Initial commitHEADmain

4 files changed, 2707 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75735-0.txt b/75735-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..68a798b
--- /dev/null
+++ b/75735-0.txt
@@ -0,0 +1,2690 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75735 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+TUOMENTERTTUJA
+
+Poiminut
+
+Hilja Hahnsson [Hilja Haahti]
+
+
+
+
+
+Helsingissa,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1899.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Tuomenterttuja.
+
+I. Luonnon lauluja.
+
+Lauluni.
+Huhtikuun päivä.
+Koivun laulu kevät-aamuna.
+Mänty, kuusi ja koivu.
+Talvirunoihini.
+Kuu ja tähtöset.
+Myrskyssä.
+Vierailla vesillä.
+Alppi-orvokki.
+"Vanamolleni".
+Miksi huokuvat hongat hiljaa?
+Aamupilviä.
+Toivon vaipuessa.
+
+II. Tunteita ja mietteitä.
+
+Erään arvostelun johdosta.
+Elon aallokossa.
+Silmikon aikana.
+Et konsanaan!
+Haave vain.
+Vaan kevät on nyt kumminkin!
+Oi, jos nukkua saisin silloin.
+Jos nukkuisin nurmen alle.
+"Kevään laulajan" hautausjuhlana.
+60-vuotiaalle äidilleni.
+Elintehtävää etsiessä.
+
+III. Elämästä.
+
+Kalastajatyttö.
+Myrskypääskynen.
+Koivuniemen lintu.
+Eräs turvaton.
+Pikku hiiren pakinoita.
+Varsalle.
+Haudan kuusi.
+Kihlattu ystävä.
+Lapsi ja soittajavanhus.
+Lapsenhoitaja.
+Allin mietteitä matkalla joulukirkkoon.
+Pieni kipinä.
+Salokirkossa.
+Muna-Reeta.
+
+IV. Kanaanin kukkuloilta.
+
+Nöyryyttä ja rakkautta.
+Adventtina.
+Pitkäperjantai ja pääsiäinen.
+Mestarin luona.
+Yksi on tarpeellinen.
+Jeesus korvessa.
+Herran työtä suuressa maailmassa.
+Rukous.
+
+V. Käännöksiä.
+
+Neekerivaimo (Geibel).
+Heinen lauluja.
+Kaislikkolaulu (Lenau).
+Kuollut sotilas (Seidl).
+Terve, Ceesar! (Gerok).
+
+
+
+
+Tuomenterttujä.
+
+
+    Mä astuin aamuna Toukokuun
+    Veden kirkkahan partahalle,
+    Näin nuoren kukkivan tuomipuun
+    Ja istuin oksien alle.
+
+    Ja niin oli tuomen kukkaset
+    Kuin puhdasta valkolunta,
+    Ja niinpä ne nukkui lainehet
+    Kuin vienoa onnen unta.
+
+    Mä taitoin terttuja vihkosen,
+    Kevätterttuja nuoren tuomen,
+    Mä kuuntelin kieliä kannelten,
+    Kevätkieliä luonnossa Suomen.
+
+
+
+
+
+
+I.
+
+Luonnon lauluja.
+
+
+    "Linnut liitteli sanoja,
+    Puitten latvat lausehia."
+
+                Kalevala.
+
+
+
+
+Lauluni.
+
+
+    Mä vanhoja lauluja laulelen,
+    Lie ennen kuullut ne jokainen:
+    Sama onhan ainian ilta ja huomen
+    Ja tuulien kuiske ja tuoksu tuomen,
+    Sama kaunis maamme ja kallis kansa,
+    Samat taistelut kullakin vuorostansa,
+    Samat riemut ja tuskat ihmisten,
+    Samat tuntehet nuoren sydämen!
+
+    Vaan uuttakin lienee lauluissain,
+    Sydänkielien sointuja rinnastain:
+    Kevät uusihan uudeksi luonnon luopi,
+    Puu toinen toisia kukkia tuopi.
+    Ajat vaihtuvat, lastuja virta kantaa,
+    Me pyörteissä kuljemme kohden rantaa,
+    Taru vanha, mut uusi ainiaan,
+    Sydän uusi kun tuntevi uudestaan.
+
+
+
+
+Huhtikuun päivä.
+
+
+    On tuoksua tuulonen täynnä,
+    Kevättuoksua hurmaavaa,
+    Niin kuulakas ilma ja taivas,
+    Vaan roudassa harmaja maa.
+
+    Kevät kuiskivi: kohta jo joudun,
+    Vain puuttuvat urvut puun,
+    Säde lämmin ja ensi pääsky
+    Ja vuokkoset Toukokuun!
+
+
+
+
+Koivun laulu kevät-aamuna.
+
+
+    Kasvan laidassa kaunihin lehdon,
+    Rannalla raikkahan, läikkyvän lammen,
+    Nurmella kukkaisella.
+    Ihmisten maille on matkoja täältä:
+    Kirvehen pelvotta norjana nousen
+    Auringon armastella.
+
+    Seijasna kaartuvi taivahan kansi,
+    Päivä jo liehuvat lehväni kultaa, __
+    Suukkoja suihkavi varhain;
+    Lintujen lauluja latvani raikuu,
+    Ilmojen kannelta oksani soittaa,
+    Tuuli on tuttuni parhain.
+
+    Miksikä kaste nurmikon peittää?
+    Miksi on pilvikin synkkä ja itkee?
+    Miksikä yö on musta?
+    Kenpä ne ymmärsi, joutavat murheet!
+    Huoli on turha ja maailma kirkas,
+    Täynnänsä riemastusta.
+
+    Hilpeä tuulonen, kutrini kampaa!
+    Valkaise varteni, aurinko armas!
+    Leivo, jo lauluhun suori!
+    Leikkihin, tanssihin latva ja lehvät,
+    Kevään maailma on niin kaunis,
+    Riemukas mieleni nuori!
+
+
+
+
+Mänty, kuusi ja koivu.
+
+
+    Mänty se kasvavi kankahalla
+    Korkea, suora ja vankka;
+    Sieltä mä mökkini hirret hankin,
+    Missä on männikkö sankka.
+
+    Vihrein oksin varjoa tarjoo
+    Tumma ja tuuhea kuusi;
+    Kohtapa nousee kuusien suojaan
+    Mökkini oiva ja uusi.
+
+    Sorja on valkeavartinen koivu;
+    Koivikkorantahan soudan,
+    Sorjimman koivun, kultani kauniin
+    Sieltä mä mökkihin noudan.
+
+
+
+
+Talvirunoiluni.
+
+
+    Miks talvin aina runoilen
+    Säteistä, lumihiutuvista?
+    — Oi, ymmärrän sun, vihkonen,
+    Kuin kaiun talvituntehista.
+
+    Nuo talot, kadut, puistotkin,
+    Ne kuinka mieltä ahdistavat!
+    Ja touhut, toimet kaupungin,
+    Ne kuinka hengen pirstoavat!
+
+    Mä väsyneenä käyskelen,
+    Työn kahlehissa aatokseni.
+    — Kas, silloin hento hiutunen
+    Hyväillen koski käteheni...
+
+    Niin hiljaa lunta laskeuu,
+    Se viillyttää ja viihdyttääpi;
+    Muu kaikki multa unhottuu,
+    Vain hellät muistot heräjääpi.
+
+    Mä muistan jäiden välkkehen
+    Ja lumikentän kimalluksen,
+    Mä näen metsän huurteisen,
+    Mä kuulen luonnon kuiskauksen...
+
+    — — Tai taasen taivas selkiää
+    Ja talven säde tuikahtaapi.
+    On kalvas, kylmä valo tää,
+    Vaan lämpimäks se mielen saapi.
+
+    Se onhan säde kumminkin,
+    On auringosta armahasta,
+    Kun paistavi se kauvemmin,
+    Ei viivy kevät saapumasta.
+
+    Saa lehto viitan vihannan
+    Ja nurmi nuori kukkaverhon;
+    Vapaana luonnon helmahan
+    Mä silloin liidän lailla perhon!
+
+    — Oi lumihiude valkoinen,
+    Oi talven säde taivahasta,
+    Te siivin muiston, toivojen
+    Mun viette kauvas touhinasta —
+
+    Mun viette sinne, missä saan
+    Mä olla häirimättä yksin,
+    Ja sydän luonnon kanssa vaan
+    Lyö herkin yhteistykytyksin...
+
+    Kun sydän saapi sointuihin,
+    Soi vastakaiku laulelmissa,
+    Ja siksi teistä laulankin,
+    Mä luonnon lapsi kaupungissa.
+
+
+
+
+Kuu ja tähtöset.
+
+
+    On kuu ja tähtöset maailmoita,
+    Se tiedän, varmaan se kerrotaan,
+    Vaan mulle kirkkaita ikkunoita
+    Ne ovat kuitenkin ainiaan.
+
+    Kun yksin ulkona kuljen illoin
+    Ja taivas välkkyy ja kimmeltää,
+    Mä kodin valkeita näen silloin
+    Ja luoksi viittovi matkan pää.
+
+
+
+
+Myrskyssä.
+
+
+    Siuuri, suuri on Herrani,
+    Meri kertovi Herran kunniaa.
+    Aallot mahtavat pauhaapi,
+    Kuin lastua, laivaa ne keinuttaa,
+        Yltympäri jyskää,
+        Riehuvi, ryskää,
+    Luonnonvoimat ne raivoaa.
+        Suuri on Herra
+        Voimassansa,
+        Suurta on olla
+        Suojassansa,
+    Matkata outoja rantoja kohden
+        Enkelivartion kanssa.
+
+    Laupias, laupias Herrani,
+    Hän lastaan myrskyssä suojelee,
+    Merta hän käskee: ääneti!
+    Ja aallon pauhina hiljenee;
+        Ja keinuissa laivan
+        Tyyntä on aivan
+    Rinnassa, jossa hän hallitsee.
+        Laupias Herra
+        Ohjaa meitä,
+        Rantahan johtaa
+        Myrskyn teitä.
+    Kiitos, kiitos Herrani aina!
+        Lastansa ei hän heitä.
+
+
+
+
+Vierailla vesillä.
+
+
+    Lainehet rientävät pohjoista päin,
+    Loiskivat, kuiskivat viehättäin.
+    Soitanto tuttu ja armas, oi,
+    Ystävän äänenä mulle soi!
+
+    Noinhan kuulin sun ennenkin,
+    Suomeni merta kun purjehdin;
+    Kaukana syntymämaani nyt on,
+    Tääll' olen vieras, tuntematon.
+
+    Rientäös, laine, rientäös vaan
+    Sinne Suomea suutelemaan!
+    Rakkaita rantoja kaulaillen
+    Kuiskuta niille mun terveisen'!
+
+    Kerro, kuinka on hurmaavaa
+    Aavoja selkiä matkustaa,
+    Kuinka on sittekin armaimmat
+    Syntymävalkarnat rauhaisat.
+
+    Täällä mun rintani laajenee,
+    Siellä se lämmeten hehkuilee;
+    Maailma suuri on vastassain,
+    Onneni, lempeni Suomessa vain!
+
+
+
+
+Alppi-orvokki.
+
+
+    Punehtiva kukkani hentoinen,
+    Miksikä kalpenit?
+    Uneksitko nurmista Alppien,
+    Muistitko tunturit?
+
+    Kevätlapsi lempeän auringon,
+    Vartesi värjähtää!
+    Liiaksiko talvemme kylmä on,
+    Harmaja taivas tää?
