diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75941-0.txt | 1310 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1327 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75941-0.txt b/75941-0.txt new file mode 100644 index 0000000..cdb5b6a --- /dev/null +++ b/75941-0.txt @@ -0,0 +1,1310 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75941 *** + +language: Finnish + + + + +SYDÄN JA KUOLEMA + +Elegioja, lauluja ja epitaafeja + + +Kirj. + +V. A. KOSKENNIEMI + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1919. + + + + +SISÄLLYS: + +I + +Panin kaipaus. +Kronoksen valitus. +Poppelit. +Akilles. +Thebalaisten taistolaulu. +Lynkeus. +Hautaseppel. +Melpomene. + +II + +Theognis Kyrnokselle. +Runokirje rakastuneelle Gallukselle. +Oodi Albiukselle, runoilijalle. +Klythia. +Kostaja. +Ateenan porvarit. +Ystävät. + +III + +Sydän ja Kuolema. +Sydän. +Minä laulan sun iltasi tähtihin — +Onni. +Kiuru. + +IV + +Elegia varjolleni. +Kylmä tähti. +Verenpunainen pensas. +Sisarsielu. +Yksinäisyys. +Sonetti tulevaisuuden runoilijoille. +Kädet. +Soihdunkantajat. +Kuolleet. +Lothos. +Kuoleman virralla. + +V + +Epitaafeja: + Filosoofin hauta. + Sotilaan hauta. + Helmenpyytäjän hauta. + Runoilijan hauta. + Lesbian hauta. + Kloen hauta. + Metsämiehen hauta. + Koiran hauta. + Tuntemattoman hauta. + Pienen lapsen hauta. + Onnellisen hauta. + Sydämen hauta. + + + + + + +I + + + + +PANIN KAIPAUS. + + + Vanhaks tullut ei Pan, oli vanhaksi maailma tullut, + vanhaks vuosiltaan, vanhoiksi myös jumalat. + Ei enää etsinyt rakkaus Zeun maan impien puoleen, + Ledan ja Antiopen neitsyyttä ei uhannut. + Kulkenut Eros ei kuten ennen Hesperon alla, + valmiina viinessään nuolensa vaaralliset. + + Nukkui uupunut Bacchus vanhain nymfien keskeen, + ammoin jo maljassaan myrtyivät rypäleet. + Välkkynyt lahden poukamass' ei nereiidien rinnat + keskellä laineiden, päivässä hohtelevain. + Pulppusi löytämätönnä jo Helikon kirpehin lähde, + peittyi viidakkoon, peittyi ja unhohon jäi. + Harvoin kuultiin, ett' olis soinut paimenen laulu + lemmen kaihoa täys, nuoruuden kaihoa täys, + kutsuen kaukaista armasta luokseen nuoruuden juhlaan + nurmikon vehmauteen, tammien siimeksehen. + Itkivät laakerit illassa seppelen arvoista päätä, + menneitä muistellen, kaihoten sankariaan, + vuottivat ruusut turhaan neitosen liljaista kättä. + Rakkaus vanhetessaan vanhensi kauneuden. + Niin jäi yksin Pan, sydän hehkuva, kylmyyden keskeen + syksyhyn maailman, syksyhyn myös jumalain. + Tuntenut ei salomaitaan Pan, ei pilviä taivaan, + merten kuohuja ei, kallion kaikuja ei, + tuntenut ei kodiksensa hän korven varjoista viitaa, + tuntenut vuoteekseen rotkojen sammalta ei, + ei oman lintunsa, ei satakielen tuntenut ääntä, + tuoksuja oudoksui tuttujen yrttienkin. + Lemmetön, lauluton yö oli, raukea, riemuton päivä, + kenkään nauranut ei, kenkään itkenyt ei. + Niin jäi yksin Pan, iki-nuoruus vanhojen keskeen, + jäi kevät rinnassaan keskelle aution maan. + Miss' oli kauneus, miss' ilon kuulto ja lämpö ja hurma? + Kylmyys vastasi vain, tyhjyys vastasi vain. + Tarttui huiluhun Pan ja sen painui huulia vastaan, + hyrskysi rinnastaan kaipaus sammumaton, + soi yli kuollehen maan, yli veen, yli tyhjien viitain, + pohjasta rotkojen yön nous yli vuorienkin, + soi yli merten myrskyäväin, soi rannasta rantaan, + ilmojen äärihin soi, korkeuden sinehen, + soi yli kuolleen kauneuden ja sen kutsui ja kutsui + uutehen Arkadiaan, uutehen taas elämään. + Ihme! jo kaukaa, kuin arastellen, vastasi Ekho. + Viidassa taas jotakin liikahti. Nymfikö tuo? + Niinkuin itkua kuului vuoroin, naurua vuoroin. + Tunsi jo metsänsä Pan, tunsi jo lähtehen Pan! + Ilmassa soi suhahdus — kuka päivän nuolia ampui? + Tunsi jo auringon, tunsi jo pilvensä Pan! + Taipui lehdot — ken tuli juosten? Dafne ja Foibos! + Soittonsa hurmassa Pan tunsi jo Arkadian! + + Syksyhyn maailman jäi Pan, sydän hehkuva, yksin, + jälkehen jäi jumalain, jälkehen kauneuden. + Vanhaks tullut ei Pan, kun vanheni maa ja Olympo. + Kaipauksestaan loi Arkadiansa hän, Pan. + + + + +KRONOKSEN VALITUS. + + + Kaikkeus-äitini, Maa, sinun, maidossas myrkkyä join jo, + Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. + Lähdön mulle sa soit sekä korkean luomisen kaihon, + luomisen voimaa et, luomisen onnea et. + Valmihin, kylmän maailman kodiksein sinä annoit, + kallion kehdoksein — jättänyt et mitäkään + mulle sa oo savestas, jost' yksin maailmat luodaan. + Voimaton on sydämein, voimaton kourani myös. + Ei minun tahdostain idä siemen, ei oras nouse, + ei kevät kukkiva