diff options
| -rw-r--r-- | 75722-0.txt | 50 | ||||
| -rw-r--r-- | 75722-h/75722-h.htm | 50 |
2 files changed, 50 insertions, 50 deletions
diff --git a/75722-0.txt b/75722-0.txt index e758c9f..597b130 100644 --- a/75722-0.txt +++ b/75722-0.txt @@ -190,7 +190,7 @@ päässä. Täällä koillisessa on maan arka kylki, sillä täällä on luonto jättänyt oven auki Keski-Europaan. Kaksi seikkaa tässä rajapiirissä herättää huomiota: jyrkkä rajamuuri -romanilaisia heimolaisia vastaan etelässä ja luonnonrajain täydelliren +romanilaisia heimolaisia vastaan etelässä ja luonnonrajain täydellinen puute vierasta germanista kansamaailmaa vastaan koillisessa. Ranskan historiaan on tämä luonnon järjestely uurtanut syviä jälkiä. Erotettuna heimolaisistaan on Ranska saanut yksin kestää pääosan @@ -390,7 +390,7 @@ kehitykseen. Silloin on ensiksi merkittävä suuri menestys ja vielä suurempi vastoinkäyminen Ranskan Välimerenohjelmassa. Menestyksen nimi oli -Tunis 1881, vastoinkäyminen oli Egypti 1882. Edeilinen aiheutti kireät +Tunis 1881, vastoinkäyminen oli Egypti 1882. Edellinen aiheutti kireät välit Italian kanssa, jälkimäinen vielä suuremman mieliharmin Englantia vastaan. Englanti oli tässä menetellyt samoin kuin Ranska Italiaa kohtaan: kaapannut katsotun saaliin kilpailijan nenän edestä. @@ -406,7 +406,7 @@ Tässä tilassa täytyi Ranskan tietenkin esiintyä varsin varovasti. Tosin koetti _Jules Ferry_ vielä jonkun aikaa ylläpitää laajennusaatetta, lähentymällä Saksaa, ja tällöin tehtiin tärkeitä edistyksiä ulkolinjalla: laskettiin perustus Madagaskarin -omistukselle, hankittiin jalansija Punaisen mesen suulla (Obok), ja +omistukselle, hankittiin jalansija Punaisen meren suulla (Obok), ja laajennettiin alueet Taka-Intiassa suureksi Indokiinaksi. Mutta 1880-luvun keskivaiheilla oli into lopussa, ja vain 1 äänen enemmistöllä päätti edustajakamari joulukuussa 1885 olla suorastaan @@ -460,7 +460,7 @@ suunnitelmana. Ranskan ohjelma (jonka oli suunnitellut jo kenraali _Faidherbe_ 1862) on nyt kypsä toteutettavaksi; tahdotaan koota kaikki siirtolat Kongosta Senegaliin Välimeren rannalla olevien ja Punaisen meren rannalla sijaitsevan (nyt Djibutin) kanssa yhdeksi yhtenäiseksi -pohjoisafrikalaiseksi siittomaavaltakunnaksi, joka »halkaisee Afrikan +pohjoisafrikalaiseksi siirtomaavaltakunnaksi, joka »halkaisee Afrikan omenan poikkipuolin». Tätä vastaan asettuu _Cecil Rhodesin_ ajatus englantilaisesta rautatiestä ja sitä seuraavasta Englannin valtiudesta »Kapista Kairoon», siis omenan halkaiseminen pitkinpäin, meridianin @@ -533,7 +533,7 @@ Egyptiin nähden, päätti se luopua jälkimäisestä ja liittyä Englannin puolelle, saavuttaakseen sen mahtavalla avulla uusia päämääriä. Niinpä ei Fashoda-kahnaus johtanut sotaan, vaan sopimukseen Ranskan ja -Erglannin välillä, maaliskuussa 1899 (_Staatsarchiv_ Bd 64, nro +Englannin välillä, maaliskuussa 1899 (_Staatsarchiv_ Bd 64, nro 12238), jonka mukaan heidän toimipiirinsä Pohjois-Afrikassa jaettiin rajaviivalla Saharan halki. Raja vedettiin Vadaista lännessä Darfuriin idässä; Ranska on siis lopullisesti häädetty Niilinlaaksosta, sen @@ -546,7 +546,7 @@ Tsad maat yhä lujemmin, pani toimeen liikeyhteyden Välimeren, Valtameren ja Guineanlahden välillä, suunnitteli Saharanrataa tämän lujittamiseksi,[5] yhdisti alueensa Länsi-Afrikan kenraalikuvernöörikunnaksi (Senegambia — Niger) 1902 sekä lähetti -Marchandin 1903 vielä kerran valmistamaan myöskin Korgon ja Tsadin +Marchandin 1903 vielä kerran valmistamaan myöskin Kongon ja Tsadin siirtolain hallinnollista yhdistämistä. Me näemme politiikan, joka käsittelee muinaisia Välimeren- ja Afrikan-kysymyksiä suuremmassa koossa. @@ -572,7 +572,7 @@ ystävän ja erottamattoman liittolaisen» kunniaksi (keisari Nikolai 29/5 1902), Venäjän sanomalehdistö ylistelee »säteilevää kaarta romanilaisen ja slaavilaisen maailman välisen kuilun yllä»; näemmepä maaliskuussa 1902 suurpoliittisen tuloksenkin, kun liitto silloin, -vastineeksi Erglannin ja Japanin väliseen liittoon, »ulotettiin +vastineeksi Englannin ja Japanin väliseen liittoon, »ulotettiin Itä-Aasiaan»; mutta jos lukee sanamuodon (_Staatsarchiv_ Bd 69, n:o 13066), ei tämä laajennus kuitenkaan tunnu erityisen sitovalta, kuten siitä ei ollutkaan mitään todellisia seurauksia. Ei myöskään osoita @@ -587,11 +587,11 @@ Ranskan ulkopolitiikka vuosisadan vaihteessa (1898—1903) on siis, ainakin ulkopuolella Sisä-Afrikaa, jonkun verran kangistunut, samalla kuin suhde liittolaiseen on kylmenemässä. Tämä voi tuntua oudolta, kun näet tilaisuus oli erittäin otollinen suurpoliittisille hankkeille -Englannin samanaikaisten vaikeuksien vuoksi Etelä-Atrikassa. Selitys +Englannin samanaikaisten vaikeuksien vuoksi Etelä-Afrikassa. Selitys on _Delcassén_ uudessa järjestelmässä: se mies, joka itse Fashoda-kahnauksen aikana oli pyhästi vakuuttanut, ettei hän luovu paikaltaan ennen kuin »la bonne entente» — hyvä keskinäinen ymmärrys — -Erglannin kanssa on palautettu[6], ei toki voinut todenperästä langeta +Englannin kanssa on palautettu[6], ei toki voinut todenperästä langeta kiusaukseen käyttää Englannin ahdinkoa yksipuolisten etujen hankkimiseen. @@ -611,7 +611,7 @@ kummankin maan kauppiasten ja lopuksi kansanedustajain vuorovierailuja. Se oli suuri koneisto ja huolellinen järjestely, joka muutoin ei jättänyt tilaa epäilyksille pelin tarkoituksesta. Niin kypsyi aika, heinäkuussa 1903 olivat valmistavat toimet suoritetut, ja -8. huhtikuuta 1904 allekirjoittivat Lontoossa Erglannin +8. huhtikuuta 1904 allekirjoittivat Lontoossa Englannin ulkoasiainministeri _Lansdowne_ ja Ranskan lähettiläs _Cambon_ sen merkillisen sopimuskirjan, joka todistaa Ranskan rintamamuutoksen tapahtuneeksi ja samalla aloittaa uuden vaihekauden @@ -660,7 +660,7 @@ verrattomasti rikkain: siis ensiluokkainen saalis. Se rajoittuu välittömästi Algeriaan, Ranskan-Afrikan kulmakiveen, ja on alinomaisen anarkiansa vuoksi todellakin rasittavana levottomuudenpesänä, siis vaarana Ranskalle. Mutta vihdoin on se maantiedolliselta asemaltaan -tavattoman tärkea: se on ainoa Afrikan maista, joka ulottuu sekä +tavattoman tärkeä: se on ainoa Afrikan maista, joka ulottuu sekä Atlanttiin että Välimereen, sen alueella on toinen »Herkuleen patsas», se on siis toinen luonnollinen ovenvartija Välimerelle, jota myöten Europan valtatie kulkee sekä pieneen että suureen itään — ja edustalla @@ -1049,7 +1049,7 @@ Olot palasivat luonnollisempiin uomiin, pahin pilvi allianssin yltä häipyi, valtiollista yhteistyötä Venäjän kanssa näytti odottavan uusi lupaava kehitys. -On päivan selvää, että tämä uusi asiaintila merkitsee uutta Ranskan +On päivän selvää, että tämä uusi asiaintila merkitsee uutta Ranskan suhteiden huonontumista kolmanteen päävaltaan _Saksaan_ nähden. Epäilemättä oli kosto, _revanche_, yhtenä niistä vaikuttimista, jotka alusta saivat ranskalaiset valtiomiehet tavoittamaan liittoa Venäjän @@ -1400,7 +1400,7 @@ välikysymysmuoto antaa siinä nopean hyvästelykeinon: kysymys, keskustelu ja äänestys ehkä samana päivänä. »Suuret aatteet», lausui kerran nykyinen presidentti _Poincaré_, »jäävät syrjään, kun ministerien täytyy pitää pääasiana paikallaan pysymistä.» Niinpä on -tämän maan vaikea saada lujaa hallitusta, sitäkin enenmän kun häälyvät +tämän maan vaikea saada lujaa hallitusta, sitäkin enemmän kun häälyvät