+
+    Vapauden riemuja lauloivat
+    Vuorien tuuloset;
+    Huoneheni seinät on ahtahat —
+    Siksikö kaihoilet?
+
+    Hoitelisin, hellisin kukkastain,
+    Kunhan et kuihtuis pois! — —
+    Orvokkini päätänsä painaa vain,
+    Mielensä kuolla ois.
+
+
+
+
+"Vanamolleni."
+
+(Nuorelle morsiamelle.)
+
+
+    Nukkuvi vanamon varsi,
+    Kasvi kaino, hentokainen,
+    Syvän hongikon sylissä,
+    Luonnon hellän helmalasna,
+    Peittosena pehmyt nietos,
+    Valkovaippanen varana.
+
+    Mistä sen suloinen rauha,
+    Mistä lempeä leponsa?
+    Mäen mäntyjen humusta,
+    Tuulen tuutulauleloista.
+    Mistä sen unet utuiset?
+    Aamuisista auterista,
+    Päivän herttaisen helosta,
+    Ruskosta ihanan illan.
+
+    Kevätlintuset keveät
+    Saapuvat salojen maille,
+    Kuuluvi liverrys leivon,
+    Pääskyn vienoinen viserrys,
+    Käkikin kukahtelevi,
+    Rastahaiset raksuttavi.
+    Taivon siintävän sinessä
+    Säde kirkas kimmeltävi
+    Sulatellen, lämmitellen.
+    Pois pikku pisarehina,
+    Keväisinä kyynelinä
+    Haihtuvi jo maasta hanki,
+    Vaippa valkea vanamon.
+    Se heräten henkäseikse,
+    Katselevi, kuuntelevi:
+    Oi, miten lämpö läikehtivi,
+    Miten ilma on ihana!
+    Kuinka sointuisat sävelet,
+    Luonto kaunis kaikkialla!
+    Kuinka on herttaista herätä
+    Suukosta sulon kevähän!
+
+    Nukuithan, vanamon nuppu,
+    Rakkahana, rauhaisana!
+    Vain unelmat untuvaiset,
+    Armahaiset,
+    Liihotellen liitelivät,
+    Kiitelivät
+    Uinuvaisen ympärillä,
+    Entehinä etsiellen,
+    Aavistuksina avaten
+    Mairehia maailmoita,
+    Kaunoja kevätketoja...
+    Heräsithän, hento kasvi,
+    Nousit valveille valohon!
+    Tunnetko keväisen tuoksun?
+    Näetkö sätehen säihkyn?
+    Lauleloita
+    Ihanoita
+    Kaikuvi mehevä metsä,
+    Hanki suli,
+    Kevät tuli,
+    Kohta saapi jo kesäsi.
+    Punehtien puhtahana
+    Kaino kukkanen kupunsa
+    Auringolle aukaisevi,
+    Ilmojen ihasteheksi,
+    Suloksi suvisen luonnon,
+    Onnellisna, riemullisna.
+
+    Oi vieno vanamon varsi
+    Luonnon lempeän sylissä!
+    Ihana osasi ompi,
+    Kaunis kohtalo sinulla:
+    Uinua utuista unta,
+    Kevätkoittohon herätä,
+    Kehjetä kesän valossa
+    Kukkana kukoistamahan!
+
+
+
+
+Miksi huokuvat hongat hiljaa?
+
+
+    Miksi huokuvat metsän hongat
+    Niin haikean hiljaisesti,
+    Ja tuulonen vaikertaapi,
+    Ja vaiti on lintujen laulu?
+          Oi miksi, miksi?
+
+    Yli maan käy huokaus huolen,
+    Ja mielihin murhe hiipii:
+    Oi, kaunisna kukkivat kummut,
+    Oli lehdot laulua täynnä
+    Ja riemua ihmisrinnat;
+    Nyt uhkaa murskava myrsky,
+    Sen entehet puita puistaa,
+    Käy ilmassa henkäys hyinen,
+    Alas kukkanen painavi päänsä.
+
+    Surun syytä on kyllin, kyllin,
+    Siis itkeös, luonto, itke,
+    Maa, kylpeös kyynelissä
+    Ja kukkanen kastehelmin!
+    Puhu, tunturin vapaa tuuli,
+    Tuo murheen tuntehet julki!
+    Älä vaikene, peipponen pieni,
+    Suo kaihosi kaikkien kuulla!
+    Miksi hunnutat huolesi, luonto,
+    Miksi hiljaa vain sä huokaat,
+          Oi miksi, miksi?
+
+    Sano, tokkohan säälivi halla,
+    Vaikka kukkanen pieni pelkää?
+    Sivu seudun myrskykö siirtyy,
+    Jos puiden huojuvan huomaa?
+    Saa vuotaa kyynelet orvon,
+    Ei maiden mahtavat huoli,
+    Tyly vieras työntävi luotaan,
+    Ehkä ilkkuen itkuja köyhän.
+    Pyhä pilkaksi muiden on murhe,
+    Siksi itkevi orpo yksin,
+    Ja kukkanen kastehen kätkee,
+    Ja vaiti on laulaja lehdon,
+    Ja siksipä huokuvat hongat
+    Niin haikean hiljaisesti...
+
+    Ei kuule mahtavat maiden,
+    Vaan kuulevi mahtavampi,
+    Hän huomaa huokauksenkin,
+    Sanomattakin muistaa murheet:
+    Ja hälle haastavi luonto
+    Ja itkevi kyyneleensä,
+    Ja siksipä huokuvat hongat
+          Vain hiljaa, hiljaa.
+
+
+
+
+Aamupilviä.
+
+
+    Mun maani, sun aamusi koittava on,
+    Mun kansani, henkesi voittava on,
+    Et kuolla tahdo, et kuolla saata,
+    On Herra suojaava synnyinmaata!
+
+    Sua, Suomeni, köyhäksi mainitaan,
+    Vaan aarre on kansasi valveillaan,
+    Maat muokatut, korpien koulutalot,
+    Oma kieles ja kantelos soinnut jalot.
+
+    Nimi sulla pienen ja heikon on,
+    Olet kuitenkin vahva ja voittamaton:
+    Sun lastesi rakkaus voima on suuri,
+    Ja luottamus Luojahan mahtava muuri.
+
+    Ei, ei ole iltaa synkeys tää,
+    Se on aamun alkavan hämärää,
+    Yö mennyt jo on, pian aurinko loistaa,
+    Vain haihtuva pilvi sen silmistä poistaa.
+
+    Siis, kansani, toivoen työhön vaan!
+    Maa armas, kukkia kantamaan!
+    Et kuolla tahdo, et kuolla saata,
+    On Herra suojaava synnyinmaata.
+
+
+
+
+Toivon vaipuessa.
+
+
+    Hain äsken päivästä pilkkehen,
+    Vaan usva äkkiä peitti sen
+    Surunsynkällä harsollansa.
+    Mä kuulin honkien huokunaa,
+    Nyt oksat myrskyssä ruskahtaa
+    Kuin voihkien tuskissansa.
+
+    Niin raskas, raskas on rintanikin,
+    Kuin haudan äärellä istuisin,
+    Mihin toivoni kohta vaipuu.
+    Voi kansani, kaikkiko kohtalo vei,
+    Ja muutako sulle sallita ei
+    Kuin onnen entisen kaipuu?
+
+
+
+
+
+
+II.
+
+Tunteöa ja mietteitä.
+
+
+    "Mun rinnassani vaihtuu tuntehet
+    Kuin taivaan tähdet, meren aaltoset,
+    Ne säveliä luovat rintahani,
+    Ja siksi juuri tiedän laulavani."
+
+                   _J.H. Erkko_.
+
+
+
+
+Erään arvostelun johdosta.
+
+
+    "On 'Hiljan' runot nuorteat
+    Ja ihanteensa puhtahat,
+    Sujuupi mitta, kieli kunnon lailla,
+    Syvyyttä vaan hän vielä ompi vailla;
+    Mut jos hän kerran rakastais,
+    Niin toisen kaiun kannel sais."
+
+    Niin, nuorteat, sen ymmärsin,
+    Olenhan nuori itsekin.
+    Myös tiedän, että ihanteihin luotan
+    Ja niiden kerran voittavankin vuotan.
+    Jos mitta, kieli tyydyttää,
+    Iloista kuullaksein on tää.
+
+    Syvyyttä vailla — hyvinhän
+    Mä myöskin tämän käsitän:
+    Ei metsämaitten pieni puro saata
+    Kuin virta vuolas uurreskella maata,
+    Ja korven kuuset korkeat
+    Sen näköalat sulkevat.
+
+    Mut tyynen pinnan alla vaan
+    Käy joskus pyörre kuohumaan.
+    En silloin saata kertoella kiellä,
+    Mi kaikki liikkuu, pulppuaapi siellä.
+    Ken sinne voisi katsahtaa,
+    Sais nähdä uutta maailmaa.
+
+    Tää puro pieni, kuinkahan
+    Se saisi uoman laajemman?
+    "Jos 'Hilja' kerran rakastuisi vainen,
+    Niin tunnepiiri aukeis toisenlainen."
+    — Ei, erehdyitpä, ystäväin.
+    Et tuntenut mun sydäntäin!
+
+    Jo paljon, paljon rakastin,
+    "Syvyyttä" puutun kumminkin!
+    On mulle kuiskutellut luonnon kieli,
+    Ja lempehen on leimahtanut mieli.
+    Mun maani kaunis, kultainen,
+    Mä sulle annoin sydämen'!
+
+    Ja koti, äiti armahan',
+    Oi, kuinka teitä rakastan!
+    Ja entäs oma veljyeni sitten,
+    Ja oppilaat ja piiri ystävitten, —
+    Ja tähtitarhojenkin taa
+    Mun lemmen siipi kannattaa.
+
+    Ei, toista siihen tarvitaan,
+    Se saapuneekin aikanaan:
+    Kentiesi paljon elon taisteluita
+    Ja suruja ja vastuksia muita.
+    On maailma kuin ahjon suu,
+    Mut siinä kulta puhdistuu.
+
+    Käyn turvallisna tuonne pois,
+    Jos mikä vastassani ois;
+    Toivonkin joskus sinne kaihoellen,
+    Vaan taasen pois mä väistyn värjähdellen.
+    Sen tiedän: onnellisin on
+    Hiljainen puro kuusikon.
+
+    Vaan tuo — tuo toinen rakkaus —
+    Mi lie se kumma arvoitus?
+    Oh, suotta sillä päätäni nyt huumaan!
+    Jos kerran kohtaan sen, niin sitte tuumaan.
+    Nyt, vapaa, vilpas puronen,
+    Mä kevähästä riemuitsen!
+
+
+
+
+Elon aallokossa.
+
+
+    Mä maailman myrskyistä laulelin,
+    En tuntenut niitä, mä aavistin.
+    Siit' tuskin vuosi on vierinyt,
+    Ja keskellä niitä on purteni nyt.
+
+    Mä tyynien lahtien lapsonen,
+    Mä laulelin taistosta tunteitten;
+    Nyt vasta on rinnassa riehusäät
+    Ja tunteita tempovat tuulispäät.
+
+    Mut johtotähteni kimmeltää,
+    Ei saa sitä taistelu himmentää.
+    Kun taukoamatta katson vaan,
+    Niin varmaan rintahan rauhan saan.
+
+
+
+
+Silmikon aikana.
