Initial commitHEADmain

4 files changed, 10962 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/76098-0.txt b/76098-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..48af207
--- /dev/null
+++ b/76098-0.txt
@@ -0,0 +1,10945 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76098 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+KLEOPATRA
+
+Kleopatran, Egyptin kuningattaren, elämä ja aika
+
+
+Kirj.
+
+ARTHUR WEIGALL
+
+
+Suomennos englanninkielestä
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1927.
+
+
+
+
+SISÄLLYSLUETTELO:
+
+I OSA
+
+KLEOPATRA JA CAESAR
+
+    I. Johdannollinen esitys Kleopatran luonteesta
+   II. Aleksandrian kaupunki
+  III. Kleopatran syntymä ja lapsuus
+   IV. Pompeiuksen kuolema ja Caesarin tulo Egyptiin
+    V. Gaius Julius Caesar
+   VI. Kleopatra ja Caesar saarrettuina Aleksandrian palatsiin
+  VII. Caesarionin syntymä ja Caesarin lähtö Egyptistä
+ VIII. Kleopatra ja Caesar Roomassa
+   IX. Egyptiläis-roomalaisen monarkian perustaminen
+    X. Caesarin kuolema ja Kleopatran paluu Egyptiin
+
+II. OSA
+
+KLEOPATRA JA ANTONIUS
+
+   XI. Antoniuksen luonne ja valtaannousu
+  XII. Kleopatran ja Antoniuksen avioliitto
+ XIII. Kleopatra ja Antonius Aleksandriassa
+  XIV. Liitto uudistetaan
+   XV. Kleopatra ja Antonius valmistautuvat kukistamaan Octavianuksen
+  XVI. Antoniuksen vallan heikentyminen
+ XVII. Actiumin taistelu ja pako Egyptiin
+XVIII. Kleopatran viimeinen yritys
+  XIX. Egyptin valtaus ja Antoniuksen kuolema
+   XX. Kleopatran kuolema ja Octavianuksen triumfi
+
+
+
+
+
+
+I OSA
+
+KLEOPATRA JA CAESAR
+
+
+
+
+I. JOHDANNOLLINEN ESITYS KLEOPATRAN LUONTEESTA
+
+
+Ne, jotka läheisesti syventyvät Kleopatran elämään, huomaavat pian,
+että yleisesti hyväksytty arvostelu hänen luonteestaan on lähtöisin
+henkilöiltä, jotka olivat hänen vastustajiaan Antoniuksen ja
+Octavianuksen välisessä riidassa. Egyptin suuresta kuningattaresta tuli
+viimeisinä elinvuosinaan Rooman ensimmäisen keisarin verivihollinen,
+ja jokaisen siihen sukuun kuuluvan caesarin kannattajat huolehtivat,
+ettei tämä hänen historialliseksi tullut vihollisuutensa joutunut
+unohduksiin. Niinpä ovat esimerkiksi ne uskomuksiksi vakiintuneet
+väitteet, että hän olisi vaikuttanut Caesariin ja Antoniukseen
+turmiollisesti, yleensä vain pelkkää panettelua hänen vastustajiensa
+taholta. Historia ei ole liioin säilyttänyt ainoatakaan sellaisen
+henkilön kirjoittamaa Kleopatran elämäkertaa, joka olisi ollut hänen
+kannattajiaan siinä suuressa taistelussa, johon hän niin uljaasti
+ryhtyi. On kuitenkin merkillepantava seikka, että historioitsija, joka
+on rehellisin hänen muistoaan kohtaan, nimittäin verraton Plutarkhos,
+näyttää käyttäneen paljon lähteenään Kleopatran lääkärin, Olympuksen
+päiväkirjaa. Mitään anteeksipyyntöjä en rohkene esittää tässä kirjassa
+tuon paljon panetellun kuningattaren puolesta, mutta tarkoitukseni
+on kuvata hänen levottoman elämänsä tapahtunut siten, että hänen
+pyyteensä, kuten minä ne ymmärrän, esitetään lukijalle rehellisesti;
+ja jos onnistun antamaan tässä kerrotuille asioille hyväksyttävän
+todennäköisyyden, ei liene epäilystäkään, etteikö Kleopatra esiinny
+ilman erikoista puolusteluakin tekoineen samassa — ei ainakaan
+rumemmassa — valossa kuin tämän merkillisen murhenäytelmän kaikki
+toisetkin näyttelijät.
+
+Jokainen ennakkoluuloton tutkija on pian huomaava klassikkojen
+vihamielisen puolueellisuuden ja väärän näkökannan Kleopatraan nähden,
+eikä minunkaan tarvitse esittää muuta kuin yksi esimerkki tästä
+väärästä tuomitsemisesta kantani valaisemiseksi. Tarkoitan Kleopatran
+ja Julius Caesarin ystävyyden alkua. Sekä vanhojen että nykyisten
+historioitsijain omaksuman kannan mukaan otaksutaan tuon irstaan
+egyptittären kietoneen suuren diktaattorin kokonaan pauloihinsa ja
+Caesarin viipyneen Egyptissä vasten parempaa tietoaan vain tuon idän
+velhottaren lumoissa. Kleopatra, »muukalainen, jolle roomalaisilla oli
+aina tiilikiven puolikas varattuna» [Sergeant: Egyptin Kleopatra],
+oli kuitenkin siihen aikaan, kuten saamme tuonnempana nähdä, noin
+yhdenkolmattavuotias naimaton tyttö, jonka siveellisyyttä vastaan
+ei voida esittää luotettavan todistuksen varjoakaan, kun taas
+Caesar oli jo vanhahko mies, joka oli saavuttanut hämmästyttävän
+ennätyksen ystäviensä vaimojen ja tyttärien viettelijänä, ja jonka
+maine näissä asioissa oli melkein uskomaton. Kuinka siis kukaan, joka
+tuntee tosiasiat, voi tässä kohden syyttää Kleopatraa, on täysin
+käsittämätöntä jokaiselle tämän ajan tapahtumien tutkijalle. En aio
+esittää Egyptin kuningatarta minään erikoisen jalona sukupuolensa
+edustajana, mutta pyrkimykseni on kohdella häntä oikeudenmukaisesti,
+ja antamalla hänelle, kuten ainakin tuomioistuimessa, tilaisuuden
+saada asiansa uudelleen tutkittavaksi, olen varma, että lukija tulee
+pitämään häntä sangen hyvänä keskitason naistyyppinä. Näin menetellen
+minun ei liioin tarvitse antautua alttiiksi syytökselle, että olisin
+häntä puolustaakseni käyttänyt elämäkerran kirjoittajan etuoikeutta
+antaa anteeksi. En selosta hänen historiaansa vain puolustaakseni
+häntä, vaan kerron hänen koko elämäntarinansa sellaisena kuin itse
+näen sen, myöntäen aina toisten historioitsijoiden hänen luonteestaan
+antaman arvostelun mahdollisen oikeellisuuden, mutta tarjoten samalla
+julkisesti pohdittavaksi hänen teoistaan ja suunnitelmistaan kannan,
+joka, jos se hyväksytään, on puhdistava hänen muistonsa monesta sitä
+niin kauan lianneesta tahrasta ja kohottava hänen maineensa monen
+samaan aikaan eläneen kuuluisan henkilön tasolle, joista ei ketään
+voida sanoa läpeensä pahaksi tahi täysin hyväksi.
+
+Hänen piirteistään ei ole muita lähteitä kuin joitakin rahoja,
+joissa on hänen sivukuvansa, ja huono rintakuva British Museumissa.
+[Denderehin temppelin seiniin ja muuallekin hakatut kuningattaren
+korkokuvat ovat sovinnaisia, joita ei ole pidettävä todellisina
+muotokuvina. Aleksandrian museossa oleva pää ei luultavasti ole
+lainkaan hänen kuvansa, kuten useimmat muinaistutkijat ovat valmiit
+myöntämään.] Silmien ja tukan väriä ei tiedetä, eikä liioin voida
+sanoa, oliko hänen hipiänsä alabasterinvalkoinen, kuten monella hänen
+makedonialaissyntyisellä sisarellaan, vai vivahtiko se oliiviin,
+kuten niin usein kreikkalaisilla. Hänen kauneuttaankaan, tahi
+oikeammin hänen kauneutensa astetta ei ole selvästi määritelty. On
+muistettava, ettei Kleopatran suonissa, mikäli tiedämme, virrannut
+tippaakaan itämaalaista verta, minkä tähden hänen tyyppiään on
+pidettävä Makedonian kreikkalaisena. Egyptittären tummahko hipiä,
+itämaalaisen tummat, raskaat silmät, jotka ovat aina uneliaat, ja
+musta, silkinhieno tukka, ovat piirteitä, joita ei pidä häneen
+sovittaa. Monet makedonialaisnaiset ovat päinvastoin vaaleatukkaisia ja
+sinisilmäisiä, mitä väriä nähdään usein itäisen Välimeren eri kansojen
+keskuudessa. Siitä huolimatta näyttää kaikki seikat huomioon ottaen
+todennäköisimmältä, että hän oli ruskeatukkainen, mutta kuvattaessa
+hänet sellaiseksi on pidettävä mielessä, että määritelmämme on vain
+johtopäätelmien tulosta.
+
+Hänen kasvonpiirteensä näyttävät olleen hyvin voimakkaat, vaikka
+yleisvaikutelmana onkin pienuus ja hentous. Hänen nenänsä oli kyömy
+ja ulkoneva, sieraimet herkät, hienoon syntyperään viittaavat. Suu
+oli kaunismuotoinen, huulet hienosti muovaillut. Silmät olivat suuret
+ja hyvässä asennossa, kulmakarvat hienosti piirtyvät. Posken ja
+leuan ääriviiva pyöristyi viehättävästi, pehmentäen siten piirteiden
+säännöllisyyttä. »Hänen kauneutensa», sanoo Plutarkhos, »ei ollut
+sinänsä kokonaan vertojaan vailla eikä vaikuttanut yllättävästi»; hän
+lisää, että Octavia, josta tuli myöhemmin Antoniuksen vaimo, oli häntä
+kauniimpi. Mutta hän myöntää sen, jota ei kukaan toinenkaan kiellä,
+että hänen suloutensa ja viehätysvoimansa oli hyvin suuri. »Hän oli
+loistava kuulla ja nähdä», sanoo Dion Cassius, »ja kykeni voittamaan
+nekin sydämet, jotka olivat taistelleet itsepintaisesti lempeä vastaan
+tahi kovettuneet iän vaikutuksesta».
+
+Hän oli todennäköisesti hyvin pieni. Päästäkseen erään kerran,
+josta saamme pian lukea, palatsiinsa, hänen kerrotaan kätkeytyneen
+vuodevaatekääröön, jonka sitten palvelija kantoi olkapäällään sisään,
+mikä osoittaa hänen täytyneen olla verraten kevyt. British Museumin
+rintakuva näyttää esittävän pienen naisen päätä, ja Plutarkhos puhuu
+hänestä tavalla, joka viittaa hänen viehätysvoimansa perustuneen
+jossakin määrin hänen hentouteensa. Hänet voidaan siten kuvitella
+pieneksi, suloiseksi naiseksi, pikemmin sulavan pyöreähköksi kuin
+laihaksi, valkohipiäiseksi, tummatukkaiseksi ja tummasilmäiseksi,
+kauniiksi, mutta ei täydelliseksi kaunottareksi.
+
+Hänen äänensä sanotaan olleen hänen voimakkaimman aseensa, sillä se
+oli sointuvaisuudessansa aina ihmeellisen vaikuttava ja viettelevä.
+»Paholaisella ei ole viinensä koko valikoimassa sydämelle niin
+vaarallista nuolta kuin suloinen ääni», sanoo Byron, ja mitä
+Kleopatraan tulee hän käytti tätä luonnon oivallista lahjaa varmasti
+hyvin koko elämänsä ajan.
+
+»Seurustelu hänen kanssaan», kirjoittaa Plutarkhos, »oli
+vastustamattoman viehättävää, ja hänen olemuksensa, miellyttävä
+puhetapansa ja erikoinen luonteensa, joka painoi tavallaan leimansa
+hänen käytökseensäkin, teki oman vaikutuksensa. Äänessä oli suloinen
+sointu, kun hän puhui».
+
+»Hänen puhetapansa oli niin viehättävä», kertoo Dion Cassius, »että se
+hurmasi kaikki kuulijat».
+
+Hänen käytöksensä sulous oli yhtä vastustamaton kuin hänen äänensäkin,
+sillä, kuten Plutarkhos huomauttaa, tämä omituinen ja määrittelemätön
+tenho näyttää olleen hänelle siinäkin suhteessa ominainen. Se on voinut
+pääasiallisesti perustua jonkinlaiseen notkeaan väittelytaitoon, mutta
+samalla näyttää myös siltä, kuin jonkin verran lapsellinen käytöstapa
+ja siinä ilmennyt, ympäristöön viehättävästi vaikuttanut itsepäisyys,
+häikäilemättömyys ja oikullisuus olisivat sitä osaltaan tehostaneet.
+Vaikka hän oli usein vallaton ja halukas telmimään, osasi hän silti
+käyttäytyä melko arvokkaasti, ollen joskus kopea ja ylpeä. Plinius
+sanoo häntä ylenkatseelliseksi ja turhamaiseksi, ja saman vaikutuksen
+sai Cicerokin tavatessaan hänet Roomassa, mutta kuningatar otti ehkä
+tämän asenteen vain haarniskaksi niiden Pompeiuksen puolueeseen
+lukeutuvien roomalaisten ylimysten pintapuolista arvostelua vastaan,
+joiden mielestä hänen asemansa ei ollut niin kunnioitettava, kuin mitä
+hän itse uskoi. Sellaista, joka osoittaisi hänen käytöksensä olleen
+luonnostaan kopeata, on todellakin sangen vähän; hänet haluttaisi
+kuvata luonnolliseksi, hetken vaikutelmista riippuvaksi naiseksi,
+joka muuttui helposti ylpeästä vaatimattomaksi. Hänen tekonsa olivat
+välittömiä, ja hänen voidaan otaksua olleen varhaisemmalla iällä
+yhtä usein teeskentelemätön kuin viekaskin. Hänen luonteensa oli
+aina nuorekas, mielenlaatunsa reipas, ja käytöksensä usein jopa
+ajattelemattoman hurjaakin. Hän nautti elämästä ja otti vilpittömällä
+mielihyvällä vastaan kaikki sen tarjoamat ilot. Hänen vapaudessa
+kehittynyt mielensä ailahteli ilosta suruun, huvinäytelmästä
+murhenäytelmään odottamattoman helposti, ja pienillä käsillään hän
+kietoi ympärilleen tapahtumien ja olosuhteiden sekavan verkon kuin
+valosta ja pimeydestä kudotun viitan.
+
+Hän oli lahjakas nainen, jolle luonto oli antanut kerkeän kielen ja
+hyvän ymmärryksen.
+
+»Hänen kielensä oli kuin monikielinen soittokone, kääntyen helposti
+puhumaan mitä kieltä hän milloinkin halusi», sanoo Plutarkhos. »Tulkkia
+hän ei tarvinnut juuri milloinkaan keskustellessaan muukalaisen kanssa,
+vaan vastasi itse useimmille, kuten etiopialaisille, troglodyteille,
+hebrealaisille, arabialaisille, syyrialaisille, meedialaisille ja
+parthialaisille. Hänen sanotaan oppineen vielä monta muutakin kieltä,
+vaikka kuninkaat, hänen edeltäjänsä, eivät olleet vaivautuneet
+opettelemaan Egyptinkään kieltä. Toiset heistä eivät olleet edes
+luopuneet makedonialaisesta murteestaankaan».
+
+Valtiotaito viehätti häntä suuresti, ja Egyptin kuningattarena hän
+työskenteli intohimoisen tarmokkaasti sukunsa riippumattomuuden
+ja suuruuden hyväksi. Dion Cassius kertoo hänen olleen kiihkeän
+kunnianhimoisen ja huolehtineen mitä tarkimmin, että hänen
+valtaistuimelleen osoitettiin sille kuuluvaa kunnioitusta. Hänen
+tekonsa vahvistavat tätä arvostelua, ja voimme nähdä hänen välistä
+hautovan kiihkeitä toiveita päästä maailmanvaltiaaksi. Mikäli voidaan
+arvostella, ei hän ollut viisaudestaan ja rohkeudestaan huolimatta
+erikoisemmin taitava diplomaatti, vaan näyttää vehkeilleen ja
+suunnitelleen suvulleen ominaiseen tapaan osoittaen enemmän sitkeää
+tarmokkuutta ja jonkinlaista vakaumusta kuin suurta terävyyttä ja
+syvällisyyttä. Sitkeys tarkoituksen saavuttamisessa näyttääkin olleen
+hänen voimakkain luonteenominaisuutensa, ja historiaan mieltynyt
+lukija on varmasti seuraava hänen epäröimätöntä taisteluaan omiensa ja
+poikansa Caesarionin oikeuksien puolesta todellisella mielenkiinnolla
+edessään olevan pitkän tarinan loppuun saakka.
+
+Yksimielisesti on otaksuttu, että Kleopatra oli, kuten Josephus sanoo,
+intohimojensa orja. Idän paheellisen elämän ja irstaisuuteen vajonneen
+itämaisen hovin ajatellaan saaneen mitä ilmeisimmän edustajan tuosta
+onnettomasta kuningattaresta. Mutta onko jäljellä mitään, kun hänen
+vihollistensa roomalaisten tietämättömät ja ennakkoluuloiset lausunnot
+syrjäytetään, joka oikeuttaa antamaan hänen luonteestaan tällaisen
+arvostelun? Hän oli tosiasiallisesti joitakin vuosia Caesarin vaimo,
+ja minä uskon ehdottomasti, että Caesar aikoi tehdä hänestä Rooman
+keisarinnan ja laillisen puolisonsa. Kun salaliittolaiset olivat
+murhanneet Caesarin, hän meni naimisiin Antoniuksen kanssa ja oli hänen
+luonaan elämänsä viime päiviin saakka. Aikana, jolloin avioliiton
+laillisia oikeuksia poljettiin joka taholla, ja jolloin koko Rooma
+ja Aleksandria olivat syvästi kietoutuneet kotoisiin vehkeilyihin,
+kohdisti Kleopatra, mikäli ymmärrän, huomionsa vain näihin kahteen
+mieheen, jotka suhtautuivat häneen kumpikin kuten lailliset aviomiehet,
+ja jotka tunnustettiin Egyptissä hänen jumalien hyväksymiksi
+puolisoikseen. Dion Cassiuksen sanat: »Mikään rikkauden määrä ei
+voinut häntä tyydyttää ja hänen intohimonsa olivat pohjattomat»,
+eivät tarkoita muuta kuin että hän oli elämässään liioitteleva ja
+tuhlaileva. Epäilemättä hänen vihollisillaan on voinut olla aihetta
+moittia häntä epäsäännölliseksi ja hillittömäksi, mutta on sangen
+vähän, mikä osoittaisi hänen ollen missään suhteessa Delila tahi
+Isebel. Kaiken sen nojalla, mitä tiedämme, hän on voinut olla sangen
+siveellinen nainen, ja sen tosiasian, että hän oli neljän lapsen hellä
+äiti, voitaneen sanoa osoittaneen siihenkin aikaan jossakin määrin
+vapaaehtoista alistumista äitiyden velvoituksiin. Kaikki asianhaarat
+huomioon ottaen olen sitä mieltä, että vaikka hän saattoikin olla
+jonkin verran nautinnonhimoinen ja intohimoissaan välistä hillitön, ei
+hän ollut suinkaan vailla sukupuolensa parhaita vaistoja. Äidinosassaan
+hän esiintyy tavalla, joka oikeuttaa kuvaamaan hänet siinä suhteessa
+tosi hyväksi naiseksi.
+
+Muistettakoon, minkälaista elämä oli siihen aikaan. Lemmenvehkeilyt
+olivat Roomassa samoin kuin Aleksandriassakin aina käynnissä.
+Silloisesta siveellisestä rappeutumisesta kirjoittaessaan
+Mommsen sanoo, puhuessaan tanssijattarien poikkeuksellisesta
+turmeltuneisuudesta, että tuo aika »tahrii historiankin lehdet».
+
+»Mutta», hän lisää, »heidän toiminnalleen, joka oli laillista, tekivät
+ylimyspiirien naiset vapaalla käytöksellään oleellista vahinkoa.
+Luvattomat suhteet olivat käyneet niin tavallisiksi ylhäisimmissä
+perheissä, että vain jokin ennenkuulumaton häväistysjuttu sai huomion
+kohdistumaan niihin. Oikeudellinen sekaantuminen niihin näytti nyt
+melkein naurettavalta».
+
+Sellaista taustaa vasten saa Kleopatran kotielämä Caesarin ja
+myöhemmin Antoniuksen kanssa vastakohtana kauniin sävyn, jolla on oma
+mielenkiintoinen puolensakin. Näemme hänen hartaan ja loppuun saakka
+heikentymättömän kiintymyksensä vanhimpaan poikaansa Caesarioniin,
+kuvittelemme hänet toimeliaana äitinä kuninkaallisessa palatsissa,
+joka kerran kajahteli reippaiden kaksoisten iloisista huudoista, ja
+itämaisen paheellisuuden näky häipyy silmistämme. Kysymme, voiko
+tuo hento nainen, joka viihdyttelee rinnoillaan itkevää lihavaa
+pienokaista, kolmen tanakan poikasen leikkiessä hänen ympärillään, olla
+idän aistillinen kuningatar? Voiko tuo Caesarin rakastetun pojan hellä,
+lapsekas, hymyilevä äiti olla Egyptin sireeni? Ei ole luotettavan
+todistuksen sirpalettakaan osoittamassa, että Kleopatralla olisi ollut
+ainoatakaan muuta rakkaussuhdetta kuin ne kaksi, joista historia niin
+vaikuttavasti kertoo, eikä liioin sellaista, joka osoittaisi hänen
+käyttäytyneen kummassakaan irstaasti.
+
+Kleopatra oli monessa suhteessa hienostunut ja sivistynyt nainen. Hänen
+kielitaitonsa viittaa lukeneisuuteen, ja hän näyttää olleen samalla
+taiteiden suosija. Kerrotaan olleen hänen ansiotaan, että Antonius
+lahjoitti Aleksandrian kaupungille Pergamonin 200,000 teosta käsittävän
+kirjaston, ja Cicero mainitsee saaneensa hänen välityksellään kirjoja
+Aleksandriasta. Hän oli perinyt sukunsa luonnostaan taiteellisen
+hengen, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö hän ylläpitänyt
+tätä sukunsa korkeata traditiota. Hän oli myös tieteiden suosija,
+ja Photinus, matemaatikko, joka käsitteli kirjoituksissaan sekä
+aritmetiikkaa että mittausoppia, julkaisi hänelle omistetun kirjankin,
+nimeltä _Kleopatran laki_. Kuuluisa lääkäri Dioscorides näyttää
+olleen kuningattaren ystävä ja seuralainen, ja hänen Kleopatran
+hovissa kirjoittamiaan kirjoja on luettu kautta aikojen. Sosigenes,
+tähtientutkija, oli ehkä myös Kleopatran ystävä, ja voihan olla, että
+hänet esiteltiin kuningattaren toimesta Caesarillekin, jonka kanssa
+hän työskenteli sitten ajanlaskun uudistamiseksi. Tämä ei ole suuri
+todistus kuningattaren henkilökohtaisesta suhteesta taiteisiin ja
+tieteisiin, mutta riittänee antamaan jotakin tukea sille otaksumalle,
+ettei hän ainakaan ollut esi-isiensä saavuttamaa tasoa alempana. Hänen
+mielenkiintonsa sellaisia asioita kohtaan tuntuu aivan varmalta, kun
+ajatellaan, että hän kykeni niin kauan säilyttämään sellaisen oppineen
+miehen kiintymyksen kuin Julius Caesar. Voidaan tuskin epäilläkään,
+etteikö hän kyennyt tarpeen vaatiessa osoittamaan suurtakin
+mielenvakavuutta, ja ollut vilkkaudestaan huolimatta usein miettiväinen
+ja hiljainen.
+
+Samalla täytyy kuitenkin otaksua, että hän suhtautui elämään kevyesti,
+sillä hän oli, paitsi loppuaikoina, aina herkempi nauramaan kuin
+itkemään. Hän oli aina valmis ilakoimaan ja kujeilemaan, ja huvittava
+seikkailu näyttää miellyttäneen häntä erikoisesti. Antoniuksen
+kanssa hänellä oli tapana, kuten saamme nähdä, kuljeskella öisin
+kaupungilla, koputella ihmisten oviin, ja juosta tiehensä, kun tultiin
+aukaisemaan. Hänen kerrotaan kerran, kun Antonius oli ongella, antaneen
+sukeltajan kiinnittää salavihkaa onkeen suolatun kalan, jonka Antonius
+sitten kiskaisi ylös mitä suurimman iloisuuden vallitessa. Vanhojen
+kirjailijoiden kuvauksista saa sen käsityksen, että hänen keskustelunsa
+oli tavallisesti vilkasta ja hilpeätä, ja näyttää siltä kuin hänen
+käytöksensä olisi ollut usein tarttuvan vapaata, mikä teki hänen
+seuransa mitä virkistävimmäksi.
+
+Hän oli ilmeisesti nainen, johon miehet rakastuivat, sillä hän oli
+toimelias, rohkea, ryhdikäs ja häikäisevä. Kansanomaista sanontatapaa
+käyttääksemme hän oli aina »mukana», kun oli jostakin seikkailusta
+kysymys. Hänen rohkea paluunsa Egyptiin, sen jälkeen kuin veli oli
+karkoittanut hänet maanpakoon, todistaa hänen urhoollista mieltään,
+ja se uskalias temppu, jolla hän keinottelihe ensi kerran Caesarin
+puheille kannattamalla itsensä palatsiin palvelijan selässä, on
+vakuuttava esimerkki siitä häikäilemättömästä rohkeudesta, jolla hän
+tekee mielikuvitukseen niin voimakkaan vaikutuksen. Florus, joka
+ei ollut kuningattaren ystävä, sanoo hänen olleen »vapaan kaikesta
+naisellisesta pelosta».
+
+Nyt tulemme kysymykseen, oliko hän luonnostaan julma. On myönnettävä,
+että hän surmautti sisarensa Arsinoen, samoin kuin toisetkin,
+jotka silloin vehkeilivät häntä vastaan. Mutta muistettakoon, että
+valtiolliset murhat olivat siihen aikaan vakiintuneet tavaksi, ja
+jos vertaamme Egyptin kuningatarta hyvään Elisabeth-kuningattareen,
+on asia aivan sama, vaikka edellinen käyttikin tarkoituksiinsa
+karkeita sotureitaan ja jälkimmäinen valtakunnan ylituomaria ja
+pyövelinkirvestä. Hänen veljensä Ptolemaios XV:n varhaisesta
+kuolemasta voidaan syyttää yhtä paljon Caesaria kuin Kleopatraakin,
+ellei hänen kuolemansa ollutkin luonnollinen. Armeenian kuninkaan
+Artavasdeen teloitus oli valtiollinen toimenpide, jonka merkitys
+ei ollut suuri. Ja ainoata jäljellä olevaa syytöstä julmuudesta,
+joka voidaan esittää kuningatarta vastaan, nimittäin sitä, että hän
+koetti eri myrkkyjen tehoa kuolemaan tuomittuihin pahantekijöihin, ei
+tarvitse pitää tunteettomuutena hänen puoleltaan; tällaiselle vangille
+oli jotakuinkin samantekevää, kuinka hänen oli kuoltava, kunhan se
+vain tapahtui äkkiä, kun taas miellyttävän myrkyn keksiminen oli
+kuningattarelle oman itsensä varalta mitä tärkeintä. Muistellessamme
+hänen edeltäjiensä hallitusaikoina alituisesti toistuvien kylmäveristen
+murhien synkkää luetteloa emme voi moittia Kleopatraa millään tavalla
+erikoisemman sydämettömäksi emmekä sanoa hänen osoittaneen sukunsa
+muille jäsenille ominaista julmuutta. Hän eli väkivaltaisella ajalla,
+ja hänen käytöksensä oli suurin piirtein katsoen suvaitsevaista ja
+hyväntahtoista.
+
+Uskonnon asioissa hän ei ollut, kuten niin monet hänen aikalaisensa,
+jumalien voiman epäilijä. Hänen pakanallinen uskonsa jumalallisuuden
+ja kuninkuuden läheiseen yhteyteen oli luja, ja hän näyttää
+empimättä hyväksyneen perinnöllisen uskomuksen omasta taivaallisesta
+polveutumisestaan. Juhlatilaisuuksissa hänellä oli tapana esiintyä
+pukeutuneena Isikseksi tahi Aphroditeksi, ja näytellä täten
+lihaksitullutta jumalatarta, jolla ei tosin ollut jumalallisia voimia,
+mutta kyllä jumalalliset oikeudet. Hän katsoi olevansa läheisessä
+yhteydessä Egyptin ja Kreikan miesjumalien kanssa, ja kun ennustajat
+selostivat hänelle näkemiään tunnusmerkkejä ja ihmeitä, tahi kun hän
+itse huomasi joko hyviä tahi huonoja enteitä ympäristössään, oli hän
+valmis tunnustamaan ne taivaallisten sukulaistensa ilmoituksiksi.
+Näin saatujen varoitusten on usein sanottu olleen syynä hänen
+käytöksensä Actiumin taistelussa, ja tämmöiset enteet määräsivät
+hänen menettelytapansa monessa muussakin tilaisuudessa. Josephus
+kertoo hänen häväisseen Egyptin temppelit saadakseen varoja sodan
+jatkamiseksi Roomaa vastaan, ja olipa paikka kuinka pyhä tahi halpa
+tahansa, hän koetti saada sen aarteet käsiinsä tarvitessaan kultaa.
+Jos tämä on totta, sanottakoon kuningattaren puolustukseksi, että
+jumalien omaisuuden katsottiin kuuluvan hänelle, koska hän oli taivaan
+edustaja maan päällä, ja tässä tapauksessa olivat temppelien kalleudet
+sitä enemmän hänen käytettävinään, koska niillä piti hankittaman
+rahaa Egyptin kunnian säilyttämiseksi ja laajentamiseksi. Muuten
+on hyvin todennäköistä, että kuningattaren asiamiehet hankkivat
+loppuaikoina varoja mistä vain saivat, ja jos Kleopatran mielipidettä
+lainkaan kysyttiinkään, oli hänellä liian paljon muuta ajattelemista
+kohdistaakseen näihin seikkoihin mainittavampaa huomiota.
+
+Enempi syventyminen kuningattaren luonteeseen on tässä tarpeetonta.
+Hänen henkilöllisyytensä, sellaisena kuin minä sen näen, tulee
+näkyviin kuvauksessani hänen traagillisesta elämästään. On tärkeätä
+muistaa, että vaikka hänellä oli paljon vikoja, hän ei ollut paha
+sanan tavallisessa merkityksessä. Hän oli säkenöivä, viehättävä
+ja kaunis nainen; ehkä ei ylenmäärin tunnontarkka, mutta ei aivan
+periaatteetonkaan; epäilemättä valmis käyttämään viehätysvoimaansa,
+mutta ei epäsiveellinen luonne. Kun historioitsija ryhtyy kuvaamaan
+hänen olemustaan ja hänen kevyttä kulkuaan vaiherikkaan elämänsä
+kaikkien ahdinkojen läpi, nähden hänet milloin sotajoukkojen keskellä
+taistelun tuoksinassa, milloin purjehtimassa kuutamoisella Niilillä
+kuninkaallisella aluksellaan, Caesar vierellään; leikkimässä hellästi
+pienokaistensa keralla, viettämässä loistavia juhlia Aleksandrian
+palatsissa, samoilemassa valepukuisena pääkaupunkinsa syrjäkaduilla,
+hytkyen pidätetystä naurusta; viilettämässä Välimeren poikki
+tuomiotansa kohti; ja lopuksi kuihtuneena ja hylättynä myrkkykäärme
+käsivarrellaan — hän ei voi välttyä joutumasta saman lumouksen valtaan,
+joka muutti maailman kasvot. Hän huomaa olevansa tekemisissä — ei
+Saatanan tyttären kanssa, joka Idän luolastaan ojentaa kätensä ja
+tahtoo kietoa Rooman sankarit pauloihinsa, vaan mahtavan Caesarin
+vaimon ja lesken kanssa, joka taistelee Caesarin lapsen puolesta,
+Antoniuksen uskollisen puolison kanssa, joka pyrkii, kuten saamme
+nähdä, yhdistämään Egyptin ja Rooman yhdeksi suureksi valtakunnaksi.
+Egyptin kuningatar ei ole hänen mielestään idän kruunattu ilotyttö,
+vaan loistava kuninkaallinen nainen, joka älykkyydellään ja
+viehkeydellään piti vankinaan kahta aikansa suurinta miestä sellaisen
+liiton siteillä, joka oli Egyptissä laillisen avioliiton veroinen.
+Hän näkee vielä kerran edessään tuon hennon, suloisen olennon, jonka
+kauneus viehättää, jonka ääni hurmaa, ja jonka kasvoissa ei näytä
+olevan (johtuen ehkä ajan armeliaasta vaikutuksesta) mitään ilmeistä
+pahaa; ja ennakkoluulottomana historioitsijana hänen on varmasti hyvin
+vaikeata sanoa, kallistuuko hän Kleopatran vai hänen roomalaisen
+kilpailijansa puolelle siinä suuressa taistelussa koko maailman
+herruudesta, joka on kerrottu seuraavilla sivuilla.
+
+
+
+
+II. ALEKSANDRIAN KAUPUNKI
+
+
+Kleopatran elämän tutkimus ei voi olla täysiarvoinen, ellei hänen
+pääkaupunkinsa, Aleksandrian, asemaa ole täysin ymmärretty, ja otettu
+huomioon sen suhdetta toiselta puolen Egyptiin, ja toiselta Kreikkaan
+ja Roomaan. Lukijan on muistettava ja vastakin mielessään pidettävä,
+että Aleksandria oli silloin ja on vieläkin monessa suhteessa enemmän
+tekemisissä Välimeren kuningaskuntien kuin varsinaisen Egyptin kanssa.
+Se ei ollut maantieteellisesti sen lähemmässä suhteessa Niilin laaksoon
+kuin Karthago Pohjois-Afrikan sisämaahan. Aleksandriasta voidaan varsin
+hyvin sanoa, että se oli Afrikkaan jotakuinkin samassa suhteessa
+kuin Philadelphia Amerikan sisämaahan seitsemännellätoista ja Bombay
+Indiaan kahdeksannellatoista vuosisadalla; nämä ovat esimerkkejä
+laajenevaa sivistystä edustavasta muukalaisesta asutuksesta, jonka
+menestyminen perustui suuressa määrässä merentakaiseen kauppaan, ja
+joka oli sijoittunut kehittymättömän maan rannikolle. On melkein yhtä
+väärin määritellä Aleksandrian kuningatar Kleopatra synnynnäiseksi
+egyptiläiseksi kuin kuvitella William Penn punaihoiseksi indiaaniksi
+tahi Warren Hastings hinduksi. Aleksandriassa Kleopatra oli
+erillään Egyptistä. Ei ole mitään todisteita siitä, näkikö hän
+milloinkaan Sfinksiäkään, ja se ainoa retki ylös Niiliä, josta
+silloiset historioitsijat mainitsevat, näyttää tehdyn vain Caesarin
+toivomuksesta. Ottaen huomioon tämän tosiasian en pidä tarpeellisena
+kuvata varsinaisen Egyptin oloja ja tapoja, ja välttäessäni
+esittämästä tapahtumia luonteeltaan egyptiläisinä, mitä ne eivät
+sanottavasti olleet, olen, kuten lukija on huomaava, samalla pidättynyt
+kajoamasta kansaan, joka asui Aleksandrian takana olevassa Kleopatran
+hallitsemassa suuressa maassa.
+
+Paikka, johon kaupunki sijoitettiin, ja jonka sen kuuluisa perustaja
+itse määräsi, näyttää tulleen valituksi sen perusteella, että se oli
+eristetty varsinaisesta Egyptistä. Kaupunki rakennettiin Välimeren ja
+Mareotis-järven väliselle kannakselle ja oli siten sisämaasta paljoa
+tehokkaammin eristetty kuin Karthago kannaksellansa puoliympyrässä
+olevien kukkulainsa turvissa. Aleksanteri oli suunnitellut kaupungin
+puhtaasti kreikkalaiseksi asutukseksi, satamaksi, johon kreikkalaiset
+saattoivat tuoda tavaransa jakelua varten kaikkialle Egyptiin, ja
+josta hedelmällisen Niilin tuotteet voitiin laivata pohjoiseen ja
+itään. Kun hän valitsi suistomaasta tämän etäisen kolkan kaupungin
+paikaksi, teki hän sen ilmeisesti siinä mielessä, että hän tahtoi
+säilyttää kaupunkinsa Egyptistä erillään, mutta pitää sen samalla maan
+valtiaana, ja valinta oli niin onnistunut, ettei Aleksandria ole vielä
+tänä päivänäkään juuri enempää kuin nimeksi egyptiläisten kaupunki.
+Aleksandriassa on vielä nytkin, kun oivallinen rautatie yhdistää sen
+Kairoon ja Ylä-Egyptiin, monta varakasta asukasta, jotka eivät ole
+nähneet egyptiläistä maaseutua kymmentä penikulmaa laajemmalti; suuri
+enemmistö ei ole käynyt milloinkaan pyramiideilla saakka. Aleksandriaan
+asettuneet rikkaat muukalaiset eivät tiedä Egyptistä mitään, ja
+Kairokin jää monelta näkemättä. Kreikkalaiset, levanttilaiset ja
+juutalaiset, jotka muodostavat nyt, samoin kuin muinoinkin, sangen
+suuren osan Aleksandrian väestöstä, vuodattaisivat katkeria kyyneleitä
+synkkien aavistusten ahdistamina, jos heidän pitäisi tunkeutua Egyptiin,
+jonka matkailijat ja viranomaiset tuntevat ja jota he rakastavat.
+Aleksandrian keskiluokan egyptiläisiä ei juuri saada lähtemään
+varsinaiseen Egyptiin, ja nekin, jotka ovat perineet maata sisämaassa,
+ovat usein haluttomia tutustumaan omaisuuteensa.
+
+Egypti, jonka me tunnemme, on aleksandrialaiselle _terra incognita_.
+Erämaan jyrkät kalliot, leveä Niili, vedettömät pilvet, tähtien
+hämmästyttävä kirkkaus, muinaisten temppelien rauniot, suuret
+pyramiidit, kaunistetut haudat, kylien kiinteisiin ryhmiin ahdetut
+savihökkelit kuningaspalmujen ja sykomoorien juurella, natisevat
+_sakkiehit_ eli vesipyörät, sirotekoiset _shadufit_ eli vesiruuvit
+— kaikki tämä on Aleksandrian asukkaille tuntematonta. He eivät ole
+milloinkaan nähneet kuumia erämaita ja kunnaiden yli johtavia valkoisia
+kameelinpolkuja, eivät Niilin kuohuja putouksien louhikkoisissa
+sokkeloissa eivätkä sen tulvien mahtavaa laajuutta. Se omituinen ja
+määrittelemätön käsitys ja tunne, joka liittyy Egyptiin matkailijoiden
+ja siellä muuten oleskelevien ajatuksissa, ei väritä aleksandrialaisten
+maastaan saamaa vaikutelmaa. He eivät ole tunteneet faaraoiden maan
+salamyhkäistä vaikutusta; he ovat Välimeren poikia, eivät Niilin lapsia.
+
+Aleksandrian ilmanala eroaa sangen suuresti sisemmän suistomaan
+ilmanalasta ja on aivan erilainen kuin Ylä-Egyptissä. Talvipäivät ovat
+Thebessä lämpöisiä ja kirkkaan aurinkoisia, yöt usein hyvin kylmiä.
+Kesä on paahtavan helteinen, ja on aikoja, jolloin melkein luulee
+olevansa helvetin esikartanoissa. Kairossa ja sen ympäristössä on
+ilmanala lievempi ja kesä siedettävä, vaikkakaan ei millään tavalla
+miellyttävä. Aleksandriassa taas kesä on viileä ja tasainen. Niin
+täydellisen suloista ilmanalaa ei ole ehkä missään muualla koko
+maailmassa kuin alkukesällä Aleksandriassa. Päivät ovat pilvettömiä,
+vilpoisia ja kirkkaita; yöt viileitä, kylmiäkin. Elokuussa ja
+syyskuussa ilma käy jonkin verran kosteaksi ja siten vähemmän
+miellyttäväksi, mutta siellä ei ole milloinkaan painostavaa hellettä,
+ja olosuhteet ovat melkein tarkalleen samat kuin Etelä-Euroopassa.
+
+Merenrannikolla ovat talvipäivät usein koleita ja sateisia,
+ollen ilmanala jotakuinkin samanlainen kuin Italiassa samaan
+vuodenaikaan. Asukkaiden täytyy pukeutua paksuihin vaatteisiin
+ja tarkastella ilmapuntaria ennen kävelylle lähtöä. Kun Thebe ja
+pyramiiditkin kylpevät melkein ainaisessa päivänpaisteessa, raivoaa
+Aleksandriassa sademyrsky toisensa jälkeen, ja suolainen merituuli
+pieksää jalankulkijoita pyyhältäessään kivettyjä katuja pitkin.
+Egyptin todellisen ilmanalan omituista luonnetta ei tule tuntemaan
+Aleksandriassa; tilanne on siellä sama kuin Marseillessa, Napolissa,
+Pireuksessa.
+
+Kesällä pyrkii etelän hikoileva virkamies meren läheisyyteen samassa
+mielentilassa kuin henkilö, joka siirtyy tropiikeista pohjoisille
+rannikoille. Hän nousee pohjoiseen pikajunaan tukahduttavana kesäkuun
+iltana kummastuttavan kuumuuden vielä säteillessä erämaan tylyistä
+kallioista ja heijastuessa hänen kirveleviin silmiinsä auringon
+polttamasta maankamarasta aseman ympärillä. Hän lepää hytissään
+heittelehtien ja huohottaen sähköviuhkan lietsoessa kuumaa ilmaa
+hänen päällensä, kunnes keskiyön suhteellinen viileys vaivuttaa hänet
+levottomaan uneen. Aamulla hän saapuu Kairoon, jossa hiki virtaa
+vielä vuolaammin hänen kasvoiltaan suuremman kosteuden vaikutuksesta,
+vaikka kuumuus ei olekaan enää niin läkähdyttävää. Jälleen hän
+jatkaa matkaansa suistomaan halki pohjoiseen, yhä vielä otsaansa
+kuivaten, kun aamuaurinko alkaa paahtaa vaunuun. Mutta joidenkin
+penikulmien päässä rannikolta tapahtuu äkkiä muutos. Hänestä tuntuu
+ehkä ensi kerran moneen viikkoon viileältä; hän toivoo, etteivät hänen
+vaatteensa olisi niin ohuet. Hän panee pois aurinkokypäränsä ja painaa
+olkihatun päähänsä. Aleksandriaan saapuessaan häntä huvittaa se, että
+ilma tuntuu todellakin kylmältä. Hän ei pelkää enää liikkua ulkona
+auringonpaisteessa keskipäivällä, vaan torjuen luotaan palvelusintoiset
+kantajat ja ajurit hän kävelee reippaasti hotelliinsa, jossa hänen
+ei tarvitse istua hämärässä huoneessa, ikkunat visusti suljettuina
+kuumuuden takia. Hän siirtää tuolinsa kuistille hengittääkseen raitista
+ilmaa, eikä lepää öisin alastomana vuoteellaan ulkona puutarhassa,
+kiroillen tähtien ja kuun kuviteltua kuumuutta ja rukoillen unen
+armeliasta lahjaa, vaan kääriytyy peitteeseen viileässä makuuhuoneessa
+kuin valkoinen mies omassa maassaan ja herää reippaana ja virkistyneenä.
+
+Aleksandriassa koko vuoden asunut eurooppalainen sanoo tavallisesti
+kesää vuodenajoista miellyttävimmäksi. Englantilaisten virkamiesten
+vaimo ja lapset jäävät sinne usein kesäkuukausiksikin, eivät mistään
+pakosta, vaan vapaaehtoisesti, ja siellä on monta pohjoismaalaista,
+jotka ovat onnellisia voidessaan sanoa sitä kodikseen. Kairossa
+sellaiset perheet oleskelevat vain harvoin kesällä, ellei ole pakko,
+ja Ylä-Egyptissä on tuskin ainoatakaan valkoista naista toukokuusta
+lokakuuhun. He pitävät Egyptiä vain talviasuinpaikkana, ja virkamies on
+sitä mieltä, että hän maksaa kesäkuukausien vaaroilla ja kärsimyksillä
+talvikauden sulot. Kairon synnynnäisetkin keski- ja yläluokan
+egyptiläiset, jotka yleensä toimivat virkamiehinä, kärsivät hirveästi
+etelän kuumuudesta — usein enemmän kuin englantilaiset; itsekin olen
+saanut monta kertaa jättää ratsastusretken kesäpäivänä sikseen jonkun
+alkuasukasseuralaiseni uupumuksen takia.
+
+Aleksandrian ja pohjoisten seutujen egyptiläinen ylenkatsoo
+ylämaan asukkaita, eikä etelän egyptiläinen taas tiedä toista
+purevampaa ja suurempaa halveksimista ilmaisevaa pilkkanimeä kuin
+»aleksandrialainen». Pohjoisegyptiläinen sanoo, muistamatta padan ja
+kattilan sukulaisuutta, eteläläistä ylenkatseellisesti »mustaksi».
+Eräs syntyperältään puhdas Aleksandrian egyptiläinen, joka toimi
+virkamiehenä muutamassa etelän piirikunnassa, kertoi elämän olevan
+sangen ikävää pääkaupungissaan »kaikkien noiden inhoittavien
+neekerien keskellä». Jos siis Aleksandrian egyptiläiset ovat näin
+etäällä niistä, jotka muodostavat egyptiläisen kansallisuuden ytimen,
+niin ymmärrettäneen, kuinka suuri juopa eroittaa tuon kaupungin
+kreikkalaiset ja muut muukalaissyntyiset asukkaat Niilin kansan
+kantajoukosta.
+
+Olen aivan varma, että Kleopatrakin sanoi sisämaan asukkaita
+»inhoittaviksi neekereiksi». Hänen samoin kuin hänen kaupunkinsakin
+mielenkiinto ja myötätunto kohdistui Välimeren toiselle puolelle.
+Hän ei ollut Egyptiin sen lähemmässä suhteessa kuin lontoolainen
+miljoonainomistaja Afrikassa omistamiinsa kultakaivoksiin. Aleksandria
+on säilyttänyt tähän päivään saakka eurooppalaisen luonteensa, jonka
+Aleksanteri ja Ptolemaiokset sille antoivat; tahi ehkä olisi oikeampaa
+sanoa, että se on omaksunut sen uudelleen. Kaupungissa on tietysti
+laajoja sekä tyyliltään että ulkonäöltään egyptiläisiä kortteleita,
+mutta kokonaisuudessaan se vaikuttaa pikemmin italialaiselta kuin
+egyptiläiseltä satamalta. Sellaista, joka muistuttaisi Egyptin
+pääkaupungeista ja muista Niilin laakson kaupungeista, on äärimmäisen
+vähän; oivallamme, ettei samankaltaisuus ollut muinoinkaan suurempi.
+Kukat ja puutkin ovat erilaiset. Puutarhojen kauneus on Ylä-Egyptissä
+jonkin verran keinotekoista, sillä maan luonnollinen kauneus perustuu
+enemmän vuorten, joen ja tasankojen keskinäiseen asemaan. Siellä on
+harvoja villejä kukkia ja vähän luonnollista ruohoa. Puutarhojen kukat
+ovat ilmeisesti muualta tuotuja, ja nurmikot on kylvettävä joka syksy,
+koska ne eivät elä kesän yli. Mutta Aleksandria on aina tulvillaan
+kukkien väriloistoa; hämmästyy nähdessään kissankellojen ja muidenkin
+Englannissa tuttujen kukkien kukkivan eteläeurooppalaisten kasvien
+rinnalla. Mareoottisilla kedoilla Aleksandriaa vastapäätä näkee
+keväisin samoja villejä kukkia kuin Kreikan kukkuloilla. Vilpoinen
+merituuli puhaltelee, unikot ja satakaunot vaatehtivat maan kultaan ja
+purppuraan, keltamot ja kurjenmiekat kukkivat alangoissa, ja leiniköt
+kasvavat tulppaanien kokoisiksi. Näiden ketojen ja puutarhojen viehkeys
+on kokonaan epäegyptiläistä ja aivan erilaista kuin etelän pysyväisempi
+kauneus. Tuntee, ettei faarao käyskennellyt satakaunokedoilla,
+ja ettei Ammonilla ollut sijaa unikkojen keskellä meren äärellä.
+Mielikuvituksessa siirtyy Kreikkaan ja Italiaan, ja käsitys,
+että Kleopatra ja hänen kaupunkinsa kuuluivat eroittamattomasti
+eurooppalaiseen elämään, varmistuu; hän ja hänen ympäristönsä tunsivat
+itämaista vain sormenpäiden kosketuksen.
+
+Egyptin rannikko kohoaa niin vähän Välimeren pintaa ylemmäksi,
+että maan näkee mereltä käsin vasta joidenkin penikulmien päässä
+rantatyrskyistä, jotka murtuvat pauhaten alastoman rannikon särkkiin
+ja kiviin. Toisten itäisen Välimeren maiden — Kreikan, Italian,
+Sisilian, Kreetan, Kyproksen ja Syyrian — sinisestä merestä nousevat
+vuoret olivat muinaisten merenkulkijoiden merimerkkejä, jotka näkyivät
+taivaanrannasta jo kauan ennen, kuin tuuli tahi airot kiidättivät
+aluksen niiden suojaan. Mutta Egyptin rannikko ei antanut sellaista
+apua kaleerien laivureille, joiden oli sentähden pakko laskea lähelle
+tuota petollista rantaa, ennenkuin voitiin varmuudella sanoa, missä
+oltiin. Aleksandrian kaupunki peittyi melkein kokonaan pitkän ja
+matalan Pharos-saaren taakse, joka ulkonäöltään tuskin ollenkaan erosi
+mantereesta. [Saari on nyt kiinni mantereessa.] Saaren kumpaakin
+kärkeä kohti ojentautui vastakkaiselta rannalta kaksi nientä, ja kun
+niitä pidennettiin aallonmurtajilla, saatiin Pharoksen ja mantereen
+välisestä salmesta oivallinen satama, ollen se ja kaupungin pääosa
+mereltä suojassa. Yksi mahtava merimerkki, joka auttoi kaikkia aluksia
+löytämään tien määräpaikkaansa, oli kuitenkin olemassa, nimittäin
+maailmankuulu Pharos-majakka saaren itäisessä kärjessä, satamaan
+johtavan pääväylän äärellä. Sen oli rakentanut knidoslainen Sostratus
+Ptolemaios Philadelphuksen aikana, siis kolmattasataa vuotta ennen
+Kleopatraa, ja sitä pidettiin yhtenä maailman ihmeistä. Se oli
+tehty valkoisesta marmorista ja kohosi noin 150 metrin korkeuteen.
+Päivällä se välkehti taivaan tummaa sineä vasten kuin jättiläismäinen
+alabasteripylväs, yöllä sen huipulla roihusi pimeän tulosta aamun
+koittoon saakka suuri merkkituli, jonka sanotaan [Josephus] näkyneen
+noin 50 penikulman päähän merelle.
+
+Leveä ja korkea patopenger, nimeltä Heptastadium, joka yhdisti
+kaupungin ja saaren, jakoi sataman kahteen melkein yhtä suureen
+osaan. Kummassakin päässä oli aukko pääsyä varten satamasta toiseen,
+mutta kun väylien yli oli rakennettu sillat, ei mikään estänyt saaren
+ja mantereen välistä liikennettä siten saatua tietä myöten, jonka
+pituus oli noin 1300 metriä. Padon länsipuolella oli Eunostoksen eli
+»Onnellisen paluun» satama, johon päästiin Pharos-saaren läntisen
+kärjen takaa, ja itäpuolella Iso satama, johon tultiin suuren
+majakan ja Diabathran, Lochias-nimisen niemen kärkeen rakennetun
+aallonmurtajan, välisestä salmesta. Salmi oli hyvin vaarallinen väylän
+kapeuden ja lähellä vaanivien kallioiden takia, joita Välimeren
+vyöryvät laineet pieksivät ehtymättömällä raivolla, melkein aina
+puhaltavan pohjatuulen ajamina.
+
+Tältä puolelta Aleksandriaan pyrkivä alus ohjattiin suurta majakkaa
+kohti, jonka juurella laineet hyppelivät ja murtuivat valkoiseksi
+vaahdoksi. Kaartaen sitä ympäröivät mustat paadet alus kiisi sataman
+tyyneen suuhun, jättäen aallonmurtajan vasemmalle. Vesi oli siinä
+niin kirkasta, että aurinkoisina ja tyyninä päivinä pohja näkyi
+aivan selvästi. Värikkäät meriruohot kattoivat kallioita, joiden yli
+alukset lipuivat, ja näkymättömässä pohjavirrassa häilyi anemoneja
+kuin suuria kukkia. Päästyään kauemmaksi satamaan, jonka syvässä
+vedessä delfiinit karkeloivat, matkamies näki edessään sellaisen
+rivin palatseja ja julkisia rakennuksia, ettei vertaista löytynyt
+mistään muualta koko maailmasta. Vasemmalla, Lochias-niemellä,
+kohosi kuninkaallinen palatsi länttä kohti kaartuen. Sen vieressä
+oli Kuninkaallinen satama Antirrhodos-nimisen saaren kohdalla, jossa
+oli siinäkin eräs kuninkaallinen huvila. Leveät portaat johtivat
+satama-altaan taivaansiniseen veteen, joka oli siinä kohdassa niin
+syvä, että suurimmatkin kaleerit uivat laitureihin saakka. Ison sataman
+pohjukkaa reunusti sarja muhkeita rakennuksia, joiden on täytynyt
+tehdä syvä vaikutus kaikkiin, jotka lähestyivät kaupunkia mereltä
+käsin. Siellä oli mahtava Museum, todellisuudessa toiseen palatsiin
+kuuluva osa, jonkinlainen oppilaitos, jossa tutkittiin tieteitä
+hallitsijan valitseman papin toimiessa johtajana. Rakennuksissa näyttää
+olleen suuri halli, jossa opettajat aterioivat, pylväskäytäviä,
+joissa oppineet kävelivät ja keskustelivat, kokoushuoneita, joissa
+luennoitiin, ja pohjoispäässä, lähellä rantaa, Aleksandrian kuuluisa
+kirjasto, johon talletettujen käsikirjoitusten lukumäärä nousi siihen
+aikaan enempään kuin puoleen miljoonaan. Museon ja Lochias-niemen
+välisellä rinteellä oli teatteri, jonka korkeimmilta paikoilta näki
+näyttämön yli Antirrhodoksen saaren ja Pharoksen varjossa välkehtivän
+sinisen salmen satamaan pyrkivine kaleereineen. Teatterin takana
+oli vielä korkeammalla Paneum, Pan-jumalan temppeli. Strabo kuvaa
+sen »kivikasalta näyttäväksi, kävyn muotoiseksi, keinotekoiseksi
+kukkulaksi, jonka huipulle päästään kiertoportaita myöten, ja josta
+näkee koko kaupungin ympärillä ja alapuolella». Sen länsipuolella
+kohosi Gymnasium, suurenmoinen rakennus, jonka pilaristot olivat jo
+sinänsä noin 180 metrin pituiset. Puistojen ja puutarhojen ympäröimät
+tuomioistuimet olivat Gymnasiumin vieressä. Teatterin länsipuolella,
+lähellä satamaa, oli forum, ja sen edessä rannalla Neptunuksen
+temppeli. Siitä länteen oli taas lähempänä Museota muurilla eristetty
+alue, nimeltä Sema. Siellä olivat Ptolemaioksien haudat sen kuuluisan
+mausoleumin ympärillä, jossa Aleksanteri Suuren luut lepäsivät
+alabasteriarkussa. [Ensimmäinen Ptolemaios toi Aleksanterin ruumiin
+Aleksandriaan ja sulki sen kultaiseen arkkuun, mutta tämän uskotaan
+tulleen varastetuksi ja vaihdetuksi alabasteriseen.]
+
+Nämä rakennukset, jotka näkyivät kaikki satamaan, muodostivat
+kaupunginosan, joka tunnettiin nimellä Regia, kuninkaallinen alue.
+Sen valkoiset, sataman kirkkaaseen veteen kuvastuvat palatsit, sen
+patsaat ja muistomerkit, puistot ja heleät kukkatarhat, monet veteen
+laskeutuvat marmoriportaat, leveät kadut ja aukeamat ovat varmasti
+olleet näky, jonka kauneus ja suurenmoisuus on ollut siihen aikaan
+vertojaan vailla. Eikä matkamies pettynyt maihin noustessaankaan ja
+lähtiessään kiertelemään kaupungin kaduille. Forumin poikki mennen
+hän päätyi suurelle, noin 5 km pitkälle valtakadulle, joka meni
+viivasuorasti koko kaupungin halki sen pituussuuntaan, alkaen lännestä,
+Nekropoliin portilta, Onnellisen paluun sataman takaa, ja päättyen
+idässä Canopuksen portille, jonkin matkaa Lochias-niemen takana. Tätä
+upeata katua, nimeltä Canopuksen katu eli Meson Pedion, reunusti
+kummallakin sivulla pylväsrivistö, ja se oli noin 30 metriä leveä [ei
+varmastikaan 60 metriä, kuten välistä sanotaan]. Pohjoispuolella olivat
+Museo, Sema, palatsit ja puistot, eteläpuolella Gymnasium pitkine
+pilaristoineen, korkeuteen kohoava Paneum ja useita temppeleitä ja
+julkisia paikkoja. Jos matkamies suuntasi kulkunsa itään tätä katua
+pitkin, tuli hän juutalaisten kaupunginosaan, jota monet synagogat ja
+kansalliset rakennukset kaunistivat, ja sitten kaupungin muureihin
+tehdystä Canopuksen portista aukealle tasangolle, jossa oli Hippodromus
+eli kilpa-ajorata ja useita julkisia rakennuksia. Auringon paahtama
+maaperä oli hiekkaista, kalliot häikäisevän valkoisia ja ruohoa vain
+nimeksi. Siellä täällä näkyi palmuja, jotka merituuli oli painanut
+etelää kohti kumaraan, ja pieniä akasiaryhmiä antamassa varjoa
+jalankulkijoille, mutta meren puolella oli tien ja rannan välissä
+Nemesiksen puisto leppoisana kehyksenä alastomalle rannikolle ja
+Välimeren siniselle ulapalle. Siinä lähellä oli Eleusiin kylä, jossa
+käytiin juhlimassa ja huvittelemassa. Ravintoloita ja vierastaloja,
+joista sanottiin olleen kaunis näköala, oli lukuisasti, mutta meno
+oli niin hillitöntä ja vieraiden käytös niin siivotonta, että
+sivistyneemmät aleksandrialaiset karttoivat menemästä sinne. Noin
+kolmen penikulman päässä Aleksandriasta oli Nicopoliin esikaupunki
+merenrannalle rakennettuine huviloineen, jotka, kuten Strabo
+sanoo, »muodostivat nekin kokonaisen kaupungin» [joitakin vuosia
+myöhemmin, sitten kuin Augustus oli kohottanut paikan maineeseen],
+ja jonka rantahietikot olivat kesällä täynnä kylpijöitä. Kauempana
+idässä Canopus jatkui valtatienä samannimiseen kaupunkiin ja sieltä
+varsinaiseen Egyptiin.
+
+Jos matkamies suuntasi kaupunkiin palattuaan askeleensa Canopuksen
+katua pitkin länteen, kulki hän toistamiseen Regian halki ja
+sieltä egyptiläisten Rhakotis-nimisen kaupunginosan läpi kaupungin
+länsipäähän. Tässä korttelissa vallitsi aina vilkas liikenne,
+sillä ollen aivan kauppasataman vieressä se oli osittain kokonaan
+kauppahuoneiden, varastojen ja laivakonttoreiden huostassa. Pienempi
+Cibotos -niminen sisäsatama, jossa oli suuria telakoita, oli myös
+siellä, ja siitä meni Canopuksen kadun alitse kanava kaupungin takana
+olevaan järveen. Rhakotiksen takana kohosi kallionharjanteella mahtava
+Serapeum, Serapiksen temppeli. Sinne päästiin suoraan Heptastadiumilta
+tulevaa leveätä katua myöten, joka leikkasi Canopuksen suorakulmaisesti
+Museon lähellä. Temppelistä sanotaan, ettei maailmassa ollut,
+Rooman Capitoliumia lukuunottamatta, rakennusta, joka voitti sen
+kauneudessa ja ylevyydessä, ja koska paikka on huomattavan korkealla,
+on sen täytynyt kohota katujen hälinän ja talojen ummehtuneisuuden
+saavuttamattomiin, raikkaiden merituulten puhtauteen. Temppelin
+takana, kivikkoisella aukealla muurien ulkopuolella, oli Stadium, ja
+lännessä levisi Necropolis puutarhoineen ja hautakammioineen. Kauempana
+lännessä oli paljon huviloita ja puutarhoja, ja voihan olla, että ne
+ihmeteltävän kauniit kukat, jotka nyt kukoistavat siellä villeinä, ovat
+todellisuudessa niiden jälkeläisiä, joita kreikkalaiset toivat maahan
+ja viljelivät Kleopatran päivinä.
+
+Takamuurin juurella, sen kokonaan siltä taholta saartaen, oli
+Mareotis-järvi, joka eristi Aleksandrian Niilin suistosta, ja sitä
+tietä myöten Egyptin tuotteet saapuivat pääkaupunkiin lukemattomien
+alusten kuljettamina. Järvisatama ja telakat oli sijoitettu lahteen,
+joka ulottui verraten kauas kaupungin keskustaa kohti, kaartuen lähelle
+Paneumia sen itäpuolella. Siitä meni pylväsriveillä kaunistettu
+valtakatu Canopuksen levyisenä, jonka se leikkasi suorakulmaisesti,
+kaupungin halki alas Isoon satamaan, päättyen pohjoisessa Auringon
+porttiin ja etelässä Kuun porttiin. Sanotaan, että tämä järvisatama
+oli kaupungin vastakkaisella puolella olevaa merisatamaakin rikkaampi
+ja tärkeämpi, sillä liikenne, joka keskittyi järvelle Egyptin
+kaikista osista, oli aina merentakaista vilkkaampi. Rannat olivat
+yltäkylläisen hedelmälliset. Matalikoilla kasvoi papyrusta, joka oli
+paikoitellen levittänyt tiheän viidakkonsa huomattavan laajalle aivan
+kuin aleksandrialaisten huviretkeilijäin mieliksi, joilla oli tapana
+tunkeutua pienillä veneillä kaislikkojen tiheimpiin kohtiin. Siellä oli
+tyyntä ja vilpoisaa lehtien siimeksessä, joista oli vielä sekin hyöty,
+että ne kelpasivat sekä lautasiksi että juoma-astioiksi. Rannoilla oli
+laajoja viini- ja hedelmätarhoja ja järvessä sanotaan olleen kahdeksan
+loistavien puutarhojen peitossa olevaa saarta, jotka kuvastuivat
+tyyneen veteen.
+
+Strabo kertoo, että Aleksandriassa oli verrattoman kauniita julkisia
+puistoja ja paikkoja, ja ihmeteltävän paljon kaikenlaisia kauniita
+rakennuksia. Katuja, jotka olivat kyllin leveitä ajopeleilläkin
+kuljettavaksi, meni ristiin rastiin koko kaupungin halki; niistä
+olivat Canopuksen portille, Serapeumiin ja järvisatamaan johtavat
+kolme pääkatua oikein huomattavan leveät ja pitkät. Valittaahan eräs
+Theokritoksen viidennentoista Idyllin päähenkilö mitä katkerimmin
+Aleksandrian katujen yletöntä pituutta. Ptolemaioksen suvun
+kuninkaat olivat lähes kolmen vuosisadan aikana uhranneet suuria
+summia pääkaupunkinsa kaunistamiseen, ja ajalla, josta nyt puhumme,
+se kilpaili Rooman kanssa kauneudessa ja loistossa. Kirjailija
+Achilles Tatius, joka eli joitakin vuosia myöhemmin, jolloin monet
+Ptolemaioksien rakennukset olivat saaneet väistyä roomalaisten tieltä,
+huudahti kaupunkia katsellessaan: »Olemme hävinneet, silmäni!», ja on
+täysin oikeutettua otaksua, etteivät hänen sanansa olleet liioittelua.
+Kauniiden palatsien, temppelien ja julkisten rakennusten, jotka
+kuvastuivat sataman sineen, tahi heittivät varjonsa upean Canopuksen
+poikki Egyptin kirkkaassa auringossa kimmeltäen, on täytynyt lumota
+katselijan silmät ja herättää hänessä ihmettelyä.
+
+Kaupungin asukkaat eivät olleet aivan loistavan kotinsa arvoisia.
+Aleksandrian väestö on nytkin jotakuinkin samanlaista kansallisuuksien
+sekamelskaa kuin muinoin, vaikka egyptiläisten ja eurooppalaisten
+välinen raja ilmeneekin nyt selvemmin kuin Kleopatran päivinä,
+mikä johtuu siitä, että edelliset ovat enimmäkseen muhammedilaisia
+ja jälkimmäiset kristittyjä, joiden ei sallita mennä keskenään
+avioliittoon. Ptolemaioksien aikoina pysyttelivät vain juutalaiset
+kansainvälisistä avioliitoista erillään, jotka sulattivat kaupungin
+väestön vähitellen yhtenäiseksi tyypiksi, sillä heidän eristäytymisensä
+johtui laiksi juurtuneesta lujasta uskonnollisesta vakaumuksesta.
+Kreikkalainen aines, joka oli Aleksandriassa aina voimakkain, oli
+pääasiallisesti makedonialaista, mutta ajalla, jota nyt tarkastelemme,
+oli egyptiläisten kanssa solmittu niin paljon avioliittoja, että monet
+suvut olivat jo suuresti sekoittuneita. Sellaisia ylimysperheitä, jotka
+olivat Aleksanteri Suuren ja Ptolemaios I:n mukana Egyptiin tulleista
+makedonialaisista sotureista ja virkamiehistä polveutuen säilyttäneet
+sukunsa puhtaana, oli tietysti joku määrä jäljellä. Saammehan kuulla
+sellaisten henkilöiden kerskailevan kansallisuudestaan, vaikka heille
+oli jäänyt isänmaan kukistuttua ja jouduttua Rooman alusmaaksi sangen
+vähän, mistä ylpeillä. Samalla tavalla sukupuhtautensa säilyttäneitä
+egyptiläisiä perheitä oli tietysti myös useita, jotka olivat
+kansallisuudestaan aivan yhtä ylpeitä kuin makedonialaiset omastaan.
+Suurin osa sivistyneistöä puhui sekä kreikan- että egyptinkieltä, ja
+kaikki lait ja viralliset julistukset julkaistiin molemmilla kielillä.
+Monet kreikkalaiset ottivat egyptiläisen nimen omansa lisäksi, ja on
+todennäköistä, että egyptiläiset ottivat samalla tavalla kreikkalaisia
+nimiä.
+
+Kaupungissa oli kreikkalaisia ja egyptiläisiä lukuunottamatta
+paljon italialaisia, kreetalaisia, foinikialaisia, sisilialaisia,
+kyproslaisia, persialaisia, syyrialaisia, armeenialaisia, arabialaisia
+ja muidenkin kansallisuuksien edustajia, jotka olivat kaikki jossakin
+määrin sekoittuneet molemminpuolisten avioliittojen perusteella
+aleksandrialaisiin perheisiin. Siten ajanoloon kehittyneen tyypin
+on täytynyt olla jotakuinkin samanlainen kuin se, joka on nyt
+Aleksandriassa yleinen, ja jota sanotaan levanttilaiseksi. Toiset
+näistä olivat tulleet kaupunkiin kauppiaina, toiset olivat merimiehiä,
+jopa merirosvojakin, ja toiset karanneita orjia, pahantekijöitä,
+lainsuojattomia ja velallisia, joiden sallittiin asettua Aleksandriaan
+ehdolla, että he sitoutuivat palvelemaan armeijassa. Seassa oli paljon
+tavallisia seikkailijoitakin, jotka olivat palkkautuneet Egyptin
+joukkoihin. Aleksandriassa oli aina tämmöinen palkkasoturiarmeija
+vakinaisesti, ja Polybius sanoo kirjoittaessaan Kleopatran isän
+isoisän, Ptolemaios IX:n ajasta, heidän sortaneen väestöä ja tahtoneen
+mieluummin hallita kuin totella. Muukalaista verta toi osaltaan myös
+Gabiniuksen miehitysarmeija, joka oli sijoittunut Aleksandriaan, ja
+jonka sotilaat olivat ottaneet vaimokseen aleksandrialaisia naisia.
+He olivat enimmäkseen Germaniasta ja Galliasta kotoisin, ja vaikka
+he eivät olleetkaan vielä ehtineet aikaansaada muuta kuin lauman
+sekarotuisia lapsia entisen sekamelskan lisäksi, kohotti heidän pelkkä
+läsnäolonsa huomattavasti katujen yleismaailmallista leimaa. Tämän
+barbaariarmeijan, jonka upseerit olivat roomalaisia, ja niin sanottujen
+makedonialaisten henkivartiajoukkojen välillä, jotka vartioivat
+palatsia, on täytynyt olla alituinen kilpailu, mutta kun Kleopatra
+nousi valtaistuimelle, eivät jälkimmäiset olleet enää missään suhteessa
+pohjoismaalaisten veroisia, koska niihin oli jo pitemmän aikaa otettu
+eroituksetta kaikki tarjokkaat.
+
+Aleksandrian ylimystön muodostivat todennäköisesti palkkasoturiarmeijan
+ja henkivartiajoukkojen upseerit, Gabiniuksen armeijan roomalaiset
+upseerit, makedonialaiset hovilaiset, kreikkalaiset ja egyptiläiset
+virkamiehet, ja rikkaiden eurooppalaisten, syyrialaisten, juutalaisten
+ja egyptiläisten perheet. Museon opettajat ja oppineet muodostivat
+oman luokkansa, jota hovi suuresti suosi, mutta jota ylimystö
+todennäköisesti sieti vain sen oppineisuuden takia. Rahvas oli
+sekalaista, enemmistönä sekarotuiset kreikkalaiset ja egyptiläiset;
+eikä maailmassa ollut missään muualla äänekkäämpää, levottomampaa
+ja kiihkoisampaa joukkoa, ei edes melskeisessä Roomassakaan.
+Kreikkalaiset ja juutalaiset riitelivät aina, mutta kreikkalaiset ja
+egyptiläiset näyttävät sopineen sangen hyvin, sillä heidän välillään
+ei ollut niin suurta juopaa kuin voitaisiin kuvitella. Aleksandrian
+ja koko suistomaan egyptiläiset eivät olleet monesti kreikkalaisia
+tummaihoisempia. Molemmat kansallisuudet olivat äänekkäitä ja
+kuumaverisiä, turhamaisia ja pöyhkeileviä, sukkelapäisiä ja ovelia.
+He eivät riidelleet uskonnollisista asioista, sillä Egyptin jumalat
+olivat helposti tunnettavissa samoiksi kuin Kreikan, ja Aleksandrian
+ylijumalaa, Serapista, palvottiin yhteisesti. Taiteen alalla heillä
+ei ollut liioin mitään eripuraisuuden syytä, sillä Egyptin oma taide
+oli jo todellisuudessa kuollut, ja sivistyneet egyptiläiset olivat
+hyväksyneet ja omaksuneet Kreikan taiteen sen hienostuneisuuden
+oikeaksi ilmaukseksi, jossa he tahtoivat elää. Molemmat kansallisuudet
+olivat käteviä, ahkeria ja rikkauteen kiihkeästi pyrkiviä, mutta
+kykenivät silti helposti irtautumaan työstään ja kohdistamaan koko
+huomionsa huvituksiin, joita loistava ja ylellinen kaupunki tarjosi.
+Polybius kiittää egyptiläisiä älykkäiksi ja sivistyneiksi, ja sanoo
+Aleksandrian kreikkalaisten olleen köyhää ja halpaa joukkoa, vaikka hän
+näyttääkin pitäneen heitä egyptiläisiä parempana.
+
+Aleksandrialaiset pitivät intohimoisesti teatterista. Dion
+Chrysostomus, joka kylläkin puhuu Kleopatraa vuosisataa myöhemmästä
+ajasta, sanoo heistä, »että koko kaupunki eli kaiken mieltäkiihoittavan
+himossa, ja kun Apiksen (pyhitetyn härän) juhlapäivä koitti, oli
+koko Aleksandria kuin hullaantunut soitannollisiin huveihin ja
+kilpa-ajoihin. Tavallista työtään tehdessään he näyttivät järkeviltä,
+mutta astuessaan teatteriin tahi kilpa-ajoradalle he alkoivat samassa
+silmänräpäyksessä käyttäytyä kuin huumaavasta lääkkeestä juopuneet,
+niin että he eivät tienneet eivätkä välittäneet, mitä sanoivat tahi
+tekivät. Ja samoin oli naisten ja lastenkin laita, niin että kun
+ohjelma oli päättynyt ja ensimmäinen kiihko asettunut, kesti juhlimista
+vielä monta päivää, hyrskyen kaikilla kaduilla ja kujilla kuin
+mainingit myrskyn jälkeen».
+
+Keisari Hadrianus sanoo heistä: »Olen huomannut heidät peräti
+pintapuolisiksi, huikentelevaisiksi ja hillittömän uteliaiksi... He
+ovat kapinallisia, turhamaisia ja ilkeitä, vaikkakin joukkona rikkaita
+ja hyvinvoipia».
+
+Nuoren kreikkalais-egyptiläisen keikarin kärkkäys julkeaan pilantekoon
+oli vakiintunut sananlaskuksi, ja sen uhriksi joutuivat kaikki, jotka
+olivat julkisen asemansa takia hyökkäyksille alttiina. Heti kun
+jostakin valtiomiehestä tuli julkinen henkilö, tahi kuningas nousi
+valtaistuimelle, antoivat kaupungin irvihampaat hänelle loukkaavan
+pilkkanimen, jonka hän sai pitää kuolemaansa saakka. Niinpä sanottiin,
+joitakin esimerkkejä mainitakseni, Ptolemaios IX:ttä »paisukkaaksi»,
+Ptolemaios X:ttä »virnapääksi», Ptolemaios XIII:tta »puhaltajaksi»,
+Seleukosta »suolakalankauppiaaksi», ja myöhemmin Vespasianusta
+»keittiöpojaksi». Kaikki, mikä oli naurettavaa, miellytti heitä, ja
+juttuja tästä on säilynyt paljon. Kun kuningas Agrippa ajoi kaupungin
+halki matkalla horjuvalle valtaistuimelleen, kuljettivat nuoret
+aleksandrialaiset erästä kadulta löytämäänsä mielipuoli-poloista, jolle
+oli pantu paperikruunu päähän ja kaislanruoko käteen, juhlasaatossa
+pitkin katuja, tervehtien häntä juutalaisten kuninkaana, vaikka Agrippa
+oli tunnetusti heidän keisarinsa, Caligulan, ystävä. Vespasianuksesta
+he kertoivat mielihyvällä, kuinka tämä muka oli kiristänyt jotakin
+ystäväänsä maksamaan takaisin lainaksi saamansa kuusi obolia, mikä oli
+aivan mitätön summa; olipa joku tekaissut siitä laulunkin, jossa asia
+selostettiin. Caracallaa he pilkkasivat samaan tapaan, nauraen hänen
+päähänpistolleen pukeutua Aleksanteri Suureksi, vaikka hän oli kooltaan
+keskimittaa pienempi, mutta tässä tapauksessa he eivät ottaneet lukuun,
+ketä he pistivät. Caracallan kosto ei ollut sen hirmuisempi kuin
+että kaikki nämä nuoret tyhjäntoimittajat saivat maksaa julkeutensa
+hengellään. Heidät koottiin jollakin tekosyyllä samaan paikkaan
+ja surmattiin säälimättömästi. Aleksandrialaiset olivat kuuluisia
+purevista pilkkarunoistaan, joita he sepittivät paikallisista aiheista,
+ja eräs myöhempi historioitsijakin puhuu tästä heidän taidostaan »tehdä
+lauluja ja pilkkarunoja hallitsijoistaan». Tämmöisiä lauluja kulkeutui
+Aleksandriasta Roomaankin, jossa niitä laulettiin aivan samoin kuin
+uusinta muotisäveltä hyräillään ja vihellellään meidän päivinämme.
+Rooma mieltyi tähän Aleksandrian pilantekotaitoon, ja joitakin vuosia
+myöhemmin saamme kuulla aleksandrialaisten näyttelijöiden panevan
+roomalaisen kuulijakuntansa hytkymään naurusta.
+
+Keisari Hadrianus sanoo, kuten olemme nähneet, aleksandrialaisia
+ilkeiksi, ja senluontoisiahan heidän ylenkatseellinen kompailemisensa
+epäilemättä paljon onkin. Nuori kreikkalais-egyptiläinen oli ylettömän
+turhamainen ja itserakas, eikä kukaan käy arvosteluissaan niin pian
+ilkeäksi kuin se, joka luulee olevansa arvostelun yläpuolella. Näiden
+kekseliäiden nuorukaisten omahyväisyys oli sangen huomattava, ja
+vanhat kirjailijat viittaavat siihen usein. He näyttävät tuhlanneen
+paljon aikaa oman ulkonaisen olemuksensa tarkasteluun, ja mikäli
+voidaan päätellä yläluokan egyptiläisten ja levanttilaisten käytöksestä
+ja tavoista nykyajan Aleksandriassa, ovat monet heistä olleet
+sietämättömiä narreja. Heidän kotinsa olivat todennäköisesti paljoa
+ylellisemmät kuin silloisten roomalaisten, ja he olivat tutkineet
+keittotaidon salaisuuksia aivan vastenmielisen perinpohjaisesti. Dion
+Chrysostomus sanoo silloisten aleksandrialaisten tuskin ajatelleen
+muuta kuin ruokaa ja kilpa-ajoja. Aleksandrian kreikkalaisia ja
+egyptiläisiä moitittiin kumpiakin huikentelevaisiksi ja hetkellisiksi,
+ja _De Bello Alexandrino'n_ tekijä sanoo, »että olisi sanojen
+tuloksetonta tuhlausta, jos puolustaisin aleksandrialaisia, kun
+heitä syytetään petollisuudesta ja kevytmielisyydestä... Ei voi
+olla epäilystäkään, etteikö rotu ole mitä taipuvaisin petoksiin».
+Traditioita oli vähän, isänmaallisia tunteita ei lainkaan, eikä
+sanottavaa mielenkiintoa valtiollisiinkaan asioihin. He eivät tutkineet
+itseään ollenkaan eivätkä kirjoittaneet muistiin kaupunkinsa historiaa,
+vaan elivät päivän kerrallaan, ja jos hallitus sattui olemaan heille
+jolloinkin vastenmielinen, he nousivat kapinaan hämmästyttävän äkkiä.
+Kaupungissa sattui aina katumellakoita, eikä ihmishengestä pidetty
+suurtakaan lukua.
+
+Aleksandriassa sanotaan olleen Ptolemaioksien suvun viime aikoina
+noin 300,000 asukasta. Rooman asukasluku oli ennen liittolaissotaa
+ehkä jonkin verran suurempi, mutta tuon verisen taistelun päätyttyä
+puolta pienempi [Plutarkhos: Caesar]. Kaupunki oli kevytmielisyyden
+maineesta huolimatta sangen vilkas kauppakaupunki, ja huomattavalla
+osalla sen asukkaista oli päävaikuttimena eloisa kauppahenki, joka
+kokonaan syrjäytti yritteliäisyydessä ja toimeliaisuudessa Italian
+pääkaupungin. Tämä oli tietysti kreikkalaisten eikä egyptiläisten
+ansiota, sillä nämä ovat menettelytavoissaan tunnetusti kankeita
+ja vanhoillisia, kun taas kreikkalaiset ovat vielä tänäkin päivänä
+ihailtavan taitavia kauppiaita ja liikemiehiä. Aleksandria oli
+maailman tärkein viljakeskus, minkätähden Rooma oli sille aina
+kateellinen. Huomautan tässä ohimennen, että viljaa kulutettiin
+Kleopatran aikana suhteellisesti paljoa enemmän kuin nyt; ja Caesar
+sanoo kerran, puhuessaan sotilaidensa kestävyydestä, että se aleni,
+kun liha tuli viljan puutteessa pääravinnoksi. Kaupunki harjoitti
+samalla monenlaista muutakin kauppaa ja tunnustettiin Kleopatran
+aikana maailman suurimmaksi kauppakeskukseksi. Itä ja länsi kohtasivat
+toisensa sen suurilla markkinoilla, ja ajalla, jota nyt käsittelemme,
+alkoivat kaikkien silmät kääntyä tähän kaupunkiin, Indian uuden ja
+vilkasliikkeisen kauppatien päätekohtaan.
+
+Se oli samaan aikaan kreikkalaisen tieteellisen sivistyksen pääpaikka
+ja piti itseään johtavana auktoriteettinä myös taiteen aloilla —
+seikka, josta on varmaankin oltu eri mieltä. Tieteellisistä töistään ja
+runoudestaan kuuluisa »aleksandrialainen koulu», joka oli vaikuttanut
+kolmattasataa vuotta, oli nyt rappeutumassa, mutta koki vielä ylläpitää
+vanhaa helleeniläistä kulttuuria. [Susemihl: Aleksandrian ajan
+kreikkalaisen kirjallisuuden historia.] Filosofinen koulu, joka seurasi
+sitä kuuluisuudessa, alkoi juuri tulla huomatuksi. Siten kohdistuivat
+kaikkien kauppiaiden, tiedemiesten, kirjailijoiden, oppineiden ja
+valtiomiesten silmät tällöin Aleksandriaan, ja Ptolemaiosten hovia
+pidettiin, hallitsijain kelvottomuudesta huolimatta, mitä korkeimmassa
+arvossa.
+
+
+
+
+III. KLEOPATRAN SYNTYMÄ JA LAPSUUS
+
+
+Kleopatra oli Ptolemaioksien suvun viimeinen hallitsija Egyptissä ja
+samannimisistä [Hieroglyfeissä hänen nimensä kirjoitetaan Kleopadra.
+Nimi on kreikkalainen ja merkitsee »rotunsa kunnia».] Egyptin
+kuningattarista seitsemäs, joka peri tuon muukalaisen faaraosuvun
+kaikki oikeudet ja etuoikeudet. Ptolemaioksien hallitsijasuvun perusti
+kolmannen vuosisadan alussa e.Kr. Ptolemaios, Lagoksen poika, eräs
+Aleksanteri Suuren makedonialainen kenraali, joka otti herransa
+kuoltua Egyptin maakunnan haltuunsa ja julistautui joitakin vuosia
+myöhemmin Egyptin kuninkaaksi, sijoittaen hallituksen ja hovinsa vasta
+perustettuun Aleksandriaan. Tämä suku valvoi sitten puolikolmatta
+vuosisataa Egyptin kohtaloita, ensin hyvin huolellisesti, mutta
+myöhemmin kummastuttavan välinpitämättömästi, kunnes sammui Kleopatran
+ja hänen poikansa, Ptolemaios XVI:n (Caesarionin), kuollessa.
+
+Kleopatran luonnetta ei ymmärretä oikein, ellei olla täysin selvillä
+siitä, etteivät Ptolemaiokset olleet missään suhteessa egyptiläisiä.
+He olivat, kuten olen jo sanonut, makedonialaisia, joiden suonissa
+ei virrannut pisaraakaan egyptiläistä verta. Heidän pääkaupunkinsa
+Aleksandria oli oikeastaan vain Egyptin rannikolle perustettu Välimeren
+siirtokunta, joka ei ollut suistomaan ja Niilin laakson kanssa muussa
+kuin puhtaasti kaupallisessa ja virallisessa yhteydessä. Se oli
+luonteeltaan kreikkalainen. Temppelit ja julkiset rakennukset oli
+rakennettu kreikkalaisen tapaan, taide oli kreikkalaista, hovin ja
+ylimystön vaateparsi oli kreikkalainen, yläluokkien elämäntavat olivat
+kreikkalaisia ja heidän puhekielenään oli kreikka, jota puhuessaan
+heidän sanotaan noudattaneen Makedonian leveätä lausumatapaa.
+Ptolemaioksista ei todennäköisesti käyttänyt kukaan milloinkaan
+egyptiläistä pukua muuten kuin juhlamenollisessa tarkoituksessa, ja
+huomautettakoon ohimennen, etteivät ne suurta Kleopatraa esittävät
+nykyaikaiset sovinnaiset sommittelut, joissa hän astelee palatsissaan
+loistava egyptiläinen puku yllään ja muinaisten kuningatarten
+kotkanpäähine kulmillaan, perustu todellisuuteen. Hänen sanotaan
+tosin esiintyneen erinäisissä tilaisuuksissa puvussa, jonka piti
+olla yhtäläinen kuin se, jota papit otaksuivat äiti-jumaluuden,
+Isiksen, käyttävän, mutta samanaikaisissa kuvissa Isiksellä on yleensä
+kreikkalainen eikä egyptiläinen puku. Ja jos Kleopatra jolloinkin
+esiintyi Egyptin kuningatarten vanhassa puvussa, on sen täytynyt
+tapahtua vain suurissa uskonnollisissa juhlissa tahi tilaisuuksissa,
+joissa vanhojen tapojen noudattaminen kuului asiaan.
+
+Kuninkaallisen huoneen suhde kansaan oli hyvin samanlainen kuin Egyptin
+nykyisen kuningassuvun suhde maaseutuväestöön. Nykyiset hallitsijat
+ovat albanialaisia, jotka eivät voi löytää suvustaan ainoatakaan
+egyptiläistä esivanhempaa. Heidän elämänsä on eurooppalaista ja puvut
+Parisin ja Lontoon määräämiä. Samoin säilyttivät Ptolemaioksetkin
+makedonialaisen kansallisuutensa, ja Plutarkhos kertoo, ettei
+kukaan heistä vaivautunut edes opettelemaan egyptinkieltäkään.
+Egyptiläiset taas hyväksyivät olosuhteiden pakosta heidän sukunsa
+faaraoiden ikivanhan valtaistuimen lailliseksi haltijaksi ja antoivat
+Ptolemaioksille suurten faaraoiden kaikki arvonimet ja vallanmerkit.
+
+Näille kreikkalaisille hallitsijoille, Kleopatralle samoin kuin hänen
+edeltäjilleen, annettiin samat arvonimet, joilla oli kunnioitettu
+Ramses Suurta ja Totmes III:tta tuhat vuotta ja enemmänkin ennen heitä.
+Heitä sanottiin »Ammonin eläväksi kuvaksi», »Auringon lapseksi»,
+»Ptahin valituksi», aivan samoin kuin suurta Memnonia ja voittoisaa
+Sesostrista silloin, kun Egypti oli maailman mahtavin valtakunta.
+Maan kaikissa temppeleissä, paitsi Aleksandrian suurimmissa, nähtiin
+näistä makedonialaisista hallitsijoista kuvia, joissa heidät esitettiin
+muinaisten faaraoiden asussa, Ylä- ja Ala-Egyptin korkea kruunu päässä,
+Ammonin sarvet ja sulat kulmilla ja kuninkaallinen käärme otsalla.
+He olivat polvillaan Hatorin, lehmäjumaluuden, edessä, kumarsivat
+Sobkille, krokotiilijumaluudelle, polttivat pyhää savua Bastin,
+kissajumaluuden, pyhätössä, ja toimittivat kaikkia neljän vuosisadan
+pyhittämiä maagillisia menoja, näin palvoen Egyptin vanhoja jumalia.
+Heidän nähtiin istuvan valtaistuimella jumalien seurassa Osiriksen
+tervehtiessä ja Moutin, taivaan äidin, suudellessa heitä Isiksen
+helmassa. Kuitenkin on epäiltävää, oliko kukaan Ptolemaios konsanaan
+tällä tavalla omaksunut egyptiläisten perinnäiskäsitystä faaraostaan.
+
+Nämä kreikkalaiset hallitsijat poistuivat vain silloin tällöin
+Aleksandriasta käydäkseen varsinaisessa Egyptissä ja matkatakseen
+Niiliä ylös. Joissakin kaupungeissa he kunnioittivat käynnillään
+paikallista temppeliä ja suorittivat määrätyt menot viralliseen tapaan,
+aivan samoin kuin joku nykyajan hallitsija laskee peruskiven tahi
+toimittaa laivanlaskun. Mutta mikään ei osoita kuninkaallisen huoneen
+ainoankaan jäsenen pitäneen itseään egyptiläisenä sanan täydessä
+merkityksessä. Papistoon he suhtautuivat yleensä hyvin suopeasti ja
+sallivat sen käyttää vapaasti rikkauksiaan temppelien rakentamiseen ja
+kaunistamiseen; Egyptin kansalliseenkin elämään kiinnitettiin sangen
+paljon huomiota. Mutta Aleksandriassa tuskin uskoi olevansa faaraoiden
+maassa, ja hovi oli luonteeltaan melkein kokonaan eurooppalainen.
+
+Perheensä keskuudessa Ptolemaiokset olivat epätavallisen tunnottomia
+ihmishengen pyhyyteen nähden, ja suvun historia on koko pituudeltaan
+täynnä roistomaisia murhaajia. Siinä suhteessa he ilmaisivat
+ei-egyptiläisen verensä, sillä Niilin kansa oli ja on vieläkin
+hyväntahtoista, miellyttävää väkeä, joka ei ole taipuvaista
+väkivaltaan, vaan kunnioittaa lähimmäisen oikeuksia. On ehkä
+mielenkiintoista mainita tässä joitakin niistä murhista, joista
+Ptolemaiokset ovat vastuunalaisia. Ptolemaios III:n murhasi hänen
+poikansa Ptolemaios IV, joka näyttää myös suunnitelleen veljensä
+Magasin, setänsä Lysimakhoksen, äitinsä Berenicen ja vaimonsa Arsinoen
+murhat. Ptolemaios V kuvataan yhtä julmaksi ja väkivaltaiseksi
+hallitsijaksi, jolla näyttää olleen tapana murhata kaikki, jotka
+loukkasivat häntä. Ptolemaios VII oli, sanoo Polybius, egyptiläisten
+tavoin äkkipikainen ja raivopäinen, vaikkakin yleensä luonne, jolle
+verenvuodatus oli vastenmielistä. Ptolemaios VIII murhasi nuoren
+veljenpoikansa, valtaistuimen perillisen, ja nai pojan äidin, leskeksi
+jääneen Kleopatra II:n, joka synnytti hänelle hiukan myöhemmin pojan,
+nimeltä Memphites. Oliko Ptolemaios VIII sitten todellakin pojan
+isä, ei tiedetä. Hänen sanotaan murhanneen myöhemmin tämänkin pojan
+ja lähettäneen ruumiin palasiksi silvottuna äidille. Sitten hän nai
+veljentyttärensä, Kleopatra III:n, joka näyttää leskeksi jäätyään
+murhanneen Kleopatra II:n. Tämä Kleopatra III synnytti pojan, joka
+nousi myöhemmin valtaistuimelle Ptolemaios XI:nä, ja jonka hän
+koetti sittemmin murhata. Mutta osat vaihtuivatkin niin, että poika
+murhasi hänet. Hän karkoitti Ptolemaios X:n ja asetti Ptolemaios XI:n
+valtaistuimelle sillä seurauksella, että uusi kuningas murhasi hänet
+heti hänen vaivojensa palkaksi. Ptolemaios XII murhasi äitipuolensa
+hänet ensin naituaan, ja tuli itse pian sen jälkeen murhatuksi.
+Ptolemaios XIII, suuren Kleopatran isä, murhasi tyttärensä Berenicen ja
+useita muitakin henkilöitä.
+
+Suvun naiset olivat vielä väkivaltaisempia kuin miehet. Mahaffy käyttää
+heitä kuvatessaan muun muassa sanoja:
+
+»Suureen valtaan ja mahtiin pääseminen edellyttää, että käytettävissä
+on paljon väkeä ja rahaa; keskinäinen viha, kaikkien perhesiteiden ja
+sukulaisrakkauden ylenkatsominen, mielikeinona veljen- ja sisarenmurha
+— sellaiset turmeltuneisuuden kuvat saavat jokaisen ajattelevan
+henkilön pysähtymään ja kysymään, olivatko nämä naiset menettäneet
+inhimillisen luonteensa ja saaneet tilalle runoilijan hyrkaniolaisen
+tiikerin».
+
+Tämän murhanhimoisen suvun maine ei ollut monessa muussakaan suhteessa
+kadehdittava. Ensimmäiset kolme Ptolemaiosta olivat huomattavan
+lahjakkaita ja kykeneviä hallitsijoita, mutta muut suurimmaksi osaksi
+veltostuneita ja turmeltuneita. He olivat kuitenkin taiteiden ja
+tieteiden suojelijoita ja tekivät niiden hyväksi tosiasiallisesti
+paljoa enemmän kuin tuskin kukaan toinen hallitsijasuku koko
+maailmassa. Ptolemaiosten Aleksandria oli jossakin määrin sellaisten
+tieteenhaarojen kuin anatomian, mittausopin, nesteiden tasapaino-opin,
+maantieteen ja tähtitieteen synnyinsija, ja samalla myös mitä
+tärkeimmässä asemassa taiteen maailmassa. Kuninkaallinen palatsi oli
+maailmanmaineessa loistostaan ja ylellisyydestään, ja hallitsija eli
+elämänsä ehtymättömässä yltäkylläisyydessä, joka voitti kaikki toiset
+hovit. Kun Scipio Africanus kävi Egyptissä, vaikutti Ptolemaios IX,
+meidän Kleopatramme isoisän isä, liikanimeltä Physkon, »paisukas»,
+hänen mielestään liikalihavuudesta huohottavalta syöttiläältä.
+Kävellessään palatsiin kuninkaan keralla, joka huohotti hänen
+vierellään liian läpikuultava puku yllään, Scipio kuiskasi eräälle
+ystävälleen, että olihan Aleksandrialla hänen vierailustaan edes
+jotakin hyötyä — se oli saanut nähdä kuninkaansa kävelyllä. Ptolemaios
+X:n, Kleopatran isoisän, sanotaan saaneen pilkkanimensä »virnan»
+(Lathyros) siitä, että hänen nenänsä muistutti virnasta tahi jostakin
+samankaltaisesta monikukkaisesta palkokasvista, mistä ilmenee selvästi,
+ettei hänkään ollut tavoissaan kohtuuden mies. Ptolemaios XI oli niin
+lihava ylensyömisestä ja -juomisesta, että hän vain harvoin käveli
+ilman kainalosauvoja, paitsi juovuspäissään, jolloin hän kyllä kykeni
+teutaroimaan kumppaniensa keralla tukea kaipaamatta. Ptolemaios XIII,
+Kleopatran isä, inhosi kohtuutta siinä määrin, että hän uhkasi ottaa
+hengiltä filosofi Demetriuksen, koska tämä ei juonut itseään juovuksiin
+hovin juhlassa — tuon miespoloisen oli pakko tehdä se julkisesti
+seuraavana päivänä pelastaakseen henkensä. Tämmöiset poiminnot
+näyttävät meille Ptolemaiokset pahimmillaan, emmekä voi olla kysymättä,
+miten on käsitettävissä, että Kleopatra, joka oli sukunsa viimeinen
+hallitsija Egyptissä, olisi voinut olla muuta kuin kauttaaltaan
+turmeltunut nainen. Ei ole kuitenkaan, kuten pian saamme nähdä, mitään
+suurempaa syytä otaksua hänen olleen sellainen.
+
+Kleopatran isä, Ptolemaios XIII, pilkkanimeltä Auletes, »puhaltaja»,
+oli turmeltunut, pieni mies, joka kulkee Egyptin valtiollisen näyttämön
+poikki melkeinpä keskeytymättömässä humalassa. Seuraamme hänen
+juopunutta elehtimistään, kun hän johtaa Bacchus-juhlan juominkeja
+palatsissaan; näemme hänen typerät vehkeilynsä ja suunnittelunsa
+horjuvan valtaistuimensa säilyttämiseksi; kuulemme hänen huilunsa
+äänet, kun hän soittelee pitkien päiviensä ratoksi; ja tunnemme, ettei
+hänestä kannattaisi puhuakaan, ellei yleinen valtiollinen tilanne
+antaisi siihen aihetta. Rooman ja Egyptin väliset poliittiset suhteet,
+joilla tuli olemaan Ptolemaiosten dynastian viimeisinä aikoina niin
+moninainen vaikutus kummankin maan historiaan, alkoivat nimittäin
+jo hänen aikanaan kehittyä arveluttavaan suuntaan. Pydnan taistelun
+(167 e.Kr.) jälkeen Rooma oli saanut melkein täydellisen yliherruuden
+koko helleeniläisessä maailmassa ja alkoi pian ryhtyä toimenpiteisiin
+itäisen Välimeren koko kaupan anastamiseksi. Ptolemaiosten valtakauden
+loppupuolella suuri tasavalta loi jo ahnaita silmäyksiä Egyptiin,
+vaanien tilaisuutta siepatakseen tuon rikkaan maan haltuunsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lagidein päähaara päättyi Ptolemaios XII:een (Aleksanteri II:een), joka
+murhattiin (hallittuaan yhdeksäntoista päivää), ja joka oli noussut
+valtaistuimelle Rooman avulla. Ptolemaios X:n (Soter II:n) ainoa
+laillinen lapsi oli Berenice III, Ptolemaios XII:n orpana ja myöhemmin
+puoliso, mutta heidän avioliittonsa oli lapseton. Ptolemaios X:llä
+oli kaksi poikaa, Berenice III:n velipuolia, mutta he olivat kumpikin
+aviottomia; äidin nimeä ja asemaa ei enää tiedetä. Voihan olla, että
+he olivat Kleopatra IV:n lapsia, joka oli eronnut heidän isästään
+tämän noustessa valtaistuimelle, tahi ettei äiti ollut kuninkaallista
+sukua. Ptolemaios XII:n kuoltua toinen näistä nuorukaisista julistautui
+Egyptin faaraoksi, saaden historiassa nimen Ptolemaios XIII, ja toinen
+Kyproksen kuninkaaksi, myös nimellä Ptolemaios. Aleksandrialaiset
+hyväksyivät Ptolemaios XIII:n empimättä kuninkaakseen, sillä,
+avioton tahi ei, hän oli suvun vanhin miespuolinen jälkeläinen, mikä
+merkitsi sitä, että jos he olisivat kieltäytyneet tunnustamasta häntä
+hallitsijakseen, suvun valtakausi olisi päättynyt siihen ja roomalaiset
+olisivat heti vallanneet maan. Cicero käyttää uudesta kuninkaasta
+puhuessaan sanoja _nec regio genere ortus_, tarkoittaen, ettei hänen
+äitinsä ollut hallitseva kuningatar hänen syntyessään, kuka tämä äiti
+sitten lienee ollutkin, mutta Aleksandrian väestöllä ei ollut halua
+ruveta riitelemään hänen syntyperästään, koska hän oli ainoa, joka
+säilytti heidät Rooman tiukasta yliherruudesta vapaina.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt nousta valtaistuimelle nimellä Ptolemaios
+(XIII) Neos Dionysos, kun tuli ilmi, että Ptolemaios XII (Aleksanteri
+II) oli määrännyt testamentissaan Rooman tasavallan perillisekseen
+ja tehnyt siten vapaaehtoisesti lopun hallitsijasuvustaan. Tällainen
+menettelytapa ei ollut mitään uutta. Pergamonin, Kyrenaikan ja
+Bithynian kuninkaat olivat tehneet samoin, ja näyttää todennäköiseltä,
+että Ptolemaios XII oli ottanut tämän askeleen tarkoituksessa
+saada roomalaisilta rahallista ja aatteellista tukea pyrkiessään
+valtaistuimelle tahi jostakin muusta yhtä pakottavasta syystä.
+Senaatti tunnusti testamentin oikeaksi, mutta Ptolemaios XIII:n
+puolue tietysti kielsi sen. On arveltu, ettei testamentintekijä
+ollutkaan Ptolemaios XII, vaan eräs toinen Aleksanteri, Ptolemaios
+XI (Aleksanteri I), tahi eräs hämärä henkilö, joka tunnetaan nimellä
+Aleksanteri III. Mutta sitä tuskin voitaneen epäilläkään, etteikö
+testamentti ollut oikea; toinen asia oli, oliko se laillisesti
+pätevä. Ensinnäkin se oli todennäköisesti kirjoitettu ennen, kuin
+Ptolemaios XII nousi valtaistuimelle, ja toiseksi se saattoi olla
+laillinen vain siinä tapauksessa, ettei valtaistuimen perillistä ollut,
+mutta Aleksandrian asukkaat olivat tunnustaneet Ptolemaios XIII:n
+lailliseksi perilliseksi. Joka tapauksessa kävi niin, ettei Rooman
+senaatti ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin noiden uusien kuninkaiden
+syöksemiseksi valtaistuimelta, ei Egyptin eikä Kyproksen, vaikka se
+ei heitä julkisesti tunnustanutkaan, vaan otti testamentintekijän
+yksityisomaisuudesta tuon testamentin nojalla mitä otettavissa oli.
+
+Tämä johtui osaksi siitäkin, että suuri puolue Roomassa vastusti
+tasavallan enempää sekaantumista idän asioihin, eikä senaatti ollut
+sillä hetkellä halukaskaan luovuttamaan sellaista valtaa, kuin minkä
+tämän uuden maakunnan maaherra olisi tullut saamaan, yhden miehen
+käsiin. Egyptiä pidettiin rikkaana ja tärkeänä maana, mahtavuudessa
+toisena Rooman jälkeen. Etelän rikkaiden maiden avaimet olivat sen
+hallussa, ja se näytti yhdeltä pääkulkutieltä Arabiaan ja Indiaan.
+Aleksandrian vuotuiset tulot olivat siihen aikaan aivan yhtä suuret
+kuin Rooman valtion tulot, eikä Egyptin hovi ollut myöhemminkään,
+silloin kun Pompeius oli niin tuntuvasti lisännyt valtionrahaston
+vuosisummaa, rikkaudessa Roomasta sanottavastikaan jäljessä [Mommsen].
+Aleksandriasta oli tullut Ateenan jälkeen opin ja sivistyksen ahjo,
+ja sitä pidettiin silloin maailman toisena kaupunkina. Sentähden
+pelättiin, että tähän kaukaiseen, merentakaiseen maahan lähetetyt
+armeijat ja kenraalit saattaisivat sulautua valvottavakseen saamansa
+maan elämään ja perustaa uuden itäisen valtakunnan, josta koituisi
+Roomalle uhka, jopa pelonkin syy.
+
+Egyptin uusi kuningas, josta voimme nyt käyttää hänen pilkkanimeään
+Auletes, oli hyvin huolissaan tämän testamentin olemassaolosta
+ja koetti koko hallitusaikansa päästä rahalla Rooman odotetusta
+sekaantumisesta valtakunnan asioihin. Hän oli onneton ihminen. Hän ei
+pyytänyt muuta kuin saada juopuneen rauhassa nauttia kuninkaallisesta
+vallastaan, päästä kalvavasta pelostaan, että valtakunta riistettäisiin
+häneltä. Hän osasi nauttia yltäkylläisen elämän suloista, eikä
+mikään ollut hänestä sen hauskempaa kuin osanotto Dionysoksen
+juhlajuominkeihin. Hän soitti huilua melko taitavasti ja näyttää joskus
+selvänä ollessaan viettäneen monta rattoisaa hetkeä tyytyväisesti
+sormiellen huiluaan auringonpaisteessa. Mutta tietoisuus, että
+roomalaiset saattoivat millä hetkellä hyvänsä tulla ja syöstä hänet
+valtaistuimelta, synkensi hänen koko hallitusaikansa, ja sitä ajatellen
+voi kuvitella hänen lyhentäneen monta alakuloista iltaa puhaltamalla
+pienestä soittimestaan kotimaansa valittavia joikuja, jotka hyväilivät
+korvaa kuin satakielen sävelet.
+
+Hänen viidentenä hallitusvuotenaan, toisin sanoen v. 75 e.Kr.,
+lähetti eräs hänen sukulaisensa, Selene, kaksi poikaansa Roomaan
+tarkoituksessa saada heidät sitä tietä Egyptin, Kyproksen ja Syyrian
+valtaistuimille, hanke, jota Auleteen on täytynyt seurata syvästi
+huolestuneena. Hän tiesi heidän jakelevan lahjoja senaattoreille
+oikealle ja vasemmalle, samoin kuin senkin, että tämä oli ainoa keino
+saada Rooman tasavallan sydän heltymään, mutta pidättyi itse vielä
+toistaiseksi käyttämästä maansa varoja tällä tavalla. Jonkin ajan
+kuluttua hän sai sitten mielihyväkseen kuulla, että Selene oli luopunut
+yrityksestään Rooman tunnustuksen saamiseksi. Hänen kolmantenatoista
+hallitusvuotenaan Pompeius lähetti Lentulus Marcellinuksen johdolla
+laivaston puhdistamaan Egyptin rannikkoa merirosvoista, ja kun
+Lentuluksesta tehtiin konsuli, lyötti hän rahoihinsa Ptolemaiosten
+kotkan ja ukkosennuolen merkiksi, että hänen Egyptissä suorittamansa
+tehtävä oli ollut hallinnollinen toimenpide. Kolme vuotta myöhemmin
+lähetettiin toinen roomalainen laivasto Aleksandriaan antamaan pontta
+senaatin tahdolle eräissä riitakysymyksissä, Auleteen saadessa jälleen
+elää välittömän valtaistuimelta sortumisen pelossa.
+
+Vuonna 65 e.Kr. hänen juopunut rauhansa häiriintyi jälleen, kun huhu
+tiesi kertoa Rooman aikoneen lähettää Crassuksen tahi Julius Caesarin
+valtaamaan hänen maansa, mutta hankkeesta ei tullutkaan mitään. V. 63
+e.Kr. Pompeius liitti Syyrian Rooman alueisiin, ja silloin Auletes
+lähetti hänelle paljon rahaa ja sotatarpeita ystävyyden hinnaksi ja
+pyysi häntä vierailulle Egyptiin. Pompeius otti kyllä vastaan kuninkaan
+rahat, mutta ei katsonut tarpeelliseksi käyttää hyväkseen hänen
+vieraanvaraisuuttaan.
+
+Vuonna 59 e.Kr. Auletes lopulta päätti itse lähteä Roomaan saadakseen
+Pompeiuksen tahi sinä vuonna konsulina olevan Caesarin suosiollisella
+avulla senaatin julkisesti tunnustamaan hänen oikeutensa Egyptin
+valtaistuimeen. Koska hän oli ihmisenä kaikinpuolin turmeltunut ja
+mitätön, ei hän voinut odottaakaan roomalaisten välittävän hänen
+toivomuksistaan, ellei heille maksettu hyvin, ja sentähden hän otti
+mukaansa niin paljon rahaa kuin vain irti sai. »Roomassa olivat
+ihmiset», kuten Mommsen sanoo, »unohtaneet rehellisyyden. Henkilöä,
+joka kieltäytyi ottamasta lahjoja, ei pidetty vilpittömänä, vaan
+henkilökohtaisena vihamiehenä». Sinne saavuttuaan Auletes siis
+antoi runsaita lahjoja eri senaattoreille saadakseen heiltä tukea,
+ja Rooman silloiset rahamiehet näyttävät nylkeneen häntä mitä
+järjestelmällisimmin. Kun sitten Egyptistä tuodut varat loppuivat,
+hän lainasi suuren summan rikkaalta Rabirius Postumukselta, joka
+houkutteli eräät ystävänsäkin lainaamaan kuninkaalle. Nämä miehet
+muodostivat Auleteen rahoittamiseksi jonkinlaisen yhtymän, jonka oli
+siinä tapauksessa, että hänet julistettaisiin valtakuntansa lailliseksi
+kuninkaaksi, maksettava kullekin heistä paljoa suurempi summa, kuin
+mitä he olivat hänelle antaneet.
+
+Auleteen vierailu sattui pahaan aikaan. Tasavalta oli merirosvoja ja
+Mithridatesta vastaan käytyjen sotien jälkeen kovassa rahapulassa,
+ja Egyptin valtauksesta puhuttiin paljon. Crassus, tribuuni
+Rullus ja Julius Caesar olivat osoittautuneet aikeen kiihkeiksi
+kannattajiksi, niin että Egyptin onneton kuningas huomasi asemansa
+mitä epätoivoisimmaksi. Mutta kuudentuhannen talentin suuruinen lahja
+(noin 300 milj. Suomen markkaa) sai vihdoin Caesarin, joka oli aivan
+vararikon partaalla, antamaan Auleteelle tuon toivotun tunnustuksen.
+Tämä häpeällinen kauppa vahvistettiin siten, että Caesar pakotti
+väellä ja voimalla senaatin hyväksymään »Egyptin kuningasta koskevan
+lain», jossa Ptolemaios nimitettiin »Rooman kansan liittolaiseksi ja
+ystäväksi».
+
+Seuraavana vuonna (58 e.Kr.) roomalaiset valmistautuivat valtaamaan
+Kyproksen yhä jatkuvan rahapulansa auttamiseksi. Ehdotuksen tekijä
+oli Publius Clodius, roistomainen poliitikko, joka vihasi Kyproksen
+Ptolemaiosta sentähden, että tämä oli kerran, kun Clodius oli joutunut
+merirosvojen vangiksi, tarjonnut hänestä lunnaiksi vain kaksi talenttia
+(noin 120,000 mk.). Ptolemaios ei kyennyt veljensä tavoin ostamaan
+roomalaisia, ja niinpä Cato nousi maihin ja liitti saaren Kilikian
+maakuntaan. Kuninkuuden velvoituksista jossakin määrin tietoisena
+Ptolemaios myrkytti itsensä heti. Hän piti parempana kuolla kuin kärsiä
+sen nöyryytyksen, että hänet karkoitettiin valtaistuimelta, jonka hän
+oli anastanut. Hänen seitsemäntuhannen talentin (noin 400 milj. Smk.)
+suuruinen rahastonsa joutui Caton käsiin, joka tehtyään siihen ensin
+epäilemättä melkoisen loven [vai teenkö vääryyttä Utican sankarille?]
+luovutti jäännöksen senaatille.
+
+Auleteella ei ollut paljoakaan iloa saamastaan Rooman kannatuksesta.
+Hänen omat aleksandrialaisensa nousivat melkein heti sen jälkeen
+kapinaan, raivostuneina velkojen maksamisen aiheuttamasta verotaakan
+kasvamisesta ja siitä, että kuningas kieltäytyi ottamasta Kyprosta
+takaisin roomalaisilta, ja karkoittivat hänet Egyptistä. Ollessaan
+matkalla Roomaan hän poikkesi Rhodokseen Caton puheille, jonka hän oli
+kuullut majailevan siellä, toivoen saavansa apua tältä kuuluisalta
+senaattorilta. Roomalaisista saamiensa henkilökohtaisten kokemusten
+perusteella hän lähetti Catolle kuninkaallisen kutsun tahi käskyn
+saapua hänen luokseen. Mutta senaattori, joka sattui sinä päivänä
+potemaan sappivaivoja ja oli juuri niellyt lääkeannoksensa, ei ollut
+sillä tuulella, että hän olisi välittänyt lähteä kunnioittamaan
+juopuneita kuninkaita käynnillään. Hän lähetti sanan Auleteelle, että
+jos tämä tahtoi tavata häntä, oli hänen parasta tulla kaupunkiin hänen,
+Caton, asuntoon, eikä Egyptin kuninkaalla ollut siis muuta neuvoa kuin
+nöyrtyä ja lähteä senaattorin luo. Cato ei edes noussut, kun Auletes
+saateltiin sisään, vaan kehoitti lyhyesti kuningasta istuutumaan ja
+piti hänelle koristelemattoman saarnan, kuinka toivotonta ja typerää
+hänen oli mennä Roomaan asiaansa ajamaan. Hän lausui, että vaikka koko
+Egypti muutettaisiin hopeaksi, niin se tuskin riittäisi tyydyttämään
+niiden roomalaisten ahneutta, jotka hänen oli lahjottava, ja kehoitti
+vakavasti Auletesta palaamaan Egyptiin ja sopimaan alamaistensa kanssa.
+Senaattoria kohdannut sairaus näyttää rajoittaneen keskustelun verraten
+lyhyeksi, ja tietämättä oikein, mitä oli tehtävä, Auletes käänsi
+laivansa Italiaa kohden.