puolueolot ovat erittäin epäsuotuisia sen yhtenäisyydelle. Kamarien mainetta himmentää Panama-skandaali (1892—03) pahana tahrana; kunnioitusta eduskuntaa kohtaan, jonka yksityisten edustajain @@ -1804,7 +1804,7 @@ vasemmistorintamalla. Tasavallan johtajina tässä viimeksimainitussa taistelussa on rinnakkain ja toistensa jälkeen esiintynyt kaksi huomattavaa miestä, _Clémenceau_ (pääministerinä 1906—09) ja _Briand_ (1909—11); edellinen -vanhaa vapaamielistä lajia, ehkä viimeinen vallillaseisoia vuodelta +vanhaa vapaamielistä lajia, ehkä viimeinen vallillaseisoja vuodelta 1789, kolmannen tasavallan uskollisin poika Gambettan ja Ferryn jälkeen ja samalla sen terävin miekka eduskunnassa — jälkimäinen uudenaikaisempaa laatua, sosialistileiristä lähtenyt mies, joka @@ -1848,7 +1848,7 @@ vaikkakaan vaalikoneisto ei vielä petä vallanpitäjien toiveita ja temppuja, niin eivät he kuitenkaan saata salata itseltään, että maan luottamus on vähenemässä. Itse Jaurès puhuu »uuden mélinismin» tulosta, s. o. 1890-luvun oikeistotasavaltalaisuuden palajamisesta. -Koniunkturi on siis uuden sovintopolitiikan puolella, nykyisen suunnan +Konjunkturi on siis uuden sovintopolitiikan puolella, nykyisen suunnan asemesta, jossa useinkin olemme nähneet molempain siipien toimivan yksistä puolin eduskuntataktiikassa (kuten _Clémenceaun_ kukistamisessa heinäkuussa 1909). Tämä on sisäpoliittisena @@ -2034,7 +2034,7 @@ pitkälle kehittyneenä kuin nykyisessä Ranskassa on se esiintynyt ainoastaan muinaisuuden viimeisinä aikoina. Niinpä valittaa Polybius sitä Kreikan suhteen toisella vuosisadalla e. Kr., ja hän käyttää sanoja, jotka täydelleen soveltuvat meidän päiviemme Ranskaan. Keisari -Augustuksen aviolainsäädäntö vilttaa samaan suuntaan Rooman tasavallan +Augustuksen aviolainsäädäntö viittaa samaan suuntaan Rooman tasavallan viimeisten aikojen suhteen. Järjestelmää kehitettiin sitten yhä edelleen, kunnes koko vanha aika vihdoin hukkui »barbaarien» kansamereen. Tämä kaksilapsijärjestelmän ja vanhan ajan kukistumisen @@ -2522,7 +2522,7 @@ se — kuten edellä olemme huomauttaneet Ranskaan nähden — eräissä suhteissa voi merkitä heikkoutta yksipuolisiin valtoihin verrattuna. Näin ollen ei ole kumma, että maastamuutto on aivan vähäpätöinen — -Saksan kansa ei ole siittolaisuuden kautta viime vuosina menettänyt +Saksan kansa ei ole siirtolaisuuden kautta viime vuosina menettänyt enempää kuin Ruotsin, joka kuitenkin on 12 kertaa pienempi — ja että ihmisten luontainen elämä on kukoistavan tervettä. Saksassa solmitaan vuosittain ½ miljonaa avioliittoa, siellä syntyy nykyään 2 milj. ja @@ -3063,7 +3063,7 @@ Itävallan hajotessa, — Springer huomauttaa (1902) hyvin pontevasti, että nykyinen tila on juuri suursaksalaiselta kannalta paras, koskahan Itävallan saksalaiset nyt ovat etuvartioina eteläslaavilaisessa maailmassa, omaten aivan toiset mahdollisuudet saavuttaa siinä -johtavän aseman, kuin saksalaisilla ylimalkaan olisi, jos välillä +johtavan aseman, kuin saksalaisilla ylimalkaan olisi, jos välillä kulkisi valtiollinen raja.[24] Jos kuitenkin Itävallan valtakunnan liajoamisen vuoksi tämä yhteystyön täydennys tulisi kysymykseen ja välttämättömäksi, niin avautuu tämän kansallisuuskysymyksen kautta @@ -3232,7 +3232,7 @@ aatelivaltaista Puolaa, vaan on sen sijaan omaksunut suurpuolalaisen tunnustuksen mukaan 1902 ei tähtää vähempää kuin Itämerestä Mustaanmereen, Pommerista ja Liettuasta Podoliaan ja Etelä-Venäjälle, siis kauas yli kansallisuusrajojen ulottuvaa valtakuntaa. Tällaisten -unelmain tenhoamina kilpailevat nyt puolalaiset yhteiskyntakerrokset +unelmain tenhoamina kilpailevat nyt puolalaiset yhteiskuntakerrokset vihassa saksalaisia vastaan, jotka ovat sulkeneet heidän kielensä pois kouluista samoin kuin ranskankielen Elsassissa ja tanskan Slesvigissä; ja tässä taistelussa eivät saksalaiset näy tulevan toimeen ilman @@ -3280,7 +3280,7 @@ kiusallisiin kouluihin. Saksalla on siis todellinen kansallisuuskysymys ratkaistavana omien rajojensa sisällä, samaa laatua, joita Itävallalla on niin monta, »Irlannin kysymys», joka tosin ei sinänsä mitenkään ehkäise valtakunnan politiikkaa, mutta -muuten on kylläkin haitallinen.