapauteen +päästäkseen. Mutta kerran kun vain pajarin tytär ilmassa vilauttaa +punaista kutsuvaatettaan, niin silloin Ali tottelevaisena jättää +sorsaparven ahdistamisen ja lentää takaisin emäntänsä olkapäälle, +hankaa päätänsä hänen pehmeään, kypäripäähineen alta valtoinaan +hulmuavaan tukkaansa ja kirahtelee pehmeästi hyvittelyä kerjäten. + +Ihastuneena katselee Trifon jaloa hoidokkiaan ja kaunista pajarin +tytärtä, katselee vuoroin kumpaistakin ja alkaa haastella: + +— Mitäs tekisit, kaunis pajarin tytär, jos tuo Ali haukkasesi tuhon +omaksi joutuisi? + +— Mitäkö silloin tekisin? kertaa pajarin tytär ja sivelee hyväillen +lempihaukkansa pehmeätä höyhenpeitettä. — Mitäkö minä tekisin, jos tämä +kultalintuseni katoaisi turman tielle, tuhon omaksi joutuisi? Mitäkö +tekisin? Itkisin minä orpo pajarin tytär armasta haukkastani, itkisin +ylen katkerasti. Viikon kaksi kyynel vesiä vuodattaisin, surussa itse +kulkisin ja kaksi kymmentä paastopäivää orjapiioilleni määräisin. Niin +minä surisin omaa kaunoistani, hopearintaistani, orpo pajarin tytär. + +— Vaan entäpä jos turman tuottaja olisi joku kademieli metsänkävijä, +mitäs silloin tekisit, pajarin tytär! + +— Mitäkö silloin? — Uhkaava vihan salama välähtää pajarin tyttären +silmissä. — Silloin minä vaanisin turman tuottajaa, vaikka viikon +vaanisin, jos en ennen tavoittaisi. Ja tällä teräsjännejousellani +koston vasaman lennättäisin suoraan syyllisen syänlihoihin. Sinä +tiedät, että minä osaan hyvin ampua, niin silloinpa myös tietänet, että +sitä nuolta en ohi ampuisi. Täyden hyvityksen saisi pajarin tyttären +lempilintu, hopearinta armahainen. + +Näin haastelee pajarin tytär Ali haukkastansa hyvitellen. Vene +kiitää nopeasti eteenpäin myötäisessä tuulessa. Nyt jo rantavaarojen +metsiä vasemmalta ja oikealta näkyy, vene painuu salmivesiin, väylä +ahtaammaksi puristuu ja hyvin jo tuntuu vastaan tulevan virran paine. +Mutta kun kolme airoparia on soudussa, niin eipä siitä vauhti paljon +vähene. Hyvämielisenä pajarin kaunis tytär miehilleen haastelee: + +— No nyt jo Tiurin velhojen vesiä soutelemme. Jokos urhojani uljaita +peloittaaman rupeaa? + +— Eipä vielä pahoin peloita, virkahtaa vanha jousimies Stepani, joka +keskiteljolla soutaa. + +— Eihän tätä Stepani urhoamme peloita, nauraa haukankesyttäjä Trifon. +- On tämä itsensä hyvin varannut Tiurin velhojen vehkeitä vastaan. +Taikapussonen kaulassaan riippuu pyhän ristin rinnalla. Siinä +taikapussosessa sillä on hienonnettua konnanruohoa ja vesihiiden vihoja +ja uhrilähteen silmästä kaivetun vaskinahan vuoltua hometta ja mitä +lie vielä hiiden petran hikeä. Niin tämä Stepani urhomme kerskailee, +että näkymättömäksi taikapussosensa hänet tekee, kun Tiurin velhojen +noidannuolet alkavat ilmassa suhahdella. + +Nauraa pajarin tytär. + +— Oikeinko sinulla Stepani on sellainen taikapussonen kuin tämä Trifon +kielittelee? + +— Mitä vielä minulla olisi, väittää vanha Stepani. — En minä mokomista, +silmäni vain ristin, kun noidannuolia alkaa ilmassa suhista. Kolme +kertaa silmäni ristin ja kolme kertaa siunauksen luen, niin silloin ei +noidannuoli minuun tehoa. + +— On sillä taikapussonenkin, inttää yhä Trifon veitikka. — Käskisitpä, +pajarin tytär, Stepani urhomme karvaisen rintansa paljastamaan, niin +nähtäisiin, enkö minä totta haastanut. + +Mutta ei käskenyt pajarin tytär, sanoi uskovansa vanhan Stepanin +sanoja, vaikka liekin mielessään epäillyt. Olihan moni muu pajarin +jousimiehistä Tiurin velhojen naapuruudesta pahoin pelästynyt, niin +mitäpä tuossa, jos vanha Stepanikin olisi vähän pelästynyt ja itseään +vastataioilla varannut. Kokassa joutilaana istuva Irinja neidon +orjapiika Olga, joka oli tuotu Syvärin Karjalasta, ilmoittaakin nyt +arkailematta: + +— Minä hirveästi pelkään näitä tämän puolen ihmisiä ja oloja. Kolmena +iltana perätysten olen pyhiä rukoillut, että minua tällä matkalla +suojelisivat. Ja tiedänpä minä hyvin, että kaikki nämä toisetkin +pelkäävät, vaikka toista haastanevat. Pelkää vanha Stepani ja pelkää +tämä jousimies Aljosha ja pelkää se tuo sinun Trifonisikin, vaikka on +mokoma rohkeata poikaa olevinaan. + +— Elä usko, pajarin tytär, elä usko houkon orjapiikasi sanoja! rupeavat +jousimiehet ja Trifon kuorossa väittämään. + +Pajarin tytär nauraa ylimielisesti: + +— Mitä minä tuosta välitän, vaikka kaikki Tiurin velhoja pelkäisitte, +mokomia tietomiehiä! Väkisin minä teidät vien Tiurin vesille, siellä +onnekseni metsästelen ja Tiurin mahtimiehiä jos tielleni sattuu, niin +heidät käsken kauas katoamaan, sillä isäni on heidän herransa ja +pajarinsa, niinkuin hän on kaikkien muidenkin Karjalan miesten pajari. + +Uhmaten kopea Irinja neito niskojaan nakkaa ja jo tuosta airoja +hoitelevat jousimiehetkin salaista pelkoaan häpeävät, kun näkevät +kauniin käskijänsä noin uljaana ja pelottomana Tiurin vesillä venostaan +ohjaavan. Jospa liekin pajarin tytär ollut oikeassa, jos lienevät +Pipinä kuuluttajan jousimiehet vain turhia taruja kertoneet Tiurin +miesten mahtikeinoista. + +Matkue mieli yöpyä muutamaan kauniiseen virran poukamaan, mutta kun +rantaan soutivat, niin näkivät siinä olevankin eläjiä. Rannalla +oli venevalkama ja verkkokierimet ja vähän ylempää näkyi suurien +puiden siimeksestä matala kalastajasauna. Kierimien ääressä hommaili +kalanpyydyksiään kuivumaan asetellen pieni äijän käppyrä, joka näytti +olevan melkein tukkikuuro. Vasta vieraan venosen rantaan törmättyä hän +havahtui puuhastaan ja jäi suu auki ihmettelemään outoja tulijoita. + +Pajarin tytär oli jo rantahiekalle hypännyt ja huusi hänelle: + +— Oletkos sinä niitä Tiurin velhoja, mokomia mahtimiehiä? + +— Häh, tietäjiäkö haet? kuulustaa äijä pannen kätensä korvalleen. + +— Niitäpä juuri haen, Tiurin tietäjiä, Tiurin velhoja. Tuotapa juuri +kyselen, että jos sinäkin niitä lienet? + +— Ei minusta tietäjäksi, taitajaksi, virkahtaa kalastaja vanhus +vapisevaa päätään pudistaen. — Ei minusta itsestäni, vaan jos tuolle +Taina muorilleni asiasi haastanet. Hän välistä yrttivoiteita keittelee, +arpoja panee, niin jos sinullekin voisi kohtalosi sanoa. + +— Mitä sinä täällä höpiset, ukko uutra! kuuluu nyt kimeä ääni puiden +suojasta ja sieltä ilmestyy näkyviin vanha nainen. Ryppyinen hän on +ja kumarainen, suu hampaaton, ja käyräpäiseen sauvaan hän käydessään +nojaa. Mutta kumman terävä on katseensa, kun hän kädellä silmiään +varjostaen nyt outoja vieraita tiukasti tarkastelee ja jälleen +kimeällä, piipittävällä äänellä tuiskahtaa: + +— Vai minun luokseni sinä neuvot mokomia kulkijoita. Mitä lienevätkään +vieraan vallan väkeä, omilta tietäjiltään kohtalonsa kysynevät. + +— Vai et sinä tietojasi minulle mielisi haastaa, väkäleuka Tiurin +velho! kivahtaa pajarin tytär ja astuu aivan muorin eteen. — Mutta +minäpä sanon sinulle, että jos käsken, niin tuossa tuokiossa mieheni +sinut solmuruoskalla suomivat, mokoman tietäjän, taitajan — Nuoko sinun +miehesi minut solmuruoskalla suomisivat! nauraa vanha tietäjänainen +hampaattomia ikeniään irvistäen. — Vai nuo urhot uljaat minua +kurittaisivat! Näen minä heidän lävitsensä, hyvin näen miten miehesi, +miekkosesi pelosta vapisevat Tiurin maille tultuansa. Parempi olisi +ollut, kun olisit kotona pysynyt, vieraan vallan kopea tytär. + +Tuimistunut tietäjänainen sylkäisee halveksivasti pajarin tyttären +seuralaisiin päin, vähältä piti, ettei suoraan sylkenyt itseään pajarin +tytärtä kasvoihin. Sieti hyvän aikaa lepytellä, ennenkuin hänen +kiukkunsa asettui ja hän suostui pajarin tyttärelle taikojansa tekemään. + +Suostui hän kuitenkin lopuksi. Vuoroin itsekseen höpisten, vuoroin +kimeällä äänellä piipittäen hän käskee pajarin tyttären seuraamaan +perässään ja mennä köpittää matalan kalastajasaunan takana olevan +lähteen äärelle. Siinä paloi kivistä kyhätyllä tulisijalla valkea +ja sen hohteessa kiehui vaskikattila, jossa oli väkevältä lemuava +yrttikeitos valmistumassa. Taina muori hämmenteli pataansa, supisi +siihen loitsujaan hetkiseksi kokonaan unohtaen vieraiden näkijäin +läsnäolon. Pajarin tytär kävi pilkaten kyselemään: + +— Tuostako kiehuvasta keitoksesta sinä minulle tulevia asioita mielit +ennustaa? + +— Ei ole tämä keitos sinun varallesi, mutisee Taina muori katsettaan +kohottamatta. — On tämä niiden varalle, jotka Taina tietäjä tuntee +ystävikseen. Kopeana sinä luokseni tulet, vaan jos kuitenkin tuosta +lähteestä hiukan kohtaloasi katsonemme. Heitähän siihen uhrirahasi! + +Pajarin tytär irroittaa vyöstään helmi- ja hopeakirjoin koristetun +samettikukkaron, valikoi sieltä Novgorodin kirkkaan hopeamarkan ja +heittää sen lähteeseen. + +— No nyt hämmennä vettä tällä minun sauvallani! + +Pajarin tytär kyykistyy lähteen ääreen ja tekee Taina muorin käskyn +mukaan. Kaikki jousimiehet ja haukankesyttäjä Trifon ja orjapiika Olga +ovat myös arastellen tunkeutuneet lähemmäksi ja koettavat toistensa +olkapäiden ylitse kurkistella lähteeseen. Mutta vanha tietäjänainen +ei välitä heistä, vaan tarttuu lujasti pajarin tyttären ranteeseen ja +supisee puoliääneen: + + »Minun uskoni sinun uskosi! + Minun tietoni sinun tietosi! + Minun näköni sinun näkösi!» + +— No nyt yhtenä katsonemme, vaikkapa synnyinsijasi ensin katsonemme! +Näetkös mitään, vieraan vallan kopea tytär? + +Pajarin tytär tuntee oudon väristyksen läpitsensä kulkevan. +Lähteensilmässä näkyy kiehumista ja poreilua, sitten alkaa +samentuneesta vedestä outoja kuvia erottua. Hän näkee Novgorodin +pajarien hääsaattueen, paljon raskaisiin kultakirjopäärmeisiin pukuihin +ja korkeisiin hiippapäähineisiin puettuja pajarittaria. Ne liikkuvat, +liikkuvat näädännahkakauhtanaisten pajarien taluttamina. Ensimmäisenä +kulkee muita ylellisemmin vaatetettu pajaritar, helmikoristeita riippuu +rypäleinä hänen päähineestään ja korvistaan. Häntä taluttaa pyhää +tuohusta kantava igumeni, mutta pajarinainen näyttää itkevän vihille +vietäessä. Kuni unessa muistelee pajarin tytär tuon naisen kerran +nähneensä, noin itkevänä muistelee nähneensä, mutta surupukuun puettuna +ja toisenlaisessa kulkueessa, kuolinkulkueessa. Taina muori supisee: + +— Vieraan vallan kopea tytär, tuntenetko tuon naisen? Kauniin +kantajasi tuntenetko, isoansa itkevän, omaa kovaa kohtaloaan ja sinun +syntymistäsi surevan? Lienetkö hänet ennen nähnyt? + +— Jos lienen hänet kerran nähnyt, jos lienen pienenä lapsosena nähnyt! +läähättää pajarin tytär tukehtumaisillaan. — Jos lienee hän äitini +armas, kaunis kantajani, jo lapsena kadottamani! + +— Niinpä niin, nyt olet hänet toisen kerran nähnyt, syntymistäsi +surevana, kohtaloasi itkevänä. Tahtonet itsekin nähdä kohtalosi, +vieraan vallan kopea tytär. Niinpä siis hämmennä jälleen tällä +sauvallani lähteen silmää ja sitten tarkoin katsonemme, mitä haltijani +sinulle näyttää! + +Jo tuntee ylpeä pajarin tytär kätensä vapisevan, mutta tahtomattaan +hän tottelee vanhan tietäjänaisen käskyä, hämmentää sauvalla vettä ja +sitten silmän rävähtämättä alkaa siihen tuijottaa. Taina muorin luiset +sormet hänen rannettaan puristavat, kuin kalmanpihdit ne puristavat, +mutta kuuma tulivirta tuntuu kulkevan hänen läpitsensä. Hän värisee, +tuntee päätään huimaavan, hän tahtoisi riistää kätensä irralleen ja +paeta kauas velhonaisen lähteen ääreltä, mutta kumma voima hänet siihen +kahlehtii. Ei mahtanut enää mitään uhmaileva pajarin tytär, vaan +henkeään pidättäen kiehuvaan lähteensilmään tuijottaa. + +Nyt alkaa poreileva vesi seestyä, kummia kuvia siitä erottuu. Pajarin +tytär näkee isänsä väkeä, näkee Novgorodin pajareja ja jousimiehiä +ja peitsenkantajia. Hän näkee myös pajarinaisia, näkee itsensä +heidän joukossaan. Suuria juhlapitoja hän näkee valmistettavan, +hänen isänsä palvelijoita kulkee, kulkee edestakaisin, pitoruokia +pöytään kannetaan. Hän istuu orjanaistensa ympäröimänä, hänen yllensä +puetaan raskasta kultakirjovaatetusta. Hän tuntee tukehtuvansa tuon +vaatetuksen painosta, mutta orjanaiset vain kilvan hänen eteensä +kantavat korujaan, hänen päähänsä asetetaan korkea hiippapäähine, jonka +helmipäärmeet lankeavat raskaina hänen olkapäilleen. Mutta yhtäkkiä +samentuu vesi ja kun se hetken kuluttua alkaa jälleen seestyä, ei +äskeisistä kuvista näy enää mitään. Hävinneet ovat Novgorodin pajarit +ja pitopöytää valmistavat palvelijat, hävinneet ovat orjanaiset ja +hänen juhlavaatetuksensa. Uusia kuvia hän näkee, outoja miehiä, joilla +on vaskiset kypäripäähineet ja jouset ja nuoliviinet. Eivät ole nämä +miehet hänen isänsä väkeä, mitä lienevät vierasta väkeä ja uljaan +miehen hän näkee heidän johtajanaan, päätä pitempänä kaikkia muita hän +kulkee ja vyöstään välähtelee leveä miekka, jonka kirkas terä tuntuu +palavan tulenliekkinä. Läähättäen hän tietäjänaiselta kysyy: + +— Kuka on tuo uljas urho ja ketä ovat nuo hänen miehensä? Eivät ole +isäni väkeä, en ole konsanaan heitä nähnyt. Mitä lienevät vierasta +väkeä, urhoja olemattomia? + +— Minulta elä mitään kysele! supisee tietäjänainen — Elä kysele, vaan +katso kohtaloasi, vieraan vallan tytär. + +Pajarin tytär tuntee pian tajuntansa katoavan, mutta lumottuna +hän tuijottaa urhon uljaan johtamaa joukkoa. Se liikkuu, liikkuu +nopeasti. Ja nyt näkee hän jälleen myös isänsä väkeä, urhot iskevät +yhteen. Säilät salamoina sävähtelevät, teräsjännejouset laulavat +kuolonlauluaan. Ja hän näkee itsensä taistelevien joukossa, hänen +ympärillään urhoja kaatuu, mutta mistään välittämättä hän pyrkii +eteenpäin kuin kumma tenho häntä ajaisi tuonne vieraan väen joukkoon. +Mutta hän ei sinne pääse, hänen jälkeensä tulisia nuolia ammutaan +ja nyt syttyy kaikki palamaan. Hän näkee vain liekkejä, liekkejä +ympärillään. Taistelevien urhojen joukot häviävät hänen silmistään +tulimereen... + +Taintuneena vaipui pajarin tytär lähteen partaalle. Kauhun lamaamina +seisovat jousimiehet, haukankesyttäjä Trifon ja orjanainen hänen +ympärillään. Mutta tietäjänainen supisee loitsujaan, lähteen kylmällä +vedellä pyörtyneen Irinja neidon ohimoita valelee. + +— Herää jo, herää jo, vieraan vallan tytär, puhelee hän loitsujensa +lomassa. — Kohtalosi nähdä halasit, kopeana luokseni tulit. No olen +sinulle näyttänyt, mitä haltijani halusi näyttää. Mitäpä tuosta niin +säikähdit, herää jo väsynyt! + +Jo avaa silmänsä pajarin tytär, oudoksuen katselee ympärilleen. +Vierailta kaikki tuntuvat, hänen jousimiehensä ja haukankesyttäjänsä +ja orjapiikansa. Kaikki vierailta tuntuvat ja hänestä itsestään tuntuu +kuin olisi hän kauan, kauan maannut, kauan kummia unia uneksinut. +Väsyneenä hän kohoaa istualleen, nousee siitä seisalleen. Sitten +irroittaa hän vyöstään helmikoristeisen samettikukkaronsa ja pudottaa +sen tietäjänaisen jalkoihin. + +— Pidä hyvänäsi, Tiurin tietäjä! sanoo hän. — Jos toiste luoksesi +tulen, niin tuntenet minun kerran ennen käyneen. + +— Parempi jos et toiste luokseni tulisi, vieraan vallan tytär! +piipittää tietäjänainen keitoksensa kitkerästä savusta yskien. — +Parempi jos omillasi eläisit ja Karjalan tietäjät rauhaan jättäisit. Ei +hyvää sinun sukusi kantapäillä Karjalan maille tule, verta näin tulevan +ja tulenliekkejä. Kiroja näin tulevan ja lienetpä tuon itsekin nähnyt. + +Jo on lähtenyt pajarin tytär haukankesyttäjä Trifonin taluttamana +veneeseensä horjumaan. Hänen perässään menevät jousimiehet ja +orjapiika Olga. Mutta yhtäkkiä tietäjänaisen terävä ääni pysähdyttää +viimeksimainitun. + +— Orjanainen, otahan emäntäsi kukkaro! En huoli hänen hopeoistaan! + +Kuin saastutusta peläten viskaa hän täysinäisen kukkaron poistuvien +jälkeen. + +Näin päättyi pajarin tyttären ensimmäinen kohtaaminen Tiurin väen +kanssa. Uhmaten ja Tiurin tietäjiä ivaten hän oli matkaan lähtenyt, +mutta jopa ensimmäinen Karjalan tietäjänainen masensi hänen uhmansa. + +Ei kuitenkaan vielä takaisin kääntynyt pajarin tytär. Vielä päivän +ja toisenkin retkeilee ja kun ei mitään sen kummempaa enää tiellään +kohdannut, niin jo alkavat vanhan tietäjänaisen ennustukset hänestä +tuntua joutavalta peloittelulta. + +Muutamana kauniina iltapäivänä joutui matkue korkearantaiseen niemeen, +jonka jyrkänteille rannassa tavattu kalastaja sanoi hyvin näkyvän +Tiurin linnan harjojen. Kummaa uteliaisuutta palaen pajarin tytär kauan +tähystelee Karjalan miesten kuulua linnaa. Jousimiehet sillä aikaa +rantoja kierrellessään löysivät niemen toiselta puolen suuria veneitä +ja kiiruhtivat siitä pelästyneinä emännälleen ilmoittamaan. + +— Pajarin tytär, jo nyt takaisin kääntynet, puhelee vanha Stepani +toisten puolesta. — Me olemme sinua tänne asti seuranneet, mutta elä +vaadi meitä enää kauemmaksi. + +— En kauemmaksi vaadi, sanoo pajarin tytär, — mutta tässä niemessä +me laskemme metsästyshaukat vapauteen. Tähän vaaran laelle on laaja +näköala, joten tästä voimme hyvin seurata niiden uljasta riistanpyyntiä. + +Mitä mahtoivat pelästyneet jousimiehet hurjapäiselle emännälleen. +Trifonin täytyi kantaa kaikki haukanhäkkinsä alhaalta veneestä vaaran +laelle. Pajarin tytär itse avasi häkit ja laski linnut toisen toisensa +jälkeen lentoon. Tällä välin orjapiika Olga oli saanut kantaa veneestä +turkispeitteitä ja levittää niitä maahan ja kivisille istuimille, jotta +emäntänsä voi mukavasti katsella haukkojensa leikkiä. + +Runsaasti olikin riistaa tarjolla, pian kohosi metsästä lentoon +pelästyneitä teiriä ja koppelolta ja alhaalta virrasta suuria +sorsaparvia. Haukat ajelivat niitä edellään rajusti saalista ahdistaen. +Kaikkein parasta jälkeä teki pajarin tyttären lempihaukka Ali. Tämä +jalo lintu kohosi tämän tästä korkealle, pakenevan vesilintuparven +yläpuolelle. Siellä se hetkisen leijaili ja sitten nuolena syöksähti +valitsemansa saaliin kimppuun. + +Mielihyvissään pajarin tytär ja Trifon katselevat Alin lentoa, mutta +yh'äkkiä näkevät he haukan, juuri alassyöksyyn valmistautuessaan, +tekevän ilmassa kuperkeikan. Tämän jälkeen lähtee se vaivaloisesti +siipiään räpytellen laskeutumaan viistoon maata kohti. Kovin +hämmästyvät pajarin tytär ja Trifon Alin kummallisesta +käyttäytymisestä. Nyt se jälleen yrittää lennostaan pudota, pyörähtää +ympäri, mutta nähtävästi viimeiset voimansa ponnistaen pääsee vielä +kerran siivilleen ja lentää suoraan vaaran laella seisovaa pajarin +tytärtä kohti pudoten henkitoreissa tämän jalkoihin. + +Alin siiven juuressa oli pitkä teräsnuoli, jonka varsi ja sulka +olivat taidokkaasti koristetut. Kun syvälle tunkeutunut nuoli saatiin +irroitetuksi, oli pajarin tyttären lempihaukkakin henkensä heittänyt. +Itkien Irinja neito kuollutta haukkastaan hyväilee, mutta hänen +ympärilleen kokoontuneet jousimiehet ovat kovin pelästyneitä. Stepani +vanhus silmiään ristien haastelee: + +— Näittehän, jousimiehet, miten korkealla Ali haukkamme lensi, melkein +pilvien tasalla. Kukapa meikäläisistä olisi nuolensa sinne asti +lennättänyt! + +— Olikohan tuo noidannuoli? kuuluu Aljosha jousimiehen pelästynyt +kysymys. + +— Mikäpäs muu kuin noidannuoli, Tiurin tietomiesten noidannuoli! +puhelee Stepani vanhus jälleen silmiänsä ristien. — Tuolta Tiurin +linnasta tulla suhisti suoraan halki ilmojen ja niin tapasi Ali +haukkasemme, turman tuotti. Ettekös kuulleetkin sen tuolla korkealla +ilmassa suhahtavan, veljet oikeauskoiset? Minä ihan selvään kuulin ja +säikähtäen silmäni ristin, että jos oli jo minun poloisen pääni varalle +ammuttu. + +— Kuulin minäkin sen suhahtavan! Ja minä! Ja minä, ihan selvään kuulin! + +Näin säikähtyneet jousimiehet toinen toisensa jälkeen todistavat. +Pelästynyt on Trifon haukankesyttäjäkin. Hän kääntelee veristä nuolta +käsissään ja puhelee: + +— Oikeassa lienette, jousimiehet, kyyhkyläiseni, ei näin raskasta +nuolta tavallisesta meikäläisen jousesta ammuta. + +— Vieläkös sitä käsissäsi pidät, loihdittua! huudahtaa Stepani vanhus +pelästyneenä. — Heitä jo metsään, heitä sukkelaan, Trifon veikkoseni, +ja silmäsi risti! + +— Hölmöt! huudahtaa pajarin tytär ja tempaa verisen nuolen Trifonin +käsistä. + +Hän oli nyt kyllikseen itkenyt lempihaukkastaan ja raivo täytti hänen +sydämensä. Kostaa hän tahtoi, kostaa Ali haukkansa kuoleman. Hän +sähisee toistamiseen: + +— Hölmöjä te olette, mokomat! Itse olette sanoneet metsän tuolla olevan +täynnä Tiurin jousimiehiä, mutta nyt vain noidannuolista jaarittelette! +Tuolta muka lensi suoraan ilmojen halki ja nyt ei muuta kuin pelosta +vapisten silmiänsä ristitään. Mutta minä tahdon kostaa Ali haukkaseni +kuoleman, itse kostan, kun ei teistä miekkosista kostajata ole. Saman +surmannuolen ammun suoraan syyllisen syänlihoihin! + +Hän on temmannut maasta jousensa ja lähtee kiukusta kiehuen metsään +kiiruhtamaan. Stepani vanhus pelästyneenä hänen jälkeensä huutelee: + +— Oletko mieletön, pajarin tytär, armahaisemme, kyyhkyläisemme! Suoraan +surman suuhun lennät meidät jousimiehesi suruun saatat! Mitä me heille +mahdamme, mokomille! Et sinä mahda, emmekä me mitään mahda. Parasta kun +vikkelään tästä lähdemme omille vesille painumaan. + +— Painukaa vain ja paetkaa, kaikin mokomin paetkaa, urhoni uljaat! +huutaa pajarin tytär taakseen katsomatta ja juoksee edelleen. + +Mikäpäs muu auttoi, vasten tahtoaan täytyi pelosta vapisevien +jousimiestenkin seurata raivostunutta emäntäänsä. Notkeasti kuin +nuori saalistaan ajava naaraspantteri juoksi pajarin tytär sakeassa +metsässä, hyppeli kiveltä kivelle, taitavasti väisteli tielleen tulevia +ryteikköjä. Verinen surmannuoli oli hänellä kädessään ja toisessa +kädessä teräsjännejousensa. Niin hän nopeasti eteenpäin tunkeutui +taakseen katsomatta, seuralaisistaan välittämättä. + +Jo oli hän päässyt myötärinteen pahimmasta ryteiköstä ja joutui +nyt alavaan kuusi- ja honkametsään, jossa siellä täällä oli pieniä +aukeamia. Muutamaa tällaista aukeamaa lähetessään hän huomaa puiden +lomasta oudon vaskihelapäähineen vilahtelevan. Hän painautuu kuusen +suojaan ja leimuavin silmin lähenevää tulijaa tarkastaa. Mies kumarassa +kyykkii, näyttää jotakin etsivän, ja salamana silloin pajarin +tyttären päässä välähtää ajatus, että siinäpä olikin syyllinen, hänen +haukkasensa ampuja, ja nyt se oli haeskelemassa ampumaansa saalista. +Raivosta vapisten pajarin tytär vetää teräsjännejousensa vireeseen ja +asettaa verisen nuolen kohdallensa. Kauan hän tähtää piilopaikastaan, +mutta hänen kätensä vapisevat niin ankarasti, että hän pelkää ohi +ampuvansa. + +Nyt kohotti etsiskelijä päänsä ylös, näyttää jotakin kuulostavan. +Pajarin tytär tuijottaa häneen kuin kummituksen edessään näkisi: siinä +seisoi ilmielävänä sama mies, jonka hän oli karjalaisen tietäjänaisen +lähteestä nähnyt. Sama oli tuo koko, sama uljas ryhti, sama +vaskikypäripäähine. Jokos hän jälleen hourekuvia rupesi näkemään, mutta +hänpäs ei antanutkaan mokomien hourekuvien itseänsä säikyttää. Vaikka +päätä huimaa ja kumma pelko mieltä ahdistaa, puree hän hampaitaan ja +laskee surmannuolen menemään. + +Kuului heikko helähdys, mies tapailee kädellä ohimoaan, +kypäripäähineensä reunasuojusta ja huutaa jotakin taakseen metsään +päin. Sieltä juoksee hänen luokseen toisia miehiä samanlaisissa +päähineissä. Mies heille näyttää kädessään olevaa esinettä, +veristä teräsnuolta, jonka hän on kiskaissut irti päähineensä +reunasuojustimesta. + +— Katsokaahan, veikkoset, niin lensi tämä kuin olisi pilvistä lentänyt. +Vähältä piti, etten saanut ohimooni. + +— Näytähän tuota, Kalevi kaunoisemme! sanoo juuri paikalle joutunut +vanha jousimies. Näytähän kun Lari taattokin tuota vähän tarkastaa! + +Pitkä vihellys pääsi vanhukselta, kun oli nuolen nähnyt. Hän pitelee +sitä hyppysissään kaikkien nähtävänä. + +— Näettekös, pojat, oman nuolensa on Kalevi kaunoisemme takaisin +saanut. Hyvin minä nämä nuolet tunnen, kun olen itse mokomat takonut ja +koristanut. Siinä sait, Kalevi kaunoisemme, saman vasaman, minkä hetki +sitten tuonne pilviin lähetit. Ja näkyypä tavanneen saaliinsa, kun on +noin veressä yltäänsä. Hyvin näkyy tavanneen, vaikka me hölmöt tuota +epäilimme! + +— Mutta kuka sen nyt takaisin ampui? ihmettelevät toiset kuorossa. + +— Siinäpä se, kuka tämän takaisin lähetti? Mutta pianpa tuosta selvän +saanemme, Hei, lähtekäähän, pojat, jo liikkeelle, tuota metsää vähän +tarkastamme. Ehkäpä sieltä ampujankin löydämme! + +Pajarin tytär oli koko ajan piilopaikastaan tuijottanut miesjoukkoa. +Mutta nyt kohosi hän seisalleen ja astui ylpeästi niskojaan nakaten +miesten eteen. + +— Etsimättä minä tulen, mokomat Tiurin urhot! En yhtään teitä pelkää! +Ali haukkaseni surmasitte, parhaan hopearintaseni tuhositte. Siitä +kostoksi päätin lennättää saman surmannuolen syylliseen, mutta enpä +ihan paikalleen osannut. + +— Lähelle osasit, kuka lienetkin, outo ampuja, virkahtaa Tiurin Kalevi. + +— Kukako olen, outo ampuja? En syntyäni keneltäkään salaa: Käkisalmen +pajarin tytär olen, kaikkien Karjalan miesten pajarin tytär. + +— Pajarin tytär! Käkisalmen pajarin tytär! kuuluu hämmästyneitä +huudahduksia miesjoukosta. + +— Niinpä juuri, kaikkien Karjalan miesten pajari on isäni, teidänkin +pajarinne ja käskijänne. Mutta sanohan jo, kuka sinä olet, Ali +haukkaseni surmaaja? Sanohan jo, mistä tiedän toiste hyvitystä tulla +hakemaan? + +— Kopeapa olet, pajarin tytär, virkahtaa Tiurin Kalevi naurahtaen. — +Yhtä kopea olet kuin isäsi palvelijakin, joka kävi Tiurin linnassa. +Sanon kuitenkin sinulle sukuni: Tiurin heimovanhimman sukua olen, +Suur-Tiurin pojanpoika ja Tiurin Haukaksi minua kutsutaan. Voi isäsi +sanoa olevansa kaikkien Karjalan miesten pajari, mutta sinun kuitenkin +neuvoisin toiste metsästyshaukkasi omilla maillasi pitämään. Tiurin +Haukka ei suvaitse toisia haukkoja näillä mailla mairehilla. + +Näin sanoo Tiurin Kalevi kopealle pajarin tyttärelle. Hetkisen he +toisiaan tiukasti tarkastelevat. Sitten pajarin tytär virkahtaa: + +— Vai et sinä minun isäni mahtia pelkää, vaan käsket minun pois näiltä +mailta lähtemään. Ali haukkaseni surmasit ja nyt käsket minun kotiin +lähtemään. No jos pitänee lähteäni, mutta tuon verisen nuolen kuitenkin +käskenet miehesi minulle antamaan. + +— Sitäkö varten sen tahdot, että toiste tavatessamme jälleen minua +sillä tähtäisit? + +Ei pajarin tytär enää häneen niin kopeasti katsonut ja veri kohoaa +hänen poskipäihinsä, kun hän hiljaa sanoo: + +— En toiste enää sinua nuolella tähtää. Isäni jousimiehet jos +tähdännevät, minun nuoliltani saat rauhassa kulkea. Muuten vain +tuon verisen nuolen muistona pitäisin armaasta Ali haukkasestani, +hopearintaisestani. + +— Lari taatto, anna nuoli pajarin tyttärelle! käskee Tiurin Kalevi. +— Ja vielä lienee kohtuullista, että lähetän miehiäni sinua Tiurin +vesiltä saattamaan. Jos toiset Tiurin metsänkävijät sinut sattumalta +kohtaisivat, niin lienee parempi, että on sinulla saattajia. + +— En huoli saattajistasi, ilman niitä tänne tulin, ilman myös lähden! +Ja onpahan minulla omaa väkeä, vaikka lienevätkin pelkureja näillä +mailla liikkuessaan. Hei mieheni, urhot uljaat, tulkaahan jo näkyviin +piilopaikastanne! Ei täällä teitä elävältä syödä! + +Noloina tulevat metsästä esiin pajarin tyttären jousimiehet. Lari +taatto heitä tarkastelee ja nauraa: + +— Vai pelkäsitte, urhot uljaat! Taisivat toverinne täältä kummia +kertoa. No menkää te vain rauhassa matkaanne tällä kertaa, mutta ehkäpä +pian tulemme Käkisalmeen teitä tervehtimään. Vuoroin vieraissa käydään +ja te olette nyt jo toista kertaa täällä päin, niin jospa meidänkin +jo pian pitänee tulla teidän luoksenne. Näkemiin vain, hyvän huolen +kauniista pajarin tyttärestä pitänette! + +Niin lähti pajarin tytär miehineen Tiurin vesiltä. Uhmaten ja kopeana +hän oli sinne tullut, jos lie vähemmän kopeana kotiin päin palannut. +Menettänyt hän oli Ali haukkasensa, hopearintaisensa ja kostamatta on +sen surma jäänyt. Vain verisen surmannuolen sai muistoksi tihutyön +tekijältä. + +Jousimiehet ja haukankesyttäjä Trifon kotimatkalla paljon haastelevat +Tiurin vesillä kokemistaan ja näkemistään. Haastelevat he nuotiotulien +ääressä keskenään kuiskutellen karjalaisesta tietäjänaisesta ja +haastelevat he Tiurin uljaasta urhosta, jonka nuoli Ali haukan +korkealta pilvistä tavoitti. Haastelevat jousimiehet keskenään, mutta +ei pajarin kaunis tytär näy heidän haastelustaan välittävän. + +Mitä lienee pajarin tyttärellä ollut omia ajatuksissaan. + + + + +VII Luku. + +PAJARI TEKEE MARKKINA VALMISTUKSIA. + + +Kiihkeästi Käkisalmen pajari Petrin praasnikan lähetessä hoputti +linnavarustuksensa valmistumista. + +Jo oli saatu valmiiksi linnan asuin- ja varastorakennuksia ympäröivä +puinen muurikehä, nyt korjattiin pitkin linnasaaren rantaa kiertävää +kivistä ulkomuuria. Tämä muuri oli Karjalan miesten vanhaa perua, +mutta aikojen kuluessa se oli monesta paikasta alas vierinyt. Pyöreitä +muurikiviä oli raunioina rannalla, niitä oli mennyt virran vietäväksi. +Toiset hiukan näkyivät syvältä jyrkkärantaisesta vedestä, toiset olivat +kuulumattomiin kadonneet. Korjaustyössä tarvittavia uusia muurikiviä +täytyi kerätä ja louhia läheisten rantavaarojen kallioista ja suurella +lautalla väkevän virran yli linnasaarelle kuljettaa. + +Rakennusmiehinä oli pajarilla sekä Novgorodista kuljetettuja +kivenmuuraajia että ympäristöstä haalittuja Karjalan miehiä. +Viimeksimainitut olivat väkipakolla tuotuja ja niinpä pajarin +jousimiesten täytyi alituisesti valvoa heidän työtänsä. Yhtenään +läjähteli Pipinä Martiskan solmuruoska kivilouhimolla, jossa Karjalan +miehet työskentelivät. + +Muutamana päivänä ilmestyi rakennusmiesten joukkoon kaksi kulkijaa, +jotka kertoivat jalkaisin taivaltaneensa kaukaa Inkerinmaan +karjalaisten luota. Toinen näistä kulkureista oli pitkä ja hartiakas +vanhus, toinen tanakka nuorukainen. Molemmat olivat puheliaita +veitikoita, huolettomia mieronkiertäjiä, ja kun Pipinä vouti alkoi +kovistaa heitä työhön ryhtymään, niin virkahti vanhempi miehistä: + +— Ka mikäs tuossa, voimmehan kiviä vääntää siinä missä toisetkin +miehesi. Leivän antanet purtavaksemme, tuosta solmuruoskastasi särpimen +saanemme. Mitäpä muuta kaipaisimme hyvää pajariasi palvellessa. + +Vanhuksen sanat miellyttivät suuresti Pipinä voutia, hän taputti +kämmenellään tämän leveitä hartioita ja nauraen haasteli: + +— Oletpa, taattoseni, oikeassa. Hyvää pajariamme pitää mielisuosiolla +palvella, mutta luuletkos näiden tämän puolen miesten niin tekevän. +Vielä mitä, laiskottelevat ja nurisevat, pajari on muka tullut heidän +sortajakseen. Mutta ruhtinashan on pajarin lähettänyt heidän luokseen. + +— Niinpä tietenkin, kaikki me olemme Novgorodin hyvän ruhtinaan miehiä, +niin hyvät kuin huonotkin. Sinä esimerkiksi olet pajarin asemies +ja solmuruoskan heiluttaja, minä tämmöinen omissa oloissani eläjä, +maantien kulkija. Mutta kumpainenkin me olemme ruhtinaan miehiä. + +Nämä kulkijan sanat vielä enemmän miellyttivät Pipinä voutia. Hän luuli +löytäneensä tästä vanhuksesta mieleisensä miehen niskoittelijoita +suostuttelemaan. Hyvillä mielin hän jättää kulkijat kivilouhokselle ja +neuvoo vanhusta ahkerasti toisille miehille haastelemaan. + +— Ole rauhassa, pajarin asemies, pakisee vanhus silmiänsä vilkuttaen. — +Minä heidät opetan mielisuosiolla kiviä vääntämään. Kunhan päivän kaksi +olemme täällä oleilleet, niin naulaan saat jo ripustaa solmuruoskasi. + +Niin jäävät kulkijamiehet kivilouhokselle työskentelemään. Pipinä +voudin paikalla käydessä he tämän mieliksi haastelevat, mutta kun vouti +on solmuruoskineen mennyt muuanne, silloin jo muutakin pakisevat. +Hartiakas vanhus kivelle istahtaa ja haastelee miehille: + +— Levähtäkäämme hiukan, veljet veikkoset, niin kerron teille sadun +hyvästä ja pahasta pajarista. + +— Osannetko mitään satua kertoa? epäilevät miehet. + +— Vai en osaisi teille satua kertoa. Kysykääpäs, tältä nuoremmalta +veikoltani, niin hän teille sanoo osaanko vai en. + +— Osaa hän teille kertoa sadun hyvästä ja pahasta pajarista, vakuuttaa +nuorempi kulkija. — Nähkääs, veljet veikkoset, me olemme juuri tulossa +sen hyvän pajarin luota, mutta te palvelette täällä pahaa pajaria. + +— Osaisittekos te tien neuvoa sinne hyvän pajarin luo? utelevat miehet +kuorossa. + +— Tottapa sinne tien osannemme, kun olemme lähteneet juuri teitä sinne +noutamaan! nauraa vanhus huolettomasti. — Nähkääs, hyvä pajarikin +tarvitsee nyt väkeä, mutta ei teitä panna siellä kiviä vääntämään. + +— Hst veikkoseni, pajarin väkeä on tulossa! varoittaa nuorempi kulkija. + +— Niinpä näkyy olevan, virkahtaa vanhus huolettomasti. — No toisen +kerran teille lisää kertonen hyvästä pajarista. Nyt, veljet veikkoset, +kilpaa kiviä vääntäkäämme! + +Pipinä kuuluttajan saapuessa työ sujui sellaisella vauhdilla, että tämä +ei silmiänsä mielinyt uskoa. Hän luki tämän muutoksen kulkijamiesten +ansioksi ja taputti jälleen vanhusta hyvillä mielin olkapäälle. Taputti +ja haasteli: + +— No jopa olet saanut nämä niskoittelijat mielisuosiolla pajariamme +palvelemaan. + +— Huomenna vasta varsin kehunet, pajarin asemies! sanoo vanhus +merkitsevästi silmää iskien. — Tänään vasta vähän olen näitä neuvonut, +mutta saatpa nähdä, että huomenna mieliksesi jo kiviä vääntävät. + +Tulipa iltapäivällä myös pajari tyttärensä seurassa kivilouhokselle +katsomaan miesten työskentelyä. Heillekin Pipinä kehuu, mitä mainioita +miehiä jumala oli lähettänyt heidän luokseen. + +— Katsohan, pajari, tuota hartiakasta vanhusta, haastelee hän. — On +siinä mies mieleisemme kiviä kiskomaan ja toisetkin suostuttelee sinua +mielisuosiolla palvelemaan. + +Pajarin tytär katselee tarkoin vanhusta ja äkkiä hän hätkähtää. Mutta +vanhus on painaltanut huuppapäähineensä syvälle korvilleen ja miehille +ärisee: + +— Siinäkös nyt rupesitte vetelehtimään, kun jumala lähetti pajari isän, +oman aurinkomme, meitä katsomaan. + +Mielissään on pajari, taputtelee vanhusta olkapäälle tätä kiittelee +ja kehuu. Mutta pajarin tytär jättäytyy isästään ja Pipinä voudista +jälkeen, menee sitten nopeasti vanhuksen luo ja sanoo tälle tiukasti: + +— No Tiurin mies, kultakuoma, jokos nyt olet tullut vuorostasi +vieraaksi meidän luo? Lupasit pian tulevasi, kun siellä herrasi +seurassa meidät tapasit. Muistanethan minut, Ali haukkaseni surmasitte +ja sitten miehiäni ivasit, urhoja mokomia? + +Mutta vanhus katselee häntä suu ammollaan. Siristelee silmiään, +katselee ja sitten alkaa ihmetellä: + +— Jopa sinä kummia puhut, pajarin tytär, ihmeitä haastat vanhalle +kulkijamiehelle, mierolaiselle. Haukkasestasi puhut ja Tiurin miehistä, +mutta enhän minä, armas aurinkoiseni, niistä mitään tiedä. Paljon olen +maita kulkenut, monia olen kansoja nähnyt, mutta Tiurin miesten luo ei +oikeauskoisten jumala ole vielä konsanaan minua lähettänyt. En tunne +heitä, mitä lienevätkään kastamattomia, mokomat! + +— Vai et sinä sano heitä tuntevasi, virkahtaa pajarin tytär uhkaavasti. +— Eikös Lari taatto ollut sinun nimesikin ja sinäpä juuri miehiäni +ivasit, mutta nyt et sano Tiurin miehiä tuntevasi. Vaan jospa minä +lähettänen Pipinä kuuluttajan luoksesi, jos hän solmuruoskalla sinua +suomii, niin ehkäpä siitä jo muistisi virkistyy. Jos sitten jo Tiurin +miehet muistanet ja jos minutkin muistanet, taattoseni, kyyhkyläiseni! + +— Ka mikäs tuossa, lähetä vain Pipinä vouti luokseni, jos lienen +mielesi vihoittanut, haastelee vanhus silmiään siristellen ja +huolettomasti naureskellen. — Kestäähän kulkijamiehen miekkosen selkä +vähän solmuruoskaakin hyvän pajarin luona. On ennenkin solmuruoskaa +maistettu maita mantereita kulkiessa, on maistettu sitä, jos lie +muutakin maistettu. + +Huolettomasti vihellellen vanhus ryhtyy kiveä vääntämään. Silmiään +vielä pajarin tyttärelle vilkuttaa ja sitten vääntää, niin että +hartialuut ruskavat. Mutta pajarin tytär häntä vielä tarkoin katselee, +häntä ja samoin hänen nuorta toveriaan, jonka hän myös muistelee Tiurin +miesten joukossa nähneensä. + +Ei kuitenkaan mennyt pajarin tytär Pipinä kuuluttajalle huomioitaan +haastamaan. Vaikka uhkasi, niin ei mennyt, vaan omana tietonaan piti +huomionsa. Mitä lieneekin mielessään liikkunut. Vihaavansa pajarin +tytär uskoi Tiurin miesten nuorta päällikköä ja samoin kaikkia tämän +miehiä, jotka olivat häntä ja hänen seuralaisiaan ivanneet. Vihaavansa +hän uskoi heitä kaikkia, mutta mikä lienee ollut, kun ei Pipinä +kuuluttajaa lähettänyt kostajakseen. + +Seuraavana yönä molemmat kulkijamiehet hävisivät pajarin +linnarakennukselta. Mutta kahdeltaan eivät hävinneet, heidän mukanaan +hävisi suuri joukko muitakin kivilouhoksella raatavia Karjalan miehiä. +Lähtiessään olivat karkulaiset myös irroittaneet suuren lautan, +jolla kuljetettiin kiviä mantereelta linnasaarelle. Väkevä virta ja +myötätuuli olivat vieneet lautan minne lienevät vieneetkään Laatokan +rannattomille ulapoille. + +Pajari ja Pipinä kuuluttaja olivat tästä kepposesta raivoissaan. +Hyvin he aavistivat, että Tiurin miehet olivat nämä ovelat kulkijat +lähettäneet heidän rakennusmiehiään yllyttämään. + +Mutta ei tällä hyvä, myös Novgorodista tulleet kivenmuuraajat rupesivat +napisemaan ja vihdoin karkasivat tiehensä. Näin linnavarustus jäi +kuin jäikin Petrin päivän praasnikan joutuessa kesken valmistumisen. +Hädintuskin saatiin kuntoon puinen sisämuuri ja linnasaarta +mantereeseen yhdistävä lauttasilta. Kivisessä ulkomuurissa oli monessa +paikassa suuria aukkoja, helppo olisi vainolaisen ollut myötävirtaan +veneillä tunkeutua linnasaarelle ja sytyttää pajarian keskentekoinen +linnavarustus palamaan. + +Tämä teki pajarin mielen levottomaksi. Yhtä paljon tuotti +hänelle levottomuutta ja huolta Tiurin miesten ja heidän iäkkään +heimovanhimpansa kaksimielinen käyttäytyminen. Hänen jousimiehiään +oli Tiurin linnassa kohdeltu varsin ylimielisesti, mutta kuitenkin +oli sairas ja puolisokea heimovanhin kuunnellut loppuun asti hänen +kuuluttajansa sanoja ja luvannut miehineen tulla Petrin päivän +markkinoille, jos ei taatto taivahinen pannut esteitä. No tämä +lupaus ei nyt olisi paljon merkinnyt, mutta jälkeen päin hän oli +saanut tietää, että Tiurin miesten lähettejä kierteli myös Laatokan +karjalaisten luona kehoittamassa näitä joukolla markkinoille saapumaan. +Miten tämä sopi yhteen sen