+
+Sillä aikaa oli kuninkaan tytär, Berenice IV, anastanut isänsä
+valtaistuimen ja hallitsi Egyptiä kaikessa rauhassa. Tämä prinsessa
+ja hänen sisarensa, Kleopatra VI, joka kuoli pian sen jälkeen, olivat
+Auleteen ainoat lapset hänen ensimmäisestä avioliitostaan Kleopatra V:n
+kanssa, mutta palatsin lastensuojissa oli vielä neljä muuta pienokaista
+eräästä toisesta avioliitosta. Kuka heidän äitinsä oli ja elikö hän
+vielä, sitä ei historia kerro. Näistä neljästä lapsesta, joista kaksi
+nousi myöhemmin valtaistuimelle Ptolemaios XIV:nä ja Ptolemaios XV:nä,
+oli onneton prinsessa Arsinoe kolmas ja kirjamme sankaritar, suuri
+Kleopatra VII, neljäs, tällöin noin yhdentoistavuotias, koska hän oli
+syntynyt talvella 69—68 e.Kr.
+
+Roomaan päästyään Auletes kääntyi senaatin puoleen henkilönä, jolta
+on lain varjolla, mutta sittenkin vääryydellä riistetty senaatilta
+ostamansa omaisuus. Hän jakeli jälleen lahjuksia johtaville henkilöille
+ja lainaili rahaa joka taholta, vaikka hänen luotonantajansa eivät
+todennäköisesti olleet enää yhtä avokätisiä kuin edellisellä kerralla.
+Caesar oli silloin kaukana Galliassa eikä siis ollut lahjottavissa.
+Pompeius ei näytä, merkillistä kyllä, huolineen hänen rahoistaan,
+vaikka hän pyysikin kuningasta vieraakseen huvilaansa, mikä osoittaa,
+että ajatus asettaa Auletes takaisin valtaistuimelleen oli herättänyt
+voimakasta vastakaikua tässä vaikutteille alttiissa roomalaisessa. Hän
+oli tavallaan jo esiintynytkin Egyptin hovin holhoojana, ja tuskinpa
+voitaneen epäilläkään, etteikö hän toivonut saavansa Auleteelta,
+tälle antamansa avun palkaksi, oikeutta käyttää hyväkseen Auleteen
+suunnattoman arvokkaiden alueiden rikkauksia ja varoja.
+
+Aleksandrialaiset, jotka vastustivat kiihkeästi Auleteen asettamista
+takaisin valtaistuimelleen, lähettivät nyt Roomaan sata henkilöä
+käsittävän lähetystön ajamaan heidän asiaansa senaatissa, mutta
+karkoitettu hallitsija palkkasi nyt epätoivon vimmassaan joukon
+roistoja, jotka karkasivat lähetystön kimppuun Puteolin, nykyisen
+Pozzuolin, lähellä ja tappoivat monta. Eloonjääneet lahjottiin
+puhumattomiksi, ja niin saatiin koko juttu haudatuksi. Lähetystön
+johtaja, filosofi Dion, pääsi pakenemaan kahakassa, mutta hänet
+myrkytettiin heti Roomaan saavuttuaan Auleteen toimesta. Kuningas
+saattoi jälleen hengittää vapaasti, ja kaikki olisi voinut käydä hyvin
+ja roomalainen armeija olisi annettu hänen käytettäväkseen, ellei eräs
+valtiollinen vastustaja olisi sattunut löytämään ennustusta, joka
+määräsi, että jos Egyptin kuningas tuli pyytämään apua, oli häntä
+autettava ystävyydellä eikä aseilla. Toivonsa menettänyt Auletes
+lähti silloin Roomasta ja asettui Efesokseen jätettyään pääkaupunkiin
+Ammonios-nimisen asiamiehen seuraamaan tapahtumia ja ilmoittamaan
+niistä hänelle.
+
+Kolme vuotta myöhemmin, tammikuussa 55 e.Kr., otettiin hänen asiansa
+Roomassa vielä kerran käsiteltäväksi, ja Pompeius koetti laimeasti
+auttaa häntä takaisin valtaistuimelle, mutta tehtävän luovuttaminen
+yhdelle miehelle peloitti senaattia niin suuresti, ettei päästy
+ratkaisuun. Ehdotettiin, että Lentulus Spinther, Kilikian maaherra,
+kiertäisi ennustuksen jättämällä Auleteen Ptolemaisiin (Acreen) ja
+menemällä itse Egyptiin armeijoineen, mutta kuningas epäilemättä
+oivalsi viekkaiden roomalaisten keksineen tämän vain voidakseen anastaa
+hänen maansa, ja näyttää vastustaneen suunnitelmaa ymmärrettävästi
+närkästyneenä. Silloin ehdotettiin, että Lentulus lähtisi Egyptiin
+ilman armeijaa, vain luottaen Rooman nimen voimaan, ja siten noudattaen
+ennustuksen määräystä.
+
+Lopulta Auletes tarjosi kokonaista 10,000 talenttia (noin 600 milj.
+Smk.) valtakuntansa hinnaksi seurauksella, että Aulus Gabinius,
+Syyrian maaherra, joka oli mitä kipeimmässä rahapulassa, valmistautui
+miehittämään Egyptin ja asettamaan Auleteen valtaistuimelle kaikista
+ennustuksista huolimatta. Tietäen saavansa luvatusta summasta
+melkoisen osan Gabinius oli hyvin kiihkeä aloittamaan sodan, vaikka
+hänen sanotaan pelänneen mahdollista epäonnistumistakin. Sotaretkeä
+valmisteltiin kaikella kiireellä, ja pian oltiin valmiit marssimaan
+erämaan poikki Egyptiin.
+
+Sillä aikaa olivat aleksandrialaiset naittaneet Berenice IV:n
+eräälle hyvin kunnianhimoiselle ja vaikutusvaltaiselle miehelle,
+Kappadokian Komanan ylimmäiselle papille, Archelaukselle, Pompeius
+Suuren suojatille, joka oli Pompeiuksen avulla päässyt ylimmäiseksi
+papiksi 64 e.Kr. ja koettanut heti saada hänen välityksellään Rooman
+kannatusta, mutta onnistumatta. Gabinius ei hidastellut julistaa sotaa
+Archelausta vastaan, vaan teki sen empimättä väittäen, että Archelaus
+muka suosi Pohjois-Afrikan rannikolla rehoittavaa merirosvousta ja
+rakensi laivastoa, jonka voitiin pelätä käyvän Roomalle haitalliseksi;
+eikä viipynyt kauan, ennenkuin hänen armeijansa oli matkalla Gazasta
+Pelusiumiin. Pääjoukon edellä samoavan ratsuväen päällikkönä oli Marcus
+Antonius, nuori ja tarmokas soturi, jonka tulevaisuutta ei silloin
+vielä mikään himmentänyt. Pelusiumin rajalinnoitus vallattiin hänen
+johdollaan, ja pian olivat Rooman legioonat marssimassa Aleksandriaa
+kohti. Palatsin varusväki liittyi hyökkääjiin, Archelaus surmattiin, ja
+kaupunki antautui.
+
+Valtaistuin palautettiin heti Auleteelle, ja Berenice IV otettiin
+hengiltä. Kaupunkiin jätettiin suuri joukko roomalaista jalkaväkeä
+ja kelttiläistä ja germaanilaista ratsuväkeä valvomaan järjestystä,
+ja näyttää siltä kuin myös Antonius olisi jäänyt joksikin ajaksi
+Aleksandriaan. Prinsessa Kleopatra oli nyt noin neljäntoista vuotias
+tyttö, jonka nuorekkaan kauneuden ja viehkeyden sanotaan jo silloin
+tehneen voimakkaan vaikutuksen roomalaisen ratsuväen päällikköön.
+Välimeren itäpäässä on neljäntoistavuotias tyttö jo täysin kehittynyt
+ja aikoja sitten saavuttanut niin sanotun naimaiän. Tähän tapaamiseen
+on tuskin syytä kiinnittää huomiota, mutta tulevien tapahtumien enteenä
+sillä on oma mielenkiintonsa.
+
+Roomalaiset alkoivat nyt vaatia, että Auleteen oli maksettava heille
+lupaamansa summat. Rabirius Postumus näyttää olleen hänen suurimpia
+velkojiaan, ja voidakseen maksaa hänelle ei kuninkaalla ollut muuta
+keinoa kuin nimittää hänet valtionrahaston hoitajaksi, niin että
+kaikki verot menivät hänen käsiensä kautta. Rabirius oli samalla
+kärsimättömäksi käyneen Julius Caesarin ja todennäköisesti myös
+Gabiniuksen edustaja. Tilanne oli siis jotakuinkin samanlainen kuin
+meidän aikanamme 1870-luvulla, jolloin Egyptiin lähetettiin erityinen
+eurooppalainen valtuuskunta hoitamaan valtion raha-asioita, niin että
+hallitsijan yksityiset velat tulisivat maksetuiksi. Erona on vain se,
+että Auleteen velkojat olivat Rooman johtohenkilöitä; suuren tasavallan
+varjo, jonka näemme häilyvän Aleksandrian hovin yllä, on siitä
+seikasta lähtöisin. Rooma oli kietoutunut selvittämättömästi Egyptin
+asioihin. Lainattu roomalainen raha oli saatava takaisin; roomalaiset
+viranomaiset hoitivat kaikki verot; kaupungissa oli roomalainen
+miehitysarmeija, ja kuningas hallitsi Rooman senaatin luvalla sille
+testamenttaamaansa valtakuntaa.
+
+Vuonna 54 e.Kr. aleksandrialaiset yrittivät karistaa roomalaisen
+ikeen niskoiltaan ja karkoittivat Rabiriuksen Egyptistä. Rooman
+huomio kohdistui jälleen Aleksandriaan, ja on luultavaa, että maa
+olisi vallattu ennen pitkää, ellei Partian sotaretken tyrmistyttävä
+loppu seuraavana vuonna, jolloin Crassus lyötiin ja surmattiin, olisi
+antanut roomalaisille muuta ajattelemista. Auletes ei saanut kuitenkaan
+kauan iloita kalliisti ostetusta koskemattomuudestaan, sillä hän
+kuoli kesällä 51 e.Kr., jättäen jälkeensä toisessa avioliitossaan
+syntyneet neljä lasta, joiden tuntematon äiti ei ollut todennäköisesti
+enää elossa. Kleopatra, sennimisistä seitsemäs, oli heistä vanhin,
+ja isänsä kuollessa noin kahdeksantoistavuotias. Hänen sisarensa
+Arsinoe, jota hän ei lainkaan sietänyt, oli joitakin vuosia nuorempi.
+Toiset kaksi olivat poikia, vanhempi noin yhdentoista ja nuorempi
+noin kuuden vuoden ikäinen, joista edellinen tunnetaan historiassa
+Ptolemaios XIV:nä ja jälkimmäinen Ptolemaios XV:nä. [Porphyrius sanoo
+hänen kuolleen Kleopatran kahdeksantena hallitusvuotena, ja Josephus
+laskee hänen olleen kuollessaan viidentoistavuotias. Siten hän olisi
+ollut Kleopatran noustessa valtaistuimelle seitsemän vuoden ikäinen,
+mikä näyttää kylläkin uskottavalta.] Auletes oli omien katkerien
+kokemustensa neuvomana kirjoittanut yksityiskohtaisen testamentin,
+jossa hän määritteli selvästi toivomuksensa vallanperimykseen
+nähden. Asiakirjaa oli tehty kaksi kappaletta. Toista säilytettiin
+Aleksandriassa, mutta toinen oli toimitettu asianomaisesti
+todistettuna ja sinetöitynä Roomaan Pompeiukselle, joka oli kohdellut
+kuningasta ystävänä tämän Roomassa käydessä, toivomuksella, että se
+talletettaisiin _aerariumiin_. Tässä testamentissa Auletes määräsi,
+että hänen vanhimman elossa olevan tyttärensä ja vanhimman elossa
+olevan poikansa oli hallittava yhdessä, ja velvoitti roomalaiset,
+heidän jumaliinsa ja kaikkiin heidän kanssaan tekemänsä sopimuksiin
+vedoten, katsomaan, että testamenttia noudatettiin. Sen lisäksi hän
+pyysi vielä roomalaisia olemaan uudelle kuninkaalle kuin holhoojana,
+aivan kuin hän olisi pelännyt sisaren voivan ruveta sortamaan veljeään,
+jopa toimittavan tämän kokonaan tieltään pois. Samalla hän varoitti
+mitä vakavimmin lapsiaan muuttamasta tätä vallanperimysjärjestystä;
+näiden sanojen on ajateltu tarkoittaneen, että hän pelkäsi Kleopatran
+voivan joutua saman kohtelun alaiseksi Arsinoen puolelta. Seikka
+sellainen, että Ptolemaiosten hovissa oli kuninkaan kuollessa kaksi
+poikaa ja kaksi tytärtä ei ennustanut hyvää rauhan säilymiselle,
+ja tätä ajatellen voidaan otaksua, että Auletes, joka oli tietysti
+pannut merkille Kleopatran ja Arsinoen keskinäisen kylmyyden,
+pelkäsi pahinta. Tuntien sukunsa sisäisen historian ja tietäen,
+että hänen omat kätensäkin punoittivat hänen tyttärensä Berenicen
+verestä, jonka hän oli murhannut maanpaosta palatessaan, hänen
+on täytynyt olla täysin selvillä verisen sodan mahdollisuuksista
+lastensa kesken, ja ollen vanhoillaan jo sairas verenvuodatuksesta
+ja toivoen vain häiriintymätöntä rauhaa levossa ja mukavuudessa
+itselleen ja jälkeläisilleen hän teki kaiken voitavansa varatakseen
+ja vakauttaakseen heille sen huolettomuuden, jota hän oli itse niin
+harvoin saanut nauttia.
+
+Hänen määräyksensä, että hänen kahdeksantoistavuotiaan tyttärensä oli
+hallittava yhdessä yhdentoistavuotiaan veljensä kanssa, edellytti
+sisaren ja veljen välistä avioliittoa. Ptolemaiokset olivat mukautuneet
+siinä määrin vanhoihin egyptiläisiin tapoihin, että tällainen veljen
+ja sisaren välinen valtiollinen avioliitto oli tarpeen vaatiessa yhä
+mahdollinen. Se oli Egyptissä hyvin vanha laitos ja perustui alkujaan
+naisten vallanpyrkimyslakiin, joka määräsi hallitsijan vanhimman
+tyttären valtakunnan perilliseksi. Poika, jonka isä oli valinnut
+valtaistuimensa perilliseksi, tahi joka vaati sitä joko oikeudella
+tahi pakolla, sai valtakunnan laillisesti omakseen naimalla tämän
+perijättären. Kun sellaista perijätärtä ei ollut olemassa, tahi kun
+valtaistuimen miespuolisella tavoittelijalla ei ollut vakavampia
+kilpailijoita, näyttää tämä sääntö tulleen usein syrjäytetyksi,
+mutta sen laiminlyömisestä on vain harvoja esimerkkejä, milloin
+valtaistuimeen kohdistetut vaatimukset oli olosuhteiden pakosta
+laillisesti vahvistettava.
+
+Kun siis Auleteen vanhin tytär ja vanhin poika nousivat isän
+testamentin nojalla yhdessä valtaistuimelle Kleopatra VII:nä ja
+Ptolemaios XIV:nä, pidettiin heidän muodollista avioliittoaan
+luonnollisena asiana. Tästä avioliitosta ei ole mitään todisteita,
+ja voihan olla, että se siirrettiin Kleopatran tahdosta kuninkaan
+nuoruuden takia. Avioliitot yhdennellä- ja kahdennellatoista
+ikävuodella olivat kyllä tavallisia muinaisessa Egyptissä, mutta eivät
+kreikkalaisten mielestä oikein hyväksyttäviä, ja tähän vedoten on
+kuningattaren ollut todennäköisesti verraten helppoa ottaa valta omiin
+käsiinsä. Nuori Ptolemaios XIV annettiin eunukki Potheinoksen hoitoon.
+Tämä näyttää olleen noiden ainaisten palatsivehkeilijöiden tyypillinen
+edustaja, joiden kanssa historioitsija joutuu aivan kiusallisen
+paljon tekemisiin. Kuninkaalla oli opettajana eräs vastenmielinen
+kreikkalainen kaunopuhuja, Theodotos, jolla oli myös verraten paljon
+vaikutusvaltaa hovissa, ja kolmantena seuralaisena eräs häikäilemätön
+egyptiläinen soturi, nimeltä Achillas, palatsin varusväen päällikkö.
+Nämä kolme pääsivät pian melkoiseen valtaan ja onnistuivat, nuoren
+herransa nimessä kun toimivat, anastamaan hallitsijankin vallasta
+huomattavan osan omiin käsiinsä. Kleopatra näyttää mukautuneen
+siihen kärsivällisesti. Hän oli vielä vain nuori tyttö, ja hänen
+neuvonantajansa näyttävät olleen vähemmän tarmokkaita ja vallanhimoisia
+kuin veljen. Hän suoritti kyllä kaiken sen, mikä hallituksessa oli
+muodollista laatua, koska kuningas oli alaikäinen, mutta näyttää siltä
+kuin Potheinos ja hänen ystävänsä olisivat olleet maan todelliset
+hallitsijat.
+
+Noin kaksi tahi kolme vuotta Auleteen kuoltua lähetti Marcus Calpurnius
+Bibulus [Hän oli ollut konsulina Julius Caesarin kanssa 59 e.Kr.],
+Syyrian varakäskynhaltija, kaksi poikaansa Aleksandriaan antamaan
+määräyksen sinne sijoitetuille roomalaisille joukoille liittyä hänen
+armeijaansa, jonka piti lähteä sotaretkelle partialaisia vastaan.
+Nämä aleksandrialaiset joukot kuuluivat siihen miehitysarmeijaan,
+jonka Gabinius oli jättänyt Egyptiin Auleteen turvaksi 55 e.Kr., ollen
+enimmäkseen, kuten on jo sanottu, gallialaista ja germaanilaista
+ratsuväkeä, jäyhiä miehiä, joiden on täytynyt olla rotevuutensa ja
+karkeiden tapojensa takia kaupungin kummana ja kauhuna. Nämä _Gabiniani
+milites_ olivat tähän aikaan kotiutuneet uuteen majoituspaikkaansa
+ja ottaneet itselleen vaimoja Aleksandrian kreikkalaisista ja
+egyptiläisistä perheistä. Vaikka heidän keskuudessaan oli melkoinen
+joukko roomalaisen jalkaväen veteraaneja, jotka olivat taistelleet
+Pompeiuksen johdolla, oli kuri jo tuntuvasti huonontunut, ja kun
+Syyrian maaherran käsky saapui, puhkesi heti kapina; raivostuneet ja
+todennäköisesti juopuneet sotilaat murhasivat Bibuluksen kummankin
+poika poloisen. Kun tapahtumasta ilmoitettiin palatsiin, käski
+Kleopatra heti vangita murhaajat. Käsittäen, että tilanne tuli käymään
+heille kapinallisena joukkona mahdottomaksi, sotilaat luovuttivat
+johtajansa näköjään vastustuksetta. Kuningatar lähetti sitten
+vangit kahleissa Bibulukselle, mutta tämä, joka oli Rooman ylimystön
+parhaimpia, palautti poikansa murhaajat hänelle takaisin ilmoittaen,
+ettei rankaisuoikeutta ollut tällaisissa tapauksissa muilla kuin
+senaatilla. Historia ei kerro näiden miesten lopullisesta kohtalosta,
+eikähän itse tapahtumallakaan ole meille muuta merkitystä, kuin
+että me näemme Kleopatran menetelleen tässä ensimmäisessä historian
+selostamassa hallinnollisessa toimenpiteessä huomaavaisen harkitusti ja
+rehellisesti roomalaisia naapureitaan kohtaan.
+
+Pian sen jälkeen lähetti Pompeius (49 e.Kr.) poikansa Gnaeus
+Pompeiuksen Egyptiin hankkimaan laivoja ja miehiä kansalaissotaa
+varten, joka ei näyttänyt olevan enää vältettävissä, ja Gabiniuksen
+joukot noudattivat kutsua mielihyvin, käsittäen, että sota Julius
+Caesaria vastaan tuli olemaan paljoa edullisempi kuin retki julmia
+partialaisia vastaan. Aleksandriasta lähti viisikymmentä sotalaivaa
+ja viisisataa miestä Gnaeuksen keralla, ja on mahdollista, että
+ne liittyivät Bibulukseen, joka oli silloin Pompeiuksen amiraali
+Adrianmerellä. Gnaeus Pompeiuksen sanotaan viehättyneen Kleopatran
+kauneuteen ja sulouteen, jopa onnistuneen päästä tuttavalliseen
+suhteeseen kuningattaren kanssa, mutta mitään todistusta ei ole
+olemassa siitä, että tekeillä olisi ollut jotakin vakavampaa. Katson
+näiden juttujen, jotka kiertelivät silloin kulkupuheina, johtuneen
+vain siitä, että Aleksandriassa oli pohdittu Kleopatran ja tuon nuoren
+roomalaisen avioliiton mahdollisuutta. Pompeius Suuri oli roomalaisen
+maailman herra ja avioliitto hänen poikansa kanssa olisi ollut yhtä
+tervetullut kuin aikaisemmin Berenicen ja Komanan ylimmäisen papin
+avioliitto. Mutta ehdotus ei näytä saaneen kyllin suurta kannatusta ja
+raukeni siihen.
+
+Seuraavana vuonna, 48 e.Kr., jolloin Kleopatra oli yhdenkolmatta ja
+hänen hallitsijaveljensä neljäntoistavuotias, sattui Aleksandriassa
+tärkeitä tapahtumia, joista historia ei ole säilyttänyt meille mitään
+selviä tietoja. Näyttää kuin veli ja sisar olisivat riitaantuneet
+ja palatsi jakautunut kahteen vastakkaiseen puolueeseen. Nuori
+Ptolemaios julistautui, tukenaan eunukki Potheinos, opettaja Theodotos
+ja varusväen päällikkö Achillas, Egyptin ainoaksi hallitsijaksi, ja
+Kleopatran oli henkensä tähden pakko paeta Syyriaan. Emme tiedä mitään
+näistä kohtalokkaista tapahtumista; palatsissa käydyistä taisteluista,
+päivistä, jolloin kuningattaren henki saattoi olla hiuskarvan varassa,
+ja vaaroista, jotka uhkasivat häntä, kun hän karkasi palatsista ja
+pakeni Egyptistä. Tiedämme vain, että nuori Ptolemaios on Egyptin
+yksinvaltias kuningas, kun tätä kuninkaallista murhenäytelmää kaihtava
+väliverho jälleen nousee, ja että hän on parhaillaan armeijoineen
+itärajalla maastakarkoitettua sisartaan vastassa, joka on hankkinut
+itselleen armeijan Syyriasta ja marssii nyt synnyinmaataan kohti
+ottamaan takaisin valtaistuinta, joka oli häneltä riistetty. Tämän
+pelottoman nuoren kuningattaren nopeassa paluussa samalle vaaralliselle
+näyttämölle, josta hän oli juuri henkipattona paennut, on jotakin
+mielikuvitukseen voimakkaasti vetoavaa, ja historioitsija tuntee
+heti, että tämä nainen, joka kykeni niin äkkiä kokoamaan ympärilleen
+palkkasoturiarmeijan, ja joka uskalsi lähteä marssimaan erämaan poikki
+tappojärjestyksessä maata kohti, joka oli hänet hylännyt, on ollut
+voimakas luonne.
+
+
+
+
+IV. POMPEIUKSEN KUOLEMA JA CAESARIN TULO EGYPTIIN
+
+
+Pelusiumin pieni linnoitus, jonka läheisyyteen Ptolemaioksen ja
+Kleopatran armeijat olivat järjestyneet vastatusten, oli alavalla
+hiekkatasangolla meren rannikolla, nykyistä Port Saidia hiukan
+idempänä. Se oli suistomaan itäisin satama ja varustus, ja rakennettuna
+sille paljon käytetylle valtatielle, joka seuraa Egyptin ja Syyrian
+välistä rannikkoa, Ptolemaiosten valtakunnan Aasian puoleinen
+portti. Nuori Ptolemaios XIV oli sulkeutunut neuvonantajineen ja
+sotureineen tähän linnoitukseen katkaistakseen siinä tien sisareltaan
+Kleopatralta, joka oli vahvan armeijan tukemana paluumatkalla
+Syyriasta, jonne hän oli paennut. Kun Kleopatran armeija, joka oli
+Pelusiumin lähettyville saavuttuaan leiriytynyt merenrannalle joitakin
+penikulmia linnoituksesta itään, valmistautui syyskuun 28 p. 48 e.Kr.
+rynnäkköön, tapahtui jotakin, joka tuli koitumaan käänteentekeväksi
+Egyptin koko historialle. Pienen sataman länsipuolella olevan alastoman
+niemen takaa ilmestyi näkyviin seleukoslainen kaleeri, joka ankkuroi
+lähelle rantaa. Tämän aluksen kannella seisoi lyöty Pompeius Suuri
+vaimonsa Cornelian keralla, jotka olivat Pharsaloksen tappotantereelta
+paettuaan päättäneet vedota Egyptin kuninkaan vieraanvaraisuuteen.
+Nuori hallitsija näyttää tietäneen hänen tulostaan, sillä Pompeius
+oli saapunut ensin Aleksandriaan, josta hän oli, kuultuaan, että
+Ptolemaios oli lähtenyt Pelusiumiin, todennäköisesti lähettänyt
+sanansaattajan maitse kuninkaan luokse ja tullut itse meritse. Uutinen
+sen miehen saapumisesta, joka oli ollut niin kauan Ptolemaiosten hovin
+mahtava suojelija, oli aiheuttanut sellaisen hämmingin ja hälinän
+kuninkaallisessa leirissä, että Kleopatran lähestyminen ja tulossa
+oleva taistelukin unohdettiin hetkeksi kokonaan.
+
+Egypti oli samoin kuin koko muukin maailma seurannut Pompeiuksen
+ja Caesarin, noiden Rooman kahden jättiläisen, voimainkoetusta
+hartaalla mielenkiinnolla ja varmana edellisen voitosta. Mutta
+kaikki kävikin toisin kuin mitä oli odotettu, ja lyödyn kenraalin
+Pelusiumiin lähettämä sanansaattaja oli varmaankin ensimmäinen, joka
+tiesi kertoa totuuden jännityksellä odotetun taistelun tuloksesta.
+Aleksandrialaisten myötätunto oli kokonaan Pompeiuksen puolella,
+sillä tämä pakolainen, joka nyt etsi turvaa ennen antamansa avun
+vastapalvelukseksi, oli aina ollut heille Rooman suojeluksen
+jättiläismäinen edustaja. Caesarista, joka oli viettänyt niin monta
+vuotta kaukana luoteessa, he eivät tienneet juuri mitään, mutta
+Pompeius, joka oli ollut aina tilaisuuden tarjoutuessa valmis valvomaan
+heidän etujaan, oli heille Rooma itse. Hän oli tosiasiallisesti
+ollut monta vuotta Rooman mahtavin ja vaikutusvaltaisin henkilö,
+niin mahtava, että sivistynyt maailma oli ryöminyt hänen jaloissaan.
+Sitten tuli välttämätön riita Julius Caesarin kanssa, miehen,
+joka ei voinut sietää kilpailijoita. Kansalaissota puhkesi, ja
+armeijat kohtasivat toisensa Pharsaloksen aukeilla. Tässä on
+tarpeetonta kuvata, kuinka Caesarin karaistuneet legioonat tuhosivat
+Pompeiuksen patriisiratsuväen, johon hän täydellisesti luotti; kuinka
+muukalaisliittolaiset tyrmistyivät toimettomiksi katsellessaan
+roomalaisten suurenmoista kamppailua; kuinka arvokas Pompeius poistui
+häviönsä oivaltaen hämmentyneenä telttaansa ja istui siellä eteensä
+tuijottaen, kunnes havahtui mietteistään, ja huudahti: »Mitä! Leiriinkö
+saakkakin?», ja laukotti pois taistelukentältä; ja kuinka Caesarin
+soturit tapasivat vihollisen teltat valmiina juhlimaan odotettua
+voittoa. Oviaukot oli koristeltu myrttiköynnöksillä, permannot peitetty
+kallisarvoisilla matoilla ja pöydät katettu viinihaarikoilla ja
+ruoka-astioilla. Pompeius oli paennut Larissaan ja sieltä merelle,
+jossa hän nousi kauppalaivaan ja purjehti Mytileneen. Otettuaan sieltä
+vaimonsa Cornelian mukaansa hän suuntasi matkansa Kyprokseen ja siirtyi
+siellä kaleeriin, jolla hän saapui Egyptiin. Hän oli luonnollisesti
+odottanut, että Ptolemaios, jota pidettiin hänen valtiollisena
+suojattinaan, ottaisi hänet mitä kohteliaimmin vastaan, ja hän hautoi
+mielessään toistaiseksi epämääräisiä, mutta kiihkeitä suunnitelmia
+kerätä joukkonsa uudelleen ja haastaa vastustaja uuteen otteluun.
+Pharsaloksessa hän oli uskonut joutuneensa auttamattomasti häviölle,
+mutta kuuli sitten matkallaan Egyptiin, että Cato oli koonnut hänen
+joukoistaan melkoisen armeijan, ja että hänen laivastonsa, joka ei
+ollut vielä ollut taistelussa mukana, oli uskollinen. Näitä seikkoja
+ajatellen ja Ptolemaioksen apuun luottaen hän toivoi pääsevänsä vielä
+voitolle ja saavansa takaisin menettämänsä mahtiaseman roomalaisen
+maailman herrana.
+
+Kun hänen saapumisestaan ilmoitettiin kuninkaalle, käski tämä heti
+neuvonantajansa koolle päättämään, miten tuo kukistunut kenraali oli
+vastaanotettava. Tässä neuvottelussa olivat läsnä ne nuoren hallitsijan
+kolme roistomaista neuvonantajaa, joihin olemme jo tutustuneet,
+nimittäin eunukki Potheinos, joka toimi jonkinlaisena pääministerinä,
+kuninkaan sotapäällikkö egyptiläinen Achillas, ja Theodotos Kioslainen,
+kuninkaan opettaja, varsinaisena ammattinaan puhetaidon opetus. Nämä
+kolme näyttävät suunnitelleen ja toimeenpanneen Kleopatran karkoituksen
+Egyptistä ja toimineen sitten nuoren Ptolemaioksen nimessä, jonka he
+saivat silloin kokonaan valtaansa, vain oman onnensa vakauttamiseksi.
+
+»Oli todellakin surkeata», sanoo Plutarkhos, »että suuren Pompeiuksen
+kohtalo joutui näiden kolmen ratkaistavaksi, ja että hän sai tyytyä
+odottamaan aluksessaan, joka oli ankkuroinut lähelle rantaa, tämän
+tuomioistuimen päätöstä».
+
+Jotkut ehdottivat, että häntä pyydettäisiin kohteliaasti etsimään
+turvaa jostakin toisesta maasta, koska oli ilmeistä, että Caesar
+pitelisi heitä kovakouraisesti, jos he esiintyisivät hänen
+ystävinään. Toiset ehdottivat, että hänet otettaisiin vastaan
+ja että he liittyisivät häneen, koska täytyi otaksua, niinkuin
+asia todellisuudessa olikin, että hänellä oli vielä sangen suuret
+mahdollisuudet toipua Pharsaloksessa saamastaan iskusta; elleivät he
+menetelleet näin, saattoi käydä, että hän pyysi apua Kleopatralta.
+Theodotos osoitti silloin huolellisesti harkituin sanoin, että kumpikin
+ehdotus oli heille vaarallinen, ja ehdotti puolestaan, että heidän
+oli pyrittävä Caesarin suosioon murhaamalla entinen suojelijansa,
+koska taistelu siten päättyisi. Samalla he pääsisivät valitsemasta,
+kumman puolelle heidän oli kallistuttava, ja välttyisivät kaikista
+erehdyksistä siinä suhteessa, »sillä», lisäsi hän hymyillen, »eihän
+kuollut voi purra». Tämä oli toistenkin mielestä paras keino, millä
+suoriutua vaikeasta tilanteesta, ja sen toimeenpano uskottiin
+Achillakselle; tämä otti kumppaneikseen erään Septimius-nimisen
+roomalaisen upseerin, joka oli kerran toiminut Pompeiuksen
+alipäällikkönä, ja erään Salvius-nimisen roomalaisen sadanpäämiehen.
+Nämä kolme astuivat sitten sotilaiden keralla pieneen veneeseen ja
+soutivat kaleerille.
+
+Kun he olivat saapuneet laivan kylkeen, nousi Septimius seisomaan ja
+tervehti Pompeiusta tämän sotilaallisella arvonimellä, minkä jälkeen
+Achillas kehoitti häntä tulemaan rannalle heidän veneessään, koska
+satama oli isolle kaleerille liian matala. Merellä näkyi egyptiläisiä
+sotalaivoja ja hiekkaranta oli täynnä sotilaita, niin että Pompeius,
+jonka epäluulot olivat heränneet, käsitti olevan mahdotonta kääntyä
+takaisin. Hänen oli pakko antautua noiden luihun näköisten miesten
+käsiin, jotka olivat tulleet häntä noutamaan. Hänen vaimonsa Cornelia
+oli hänen puolestaan suunniltaan pelosta, mutta Pompeius kehoitti
+häntä olemaan turvallisella mielellä ja laskeutui veneeseen, ottaen
+mukaansa kaksi sadanpäämiestä, erään Philippus-nimisen vapautetun
+ja erään Scythes-nimisen orjan. Sanoessaan jäähyväisiä Cornelialle
+hän lausui lopuksi seuraavat Sofokleen säkeet: »Hänestä, joka kerran
+astuu tyrannin ovesta, tulee orja, vaikka hän olisi ollut siihen
+saakka vapaa», — ja käski soutaa maihin. Syvä hiljaisuus valtasi
+pienen seurueen, kun pursi liukui satamaan, jonka vesi oli jo alkanut
+käydä sameaksi siihen aikaan vuotta [syyskuun loppupuoli vastasi
+kalenterin virheellisyydestä johtuen, mistä saamme pian kuulla enemmän,
+heinäkuun puoliväliä] tulvivan Niilin mudasta; ja kun ajattelee tuota
+yksitoikkoista ja alastonta rannikkoa ja taustalla näkyvää pientä,
+ikävän näköistä kaupunkia, tuntee, että niiden on täytynyt vaikuttaa
+Egyptin kesän hioittavassa helteessä sangen vastenmielisiltä.
+Katkaistakseen painostavan hiljaisuuden Pompeius kääntyi Septimiukseen
+ja virkkoi kiinteästi katsoen häneen: »En varmaankaan erehdy
+luullessani, että olette ennen ollut asetoverini?» Septimius ei
+vastannut, vaan nyökäytti myöntävästi päätään, minkä jälkeen Pompeius
+otti esille pienen kirjan, jota luki, kunnes päästiin rannalle. Kun
+hän oli nousemaisillaan veneestä ja oli jo tarttunut vapautettunsa
+Philippuksen käsivarteen tukea saadakseen, vetäisi Septimius miekkansa
+ja iski häntä selkään, Salviuksen ja Achillaksen käydessä myös hänen
+kimppuunsa. Pompeius ei virkkanut sanaakaan, vaan peitti hiljaa
+vaikeroiden kasvonsa viitallaan ja kaatui veneen pohjalle, jossa
+hänestä tehtiin pian loppu.
+
+Kaleerin kannella seisova Cornelia näki kaikki ja huusi epätoivossaan
+ja tuskassaan niin kovasti, että se kuului rannalle saakka. Nähtyään
+sitten murhaajien kumartuvan ruumiin ylitse ja nousevan taas, pitäen
+korkealla poikkihakattua päätä, hän käski kapteenia nostamaan ankkurin.
+Hänen laivansa oli jo hetkisen kuluttua menossa avomerelle ja etääntyi
+nopeasti saavuttamattomiin. Pompeiuksen päätön ruumis, jonka yltä oli
+raastettu kaikki vaatteetkin, survaistiin nyt veteen, mutta mainingit
+heittivät sen pian takaisin rantahietikolle, jossa sen ympärille
+kerääntyi joukko uteliaita tyhjäntoimittajia. Achillas ja hänen
+kumppaninsa kantoivat pään kuninkaalliseen leiriin.
+
+Vapautettu Philippukselle ei tehty mitään pahaa. Hän hiipi jonkin ajan
+kuluttua takaisin ja käveli edestakaisin autiolla rannalla, kunnes
+kaikki olivat palanneet kaupunkiin. Silloin hän meni ruumiin luo,
+polvistui, pesi sen merivedellä ja kääri sen paitaansa käärinliinan
+puutteessa. Etsiessään sitten polttopuita hautarovion rakentaakseen
+hän tapasi vanhan roomalaisen sotilaan, joka oli aikoinaan palvellut
+murhatun kenraalin alaisena, ja nämä kaksi keräsivät yhdessä
+vedenrajaan kaiken, mikä kelpasi poltettavaksi, meren tuomia
+laivanjäännöksiä, pirstoutuneita laudankappaleita, lahopuita, mitä vain
+löysivät, nostivat ruumiin kasan päälle ja sytyttivät rovion.
+
+Seuraavana aamuna saapui Pompeiuksen kenraali Lucius Lentulus, niiden
+kahdentuhannen sotilaan päällikkö, jotka Pompeius oli varannut
+henkivartiajoukokseen, toisella kaleerilla Pelusiumin edustalle; ja kun
+häntä soudettiin maihin, huomasi hän rannalla rovion vielä savuavat
+jäännökset. »Ken on tämä, joka on löytänyt hautansa tuosta?» hän kysyi,
+murhenäytelmästä vielä tietämättömänä, ja lisäsi huoaten: »Ehkäpä
+sinäkin, Pompeius Magnus!» Kun hän sitten nousi maihin, murhattiin
+hänetkin heti.
+
+Joitakin päiviä myöhemmin, lokakuun 2 p., saapui Julius Caesar
+Pompeiuksen jälessä Aleksandriaan ja sai siellä kuulla suuren
+vastustajansa surkeasta kuolemasta, josta hän oli vilpittömästi
+pahoillaan. Hiukan myöhemmin esittäytyi Theodotos voittajalle,
+mukanaan Pompeiuksen pää ja sinettisormus, mutta Caesar kääntyi
+tuskanilmein poispäin nähdessään kaamean pään, ja otti sormuksen,
+jota katsellessaan hän heltyi kyyneliin. [Plutarkhoksen ja toisten
+mukaan. Caesarin omissa muistelmissa ei tästä kohtauksesta puhuta
+mitään.] Hän näyttää sittemmin karkoittaneen ällistyneen Theodotoksen
+kokonaan läheisyydestään kuin alhaisen orjan, eikä kestänyt kauan,
+ennenkuin tämä kunnianhimossaan pettynyt mies sai paeta henkensä
+kaupalla Egyptistä. Voimme mainita hänen sitten vaeltaneen joitakin
+vuosia kulkurina Syyriassa ja Vähässä-Aasiassa, kunnes Marcus Brutus
+sai hänet Caesarin kuoltua lopulta käsiinsä ja ristiinnaulitutti
+hänet rangaistukseksi siitä, että hän oli suunnitellut Pompeius
+Suuren murhan. Caesar näyttää huolehtineen, että hänen kilpailijansa
+tuhka lähetettiin hänen vaimolleen, Cornelialle, joka hautasi sen
+sitten Pompeiuksen maakartanoon lähellä Albaa; Caesar määräsi myös,
+että Pompeiuksen pää oli haudattava Aleksandrian itäisten muurien
+ulkopuolelle, meren rannalle, Nemesiksen lehtoon, johon hänelle
+pystytettiin muistomerkki puiden varjoon raivatulle paikalle. Caesar
+tarjosi sitten suojelustaan ja ystävyyttään kaikille egyptiläisten
+vangiksi joutuneille Pompeiuksen puoluelaisille ja lausui suuren
+tyydytyksensä sen johdosta, että hän kykeni siten pelastamaan
+maanmiehensä kuolemasta.
+
+Ei ole vaikeata kuvitella Caesarin käytöksen aiheuttamaa ällistystä.
+Potheinos ja Achillas käsittivät heti, että Theodotosta kohdannut
+epäsuosio odotti heitäkin, elleivät he käyttäytyneet mitä
+varovaisimmin, kunnes Caesar poistuisi Egyptistä, minkä odotettiin
+pian tapahtuvan, tahi kunnes he voisivat kohdella tätä uutta rauhansa
+häiritsijää samalla tavalla kuin toisiakin. Mutta Caesar ei kiirehtinyt
+lähtöään lainkaan eikä liioin antanut heille tuota kiihkeästi
+odotettua tilaisuutta ehättää maaliskuun Iduksen edelle, vaan päätti
+rauhallisesti sillä ylenkatseellisen välinpitämättömyyden ilmeellä,
+joka pani sivustakatsojat niin usein ymmälle, asettua Lochias-niemen
+palatsiin, jossa oli silloin vain kaksi kuninkaallisen perheen jäsentä,
+nuorempi Ptolemaios ja hänen sisarensa Arsinoe, ja nousi laivastaan
+mahtavan rantalaiturin rappusille, heti kuin joukkoja oli riittävästi
+saapunut hänen turvakseen. Kaksi yhdistettyä legioonaa, joiden
+yhteinen miesluku oli 3,200 ja 800 kelttiläistä ja germaanilaista
+ratsumiestä nousi maihin hänen kerallaan. Tämä oli pieni armeija,
+mutta Caesar oli laskenut, ettei hän tarvinnut suurempaa Pompeiuksen
+pakolaisten tuhoamiseen eikä muihinkaan tarkoituksiinsa, joiden takia
+hän oli tullut Egyptiin. [Mihin Pompeiuksen 2,000 miehen suuruinen
+henkivartiajoukko joutui, en ole saanut mistään selville. Sotilaat
+pakenivat todennäköisesti takaisin Eurooppaan päällikkönsä kuoltua.]
+
+Caesarin päämääränä oli ollut hänen kiiruhtaessaan Välimeren poikki
+ennenkaikkea Pompeiuksen ja tämän liittolaisten vangitseminen ja
+Egyptin kuninkaan suojeluksen alaisena toimitettavan joukkojen
+keräämisen estäminen. Hän näyttää ajatelleen, että nopea takaa-ajo
+oli asevoimaa tehokkaampi, ja että hänen pikainen ilmestymisensä
+Aleksandriaan oli enemmän omiaan viemään epäröiviltä egyptiläisiltä
+halun auttaa entistä ystäväänsä kuin suuren armeijan saapuminen
+myöhemmin. Pharsaloksen hämmästyttävästä voitosta vielä innostuneena
+hän uskoi voivansa taivuttaa Ptolemaiosten hovin verraten helposti
+tahtoonsa ja näyttää, että hän edusti Rooman maailmanmahtia, eikä
+lyöty Pompeius. On kuin hän olisi odottanut pääsevänsä esiintymällä
+korskeasti Rooman kansan nimessä hyvin pian niin pitkälle, ettei
+aseisiin vetoaminen voinut enää tulla kysymykseenkään, ja saavansa
+egyptiläiset samalla oivaltamaan, että hänen tahtonsa oli Roomassa
+määräävä. Hän ottaisi Pompeiuksen asenteen Egyptiin nähden ja
+esiintyisi Aleksandrian hovin lempeänä suojelijana, hovin, jota hänen
+sortunut kilpailijansa oli niin ihailtavasti monta vuotta tukenut.
+Egyptissä oli useita laiminlyötyjä asioita, jotka hän saattoi
+hallituksensa puolesta järjestää ja panna kuntoon, ja tuskin voitaneen
+epäilläkään, etteikö hän toivonut niin menettelemällä saavuttavansa
+sellaista mainetta tuossa tärkeässä maassa, että se tuli pysyttämään
+hänet, Rooman ilmeisen yksinvaltiaan, asioidensa henkilökohtaisena
+valvojana vuosikausia. Olen kuitenkin itse kaikesta huolimatta, mitä
+on sanottu, sitä mieltä, ettei hänellä ollut silloin mitään kiirettä
+palata Roomaan; lähdön siirtyminen joksikin ajaksi oli hänelle vain
+eduksi. Pompeius oli ollut italialaisten suuri suosikki, niin että oli
+parempi antaa hänen häviöstään ja kuolemastaan aiheutuneen mielenkuohun
+hiukan asettua ja henkilökohtaisesta kilpailusta syntyneen verisen
+sodan jonkin verran unohtua, ennenkuin voittaja saapui Roomaan. Caesar
+ei ollut siihen aikaan pääkaupungissa lainkaan suosittu; häntähän oli
+kuusi kuukautta aikaisemmin yleisesti pidetty tasavallan vihollisena ja
+seikkailijana, kun taas Pompeius oli ollut kansan lemmikki, niin että
+tuli kestämään jonkin aikaa, ennenkuin yleinen mielipide muuttui.
+
+Kun siis Caesar kuuli, että kuninkaan neuvonantajien petturuus oli
+tehnyt hänen varsinaisen tehtävänsä tarpeettomaksi, hän päätti
+järjestää maihinnousunsa Aleksandriassa komeaksi ja juhlalliseksi,
+jäädä sinne joksikin ajaksi, ja sekaantua sen sisäisiin asioihin omaksi
+edukseen ja valtansa lujittamiseksi.
+
+Tätä ajatellen hän laski maihin neljätuhatta soturiaan ja lähti
+sitten itse kulkueessa palatsia kohti, liktorit vitsakimppuineen ja
+kirveineen edellä, kuten konsulin kulkueissa Roomassa. [Konsulina hän
+olisi ollut oikeutettu pitämään kaksitoista liktoria ja diktaattorina
+kaksikymmentäneljä, mutta montako hänellä oli tässä tilaisuudessa, ei
+tiedetä.] Mutta kun nämä pahaenteiset vallanmerkit tulivat rahvaan
+näkyviin, syöksyi se heti niitä kohti uhkaavasti ja vihamielisesti.
+Nuori kuningas oli hovinsa keralla vielä Pelusiumissa, jossa hänen
+armeijansa puolusti rajaa Kleopatran joukoilta, mutta kaupunkiin
+oli jätetty jonkin verran joukkoja varusväeksi, jonka samoin kuin
+kirjavan kaupunkilaisväestön keskuudessa oli varmasti monta, jotka
+tiesivät vitsakimppujen merkityksen. Kaupunki oli täynnä roomalaisia
+lainsuojattomia ja luopioita, joissa tämä muistutus Rooman käsivarren
+pituudesta ei voinut olla herättämättä pelkoa ja kauhua. Caesarin
+juhlamenollinen saapuminen merkitsi heille sen lain voimaansaattamista,
+jota he olivat paenneet, ja moni huoleton tyhjäntoimittaja oli
+näkevinään Rooman synkän varjon, joka oli niin kauan taivaanrannassa
+uhannut, leviävän tuon komean kulkueen mukana Egyptin ylle. Joka
+taholla sanottiin, että tuommoinen tulo Egyptin pääkaupunkiin oli
+majesteettirikos, niin kuin se olikin, mutta Caesaria se ei huolettanut
+lainkaan, koska hän tiesi asemansa Roomassa nyt järkkymättömäksi.
+
+Kaupunki oli kuohuksissa, ja kun Caesar oli ollut joitakin
+päiviä palatsissa, kävi tilanne niin arveluttavaksi, että hänen
+sotilaitaan surmattiin eri osissa kaupunkia, minkätähden hän lähetti
+kiireellisen käskyn Vähään-Aasiaan toimittaa lisäväkeä ja ryhtyi
+toimenpiteisiin hyökkäyksen varalta. Hän ei todennäköisesti oikein
+uskonut aleksandrialaisten rohkenevan käydä ilmisotaan häntä vastaan,
+tahi yrittävän karkoittaa häntä kaupungista, mutta päätti olla joka
+tapauksessa varuillaan oman rauhansa takia, sillä hän näyttää olleen
+sillä hetkellä sydänjuuria myöten kyllästynyt sotaan ja teurastukseen.
+Palatsia ja kuninkaallisia kasarmeja, joihin hän oli majoittanut
+joukkonsa, oli helppo puolustaa maan puolelta tehtyjä hyökkäyksiä
+vastaan, sillä niin levottomassa kaupungissa oli kuninkaan asunto
+tietysti ympäröity lujilla muureilla. Ja Lochias-niemelle rakennettuna
+se hallitsi samalla Ison sataman itäpuolta ja Pharoksen majakan
+vieritse menevän salmen toista sivua, ja kun laivat olivat aivan
+palatsin edessä laitureissa kiinni, oli pakotie siten aina avoinna,
+jos niikseen tuli. Luullakseni ei kaupunkilaisten vihamielisyys häntä
+paljoakaan huolettanut, vaan hän pani suunnittelemansa työn kaikessa
+rauhassa alulle. Kansalaissota oli ollut suuresti hermoillekäypää,
+minkä tähden hän varmaankin aikoi samalla levätä joitakin viikkoja
+kuninkaallisen palatsin loistavissa suojissa, joihin hän oli tullut
+niin sattumalta asettuneeksi. Kesä on Aleksandriassa monessa
+suhteessa ihana vuodenaika; voi kuvitella Caesarin, joka piti aina
+ylellisyydestä ja hyvinvoinnista, nauttineen sydämensä pohjasta näistä
+lämpöisistä, leppoisan tuulenhengen sulostuttamista päivistä kauniilla
+Lochias-niemellä. Hän oli läpäissyt elämänsä vaikeimman käännekohdan;
+hän oli nyt roomalaisen maailman ehdoton herra; ja hänen joidenkin
+viikkojen kuluttua tapahtuva juhlallinen tulonsa pääkaupunkiin, kunhan
+kansan kiihko oli ehtinyt hiukan jäähtyä, antoi ajatuksille siksi
+miellyttävää askartelua, että se kykeni tuudittamaan hänen rauhattoman
+mielensä lepoon. Ajankohta oli hyvin sovelias hänen käydä käsiksi
+pieneen, miellyttävään tehtäväänsä, Egyptin asiain järjestämiseen.
+Hän oli lähettänyt sanansaattajan Roomaan ilmoittamaan Pompeiuksen
+kuolemasta, mutta tämä lähetti ei näytä saaneen nimenomaista käskyä
+kiiruhtaa viipymättä perille, koska hän saapui Roomaan vasta marraskuun
+puolivälissä. [Tulkitessani tilanteen tällaiseksi olen tietoinen, että
+poikkean siitä hyväksytystä kannasta, että Caesar tahtoi palata mitä
+pikimmin Roomaan.]
+
+Hänen ensimmäinen toimenpiteensä oli lähettää sana Pelusiumiin ja
+kehoittaa mitä vakavimmin sekä Ptolemaiosta että Kleopatraa lopettamaan
+sotansa ja tulemaan Aleksandriaan esittämään hänelle asiansa. Hän
+katsoi sisarusten sovintoon saattamisen velvollisuudekseen, koska
+heidän isänsä Auletes vainaja oli hänen konsulina ollessaan uskonut
+lapsensa Rooman kansalle ja määrännyt tasavallan testamenttinsa
+toimeenpanijaksi. Tämä testamentti oli sitäpaitsi annettu Pompeiuksen
+haltuun, jonka paikalle Egyptin hovin suojelijana Caesar tahtoi
+nyt astua. Kutsun saatuaan Ptolemaios jätti armeijansa Achillaksen
+huostaan Pelusiumiin ja lähti heti Potheinoksen keralla katsomaan,
+mitä ihmettä Caesarilla oli Aleksandrian palatsissa tekemistä,
+saapuen sinne, otaksun, lokakuun 5 päivän tienoilla. Caesar näyttää
+pyytäneen heitä asettumaan palatsiin, johon hän oli ilman muuta
+tunkeutunut, ja jota hänen roomalaiset sotilaansa nyt vartioivat, ja
+kumpikin koetti tekeytyä, ilmeisesti viekkaan Potheinoksen neuvosta,
+uudelle suojelijalleen mahdollisimman miellyttäväksi. Caesar vaati
+heti Ptolemaiosta hajoittamaan armeijansa, mutta siihen ei kuningas
+tahtonut myöntyä, vaan lähetti viipymättä sanan Achillakselle tuoda
+joukot Aleksandriaan. Sen kuultuaan Caesar pakotti nuoren kuninkaan
+lähettämään kaksi upseeria, Dioscorideen ja Serapionin, määräämään,
+että Achillaksen oli pysyttävä siellä, missä oli. Nämä miehet eivät
+päässeet kuitenkaan perille, vaan joutuivat matkalla Potheinoksen
+kätyrien käsiin sillä seurauksella, että toinen sai surmansa ja
+toinen haavoittui, ja pari kolme päivää myöhemmin saapui Achillas
+pääkaupunkiin noin parinkymmenentuhannen jalkasoturin ja kahdentuhannen
+ratsumiehen [ei ole varmaa, onko miesluku laskettava kokonaisuudessaan
+kahdeksikymmeneksituhanneksi, nämä 2,000 ratsumiestä mukaanluettuina,
+vai ei] etunenässä ja majoittui siihen osaan kaupunkia, jota
+roomalaiset eivät olleet vielä miehittäneet. Caesar vahvisti silloin
+asemansa ja päätti pitää kaupungista niin paljon hallussaan kuin mitä
+hänen pieni armeijansa kykeni puolustamaan, nimittäin palatsin ja sen
+takana olevan kuninkaallisen alueen, teatteri, forum ja todennäköisesti
+myös osa Canopuksen katua siihen luettuina. Egyptin armeija oli
+taistelunhaluinen, mutta ei kovinkaan peloittava vastustaja. [De
+Bello Alexandrino'n vastakkaisista selityksistä huolimatta.] Siinä
+oli Gabiniuksen joukkoja, jotka olivat nyt kokonaan vieraantuneet
+entisestä isänmaastaan ja jossakin määrin omaksuneet uuden kotimaansa
+tavat, Italiasta ajautuneita pahantekijöitä ja lainsuojattomia,
+joista oli tehty palkkasotureita, syyrialaisia ja sisilialaisia
+merirosvoja ja lopuksi egyptiläistä nostoväkeä. Mutta kun Caesarilla
+oli nyt kerallaan palatsissa kuningas Ptolemaios, pikku prinssi
+Ptolemaios, prinsessa Arsinoe ja pääministeri Potheinos, ikäänkuin
+hänen turvallisuutensa panttina, ja neljätuhatta karaistua veteraania
+sijoitettuina linnoitettuihin asemiin, tukenaan pieni, mutta tehokas
+laivasto, en huomaa hänellä olleen sillä hetkellä mitään pelon syytä.
+Eräs vakavaluontoinen pulma oli kuitenkin olemassa. Hän oli Egyptiin
+saavuttuaan lähettänyt heti sanan Kleopatralle palata Aleksandriaan,
+eikä hänen tehtäväänsä sovintotuomarina voitu suorittaa, ennenkuin hän
+oli saapunut. Isäntävallan todistaminen ja mieliinteroittaminen ei
+ollut liioin ajateltavissa, ennenkuin kaikki ne henkilöt, jotka saivat
+nyt tyytyä hänen omavaltaiseen suojelukseensa, olivat saapuvilla.
+Tilanne oli Caesarille hyvin pulmallinen, sillä hän ei tohtinut uskoa
+Kleopatraa Achillaksen käsiin, eikä turvallisesta pääsystä rintaman
+läpi ollut myöskään mitään takeita.
+
+Mutta nuori kuningatar ratkaisi pulman itse neuvokkuudellaan ja
+rohkeudellaan. Käsittäen, ettei hänellä ollut valtakuntansa takaisin
+saamisesta enää mitään toivoa, ellei hänen onnistunut päästä
+selostamaan asiaansa henkilökohtaisesti Caesarille, hän päätti
+tunkeutua palatsiin keinolla millä hyvänsä. Saavuttuaan laivalla
+Pelusiumista Aleksandriaan, todennäköisesti lokakuun ensimmäisen
+viikon lopulla, hän astui jonkin matkan päässä kaupungista pieneen
+veneeseen ja pujahti sitten illan tullen Isoon satamaan, mukanaan vain
+yksi ystävä, sisilialainen Apollodorus. Hän näyttää olleen tietoinen,
+että veli ja Potheinos majailivat palatsissa seuralaisineen ja
+palvelijoineen, mutta oliko Caesar ja missä määrin tilanteen herra,
+siitä hänellä ei ollut aavistustakaan. Tottumattomana sellaisen tekijän
+läsnäoloon, joka oli hänen omaa kuninkaallista huonettaan mahtavampi,
+hän ei näytä käsittäneen, että Lochias oli täydellisesti Caesarin
+käsissä, ja että Ptolemaios oli palatsin vartioitu vieras, eikä
+päinvastoin. Lähestyessään siis palatsin laituria hän tunsi olevansa
+mitä suurimmassa vaarassa joutua veljensä kannattajien käsiin, ja tulla
+murhatuksi, ennenkuin ehti päästä Caesarin luo. Tämä pelko saattoi
+olla hyvin oikeutettukin, sillä Ptolemaioksella ja Potheinoksella
+oli epäilemättä sangen suuri liikkumis- ja toimintavapaus palatsin
+alueella, ja jos huhu olisi tiennyt kertoa Kleopatran saapuneen, ei
+heistä olisi kumpikaan empinyt survaista tikaria hänen kylkiluidensa
+väliin ensimmäisessä pimeässä käytävässä, jonka läpi hänen oli mentävä.
+Odottaessaan siis palatsin seinien juurella pimeän tuloa hän selitti
+Apollodorukselle, että tämän oli kiedottava hänet peitteisiin ja
+vuodevaatteisiin, jotka Apollodorus oli ottanut hänelle veneeseen
+yökylmän varalta, ja köytettävä käärö nuoralla, jonka he luultavasti
+löysivät veneestä. Kleopatra oli hento ja pieni nainen, niin että
+Apollodorus nosti käärön arvatenkin verraten kevyesti olkapäälleen
+maihin astuessaan. Tällaiset taakat olivat silloin, samoin kuin
+nytkin, kansanmiehen ja -naisen tavallisin matkavaruste, johon ei
+kukaan kiinnittänyt huomiota. Aleksandrialainen alkuasukas kuljettaa
+tänäkin päivänä maallista omaisuuttaan vuodevaatteisiin käärittynä,
+päällimmäisenä matto tahi peitteentapainen, joka on köytetty nuoralla,
+ja muinoin on tapa ollut epäilemättä aivan sama. Apollodorus, jonka on
+täytynyt olla voimakas mies, asteli palatsin portista sisään Egyptin
+kuningatar olkapäällään yhtä huolettomasti, kuin jos kannettava ei
+olisi ollut sen painavampi kuin ruukut, kattilat ja vaatteet, jotka
+tavallisesti köytettiin tällaiseksi kääröksi; ja kun vartiat huusivat
+häntä pysähtymään, hän luultavasti selitti vievänsä tavaroita jollekin
+Caesarin henkivartijalle ja tiedusteli, mistä Caesarin luo mentiin.
+
+Caesarin hämmästys oli varmaankin rajaton, kun käärö avattiin ja
+pikku kuningatar ilmestyi näkyviin, pörröisenä ja hengästyneenä;
+ja Plutarkhos kertoo, että »tämä näyte Kleopatran rohkeudesta ja
+nokkeluudesta viehätti häntä suuresti». Voi kuvitella Kleopatran aivan
+vavahdelleen pidätetystä naurusta seikkailunsa johdosta, ja että
+Caesarin hämmästys muuttui pian ihailuksi, sillä tämä herkkämielinen
+roomalainen ihannoi melkein yhtä paljon rohkeita tekoja kuin
+naisellista kauneutta. He istuivat koko yön yhdessä, Kleopatra kertoen
+kaikki seikkailunsa sitten kuin hänet oli karkoitettu valtakunnastaan,
+ja Caesar kuunnellen kasvavalla mielenkiinnolla ja kenties jo heräävän
+rakkauden tuntein. Jätämme heidät nyt keskustelemaan ja neuvottelemaan,
+ja sovitamme tähän lyhyen kuvauksen tuon miehen olemuksesta ja
+luonteesta, joka odotti nyt lähipäiviä todennäköisesti sellaisella
+kiihkolla, että sitä oli vaikea salata.
+
+
+
+
+V. Gaius JULIUS CAESAR
+
+
+Caesar oli Egyptin nuoreen ja uskaliaaseen kuningattareen näin
+tutustuessaan jo vanhanpuoleinen mies. Heinäkuun 12 p. 102 e.Kr.
+syntyneenä hän oli jo viettänyt 54:nnen syntymäpäivänsä, ja vuodet
+alkoivat vähitellen näkyä. Nuoruudenajan hämmästyttävät irstailut
+saattoivat myös jossakin määrin lisätä iän taakkaa, ja vaikka
+hän oli vielä harvinaisen toimelias ja nerokas, olivat kasvot
+ryppyiset ja syvien juovien uurtamat, ja lihaksissa oli jo sitä
+pingottuneisuutta, joka seuraa parhaan miehuudeniän täyteläisyyttä.
+Siitä huolimatta hän oli säilyttänyt joustavuutensa ja nuorekkuutensa
+täydellisesti ja vaikutti aina henkilöltä, joka on tietoinen
+ylemmyydestään ruumiillisenkin toiminnan aloilla. Hän oli hintelä
+mies ja vastasi olemukseltaan sitä nykyajan Euroopassa kaikkialla
+yleistä ylimystyyppiä, joka tavallisesti esiintyy juoksijatallien
+ja polokenttien yhteydessä. Hän näyttää olleen, ja olikin, mainio
+ratsastaja. Galliassa hänen kerrotaan ratsastaneen hevosella, jonka
+selkään toiset eivät tohtineet nousta, ja osoittaakseen, kuinka
+varmasti hän istui, hänellä oli tapana panna kätensä ristiin selän
+taakse ja hoputtaa hevonen täyteen laukkaan. Olematta suinkaan mikään
+pieni mies hän ei todennäköisesti painanut enempää kuin noin 60
+kiloa; toisissa olosuhteissa häntä olisi voitu erehdyksessä luulla
+gentlemannijokkeyksi. Hän oli äärimmäisen toimelias soturi, taitava ja
+notkea miekkailija, kestävä uimari ja mainio voimailija. Taistelussa
+hän oli osoittautunut urhoolliseksi, ritarilliseksi ja kylmäveriseksi,
+ja ollessaan nuori upseeri häntä oli pidetty suurena huimapäänä,
+joka oli aina valmis mihin rohkeutta kysyviin tekoihin hyvänsä.
+Yhdenkolmattavuotiaana hän oli jo saanut kansalaisseppeleen, sen ajan
+Victoria-ristin, pelastettuaan erään soturin Mytilenen valtauksessa.
+Taistelussa hän liikkui avopäin miestensä keskellä, yllyttäen ja
+rohkaisten heitä esimerkillään; kerrotaan, että hän kerran sieppasi
+karkuun juoksevaa lipunkantajaa käsipuolesta, pyöräytti miehen ympäri
+ja huomautti hänen erehtyneen suunnasta, koska vihollinen oli toisaalla.
+
+Kapeat, parrattomat kasvot, terävät, tummat silmät, selvät ja
+säännölliset piirteet, tarmokas, ilmeeltään hiukan pilkallinen suu, ja
+kellertävän kalpeahko ihonväri saivat hänet ensi näkemältä vaikuttamaan
+henkilöltä, joka, ollen luonnostaan urheilija ja maailmanmies,
+peloton ratsastaja ja taitava soturi, oli nauttinut seikkailurikkaan
+elämänsä joka hetkestä. Hän oli erittäin hyvin pukeutunut ja
+huolellisen puhdas, ja harva tukka oli kammattu huolellisesti kauniin
+ja leveän otsan ympärille. Toga oli koristettu poikkeuksellisen
+leveällä purppuraraidalla ja reunustettu pitkillä ripsuilla. Hän piti
+jalokivistä ja maksoi kerran yhdestä ainoasta helmestä, jonka hän
+lahjoitti myöhemmin eräälle naistuttavalleen, noin 11 milj. markkaa.
+Sanovathan jotkut hänen valloittaneen Britanniankin vain siksi, että
+hän oli kuullut sieltä saatavan hienoja helmiä. Hänessä oli näin ollen
+jotakin keikarimaista, ja käytöksen hieman itserakas ja turhamainen
+sävy teki sen vaikutuksen, että hän oli tietoinen hyvännäköisyydestään
+eikä välittänyt salata vähemmän kunniakkaita voittojaan kauniimman
+sukupuolen ihailijana. Mutta hän ei ollut suinkaan mikään elähtänyt
+raunio tähän aikaan. Hänen kookas päänsä, läpitunkevat silmänsä ja
+ilmeen ajoittainen tuimuus saivat sangen pian ymmärtämään, että tuon
+miellyttävän sävyisyyden takana piili paljon; kaikkien, jotka tulivat
+tekemisiin hänen kanssaan, on täytynyt tuntea hänen tahtonsa voima
+ja luonteensa lujuus siitä huolimatta, etteivät he nähneet häntä
+katsellessaan muuta kuin siropiirteisen, vanhemmanpuoleisen ylimyksen.
+Vakoutuneiden kasvojen ilme kuvasti, nähtynä määrätyssä valossa ja
+määrätyissä tilaisuuksissa, hänen taiteellista sivistyneisyyttään,
+runollisuuttaan ja mielikuvitusrikkauttaan, mutta ne ominaisuudet,
+jotka vieras tavallisesti pani merkille hänen kanssaan asiallisesti
+keskustellessaan, olivat nerokkuus, päättäväisyys ja varsinkin hienot
+tavat, yhtyneinä sivistyneen henkilön miellyttävään varmuuteen.
+Hän käyttäytyi aina rauhallisesti ja sirosti, mutta liikkeissä
+oli tulisuutta ja hillittyä vilkkautta, joka osoitti, että tämä
+ihanneylimys oli samalla toimelias soturi ja järjestäjä. Ääni oli
+korkea ja välistä kimeäkin, mutta toisinaan sangen miellyttävä,
+ja vaikka hän oli mainio puhuja, valitsi hän sanansa aina mitä
+huolellisimmin, välistä melkeinpä turhantarkasti. Hänen puhetapansa oli
+sattuvaa ja suorasukaista, ja hänen tarkoitustensa rehellisyyttä ja
+periaatteiden jaloutta epäilivät vain ne, jotka sattuivat tietämään,
+miten hänen siveellisen eheytensä laita todellisuudessa oli.
+
+Caesar oli tosiasiallisesti äärimmäisen häikäilemätön mies. En
+katso voivani yhtyä useimpien historioitsijain mielipiteeseen hänen
+luonteestaan enkä edes otaksuakaan, että hän oli sankarityyppi, joka
+eli ja kuoli jalojen ja isänmaallisten periaatteidensa puolesta.
+Hänessä oli paljon hyvää ja hänellä on kiistämättä se ansio, että
+hän oli kunnianhimoinen suurmies, joka tahtoi maailman kansoja
+järjestelmällisesti hallittavan, mutta ryhtyessään sellaisella
+kiihkolla valloittamaan Egyptin nuoren ja lapsellisen kuningattaren
+sydäntä hän vaikuttaa minusta mieheltä, joka oli valmis pettämäänkin
+hänet ja leikittelemään hänen tunteillaan pahan maailman kaikella
+tunnetulla taidolla ja oveluudella. Hänen maineensa naisten
+viettelijänä oli niin tunnettu, että hänen soturinsa lauloivat
+hänen palatessaan Galliasta Roomaan marssilaulua, jossa kansalaisia
+kehoitettiin piilottamaan vaimonsa häneltä, koska hän tuli muuten
+kohtelemaan heitä samoin, kuin hän oli kohdellut Gallian kaikkia
+naisia. »Urbani, servate uxores», kajahteli laulu; »Calvum moechum
+adducimus».
+
+Hänellä oli vähän kunniantuntoa, vähän korkeita periaatteita, eikä
+mitään määrättyä uskontoa. Hänen edukseen ei voida siinä suhteessa
+sanoa muuta kuin että hän oli täysin vapaa teeskentelystä, ei
+pyrkinyt esiintymään hyveellisenä, eikä koettanut salata syntiensä
+paljoutta aikalaisiltaan. Nuorena hänen elämänsä oli pahennusta
+herättävän paheellista ja saastaista, ja hänen elostelijanmaineensa
+oli niin tunnettu, että hänen ystävänsä Roomassa ällistyivät aivan
+sanattomiksi, kun hän osoittautui kaikesta huolimatta urhoolliseksi
+ja kestäväksi soturiksi. Hänen suhteensa Brutuksen äitiin — Brutusta
+pidettiin hänen poikanaan — osoittaa hänellä olleen lemmenseikkailuja
+jo poikaiällä. Yhteen aikaan hän eli äärimmäisen naisellisesti,
+kaikkine asiaankuuluvine joutavuuksineen ja hullutuksineen. Hän tutki
+joka päivä tuntimääriä pukeutumisen taidon salaisuuksia, ja häntä
+parfymeerattiin, käherrettiin ja maalattiin kaikkien niiden ohjeiden
+mukaan, joita ylhäisön turmeltuneimmat nuorukaiset olivat sanelleet.
+Hänen naismaisuutensa meni jopa niin pitkälle, että ollessaan ystävänsä
+Nicomedeen, Bithynian kuninkaan, luona vieraisilla, häntä sanottiin
+pilkaten Bithynian kuningattareksi; eräs Octavius-niminen irvihammas
+tervehti kerran Roomassa Pompeiusta Rooman kuninkaana ja Caesaria
+Rooman kuningattarena. Hänen seikkailunsa ystäviensä vaimojen kanssa
+olivat yhtä lukuisat kuin tunnetutkin. Häneltä ei ollut kukaan
+hyvännäköinen nainen turvassa, kaikista vähimmän ne, joita hän joutui
+usein näkemään, asianomaisen miehen tahi miespuolisten sukulaisten
+ystävänä. Tämän lemmenpalon riehuntaa ei voinut mikään hillitä, eivät
+edes tärkeät valtiolliset suhteetkaan, kuten voitaneen päätellä
+siitä, ettei kiihkeä pyrkiminen Pompeiuksen ystävyyteen estänyt häntä
+ottamasta uhrikseen Pompeiuksen vaimoa Muciaa.
+
+»Hän oli kaikissa ylhäisön avioerojutuissa toinen rikostoveri»,
+kirjoittaa Oman, »ja kun katselemme niiden aviovaimojen luetteloa,
+joiden nimet liittyvät häneen, voimme vain ihmetellä tilannetta
+Roomassa, joka salli hänen elää vahingoittumattomana yli keski-iän. On
+ihme, ettei hän kuollut johonkin pimeään soppeen, tikari kylkiluiden
+välissä, jo kauan ennen kuin hän täytti kolmekymmentä».
+
+Miehenä, joka huomasi kaikki tilaisuudet ja osasi käyttää niitä
+hyväkseen, hän edisti naisten hurmaamistaidollaankin omia pyyteitään.
+Hänen sanotaan olleen yhteen aikaan rakkaussuhteissa Pompeiuksen,
+Crassuksen ja Gabiniuksen vaimojen kanssa, joiden miehet olivat
+kaikki hänen puolueensa johtajia. Ja olipa hänellä myöhemmin hyötyä
+siitäkin kokemuksesta, jonka hän oli saanut käytännössä Rooman nuorista
+keikareista. Pharsaloksen taistelussa, joka tapahtui vain joitakin
+viikkoja ennen hänen saapumistaan Egyptiin, hän oli sanonut niille
+joukoilleen, joiden tuli torjua vastustajan patriisiratsuväen hyökkäys,
+että sotilaiden piti koettaa suunnata iskunsa ratsastajien kasvoihin,
+eikä hevosten jalkoihin, kuten tavallisesti.
+
+»Hän otaksui», sanoo Plutarkhos, »että nämä nuoret ylimykset, jotka
+eivät tienneet paljoakaan taisteluista ja haavoista, vaan tulivat
+rintamalle nuoruutensa ja kauneutensa kukoistuksessa, tukka pitkänä,
+pelkäsivät enemmän näitä iskuja eivätkä tahtoneet antautua sekä
+taistelun vaaroihin että vielä kasvojensakin rumentamiseen. Ja niin
+kävikin, sillä he kääntyivät ympäri ja peittivät kasvonsa varjellakseen
+niitä».
+
+Raha-asioissa Caesar oli aivan periaatteeton. Varhaisemmalla iällään
+hän lainasi suuria summia joka taholta, eikä maksanut juuri milloinkaan
+velkojaan muuten kuin uusilla lainoilla. Nuorena miehenä hänellä oli jo
+noin 50 milj. markan suuruiset velat, ja vaikka hän sitten maksoikin ne
+melkein kaikki Galliasta saamallaan sotasaaliilla, oli hänen elämässään
+ollut aikoja, jolloin romahdus näytti auttamattomalta. Veloista
+käytettiin suurin osa korkean aseman ostamiseen Rooman valtiollisessa
+elämässä ja vaalikustannusten peittämiseen, kun johonkin virkaan oli
+saatava ehdokas, josta hänellä saattoi olla hyötyä. Hän pääsi kansan
+suosioon toimeenpanemalla suuria julkisia juhlia; eräässä tilaisuudessa
+oli kaksikymmentäkaksituhatta henkeä yhtäaikaa aterialla hänen
+kustannuksellaan. Aedilinä ollessaan hän maksoi kolmesataakaksikymmentä
+gladiaattorinäytäntöä ja toimeenpani muulloinkin koko elämänsä ajan
+lukemattomia juhlia ja näytäntöjä, jotka kaikki maksettiin voitettujen
+vihollisten kärsimyksillä ja kyynelillä.
+
+Hän oli kunnianhimoisimpia miehiä, mitä on konsanaan elämän näyttämöllä
+esiintynyt. Hänen vallanhimonsa oli kiihkeydessään alusta alkaen
+luonnoton, eikä hän välittänyt rahtuakaan, millä tavalla rahaa
+hankittiin ja käytettiin, kunhan se vain edisti hänen suunnitelmiaan.
+Hän ei voinut sietää ajatusta olla toisena maailman asioissa ja katsoi
+rajoitetunkin yksinvallan riittämättömäksi. Sivuuttaessaan Alppien
+yli mennessään erään pienen vuoristokylän hän vastasi sen kurjuudesta
+tehtyyn huomautukseen, että hänestä olisi mieluisempaa olla siellä
+ensimmäisenä kuin Roomassa toisena. Toisen kerran hänen nähtiin
+itkevän Aleksanteri Suuren elämäkertaa lukiessaan, sillä hänestä oli
+sietämätöntä ajatella, että toinen mies oli valloittanut maailman
+iällä, jolloin hän itse ei ollut tehnyt vielä mitään sellaista. Tämä
+väsymätön kunnianhimo ei ilmennyt hänen käytöksestään, eivätkä siitä
+tienneet muut kuin ne, jotka tunsivat hänet hyvin. Hän oli liian
+hienostunut, liian hyvin pukeutunut, liian huoliteltu vaikuttaakseen
+henkilöltä, joka ajatteli alituisesti vain omaa etuaan, ja jonka
+sydäntä sammuttamattoman kunnianhimon raivottaret aina kalvoivat. »Kun
+näen hänen tukkansa niin huolellisesti suittuna», sanoi Cicero, »ja
+huomaan hänen korjailevan sitä yhdellä sormella, en voi kuvitella, että
+sellaisen miehen päähän pälkähtäisi kääntää Rooman valtio ylösalaisin».
+Mutta tämä hieno soturi, jonka käytös oli niin hillityn ylimyksellistä
+ja miellyttävää, saattoi vajota siveellisen turmeltuneisuuden
+kaikkiin syvyyksiin, niin raha- kuin muissakin asioissa, painaakseen
+maailman astinlaudakseen. Kun hän ja Catullus olivat Pontifex
+Maximuksen vaalissa vastaehdokkaina, tarjosi jälkimmäinen hänelle
+suurta rahasummaa, jos hän kieltäytyisi ehdokkuudesta, mutta Caesar
+epäsi tarjouksen närkästyneesti ja vastasi, että hän oli päättänyt
+lainata vielä suuremman summan ostaakseen äänet. Hänellä oli loistavan
+elämänuransa aikana paljonkin vastustajia, muiden muassa Cicero, joka
+oli suuresti hänen tiellään. Kärsittyään häntä aikansa Caesar päätti
+lopulta kukistaa hänet keinolla millä hyvänsä, ja tilanne sattui
+olemaan sellainen, että se kävi parhaiten päinsä valitsemalla eräs
+Clodius-niminen nuori lurjus tribuuniksi. Tämä Clodius oli silloin
+Caesarin vaimon Pompeian rakastaja, jonka diktaattori oli haastanut
+kanssavastaajaksi vaimoaan vastaan nostamassaan avioerojutussa,
+mutta koska tämän huonomaineisen nuorukaisen valitseminen oli hänen
+kunnianhimoisille pyyteilleen eduksi, ryhtyi hän empimättä kannattamaan
+sitä saavuttaakseen siten omat halpamaiset tarkoituksensa. Tässä
+on oikeastaan tarpeetonta selostaa, kuinka Clodius oli onnistunut
+pääsemään naiseksi pukeutuneena erääseen salaiseen ja suljettuun
+naisten uskonnolliseen juhlaan, jossa Pompeia toimi menojen
+suorittajana; kuinka hänet tunnettiin ja paljastettiin, ja kuinka
+hän pelastui kuolemanrangaistuksesta vain siten, etteivät tuomarit
+tohtineet tuomita häntä, koska hän oli kansan suosikki, eivätkä liioin
+vapauttaa häntä ylimystön loukkaantumisen pelosta, vaan kirjoittivat
+päätöksensä niin epäselvästi, ettei kukaan voinut lukea sitä; ja
+kuinka Pompeian täytyi erota miehestään, joka silloin lausui kuuluisan
+huomautuksensa, että »Caesarin vaimon täytyi olla kaikkien epäluulojen
+yläpuolella». Plutarkhos on kaikesta päättäen ilmeisesti aivan oikeassa
+lausuessaan, että Clodiuksen valitseminen tribuuniksi oli diktaattorin
+ala-arvoisimpia toimenpiteitä.
+
+Caesarin ensimmäinen vaimo oli nimeltään Cossutia, rikas perijätär,
+jonka hän oli nainut rahojen takia. Mutta kun hän oli jo aikaisemmin
+ihastunut Corneliaan, Cinnan tyttäreen, erosi hän Cossutiasta ja solmi
+avioliiton sydämensä valitun kanssa, josta hän kieltäytyi eroamasta,
+vaikka itse hirveä Sulla velvoitti hänet tekemään sen valtiollisista
+syistä. Cornelia kuoli vuonna 68 e.Kr., ja seuraavana vuonna Caesar
+otti puolisokseen Pompeian, josta olemme juuri kuulleet, lujittaakseen
+liittoaan Pompeiuksen kanssa, joka oli Pompeian sukulainen.
+
+Caesarin avioliitto Calpurnian kanssa, sen jälkeen kuin hän oli
+eronnut Pompeiasta, oli jälleen näyte hänen välinpitämättömyydestään
+valtiollisen elämän siveellistä puolta kohtaan. Calpurnian isä oli
+Calpurnius Piso, Philodemus epikurolaisen oppilas ja holhokki, mies,
+jonka runot ja elämäntavat olivat yhtä myrkylliset ja paheelliset
+kuin hänen koko aikansakin. Caesar teki huonomaineisen appensa heti
+konsuliksi, mikä sai Caton närkästymään ja panemaan vastalauseen
+sellaisen menettelyn johdosta. On sietämätöntä, sanoi Cato, että
+valtakunnan hallitus halvennetaan sellaisilla avioliitoilla, ja
+että miehet kapuavat korkeimpiin paikkoihin naisten avulla. Caesar
+meni hiukan sen jälkeen niin pitkälle, että hän ehdotti eroavansa
+Calpurniasta ja naivansa Pompeiuksen tyttären, jonka oli sitä varten
+erottava miehestään, Faustus Sallasta, ja että Pompeius ottaisi
+vaimokseen Octavian, Caesarin sisarentyttären, jonka oli myös erottava
+miehestään C. Marcelluksesta.
+
+Caesarin käytös oli aina hämmästyttävän välinpitämätöntä ja
+harkitun kylmää, mikä oli yhtä ilmeistä hänen aikalaisilleen kuin
+meillekin. Hänen ihmeteltävä taitonsa tuhlata toisten rahoja, hänen
+täydellinen periaatteiden halveksimisensa ja hänen peittelemätön
+mieltymyksensä valtiollisiin ja kotoisiin vehkeilyihin viittaavat
+häikäilemättömyyteen, joka ei voi olla milloinkaan herättämättä
+rikollisten ainesten ihailua, ja joka vetoaa eräissä tapauksissa sangen
+voimakkaasti kaikkien rohkeamielisten henkilöiden mielikuvitukseen.
+Voiko kukaan olla viehättymättä tarinaan hänen käyttäytymisestään
+Pharmacusan merirosvoja kohtaan? Eräs kilikialainen rosvojoukko,
+joka oli kuuluisa julmuudestaan ja verenhimostaan, piti häntä siellä
+vankina kolmekymmentäkahdeksan päivää, jolloin hän kohteli isäntiään
+koko ajan niin ylimielisesti ja julkeasti, ettei sillä ole historiassa
+vertaa. Kun he määräsivät lunnaiksi kaksikymmentä talenttia (noin i
+milj. mk.), nauroi hän heille päin silmiä ja sanoi olevansa vähintään
+viidenkymmenen arvoinen, minkä summan hän lopulta heille maksoikin. Hän
+vaati saada olla mukana heidän ajanvietepuuhissaan, pilkkasi heidän
+raakalaistapojaan ja komensi heitä kuin orjia. Kun hän tahtoi nukkua,
+käski hän kaikkien olla ehdottomasti hiljaa nuotioidensa ääressä,
+ja kun hänelle pälkähti päähän, lauloi hän heidän kerallaan, luki
+heille kurjia latinankielisiä runojaan (hän oli aina huono runoilija)
+ja haukkui heitä perinpohjin, elleivät he osoittaneet kyllin suurta
+suosiota. Ja hän sanoi heille ainakin sata kertaa päivässä, että hän
+hirttäisi heidät kaikki heti vapaaksi päästyään, mille rosvot nauroivat
+sydämellisesti, kuten onnistuneelle leikkipuheelle ainakin. Mutta kun
+hän pääsi heidän käsistään maksettuaan lunnaat, kokosi hän viipymättä
+pienen joukon, hyökkäsi entisten vanginvartioidensa kimppuun, otti
+heidät melkein kaikki vangiksi ja ristiinnaulitutti jokaisen.
+Ristiinnaulitseminen on kidutuskuolema, jonka pitkällistä ja hirveätä
+tuskallisuutta ei meidän päivinämme täysin käsitetä eikä ajatellakaan,
+kun sen mainintaan on niin totuttu siitä kertovan tunnetuimman
+tapauksen yhteydessä. Caesar, joka oli kaikesta kylmyydestään
+huolimatta pohjaltaan hyväluontoinen mies, päätti viime hetkessä
+armahtaa uhrejaan ja lopettaa heidän tuskansa leikkaamalla jokaiselta
+rauhallisesti kurkun poikki.
+
+Hän ei ollut suinkaan julma mies. Hänen lempeytensä ja
+mielensuuruutensa tulivat usein näkyviin. Hän itki, kuten
+muistettaneen, murhatun vastustajansa Pompeiuksen sinettisormusta
+katsellessaan, ja Roomaan tultuaan hän käski asettaa kaikki
+jalustoiltaan kaadetut Pompeiuksen patsaat paikoilleen. Mutta sodassa
+hän oli usein väkivaltainen ja säälimätön, ja toimeenpani summittaisia
+verilöylyjä, joita tuskin voitaneen pitää tarpeellisina toimenpiteinä.
+Uxellodunumissa ja muuallakin silvottiin hänen käskystään tuhansittain
+vankeja hakkaamalla oikea käsi poikki, ja kun hän surmautti venetien
+senaatin jäsenet, näyttää hän menetelleen aivan tarpeettoman julmasti.
+Hänen käytöksensä usipetesläisiä ja tencteriläisiä kohtaan on aina
+pysyvä hänen sotilaallisen maineensa suurimpana tahrana. Solmittuaan
+rauhan näiden onnettomien ihmisten kanssa hän hyökkäsi uudelleen
+heidän kimppuunsa, kun he olivat aseettomat, ja murhasi 430,000
+henkeä — miehiä, naisia ja lapsia. Cato ehdotti sen johdosta, että
+hänet pantaisiin kahleisiin ja luovutettaisiin raakalaisuutensa
+rangaistukseksi noiden tuhottujen heimojen jäännöksille kokemaan heidän
+kostoansa.
+
+Kymmenen vuotta kestäneen Gallian sotaretken aikana hän valtasi
+rynnäköllä 800 kaupunkia, kukisti 300 valtiota, tappoi miljoonan
+ihmistä ja toimitti toisen miljoonan orjuuteen [niin vanhat kirjailijat
+kertovat]. Hänen säälimättömyytensä urhoollista Vercingetorixia
+kohtaan, jonka hän teloitti kuuden vuoden vankeuden jälkeen, näyttää
+meistä ehkä julmemmalta kuin hänen aikalaisistaan, ja sanottakoon hänen
+puolustuksekseen, että hän kohteli voitettujen kansojen tyrmistyneitä
+jäännöksiä oikeamielisesti ja lauhkeasti. Vaikka hänen käytöksensä
+oli ystävällistä ja kohteliasta, olivat hänen sanansa usein katkeran
+purevia. Kun eräs Metellus-niminen nuori mies, joka oli siihen
+aikaan tribuunina, tutkaili itsepintaisesti, oliko Caesar oikeutettu
+käyttämään valtionvaroja sotiinsa, uhkasi Caesar ottaa hänet hengiltä,
+jos hän saisi vielä kerran kuulla sellaisia hävyttömyyksiä. »Ja ottakaa
+huomioon, nuori mies», lopetti hän, »että nämä sanat ovat minulle
+paljoa vastenmielisemmät sanoa kuin toteuttaa». Hän seurusteli vapaasti
+kaikenlaisten henkilöiden kanssa ja oli ylhäisyydestään huolimatta
+tunnettu siitä, että hän kohteli alempisäätyisiä aina ystävällisesti
+ja hienotunteisesti. Sotaretkillään hän jakoi kaikki rasitukset
+sotilaidensa kanssa, jotka rakastivat häntä sentähden vilpittömästi
+siitä huolimatta, että hän oli mitä vaativaisin päällikkö. Hän pani
+raskaalla työllä ja rasittavilla marsseilla heidän kärsivällisyytensä
+välistä niin kovalle koetukselle, että he kieltäytyivät tottelemasta.
+Hän oli tottunut taivaltamaan sotaliikkeitä suorittaessaan ylen
+pitkiä matkoja päivässä, ja jos joki tuli vastaan, hän heittäytyi
+empimättä veteen ja ui toiselle rannalle. Marsseilla ollessaan hän
+nukkui tavallisesti kantotuolissaan tahi vaunujensa pohjalla, ja
+hänen ruokansa oli mitä yksinkertaisinta. Hän ei ollut totta puhuen
+milloinkaan herkkusuu; kerrotaan, että hän kerran söi sanaa virkkamatta
+parsaa, jota oli erehdyksessä lioitettu jonkinlaisessa hajuvedessä
+oikean kastikkeen asemasta. Myöhempinä vuosinaan hän ei juonut viiniä
+lainkaan, mihin pidättyväisyyteen sairaalloisuus todennäköisesti
+pakotti hänet, ja tämä mies, joka oli ollut aikaisemmin tunnettu
+hurjisteluistaan ja ylellisestä elämästään, oli aikana, jota nyt
+käsittelemme, kuuluisa kohtuudestaan.
+
+Kun Caesar saapui Aleksandriaan, oli hän juuri saanut suuren voittonsa
+Pompeiuksesta Pharsaloksessa, ja oli nyt koko roomalaisen maailman
+ehdoton valtias. Gallian loistavat sotaretket olivat kohottaneet
+hänet korkeimpaan asemaan tasavallassa, eikä hänellä ollut nyt,
+kun Pompeius oli kuollut, ketään pystyvää kilpailijaa. Hän liikkui
+harkitun arvokkaasti ja otaksui — aivan oikein — että kaikkien katseet
+kohdistuivat häneen. »Hän oli», kuten Mommsen sanoo, »miellyttävällä
+tavalla tietoinen miehekkäästä kauneudestaan», ja monien loistavien
+voittojensa ja kaikkien murrettujen esteiden muisteleminen tuotti
+hänelle suurta tyydytystä. Hänen hintelä olemuksensa ei vavahdellut
+enää itkusta, kun hän ajatteli Aleksanteri Suuren saavutuksia, mutta
+koska hänen sammumaton kunnianhimonsa kannusti häntä yhä käyttämään
+tilaisuuksia hyväkseen, hän ryhtyi jälleen valloituspuuhiin, tällä
+kerralla päämääränä viehättävän, kaikkivaltiaan ja satumaisen rikkaan
+Egyptin kuningattaren mieltymyksen voittaminen.
+
+
+
+
+VI. KLEOPATRA JA CAESAR SAARRETTUINA ALEKSANDRIAN PALATSIIN
+
+
+Voitaneen tuskin epäilläkään, etteikö Caesarin ja Kleopatran välinen
+koko yön kestänyt haastattelu muuttanut Caesarin tilanteesta
+saamaa käsitystä aivan toisenlaiseksi. Kun hän nähtyään murhatun
+Pompeiuksen pään päätti jäädä Aleksandriaan joksikin ajaksi, oli
+hänen päätarkoituksensa ollut aina kuningattaren merkilliseen
+ilmestymiseen saakka tehdä valtansa tunnetuksi tässä verrattoman
+rikkaassa kauppakaupungissa ja nauttia samalla täysin siemauksin
+levosta ja rauhasta, ihanista kesäpäivistä ja kuninkaallisen palatsin
+ylellisyydestä, Rooman saadessa sillä aikaa rauhoittua ja valmistautua
+hänen tuloonsa. Mutta nyt oli eräs uusi tekijä ilmestynyt. Hän oli
+huomannut, että tämän rikkaan ja tärkeän maan kuningatar oli hänen
+makunsa mukainen nainen, reipas ja rohkea tyttö, jonka käytös ja
+kauneus olivat sytyttäneet hänen mielikuvituksensa, ja jonka ilmeinen
+ihailu häntä kohtaan oli pannut hänet ajattelemaan, mitä kaikkia
+etuja hänellä tuli olemaan kiintymyksestä, jonka hän uskoi varmasti
+saavuttavansa. Kleopatra näyttää selostaneen hänelle tilanteen
+rohkeasti ja vilpittömästi, kertoneen, kuinka veli oli karkoittanut
+hänet valtaistuimelta vastoin isän tahtoa, jonka mukaan heidän oli
+hallittava yhdessä ja sovinnossa. Ja kuunnellessaan hänen puhettaan
+yön pitkien tuntien kuluessa Caesar varmaankin tunsi yhä kasvavaa
+halua voittaa hänen rakkautensa, josta hänellä tuli olemaan suurta
+valtiollista etua mahdollisen tyydytyksenkin ohella. Siinä hänellä
+nyt oli yksinkertainen keino saattaa Egypti valvontansa alaiseksi —
+Egypti, maailman vilja-aitta, Välimeren tärkein kauppakeskus, idän
+politiikan mahtavin tekijä, idän valloittamattomien valtakuntien
+portti. Länsi oli jo hänen käskettävissään; viime sota oli laskenut
+Kreikan ja Vähän-Aasian hänen jalkoihinsa; ja nyt oli Aleksandria
+tuleva itsestään hänen luokseen kuningattarensa rakkauden mukana. En
+ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka otaksuvat hänen joutuneen siinä
+määrin Kleopatran lumoihin, että hän unohti intohimojensa palossa
+kaiken muun ja antoi talutella itseään kuin lammasta, jota viedään
+teuraaksi; kun ajatellaan, että nuori kuningatar oli siihen aikaan,
+mikäli tiedämme, täysin puhdasmaineinen, mutta Caesar, ainakin mitä
+toiseen sukupuoleen tulee, mahdollisimman huonomaineinen, näyttää
+lievimmin sanoen kohtuuttomalta, että nyt seuraavista tapahtumista on
+kaikki nämä vuosisadat syytetty Kleopatraa.
+
+Ennenkuin tämä kohtalokas yö oli kulunut loppuun, näyttää Caesar
+päättäneen herättää tuon huimapäisen ja lapsellisen tytön rakkauden,
+tytön, jonka henkilöllisyys ja suuri valtiollinen merkitys tekivät
+häneen kaksinkerroin voimakkaan vaikutuksen. Ennenkuin päivänkajo alkoi
+tunkeutua huoneeseen, hän oli lujasti päättänyt asettaa Kleopatran
+takaisin valtaistuimelle ja siirtää veljen kauas taustalle. Kun
+aurinko nousi, hän lähetti hakemaan kuningas Ptolemaiosta, josta
+oli varmaankin sangen kiusallista joutua vastatusten sisarensa
+kanssa jonka hän oli ajanut maanpakoon, ja jota vastaan hän oli
+juuri sotinut Pelusiumissa. Caesar näyttää puhutelleen häntä hyvin
+ankarasti, kysyen häneltä, kuinka hän oli tohtinut menetellä
+vastoin isänsä tahtoa, jonka noudattamisen valvominen oli uskottu
+Rooman kansalle, ja vaatien häntä heti sopimaan Kleopatran kanssa.
+Nuori mies menetti malttinsa ja syöksyi ulos huutaen ulkopuolella
+odottaville ystävilleen ja seuralaisilleen, että hänet oli petetty,
+ja että hänen asiansa oli mennyttä; ja lapsellisessa kiukussaan ja
+surussaan hän repäisi diadeemin otsaltaan, paiskasi sen maahan ja
+purskahti itkuun. Nousi suuri hälinä, ja palatsin alueelle jääneet
+aleksandrialaiset, jotka kerääntyivät heti kuninkaansa ympärille,
+olivat vähällä saada kaupunkiin sijoitetut kuninkaalliset joukotkin
+liikkeelle, mistä olisi ollut seurauksena, että palatsin kimppuun
+olisi hyökätty maan ja meren puolelta. Caesar riensi kiireesti ulos
+ja puhui väkijoukolle, luvaten järjestää asian kaikkien mieliksi,
+kuulutti sitten kokouksen, jossa Ptolemaioksen ja Kleopatran oli
+kummankin oltava läsnä, luki heille kaikkien kuullen isän testamentin,
+jossa määrättiin nimenomaan, että heidän oli hallittava yhdessä,
+todisti olevansa Rooman kansan edustajana oikeutettu ratkaisemaan
+riidan ja näyttää lopulta aikaansaaneen jonkinlaisen sovinnon veljen
+ja sisaren välillä. Nöyryytetyn Ptolemaioksen on täytynyt käsittää,
+että hänen kunnianhimonsa kaikki, pyyteet olivat nyt rauenneet, sillä
+hän tuli olemaan tästä lähtien aina sisarensa valvonnan alaisena;
+toimintavapaus, jonka saavuttamiseksi hän oli neuvonantajineen
+vehkeillyt, oli ainiaaksi mennyt. Dion Cassiuksen mukaan hän olisi
+jo siinä tilaisuudessa huomannut Caesarin ja sisarensa olleen
+yhteisymmärryksessä, mikä epäilemättä ilmeni Kleopatran käytöksestäkin,
+joka ei voinut olla muuta kuin äärimmäisen riemastunutta. Kleopatra oli
+ollut joitakin tunteja aikaisemmin maanpakolainen, joka oli henkensä
+uhalla hiipinyt takaisin omaan kaupunkiinsa, mutta nyt hän oli jälleen
+Egyptin kuningatar, ja oli sen lisäksi voittanut Rooman mahtavimman
+miehen kunnioituksen ja, kuten näytti, sydämenkin, miehen, jonka sana
+oli kansoille ehdoton laki. Voi melkein kuvitella hänen tekevän pieniä
+pilkkairvistyksiä veljelleen heidän istuessaan vastatusten Caesarin
+tilapäisesti järjestämässä sovinto-oikeudessa, ja pojan katkeran
+mielipahan ja voimattoman kiukun.
+
+Caesarin päätarkoituksena oli nyt johtaa Egyptin politiikkaa
+leikittelemällä taidokkaasti Kleopatran tunteilla. Hän ei välittänyt
+paljoakaan siitä, miten kuningas Ptolemaiokselle ja hänen
+ministerilleen Potheinokselle kävi, sillä he olivat menettäneet
+oikeutensa tulla huomioonotetuiksi yrittäessään syrjäyttää Auleteen
+toivomukset ja käyttäytyessään niin häpeällisesti ja julmasti
+Pompeiusta kohtaan, joka oli ollut kaikesta huolimatta Caesarin mahtava
+maanmies; hän tahtoi mahdollisimman pian lepyttää aleksandrialaiset
+ja saada heidät puolelleen, niin että hän saattaisi lähteä kolmen
+neljän viikon kuluttua Roomaan, varmana rauhan säilymisestä. Kyproksen
+omistaminen oli silloin aleksandrialaisten kiihkeimpiä mielitekoja,
+ja Caesar näyttää tulleen ajatelleeksi, että saaren lahjoittaminen
+heidän kuninkaalliselle huoneelleen varmaankin herättäisi mitä suurinta
+mieltymystä ja lieventäisi vihamielisyyttä tuntuvasti. Kun roomalaiset
+valtasivat Kyproksen vuonna 58 e.Kr., olivat aleksandrialaiset nousseet
+kapinaan Auletesta vastaan pääasiallisesti vain sentähden, ettei hän
+yrittänytkään vaatia saarta itselleen. Se oli ollut melkein aina
+Egyptin kruunun omaisuutta, ja sen omistaminen oli vieläkin kansan
+hartaimpia toiveita. Dion Cassius kertoo Caesarin toteuttaneen aikeensa
+ja antaneen saaren Egyptille lahjoittamalla sen kuninkaallisen perheen
+kahdelle nuoremmalle jäsenelle, prinssi Ptolemaiokselle ja prinsessa
+Arsinoelle. Vaikka emme tiedäkään, saivatko he saarta milloinkaan
+haltuunsa, on joka tapauksessa varmaa, että siitä oli joitakin vuosia
+myöhemmin, vuonna 42 e.Kr., tullut egyptiläinen maakunta, jota hallitsi
+egyptiläinen varakuningas.
+
+Saatuaan siten rauhan palautetuksi Caesar kohdisti huomionsa muihin
+asioihin. Auletes oli vuonna 59 e.Kr. Roomassa ollessaan tehnyt
+suunnattomia velkoja saadakseen senaatin auttamaan hänet takaisin
+Ptolemaiosten valtaistuimelle, ja siitä Caesar sai nyt keinon,
+millä todistaa hyväntahtoisuutensa egyptiläisiä kohtaan ja saada
+heidät samalla maksamaan hänen pienen laivastonsa ja armeijansa
+olon Aleksandriassa. Hän vaati Auleteen velkojen maksuksi kymmenen
+miljoonaa denaaria (noin 75 milj. mk), siis sangen kohtuullisen
+summan, kun otetaan huomioon, että kaikkien oli täytynyt tietää
+alkuperäisen velkasumman olleen paljoa suuremman. Egyptiläisten
+aikaisempi suhtautuminen Pompeiuksen asiaan sen kannattajina olisi
+oikeuttanut hänet saamaan heiltä myös sotakorvausta, mutta hän ei
+yrittänytkään vaatia sitä. [Yleensä ollaan sitä mieltä, että Caesar
+viipyi Egyptissä pääasiallisesti rahanpuutteen takia, mutta hänen
+egyptiläisiltä vaatimansa summan pienuus on sen kanssa ristiriidassa.]
+Näin menettelemällä ja lahjoittamalla heille Kyproksen hän vetosi
+aleksandrialaisten hyvään tahtoon, mutta turhaan, sillä Potheinos sai
+vehkeilyillään kaikki hänen ponnistuksensa siihen suuntaan lopulta
+raukeamaan. Noiden kymmenen miljoonan denaarin hankkiminen ei olisi
+todennäköisesti käynyt lainkaan vaikeaksi, mutta Potheinos suvaitsi
+määrätä, että kuninkaan kultainen pöytäkalusto ja temppelien kalliit
+astiat piti sulatettaman ja lyötämän rahaksi. Kuningas sai tyytyä
+pöydässään puu- tahi savilautasiin ja maljoihin, minkä Potheinos sitten
+kuulutti kaupunkilaisille osoittaakseen, mihin ahdinkoon Caesarin
+ahneus oli saattanut heidät. Ja kun roomalaiset sotilaat valittivat
+heille jaetun viljan kehnoutta, vastasi hän, että he saivat olla
+kiitollisia siitäkin, koska heillä ei ollut oikeutta saada mitään. Eikä
+hän liioin empinyt sanoa Caesarille, ettei tämän kannattanut viivytellä
+Aleksandriassa ja tuhlata aikaansa Egyptin mitättömiin asioihin, kun
+paljoa tärkeämmät ja kiireellisemmät asiat vaativat hänen läsnäoloaan
+Roomassa. Hänen käytöksensä diktaattoria kohtaan oli koko ajan ynseää
+ja vihamielistä, minkä tähden näyttää melkein varmalta, että hän
+vehkeilikin häntä vastaan yksissä neuvoin Achillaksen kanssa.
+
+Luonteeltaan enemmän tahi vähemmän tilapäisiä vihamielisyyksiä
+sattuikin pian, eikä kestänyt kauan, ennenkuin Caesar antoi viholliselle
+ensimmäisen iskunsa. Kuultuaan kaupunkilaisten aikovan miehittää
+laivansa, jotka hän oli sulkenut Ison sataman länsiosaan, ja tietäen
+kykenevänsä valtaamaan ja käyttämään niistä vain muutamia hän lähetti
+sinne pienen joukko-osaston, jonka onnistui polttamalla tuhota
+koko laivasto: viisikymmentä sotalaivaa, jotka olivat olleet viime
+sodassa lainassa Pompeiuksella, kaksikymmentäkaksi suojeluslaivaa ja
+kolmekymmentäkahdeksan muuta alusta, niin että viholliselle jäi vain
+ne alukset, jotka olivat Onnellisen paluun satamassa Heptastadiumin
+takana. Lähellä rantaa olleista rakennuksista näyttää myös joitakin
+tuhoutuneen tässä tulipalossa, samoin kuin osa Aleksandrian kuuluisaa
+kirjastoa, mutta samanaikaisten kirjailijoiden vaitiolo tästä
+onnettomuudesta osoittaa, ettei vahinko ollut suuri, ja kumoaa samalla
+myöhempien kirjailijoiden tiedonannon, että kirjasto olisi palanut
+kokonaan. Caesarin seuraava toimenpide oli vallata Pharoksen majakka ja
+saaren itäpää, mikä takasi hänen laivoilleen vapaan pääsyn avomerelle
+milloin hyvänsä. Samalla hän linnoitti lujasti kaikki maavarustustensa
+heikot kohdat, niin että häntä oli mahdoton yllättää suoranaisella
+hyökkäyksellä.
+
+Tilanne ei huolettanut häntä suurestikaan. Hänen sanotaan saaneen
+valvoa monta yötä varjeltuakseen salamurhaajilta, mutta tuskinpa
+sentään niin usein, että hänen elämänsä Aleksandrian palatsissa
+olisi siitä sanottavastikaan häiriintynyt. Hänen oli täytynyt tottua
+ajattelemaan salamurhaajan puukkoa jo varhaisesta nuoruudesta saakka.
+Hänen monet lemmenseikkailunsa olivat tehneet äkillisen kuoleman
+mahdolliseksi minä päivänä hyvänsä, ja valtiollinen ja hallinnollinen
+ura panivat hänet samoin joka hetki alttiiksi väkivaltaisuuksille.
+Miesten mustasukkaisuus, joiden vaimot hän oli kähveltänyt,
+verilöylyissä eloonjääneiden kostonhimo, poliitikkojen närkästys,
+joiden kunnianhimoiset toiveet hän oli murskannut, ja lukemattomien
+henkilöiden viha, joita hän oli tavalla tahi toisella loukannut,
+pitivät häntä ainaisessa hengenvaarassa. Potheinoksen puuhat eivät
+siis huolettaneet häntä eivätkä estäneet häntä kohdistamasta kaikkea
+huomiotansa, sanottakoon suoraan, Egyptin kuningattaren viettelemiseen.
+
+Kleopatra näyttää tunteneen yhtä voimakasta mieltymystä Caesariin kuin
+tämä häneen, ja vaikka kumpikin näyttää jo heti alussa käsittäneen,
+mitä etuja heillä tuli olemaan toistensa rakkauden voittamisesta, ja
+käyttäytyneen sen mukaisesti, ei nähtävästi ole mitään syytä epäillä,
+etteikö tämä läheinen seurustelu ollut jo parin päivän kuluttua
+kehittänyt heidän välilleen luonteeltaan sangen vilpitöntä romanttista
+kiintymystä. Kleopatran tunne oli epäilemättä ensimmäiselle vakavalle
+rakastumiselle ominaisen viehkeyden läpitunkemaa, kun taas Caesarin
+lemmessä oli ylinnä parhaan ikänsä sivuuttaneen miehen intohimoinen
+ihastuminen nuoren ja kauniin tytön reippauteen ja sulouteen. Caesar
+oli kylläkin jo vanhanpuoleinen, mutta siitä huolimatta, haaveksijan
+sanoja käyttäen, ihanteellinen rakastaja. Hänen nerokkaat ja kauniit
+kasvonsa, hänen ryhdikäs ja sopusuhtainen vartalonsa, hänen hieno
+käytöstapansa ja kaikki hänen suorittamansa ihmeelliset teot olivat
+seikkoja, joiden piti voittaa kenen hyvänsä naisen sydän, ja mikä
+Kleopatraan varmaankin vaikutti erikoisen puoleensavetävästi kaiken
+tämän lisäksi, oli maine hänen urhoollisuudestaan ja luotettavuudestaan
+kaikissa tilanteissa, samoin kuin hänen häiriintymätön
+kylmäverisyytensä ja hilpeytensä.
+
+Caesar oli tähän aikaan sunnuntaituulella ja hänen elämänsä palatsissa
+oli mitä hilpeintä. Miehenä, joka oli tottunut ylenkatsomaan kaikkea
+vastuunalaisuutta, ja joka ei antanut minkään painostaa mieltään,
+hän oli karistanut kaikki valtiolliset huolet hartioiltaan, ja kun
+hän sai noin lokakuun 25 p. Roomasta uutisen, että hänet oli valittu
+diktaattoriksi koko seuraavaksi vuodeksi (47), ei hänellä ollutkaan
+mitään syytä olla huolissaan. Katkeroittuneen nuoren Ptolemaioksen
+pysytellessä synkkänä taustalla Caesar ja Kleopatra seurustelivat
+avoimesti keskenään ja pitivät hauskaa todennäköisesti joka päivä,
+sillä seurustelu Caesarin kaltaisen miehen kanssa johti välttämättä
+tämmöiseen tuttavallisuuteen. Ei voida liioin odottaa, että tuo vain
+kahdenkymmenenvuotias, rohkea ja tulinen tyttö olisi käyttäytynyt
+niin omituisissa ja jännittävissä olosuhteissa varovaisesti ja
+sopivaisuutta paljonkaan ajatellen. On mahdollista, että hänet oli jo
+vihitty avioliittoon hallitsijaveljensä kanssa, kuten Egyptin hovissa
+oli tapana, mutta samalla mitä todennäköisintä, ettei tämä avioliitto
+ollut muuta kuin tyhjä muodollisuus. Ei ole siis mitään syytä epäillä,
+etteikö hän ollut siinä suhteessa todellisuudessa vielä täysin vapaa
+kohdatessaan Caesarin.
+
+Piiritetyn palatsin iloista ja huoletonta elämää ei häirinnyt ensin
+mikään, mutta sitten sattui äkkiä kaksi tapausta, jotka antoivat
+Caesarille ja Kleopatralle hetkeksi muutakin ajattelemista ja jotka
+aiheuttivat heti todella vakavien vihollisuuksien puhkeamisen.
+Pikku prinsessa Arsinoe, joka oli sukunsa kaikkien naisten tavoin
+varmaankin hyvin rohkea ja reipas tyttö, pakeni hoitajansa Ganymedeen
+keralla [Muinaisen Egyptin prinsseillä ja prinsessoilla oli usein
+miespuolisia »hoitajia», mikä oli hyvin korkea arvonimi. Egyptiläisissä
+kirjoituksissa sanotaan välistä »suuri hoitaja ja kasvattaja».]
+äkkiarvaamatta palatsista Achillaksen egyptiläisten joukkojen
+turviin. Ganymedes oli epäilemättä suunnitellut asettaa prinsessan
+valtaistuimelle, Kleopatran oleillessa kummankin veljensä keralla
+saarrettuna Lochias-niemelle, ja he alkoivatkin heti päästyään
+egyptiläisten päämajaan lahjoa kaikkia vaikutusvaltaisia upseereita
+ja virkamiehiä asiansa hyväksi. Mutta Achillas, joka pelasi omaa
+peliään, katsoi viisaammaksi pysyä uskollisena hallitsijalleen ja
+koettaa vapauttaa hänet Caesarin käsistä. Ei kestänytkään kauan,
+ennenkuin Ganymedes ja Achillas riitautuivat. Jälkimmäinen murhattiin
+siekailematta, ja murhaaja asettui hänen tilalleen, ryhtyen jatkamaan
+sotaa uudella tarmolla. Ennenkuin Arsinoe ja Ganymedes sieppasivat
+ohjakset käsiinsä, oli Potheinos ollut Achillaksen kanssa salaisesti
+yhteydessä, ilmeisesti suunnitellen Caesarin murhaamista ja omaa ja
+kuningas Ptolemaioksen pakoa palatsista. Caesar sai tietää salaliitosta
+parturiltaan, »eräältä toimeliaalta ja tarkkaavaiselta mieheltä, joka
+urkki äärimmäisessä vaatimattomuudessaan kaikki asiat tietoonsa»
+[Plutarkhos]. Potheinos vangittiin juhlassa, joka oli toimeenpantu
+Ptolemaioksen ja Kleopatran välisen sovinnonteon kunniaksi, ja
+mestattiin heti, kuolema, jota runoilija Lucanus sanoo hänelle aivan
+liian hyväksi, koska se oli sama, joka juuri hänen toimestaan oli
+tullut suuren Pompeiuksen osaksi. Mikäli nyt voidaan arvostella, oli
+Caesar täysin oikeutettu lopettamaan tämän kavalan ja häikäilemättömän
+eunukin maalliset konnuudet. Hän kuului siihen hovien toimihenkilöiden
+luokkaan, jonka tapaa kaikkialla idän koko historiassa, ja joka
+herättää aina inhoa kunniallisemmassa lännessä, mutta hänen
+puolustuksekseen on muistettava, että hän tarkoitti toimenpiteillään,
+mikäli tiedämme, yhtä paljon nuoren hallitsijansa, Ptolemaioksen,
+kuin omien pyyteidensä parasta, ja että hänen petollisuutensa
+suuntautui valtaa vastaan, joka pusersi säälimättömästi hengiltä kaikki
+saavutettavissa olevan maailman kuningasperheet, ja jonka tunkeutuminen
+maahan merkitsi siis perikatoa ja turmiota. Ja se, että hän maksoi
+ystäviensä Achillaksen ja Theodotoksen tavoin kaiken tämän verellään
+ja kyynelillään, riittänee jo vapauttamaan hänet näin monen vuosisadan
+kuluttua enemmästä tuomitsemisesta.
+
+Ensimmäinen sotatoimenpide, joka antoi Caesarille jonkin verran huolta,
+oli se, että vihollinen saastutti veden ja teki hänen sotilaansa siten
+hermostuneiksi. Juomavesi tuli kuninkaalliselle alueelle kaupungin
+toisella puolella olevasta järvestä maanalaisia kanavia myöten, ja heti
+kun Caesar oivalsi, että kanavat voitiin tukkia, hän teki rynnäkön
+etelään käsin, todennäköisesti Auringon portilta Järvisatamaan vievää
+leveätä katua pitkin, mutta kohtasi niin jäykkää vastarintaa, että
+mieshukka olisi ollut varmasti tuntuva, jos hän olisi toteuttanut
+aikeensa. Se ei ollut kuitenkaan tarpeellista, sillä piiritetyllä
+alueella suoritettu koekaivojen kaivaminen johti samassa siihen
+onnelliseen tulokseen, että yllätyksenä kaikille hyvää vettä löytyi
+runsaasti.
+
+Siten hän säästyi häpeästä tulla ajetuksi pois kaupungista, johon
+hän oli saapunut sellaisella komeudella, ja pakotetuksi peräytymään
+Välimeren taakse, missä tapauksessa hänen itseottamansa tehtävä ja
+kaikki kunnianhimoiset suunnitelmat Kleopatran tulevaisuuteen nähden
+olisivat jääneet täyttämättä.
+
+Hiukan myöhemmin hänelle tuotiin se tervetullut sanoma, että
+Seitsemäsneljättä legioona oli jo tullut Välimeren poikki
+Vähästä-Aasiasta mukanaan elintarpeita, aseita ja piirityskoneita,
+mutta ettei se ollut päässyt vastatuulen takia perille, vaan oli
+ankkuroinut jonkin matkan päähän Egyptin rannikolta. Caesar purjehti
+heti koko laivastollaan tulijoita vastaan, jättäen kaikki sotilaansa
+asemiinsa ja ottaen mukaansa vain laivojen rhodoslaisen miehistön,
+ja kun avuksi kiiruhtanut legioona oli siirtynyt hänen laivoihinsa,
+suuntasi hän matkan takaisin satamaan, karkoitti helposti Pharoksen
+pohjoispuolelle kokoontuneet egyptiläiset alukset ja laski riemuiten
+entiselle ankkuripaikalleen palatsin alapuolelle.