+
+
+    Hän rakas ompi mulle
+    Kuin veli rakkahin,
+    Ja hänen ystävyyttään
+    Mä onneks katsoisin.
+    Vaan ah, hän toista pyytää,
+    Ei tyydy siihen vain,
+    Ja siksi katsehensa
+    Vie rauhan rinnastain.
+
+    On ikkunalla kukka,
+    Hän mulle antoi sen;
+    Ah, itkeä mä voisin,
+    Kun sitä katselen.
+    Hän henki siihen varmaan
+    Tunteensa hellimmät,
+    Siks sydäntäni viiltää
+    Sen oksat vihreät.
+
+    Miks sytyttää en taida
+    Sydäntä hehkumaan!
+    Sen hälle lahjoittaisin
+    Ja sit' en saatakaan.
+    Mun ystäväni kallis,
+    Suo anteheksi, oi!
+    Mut lemmen vastineena
+    Vain lempi olla voi.
+
+    En lemmen tulta koskaan
+    Mä vielä tuntenut,
+    Minulle siitä kertoi
+    Vain keväthaaveilut.
+    Kuin nuoret muut, mä joskus
+    Siit' yksin unta näin,
+    Mut tosi-elämässä
+    Mä oudoks sille jäin.
+
+    Ah, sydän liekö mulla
+    Niin kylmä, tunteeton?
+    Vai tääkö pyhin tunne
+    Vain vieras sille on?
+    Tai ehkä umpussansa
+    Se vielä uinailee
+    Ja auringossa kerran
+    Kukaksi aukenee...
+
+    Säteeni saapuneeko,
+    Sit' en mä tiedäkään,
+    Sä vaiko joku toinen,
+    Tai ehkei yksikään.
+    Vaan nyt on umpun aika
+    Ja kevät varhainen —
+    Ah, anna silmun olla,
+    Sä muuten särjet sen!
+
+
+
+
+Et konsanaan!
+
+
+    Sä sätehenä mulle?
+    Et konsanaan!
+    Mä kukkasena sulle?
+    En milloinkaan!
+    Mä taistelin ja emmin,
+    Nyt tiedän sen:
+    Jos heräjän ja lemmin,
+    En sua, en!
+
+    Tuo säihky silmäs tumman
+    On tulta vain,
+    Se tuotti tuskan kumman
+    Mun rintahain.
+    Oi, säde keväimellä,
+    Se toista lie,
+    Niin vieno, armas, hellä,
+    Mi onneen vie.
+
+    Kai lieden hehkuvaksi
+    Sun lämpös sais,
+    Työahjon kirkkahaksi
+    Se kuumottais,
+    Vaan umpun unet vienot
+    Se riistää vois,
+    Ja kukan helvyt hienot
+    Se polttais pois.
+
+    Jo tuomet kaikki lehtii,
+    Mä kukka en;
+    Kevääni, jos se ehtii,
+    On myöhäinen.
+    Vaan säteheks sä mulle?
+    Et konsanaan!
+    Mä kukkaseksi sulle?
+    En milloinkaan!
+
+
+
+
+Haave vain.
+
+
+    Se oli haave vain,
+    Min kevättuuli kerran toi,
+    Niin kaunoinen ja vieno, oi —
+        Mut haave vain...
+
+    Ja tiesinhän mä sen:
+    Ei konsa kestä kuplaset,
+    Taas tuuli viepi haavehet,
+        Niin, tiesin sen —
+
+    En luullut koskevan...
+    Ja siksi silmät ummistin
+    Ja viivähdin ja uneksin
+        Sen unelman...
+
+    Ah, en mä luullut ois!
+    Vaan niin on mulla mieli nyt,
+    Kuin oisi pääsky lähtenyt
+        Ja kesä pois...
+
+
+
+Vaan kevät on nyt kumminkin!
+
+
+    Vaan kevät on nyt kumminkin,
+    Sen kertoo käki kukahtain,
+    On luonnon kevät kaunehin
+    Ja kevät rinnassain.
+
+    Oi hengi, raitis tuulonen!
+    Jo huoli pois on häipynyt.
+    Mä laulelen ja riemuitsen:
+    Niin, onhan kevät nyt!
+
+
+
+
+Oi, jos nukkua saisin silloin...
+
+
+    Oi, jos sammua saisin kerran,
+    Kuni aamulla tähtönen!
+    Hetken tuikkii se, sitten häipyy
+    Valovirtahan päivyen.
+
+    Oi, jos nukkua saisin kerran,
+    Kuni aaltonen lahdelman!
+    Hetken telmää se, sitte viihtyy
+    Luona rannikon rauhaisan.
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin,
+    Kun on rintani hehkuvin,
+    Kun on taivahan toivo varmin,
+    Kun on lempeni lämpimin!
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin,
+    Kun on ehjinä ihanteet,
+    Eikä himmeäks saanut silmää
+    Pettymyksien kyyneleet!
+
+    Oi jos nukkua saisin silloin,
+    Kun on voimani vahvimmat,
+    Elon nestehet pulppuvimmat,
+    Työstä toivehet runsahat!
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin,
+    Kun on katkerin kaipaus,
+    Kun on kuumimmat kyynelvirrat,
+    Kun on vaikein unhotus! — —
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin,
+    Kun on kukkia täynnä maa,
+    Kun on auringon paiste kirkas,
+    Linnut oksilla riemahtaa!
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin
+    Kevätkukkien kätköhön,
+    Sulosuojahan Suomen armaan,
+    Alle miettivän männikön!
+
+    Oi, jos nukkua saisin silloin
+    Laulun vienoihin säveliin!
+    Ne mun hellästi maasta kantais
+    Taivon tarhoihin kirkkahiin.
+
+
+
+
+Jos nukkuisin nurmen alle.
+
+
+    Jos ainaiseksi ma nukkuisin
+    Tuon kentän kukkivan alle,
+    Niin kukkisi nurmi kuitenkin,
+    Ei laulais leivonen hiljemmin
+    Ilosointuja armahalle...
+
+    Ohi vierahat astelis rientäen —
+    Mitä kumpuni kuuluis noihin?
+    Joku ystävä viipyis hetkisen,
+    Sois ehkä muistolle kyynelen —
+    Ja kulkisi karkeloihin...
+
+
+
+
+"Kevään laulajan" hautausjuhlana
+
+
+    Kevät-aurinko loistavi kirkkainnaan,
+    Kevätkukkia kirkkohon kannetaan:
+    Nyt kevään laulaja uinumaan
+    Käy helmahan synnyinmaan.
+
+    On täynnään kaihoa sydämet,
+    Joka silmässä kiiltävät kyynelet,
+    Etuparvena seisovat pienoiset,
+    "Sedän" lempimät hellimmin.
+
+    Hän kertoi kaunihit jutelmat,
+    Hän lauloi laulelot ihanat,
+    Ja opetuksensa parhaimmat
+    Soi lapsille, rakkailleen.
+
+    Hän uskoi silmihin kirkkaisiin,
+    Hän luotti nuorihin sydämiin,
+    Ja kevättoukoihin vihantiin
+    Pani toivonsa varmimman.
+
+    Niin pehmeä, tuore on nuori maa,
+    Nuo kyynelet kylvöä kasvattaa.
+    Ei ykskään lapsista pettää saa
+    "Sedän" toivoa milloinkaan!
+
+    Näin kylvöstä laulajan rakkauden
+    On versova vehreys keväinen:
+    Tulevaisuus Suomen on nuorien —
+    Maa kerran kukkiva on.
+
+    Ja aurinko paistavi temppeliin
+    Ja arkku se peittyvi kukkasiin;
+    Kevät hiipivi mielihin kaihooviin:
+    Ei kuole laulajan työ!
+
+
+
+
+60-vuotiaalle äidilleni.
+
+
+    Oli poskesi hohtava kerran ja tukkasi musta,
+    Täys rintasi toivoja, silmäsi innostusta,
+    Niin lämmin mielesi, altisna aattehille,
+    Sydänjuuret kiinnetyt syntymäkunnahille.
+    Kukit silloin kielona koivuhaan
+    Ja loistit ruusuna metsämaan,
+    Kevätriemua kertoi kerttunen pensastossa,
+    Ja aamun auteret leikkivät auringossa.
+
+    Ei myrskyt säästele kukkasta hentokaista,
+    Ei vuodet ja kohtalon johtumus nuorta naista.
+    Elo toivojas täyttikin — kaikkea ei se riistä —,
+    Vaan saippuakuplina monta se rikkoi niistä.
+    Sai huolet silmäsi kyyneliin,
+    Työ painoi voimasi uuvuksiin,
+    Tyly maailma loukkasi lämmintä, hellää mieltä,
+    Kevät kauvaksi siirtyi syksyn ja talven tieltä.
+
+    Vaan tiesit, että sen kaiken Luojasi sääsi,
+    Ja siksi on pystynä vieläkin harmaja pääsi,
+    Ei toivosi horjunut, säilyi uskosi vakaa,
+    Näit auringon loistehen tummien pilvien takaa.
+    Sä jäljet huolien umpehen loit,
+    Mitä rikkoivat muut, sen anteheks soit,
+    Ja tyynen kirkas ain' oli silmäsi hellä,
+    Kun päivyt päilyvä nurmella härmäisellä.
+
+    Niin, kielo on kuihtunut, ruusu jo hangen alla,
+    Ja purppura hohtavi iltasi taivahalla,
+    Vaan kevään henkäys ilmassa vielä säilyy,
+    Ja aamunraitisna oksissa tuulonen häilyy.
+    Ja illan aurinko ruskollaan
+    Se kultaa taivon ja kultaa maan;
+    Oli armas aamusi, kaunis on jälleen ilta,
+    Kuin muiston heijastus päiviltä muinaisilta.
+
+    Ja vaikka on aikoja kielosen vienyt halla,
+    Ja vaikka on ruusunen hempeä hangen allam
+    Et kukkia kaipaa — sulla on kyllin noita,
+    On toisia, joit' ei halla ja hanki voita:
+
+    On ijäisen nuoruuden kukkia nuo,
+    Ja kukkina lemmen ne lempeä luo:
+    Sä annoit kaunoisimpia niistä mulle —
+    Mitä onkaan mulla vastahan antaa sulle?
+
+    Sua kiitän rauhasta lapsuuden
+    Ja ensi riemuista pienoisen,
+    Sua kiitän öittesi valvonnasta,
+    Sua kiitän hellästi vaalimasta!
+
+    Sua kiitän kylvöstä siementen,
+    Sua kiitän onnesta nuoruuden,
+    Sua kiitän lämmöstä kodin hyvän,
+    Sua kiitän aarteista henkes syvän!
+
+    Ken rakkauttasi mittaiskaan?
+    Sen sydämessäni tunnen vaan.
+    Siks kiitän lahjoitta loistavitta
+    Ja kuihtuvaisitta kukkasitta.
+
+    Ota lapsen rakkaus lämpöisin!
+    Sun on se ja aina on ollutkin.
+    Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna,
+    Vaan puutteet unhota, anteeks anna!
+
+    Ota lapsen hartahin rukous
+    Se on voimakas onnentoivotus,
+    Sen siivet pilvien taakse kantaa,
+    Se antavi sen, mit' en voi mä antaa.
+
+    Anon sulle armosta taivahan
+    Elon ehtoon pitkän ja rauhaisan,
+    Kesä-illan lämpimän, kirkkahan verran,
+    Min kultana hohtavi siunaus Herran!
+
+
+
+
+Elintehtävää etsiessä.