kanssa, että nyt toiset Tiurin miesten +lähettämät veijarit houkuttelivat pois hänen rakennusmiehensä? Mitä +salaperäisiä suunnitelmia mahtoikaan Tiurin heimovanhin hautoa +mielessään? Pajari oli jo saanut kuulla siksi paljon tästä vanhuksesta, +että kovin pelkäsi hänen salaista mahtiaan, vaikka ei tahtonutkaan sitä +itselleen tunnustaa. + +Pelkäsi Pipinä kuuluttajakin Tiurin heimovanhinta. Pajari oli häneltä +jo monta kertaa tarkoin kysellyt kaikesta, mitä hän oli nähnyt Tiurin +miesten luona käydessään. Mutta kun jälleen pajari kerran ryhtyi tästä +samasta asiasta kyselemään, sanoi Pipinä kuuluttaja hänelle suoraan: + +— Tiurin vanhus on hyvin sairas ja jo melkein sokea, mutta kuitenkin +hän on vielä paljon sinua väkevämpi. Vaikka hänellä ei olisikaan niin +paljon jousimiehiä luonaan, niin sittenkin neuvoisin sinun, pajari, +häntä pelkäämään. + +— Mutta rohkeastihan sinä puhuit hänen edessään. Mistäs nyt olet +ruvennut häntä niin pelkäämään? + +— Minä puhuin hänen edessään sinun sanojasi, pajari. Kun olin kerran +mennyt, niin puhuin kaiken, mitä olit käskenyt, mutta luuletko hänen +niitä sanoja pelästyneen. Hän ei sallinut minua heittää Tiurin koskeen, +niinkuin hänen miehensä olisivat tahtoneet. Hän kuunteli minua loppuun +asti, mutta kun sitten vaadin häneltä kestitystä, niinkuin sinun +veronalaisiltasi muuallakin olen vaatinut, niin luuletkos, pajari, +hänen antaneen kestitystä. Vielä mitä hän antoi, hän käski palvelijansa +viemään minut orjapiikojensa luo. Silloin hän ivasi sinun palvelijaasi, +pajari, ja saatpa nähdä, että hän vielä kerran samalla tavoin ivaa +sinua itseäsikin. Varo sitä sokeata vanhusta, pajari! + +Näin pajarin röyhkeä kuuluttajakin pelkää Tiurin heimovanhimman mahtia. +Joka suunnalla näytti tämä mahti nousevan seinänä pajarin eteen: hänen +jousimiehensä pelkäsivät Tiurin velhoja, hänen kuuluttajansa pelkäsi +Tiurin vanhusta, hänen linnanrakentajansa karkasivat tämän vanhuksen +vietteleminä ja hänen tyttärensäkin näytti jo kulkevan Tiurin miesten +lumoissa. Palattuaan metsästysretkeltään Tiurin vesiltä ei Irinja neito +enää näyttänyt olevan entisellään. Mitä lienee salaisia ajatuksia +mielessään hautonut, mutta kun pajari tahtoi ryhtyä häneltä matkalla +kokemiaan kyselemään, niin ei tytär puhunut puolta sanaa. Sen vain +pajari huomasi, että hänen tyttärensä odotti kiihkeämmin kuin kukaan +toinen hänen linnassaan Petrin päivän praasnikan ja riistamarkkinain +joutumista. Mitä hyvää lienee niistä odottanut, mutta pajari itse oli +riistamarkkinoiden aattona kovin huolissaan, vaikka hyvin salasikin +huolensa. + + + + +VIII Luku. + +SUUR-TIURI JA KÄKISALMEN PAJARI. + + +Pajari Boris Konstantininpoika oli tehnyt suuria ponnistuksia +haaliakseen Käkisalmen riistamarkkinoille väkeä niin paljon kuin +mahdollista. Paitsi verkakauppiaita ja monenlaisten korujen myyjiä, +oli Novgorodista kutsuttu oikeauskoisen kirkon pappeja ja kierteleviä +erakkoveljiä, joiden piti markkinapaikalla järjestää ristikulkueita +ja myyskennellä pyhäinkuvia sekä pieniä tuohuslamppuja. Pajari tahtoi +esiintyä näet myös Novgorodin oikeauskoisen opin levittäjänä ja +suojelijana Karjalan miesten keskuudessa. + +Mutta muustakin kuin oikeauskoisen kirkonväen hankkimisesta oli hyvä +huoli pidetty. Pajarin omat raskastekoiset alukset olivat Novgorodista +asti noutaneet karhuntanssittajia, kierteleviä soittoniekkoja ja +ilveilijöitä, simanmyyjiä, sadunkertojia ja nuorallatanssijoita. +Joukon jatkoksi oli samassa matkueessa tullut kirjava joukko muitakin +mieronkiertäjiä ja almunpyytäjiä. + +Tässä kohden voi pajari olla markkinavalmistuksiinsa varsin +tyytyväinen. Jo aattopäivinä tungeskeli linnan alapuolelle Vuoksen +rantaan raivatulla ja tasoitetulla markkinapaikalla väkeä vahvasti. +Siellä kauppamiehet purkivat aluksistaan suuria tavara-arkkuja ja +rakentelivat rannalle ristikkojalkaisia myymäpöytiä. Ilveilijät +ja karhuntanssittajat, simanmyyjät ja pyhäinkuvien kaupustelijat +pystyttivät telttojaan ja riitelivät keskenään parhaista paikoista. + +Samassa joukossa touhusivat myös pajarin kuuluttaja Pipinä ja +rummunlyöjä Mikolka monen jousimiehen avustamana. He valmistautuivat +markkinoille saapuvilta Karjalan miehiltä riistaveroa kantamaan. +Sitä varten oli markkinapaikalle rakennettu jykevistä honkahirsistä +tilava riista-aitta, jonka ovipäätyä koristi kaksi kömpelötekoista, +puusta veistettyä Novgorodin karhua. Aitan edessä oli maahan +lyötyjen tukevien paalujen varaan kyhätty mahtavan suuri honkapöytä, +jonka ääressä riistaveroa mielittiin kantaa. Rummunlyöjä Mikolka +järjesteli jo pöydälle valmiiksi suuret niput hirvensuolista punottuja +kiihtelysrihmoja, joihin veronahat pitkien tikkujen avulla pujoteltiin. +Aitan orsilla oli suuret määrät tyhjiä vedenpitäviä nahkasäkkejä +verosaalista odottamassa. Pajari mieli nähtävästi korjata tätä saalista +runsaasti, sitä tiesivät nämä suurisuuntaiset markkinavalmistukset. + +Runsaasti oli markkinoille Karjalan miehiäkin kokoontunut. +Laatokankarjalaisten veneet olivat tyynessä rantapoukamassa +markkinapaikan alapuolella. Sinne oli saapunut myös Laatokan +täkäläisiä, Impilahden ja Uuksun miehiä, vieläpä muutamia, hamasta +Syvärin Karjalasta asti. Näillä oli kyllä oma markkinapaikkansa Syvärin +suulla, mutta tällä kertaa oli pajari Boris Konstantininpoika kutsunut +kaikki senkin puolen miehet Käkisalmeen. Hän toivoi Syvärin ja Uuksun +miesten esimerkin vaikuttavan myös tämän puolen karjalaisiin, niin +että kaikki napisematta toisivat hyvät lahjuksensa ja maksaisivat +riistaveronsa. + +Tiurin miesten vaskikeulaiset jokiveneet olivat toisessa paikassa, +nimittäin linnavarustuksen yläpuolella virran mutkassa. Ensimmäisinä +olivat tänne saapuneet Tiurin Kalevi ja Musakka pienoisen +jousimiesjoukon keralla. Heihin olivat matkalla yhtyneet Päiväkiven +Yrjänä Kuisma ja Kiviniemen Jaama omine jousimiehineen. Itse Suur-Tiuri +ja vanha Kekri Kumoinen olivat suuri jousimiesjoukko mukanaan lähteneet +Unnunkosken kautta ja siellä aikoi heihin yhtyä Unnunkosken mainehikas +Ronka ja monia muita tämän naapureita omine jousimiehineen. Suur-Tiuri +oli kuitenkin matkalla rasittunut ja hänen täytyi jäädä Unnunkoskelle +levähtämään. Niin olikin vielä tämä Tiurin miesten pääjoukko poissa +markkinapaikalta. + +Kun pajari siis huomasi Karjalan miehiä jo paljon kokoontuneen, lähetti +hän kuuluttajansa markkinarauhaa julistamaan. Pipinä Martiska ja +rummunlyöjä Mikolka kiertelivät jousi- ja peitsimiesparven saattamina +ympäriinsä markkinapaikalla ja joka paikassa he ilmoittivat nämä +pajarin sanat: »Kukaan Karjalan mies älköön markkinapaikalla aseita +kantako, sillä niin on pajari markkinarauhan säätänyt. Jos kuitenkin +aseita Karjalan miehiltä tavataan, niin niiden kantajilta pajari käskee +ne pois riistämään ja heitä solmuruoskalla suomittakoon. Mutta niitä +Karjalan miehiä pajari hyvin kohtelee, jotka ilman aseita tulevat +ja tuovat tullessaan pajarille hyviä lahjoja.» Erikseen ilmoitti +kuuluttaja pajarin käskystä kaikille Novgorodin kauppiaille, että he +eivät saaneet vaihtokauppaa aloittaa, ennenkuin kaikki Karjalan miehet +olivat riistaveronsa maksaneet. Karhuntanssittajille, soittoniekoille +ja muille ilveilijöille kuului pajarin käsky: »He huvittakoot sekä +pajarin väkeä että Karjalan miehiä hyvällä taidollaan, niinkuin — ovat +luvanneet tehdä. Karhuntanssittajat huvittakoot omilla tempuillaan ja +guslamiehet soitollaan. Mutta Novgorodin oikeauskoisen kirkon papit +tehkööt pajarin mielen mukaan ja neuvokoot tämän puolen rahvaalle +alamaisuutta ja mielen nöyryyttä herraansa pajaria kohtaan!» + +Kaikki nämä pajarin sanat Pipinä kuuluttaja siis ilmoitti moneen +kertaan markkinapaikalla. Toiset hänen sanojaan kuuntelivat +mielisuosiolla. Niinpä Syvärin miesten heimovanhin Makari ilmoitti +kuuluttajalle kaikkien Laatokan takalaisten puolesta: + +— Sano herrallesi pajarille, että hyvällä mielellä hänelle +markkinaveron annamme, viidenneksen kaikesta riistasta, niinkuin pajari +on käskenyt. Vielä tuomme hänelle hyviä lahjoja, näädännahkoja tuomme +ja saukonnahkoja ja tulirevonnahkoja ja kaikkea muuta hyvää, mitä +meillä on. + +Lahdenpohjan ja Kurkijoen miehet olivat suuressa ahdistuksessa. +Laatokan täkäläiset, joiden veneet olivat samassa paikassa, vaativat +heitäkin mukaansa pajarille lahjoja viemään. Mutta Tiurin Kalevi ja +päiväkiven Yrjänä Kuisma, jotka omilta veneiltään olivat tulleet +Laatokan miehiä tapaamaan, kielsivät heitä pajarin luo lähtemästä. +Tiurin Kalevi ilmoitti, että hänen suuri taattonsa, joka pian +markkinoille saapuisi, oli luvannut itse sopia pajarin kanssa +riistaverosta ja lahjuksista. Sitä ennen ei siis kenenkään pitänyt +mennä pajarin tykö. + +Näin Kalevi ilmoitti, mutta hänelle tiuskaisee Syvärin miesten heimo +vanhin: + +— Sinun suuri taattosi ei ole meidän käskijämme eikä näiden muidenkaan +Laatokan miesten käskijä. Hän kai kuvittelee olevansa koko Karjalan +mahtimies, mutta minäpä sanon sinulle suoraan, että hän on vanha +höperö, jonka sanoja ei moni enää kuuntele! Pajari on Karjalan miesten +hyvä isä ja mielisuosiolla me hänen luokseen lähdemme. + +— No jos itse menette, niin jättäkää nämä toiset Laatokan miehet +rauhaan. Eivät nämä vielä liene niin kovin ihastuneita pajarin valtaan? + +— Vähät me pajarin suosiosta välittäisimme, sanoo Lahdenpohjan miesten +johtaja Nirkko, — vähät me hänen suosiostaan, mutta yksin emme kykene +häntä vastustamaan. + +— Jos vain Tiurin miehet eivät meitä yksin jätä, niin pajarin luo emme +ikinä lähde! innostuu Kurkijoen miesten vanha päällikkö puhumaan. + +Tämä mies oli nimeltään Ritaniemen Lyly ja kaikki Laatokan pohjoispään +miehet häntä pitivät suuressa arvossa. Näin hän nyt siis innostuu +pajarin valtaa vastustamaan ja sanoo, että pajarin luo pitäisi mennä +miekat vyölle vyötettyinä ja teräsjännejouset vireessä, mutta yksinään +he eivät uskaltaneet mihinkään ryhtyä. + +— Olkaa hyvässä rauhassa, ei teidän yksin tarvitse jäädä! vakuuttaa +Päiväkiven Kuisma. — Suur-Tiuri on tulossa markkinoille ja häneen yhtyy +vielä monta muuta Tiurin miestä. + +— Jääkää vain Tiurin urhoja odottamaan, jos tahdotte! ivaa Syvärin +miesten heimovanhin Makari. — Ehkäpä Tiurin vanha taatto, mokoma +mahtimies, maksaa kaikkien teidän puolesta markkinaveron ja viepi +pajarille lahjukset. Jääkää te vain sitä hyvää odottamaan, mutta me +menemme itse, että herramme pajarin ei tarvitse meitä odottaa. + +Niin lähtivät Laatokan täkäläiset pajarin luo lahjoja viemään, mutta +Kurkijoen ja Lahdenpohjan miehet tekivät Tiurin Kalevin ja Päiväkiven +Kuisman neuvon mukaan. + +Tällä välin olivat Pipinä kuuluttaja ja rummunlyöjä Mikolka +markkinapaikkaa kierrellessään joutuneet myöskin Tiurin miesten +veneiden luo. Kun toiset päälliköt olivat täältä poissa, oli +venerannassa vain Kiviniemen Jaama ja Tiurin jousimiehiä. Nämä +rupesivat pajarin kuuluttajaa ja hänen rummunlyöjäänsä äänekkäästi +ivaamaan. Vanha Lari taatto irvistelee Pipinälle: + +— Taitaa herrasi pajari pelätä, että unohdamme hänet ilman lahjuksia, +kun noin kovin hoputtaa! + +Häneen yhtyy nuori jousimies Orma ja nauraa. + +— Katsohan, Lari kuomaseni, eipä ole tuo pajarin linnavarustus +vieläkään aivan valmis. Vaikka me kävimme sen rakentamista +jouduttamassa, niin eivätpä mokomat näy sen pitemmälle päässeen! + +— Mitenkä pääsisivät pitemmälle, kun tämän Pipinän pitää niin monta +virkaa hoitaa, selvittää Lari taatto. — Silloin solmuruoskaa heilutti, +nyt miekkosen jälleen täytyy kuuluttajana kulkea. + +Pipinä Martiska katselee hämmästyneenä Lari taattoa ja tämän nuorta +toveria. Katselee tarkoin heitä molempia ja kun heidät tuntee, sanoo +uhkaavasti: + +— Vai täältä lapasinkin teidät, kuomaseni, kyyhkyläiseni! No pidänpä +teidät muistissani ja pian kerron teistä herralleni pajarillekin. +Siihen asti näkemiin, veljet veikkoset! + +— Näkemiin, pajarin kuuluttaja! huutaa Lari taatto hänen jälkeensä. +— Näkemiin ja varustauhan sukkelaan riistaveroa kantamaan. Jo alamme +me pian täältä sylikantamuksittain veronahkoja tuoda, tuokiossa +riista-aittasi täytämme hyvyydellä! + +Kaikilla Tiurin puolen miehillä on jouset ja täydet nuoliviinet +mukanaan, niinkuin Suur-Tiuri oli heidän käskenyt tuomaan. Kun nyt +Pipinä kuuluttaja kieltää kaikkia Karjalan miehiä markkinapaikalla +aseita kantamasta, kyselevät muutamat nuoremmat jousimiehet Kiviniemen +Jäämältä: + +— Jokohan meidän pitää jouset ja nuoliviinet veneiden pohjalle +piiloittaa? + +Mutta Kiviniemen Karhu ärisee Pipinä kuuluttajan ja hänen +jousimiesjoukkonsa poismenoa katsellen: + +— Vai noita meidän pitäisi pelätä, noita mokomia ja heidän herraansa +vierasta pajaria! Käkisalmi on vapaiden Karjalan miesten vanha +markkinapaikka ja kukaan ei ole täällä kieltänyt aseita kantamasta. + +Näin rohkaisee Kiviniemen Jaama miehiään ja lähtee miekka vyölle +vyötettynä markkinapaikalle kiertelemään. Hänen esimerkkinsä +innostamina ottavat myös jousimiehet nuoliviinensä ja jousensa esille +ja niin lähtevät kaikki suurena joukkona härnäämään pajarin jousimiehiä +ja peitsenkantajia. Kun he tulevat sille paikalle, jossa on pajarin +riista-aitta, haastelee vanha Lari taatto puusta veistettyjä Novgorodin +karhuja osoitellen: + +— Näettekös, veljet veikkoset, tässä ovat Novgorodin karhut. Meillä on +päällikkönä Kiviniemen Karhu, mutta tässä näette pajarin karhut. Kahden +vallan kuomat vastakkain, kumpaistakos me nyt rupeamme palvelemaan? + +— Pois mokomat tuolta oven päältä karistakaa! ärisee Kiviniemen Jaama +kiukustuneena. + +Monet nuoret jousimiehet rientävät kilvan hänen käskyään täyttämään, +mutta Lari taatto väliin ehättää, touhussaan haastelee: + +— Malttakaahan, veljet veikkoset, antakaa niiden karhu kuomien +paikallaan kököttää! Kilpa-ammunnan me tässä järjestämme, tuolta +simasaksan pöytien luota näitä pajarin asettamia kummituksia +jousella tähtäämme. Se mies, joka parhaiten ampuu, saakoon ilmaisen +simakestityksen! + +Lari taaton ehdottama kilpailu hyväksyttiin mieluisalla innostuksella. +Tuossa tuokiossa oli käynnissä ankara kilvoittelu, kuka saisi useamman +nuolen pajan karhuihin sattumaan. Pian lohkeilee näistä koristuksista +pala toisensa jälkeen terävien nuolten viiltämänä. Jokaista sattumaa +tervehditään riemuhuudoilla, kilvoituksen melu on houkutellut paikalle +myös ilveilijöitä, karhuntanssittajia ja muuta markkinaväkeä. On +joukossa pajarin asemiehiäkin, mutta Tiurin miehet eivät näistä +vähääkään välitä. Lari taatto heitä ivailee: + +— No pajarin jousimiehet, kyyhkyläiset, kilvoitukseen käykää! Vai +pelkäättekö, mokomat, että me Tiurin miehet emme kykene simakestitystä +kustantamaan, jos teikäläiset pääsevät voittajiksi! Kas sitä ei teidän +huoli ollenkaan pelätä, on meillä pussosissa Tiurin hopeaa, joka on +yhtä hyvää jos ei vähän parempaakin kuin Novgorodin hopea! + +Näin kerskaillen hän helistelee pajarin miesten nenän alla täysinäistä +hopeapussostaan, mutta nuori Orma häntä säestäen nauraa: + +— Luuletkos sinä näillä miekkosilla hopeaa olevan simakestitykseen! +Etkös tiedä, että solmuruoskalla Pipinä Martiska näitä kestitsee, +Pipinä ja pajari itse vuoron perään. Siinä heidän hopeansa ja +kestityksensä, mutta me Tiurin miehet juomme nyt simaa. Minä ja Lari +taatto maksamme kaikkien puolesta, vaikka emme lienekään hävinneet +kilvoituksessa! + +— Minäpä maksan kaikkien Tiurin jousimiesten puolesta! mörisee +Kiviniemen Karhu, joka kilvoitukseen innostuneena on jo istahtanut +simasaksan pöydän ääreen ja komentaa tämän tuomaan täysinäisiä +simasarvia. + +— No jos sinä maksat, Kiviniemen isäntä, niin silloin pidän minä suuni +supussa ja pussoseni visusti piilossa, puhelee Orma. + +— Hei, Kiviniemen isäntä kustantaa simakestityksen, Kiviniemen kuoma on +meidän mies! huutaa Lari taatto. + +— Kiviniemen kuoma on meidän mies! Eläköön Kiviniemen kuoma! kertaavat +jousimiehet kuorossa. + +Yleisen melun aikana ei ole kukaan huomannut, että linnasaarelta +tuovalla lauttasillalla liikkuu nyt pitkä ja monivärinen kulkue. On +sieltä, keskentekoisesta haukanpesästään lähtenyt markkinapaikalle +itse Käkisalmen pajari Boris Konstantininpoika. Paljon on hänellä +saattojoukkoa, on kulkueessa pitkiin kauhtanoihin puettuja Novgorodin +oikeauskoisen kirkon pappeja ja loistavapukuisia Novgorodin ruhtinaan +lähettejä, jotka ovat tulleet herransa käskystä markkinoilta kertyvää +ruhtinaan riistaviidennestä Novgorodiin noutamaan. Heilläkin on +mukanaan runsaasti jousimiehiä ja peitsenkantajia, ja niinpä nyt +pajaria seuraava asemiesten jono näyttääkin aivan loputtomalta. + +Pajari itse on puettuna pitkään näädännahkakauhtanaan, jonka alta +välähtelee hopeakudoksinen kevyt haarniska. Samanlaisin hopeakudoksin +on koristettu hänen korkea pajarinlakkinsakin. Leveästä solkivyöstä +riippuu raskas pajarin vasara, kirvesvarren muotoisella, kullatulla +kädenpitimellä varustettu, toisesta päästään kiilamaisesti suippeneva +ase, jommoista vain oikeat ruhtinaan pajarit ja kaikkein ylhäisimmät +asepalvelijat saivat arvonsa tunnusmerkkinä kantaa. + +Pajarin seurassa nähtiin myös hänen tyttärensä Irinja neito. Mutta jos +pajari itse on pukeutunut arvonsa mukaiseen vaatetukseen, niin hänen +itsepäinen tyttärensä on tälläkin kertaa puettu oman mielensä mukaan. +Hänen yllään on vain lyhyt hame, solkivyössä lyhyt miekka, olalla jousi +ja nuoliviini sekä päässään miesten kypäripäähine. Näin on hän puettu, +niinkuin olisi lähdössä haukalla metsästämään eikä astelisikaan isänsä, +kaikkien Karjalan miesten pajarin juhlakulkuetta koristamassa. + +Pajarin edellä kulkee rummunlyöjä Mikolka ahkerasti rumpuansa päristäen +ja tämän kantapäillä astelee kuuluttaja Pipinä Martiska. Kun on +jouduttu lauttasillalta markkinakansan sekaan, huutaa Pipinä kuuluttaja +korkealla äänellä: + +— Novgorodin oikeauskoinen kansa ja kaikki Karjalan miehet! Tässä +näette jalon Boris herran, Novgorodin viisaan ja mahtavan Ilja +ruhtinaan pajarin, joka on lähetetty kaikkia Karjalan miehiä +hallitsemaan. Päänne pajarin edessä paljastakaa, Karjalan miehet! +Päänne paljastakaa ja pajarin jalkain juureen maahan langetkaa. Mutta +jolla on miekka vyöllään, se miekkansa pajarin edessä riisukoon, sillä +niin on pajarin käsky, että ainoakaan Karjalan mies ei markkinapaikalla +saa asetta kantaa! + +Näin kuuluttaja Pipinä ehtimiseen huutaa, näin kopea pajari +kansanjoukossa kulkee. Näin hän kulkee ja toiset hänen edessään +päänsä paljastavat, mutta toiset pakenevat hänen tieltään, aseitaan +piiloitella koettavat. Suuri hälinä pian täyttää koko markkinapaikan, +myös Tiurin jousimiehet, jotka ovat parhaillaan istuneet Kiviniemen +Jaaman ympärillä simakestejään pitämässä, joutuvat hämmingin valtaan. +Ei kukaan tiedä, mitä olisi tehtävä. Pitäisikö pajarille kuuluttajan +käskyn mukaan osoittaa alamaisuutta, pitäisikö aseensa pajarin jalkojen +juureen riisua. + +Olipa sentään hälisevässä joukossa yksi mies, joka tiesi, mitä oli +tehtävä. Tämä mies oli uljas Tiurin Kalevi. Tahallaan hän asettuu +kopean pajarin tielle, ei päätään paljasta eikä riisu miekkaansa. Jo +silloin pajarin veri kuohahtaa, hän tarkastaa pitkävartaloista Tiurin +Kalevia kantapäästä kiireeseen asti ja hänelle karjaisee: + +— Ken olet nulikka, miehiäsi vai ovatko korvasi kuurot, kun et +kuuluttajani käskyä tottele? + +— Jos lienevät korvani kuurot kuuluttajasi käskyille. Tiurin linnasta +olen, vapaa Karjalan mies, en ole saapunut vierasta pajaria kumartamaan +markkinoille! + +Kohahti äänet satapäisen joukon, kun nämä raudalle kalskahtavat sanat +kuultiin. Jo kohahti äänet, jo juoksee aseita kantavia Karjalan miehiä +Tiurin Kalevin ympärille. Väkevä Kiviniemen Karhu on parahiksi saanut +suuren simasarvensa tyhjennetyksi, nyt hän vyötään kohentaen mörähtelee +jousimiehilleen: + +— Kas niin, pojat, nyt on juotu juomingit, maisteltu markkinasimat! +Ja nyt mennään pajarin miehiä pehmittämään! Joutukaahan nahjukset, +mokomat juoman latkijat! Tiurin Kalevi tuolla meitä odottaa, uljas +Haukka-Tiurimme! + +Taisteluintoa puhisten hän vääntäikse pajarin edessä seisovan Tiurin +Kalevin viereen ja pajarille ärisee. + +— Katselehan hiukan minuakin, kopea Novgorodin pajari! Sinä +karhukuvatuksesi ylennät vapaiden Karjalan miesten markkinapaikkaa +koristamaan. Mutta näetkös, minua myös Karhuksi nimitetään ja minä en +suvaitse sinun karhujasi, kyytiä annan mokomille! + +Jo miekat huotristaan paljastuvat, jo helähtelevät teräsjänteet, kun +jousia vireeseen vedetään. Mutta kun pajari näki Karjalan miesten +vähälukuisuuden, niin vasaransa vyöstään sivalsi, se kohotettuna karjui +peitsimiehilleen: + +— Maahan nuo pöyhistelijät masennamme! Kahleisiin kaikki panemme, jotka +aseensa pajarin edessä paljastavat! + +Monin kerroin suurilukuisempi on pajarin joukko, kun se +taistelurintamaan leviää. Tuhon omaksi tuomitulta näytti Tiurin miesten +piskuinen parvi, uljaan Tiurin Kalevin ja Kiviniemen väkevän Karhun +johtama. Mutta pajarin jousi- ja peitsimiesten nopeaa toimintaa esti +markkinapaikalla tungeskeleva väenpaljous. On siinä kauppamiehiä, jotka +koettavat kiidättää turvaan tavara-arkkujaan. On karhuntanssittajia, +joiden pelästyneet hoidokit ovat riistäytyneet irralleen ja hyppelevät +nyt väkijoukossa ja myymäpöytien keskellä kuvaamatonta sekasortoa +aiheuttaen. Mahdoton oli kummankaan puolen miesten tässä tungoksessa +aloittaa jousella ampumista, sillä nuolet olisivat voineet yhtä hyvin +sattua omiin miehiin kuin vastustajiinkin. + +Tämän huomatessaan pajari yllyttää miehiään käsirysyyn käymään. Kullan +kimaltavaa vasaraansa korkealla heiluttaen hän maahan kaadettujen +pöytien keskellä karjuu joukolleen: + +— Mitä vitkastelette, arkailijat, mokoman joukon edessä! Maahan +tallatkaa! Murskaksi lyökää! Peitsellä sohikaa! Kas niin, iskekää +säälimättä! Vai pitäisikö teitä solmuruoskalla hoputtaa! + +Jo on pajari saanut joukkonsa kiihoitetuksi, jo miekat ja peitset +kalskahtavat vastatusten. Mutta silloin rannasta päin alkaa kuulua +huutoja: + +— Suur-Tiuri saapuu, hänelle tietä antakaa! + +Kuin lähenevä kosken kohina tämä huuto paisuu ja jo taampana tiheä +kansanjoukko aukenee. Sieltä oli tulossa Tiurin miesten iäkäs johtaja, +kuulu Karjalan tietäjä ja heimovanhin. Yleisen hälinän aikana hän oli +jousimiehineen rantaan laskenut ja hitaasti hän nyt kulkee kansanjoukon +avaamaa kujannetta. Raskaat ovat askeleensa ja entistään kumarampaan +ovat hartiansa painuneet, hän kulkiessaan vanhan asemiehensä Kyyrön +olkapäähän nojaa. Perässä tulevat vanha Kekri Kumoinen, Unnunkosken +Pärtty Ronka, tämän naapuri Tauru ja monta muuta Vuoksen miesten +johtajaa. + +Kovin on tällä kertaa sairas Tiurin tietäjävanhus, mutta vielä +sairaanakin hän on kaikkea muuta markkinakansaa päätään korkeampi. +Komea heimovanhimman viitta on hänen hartioillaan, soopelinnahkaviitta +kärpännahkareunuksineen ja ussakka kahta vaaksaa leveä viitan alta +välähtelee. Oli siihen ussakkaan kultaa ja hopeaa kudottu, leveä +linnunrata monikirjoin kirjoitettu. Mutta päässään oli Tiurin +tietäjällä tällä kertaa korkea vaskikypäri, hopeahelainen ja leveällä, +lähes olkapäille asti riippuvalla hopearengassuojuksella varustettu. + +Näin hän hitaasti kulkee kansan avaamaa kujannetta ja jo vaikeni +hälinä sekasortoisen markkinajoukon. Vireeseen vedetyt jouset jäivät +laukaisematta, iskuun kohotetut miekat ja peitset painuivat itsestään +alas. Niin oli kuin olisi outo lumous kaikki lamannut, peloissaan +pajarin miehet taaksepäin vetäytyvät Tiurin tietäjän tieltä, monet +silmiään ristivät ja siunauksia höpisevät. Itse pajari hievahtamatta +seisoo paikallaan, mutta jo tunsi mahtinsa menneen tämän mahtajan +edessä. Näki hän Suur-Tiurin saattojoukon, taajan jousimiesmetsän, joka +näytti kuin loihtien maasta kohonneen. + +Ei ollut Suur-Tiuri pajaria näkevinään. Ei ollut näkevinään, että +hänen ympärillään miehet pitelivät vireeseen vedettyjä jousia. Ei +ollut näkevinään pajarin miesten välkkyviä peitsiä ja sotakirveitä. +Hyvää markkinarauhaa hän toivottaa kaikille, Karjalan miesten johtajia +kädestä pitäen tervehtää. + +— Kas onhan täällä jo Tiurin väkeäkin, omaa väkeä! haastelee hän. — +Ja Lahdenpohjan miehiä näen ja Kurkijoen miehiä! Vanhan Ritaniemen +Lylynkin näen, uljaan Ritaniemen Lylyn! Monelta haaralta olette tulleet +ja hyvät lienevät markkinaenteet olleet? + +— Hyvätkö lienevät markkinaenteet vai huonot, outo oli täällä +markkinaleikki alkamassa. + +Näin Ritaniemen vanha Lyly vakavasti virkahtaa ja häntä Päiväkiven +Kuisma säestää: + +— Outo oli markkinaleikki alkamassa, niinkuin Ritaniemen isäntä sanoo. +Pajari meiltä vapailta Karjalan miehiltä alamaisuutta vaatii ja jo oli +tuosta miekanmittelö syntymässä, miekanmittelö ja jousenviuhke. + +Suur-Tiuri katselee ympärilleen, hämärtäviä silmiään kädellä varjostaa. + +— Vai semmoista täällä, pajari rakastaa markkinaleikkejä. Kas täälläpä +hänet näenkin, tämäkö mies pajari lienee? Niin ovat vanhat silmäni +hämärtyneet, läheltä pitää tulla sinua tunnustelemaan. + +Hän hitain askelin kulkee pajarin luo, hänen kauhtanansa reunustaa +vapisevin sormin tunnustelee ja näin haastelee: + +— Tottapa pajari lienet, vaikka ei ole varsin hyvää työtä vaatetuksesi. +Jalompia olen nähnyt pajareja pitkän elämäni varrella, vaatetukseltaan +uljaampia ja muutenkin jalompia pajareja. Yhdeksänkymmentäyhdeksän +vuotta olen elänyt ja monta olen nähnyt Novgorodin parhainten pajarien +polvea. Vaan tottapa sinä lienet halvimpia pajareja, kun en ole sinua +konsanaan ennen nähnyt. Kapea onkin vielä kauhtanasi lieve, kovin kapea +ja köyhästi koristettu, niin jos lienevät sinut tänne lähettäneet +Karjalan miesten riistaveroilla rikastumaan. + +Näin Tiurin taatto häpäisee kopeata pajaria kaiken markkinakansan +kuullen. Lumottuina tuijottavat pajarin asemiehet tuota mahtajaa, tuota +pelättyä tietäjävanhusta eikä kenenkään mieleen juolahda kohottaa +asettaan häntä vastaan, hänen herjaavaa kieltään suistaakseen. +Lumottuna pajarin tytärkin katselee Tiurin vanhusta, vuoroin uljasta +Tiurin Kalevia ja vuoroin Tiurin vanhusta. Hyvin tajusi pajarin tytär, +että hänen kopea isänsä oli halpa tämän suuren vanhuksen rinnalla. +Vaikka Suur-Tiuri olisi yksinään, ilman asemiehiään saapunut, niin +varmaan hän olisi silloinkin säilynyt koskemattomana. Ja tuota vanhusta +oli hänen isänsä lähettänyt kuuluttajansa häpäisemään ja olipa hän +itsekin tuon vanhuksen valtaa uhmaillen lähtenyt Tiurin vesille. Niin +oli hän lähtenyt, mutta jo näki hän nyt, että heidän mahtinsa oli kovin +vähäinen tuota miestä nöyryyttämään. + +Pajari itse vapisi raivosta Tiurin tietäjän edessä, mutta sanoja ei +hän saanut suustaan. Niin kumma tenho hänenkin röyhkeytensä lamasi. +Hän oli uskonut yllätyksellä masentavansa Tiurin miesten vastarinnan, +mutta nyt Tiurin miesten iäkäs johtaja masensikin hänet, masensi +hänet oman keskentekoisen linnavarustuksensa näkyvissä, julkisella +markkinapaikalla. Mitä mahtoi hän, kun kaikki hänen miehensä vapisivat +tämän vanhuksen edessä. Itsekin hän tunsi käsivartensa herpaantuvan, +kullanvälkkeinen pajarin vasara oli yhä hänen kädessään, mutta iskuun +ei hän saanut sitä kohotetuksi. + +Suur-Tiuri hänelle edelleen haastaa. + +— Kas näenhän sinulla pajarin vasaran, mutta panehan tuo jo vyöhösi, +mokoma lastenlelu. Kun täällä on markkinat, niin tottahan täällä lienee +myös markkinarauha. Mitäpä silloin rupesit vasaraasi heiluttamaan, +pajari! + +Nyt pajari vasta ensimmäisen kerran tointuu lumouksestaan. Hän kivahtaa +hampaitaan kiristellen: + +— Sinun miehesi täällä markkinarauhan rikkoivat Hyvin tuntenet tuon +nuoren nulikan, kysy häneltä kuka on syypää siihen, että täällä aseet +paljastettiin. + +Kun pajari osoittaa Tiurin Kalevia, kysyy Suur-Tiuri: + +— Miten on, Kalevi kaunoiseni, pajari sinua syyttää markkinarauhan +rikkomisesta? + +— Jos lienen hänen markkinarauhansa rikkonut, sanoo Kalevi. — +Pajari minulta alamaisuutta vaati, hänen kärtsä kuuluttajansa käski +kaikkien Karjalan miesten päänsä paljastamaan pajarin edessä, päänsä +paljastamaan ja aseensa riisumaan pajarin jalkojen juureen. Minä en +päätäni paljastanut, en miekkaani riisunut. Siitä pajari raivostui ja +ryhtyi asemiehiään usuttamaan minun kimppuuni. Tuomitse itse, suuri +taattoni, minäkö olen pajarin markkinarauhan rikkonut vai pajari itsekö +on sen tehnyt. + +— Sinä menettelit oikein, pojanpoikani, sanoo Suur-Tiuri. — Jos niin on +kuin sinä olet kertonut, niin itse on pajari rikkonut markkinarauhansa. + +— Niin on kuin Kalevi sanoo! todistavat useat Karjalan miehet kuorossa. + +— Vielä tuota epäiletkään! murisee Kiviniemen Jäämä. — Vielä tuota +mokomaa vierasta pajaria kuunteletkaan, Suur-Tiuri! Itsesikin on +pajarin kärtsä kuuluttaja häväissyt omassa linnassasi, meidät kaikki +on pajari häväissyt! Sanohan sinä ja sanokaa te muut, olemmeko me enää +vapaita Karjalan miehiä, jos tuota vielä sietäisimme? + +— Pois pajari meidän keskuudestamme menköön! kuuluu uhkaavia huutoja +Tiurin miesten joukosta. + +— Oikeassa on Kiviniemen Jaama, virkahtaa Suur-Tiuri, — oikeassa +on Jaama, kun sanoo pajarin jo meitä kaikkia tarpeeksi häväisseen. +Varkain on pajari tullut herransa, Novgorodin ruhtinaan nimessä meitä +hallitsemaan. Varkain on hän tullut keskuuteemme ja anastanut tämän +vanhan Karjalan miesten kauppapaikan omaksi elinsijakseen. Ja miten +on pajari ryhtynyt meitä hallitsemaan? Niin on hän ryhtynyt meitä +hallitsemaan kuin olisimme me vapaat Karjalan miehet hänen halpoja +orjiaan, joita hän saa sylkeä ja tallata oman mielensä mukaan. + +— Niinpä siis käskekin jo meidän antaa hyvä kyyti tälle vieraalle +pajarille, huudahtaa Kiviniemen Karhu ja lähenee uhkaavasti pajaria. — +Mitäs me tässä liikoja kursailemme, kaikki jousimiehemme ovat halukkaat +peittoamaan näitä pajarin miehiä ja minä itse pidän tästä pajarista +hyvän huolen. Hän on ylentänyt karhukuvatuksensa tätä markkinapaikkaa +häpäisemään, mutta minuapa myös Karhuksi sanotaan enkä minä suvaitse +hänen karhujansa. Kyytiä annan mokomille ja kyytiä annan pajarille +itselleen! + +Läheltä piti, ettei Kiviniemen kiukustunut isäntä jo iskenyt +karhunkäpäliään pajarin kaulukseen. Tiurin jousimiehetkin jo lähenevät +uhkaavasti pajarin miehiä, jotka neuvottomina alkavat peräytyä. Vanha +Lari taatto toisia innostaa ja kerskailee: + +— Pajari miehineen tässä äsken pöyhisteli, mutta nyt näytämme me +heille! Kaikki heidät pehmitämme ja tuon linna varustuksen, mokoman +keskentekoisen haukanpesän, me poroksi poltamme! Eikös niin pojat, +poroksi pajarin linnavarustuksen panemme? + +— Poroksi menköön pajarin haukanpesä! Poroksi pajarin linnavarustus! + +Kohuna tämä huuto markkinapaikan täyttää. Jo on nyt toinen leikki +alkamassa kuin äsken, Tiurin miehet nyt voitonvarmoina valmistautuvat +pajarin väestä selvää tekemään. Mutta Suur-Tiuri hillitsee miestensä +kiihkoa ja jälleen haastaa: + +— Antakaa olla pajarin väen rauhassa! Ja sinä, Kiviniemen isäntä, jätä +pajari rauhaan! Me olemme Novgorodin miesten kanssa ystävyysliitossa +ja me emme ensimmäisinä ryhdy rikkomaan tätä ystävyysliittoa! Tosin +tämä pajari, Novgorodin ruhtinaan käskyläinen, on jo antanut tarpeeksi +siihen aihetta, mutta me, vapaat Karjalan miehet, emme vieläkään ryhdy +väkivaltaan, niinkuin pajari äsken mieli ryhtyä. Antakaa siis olla +jousenne virittämättä, Tiurin miehet! Ja sinä Jaama, vanha ystäväni, +anna miekkasi olla huotrassaan! + +Vastenmielisesti Tiurin jousimiehet tottelevat Suur-Tiurin sanoja. +Kiviniemen Karhu murisee tyytymättömänä: + +— Jopa nyt turhia tässä kitsastelemaan! Olisi annettu pajarille ja +hänen miehilleen mitä ovat ansainneet, kyyti olisi mokomille annettu +Karjalan miesten keskuudesta. + +Näin Kiviniemen isäntä murisee, mutta Suur-Tiuri ei ole hänen +tyytymättömiä sanojaan kuulevinaan, vaan jälleen kääntyy pajarin +puoleen ja tälle haastaa. + +— Sinä näet, vieras pajari, että äsken aloittamasi markkinaleikki +voisi sinulle ja sinun miehillesi päättyä hyvin huonosti. Minä en +kuitenkaan ole tullut tänne markkinaleikkejä leikkimään, minä olen +tullut riistaveroista ja lahjoista haastelemaan. Sinun palvelijasi on +käynyt minua ja minun miehiäni luoksesi käskemässä, no hyvä, minä olen +noudattanut käskyäsi. Mutta tiedä, vieras pajari, minä en maksa sinulle +vaatimaasi riistaveroa enkä myöskään ole tuonut sinulle mitään hyviä +lahjoja. En ole tuonut sinulle näädännahkoja, en soopelinnahkoja enkä +tulirevonnahkoja, niinkuin palvelijasi käski tuomaan. Ja tokkopa nämä +toisetkaan Tiurin miehet lienevät sinulle mitään hyviä lahjoja tuoneet. +Vai onko ken pajarille lahjoja tuonut? + +Tiurin miesten joukosta kuuluu naurua. Kiviniemen isäntä ärähtää: + +— Vai lahjoja me mokomalle! + +— Vaan ovatkos Laatokan puolen miehet pajarille lahjoja tuoneet? kysyy +Suur-Tiuri vanhan Ritaniemen Lylyn puoleen kääntyen. + +— Me Kurkijoen ja Lahdenpohjan miehet olemme tehneet sinun käskysi +mukaan, Suur-Tiuri, ilmoittaa Ritaniemen Lyly. — Emme mekään tahdo +riistaveroilla ja lahjuksilla vierasta pajaria rikastuttaa, mutta on +täällä pajarin ystäviäkin, Laatokan täkäläisiä. Tuolla pajarin miesten +joukossa näkyvät piileskelevän Uuksun vanha Semi ja Syvärin miesten +heimovanhin Makari. + +Kun Ritaniemen Lyly oli tämän ilmoittanut, puhkesi kuvaamaton melu +Tiurin miesten joukossa. Kuului huutoja: + +— Kavaltajat! Petturit! Vieraan vallan ystävät! Pajarin kätyrit! Esiin +piilostaan astukoot! + +Tiurin raivostuneet jousimiehet, Kiviniemen Karhu etunenässä, vetivät +piileskelijät esille. Syntyneessä kahakassa sateli iskuja myös pajarin +miehille, jotka koettivat auttaa ahdistettuja turvaan. Suur-Tiuri ja +vanha Kekri Kumoinen koettivat myös raivostuneita miehiä hillitä, mutta +heidänkään sanojaan ei tällä kertaa toteltu. Vanha Lari taatto kiskoi +monen toverin auttamana Uuksun miesten johtajaa rinnuksista, mutta +Syvärin miesten heimovanhin oli joutunut Kiviniemen Karhun väkeviin +käpäliin. Säälimättä hän rutisteli uhriaan ja ärisi hammasta purren: + +— Kas tässä, Karjalan miehet, näette kavaltajan! Oli tämä mies aikanaan +meidän joukossamme, näitte hänet suuria sanoja haastelevana Karjalan +miesten yhteisissä neuvotteluissa, mutta kun tämä lurjus ei päässyt +Suur-Tiurin yläpuolelle, on hän sukunsa ja heimonsa pettänyt, mennyt +vieraan pajarin puolelle Karjalan miesten hautaa kaivamaan! + +— Heitä hänet pois luotasi, Kiviniemen isäntä, käskee Suur-Tiuri +lujalla äänellä. — Heitä valapatto kavaltaja ystäviensä joukkoon, älä +saastuta hänestä rehellisiä käsiäsi! + +— Jo heitänkin hänet! karjaisee Kiviniemen Karhu ja viskaa +puolitajuttomaksi rutistamansa Syvärin miesten heimovanhimman +kouristaan pajarin eteen. + +— Kas siinä makaa, pajarin palvelija! Suutele hänen vaatteensa +lievettä, niinkuin kuuluit kerran Syvärin miesten käräjillä suudelleen! +Halaa hänen polviaan, ryömi ja matele maassa, vieraan pajarin koira! +Mutta toista kertaa älä enää tule rehellisten Karjalan miesten +joukkoon! Älä herrasi pajarin turvissakaan tule, sillä näethän, että +pajari ei kykene sinua suojelemaan! + +Kesti hyvän aikaa, ennenkuin raju kiihtymys asettui ja Tiurin miesten +iäkäs johtaja sai äänensä kuuluviin. Silloin hän puhui pajarille: + +— Sinä näet, pajari, että tällä puolen Laatokan ei sinulla ole +ystäviä! Varkain olet tullut meidän joukkoomme, varkain olet anastanut +itsellesi tuon Laatokan miesten rappeutuneen linnavarustuksen ja +sitä asuinsijanasi pitäen olet mielinyt tämänkin puolen miehistä +tehdä ruhtinaasi orjia, niinkuin olet Laatokan täkäläisistä tehnyt. +Mutta täällä elää vielä vapaita Karjalan miehiä. Me voisimme sinut +ja sinun miehesi tällä hetkellä tuhota ja maan tasalle voisimme +tuon keskentekoisen haukanpesäsi tasoittaa. Sitä emme kuitenkaan +vielä tee, sillä me olemme vanhastaan ystävyysliitossa Novgorodin +ruhtinasten kanssa. Minun isäni sen ystävyysliiton solmisi jalon ja +viisaan Aleksanteri ruhtinaan kanssa ja minä itse, kaikkien Tiurin +ja Laatokan miesten puolesta, olen saman ystävyysliiton uudistanut. +Minulla on Tiurin linnassa tallella pergamenttikäärö, johon on siitä +asiasta riimukoukerot kirjoitettu ja sinun herrasi Ilja ruhtinaskin +varmaan tietää sen sopimuskirjan olemassaolon. Siinä sanotaan, että +mitään riistaveroa ei Karjalan vapaiden miesten tarvitse Novgorodin +ruhtinaille suorittaa, ystävyyslahjoja he vain hyville ruhtinaille +lähettäkööt, mutta silloin tuokoot myös ruhtinaiden lähettämät pajarit +samanlaisia ystävyyslahjoja Karjalan vapaiden miesten heimovanhimmalle. +Me olemme aikanaan ystävyyslahjamme Ilja ruhtinaalle lähettäneet, +mutta hän ei ole minulle, Tiurin miesten johtajalle, mitään lahjoja +lähettänyt. Hän on lähettänyt tänne meidän luoksemme vain sinut, kopean +pajarinsa, omaa nimeään häpäisemään. Vanha ystävyyssopimuksemme sinua +suojelkoon, mutta mistään asiasta me Tiurin miehet emme tahdo sinun +kanssasi neuvotella. Jos herrasi ruhtinas haluaa neuvotella, niin +lähettäköön oman miehensä Tiurin suurille elonajan heimokäräjille. +Mutta viisaamman pajarin lähettäköön luoksemme! Nämä ovat minun sanani +sinulle ja nyt mene tiehesi täältä kaikkine miehinesi, mene tuonne +haukanpesääsi! Mutta tällä Karjalan miesten vanhalla markkinapaikalla +ei kenenkään tarvitse sinulle ja sinun kärtsäkoirillesi riistaveroa +suorittaa! Tiurin nuoret jousimiehet, maahan repikää pajarin +veropöydät, tulella pajarin riista-aitta polttakaa! Mutta joilla on +riistaa mukanaan, he tehkööt hyvässä rauhassa vaihtokauppaa Novgorodin +kauppamiesten kanssa! Sinä pojanpoikani, Kalevi kaunoiseni ja te +muut Tiurin miesten johtajat, te huolehtikaa siitä, että kukaan ei +markkinarauhaa häiritse! + +Kun Suur-Tiuri oli tämän sanonut, tunsi hän itsensä kovin väsyneeksi. +Vanhan asemiehensä Kyyrön ja vanhan Kekri Kumoisen saattamana hän lähti +veneidensä luo levähtämään. Monet muutkin Tiurin ja Laatokan miehet +sinne menivät, ja kaikki ylistivät Suur-Tiurin viisaita ja