+
+Hän oli nyt niin varma voimastaan, että hän purjehti eräänä päivänä
+saaren ympäri ja hyökkäsi egyptiläisen laivaston kimppuun sen omassa
+satamassa Heptastadiumin takana ja teki sille suurta tuhoa. Sitten
+hän nousi maihin Pharoksen länsipäässä, joka oli vielä vihollisen
+hallussa, valtasi varustukset väkirynnäköllä ja pääsi omien miestensä
+yhteyteen, jotka hän oli sijoittanut majakan ympärille itäpäähän.
+Hänen tarkoituksensa oli nyt, kun hän oli saanut saaren haltuunsa,
+vallata Onnellisen paluun satama Heptastadiumia myöten ja tehdä sitten
+siltä taholta ratkaiseva hyökkäys kaupunkiin. Mutta siinä hänelle
+sattui vaarallinen vastoinkäyminen. Kun hän johti henkilökohtaisesti
+hyökkäystä Heptastadiumin etelä- eli kaupunginpuoleista päätä
+vastaan, sotilaiden pakkautuessa pengermälle saarelta ja Ison sataman
+aluksista, tekivät egyptiläiset vimmatun hyökkäyksen sen pohjoispäähän
+ja sulkivat roomalaiset kaupungin ja saaren väliin niiden suureksi
+hämmästykseksi, jotka seurasivat taistelua Lochiaksen puolelta.
+Vihollinen tunki vimmatusti päälle sillan kummastakin päästä, mutta
+aluksia oli onneksi heti käsillä niille, jotka pääsivät hengissä
+tästä verisestä yhteentörmäyksestä, ja hetkisen kuluttua olivat
+kaikki, jotka kynnelle kykenivät, kavunneet veneisiin ja sousivat
+täyttä vauhtia Ison sataman poikki. Mutta siihen alukseen, johon
+Caesar oli ehättäytynyt, hyppi niin paljon väkeä, että se kaatui;
+voimme kuvitella, miltä tämä järkyttävä kohtaus näytti, kun maailman
+valtias ui pakoon henkensä edestä, pidellen toisella kädellä korkealla
+tärkeätä asiakirjakääröä, joka oli sattunut olemaan mukana, raahaten
+hampaissaan punaista sotilasviittaa, ja tuon tuostakin sukelluttaen
+kaljua päätään säästyäkseen heittoaseilta, joilla sillalla rehentelevät
+ja pilkkasanoja huutelevat, voitokkaat egyptiläiset häntä kiukkuisesti
+pommittivat. Eräs hänen laivoistaan kiiruhti nopeasti paikalle, ja
+siten hän palasi palatsiin, kylmissään ja likomärkänä, menetettyään
+lopulta viittansakin, sotilaallisen arvonsa hellityn tunnusmerkin.
+Neljäsataa legioonalaista ja paljon merimiehiä tuhoutui tässä
+taistelussa, useimmat hukkumalla, ja nyt Caesarille alkoi ehkä ensi
+kerran selvitä, ettei tämä sota, johon hän oli tullut antautuneeksi,
+ollutkaan vain huvittavaa leikkiä, kuten hän oli ajatellut. Hän
+oli jo oleillut palatsissa ainakin neljä kuukautta kuljeskellen
+päivät täysin turvallisena varustustensa vaiheilla ja nauttien
+illat Kleopatran seurasta. Hänen on täytynyt saada koko tämän ajan
+säännöllisesti tietoja Roomasta, jossa hänen rento, mutta täysin
+luotettava sotapäällikkönsä Antonius hoiti hänen asioitaan, ja on
+ilmeistä, ettei siellä ollut tapahtunut mitään, joka olisi tehnyt hänen
+paluunsa välttämättömäksi. En pidä oikeana sitä yleistä otaksumaa, että
+hän olisi ollut palatsissa täydellisesti saarroksissa ja pakotettu
+taistelemaan henkensä edestä, vaan katson hänen asemansa olleen aina
+yhtä avonainen kuin varmakin. Hän olisi voinut purjehtia Välimeren
+poikki milloin hyvänsä, ja jos hän olisi halunnut, olisi hän voinut
+lähteä Italiaan pariksi kolmeksi viikoksi ja palata Aleksandriaan,
+tilanteen siitä sanottavasti kärsimättä. Hänen laivastonsa oli
+osoittautunut kykenevänsä varjelemaan häntä kaikilta vaaroilta
+avomeren puolelta, kuten esimerkiksi silloin, kun hän purjehti
+seitsemättäneljättä legioonaa vastaan, ja tässä tapauksessa olisi
+joukot jätetty, kuten silloinkin, linnoitettuihin asemiinsa turvaan.
+Syyriasta saapui runsaasti kaikenlaisia tarveaineita, ja kun hän olisi
+päässyt Kyprokseen saakka, olisi hän voinut palauttaa rhodoslaiset
+merimiehet takaisin Aleksandriaan huolehtimaan, että tämä kuljetus
+jatkui säännöllisesti.
+
+Näin ollen on hyvin todennäköistä, ettei hänellä ollut mitään halua
+keskeyttää rattoisaa talvikauttaan Egyptin pääkaupungissa, jossa hän
+oli täydellisesti viehättynyt sekä maan pieneen kuningattareen että
+tämän hänelle esittämiin tehtäviin. Hän oli jo vanhahko mies, ja
+vuosien taakka sai hänet ajattelemaan tilapäisellä vastenmielisyydellä
+rauhattomuutta, joka odotti häntä Roomassa. Lännessä hän oli jo päässyt
+kunnianhimonsa perille, ja huomatessaan nyt joutuneensa sotaan, jota
+hän piti, sanoisinko, vain helposti läpäistävänä ja vaarattomana
+seikkailuna, hän päätti taistella loppuun saakka, tuloksesta varmana,
+ja ottamalla syyksi tämän mielenkiintoisen ja ajoittain jännittävänkin
+tehtävän jäädä naisen luo, jota hänen huikentelevainen mielensä nyt
+ihannoi. Hän alkoi jo huomata, että Egyptin alistamisella hänen
+tahtoonsa oli suuri valtiollinen merkitys, kuten pian selitämme, ja
+hänestä tuntui sentähden hyvin vastenmieliseltä jättää kuningatar,
+johon hän oli sitäpaitsi lämpimästi kiintynytkin, oman onnensa nojaan.
+Tämä taistelu ei ollut jälkeenpäin hänestä enää niin mielenkiintoinen,
+että hän olisi välittänyt itse kirjoittaa sen historiaa, kuten hän oli
+kirjoittanut muista sotaretkistään, vaan hän antoi erään toverinsa
+laatia siitä virallisen selostuksen, ja tällä kirjailijalla on ollut
+melkoinen työ todistaa, että taistelu oli vakavaa laatua. Teos on nyt
+saavuttanut yksimielisen hyväksymisen, mutta siihen on joka tapauksessa
+suhtauduttava varovasti. Sitä ei pidä ottaa sen vakavammalta kannalta
+kuin selitystäkään, että Caesarin jääminen Aleksandriaan johtui
+alkuperäisesti sopimattomista merituulista, jotka vaikeuttivat laivojen
+pääsyä satamasta. Vuotuiset pohjatuulet ovat voineet viivyttää
+hänen lähtöään viikon tahi pari, mutta se ei merkitse mitään, kun
+on aivan ilmeistä, ettei hän tahtonutkaan nostaa purjeita, ja _De
+Bello Alexandrinon_ tekijällä on epäilemättä ollut lupa peitellä
+Caesarin selvää välinpitämättömyyttä Roomaa kohtaan syyttämällä hänen
+pitkällisestä poissaolostaan vihollisen voimakkuutta ja kohtalon
+kovuutta.
+
+Jouduttuaan niin nolosti tappiolle Heptastadiumilla Caesar näyttää
+päättäneen todenteolla rangaista aleksandrialaisia ja ryhtyä
+sodankäyntiin suuremmalla tarmolla. Syyriasta oli suuri armeija tulossa
+hänen avukseen erämaan poikki, päällikkönä Pergamonin Mithridates,
+Mithridates Suuren poika, juutalainen Antipater, Herodeksen isä,
+ja Iamblichus, Sampsiceramuksen poika, eräs kuuluisa arabialainen
+päällikkö Hemesasta. Caesar tiesi olevansa näiden joukkojen saavuttua
+kyllin voimakas musertamaan vastarinnan ja pakottaman Egyptin
+kuuliaisuuteen. Siinä mielessä hän otti askeleen, joka osoittaa
+selvästi hänen päättäneen käydä tuimasti ja lujasti asioihin käsiksi ja
+tavalla, joka oli tekevä Kleopatran äkkiä maan ainoaksi hallitsijaksi,
+niin että hän kykenisi laskemaan valtakuntansa kaiken mahdin Caesarin
+käsiin.
+
+Prinsessa Arsinoesta ei ollut tullut Egyptin kuningatarta Ganymedeen
+kaikista ponnistuksista huolimatta, ja kuninkaallinen armeija koetti
+yhä vapauttaa kuningas Ptolemaiosta ja taistella hänen lippunsa alla.
+Caesar päätti sentähden luovuttaa nuorukaisen heille, tietäen, kuten
+sodan historioitsijakin myöntää, ettei vihollisuuksien keskeytyminen
+tämän toimenpiteen johdosta ollut lainkaan uskottava. Hän sanoo
+tarkoituksen olleen antaa Ptolemaiokselle tilaisuuden rauhan tekoon,
+ja selittää, että hänen oli, jos sota tuli jatkumaan, paljoa
+kunniallisempaa taistella kuningasta kuin »kaiken maailman roskaväkeä
+ja luopioita» vastaan. Totuus lienee kuitenkin se, että Caesar
+tahtoi päästä pojasta, joka esti häntä toteuttamasta suunnitelmaansa
+hallituksen siirtämisestä kokonaan Kleopatralle, luovuttamalla hänet
+viholliselle hetkellä, jolloin tieto Syyriasta lähteneen armeijan
+tulosta teki egyptiläisten tappion varmaksi; näin hän lähetti pojan
+joko varmaan kuolemaan tahi alennukseen. Ptolemaios poloinen ymmärsi
+sen varmasti itsekin, koska hän purskahti itkuun ja pyysi saada
+jäädä palatsiin, kun Caesar käski hänen mennä ystäviensä luo. Hän
+tiesi aivan hyvin, ettei egyptiläisillä ollut enää mitään voiton
+mahdollisuutta — ja että voittaja kohtelisi ja rankaisisi häntä
+vihollisena niin pian kuin hän oli liittynyt omiinsa. Caesar oli taas
+puolestaan tietoinen siitä, että hänen oli vaikeata olla noudattamatta
+Auleteen testamenttia, joka määräsi Ptolemaioksen Kleopatran
+kanssahallitsijaksi, jos Ptolemaios oli roomalaisten voiton hetkellä
+vielä hänen suojeluksessaan. Kuninkaan kyyneleistä ja hätääntyneistä
+kunnioituksen- ja kuuliaisuudenlupauksista ei siis välitetty, vaan
+hänet saateltiin viipymättä palatsista riemuitsevien aleksandrialaisten
+huomaan, kun taas nuorempi veli, jolle Caesar oli lahjoittanut
+turvallisen etäällä olevan Kyproksen valtaistuimen, jäi Kleopatran
+keralla roomalaisten valvontaan.
+
+Syyriasta lähtenyt armeija saapui pian Egyptin itärajalle, valtasi
+rynnäköllä Pelusiumin ja joutui taisteluun kuninkaan joukkojen kanssa
+lähellä Niilin suistoa. Egyptiläiset lyötiin helposti, ja voittajat
+marssivat suiston itäreunaa seuraten Memphistä kohti (nykyisen
+Kairon lähellä), jonka alapuolella menivät sitten Niilin poikki
+länsirannalle. Nuori Ptolemaios, joka ei odottanut armoa Caesarilta,
+asettui urhoollisesti johtamaan niitä joukkoja, joita ei välttämättä
+tarvittu palatsin piiritykseen, ja marssi suiston poikki mitelläkseen
+miekkaansa Mithridateen ja hänen liittolaistensa kanssa. Mutta hän
+oli tuskin ehtinyt lähteä kaupungista, kun Caesar purjehti satamasta
+niin monen miehen keralla, kuin mitä laivue suinkin saattoi kuljettaa,
+ja suuntasi matkan itään, ikäänkuin hän olisi aikonut Canopukseen
+tahi Pelusiumiin. Pimeän tultua hän kääntyikin sitten päinvastaiselle
+suunnalle ja laski joukkonsa maihin autiolle rannikolle joitakin
+penikulmia Aleksandriasta länteen. Siten hän vältti Egyptin laivaston
+ja osoitti, että hän oli ollut koko piiritysajan täysin esteetön
+liikkumaan merellä miten tahtoi. Hän marssi sitte erämaan läntistä
+reunaa pitkin sisämaahan, kuten hänen ystävänsä marssivat itäistä, ja
+yhdytti heidät suiston kärjessä jonkun matkaa Memphiksestä pohjoiseen
+ja kääntyi viivyttelemättä takaisin egyptiläisten lähestyvää armeijaa
+ahdistamaan. Heidän tulostaan kuultuaan Ptolemaios varustautui lujaan
+asemaan erään kunnaan juurelle, niin että Niili oli vasemmalla
+sivustalla, suo oikealla, ja eräs kanava edessä, mutta kun oli
+tapeltu kaksi päivää, murtautuivat liittolaiset saartoliikkeellä
+hänen leiriinsä ja saavuttivat täydellisen voiton. Saartoliikkeen
+suoritus oli uskottu eräälle Carfulenus-nimiselle upseerille, joka
+kaatui sitten Mutinassa Antoniusta vastaan taistellessaan. Ptolemaios
+näyttää hänen lähestyessään hypänneen yhteen rannalle varatuista
+veneistä, mutta hänen esimerkkiään noudattavien pakolaisten suuri
+paljous painoi veneen upoksiin, eikä nuorta kuningasta nähty senjälkeen
+enää milloinkaan hengissä. Kerrotaan, että hänen ruumiinsa tunnettiin
+myöhemmin kultaisesta haarniskasta, joka hänellä oli yllään, ja
+jonka paino oli epäilemättä syynä hänen pikaiseen kuolemaansa. Hänen
+traagillinen loppunsa viidentoistavuotiaana ratkaisi erään hyvin
+pulmallisen kysymyksen, sillä jos hän olisi joutunut vangiksi,
+olisi Caesarin täytynyt joko armahtaa hänet ja julistaa hänet isän
+testamentin mukaisesti Kleopatran kanssahallitsijaksi tahi viedä hänet
+vankina Roomaan ja luovuttaa hänet triumfin päätyttyä teloittajille,
+kuten oli tapana. Poika tiesi kohtalonsa jo silloin, kun hän kyynelin
+rukoili saada jäädä palatsiin, ja hänen äkillinen menehtymisensä Niilin
+mutaisiin vesiin päätti kalvavan tuskan, jossa hän oli varmaankin
+viime ajat elänyt, tietoisena siitä, että hän oli Caesarin hillittömän
+kunnianhimon tiellä, ja että häntä odotti varma kuolema.
+
+Caesar lähti ratsuväkineen viipymättä paluumatkalle ja marssi
+maaliskuun 27 p. 47 e.Kr. [meidän ajanlaskumme mukaan jolloinkin
+tammikuussa] voittosaatossa Aleksandriaan, joka otti hänet vastaan
+portit avoinna. Surupukuun pukeutuneet asukkaat rukoilivat häneltä
+armeliaisuutta ja anteeksiantoa ja lähettivät hänelle jumaliensa
+kuvia täydellisen alistumisensa merkiksi. Prinsessa Arsinoe ja
+Ganymedes luovutettiin hänelle vankeina, minkä jälkeen hän ratsasti
+loistokulkueessa kaupungin halki palatsiin, jossa Kleopatra otti hänet
+vastaan voittoisana sankarina ja pelastajana.
+
+
+
+
+VII. CAESARIONIN SYNTYMÄ JA CAESARIN LÄHTÖ EGYPTISTÄ
+
+
+Ptolemaioksen kuolema ja Aleksandrian alistuminen lopettivat sodan, ja
+palatsiin jälleen kotiutunut Caesar sai vihdoinkin aikaa ryhtyä Egyptin
+asioiden järjestelyyn, tehtävä, jota sota oli niin kauan viivyttänyt.
+Kleopatran pieni veli, nuorempi Ptolemaios, oli vain yhdentoistavuotias
+poikanen, joka ei näytä osoittaneen sellaisia ilmeisen älykkyyden tahi
+luonteen lujuuden merkkejä, että hän olisi käynyt vastenmieliseksi
+Caesarille tahi sisarelleen, minkä tähden järjestettiin niin, että
+hänet asetettaisiin valtaistuimelle kuolleen veljensä tilalle
+nimelliseksi kuninkaaksi ja Kleopatran puolisoksi. Kuten muistettaneen,
+Caesar oli lahjoittanut Kyproksen tälle pojalle ja hänen sisarelleen
+Arsinoelle, mutta nyt, kun viimemainittu oli vankina ja epäsuosiossa
+ja edellinen liian nuori aikaansaadakseen pahennusta Egyptissä, ei
+heitä pakotettu lähtemään saarikuningaskuntaansa. Aleksandrialaisia
+kohtaan, joiden kapina oli ollut hänelle kuin parhainta ajanvietettä,
+silloin kun hän oli alkanut toteuttaa Kleopatran suhteen tekemäänsä
+päätöstä, Caesar oli lempeä ja katsoi toisissa kaupunginosissa tehdyn
+suuren tuhon riittävän rangaistukseksi. Juutalaisille hän kuitenkin
+myönsi samat oikeudet, kuin kreikkalaisilla oli, heidän viime
+sodassa antamansa avustuksen palkinnoksi, askel, jonka on täytynyt
+jonkin verran närkästyttää asukkaiden enemmistöä. Sitten hän perusti
+vakinaisen roomalaisen miehitysarmeijan Kleopatran ja tämän pikku
+veljen tukemiseksi ja järjestyksen valvomiseksi Aleksandriassa ja
+koko maassa. [Nyt Egyptissä olevan brittiläisen miehitysarmeijan
+tehtävä oli alkuperäisesti aivan sama. Sen tuli tukea khediviä ja
+valvoa järjestystä.] Tämän armeijan muodostivat ne kaksi legioonaa,
+jotka olivat olleet Caesarin kanssa palatsiin saarrettuina, ja sen
+päälliköksi Caesar nimitti erään taitavan upseerin, nimeltä Rufinus.
+joka oli omien ansioidensa nojalla ylennyt tavallisesta rivimiehestä
+tähän asemaan, ollen alkuperäisesti Caesarin omia vapautettuja.
+Yleensä selitetään, että Caesar luovuttamalla päällikkyyden Rufinuksen
+kaltaiselle ammattisoturille eikä kenellekään senaattiin kuuluvalle
+henkilölle, osoitti ylenkatsovansa Egyptiä, mutta itse olen sitä
+mieltä, että hän teki sen vain saadakseen hoitaa Egyptin asioita
+täysin omintakeisesti, sillä Rufinus oli epäilemättä hänen miehensä.
+Emme tiedä, miten Gabiniuksen joukoille kävi, jotka olivat taistelleet
+Caesaria vastaan, mutta on todennäköistä, että ne hajoitettiin toisiin
+maihin sijoitettuihin legiooneihin.
+
+Nyt oltiin huhtikuussa [meidän ajanlaskumme mukaan helmikuussa],
+ja Caesar oli viipynyt Egyptissä seitsemättä kuukautta. Hän oli
+luultavasti ensin aikonut palata Roomaan marraskuussa, mutta
+aleksandrialaisten vihamielisyys ja sittemmin palatsin piiritys
+olivat antaneet hänelle hyväksyttävän syyn jäädä edelleen Kleopatran
+luo. Luonteeltaan henkilönä, joka oivalsi tilaisuudet ja osasi
+hyötyä niistä, hänessä oli näiden kuukausien aikana herännyt kiihkeä
+mielenkiinto Egyptin asioita kohtaan, ja kuten olemme nähneet,
+olivat ne ja hänen kiintymyksensä kuningattareen vallanneet hänen
+mielensä kokonaan. Sodan päättyminen ei merkinnyt hänelle tämän
+mielenkiinnon loppumista, vaan pikemmin suunnitelmien toimeenpanon
+alkua. Mahdollisuuksien, jotka olivat nyt hänellä tarjona laajaan
+hyötymiseen Egyptistä, on täytynyt antaa hänelle paljon ajattelemista.
+Kleopatra oli epäilemättä kertonut hänelle maansa ihmeistä, joita
+hän ei ollut vielä milloinkaan päässyt itse toteamaan. Caesar oli
+kuullut häneltä Niilin laakson rikkaudesta ja saanut siitä näkyväisiä
+todistuksia, ja marssiessaan suiston halki hänen oli täytynyt huomata
+se itsekin. Ala-Egyptin penikulmittain jatkuvat viljavainiot ovat
+näky, joka vaikuttaa jokaiseen, ja Caesar oli epäilemättä kuullut
+puhuttavan myös ylisen Niilin vauraudesta, maasta, jonka rauhallisella
+ja lainkuuliaisella väestöllä oli aikaa korjata kolme satoa vuodessa
+ja rakentaa suuria temppeleitä jumalilleen ja palatseja ylimyksilleen.
+Egyptin vuotuisen viljaveron, joka maksettiin luonnossa, on täytynyt
+nousta noin kuuteensataanseitsemäänkymmeneenmiljoonaan hehtoon
+vuodessa, määrä, joka saatiin Augustuksen aikana, ja tämän seikan, jos
+minkään, on täytynyt herättää Caesarissa ahneutta.
+
+Hän oli todennäköisesti kuullut myös Indian kaupasta, joka oli jo
+alkanut kukoistaa ja jolla tuli olemaan joitakin vuosia myöhemmin
+mitä suurin merkitys, ja hänelle oli epäilemättä kerrottu Etiopiasta,
+Egyptin takana olevasta melkein satumaisesta maasta, josta Niilin vedet
+tulivat. Egypti oli aina ollut houkutteleva maa, yhtä mielenkiintoinen
+sekä keinottelijoille että valloittajille, ja ne kunnianhimoiset
+suunnitelmat, jotka olivat saaneet kaikki sen valloittajat innostumaan,
+panivat varmaan Caesarinkin mielikuvituksen liikkeelle, aivan samoin
+kuin ne olivat lumonneet Aleksanteri Suuren kolmesataa vuotta
+aikaisemmin. Tuntien, että hänen tehtävänsä Galliassa ja luoteessa
+oli nyt ainakin pääasiallisesti suoritettu, hän on ehkä voinut hautoa
+Rooman aseiden kiidättämistä Etiopian etäisimpiin osiin, menoa Punaisen
+meren poikki Arabiaan, tahi Aleksanteri Suuren lailla tunkeutumista
+Indiaan ja idän ihmeellisiin valtakuntiin. Samoinhan unelmoi
+kahdeksantoistasataa vuotta myöhemmin Napoleon Bonapartekin armeijansa
+marssittamisesta Egyptin halki Hindustaniin, ja samoin kohdisti
+Englantikin pyrkiessään säilyttämään rakastetun Indiansa (kuten
+Kinglake kirjoitti profeetallisesti vuonna 1844) katseensa Niilin
+laaksoon, jonka se saikin lopulta haltuunsa ikäänkuin toivomuksen
+passiivisen voiman vaikutuksesta. Kreikkalaiset olivat jo kauan
+otaksuneet, että Niili virtasi idästä aina Indian ylängöiltä saakka,
+ja Egyptiä pidettiin niinäkin aikoina, joita tässä nyt käsittelemme,
+idän porttina. Aleksandrian — Indian kauppatien maine kasvoi vuosi
+vuodelta. Kauppiaat matkasivat Niiliä ylös Koptoksen kaupunkiin, sieltä
+karavaaneissa erämaan poikki Berenicen satamaan, ja sieltä laivalla
+Muzirisiin, joka on Indian länsirannikolla nykyisen Kalkutan ja Mysoren
+lähellä. On mahdollista, että kaukaisen valloitus- ja tutkimusretken
+viehätys, johon Egypti oli maantieteellisen asemansa nojalla
+johdattanut niin monta miestä, oli saanut Caesarinkin valtoihinsa, ja
+että hän antoi ajatustensa vaeltaa kauppiaiden mukana Itään meneviä
+suuria teitä. Hänen on täytynyt ottaa huomioon se seikka, että vielä
+kukistamattomat partialaiset tekisivät marssin Aasian poikki Indiaan
+mitä vaikeimmaksi ja vaarallisimmaksi yritykseksi, ja sentähden jonkin
+verran epäillä, kykenikö hän sitä tietä seuraten saavuttamaan saman
+menestyksen kuin Aleksanteri Suuri; mutta täältä Egyptistä vei Indiaan
+tie, jota saattoi seurata vakavammatta vaaratta. Kauppiaat lähtivät
+Berenicestä Egyptin rannikolta heinäkuun puolivälissä ja saapuivat
+Indian länsirannikolle syyskuun puolivälissä; ja olisi todellakin
+kummallista, ellei Caesar olisi ainakin jonkin verran ajatellut
+mahdollisuutta viedä armeijansa tätä tietä maihin, jotka Aleksanteri,
+hänen ihanteensa, oli aikoinaan valloittanut.
+
+Monet tämmöiset mahdollisuudet askarruttivat varmasti hänen mieltänsä
+ja olivat ehkä osaltaan vaikuttimena hänen haluunsa viipyä vielä
+jonkin aikaa tässä mielenkiintoisessa maassa, mutta oli eräs toinenkin
+ja vielä painavampi syy, joka vaati häntä jäämään Egyptiin vielä
+muutamiksi viikoiksi. Kleopatra oli tulemaisillaan äidiksi. Seitsemän
+kuukautta oli kulunut niistä lokakuun päivistä, jolloin Caesar oli
+niin kiihkeästi ryhtynyt kuningattaren sydäntä valloittamaan omia
+hankkeitaan edistääkseen, ja nyt piti kohdakkoin tämän lemmensuhteen
+hedelmä, heidän lapsensa, laskettaman hänen käsivarsilleen.
+Vaikka hän olikin vanha viettelijä, näyttää kuitenkin siltä, että
+tilanne oli hänestä erilainen kuin ne, joissa hän oli ennen ollut.
+Kleopatra oli loistavalla älyllään, hilpeydellään, käytöksensä
+ainutlaatuisella viehkeydellään, puuttumattomalla rohkeudellaan ja
+rajattomalla optimismillaan onnistunut säilyttämään hänen rakkautensa
+ja kiintymyksensä kaikki nämä kuukaudet, jotka he olivat yhdessä
+viettäneet, ja tehnyt samalla Caesarin luonteen hellempäänkin puoleen
+vaikutuksen, jota tämä ei voinut vastustaa. Hän tahtoi olla Kleopatran
+luona hetkellä, jolloin aika täyttyi, ja sitäpaitsi on todennäköistä
+(sillä Caesarin toimenpiteillä oli yleensä sekä käytännölliset että
+tunnevaikutteensa), että hän toivoi nyt saavansa perillisen maalliselle
+vallalleen ja asemalleen, joka oli tuleva siten täysin laillistetuksi.
+Hänen pitkä seurustelunsa kuningattaren kanssa oli muuttanut
+suuresti hänen katsantokantaansa, eikä minun mielestäni voitane
+juuri epäilläkään, etteikö hän suunnannut ajatuksiaan kiihkeästi
+tulevaisuuteen aavistellen uusia vaiheita ja suuria muutoksia
+elämässään.
+
+Hän oli nyt Kleopatran toivomuksesta suostunut siihen, että hänet
+tunnustettiin Egyptissä kuningattaren jumalalliseksi puolisoksi,
+Jupiter Ammoniksi ihmiseksi tulleena. Heidät oli vihitty jonkinlaiseen
+avioliittoon, ja ainakin Egyptin kansan, arvostelevia aleksandrialaisia
+ehkä lukuunottamatta, oli pakko tunnustaa heidän liittonsa lailliseksi.
+Lapsen lähenevä syntyminen oli pakottanut Kleopatran ilmaisemaan
+suhteensa Caesariin ja samalla osoittamaan alamaisilleen, ettei hän,
+heidän kuningattarensa, ollut vain pelkkä roomalaisen seikkailijan
+rakastajatar. Niinpä hän oli alkanutkin heti veljensä ja muodollisen
+puolisonsa Ptolemaios XIV:n kuoltua levittää uskomusta, että Julius
+Caesar oli itse Egyptin ylijumala ihmiseksi tulleena, ja että pian
+syntyvä lapsi oli jumalallisen liiton hedelmä. Temppelien seinille,
+kuten esim. Hermonthisissa Theben lähellä, veistettiin korkokuvia,
+joissa Kleopatran nähdään keskustelevan ihmishahmossa esiintyvän
+Ammon-jumalan kanssa, ja joissa jumalien kuvataan avustavan lapsen
+taivaallista syntymistä. Vanhassa Egyptissä oli käytetty samantapaista
+mytologista todistelutapaa varhaisempienkin hallitsijoiden syntymään
+nähden, kuten Hatshepsutista (1500 e.Kr.) ja Amenhotep III:sta (1400
+e.Kr.), mainitakseni kaksi valaisevaa esimerkkiä. Tapauksissa, jolloin
+sitä tiedetään käytetyn, oli lapsen kuninkaallinen syntyperä epävarma,
+ja silloin keksittiin ja otettiin käytäntöön tämä tarina jumalallisesta
+kanssakäymisestä. Kleopatran aikana se oli papiston johtamille
+egyptiläisille siis vanhastaan tunnettua eikä millään tavalla
+kummastuttavaa tahi outoa. Kleopatran myöhempinä hallitusvuosina
+sattui tapahtumia, joiden katsottiin johtuvan tästä yliluonnollisesta
+suhteesta, ja onpa meille säilynyt eräs kirjoituskin, joka on hakattu
+»Kleopatran ja Ammonin liiton kahdentenakymmenentenä vuonna».
+
+Caesar oli siis täysin myöntyväinen siihen, että häntä pidettiin
+Egyptissä jumaluusolentona. Hänen sankariaan, Aleksanteri Suurta, oli
+samoin pidetty jumalana, ja Aleksanteri oli julistautunut Ammonin
+pojaksi ja antanut veistää itsestään kuvan, jossa hänellä oli oinaksen
+sarvet, tämän jumalan merkit, ohimoilla. Vaikka Caesarin usko jumaliin
+oli silmäänpistävän heikkoa, oli hän aina kerskaillut jumalallisesta
+syntyperästään, koska hänen sukunsa juonti alkunsa Juluksesta, jonka
+isä, Aeneas, oli Anchiseen ja Venuksen poika, ja sentähden on täysi syy
+otaksua, että Kleopatra koetti taivuttaa ja saada hänet ajattelemaan
+ja uskomaan olevansa todellakin maan päälle tullut jumala. Kleopatra
+itse hallitsi Egyptiä jumalallisen oikeuden nojalla eikä katsonut
+olevan mitään syytä epäillä, etteikö hän ollut auringonjumalan
+edustaja maan päällä, välittäjä ihmisen ja hänen luojansa välillä.
+Egyptiläiset, joskaan eivät aleksandrialaiset, heittäytyivät
+kasvoilleen hänet nähdessään ja tervehtivät häntä jumalana, aivan
+samoin kuin heidän esi-isänsä olivat tervehtineet muinaisia faaraoita.
+Häntä oli sanottu varhaisimmasta lapsuudestaan alkaen jumalaksi, ja
+oli ihan luonnollista, että häntä nimitettiin Egyptin temppeleissä
+kuolemattomaksi. Ne, jotka tulivat hänen seuraansa, osallistuivat
+hänen jumalallisuudestaan, ja hänen seuralaisensa olivat pyhiä hänen
+egyptiläisten alamaistensa silmissä. Caesarista tuli hänen puolisonaan
+siten jumala; ja heti kuin heidän liittonsa oli virallisesti
+vahvistettu, omaksui hän julkisestikin, _ex officio_, jumalallisen
+olennon luonteen. Saamme pian nähdä, kuinka hän Roomaankin tultuaan
+piti itseään tavallista kuolevaista korkeampana olentona ja kuinka
+hän oman etunsa kannalta luopui entisestä epäuskostaan kuolemattomia
+kohtaan ja julistautui vähää ennen kuolemaansa julkisesti maan päälle
+tulleeksi jumalaksi. Nämä kummastuttavat uskomukset eivät olleet
+kuitenkaan vielä tähän aikaan, josta nyt kerromme, kehittyneet
+lopullisesti selviksi; ja on todennäköistä, ettei hän oikein tiennyt
+itsekään, mitä niistä piti ajatella. Kleopatra oli täyttänyt hänen
+mielensä oudoilla ajatuksilla ja imarrellut, vaikkakin luultavasti
+tarkoituksetta, hänen turhamaisuuttaan siinä määrin, että jos Caesar
+katsoi voivansa myöntää toisen ja paremman maailman olemassaolon, oli
+hän samalla valmis uskomaan kuuluvansa siihen ja tulleensa sieltä.
+Kleopatra tiesi, että häntä itseään pidettiin jumalana; hän rakasti
+Caesaria ja oli tehnyt tästä vertaisensa; hän tiesi vielä, että
+Caesarinkin kerrottiin polveutuvan jumalista; ja minusta näyttää,
+että hän suhtautumalla siihen kuin selvään asiaan pakotti Caesarin
+kohdistamaan huomionsa tähän jumaluuskysymykseen, herättäen hänessä
+tunteen, että hän oli jumala, mikä luulo vahvistui seuraavina vuosina
+lujaksi varmuudeksi.
+
+Tämä oman jumalallisuutensa käsite, jonka näemme saavan yhä enemmän
+sijaa Caesarin mielessä, toi luonnollisesti mukanaan tunteen
+itsevaltiaan vallasta, ja herätti halun omaksua kuninkuuden
+etuoikeudet. Kleopatra näyttää nyt sanoneen häntä puolisokseen, ja
+Egyptissä hänet tunnustettiinkin, kuten olemme jo sanoneet, Kleopatran
+lailliseksi puolisoksi. Hän oli jo tavallaan Egyptin kuningas, ja sen,
+ettei häntä oltu vielä kruunattu julkisesti faaraoksi, on täytynyt
+johtua kokonaan hänen omasta vastahakoisuudestaan sellaisen askeleen
+ottamiseen. Egyptiläisten on nyt täytynyt olla hyvin halukkaita
+tarjoamaan hänelle Ptolemaioksien valtaistuinta, aivan samoin kuin he
+olivat hyväksyneet Archelauksen, Komanan ylimmäisen papin, Berenice
+IV:n, Kleopatran sisarpuolen puolisoksi; ja päivinä, jolloin heidän
+nuori kuningattarensa oli niin pian tuleva äidiksi, he ovat varmasti
+tunteneet vilpitöntä ja kiihkeää halua saada tilanteen järjestetyksi
+kuningattaren avioliitolla Caesarin kanssa ja viimeksimainitun
+ylentämisellä valtaistuimelle. Mikään ei olisi ollut valtiollisesti sen
+onnellisempaa kuin kuningattaren ja Rooman mahtavimman miehen välinen
+julkinen avioliitto, ja olemmehan jo nähneet sellaista liittoa pohditun
+Gnaeus Pompeiukseen nähden niihin aikoihin, jolloin tämän isä hallitsi
+Rooman tasavaltaa. Seikka, että Caesar oli jo ennestään naimisissa,
+vaimo asuen Roomassa, ei ollut egyptiläisten mielestä todellinen este.
+Hän ei ollut lahjoittanut Caesarille poikaa, minkä tähden avioliitto
+voitiin purkaa toisen hedelmällisemmän eduksi. Kleopatran itsensäkin on
+täytynyt olla kiihkeän halukas jakamaan Egyptin valtaistuin Caesarin
+kanssa, sillä hän näki epäilemättä varsin selvästi, ettei kestäisi
+kauan, ennenkuin heistä tulisi koko roomalaisen maailman hallitsijat,
+koska Caesar oli jo Rooman yksinvaltias ja tunnustettu diktaattori. Jos
+hän saisi Caesarin ottamaan vastaan faaraoiden kruunun, kuten Komanan
+Archelaus oli tehnyt, oli täysi syy otaksua, että Caesar koettaisi
+saattaa Rooman tarjoamaan hänelle hänen oman maansa valtaistuimen.
+Kallistuminen yksinvaltaa kohti oli Roomassa, pääasiallisesti
+Pompeiuksen ansiosta, jo sangen ilmeistä, ja sekä Caesarin että
+Kleopatran on täytynyt käsittää, ettei heidän tarvinnut kauan odottaa,
+ennenkuin heille oli tuossa kaupungissa valtaistuin tarjona, jos he
+hoitivat pelinsä taitavasti.
+
+Kleopatra oli kiihkeä isänmaanystävä sikäli, että hän valvoi omaa
+ja sukunsa menestystä erittäin innokkaasti, ja hänen on täytynyt
+panna mitä suurimmalla tyydytyksellä merkille suunta, johon asiat
+kehittyivät. Miehestä, jota hän rakasti, ja joka rakasti häntä,
+saattoi tulla milloin hyvänsä Rooman ja sen alueiden todellinen
+hallitsija, ja lapsi, jonka hän pian lahjoittaisi hänelle, oli silloin
+oleva, jos se oli poika, koko maailman perillinen. Hänen sukunsa oli
+vuosikausia pelännyt, että Rooma pyyhkäisisi sen olemattomiin ja
+liittäisi hänen valtakuntansa tasavaltaan, mutta nyt oli ilmestynyt
+sellainen mahdollisuus, että Egyptistä ja niistä maista, joiden
+porttina Niilin laakso oli, saattoi tulla yhdenvertainen Rooman kanssa
+maailman kansojen suuressa yhteensulattamisessa. Muistettakoon, ettei
+Rooma ollut vielä valloittanut Egyptiä, vaan että Egypti oli tällä
+hetkellä rikkain ja tärkein maa tasavallan ulkopuolella. Kaikki
+aleksandrialaiset ja egyptiläiset uskoivat itse olevansa maailman
+ensimmäinen kansa, minkä tähden unelma, että Egypti saattoi näytellä
+pääosaa egyptiläis-roomalaisessa valtakunnassa, ei ollut Kleopatrasta
+millään tavalla eriskummallinen.
+
+Hänelle oli nyt selvää, miten hänen tuli menetellä. Hänen täytyi
+koettaa saada Caesarin mieltymys säilymään ja samalla mitä suurimmalla
+huolella vaalia niitä yksinvaltaan kohdistuvia pyyteitä, jotka
+alkoivat orastaa hänen mielessään. Hänen täytyi kiinnittää Caesar
+itseensä niin lujasti, että kun aika tuli, hän oli nouseva maailman
+valtaistuimelle yhdessä hänen kanssaan; hänen piti osoittaa Caesarille
+valtansa koko laajuus ja kuninkuutensa loisto ja pitää hänet aina siitä
+tietoisena, niin että vain hänen verensä, eikä kenenkään muun, oli
+Caesarin mielestä sopiva sekoitettavaksi hänen omaansa sitä ainoata
+kuningassukua luotaessa, joka oli hallitseva koko maailmaa.
+
+Näyttää siltä kuin lähestyvä äitiys olisi tyynnyttänyt hänen luonteensa
+hurjuutta ja kunnianhimoiset suunnitelmat kohottaneet hänen mielensä
+tasolle, josta hänen on täytynyt silmäillä halveksivasti aikaisempia
+taistelujaan hukkunutta Ptolemaiosta, mestattua Potheinosta, murhattua
+Achillasta ja lainsuojattomaksi julistettua Theodotosta vastaan. Hän,
+Kleopatra, oli auringon tytär, kuun sisar ja taivaallisten olentojen
+sukulainen; hänellä oli puolisona Venuksen ja Olympon jumalien
+jälkeläinen, ja heidän liittonsa vielä syntymätön hedelmä oli totisesti
+oleva sekä maan että taivaan kuningas.
+
+Historioitsijat ovat, sekä vanhat että nykyiset, siinä yhtä mieltä,
+että Kleopatra oli sielullisesti poikkeuksellisen voimakas nainen.
+Hänen luonteensa oli oikullisuudestaan huolimatta yhtä luja kuin
+hänen henkilöllisyytensä oli tarmokas; vetoaminen suuren roomalaisen
+korkealle tähtäävään kunnianhimoon ei ollut hänelle varmastikaan
+lainkaan vaikeata. Kun tilanne niin vaati, käyttäytyi hän arvokkaasti,
+vanhan kuningassuvun jälkeläiselle sopivalla tavalla, ja hänen
+olemuksensa kuninkaallisuus ilmeni hänen hullutteluissaankin. Hän
+vaikutti naiselta, joka ihannoi aina yksinvaltiuden loistoa, eikä
+hänen tässä suhteessa Caesariin tekemäänsä vaikutusta saa jättää
+huomioonottamatta. Caesarin kaltainen mies ei voinut elää kuutta
+kuukautta läheisessä suhteessa kuningattareen, tuntematta jossakin
+määrin kuninkuuden komeutta. Kleopatra edusti yksinvaltiutta sen
+täydellisimmässä muodossa; hänen sanansa oli Egyptissä laki. Hänen
+kuninkaallisen elämäntapansa sävy on jo sinänsä varmasti antanut
+Caesarille uutta ajattelemisen aihetta, ja Caesarin luonteen sen
+piirteen, joka sai hänet inhoamaan pelkkää ajatustakin joutua
+jonkun toisen alaiseksi, on täytynyt saada hänet seuraamaan
+yksinvaltiaan kuningattaren toimintaa vilpittömällä ihailulla ja
+kalvavalla kateudella. Kleopatran hovissa oli epäilemättä kerrottu
+tarinoita muinaisista faaraoista ja Aleksandrian kuninkaista, ja on
+todennäköistä, että niistä oli jäänyt yhtä ja toista Caesarin mieleen.
+Kleopatran katsantokannan, joka on kuninkaallisimpia mitä voi ajatella,
+on täytynyt jo pelkällä outoudellaan vaikuttaa häneen.
+
+Egyptin kuningattaren vaikutuksen alaisena ja oman rajattoman
+kunnianhimonsa kannustamana Caesar alkoi siten vähitellen vakavasti
+ajatella maailmanvallan luomista, jota hän hallitsisi kuninkaana,
+ja kuningassuvun perustamista, joka tulisi istumaan korkeimmalla
+maallisella valtaistuimella. Hänen on täytynyt ilmeisesti oivaltaa,
+että kuninkaat hallitsivat kuninkaallisen verensä oikeudella, ja
+ettei hänen verensä, vaikka se olikin jaloa ja vaikka sen sanottiin
+olevan jumalallista syntyperää, ollut sellaista, joka olisi antanut
+hänen jälkeläisilleen kiistämättömän vallan alamaistensa yli. Monien
+kuninkaiden jälkeläisellä on kuninkuuteen oikeus, jota valloittajan
+poika ei saa, olipa hänen syntyperänsä kuinka kuninkaallinen hyvänsä.
+Niin ajatteli Napoleonkin, kun hän nai itävaltalaisen prinsessan ja
+perusti maahansa hallitsijasuvun käyttämällä hyväkseen toisesta maasta
+tuotua kuninkaallista verta. Silmäillessään siis ympärilleen tätä
+ajatusta mielessään hautoen Caesar ei olisi juuri voinut valita ketään
+muuta kuin Kleopatran sukunsa esiäidiksi. Roomalaisia kuningassukuja
+ei ollut enää ainoatakaan olemassa, ja sentähden oli kreikkalainen
+paras, vaikkakaan ei ainoa mahdollinen; ja Egyptin Ptolemaiokset
+olivat puhtaita makedonialaisia, jotka polveutuivat kansan käsityksen
+mukaan, joskaan eivät todellisuudessa, Caesarin sankarin, Aleksanteri
+Suuren kuninkaallisesta suvusta. Hän on voinut niin ollen kehitellä
+hyvinkin innostuneesti ajatusta, että Rooman tulevat hallitsijat
+tulivat istumaan perinnöllisen oikeuden nojalla myös Egyptin vanhalla
+valtaistuimella, ja samoin on epäilemättä Kleopatraakin innoittanut
+ajatus, kuinka tulevat faaraot, jotka olivat hänen lihaansa ja
+vertansa, hallitsivat Roomaakin perinnöllisen oikeuden nojalla.
+
+Kleopatran oli välttämättä saatava itselleen aviomies. Hänen
+naimisiinmenonsa oli jo siirtynyt yli sen iän, jolloin sellainen askel
+olisi ollut otettava, ja liitto hänen hallitsijaveljensä kanssa,
+olipa se minkälainen hyvänsä, ei voinut olla muuta kuin muodollinen.
+Caesar oli ilmestynyt hänen elämäänsä, hurmannut hänen nuoren mielensä
+ja tullut hänen lapsensa isäksi — on siis aivan luonnollista, että
+hän koetti kaikilla keinoilla, mitä hänellä oli käytettävissä,
+tehdä Caesarin elinkautiseksi puolisokseen, sekoittaen siten omaan
+kuninkaalliseen sukuunsa Rooman jalointa verta. Ei ole epäilystäkään,
+etteikö hän aikonut, onnistuipa hänen tehdä Caesarista itsestään
+Egyptin faarao tahi ei, antaa Egyptin valtaistuinta heidän lapselleen,
+jonka Ptolemaios-nimeen hän olisi lisännyt Caesarien sukunimen. Sitä
+ajatellen voitaneen sanoa, vaikka tämä väitteeni näyttääkin ensin
+kummastuttavalta, että Rooman keisarikunnan synty oli sangen suuressa
+määrin Egyptin kuningattaren ansiota, sillä Caesarin ja Kleopatran
+liitto oli monessa suhteessa keisariuden kehto.
+
+Nämä toistaiseksi vielä haaveina kangastelevat suunnitelmat ilmenivät
+kuitenkin sangen selvinä ja todellisina Caesarin kiihkossa saada
+tietää, oliko odotettu pienokainen tyttö vai poika; ja näyttää
+hyvin todennäköiseltä, että hänen päätöksensä jäädä vielä Egyptiin
+johtui pääasiallisesti hänen halustaan viipyä Kleopatran luona niin
+kauan, kunnes tähän kysymykseen oli saatu vastaus. Tämä ja isän
+vastuunalaisuus, jota hän tunsi nyt ehkä ensimmäisen kerran koko
+huikentelevaisen elämänsä aikana, saivat hänet siirtämään Roomaan
+paluunsa tuonnemmaksi. Hän näyttää osoittaneen mitä suurinta hellyyttä
+kuningattarelle, jota hän alkoi pitää vaimonaan, ja hän tahtoi
+epäilemättä vilpittömästi olla hänen luonaan sen kovan koetuksen
+hetkellä, jonka tuo nuori ja hentorakenteinen tyttö sai nyt ensi
+kerran kokea. Historioitsijoiden on ollut tapana väittää Caesarin
+viipymisen Egyptissä, sen jälkeen kuin sota oli päättynyt ja Egyptin
+asiat saatu järjestykseen, johtuneen aistillisuuden hurmasta, ja
+kuningattaren pitäneen häntä vankinaan taidokkaalla lemmenleikillä
+ja henkilöllisyytensä hekumallisella viehätysvoimalla. Tässä on
+jätetty eräs elämään välittömästi sisältyvä luonnollinen asia
+huomioonottamatta. Nainen, joka on antamaisillaan ihmiskunnalle sukunsa
+suuren lahjan, ei kykene eikä halua nostattaa rakastajansa kuumeisia
+intohimoja. Hänen tilansa saa miehen osoittamaan kiintymyksensä
+hellempiä puolia. Miehen vastuunalaisuus ilmenee huomaavaisuutena,
+mielenkiintona, myötätuntona ja kiitollisuutena, ja on aivan järjetöntä
+otaksua, että jokin sellainen intohimo, jonka vallassa Caesarin
+ajatellaan silloin olleen, olisi ollut missään suhteessa määräävä
+hänen käytökselleen. Jos voima, joka pidätti häntä Egyptissä, oli
+rakkautta, oli se miehen rakkautta vaimoaan kohtaan, isäksi tulevan
+miehen kunnioitusta naista kohtaan, joka oli pian maksava veronsa
+luonnolle hänen tahtoonsa mukauduttuaan. Mutta kuten olemme jo nähneet,
+rakkaus ei ollut ainoa tekijä, joka pidätti häntä Egyptissä. Niitä oli
+muitakin. Oli kunnianhimoa, yhä korkeammalle tähtääviä pyyteitä, uusien
+valloitusten suunnitteluja ja ylinnä haave hallita kuninkaana omalla
+perustamallaan valtaistuimella, seuraajina ikuisiksi ajoiksi hänen omat
+jälkeläisensä, kaikki hänen omaa lihaansa ja vertansa.
+
+[Yleensä ollaan sitä mieltä, että Caesar lähti Egyptistä ennen
+Caesarionin syntymää, mutta tämä mielipide on siihen katsoen,
+että Appianus »anoo hänen viipyneen Egyptissä yhdeksän kuukautta,
+näyttänyt minusta aina väärältä, sillä on varmasti enemmän kuin
+sattuma, että hän, kohdattuaan Kleopatran edellisessä lokakuussa,
+siirsi lähtönsä juuri siihen kuukauteen, jona Kleopatran piti tulla
+äidiksi. Plutarkhoksen maininnan voitaneen tulkita tarkoittavan sitä,
+että Caesar lähti Syyriaan poikansa syntymän jälkeen. Ja ajattelen,
+että Ciceron huomautus eräässä vuoden 47 e.Kr. kesäkuussa päivätyssä
+kirjeessä jostakin vakavasta esteestä, joka pidätti Caesaria lähtemästä
+Aleksandriasta, tarkoittaa juuri sitä tapausta, jota Caesar odotti.
+Ne, jotka sanovat, ettei Caesar viipynyt Egyptissä yhdeksää kuukautta,
+asettuvat kielteiselle kannalle niiden kirjailijoiden totuudessa
+pysymiseen, jotka kertovat Caesarin tehneen retken Niiliä ylös, eivätkä
+ota huomioon Appianuksen todistusta, että diktaattorin vierailu kesti
+yhdeksän kuukautta. Caesarionin seitsemännentoista syntymäpäivän
+juhliminen viittaa vielä kaiken muun lisäksi siihen, että hän oli
+syntynyt heinäkuun alussa eikä myöhemmin.]
+
+Toivottua tapahtumaa odotellessaan Caesar ei halunnut olla toimettomana
+Aleksandrian palatsissa. Hän tahtoi itse todeta sen maan rikkaudet,
+joka oli katsottava hänen vaimonsa myötäjäisiksi, ja sentähden hän
+päätti tehdä rauhallisen tutkimusretken Niiliä ylös. Kuninkaallinen
+_dahabiyeh_ eli perhealus pantiin siis kuntoon hänelle ja Kleopatralle,
+jolle virralla vietettävä joutilas, mutta rattoisa elämä oli
+mielenkiintonsa puolesta todennäköisesti hyvinkin terveellistä, ja
+sekä Caesarin omille legioonalaisille että huomattavalle lukumäärälle
+Kleopatran joukkoja annettiin käsky laittautua valmiiksi sijoittumaan
+neljäänsataan Niilin alukseen. Laivojen lukumäärä viittaa, että
+retkikuntaan kuului useita tuhansia sotureita, ja näyttää siltä
+kuin Caesar olisi aikonut tunkeutua kauas Sudaniin. [Yleensä on
+ajateltu, että retki oli vain huvimatka, mutta laivojen lukumäärästä
+(Appianuksen mukaan) käy ilmi, että mukana oli paljon joukkoja, joiden
+suuruudesta Suetoniuskin puhuu.] Kuninkaallinen alus, _thalamegos_,
+kuten kreikkalaiset sitä nimittivät, oli tavattoman suuri monisoutu
+[Athenaioksen kuvaamaa thalamegosta ei käytetty tässä tilaisuudessa,
+mutta hänen kuvauksestaan saa käsityksen sen ylellisyydestä], jossa
+oli pylväspihoja, juhlasaleja, seurusteluhuoneita, makuuhuoneita,
+Venukselle ja Dionysokselle pyhitettyjä pyhättöjä, ja eräs
+luolantapainen eli »talvipuutarha». Puuaines oli seetriä ja sypressiä
+ja koristuksina oli maalauksia ja kultalehtisommitteluja. Sisustus
+oli kreikkalainen, erästä ruokailuhallia lukuunottamatta, joka oli
+sisustettu egyptiläiseen tyyliin. Muut alukset olivat epäilemättä
+kaleereita ja alkuasukasten tavallisia kuljetuslaivoja.
+
+Laivasto siirtyi Aleksandriasta Niilin lähimmän haaran suuhun ja
+suuntasi sitten matkansa etelään Memfikseen, jossa Kleopatra näki ehkä
+ensimmäisen kerran suuret pyramiidit ja sfinksin. Thebeen, muinaiseen
+pääkaupunkiin, joka oli jo melkoisesti rappeutunut, saavuttiin
+todennäköisesti noin kolmen viikon kuluttua, ja on luonnollista,
+ettei Caesar voinut olla ihmettelemättä sen loistavia temppeleitä
+ja muistomerkkejä, jotka kaunistivat Niilin kumpaakin rantaa. On
+mahdollista, että Kleopatra antoi juuri hänen ehdotuksestaan siirtää
+erään kaukaisen edeltäjänsä suuren obeliskin, joka koristi Luxorin
+temppeliä, Aleksandriaan, jossa se pystytettiin lähelle Forumia.
+Kantaan hakattiin sitten selostus tästä uudelleenpystyttämisestä. [Se
+lahjoitettiin Britannian hallitukselle ja seisoo nyt Thamesin rannalla
+Lontoossa. Tunnetaan nimellä Kleopatran neula.] Matkaa jatkettiin
+todennäköisesti Assuaniin ja ensimmäisille putouksille saakka, jonne
+saavuttiin noin neljän tai viiden viikon kuluttua Aleksandriasta
+lähdön jälkeen, ja näyttää kuin Caesar olisi sieltä kääntynyt takaisin
+pohjoiseen. Suetonius sanoo hänen halunneen kiihkeästi taivaltaa
+kauemmaksi Niiliä ylös, mutta että joukot olivat vastahakoisia ja
+niskoitteluun valmiita, mikä ei ole lainkaan kummallista, sillä alusten
+kiskominen putouksia ylös olisi vaatinut suunnattomia ponnistuksia. Ja
+kuumat etelätuulet, jotka puhaltavat usein keväisin, olisivat lisäksi
+tuntuvasti vaikeuttaneet matkan tekoa. Lämpö voi tähän vuodenaikaan
+kohota aivan äkkiä Egyptin miellyttävän talven lenseydestä kesän
+sietämättömiin korkeuksiin ja hellettä saattaa kestää neljä viisi
+päivää.
+
+Oli miten oli, Caesar kääntyi paluumatkalle saatuaan nähdä maan
+rikkauden ja hedelmällisyyden ja hankittuaan alkuasukkailta epäilemättä
+kaikki saatavissa olevat tiedot kauppateistä Niililtä Bereniceen,
+Indiaan, Meroeen. Napataan ja Etiopiaan. Retkikunta saapui takaisin
+Aleksandriaan oltuaan matkalla todennäköisesti noin yhdeksän tahi
+kymmenen viikkoa — toisin sanoen kesäkuun lopulla, ja minusta näyttää,
+että Kleopatran aika täyttyi heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
+
+Lapsi oli poika ja niin ollen ihastuneen isän toivottu perillinen,
+jonka egyptiläiset tunnustivat heti kuningattarensa ja Caesarina
+ilmestyneen Ammon-jumalan lailliseksi lapseksi. Pienokaiselle
+annettiin nimeksi Caesar, kotipiirissä Caesarion, joka on saman sanan
+kreikkalainen diminutiivimuoto, mutta virallisesti hän oli tietysti
+nimeltään Ptolemaios, tämän nimen kuudestoista ja viimeinen kantaja.
+Eräässä kaksikielisessä kirjoituksessa, jota säilytetään nyt Turinissa,
+viitataan häneen sanoilla »Ptolemaios, jota sanotaan myös Caesariksi»,
+huomautus, joka toistuu usein egyptiläisissä kirjoituksissa.
+
+Diktaattorilla ei ollut enää aikaa viipyä Egyptissä. Viime
+kuukausina hän oli karkoittanut Rooman asiat mielestään eikä ollut
+edes vaivautunut kirjoittamaan mitään määräyksiäkään sikäläiselle
+hallitukselle. Mutta nyt hänen oli luotava se maailmanvalta, josta
+tämä Kleopatran seurassa vietetty talvi oli saanut hänet unelmoimaan,
+ja toimenpiteet, joihin hänen tuli ensiksi ryhtyä, olivat Välimeren
+takaiset sotaretket; Partia oli nujerrettava ja lopuksi valloitettava
+India. Sitten kuin koko tunnettu maailma oli niin laajalti hänen
+vallassaan, että vain Egypti oli alueineen enää Roomasta erillään,
+hän julkaisisi äkkiä avioliittonsa tuon maan kuningattaren kanssa,
+liittäisi hänen maansa ja sen äärettömät rikkaudet Roomaan ja
+julistautuisi maailman ehdottomaksi ja ainoaksi yksinvaltiaaksi.
+Suunnitelma oli loistava ja suuren miehen mittainen. Ja kuten saamme
+pian nähdä, ei ole juuri mitään syytä epäillä, etteivätkö nämä
+häikäisevät unelmat olisi tosiasiallisesti toteutuneet, elleivät
+hänen vihollisensa olisi murhanneet häntä juuri niiden toteutumisen
+aattona. Nykyiset historioitsijat selittävät yksimielisesti, että
+Caesar haaskasi aikaa Egyptissä viipyessään ja uhrasi kuhertelulle
+viikot ja kuukaudet, jotka olisi pitänyt käyttää maailman asioiden
+järjestämiseen. Näitä yhdeksää kuukautta ei kuitenkaan tuhlattu,
+kaukana siitä, vaan ne kulutettiin tosiasiallisesti juuri Rooman
+keisarikunnan luomisessa. Caesar sortui kyllä itse murhaajien
+puukkoihin, mutta, kuten tulemme näkemään, hänen suunnitelmansa eivät
+rauenneet. Kleopatra kehitti niitä edelleen Antoniuksen avulla, ja
+Octavianus toteutti ne lopulta.
+
+Purjehtiessaan Aleksandrian Isosta satamasta Caesarin on täytynyt
+kohdistaa terävät, harmaat silmänsä erikoisella mielenkiinnolla
+palatsin upeisiin rakennuksiin, jotka kohosivat kaupungin edessä
+Lochias-niemellä, ja hänen tiukasti sulkeutuneen suunsa ympärillä
+on varmaankin karehtinut hänelle tunnusmerkillinen pieni ja
+hieman ivallinen hymynhäive, kun hän ajatteli muutosta, jonka
+sen ylellisyydessä vietetyt kuukaudet olivat aikaansaaneet hänen
+ajatustavassaan. Hänen täytyi olla tulisen kiihkeä pääsemään käsiksi
+suureen tehtäväänsä, mutta eräs näky oli siitä huolimatta varmasti
+painunut hänen sydämensä syvyyteen — hämyinen huone, jossa Egyptin
+onnellinen pikku kuningatar lepäsi nyt niin hiljaisena ja lempeänä,
+rinnoillaan vastasyntynyt Caesar, koko maailman kuningaskunnan ainoa
+perillinen.
+
+
+
+
+VIII. KLEOPATRA JA CAESAR ROOMASSA
+
+
+Caesarin toiminta Egyptistä lähdön jälkeisenä vuotena ei kaipaa tämän
+kertomuksen tarkoitukseen katsoen yksityiskohtaista selostusta.
+Lähtien Aleksandriasta luultavasti heinäkuun ensimmäisellä viikolla
+hän purjehti nopeakulkuisella kaleerilla avomeren poikki Antiokiaan,
+jonne tuli siten matkaa noin 80 penikulmaa, ja saapui perille joitakin
+päiviä ennen saman kuun puoliväliä. [Hän on voinut suorittaa matkan
+suotuisalla tuulella viidessä päivässä tahi lyhyemmässäkin ajassa.]
+Siellä hän viipyi päivän tahi pari maan asioita järjestellen ja
+purjehti sitten Efesokseen, jonne oli Antiokiasta meritse noin 96
+penikulmaa, päästen perille todennäköisesti heinäkuun kolmannen viikon
+lopulla. Antiokiassa hän oli kuullut, että Pharnakes, Mithridates
+Suuren poika, oli lyönyt erään hänen kenraalinsa, Domitius Calvinuksen,
+ja karkoittanut hänet Pontoksesta, minkä tähden hän näyttää lähettäneen
+heti kolme legioonaa lyötyjen joukkojen avuksi käskien näiden odottaa
+häntä koillisessa Galatiassa tahi Kappadokiassa. Oltuaan sitten
+päivän tahi pari Efesoksessa hän kiiruhti mahdollisimman nopeasti
+määräämälleen kohtauspaikalle, mukanaan vain noin tuhat ratsumiestä,
+ja saavuttuaan Zelaan elokuun toisena tahi ehkä hiukan aikaisemmin
+hän tukahdutti heti kapinan. Galliassa hän oli tehnyt yksinään yli
+kymmenen penikulman päivämatkoja ja oli saanut raskaasti kuormitetun
+armeijankin kulkemaan harvinaisen pitkiä päivämatkoja, kuten
+esimerkiksi silloin, kun hän marssi Roomasta Espanjaan, minkä matkan
+hän suoritti kahdessakymmenessäseitsemässä päivässä, niin että hän on
+voinut yhtyä pääarmeijaansa ja ruveta valmistautumaan Zelan taisteluun
+jo heinäkuun viime päivinä. Musertava tappio, jonka hän tuotti
+viholliselle heti sen jälkeen, kun hän oli ottanut päällikkyyden, oli
+teko, josta hänellä oli todellakin syytä ylpeillä. Se kutkuttikin siinä
+määrin hänen turhamaisuuttaan, että kirjoittaessaan Roomaan eräälle
+Amantius-nimiselle ystävälleen hän kuvasi sotaretken noilla kolmella
+kuuluisalla sanalla, _Veni, vidi, vici,_ »Tulin, näin, voitin», mikä
+osoittaa selvästi, että hän alkoi pitää itseään nopealiikkeisenä,
+vastustamattomana puolijumalana.
+
+Sieltä hän purjehti sitten vihdoinkin Italiaan ja saapui Roomaan
+syyskuun lopulla, siis melkein ummelleen vuoden kuluttua Egyptiin
+tulonsa jälkeen, mutta hän ei viipynyt Roomassa kuin kaksi ja puoli
+kuukautta. Joulukuun puolivälissä hän lähti Pohjois-Afrikkaan,
+jossa Cato, Scipio ja toiset Pompeiuksen pakoilevat ystävät olivat
+perustaneet Numidian kuninkaan Juban avulla tilapäisen hallituksen ja
+kokoilivat joukkojaan. Saavuttuaan Hadrumetumiin joulukuun 28 p. hän
+aloitti siekailematta sodan, joka päättyi pian vihollisen täydelliseen
+tappioon ja tuhoutumiseen Thapsuksen luona huhtikuun 6 p. Pompeiuksen
+puolueen kuuluisat johtajat Faustus Sulla, Lucius Africanus ja Lucius
+Julius Caesar teloitettiin; Lucius Manlius Torquatus, Marcus Petrius,
+Scipio ja Cato tekivät itsemurhan, ja Plutarkhos kertoo, että taistelua
+seuranneessa verilöylyssä surmattiin noin viisikymmentätuhatta
+miestä. Palattuaan Roomaan heinäkuun 25 p. 46 e.Kr. Caesar alkoi heti
+valmistella triumfiaan, joka piti vietettämän seuraavassa kuussa, ja
+näyttää jo lähettäneen sanan Kleopatralle, joka oli viettänyt hiljaisen
+vuoden äitinä Aleksandriassa, tulla pienokaisineen Roomaan.
+
+Dion sanoo kuningattaren saapuneen Roomaan vasta triumfin jälkeen,
+mutta monet nykyiset kirjailijat [varsinkin tohtori Mahaffy] ovat
+sitä mieltä, että hän tuli pääkaupunkiin ennen sitä. Itse olen
+taipuvainen otaksumaan, että hän tuli yhtä matkaa prinsessa Arsinoen,
+eunukki Ganymedeen ja toisten triumfissa kuljetettavien egyptiläisten
+vankien kanssa, joiden tuomisesta Roomaan Caesar oli todennäköisesti
+antanut määräyksen jo keväällä Thapsuksen taistelun jälkeen. Triumfin
+näkeminen ei voinut olla Kleopatralle vastenmielistäkään, sillä hänen
+oli täytynyt pitää Aleksandriassa sattunutta viime sotaa enemmän
+roomalais-egyptiläisenä kapinan tukahduttamisena kuin roomalaisten
+sotana egyptiläisiä vastaan. Caesarin voitiin selittää sotineen
+ensin hänen ja hänen veljensä Ptolemaios XIV:n puolesta kapinoivaa
+Achillasta ja Ganymedestä vastaan ja sitten samaa Ptolemaiosta
+vastaan, joka oli mennyt vihollisen puolelle, niin että Kleopatra
+ja hänen sankarinsa saattoivat kumpikin juhlia voittoa. Kleopatran
+sopi siis hyvin olla Arsinoen ja Ganymedeen nöyryytyksen näkijänä, ja
+läsnäolo tässä tilaisuudessa oli hänestä senkin tähden toivottavaa,
+koska se tavallaan osoitti, etteivät hän ja hänen maansa olleet
+kärsineet minkäänlaista tappiota. Caesar taas tahtoi varmaankin hänen
+olevan saapuvilla sentähden, että Kleopatra saisi nähdä vaikuttavan
+todistuksen hänen mahdistaan ja nauttimansa suosion suuruudesta.
+Caesar oli juuri nimitetty kolmannen kerran diktaattoriksi, ja tämä
+vaali oli epäilemättä saanut hänet tuntemaan asemansa varmaksi ja
+että nousu yksinvaltiuteen, jossa Kleopatra ja hänen poikansa tulivat
+näyttelemään oleellista osaa, oli lähellä. Hän alkoi katsoa olevansa
+arvostelun yläpuolella, ja Pontoksen ja Numidian voitot, jotka hän oli
+saanut elettyään yhdeksän kuukautta Egyptin hovin kuninkaallisessa
+ilmapiirissä, olivat vaikuttaneet häneen niin rohkaisevasti, ettei hän
+epäröinyt esitellä tulevaa puolisoansa jo nyt Rooman kansalle. Hänellä
+oli vielä paljon tekemistä, ennen kuin he kykenivät nousemaan maailman
+valtaistuimelle, mutta siitä ei ole epäilystäkään, etteikö hän nyt
+tahtonut Kleopatran alkavan tehdä itseään tunnetuksi pääkaupungissa,
+ja niin ollen minusta näyttää hyvin todennäköiseltä, että hän toivoi
+Kleopatran läsnäolon hänen triumfinsa katselijana kumoavan kaikki
+sellaiset viittaukset, jotka sisällyttivät Kleopatran siihen Egyptiin,
+jonka hän oli voittanut, valloitukseen, josta hän aina kerskaili. [Kun
+Caesar palasi Roomaan, lyötiin hänen kunniakseen raha, jossa oli sanat
+Aegypto capta.]
+
+Egyptin kuningattaren saapuminen Roomaan oli tapahtuma, joka varmasti
+herätti yleistä huomiota. Matkatavaroiden paljous, niitä oli
+tietysti kuormittain, ja lukuisat hälisevät eunukit ja orjat, jotka
+huolehtivat hänen varusteistaan, kuuluttivat epäilemättä hyvin huomiota
+herättävästi hänen lähestymisensä. Hänen pikku veljensä, Ptolemaios
+XV, nyt yhden- tahi kahdentoistavuotias, joka oli pakotettu seuraamaan
+mukana pelosta, että hän saattaisi noudattaa suvun traditiota ja
+julistautua maansa ainoaksi hallitsijaksi, lisäsi huomattavasti
+kuningattaren saapumisen aiheuttamaa hälinää. Mutta se, johon
+kaikkien katseet uteliaimmin kohdistuivat, oli varmasti Caesarien ja
+Ptolemaioksien vuoden vanha perillinen, jota hoitajat ja tärkeydestään
+tietoiset, puuhakkaat hoitajattaret ympäröivät, sillä roomalaiset,
+jotka tunsivat diktaattorinsa, arvasivat kaikki isyyden. Kleopatra ja
+hänen seurueensa sijoitettiin Caesarin Tiberin takaisiin puutarhoihin,
+erääseen Tiberin oikealla rannalla nykyisen Villa Panfilin
+läheisyydessä olevaan viehättävään huvilaan; ja on otaksuttavissa, että
+Caesarin laillinen puoliso Calpurnia jäi kaupunkiin jonkun toisen talon
+valtiattareksi.
+
+Caesarin suhdetta Kleopatraan tähän aikaan ei ole helppo määritellä.
+Ei ole juuri ajateltavissa, että hän olisi ollut enää häneen
+syvästi rakastunut, sillä jatkuva kiintymys on hänen kaltaisilleen
+luonteille sula mahdottomuus. Ollessaan talvella tahi varhain keväällä
+Pohjois-Afrikassa hän oli suuresti mielistynyt Eunoeen, Mauretanian
+kuninkaan Bogudin vaimoon ja oli lohduttautunut, Kleopatran joksikin
+ajaksi menetettyään, tekemällä hänet rakastajattarekseen. Mutta Egyptin
+kuningattarella oli häneen vieläkin paljon vaikutusvaltaa, ja kun
+Kleopatra saapui Roomaan, voidaan otaksua, että heidän Aleksandrian
+palatsissa viettämänsä läheinen yhdyselämä uusiintui Caesarin Tiberin
+takaisessa huvilassa. Ensimmäinen hurma oli kuitenkin jo ohitse, ja
+heidän on kummankin täytynyt käsittää, että heidän suhteensa perusta
+oli nyt verrattavissa kummankin hyötyä tarkoittavaan liikesopimukseen.
+He eivät olleet vielä julkisesti avioliitossa, mutta molemmilla oli
+se varma käsitys, että heidän avioliittonsa tunnustettaisiin pian
+Roomassakin, kuten oli jo käynyt Egyptissä. Otaksun, että Caesar
+toivotti tuon älykkään, vilkkaan ja kuninkaallisen tytön mitä
+suurimmalla mielihyvällä tervetulleeksi ja oli onnellinen voidessaan
+sijoittaa hänet huvilaansa, jonne hän saattoi mennä milloin hyvänsä
+päivällä ja illalla nauttimaan vieraansa rattoisasta ja virkistävästä
+seurasta. Heidän pieni poikansakin oli hänelle viehätys ja ilon aihe.
+Pienokainen oli nyt neljäntoista kuukauden ikäinen, ja hänen Caesarin
+näköisyytensä, myöhemmin niin silmäänpistävä, oli varmasti jo ilmeinen.
+Suetonius sanoo pojan olleen suuresti isänsä näköinen, niin että katse,
+käytöstapa ja varsinkin käynti ilmaisivat selvästi hänen syntyperänpä.
+Tämä jo nyt huomattavissa oleva yhdennäköisyys ilahdutti varmaankin
+sangen suuresti Caesaria, joka oli ulkonäöstään ja henkilöllisyydestään
+niin arka ja ylpeä, ja sen täytyi muodostua hänen ja Kleopatran
+välille niin pysyväiseksi siteeksi kuin hänen eteenpäin pyrkivälle ja
+levottomalle luonteelleen oli ylimalkaan mahdollista. Kuningatar taas
+oli todennäköisesti äärimmäisen onnellinen seurustellessaan suuren
+diktaattorin kanssa, joka edusti sekä miehuuden että hienostuneisuuden
+ihannetta. Hänen on täytynyt rakastaa Caesarin nerokkuutta, hänen
+tahtonsa suurta voimaa ja hänen tarmokkuuttaan, ja vaikka ennenaikainen
+vanhuus ja sairaalloisuus vaikuttivatkin, ettei hänestä ollut enää
+hehkuvan rakastajan osaan, piti Kleopatra häntä rakastettavana
+ystävänä ja aviopuolisona, henkilönä, jonka seurassa vietetyt
+läheisen tuttavallisuuden hetket lämmittivät häntä ja tekivät hänet
+onnelliseksi. He sopivat yhteen niin hyvin kuin kaksi kunnianhimoista
+luonnetta konsanaan voi sopia, ja heidät sitoi sitäpaitsi
+peruuttamattomasti toisiinsa menneen lemmenpalon muisto, palon, joka
+ei ollut vieläkään kokonaan sammunut, keskinäisen yhteisymmärryksen
+synnyttämä myötätunto, maallisten pyyteiden samankaltaisuus ja yhteinen
+vastuunalaisuus heille syntyneestä lapsesta.
+
+Kleopatran saapuminen Roomaan herätti tietysti pahennusta, johon Caesar
+tapansa mukaan suhtautui kylmän välinpitämättömästi. Roomalaiset
+surkuttelivat Calpurniaa, diktaattorin laillista vaimoa, joka oli,
+mentyään vuonna 59 e.Kr. naimisiin, saanut olla niin paljon yksin, ja
+heitä hämmästytti ja loukkasi se, että Caesarin puoluelaiset osoittivat
+kuningattarelle aivan avoimesti kunnioitustaan. Nykyisen käsityksen
+mukaan oli muka roomalaista ylhäisöä närkästyttänyt se seikka, että
+sen keskuuteen tuotiin itämaalainen nainen, mutta minä en löydä mitään
+todisteita, jotka antaisivat tukea tälle käsitykselle. Jokaisen oli
+päinvastoin täytynyt tietää, ettei Kleopatran suonissa virrannut
+pisaraakaan egyptiläistä verta, vaan että hän oli rotupuhdas Makedonian
+kreikkalainen ja hallitsi kaupunkia, joka oli kreikkalaisen sivistyksen
+keskus. Mutta siitä on kyllä todisteita, etteivät roomalaiset pitäneet
+hänestä. Cicero kirjoitti halveksivansa häntä, ja Dion kertoo kansan
+säälineen prinsessa Arsinoea, hänen sisartaan, jonka surkea kohtalo
+oli Kleopatran ja Caesarin yhteistoiminnan seurauksia. Hänen tulonsa
+ei nostattanut kuitenkaan niin suurta hälinää, kuin mitä olisi voitu
+odottaa, sillä hän näyttää käyttäytyneen pääkaupungissa tahdikkaan
+vaatimattomasti ja välttäneen kaikkea komeilua.
+
+Triumfi, jonka Caesar vietti elokuussa Rooman huvittamiseksi ja omaksi
+nautinnokseen, kesti neljä päivää. Ensimmäisenä päivänä hän esiintyi
+kulkueessa Gallian valloittajana ja nousi pimeän tultua soihtujen
+valossa Kapitoliumille. Vaunujen kahdenpuolen asteli neljäkymmentä
+elefanttia, soihdunkantajat selässä. Onneton Vercingetorix, jota oli
+pidetty vankina kuusi pitkää vuotta, teloitettiin tämän vaikuttavan
+paraadin päätyttyä — julma ja häpeällinen teko kunnioitettavaa
+vastustajaa kohtaan, joka oli vapaaehtoisesti antautunut Caesarille
+pelastaakseen heimolaisensa enemmästä rangaistuksesta. Teloitus
+sinänsä saattoi kyllä johtua siitä, että oli tapana surmata kulkueessa
+kuljetetut vangit triumfin päättäjäisiksi. Toisena päivänä juhlittiin
+diktaattorin voittoa Egyptissä, ja prinsessa Arsinoea kuljetettiin
+kahleissa katujen halki, arvatenkin yhdessä Ganymedeen kanssa.
+Jälkimmäinen sai luultavasti surmansa näytöksen päätyttyä, mutta
+edellinen säästettiin ehkäpä kohteliaisuudesta Kleopatran sukua
+kohtaan. Kulkueessa kannettiin Achillaksen ja Potheinoksen kuvia,
+joita väkijoukot tervehtivät ivahuudoilla, kun taas eräs vanhaa ja
+kuuluisaa Niilin jokijumalaa Nilusta esittävä veistos ja Pharoksesta,
+maailman ihmeestä, tehty luonnos muistuttivat katselijoita sen maan
+merkityksestä, joka oli nyt Rooman suojeluksen alainen. Sellaisia
+Afrikan eläimiä, joita ei oltu Roomassa ennen nähty, kuten giraffeja,
+talutettiin saattueessa, jossa oli paljon muitakin Egyptin ja Etiopian
+ihmeitä näytteillä kansan kummana. Kolmas päivä oli omistettu Pontoksen
+valloitukselle ja voittajan edessä kannettiin suurta taulua, johon
+oli maalattu hänen ylpeä ilmoituksensa _Veni, Vidi, Vici_. Neljäntenä
+juhlittiin Pohjois-Afrikassa saatuja voittoja, mutta panemalla
+näytteille saaliiksi saatuja roomalaisia aseita Caesar teki tämän
+viimeisen juhlasaattonsa tavallaan loukkaavaksi roomalaisille. Hän
+oli kyllä ensin koettanut selittää, että vaikka sota olikin käyty
+Pompeiuksen puolueeseen kuuluneita roomalaisia vastaan, tarkoitti
+triumfi vain Numidian kuningasta Jubaa, joka oli liittynyt viholliseen,
+mutta kun kulkueessa nähtiin karkeita pilakuvia Catosta ja muista
+Caesarin henkilökohtaisista vihollisista, oli loukkaus vielä vakavampi.
+Katselijoiden on täytynyt aprikoida, oliko tällainen kunnioitettavien
+roomalaisten pilkkaaminen, joiden ruumiit olivat vielä tuskin
+kylmenneet haudoissaan, lainkaan soveliasta. Näyttää todellakin siltä,
+että Caesarin arvostelukyky oli näissä asioissa hieman hämmentynyt
+tämän sotilaallisesti ja hallinnollisesti menestyksellisen vuoden
+kuluessa, ja että hän oli alkanut halveksia vastustajiaan, ikäänkuin
+he eivät olisi voineet olla muuta kuin harhaanjohdettuja narreja.
+Tässä ilmenee ehkä sama luonteenominaisuus, joka sai hänet Egyptissä
+empimättä vastaanottamaan jumalallisen aseman ikäänkuin hänelle
+kuuluvana oikeutena ja pani hänet aina tähtäämään yksinvaltiuteen;
+eihän sellainen mies, joka pitää itseään olentona, jota kaikkien tulee
+palvoa, ja vastustajiaan vain pilkanteon esineinä, voi olla täysin
+normaali.
+
+Eräs seikka osoittaakin jotakuinkin varmasti, ettei Caesar ollutkaan
+tähän aikaan henkisesti oikein tasapainossa. Hänellä oli ollut jo
+joitakin vuosia kaatuvatautikohtauksia, ja tämä vaikea tauti alkoi
+nyt käydä ilmeisemmäksi ja kohtaukset tiheämmiksi. Thapsuksen
+taistelussa hänen sanotaan saaneen sellaisen kohtauksen ja samoin
+eräässä toisessakin tilaisuudessa, kun hän parhaillaan suoritti
+virallisia tehtäviään. Tämmöinen sairaalloisuus on voinut olla
+suurena syynä hänen kasvavaan suuruudenhulluuteensa, niin että hänen
+yhä lujittuva uskonsa omaan jumalallisuuteensa on ehkä juuri siten
+selitettävissä. Lombroso sanoo kaatuvataudin olevan oleellisen tekijän
+melkein kaikissa tapauksissa, milloin joku uskoo olevansa Jumalan
+poika tahi jumalallinen sanansaattaja. Akhnaton, muinaisen Egyptin
+suuri uskonpuhdistaja, poti kaatuvatautia, profeetta Muhammedilla
+oli samanlaisia kohtauksia ja monella muulla uskonpuhdistajalla
+samoin. Mitä harhanäkyjä ja ilmestyksiä Caesar näki tämän tautinsa
+vaikutuksesta, ei osata sanoa, mutta siitä voidaan olla varmoja,
+että Kleopatra piti niitä selvinä ilmoituksina hänen läheisestä
+suhteestaan jumaliin ja muistutti häntä aina niitä tulkittaessa
+sekä hänen jumalallisesta syntyperästään että omasta peritystä
+jumalallisuudestaan, josta Caesar oli hänen puolisonaan tullut
+osalliseksi.
+
+Syyskuun lopulla Caesar hämmästytti suuresti roomalaisia eräällä
+toimenpiteellä, joka ilmaisee jotakuinkin selvästi hänen kantansa tässä
+asiassa. Hän pyhitti upean temppelin Venus Genetrixille, jumalalliselle
+esiäidilleen, ja asetti sen marmoriseen pyhättöön Kleopatran patsaan,
+jonka oli veistänyt viime viikkojen kuluessa kuuluisa roomalainen
+kuvanveistäjä Archesilaus. [Tämän seikan voi mielestäni katsoa
+tukevan mielipidettä, että Kleopatra oli ollut Roomassa jo useita
+viikkoja.] Tämän teon merkitys on jäänyt nykyisiltä historioitsijoilta
+huomioonottamatta. Asettamalla tähän Venuksen pyhättöön, silloin kun
+se vihittiin tarkoitukseensa, kuvan Egyptin kuningattaresta, joka oli
+omassa maassaan Isis-Afroditen edustaja maan päällä, Caesar kuulutti
+Kleopatran jumalallisuuden ja ilmoitti kansalle, että hänen huvilaansa
+vierailullaan kunnioittava kuninkaallinen tyttö oli Venus itse lihaksi
+tulleena. Saamme pian nähdä, kuinka Kleopatra joitakin vuosia myöhemmin
+meni Antoniusta vastaan Venukseksi pukeutuneena ja kuinka kansa
+tervehti häntä silloin ja muulloinkin maan päälle tulleena Venuksena.
+Samoin käy ilmi, että hänen mausoleuminsa oli osa Venus jumalattaren
+temppeliä. Hänet todettiin sekä tähän aikaan että myöhemminkin
+eroituksetta Isikseksi, Venus-Hathoriksi ja Venus-Afroditeksi, ja tämä
+traditio säilyi vielä hänen kuoltuaankin siinä määrin, että toinen
+hänen kuuluisista helmikorvarenkaistaan pantiin kahtia ja puolikkaat
+koristivat lopuksi Rooman Pantheonissa ollutta Venuksen patsasta. Tältä
+ajalta on löydetty rahoja, joissa Kleopatra on kuvattu Afroditeksi,
+sylissään Caesarion, arvatenkin Eroksena. Caesar kerskaili aina sukunsa
+suhteesta tähän jumalattareen, ja Kleopatran patsaan asettaminen hänen
+rakentamaansa uuteen temppeliin on mielestäni tulkittava siten, että
+hän tahtoi roomalaisten pitävän kuningatarta »nuorena jumalattarena»,
+nimi, jonka kreikkalaiset ja egyptiläiset olivat antaneet Kleopatralle
+Egyptissä.
+
+Ei ole aivan varmaa, aikoiko Caesar itsekin nähdä Kleopatraa tässä
+valossa, mutta yhä tihenevät kaatuvatautikohtaukset ja jatkuvat
+harhanäyt ovat hyvinkin voineet johtaa siihen, niin suuri epäilijä kuin
+diktaattori oli aikaisemmin ollutkin. Näyttää kuitenkin oikeutetummalta
+otaksua, että hän koetti vain vaikuttaa suotuisasti kansan
+mielikuvitukseen valmistellessaan suuren suunnitelmansa toteuttamista,
+ja että hän antautui asiaansa innostuneena siinä mielessä itsekin
+jonkinlaiseen itsepetokseen. Hän ei tarkistanut eikä määritellyt näitä
+mielipiteitään, vaan näyttää ajattelemattoman turhamaisuuden johtamana
+päätyneen siihen epämääräiseen vakaumukseen, mikä oli kylläkin hänen
+suuren päämääränsä mukainen, että hän itse oli enemmän kuin ihminen,
+ja ettei Kleopatrakaan ollut joka suhteessa tavallista kuolevaista
+lihaa ja verta. Pettihän Aleksanteri Suurikin jossakin määrin itseään,
+koska hän siitä huolimatta, että hän sanoi itseään Jupiter-Ammonin
+pojaksi, oli kerran haavoittuessaan valmis huomauttamaan, että hänen
+suonistaan vuosi tavallista kuolevaista verta. Napoleon Bonapartekin
+julistautui Egyptissä sotiessaan Jumalan profeetaksi ja kuvaili vielä
+jälkeenkinpäin, puoleksi leikillään tosin, eräälle ystävälleen, kuinka
+hän oli nähnyt itsensä näyssä uuden uskonnon perustajana.
+
+Caesarin rakennuttaman uuden temppelin vihkiäisiä, temppelin,
+joka oli asiallisesti sanoen vain Kleopatralle omistettu pyhättö,
+vietettiin loistavilla juhlallisuuksilla, jotka näyttävät saaneen
+pääkaupungin herkkämielisen väestön hullaantumaan innostuksesta. Suuria
+gladiaattorinäytäntöjä järjestettiin, ja eräällä keinotekoisella
+järvellä taisteltiin pienoismeritaistelu yleisön huvittamiseksi.
+Rahvaan enemmistö oli valmis ilman muuta hyväksymään Kleopatran
+patsaan asettamisen temppeliin, sillä Roomassa oltiin siihen aikaan
+hyvin mielistyneitä uusiin ja muukalaisiin jumaluuksiin, sekä
+taivaallisiin että maallisiin. Varsinkin egyptiläisen jumalattaren
+Isiksen palvonta, johon Kleopatra oli Venuksena niin läheisessä
+suhteessa, oli saanut lujan jalansijan kansan mielikuvituksessa.
+Tämän jumalattaren palvonta oli viime vuosina päässyt mitä suurimpaan
+suosioon Rooman alempien luokkien keskuudessa, ja kun vuonna 58 e.Kr.
+säädetty laki, joka kielsi muukalaisten temppelien rakentamisen
+erääseen määrättyyn kaupunginosaan, velvoitti repimään erään
+Isikselle pyhitetyn temppelin, ei saatu ketään, joka olisi suostunut
+kajoamaan pyhään rakennukseen. Lucius Paulluksella, konsulilla,
+ei ollut lopulta muuta neuvoa, kuin kääriä ylös togansa ja ryhtyä
+repimistyöhön omin käsin. Koko vihkiäistoimitus, jonka Caesar oli
+varoja säästämättä järjestänyt, onnistui erinomaisesti, ja Kleopatran
+patsas sai jäädä Ciceron närkästyksestä huolimatta kansan hyväksymänä
+pysyväisesti Venuksen pyhättöön. Mitään varoja ei säästetty tässä eikä
+muissakaan tilaisuuksissa kansan suosion voittamiseksi — kerrankin
+oli kaksikymmentäkaksituhatta henkeä loistoaterialla Caesarin
+kustannuksella. Tämmöinen kansan liehittely oli siihen aikaan varsin
+tarpeellinen, sillä vaikka diktaattori olikin nyt todellisuudessa
+kaikkivaltias ja vaikka hänen valtuuksiensa jatkamisesta kymmeneksi
+vuodeksi eteenpäin olikin puhetta, ei hänen puolueensa ollut vielä
+kyllin luja ja yksimielinen. Antonius, Caesarilaisten oikea käsi, oli
+tähän aikaan herransa kanssa jostakin riideltyään epäsuosiossa, ja
+hänen sanottiin hautovan kostoa ja olevan valmiin murhaamaan Caesarin.
+Alkoi ilmetä, ettei Pompeiuksen puolue ollutkaan Pharsaloksesta
+ja Thapsuksesta huolimatta vielä saanut kuoliniskuaan. Eräät
+diktaattorin toimenpiteet olivat herättäneet melkoista pahennusta, ja
+Roomassa oli henkilöitä, jotka käyttivät hyväkseen joka tilaisuutta
+moittiakseen häntä ja ylistääkseen hänen vihollistaan Catoa,
+jonka järkyttävä kuolema Thapsuksen taistelun jälkeen ja muiston
+häpäiseminen äskeisessä triumfissa olivat tehneet niin kiusallisen
+vaikutuksen. Cicero kirjoitti tästä onnettomasta miehestä ylistävän
+muistokirjoituksen, johon Caesar vastasi julkaisemalla Anti-Catonsa,
+joka oli sävyltään katkera ja myrkyllisen vihamielinenkin. Ylhäisön
+piireissä tehtiin Kleopatrasta kaikenlaisia ilkeämielisiä huomautuksia,
+ja kun diktaattori vahvisti julkisesti lapsen syntyperän ja oikeutti
+hänet käyttämään Caesarin nimeä, alettiin kuiskailla, että hänen ja
+kuningattaren laillinen avioliitto oli milloin hyvänsä odotettavissa.
+
+Valtiolliset riidat olivat Rooman sekavalle väestölle hyvin
+mielenkiintoisia, ja vaikka Caesarin asema näyttikin täysin lujalta
+ja järkkymättömältä, oli paljon henkilöitä, jotka olivat aina valmiit
+nousemaan häntä vastaan. Forumilla kahakoitiin tähän aikaan melkein
+herkeämättä, ja kaduilla ja julkisilla paikoilla oli alituista
+levottomuutta huomattavissa. Päivän kysymyksiin kohdistuvat vihjaukset
+saivat teattereissa osakseen myrskyistä suosiota [kuten esimerkiksi
+silloin, kun näyttelijä Diphilus viittasi Pompeiukseen sanoilla
+»Nostra miseria tu es — Magnus» (Cicero)] ja senaatissakin sattui
+usein yhteentörmäyksiä. Oli oltava kansan mieliksi, ja Caesarin
+täytyi aina huolehtia, että parvekeyleisö oli tyytyväinen. Onnekseen
+hän osasi perinpohjin taidon saada huomion kohdistumaan itseensä
+[käytän Omanin sanoja], ja hänen miellyttävä käytöksensä ja kaunis
+ja silmäänpistävä olemuksensa tekivät toivotun vaikutuksen kansan
+mielikuvitukseen. Hänen suhteensa Kleopatraan oli hänelle yleensä vain
+eduksi Rooman alempien luokkien keskuudessa, jotka olivat tervehtineet
+häntä karkean leikillisesti Gallian naisten kauhuna; Rooman kirjava
+väestö ei välittänyt rahtuakaan siitä, että Kleopatra oli muukalainen.
+Rooman rahvas oli suureksi osaksi kaikkien maailman kansallisuuksien
+sekoitusta eikä pitänyt lainkaan merkillisenä, sitä, että Caesarin
+rakastajatar ja todennäköisesti tuleva vaimo oli kreikkalainen. Rooman
+kaikissa teattereissa saattoi silloin joutua istumaan muukalaisen
+kuulijakunnan keskelle ja kuulemaan näytelmiä, joita esitettiin
+(Caesarin kustannuksella) eri kielillä, kuten kreikan, foinikian,
+hebrean, Syyrian ja espanjan kielillä. Näiden kansankerroksien mielestä
+Kleopatran on täytynyt olla ihmeellinen nainen, jumalien läheinen
+sukulainen, joka oli tullut kuuluisasta kaupungista meren takaa heidän
+oman puolijumalallisen diktaattorinsa seurasta nauttimaan, ja he olivat
+valmiit kannattamaan häntä valtiollisen tilanteen miellyttävänä ja
+romanttisena lisätekijänä.
+
+Niistä monista uudistuksista, joita Caesar nyt pani toimeen, oli
+yksi hänen Egyptissä vierailunsa suoranainen seuraus. Ajanlaskun
+säännöttömyyksistä oli ollut paljon haittaa, ja diktaattori päätti nyt,
+todennäköisesti Egyptin kuningattaren ehdotuksesta, kutsua Roomaan
+Kleopatran tähtientutkijoita laatimaan uutta ajanlaskujärjestelmää,
+jonka piti perustua Eudoksoksen egyptiläiseen kalenteriin. Sosigenes
+oli siihen aikaan Aleksandrian kuuluisin tähtientutkija, ja Caesar
+kääntyi nyt, ehkä Kleopatran neuvosta, hänen puoleensa. Hyvin
+huolellisten laskelmien perusteella päätettiin pidentää vuosi 46
+e.Kr. viisitoista kuukautta eli 445 päivää käsittäväksi, niin
+että nimellinen päivä tuli vastaamaan todellisuutta. Niin sanottu
+Juliaaninen kalenteri, johon meidän nykyinen ajanlaskumme perustuu,
+syntyi siten, ja on mielenkiintoista ajatella, että tästä aivan uudesta
+kuukausijaosta, jota nyt käytetään koko maailmassa, saamme kiittää
+Kleopatraa.
+
+Caesarin mielestä olivat tähän aikaan hänen suunnitelmansa idän
+valloittamiseksi etualalla. Vuonna 65 e.Kr. oli Pompeius tuonut
+Roomaan paljon yksityiskohtaisia tietoja itään vievästä maatiestä.
+Tämä tie lähti Mustanmeren rannalta Phasiksesta, nousi samannimistä
+jokea ylös lähteille saakka Iberiaan, oikaisi poikkimaisin Cyruksen
+(Kur) laaksoon ja päätyi Kaspian mereen, jatkuen sen toiselta puolelta
+Oxus jokea ylös, joka virtasi siihen aikaan Kaspian mereen, sen
+latvoille ja sitten Kashmirin kautta Indiaan. Roomassa on täytynyt
+olla jonkin verran puhetta sotajoukon viemisestä tätä tietä myöten
+itään, ja kuten olemme nähneet näyttää Caesar Egyptissä ollessaan
+pohtineen kysymystä viedä Rooman sotajoukot sinne Egyptin suurta
+kauppatietä. Mutta vaikka jälkimmäisen tien on täytynytkin näyttää
+hänestä huomioonottaen kaikki asianhaarat sangen sopivalta lisävoimien
+kuljettamiseen, tuntuu hän pitäneen Aasian poikki vievää maatietä ensi
+valloitusretkelleen edullisempana. Tämän tien sulkivat partialaiset,
+ja Caesar ilmoitti nyt aikovansa ryhtyä sotimaan tätä kansaa vastaan.
+Ei ole mitään todistamassa hänen halunneen seurata Aleksanteri Suuren
+jälkiä Partian toiselle puolelle Indiaan, mutta minä olen sitä mieltä,
+että niin oli asia. Hän oli tutkinut Aleksanteri Suuren saavutuksia
+ja sanonut julkisesti, että hänen mielensä paloi samanlaisiin. Hänen
+oli täytynyt kuulla Pompeiukselta Indiaan johtavasta maatiestä, johon
+roomalaiset olivat tutustuneet Mithridateen sodan aikana. Hän rakasti
+harvinaisella kiihkolla etäisiä valloitus- ja tutkimusretkiä. Hän oli
+ollut joitakin kuukausia tutkimassa olosuhteita Egyptissä — maassa,
+jossa siihen aikaan yleisesti puhuttiin Indiasta ja Idän uudesta
+kauppatiestä. Ja hän oli heti Egyptistä palattuaan alkanut valmistella
+sotaretkeä sitä ainoata kansaa vastaan, joka sulki maatien itään.
+Tunnetusta maailmasta oli vain köyhä Germaania saattamatta Rooman
+valtikan alaiseksi. Indiassa olivat ennenkuulumattomien rikkauksien
+mahdollisuudet tarjona. Ja Kleopatra yritti lopulta itsekin päästä
+noihin kaukaisiin maihin. Näiden seikkojen nojalla minusta näyttää
+se johtopäätös selvältä, että Caesarin aikeet Partian suhteen olivat
+vain jo päätetyn Idän valloituksen valmisteluja. Noiden etäisten
+maiden rikkaudet olivat jo yleisenä puheenaiheena, ja Roomaan alkoi
+jo tähän aikaan virrata Indian kauppatavaroita, kuten timantteja,
+jalokiviä, silkkiä, mausteita ja hajuaineita, siinä määrin, että
+niitä myötiin siellä vuosittain Pliniuksen jonkin verran liioitellun
+laskelman mukaan noin 760 miljoonan markan arvosta. [Plinius kertoo,
+että Indiaan vietiin vuosittain noin 76 miljoonaa markkaa maksuksi
+tavaroista, joista jälleenmyytäessä saatiin noin sadankertainen
+hinta.] Olisiko Caesar, maailman suurin tuhlari ja ahnain ryöstäjä,
+voinut vastustaa kiusausta yrittää saada haltuunsa Partian takaista
+saalista? Hän ei puhunut näistä suunnitelmista mitään, mutta saattaa
+silti olettaa, että tämmöiset ajatukset täyttivät nyt kokonaan hänen
+mielensä ja olivat pääasiallisena aiheena hänen keskusteluissaan
+seikkailunhaluisen Kleopatran, Idän porttia kaitsevan kuningattaren
+kanssa, joka lähetti sittemmin Caesarin pojankin Intiaan, kuten saamme
+nähdä. Napoleonkin puhui sangen vähän suunnittelemastaan hyökkäyksestä
+Indiaan, kun hän valloitti Egyptin vuonna 1798, mutta asia oli siitä
+huolimatta ylinnä hänen mielessään. Egypti ja Partia olivat yhdessä
+perustus, johon kaikkien Idän valloittamista tarkoittavien yritysten
+täytyi pohjautua; Egypti meritien ja Partia maatien herrana. Onko
+meidän todellakin otaksuttava, että Caesar tuhlasi aikaansa Egyptissä,
+vai tutkiko hän sittenkin tätä samaa kysymystä, joka nyt sai hänet
+kohdistamaan huomionsa Partiaan? Kleopatran osamiehenä hän oli saanut
+haltuunsa toisen Indian teistä, ja ellei hän oivaltanut omalla suurella
+mielikuvituksellaan saaliinsa täyttä arvoa, on Aleksandrian kauppiaiden
+täytynyt saada hänet käsittämään se, sillä tämän itään vievän meritien
+merkityksestä on oltu tietoisia aina sen löytämisestä saakka.
+Venetsialainen Sanuto todisteli aikoinaan hengenheimolaisilleen, mikä
+merkitys Niilin laakson valloittamisella oli Indiaan nähden. Kreivi
+Daru sanoi, että Egyptin omistaminen merkitsi Indian avaamista.
+Leibnitz esitti Ranskan Ludvig XIV:lle, että Egyptin valtaaminen
+johtaisi Indiaan vievän valtatien herruuteen, ja Choiseulin herttua
+sanoi samat sanat Ludvig XV:lle. Napoleon selittää _Muistelmissaan_,
+että hänen tarkoituksensa oli Egyptiin hyökätessään viedä 60,000
+miestä käsittävä armeija Indiaan, ja nyt pitää Englanti Niilin laaksoa
+hallussaan kaukaisten alusmaidensa porttina. Näiden poimintojen lisäksi
+voimme vielä mainita, ettei siitä ole kauan, kun näimme Venäjän
+koettavan laajentaa valtaansa Pohjois-Persiaan ja Afganistaniin, jossa
+muinaiset partialaiset kerran isännöivät, ollakseen valmis toimimaan,
+kun Englannin valta Indiassa heikkenisi. Suunnitteliko Caesar nyt
+kaikki hermonsa äärimmilleen pinnistäen siis vain näiden kahden itään
+johtavan portin valloittamista, vai tunkeutuiko hänen katseensa
+niiden takana oleviin rikkaisiin valtakuntiin? Voin nähdä hänen
+kävelevän Kleopatran keralla Tiberin takaisen huvilansa puutarhoissa,
+aivan samoin kuin Napoleon asteli Passerianon puistoissa, »ilmaisten
+tiheillä huudahduksilla rajattoman kunnianhimonsa synnyttämiä
+jättiläismietteitä», kuten Lacroix kertoo ranskalaisesta valloittajasta.
+
+Nämä unelmat keskeytyivät kuitenkin hyvin äkkiä, kun Espanjasta saapui
+hälyyttävä uutinen, että Pompeiuksen puoluelaiset olivat keränneet
+sinne joukkonsa. Caesarin täytyi nyt kohdistaa huomionsa sille maailman
+kulmalle. Hän lähti talvella 46 e.Kr. samoamaan lounaaseen, harmissaan
+viivytyksestä, jonka tämä uusi sotaretki aiheutti hänen suurille
+suunnitelmilleen. Hänellä ei ollut nyt halua ryhtyä minkäänlaiseen
+valtiolliseen taisteluun Roomassa vastapuolueen musertamiseksi, minkä
+tähden hän järjesti ennen lähtöään siten, että hänet piti valittaman
+yksin konsuliksi seuraavaksi vuodeksi ja samalla myös diktaattoriksi,
+toimenpide, joka takasi hänelle ehdottoman itsevaltiuden. Matkaltaan
+Espanjaan hän lähetti lähetystön Roomaan, kahdeksan valittua _praefecti
+urbi_, joilla oli täydet valtuudet toimia hänen nimessään, ja
+perusti siten jonkunlaisen ministeriöhallituksen, joka oli kaikessa
+senaatin ja kansan yläpuolella, varmistaen valtiollisen tilanteen
+tällä tavalla itselleen edulliseksi. Tästä häikäilemättömästä
+kaappauksesta nousi tietysti suuri huuto, mutta Caesar oli liiaksi
+syventynyt suuriin suunnitelmiinsa ja liiaksi kiukustunut Espanjan
+sotaretken aiheuttamasta keskeytyksestä kunnianhimonsa suuren päämaalin
+saavuttamisessa välittääkseen paljoakaan valtiollisten vastustajiensa
+loukatuista tunteista.
+
+Espanjassa liikehtivää vihollista johtivat Pompeius Suuren molemmat
+pojat, mutta heidät lyötiin perinpohjin maaliskuun 17 p. 45 e.Kr.
+Mundan taistelussa, jossa he menettivät noin kolmekymmentätuhatta
+miestä. Vanhempi, Gnaeus Pompeius, jonka sanottiin olleen kerran
+Kleopatran kosijoita, sai surmansa taistelun jälkeen, mutta nuorempi,
+Sextus, pääsi pakoon. Caesar palasi Roomaan. Antonius, jonka kanssa
+hän oli sopinut, oli kaupungin ulkopuolella häntä vastassa, ja
+triumfi pidettiin alkukesällä. Sillä Caesar taas loukkasi lukuisia
+henkilöitä, koska hän oli saanut voittonsa omista maanmiehistään,
+joiden tappioon olisi pitänyt suhtautua vain hiljaisella mielihyvällä.
+Pharsalosta Caesar ei ollut juhlinut triumfilla, koska roomalaiset
+olivat taistelleet siellä roomalaisia vastaan, vaan oli näyttänyt
+olevan, kuten Plutarkhos sanoo, »pikemmin häpeissään koko jutusta kuin
+odottavan siitä kunniaa». Mutta nyt hän oli tullut siihen käsitykseen,
+että hän itse oli Rooma, ja että hänen vihollisensa olivat aseissa
+valtiota vastaan eivätkä vain hänen puolueensa vastustajia.
+
+Tietoisena siitä, että Pompeiuksen kannattajat oli vihdoinkin
+lannistettu, Caesar päätti nyt koettaa lepyttää vihamielisyyttä, joka
+kohdistui häneen sortuneen puolueen ystävien taholta, ja asetutti
+siinä mielessä Pompeius Suuren patsaat, jotka oli poistettu, takaisin
+jalustoilleen, ja mikä vielä enemmän, armahti useita Pompeiuksen
+puolueen johtajia, kuten Brutuksen ja Cassiuksen, jotka olivat
+sitten mukana häntä murhaamassa, ja antoi heille virkojakin. Sen
+tehtyään hän ryhtyi valmistelemaan sotaretkeään itään ja siinä
+ohella toimeenpanemaan monia hallinnollisia uudistuksia, joita
+kypsyi hänen aina työskentelevissä aivoissaan. Hän näyttää tällöin
+asuneen enimmäkseen siinä talossa, jossa hänen vaimonsa emännöi,
+mutta voitaneen tuskin epäilläkään, etteikö hän ollut alituinen
+vieras sillantakaisessa huvilassaan ja viettänyt kaikkia niukkoja
+joutohetkiään siellä Kleopatran luona, joka viipyi Roomassa hänen
+kuolemaansa saakka.
+
+
+
+
+IX. EGYPTILÄIS-ROOMALAISEN MONARKIAN PERUSTAMINEN
+
+
+Rooman kansa alkoi nyt tuhlata kunnianosoituksia Caesarille, ja
+hallitus, jonka hän oli perustanut, laillistutti asemansa äänestämällä
+hänet peruuttamattoman vallan kukkuloille. Hänestä tehtiin
+konsuli kymmeneksi vuodeksi ja oli puhetta hänen julistamisestaan
+diktaattoriksi elinkaudeksi. Senaatista tuli vain välikappale, joka
+toimeenpani hänen käskynsä, ja sen jäsenet olivat niin haluttomia
+tutustumaan säädettyihin uusiin lakeihin ja ulkopoliittisen
+hallinnon yksityiskohtiin, että Cicero valitti kerran saavansa
+julkisena henkilönä itämaisilta hallitsijoilta, joiden nimiä hän ei
+ollut milloinkaan ennen nähnyt, kiitoskirjeitä siitä, että heidät
+oli koroitettu valtaistuimille, joista hän ei ollut milloinkaan
+kuullutkaan. Caesarin huolenpito käsitti koko tunnetun maailman, ja
+Rooman hallitus noudatti hänen tahtoaan aivan samoin kuin ulkomaisia
+etuja valvovan yhtiön toimitsijat seuraavat matkustavan johtajansa
+ohjeita. Hän oli oleskellut pitkiä aikoja vieraissa maissa ja
+tullut sotaretkillään näkemään maailmaa niin laajalti, ettei Rooma
+ollut hänestä muuta kuin hallinnollinen keskus eikä asemansa takia
+siihenkään täysin sovelias. Hänen tuttavuutensa Kleopatran kanssa
+oli sitäpaitsi laajentanut hänen näköpiiriään ja myötävaikuttanut
+aineellisessa suhteessa sangen tehokkaasti siihen, että hänestä tuli
+maailman ylivaltias. Kaukaiset kaupungit, kuten Aleksandria, eivät
+olleet hänelle enää vieraiden maiden pääkaupunkeja, vaan hänen omilla
+alueillaan olevia paikallisten hallitusten tyyssijoja, ja valtaistuin,
+jolle hän pyrki, oli asetettu niin korkealle, että maailman kaikki
+kansat olivat näkyvissä.
+
+Ottamalla omaan hoitoonsa niin monen maan asiat hän sälytti harteilleen
+vastuunalaisuuden, jonka painoa ei kukaan ihminen voinut kestää,
+mutta hänen vastenmielisyytensä ottaa neuvoja toisilta ja hänen
+yletön turhamaisuutensa saivat hänet vihaamaan kaikkea sekaantumista
+siinä määrin, ettei hän edes myöntänyt taakan käyvän liian suureksi
+hänen heikontuneelle terveydelleen. Diktaattorin läheiset ystävät,
+kuten Balbus ja Oppius, huomasivat hänen käyvän päivä päivältä
+ärtyisemmäksi ja itsepäisemmäksi, mutta pieninkin viittaus sinnepäin,
+että vallanpito jaettaisiin useammalle, herätti hänessä yhä suurempaa
+närkästystä. Hän tahtoi pitää maailman ohjakset koko ajan omissa
+käsissään. Milloin hän neuvotteli Pohjois-Afrikan Karthagon ja Kreikan
+Korintin tulevaisuudesta, joihin paikkoihin hän aikoi lähettää
+roomalaisia siirtolaisia; milloin järjesteli Syyrian ja Vähän-Aasian
+asioita, milloin taas pohti Italian maanomistuskysymyksiä. Oli aikoja,
+jolloin maailman asioiden taakka kävi niin raskaaksi, että hän
+saattoi huudahtaa eläneensä kyllin kauan; sellaisessa mielentilassa
+ollessaan hän saattoi vastata, kun ystävät varoittivat häntä
+salamurhan mahdollisuudesta, ettei kuolema ollut niinkään kamala asia.
+Kaatuvatautikohtausten tiheys oli hänelle ainaisten kärsimysten aihe,
+ja hänen laihan ja melkein kuihtuneen olemuksensa on täytynyt osoittaa
+hänen ystävilleen, että jännitys alkoi käydä sietämättömäksi. Mutta
+kunnianhimo ei sallinut hänen luopua itseottamastaan tehtävästä, ja
+hänen läpitunkevat silmänsä olivat aina kohdistuneet hänen kaikkien
+suunnitelmiensa päämaaliin — koko maailman käsittävään yksinvaltaan.
+
+Nyt alettiin pohtia julkisesti kysymystä hänen nousemisestaan
+valtaistuimelle, ja kaikille näytti olevan ilman muuta selvää, että
+hän aikoi tehdä itsestään kuninkaan ja Kleopatrasta kuningattaren ja
+siirtää kaiken lisäksi hallituksen Aleksandriaan tahi johonkin toiseen
+idän kaupunkiin. Rooman asema ei ollut edullinen. Se oli liian kaukana
+merestä ollakseen edes ensiluokan kauppakeskuskaan, eikä läheisyydessä
+ollut mitään luonnollisia rikkauden lähteitä. Kadut olivat kapeat
+ja mutkikkaat ja saattoivat toisina vuodenaikoina joutua nopeasti
+tulvivan Tiberin lioitettaviksi. Rutto ja kulkutaudit raivosivat
+sen ahtaissa ja tiheäänasutuissa kortteleissa, ja keskiajalla »suli
+germaanilainen armeija toisensa jälkeen olemattomiin sen muurien
+edustalla, voimatta mitään tälle salaperäisellä tavalla voittoisalle
+kaupungille», kuten Mommsen sanoo. Actiumin taistelun jälkeen Augustus
+tahtoi muuttaa pääkaupungin muualle, kuten esimerkiksi Bysantiumiin,
+ja on hyvin todennäköistä, että ajatus oli alkuperäisesti Caesarista
+lähtöisin. Rooma ei ollut aikana, jota nyt käsittelemme, läheskään niin
+loistava kuin joitakin vuosia myöhemmin, eikä pystynyt siinä suhteessa
+kilpailemaan Aleksandrian paremmin kuin muutamien muidenkaan kaupunkien
+kanssa. Kadut nousivat ja laskivat, koukistelivat kummallisesti
+sinne tänne ja olivat niin ahtaat, että Caesarin täytyi säätää laki,
+joka kielsi ajoneuvoilla liikkumisen päiväsaikaan; kaikki taakat oli
+kannettava, joko oman tahi kuormaeläinten selkään sälytettyinä. Suuret
+julkiset rakennukset ja rikkaiden palatsit nousivat hökkelirykelmien
+keskeltä kuin villiintyneiden rikkaruohojen saartamat vierasmaalaiset
+kasvit; ja Caesarin on täytynyt usein muistella kateudella
+Aleksandriaa, sen laveaa Canopusta ja upeaa kuninkaallista aluetta.
+
+Ne, jotka tutkivat Kleopatran ja Caesarin elämää samassa yhteydessä,
+eivät voi olla kysymättä, missä määrin kuningatar vaikutti diktaattorin
+ajatteluun tähän aikaan. Näiden hänen viimeisten elinvuosiensa kuluessa
+— vuosien, jotka merkitsevät hänen suuruutensa aikaa ja antavat hänelle
+historiassa hänen ainutlaatuisen paikkansa — Kleopatra oli häneen mitä
+läheisimmässä suhteessa, eikä maailmassa ollut, mikäli tiedämme, ketään
+toista miestä tahi naista, jolla olisi ollut niin erinomainen tilaisuus
+näytellä vaikuttavaa osaa hänen elämässään. Jos Kleopatra ajatteli
+maansa ja sukunsa menestystä, tahi omiansa ja Caesarin pyyteitä,
+tahi heidän poikansa tulevaisuutta, kuten tiedämme hänen ajatelleen,
+on aivan perusteetonta otaksua, ettei hän olisi keskustellut
+valtiollisista asioista miehen kanssa, joka oli kaikissa muissa
+suhteissa, paitsi ei nimellisesti, hänen miehensä. Hän oli myöhemmin
+kyllin voimakas näyttelemään yhtä historian suurista valtiollisista
+osista ja käsittelemään valtakuntia ja armeijoja kuin tavallinen
+nainen käsittelee taloutta ja palvelijoita, ja kun katselemme häntä
+sen valossa, mitä tiedämme hänen luonteestaan, sellaisena kuin
+se esiintyy diktaattorin kuoleman jälkeisinä vuosina, huomaamme
+olevan aiheetonta otaksua, että hän pysytteli Roomassa ollessaan
+erillään Caesarin aikeista ja suunnitelmista ja katsoi kykenevänsä
+säilyttämään maailmanvaltiaan kiintymyksen seurustelukammion tenholla
+ja makuuhuoneen viettelyksillä. Siihen, että hän oli Rooman tasavallan
+viime vuosien keskeisimpiä henkilöitä, ei ollut syynä vain hänen
+suhteensa Antoniukseen ja heidän kuolemansa traagillisuus — hänen
+henkilöllisyytensä oli niin vastustamaton, ettei se voinut olla
+vaikuttamatta sangen huomattavasti asioiden kulkuun. Olen sitä mieltä,
+että Kleopatran nimi olisi painanut leimansa tämän ajan historiaan,
+vaikka asioita, jotka kärjistyivät huippuunsa Actiumin luona, ei
+olisi milloinkaan tapahtunutkaan. Hänen Antoniuksen kanssa solmimansa
+liitto päättyi järkyttävään murhenäytelmään, jolla on voimakas
+romanttinen puolensa, ja juuri se on vanginnut mielikuvituksen ja
+kääntänyt historioitsijainkin huomion pois sitä edellisistä vuosista.