saa, ei meret kuohuen käy, + ei syty lempehen syön minun lempeni hehkusta koskaan. + Keskellä luotujen on vangittu voimani mun. + Kurjan orjan synnytit, Gaia, sa kallion kylkeen, + orjuuteen imetit, äiti, sa poikasi sun. + Miks soit tahdon mulle, kun voimaa et sinä suonut, + miks unet luomisen soit, luomisen onnea et, + miks soitkaan elämän, kun et, äiti, sa korkeinta suonut? + Turhuus turhuuksien on elonlahjasi sun + hälle ken tuntenut kerrankin on luomisen kaihon. + Tyhjyys on enemmän kuin näky luomasi on, + on enemmän lepo kuolon kuin elon riemujen turhuus. + Kaikkeus-äitini, Maa, miks minut synnytitkään! + + En kointähteä vuota kun yö minun ympäri tummuu, + kastetta illan en helle kun polttava käy, + yötä ma vuotan vain, jost' ei koskaan aamua nouse, + yötä, jost' ei ikinään syttyvä oo elämää, + yötä, joss' yksin tyhjyys laulaa äärestä ääreen, + kärsimys koskaan ei, toivojen houkutus ei. + Sillä mun rintani, jolt' olet kieltänyt luomisen onnen, + jolle sa kitsastain vain unet antanut oot, + ei sinuhun ole leppyvä koskaan, armoton äiti, + ei sinun mailmaas, ei sinun riemuihis. + en kuin laps sua kohti ma kiittäen kurkota kättäin, + ei mua lahjoa voi kaikk' elon antimes sun, + sillä ma myrkkyä join sinun maidossas, Kaikkeus-äiti, + Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. + + + + +POPPELIT. + + + Poppelit, illassa itkekää! + Ilmojen rannat hämärtää, + tummuu kehrä auringon: + Faethon, veljenne, kuollut on! + Poppelit, illassa itkekää! + + Syleili tulisydän kerta, + syleili taivasta, maata ja merta, + mittasi auringon vaunuillaan + ikuisuutta ja aikaa maan, + keskellä aavojen ylhäisten + kuunteli kulkua tähtien. + Faethon, Faethon kuollut on, + kuollut poika auringon, + sammunut sydän tulisin, + kylmiin, kylmiin aaltoihin! + + Ken nyt ajaa taivaan teitä? + Maailma yöksi hämärtää. + Kyyneleitä, kyyneleitä, + poppelit, illassa itkekää! + + + + +AKILLES. + + + Pois luotain parvet ystäväin, + pois, kauas kupeiltani, + kun kohotan ma kilpeäin, + kun tartun kalpahani! + Akilles taiston haastantaan + ei kulje käsityksin, + hän yksin kohtaa vaarojaan + ja kohtaa voiton yksin. + + Pois kädet armaat kaulastain, + kun sydämeni palaa! + Nyt lyödä juonet jumalain + mun aseheni halaa. + Nyt koko Troia tulla saa + ja jumal-mahdit kateet. + Mun kilvestäni kimpoaa + pois säilät, nuolisateet. + + Ja vaikka tanterelle jään, + kun täyttyy arpa elon, + mun sydämeeni, sisimpään + ei lyöty haavaa pelon. + Ma uhmaan yötä Orkuksen + ja kateen silmän taikaa, + ma lemmin Moiraa mainehen + ja kuolon yhtäaikaa! + + + + +THEBALAISTEN TAISTOLAULU. + + + Emme me taistele vaimojen vuoksi — + vaimomme kulkevat vierailla teillä. + Emme me taistele lastemme vuoksi — + oudot on uskot ja aattehet heillä. + Emme me kodin vuoks vuodata verta — + sammale peittää sen raunion kerta. + + Emme me kultaa ja saalista halaa — + aika sen ruosteen kuonalla valaa. + Mainehen tähden, laakerin vuoksi + kuumana veremme hiekkahan juoksi. + Eespäin miehet kuoleman teitä: + kateiset vuossadat katsovat meitä! + + + + +LYNKEUS. + + + Sun pettää pilven punerrus + ja kevään kukkatarhat + ja aallon kuulto, kimallus + ja haavehet ja harhat. + + On pinnan kiilto hetken vaan, + mut totuus iäst'ikään. + Luo katsees kiveen harmajaan, + ei siinä muutu mikään! + + Pois ota silmäs verkalleen, + pois käännä maailmasta. + Ken näkee kiven sydämeen, + hän näkee toden vasta. + + + + +HAUTASEPPEL. + +Kaatuneiden haudalle. + + Vainajat, sankarivainaat, te kansan kallihit lunnaat + mullassa armahan maan, mullassa syntymämaan, + kuolleiks teitä en kutsua voi! Ei kuoleman kasvot + oo kuni teidän on, kuoleman henkäys ei + oo kuni henkäys tuo, joka teidän luotanne saapuu, + kunniakummuilta maan, kummuilta sankarien. + Kuolleiks teitä en kutsua voi, oi vainajat, veljet, + hiljaiset asujat, peitetyt helmahan maan. + Ah, eläviks yli muiden, vainajat, teitä ma kutsun, + en välillämme ma nää kuilua kuoleman yön, + nään teon suuren vain, joka päitänne kalpeita kruunaa + valkeuteen elämän, kirkkauteen elämän. + Varjoja oomme me vain, tosi on vain siellä miss' ootte + kaukana meistä ja, ah, niin liki, niin liki myös. + Meidän on orjuus, maailman orjuus, maailman valhe, + siellä miss' ootte te vain valkeus on, vapaus. + Voittaja ainut se on, joka kerran maailman voitti. + Teidän on syntymämaa, voittajat ootte te vain! + + + + +MELPOMENE. + + + En sinun laakeris vuoks, Runotar, sinä valkea vieras + vuosia nuoruutein sulle ma antanut oo, + en ilonkyyneles armaan vuoks, sinä riemujen tuoja, + riemuja maailman turhiksi