[25] Ja täkän hankaluuteen on syynä +muuten on kylläkin haitallinen.[25] Ja tähän hankaluuteen on syynä luonto itse, joka ei ole suonut valtakunnalle luonnollista rajaa idässä — vaikka myönnettävä on, että väärä politiikka on tehnyt epäkohdan suuremmaksi.[26] @@ -4924,7 +4924,7 @@ puhuvat suursaksalaiset kirjoittajat kotimaan »henkisestä köyhyydestä»: kansan poroporvarillisuudesta ja nurkkahenkisyydestä (»Philisterei»), sanomalehdistön välinpitämättömyydestä, pääoman arkuudesta yrityksiin siirtomaissa. Maailmanvalloittajavaisto ei näytä -vielä heränneen kansassa, joka on ollut tuomiittuna elämään vuosisadan +vielä heränneen kansassa, joka on ollut tuomittuna elämään vuosisadan toisensa jälkeen suurimmassa hajaannuksessa, mitä historia tuntee. Kenties ei sitä alkuperäisin ole kansan veressä: eihän pohjoissaksalainen tasanko avaa niin laajaa näköpiiriä kuin Venäjän @@ -4945,7 +4945,7 @@ erehtyä, etteikö siirtomaapulan jälkeen 1906—07 ole tapahtunut muutosta. Se oli valmistava koe, ja se onnistui. Valtiopäivät ovat nyttemmin paljoa anteliaammat siirtomaamenosäännön suhteen; voipa suorastaan puhua alkavasta »siirtomaatuulesta». Semmoisista enteistä -tuskin erehtyy. Syvällä kausansielussa, jonne eduskunnan puoluekiista +tuskin erehtyy. Syvällä kansansielussa, jonne eduskunnan puoluekiista pärskyvine vaahtoineen ei ulotu, on tapahtumassa muutos. Mikäli päämaali selvenee, sikäli suurenee valmeus panoksen uskaltamiseen. Sillä kansatkin kasvavat tehtäviensä mukana niinkuin ihmiset. »Saksan @@ -5237,7 +5237,7 @@ tripel-ententea _kolmisopimukseksi_. — Suom. [10] Heti sen tehtyä katsoi _Figaro_ sitä uusien riitojen siemeneksi: ennemminkin ranskalais-saksalaisen selkkauksen uudeksi aluksi knin sen -lopuksi. Samoin BERNHARDI, Deutschland und der nächste Krieg, 1912 (s. +lopuksi. Samoin Bernhardi, Deutschland und der nächste Krieg, 1912 (s. 328): sopimus »tarjoaa sen _edun_, että se luo useita uusia kahnauskohtia Ranskaa vastaan». Pierre Baudin, asian esittelijä senaatissa, sanoo, että se on »yksi riidankekäle lisää» ja on @@ -5264,7 +5264,7 @@ Kultaranta). Ks. Schiemann 1911, s. 369. [13] Lowell laskee 1896 Ranskan ministeristön keski-iän (vuodesta 1873) 81/2 kuukaudeksi, Italian (vuodesta 1861) 13½:ksi. Sittemmin -ovat numerot kuitenkin jonkun verran suurenreet, varsinkin Ranskassa +ovat numerot kuitenkin jonkun verran suurenneet, varsinkin Ranskassa muutamien 2—3-vuotisten hallitusten johdosta (Méline 1896—98, Waldeck-Rousseau 1899—1902, Combes 1902—05, Clémenceau 1906—09, Briand 1909—11: lähes 12½ vuotta jakautuneena vain 5 nimelle). @@ -5350,7 +5350,7 @@ Cuxhaven, Bremerhaven ja Geestemünde). — erinomainen yhdistelmä, suoritettu prof. Zoepflin seminaarissa Berlinissä jatkona _Reichsmarineamtin_ viralliseen »Denkschriftiin» (1905) samasta kehityksestä edellisen vuosikymmenen aikana. Vrt. -ARNDT, Deutschlands Stellung in der Weltwirtschaft (1908) s. 33 seur. +Arndt, Deutschlands Stellung in der Weltwirtschaft (1908) s. 33 seur. — Valtiopäivillä ilmoitti valtiosihteeri v. _Delbrück_ 25/11 1910, että kansallisomaisuus oli viimeisten 10 vuoden kuluessa kasvanut 10 miljardia