+Ollaan taipuvaisia kokonaan syrjäyttämään hänen vaikutuksensa Rooman
+politiikkaan Caesarin viimeisinä elinvuosina. [Ferrero kirjoittaa:
+»Egyptin kuningatar näyttelee omituista ja tärkeätä osaa Rooman
+tasavallan murhenäytelmässä... Hän tahtoi tulla Caesarin vaimoksi ja
+toivoi voivansa herättää Caesarissa kuninkuuden himon». Mutta tämä on
+vain ohimennen tehty huomautus.]
+
+Historioitsijain katseet ovat kohdistuneet Aleksandrian
+murhenäytelmään, ja tarina Kleopatran olosta diktaattorin huvilassa
+jätetään huomioonottamatta. Mutta onko kenelläkään rohkeutta väittää,
+ettei kuningatar, jonka tulevaisuuden Caesar oli liittänyt omaansa
+valtansa huipulla ollessaan, jättänyt mitään merkkiä ajan tapahtumiin?
+Kun Kleopatra tuli Roomaan, oli hänen maailmankatsomuksensa varmasti
+aivan toisenlainen kuin roomalaisten. Tasavalta oli vielä tunnustettu
+hallitusmuoto, eikä mitään määrättyä yksinvaltaan tähtäävää suuntaa
+ollut olemassakaan. Tulevista perinnöllisistä keisareista tuskin
+uneksittiinkaan ja muinaiset kuninkaat olivat melkein kokonaan
+unohtuneet. Voitaneen kyllä otaksua, että Kleopatra oli, jouduttuaan
+kosketukseen roomalaisen maailman kanssa, omaksunut kohtuullisemman
+käsityksen omasta asemastaan, mutta siitä huolimatta on varmaa,
+ettei hän ollut silti vähemmän tietoinen kuninkaallisuudestaan ja
+jumalallisuudestaan. Tämä hänen tietoisuutensa kuninkaallisuudestaan
+oli, kuten olen jo sanonut, kotipiirin ja kasvatuksen vaikutuksesta,
+jota Caesarin imartelut osaltaan tehostivat, aina hänen luonteensa
+melkeinpä tunnusmerkillisin piirre, ja olisipa todellakin merkillistä,
+ellei tämä hovi-ilmapiiri, jossa Caesar niin paljon oleskeli, pystynyt
+vaikuttamaan diktaattorinkin ajatuksiin. Oliko sitten Rooma itse se
+kiihotin, joka sai Caesarin hautomaan suuria suunnitelmiaan? Myönnämme
+Rooman olleen kypsän yksinvallalle ja olosuhteiden pakottaneen jossakin
+määrin Caesaria tavoittelemaan tätä hallitusmuotoa, mutta voimmeko
+silti sanoa, että diktaattori oli omasta aloitteestaan eläytynyt
+yksinvaltiuteen ja jumalallisuuteen niin nopeasti, ellei hänen
+puolisonsa olisi ollut kuningatar ja jumalatar?
+
+Elämänsä viime kuukausien aikana — senjälkeen kuin hän oli palannut
+alkukesällä Roomaan Espanjan sotaretken päätyttyä — Caesar kehitti
+kuolemaansa saakka tarmokkaasti yksinvaltasuunnitelmiaan. Hän ei näytä
+ensin aikoneen ryhtyä mihinkään yrityksiin valtaistuimen luomiseksi,
+ennenkuin itään kohdistuvat valloitussuunnitelmat oli toteutettu,
+mutta Partian sotaretken valmisteluissa sattunut pitkällinen viivytys
+oli tehnyt hänet niin kärsimättömäksi, että hän menetti malttinsa.
+Hän oli sitäpaitsi tullut kiinnittäneeksi huomiota erääseen vanhaan
+ennustukseen, ettei partialaisia voitettaisi, ennenkuin joku Rooman
+_kuningas_ ryhtyisi sotimaan heitä vastaan, ja Caesar oli nyt siinä
+mielentilassa, joskaan ei kyllin taikauskoinen, että tällainen vaikutti
+häneen. Hän otti sentähden vähä vähältä kuninkuuden oikeudet käsiinsä,
+tehosti päivä päivältä olemuksensa kuninkaallisuutta ja esiintyi päivä
+päivältä yhä enemmän yksinvaltiaana.
+
+Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän järjesti niin, että arvonimi imperator
+annettiin hänelle perinnölliseksi. Sana imperator merkitsi siihen
+aikaan »ylin käskijä», mutta ei kuninkuutta, vaikkakin seikka, että
+se tehtiin perinnölliseksi, antoi sille uuden merkityksen. Poika,
+jolle tämä arvonimi tuli perintönä siirtymään, tuli todennäköisesti
+olemaan pikku Caesar, Tiberin takaisen huvilan lastensuojien silloinen
+hallitsija, ja on huomattava, että perinnöllisyysjulistuksen
+laatijoiden on täytynyt älytä se, sillä voitaneen tuskin epäilläkään,
+etteivätkö diktaattorin kannattajat odottaneet hänen ennen pitkää
+menevän lailliseen avioliittoon Kleopatran kanssa. Ja niinpä saamme nyt
+nähdä jotakin aivan uutta — kuinka innostuksen valtaamat roomalaiset
+valtiomiehet tarjoavat perinnölliseksi julistettua imperaattorin
+korkeata asemaa Egyptin tulevalle kuninkaalle. Siitä, ettei Rooman
+kansa välittänyt vähääkään Kleopatran muukalaisesta verestä eikä
+pitänyt häntä missään suhteessa itämaalaisena, ei voi olla tämän
+selvempää todistusta. [Ketään englantilaista ei vaivaa se seikka, että
+heidän kuninkaansa äiti on tanskalainen, eikä kukaan espanjalainen sure
+sitä, että heidän hallitsijansa on naimisissa englantilaisen kanssa.
+Roomalaisten ja kreikkalaisten sukulaisuus oli yhtä läheistä.]
+
+Nykyisten historioitsijain enemmistö suhtautuu tähän asiaan tavalla,
+joka osoittaa heidän kuvittelevan diktaattorin eläneen tähän aikaan
+yhdessä jonkun afrikattaren kanssa, jonka hän oli tuonut mukanaan
+Egyptistä, mutta minun täytyy vieläkin huomauttaa, että roomalaiset
+pitivät tosiasiallisesti Kleopatraa kuninkaallisena kreikkalaisena,
+jonka pääkaupunki Aleksandria kilpaili ikuisen kaupungin kanssa
+rikkaudessa, loistossa ja sivistyksessä, ollen Roomaan jossakin
+määrin samassa suhteessa kuin New York Lontooseen. Samaan aikaan
+kierteli sellainen huhu, että eräs kansantribuuni valmisteli lakia,
+joka oikeutti Caesarin, jos niikseen tuli, pitämään kaksi vaimoa
+— Calpurnian ja Kleopatran — ja ettei uuden vaimon tarvinnut olla
+roomalainen. Ajatus, että Kleopatran pojasta tulisi Caesarin
+perillinen, ei voinut herättää kansassa pahoja aavistuksia, sillä
+sehän tiesi jo vallan hyvin, että Caesarista tulisi Rooman kuningas,
+ja käsitti, että menemällä lailliseen avioliittoon Kleopatran
+kanssa Caesar liittäisi Rooman alueisiin ilman asevoimaa sen ainoan
+valtakunnan, joka oli sivistyneessä maailmassa vielä itsenäinen, ja
+varaisi Rooman valtaistuimelle nouseville perillisilleen yksinoikeuden
+maailman vanhimpaan kruunuun ja sitä seuraaviin suunnattomiin
+rikkauksiin. Myöhemmin, kun Kleopatrasta oli tullut Antoniuksen
+puolisona Rooman julkinen vihollinen, puhuttiin paljon itäisen
+Välimeren vaarasta, ja kuningattaresta tuli itämaisen loiston edustaja
+länsimaisen yksinkertaisuuden vastakohtana, mutta sinä aikana, jota
+nyt käsittelemme, ei tätä kantaa ollut vielä olemassa, vaan Kleopatraa
+pidettiin mitä sopivimpana äitinä Caesarin pojalle, joka oli kerran
+perivä hänen asemansa ja arvonimensä.
+
+Pienokaisesta tulikin tähän aikaan tosiasiallisesti Egyptin
+kruunaamaton kuningas, sillä Kleopatran nuori veli, Ptolemaios XV,
+katoaa salaperäisesti historiasta, meidän kuulematta hänestä enää
+mitään. Saiko hän surmansa Caesarin ja Kleopatran toimesta sentähden,
+että hän oli heidän pyyteidensä tiellä, vai kuoliko hän luonnollisen
+kuoleman, on kysymys, johon ei saada milloinkaan vastausta. Hän
+ilmestyy näiden tapahtumarikkaiden päivien historiaan kuin varjo
+ja häviää kuin varjo, ja kaikki, mitä tiedämme hänen lopustaan, on
+lähtöisin Josephukselta, joka sanoo sisaren myrkyttäneen hänet.
+
+[Porphyrius, joka eli useita sukupolvia myöhemmin, sanoo Kleopatran
+saattaneen hänet petoksella hengiltä; mutta nämä Porphyriuksen sanat
+ovat ilmeisesti vain Josephuksen toistamista. Porphyrius laskee hänen
+kuolleen Kleopatran kahdeksantena hallitusvuotena ja oman kuninkuutensa
+neljäntenä. Eräs kirjoitus, jonka löysin professori Petrie'n
+kokoelmista, vahvistaa tämän. Siinä puhutaan eräästä tapahtumasta,
+joka sattui »Kleopatran hallituskauden yhdeksäntenä vuotena», — sitten
+seuraa lohkeama, jonka jälkeen tulee — »Cassarionin». Lohkeaman
+kohdalla on ollut todennäköisesti näin tulkittavat sanat: »ja
+Caesarionin ensimmäisenä (tahi toisena) hallitusvuotena». Tämä kirjoitus
+osoittaa, että Caesarion oli jo Kleopatran yhdeksäntenä hallitusvuotena
+hänen hallitsijakumppaninsa, mikä todistaa Porphyriuksen laskelman
+oikeaksi.]
+
+Tämä syytös ei kummastuta, sillä se olisi tehty joka tapauksessa,
+vaikka poika olisi kuollut äkillisen sairaudenkin uhrina. Sentähden
+on väärin Kleopatraa kohtaan, että hänen muistoaan mustataan tälläkin
+rikoksella, sillä todellisuudessa ei ole mitään syytä otaksua, että
+hän olisi tuottanut nuoren kuninkaan kuoleman, niin paljon kuin häntä
+siitä syytettäneenkin. Siinä kaikki, mitä tästä asiasta voidaan meidän
+päivinämme sanoa.
+
+Caesar antoi nyt pystyttää kuvapatsaansa Kapitoliumille kahdeksanneksi
+Rooman seitsemän muinaisen kuninkaan rinnalle, ja alkoi pian esiintyä
+julkisesti Alban entisten hallitsijoiden koruompeleisessa puvussa ja
+lyötätti kuvansa aito yksinvaltaiseen tapaan Rooman rahoihin. Hänelle
+hankittiin kultainen istuin senaattiin ja oikeuteen, ja hän piti
+nyt norsunluista valtikkaa ja päässään kultaista laakeriseppelettä.
+Hän ajeli julkisia menoja toimittaessaan tarkoitukseen pyhitetyissä
+vaunuissa kuten Egyptin kuninkaat, ja hänelle tarjottiin jonkinlaista
+kuninkaallista henkivartiostoa, johon kuului senaattoreja ja ylimyksiä.
+Hänelle myönnettiin sitäpaitsi oikeus tulla haudatuksi kaupunginmuurien
+sisäpuolelle, aivan samoin kuin Aleksanteri Suuri oli saanut viimeisen
+leposijansa Aleksandrian kuninkaalliselta alueelta. Nämä kuninkuuden
+merkit osoittavat, kun otetaan huomioon, että imperaattorin arvonimi
+oli annettu hänelle perinnölliseksi, ja että hänestä aiottiin tehdä
+diktaattori elinkaudeksi, päämaalin olleen nyt hyvin lähellä, ja sekä
+Caesarin että Kleopatran on täytynyt elää tähän aikaan alituisessa
+jännityksessä ja odotuksessa. Jokainen tiesi, mitä oli tekeillä, ja
+Cicero meni niin pitkälle, että kirjoitti pitkän kirjeen Caesarille,
+kehoittaen häntä julistautumaan kuninkaaksi, kirjeen, jota hän ei
+kuitenkaan toisten neuvosta lähettänyt. Entinen konsuli Lucius Aurelius
+Cotta ehdotti, että Caesar julistettaisiin Italian _ulkopuolella_
+olevien Rooman alueiden kuninkaaksi, mutta ehdotukseen suhtauduttiin
+laimeasti. Caesar näyttää olleen itse kahdenvaiheilla, siirtääkö tuo
+suuri ratkaisu Partian sodan jälkeen tapahtuvaksi, vai ei; kysymys,
+jonka on täytynyt aiheuttaa mitä kiihkeintä väittelyä.
+
+Diktaattorin ei tarvinnut enää salata aikeitaan niiden ilmituloa
+peläten, ja kun oli ryhdyttävä alkutoimenpiteisiin, ei hän epäröinyt
+saattaa julki uskoaan omaan jumalallisuuteensa. Hän nimittäin määräsi,
+että hänen kuvaansa oli kannettava pompa circensis kulkueessa
+kuolemattomia jumalia esittävien kuvien joukossa. [Sirkusnäytännöt
+aloitettiin näytäntöjen järjestäjän toimeenpanemalla juhlakulkueella
+(pompa circensis), joka läksi Kapitoliumista ja kulki kaupungin
+halki sirkukseen. Tässä kulkueessa kannettiin m.m. jumalten kuvia.]
+Jupiter-Juliukselle omistettu temppeli piti rakennettaman ja
+Quirinuksen temppeliin pystytettiin kuvapatsas, jolla oli hänen
+piirteensä ja johon oli kaiverrettu kirjoitus: »Kuolemattomalle
+jumalalle». Hänen kunniakseen perustettiin erikoinen papillinen
+seurakin, nimeltä _Luperci_, josta saamme pian kuulla enemmän, ja
+hänen jumalankuvansa sai oman papiston, _flamines_, mikä tuo mieleen
+Egyptin faaraoita palvoneet papit. Hänelle varattiin ruumisvuode
+Rooman päätemppeleihin, ja virkavaloja vannottaessa vedottiin
+Jupiterin ja roomalaisten kotijumalien sijasta Caesarin _Geniukseen_,
+suojelushenkeen, aivan samoin kuin Egyptissä rukoiltiin _Ka'ta_, eli
+hallitsijan suojelushenkeä. »Vanhasta kansallisesta uskosta», sanoo
+Mommsen, »tehtiin Caesarin palvonnan välikappale», ja niin asia todella
+olikin. Kaikki tarkoitti Caesarin täydellistä jumalallistuttamista.
+
+Vuoden 45 e.Kr. lopulla ja seuraavan alussa ei Roomassa enää
+epäiltykään, etteikö Caesar aikonut nousta lähitulevaisuudessa
+valtaistuimelle; kysymys oli vain siitä, tapahtuisiko se itään tehtävän
+sotaretken edellä, vai jälkeen. Jolloinkin ennen helmikuun 15:ttä
+päivää hänet valittiin diktaattoriksi elinkaudeksi, mikä teki, hänelle
+osoitetun kunnioituksen ja hänen imperaattori-nimensä perinnöllisyyden
+yhteydessä, hänen nykyisen asemansa ja kuninkuuden välisen rajan
+häviävän kapeaksi. Vanhan »kuningas» -nimen käytäntöön ottamista Caesar
+ei ollut todennäköisesti ajatellut, vaikka hän olikin mieltynyt niiden
+pukuun ja vallanmerkkeihin, jotka olivat olleet Rooman »kuninkaita»,
+vaan on uskottavampaa, että hän etsi jotakin uutta yksinvaltiaan nimeä.
+Hän oli eräässä tilaisuudessa sanonut: »Olen Caesar sekä 'kuningas'»,
+mikä viittaa siihen, että hän oli jo ehkä päättänyt kohottaa oman
+nimensä siihen korkeaan arvoasemaan, jota se lopulta tuli merkitsemään
+ja merkitsee vieläkin.
+
+Hänen kopeutensa kävi päivä päivältä ilmeisemmäksi, ja hänen
+kunnianhimonsa oli nyt »paisunut niin suureksi, että se uhkasi murtaa
+maailman ääret» [Cymbeline]. Hän nuhteli ankarasti Pontius Aquilaa,
+yhtä tribuuneista, kun tämä ei noussut hänen mennessään tribuunien
+istuimen ohi, ja höysti jonkin aikaa sen jälkeen tilapäisissä
+keskusteluissa kaikki vastauksensa sanomalla ivallisesti: »Pontius
+Aquilan suosiollisella luvalla». Kun eräs senaattorien lähetystö
+tuli kerran tuomaan hänelle uusia kunnianosoituksia, otti hän
+heidät vastaan istualtaan; ja hänelle alkoi nyt tulla tavaksi antaa
+läheisimpien ystäviensäkin odottaa etuhuoneessa puheillepääsyä, mitä
+Cicero katkerasti paheksuu. Jos hänen käskyihinsä suhtauduttiin
+epäilevästi, menetti hän aina malttinsa ja saattoi kiroilla
+hirmuisesti. »Kaikki, mitä sanon, on pidettävä lakina», kertoo Titus
+Ampius hänen huudahtaneen, ja sellaisia henkilöitä, Jotka olisivat
+tohtineet menetellä toisin, oli todellakin sangen vähän. Kerran
+huomattiin, että joku intoilija oli koristanut erään Caesarin patsaan
+kuninkaallisella diadeemilla. Molemmat tribuunit määräsivät silloin
+diadeemin poistettavaksi sillä seurauksella, että Caesar raivostui. Hän
+selitti, että tämä virallinen toimenpide oli ollut harkittu loukkaus
+ja päätti rangaista tribuuneja ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
+Tammikuun 26 p. tämä tilaisuus sitten ilmaantuikin. Kun Caesar
+käveli kadulla, tervehtivät jotkut väkijoukosta häntä kuninkaana,
+ja kun velvollisuudentuntoiset tribuunit määräsivät, että huutajat
+oli vangittava ja heitettävä vankilaan, nosti Caesar heti sellaisen
+myrskyn, että tribuunit karkoitettiin senaatista.
+
+Diktaattorin ylpeys on tuskin voinut olla vaikuttamatta —
+Kleopatran asenteeseen, ja luultavaa onkin, että hän herätti jonkin
+verran pahennusta tilapäisellä kopeudellaan. Hänen Egyptiläisten
+hovimestariensa ja hovivirkailijoidensa on myös täytynyt närkästyttää
+roomalaisia peittelemättömällä aleksandrialaisella turhamaisuudellaan,
+ja voitaneen tuskin epäilläkään, etteivätkö monet Caesarin ystävät
+alkaneet katsella sillantakaisen huvilan elämää yhä vastenmielisemmin
+Eräs Ciceron kirje ystävälleen Attiukselle kuvaa mielenkiintoisella
+tavalla tilannetta. Kleopatra näyttää luvanneen suurelle kirjoittajalle
+hänenlaiselleen miehelle soveliaan lahjan, todennäköisesti jonkin
+Ciceron hänelle tekemän palveluksen palkinnoksi.
+
+»Vihaan kuningatarta», hän kirjoittaa »ja Hammonios, hänen lupauksiensa
+todistaja, tietää, että minulla on syytä sanoa niin. Hänen lupaamansa
+lahjat olivat kylläkin minulle hyvin sopivia, sellaisia, joista olisin
+voinut puhua missä julkisessa kokouksessa hyvänsä. Entä Sara(pion)?
+[Sekä Hammonios että Sarapion ovat yleisiä egyptiläisiä nimiä.] Hän
+ei ole vain periaatteeton lurjus, vaan sen lisäksi henkilö, joka on
+taipuvainen suhtautumaan minuun yliolkaisesti. Näin hänet vain kerran
+luonani, ja kun kysyin häneltä kohteliaasti, saatoinko tehdä jotakin
+hänen hyväkseen, sanoi hän tulleensa toivossa saada nähdä Atticuksen.
+Kuningattaren julkeus meni, hänen asuessaan Caesarin Tiberin takaisessa
+huvilassa [tämä voi tarkoittaa, että Kleopatra oli muuttanut Roomassa
+johonkin muualle, joko tilapäisesti tahi pysyväisesti], myös niin
+ylettömiin, etten voi sitä harmistumatta ajatella. Niin että sen joukon
+kanssa en tahdo olla missään tekemisissä».
+
+Caesariin kohdistuva vastenmielisyys, jonka kasvamisesta ei ollut
+epäilystäkään, selittää, miksi Kleopatrakin joutui epäsuosioon,
+mutta tähän vastenmielisyyteen on voinut olla jonkin verran syynä
+kateuskin, jota diktaattorin mieltymyksen kaikkeen egyptiläiseen täytyi
+roomalaisissa herättää. Caesarin ystävät eivät todenneet vain sitä,
+että hän muovaili tulevaa valtaistuintaan Ptolemaiosten valtaistuimen
+mukaiseksi, suhtautui jumalallisuuteensa Ptolemaiosten tavalla ja
+tahtoi tehdä Aleksandriasta valtakunnan pääkaupungin, vaan myös sen,
+että hänellä oli suunnitelmiensa toteuttamisessa paljon egyptiläisiä
+apunaan. Egyptiläiset tähtientutkijat olivat uudistaneet roomalaisen
+kalenterin, Rooman rahapajassa työskenteli aleksandrialaisia
+rahanlyöjiä, raha-asiain koko hoito näytti uskotun aleksandrialaisille
+[Suetonius: Caesar], ja useissa hänen järjestämissään yleisissä
+huveissa olivat ohjelmansuorittajat egyptiläisiä, kuten esimerkiksi
+Venuksen temppelin vihkiäisissä toimeenpannussa meritaistelussa.
+Sen, että Caesar otti palvelukseensa näin suuren joukon Kleopatran
+alamaisia, on täytynyt johtua jossakin määrin hänen pyrkimyksestään
+tutustuttaa maanmiehiänsä toimeliaisiin aleksandrialaisiin, joilla tuli
+olemaan niin tärkeä osa uuden Rooman valtakunnan luomisessa.
+
+Caesarin suurien suunnitelmien ja ehdotusten on täytynyt herättää
+senaatissa melkoista hämmästystä. Melkein joka päivä laadittiin
+jokin uusi ehdotus tahi vahvistettiin jokin uusi laki. Milloin hän
+pohti Tiberin johtamista pois uomastaan, milloin valmisteli kanavan
+puhkaisemista Korintin kannaksen poikki. Hän suunnitteli tien
+rakentamista Apenniinien yli ja ajatteli vakavasti suuren sataman
+perustamista Ostiaan; Aleksandriaan tahi Roomaan rakennettavien suurten
+julkisten rakennusten piirustuksia tuotiin hänelle tarkastettaviksi,
+ja pääkaupungin eri osiin piti perustettaman julkisia kirjastoja.
+Mutta hänen aikansa on täytynyt kulua kaikista näistä puuhista
+huolimatta pääasiallisesti Partian sotaretken valmisteluihin, sillä
+tämä retki tuli olemaan sangen suurisuuntainen. Hän uskoi niin
+varmasti sen kestävän kolme vuotta, että hän sääsi lain, jonka
+nojalla kaikkien seuraaviksi kolmeksi vuodeksi valittavien julkisten
+toimihenkilöiden vaali oli toimitettava ennen hänen lähtöään. Siten
+hän varmisti rauhan säilymisen Roomassa pitkällisen poissaolonsa
+ajaksi ollakseen vapaa viemään aseensa kaukaisiin maihin, joista
+oli melkein mahdotonta ylläpitää yhteyttä pääkaupungin kanssa. Kun
+ajattelemme, että Caesarin viime retket olivat kestäneet vain joitakin
+viikkoja tahi kuukausia, ja että sanat _veni, vidi, vici_ edustivat
+hänen vakaumukseksi lujittunutta uskoaan omaan pystyväisyyteensä,
+näyttävät nämä suunnitelmat, jotka merkitsivät kolmen vuoden poissaoloa
+Roomasta, osoittavan selvästi, ettei hän aikonut tyytyä vain Partian
+valloitukseen, vaan tahtoi seurata Aleksanterin jälkiä Indiaan ja
+palata sieltä Roomaan tuosta suuresta maasta otetut arvaamattomat
+saaliit mukanaan. Hänen on täytynyt kuvitella, kuinka hän saapuu
+sodan loputtua Roomaan idän valloittajana ja hänen mielessään on
+voinut väikkyä ajatus, kuinka riemastunut väestö tervehtii silloin
+innostuksella hänen nousuaan maailman valtaistuimelle.
+
+Caesarin yksinvaltaan tähtäävät suunnitelmat kävivät yhä selvemmiksi
+ja määrätietoisemmiksi sitä mukaa kuin viikot kuluivat. Hän ei näytä
+pitäneen vallankaappauksen suorittamista ennen Partian sotaa oikein
+viisaana, koska sitä heti seuraava pitkällinen poissaolo saatettiin
+käsittää luonteeltaan esimerkilliseksi ja asiaankuuluvaksi. Hänen
+ajateltu valtaistuimellenousunsa oli sitäpaitsi herättänyt voimakasta
+vastustusta, ja Caesarin on täytynyt älytä, ettei hän voinut toteuttaa
+suunnitelmiaan kohtaamatta melkoista vastarintaa. Plutarkhos sanoo,
+että »hänen himonsa olla kuningas oli synnyttänyt mitä katkerinta vihaa
+häntä kohtaan — seikka, josta henkilöt, jotka olivat aina olleet hänen
+salaisia vihamiehiään, saivat mitä sopivimman tekosyyn». Siitä, ettei
+hän noussut istuimeltaan, kun senaatin lähetystö tuli hänen puheilleen,
+oli kuultu paljon moitteita, ja hän katsoi itsekin viisaimmaksi
+pyytää anteeksi käytöstään, josta hän syytti vanhaa sairauttaan.
+Kohtauksesta oli muuten monenlaisia selostuksia. Kerrottiin, että
+Caesar olisi kyllä itse aikonut nousta, mutta että Balbus sanoi
+hänelle: »Etkö muista olevasi Caesar ja vaadi kunnioitusta, johon
+ansiosi oikeuttavat?» Toiset taas sanoivat, että diktaattori oli,
+käsitettyään käytöksensä loukkaavan merkityksen, paljastanut rintansa
+ja lausunut ystävilleen olevansa valmis antamaan henkensä, jos hän oli
+suututtanut kansan. Tämä osoitti, ettei aika ollut vielä täysin kypsä
+hänen kaappaukselleen, ja Caesarin täytyi, niin vastenmielistä kuin se
+olikin, ruveta toden teolla ajattelemaan sen siirtämistä tuonnemmaksi.
+Seikkoja, jotka puhuivat välittömän esiintymisen puolesta, oli kyllä
+niitäkin, ja hänen on täytynyt olla enemmän tahi vähemmän valmis
+vastaanottamaan kuninkuus, jos sitä hänelle tyrkytettiin ennen itään
+lähtöä. Kleopatran aseman on kuitenkin täytynyt huolestuttaa häntä
+jonkin verran. Perinnöllisen yksinvallan luominen oli Caesarin mielestä
+turha yritys ilman Kleopatraa ja heidän pikku poikaansa. Hänen oma
+vaimonsa, Calpurnia, ei näyttänyt kykenevän lahjoittamaan hänelle
+perillistä, eikä Roomassa ollut ketään toista naista, jonka olisi
+voinut odottaa pystyvän näyttelemään kuningattaren osaa, synnyttipä
+hän kuinka monta poikaa hyvänsä. Kuinka hänen oli sitten meneteltävä
+vapautuakseen Calpurniasta ja voidakseen naida Kleopatran yleistä
+mielipidettä loukkaamatta? Jos hän julistautui heti kuninkaaksi ja otti
+Kleopatran vaimokseen, niin pystyikö kolmeksi vuodeksi yksin jääpä
+Kleopatra suoriutumaan onnellisesti Rooman kuningattaren osasta hänen
+ollessaan kaukana sotaretkellä? Eikö ollut paljoa viisaampaa lähettää
+Kleopatra siksi ajaksi takaisin Egyptiin odottamaan hänen paluutaan,
+naida hänet sitten ja nousta samassa valtaistuimellekin? Sillä aikaa
+kuin hän viipyi idässä, saattoi Calpurnia joutua helposti äkillisen ja
+kohtalokkaan sairauden uhriksi, kenenkään tohtimatta syyttää Caesarin
+tahi apteekkarin kekseliäisyyttä hänen kuolemastaan.
+
+Testamentti, jonka hän nyt lähtöään ajatellen teki tahi vahvisti,
+osoittaa selvästi, ettei kuninkuussuunnitelmien toteuttaminen ollut
+ajateltavissa, niin kauan kuin hänen avioliittokysymyksensä oli
+tällä kannalla. Valtaistuimen pystyttäminen oli ilman kuningatarta
+ja perillistä jotakuinkin tarkoituksetonta, koska hänestä oli
+jo tehty ehdoton yksinvaltias elinajakseen; ellei tätä asemaa
+siirretty ilman muuta hänen pojalleen Caesarionille, ei välittömästä
+kuninkaaksi nousemisesta ollut mitään etua. Niinpä hän jakoikin
+tällä testamentilla, joka oli tehty siltä varalta, että hän sattuisi
+kuolemaan ennen tulevalle valtaistuimelle nousuaan, vain omaisuutensa,
+osan kansalle ja osan sukulaisilleen. Sisarenpoika Octavianus, joka
+oli hänen suosikkinsa, tuli saamaan melkoisen lohkon. Testamenttiin
+liitettiin täydennykseksi lisämääräys, jossa nimitettiin suuri joukko
+holhoojia lapselle, jonka Calpurnia mahdollisesti saattoi saada hänen
+lähdettyään, mutta Caesar piti sellaista niin vähän uskottavana,
+ettei hän näytä ottaneen sitä omaisuutensa jaossa lainkaan huomioon.
+Kleopatra ja hänen lapsensa eivät tarvinneet rahaa, koska Kleopatra oli
+itse satumaisen rikas. Tämä testamentti oli epäilemättä tarkoitettu
+hävitettäväksi, jos hänet asetettiin valtaistuimelle ennen lähtöään,
+ja myöhemmin uskottiinkin, että hän oli todellakin kirjoittanut toisen
+testamentin Caesarionin hyväksi, testamentin, jota oli noudatettava,
+jos hänelle tarjottiin kruunua. Mutta siinä tapauksessa, että tämä
+nousu siirrettiin tapahtuvaksi vasta hänen paluunsa hetkellä, kuten
+nyt näytti todennäköiseltä, hän järjesti asiansa parhaiten jakamalla
+omaisuutensa, koska hän saattoi kuolla idässä ollessaan. Hänellä ei
+ollut, niin kauan kuin hän oli kruunaamaton, mitään aihetta viitata
+testamentissaan Kleopatraan tahi Caesarioniin, sillä jos hän kuoli
+vielä diktaattorina ollessaan Partiassa tahi Indiassa, olivat hänen
+suunnitelmansa hallitsijasuvun perustamisesta, avioliitosta Egyptin
+kuningattaren kanssa, Caesarionin kasvattamisesta seuraajakseen,
+sanalla sanoen, kaikki hänen maalliset toiveensa tuomitut joutumaan
+unohduksiin. Caesar oli mies, joka ei välittänyt paljoakaan
+lähimmäistensä eduista, ja mitä Kleopatraan tulee, hän oli, siinä
+tapauksessa, että hänet ylennettäisiin taivaalliseen piiriin, jossa
+hänellä ei ollut Kleopatrasta enää mitään hyötyä, valmis jättämään
+hänet Egyptiin oman onnensa nojaan. Hänen tunteensa Kleopatraa kohtaan
+näyttävät nyt jäähtyneen, ja vaikka hän vielä varmasti nauttikin
+Kleopatran seurasta ja oli melkoisesti altis hänen vaikutuksilleen,
+perustui Kleopatran vetovoima häneen nyt pääasiallisesti vain siihen,
+että hän tunnusti Kleopatran sopivaksi nousemaan valtaistuimelle hänen
+kerallaan. Kleopatralla taas oli entisestä kiintymyksestään epäilemättä
+vielä paljon jäljellä, ja hän näyttää käyttäytyneen Caesaria kohtaan,
+tämän kaikesta ärtyisyydestä ja oikullisuudesta huolimatta, vilpittömän
+ihailevasti ja kunnioittavasti, kuten lämminsydäminen nuori nainen
+suurta ja sankarillista vanhusta kohtaan.
+
+Caesar oli todellakin vanhentunut ennen aikojaan. Häntä esittävä
+kuuluisa kuva, jota nyt säilytetään Louvressa, osoittaa hänen olleen
+laihan ja rasittuneen. Hän ei ollut vielä kuuttakymmentä, mutta
+nuorekkaista piirteistä ei ollut enää mitään jäljellä; vuosien
+taakka ja sairaus painoivat raskaasti hänen kuihtunutta ruumistaan.
+Hänen lannistumaton henkensä ja luontainen eloisuutensa antoivat
+hänelle voimia huolehtia asemansa velvollisuuksista, mutta on hyvin
+epäiltävää, olisiko hän enää kestänyt tekeillä olevan sotaretken
+rasituksia. Hänen raihnaisuutensa on täytynyt huolestuttaa Kleopatraa
+mitä vakavimmin, sillä kaikki hänen toiveensa keskittyivät Caesariin
+ja päivään, jolloin Caesar tekisi hänestä maailman kuningattaren.
+Se, että Caesar suunnitteli nyt itsevaltiaaksi julistautumisensa
+siirtämistä, kunnes Partian sota oli ratkaistu, on varmasti ollut
+Kleopatralle raskas isku, koska hänellä oli täysi syy pelätä, että
+Caesarin voimat pettäisivät, ennenkuin hän oli saanut työnsä valmiiksi.
+Kleopatra oli työskennellyt kolme vuotta ja enemmänkin yhdessä
+Caesarin kanssa heidän valtaistuimensa perustusten laskemiseksi, ja
+nyt, kun tämä kaappaus, joka ei näyttänyt merkitsevän hänelle vain
+kaikkien hänen kunnianhimoisten pyrkimystensä toteutumista sekä
+omasta että sukunsa puolesta, vaan oli samalla tosiasiallisesti hänen
+ainoa keinonsa pelastaa Egypti sulautumasta Rooman alueisiin tahi
+säilyttää jonkinlainen valtaistuin pojalleen, oli toteutumaisillaan,
+alkoi Caesar ajatella sen siirtämistä kolme vuotta tuonnemmaksi,
+syistä, jotka johtuivat osaksi hänen vastenmielisyydestään poistua
+Roomasta niin pitkäksi ajaksi heti kruunun saatuaan, osaksi tilanteen
+vaikeudesta Calpurnian suhteen, ja osaksi lukuisten vaikutusvaltaisten
+henkilöiden vihamielisyydestä yksinvalta-ajatusta kohtaan. Cicero
+sanoo toisessa filippikassaan Caesarista, että »valmisteltuaan monta
+vuotta suurella työllä ja monia vaaroja uhmaten tietään, joka oli
+viepä kuninkaalliseen valtaan, hän oli saavuttanut tarkoituksensa.
+Julkisilla näyttelyillä, muhkeilla rakennuksilla, lahjoilla ja
+juhlilla hän oli päässyt harkitsemattoman rahvaan suosioon. Ystävänsä
+hän oli voittanut puolelleen suosionosoituksilla, vastustajansa
+lempeydellä»; mutta hän epäröi sittenkin, vaikka päämaali oli jo
+näkyvissä, ja uskoi olevan viisaampaa odottaa, kunnes hänet nostaisi
+valtaistuimelle se kansallinen innostuksen myrsky, joka oli varmasti
+riehahtava valloilleen Roomassa, kun hän palaisi idästä saaliilla
+kuormitettujen legiooniensa etunenässä ja näyttelisi pääkaupungin
+kaduilla kultaisiin kahleisiin kytkemiään satumaisen idän vangiksi
+otettuja kuninkaita. Tämän viivytyksen on täytynyt käydä Kleopatralle
+melkein sietämättömäksi ja se on voinut antaa hänelle aihetta ryhtyä
+Caesarin ja Antoniuksen keralla, joka oli nyt varmasti alituinen vieras
+Caesarin huvilassa, sellaisiin toimenpiteisiin, että sattui kohtaus,
+joka saattoi kysymyksen yksinvallan julistamisen ajankohdasta aivan
+ratkaisun partaalle.
+
+Helmikuun 15 p:nä vietettiin Roomassa joka vuosi Lupercuksen juhlaa,
+ja sinä päivänä olivat kaikki, niin patriisit kuin plebeijitkin,
+jalkeilla. Caesarin aikaiset roomalaiset eivät näytä olleen
+selvillä tämän juhlan alkuperästä eivätkä suoritettujen menojen
+todellisesta merkityksestä. He uskoivat kunnioittavansa sinä päivänä
+Lupercus-jumalaa, erästä hämärää jumaluutta, jonka he rinnastivat
+vaistomaisesti Faunuksen eli Panin, kaiken luonnossa esiintyvän
+hedelmällisyyden jumalan kanssa. _Luperci_-seuran jäsenistä valittiin
+kaksi nuorta miestä, jotka avasivat juhlan uhraamalla koiran ja vuohen.
+Sitten heidät pirskoitettiin uhrieläinten verellä, ja menot määräsivät,
+että heidän oli heti sen tapahduttua naurettava. Uhrieläinten nahat
+viillettiin sitten pitkiksi suikaleiksi, nimeltä _februa_, ja käyttäen
+niitä piiskoina nuorukaiset lähtivät juoksemaan ympäri kaupunkia,
+iskien hihnoillaan jokaista kohtaamaansa naista. Februan sivalluksen
+uskottiin tekevän hedelmälliseksi, ja kaikki naiset, jotka toivoivat
+tulevansa äidiksi, asettuivat hihnojen tielle, joita molemmat
+nuorukaiset tarmokkaasti heiluttivat. Päivä oli tämän vanhan tavan
+perusteella nimeltään dies februatus ja kuukausi, jolloin tätä juhlaa
+vietettiin, sai siitä nimen februarius. [Tekosana februare merkitsee
+»puhdistaa». Tässä sitä käytettiin todennäköisesti merkitsemään
+sivalletun henkilön puhdistamista hihnan taikavoimalla ja sellaisten
+tekijöiden karkoittamista, jotka estivät hedelmällisyyttä.]
+
+Minusta näyttää varmalta, että tämä seremonia pohjautui alkuaan niihin
+menoihin, joilla Egyptissä kunnioitettiin Min-Ammonia, hedelmällisyyden
+jumalaa, Niilin laakson Pania. Tämä jumala esitetään kuvissa
+tavallisesti ruoska kädessä, ruoska, jonka todellinen vastine saattoi
+olla palmikoitu sakaalin nahasta viilletyistä hihnoista [Vertaa myös
+ruoskaan, jota eräs kuudennen dynastian ylimys, nimeltä Ipe, pitää
+kädessään, ja joka ei näytä olevan vain tavallinen kärpäsläppä. Kairon
+museo, esine N:o 61.], ja hiljattain onkin saatu selville, että suvun
+jatkamista merkitsevää egyptiläistä sanaa [mes] vastaavan hieroglyfin
+muodostaa kolme yhteensidottua sakaalin nahkaa, toisin sanoen _februa_.
+Egyptiläisistä februa-menoista emme tiedä mitään, mutta ei ole mitään
+syytä epäillä, etteivät menot olleet pohjaltaan samanlaiset kuin
+Rooman Lupercus-juhlassa. Koira, joka uhrattiin Roomassa, vastasi
+todennäköisesti Egyptin sakaalia, ja vuohen voitaneen ymmärtää
+viittaavan Ammonille tahi Min-Ammonille pyhitettyyn oinaaseen.
+
+Nyt on hyvin mahdollista, että Kleopatra ja Caesarkin olivat
+Aleksandriassa tutustuneet Rooman Lupercus-juhlan egyptiläiseen
+vastineeseen, ja koska Caesaria pidettiin Egyptissä Ammon-jumalana,
+joka oli hedelmöittänyt kuningattaren, voitaneen ajatella, että hänen
+jumalallisuutensa tunnustaminen oli ehkä tapahtunut samankaltaisilla
+menoilla. Voi selvästi kuvitella Kleopatran osoittavan Caesarille
+menojen yhtäläisyyttä ja sanovan, että Caesar oli Lupercus itse
+tahi oli tavallaan jo esiintynyt Lupercuksena. Koska Caesar oli
+jo julkisesti vahvistanut, että Kleopatra oli Venus Genetrix,
+hedelmällisyyden jumalatar, saattoi hän vallan hyvin omaksua itselleen
+vastaavan miesjumalan avut, jumalan, joka ylläpiti Roomassa hänen
+egyptiläisen päämiehensä Min-Ammonin traditiota. Vietettävä juhla oli
+diktaattorille varmasti hyvin mielenkiintoinen, koska hän määräsi
+itse sen ohjelman ja perusti samassa yhteydessä uuden seurankin eli
+ritarikunnan, nimeltä _Luperci Julii_, minkä voitiin katsoa osoittavan,
+että hän oli lopullisesti todennut olevansa yhtä Lupercuksen kanssa. Ja
+jos hänet oli todellakin tunnustettu Min-Ammoniksi Egyptissä, ja jos
+Lupercuksen juhlat juontivat alkunsa Min-Ammonin palvonnasta, kuten
+olen viitannut, voidaan sanoa, että hän oli oikeutettu esiintymään
+tämän seuran jumalallisena päämiehenä. Ja kun tietää, kuinka
+taitavasti diktaattori osasi hyötyä tarjoutuneista tilaisuuksista,
+niin melkeinpä tekee mieli sanoa, että hän sai tästä jumalosastaan
+hyvän syyn, millä selittää ja puolustaa käytöstään niitä monia naisia
+kohtaan, jotka olivat hurmanneet hänen sydämensä; tahi on ehkä parempi
+sanoa, että hänen häikäilemättömyytensä toista sukupuolta kohtaan ja
+hänen menestyksensä naisten lumoojana, kuten esimerkiksi Kleopatran
+tapauksessa, todistivat hänet jo luonnostaan täksi jumaluudeksi.
+
+Nimittikö Caesar viime vuosinaan sietämättömäksi käyneen kopeutensa
+kannustamana itseään todellakin Lupercukseksi Roomassa, kuten hän
+edusti hedelmöittäjä Ammonia Egyptissä, ei tiedetä, mutta oli
+miten oli, vuonna 44 e.Kr. hän oli tässä juhlassa isäntänä. Hänen
+aseenkantajansa Antonius oli valittu toisen februan haltijaksi, ja
+kun Caesar oli asettunut kalpeana ja kuihtuneena paikalleen forumille
+tuodulle kultaiselle istuimelle juhlamenoja seuraamaan, yllään loistava
+viitta, porhalsi raju Antonius äkkiä näkyviin kuin hullaantunut hevonen
+ja hosui februallaan puoleen ja toiseen juoksemisesta palavissaan.
+Innostunut ja meluava joukko seurasi häntä, ja on todennäköistä, että
+hän ja hänen kumppaninsa pysähtyivät diktaattorin majesteetillisen
+hahmon eteen ja tervehtivät häntä Lupercuksena ja juhlan kuninkaana.
+Käyttäen hyväkseen hetken innostusta ja todennäköisesti noudattaen
+Kleopatran tahi Caesarin itsensä kanssa tehtyä suunnitelmaa Antonius
+astui nyt esiin ja tarjosi diktaattorille laakereilla koristeltua
+kuninkaallista diadeemia ja Rooman kuninkuutta. Kuten olemme nähneet,
+oli Caesaria jo julkisesti tervehditty ihmiseksi tulleena jumalana,
+ja Antonius näyttää nyt puhutelleen häntä Lupercukseksi ja pyytäneen
+häntä ottamaan vastaan maallisen valtaistuimensa niinkuin hän oli
+jo ottanut taivaallisen. Heti kuin hän oli lopettanut, alkoi eri
+tahoilta forumia kuulua hyvähuutoja sinne valmiiksi sijoitettujen
+caesarilaisten aloitteesta, mutta Caesarin mielipahaksi ei väkijoukko
+yhtynytkään huutoihin, ei ainakaan kyllin voimakkaasti, niin että
+hänen oli pakko kieltäytyä tarjotusta kruunusta, minkä hän tekikin
+teeskennellyn närkästyneellä eleellä. Se herätti yleistä hyväksymystä,
+joka ilmaisi selvästi kansan mielialan. Antonius tarjosi hänelle
+diadeemia toistamiseen, ja äskeiset hajanaiset ja sangen keinotekoiset
+hyvähuudot kajahtivat jälleen ilmoille. Koettaen suhtautua
+tilanteeseen mahdollisimman luontevasti Caesar kieltäytyi lopullisesti
+vastaanottamasta seppelettä, väkijoukon osoittaessa taas äänekkäästi
+suosiotaan, ja määräsi diadeemin talletettavaksi Kapitoliumiin.
+Viralliseen kalenteriin oli sitten pantava huomautus, että kansa oli
+sinä päivänä tarjonnut hänelle kruunua, ja että hän oli kieltäytynyt
+siitä. On todennäköistä, että Antonius, käsitettyään hankkeen rauenneen
+tyhjiin, löi kaiken leikiksi ja alkoi jälleen huitoa ympärilleen
+taikapiiskallaan, vieden väkijoukkoa pois forumilta samalla menolla ja
+pauhulla kuin millä hän oli sen sinne tuonutkin.
+
+Heti tapahtuvan kuninkuuteen pääsemisen mahdollisuudet siirtyivät nyt
+tulevaisuuteen. Caesar aikoi lähteä Partiaan noin kuukauden kuluttua,
+ja hänelle on täytynyt olla selvää, että hänen oli syrjäytettävä
+valtaistuimeen tähtäävät toiveensa, kunnes edessä oleva sota oli
+käyty loppuun. Mitä taas Kleopatraan tuli, ei Caesar voinut näin
+ollen muuta kuin kehoittaa häntä valmistautumaan palaamaan Egyptiin
+ja odottamaan siellä, kunnes itä oli valloitettu, ja näyttää siltä
+kuin pettynyt ja huolestunut kuningatar ryhtyi lähiviikkojen kuluessa
+matkavalmistuksiin. Suetonius kertoo Caesarin antaneen hänelle hyvin
+runsaasti lahjoja ja kunnianosoituksia näinä heidän ystävyytensä viime
+päivinä, ja epäilemättä Caesar rohkaisi häntä parhaansa mukaan suurten
+ja korkealle tähtäävien tulevaisuudentoiveidensa selostuksilla. Oli
+vielä yksi mahdollisuus yksinvallan perustamiseksi ennen sotaa. Huhu
+tiesi kertoa Antoniuksen ja hänen ystäviensä aikovan tarjota maaliskuun
+1 p:nä [Plutarkhos: Brutus] vielä kerran kruunua Caesarille, mutta
+siihen ei Kleopatra ole voinut suhtautua kovinkaan toivehikkaasti
+Lupercus-juhlassa sattuneen vastoinkäymisen takia. Caesarin vakuuttelut
+ovat tuskin kyenneet lohduttamaan kuningatarta, joka oli odottanut
+tulevansa tähän aikaan asetetuksi Rooman valtaistuimelle; hänen
+mielensä on varmaankin täyttynyt synkillä aavistuksilla, kun hän käski
+koota tavaransa ja valmistautui pienokaisineen pitkälle matkalle
+Välimeren poikki hänelle nyt ikäväksi käyneeseen Egyptiin.
+
+
+
+
+X. CAESARIN KUOLEMA JA KLEOPATRAN PALUU EGYPTIIN
+
+
+Ei voitane epäilläkään, ettei Antonius, jolla tulee olemaan niin tärkeä
+osa tämän teoksen toisessa osassa, tavannut Kleopatraa sangen usein
+Roomassa. Tehtyään sovinnon Caesarin kanssa alkukesällä vuonna 45
+e.Kr. hän on varmaankin ollut alituinen vieras diktaattorin huvilassa,
+ja ryhtymällä ajamaan Kleopatran asiaa Caesarin mielen mukaan, kuten
+pian saamme nähdä, hän osoittaa, ettei hän ollut sokea kuningattaren
+suloudelle. Hänen kerrotaan, kuten olemme jo sanoneet, kohdanneen
+Kleopatran ja viehättyneen häneen jo kymmenen vuotta aikaisemmin, kun
+hän saapui Aleksandriaan Gabiniuksen keralla auttamaan Kleopatran
+isää Auletesta takaisin horjuvalle valtaistuimelleen. Antonius oli
+luonteeltaan hetkellinen ja huikentelevainen, ja on vaikeata sanoa,
+mitä hän tähän aikaan todellisuudessa ajatteli Caesarista. Kun
+diktaattori oli Egyptissä, hoiti Antonius hänen asioitaan Roomassa,
+mutta sitten he syystä tai toisesta riitaantuivat sillä seurauksella,
+että Caesar Aleksandriasta palattuaan eroitti hänet palveluksestaan.
+On hyvin luonnollista, että Antonius oli siitä sangen suuruksissaan
+diktaattorille, ja oltiinpa tietävinään, että hän oli valmis vaikka
+saattamaan Caesarin hengiltä. Espanjan sodan loputtua riita kuitenkin
+unohtui, ja kuten olemme nähneet, oli se henkilö, joka tarjosi
+Caesarille kruunua Lupercus-juhlassa, juuri Antonius. Siitä huolimatta
+ei Caesar näytä luottaneen häneen täydellisesti, vaikka Antoniusta
+näyttää nyt pidetyn hänen kiihkeimpänä kannattajanaan.
+
+Caesar ei ollut milloinkaan ollut etevä ihmistuntija. Hän oli
+kieltämättä nero ja sielullisesti harvinaisen voimakas ihminen, mutta
+imartelulle heikko. Ystävät, joita hän keräsi ympärilleen, olivat
+päässeet hänen suosioonsa liehittelemällä häntä ja kaunistelemalla
+hänen monia kummallisuuksiaan. Balbus ja Oppius, Caesarin läheisimmät
+seuralaiset, olivat lahjoiltaan keskinkertaisia, ja Publius Cornelius
+Dolabella, joka nousee nyt pinnalle, oli nuori seikkailija, jonka
+pyrkimys itsekkääseen hyötymiseen on varmasti ollut varsin ilmeinen.
+Vaikka hän oli vasta viidenkolmattavuotias, oli Caesar määrännyt
+hänet valittavaksi konsuliksi hänen itsensä lähtiessä itään, minkä
+toimenpiteen on täytynyt loukata vakavasti Antoniusta, koska Dolabella
+oli joitakin vuosia aikaisemmin lähennellyt Antoniuksen vaimoa Antoniaa
+siinä määrin, että suhde oli päättynyt avioeroon loukatun Antoniuksen
+lohduttautuessa menemällä sitten naimisiin nykyisen vaimonsa,
+Fulvian, kanssa. Caesarin tälle nuorelle lurjukselle antamat monet
+suosionosoitukset ovat niin ollen varmasti melkoisesti ärsyttäneet
+Antoniusta, ja sitä ajatellen onkin vaikeaa otaksua, että Caesarin
+asian menestyminen olisi ollut hänelle niin kallis kuin miltä näytti.
+Kaupungilla alkoikin toistamiseen kierrellä huhu, että Antonius punoi
+juonia Caesarin henkeä vastaan — tällä kertaa, omituista kyllä —
+yhdessä Dolabellan kanssa. Kuullessaan siitä diktaattori huomautti,
+»ettei hän pelännyt lihavia elostelijoita, vaan pikemminkin miehiä,
+jotka olivat kalpeita ja laihoja».
+
+Cassius, äreä, mutta kiihkomielinen soturi ja poliitikko, joka oli
+taistellut Caesaria vastaan Pharsaloksessa, ja jonka Caesar oli
+sittemmin jalomielisesti armahtanut, oli juuri tätä jälkimmäistä
+tyyppiä. Hän oli varhaisesta nuoruudesta saakka vihannut yksinvaltaa
+kaikissa sen muodoissa, ja kerrotaan, että kun hänen koulutoverinsa
+Faustus, kuuluisan Sullan poika, koulussa kerran rehenteli isänsä
+yksinvaltaisella mahdilla, Cassius oli heti läimäyttänyt häntä päähän.
+Caesarin yritykset päästä valtaistuimelle kiihdyttivät tätä vihaa, ja
+salaliitto, jonka uhriksi diktaattori joutui, olikin todennäköisesti
+juuri Cassiuksen aikaansaama. Hanke pantiin alulle helmikuussa
+vuonna 44 e.Kr., ja kun Cassius ja hänen kumppaninsa olivat saaneet
+vaikutusvaltaisen ja toimeliaan Marcus Brutuksen mukaansa, kehittyi
+siitä nopeasti laaja salaliitto. »En pidä Cassiuksesta», kuultiin
+Caesarin kerran huomauttavan, »hän näyttää niin kalpealta. Mitä hänellä
+mahtanee olla mielessä?»
+
+Mutta Brutusta kohtaan diktaattori tunsi mitä suurinta mieltymystä
+ja arvonantoa ja piti häntä yhteen aikaan asemansa todennäköisenä
+perijänäkin. Tämän vanhan ja hermostuneen itsevaltiaan rakkaus
+tuohon oppineeseen ja lupaavaan nuoreen mieheen, joka vehkeili häntä
+vastaan, ei voi olla vielä nytkään, niin monen vuosisadan kuluttua,
+herättämättä ikäviä tunteita, sillä Caesar oli ja on aina, moninaisista
+virheistään huolimatta, luonne, jonka suuruuden kaikki tunnustavat,
+ja josta täytyy yleensä pitää. Kun diktaattorille huomautettiin
+eräässä tilaisuudessa, että Brutus vehkeili häntä vastaan, vastasi
+hän: »Mitä? Luuletteko, ettei Brutus jaksa odottaa, kunnes tämä
+raihnas ruumis on päässyt lepoonsa?» Caesar ei pitänyt todennäköisesti
+niinkään mahdottomana sitä, että Brutus oli hänen oma poikansa, sillä
+Brutuksen äiti, Servilia, oli ollut ennen pojan syntymää ja kauan sen
+jälkeenkin niin läheisessä suhteessa Caesariin, ettei tämä otaksuma
+ollut tukea vailla. Brutus taas katsoi olevansa Servilian laillisen
+puolison poika ja laski sen nojalla polveutuvansa kuuluisasta Junius
+Brutuksesta, Tarqviniusten karkoittajasta. Cato, joka oli päättänyt
+itse päivänsä jouduttuaan häviölle Pohjois-Afrikassa Caesaria vastaan
+käydyssä sodassa oli Servilian veli ja Brutuksen vaimon, Porcian,
+isä. Sentähden on voitu otaksua, että Brutus olisi tuntenut melkoista
+vastenmielisyyttä diktaattoria kohtaan, varsinkin sen jälkeen kuin
+Caesar julkaisi myrkyllisen Anti-Catonsa. Mutta hänellä on ollut aivan
+yhtä paljon syytä olla Caesarille myötätuntoinenkin, sillä hänen isänsä
+oli menettänyt henkensä Pompeiuksen toimesta, minkä Caesar oli siis
+välillisesti kostanut. Brutus oli kuitenkin korkeiden periaatteiden
+ilmapiirissä elävä nuori mies, joka ei sallinut sellaisten seikkojen,
+kuten äitinsä viettelemisen, enonsa ja appensa tuhoamisen ja sen
+verisen sodan, jota hänen isänsä surmaaja ja appensa vihollinen
+kävivät keskenään, vaikuttaa katsantokantaansa. Nuorempana hän oli
+periaatteellisista syistä kieltäytynyt puhuttelemasta Pompeiusta, mikä
+oli hyvin ymmärrettävää, mutta kun kansalaissota puhkesi, asettui
+hän kaiken sen vastenmielisyyden yläpuolelle, jota hän oli isänsä
+muiston takia tuntenut Pompeiuksen puoluetta kohtaan, ja meni riidassa
+Pompeiuksen puolelle, pitäen hänen asiaansa oikeampana. Ponpeiuksen
+sanotaan ällistyneen siinä määrin, kun tämä kunnollinen nuori mies
+ilmestyi hänen leiriinsä, johon kukaan ei ollut pyytänyt häntä
+tulemaan, ja jossa kukaan ei erikoisesti toivonut hänen läsnäoloaan,
+että hän syleili Brutusta ihan kuin kadonnutta lammasta, joka oli
+tullut takaisin. Sitten tuli Pharsaloksen taistelu, ja Brutus pakeni
+toisten mukana. Hänen ei olisi kuitenkaan tarvinnut pelätä henkeään,
+sillä Caesar oli mitä jyrkimmin kieltänyt, ettei hänelle saanut tehdä
+mitään vahinkoa, ei taistelussa eikä sitä seuraavassa pakolaisten
+takaa-ajossa. Larissasta, johon hän oli paennut, hän kirjoitti sitten
+Caesarille kirjeen, ilmoittaen olevansa periaatteellisesti valmis
+antautumaan, ja kerrotaan, että muistellessaan Servilian seurassa
+viettämiään monia rattoisia hetkiä Caesar armahti hänet heti ja antoi
+hänelle paljon suosionosoituksia. Silloin Brutus, periaatteiden mies
+kun oli, ilmiantoi Pompeiuksen ja kertoi Caesarille, mihin tämä oli
+paennut — siitä johtui, että diktaattori saapui Egyptiin sinä lokakuun
+aamuna, josta olemme lukeneet.
+
+Brutus oli älykäs nuori mies, jonka kirjoitukset ja puheet
+olivat täynnä periaatteita ja ytimekkäitä ajatuksia, mutta hänen
+esiintymisensä oli silti eloisaa ja tulista. Caesarin sanotaan kerran,
+kun hän kuunteli jonkin verran ymmällä Brutuksen puheen tuimaa sävyä,
+huomauttaneen: »En tiedä, mitä tämä nuori mies tarkoittaa, mutta mitä
+hyvänsä hän tarkoittaneekin, hän tarkoittaa sitä toden teolla». Brutus
+uskoi olevansa, kuten hän olikin, hyvin luja ja oikeamielinen ja oli
+totuttautunut pysymään kylmänä kaikelle imartelulle ja liehittelyille.
+Hänellä oli tapana sanoa, että miehen, joka ei kyennyt miehuutensa
+päivinä sanomaan »ei» ystävilleen, oli täytynyt käyttäytyä sangen
+huonosti nuoruutensa aikana. Cassius, joka oli Brutuksen lanko, piti
+tämän esikuvallisen nuoren miehen liittymistä salaliittoon sangen
+suotavana ja pyysi häntä siinä mielessä olemaan läsnä senaatin
+istunnossa maaliskuun 1 p., jolloin Caesarista piti kuulopuheiden
+mukaan tehtämän kuningas. Brutus vastasi jäävänsä varmasti pois sinä
+päivänä. Mutta Cassius ei hellittänyt, vaan kysyi, mitä Brutus tekisi,
+jos Caesar vaatisi häntä tulemaan saapuville. »Siinä tapauksessa»,
+lausui Brutus juhlallisesti, »on velvollisuuteni, ei vaieta, vaan
+nousta rohkeasti ja kuolla maani vapauden puolesta». Näin ollen oli
+selvää, ettei häntä ollut vaikea saada periaatteellisesti antamaan
+apuaan murhattaessa Caesaria, miestä, joka oli säästänyt hänen henkensä
+Pharsaloksessa, mutta joka oli siitä huolimatta kansan vihollinen.
+Salaliittolaiset panivat siinä tarkoituksessa hänen virkaistuimelleen
+paperilappusia, joihin oli kirjoitettu: »Herää, Brutus!» tai »Et ole
+oikea Brutus!», ja piirtelivät Junius Brutuksen patsaaseen lauseita:
+»Jospa meillä olisi nyt Brutus!» tai »Jospa Brutus eläisi vielä!» Näin
+he valmistelivat maaperää, ja pohdittuaan asiaa vakavasti joitakin
+päiviä Brutus tuli siihen vakaumukseen, että hänen tuskallinen
+velvollisuutensa oli periaatteellisista syistä päättää Caesarin päivät.
+
+Salaliittoon kuului maaliskuun 1 p. noin kuusi- tahi kahdeksankymmentä
+senaattoria, useimmat diktaattorin ystäviä, ja jos Caesar olisi silloin
+koettanut julistautua kuninkaaksi, olisi hän tullut heti murhatuksi.
+Mutta liikkeellä oli niin paljon huhuja häneen kohdistuneista
+vehkeilyistä, ettei hän uskaltanut ryhtyä mihinkään, ja päivä kului
+rauhallisesti. Hän oli suunnitellut lähtevänsä Roomasta maaliskuun 17
+p., minkä johdosta ajateltiin hänen viimeisen käyntinsä senaatissa
+maaliskuun 15 p. tahi hänen lähtönsä pääkaupungista voivan nostattaa
+sellaisen mielenosoituksen hänen hyväkseen, että seurauksena saattaisi
+olla kruunun antaminen hänelle kuin jäähyväislahjaksi. Salaliittolaiset
+päättivät sentähden murhata hänet 15 p., maaliskuun iduksena, jolloin
+hän tulisi todennäköisesti viimeisen kerran senaattiin diktaattorina.
+
+Brutuksen mieli kävi luonnollisesti sitä synkemmäksi, kuta lähemmäksi
+päivä tuli. Hän oli pohjaltaan hyvä ja kunnioitettava mies, mutta
+hänen halunsa näytellä elämässä korkeiden periaatteiden sanelemaa
+osaa teki hänestä sen nojalla, että hän oli todellisuudessa heikko
+luonne, usein selkärangattoman. Hänen vaikutteensa olivat tässäkin
+tapauksessa varmasti isänmaallisia ja jaloja, mutta hänen on täytynyt
+kysyä itseltään monta kertaa, oliko niin, että se, minkä hän uskoi
+olevan velvollisuutensa maataan kohtaan, syrjäytti kokonaan sen,
+minkä hän tiesi velvollisuudekseen hyvää suojelijaansa kohtaan. Tämä
+katkera sisäinen taistelu sai hänet heittelehtimään ja kääntelehtimään
+yövuoteella lepoa saamatta, ja hänen vaimonsa Porcia, joka huomasi
+hänen tuskansa, pyysi häntä avaamaan sydämensä hänelle. Silloin Brutus
+ilmaisi hänelle salaliiton pannen siten vaaraan kaikkien toveriensa
+hengen.
+
+Omituinen synkkyys näyttää näihin aikoihin levinneen Rooman
+ylle, ja mahdollisesti huhut salaliiton olemassaolosta saivat
+tämän unohtumattoman murhenäytelmän henkilöt tuntemaan elävänsä
+kummallisessa, aavistelevassa ilmapiirissä. Caesar jatkoi sotaretkensä
+valmisteluja tavalliseen asialliseen tapaansa ja hankki rahaa yhtä
+häikäilemättömästi ja kekseliäästi kuin ennenkin, mutta historioitsijan
+ei tarvitse ponnistaa mielikuvitustaan huomatakseen, että hän ja hänen
+apulaisensa olivat nyt alakuloisia ja masentuneita. Salaliittolaisten
+enemmistö oli hänen ystäviään ja työtovereitaan, monet miehiä, jotka
+olivat olleet hänen vihollisiaan kansalaissodassa, mutta jotka hän
+oli armahtanut ja asettanut luottamustoimiin omassa hallituksessaan.
+Hän näyttää asuneen tähän aikaan Calpurnian luona kaupunkiasunnossaan
+ja työskennelleen niin ahkerasti, ettei hänellä ollut aikaa käydä
+montakaan kertaa Kleopatraa katsomassa. [Suetoniuksen mukaan
+Kleopatra olisi jo tällöin palannut Egyptiin, mutta eräs Ciceron
+kirje, joka on kirjoitettu seuraavassa kuussa, osoittaa hänen olleen
+edelleen Roomassa.] Kuningattaren on täytynyt niin ollen elää mieltä
+synkistävässä epätietoisuudessa. Maaliskuun 1 p., jolloin yksinvallan
+julistamisen oli odotettu tapahtuvan, oli mennyt, eikä diktaattori ole
+voinut lohduttaa häntä enää muulla kuin sillä toiveella, että heidän
+yhteinen päämääränsä saattoi tulla vieläkin saavutetuksi ennen hänen
+lähtöään. Kolmivuotiaasta Caesarionista puhuessaan hänen on täytynyt
+sanoa Kleopatralle, ettei Kleopatra voinut odottaa mitään, ennenkuin
+valtaistuin oli perustettu, koska aika oli ilmeisesti sellainen,
+ettei hänen sopinut määrätä avutonta lasta perillisekseen. Hänen
+sisarenpoikansa Octavianus, joka oli toimelias ja tarmokas nuori mies,
+oli tuleva hänen seuraajakseen, jos hän sattuisi kuolemaan, ennenkuin
+oli päässyt kruunuun käsiksi, ja hänen suuri omaisuutensa jaettaisiin.
+Diktaattori on varmaankin muistellut Aleksanteri Suuren pientä poikaa,
+joka murhattiin melkein heti isänsä kuoltua, eikä ole tietystikään
+tahtonut asettaa omaa poikaansa samalle kohtalolle alttiiksi jättämällä
+hänet ahneiden holhoojien armoille. Muta Kleopatra viivytteli yhä
+lähtöään siinä toivossa, että tuo suuri tapaus tulisi tapahtumaan
+maaliskuun 15 p., voidakseen palata Egyptiin ainakin siitä tietoisena,
+että hänen asemansa Caesarin vaimona oli varmalla pohjalla.
+
+Yleinen synkkyys vaikutti omituisesti ihmisiin, ja kaupungilla alkoi
+liikkua merkillisiä juttuja kummallisista, pahaa tietävistä enteistä ja
+ilmiöistä. Taivaalla näkyi salaperäisiä tulia ja keskiyöllä kuultiin
+hirveätä ja selittämätöntä melua. Joku sanoi nähneensä joukon aaveita
+taistelevan keskenään, ääriviivoiltaan valkohehkuisina, ikäänkuin
+olisivat olleet tulessa; ja toiset olivat panneet merkille, että
+parvi outoja pahanilman lintuja istahti kerran forumille. Erään
+kerran, kun Caesar suoritti uhrimenoja, ei uhrieläimellä ollutkaan
+sydäntä, mikä oli mahdollisimman paha enne, ja merkit, joista aamuisin
+katsottiin, minkälainen päivä oli oleva, olivat toisina päivinä mitä
+epäsuotuisimmat. Eräs vanha ennustaja, joka oli ehkä saanut vihiä
+salaliitosta, kehoitti diktaattoria kavahtamaan maaliskuun idusta,
+mutta Caesar, jonka rohkeus oli aina ilmiömäinen, ei välittänyt
+ennustajan varoituksesta.
+
+Iduksen aattona Caesar söi illallista ystävänsä Marcus Lepiduksen
+keralla, ja sillä aikaa kuin hän allekirjoitti joitakin hyväksyttäviksi
+tuotuja kirjeitä, sattui keskustelu koskettelemaan kuolemaa,
+jolloin esitettiin kysymys, minkälainen kuolema oli katsottava
+miellyttävimmäksi. Diktaattori katsahti ylös papereistaan ja sanoi
+lujasti: »Äkillinen!» — toivomus, joka oli hänen ystäviensä toimesta
+toteutuva seuraavana päivänä. Plutarkhos kertoo, että kun Caesar
+sinä yönä lepäsi vuoteellaan, lensivät kaikki ikkunat ja ovet hänen
+talossaan äkkiä selkoselälleen kuin tuiman tuulenpuuskan painosta
+kirkkaan kuutamon tulviessa sisään. Calpurnia nukkui hänen vierellään
+uneen vaipuneena, mutta Caesar kuuli hänen soperrelevan katkonaisia
+sanoja ja nyyhkyttävän katkerasti kuin syvimmästä surusta, ja kun
+Caesar herätti hänet, sanoi hän uneksineensa, että Caesar oli murhattu.
+Caesar on tietysti käsittänyt unen todennäköisesti johtuneen ennustajan
+sanoista ja niiden aiheuttamasta pelosta, mutta Calpurnian kiihkeä
+pyyntö, ettei hän poistuisi kotoa seuraavana päivänä, teki häneen joka
+tapauksessa vakavan vaikutuksen.
+
+Salaliittolaiset kerääntyivät aamulla hallintorakennusten siihen osaan,
+johon senaatin oli määrä sinä päivänä kokoontua. Paikka, jonka he
+olivat valinneet, oli teatteriin johtava pylväskäytävä, jonka perällä
+oli avara syvennys, jossa seisoi Pompeiuksen kuvapatsas [nykyisen Campo
+dei Fiorin läheisyydessä]. Monet heistä olivat julkisia virkamiehiä,
+joiden tehtävänä oli käsitellä ja ratkaista heille esitettyjä
+asioita, ja heidän sanotaan kaikkien esiintyneen niin tyynesti,
+ettei pienintäkään hermostuneisuutta tahi hajamielisyyttä ollut
+huomattavissa. Brutus varsinkin kunnostautui siinä suhteessa. Hänen
+kerrotaan aivan kylmästi huomauttaneen, kun eräs valituksen tekijä
+kieltäytyi tyytymästä hänen tuomioonsa ja uhkasi vedota Caesariin, että
+»Caesar ei estä eikä tahdokaan estää minua noudattamasta lakia».
+
+Tämä rauhallisuus alkoi kuitenkin hävitä, kun huomattiin diktaattorin
+viivyttelevän kotoa lähtöään. Levisi huhu, että hän oli päättänyt
+olla tulematta senaattiin sinä päivänä, ja pian alettiin ajatella sen
+voivan merkitä sitä, että salaliitto oli tullut ilmi. Vehkeilijät
+hermostuivat lopulta siinä määrin, että he lähettivät erään Decimus
+Brutus Albinuksen, johon diktaattorin tiedettiin luottavan, hänen
+kotiinsa kehoittamaan häntä kiiruhtamaan. Decimus tapasi hänet juuri
+laatimasta määräystä senaatin istunnon siirtämisestä, sillä Calpurnian
+pelon tekemää vaikutusta oli vielä tehostanut se, että auguurit
+olivat ilmoittaneet enteiden olleen epäsuotuisia. Nyt oli tehtävä,
+mitä tehtävissä oli, ja siinä mielessä Decimus ilmoitti Caesarille
+jotakin, jonka todenperäisyydestä ei voida enää saada selvyyttä. Hän
+nimittäin sanoi diktaattorille, että senaatti oli yksimielisesti
+päättänyt antaa hänelle sinä päivänä kaikkien Italian ulkopuolella
+olevien Rooman alueiden kuninkaan nimen ja oikeuttaa hänet pitämään
+kuninkaallista diadeemia kaikkialla sekä maalla että merellä, paitsi ei
+Italiassa [Plutarkhos: Caesar], ja lisäsi, ettei Caesarin pitänyt antaa
+senaattoreille aihetta sanoa hänen loukanneen senaattia siirtämällä
+niin tärkeän kokouksen vain naisen unien johdosta.
+
+Voimme uskoa, ettei Caesarin riemastuksella ja kiihtymyksellä ollut
+mitään rajaa, kun hän kuuli tämän uutisen. Kaivattu hetki oli
+vihdoinkin koittanut. Hänestä oli vihdoinkin tuleva kuningas, ja
+alueet, jotka hän oli saapa, olivat ilmeisesti vain ensimmäinen erä
+siitä paljoa suuremmasta lahjasta, jonka hän tuli varmasti aikanaan
+saamaan. Viime viikkojen epäilykset ja synkät mietteet olivat siinä
+samassa kaikki poissa, sillä tänä päivänä hän oli hallitseva kuninkaana
+valtakuntaa, jonka vertaista ei oltu milloinkaan nähty. Mitä siis
+merkitsi, ettei hän ollut itse Roomassa muuta kuin diktaattori? Hän
+sijoittaisi kuninkaallisen pääkaupunkinsa muualle — Aleksandriaan tahi
+ehkä Troijan paikalle. Hänelle kävisi mahdolliseksi naida Kleopatra ja
+liittää tämän alueet omiinsa. Calpurnia voisi olla edelleenkin Roomassa
+lapsettoman diktaattorin vaimona ja sisarenpoika Octavianus hänen
+virallinen perillisensä Italiassa, mutta isänmaan ulkopuolella olisi
+kuningatar Kleopatra hänen puolisonsa ja heidän pikku poikansa hänen
+perillisensä ja seuraajansa. Tilanteen mahdottomuus johtaisi siihen,
+että Rooma tunnustaisi hänet sangen pian kuninkaaksi myös Italiassa.
+Hän oli todennäköisesti usein harkinnut Kleopatran kanssa tämmöisen
+ratkaisun mahdollisuuksia, sillä ajatuksesta julistaa hänet kuninkaaksi
+Italian ulkopuolella oli ollut jo puhetta, ja hänen on nyt täytynyt
+ajatella, kuinka iloiseksi ja onnelliseksi tämä senaatin odottamaton
+päätös tuon mahdottoman ajatuksen toteuttamisesta tekisi kuningattaren.
+Hänen alueistaan tulisi tosiasiallisesti egyptiläis-roomalainen
+valtakunta heti, kun hän naisi Egyptin kuningattaren ja tekisi
+Aleksandrian yhdeksi pääkaupungikseen; ja kun Rooma kutsuisi hänet
+lopulta hallitsemaan myös Italiaa, näyttäisi tilanne sellaiselta,
+että Egypti olikin liittänyt Rooman alueisiinsa eikä päinvastoin.
+Kuinka se hivelisikään Kleopatraa, jonka suku oli niin kauan pelännyt
+roomalaisten tekevän lopun Egyptin itsenäisyydestä.
+
+Tarttuen Decimuksen käteen Caesar nousi ja lähti heti senaattiin, sillä
+hänen kunnianhimoiset, vanhat aivonsa olivat täyttyneet luottamuksella
+ja toivolla ja hän oli unohtanut kaikki pahat enteet. Matkalla
+koetti kaksi henkilöä, eräs palvelija ja eräs puhetaidon opettaja,
+ilmoittaa hänelle vaarasta, ja ennustajakin, joka oli kehoittanut häntä
+kavahtamaan maaliskuun idusta, toisti varoituksensa, mutta Caesar ei
+ollut nyt sillä tuulella, että hän olisi luopunut elämyksestä, jonka
+päivä hänelle lupasi. Ja hengenvaaran uhka on voinut olla juuri se
+oleellinen tekijä, joka kiihoitti ja kiinnosti häntä, sillä hän oli
+aina vaaran hetkellä parhaimmassa vireessä.
+
+Salaliittolaiset odottivat sillä aikaa Pompeiuksen hallissa tuskallisen
+levottomuuden vallassa, peläten saavansa joka hetki kuulla, että hanke
+oli paljastettu. Heidän on täytynyt huomata, että siitä tiedettiin
+ulkopuolellakin, ja kun Popilius Lama, eräs senaattori, joka ei
+kuulunut heihin, kuiskasi Brutukselle ja Cassiukselle salaisuuden
+tulleen ilmi, mutta että hän toivotti heille menestystä, on heidän
+ollut varmasti hyvin vaikea salata tunteitaan. Sitten tuotiin sana,
+että Porcia oli saanut hysteerisen kohtauksen jännityksen aiheuttamasta
+mielenjärkytyksestä, minkä takia Brutuksen on täytynyt pelätä hänen
+ilmaisevan siinä tilassa kaiken.
+
+Lopulta nähtiin Caesarin kuitenkin tulevan, mutta se mielihyvän ja
+helpoituksen tunne, joka nyt seurasi, haihtui samassa, kun huomattiin,
+että Popilius Lama, joka oli sanonut tietävänsä kaiken, meni Caesaria
+vastaan ja syventyi hänen kanssaan vakavaan keskusteluun. Keskustelu
+päättyi kuitenkin sen kummemmitta seurauksitta, ja Caesar astui
+curiaan, johon senaatin oli määrä kokoontua. Eräs Trebonius sai
+tehtäväkseen puhutella Antoniusta ja pidättää häntä etuhuoneessa, sillä
+oli päätetty, ettei häntä murhattaisi, vaikka hän olikin diktaattorin
+oikea käsi, vaan koetettaisiin kauniilla puheilla taivuttaa hänet
+isänmaanystävien puolelle, sitten kuin teko oli tehty.
+
+Kun Caesar astui istuntosaliin, tervehti koko senaatti häntä nousemalla
+kunnioittavasti seisoalleen. Diktaattori meni istuimelleen ja kun hän
+oli istuutunut, astui yksi salaliittolaisista, nimeltä Tullius Cimber,
+hänen eteensä, aikoen ilmeisesti anoa armahdusta maasta karkoitetulle
+veljelleen. Toiset ryhmittyivät heti ympärille, painautuen niin
+lähelle, että Caesarin oli pakko pyytää heitä siirtymään hiukan
+taemmas. Sitten hän, ikäänkuin aavistaen jotakin, hypähti äkkiä ylös,
+jolloin Tullius kävi kiinni hänen togaansa ja riuhtaisi sen hänen
+yltään, niin ettei Caesarille jäänyt hintelän vartalonsa verhoksi
+muuta kuin ohut mekko. Samassa iski eräs Casca-niminen senaattori,
+jolle diktaattori oli juuri antanut virkaylennyksen, häntä tikarillaan
+olkapäähän, jolloin Caesar tarttui häntä käsivarteen ja huudahti
+kiivaasti: »Lemmon Casca, mitä sinä teet?» Nyt iski Cascan veli häntä
+kylkeen, ja Cassius, jonka hän oli armahtanut Pharsaloksen taistelun
+jälkeen, sivalsi häntä kasvoihin; Bucolianus upotti puukkonsa hänen
+selkäänsä, ja Decimus Brutus, joka oli juuri äsken rohkaissut häntä
+tulemaan senaattiin, haavoitti häntä vatsaan. Caesar puolustautui kuin
+villi eläin [Appianus], iski stiluksellaan [rautainen piirustuspuikko,
+jolla kirjoitettiin vahatauluihin] oikeaan ja vasempaan, ja onnistui,
+yltäpäältä verissä, murtautumaan veitsikehän läpi vanhan vihollisensa
+Pompeiuksen patsaan juurelle. Hän oli juuri tarttunut Cascaa toisen
+kerran käsivarteen, mutta nähdessään samassa hellimänsä Marcus
+Brutuksen lähestyvän häntä paljastettu tikari kädessä hän hellitti
+otteensa ja huokaisi: »Sinäkin, Brutus — poikani!» [Toiset kirjailijat
+sanovat hänen huudahtaneen vain: »Sinäkin, Brutus!», toiset, että hän
+lisäsi sanan »poikani». Mutta on sellaisiakin, jotka eivät kerro hänen
+sanoneen mitään.] ja lyyhistyi permannolle. Murhaajat olivat heti hänen
+kimpussaan tikareineen, joita käytettiin sellaisella kiihkolla, että he
+haavoittivat toisiaankin ja melkeinpä kompastelivat hänen hervottomaan
+ruumiiseensa, joka lepäsi verilammikossa.
+
+Heti kuin kaikki elämän merkit olivat hävinneet, suuntasivat
+salaliittolaiset katseensa muuhun senaattiin, mutta näkivät
+kummakseen kaikkien pakenevan kauhistuneina rakennuksesta. Brutus oli
+valmistautunut pitämään heille puheen, heti kuin murhatyö oli tehty,
+mutta curiassa ei ollut enää ketään häntä kuulemassa. Hän ja hänen
+kumppaninsa olivat sentähden ymmällä, mitä tehdä, mutta poistuivat
+sitten, tikareitaan hermostuneesti heristellen ja huudellen vapauden
+ja tasavallan tunnussanoja. Kaikki pakenivat koteihinsa heidän
+lähestyessään, ja Antonius, peläten, että hänetkin murhattaisiin,
+pukeutui valepukuun ja kiiruhti sivukatuja myöten taloonsa.
+Salaliittolaiset asettuivat Kapitoliumiin ja pysyivät siellä, kunnes
+senaattorien lähettämä lähetystö sai heidät tulemaan alas forumille.
+Brutus nousi puhujalavalle ja puhui väkijoukolle, joka suhtautui häneen
+verraten sävyisästi, mutta kun toinen puhuja, Cinna, teki katkeria
+syytöksiä vainajaa vastaan, karkoitti kansanjoukko salaliittolaiset
+takaisin Kapitoliumiin, jossa he viettivät yönsä.
+
+Kun hälinä oli pimeän tultua asettunut, meni Antonius forumille, jonne,
+kuten hän oli kuullut, Caesarin ruumis oli tuotu; ja siellä kuutamossa
+hän katseli vielä kerran vanhan, ylpeän isäntänsä kasvoja. Siellä
+hän kohtasi Calpurniankin ja otti samalla ilmeisesti tämän pyynnöstä
+huostaansa kaikki diktaattorin paperit ja arvoesineet.
+
+Seuraavana päivänä julistettiin Antoniuksen ehdotuksesta yleinen
+armahdus ja asioista neuvoteltiin sovinnollisesti. Päätettiin, että
+Caesarin testamentti avattaisiin, mutta sisällön on täytynyt olla
+yllätys kummallekin puolueelle. Vainaja määräsi kaikille Rooman
+asukkaille 300 sestertiusta kullekin (noin 600 mk) ja lahjoitti vielä
+Rooman kansalle Tiberin takaiset suuret tiluksensa, puutarhansa ja
+huvilansakin, jossa Kleopatra nyt asui. Muusta jäämistöstä oli kolme
+neljäsosaa annettava Octavianukselle ja yksi neljäsosa hänen toisille
+sisarenpojilleen Lucius Pinariukselle ja Quintus Pediukselle, puolet
+kummallekin. Octavianus oli oleva hänen virallinen perillisensä, ja
+hän nimitti useampia holhoojia siltä varalta, että hänelle sattuisi
+syntymään poika hänen kuoltuaan.
+
+Ruumis lepäsi näytteillä forumilla noin viisi vuorokautta koko
+kaupungin ollessa jatkuvasti rajussa kuohumistilassa. Hautajaiset
+määrättiin lopulta pidettäviksi maaliskuun 20 p. [Ferrero todistaa,
+että maaliskuun 19 p. oli julkinen juhlapäivä, _feriae publicae_,
+jolloin hautajaisia ei voitu pitää. Ja myöhempään kuin seuraavaan
+päivään ei niitä ole juuri voitu siirtää.], jolloin Antonius meni
+illan suussa forumille. Kansanjoukko seisoi valittaen ja vaikeroiden
+ruumiin vaiheilla, sotilaat löivät kilpiään yhteen ja naiset itkivät
+vainajaa vihlovasti voivotellen. Antonius alkoi laulaa jonkinlaista
+kuolinhymniä Caesarin ylistykseksi, jonka hän keskeytti aina pari
+säettä lausuttuaan, ojentaen käsivartensa kuollutta kohti ja
+purskahtaen äänekkääseen itkuun. Ympärillä seisovat jatkoivat sillä
+aikaa laulua ja lopulta koko kansanjoukko yhtyi vähitellen lauluun,
+antaen tämän hautajaismenoihin kuuluvan tavanomaisen itkuvirren
+liikuttamana myöten murhetunnelmalleen ja toistellen yksitoikkoisesti
+Acciuksen säettä: »Pelastin ne, jotka antoivat minulle kuoleman».
+Sitten Antonius pani murhatun diktaattorin vaatteet, joissa oli
+niin monta tikarinpistoa, keihäänkärkeen ja pystytti ne kaikkien
+nähtäviksi, ja seisoen tämän kaamean todistuskappaleen vieressä hän
+piti kuuluisan ruumispuheensa. Kun hän kertoi kansalle Caesarin
+sille antamista lahjoista ja osoitti kädellään verisiä vaatteita,
+yltyi rahvas hillittömään raivoon salaliittolaisia kohtaan ja vannoi
+heille kostoa. Joku muistutteli mieliin, mitä Cinna oli puhunut
+joitakin päiviä sitten, ja joukosta alkoi heti kuulua huutoja, jotka
+vaativat Cinnan verta. Eräs vähemmän tunnettu runoilija, hänkin
+nimeltään Cinna, sattui olemaan läsnä, ja kun joku ystävä puhutteli
+häntä tuolla vihatulla nimellä, luulivat ympärillä seisojat, että
+hän oli se roisto, jonka henkeä kansa parhaillaan vaati. He kävivät
+siekailematta käsiksi onnettomaan runoilijaan ja repivät hänet jäsen
+jäseneltä palasiksi. Sitten raastettiin penkit, pöydät ja kaikki, mikä
+polttopuuksi kelpasi, paikoiltaan ja niistä pystytettiin temppelien ja
+muiden julkisten rakennusten keskelle suunnaton rovio, jonka huipulle
+diktaattorin purppuraan ja kultaan kääritty ruumis nostettiin. Soihtuja
+kiidätettiin alle, ja pian hulmusivat liekit korkealle, valaisten
+ympärille ryhmittyneiden hurjia kasvoja ja heittäen kummallisesti
+häilyviä varjoja punoittaville seinille ja pilaristoille, paksun
+savupatsaan peittäessä kuun, joka alkoi juuri kohota näkyviin kattojen
+ja päätyjen takaa. Silvottu ruumis hävisi pian liekkeihin, ja kun
+sitä ei enää näkynyt, sieppasivat katselijat roihuavia kekäleitä
+roviosta ja syöksyivät kaduille, uhaten polttaa salaliittolaisten
+talot. Hautarovion hiillos hehkui koko yön, ja kesti varmaankin monta
+tuntia, ennenkuin rauha palautui kaupungilla. Kansan kiihtymys asettui
+seuraavana päivänä, kun kaikki ne, joille julkisten asioiden hoito
+oli uskottu, kokoontuivat yhdessä neuvottelemaan tilanteesta, ja
+senaatti kuittasi kaiken, mitä oli tapahtunut julkaisemalla lain, joka
+tunnetaan nimellä Yleinen armahdus. Brutuksen, Cassiuksen ja salaliiton
+muiden johtomiesten oli lähdettävä Roomasta, mutta he saivat kukin
+suuria virkoja etäisissä maakunnissa, ja pääkaupungin asiat uskottiin
+suurimmaksi osaksi Antoniuksen käsiin.
+
+Kleopatran on täytynyt olla nämä päivät pohjiaan myöten järkytetty.
+Hän oli menettänyt Caesarin, kalleimman ystävänsä ja rakastajansa,
+ja samalla myös sen suuren valtakunnan, jonka Caesar oli hänelle
+luvannut. Hän ei ollut enää maailman tuleva kuningatar, vaan, kuten
+ennenkin, vain Egyptin horjuvan valtaistuimen hallitsijatar. Hän
+lienee sitäpaitsi pelännyt, että hänenkin henkensä oli vaarassa
+samoin kuin pikku Caesarin. Diktaattorin testamentin on täytynyt
+olla hänelle vielä uusi isku, vaikka hän todennäköisesti tiesikin jo
+sen perusajatuksen, ja hän on varmaankin katkerin mielin ajatellut,
+kuinka erilainen hänen asemansa olisi ollut, jos heille olisi suotu
+vain yksikin päivä lisää. Saattoihan olla totta, että senaatti oli
+aikonut tarjota maakuntien valtaistuinta Caesarille tuona kohtalokkaana
+iduksena, missä tapauksessa hän olisi varmasti muuttanut testamenttinsa
+tilannetta vastaavaksi, ellei hän ollut jo tehnytkin sitä, kuten
+väitetään. Oli syytä otaksua, että testamentti Caesarionin hyväksi oli
+todellakin laadittu, mutta Calpurnia oli ehkä hävittänyt sen, koska
+sitä ei löydetty mistään. Mitä oli hänen, Kleopatran, tehtävä? Milloin
+tulisi Octavianus vaatimaan Caesarin hänelle lahjoittamaa omaisuutta
+ja asemaa? Oliko hänen heti julistettava pikku poikansa Caesarin
+lailliseksi perilliseksi, vai oliko hänen paettava maasta?
+
+Minusta näyttää aivan varmalta, että hän on tässä pulassaan kysynyt
+neuvoa Antoniukselta, siltä ainoalta mieheltä, joka oli tarttunut
+lujalla kädellä tilanteen sotkuisiin lankoihin, ja pyytänyt häntä
+kannattamaan Caesarionin oikeuksia. Ellei Caesarionia tahdottu
+virallisesti tunnustaa Caesarin pojaksi, tuli hän olemaan kaikkea
+merkitystä vailla ja menettämään kaiken todennäköisyyden mukaan lopulta
+Egyptin valtaistuimenkin. Jos hänet taas, Antoniuksen tukemana,
+tunnustettiin julkisesti diktaattorin lapseksi, ei ollut lainkaan
+mahdotonta, etteikö tuota verraten vähän tunnettua Octavianusta
+voitu syrjäyttää ainiaaksi. Caesar oli mieltynyt tähän hämärään
+sisarenpoikaansa Espanjan sodassa. Octavianus oli, vaikka hän oli vielä
+heikko ankaran sairauden jälkeen, lähtenyt pyrkimään Caesarin luo
+osoittaen ripeyttä, joka herätti Caesarissa ihailua. Hän oli joutunut
+matkalla haaksirikkoon, keinotellut sitten itsensä enonsa leiriin
+vihollisen miehittämiä teitä myöten ja taistellut hänen rinnallaan.
+Hän oli nyt Appolloniassa harjoittamassa opintojaan ja aikoi liittyä
+Caesariin tämän matkalla itään. Jos hänet voitiin estää saapumasta
+Roomaan, oli peli kuningattaren käsissä, ja minä olen sitä mieltä,
+että Kleopatra on esittänyt Antoniukselle jotakin tämäntapaista
+vaikean tilanteen ratkaisemiseksi. Antonius on todennäköisesti taas
+omasta puolestaan käsittänyt, että asettamalla Octavianuksen Caesarin
+istuimelle hän menettäisi valtansa, mutta jos hän tukisi pikku
+Caesarionia, tulisi hän olemaan kaikkivaltias hallitsija monta vuotta.
+Hän voisi ottaa vainajan paikankin Kleopatran puolisona ja nousta
+valtaistuimelle poikapuolensa oikeuksien nojalla. [Minkä hän lopulta
+yritti tehdäkin, kuten saamme nähdä.]
+
+Näyttää siis siltä, että hän pyysi Kleopatraa jäämään toistaiseksi
+Roomaan. Pian sen jälkeen hän ilmoitti senaatissa, että Caesar
+oli tunnustanut pikku Caesarionin lailliseksi pojakseen. Oppius,
+joka kannatti Octavianusta, kielsi sen heti ja vaivautui lopulta
+kirjoittamaan pienen kirjasenkin Antoniuksen ilmoituksen kumoamiseksi.
+
+Nuoresta Dolabellasta tuli nyt konsuli, ja ollen huonoissa
+väleissä Antoniuksen kanssa hän osoitti heti vihamielisyyttään
+diktaattori-vainajan ystäville ryhtymällä väkivaltaisuuksiin
+heitä kohtaan. Caesar oli ennen kuolemaansa määrännyt Syyrian
+Dolabellalle ja Makedonian Antoniukselle, mutta vapauttaakseen Rooman
+diktaattorin murhaajien kiusallisesta läsnäolosta senaatti oli nyt
+antanut Makedonian ja Syyrian Marcus Brutukselle ja Cassiukselle,
+jotka keräilivät parhaillaan joukkojaan lähteäkseen turvallisesti
+maakuntiinsa. Antoniuksella ja Dolabellalla oli siis poliittisia syitä
+liittyä yhteen, ja pian näemmekin heidän työskentelevän yhteisvoimin
+Brutuksen ja Cassiuksen nujertamiseksi.
+
+Tilanteen ollessa näin pulmallinen levisi Roomassa äkkiä uutinen,
+että nuori Octavianus oli tulossa kaupunkiin vaatimaan sitä, mikä
+oli hänelle tuleva. Hän oli nyt yhdeksäntoistavuotias. Rooma jätti
+salaliittolaisia koskevan kysymyksen sikseen ja jakautui kahteen
+puolueeseen, joista toinen kannatti tulokasta ja toinen Antoniusta.
+Historioitsijat sanovat yleensä, että Antonius ajoi vain omia
+pyyteitään, tahtoen raivata Octavianuksen tieltään ja anastaa Caesarin
+vallan asevoimalla. Jos asia on siten, niin miksi hän ilmoitti
+senaatissa, että Caesarion oli diktaattorin poika? Mitä hänellä oli
+julkisesti pantavana Octavianuksen vaatimusten vastapainoksi, ellei
+sitä, että hän kannatti Caesarin poikaa? Saamme nähdä, että hän
+myöhemmin puhui Rooman valtaistuimesta aina Caesarionin puolesta, ja
+minun mielestäni on hyvinkin mahdollista, että hän oli jo asettunut
+tälle kannalle ainakin osittain.
+
+Roomassa alettiin nyt vakavasti pelätä kansalaissodan puhkeamista,
+ja tilanne oli niin uhkaava, että Kleopatraa kehoitettiin lähtemään
+Egyptiin poikansa kanssa ja odottamaan siellä taistelun tulosta. On
+hyvin todennäköistä, että Antonius kiirehti häntä palaamaan omaan
+maahansa vain hankkimaan hänelle joukkoja ja laivoja. Oli miten oli,
+kuningatar lähti Roomasta joitakin päiviä ennen huhtikuun 15:ttä,
+jolloin Cicero kirjoitti Sinuessasta, Rooman läheltä, Atticukselle,
+ilmoittaen, että Kleopatra oli paennut.
+
+Kun hän purjehti Välimeren poikki takaisin Egyptiin, on satojen
+tulevaisuudensuunnitelmien täytynyt askarruttaa hänen mieltään.
+Epätoivo, joka oli vallannut hänet diktaattorin kuollessa, kun kaikki
+hänen suuret toiveensa näyttivät menneen pirstoiksi, on nyt voinut
+muuttua kiihkeäksi haluksi aloittaa taistelu uudelleen. Caesar oli
+kuollut, mutta hänen suuri henkensä eli hänen pienessä pojassaan,
+jonka puolesta, kuten Kleopatra uskoi, Antonius taistelisi, koska se
+oli Antoniukselle itselleenkin edullista. Diktaattorin Aleksandriaan
+jättämät legioonat asettuisivat varmasti hänen, Kleopatran, puolelle,
+ja hän nostattaisi Egyptin kaiken rikkauden ja voiman Octavianusta
+vastaan. Tuleva sota käytäisiin hänen puoleltaan vain sen valtaistuimen
+pystyttämiseksi, jonka puolesta Caesar oli antanut henkensä, ja hän
+suuntaisi aseensa sitä demokraattista hallitusmuotoa vastaan, jota
+diktaattori oli ehkä juuri hänen aloitteestaan koettanut poistaa,
+mutta jota Octavianuksen kaltainen mies, kuten hän ajatteli, voisi
+tyytyä tukemaan. Hänen mahtava Caesarinsa seuraisi häntä tähtien
+takaisesta asunnostaan, neuvoisi häntä ja veisi heidän poikansa heidän
+kunnianhimonsa päämaaliin, sillä nyt hän oli totisesti jumala jumalien
+joukossa. Hiljattain oli pyrstötähti leimunnut seitsemän vuorokautta
+pilvissä, ja kaikki olivat uskoneet, että murhatun diktaattorin sielu
+siinä meni suoraan taivaaseen. Nytkin häilyi auringon edessä omituinen
+auer, ikäänkuin jumalallisen Caesarin lähestyminen olisi himmentänyt
+taivaankappaleen valon. Kuningatar oli ennen Roomasta lähtöään kuullut
+pappien ja julkisten viranomaisten sanovan Caesaria jumalaksi ja ehkäpä
+hän oli nähnyt saman jumalallisen tähden koristavan hänen patsaitaan,
+kuin mikä asetettiin hänen otsalleen hänen kuoltuaan. Nyt ei Caesar
+varmastikaan hylkäisi häntä, kuningatartaan ja jumaltoveriaan,
+eikä sallisi heidän kuninkaallisen poikansa joutua unohduksiin.
+Jumalallisista korkeuksistaan hän puolustaisi heitä ukkosenvasamillaan
+ja kiiruhtaisi heidän avukseen tuulen siivillä. Hänellä ei ollut niin
+ollen syytä vaipua epätoivoon, ja sillä ihmeellisellä toivehikkuudella,
+joka näyttää olleen hänelle luontaista, hän pani nyt toimeliaat
+aivonsa ajattelemaan tulevaisuutta ja kohdisti kypsyneen älynsä edessä
+oleviin velvollisuuksiin. Hän oli ollut huoleton tyttö, silloin
+kuin Caesar kohtasi hänet Egyptissä, mutta nyt hän oli terävästi
+ajatteleva nainen, rohkean sukunsa tulinen ja jäntevä edustaja, joka
+oli valmis taistelemaan kaikkien edeltäjiensä häikäilemättömällä
+tarmolla raivatakseen tiensä kunnian kukkuloille. Ja hänellähän oli nyt
+sitäpaitsi valtti kädessään, sillä hänen pieni poikansa oli kaikkien
+luonnollisien lakien perusteella maailman valtaistuimen laillinen
+perillinen.
+
+
+
+
+
+
+II OSA
+
+KLEOPATRA JA ANTONIUS
+
+
+
+
+XI. ANTONIUKSEN LUONNE JA VALTAANNOUSU
+
+
+Kun Antonius ja Octavianus kohtasivat toisensa ensi kerran Caesarin
+kuoleman jälkeen, nautti edellinen kansan luottamusta eikä arkaillut
+varoittaa Octavianusta yrittämästä vaatia perintöään. Hän sanoi
+nuorukaiselle suoraan, että tämä oli mieletön luullessaan voivansa
+vastata diktaattorin perillisen velvollisuuksista niin nuorella iällä,
+mistä oli seurauksena välien rikkoutuminen. Seuraavassa elokuussa,
+vuonna 44 e.Kr. päästiin kuitenkin sovintoon, mutta jo lokakuun
+alkupuolella oli sellainen otaksuma, että Octavianus olisi tehnyt
+murhayrityksen Antoniusta vastaan, yleisenä puheenaiheena, minkä
+johdosta riita alkoi uudelleen. Antonius laski nyt liikkeelle sellaisen
+jutun, että Caesar oli nimittänyt Octavianuksen seuraajakseen ja
+perillisekseen vain heidän välisensä häpeällisen suhteen perusteella,
+ja syytti Octavianusta alhaissyntyiseksi seikkailijaksi. Vuoden lopulla
+Antonius poistui Roomasta, ja kaikki uskoivat toisen kansalaissodan
+olevan puhkeamaisillaan. Hän julistautui nyt diktaattorivainajan
+kostajaksi, ja minä pidän mahdollisena, että hän oli lopullisesti
+päättänyt ryhtyä valvomaan Kleopatran pojan, Caesarionin, oikeuksia
+Octavianusta vastaan. Tilanne kävi kuitenkin monien vaihteluiden
+jälkeen sellaiseksi, että häntä alettiin ahdistaa ja vainota Rooman
+vihollisena, kun taas Octavianuksen voitto näytti varmalta Ciceron
+hänelle antaman avun ansiosta. Mutta samaan aikaan sattuneet yllättävät
+tapahtumat, joihin on tarpeetonta tässä kajota, aikaansaivat sen,
+että riitapuolten kesken saatiin lopulta syntymään sovinto vuonna
+43 e.Kr. Nämä miehet, jotka eivät olleet kohdanneet toisiaan moneen
+kuukauteen, suhtautuivat toisiinsa niin äärimmäisen epäluuloisesti,
+että heidän sanotaan, kun sovinto oli vahvistettava tavallisella
+ystävyydensyleilyllä, varuillaan ollen tunnustelleen, oliko toisella
+kenties miekka tahi tikari togan laskoksiin kätkettynä.
+
+Heti kuin sovinto oli tehty, muodostivat Antonius, Octavianus ja
+Caesarin entinen ratsuväenpäällikkö Lepidus triumviraatin, joka oli
+oleva voimassa joulukuun viimeiseen päivään saakka v. 38 e.Kr.,
+ja keskinäisellä sopimuksella määrättiin, että Italiaa ja Roomaa
+hallittaisiin yhdessä, mutta maakuntien hallinnon ylivalvonta
+jaettaisiin. Antonius ja Lepidus jakoivat keskenään suurimman ja
+tärkeimmän osan Octavianuksen saadessa vain Afrikan, Numidian
+ja saaret. Sitten päätettiin, että he saivat kukin raivata itse
+vihollisensa tieltään yleisellä proskriptiolla ja verilöylyllä.
+Luetteloihin merkittiin satakunta senaattoria ja parituhatta muuta
+rikasta ja vaikutusvaltaista henkilöä, jotka kaikki joutuivat
+mitä hillittömimmän ajojahdin alaisiksi, ja joiden julmassa
+murhaamisessa sattui niin kaameita kauhukohtauksia, ettei niillä
+liene vertaa maailman historiassa. Cicero oli yksi uhri, syynä hänen
+vastenmielisyytensä Antoniusta kohtaan, joka oli nyt triumviraatin
+päämies ja niin ollen sellaisessa asemassa, ettei hänen tarvinnut
+välittää armonanomuksesta, jonka Octavianus teki puhujan puolesta.
+Tuomittujen omaisuus takavarikoitiin käyttövaroiksi noille kolmelle,
+jotka hoitivat näillä väärinsaaduilla rikkauksilla asioitaan ja
+hallitustaan.
+
+Brutus ja Cassius, Caesarin kuolemaksi koituneen salaliiton molemmat
+johtajat, olivat nyt joutuneet Antoniuksen ja Octavianuksen kanssa
+vastatusten ja keräsivät joukkoja Makedoniaan. Cassius ajatteli
+yhteen aikaan Egyptin valtaamista saadakseen haltuunsa Kleopatran
+rikkaudet ja laivat, mutta kuningatar, joka oli aina varuillaan
+kaikkien mahdollisuuksien varalta, säästyi tästä koettelemuksesta.
+Hän oli tietysti Brutuksen ja Cassiuksen, hänen rakkaan Caesarinsa
+murhaajien, katkera vihollinen, mutta ei voinut toisaalta ruveta
+triumviraatinkaan liittolaiseksi, koska Octavianus, hänen poikansa
+kilpailija diktaattorin perinnöstä, kuului siihen. Octavianuksen ja
+Antoniuksen sovinto on varmaankin antanut hänelle paljon ajattelemista,
+sillä sehän osoitti, tahi ainakin näytti osoittavan, ettei hän voinut
+enää turvautua jälkimmäiseen asiansa puolustajana ja esitaistelijana.
+
+Dolabella, joka oli Brutuksen ja Cassiuksen vastustajana myötätuntoinen
+Antoniusta kohtaan, pyysi nyt Kleopatraa lähettämään diktaattorin
+Aleksandriaan jättämät legioonat hänelle avuksi yhtäläisen pyynnön
+saapuessa melkein samaan aikaan Cassiukselta. Kleopatra tietysti epäsi
+jälkimmäisen, mutta vastasi Dolabellalle myöntävästi. Cassius onnistui
+kuitenkin saamaan Kyproksen varakuninkaalta Serapionilta joukon
+egyptiläisiä laivoja, jotka luovutettiin hänelle kuningattaren luvatta.
+[Katso sivua 213, jossa viittaan, että Serapion oli mahdollisesti
+päättänyt ryhtyä kannattamaan Arsinoea, joka ehkä vaati Kyproksen
+valtaistuinta, ja auttaa Brutusta ja Cassiusta Antoniusta vastaan, jota
+Kleopatra oli todennäköisesti valmis tukemaan.] Cassius löi sitten
+Dolabellan, mutta Kleopatra ei välittänyt siitä paljoakaan, sillä
+hänen lähettämänsä legioonat eivät olleet päässeet perille kyllin
+ajoissa tullakseen tuhotuiksi. Kuningattaren seuraava toimenpide
+suuntautui tietysti hänen viholliseensa Cassiukseen. Hän koetti
+yhtyä Antoniukseen, mutta tämän yrityksen toimeenpanoon ryhdyttiin
+laimeanpuoleisesti sentähden, ettei hän ollut oikein selvillä siitä,
+miten Antonius suhtautui Octavianukseen, hänen poikansa kilpailijaan,
+ja kun nousi kova myrsky, joka tuhosi monta hänen laivaansa, ja
+hääti hänet itsensäkin makuulle merikivun lamauttamana, hän luopui
+yrityksestä.
+
+Lokakuussa v. 42 e.Kr. Antonius löi Brutuksen ja Cassiuksen Philippoin
+taistelussa, jossa Cassius kaatui ja Brutus teki itsemurhan. Octavianus
+ei ollut sairaana ollen juuri ollenkaan taistelussa mukana, niin että
+voitosta tuleva kunnia annettiin kokonaan Antoniukselle. Octavianusta
+kohtaan tunnettu vastenmielisyys ilmeni selvästi taistelun jälkeen,
+sillä vangit, joita kuljetettiin jonossa kummankin kenraalin ohi,
+tervehtivät kunnioittavasti Antoniusta, mutta herjasivat Octavianusta
+mitä törkeimmin. Sitten päätettiin, että Antoniuksen oli nyt lähdettävä
+itään keräämään rahaa ja huolehtimaan, että triumviraatin valta tuli
+kaikkialla ehdottomasti tunnustetuksi, kun taas Octavianuksen oli
+koetettava palauttaa järjestystä Italiaan. Afrikkalaisten maakuntien
+hoito uskottiin vähäpätöiselle Lepidukselle. Se, että Antonius valitsi
+vaikutusalueekseen itäiset maakunnat, osoittaa selvästi Octavianuksen
+olleen silloin vielä taustalla, sillä nämä rikkaat maat muodostivat
+Rooman alueiden tärkeimmän osan. Mukanaan suuri armeija Antonius samosi
+juhlakulkueessa ensin Kreikan ja sitten Vähän-Aasian halki, asettuen
+syksykesällä v. 41 e.Kr. toistaiseksi Tarsokseen.
+
+Sieltä hän lähetti erään Dellius-nimisen upseerin Aleksandriaan
+pyytämään Kleopatraa tulemaan hänen puheilleen neuvottelemaan
+tilanteesta. Antonius väitti kuningattaren auttaneen Brutuksen
+puoluetta, minkä väitteen Kleopatra on todennäköisesti kuitannut
+huomauttamalla, että Antonius oli luopunut hänestä solmiessaan liiton
+Octavianuksen kanssa. Hän ei voinut kuitenkaan ruveta riitelemään
+Antoniuksen kanssa, sillä Antonius oli nyt maailman mahtavin mies,
+minkä tähden hän päätti heti purjehtia Tarsokseen.
+
+Kleopatra tiesi jo, mikä Antonius oli miehiään. Hän oli nähnyt hänet
+monta kertaa eri tilaisuuksissa Roomassa, olipa todennäköisesti
+ollut jonkinlaisessa yhteistoiminnassakin hänen kanssaan, saaden
+samalla tietysti kuulla alituisesti hänen vioistaan ja hyvistä
+puolistaan sekä Caesarilta että roomalaisilta ystäviltään. Dellius,
+jonka Antonius oli lähettänyt hänen luokseen, oli kertonut herransa
+rauhallisista tarkoituksista ja kuvannut hänet mitä hienotunteisimmaksi
+ja lempeimmäksi soturiksi, ja Kleopatra tiesi itsekin, että häntä
+kiitettiin jotakuinkin yleisesti kunnon mieheksi. Antonius oli
+siihen aikaan maailman huomattavin henkilö, jonka luonteesta ja
+henkilöllisyydestä on varmasti usein keskusteltu Aleksandrian
+palatsissa samoin kuin kaikissa muissakin hoveissa. Renan on sanonut
+Antoniusta »suureksi lapseksi, joka pystyi valloittamaan maailman,
+mutta ei kyennyt pidättymään nautinnoista» — määritelmä, joka on
+todennäköisesti ollut jo silloin hänestä yleinen. Hänen hahmonsa kohosi
+kansojen yläpuolelle elämänkohtaloita halliten, ja hän käyttäytyi aina
+yhtä ylvästelevän hyväntahtoisesti sekä kuninkaita että tavallisia
+sotamiehiä kohtaan. Hän oli monen mielestä hyväluontoinen jättiläinen,
+lihallistunut Bacchus, ilon antaja, mutta maissa, jotka hän oli
+tallannut raunioiksi jalkoihinsa, häntä sanottiin peloittavaksi
+hävittäjäksi.
+
+Hän oli komea mies. Kookkaana ja vankkarakenteisena, lihakset paisuen
+kuin gladiaattorilla ja tiheä tukka pieniksi kiharoiksi kähertyen
+hän muistutti Herkuleen patsaista ja kuvista. Ja tästä sankarista
+hän laskikin polveutuvansa, suoraan alenevassa polvessa. Otsa oli
+leveä, nenä kyömy ja suu ja leuka hiukan jykevähköt, mutta siitä
+huolimatta voimakkaat ja kaunismuotoiset. Ilme oli avoin ja rohkea,
+ja se hyväntahtoinen piirre, jonka huomaa suun ja silmien vaiheilla
+(Vatikaanissa olevassa rintakuvassa [Löydetty Tor Sapienzasta, Porta
+Maggioren ulkopuolelta. Gnaeus Domitius Ahenobarbuksen lyöttämissä
+kulta- ja hopearahoissa oleva Antoniuksen kuva vastaa tätä rintakuvaa
+täydellisesti.]), on varmaankin vaikuttanut mitä miellyttävimmältä.
+Hänen ruumiillinen voimakkuutensa ja muhkea ulkomuotonsa herättivät
+rajatonta ihailua hänen ystäviensä ja asetoveriensa keskuudessa,
+ja mitä naisiin tuli, hänen miehekäs vetovoimansa oli useimmille
+vastustamaton. Hän ei pannutkaan sen käytölle mitään rajoja. Cicero,
+joka oli hänen katkerimpia vastustajiaan, pilkkasi hänen jykevää
+leukaansa, jäntevää niskaansa ja leveitä olkapäitään, kuvaten hänet
+teurastajaksi tahi kilpanyrkkeilijäksi, mutta tämmöinen vääristely on
+yhtä luonnollista kuin houkuttelevaakin, kun on kysymys piirteistä,
+jotka ovat omiaan herättämään kateuttakin.
+
+Hänen luonteensa oli, monista suurista vioista huolimatta, harvinaisen
+rakastettava. Sotilaat jumaloivat häntä ja hänen luottamuksensa
+säilyttämisen sanotaan olleen heille henkeäkin kalliimman.
+Plutarkhos sanoo tämän kiintymyksen johtuneen monesta seikasta,
+kuten hänen ylhäisestä syntyperästään, kaunopuheisuudestaan,
+suorasta ja luontevasta käytöksestään, vapaista ja terveistä
+elämäntavoista, tuttavallisuudesta, jolla hän puhutteli kaikkia, ja
+hänen ystävällisestä huomaavaisuudestaan haavoittuneita ja sairaita
+kohtaan, joita hän kävi katsomassa osaaottaen heidän kärsimyksiinsä.
+Taistelun tauottua hän saattoi kierrellä teltasta toiseen lohduttamassa
+haavoittuneita, joutuen usein mitä kiihkeimmän surun valtaan
+katsellessaan miestensä tuskia näiden tapaillessa kasvot loistaen hänen
+käsiään ja sanoessa häntä hallitsijakseen ja kenraalikseen. Hänen
+luonteensa koruttomuus ei voinut olla herättämättä mieltymystä, sillä
+ihmiselämän syvä sekavuus ja vilpillisyys johtaa siihen, että avointa
+ja suoraa luonnetta pidetään aina suuressa arvossa.
+
+Neron läpitunkeva älykkyys ilahduttaa korkeasti sivistyneitä, mutta
+tavalliseen mieheen tekee Antoniuksen kaltaisen miehen lapsellinen
+avomielisyys suuremman vaikutuksen. Antonius ei ollut nero, vaan
+jättiläismäinen keskitason mies, tavallinen mies epätavallisissa
+olosuhteissa. Hän menestyy suurenmoisesti ja nousee kaikkien
+vastoinkäymisien yläpuolelle, kunnes antaa petettynä myöten tapahtumien
+painostukselle.