tuntenut oo. + Siks sua etsinyt oon, Runotar, ja sun jälkiäs seuraan + kuuntelen kutsuas sun kaikista äänistä maan, + että mun rintani kautt' olet antanut maailman soida, + tuskien tuskan ja myös riemujen kaikkeuden, + että mun kaipuuksein olet antanut luotujen kaipuun, + niin että yhtä ma oon kaiken kanssa mi on + koskaan kärsinyt, toivonut, sortunut auringon alla. + Riemuni antanut oot, tuskani antanut oot. + Yöhösi hiljaiseen minut varhain veit jo ja näytit + lapselle sormellas keskellä tähtisen yön + ihmiskohtalon julmat ja korkeat, ankarat tähdet. + Kuiluihin sydämen myös minun katsoa soit, + tuntea tuskassa riemun ja riemussa kalvavan tuskan, + tuntea tyhjyyden nielevän ain' elämää. + en sinun laakeris vuoks, vaan ankaran oppisi vuoksi + luottaen seurannut kutsuas oon, Runotar. + + + + + + +II + + + + +THEOGNIS KYRNOKSELLE. + + + Kaunis, Kyrnos, sa oot, kun leikistä voittaen saavut, + poikien ylpeys oot, oot uni neitojen yön. + Toisten eellä kun sun kiharainen hulmuvi pääsi, + niin veri läikähtää suonissa ukkojenkin. + Ei sotaratsull' oo sinun paisuvan rintasi voimaa, + jalkasi kimmontaa vuorien kaurihill' ei. + Ei keveämmin liitele ilmassa iskevä haukka + kuin sinä kiitäissäs voittojen seppeltä päin. + Ei sinun nuoruuttas ole tahrannut teko halpa, + silmies loistoa ei hekkuma himmentänyt. + On kevättuoksua henkäykses sekä laulua äänes, + pettää mettisenkin huultesi kukkaset voi. + Oot ilo vanhuutein, oi Kyrnos, lohdutus murheen, + aikana maanpaonkin oot koti henkeni mun, + keskellä vieraan maan olet mulle sa Megara, Hellas, + keskellä helleenein vertahinen jumalain. + Kaunis, Kyrnos, sa oot elämässä ja kuolossa kaunis, + puolesta kunnian kun kerran sa kaatuva oot. + + Siks minä laulan, Kyrnos, sun mainettas miehille Hellaan, + kannan sen kauemmas kuin meri Aigeian + kantanut aalloillaan on kaupin ja sankarin purtta, + vuorilta Boiotian kauaksi Kaukason taa, + kannan Korinthosta Kyproon ja viljavan Lydian rantaan, + mist' ohi Parthien maan kulkevat Indian tiet. + Vien nimes kaukaisten, tulevaisten polvien keskeen, + keskeen barbaarien, maihin miss' ei ikinään + kauneus hurmallaan ole nostanut miehistä rintaa, + maihin, miss' Eroksen mahtia tunneta ei. + Niin käsivarsillaan sinut, Kyrnos, mun lauluni kantaa, + vie ikiaikoihin, merten ja vuorien taa, + niin että myöhäiset kansat sen kuulevat ihmeellä, että + kerran kenttiä maan Kauneus astunut on. + + + + +RUNOKIRJE RAKASTUNEELLE GALLUKSELLE. + + + Oi varo itseäs, Gallus, ylpeä, vallaton poika! + Nymfien lehtoa päin yöllä sun kulkevan näin. + Ennenkuin sinä arvaatkaan, sinä vankina huokaat, + kahlehet ruusuiset on sinun rantehissas, + on lujemmat kuin jos olis Zeus sinut kytkenyt raudoin + Kaukason kalliohon. Onneton, riisuos pois + miehen-toogas ja orjaltas sinä viittasi lainaa! + Askeles on mitatut, aivoituksesi myös. + Julmat, ankarat kahleet on käsi solmiva pieni, + päivin kaipauksen, hekkuman kahlehet öin. + Jättävä ystäväseuran oot, salit reetorin myöskin, + vaihtava viisauden hullujen oppihin oot. + On puhetaitosi vain: »sinä armahin», »kaunehin», »kallein», + kaikuva ei ikinään Forumill' äänesi oo + eikä sun miekkaas mainita taistossa Partheja vastaan. + Polvihin nousevihin et nimes mainetta vie. + Mit' ei orjasi tee, sen teet sinä', orjista kurjin: + suutelet kahleitas, onneton, onneton mies! + Noudata ystäväs kutsua siis ja tän' iltana tullos, + tullos Tusculumiin miesten sa seurahan taas. + Täällä on Sixtus ja Priscus ja viisas ja kielevä Calvus, + jonka sa huulilta juot viisautta runsahammin + kuin olet äidinrinnoilta koskaan maitoa juonut. + Ystäväs parhaimmat luonani löytävä oot. + Niin tule luokseni, Gallus, ja välttäös ruusuiset kahleet, + keskellä ystävien tarttuos maljahas taas, + niin me sun kanssasi aamuun kiurun laulaissa juomme + kunniaks nuoruutes kultahisen, vapahan! + + + + +OODI ALBIUKSELLE, RUNOILIJALLE. + + + Albius, ystävä, huonot on runon vuodet. + Marsin töyhtöä vain suku nuorien seuraa, + kuuntele ei mitä Musat uskovat meille. + Kunniass' ei ole laulaja, ei isä laulun + Foibos Apollo. + + Laihoja Cereksen sota tunnoton tallaa, + aurat ruostua saa sekä ruostua lyyrat. + Keihäsniekkojen aika on vain sekä ahnahan kaupin. + Narrien kuoroon Forumin täydeltä vastaa + joukkojen kuoro. + + Poissa ne on ajat, Albius, poissa ne vuodet, + jolloin laulaja viel' oli mahtaja maassa, + jolloin tyttöset heittivät kukkia tielles, + kun nimi Delias viel' oli nuorille niinkuin + kuiskaus lemmen. + + Toisten toogia maineen purppura kiertää, + toisten otsia kansan suosio