Saksan markkaa, ks. Schulthess 1910, s. 386. diff --git a/75722-h/75722-h.htm b/75722-h/75722-h.htm index bc7a3b3..30f2e34 100644 --- a/75722-h/75722-h.htm +++ b/75722-h/75722-h.htm @@ -332,7 +332,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Kaksi seikkaa tässä rajapiirissä herättää huomiota: jyrkkä rajamuuri - romanilaisia heimolaisia vastaan etelässä ja luonnonrajain täydelliren puute + romanilaisia heimolaisia vastaan etelässä ja luonnonrajain täydellinen puute vierasta germanista kansamaailmaa vastaan koillisessa. Ranskan historiaan on tämä luonnon järjestely uurtanut syviä jälkiä. Erotettuna heimolaisistaan on Ranska saanut yksin kestää pääosan taistelusta saksalaista rotua vastaan; ja @@ -538,7 +538,7 @@ <p class="paragraph"> Silloin on ensiksi merkittävä suuri menestys ja vielä suurempi vastoinkäyminen Ranskan Välimerenohjelmassa. Menestyksen nimi oli Tunis - 1881, vastoinkäyminen oli Egypti 1882. Edeilinen aiheutti kireät välit + 1881, vastoinkäyminen oli Egypti 1882. Edellinen aiheutti kireät välit Italian kanssa, jälkimäinen vielä suuremman mieliharmin Englantia vastaan. Englanti oli tässä menetellyt samoin kuin Ranska Italiaa kohtaan: kaapannut katsotun saaliin kilpailijan nenän edestä. Ja pettymystä katkeroitti ajatus, @@ -554,7 +554,7 @@ koetti <i>Jules Ferry</i> vielä jonkun aikaa ylläpitää laajennusaatetta, lähentymällä Saksaa, ja tällöin tehtiin tärkeitä edistyksiä ulkolinjalla: laskettiin perustus Madagaskarin omistukselle, hankittiin jalansija Punaisen - mesen suulla (Obok), ja laajennettiin alueet Taka-Intiassa suureksi + meren suulla (Obok), ja laajennettiin alueet Taka-Intiassa suureksi Indokiinaksi. Mutta 1880-luvun keskivaiheilla oli into lopussa, ja vain 1 äänen enemmistöllä päätti edustajakamari joulukuussa 1885 olla suorastaan luovuttamatta käsistään sitä kallisarvoista valtaa, jonka »tonkiinalainen» @@ -608,7 +608,7 @@ <i>Faidherbe</i> 1862) on nyt kypsä toteutettavaksi; tahdotaan koota kaikki siirtolat Kongosta Senegaliin Välimeren rannalla olevien ja Punaisen meren rannalla sijaitsevan (nyt Djibutin) kanssa yhdeksi yhtenäiseksi - pohjoisafrikalaiseksi siittomaavaltakunnaksi, joka »halkaisee Afrikan omenan + pohjoisafrikalaiseksi siirtomaavaltakunnaksi, joka »halkaisee Afrikan omenan poikkipuolin». Tätä vastaan asettuu <i>Cecil Rhodesin</i> ajatus englantilaisesta rautatiestä ja sitä seuraavasta Englannin valtiudesta »Kapista Kairoon», siis omenan halkaiseminen pitkinpäin, meridianin @@ -684,7 +684,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Niinpä ei Fashoda-kahnaus johtanut sotaan, vaan sopimukseen Ranskan ja - Erglannin välillä, maaliskuussa 1899 (<i>Staatsarchiv</i> Bd 64, nro 12238), + Englannin välillä, maaliskuussa 1899 (<i>Staatsarchiv</i> Bd 64, nro 12238), jonka mukaan heidän toimipiirinsä Pohjois-Afrikassa jaettiin rajaviivalla Saharan halki. Raja vedettiin Vadaista lännessä Darfuriin idässä; Ranska on siis lopullisesti häädetty Niilinlaaksosta, sen siirtola Punaisen meren @@ -697,7 +697,7 @@ välillä, suunnitteli Saharanrataa tämän lujittamiseksi,<a href="#fn5" id="fnref5"><sup>[5]</sup></a> yhdisti alueensa Länsi-Afrikan kenraalikuvernöörikunnaksi (Senegambia — Niger) 1902 sekä lähetti Marchandin - 1903 vielä kerran valmistamaan myöskin Korgon ja Tsadin siirtolain + 1903 vielä kerran valmistamaan myöskin Kongon ja Tsadin siirtolain hallinnollista yhdistämistä. Me näemme politiikan, joka käsittelee muinaisia Välimeren- ja Afrikan-kysymyksiä suuremmassa koossa. </p> @@ -721,7 +721,7 @@ erottamattoman liittolaisen» kunniaksi (keisari Nikolai 29/5 1902), Venäjän sanomalehdistö ylistelee »säteilevää kaarta