+
+Hänen luonnollisuutensa ja poikamaisuutensa käyvät hämmästyttävän
+selvästi ilmi eräistä Plutarkhoksen kertomista kaskuista. Hänen
+vaimonsa Fulvia kuvataan arvokkaaksi naiseksi, joka »ei ollut syntynyt
+kehräämään eikä emännöimään, ja joka ei tyytynyt tavallista miestä
+hallitsemaan, vaan oli valmistautunut pitämään mahtavintakin aisoissa
+ja komentelemaan itse ylipäällikköäkin». Pitääkseen tätä lujamielistä
+naista hyvällä päällä Antoniuksen oli tapana tehdä hänelle kaikenlaisia
+poikamaisia kepposia, hypätä häneen käsiksi jostakin pimeästä sopesta
+ja muuta sellaista. Kun Caesar oli paluumatkalla Espanjan sodasta,
+levisi huhu, että hänet oli voitettu, ja että vihollinen lähestyi
+Roomaa. Antonius oli lähtenyt vastaanottamaan päällikköään ja sai
+tästä huhusta hyvän aiheen kujeilla tuimalle puolisolleen. Siinä
+mielessä hän pukeutui tavalliseksi leiriloiseksi ja palasi kotiinsa,
+päästen taloon sanomalla, että hänellä oli Antoniukselta hyvin tärkeä
+kirje, joka hänen oli annettava itse Fulvialle. Hänet saateltiin
+hyvin levottomaksi käyneen emännän luo, jonka eteen hän jäi seisomaan
+mykkänä ja salaperäisenä, muistuttaen epäilemättä sangen suuresti
+jonkun nykyaikaisen huvioopperan espanjalaisesta rosvosta. Fulvia kysyi
+juhlallisesti, oliko hänen puolisolleen tapahtunut jotakin, mutta
+äänetön vieras ei vastannut mitään, vaan ojensi hänelle kirjeen, ja kun
+Fulvia ryhtyi hermostuneesti avaamaan sitä, kiskaisi Antonius viitan
+yltään, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Sitten hän
+kiiruhti matkoihinsa ja saapui Caesarin keralla kaikessa loistossa ja
+kaikella tilaisuuteen kuuluvalla juhlallisuudella Roomaan diktaattorin
+vaunuissa ajaen.
+
+Myöhemmin hän teki alinomaa yhtäläisiä kepposia Aleksandriassa,
+jossa hänellä oli muun muassa tapana vaeltaa öisin kaupungilla
+Kleopatran keralla palvelijaksi pukeutuneena ja häiritä ystäviään
+oviin ja ikkunoihin koputtelemalla, mihin vastattiin usein, kuten
+Plutarkhos kertoo, kiivailla haukkumisilla ja lyönneilläkin, vaikka
+useimmat arvasivatkin, kuka rauhanhäiritsijä oli. Antonius oli poika
+koko ikänsä, ja hänen henkilöllisyyteensä painunut bacchusmaiseen
+jumalallisuuteen viittaava leima lienee johtunut suurimmaksi osaksi
+juuri tästä ylimielisestä huolettomuudesta, joka oli hänelle
+vaikeimpinakin aikoina ominaista. Hänen ystäviensä on täytynyt
+ajatella, että henkilössä, joka suhtautui hänen laillaan kaikkiin
+vaaroihin, oli varmasti jotakin jumalallista.
+
+Hän ei kärsinyt juuri mitään esteitä, kun oli nautinnoista ja
+mieliteoista kysymys, ja hallitseminen oli hänelle kuin ajanvietettä
+aterioiden välillä. Hänen oli eräänä aamuna pidettävä tärkeä julkinen
+puhe Roomassa, mutta vietettyään yön hyvän ystävänsä Hippiaksen, erään
+näyttelijän, häissä ja juotuaan siellä kohtuuttomasti hän saapui
+aivan päihtyneenä kokoukseen. Seisoen horjuvin jaloin kiihkeästi
+odottavan kuulijakunnan edessä hän oli aloittamaisillaan puheensa,
+mutta tuli samassa pahoinvoivaksi — luonto kosti kärsimänsä väkivallan
+hänelle kaikkien nähden. Tämmöiset tapaukset, joita sattui silloin
+tällöin, herättivät, kuten Cicero sanoo, suoranaista inhoa häntä
+kohtaan Rooman ylhäisön piireissä, mutta samalla on huomautettava,
+että yllämainittu kömmähdys tapahtui hänen ollessaan vielä nuori
+mies, ja että hän oli myöhempinä vuosinaan paljoa kohtuullisempi
+tavoissaan. Hän oli kyllä suurimman osan elämäänsä taipuvainen
+liiallisuuteen juhlimisessa ja juomisessa, mutta ei ole mitään syytä
+otaksua hänen vajonneen kroonillisen juoppouden asteelle, ellei ehkä
+aivan viime vuosinaan. Häntä ei kuvittele sellaiseksi, että hän olisi
+ryypiskellyt yhtenään joko julkisesti tahi salassa luopumattoman juopon
+tavoin, mutta juhlissa ja muissa seuratilaisuuksissa hän kulautteli
+viiniä halukkaasti ja joi kaikkien kanssa. Kun oli puute ruoasta ja
+viinistä, mitä sattui usein hänen sotaretkillään, ei pidättyväisyys
+vaatinut Antoniukselta mitään ponnistuksia. Kun hänet ja hänen
+legioonansa karkoitettiin kerran Ciceron toimesta Roomasta, antoi hän,
+Plutarkhoksen sanoja käyttääksemme, »käytöksellään mitä ihmeteltävimmän
+esimerkin sotilailleen. Hän, jonka elämä oli ollut vielä äsken niin
+ylellistä ja herkuttelevaa, kykeni nyt vaikeudetta juomaan huonoa vettä
+ja elämään villihedelmillä ja juurilla».
+
+Antonius oli tietysti jonkin verran raakalainen, ja hänen käytöksensä
+saa usein ajattelemaan gööttien ja viikingien tapoja. Hän joi paljon,
+oli toisinaan häikäilemätön ja raaka ja pilanteossa äänekäs, piti
+naisista, reuhasi kuin koulupoika ja kiroili todennäköisesti kuin
+hevosmies. Mutta hänen työkykynsä säilyi kaikesta huolimatta, paria
+viimeistä vuotta lukuunottamatta, niin hyvänä, ettei hän pelännyt
+työtä milloinkaan, mikä ilmenee siitäkin, että hän oli Caesarin oikea
+käsi ja myöhemmin idän ehdoton yksinvaltias. Hänen henkilöllisyytensä
+oli niin voimakas ja ihmisluonteen hyvät ja huonot puolet olivat
+yhtyneet hänessä sillä tavalla, että hänen pelkkä yhdennäköisyytensä
+tavallisen sotilaan kanssa ja hänen keskitason kansalaistyyppiin
+kuuluva olemuksensa nostivat jo sinänsä hänet tavallisen kansalaisen
+yläpuolelle. Jokaisen yksilön turhamaisuutta hiveli se, että mies,
+joka ei ollut älyltään eikä avuiltaan häntä etevämpi, oli kuitenkin
+päässyt puolen maailman herraksi. Hän, joka hallitsi nyt maailmaa
+käsittämättömällä taidolla, ei ollut ihmeellinen nero, vaan tavallinen
+vankka, miehekäs, koruton ja urhoollinen mies. Kun Antoniukselle
+näytettiin Megarassa pientä senaatintaloa, joka näyttää olleen vanha
+rakennustaiteen helmi, ja josta kaupungin sivistyneet asukkaat olivat
+ylpeitä, kerrotaan hänen sanoneen, »etteihän se nyt ole kovinkaan
+suuri, mutta äärimmäisen rappeutunut» — huomautus, joka johdattaa
+mieleen Oxfordissa vierailleen amerikkalaisen matkailijan arvostelun,
+että rakennukset olivat suuresti korjauksen tarpeessa. Hituinen
+rehellistä poroporvarisuutta ei ole haitaksi.
+
+Purppuran kosketuksella on myös, kuten Stevenson on meille
+huomauttanut, oma merkityksensä. Antonius oli aina jossakin määrin
+näyttelijä, ja kun hän esiintyi, mikä oli hänestä hyvin mieluista,
+käyttäytyi hän yhtä suurieleisesti kuin luonnollisestikin. Ollessaan
+puhujalavalla hän koetti vangita kuulijakuntansa katseet samalla kun
+hän sovitti sanansa korviahiveleviksi. Olemme nähneet, kuinka hän
+kuuluisaa hautajaispuhettaan Caesarin ruumiin ääressä pitäessään nosti
+innostuksen hetkellä näkyviin murhatun diktaattorin veriset vaatteet
+ja näytti kansalle veritahrat ja salamurhaajien tikarien reiät.
+Tahtoessaan tehdä syvän vaikutuksen uupuneisiin ja kiusaantuneisiin
+joukkoihinsa Mediasta peräytyessään hän pukeutui rumaan surupukuun,
+jota hän piti niin itsepintaisesti, että hänen upseereillaan oli
+täysi työ saada hänet vaihtamaan sen kenraalin punaiseen viittaan.
+Hän jäljitteli puvussaan mielellään Herkulesta, jonka asuun hän oli
+todellakin jo luonnostaankin kuin luotu, ja esiintyi julkisissa
+kokouksissa usein »mekkovyö alhaalla lanteilla, leveä miekka sivulla
+ja avara, karkea viitta harteilla», tehden siten, kuten voi kuvitella,
+sangen muhkean vaikutuksen. Sivistyneessä Ateenassa vieraillessaan
+hän ajatteli olevan ehkä sopivampaa esiintyä rauhanmiehenä, ja niinpä
+tapaammekin hänet kaupungin julkisissa kilpakisoissa hovimestarin
+puku yllään ja valkoiset kengät jalassa jonkun kantaessa sauvaa,
+tämän rauhallisen toimen tunnusmerkkiä, hänen edellään. Mutta siitä
+huolimatta hän innostui näyttelemään tässäkin tilaisuudessa Herkuleen
+osaansa siinä määrin, että hän nousi ja erotti ottelijat tarttumalla
+heitä niskatukkaan ja pitelemällä heitä matkan päässä toisistaan. Hänen
+mieltymyksensä näyttelemiseen johti myöhempinä vuosina omituisiin
+tapoihin: hän esiintyi usein Bacchukseksi pukeutuneena ja hänen
+jokapäiväiset vaatteensa olivat kalleinta purppuraa ja täynnä suuria
+jalokiviä.
+
+Näyttämön loisto viehätti häntä aina, ja hän oli sitäpaitsi tullut
+huomaamaan, että näyttelijöiden ja ilveilijöiden seura veti häntä
+erikoisesti puoleensa. Näyttelijä Sergius oli hänen parhaita
+ystäviään Roomassa, ja hän oli niin ylpeä erään Cytheris-nimisen
+näyttelijättären tuttavuudesta, että hän pyysi tätä usein seuraksi
+huviretkille ja lahjoitti hänelle aivan yhtä hienon kantotuolin,
+kuin hänen omalla äidillään oli, minkä on täytynyt olla vanhuksesta
+äärimmäisen harmillista. Näillä retkillä hän antoi pystyttää puiden
+siimekseen Tiberin rannoille upeita huvimajoja, joissa hänen
+vierailleen tarjoiltiin loistoaterian ohella mitä kalleimpia viinejä
+kultaisista haarikoista. Jos matka oli virallisempaa laatua, otti
+hän mukaansa kokonaisen sirkusseurueen ja järjesti kansan huviksi
+näytöksiä, joissa esiintyi ilveilijöitä, soittoniekkoja ja eläimiä,
+kuten esimerkiksi vaununvetäjiksi opetettuja leijonia. Cytheris
+oli usein hänen mukanaan näillä matkoilla kuin ajanvietteenä, ja
+seurueeseen saattoi sitäpaitsi kuulua joukko tanssijattaria ja
+laulajia. Näiden jonkin verran kevytkenkäisten nuorten naisten
+majoittaminen yöpymispaikoissa »vakavien perheenisien ja -äitien
+koteihin», kuten Plutarkhos sanoo, herätti suurta närkästystä, mutta
+toisaalta tämä kaikki viittaa vaikuttimiin, joita ei voida tulkita vain
+poikamaiseksi hämmästyttämisen haluksi. Ei ole epäilystäkään, etteikö
+hän mennyt sopivaisuuden rajojen yli, jos niikseen tuli, ja kohdellut
+ystävällisesti henkilöitä, joita toiset pitivät hylkiöinä. Hän on
+voinut Charles Lamb'in tavoin osoittaa pitävänsä »ihmisestä sellaisena,
+jollainen hänen ei pitäisi olla», mikä voi olla harkitusti rajoitettuna
+hyvinkin ihailtavaa, mutta todennäköisempää on, että tämmöiset teot
+kuin yllämainitsemammekin johtuivat pikemminkin ajattelemattomuudesta,
+sillä hän ei pitänyt siinä suhteessa suurtakaan lukua toisten
+tunteista. Mutta jos hänelle huomautettiin siitä ja osoitettiin, että
+hän käyttäytyi loukkaavasti ja sopimattomasti toisia kohtaan, »saattoi
+hän katua vilpittömästi käytöstään», kuten Plutarkhos sanoo.
+
+Hän ei välittänyt paljoakaan yleisestä mielipiteestä eikä ottanut
+lainkaan huomioon sitä, missä määrin hänen toimenpiteensä saattoivat
+herättää närkästystä ja mielipahaa. Hän oli suuresti seuralaistensa
+ja ystäviensä johdettavissa, ja jos kaikki näytti onnelliselta ja
+iloiselta hänen ympärillään, ei hän katsonut olevan syytä käydä
+yksityiskohtaisemmin asioihin käsiksi. Aasiassa ollessaan hän harkitsi
+armeijansa kuntoisuuden säilyttämisen vaativan, että kaupunkeja piti
+verotettaman, ja määräsi, asiaa sen perusteellisemmin ajattelematta,
+että vero oli otettava kaupungeilta, jotka olivat jo suorittaneet
+veronsa. Oli kuin hän olisi todellakin unohtanut sen, minkä tähden
+eräs Hybreas valitti hänelle siitä Aasian kaupunkien nimessä ja
+muistutti edellisestä veronkannosta. »Jos sitä ei ole teille
+suoritettu», hän sanoi, »niin kysykää kantomiehiltänne, ja jos se
+on maksettu ja nyt jo käytetty, olemme mennyttä». Antonius huomasi
+heti toisen olevan oikeassa, käsitti, mitä kärsimyksiä hän oli ollut
+matkaansaattamaisillaan, ja ollen, kuten sanotaan, herkkämielinen hän
+ryhtyi heti muihin toimenpiteisiin. Miehenä, jolla oli sangen hyvät
+käsitykset itsestään, ja jota ystävät sangen suuresti imartelivat
+karkealla tavallaan, hän oli hidas huomaamaan omia virheitään, mutta
+jos hän katsoi menetelleensä väärin, katui hän vilpittömästi eikä
+hävennyt milloinkaan pyytää anteeksi niiltä, joita oli loukannut. Hän
+oli heitä hyvittäessään poikamaisen ylenpalttinen ja lahjoja antaessaan
+niin tuhlaavainen, että hänen sanotaan menneen sellaisissa tapauksissa
+anteliaisuudessaan paljoa pitemmälle kuin toisia kohtaan osoittamassaan
+ankaruudessa.
+
+Hän oli aina antelias sekä ystävilleen että vihamiehilleen ja näyttää
+perineen tämän ominaisuuden isältään, joka Plutarkhoksen lyhyestä
+maininnasta päättäen oli hyväntahtoinen vanhus, vaimoaan hieman
+pelkääväinen ja taipuvainen antamaan lahjoja ystävilleen hänen
+tietämättään. »Antoniuksen avokätisyys lahjojen ja suosionosoitusten
+jakelemisessa ystävilleen ja asetovereilleen oli», sanoo Plutarkhos,
+»suurena tekijänä hänen valtaanpääsyssään ja auttoi häntä menestymään
+suureksikin tultuaan vielä kauan senjälkeen kuin tuhannet hullutukset
+jouduttivat hänen perikatoaan». Hän oli ystäviään kohtaan niin
+tuhlaavaisen antelias ja vieraanvarainen, että hänellä oli aina velkoja
+— jo nuorena miehenä kokonainen omaisuus. Rahan arvo oli hänelle hyvin
+hämärä käsite, ja hänen ajattelematon rahojen käsittelynsä oli yleisenä
+puheenaiheena. Hän käski kerran hovimestarinsa antaa huomattavan suuren
+rahasumman eräälle tarvitsevalle ystävälleen, minkä tämä tekikin,
+summan suuruudesta kuitenkin niin järkytettynä, että hän laski sen
+pieninä hopearahoina yhteen kasaan näkyvälle paikalle saadakseen
+herransa muuttamaan mielensä kasan suuruuden nähdessään. Antonius
+tulikin sen huomattuaan paikalle ja tiedusteli sen tarkoitusta, mihin
+hovimestari vastasi merkitsevästi, että siinä oli summa, joka piti
+annettaman hänen ystävälleen. »Niinkö?» ihmetteli Antonius aivan
+rauhallisesti, »ja minä kun luulin, että kolikoita olisi paljoa
+enemmän. Niitä on liian vähän; pane toinen verta lisää».
+
+Hän oli yhtä jalomielinen kuin anteliaskin. Kun Armeenian voitettua
+ja vangiksi joutunutta kuningasta Artavasdesta kuljetettiin
+kultaisiin kahleisiin kytkettynä hänen triumfissaan Aleksandrian
+kaduilla, ei hän surmauttanut vankiaan triumfin päätyttyä, kuten
+roomalaisilla oli tapana. Ja kun konsuli Domitius Ahenobarbus karkasi
+juuri Actiumin taistelun edellä Octavianuksen puolelle, jättäen
+jälkeensä kaikki tavaransa ja koko seurueensa, ei Antonius alentunut
+rikastumaan petollisen ystävänsä kustannuksella eikä kostamaan
+kohtelemalla huonosti hänen pulaan joutuneita seuralaisiaan, vaan
+toimitti ylevän jalomielisesti kaiken, mikä hänelle kuului, hänen
+uuteen olinpaikkaansa. Philippoin taistelun jälkeen hän tahtoi
+välttämättä saada vastustajansa Brutuksen elävänä käsiinsä, mutta eräs
+Lucilius-niminen upseeri esti sen esiintymällä voitettuna kenraalina ja
+antautumalla Antoniuksen sotilaille. Miehet veivät hänet riemusaatossa
+Antoniuksen luo, mutta tultuaan hänen eteensä vanki selitti heti, ettei
+hän ollut Brutus, vaan oli vain teeskennellyt pelastaakseen herransa,
+ja ilmoitti olevansa valmis sovittamaan petoksensa hengellään. Antonius
+kääntyi sen kuultuaan närkästyneen ja kiihtyneen joukon puoleen ja
+sanoi:
+
+»Näen, toverit, teidän olevan kuohuksissa ja pahoillanne siitä, että
+teitä on näin petetty, ja pitävän sitä häpeällisenä ja kunniaanne
+loukkaavana, mutta nyt saatte tietää, että olette tuoneet paremman
+saaliin, kuin mitä lähditte etsimään. Tehän etsitte vihollista, mutta
+olettekin nyt tuoneet minulle ystävän. Sillä parempi on, että tämän
+Luciliuksen kaltaiset miehet ovat ystäviämme kuin vihamiehiämme». [On
+ilahduttavaa lukea, että Lucilius oli loppuun saakka hänen uskollinen
+ystävänsä.]
+
+Tämän sanottuaan hän syleili urhoollista upseeria ja antoi hänelle
+luvan poistua vapaasti minne tahtoi. Ja kun Brutus, hänen vanhan
+ystävänsä Julius Caesarin ja hänen veljensä Caiuksen murhaaja, päätti
+pian sen jälkeen itse päivänsä, ei hän asettanut kostoksi vainajan
+ruumista häväistyksille alttiiksi, kuten usein tehtiin, vaan peitti
+sen hienotunteisesti omalla punaviitallaan ja määräsi, että se oli
+haudattava hänen kustannuksellaan sotilaallisin menoin. Samoin hän
+menetteli Pelusiuminkin valtauksessa, jossa Archelaus sai surmansa.
+Voitetun vastustajan ruumis etsittiin kaatuneiden joukosta ja
+haudattiin kuninkaallisin kunnianosoituksin. Hän käyttäytyi nuorempana
+ollessaan Lepidustakin kohtaan, jonka armeijan hän oli voittanut
+puolelleen, äärimmäisen kohteliaasti. Hän oli tilanteen ehdoton
+herra ja Lepidus todellisuudessa hänen vankinsa, mutta hän tahtoi
+siitä huolimatta, että kukistuneen kenraalin oli edelleenkin oltava
+armeijansa päällikkönä, ja puhutteli häntä aina kunnioittavasti isäksi.
+
+Hän oli usein nuorekkaan ajattelematon ja toimi sen mukaisesti.
+Magnesiassa ollessaan hän lahjoitti kerran keittäjälleen mainion
+illallisen palkinnoksi komean talon, joka oli, sanottakoon
+ohimennen, toisen miehen oma. Tämä piirre oli Antoniuksessa
+muutenkin aivan ilmeinen, ja on oikeastaan tulkittava jonkinlaiseksi
+malttamattomuudeksi. Tahtoessaan nuorena tulla nopeasti kuuluisaksi
+hän rupesi yhtäkkiä yhteistoimintaan Clodiuksen, »sen ajan julkeimman
+ja pahimman kansanvillitsijän» kanssa ja vietti hänen kerallaan hurjaa
+ja säännötöntä elämää, kunnes erosi kumppanuudesta yhtä odottamatta ja
+lähti Kreikkaan, kaunotaiteiden tutkimiseen innostuneena. Myöhemmältä
+ajalta on hänen rynnistyksensä Meediaan, joka tapahtui niin äkkiä ja
+niin kiireesti, että hänen oli pakko jättää kaikki sotakoneensakin
+jälkeensä, mitä kuvaavin esimerkki tästä kärsimättömyydestä. Actiumin
+taistelu, joka lopetti hänen uransa, kääntyi tappioksi vain hänen
+äkillisen mielijohteensa takia, ja se, että hän päätti itse päivänsä,
+oli myös jossakin määrin kärsimättömyydestä johtuvaa asioiden
+luonnollisen kulun jouduttamista.
+
+Tämä piirre teki luontaisen urhoollisuuden keralla hänestä sangen
+uljaan soturin ja, kun onni oli myötäinen, loistavan kenraalin. Hän
+ei pelännyt mitään ja näyttää pitäneen vaaroja mieluisana vaihteluna
+elämän yksitoikkoisuudessa. Aristobulusta vastaan käydyssä sodassa
+hän ryntäsi ensimmäisenä vihollisen varustuksille, voitti sitkeästi
+oteltuaan omaansa paljoa suuremman armeijan, otti Aristobuluksen ja
+hänen poikansa vangiksi ja tuhosi kuin kostava jumala vihollisarmeijan
+melkein kokonaan. Hänen nopea etenemisensä Pelusiumiin erämaan poikki
+ja tämän linnoituksen loistavasti suoritettu valtaus tuottivat
+hänelle myös suurta mainetta. Plutarkhos kertoo, »ettei sodassa
+Pompeiusta vastaan ollut ainoatakaan taistelua, niin monta kuin niitä
+olikin, jossa hän ei olisi kunnostautunut; hän pysähdytti kahdesti
+pakokauhun valtaaman armeijan, käännytti sen takaisin, vei rynnäkköön
+ja voitti, niin että hän oli lähinnä Caesaria armeijan mainehikkain
+mies». Onnettomalla paluumatkalla Meediasta hän osoitti mitä suurinta
+urhoollisuutta ja ryhtyi heti Armeeniaan päästyään, kaikista
+kokemistaan kauhuista huolimatta, valmistelemaan toista sotaretkeä.
+Sellainen ei ollut enää tavallista rohkeutta.
+
+Hän oli hyvä, mutta ei mikään poikkeuksellisen taitava kenraali, vaikka
+onkin totta, että Caesar uskoi Pharsaloksessa armeijansa vasemman
+sivustan hänen hoitoonsa johtaessaan itse oikeata; mutta hänen suuri
+rohkeutensa ja hänen taitonsa herättää luottamusta ja kunnioitusta
+miehissään tekivät hänestä luotettavan päällikön. Sotamiesten
+sanotaan suorastaan jumaloineen häntä. Hänen uljas, miehekäs
+olemuksensa vaikutti puoleensavetävästi heidän vaistoihinsa, jotka
+sotilaallinen elämä oli kasvattanut ihannoimaan miehekästä voimaa, ja
+se tuttavallisuus, jota hän osoitti miestensä kanssa seurustellessaan,
+antoi sitäpaitsi heidän kiintymykselleen hyvin henkilökohtaisen leiman,
+niin että jokainen sotilas toimi, ikäänkuin kenraalin katse olisi
+seuraillut juuri häntä. Hän saattoi mennä heidän telttoihinsa, istua
+heidän pöytäänsä ja syödä ja juoda heidän kerallaan. Hän oli mukana
+harjoituksissa ja näyttää kyenneen kilpailemaan juoksussa, painissa
+ja nyrkkeilyssä parhaimmankin kanssa. Hän laski leikkiä ylhäisten ja
+alhaisten kanssa ja piti siitä, että hänelle annettiin sana sanasta
+ja kaksi parhaasta. »Hänen pilantekonsa oli», sanoo Plutarkhos,
+»pisteliästä ja ärsyttävää, mutta hänen valmiutensa mihin hyvityksiin
+tahansa taittoi siltä kärjen, eikä hän närkästynyt milloinkaan, jos
+toiset kujeilivat hänen kustannuksellaan, vaan oli yhtä tyytyväinen».
+Hän oli sanalla sanoen »armeijan ilo ja ihastus».
+
+Hänen kaunopuheisuutensa oli hyvin ilmeistä, ja hän näyttää perineen
+tämän lahjansa isoisältään, joka oli kuuluisa puhuja ja asianajaja.
+Nuorena ollessaan hän opiskeli puhetaitoa Ateenassa ja omaksui niin
+sanotun aasialaisen tyylin, joka oli jonkin verran koristeellista
+ja liioittelevaa. Kun Pompeiuksen valta oli Roomassa korkeimmillaan
+ja Caesar kaukana taustalla, luki Antonius päällikkönsä kirjeet
+senaatissa sellaisella voimalla, että hän voitti pelkästään sillä
+heidän asialleen monta kannattajaa. Hänen hautajaispuheensa
+Caesarille johti murhaajien kukistumiseen, ja kun hänet itsensä
+karkoitettiin Roomasta, tekivät hänen sanansa niin syvän vaikutuksen
+Lepiduksen armeijaan, jonka luo hän oli paennut, että annettiin
+käsky hukuttaa hänen äänensä torvienpuhalluksiin. »Kukaan toinen
+ei osannut puhua siihen aikaan kansalle niinkuin hän», kertoo
+Plutarkhos, »eikä saada hänen laillaan sanan voimalla sotilaita
+innostumaan». Kaunopuheisuudessa hän ehkä pääsikin lähimmäksi sitä
+rajaa, joka eroittaa nerot tavallisista ihmisistä, mutta hänen
+kaunopuheisuutensakin on todellisuudessa sellaista, ettei siitä löydä
+muuta kuin jalostunutta keskinkertaisuutta. Luonteva käytös, suorat
+sanat ja voimakas esitystapa tekevät syvän vaikutuksen joukkoon, ja
+tavallinen jokapäiväinen vilpittömyys on mitä sytyttävin tekijä toisia
+johdettaessa.
+
+Siihen, että hän oli niin suuressa suosiossa joukkojensa ja
+ystäviensä keskuudessa, oli vielä eräs toinenkin syy, nimittäin
+hänen myötätuntoinen suhtautumisensa rakastuneiden lemmenhuoliin ja
+seikkailuihin. »Hän oli lemmenasioissa hyvin miellyttävä», sanoo
+Plutarkhos, »ja sai ystäviä auttamalla pulmallisiin tilanteisiin
+joutuneita lähimmäisiään ja suhtautumalla hymyillen kaikkiin
+pilapuheisiin, jos hänelle itselleen oli sattunut käymään samoin».
+Hänen lempensä syttyi äärimmäisen herkästi ja usein, ja tavallisesti
+kävi niin, että naiset, jotka olivat palon aiheuttaneet, joutuivat
+oitis hänen uljaan muotonsa ja jalon käytöstapansa lumoihin. Vakavasti
+ajattelevien ihmisten keskuudessa hän oli huonossa maineessa
+tuttavallisuudestaan toisten vaimoja kohtaan, mutta perhesuhteet
+olivat tähän aikaan hyvin löyhät ja säännöttömät. Antoniuksen oma
+vaimokin Antonia, oli ollut rakkaussuhteessa Dolabellan, miehensä
+ystävän kanssa, minkä tähden Antonius erosi hänestä ja meni sittemmin
+avioliittoon lujamielisen Fulvian kanssa. Antonius oli sydänterve,
+kuumaverinen mies, jolla ei ollut mitään lujia siveysperiaatteita
+vapauttaan saartamassa eikä mitään, ei kasvatuksen eikä oman ajattelun
+luomaa, määrättyä kantaa kotoisesta uskollisuudesta. Hän ei hävennyt
+moninaisten lemmensuhteidensa jälkiseurauksia, vaan antoi rauhallisesti
+asioiden mennä luonnollista menoaan, ja oli esi-isänsä Herkuleen
+tavoin niin ylpeä suvustaan, että hän tahtoi sen jatkuvan ja säilyvän
+moninkertaistuneena, eikä luottanut jälkeläisten toivossaan konsanaan
+yhteen naiseen.
+
+Hänen luonteessaan oli jotakin häikäilemätöntä ja julmaakin, sillä
+onhan Ciceron murha siitä selvä esimerkki. Heidän välinen katkera
+vihamielisyys alkoi ensin siitä, että Cicero matkaansaattoi Antoniuksen
+isäpuolen, Cornelius Lentuluksen kuoleman ja ehkä vielä aikaansai
+senkin, että hänen hautaamisensa kiellettiin. Sitten hän huolehti
+siitä, että Antonius tuomittiin Roomasta karkoitetuksi ja kaikki
+oikeutensa menettäneeksi Antoniuksen itsensä ollessa silloin tulossa
+Alppien yli. Petollinen Dolabella oli Ciceron vävy, minkä on myös
+täytynyt katkeroittaa välejä. Ja Ciceron puheet ja kirjoitukset
+Antoniusta vastaan olivat sitäpaitsi ehtymättömät ja täynnä solvauksia.
+Näin ollen ei ehkä olekaan syytä ihmetellä, että Cicero joutui
+proskriptiolistalle ja sai surmansa, kun Octavianus, Antonius ja
+Lepidus päättivät vapauttaa valtion haitallisista henkilöistä, kuten
+olemme jo nähneet. Plutarkhos kertoo, että hänen päänsä ja oikea
+kätensä ripustettiin Forumille puhujalavan yläpuolelle, ja että
+Antonius nauroi nähdessään ne. Tämmöinen käytös johtui todennäköisesti
+vain siitä, ettei Antonius, yksinkertainen mies kun oli, huomannut sen
+parempaa tapaa selviytyä tilanteesta, josta hän oli itsekin hiukan
+häpeissään.
+
+Yleensä voidaan kuitenkin sanoa, että Antonius oli hyväsydäminen ja
+inhimillinen, ja, kuten on jo osoitettu, vain harvoin ankara tahi julma
+vihollisilleen. Monet pitivät häntä hyväntahtoisuuden, iloisuuden
+ja ruumiillisen voiman ihanteena; hän näytti heistä samalla sekä
+Bacchukselta että Herkuleelta; ja vaikka hänen siveellisyydessään oli
+paljonkin toivomisen varaa, niin sanottakoon hänen puolustuksekseen,
+että se oli sen osan mukaista, johon luonto oli hänet määrännyt.
+
+Hänen suhtautumisestaan uskontoon tiedetään hyvin vähän. Ei voida
+sanoa, kannattiko hän niistä ateistisista opeista ainoatakaan, joita
+saarnattiin siihen aikaan niin laajalti, eikä sekään seikka, että
+hän salli palvoa itseään Bacchuksena, auta meitä muodostamaan mitään
+mielipidettä tässä suhteessa. On kuitenkin todennäköistä, että hänen
+uskonsa oli laadultaan yksinkertaista samoin kuin hänen luonteensakin;
+tiedetään, että hän oli taikauskoinen ja tietoinen yliluonnollisten
+voimien olemassaolosta. Eräs egyptiläinen ennustaja teki häneen syvän
+vaikutuksen kuvailemalla hänen tulevia kohtaloitaan ja varoittamalla
+häntä Octavianuksesta. Ja lähtiessään sotaretkelleen Partiaan hän
+kuljetti erään oraakkelin kehoituksesta mukanaan astiaa, jossa oli
+Clepsydran vettä, ja pyhän oliivipuun lehdistä solmittua seppelettä.
+Hän uskoi ehdottomasti, että unet olivat jumalallisia ilmoituksia,
+ja meille kerrotaan eräästä tapauksesta, kuinka hän uneksittuaan,
+että salama iski häntä oikeaan käteen, sai ilmi henkeään vastaan
+tehdyn salaliiton. Mutta tämmöinen taikausko oli sangen yleistä
+sivistyneimpienkin keskuudessa, ja Antoniuksen uskosta enteisiin on
+mainittu tässä vain sentähden, että se vaikutti jossakin määrin hänen
+elämäänsä. Hän menestyi hyvin viimeiseen elinvuoteensa saakka, ja
+hyvä onni auttoi häntä selviytymään onnellisesti monesta vaikeasta
+tilanteesta, joihin hänen harkitsemattomuutensa oli saattanut hänet.
+Monet uskoivat, että hän oli todellakin ihmiseksi tullut Bacchus,
+ja kun hänen lopullinen kukistumisensa hetki koitti väittivät useat
+henkilöt toden teolla kuulleensa kuin kulkueen aiheuttamaa ääntä ja
+saattosoittoa, minkä sanottiin merkitsevän sitä, että jumaluus erkani
+sortuneesta jättiläisestä ja hellitti otteensa hänen kohtaloistaan.
+Tämän »suuren lapsen» monet moitittavat teot olivat suurimmaksi
+osaksi sellaisia, että historioitsijan on varsin helppo löytää niille
+lieventäviä asianhaaroja, ja näistä on hänen ainainen hyvä onnensa
+kaikista oleellisin. »Vastoinkäymisiin joutunut Antonius oli nuhteeton
+mies», sanoo Plutarkhos, ja jos tahdomme määritellä hänen luonteensa
+oikein, on meidän annettava etusija sille tarmokkuudelle ja uljuudelle,
+jota hän osoitti Roomasta paetessaan ja Meediasta peräytyessään.
+Silloin hän ei ollut ajattelematon poika, vaan mies. Muulloin hän
+esiintyy aina onnettaren hemmoiteltuna lemmikkinä, joka mellastaa
+mielensä mukaan, kujeilee, juo, lempii ja taistelee, yleisestä
+mielipiteestä välittämättä, ja leikittelee maapallolla kuin jumala.
+
+Kun Dellius tuli noutamaan Kleopatraa hänen luokseen, oli hän
+valtansa kukkuloilla, idän ehdoton yksinvaltias, jota kuninkaat ja
+ruhtinaat liehittelivät, pitäen häntä koko Rooman valtakunnan tulevana
+hallitsijana. Caesar oli varmasti usein puhunut kuningattarelle hänen
+vioistaan ja avuistaan, ja Kleopatran on täytynyt itsensäkin kiinnittää
+huomiota hänen luonteensa teeskentelemättömään koruttomuuteen.
+Kleopatra ei siis lähtenyt matkalle kohtaamaan suurta neroa, vaan
+tavallista miestä, joka edusti eriskummallisella tavalla tavallisen
+ihmisluonteen hyveitä ja vikoja ja silloin tällöin aviomiestä, jota
+vaimon kiinteys jonkin verran vaivasi.
+
+
+
+
+XII. KLEOPATRAN JA ANTONIUKSEN AVIOLIITTO
+
+
+Päättäen voittaa huikentelevaisen Antoniuksen takaisin puolelleen
+omaa ja poikansa asiaa ajamaan Kleopatra astui laivaan Aleksandriassa
+ja saapui Kyproksen ja Syyrian rannikon välistä purjehtien eräänä
+aamuna Kydnoksen suuhun Kilikiaan ja nousi virtaa ylös Tarsoksen
+kaupunkiin, joka oli joen rannalla Taurus-vuorten metsäisten rinteiden
+varjossa. Tarsos oli kuuluisa sekä merentakaisesta kaupastaan
+että puhetaitokoulustaan, jonka opettajat tekivät laajoja matkoja
+kaupunkinsa vanhastaan mainehikkailla laivoilla, levittäen _alma
+materinsa_ metoodeja kaikkialle tunnettuun maailmaan. Mainittakoon,
+että Julius Caesar ja Cato, jotka ovat jo näytelleet osansa tämän
+kirjan sivuilla, olivat tämän koulun oppilaita [apostoli Paavali oli
+myös tämän koulun kasvatti]; ja nyt kunnioittaa Antonius, Rooman
+mahtavin mies siihen aikaan, Tarsosta läsnäolollaan. Kaupunki on
+verraten kaukana sisämaassa, ja iltapäivä oli jo kulunut pitkälle,
+ennenkuin egyptiläiset näkivät sen rakennusten ja telakoiden ilmestyvän
+rinteiden suojaavasta varjosta. Kun laivasto purjehti Kydnosta ylös,
+riensivät jokivarren asukkaat kiireesti rantaan sen juhlallista
+etenemistä katsomaan, eikä ihmettelyllä ollut loppua, kun nähtiin,
+kuinka äärimmäisen loisteliaasti kuningattaren alus oli koristeltu.
+Joki laajenee kaupungin lähellä tyyneksi järveksi, ja siihen, samoille
+ankkuripaikoille, missä kaupungin maailmankuulut kauppalaivat
+lepäilivät, laskivat Kleopatrankin alukset todennäköisesti ankkurinsa
+laiturien ja rantamien ollessa mustana väkeä, joka oli kiiruhtanut
+katsomaan kuningattaren saapumista.
+
+Antonius oli hänen tulostaan kuultuaan istuutunut torilla olevalle
+julkiselle tuomioistuimelle, odottaen, että kuningatar nousisi heti
+maihin ja kunnioittaisi häntä virallisella tervehdyskäynnillä. Mutta
+Kleopatralla ei ollut mitään halua näytellä osaa, jonka mahdollinen
+tulkinta olisi voinut asettaa hänet vasallin tahi anojan asemaan, ja
+hän näyttää sentähden pysytelleen laivallaan jonkin matkan päässä
+rannasta, ikäänkuin hänellä ei olisi ollut lainkaan kiirettä tavata
+Antoniusta.
+
+Tieto kuningattaren alusten komeudesta alkoi sillä aikaa levitä
+kaupungilla, ja pian kerrottiin, että kuningattaren omassa aluksessa
+valmistauduttiin triumvirin vastaanottoon. Tuomioistuimen ympärille
+kerääntynyt väkijoukko riensi laitureille, ja Antonius jäi yksin
+seurueineen. Hän odotti jonkin aikaa, kunnes menetti malttinsa ja
+lähetti sanan kuningattarelle, kutsuen hänet päivälliselle luokseen,
+mihin Kleopatra vastasi puolestaan pyynnöllä, että Antonius tulisi
+kaupungin roomalaisten paikallisten arvohenkilöiden keralla syömään
+päivällistä hänen kanssaan. Antonius suostui heti, sillä hän ei
+tahtonut olla muodollisuuksien virallistuttamalla kannalla vanhaan
+ystäväänsä. Kleopatra näyttää siis illan suussa määränneen, että hänen
+laivansa oli soudettava järven poikki kaupunkiin ja kiinnitettävä
+yleisöä täynnä olevaan laituriin, jossa Antonius oli jo odottamassa.
+Tämä roteva roomalainen, jota kaikki teatraalinen aina viehätti, sai
+nyt nähdä näyn, joka varmasti hurmasi kokonaan hänen mielensä ja
+saattoi kaikki hänen entiset kokemuksensa varjoon.
+
+Kuninkaallinen monisoutu liukui järven poikki, jonka pinnassa auringon
+viime säteet välkehtivät, hopealla silattujen airojen kiidättämänä,
+suuret purppurapurjeet illan tyynessä ilmassa hiljaa huojahdellen.
+Alusta ohjattiin kahdella isolla melalla niitä hoitelevien miesten
+seisoessa suunnattoman suuren, kärsää korkealle kohottavan
+elefantinpään muotoisessa suojuksessa, joka oli kokonaan päällystetty
+kimaltelevalla kullalla [sen elefantinpään mukaan, joka näkyy rahoissa
+esiintyvissä kuningattaren aluksen kuvissa]. Peränpitäjien ympärillä
+oli ryhmä merenneidoiksi ja sulottariksi puettuja orjattaria, lähellään
+soittajia, joiden huiluista, pilleistä ja harpuista lähtevä sävel
+näytti määräävän hitaasti kohoilevien airojen tahdin. Kleopatra itse
+lepäsi kullalla koristetun katoksen alla, Venus-jumalattaren väljät,
+kimmeltävät harsot yllään ja kummallakin puolellaan kaksi Kupidoksi
+puettua poikaa, jotka vilvoittivat häntä Egyptin hovin värjätyillä
+strutsinsulkaviuhkoilla. Katoksen edessä oli taidokkailla jalustoilla
+vaskisia suitsuastioita, joista oivallisesti valmistettu ihmeelliseltä
+tuoksuava suitsusavu leijaili rannalle jo ennenkuin alus oli laskenut
+laituriin. [Philaen temppelin eräässä seinässä on jotakuinkin tältä
+ajalta kirjoitus, joka sisältää täydellisen selostuksen suitsuaineen
+valmistuksesta. Siinä lueteltujen eri tarveaineiden lukumäärä on
+hämmästyttävä.]
+
+Kun se oli lopultakin perillä väkeä täynnä olevassa laiturissa illan
+jo alkaessa hämärtyä, astui Antonius laivalle esikuntaupseeriensa
+ja Tarsoksen arvohenkilöiden keralla. Hänen ja kuningattaren
+kohtaaminen näyttää olleen mitä sydämellisin, sillä jälkimmäinenhän
+saapui tavalla, jonka on täytynyt tehdä Antoniukselle mahdottomaksi
+ruveta häntä sillä hetkellä moittimaan. Ja se viehättävä ympäristö,
+jossa he kohtasivat toisensa, samoin kuin iltahetken tunnelmallinen
+hämärä, vieno soitto, jota laineiden lipatus säesti, Kleopatran
+tenhoava kauneus ja suitsun ja verrattomien hajuaineiden huuma olivat
+sitäpaitsi tekijöitä, joiden on täytynyt lumota hänen mielensä ja
+karkoittaa pois kaikki ajatukset nuhteiden antamisesta. Eikä hänellä
+olisi ollut juuri tilaisuuttakaan vakavaan keskusteluun Kleopatran
+kanssa, sillä seurue saateltiin heti alas juhlasalonkiin, johon oli
+katettu mitä loisteliain ja ylellisin päivällinen. Seinävierillä oli
+kaksitoista koruompeluksilla ja tyynyillä peitettyä kolmen hengen
+lepolavitsaa, kunkin edessä pöytä ja pöydällä mitä hienoimpia,
+jalokivillä koristettuja kultaisia astioita ja haarikoita. Seinät oli
+katettu upeilla verhoilla, joiden koruompeleet hehkuivat purppurassa
+ja kullassa, ja permanto oli siroiteltu täyteen kukkia. Antonius
+ei voinut olla huudahtamatta ihmetyksestä nähdessään kaiken tämän
+loiston, jolloin Kleopatra sanoi, ettei siitä kannattanut puhua, ja
+lahjoitti hänelle siinä samassa kaikki, mitä juhlassa käytettiin —
+astiat, maljat, haarikat, lavitsat, peitteet, kaikki, mitä salongissa
+oli. Kun ylhäiset vieraat nousivat takaisin kannelle, egyptiläisestä
+viinistä jo hiukan lämmenneinä, huomasivat he hämmästyksekseen
+seisovansa ihmeellisen, kaleidoskooppimaisen lyhtytaivaan alla, joka
+oli sommiteltu risteileviin poikkipuihin ripustetuista, neliöitä ja
+ympyröitä muodostavista lyhdyistä. Tässä ympäristössä, jonka kauneus
+vaikutti melkein satumaiselta, he sitten nauttivat nuoren ja hurmaavan
+kuningattaren rattoisasta seurasta, kunnes maljat oli juotu pohjaan ja
+valot alkaneet sammua.
+
+Rannalta katsoen ovat juhlavieraiden hahmot, jotka liikehtivät
+väriloiston keskellä viihdyttävän soiton helkkyessä, varmaankin
+näyttäneet kuin jonkin jumalallisen näytelmän esittäjiltä, ja
+katselijat sanoivatkin ilman muuta, ikäänkuin asia olisi ollut aivan
+selvä, että Venus oli tullut maan päälle Dionysoksen (Antoniuksen)
+keralla juhlimaan Aasian onneksi. Kleopatra oli tunnustettu Venukseksi
+Roomassa ollessaan, kuten olemme jo nähneet, ja Egyptissä hän oli aina
+jumala. Tarkoituksena ei siis ollut vain ihailun herättäminen, kun
+hän esiintyi tässä osassaan Tarsoksessa, kuten yleisesti otaksutaan,
+vaan hän tahtoi tosiasiallisesti tulla vastaanotetuksi jumalattarena,
+ja että Antonius pitäisi häntä Egyptin jumalkuningattarena, jonka
+itse suuri Caesar oli tunnustanut Venukseksi. Muistettakoon, että
+tällä ajalla oltiin hyvin valmiita pitämään vaikutusvaltaisia
+ylhäisiä henkilöitä suosittujen jumalien ruumistumina. Niinpä olivat
+eräät kaupungit julistaneet Julian, Octavianuksen tyttären, Venus
+Genetrixiksi. Antoniusta sanottiin Dionysokseksi, ja olemme jo
+nähneet, että Caesar näyttää tulleen nimitetyksi Lupercukseksi. Samoin
+muistettaneen, kuinka Paavalia ja Barnabasta tervehdittiin Lystrassa
+Hermeenä ja Zeuksena. Näissä samoin kuin muissakin tunnetuissa
+tapauksissa ihmiset uskoivat tämän yhtenäisyyden aivan todeksi, ja
+vaikka ajattelun kehittyminen sitten todennäköisesti lopetti tämän
+uskomuksen, ei tällä ajalla näyttänyt olevan vielä mitään syytä
+epäillä, etteivätkö nämä jumaluudet olleet ilmestyneet näkyväisinä
+maan päälle. Kydnoksen rannoille kerääntyneet joukot ovat niin ollen
+varmaankin toden teolla uskoneet katselevansa jumalien juhlaa,
+kuinka lemmen suosittu jumalatar oli ilmestynyt huvittamaan heidän
+ihmishahmoista lemmikkijumalaansa.
+
+Luultavasti Antonius oli pyytänyt Kleopatraa tulemaan seuraavana
+iltana hänen luokseen, mutta kuningatar näyttää taas vastanneen, että
+Antoniuksen oli tultava seurueineen jälleen hänen alukselleen. Tämä
+toinen ilta näyttää olleen ensimmäistä niin paljon loisteliaampi, että
+ylläkuvattu tilaisuus oli Plutarkhoksen mukaan sen rinnalla mitätön.
+Kun vieraat poistuivat, saivat he ottaa mukaansa lavitsat, joilla he
+olivat levänneet, ja haarikat, jotka oli pantu pöydille heidän eteensä.
+Kunniavieraille Kleopatra lahjoitti sen lisäksi kantotuolit sekä niihin
+kuuluvat kantajaorjat ja etiopialaiset soihtupojat ja toisille hevoset,
+joilla oli kultaiset satulaloimet, pyytäen kaikkia pitämään ne omanaan
+illan muistoina.
+
+Seuraavana päivänä Kleopatra vihdoinkin suvaitsi syödä päivällistä
+Antoniuksen luona, joka oli pannut koko Tarsoksen liikkeelle saadakseen
+juhlan yhtä loistavaksi kuin kuningattaren juhlat olivat olleet, mutta
+siinä hän pettyi; hän nauroi itse ensimmäisenä epäonnistumiselleen ja
+makunsa huonoudelle. Kuningattaren pidoissa oli ollut pääpiirteenä sama
+hienostuneisuus ja rattoisuus, joka oli tehnyt niin syvän vaikutuksen
+diktaattorivainajaan, mutta Antoniuksen juhlassa olivat maun karkeus
+ja, kuten Plutarkhos kuvaa, jonkinlainen talonpoikamainen kömpelyys
+silmäänpistävät. Kleopatra ei joutunut kuitenkaan ymmälle, vaan sovitti
+nopeasti käytöksensä remuavan isäntänsä mukaan. »Huomaten Antoniuksen
+pilanteon olevan leveää ja karkeaa, ja että se oli enemmän soturin kuin
+hovimiehen puhetta, hän yhtyi siihen heti, osoittamatta minkäänlaista
+vastahakoisuutta tahi jäykkyyttä» [Plutarkhos: Antonius.] Siten hän
+onnistui pian lumoamaan tämän mahtavan roomalaisen ja saamaan hänestä
+mitä hartaimman ystävän ja liittolaisen. Hänen läsnäolonsa elvytti ja
+kiihoitti tavalla, jota ei voinut vastustaa, sillä hänen rohkeutensa
+keskustelun kaikissa käänteissä ikäänkuin tehosti hänen olemuksensa
+siroutta, luonteen eloisuutta ja äänen viehkeyttä. Antoniuksen
+tarkoituksena oli, kun hän pyysi Kleopatraa tulemaan luokseen, moittia
+häntä välinpitämättömyydestä hänen asiaansa ja etujaan kohtaan,
+mutta hänelle osoitettiin sangen pian, että hän itse oli poikennut
+tieltä, josta he olivat Roomassa sopineet, eikä Kleopatra. Hän se oli
+Octavianukseen liittymällä näköjään pettänyt asian, joka oli Kleopatran
+mielestä Caesariin nähden ainoa oikea, ja kuningatar kykeni sitäpaitsi
+todistamaan haluttomuutensa lähettää apua triumviraatille johtuneen
+vain siitä, ettei hän voinut nähdä, millä tavalla sellainen toimenpide
+edistäisi hänen poikansa asiaa. Antonius, joka ei ollut diktaattorin
+eläessä kertaakaan joutunut täysin alttiiksi kuningattaren hurmaaville
+hyökkäyksille, oli nyt helposti voitettu uhri ja valmis toteuttamaan
+hänen toivomuksensa joka suhteessa.
+
+Neljäntenä iltana Kleopatra kutsui roomalaiset upseerit jälleen
+luoksensa juhlimaan, ja tätä tilaisuutta varten hän antoi peittää
+salongin permannon ruusuilla lähes puolen metrin paksuudelta. Kukat
+saatiin pysymään paikoillaan ja koholla verkkojen avulla, jotka oli
+pingoitettu seinästä toiseen kireälle niiden yli, niin että vieraat
+saivat kulkea lepolavitsoilleen tuoksuavaa kukkamattoa pitkin, jonka
+hinta oli yhden huoneen osalta noin 47,500 markkaa.
+
+Seuraavat pari päivää vietettiin yhtä loisteliaasti ja ylellisesti.
+Kuningatar koetti parhaansa mukaan näyttää Antoniukselle rikkauttaan ja
+mahtavuuttaan saadakseen Antoniuksen suostumaan jonkinlaiseen liittoon
+hänen kanssaan Octavianusta vastaan. Hän tahtoi saada nämä kaksi
+johtajaa riitaantumaan keskenään ja karkaamaan toistensa kimppuun,
+minkä tapahduttua hän ryhtyisi tukemaan Antoniusta, Octavianuksen,
+Caesarin sisarenpojan kukistumisesta ja Caesarionin, Caesarin pojan
+voitosta varmana. Vallan laajuuden ja rikkauksien rajattomuuden
+näyttäminen oli siis ehdottomasti välttämätöntä. Hän näyttää sentähden
+suhtautuneen lempeän ylenkatseellisesti roomalaisen sotapäällikön
+ponnistuksiin vieraansa huvittamiseksi ja esiintyneen Antoniuksen
+juhlissa tavalla, joka sai isännän tekemään sen kiusallisen huomion,
+että kuningatar hymyili hänen tavoitellulle loistolleen. Oli kuin
+vieras olisi sen lisäksi vielä ihmetellyt, ettei Antonius kyennyt
+antamaan juhlilleen sitä kaunista ja miellyttävää leimaa, joka oli
+hänen juhlilleen ominainen.
+
+Kleopatran käytös vaivasi Antoniusta siinä määrin, että hän näyttää
+lopulta kysyneen kuningattarelta suoraan, olisiko hänen juhlaansa
+voitu enää tehdä loistavammaksi. Kysymyksestä sukeutui keskustelu,
+jolloin Antonius näyttää sanoneen hänelle, kuinka paljon tämmöiset
+juhlat hänelle maksoivat, mihin kuningatar vastasi saavansa ilman
+mitään vaivaa menemään 28,5 miljoonaa markkaa yhteen ainoaan ateriaan.
+Antonius kielsi sen jyrkästi ja sanoi, että se oli mahdotonta.
+Kuningatar tarjoutui silloin lyömään vetoa, että hän tekisi sen
+seuraavana iltana. Antonius suostui, ja eräs Plancus vahvisti vedon.
+Antonius ei näytä muistaneen, että Clodiuksella, näyttelijä Aisopoksen
+pojalla, oli ennen ollut tapana sekoittaa sulatettuja helmiä ruokaansa,
+mikä sai hänen ateriansa nousemaan huimaaviin summiin; muussa
+tapauksessa hän olisi tullut epäilleeksi Kleopatran aikovan turvautua
+johonkin sellaiseen petokseen voittaakseen vedon, ja ollut varuillaan.
+
+Antonius odotti tietysti jonkin verran jännittyneesti seuraavaa iltaa
+ja oli varmasti pettynyt huomatessaan, ettei se, mitä hän näki,
+poikennutkaan sanottavasti edellisistä. Aterian lopulla hän laski
+yhdessä Plancuksen kanssa eri astioiden ja kultaisten lautasten ja
+haarikoiden arvon ja kääntyi kuningattaren puoleen, ilmoittaen, ettei
+summa ollut läheskään niin suuri, kuin mistä oli lyöty vetoa.
+
+»Odottakaahan», Kleopatra vastasi. »Tämä on vasta alkua. Nyt koetan,
+enkö saa sovittua summaa yksinänikin kulutetuksi».
+
+Hän viittasi orjille, jotka nostivat hänen eteensä pöydän. Pöydällä oli
+vain pieni malja ja maljassa tilkka etikkaa. Hän piti siihen aikaan
+korvissaan kahta tavattoman suurta helmeä, joiden kummankin arvo oli
+enemmän kuin puolet mainitusta vetosummasta; nyt hän irroitti nopeasti
+toisen ja pudotti sen etikkaan, johon se pian liukeni. Kun etikka
+ja noin 14,5 miljoonaa markkaa oli solunut hänen kuninkaallisesta
+kurkustaan alas, alkoi hän päästellä toista helmeä hävittääkseen
+sen samalla tavalla, mutta Plancus ehätti väliin, selittäen hänen
+voittaneen, Antoniuksen istuessa epäilemättä jonkin verran synkkänä
+aprikoiden naisten oveluutta.
+
+Yleisesti on oltu sitä mieltä, että kuningattaren liioiteltu
+tuhlaavaisuus johtui hänen turhamaisesta halustaan lumota Antonius
+henkilökohtaisella rikkaudellaan. Mutta vaikuttimena oli varmasti,
+kuten olemme nähneet, tärkeä poliittinen syy, ja on aivan tarpeetonta
+otaksua turhamaisuuden olleen kaikessa määräävänä. Tämä rikkauden ja
+vallan näytteillepano ei sitäpaitsi näytä olleen todellisuudessa niin
+loisteliasta, kuin mitä kreikkalaiset kirjailijat sanovat, joiden
+kirjoituksista saa sen käsityksen, että Kleopatra oli kerskailevan
+välinpitämätön raha-asioissa. Tässä kuvatuissa esimerkeissä hänen
+tuhlaavaisuudestaan näyttää pikemminkin olleen ulkonaisena leimana
+hienolla tavalla esiintyvä luonnollinen koruttomuus ja viattomuus,
+jonkinlainen yllättävä rohkeus, niiden ollessa luonteeltaan
+pääasiallisesti poliittisia ja tarkoituksellisia.
+
+On hyvin tärkeää, että lukija ymmärtää oikein Kleopatran asenteen
+tähän aikaan ja karkoittaa mielestään ne mielipiteet hänen ja
+Antoniuksen solmimasta liitosta, joita tavallisesti esitetään. Toistan
+sentähden, että Kleopatran tarkoitus oli Tarsoksessa vieraillessaan
+kohdistaa Antoniuksen huomio Egyptin mahdollisuuksiin Roomaa vastaan
+suunnattavan iskun tukikohtana ja saada hänen mielenkiintonsa vireille.
+Hän tahtoi, kuten olen jo sanonut, saada Antoniuksen luottamaan
+rikkauksiin, jotka soluisivat Niiliä alas hänen raha-arkkuihinsa, jos
+hän lähtisi armeijoineen valloittamaan Rooman valtaistuinta hänelle,
+joka oli Caesarin vaimo, ja hänen pojalleen, joka oli Caesarin lihaa
+ja verta. Antonius oli mies, joka pystyi antamaan hänelle takaisin
+valtakunnan, jonka hän oli menettänyt suuren diktaattorin kuollessa.
+Hänet oli saatava ymmärtämään, mitä etuja hänelle koituisi heidän
+liitostaan, ja sentähden oli välttämätöntä, että Kleopatra näytti
+hänelle käytettävänään olevat suunnattomat rikkaudet. Siinä ei ollut
+varsinaista turhamaisuutta eikä mitään todellista tuhlaavaisuuttakaan —
+hän pelasi suurta peliä ja panokset olivat korkeat. Jokunen kultainen
+haarikka, yksi tahi kaksi helmeä eivät olleet yletön hinta Antoniuksen
+liittolaisuudesta. Poika Caesarion oli liian nuori käydäkseen omaa
+sotaansa, eikä hän, Kleopatra, kyennyt johtamaan armeijaa. Antonius oli
+siis saatava liittolaiseksi, eikä hänen myötätuntoaan voitettu millään
+niin varmasti kuin näyttämällä hänelle ne rajattomat rikkaudet, jotka
+Kleopatra asettaisi hänen käytettäväkseen. Saatuaan omin silmin nähdä
+tuntemattoman Afrikan ja salaperäisen Aasian aarteet hän ei arkailisi
+ryhtyä yritykseen, joka oli tekevä Caesarin ystävän, Caesarin vaimon
+ja Caesarin pojan maailman valtiaiksi. Hän näyttäisi Antoniukselle
+Etiopian ja Nubian kullan, kohdistaisi hänen huomionsa Indian suuriin
+kauppateihin ja muistuttaisi häntä niistä lupaavista mahdollisuuksista,
+jotka suuri diktaattori oli oivaltanut tehdessään liiton hänen
+kanssaan. Sillä tavalla hän voittaisi Antoniuksen jälleen puolelleen,
+ja siten tulisivat Julius Caesarin kunnianhimoiset suunnitelmat hänen
+avullaan lopultakin toteutetuiksi.
+
+Ensin oli kuitenkin käytävä käsiksi pariin muuhun seikkaan. Prinsessa
+Arsinoe, joka oli kulkenut Rooman kaduilla Caesarin triumfissa ja
+päästetty sitten vapaaksi, oleskeli nyt joko Miletoksessa tahi
+Efesoksessa [Josephus sanoo hänen olleen Efesoksessa, Appianus
+Miletoksessa], jossa hän oli saanut turvapaikan Artemiin temppelin
+pappien ja papittarien luota. Ylimmäinen pappi kohteli häntä
+ystävällisesti, kunnioittaen häntä jopa kuningattarenakin, mikä
+viittaa hänen asettuneen lopullisesti suojattinsa puolelle sisarten
+välisessä riidassa. Arsinoe näyttää olleen uskalias ja kunnianhimoinen
+nainen, joka koetti koko lyhyen elämänsä ajan turhaan päästä Egyptin
+valtaistuimelle; nyt hän näytti jälleen vehkeilevän sisartaan vastaan
+aivan samoin kuin hän vehkeili Aleksandrian palatsissa, silloin kun
+Ganymedes oli hänen hovimestarinsa.
+
+Muistettaneen, että diktaattori oli lahjoittanut Kyproksen
+valtaistuimen Arsinoelle ja hänen veljelleen, näiden todennäköisesti
+saamatta tätä lahjaa milloinkaan haltuunsa. Siitä huolimatta on
+jotakuinkin varmaa, että prinsessa pyrki aina esiintymään tuon saaren
+kuningattarena, ja voihan olla, että hän oli päässyt hyviin väleihin
+Cassiuksen ja Brutuksen kanssa tarjoamalla heille apuaan sodassa
+Antoniusta vastaan, jos he sitten auttaisivat häntä pääsemään Egyptin
+valtaistuimelle. Kyproksen varakuningas Serapion on voinut olla samoin
+tässä juonessa mukana, kun hän luovutti laivastonsa Cassiukselle, kuten
+kerroimme edellisessä luvussa [s. 123] Kleopatra oli päässyt nyt joka
+tapauksessa niin pitkälle, että hän sai Antoniuksen suostumaan sekä
+Arsinoen että Serapionin kuolemantuomioihin. Miehet, jotka lähetettiin
+Artemiin temppeliin panemaan täytäntöön tuomiota, tapasivat Arsinoen
+pyhätöstä palvontamenoja suorittamasta ja surmasivat hänet alttarin
+askelmille. Ylimmäisen papin kuulumisesta salaliittoon oli nähtävästi
+myös saatu vihiä, ja papisto sai tehdä kaiken voitavansa, ennenkuin
+hänet armahdettiin. Serapion taas ei voinut asemansa takia odottaakaan
+lempeyttä ja hänet vangittiinkin viipymättä ja surmattiin.
+
+Poistettuaan siten tältä taholta valtaistuintaan uhkaavan vakavan
+vaaran Kleopatra taivutti Antoniuksen auttamaan häntä pääsemään eräästä
+toisestakin syvän huolen aiheesta. Muistettaneen, että nuori kuningas
+Ptolemaios XIV hukkui pakoretkellä sen taistelun jälkeen, jossa Caesar
+löi Egyptin armeijan maaliskuussa v. 47 e.Kr. suiston eteläosassa.
+Samoin olemme kertoneet, että hänen ruumiinsa oli tunnettu kultaisesta
+haarniskasta, jota hän piti. Nyt oli kuitenkin eräs henkilö, joka ei
+väittänyt sen vähempää kuin että hän oli juuri tuo onneton hallitsija,
+alkanut esiintyä vallantavoittelijana ja todennäköisesti ryhtynyt
+kirjeenvaihtoon oletetun sisarensa Arsinoen kanssa. Tämä valtaanpyrkijä
+oleskeli tällöin Foinikiassa, mikä viittaa hänen olleen tekemisissä
+Serapioninkin kanssa, joka oli hänkin, silloin kun hänet vangittiin,
+sielläpäin matkoilla. Antonius suostui niin ollen vangituttamaan tämän
+valekuninkaan ja toimittamaan hänet kaikessa hiljaisuudessa pois
+päiviltä.
+
+Historioitsijat ovat taipuvaisia näkemään näiden kolmen vehkeilijän
+tuhoamisessa esimerkin Kleopatran julmuudesta ja kostonhimosta.
+Heidät kuvataan hänen sammuttamattoman vallanhimonsa uhreiksi ja
+Arsinoen kuolemaa sanotaan kuningattaren mustan maineen likaisimmaksi
+tahraksi. Minä puolestani en voi nähdä, millä muulla tavalla tämmöiset
+hänen valtaistuintaan uhkaavat vaarat olisi voitu pysyvästi poistaa.
+Arsinoen kuoleman tekee niin julmaksi se seikka, että se tapahtui
+pyhitetyn alttarin askelmilla, mutta katsoen aikaan, jolloin nämä teot
+tehtiin, ei niitä pidä tuomita liian ankarasti, sillä kukapa hyvä
+kuningas tahi kuningatar ei muinoin raivannut vallantavoittelijoita
+kuolemantuomioilla tieltään.
+
+Kleopatran vierailu Tarsoksessa näyttää kestäneen vain jonkun viikon,
+mutta kun hän palasi Aleksandriaan, on hänen täytynyt tuntea,
+että lyhyt yhdessäolo Antoniuksen kanssa oli kohottanut hänen
+vaikutusvaltansa maineen jälleen ylimmilleen. Hän ei ollut ainoastaan
+pyyhkäissyt kahta kilpailijaansa ja heidän otaksuttuja liittolaisiaan
+olemattomiin Antoniuksen diktaattorinvaltaan turvautumalla ja näyttänyt
+peloittavaa mahtiaan Artemiin mahtavalle ylimmäiselle papille, joka ei
+ollut tehnyt muuta kuin antanut eräälle Egyptin kruunun tavoittelijalle
+turvapaikan etäisessä Aigeiassa, vaan oli tosiasiallisesti voittanut
+Antoniuksenkin jälleen täysin puolelleen. Olipa tämä luvannut tulla
+vastavierailulle Aleksandriaan, että hän saisi nähdä omin silmin
+kaiken, mitä Egyptillä oli tarjottavana. Tulevaisuus näytti nyt ensi
+kerran Caesarin kuoltua jälleen valoisalta, ja Kleopatran on täytynyt
+olla mitä toivehikkaimmalla mielellä purjehtiessaan Välimeren poikki
+takaisin omaa kaunista kaupunkiaan kohti.
+
+
+
+
+XIII. KLEOPATRA JA ANTONIUS ALEKSANDRIASSA
+
+
+Voitaneen tuskin epäilläkään, etteikö Antonius ollut juuri tällöin
+kiihkeän halukas solmimaan lujaa liittoa Kleopatran kanssa, sillä
+hän tarvitsi juuri sellaista liittolaista voidakseen toteuttaa
+suunnitelmat, joita hän nyt hautoi. Hänen ja Octavianuksen välit olivat
+kireät, ja se mitätön osa, jota jälkimmäinen oli näytellyt Philippoin
+taistelussa ja sen valmisteluissa, oli saanut hänet suhtautumaan
+hieman ylenkatseellisesti tähän nuoreen mieheen. Triumviraatti oli
+parhaassakin tapauksessa vain sopimus, eikä Antonius odottanut sen
+kestävän päivääkään sen jälkeen kuin ylivalta oli siirtynyt joko
+hänelle tahi Octavianukselle. Hän toivoi Caesarin sisarenpojan
+kukistuvan ja näki pääsevänsä voimasuhteissa kilpailijansa edelle, jos
+hän solmisi liiton Kleopatran kanssa.
+
+Octavianus oli palannut Philippoin taistelun jälkeen Roomaan,
+josta Antonius sai nyt sellaisia uutisia, että heidän yhteisen
+päällikkyytensä alaiset joukot olivat sangen tyytymättömiä vaivoistaan
+saamiinsa palkintoihin. Toiset kannattivat Octavianusta, mutta toiset
+ajattelivat, että Antonius olisi ollut paljoa anteliaampi, ja välit
+kiristyivät päivä päivältä. Ja Antoniuksen puoluelaiset, varsinkin
+hänen vaimonsa Fulvia, koettivat vielä laventaa ja syventää juopaa,
+toimien kuitenkin todennäköisesti enemmän omasta aloitteestaan kuin
+johtajansa suoranaisella luvalla. Antonius ei tahtonut rikkoa välejä
+Octavianuksen kanssa, ennenkuin hän oli varma voitostaan, ja hänen
+huomionsa oli sitäpaitsi kiintynyt tähän aikaan enemmän Partian
+valloitukseen kuin Octavianuksen kukistamiseen. Suuri diktaattori oli
+sysännyt hänenkin mielikuvituksensa liikkeelle partialaisiin nähden,
+ja voihan olla, että taustalla kangasteleva Indian valtaaminen alkoi
+jo nyt askarruttaa hänen mieltään, kuten oli varmasti laita joitakin
+vuosia myöhemmin. Hänen silloiset suunnitelmansa näyttävät siis yleensä
+ryhmittyneen kolmen hankkeen ympärille. Ensimmäisenä oli hyökkäys- ja
+puolustusliiton solmiminen Kleopatran kanssa, niin että kuningattaren
+rahat, miehet ja laivat asetettaisiin hänen käytettäväkseen; toisena
+Partian valloitus, jossa saatujen voittojen kunnia ja valloitetusta
+maasta tuotu saalis nostaisivat hänet maineen kukkuloille; ja
+kolmantena riitautuminen Octavianuksen kanssa ja kilpailijan
+tuhoaminen, jolloin hän olisi yksin koko maailman herra. Sitten hän
+todennäköisesti julistautuisi kuninkaaksi, kuten Caesarkin oli aikonut
+tehdä, naisi Kleopatran ja perustaisi kuningassuvun, seuraajanaan joko
+hänen poikapuolensa, diktaattorin poika, tahi oma poika, joka hänelle
+mahdollisesti syntyisi tulevassa avioliitossa Kleopatran kanssa.
+
+Mieli tulvillaan näitä toiveita, jotka liittyivät niin läheisesti
+Kleopatrankin tulevaisuudenunelmiin, Antonius teki lähtöä Aleksandriaan
+syksyllä vuonna 41 e.Kr. siinä vakaassa aikomuksessa, että liitosta
+Egyptin kuningattaren kanssa oli nyt tuleva tosi. Hän järjesti
+niin, että eräs Decimus Saxa, diktaattorivainajan valiokenraaleita,
+nimitettiin Syyriaan sijoitettujen joukkojen päälliköksi, ja velvoitti
+sitten hänet ilmoittamaan säännöllisesti kaikesta, mitä partialaiset
+puuhailivat, ja valmistelemaan näitä vastaan suunniteltua sotaretkeä.
+Partian kuningas Orodes oli ottanut palvelukseensa erään roomalaisen
+luopion, Cassiuksen ja Brutuksen entisen liittolaisen, nimeltä Quintus
+Labienus, joka järjesteli nyt yhdessä kuninkaan pojan Pacoruksen
+kanssa Partian joukkoja uudelle kannalle Partiaan rajoittuviin Rooman
+maakuntiin tehtävän hyökkäyksen varalta. Sodan pikaisesta puhkeamisesta
+ei näyttänyt niin ollen olevan epäilystäkään, minkä tähden Antonius
+tahtoi saada Egyptin maa- ja merivoimat mahdollisimman nopeasti
+käsiinsä.
+
+Ollessaan juuri lähdössä Aleksandriaan hän näyttää saaneen Roomasta
+sanan, että tilanne oli siellä kärjistymässä huippuunsa, ja että
+hänen veljensä, Lucius Antonius, ja vaimonsa, Fulvia, valmistautuivat
+käymään Octavianuksen kimppuun. Hänen on sentähden täytynyt ruveta
+pohtimaan, oliko hänen nyt siirrettävä Aleksandrian matka toistaiseksi
+ja lähdettävä sen sijaan Roomaan. Asioissa tapahtuneen käänteen on
+täytynyt harmittaa häntä melkoisesti, sillä hän tiesi vallan hyvin
+olevansa vielä kykenemätön sotimaan menestyksellisesti Octavianusta
+vastaan eikä tahtonut mitenkään sekaantua otteluun, joka päättyisi
+todennäköisesti hänen omaan kukistumiseensa. Jos hän palaisi Italiaan,
+onnistuisi hän ehkä lopettamaan riidan ja aikaansaamaan sovinnon, joka
+takaisi rauhan säilymisen, kunnes hän oli itse valmis aloittamaan
+sodan. Mutta jos hän epäonnistuisi rauhan palauttamisessa, olisi
+seurauksena tilanne, johon hän ei ollut valmistautunut. Sentähden
+näyttää siltä kuin hän olisi pitänyt parempana pysytellä erillään
+koko riidasta ja antaa roomalaisten olla siinä uskossa, että hän oli
+kokonaan syventynyt idän kysymyksiin. Menemällä Egyptiin joiksikin
+viikoiksi hän ei vain eristäytynyt puolueensa hämmästyttävistä
+edesottamisista Roomassa, vaan saattoi Partiaan tehtävän sotaretkensä
+varjolla kerätä joukkoja ja rahaa, jotka tulivat olemaan äärettömän
+hyvään tarpeeseen, jos Octavianus tahtoi kärjistää riidan lopulliseen
+voimainkoetukseen. Antonius odotti sitäpaitsi nuorekkaan kiihkeästi
+kaiken sen hurmaavan uusiintumista, millä Kleopatra oli huvittanut
+häntä, niin että pelkkä ajatuskin joutua jälleen tuiman puolisonsa
+kanssa yksiin ja saada elää hänen ankaran silmälläpitonsa alaisena on
+ollut hänelle melkein varmasti jotakuinkin vastenmielinen. Antonius
+ei ollut suuri valtiomies eikä diplomaatti; hänen teoissaan oli aina
+määräävänä se, mikä häntä miellytti. Egyptin kuningatar oli tehnyt
+mitä hämmentävimmän vaikutuksen tähän hetkelliseen luonteeseen, joka
+oli tämmöisissä asioissa hyvin herkkä nojautumaan kaikenlaisiin
+syyntapaisiinkin, ja niinpä kelpasi seikka, että hänestä näytti
+viisaimmalta pysytellä nyt poissa Roomasta, täysin päteväksi
+valtakirjaksi ryhtyä hankkeeseen, johon kunnianhimo ja mieliteko häntä
+yhdessä yllyttivät.
+
+Vuonna 41 e.Kr. hän lähti sitten talven tullessa Aleksandriaan, jossa
+Kleopatra toivotti hänet tervetulleeksi Lochias-niemen kauniiseen
+palatsiin mitä syvimmin kunnioitettuna vieraana. Tuon loistavan linnan
+kaikki mahdollisuudet oli otettu huomioon hänen viihdyttämisekseen,
+eikä kestänyt kauan, ennenkuin roomalaisen maailman asiat olivat
+saaneet väistyä kauas taustalle hänen mielessään. Kleopatra puolestaan
+ei ollut yhtä välinpitämätön. Kuningattaren kunnianhimo, jonka
+Caesar oli sytyttänyt, leimahti uuteen paloon Tarsoksessa saavutetun
+menestyksen lietsomana, ja hän oli päättänyt saada Antoniuksen
+taistelemaan asiansa puolesta. Huomattuaan, kuinka myöntyväisesti ja
+vastaanottavaisesti hänen ehdotuksiinsa suhtauduttiin, hän oli ollut
+heti sitä mieltä, että hänen tuli ruveta Antoniuksen liittolaiseksi
+tämän yrittäessä päästä Rooman valtaistuimelle. Hänen tehtävänsä oli
+nyt hurmata Antonius henkilökohtaisella tenhovoimallaan ja huvitusten
+moninaisuudella ja näyttää hänelle rikkautensa ja valtansa laajuus.
+
+»Olisi todellakin sanojen haaskausta», kirjoittaa Plutarkhos, »ryhtyä
+kuvaamaan yksityiskohtaisesti Antoniuksen Aleksandriassa keksimiä
+hullutuksia». Hän vietti useita viikkoja mitä hillittömimpien
+huvitusten pyörteessä ja antautui ylellisyyteen, jonka vertaista hän
+ei ollut konsanaan kokenut. Hänen sukunsa oli elänyt koruttomasti ja
+yksinkertaisesti, ja vaikka hän itse olikin toisinaan tuhlannut suuria
+summia huveihinsa, ei Roomassa voitu millään tavalla päästä näiden
+Aleksandriassa vietettyjen juhlien loisteliaisuutta lähellekään. Hänen
+ystävänsä, monet vain tavallisia näyttelijöitä ja näyttelijättäriä,
+eivät olleet liioin mitään loistavia huvittelutaidon opettajia,
+vaan henkilöitä, jotka pitivät juomien runsautta ja hyvää seuraa
+hienostunutta ylellisyyttä parempina. Kleopatran palatsissa Antonius
+kuitenkin huomasi joka taholla ympärillään mitä edistyneimmän
+kulttuurin luomia keksintöjä ja välikappaleita, jotka tekivät häneen
+sellaisen vaikutuksen, että liioittelevan Luculluksenkin ponnistukset
+olisivat joutuneet häpeään. Aleksandriaa on sanottu »vanhan ajan
+Parisiksi» [Ferrero], eikä ole vaikeata ymmärtää vaikutusta, jonka se
+teki tämän herkkäverisen roomalaisen mielikuvitukseen, kun ajatellaan,
+että Antonius oli nyt ensi kerran sivistyneiden miesten ja naisten
+seurassa, jotka olivat jo päässeet sangen pitkälle ylellisen elämisen
+taidossa. Kleopatra näyttää sitäpaitsi ottaneen hänet vastaan Egyptin
+tulevana herrana ja osoittaneen hänelle selvästi, että kaikki tämä
+loisto olisi hänen, jos hän vain tahtoisi ottaa Kleopatran asian
+ajettavakseen.
+
+Antonius omaksui pian aleksandrialaisten tavat. Hän vaihtoi roomalaisen
+pukunsa kreikkalaiseen ja pujotti jalkoihinsa valkoiset attikalaiset
+kengät, nimeltä phacasium. Hän näyttää puhuneen hyvin kreikkaa, ja
+kun hovissa kävi paljon kreikkalaisia ylimyksiä, kohteli hän heitä
+rakastettavasti ja mieltymystä herättävästi. Hän kävi tiheästi
+oppineiden miesten kokouksissa ja oleskeli paljon temppeleissä ja
+museossa, saavuttaen siten varman aseman kuningattaren loistavassa
+seurapiirissä, joka oli ylpeä sivistyneisyydestään ja oppineisuudestaan.
+
+Samalla hän osoitti, vähääkään empimättä, Kleopatralle olevansa
+mies, jota kyllä kannatti tavoitella. Hän tiesi Kleopatran toivovan
+häntä lailliseksi puolisokseen dynastiallisista syistä, ja ettei
+maailmassa ollut Kleopatran kannalta katsoen ketään toista niin
+sopivaa siihen asemaan. Hän tiesi myös, että nuorena »leskenä», jonka
+ensimmäinen avioliitto oli ollut niin lyhyt, Kleopatra ikävöi päästä
+jälleen avioliittoon saadakseen voimakkaan kumppanin, johon nojautua
+pulmallisissa tilanteissa, ja hellän rakastajan, jonka puoleen
+kääntyä yksinäisyydessään. Hän tiesi kuningattaren ihailevan hänen
+herkulesmaista voimaansa ja uljasta muotoansa ja hänen on täytynyt
+nähdä ensi hetkestä alkaen, ettei kuningattaren rakkauden voittaminen
+tullut olemaan hänelle sen vaikeampaa kuin suurelle Caesarillekaan.
+Kuningatar oli nuori, tulinen ja äärimmäisen orpo, eikä sen näkeminen,
+että hänen mielensä paloi luotettavaan avioliittoon valtiollisten
+ja henkilökohtaisten syiden takia, vaatinut Antoniukselta mitään
+terävänäköisyyttä. Antonius kosiskeli häntä niin ollen asiastaan
+varmana, eikä kestänytkään kauan, ennenkuin Kleopatra myöntyi
+hetkellisen luonteensa kaikella kiihkolla ja lämmöllä.
+
+Hovi ja papisto hyväksyivät heti tämän liiton, joka tulkittiin
+Egyptissä yhtä lailliseksi avioliitoksi, kuin mitä Kleopatran ja
+Caesarin välinen suhde oli ollut. Siitä on tuskin epäilystäkään,
+etteikö Kleopatra ottanut Antoniukselta jonkinlaista
+uskollisuudenlupausta ja tuntenut voivansa luottaa häneen yhtä
+sokeasti kuin ennen suureen diktaattoriin. Caesar ei ollut pettänyt
+häntä; hän oli kutsunut Kleopatran Roomaan eikä ollut salannut
+aiettaan kohottaa hänet valtaistuimelle puolisonaan. Samoin Kleopatra
+uskoi Antoniuksenkin, joka oli Caesarin todellinen seuraaja, luovan
+valtakunnan, jota he hallitsisivat yhdessä, ja hänen on täytynyt
+riemuita sydämessään siitä, että hän oli onnistunut voittamaan tämän
+miehen omakseen, miehen, joka oli samalla hyväntahtoinen, komea
+rakastaja ja rohkea valtiollinen esitaistelija.
+
+Tällä tavalla historioitsija voi katsella näiden kahden mahtavan
+henkilön liittoa sekä diplomaattisessa että romanttisessa valossa.
+Minun mielestäni eivät Kleopatra ja Antonius näytä olleen vielä
+kumpikaan kovinkaan syvästi rakastuneita, mutta minä kuvittelen, että
+kumpaakin jo sykähdytti kaikki se, mikä toisessa oli puoleensavetävää,
+ja että molemmat uskoivat silloin tämän kauan odotetun puolison
+ilmestymisen jumalien sallimukseksi. Viehkeän kaunis Kleopatra ja komea
+Antonius näyttivät varmasti kuin toisilleen luoduilta, eivätkä heidän
+elämänvaiheensakaan voineet, aineellisen maailman silmillä katsottuina
+kuninkaallisuudessaan ja kuuluisuudessaan muuhun viitata.
+
+Olemme nähneet, kuinka Antonius antoi hienostuneemmille vaistoilleen
+täyden vapauden Aleksandriassa, ja kuinka hän, voittaakseen
+kuningattaren ihailun, osoitti pitävänsä oppineiden seurasta. Samoin
+laski Kleopatrakin luonteensa kevyemmän puolen täysin valloilleen
+viehättääkseen roomalaista ystäväänsä, jonka mieltymys hullutteluihin
+oli niin ilmeinen. Hän saattoi välistä yön tultua, kuten olemme jo
+kertoneet, pukeutua talonpoikaisnaiseksi ja naamioida Antoniuksen
+orjaksi ja lähteä sitten kaduille seikkailuja etsimään. He koputtelivat
+vieraiden talojen oviin ja ikkunoihin ja hävisivät kuin kummitukset,
+kun heille tultiin avaamaan. Toisinaan heidät tietysti yllätettiinkin,
+jolloin, kuten Plutarkhos sanoo: »ovenvartijat tahi palvelijat
+haukkuivat heitä törkeästi, jopa välistä löivätkin, vaikka useimmat
+arvasivatkin, keitä he olivat».
+
+Kleopatra huvitti vierastaan kaikin tavoin. Hän ratsasti ja metsästi
+hänen kerallaan erämaassa kaupungin muurien ulkopuolella, purjehti ja
+kalasti hänen kanssaan merellä tahi Mareotis-järvellä, kuljeskeli hänen
+seurassaan palatsin suojissa, katseli, kuinka hän paini, miekkaili
+ja harjoitteli aseidenkäyttöä, pelasi noppaa hänen kanssaan, piti
+hänelle seuraa viinimaljojen ääressä ja lumosi hänet lemmenleikillä.
+Seuraava tarina on erinomainen esimerkki heidän rattoisasta
+elämästään Aleksandriassa tämän muistettavan talven aikana. Antonius
+istui eräässä sataman aluksessa ongella, mutta kun hän ei saanut
+ainoatakaan nykäystä, sai eräs sukeltaja hypätä veteen ja kiinnittää
+vastapyydettyjä kaloja Antoniuksen onkeen, jotka hän sitten kiskoi ylös
+Kleopatran ystävineen ylistellessä hänen taitavuuttaan. Kuningatar
+arvasi kuitenkin pian, mistä oli kysymys, ja kutsui seuraavaksi
+päiväksi paljon väkeä saapuville todistamaan, kuinka petollisesti
+Antonius menetteli. Sitten hän hankki joitakin Mustalta mereltä tuotuja
+suolakaloja ja käski erään orjan sukeltaa aluksen alle ja kiinnittää
+yhden onkeen heti kuin siima oli heitetty. Kun tämä oli tehty, kiskaisi
+Antonius pinnalle suolakalan, jonka ilmestymistä tervehdittiin
+sydämellisellä naurulla. Kleopatra lausui silloin ällistyneelle
+onkimiehelle kohteliaan hilpeästi: »Jättäkää onkivapa, kenraali,
+meille Pharoksen ja Canopuksen mitättömille hallitsijoille; teidän
+saaliiksenne sopivat vain kaupungit, maakunnat ja valtakunnat».
+
+Tämän talven aikana Antonius ja kuningatar perustivat yhdessä
+jonkinlaisen seuran tahi kerhon, nimeltä _Amimetobioi_, »verrattomat
+eläjät», jonka jäsenet kestitsivät toisiaan kukin vuorostaan joka
+päivä mitä ylellisimmin. Antonius näyttää todennäköisesti olleen tämän
+kerhon puheenjohtaja, sillä on löydetty kaksi kirjoitusta, joissa
+hänestä käytetään nimitystä »verraton» luultavasti juuri sen nojalla.
+Aleksandriassa asui siihen aikaan eräs Philotas-niminen lääketieteen
+opiskelija, jonka selostus kuvaa parhaiten tämän kerhon jäsenten
+toimeenpanemissa juhlissa rehoittanutta tuhlausta. Kuljeskellessaan
+kerran Kleopatran palatsin keittiöissä Philotas hämmästyi suuresti
+nähdessään, että paistumassa oli kokonaisina ei sen vähemmän kuin
+kahdeksan villisikaa. »Teillä taitaa olla paljon vieraita tänään», hän
+virkkoi keittäjälle, mihin tämä vastasi: »Ei kahtatoista enempää, mutta
+paisti on tarjottava juuri parhaalleen kypsänä, ja kun Antonius voi
+aterioida nyt tahi vasta tunnin päästä, ja kun kaikki, mikä on ollut
+minuutinkaan liian kauan tulella, on kelvotonta, on meidän pidettävä
+varamme, koska hänen päivällistuntiaan on mahdoton arvata».
+
+Esimerkkinä siitä, mitä ruokia näissä juhlissa tarjoiltiin, minun
+sallittaneen esittää päivällinen, jonka Mucius Lentulus Niger antoi
+Roomassa joitakin vuosia aikaisemmin, missä tilaisuudessa Julius
+Caesarkin oli ollut hänen vieraanaan. Mutta on muistettava, että
+Kleopatran juhlien ajatellaan olleen paljoa ylellisempiä, kuin mitä
+Roomassa tiedetään konsanaan vietetyn. Ruokalista oli tämännäköinen:
+»Merisiiliä, ostereita, simpukoita, rastaita parsan kera, höystettyä
+lintua, osteri- ja simpukkapiirakkaa, mustia ja valkoisia raakkuja,
+merivuokkoja, metsävuohen kylkeä, villisian kylkeä, kahdenlaisia
+punaisia kilpikaloja, emäsian utareita, jauhoitettuja lintuja,
+villisian päätä, kalapiirakkaa, sorsia, keitettyjä taveja, jäniksiä ja
+paistettuja lintuja». Varro mainitsee eräässä satiirissaan joitakin
+huomatuimpia muukalaisia herkkuja, joita tarjoiltiin rikkaiden
+pöydissä, kuten riikinkukkoja Samoksesta, pyitä Frygiasta, kurkia
+Meloksesta, vuonia Ambraciasta, tonnokaloja Kalkedonista, kaloja
+Pessinuksesta, ostereita ja kampasimpukoita Tarentumista, sampia
+Rhodoksesta, kaloja Kilikiasta, pähkinöitä Thasoksesta ja raakkuja
+Espanjasta. Silloin käytetyt kasvikset ovat melkein samoja kuin mitä
+nytkin syödään, perunaa tietystikään lukuunottamatta. [Maquardt:
+Privatleben, siv. 409.] Pääateria, _caena_, oli usein niin pitkä, että
+juomingit, _commissatio_, seurasivat sitä välittömästi. Niiden alkaessa
+valittiin arvanheitolla juhlan yliohjaaja, _arbiter bibendi_, jonka
+velvollisuutena oli viinin sekoittaminen suureen maljaan. Vieraat
+lepäsivät lavitsoilla pöydän takana ja kummallakin sivulla ja söivät
+ruokansa sormillaan. Kukin sai kukkaseppeleen kulmilleen, cinnamonia
+siroiteltiin tukkaan ja suloisia hajuaineita pirskoiteltiin vaatteille
+ja sekoitettiin viineihinkin. Aterian aikana esiintyi vieraiden
+huviksi tanssijattaria, soittajia, näyttelijöitä, voimistelijoita,
+ilveilijöitä, kääpiöitä ja välistä gladiaattoreitakin, ja myöhemmin
+pelattiin noppaa tahi muitakin pelejä, miten milloinkin sattui.
+Huoneen koristamiseen ja kaluston ja pöydän loisteliaisuuteen
+kiinnitettiin aina suurta huomiota. Kleopatran juhlien loistoa
+tehosti erikoisesti pöytäkaluston upeus. Nämä astiat ja maljat,
+joista puhuessaan kuningatar käytti vaatimattomasti sanaa _kerama_,
+»savituotteita», olivat tavallisesti kullasta ja hopeasta, koristuksina
+jalokiviupokkeita, ja niin kuulut kauneudestaan, että niitä pidettiin
+vielä kolmesataa vuotta myöhemmin täydellisen taidon näytteinä.
+Palmyran kuningattaren Zenobian kerrotaan keränneen niitä innokkaasti
+omaa pöytäänsä varten.
+
+Talvi meni näin kuin siivillä juhlissa, huvituksissa ja kaikenlaisessa
+ilonpidossa. Plutarkhos on jotakuinkin oikeassa sanoessaan, että
+Aleksandriassa Antonius »tuhlasi haaskaamalla kaikista kalleinta
+— aikaa», mutta kuukaudet eivät menneet sentään aivan hukkaan.
+Antonius ja Kleopatra olivat lujittaneet liittoaan mitä läheisimmällä
+yhteiselämällä, ja molemmat uskoivat, että he taistelisivat taistelunsa
+yhdessä, silloin kun yritys Octavianuksen kukistamiseksi oli
+toimeenpantava. Rupeamalla Kleopatran rakastajaksi ja vetoamalla hänen
+luonteensa puhtaasti vaistomaiseen puoleen Antonius oli saanut häneltä
+vilpittömän lupauksen, että Egypti tulisi tukemaan häntä kaikissa hänen
+yrityksissään. Nämä Aleksandriassa vietetyt onnelliset talvipäivät
+eivät ole siis voineet näyttää hänestä hukkaan menneiltä, koska suuri
+ja mahtava kuningatar kävi päivä päivältä yhä mukautuvaisemmaksi.
+Kleopatran rakkaus Antoniusta kohtaan näyttää kehittyneen melkein
+joka suhteessa samaan suuntaan kuin hänen rakkautensa Julius Caesaria
+kohtaan. Saatuaan ensi vaikutteen poliittisesta syystä hän oli sitten
+alkanut tuntea luonnollista ja romanttista mieltymystä roomalaista
+puolisoaan kohtaan, ja vaikka suhteen kehittyminen läheiseksi
+yhdyselämäksi johtuikin suurimmaksi osaksi lihan heikkoudesta, näytti
+se olevan täysin puolustettavissa sillä, että hän edisti siten
+pyyteitään sukunsa hyväksi. Kleopatra piti Antoniusta miehenään
+ja tahtoi, että häntä pidettiin Antoniuksen vaimona. Se, ettei
+avioliittoa oltu julkisesti vahvistettu, merkitsi vähän, sillä hänen,
+jumalattaren ja kuningattaren, on täytynyt tuntea olevansa maallisten
+lakien yläpuolella ja täysin vapaa solmimaan suhteita, minkälaisia
+hyvänsä, joista hän katsoi olevan hyötyä maalleen ja suvulleen, ja
+jotka tyydyttivät hänen omia naisellisia vaistojaan. Vuoden 40 e.Kr.
+alussa ilmeni hänelle ja Antoniukselle, että heille tuli syntymään
+lapsi, ja tämän seikan on täytynyt saada Kleopatran entistä kiihkeämmin
+pidättämään Antoniusta luonaan Aleksandriassa, kahlehtimaan hänet
+vierelleen julistuttamalla hänet puolisokseen. Antonius ei kuitenkaan
+halunnut vastaanottaa Egyptin kuninkaan arvoa ja asemaa, sillä
+sellainen toimenpide olisi kärjistänyt hänen ja Octavianuksen välisen
+riidan huippuunsa ja pakottanut hänet heti sotaan ryhmää vastaan,
+joka Roomassa tunnustettiin lailliseksi puolueeksi. Tämä Antoniuksen
+haluttomuus tuotti kuningattarelle varmaankin jonkin verran pettymystä,
+ja minä luulen, että hän alkoi talven lähetessä loppuaan pelätä, miten
+Antoniuksen vilpittömyyden laita oikein mahtoi olla.
+
+Syrjäyttämällä kaikki tunnetekijät ja jättämällä hetkeksi
+huomioonottamatta kaikki tämän liiton aineelliset vaikuttimet
+huomataan, että Antoniuksen asema oli nyt paljoa tyydyttävämpi kuin
+tuon usein mielipahaan saakka pettyneen kuningattaren. Viettämällä
+talven Aleksandriassa Antonius oli pysytellyt ulohtaalla Italian
+valtiollisista selkkauksista ajalla, jolloin hänen läsnäolonsa olisi
+voinut vaikuttaa asioiden kulkuun hänen omaksi vahingokseen, saanut
+käytettäväkseen Egyptin rikkaudet ja aseet, milloin hän vain niitä
+tarvitsi, ja järjestänyt, että lopullinen avioliitto Kleopatran kanssa
+oli valmis hetkellä, jolloin hän haluaisi kuningatarta kumppanikseen
+samanlaisen suuren yksinvallan perustamisessa, johon Julius Caesar
+oli pyrkinyt. Hän ei ollut vielä saattanut itseään peruuttamattomasti
+huonoon valoon, vaan saattoi palata Roomaan ja entiseen elämäänsä
+näköjään puhtain käsin. Roomassa ei kukaan moittisi häntä siitä,
+että hän oli sen varsin tähdellisen tehtävän ohella, jonka takia
+hänen oli täytynyt mennä Egyptiin, hiukan huvitellutkin, ja hän saisi
+varmasti ystävänsä hyväksymään ne valtiolliset syyt, joilla hän
+selittäisi pitkän viipymisensä Aleksandriassa, yhtä helposti, kuin
+Caesarin puolue oli myöntänyt niiden seikkojen pätevyyden, jotka suuri
+diktaattori esitti sangen yhtäläisissä olosuhteissa. Antonius oli yhtä
+oikeutettu esiintymään Egyptin mahtavan hovin suojelijana kuin Julius
+Caesar ja Pompeius, ja Rooman kaikki valtiomiehet ymmärsivät, kuinka
+puoluejohtajalle oli tällä ajankohdalla edullista ja tärkeätä saada
+tuon maan mahtavasta kuningattaresta hyvä liittolainen.
+
+Tilanne ei ollut kuitenkaan läheskään niin suotuisa Kleopatran kannalta
+katsoen. Tehdessään liiton Antoniuksen kanssa hän oli pannut peliin
+kaikki, mitä hänellä oli — oman kunniansa ja arvovaltansa samoin kuin
+sukunsa tulevaisuudenkin, ja mitä hän oli saanut antamiensa suurten
+lahjojen vastineeksi? Hänelle on nyt täytynyt selvitä, ettei hän ollut
+saanut muuta kuin hämäriä lupauksia ja epäluotettavia vakuuttelulta.
+Ilman Antoniuksen apua hän ei ainoastaan menettäisi kaikkia toiveitaan
+egyptiläis-roomalaisen maailmanvaltakunnan valtaistuimelle pääsemisestä
+sekä omasta että poikansa Caesarionin puolesta, vaan olisi myös
+tuomittu ehdottomasti epäonnistumaan koettaessaan estää Roomaa
+liittämästä Egyptiä alueisiinsa. Roomalaisessa maailmassa oli siihen
+aikaan vain kaksi mahtavaa johtajaa — Octavianus ja Antonius, ja
+Octavianus oli hänen leppymätön vihollisensa, koska hänen poikansa
+Caesarion oli Octavianuksen kilpailija diktaattorin valta-asemasta.
+Ellei Antonius tukisi häntä, ei hänen maansa vapautta voisi enää mikään
+pelastaa — ehkä lukuunottamatta sellaista epätoivoista mahdollisuutta,
+että hän solmisi jonkinlaisen liiton Partian kanssa. Hänen on täytynyt
+tulla ajatelleeksi, että Egypti, jonka kauppa Etelä-Indian kanssa
+kasvoi kasvamistaan, saattaisi liittyä Partiaan, jolla on täytynyt olla
+suuri vaikutusvalta pohjois Indiassa, ja saada Roomalle vihamieliset
+kansallisuudet liittymään siten vyöhykkeeksi, jonka suuri puoliympyrä
+käsittäisi Egyptin, Etiopian, Arabian, Persian, Indian, Skyytian,
+Partian, Armeenian, Syyrian ja ehkä Vähän Aasiankin. Voi otaksua, että
+sellainen liitto olisi kyennyt pyyhkäisemään Rooman olemattomiin,
+mutta sen luominen olisi kohdannut melkein voittamattomia vaikeuksia,
+ja olihan Antonius verrattomasti paljoa lähempänä. Mutta hänen on
+sittenkin talven lopulla täytynyt alituisesti kysellä itseltään,
+saattoiko hän luottaa Antoniukseen, jolle hän oli lahjoittanut niin
+paljon. Hän rakasti Antoniusta, oli antautunut kokonaan hänelle,
+mutta hänen on täytynyt huomata, että mies oli epäluotettava,
+huikentelevainen ja eräissä suhteissa vain liian varhain miehistynyt
+poika. Panokset, joista hän taisteli, merkitsivät ehdottomasti kaikkea
+sekä hänelle itselleen että hänen maalleen, mutta sankari, johon hän
+oli pannut toiveensa, oli huoleton ja haluton sitoutumaan mihinkään. Ja
+nyt, kun hän oli synnyttämäisillään hänelle lapsen ja saattamaisillaan
+siten hänen silmäinsä eteen sen vakavan vastuunalaisuuden, johon
+hän, Antonius, oli antautunut, kuten Kleopatra nyt ymmärsi, mitään
+ajattelematta, olisiko hän nyt hänen turvanaan, kuten Caesar oli ollut,
+vai hylkäisikö hän hänet?
+
+Voitaneen sentähden kuvitella hänen tunteitaan, kun Antonius
+helmikuussa vuonna 40 e.Kr. ilmoitti hänelle saaneensa huolestuttavia
+uutisia Roomasta ja Syyriasta, ja että hänen oli heti lähdettävä
+Aleksandriasta. Roomasta tulleet uutiset näyttävät olleen verraten
+hajanaisia, mutta Antonius ymmärsi niistä sen verran, että hänen
+vaimonsa ja veljensä olivat joutuneet riidassaan Octavianuksen kanssa
+ilmivihollisuuksiin ja paenneet Italiasta. Syyriasta saatu sana oli
+sitä vastoin niin selvä ja kiireellinen, ettei sen todenperäisyydestä
+voinut olla epäilystäkään. Jotkut niistä ruhtinaista, jotka hän oli
+edellisenä syksynä pannut pois valtaistuimelta samalla kertaa kuin
+Antigonoksenkin, jonka vaatimukset Palestinan valtaistuimeen hän oli
+evännyt, olivat tehneet liiton partialaisten kanssa ja marssivat
+nyt koillisesta käsin Decimus Saxaa, Syyrian maaherraa vastaan.
+Roomalaisia joukkoja oli sillä taholla sangen vähän, pääasiallisesti
+vain Brutuksen ja Cassiuksen armeijan rippeitä, jotka tuskin kykenivät
+tehokkaaseen vastarintaan. Antoniuksen omat uskotut legionat olivat
+Italiassa, Galliassa ja Makedoniassa, ja monet painavat syyt vaativat
+niiden pysyttämistä asemillaan. Tilanne oli sentähden sangen vakava,
+ja Antoniuksen oli pakko lopettaa hupainen vierailunsa Aleksandriassa
+aivan äkkiä. Plutarkhos sanoo, että »hän ravistelihe työläästi
+hereille viininhöyryjen raskauttamasta toimettomuudesta» ryhtyen
+valmistelemaan lähtöään, mutta minä en usko tämän talven menneen niin
+pilalle, kuin mitä Plutarkhoksen sanoista voisi päätellä. Antonius oli
+yhdistänyt huvin ja hyödyn, kuten sanotaan, ja oli toista kiihkeästi
+tavoitellessaan välistä unohtanut toisen, mutta jos asiaa katsotaan
+vain terveydellisiä seikkoja ajatellen, niin näyttää todennäköiseltä,
+että metsästykset, ratsastukset ja sotilaalliset harjoitukset, joista
+Plutarkhos puhuu, olivat pysyttäneet hänet ruumiillisesti jotakuinkin
+hyvässä kunnossa, tarjolla olleiden ruokien ja juomien hämmästyttävästä
+paljoudesta huolimatta.
+
+Antoniuksen ja Kleopatran erossa maaliskuun alussa on täytynyt olla
+todellisen tragedian tuntua. Antonius ei voinut sanoa, mitkä vaikeudet
+häntä odottivat, eikä hän ollut vielä pyytänyt kuningattarelta
+sotilaallista apua. Hän varmaankin kehoitti Kleopatraa olemaan alallaan
+ja odottamaan, kunnes hän voisi ilmoittaa, millä tavalla kuningatar
+saattoi parhaiten edistää heidän asiaansa, jättäen hänet siten syvään
+huoleen ja kalvavaan ikävään. Yksin saisi hän, Kleopatra, odottaa
+nyt aikansa täyttymistä ja yksin hoitaa isätöntä lasta kuin hylätty
+rakastajatar. Hänen oli hallittava ilman puolison lohdullista tukea ja
+hänet oli jälleen tuomittu kaikissa suhteissa yksinäisen ja puolisoa
+vailla olevan kuningattaren yksitoikkoiseen ja ilottomaan elämään.
+Kuva, joka piirtyi hänen eteensä, oli siis sangen lohduton, mutta tämä
+eronhetki osoittautui, kuten saamme seuraavassa luvussa nähdä, vieläkin
+kohtalokkaammaksi, kuin mitä hän osasi ajatellakaan, sillä kun Antonius
+purjehti Aleksandrian satamasta ja katosi näkyvistä Pharoksen mahtavan
+tornin taakse, ei Kleopatra tiennyt, ettei hän näkisi Antoniuksen
+kasvoja, ennenkuin neljän pitkän vuoden päästä.
+
+
+
+
+XIV. LIITTO UUDISTETAAN
+
+
+Syksyllä vuonna 40 e.Kr., noin kuusi kuukautta sen jälkeen kuin
+Antonius oli lähtenyt, Kleopatra synnytti kaksoiset, pojan ja tytön,
+joille hän antoi nimet Aleksanteri Helios ja Kleopatra Selene, aurinko
+ja kuu. Tämän jälkeen hän häviää historian lehdiltä enemmäksi kuin
+kolmeksi vuodeksi, meidän kuulematta hänestä tuskin mitään, ennenkuin
+vuoden 36 e.Kr. alussa. Hän hallitsi omaa valtakuntaansa ja seurasi
+pelon ja toivon vaiheilla roomalaisen maailman sekavia tapahtumia.
+Euroopasta on täytynyt tulla aina silloin tällöin tietoja, miten asiat
+kehittyivät, mutta melkein kaikki nämä uutiset tuottivat hänelle
+pettymyksiä ja huolia, minkä takia täytyy otaksua, että nämä vuodet
+kuluivat häneltä syvän alakuloisuuden ja toivottomuuden vallassa. En
+luule, että kukaan historioitsija on koettanut kiinnittää lukijan
+huomiota siihen tuskalliseen tilanteeseen, jossa toiveissaan pettynyt
+pikku kuningatar nyt oli. Kun Antonius lähti hänen luotaan, on
+hänen täytynyt odottaa Antoniuksen joko palaavan pian takaisin tahi
+lähettävän miehensä hakemaan häntä luokseen, mutta viikot kuluivat,
+eikä mitään kuulunut. Ja sillä aikaa kuin hän kärsi yksinäisen
+lapsivuoteen lohduttomuudesta, oli puoliso syventynyt kokonaan
+asioihin, joiden kanssa Kleopatralla ei ollut suoranaisesti mitään
+tekemistä, ja näyttää varmalta, että häilyväinen Antonius oli tukalan
+tilanteensa painostuksessa karkoittanut hänet melkein täydellisesti
+mielestään.
+
+Lähtiessään Kleopatran luota keväällä 40 e.Kr. Antonius purjehti
+suoraan Välimeren poikki Tyrokseen, jossa hän sai mielipahakseen
+kuulla Syyrian ja Foinikian joutuneen melkein kokonaan partialaisten
+käsiin, ja ettei heidän pysähdyttämisestään ollut toivoakaan niillä
+joukoilla, jotka pitivät harvoja jäljellä olevia satamakaupunkeja
+vielä hallussaan. Hän kiiruhti sentähden kahdensadan laivan kanssa
+Kyproksen ja Rhodoksen kautta Kreikkaan, jättäen Syyrian toistaiseksi
+viholliselle. Saavuttuaan Efesokseen hän sai yksityiskohtaisia
+tietoja Italian tapahtumista, kuinka Octavianus oli voittanut hänen
+kannattajansa Perugiassa, joka oli lopulta vallattu, ja kuinka kaikki
+hänen ystävänsä ja sukulaisensa olivat paenneet Italiasta. Hänen
+vaimonsa Fulvia oli kolmentuhannen ratsumiehen saattamana purjehtinut
+Brundisiumista Kreikkaan yhtyäkseen siellä mieheensä, ja hänen äitinsä
+Julia oli paennut rahvaan suosikin Sextus Pompeiuksen, Pompeius Suuren
+lainsuojattomaksi joutuneen pojan turviin, joka oli ottanut hänet
+hyvin ystävällisesti vastaan. Tilanne oli epätoivoinen. Italia oli
+nyt häneltä suljettu, koska Octavianus oli siellä yksin isäntänä, ja
+partialaisten voitokas eteneminen uhkasi riistää häneltä itäisetkin
+maakunnat. Hänen on nyt täytynyt soimata itseään katkerasti siitä, että
+hän oli tuhlannut aikaansa Aleksandriassa, ja moittia sukulaisiaan
+heidän kiihkostaan ryhtyä sotaan Octavianusta vastaan.
+
+Kesäkuun lopulla Antonius saapui Ateenaan, jossa hänellä oli edessään
+kova hetki. Lujamielinen Fulvia tuli sinne häntä kohtaamaan, ja
+ajatellessaan koko maailman tiedoksi tullutta suhdettaan Egyptin
+kuningattareen Antonius odotti häntä varmasti hyvin sekavin tuntein.
+Jälleennäkemistä seuranneen keskustelun on täytynyt olla hyvin katkera.
+Fulvia todennäköisesti nuhteli levotonta miestään katkerasti siitä,
+että tämä oli hylännyt hänet ja viipynyt niin kauan Kleopatran luona,
+Antoniuksen puolestaan soimatessa häntä kiivaasti kaikista Italiassa
+tehdyistä typeryyksistä, joilla hänen asiansa oli niin onnettomasti
+sotkettu. Onneton vaimo näyttää lopulta masentuneen, kun Antoniuksen
+viha ei ottanut leppyäkseen, ja jouduttuaan sairasvuoteelle Sicyonissa,
+noin kymmenen penikulman päässä Ateenasta, hän kuoli elokuussa,
+elämään kyllästyneenä. Antonius oli sillä aikaa tehnyt liiton Sextus
+Pompeiuksen kanssa ja hävitti nyt Italian rannikoita siinä jotakuinkin
+turhassa toivossa, että hän saisi menneestä arvovallastaan edes
+jotakin takaisin, mutta saatuaan tiedon Fulvian kuolemasta hän siirsi
+heti kaiken syyn sodan alkamisesta vaimovainajansa niskoille ja solmi
+nopeasti rauhan Octavianuksen kanssa. Kilpailijat kohtasivat toisensa
+Brundisiumissa vuonna 40 e.Kr. ja tekivät keskenään sopimuksen,
+joka näytti takaavan rauhan säilymisen joiksikin vuosiksi. Asiat
+järjestettiin siten, että Octavianus oli oleva edelleenkin Italian
+ehdoton herra, minkä lisäksi hänen tuli saada haltuunsa kaikki
+eurooppalaiset maakunnat, Dalmatian ja Illyriankin. Antonius säilytti
+asemansa idän ylivaltiaana, ja hänen alueensa käsitti Makedonian,
+Kreikan, Bithynian, Aasian, Syyrian ja Kyrenen. Kyrenen länsipuolella
+olevat Pohjois-Afrikan maakunnat joutuivat kolmannelle triumvirille,
+mitättömälle Lepidukselle. Tämä rauha vahvistettiin siten, että
+Antonius nai Octavianuksen sisaren Octavian, joka oli joitakin
+kuukausia sitten leskeksi jäänyt nuori nainen, ja häät vietettiin
+Roomassa lokakuussa vuonna 40 e.Kr., kansan osoittaessa ilmeistä
+mielihyvää nähdessään noiden kahden, joiden riidat olivat aiheuttaneet
+niin paljon verenvuodatusta ja surkeutta, veljellisessä sovussa Rooman
+kaduilla.
+
+Kleopatran hämmästys, kun hän sai tiedon Antoniuksen avioliitosta,
+on varmasti ollut surullinen näky. Kaksoisten syntymästä oli silloin
+kun heidän isänsä uskottomuus tuli näin ilmi, kulunut vain joitakin
+viikkoja, eikä Kleopatra ole voinut muuta kuin katkerasti soimata
+itseään siitä, että hän oli luottanut niin petolliseen mieheen.
+Hänestä näytti nyt, että Antonius oli tullut Aleksandriaan vain hänen
+rikkautensa takia, ja toisen vääriä lemmenvaloja uskoen hän oli antanut
+hänelle kaikkensa vain tullakseen hylätyksi hetkellä, jolloin hän
+kipeimmin tarvitsi hänen tukeaan. Uutinen Antoniuksen avioliitosta
+karkoitti hänen mielestään sen suuren valtakunnan, josta hän oli
+unelmoinut sekä omasta että Caesarin pojan puolesta; tulevaisuuden
+suunnitelmat oli nyt suunnattava toisaalle. Hänen on täytynyt heti
+päättää, ettei Antonius saisi häneltä enää mitään apua, ei rahaa
+eikä sotatarpeita, eikä minkään sellaisen avunannon tarjoamisesta
+Antoniukselle kahden seuraavan vuoden aikana käydyissä sodissa olekaan
+mitään todisteita. Kleopatra oli ehkä tuntenut Antoniuksen uuden vaimon
+Roomassa ollessaan, tahi ainakin kuullut puhuttavan hänen kauneudestaan
+ja hyvyydestään, ja kun Plutarkhos kertoo Octavian olleen kuningatarta
+nuoremman ja ihanamman, niin voi hyvin ymmärtää Kleopatran epätoivoisen
+mielentilan. Sydän oli raskas kaikkien suunnitelmien pirstoutumisesta
+ja mieli, kuten näyttää, ilmi tulessa naisellisesta mustasukkaisuudesta.
+
+Seuraavana vuonna, 39 e.Kr., pääsi Sextus Pompeiuskin julkisen
+mielipiteen painostuksesta yleisestä rauhasta osalliseksi, kun hänen
+tyttärensä naitettiin Marcellukselle, Octavianuksen pojalle. Asia
+järjestettiin Misenumissa (Napolin lähellä), ja kun sopimus oli tehty,
+kutsui morsiamen isä läsnäolijat juhla-aterialle lippulaivalleen,
+kuusisoutuiselle kaleerille, »ainoaan taloon, jonka Pompeius on
+saanut perintönä isiltään», kuten hän selitti. Vieraat joivat paljon,
+eikä kestänyt kauan, ennenkuin Antoniuksesta ja Kleopatrasta alkoi
+kuulua ajattelemattomia pilapuheita. Antoniusta tämä kaikki tietysti
+harmitti, jopa siinä määrin, ettei tappelu näytä olleen kaukana. Eräs
+Menas-niminen merirosvopäällikkö, joka oli myös kutsuttu vieraaksi,
+kuiskasi sen huomatessaan Sextukselle: »Katkaisenko köydet ja teen
+sinusta koko Rooman valtakunnan herran?» — »Menas», vastasi puhuteltu
+hiukan mietittyään, »tämä olisi voitu tehdä minulta kysymättä, mutta
+nyt meidän on oltava alallamme. En voi rikkoa sanaani». Näin Antonius
+pelastui tulemasta murhatuksi, mutta jos hän olisi menettänyt henkensä
+tässä tilaisuudessa, kertoisi historia meille todennäköisesti jotakin
+sellaista, että Sextus ja Kleopatra tekivät sitten keskenään liiton
+Octavianusta vastaan, liiton, joka olisi ehkä ollut yhtä täynnä
+romanttisia kohtauksia kuin nyt kertomamme tarina. Kuulemme hämärästi
+jonkinlaisista neuvotteluista Sextuksen ja kuningattaren välillä, ja on
+hyvin uskottavaa, että Kleopatra olisi koettanut solmia liittoa miehen
+kanssa, joka oli Egyptin entisen suojelijan poika, jos tämä olisi
+päässyt valta-asemaan.