kruunaa, + Delias toista jo lempii, Kloeni toista. + Yksin jäimme me, Albius, joukkojen keskeen + lyyramme kanssa. + + Näin minä mietin, Albius, kun tuli illoin + sammuu köyhässä liedessäin, ma kun kuulen + ulkoa vain torikansan »leipä ja sirkus!» + kun yli kynnyksein ei pitkihin päiviin + ystävä astu. + + Näin minä mietin, mutta ma lyyrani tempaan: + ei ole, Albius, koskaan laulaja yksin, + ei runontaitaja koskaan mahtia vailla. + Voimasta Musain käy yli joukkojen päiden + laulajan lento. + + Laulajan arvoist' ei ole moittia aikaa, + ei ole silmätä ylpeän preetorin toogaan, + ei kademielin katsoa saiturin säkkiin. + Laulajan aikaa ja laulajan mahtia mittaa + vuossadat yksin. + + Ei Runotart' ole kiehtonut purppura koskaan, + marmori Paroksen tahi Indian helmet. + Ah, paremmin vaan harvan viittamme alta + Musat, ain' ikinuoret, tuntevat varmaan + rintamme hehkun. + + Albius, ystävä, kun siis laulusi kuulen, + riemuiten myös tartun ma lyyrani kieliin: + nuoria oomme me vielä, sen tietköhön nuoret, + tietköhön, ett' on rintamme hehkuja täynnä, + lauluja täynnä. + + Laulamme taasen kyntäjän auransa kurkeen, + laulamme taasen poikasen tyttönsä viereen, + laulamme terveiksi sairaat ja nuoriksi vanhat! + Itsemme laulamme, Albius, luo jumalain me + kuolematonten! + + + + +KLYTHIA. + + + Oi, Klythia, missä sa viivytkin? + Jo lähteessä varjo on kypressin. + + Vai pelkäätkö hohtoa kuutamon? + Oi Klythia, tullut jo hetki on! + + Tulin liitäen, tulin lentäen, + jätin Panin ma paimeneks vuohien. + + Voi herrani kuoliaaks lyödä mun, + mut silloin kuolen ma tähtes sun. + + Oi Klythia, kussa sun jalkas käy? + Yhä viel' ei huntusi hulmua näy! + + Oi Klythia, kautta Herkuleen, + minä vielä sankaritöitä teen: + + härän suistan ma satasarvi-pään, + Manan koiran kuljetan elämään. + + Oi Klythia, en ole orja vain, + sadan miehen voiman sun sylissäs sain + + Oi Klythia, vielä ei huntuas näy, + ohi lähteen jo kypressin varjo käy. + + Mut ma vannon: on kuoleman oma se mies + tän' yönä jos toisen luo käy ties! + + + + +KOSTAJA. + + + Kun synkkä Orkus mun jo niellyt on + ja yhä elät iloissa sa maan, + öin varjona sun luokses, uskoton, + ma vielä kostajana saan. + + Ja kesken lemmenöiden liekkuman + sa tunteva oot kauhut kuolon yön, + ja kesken Caeliuksen suudelman + on sulta jähmettyvä syön. + + Oi, uskoton, oi ainut armahain, + ei mulle kosto kuolon rauhaa suo, + ei sammuta sen tulta rinnastain + ei Orkus eikä Lethen vuo. + + Kun kylmä kuolo mun jo niellyt on + sa elä yhä hehkumassa maan, + mut kavahda, sun luokses, onneton, + ma vielä vainajana saan. + + + + +ATEENAN PORVARIT. + + + — Ktemon, Ktesias, hei, hyvät miehet, porvarit, tulkaa, + kaikki te, joille on kallis Ateenan ja nuorison parhain: + Alkibiadeen koiran häntää ootteko nähneet! + Ei ole lainkaan tuo kuni toisten koirien hännät, + julmast' on siveyttä ja säädyllisyyttä se vastaan, + kaiken pilkaks lyö, mikä arvokast' on isänmaassa. + Silmiä lonkkaa tuo joka kunnon miehen ja naisen! + Valtioss' ei vapahass' ole tarvis kärsiä moista + koiran häntää, säädyllisyyden ja kunnian uhmaa! + On isänmaaton se mies, joka noin keri koiransa hännän, + unhoittain, mihin velvoittaa tavat es'isiemme. + Sappeni kiehuu, Herkules vieköön, kun minä nään vain + Alkibiadeen, tuon epäkelvon, vintiö-koiran + juoksevan nurkillain tai kulkevan herransa jälkeen. + Nuorison villitseepi se mies sekä vie jumal'uskon, + kaiken vie lokahan, jok' on ollut kallista meille, + kaiken, jok' oli kansamme turvana Xerxestä vastaan. + Porvarit, pois isänmaasta se mies, pois Alkibiades! — + Lausui suutari Keifas ja vimmalla lestinsä heitti + Alkibiadeen koiran jälkehen. Porvarit myönsi, + ett' oli suutari Keifaalla oikea mieli ja kieli, + ett' oli Alkibiadeen koiralla säädytön häntä, + ett' oli vaarassa maa sekä vaarassa nuorison parhain. + + Alkibiades myös sanat kuuli suutari Keifaan, + koiransa luokseen kutsui ja nauraen purtehen astui, + silkkiset purjeet nosti ja lasketti Arkipelagiin, + ystävän luo, tyrannin, joka hallitsi Aasian mailla. + + + + +YSTÄVÄT. + + + — Maecenas, olet mulle sa Musain jälkehen rakkain! + Oot runon tuomari ollut, et elon pienien harhain, + et ole koskaan tuominnut Filippoitani liioin, + et kysynyt nimen loistoa Silloin, et sukujuurta, + kun valittus sinä, ylpeä, kerran pöytähäs kutsuit. + Runsas kuin kätes ollut on, on rintasi ollut. + Tunnen sun hymyssäs Epikuroksen sekä Stoan, + viisauden, joka koskaan ei ole jättänyt miestä, + kun ilo jättänyt on, rakastettu ja ystävät kaikki. + Ei hymys pettänyt silloin, kun sua vaimosi