voimakkaita +sanoja, jotka hän oli puhunut pöyhkeälle pajarille. + +Mutta markkinapaikalle jäivät nuori Kalevi ja Kiviniemen isäntä sekä +muutamia muita jousimiesten johtajia. Rivakasti jousimiehet täyttivät +Suur-Tiurin käskyn, hajoittivat maahan pajarin veropöydän, jonka Pipinä +kuuluttaja ja rummunlyöjä Mikolka olivat valmiiksi varustaneet. Pajarin +riista-aitan polttaminen jätettiin kuitenkin markkinoiden loppuun, +sillä siitä lentelevät kipinät olisivat voineet aiheuttaa paljon +muuta hävitystä myymäpöytiä, telttoja ja kojuja täyteen ahdetulla +markkinapaikalla. + +Kun maahan asti nöyryytetty pajari miehineen oli mennyt linnaansa, +jäi pajarin tytär vielä markkinapaikalle. Ketään pajarin väestä ei +jäänyt hänen seuraansa, yksinään hän harhaili Tiurin vanhuksen voitosta +riemuitsevan markkinakansan joukossa. Hänenkin jälkeensä singottiin +ivasanoja, mutta ei ylpeä pajarin tytär ollut niitä kuulevinaan. Muuta +liikkui hänen mielessään, hän muisteli äsken näkemäänsä ja kuulemaansa, +muisteli Tiurin vanhuksen voimakkaita sanoja, muisteli nuoren Tiurin +urhon pelotonta esiintymistä isänsä edessä. Vihasiko hän näitä miehiä +vai ihaili? Vihata hänen olisi heitä pitänyt, tietysti vihata, sillä +hepä juuri olivat hänen isänsä nöyryyttäneet. Eikä pajarin tytär +kuitenkaan voinut näitä miehiä vihata, vaan syvää ihailua hän tunsi +heitä kohtaan. Koko elämänsä ajan hän oli nähnyt vain nöyriä, isänsä +solmuruoskaa pelkääviä miehiä, lahjoja tuovia miehiä orjamaista +liehittelyä, mutta nämä Tiurin miehet olivat toista maata. Nämä miehet +olivat pelottomia ja ylpeitä, ah jospa hän olisi nähnyt vielä vaikka +vilahduksenkin Tiurin nuoresta urhosta. + +Vähän myöhemmin pajarin tytär kohtasi markkinakansan joukossa vanhat +tuttavansa Lari taaton ja tämän toverin nuoren jousimies Orman. Muitta +mutkitta Lari taatto lyöttäytyi pajarin tyttären seuraan ja alkoi +haastella: + +— No pajarin tytär, kaunis kyyhkyläiseni, täälläpä jälleen tavattiin! +Viimein kun täällä liikuskelimme tämän Orma poikaseni kera, piti olla +vähän vieraita olevinaan, mutta näetkös, solmuruoska on solmuruoska. +Kukapa tuota herkkua tahallaan maistaisi! Kiitos vain sinulle, +pajarin tytär, kun et jättänyt silloin meitä Pipinä kuuluttajan +suomittaviksi! Usko pois, pajarin tytär, me muistamme sen palveluksen, +minä ja tämä nuori Orma, ikuisesti muistamme. Jos niinkuin tarvitset +rehellisten miesten palvelusta tuolla kirotussa haukanpesässä. No, +no, älä pane pahaksesi, mutta niin tuota keskentekoista rähjää kaikki +meikäläiset nimittävät. Niin, jos niinkuin sattuisit rehellisiä miehiä +tarvitsemaan, niin sana vain meille lähetä, pajarin tytär. Sinua kyllä +autamme, mutta isästäsi pajarista älä mitään virka! Äläkä liioin tuosta +Pipinä lurjuksesta, hänet vielä kerran pehmitämme. Mutta sinuun emme +pikkusormellakaan kajoa, sillä Kalevi kaunoisemmekin sinua suojelee. + +Näin Lari taatto lörpöttelee herkeämättä. Pajarin tytär tunsi veren +poskilleen kohoavan hänen viimeiset sanansa kuullessaan. Oliko +siis Tiurin nuori urho nämä miehet lähettänyt hänen seuraansa, +häntä suojelemaan. Hän aikoi jo harmia ja suuttumusta teeskennellen +tiuskaista, että saivat mokomat suojelijat mennä menojaan. Mutta +silloinpa juuri kansanjoukosta kuului ivallinen huudahdus: + +— Katsokaahan pajarin sikiötä! Emmekös lähetä häntä tuonne isänsä +kirottuun pesään, mitä hänellä on täällä tekemistä! + +Jo alkaa pajarin tyttären ympärille keräytyä kiukustuneita jousimiehiä. +Uhkauksia satelee hänelle, mutta silloin Lari taatto kimmastuneena +miesjoukolle ärjyy: + +— Kuka täällä pajarin tytärtä uhkailee? Olettekos te miehiä, mokomat, +yksinäisen naisen kimppuun kävisitte! Mutta minäpä sanon teille, että +pajarin tytär ei olekaan yksinään. Minä sen miekkosen pehmitän, joka +pajarin tytärtä mielii ahdistaa! + +— Kukas sinä olet, ukko rähjä, pajarin tyttären suojelija? + +— Kas tästä saat! Ja tästä vielä lisää, ukko rähjän kourista! Vieläkös +kuka sanoo minua ukko rähjäksi? + +Ivailija oli lentänyt pitkän matkan päähän Lari taaton peloittavien +nyrkiniskujen tavoittamana. Toiset väistyivät nopeasti hänen käsiensä +ulottuvilta, mutta Lari taatto heille vielä tuohtuneena kivahtelee: + +— Olen kuin olenkin minä pajarin tyttären suojelija, vaikka lienenkin +Tiurin Kalevin rehellinen jousimies. Mutta onpa pajarin tytärkin minua +kerran suojellut Pipinä voudin solmuruoskalta eikä Lari taatto koskaan +sellaista palvelusta unohda! Ja jos haastaisin teille kaiken, niin +saisitte tietää, että on muitakin, jotka pajarin tytärtä suojelevat. +Mutta mitäpä mokomille kaikkea menisin puhumaan! Kas niin, pajarin +tytär, astele vain edelleen. Jo näkyvät nyt meille hyvällä suosiolla +tietä antavan. + +Näin Lari taatto miehekkäästi suojeli pajarin tytärtä. Kun tämä vihdoin +huojuvaa lauttasiltaa myöten meni isänsä linnavarustukseen, pysähtyi +hän vielä monesti kulussaan ja silmäili virtaa ylöspäin. Sieltä +näkyivät kaukaa virran mutkasta kotiinlähtöä tekevät Tiurin miesten +veneet. Siellä oli Tiurin miesten iäkäs johtaja ja siellä varmaan oli +oman veneensä lähtöä valmistamassa myös Tiurin nuori urho, joka oli +hänen ja hänen isänsä leppymätön vihollinen. + +Ah, miten orvoksi tunsikaan nyt olonsa kopea pajarin tytär. Miten +orvoksi ja yksinäiseksi! Mutta tuolla tekivät kotiinlähtöä vapaat +Karjalan miehet, jotka olivat hänen isänsä ruoskamahdin maahan asti +nöyryyttäneet ja masentaneet. Miksi ei hänkin ollut syntynyt maailmaan +noiden vapaiden ja ylpeiden miesten luona? Miksi oli hän vihatun +pajarin heimoa? + +Näin pajarin tytär katkerana omaa kohtaloaan ajattelee. Mutta hänen +isänsä synkeitä kostonajatuksia Tiurin miesten päänmenoksi hautoo. + +Näin päättyivät pajarin laihat riistamarkkinat. Mutta kotiin mennessään +Tiurin miehet aavistivat, että nyt oli pian alkava taistelu Karjalan +kohtalosta. + + + + +IX Luku. + +TIURIN HAUKKA LENTÄÄ SATIMEEN. + + +Kun Novgorodin Ilja ruhtinas oli saanut tiedon Tiurin miesten +röyhkeydestä ja pajarin riistamarkkinain epäonnistumisesta, lähetti +hän viipymättä Käkisalmeen uusia linnanrakentajia ja suuren joukon +uusia jousimiehiä. Ei ollut Karjalan miehillä enää Novgorodissa ystäviä +tai jos lienee ollutkin, niin nämä ystävät eivät mitään mahtaneet. +Ruhtinaan neuvonantajina oli vain kopeita ja häikäilemättömiä pajareja, +jotka neuvoivat häntä sotaan Tiurin miehiä vastaan. + +Käkisalmeen lähetettyjen uusien jousimiesten päällikkönä oli pajari +Sergei Vasilinpoika. Monet muutkin ruhtinaan pajarit olisivat +mielellään lähteneet, sillä Tiurin miesten suurista hopea-aarteista +tiedettiin Novgorodissa kertoa jos miten paljon tarinoita. Kenpä ei +olisi halukkaasti lähtenyt noita hopea-aarteita itselleen ryöstämään. +Pajari Sergei oli kuitenkin muita paremmassa maineessa. Hän oli +viimeksi ollut syrjäänien nostamaa kapinaa kukistamassa ja osoittanut +siellä sekä häikäilemätöntä rohkeutta että säälimättömyyttä. Hän oli +kaikin puolin ruhtinaan mieleinen mies ja hänetpä nyt pajari Boris sai +apulaisekseen Tiurin miehiä nujertamaan. + +Kun apujoukot olivat saapuneet, alkoi Käkisalmessa kuumeinen työ. +Nyt ei linnanrakentajia säästetty, ei säästetty Novgorodista tuotuja +kivenmuuraajia, vielä vähemmän säästettiin pakolla työhön haalittuja +Karjalan miehiä. Solmuruoska läjähteli työmaalla herkeämättä, välistä +rautaisilla kahleillakin raskaan työn näännyttämiä miehiä kuritettiin. +Pipinä vouti riehui kuin mieletön kalliolouhoksilla ja yhtä +mielettömänä riehui pajari Boris itse muurinrakentajien joukossa. Mutta +kaikkein paras mestari linnanrakentajia kiusaamaan oli kierosilmäinen +Mikolka, pajarin rummunlyöjä. Vaikka koetti tehdä hänen mielensä +mukaan, ei silloinkaan säästynyt hänen solmuruoskaltaan. + +Mutta kiihkomielinen pajari Sergei ei malttanut odottaa +linnavarustuksen valmistumista. Hänen mielensä paloi Tiurin miesten +suuria hopea-aarteita ryöstämään ja niin ryhtyi hän heti Käkisalmeen +tultuaan tekemään hävitysretkiä Karjalan miesten asuma-aloille. Hän +ryösti ja poltti monta Tiurin miesten taloa, anasti paljon karjaa ja +vei monta ihmistä vangikseen. Kun hän suurine jousimiesjoukkoineen +oli jo monessa kahakassa voittanut Tiurin miesten pienemmät +jousimiesjoukot, paisui hänen uhkamielinen rohkeutensa niin suuresti, +että hän alkoi jo suunnitella hyökkäystä itseään Tiurin miesten linnaa +vastaan. + +Ei pajari Sergei kuitenkaan sinne asti ennättänyt. Unnunkoskella hän +joutui taisteluun Pärtty Rongan jousimiesjoukon kanssa ja siinäkin oli +pajari Sergeille jo tarpeeksi. Kuumassa ottelussa tuli hänen joukkonsa +perinpohjin lyödyksi, monta hänen parasta jousimiestään surmattiin, +toiset pääsivät nopeakulkuisilla veneillään hädintuskin pakenemaan. +Itse pajari Sergei koetti viimeiseen asti miestensä taisteluintoa +kiihoittaa, mutta kun hän oli saanut tarkoin tähdätystä teräsnuolesta +syvän haavan rintahaarniskansa olkataitteen kohdalle, ei hän enää +kyennyt miestensä pakoa hillitsemään. Verta vuotavana hän itsekin +tempautui pakenijain mukaan ja veneeseen päästyään hän käski miesten +soutaa viivyttelemättä Käkisalmea kohti. + +Tässä taistelussa oli myös Päiväkiven Yrjänä Kuisma pienoisen +jousimiesjoukon kanssa Unnunkosken miehiä avustamassa. Kun Karjalan +miesten voitosta oli lennätetty tieto Tiurin linnaan, olisivat monet +maltittomat Tiurin miehet jälleen tahtoneet viipymättä hyökätä pajarin +keskentekoista linnavarustusta hävittämään. Suur-Tiuri ei kuitenkaan +tätä sallinut, vaan oli sitä mieltä, että ensin piti Tiurin suurilla +heimokäräjillä tehdä päätös vieraan pajarin karkoittamisesta. +Näitä käräjiä oli siis nyt kaikkien tarmokkaasti valmistettava. +Tiurin miesten piti mennä pajarin ahdistamien Laatokan miesten luo +käräjäkutsua viemään ja epäröiviä rohkaisemaan. + +Ei kiihkeä pajari Sergeikään Unnunkoskella kärsimänsä tappion jälkeen +enää uskaltanut Tiurin miesten linnan lähistölle yrittää. Ei ollut +muuta neuvoa kuin odottaa Käkisalmen linnavarustuksen valmistumista ja +vieläkin lisäväkeä Novgorodista. Tällä välin jatkui taistelu pienoisten +jousimiesparvien kahakoimisena. + +Tiurin miehet retkeilivät rohkeasti kaikkialla Laatokan miesten +keskuudessa ja pajarin väki koetti parhaansa mukaan näitä retkeilijöitä +ahdistaa. + +Rohkeammin kuin kukaan toinen Tiurin mies liikuskeli Tiurin Kalevi. +Useimmiten oli hänellä vain muutamia jousimiehiä mukanaan, peloton +Lari taatto ja pari kolme nuorempaa miestä. Näiden kera hän Laatokan +miehiä sotajalalle nostatti, ilmestyi usein sinne, missä pajarin väkeä +oli vasta äsken vieraillut, puhui voimakkaita sanoja vieraan pajarin +karkoittamisesta. Vanhoja miehiä ja sukujen johtajia hän innosti Tiurin +käräjille lähtemään, nuoret miehet hän liitti omaan jousimiesjoukkoonsa +ja lähetteli heitä saloteitä Tiurin linnaan pyrkimään, jos ei ketä +sillä kertaa ottanut mukaansa. + +Jo hyvän aikaa oli Tiurin Kalevi näin rohkeasti Laatokan miesten +keskuudessa retkeillyt. Pajari Sergei ja Pipinä kuuluttaja ajoivat +häntä väsymättä takaa ja onnistuipa heidän vihdoin virittää ovela ansa +Tiurin Haukalle. Tämä oli uskaltautunut lähtemään kauas Taipaleen +miesten luo, jossa pajarin väkeä vilisi yhtenään! Siellä oli pajari +Sergei nytkin vaanimassa ja yllätti Tiurin Kalevin, kun tämä juuri +oli puhumassa kokoontuneille Karjalan miehille. Monet Tiurin Kalevin +miehistä olivat menneet Suvannon järven takana olevia Metsäpirtin +miehiä koolle kutsumaan. Siellä oli Lari taatto ja tämän uskollinen +toveri Orma, Tiurin Kalevin ympärillä oli vain muutamia tottumattomia +jousimiehiä, jotka vasta muutama päivä sitä ennen olivat liittyneet +hänen joukkoonsa. Näine miehineen hän kuitenkin asettui pajari Sergein +väkeä vastaan ja lähti taistellen vetäytymään Suvannon rantaan, jossa +olivat hänen veneensä ja jonne hän pian odotti Lari taaton matkaltaan +palaavan. Ovela Pipinä kuuluttaja ja kierosilmäinen Mikolka olivat +kuitenkin takaapäin hiipineet venerantaan ja irroittaneet siellä kaikki +Tiurin miesten veneet tuulen vietäviksi. + +Kun Tiurin Kalevi huomasi veneensä anastetuiksi, hyökkäsi hän rohkeasti +pajari Sergein väkeä vastaan ja huusi kuuluvalla äänellä: + +— Salakyttänäkös kuljet, pajarin uusi asemies? + +Nämä Tiurin Kalevin sanat kovin loukkasivat pöyhkeätä pajari Sergeitä. +Hän vastaan huusi: + +— En ole kenenkään asemies, itse pajari olen enkä salakyttänä kulje! + +— Niinpä siis käske jousimiestesi syrjään menemään, me mies miestä +vastaan taistelkaamme! + +— Sinäpä sen sanoit, me mies miestä vastaan taistelkaamme! huusi pajari +Sergei, joka oli Novgorodin miesten kesken kuulu väkevyydestään. Hänen +olkahaavansa oli kyllä vielä hiukan kipeä, mutta siitä välittämättä +hän rohkeasti antautui taisteluun ja uskoi helposti voittavansa Tiurin +Kalevin. + +Oli siinä korkea ja tasainen rantaäyräs ja siinäpä he nyt iskivät +yhteen. Mutta eivät miekat monta kertaa ennättäneet yhteen kalskahtaa, +kun pajari sai Tiurin Kalevin miekasta niin väkevän iskun, että +kyynärpään suojustimensa katkesi ja miekka viilsi syvän haavan hänen +suojattomaan käsivarteensa. Pajarin miekka putosi maahan, Tiurin Kalevi +polki sen päälle jalkansa ja huusi: + +— Antaudu jo, vieras pajari, sinä olet aseesi menettänyt ja pian +henkesikin menetät, jos jatketaan taistelua! + +— En vielä antaudu! huusi pajari hampaitaan kiristellen ja tempasi +vasemmalla kädellään vyöstään pajarinvasaran. Hän oli varsin taitava +silläkin taistelemaan ja silläpä hän nyt alkoi torjua tiheään satelevia +Tiurin Kalevin iskuja. Pian olisi kai kuitenkin pajarin vastarinta +päättynyt, mutta viuhahtipa nyt ilmassa taampaa ammuttu teräsnuoli, +viuhahti ja iski syvälle Tiurin Kalevin hartialihoihin. Mikolka +rummunlyöjä, Boris pajarin kierosilmäinen salakyttä, oli tämän nuolen +piilopaikastaan ampunut, kun näki pajari Sergein ahdinkoon joutuneen. + +Tiurin Kalevi horjahti takaapäin ammutun nuolen tavoittamana, horjahti +ja jo polvilleen vaipui. Hyvin näki pajari Sergei kierosilmän Mikolkan +tekemän vääryyden, mutta ei ollut siitä tietääkseen, ahdisti vain +entistä kiihkeämmin vaikeasti haavoittunutta Tiurin urhoa. Jo mieli +hän antaa musertavan iskun raskaalla pajarinvasarallaan, mutta silloin +Tiurin Kalevi jälleen jaloilleen karkasi ja huusi: + +— Ei sinusta näy olevan mies miestä vastaan taistelijaksi! Miehesi +herjat salakyttinä pensastoissa hiipivät, kähisevinä kyinä kulkevat. +Sieltä surmannuoliaan ampuvat. + +Näin hän huusi, mutta pajari Sergei hänelle nauroi röyhkeästi: + +— Samapa -tuo miten sinut tuhoan, Tiurin velhojen sikiön! Hei mieheni, +päälle käykää, hänet nujertakaa! Kas niin, iskekää häntä säälimättä, +velhon sikiötä, mitä hänestä säästämään! + +Vielä hetkisen taisteli verenvuodosta uupunut Tiurin Kalevi. Vielä +kaatoi miekallaan kaksi pajarin miestä, mutta hänen tottumattomat +miehensä olivat paenneet ja yksinään jääneenä hän vihdoin sortui monen +iskun kolhimana. Pajarin miehet riistivät hänen miekkansa ja sitoivat +hänen kätensä, kun hän vielä maassa maatenkin teki vastarintaa. + +Epärehellisyydellä oli pajari Sergei hänet voittanut, mutta eipä hän +paljon tuosta välittänyt, millä tavoin oli voittonsa saavuttanut. Omia +vertavuotavia haavojaan pidellen hän kehuu miehilleen: + +— Jopa saimmekin oivan saaliin, itsensä Tiurin tietäjän sikiön +tavoitimme! Ihastuupa nyt totisesti pajari Boris, kun tämän Tiurin +ilveksen penikan hänelle viemme! + +— Tiurin Haukaksi häntä omat miehensä nimittävät, oikaisee kierosilmä +Mikolka hyvillä mielin irvistäen. + +— No samapa tuo, olkoon sitten haukan poikanen! nauraa pajari raakaa +nauruaan. — Mutta sitokaahan hänet kyllin lujasti, mene tiedä jos +yrittelee vielä siipiään pyristelemään. Olikin tuo lurjus aika poika +puremaan, mutta jopa on nyt meidän vallassamme. Jo nyt Boris pajarin +luo lähtekäämme kiiruhtamaan, hänelle oivaa saalistamme näyttämään! + +Kun vanha Lari taatto hetkisen kuluttua ennätti taistelupaikalle, oli +pajari Sergei miehineen ja saaliineen mennyt tiehensä. Muuan vanha +kylän mies kertoi hänelle taistelun kulun ja Tiurin Kalevin vangiksi +joutumisen. Itki vanha Lari taatto, itki surusta ja enemmän raivosta +itki, kun oli matkallaan liian kauan viivytellyt. Mutta mitäpä auttoi +vanhan urhon itku ja mitä auttoi nuorten, Tiurin Kalevin suojaksi +jääneiden jousimiesten kovistelu. Eivät nämä nuoret nulikat muuta +voineet kuin noloina tunnustaa, että olivat pakoon pötkineet, kun +näkivät pajarin miesten joukolla ryhtyvän ahdistamaan Tiurin urhoa. + +Takaa-ajo oli hyödytön, sillä pajari miehineen oli kiiruhtanut Laatokan +rantaan. Siellä olivat hänen sotapurtensa ja luultavasti oli hän jo +ennättänyt niiden turviin. Siellä hän keinui vankineen Lari taaton +saavuttamattomissa, keinui Laatokan laineilla kiidättäen riemun viestiä +Käkisalmen pajarille. + +Mutta murheen viesti heidän oli vietävä Tiurin linnaan. Jo siellä +nyt sortuisi suruun vanha Karjalan tietäjä, kun saisi tietää uljaan +pojanpoikansa, Tiurin miesten toivon joutuneen vieraan pajarin +vangiksi. Jo sortuisi suruun suuri vanhus ja yhtä syvästi muutkin +Tiurin urhot surisivat Tiurin Kalevin katoamista. Itkisi myös armas +äiti poikoansa, itkisi Imandra äiti ja itkisi nuori Helinä neito. + +Ah, miten raskas oli heidän vietävä surusanoma Tiurin linnaan. + + * * * * * + +Koko yön pajari Sergein sotapurret soutivat levähtämättä, ja kun aamun +aurinko nousi, niin jo perille ennättivät, lauttasillan päähän laskivat +valkamaan. + +Matkalla oli Tiurin Kalevi verenvuodosta mennyt tajuttomaksi, mutta +eipä sittenkään hänen siteitään irroitettu. Niine hyvineen, verta +vuotavat haavat avoimina, pajarin miehet hänet veneestä nostivat +peitsenvarsista kyhätyille paareille ja niin lähtivät häntä +lauttasillan yli linnasaarelle kantamaan. + +Tulipa silloin heitä vastaan pajarin tytär, ylpeä Irinja neito. Hän oli +mielinyt lähteä aamuvarhain metsään samoilemaan, mutta kun näki pajari +Sergein miesten raskaita kantopaareja veneestä maihin tuovan, niin +lauttasillan päähän pysähtyi ja tiedusteli: + +— No, pajari Sergei, jokos parhaan miehistäsi Tiurin tietäjien +noidannuoli tavoitti? + +— Eipäs olekaan nuoli meidän miestä tavoittanut! sanoo pajari Sergei +kerskaillen. — Tokko arvannetkaan, ihana Irinja neito, kuka on kuulu +urho paareillamme? + +— Enpä tuosta paljon välitä, kuka lieneekin paareillanne, sanoo pajarin +tytär, mutta pysähtyy kuitenkin paarien ohi kulkiessa katsomaan. Pajari +Sergei hänelle kohotti paareja kattavan vaatteen lievettä ja haasteli +mielistellen: + +— Jospa kuitenkin vähän välittänet, ihana aurinkoiseni! Jos kuitenkin +hiukan ilostunet, kaunis pajarin tytär, kun saat tietää kuka on tämä +saaliini! + +Hätkähti pajarin tytär, kun näki kuka paareilla lepäsi. Kovin +hätkähti ja valkeiksi valahtivat poskensa. Mutta eipä tuota huomannut +saaliistaan riemuitseva Sergei, hän edelleen kerskailee pajarin tytärtä +mielistellen: + +— Jo tavoitimme hänet, Tiurin Haukkasen, kalliin kultalintusen! +Tasapäässä taistelussa voitimme hänen jousimiehensä, mutta omin käsin +hänet itsensä maahan sorrin, säilän hänen kädestään löin, hänet otin +vangiksi! Sitkeästi hän teki vastarintaa, mutta mikäpä auttoi, kun oli +aseensa menettänyt ja kun häntä vielä kolhaisin pajarinvasarallani. Jo +silloin kätensä herposivat ja mieheni hänet sitoivat. + +Näin pajari Sergei kerskailee, mutta Irinja neito katselee paareilla +makaavan Tiurin urhon sidottuja käsiä, sormin hivelee hänen poskeaan. +Kun hän kohotti katseensa pajariin, niin ylenkatse välähti silmissään, +mutta itsensä hilliten hän virkahtaa vain kylmästi: + +— Hyvinpä ovatkin miehesi hänen kätensä sitoneet. Lienee ollut Tiurin +mies väkevä taistelemaan? Ja mitäpä näen: hartioistakin on häneltä +verta vuotanut. Eiväthän vain urhosi utalat liene häntä takaapäin +tavoittaneet nuolillaan, piilopaikasta ampuneet? Vai pakoonko yritti +Tiurin mies? + +Viiltävä iva soinnahti pajarin tyttären sanoista, mutta Mikolka herja +virnisteli hyvillään. Pajari Sergei siihen sijaan, valheistaan kiinni +joutuneena, hiukan hämmentyy sanoissaan, mutta sitten röyhkeästi +nauraen haastaa: + +— Minkäs mahdoimme, kun oli niin sitkeä taistelemaan, mokoma velhon +sikiö. Minä häntä edestä päin peittosin, mutta kun ei mielinyt +kepertyä, niin tämä Mikolka takaapäin vähän auttoi, nuolen ampui. + +Irinja neito on koko ajan tarkastellut paareilla makaavan urhon +haavoja. Nyt hän ottaa vyöstään metsästysveitsen ja sivaltaa sillä +hänen käsiensä siteet poikki. Pajarin miehet säikähtävät, urhot uljaat, +mutta Irinja neito heille nauraa ivallisesti ja pajaria kylmästi neuvoo: + +— Elävänä pajari isäni tahtoo tämän kultalintusen käsiinsä, jotta voisi +miettiä hänelle mieleisensä rangaistuksen. Niinpä siis toimita hänet +sukkelaan linnan vankikellariin ja siellä vanha haukankesyttäjä Mishka, +taitava haavuri, häntä hoidelkoon. Mutta kun tämä on tehty, niin sitten +jo nopeasti kiiruhda asehuoneeseen ilmoittamaan isälle vangistasi. + +Hetkinen tämän jälkeen haukankesyttäjä Mishka jo hoiteli Tiurin Kalevin +haavoja linnan vankikellarissa. Pajarin tytär seisoi hänen vierellään +ja tiedusteli, vieläkö vangista tulisi eläjää. Mishka vanhus hieroo +vangin kangistuneita jäseniä ja välistä hänen valtimoaan tunnustelee. +Sitä tehdessään hän mutisee puoliääneen: + +— Jopa kolhivat, jopa kolhivat kovin Tiurin miestä. Silloin viipymättä +olisi hänen haavansa pitänyt sitoa, mutta jos kuitenkin pakeneva +elämä vielä säätänee vangituksi. Mutta kahleita älä käske, pajarin +tytär, hänen käsiinsä ja jalkoihinsa nyt panemaan. Jos kahleihin hänet +panemme, niin silloin ei vanha Mishka mistään mene takaamaan. + +— Rauhoitu, Mishka kuomaseni, häntä hoida niinkuin hyväksi näet. +Pääasia on, että hän jääpi elämään, jotta voimme hänelle keksiä +mieleisemme rangaistuksen. + +Näin haastellen pajarin tytär ohimennen tarkastelee vankikomeron +seiniä, niitä lyhyen metsästysmiekkansa kahvalla koputtelee. Mishka +hänelle naurahtaa: + +— Hyvin nämä seinät kestävät, ole hyvässä rauhassa, pajarin tytär! +Tuolla on tosin linnan juomakellari, mutta siinä välissä on vahva +teräsovi. Tokko Tiurin miehestä olisi sitä murtamaan, vaikka voimansa +tallella olisivatkin! + +Pajarin tytär hajamielisenä koputtelee neuvottua ovea ja hänelle +muistuu mieleen muuan vanha Tiurin mies, Lari taatto, jonka hän oli +viimeksi nähnyt riistamarkkinoilla ja joka oli luvannut tulia häntä +palvelemaan, milloin vain kutsun lähettäisi. Pajarin tytär itsekseen +nauraa, kun tuo väkevähartiainen Tiurin vanhus hänelle muistuu mieleen. +Ei hän kuitenkaan mitään puhunut, varoitti vain vielä lähtiessään, että +vankia piti huolellisesti hoidella. + +Tällä välin pajari Boris mietiskelee asehuoneessaan, minkä +rangaistuksen hän vangiksi saamalleen Tiurin urholle keksisi. +Kierosilmäinen Mikolka häntä neuvoi: + +— Mitäpä tuossa miettimistä, pajari! Tiurin Haukaksi häntä omat +miehensä sanovat, no hyvä, käske seppiesi tekemään suuri haukanhäkki ja +siihen suljettuna lähetä hänet lahjaksi Novgorodin Ilja ruhtinaalle. +Mutta jos se on mieleesi, pajari isäseni, niin me, Pipinä palvelijasi +ja minä, häntä hiukan kesytämme, ennenkuin hänet lähetät ruhtinaan luo. + +Mikolka virnisteli merkitsevästi, mutta pajari Boris hykerteli +ihastuneena käsiään. + +— Jopa keksitkin, Mikolka poikaseni, jopa keksit hänelle oikean +rangaistuksen! hän hokee kävellen innoissaan edestakaisin. — +Haukanhäkkiin! haukanhäkkiin! Sinäpä sen sanoit, Mikolka, haukanhäkkiin +hänet panemme! Ja sitten häntä hiukkasen kesytämme, ennenkuin +lähetämme hänet Novgorodin ruhtinaalle. Mitäpä lähettäisimme villistä +haukanpoikasesta ruhtinaalle, kesytetyn sen pitää olla. Me hänet +kesytämme, niin totta kuin nimeni on pajari Boris! Hyvin hänet +kesytämme, mutta ei vanhasta Mishkasta siihen virkaan ole. Sinä Mikolka +ja sinä Pipinä, te saatte hänet kesyttää! + +Tätä pajari innoissaan hokee tyttärelleenkin, kun tämä tuli +tiedustamaan, minkä rangaistuksen hän määräisi vangilleen. Tyrmistyi +Irinja neito kierosilmän Mikolkan keksinnön kuullessaan. Sanattomaksi +ensin tyrmistyi, mutta sitten jo kylmästi naurahtaa. + +— Ehkäpä oletkin oikeassa, isäni, haukanhäkkiin hänet pantakoon! Mutta +varoitahan tätä Mikolkaa, jotta ei ennen aikojaan ryhtyisi haukkastamme +kesyttämään. Näetkös, pajari Sergein miehet, mokomat hölmöt, mielivät +jo matkalla haukkasemme hengettömäksi kiduttaa. Ja mitäpä, jos tämä +Mikolka vielä ennen aikojaan alkaisi häntä kesyttää solmuruoskallaan. +Kuolleen haukan silloin hyvä ruhtinaamme sinulta saisi lahjaksi ja +tottahan tahtonet elävän kultalintusen hänelle lähettää. + +— Olet oikeassa, tyttäreni! nauraa pajari. — Tämä Mikolka on tosiaan +liian kerkeä solmuruoskaansa käyttämään. Sinä Irinja armahaiseni, +päivänsäteeni, saatkin tuosta huolehtia, jotta Tiurin Haukkaa ei ennen +aikojaan hengettömäksi kiduteta. Elävän haukan tahdomme me ruhtinaalle +lähettää! + +Näin sai Irinja neito huolekseen vangiksi joutuneen Tiurin miehen +hoitelemisen. Pahoin kierosilmäinen Mikolka herja virnisteli, mutta +pajarin määräys oli jyrkkä ja peruuttamaton. Mikolkan täytyi vankia +vartioidessaan tehdä pajarin tyttären käskyn mukaan. + + + + +X Luku. + +LARI TAATTO SAA SALAPERÄISEN VIESTIN. + + +Lähellä olivat jo Tiurin suuret riistamarkkinat ja heimokäräjät, +mutta eipä niitä nyt kukaan iloisin mielin odottanut. Raskas suru ja +mielten masennus asui Tiurin linnassa. Alakuloisina Tiurin vanhat ja +monia myrskyjä kokeneet jousimiehet neuvoa pitivät Tiurin Kalevin +vangiksi joutumisesta, alakuloisina, matalin äänin tuosta tapahtumasta +haastelivat linnanmuurilla vartiota pitäessään ja yhtä masentunut oli +mieliala, kun illoin kokoonnuttiin jousimiesten tupaan oluthaarikoita +maistelemaan. + +Tiurin naiset surussa kulkivat. Ihanaista Helinä neitoa oli vaikea enää +entisekseen tuntea. Yksinään hän harhaili päivät ja pitkät kesäillat +Tiurin uhrilehdon varjoisilla käytävillä. Yksinään harhaili, tämän +tästä istahti tuuhean puun varjoon, siinä arpaa pani, palaisiko vielä +mielitiettynsä vai joko iäksi katoaisi kaunis urho, Tiurin suvun valio. + +Ei Helinä neito tahtonut muiden rohkaisevia neuvoja kuunnella. Ainoa +uskottunsa syvässä surussaan oli Päiväniemen Inkeri, jolla myös oli +ikävänsä vieraan maan sulhoa odottaessaan. Inkeri neito oli saanut +reippaalta Niilo ritarilta lahjaksi pienen madonnankuvan ja kultaisen +ristin. Näitä pyhiä esineitä nyt Inkeri ja Helinä neito muilta +salassa palvoivat. Vuoroin he Tiurin lähteellä taivaan taatolle +uhrasivat, vuoroin pyhää madonnaa rukoilivat, eikä heidän mieleensä +edes juolahtanut, että tuossa olisi mitään sopimatonta. Myös toimitti +Helinä neito salaa lahjuksia Tiurin mailla kiertelevälle Novgorodin +oikeauskoisen kirkon erakkomunkille, isä Nikodemukselle, jotta tämä +lukisi esirukouksia hänen mielitiettynsä pelastuksen puolesta. + +Tiurin miesten johtajat olivat heti onnettomuudesta tiedon saatuaan +kokoontuneet Suur-Tiurin luo neuvoa pitämään. Entisten tultaviemme +lisäksi oli nyt saapunut useita muitakin: Oli Päiväkiven Kuisman +naapuri Marjaniemen Kirves, uljas ja peloton retkeilijä, sekä +Unnunkosken Rongan naapuri, vanha Tauru, joka oli ollut Rongan miesten +mukana pajari Sergeitä vastaan taistelemassa. Laatokan miesten +johtajia oli myös useita. Niin olivat saapuneet Kurkijoen miesten +johtaja Ritaniemen Lyly ja Lahdenpohjan Nirkko pajarin miesten vainoa +pakoon. Ritaniemen Lylyn uljaan kartanon oli pajarin verovouti +poroksi polttanut, hädintuskin hän oli saanut perheensä pelastetuksi +piilopirttiin. Sama tuho voi milloin hyvänsä uhata muitakin Laatokan +miesten johtajia, jotka olivat julkisesti asettuneet Tiurin miesten +puolelle. + +Paljon oli siis uljaita miehiä kokoontunut Suur-Tiurin luo neuvoa +pitämään. Useat tahtoivat, että oli viipymättä hyökättävä vieraan +pajarin keskentekoista linnavarustusta vastaan, niin sillä tavoin +ehkä saataisiin myös nuori Tiurin Kalevi vielä pelastetuksi. Jos +pajari saataisiin ahtaalle, niin ehkä hän antautuisi neuvotteluihin ja +vapauttaisi vankinsa oman päänsä päästimiksi. + +Näin neuvoivat varsinkin Laatokan miehet, joita pajarin vaino oli +raskaimmin kohdannut. Samaa mieltä olivat Kiviniemen Jaama ja +Marjaniemen Kirves, vieläpä Unnunkosken Ronkakin. Suur-Tiuri ei +kuitenkaan tahtonut kuulla mitään taistelun aloittamisesta ennen +käräjien päätöstä. Näytti kuin pojanpoikansa vangiksi joutuminen olisi +kokonaan masentanut hänen rohkeutensa. Kun Kiviniemen isäntä hänelle +muistutti, miten hän oli markkinoilla pajarin nöyryyttänyt ja miten +helppo siis olisi mokomaa vastaan taistella, virkkoi Tiurin taatto: + +— Silloin vieraan pajarin mahtia halveksin ja siitäpä nyt onkin taaton +taivahisen rangaistus meitä kohdannut. Jos nyt vielä hätiköiden +taisteluun heittäydymme, niin pajari meidän väkemme voittaa tasapäässä +taistelussa. + +— Ei voita pajari meidän väkeä tasapäässä taistelussa! kivahtaa +Kiviniemen Karhu. — Nähtiin tuo miten kävi Unnunkoskella, vaikka siellä +oli vain tämä Ronka miehineen ja Päiväkiven Kuisma sekä muutamia +muita. + +— Kukapa miehiämme taistelussa johtaisi, sanoi Tiurin taatto +alakuloisesti. — Minusta ei enää teidän johtajaksi ole, näköni +menettäneestä ikälopusta. Niinpä siis ei ole muuta neuvoa kuin +käräjillä saatte uuden johtajan valita. Se sitten menetelköön miten +hyväksi näkee. Minä syrjään vetäydyn, on aika minun tuonen tuville +lähteäni ja siihenpä myös sukuni sammunee. Pojanpoikani on vieraan +pajarin käsissä ja sieltä hän ei varmaan enää elävänä palaja meidän +luoksemme. + +Masentavia olivat nämä vanhan Suur-Tiurin sanat kokoontuneille heimon +johtajille. Tiurin suku oli niin kauan heidän etunenässään kulkenut, +että tuntui luonnonvastaiselta tämän suvun miesten menettäminen. Mihin +he joutuisivat ilman Suur-Tiurin kokemusta ja ilman hänen pojanpoikansa +sytyttävää uljuutta. Niin he joutuisivat ajelehtimaan poloiset +kuin lastut lainehilla, silloin vieras pajari heidät varmaan pian +nujertaisi, heidän vapautensa hävittäisi. + +Neuvotteluissa ei päästy mihinkään tuloksiin. Sen vain vanha Kekri +Kumoinen sai aikaan, että Viipurin linnanisännän ritari Pietari +Jooninpojan luo päätettiin lähettää lähettiläitä ystävyysliitosta +neuvottelemaan. Suur-Tiuri oli kyllä sitä mieltä, että tämäkin matka +oli nyt vaarallinen. Kun hädän hetkellä lähdettiin sieltä päin apua +etsimään, niin saattoi apu ja ystävyys tulla Tiurin miehille kovin +kalliiksi. + +Viipuriin lähtivät lähettiläinä vanha Kumoinen ja Päiväkiven Yrjänä +Kuisma. Matkalla piti heidän ottaa kolmanneksi mieheksi Kuparsaaren +vanha Antero Äyrämöinen, jolla jo entuudestaan oli Viipurin linnassa +monta ystävää sekä hansakestien että myöskin Ruotsin miesten joukossa. + +Kun Inkeri neito sai kuulla isänsä Viipuriin lähdöstä, ei hänen +riemastuksellaan ollut mitään rajoja. Oitis hän tämän ilosanoman +toimitti myös syviä sydänsurujaan hautovan Helinä neidon tietoon ja +häntä rohkaisi pikaisen avun toivolla. Näin hän haasteli: + +— Saatpa nähdä, että ritari Niilo nyt pian saapuu Tiurin linnaan. +Kun hän saa kuulla uljaan Tiurin Kalevin vangiksi joutumisesta, niin +nopeasti hän kiiruhtaa Tiurin miesten avuksi. Nopeasti hän itse +kiiruhtaa ja tuo mukanaan myös muita uljaita Ruotsin miehiä Novgorodin +pajaria vastaan taistelemaan! + +— Voinemmeko luottaa enää mistään päin tulevaan apuun! huokaa Helinä +neito masentuneena. — Imandra äitikin on aivan toivoton, kun käräjät +lähestyvät eikä mitään viestejä ole saatu Kalevi armaani kohtalosta. +Imandra äidillä on siitä suurin huoli, kun toinen nyt joutuu Kalevin +sijasta heimovanhimmaksi. Minä tuosta mokomasta kunniasta en +välittäisi, kun vain saisimme Kalevin elävänä takaisin. + +— Ole hyvässä rauhassa, kyllä hän vielä sinun luokseni palajaa! +lohduttelee Inkeri neito. — Minun uljas Niilo ritarini Kalevi +kaunoisemme pelastaa, vaikka Novgorodiin asti olisivat hänet +vankityrmään vieneet! + +Ah paljon luotti Inkeri neito uljaan Niilo ritarinsa saavan aikaan. +Mutta olipa Tiurin linnassa toinenkin, joka ei vielä heittäytynyt +epätoivoon Tiurin Kalevin kohtalosta. Tämä toinen onnetarten suopeuteen +luottava oli vanha Lari taatto. Alussa hän oli ollut kaikkein +lohduttomin, kun katsoi oman huolimattomuutensa olevan syynä Kalevin +vangiksi joutumiseen. Läheltä piti, ettei Lari taatto aivan höperöksi +itseään surrut. + +Mutta nyt oli hän jo suremisen heittänyt ja haasteli kaikille +toivehikkaana: + +— Ei huolta mitään, Kalevi kaunoisellamme on pajarin luona mahtava +ystävä. Ah jospa Lari taatto kaikki tietonsa julki haastaisi, niin +näkisitte, näkisittepä totisesti Kalevi kaunoisemme olevan pajarin +luona hyvässä turvassa. + +Mutta kun toiset tiedustelivat, kuka mahtava ystävä Kalevia pajarin +luona suojeli, niin Lari taatto vain päätään pudisteli ja salaperäisenä +mutisi: + +— Eipäs haastakaan Lari taatto kaikkia tietojaan. On nähkääs +salaisuuksia, joita ei sovi paljastaa ja vanha Lari taatto osaa kyllä +suunsa supussa pitää, ei puolta sanaa pukahda ystävistään. Ne ystävät +ovat Lari taaton ja Kalevi kaunoisemme yhteisiä ja ehkäpä vielä kerran +saatte niistä kuullakin, kunhan aikaa vähäisen kuluu. + +Näin Lari taatto salaperäisenä haasteli mahtavista ystävistään. Toiset +hänen selkänsä takana silmää iskien virkahtivat: + +— Höperöksi vei suru Kalevin kohtalosta ukko uutran. Noin nyt höpisee +ja kuvittelee Kalevin löytäneen pajarin luona suojelijoita. Sääli +rohkeata vanhusta, hänet olisi voinut ehkä lähettää pajarin linnaan +vakoilemaan, mutta tokkopa ukosta nyt enää lienee mihinkään. + +Nuori jousimies Orma oli ainoa, joka ei Lari taaton puheita pilanaan +pitänyt. Usein nähtiin Orman ja Lari taaton yhtenä muurilla liikkuvan, +mistä lienevät pitäneet salaista neuvoa. Kun Ormalta kerran kysyttiin» +niin ilmoitti hän vastaukseksi: + +— Olemme me Lari taaton kanssa jo kerran aikaisemminkin käväisseet +pajarin haukanpesässä. Ja tuotapa nyt mietimme, että lähdemme sinne +toisen kerran, jos eivät Tiurin miesten johtajat pian lähde Kalevi +kaunoistamme pelastamaan. + +Eivät kuitenkaan Lari taatto ja Orma ennättäneet matkalleen. Sitä ennen +tuli outo vieras Tiurin miesten linnaan. + +Kun vanha Kyyrö muutamana iltana oli suurella linnanportilla +yövartijoita tehtäviinsä määräämässä, niin huomasi hän Tiurin kosken +yli tuovalla lauttasillalla yksinäisen naispoloisen, joka pelokkaana +ympärilleen tähyillen linnanporttia läheni. + +— Mitähän tuolla naiskulkijalla lienee mielessään, virkahtaa Kyyrö +vanhus ja lähettää vartiomiehen sillalle hänen luokseen. + +Pahoin hätääntyi nainen, kun vartija tuli hänen luoksensa, hänen +asiaansa tiedustelemaan. Pahoin hätääntyi, mutta sai kuitenkin suustaan +änkytetyksi: + +— Onkos täällä Tiurin linnassa jousimiestä, jota sanotaan Lari +taatoksi? Hänelle minulla olisi asiaa. Kaukaa olen yksin tullut ja +häntä minun pitäisi tavata. + +Vartija toi naisen mukanaan ja Kyyrö vanhukselle virkahti: + +— Lari taattoa tämä kaunis lintunen tahtoisi tavata. Kaukaa sanoo yksin +tulleensa ja Lari taatolle hokee itsellään asiaa olevan. No, no, älähän +tunge päätäsi noin huppuun, ei sinua täällä elävältä syödä! + +— Kas onpa se tosiaan pelästynyt lintunen! naurahtaa Kyyrö vanhuskin, +mutta alkaa sitten tyttöstä rohkaista: + +— Eipä tosiaankaan sinun huoli täällä jäniksen tavoin päätäsi +piiloittaa. Ja jos sinulla lienee Lari taattosellemme asiaa, niin +noudammehan Lari taaton tähän portille. Tuossa paikassa noudamme, jos +et minulle suostu asiaasi haastamaan. + +Tyttö ei ruvennut millään neuvolla Kyyrö vanhukselle selvittämään +asiaansa. Mutta kun Lari taatto oli siihen portille noudettu, lankesi +vieras hänen eteensä polvilleen ja alkoi häntä pyydellä: + +— Pelasta minut, urho uljas, minua suojele! Kaukaa olen tullut sinua +etsimään. Boris pajarin linnasta olen yksin taivaltanut, mutta nyt minä +olen uupumuksesta ja pelosta aivan näännyksissä. + +Kun vieras tyttönen oli tämän ilmoittanut, niin jopa revähtivät +portille kokoontuneiden jousimiesten silmät suuriksi. Mutta Lari taatto +kerskailee touhuissaan: + +— Tiesinhän minä, että minulle tulee pian viestintuoja pajarin +haukanpesästä! Kalevi kaunoisestamme varmaan tuo hyviä uutisia! Mutta +mitäs te siinä suu auki töllistelette, mokomat vetelykset! Tiehenne +siitä laputtakaa, kuulittehan, kenelle hänellä on asiaa, pelästyneellä +tyttö raukalla. No, no, nousehan jo tuosta, kaunis kultamuruseni, +älä yhtään pelkää! Minä sinut vien turvaan, sinulle ruokaa ja lepoa +toimitan! Tuossa paikassa sinulle kaikkea hyvää toimitan! Ja sittenpä +vasta minulle kerro asiasi. Tiedänhän minä sen olevan tärkeän asian, +Kalevi kaunoistamme varmaan koskee, mutta eipä sinun sittenkään huoli +menehtyä kerran perille päästyäsi. Ei huoli menehtyä, jaksan minä tuon +verran odottaa! + +Näin Lari taatto pakisee touhussaan ja vierasta tyttöstä kainaloista +ylös auttaa. Niin vei hänet jousimiesten tupaan levähtämään ja sieltä +kaikki uteliaat jousimiehet karkoitti tiehensä. + +Pian siellä tyttönen tointuukin pelästyksestään ja jo nyt hänen +kielensä kantimet laukeavat, kun näkee kahden kesken Lari taaton kanssa +olevansa. Irinja neidon, Boris pajarin tyttären lähettämänä hän sanoo +tulleensa. + +— Olga on nimeni, orjapiika, ja kun armas Irinja neito ei muita voinut +lähettää sinun luoksesi, niin minut lähetti. Minulla on pajarin +tyttäreltä sinulle merkki, josta tiedät hänen minut lähettäneen. + +Näin sanoen tyttönen penkoo ja kaivelee povellaan kantamaansa kääröä. +Sieltä ilmestyi vihdoin esille kuivuneesta verestä ruostunut, pitkä +teräsnuoli, jonka tyttönen pelosta vielä vapisten ojensi Lari taatolle. + +— Kas tässä on Irinja neidon merkki! Sanoi hän sinun tämän nuolen hyvin +tuntevan, sanoi tämän olevan sen saman nuolen, jolla sinun herrasi +hänen parhaan haukkasensa surmasi. + +Lari taatto nuolta tyystin tarkastelee ja ihastuneena huudahtelee: + +— Tottapa