+
+Syyskuussa 39 e.Kr. Octavia lahjoitti Antoniukselle tytön, jolle
+annettiin nimeksi Antonia ja josta tuli sittemmin keisari Neron
+isoäiti. Pian tämän jälkeen Antonius asettui Ateenaan, jossa hän
+mukautui ateenalaisten elämään samalla antaumuksella kuin aikaisemmin
+Aleksandriassa aleksandrialaisten elämään. Hän pukeutui kreikkalaiseen
+pukuun, kaikessa jonkin verran itämaalainen leima, eikä välittänyt,
+kuten huomattiin, enää rahtuakaan Rooman asioista, vaan eli
+loisteliaasti, joi paljon, käytti tuhlaten rahoja ja haaskasi aikaa.
+Idän tavat viehättivät häntä, ja hän otti hallinnossaan käytäntöön
+menettelytapoja, joita kreikkalaiset olivat välistä käyttäneet idässä.
+Hän lakkautti maaherranvirat monessa alaisessaan maakunnassa, jotka
+muutettiin vasallikuningaskunniksi. Herodeksesta tehtiin siten Judean
+kuningas, ja Dareioksesta, Pharnaceen pojasta, Pontuksen kuningas;
+Amyntas nostettiin Pisidian valtaistuimelle, Lycaonian kruunu annettiin
+Polemokselle, ja niin edespäin. Hänen hallituksensa oli lempeätä,
+vaikkakin yksinvaltaista, ja häntä tervehdittiin joka taholla
+Dionysoksena eli Bacchuksena, ilon antajana. Hän oli Julius Caesarin
+tavoin ilman muuta valmis hyväksymään oman jumaluutensa ja hän meni
+siinä niin pitkälle, että hän istuutui Dionysoksen patsaan paikalle
+tämän temppeliin ja antoi kaikkiin salaperäisiin menoihin alistuen
+vihkiä itsensä Atene-jumalattaren puolisoksi. Hän nautti rajatonta
+suosiota, ja ateenalaiset suhtautuivat tähän jumaluudenomaksumiseenkin
+täysin myötämielisesti, ja kun eräs hänen kenraalinsa, Ventidius
+Bassus, joka oli lähetetty partialaisia vastaan, palasi ilmoittaen,
+että hän oli lyönyt vihollisen täydellisesti, nousi ihastus
+korkeimmilleen ja Antoniusta juhlittiin aivan ennenkuulumattomasti.
+
+Se hyväntahtoisuus, jota Antonius osoitti itäisten maakuntien
+hallinnossa, erosi jyrkästi Octavianuksen hallituksesta lännessä.
+Octavianus oli omituinen luonne, äreä, pohjaltaan julma ja salaisesti
+paheellinen. Hän kidutti ja ristiinnaulitsi niin monta henkilöä, että
+häntä ruvettiin sanomaan »pyöveliksi». Hän oli julkisuudessa aina kylmä
+ja hillitty, mutta yksityiselämässään tähän aikaan hurja elostelija,
+joka pelasi ja keräsi ympärilleen mitä alhaisimpia tovereita. Hänen
+silloinen hallituksensa kehittyi Italiassa hirmuhallitukseksi,
+ja väestössä oli paljon sellaisia, jotka vihasivat hänen pelkkää
+näkemistäänkin. Hän vaikutti mitättömältä, sillä hän oli lyhyehkö ja
+hieman huonoryhtinen. Kasvot olivat kyllä kauniit, mutta niissä oli
+joitakin sangen silmäänpistäviä säännöttömyyksiä. Iho oli väriltään
+kellahtava ja sairaalloinen, täynnä pilkkuja, ja hampaat hyvin
+huonot, mutta silmät olivat suuret ja loistavat, mistä hän olikin
+sangen ylpeä. Hän ei näyttänyt hyvinpuetulta eikä puhtaaltakaan ja
+oli tunnetusti vastahakoinen ottamaan kylpyä, mutta meni sentään
+joskus höyry- eli turkkilaiseen kylpyyn, kuten nyt sanoisimme. Hän
+oli puvussaan huolimaton, mutta asioissa tarkka ja huolellinen. Hän
+ei pitänyt auringonpaisteesta, vaan käytti aina leveälieristä hattua,
+mutta ei sietänyt sen paremmin kylmääkään. Hänellä sanotaan olleen
+talvella paksu toga, ainakin neljä mekkoa, paita, vatsavyö ja jalkojen
+ja reisien ympärillä kyynärittäin lämmintä vaatetta. Kaikesta tästä
+huolimatta hän kärsi aina kylmästä ja oli aina nuhainen ja kylmettynyt.
+Hänen elämänsäkin oli yleensä nurinkurista, seikka, josta hänen huono
+tuulensa ehkä johtui. Hänen vaimonsa ja sisarensa neuloivat kaikki
+hänen vaatteensa, jotka sopivat huonosti, ja hänen vaaleanruskea kihara
+tukkansa näytti aina harjaamattomalta. Hän oli huono sotapäällikkö,
+mutta taitava valtiomies, ja hänen kylmä luonteensa, jonka tulisuus oli
+yhtä olematonta kuin hänen henkilökohtainen vetovoimansakin, teki hänet
+sopivammaksi virkahuoneeseen kuin julkiselle puhujalavalle. Hän ei
+ollut, kuten nyt sanoisimme, gentlemanni, vaan sangen silmäänpistävällä
+tavalla nousukas. Isoisä oli ollut rikas rahanlainaaja porvarillista
+syntyperää, ja isä oli saavuttanut tällä väärinsaadulla rikkaudella
+aseman Rooman ylhäisöpiirissä ja päässyt naimiskaupalla jäseneksi
+Caesarin perheeseen.
+
+Näiden seikkojen ei katsottu kohottavan häntä kovinkaan korkealle
+julkisessa arvostelussa, eikä siihen aikaan ollut kysymystäkään,
+etteikö Antonius ollut kansan suosikki ja sankari. Sextus Pompeiuskin,
+entinen lainsuojaton, saavutti nopeasti yhä enemmän suosiota. Keväällä
+38 e.Kr. Octavianus päätti ryhtyä sotaan tätä Pompeius Suuren rosvoavaa
+poikaa vastaan ja pyysi Antoniusta auttamaan häntä yrityksessä.
+Viimemainittu koetti estää tämän sodan puhkeamista, mutta epäonnistui.
+Seuraavassa heinäkuussa Octavianus joutui monen roomalaisen iloksi
+pahasti tappiolle Sextusta vastaan taistellessaan, ja Caesarin
+sisarenpoika menetti arvovallastaan sangen paljon. Antoniuksen maine
+taas kohosi melkein samaan aikaan huomattavasti, sillä Ventidius Bassus
+löi Antoniuksen ohjeita seuraten partialaiset toistamiseen kesäkuussa
+niin perinpohjin, että Pacorus, kuninkaan poikakin sai surmansa.
+Roomalaiset olivat suunniltaan riemusta. Crassus oli vihdoinkin
+kuudentoista vuoden kuluttua tullut kostetuksi ja Antonius näytti
+toimeenpanneen äärimmäisen helposti diktaattorivainajan suunnitelmat
+partialaisiin nähden, kun taas Octavianus, diktaattorin sisarenpoika,
+ei ollut saanut edes rosvoilevia pompeiuslaisia lannistetuiksi.
+Antoniuksen ja Ventidiuksen kunniaksi päätettiin toimeenpanna triumfi,
+joka vietettiinkin ennen vuoden loppua.
+
+Triumviraatti, joka päättyi nyt, uudistettiin tammikuussa 37 e.Kr.
+viideksi vuodeksi siitä huolimatta, että onnellisen Antoniuksen
+ja äreän Octavianuksen välit olivat huomattavasti kiristyneet.
+Lopulta nämä riitaisuudet tasoitettiin siten, että Antonius antoi
+Octavianukselle 130 laivaa avuksi Sextusta vastaan Octavianuksen
+luovuttaessa Antoniukselle noin 21,000 legioonalaista Partian
+sotaa varten. Huomattakoon, että saadakseen väkeä Antonius uhrasi
+nyt miehen, joka oli suojellut hänen äitiään ja auttanut häntä
+Octavianusta vastaan, silloin kun hänen tähtensä oli alhaalla, mutta
+kaipa halu valloittaa Partia ja tunkeutua sitten kauas Indiaan
+oli käynyt niin polttavaksi, että kaikki muu oli samantekevää.
+Suunnitellessaan innostuneena itäisen valtakuntansa laajentamista
+Antonius ei todellakaan tahtonut lainkaan puuttua lännen asioihin eikä
+välittänyt rahtuakaan siitä, miten hänen entiselle liittolaiselleen
+Sextukselle kävi, jonka hän tunsi joka tapauksessa sortuvan
+taistelussaan Octavianusta vastaan. Hän alkoi totta puhuen käydä sangen
+välinpitämättömäksi Octavianuksen itsensäkin suhteen, sillä hän näyttää
+nyt ajatelleen, että lännen riistäminen vihatun kilpailijan julmista
+käsistä tuli olemaan verraten helppoa, sitten kuin hän oli valloittanut
+idän ja järjestänyt sikäläiset asiat vakavalle pohjalle. Kaksi vuotta
+sitten hän oli tahtonut pysyä hyvissä väleissä Octavianuksen kanssa
+hinnalla millä hyvänsä ja oli sentähden hylännyt Kleopatrankin raa'an
+tunteettomasti, mutta nyt hän kykeni uhmaamaan Caesarin sisarenpoikaa,
+ja noiden sadankolmenkymmenen laivan luovuttaminen kilpailijalle oli
+vain viekas liiketoimenpide, jolla hän oli hankkinut uusia joukkoja.
+Hänen katseensa alkaa jälleen kohdistua Egyptin kuningattareen,
+ja hän näyttää tähän aikaan muistutelleen mieleensä kaikkea sitä
+hurmaavaa ja suloista, josta hän oli nauttinut Kleopatran loistavassa
+seurassa, ja ajatelleen, mitä kuningattaren suuri vaikutusvalta idän
+asioissa hänelle oikein merkitsi. Egyptin laivasto oli suuri ja hyvin
+varustettu, ja Egyptin kuningatar saattoi helposti täyttää aukon, jonka
+Octavianukselle annettu lahja oli tehnyt hänen omaan laivastoonsa.
+
+Syksyllä 37 e.Kr. nämä mietteet kypsyivät suuntaan, johon niiden täytyi
+lopulta johtaa. Ollessaan Partiaa koskevia suunnitelmiaan ajaessaan
+matkalla Korfuun hän päätti kerta kaikkiaan eristäytyä heti ja kokonaan
+Roomasta siihen päivään saakka, jolloin hän palaisi sinne maailman
+valloittajana. Hän palautti sentähden vaimonsa Octavian takaisin
+Italiaan, aikomatta nähdä häntä enää milloinkaan, ja lähetti samaan
+aikaan erään Fonteius Capiton Aleksandriaan pyytämään Kleopatraa
+tulemaan Syyriaan tapaamaan häntä. Octavia oli erittäin suloinen nainen
+ja hyvä vaimo, joka piti kotipiiriä kalleimpanaan. Lempeydellään hän
+vaikutti aina rauhan puolesta, ja hänen horjumaton moitteettomuutensa
+ja nöyrä alistuvaisuutensa ovat varmasti saattaneet Antoniuksen
+äärimmäisen kiusautuneeksi. Hän on epäilemättä tahtonut itse neuloa
+miehensä vaatteet, kuten oli neulonut veljensäkin, ja näyttää aina
+rakastettavalla tavallaan koettaneen kohdistaa miehensä huomion
+vanhanaikaisen ja kunniallisen perhe-elämän viihtyisyyteen, mihin
+kaikkeen Antonius oli ehdottomasti kyllästynyt. Hän hyväksyi nytkin
+lähtökäskyn kuuliaisen vaimon nöyryydellä, mikä tuskin oli omiaan
+herättämään kunnioitusta, ja palasi tottelevaisesti heti Roomaan.
+Ajattelen, enkä voi sille mitään, että tämän ajan historia olisi tullut
+aivan toisenlaiseksi, jos Octavia olisi vain tämän kerran rohkaissut
+mielensä ja osoittanut nöyryyden sijasta tarmoa ja päättäväisyyttä.
+
+Puolueettomalle lukijalle lienee selvää, että tämä Antoniuksen mielessä
+tapahtunut muutos johtui enemmän valtiollisista kuin tunnesyistä.
+[Prof. Ferrero ja muut ovat jo osoittaneet tämän.] Mutta olemme
+kuulleet niin paljon Kleopatran viettelemistaidosta, että vapautuminen
+hänen ja Antoniuksen sovinnon traditioksi vakiintuneesta tulkinnasta on
+ensin vaikeata — olemme alussa taipuvaiset hyväksymään Plutarkhoksen
+määritelmän tilanteesta, kun hän sanoo:
+
+»Antoniuksen intohimo Kleopatraa kohtaan, joka näytti joutuneen
+parempien ajatuksien jäähdyttämänä unohduksiin, elpyi jälleen ja
+leimahti liekkiin. Ja kuten ihmissielu on Platonin vertauksessa äksyn
+ja juonikkaan hevosen kaltainen, joka ei kärsi mitään, vaan ryöstäytyy
+irti, samoin Antoniuskin lähetti Fonteius Capiton noutamaan Kleopatraa
+Syyriaan».
+
+Mutta on muistettava, ettei tämä »intohimo» ollut kyennyt estämään
+häntä menemästä naimisiin Octavian kanssa joitakin kuukausia sen
+jälkeen, kun hän oli lähtenyt Kleopatran luota, ja nyt oli kulunut
+kolme ja puoli vuotta siitä kuin hän viimeksi näki kuningattaren,
+mikä aika on Antoniuksen huonoon muistiin katsoen niin pitkä, että
+se on merkinnyt tämän lemmentarinan täydellistä keskeytymistä.
+Kuinka heikkoa tämä kiintymys tähän aikaan oli, ilmenee selvästi
+siitä kuuluisasta huomautuksesta, jonka hän teki Kleopatran hänelle
+lahjoittamista kaksoisista puhuessaan, ja jonka olemme jo selostaneet.
+Hän ei aikonut konsanaan panna toivoaan sukunsa säilymisestä yhden
+naisen varaan, vaan tahtoi esi-isänsä Herkuleen tavoin antaa luonnon
+hoitaa ne asiat täysin vapaasti, ja ylhäisen veren levittäminen yli
+koko maailman kävi parhaiten siten, että hän huolehti joka maassa itse
+uuden kuningassuvun syntymisestä. Hän odotti epäilemättä nuorekkaan
+kiihkeästi hänen ja kuningattaren välisten suhteiden uusiintumista
+ja voihan olla jossakin määrin tottakin, että hän riistäytyi nyt
+ilomielin irti kotinsa lempeistä ja juuri siitä syystä hermostuttavista
+siteistä, mutta todellisuudessa hän tahtoi solmia valtiollisista syistä
+lopullisen liiton Kleopatran kanssa, minkä tähden on aiheetonta otaksua
+hillittömän intohimon kalvaneen tähän aikaan hänen iloista mieltään.
+
+Kleopatran laita oli hiukan toisin. Katkeran kokemuksen taakka oli
+karkoittanut hänestä kaiken sen huimapäisen elämään suhtautumisen, joka
+oli ollut aikaisemmin hänen tunnusmerkillinen luonteenominaisuutensa.
+Hän ei voinut enää leikkiä onnellaan eikä antaa päivän tulla ja
+toisen mennä hilpeässä huolettomuudessa kuten ennen. Antonius, jota
+hän oli omalla tavallaan rakastanut, ja joka oli julmasti hylännyt
+hänet, pyysi nyt päästä uudelleen hänen suosioonsa. Saattoiko hän
+uskoa, että hänen pitkällinen poissaolonsa ja avioliittonsa toisen
+naisen kanssa olivat puhtaasti valtiollisia toimenpiteitä (sillä
+niin oli Antonius epäilemättä asian selittänyt), jotka eivät olleet
+vähimmässäkään määrässä jäähdyttäneet hänen rakkauttaan? Saattoiko
+hän luottaa Antoniukseen tälläkään kertaa? Ja kykenikö hän toiselta
+puolen selvittämään vaikeat asiansa ilman häntä? Antonius oli nyt
+ilmeisesti idän kaikkivaltias hallitsija; Partia tuli todennäköisesti
+sortumaan hänen toimestaan; ja tämä uusi Dionysos oli jo pimittänyt
+Octavianuksen synkän hahmon melkein kaikkialla muualla, paitsi
+Italiassa. Oliko mitään toivoa alueiden laajentamisesta tahi edes
+niiden säilyttämisestä, jotka hän jo omisti, ilman Antoniuksen apua?
+Näihin kysymyksiin ei voinut olla muuta kuin yksi vastaus. Hänen täytyi
+ehdottomasti päästä lopulliseen yhteisymmärrykseen Antoniuksen kanssa
+ja tehdä sitova sopimus. Sanalla sanoen, suhteen uusiintumisesta
+saattoi olla puhetta vain siinä tapauksessa, että Antonius ottaisi
+hänet puolisokseen. Mikään diplomaattinen järjestely ei tullut enää
+kysymykseenkään, sillä kaikki sellainen merkitsi hänelle, Kleopatralle,
+petosta, kurjuutta ja suuria huolia. Antoniuksen täytyi tulla nyt hänen
+luokseen Octavianuksen avoimena vihollisena, päämääränään rajattoman
+idän ja koko lännen valloittaminen hänen avullaan. Hänen täytyi toimia
+kaikissa asioissa jumalallisen Julius Caesarin seuraajana, ja heidän
+yhteisen valtansa perilliseksi täytyi tulla Caesarin pojan, pikku
+Caesarionin, joka oli tähän aikaan kymmenvuotias poikanen.
+
+Tämä päätös lujasti mielessään hän noudatti Fonteius Capiton esittämää
+pyyntöä ja lähti purjehtimaan Syyriaan. Joitakin viikkoja myöhemmin,
+vuoden 37 e.Kr. lopulla, hän kohtasi Antoniuksen Antiokiassa ja
+ryhtyi heti ajamaan päätöstään perille. Historia ei kerro, mitä
+heidän välillään tapahtui ensi keskustelujen aikana, mutta voitaneen
+otaksua Antoniuksen puolustelleen entistä käytöstään valtiollisilla
+syillä ja antaneen kuningattaren selvästi ymmärtää, että hän halusi
+nyt lopullista ja pysyväistä liittoa hänen kanssaan. Kleopatra taas
+on todennäköisesti ilmaissut olevansa halukas yhteistoimintaan, mutta
+vain sillä ehdolla, että tehtäisiin laillinen ja molemmin puolin sitova
+sopimus.
+
+Se seikka, että hän sai Antoniuksen suostumaan sopimukseen, joka oli
+joka suhteessa edullinen vain hänelle ei ainoastaan osoita, kuinka
+tärkeänä Antonius piti Egyptin ystävyyttä tähän aikaan, vaan myös
+kuningattaren ihmeellistä taitoa saada toiset myöntymään tahtoonsa.
+On muistettava, että Kleopatra oli ollut neljättä vuotta vääryyttä
+kärsinyt, rakastajansa hylkäämä nainen, joka katsoi menettäneensä
+kaikki mahdollisuudet saada poikansa oikeudet tunnustetuiksi ja
+oli melkein toivoton siitäkin, pystyisikö hän säilyttämään Egyptin
+itsenäisyyden. Nyt hänellä oli rohkeutta vaatia Antoniukselta joka
+suhteessa laajempia oikeuksia ja etuja ja kaikkien dynastiallisten
+toiveidensa täyttämistä, ja hänen suureksi ilokseen Antonius oli
+taipuvainen suostumaan hänen vaatimuksiinsa. Antonius ei rakastanut
+häntä, kuten olen jo osoittanut, niin intohimoisesti, että se olisi
+pystynyt hämmentämään hänen arvostelukykyhän, vaan tämän sopimuksen
+syntymisessä on pidettävä päätekijöinä kuningattaren taituruutta
+neuvotteluissa ja hänen suurta pelkoaan, ettei hänen häilyväinen
+rakastajansa pääsisi enää pettämään häntä. Varmaankin hän vaikutti
+Antoniuksen tunteisiin kuvailemalla hänelle huoliaan ja murheitaan ja
+koettamalla parhaansa mukaan lujittaa Antoniuksen käsitystä siitä,
+kuinka tärkeä Egypti nyt juuri hänelle oli.
+
+Ehdot näyttävät minusta olleen seuraavat:
+
+Ensiksi on todennäköisesti sovittu siitä, että heidän välillään
+tuli olemaan kaiken pohjana egyptiläisen tavan mukainen, laillinen
+avioliitto. Olemme jo nähneet, kuinka Julius Caesarin aikana
+suunniteltiin lakia, jolla hänen tuleva avioliittonsa Kleopatran
+kanssa piti laillistettaman, ja joka olisi oikeuttanut hänet ottamaan
+yhtä useamman vaimon. Antonius näyttää nyt tähän ehtoon suostuessaan
+ajatelleen jotakin samanlaista. Avioliitosta ei tultaisi ilmoittamaan
+Rooman senaatille, koska Antonius ei katsonut enää olevansa Rooman
+lakien alainen näissä asioissa, mutta Egyptissä se tunnustettaisiin
+vuonna 40 e.Kr. solmitun, niin sanotun taivaallisen liiton lailliseksi
+ja maalliseksi vahvistukseksi.
+
+Toiseksi päätettiin, ettei Antonius ottaisi nimeä Egyptin kuningas,
+vaan nimen _autocrator_, koko idän »ehdoton yksinvaltias». Tämä
+kreikkalainen sana vastasi täydelleen roomalaista arvonimeä imperator,
+joka annettiin, kuten muistettaneen, Julius Caesarille perinnölliseksi,
+ja joka oli todennäköisesti saapa hänen toimestaan myöhemmän
+»keisari»-merkityksensä. Antonius ei tahtonut ottaa nimeä basileos eli
+rex, joka oli roomalaisille aina vastenmielinen, ja imperator oli liian
+tavallinen, koska Rooman armeijojen kaikki ylipäälliköt käyttivät sitä.
+Mutta nimi autocrator merkitsi kaikkivaltiutta, ja on huomattava, että
+sitä käytettiin tästä lähtien kaikista Egyptin »faaraoista». Sen ohella
+Antonius piti myös triumvir -nimensä.
+
+Kolmanneksi Antonius todennäköisesti lupasi, että Caesarion, Kleopatran
+ja Julius Caesarin poika oli oleva valtaistuimen laillinen perillinen,
+ja suostui antamaan omille lapsilleen kuningattaren kanssa heidän
+valtakuntaansa kuuluvia pienempiä kuningaskuntia.
+
+Neljänneksi Antonius näyttää luvanneen laajentaa Egyptin yhtä
+suureksi, kuin mitä se oli tuhatneljäsataa vuotta sitten kahdeksannen
+dynastian mahtavien faaraoiden aikana. Siinä tarkoituksessa hän antoi
+kuningattarelle Sinain ja Arabian, kalliokaupunki Petra todennäköisesti
+mukaanluettuna, osan Jordanin laaksoa ja Jerikon kaupungin, ehkä osan
+Samariaa ja Galileaa, Foinikian rannikon, vapaakaupunkeja Tyrosta ja
+Sidonia lukuunottamatta, Libanonin, todennäköisesti Syyrian pohjoisen
+rannikon, osan Kilikiaa ja ehkä Tarsoksenkin, Kyproksen ja osan
+Kreetaa. Judean kuningaskunta, jota Herodes hallitsi, joutui siten
+kuin saarroksiin Kleopatran alueiden keskelle, mutta tämän arvokkaan
+maan säilyttäminen Egyptin ylivallasta vapaana korvattiin sillä, että
+Egypti sai osan Kilikiaa, maan, joka oli aina ollut Egyptin rajojen
+ulkopuolella, suurien faaraoidenkin päivinä.
+
+Näiden lahjojen vastapainoksi Kleopatran on sitten täytynyt puolestaan
+sitoutua antamaan Antoniukselle, milloin tämä vain tarvitsi, kaikkea
+rahallista ja sotilaallista tukea, mihin Egypti kykeni.
+
+Mielestäni on jotakuinkin varmaa, että Kleopatran ja Antoniuksen
+avioliitto vahvistettiin kaikessa hiljaisuudessa, heti kun tämä sopimus
+oli tehty. [Otaksuman, että niin todellakin kävi, esitti ensiksi
+Lettonne, minkä otaksuman Kromayer vahvisti ja Ferrero hyväksyi.]
+Tapahtuman johdosta lyötiin rahoja, joissa on heidän kummankin kuva
+ja nimi, Kleopatralla kuningatar ja Antoniuksella autocrator, ja sen
+muistoksi Kleopatra alkoi nyt sitäpaitsi laskea hallitusvuotensa
+siitä lukien. Eräässä kuusi vuotta myöhemmin lyödyssä rahassa on
+Antoniuksen ja kuningattaren kuvan ohella kirjoitus: »Kuningatar
+Kleopatran 21:nä hallitusvuotena, se on jumalattaren kuudentena». On
+muistettava, että Kleopatra nousi valtaistuimelle kesällä 51 e.Kr.,
+joten hänen yhdeskolmatta hallitusvuotensa oli alkava kesällä 31 e.Kr.
+eli siis kuudentena vuonna tästä Antiokiassa vuoden 37 e.Kr. lopulla
+solmitusta liitosta lukien. Nämä rahat on niin ollen lyöty syksyllä 31
+e.Kr., jolloin Kleopatran hallituskauden yhdeskolmatta vuosi Egyptin
+kuningattarena sattuu alkupuolellaan yhteen hänen ja Antoniuksen
+hallituksen kuudennen vuoden lopun kanssa. Otaksumaa vastaan, että hän
+ja Antonius menivät nyt lopullisesti avioliittoon, voidaan tietysti
+esittää paljon vastaväitteitä, mutta sen nojalla, että molempien
+kuva ilmestyy nyt rahoihin, että Antonius antoi hänelle niin paljon
+alueita, että hän alkoi laskea hallitusvuosiaan uudella tavalla, ja
+että Antonius asui siitä lähtien hänen kanssaan ja sanoi häntä, kuten
+tiedämme hänen kirjeestään Octavianukselle, vaimokseen, en katso olevan
+mitään pätevää syytä siirtää tätä avioliittoa myöhemmäksi.
+
+Talvi meni hiljaa menojaan Antiokiassa Antoniuksen valmistellessa
+toimeliaasti uutta Partian retkeään, joka oli kohottava hänet, kuten
+hän toivoi, ennenkuulumattomaan arvovaltaan ja suosioon roomalaisessa
+maailmassa. Antiokia oli Syyrian pääkaupunki ja niin tärkeä, että
+se tunnustettiin varmasti jo siihen aikaan maailman kolmanneksi
+kaupungiksi Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Kuninkaallinen kaupunginosa
+oli puolentoista penikulman laajuudelta laakeri- ja sypressilehtojen
+peitossa ja kukkuloilta kuohui tuhansia pieniä puroja puistojen halki,
+joiden varjossa oli keskikesälläkin viileätä. Kaupunki oli kuuluisa
+taiteestaan ja opillisesta sivistyksestään, keskus, jossa Kleopatra on
+ilmeisesti viihtynyt hyvin. Kuukaudet kuluivat hiljaa ja rauhallisesti.
+Kuningattaren sanotaan koettaneen taivuttaa Antoniusta panemaan
+Herodeen pois valtaistuimelta ja liittämään Judean hänen uusiin
+alueisiinsa, mutta siihen ei Antonius suostunut, vaan kehoitti häntä
+pysymään erillään Herodeen asioista, neuvo, joka tepsi heti, sillä
+Kleopatra kohteli Judean kuningasta sen jälkeen hyvin huomaavaisesti ja
+sydämellisesti.
+
+Maaliskuussa 26 e.Kr. Antonius lähti sotaan ja Kleopatra saatteli
+häntä Zeugma-nimiseen kaupunkiin saakka, joka on Eufratin varrella
+lähellä Armeenian rajaa noin neljänkolmatta penikulman päässä
+Antiokiasta. Hänen tarkoituksensa oli todennäköisesti seurata
+Antoniusta koko sotaretken ajan, sillä näemme hänen kerran sen jälkeen
+koettavan seisoa Antoniuksen rinnalla samanlaisissa olosuhteissa,
+mutta Zeugmassa näyttää tulleen ilmi jotakin sellaista hänen
+terveydentilansa suhteen, että hänen oli pakko palata Egyptiin ja
+odottaa Antoniuksen voitonriemuista paluuta siellä. Hän oli monista
+murheista ja pettymyksistä huolimatta vieläkin huomattavan tarmokas
+ja rohkea ja aivan yhtä uskalias kuin silloin, kun Julius Caesar
+tapasi hänet samoamasta Egyptiin syyrialaisen armeijan etunenässä. Hän
+piti sotaretkien reippaasta elämästä ja nautti tielleen sattuneista
+vaaroista. Eräs vanha kirjailija Florus on sanonut, kuten olemme jo
+maininneet, »että hän oli vapaa kaikesta naisellisesta pelosta»,
+ja tämä yritys lähteä miehensä keralla sotaan osoittaa, etteivät
+vastoinkäymiset olleet masentaneet rohkeutta ja päättäväisyyttä, josta
+hänen tekonsa niin usein todistavat. Hän ei näytä oikein kannattaneen
+tätä sotaretkeä, koska se oli epävarma ja vaarallinen yritys, joka
+saattoi käydä hänelle itselleen hyvin kalliiksi, mutta siihen liittyvä
+seikkailu viehätti häntä ja toi hänen elämäänsä joka päivän osalle sitä
+mielenkiihoitusta, joka näytti hänen hyvinvoinnilleen välttämättömältä.
+Antonius puolestaan ei ole voinut tällä kertaa toivoa kuningattaren
+ottavan osaa sotaretkeen, koska hän piti kuningattaresta, vaan
+on varmasti tuntenut suurta helpotusta nähdessään hänen häviävän
+saattueineen Antiokian tielle.
+
+Antiokiasta Kleopatra suuntasi matkansa Oronteen laaksoa ylös
+Apameaan, josta hän kulki Arethusan ja Emesan ohi ja Anti-Libanonin
+poikki Damaskukseen. Sieltä hän näyttää menneen Galilean meren
+poikki ja Jordania alas Jerikoon, johon Judean kuningas, kaunis
+ja seikkailuistaan kuuluisa Herodes oli tullut häntä tapaamaan
+neuvotellakseen niistä Judean alueista, jotka Antonius oli antanut
+Kleopatralle. Asiasta sovittiin lopulta siten, että Herodes sai
+vuokrata haluamansa alueet määrätystä summasta. Jerikossa oli paljon
+palmuja, sillä ilmasto on troopillinen, ja sieltä saatiin hennaa,
+myrobalania eli zukkûmia ja palsamia, »Gileadin palsamia», joka oli
+niin suuressa maineessa sekä tuoksu- että lääkeaineena. Josephus
+sanoo Jerikoa »jumalalliseksi maaksi», ja se oli, mitä sotaan tulee,
+Palestinan avain. Niin ollen ymmärrettäneen, kuinka syvästi Herodesta
+oli suututtanut, kun tämä jalokivi riistettiin hänen kruunustaan;
+kerrotaan, että siitä tuli hänen mieliasuinpaikkansa, sitten kuin hän
+vuokrasi sen Kleopatralta. Kun kauppa oli tehty, näyttää kuningatar
+jatkaneen matkaansa Egyptiin Judean kuninkaan pyynnöstä Jerusalemin
+ja Gazan kautta — siis Judean poikki, mutta tuskin hän oli astunut
+jalallaan Judean alueelle, kun Herodes alkoi suunnitella hänen vangiksi
+ottamistaan ja surmaamistaan.
+
+Jerikosta Jerusalemiin menevä tie nousee villien ja alastomien
+maisemien halki mutkitellen vuoriston jyrkkiä rinteitä. Olisi
+ollut hyvin helppoa hyökätä äkkiarvaamatta kuningattaren kimppuun
+jossakin autiossa rotkossa, jonka läpi hänen oli mentävä, ja syyttää
+kaikesta niissä seuduissa piileskeleviä rosvoja. Herodes osoitti
+neuvonantajilleen, kuten Josephus kertoo, että Kleopatran suunnaton
+vaikutusvalta Rooman asioihin oli tehnyt hänet vaaralliseksi kaikille
+pienemmille ruhtinaille, ja että hän saattoi nyt, kun Kleopatra oli
+hänen vallassaan, käden käänteessä vapauttaa maailman naisesta,
+joka oli käynyt heille kaikille hankalaksi, ja säästää heiltä siten
+monet murheet ja vastoinkäymiset. Hän kertoi, että Kleopatra oli jo
+kohdistanut kauniit silmänsä häneenkin, ja sanoi olevansa ihan varma,
+että hänen kunnollisuutensa pantaisiin kovalle koetukselle, ennenkuin
+hän oli saanut vieraansa eteläisen rajansa toiselle puolelle. Hän
+painosti, että Antoniuskin tulisi ajanoloon kiittämään häntä tästä
+teosta, sillä Kleopatra ei tulisi olemaan milloinkaan hänen uskollinen
+ystävänsä, vaan hylkäisi hänet hetkellä, jolloin hän tarvitsi kipeimmin
+hänen uskollista tukeaan. Mutta neuvonantajat kauhistuivat kuninkaan
+ehdotuksen kuullessaan ja pyysivät häntä luopumaan siitä.
+
+»He vastustivat häntä tarmokkaasti», kertoo Josephus, »ja rukoilivat,
+ettei hän tekisi mitään äkkipikaista, sillä Antonius ei antaisi sitä
+milloinkaan anteeksi, ei sittenkään, vaikka hänelle osoitettaisiin
+kumoamattoman selvästi, että hänelle itselleen oli siitä etua. Tämä
+nainen oli siihen aikaan sukupuolensa ylhäisin edustaja maailmassa,
+ja sellainen teko oli tuleva tuomituksi jo sen julkeuden takia, jota
+Herodeen täytyi osoittaa siihen ryhtyessään».
+
+Judean kuningas luopui silloin petollisesta aikeestaan ja saatteli
+Kleopatran kohteliaasti Pelusiumin rajalinnoitukseen. Siten hän saapui
+onnellisesti perille Aleksandriaan, johon hän nyt jäi odottamaan
+neljännen lapsensa syntymää. On ehkä mielenkiintoista ohimennen
+mainita, että hänen kerrotaan tuoneen Jerikosta palsamin vesoja ja
+istuttaneen ne Heliopolikseen, nykyisen Kairon lähelle. Kuningattaren
+on nyt täytynyt olla mitä toivehikkaimmalla mielellä. Antonius oli
+koonnut jättiläisarmeijan ja oli varmaankin jo tunkeutunut kauas
+Partiaan. Aikaisemmin tuntemastaan pelosta huolimatta Kleopatra odotti
+hänen nyt palaavan loistossa ja kunniassa sankarina, joka oli avannut
+Partian halki tien Indiaan ja satumaiseen itään. Rooma tervehtisi
+häntä sankarinaan ja epäjumalanaan, ja vastenmielinen Octavianus saisi
+siirtyä syrjään. Sitten Antonius vaatisi itselleen ja hänelle sekä
+lännen että idän valtaistuinta, ja hänen pikku Caesarioninsa pääsisi
+heidän perillisenään vihdoinkin oikeuksiinsa.
+
+Tukenaan tämmöiset toiveet Kleopatra läpäisi odotusaikansa ja synnytti
+myöhään syksyllä pojan, jolle hän antoi sukunsa perinnäistavan mukaan
+nimen Ptolemaios. Mutta hän oli tuskin ehtinyt täydelleen voimistua,
+kun hän sai Antoniukselta tyrmistyttäviä uutisia. Sotaretki oli
+kääntynyt tuhoisaksi tappioksi, ja Antonius oli saapunut pohjoiseen
+Syyriaan suuresta armeijasta vain rippeet jäljellä. Vaatteet olivat
+ryysyinä, miehet nälästä ja taudeista näännyksissä, ja rahat tyyten
+lopussa. Antonius rukoili häntä kiiruhtamaan apuun, tuomaan rahaa,
+millä maksaa masentuneet sotilaansa, ja ilmoitti odottavansa häntä
+Syyrian rannikolla Sidonin ja Berytuksen välillä.
+
+Onnettoman kuningattaren toiveet olivat jälleen pirstoina, mutta
+nousten uljaasti tilanteen tasalle hän kokosi rahaa, vaatteita ja
+sotatarpeita ja lähti mahdollisimman kiireesti miehensä luo.
+
+Tappioksi kääntyneen retken vaiheet on pian kerrottu. Antonius oli
+marssinut Zeugmasta Erzerumin ylätasangolle ja tarkastanut siellä
+suuren armeijansa, johon kuului 60,000 roomalaista jalkasoturia
+(espanjalaisten ja gallialaisten keralla), 10,000 roomalaista
+ratsumiestä ja 30,000 muukalaista, joukossa Armeenian kuninkaan
+Artavasdeen tuomat 13,000 ratsu- ja jalkamiestä, ja Pontoksen
+kuninkaan Polemon toimittama vahva armeija. Raskaita sotakoneita
+oli koottu tavaton määrä, ja ne lähetettiin Meediaa kohti Araxeen
+laaksoa myöten kahden roomalaisen legioonan ja Armeeniasta ja
+Pontoksesta saapuneiden joukkojen mukana. Antonius itse vei pääarmeijan
+pohjoisen Assyrian poikki Meediaan, kiihkeänä hyökkäämään vihollisen
+kimppuun. Uutinen hänen lähestymisestään sellaisten voimien kanssa
+ei ainoastaan kauhistuttanut partialaisia, sanoo Plutarkhos, vaan
+täytti Pohjois-Indian pelolla ja pani koko Aasiankin vapisemaan.
+Yleisesti uskottiin hänen marssivan riemusaatossa Persian halki, ja
+sitä kysymystä on varmasti paljon pohdittu, veisikö hän Aleksanteri
+Suuren tavoin aseensa Indiaan saakka, johon Kleopatran laivat
+kiidättäisivät hänelle meren poikki rahaa ja tarpeita. Elokuun lopulla
+Antonius saapui Phraaspaan, Meedia-Atropatenen pääkaupunkiin, ja
+odotti siellä piirityskuormastonsa ja sitä saattelevien joukkojen
+tuloa. Hän oli uskonut saavansa kaupungin piankin haltuunsa, mutta
+siinä hän erehtyi, ja ennenkuin hän oli saanut jatkuvaa piiritystä
+kunnolla käyntiinkään, tiedoitettiin vihollisen hyökänneen hänen
+toisen armeijansa kimppuun ja lyöneen sen, koko piirityskuormaston
+joutuneen voittajan saaliiksi, Armeenian kuninkaan paenneen joukkojensa
+jäännösten keralla takaisin omaan maahansa, ja että Pontoksen
+kuningas oli joutunut vangiksi. Tästä musertavasta iskusta huolimatta
+Antonius päätti urhoollisesti jatkaa piiritystä, mutta kun Partian
+armeija ehätti samassa lähistölle, voitostaan vielä lämpimänä,
+alkoi tilanne käydä yhä tukalammaksi. Partian kuuluisan ratsuväen
+leimauksena liikehtivät joukkueet hätyyttivät joka taholta yhtenään
+hänen asemiaan, pääarmeijan antautumatta silti kertaakaan avoimeen
+taisteluun. Lokakuussa hänen oli lopulta pakko ryhtyä neuvotteluihin
+vihollisen kanssa, sillä talven lähestymistä ei voitu ajatella
+kauhistuksetta, kun varastot alkoivat loppua ja mielet masentua. Hän
+ilmoitti sentähden Partian kuninkaalle lopettavansa piirityksen ja
+lähtevänsä tiehensä, jos Crassukselta otetut vangit ja legioonien
+kotkat luovutettaisiin takaisin. Vihollinen ei suostunut siihen,
+vaan vastasi, että jos Antonius lähtisi paluumatkalle, ei hänen
+peräytymistään häirittäisi. Roomalaiset päättivät tehdä niin, mutta
+partialaiset eivät pitäneetkään sanaansa. Uupuneet legioonat saivat
+taistella lumipeitteisten vuorten yli samotessaan koko ajan sotapolulle
+lähteneitä heimoja vastaan, jotka väijyivät joka solassa ja seurailivat
+kintereillä jälkeenjääneitä vaanien. Kova kylmyys, ravinnon puute ja
+äärimmäinen uupumus vaikuttivat, että näiden jälkeenjääneiden lukumäärä
+kasvoi kasvamistaan, niistä tuhansista puhumattakaan, jotka kaatuivat
+päivittäisissä kahakoissa ja menehtyivät nälkään ja kärsimyksiin.
+Elintarpeet olivat yhteen aikaan niin vähissä, että leivästä maksettiin
+painonsa hopeaa, ja samaan aikaan tulivat monet hulluiksi ja kuolivat,
+syötyään jotakin juurta, joka näytti kelpaavan ravinnoksi. »Joka oli
+syönyt tätä juurta», kertoo Plutarkhos, »menetti kokonaan muistinsa
+eikä tehnyt muuta kuin raahasi suuria kiviä paikasta toiseen niin
+kiihkeästi, ettei mitään työtä tehdä sen hartaammin, ja niinpä leirissä
+näkyikin kaikkialla vain maassa ahertavia miehiä, jotka kanniskelivat
+kiviä edestakaisin, kunnes menehtyivät ja kuolivat». Tämä kertomus on
+tietenkin liioiteltu, mutta se antaa eloisan kuvan noista onnettomista
+sotureista, joista toiset olivat myrkystä kuolemaisillaan, toiset
+mielipuolina, toiset menehtymäisillään vilusta ja nälästä kokien
+turhaan rakentaa jotakin suojaa viiltävää viimaa vastaan.
+
+Antonius itse osoitti koko tämän pitkän ja kaamean marssin ajan mitä
+suurinta sankarillisuutta ja kestävyyttä. Hän jakoi kaikki rasitukset
+miestensä kanssa, ja kun leiri oli saatu yöksi pystyyn, kulki hän
+teltasta toiseen puhuttelemassa ja rohkaisemassa miehiään. Hän
+hoiteli haavoittuneita hellästi kuin nainen ja tunsi heitä kohtaan
+niin suurta myötätuntoa, että hän saattoi itkeä katsellessaan heidän
+kärsimyksiään. Miehet jumaloivat häntä, ja nekin, jotka olivat jo
+henkitoreissaan, koettivat nousta hänen tullessaan ja puhutella häntä
+kaikilla kunnioittavilla ja rakkailla nimillä. »He tarttuivat hänen
+käsiinsä kasvot ilosta loistaen», kertoo Plutarkhos, »ja pyysivät
+häntä huolehtimaan itsestään eikä välittämään heistä, sanoen häntä
+hallitsijakseen ja kenraalikseen, ja että he olivat kaikki turvassa,
+jos vain hänen oli hyvä olla». Hänen kuultiin monta kertaa huudahtavan:
+»Voi niitä kymmentätuhatta!» ikäänkuin Ksenofonin kuuluisaa
+peräytymistä ihmetellen, joka oli ollut paljoa työläämpi. Tilanne oli
+erään kerran niin vakava, että erään hänen Rhamnus-nimisen orjansa
+täytyi valaehtoisesti luvata surmata hänet yleisen verilöylyn sattuessa
+ja hakata hänen päänsä poikki, ettei häntä saataisi elävänä vangiksi
+eikä tunnettaisi kuolleena.
+
+Kahdenkymmenenseitsemän kaamean päivän päästä, joiden kuluessa
+partialaiset oli torjuttu ei sen vähempää kuin kahdeksantoista
+kertaa, he pääsivät vihdoin Araxeen toiselle puolelle ja saivat
+kotkansa onnellisesti Armeeniaan. Toimittaessaan siellä armeijansa
+katsastuksen Antonius totesi menettäneensä 20,000 jalkasoturia ja
+40,000 ratsumiestä, joista suurin osa oli sortunut rasituksiin ja
+tauteihin. Koettelemukset eivät olleet suinkaan vielä lopussa, sillä
+talvi oli vasta alussa ja taival Armeenian halki Syyriaan raskas ja
+vaivalloinen. Matkalla rannikolle nääntyi vielä kahdeksantuhatta
+miestä, ja joukko, joka majoittui lopulta talveksi erääseen paikkaan
+Sidonin ja Berytuksen välillä, nimeltä Valkoinen kylä, oli vain sen
+mahtavan armeijan ryysyinen jäännös, joka oli lähtenyt keväällä niin
+uljaasti valloitusretkelle. Kuitenkin sanottakoon, ettei yksikään olisi
+päässyt hengissä noiden hirveiden vuorten yli, vaan että kaikkia olisi
+kohdannut Crassuksen ja hänen onnettoman armeijansa surkea kohtalo,
+ellei Antonius olisi osoittautunut niin pelottomaksi ja sitkeäksi
+johtajaksi.
+
+Valkoisessa kylässä Antonius sitten odotti kiihkeästi Kleopatran
+tuloa, mutta samalla niin häpeissään epäonnistumisestaan ja niin
+onnettomana Kleopatran soimauksia ajatellessaan, että hän turvautui
+epätoivoissaan viinimaljan väärään lohdutukseen ja joi itsensä joka
+päivä muistamattomaksi. Selvempinä hetkinään hän oli hermostunut ja
+levoton. Hän ei voinut istua rauhassa pitkän aterian loppuun, vaan
+hypähti paikaltaan kesken kaiken ja kiiruhti rannalle tähystämään, eikö
+Kleopatran purjeita jo näkyisi taivaanrannalla. Sekä hän että hänen
+upseerinsa olivat laihtuneita ja kurjan näköisiä ja sotilaat ryysyisiä,
+ja siinä tilassa Kleopatra tapasi heidät, kun hänen laivastonsa laski
+vihdoinkin lahteen, tuoden vaatteita, elintarpeita ja rahaa.
+
+
+
+
+XV. KLEOPATRA JA ANTONIUS VALMISTAUTUVAT KUKISTAMAAN OCTAVIANUKSEN
+
+
+Kleopatra vei Antoniuksen Aleksandriaan toipumaan, ja minusta näyttää,
+että hän sanoi sillä matkalla peittelemättä, mitä mieltä hän oli
+miehensä tulevaisuudensuunnitelmista. Hän näyttää osoittaneen, että
+roomalaiset olivat epäonnistuneet yrittäessään valloittaa Partiaa,
+ja että oli järjetöntä tuhlata rahaa, miehiä ja aikaa sellaisen maan
+ahnehtimiseen, joka oli niin suuri ja voimakas. Tämmöiset sodat
+nielivät heidän varansa, antamatta mitään sijaan. Eikö olisi sentähden
+paljoa parempi keskittää kaikki tarmo Octavianuksen kukistamiseen ja
+Rooman valloittamiseen? Olihan Antonius osoittanut, että sotilaat
+rakastivat häntä ja luottivat häneen, ja suorittamalla loistavasti
+sodankävijän vaikeimman tehtävän — järjestyksessä peräytymisen —
+näyttänyt kuntoisuutensa päällikkönä. Niin ollen ei ollut varmastikaan
+viisasta tuhlata enää varoja, joita heillä ei ollut rajattomasti,
+itäisiin suunnitelmiin, vaan nyt oli kaikki huomio keskitettävä
+Italiaan. Partialaiset oli joka tapauksessa karkoitettu Armeeniasta
+ja Syyriasta, ja heidän oli annettava olla rauhassa omassa maassaan
+siihen päivään saakka, jolloin Antonius marssisi heitä vastaan Sibyllan
+ennustuksen mukaan Rooman kuninkaana. Kleopatra ei ollut milloinkaan
+kannattanut tätä Partian sotaretkeä, vaikka hän olikin auttanut
+sen rahoittamisessa, koska se kuului Julius Caesarin alkuperäisiin
+suunnitelmiin, ja myöntänyt Antoniuksen olleen siinä oikeassa, että
+jos retki onnistuisi, niin se lisäisi tavattomasti hänen arvovaltaansa
+ja vakauttaisi hänen asemaansa Rooman kansallissankarina. Antonius,
+joka oli vielä väsynyt ja sairas rajun juopottelun jälkeen, myöntyi
+nähtävästi kaikkeen ja näyttää saapuneen Aleksandriaan siinä mielessä,
+että hän kokoaisi nyt voimiaan vuoden tahi pari kyetäkseen sitten
+nousemaan Octavianusta vastaan. Syyriaan tultuaan hän oli saanut
+kuulla, mitä Roomassa oli tapahtunut hänen sotaretkellä ollessaan.
+Octavianus oli lopulta voittanut Sextus Pompeiuksen, joka oli paennut
+Mytileneen, ja Lepidus, kolmas triumvir, oli luovuttanut maakuntansa
+Octavianukselle ja siirtynyt yksityiselämään. Länsi oli nyt siis
+kokonaan hänen hallussaan, minkä tähden oli jotakuinkin todennäköistä,
+että hän ryhtyisi pian haastamaan riitaa Antoniuksen kanssa.
+
+Aleksandrian palatsin mukavuudet ja Kleopatran seuran virkistävä
+rattoisuus ovat varmasti olleet Antoniuksesta mitä mieluisin muutos
+sotaretken tuimien ponnistusten jälkeen, niin että talven loppupuoli
+meni epäilemättä nopeasti menojaan viihtyisässä rauhassa. Elämän
+vakava totuus näyttää kuitenkin estäneen tällä kerralla niiden
+vallattomuuksien toistumisen, jotka liittyivät hänen viime vierailuunsa
+Egyptin pääkaupungissa. Emme kuule nyt mitään »verrattomista
+eläjistä» emmekä heidän hillittömistä juhlistaan. Antonius kirjoitti
+Roomaan pitkän kirjeen, jossa hän kertoi sotaretkestään enemmän tahi
+vähemmän innostuneesti ja sanoi sen olleen monessa suhteessa hyvin
+menestyksellisen. Uuden vuoden alussa, 35 e.Kr., Sextus Pompeius koetti
+ryhtyä neuvotteluihin Egyptin hovin kanssa, mutta hänen Aleksandriaan
+lähettämänsä edustajat eivät onnistuneet tehtävässään. Antonius sai
+päinvastoin kuulla heiltä, että Sextus oli salaisessa kirjevaihdossa
+partialaisten kanssa ja koetti houkutella Domitius Ahenobarbusta,
+Antoniuksen lähintä miestä Aasiassa, puolelleen, minkä tähden hän
+ja Kleopatra päättivät ottaa vangiksi ja surmata tämän Pompeius
+Suuren rosvoilevan pojan. Tehtävä uskottiin eräälle Titiukselle, ja
+Sextus vangittiin Fryygiassa ja otettiin pian sen jälkeen hengiltä
+Miletoksessa. Tämä toimenpide todennäköisesti herätti mitä suurinta
+mielipahaa Roomassa kansan keskuudessa, sillä lainsuojaton Sextus
+oli aina ollut sen suuri suosikki, ja siitä syystä ei Antonius
+näytä milloinkaan myöntäneenkään, että hänellä olisi ollut mitään
+tekemistä Sextuksen kuoleman kanssa. Hänen aseenkantajansa Plancus oli
+allekirjoittanut kuolemantuomion, sanottiin yleisesti.
+
+Pian sen jälkeen tapahtui asioiden kehityksessä äkkiä täydellinen
+suunnanmuutos, kun Aleksandriaan saapui ei sen pienempi henkilö
+kuin Pontoksen kuningas, joka oli, kuten muistettaneen, joutunut
+partialaisten vangiksi Antoniuksen viime sotaretken alussa, ja jonka
+Meedian kuningas oli sitten ottanut vartioitavakseen. Viimemainittu
+lähetti hänet tuomaan sellaisia uutisia, että Meedia ja Partia, entiset
+liittolaiset, olivat nyt riitaantuneet keskenään, minkä tähden Meedian
+kuningas ehdotti, että Antonius auttaisi häntä kukistamaan kilpailijan.
+Tämä ilmoitus aiheutti suuren hälinän Kleopatran palatsissa. Nyt
+tarjoutui odottamaton tilaisuus voittaa peloittavat partialaiset
+verraten helposti, sillä Meedia oli aina ollut heidän voimakas
+liittolaisensa, ja Rooman aseet olivat edellisillä kerroilla joutuneet
+tappiolle Meedian alueella. Mutta peläten noiden idän kuninkaiden
+petollisuutta ja asetettuaan ensimmäiseksi päämaalikseen Octavianuksen
+kukistamisen, jonka valta oli nyt niin selvästi laajenemassa, Kleopatra
+koetti varoittaa miestään tästä toisesta sotaretkestä ja pyysi, ettei
+hän ryhtyisi sillä taholla enää yrityksiin, jotka saattoivat päättyä
+onnettomasti. Päästäkseen tilanteesta täysin selville Antonius lähetti
+sanan Artavasdeelle, Armeenian kuninkaalle, joka oli petollisesti
+paennut hänen luotaan Meediassa sattuneen vastoinkäymisen jälkeen, että
+tämän oli viipymättä tultava Aleksandriaan hänen puheilleen. Artavasdes
+ei kuitenkaan osoittanut vähintäkään halua antautua yliherransa käsiin,
+jonka oli pettänyt, vaan piti parempana etsiä vaaran uhatessa turvaa
+omista vuoristoistaan tahi yhtyä partialaisiin.
+
+Antonius oli kuuro Kleopatran neuvoille, ja hyväksyen lopulta Pontoksen
+kuninkaan esittämän ehdotuksen hän valmistautui lähtemään heti
+koilliseen. Kleopatra päätti niin ollen seurata häntä, ja myöhään
+keväällä he lähtivät yhdessä Syyriaan. Mutta tuskin he olivat päässeet
+perille, kun Antonius sai sellaisen häiritsevän uutisen, että hänen
+roomalainen vaimonsa Octavia oli matkalla hänen luokseen ja pyysi
+saada tavata häntä Kreikassa. Näyttää siltä kuin Octavianus olisi
+valinnut tämän keinon saadakseen välinsä Antoniuksen kanssa ratkaisuun,
+sillä ellei Octaviaa otettu hyvin vastaan, hänellä oli laillinen syy
+julistaa sisarensa uskoton mies petturiksi. Ja osoittaakseen, kuinka
+rehellisesti hän itse menetteli, hän pani Octavian mukaan kaksituhatta
+legioonasoturia ja jonkin verran sotatarpeita. Todellisuudessa
+tämä joukko toimi Octavian henkivartiostona [Fulvialla oli, kuten
+muistettaneen, samanlaisissa olosuhteissa 3,000 ratsumiestä
+henkivartiostona], mutta Antoniukselle luovutettaessa sen tuli olla
+osaksi korvauksena niistä laivoista, jotka olivat tuhoutuneet sodassa
+Sextusta vastaan, ja osaksi lahjana hallitsijalta toiselle. Antonius
+kirjoitti heti Octavialle ja pyysi häntä jäämään Ateenaan, koska hän
+oli itse menossa Meediaan, mihin Octavia vastasi lähettämällä erään
+Niger-nimisen perheenystävän kysymään, miten hänen oli meneteltävä
+joukkojen ja varustusten kanssa. Niger oli niin rohkea mies, että hän
+sanoi suoraan, mitä mieltä hän oli Antoniuksen käytöksestä Octaviaa
+kohtaan, joka oli kantanut suuren surunsa ihmeteltävän jalosti ja
+kärsivällisesti, mutta Antonius ei välittänyt hänen puheistaan, vaan
+lähetti hänet niine hyvineen takaisin. Siitä huolimatta hän näyttää
+olleen samalla hyvin pahoillaan Octavian takia, ja voitaneen tuskin
+epäilläkään, etteikö hän olisi halunnut, jos se olisi vain käynyt
+päinsä, mennä Octavian luo lyhyemmäksi ajaksi, ellei minkään muun
+takia, niin pelastaakseen hänet tilanteesta, jonka hänen oma asenteensa
+teki Octavialle loukkaavaksi. Hän oli kuin edesvastuuton poika näissä
+asioissa eikä todellakaan välittänyt niin kauan kuin kaikki kävi hyvin
+paljoakaan siitä, kenen naisen kanssa hän eleli, vaikka hän näyttääkin
+nyt olleen syvästi kiintynyt Kleopatraan ja tämän elvyttävästä seurasta
+suuresti riippuvainen.
+
+Kuningatar oli tietysti kaiken tämän takia hyvin levoton, sillä hän
+ei voinut olla varma, noudattaisiko Antonius heidän Antiokiassa
+tekemäänsä juhlallista sopimusta, vai osoittautuisiko hän jälleen
+uskottomaksi ystäväksi. Hän käsitti selvästi, että Octaviaa kohtaava
+loukkaus sytyttäisi sodan idän ja lännen välillä, ja näyttää olleen
+entistä varmempi, että sekaantuminen Partian selkkauksiin olisi
+Antoniuksen puolelta tällä kohtalokkaalla hetkellä hyvin typerää. Hänen
+mielestään oli ehdottomasti tärkeintä saada Antonius onnellisesti
+takaisin Aleksandriaan, jossa hän olisi toiselta puolen Octavian
+saavuttamattomissa ja toiselta kaukana kiusauksesta ryhtyä toteuttamaan
+itään kohdistuvia suunnitelmiaan. Mutta Antonius oli nyt yhtä kiihkeä
+käymään vielä kerran vihollisen kimppuun kuin selkäänsä saanut
+koulupoika kostamaan riitaveljelleen, ja pelkkä ajatuskin, että hänen
+oli nyt luovuttava tästä kostotilaisuudesta ollakseen heti valmis
+sotaan Octavianusta vastaan, oli hänelle peräti vastenmielinen. Kaikki
+näytti nyt Partian menestykselliselle valloitukselle suotuisalta.
+Antoniuksella oli nyt tukenaan Meedian kuningas, ja Armeeniankin
+häilyvä kuningas oli lopulta katsonut viisaimmaksi sopia hänen kanssaan
+viime hetkessä, minkä vahvistukseksi hänen tyttärensä kihlattiin
+Antoniuksen pienelle pojalle Aleksanteri Heliokselle. Mutta Kleopatra
+ei välittänyt niin paljoa Partian valloittamisesta kuin poikansa
+kilpailijan kukistamisesta, joka näytti anastaneen suuren Caesarin
+pojalle Caesarionille ja hänelle kuuluvan omaisuuden, ja hän koetti
+nyt kaikin käytettävissä olevin keinoin estää Antoniusta ryhtymästä
+mihinkään puuhiin idässä ja saada hänet palaamaan Aleksandriaan.
+
+»Hän teeskenteli olevansa menehtymäisillään rakkaudesta Antoniukseen»,
+sanoo Plutarkhos, »ja kuihtui nauttimalla niukasti ravintoa. Kun
+Antonius tuli huoneeseen, katsoi hän häneen sanomattomaan ihailuun
+vaipuneena, ja kun Antonius poistui, näytti hän käyvän syvästi
+murheelliseksi ja melkein pyörtyvän. Hän oli usein itkevinään ja
+tahtoi Antoniuksen näkevän hänen kyyneleensä, ja kun niin tapahtui,
+kuivasi hän ne nopeasti ja kääntyi poispäin, ikäänkuin salatakseen
+ne häneltä. Sillä aikaa koettivat hänen kätyrinsä parhaansa mukaan
+edistää hänen aikeitaan nuhtelemalla Antoniusta tunnottomuudesta ja
+kovasydämisyydestä, kun hän saattoi antaa naisen, jonka elämän aurinko
+hän oli sillä tavalla menehtyä. Octavia oli tosin hänen vaimonsa, mutta
+Kleopatra, monien kansallisuuksien hallitseva kuningatar, oli tyytynyt
+olemaan hänen rakastajattarenaan, ja jos hän nyt menettäisi hänet, ei
+hän kestäisi sitä iskua». [Tätä kohtaa lainataan välistä osoittamaan,
+ettei mitään lopullista avioliittoa solmittu Antiokiassa, mutta sehän
+osoittaa vain, ettei avioliittoa tunnustettu Roomassa lailliseksi.]
+
+Näin hänen onnistui lopulta saada Antonius luopumaan aiotusta
+sotaretkestään, eikä meidän pidä moittia häntä siitä kovin ankarasti.
+Hän pelasi epätoivoista peliä tähän aikaan. Hän oli saanut Antoniuksen
+kääntämään selkänsä Octavialle tavalla, joka ei saattanut olla muuta
+kuin lopullinen, ja kuitenkin oli Antonius, ikäänkuin hän ei olisi
+lainkaan ajatellut tekonsa seurauksia, valmis lähtemään Persiaan
+hetkellä, jolloin Octavianus todennäköisesti koettaisi saada hänet
+julistetuksi Rooman kansan viholliseksi. Todellisuudessa ei Kleopatra
+ollut tietenkään sen rakastuneempi Antoniukseen kuin Antonius häneen,
+mutta Antonius oli ehdottomasti välttämätön hänen toiveidensa
+toteutumiselle ja kysymys pikaisesta voimainkoetuksesta Octavianuksen
+kanssa kävi päivä päivältä polttavammaksi. Ollakseen silloin valmis
+Antoniuksen täytyi nyt kerätä hiljaisuudessa kaikkea, mitä tarvittiin,
+ja jättää kaikki muut hankkeet sikseen.
+
+Hän palasi sentähden sangen vastahakoisesti Aleksandriaan, jossa hän
+vietti talven 35—34 e.Kr. laajoja alueitaan maltillisesti halliten.
+Seuraavana keväänä hän kuitenkin päätti ottaa Armeenian ja Meedian
+omiin käsiinsä, ja kun hän muutti päämajansa kesäksi Syyriaan [Antonius
+katsoi valtakuntansa hallitsemiselle soveliaaksi, että päämaja oli
+talvella Aleksandriassa ja kesällä Syyriassa, näiden muuttojen
+johtumatta millään tavalla asianhaarojen pakosta. Koko hovi seurasi
+mukana aivan samoin kuin Indian varakuninkaan hovi muuttaa kesäksi
+Simlaan. Totmes III ja muut Egyptin suuret faaraot olivat samoin
+muuttaneet kesäksi Syyriaan.], lähetti hän jälleen sanan kuningas
+Artavasdeelle tulla hänen puheilleen Partian asioista keskustelemaan.
+Armeenian kuningas, joka talven kuluessa näyttää vehkeilleen Antoniusta
+vastaan, kieltäytyi antautumasta roomalaisten käsiin, koska hän saattoi
+joutua vastaamaan petollisuudestaan, minkä johdosta Antonius eteni
+nopeasti Armeeniaan, otti kuninkaan vangiksi, anasti hänen rahastonsa,
+ryösti maan ja julisti sen roomalaiseksi maakunnaksi. Tällä äkkiä
+suoritetulla sotaretkellä saatu saalis oli hyvin suuri. Soturit
+ottivat kaiken, mikä oli arvokasta, ryöstivät Anaitiksen temppelinkin
+Acilisenessä ja hakkasivat jumalattaren patsaan, joka oli puhtaasta
+kullasta, kappaleiksi saadakseen sen jaetuksi.
+
+Paluumatkallaan Syyriaan Antonius ryhtyi neuvotteluihin Meedian
+kuninkaan kanssa sillä tuloksella, että Meedian prinsessa Iotapa
+naitettiin pienelle Aleksanteri Heliokselle, jonka kihlaus
+Armeenian kuninkaan tyttären kanssa oli tietysti purkautunut viime
+sodan yhteydessä. Kuten saamme pian nähdä, on todennäköistä, että
+Meedian kuningas oli suostunut nimittämään tämän nuorekkaan parin
+valtaistuimensa perilliseksi, koska hänellä ei näytä olleen poikaa, ja
+siten näemme Antoniuksen leikillisten sanojen käyvän jälleen toteen,
+että hän perusti omaa lihaa ja vertaan olevia kuningassukuja moneen
+maahan. Sitten hän palasi Aleksandriaan kesäänsä tyytyväisenä, mutta
+»hautoen nyt mielessään tulevaa kansalaissotaa», kuten Plutarkhos
+sanoo. Octavia oli palannut Roomaan, salaamatta, kuinka huonosti häntä
+oli kohdeltu. Hänen veljensä käski sentähden hänen poistua Antoniuksen
+talosta ja osoittaa siten närkästystään, mutta hän ei tahtonut
+tehdä sitä eikä sallinut liioin Octavianuksen julistaa sotaa hänen
+tähtensä, sillä hän sanoi olevan sietämätöntä kuulla sanottavan, että
+kaksi naista, hän ja Kleopatra, oli ollut syynä sellaiseen hirveään
+yhteentörmäykseen. Sovintoon pääsemisestä oli siitä huolimatta enää
+tuskin mitään toiveita, ja Antoniuksen on nyt täytynyt oivaltaa, kuinka
+viisaasti Kleopatra oli menetellyt vastustaessaan Partiaan tehtävää
+kallista ja voimiakysyvää sotaretkeä.
+
+Palattuaan Aleksandriaan syksyllä 34 e.Kr. Antonius hämmästytti koko
+roomalaista maailmaa viettämällä triumfinsa Armeenian valloituksen
+johdosta Egyptin pääkaupungissa. Kukaan roomalainen sotapäällikkö ei
+ollut konsanaan viettänyt muodollista triumfia Rooman ulkopuolella,
+ja Antoniuksen toimenpide näytti olevan lopullinen julistus, että
+Aleksandriasta oli tullut Rooman kilpailija, ellei seuraajakin,
+maailman pääkaupunkina. Muistettaneen Julius Caesarin jo puhuneen, että
+hänen teki mieli siirtää hallitus Roomasta Aleksandriaan, ja nyt näytti
+siltä kuin Antonius olisi muuttanut pääkaupungin, ainakin itäisen
+valtakunnan pääkaupungin, sinne ja pitänyt sitä kotinaan. Aleksandria
+oli asemansa puolesta varmasti paljoa sopivampi maailman pääkaupungiksi
+kuin Rooma. On muistettava, etteivät barbaariset länsimaat — tuntematon
+Germania, vasta valloitettu Gallia, villi Hispania ja muut — olleet
+läheskään niin arvokkaita kuin idän sivistyneet maakunnat, joihin
+nähden Rooma oli kaukana lännessä niiden reunimmaisilla liepeillä.
+Aleksandriasta oli suuriin keskuksiin, Antiokiaan ja Tarsokseen,
+noin 110 penikulmaa, mutta Roomasta kolme kertaa niin pitkälti.
+Etelä-Peloponnesoksesta oli Kreetan kautta paljoa lyhyempi matka
+Aleksandriaan kuin Brundisiumin kautta Roomaan. Efesokseen ja muihin
+Vähän-Aasian kaupunkeihin päästiin paljoa nopeammin sekä maitse että
+meritse Egyptistä kuin Roomasta. Rhodos, Lykia, Bithynia, Galatia,
+Pamphylia, Kilikia, Kappadokia, Pontos, Armeenia, Commagene, Kreeta,
+Kypros ja monet muut suuret ja tärkeät maat olivat kaikki lähempänä
+Aleksandriaa kuin Roomaa, kun taas Trakia ja Bysantium olivat
+jotakuinkin yhtä etäällä kummastakin pääkaupungista sekä maitse että
+meritse. Kaupunkinakin Aleksandria oli paljoa komeampi, sivistyneempi,
+rikkaampi ja paljoa yritteliäämpi kuin Rooma. Voitiin siis todellakin
+sangen hyvällä syyllä otaksua Antoniuksen triumfin merkinneen sitä,
+että hän oli nyt lopullisesti muuttanut kotinsa ja hallituksen Egyptin
+pääkaupunkiin. Voi kuvitella, mitä siitä ajateltiin Italiassa.
+
+Triumfi oli hyvin loistelias. Kulkueen etunenässä näyttää marssineen
+joukko roomalaisia legioonasotureita, kilvissä iso C, jonka sanotaan
+merkinneen »Kleopatraa», mutta joka on aivan yhtä hyvin voinut
+tarkoittaa »Caesaria», toisin sanoen laillista caesarilaista suuntaa.
+Antonius ajoi tavanmukaisissa triumfivaunuissa, joita veti neljä
+valkoista hevosta, ja hänen edellään kulki kultaisiin kahleisiin
+kytkettynä onneton kuningas Artavasdes kuningattarensa ja poikiensa
+keralla. Vaunuja seurasi pitkä kulkue armeenialaisia vankeja, ja heidän
+jäljessään tulivat sotasaaliilla kuormitetut vankkurit. Sitten seurasi
+useita eri kaupunkien lähetystöjä, kukin kantaen kultaista kruunua
+tahi seppelettä, jotka oli ojennettu Antoniukselle hänen voittonsa
+kunniaksi. Viimeisinä kulki legioonasotureita ja paljon egyptiläisiä ja
+muita itämaisia joukkoja.
+
+Kulkue näyttää lähteneen liikkeelle kuninkaallisesta palatsista
+Lochias-niemeltä ja seuranneen aamuauringon kirkkaassa paisteessa
+sataman rantamaa Neptunuksen temppeliin saakka. Siitä se poikkesi
+todennäköisesti Forumille, sivuutti Regian muhkeat rakennukset ja
+loistavat puutarhat ja päätyi Canopukselle suunnilleen siinä, missä
+Paneumin jättiläiskeila kohosi sinistä taivasta kohti, rinteiden
+askelmat katsojia täynnä. Kääntyen nyt länteen kulkue eteni hitaasti
+tätä leveää, kivitettyä katua pitkin, jota reunustavat pilaristot
+olivat tulvillaan uteliasta yleisöä. Sema eli kuninkaallinen
+mausoleumi, jossa Aleksanteri Suuren luut lepäsivät, jäi oikealle ja
+tuomioistuimet ja Gymnasium, jonka pitkät ja varjoisat pylväskäytävät
+oli varattu kaupungin ylhäisölle, vasemmalle. Toisella puolella oli
+Museum, ja minä otaksun, että sen pilaristot ja ikkunat olivat täynnä
+opettajia ja oppilaita, jotka olivat tulleet perheineen katsomaan
+näytelmää. Hiukan kauempana kulkue kääntyi Serapiin leveälle kadulle,
+jonka toisessa päässä seisoi loistava Serapeum korkealla kunnaalla.
+Papit ja papittaret olivat ryhmittyneet kahdenpuolen katua ja
+pilaristoon vieville askelmille ja sinne oli Kleopatrakin seurueineen
+asettunut. Antonius laskeutui siinä vaunuistaan ja nousi arvatenkin
+katsojien huutojen kaikuessa ja satojen sistrumien helistessä
+temppeliin uhratakseen säädetyn uhrin nyt Serapiille, aivan samoin
+kuin hän olisi Roomassa uhrannut Jupiter Capitolinukselle. Temppelin
+eteen oli tehty koroke, jonka sivut oli päällystetty hopealla, ja
+tällä korokkeella istui Kleopatra kultaisella valtaistuimella hovinsa
+keskellä, Isikseksi tahi Venukseksi pukeutuneena. Kun Antonius oli
+toimittanut juhlamenot, meni hän alas ja talutti Kleopatran eteen
+Armeenian kuninkaalliset vangit, kaikki pitkästä matkasta palavissaan,
+tomusta harmaina ja katselijoiden pilkkahuudoista masennuksissa.
+Artavasdes ei ollut barbaari, vaan hienostunut ja sivistynyt mies,
+jonka tunteellinen luonne on varmasti kärsinyt hirveästi tästä
+häväistyksestä. Hän oli hiukan runoilijakin ja oli aikoinaan
+kirjoittanut mukiinmeneviä näytelmiä. Hän sai nyt käskyn polvistua
+Kleopatran eteen ja tervehtiä tätä jumalattarena, mutta siitä hän
+kieltäytyi jyrkästi, ja vaikka vartijat kävivät häneen käsiksi, ei
+hän taipunut, vaan seisoi pää pystyssä ja puhutteli Kleopatraa vain
+tämän omalla nimellä. Roomassa oli tapana, että kulkueessa näytteillä
+talutetut kuninkaalliset vangit surmattiin triumfin päätyttyä, ja
+koska hän oli nyt julkisesti loukannut Egyptin kuningatarta, ei hän
+voinut enää odottaa armoa. Hänen arvokas ja peloton käytöksensä
+näyttää kuitenkin liikuttaneen Antoniusta ja Kleopatraa, eikä hänelle
+ja hänen perheelleen tehty mitään pahaa. Heitä kohdeltiin sen sijaan
+jonkinlaisella kunnioituksellakin [Velleius Paterculus] ja he saivat
+elellä sitten valtiovankeina Egyptin pääkaupungissa.
+
+Triumfin päätyttyä oli kaikki Aleksandrian asukkaat kutsuttu suurelle
+juhla-aterialle, ja myöhään iltapäivällä toimeenpantiin toinen juhla
+Gymnasiumin alueella. Sinne oli myös pystytetty hopealla päällystetty
+koroke, jolle oli asetettu kaksi suurempaa ja neljä pienempää kultaista
+valtaistuinta, ja kun kaikki olivat tulleet saapuville, astuivat
+Antonius ja Kleopatra lapsineen korokkeelle ja istuutuivat paikoilleen.
+Ensin oli joitakin muodollisia juhlamenoja, mutta kun ne oli
+suoritettu, piti Antonius läsnäolijoille puheen, jossa hän epäilemättä
+viittasi voittoihinsa, ja ryhtyi sitten jakamaan kuningattarelle ja
+hänen lapsilleen kunnianosoituksia, jotka olivat suurenmoisuudessaan
+hämmästyttäviä. Hän näyttää julistaneen Kleopatran Egyptin ja kaikkien
+niiden alueiden hallitsijaksi, jotka hän oli lahjoittanut hänelle
+Antiokiassa lähes kolme vuotta sitten. Hän nimitti Caesarionin äitinsä
+kanssahallitsijaksi ja antoi hänelle nimen Kuningasten kuningas [tämä
+Dionin eikä Plutarkhoksen mukaan]. Caesarion oli nyt kolmentoista ja
+puolen vuoden ikäinen ja, kuten Suetonius huomauttaa, silmäänpistävästi
+isänsä, suuren diktaattorin näköinen, niin että tilanteen on täytynyt
+tuntua Antoniuksesta sangen omituiselta, kun hän antoi pojalle tämän
+korkean aseman. Aleksanteri Heliokselle, omalle pojalleen, hän
+lahjoitti Armeenian kuningaskunnan, Meedian kuningaskunnan, sitten
+kuin sen hallitseva kuningas, pikku Aleksanterin appi, oli kuollut,
+ja lopuksi Partian edellyttäen, että se saataisiin valloitetuksi.
+Tämä kaikki oli todennäköisesti järjestetty edellisenä kesänä Meedian
+kuninkaan kanssa siten, että Armeenia, Meedia ja siihen mennessä
+yhteisvoimin lannistettu Partia yhdistettäisiin Meedian kuninkaan
+kuoltua yhdeksi valtakunnaksi, jonka valtaistuimelle Aleksanteri Helios
+ja Meedian kruununperillinen Iotapa sitten nousisivat. Poika oli nyt
+kuusivuotias ja hänen pieni ja palleroinen olemuksensa oli puettu tätä
+tilaisuutta varten armeenialaiseen tahi meedialaiseen asuun. Päässä
+hänellä oli noiden maiden korkea ja jäykkä tiara, jonka takareunasta
+lähtevä kangaskaistale peitti niskan, vartalon verhona hihallinen
+mekko, jonka ylle oli levitetty toiselle olkapäälle kiinnitetty,
+kauniisti laskostettu viitta, ja jaloissa kaikkialla Persiassa
+yleisesti käytetyt pitkät ja ruumiinmukaiset housut. Kleopatra
+Selenelle, pojan kaksoissisarelle, Antonius antoi Kyrenaikan, Libyan ja
+Pohjois-Afrikan rannikosta niin paljon, kuin mitä hänelle kuului, ja
+lopuksi hän julisti pikku Ptolemaioksen Foinikian, pohjois-Syyrian ja
+Kilikian kuninkaaksi. Tämä pienokainen, joka oli nyt vain kahden vuoden
+ikäinen, oli puettu makedonialaiseen pukuun, johon kuului muun muassa
+vaippa ja kengät ja sellainen diadeemilla koristettu myssy, jonka
+Aleksanteri Suuren seuraajat olivat saattaneet käytäntöön. Kun lapset
+olivat tämän yllättävän toimituksen päätyttyä tervehtineet vanhempiaan,
+sai heistä kukin ympärilleen niistä kansallisuuksista muodostetun
+henkivartioston, joita he tulivat hallitsemaan, ja lopuksi palasivat
+kaikki juhlakulkueessa palatsiin auringon alkaessa painua Onnellisen
+paluun sataman taakse.
+
+Tilaisuuden muistoksi lyötiin rahoja, joissa oli kirjoitus _Cleopatra
+regina regum filiorum regum_ — »Kuningatar Kleopatran ja kuningasten
+hänen kuningaspoikiensa (kunniaksi)». Samalla Antonius ehkä antoi valaa
+pronssisen kuvapatsaankin, joka esitti Aleksanteri Heliosta tulevan
+valtakuntansa kuninkaallisessa asussa, sillä hiljattain on löydetty
+eräs kuva, joka näyttää esittävän juuri häntä siinä puvussa. Sitten hän
+kirjoitti senaatille Roomaan Armeenian sodasta ja kaikesta muusta, ja
+kehoitti asiamiehiään hankkimaan muodollisen vahvistuksen muutoksille,
+joita hän oli tehnyt valtaistuinten jaossa alueillaan. Nämä uutiset
+herättivät Italiassa hämmästystä ja katkeraa vihaakin virallisissa
+piireissä. Antoniuksen miehet katsoivat parhaaksi salata nämä kirjeet
+senaatilta, mutta kun Octavianus ei hellittänyt, vaan vaati, että
+ne oli saatettava julkisuuteen, täytyi heidän monien juonittelujen
+jälkeen lopulta taipua. Heti alkoi kierrellä juttuja, joissa Antonius
+esiintyi jonkinlaisena itämaisena sulttaanina. Hänen kerrottiin
+vajonneen hillittömään irstailuun ja olevan aina juovuksissa, ja kun
+sellaista syytöstä ei voitu esittää Kleopatraa vastaan, sanottiin, että
+kuningatar pysyi selvänä taikasormuksen avulla, joka karkoitti viinin
+höyryt päästä.
+
+Ja voitaneen tuskin epäilläkään, etteikö Antonius ollutkin tähän
+aikaan sangen kohtuuton tavoissaan. Hänen ja Octavianuksen välisen
+suursodan lähestyminen huolestutti häntä sanomattomasti, minkä lisäksi
+hänen on täytynyt tuntea, että hänen asemansa Rooman kansan suosikkina
+alkoi arveluttavasti horjahdella. Odottaessaan tapahtumien kehitystä
+hän rupesi rajusti juomaan unohtaakseen huolensa, mutta siten hän
+menetti vähitellen Kleopatran kunnioituksen. Kleopatra itse ei juonut
+milloinkaan paljon viiniä, koska hän oli siitä päättäen, mitä äsken
+sanoimme, aina selvä, ja hänen on nyt täytynyt seurata yltyvällä
+levottomuudella sen miehen hillitöntä elämää, johon hänen oli pakko
+luottaa päästäkseen pyyteidensä perille.
+
+Se, että Antonius unohti roomalaisuutensa ja kävi päivä päivältä
+yhä enemmän itämaisen ruhtinaan kaltaiseksi, ei huolestuttanut
+häntä suurestikaan. Siinä Antonius luonnollisesti erosi suuresta
+diktaattorista, jonka muisto kävi Kleopatralle sitä kalliimmaksi, kuta
+enemmän hän vertasi hänen toimeliaisuuttaan Antoniuksen lisääntyvään
+laiskuuteen, mutta kun hän oli ollut koko elämänsä ajan tottunut
+itämaisten hallitsijoiden tapoihin, ei Antoniuksen kohtuuttomuus
+ole voinut häntä suurestikaan järkyttää, paitsi mikäli se vaikutti
+turmiollisesti Antoniuksen kuntoisuuteen päällikkönä. Nyt kun
+riita Octavianuksen kanssa oli kärjistymässä huippuunsa, oli hänen
+valtaistuimensa ja koko elämänsä kokonaan sen varassa, pystyikö
+Antonius innostamaan ja johtamaan, ja minä rohkenen sanoa, että idän
+tapojen kohtuullinen omaksuminen teki hänet miellyttävämmäksi niille,
+joiden kanssa hän tuli työskentelemään.
+
+»Kleopatra», sanoo raju puoluepukari Florus, »vaati juopuneelta
+kenraalilta rakkautensa hinnaksi Rooman valtakuntaa, ja Antonius lupasi
+hänelle sen, ikäänkuin roomalaiset olisivat olleet helpommat voittaa
+kuin parthialaiset... Unohtaen maansa, nimensä, togansa ja asemansa
+tunnusmerkit hänestä tuli sekä sisäisesti että ulkonaisesti kokonaan
+rappiolle joutuen se hirviö, jonka nyt tunnemme. Kädessään hän piti
+kultaista valtikkaa ja kupeellaan käyrämiekkaa; purppuraviitta oli
+täynnä suuria jalokiviä ja otsalla kimalteli diadeemi, että hän olisi
+kuningattaren vertainen, jota hän rakasti».
+
+Aleksandrian palatsia oli viime vuosina paljon koristeltu ja
+kaunistettu, niin että se oli nyt kaikinpuolin sopiva tämän idän
+karskin yksinvaltiaan suurille tavoille. Lucanus kertoo, kuinka
+suurenmoisen loistavaksi kuninkaallinen palatsi oli muuttunut. Katot
+oli somistettu korkokuvilla ja leikkauksilla ja kannatusorret oli
+päällystetty kullalla. Seinät ja pilari olivat yleensä hienosta
+marmorista, mutta kaunisteluun oli käytetty myös paljon agaattia
+ja punaista porfyyriä. [Otaksun, että Lucanuksen mainitsema
+»purppurakivi» oli kuninkaallista porfyyriä, jota saatiin Gebel
+Dukhanin kivilouhimoista, vaikka en olekaan varma, käytettiinkö
+sitä jo näin varhain. Matkoistani näillä kivilouhimoilla kerrotaan
+kirjassani Matkoja Ylä-Egyptin erämaissa.] Joidenkin salien permannot
+olivat onyxistä tahi alabasterista, ebenpuuta oli yhtä paljon kuin
+tavallista puuta, ja norsunluuta näkyi kaikkialla. Ovet oli koristeltu
+smaragdeilla ja Indiasta tuoduilla kilpikonnankivillä. Istuimissa ja
+lepolavitsoissa oli säihkyviä jalokivisommitteluja, monet esineet aivan
+hohtivat jaspiksen ja karneolin paljoudesta, ja arvioimattoman kalliita
+norsunluupöytiä oli paljon. Seinäverhoissa, peitteissä ja matoissa oli
+tyroslaista väriloistoa, kullan kimallusta ja konsonellin liekehtivää
+tulipunaista. Orjat, jotka liikkuivat näissä saleissa ja käytävissä,
+olivat kaikki kauneinta valioväkeä. Toiset olivat tummia, toiset
+valkoisia; toisilla oli etiopialaisten musta villatukka, toisilla
+Gallian ja Germanian kultaiset tahi pellavaiset kiharat. Plinius kertoo
+Antoniuksen ostaneen kaksi poikaa ja maksaneen kummastakin noin 152,000
+markkaa, ja että poikien sanottiin olevan kaksoiset, vaikka olivatkin
+todellisuudessa eri maista. Lucanus kirjoittaa Kleopatrasta:
+
+»Hän hengittää raskaasti koristeidensa painosta, ja hänen valkoiset
+rintansa kuultavat sidonilaisen kankaan läpi, joka oli kudottu tiheäksi
+kiinalaisissa kangaspuissa, mutta jonka niililäiset ammattitaiturit
+olivat venyttäneet ohueksi loimia höllentämällä».
+
+Kasvava kaupankäynti Indian kanssa oli täyttänyt palatsin itämaiden
+loistavilla tuotteilla, ja tavallisten jokapäiväistenkin tarvekalujen
+ja esineiden kreikkalainen ja egyptiläinenkin luonne alkoi hävitä
+kaikilta maailman kulmilta haalittujen kapineiden sekamelskaan.
+
+Tässä teatraalisessa ympäristössä Antonius näytteli jonkinlaisella
+lapsellisella ylimielisyydellä idän puolijumalallista yksinvaltiasta.
+Selvinä hetkinään hänen on täytynyt olla syvästi huolestunut ja
+levoton, mutta muulloin hän käyttäytyi kuin liian varhain miehistynyt
+poika. Hän oli mielissään siitä, että hänet tunnustettiin yleisesti
+Bacchukseksi eli Dionysokseksi, ja kuuli kernaasti sanottavan itseään
+uudeksi »Liber Pateriksi». Tämän jumalan kunniaksi toimeenpannuissa
+juhlissa hän ajeli Aleksandrian kaduilla samanlaisissa vaunuissa,
+joissa tuon huvittelevan jumalan kuviteltiin aina esiintyvän, päässään
+kultainen kruunu, joka näyttää olleen usein toisella korvallisella,
+thyrsossauva kädessä, murattiköynnöstä olkapäillä ja pitkävartiset
+nauhakengät jalassa. Siten hän matkasi komeaa Canopus-katua pitkin
+hyppivien ja mekastavien naisten ja miesten saattamana kahdenpuolen
+tunkeilevan yleisön huudellessa hänelle hilpeitä tervehdyksiä. Hänen
+kunniakseen alettiin rakentaa temppeliä Regian alueelle aivan Forumin
+länsipuolelle, mutta se valmistui vasta joidenkin vuosien kuluttua,
+jolloin se omistettiin Octavianukselle ja sai nimekseen Caesareum.
+Eräässä tilaisuudessa hän nimitti ystävänsä Plancuksen merenjumala
+Glacukseksi, minkä johdosta Plancus tanssi jossakin juhlassa alasti ja
+siniseksi maalattuna, merileväseppele päässään ja kalanpyrstö häntänä.
+
+Antonius ei ollut milloinkaan välittänyt paljoakaan arvokkuudestaan,
+ja nyt hänelle oli idän ilojen hallitsijana aivan samantekevää, miltä
+hän näytti vakavien miesten silmissä. Hänen nähtiin usein kulkevan
+jalan Kleopatran vaunujen vieressä ja juttelevan saattelevien
+eunukkien ja palvelijoiden kanssa. Hän nimitytti itsensä kilpaleikkien
+ylitoimitsijaksi — virka, jota ei pidetty erikoisen kunnioitettavana.
+On ilmeistä, että Kleopatran seura oli käynyt hänelle hyvin rakkaaksi,
+ja ihmetellen pantiin merkille, että hän seurasi nyt kuningatarta
+kaikkialle. Hän ratsasti kaduilla hänen vierellään, suoritti viralliset
+ja uskonnolliset menot hänen puolestaan ja istui hänen vieressään, kun
+hän ratkaisi asioita julkisessa tuomioistuimessa. Ollessaan joskus
+yksin tuomarina hän saattoi nähdessään Kleopatran ajavan ohi nousta
+kesken käsittelyn paikaltaan ja kiiruhtaa sanaa sanomatta ulos ja
+mennä hänen kanssaan palatsiin oikeudenjäsenten, poliisien ja vankien
+jäädessä tuijottamaan suu auki hänen jälkeensä.
+
+Emme tiedä, miten hän suhtautui lapsiinsa, ja on hyvin vaikeata
+kuvitella, millainen hän oli perhepiirissään. Hänen poikansa
+Aleksanteri ja Ptolemaios, tyttärensä Kleopatra ja poikapuolensa
+Caesarion asuivat tähän aikaan kaikki palatsissa, ja Fulvian hänelle
+synnyttämä poika, Antyllus, joka oli Caesarionia hiukan nuorempi, oli
+nyt myös muuttanut hänen luokseen. Hän oli todennäköisesti hellä ja
+rakastava isä, ja kuninkaallisissa lastensuojissa nähtiin varmasti
+monta onnellista hetkeä, jotka, jos ne olisivat tiedossa, oikaisisivat
+suuresti yleistä käsitystä hänen ja Kleopatran kotielämästä. Kuningatar
+oli hänen laillinen vaimonsa [Athenaeuskin sanoo Antoniuksen olleen
+avioliitossa Kleopatran kanssa, ja lukijan on muistettava, että
+erimielisyyksien aiheena onkin vain kysymys, milloin tämä avioliitto
+solmittiin. Luulen, ettei tästä ole oltu yleisesti selvillä.], ja
+kun katselemme Antoniuksen elämöimistä Aleksandriassa tähän aikaan,
+emme saa kadottaa näkyvistämme sitä ilmeistä tosiseikkaa, että hänen
+elämässään oli tällöin kotoinenkin puolensa. Hän ei myöntänyt, että
+hänen suhteensa Kleopatraan olisi ollut millään tavalla häpeällinen, ja
+kirjoittaessaan seuraavana vuonna Octavianukselle hän näyttää olevan
+aivan ihmeissään, että hänen perhe-elämäänsä voitiin pitää loukkaavana.
+»Senkötähden, että henkilö, jonka kanssa elän yhdessä, on kuningatar?»
+kysyy hän. »Hän on vaimoni. Onko se jotakin uutta minun osalleni? Enkö
+ole elänyt samoin nämä yhdeksän vuotta?» Octavianuksen yksityiselämään
+verrattuna ei Aleksandrian palatsin kotipiirin elämä ollut Antoniuksen
+narrimaisuuksista ja juopottelusta huolimatta suinkaan läpeensä
+häpeällistä. Octavianus sitävastoin huvittelihe Roomassa tähän aikaan
+siten, että hän lähetti ystäviään kaupungille etsimään hänelle naisia,
+ja näiden kätyrien kerrotaan hänen ohjeitaan noudattaen siepanneen
+kunniallisia tyttöjä ja repineen näiltä vaatteet yltä, kuten tavalliset
+orjakauppiaat, nähdäkseen, kelpasivatko he heidän konnamaiselle
+herralleen. Emme kuule hyväntahtoisesta Antoniuksesta mitään sellaista.
+
+Eräs Plutarkhoksen kertoma tapaus kuvaa sattuvasti Aleksandrian hovin
+rikkautta ja anteliaisuutta tähän aikaan. Kun eräs Philotas söi kerran
+päivällistä Antoniuksen pojan Antylluksen kanssa, mykisti hän erään
+lörpöttelevän toverinsa jollakin hyvin typerällä päätelmällä, joka sai
+kaikki purskahtamaan nauruun. Antyllus oli niin huvitettu siitä, että
+hän lahjoitti heti eräälle sivupöydälle katetun kalliin pöytäkaluston
+hämmästyneelle Philotakselle, joka luonnollisesti kieltäytyi
+vastaanottamasta sitä, ajatellen, etteihän Antylluksen ikäisen pojan
+ollut lupa antaa pois niin kalliita tavaroita. Mutta kun hän oli mennyt
+kotiinsa, tuli hänen luokseen hetkisen kuluttua eräs ystävä tuoden
+samaa kalustoa, ja kun hän vieläkin esteli, sanoi tuoja: »Mikä sinua
+vaivaa? Etkö tiedä, että näiden antaja on Antoniuksen poika, jolla on
+valta lahjoittaa ne, vaikkapa ne olisivat kullastakin».
+
+Siten meni talvi 34—33 e.Kr., ja keväällä 33 Antonius lähti
+kesäpäämajaansa Syyriaan. Hän tahtoi saattaa Meedian kuninkaan kanssa
+tekemänsä sopimuksen lujalle pohjalle ollakseen Octavianusta vastaan
+sotiessaan turvassa partialaisten mahdollisilta hyökkäyksiltä, ja
+päätti edetä siinä tarkoituksessa heti Meedian rajalle. Kleopatra ei
+lähtenyt tällä kertaa hänen mukaansa, mahdollisena syynä lisääntyvästä
+kunnioituksen puutteesta johtunut välinpitämättömyys näitä asioita
+kohtaan. Antonius samosi Syyrian halki Armeeniaan, jossa hän näyttää
+kohdanneen Meedian kuninkaan. Tälle hän antoi Isosta-Armeeniasta suuren
+kappaleen ja Pontoksen kuninkaalle hän luovutti Vähäksi-Armeeniaksi
+sanotun alueen. Meedian pikku prinsessa Iotapa, joka oli naitettu
+nuorelle Aleksanteri Heliokselle, annettiin Antoniuksen huostaan
+siinä mielessä, että hänet piti kasvatettaman Aleksandriassa. Hänen
+mukanaan kuningas lähetti Antoniukselle lahjaksi ne kotkat, jotka oli
+anastettu, silloin kun Antonius menetti piirityskuormastonsa 36 e.Kr.,
+sekä rykmentin niitä kuuluisia ratsastavia jousimiehiä, jotka olivat
+tehneet niin suurta tuhoa roomalaisille joukoille viime sotaretkellä.
+Vastalahjaksi Antonius lähetti osaston legioonasotureita Meedian
+pääkaupunkiin.
+
+Kun Partia oli näin tehty toistaiseksi vaarattomaksi tällä äärimmäisen
+tärkeällä ja kauaskantavalla sopimuksella Meedian kanssa, lähti
+Antonius Aleksandriaan viettääkseen jälleen talven siellä. [Ferrero
+otaksuu hänen menneen suoraan Efesokseen, mutta Bouche-Leclerq ja
+muutkin ovat sitä mieltä, että hän meni ensin Aleksandriaan, ja siihen
+käsitykseen olen minäkin tullut.] Hän otti prinsessa Iotapan mukaansa
+ja saapui syyskuun alussa Aleksandriaan. Kleopatran on täytynyt
+olla hyvin tyytyväinen kaikkeen, mitä hän tiesi kertoa Meediasta
+ja idän asioista, ja siten pääsi Iotapakin heti kuninkaallisten
+lasten toveriksi palatsiin, mutta niiden uutisten laita, joita
+hänellä oli Octavianuksesta, oli toisin, ja Kleopatran on täytynyt
+kysyä häneltä kummissaan, kuinka hän saattoi ajatellakaan voivansa
+viettää talven toimettomana Aleksandriassa, kun sota oli ihan
+kynnyksellä. Triumviraatti päättyi ensinnäkin vuoden lopussa, ja
+näytti todennäköiseltä, että Octavianus kärjistäisi asiat silloin
+ratkaisuun. Sitten oli Octavianus käynyt kiivaasti Antoniuksen kimppuun
+senaatissa ja kiihoittanut mielet kilpailijaansa vastaan, mistä
+kuullessaan Antonius oli Armeeniassa ollessaan kirjoittanut hänelle
+hävyttömän kirjeen, joka on liian ruokoton tässä selostettavaksi.
+Octavianus vastasi samalla mitalla. Sitten Antonius syytti häntä
+epärehellisyydestä. Octavianus ei ollut jakanut Sextus Pompeiukselta
+saatua sotasaalista, ei ollut palauttanut tuota sotaa varten lainaksi
+saamiaan laivoja, ei ollut jakanut Lepiduksen luovuttamia Afrikan
+maakuntia ja oli lopuksi paloitellut melkein kaiken yhteismaan
+Italiassa omille sotureilleen ja jättänyt Antoniuksen miehet aivan
+ilman. Octavianus vastasi olevansa valmis jakamaan kaiken saaliin
+heti kuin Antonius oli antanut hänelle kohtuullisen osan Armeeniasta
+ja Egyptistä, ja mitä tuli maihin, joita hän oli antanut palkkioksi
+sotureilleen, niin tuskinpa Antoniuksen joukot välittivät niistä,
+koska heillä oli jo tällä haavaa epäilemättä koko Meedia ja Partia
+jaettavanaan. Tuo viittaus Egyptiin, ikäänkuin se olisi ollut
+itsenäisen valtakunnan asemesta roomalainen maakunta, on varmasti
+syvästi harmittanut Kleopatraa, mutta olihan toiselta puolen
+lämmittävää kuulla, kuinka tarmokkaasti Antonius oli torjunut kaikki
+Octavianuksen solvaukset, että hän eli siveettömästi kuningattaren
+kanssa, korostamalla lujasti, että Kleopatra oli hänen laillinen
+puolisonsa.
+
+Sota oli näin ollen aivan puhkeamaisillaan, minkätähden Kleopatran
+on täytynyt olla kuumeisen levottomuuden tilassa. Antoniuksen
+huolettomuus ja hetkellisyys näyttävät koetelleen sangen suuresti
+hänen kärsivällisyyttään, eikä sopu palautunut, ennenkuin Antonius
+päätti asettua talveksi Efesokseen. Päästyään kerran alkuun hän toimi
+tarmokkaasti. Sanansaattajia lähetettiin joka taholle kutsumaan
+joukot koolle, ja hän auttoi innokkaasti Kleopatraa kaikissa Egyptin
+valmisteluissa sodan varalle. Joidenkin viikkojen kuluttua oli kaikki
+valmista, ja Antonius ja Kleopatra lähtivät Efesokseen talven suussa
+33 e.Kr. mukanaan suuri laivasto ja suuret varastot sekä meri- että
+maasotatarpeita. Aleksandrian väestön on täytynyt käsittää, että heidän
+kuningattarensa oli nyt matkalla mitä ihmeellisimpään seikkailuun. Vain
+joitakin vuosia sitten he olivat maanneet avuttomina Italian kantapään
+alla, odottaen joka hetki menettävänsä itsenäisyytensä, ja nyt heidän
+suotiin kuningattarensa lihaksi tulleen Isis-Aphroditensa, taitavuuden,
+neuvokkuuden ja viehätysvoiman ansiosta nähdä, kuinka Egyptin laivat,
+sotapäälliköt ja armeijat lähtivät valloittamaan mahtavaa Roomaa.
+He olivat kuulleet Kleopatran vannovan, että hän asettaa omansa
+ja poikansa Caesarionin istuimen Rooman Kapitoliumiin, ja heidän
+joukossaan oli tuskin ainoatakaan, jonka sydän ei olisi paisunut
+ylpeydestä ajatellessa sitä loistavaa tulevaisuutta, joka odotti heidän
+maataan ja heidän kuningassukuaan.
+
+
+
+
+XVI. ANTONIUKSEN VALLAN HEIKENTYMINEN
+
+
+Efesos oli lähellä Caystrus-joen suuta jonkin matkaa Smyrnasta etelään
+Messogis-vuorten juurella Samoksen kohdalla. Ateena oli suoraan
+vastapäätä meren toisella puolella, koska Efesos oli lähellä Lyydian
+ja Carian rajaa Vähän-Aasian rannikolla, ja Italian uhkaavat rannikot
+jäivät kauas Kreikan niemimaan taakse. Lienee tarpeetonta muistuttaa
+lukijalle, että Efesos oli kuuluisa temppelistään, joka oli pyhitetty
+efesolaisten Dianalle. Se oli tehty valkoisesta marmorista ja sypressi-
+ja seetripuusta ja oli koristettu runsaasti kullalla.
+
+Monet kuvapatsaat koristivat sen pylväitä, ja sen seinillä oli monia
+kuuluisia maalauksia joukossa Aleksanteri Suuren muotokuvakin. Dianaa
+palvottiin Artemiin nimellä ja usein Venuksenakin, jonka kanssa
+Kleopatra sanoi olevansa yhtä.
+
+Sinne Antonius ja Kleopatra alkoivat kerätä joukkojaan, ja tästä
+vanhasta kaupungista tuli pian maailman suurin sotilaallinen keskus.
+Kleopatra oli tuonut Egyptistä kaksisataa laivaa käsittävän voimakkaan
+laivaston, maajoukkoja, merimiehiä, työmiehiä ja orjia. Hän oli
+ottanut rahastostaan 20,000 talenttia (noin 1,200 milj. markkaa) ja
+oli sitäpaitsi tuonut suuret määrät viljaa, ravintoaineita, vaatteita,
+aseita ja sotatarpeita. Syyriasta, Armeeniasta ja Pontoksesta saapui
+päivittäin aluksia, jotka toivat uusia varastoja entisten lisäksi,
+ja Antoniuksen oma laivasto, joka käsitti monta sataa sota- ja
+kuljetuslaivaa, järjestäytyi nopeasti valmiiksi joen suulle. Kaupungin
+kadut kumahtelivat yötä päivää aseistettujen miesten askeleista, kun
+idän kuninkaat ja ruhtinaat saapuivat armeijoineen kokoontumispaikalle.
+Bocchus, Mauretanian kuningas; Tarcondimotus, Ylä-Kilikian hallitsija;
+Arhelaus, Kappadokian kuningas; Philadelphus, Paphlagonian kuningas;
+Mithridates, Commagenen kuningas; Sadalas ja Rhoemetalces, Trakian
+kuninkaat; Amyntas, Galatian kuningas, ja monet muut mahtavat ruhtinaat
+noudattivat aseisiin kutsua ja kiiruhtivat tarjoamaan palvelustaan
+Antoniukselle ja hänen kuningattarelleen.
+
+Ei voi olla kysymättä, mahtoivatko nämä mahtavat miehet olla oikein
+selvillä, minkä puolesta he olivat lähdössä sotimaan. He kokoontuivat
+nyt sen miehen lipun alle, jonka vallassa heidän maansa olivat olleet
+täydellisesti monta vuotta, ja joka oli hallinnut heitä lempeällä
+ja kevyellä kädellä. He saivat kiittää häntä paljosta — joissakin
+tapauksissa valtaistuimistaankin, ja jos hänet nyt voitettaisiin,
+sortuisivat he todennäköisesti hänen kerallaan. Voitto näytti
+kuitenkin varmalta, koska Antoniuksella oli niin suuri ja hyvin
+varustettu armeija tukenaan, minkätähden kukin ajatteli, että
+heidän antamansa apu kantaisi runsaan hedelmän, ja että palkinto
+tulisi olemaan suuri. Antonius selitti tietysti, vaikka ehkä hiukan
+väkinäisesti, taistelevansa jossakin määrin Rooman tasavallan puolesta
+vapauttaakseen valtakunnan yksinvaltiaan hallitsijan sorrosta ja
+palauttaakseen olot ennalleen. Hän ei ollut niin hullu, että hän olisi
+myöntänyt havittelevansa valtaistuinta — Julius Caesar oli murhattu
+juuri sentähden, ja se olisi vienyt häneltäkin paljon kannattajia
+Roomassa. Hänellä oli vielä paljon ystäviä pääkaupungissa, miehiä,
+jotka vihasivat vastenmielistä Octavianusta ja ihailivat Antoniuksen
+rehtiä ja miehekästä luonnetta. Ja eräs sangen vaikutusvaltainen ryhmä
+kannatti häntä sitäpaitsi suuren diktaattorin muiston takia, sillä
+häntä pidettiin Caesarionin holhoojana, Caesarin pojan, jonka oikeudet
+olivat tälle ryhmälle sydämenasia. Julius Caesarin testamentista oli
+kierrellyt eräs huhu, josta olemme jo kuulleet. Sanottiin nimittäin,
+ettei asiakirja, jossa Octavianus määrättiin perilliseksi, ollutkaan
+diktaattorin viimeinen testamentti, vaan että hän oli tehnyt
+myöhemmin Kleopatran pojan Caesarionin hyväksi toisen, jonka omaiset,
+luultavasti Calpurnia, olivat hävittäneet. Antonius taisteli siten
+monen roomalaisen ystävänsä mielestä siinä tarkoituksessa, että hän
+tahtoi toteuttaa diktaattorin toivomukset ja kukistaa vallananastaja
+Octavianuksen. Näinkö Antonius esitti asian alaisilleen ruhtinaille?
+Antonius oli joka tapauksessa tunnustanut Caesarionin oikeuden tähän
+suureen perintöön, ja Dion Cassius sanoo lopullisena mielipiteenään,
+että juuri se oli sodan todellinen syy.
+
+Minusta näyttää, etteivät historioitsijat ole täysin tunnustaneet
+tätä, mutta onhan ilmeistä, että tilanne olisi käynyt Antoniukselle
+Efesoksessa melkein mahdottomaksi ilman sellaista syytä kuin
+Caesarionin oikeuksien puoltaminen. Idässä oli kaikille selvää, että
+hän toimi nyt yhdessä Egyptin ja Kleopatran kanssa, ja kaikki tiesivät,
+että kuningatar oli nyt hänen laillinen vaimonsa. Samoin oltiin
+varmoja, että hän veisi Kleopatran mukanaan Roomaan, jos hän voittaisi
+sodan. Samalla hän kuitenkin kielsi aikovansa perustaa Roomaan
+sellaista yksinvaltaa, kuin mitä diktaattori oli suunnitellut, ja puhui
+sangen paljon kaikenlaista turhanpäiväistä tasavallan uudistamisesta.
+Asiain näin ollen ei ollut varmastikaan muuta kuin yksi keino saada
+näiden ristiriitaisten pyyteiden peitteeksi päämäärä, johon kaikki
+hänen kannattajansa olisivat tyytyväiset sekä Roomassa että idässä, ja
+joka kelpaisi sodan syyksi, nimittäin että hän julistaisi päättäneensä
+asettaa diktaattorin pojan Caesarionin isänsä istuimelle ja karkoittaa
+väärän perillisen, Octavianuksen. Hän itse olisi pojan holhooja ja
+toimisi ainakin Italiassa tasavaltaiseen suuntaan. Hänen vaimonaan
+Kleopatra riisuisi kruununsa Italiassa ollessaan, mutta ottaisi sen
+jälleen esille omille alueilleen palattuaan, aivan niin kuin Julius
+Caesar oli ehdottanut vähää ennen kuolemaansa. Tietysti pääteltiin,
+että Rooman valtaistuinta tultaisiin lopulta tarjoamaan hänelle, ja
+että hän luovuttaisi sen vuorostaan Caesarionille, perustaen siten
+dynastian, joka oli jumalallisen Juliuksen verta, mutta siitä vaiettiin
+visusti. Ellei Caesarionista ja hänen asiastaan olisi tehty _casus
+belli_, sodan syytä, ei Antoniusta olisi todennäköisesti paljoakaan
+kannatettu Roomassa; ja olisiko kukaan kärsinyt Kleopatran ja hänen
+egyptiläistensä aseellista läsnäoloa minkään muun takia, kuin että
+hän oli Caesarionin äiti ja holhoojan puoliso? Mitä Antonius olisi
+esittänyt sodan syyksi, ellei Caesarionia olisi ollut? Kysymykseen on
+hyvin vaikea vastata. Hän olisi taistellut kukistaakseen Octavianuksen,
+joka olisi ollut siinä tapauksessa Caesarin laillinen ja ainoa
+perillinen. Hän olisi tuonut Kleopatran Rooman valtiolliseen elämään,
+ilmeisenä päämaalina Rooman valtaistuin, ottanut juuri saman askeleen,
+joka koitui Caesarin turmioksi; ja hän olisi tarjonnut Kleopatran
+kuningasmielistä maailmankatsomusta Octavianuksen tasavaltalaisen
+mielen vastineeksi, ei minään sellaisena, joka olisi ollut
+olosuhteisiin nähden soveliain, vaan katsantokantana, joka oli sinänsä
+hänelle mieluinen. Hänen ilmeinen nöyryytensä Kleopatraa kohtaan ja se
+tapa, jolla tämä sekaantui hänen hallitsijantehtäviinsä, herättivät
+varmaankin paljon pahennusta Roomassa ja Efesoksessa, eikä niitä olisi
+konsanaan kärsittykään, ellei olisi aina painostettu, että kuningatar
+oli Julius Caesarin leski ja Caesarionin äiti.
+
+Kaupunkiin virtaavissa armeijoissa oli sotureita melkeinpä kaikista
+kansallisuuksista. Yhdeksäntoista roomalaista legioonaa, rykmenttejä
+Galliasta ja Germaniasta, maurilaisia, egyptiläisiä, sudanilaisia
+ja arabialaisia joukkoja, beduinisotureita, villejä paimentolaisia
+Meediasta, sitkeitä armeenialaisia, kreikkalaisia, juutalaisia ja
+syyrialaisia, ja raakoja raivotapppelijoita Mustan meren rannoilta.
+Kaduilla tunkeili kaikenpukuisia miehiä, joilla oli mitä erilaisimpia
+aseita, ja jotka puhuivat satoja eri kieliä. Maailman historiassa ei
+oltu todennäköisesti konsanaan nähty niin monta eri kansallisuutta
+yhteen paikkaan koottuina, ja Kleopatran sydän on varmaankin ollut
+halkeamaisillaan ylpeydestä sen tietoisuuden johdosta, että tämä suuri
+liikekannallepano oli todellisuudessa toimeenpantu hänen tähtensä.
+Oli totta, että he olivat saapuneet Antoniuksen käskyä noudattaen,
+mutta hänen puolestaan taistelemaan. He olivat tulleet hänen
+kunniaansa puolustamaan ja asettamaan hänet maailman valtaistuimelle.
+Heidän miekka- ja keihäsmetsänsä oli nyt toteuttava niinä iltoina
+lähes kuusitoista vuotta sitten syntyneet haaveet, jolloin hän,
+Egyptin pieni ja vallaton kuningatar, lepäsi Rooman vanhan mahtajan
+sylissä. Noina kauan sitten menneinä päivinä hän taisteli pienen
+maansa ja sukunsa itsenäisyyden puolesta; nyt hän oli kuningatar,
+jonka alueet olivat paljoa laajemmat, kuin mitä mahtavinkaan faarao
+konsanaan hallinnut, ja joka oli pian näkevä sukunsa nousevan ennen
+saavuttamattomiin korkeuksiin. Hänellä oli tähän aikaan tapana käyttää
+puheensa vahvistuksena seuraavia sanoja: »Niin totta kuin minä kerran
+istun tuomarina Kapitoliumissa», ja näytellessään korskeasti osaansa
+Efesoksessa hänen on täytynyt tuntea, että tuo suuri päivä oli sangen
+lähellä.
+
+Keväällä 32 e.Kr. saapui noin neljäsataa roomalaista senaattoria
+Antoniuksen päämajaan. He kertoivat, että Octavianus oli, syytettyään
+Antoniusta senaatissa, kehoittanut kaikkia, jotka olivat hänen
+kilpailijansa puolella, poistumaan kaupungista, minkä johdosta he
+olivat heti lähteneet Efesokseen. Roomaan oli jäänyt noin seitsemän-
+tahi kahdeksansataa senaattoria, jotka joko kannattivat Octavianusta
+tahi olivat puolueettomia. Sotaa ei oltu vielä julistettu, mutta sehän
+ei näyttänyt olevan enää tarpeellistakaan.
+
+Senaattorien saapumisesta oli seurauksena, että leirissä vallinnut sopu
+häiriintyi. Kleopatran valta ja mahtavuus närkästytti vastatulleita,
+joille tilanne oli tavallaan paljastus. He eivät olleet ajatelleet,
+että Kleopatra otti henkilökohtaisesti osaa sodan valmisteluihin, ja
+monet heistä tulivat pian siihen vakaumukseen, ettei Antonius ollut
+idän yksinvaltiaana ja Kleopatran puolisona oikea mies palauttamaan
+tasavaltalaista hallitusmuotoa Roomaan. Ei kestänyt kauan, ennenkuin
+toiset alkoivat osoittaa vastenmielisyyttään kuningatarta kohtaan
+ja viittailla, että hänen oli parasta siirtyä ainakin toistaiseksi
+taustalle. Heidän joukossaan oli eräs vanha soturi, Gnaeus Domitius
+Ahenobarbus, erään vanhan tasavaltalaisen perheen päämies, joka ei
+tunnustanut milloinkaan Kleopatran oikeutta siihen ylemmyyteen,
+jonka hän oli omaksunut, eikä puhutellut häntä milloinkaan muuksi
+kuin Kleopatraksi. Tämä mies sanoi lopulta Antoniukselle aivan
+kursailematta, että Kleopatra oli lähetettävä Egyptiin sodan
+päättymistä odottamaan. Hän näyttää korostaneen, että kuningattaren
+läsnäolo päämajassa antoi kaikesta erheellisen käsityksen ja oli omiaan
+riistämään Antoniukselta monen roomalaisen ystävän kannatuksen, ja ehkä
+mainitsi, että kuningattaren oli poistuttava poikansakin edun takia,
+jonka oikeudet vain harvat kielsivät. Oivaltaen neuvon järkevyyden
+Antonius käski Kleopatran palata Aleksandriaan, mutta Kleopatran
+kerrotaan suuresti hätääntyneenä lahjoneen Publius Canidiuksen, erään
+Antoniuksen uskotuimman neuvonantajan, puhumaan hänen puolestaan, minkä
+tämä tekikin sillä seurauksella, että Domitius Ahenobarbuksen ehdotus
+hylättiin ja Kleopatra jäi päämajaan. Publius Canidius oli osoittanut
+Antoniukselle, että Egyptin laivasto taistelisi paljoa paremmin
+kuningattarensa läsnäollessa, ja että Egyptistä saataisiin rahaa
+paljoa helpommin, jos siellä uskottiin hänen tarvitsevan sitä. »Enkä
+sitäpaitsi näe», jatkoi hän, »kuka näistä tänne tulleista kuninkaista
+on häntä viisaampi, sillä hän on hallinnut kauan aikaa yksin laajaa
+valtakuntaa ja on oppinut seurassasi käsittelemään suuria asioita».