petti + Caesarin, ystäväs, kanssa ja kun yli Forumin kuIkein + kuulla sa sait ivanaurun ja raa'an, ilkkuvan pilkan. + Ei hymys pettänyt, kun tuli sairaus, kun tuli vanhuus, + kun ilot kerkeän nuoruuden oli muistoa yksin, + kun Manan mailta jo lankesi tiellesi kuoleman varjo. + Oot samanlaisna sa ottanut vastaan onnen ja murheen, + en sinun silmissäs ole nähnyt pelkoa koskaan, + en sinun huuliltas minä kuullut oo valitusta. + Oot elonkypsänä Maecenas myös kuolohon kypsä. + Et ole joukkojen, et ole Caesarin suosion orja, + et ole koskaan vaihtanut viisauttas puhetaitoon, + harvat on sanas ollehet aina ja painavat aina. + Maecenas, jo on tukkasi harmaa, silmäsi heikot, + mutta sun mieles on, kuin viisautes, ikinuori. + Kharon kun sinut kerran vie, sinun kanssasi lähden. + Orkuksessakin lohtuna on Epikuros ja Stoa, + on hymys hiljainen, joka niin lumos ystävän mielen, + tyhjää vain hymys rinnalla on minun oodini olleet. + Musain seppelen siks tänä iltana luovutan sulle. — + Näin puhui Flaccus ja nauraen painoi ystävän päähän + orvokkiseppelen, jonk' oli Tiburin metsistä tuonut, + nousi ja maljansa nosti ja Sapfon tahtihin lausui + lennolla ystävän kunniaks raikkaan kaikuvan oodin. + Lankesi verkkaan yö yli Esquiliae'n, yli Rooman, + suurina syttyi tähtien soihdut, mut yhä istui + ystävät koitossa aamun ja muistojen maljoja vaihtoi. + + + + + + +III + + + + +SYDÄN JA KUOLEMA. + + + Tapas kerran Kuolema matkallaan, + tapas Sydämen täydessä kukassaan. + + Ei viikatetta hän nostanut, + oli rakkaus Kuoleman vanginnut. + + — Tule luokseni, laps, ole armahain! + Maan pääll' ei lemmessä vertaistain. + + — En tule, en tule, mun toinen jo vei, + minun lempeni sinulle kuulu ei. + + Sen toisen Kuoleman viikate löi, + siltä Sydäntä Kuolema ikävöi. + + Taas Kuolema retkellä maailman + näki Sydämen yhäti kukkivan. + + — Minut rakkaus, lapsi, sun luoksesi toi. + Viel' etkö sa, laps, mua lempiä voi. + + — En voi, en voi, oma toisen jo oon, + vie toinen mun untensa kartanoon. + + Sen toisen lemmen Kuolema vei, + sillä Kuoleman rakkaus väsynyt ei. + + Niin vihdoin Kuolema retkellään + tapas Sydämen myöhässä syksyssään. + + — Sua kolmatta kertaa jo luokseni hain. + Nyt lähdethän, lapsi, mun seurassain? + + — En lähde, mull' on oma kärsimyksein, + minä Murheen morsiuskruunun jo tein. + + Ja Kuolema jatkoi kulkuaan + maan päältä etsien armastaan. + + Mut ajasta aikahan ikuiseen + ei saanut hän Sydäntä omakseen. + + + + +SYDÄN. + + + — Miss' olet sa ollut, sydämein? + Et ollut luonani yötä. + + — Minä kuutamossa matkan tein + kevättuulen tuoksuvan myötä. + + — Oi kerro, kuss' olet ollutkaan + ja kunne sun tuuli kantoi? + + — Se vei minut ylitse kukkivan maan, + se minulle siivet antoi. + + — Sano, minne sa matkasit, sydämein, + kevätyössä tuulien tiellä? + + — Taa armaan oven ma matkan tein + ja itkin aamuhun siellä. + + + + +MINÄ LAULAN SUN ILTASI TÄHTIHIN — + + + Minä laulan sun iltasi tähtihin + ja sun yöhösi kuutamolta, + minä laulan sun aamuhus, armahin, + kevätkiuruja, purppuroita. + + Minä laulan sun kätehes kukkasen, + kun silmäsi surusta kastuu, + teen ruusutarhaksi tienoon sen, + missä jalkas pieni astuu. + + Minä laulan loitolle maailman, + minä vien sinut kotihis uuteen: + minä laulan sun sielusi valkean + yli aikojen ikuisuuteen. + + + + +ONNI. + + + — Ken olet sa, outo ja hiljainen, + joka istut mun yössäni valvoen? + + — Olen Elämän Onni ma nimeltäin. + Tulen kerran ma luokse jokaisen näin. + + — Olen usein ma unessa nähnyt sun. + Miten löysit sa korvesta tupani mun? + + — Tulin Murheen polkuja seuraten — + ne päättyivät ovesi etehen. + + — Oi Onni, mun rintani kodikses tee! + Sinun vierelläs yöni valkenee. + + — Oi Lapsi, ma kotia tunne en. + Olen omasi muistaen, toivoen. + + + + +KIURU. + + + Oi kiuru, kiuru, mun kodiksein, + sinä laulat maailman aavan, + sinä laulat lepoon mun sydämein + ja umpeen rintani haavan. + Minä kosketan maata käsilläin — + veret kaipuun sielläkin kulkee. + Haen taivaan valoa silmilläin — + se mun sinensä sylihin sulkee. + + Oi kiuru, niin olet vihreän maan + ja sinisen taivaan tuonut + ja sun kehoitukses kuullessaan + on mun rintani kahleensa luonut. + Sinä annat äänen mun tuskallein + ja sanat mun sieluni vaivaan, + oi kiuru, kiuru, mun kodiksein + sinä annat maan ja taivaan! + + + + + + +IV + + + + +ELEGIA VARJOLLENI. + + + Paljon, oi varjoni, on isännältäs riistänyt aika, + viekkaasti rosvonnut on ohi kiitäessään, + ottanut on lelut parhaimmat, on hyrrän ja pallon, + venheeni kaarnaiset, lentävät leijanikin, + armahan