romanilaisen ja slaavilaisen maailman välisen kuilun yllä»; näemmepä maaliskuussa 1902 suurpoliittisen - tuloksenkin, kun liitto silloin, vastineeksi Erglannin ja Japanin väliseen + tuloksenkin, kun liitto silloin, vastineeksi Englannin ja Japanin väliseen liittoon, »ulotettiin Itä-Aasiaan»; mutta jos lukee sanamuodon (<i>Staatsarchiv</i> Bd 69, n:o 13066), ei tämä laajennus kuitenkaan tunnu erityisen sitovalta, kuten siitä ei ollutkaan mitään todellisia seurauksia. @@ -739,10 +739,10 @@ ulkopuolella Sisä-Afrikaa, jonkun verran kangistunut, samalla kuin suhde liittolaiseen on kylmenemässä. Tämä voi tuntua oudolta, kun näet tilaisuus oli erittäin otollinen suurpoliittisille hankkeille Englannin samanaikaisten - vaikeuksien vuoksi Etelä-Atrikassa. Selitys on <i>Delcassén</i> uudessa + vaikeuksien vuoksi Etelä-Afrikassa. Selitys on <i>Delcassén</i> uudessa järjestelmässä: se mies, joka itse Fashoda-kahnauksen aikana oli pyhästi vakuuttanut, ettei hän luovu paikaltaan ennen kuin »la bonne entente» — hyvä - keskinäinen ymmärrys — Erglannin kanssa on palautettu<a href="#fn6" + keskinäinen ymmärrys — Englannin kanssa on palautettu<a href="#fn6" id="fnref6"><sup>[6]</sup></a>, ei toki voinut todenperästä langeta kiusaukseen käyttää Englannin ahdinkoa yksipuolisten etujen hankkimiseen. </p> @@ -762,7 +762,7 @@ ja lopuksi kansanedustajain vuorovierailuja. Se oli suuri koneisto ja huolellinen järjestely, joka muutoin ei jättänyt tilaa epäilyksille pelin tarkoituksesta. Niin kypsyi aika, heinäkuussa 1903 olivat valmistavat toimet - suoritetut, ja 8. huhtikuuta 1904 allekirjoittivat Lontoossa Erglannin + suoritetut, ja 8. huhtikuuta 1904 allekirjoittivat Lontoossa Englannin ulkoasiainministeri <i>Lansdowne</i> ja Ranskan lähettiläs <i>Cambon</i> sen merkillisen sopimuskirjan, joka todistaa Ranskan rintamamuutoksen tapahtuneeksi ja samalla aloittaa uuden vaihekauden maailmanpolitiikassa. @@ -810,7 +810,7 @@ Se rajoittuu välittömästi Algeriaan, Ranskan-Afrikan kulmakiveen, ja on alinomaisen anarkiansa vuoksi todellakin rasittavana levottomuudenpesänä, siis vaarana Ranskalle. Mutta vihdoin on se maantiedolliselta asemaltaan - tavattoman tärkea: se on ainoa Afrikan maista, joka ulottuu sekä Atlanttiin + tavattoman tärkeä: se on ainoa Afrikan maista, joka ulottuu sekä Atlanttiin että Välimereen, sen alueella on toinen »Herkuleen patsas», se on siis toinen luonnollinen ovenvartija Välimerelle, jota myöten Europan valtatie kulkee sekä pieneen että suureen itään — ja edustalla oleva meri on @@ -1212,7 +1212,7 @@ lupaava kehitys. </p> <p class="paragraph"> - On päivan selvää, että tämä uusi asiaintila merkitsee uutta Ranskan + On päivän selvää, että tämä uusi asiaintila merkitsee uutta Ranskan suhteiden huonontumista kolmanteen päävaltaan <i>Saksaan</i> nähden. Epäilemättä oli kosto, <i>revanche</i>, yhtenä niistä vaikuttimista, jotka alusta saivat ranskalaiset valtiomiehet tavoittamaan liittoa Venäjän kanssa, @@ -1572,7 +1572,7 @@ äänestys ehkä samana päivänä. »Suuret aatteet», lausui kerran nykyinen presidentti <i>Poincaré</i>, »jäävät syrjään, kun ministerien täytyy pitää pääasiana paikallaan pysymistä.» Niinpä on tämän maan vaikea saada lujaa - hallitusta, sitäkin enenmän kun häälyvät puolueolot ovat erittäin + hallitusta, sitäkin enemmän kun häälyvät puolueolot ovat erittäin epäsuotuisia sen yhtenäisyydelle. Kamarien mainetta himmentää Panama-skandaali (1892—03) pahana tahrana; kunnioitusta eduskuntaa kohtaan, jonka yksityisten edustajain syyllisyys siten oli saattanut vaaraan, ei ole @@ -1986,7 +1986,7 @@ Tasavallan johtajina tässä viimeksimainitussa taistelussa on rinnakkain ja