+
+Kuningattaren jääminen Efesokseen ja hänen sekaantumisensa sodan
+valmisteluihin aiheutti niin suuria erimielisyyksiä, että senaattorit
+alkoivat jakautua kahteen vastakkaiseen puolueeseen. Toiset kannattivat
+Antoniuksen suunnitelmia, mutta toiset tahtoivat sovintoa Octavianuksen
+kanssa, jotta Rooman politiikka säästyisi Kleopatran häiritsevältä
+vaikutukselta. Hänen on täytynyt olla äärimmäisen kiukustunut
+saadessaan kuulla näiden rauhantekijöiden ponnistuksista. Pitikö
+kaikkien hänen toiveidensa pirstoutua vain sentähden, että muukalaisen
+hallitsijan sekaantuminen tasavaltalaiseen politiikkaan oli joillekin
+itsepäisille senaattoreille vastenmielistä? Hän ei luottanut enää
+Antoniukseenkaan, sillä hänestä näytti ilmeiseltä, että Antonius ajoi
+todellisuudessa vain omia pyyteitään ja oli valmis työntämään hänet
+taustalle, heti kuin omat edut joutuivat vaaraan. Hän se oli asettanut
+Antoniukselle päämaalin, mihin pyrkiä, osoittanut, mitä hänen oli
+tehtävä, yllyttänyt hänet sotaan ja rahoittanut suurimmaksi osaksi
+koko tämän tekeillä olevan suuryrityksen, ja kuitenkin oli Antonius
+vielä yhdennellätoista hetkelläkin taipuvainen kallistamaan korvansa
+niille, jotka kehoittivat häntä ryhtymään rauhanneuvotteluihin. Siitä
+ei ollut kauan, kun hän oli ilmoittanut Octavianukselle olevansa
+valmis laskemaan aseensa, jos Octavianus teki samoin. Kleopatra oli
+todennäköisesti pitänyt sitä vain diplomaattisena toimenpiteenä
+kansan suosion saamiseksi, mutta nyt hän näyttää epäilleen vakavasti
+Antoniuksen halua ryhtyä tähän sotaan ja kysyneen itseltään, eikö
+Antonius sentään mahtanut pitää rauhaa ja huoletonta toimettomuutta
+paljoa parempana saadakseen juoda ja huvitella mukavuutta rakastavan
+sydämensä kyllältä. Sota oli kuitenkin välttämätön, jos hän tahtoi
+nähdä suunnitelmiensa toteutuvan ja saattaa poikansa oikeuksiinsa.
+Ellei Octavianusta kukistettaisi, ei hän voisi tuntea itseään
+hetkeäkään turvalliseksi, ja hän kaipasi koko sydämestään päästä
+turvalliseen satamaan näiden myrskyisten ja raskaiden vuosien jälkeen.
+
+Rauhan syntymisen estäminen näyttää nyt olleen hänelle kaikki
+kaikessa, ja ajaakseen tahtonsa perille hän päätti koettaa vielä
+kerran. Ottaen avukseen kaiken viehätysvoimansa hän alkoi suostutella
+Antoniusta hylkäämään Octavian julkisesti, mikä olisi ollut sellainen
+loukkaus Octavianukselle, ettei sovinto olisi voinut tulla enää
+kysymykseenkään. Mutta kun rauhanpuolue sai kuulla tästä hankkeesta,
+vaati se heti Antoniusta sopimaan Octavian kanssa, ja kumpikin puolue
+näyttää nyt käyneen hänen, miesparan, kimppuun niin kiihkeästi
+ja kiusanneen häntä siinä määrin, että hänen on täytynyt olla
+lopulta sydämen pohjasta kyllästynyt koko asiaan. Kleopatran puheet
+vaikuttivat kuitenkin sen verran, että hän päätti edetä Kreikkaan,
+siis askeleen lähemmäksi vastustajaansa. Huhtikuun lopulla hän
+purjehti Efesoksesta Samokseen, jättäen osan armeijaa jälkeensä.
+Siellä hän viipyi pari kolme viikkoa, joiden kuluessa juhlittiin ja
+huviteltiin jälleen perusteellisesti kaikkien vaivojen ja ikävyyksien
+jälkeen. Hän oli kehoittanut vasallejaan ottamaan mukaansa Efesokseen
+etevimmät näyttelijänsä ja ilveilijänsä, ettei heiliä olisi yhdessä
+ollessaan huvituksista puutetta, ja nyt nämä näyttelijät vietiin
+Samokseen esiintyäkseen siellä kuninkaiden ja ruhtinaiden edessä.
+Hallitsijat kilpailivat juhlien toimeenpanossa, mutta emme kuule nyt
+mitään sellaista Kleopatran taholta, joka oli todennäköisesti liian
+huolestunut kiinnittääkseen suurempaa huomiota velvollisuuksiinsa
+Antoniuksen puolisona. Saaren temppeleissä uhrattiin loistavia uhreja
+jumalille kunkin kaupungin luovuttaessa härän tähän tarkoitukseen,
+ja nuo pyhitetyt rakennukset ovat varmaankin kaikuneet rukouksista
+melkein kaikille idän ja lännen suosituille jumalille. Tämä loisto
+ja kevytmielisyys, jossa Aamoksessa elettiin, erosi räikeästi siitä
+tuskasta ja epätoivosta, joka oli vallannut muun maailman kaupungit.
+Niiltä oli riistetty soturit ja rahat, ja edessä oli hävittävä sota
+kaikkine kauhuineen.
+
+»Kun melkein koko maailma oli täynnä surua ja valitusta», sanoo
+Plutarkhos, »ei tällä saarella kuultu näinä päivinä muuta kuin huilujen
+ja harppujen soittoa, näytelmien esityksiä ja kuorojen laulua, niin
+että alettiin ihmetellä, miten voittoa juhlittaisiin, kun sodan alkua
+vietettiin tämmöisellä loistolla».
+
+Toukokuun lopulla siirryttiin Ateenaan, jossa Antonius ja Kleopatra
+pitivät hoviaan. Kuningatar oli nyt, todennäköisesti, sangen
+hermostuneessa mielentilassa, syynä ne merkilliset erimielisyydet,
+joihin hänen läsnäolonsa antoi aihetta, ja hänessä herännyt epäilys
+miehensä vilpittömyydestä. Pidän hyvin todennäköisenä, etteivät he
+olleet keskenään parhaimmassa sovussa tähän aikaan, ja vaikka Antonius
+olikin kiintynyt häneen nyt läheisemmin kuin ennen, ovat he voineet
+kinastella ja silloin tällöin riidelläkin. Kleopatra tahtoi, että
+Antoniuksen oli erottava Octaviasta ja ryhdyttävä heti hyökkäämään,
+mutta Antonius näytti puolestaan olevan ilmeisesti haluton ottamaan
+mitään ratkaisevaa askelta. Hän oli todennäköisesti luvannut
+kuningattarelle ryhtyä heti tavoittelemaan Caesarin suunnittelemaa
+yksinvaltaa, jos hän voittaisi, ja järjestää niin, että valtaistuin
+joutuisi lopulta Caesarionille, mutta nyt olivat useimmat hänen luonaan
+olevista senaattoreista korostaneet, että kansa toivoi hartaasti
+hänen palauttavan tasavallan ja rupeavan voittonsa kunniaksi jälleen
+tavalliseksi kansalaiseksi. Aikaisemmin hän olisi suhtautunut näihin
+vaikeuksiin kevyesti ja tavalla tai toisella osannut kääntää tilanteen
+itselleen edulliseksi, mutta nyt oli liiallinen juominen herpaissut
+hänen tahdonvoimansa, minkä lisäksi hän oli tullut kaikissa asioissa
+Kleopatrasta äärimmäisen riippuvaiseksi. Nyt hän rakasti kuningatarta
+ja kävi kiintymyksessään päivä päivältä yhä hellämielisemmäksi. Hän oli
+jo lähes viidenkymmenen ikäinen, ja tarmon aleneminen vaikutti, ettei
+hän ollut enää niin huikentelevainen lemmenasioissa, vaan keskitti
+mielenkiintonsa ehyemmin kuningattareen, vaikka tämä ei ollutkaan enää
+kovinkaan nuorekas, noin kolmenkymmenenkahdeksan ikäinen kun oli.
+Heidän välillään sattuneet riidat näyttävät surettaneen häntä suuresti,
+ja lisääntyvä kunnioituksen puute kuningattaren taholta aiheutti, että
+hänestä tuli veltostuessaan yhä enemmän hänen orjansa. Hän näyttää
+seuranneen ihaillen kuningattaren taitoa ja tarmokkuutta asioiden
+käsittelyssä ja koetti parhaansa mukaan ylläpitää Kleopatran häntä
+kohtaan tuntemaa kiintymystä, joka oli, kuten hän näki, häviämässä.
+Mutta Kleopatran kaltaisen naisen pelottomaan sydämeen ei vaikuteta
+muulla kuin miehekkäällä voimalla ja lujalla päättäväisyydellä, ja
+on kuin kuningatar olisi yhä kasvavalla kauhulla alkanut seurata sen
+miehen nopeata rappeutumista, jota hän oli rakastanut, ja johon hän oli
+luottanut.
+
+Tilanne kävi vielä vaikeammaksi, kun Antoniuksen neljäntoistavuotias
+poika Antyllus, jonka olemme jo tavanneet Aleksandriassa, saapui
+Ateenaan. Hän oli ollut hiljattain Roomassa, jossa uskollinen
+Octavia oli kohdellut häntä ystävällisesti ja hyvin — Octavia oli
+miehensä lapsia kohtaan aina hellä ja jalomielinen. Antonius näyttää
+olleen suuresti kiintynyt tähän poikaansa ja oli nimityttänyt hänet
+perinnölliseksi prinssiksi. Pojasta tuli tavallaan Caesarionin,
+Kleopatran lemmikin, kilpailija, ja hänen läsnäolonsa Ateenassa voidaan
+ehkä katsoa lisänneen epäsopua.
+
+Kesäkuun alussa kuningatar sai Antoniuksen vihdoinkin ottamaan
+ratkaisevan askeleen ja hylkäämään Octavian julkisesti. Esitettyään
+asian senaattoreilleen, joiden kesken siitä sukeutui kiivas väittely,
+hän lähetti sanansaattajat Roomaan ilmoittamaan Octavialle, että tämän
+oli muutettava pois hänen talostaan, ja antoi samalla käskyn Efesokseen
+jätetyille joukoille tulla Kreikkaan. Tämä oli yhtä kuin sodanjulistus,
+minkä johdosta Kleopatran on täytynyt olla äärimmäisen hyvillään.
+Mutta Antoniuksen luo näyttää saapuneen, heti kuin asia tuli tietoon,
+monta hänen roomalaista ystäväänsä suuresti hätääntyneinä sanomaan,
+että hänen tylyytensä Octaviaa kohtaan, joka oli voittanut kaikkien
+myötätunnon alistuvaisuudellaan ja uskollisuudellaan, riistäisi häneltä
+paljon kannattajia Italiassa ja osoittaisi selvästi hänen noudattavan
+Kleopatran tahtoa. He pyysivät häntä järjestämään niin, että asiat
+eivät esiintyisi siinä valossa, minkä johdosta Antonius, kiusaantuneena
+ja hämmentyneenä, piti puheen roomalaisille legioonilleen luvaten
+palauttaa tasavallan kahden kuukauden kuluttua siitä lukien, kun
+lopullinen voitto oli saatu.
+
+Tästä julistuksesta, joka on arvatenkin ollut täydellinen yllätys,
+Kleopatran on täytynyt ymmärtää, että Antonius pelasi kaksinaista
+peliä. Hän epäilemättä käsitti, ettei tämä lupaus pakottanut heitä
+luopumaan yksinvaltasuunnitelmistaan, sillä palautettuaan vanhan
+järjestelmän Antoniuksella olisi runsaasti aikaa niiden toteuttamiseen,
+mutta se hermostutti häntä ja sai hänet näkemään entistä selvemmin,
+kuinka suuresti hänen yksinvaltaiset käsitteensä erosivat sen maan
+kansanvaltaisista periaatteista, jota hän nyt koetti saada valtikkansa
+alle. Hän näki, että pohja, johon tämän sodan piti alkuaan perustua,
+muuttui vähitellen toiseksi. Perussyynä oli ollut Octavianuksen
+karkoittaminen sen omaisuuden hallinnasta, joka kuului laillisesti
+hänen pojalleen Caesarionille. Ja nyt puhuttiin vain vapaudesta,
+kansanvallasta ja tasavaltalaisten laitosten palauttamisesta.
+
+Kaikesta mielipahasta huolimatta hänellä oli kuitenkin jonkin
+verran lohtua Antoniuksesta, jonka käytös oli kaikkea muuta kuin
+kansanvaltaista. Hän salli ateenalaisten tunnustaa hänet jumalalliseksi
+henkilöksi ja vaati, että Kleopatralle, josta hän nyt oli tavattoman
+ylpeä, piti osoittaa kuninkaallisinta ja jumalallisinta kunnioitusta.
+Kuningatar olikin niinä päivinä kaikkivaltias, ja vanhat kirjailijat
+sanovat yksimielisesti, että Antonius oli melkein kokonaan hänen
+käskettävänään. Ja koska hän oli kreikkalainen, olivat ateenalaiset
+valmiit tunnustamaan hänen kaikkivaltaisuutensa. He pystyttivät
+hänelle patsaan Akropoliille vähää ennen pystytetyn Antoniuksen
+patsaan lähelle, tervehtivät häntä Aphroditenä, antoivat hänelle
+kaikenlaisia kunnallisia kunnianosoituksia, ja tehdäkseen sen
+juhlallisesti, lähettivät hänen luokseen lähetystön, jota Antonius
+johti esiintyen kaupungin vapaana kansalaisena. Octaviasta, joka oli,
+kuten muistettaneen, asunut Ateenassa joitakin vuosia sitten, oli
+paljon pidetty, mutta Egyptin loistava pikku kuningatar, joka istui
+Antoniuksen vierellä kuningasten ja ruhtinaiden neuvotteluissa, sai
+hänen hiljaisen ja vakavan olemuksensa muiston pian unhottumaan. Oli
+kuin hän olisi jo ollut maailman kuningatar, sillä toimien kaikkien
+näiden hallitsijoiden valtiattarena, puhutellen jokaista omalla
+kielellään ja viihdyttäen heitä loistavalla älyllään hän näytti
+johtavan sekä heidän juhliaan että heidän neuvottelujaan.
+
+Saatuaan kannattajansa rauhoittumaan ja erimielisyydet toistaiseksi
+poistetuiksi Antonius ryhtyi tapansa mukaan huvittelemaan ja antoi pian
+ateenalaisten tunnustaa hänet muodollisestikin maan päälle tulleeksi
+Dionysokseksi eli Bacchukseksi. Odottaessaan päivää, jolloin Bacchusta
+piti juhlittaman, hän pani kaikki kaupungin kirvesmiehet tekemään
+suureen teatteriin ristikkokattoa, joka peitettiin vihreillä oksilla
+ja viiniköynnöksillä, kuten tälle jumalalle pyhitetyissä luolissa
+oli tapana, ja antoi näihin oksiin ripustaa sadoittain rumpuja,
+fauninnahkoja ja muita Bacchukselle tunnusmerkillisiä esineitä.
+Juhlapäivänä hän sitten istui ystävineen teatterin keskustassa viheriän
+katoksen läpi sädehtivän ilta-auringon paisteessa ja johti Bacchukseksi
+pukeutuneena hurjaa juominkia satojen hämmästyneiden ateenalaisten
+katsellessa häntä istuinriveiltä. Kaupunki valaistiin pimeän tultua ja
+tuhansien soihtujen ja lyhtyjen valossa Antonius mennä rymisti sitten
+Akropoliskukkulalle, jossa hänet julistettiin Dionysosjumalaksi.
+
+Antonius ja Kleopatra toimeenpanivat kumpikin monta juhlaa, ja
+edellisen käytös oli usein rajua ja hänen arvolleen alentavaa. Eräässä
+julkisessa tilaisuudessa hän herätti suurta pahennusta menemällä kesken
+aterian Kleopatran luo ja pesemällä hänen jalkansa, toimitus, jonka
+orjat aina suorittivat. Hänen sanottiin tehneen sen voittaakseen erään
+vedon. Hän ei ollut milloinkaan välittänyt julkisesta mielipiteestä,
+ja tämä välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan oli varsinkin nyt käynyt
+aivan hämmästyttäväksi. Neuvotellessaan alaistensa ruhtinaiden kanssa
+hän saattoi lopettaa keskustelun ilman muuta syventymällä johonkin
+Kleopatralta saapuneeseen kirjeeseen, joka oli kirjoitettu onyxi- tahi
+kristallilaatalle, ja kun Furnius, eräs kuuluisa puhuja, esitti hänelle
+kerran jotakin tärkeää asiaa, katkaisi hän kaunopuheisen esityksen
+kiiruhtamalla ulos kuningattaren luo, näyttäen kokonaan unohtaneen,
+että Furniuksen puhe oli kohdistettu juuri hänelle.
+
+Sitten sattui eräs tapaus, joka herätti mitä suurinta levottomuutta
+Antoniuksen koko puolueessa. Miehistä, jotka olivat tähän aikaan
+Ateenan johtavia henkilöitä, meni kaksi Octavianuksen puolelle.
+Toinen oli Titius, josta olemme jo puhuneet Sextus Pompeiuksen
+vangitsemisen ja kuoleman yhteydessä, ja toinen Plancus, narri,
+joka oli maalannut itsensä siniseksi ja tanssinut alasti eräässä
+juhlassa Aleksandriassa, kuten olemme kertoneet. Velleius sanoo
+häntä »kuningattaren katalimmaksi imartelijaksi, mieheksi, joka
+oli orjaakin matelevaisempi». Sitä ajatellen ei siis lainkaan
+hämmästytä, että kuningatar oli töykeä häntä kohtaan, minkä hän
+selittää olleen syynä luopumiseensa. Nämä miehet olivat kumpikin
+todistajina Antoniuksen testamentissa, jonka jäljennös oli talletettu
+Vestan neitsyeiden huostaan, ja tultuaan Roomaan he ilmoittivat sen
+sisällön Octavianukselle, joka meni heti Vestan temppeliin, anasti
+asiakirjan ja luki sen joitakin päiviä myöhemmin senaatille. Monet
+senaattorit pitivät toimenpidettä aivan sopimattomana, mutta olivat
+siitä huolimatta uteliaita kuulemaan, mitä testamentissa sanottiin,
+eivätkä siis vastustaneet sen lukemista. Ainoa kohta, josta Octavianus
+saattoi nostaa hälinän, oli kuitenkin vain se, jossa Antonius määräsi,
+että hänen ruumiinsa oli, jos hän kuolisi Roomassa, toimitettava,
+sitten kuin se oli viety juhlasaatossa Forumin poikki, Aleksandriaan ja
+haudattava Kleopatran viereen.
+
+Nämä kaksi petturia alkoivat nyt levitellä Italiassa kaikenlaisia
+halventavia juttuja Antoniuksesta ja panetella kuningatarta, jonka
+he kertoivat saaneen Antoniuksen täydellisesti valtaansa juottamalla
+tälle varkain — he olivat siitä varmat — jotakin lemmenjuomaa. Kun
+ajattelemme, että nämä Plancuksen kaltaisten juorukellojen esittämät
+syytökset kohdistuivat kaikki Antoniuksen kiintymykseen Kleopatraan,
+niin huomaamme, kuinka vähään todellisuudessa supistui se, mistä
+Kleopatraa voitiin moittia. Antonius, he sanoivat, oli hänen
+taikavoimansa lumoissa; Antonius oli sallinut efesolaisten tervehtiä
+häntä kuningattarena; Kleopatra oli pakottanut hänet lahjoittamaan
+hänelle Pergamonin (eräs kaupunki Efesoksen lähellä) 200,000 teosta
+käsittävän kirjaston; Antonius juopui viinistä Kleopatran pysyessä
+tietysti taikuuden avulla selvänä; Antoniuksesta oli tullut hänen
+orjansa, joka pesi hänen jalkansakin, ja niin edespäin. Tämmöiset
+juorut olivat Kleopatran hirveästä pahuudesta sepitettyjen tarinoiden
+pohjana, eikä kestä kauan, ennenkuin kuulemme häntä sanottavan »irstaan
+Canopuksen porttokuningattareksi, joka tahtoi asettaa haukkuvan
+Anubiin Jupiterin tilalle ja hukuttaa roomalaisen torven äänen
+sistrumin helinään». [Propertius. Canopus oli egyptiläinen satama,
+maineeltaan jotakuinkin nykyisen Port Saidin vertainen. Anubis oli
+egyptiläinen sakaalijumala, jonka palvelus liittyi kuoleman yhteydessä
+suoritettuihin menoihin.]
+
+Antoniuksen Roomassa olevat ystävät lähettivät nyt, väestön enemmistön
+vihamielisyydestä levottomina, erään Geminiuksen Ateenaan varoittamaan
+johtajaansa ja ilmoittamaan hänelle, että hänet julistettaisiin pian
+valtion viholliseksi. Päämajassa hänen epäiltiin kuitenkin liikkuvan
+Octavian asioilla, ja sekä Kleopatra että Antonius kohtelivat häntä
+sangen kylmästi. Hänelle annettiin huonoin paikka pöydässä ja kumpikin
+teki hänelle alituisesti mitä purevimpia huomautuksia. Hän ei ollut
+siitä ensin milläänkään, mutta kun Antonius kysyi lopulta eräänä
+iltana kummankin ollessa jonkun verran juovuksissa aivan suoraan,
+mitä tekemistä hänellä oli Ateenassa, hypähti Geminius paikaltaan ja
+vastasi sanovansa sen sitten, kuin he olivat selviä, mutta yhden asian
+hän sanoisi heti, olipa hän juovuksissa tahi selvä, että kaikki olisi
+hyvin, jos vain kuningatar palaisi Egyptiin. Antonius raivostui, mutta
+Kleopatra hillitsi mielensä ja vastasi ivallisesti: »Teitte hyvin,
+Geminius, ilmaistessanne salaisuutenne, meidän tarvitsematta luovuttaa
+teitä kiduttajalle». Päivää tahi paria myöhemmin hän purjehti tiehensä
+Ateenasta ja kiiruhti takaisin Roomaan.
+
+Samoin lähti Marcus Silanus, joka oli ollut upseerina Julius Caesarin
+armeijassa Galliassa, ja hänkin kertoi Roomassa kaikenlaista Kleopatran
+suuresta vallasta ja Antoniuksen pehmeydestä. Octavianuksen virallinen
+sodanjulistus tuli pian sen jälkeen, mutta hän ei julistanut sotaa
+Antoniusta, vaan Kleopatraa vastaan. Antoniukselta riistettiin siinä
+kaikki toimi- ja käskyvalta, koska hän oli, selitettiin, sallinut
+naisen käyttää sitä hänen sijastaan. Octavianus lisäsi, että Antonius
+oli ilmeisesti juonut juomia, jotka olivat vieneet häneltä järjen, ja
+että kenraaleina, joita vastaan roomalaiset tulisivat taistelemaan,
+olisivat arvatenkin Egyptin hovieunukit Mardonios ja Potheinos
+[samanniminen eunukki näytteli, kuten muistettaneen, tärkeätä osaa
+Kleopatran nuoruudessa] ja Kleopatran kamaripalvelijattaret Iras
+ja Charmion, sillä hehän olivat nyt Antoniuksen pääneuvonantajat.
+Kuningattaren täytyi siten pakostakin käsittää, että hänen läsnäolonsa
+päämajassa vahingoitti vakavasti Antoniuksen asiaa, mutta samalla
+hän tiesi Antoniuksen voivan menetellä petollisesti häntä kohtaan,
+jos hän lähtisi nyt Egyptiin, ja olihan hänellä sitäpaitsi pätevä
+syy pysytellä sotatapahtumien välittömässä läheisyydessä, koska sota
+oli julistettu häntä eikä Antoniusta vastaan. Saadakseen tilanteesta
+Italiassa vallalle päässeen käsityksen muuttumaan Antonius lähetti
+sinne suuren joukon asiamiehiä, joiden piti koettaa vaikuttaa
+yleiseen mielipiteeseen hänen edukseen, ryhtyen itse valmistautumaan
+lopulliseen voimainkoetukseen. Hän oli päättänyt odottaa, kunnes
+Octavianus kävisi hänen kimppuunsa, osaksi sentähden, että uskoi suuren
+laivastonsa kykenevän tuhoamaan vihollisen, ennenkuin se pääsisi maihin
+Kreikan rannikoille, ja koska Octavianuksen joukot menettäisivät
+taistelukuntoisuutensa todennäköisesti jo paljoa aikaisemmin. Sotatilan
+seuraukset tulisivat hyvin pian tuntumaan Italiassa, mutta Kreikassa ja
+Vähässä-Aaasiassa se tuskin aiheuttaisi mitään muutosta hintatasossa.
+Egypti kykenisi yksinään luovuttamaan viljaa koko armeijan tarpeeksi,
+mutta Italia joutuisi pian nälänhädän partaalle; Egyptistä saataisiin
+rahaa joukkojen palkkojen säännölliseen maksamiseen, mutta Octavianus
+ei tiennyt, mistä hankkia varoja. Tilanne oli Italiassa todellakin niin
+vaikea ja kapinan mahdollisuus vihollisarmeijassa niin, suuri, ettei
+Antonius odottanutkaan joutuvansa suurempaan maataisteluun. Hän oli
+sentähden tuntenut asemansa niin turvalliseksi, että hän oli katsonut
+voivansa jättää neljä legioonaa Kyreneen, neljä Egyptiin ja neljä
+Syyriaan ja uskoa itäisen Välimeren koko rannikon puolustuksen sinne
+tänne siroitelluille pienemmille joukko-osastoille. Hänen armeijansa
+Kreikassa käsitti noin 100,000 jalkasoturia ja 12,000 ratsumiestä ja
+on varmasti näyttänyt riittävän suurelta, koska vihollisen armeija
+oli pienempi. Octavianuksella oli ainakin 250 sotalaivaa, 80,000
+jalkasoturia ja 12,000 ratsumiestä.
+
+Talven lähestyessä Kleopatra ja Antonius etenivät koko armeijan
+keralla Ateenasta Patraehen, johon leiriydyttiin talveksi. Patrae oli
+lähellä Korintin lahden suuta Akhaian puolella ja suunnilleen noin
+kolmenkymmenenkahden penikulman päässä Italian rannikosta. Laivasto
+lähetettiin kauemmaksi pohjoiseen Ambracian lahteen, jossa sillä
+oli väljä ja kapeasuinen satama, ja etuvartiolaivueita sijoitettiin
+Korkyraan, nykyiseen Korfuun, noin yhdentoista penikulman päähän
+Italiasta. Nyt seuranneen odotuksen aikana, kun talven myrskyt
+tekivät sotimisen mahdottomaksi, Antonius ja Octavianus lähettivät
+toisilleen monta kiivasta tiedoitusta. Joukkojen tyytymättömyydestä
+ja muonituskysymyksessä esiintyneistä vaikeuksista kiusaantuneena
+Octavianuksen kerrotaan kirjoittaneen Antoniukselle ja pyytäneen, ettei
+Antonius pitkittäisi sotaa, vaan tulisi heti Italiaan hänen kanssaan
+ottelemaan. Hän lupasi, ettei Antoniuksen maihinnousua häirittäisi,
+ja sanoi ryhtyvänsä taisteluun vasta sitten, kun Antonius oli täysin
+valmis kohtaamaan hänet kaikkine joukkoineen. Antonius vastasi
+haastamalla Octavianuksen kanssaan kaksintaisteluun, vaikka hän olikin
+jo, kuten hän huomautti, vanhanpuoleinen mies. Octavianus kieltäytyi,
+minkä johdosta Antonius kehoitti häntä tuomaan armeijansa Pharsaloksen
+aukeille, jossa Julius Caesar ja Pompeius olivat taistelleet lähes
+seitsemäntoista vuotta sitten. Tämä tarjous evättiin samoin, ja
+molemmat suuret armeijat jäivät niin ollen siihen, missä olivat,
+tuijottamaan toisiinsa Joonian meren poikki.
+
+Octavianus lähetti nyt sanan Kreikkaan ja pyysi niitä roomalaisia
+senaattoreita, jotka olivat vielä Antoniuksen luona, palaamaan
+Roomaan, jossa heidät otettaisiin hyvin vastaan, ja tämä kehoitus
+oli varmasti monelle mieluinen, vaikka kukaan ei tohtinut sitä vielä
+noudattaa. Useat näistä senaattoreista paheksuivat syvästi johtajansa
+hillittömiä tapoja ja kadehtivat Kleopatran suurta vaikutusvaltaa,
+joka ei näyttänyt suinkaan ennustavan hyvää tasavallan asialle. Sodan
+julistaminen Kleopatraa eikä heitä vastaan oli koskenut heihin kovasti
+ja tuntui vielä katkerammalta, kun saatiin kuulla, että Octavianus
+oli uhratessaan tavanomaisen uhrin jumalille vihollisuuksien alkaessa
+noudattanut niitä menoja, jotka tulivat kysymykseen vain silloin,
+kun lähdettiin sotaan _muukalaista_ vihollista vastaan. Hän oli
+seisonut, kuten Rooman vanhat tavat määräsivät, Bellonan temppelin
+edessä Campus Martiuksella ylimmäisen papin puku yllään ja heittänyt
+keihään kädestään merkiksi siitä, että sota oli julistettu muukalaista
+vihollista vastaan.
+
+Ambracian lahdesta alkoi samaan aikaan kuulua hälyyttäviä huhuja,
+joita ei voitu salata. Varastot olivat huvenneet loppuun talven
+kuluessa, ja soutajaorjien ja merimiesten keskuudessa oli alkanut
+raivota kaikenlaisia tauteja, niin että heistä oli melkein kolmasosa
+tuhoutunut. Saadakseen uutta väkeä tilalle Antonius oli antanut
+upseereilleen käskyn pakottaa palvelukseen jokaisen, jonka he vain
+saivat käsiinsä. Talonpoikia, orjia, kylväjiä, kyntäjiä, aasinajajia
+ja tavallisia matkamiehiäkin raahattiin laivoihin, mutta miehistöä ei
+saatu sittenkään täysilukuiseksi, niin että monet jäivät taisteluun
+kelpaamattomiksi. Nämä uutiset herättivät leirissä mitä suurinta
+levottomuutta, ja kun sotatoimien alkaminen tuli maaliskuussa 31 e.Kr.
+talvimyrskyjen asettuessa yhä lähemmäksi, oli Patraessa monta miestä,
+jotka toivoivat kaikesta sydämestään olevansa turvassa omassa maassaan.
+
+Ensimmäisen iskun iski Octavianus lähettämällä ratsuväenosaston Kreikan
+etelärannikolle hyvän ystävänsä Marcus Vipsanius Agrippan johdolla.
+Tämä joukko valtasi Methonen ja oli etsivinään maihinnousupaikkaa
+pääarmeijalle, minkä johdosta Antonius valmistautui heti marssimaan
+etelään torjumaan odotettua hyökkäystä. Mutta sillä aikaa kuin
+Antoniuksen huomio oli kohdistunut tälle taholle Octavianus pujahtikin
+armeijoineen Brundisiumista ja Tarentumista Korkyraan ja sieltä
+mantereelle, lähtien samoamaan Epeiroksen halki Ambracian lahtea kohti,
+jossa Antoniuksen huonoon kuntoon joutunut laivasto majaili. Antonius
+kääntyi heti pohjoiseen mahdollisimman nopeasti ja saapui Actiumin
+niemelle lahden etelärannalle melkein samaan aikaan kuin Octavianus
+ilmestyi vastakkaiselle eli pohjoiselle niemelle. Oivaltaen, että
+laivaston kimppuun aiottiin hyökätä, Antonius järjesti sen taisteluun
+ja täytti tyhjät paikat, missä tarvittiin, legioonasotureilla, minkä
+nähdessään Octavianus ei ryhtynytkään heti taisteluun. Antonius
+majoittui sitten niemelleen suureen leiriin, jonne Kleopatrakin saapui
+joitakin päiviä myöhemmin.
+
+
+
+
+XVII. ACTIUMIN TAISTELU JA PAKO EGYPTIIN
+
+
+Actiumin taistelu on antanut historioitsijoille kaikkina aikoina paljon
+päänvaivaa, eikä kukaan ole kyennyt tyydyttävästi selittämään siihen
+liittyneitä tapauksia ja mikä ne aiheutti. En voi hyväksyä Ferreron
+esittämää älykästä teoriaa eikä ole liioin helppoa yhtyä täydellisesti
+klassikkojenkaan antamiin selityksiin. Selostan tapaukset tässä luvussa
+sellaisina kuin itse ajattelen niiden tapahtuneen, mutta sitä en tahdo
+tietenkään väittää, että tulkintani olisi lopullisesti oikea. Lukija
+voi kuitenkin verrata selityksiäni klassikkoihin, ja jos hän tekee
+sen, on hän huomaava, kuten hän on jo epäilemättä huomannutkin tämän
+teoksen muissa osissa, että tapahtumien ja tosiasioiden selostukset
+perustuvat sinänsä kaikki näihin vanhoihin kirjailijoihin, kun taas
+niitä selittävät teoriat, jotka edustavat minun omaa mielipidettäni,
+ovat sen luontoisia, että niistä saadaan vapaasti väitellä.
+
+Octavianus ei välittänyt jäädä niemelleen Antoniuksen läheiseen
+naapuruuteen, vaan siirtyi armeijoineen hiukan loitommalle ja asettui
+linnoitettuihin asemiin jonkun matkan päähän Ambracian lahden suusta.
+Antonius vei heti osan armeijaansa suuren satamansa pohjoisrannalle,
+saaden siten lahden suun kokonaan haltuunsa. Octavianuksen leirin
+ympärille kohosi pian ylitsepääsemätön maavallitus, minkä lisäksi
+hän rakennutti pitkän muurin leiristä Joonian meren rantaan saakka,
+ettei vihollinen voisi häiritä elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden
+maihintuontia, jotka oli kaikki hankittava meren takaa. Laivansa, jotka
+olivat erinomaisessa kunnossa ja hyvästi miehitetyt, hän järjesti
+siten, että lahden suu tuli täydellisesti saarretuksi. Antoniukselle
+selvenikin pian, että hänen laivastonsa oli nyt suljettu lahteen eikä
+voinut päästä avomerelle muuten kuin taistelemalla kapean väylän
+joka tuumasta. Octavianus oli siten herra Joonian merellä ja Italian
+kanssa jokapäiväisessä liikenneyhteydessä, jota ei niin ollen mikään
+häirinnyt. Hän ei voinut kuitenkaan poistua linnoitetusta leiristä,
+sillä ympäristö oli kokonaan Antoniuksen hallussa. Kun siis Octavianus
+piti Antoniuksen laivastoa lahteen suljettuna, piiritti Antonius
+hänen leiriään, ja kun Octavianus isännöi merellä ja tuotatti kaiken,
+mitä tarvitsi, esteettömästi Italiasta, oli Antonius herrana maalla
+ja sai tarvikkeensa säännöllisesti ja keskeytyksettä Kreikasta.
+Näin jouduttiin kuolleeseen kohtaan, kummankaan voimatta tehdä
+mitään. Minusta on selvää, että ratkaisevaan taisteluun voitiin
+päästä vain kahdella tavalla. Joko oli Antoniuksen peräydyttävä
+Actiumista ja houkuteltava Octavianus jäljessään Kreikkaan tahi
+laivaston murtauduttava avomerelle ja pakotettava nälkäsaarrolla
+Octavianus antautumaan. Monet Antoniuksen kenraalit kannattivat
+edellistä menettelytapaa ja vaativat Antoniusta peräytymään, että
+Octavianus saataisiin lähtemään varustuksestaan. Kleopatra näyttää
+kuitenkin pitäneen saarroksen murtamista ja yliherruuden palauttamista
+merellä edullisempana. Antoniuksen armeijassa oli hänen mielestään
+ehkä liian monta eri kansallisuutta edustettuina, niin ettei voiton
+saanti maalla voinut olla sentähden täysin varmaa, ja peräytyminen
+tällä hetkellä, olipa sitten tarkoitus mikä hyvänsä, saattoi
+helposti aiheuttaa väärinkäsityksiä ja karkauksia. Sen sijaan hän
+katsoi voivansa luottaa Egyptin laivastoon ja Antoniuksen omiin
+laivoihin, jos miehistöt tehtiin täysilukuisiksi alusten lukumäärää
+supistamalla, ja hän uskoi, että noin 300 laivaa kykeni suorittamaan
+ulosmurtautumisen ja Octavianuksen sulkemisen vuorostaan saarroksiin.
+Otaksun kuitenkin Domitius Ahenobarbuksen ja toisten vastustaneen
+kiivaasti tätä ehdotusta, ja koska tilanne ei näyttänyt kärsivän tästä
+toimettomuudesta, ei toistaiseksi ryhdytty mihinkään.
+
+Jolloinkin kesäkuussa Antonius pani ratsuväenosaston vartioimaan
+lahden rantoja ja estämään Octavianukselta vedensaannin, mutta
+toimenpiteestä luovuttiin, kun siitä ei ollut sanottavaa hyötyä. Pian
+senjälkeen löi petturi Titius pienen joukon Antoniuksen ratsuväkeä, ja
+Agrippa kaappasi joitakin hänen laivojaan, jotka olivat risteilleet
+vartiopaikoillaan lahden seutuvilla. Octavianus kuulutti nämä
+menestykset Roomassa suurina ja tärkeinä voittoina, ja että hän oli
+sulkenut Antoniuksen laivaston lahteen. Samalla hän lähetti asiamiehiä
+Kreikkaan saadakseen väestön luottamuksen vastustajaan horjumaan, ja
+nämä miehet näyttävät osittain onnistuneenkin puuhissaan.
+
+Nämä Octavianuksen mitättömät voitot näyttävät hermostuttaneen
+Antoniusta ja vaikuttaneen masentavasti armeijaan. Kleopatran on myös
+täytynyt olla sangen alakuloinen niiden johdosta, sillä hiljattain oli
+sattunut monta kummallista ja pahaenteistä tapausta. Eräs egyptiläinen
+ennustaja oli kerran sanonut Antoniukselle, että hän sortuisi ennen
+Octavianusta, ja seurattuaan miehensä nopeata rappeutumista kahden
+viime vuoden kuluessa Kleopatra pelkäsi nyt, että ennustuksessa
+oli todellakin perää. Ateenasta oli äsken tullut tieto, että äkkiä
+noussut hirmumyrsky oli kaatanut Bacchuksen patsaan, jumalan, jota
+Antonius edusti, eräästä jättiläisten taistelua esittävästä ryhmästä,
+ja murskannut Fumeneen ja Attaloksen suuret patsaat, joihin oli
+kumpaankin hakattu Antoniuksen nimi. Joitakin kuukausia aikaisemmin oli
+salama iskenyt Herkuleen, Antoniuksen esi-isän temppeliin Patraessa,
+ja melkein samaan aikaan oli eräs pieni kaupunki, jonka Antonius
+oli perustanut Pisaurumin lähelle Italian itärannikolle Anconasta
+pohjoiseen, tuhoutunut maanjäristyksessä. Nämä ja muut samantapaiset
+pahaenteiset tapahtumat tekivät Kleopatraan hyvin masentavan
+vaikutuksen ja alituiset riidat Antoniuksen ja tämän kenraalien kanssa
+näyttävät hermostuttaneen hänet äärimmilleen. Kesäkuun lopussa tahi
+elokuun alussa ilmestyivät sääsket alavalle maaperälle pystytetyn
+leirin kiusaksi, ja kun kesän kostea helle oli muutenkin tehnyt
+mielet ärtyisiksi, alettiin sotasuunnitelmista riidellä uudella
+kiihkolla. Domitius Ahenobarbus, Dellius, Amyntas ja muut yllyttivät
+Antoniusta peräytymään sisämaahan ja ryhtymään Octavianuksen kanssa
+taisteluun, heti kuin tämä lähtisi hänen jälkeensä, mutta Kleopatra
+näyttää pitäneen vieläkin saarroksen murtamista välttämättömänä ja
+vaatineen epäröivää miestään tekemään sen ensiksi. Yritys oli kyllä
+vaarallinen, mutta juuri se puoli viehättikin Kleopatraa enimmän.
+Jos heidän laivastonsa onnistuisi tuhoamaan Octavianuksen laivaston,
+olisi hän leirissään kuin satimessa. Heidän ei tarvitsisi edes odottaa
+hänen antautumistaan, vaan he voisivat jättämällä kahdeksankymmentä-
+tahi satatuhatta miestä vartioimaan, ettei hän pääsisi pakoon, viedä
+Italiaan kaksi- tahi kolmekymmentätuhatta legioonasoturia ja vallata
+tyhjän Rooman. Pääkaupungissa ei ollut yhtään senaattoria eikä mitään
+varusväkeä, sillä Octavianus oli hiljattain kutsunut koko senaatin
+leiriinsä antaakseen suurempaa pontta toimenpiteilleen, ja kun hänen
+laivastonsa saatiin kerran hävitetyksi, ei mikään estäisi Antoniusta ja
+Kleopatraa ratsastamasta Roomaan, sillä aikaa kuin hänet pakotettaisiin
+Kreikassa nälkäsaarrolla antautumaan. Vain yksi meritaistelu ja Rooma
+olisi heidän! Tämä oli varmasti edullisempaa kuin hidas ja vaivalloinen
+peräytyminen sisämaahan.
+
+Antonius ei saanut kuitenkaan kenraaleitaan suostumaan siihen. He
+näyttivät pitäneen yritystä liian vaarallisena, ja jos he pääsisivät
+voitolle, niin aikoiko Antonius marssia Roomaan Kleopatra vierellään?
+Kansalaiset eivät sietäisi sitä konsanaan kaiken sen jälkeen, mitä oli
+kuultu kuningattaren yliluonnollisesta vaikutusvallasta häneen. Menköön
+hän takaisin Egyptiin Antoniuksen nauttimaa suosiota pilaamasta.
+Kuinka Antonius voisi esiintyä maailmalle hyvänä tasavaltalaisena
+kuninkaallisen Kleopatran käsivarsi kainalossaan? Egyptin laivastoa ei
+sitäpaitsi tarvittaisi ollenkaan, jos tuosta meritaisteluajatuksesta
+luovuttaisiin, vaan se saisi lähteä kotiinsa, jos se nimittäin
+onnistuisi murtautumaan ulos. Kleopatra oli luovuttanut laivoja, mutta
+sotureita tuskin nimeksikään, niin että maalla voitiin taistella hänen
+avuttaankin ja niin ollen hyvällä omallatunnolla, sillä Octavianus
+ei voisi enää sanoa sotivansa Kleopatraa vastaan. Rahat, jotka
+Kleopatra oli hankkinut sotaretkeä varten, olivat melkein lopussa,
+niin että hänestä ei ollut enää heidän asialleen mitään hyötyä.
+Meritaisteluehdotus oli siis hylättävä ja kuningatar lähetettävä
+laivoineen kiireesti takaisin Egyptiin, sillä siten, ja vain siten
+voitiin armeijan tuskastuneet tasavaltalaiset ainekset saada jälleen
+riveihin. Kleopatra oli ollut, sanoivat he, sodan johtava sielu;
+Kleopatra oli hankkinut rahat; Kleopatraa vastaan oli Octavianus
+julistanut sodan; Kleopatran nimi ja hänestä levitetyt valheet olivat
+nostattaneet Rooman kannattamaan Octavianusta; Kleopatra se oli,
+jonka sanottiin nyt johtavan yksinään koko armeijaa, ja jota kaikki
+senaattorit, kuninkaat ja kenraalit raivoisasti kadehtivat. Ellei häntä
+saatu lähtemään, oli koko asia mennyttä.
+
+Antonius näyttää käsittäneen näiden väitteiden todenperäisyyden
+ja luvanneen koettaa saada vaimonsa palaamaan Egyptiin ratkaisua
+odottamaan, ja kun Canidiuskin, joka oli siihen saakka kannattanut
+Kleopatran läsnäoloa päämajassa, kehoitti häntä nyt pyytämään
+kuningatarta siirtymään syrjään taistelusta, joka oli heidän omansa,
+kävi asia hänelle vielä selvemmäksi. Sentähden näyttää siltä kuin
+hän olisi kehoittanut kuningatarta lähtemään, selittäen, että
+onnistumisesta voitiin olla vain siinä tapauksessa varmoja.
+
+Kleopatra oli tietysti raivoissaan. Hän ei luottanut Antoniukseen
+ja näyttää sangen suuresti epäilleen, välittäisikö Antonius enää
+lainkaan hänen asiastaan voiton saatuaan. Hän epäili sitäkin,
+tulisiko Antonius lainkaan pääsemään voitolle. Tämä oli nyt vain
+raunio entisestään, sillä liian vilkas eläytyminen Bacchuksen osaan
+oli turmellut hänen hermonsa ja luonteensa. Hänellä ei ollut enää
+sitä tarmoa ja päättäväisyyttä, jota tarvittiin yksinvaltaisen
+valtaistuimen perustamiseen Roomaan, ja Kleopatra tunsi, että hänen
+poikansa Caesarion saisi hänestä sangen surkean edustajan, vaikka
+hän nyt onnistuisikin voittamaan Octavianuksen. Käytettyään hänen
+laivojaan ja rahojaan niin kauan kuin niitä riitti Antonius voisi
+hylätä hänen asiansa, ja se seikka, että he taistelivat Caesarin
+pojan ja perillisen oikeuksien puolesta, mikä oli jo nyt joutunut
+taustalle, voisi tulla syrjäytetyksi ainiaaksi. Miehensä jättäminen
+tällä kohtalokkaalla hetkellä on hänestä täytynyt tuntua hulluudelta.
+Estääkseen enemmät karkaamiset Antonius todennäköisesti ilmoittaisi
+heti, kun hän oli kääntänyt selkänsä, olevansa periaatteiltaan
+tasavaltalainen, minkä lisäksi hän voisi, juomisesta veltostunut kun
+oli, sotkea asiat niin auttamattomasti, ettei hän saattaisi peruuttaa
+kansanvaltaisia lupauksiaan konsanaan. Koska hän, Kleopatra, oli
+huonoissa väleissä hänen kenraaliensa kanssa, saattoi Antonius sanoa
+heille heti, ettei Kleopatra merkinnyt hänelle kerrassaan mitään,
+vaan että hän oli valmis vaikka eroamaankin hänestä voiton varmuuden
+takia. Olihan kyllä ilmeistä, että Antonius oli kiintynyt häneen ja
+turvautui häneen kaikissa asioissa, näyttäen aivan avuttomalta ilman
+häntä, mutta Kleopatra tiesi kokemuksestaan, että hänen kunnianhimonsa
+saattoi olla rakkautta voimakkaampi. Sentähden hän kieltäytyi jyrkästi
+lähtemästä, ja Antonius oli liian hyväluontoinen ruvetakseen käyttämään
+pakkokeinoja.
+
+Tämä keskustelu näyttää kuitenkin johtaneen siihen, että Antonius
+päätti murtaa saarroksen mahdollisimman pian ja riistää Octavianukselta
+kaikki paon mahdollisuudet sulkemalla hänet leiriinsä. Jos hän
+voittaisi Octavianuksen laivaston, olisi hän ainakin avannut tien
+Kleopatralle, joka voisi silloin purjehtia laivoineen kenenkään
+häiritsemättä takaisin omaan maahansa. Hän kiiruhti laivojensa
+miehittämistä ja lähetti Delliuksen ja Amyntaksen Trakiaan hankkimaan
+lisää ratsuväkeä. Kleopatra osoitti hänelle, että heidän leirinsä oli
+äärimmäisen epäterveellisellä paikalla. Joukoista menehtyisi paljon
+sotilaita malariaan, ellei niitä siirrettäisi muualle, ja hän näyttää
+kehoittaneen Antoniusta muuttamaan koko leirin lahden pohjoisrannalle,
+jossa armeija pääsisi terveellisempiin oloihin ja voisi pitää
+Octavianusta paremmin silmällä heidän valmistautuessaan meritaisteluun.
+Domitius Ahenobarbus vastusti tähän taisteluun ryhtymistä yhtä
+kiivaasti kuin ennenkin, ja nähtyään, ettei Kleopatra tulisi
+poistumaan päämajasta, vaan saisi ehdotuksensa saarroksen murtamisesta
+hyväksytyksi ja heidän suunnitelmansa sisämaahan peräytymisestä
+kumotuksi, hän ei voinut enää jäädä samaan leiriin kuningattaren
+kanssa. Mennen eräälle alukselle, kuten hän sanoi terveytensä takia,
+hän pujahti Octavianuksen puolelle ja tarjosi tälle palvelustaan. Hän
+ei saanut kuitenkaan iloita valintansa onnellisista seurauksista, sillä
+sairastuttuaan kuumeeseen jo Actiumissa ollessaan hän kuoli, ennenkuin
+samanniminen taistelu taisteltiin.
+
+Hänen lähtönsä, joka sattui todennäköisesti elokuun alussa, oli
+raskas isku Antoniukselle, joka näyttää syyttäneen siitä vaimoaan,
+ollen epäilemättä aivan oikeassa. Hän vaati nyt päättäväisemmin
+kuin ennen Kleopatraa poistumaan päämajasta ja palaamaan Egyptiin,
+mistä oli seurauksena ankara riita, jota kesti arvatenkin niin kauan
+kuin he vielä viipyivät Kreikassa. Minusta näyttää, että kuningatar
+kieltäytyi ensin jyrkästi ja syytti Antoniuksen tahtovan päästä hänen
+asiastaan erilleen. Hän on ehkä pilkaten huomauttanut, että heidän
+välinen sopimuksensa ja egyptiläisroomalaisen valtakunnan suunnitelmat
+oli tehty siihen aikaan, jolloin Antonius oli katkaissut välinsä
+melkein kokonaan Rooman kanssa ja tarvitsi rahallista apua, mutta nyt
+hänellä oli neljäsataa kunnioitettavaa tasavaltalaista senaattoria
+mielipiteisiinsä vaikuttamassa, ja piti tällä hetkellä heidän
+kannatustaan epäilemättä paljoa tärkeämpänä kuin hänen, Kleopatran,
+antamaa tukea. Antonius oli pettänyt hänet kerran ennenkin, eikä häntä
+ihmetyttäisi lainkaan, jos nyt kävisi samoin.
+
+Hänen suuttumuksensa, epäluulonsa ja mielipahansa tuntuivat
+Antoniuksesta varmasti hyvin raskailta ja hän olisi ehkä antanut
+jälleen perään, ellei leirissä olisi sattunut kolme uutta
+karkaamistapausta. Ilmeisesti kadehtien Kleopatran suurta valtaa
+Paphlagonian kuningas meni Octavianuksen puolelle ja kertoi siellä
+Antoniuksen leirissä vallitsevasta epäsovusta. Toiset, eräs Quintus
+Postumius-niminen roomalainen senaattori ja eräs arabialainen
+päällikkö Emesasta, nimeltä Iamblichus, saatiin kiinni ja surmattiin
+niiden kauhistuttamiseksi, jotka ehkä aikoivat myös karata vihollisen
+puolelle. Toinen revittiin kappaleiksi ja toinen kidutettiin
+kuoliaaksi. Octavianuksen asia sai joka päivä yhä enemmän kannatusta
+Antoniuksen joutuessa yhä purevamman pilkan kohteeksi Egyptin pikku
+kuningattaren takia, joka näytti johtavan kaikkia hänen neuvottelujaan
+ja saaneen hänet pelkäämään vihaansa. Octavianuksen soturit alkoivat
+käydä rohkeiksi ja julkeiksikin. Kun Antonius meni kerran erään
+upseerin seurassa alas satamaan vallien suojassa, jotka oli luotu
+tien kahdenpuolen, oli joitakin vihollissotureita kavunnut muurin yli
+ja asettunut väijyksiin tielle. Kimppuun käydessään he sieppasivat
+kuitenkin erehdyksessä upseerin Antoniuksen asemesta, joka pelastui
+nopeasti pakenemalla.
+
+Hermostuneena suunnasta, johon tapahtumat alkoivat kehittyä, Antonius
+vaati jälleen kuningatarta palaamaan Egyptiin, ja hänen moitteensa
+ja nuhteensa vaikuttivat lopulta, että Kleopatra päätti lähteä ja
+ottaa laivastonsa mukaansa. Tehtyään tämän päätöksen hän näyttää
+kohdelleen Antoniusta äärimmäisen vihamielisesti, niin että Antonius,
+hermostunut kun oli, alkoi pelätä kuningattaren voivan vaikka tappaa
+hänet. Hänen silmänsä näyttivät aivan liekehtivän vihasta, kun hän
+katsoi Antoniukseen, ja halveksiminen, jota hän nyt tunsi miestään
+kohtaan, näkyi kasvojenilmeessäkin. Antonius näyttää kartelleen
+häntä kuin pahuutta tehnyt poika ja sanoneen ystävilleen uskovansa,
+että Kleopatra saattaisi murhata hänet vihassaan. Kuullessaan siitä
+Kleopatra päätti antaa hänelle opetuksen, jota hän ei unohtaisi.
+Eräänä iltana heidän syödessään illallista hän käski täyttää maljansa
+samasta astiasta, josta oli tarjoiltu kaikille, ja maisteltuaan
+viiniä hän ojensi maljan Antoniukselle ikäänkuin sovinnon merkiksi.
+Antonius vei maljan kiihkeästi huulilleen ja oli juuri painamaisillaan
+huulensa samaan kohtaan, josta kuningatar oli juuri juonut, kun
+Kleopatra, ikäänkuin tehdäkseen eleensä rakastettavammaksi, irroitti
+kukkakiehkuran tukastaan ja kastoi sen viiniin. Antonius vei maljan
+huulilleen, mutta Kleopatra löi sen samassa hänen kädestään, sanoen,
+että viini oli myrkytettyä. Antonius väitti hänen erehtyneen, koska
+hän oli juuri juonut itse samasta maljasta, mutta Kleopatra selitti
+kylmästi, että kukkakiehkura, jonka hän kastoi viiniin ojennettuaan
+maljan Antoniukselle, oli myrkytetty. Hän oli tahtonut tällä tavalla
+osoittaa Antoniukselle, kuinka turhaa tämän oli pelätä henkeään, sillä
+jos hän, Kleopatra, olisi todellakin ajatellut jotakin sellaista, olisi
+hän voinut tehdä sen milloin hyvänsä yhtä viekkaasti. »Olisin voinut
+surmata sinut milloin hyvänsä», hän sanoi, »jos olisin tullut toimeen
+ilman sinua».
+
+Kuvittelen kuningattaren käyttäytyneen sen jälkeen hyvin kopeasti ja
+ylenkatseellisesti ja pitäneen Antoniuksen vaatimusta, että hänen oli
+lähdettävä, luottamuksen rikkomisena. Sisimmässään hänen on kuitenkin
+täytynyt pelätä, että Antonius saattaisi todenteolla hylätä hänet,
+ja huoli siitä, miten hänen maalleen ja suvulleen lopulta kävisi,
+on varmasti kalvanut hänen sydäntään yötä päivää, mutta Antoniusta
+kohtaan hän näyttää osoittaneen vain kylmyyttä ja ylenkatsetta,
+tehden siten hänen olonsa kurjaakin kurjemmaksi. Antonius ei tohtinut
+kuitenkaan muuttaa hänen lähdöstään tekemäänsä päätöstä, sillä hän
+näyttää ilmaisseen salaisuutena joillekin senaattoreille, että
+Kleopatra oli luvannut poistua, mikä oli jo suuresti asettanut leirissä
+kauan vallinnutta mieltenkuohua. Olen sitä mieltä, että Antonius ja
+Kleopatra olivat sopineet seuraavasta suunnitelmasta. Kun Octavianus
+oli saarrettu niin tehokkaasti, että hänen oli mahdotonta päästä ulos
+leiristään, miehitettäisiin kaikki lahdessa olevat merikelpoiset
+alukset Antoniuksen valiosotureilla, saarros murrettaisiin ja
+Octavianuksen laivasto hävitettäisiin. Heti kuin se oli tehty,
+hyökättäisiin sekä meritse että maitse Octavianuksen kimppuun,
+ja ottaen sitten Egyptin laivaston mukaansa Kleopatra purjehtisi
+Aleksandriaan Antoniuksen mennessä yksin Roomaan.
+
+Tämä suunnitelma oli minun mielestäni ainoa keino, jolla Antoniuksen
+armeija saattoi vapautua Egyptin vaikutusvallasta. Jos Kleopatran
+olisi pitänyt mennä maitse Vähän-Aasian ja Syyrian kautta omalle
+maalleen, olisi hänen peräytymisensä tulkittu kaikissa maissa, joiden
+läpi hän kulki, paoksi ja aiheuttanut heti pakokauhua ja kapinoita
+Egyptin laivaston jäädessä kuitenkin Ambracian lahteen osoittamaan
+läsnäolollaan, että Kleopatra ja hänen Egyptinsä olivat yhä sodan
+päätekijät. Jos taas kuningatar peräytyisi meritse laivoineen,
+avaisi meritaistelu, jolla saarros piti murrettaman, hänelle tien.
+Tasavaltalaisten vaatimus, että kuningattaren oli palattava omaan
+maahansa, ja Kleopatran oma itsepintainen ehdotus, että sota oli
+ratkaistava meritaistelulla, saivat siten kilvan Antoniuksen siihen
+vakaumukseen, että hänen oli parasta panna kaikki meritaistelun varaan,
+voitostaan varmana.
+
+Kun siitä oli sovittu, ilmoitti Antonius armeijalle, että saarros
+murrettaisiin elokuun 29 p., mutta sen, että egyptiläiset laivat
+lähtisivät tiehensä heti taistelun jälkeen, saivat tietää vain
+muutamat harvat. Laivojen joukossa oli paljon sellaisia, jotka olivat
+taisteluun kelpaamattomia ja vailla tarpeellista miehistöä, minkä
+tähden Antonius käski polttaa ne, sillä vihollinen saattoi anastaa
+ne, sillä aikaa kuin hän risteili Joonian merellä, ja hyötyä niistä,
+vaikka ne olivatkin hänelle itselleen arvottomat. Kuusikymmentä parasta
+egyptiläistä alusta ja ainakin kolmesataa [Vanhojen kirjailijoiden
+ilmoittamat lukumäärät ovat hyvin ristiriitaisia, mutta Plutarkhos
+sanoo Octavianuksen ilmoittaneen vallanneensa kolmesataa laivaa.] muuta
+laivaa varustettiin taisteluun, ja on selvää, ettei egyptiläisten
+ajateltua lähtöä ollut helppo pitää salassa näiden valmistusten aikana.
+Kleopatran kuudenkymmenen laivan täytyi saada pitää suuret purjeensa
+päästäkseen meren poikki, ja kun purjeita ei otettu tavallisesti
+taisteluun, annettiin koko laivastolle käsky ottaa kaikki purjeet
+mukaan, ettei egyptiläisten laivojen varustautumista pitkälle matkalle
+huomattaisi. Antonius selitti, että purjeita tarvittaisiin vihollista
+takaa-ajettaessa. Toinen pulma oli siinä, miten Kleopatran tavarat
+ja kalleudet, hopeat, kullat ja jalokivet, saataisiin kaikessa
+hiljaisuudessa laivalle, mutta siitä selviydyttiin lopulta siten, että
+ne laivattiin pimeän tultua huomiota herättämättä.
+
+Kenraaleista, jotka eivät älynneet, että Antonius pakotettiin tähän
+meritaisteluun niiden toimesta, jotka tahtoivat vapauttaa hänen
+puolueensa egyptiläisistä, olivat monet jyrkästi vastustavalla
+kannalla, ja eräs jalkaväen upseeri pyysi kerran monia arpiaan
+osoittaen Antoniusta taistelemaan maalla. »Kenraali», lausui hän,
+»millä ovat haavamme ja miekkamme sinua niin pahoittaneet, että
+tahdot nyt luottaa lahoneisiin lautoihin? Anna egyptiläisten ja
+foinikialaisten tapella merellä, mutta johda sinä meitä maalla, jossa
+tiedämme kuolla missä seisomme, tahi voittaa». Antonius ei vastannut,
+vaan viittasi kädellään, ikäänkuin kehoittaen häntä olemaan hyvällä
+mielellä.
+
+Elokuun 28 p. vietiin kaksikymmentätuhatta legioonasoturia ja
+kaksituhatta jousimiestä laivoihin [Ei noihin kuuteenkymmeneen
+egyptiläiseen laivaan, kuten Plutarkhos sanoo. Siinä hän on ilmeisesti
+erehtynyt, minkä näkee heti laivojen lukumäärästäkin.] seuraavan päivän
+taistelua varten. Laivat olivat paljoa suurempia kuin Octavianuksen,
+joukossa joitakin kymmensoutujakin, niin että voitto näytti aivan
+varmalta. Seuraava päivä oli kuitenkin niin myrskyinen ja merenkäynti
+niin ankara, että taistelu oli siirrettävä tuonnemmaksi. Myrsky
+raivosi sellaisella voimalla, ettei saarroksen murtamisesta voinut
+olla puhettakaan neljään päivään, pannen siten, kuten ilmeni, kaikkien
+asianomaisten kärsivällisyyden mitä kovimmalle koetukselle. Kaksi
+vaikutusvaltaista kenraalia, Dellius [se, että Dellius tiesi jotakin
+taistelusuunnitelmasta, todistaa hänen karanneen tällöin, kuten Ferrero
+on osoittanut] ja Amyntas, kävivät viivytyksestä niin levottomiksi,
+että he karkasivat Octavianuksen puolelle, edellinen vieden mukanaan
+kaksituhatta galatalaista ratsumiestä. Dellius oli todennäköisesti
+kuullut huhuja Kleopatran lähtöaikeista ja tiesi myös kertoa jotakin
+taistelusuunnitelmasta Octavianukselle. Myöhemmin hän selitti pakonsa
+johtuneen osaksi Kleopatran pelosta, koska hän uskoi suututtaneensa
+kuningattaren huomauttaessaan kerran, että Antoniuksen ystävät saivat
+tyytyä hapanviiniin, kun sitävastoin Sarmentoskin, Octavianuksen
+delicia eli palvelija, joi falernolaista viiniä. Voi hyvin ymmärtää,
+kuinka syvästi tämä viittaus, että rahat ja varastot alkoivat olla
+loppumaisillaan, on närkästyttänyt Kleopatraa, varsinkin kun asiat
+olivat todellakin sillä kannalla.
+
+Syyskuun 1 p. myrsky asettui, ja illan tultua Antonius kierteli
+laivalta toiselle miehiä rohkaisten. Octavianus, jolle Dellius oli
+selostanut tietonsa, valmistautui myös taisteluun, vieden kahdeksan
+legioonaa ja viisi pretorianikohorttia laivoihinsa, joita näyttää
+olleen enemmän kuin Antoniuksella. Kooltaan ne olivat kyllä paljoa
+pienempiä.
+
+Syyskuun toisen päivän aamu oli tyyni, ja Octavianuksen sukkelat
+alukset järjestäytyivät jo varhain Ambracian lahden edustalle noin
+kilometrin päähän sen suusta, jossa ne olivat kummankin armeijan
+näkyvissä. Ne jaettiin kolmeen osastoon, joista Agrippa komensi
+vasemmanpuoleista, Lucius Arruntius keskimmäistä ja Octavianus
+oikeanpuoleista. Puolipäivän tienoilla alkoivat Antoniuksen suuret
+sotalaivat liukua ulos satamasta kummallekin rannalle sijoitettujen
+joukkojen ja sotakoneiden turvissa. Octavianuksen mielestä näyttää
+olleen vaikeata käydä niiden kimppuun salmessa, minkä tähden hän
+peräytyi merenselälle ja antoi siten viholliselle tilaisuuden
+järjestäytyä taisteluun. Se oli pian tehty, ja jakautuen kuten
+vastustajakin kolmeen osastoon laivasto alkoi edetä vihollista kohti.
+Kleopatran johtamat kuusikymmentä egyptiläistä laivaa lähtivät viimeksi
+lahdesta ja järjestäytyivät keskustan taakse.
+
+Antonius näyttää sopineen Kleopatran kanssa, että tämän laivojen tuli
+auttaa häntä parhaansa mukaan taistelussa ja kääntää keulansa Egyptiä
+kohti vasta sitten, kun voitto oli saatu. Hän aikoi epäilemättä nousta
+kuningattaren lippulaivalle taistelun lopulla sanoakseen hänelle
+jäähyväiset. Myöhemmistä tapauksista päättäen he olivat eronneet
+aamulla riidassa ja katkeruudessa. Kuvittelen Kleopatran sanoneen
+miehelleen vielä kerran, kuinka vastenmielistä hänen oli lähteä, ja
+osoittaneen, kuinka vähän hän luotti mieheensä. Hän oli valittanut
+elämänsä kurjuutta ja pettymystensä katkeruutta, syyttänyt Antoniusta
+uskottomuudesta hänen asiaansa kohtaan ja sanonut häntä raukaksi ja
+petturiksi. Vihan vimmassaan hän on voinut sanoa lähtevänsä ilolla,
+huomattuaan, kuinka täydellisesti Antonius oli joutunut rappiolle,
+ja siinä toivossa, ettei hänen tarvitsisi nähdä hänen kasvojaan
+enää milloinkaan. Kuvittelen, että hänen syytöksensä olivat saaneet
+Antoniuksen latelemaan katkeria soimauksia; ja he olivat lähteneet
+kumpikin lippulaivalleen purevat sanat huulillaan ja raivo sydämessään.
+Antonius, joka oli luonteeltaan aina poikamainen, hetkellinen ja
+katumukseen herkkä, ei ole kuitenkaan voinut suhtautua tyynesti näin
+katkeraan kohtaukseen naisen kanssa, josta hän todella piti, vaan
+hänen on täytynyt jo taisteluun mennessään tuntea kiihkeätä halua
+pyytää häneltä anteeksi. Jos ymmärrän hänet oikein, oli ajatus, että he
+eroaisivat toisistaan tällä tavalla vihassa ja katkeruudessa, hänestä
+kaamea, ja ollen todennäköisesti jonkin verran juovuksissa hän heltyi
+melkein kyyneliin ajatellessaan tulevaa yksinäisyyttään. Se ehkä
+ilahdutti hiukan hänen mieltään, että taistelu olisi todennäköisesti
+voitettu, silloin kun hän tapaisi kuningattaren ensi kerran, tulisi
+hänen luokseen voittajana — teatraalinen tilanne, joka viehätti hänen
+näyttelijänvaistojaan, mutta sillävälin arvelen hänen tunteneen olonsa
+yhtä kurjaksi kuin kuka hyvänsä nuori sulhasmies, joka on riidellyt
+lemmittynsä kanssa.
+
+Taistelu alkoi Antoniuksen vasemman sivustan etenemisellä, johon
+Agrippa vastasi kiertoliikkeellä. Silloin lähtivät Antoniuksen
+toisetkin osastot liikkeelle, ja taistelu laajeni yleiseksi.
+
+»Kun he kohtasivat toisensa», kirjoittaa Plutarkhos, »eivät laivat
+soutaneet toistensa päälle murskatakseen ja laitoja puhkoakseen, sillä
+Antoniuksen alukset eivät päässeet suuruutensa takia niin kovaan
+vauhtiin, että isku olisi ollut tehokas, ja Octavianuksen laivat
+varoivat taas hyökkäämästä keula keulaa vasten Antoniuksen alusten
+kimppuun, joiden kokat oli lujitettu vaskella ja varustettu tukevilla
+vaskipiikeillä, välittämättä liioin yrittää puhkaista niiden kylkiä,
+jotka oli vahvistettu raskailla, nelikulmaisiksi veistetyillä ja
+toisiinsa rautapulteilla kytketyillä hirsillä niin lujasti, että
+keulat olisivat varmasti pirstoutuneet niitä vasten. Siten taistelu
+muistutti maataistelusta, tahi tarkemmin sanoen linnoitetun paikan
+puolustamisesta hyökkääjää vastaan, sillä Antoniuksen joka laivan
+ympärillä oli aina kolme neljä Octavianuksen alusta, joiden miehistöt
+kävivät päälle keihäillä ja nuijilla, tulenheittovehkeet apunaan.
+Antoniuksen soturitkin käyttivät katapultteja lingotessaan kiviä
+puisista torneistaan».
+
+Taistelu raivosi kolme tahi neljä tuntia ja Antoniukselle ja
+Kleopatralle alkoi vähitellen selvetä se kaamea totuus, että
+Octavianuksen pienet alukset pääsisivät voitolle. Antoniuksen
+lippulaiva oli joka taholta niin kiinteässä puristuksessa ja hänellä
+itsellään sentähden niin paljon tekemistä, ettei hän joutanut
+ajattelemaan selvästi. Mutta kun hänen laivansa syttyivät toinen
+toisensa jälkeen palamaan, upposivat tahi vallattiin, näyttää epätoivo
+alkaneen hiipiä hänen sydämeensä. Jos hänen laivastonsa voitettaisiin
+ja hävitettäisiin, kestäisikö hänen armeijansa? Tämän kysymyksen on
+täytynyt kaikua hänen mielessään, kun hän seurasi pelolla ja tuskalla
+sekasortoista taistelua ja kuunteli aseiden kalsketta ja taistelijoiden
+huutoja ja kiljahduksia. Kleopatra oli ehkä sillä aikaa, jouduttuaan
+liian lähelle vihollista, karkottanut Octavianuksen tunkeilevat
+purret hetkeksi lippulaivansa ympäriltä ja siirtynyt paikkaan, josta
+hän näki tilanteen kaikessa laajuudessaan. Hän seurasi yltyvällä
+kauhulla Antoniuksen lippulaivan ympärillä riehuvaa taistelua ja
+kuunteli vihollisen riemuhuutoja, kun joku suuri laiva vallattiin tahi
+sytytettiin tuleen. Hänen oma laivastonsa oli todennäköisesti myös
+joutunut kärsimään paljon vahinkoa, vaikka hänen miehensä lienevät
+tuskin hyökänneet yhtä rohkeasti kuin Antoniuksen väki. Katsellessaan
+eteensä leviävää tyrmistyttävää näkyä hän ei ole voinut epäilläkään,
+etteikö Octavianus ollut voittanut heitä, ja hänen on täytynyt pelätä
+sitäkin, että Antonius kaatuisi tahi joutuisi vangiksi. Tuska ja
+epäilykset, jotka olivat kiusanneet hänen ylenmäärin rasittunutta
+mieltään näinä viimeksi kuluneina viikkoina hänen koettaessaan
+päästä selville, miten Antonius suhtautuisi hänen ja hänen poikansa
+Caesarionin asiaan, väistyivät sen vielä kaameamman ajatuksen
+tieltä, ettei Antonius saisi enää milloinkaan tilaisuutta osoittaa
+uskollisuuttaan, sillä nyt ja juuri tällä paikalla hänen uransa
+päättyisi. Antoniuksen ryhdittömyydestä aiheutunut katkeruus, hänen
+luonteensa yhä enenevästä veltostumisesta johtunut ylenkatseentunne
+ja hänen yltyvän hillittömyytensä synnyttämät epäilykset, oliko
+hänestä enää päälliköksi, yhtyivät nyt järkyttäväksi vakaumukseksi,
+ettei mikään voinut enää pelastaa häntä tappiosta ja perikadosta.
+Antonius oli käskenyt hänen palata Egyptiin, lähteä laivoineen tiehensä
+taistelun lopulla. Hänestä tämä loppu näytti olevan jo näkyvissä. Lähtö
+ei tullut kuitenkaan tapahtumaan varman voiton merkeissä, eikä hänen
+suotu viedä Aleksandriaan ilosanomaa vastustajansa tuhoutumisesta
+sen häpeän peitteeksi, että hänet oli karkoitettu miehensä luota,
+vaan hän purjehtisi nyt tiehensä tappiolle joutuneena ja riistäytyisi
+pakenemalla erilleen miehestä, joka oli, sen sijaan että olisi
+taistellut hänen puolestaan, käynyt hänelle haitalliseksi.
+
+Myöhään iltapäivällä, kun taistelu oli todellisuudessa vielä
+ratkaisematta, vaikka Antoniuksella ei ole voinut olla masentuneen
+Kleopatran mielestä enää mitään voiton mahdollisuutta, alkoi
+kovasti tuulla, ja tuuli puhalsi valloittamatta jääneen Rooman
+suunnalta suoraan kaukaista Egyptiä kohti. Merenkäynti kiihtyi ja
+hänen lippulaivansa kylkiä jymisyttävät aallot lisäsivät ympärillä
+riehuvan taistelun sekasortoa. On kuin hänen mieleensä olisi äkkiä
+välähtänyt, kun hän tunsi vihurin kasvoillaan, että nyt oli lähdönhetki
+tullut. Antonius oli käskenyt kiivain sanoin hänen mennä; miksi hän
+sitten odottaisi? Vielä hetkinen, ja Antonius olisi todennäköisesti
+kaatunut tahi joutunut vangiksi, ja hänetkin otettaisiin vangiksi
+saadakseen kulkea häpeässä ja alennuksessa Kapitoliumille, jossa hän
+oli kuvitellut istuvansa hallitsijan valtaistuimella. Hän maksaisi
+miehelleen tämän omalla rahalla, hylkäisi Antoniuksen kuten Antonius
+oli hylännyt hänet. Hän ei jäisi hänen luokseen odottamaan häviötä.
+Vaikka Antonius olikin viinin tylsistyttämä, oli hän itse vielä täysin
+elinvoimainen. Hän nousisi vastoinkäymistensä yläpuolelle, kuten hän
+oli aina ennenkin noussut. Hän jättäisi Antoniuksen ainiaaksi ja
+aloittaisi vielä kerran alusta. Valtaistuinta ei riistettäisi häneltä
+yhdellä iskulla. Nyt hän tottelisi Antoniuksen käskyä ja lähtisi,
+mutta kaukaisessa Egyptissä hän koettaisi jälleen pyrkiä samaan
+päämäärään, sukunsa ja maansa pysyväiseen valtaansaattamiseen, joka oli
+osoittautunut niin vaikeaksi tehtäväksi.
+
+Tehtyään tämän päätöksen hän käski antaa lähtömerkin hajaantuneille
+laivoilleen ja viiletti täysin purjein myötätuuleen suoraan
+taistelijoiden lomitse pahoin runneltu laivastonsa kintereillään.
+Antonius näyttää samaan aikaan karkoittaneen päälletunkevat kaleerit
+lippulaivansa ympäriltä, niin ettei mikään estänyt häntä näkemästä
+kuningattaren lähtöä. Hänen on täytynyt hätääntyä suunniltaan — vihan,
+epätoivon ja katumuksen hulvahtaessa hänen sekasortoiseen mieleensä
+kaikkinielevänä laineena. Kleopatra jätti hänet oman onnensa nojaan,
+totellen käskyä, jota ei olisi pitänyt milloinkaan antaa; hän ei
+näkisi enää kuningattaren kasvoja. Kaikki se sulous, tenho ja kauneus,
+jonka lumoissa hän oli ollut ja oli vieläkin, otettaisiin nyt häneltä
+pois, ja hän saisi yksin kohdata varman tappion kaikki kauhut. Hän
+oli viime aikoina luottanut Kleopatraan niin ehdottomasti, että nuo
+poistuvat laivat saivat hänen samean mielensä kauhistumaan. Hän ei
+voinut sitäpaitsi kestää sitä, että Kleopatra jättäisi hänet sanomatta
+sanaakaan jäähyväisiksi, ja että hänen säälimätön häikäilemättömyytensä
+ja kiukkunsa olisivat Kleopatran viimeinen muisto hänestä. Ei!
+Kleopatra ei saanut lähteä, ennenkuin oli leppynyt ja antanut anteeksi.
+Hänen täytyi kiiruhtaa hänen jälkeensä, ellei muun takia, niin
+nähdäkseen vielä kerran hänen kasvonsa. Ja mitäpä siitä, ellei hän
+palaisikaan taisteluun? Hän oli niin tuskissaan ja masentunut, ettei
+hän nähnyt toivon pilkahdustakaan ympärillä riehuvassa taistelussa.
+Häpeä ja perikato tuijottivat häntä vastaan, ja kuta pikemmin hän
+pakeni tappion kauhuista, sitä parempi hänelle itselleen.
+
+»Ja nyt Antonius osoitti koko maailmalle», sanoo Plutarkhos, »ettei
+hän toiminut enää siten kuin sotapäällikön ja miehen olisi ollut
+toimittava, ei edes oman harkintakykynsä mukaisesti; ja sen, mitä
+oli kerran sanottu leikillä, että rakastavaisen sielu elää lemmityn
+ruumiissa, hän todisti vakavaksi totuudeksi. Sillä nähdessään
+Kleopatran laivojen purjehtivan pois hän hylkäsi heti kaikki ne, jotka
+taistelivat ja kuolivat hänen puolestaan, ja seurasi häntä, ikäänkuin
+hän olisi syntynyt Kleopatraan eroittamattomasti kuuluvaksi osaksi,
+jonka täytyi olla mukana, mihin ikinä Kleopatra menikin».
+
+Hän huusi yhden nopeimmista kaleereistaan laivansa kylkeen, hyppäsi
+siihen ja käski kapteenin kiiruhtaa Kleopatran lippulaivan jälkeen
+mahdollisimman nopeasti, otettuaan mukaansa vain kaksi seuralaista,
+Aleksanteri Syyrialaisen ja erään Scelliaksen. Ei kestänyt kauan,
+ennenkuin hänen kaleerinsa, joka oli viisisoutu, saavutti pakenevat
+egyptiläiset, jolloin Kleopatra sai kuulla, että Antonius oli seurannut
+häntä ja poistunut taistelusta. Voi kuvitella, miltä hänestä tuntui.
+Hänen miehensä lähtö oli siis ratkaissut taistelun ja riistänyt
+Antoniuksen miehiltä viimeisenkin voiton toiveen. Antonius itse oli
+nyt kukistunut ja voitettu mies, ja paras asia, jota hän saattoi enää
+toivoa, oli pikainen kuolema, mutta hän, Kleopatra, ei ollut pääsevä
+hänestä niin helposti. Antonius takertui häneen loppuun saakka,
+eikä hän kykenisi milloinkaan ravistautumaan irti hänestä, vaan
+Antonius veisi hukkuessaan hänetkin mukanaan. Antonius oli kuitenkin
+hänen miehensä, jota hän ei tahtonut hylätä tappion hetkellä, kuten
+Antonius oli aikonut tehdä hänelle voiton saatuaan, minkätähden hän
+antoi Antoniukselle merkin tulla laivalle. Sen tehtyään hän sulkeutui
+kajuuttaansa ja kieltäytyi näkemästä ja puhuttelemasta häntä. Antonius
+oli kannelle päästyään liian hämmentynyt vaatiakseen, että hänet
+oli vietävä kuningattaren luokse, ja liian kurjassa mielentilassa
+toivoakseen Kleopatran tulevan puhuttelemaan häntä. Hän kulki kuin
+unessa laivan keulaan, istuutui sinne ja painoi kasvonsa käsiinsä,
+sanaa virkkamatta.
+
+Siten kului joitakin tunteja, mutta pimeän tultua alkoi takaapäin
+kuulua monen kaleerin airojen loisketta, ja hetkisen kuluttua ilmestyi
+lähimmän aluksen hahmo pimeydestä. Laivalla syntynyt hälinä ja veden
+yli kajahtelevat huudot havahduttivat Antoniuksen mietteistään. Hän
+näyttää ensin ajatelleen, että takaa-ajavat laivat toivat hänelle
+sanomia Actiumista — hänen laivastonsa oli ehkä päässyt sittenkin
+voitolle. Kapteeni sai häneltä sentähden käskyn kääntyä tulijoita
+vastaan ja olla valmis taistelemaan, jos ne osoittautuisivat
+vihollisiksi. Seisoen kokassa Antonius huusi pimeään: »Ken seurailee
+Antoniusta?» Ääni vastasi: »Eurycles, Lachareen poika, joka on tullut
+kostamaan isänsä kuoleman!» Antonius oli mestauttanut Lachareen
+rosvoudesta, vaikka hän kuuluikin Peloponnesoksen ylhäisimpään
+perheeseen, ja hänen poikansa oli varustanut omalla kustannuksellaan
+kaleerin ja vannonut kostavansa. Eurycleen nähtiin seisovan laivansa
+kannella ja heiluttavan keihästä, ikäänkuin aikoen juuri heittää, mutta
+samassa hänen aluksensa törmäsi — peränpitäjä oli todennäköisesti
+erehtynyt pimeässä — hirveällä voimalla erääseen toiseen egyptiläiseen
+laivaan, joka purjehti lippulaivan vierellä. Kaleeri pyörähti ympäri
+iskun voimasta, ja Kleopatran laiva pääsi pakenemaan pimeyden ja
+yhteentörmäyksestä johtuneen sekasorron suojassa. Toinen alus
+vallattiin ja sen mukana Kleopatra menetti paljon kultaesineitä ja
+muita kalleuksia, jotka hänen piti viedä takaisin Egyptiin.
+
+Kun vaarasta oli päästy, istuutui Antonius jälleen keulaan eikä
+liikkunut sieltä kolmeen päivään. Hän istui tunnin toisensa jälkeen
+merelle tuijottaen, kädet toimettomina ristissä rinnan yli ja mieli
+epätoivosta tylsänä. Hän oli menettänyt kaikki oman hulluutensa
+takia ja murskannut sortuessaan Kleopatrankin kaikki toiveet, kaikki
+kunnianhimoiset unelmat ja koko tulevaisuuden. Ihme, ettei hän
+päättänyt heti päiviään säälittävässä viheliäisyydessään, vaan istui
+vielä silloinkin, kun saavuttiin Taenarukseen Kreikan niemimaan
+eteläkärkeen, yhä keulassa eteensä tuijottaen. Iras, Charmion ja muut
+kuningattaren seuranaiset saivat kuitenkin lopulta kuningattaren
+pyytämään hänet kajuuttaansa, ja pitkän suostuttelun jälkeen he
+suostuivat puhumaan toisilleen ja myöhemmin aterioimaan ja nukkumaan
+yhdessä. Kleopatra ei voinut muuta kuin sääliä masentunutta miestään,
+joka oli nyt niin onneton ja asemansa koko merkityksestä järkyttävän
+selvillä, ja minä kuvittelen, että hän koetti lohduttaa häntä parhaansa
+mukaan.
+
+[Dion Cassius sanoo (vaikka hän kumoaakin sen puhumalla myöhemmin
+Kleopatran pakokauhusta), että Antonius oli sopinut Kleopatran kanssa
+pakenevansa hänen kerallaan Egyptiin, ja samaa mieltä ovat Ferrero,
+Bouché-Leclerq ja toisetkin, mutta minä en pidä sitä todennäköisenä.
+Antoniuksen lähtö kuningattaren jälkeen on ymmärrettävissä, kun
+ajattelee hänen tuskaansa ja kiihtymystänsä sillä hetkellä, mutta on
+vaikeata uskoa sellaisen lopun olleen edeltäpäin harkiten suunniteltua,
+kun kaikki myöntävät, että Antoniuksella oli ollut sangen suuret voiton
+mahdollisuudet ennen Actiumin taistelua. Jos he olivat päättäneet
+lähteä yhdessä Egyptiin, niin miksi ei hänen aarteitaan laivattu,
+vaan ainoastaan Kleopatran, ja miksi he kieltäytyivät puhuttelemasta
+toisiaan kolme päivää? Ferrero on sitä mieltä, että hän ja Kleopatra
+olivat kaikessa sovussa päättäneet palata yhdessä Egyptiin, ja ettei
+Actiumin taistelu ollut hänelle suurikaan vastoinkäyminen, mutta on
+varmasti vaikeata otaksua, että hän olisi harkiten päättänyt jättää
+suuren armeijansa ja vielä voittamattoman laivastonsa sotilaallisista
+syistä.]
+
+Kun heidän laivansa olivat ankkurissa, saapui satamaan useita aluksia,
+tuoden pakolaisia Actiumista, ja nämä ilmoittivat Antoniukselle,
+että hänen laivastonsa oli kokonaan hävitetty tahi vallattu ja
+kuudettatuhatta miestä kaatunut, mutta että armeija piti kiinteästi
+puoliaan eikä ollut vielä antautunut. Kleopatra, jota vastoinkäymisten
+taakka ei ollut vielä kokonaan musertanut, näyttää tämän kuultuaan
+kehoittaneen Antoniusta koettamaan pelastaa joukoistaan, mitä
+pelastettavissa oli, ja lähettämään sanansaattajia Makedonian kautta
+Vähään-Aasiaan. Antonius toimitti lähetit matkalle ja kutsuen sitten
+luoksensa Taenarukseen saapuneet ystävänsä hän pyysi heitä jättämään
+hänet ja Kleopatran oman onnensa nojaan ja huolehtimaan vain omasta
+turvallisuudestaan. Hän ja kuningatar lahjoittivat pakolaisille suuren
+rahasumman ja paljon kulta- ja hopea-astioita, että he kykenisivät
+maksamaan vapautensa hinnan, ja Antonius kirjoitti hovimestarilleen
+Korinttiin, että hänen tuli huolehtia heidän toimeentulostaan,
+kunnes he olivat sopineet Octavianuksen kanssa. Syvästi onnettomat
+ja masentuneet upseerit eivät tahtoneet vastaanottaa lahjaa, mutta
+Antonius ei taipunut, vaan »rohkaisi heitä», kuten Plutarkhos sanoo,
+»mahdollisimman sydämellisesti ja lempeästi», niin että he eivät
+voineet pidättää kyyneliään. Lopulta laivasto lähti jälleen merelle
+ja suuntasi matkansa Egyptin rannikkoa kohti, saapuen monta päivää
+purjehdittuaan Paraetoniumiin, yksinäiseen paikkaan Aleksandriasta noin
+25 penikulman päässä, jossa oli pieni roomalainen varusväki. [Scholtz:
+Reise zwischen Alex und Partetonium.]
+
+Antonius päätti jäädä sinne joksikin ajaksi piiloon rohkeamman
+Kleopatran jatkaessa matkaa pääkaupunkiin kansansa haastateltavaksi.
+Tällä erämaan asutuksella, jossa oli vain joitakin savihökkeleitä,
+pari kolme palmua ja pieni varustus, ja jonka on täytynyt vaikuttaa
+syyskuun kosteassa helteessä sanomattoman yksitoikkoiselta ja
+mieltämasentavalta, Antonius vietti seuraavat viikot suuressa
+yksinäisyydessä. Rannikko on niillä seuduin aivan alaston, ja vain
+ne, jotka ovat käyneet sielläpäin kesällä, voivat käsittää tämän
+auringonpaahtaman etuvartiopaikan kummallisen surumielisyyden ja
+täydellisen yksinäisyyden. Hitaasti vyöryvät mainingit pieksävät
+rantaa lakkaamatta ja yhtä säännöllisesti kuin juhlallisesti
+kumahteleva kello, joka laskee ihmiselon hetkiä, takana leviää erämaa
+silmänkantamattomiin, häipyen taivaanrannassa harmahtavaan autereeseen,
+ja yläpuolella kaartuva taivas, jonka korkeudesta aurinko hellittää
+täydeltä terältä, on kuin kuollut kuumuudesta. Tässä ympäristössä
+masentunut Antonius vietti monta viikkoa, kävellen joka päivä rannalla,
+seuranaan vain kaksi ystävää. Toinen oli eräs kreikkalainen kaunopuhuja
+Aristocrates ja toinen roomalainen upseeri Lucilius, sama, joka
+oli taistellessaan vihollisen puolella Philippoissa, kuten olemme
+lukeneet, sankarillisesti pelastanut voitetun Brutuksen joutumasta
+vangiksi, ja jonka Antonius oli armahtanut urhoollisuutensa palkinnoksi
+sillä seurauksella, että hän jäi Antoniuksen luokse ja seurasi häntä
+uskollisesti loppuun saakka.
+
+Joku hänen laivansa näyttää lopulta ilmestyneen tuohon pieneen satamaan
+ja tuoneen hänelle tietoja Actiumin tapahtumista. Hänen pahoin runneltu
+laivastonsa, tahi mitä siitä oli jäljellä, oli hänen paettuaan
+taistellut auringonlaskuun saakka ja peräytynyt sitten takaisin
+Ambracian lahteen, ja seuraavana päivänä oli Octavianus kehoittanut
+sekä sitä että armeijaa antautumaan huokeilla ehdoilla. Kukaan ei
+ollut kuitenkaan ottanut uskoakseen, että Antonius oli todellakin
+paennut, minkä tähden tarjous hylättiin. Mutta siitä huolimatta
+laskivat eräät vasallikuninkaat aseensa sitä seuraavana päivänä, ja
+kun oli kulunut viikko, pakeni Canidiuskin. Legioonista hajaantui osa
+Makedoniaan, ja jäljellejääneet antautuivat yhdessä laivaston kanssa
+syyskuun 9 p. Octavianus purjehti sitten Ateenaan, johon kaikki Kreikan
+kaupungit, paitsi Korintti, lähettivät edustajia ilmoittamaan hänelle
+alistumisestaan. Hän toimeenpani heti yleisen verilöylyn Antoniuksen
+kannattajien keskuudessa, ja pelastaakseen henkensä kaupunkien
+asukkaat osoittivat joka taholla kilvan kunnioitustaan voittajalle,
+pystyttivät hänelle patsaita ja kunnioittivat häntä kaikin tavoin.
+Pian sen jälkeen saapui eräs lännestä tullut sanansaattaja Antoniuksen
+luo, ilmoittaen, että Pohjois-Afrikkaan jätetyt legionat olivat myös
+menneet Octavianuksen puolelle, minkä kuultuaan Antonius yritti surmata
+itsensä. Hänen kaksi uskollista ystäväänsä sai sen kuitenkin estetyksi,
+ja pohjiaan myöten masentuneena hän myöntyi lopulta heidän pyyntöihinsä
+ja suostui lähtemään Aleksandriaan etsiäkseen vielä kerran lohtua
+Kleopatran luota.
+
+
+
+
+XVIII. KLEOPATRAN VIIMEINEN YRITYS
+
+
+Näiden raskaiden vastoinkäymisten luulisi tehneen Kleopatraan niin
+musertavan vaikutuksen, että voisi odottaa hänen nyt luopuneen
+taistelusta. Hän ei voinut kuitenkaan saada itseään vieläkään siihen
+uskoon, että hänen asiansa olisi ollut kokonaan mennyttä. Matkallaan
+Välimeren poikki hän oli vähitellen tointunut tappion aiheuttamasta
+ensimmäisestä mielen järkytyksestä ja päässyt sillä ihmeellisellä
+jäntevyydellä ja sitkeydellä, josta olemme nähneet hänen elämässään
+niin monta esimerkkiä, niin sanoaksemme jälleen jalkeille noustakseen,
+kiihkeänä ja uhmailevana, vielä kerran maailmaa vastaan. Antoniuksen
+tappio ei tehnyt jalansijan saamista Roomassa kokonaan mahdottomaksi,
+vaikka se siirsikin sen vuosia myöhemmäksi. Todennäköisesti Antonius
+päättäisi nyt päivänsä, ja vaikka ajatuksen, että hän tekisi
+itsemurhan, on täytynyt tuntua Kleopatrasta raskaalta, ei tämä voinut
+suhtautua siihen muulla tavalla kuin toteamalla, että oli parasta
+päästä hänestä. Juoppo ja halveksittu lainsuojaton, jonka päästä oli
+luvattu palkinto, ei sopinut kuningattaren puolisoksi, eikä Antonius
+ollut enää pitkään aikaan herättänyt hänessä muita kuin säälintunteita.
+Octavianus metsästäisi häntä herkeämättä eikä lepäisi, ennenkuin olisi
+ajanut hänet varjojen maahan, mutta hän itse ja hänen valtaistuimensa
+voisivat säästyä sen tunnustetun tosiasian nojalla, että hän oli ollut
+suuren diktaattorin »vaimo». Sitten voisi joku onnellinen sattuma kuten
+esimerkiksi Octavianuksen kuolema, antaa hänen pojalleen Caesarionille
+jälleen tilaisuuden astua esiin Caesarin perillisenä.
+
+Antonius oli nyt Kleopatralle hirmuinen taakka. Hänen läsnäolonsa pani
+Kleopatran hengen, ja mikä vielä tärkeämpää, koko hänen sukunsakin
+olemassaolon vaaraan. Eikö Antoniuksella ollut rohkeutta siihen, minkä
+lyöty Cato oli tehnyt Uticassa, Kleopatran setä Ptolemaios Kyproksessa,
+Brutus Philippoin taistelun jälkeen ja sadat muut, että hän olisi
+surmannut itsensä ja lopettanut siten kurjuutensa? On muistettava,
+että itsemurha tappion tahi muun suuren vastoinkäymisen jälkeen oli
+tavallista ja hyväksyttyä koko sivistyneessä maailmassa, ja siihen
+turvauduttiin niin usein, ettei se tuntunut läheskään niin kaamealta,
+kuin minä me olemme tottuneet pitämään sitä. Kansan huvittamiseksi
+toimeenpannut gladiaattoritaistelut, yhtämittaiset sodat ja lukuisat
+valtiolliset murhat ja verilöylyt olivat totuttaneet ihmiset
+väkivaltaiseen kuolemaan. Arrian, Paetuksen vaimon tapaus on kuvaava
+esimerkki siitä, kuinka huolettomasti suhtauduttiin kuolemaan. Kun
+mies oli tuomittu kuolemaan, päätti Arria ehättää pyöveleiden edelle
+— hän painoi tikarin rintaansa, veti sen rauhallisesti ulos ja ojensi
+puolisolleen, lausuen tunnetut sanansa: »Paete, non dolet», »Paetus,
+ei tee kipeätä». Mielestäni on siis aiheetonta moittia Kleopatraa
+siitä, että hän toivoi Antoniuksen poistuvan omasta tahdostaan elämän
+näyttämöltä.
+
+Hänen nerokkaat aivonsa alkoivat suunnitella toisia keinoja,
+valtaistuimen säilyttämiseksi, siinä tapauksessa, että hän jäisi
+Octavianuksen armosta osattomaksi. Egyptin pysyttäminen Rooman
+ylivallasta vapaana oli nyt hänen hartain toivonsa. Ja koska Actiumin
+taistelu oli siirtänyt egyptiläis-roomalaisen valtakunnan perustamisen
+kauas tuntemattomaan tulevaisuuteen, oli hänen kohdistettava koko
+tarmonsa siihen, että hän voisi antaa edes kohtalaisen valtakunnan
+pojalleen Caesarionille. Antoniuksen lahjoittamia alueita hän tuskin
+voisi pitää, mutta perintömaansa Egyptin puolesta hänen täytyi
+taistella viimeiseen hengenvetoon saakka. Tällöin hän tuli ajatelleeksi
+itää, Meediaa, Persiaa, Partiaa ja Indiaa. Jospa hänen onnistuisi
+saada jokin niistä liittolaisekseen, tahi kaikkikin? Hänen poikansa
+Aleksanteri Helios oli Meedian tuleva kuningas. Eikö alueita, jotka hän
+antaisi Caesarionille, voitaisi laajentaa Persiaan tahi Indiaan? Ja
+eikö näitä kansoja, joita Rooma ei ollut vielä milloinkaan voittanut,
+saataisi liittymään yhteen suureksi ja yhtenäiseksi sotilaalliseksi
+kokonaisuudeksi?
+
+Kuvittelen hänen mietteidensä kulkeneen näitä uria hänen purjehtiessaan
+meren poikki, mutta kun hän oli jättänyt Antoniuksen Paraetoniumiin
+ja viiletti Aleksandriaa kohti, on saapuminen pääkaupunkiin, joka
+tulisi tuossa tuokiossa näkyviin, varmaankin karkoittanut kaikki muut
+ajatukset hänen mielestään. Oli mitä tärkeintä estää, ettei uutinen
+tappiosta leviäisi kaupungille, ennenkuin hän olisi jälleen ohjaksissa.
+Hän näyttää sentähden jättäneen laivastonsa johonkin odottamaan
+ja purjehti satamaan joitakin päiviä ennen muita, antaen koristaa
+laivansakin, ikäänkuin voiton merkiksi. Hän tuli Aleksandriaan syyskuun
+lopulla 31 e.Kr. ja laski musiikin soidessa, merimiesten tanssiessa ja
+viirien liehuessa valkoisen Pharoksen ohi Isoon satamaan. Kun laiva oli
+kiinnitetty palatsin laituriin, kannettiin Kleopatra kuninkaallisella
+loistolla maihin ja oli pian turvassa Lochiaksen muurien suojassa.
+Hänellä oli epäilemättä Antoniukselta kirjallinen määräys Aleksandriaan
+sijoitetuille legiooneille, ja luottaen näiden joukkojen uskollisuuteen
+hän ryhtyi heti mitä ankarimpiin toimenpiteisiin mahdollisten
+kapinayritysten ja mellakoiden tukahduttamiseksi, kun tappio alkoi
+tulla tiedoksi. Monta vaikutusvaltaista kansalaista, jotka koettivat
+aikaansaada levottomuuksia, vangittiin heti ja surmattiin, ja kun
+tappiosta kuuluneet huhut osoittautuivat täysin tosiksi, oli Kleopatra
+täydellisesti tilanteen herra.
+
+Hän alkoi nyt toimeenpanna itään tähtääviä suunnitelmiaan, joiden
+toteuttamisessa oli Meedian kuninkaan kanssa tehdyn sopimuksen
+vahvistaminen tietysti ensimmäinen askel. Muistettaneen, että Meedian
+kuninkaan tytär oli naitettu Kleopatran ja Antoniuksen vanhimmalle
+pojalle siinä ilmeisessä tarkoituksessa, että poika saisi sitten
+periä Meedian ja Armeenian kuningaskunnat. Meedian pikkuprinsessa oli
+nyt Aleksandriassa, ja muistettaneen, että Armeenian valtaistuimensa
+menettänyt kuningas Artavasdes, jonka valtakunnasta oli enemmän kuin
+puolet liitetty Meediaan, oli vankina Egyptin pääkaupungissa, jossa
+häntä oli säilytetty kolme vuotta v. 34 e.Kr. vietetystä triumfista
+lähtien. Antoniuksen tappio saattoi kuitenkin aikaansaada sen, että
+hänen eroittamansa ruhtinaat saisivat valtaistuimensa takaisin, ja
+näytti hyvin uskottavalta, että Octavianus palauttaisi Artavasdeelle
+hänen valtakuntansa ja riistäisi Meedialta, koska se oli tukenut
+Antoniusta, niin paljon alueita, kuin mitä roomalaiset uskaltaisivat
+anastaa. Estääkseen tämän Kleopatra päätti toimittaa Armeenian
+kuningasehdokkaan maailmasta pois ja surmautti Artavasdeen, joka oli
+ehkä koettanut paetakin tahi päästä yhteyteen Octavianuksen kanssa, ja
+lähetti sitten lähetystön Meediaan viemään hänen päätänsä kuninkaalle
+kuin hyvän uskonsa merkiksi. [Herodes, joka oli ollut Antoniuksen
+puolella, menetteli samoin. Peläten, että Octavianus riistäisi häneltä
+valtaistuimen ja antaisi sen hänen edeltäjälleen Hyrcanukselle, hän
+tappoi tämän kilpailijansa, niin että hänen paikkansa täyttäminen
+kävisi, kuten Josephus antaa ymmärtää, Octavianukselle vaikeaksi.]
+
+Siten hän ryhtyi puuhaan, jota Plutarkhos sanoo »mitä rohkeimmaksi ja
+ihmeteltävimmäksi yritykseksi». Punaisen meren pohjoisimman lahden,
+nykyisen Suezin lahden, ja Välimeren välissä oli vain viiden ja puolen
+penikulman levyinen alava erämaankaistale. Pelusiumiin päättyvä Niilin
+suuhaara laski tämän kannaksen pohjoisreunan poikki Välimereen, ja
+hiukan etelämpänä olivat Balahin ja Timsahin järvet ja niiden ja Suezin
+lahden välissä niin sanotut Katkerat järvet. Nämä vedet olivat olleet
+muinoin toistensa yhteydessä, sillä suuri persialainen valloittaja
+Dareios oli lähes viisisataa vuotta aikaisemmin rakentanut niiden
+välille kanavan, joka ei poikennut paljoakaan nykyisen Suezin kanavan
+suunnasta, ja jota myöten hän oli kuljetuttanut laivansa merestä
+toiseen. Kuningas Ptolemaios Philadelphus oli avannut sen uudelleen
+kolmesataa vuotta myöhemmin ja rakentanut suuren sulkujärjestelmän
+eteläpäähän Clysman linnoituksen lähelle [löysin tämän linnoituksen
+jäännökset eräältä saarelta, Suezin läheisyydestä], mutta nyt oli
+kanava peittynyt jälleen pitkälti erämaan siirtyvään hiekkaan, niin
+että Välimerestä Punaiseen mereen ja päinvastoin kuljetettavia aluksia
+oli kiskottava kilometrittäin erämaan poikki. Se oli sanomattoman
+työlästä, mutta siitä huolimatta Kleopatra päätti heti viedä kaikki
+jäljellä olevat sotalaivansa Punaiseen mereen, jossa ne olisivat
+Octavianuksen saavuttamattomissa ja valmiit tarpeen vaatiessa
+purjehtimaan milloin hyvänsä Indiaan tahi Etelä-Persiaan. Samalla hän
+alkoi myös rakentaa ihmeteltävän tarmokkaasti uusia laivoja Suezissa,
+aikoen luoda sinne mahtavan laivaston. Plutarkhos sanoo vain, että
+hänen tarkoituksensa oli »hankkia soturiensa ja rahojensa avulla koti,
+jossa hän saisi elää rauhassa, kaukana sodista ja orjuudesta», mutta
+kun ajattelee tätä yritystä Meediaan lähetetyn lähetystön yhteydessä,
+niin minusta näyttää, että hän oli päättänyt ryhtyä jossakin määrin
+toteuttamaan niitä idän valloitussuunnitelmia, joista hän näyttää
+keskustelleen Julius Caesarin kanssa tämän ollessa Aleksandriassa.
+
+Meedia, Partia ja India olivat kaikki Rooman rajojen ulkopuolella.
+Niistä oli Meedia kytketty Egyptiin läheisillä verensiteillä ja
+India kävi vilkasta kauppaa Kleopatran valtakunnan kanssa. Partia,
+nyt Meedian vihollinen, oli jossakin näiden suurien maiden välissä,
+ja jos Egyptin laivasto onnistuisi purjehtimaan Arabian ympäri ja
+kohtaamaan Meedian joukot Persian lahdessa, voisivat liittolaiset saada
+tukea Indian valtakunnilta ja valloittaa sitten Partian, tahi ainakin
+pakottaa sen yhtymään liittoon. Syyrian ja Armeenian täytyisi silloin
+totella heitä ja voitaisiin jälleen ryhtyä taisteluun lännen kanssa.
+Niin kauan hän olisi turvassa perheineen näissä kaukaisissa maissa,
+ja lähetettyään jo, kuten otaksun, poikansa Aleksanterin tulevaan
+valtakuntaansa Meediaan hän alkoi nyt suunnitella rakkaan Caesarioninsa
+lähettämistä Indiaan valmistelemaan laivastonsa tuloa. [Plutarkhoksen
+mainitsema tosiasia, johon otaksumani Kleopatran suunnitelmista osaksi
+perustuvat.]
+
+Antoniuksella ei ollut mitään tekemistä näiden suurten hankkeiden
+kanssa. Hän kuljeskeli sillä aikaa Paraetoniumin autioilla rannoilla
+vastoinkäymisiinsä syventyneenä, valittaen kenraaliensa ja ystäviensä
+kiittämättömyyttä ja syyttäen heitä petturuudesta, muistamatta,
+kuinka hän itse oli käyttäytynyt Actiumissa. Eikä Kleopatra ole
+voinut muuta kuin toivoa kaikesta sydämestään hänen pysyvän poissa
+ahertaessaan uusien hankkeidensa valmisteluissa ja kerätessään rahaa
+kaikilla mahdollisilla keinoilla, sekä hyvillä että huonoilla, suurta
+päämääräänsä varten. Hänen on niin ollen täytynyt suhtautua sangen
+sekavin tuntein jonkin ajan kuluttua saamaansa ilmoitukseen, että
+Antonius oli tulossa. Saapuessaan pääkaupunkiin ehkä marraskuussa
+Antonius hämmästyi nähdessään hänen toimeliaisuutensa ja vastustaen
+nyt sekä taistelun jatkamista että itään lähtöä hän koetti saada
+Kleopatran innostuksen sammumaan puhumalla toivehikkaasti kaikista
+uskollisista joukoistaan, joiden menosta vihollisen puolelle hän ei
+ollut vielä kuullut. Hän näyttää myös osoittaneen, että Octavianuksen
+kanssa voitaisiin solmia rauha, jonka nojalla Kleopatran suku saisi
+pitää valtaistuimensa. Antonius onnistuikin tavalla tahi toisella
+jäähdyttämään hänen intonsa ja lamauttamaan hänen tarmonsa. Itse hän
+tahtoi nyt poistua julkisesta elämästä ja asettua johonkin sellaiseen
+kaupunkiin kuin Ateena, jossa hän voisi elää yksityisenä kansalaisena,
+huomiota herättämättä. Hän oli täysin tietoinen Kleopatran
+ylenkatseesta ja ajatteli, että eiköhän olisi ajanoloon parasta, jos
+hän nyt jättäisi Kleopatran yksikseen. Hän näyttää joka tapauksessa
+hartaasti toivoneen, ettei Kleopatra odottaisi hänen antautuvan
+enää mihinkään seikkailuihin — asia, josta heidän on täytynyt olla
+täydellisesti samaa mieltä, sillä Kleopatra ei ole enää voinut uskoa
+hänelle mitään. Hänen poikansa Caesarion oli juuri mieheksi tulossa ja
+vastaisi nuoruutensa voimassa sataa veltostunutta Antoniusta.
+
+Eräs odottamaton tapaus keskeytti kuitenkin hänen suunnitelmansa, ja
+huono onni näytti jälleen alkavan seurata hänen askeleitaan. Petran
+läheisyydessä majailevat nabathealaiset arabialaiset, jotka olivat
+huonoissa väleissä egyptiläisten kanssa, hyökkäsivät Suezin uusille
+telakoille, karkoittivat varusväen ja polttivat ensimmäiset Välimerestä
+maitse kiskotut kaleerit samoin kuin ne, jotka olivat parhaillaan
+rakenteilla. Kleopatra ei voinut lähettää sinne riittävästi väkeä
+telakoiden suojaksi, minkä tähden hänen oli luovuttava suuresta
+yrityksestään.
+
+Pian sen jälkeen saapui itse Canidius Aleksandriaan nähtävästi
+ilmoittamaan Antoniuksen joukkojen antautuneen kaikkialla
+Octavianukselle, ja ettei Antoniuksella ollut enää jäljellä muuta
+kuin Egypti ja sen armeija. Antoniuksen olisi nyt pitänyt silloisten
+kunnialakien mukaan välttämättä surmata itsensä, mutta hänen mielessään
+oli syntynyt eräs uusi ajatus, joka viehätti hänen tunteellista
+näyttelijäluonnettaan. Hän ei kuolisi, vaan eläisi Ateenan Timonin
+lailla koko ihmiskunnan vihollisena. Hän rakentaisi itselleen pienen
+talon, jonka seiniä meren vellovat laineet huuhtelisivat, ja siellä
+hän viettäisi yksinäisyydessä elämänsä loppupäivät, kaikkia uhmaten.
+Isossa satamassa oli aivan Antirrhodoksen saaren länsipuolella Forumin
+ja Neptunuksen temppelin läheisyydessä noin kolmensadan metrin pituinen
+ulkoneva laituri tahi aallonmurtaja [Minun käsittääkseni sitä ei ole
+voitu alkaa rakentaa tähän aikaan, vaikka Plutarkhos sanookin niin.
+On paljoa todennäköisempää, että se oli jo olemassa.], joka ei näytä
+olleen suuruudestaan huolimatta siihen aikaan käytännössä. Antoniuksen
+päähän pälkähti nyt panna se kuntoon ja rakentaa pieni huvila sen
+kärkeen, jossa hän sitten eläisi yksinäisyydessä. Kleopatralla oli
+liian paljon muita huolia välittääkseen miehensä päähänpistoista. Hän
+näyttää päinvastoin rohkaisseen häntä kuin lasta ja rakennuttaneen
+yllämainitulle paikalle pienen näppärän huvilan, jolle hän antoi
+Antoniuksen ihmisvihaajaihanteen kunniaksi nimen Timonium. On kuin
+hän olisi nyt tyyten vieraantunut Antoniuksesta, joka oli puolestaan
+epäilemättä iloinen päästessään rauhaan hänen vihaisilta silmäyksiltään
+ja myrkyllisiltä sanoiltaan. Uudesta asunnostaan hän saattoi nähdä
+Kleopatran palatsin, ja illoin ovat Lochias-niemeltä ja sataman
+ympäriltä pilkoittavat kirkkaat valot ja Pharoksen mahtava roihu
+tummaan veteen tähtien keralla kuvastuessaan varmaankin olleet kyllin
+romanttinen näky kenelle hyvänsä haaveilijalle. Päivällä hän saattoi
+seurata tulevien ja menevien alusten liikehtimistä satamassa, ja
+Kleopatran toimeliaiden ja levottomien aleksandrialaisten melu ja
+hyörinä, joka kantautui matalana kohinana kaupungilta, antoi pätevän
+pohjan hänen timoninkirouksilleen.
+
+Kuuluisa Timon, minun lienee ehkä tarpeetonta kertoa, oli Ateenan
+kansalainen, joka eli Peloponnesolaissodan aikana ja esiintyi
+Aristofaneen ja Platonin komedioissa. Hän inhosi sydämestään
+kaikkia ihmisiä ja seurusteli vain kahden henkilön kanssa. Toinen
+oli Alkibiades, jota hän kunnioitti sentähden, että Alkibiades oli
+todennäköisesti tuottava paljon harmia Ateenalle, ja toinen Apemantus,
+joka oli hänkin vakaumuksesta ihmisvihaaja. Kun Timon ja Apemantus
+istuivat kerran kahdenkesken viiniä maistellen, huomautti jälkimmäinen:
+»Rattoisaa, vai mitä, Timon?», tahtoen osoittaa, kuinka suuriarvoisena
+hän piti sitä seikkaa, ettei hänen vihatuista kanssaihmisistään ollut
+muita saapuvilla. »Rattoisaa kyllä», vastasi Timon, »ellet sinä olisi
+täällä». Erään toisen kerran Timon nousi julkisessa kansankokouksessa
+puhujan paikalle ja lausui: »Ateenan miehet! Minulla on pieni maatilkku
+ja siellä viikunapuu, jonka oksiin monet kansalaiset ovat suvainneet
+hirttäytyä, ja koska olen nyt päättänyt rakentaa sinne talon, niin
+tahdon ilmoittaa tässä julkisesti, että kaikki ne, joiden tekee mieli,
+voivat nyt mennä sinne hirttäytymään, ennenkuin kaadan puun». Ennen
+kuolemaansa hän sepitti kaksi hautakirjoitusta, joista toinen kuului:
+
+    »Tässä lepää Timon, ihmisvihaaja.
+    Mene ja herjaa minua, muukalainen — _mene_!»
+
+Toinen, joka hakattiin hänen hautakiveensä, kuului:
+
+    »Vaivalloisesta elämästä vapaana mä lepään tässä.
+    Älä kysy nimeäni, vaan ota kiroukseni ja mene».
+
+Sellainen oli mies, jota Antoniuksen nyt teki mieli jäljitellä, ja
+sortunut autocrator saa nyt jäädä toistaiseksi rauhaan kolkkoon
+yksinäisyyteensä, sillä aikaa kuin seuraamme Kleopatran kiihkeää
+kamppailua valtaistuimensa puolesta. Kuningattaren toiminta kohdistui
+nyt kiireellisten ja tärkeiden asioiden järjestämiseen. Hän lähetti
+lähetystöjä naapurivaltakuntiin vahvistamaan entisiä ystävyyssuhteita;
+Aleksandriaa ja Egyptiä oli hallittava äärimmäisen ankarasti, ettei
+mitään kapinoita tahi mellakoita puhkeaisi näinä kohtalokkaina
+päivinä; ja samalla oli alamaisten maksettava raskaita veroja, jotta
+kuningattarella olisi rahaa hankkeisiinsa. Hallitsemisen on täytynyt
+olla hyvin työlästä ja huolekasta, ja pelko lähestyvästä tilinteosta
+Octavianuksen kanssa synkensi kaiken kuin ukkospilvi. Oli aivan varmaa,
+että Octavianus hyökkäisi piakkoin Egyptiin, vaikka se ei käynytkään
+juuri nyt, pääasiallisesti rahapulan takia, päinsä. Ateenassa
+vierailtuaan hän oli mennyt Vähään-Aasiaan, josta hänen piti edetä
+Syyrian halki Egyptiin, heti kuin hän oli saanut tarpeeksi rahaa.
+
+Judean kuningas Herodes näyttää saapuneen vuoden 31 e.Kr. lopulla
+Aleksandriaan neuvottelemaan tilanteesta Antoniuksen kanssa, joka oli
+hänen entinen ystävänsä ja suojelijansa. Hänen vastenmielisyytensä
+Kleopatraa kohtaan ja hänen aikeensa murhata kuningatar tämän ollessa
+kotimatkalla hänen maansa halki lienevät vielä lukijan muistissa.