ensimmäisen, ken ensi suudelman salli, + ensimmäisnä ken sai poskeni hehkumahan, + ottanut on ens ystävän myös, ens uskotun, jonka + kanss' oli yhteiset läksyt ja haavehet myös. + Ah, vähemmän omistan minä nyt kuin aikana, jolloin + kilvan mun rinnallain kenttiä karkaelit + taikka kun vierelläni sinä kuutamon väikkeessä vuotit + lapsuuden lemmittyäin, nuoruuden morsiantain + tai ens kertoja kun runontyössä sa kanssani valvoit, + valvoit, uskollinen, ääressä lamppuni mun, + kunnes ikkunan kautta, jo katsoi nouseva aamu + tähtiä sammuttaen taivaalla talvisen yön. + Ken nyt uskoiskaan, ett' oon minä rikkaampi ollut + — viel' ajan muistatko tuon? —, rikkaampi Kroisostakin, + kerran, kun punas aamu mun unteni pursia vielä, + loi vanan kultaisen, helmiä hohtelevan + kulkea unteni haaksien kauas maailman ääriin + aarteita etsimähän, kauas taa ulappain. + Sammunut aamu jo on ja jo illan tähteä vuotan, + purteni ei palanneet, kaikk' unen aartehet jäi. + Miss' on nyt kulta ja elfenluu minun linnaani varten, + miss' unen täyttymys on, miss' elon täyttymys on? + + Varjoni, varjoni, köyhäks on kovin herrasi tullut, + vuosilta ainoastaan tyhjiltä rikkahammaks. + Etsi jo joutuin itselles toinen ja suurempi herra, + vaihettaa isäntää aika jo oisikin sun, + syyttää vois mua kerran, ett' eloniltas + kurjana palvella sait tyhjän sa varjona vain. + + + + +KYLMÄ TÄHTI. + + + Elämäni kylmä tähti, + kiitokseni kannan sulle. + Aurinko ja lämpö lähti, + mut sun valos riittää mulle. + Valaiset mun hankitieni, + tähti kirkas, tähti pieni. + + Epätoivon korpehen + syvään viet mun, tähtönen. + Mutta mulle voimas lainaa, + tahdon läpi korven painaa, + päästä valoon, tietohon, + missä kaikki yhtä on, + lämpö, kylmyys, riemu, suru + löytää totuudesta muru, + alla tuskan puristuksen + nähdä kaiken sovituksen. + Kylmä tähti yllä tieni, + tähti kirkas, tähti pieni, + ohjaa aina askeltani. + Sulle kuulun kuollessani. + + + + +VERENPUNAINEN pensas. + + + Jo vuotaa maahan suven tumma veri, + se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa. + Sen voiman kerran uusi kevät peri, + sen veri ruokkii uuden suven viljaa. + + Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat! + Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa. + Sun voimastasi toiset voiman saavat, + mut sinun täytyy ensin veres antaa. + + + + +SISARSIELU. + + + Mun edessäni epätoivon nielu, + mun otsallani kaikki kukat maan: + oi lienetkö sa jossain, sisarsielu, + jok' ymmärtäisit minut kokonaan? + + Jos Ikihyvyys eläviä johtais, + sun määrännyt ois mulle kohtalo, + mun silmäni sun armaan silmäs kohtais. + Mut kun sa synnyt, olen kuollut jo. + + + + +YKSINÄISYYS. + + + Oi Yksinäisyys, sinun nimes muinen + kuin lemmityn mun kukki huulillani, + kuin uneksiva aamu toukokuinen + sa viivyit hurmaa huokuin rinnallani. + + Ja unten, odotusten maljan täyden + sa mulle kannoit keväimeni aikaan. + Mun vuoteni, jo iltaa kohti käyden, + kuin toisenlaiseks muuttumaan sun saikaan! + + En löydä kevätöistä katsettasi, + en löydä enää unelmaisi taikaa. + Nyt istuu huuhkaja sun olallasi + ja tietää syksyä ja surun aikaa. + + + + +SONETTI TULEVAISUUDEN RUNOILIJOILLE. + +(Sully Prudhomme'in mukaan.) + + + Oi runoilijat ajan tulevan, + te meitä haudoissamme muistakaatte. + Te soihdun kauemmaksi viedä saatte + ja laulun löydätte te suuremman. + + Niin kerran ihmiskunnan Kaanaahan + vuossatain korvesta te kulkekaatte! + Te voittajat, myös sinne kantakaatte, + mit' uneksimme yömme aikahan. + + Kun vihan henki kantoi valtikkaa + ja sodan hurmehesta kastui maa, + me rinnan rakkaudesta laulun teimme. + + Te viette laulun muistoon ikuiseen. + Me laulamme sen mykkään pimeyteen + ja mukanamme hautahan sen veimme. + + + + +KÄDET. + + + Te kädet armaat, aikaan keväimeni + te teitte lemmikeistä seppeleen. + Kuin nopeasti kevään unet meni + ja syksyn vakavuus sai sydämeen! + + Te kädet armaat, saapui surut, huolet + ja elon päivän helle polttavin. + Mun kuormastani kannoitte te puolet, + pois polton veitte sormin viilehin. + + Te kädet armaat, teidän tukeanne + sain kokea ma kesken myrskyjen. + Te kunne osoititte sormellanne, + näin tuikkivan ma tähden kaukaisen. + + Te kädet armaat, mykät vaalijani, + mua talven pimeään te seuratkaa. + Te kädet armaat, kerran kuoltuani + mun silmäni te uneen sulkekaa. + + + + +SOIHDUNKANTAJAT + + + Sa soihtu, kauas kaaokseen + sun viemme päällä päämme. + Päin astumme me pimeyteen + ja tyhjyyden me näämme. + Mut vanan jätät välkkyvän, + miss', soihtu, auot yötä. + Hän näkee meitä enemmän, + ken seuraa