tämän tuntenen, oman tekemäni nuolen! No jopa osasikin kaunis +emäntäsi oikean merkin lähettää. Jopa osasi lähettää! Vaan tietääpä +hän, hyviä olemme jo näet ystäviä, vaikkapa hän liekin siinä kirotussa +haukanpesässä kasvanut. Mutta sanohan jo, minkä viestin armas emäntäsi +sinun käski minulle kertomaan? + +— Tämän tiedon käskee Irinja neito sinulle kertomaan, että elossa on +sinun herrasi, Tiurin nuori urho jonka pajari Sergei miehineen otti +vangikseen ja vei Boris pajarin linnaan. Elossa on herrasi ja hyvin +hänen haavojaan hoidellaan, mutta tarkoin vartioituna hän on pajarin +vankikellarissa. + +— No arvasinhan minä, hänellä on armaita ystäviä pajarin kirotussa +haukanpesässä! Ystäviä parhaita, jotka hänestä huolehtivat ja minuakin, +vanhaa Lari taattoa muistavat! No jopa toitkin hyvän uutisen, jopa +viestin toit, Olga tyttöseni, kullannuppuseni! Höperöksi minut ilosta +saatoit, kyynelehtimään saatoit vanhan miehen. Vaan ajattelehan tuota, +minä Kalevi kaunoisemme mukana olin ja silloin tuo lemmon rosvo, tuo +teidän pajari Sergeinne piilopaikastaan hyökkäsi hänen kimppuunsa, +Kalevi kaunoisemme sieppasi melkein minun kynsistäni. Ajattelehan +tuota, niin jopa sinäkin ymmärrät iloni syyn, Olga tyttöseni, +kullannuppuseni! + +Näin Lari taatto vuoroin itkien ja vuoroin nauraen lörpöttelee. Rajussa +iloninnossaan hän suuta suikkasi kauniille orjapiikaselle ja sitten +jälleen alkaa tältä tiedustella, mitä muuta pajarin tytär oli käskenyt +hänelle kertomaan. + +Silloin orjapiika vilkaisee arasti ympärilleen ja sitten äänensä +melkein kuiskaukseksi alentaen ilmoittaa: + +— Vielä käski emäntäni, armas aurinkoiseni, tämän sinulle sanomaan: +On suuressa vaarassa sinun herrasi, Tiurin nuori urho. Pajari Boris +mielii hänelle kostaa kärsimänsä häväistyksen ja julman koston on +pajari miettinyt herrallesi. Niinpä siis Irinja neito nyt muistuttaa +sinua lupauksestasi, jonka olet hänelle kerran antanut. Sinun pitää +viipymättä lähteä pajarin linnaan, niin siellä sitten saat nähdä, +voidaanko herrasi vielä pelastaa. + +Vakavana on Lari taatto näitä orjapiian sanoja kuunnellut. Hänen +hampaansa kirahtelevat. + +— Vai niin, Boris pajari on Kalevi kaunoisellemme julman koston +miettinyt. Vaan etpäs, kirottu pajari, tuota muistanutkaan, että on +maailmassa höperö vanhus, jota Lari taatoksi sanotaan, joka on jo +kerran ennen sinulle tehnyt hyvät kepposet. Odotahan, pajari, minä +tulen, minä tulen toisen kerran sinun haukanpesääsi. Vai ei Lari +taatto lupaustaan muistaisi! Hyvin muistaa mitä on luvannut pajarin +tyttärelle. Jo tänä yönä lähden matkalle pajarin linnaan, jo tänä yönä +Lari taatto lähtee! + +Vielä orjapiika Olga häntä neuvoi: + +— Näin pajarin tytär sanoo, että yksinäsi on sinun tällä kertaa +tultava. Vaikka soittoniekkana, maankiertäjänä tulet. Tai keksi mitä +muuta hyväksi näet, jotta pajarin jousimiehet eivät vain sinua tuntisi. + +— No siitä ei huolta mitään! nauraa Lari taatto. — Ei minua siellä +kukaan tunne. Niin muotoni muutan, että tuntemattomana astun itsensä +Irinja neidon eteen. Saatpa nähdä, Olga tyttöseni, kullannuppuseni, +tuntemattomana Lari taatto astuu pajarin tyttären eteen! Mutta tässäpä +nyt aikaa haaskaamme joutavaan lörpöttelyyn, kun meidän pitäisi jo +olla matkalla! Mutta levähdähän hiukan, Olga tyttöseni, levähdä ja +nauti virkistykseksesi, mitä sinulle käyn hankkimassa. Minä sillä aikaa +lähden tekemään varustelujani ja sitten kun valmis olen, tulen sinua +noutamaan. + +Tuossa tuokiossa Lari taatto hommasi vieraalle sanantuojalle syötävää. +Hommasi sekä ruuan puolta että virkistävää katajanmarjajuomaa. Vielä +hän varoitti nuorta ystäväänsä jousimies Ormaa, että tämä pelästynyttä +vierasta suojelisi jousimiesten tungettelulta. + +Itse Lari taatto pujahti Tiurin taaton asehuoneeseen, jossa monta +Tiurin miesten johtajaa oli paraikaa koolla. Paljon ei Lari taatolta +siellä saatu tietää, sen verran vain, että Tiurin Kalevilla ei ollut +pajarin linnassa mitään hätää. + +— Kuka tämän sinun sanantuojasi sieltä lähettää? utelevat urhot +kuorossa. + +— Huomenna sen sanon! virkahtaa Lari taatto varsin auliisti. — +Näettekös, nyt on hän täällä minun vieraanani, mutta huomenna, kun hän +on mennyt täältä matkoihinsa, niin mikäpä sitten enää estäisi minua +sanomasta. + +Tähän selitykseen saivat uteliaat urhot tyytyä. + +Seuraavana yönä hävisi Lari taatto Tiurin linnasta. Vain nuori +jousimies Orma tiesi hänen lähdöstään. Pienellä kevyellä jokiveneellä +lähti rohkea vanhus vaaralliselle retkelleen. Tuskin muurilla kiertävä +vartijakaan huomasi pienen purren lähtöä Tiurin uhripuiston lehtevien +koivujen siimeksestä. Nämä koivut levittivät paikotellen suojaavat +lehvänsä niin kauas vedestä kohoavien muurien yli, että siellä suojassa +voi tosiaan pieni venonen aivan piilossa liikkua. + +Orma sai sylissään kantaa unen maille uupuneen pajarin tyttären +orjapiian veneen luo. Hellävaroen hän kurkotti muurinharjalta taakkansa +Lari taatolle, joka veneessään seisoen otti sen vastaan ja laski yhtä +hellävaroen veneen pohjalle valmistamalleen vuoteelle. + +— Siinä nukkukoon rauhassa tyttö riepu, kyllältään nukkukoon! haastelee +hän. + +— Hyvinpä nukkuukin, virkahtaa Orma. — Lienee hän saanut väsymykseen +asti valvoa tänne tullessaan. + +— Hän on rohkea tyttönen, vaikka näyttääkin niin pelkurilta ja +mitättömältä. Emäntänsä lähettämänä vaikka mörköjen pesään päänsä +pistää. + +Viime hetkessä sukelsi puitten siimeksestä muurille pieni asepoika +Orava ja alkoi pyydellä: + +— Lari taatto, Lari taattoseni, minut mukaasi ota! En minä paljon paina +ja voinenpa olla matkallasi sinulle joksikin hyödyksi. + +— Tiedätkö sinä edes, Orava poikaseni, minne minä lähden? + +— Etköhän lähtene jälleen sinne vieraan pajarin linnaan. + +— Vai niin, sinä tiedät, minne lähden ja kuitenkin pyrit mukaani! + +Orava poikasen posket hehkuivat innostuksesta. Jousimies Orma silloin +virkahti: + +— Mitäpä jos ottaisitkin tämän Oravan mukaasi. Hänestä voi tosiaan olla +matkallasi sinulle hyötyä! + +— No kapua sitten sukkelaan alas veneeseen! + +Niin lähti Lari taatto vaaralliselle matkalleen. Nopeasti eteni +pienoinen vene muurin kyljestä. Pian se hävisi vinhan virran +pyörteisiin, jotka sitä hyvää kyytiä kiidättivät tuntemattomia +kohtaloita kohden. + +Kaikki nukkuivat Tiurin linnassa. Nukkuivat urhot uljaat ja nukkuivat +Tiurin neidot. Olivat he saaneet pienen valonpilkahduksen raskaaseen +suruunsa. Olivat saaneet lyhyen viestin, että vielä oli elossa Tiurin +miesten toivo, Tiurin neitojen unelma. Niin nyt kaikki nukkuivat, +tuosta urhosta uusia unia näkivät. + +Mutta Vuoksen kuohuvia laineita kiitää yksinäinen vene. Kiitää kiikkerä +venonen läpi yön, kuohujen halki. Hyvin vihainen virta vetää, ei huoli +yksinäisen venemiehen paljon airoillaan autella. On hänellä hyvää aikaa +tehtäväänsä mietiskellä, on aikaa tuota aprikoida, miten parhaiden +pääsisi vihatun pajarin haukanpesään pujahtamaan. + +Kuuhut valaisee yksinäisen urhon taivallusta. Ja kokassa kyyröttää +pieni asepoika. Väliin hän Lari taatolta kyselee pajarin linnan oloja, +väliin pientä pelon väristystä tuntien katselee kuutamon kumotusta. +Nuori on hän vielä ja häntä kutsuu ensimmäisen kerran suuren seikkailun +houkutus. + + + + +XI Luku. + +PAJARIN VANKI. + + +Jo pari viikkoa oli Tiurin Kalevi virunut pajarin maanalaisessa +vankiluolassa. + +Keskentekoinen oli tämä pajarin vankila vielä, niinkuin kaikki +muukin hänen linnassaan oli vielä keskentekoista. Kivisen ulkomuurin +viereen, aivan muuria vasten oli ryhdytty rakentamaan suuria +varastohuonekellareja, mutta kesken työn olikin pajari muuttanut +mieltään ja erottanut osan tästä varastoholvista vankilaksi. Siinä +oli vain matala maanalainen käytävä ja sen sivuilla pieniä kivestä +muurattuja komeroita, joihin sekä katosta että seinistä tihkui +runsaasti kosteutta. Ulkomuurin läpi kuului komeroihin hiukkasen +vaimentuneena Vuoksen vihaisten aaltojen loiskahtelu, kun ne +herkeämättä pieksivät muuria vasten. + +Se komero, jossa Tiurin Kalevia säilytettiin, oli maanalaisen käytävän +päässä kaikkein viimeisenä. Se oli toisia paljon suurempi ja oli +nähtävästi aiottukin useampien vankien säilytyspaikaksi, mutta pajarin +tyttären toimesta pantiin Tiurin Kalevi yksinään tähän suojaan. Siihen +tuli hiukkasen valoakin katossa olevasta reiästä, keskipäivällä +kurkisti päivänsäde ja komeron kosteaan kiviseinään taittuen väreili +hetkisen poloisen vangin ilona. + +Alussa oli Kalevi maannut monta päivää ensin verenvuodosta tajuttomana +ja sitten ankarassa haavakuumeessa hourien. Hämärästi hän muisti +silloin usein nähneensä kivistä kyhätyn vuodekorokkeensa vieressä +seisovan pienikokoisen vanhuksen ja tämän rinnalla solakkavartaloisen +nuoren naisen, jonka tukka valtoinaan aaltoili omituisen päähineen +alta. Siitä houreissaan makaava vanki tämän seikan merkille pani, kun +keskipäivän auringonsäde hänen komeroonsa kurkistaessaan joka kerran +sattui suoraan tuohon hänen vuoteensa vieressä seisovan naisolennon +päähineeseen ja tukkaan pannen ne kultasäteinä kisailemaan hänen +silmissään. Oli mieluisaa avata raukeat silmänsä ja tarkastella tuota +kisailua. + +Sen jälkeen kun Kalevi houreistaan selvisi, oli kuitenkin nuori +nainen hävinnyt ja vanhus tuli yksinään hoitelemaan hänen haavojansa. +Oikeastaan ei Kalevi ollut varma, oliko nainen siinä milloinkaan +seisonutkaan. Saattoi olla vain hänen hourekuviaan tuo mieluisa näky, +tuo kullanvälkkeinen tukka ja päivänsäteiden kisailu siinä sekä +kypäripäähineessä, joka ei ollut mikään naisen päähine, vaan aivan +tavallinen miesten vaskilakki. Kalevi muisti vain yhdellä naisella +nähneensä tuollaisen miesten päähineen, nimittäin pajarin tyttärellä. +Niin hän kuvittelikin pajarin tyttären seisoneen vuoteensa ääressä. +Ja vaikka hän jo nyt tiesikin tuon kuvitelmansa turhaksi, niin odotti +hän yhä samaa mieluisaa näkyä joka kerran, kun kuuli komeronsa +raskasta rautaovea kolisteltavan ja arvasi sieltä olevan tulossa hänen +haavurinsa, tuon hyväntahtoisen vanhuksen. Silloin hän sulki silmänsä +ja oli nukkuvinaan. Vasta kun hän tunsi vanhuksen seisovan vieressään +ja kopeloivan valtimoaan, tavoitti hän tuota näkyä avaten aivan kuin +varkain silmänsä. Mutta mitäpä olemattomassa oli tavoittamista. + +Vanhus puheli mielellään kaikista asioista, mutta pajarin tyttärestä +ei Kalevi häneltä mitään kysynyt. Siihen sijaan hän muutamana päivänä +kysyi, oliko se kavala rosvo, mikä hänet oli vanginnut, jo parantunut +omista haavoistaan. + +— Pajari Sergeitäkö tarkoitat, Tiurin mies? oikaisi vanhus hymähtäen. + +— No olkoonpa vaikka pajarikin, mutta rosvo hän on minun mielestäni +eikä rehellinen taistelija. + +— Jo hänen haavansa arpeutuu, vaikka käsivarsi onkin vielä siteessä, +ilmoitti vanhus. + +— Lieneekö saanut uusia uhreja satimeensa houkutelluksi? + +— Paljon, paljon on otettu uusia vankeja, joka päivä tuovat pajari +Sergei ja Pipinä kuuluttaja. Kaikki komerot tässä luolassa ovat jo +täpötäynnä ja toisia vievät suoraan tuonne kivilouhoksille orjantyöhön. +Kahleet vain jalkaan takovat ja sitten ajavat orjana raatamaan +solmuruoskalla hoputtaen. + +Veitsenä viilsi Kalevin mieltä tämä vanhuksen tiedonanto. Tosin hän +ei uskonut pajarin väen ikävien kokemustensa jälkeen uskaltavan +Tiurin maille retkeillä, mutta Laatokan miehet olivat nyt nähtävästi +perin ahtaalle joutuneet. Pajarin asemiehet kostivat näille verisesti +Tiurin miesten suosimisen ja kukapa oli nyt näitä ahdinkoon joutuneita +rohkaisemassa. No, saattoihan Päiväkiven Kuisma, Kiviniemen Jaama ja +vielä joku muukin lähteä Laatokan miehiä sotapolulle nostattamaan, +mutta vähän heitä oli, ah liian vähän. Olisipa hän ollut vapaana, +niin kaikki Tiurin miesten johtajat hän olisi pakoittanut Laatokan +karjalaisten luo lähtemään. Pajarin mahtia vastaan olisi pitänyt +nostattaa leppymätön taistelu yhtaikaa joka paikassa. Piilopirtteihin +naiset ja lapset kaikista Laatokan puolen kylistä, mutta miehet olisi +pitänyt johtaa ase kädessä pajarin väkeä vaanimaan. Ei nyt ollut enää +aikaa käräjien päätöstä odotella, mutta ah, hänen suuri taattonsa ei +tahtonut ennen sitä ryhtyä mihinkään. Ja nyt polo vanhus varmaan suruun +sortui hänen kohtaloaan murehtiessaan. + +Kiihkeinä kulkevat vangin ajatukset, kuumeisina ne hänen muutenkin +vielä kuumeisia aivojaan kuluttavat. Niin hitaasti hetket vierivät +piinallisessa toimettomuudessa, kerran vuorokaudessa vain päivänsäde +unohdettuun komeroon pilkahtaa, mutta sekin pois pakenee mitään toivoa +mukanaan tuomatta. + +Kun haavakuume oli vihdoin kokonaan hävinnyt, taottiin vangin jalkoihin +rautaiset kahleet, jotka kiinnitettiin seinässä olevaan renkaaseen. +Tätä tehdessään kierosilmä Mikolka herja virnisteli: + +— Pajari isältä tuomme nämä lahjat sinulle, jotta pysyt kauniisti +hyväntekijäsi luona. + +Mikolka tarkastelee komeron seiniä, tempaa yhdeltä mukanaan tulleista +asemiehistä sotakirveen ja tunkee sen terävän kasan perällä olevan +ruostuneen rautaoven rakoon ja sitä longottelee huudahtellen: + +— Näettekös miehet, on tämä vankila olevinaan! Tuulenpuuska tämänkin +oven voisi auki puhaltaa, mutta pajarin tytär tietysti tahtoisi pitää +tämän lintusen ilman kahleita. Onneksi sain pajari isältä tingityksi +edes tuon mitättömän kytkyen. + +Hän palaa jälleen vangin luo ja tältä pilkaten kyselee: + +— Taitaa jo ikävä ollakin tässä hatarassa asunnossa? Tekisi mieli pois +livahtamaan pajari isälle edes kiitosta sanomatta! Mutta odotahan +vielä muutama päivä, niin silloin saavatkin jo pajarin sepät sinun +oikean asuntosi valmiiksi. Siihen kun sinut panemme ja vielä käsiin ja +jalkoihin helyt taomme, niin jopa unohdat mielestäsi Tiurin luvatut +maat. Jo unohdat, veitikka, vaikka lienetkin väkevä voimiltasi! + +Tiurin Kalevi kääntää inhoten hänestä katseensa ja sanoo miehille, että +nopeasti takoisivat kiinni kahleen ja menisivät tiehensä. Mutta tästäpä +Mikolka kimmastuu ja ärhentelee: + +— Vai minun miehiäni täällä rupeat komentelemaan! Jokos rupesi +solmuruoskaa mielesi tekemään? No vielä sitäkin saat, haukkasemme! +Tarpeeksesi saat solmuruoskaa ja kaikkea muutakin hyvää, kun aika +joutuu. Pajari isämme on sinulle ja sinun taatollesi hyvin paljon +velkaa, niinkuin itse hyvin tietänet, ja sinulle ne velat kaikki +maksetaan. Ja korotkin maksetaan, älä yhtään huolehdi ja ennen aikojaan +niitä hoputa! Mutta minulla on myös oma velkani, minulta sinun miehesi +puhkaisivat rummun päällysnahan, kun kävimme Pipinä kuuluttajan kanssa +Tiurin miehille markkinakutsua tuomassa. + +— Taisivat muutenkin sinua kolhia, virkahtaa Tiurin Kalevi häneen +katsahtamatta. + +— No siitä muusta kolhimisesta otan aikanaan maksun miehiltäsi. Siitä +ei sinun tarvitse huolehtia, mutta sen on pajari luvannut, että +rumpuuni saan ottaa uuden päällysnahan sinun selästäsi. + +Hän näyttää solmuruoskan varrella ja ilkastelee: + +— Jos et pahaksesi pane, urhoni uljas, valiohaukkaseni, niin tuosta +minä sen otan! Sitten siitä vasta tuleekin maan mainio taikarumpu +Tiurin miehiä tanssittamaan! Mutta ensin sitä vähän solmuruoskalla +pehmitämme ja sitten minä sen vasta nyljen itsensä pajari isän ja +monen hänen vieraansa läsnäollessa. Näetkös, pajari suuret juomapidot +pitää, kutsutkin on jo valituille vieraille lähetetty, ja näidenpä +juomapitojen aikana me vieraita hiukan huvitamme, minä ja Pipinä +kuuluttaja vuoron perään! Niinpä siis tietänet, urhoni uljas, mitä +hyvää saat odottaa! + +Vielä ovessa mennessään pajarin herja palvelija virnistelee ilkkuen, +mutta halveksien Tiurin Kalevi katseli hänen pois menoaan. Ei hän +pelännyt tuon kierosilmän käärmeen lupaamia kidutuksia, mutta +masentavaa oli kuitenkin ajatella kidutuksiin nääntymistä, kun mieli +paloi miekan mittelöön, jousen viuhketta nostattamaan. + +Niinpä hän siis nyt ensimmäisen kerran huomaakin ryhtyä vankikomeroaan +tyystin tarkastelemaan ja hänen mieltään sykähdyttää vapauden toivo. +Tuo ruostunut ovi, jonka saranoita pajarin palvelija oli longotellut +kirveellään, näytti tosiaan aivan kuin kutsuvan vapauteen. Kunpa hän +vain pian saisi takaisin entiset voimansa, niin huokeasti katkeaisi +pajarin miesten takoma kahle ja aukenisi tuo ovi. + +Ei muistanut ensi innoissaan poloinen vanki, että tuon oven takana oli +linnanpiha, oli linnasaarta kiertävä muuri, sen takana vuolas Vuoksi +ja monia muita vaaroja. Kaikki nämä vaarat unohtaen hän jo kuumeissaan +sormin tunnustelee kahleensa kestävyyttä ja ajatuksensa lentävät kauas +Tiurin maille, vapaiden miesten syntymäsijoille. + +Ihana vapauden toivo, pitikö tuon täyttymättä sammua, pitikö Tiurin +suvun valion nuorena nääntyä vieraan pajarin kidutuskammioihin. + +Seuraavana päivänä vanki jälleen kuuli, ettei vanha haavuri tullut +yksinään. Vanhus kuului oven takana puhelevan jollekin sillä aikaa, kun +avainta soviteltiin ruostuneeseen lukkoon. Kalevi arveli, että jospa +pajarin herja palvelija tuli toistamiseen häntä kiusaamaan ja niin +kääntyi hän vuoteellaan seinään päin ollen nukkuvinaan. + +Tulija ei kuitenkaan ollut Mikolka herja, vaan pajarin tytär. Kun vanki +kuuli vuoteensa vierestä hänen äänensä, raotti hän varkain toista +silmäänsä ja silloin hän jälleen näki tuon mieluisan hourenäkynsä, +komeroonsa eksyneen päivänsäteen kisailun kullanvälkkeisessä tukassa ja +kiiltävässä kypäripäähineessä. + +Pajarin tytär tiedusteli ihmeissään vanhukselta, milloin vanki oli +pantu kahleisiin. + +— Eilen panivat, selvittää Mishka. — Lienee rummunlyöjä Mikolka +valittanut taatollesi tämän komeron kehnoutta. Mikolka pelkää, että jos +vanki karkuun yrittäisi ja niin panivat kahleisiin. + +— Kas kun isäni ei tästä minulle mitään puhunut. + +Mishka vanhus aprikoi, herättäisikö jo vangin vain vieläkö pajarin +tyttärelle kertoisi Mikolkan uhkauksista. Hän luuli pajarin tyttären +olevan isänsä ja tämän asemiesten aikeista tietämättömän ja niinpä hän +siis ilmoittaa kaiken mitä oli kuullut. Pajarin tytär sanoo hillityllä +äänellä: + +— Tiedän kaiken tuon. Tiurin mies Novgorodiin lähetetään, mutta ensin +isäni ja hänen miehensä mielivät häntä solmuruoskalla kiduttaa. +Tiedäthän, isäni ja hänen asemiehensä rakastavat välistä semmoisia +huvitteluja ja tämä Tiurin mies on heidän mielestään ansainnut +säälimättömän kohtelun. + +Ei pajarin tyttären äänestä kuullut, mitä hän itse ajatteli isänsä +ja tämän asemiesten Tiurin miehelle aikomasta rangaistuksesta. +Kylmä oli hänen äänensä sointu, mutta kun Tiurin Kalevi hetkisen +kuluttua silmänsä avasi, näytti pajarin tytär joutuvan hämilleen ja +karttoi hänen katsettaan. Ei monta sanaa vaihdettu. Pajarin tytär +vain tiedusteli hänen haavojensa paranemista, enemmän Mishkalle +haasteli hänen yrttivoiteitaan kehuen. Mutta katonaukosta pujahtanut +auringonsäde koko ajan kisaili hänen tukassaan ja kypäripäähineensä +loistossa ja poloinen vanki katseli enemmän tuota kisailua kuin hänen +sanojaan kuuntelu. Tuo valonsäde hänelle kavalsi, että ei ollut niin +musta ja tyly mieleltään pajarin tytär kuin tahtoi näyttää. Uusi +pelastuksen toivo tästä vierailusta virisi vangin sydämeen. + +Mutta levottomuus ahdisti pajarin tytärtä. Hänen isänsä palvelijat +jo suurella touhulla valmistivat herransa lupaamia juomapitoja eikä +vieläkään kuulunut mitään vihiä hänen orjapiikansa paluusta, vielä +vähemmän sen miehen saapumisesta, jota noutamaan hän oli orjansa +lähettänyt. Jo alkoi pajarin tyttärestä tuntua, että turhaa hänen oli +Tiurin linnasta apua odottaakaan. Hyvin luultavaa, että orjatyttö oli +perille pääsemättä uupunut tai jos oli päässytkin, niin ei ollut siellä +tavannutkaan etsimäänsä vanhusta. + +Hataralle pohjalle, kovin hataralle Irinja neito huomaa kaiken toivon +rakentaneensa. Viimeiset päivät kuluvat, hän kulkee levotonna ja näkee +miten pajarin asemiehiä yhtenään lähtee matkalle ja toisia palaa. +Pitokutsuja ne kuljettavat kaukana Laatokan takaisessa Karjalassa +eläville Boris pajarin ystäville. + +Vastenmielisyyttä tuntee Irinja neito näitä suurellisia +pitovalmistuksia nähdessään. Hänen mieltään murjoo sekin, että hän +näinä päivinä huomaa pajari Sergein entistä ahkerammin itseään +mielistelevän. Hän tiesi isänsä asemiesten kesken jo yleisesti +kuiskailtavan, että pajari Boris aikoi pian naittaa tyttärensä +Novgorodista saapuneelle apulaiselleen. Samaa vihjailtiin +keittiörakennuksessakin, jossa suuren orjalauman johtajana valtikoi +Marfa emännöitsijä, Irinja neidon imettäjä. Pajarin tyttären +kohdatessaan Marfa joka kerran tiedustelee liehitellen: + +— No, Irinja armahaiseni, päivänsäteeni, eikö ala jo mielesi olla +miehelään? Olemme suuren sulhon saaneet, eikö jo silmäsi hänen muhkeaan +muotoonsa ihastu. + +— Kahta muhkeamman toivoisin muotonsa olevan, sanoo pajarin tytär. +— Toisen verran uljaammasta olen uroosta uneksinut. Eikä tuon sinun +suosimasi sulhon sukukaan liene kyllin suurta Boris pajarin tyttärelle. + +— No no, tyttäreni, armas päivänsäteeni, älähän liian korkealle +kurkota, varoittelee Marfa. — Hyvää on sukua pajari Sergei, jos lienet +hyvää sinäkin. Ja muodoltaan toisen verran uljaampaa urosta et mistään +löytäne. + +Orjapiiatkin puhuvat pajari Sergeistä. Näyttävät pitoruokia ja juomia +valmistaessaan jo kuvittelevan, että näistä juomapidoista tulikin +kihlajaiskemut. + +Kun Irinja neito ajattelee, että hänen kihlajaisissaan suomittaisiin +vieraiden huviksi solmuruoskalla vapaiden Tiurin miesten uljainta +urosta, niin nousee hänen ylpeä uhmansa. Hyvä! Jos ei muualta apua +tullut, niin hänpä yksinään tekisi isänsä ja tämän asemiesten aikeet +tyhjäksi! Tiurin miestä ei solmuruoskalla suomittaisi, vaikka hänen +itsensä täytyisi ne solmuruoskan iskut vastaanottaa. + +Jos isänsä oli väkivaltaisuudestaan pelätty pajari, niin hänpä oli +tämän pajarin tytär! Ei isä kenties vielä tuntenutkaan tytärtään, vaan +oppisipa nyt tuntemaan. + +Ja pajari Sergei, pöyhkeilijä ja valehtelija! Kehuit Tiurin miehen +voittaneesi tasapäässä taistelussa, vaikka kavaluudella voitit. Ei +sinulle Irinja neito suosiotaan soisi, ennen ikänsä kaiken yksinään ja +orpona kulkisi urhon toisen verran uljaamman kuva sydämessään! + + + + +XII Luku. + +PAJARIN PIDOT. + + +Boris pajarin juomapidot olivat jo pajarin Laatokan takaisessa +Karjalassa olinaikaan päässeet suureen maineeseen. Monta kertaa vuoteen +pajari näitä pitoja toimeenpani veronkantajilleen, kuuluttajilleen ja +muille hyville ystävilleen. + +Laatokan takaa oli nytkin saapunut paras osa pajarin vieraista. Siellä +toimi edelleen Boris pajarin veronkantajia Impilahden, Uuksun ja +Tuleman miesten keskuudessa; Vain kauempana Syvärin ja Äänisen miehillä +oli oma pajari, vasta äskettäin sinne Novgorodista lähetetty Nikita +Iljanpoika, joka oli Käkisalmen pajarin hyvä ystävä. + +Pajari Nikitakin oli saapunut toisten sieltä päin tulleiden vieraiden +mukana. Kaikki he olivat saapuneet nauttimaan Boris pajarin runsaasta +kestityksestä ja nähdäkseen omin silmin pajarin vangiksi joutuneen +Tiurin miehen häpäisemistä. Pajarin kuuluttajien ja veronkantajien +matkassa olivat myös pajaria hännystelevät Uuksun ja Syvärin +karjalaisten johtajat. Heidätkin oli pajari kutsunut, jotta he saisivat +nyt vuorostaan nauttia pajarin julmasta kostosta ja Tiurin miehen +alennuksesta. + +Olipa Novgorodista asti vieraita. Muutama päivä takaperin oli sieltä +jälleen tullut ruhtinaan lähetti, pajari Aleksei Vasilinpoika, pajari +Sergein veli. Monen asemiehen ja seuralaisen kera oli pajari Aleksei +tullut Käkisalmeen linnan varustustöiden jouduttamista hoputtamaan. + +Paitsi runsasta ruoka- ja juomakestitystä, oli pajari Boris varannut +vierailleen monenlaisia muitakin huvituksia. Käytiin haukalla ja +jousella metsästämässä pajarin haukankesyttäjäin ja taitavien +jousimiesten opastamina. Myös olivat pajarin asemiehet haalineet +monelta haaralta soittoniekkoja ja ilveilijöitä pajarin vieraille hupia +pitämään. + +Varsinkin yksi ilveilijä pääsi heti pajarin linnaan ilmestyttyään +suureen suosioon. Tämä ukkeli oli omia aikojaan ilmestynyt pajarin +jousimiesten tupaan ja alkoi siellä näytellä konstejaan. Oudonnäköinen +kummitus oli tämä miekkonen, naamansa oli hän ruostevärillä töhertänyt +täyteen viiruja ja kirjauksia ja päässään oli tuohesta tekaistu korkea +piippolakki, jossa helisi tiukuja ja kulkusia. Selässään oli kuomalla +mahtava kyttyrä ja sen päällä kellui taikapussi, jossa hän kehui +kaikkien Tulilapin henkien ja mannun alaisten mahtien pitävän asuntoaan. + +Merkillinen olikin tämä taikapussonen. Se oli kurottu kokoon kirjavista +tilkkusista, siitä riippui jos minkä värisiä ja kokoisia riekaleita ja +turkisnahkan suilakkeita, siinä helisi tiukuja ja kulkusia ja yhtenään +se pussonen elehti ja potkieli, niinkuin mikä elukka olisi siellä +sisällä ponnistellut vapauteen päästäkseen. Temppujen tekijä oli näet +pussoseensa sovittanut pienen palkeen, jota hän pussosensa hihnoja +pitelevällä kädellään taitavasti käytteli. Samalla hän mestarillisesti +jäljitteli kaikkien eläinten ääniä. Milloin hän oli pussistaan +nitistävinään surkeasti vinkuvan porsaan, milloin sähisevän kissan tai +kaakattavan kanan, mutta yhä piisasi siellä vain potkivia ja vikiseviä +elukoita. + +Ukkelilla oli mukanaan pieni poikanen, jota hän nimitti Petriksi +ja joka myös osasi monenlaisia temppuja tehdä. Osasi tämä poikanen +heittää ilmassa kuperkeikkoja, osasi hänkin jo matkia vinkuvia +hiiriä, kurnuttavia sammakoita ja sähiseviä kyitä. Vatsaansa pidellen +jousimiehet nauraa hohottivat näiden ilveilijäin tempuille, ei +ollut pajarin linnassa pitkiin aikoihin nähty näin maan mainioita +konstintekijöitä. + +Kun pajarin tytär sai kuulla tästä Tulilapin taikurista, pistäysi +hänkin jousimiesten tupaan hänen konstejaan katsomaan. Taikuri oli +parhaallaan toimessa ja kulki touhussaan edestakaisin miesjoukossa. +Siinä kulkiessaan meni hän myös pajarin tyttären ohi ja silloin tämä +tunsi vyötänsä kosketettavan. Kun hän vilkaisi vyöhönsä, oli siihen +pistetty pitkä, kuivuneesta verestä ruostunut teräsnuoli. + +Pajarin tytär hätkähti tämän tutun merkin nähdessään. Ihmeissään hän +taikuria tarkasteli, mutta sitten jo tunsi hänet ja riemu täytti tytön +sydämen. Mutta kylmästi hän taikurille haasteli: + +— Tulehan, kuomaseni, tänä iltana myös pajari isää ja hänen vieraitaan +huvittamaan. + +— Mielelläni tulen pajari isän ja hänen vieraidensa luo! puheli ukkeli. +— Olen kuullut tätä pajaria hyväksi sanottavan, niin mielelläni häntä +ja hänen vieraitaan huvitan taidollani! + +Hän iski merkitsevästi silmää pajarin tyttärelle. Mutta pajarin tytär +kiiruhti nopeasti orjapiikansa Olgan luo. + +Tämä oli jo edellisenä päivänä matkaltaan saapunut, mutta ei hän vielä +tiennyt mitään Tiurin miehen tulosta. He olivat lähellä pajarin linnaa +eronneet toisistaan ja Lari taatto oli luvannut tulla yksinään. Kun +nyt pajarin tytär iloissaan kertoi, että Tiurin mies jo oli saapunut, +joutui orjapiika Olga ihmeisiinsä. Jo hänkin oli jousimiesten tuvassa +taikurin nähnyt, mutta ei ollut hänen mieleensä edes juolahtanut, että +siinä hänen matkatoverinsa teki temppujaan. + +Pajarin tytär neuvoi orjapiikaansa: + +— Kun tulee otollinen hetki, niin sinun pitää silloin taikuria opastaa! +Vie hänet juomakellariin, niin sitä tietä hän pääsee vankina istuvan +Tiurin miehen luo. Siellä on tosin esteenä rautainen ovi, mutta sen +pienat ovat ruostuneet. Helposti väkevä Tiurin mies kykenee ne auki +murtamaan. + +Orjapiika lupasi tehdä emäntänsä neuvon mukaan ja hyvillä mielin +läksi pajarin tytär pitohuoneeseen, jonne kaikki hänen isänsä vieraat +jo olivat kokoontuneet. Ohimennessään Irinja neito kuitenkin vielä +opasti Marfa emännöitsijän orjapalvelijoita, että heidän piti kantaa +runsaasti väkeviä juomia myös jousimiesten tupaan. Näin ovelasti teki +pajarin tytär, hän huolehti siitä, että kaikki hänen isänsä jousimiehet +olisivat tänä yönä juopuneita eivätkä kykenisi Tiurin miesten pakoa +ehkäisemään. + +Pitopöydässä istui pajari Boris ylimmällä kunniapaikalla, mutta hänen +lähimpinä naapureinaan istuivat pajari Aleksei ja Syvärin miesten +pajari Nikita. Irinja neito asettui istumaan pajari Sergein viereen +ja tästäpä pajari Sergei tuli kovin hyvilleen. Hän luuli jo pajarin +tyttären tulleen itselleen suopeammaksi ja tälle haasteli mielissään: + +— No Irinja armahaiseni, päivänsäteeni, jokos pian hääpitoja ryhdymme +hankkimaan? + +Pajarin tytär nauroi hänelle ärsyttävästi: + +— Sitten hääpitoja hankkinemme, kunhan olet voittanut kaikki Tiurin +miehet. + +— No siihen ei nyt enää kulu pitkää aikaa! nauraa pajari Sergei +ylimielisesti. — Tänä iltana suljemme haukanhäkkiin väkevimmän Tiurin +urhon ja sitten pian jo Tiurin miesten linnankin valloitamme. + +— Hyvää onnea vain yrityksillesi, urhoni uljas, naljailee Irinja neito +pilkallisesti. Mutta pajari Sergei ei tätä ivaa ymmärtänyt, vaan luuli +pajarin tyttären tosissaan häntä onnittelevan Tiurin miehiä voittamaan. + +Pitopöydän alapäässä oli Boris pajarin veronkantajia ja kuuluttajia +sekä kaikkien pajarien valittuja seuralaisia ja asemiehiä. Muita +mahtavampina rehentelivät asemiesten joukossa Pipinä kuuluttaja ja +rummunlyöjä Mikolka. Mikolka herjalla oli vyössään suuri kimppu +avaimia sen merkkinä, että pajari Boris oli korottanut hänet ylimmäksi +vanginvartijakseen. Kademielin Laatokan takaa tulleet pajarin +veronkantajat ja kuuluttajat Mikolkaa katselivat, mutta Mikolka heitä +lohdutteli hyvillä mielin virnistellen: + +— Ei huolta mitään, tänä iltana saatte kaikki tarpeeksenne huvia. +Vankinamme istuva Tiurin mies on väkevä jättiläinen, niin että hän +kyllä kestää solmuruoskaa. Kaikki saatte mielenne mukaan häntä suomia, +kunhan pajari isämme käskee tuoda hänet eteensä! + +Mutta Boris pajari tahtoi ensin muulla tavoin huvittaa vieraitaan. Kun +oli aluksi monenlaisia pitoruokia ja väkevillä yrteillä maustettuja +juomia maisteltu, kutsuttiin esille soittoniekat ja ilveilijät. Paljon +olikin näitä taikureja, mutta kaikkein enimmän heistä saavutti suosiota +sama vanha vekkuli, joka jo aikaisemmin päivällä oli huvittanut pajarin +jousimiehiä. Kun hän pienen apulaispoikansa kera teki temppujaan, +nauraa hohottivat pajarin vieraat täyttä kurkkua. Kovin mielissään oli +pajari Boris itsekin. Hän haasteli ilveilijälle: + +— Oletpa sinä mokoma taikuri temppuja tekemään! Mistä asti olet tänne +minun linnaani taivaltanut? + +— Kaukaa olen taivaltanut, pajari isäni, ylen kaukaa! pakisi ilveilijä +vekkuli silmää iskien. — Moskovat olen käynyt ja Kiovan pyhät +kaupungit. Sieltä asti olen taitojani hankkinut ja vielä kauempaa +pakanakaanin valtakunnasta asti, joka on suuren Volga emon takana. + +— No jopa oletkin taipalia tehnyt, kuomaseni! ihmettelee pajari. — Ja +mistä päähäsi pisti lähteä myös näille maille kulkemaan? + +— Kuulinpahan täällä mainion pajarin elävän, niin päätin lähteä +katsomaan! Jälleen vanhus veitikka iski silmää. Mutta mielissään oli +pajari tästä imartelusta, hän kehoittelee vanhusta: + +— Jää tänne minun luokseni lepäilemään vaivoistasi! Hyvänä sinua +pidämme, saat kyllältäsi ruokaa ja juomaa, mutta milloin hyväksi näen, +niin sinut jälleen kutsun eteeni itseäni ja vieraitani huvittamaan. + +— Mielelläni jään sinun luoksesi, pajari isä! haastelee ilveilijä. — +Mielelläni hyvää pajaria palvelen taidollani. Vaan käskehän nyt jo +opastamaan minut orjapalvelijaisi huoneeseen, jotta saisin siellä +nauttia sinun suomaasi kestitystä. + +Kun pajarin tytär tämän kuuli, kutsui hän orjapiikansa Olgan luokseen +ja tälle sanoi: + +— Vie tämä taituri mukanasi, hänelle ruokaa ja juomaa toimita! +Terveydekseen nauttikoon pajari isämme antimia! + +Niin lähti taikuri orjapiika Olgan opastamana pitohuoneesta. Tämän +jälkeen tuotiin pitopöytään uusia herkkuja: Tuotiin mahtavan suuria +Laatokan lohia, joita pajarin omat kalastajat olivat pyydystäneet. +Mutta vieläkin suurempia kuin lohet olivat säkiät ja sampikalat, +jotka nekin olivat näihin aikoihin Laatokan vesistössä aivan yleisiä. +Kokonaisina olivat nämä jättiläiskalat keitetyt ja kannettiin ne +pitopöytään suurissa hopeakaukaloissa. Neljä Marfa emännöitsijän +orjapiikaa piti olla jokaista tällaista hopeaista astiaa reunoissa +olevista renkaista kantamassa. Jättiläiskalojen vatsat oli täytetty +munavoilla ja kaikenlaisilla muilla mausteilla ja uivat ne kaukalon +kastikkeessa voimakasta ruokahalua herättäen. Jokaisen kalan selkään +oli valmiiksi pistetty lyhyviä miekkoja ja leveitä metsästysveitsiä, +joilla vieraat itse saattoivat mieleisiään herkkupaloja leikata. + +Mutta pitoateria oli vasta alussaan. Kalojen jälkeen kantoivat +orjapiiat vieraiden maistettaviksi hautomalla paistettuja teiriä ja +metsoja. Edelleen tuotiin täytettyjä jäniksiä, tuotiin villihanhea +ja joutsenia sekä lihotettuja kalkkunakukkoja, joita oli hankittu +Novgorodin maustekauppiailta. Sitten ilmestyi pöytään kokonaisia +porsaita ja lihavia lampaanvuonia. Pajarin vieraat alkoivat runsaasta +maustettujen juomain latkimisesta päihtyä. + +Silloinpa ilmestyi pitohuoneeseen uusia orjapiikoja, jotka olivat +puetut kirjavanvärisiin Novgorodin kansallispukuihin ja joiden +päähineet helisivät täynnään hopeakoruja. Veikistellen nämä kauniit +orjatytöt liikkuivat vieraiden joukossa ja pajarin käskystä ryhtyivät +he huvittamaan vieraita tanssillaan. Jokaisen tanssijatytön kaulassa +oli koristeltu hopeainen rengas ja siitä riippui toisesta päästään +vyöhön kiinnitetty hopeainen ketju. Tämä oli sitä varten, että pajarin +vieraat tästä pitimestä saattoivat ottaa kiinni sen orjatytön, joka +kutakin miellytti, ja vaatia häntä istuimensa takana pitopöydässä +palvelemaan. Kilvan pajarin vieraat tätä oikeuttaan käyttivätkin, +jopa muutamat ryhtyivät kaikkien nähden suutelemaankin kauniita +orjatyttöjä. Raikuva naurunhohotus palkitsi jokaista tällaista tekoa, +pajarin vieraat saivat hupailla mielensä mukaan. Pöydän alapäässä, +jossa kaikkien pajarien asemiehet istuivat, olivat jo monet vahvasti +päihtyneitä. Siellä yksi ja toinen hyppäsi tavoittamaan tanssivia +orjatyttöjä kesken tanssin kiinni, mutta kukaan ei noista kepposista +sen enempää lukua pitänyt tai pahakseen, pannut. + +Kesken tanssimisen ja ilonpidon oli kuitenkin kierosilmäinen Mikolka +hävinnyt pitohuoneesta. Mitä lienee ollut Mikolka herjalla mielessään, +kun niin salaa lähti. + +Kun pajarin tytär huomasi hänen poistumisensa, katseli hän +huolestuneena ympärilleen. Nähtyään luotetun orjapiikansa Olgan, kutsui +hän tämän luokseen ja kysyi häneltä hiljaa, joko hän oli taikurin +saattanut sinne, mihin hänen piti tämä saattaa. Orjapiika Olga sanoi +merkitsevästi naurahtaen: + +— Käskysi ja pajari isäsi käskyn mukaan olen hänet saattanut +terveydekseen ruokaa ja juomaa nauttimaan. + +— Hyvä on, virkkoi pajarin tytär, — mutta nyt mene katsomaan, mihin +Mikolka palvelijamme lähti. Pidä hänen hommiaan silmällä ja tee sen +mukaan kuin hyväksi näet! + +Nopeasti lähti orjapiika Olga emäntänsä käskyä täyttämään. Hän oli +jo oppinut rohkeasti toimimaan ja kun hän nyt arvasi Mikolkan ehkä +emäntänsä auttajasta jotakin vainuavan, päätti hän ajoissa tätä +varoittaa. Niin hän siis kiiruhti pimeälle linnanpihalle ja tähyli +siellä seinävierelle painautuen ympärilleen. + +Silloin hän huomasi Mikolkan hiipivän varjon tavoin ohitsensa ja +painuvan vankiluolalle päin. Hyvän aikaa Mikolka siinä kuulosteli, +näkyi kauhtanansa liepeen alla olevaa sarvilyhtyä tarkastavan ja sitten +kuuli orjapiika hänen alkavan sovitella avainta oven lukkoon. Mikolka +mieli siis mennä yksinään vankilaansa tarkastamaan. + +Mutta eipä Olgakaan joutunut neuvottomaksi. Hän odotti, kunnes +kierosilmä oli hävinnyt vankiluolan ensimmäisen oven taa. Sitten hän +nopeasti juoksi pihan yli, mutta ohi vankiluolan oven toiselle ovelle, +jonne hän oli opastanut Tiurin miehen. Hätäisesti hän tätä ovea koputti. + +Oven sisäpuolelta kuiskasi Orava poikasen ääni: + +— Ken siellä kolkuttaa? + +— Minä täällä olen, Olga! Laskehan sisään minut, laske sukkelaan! + +Päästyään kellariin hän hätäisesti tiedusteli, minne Lari taatto oli +hävinnyt. Poika viittasi kellarin pimeyteen. + +— Tuonne hän meni! Kuulin hänen siellä ovea vääntävän, mutta sitten hän +hävisi ja minä seison täällä vartioimassa! + +Olga hapuili eteenpäin pimeässä. Vihdoin löysi hän oven ja huomasi sen +auki murretuksi. Hän kurkisti vankikomeroon ja sieltä häntä tervehti +Lari taaton iloinen ääni: + +— Kas siinähän on Olga piikasemmekin, auttajamme! Tätä tyttöä, Kalevi +kaunoiseni, tätä tyttöä ja hänen emäntäänsä pajarin tytärtä saamme +kiittää, että nyt on kahleesi murrettu ja voimme lähteä täältä +vapauteen pyrkimään! + +Mutta kun Olga oli hätäisesti kuiskaten kertonut Mikolka herjan olevan +yksinään tulossa vankilaan, muutti Lari taatto nopeasti mielensä ja +sopotti Tiurin Kaleville: + +— Ei, nyt emme voi mihinkään täältä lähteä! Mikolka veijari hälyttäisi +pian kaikki pajarin asemiehet jalkeille, kun huomaisi linnun tiehensä +lentäneen. Joutuisimme koreasti kiinni, ennenkuin olisimme kunnolla +tästä luolasta ulos ehtineet. + +— Mitä meidän on siis tehtävä? kysyy Tiurin Kalevi neuvotonna. Hän +oli juuri saanut Lari taaton avulla kahleensa murretuksi, mutta nytpä +näyttikin vapauden tie päättyvän hyvin lyhyeen. + +Lari taatto hänelle kuitenkin rohkaisevasti naurahtaa: + +— Ei hätää mitään, kun Mikolka poikasemme on tulossa yksinään. Sinä +tuonne juomakellariin piiloon painaudu, siellä suuren simatynnyrin +takana hiiren hiljaa istukaa! Minä täällä Mikolkan kera hiukan neuvoa +pidän, asioista haastelemme kahdenkesken! Mutta joutukaahan nyt +sukkelaan piiloon, hyvin minä täällä yksinäni toimeen tulen! + +Jo olikin aika Lari taaton sopotuksensa lopettaa ja toisten piiloon +pujahtaa. Mikolkan avain jo tunnusteli vankikomeron ruostunutta lukkoa. +Nopeasti Lari taatto painautui vangin vuodealustalle, siinä peitteen +korvilleen vetäisi jo etukäteen tulossa olevasta kohtauksesta