+Lausuttuaan nyt kuningattarelle tavanomaiset kohteliaisuudet hän
+näyttää ryhtyneen vakaviin keskusteluihin Antoniuksen kanssa, jota
+hän ehkä kävi tapaamassa tämän erakkomajassa meren äärellä. Josephus
+kertoo hänen yllyttäneen kukistunutta triumviriä toimittamaan
+Kleopatran hengiltä ja selittäneen, että hän vain siten saattoi
+toivoa Octavianuksen säästävän hänen henkensä. Antonius ei ollut
+kuitenkaan halukas mihinkään sellaiseen, sillä hän ei tahtonut ostaa
+vapauttaan vaimonsa hengellä, niin kiihkeästi kuin hän halusikin päästä
+lähestyvästä tuomiosta. Herodes halusi tietysti Egyptin hurmaavan
+kuningattaren katoavan ainiaaksi näköpiiristä, koska Kleopatra
+saattaisi voittaa Octavianuksen myötätunnon ja voisi saada pitää
+egyptiläiset ja syyrialaiset alueensa, missä tapauksessa Judea ei
+pääsisikään hänen hankalasta ja vaativaisesta naapuruudestaan. Mutta
+kun hän ei saanut Antoniusta suostumaan, palasi hän Jerusalemiin ja
+purjehti pian sen jälkeen Rhodokseen osoittamaan Octavianukselle
+kunnioitustaan. Antonius lähetti siitä kuullessaan erään Alexis
+Laodicealaisen hänen jälkeensä pyytämään, ettei Herodes hylkäisi hänen
+asiaansa. Tämä Alexis oli ollut tärkein välittäjä, kun Antoniusta
+suostuteltiin eroamaan Octaviasta, ja Kleopatra oli usein käyttänyt
+hänen apuaan saadakseen Antoniuksen tekemään jotakin, josta Antonius
+itse oli epäröivällä kannalla. Mutta nyt hän petti sekä Kleopatran että
+Antoniuksen osoittaman luottamuksen, sillä hän ei palannutkaan Herodeen
+hovista Egyptiin, vaan lähti tarjoamaan palvelustaan Octavianukselle.
+Octavian kostonhimoinen veli ei ollut kuitenkaan unohtanut hänen
+osaansa avioerojutussa, ja hänet surmattiin tutkinnotta ja tuomiotta
+petturuutensa palkinnoksi. Herodes taas onnistui lepyttämään voittajan
+sanomalla avoimesti olleensa Antoniuksen ystävä, mutta että hän oli
+nyt valmis tarjoamaan alamaista kuuliaisuuttaan toisille. Siten hän
+sai pitää valtaistuimensa, vaikka melkein kaikki muut kuninkaat ja
+ruhtinaat, jotka olivat auttaneet Antoniusta, eroitettiin.
+
+Helmikuun alkupuolella 30 e.Kr. Octavianus palasi Italiaan
+rauhoittamaan hajaantuneita joukkojaan, joiden keskuudessa oli
+sattunut levottomuuksia sen johdosta, ettei hän kyennyt maksamaan
+sotureiden palkkoja. Hän viipyi siellä kuukauden verran ja purjehti
+maaliskuun alussa takaisin Vähään-Aasiaan. Dion sanoo, että hänen
+Rooman matkastaan ja Vähään-Aasiaan paluustaan kuultiin Aleksandriassa
+samalla kertaa, todennäköisesti vasta huhtikuussa, mutta minusta
+tuntuu uskomattomalta, että tieto hänen aikaisemmasta matkastaan olisi
+viipynyt niin kauan. Joitakin huhuja hänen paluustaan on täytynyt
+kulkeutua Kleopatran kuuluviin maaliskuun kuluessa.
+
+Uutinen tästä viivytyksestä sai toivon jälleen elpymään, ja kuningatar
+päätti hyötyä tästä kallisarvoisesta odotusajan pidennyksestä
+mahdollisimman paljon. Muistettaneen, että hänen poikansa oli syntynyt,
+ellen erehdy, heinäkuun alussa 47 e.Kr., mutta hiukan myöhemmin
+lisättiin kalenteriin noin kahdeksankymmentä päivää virheellisyyksien
+poistamiseksi, niin että pojan syntymäpäivän todellinen vuosipäivä
+tuli olemaan huhtikuun keskipaikkeilla. [Tämä syntymäpäiväjuhla,
+jota nyt vietettiin, ei ole minun mielestäni voinut olla myöhemmin
+kuin huhtikuun keskivaiheilla, minkä tähden Caesarion ei ole liioin
+voinut syntyä myöhemmin kuin heinäkuun alussa, seikka, joka pidentää
+Julius Caesarin Egyptissä oloa, kuten olemme aikaisemmin osoittaneet.
+Se mielipide näyttää aina olleen yleinen, että tätä syntymäpäivää
+vietettiin poliittisista syistä aikaisemmin kuin muulloin, mutta
+päivämäärä oli oikea, kuten saamme nähdä.] Tänä vuonna, 30 e.Kr.
+hän täytti seitsemäntoista, ja syntymäpäivän viettoon alettiin
+valmistautua siihen aikaan, jolloin Octavianuksen otaksuttiin vielä
+olevan Roomassa rauhoittamassa tyytymättömiä joukkojaan. Kleopatra
+päätti sentähden viettää päivän suurella loistolla ja tehostaa sen
+merkitystä ja juhlallisuutta kuuluttamalla julkisesti, että Caesarion
+oli nyt täysi-ikäinen. Oliko seitsemästoista syntymäpäivä sitten
+tavallisesti se ikävuosi, jolloin Egyptin hallitsijan katsottiin
+tulleen täysi-ikäiseksi, ei voitane varmuudella sanoa, mutta se
+taas on varmaa, että tuon ikärajan saavuttaminen siirrettiin vain
+aniharvoin, jos milloinkaan, myöhemmäksi. Kleopatra näyttää halunneen
+tehdä suuren asian tästä poikansa täysi-ikäiseksi tulemisesta, joka
+oli osoittava aleksandrialaisille, kuten Dion sanoo, »että heillä oli
+nyt mies kuninkaana». Kansa sai ajatella, jos niin halusi, että hän
+itse oli kukistunut ja tuomionsa saanut nainen, mutta tästä alkaen
+sillä oli mies johtajanaan, jumalallisen Julius Caesarin poika, jonka
+oikeuksien puolesta hän oli taistellut hänen lapsena ollessaan, mutta
+joka kykeni tästä lähtien pitämään itse puolensa. Hänen pojallaan olisi
+joka tapauksessa, kävipä hänelle itselleen kuinka hyvänsä, paremmat
+mahdollisuudet säilyttää valtaistuimensa, jos hänet asetettaisiin
+täysikasvuisena miehenä sille lujasti istumaan. Hän itse voisi
+tulevaisuudessa työskennellä kuin kulissien takana, ja hänen poikansa
+jatkaisi sitä suurta työtä, jonka hän oli koettanut saada valmiiksi.
+
+Kun Antonius sai erakkomajassaan kuulla tekeillä olevasta juhlasta,
+näyttää hän käyneen hyvin levottomaksi. Caesarion ja hänen oikeutensa
+olivat olleet suurena syynä hänen kukistumiseensa, ja hänen on
+täytynyt jonkin verran säikähtää kuningattaren häikäilemättömyyttä,
+josta Octavianus saisi uutta närkästymisen aihetta. Aleksandriassa
+valmistauduttiin nyt viettämään mitä loistavimmin Octavianuksen
+kilpailijan, Julius Caesarin vallan ja omaisuuden vaatijan,
+täysi-ikäiseksi tuloa. Oliko tämä toimenpide ovelaa politiikkaa, vai
+röyhkeää uhmailua? Hän näyttää havahtuneen toimettomuudestaan pienen
+Timoniuminsa yksinäisyydessä ja lähteneen keskustelemaan kuningattaren
+kanssa, saaden todennäköisesti hänen puheistaan sen käsityksen, että
+hänen vaimonsa tahtoi nyt luovuttaa valtansa suureksi osaksi poikansa
+käsiin, uskoa nuoruuden tarmolle tehtävän, jota keski-ikä ei ollut
+kyennyt suorittamaan. Toimenpiteen tämä puoli viehätti häntä, ja hän
+päätti menetellä samoin, antaa nuoremman polven edustaa häntä tästä
+lähtien. Hänen ja Fulvian poika Antyllus, joka oli Caesarionia ehkä
+noin vuotta nuorempi, oli myös Aleksandrian palatsissa, ja Antonius
+sopi Kleopatran kanssa, että molemmat nuorukaiset julistettaisiin
+yhdessä täysi-ikäisiksi (ephebi), minkä jälkeen Antyllus saisi
+esiintyä täysikasvuisen roomalaisen puvussa. Kleopatra näyttää samalla
+kehoittaneen miestään luopumaan naurettavasta eristäytymisestään ja
+joko auttamaan puolustussuunnitelmien laadinnassa tahi kerta kaikkiaan
+poistumaan Egyptistä. Antonius oli jo ehtinyt sydämestään kyllästyä
+yksinäisyyteensä ja luopui ilolla Timonin osastaan. Hän muutti takaisin
+palatsiin, ja sekä hän että Kleopatra tekivät joitakin yrityksiä
+entisten suhteiden palauttamiseksi. Heidän tiensä olivat kuitenkin
+jo liian kaukana toisistaan voidakseen enää millään tavalla yhtyä.
+Yksinäisyydessään Antonius oli miettinyt kärsimiään luuloteltuja
+vääryyksiä ja suhtautui nyt vaimoonsa epäluuloisesti, ja mitä taas
+Kleopatraan tuli, ei hän hyväksynyt miestään enää vertaisekseen, vaan
+piti häntä oliona, joka ei ansainnut muuta kuin ylenkatsetta, vaikka
+häntä täytyi hiukan sääliäkin.
+
+Syntymäpäiväjuhlallisuudet vietettiin mitä suurimmalla loistolla, ja
+koko kaupunki juhli ja huvitteli monta päivää. Lähestyvää myrskyä ei
+muistellut kukaan, ja Aleksandriaan niinä päivinä saapuneen vieraan
+olisi ollut todella vaikeata uskoa tulleensa kaupunkiin, jonka
+hallitsijat olivat juuri kärsineet raskaan tappion sodassa vihollista
+vastaan, tämän vihollisen valmistautuessa parhaillaan hyökkäämään
+heidän omaan maahansa, Egyptiin. Kleopatraa ei voitu saada myöntämään,
+että peli oli menetetty, vaan hän esiintyi murheistaan ja raskaasta
+huolitaakastaan huolimatta niin hilpeänä ja toivehikkaana, että sen
+olisi pitänyt herättää kaikkien historioitsijain ihailua. Antoniukseen
+tilanne vaikutti sitävastoin peräti turmiollisesti, sillä päästyään
+syntymäpäiväjuhlissa jälleen rajun elämän makuun hän päätti elää
+loppuelämänsä hillittömästi huvitellen. Kutsuen koolle »Verrattomat
+eläjät», juomakerhon, jonka hän oli perustanut joitakin vuosia sitten,
+hän kehoitti sen jäseniä kirjoittautumaan erääseen uuteen seuraan,
+jolle hän antoi nimen _Synapothanoumenoi_, »Kuolkaamme yhdessä».
+»Syökäämme, juokaamme ja iloitkaamme, sillä huomenna kuolemme», on
+varmaankin ollut hänen tunnuslauseensa, ja hän näyttää eläytyneen tähän
+uuteen päähänpistoonsa yhtä hetkellisen syvällisesti, kuin Timonin
+osaansakin. Voimatta enää esiintyi koko maailmalle Bacchuksen tahi
+Herkuleen kiitollisessa osassa, hän näytteli nyt kuulijakunnalle, jonka
+hän oli itse valikoinut, ja esiintyi palatsin saleissa poikamaisen
+ylimielisesti, jylhästi, mutta ei vilpittömässä mielessä huvittelijana,
+joka juhli hyvän ystävänsä Kuoleman keralla. Hän ei aikonutkaan kuolla,
+vaan toivoi saavansa siirtyä, kuten entinen virkaveljensä Lepidus,
+kolmas triumviri, häiriintymättömän yksityiselämän rauhaan, mutta
+tilanne, johon hän huomasi nyt joutuneensa, oli niin eriskummallinen,
+ettei tämä »jättiläismäinen lapsi» voinut olla käyttämättä sitä
+jollakin tavalla hyväkseen. Hänhän oli kuin valtiovanki, joka oli
+lähetetty takuuta vastaan takaisin kotinsa ylellisyyteen.
+
+Kleopatra taas oli ottanut kaikki mahdollisuudet huomioon ja
+valmistautunut niiden varalle, ja toivoessaan voivansa selviytyä
+jollakin tavalla pulastaan hän ei unohtanut kuolemaakaan, joka
+saattoi tulla hänen kohtalokseen. Aleksandriassa saatiin pian
+kuulla, että Octavianus oli palannut Vähään-Aasiaan, ja Kleopatran
+on täytynyt silloin tuntea, että hänen mahdollisuutensa selviytyä
+vaikeuksista onnellisesti olivat hyvin pienet. Hän alkoi sentähden
+kerätä innokkaasti kaikenlaisia myrkkyjä ja kävi usein vankiloissa
+kokeilemassa kuolemaantuomituilla vangeilla. Hän seurasi jännittyneesti
+eri myrkkyjä saaneiden vankien kuolinkamppailua, hylkäsi ne, jotka
+tuottivat tuskia ja aiheuttivat suonenvetoa, ja kokeili edelleen
+sellaisilla, jotka näyttivät tekevän elämästä erkanemisen helpoksi.
+Hän kokeili myös myrkyllisillä käärmeillä, joiden annettiin purra
+sekä eläimiä että ihmisiä, ja Plutarkhos sanoo »hänen tulleen siihen
+vakaumukseen, ettei mitään myrkkyä voitu verrata kyykäärmeen puremaan,
+joka ei aiheuttanut suonenvetoa eikä tuskia, vaan vaivutti raskaaseen
+uneen, joka syveni vähitellen tajuttomuudeksi. Kasvot hikoilivat
+heikosti, tietoisuus hävisi vähitellen, eikä uhri tuntenut nähtävästi
+mitään tuskia, vaan näytti vain silloin vaivautuneelta, kun häntä
+koetettiin ravistaa hereille, kuten henkilö, joka nukkuu sikeää unta».
+Hän päätti surmata itsensä tällä tavalla pahimmassa tapauksessa, ja
+kun tämä kysymys oli ratkaistu, kohdisti hän jälleen koko huomionsa
+tilanteeseen.
+
+Octavianus oli edennyt toukokuussa Syyriaan, jonne varusväeksi jätetyt
+joukot olivat kaikki antautuneet. Hän lähetti Cornelius Galluksen
+Afrikkaan ottamaan siellä antautuneet legioonat komentoonsa, ja tämä
+armeija oli nyt miehittänyt Paraetoniuminkin, jossa Antonius oli
+viipynyt jonkin aikaa pakonsa jälkeen. Aleksandriassa ei tiedetty
+vielä mitään tämän rajavarustuksen joutumisesta vihollisen käsiin,
+mutta uutinen Octavianuksen tulosta Syyriaan oli jo levinnyt
+kaupungille ja aiheuttanut varmaankin suurta hämminkiä. Kleopatra
+teki sen johdosta sankarillisen ja ylevän päätöksen. Hän lähetti
+toukokuun lopulla Caesarionin kasvattajansa Rhodonin keralla Niiliä
+ylös Koptokseen [Petran arabialaisten vihamielisyyttä ajatellen
+ei ole todennäköistä, että hänet olisi lähetetty sinne meritse
+Suezista, mitä tietä kauppiaatkin käyttivät vain harvoin] ja sieltä
+edelleen erämaan poikki Berenicen satamaan, johon oli niin monta
+laivaa, kuin hän sai koolle, määrätty odottamaan häntä. Nuori Caesar
+näyttää saaneen mukaansa suuren rahasumman ja matkustaneen melko
+loisteliaasti. Hänen odotettiin saapuvan Bereniceen kesäkuun lopulla,
+ja kun Indiaan menevät kauppiaat lähtisivät heinäkuun puolivälissä
+pitkälle matkalleen, purjehtisi hänkin tuohon kaukaiseen maahan
+päästäkseen siellä Hindustanin kuninkaan ystäväksi, jolloin hän
+ehkä onnistuisi yhdistämään idän kansat siihen suureen liittoon,
+josta Kleopatra oli niin usein unelmoinut. Itse hän päätti jäädä
+Aleksandriaan neuvotellakseen ensin Octavianuksen kanssa, saisiko hän
+pitää valtaistuimensa, ja taistellakseen sitten loppuun saakka, jos se
+uhattaisiin riistää häneltä. Hän ei ajatellutkaan pakoa [hänen sanotaan
+kuollessaan katuneen, ettei hän paennut], ja vaikka hän ryhtyikin
+poikansa turvallisuutta ajatellen huolestuneen äidin hellyydellä näihin
+vaarallisiin toimenpiteisiin, ei hänelle näytä johtuneen mieleenkään
+seurata häntä itään, josta hän olisi voinut odottaa löytävänsä ainakin
+väliaikaisen turvapaikan. Caesarionista eroamisen on täytynyt olla
+hänen onnettoman elämänsä raskaimpia hetkiä. Hänen turvallisuutensa ja
+hänen oikeuksiensa puolesta Kleopatra oli taistellut seitsemäntoista
+vuotta, ja nyt hänen täytyi lähettää hänet Indian kävijöiden mukana
+vaarallisen meren poikki vieraisiin maihin pelastaakseen hänet
+voittoisan kilpailijansa Octavianuksen käsistä hänen itsensä jäädessä
+torjumaan vihollista ja taistelemaan heidän yhteisen valtaistuimensa
+puolesta. Pojan isän Julius Caesarin muisto nousi varmaankin jälleen
+hänen mieleensä näinä murheenpäivinä, ja hän katseli usein hänen
+kuviaan ja luki uudelleen häneltä saamiaan kirjeitä. Ja lähettäessään
+nyt nuoren Caesarin tälle pitkälle matkalle noihin vieraisiin
+maihin, jotka olivat aina herättäneet hänen isässään mitä suurinta
+mielenkiintoa, hän ei ole voinut olla pyytämättä apua siltä, jota koko
+roomalainen maailma palvoi Divus Caesarina, vaan on tuskassaan ja
+murheessaan rukoillut häntä kiiruhtamaan ainoan poikansa ja maallisen
+perillisensä avuksi.
+
+
+
+
+XIX. EGYPTIN VALTAUS JA ANTONIUKSEN KUOLEMA
+
+
+Historioitsijasta täytyy tuntua jonkin verran vastenmieliseltä ryhtyä
+turmelemaan sitä romanttista tarinaa, joka kertoo Antoniuksen ja
+Kleopatran välillä tähän aikaan vallinneesta hellästä suhteesta,
+mutta muu ei auta, sillä ei voida kieltää, etteivätkö he olleet nyt
+päättäneet elää erossa toisistaan. Samoin ei näytä olevan mitään
+epäilystä siitä, etteivätkö he suhtautuneet toisiinsa kylmästi ja
+epäluuloisesti. Antonius oli elänyt niin kauan yksin Timoniumissaan,
+ettei hänellä ollut mitään tekemistä vaimonsa suunnitelmien kanssa, ja
+minä puolestani en löydä merkkiäkään siitä romanttisesta käsikädessä
+kuolemaan menosta, jota on totuttu pitämään heidän traagillisen
+tarinansa loistavana loppuna. Sen sijalle tahtoisin asettaa tuon
+pikku kuningattaren yksinäisen ja sankarillisen taistelun kohtaloaan
+vastaan, taistelun, jonka täytyy herättää kaikkien ihailua. Kun hänen
+miehensä oli pettänyt niin täydellisesti kaikki hänen toiveensa,
+näyttää maan hallitsemisen ja puolustuksen järjestämisen koko taakka
+joutuneen hänen hartioilleen. Hänen on täytynyt olla yötä päivää
+hirveässä levottomuudessa, alituisena painajaisena ajatus kohtalosta,
+jota hän jo odotti, mutta siitä huolimatta hän osoitti lannistumatonta
+rohkeutta, ei ollut konsanaan epäröivällä kannalla taisteluun nähden
+eikä poikennut kertaakaan omaan ja sukunsa suuruuteen tähtäävän
+kunnianhimonsa viitoittamalta tieltä, jota minun mielestäni tuskin
+voitaneen eroittaa hänen todellisista velvollisuuksistaan maataan
+kohtaan.
+
+Kun Octavianus valmistautui kesäkuussa 30 e.Kr. samoamaan Syyriasta
+Egyptiin, koettivat sekä Kleopatra että Antonius ryhtyä neuvotteluihin
+hänen kanssaan. He lähettivät erään Euphronius-nimisen kreikkalaisen,
+nuorempien prinssien entisen opettajan, esittämään hänelle asiaansa.
+Kleopatra ilmoitti antautuvansa sillä ehdolla, että Caesarion saisi
+pitää valtaistuimensa, mutta Antonius ei pyytänyt muuta kuin saada
+elää yksityishenkilönä joko Aleksandriassa tahi Ateenassa. Kleopatra
+lähetti tämän lähetystön mukana kruununsa, valtikkansa ja juhlavaununsa
+siinä toivossa, että Octavianus antaisi ne takaisin, ellei hänelle
+itselleen, niin ainakin hänen pojalleen. Asia ei kuitenkaan onnistunut
+aivan niin, kuin oli ajateltu. Octavianus ei tahtonut kuulla mistään
+myönnytyksistä Antoniuksen suhteen, mutta Kleopatralle hän ilmoitti
+salaisesti erään Thyrsus-nimisen vapautettunsa välityksellä, että hän
+suhtautui kuningattareen suosiollisesti ja oli taipuvainen jättämään
+Egyptin rauhaan, jos kuningatar järjestäisi niin, että Antonius
+kuolisi. Todellisuudessa Octavianus ei aikonut säästää Kleopatraa sen
+paremmin kuin muitakaan, vaan teki tämän ehdotuksen vain saadakseen
+hänet petetyksi. Hän näyttää ajatelleen kaikki valmiiksi. Antonius
+murhattaisiin tahi pakotettaisiin päättämään itse päivänsä, koska oli
+kiusallista tuomita hänet kuolemaan ja teloittaa hänet julkisesti.
+Caesarion, hänen kilpailijansa, tulisi myös saamaan väkivaltaisen
+lopun. Kleopatra koetettaisiin saada elävänä vangiksi, niin että
+Octavianus voisi näytellä häntä triumfissaan, minkä jälkeen hänet
+lähetettäisiin maanpakoon, ja hän, Octavianus, anastaisi hänen alueensa
+ja maksaisi joukkonsa saadulla saaliilla. Hänen myöhempi käytöksensä
+kuningatarta kohtaan perustuu, kuten saamme nähdä, joka suhteessa tähän
+kiihkeään haluun saada hänet elävänä käsiinsä, mutta Antoniusta kohtaan
+hän oli loppuun asti leppymättömän vihamielinen.
+
+Vapautettu Thyrsus oli neuvokas ja ymmärtäväinen mies, joka
+osasi laatia Kleopatralle niin sulavat puheet, että tilanne tuli
+kaikinpuolin pohdituksi. Kuningatar pyrki hinnalla millä hyvänsä
+säilyttämään valtaistuimensa ja kykeni maksamaan Octavianukselle
+samalla rahalla. Hän tahtoi johtaa Octavianuksen harhaan ja uskotella
+luottavansa hänen sanoihinsa. Hän osoitti suurta huomaavaisuutta
+Thyrsusta kohtaan, kohteli häntä kunnioittavasti ja neuvotteli usein
+hänen kanssaan. Antonius, jonka ei sallittu olla näissä salaisissa
+neuvotteluissa saapuvilla, kävi päivä päivältä kiukkuisemmaksi
+ja epäluuloisemmaksi. Ei ole todennäköistä, että Kleopatra olisi
+suostunut hänen murhaamisestaan tehtyyn ehdotukseen, mutta tilanne
+oli sellainen, ettei ajatus hänen mahdollisesta itsemurhastaan ole
+voinut olla hänelle kovinkaan vastenmielinen. Uskallan sanoa hänen
+neuvotelleen täysin avomielisesti Thyrsuksen kanssa, millä tavalla
+Antoniusta olisi paras muistuttaa kunnian vaatimuksista. Dion Cassius
+sanoo Octavianuksen lähettäneen Kleopatralle hellempiäkin terveisiä,
+mutta se on todennäköisesti perätöntä, vaikka Thyrsus on kyllä
+voinut vihjaista, että kuningattaren sankarillinen suhtautuminen
+vastoinkäymisiinsä oli liikuttanut hänen herraansa, joka halusi
+sentähden voittaa hänen myötätuntonsa. Antonius sai mahdollisesti
+kuulla jotakin sellaista heidän neuvotteluistaan, ja vapautetun
+luottamuksellinen suhtautuminen kuningattareen teki hänet ehkä
+mustasukkaiseksi, koska hän kävi entistä epäluuloisemmaksi ja näyttää
+käyttäytyneen, ikäänkuin olisi ollut raivosta räjähtämäisillään. Hän
+usutti äkkiä väkensä Thyrsuksen kimppuun, ruoskitti häntä, lähetti
+hänet takaisin Octavianuksen luo ja selosti mukaan panemassaan
+kirjeessä tekonsa. »Miehen utelias ja tunkeileva käytös suututti
+minua», hän kirjoitti, »eikä minun asemassani olla juuri kärsivällisiä.
+Mutta jos menettelyni loukkaa sinua, niin onhan sinulla vapautettuni
+Hipparkos luonasi. Hirtä hänet ja ruoski häntä, niin olemme selvät».
+Hipparkos oli todennäköisesti karannut Octavianuksen puolelle, niin
+että Thyrsuksen ruoskittamisessa ja ehdotetussa hyvityksessä oli
+hitunen jylhää huumoria, joka näyttää miellyttäneen Kleopatraa.
+Antoniuksen osoittama rohkeus se ilahdutti häntä kaikista enimmän,
+ja hän alkoi heti kohdella miestään kunnioittavammin, koska
+tämä kykeni vielä, kuten hän nyt näki, esiintymään miehekkäästi
+ja kuninkaallisesti. Plutarkhos kertoo Kleopatran suhtautuneen
+häneen nyt hyvin huomaavaisesti ja rohkaisseen häntä kaikin tavoin
+karkoittaakseen hänen aivan aiheettomat epäluulonsa, ja tämä muutos
+näyttää antaneen Antoniukselle uutta rohkeutta, innostaneen häntä
+käyttäytymään uljaasti ja ryhdikkäästi ja poistaneen velttouden,
+joka oli ollut viime aikoina niin silmäänpistävä. Kleopatra näyttää
+tahtoneen osoittaa hänelle, ettei hänellä ollut minkäänlaista petosta
+mielessä, ja saada hänet ymmärtämään, kuinka hän todellisuudessa
+suhtautui Octavianukseen. Kleopatran omaa syntymäpäivää oli vietetty
+talvella hyvin vaatimattomasti, mutta kun Antoniuksen syntymäpäivä
+tuli — hän oli syntynyt kesällä — toimeenpani hän loistavan juhlan
+ja antoi runsaita lahjoja kaikille, jotka olivat nauttineet hänen
+vieraanvaraisuudestaan. Oli kuin hän olisi tahtonut kaikkien tietävän,
+että hän seisoisi Antoniuksen vierellä loppuun saakka, jos Antonius
+käyttäytyisi miehen lailla ja menisi tähän viimeiseen taisteluun siinä
+seikkailunhengessä, joka oli ollut hänelle itselleen aina ominaista,
+samoin kuin senkin, että Antoniuksen oli poistuttava hänen tieltään,
+ellei hän rohkenisi tarttua miekkaansa ja koettaa onneaan. Thyrsuksen
+ruoskimisesta oli siis seurauksena väliaikainen sovinto aviopuolisoiden
+kesken [Plutarkhos näyttää olleen selvästi siinä käsityksessä], ja
+Antonius toimi jonkin aikaa voimansa päivistä muistuttavalla tarmolla
+ja rohkeudella.
+
+Kuullessaan Cornelius Galluksen armeijan olevan matkalla Cyrenaican,
+nykyisen Tripoliksen läpi Egyptin länsirajaa kohti hän otti joitakin
+laivoja mukaansa ja kiiruhti Paraetoniumiin järjestämään puolustusta
+tehokkaaksi. Mutta kun hän maihin noustuaan lähestyi varustuksen
+muureja ja vaati päällikköä puheilleen, alettiin sisäpuolella puhaltaa
+torviin niin kovasti, että hänen äänensä hukkui kokonaan. Joidenkin
+minuuttien kuluttua varusväki teki hyökkäyksen, ajoi hänet ja hänen
+miehensä takaisin satamaan, sytytti joitakin hänen laivojaan tuleen ja
+karkoitti hänet merelle. Aleksandriaan palattuaan hän sai kuulla, että
+Octavianus lähestyi Pelusiumia, Egyptin itärajalla olevaa linnoitusta,
+jonka päällikkönä oli Seleukos-niminen upseeri, ja pian sen jälkeen
+saapui uutinen, että linnoitus oli antautunut.
+
+Antonius, jonka hermot olivat jännityksestä varmaankin aivan
+pilalla, syytti silloin raivoisasti Kleopatraa, että Kleopatra oli
+pettänyt hänet antamalla Seleukokselle salaisen määräyksen luovuttaa
+linnoituksen Octavianukselle lähestyvän vihollisen lepyttämiseksi.
+Kleopatra kielsi sen jyrkästi ja todistaakseen sanansa hän vangitutti
+Seleukoksen vaimon ja lapset ja luovutti heidät miehelleen, joka sai
+surmauttaa heidät siinä tapauksessa, että hänen todistettiin olleen
+salaisessa yhteydessä petturin kanssa [Dion Cassius sanoo Kleopatran
+koettaneen vehkeillä Octavianuksen hyväksi, mutta syytös on aivan
+aiheeton ja ilmeisesti sellainen, jolla koetetaan halventaa vihattua
+vastustajaa], teko, joka näyttää todistavan täydellisesti hänen
+viattomuutensa.
+
+Epäluulot masensivat kuitenkin jälleen Antoniuksen mielen ja
+karkoittivat vaisusti lepattavan rohkeuden hänen sydämestään.
+Epätoivoisena ja hätääntyneenä hän lähetti Euphroniuksen toistamiseen
+Octavianuksen puheille, nyt yhdessä poikansa Antylluksen kanssa,
+ja pani heidän mukaansa suuren rahasumman, toivoen saavansa
+vihamiehensä sillä lepytetyksi. Octavianus otti rahat, mutta ei
+ollut kuulevinaankaan Antylluksen anomuksia isänsä puolesta. Kaiken
+tämän on täytynyt olla Kleopatrasta mitä vastenmielisintä, sillä
+tuskin hän on voinut ymmärtää, kuinka mies saattoi alentua sellaiseen
+halpamaisuuteen ja raukkamaisuuteen, että koetti päästä vihollisestaan
+kullalla — kullalla, joka kuului, se muistettakoon, hänen vaimolleen.
+Hänen hämmästyksensä ja mielipahansa eivät supistuneet kuitenkaan vain
+siihen, vaan hän sai vielä tietää, että Antonius oli kaiken lisäksi
+lähettänyt erään Turullius-nimisen entisen senaattorin kahleissa
+Octavianukselle. Turullius oli Julius Caesarin murhaajia ja ainoa,
+joka oli heistä vielä elossa, sillä kaikki muut olivat kuolleet kuin
+kostavan sallimuksen vainoamina. Hän oli nyt joutunut Antoniuksen
+käsiin, ja koska Kleopatran poika oli Julius Caesarin perillinen,
+olisi mies pitänyt luovuttaa kuningattarelle rangaistavaksi. Mutta
+Antonius oli lähettänyt hänet sen sijaan Octavianukselle tavalla,
+jota ei voitu muuten tulkita, kuin että hän tunnusti Octavianuksen
+diktaattorin edustajaksi. Octavianus surmautti heti Turulliuksen ja
+suoritti siten sen, mitä kosto murhatun Caesarin puolesta oli ollut
+vielä vailla, mutta Antoniuksesta hän ei välittänyt sen vertaa, että
+olisi edes ilmoittanut saaneensa vangin huostaansa. Kun armahduksesta
+ei kuulunut mitään, näyttää Antonius ajatelleen jonkin aikaa pakoa
+Espanjaan tahi johonkin toiseen maahan, jossa hän voisi piilotella
+tahi käydä sissisotaa, kunnes muutos Rooman asioissa antaisi hänelle
+tilaisuuden ilmestyä jälleen näyttämölle, mutta Kleopatra, joka oli
+nyt päättänyt puolustaa pääkaupunkiaan, vaikutti sankarillisella
+esimerkillään niin paljon, että hänen jalommat luonteenominaisuutensa
+pääsivät lopulta voitolle, ja hän rohkaisi mielensä vielä kerran
+seisoakseen kuningattaren vierellä loppuun saakka. Heidän tilanteensa
+oli kyllä vaikea, mutta ei epätoivoinen. Aleksandria oli lujasti
+linnoitettu kaupunki. Ne neljä roomalaista legioonaa, jotka oli jätetty
+Egyptiin sotanäyttämön ollessa Kreikassa, olivat vielä siellä samoin
+kuin makedonialaiset henkivartiajoukotkin. Egyptiläisiä joukkoja oli
+epäilemättä myös verraten paljon muurien sisäpuolella ja satamassa oli
+Actiumista paennut laivasto ja paljon muitakin sotalaivoja. Kaupungissa
+oli siis peloittava sotavoima valmiina puolustukseen, ja rajattomasti
+rikas Egypti maksoi näille miehille niin hyvin, että he olivat paljoa
+onnellisemmassa asemassa kuin Octavianuksen soturit, jotka eivät olleet
+saaneet moneen kuukauteen palkkaansa.
+
+Kleopatra ei kuitenkaan odottanut suoriutuvansa hengissä voimain
+koetuksesta, ja vaikka Octavianus lähetteli hänelle edelleen
+vakuutteluja suopeudestaan, oli hänen turvallisuutensa hintana aina
+Antoniuksen pää, ja sitä hän ei tahtonut maksaa. Tähän kohtaan ei ole
+mielestäni kiinnitetty tarpeeksi huomiota arvosteltaessa kuningattaren
+käytöstä. Dion Cassius sanoo kiihkoisasti Octavianuksen luvanneen, että
+hän saisi pitää kaikki, sekä vapautensa että rajattoman valtansakin,
+jos hän surmaisi Antoniuksen, ja Plutarkhos todistaa yhtä selvästi
+Octavianuksen ilmoittaneen hänelle, ettei hän voisi esittää ainoatakaan
+kohtuullista pyyntöä, johon hän ei olisi valmis suostumaan, jos
+Kleopatra vain toimittaisi Antoniuksen hengiltä tahi edes karkoittaisi
+hänet turvapaikastaan Egyptistä. Antonius oli osoittanut joutuneensa
+kokonaan rappiolle. Hän oli käyttäytynyt mitä raukkamaisimmalla
+tavalla. Hän oli melkein aina juovuksissa ja epäluotettava. Eikä
+Kleopatralle ja hänen asialleen näyttänyt olevan hänestä enää mitään
+hyötyä. Kleopatra oli kuitenkin, vaikka Antoniuksen kuolema olisi
+merkinnyt vaikeuksista vapautumista, liian uskollinen ja liian
+ylpeä suostuakseen hänen murhaamiseensa. Hän uhmasi Octavianusta ja
+tiedoitti, että jos tämä himoitsi hänen juopon miehensä kelvotonta
+päätä, oli hänen revittävä maahan kaupungin muurit ja etsittävä se
+käsiinsä.
+
+Kuningatar oli ajan tavan mukaan rakennuttanut viime vuosina itselleen
+haudan ja hautatemppelin, jossa hän lepäisi kuoltuaan ja jossa
+hänen henkeään palvottaisiin tavanomaisilla uhritoimituksilla ja
+papillisilla menoilla. Tämän mausoleumin ympärillä oli Plutarkhoksen
+mukaan toisia, ilmeisesti kuninkaalliselle perheelle ja hovin
+jäsenille varattuja rakennuksia, mutta se ei ollut Canopuksen varrella
+Seman eli kuninkaallisen nekropoliin alueella, vaan meren rannalla
+Isis-Afroditen temppelin vieressä Lochias-niemen länsirinteellä.
+Päättelen Plutarkhoksen huomautuksista, että kuningattaren hauta oli
+temppelirakennusten välittömässä yhteydessä, ja jos olen oikeassa,
+on tämä seikka varmasti johtunut siitä, että Kleopatra tahtoi tulla
+haudatuksi sen jumalattaren pyhätön alueelle, joksi hänet oli
+tunnustettu. Isiksen temppelissä rukoiltaisiin siten hänen kuoltuaan
+tavallaan hänen henkeään, ja hänen maalliset jäännöksensä olisivat
+sitten tämän suojelusjumalattaren pyhiä reliikkejä. [Tämä tosiasia,
+jonka merkitystä ei ole huomattu, on mielenkiintoinen todistus siitä,
+että Kleopatra katsoi olevansa lihaksi tullut Venus-Afrodite-Isis.]
+Mausoleumi oli kuuluisa korkeudestaan ja kauneudestaan. Se oli
+todennäköisesti tehty hienosta marmorista ja näyttää sisältäneen monta
+huonetta. Kuvittelisin, että alhaalla oli pylväskäytävän perällä, johon
+tultiin kaksipuolisesta, kauniisti koristetusta seetriovesta, sisempi
+pyhättö, jossa kuningattaren ruumisarkku oli jo valmiina odottamassa,
+ja että pylväskäytävästä päästiin kiviportaita myöten yläkerran
+huoneisiin, joiden permanto eli alakerran katto oli tehty suurista
+graniittilaatoista. Näiden huoneiden isoista, avoimista ikkunoista on
+täytynyt nähdä toisista merelle ja toisista Isiksen temppelin pihalle,
+mutta alakerran pylväskäytävässä ja pyhätössä ei ollut egyptiläisten
+rakennusten tavalliseen tyyliin minkäänlaisia ikkunoita, vaan valo
+pääsi ovesta ja pienistä katonrajaan jätetyistä aukoista. Heinäkuun
+helle kykeni tuskin tunkeutumaan tämän kivisen mausoleumin kammioihin
+ja vilpoisen merituulen on täytynyt leyhähdellä alituisesti yläkerran
+huoneiden läpi ulkopuolelta paahtavan, häikäisevän auringonpaisteen
+menettäessä tehonsa marmoriseiniin kilpistyessään. Idänpuoleisista
+ikkunoista kuului kivilaituriin murtuvien aaltojen kumeata pauhua ja
+lokkien kirkunaa, kun taas pappien laulu viereisessä temppelissä ja
+kaupungin etäinen humu olivat näiden ilmavien huoneiden viileyteen
+kantautuessaan kuin ääniä unohdetusta maailmasta.
+
+Sinne Kleopatra päätti muuttaa asumaan, heti kuin Octavianus ryhtyisi
+piirittämään kaupunkia, ja jos kaupunki valloitettaisiin, surmaisi hän
+itsensä. Siinä mielessä hän antoi viedä kaikki kullat, hopeat, helmet,
+jalokivet ja muut kalleutensa mausoleumiin, jossa ne asetettaisiin
+erääseen yläkerran huoneeseen vitsakimpuista ja rohtimista kyhätylle
+roviolle. Jos kävisi niin, että hänen täytyisi päättää päivänsä
+kurjuudestaan päästäkseen, antaisi hän käärmeen iskeä myrkkyhampaansa
+hipiäänsä, sytyttäisi viimeisillä voimillaan rovion palamaan ja
+hävittäisi siten yhdellä kertaa sekä ruumiinsa että rikkautensa. Hän
+jäi kuitenkin vielä toistaiseksi palatsiin ja valvoi toimenpiteitä,
+joihin oli ryhdytty kaupungin puolustamiseksi.
+
+Octavianuksen joukot saapuivat heinäkuun viime päivinä muurien
+edustalle ja leiriytyivät Hippodromiin ja sen ympärille. Hippodromi
+oli kallioisella paikalla kaupungin itäpuolella. Ratkaisun lähestyessä
+Antonius osoitti jälleen, että entisestä rohkeudesta oli sentään vielä
+jotakin jäljellä. Keräten joukkonsa hän teki rohkean uloshyökkäyksen,
+karkasi Octavianuksen ratsuväen kimppuun, löi sen perinpohjin
+ja karkoitti jäännökset takaisin leiriin. Ja kun hän palatsiin
+palatessaan kohtasi Kleopatran yllään vielä ryvettynyt ja verentahrima
+haarniskansa, kietaisi hän kätensä kuningattaren hennon vartalon
+ympärille ja suuteli häntä kaikkien nähden. Sitten hän esitteli
+kuningattarelle erään upseerinsa, joka oli suuresti kunnostautunut
+taistelussa, ja Kleopatra lahjoitti miehelle heti loistavan kypärin
+ja kultaisen rintahaarniskan. Tämä upseeri puki vielä samana iltana
+haarniskan ylleen ja karkasi Octavianuksen leiriin.
+
+Seuraavana aamuna Antonius lähetti jonkinlaisen ylimielisyyden
+puuskassa sanansaattajan haastamaan Octavianusta kaksintaisteluun,
+kuten hän oli tehnyt ennen Actiumin taistelua, mutta hänen vihollisensa
+vastasi siihen myrkyllisesti, »että Antonius keksisi kyllä toisiakin
+keinoja, millä päättää päivänsä». Hän päätti silloin, että oli
+parempi saattaa asiat kertakaikkiaan ratkaisuun käymällä vastustajan
+kimppuun kaikin voimin sekä maalla että merellä kuin ruveta odottamaan
+pitkällisen piirityksen tulosta, ja kun Kleopatra oli hyväksynyt
+tämän suunnitelman, lähetettiin kaikille joukko-osastoille käsky
+valmistautua yleiseen taisteluun, joka määrättiin elokuun 1 päiväksi.
+Antonius, jonka rohkeus ei nyt pettänyt, pyysi tämän päivän aattoiltana
+palvelijoita auttelemaan häntä auliisti illallispöydässä ja kaatamaan
+runsaasti viiniä, koska heillä saattoi olla huomispäivänä uusi isäntä,
+hänen itsensä, Bacchuksen lihaksituleman, viinin ja ilon jumalan,
+maatessa kuolleena tappotantereella. Hänen läsnäolevat ystävänsä
+alkoivat sen kuullessaan itkeä, mutta Antonius selitti heille nopeasti,
+ettei hän suinkaan aikonut kuolla, vaan toivoi vievänsä heidät
+loistavaan voittoon.
+
+Myöhään samana iltana, kun merituuli oli tyyntynyt ja tähtien valossa
+uinailevassa kaupungissa vallitsi pimeän ja helteisen kesäyön syvä
+hiljaisuus, alkoi äkkiä kuulua etäistä huilujen ja kymbaalien
+soittoa ja jotakin iloista säveltä laulavia ääniä. Soitto läheni ja
+pian voitiin eroittaa tanssivien jalkojen töminää ja kuin jotakin
+hurjaa juomalaulua loilottavan saattueen huutoa ja mekastusta. Tämä
+meluisa kulkue näyttää Plutarkhoksen kuvauksen mukaan suunnanneen
+kulkunsa suoraan kaupungin halki Canopuksen porttia kohti, jonka
+luona meteli yltyi ylimmilleen. Sitten äänet äkkiä hiljenivät ja
+häipyivät kuulumattomiin. Mutta kaikki, jotka olivat havahtuneet
+yön pimeydessä tähän hurjaan soittoon ja lauluun, uskoivat varmasti
+kuulleensa Bacchuksen saattohumun, kun hän jätti väkineen sortuneen
+lihaksitulemansa ja meni voittoisan Octavianuksen luo. [Melun
+saattoivat aiheuttaa Octavianuksen etujoukot, jotka oli sijoitettu
+aivan Canopuksen portin edustalle.]
+
+Heti kuin päivä vaikeni Antonius vei joukkonsa ulos itäisistä porteista
+ja järjesti ne taisteluun korkealle paikalle muurien ja Hippodromin
+väliin jonkun matkan päähän merenrannasta. Sieltä hän näki laivastonsa
+purjehtivan ulos Isosta satamasta ja suuntaavan kulkunsa Octavianuksen
+laivoja kohti, jotka olivat järjestyneet noin neljän kilometrin
+päähän kaupungista itään lähelle rannikkoa, mutta hänen suureksi
+mielipahakseen egyptiläiset alukset eivät yrittäneetkään hyökätä
+vastustajan kimppuun, kuten hän oli käskenyt. Sen sijaan ne tervehtivät
+Octavianuksen laivastoa airoillaan ja saatuaan samanlaisen vastauksen
+liittyivät viholliseen, minkä jälkeen kaikki lähtivät purjehtimaan
+yhdessä Isoa satamaa kohti. Silmäillessään sitten toisaalle Antonius
+näki äkkiä ratsuväkensä laukottavan Octavianuksen puolelle, niin ettei
+hänellä ollut enää jäljellä muuta kuin jalkaväkensä, jonka vihollinen
+tietysti hajoittaisi käden käänteessä. Oli turhaa yrittääkään taistella
+ja menettäen kaiken toivon hän pakeni takaisin kaupunkiin huutaen
+kaikille, että Kleopatra oli pettänyt hänet. Kun hän syöksyi palatsiin
+hämmentyneiden upseereidensa seuraamana, takoen otsaansa ja kiroten
+naista, joka oli, kuten hän sanoi, luovuttanut hänet vihollistensa
+käsiin, niin Kleopatra pakeni huoneistaan, ikäänkuin peläten, että
+Antonius voisi raivossaan ja epätoivon vimmassaan vaikka tappaa hänet
+miekallaan. Ehtien saada mukaansa vain palvelijattarensa Iraksen
+ja Charmionin hän juoksi minkä jaksoi palatsin tyhjien salien ja
+käytävien läpi, aution pihan poikki ja pääsi lopulta Isiksen temppelin
+viereen rakennettuun mausoleumiinsa. Virkamiehet, palvelijat ja
+vartiat näyttävät kaikki paenneen hetkellä, jolloin kuului huuto, että
+laivasto ja ratsuväki olivat menneet vihollisen puolelle, ja temppelin
+läheisyydessä oli todennäköisesti vain joitakin säikähtyneitä pappeja,
+jotka tuskin saattoivat tuntea kuningatarta hänen juostessaan ilman
+tavallista seuruettaan huohottaen hautarakennuksen avoimelle ovelle.
+He syöksähtivät sisään hämyiseen pylväskäytävään, nämä kolme naista,
+salpasivat oven kiireesti ja epäilemättä pönkittivät sen kaikella, mitä
+irti saivat, penkeillä, uhripöydillä ja muilla sisustukseen kuuluneilla
+esineillä, riensivät sitten yläkertaan ja heittäytyivät varmaankin
+kauhusta suunniltaan upeille lepolavitsoille Kleopatran valmistautuessa
+heti surmaamaan itsensä. Ikkunoista heidän on täytynyt nähdä joidenkin
+Antoniuksen upseerien kiiruhtavan paikalle, koska he saattoivat
+hetkisen kuluttua lähettää tälle sanan, että kuningatar aikoi juuri
+surmata itsensä. Jonkin ajan kuluttua, hiukan rauhoituttuaan, Kleopatra
+päätti kuitenkin odottaa, ennenkuin ottaisi tämän ratkaisevan
+askeleen, päästäkseen varmuuteen Octavianuksen todellisista aikeista
+hänen suhteensa, ja tehtyään tämän päätöksen hän näyttää koettaneen
+parhaansa mukaan tyyntyä. Ja tuijottaessaan siinä idänpuoleisista
+ikkunoista päivänpaisteiselle merelle hän näki egyptiläisten laivojen
+ja vihollisen alusten soutavan vieri vieressä Isoon satamaan.
+
+Ei ole mitään syytä otaksua, että Kleopatra olisi pettänyt miehensä,
+tahi että hänellä olisi ollut mitään tekemistä juuri tapahtuneiden
+karkaamisten kanssa. Heidän vastarintansa äkillinen herpaantuminen,
+kun aamu ei ollut vielä kulunut puoliväliinkään, on varmasti ollut
+hänelle hirveä isku, ja mitä Antoniuksen syytöksiin tulee, on
+hän epäilemättä katsonut niiden johtuneen vain hermostuneesta ja
+oikullisesta mielentilasta, joka oli ollut hänen miehelleen viime
+vuosina tunnusmerkillistä. Antonius oli edellisenä iltana luvannut
+suuren rahasumman kaikille Octavianuksen sotureille, jotka karkaisivat
+hänen puolelleen, ja on enemmän kuin todennäköistä, että Octavianus oli
+puolestaan tehnyt samanlaisen tarjouksen egyptiläisille merimiehille
+ja sotureille. Nämä merimiehet olivat vain vuosi sitten veljeilleet
+Antoniuksen mukana olleiden roomalaisten kanssa Ambracian lahdessa,
+ja kun viimemainitut olivat menneet Octavianuksen puolelle Actiumin
+taistelun jälkeen, oli heitä nyt lukuisasti vihollisen laivoilla.
+Egyptiläisiä vaadittiin siten taistelemaan ystäviänsä vastaan,
+joiden vieraanvaraisuutta he olivat usein nauttineet, ja joiden
+taistelukuntoisuutta, kun he olivat nyt liittyneet Octavianuksen
+voittoisiin joukkoihin, heillä ei ollut mitään syytä epäillä. Heidän
+karkaamiseensa ei siis tarvittu minkäänlaista aloitetta Kleopatran
+puolelta; tilanne oli sellainen, ettei toisin olisi voinut juuri
+käydäkään.
+
+Antonius oli kuitenkin liian kiihtynyt hillitäkseen kieltään, ja hän
+näyttää astelleen huoneissaan jonkinlaisessa hulluutta lähentelevässä
+raivotilassa, kiroten Kleopatraa, hänen maataan ja kaikkia, jotka
+olivat pettäneet hänet. Hetkisen kuluttua tulivat upseerit, jotka
+olivat kiiruhtaneet Kleopatran jäljessä mausoleumille, ilmoittamaan
+hänelle, että kuningatar oli surmannut itsensä, sillä niin he olivat
+tulkinneet hänen terveisensä. Antoniuksen riehunta näyttää loppuneen
+heti, järkytys lamautti hänet kokonaan. Ensin hän oli todennäköisesti
+aivan tyrmistynyt, mutta kun sanojen koko merkitys pääsi tunkeutumaan
+hänen sekaviin aivoihinsa, ei vihasta ja epäluulosta ollut merkkiäkään
+jäljellä. »Antonius!» hän huudahti, »miksi viivytellä enää? Sallimus
+on riistänyt sinulta sen ainoan, jonka puolesta olisit voinut sanoa
+tahtovasi vielä elää». Näin sanoen hän syöksyi makuuhuoneeseensa
+riuhtoen yltään haarniskaansa ja huutaen orjaansa Erosta avuksi.
+Hänen kuultiin sitten ruumiinsa yläosaa paljastaessaan puhuvan ääneen
+Kleopatralle, jonka hän uskoi kuolleen. »Kleopatra», hän sanoi, »en
+sure, että minun täytyy nyt erota sinusta, sillä olen pian luonasi
+jälleen, mutta mieltäni pahoittaa se, että nainen voitti minunlaiseni
+suuren kenraalin rohkeudessa». Hän oli jonkin aikaa sitten ottanut
+Erokselta juhlallisen lupauksen, että Eros surmaisi hänet, milloin
+hän käskisi, ja kääntyen nyt hänen puoleensa hän antoi tämän käskyn,
+muistuttaen Erosta valastaan. Eros vetäisi miekkansa, ikäänkuin aikoen
+täyttää hänen pyyntönsä, mutta pyörähti samassa poispäin, painoi
+terän omaan rintaansa ja kaatui henkitoreissaan permannolle. Antonius
+kumartui hänen ylitseen ja lausui: »Hyvin tehty, Eros! Hyvin tehty!»
+Ottaen sitten miekan hän lisäsi: »Olet osoittanut isännällesi, miten on
+tehtävä se, mihin sinulla ei ollut sydäntä», ja sen sanottuaan hän iski
+miekan ruumiiseensa kylkiluiden alapuolelle ja horjahti vuoteelleen.
+
+Haava ei ollut kuitenkaan heti kuolettava, ja kun verenvuoto oli
+hetkisen kuluttua tauonnut, tuli Antonius tuntoihinsa. Joitakin
+egyptiläisiä palvelijoita oli kerääntynyt hänen ympärilleen, ja hän
+rukoili heitä nyt lopettamaan hänen tuskansa. Mutta kun he näkivät
+hänen vielä elävän, riensivät he pois huoneesta ja jättivät hänet
+siihen, missä hän lepäsi, tuskissaan kiemurtelemaan. Heistä on
+joidenkin täytynyt viedä tapahtumasta sana kuningattarelle, joka istui
+mausoleumin ikkunassa, sillä pian tuli hänen sihteerinsä, Diomedes,
+ilmoittamaan Antoniukselle, ettei Kleopatra ollut vielä surmannut
+itseään, ja että hän tahtoi saada Antoniuksen ruumiin mausoleumiin.
+Antonius pyysi silloin kiihkeästi, että hänet vietäisiin kuningattaren
+luo, ja palvelijat nostivat hänet vuoteelta tilapäisille paareille ja
+lähtivät kiireesti kantamaan häntä sinne. Mausoleumin ovelle näyttää
+vähitellen kerääntyneen väkeä, ja kun kuningatar näki Antoniusta
+kantavan miesjoukon lähestyvän, on hän varmaankin alkanut pelätä,
+että joku heistä voisi palkinnon toivossa vangita hänet heti kuin hän
+avaisi oven ja viedä hänet elävänä Octavianukselle. Ehkäpä hän oli
+suuressa hädässään vetäissyt oven salvatkin niin lujasti ja syvälle
+koloihinsa, ettei niitä saatu enää auki. Oli miten oli, ovea ei avattu
+Antoniukselle, ja siinä hän lepäsi ikkunan alla tuskissaan vaikeroiden
+ja rukoillen saada kuolla Kleopatran sylissä. Plutarkhos kertoo, että
+»Kleopatra heitti silloin ikkunasta köysiä, joihin hänet sidottiin, ja
+hän ja hänen kaksi palvelijatartaan, ainoat, joiden hän oli sallinut
+tulla mukaansa mausoleumiin, kiskoivat hänet ylös. Saapuvilla olleet
+sanovat, etteivät he olleet milloinkaan nähneet surullisempaa näkyä,
+kun kuolevaa ja yltäpäältä verissään olevaa Antoniusta kiskottiin ylös
+hänen yhä ojennellessaan käsiään Kleopatraa kohti ja koettaessaan
+viimeisillä voimillaan jännittää ruumistaan. Hänen nostamisensa ei
+ollut naisille todellakaan helppo tehtävä, mutta takertuen köysiin
+kaikin voimin ja vetäen minkä jaksoi pää ikkunasta ulkona Kleopatra
+sai hänet lopulta suurella vaivalla ylös alhaalla olevien rohkaistessa
+häntä huudoillaan ja ottaessa kaikin tavoin osaa hänen tuskaansa».
+
+Ikkunan on täytynyt olla verraten korkealla maasta, ja kun Antonius
+oli kookas ja painava mies, eivät nuo kolme naista olisi minun
+käsittääkseni konsanaan jaksaneet saada häntä niin korkealle, elleivät
+alhaalla olijat olisi tuoneet tikapuita ja auttaneet heitä, jääden
+sitten epäilemättä tikapuille tätä järkyttävää kohtausta katsomaan.
+
+Raahattuaan hänet ikkunasta sisään naiset kantoivat hänet vuoteelle,
+johon hän todennäköisesti pyörtyi nostamisen aiheuttamista tuskista.
+Näky oli niin säälittävä, että Kleopatra joutui aivan suunniltaan ja
+purskahti itkuun. Hän löi rintoihinsa ja repi vaatteensa ja koetti
+aina välillä saada haavasta vuotavaa verivirtaa pysähtymään, niin
+että hänenkin kasvonsa, kaulansa ja kätensä olivat pian tahriintuneet
+vereen. Heittäytyen Antoniuksen viereen hän sanoi häntä herrakseen,
+miehekseen ja hallitsijakseen. Kuolevan hirveät tuskat herättivät
+hänessä sanomatonta sääliä ja paljon entistä rakkautta, ja hän otti
+niin kiihkeästi osaa hänen kärsimyksiinsä, että unohti kokonaan oman
+epätoivoisen tilanteensa. Antonius tuli lopulta jälleen tuntoihinsa
+ja pyysi viiniä. Siitä hiukan virkistyttyään hän koetti lohduttaa
+kuningatarta ja kehoitti häntä sopimaan Octavianuksen kanssa, mikäli
+se oli kunniallisilla ehdoilla mahdollista, ja sanoi, ettei voittajan
+ystävien joukossa ollut muita kuin eräs Proculeius, johon Kleopatra
+saattoi luottaa. Plutarkhos kertoo hänen lopuksi pyytäneen viime
+henkäyksiä vetäessään, »ettei Kleopatra surkuttelisi häntä tässä
+hänen kohtalonsa viimeisessä käänteessä, vaan pikemminkin riemuitsisi
+hänen puolestaan muistellessaan hänen entistä onneaan, joka oli ollut
+ihanampaa ja täydellisempää, kuin mitä oli konsanaan nähty, eikä ollut
+päättynyt kunniattomasti. Roomalainen oli lyönyt roomalaisen».
+
+Tämän sanottuaan hän painautui pitkälleen ja heitti pian henkensä
+sen naisen sylissä, jonka etuja hän oli niin huonosti valvonut, ja
+jonka hän nyt jätti yksin taistelemaan viimeistä suurta taistelua
+valtaistuimensa ja poikansa tulevaisuuden puolesta.
+
+
+
+
+XX. KLEOPATRAN KUOLEMA JA OCTAVIANUKSEN TRIUMFI
+
+
+Kleopatran tilanne oli tällä hetkellä äärimmäisyyteen saakka kaamea.
+Hänen miehensä verinen ruumis lepäsi vuoteella, peitteenä vaatteet,
+jotka hän oli repinyt yltään. Palvelijattaret Charmion ja Iras olivat
+todennäköisesti kyyristyneet johonkin soppeen rintoihinsa lyöden ja
+äänekkäästi valittaen, kuten kreikkalainen tapa vaati jonkun kuollessa.
+Auringon paahtamalle pihalle näyttää kokoontuneen avoimen ikkunan
+alle joitakin roomalaisia ja egyptiläisiä, ja otaksun, että niiden
+pystyttämät tikapuut, jotka olivat auttaneet kuningatarta Antoniuksen
+nostamisessa, olivat vielä paikoillaan seinää vasten. Tämä elokuun
+päivä oli varmaankin jo kulunut ohi puolenpäivän, niin että aurinko
+paistoi sisään huoneeseen, valaisten epäjärjestykseen joutunutta
+sisustusta ja läjäytyneiden mattojen vielä tuoreita veriläikkiä, jotka
+osoittivat, mistä kuolevan raskasta ruumista oli raahattu. Toisella
+puolella kohisi meri, mutta toiselta kuului Octavianuksen sotureiden
+huutoja ja heidän aseidensa helähtelyä, ilmoittaen Kleopatralle,
+että vihollinen oli saapunut palatsiin. Hän saattoi odottaa millä
+hetkellä hyvänsä antautumisvaatimusta, ja todennäköisesti yritettäisiin
+pyrkiä sisään ikkunoista. Hän oli kuitenkin päättänyt, ettei häntä
+saataisi konsanaan elävänä vangiksi, ja oli epäilemättä antanut
+selvästi ymmärtää, että hän sytyttäisi heti viereiseen huoneeseen
+tehdyn hautarovion ja polttaisi itsensä poroksi, jos väkivaltaan
+ryhdyttäisiin. Vangiksi joutuminen merkitsi hänelle todennäköisesti
+häväistystä Octavianuksen triumfissa ja valtaistuimen menettämistä, kun
+taas antautuminen keskinäisen sopimuksen perusteella saattoi luonnistua
+niin hyvin, ettei häneen koskettaisi eikä valtaistuinta riistettäisi
+hänen suvultaan. Näyttää uskottavalta, että hän antoi nyt kummallekin
+seuralaiselleen aseita mahdollisten hyökkäysten varalle ja käski
+heidän varoittaa kaikkia, jotka yrittäisivät kiivetä tikapuille, että
+liekit tulisivat nielemään hänet ja kaikki hänen satumaisen arvokkaat
+aarteensa, jalokivensä ja muut kalleutensa, ennenkuin he ehtisivät
+ikkunan tasallekaan.
+
+Antoniuksen viimeisestä henkäyksestä oli kulunut vain joitakin
+minuutteja, kun Proculeius, josta hän oli puhunut Kleopatralle juuri
+ennen kuolemaansa, ilmestyi näyttämölle, vaatien Octavianuksen nimessä
+puheillepääsyä. Hän kolkutti ovelle ja kehoitti Kleopatraa avaamaan,
+ja hänen äänensä on varmaankin kajahdellut alhaalta pylväskäytävästä
+Kleopatran kuuluviin, joka istui todennäköisesti portaiden yläpäässä,
+kuin maan alta — kolkkona kuin pimeiden voimien kutsu. Mutta peläten
+tulevansa vangituksi hän ei tohtinut avata, vaikka hän olisi kyennytkin
+irroittamaan raskaat salvat, vaan asteli edestakaisin miehensä ruumiin
+vaiheilla tuskallisessa epätietoisuudessa. Lopulta hän kuitenkin
+kiiruhti marmoriportaita alas hämyiseen pylväskäytävään ja seisahtui
+oven eteen kasatun röykkiön eteen, huutaen Proculeiusta nimeltä. Tämä
+vastasi ja nyt he pitivät lyhyen neuvottelun. Kleopatra ilmoitti
+antautuvansa, jos Octavianus vannoisi, että Egyptin valtaistuin
+annettaisiin hänen pojalleen Caesarionille, mihin Proculeius
+vastasi vain toistamalla, että Octavianus tulisi varmasti olemaan
+hyvin armollinen häntä kohtaan. Kleopatra ei tyytynyt siihen, ja
+roomalainen upseeri palasi hetkisen kuluttua herransa luo, minkä
+jälkeen Kleopatraa ei häiritty, ennenkuin myöhään illalla. Proculeius
+kuvasi Octavianukselle kuningattaren tilanteen ja osoitti, ettei ollut
+todennäköisesti lainkaan vaikea päästä mausoleumiin tikapuiden avulla
+ja saada nopeasti ja taitavasti toimimalla Kleopatra vangituksi,
+ennenkuin hän ennättäisi sytyttää rovion. Octavianus lähetti silloin
+hänet ja Cornelius Galluksen, joka oli nyt saapunut Aleksandriaan,
+koettamaan ja jälkimmäinen meni suoraan mausoleumin ovelle kolkuttamaan
+ja pyytämään kuningatarta puheilleen. Kleopatra meni heti portaita
+alas ja alkoi keskustella Cornelius Galluksen kanssa suljetun oven
+läpi, ja näyttää siltä kuin hänen palvelijattarensa olisivat, kiihkeinä
+kuulemaan, mitä sanottiin, poistuneet vartiopaikaltaan yläkerran
+ikkunoiden luota ja seisoneet portaiden alimmaisilla askelmilla hänen
+takanaan. Heti kuin kuningattaren kuultiin puhuvan ja alkavan selitellä
+antautumisensa ehtoja, juoksi Proculeius rakennuksen toiselle puolelle,
+korjasi tikapuiden asentoa ja kiipesi nopeasti ikkunaan kahden
+roomalaisen upseerin keralla. Hypättyään sekasortoiseen huoneeseen
+hän juoksi Antoniuksen ruumiin ohi ja syöksyi portaita alas, kohdaten
+niiden alapäässä Charmionin ja Iraksen ja nähden hämärästi Kleopatran
+seisovan suljetun oven luona häneen selin. Toinen naisista kirkaisi
+Proculeiuksen nähdessään ja huusi valtiattarelleen: »Onneton Kleopatra,
+sinut on vangittu!» Kuningatar pyörähti ympäri ja kiskaisi upseerin
+nähdessään vyöltään tikarin ja kohotti sen iskuun, jonka piti vapauttaa
+hänet kaikista kauhuista. Mutta Proculeius oli häntä vikkelämpi. Hän
+kävi häneen käsiksi niin nopeasti ja rajusti, että kuningatar horjahti
+varmaankin takaisin ovea vasten, iski kouransa hänen ranteeseensa ja
+pusersi tikaria puristavan pienen käden auki. Pidellen sitten hänen
+molempia käsiään hän käski seuralaistensa ravistaa hänen vaatteitaan
+ja tunnustella, olisiko niihin kätketty aseita tahi myrkkyä. Samalla
+hän nuhteli kuningatarta siitä, että tämä tahtoi surmata itsensä. »On
+häpeä, Kleopatra», hän lausui, »että koetat riistää Octavianukselta
+näin hyvän tilaisuuden osoittaa armeliaisuuttaan. Teet siten itsellesi
+ja hänelle suurta vääryyttä ja saatat maailman uskomaan, että
+kenraaleista inhimillisin oli petollinen ja leppymätön vihollinen».
+Sitten hän näyttää käskeneen raivata pois oven eteen pinotun röykkiön
+ja avata oven, niin että Cornelius Gallus pääsi auttamaan häntä
+kuningattaren ja hänen kahden seuralaisensa vartioimisessa. Pian
+sen jälkeen toi Octavianuksen vapautettu Epaphroditus käskyn, että
+Kleopatraa oli kohdeltava mahdollisimman lempeästi ja kohteliaasti.
+Hänen suhteensa oli kuitenkin ryhdyttävä mitä ankarimpiin
+varovaisuustoimenpiteisiin, ettei hän saisi tehdä itselleen mitään
+pahaa, ja näitä ohjeita noudattaen upseerit näyttävät sulkeneen hänet
+tarkasti vartioituna erääseen yläkerran huoneeseen, toimitettuaan ensin
+huolellisen aseiden ja myrkkyjen etsinnän.
+
+Octavianus saapui virallisesti Aleksandriaan vähää ennen auringon
+laskua. Hän tahtoi tehdä kaupungin väestöön sen vaikutuksen, että
+hän oli hyväntahtoinen ja rauhaarakastava, ja oli sentähden ottanut
+erään aleksandrialaisen filosofin, nimeltä Areios, josta hän muutenkin
+piti, mukaansa vaunuihinsa. Kun juhlasaattue eteni upeaa Canopusta
+pitkin, näkivät jännittyneet katselijat Octavianuksen pitävän filosofia
+kädestä ja puhelevan hänelle mitä ystävällisimmin. Pian alkoi kierrellä
+huhuja, että voittaja oli itkenyt surusta saadessaan kuulla Antoniuksen
+kuolemasta ja lukenut esikunnalleen vastustajansa hänelle kirjoittamia
+raivoisia kirjeitä ja omia maltillisia vastauksiaan, osoittaen siten
+olleensa pakotettu riitaan. Hän näyttää nyt kieltäneen ankarasti
+kaikenlaisen väkivallan ja ryöstön, ja säikähtyneet aleksandrialaiset
+alkoivat pian ilmestyä piilopaikoistaan kaupungin mahtimiesten saadessa
+määräyksen kokoontua Gymnasiumiin. Octavianus nousi puhumaan heille
+illan alkaessa hämärtyä, ja kun hänen piti alkaa, heittäytyivät he
+kaikki pitkälleen hänen eteensä nöyrtymisensä merkiksi. Hän käski
+heidän nousta ja sanoi antavansa heille kaikki anteeksi, ensiksikin
+Aleksanteri Suuren takia, joka oli perustanut heidän kaupunkinsa,
+toiseksi kaupungin itsensä takia, joka oli niin suuri ja kaunis,
+kolmanneksi heidän jumalansa Serapiksen kunniaksi [Plutarkhos ei
+mainitse Serapista selostaessaan niitä syitä, joihin Octavianus
+sanoi armeliaisuutensa perustuvan, mutta Dion mainitsee] ja lopuksi
+osoittaakseen kiitollisuuttaan ystävälleen Areiokselle, jonka pyynnöstä
+hän säästäisi monta henkeä.
+
+Saatuaan siten kaupunkilaiset rauhoittumaan, jotka varmaankin
+tervehtivät häntä jonkinlaisena vapauttajana ja pelastajana, hän
+poistui asuntoonsa, jossa hän näyttää kylmään tapaansa määränneen,
+että ne Kleopatran ja Antoniuksen hoviin kuuluneet henkilöt, joista
+Areios ei erikoisesti välittänyt, oli heti surmattava. Antyllus
+poloinen, Antoniuksen poika, jonka hänen opettajansa Theodorus oli
+ilmiantanut Octavianukselle, murhattiin heti Kleopatran Julius
+Caesarille rakennuttamassa temppelissä, jonne hän oli paennut. Kun
+pyöveli katkaisi hänen päänsä, koetti Theodorus varastaa hänen
+kaulaansa koristaneen kallisarvoisen jalokiven, mutta yritys huomattiin
+ja Theodorus vietiin Octavianuksen luo, joka tuomitsi hänet heti
+ristiinnaulittavaksi. Kleopatran lapset Ptolemaios ja Kleopatra Selene,
+jotka olivat vielä Aleksandriassa, joutuivat ankaran silmälläpidon
+alaisiksi, ja Octavianus näyttää ilmoittaneen Kleopatralle, että
+lapset surmattaisiin, jos hän koettaisi tehdä itselleen pahaa.
+Siten hän saattoi olla jotakuinkin varma, että kuningatar luopuisi
+itsemurhahankkeistaan, sillä, kuten Plutarkhos sanoo »sellainen uhkaus
+sai hänen päätöksensä (surmata itsensä) horjumaan ja raukeamaan».
+
+Otaksun, että Antoniuksen ruumista ryhdyttiin nyt valmistelemaan
+haudattavaksi. Vaikka palsamoiminen olikin vielä verraten tavallista
+Aleksandrian kreikkalaisten ja egyptiläisten keskuudessa, en kuitenkaan
+luule, että häntä olisi koetettukaan perusteellisesti palsamoida, vaan
+että ruumis oli joidenkin päivien kuluttua valmis hautaan pantavaksi.
+Monet Octavianuksen armeijan roomalaiset upseerit ja hänen mukanaan
+Egyptiin tulleet muukalaiset ruhtinaat pyysivät kunnioituksesta
+kuollutta kenraalia kohtaan saada toimeenpanna hautajaiset omalla
+kustannuksellaan, mutta ruumis jätettiin Kleopatran toivomuksesta
+hänen huostaansa ja samalla annettiin määräys, että hänen käskyjään
+hautajaismenoihin nähden oli toteltava. Antonius vietiin siten
+kaikella kuninkaallisella loistolla ja kunnialla hautaan, joka oli
+todennäköisesti rakennettu jo kauan sitten häntä varten kuningattaren
+mausoleumin lähelle. Kleopatra saatteli häntä — murheenmurtama ja
+säälittävä, pieni olento, ympärillään ryhmä itkeviä ja valittavia
+naisia, ja kun papit polttivat suitsuaan ja lauloivat yksitoikkoisia
+hymnejään, löi hän hennoilla käsillään epätoivoisesti rintoihinsa
+huudellen vainajaa nimeltä. Antoniuksen surkea kuolema ja hänen
+viimeiset hellät sanansa, kun hän lepäsi vaikeroiden hänen vuoteellaan,
+olivat karkoittaneet hänen mielestään kaikki muistot heidän välillään
+vallinneesta eripuraisuudesta, ja näinä viimeisinä raskaina hetkinä
+hän muisteli vain sitä, mikä heidän suhteessaan oli ollut onnellista.
+Hänen on nyt äärimmäisessä orpoudessaan täytynyt kiihkeästi kaivata
+entisen Antoniuksen vilkasta ja rattoisaa seuraa, ja hänen on ollut
+varmaankin hyvin vaikeata päästä kiusauksesta lopettaa elämänsä kurjuus
+siinä hänen haudallaan. Mutta Octavianuksen uhkaus lapsien kohtalosta
+pidätti hänen kättään, eikä hän ollut sitäpaitsi suuressa surussaankaan
+menettänyt kaikkea toivoa Egyptin pelastamisesta Rooman kynsistä.
+Hänen oma valtansa oli mennyttä, sen hän tiesi, ja paras kohtalo,
+mitä hän saattoi toivoa, oli tulla karkoitetuksi jonnekin, jossa hän
+saisi elää rauhassa, mutta Octavianuksen suhtautuminen häneen osoitti
+kaikinpuolin, että hän oli taipuvainen antamaan hänen valtaistuimensa
+hänen jälkeläisilleen. Hän ei tiennyt, kuinka vilpillisesti Octavianus
+menetteli häntä kohtaan, kuinka hän koetti kaikin tavoin rohkaista
+häntä saadakseen hänet hengissä Roomaan ja voidakseen näytellä häntä
+kahleisiin kytkettynä pilkkasanoja huutelevalle yleisölle. Hän ei
+ymmärtänyt, että hänelle lähetetyt ystävällisesti rohkaisevat ja
+hellempiinkin tunteisiin viittaavat tervehdykset oli kirjoitettu
+harkitun viekkaasti, ja että kauniit lupaukset hänen lastensa
+tulevaisuudesta oli annettu silloin, kun Octavianus todennäköisesti
+parhaillaan lähetteli kiireellisiä tiedoituksia Bereniceen, houkutellen
+Caesarionia kääntymään takaisin, saadakseen hänet surmatuksi. Hän ei
+ymmärtänyt Octavianuksen luonnetta, ei ollut häntä ehkä konsanaan
+nähnytkään, ja toivoi voivansa lopulta jotenkin vaikuttaa häneen. Hän
+oli pelannut ihmeteltävää peliään Egyptin ja Rooman yhdistämiseksi
+yhdeksi suureksi valtakunnaksi, jota hänen ja suuren Julius Caesarin
+jälkeläiset hallitsisivat, ja oli hävinnyt. Mutta oli vielä toivoa,
+että hän voisi pelastaa yleisestä haaksirikosta sen, millä hän oli
+pelinsä alkanut — Egyptin itsenäisen valtaistuimen, ja voidakseen tehdä
+sen hänen täytyi elää vielä jonkun aikaa ja suhtautua urhoollisesti
+olemassaoloonsa, joka tuntui nyt ahdistavalta painajaiselta.
+
+Palattuaan hautajaisista mausoleumiin, johon hän oli päättänyt jäädä
+asumaan, hän sairastui kovaan kuumeeseen ja houraili monta päivää.
+Surussaan ja epätoivossaan hän oli sitäpaitsi pahoinpidellyt hentoa
+ruumistaan niin säälimättömästi, että iskujen aiheuttamat tulehtumat
+ja ajettumat tuottivat verraten ankaria tuskiakin. Houriossaan hänen
+kuultiin aina tämän tästä huudahtavan avuttomasti: »_En tahdo_, että
+minua näytellään triumfissa!» ja rukoilevan, että hänen annettaisiin
+kuolla. Kerran hän kieltäytyi nauttimasta mitään ravintoa ja pyysi
+lääkäriään, erästä Olympusta auttamaan häntä pääsemään hiljaa pois
+tästä maailmasta. [Plutarkhos kertoo tämän lääkärin kirjoittaneen
+näistä viime päivistä tarkan selostuksen, jota hän on ilmeisesti
+käyttänyt lähteenä.] Mutta kuullessaan hänen käyvän päivä päivältä
+heikommaksi Octavianus varoitti häntä jälleen. Ellei hän koettaisi
+elää, ei hän liioin armahtaisi hänen lapsiaan. Ja tämä hänen
+äidinvaistoihinsa kohdistunut uhka ikäänkuin kahlehti hänet kiinni
+elämään, niin että hän teki sen, mikä oli parantumiselle välttämätöntä,
+ja nieli kiltisti annetut lääkkeet ja virvokkeet.
+
+Elokuun helteiset päivät menivät menojaan, ja lopulta kuningatar
+kykeni, tosin heikkona ja kuihtuneena, jälleen olemaan jalkeilla.
+Hän oli tällöin kolmenkymmenenkahdeksan ikäinen ja oli varmaankin
+menettänyt sen nuoruuden raikkauden, joka oli ollut hänelle aina
+tunnusmerkillistä, mutta kasvojen kalpeus ehkä teki hänen loistavat
+silmänsä entistä ihmeellisemmiksi, ja kun ajatellaan hänen tummaa
+tukkaansa, on sen täytynyt, huolimattomasti kiinnitettynä, vielä
+tehostaa hänen surumielistä kauneuttaan. Äänen viehättävä sointu ei
+ole voinut hävitä ja käytöksessä ilmennyt omituinen valppaus on voinut
+vain lisääntyä sairauden ja kestetyn hermojännityksen vaikutuksesta.
+Hänen henkilökohtainen viehätysvoimansa oli vielä niin suuri, että
+eräästä Cornelius Dolabellasta, roomalaisesta upseerista, jolle hänen
+vartiointinsa oli uskottu, tuli pian hänen harras palvelijansa. Hän
+lupasi ilmoittaa kuningattarelle kaikki, mitä Octavianus päättäisi
+hänen suhteensa.
+
+Elokuun 28 p., kun kuningatar lepäsi huoneessaan pienellä lavitsalla
+ikkunan edessä, katsellen, kuten kuvittelen, ikävissään Välimeren
+sinistä ulappaa, kiiruhtivat hänen palvelijattarensa sisään
+ilmoittamaan, että Octavianus oli tullut tervehtimään häntä. Octavianus
+ei ollut vielä käynyt hänen luonaan, vaan oli, kuten hyvä tapa vaati,
+välttänyt häntä ennen Antoniuksen hautajaisia ja niiden aikana, ja
+Kleopatra oli taas ollut niiden jälkeen liian sairas voidakseen ottaa
+hänet vastaan. Nyt hän oli kuitenkin toipumisasteella, ja voittaja oli
+saapunut aivan odottamatta onnittelemaan häntä parantumisen johdosta,
+kuten oli tapana. Hän astui huoneeseen, ennenkuin kuningatar ehti
+valmistautua, ja Plutarkhos kuvaa, kuinka »hän nousi Octavianuksen
+ilmestyessä lavitsalta, yllään vain ohut vaatekappale, ja heittäytyi
+hänen jalkoihinsa, tukka irrallaan, syvälle vajonneiden silmien
+ympärillä tummat renkaat, ääni vavisten ja kuihtuneilla kasvoilla hurja
+ilme. Mustelmat iskujen jäljiltä, joita hän oli antanut itselleen,
+näkyivät vielä rinnassa, ja hänen koko olemuksensa näytti kauttaaltaan
+yhtä murtuneelta kuin hänen mielensäkin. Mutta hän ei ollut kaikesta
+tästä huolimatta vielä kokonaan menettänyt entistä tenhoaan ja
+nuorekasta kauneuttaan, vaan ne säteilivät vieläkin, siitä tilasta
+huolimatta, jossa hän nyt oli, kuin jostakin syvemmältä ja tulivat
+näkyviin kaikissa hänen kasvojensa ilmeissä».
+
+Tämä kuva epätoivoisesta pikku kuningattaresta, joka on polvistunut
+tumma tukka kasvoille valuen ja väljä mekko olkapäiltä soluen tuon
+kylmän ja kivulloisen näköisen miehen jalkoihin, joka seisoo hänen
+edessään hieman kömpelösti, on sellainen, että sen täytyy surettaa
+historioitsijaa, joka on seurannut hänen sotaansa tätä Rooman edustajaa
+vastaan. Tässä kohtauksessa saamme kuitenkin nähdä hänet kaikista
+muodollisuuksista ja kuninkuuteen liittyneistä seikoista vapaana,
+jotka olivat saaneet hänet usein esiintymään mahtipontisempana ja
+peloittavampana kuin mitä hänen luonteensa oikeastaan edellytti. Hän
+oli oleellisesti nainen ja käyttäytyi nyt ruumiillisen heikkoutensa
+tilassa aivan samoin kuin kuka hyvänsä suunniltaan hermostunut nainen
+olisi käyttäytynyt hänen asemassaan. Hänen ihmeteltävä rohkeutensa oli
+melkein kokonaan poissa, ja hänen sitkeytensä päämäärään pyrkimisessä
+oli hävinnyt kaikkien hänen toiveidensa haaksirikossa. Olemme usein
+kuulleet kuvattavan häntä naiseksi, joka toimi aina laskelmien mukaan,
+joka eli elämänsä harkitussa ja julkeassa irstaisuudessa, ja joka kuoli
+ylpeydessään järkähtämättömänä, mutta hänen luonteensa oli, kuten
+olen koettanut tässä teoksessa osoittaa, oleellisesti naisellinen —
+jännittynyt ja herkkä ailahtamaan ilosta epätoivoon. Vaikka hän olikin
+älykäs, itsenäinen ja peloton, ei hän ollut milloinkaan täydellisesti
+omintakeinen, ja tämmöisissä tilanteissa, kuin tässä selostamamme,
+hänen luonteessaan ilmenee piirre, joka osoittaa hänen voineen kaivata
+aivan epätoivoisesti apua ja myötätuntoa.
+
+Octavianus nosti hänet seisoalleen ja autettuaan hänet takaisin
+vuoteelle istuutui hänen viereensä. Kleopatra puhui hänelle
+ensin hajanaisesti ja sekavasti, selitteli tekojaan sanoen ehkä
+muutamien niistä, kuten mausoleumiin sulkeutumisen, johtuneen
+Antoniuksen pelosta, mutta kun Octavianus huomautti selitysten
+ristiriitaisuuksista, ei hän enää koettanutkaan puolustella käytöstään,
+vaan pyysi ainoastaan, ettei valtaistuinta riistettäisi hänen
+pojaltaan, ja sanoi tahtovansa elää, jos vain Octavianus turvaisi hänen
+maansa ja sukunsa vapauden ja itsenäisyyden ja olisi armelias hänen
+lapsilleen. Nousten sitten vuoteelta hän haki Octavianukselle Julius
+Caesarin hänelle kirjoittamat kirjeet ja yhden tahi kaksi muotokuvaa,
+jotka oli maalattu häntä varten Caesarin eläessä. »Tiedätte», hän
+lausui [Dion Cassius], »kuinka paljon seurustelin isänne kanssa
+[Octavianus sanoi nyt diktaattoria aina isäkseen ja itseään
+»Caesariksi»], samoin kuin senkin, että hän se painoi Egyptin kruunun
+päähäni, mutta että tietäisitte jotakin myös keskinäisistä asioistamme,
+pyydän teitä lukemaan nämä kirjeet. Ne ovat kaikki minulle omakätisesti
+kirjoitettuja».
+
+Octavianus on varmasti selaillut kirjenippua jonkin verran uteliaasti,
+mutta ei näytä välittäneen ryhtyä lukemaan niitä, minkä nähdessään
+Kleopatra huudahti: »Mitä hyötyä minulla sitten on kaikista näistä
+kirjeistä? Kuitenkin on kuin näkisin hänet niissä jälleen elävänä».
+Entisen lemmityn ja ystävän ajatteleminen ja kirjeiden ja muotokuvien
+herättämät muistot näyttävät järkyttäneen hänen mieltänsä niin, että
+hän murtui nyt kokonaan, heikko ja ylenmäärin hermostunut kun oli.
+Hänen kuultiin huudahtavan nyyhkytystensä lomassa: »Oi Jumalani, jospa
+vielä eläisit!» ikäänkuin tarkoittaen Julius Caesaria.
+
+Octavianus näyttää lohduttaneen häntä parhaansa mukaan, ja
+koska Kleopatran oli puolestaan myös tehtävä jotakin voittajan
+jalomielisyyden vastapainoksi, näyttää hän lopulta luvanneen
+jättäytyä kokonaan Octavianuksen huostaan ja luovuttaa hänelle kaiken
+omaisuutensa ilman ehtoja. Hänen Seleukos-niminen hovimestarinsa sattui
+olemaan juuri mausoleumissa odottamassa määräyksiä, ja käskettyään
+hänet puheilleen Kleopatra kehoitti häntä antamaan Octavianukselle
+luettelon, jonka he olivat hiljattain yhdessä laatineet hänen
+kalleuksistaan, ja joka oli huoneessa toisten papereiden joukossa.
+Seleukos näyttää lukeneen asiakirjan Octavianukselle, mutta tahtoen
+päästä uuden herransa suosioon ja ajatellen, ettei uskollisuus
+Kleopatraa kohtaan hyödyttänyt enää mitään, hän suvaitsi ilmoittaa,
+että luettelosta oli jätetty paljon esineitä pois, ja että kuningatar
+salasi ne tahallaan omaa etuaan ajatellen. Tämän kuullessaan Kleopatra
+kimposi ylös vuoteeltaan, syöksyi ällistyneen hovimestarin kimppuun,
+karkasi hänen tukkaansa, ravisti häntä puoleen ja toiseen ja löi
+häntä kaikin voimin kasvoihin. Hän oli niin vimmoissaan, että miehen
+olisi voinut käydä huonosti, ellei Octavianus, joka ei voinut olla
+nauramatta, olisi mennyt väliin ja taluttanut Kleopatraa takaisin
+vuoteelle.
+
+»On todellakin kovaa», kuningatar huudahti vieraalleen, »että oma
+palvelija kehtaa syyttää minua joidenkin naisten lelujen salaamisesta
+juuri silloin, kun olette tullut kunnioittamaan minua käynnillänne
+minun ollessani tässä tilassa. Noita esineitä en ole salannut omaa
+onnetonta itseäni koristaakseni, siitä voitte olla varma, vaan että
+minulla olisi edes jotakin, mitä lahjoittaa sisarellenne Octavialle
+ja vaimollenne Livialle voidakseni toivoa saavani teidät heidän
+välityksellään jossakin määrin armeliaisuuteen taipuvaiseksi».
+
+Octavianus oli hyvillään kuullessaan hänen puhuvan näin, sillä sehän
+näytti osoittavan, että hän tahtoi elää, ja Octavianus toivoi hartaasti
+Kleopatran tervehtyvän osaksi sentähden, kuten olen jo sanonut,
+että hän saisi näytellä Kleopatraa kahleissa Rooman kaduilla, ja
+ehkä osaksi siitäkin syystä, että hän saisi osoittaa kunnioitustaan
+diktaattorivainajan muistoa kohtaan ja armeliaisuuttaan säästämällä
+Kleopatran hengen triumfin päätyttyä. Hän sanoi sentähden, että
+Kleopatra sai pitää nuo koristeet ja tehdä niillä mitä tahtoi, ja
+luvaten kohdella häntä jalomielisemmin, kuin mitä osattiin odottaakaan,
+hän lausui jäähyväiset ja lähti, hyvin tyytyväisenä, että oli voittanut
+Kleopatran luottamuksen ja onnistunut pettämään hänet täydellisesti.
+Siinä hän kuitenkin erehtyi, sillä Kleopatra se petti hänet.
+
+Kuningatar oli huomannut Octavianuksen käytöksestä ja sanoista,
+että tämän tarkoituksena oli näytellä häntä Roomassa, ja ettei
+hän hyväksynyt Caesarionia hänen seuraajakseen, vaan aikoi Rooman
+edustajana ottaa Egyptin haltuunsa. Vierailu ei ollut suinkaan
+haihduttanut hänen epäilyksiään, vaan oli päinvastoin saattanut hänet
+varmuuteen, että hänen sukunsa kohtalo oli päätetty, ja hän näki jo
+aivan selvästi, ettei hänellä ollut enää mitään jäljellä, minkä hyväksi
+elää. Hetkisen kuluttua toi Cornelius Dolabellan lähetti hänelle
+salaisen ilmoituksen, että Octavianus oli, nähtyään hänen toipuneen
+sairaudestaan, päättänyt lähettää hänet noin kolmen päivän päästä
+kahden lapsensa keralla Roomaan. Dolabella tiesi mahdollisesti kertoa
+hänelle senkin, ettei hänen pojallaan Caesarionilla ollut mitään
+toivoa, sillä Octavianus oli päättänyt surmata hänet heti, kun saisi
+hänet käsiinsä, käsittäen, kuten hänen aleksandrialainen ystävänsä
+Areios oli viitannut, olevan epäviisasta jättää oman onnensa nojaan
+henkilöä, joka piti itseään suuren diktaattorin laillisena seuraajana.
+
+Kuullessaan tämän kuningatar päätti surmata itsensä heti, sillä hänet
+valtasi nyt niin syvä epätoivo, että elämä kävi sietämättömäksi.
+Hänen on täytynyt kuvitella mielessään Octavianuksen triumfia, jossa
+hän näyttelisi lapsineen pääosaa. Hänet kuljetettiin kahleissa
+Kapitoliumille aivan samoin kuin hän oli nähnyt sisarensa Arsinoen
+kulkevan Julius Caesarin triumfissa, ja mielikuvituksessaan hän
+saattoi jo kuulla katselijoiden pilkkahuudot ja nähdä kaduille
+kerääntyneet sankat joukot, jotka eivät voisi olla muistuttamatta
+häntä kerskailusta, että hän istuisi jonakin päivänä kuninkaallisena
+tuomarina paikalla, jossa nyt tulisi seisomaan pohjiaan myöten
+nöyryytettynä. Tämä ajatus oli jo sinänsä hirveämpi, kuin mitä hän
+jaksoi sietää, mutta siihen liittyi vielä se varmuus, että jos hän
+eläisi, hänen täytyisi vielä kestää sekin kaamea hetki, jolloin hänelle
+ilmoitettaisiin hänen rakkaan poikansa tulleen julmasti murhatuksi,
+sillä Caesarionin kuolema ei näyttänyt enää olevan vältettävissä.
+
+Tehtyään päätöksensä hän lähetti kirjeen Octavianukselle ja pyysi
+lupaa saada käydä Antoniuksen haudalla toimittamassa tavalliset
+palvontamenot. Lupa annettiin ja seuraavana aamuna, elokuun 29 p.,
+hänet kannettiin kantotuolissaan haudalle, naistensa seuraamana.
+Saavuttuaan perille hän heittäytyi hautakivelle ja syleili sitä
+kiihkeästi.
+
+»Oi kallehin Antonius», hän huudahti kyynelten virratessa poskille,
+»siitä ei ole kauan kun nämä kädet hautasivat sinut. Silloin ne
+olivat vapaat, mutta nyt olen vanki ja teen sinulle nämä viimeiset
+palvelukset vartia vierelläni, ettei luonnollinen suruni turmelisi
+orjanruumistani ja tekisi sitä sopimattomaksi triumfissa näyteltäväksi,
+jonka he toimeenpanevat sinut voitettuaan. Älä odota enää mitään
+minulta, Antonius — nämä ovat Kleopatran viimeiset kunnianosoitukset
+muistollesi, sillä hänet viedään luotasi kauas pois. Mikään ei voinut
+meitä eläessämme eroittaa, mutta nyt uhkaa kuolema tehdä sen. Sinä,
+Roomassa syntynyt, olet löytänyt haudan Egyptistä, minä, egyptiläinen,
+saan nyt lähteä etsimään sitä, enkä mitään muuta, sinun maastasi. Mutta
+jos tuonelan jumalat, joiden seurassa nyt olet, voivat tahi tahtovat
+tehdä jotakin puolestani, koska ne, jotka ovat ylhäällä, ovat pettäneet
+meidät, niin älä salli vaimosi joutua elävänä ihmisten pilkattavaksi,
+älä salli, että häntä talutetaan triumfissa sinun häpeäksesi, vaan
+piiloita minut, piiloita minut, hautaa minut tähän viereesi. Sillä
+kaikista katkerista murheistani ja vastoinkäymisistäni ei ole mikään
+ollut niin hirveä kuin tämä lyhyt aika, jonka olen ollut sinusta
+erilläni». [Plutarkhos. On hyvin todennäköistä, että Kleopatran lääkäri
+Olympos oli saapuvilla ja kirjoitti sitten nämä sanat päiväkirjaansa,
+jota tiedämme Plutarkhoksen käyttäneen lähteenään.]
+
+Hän lepäsi jonkin aikaa hautakivellä intohimoisesti suudellen sitä,
+sekasortoisessa mielessään vain heidän entisen onnensa muisto. Kaikki
+muu oli unohtunut orpouden ja avuttomuuden synnyttämässä ikävässä.
+Noustuaan ja laskettuaan haudalle muutamia kukkaseppeleitä hän astui
+sitten kantotuoliinsa ja palasi mausoleumiin.
+
+Heti sinne saavuttuaan hän käski valmistaa kylvyn, ja kun hänet
+oli pesty ja voideltu hyvätuoksuisella öljyllä ja tukka palmikoitu
+huolellisesti pään ympärille, hän antoi kattaa eteensä ylellisen
+aterian. Syötyään hän kirjoitti sitten lyhyen kirjeen Octavianukselle,
+pyytäen että hänet haudattaisiin Antoniuksen viereen, ja lähetettyään
+sen hän käski kaikkien, Irasta ja Charmionia lukuunottamatta,
+poistua mausoleumista, ikäänkuin tahtoen olla ehdottomasti rauhassa
+iltapäiväleponsa aikana. Ovet suljettiin ja vartiat asettuivat
+ulkopuolelle tavallisille paikoilleen.
+
+Kun Octavianus luki kirjeen, jonka Kleopatran lähetti oli tuonut,
+käsitti hän heti, mitä oli tapahtunut, ja kiiruhti mausoleumille.
+Matkalla hän muutti kuitenkin mieltään eikä mennyt perille saakka,
+vaan lähetti sinne joitakin upseereitaan, jotka tapasivat vartiat
+paikoiltaan, mistään tietämättöminä. Paiskaten ovet auki he syöksyivät
+portaita ylös, nähden heti aavistustensa toteutuneen. Kleopatra lepäsi
+kuolleena kultaisella vuoteellaan kreikkalaisissa juhlavaatteissaan,
+kaikki koristeet yllään ja Ptolemaioksien kuninkaallinen diadeemi
+otsallaan. Permannolla jalkopäässä veti Iras viimeisiä henkäyksiään, ja
+Charmion, kyeten tuskin seisomaan, horjui vuoteen vieressä, koettaen
+korjata kuningattaren kruunun asentoa.
+
+Upseereista huudahti eräs vihaisesti: »Charmion, oliko tämä kauniisti
+tehty?» Vuoteen varassa seisova Charmion kääntyi kasvot harmaina
+puhujaan. »Kauniisti, hyvin kauniisti», hän kuiskasi, »kuten niin monen
+kuninkaan jälkeläisen sopikin», ja kaatui kuolleena kuningattaren
+viereen.
+
+Lähetettyään Octavianukselle ilmoituksen murhenäytelmästä upseerit
+näyttävät heti toimittaneen kuulustelun. [Seuraava selitys
+kuningattaren kuolemasta on Plutarkhoksen antama, ja on selvää, että
+se oli tulos, johon kuulustelussa päästiin.] Vartiat eivät osanneet
+ensin sanoa mitään, mutta lopulta kävi selville, että mausoleumiin
+oli päästetty eräs talonpoika, jolla oli ollut viikunoita korissa,
+kuten luultiin, kuningattaren ateriaa varten. Sotilaat kertoivat
+kohottaneensa peitteenä olleita lehtiä ja kiittäneensä hedelmien
+kauneutta, jolloin talonpoika oli naurahtanut ja kehoittanut heitä
+ottamaan joitakin, mistä he olivat kuitenkin kieltäytyneet. Oli ehkä
+tunnettua, että Kleopatra oli sanonut pitävänsä käärmeenpuremasta
+johtunutta kuolemaa helpoimpana, ja sentähden otaksuttiin, että ehkäpä
+hänelle oli tuotu myrkkykäärme viikunoiden alle kätkettynä. Käärmettä
+etsittiin kaikkialta, ja eräs sotilas luuli nähneensä ulkona hiekalla
+käärmeen jättämän jäljen, joka johti mausoleumista rantaan päin.
+Palvelija, joka päästi talonpojan sisään, näyttää nyt ilmoittaneen
+Kleopatran huudahtaneen viikunat nähdessään: »Siinähän se onkin!» —
+sanat, jotka hiukan tukevat tätä teoriaa. Toiset olivat sitä mieltä,
+että käärmettä oli säilytetty jo muutamia päiviä eräässä maljakossa, ja
+että kuningatar oli lopulta ärsyttänyt sitä, kunnes sai sen puremaan
+häntä. Ruumiintarkastuksessa ei huomattu muuta kuin kaksi hyvin pientä
+pilkkua käsivarressa, jotka olivat voineet johtua käärmeenpuremasta.
+Oli joitakin, jotka sanoivat kuningattaren mahdollisesti säilyttäneen
+jotakin myrkkyä esimerkiksi ontossa kammassa tahi jossakin muussa
+yhtäläisessä esineessä, ja tätä otaksumaa on se seikka, että
+kuolemantapauksia oli kolme, varmasti jonkin verran tukenut.
+
+Octavianus näyttää saapuneen hetkisen kuluttua, ja hän lähetti heti
+noutamaan käärmeenpureman parantajia, _Psylli_, imemään myrkyn
+haavasta, mutta he tulivat liian myöhään. Vaikka hänestä näki,
+että kuningattaren kuolema oli hänelle suuri pettymys, ei hän
+voinut olla ihailematta Kleopatran rohkeutta ja neuvokkuutta. Hän
+näyttää puolestaan olleen sillä kannalla, että kuolemansyynä oli
+käärmeenpurema, ja hänen triumfissaan kuljetettiin Kleopatran kuvaa,
+jossa oli käärme käsivarren ympärillä. Vaikka onkin näin ollen
+aivan mahdotonta varmasti todeta, kuinka Kleopatra kuoli, ei ole
+silti mitään syytä väittää perättömäksi sitä yleisesti hyväksyttyä
+käsitystä, että hänelle tuotiin käärme viikunakorissa. En epäilekään,
+etteikö hänellä ollut hallussaan muitakin myrkkyjä, joita hänen
+uskolliset palvelijattarensa ehkä käyttivät, ja jos tuossa tarinassa
+viikunakorista on todellakin perää, on tähän keinoon turvauduttu vain
+siinä tarkoituksessa, että kuningatar voisi itse kuolla tavalla, johon
+kokemus oli saattanut hänet mielistymään.
+
+Octavianus määräsi nyt, että kuningatar oli haudattava loisteliain
+juhlamenoin Antoniuksen viereen, jossa hän oli sanonut tahtovansa
+levätä. Näyttää siltä kuin hän olisi jo lähettänyt sanansaattajia
+Bereniceen estämään Caesarionia lähtemästä Indiaan, koska hän oli
+epäilemättä kuullut, että nuorukainen oli päättänyt viipyä Berenicessä
+viime hetkeen saakka. Caesarionin opettaja Rhodon kehoitti häntä
+luottamaan täydellisesti Octavianukseen, ja noudattaen tätä neuvoa
+hän palasi Aleksandriaan, johon he näyttävät saapuneen sangen pian
+Kleopatran kuoleman jälkeen. Octavianus antoi heti käskyn, että
+Caesarion oli surmattava, koska, kuten hän selitti, maailmaan ei
+mahtunut kahta Caesaria, ja siten kuoli Ptolemaioksien suvun viimeinen
+faarao, suuren Julius Caesarin poika ja ainoa todellinen perillinen.
+Kaksi muuta palatsissa olevaa lasta, Ptolemaios ja Kleopatra Selene,
+vietiin mahdollisimman pian Roomaan, ja sanansaattajia näyttää
+lähetetyn Meediaan ottamaan huostaansa Aleksanteri Helioksen, joka oli
+todennäköisesti toimitettu sinne, kuten olemme jo maininneet.
+
+Olen sitä mieltä, että Octavianus päätti nyt ottaa Egyptin itselleen
+jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Hän ei tahtonut
+aiheuttaa vallankumousta ja kapinaa julistamalla maan roomalaiseksi
+maakunnaksi, ja näyttää kunnioittaneen Kleopatran ja hänen alamaistensa
+väsymättömiä ponnistuksia säilyttää valtakuntansa itsenäisenä. Kaikkea
+tätä ajatellen hän päätti noudattaa aivan uutta menettelytapaa. Hän ei
+antanut kruunata itseään Egyptin kuninkaaksi, vaan omaksui tämän aseman
+sopimalla asiasta kaikessa hiljaisuudessa Egyptin papiston kanssa ja
+näyttää tosiasiallisesti esiintyneen Ptolemaioksien valtaistuimen
+perillisenä. Julius Caesar oli tunnustettu Egyptissä Kleopatran
+puolisoksi, ja hän, Octavianus, oli Caesarin ottopoika ja perillinen.
+Ja kun Kleopatran kolme elossa olevaa lasta oli nyt toimitettu
+tieltä pois, kuului valtaistuin laillisesti hänelle. Egyptiläiset
+hyväksyivät hänet heti hallitsijakseen, ja heidän temppeliensä seinistä
+löydämme alituisesti hänen hieroglyfeillä kirjoitetun nimensä »Ylä-
+ja Ala-Egyptin kuningas, Auringonpoika, Ptahin ja Isiksen rakastama,
+kuolematon Caesar». Hänestä käytetään myös arvonimeä autocrator,
+jonka hän otti Antoniukselta, ja joka tunnustettiin egyptiläisissä
+kirjoituksissa jonkinlaiseksi perinnölliseksi kuninkaannimeksi ja
+koristettiin faaraoiden kiehkuralla. Hänen jälkeläisensä Rooman
+keisarit olivat siten perinnöllisesti Egyptin kuninkaita, sen
+hallitsijasuvun päämiehiä, ja jokaista keisaria tervehdittiin hänen
+noustessaan Rooman valtaistuimelle Egyptin kuninkaana ja sanottiin
+kaikissa egyptiläisissä kirjoituksissa »faaraoksi» ja »auringon
+pojaksi». Octavianuksen ansiosta egyptiläiset eivät siis katsoneet
+olevansa Rooman vasalleja, vaan oman kuninkaansa alamaisia,
+kuninkaan, joka sattui olemaan samalla Rooman keisari. Suuresta
+egyptiläis-roomalaisesta valtakunnasta, jonka puolesta Kleopatra oli
+taistellut, tuli siten tosi. Egyptissä ei tunnustettu ainoatakaan
+Rooman keisaria muukalaiseksi hallitsijaksi, jonka alueisiin Egypti
+olisi kuulunut osana, vaan Egyptin faaraoksi, jonka valtakunta käsitti
+Roomankin.
+
+Muinaiset dynastiat olivat poistuneet, Amenhotepin ja Totmesin
+perheet, Ramseksen huone, Psammetikoksen suku ja monet muut. Ja nyt
+oli Ptolemaioksien suku samoin kukistunut, ja Egyptin valtaistuimelle
+nousi Caesarien dynastia. Tämä suku antoi sitten Roomalle sen keisarit,
+ja se, että egyptiläiset julistivat Octavianuksen Egyptin kuninkaaksi
+paljoa ennen kuin roomalaiset tunnustivat hänet Rooman keisariksi,
+antoi turhamaisten egyptiläisten silmissä Rooman valtaistuimelle
+jonkinlaisen faaraoihin pohjautuvan alkuperän. Tavallisesti on
+otaksuttu, että Egyptistä tuli roomalainen maakunta, mutta sitä ei
+julistettu milloinkaan sellaiseksi. Octavianus asetti hallituksesta
+huolehtimaan _prefektin_, jonka tuli toimia varakuninkaana [Strabo.
+Tacitus], ja hän pidätti enemmän kuin puolet Ptolemaioksien tuloista
+itselleen yksityisomaisuudeksi. Kun hän myöhemmin uskotteli Roomassa,
+että Kleopatran valtakunta oli liitetty sen alueisiin, käsitettiin
+tilanne Egyptissä selvästi siten, että maa oli vielä yksinvalta.
+
+Hän kunnioitti kuningattaren muistoa, koska hänestä oli tullut hänen
+seuraajansa, eikä sallinut hänen patsaitaan kaadettavan [Sanotaan, että
+syynä oli eräältä Kleopatran ystävältä saatu ja siinä tarkoituksessa
+annettu lahja. On kuitenkin todennäköisempää, että tämä oli vain
+politiikkaa.], mutta Kleopatran kaikki kullat ja hopeat ja koristeet
+sulatettiin ja lyötiin rahaksi, jolla soturien palkat maksettiin.
+Kuninkaalliset maat anastettiin ja palatseista riistettiin melkein
+kaikki, mikä oli arvokasta, ja kun Octavianus palasi lopulta Roomaan
+keväällä 29 e.Kr., oli hänestä tullut satumaisen rikas.
+
+Samana vuonna toimeenpantiin kolme suurta triumfia elokuun 13, 14 ja
+15 p., ensimmäinen Euroopassa tehtyjen valloitusten, toinen Actiumin
+taistelun ja kolmas Egyptissä saadun voiton kunniaksi. Kleopatran
+kuvapatsasta, jossa oli käärme käsivarren ympärillä, kuljetettiin
+pitkin pääkaupungin katuja ja kuningattaren kaksosia, Aleksanteri
+Heliosta ja Kleopatra Seleneä, talutettiin vankeina kulkueessa.
+Nilusta ja Egyptiä esittäviä kuvia nähtiin siellä täällä saattueessa,
+ja mielenkiintoista sotasaalista oli kuormattu tavaton paljous
+juhlavaunuihin. Runoilija Propertius kertoo, kuinka hän oli näkevinään
+»kuninkaita kultaisissa kahleissa ja Actiumin laivaston purjehtivan
+Via Sacraa ylös». Kaikki joutuivat tavattoman innostuksen valtaan ja
+Kleopatrasta levitettiin halventavia juttuja joka taholla. Horatius
+tulkitsi kansan tunteet ihmeteltävässä oodissa ja julisti kuningattaren
+Rooman viholliseksi. Octavianukselle annettiin kunnianosoituksia
+aivan tuhlaamalla ja hiukan myöhemmin nimi Augustus, ja hänestä tuli
+_Divus Juliuksen_ perillisenä _Divus filius_. Suuri diktaattori
+oli nyt tunnustettu yhdeksi roomalaisen maailman jumalista, ja
+Octavianus esiintyi suurella mielihyvällä hänen muistonsa ylistäjänä.
+Siihen viittaa erittäinkin se seikka, että hän herätti henkiin
+Lupercus-seuran, ikäänkuin tahtoen silläkin tavoin kunnioittaa Caesaria.
+
+Kleopatran ja Antoniuksen kolme lasta sijoitettiin Antoniuksen
+entisen vaimon, jalomielisen ja lempeän Octavian rauhalliseen kotiin.
+Octavianus näyttää vaatineen ihailtavan tarmokkaasti, että vaikea
+kysymys heidän kohtalostaan ratkaistiin näin. Heidän surmaamisensa
+olisi loukannut syvästi egyptiläisiä, ja koska Octavianus oli nyt
+Egyptin valtaistuimen laillinen perillinen, Kleopatran seuraaja, eikä
+muukalainen vallananastaja, niin sopi hyvin, että hänen sisarensa
+otti nämä kuninkaallisen perheen jäsenet hoitoonsa. Aina lempeä ja
+kuuliainen Octavia suostui alttiisti tähän toimenpiteeseen ja oli
+todennäköisesti aina ystävällinen ja hellä näitä uskottoman miehensä
+lapsia kohtaan, jotka hän kasvatti yhdessä kahden tyttärensä Antonia
+Majorin ja Antonia Minorin ja Antoniuksen ja Fulvian toisen pojan,
+murhatun Antylluksen veljen, Julius Antoniuksen keralla. Kun pieni
+Kleopatra Selene oli tullut täysikasvuiseksi, naitettiin hänet Juballe,
+Numidian kuninkaalle, joka oli oppinut ja sivistynyt ruhtinas, ja josta
+tuli myöhemmin Mauretanian kuningas. Heidän poikansa oli nimeltään
+Ptolemaios ja nousi isänsä jälkeen valtaistuimelle noin vuonna 19
+j.Kr. Hänet murhattiin sitten Caligulan toimesta, joka oli hänkin
+sallimuksen omituisesta johdatuksesta Antoniuksen jälkeläinen. Miten
+Aleksanteri Helioksen ja hänen veljensä Ptolemaioksen kävi, emme tiedä.
+Tacitus sanoo, että keisari Neron aikana Judean maaherrana toimineen
+Antonius Felixin toinen vaimo Drusilla oli Kleopatran ja Antoniuksen
+tyttärentytär, siis todennäköisesti Mauretanian kuningasperheestä.
+Octavia kuoli vuonna 11 e.Kr. ja Antoniuksen poika Julius Antonius
+tuomittiin kuolemaan vuonna 2 j.Kr., koska hän oli ollut luvattomassa
+suhteessa Octavianuksen omaan tyttäreen Juliaan, joka karkoitettiin
+sitten Pandaterian alastomalle saarelle. Itse Octavianus kuoli
+kunniansa kukkuloilla vanhana miehenä vuonna 14 j.Kr. jättäen Egyptin
+ja Rooman valtaistuimet pojalleen Tiberiukselle.
+
+Aleksandrian vaikutus Rooman elämään alkoi tulla hämmästyttävän
+selvästi näkyviin Octavianuksen eli, kuten on sanottava, Augustuksen
+hallituksen myöhemmällä ajalla. Egyptiläinen ajattelu vaikutti niin
+mullistavasti pääkaupungin oloihin, että oli kuin manalle menneen
+Kleopatran henki olisi nyt istunut valtaistuimella, jota hän oli
+eläessään niin kiihkeästi tavoitellut. Ferrero menee niin pitkälle
+otaksumissaan, että hän sanoo niiden peruskäsitteiden loistavasta
+yksinvallasta ja ylellisestä itämaisesta hienostumisesta, joita nyt
+Roomassa kehitettiin, saaneen alkunsa suoraan Aleksandriasta ja ehkä
+siitä seikasta, että uudet keisarit olivat alkuperäisesti Egyptin
+kuninkaita. Egyptiläisiä taiteilijoita ja käsityöläisiä tulvi meren
+poikki Italiaan, ja ne sadat roomalaiset, jotka olivat valvoneet
+etujaan Egyptissä, matkustivat sinne usein liikeasioille ja tutustuivat
+ja eläytyivät huomaamattaan sen taiteeseen, teollisuuteen ja kauppaan.
+Aleksandrialaisia veistoksia ja maalauksia nähtiin kaikissa huviloissa
+ja kaikki sivistyneet henkilöt lukivat Aleksandrian koulun runoutta
+ja kirjallisuutta. Kaikki tahtoivat aleksandrialaisia taideteoksia,
+kun oli kysymys kotien kaunistamisesta, ja kaikki tarkkailivat
+kreikkalais-egyptiläisten tapoja ja hienostuneisuutta. Entinen jäykkyys
+hävisi olemattomiin Kleopatran alamaisten eloisuuden tieltä, aivan
+samoin kuin Lontoon elämä on viime vuosina muuttunut mannermaan
+vaikutuksesta.
+
+Kaiken tämän perusteella voitaneen sanoa, että Kleopatran
+unelmat egyptiläis-roomalaisesta valtakunnasta olivat näin ollen
+tosiasiallisesti toteutuneet. Erona oli vain se, että sen hallitsijat
+polveutuivat Octavianuksesta, Caesarin sisarenpojasta, eivätkä
+Caesarionista, Caesarin omasta pojasta. Mutta siitä tärkeästä osasta
+huolimatta, joka Egyptillä ja Aleksandrialla täten oli Rooman
+keisarikunnan synnyssä, tahrittiin Kleopatran muisto, jonka aloitteesta
+ja toimesta tämä uusi elämä oli saanut alkunsa, vuosi vuodelta yhä
+mustemmaksi. Hänestä tehtiin tämän itämaalaistuneen, mutta yhäti
+itseään länsimaalaisena pitävän Rooman vihollinen, ja hänen taisteluaan
+Octavianusta vastaan muisteltiin Caesarien puoluetta kohdanneena
+vaikeana koettelemuksena. Häntä paneteltiin säälimättömästi ja
+hänen irstaisuudestaan keksittiin kaikenlaisia juttuja. Tämä on se
+pohja, johon maailman arvostelu Kleopatran luonteesta perustuu, ja
+jokaisen näiden aikojen tutkijan on välttämättä karkoitettava työhönsä
+ryhtyessään kaikki ne vaikutteet, joita hän on saanut näistä liatuista
+lähteistä. Unohdettuaan Propertiuksen loukkaavat sanat ja Horatiuksen
+kiihkoisat säkeet, jotka runoilija kirjoitti ilonsa yltäkylläisyydessä
+omaa pientä maatilaansa uhanneen sodan päättyessä, lukija on pätevä
+arvostelemaan, onko tässä hänelle esittämäni tulkinta Kleopatran
+luonteesta ja teoista katsottava kohtuuttoman suopeaksi, ja olenko
+käyttänyt väärin historioitsijan etuoikeutta olla armelias koettaessani
+puolustaa naista, joka taisteli koko elinaikansa, usein orpona ja
+katkerien vastoinkäymisten musertamana, isänmaallisen ja loistavan
+päämäärän saavuttamiseksi, ja joka kuoli »kuten niin monen kuninkaan
+jälkeläisen sopi».
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76098 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..01ddab2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #76098 (https://www.gutenberg.org/ebooks/76098)