meidän myötä, + + Hän näkee valon edessään, + mit' emme koskaan nää me, + tien löytää yönsä hämärään, + me tietä vaille jäämme. + Mut soihtuamme kantaen + ei uuvu askeleemme. + Vuossatain kautta, kansojen + me valonpiirin teemme. + Sa, soihtu, yössä loistaos, + sa säen jumaluuden, + tiet tulevaisten johtaos + ain' uskoon ajan uuden, + sa jumalsilmäin välähdys, + sa ikuisuuden laina! + On elomme vain henkäys, + sa, soihtu, loistat aina. + + Pois kuihtuu kädet kantajain, + et sammu soihtu pyhä, + vaan haudoillamme loimahtain + sun liekkis loistaa yhä. + Mit' annat, muille antanet, + et meille yömme teillä: + on toivottomat sydämet + ja kädet vahvat meillä. + + + + +KUOLLEET. + + + Veljet, sisaret maailmalla, + kantajat epätoivon ja surun, + kysyjät kylmien tähtien alla, + etsitte mullasta totuuden murun, + + elävät, yössä vaellatte, + sokkoina lyötte te toisianne, + kyynelin kätenne kostutatte, + verellä askelet astumanne. + + Etsivät lapset elämän teillä, + kaukana meistä ja lähellä meitä, + taisto on teillä ja lepo on meillä. + Hiljaisuudessa vuotamme teitä. + + Etäällä teistä totuus kulkee, + näkyä näätte vain kangastavaa. + Kuolema silmät sokeat sulkee, + kuolema silmät näkevät avaa. + + Kuolleet katsovat jumaluuteen — + tomumme nukkuu ainoastaan. + Ikuisuudesta ikuisuuteen + totuus on tullut meitä vastaan. + + Kuolleet silmät valvovat aina, + näkevät Hyvyyden valkean valon. + Ei niitä tomun raukeus paina, + petä ei loimotus maailman palon. + + Poissa on sokea tahto ja kaipuu, + sydämen levoton ikävä poissa. + Huulilta hämärä kysyntä haipuu + totuuden ikuisten aamujen koissa. + + Veljet, sisaret maailmalla, + kaukana meistä ja lähellä meitä, + kulkijat kylmien tähtien alla, + hiljaisuudessa vuotamme teitä. + + Laulamme elävät kuoleman rauhaan, + sokeat veljemme valohon uuteen, + etsivät sydämet lepohon lauhaan, + kotihin, kotihin, jumaluuteen. + + + + +LOTHOS. + + + Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, + sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, + sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, + sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain. + + Ma kesken Karman taistelun ja epätoivon työn + ja kesken päivän heltehen ja kärsimyksen yön + sun tuoksus olen tuntenut, sun tuoksus kaukaisen + kuin illan kasteen-viileän, kuin illan ikuisen. + + Maan surut mua väsyttää, sen riemut riuduttaa + sen valo viiltää silmiäin, sen yö mua kammottaa. + Mun sieluni niin uupunut on vaelluksiin maan. + Sun kalkistasi, ainoinen, vain lohdutuksen saan. + + Mua painaa muistot eilisen ja toivot huomenen, + maan pääll' on muisto ikuinen ja toivo ikuinen. + Oi Lothos, väsyin muistamaan ja väsyin toivomaan, + oi, unohduksen autuuden juon huuliltasi vaan. + + Vuossata vaihtuu toisehen, vuostuhat toisehen, + ah, elämä on loputon, sen kulku ikuinen. + Oi pelasta mun sieluni sun syliis hiljaiseen, + pois jumaluuteen, Nirvanaan, pois uneen, unheeseen. + + + + +KUOLEMAN VIRRALLA. + + + Näin unen yöllä: jo kaukana Kharonin venheessä seisoin, + katselin päin elämän rantaa ma loittonevaa. + Laskevan illan loimossa näin minä maailman vielä, + mutta mun rinnassain kaipaus syttynyt ei + enkä ma toivonut ett' olis kääntynyt kuoleman pursi, + jäänyt ei sydämein riemuihin elämän. + Yhtään en mukanain minä muistoa kallista vienyt. + Niinkuin saavuinkin, köyhänä lähdin ma myös. + Tyhjyyden opin vain minä tuntemahan elämässä, + kuoleman kouluksi näin maailman ainoastaan. + Ilman kaipuuta niin minä seisoin ja seurasin, kuinka + maailma verkalleen sammui usvihin pois. + Kuin vapaus minun sieluni täytti: jo käyty on koulu, + sieluni, tarvis ei oppia sun enempää! + Katsehen käänsin ja näin minä kuoleman kalliorannat + helmassa hiljaisen yön nousevan tähtiä päin. + Syttyi sielussain kuni kaukahinen kotimuisto: + keskellä maailman kuinka sun unhoitin, + oi koti hiljainen, mykän sieluni syntymäseutu. + Koskaan maailmaan kuinka ma eksynyt oon? + Niin yli kuoleman virran vei minut Kharonin venhe, + ääneti, verkalleen vei kotirantahan mun. + + + + + + +V + + + +EPITAAFEJA. + + + +Filosoofin hauta. + + + Täällä mun luuni on, maantien laidassa, aloen alla, + tänne mun kuopannut on rakas vaimoni mun, + rientäen luotani ensimmäisen kulkijan kaulaan. + Vuossadat nukkuessain tien yli on tomunneet, + kulkenut on rikas, köyhä ja kulkenut viisas ja narri, + onnellistapa ei kulkenut ainuttakaan. + + Kulkija, ken nyt juur' ohi käyt, voit laskea sauvas + jäädä mun vierellein hetkeäs vuottamahan. + Ei edessäs sitä oo, mitä etsit, ei takanaskaan: + maantie