itsekseen +nauraa hihittäen. Hiukan kolahtaen ovi aukeni ja kissan askelin Mikolka +pujahti vankikomeroon vääntäen oven sisäpuolelta lukkoon. + +— Kas nytpä olen vihdoin täällä yksinäni! puhelee hän itsekseen ilosta +hytisten. — Pajari isämme siellä vieraitaan kestitsee, mutta minäpä +täällä yksin hommailen, kallista lintustamme vartioitsen! Jo säikähdin +tuota mokomaa ilveilijää, mutta eipä ollutkaan sen vaarallisempi. No +sama tuo, kun olen tänne tullut, niin kesyttelenpä hiukan lintustamme. +Omaksi huvikseni kesyttelen! + +Hän nauraa hihittää häijyä nauruaan. Sitten hän solmuruoskansa varrella +peitteen alla makaavaa miestä tönäisee näin virkahtaen: + +— Hei nousehan tuosta jo, urhoni uljas, kyyhkyläiseni! Nousehan jo, +niin sinulle tarjoan pajari isämme lähettämiä tuomisia. Yksin olet +saanut täällä värjötellä, niin varmaan ne sinulle hyvää tekevät. +Mieliksesi jo varmaan kuuntelet, kun minä selkääsi hiukan hivelen +solmuruoskalla! + +Sukkelaan tällä kertaa heräsi peitteen alla makaava mies, tokko lie +Mikolka odottanutkaan niin sukkelaan heräävän. Tuskin oli vielä saanut +sanottavaansa loppuun, kun jo Lari taatto kavahti hänen rinnuksiinsa, +häntä kurkusta kuristi. + +— Vai tuomisia sinä läksit tuomaan, Mikolka ystäväni! hän sähisee +hampaidensa raosta. — Vai tuomisia sinä, pajari isämme uskollinen +palvelija! Vaan taisipa nyt sattuakin toinen mies eteesi, et +päässytkään rauhassa solmuruoskaasi heiluttamaan! Pian minä sinut +nujerran, sama jos et yritäkään vastaan potkia, näin sinut rutistan ja +huutamisen saat jättää kokonaan mielestäsi. Ei tässä mitään huutamista, +meillä on nyt kahden kesken hiukan asioita, mitäpä tänne syrjäisiä +huutamaan! + +Yritteli Mikolka vastaan taistella, mutta pian hänen vastarintansa +herposi, kun Lari taatto kerran kaksi hänen kalloaan kolhaisi +kiviseinään. Sukkelaan nyt Lari taatto uhrinsa sovittaa vangin +vuoteelle ja kahleen hänen jalkaansa kiinni vääntää. Vielä hän repäisi +Mikolkan leveästä kauhtanasta suilakkeen ja sillä hänen suunsa tiukasti +kiinni sitoi. Tätä tehdessään hän haastelee: + +— Kas niin, jopa nyt pysytkin siinä koreasti, niin kauan kuin tulevat +tänne Kalevi kaunoistamme noutamaan. Ja nyt, otanpa oman solmuruoskasi +ja sinulle hiukan maksan velkojani! + +Mikolka on jo pökerryksistään tointumassa ja alkaa ponnistella ja +riuhtoa irti päästäkseen. Mutta Lari taatto häntä sarvilyhdyllä +valaisten ruoskaansa vinhasti heiluttaa. + +— Kas tästä saat, Mikolka ystäväni, pajari isän uskollinen palvelija! +haastelee hän lyöntiensä lomassa. — Tästä saat Kalevi kaunoisemme +puolesta, saat salakytän nuolestasi ja kaikesta muustakin saat! Vai +hyvin sinä osaat pensastoissa piileskellen rehellisiä miehiä vaania, +kierosilmäinen käärme, mutta jopa nyt jouduitkin tilinteolle. Kas +niin, potki vain, potki mieliksesi! Oma on kahleesi ja hyvin se +kestää sinun potkimisesi! Ja omasipa on tämäkin, tämä solmuruoskasi. +Tällä sinä, herja salakyttä, mielit pehmittää Kalevi kaunoisemme ja +tuostapa mieliteostasi nyt sinulle palkan maksan! Kaiken maksan Kalevi +kaunoisemme puolesta ja annanpa vähän omasta puolestanikin. Ei herrasi +pajarin huoli valitella, että hänen ilveilijänsä on sinua kitsastellen +kestittänyt. Täyden kestityksen saat, niin ettäs muistat elämäsi +loppuun asti kerran saaneesi omasta solmuruoskastasi! + +Jo on Mikolka herja heittänyt potkimisen, hiukan vain tuskissaan +vääntelehtii ja ähkii. Mutta säälimätön oli Lari taatto, yhä hänen +selkäänsä herkeämättä pehmittää ja edelleen haastelee: + +— No mitäs nyt, näinkö pian jo heititkin potkimisen? No kuuntele +sitten mieliksesi, aulis minä olen miekkonen velkojani maksamaan. +Vahinko vain, ettei herrasi pajari ja kaikki hänen vieraansa ole täällä +näkemässä! Ilveilijä ukkeli heitä vielä kerran huvittaisi ja tämäpä +varmaan olisikin heidän mielestään parasta huvitusta! Sinä herja +mielitkin näin pajari isää huvittaa, mutta satuitpa pistämään oman +pääsi ansaan. Kas tästä saat ja tästä vieläkin, pajarin rummunlyöjä! +Saat tästä sen varalta, jotta et enää himoitseisi Kalevi kaunoisemme +selkänahkaa rumpusi päällystäksi. Vai vieläkö himoitset? Sanohan, jos +vielä mielesi tekee! Virkahan jo, pajarin kärtsä koira, kierosilmäinen +käärme, herja heittiö, kavala salakyttä! + +Komeron ovelta Tiurin Kalevi hoputtaa: + +— Lopeta jo, Lari taattoseni! Älä häntä aivan hengettömäksi suomi, +mokomaa! + +— Jospa jo lopettanenkin, jospa jo heittänenkin! virkahtaa Lari taatto, +mutta kuitenkin vielä hetkisen suomii ja Tiurin Kaleville selittää, +että antoi vain terveydeksi nämä viimeiset sivallukset, jotta jäisi +pajarin asemiehelle hyvä muisto Tiurin urhojen vierailusta. Vihdoin hän +verisen solmuruoskan uhrinsa päälle nakkaa näin virkahtaen: + +— Kas siinä on mieliaseesi! Mainio oli, mutta pidä kuitenkin omasi, +herja heittiö! Ja nyt täältä jo vapauteen lähtekäämme! + +Kiireesti he haparoivat pimeän kellarin kautta, kiireesti pimeän pihan +yli kulkivat Olgan kantapäillä seuraten. Kuului juopuneiden juorotusta +jousimiesten tuvasta, kuului pajarin pitohuoneestakin. Toisaalta +keittiörakennuksen puolelta näkyi orjapalvelijain tuohusvaloja, mutta +noista välittämättä he edelleen kiiruhtivat. Edellä mennessään Olga +puheli Lari taatolle: + +— Liian uskaliasta on lauttasillan kautta yrittää. Minä teidät vien +tätä tietä, pajarin salaiseen venevalkamaan johdatan! + +Pian he olivatkin siellä, linnan päärakennusten nurkkauksen alla, +jossa jyrkät paasiportaat laskeutuivat suoraan alas veteen. Siinä oli +ulkomuurin ja rantakallion muodostama tyyni poukama, jossa kellui +useampia veneitä valmiina lähtöön. + +— Noista mieleisenne ottakaa! neuvoo Olga tyttönen. — Viistoon alaspäin +kun tuonne rantaan pyritte, niin ei vihainen virta venettä kaada! + +— Emmeköhän hyvin selvinne, puhelee Lari taatto Tiurin Kalevia ja Orava +poikasta veneeseen hoputtaessaan. — Vahinko vain, etten voinut jäädä +pajari isän auliisti lupaamasta kestityksestä nauttimaan ja hänen +vieraitaan hyvällä taidollani huvittamaan. Niin sovimme pajari isän +kanssa, mutta nyt toiset asiat meitä hoputtavat. + +— Tulehan jo tuosta veneeseen! kiirehtii Kalevi maltitonna. + +— Jo tulenkin! jo joudunkin! haastelee Lari taatto venettä +irroittaessaan. — Minä tässä vain pajari isälle lähetin terveisiä, +käskin tämän Olga tyttösemme, kullannuppusemme, häntä puolestamme +kestityksestä ja kaikesta hyvästä kiittelemään! + +Siihen jäi Olga tyttönen porraspaadelle seisomaan, kun vene katosi +pimeyteen. Mutta hänen päänsä yläpuolella oli raottunut akkunaluukku +ja siellä seisoi toinen naisolento pimeässä huoneessa. Siellä seisoi +Irinja neito katsellen poistuvien jälkeen. Kun vene oli mennyt +menojaan, kohosi raskas huokaus hänen rinnastaan. Mutta sitten hän +hiljaa sulki akkunaluukun ja kiiruhti nopeasti takaisin pitohuoneeseen. + +Täällä olivat vieraat jo tarpeekseen saaneet orjatyttöjen tanssista +ja muista huvituksista. Pajarien juopuneet asemiehet pöydän alapäässä +alkavat äänekkäästi vaatia, että Tiurin mies oli tuotava pajarin eteen +ja suljettava ahtaaseen vankilaansa. + +Juopunut on Boris pajarikin. Hän leveällä kunniaistuimellaan nauraa +hohottaa ja puhelee: + +— Vai jo saitte kyliänne kauniiden orjatyttöjen kisailusta. No jospa +sitten antaisin teille toista hupia! Jospa sitten jo käskisin tuoda +haukanhäkin tänne! Vai mitä arvelet sinä, pajari Sergei, ja sinä +tyttäreni, armas aurinkoiseni? Jokos antaisimme noiden maltittomain +poikain aloittaa mieleisensä huvittelun? + +— Käske vain tuomaan Tiurin mies eteesi! sanoo Irinja neito kylmästi. + +— Haukanhäkki tuotakoon tänne! komentaa pajari Boris kuuluvalla +äänellä. — Ja Mikolka palvelijani, hän miehineen noutakoon Tiurin +miehen vankilasta! + +Pian olivat juopuneet asemiehet raahanneet suuren teräshäkin +pitohuoneeseen. Mutta Mikolka rummunlyöjää ei löytynyt mistään. +Hälisten ja meluten häntä huudeltiin ja etsittiin. Vihdoin Pipinä +kuuluttaja, joka muisteli hänet viimeiksi nähneensä, arveli hänen +yksinään pujahtaneen vankilaan, hiukan etukäteen huvittelemaan. + +— Vai niin se Mikolka! nauraa hohottaa pajari Boris. — Vai yksinään +meni, mutta kiiruhtakaahan nyt jo hänen perässään! Muuten hän +kultalintustamme siellä liiaksi hyvittelee! + +Kuvaamaton oli Pipinän ja toisten pajarin asemiesten säikähdys, kun +Mikolka löydettiin vankikomerosta yksinään ja melkein hengettömäksi +suomittuna. Vasta pitkällisen virvoittelun jälkeen hän sen verran +tointui, että kykeni sopertamaan yhden ainoan sanan: + +— Ilveilijä! + +Pajari Boris raivosi mielettömänä. Pajari Sergei ryhtyi touhussaan +järjestämään karkulaisten takaa-ajoa, mutta silloin huomattiin, että +kaikki jousimiehet asemiesten tuvassa olivat tukkihumalassa. Mahdoton +oli saada heitä hoputetuksi karkulaisten jälkeen. Koko juopuneen +vierasjoukon valtasi neuvottomuus ja kuvaamaton hämminki. + +Pajarin tytär yksin pysyi kylmänä ja rauhallisena ja nyt hän haastoi +isällensä: + +— Sanohan isäni, kenen on syy, että ilveilijä pääsi tänne sinun +linnaasi pujahtamaan? Sanohan, kenen on huolehdittava, että jousimiehet +pysyvät valppaina tehtävissään? Eiköhän tämän Pipinä palvelijasi olisi +tuosta huolehdittava, mutta miten hän on siitä huolehtinut? Niin hän +on huolehtinut, että kaikki asemiehesi ovat nyt juovuksissa! Jos nyt +Tiurin miehet sinun linnaasi hyökkäisivät, niin kenenkähän saisit +lauttasiltaa puolustamaan? Tuskin ketään saisit, niin on tämä Pipinä +palvelijasi laiminlyönyt velvollisuutensa. Eiköhän liene kohtuullista, +että hänkin kerran saa kuritusta? + +Julmistunut pajari teki tyttärensä neuvon mukaan. Pipinä kuuluttaja +siepattiin viipymättä kiinni ja kaikkien pajarien asemiehet saivat +häntä jokainen vuoronsa perään solmuruoskalla suomia, niinkuin olivat +valmistautuneet Tiurin miestä suomimaan. + +Tähän päättyivät pajarin juomapidot. Ei kellään ollut enää halua +pitoruokien ja juomien maistamiseen tai muuhun hupailuun. Pajari Boris +ja pajari Sergei kiristelivät hampaitaan, mutta voimaton oli heidän +raivonsa. Pois oli mennyt Tiurin mies heidän käsistään ja he tiesivät, +että nyt vasta olikin taistelu alkamassa. + +Toisessa huoneessa makasivat rinnatusten samalle vuoteelle viskattuina +Pipinä kuuluttaja ja Mikolka herja. Kukaan ei muistanut heidän +kirveltäviä ruoskanjälkiään lääkitä, oman onnensa nojaan unohdettuina +he saivat olkivuoteellaan vääntelehtiä ja vaikeroida. Vaikea oli sanoa, +kumpainen näistä pajarin palvelijoista oli saanut perinpohjaisemman +löylytyksen, mutta hyvän he olivat saaneet kumpainenkin. Jos Lari +taatto oli hyvin Mikolkan pehmittänyt, niin olivatpa juopuneet +asemiehetkin Pipinän selän sukineet. + +Näin he rinnatusten makaavat. Pipinä kuuluttaja kiristelee hampaitaan +ja tuskiaan vaikeroiden sähisee: + +— Tiedän minä, kenelle tämän kurituksen kerran maksan! + +— Luulenpa minäkin tietäväni, kenelle maksan! voihkii Mikolka herja. — +Ja luulenpa tuonkin tietäväni, kuka Tiurin miehen karkuun avitti, kuka +tänne hommasi tuon kirotun ilveilijän, tuon Tiurin velhon! + +— Pajarin tytär! ähkii Pipinä hampaidensa lomasta. — Pajarin tytär! +voihkaisee Mikolka herja. + +Näin he rinnatusten voihkivat ja vaikeroivat, kaksi hyvän löylytyksen +saanutta pajarin herjapalvelijaa. Näin he pajarin tyttären pään menoksi +kostoa vannovat. + + + + +XIII Luku. + +TIURIN MARKKINAT. + + +Tiurin suuret riistamarkkinat pidettiin elonajan päättyessä, toisen +syksyisen täysikuun aikaan. + +Jos tavallisinakin aikoina näille markkinoille tuli runsaasti Karjalan +miehiä, niin nyt väkeä tulvasi aivan tavattomasti. Kaukaisimmiltakin +Karjalan perukoilta olivat miehet kyläkunnittain lähteneet liikkeelle. +Monet olivat sen lisäksi ottaneet mukaan miltei koko perheensä, +vain matkantekoon kykenemättömät vanhukset ja lapset oli jätetty +kotimiehiksi, tulisijan vartijoiksi. Toiset olivat vainolaista peläten +kuljettaneet kotimiehet huhtaraateiden ja takamaiden piilopirtteihin. + +Varsinkin Laatokan puoleisessa Karjalassa, jonne pajarin miehet nyt +tekivät yhtenään julmia vainomatkoja, oli näin menetelty. Kaikki +arvokkaampi omaisuuskin oli kotimiesten mukana piilopirtteihin viety, +vakinaiset elinsijat olivat jääneet aivan autioiksi. Vähän sieltä +vainolainen löysi mitään ryöstettävää, Jos ryhtyikin markkinoiden +aikana tekemään hävitysretkiään. + +Paljon oli riistasaalistakin markkinoille tuleviin Karjalan miehillä. +Mainio riistavuosi oli viime talvena ollut ja kesälläkin oli vielä +saatu runsaasti majavia. Oli jokaisella turkisnahkoja suuret niput +hansakesteille tuotavaksi, köyhimmilläkin oli kymmeniä kiihtelyksiä +oravia ja kärppiä sekä siihen vielä lisäksi jalompien metsänotusten +turkisnahkoja. + +Mutta ehkä enemmän kuin riistasaaliin runsaus oli väkeä saanut +jalkeille Karjalan miesten yhteinen ahdinkotila. Jo olivat +kaukaisimmillekin syrjäseuduille ennättäneet viestit Käkisalmeen +pesiytyneen Novgorodin pajarin väkivaltaisuuksista. Jo syvimmässäkin +salonsopessa tiedettiin pajarin uhkaavan orjuudella vapaita Karjalan +miehiä. Sen vuoksi oli nyt miehissä liikkeelle lähdetty. Tiurin +markkinoilla ja heimokäräjillä piti neuvoteltaman puolustuskeinoista +vierasta pajaria vastaan, ja kenpä Karjalan mies ei näissä +neuvotteluissa olisi tahtonut mukana olla. + +Useat pitempien taipalien takaa tulleet olivatkin jo markkinoille +lähtiessään varustautuneet aivan kuin vainomatkalle. Jokaisella +miehellä oli teräsjännejousensa ja täysinäinen nuoliviinensä, mutta +monessa veneessä näkyi näiden lisäksi röykkiöittäin muitakin aseita. +Oli raskastekoisia keihäitä ja sotakirveitä. Karhun kaadantaan +rauhan aikoina käytettiin näitä aseita, mutta nyt ne oli puhdistettu +ja teräviksi hiottu toisenlaisen otuksen pään menoksi. Kilpiä oli +myös jokaisessa veneessä, oli suuria hirvennahalla päällystettyjä +kilpiä, jotka asetettiin eteen maahan jousella ammuttaessa, mutta +olipa myös pienempiä pyöreitä ja sirotekoisia kilpiä. Ne kelpasivat +suojaamaan pääasiallisesti vain miekan mittelössä. Harvinaisempia +olivat kirkkaiksi kiilloitetut rintahaarniskat ja rautapaidat sekä +vaskiset ja rautaiset kypäripäähineet. Moni Karjalan mies oli jo viime +aikoina vainomatkat mielestään jättänyt, ja niinpä asevarustuksetkin +sen mukaisesti olivat kirjavia ja puutteellisia. Mutta jokainen mies +oli ottanut mukaansa sen aseen, mikä hänellä oli ja kaikkien katseista +kuvastui yhtäläinen urhomieli. Oltiin valmiita viimeiseen hengenvetoon +asti taistelemaan isiltä perityn vapauden puolesta heimon asuinsijoja +uhkaavaa vierasta tungettelijaa vastaan. + +Varsin runsaasti oli Tiurin markkinoille saapunut pajarin asemiesten +vainoamia miehiä myös Laatokan takaisesta Karjalasta. Tästä näki +hyvin, etteivät sielläkään kaikki olleet pajarin valtaan tyytyväisiä. +Kapinanhenki kyti tuhan alla ja Tiurin miesten markkinakutsu oli nyt +nämä pajaria vihaavat miehet houkutellut tälle puolen Laatokan. Monia +vaaroja he olivat saaneet matkallaan välttää, pajarin asemiehet, +joita vilisi siellä päin kaikkialla, olivat jo hiiviskelleet usean +kantapäillä. Mutta oveluudella, välistä väkivalloinkin oli nämä +vaanijat karistettu kantapäiltä ja niin oli pienillä veneillä Laatokan +myrskyisät ulapat viiletetty. Kurkijoen ja Lahdenpohjan sokkeloisiin +saaristoihin olivat Laatokan täkäläiset ensin tulleet ja sieltä oli +sitten yhtenä näiden seutujen miesten kanssa metsäteitä Tiurin maille +taivallettu. + +Hyvin Laatokan täkäläiset kyllä tiesivät, että tämän markkinamatkan +jälkeen ei heidän ollut enää hyvä palata kotiseudulleen. Mutta monipa +ei heistä ajatellutkaan kotiseudulleen palaamista, vaan Tiurin miesten +riveissä taisteluun astumista. Varmana pidettiin, että nyt tulisi +Tiurin käräjillä yksimieliseksi päätökseksi aseellinen nousu vierasta +pajaria vastaan. No hyvä, silloinpa samaa kyytiä jo lähdettäisiinkin +sotapolulle. + +Ensin oli pajarin miesten yllätyksiä peläten mielitty markkinat pitää +Tiurin linnasaarella, mutta pianpa tästä aikeesta täytyi luopua, kun +väkeä tulvasi niin tavattomasti. Mihinpä ahtaalla linnasaarella olisi +kaikki tämä kansanpaljous majoitettu, hyvä kun harvinaisemmillekin +vieraille linnan vierastuvissa riitti majapaikkoja. Lauttasillan +mantereen puoleisessa päässä, rauhanvuosina syntyneen suuremmat +markkinapaikan ympärillä oli kuitenkin monta uudempaa ja varsin tilavaa +vierastupaa ja nämäpä nyt kaikki suurella kiireellä puhdistettiin ja +laitettiin kuntoon. + +Mutta eivät vielä niissäkään kaikki markkinoille saapuneet saaneet +kattoa päänsä päälle. Niin ei lopulta ollut muuta neuvoa kuin +rakennella markkinapaikan naapuruuteen havumajoja ja viritellä +nuotiotulia. Tämä tuossa tuokiossa kyhätty markkinaleiri levisi pian +varsin laajalle pitkin Vuoksen rantaa sekä markkinapaikan ylä- että +alapuolelle. Ylävällä rantaäyräällä, jossa kasvoi komeata honka- ja +tammimetsää sekä koivikkoa, kohosi teltta teltan, maja majan vieressä. +Kun illan pimetessä sytytettiin tuohusvaloja ja nuotiotulet kirkkaina +loimottivat, näytti koko komea metsä muuttuneen sotaleiriksi tai +Tapiolan valtojen muhkeaksi pitosaliksi. + +Vielä kauempanakin paloi pitkin Vuoksen, rantoja suuria nuotiotulia. +Tänne oli majoitettu tuhkatiheään vankkoja jousimiesvartioita, joiden +tuli pitää tarkoin silmällä virran veneliikennettä. Varsinkin alaspäin +oli vartiointi huolellista, sieltä näet saattoi odottaa pajarin väen +yrittävän vastavierailulle Tiurin miesten markkinoille. + +Pajarin vankilasta karkuun päässyt Tiurin Kalevi johti tarmokkaasti +kaikkia markkinavalmistuksia. Parahiksi hän olikin joutunut, Tiurin +miesten uljas urho, jo hänen paluunsa jälkeisinä päivinä olivat +kaukaisimmat Karjalan miesten joukot alkaneet saapua. Kun tällöin +Tiurin miesten kokeneet johtajat kokoontuivat vanhan Tiurin taaton +asehuoneeseen neuvoa pitämään markkinavalmistuksista, jätti Suur-Tiuri +kaikkien asioiden johdon nuoren pojanpoikansa käsiin. Näin hän haastoi +kokoontuneille pohjankävijöille: + +— Kun taatto taivahinen antoi meille takaisin Kalevi kaunoisemme, jo +menetetyksi luulemamme Tiurin miesten toivon, niin hänenpä puoleensa +nyt kaikessa kääntykää! Minä olen jo vanha ja väsynyt, mutta Kalevi +kaunoisemme on nuori. Tosin pajari on häntä kiduttanut vankityrmässään +ja pajarin asemiehet ovat häneen haavojaan iskeneet, mutta hyvinpä hän +on kaikista näistä vammoistaan tointunut. Hän on minun sammuneiden +silmieni valo ja hänpä nyt siis kaikkia johtakoon, niinkuin hyväksi +näkee. Johtakoon siihen asti, kun käräjillä varsinaisen johtajan vaali +tapahtuu! + +Mielellään kaikki pohjankävijät suostuivat näihin Suur-Tiurin sanoihin. +Tiurin Kalevi oli nyt jo kaikkien mielestä kokeneen urhon veroinen, +kenpä ei olisi ollut altis tekemään hänen käskyjensä mukaan. + +Muita innokkaampana touhusi markkinavalmistuksissa nuori Osma Kumoinen. +Tiurin Kalevi oli hänet nyt ottanut nuorten asemiestensä joukosta +lähimmäksi uskotukseen ja tämäpä suuri kunnia kannusti nuorta Osma +Kumoista kaiken parhaansa panemaan. Väsymättä hän omalla kevyellä +vaskikeulallaan liikuskeli Tiurin linnan alapuolella jousimiesvartioita +järjestelemässä ja näiden toimintaa valvomassa. Ah miten uljaaksi +nyt nuori Osma tunsikaan itsensä, kun oli saanut oman vaskikeulan, +uudenuutukaisen kypäripäähineen ja kirkasteräisen miekan vyöllensä. + +Vielä suurempaa iloa tuotti hänelle se, kun Kalevi oli antanut hänen +jousimiestensä joukkoon vanhan Lari taaton, sankarin uljaimman, jonka +nimi oli nyt kaikkien huulilla. Mitäpä tuon enempää olisi tarvittu, +jokaisella jousimiesten nuotiotulella nyt Lari taaton rinnalla +annettiin suuri arvo myös venekunnan johtajalle, vaikkapa tämä olikin +vielä nuori poikanen. Urhot harmaapäisetkin hänen sanojaan kunnioittaen +kuuntelivat ja kaikki tekivät mielellään hänen käskyjensä mukaan. + +Vanha Lari taatto itse ei näyttänyt herättämästään huomiosta paljon +välittävän. Nuoret jousimiehet kaikkialla pyrkivät häneltä kilvan +utelemaan lähempiä tietoja hänen matkastaan pajarin pelättyyn +haukanpesään, mutta eipä Lari taatto monesti viitsinyt heidän +uteliaisuuttaan tyydyttää. Naurahti vain ja virkkoi. + +— Eipä tuo niin merkillinen matka ollut! Kävin Kalevi kaunoisemme pois +omille maille noutamassa ja yksin tein pajarin vieraille vähän taitoani +näytin. Siinä kaikki, jopa tuosta nyt joutavia kerskailemaan! + +Jousimiesten ja muidenkin markkinoille saapuneiden Karjalan miesten +mielestä hänen salaperäinen ja sankarillinen matkansa pajarin linnaan +oli kuitenkin enemmän arvoinen. Monen nuotiotulen ääressä tästä +matkasta jo sankarilauluja lauleltiin. Näissä lauluissa oli muistettu +myös Lari taaton ja Tiurin Kalevin salaperäisiä auttajia, vaikka kukaan +ei oikeastaan tietänytkään, ketä nämä auttajat olivat. + +Koetettiin tätä asiaa udella nuorelta Orava poikaseltakin, joka oli +ollut Lari taaton matkassa. Mutta tämäpä naskali vasta osasikin olla +miehevää miestä olevinaan. Kädet puuskaan pannen hän leveästi kertoili +pajarin upeista vieraspidoista ja siitä, miten suuressa kunniassa häntä +ja Lari taattoa siellä pidettiin, miten heitä hopeaisista astioista +syötettiin ja juotettiin. Tätä hän kyllä mielellään kertoili, mutta +muutapa ei paljon hänenkään huuliltaan herunut. Kun kysyttiin, kuka +heitä siellä auttoi ja opasti Tiurin Kalevin vankiluolaan pääsemään, +niin otti Orava poikanen salaperäisen muodon päällensä ja virkahti: + +— Vieläkös siihen opastajia tai muita auttajia olisi tarvittu! Lari +taatto on sellainen tietäjä, että hän löytää tiensä ilman auttajia! Ja +vaikkapa Lari taatolla lieneekin omia ystäviään ja avustajiaan, niin +niistä tämä poika ei puolta sanaa pukahda! + +Tähän saatiin tyytyä, ei ollut runontaitavilla sankarilaulujen +sepustajilla muuta neuvoa kuin täytellä puuttuvat aukkopaikat oman +vilkkaan mielikuvituksensa tuotteilla. Niin tulikin näihin lauluihin +totta ja tarua sekaisin, mutta yhtä innostuneina niitä silti kaikilla +markkinamiesten nuotioilla kuunneltiin. Ja kun vielä tämän tästä +nähtiin laulujen sankarejakin, kun nähtiin Lari taatto veitikkaa ja +kun nähtiin itseään uljasta Tiurin Kalevia, niin pysyi innostus sitä +korkeammalla. Kenpä Karjalan mies ei olisi nyt ollut halukas itsekin +pajarin vieraspitoihin lähtemään, pajarin miesten kera kalpaleikkiin +käymään! + +Suuri merkkitapaus oli myös hansakestien markkinoille saapuminen. +Monella uljaalla laivalla näitä lännen meren takaisia kauppamiehiä +tuli, kauniin syyspäivän aamuna laskivat syvällä uivat laivansa Tiurin +markkinarantaan. Sadoin ja tuhansittain oli markkinakansaa heidän +tuloaan katsomassa, Tiurin linnan muureilla ja vastapäisen rannan +korkealla äyräällä kuhisi uteliaita kuin muurahaisia. Ihailtiin noiden +kaukaisen maan laivojen uljasta rakennetta, arvioitiin tuulessa +lepattavien valkopurjeiden vetokykyä. Silmät tahtoi häikäistyä, +kun syksyn kuulas päivänkilo leikitteli parraspuilla ja korkealle +käyristyvillä kokkakaarilla, joiden vaskipienat ja koristeet oli +hangattu välkkyvän kirkkaiksi. + +Ja mitäpä tuolta parin eellimmäisenä saapuvan laivan parraspuilta +näkyikään? Kirkkaita rintahaarniskoita sieltä välähteli, uljaita +lännen ritareja ja näiden asemiehiä siellä näkyi olevan suuri joukko. +Näiden seurassa huomattiin omaa väkeäkin: vanha Kekri Kumoinen siellä +seisoi ja Päiväkiven Yrjänä Kuisma ja vielä kolmantena Kuparsaaren +vanha Antero Äyrämöinen, joiden tiedettiin Tiurin miesten lähetteinä +matkustaneen Viipurin linnaan. Hansakestien laivoilla nämä lähetit +nyt takaisin matkaltaan palasivat ja komeatapa heillä näkyi olevankin +saattojoukkoa seuranaan. + +Tiurin Kalevi ja monta muuta Tiurin miesten johtajaa oli lauttasillalla +tulijoita vastassa. Siinä tervehdyksiä vaihdettiin, siinä kuulumisia +kyseltiin. Hansakestien johtajina olivat vanhat tuttavamme, raadin +jäsen Bartolomeus ja saksalainen herra Vilhelm. Ja olipa kolmaskin +vanha tuttavamme, ritari Niilo Pentinpoika, tulijoiden joukossa. + +Kaikki vieraat ja samoin matkaltaan palanneet Tiurin miehetkin olivat +iloisesta yllätyksestä kovin hämmästyneitä. He olivat odottaneet +tapaavansa Tiurin linnan ja koko markkinoille kokoontuneen Karjalan +kansan surun ja murheen murtamana Tiurin Kalevin katoamisen vuoksi, +mutta nytpä kadonneeksi uskottu urho olikin ilmielävänä ja reippaana +heitä vastassa. Ihmetellen kaikki kilpaa hänen pelastumisestaan +tiedustelivat ja häntä onnittelivat. Ritari Niilo puheli nauraen: + +— No jopa näen kokonaan myöhästyneeni! Herrani ritari Pietarin käskystä +minä näine miehineni kiiruhdin tänne ollakseni Tiurin urhojen mukana +sinun pelastuksestasi taistelemassa. Mutta nähtävästi onkin jo vieraan +pajarin mahti murrettu ja minä joudan miehineni tyhjin toimin takaisin +palaamaan. + +— Ei ole vielä vieraan pajarin mahti murrettu! naurahtaa hänelle +vastaan Tiurin Kalevi. — Suopeat kohtalottaret minut pajarin vankilasta +karkuun avittivat, mutta yhä pajari uhkaa Karjalan miesten vapautta. +Vielä saamme miekoin ja jousin häntä vastaan taistella ja jos sinä, +ritari Niilo, olet tullut herrasi käskystä meitä Tiurin miehiä +auttamaan, niin kiitollisina me apusi vastaanotamme. + +Toistamiseen hän puristi lämpimästi ritari Niilon miehekästä kättä ja +toivotti tämän asemiehetkin tervetulleiksi Tiurin linnaan. + +Mutta muita sukkelampana pujahteli miesjoukossa pieni ja jaloiltaan +ketterä Antero Äyrämöinen. Nyt hän jo Tiurin jousimiehiä hoputtaa, +että nämä kiiruhtaisivat avustamaan hansakestien laivamiehiä +raskaiden tavara-arkkujen maihin kuljettamisessa ja markkinapöytien +rakentamisessa. Joutuisa olikin nuori Osma Kumoinen vanhan Anteron +toivomusta täyttämään. Mukanaan vanha Lari taatto ja uljas Orma sekä +joukko muita jousimiehiä hän kiiruhti hansakestien laivoihin. + +Täällä miehet jo hinasivat kalliita tavara-arkkujaan parraspuiden +äärelle Siinä hääri kokonainen liuta lännen ahavoituneita miehiä yhden +tavara-arkun kimpussa, koettivat sitä saada parraspuulle nostetuksi. +Hymyten Lari taatto meni heidän joukkoonsa ja virkahti: + +— Sallikaahan, veljet veikkoset, sallikaahan vanhan ukkelinkin tuon +arkun painoa hiukan tunnustella! + +Ennenkuin hölmistynyt miesjoukko ehti ajatellakaan, keikahti raskas +tavara-arkku kevyesti vanhan jättiläisen leveille hartioille. +Ruskivat porraspuut hänen jalkojensa alla, mutta horjumatta nousi +Lari taatto laiturille, asteli vielä hyvän matkaa ja siellä, mihin +toiset jousimiehet olivat alkaneet markkinapöytää rakentaa, taakkansa +varovasti maahan laski. + +Yhdellä iskulla oli Lari taatto näin voittanut lännen miestenkin +ihailun ja suosion. Kilvan nämä hänen ympärillään tungeskelivat, +hänen käsivarsiensa voimaa tunnustelivat. Lari taatto leikkien heidän +käsiänsä puristelee, miestä toisensa jälkeen naureskellen ilmaan +keikauttaa ja haastelee: + +— Ka keveitäpä olette, samaa maata kuin pajarin miehetkin! Mutta kun +ystävinä olette tulleet, niin jos kuitenkin illan jouduttua hiukan +maljoja maistaisimme. + +Kilvan miehet lupasivat hänelle tarjota kuohuvaa olutta. Sillä oli luja +ystävyysliitto solmittu Tiurin jousimiesten ja hansakestien asemiesten +kesken. + +Tällä välin olivat hansakestien johtajat ja ritari Niilo +vastaanottajineen jo painuneet lauttasillalta käräjäpihaan. Täällä +olivat heitä vastassa Tiurin linnan ehtoisa Imandra emäntä ja +Tiurin neidot. Kuohuvia tervetulijaismaljoja täällä kaukaisen maan +vieraille ja ritari Niilolle tarjottiin. Ritari Niilon katse haki +neitojen joukosta omaa mielitiettyään, mutta tätäpä ei näkynytkään +ensi hetkellä. Oli näet Inkeri neito voimakasta mielenliikutusta +peittääkseen paennut jousimiesten tupaan, siellä hän simasarvia +täytteli ja niitä toisille neitosille ojensi vieraille vietäväksi. +Mutta läikkymään pyrki täysinäinen simasarvi hänen käsissään. Helinä +neito hänelle nauroi: + +— Johan sinä nyt, Inkeri ystäväni, johan sinä kovin vajanaisia +simasarvia meille toimitat. Eiköhän liene parasta, kun itse lähdet +tuota sarvea Niilo ritarille kantamaan. Silloin Niilo ritari ja muutkin +vieraat näkevät, kuka on kuohuvan juoman maahan läikytellyt! + +Samassa jo Päiväkiven isäntäkin tuvan ovelta kurkisti ja kun huomasi +tyttärensä, tälle virkahti lempeästi: + +Tulehan jo, Inkeri armahaiseni, päivänsäteeni, minua tervehtimään! Ja +onpa täällä toinenkin, joka on sinua jo kauan ikävöinyt. Tulehan jo, +rakas tyttäreni, jotta hän saa sinut syliinsä sulkea! + +Näin vei Päiväkiven isäntä armaan tyttärensä ritari Niilon eteen ja +tälle puhui: + +— Omaksesi hänet ota, päivieni paras ilo! Ikuisen ystävyytemme panttina +olkoon, lujana siteenä sinut ja sinun miehesi Tiurin miehiin liittäköön! + +Yllätys oli tämä kihlaus kaikille Tiurin miehille ja myöskin kaikille +ritari Niilon seuralaisille. Mutta kaikki jo nyt kiiruhtivat +kihlautuneita kilvan onnittelemaan. Reippaana Niilo ritari otti +onnittelut vastaan, mutta syvään punastuen Inkeri neito päänsä alas +painaa. Niin uusi ja outo oli hänen suuri onnensa, että ensi hetkenä ei +tiennyt, oliko hän valveilla vai näkikö vain ihanaa unta ritaristaan, +kauan ikävöimästään. Mutta jopa oli aika vieraiden lähteä myös sairasta +heimovanhinta tervehtimään ja hänelle ystävyyslahjojaan viemään. Ei +ollut tällä kertaa Tiurin taatto kyennyt lepovuoteeltaan nousemaan, +sinne piti Tiurin Kalevin saattaa vieraat hänen vuoteensa äärelle. +Vaivoin hän kohoaa istualleen, matkan kuulumisia kyselee ja näin +haastelee: + +— Manan mahti minua nyt jo omaksensa riitelee, mutta kevein mielin jo +lähdenkin manan maille kulkemaan. Vielä ei Karjala kokonaan sortune, +kun olemme löytäneet luotettavia ystäviä ja kun Karjalan omat miehet +näyttävät joukolla nousevan vierasta pajaria vastaan. + +— Paljon on miehiä Laatokan takaakin saapunut! ilmoittaa Tiurin Kalevi. + +Ja häneen yhtyen Kiviniemen väkevä Karhu murahtelee tyytyväisenä: + +— Soma aseleikki tästä nyt jo alkaa! Pajari mieli meille hyvät kepposet +tehdä, mutta nyt me lähdemme toisen kerran vieraiksi pajarin linnaan ja +puhdasta jälkeä siellä teemme! + +Ritari Niilokin kiiruhtaa ilmoittamaan, että hänen herransa, Viipurin +linnanisäntä, oli luvannut vielä lisää apuväkeä Tiurin miehille. +Hän oli nyt vain ensimmäisen pienen joukon kera kiiruhtanut, mutta +useat muutkin uljaat Ruotsin miehet olivat halukkaat Karjalan miesten +liittolaisina Novgorodin pöyhkeätä pajaria vastaan taistelemaan. +Karjalan miesten nousu oli Ruotsin miehille mieluinen asia, sillä +itsekin he olivat sodassa Novgorodia vastaan. + +Vielä antoi sairas heimovanhin muutamia määräyksiä. + +— Sinä Kalevi kaunoiseni, hän haastaa, — ja sinä Kumoinen, vanha +ystäväni, te tänään markkinarauha julistakaa. Tänään ja huomenna +Karjalan miehet ja lännen meren takaa tulleet kauppiaat hyvällä +mielellä tehkööt vaihtokauppaa. Ylihuomenna on uhrijuhla ja +heimokäräjät. Jos taatto taivahinen voimia antanee, niin tulen +viimeisen kerran uhrijuhlaan käräjiemme päätöksille hyvää onnea +anelemaan. Siihen asti levätä tahdon. + +Seuraavana päivänä olivat Inkeri ja Helinä neito Niilo ritarin seurassa +markkinapaikkaa kiertelemässä. Komea Niilo ritari mieli ostaa kihlat +Inkeri armaallensa ja tätäpä varten oli nyt lähdetty hansakestien +ylellisesti varustettujen markkinapöytien ääreen. Inkerin mieli oli +onnea tulvillaan kun hän siinä uljaan ritarinsa käsivarteen nojaten +asteli. + +Mutta alakuloisena kulki Helinä neito hänen ja Niilo ritarin rinnalla. +Ei Helinä oikein itsekään ymmärtänyt tämän alakuloisuutensa syitä. +Iloita hänen olisi oikeastaan pitänyt, kun uljas mielitiettynsä, Tiurin +suvun valio, oli terveenä ja voimakkaana palannut pajarin vankilasta. +Eikä Helinä kuitenkaan voinut iloita, hän tunsi vaistomaisesti, että +entistään kylmemmäksi oli Kalevin mieli hänelle muuttunut. Jos vielä +hymyinkin hänelle Kalevi, niin viileältä tuo hymy tuntui, eikä monta +sanaa ollut Kalevi paluunsa jälkeen hänelle puhunut. No saattoihan +olla, että Kalevi kaunoisella oli nyt niin paljon muuta ajateltavaa. Ei +Helinä häntä mistään syyttänytkään, ah miten altis hän olikaan edelleen +sydämensä valittua, uljasta armastaan palvomaan. Mutta mieleensä +hiipivälle alakuloisuudelle ei hän mahtanut mitään. + +Vaan mistäpä Inkeri neito onnensa huumassa olisi voinut ymmärtää +ystävättärensä mielialan. Herkeämättä hän nauroi ja lörpötteli ja +Helinä neitokin koetti hänen mielikseen iloita. Niin he kulkivat pöydän +äärestä toisen ääreen. Kaikki heille kunnioittaen tietä antoivat, +kaikki hansakestit heille kilvan näyttelivät parhaita tavaroitaan. +Vihdoin Niilo ritari löysi mieleisensä kihlat: komean otsarivan ja +kaulakäädyt sekä vielä hopeasolkivyön hän armaalleen osti. Ei näihin +aikoihin vielä tiedetty kihlasormuksesta, otsaripa oli yleisesti +käytännössä oleva kihlakoru. Rikas sulho siihen lisäksi osti muitakin +koruja ja niin teki ritari Niilokin. Harvinaisen arvokkaat olivat +Inkeri neidon saamat lahjat ja onnesta säteillen hän heti sovitti uuden +otsarivan kulmilleen. + +Niin he edelleen kiertelivät markkinapaikalla, ilveilijäin ja +karhuntanssittajain temppuja katselivat. Muuan karhuntanssittaja oli +keksinyt sukkelan keinon. Hänellä oli mahtava mesikämmen, oikein +metsien valio ja »Pajariksi» oli hän tämän kuoman nimittänyt. Osasi +Pajari tehdä monenlaisia konsteja, mutta parhaan tempun kesyttäjä +aina säästi viimeiseksi. Silloin hän ruoskaansa ilmassa läiskytellen +tiuskasi: + +— Noh, Pajari isä, kultakuomaseni, mitenkäs silloin tehdään, kun väkevä +Tiurin mies vastaan tulee? Katsos, minä olen väkevä Tiurin mies, +näytäpäs nyt mokoma mahtisi, Pajari isäseni! + +Mesikämmen hänelle irvistelee, vihaisena mörisee. Mutta kun kesyttäjä +vain pelottomana läiskyttelee ruoskaansa, niin jo alkaa Pajari kuoman +rohkeus pettää. Kesyttäjä sille tiuskii: + +— Vai niin sinä minulle mielit tehdä, vai suuhusi mielit syödä! Vaan +minäpä, väkevä Tiurin mies, sinulle opetan miten miehiä syödään! +Tanssitkos, senkin vietävä! Tanssitkos Tiurin miehen edessä, Pajari +kuoma! + +Ruoska kuoman tuuheaa turkkia jo hipoo ja silloin Pajari nöyränä +maristen ja murahdellen alkaa tanssinsa. Kiertää löntystelee piirissä +ja joka puolelle kumartelee mahtavia etukäpäliään velttoina riiputtaen. + +Paljon suosiota saavutti karhunkesyttäjä tällä sukkelalla +keksinnöllään. Yhtenään hänen kuomansa ympärillä väkeä tungeskeli ja +kaikki nauraa hohottivat täyttä kurkkua, kun väkevä Tiurin mies Pajari +kuoman sisun lannisti. + +Oli siinä muun markkinakansan joukossa myös muuan nuori jousimies +mielitiettynsä tai sisarensa kera. Kovin hentoselta tämä nuorukainen +vielä näytti ja poikamaisen kimeä oli äänensäkin, mutta uljaasti +hän kantoi suurta kypäripäähinettään, joka melkein painui hänen +olkapäillensä. Huolimattomasti teräsjousi heilahteli hänen olkapäällään +ja vyössään oli täysinäinen nuoliviini sekä sen rinnalla sirosti +koristeltu samettikukkaro, jossa näytti olevan aika runsaasti hopeata, +koskapa pullotti niin täyteläisenä. + +Kun nyt Niilo ritari Inkeri armaansa ja Helinä neidon seurassa +saapui karhuntanssittajan luo, tarkasti nuori jousimies heitä varsin +uteliaana. Hänen mielitiettynsä, soma karjalaistyttönen, nykii häntä +kyynärpäästä ja kärttää jo muuanne lähtemään, mutta hento jousimies +ei ole hänestä tietääkseen. Töllistelee vain ritari Niiloa ja tämän +seuralaisia sekä vihdoin vierellään seisovalta vanhalta jousimieheltä +tiedustaa. + +— Tunnetkos noita, taattoseni? + +— Jopa minä en heitä tuntisi! nauraa jousimies. — Niilo ritari kuuluu +olevan tuo komea urho, Viipurin linnasta on Tiurin markkinoille +saapunut ja tuo toinen neitosista on hänen mielitiettynsä. Päiväkiven +Kuisman tytär hän on, kaunis Inkeri neito, mutta tottahan tuon toisen +neitosen sinäkin tuntenet? Tottahan tuntenet Tiurin linnan Helinä +neidon, Tiurin Kalevin mielitietyn? + +— Tottahan hänet tunnen! mutisee hentonen jousimies. + +Hänen äänensä värähti oudosti syvästä sisäisestä liikutuksesta. Hänen +soma mielitiettynsä jälleen häntä kyynärpäästä nykii ja kärttää: + +— Emmekös tästä jo muuanne lähde? Johan olemme tuota Pajari kuomaa +tarpeeksi katsoneet! + +Mutta nuorukainen hänelle tuiskahtaa: + +— Oletkos siinä! Kun minua Pajarin temput miellyttävät, niin salli +minun niitä vielä katsoa! + +Kun karhu oli ritari Niilolle ja tämän seuralaisille temppunsa tehnyt, +ryhtyi se kesyttäjänsä komennuksesta keräämään almua. Kiersi jokaisen +edessä vanhaa kypäripäähinettä ojennellen ja anovasti murahdellen. +Ritari Niilo pudotti kypäriin kiiltävän hopearahan ja tästäkös +kuoma mieliinsä tuli. Tunki turpean käpälänsä kypäriin, veti sieltä +kynsissään varovasti kirkkaan almun ja sitä mielihyvissään irvistellen +tirkisteli päivänkilossa. Katsojat nauraa hohottivat: + +Kas Pajari isää, tunteepas mistä paras almu tipahtaa! + +— Tottahan Pajari hopearahan tuntenee! nauraa kesyttäjä tyytyväisenä. + +Hento nuorukainenkin pudotti kuoman kypäriin samanlaisen kiiltävän +kolikon ja jälleen uudisti opetettu karhu äskeisen temppunsa. Mutta +ritari Niilo tarkastelee uteliaana nuorta jousimiestä. + +— Kas onpa siinä reipas poikanen, hän virkahtaa seuralaisilleen. +— Uljaasti jousensa kantaa, vaikka hentonen onkin vielä vartensa. +Nuorukainen väistyi kunnioittaen heidän tieltään, mutta ritari Niilo +pysähtyi ja taputti häntä olalle näin haastellen: + +— Hei reipas poikaseni, kenenkäs jousimiehiä olet? + +— Enpä ole vielä kenenkään, virkahtaa nuorukainen ujostellen. — Vasta +näillä markkinoilla mielin asemieheksi yrittää! + +— No jos on niin asia, niin tule minulle asemieheksi! Mielihalulla otan +joukkooni muutamia noin uljaita Karjalan miehiä. + +— Kiitän sinua, ritari Niilo, virkahtaa nyt nuorukainen syvään +punastuen. — Kiitän sinua ja mielelläni tulisin joukkoosi, vaan +taattoni neuvoi minun ensin pyrkimään Tiurin Kalevin joukkoon, Tiurin +valion asemieheksi. + +— Se on toinen asia, jos Tiurin Kalevin mieheksi mielit pyrkiä, uljas +nuorukaiseni! Oikeaan on