+
+
+    Oi Herra, kipinäisen rintahani
+    Jo syntymässä, kätkit hehkumaan;
+    Sen polttavan mä tunsin poveani.
+    Mut viriävän verkallensa vaan.
+    Ja hämärissä maisten terhen-öiden
+    Mä kuljin tietämättä, epäröiden,
+    Min kutsumuksekseni määräsit.
+
+    Mä uutterasti toimin monenlaista
+    Ja sulta paljon siunausta sain,
+    Mut kaikki työni oli katkonaista,
+    Siks suotta siitä tyydytystä hain.
+    Sävelten, kirjan, koulun, kodin toimet
+    Ne kirjailivat päivieni loimet;
+    Vain harvoin kipinääni hoitelin.
+
+    Vaan nyt — sen voimakkaasti tunnen, tiedän,
+    On aika mulla tieni varmistaa.
+    Jos valinnassa viivytystä siedän,
+    Kenties en koskaan eheyttä saa.
+    Elämä rientää, rientää yhtenänsä,
+    Se lyhyt on ja kallis tehtävänsä,
+    Mut mikä mun? Oi Herra, selvitä!
+
+    Mä kulkisinko tietehien teitä
+    Ja pyrkisinkö ehkä kauvaskin?
+    Vai enkö tiedon taimistoita heitä,
+    Vaan niille elämäni uhraisin?
+    Mä mietin; mutta silloin rinnassani
+    Mä tunnen kuumotusta kipunani,
+    Ja uudet ajatukset heräjää.
+
+    Niin, synnyinlahja, kipinäinen pieni,
+    Mä valitessa sinut unhotin.
+    Sä voisitkohan kirkastaa mun tieni,
+    Sytytkö konsanansa liekkihin?
+    Kun sinut sain, en sammuvasi sallis.
+    Oletko lahja mitätön vai kallis?
+    Mä kysyn; vielä viipyy vastaus.
+
+    Mut yhden tiedän: armo-annit saapi
+    Vain taivahasta kukin ihminen;
+    Jos kipinäni liekiks leimahtaapi,
+    Niin antajalle pyhitän mä sen.
+    On kyllin laulajoita maailmalla,
+    Mä tahdon käydä Herran lipun alla
+    Ja hänen johtoansa noudattaa.
+
+    Jos voisin, hänestä mä lauleleisin
+    Ja maailmasta hänen valossaan,
+    Ja sanan voimalla mä joukot veisin
+    Ikuista armoansa katsomaan.
+    Kentiesi joku silloin pysähtäisi
+    Ja hänet löytäis, omaksensa jäisi
+    Ja julistaisi hänen kiitostaan.
+
+    Oi kunniata suurta, ihaninta,
+    Jos ase itse Herran olla vois!
+    Oi onnen rikkautta runsahinta,
+    Kun hänen säveltänsä kannel sois!
+    Ah Herra, onko mahdollista mulle
+    Näin joskus tehdä palvelusta sulle
+    Ja työtäs maailmassa toimittaa?
+
+    Ja Herraltani vastauksen kuulen:
+    "Sä ensin omakseni kokonaan!
+    Mun Henkeni, kuin helluntaisen tuulen,
+    Täytyypi rintaas päästä huokumaan.
+    Sä pyri siihen, se on tehtäväsi,
+    Mä sitte suunnittelen elämäsi,
+    Sä heitä kaikki haltuhuni vaan!"
+
+    Mä vaiti seison, sydämessä sota —
+    Eteensä vihdoin maahan kumarrun.
+    — Mä olen tässä, johtohosi ota!
+    Nyt heikkonakin olenhan jo sun.
+    En kysy siis, en pyydä vastausta,
+    Hiljaisna vuotan sulta kutsumusta;
+    Kun siihen kypsyn, lähetät sä sen.
+
+    Vaan vuotellessakaan en sammumahan
+    Mä kipinääni heitä himmeää,
+    Mä lietson hiljaa, luotan tulevahan,
+    Mi aavistuksissani hämärtää.
+    En tiedä, täyttyneekö toiveheni,
+    Vai liekö turha lempiaatokseni...
+    — Vain Herran tahto tapahtukohon!
+
+
+
+
+
+
+III.
+
+
+
+
+Elämästä.
+
+
+    "Tääll' yksi soutavi tyynempää
+    Ja toinen tuimia säitä."
+
+                    _S. Nyman_.
+
+
+
+
+Kalastajatyttö
+
+
+    Mä venhosessa keinun
+    Ja hoidan verkkojain,
+    On tuttavani tuuli
+    Ja aalto armahain.
+    Ken onnekkaampi oisi
+    Kuin kalatyttönen?
+    Siks laulelenkin aina
+    Ja aina riemuitsen.
+
+    Mä lahdelmalle soudan,
+    Kun päivä sarastaa,
+    Ja tuoreutta tuoksuu
+    Vihanta metsä, maa,
+    Kun koite kultahohteen
+    Jok' aaltoselle luo —
+    Kas, silloin Ahti aarteet
+    Mun pyydyksiini tuo.
+
+    Vaan joskus aalto riehuu
+    Ja tuuli raivostuu,
+    Ja kaarnapirstan lailla
+    Veneeni viskauu.
+    Kun mahtavin on myrsky
+    Ja kuohu voimakkain,
+    Oi, silloin vasta nautin
+    Ja laulan, laulan vain.
+
+
+
+
+Myrskypääskynen
+
+
+    Oi myrskypääskynen, vaiti, vaiti!
+    — — Kuohut ne käy
+    Ja vaahdon pirskehet lentää,
+           Maata ei näy,
+    Jos minnekkä katse entää.
+    Hän kaukana soutavi, armahain,
+    Jäin luodon mökkihin yksin vain...
+    Oi myrskypääskynen, vaiti, vaiti!
+
+    Vaan pääskynen myrskyä ennustaa,
+    Ja tuuli se kiihtyen raivoaa,
+           Lainehet tyrskivät,
+           Vaahtovat, hyrskivät,
+    Taivas on tumma, jo leimaus väikkyy —
+           Lintu säikkyy,
+    Huutaen lentävi loitommas...
+    — Oi myrskypääskynen, vaiti, vaiti!
+           Auttaos, Luoja laupias!
+
+
+
+
+Koivuniemen lintu.
+
+(Tarun mukaan)
+
+
+Kerrotaan, että kun Östersundomin kirkossa tehtiin kiitosta Sakari
+Topeliuksen kuoleman johdosta, lensi pieni lintu alttarin kaiteelle
+livertelemään.
+
+    Tuttavalle ikkunalle
+    Lensin livertäin:
+    Sieltä aina jyvät mulle
+    Heitti ystäväin.
+
+    Tyhjä lauta! — Vaan ei huolta:
+    Vuotan, kohta saan.
+    Nokallani naputtelen...
+    Etkö kuulekaan?
+
+    Vielähän on maassa hanki,
+    Lehto marjaton;
+    Etkö muista lintustasi,
+    Jonka nälkä on?
+
+    "Ällös pyydä, lintu rukka",
+    Koivu huminoi.
+    "Pois on mennyt ystäväsi,
+    Ei hän kuulla voi.
+
+    Pikkuisessa huonehessa
+    Kauvas muutti hän,
+    Kerrottihin Luojan luoksi
+    Hänen lähtevän."
+
+    Tuuli huokas haikeasti,
+    Itki lehtokin,
+    Vaiti lähdin, loitos lensin
+    Mielin murheisin.
+
+    — Kuule! Mistä kellon kaiku?
+    Mistä virsi soi?
+    Mistä tuuli tullessansa
+    Säveleitä toi?
+
+    Herran huone kunnahalla,
+    Huone hiljainen.
+    Vaikenee jo vieno virsi
+    Rukouksehen...
+
+    Enkä tiedä, mitä tunsin,
+    Mitä tahdoinkaan,
+    Lähemmäksi, lähemmäksi
+    Aina lensin vaan.
+
+    Ihmisiä taajat joukot...
+    Kaikki unhotin,
+    Lensin, outo, kaitehelle
+    Herran alttarin...
+
+    Mitä tunsin, en mä tiedä,
+    Suru suli vain,
+    Säveleitä kumpuellen
+    Pyrki rinnastain.
+
+    Visertelin kiitosvirren,
+    Uuden, sointuisen;
+    Jumalalle? ystävälle?
+    Tuskin tiesin sen.
+
+    Ehkä lintusensa laulun
+    Kuuli kumpikin,
+    Tunsin, että sävel nousi
+    Kauvas pilviöin...
+
+    Kepeältä tuntui siipi,
+    Pois kun liitelin,
+    Enkä sitte ystävääni
+    Surrut kauvernmin.
+
+
+
+
+Eräs turvaton.
+
+
+    Pikkuinen kissa raukka,
+    Turvaton kulkijain!
+    Siinä se hyrrää, kehrää,
+    Kyyryssä vuoteellain.
+
+    Kättäni vasten painaa
+    Pehmeän pääkkösen,
+    Nauttivi lämmöstä huoneen,
+    Lämmöstä hellyyden.
+
+    Ulkoa toin sen äsken —
+    Mistäpä tullut lie —
+    Sinne, sen kohta jälleen
+    Luotani matka vie.
+
+    Pikkuinen ystävä raukka,
+    Kulkija turvaton!
+    Yks olet niistä, joita
+    Maailma täynnä on.
+
+    Hetkinen lämpöä joskus,
+    Muuten pakkasta vaan,
+    Yksin ja ystävittä
+    Heitetty kulkemaan!
+
+
+
+
+Pikku hiiren pakinoita.
+
+
+    Se ihminen, se vast' on jättiläinen,
+    Ja mua pienoista se vainoaa;
+    Sen kätyri on peto repiväinen,
+    Kismirri, jolt' en konsa rauhaa saa.
+           Mä mitä pahaa tein
+           Vihattu ollaksein?
+
+    Täytyyhän munkin toki syödä hiukan,
+    Kun muuten nälkähän mä kuolisin.
+    En paljon pyydä, juustopalan niukan
+    Tai talimurun taikka jotakin.
+           Kuin oikein hiukoan,
+           Niin puuta nakerran.
+
+    Saa ihminen ja kissa kyllin syödä,
+    Sen loukostani useasti näin,
+    Ei niitä ruoan tähden purra, lyödä,
+    Ei jäljissänsä juosta hätyyttäin:
+           Mut minä vapisten
+           Syön joka murusen.
+
+    Mä kuulin kerran, kuinka Mirrin harmaan
+    Tekoja mahtavia kiiteltiin:
+    Se tappoi yöllä kolme hiirtä varmaan —
+    Iloisna kyökkipiika kehui niin.
+           Vavahdin kauhussain:
+           Ne oli siskojain!
+
+    Niin, kuoli multa siskot, äiti parka,
+    Nyt ikävissä yksin vikisen,
+    Mut hengestäni sentään olen arka
+    Ja surman suuta aina pakenen.
+           Ei juuri hauskaa lie,
+           Kun kissa hampain vie.
+
+    Mua äiti ennen sanoi vilkkahaksi,
+    Ja iloinen mull' onkin luonto kai,
+    Mut tää jo käypi liian tukalaksi —
+    En tiedä mistä mulle aatos sai:
+           Miks lienen ollenkaan
+           Mä luotu maailmaan?
+
+
+
+
+Varsalle.
+
+
+    Pikku Sievä, hopsis, hei,
+    Ensimatkalainen!
+    Sorja, norja jalkas ei
+    Paljon paina vainen.