toistensa jälkeen esiintynyt kaksi huomattavaa miestä, <i>Clémenceau</i> (pääministerinä 1906—09) ja <i>Briand</i> (1909—11); edellinen vanhaa - vapaamielistä lajia, ehkä viimeinen vallillaseisoia vuodelta 1789, kolmannen + vapaamielistä lajia, ehkä viimeinen vallillaseisoja vuodelta 1789, kolmannen tasavallan uskollisin poika Gambettan ja Ferryn jälkeen ja samalla sen terävin miekka eduskunnassa — jälkimäinen uudenaikaisempaa laatua, sosialistileiristä lähtenyt mies, joka kerskui »erinäisistä isänoikeuksista @@ -2029,7 +2029,7 @@ ei vielä petä vallanpitäjien toiveita ja temppuja, niin eivät he kuitenkaan saata salata itseltään, että maan luottamus on vähenemässä. Itse Jaurès puhuu »uuden mélinismin» tulosta, s. o. 1890-luvun - oikeistotasavaltalaisuuden palajamisesta. Koniunkturi on siis uuden + oikeistotasavaltalaisuuden palajamisesta. Konjunkturi on siis uuden sovintopolitiikan puolella, nykyisen suunnan asemesta, jossa useinkin olemme <span class="pageno" id="p79">[s. 79]</span>nähneet molempain siipien toimivan yksistä puolin eduskuntataktiikassa (kuten <i>Clémenceaun</i> @@ -2226,7 +2226,7 @@ muinaisuuden viimeisinä aikoina. Niinpä valittaa <span class="name">Polybius</span> sitä Kreikan suhteen toisella vuosisadalla e. Kr., ja hän käyttää sanoja, jotka täydelleen soveltuvat meidän päiviemme - Ranskaan. Keisari Augustuksen aviolainsäädäntö vilttaa samaan suuntaan + Ranskaan. Keisari Augustuksen aviolainsäädäntö viittaa samaan suuntaan Rooman tasa<span class="pageno" id="p86">[s. 86]</span>vallan viimeisten aikojen suhteen. Järjestelmää kehitettiin sitten yhä edelleen, kunnes koko vanha aika vihdoin hukkui »barbaarien» kansamereen. Tämä @@ -2739,7 +2739,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Näin ollen ei ole kumma, että maastamuutto on aivan vähäpätöinen — Saksan - kansa ei ole siittolaisuuden kautta viime vuosina menettänyt enempää kuin + kansa ei ole siirtolaisuuden kautta viime vuosina menettänyt enempää kuin Ruotsin, joka kuitenkin on 12 kertaa pienempi — ja että ihmisten luontainen elämä on kukoistavan tervettä. Saksassa solmitaan vuosittain ½ miljonaa avioliittoa, siellä syntyy nykyään 2 milj. ja poistuu kuoleman kautta @@ -3283,7 +3283,7 @@ class="name">Springer</span> huomauttaa (1902) hyvin pontevasti, että nykyinen tila on juuri suursaksalaiselta kannalta paras, koskahan Itävallan saksalaiset nyt ovat etuvartioina eteläslaavilaisessa maailmassa, omaten - aivan toiset mahdollisuudet saavuttaa siinä johtavän aseman, kuin + aivan toiset mahdollisuudet saavuttaa siinä johtavan aseman, kuin saksalaisilla ylimalkaan olisi, jos välillä kulkisi valtiollinen raja.<a href="#fn24" id="fnref24"><sup>[24]</sup></a> Jos kuitenkin Itä<span class="pageno" id="p128">[s. 128]</span>vallan valtakunnan liajoamisen @@ -3457,7 +3457,7 @@ kuin Itämerestä Mustaanmereen, Pommerista ja Liettuasta Podoliaan ja Etelä-Venäjälle, siis kauas yli kansallisuusrajojen ulottuvaa valtakuntaa. Tällaisten unelmain tenhoamina kilpailevat nyt puolalaiset - yhteiskyntakerrokset vihassa saksalaisia vastaan, jotka ovat sulkeneet + yhteiskuntakerrokset vihassa saksalaisia vastaan, jotka ovat sulkeneet heidän kielensä pois kouluista samoin kuin ranskankielen Elsassissa ja tanskan Slesvigissä; ja tässä taistelussa eivät saksalaiset näy tulevan toimeen ilman valtion apua. Niinpä on saksalainen aines Posenissa alentunut @@ -3505,7 +3505,7 @@ todellinen kansallisuuskysymys ratkaistavana omien rajojensa sisällä, samaa laatua, joita Itävallalla on niin monta, »Irlannin kysymys», joka tosin ei sinänsä mitenkään ehkäise valtakunnan politiikkaa, mutta muuten on kylläkin - haitallinen.