taattosi sinua neuvonut, uljaampaa urosta et +löytäisi palvellaksesi! + +Mielihyvissään nyt Helinä neitokin nuorta jousimiestä tarkastelee. +Mutta mikä lie kumma ja käsittämätön epäluulo hänen povessaan herännyt. +Hänen teki mielensä Inkerille ja Niilo ritarille kuiskata, että +tuo uljas nuorukainen ei ollut se, miltä tahtoi näyttää. Samassa +hän kuitenkin jo häpesi epäluuloaan ja puraisi huultaan. Kuitenkin +kaikitenkin jäi tuo outo epäilys kytemään hänen mieleensä. Hän vielä +mennessään monta kertaa taakseen vilkaisee ja näkyipä nuorukainenkin +varsin uteliaana heidän menoaan seuraavan. + +Markkinapaikalla oli runsaasti myös ennustajia ja arvanpanijoita. +Markkina-alueen reunaan metsänlaitaan nämä taikurit olivat asettuneet. +Siellä Suur-Tiurin lääkitsijäkin, vanha Aslak lappalainen pienen +nuotiotulen ääressä nokisena puuhasi. Kaikki taikavehkeensä oli hänellä +mukanaan ja runsaasti näkyi hänen tulisijansa äärellä pyörivänkin +neuvon kysyjiä, arvan panettajia. + +Vielä suuremman suosion oli saavuttanut eräs vanha Tiurin +tietäjänainen, jolla oli tulisijansa vähän kauempana metsän reunassa. +Siinä oli vähäinen lähteensilmä ja sen partaalla tämä muori keitteli +taikajuomaansa. Vuoroin lähteen vedestä, vuoroin keitoksensa höyryistä +hän ennusti tulevia asioita. + +Ihmeellisiä juttuja markkinakansan kesken kerrottiin tästä Tiurin +tietäjänaisesta ja hänenpä lähteensä äärelle Niilo ritarikin +seuralaisineen oli nyt joutunut matkallaan. Mutta kun tietäjänainen +vain kerran vilkaisi Niilo ritariin, niin virkahti: + +— Kovin onnelliselta sinä näytät urhoni uljas, ei Taina muori sinulle +tiedä mitään parempaa ennustaa. Osaasi tyydy ja samoin sinä, kaunis +kassapääni! Mielitiettynsä lienet, kun uudenuutukainen otsaripa +välähtelee kulmillasi! Mutta sinulla tyttäreni, haastelee hän Helinä +neitoa tarkastellen, — sinulla asuu syvä suru silmissäsi. Sinulle Taina +muori tahtoo ennustaa, sillä Taina muori on itsekin surun tuttu. + +Hän käskee Helinä neidon viereensä kyykistymään ja sitten kysyy, +tahtoiko tämä itse tulevaisuutensa nähdä vai uskoiko hänen näkemänään. + +— Katso vain sinä, muori kulta, mielelläni uskon näkemääsi! virkahtaa +Helinä neito. Hän vilkaisi ylös ja silloin hän jälleen huomasi äsken +näkemänsä nuoren jousimiehen lähellä seisovan. Kumman utelias katse +silmissään nuorukainen häntä ja Taina muoria tarkasteli. Mutta muori +oli jo luisevin sormin tarttunut hänen ranteeseensa ja keitoksensa +höyryyn tuijottaen puheli: + +— Kovinpa korkealle tähtäät, kaunis marjaseni! + +Ah kuin korkealle tähtäät! Ylhäällä poutapilvissä näen uljaan +valkohaukan lentävän ja tuotapa sinun silmäsi tähyävät, tuon uljaan +lentäjän puoleen palaa mielesi. Mutta lintusesipa toisen lumoissa +kulkee, toista saalista mielii tavoittamaan. Vaan odotahan, nyt +selvemmin näen, nyt haukka liitelevä katosi ja nyt näen urhosi uljaan, +komean kypäripäähineisen. Merkillistä, Taina muori on hänet ennen +nähnyt, tuon saman urhon. Missä lienen nähnyt tuon jalon ja kookkaan +vartalon, tuon välkkyvän vaskikypäripäähineen. Ah nyt muistan, jo nyt +Taina muori muistaa... oman kotimökkini uhrilähteestä olen tuon urhon +kuvan nähnyt. Toisen kohtaloa silloin katsoin... vieraan vallan tytär +luokseni tuli ja hänellepä tuo urho näytettiin. Kas, kas, jälleen tuo +sama nainen, tuo sama vieraan vallan tytär seurailee sinun uljaan +urhosi askelia. Lähellä näen hänet, hyvin lähellä ja urhosi kulkee +hänen lumoissaan. Varo tuota naista, valiomarjaseni! Kaunein lienet +Tiurin tyttärien joukosta, mutta paljon on osallesi surua annettu. Yhä +vain näen toisaalle urhosi mielen menevän ja nyt näen suuren taistelun +syttyvän... verivirtoja näen ja tulen liekkejä. Ah kaikki häviää, +kaikki sammuu... en mitään enää näe. Ei enempää Taina muorille näytetty! + +Tietäjänaisen luisevat sormet irtosivat Helinä neidon ranteesta, +keitoksensa kitkerästä savusta yskien ja läähättäen hän maahan vaipui, +siinä vielä käsittämättömiä sanoja soperteli. Mutta pelosta vapisten +Helinä neito kohosi kyykkysiltään. Hetkisen hän oli kuin unissakävijä, +ei näyttänyt tajuavan mitä tapahtui ympärillään. Hänen katseensa +vain näytti kiihkeästi jotakin hakevan ja hän kuiskaili hätäisesti, +puolittain itsekseen: + +— Minne hän nyt hävisi, tuo outo vaaniskelija... tuo, tuo? Sanokaahan, +minne hän täältä meni? Äsken hän tuossa vielä seisoi, mutta nyt en +häntä enää näe missään! + +Valittava, avuton sointu on hänen käheässä kuiskauksessaan. Mutta äkkiä +hän hätkähti ja heräsi lumouksestaan. + +— Pois täältä lähtekäämme, puhuu hän kiihkeästi seuralaisilleen. — +Tarpeeksi Taina muori minulle näytti tulevia asioita. + +— Ethän vain liene pahoin pelästynyt, Helinä armahaiseni? virkahtaa +Inkeri neito huolestuneena. + +— Mitäpä olisin niin pahoin pelästynyt, sanoo Helinä surumielisesti +hymyten. — Ei Taina muori minulle mitään pahaa tarkoittanut. Sen vain +haastoi, mitä hänelle näytettiin. + +Mutta kovin vähäpuheinen on Helinä neito heidän poistuessaan. Äskeinen +kummallinen mielijohteensa häntä nyt ahdisti entistä kiihkeämmin. +Toisista salaa hänen silmänsä hakevat tuota hentoa nuorukaista, +tuota outoa jousimiestä, jonka hän oli viimeiksi nähnyt Taina muorin +lähteen äärelle kyykistyessään. Mutta outo jousimies oli hävinnyt +markkinakansan joukkoon, ei Helinä hänestä enää nähnyt vilahdustakaan. + +Kummissaan hän kyselee itseltään, mitä yhteyttä saattoi olla +tietäjänaisen sekavalla ennustuksella ja tuolla nuorukaisella, jonka +hän tänään oli ainoan kerran elämässään nähnyt ja josta hän ei +oikeastaan mitään tietänyt. Ja yhtäkaikki hän on vakuutettu, että joku +salaperäinen yhteys oli olemassa, että tuo outo nuorukainen oli kuin +olikin astunut hänen kohtalonsa tielle ja että he vielä myöhemmin +yhteen yhtyisivät. Kunpa vain Kalevi ei ottaisi häntä jousimiestensä +joukkoon! + +Helinä neito tunsi, että tämä hänen pelkonsa oli naurettava. Mutta +minkä hän mahtoi salaperäisille aavistuksilleen. + + + + +XIV Luku. + +HEIMOKÄRÄJÄT. + + +Tiurin linnan käräjäpihassa ja uhrilehdossa palaa runsaasti +tuohustulia. Samanlaisia tulia on sytytetty myös linnasaarta ympäröivän +ulkomuurin harjalle. Koko linnasaari on näitä valoja täynnänsä ja +niin näyttääkin tämä saari syksyn pimeässä yössä Vuoksen mahtavien +kuohujen saartamalta tarujen saarelta. On kuin ammoin kumpuihin menneet +Tiurin urhot olisivat jälleen kummuistaan ylös astuneet uhrijuhlaansa +viettämään, käräjillään Karjalan ja kaikkien muidenkin Pohjan kansain +kohtaloista päättämään. + +Tarujen saari liekin Tiurin linnasaari, mutta eivät urhot +kuolinkummuistaan astuneet siellä nyt vietä uhrijuhlaansa, elävät +Tiurin urhot viettävät. Auringon, mailleen mentyä alkoi uhrijuhla. +Silloin tuohustulet käräjäpihassa ja uhripuistossa sekä linnanmuurilla +sytytettiin. Kaikki käräjäpihaan kokoontuneet sukujen vanhimmat ja +mainehikkaat pohjankävijät silloin uhrikulkueeksi järjestyivät ja iäkäs +heimovanhin etunenässä, pyhän taikarummun hiljaa päristessä, Tiurin +pyhälle uhrilähteelle läksivät. Nyt on jo runsas tiima kulunut tulien +sytyttämisestä, mutta yhä käräjäkansa viipyy uhrilehdossa. Viimeisen +kerran Suur-Tiuri sanoi käräjien päätöksille taaton taivahisen +siunausta anelevansa, niin hän suorimaakin nyt uhrimenot täydellisemmin +kuin niitä on suoritettu moniin vuosiin. Tuohustulet palavat tarujen +saarella ja yhä kuuluu uhrilehdon puiden siimeksestä uhrilukuja +säestävän taikarummun hiljainen pärinä. + +Uhripuisto on käräjäkansaa täynnänsä. Lähinnä pyhän uhrilähteen +ympärillä ovat mainiot pohjankävijät ja sukujen vanhimmat miehet, +mutta näiden takana on taajana joukkona heidän jousimiehiään. Näitä +viimemainittuja kuhisee myös linnanmuurilla. + +Muu markkinakansa, joka ei ole ahtaalle linnasaarelle mahtunut, seuraa +uhrijuhlan menoa virran mantereen puoleiselta rannalta. Sinnekin on +tuohustulia sytytetty juhlatunnelmaa kohottamaan ja kärsivällisesti +näiden tulien lepattavassa valaistuksessa koko tuhantinen +markkinakansan paljous uhrijuhlan menoa seuraa. Vähän kuuluu mistään +puhelua, sekin hillityllä äänellä. Siihen sijaan monen tuohustulen +ääressä vanhat miehet hiljaisella äänellä lukevat uhrilukuja. Näitä +samoja pyhiä lukuja he tietävät Tiurin taaton linnasaaren uhrilähteen +äärellä lukevan ja täynnä hartautta he niitä toistelevat, jotta taatto +taivahinen tulisi pian alkavien käräjien päätöksille suopeammaksi. + +Näin koko markkinakansa uhrihetkeä viettää. Käräjäkiven verkapeitteelle +ovat pohjankävijät ja sukujen vanhimmat miehet uhrilehtoon lähtiessään +riisuneet miekkansa. Suuri röykkiö on siinä kaikenmittaisia kalpoja ja +joukossa joku sotakirveskin. Käräjäkiven äärellä seisoo kunniavartiona +pienoinen joukko Tiurin uljaimpia jousimiehiä. Rautapaitoihin puettuja +ovat nämä urhot ja päässä on heillä korkeat, rengassuojuksilla +varustetut vaskipäähineet. Äänettöminä he seisovat välkkyväteräisiin +sotakirveisiinsä nojaten, äänettöminä kuin paatiset patsaat tai urhot +vaskesta valetut. + +Kunniavartion johtajana on nuori Osma Kumoinen. Hänen seurakseen +on jäänyt uljas Niilo ritari, jota vastoin vanha Bartolomeus ja +saksalainen herra Vilhelm ovat muun kulkueen mukana painuneet +uhrilehtoon. + +Nuori ja maltiton Osma Kumoinen alkaa ikävystyä uhrimenojen pituuteen. +Hän virkahtaa puoliääneen Niilo ritarille: + +— Jopa saisi Tiurin taatto uhrilukunsa lopettaa! Minun olisi tästä +vielä lähdettävä tarkastamaan kaukana virran varsilla olevia +vartiojoukkoja, mutta tähän olen nyt tuomittu miehineni ikuisesti +seisomaan. + +— Tokkopa tänä yönä vartiot nukahtanevat, vaikka jäisivätkin +tarkastamatta! arvelee Niilo ritari. + +— Siitä ei pelkoa, että vartiot tänä yönä nukahtaisivat! naurahtaa +nuori Osma. — He kyllä tänä yönä valvovat, mutta on muuta, jonka vuoksi +minun pitää soutaa alaspäin aivan kauimpana olevien vartijoiden luo. + +Hän alentaa äänensä melkein kuiskaukseksi ja kertoo Niilo ritarille, +että jo aamupäivällä oli Unnunkoskelta saapunut uhkaava viesti. Pajarin +väkeä oli siellä nähty parveilevan ja saattoi olla, että ne olivat jo +hyökänneet Unnunkosken Rongan kotona olevien jousimiesten kimppuun. +Ronka itse samoin kuin hänen vanha naapurinsa Unnunkosken Taurukin +olivat täällä käräjillä. Heti turman viestin tultua he olivat mielineet +lähteä kotejansa puolustamaan, mutta toiset pohjankävijät olivat heidät +saaneet taivutetuksi käräjille jäämään. Siihen sijaan oli Unnunkoskelle +lähetetty uljaan Tiurin Tapparin johdolla valiojoukko Tiurin parhaita +jousimiehiä uhattujen avuksi kiiruhtamaan. Menneiden mukana oli +hänenkin paras miehensä Lari taatto, sama mies, joka oli pelastanut +Tiurin Kalevin pajarin vankilasta. Tämän apujoukon matkasta nyt joka +hetki odotettiin tietoja, ja sitä varten hänen olisi pitänyt joutua +viestintuojia vastaan lähtemään. + +Kun Niilo ritari sai kuulla näin vakavia viestejä saapuneen, alkoi hän +nuorelta Osma Kumoiselta innokkaasti pyydellä, että tämä ottaisi hänet +mukaansa öiselle tarkastusmatkalleen. Mutta Osma teki estelyjään. + +— Ei se mikään huvimatka ole, hän virkahtaa, — ja sitäpaitsi sinun +lähtemisesi voisi herättää huomiota. Eivät edes käräjille kokoontuneet +Tiurin miesten johtajatkaan tästä vielä tiedä mitään, vielä vähemmän +muu markkinakansa. Niinpä siis on parempi, että sinä, Niilo ritari, +jäät tänne. Sinulle ja hansakestien johtajille on tuonne Tiurin taaton +kunniaistuimen taa paikat varattu, josta voitte käräjien menoa seurata, +mutta minä lähden matkaan yksin, vain muutamia soutumiehiä mukanani. + +Niilo ritari suostui jäämään, mutta vielä hän tiedusteli, eikö +ollut pelättävissä, että pajarin miehet koettaisivat koko vaarasta +aavistamattoman markkinakansan yllättää. Nuori Osma naurahti: + +— Tokko mielinevät tänne asti yrittää. Luultavasti on jälleen +liikkeellä sama rosvoileva pajari, joka Tiurin Kalevin sieppasi +vangikseen. Hän on jo kerran käynyt Unnunkoskellakin, mutta sai. +silloin kunnon selkäsaunan. Jos mielinee nyt varkain hiipien kostaa +tuon kolahduksensa. + +— Mikäs tuon pajarin nimi taas olikaan? utelee Niilo ritari. — Jos +lienen jo kerran tuon nimen kuullutkin, mutta olenpa jälleen unohtanut. + +— Pajari Sergei hän on, ilmoittaa Osma. — Kuuluu aikovan tämä +Käkisalmen pajari hänelle tyttärensä naittaa ja vertaisensa +sukulaisenpa Boris pajari hänestä löytääkin. Yhtäläisiä rosvoja ovat +molemmat, rehellistä taistelua karttavat, kähisevien kyiden tavoin +urhojen jälkiä hiipivät. + +— Tahtoisinpa minäkin kerran tuon pajarin kanssa joutua vastatusten! +mutisee Niilo ritari. — Opettaisin hänelle rehellisten lännen miesten +taistelutapoja. + +— Samaa ovat kaikki Tiurin miehetkin vannoneet! naurahtaa nuori Osma. — +Jo on hänen päänsä menoksi moni urho teroittanut miekkansa, kuka hänet +sitten ensimmäisenä tavoittaneekin. + +Näin nuori Osma ja ritari Niilo autiossa käräjäpihassa hiljaisella +äänellä haastelevat. Mutta nyt alkavat jousimiesten kantamat +tuohusvalot uhrilehdossa lepattavina liikkua. Jo on Tiurin taatto +lopettanut pitkät uhrilukunsa, viimeisen anelunsa taaton taivahisen +puoleen lähettänyt, ja kulkueeksi nyt jo järjestyy käräjäkansa. + +Hitaasti palasi pitkä kulkue käräjäpihaan. Kiirehtimättä kaikki +miekkansa käräjäkiveltä valikoivat ja niitä vyötellen paikoilleen +asettuivat, jokainen ikänsä ja arvonsa mukaiseen järjestykseen. Lähinnä +käräjäkiveä olivat pohjankävijäin mainehikkaiden johtajien ja muiden +Tiurin heimon vanhimpien sukujen päämiesten paikat. Kauempana piirissä +saivat istua muut Tiurin heimoon kuuluvat sukujen vanhimmat ja Laatokan +puolen miehet. Tavattoman runsaasti olikin Karjalan miehiä tällä +kertaa kokoontunut, ainoatakaan ilvesnahalla peitettyä istuinkiveä ei +koko tilavassa käräjäpihassa jäänyt tyhjäksi. Ja istujain takana oli +jousimiesten sankka muuri, joka taampana hävisi lepattavia tuohustulia +täynnä olevaan uhrilehtoon. Jokainen vapaa jousimieskin, vaikka lie +ollutkin toista palvelemassa, sai käräjillä sananvuoroa pyytää, mutta +tärkeistä asioista päätettäessä äänestivät ainoastaan sukujen vanhimmat +ja mainehikkaat pohjankävijät. + +Kunniaistuimelleen asettunut Suur-Tiuri näytti kovin uupuneelta. +Nähtävästi oli pitkällisten uhrimenojen suoritus vienyt hänen voimansa. +Mutta kun kaikki olivat paikoilleen asettuneet, näytti hän jälleen +uupumuksestaan havahtuvan, koroitti äänensä ja puhui. + +— Karjalan vapaat miehet! Tiurin heimon vanhojen tapojen mukaan olemme +käräjäuhrin Taivaan taatolle uhranneet ja nyt saavat kaikki tänne +kokoontuneet miehet, jokainen oman vuoronsa mukaan, tuoda julki sen +asian, josta ovat mielineet näillä käräjillä neuvoa pitää. On kuitenkin +kohtuullista, että ennen sitä ilmoitan, mihin toimiin muutamien +viisaiden Tiurin miesten neuvosta olen ryhtynyt. Viipurin linnaan, +jota Svean kuninkaan mies, mainehikas ritari Pietari Jooninpoika +hallitsee, olen lähettänyt lähettiläitä. Nämä miehet ovat matkansa +hyvin tehneet, ritari Pietarin kanssa he ovat lujan ystävyysliiton +solminneet ja sen vahvistukseksi hyvät ystävyyslahjat vaihtaneet. +Ritari Pietarin lähettämänä näette nyt täällä joukossamme uljaan ritari +Niilon, monta asemiestä mukanaan hän on tullut tänne meidän luoksemme +ollakseen herransa puolesta läsnä meidän käräjillämme. Hänen rinnallaan +näette myös kaukaisen Visbyn kaupungin kauppiaiden valitut miehet, +jotka samoin ovat tuoneet meille hyviä ystävyyslahjoja. Niinpä eivät +siis lännen puolella asuvat miehet meidän vapauttamme uhkaa ja nyt on +teidän pidettävä neuvoa, millä tavoin toisella suunnalla Karjalan asia +saataisiin turvatuksi. + +Kun Suur-Tiuri oli tämän sanonut, nousivat ensin Laatokan takaa tulleet +miehet, jokainen oman vuoronsa mukaan puhumaan. Kaikilla heillä +oli sama asia, kaikki he valittivat Boris pajarin veronkantajien +ja asemiesten röyhkeyttä. Paljon olivat pajarin miehet heidän +keskuudessaan jo tehneet tihujaan, monta vuotta heitä sortaneet ja +solmuruoskalla kurittaneet ja tästä he nyt olivat tulleet pajarille +kostoa vaatimaan. + +Samaa puhuivat myös Laatokan pohjoispään miehet. Muita voimakkaammin +näistä miehistä haastoi Kurkijoen miesten johtaja, Ritaniemen vanha +Lyly. Ääni harmista vapisten tämä uljas vanhus kertoi kärsimyksistään, +pitkän ja leveän miekkansa kahvaa puristaen loihe lausumaan: + +— Minulla ei ole enää muuta jälellä kuin tämä hyvä miekkani, +kaiken muun ovat pajarin ahnaat miehet ryöstäneet tai polttaneet. +Piilopirtissä vanhuuttaan sairas vaimoni elää vieraiden almuilla. +Siellä on myös muutamia vanhoja palvelijoitani, mutta jousimieheni +melkein kaikki kaatuivat taistelussa. Korkea lie kotini ollut ja monen +Karjalan miehen kunnioittama, mutta pajarin verohurtta ei jättänyt +siitä kiveä kiven päälle. Siellä kotini raunioissa olisin itsekin +toivonut viimeisen lepopaikan löytäväni, mutta poikani uljas minut +puoliväkisin johdatti pois taistelusta. Pajarin miehet kantapäillään +hän nyt nostattaa sotatielle Kurkijoen ja muita Laatokan pohjoispään +miehiä, mutta minä olen tullut tänne käräjille. Minä kysyn nyt teiltä, +Tiurin uljaat miehet, lähdettekö meidän avuksemme pajaria vastaan vai +saammeko vähälukuisina sortua ja ikiajoiksi vieraan vallan orjuuteen +vaipua? + +Voimakkaan kohun nämä Ritaniemen Lylyn sanat nostattivat. Moni uljas +Tiurin mies mieli jo hypätä paikaltaan ja paljastaa miekkansa, joka +oli sen merkki, että käräjien päätökseksi tuli taistelu. Vielä sentään +kiihkoilijat malttoivat mielensä, sillä ikivanha tapa vaati, että +vanhimmat miehet ensin saivat sanoa mitä he ajattelivat. + +Niinpä siis vanha ja malttava Kekri Kumoinen nousi nyt puhumaan ja +kaikki hänen sanojaan tarkoin kuuntelivat. Hän kertoi itse olleensa +lähetystön johtajana Viipurin linnassa, lännen miesten apua pyytämässä +vihattua pajaria vastaan. Mutta yhtäkaikki hän tahtoi Karjalan miehille +muistuttaa, että oltiin vanhastaan ystävyysliitossa Novgorodin vapaiden +miesten neuvoston ja tämän valitsemien ruhtinaiden kanssa. Jos siis +noustiin pajaria vastaan taisteluun, niin samalla piti tehdä toinenkin +asia: piti lähettää valittuja miehiä Novgorodiin sanomaan neuvostolle +ja ruhtinaalle, että Karjalan miehet vihasivat vain tätä pajaria, mutta +eivät muita Novgorodin miehiä. Niinpä siis lähetettyjen miesten pitäisi +pyytää, että Novgorodin vapaiden kauppamiesten neuvosto valitseisi +keskuudestaan viisaita miehiä, jotka tulisivat Tiurin miesten luo +kaikista asioista sovussa ja ystävyydessä neuvoa pitämään. Oli tarpeen +tyyni harkinta, ennenkuin Karjalan miehet sytyttivät sodanpalon, sillä +Novgorodin miesten valta oli suuri ja mahtava naapuri. + +Syvä hiljaisuus seurasi näitä Kekri Kumoisen sanoja. Mutta sitten jo +muutamat muutkin vanhat miehet nousivat häntä kannattamaan. Arastellen +he puhuivat ja haparoiden, mutta hyvin näki heidän kaikkien pelkäävän +Novgorodin suurta mahtia ja pitävän viisaampana viimeiseen asti +sovinnon hieromista tämän naapurin kanssa. + +Suur-Tiuri antoi kaikkien näiden sovintoa haastavien miesten puhua +loppuun asti. Käräjäkivellä hänen edessään oli nahkakäärö, johon +Novgorodin ruhtinasten ja Tiurin miesten vanha ystävyyssopimus oli +riimukoukeroin piirretty. Tätä kallista kääröä iäkkään heimovanhimman +vapisevat sormet hivelevät. Kun muutamat vanhemmat miehet pyytävät +hänen lukemaan mitä tuossa käärössä Tiurin miesten oikeuksista ja +velvollisuuksista sanottiin, naurahtaa vanhus väsyneesti: + +— Eivät minun hämärtyneet silmäni voi enää tätä kääröä lukea. Luulen +kyllä muistavani mitä siihen on kirjoitettu, vaan jos kuitenkin joku +näkevä mies lukisi mitä Novgorodin entiset viisaat ja hyvät ruhtinaat +ovat meille Tiurin miehille luvanneet. + +Kekri Kumoinen sai avata käärön ja lukea. Hitaasti, sana sanalta hän +luki Novgorodin Aleksanteri ruhtinaan ja Tiurin miesten sen aikuisen +johtajan Honka-Tiurin laatiman ystävyyssopimuksen, joka oli Tiurin +käräjillä ja Novgorodin vapaiden miesten kokouksessa vahvistettu ja +jonka alle sekä Aleksanteri ruhtinas että Honka-Tiuri olivat oman +riimumerkkinsä piirtäneet. Ikuisiksi ajoiksi tässä asiakirjassa +luvattiin Tiurin miehille kaikkien Pohjan kansojen verotusoikeus, +paitsi niiden, jotka asuivat Vienan rannikon puolella ja jotka +kuuluivat Syvärin miehille. Tiurin miehet puolestaan lupasivat +ruhtinaalle ystävyyslahjoja, jotka piti annettaman Tiurin markkinoiden +aikana itselleen ruhtinaalle, jos hän oli saapuvilla. Mutta jos +ruhtinas itse oli poissa Tiurin miesten markkinoilta ja käräjiltä, niin +piti ystävyyslahjat annettaman hänen lähettämälleen valitulle miehelle. +Edelleen sanottiin asiakirjassa: »Mutta riistaveroa älköön ruhtinas +Tiurin miehiltä vaatiko. Veroa maksakoot ruhtinaalle vain hänen omat +miehensä tai ne, jotka vanhastaan ovat olleet Novgorodin ruhtinaiden +veronalaisia. Mutta Tiurin miehet ovat ikuisista ajoista olleet vapaita +ja Novgorodin miesten kanssa tasa-arvoisia ja niinpä älkööt he siis +veroa maksako, sillä se olisi vapaiden miesten kesken häpeällistä.» + +Näin jyrkästi kiellettiin sopimuksessa riistaveron vaatiminen Tiurin +miehiltä ja heihin yhtyneiltä Laatokan miehiltä. Kun Kumoinen oli +lopettanut lukemisensa, kuului käräjäkiven ympäriltä kiihtyneitä +huutoja: + +— Siinä kuulitte, Karjalan miehet! Siinä kuulitte, onko pajarilla +oikeus meitä verottaa! Kirottu verohurtta! Ja kuka on hänet tänne +meidän luoksemme lähettänyt? + +— Kukako on pajarin tänne lähettänyt? kiljaisi vanha Antero Äyrämöinen +hypäten lyhyille jaloilleen. — Te kysytte, Karjalan miehet, kuka +on pajarin tänne lähettänyt? Häijy ruhtinas ja hänen ahnaat +neuvonantajansa ovat hänet lähettäneet! Vai luuletteko Novgorodin +vapaiden miesten hänet tänne lähettäneen? Minäpä sanon teille yhden +asian: Novgorodissa ei ole enää vapaita miehiä, tai jos lieneekin +muutamia, niin heidän äänensä on vaiennut. Hyödytöntä on meidän +lähettää valittuja miehiä Novgorodiin, niinkuin vanha ystäväni +Kumoinen ja hänen jälkeensä monet muutkin ovat neuvoneet. Turhaan +valitut miehemme kolkuttaisivat Novgorodin nykyisten mahtimiesten +oville, turhaan he nykyisen ruhtinaan luona vetoaisivat tuohon vanhaan +sopimuskirjaan. Ikuisiksi ajoiksi ovat siinä meidän oikeutemme taatut. +Juhlallisen lupauksen ovat siinä Novgorodin vapaat miehet ja heidän +hyvät ruhtinaansa meille antaneet. Mutta ne vapaat miehet ja hyvät +ruhtinaat ovat kuolleet ja nyt ei Novgorodissa enää meitä tunnusteta +tasa-arvoisiksi vapaiksi miehiksi! + +Näin puhui kiivas lännen miesten ystävä ja häntä nousi heti säestämään +Kiviniemen väkevä Karhu. Kiukustuneena hän katseli ympärilleen ja +ärähteli: + +— Mitäs me tässä enää turhia jaarittelemaan! Suur-Tiuri, sinä olet +meidän vanha johtajamme, niinpä siis paljasta miekkasi sen merkiksi, +että tämän vieraan pajarin asiasta on jo tarpeeksi suuta soitettu! + +Mutta Suur-Tiuri ei vielä paljastanut valtamiekkaansa vaan haastoi +väsyneesti: + +— Totta on mitä vanha ystäväni Äyrämöinen sanoo. Hyödytöntä lienee +valittujen miesten lähettäminen Novgorodiin, sillä tuskinpa siellä +tasavertaisen ystävän ovi meille enää aukenee. Tasavertaisuuden aika on +ollut ja mennyt, pöyhkeät pajarit nyt Novgorodissa isännöivät. Mutta +on paikallaan, että Tiurin miehet ja muutkin Karjalan miehet tietävät +tämän asian: Mahtava on edelleen Novgorod, vaikka vapaat miehet sieltä +ovatkin hävinneet. Niinpä siis meillä on edessä raskas taistelu ja +pitkällinen taistelu. Jos tämän yhden ahnaan pajarin Karjalan mailta +karkoitamme, niin tulee hänen jälkeensä pian toinen pajari tai tulee +vielä monta pajaria samalla kertaa. Novgorodin nykyiset valtiaat eivät +voi sietää vapaita miehiä naapuruudessaan, vaan kaikkien kansojen ja +heimojen pitäisi olla heidän veronalaisiaan. Tämä on teidän mieleenne +painettava, Karjalan miehet! + +Hän vaikeni, kuin sanottavansa olisi ollut hänelle ylivoimaisen raskas. +Mutta hetkisen kuluttua hän jatkoi vielä väsyneemmin: + +— Ja vielä minun pitää sanoa teille toinen asia: Novgorodin pajareilla +on taistelussaan mahtava liittolainen. Heidän mukanaan tulee Karjalan +miesten keskuuteen Novgorodin kirkon pappeja ja pyhiä miehiä, jotka +tekevät omaa kylvöään. Me Tiurin miehet emme ole näitä pyhiä miehiä +ahdistaneet, koska heidän kylvönsä hedelmät meidän keskuudessamme ovat +näihin saakka olleet kovin vähäiset. Mutta Laatokan takana ja Syvärin +miesten keskuudessa se kylvö on saanut jo aikaan hajaannusta. Siellä jo +monet Karjalan miehet ovat isiensä uskon uuteen uskoon vaihtaneet ja +useat heistä ajattelevat näin: Uusi usko vaatii myös pajarien vallan +tunnustamista, vaikka tämä valta olisikin raskas ja vapaiden miesten +häpeällinen kantaa. Varmaan nuo Novgorodin kirkon pyhät miehet niin +neuvovat ja siitäpä juuri ajan oloon tulee turmamme. Pajarit saavat +isiensä uskosta luopuneita Karjalan miehiä puolelleen. Hitaasti hiipien +noiden pyhien miesten kylvö sammuttaa heimoustunteen, vapaat miehet +unohtavat olleensa vapaita ja taipuvat pajarien veronalaisiksi. Näette +siis, Karjalan miehet, että meillä on edessä vaikea taistelu. + +Näin puhui Suur-Tiuri. Hitaasti, aivan kuin ponnistellen sanat hänen +huuliltaan tulivat, mutta jokainen sana sattui kuin raskas moukarin +isku käräjäkiven ympärillä istuvien Karjalan miesten sydämiin. Kaikki +käsittivät nyt, että oli kysymyksessä paljon enemmän kuin yhden vihatun +pajarin karkoittaminen Karjalan mailta. Karjalan tulevat kohtalot +olivat vaakalaudalle joutuneet ja niistä heidän piti nyt päättää. +Todeksi käsitettiin Suur-Tiurin ennustus Novgorodin kirkon pappien +vaikutuksesta. Monet Tiurin miehetkin olivat näitä pyhiä miehiä +kohdelleet suopeasti, mutta säikähtyen nyt herättiin huomaamaan, että +näiden miesten kylvö voi koitua Karjalan miesten vapauden haudaksi. + +Syvä hiljaisuus käräjäpihassa vallitsi Suur-Tiurin puheen jälkeen. +Mutta vihdoin tämän hiljaisuuden rikkoi lauttasillalta päin +käräjäpihaan tunkeutuvan miehen ääni. Vanha jousimies Lari taatto +sieltä tuli hengästyneenä ja vaatien kaikkia tieltään väistymään. + +— Minä tuon tärkeän viestin! huusi hän päästyään vihdoin jousimiesten +sankan seinän läpi käräjäkiven ympärillä istuvien miesten joukkoon. + +— Kerro, mikä on viestisi? käski Suur-Tiuri. + +— Raskas surusanoma lienee viestini muutamille täällä istuville Tiurin +miehille: Pajarin miehet ovat hyökänneet Unnunkoskelle. Pärtty Rongan +ja hänen naapurinsa Taurun jousimiehet on lyöty, heidän talonsa +ovat ryöstetyt ja maan tasalle hävitetyt. Me apuun riensimme, mutta +myöhästyimme, löysimme vain savuavat rauniot ja niiden ääressä muutamia +itkeviä ihmispoloisia, mutta paljon väkeä olivat pajarin miehet vieneet +orjikseen. + +Kun Lari taatto oli murheviestinsä kertonut, puhkesi vanha Tauru syviin +valituksiin. Mutta miehen tavoin hänen naapurinsa Ronka kesti kohtalon +kovan iskun. Kalpeana hän nousi paikaltaan ja ryhtyi hiljaisella +äänellä, näköjään aivan tyynenä, kyselemään Lari taatolta lähempiä +tietoja pajarin miesten tekemästä hävityksestä. Mutta kiihkomielinen +Tiurin Kalevi ei enää mieltänsä malttanut, vaan hypähti istuimeltaan ja +puhui kauas kuuluvalla äänellä: + +— Lari taatto, sinä tulit viestinesi oikeaan aikaan! Oikealla hetkellä +sinä tulit minut pajarin vankityrmästä pelastamaan ja nyt jälleen sinä +jouduit turmanviestinesi oikealla hetkellä! Me kenties olisimme tässä +vielä kauankin neuvoa pitäneet ja kalliita hetkiä haaskanneet, mutta +helppoa meidän lienee nyt päästä yksimieliseen päätökseen. Ei ole +meillä muuta valittavana kuin Novgorodin ahnaiden pajarien orjuus ja +solmuruoska tai vapaiden miesten epätoivoinen taistelu. Niinpä siis +valitkaamme taistelu! Minä paljastan säiläni! + +— Tässä minun säiläni! karjui Kiviniemen väkevä Karhu hypäten hänen +rinnalleen. — Tässä säiläni tuliteräinen ja vannonpa, että se listii +monta pajarin miestä, ennenkuin tämä niska taipuu orjaniestä kantamaani. + +Kiihtyneenä kuin ärsytetty kaimansa, metsien vihainen kontio, hän +hypähteli käräjäkiven ääressä ja jopa nyt hänen esimerkkinsä tarttui +toisiinkin. Pieni, mutta terhakka Antero Äyrämöinen huitoi pitkää +miekkaansa ja huusi minkä kurkusta läksi: + +Hyväksi hiottu minunkin säiläni lienee! Ja vielä minä mukaan yritän, +vaikka nuoremmat minua jo romukaluna pitänevät! + +Päiväkiven Kuisma ja Marjaniemen Kirves puhuivat yhteen ääneen: + +— Tarpeeksi on jo neuvoteltu! Suur-Tiuri, tee mikä on velvollisuutesi! + +Näin he kaikki huusivat kilpaa, kova äänten kohu täytti käräjäpihan. +Kunniavieraina istuvat Visbyn lähettiläät ja ritari Niilo nousivat +paikoiltaan. Taampana seisovat jousimiehet alkoivat tungeskella +johtajiensa ympärille huutaen kostoa pajarille ja vaatien +taistelumerkin antamista kauempana odottavalle markkinakansalle. + +Hitaasti kohosi Suur-Tiuri yleisen melun keskellä heimovanhimman +kunniaistuimelta, ja kun hänen valtamiekkansa paljastui, tuli yhtäkkiä +syvä hiljaisuus. Hän puhui vapisevalla, mutta kuuluvalla äänellä: + +— Heimokäräjille kokoontuneet Tiurin miehet ja heihin yhtyneet Laatokan +miehet ovat tehneet päätöksensä. Niinpä siis alkakoon taistelu! +Leppymätön taistelu alkakoon vierasta pajaria ja kaikkia hänen julkisia +tai salaisia ystäviään vastaan. Tiurin pelottomat miehet viekööt +vainoviestin Karjalan kaukaisimmille perukoille asti! Yhtärinnan +Tiurin mailla ja Laatokan takana sodanpalo syttyköön! Karjalan +miesten vapaus on uhattu, vieras mahti, pajarien ruoskamahti meille +takaa orjankahleita. Kirottu mahti, verivirtoihin ja tulenliekkeihin +se hukkukoon ja tuhoutukoon! Ja nyt Tiurin jousimiehet sytyttäkööt +uhripuiston korkeimmalle kummulle rinnatusten kaksi kokkotulta, +jotta ulkopuolella odottava markkinakansa tietäisi mitä käräjät ovat +päättäneet! + +Nopeasti kiiruhtivat jousimiehet täyttämään Suur-Tiurin käskyä. Mutta +käräjäpihassa vielä jatkettiin neuvottelua. Kun kaikki olivat jälleen +paikoilleen asettuneet, pyysi Suur-Tiuri, että hänet silmiensä valon +menettäneenä ja muutenkin alkavan taistelun johtoon kykenemättömänä +jo vapautettaisiin heimovanhimman huolista ja käräjät luovuttaisivat +heimovanhimman valtamerkit nuorempiin käsiin. + +Tästä asiasta nyt neuvoa pidettiin. Toinen toisensa jälkeen nousivat +heimon vanhimmat miehet selvittämään, että heimovanhimman valtamerkkejä +ei niiden entisen haltijan eläessä voitu toiselle luovuttaa. +Suur-Tiurin oli siis ne kuolemaansa asti hallussaan pidettävä. Mutta +vainoajan sattuessa voitiin käräjillä valita heimovanhimman rinnalle +apulainen, jonka velvollisuutena oli heimon sotakuntoisten miesten +johtaminen, jollei heimovanhin itse, korkean ikänsä tai sairauden +vuoksi siihen pystynyt. + +Niinpä nyt Suur-Tiurin rinnalle valittiin hänen pojanpoikansa Tiurin +Kalevi. Vaali oli aivan yksimielinen. Vielä valittiin muitakin miehiä, +joiden piti hyvillä ja viisailla neuvoilla avustaa nuorta Tiurin +Kalevia Karjalan miesten nostattamisessa ja taistelun johtamisessa. + +Tällä välin olivat jousimiehet saaneet kokkotulet rakennetuiksi Tiurin +uhripuiston pyhälle kummulle. Jos käräjien päätökseksi tuli rauha, +sytytettiin yksi tuli, mutta vainoajan alkamista merkitsi kaksi +rinnatusten palavaa tulta. Näin tästä asiasta Tiurin miesten ikivanha +heimotapa määräsi: + + »Yks on viesti rauhan viesti, + kaksin vainovalkeoita!» + +Kokkotulten rakentamistouhussa oli myös sama hentonen jousimies, joka +edellisenä päivänä oli markkinapaikalla kohdannut Helinä neidon ja +tämän seuralaiset. + +Kun vanha Lari taatto huomasi tämän nuorukaisen, pysähtyi hän kesken +työnsä ihmetellen häntä tarkastelemaan. Lari taatto oli varma, että oli +aikaisemminkin tavannut tuon hentosen, mutta niin uljaalta näyttävän +nuorukaisen. Mutta missä ja milloin, sitäpä hän ei voinut muistaa. +Lopulta hän meni nuorukaisen luo ja alkoi tältä tiedustella: + +— Kuulehan, poikaseni, missäs olenkaan sinut ennen nähnyt? + +Nuorukainen tuli hiukan hämilleen, mutta sitten naurahti: + +— Tokkopa lienet minua nähnyt tätä ennen. Laatokan täkäläisiä olen ja +ensi kertaa elämässäni näillä mailla. + +— No lempoko sinussa sitten lienee, mutta niin tuttavalta näytät! + +— Voihan olla, että minä muistutan jotakin toista näkemääsi henkilöä! +nauroi nuorukainen nyt jo paljon rohkeammin. + +— Voisin vannoa, että sinä olet hyvin yhdennäköinen kuin eräs toinen +näkemäni henkilö, mutta enpä nyt saa päähäni, kuka se toinen on. + +— Mutta minäpä olen sinut ensi näkemästäni hyvin tuntenut, virkahti +nuorukainen reippaasti. — Ja kenpä ei sinua tuntisikaan, kun jokaisella +askeleella kuulee sinun mainetöitäsi ylistettävän! + +— Joutavia mainetöitä! murahti Lari taatto. — Mutta sanohan, poikaseni, +mikä on nimesi ja kenen jousimies joukkoon kuulut? Laatokan takaa +sanoit tulleesi, niin tottapa lienet täällä jo johonkin Tiurin mieheen +liittynyt? + +— Enpä ole vielä kehenkään liittynyt, puhui nuorukainen nyt jälleen +ujous äänessään. — Hilppa on nimeni ja näin taattoni neuvoi kotoa +lähtiessäni: »Pyri poikueni Tiurin Kalevin valiojoukkoon!» Mutta enhän +tiedä, jos tällainen tuntematon kulkija niin hevillä sinunlaistesi +urhojen pariin pääsee! + +Lari taatto löi nuorukaista olalle ja nauroi rohkaisevasti: + +— Sinä miellytät minua, Hilppa poikaseni, turkasesti miellytät! Otanpa +ja puhun sinun puolestasi uljaalle Tiurin Kaleville ja haastelen myös +hieman nuorelle Osma Kumoiselle. Saadaanpa sitten nähdä, kuunnellaanko +vanhan Lari taaton suosituksia. Hyvällä mielellä kuitenkin varustaudu +joukkoomme astumaan! + +Kättä paiskaten tämä sopimus vahvistettiin. Hilppa nuorukainen kertoi, +että hänen piti vielä saattaa turvaan nuori sisarensa, jonka hän oli +tuonut mukanaan pajarin miesten vainoa pakoon. Näillä mailla olikin +muuan heidän sukulaisensa ja tämän luo hän saattaisi sisarensa, mutta +sitten hän itse kiiruhtaisi viipymättä Tiurin miesten valiojoukkoon +yhtymään. + +— Kiirettä saatkin pitää, Hilppa poikaseni! virkahti Lari taatto. — +Usko minua, uljas Tiurin Kalevi ei pajarin pidoista myöhästy! Mutta +katsohan tuonne Kiviniemeen päin, eivätkös veitikat jo sielläkin +ole vainovalkeita sytyttäneet. Jopas on Tiurin tulet huomattu, onpa +totisesti huomattu! + +Innoissaan he toisten jousimiesten kera alkoivat tähystellä öiseen +etäisyyteen. Pian sieltä näkyi runsaasti samanlaisia kokkotulia, +kaksittain niitä syttyi joka paikassa, ensin lähempänä, sitten yhä +ja yhä kauempana olevilla rantavaaroilla. Muita juhlallisemmin +loimotti kaukana etelässä kaksi kokkotulta ja Lari taatto tiesi heti +silmättyään, mistä ne näkyivät. + +— Voisinpa vannoa niiden näkyvän Kiviniemestä! hän nauroi. — Varmaan +Kiviniemen kuoma on käskenyt jousimiestensä rakentamaan mahtavat kokot +valmiiksi, ja nyt ne siellä on sytytetty! + +Yhä ja yhä runsaammin syttyi vainovalkeoita joka suunnalle. Lari taatto +tarttui rinnallaan seisovan Hilppa nuorukaisen käteen ja tälle haasteli: + +— Näetkös, nuori ystäväni! Näillä mailla ei silmäsi löydä ainoatakaan +rantavaaraa, jonka laella ei tänä yönä vainovalkeat syttyisi. Viesti +käräjien päätöksestä leviää nopeasti Ala-Vuoksen vesien yli. Turmaa +se viesti tietää pajarin miehille ja hänen ystävilleen. Enpä neuvoisi +sen lemmon pajari Sergeinkään tämän jälkeen varsin kauas retkeilylle +yrittävän! + +Nuoren jousimiehen käsi vapisi ja hänen kasvonsa olivat kalvenneet. +Lari taatto tarkasteli häntä sivulta ja silloin hän yhtäkkiä tunsi, +kuka seisoi rinnallaan. Hymyili vanhus itsekseen, mutta ei mitään +puhunut. Vasta kun erosivat ja nuorukainen sanoi lähtevänsä sisartaan +etsimään, sanoi hän: + +— Milloin hyvänsä Tiurin miesten leiriin tulet, kysy vain Lari +taattoa! Minun rinnallani on sinun paikkasi ja luulenpa sinusta hyvän +jousimiehen kasvattavan!! + + + + +XV Luku. + +KARJALAN MIESTEN NOUSU. + + +Näin olivat Tiurin ja Laatokan miehet käräjillään tehneet kohtalokkaan +päätöksen, näin alkoi Karjalan ensimmäinen vapaustaistelu. + +Novgorodin vanhan kronikan kirjoittajat syyttelevät Ruotsin miehiä +Karjalan miesten yllyttämisestä. Kuitenkin tuossa samassa vanhassa +kronikassa myönnetään, että pajari Boris Konstantininpoika oli +väkivaltainen ja häikäilemätön mies sortaen kovin veronalaisiaan. + +Niin olikin todella asia. Ja Novgorodin vanhat historioitsijat olisivat +yksin tein voineet sanoa koko totuuden, nimittäin senkin, että pajari +Boris oli ensimmäinen Laatokan miesten verottaja. + +Vapaustaisteluun siis hänen kiusaamansa Karjalan miehet nousivat, +ensimmäiseen vapaustaisteluunsa idän ruoskamahtia vastaan. Myöhemmin +ovat Karjalan miehet monta kertaa nousseet samalta suunnalta uhkaavaa +vihollista vastaan, mutta tämä ensimmäinen nousu oli kenties rajumpi ja +väkivaltaisempi kuin ainoakaan myöhempi. + +Niinkuin Tiurin iäkäs heimovanhin oli käräjillä julistanut, alkoi +taistelu yhtärinnan sekä Tiurin mailla että kaikkialla muuallakin +ympäri Laatokan. Pajari Boris teki taistelun alkaessa suuren +erehdyksen. Hän oli vasta saanut valmiiksi Käkisalmen linnavarustuksen +ja niinpä hän tahtoi ennen muuta tätä varustustaan puolustaa. +Sitä varten hän kokosi kiireesti hajallaan Laatokan ympäri olevat +jousimiehensä Käkisalmeen. + +Tätä oivaa tilaisuutta käyttivät pajarin valtaan tyytymättömät +Karjalan miehet oitis hyväkseen. Ei tarvittu paljon Tiurin miesten +apua kapinahengen lietsomiseen Laatokan Karjalassakaan. Ensimmäisinä +nousivat Laatokan pohjoispään miehet, johtajinaan Ritaniemen vanha Lyly +ja Lahdenpohjan Nirkko. Tiurin linnasta lähetettiin heille pienoinen +apujoukko, jonka päällikkönä oli kokenut Tiurin Musakka. Käden +käänteessä saatiin näin Laatokan pohjoispään ympäristö pajarin miehistä +puhdistetuksi ja myrskytuulen kiihoittaman kulovalkean tavoin levisi +nyt hävittävä sodanpalo Laatokan takaiseen Karjalaan. + +Täällä olivat Boris pajarin veronkantajat ja kuuluttajat jo monessa +paikassa rakentaneet itselleen uljaita asumuksia, joiden suojana oli +pieni hirsi varustus. Kaikki nämä sortajien linnoitukset olivat Boris +pajarin hätäisen toimenpiteen vuoksi jääneet hyvin heikon puolustuksen +varaan ja niin ne nyt kaikki hävitettiin maan tasalle. Vain muutamissa +paikoissa pajarin miehet kykenivät tiukempaa vastarintaa yrittämään. +Uuksulla eli yksi kaikkein vihatuimpia pajarin veronkantajia, jota +kansan kesken nimitettiin Ahma-Petriksi. Hän ja Uuksun karjalaisten +johtaja Semi saivat kootuksi sievoisen jousimiesjoukon, mutta tämä +joukko voitettiin tulisessa taistelussa ja johtajat itse joutuivat +Karjalan miesten käsiin. Heidät teljettiin pajarin verohurtan uljaaseen +taloon ja sen mukana poltettiin. + +Vaino levisi Syvärin Karjalaan asti. Syvärin miesten pajari Nikitakin +oli oikeastaan vain Boris pajarin alainen veronkantaja. Kun hänellä +oli vain vähäinen joukko asemiehiä, ei hän yrittänytkään vastarintaa, +vaan varusti kolme suurta venettä, joilla hän mieli miehineen +purjehtia Laatokan yli Käkisalmeen. Hänen matkaansa yhtyi myös Syvärin +miesten vanha johtaja Makari omilla veneillään, mutta pakolaisten +raskaat veneet joutuivat Laatokan ulapalla, lähellä Lunkulan saarta +takaa-ajavien Karjalan miesten käsiin. Julma oli kiusattujen Karjalan +miesten kosto: pajari Nikita ja vanha Makari kaikkine miehineen +sidottiin kiinni veneisiinsä ja niin heidät upotettiin elävinä +syvyyteen. Vielä kauan jälkeenpäin tiesi vanha tarina kertoa, että +syksyn pimeinä myrskyöinä syvyyteen vajonneiden kadotetut sielut yhä +huusivat surkeasti apua. Mutta jos kalastaja näitä avunhuutoja kuuli, +oli hänen viisainta paeta kauas näiltä vesiltä, sillä saman turman +uskottiin silloin häntä itseäänkin vaanivan. + +Laatokan takana ja Syvärin Karjalassa olivat Novgorodin kirkon papit ja +moneen paikkaan rakentaneet pyhättöjä, vieläpä muutamia kirkkojakin. +Kaikki nämä kirkot ja pyhätötkin nyt poltettiin ja pyhät miehet +säälimättä surmattiin. Eihän tosin Tiurin iäkäs heimovanhin ollut +suorastaan uskonvainoon yllyttänyt, mutta hän oli kuitenkin osoittanut +pappien ja pyhien miesten kylvön valmistavan maaperää pajarien +vihatulle vallalle. Enempää ei tarvittu. Jos lie joukossa ollut joku +viatonkin erakkomunkki, niin sai hän jakaa syyllisten toveriensa julman +kohtalon. + +Suurempi erakkoyhdyskunta oli jo syntynyt Laatokan keskellä oleviin +Valamon saariin. Valamossa oli Laatokan miesten ikivanha ja laajalti +kuuluisa uhrilehto sekä käräjäpaikka, mutta jo Novgorodin Aleksanteri +ruhtinaan aikana olivat ensimmäiset erakkomunkit tänne asettuneet. +Uhripuiston ympärille alkoi syntyä näiden pyhien miesten erakkomajoja +ja pieniä, vinoristillä varustettuja pyhättöjä. Karjalan miehet kävivät +edelleen uhripuistossa omia jumaliaan palvomassa, mutta siinä sivussa +alkoivat he palvoa myös uuden uskon pyhiä. Erakkomunkit paransivat +yrttivoiteillaan sairaita, rukoilivat kävijöille hyvää kalaonnea ja +lupasivat pyhien miesten apua myrskyn käsiin joutuneille. Heidän +maineensa alkoi kasvaa, jo monen heistä kerrottiin tehneen suuria +ihmetöitä ja Karjalan miehet heitä suuresti kunnioittivat. + +Mutta nyt oli noussut raju koston myrsky eikä Valamon kaukainen +saarikaan tämän hävittävän myrskyn tuholta säästynyt. Kitelästä ja +Pitkästärannasta saapui muutamana lokakuun myrskyisenä yönä Valamoon +joukko kiihtyneitä Karjalan miehiä, jotka ryöstivät kaikki pyhätöt +putipuhtaiksi ja sytyttivät sitten pyhään puistoon suuren uhritulen. +Siinä poltettiin kaikki saarelta tavatut erakkomunkit. Vuosikymmeniä +kului tämän jälkeen, ennenkuin Valamonsaarella pyhättöjen pienet kellot +alkoivat jälleen helähdellä, ennenkuin uudet erakkomajat kohosivat +hävitettyjen raunioille. + +Karjalan miesten joukossa oli epäilemättä monta, jotka näin julmaa +hävitystä paheksuivat. Mutta pajarin oli syy tähän kiihtymiseen. Monta +vuotta hän oli säälimättä sortanut Laatokan miehiä ja yhtä säälimätön +oli nyt kiusatun kansan kosto. Kaikki, minkä Novgorodin miehet olivat +Karjalan maille tuoneet, hävitettiin armoa antamatta. Novgorodin vanha +kronikka kertoo tuhon olleen niin perinpohjaisen, ettei ainoatakaan +pyhättöä jäänyt polttamatta ja kaikki venäläiset miehet Karjalassa +surmattiin. + +Samaan aikaan, kun sodanpalo näin hävittävänä riehui ympäri Laatokan, +samosi Tiurin miesten päävoima pajarin vihattua linnavarustusta +vastaan. Hirvisaaressa tapahtui ensimmäinen Tiurin ja pajarin miesten +suuri yhteenotto. Kun tästä saaresta käsin oli mukava pitää silmällä +molempia Tiurin vesiltä tulevia Vuoksen haaroja, oli pajari Boris +ryhtynyt tännekin pientä varustusta rakentamaan. Jo oli valmiina +puisella muurikehällä varustettu linnoitus, josta käsin pajari Sergei +Tiurin markkinain aikana oli tehnyt hävitysretkensä Unnunkoskellekin. + +Kun nyt Karjalan miesten sotapursia alkoi ilmestyä Hirvisaaren vesille, +pyysi pajari Sergei Käkisalmesta kiireesti lisäväkeä ja päätti antautua +taisteluun Tiurin miesten kanssa tällä saarella. + +Kahdelta suunnalta Tiurin miehet tekivät hyökkäyksensä Hirvisaarta +vastaan: Päävoima, jota johtivat itse Tiurin Kalevi ja ritari Niilo +sekä Kiviniemen väkevä Karhu, laski suoraan Tiurin itäistä haaraa +myöten Hirvisaarta kohti. Samaan aikaan lähetettiin toinen, Päiväkiven +Kuisman ja Unnunkosken Rongan johtama jousimiesjoukko keveillä veneillä +kiertämään Unnunkosken kautta. Tämän joukon piti nopeasti pyrkiä +Hirvisaaren takapuolelle ja katkaista saarella olevien pajarin miesten +paluutie Käkisalmeen. + +Vähältä piti, ettei tämä Tiurin miesten sotajuoni täydellisesti +onnistunut. Tiurin Kalevi viivytteli tahallaan hyökkäystään, kokonaisen +päivän hänen veneensä parveilivat Hirvisaaren edustalla, mutta +maihinnousua ei yritetty. + +Pajari Sergei, joka miehineen odotti heidän hyökkäystään +hirsivarustuksessaan, uskoi Tiurin miesten pelkäävän. Niinpä hän tästä +rohkaistuneena tuli miehineen ulos varustuksestaan ja rupesi rannalta +syytämään pilkkasanoja Tiurin miehille. + +— Hei, Tiurin velhon sikiö! hän huuteli tuntiessaan Tiurin Kalevin +vaskikeulan. — Hei, urhoni mokoma, yritähän maihinnousua, niin me +annamme sinulle ja miehillesi lämpimät tulijaiset! + +Kiviniemen väkevä Karhu alkoi jo oman vaskikeulansa perässä ärähdellä, +että tuon nulikan suu pitäisi tukkia. Mutta ritari Niilo ja Tiurin +Kalevi neuvoivat hänen vielä odottamaan. Vasta illan pimetessä, +kun kaukaa Hirvisaaren takaa alkoi näkyä Kuisman ja Rongan miesten +sovittuja valomerkkejä, annettiin hyökkäyskäsky. + +Rajusti soutaen nyt veneet taajana parvena tunkeutuivat maata kohti. +Ainoakaan vene ei yrittänyt kiertelemään ja kaartelemaan rannalta +tuiskuavia surmannuolia välttääkseen, vaan jokainen tahtoi päästä +ensimmäisenä pajarin miesten kimppuun. Tuolla jo Tiurin Kalevi, +lähelle rantakiviä päästyään, hyppäsi veneestään ja kilvellä itseään +suojaten kahlasi maata kohti Lari taaton ja monen muun pelottoman +miehen seuraamana. Mutta eivätpä pahoin myöhästyneet ritari Niilo ja +Kiviniemen Karhukaan. Ritari Niilon rintahaarniska välähteli rannalle +sytytettyjen tulien valossa, mainio maalitaulu hän oli tuiskunaan +tuleville pajarin miesten nuolille, mutta mistään välittämättä hän +leveää miekkaansa heiluttaen tunkeutui eteenpäin. Kiviniemen Karhun +rinnalla hyppeli rantakivillä pieni Antero Äyrämöinen. Niin sukkela +oli hän liikkeiltään, etteivät pajarin miesten nuoletkaan häntä +tavoittaneet, ja kun hän näki Kiviniemen kuoman leveäteräisen miekan +tietään raivaavan, niin hihkui hän innostuksesta ja kehoitteli kaikkia +miehiä perässä pysymään. + +Ei pajari Sergein väki voinut kauan kestää näin rajua hyökkäystä. +Ensin peräytyi se hirsivarustuksensa suojaan, mutta kun huomattiin +Hirvisaaren takanakin jo vihollisveneiden merkkitulia vilisevän, +pakeni koko joukko, pajari Sergei itse etunenässä, omille veneilleen. +Mutta tukala oli heidän pakotiensä Käkisalmeen, monta venettä joutui +miehineen matkan varrella joka paikassa vaanivien Kuisman ja Rongan +miesten käsiin. Vain vähäiset jätteet uljaasta jousimiesjoukostaan +sai pajari Sergei pelastetuksi. Näine miehineen hän aamun valetessa +pääsi lopen uupuneena ja monesta haavasta verta vuotaen Käkisalmen +linnavarustuksen turviin. + +Melkein hänen vanavedessään jo Tiurin miesten sotapurretkin +tulvasivat virtaa alaspäin. Vain kiirettä pitäen saatiin lauttasilta +hävitetyksi, mutta kaikki mantereen puolella olevat varastoaitat, +joiden tyhjentämisestä ei oltu ajoissa huolehdittu, jäivät kaikkine +tavaroineen Tiurin miesten käsiin. + +Näin oli Boris pajarin linnavarustus joutunut piiritykseen. Rohkeasti +laskivat Tiurin miehet veneillään linnanmuurin ohitse Laatokalle +ja sulkivat siltäkin suunnalta pääsyn linnoitukseen. Monta pajarin +miesten venettä, jotka sattuivat olemaan ulkona kalastamassa tai +muilla matkoilla, joutui seuraavina päivinä Tiurin miesten saaliiksi. +Vähitellen nämä ulottivat vartiointinsa pitkin rannikkoa Pähkinäsaareen +asti ja vielä kauemmaksi Novgorodin vesille vievän Velhojoen suulle +saakka. + + + + +XVI Luku. + +PAJARIN LINNAN PIIRITYS. + + +Ensin mielivät Tiurin miehet valloittaa pajarin linnavarustuksen +nopealla hyökkäyksellä. Monena yönä perätysten tehtiin kiivaita +rynnäköitä, Tiurin urhojen vaskikeulat tunkeutuivat taajana parvena +ulkomuurin viereen ja siitä koetettiin miekoin ja peitsin taistellen +kavuta muurille. Mutta vielä oli pajarilla linnassaan paljon pelottomia +miehiä, ja kun väkevä virta sen lisäksi pahoin haittasi veneistä +taistelevien miesten toimintaa, jäivät Tiurin urhojen rohkeat rynnäköt +tuloksettomiksi. Siellä ja täällä joku huimapää uskalikko pääsi jo +vaappuvasta sotapurrestaan ulkomuurille kapuamaan, mutta siinä oli +hänellä vastassaan taaja parvi pajarin miehiä, jotka peitsillä sohien +ja sotakirveillä kolhien pahoittivat muurille päässeen urhon takaisin +pyörtämään. Monta uljasta jousimiestä Tiurin urhot menettivät näissä +öisissä taisteluissa, eikä pajarin miesten vastarintaa kuitenkaan saatu +lannistumaan. + +Niin täytyi vihdoin ruveta miettimään muita keinoja. Ritari Niilon +ehdotuksesta ryhdyttiin rakentamaan väkeviä heittokoneita, joilla +rannalta käsin voitiin viskellä suuria kivilohkareita ja näin särkeä +aukkoja hätäisesti rakennettuun ulkomuuriin. Pian nämä heittokoneet +aloittivatkin hävitystyönsä, mutta pitkältä matkalta ei tämä hävitys +ollut varsin tehoisaa. Yhtä usein kuin muuriin putosivat viskatut +kivilohkareet veteen. Ja nopeasti korjasivat pajarin miehet muuriin +särkyneet aukot. Sitä tehdessään he äänekkäästi ivasivat rannalla +parveilevia Tiurin miehiä ja neuvoivat näitä hyvissä ajoin tiehensä +lähtemään, sillä Boris pajarin linnaan he eivät kuitenkaan ikinä +pääsisi. + +Tiurin miesten kekseliäisyys ei kuitenkaan näin vähällä +lannistunut. Heittokoneiden lisäksi alettiin nyt rakentaa toisiakin +piiritysvehkeitä. Kun ylempänä virran varsilla oli runsaasti hyvää +honkametsää, kaadettiin sieltä jättiläispuita, joista rakennettiin +tukevia lauttoja. Tällaisilla lautoilla myötävirtaa laskien oli +mukavampi lähetä ulkomuuria kuin vaappuvilla veneillä. Lautan kulkua +hidastuttamaan laitettiin vahvat ankkuripelit, joiden avulla lautta +voitiin myös muurin viereen jouduttua pysähdyttää. Vielä rakennettiin +jokaiselle lautalle leveä, tornin tapainen suojus, jonka takana oli +turvassa muurilta satavilta nuolilta ja jonka portailta sitten oli +helppo hypätä muurin harjalle. + +Kilpaa kaikki Tiurin miesten johtajat näitä hyökkäyslauttoja itselleen +valmistivat. Oikean jättiläislautan rakensi Kiviniemen Karhu. Sille +mahtui koko hänen jousimiesjoukkonsa ja Karhu kehuskeli mielellään +kaikille, että kun tämä hirviö kerran ankkuroitiin pajarin linnan +kupeelle, niin siinä se pysyi, kunnes viimeinenkin pajarin mies saatiin +muurilta pudotetuksi. Tukevia olivat Tiurin linnan miestenkin lautat, +joiden rakentamisesta huolehti uljas Tiurin Tappari, apunaan vanha +Kekri Kumoinen. Vaikka Kekri Kumoinen olikin viimeiseen asti neuvonut +sovintoon, oli hän nyt ensimmäisenä miehenä pajarin linnavarustuksen +tuhoa valmistelemassa. + +Paitsi näitä jykeviä hyökkäyslauttoja, rakennettiin toisia kevyempiä. +Niiden päälle kasattiin rovioiksi tervatynnyrejä ja muuta hyvin +palavaa tavaraa, ja niin ne sitten rohkeiden venemiesten ohjaamina +laskettiin ulkomuurin vierelle. Siinä palaessaan nämä räiskyvät roviot +syytivät tulta ja kipinöitä pajarin linnavarustukseen ja sytyttivät +monta ulkomuuria lähinnä olevaa rakennusta tuleen. Pajarin miehillä +oli yhtenäinen työ näiden palojen sammuttelemisessa. Ja kun samaan +aikaan Tiurin miesten kevyet veneet parveilivat lakkaamatta ulkomuurin +vaiheilla jousilla ammuskellen ja näennäisiä hyökkäyksiä tehden, +alkoivat pajarin miehet tähän ainaiseen rehkimiseen väsyä. Yötä +päivää heidän piti olla valveilla Tiurin miesten sytyttämiä paloja +sammuttamassa, Tiurin miesten hyökkäyksiä torjumassa. + +Kiusallisimman keksinnön teki nokkela Antero Äyrämöinen. +Hänen neuvostaan peitettiin muutamat palavat roviot vahvalla +sammalkerroksella ja niin ne sitten ohjattiin tuulen ollessa +myötäinen linnanmuurin vierelle. Peitetyistä rovioista kohosi paksu, +kitkerä savu, joka tuulen painamana levisi linnoitusta puolustavien +pajarin miesten päälle. Koko linnasaari peittyi tähän tukahuttavaan +savupilveen. Pajarin miehet yskivät ja kiroilivat, mutta ilkastellen +kehuskeli vanha Äyrämöinen: + +— Näettekös, Tiurin miehet, pian minä ne veitikat savustan niin +kypsiksi, että mielellään hyppäävät muurin harjalta Vuoksen aaltoihin +ja jättävät koko pajarin haukanpesän oman onnensa nojaan! + +— Kunpa saisit itsensä pajarinkin savustetuksi ulos pesästään! nauroi +Päiväkiven Kuisma. + +Mutta Kiviniemen isäntä ärähteli: + +— Pysyköön vain pajari itse pesässään siksi, kunnes pääsemme tuonne +muurin sisäpuolelle. Silloin vasta sytytämme kunnon rovion ja siinä +pajarin itsensä kärvennämme. Kärvennämme pajarin ja kärvennämme hänen +uskolliset asemiehensä, Pipinä lurjuksen ja sen lemmon pajari Sergein! + +Näin Tiurin urhot pajarin ja hänen linnavarustuksensa tuhoksi +vehkeitään valmistelevat. Kärsimättömänä Tiurin Kalevi odotteli +näiden valmistusten joutumista. Outoja mietteitä liikkui hänen +mielessään ja usein nähtiin Tiurin miesten uljas johtaja kovin synkeänä +muodoltaan. Silloin hän saattoi pysähtyä pitkiksi ajoiksi rannalle +tarkastelemaan pajarin linnavarustusta. Pajarin miehet muurilta häneen +tähtäsivät teräsnuoliaan, mutta näistä välittämättä seisoi Tiurin urho +hievahtamatta paikallaan. Hän odotti tuonne muurin harjalle ilmestyvän +erään naisolennon, jonka hän vain pari kertaa elämässään oli nähnyt, +mutta jonka lumoissa hän nyt tunsi ainaisesti kulkevansa. + +Taisteliko Tiurin miesten uljas johtaja tuota lumousta vastaan? Kyllä +hän koetti parhaansa mukaan taistella. Usein hän itsekseen kirosi +mielettömiä mielikuviaan ja koetti ajatella erästä toista naista, +armasta ja uhrautuvaa Tiurin Helinää, mutta Helinän kuva ei tahtonut +millään muodostua hänen mielessään selväksi ja puoleensa kiehtovaksi. +Tuo toinen nainen Helinän häikäilemättä tunki tieltään. Tuo rohkea +nainen, jonka hän oli alati näkevinään edessään, miesten kypäripäähine +päässään, jousi ja nuoliviini olallaan, sellaisena kuin oli nähnyt +hänet ensimmäisen kerran tavatessaan. Tai sitten oli hän näkevinään +tuon naisen kivisen vanki vuoteensa äärellä, kullanvälkkeinen tukka +päivänsäteissä palaen. + +Josko Tiurin urho taisteli lumoustaan vastaan? Kyllä hän miehen +tavoin taisteli, mutta poveensa syttynyt mieletön halu tahtoi olla +ylivoimainen. Vaikka pakeni linnavarustuksen näkyvistä tuonne ylemmäs +miestensä joukkoon, niin tuokion kuluttua jo huomaamattaan kulki +takaisin tähystelemään. + +Mutta useinpa eräs toinenkin Tiurin mies pajarin linnavarustuksen +muurille tähysteli. Tämä mies oli vanha Lari taatto. Hän myös odotteli +tuolta muurilta näkevänsä vilahduksen samasta naisolennosta. Tai +oikeastaan hän nyt odotteli näkevänsä erään nuoren ja uljasmuotoisen +jousimiehen, jonka hän oli tavannut Tiurin käräjillä ja joka oli siellä +pyrkinyt Tiurin Kalevin valiojoukkoon. + +Josko Lari taatto oli tämän nuoren jousimiehen puolesta jo puhunut +Tiurin Kaleville? Kaiken oli hän jo valmiiksi puhunut Hilppa +nuorukaisen puolesta, mutta nyt hän alkoi, pelätä, ettei Hilppa enää +pääsisikään heidän joukkoonsa tulemaan. + +Mutta olikos Lari taatto Tiurin Kaleville tai kenellekään muulle +ilmoittanut, kenen hän luuli tuon Hilppa nuorukaisen oikeastaan +olevan? Ei, tätä salaisuutta ei vanha jousimies ollut ainoallekaan +kuolevaiselle paljastanut. Kaikkein viimeiksi hän aikoi sen paljastaa +Tiurin miesten nuorelle johtajalle. Kyllä Lari taatto, viisas ja paljon +näkevä vanhus, hyvin huomasi, miten paljon Tiurin miesten uljain +urho kärsi ja hän arvasi tai ainakin luuli arvaavansa, kuka oli tuon +kärsimyksen aiheuttaja. Siksi hän visusti vaikeni nuoren jousimiehen +salaisuudesta. + +Yhtäkaikki vanhus kiihkeästi odotteli tämän nuorukaisen ilmestymistä +Tiurin miesten leiriin. Omalla tavallaan kulki Lari taatto yhtä +sokeassa lumouksessa kuin konsanaan Tiurin miesten päällikkö. + +Tällä välin Tiurin miehet saivat toisaallakin vakavaa tekemistä. +Novgorodista yritti apuväkeä Boris pajarille. Novgorodin miesten +laivasto, jossa oli monta kymmentä raskastekoista jokialusta, tunkeutui +jo Velhojoesta Laatokalle ja lähti purjehtimaan Käkisalmea kohti. + +Tiurin miehet saivat nopeakulkuisten viestintuojain kautta ajoissa +tiedon uhkaavasta vaarasta. Samoin levisi viesti Novgorodin miesten +ilmestymisestä muuannekin ympäri Laatokan. Niinpä tulijoilla olikin +pian vastassaan taajat parvet keveäkulkuisia Karjalan miesten +sotapursia. Alituisesti näitä vastaan taistellen pääsivät Novgorodin +miehet Metsäpirtin rannikolle asti, mutta siinä yllätti heidät ankara +myrsky, yksi tavallisia Laatokan syysmyrskyjä, jotka aina ovat kovin +pelättyjä. Hyvin Karjalan miesten kevyet sotapurret myrskyn käsistä +selvisivät, mutta toisin kävi Novgorodin miesten raskastekoisille +jokialuksille. Melkein viimeistä myöten ne tuhoutuivat ja hukkuivat, +lopuista huolehtivat Karjalan miehet. Takaisin Novgorodiin lienee +päässyt vain muutama alus retkikunnan kohtalosta murheviestiä viemään. + +Mutta Boris pajarin linnaan ei kukaan tätä murheviestiä tuonut. Niinpä +siellä elettiinkin hyvässä toivossa. Boris pajari oli jo Tiurin +markkinain aikana lähettänyt avunpyytäjän ilmoittaen Karjalan miesten +kokoontumisesta. Nyt hän joka päivä odotteli Novgorodin miesten suuren +laivaston ilmestymistä linnavarustuksensa edustalle. Ei Boris pajarin +mieleen edes juolahtanut sellainen ajatus, että avuksi pyrkivä laivasto +voisi matkallaan joutua kokemaan voittamattomia vaikeuksia. Karjalan +miesten keveistä sotapursista hänellä oli hyvin halveksiva käsitys, +eikä pajari vielä tarpeeksi tuntenut Laatokan syysmyrskyjäkään. +Tottahan vankasti varustettu laivue mokomista myrskyistä aina hyvin +selviäisi ja tulisi onnellisesti perille. Näin pajari Boris ajatteli. + +Luottavana odotteli pajari Sergeikin apujoukon saapumista. Kun Tiurin +miehet ensimmäisten epäonnistuneiden yritystensä jälkeen tyytyivät vain +härnäilyyn ja odottelivat tukevien hyökkäyslauttojensa valmistumista, +alkoi pajari Sergei tapansa mukaan heitä halveksia. Hän uskoi, ettei +mitään sen vakavampaa rynnistystä enää tulisikaan, vaan että Tiurin +miehet pian väsyisivät hyödyttömään piiritykseen ja lähtisivät +tiehensä. Kun vain pysyisivät niin kauan, kunnes apujoukko ennättäisi +saapua. Silloin tuhottaisiin mokoma joukko yhdellä iskulla ja sitten +hän yhtä kyytiä samoaisi Tiurin miesten linnoitusta valloittamaan, +sieltä rikkaita hopea-aarteita ryöstämään. + +Näin siis pajari Boris ja pajari Sergei ajattelivat. Ja jälleen +pajari Sergei alkoi suostutella ylpeätä Irinja neitoa hääpitojen +valmistamiseen. Irinja neito itse ei monesti viitsinyt edes kuunnella +pajari Sergein naimatarjouksia, mutta hänen isänsä oli toista mieltä. +Pajari Sergei oli nykyään hänen oikea kätensä kaikissa toimissaan ja +sen lisäksi pajari Sergeillä oli monta mahtavaa sukulaista ruhtinaan +tykönä. Mistäpä olisikaan hän mainiomman vävypojan löytänyt. + +Niinpä nyt ryhdyttiinkin toden teolla pajari Sergein ja Boris pajarin +tyttären häitä valmistamaan. Itsensä Irinja neidon mielialasta ei +suuria välitetty. Pajari Boris arveli, että tottapa tyttärensä suostuu +hänen tahtoonsa, vaikka liekin alussa hiukan vastaan olevinaan. + +Kaikkein innokkain oli Irinja neidon hääpitoja hankkimaan Marfa +emännöitsijä. Jo ennen linnavarustuksen piiritykseen joutumista hän +oli omasta aloitteestaan hommannut Novgorodista asti kalliita kankaita +ja taitavia ompelijoita. Nämä ompelijat nyt tulisella kiireellä +valmistelivat upeita hääpukuja, ja Marfa emännöitsijä kiusasi yhtenään +Irinja neitoa näiden vaatetusten koettelemisella ja lörpötyksillään +Irinja neidon tulevasta onnesta, jota kaikki Novgorodin pajarien +tyttäret muka kadehtivat. + +Pajari Boris ja pajari Sergei olivat päättäneet, että hääpidot +pidettäisiin heti Novgorodista odotetun apujoukon saapumisen jälkeen. +Kun tämä päivä saattoi olla jo hyvin lähellä, oli valmistuksia +kiirehdittävä. + +Linnavarustuksen muurilla taistelevat jousimiehet ja peitsenkantajatkin +saivat pian tiedon hääpitojen valmistamisesta. Itse pajari Sergei tämän +suuren uutisen heille ilmoitti. Hän kertoi Novgorodista pian tulevan +runsaasti apuväkeä ja silloin linnavarustusta piirittävät Tiurin miehet +hajotettaisiin kuin akanat tuuleen. Hyvällä ja rohkealla mielellä +heidän siis pitäisi tätä päivää odottaa, sillä suuret juhlapidot +Tiurin miesten paon jälkeen Boris pajarin linnassa pidettäisiin. +Hänen ja Irinja neidon hääpidot ne olisivat ja jokainen jousimies ja +peitsenkantaja saisi silloin monta päivää syödä ja juoda mielikseen. + +Näin pöyhkeä pajari Sergei haasteli linnan muurilla ja monet +jousimiehet ja peitsenkantajat uskoivat herkästi hänen sanojaan. Oli +sentään joukossa joku epäilijäkin. Niinpä vanha jousimies Stepani, joka +kerran oli ollut Irinja neidon matkassa Tiurin vesillä, uskalsi lausua: + +— Kunhan pajari Sergei ensin voittaisi Tiurin miehet, niin sitten vasta +hänen olisi aika meille hääpitoja luvata. + +Stepanin epäilyihin yhtyivät jousimies Aljosha ja haukankesyttäjä +Trifon. Aljosha haasteli: + +— Aina pajari Sergei on kehunut Tiurin miehet voittavansa, mutta yhäpä +hän saa heitä vastaan taistella. + +Toiset nousivat häntä kiivaasti vastustamaan. Huomautettiin, että +olihan pajari Sergei voittanut Tiurin miehet Unnunkoskellakin. Ja olipa +hän kerran voittanut Tiurin miesten uljaimman uroksen, voittanut ja +vanginnut hänet. + +— Vaan mitenkäs kävi tuolle hänen vangilleen? ilkasteli haukankesyttäjä +Trifon pajari Sergein puolustajille. + +— Karkuun meni pajarin vanki! nauroi jousimies Aljosha. — Tuli Tiurin +mailta tietäjävanhus ja hyvät kepposet teki sekä pajareille että meille +muillekin. + +— Vielä ne Tiurin velhot meille toisenkin tepposen tekevät! +vakuutti vanha jousimies Stepani. — Muistattehan Trifon ja Aljosha, +muistattehan, veljet veikkoset, miten silloin kerran Tiurin miesten +noidannuoli ilmassa lensi ja Irinja neidon lempihaukan surmasi. + +Trifon ja Aljosha vakuuttivat vielä hyvin tuon tapahtuman muistavansa. +Toiset jousimiehet rupesivat kuorossa utelemaan, milloin se oli +tapahtunut. Matalalla äänellä ja pelokkaana ympärilleen vilkuillen +vanha Stepani kertoi heidän matkastaan Tiurin vesille, Tiurin +tietäjänaisen tapaamisesta ja Tiurin velhojen lennättämästä +noidannuolesta, jonka suhinan ilmojen halki he kaikki olivat kuulleet. +Hän lopetti kertomuksensa vakuuttaen: + +— Samanlaisia noidannuolia ne Tiurin tietäjät nytkin voivat ruveta +lennättelemään ja tuho meidät silloin perii. Tuho perii meidät ja +tuho perii pajari Sergeinkin, vaikka hän kerskailee Tiurin miehet +voittavansa. + +Vanhan Stepanin kertomus oli herättänyt pelkoa monen taikauskoisen +jousimiehen mielessä. Jo alkoivat epäilijät saada kannattajia. Joku +rohkeni lausua: + +— Lieneekö siitä apujoukostakaan mitään tietoa, vaikka pajari Sergei +uskottelee sen tuossa paikassa saapuvan. + +— Entäs hääpidot, lisäsi toinen. — Jos ei vain pajari Sergei meistä +salaa valmistelisi pakomatkaa. Livahtaa vielä itse karkuun ja jättää +meidät kaikki Tiurin velhojen tuhottaviksi! + +Näin suurta petosta ei sentään moni pitänyt uskottavana, sillä olihan +pajari Sergei monta kertaa pelottomasti taistellut heidän etunenässään. +Päätettiin lopulta lähettää nuori haukankesyttäjä Trifon itseltään +Irinja neidolta tiedustamaan, oliko perää pajari Sergein tiedossa +apujoukon pikaisesta saapumisesta ja valmistettiinko todellakin Irinja +neidon ja pajari Sergein hääpitoja. + +Kun Trifon oli arastellen mennyt Irinja neidon luo ja tälle +kysymyksensä selvittänyt, nauroi Irinja neito pilkallisesti: + +— Tottapa pajari Sergei pian saanee apuväkeä, kun on teille kerran niin +kehunut! Ja tottapa myös hääpidot pian joutunevat, odottakaa siis vain +hyvällä mielellä! + +Ei Trifon oikein tietänyt, pitikö uskoa Irinja neidon sanoja vai pitikö +olla uskomatta. Mutta kun Marfa emännöitsijän orjapalvelijoiltakin +kuultiin hääpitojen valmistamisesta, niin häipyivät lopulta kaikki +epäilyt ja pajari Sergein vakuutuksia uskottiin nyt täytenä totena. +Siinäkin häntä uskottiin, ettei Tiurin miesten taholta enää tarvinnut +pelätä mitään vakavampaa rynnäkköä. + +Kun tähän aikaan Tiurin miehet, salaisia valmistuksia tehdessään, +olivatkin tavallista hiljaisempia, niin lujittui luottamus pikaisen +voiton saamiseen sitäkin enemmän. Eivät vanhan Stepanin ja muiden +Tiurin miesten taikamahdin pelkääjäin varoitukset nyt enää saaneet +ketään säikähtämään. Jousimiehet ja peitsenkantajatkin alkoivat pajari +Sergein esimerkkiä seuraten halveksia Tiurin miehiä. Ei viitsitty edes +muurin vartioimisessa olla niin turhan valppaita. Mitäpä mokomista! +Pian Tiurin miehet livistäisivät pakoon ja päästäisiin helpolla saatua +voittoa juhlimaan! + +Oli pajarin linnassa sentään yksi, jota pajari Sergein kuvittelut eivät +häikäisseet. Tämä epäilijä oli pajarin tytär, ylpeä Irinja neito. +Hyvin hän tiesi, mikä kuohuva vihanaalto oli Tiurin miehet sotajalalle +nostattanut ja hän oli varma, etteivät Tiurin pelottomat urhot niin +hevillä hänen isänsä linnavarustuksen ympäriltä tiehensä lähtisi. + +Novgorodista saattoi kuitenkin apujoukko olla tulossa eikä Irinja +neidonkaan mieleen juolahtanut, että tämä apujoukko voisi jo matkallaan +tuhoutua. Vavistuksella hän odotti tuon apujoukon tuloa. Silloin +syntyisi suuri taistelu, ja vaikka Irinja neito luottikin Tiurin +miesten sankaruuteen, niin kukapa tiesi, jos Novgorodin miehet paremmin +varustettuina kuitenkin voittaisivat. + +Irinja neito oli jo monta päivää elänyt kuin kuumeessa. Hän odotteli +kiihkeästi Tiurin miesten rynnäköitä ja oli huolissaan, kun ratkaiseva +taistelu alkoi viipyä. Ei Irinja neito toivonut isänsä miehille +voittoa, kaikkein vähimmin hän toivoi pajari Sergein pääsevän Tiurin +miesten voittajaksi. Hän vihasi tuota pöyhkeätä ja typerää miestä. +Ensin oli hän häntä vain halveksinut, mutta kun pajari Sergei ahtoi +ahdistella häntä naimatarjouksillaan, rupesi hän häntä syvästi +vihaamaan. Taistelu pajari Sergein ja Tiurin miesten uljaimman uroon +välillä oli hänenkin taistelunsa, eikä pajarin tytär hetkeäkään +epäröinyt, kumman puolelle hän asettuisi. Ja jos hänen isänsä asettui +pajari Sergein puolelle, niin oma syynsä, jos isänkin kävi huonosti. + +Usein oli Irinja neito huoneensa ikkunakomerosta tähystellyt Tiurin +miesten leiriin. Tästä tähystelystä yllättivät hänet eräänä päivänä +isänsä ja pajari Sergei, jotka Marfa emännöitsijän seuraamana tulivat +hänen huoneeseensa. Irinja neito huomasi heti, että jokin tärkeä asia +oli nyt tekeillä ja pianpa hän saikin tämän asian kuulla. Pajari Boris +haasteli: + +— Armas tyttäreni, näenpä sinunkin kiihkeästi odottavan noiden +vihattujen Tiurin miesten tuhoa. Kaikki me heidän tuhoaan yhtä +kiihkeästi odotamme, kaikki me toivomme suuren voiton päivän pian +joutuvan. Ja sinullepa, Irinja armahaiseni, lieneekin kaikkein +mieluisinta sen päivän odottaminen. Tuon tässä sinun luoksesi rakkaan +pajari Sergeimme, hän sinulle nyt arvokkaat kihlat tarjoaa ja kysyy +sinun suostumustasi hääpitojen valmistamiseen. + +Pahoin hämmästymättä pajarin tytär isäänsä ja noita toisia huoneeseen +tulleita katseli. Pajari Sergei pöyhkeine naamoineen näytti niin +typerän juhlalliselta, että Irinja neidon teki mieli nauruun +purskahtaa. Mutta hän tajusi, ettei nauraminen nyt ollut paikallaan. +Niinpä hän siis vain kysyi, ääni hiukan värähtäen: + +— Lienee siis jo saapunut varma viesti Novgorodin miesten pikaisesta +tulosta, sillä ettehän mieline hääpitoja pitää, ennenkuin Tiurin miehet +on voitettu? + +— Ei Tiurin miehistä enää pelkoa ole! kiiruhti pajari Sergei hänelle +vakuuttamaan. — Lienethän sinäkin, Irinja armahaiseni, jo huomannut, +että Tiurin miehet ovat taisteluun kyllästyneet ja eivätkö jo pian +itsestään tiehensä lähtene. Hääpitoja emme kuitenkaan pidä, ennenkuin +Novgorodin miehet saapuvat. On siellä tulijain joukossa monta +mielivierastamme, on rakas veljeni, pajari Aleksei, ja monta muutakin +ruhtinaan pajaria lienee lähtenyt meidän hääpitoihimme. + +Irinja neidon veri kuohahti, kun hän huomasi, että Novgorodiin asti +oli jo kuulutettu heidän hääpidoistaan. Hän katsoi kuitenkin väittelyn +hyödyttömäksi ja virkahti. + +— Näytähän siis, pajari, millaiset ovat tarjoamasi kihlat! Tietänet, +että minun äitivainajani oli kuuluisan Aleksanteri ruhtinaan +jälkeläisiä. Niinpä minulle ei sovikaan tarjota samanlaisia kihloja +kuin Novgorodin tavallisten pajarien tyttärille. + +Tahallaan Irinja neito puhui kerskaten äitivainajansa suuresta suvusta. +Hän tiesi hyvin isänsä katkerasti vihaavan kaikkia äitivainajansa +sukulaisia, kun nämä eivät suvainneet Boris pajaria rinnalleen +Novgorodissa elämään. Niinpä Irinja neidon sanat olivatkin tarkoitetut +yhtä paljon isälle kuin pajari Sergeille. Sinipunervaksi Boris pajari +jo muuttui kasvoiltaan, mutta eihän typerä pajari Sergei mitään +huomannut, vaan alkoi kehuen ja kerskuen tuoda esille komeita kihlojaan. + +Hyvin kannattikin niitä näytellä: Oli pajari Sergeillä taidokkaasti +somistetussa lippaassa raskaat kaulakäädyt, oli rannekoristeita, oli +korvahelyjä ja otsaripoja. Mutta kaikkein arvokkain oli pajarittaren +hiippapäähineen koristeeksi aiottu sidenauha. Siinä välkkyi suuria +timantteja ja verenpunaisia rubiineja, siinä oli itämailta tuotuja +sinikiviä ja puhtaita helmiä taiturin kädellä loistaviksi tähdiksi +sovitettuina ja ommeltuina. Ei pajari Sergein olisi tarvinnut sanaakaan +puhua tätä koristetta näyttäessään, mutta laajasti hän selitteli, +miten suurta vaivaa sen hankkiminen oli hänelle tuottanut, miten monta +tuhatta Novgorodin hopeamarkkaa hän oli saanut uhrata, ennenkuin +Novgorodin hansakestien hovissa olevat maan mainiot jalokivisepät +suostuivat sen hänen mielensä mukaan valmistamaan. + +Ei Irinja neito pajari Sergein kehumisia kuunnellut. Mutta veri kohosi +hänen poskipäilleen, kun hän tuota verratonta koristetta kädessään +piteli ja tarkasteli. Sitten hän kylmästi virkkoi pajari Sergeille: + +— Jos lienevät tarjoamasi kihlat kyllin arvokkaat, tahdon tänään näillä +koetteeksi itseni koristaa! Marfa äitini tuokoon tänne hiippapäähineen, +jonka hänen hankkimansa ompelijat ovat valmistaneet ja tuokoon myös +muun häävaatetukseni. Itse tahdon ensin nähdä, tuleeko minusta kyllin +arvokas pajaritar hääpidoissani monille vieraille näyttäytymään! + +Kielevänä ja kerkeänä kiiruhti Marfa emännöitsijä Irinja neidon käskyä +täyttämään. Pajari Boris ja pajan Sergei poistuivat tyytyväisinä. +Hetkisen kuluttua hääräsi jo suuri lauma orjapiikoja Irinja neidon +ympärillä. Siinä puettiin hänen ylleen kulta- ja hopeaompeluksista +raskasta häävaatetusta, siinä hänen upeata tukkaansa palmikoitiin ja +soviteltiin hänen kulmilleen korkeata hiippapäähinettä, joka oli naidun +pajarittaren tunnusmerkki. Kun päähine oli vihdoin saatu paikalleen ja +kun sen ympäri oli vielä sovitettu pajari Sergein lahjoittama sidevyö, +jäivät kaikki orjatytöt henkeään pidättäen matkan päästä Irinja neitoa +tarkastelemaan. Vielä Irinja neito itse hiukan kohensi päähinettään +hiotun metallikuvastimen edessä. Sitten hän kohotti ylpeänä päänsä ja +puhui: + +— No olenkos nyt mieleisenne? Sanohan sinä, Marfa imettäjäni, ja +sanokaahan tekin, orjapiikaset, olenko mielestänne kyllin arvokas +pajari Sergein vierelle? + +Orjatyttöjen joukosta kuului ihastuneita huudahduksia, mutta +äänekkäästi julisti Marfa emännöitsijä, että hän oli kauniimpi kuin +ainoakaan toinen Novgorodin pajarien tyttäristä. Siinä tuokiossa tahtoi +Marfa kiiruhtaa noutamaan pajari Sergeitä, jotta tämäkin saisi nähdä +ihanaisen aarteensa. Hän oli jo ovella menossa, mutta Irinja neito +epäsi hänet jyrkästi. + +— Pajari Sergei vielä odottakoon! hän puhui. — Vasta hääpidoissa hän +saa minut nähdä lahjoittamansa korut ylläni. Nyt tahdon olla rauhassa, +vain Olga tyttöseni jääköön luokseni, mutta sinä, Marfa äitini, saat +viedä kaikki toiset mukanasi. En enää apuanne tarvitse! + +Näin hän säälimättä karkoitti heidät huoneestaan. Sen jälkeen hän hyvän +aikaa tarkasteli itseään kuvastimen edessä, antoi vielä Olga tyttösen +kohennella vaatetustaan ja hänelle siinä haasteli: + +— Sanoitan minulle, Olga tyttöseni, sanohan vilpittömästi, onko sinun +mielestäsi pajari Sergei kyllin arvokas ja uljas minun rinnalleni? + +— Kenpä toinen olisi uljaampi urho kuin pajari Sergei! huudahti Olga. — +En muista nähneeni ketään toista urhoa hänen veroistaan! + +— Vai et muista nähneesi ketään toista urhoa pajari Sergein veroista. +Eikö esimerkiksi Tiurin miesten nuori johtaja ole pajari Sergein +veroinen? Eikö hän ole uljaampikin muodoltaan kuin pajari Sergei? + +Irinja neito nauroi huolettomasti, mutta hänen äänensä hiukan +vavahteli. Ei lapsellinen Olga tyttönen tuota kuitenkaan huomannut, +vaan lörpötteli innoissaan: + +— Mitenkäs sinä, armas aurinkoiseni, häneen voisit mielistyä? Isäsi +vihollinen hän on ja kaikkien muidenkin Novgorodin miesten vihollinen. +Ja tokkopa tuo urho lienee edes kastettu! Sanovat hänen taattonsa, +tai isoisäkö lienee, olevan suuren tietäjän. Velhon pojanpoika on tuo +Tiurin urho ja mitenkäs hänet siis voisi asettaa oikeauskoisen pajari +Sergein rinnalle! + +— Niinpä niin, eihän häntä tietenkään voi asettaa oikeauskoisen pajari +Sergein rinnalle! + +Jälleen nauroi pajarin tytär äänekkäästi, mutta kyyneleitä tulvahti +hänen silmiinsä. Hän sysäsi rajusti Olga tyttösen luotaan ja huusi +hänelle: + +— Mene sinäkin Marfa emännöitsijän ja hänen toisten orjapiikojensa +joukkoon! Tietysti sinä puhut samaa kuin kaikki toisetkin, vaikka itse +lienet Karjalan miehen tytär. Tietysti on asia niinkuin te sanotte: +Ei ole pajarin tyttären lupa mielistyä isänsä ja Novgorodin miesten +viholliseen. Ja varsinkin, jos tämä urho on vielä kastamaton, jos hän +on vain Tiurin tietäjien sukua, niin ei ole lupa häntä milloinkaan +asettaa Novgorodin oikeauskoisen pajarin rinnalle! Mutta jospa +sittenkin sattuisi tuollaiseen urhoon mielistymään... tuollaiseen +kastamattomaan... isänsä heimon viholliseen. Mitäs silloin sanoisit, +Olga tyttöseni, kullannuppuseni? Jo taitaisit silloin hylätä Irinja +emäntäsi, jo taitaisit juosta Marfa emännöitsijälle kielittelemään, +että on pajarin tytär isänsä heimon pettänyt! + +Hän kuivasi tulvivia kyyneleitään, mutta Olga tyttönen ryömi hänen +edessään, hänen polviansa halaten ja itkunsa lomassa soperrellen: + +— Anna anteeksi, armas aurinkoiseni! Enhän minä, tuhma tyttö raukka, +näitä asioita ymmärrä. Sitä puhuin, mitä muiden olen kuullut puhuvan. +Mutta älä suutu sanoistani, älä minua työnnä pois luotasi! Uskollisesti +tahdon sinua palvella. Mitä ikinä tapahtuneekin, niin sinua, Irinja +armahaiseni, ei Olga tyttönen milloinkaan jätä! + +Näin hän, pelästynyt tyttö raukka, Irinja neidon suosiota kerjäsi. Ja +jo heltyi pajarin tyttären mieli, lempeästi hän puheli: + +— Nousehan jo tuosta, Olga tyttöseni! En sinua enää mistään moiti enkä +tahdo sinua luotani karkoittaa. Sinä olet ainoa ihminen isäni kodissa, +johon olen aina luottanut ja luotan edelleenkin! + +Kauan viipyi huoneessaan pajarin tytär, seuranaan ainoa uskottunsa, +pieni orjapiikansa. Vielä hän tarkasteli itseään metallikuvastimestaan, +vielä hän sormin hypisteli ja sovitteli yllään olevia koruja. Tuli +hämärä, mutta yhä hän istui surumielisesti hymyillen ylpeä pajarin +tytär. + +Ja ihanan kuvitelman hän mielessään kuvitteli: morsiameksi hän itsensä +kuvitteli, näihin samoihin koruihin vaatetettuna, mutta ei ollut +rinnallaan pajari Sergei, vaan uljaampi uros... unelmiensa ainoa +urho. Kuumia kyyneleitä valui Irinja neidon poskipäille, voi miten +polttavasti hän tällä hetkellä tunsi janoavansa elämää. Mutta ah, +toinen oli hänen unelmiensa urhon mielitietty, tokko lienee ikävöimänsä +urho hänelle, orvolle pajarin tyttärelle, omistanut ainoatakaan +ajatusta. Ja hän oli sentään jo niin paljon uhrannut. + +Näitä ajattelee pajarin tytär ja kuumia kyyneleitä valuu poskilleen. +Hämärä sakenee pimeydeksi, Olga tyttönen on hiljaa hiiviskellen +sytyttänyt tuohusvalot. + +Silloin havahtui pajarin tytär ja kysyi hiljaa: + +— Muistatko vielä, Olga tyttöseni, kun ensimmäisen kerran olimme Tiurin +vesillä... kun siellä tapasimme tuon Tiurin tietäjänaisen? + +— Hyvin muistan hänet! puhui Olga melkein kuiskaten. + +— Hän näytti minulle tulevaisuuteni! kertoo pajarin tytär +puoliksi itsekseen. — Hän näytti minulle kaikki nämä korut, tämän +häävaatetuksen. Ah miten raskaalta se tuntui silloin minun kantaa, +luulin tukehtuvan! Ja nyt, tiedätkö, Olga, nyt tunnen tämän yhtä +raskaaksi. Autahan minua, Olga, niin riisun pois tämän yltäni. Jo +lienen tarpeekseni tätä kantanut! + +Hitaasti hän riisui häävaatetuksensa. Hitaasti hän irroitti koristeen +toisensa jälkeen ja pani