+
+    Vanha äitis ponnistain
+    Kuljettaapi meitä.
+    Sinä kirmaellen vain
+    Kiidät pitkin teitä.
+
+    Lapsukainen, katsohan
+    Kuink' on mailma suuri!
+    Luulit kai sen loppuvan
+    Veräjälle juuri.
+
+    Tuonne, tänne teitä vie —
+    Voisi mennä harhaan.
+    Vilvakkain on metsätie,
+    Valitsemme parhaan.
+
+    Pehmyt ompi sammalmaa,
+    Mänty huminoipi,
+    Pieni puro pulppuaa,
+    Linnun laulu soipi.
+
+    Luonnon kieltä tutkimaan
+    Ruveta et huoli,
+    Riemastusta tunnet vaan,
+    Kiidät kuten nuoli.
+
+    Hyppele, kun hauskalta
+    Maailmasi näyttää!
+    Vielä "luonnon huokaus"
+    Sunkin rintas täyttää.
+
+    Kasvat, vartut, pienoinen,
+    Jätät äidin oman,
+    Tulet orjaks ihmisen
+    Ehkä tunnottoman.
+
+    Kaulas jalo, kaareva,
+    Ikeen alle taipuu,
+    Jalka kevyt, notkea,
+    Kuormatyössä vaipuu.
+
+    Ruoska, nälkä — niistä en
+    Malta sulle haastaa;
+    Enhän raahdi kertoen
+    Iloasi raastaa.
+
+    Kirmaele, vallaton,
+    Viel' et tunne niitä!
+    Lyhyt lapsuus-aika on,
+    Nauti, nauti siitä!
+
+    Pikku Sievä, hopsis, hei,
+    Ensimatkalainen!
+    Sorja, norja jalkas ei
+    Paljon paina vainen.
+
+
+
+
+Haudan kuusi.
+
+
+    Nuor' immyt jouluna osti sen,
+    Vei armaan ystävän haudallen.
+
+    Lumi lenteli hiutehin pehmoisin,
+    Se peitti jo kentän ja kummunkin.
+
+    Nimi ristillä kirkasna kiilteli vaan,
+    Sitä kuusonen suojasi oksillaan.
+
+    Ja kuusi kuiski ja huminoi;
+    Niin oudolta korvissa immen se soi.
+
+    Hän muisteli menneitä joulujaan
+    Ja onnea, lempeä, armastaan.
+
+    Oli kynttilät silloin loistaneet,
+    Ei hiutehet oksia valkaisseet.
+
+    Ei kuusen kuisketta kuullut hän,
+    Vain äänen armahan ystävän.
+
+    Nyt kuusi oudosti huminoi,
+    Kuin ääniä, lauluja lehvistä soi.
+
+    Nimi ristillä kiilteli kallehin,
+    Se kuului oksilta kuusenkin.
+
+    Ja impi ymmärsi kuiskehet,
+    Ja tulvana vierivät kyynelet.
+
+    Hän itkikö surren ja kaivaten?
+    Vaan miksi on silmänsä loisteinen?
+
+    Hän itki helmihin oksat puun,
+    Ja rauhan mielehen murrettuun.
+
+    Hän itki, kuin jouluna itkeä voi,
+    Kun kuusesta enkelten lauluja soi.
+
+
+
+
+Kihlattu ystävä.
+
+
+    Tyttö neuloi nyrpehillä mielin,
+    Vuotti viipyväistä ystäväänsä.
+    Tyytymättömänä virkki viimein:
+    "Sitte kuin on kihlattuna Anni,
+    Ei hän muita muista, yhtä yksin,
+    Sulhollensa suopi kaiken aian,
+    Ystäviltä viepi viimeisenkin.
+    Luokseni nyt tulevansa luulin,
+    Eipä jounnut, joutaneeko koskaan."
+
+    Nauruhuulin hälle veikko västas:
+    "Suotta, sisko, Anniasi vuotat!
+    Sydäntautinenko tulla taitais?
+    Hyvin nuoli sattui, jätti haavan:
+    Ei hän tänne pääse, hän on sairas."
+
+    Mutta äiti luona ikkunansa
+    Katsoi miettiväisnä kauvas, kauvas,
+    Aatoksissa väikkyi armas aika,
+    Kauvan, kauvan sitte kadotettu;
+    Ja hän kääntyi tyttärensä puoleen,
+    Silmä kosteana kyyneleistä.
+    "Ei hän ole sairas", äiti lausui,
+    "Häll' on juhla, juhannus on tullut.
+    Ihana on suven ilo-aika,
+    Mutta kiirehesti pois se kiitää;
+    Juhannus se kesässä on kerran,
+    Kerran vain on juhla sydämenkin.
+    — Lapsi, ällös ystävääsi soimaa,
+    Ällös riistä riemuhetkiänsä,
+    Häirimätön salli juhla hälle!"
+
+
+
+
+Lapsi ja soittajavanhus.
+
+
+    Laps soittajan luokse hiipi
+    Ja kymmenpennisen vei,
+    Vain katsoi kirkkahin silmin.
+    Mut sanaa virkkanut ei.
+
+    Hän kuunteli, vanhus soitti;
+    He seisoivat vastuksin
+    Ja katsoivat toinen toistaan,
+    Ihan ääneti kumpikin.
+
+    Ja ukko, hän soittaa, soittaa,
+    Ei tauota muistakaan.
+    Laps nauttivi, niinkuin tahtois
+    Hän kuunnella ainiaan.
+
+    Vaan soittajan silmä kostuu,
+    Kuin kaste sen peittänyt ois,
+    Hän äkkiä taukoo, kääntyy
+    Ja näyttää lähtevän pois.
+
+    — Voi, loppuiko soitto? Jos kehtais
+    Luo hiipiä kiittäen...
+    Laps kainona ukkoa katsoo,
+    Käden tarjovi pienoisen.
+
+    Nopeasti hän siihen tarttuu
+    Ja painavi suutelon;
+    Taas tyttö kun silmänsä nostaa,
+    Jo poissa hän sieltä on.
+
+    Laps seisovi ihmeissänsä,
+    Ei ymmärrä ensinkään,
+    Vaan vanhus, hän kyyneleitä
+    Pois pyyhkivi mennessään.
+
+    Oi, kerran, aikoja sitten
+    Oli hälläkin tyttönen,
+    Ja kaukana tästä maasta
+    Oli syntymäpaikka sen.
+
+    Eteläisen päivyen hehku
+    Sen silmiin loistoa loi;
+    Isä soitti, hän seisoi, katsoi,
+    Ja tunteja kuunnella voi.
+
+    Nyt tumman laakerin alla
+    Hän nukkuvi kaukana,
+    Isä vanhana yksin kiertää
+    Maan vierahan tannerta.
+
+    Oli pohjolan routa jo melkein
+    Hänen rintansa peittänyt;
+    Mikä kumma, kun kyyneleinä
+    Sulamaan se pyrkivi nyt?
+
+    Oi, entinen aika, saapuu
+    Taas muistona kangastain...
+    Sen toivat viattomat silmät
+    Ja lämpöinen katse vain!
+
+
+
+
+Lapsenhoitaja.
+
+
+    Tuudin, tuudin tuutuasi,
+    Kehtoasi keinuttelen,
+    Nuku jo, lapseni, lepohon!
+
+    Tuolta kuuluvi kadulta
+    Kaupungin meno meluinen,
+    Liike, huuto ja hälinä.
+    Siksikö sinäkin itket,
+    Kun se karkoitti unesi,
+    Pelästytti pienokaisen,
+    Säikytti sydänkäpysen,
+    Kuten valjun vaalijansa?
+
+    Millä lasta lohduttaisin,
+    Itkusi iloksi saisin?
+    Outohan olen ma täällä,
+    Toimissani tottumaton,
+    Itsekin ikävin mielin.
+    —  Jos ma laulella laverran,
+    Kerron kehtovirsiksesi
+    Siitä mi ain' on muistossani,
+    Aatoksissani asuvi:
+
+    Siell' on kultainen kotini,
+    Äitini maja matala,
+    Kallioitten kaarroksessa,
+    Korpivuorien varassa
+    — Oi suloista hiljaisuutta,
+    Metsän rauhoa rakasta!
+    Yksin lintunen liversi,
+    Leivo taikka lehtokerttu,
+    Kyntörastas raksutteli,
+    Pääsky räystäällä pakisi.
+    Noita lintuin lauleloita
+    Kuuntelin kesäiset aamut,
+    Vielä illatkin ihanat,
+    Taikka kiipesin kiville,
+    Kalliolta kalliolle,
+    Mistä kauvas katseheni
+    Lensi lehtojen ylitse,
+    Kuusikoitten kukkuloitse.
+    Rinta oli riemusta rikasna,
+    Sydän onnesta sykähti,
+    Kilvan lintujen keralla
+    Lauleskelin lakkaamatta,
+    Taikka kaiun kumppalina
+    Huutelin huhauttelin.
+
+    Syksy sai, pimeni päivä,
+    Linnut lähtivät lehosta,
+    Kukat kuolivat kulohon,
+    Lehdet kaikki kellastuivat,
+    Mutta kaunis kallioni,
+    Tumma vuoreni vakava
+    Silloin vasta sirkistyikin,
+    Puhkesi punertamahan.
+    Kainoiset kukat kanervan,
+    Puolanmarjat maittavaiset
+    Hohtavina houkutellen
+    Luoksi kutsuivat minua...
+
+    Silloinpa läheni lähtö,
+    Ennätti ero etehen.
+    Itkin päivät, itkin illat,
+    Aamut aikaiset kujersin;
+    Ei se auttanut minua,
+    Poistanut poloisen huolta.
+    Tupa oli täynnä, pelto pieni,
+    Halla viljamme viannut,
+    Minä suurin siskosista,
+    Vanhin vieraalle menohon,
+    Maailmalle matkaamahan.
+
+    Murehtivi muuttolintu
+    Etäisen etelän mailla,
+    Lakastuvi lehtykäinen,
+    Kun se puustansa putosi.
+    Kevät luopi uudet urvut,
+    Tuopi linnutkin takaisin;
+    Vieneekö minua vielä,
+    Kuljettaako konsanansa
+    Äiti kultani kotihin?
+
+    Laulu loppui jo minulta,
+    Väsähti valitusvirsi.
+    — Uuvu nyt sinäkin ulpu,
+    Pienoinen, väsy välehen!
+
+    Tuudin, tuudin tuutuasi,
+    Kehtoasi keinuttelen,
+    Nuku jo, lapseni, lepohon!
+
+
+
+
+Allin mietteitä matkalla joulukirkkoon.
+
+
+    Juokse, juokse,
+    Hepo vilkas, vikkelään!
+    Kirkon luokse
+    Joulu-yönä riennetään.
+    Hanki hohtaa sätehissä kuutamon,
+    Suuri metsä äänetön ja tumma on.
+    Juokse, juokse
+    Kirkon luokse,
+    Hepo vilkas, vikkelään! —  —
+
+    Iltasella
+    Kuusen alla leikittiin,
+    Riemuella
+    Yltäkyllin saimme niin.
+    Äiti kertoi, mistä riemu runsahin:
+    Jeesus syntyi autuudeksi lastenkin.
+    Iltasella
+    Riemuella
+    Siksi kaikin saimme niin.
+
+    Laulut vienot
+    Sitte kaikui enkelten,
+    Siivet hienot
+    Suojas unta lapsien.