on edessäs, maantie on takanas. + + + +Sotilaan hauta + + + Kulkija, kauemmas kuin Eos purppurasormi + aamun soihtua vie kerran ma kantanut oon + kotkaa Rooman. On vavissut Itä, Länsi mun tielläin. + Nyt olen tuhkaa vain, tuhkaa jo Roomakin on. + + + +Helmenpyytäjän hauta. + + + Etsin aarteen kimmeltävän minä aaltojen alta, + kunne sen Neptunus saidasti on salannut, + kätköstään toin kauneuden minä päivähän julki, + uhmaten yötä sen toin loistohon Helioksen. + Nyt yli Styxin katselen kauas päin elonrantaa: + kaukana helmiset veet, kaukana kauneus on! + + + +Runoilijan hauta. + + + Tyttönen, ken ohi kumpuni käyt, ota kukkanen maasta, + heitä se haudallein — ehkäpä tunteva oon + multien alle sen tuoksun ja niin, ah, taas minä muistan + armahat kukkaset maan, Lesbian joukossa myös. + + + +Lesbian hauta. + + + Tääll' olen Lesbia, Hadeksen vankina, kypressin alla, + hän jota laulanut on Latiumin Runotar, + hän jota miesten rakkaus etsi ja parjaus naisten. + Tyttönen, lemmessä ken Lesbian haudalla käyt, + onnekas mainen rakkaus on sekä uskoton aina. + Lemmessä uskollinen kuoleman vuode on vain. + + + +Kloen hauta + + + Tänne ma haudannut oon lehtohon nauravan Kloen + loistossa nuoruuden, keskelle ruusujen oon. + Seitsemän päivää häntä ma lemmin ja seitsemän yötä, + seitsemän laulua tein kunniaks rakkauden. + Kahdeksas ei Eos syttänyt soihtua päivän, + nauravan tyttöni mun kun kade kuolema vei. + + + +Metsämiehen hauta. + + + Iberon rannoilta, Afrikan nummilta Thrakian vuoriin + kaatanut aikoinain metsien riistaa ma oon, + karjujen pelkona ollut on minun koiraini haukku, + on minun verkoissain leijonatkin vavisseet. + Kulkija, paimenet Umbrian vuorilla kertovat sulle, + laumojen kauhun ken on viimeisen lannistanut. + + Julmimmat pedot sentään jäi multa lannistamatta, + viitojen suojissa ei, metsissä ei asuneet, + eivät tehneet polkuja korpiin koirien kiertää: + raivonneet pedot nuo rintani onkaloss' on. + Kuumempi ei jano hurmeeseen ole tiikerill' ollut: + verkkaan rinnassain raatelivat sydämein. + + + +Koiran hauta + + + Tääll' olen Hektor, Scipion koira — mun peittivät tänne. + Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, + ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta, + koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. + Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. + Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin + aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. + Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin + Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa. + Kerberos maistaa saa Scipion ruoskasta nyt. + + + +Tuntemattoman hauta. + + + Tuntematon, sinut aallot toi — me sun hautasi teimme, + tyttäret Lycian maan, luo meren kimmeltävän. + Ei sinun vertaas Lycian miesten joukossa nähty + voimassa miehuuden, Herkules kuolossakin. + Onnekas äideistä hän, joka, Tuntematon, sinut kantoi, + onnekas naisista hän, ken sua lempinyt on. + + Keskeltä nuoruutes kade kuolema pois sinut riisti, + riisti sun äidiltäs, riisti sun armahaltas. + Pettäen kuolemankin me sun, Lycian tyttäret, vielä + huulesi suudelmin peitimme, Tuntematon, + seppelen myrtinoksista teimme sun päätäsi varten, + laulaen laskimme sun hautahas, Tuntematon. + + + + +Pienen lapsen hauta. + + + Yöstä ma saavuin, yöhön ma lähdin, näin valon tuskin, + päivästä en elämän nähnyt oo aamuakaan. + Toivottu ei mua maailmaan, en toivonut itse, + sattuma alkuni on, sattuma synnytti mun. + Käy kumu outo ja lakkaamaton minun hautani yllä, + askelet kiiruhtaa, nousten ja langeten taas. + + Kulkija, ken elon päivässä käyt, oi kerro sa mulle. + kunneka kiiruhtavat askelet ylläni mun? + + + +Onnellisen hauta. + + + Synnyin maailmaan minä vuokkojen kukkimisaikaan, + Orvokit valmihit ei, kun mun jo kuolema vei. + + + +Sydämen hauta. + + + Kulkija, kiiruhda askeltas, minut jättäös rauhaan! + Sääliäs pyydä ma en, muistoas pyydä ma en. + keskeyttää älä koita mun untani multien alla, + nukkua pyydän ma vain, uupunut oon, väsynyt. + Leikkiä ollut on Marathon, on Zama ja Cannae + rinnalla taistelujen, jotka ma oon kokenut, + leikkiä vaahtova Adria, leikkiä raivokas Aetna + rinnalla myrskyävän tuskani, kärsimyksein. + Mut ei surmanneet mua säilät, ei tuli, tuska. + Vain vilu surmasi mun, kuolin ma kylmyytehen. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75941 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3b1cbe0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75941 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75941) |