ne takaisin koristeltuun lippaaseen, niinkuin +pajari Sergei oli ne hänelle antanut. + +Olga kysyi hiljaa, oliko Tiurin tietäjänainen enemmänkin hänen +tulevaisuudestaan näyttänyt. + +— Näytti hän hiukan enemmänkin, virkahtaa pajarin tytär. — Näytti +hän, mihin tieni kulkee. Ja jopa nyt liekin aika lähteäni tuota tietä +kulkemaan. Noudahan Olga ystäväni, se käärö, jonka olen sinun neuvonut +hyvin tallettamaan. Sitä nyt tarvitsen! + +Vaieten meni orjapiika huoneesta, vaieten hän hetkisen kuluttua palasi +jälleen. Hänellä oli mukanaan käärö, josta tuli esille karjalaisen +jousimiehen asepuku, sotapolulle lähteneiden Tiurin miesten käyttämä +vaatetus. + +Nopeasti puki pajarin tytär sen ylleen. Olga tahtoi häntä auttaa, mutta +vuolas kyynelvirta sokaisi hänen silmänsä. Ei hänestä raukasta ollut +paljon auttajaksi. + +Mutta ei itkenyt enää pajarin tytär. Reippaasti ja rohkaisevasti hän +pukeutuessaan haasteli: + +— Kas näin, nyt on paulakengät sidottu ja asetakki yllä. Ja nyt +kypäripäähine! Noin se pitää asettaa, hiukan kallelleen, niin urho +näyttää uljaammalta. Ja sitten vielä jousi ja nuoliviini olalle. +Hyvästi nyt, kadonnut pajarin tytär, hääpitojasi sureksiva! Ja tässäpä +näet, Olga tyttöseni, veliveikkosesi, uljaan Tiurin jousimiehen. +Hilppa tämä poika on nimeltään ja sinunpa, pikku sisaruensa vuoksi, +reipas Hilppa nuorukainen on tullut pajarin haukanpesään. Sinua hän on +saapunut pajarin orjapiikojen parvesta pois pelastamaan! + +Hän otti Olga tyttösen pään käsiensä väliin ja suuteli häntä puhellen +edelleen: + +— Hei, reipastuhan jo tuosta, pikku sisarueni, sillä meidän on aika +joutua. Tiurin miesten leirissä on muuan vanha urho, Lari taatto +nimeltään, joka lienee jo ikäväkseen odotellut Hilppa nuorukaista. +Niinpä niin, Lari taatto, uskollinen ystäväni, jo nyt Hilppa luoksesi +kiiruhtaa. Nyt on oikea hetki joutunut! + +Rivakasti hän liikkui huoneessa. Kääräisi juhlallisen häävaatetuksen +jotenkin kovakouraisesti myttyyn ja viskasi nurkkaan. Pajari Sergein +lahjoittamat kihlakorut hän mieli nakata samaa tien, mutta muutti +sitten mielensä ja otti koristellun lippaan kainaloonsa. Hän naurahti +itsekseen: + +— Parasta lienee viedä tämä varmaan säilöön, kadonneen pajarin tyttären +hääpitoja odottamaan! + +Ulos pimeään syysyöhön tultuaan he hiipivät seinävierustaa pitkin +pajarin salaiselle venevalkamalle päin. Sielläkin oli nyt ulkomuuri +rakennettu umpeen, mutta syvällä muurin alla olevassa kalliomutkassa +oli sentään pari venettä kalliossa oleviin renkaisiin sidottuina. +Veneiden luo päästäkseen täytyi ensin kavuta muurin harjalle ja siitä +sitten laskeutua köyden avulla alas. + +Reippaasti keikautti nuori jousimies itsensä muurin harjalle ja auttoi +ensin Olga tyttösen alas veneeseen. + +Itse hän muurin harjalla istuen heitti vielä viimeisen vakoilevan +silmäyksen pajarin linnavarustuksen yli. Sillä puolen, jossa hän +istui, ei muurin harjalla näkynyt ainoatakaan tuohustulta eikä +liioin jousimiehiäkään. Vastapäisellä puolella, josta Tiurin miesten +rynnäköltä saattoi odottaa, paloi muurilla muutama tuohustuli, mutta +kovin vähän näkyi sielläkin pajarin asemiehiä liikuskelevan. Pajarin +väki ei näyttänyt enää odottavan Tiurin miesten puolelta mitään +yllätyksiä. Varovasti nuori jousimies laskeutui alas veneeseen. + +Kun kiikkerä venonen oli irtautunut muurin alta, odottivat he sen +lähtevän vihaisen virran vetämänä alaspäin kiitämään. Mutta tapahtuikin +ihme: vene kulki pikemmin ylöspäin vastavirtaan! Laatokan ulapalta +kuului nousevan myrskyn kohina ja tämä myrsky ajoi suuria aaltoja +suoraan linnansalmeen. Myrskyn voimasta oli vesi salmessa kohonnut jo +niin paljon, että virran veto linnan kohdalla oli pysähtynyt Nuori +jousimies nauroi itsekseen: + +— Tämäpä lienee taaton taivahisen apu Tiurin miehille! Mutta heidän +leirinsä on siksi ylhäällä, että he tästä tuskin vielä mitään tietävät. +Vastapäiseltä rannalta näkyi sieltä täältä Tiurin miesten sytyttämiä +nuotioita ja niiden vaiheilla liikuskeli yksinäisiä vartijoita. Paljon +ylempää näkyivät leiritulet ja sinne päin lähti nyt pieni venonen +virran ja tuulen ristiaallokossa pyrkimään. Aalloista kohoava jylhä +linnavarustus hävisi nopeasti pimeyteen, vain muutamien tuohustulien +vaiheilta eroitti hiukan muurin hahmopiirteitä. + +Hetkisen voimakkaasti soudettuaan muisti nuori jousimies vieressään +tuhdolla olevan lippaan, jossa olivat pajari Sergein kalliit +kihlakorut. Hän otti lippaan käsiinsä ja virkahti naurahtaen takanaan +kyyröttävälle Olga tyttöselle: + +— Tuolla aaltojen alla lienee varmin kätköpaikka pajari Sergein +kihlakoruille. Sielläpä kadonneen pajarin tyttären hääpitoja odottakoot! + +Hän solutti lippaan veneen laidalta syvyyteen. + +Pieni orjapiika nyyhki hiljaa. Mutta rohkeasti ohjasi nuori jousimies +purtensa suoraan Tiurin miesten leiriin. + + + + +XVII Luku. + +ÖINEN TAISTELU. + + +Tiurin miesten leiritulien vaiheilla on äkkiä syntynyt outoa liikettä. +Nuoren jousimiehen leiriin saapuessa oltiin jo makuulle asettumassa, +monen nuotion äärellä jousimiehet jo makeata unta uinailivat. Mutta nyt +johtajat kulkevat kiireesti miehiänsä herättelemässä. Tuolla jo Tiurin +Kalevin suurta hyökkäyslauttaa rannasta irroitetaan ja pian se alkaa +lipua pimeyteen. Vanha Kekri Kumoinen ja ritari Niilo sekä uljas Tiurin +Tappari omine lauttoineen kiiruhtavat hänen jälkeensä. Kiviniemen +väkevä Karhukin pitää tulista kiirettä. Jo yritti hän ärähdellä +miehilleen, kun jättiläislautta ei Karhun mielen mukaan matkalle +joutunut. + +Miehestä mieheen kuuluu kuiskuttelua ja supinaa. Tiedettiin erään +nuoren jousimiehen, Lari taaton hyvän ystävän, käyneen pajarin linnassa +vakoilemassa. Niin oli tämä jousimies Lari taatolle kertonut, että +pajarin miehet tänä yönä nukkuivat huolettomina. Vielä oli vakoilija +huomannut Laatokalta tulevan myrskytuulen pysähdyttäneen väkevän virran +linnansalmessa. + +Niin nyt ankkuripelit ja pitkät köydet onkin kasattu lautoille. Vain +vankkatekoisilla meloilla lauttojen vauhtia alkumatkasta hidastutetaan +ja niitä ohjataan oikeaan suuntaan. + +Leiritulet on jätetty palamaan. Kauempaa katsoen näyttää kaikki siellä +olevan ennallaan ja säkkipimeä syysyö peittää leveän virran Tiurin +miesten nuotioiden ja linnan välillä. Mutta siellä pimeyden peitossa +lipuu äänettöminä eteenpäin kömpelötekoisia jättiläiskummituksia. +Koko leveä virta näyttää nyt jo olevan noita oudon näköisiä +kummituskyöpelejä täynnänsä, ne leviävät laajaksi rintamaksi ja lomissa +vilisee toisia varjoja, äänettömästi liikkuvia veneitä. + +Näin painutaan eteenpäin. Vain aaltojen hiljaista loiskahtelua +kuuluu lauttojen reunoilta, mutta melat liikkuvat miesten käsissä +äänettömästi. Jo alkavat lähetä linnanmuurilta näkyvät tuohusvalot. +Sadat silmäparit lautoilta niitä tähystelevät, mutta vähänpä näkyy +tuohusvalojen vaiheilla liikettä: siellä täällä torkahtelee vain +joku yksinäinen vartija, torkahtelee pitkän peitsen varteen nojaten. +Lieneekö puoliunisena tarkastellut tuolta ylhäältä näkyviä Tiurin +miesten leiritulia. + +Nyt erosi lauttojen joukosta, tuolta aivan läheltä rantaa, +muutamia. Toisia joutuisammin ne läksivät solumaan eteenpäin, ohi +linnavarustuksen. Näillä lautoilla oli suuria rovioita ja vanha +Äyrämöinen sekä Päiväkiven Kuisma miehineen niitä veneistä käsin +ohjaavat. Niiden piti pyrkiä linna varustuksen alapuolelle, jossa uivat +roviot ohjattaisiin linnanmuuria vasten ja sytytettäisiin palamaan. +Näin aiheutettaisiin makeasta unestaan heräävien pajarin miesten +joukossa suuri hämminki. + +Onnistuukohan Tiurin miesten ovela sotajuoni? Eikö ainoakaan muurilla +torkkuva vartija huomaa noiden pimennon peitossa linnavarustuksen ohi +lipuvien kummitusten kulkua? Vielä mitä huomaisivat, nyt katosivat jo +kummitukset kuulumattomiin. + +Toisten lauttojen kulku on pysähtynyt, niillä odotetaan rovioiden +tuleen leimahtamista. Se oli oleva merkkinä yleisen rynnistyksen +alkamiseen, mutta sitä ennen ei sopinut laskea lauttoja muurilla +lepattavien tuohustulien valopiiriin. + +Aivan rintaman keskellä on uljaan Tiurin miesten johtajan suuri +hyökkäyslautta, jolla ovat hänen parhaat valiomiehensä. Lähinnä hänen +lauttaansa vasemmalla ovat vanhan Kekri Kumoisen ja Tiurin Tapparin +ohjaamat lautat, mutta oikealla puolen on ritari Niilon lautta ja sen +rinnalla Kiviniemen väkevän Karhun jättiläislautta. + +Tiurin Kalevin lautalla seisoivat rinnatusten vanha Lari taatto +ja nuori jousimies Hilppa. Itse Tiurin Kalevi seisoi aivan heidän +edessään hyökkäysportaiden juurella, toinen jalka jo valmiina +portaiden ensimmäisellä astuimella. Sysipimeässä eivät miehet voineet +toisiaan eroittaa, mutta Lari taatto piteli nuoren jousimiehen kättä +omassaan ja puheli tälle kuiskutellen. + +Nyt kääntyi Tiurin Kalevikin heidän puoleensa ja virkahti hiljaa: + +— Sinä, Hilppa poikaseni, lienet rohkea nuorukainen. Näyttää siltä, +että olet vakoilumatkasi hyvin suorittanut ja tuonut Lari taatolle +oikeita tietoja. + +— Mitäpä rohkeutta tuohon olisi tarvittu! naurahtaa nuorukainen +vastaukseksi. — Pajarin linnassa ei kukaan ole varuillaan, ken hyvänsä +teistä olisi minun sijastani sinne voinut pujahtaa. + +— Emme tuosta rupea väittelemään, virkahtaa Tiurin Kalevi. — +Pelottomalle miehelle ei mikään matka ole vaarallinen. Mutta ojennahan +kuitenkin kätesi, niin puristan sitä kiitokseksi kaikkien Tiurin +miesten puolesta! + +Hän haparoi pimeässä nuoren jousimiehen käden. Jos olisi ollut +valoisampi, olisi hän saanut nähdä miten veri tulvahti nuorukaisen +poskipäille. Pimeässäkin lienee hän jotakin huomannut, liekö voimakas +kätensä tuntenut nuorukaisen hennon käden värinän. Lämmin sointu +äänessään hän kuiskasi: + +— Kun ei sinulle vain tänä yönä mitään tapahtuisi. Lieneekö sinulla +edes rautapaitaa suojanasi pajarin miesten nuolia vastaan? + +— Hyvin on rakas taattoni minut pajarin miesten nuolia vastaan +varannut, virkahtaa nuorukainen reippaasti. + +Mutta vielä oli Tiurin miesten uljas johtaja huolissaan jousimiehen +puolesta ja puheli Lari taatolle: + +— Koetahan sinä taistelun tuoksinassa pysyä tämän nuoren auttajamme +rinnalla. Kun näet pajarin miesten häneen iskuja tähtäävän, niin älä +jätä häntä yksinään taistelemaan, sillä kuolemansa tuottaisi suuren +surun minulle ja varmaan meille kaikille. + +Lari taatto vakuutti uskollisesti pysyvänsä nuoren ystävänsä rinnalla. +Samaa vakuutti uljas jousimies Ormakin, joka Lari taaton kehoituksesta +oli äsken toimittanut nuoren jousimiehen sisaren taistelun ajaksi +hyvään turvaan. Hänellepä nyt Hilppa nuorukainen haasteleekin: + +— Jos minulle mitä tapahtuisi, niin lupaathan sisaruestani huolehtia. +Vie hänet mukanasi Tiurin linnaan, niin ehkäpä hän siellä pääsee muiden +Tiurin orjapiikojen joukkoon. Hän on hyvä ja uskollinen tyttö, pikku +sisarueni, ja toivoisin hänelle hyvin käyvän elämässä. + +Moni muukin urho Tiurin Kalevin lautalla lienee tuntenut läheisen +kuoleman aavistusta. Niin he toistensa kera viimeisen kerran ystävän +kättä puristivat, toisilleen viimeisiä toivomuksiaan kuiskuttelivat. +Ken lähetti tervehdyksen vanhalle äidilleen, ken rakasta vaimoaan tai +nuorta morsiotaan muisteli. Vanha Lari taatto ei sanonut kenenkään +läheisen jäävän itseään suremaan ja niinpä hän lähtikin taisteluun +tyynenä ja ilomielin. Monta toveriaan oli hän ennenkin vaikeissa +kohtaloissa rohkaissut ja niin hän nyt jälleen haasteli kaikille +rohkaisevia sanoja. + +Nuori Osma Kumoinen ei ollut tällä kertaa Tiurin Kalevin urhojen +joukossa. Vanha isänsä oli hänet ottanut omalle lautalleen. Tahtoi hän +nähdä poikansa rinnallaan taistelun tuoksinassa ja kenpä isä ei tuota +samaa tahtoisi. Nuori mieli pyrkii aina liiaksi vaaraa halveksimaan ja +hyvä on silloin nuorukaisen nähdä rinnallaan tyyni ja kokenut vanhus, +joka ei konsanaan menetä malttiaan. + +Ritari Niilo muisteli taisteluun lähtiessään armasta Inkeri neitoa. +Kun hän viimeisen kerran kohensi ja tunnusteli rintahaarniskaansa, +niin silloin myös kuiskasi kihlattunsa nimen ja uskoi henkensä pyhän +jumalanäidin suojelukseen. + +Näin he kaikki valmistautuivat elon ja kuolon juhlaan. Ei Kiviniemen +väkevä Karhukaan nyt enää miehilleen tuimana ärähdellyt, vaan hyvän ja +lempeän isän tavoin jokaista asemiestään neuvoi ja opasti, miten heidän +pitäisi taistelun tuoksinassa käyttäytyä. + +Mutta jopa olivat nyt linnavarustuksen alapuolelle kiertäneet urhot +kovassa ristiaallokossa taistellen saaneet lykätyksi roviolauttansa +ulkomuurin kupeelle. Siinä roviot sytytettiin palamaan ja myrskytuulen +kiihoittamat liekit löivät siinä tuokiossa korkealle muurin yli. + +Jo heräsivät nyt muurilla torkkuvat vartijat, jo alkoivat pelästyneinä +puhaltaa torviaan ja päristää hätärumpuja. Jousimiesten tuvista ja +pajarin asehuoneesta tulvasi linnanpihalle miehiä. Kaikki ne ensin +suoraa päätä hyökkäsivät paloa kohti. Pajari Boris ja pajari Sergei +itse olivat heränneet siihen, että näkivät palon kumotuksen ikkunansa +läpi. Kun pajari Sergei tempasi ikkunaluukun, auki, löivät liekit +huoneeseen, sillä yksi roviolautta oli ajautunut juuri sen rakennuksen +alle. Niin he uskoivatkin kaikkien Tiurin miesten kiertäneen +alapuolelle ja ryhtyneen sieltä päin rynnäkköön. + +Ovela Pipinä vouti oli aina, joka ei mennyt yhteisen virran mukana. +Tultuaan linnanpihalle ja nähtyään palon loimotuksen hän päätti ensin +käydä toisella puolen tarkastamassa ulkomuuria. Hän juoksi linnanpihan +yli ja hyppäsi yhdellä loikkauksella juomakellarin katolle. Siinä häntä +vastaan tulvasi vartiomiehiä, jotka olivat jättäneet vartiopaikkansa ja +mielivät kiiruhtaa paloa sammuttamaan. + +— Hölmöt! karjui Pipinä vouti heille. — Katsokaa ensin eteenne, +ennenkuin täältä mihinkään lähdette! + +Nyt vasta vartijat huomasivat tarkata pimeyteen ja näkivät tyrmistyen, +miten oudon näköiset kummitukset nopeasti lähenivät muuria. + +— Ampukaa jousilla! huusi Pipinä raivostuneena. — Ampukaa jousilla ja +pitäkää peitsenne valmiina iskemään! + +Tiurin Kalevin lautalta oli jo Pipinä vouti huomattu. + +Tiurin Kalevi huusi miehilleen: + +— Jousimiehet, tähdätkääpäs tuota lurjusta! Ja toiset miehet, melokaa +voimienne takaa! Pian me pääsemme kiinni muuriin eikä ole meillä monta +miestä vastassamme! + +Monta teräsnuolta lensi Tiurin miesten lautalta Pipinä kuuluttajaa +kohti, mutta tämä oli jo jälleen hävinnyt pimeyteen. Hän juoksi +kuin riivattu pajari Sergein luo, joka oli ryhtynyt johtamaan palon +sammuttamista. Pipinä karjui hänelle jo pitkän matkan päästä: + +— Täällä sinä, pajari, askartelet joutavassa hommassa ja tuolta selkäsi +takaa kirotut Tiurin miehet tunkeutuvat linnavarustukseen! + +— Mitä sinä sanot? karjui hänelle vastaan pajari. + +— Sitä minä sanon, että komenna miehesi tuonne! Siellä saamme pian +kaikki henkemme edestä taistella, mutta tänne jääköön vain vähäinen +joukko noita lemmon rovioita sammuttamaan! + +Jo nyt pajari Sergei ja pajari Boriskin älysivät Tiurin miesten +sotajuonen. Miehiään kiihoittaen pajari Sergei jo juoksee linnanpihan +yli. Hän näki Tiurin miesten jo monelta lautalta tulvivan muurille. +Pipinän pidättämät vartijat olivat vetäytyneet pitkin muurin viertä +kiertävän varastorakennuksen ja vankiluolan katolle. Siinä he +viimeiseen asti koettivat puoliansa pitää, mutta Tiurin Kalevi ja hänen +urhonsa tunkivat heitä rajusti tieltään. + +Viimeisellä hetkellä joutui pajari Sergei hätään. Jo lentää nyt +linnanpihalta kuurona teräsnuolia Tiurin miehiä vastaan, jo pajari +Sergei raivoten ja sadatellen paiskautuu taistelun telmeeseen. Kun +Tiurin Kalevi ensimmäisine miehineen hyppäsi juomakellarin katolta +maahan, oli siinä jo tiheä seinä peitsiä, sotakirveitä ja miekkoja +heitä vastassa. Käsirysyssä siinä juomakellarin seinämällä taisteltiin, +mutta toisia Tiurin urhoja työntyi yhtenään muurin yli ja kellarin +katolle päästyään he alkoivat ampua nuoliaan pajarin miesten joukkoon, +joita kuhisi koko linnanpiha täynnänsä. Lari taatto ja hänen rinnallaan +nuori jousimies Hilppa olivat kellarin katolla. Siinä he neuvoivat +Tiurin miehiä, miten jousilla piti ampua. Ei saanut ampua niihin omiin +miehiin, jotka jo olivat laskeutuneet maahan, vaan piti ampua heidän +ylitseen. Uljaasti Hilppa nuorukainen kaikkia rohkaisi, terävänä ja +kuuluvana hänen äänensä kaikui taistelun telmeessä ja ihaillen vanhat +urhot noudattivat hänen käskyjänsä. + +Tiurin urhojen rinnalla tunkeutuivat samalla tavoin muurin yli +ritari Niilon ja Kiviniemen Karhun miehet. Heitä vastaan joutuivat +taistelemaan itse pajari Boris ja Pipinä kuuluttaja. Ikämies oli jo +pajari Boris, mutta pelätty taistelija hän yhä vielä oli. Vielä uskoi +hän rajulla rynnäköllä saavansa muurin yli tunkeutuneen vihollisen +takaisin työnnetyksi ja usutti vimmatusti miehiään päälle käymään. +Ritari Niilo joutui hänen edessään niin suureen ahdinkoon, että luuli +jo miehineen rutistuvansa kellarin seinämälle. Mutta silloin hänen +toiset miehensä kellarin katolta alkoivat sohia peitsillään hänen +olkapäidensä ylitse. Näistä peitsistä monta pajarin miestä kaatui ja +haavoittui ja sillä tavoin seinävierellä taistelevat saivat enemmän +tilaa. Pajarin miehet alkoivat peräytyä, itse pajari Boris joutui +kamppailuun ritari Niilon kanssa ja haavoittui siinä vaikeasti. +Ritari Niilon voimakas miekan isku rikkoi pajarin päähineen reunalta +riippuvan suojusverkon ja viilsi syvän haavan hänen kaulaansa. Verta +vuotaen horjui pajari taaksepäin, mutta hänen miehensä vielä jatkoivat +taistelua. + +Jo oli haavoittunut Pipinä kuuluttajakin Kiviniemen Karhua ja hänen +miehiään vastaan taistellessaan. Karhu itse paiskautui kellarin katolta +suoraan pajarin miesten niskaan ja kun hänen miehensä seurasivat hänen +perässään, rutistui siinä heti monta pajarin miestä heidän allensa. +Pipinä vouti, joka suurta sotakirvestä heiluttaen hääri miestensä +etunenässä, yritti kolhaista Karhua kalloon, mutta silloinpa Karhun +miekka sivalsikin hänen teräksisen sotakintaansa halki. Samalla iskulla +halkesi Pipinän kämmenkin, sotakirves putosi hänen käsistään ja +välttääkseen varman kuoleman luikahti Pipinä piiloon miestensä joukkoon. + +Tällä välin olivat Tiurin Kalevin vasemmalla puolen jo Kekri Kumoinen +ja Tiurin Tapparikin omine miehineen tunkeutuneet muurin yli. +Sillä puolen ei pajarin miehillä ollut niin urhokkaita johtajia ja +niinpä Kumoinen ja Tappari valtasivatkin helposti muurin vierellä +olevan jousimiesten tuvan katon sekä vihollista edellään tunkien +laskeutuivat maahan. Taistelun telmeessä joku hyökkääjistä viskasi +palavan tervassoihdun tuvan ikkunaluukusta sisään. Pian roihusi koko +jousimiesten pitkä tuparakennus liekeissä. Samalla puolen linnanpihaa, +lauttasillalle vievän portin toisella puolen olivat itsensä pajarin +asettivat ja vierashuoneet. Ne olivat syttyneet jo taistelun alussa +muurin alle ajautuneesta roviolautasta eikä paloa saatu sammumaan. Niin +riehuikin nyt jo koko tämä puoli linnavarustusta yhtenä tulimerenä. + +Sitä pakoon täytyi sekä pajarin miesten että näitä ahdistavien Kekri +Kumoisen ja Tiurin Tapparin miesten pyrkiä keskelle linnanpihaa. Tänne +jo toiseltakin taholta Tiurin Kalevin, ritari Niilon ja Kiviniemen +Karhun miehet pajarin väkeä ahdistivat. + +Vasta nyt pajari Sergei ja vaikeasti haavoittunut pajari Boris +huomasivat taistelun kokonaan menetetyksi. Tiurin urhot olivat jo +leveältä alalta tunkeutuneet muurin yli ja sen lisäksi olivat linnan +puiset päärakennukset tulessa, jonka voima väkevän myrskytuulen +lietsomana kiihtyi yhtenään. Toisella puolen heillä oli tulimeri, +toisella puolen Tiurin urhojen joukko, joka yhtenään muurin ylitse +tunkeutuvista uusista apuvoimista paisui ja taajeni, niin että pian +täytti puolen linnanpihaa. + +Vain yhdellä puolen heillä oli vielä vapaata alaa, nimittäin +Laatokalle päin olevassa ulkomuurin kolkkauksessa. Siellä olivat Marfa +emännöitsijän ja orjapiikojen rakennus sekä sen yhteydessä monia muita +suojia, jotka olivat vielä palolta säästyneet, kun olivat tuulen +yläpuolella. + +Tänne päin nyt linnanpihalla taistelevat pajarin miehet häätyivätkin +suojaa ja selkänojaa etsimään. Toiset menivät Marfa emännöitsijän +leipomoon ja keittiöön sekä ryhtyivät siellä ovista ja ikkunaluukuista +jousella ampumaan. Toiset kapusivat rakennusten katoille ja taistelivat +sieltä käsin ahdistajiaan vastaan. Pajari Sergei oli auttanut +haavastaan uupuneen Boris pajarinkin katolle ja tänne kokoontuivat +heidän ympärilleen parhaat valiomiehensä. Takanaan oli heillä +selkänojana linnanmuuri, jonka ylitse olisi pakotiekin ollut vielä +avoinna, jos vain muurin alla pajarin salaisessa venevalkamassa olisi +ollut riittävästi veneitä ja jos olisi ollut köysiä, joiden avulla +laskeutua muurin ylitse veneisiin. + +Pian kuitenkin Tiurin miesten sotapursia alkoi kihistä muurin alla +tälläkin puolen ja nyt ei voinut enää pakoa ajatellakaan. Mutta +miehuullisesti pajari Sergein ja Boris pajarin johtamat peitsenkantajat +ja jousimiehet viimeiseen asti taistelivat. Kun pajari Boris ei enää +pysynyt jaloillaan, ryhtyi hän turvepeitteisellä katolla maaten +jousella ampumaan ja monta urheata Tiurin miestä haavoittui vaikeasti +hänen nuolistaan. Tiurin miehet koettivat joka suunnalta kavuta pajarin +miesten viimeiseen turvapaikkaan, mutta aina heidät tungettiin takaisin. + +Palavien rakennusten loimu valaisi taistelutannerta. Vanha +haukankesyttäjä Mishka oli, pelastaakseen kasvattinsa tulelta, avannut +kaikki haukanhäkit ja päästänyt linnut vapauteen. Kirkuen nämä +lentelivät linnanpihan yläpuolella ja yksi toisensa jälkeen putosi +niistä liekkeihin, kun pimeänsokeina lensivät liian lähelle tulta. +Pajarin metsästyskoirat ulvoivat ja raivosivat kopeissaan, jotka olivat +muurin vierellä aivan lähellä palavaa rakennusta. Jo mieli Lari taaton +rinnalla taisteleva nuori jousimies muista salaa hiipiä näitäkin +eläimiä vapauttamaan, mutta silloin hän sai muuta tekemistä. + +Lari taatto oli kiivennyt korkealle kivelle, josta käsin hän johti +Tiurin miesten taistelua katoilla olevaa pajarin väkeä vastaan. +Mutta innoissaan hän oli liian varomaton ja silloinpa lensi katolta +ammuttu teräsnuoli ja tunkeutui syvälle hänen kylkeensä rautapaidan +suojaamattomaan paikkaan. + +Vanha jousimies horjahti, tapasi kylkeään ja yritti laskeutua kiveltä +alas. Nuori Hilppa mieli ottaa hänet vastaan, mutta hänkin menetti +tasapainonsa ja hänen kypärilakkinsa putosi maahan. Sen alle kätketty +runsas tukka hulvahti valloilleen ja tuulenpuuska alkoi pelmuutella +sitä. Lari taatto sopersi hätäisesti: + +‒ Painaudu sukkelaan tähän minun viereeni, muuten sinut pian tunnetaan +ja pajarin miehet katolta ampuvat sinuun surmannuolen! + +Mutta nuori taistelija ei hänen neuvoansa noudattanut. Saatuaan +ystävänsä suojaan hyppäsi hän itse kivelle ja huusi kuuluvalla äänellä: + +Tiurin urhot, kuulkaa! Pajarin miehet ovat haavoittaneet parhaan +jousimiehemme, Lari taaton. Niinpä siis kostakaa hänen puolestaan! +Joka puolelta ahdistakaa pajarin miehiä! Keihäitä heittäkää ja nuolia +ampukaa! Mutta toiset viskokoot ikkunoihin palavia soihtuja! Tuleen +ja savuun menehtyköön pajari Sergei viimeisine miehineen! Menehtyköön +lemmon rosvo, joka on niin paljon Karjalan miehille onnettomuutta +tuottanut! + +Näin hän huusi, runsas tukka tuulessa hulmuten. Oudoksuen monet Tiurin +miehet tuota rajua taistelijaa katselivat. Moni huomasi hänet nyt vasta +ensi kerran koko taistelun aikana, mutta kun nuori taistelija kiihoitti +Lari taaton puolesta kostamaan, niin kaikki mielellään hänen sanojaan +tottelivat. Katolle alkoi nyt tuiskunaan sataa keihäitä ja nuolia. +Toiset viskoivat ikkunoihin palavia tervassoihtuja. Pian alkoi pajarin +miesten viimeinen turvapaikka peittyä tuleen ja savuun. + +Sieltä tulen ja savun seasta pajarin miehet katselivat tuota kivellä +raivoavaa taistelijaa kuni kummitusta. Kenpä heistä ei olisi häntä +tuntenut, mutta eihän moni tahtonut silmiään uskoa, vaan luuli Tiurin +velhonaiseksi tuota outoa näkyä. Pajarin tyttären hahmossa hän oli +tullut heidän tuhoaan vaatimaan. + +Katolla kykkivät rinnatusten saman kilven suojassa haavoittunut Pipinä +kuuluttaja ja kierosilmäinen pajarin rummunlyöjä. Nämä kumpainenkin +olivat jo kauan pajarin tyttären juonia vainunneet ja niinpä nyt +Mikolka herja epäilynsä sanoiksi puki. Ilkeästi virnistäen hän pajari +Sergeille haasteli: + +— Katsohan nyt, jalo pajari, kuka on meidän tuhomme valmistanut! +Pajarin tytär, Tiurin miesten salainen ystävä, on opastanut tänne +vihollisen ja tuon olemme me, minä ja Pipinä, jo kauan sitten +aavistaneet! + +Hölmistynyt oli pajari Sergei. Ei hänkään mielinyt omia silmiään +uskoa, mutta pakko oli uskoa, kun kihlattu morsiamensa hänelle tuolta +korkealta kiveltä nauroi ilkkuen ja usutti yhä Tiurin miehiä heitä +ahdistamaan. + +Pajari Boris makasi savuavalla turvekatolla. Puolitajuton hän oli jo +monista haavoistaan, samentuvin silmin hän tähysteli tytärtään. Ei +hän varmaan tiennyt näkikö aaveen vai näkikö tosiaan oman tyttärensä. +Mutta Mikolka herjan viiltävät ivasanat herättivät hänet horroksestaan. +Viimeisillä voimillaan hän veti teräsjännejousen vireeseen ja asetti +nuolen kohdallensa. Hänen ampumansa nuoli tapasi kuitenkin vain kivellä +seisovan taistelijan tuulessa hulmuavaan tukkaan ja takertui siihen +kiinni. + +Mutta samassa tuokiossa viuhahti toinenkin teräsnuoli, jonka oli +ampunut kierosilmäinen rummunlyöjä, pajarin vanha salakyttä. Tämä +nuoli sattui paremmin. Pajarin tytär horjui ja vierähti kiveltä maahan +pudoten vanhan jousimiehen viereen. + +Samalla hetkellä sortui palavan rakennuksen katto alas. Tulta ja +kipinöitä lensi korkealle, pajarin viimeiset taistelijat olivat +hautansa löytäneet. + + * * * * * + +Rinnatusten makaavat vanha Lari taatto ja hänen nuori suojattinsa +Tiurin miesten johtajan lautalla. Hitaasti etääntyy lautta palavasta +linnasaaresta, mutta vielä näkyy hyvin palon loimu. Pajarin tytär +tuijottaa tuohon loimuun, ja sopertelee: + +— Tiurin tietäjänainen, mitä näytit minulle? Tulta vain näen ja +verta... tulenliekkejä joka puolella. Ah, minä en pääse unelmieni urhon +luo... en pääse... kaikki katoaa... kaikki hukkuu tulimereen! + +Pelästynyt on hänen tuijottava katseensa. Mutta nyt hän havahtui ja +kun hän huomasi Tiurin Kalevin ylitseen kumartuneena, hävisi pelästys +tuokiossa hänen silmistään. Hän hymyilee ja puhuu nyt aivan selvästi: + +— Anna anteeksi, uljas Tiurin urho! Anteeksi anna orvolle pajarin +tyttärelle! Ensi näkemästäni olen sinua rakastanut, sinä olit unelmieni +ainoa urho. Ja kun en elämässä voinut päästä sinun rinnallesi, tahdoin +kuolla sinun urhojesi joukossa, Tiurin vapaiden miesten joukossa! Petin +isäni heimon ja sinun luoksesi tulin! + +Vuolas veri virta tulvahtaa hänen suustaan, mutta kun se on mennyt ohi, +kirkastuu jälleen hänen katseensa ja hän kuiskaa: + +— Hänen luoksensa mene, urhoni uljas... kauniin mielitiettysi luo! +Mutta pahoin älä orpoa pajarin tytärtä muistele! + +Lari taatto hapuilee hänen kättänsä ja kun saa sen omaansa, puristaa +sitä ja hymyten haastelee: + +Jo näen tuonen tiemme kirkastuvan... soihtuja palaa! Matkaan +lähtekäämme, vanha Lari taatto sinua opastaa! Hyvästi, Tiurin urhot! + +Näin he yhtenä lähtivät manan matkalle, vanha Tiurin jousimies ja +vieraan pajarin tytär. + +Hitaasti kulkevat soihduin valaistut lautat eteenpäin. Ja vielä näkyi +alhaalta sammuvan palon viimeinen kajastus. + + + + +XVIII Luku. + +URHOJEN KUMMUT. + + +Kun Tiurin urhot palasivat voittoretkeltään, ei Suur-Tiuri ollut enää +elävien joukossa. + +Heti viimeisten heimokäräjien jälkeen, kun muut olivat lähteneet +sotatielle, vetäytyi iäkäs heimovanhin täydelliseen yksinäisyyteen. +Uskollinen asemiehensä Kyyrö oli ainoana seuranaan. Yhtenä he +muistelivat nuoruutensa kultaisia päiviä ja miehuutensa monia +taisteluita. Usein kuultiin Tiurin taaton asehuoneesta vanhan +viisikielisen kantelon soittoa. Sen säestyksellä iäkkäät asekumppanit +hyreksivät sankarilaulujaan. + +Kun Tiurin taatto tunsi loppunsa lähestyvän, käski hän Kyyrön avaamaan +isiensä hautakummun ja muutti sinne manan matkalle valmistumaan. Turhia +olivat Imandra emännän rukoukset, turhia Tiurin neitojen maanittelut, +ei suostunut tietäjävanhus enää elävien asuntoihin muuttamaan. Sinne +sai Kyyrö kuljettaa ne aseet, jotka hän tahtoi mukaansa ottaa. Sinne +sai Kyyrö tuoda myös sen vähäisen ravinnon, minkä vanhat asekumppanit +vielä tarvitsivat. + +Vain yhden ainoan kerran Suur-Tiuri vielä kiintyi tämän elämän +tapahtumiin. Tiurin Kalevi oli lähettänyt nuoren Osma Kumoisen +sotaleiristään viestintuojana Tiurin linnaan. Silloin oli jo pajarin +linnavarustus piiritetty ja pajarin avuksi yrittänyt Novgorodin miesten +laivasto tuhottu. + +Kumpunsa kynnyksellä istuen Suur-Tiuri kyseli nuorelta viestintuojalta +tarkoin kaikista tapahtumista, myös Laatokan takaisesta kansannoususta +ja Karjalan miesten säälimättömästä kostosta kaikille pajarin +ystäville. Kun nuori Kumoinen oli kertonut Novgorodin kirkon pyhättöjen +ja erakkomajojen polttamisesta sekä pappien vainosta, näyttivät +Suur-Tiurin kuivettuneet poskilihakset vavahtavan. Kauan hän istui +vaieten kumpunsa kynnyksellä, mutta sitten hän kysyi viestintuojalta: + +— Lienevätkö Valamon saaressakin erakkomajat tuhotut? + +— Tuhotut ovat kaikki, ilmoitti nuori Kumoinen. + +Jälleen vanhus hätkähti ja virkkoi sitten hitaasti: + +— Ne olisi voinut säästää, mutta vainon aikana lienee vaikea eroittaa +syytöntä syyllisestä. Sano näin Tiurin Kaleville: Hyvin ovat Karjalan +miehet tehtävänsä tehneet. Pajarin miehille ja ystäville kostettakoon +niin, säälimättä, että Novgorodin miehet kauan tämän sodan muistavat! + +Jälleen hän vaikeni hetkisen, mutta sitten sanat säkeiksi sulivat +hänen huulillaan. Sointuja hyreksittyään hän lauloi vapisevalla, mutta +haltioitumiseen kohoavalla äänellä: + + »Tämä virka viestin viejä. + Tiurin miesten tiettäväksi: + Ei sovi samoille maille + Tiurin ja pajarin heimo. + Tiurin heimo heljä heimo + heimo on vapaiden miesten. + Toinen on pajarin heimo + outo heimo, herja heimo. + Tullut tänne turmioksi, + ruoskavallan vaalijaksi!» + +Nämä olivat satavuotisen heimovanhimman viimeiset sanat pojanpoikansa +lähetille. Tämän jälkeen hän vetäytyi takaisin Kumpuun, jossa vain +uskollinen Kyyrö ja isiensä henget olivat hänen seuranaan. + +Pian tämän jälkeen hän rauhallisesti nukkui ikuiseen uneen. Kuoli iäkäs +Karjalan tietäjä, lähti manan matkalle Tiurin suvun suuri vanhus, +joka loppuun asti oli pysynyt isiensä uskossa ja Karjalan miesten +ikivanhoissa heimotavoissa. + +Imandra emäntä ja nuoret Tiurin neidot koristivat kuolonuneen nukkuneen +kivisen leposijan tuoreilla havunlehvillä ja toivat kumpuun pyhäksi +vihityn tuohustulen. Sen lepattavassa valossa Kyyrö vanhus hyreksi +murhevirsiään, kunnes muutama päivä myöhemmin hänkin sai seurata +herraansa manan matkaile. + +Kumpu oli vielä sulkematta, kun taistelun voittaneet urhot kylmänä ja +kirkkaana marraskuun päivänä palasivat Tiurin linnaan. Ensi töikseen +menivät kaikki osoittamaan viimeistä kunnioitustaan kuolleelle +heimovanhimmalle. Tiurin miesten johtajat asettivat jokainen oman +tuohustulensa vainajan leposijan ympärille. Tämän jälkeen kuolinkumpu +Tiurin Kalevin käskystä suljettiin ja sen päälle kasattiin katteeksi +tuoreita havunlehviä. + +Viereen luotiin kaksi muuta kumpua. Niistä suurempaan haudattiin +kaikki muut pajarin linnan valloituksessa kaatuneet urhot, mutta +Lari taatto ja pajarin tytär haudattiin pienempään, toisista hiukan +erilleen kaivettuun kumpuun. Kun Tiurin paras jousimies ja hänen +salainen auttajansa olivat yhtenä manan matkalle lähteneet, niin oli +kohtuullista, että he saivat rinnatusten myös ikuista untaan uinua. + +Kaunis ja viihtyisä olikin heidän viimeinen leposijansa. Aivan +lähellä Tiurin pyhää uhrilähdettä se oli, vanhat jättiläiskuuset +sitä kunniavartiona ympäröivät, mutta kummun pääpuolella kasvoi pyhä +pihlajapuu. Heloittavin punamarjoin tämä pyhä puu nyt koreili, mutta +uuden kesän tultua se karistaisi valkean kukkakatteen Tiurin vapaiden +miesten joukossa nukkuvan vieraan vallan tyttären haudalle. + +Kun tämä viimeinen kumpu oli luotu umpeen, oli marraskuun ilta jo +pimentynyt. Lepattavia tuohustulia paloi uhripuistossa ja pilveen +vetäytynyt taivas pudotteli suuria lumihiutaleita. Onnellinen enne +oli tämä jälkeenjääneille, kun taatto taivahinen antoi suopeasti +valkokatteensa rakkaille vainajille. + +Tiurin Kalevi puhui kumpujen ympärillä seisoville urhoilleen: + +Kolme päivää ja kolme yötä tämän jälkeen tuohustulet uhripuistossa +palakoot. Yhtä kauan runontaitavat laulajamme manan maille menneiden +muistoksi murhevirsiään vierittäkööt. Mutta sen jälkeen meidän on jo +aika ajatella eläviä. Pohjanmatkalle on toisten meistä kiiruhdettava +riistasaalista kokoomaan, mutta toisten on jäätävä vartijoiksi Tiurin +linnaan. On tietymätöntä, jos Novgorodin miehet jättävät vieläkään +meitä rauhaan. Niinpä siis meidän on oltava varuillamme! + +Vasta seuraavana keväänä pohjanmatkalta paluun jälkeen vietettiin +Tiurin Kalevin ja Helinä neidon hääpidot. Kauan oli Helinä saanut +vuottaa mielitiettyään, mutta sitä suurempi olikin nyt hänen onnensa. + +Kokkotulen palaessa uhripuiston pyhällä kummulla ja nuorten karkelon +käydessä sen ympärillä Tiurin Kalevi ja Helinä kävelivät rinnatusten +uhripuiston varjoisia käytäviä. Niin he joutuivat myös Lari taaton ja +pajarin tyttären hautakummun luo. Kumpu oli kukkaistutuksin koristettu. +Tiurin Kalevi kysyi, ääni hiukan vavahtaen: + +— Sinäkö, Helinä armaani, tämän olet tehnyt? + +— En minä yksinäni! virkkoi Helinä kauniin punan värjätessä hänen +kasvojaan. — Onhan meillä täällä Irinja neito vainajan entinen +orjapiikakin ja hänpä on minua tässä työssä auttanut. + +— Vai niin, tuo uljaan Ormamme mielitietty! naurahti Tiurin Kalevi. — +Tänäänhän hekin hääpitoja viettävät. + +Vielä he hyvän aikaa seisoivat vaieten rakkaan kummun ääressä, mutta +sitten tultiin jo Tiurin Kalevia ja hänen nuorta naistaan noutamaan +jousimiesten tupaan. Siellä väkevä Kiviniemen Karhu ja muut vanhat +Tiurin urokset olivat juominkiaan pitäneet ja nyt piti Kalevin ja +Helinänkin lähteä heidän joukkoonsa. + +Ritari Niilo ja hänen nuori vaimonsa, entinen Päiväkiven Inkeri, eivät +olleet Tiurin Kalevin ja Helinän hääpidoissa. Ritari Niilon nuori +asemies, Osma Kumoinen, toi heidän häälahjansa Viipurin linnasta. +Paitsi Osma Kumoista, oli Niilo ritarin mukana mennyt Viipuriin myös +Unnunkosken Rongan Aarni poikanen. Siellä hän nyt upeili lännen +ritarien asepojan uljas vaatetus yllään ja lupasi kerran uljaana +ritarina palata Tiurin miesten luo. + +Mutta Aarnin leikkikumppani, nuori Orava poikanen, oli edelleen Tiurin +linnassa. Vielä hän kertoili miehevänä miehenä kaikille, miten he Lari +taatto vainajan kera kävivät pajarin linnassa, miten heitä siellä +mielivieraina pidettiin ja miten he lopuksi tekivät hyvän kolttosen +pajarin miehille. + +Mielellään vanhat urhot Orava poikasen kertomusta kuuntelevat. +Muistetaan silloin taasen Lari taatto, Tiurin uljas jousimies, joka +oli Tiurin miesten nuoren johtajan pajarin vankityrmästä pelastanut ja +antanut hyvän selkäsaunan Mikolka herjalle, pajarin kierosilmäiselle +rummunlyöjälle. + + * * * * * + +Tiurin linnan ja Tiurin miesten myöhemmistä kohtaloista eivät +aikakirjat paljonkaan tiedä. + +Pähkinäsaaren rauhanteossa Ruotsin miehet unohtivat Tiurin urhojen kera +solmiamansa aseveljeyden. Paras osa Tiurin Karjalaa ja Laatokan Karjala +kokonaan jäivät Novgorodin vaikutuspiiriin. + +Mutta Novgorodin ruhtinaat olivat Boris pajarin kohtalosta paljon +viisastuneet. Ei lähetetty enää toista pajaria Karjalan miehiä +sortamaan ja kohtuutonta riistaveroa vaatimaan. Pitkät ajat oli +Laatokan miestenkin veronalaisuus vain näennäistä ja Tiurin miehet +olivat vielä sata vuotta myöhemmin todellisuudessa vapaita miehiä. + +Tiurin karjalaismarkkinat pysyivät vielä hyvän aikaa maineessa. +Edelleen kulki näille markkinoille sekä Novgorodin kauppiaita että +lännen miehiä Karjalan suurten metsien riistasaalista tavoittamaan. +Viidennelletoista vuosisadalle saakka oli Viipurista Vuokselle ja +siitä Tiurin linnan kautta Laatokalle kulkeva kauppatie vilkkaassa +käytännössä. Kun näinä rauhattomina aikoina lännen miesten suora +kauppayhteys Novgorodin kanssa usein katkesi, saivat Tiurin miehet +edelleen olla idän ja lännen kauppayhteyden välittäjinä. Tiurin +kauppala mainitaan vielä Novgorodin mahdin loppuaikoina hyvinvoivaksi +ja kukoistavaksi. + +Tiurin miesten ja koko Karjalan onnettomin aika joutui vasta sen +jälkeen, kun Moskovan vallanhimoiset ruhtinaat olivat petomaisella +julmuudella ryöstäneet ja perinpohjin tuhonneet Novgorodin rikkaan +kauppavallan. Tämän jälkeen Moskovan ruhtinaat lähettivät pajarejaan +kaikkia Karjalan miehiä verottamaan, eivätkä Tiurin miehetkään nyt +enää pystyneet uuteen vapaustaisteluun sortajiaan vastaan. Novgorodin +hävitessä hävisi myös Tiurin miesten hyvinvointi. Vuoksen kauppatie +joutui unohduksiin ja Tiurin miesten linna rappeutui raunioiksi. +Sen viimeiset asukkaat muuttivat vanhan kansantarinan mukaan +Käkisalmeen, josta vähitellen oli tullut Laatokan Karjalan pääpaikka ja +hallintokaupunki. + +Jo monta pitkää vuosisataa on kulunut Tiurin miesten linnan häviöstä. +Maan tasalle ovat myös painuneet vapaiden Tiurin urhojen sankarikummut, +noiden uljaiden urhojen, jotka käräjillään päättivät Karjalan +kohtaloista ja jotka pelottomina nousivat taisteluun ensimmäisiä +sortajiaan vastaan. + +Ah, paljon on noita unohtuneita sankarikumpuja Karjalan mailla! + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75716 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..221c7f3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75716 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75716) |