+    Niin en tiedä nukkuneeni milloinkaan,
+    Nytkin valvehella aina muistan vaan
+    Laulut vienot,
+    Siivet hienot
+    Joulun ihme-enkelten.
+
+    — —  Kuule, tiellä
+    Kulkusia helkähtää!
+    Monta siellä
+    Kirkkohon on pyrkijää.
+    Kaikille on Herra Jeesus syntynyt.
+    Kaikki häntä kiittämähän käyvät nyt;
+    Siksi siellä
+    Onkin tiellä
+    Monta kirkkoon pyrkijää.
+
+    Reki liitää
+    Poikki kirkkojärven jään,
+    Hepo kiitää —
+    Määrähän jo ehditään.
+    Tuolla paljon kynttilöitä tuikahtaa!
+    Kirkossa on lämmintä ja loistavaa.
+    Reki liitää,
+    Hepo'kiitää,
+    Määrähän jo ehditään.
+
+    Ah, nyt kaikuu
+    Kaunis soitto urkujen,
+    Virsi raikuu
+    Ylistystä Jeesuksen!
+    Ristihin mä kädet lasken hiljaa vain,
+    Juhlallinen, outo tunne rinnassain.
+    Soitto kaikuu,
+    Virsi raikuu
+    Ylistystä Jeesuksen.
+
+
+
+
+Pieni kipinä.
+
+
+    "Sä miksi siinä seisot, poika?
+    — Noin tielle tunkevat ne vaan.
+    Ne kerjäävät, ja sivumennen
+    Kentiesi leipä siepataan."
+
+    Ja neiti kääntyi kumppaniinsa,
+    Ja ärtyiseltä ääni soi;
+    Mut pojan punehtuupf poski
+    Ja tumma silmä salamoi.
+
+    "Kai neljänneksen tässä vuotin:
+    Mun aikaa vuoro ollut ois.
+    Kaks rinkeliä pyysin ostaa;
+    Kun saan ne, lähden kohta pois."
+
+    "Kas tuossa! — No, mut maksu myöskin!"
+    "Jo äskenhän mä maksoin sen."
+    "Sä maksoit? Kelle?" "Pöydällenne
+    Mä laskin viisipennisen."
+
+    "Oh, pöydällekö? Lörpötystä —
+    En sitä nähnyt ainakaan.
+    — Niin, tiesinhän: tuo poika tuossa
+    Ei tänne tullut ostamaan!"
+
+    Vihaisna neiti haasteleepi,
+    Epäillen lasta tarkastaa:
+    Mut taasen hehkuu pojan poski
+    Ja silmä iskee salamaa.
+
+    Hän äänetönnä kädestänsä
+    Heittääpi leivät pöydällen,
+    Ja huulet yhteen painettuina
+    Hän ulos astuu joutuen.
+
+    Vaan myyjähän hän mennessänsä
+    Nuo suuret, tummat silmät luo...
+    Ken selittää sen kaiken voisi,
+    Min lausuu synkkä katse tuo!
+
+    On siinä nöyryytyksen tunne,
+    Masennus köyhän, poljetun,
+    Ja itsetiedon harmi, uhka,
+    Ja lause: "Vielä kostan sun!"
+
+    Kentiesi kerran varttuneena
+    Tuo poika käykin kostamaan;
+    Siit' ehkei kärsi myyjäneiti,
+    Vaan moni syytön sijastaan.
+
+    Hän ehkä työmiesmelskehissä
+    Esille lapsuusmuistot tuo,
+    Hän kipinäisen pudottaapi,
+    Ja liekkihin se metsän luo.
+
+    Ja nuorukaisen hehkuu poski
+    Ja silmä taasen salamoi;
+    Kaikk' kumppaninsa häntä seuraa,
+    Ja "alas rikkaat!" ääni soi.
+
+    Oi, jospa taivon kaste puhdas
+    Sen liekin silloin sammuttaisi
+    Jos joukon toisen, taajan, suuren,
+    Nuo hurjat vastahansa sais!
+
+    Se joukko kertois huolistansa
+    Ja taisteluista puuttehen,
+    Vaan myöskin, kuinka kädet hellät
+    Sai torjutuksi kurjuuden.
+
+    Se kertois, kuinka nääntyvälle
+    Toi rikas leivän runsahan,
+    Ja langenneelle lohdutusta
+    Ja sairahalle hoitajan;
+
+    Ja kuinka tiedon aatelisto
+    Ei kätke kultasoihtuaan,
+    Vaan opin tenhotemppeleihin
+    Myös syvät rivit johdetaan.
+
+    Ja täänkin joukon silmät säihkyis
+    Ja sydän sykkis innostuin,
+    Ja rakkauden suurta työtä
+    Se ylistäisi riemusuin.
+
+    Tuo toinen parvi seisattuisi,
+    Sen johtajakin vaiti jäis,
+    Ja polttaville poskipäille
+    Vain kyynel kirkas vierähtäis.
+
+    Ja suuren lemmen lämmin virta,
+    Se katkeruuden huuhtois pois,
+    Ja silloin kaiken sorron kosto
+    Ylevä anteeks-anto ois.
+
+
+
+
+Salokirkossa.
+
+
+    Soi kellot ja kansaa tulvii,
+    Jo kirkko on täytenään;
+    Näen nuoria reippaan parven,
+    Näen vanhoja kyyryssään.
+
+    Tuoll' ulkona tuuli raivoo,
+    Pyry riehuvi piiskaten.
+    He kulkivat pitkiä teitä
+    Lumen kautta ja pakkasen.
+
+    Ja kirkkokin on niin kylmä
+    Ja he istuvat värjöttäin,
+    Vaan katse ahmien tähtää
+    Ylös saarnastuolihin päin.
+
+    Oma kylmäni unhottuupi
+    Tätä joukkoa katsoissain.
+    — Katajainen kansani kallis,
+    Miten liikutat tunteitain!
+
+    Vähän sait sinä paistetta päivän,
+    Vähän kultia maailman;
+    Siks lämmön lähdettä etsit
+    Ja aarteita taivahan.
+
+    Ja niitä kun henkesi kaipaa,
+    Et köyhänä vaivukaan,
+    Ei jäädytä myrsky ja kylmyys,
+    Et sorru sä konsanaan.
+
+
+
+
+Muna-Reeta.
+
+
+    Torin kulmassa tyynnä hän istui,
+    Oli pyylevä muodoltaan,
+    Hymyhuulinen, veitikkasilmä,
+    Munat parhaat vakkasessaan.
+
+    Hänen luoksensa rouvat ja piiat
+    Ne tunkivat kilpaillen;
+    Rahat helkkivät, eukko laski
+    Ja kiitteli niiaten.
+
+    Lumituisku kun kasvoja pieksi,
+    Vilun ärtyä kärsivät muut,
+    Hän reipasna leikkiä haastoi,
+    Sai nauruhun yrmeät suut.
+
+    "Hän on tottunut kylmään ja tuuleen",
+    Niin tuumivat ostajat,
+    Ja turkkia käärien kiinni
+    Kodin lämpöhön kiiruhtivat.
+
+    Vaan Reeta, hän istuu, istuu
+    Kädet kontassa, hytkyttäen,
+    Hymy huulilla kauppaa varten,
+    Sydän rinnassa poltteinen.
+
+    "Miten voinee Maijuni pieni,
+    Paha yskäkö ahdistaa?
+    Joko lienee markkoja kyllin,
+    Jotta Ilmari saappaat saa?
+
+    Ja Villelle uusi taulu
+    Ja Toivolle rukkaset...
+    Ja kohtahan varmaan loppuu
+    Taas Maijunkin lääkkehet...
+
+    Oven kunhan ne lapset sulkis
+    Ja hoitelis valkeaa...
+    Huh, kuinka nyt pakkanen pistää!
+    Ihan kauppakin seisahtaa."
+
+    Hän viittoo rouvia luokseen,
+    Kehuskellen myytäviään.
+    Käsivarsia huitoen haastaa,
+    Tai laskevi pennejään.
+
+    Vaan pakkanen kiihtyy, kiihtyy,
+    Käsi Reetan on niinkuin jää;
+    Hän myypi, hän ei sitä huomaa —
+    Sydän äidin se lämmittää...
+
+
+
+
+
+
+IV.
+
+Kanaanin kukkuloilta.
+
+
+    "Minne majan rakennankin,
+    Vuoristoihin, laaksoihin,
+    Ikkunani laadin kohti
+    kukkuloita banaanin."
+
+              _K. Gerok_.
+
+
+
+
+Köyryyttä ja rakkautta.
+
+Fil. 2: 3-5.
+
+
+    Nöyrä Jeesus, mulle suo
+    Mieles nöyrä, kuuliainen,
+    Rintahani sydän luo
+    Uusi, taipuvainen!
+    Poista pyyntö kunnian,
+    Tyhjä, turha kiilto mainen!
+    Korkealla viittoohan
+    Kruunu taivahainen.
+
+    Rakastava Jeesus, oi,
+    Anna rakkautes tulta!
+    Sydämeni saada voi
+    Yksinään sen sulta.
+    Mieli kylmä, itsekäs,
+    Poista, Herra Jeesus, multa!
+    Hehkuvaksi liekissäs
+    Kirkastuta kulta!
+
+
+
+
+Adventtina.
+
+
+    On lumihiuteita lentänyt,
+    Ja maa on valkoinen, puhdas nyt.
+    — Oletko valkoinen, sydänkin,
+    Kun vieras saapuvi puhtahin?
+
+    Et — musta, musta ja syntinen...
+    Kai pois hän kääntyvi inhoten...
+    Oi, mistä valkoista lunta sais,
+    Mi syämmen syntisen puhdistais?
+
+    Ei pesten valkene pilkut nuo,
+    Vaan vieras sittekin käypi luo,
+    Sisälle astuvi armoinen
+    Ja itse siistivi huonehen.
+
+    Ei lumi poistanut tahrojain,
+    Sen liekki taivainen voipi vain:
+    Sydämen syntisen puhdistus
+    On Herran Jeesuksen rakkaus.
+
+    — Ja lunta ulkona tuiskuaa,
+    Niin kaunis, valkea siell' on maa.
+    Ja puhdas myöskin jo sydän on,
+    Sen vieras puhdisti verraton.
+
+
+
+
+Pitkäperjantai ja pääsiäinen.
+
+
+    Taivas itkee!
+    Pilvet tummina, kaihokkaina
+    Kulkevat pitkänäperjantaina,
+    Vuotavat viljalta kyyneleitä,
+    Itkien Jeesusta, itkien meitä.
+    Kolkko on korkeus, musta on maa.
+    — Syntinen, saatatko viipyä vielä?
+    Riennä jo ristille, itkeös siellä!
+    Tähtesi Jeesus kärsiä saa —
+    Oi itke, taivaskin itkee!
+
+    Taivas loistaa!
+    Aurinko nousevi välkkyväisnä
+    Riemun juhlana pääsiäisnä.
+    Herra on astunut haudastansa,
+    Voittanut kuoleman voimallansa;
+    Siksipä loistavat taivahat, maat.
+    — Syntinen, saatatko viipyä vielä?
+    Kiitosta laulaos hartaalla miellä!
+    Herrasi elää, sä elää saat —
+    Oi riemuitse, taivaskin loistaa!
+
+
+
+
+Mestarin luona.
+
+Luk. 4: 40.
+
+
+    On aurinko laskenut vuorien taa
+    Ja illan rauhaan vaipunut maa;
+    Jo työstään väsynyt
+    On Jeesus Mestari nyt.