<a href="#fn25" id="fnref25"><sup>[25]</sup></a> Ja täkän + haitallinen.<a href="#fn25" id="fnref25"><sup>[25]</sup></a> Ja tähän hankaluuteen on syynä luonto itse, joka ei ole suonut valtakunnalle luonnollista rajaa idässä — vaikka myönnettävä on, että väärä politiikka on tehnyt epäkohdan suuremmaksi.<a href="#fn26" @@ -5213,7 +5213,7 @@ poroporvarillisuudesta ja nurkkahenkisyydestä (»Philisterei»), sanomalehdistön välinpitämättömyydestä, pääoman arkuudesta yrityksiin siirtomaissa. Maailmanvalloittajavaisto ei näytä vielä heränneen kansassa, - joka on ollut tuomiittuna elämään vuosisadan toisensa jälkeen suurimmassa + joka on ollut tuomittuna elämään vuosisadan toisensa jälkeen suurimmassa hajaannuksessa, mitä historia tuntee. Kenties ei sitä alkuperäisin ole kansan veressä: eihän pohjoissaksalainen tasanko avaa niin laajaa näköpiiriä kuin Venäjän arot ja Pohjois-Amerikan ruohokentät ja meri Englannin @@ -5234,7 +5234,7 @@ koe, ja se onnistui. Valtiopäivät ovat nyttemmin paljoa anteliaammat siirtomaamenosäännön suhteen; voipa suorastaan puhua alkavasta »siirtomaatuulesta». Semmoisista enteistä tuskin ereh<span class="pageno" - id="p206">[s. 206]</span>tyy. Syvällä kausansielussa, jonne eduskunnan + id="p206">[s. 206]</span>tyy. Syvällä kansansielussa, jonne eduskunnan puoluekiista pärskyvine vaahtoineen ei ulotu, on tapahtumassa muutos. Mikäli päämaali selvenee, sikäli suurenee valmeus panoksen uskaltamiseen. Sillä kansatkin kasvavat tehtäviensä mukana niinkuin ihmiset. »Saksan kansa on @@ -5563,7 +5563,7 @@ <div class="footnote"><a href="#fnref9" id="fn9">[9]</a> Roomalaisten kaksinaamainen jumala. — Suom.</div> <div class="footnote"><a href="#fnref10" id="fn10">[10]</a> Heti sen tehtyä katsoi <i>Figaro</i> sitä uusien riitojen siemeneksi: ennemminkin ranskalais-saksalaisen selkkauksen uudeksi aluksi knin sen lopuksi. Samoin - <span class="name">BERNHARDI</span>, Deutschland und der nächste Krieg, 1912 (s. 328): + <span class="name">Bernhardi</span>, Deutschland und der nächste Krieg, 1912 (s. 328): sopimus »tarjoaa sen <i>edun</i>, että se luo useita uusia kahnauskohtia Ranskaa vastaan». <span class="name">Pierre Baudin</span>, asian esittelijä senaatissa, sanoo, että se on »yksi riidankekäle lisää» ja on vakuutettu, että @@ -5593,7 +5593,7 @@ 369.</div> <div class="footnote"><a href="#fnref13" id="fn13">[13]</a> <span class="name">Lowell</span> laskee 1896 Ranskan ministeristön keski-iän (vuodesta 1873) 81/2 kuukaudeksi, Italian (vuodesta 1861) - 13½:ksi. Sittemmin ovat numerot kuitenkin jonkun verran suurenreet, varsinkin Ranskassa + 13½:ksi. Sittemmin ovat numerot kuitenkin jonkun verran suurenneet, varsinkin Ranskassa muutamien 2—3-vuotisten hallitusten johdosta (Méline 1896—98, Waldeck-Rousseau 1899—1902, Combes 1902—05, Clémenceau 1906—09, Briand 1909—11: lähes 12½ vuotta jakautuneena vain 5 nimelle). </div> @@ -5648,7 +5648,7 @@ les deutschen Volkstums 1907, s. 10 muist. teoksessa <i>Deutschland, sei wach</i> 1912, osasto »Die Entwicklung der deutschen Seeinteressen seit 1904» (s. 147 seur.) — erinomainen yhdistelmä, suoritettu prof. <span class="name">Zoepflin</span> seminaarissa Berlinissä jatkona <i>Reichsmarineamtin</i> viralliseen »Denkschriftiin» (1905) samasta - kehityksestä edellisen vuosikymmenen aikana. Vrt. <span class="name">ARNDT</span>, + kehityksestä edellisen vuosikymmenen aikana. Vrt. <span class="name">Arndt</span>, Deutschlands Stellung in der Weltwirtschaft (1908) s. 33 seur. — Valtiopäivillä ilmoitti valtiosihteeri v. <i>Delbrück</i> 25/11 1910, että kansallisomaisuus oli viimeisten 10 vuoden kuluessa kasvanut 10 miljardia Saksan markkaa, |