+    Lepohetkeä jäljestä vaivojen
+    Hän nauttivi piirissä rakkaitten.
+
+    Käy kansaa Pietarin huonehen luo.
+    Mitä tahtoo tunkeva joukko tuo?
+    Oi, rauha on luonnossa vaan,
+    Ei tyynnä se tuskia maan,
+    Yhä jäytävät taudit ja puuttehet:
+    Avunpyyntöhön rientävät ihmiset.
+
+    "Oi Mestari, sairas on lapseni mun!"
+    "Me tuomme luoksesi halvatun."
+    "Oi auttaos, Mestari,
+    Luo valkeus silmiini!"
+    He pyytävät äänin kiihkehin,
+    He katsovat ilmein luottavin.
+
+    Rakas Mestari, etkö sä suutukaan,
+    Kun tunkevat rauhasi rikkomaan?
+    Ei, poissa on uupumus,
+    Vain jäljellä rakkaus.
+    Niin hellän katsehen heille hän suo,
+    Niin altisna astuvi kurjien luo.
+
+    Pään päälle raukkojen sairasten
+    Käden laskevi siunaten, auttaen;
+    Jo silmihin sokean
+    Valo loistavi taivahan.
+    Ja riemu kaikuvi rajaton:
+    "Hyvin Mestari kaikki tehnyt on!"
+
+    Jo päivä on laskenut vuorien taa
+    Ja illan rauhaan vaipunut maa.
+    Nyt, rakkahin Mestari,
+    Mä myös käyn luoksesi.
+    On sairas synnistä sydämein,
+    Ei löydä kasvojas katsehein.
+
+    Tule hellänä niinkuin muinoisin,
+    Ota vastahan helmoin avoimin,
+    Pane päälle sairahan pään
+    Käsi lempeä lepäämään!
+    Oi käske, ja silmäni aukenee!
+    Hyvin, Mestari, jälleen kaikki tee!
+
+
+
+
+Yksi on tarpeellinen.
+
+Luk. 10: 38-42,
+
+
+    "Oi Martta, Martta huolekas,
+    Miks noin sä häärit askartain?
+    Sä ällös moiti siskoas,
+    Jos ei hän auta puuhissas:
+    Yks tarpehen on vain!
+
+    Maria löysi luonani
+    Osansa hyvän, suloisen;
+    Pois täällä huoli haihtuvi —
+    Käy, lapsi, askareistasi,
+    Yks vain on tarpehen!"
+
+    Niin, sydän, sydän levoton,
+    Miks paljo pyrit sinäkin?
+    Miks kiinnyt tointen kiihtohon
+    Ja turhat pienet rientos on,
+    Kun yks on korkehin?
+
+    Suruni — kuinka vähäiset —
+    Ja niitä itkin kumminkin!
+    Ja riemut — kuinka lyhyet!
+    Ne miksi kietoi tuntehet
+    Ja "yhden" unhotin?
+
+    Sun luonas, Herra Jeesuksein,
+    Se pieneks käy, mi pientä on,
+    Saa viihdytystä sydämein
+    Ja kirkastuupi silmällein
+    Yks määrä verraton.
+
+    Oi, sinne jalkais juurehen
+    Mä tahdon tulla puuhistain,
+    Ja oppilaana kuunnellen
+    Mä onnellisna tunnen sen:
+    Yks tarpehen on vain!
+
+
+
+
+Jeesus korvessa.
+
+Mark. 1: 13.
+
+
+           Rotkot ja roukkiot jylhät,
+           Kalliot harmajat,
+           Vuorien huiput ylhät
+           Synkkinä seisovat.
+    Ei kasva kukka, ei nouse puu,
+    Ei paista päivä, on kätkössä kuu,
+    Vain tummana taivas kaareutuu
+           Ja raskahat pilvet kulkee.
+
+    Täällä ken tohtivi olla
+    Keskellä korpien?
+    Ken se on kalliolla
+    Seisoja ylhäinen?
+    Pedot kiljuvat äärellä rotkoissaan,
+    Kun valtias tyynnä hän viipyy vaan,
+    Hän taivasta etsivi katseillaan —
+           Mitä miettivi siinä yksin?
+
+           Ruhtinas ruhtinaiden,
+           Maan sekä taivahan,
+           Valtias korvenkin maiden,
+           Käskijä leijonan,
+    Hän on hengen kutsusta lähtenyt,
+    Ei muistele seutua synkkää nyt,
+    Isän luoksi on katsehet käännetyt,
+           Hän ääneti rukoileepi.
+
+           Hengessä tunteneeko
+           Saapuvan kiusaajan?
+           Voimia rukoileeko
+           Voittohon maailman?
+    Niin raskasna eessä on taistelun tie,
+    Se kolkkoa korpea synkempi lie,
+    Ja kautta tuskien vihdoin vie
+           Se kuolohon ristinpuuhun.
+
+           Kaamea ulvonta saapi
+           Kalliot kaikumaan.
+           Maahan jo lankeaapi
+           Seisoja paadeltaan.
+    Yö mustana laskevi laaksoihin,
+    Yhä yltyvi synkeys, taistokin;
+    Hän Herralle huokaa hartaammin.
+           Hän huokaa, ja vastaus saapuu.
+
+           Väistyvän pilven alta
+           Tähtiä välkkyilee,
+           Kirkkaus taivahalta
+           Hohtaen häikäisee.
+    Pedot luolihin hiipivät oudostain,
+    Suhu kuuluvi siipien valkeain,
+    Ja parvia enkelten palvelevain
+           Luo Jeesuksen laskeutuupi.
+
+
+
+
+Herran työtä suuressa maailmassa.
+
+(Helsingin N.N.K.Y:n ensimmäisen vuosijuhlan johdosta 25.3.1897).
+
+
+    I.
+
+    Monet vaarat väijyvät suuressa maailmassa,
+    Tie liukas nuoren on kulkea yksinään,
+    Pian voimat vaipuvat taistossa vaikeassa,
+    Jos auttaen ei suo suojaa yksikään.
+
+    Monet murheet murtavat suuressa maailmassa
+    On siellä huolta ja tuskia tulvillaan,
+    Surun polttavat kyynelet poskia uurtamassa,
+    Jos kenkään niit' ei kiirehdi kuivaamaan.
+
+    On yksinäistäkin suuressa maailmassa,
+    Koti kenties kaukaa muistojen kaihoa luo,
+    Sydän kaipaa vierasna ihmisten touhinassa,
+    Jos rakkautta ei kenkään, kenkään suo.
+
+    Vaan riemuja myös on suuressa maailmassa,
+    Elon kiehtovat kukkaset kutsuvat poimimaan,
+    Pois rauha riistyvi riehussa huumaavassa,
+    Jos puuttuvi ohjaus onnehen oikeaan.
+
+
+    II.
+
+    Vaan yksi etsii, etsii,
+    Ei väsy konsanaan,
+    Hän rakkauden voimin
+    On valmis auttamaan.
+    Hän kärsi Golgatalla,
+    Tähtemme kuoli hän;
+    Nyt ihmistenkö saattais
+    Hän nähdä nääntyvän?
+
+    Ei, helma häll' on hellä
+    Ja sydän lämpöinen,
+    On sijaa siinä aina,
+    Hän sulle tarjoo sen.
+    Hän kyyneleesi kuivaa,
+    Jos itket yksinäs,
+    Jos ystäviä kaipaat,
+    Hän ompi ystäväs.
+
+    Taas onnesta jos sykkii
+    Sun nuori sydämes,
+    Hän hyvin ymmärtääpi
+    Silloinkin tuntehes.
+    Jos hälle ilos kannat,
+    Hän pyhittääpi sen,
+    Ja antamansa onni
+    On ijankaikkinen.
+
+    Kätensä verta vuoti,
+    Kun perkas polkuas,
+    Ja orjantappuroita
+    Hän kantoi puolestas
+    Käy hänen jäljissänsä,
+    On siinä paras tie!
+    Jos raskas ois se joskus,
+    Hän helmassaan sun vie.
+
+    Niin, hyvä paimen Jeesus,
+    Hän etsii lammastaan.
+    Oi, hälle itses anna
+    Omaksi kokonaan!
+    Suuressa maailmassa
+    On silloin hyvä sun,
+    Ja matkan päässä löydät
+    Sä kodin turvatun.
+
+
+    III.
+
+    Hän, Mestari, seuraajilleen
+    On antanut käskyn tään:
+    "Tee työtäni maailmassa,
+    Käy siskojas etsimään!
+
+    Olet taivahan matkalainen:
+    Nyt muillekin näyttäös tie!
+    Olet armosta armoa saanut:
+    Sen tuntoon muitakin vie!
+
+    Työmaata on paljon, paljon,
+    Työvoimia puuttuu vaan.
+    Mene Herrasi suureen työhön
+    Ulos suurenen maailmaan!"
+
+    Ja joukot käskyä noutaa,
+    Rivit kasvavat, taajenevat,
+    Sydänlämpönsä työhön he suovat
+    Ja voimansa parhaimmat.
+
+    Ja missä on kurjuus suurin
+    Sekä vaaroja runsaimmin,
+    Sitä suurempi siellä on into,
+    Sitä suurempi siunauskin.
+
+    Pääkaupungin turhuudessa
+    Monet viettely-äänet soi;
+    Mut Herralle olkoon kiitos:
+    Hän vaaroista varjella voi.
+
+    Pääkaupunki nielikin monta,
+    Moni vaipuva vaikeroi;
+    Mut Herralle olkoon kiitos:
+    Myös langennut nousta voi.
+
+    Ja Mestari voimakas, suuri,
+    Hän valvovi lapsiaan,
+    Ei Herran tahdotta taitu
+    Hiuskarvanen ainoakaan.
+
+    Hän auttavi palvelijoitaan,
+    Hän siunaa heikkojen työn,
+    Hän päiväksi saattaa muuttaa
+    Myös maailman synkeän yön.
+
+
+    IV.
+
+    Tää yhdistyskin toimii Herran työtä,
+    On kylvö taivahan sen tarkoitus,
+    Se soisi solmivansa siskovyötä,
+    Min yhdistäisi Herran rakkaus.
+
+    Se tahtois maailmasta etsiskellä
+    Ne nuoret, jotka Jeesuksetta käy,
+    Se tahtois olla toivon säde hellä,
+    Miss' yö on tumma, tähtikään ei näy.
+
+    Kun vuosi sitten toimehen se ryhtyi,
+    Se siemen pienokainen oli vaan,
+    Mut mielet lämpes, voima voimaan yhtyi,
+    Jo taimeks on se noussut kasvamaan.
+
+    Sinulle, Herra, kiitos armostasi!
+    Sun ompi työ, sun menestyskin on.
+    Me heikot kuljemme sun voimassasi,
+    Sun siunaukses viepi voittohon.
+
+    Sä meissä löydät paljon hitaisuutta,
+    On sydän kylmä, heikko uskokin.
+    Se anteeks suo ja anna voimaa uutta,
+    Sun rakkauttas liehdo rintoihin!
+
+     Ja anna puuksi taimen nousta kerran,
+    Sun annos auringossa varttuen!
+    Suo työmme tulla kunniaksi Herran
+    Ja siunaukseks Suomen kansallen!
+
+
+
+
+Rukous.
+
+
+    Tule luokseni, Herra Jeesus,
+    Tule, siunaa päiväni työ,
+    Tule illoin ja aamuin varhain,
+    Tule vielä, kun joutuu yö!
+
+    Tule askele askeleelta
+    Mun kanssani kulkemaan!
+    Sua ilman en saata olla,
+    Pysy luonani ainiaan!
+
+
+
+
+
+
+V.
+
+Käännöksiä.
+
+
+
+
+Neekerivaimo.
+
+(E. Geibel).
+
+
+    Missä sirpit suihkailevat ruovikossa korkeassa.
+    Papukaijat kirskuttavat rannan sokur'vaahterassa,
+    Siellä istuu musta vaimo koralleita kaulassansa.
+    Lapsellensa lauleskellen hiljaa kehtolauluansa.
+
+    "Uinu, uinu, poika raukka, syntynyt mun surukseni!
+    Elos ennen alkuansa hukkahan jo sulta meni.
+    Uinu, uinu, viel' et tiedä tuskistasi vastaisista,
+    Liian varhain herran julmuus herättää sun unelmista.
+
+    Riemua et saa sä maistaa maailmassa konsanahan,
+    Missä vierii Niger-virta, siellä vaan se tunnetahan;
+    Milloinkaan et keihollasi iske maahan tiikereitä,
+    Etkä rummun paukkuessa tee sä tanssiliikenteitä.
+
+    Ei, sun päiväs, yös on täynnä kyyneleitä, huokausta,
+    Juhdan lailla vaiti kärsit valkomiehen rasitusta,
+    Valkoisille ruovon taitat, kaadat puita metsistämmme,
+    Heille, jotka maamme syövät, pukeuvat hiellämme.
+
+    Viisahina valkomiehet matkustavat ulapoita,
+    Pyssyssänsä tallentavat ukkosta ja salamoita,
+    Heill' on kummat höyrymyllyt, sadat pyörät liikkehessä,
+    Vaan ei älyn kumppanina sääli asu sydämessä.
+
+    Vapaudestansa kyllä kerskuvat he useasti,
+    Siitä, kuinka rannikkomme anastivat uljahasti;
+    Mutta jalo mies kun väitti mustiakin ihmisiksi,
+    Hänet rohkeudestansa tuomitsivat hylkyriksi.
+
+    Suloinen on saarna heillä rakkauden Jumalasta,
+    Joka kuolollansa osti ihmiskunnan kuolemasta;
+    Mutta kuinka uskon sanan, jok' ei töissä johda heitä?
+    Rakkauden käskystäkö kiduttaa he voivat meitä?
+
+    Oi sä suuri henki, mitä tehnyt on tää heimo kurja,
+    Koska sille vihas näytät, mieles näin on meille nurja?
+    Sano, milloin taivahasta taasen annat lohdutusta,
+    Sano, milloin tuskistansa pääsevä on kansa musta!
+
+    Ah, se tapahtuu, kun taapäin Missisippi virtoaapi,
+    Pumpulpuu kun hohtavaiset, tummat sinikukat saapi,
+    Puhvelin ja krokotiilin ruvetessa ystäviksi,
+    Valkomiesten, kristittyjen muuttuessa ihmisiksi."
+
+
+
+
+Heinen lauluja.
+
+
+    1.
+
+    Sä kaunis kalatyttö,
+    Vedä venhosi rannalle,
+    Käsityksin kanssani istu,
+    Niin lemmestä nautimme!
+
+    Sydämelleni painaos pääsi,
+    Älä pelkää laisinkaan!
+    Joka päivähän tohdit mennä
+    Meren aaltoja soutelemaan.
+
+    Sydän mulla on aallon lainen,
+    Niin lieto ja myrskyinen,
+    Ja helmiä kätköksissä
+    On syvyydessä sen.
+
+
+    2.
+
+    Olet juur' kuni armas kukka,
+    Niin vieno ja puhtoinen.
+    Sua katson, ja kaihon tunne
+    Valtaapi sydämen'.
+
+    On niinkuin pääsi päälle
+    Kädet laskea pitäis mun,
+    Rukoillen, että taivas
+    Noin puhtaana suojais sun.
+
+
+    3.
+
+    Sun laulun siivillä kannan
+    Pois kauvas, armahain,
+    Luo Gangesin kukkivan rannan,
+    Kevätseutujen kauneimpain.
+
+    Puutarhat tuoksua tuottaa,
+    Kuu hurmaa hohteineen,
+    Ja lootoskukkaset vuottaa
+    Sua siskoksi rinnalleen.
+
+    Siell' leikkivät orvokit illoin
+    Ylös tähtihin katsahtain,
+    Ja ruusut kertovat silloin
+    Sadut armahat hiljaa vain.
+
+    Se kukkii ja hehkuu ja loistaa,
+    Ylös katsovi ääneti vaan,
+    Se tuoksuu ja itkee ja värjyy
+    Vain lemmenkaihostaan.
+
+    Käy kaurihit hyppiellen
+    Ja kuunnellen kukkien luo,
+    Ja kaukana kuohahdellen
+    Pyhän virran vierivi vuo.
+
+    Oi, sinne luontohon lauhaan
+    Tule juurelle palmupuun,
+    Niin vaivumme illan rauhaan
+    Ja lemmen haaveiluun!
+
+
+    4.
+
+    On lootoskukkanen arka,
+    Kun aurinko välkehtii;
+    Se nuokkuen päätään painaa,
+    Yön onnesta haaveksii.
+
+    Sen kulta, kuu, sitä silloin
+    Sätehillänsä suutelee,
+    Ja kukkanen hellästi hälle
+    Sydänlehtensä aukaisee.
+
+
+
+
+Kaislikkolaulu.
+
+(N. Lenau).
+
+
+    Lammikolla uinuvalla
+    Väikkyy hohde kuutamon,
+    Kalpealla kiehkuralla
+    Seppelöi se kaislikon.
+
+    Rannan hirvet tähtiyössä
+    Ylös luovat katsehen,
+    Suhahtaapi kaislavyössä
+    Joskus siipi lintusen.
+
+    Kyynel silmän himmentääpi
+    Armahani kaipaus
+    Läpi sielun väräjääpi
+    Niinkuin iltarukous.
+
+
+
+
+Kuollut sotilas.
+
+(G. Seidl).
+
+
+    Maan vierahan tantereella
+    On kuolleena sotilas,
+    Unohdettuna muiden joukkoon,
+    Vaikk' kyll' oli urhokas.
+
+    Moni päällikkö ristirinta
+    Ohi korskana ratsastaa,
+    Mut hän, joka nukkuvi tuolla,
+    Ei keltään ristiä saa.
+
+    Ja toisia kaatuneita,
+    Niit' itkien etsitään,
+    Mut hälle raukalle yksin
+    Ei vierähdä kyynelkään.
+
+    Vaan kaukana poissa sieltä,
+    Kotipaikassa soturin,
+    Isä huokaa huolimielin:
+    "Hän kuollut on varmaankin."
+
+    Ja äiti äänehen nyyhkii:
+    "Niin, kuinkahan lieneekään...
+    Ihan äkkiä seisahti kello
+    Ykstoista lyötyään."
+
+    Ulos kalpea tyttö katsoo
+    Syys-iltahan synkkähän:
+    "Ja jos oisikin armas kuollut,
+    Sydämelleni elää hän."
+
+    Ja kolmen silmistä vuotaa
+    Niin kuumina kyynelet,
+    Ja taivasta kohden nousee
+    Niin hartahat huokaukset.
+
+    Ne kyynelet taivas poimii
+    Ylös pilvehen pienoiseen,
+    Ja vinha tuuli sen kantaa
+    Luo kaukaisen tantereen.
+
+    Siell' otsalle kuollehen hiljaa
+    Ne kasteena lasketaan;
+    Näin hällekin kyynelet vuotaa
+    Sotakentällä vierahan maan.
+
+
+
+
+Terve, Ceesar!
+
+(E. Gerok).
+
+
+    "Oi terve, Ceesar!" hurja huuto soipi,
+    "Sua tervehtivät kuoloon valmihit!"
+    Pian hurmevirrat hiekan purppuroipi,
+    Vaan keisar' ennen hymyn suoda voipi
+    Eteensä käyvät gladiaattorit.
+
+    Kohoopi sirkus kohden korkeutta,
+    Ja täynnä ovat kaikki istuimet.
+    Vuottaissa rahvas laskee sukkeluutta,
+    Veristä murhanäytäntöä uutta
+    Himoovat silmät kymmentuhannet.
+
+    Vain viittaus, ja miekan pistoksille
+    Jo paljas ruumis alttihina on.
+    Ken pelkää, pilkkanauru kaikuu sille,
+    Vaan hyvähuudot soivat sankarille,
+    Jos sievästi hän kaatui kuolohon.
+
+    Sä julma Rooma! Riemus toisten turma,
+    Ja kaunotaitees ihmisteurastus,
+    On näytelmäksi tullut sulle surma,
+    Ja keisarisi, Neeron, silmäin hurma
+    On öisen kauhuliekin leimahdus.
+
+    — Vaan katso, mitä gladiaattoreita
+    Nyt kansan nähtäväksi saatetaan?
+    Ei idän voimakkaita Herkuleita,
+    Ei valkotukkaisia germaaneita.
+    On tänään joukko outo laatuaan.
+
+    Siin' eikö seiso parvi harmaapäitä?
+    Ja neitojahan nuoria on nuo!
+    Kas vaimoja ja pienoisia näitä!
+    — Oi Rooma, kristittyjes verihäitä
+    Nyt Neero huviksesi viettää suo!
+
+    Niin tyynet kasvot, pyhän rauhan kuvat;
+    He astuvat kuin saatto pappien,
+    He käyvät piiriin, nuorat irtauvat,
+    Kentälle sirkuksen he polvistuvat,
+    Ja virsi kaikuu outo, ihmeinen.
+
+    He myöskin tervehtivät valtiastaan,
+    Ei häntä, joka tuossa tuijottaa,
+    Vaan toista, suurta rauhanruhtinastaan,
+    Jok' kultapilvistänsä katsoo lastaan
+    Ja jolle taivon harput humajaa.
+
+    "Oi terve, Kristus!" ääni kajahtaapi,
+    "Sua tervehtivät kuoloon valmihit!
+    On taisto lyhyt, kruunu viittoaapi,
+    Ah autuas, ken periä sen saapi;
+    Sä korjaa sielut, jotka lunastit!"
+
+    Ja todistajapiirin tykönänsä
+    He silloin havaitsevat riemuiten,
+    Ei tuo se ole, joka mielissänsä
+    Sirkuksen täyttää myöten ääriänsä,
+    Kuin jättikäärme heitä kietoen, —
+
+    Ei, enkeleitä alas liiteleepi,
+    Käsissä palmun-oksat, kruunutkin,
+    Valoisa sädeseppel kiilteleepi,
+    Pää päätä, piiri toista läheneepi,
+    Sulaen kirkkauden sylihin.
+
+    Nyt, jalopeura, kilju vimmassasi,
+    Et säikähdytä laumaa Jeesuksen!
+    Hyeena, syöksy kohden uhrejasi,
+    Teroita, tiikerikin, hampaitasi,
+    Muserra kypsä vilja taivainen!
+
+    Kuollutta kymmenen sai nähdä kansa,
+    Kakskymmentä se näky herättää,
+    Ja ristiin vannovat he uskovansa.
+    Verestä kirkko syntyy uudestansa,
+    Ja myrskyn kautta liekki viriää.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75735 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c386a0f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #75735 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75735)