Initial commitHEADmain

4 files changed, 1913 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/76099-0.txt b/76099-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..53dd427
--- /dev/null
+++ b/76099-0.txt
@@ -0,0 +1,1896 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76099 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+MEIOÄN HERRAMME PETTÄJÄ
+
+Kertomuksia valtameren kyntäjistä
+
+
+Kirj.
+
+JACK LONDON
+
+
+Suomentanut
+
+Tauno Kopra
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta,
+1924.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Valtameren kauhuja
+Meidän Herramme pettäjä
+Kuolleet eivät milloinkaan palaa
+Valtameren kyntäjä
+
+
+
+
+VALTAMEREN KAUHUJA
+
+Tositarina
+
+
+_Francis Spaight_ purjehti aivan hitaasti myötätuuleen vain
+mesaanilatvapurjeen avulla, kun sattui se ratkaiseva tapaus. Se ei
+johtunut niin paljon hutiloimisesta kuin miehistön kurinpuutteesta ja
+siitä, että he, lievimmin sanoen, olivat keskinkertaisia merimiehiä.
+Peränpitäjä, muuan Limerickin mies, ei ollut kokenut suolaista vettä,
+paitsi milloin oli uittanut tukkeja Shannoniin Quebecin laivojen ja
+rannikon väliä. Hän pelkäsi korkeata aallokkoa, joka nousi perän
+pimeydestä vyöryen häntä kohden, ja hän oli halukkaampi kyykistymään
+laineiden uhkaavan hyökkäyksen edessä kuin väistämään niiden
+töyttäykset ruorin avulla ja kukistamaan laivan taipumuksen nousta
+tuuleen.
+
+Kello oli kolme aamulla, kun hänen kaikkea muuta kuin merimiesmäinen
+käytöksensä kiiruhti romahdusta. Nähdessään muita korkeamman laineen
+hän kumartui ja irroitti kätensä tapeista. _Francis Spaight_ mutkaili,
+kun sen perä nousi vedestä, ja sai kylkeään vastaan laineen koko
+paineen. Seuraavassa silmänräpäyksessä se oli aallonpohjassa, alihangan
+parras painuneena, kunnes vesi ulottui sen luukunreunoihin; aalto
+toisensa jälkeen paiskautui ylihangan partaan päällitse huuhtoen koko
+kannen jääkylmin tyrskyin.
+
+Miehet seisoivat typertyneinä, avuttomina ja toivottomina, yllätyksen
+ja pelon lamauttamina; he tiesivät vain yhden asian; etteivät tottelisi
+määräyksiä. Muutamat valittivat, muutamat tarrautuivat lujasti
+ylihangan vantteihin, toiset mutisivat rukouksia tai karjuivat villejä
+kirouksia; kapteeni ja perämies eivät voineet saada heitä pumppuihin
+eivätkä nostamaan joitakin pikkupurjeita, jotta laiva saataisiin
+tuulta ja aallokkoa vastaan. Laiva oli pian kyljellään; nuo arat
+kuhnukset makasivat sen partaalla tai riippuivat köysistöstä. Kun se
+kaatui kumoon, hukkui takakajuutassa perämies, ja samaten kävi kahden
+merimiehen, jotka olivat paenneet keulasoppeen.
+
+Perämies oli ollut laivan kykenevin mies, ja nyt kapteeni oli
+jokseenkin yhtä avuton kuin miehistökin. Hän ei tehnyt mitään, hän vain
+kiroili heidän kelvottomuuttaan; erään Mahoney-nimisen belfastilaisen
+matruusin ja limerickiläisen jungmannin O'Brienin piti katkaista etu-
+ja suurmasto. Ei ollut helppoa hakata pystysuoralta kannelta, uhka oli
+suuri, mutta he kuitenkin suorittivat tehtävänsä, ja mesaanimaston
+huippu seurasi yleisessä rytäkässä niitä yli laidan. _Francis Spaight_
+nousi jälleen pystyyn; oli onni, että se rahtasi puutavaraa, muuten se
+olisi uponnut, sillä se oli vesilastissa. Suurmasto, joka vielä riippui
+vanteista kiinni, iski kuin kumahteleva moukari laivan laitoja vasten,
+ja jokainen isku pani miehistön voivottelemaan.
+
+Päivä valkeni kuohuvan meren yllä, ja _Francis Spaighthta_ ei kylmässä
+päivänvalossa näkynyt muuta kuin perä, pirstoutunut mesaanimasto ja
+hankautunut parras. Tämä tapahtui pohjois-Atlantilla keskitalvella,
+ja kurja miehistö oli puolikuollut kylmästä. Mutta missään paikassa
+ei voinut olla rauhassa. Jok'ikinen aalto vyöryi yli kannen huuhtoen
+suolakohvan heidän ruumiistaan ja peittäen sen uudella kohvalla.
+Peräkajuutassa oli vettä polviin, mutta siellä oli ainakin suojassa
+kylmältä tuulelta, ja sinne kaikki henkiinjääneet kokoontuivat,
+seisoivat supisuorina pitäen kiinni kajuutan pöydästä tai nojautuen
+toisiinsa.
+
+Turhaan Mahoney yritti saada miehiä vuorottelemaan tähystämisessä
+siltä varalta, että joku laiva tulisi näkyviin. Jääkylmä tuuli oli
+heille liian kova koettelemus, ja he pitivät parempana hakea suojaa
+kajuutasta. O'Brien, jungmanni, joka vasta oli viidentoista ikäinen,
+vuorotteli Mahoneyn kanssa kylmällä tähystyspaikalla mesaanimaston
+huipussa. Poika huusi kello kolme iltapäivällä saaneensa purjeen
+näkyviin. Tieto houkutteli miehet kajuutasta, ja he parveilivat
+peräpartaan ja mesaanivantin vaiheilla katsellakseen tuntematonta
+laivaa. Mutta sen kurssi ei tuntunut suuntautuvan heihin päin, ja he
+palasivat väristen kajuuttaan; ei kukaan heistä tarjoutunut päästämään
+tähystäjää mastonhuipusta.
+
+Toisen päivän lopulla Mahoney ja O'Brien heittivät yrityksensä, ja sen
+jälkeen laiva ajelehti tuulen mukana ilman ohjausta ja tähystystä.
+Heitä oli kolmetoista miestä, ja seitsemänkymmentäkaksi tuntia he
+seisoivat polvia myöten virtavedessä kajuutanlattialla, puolikuolleiksi
+paleltuneina, ilman ruokaa ja vain kolme pulloa viiniä keskenään
+jaettavana. Kaikki ruokavarat ja juomavesi olivat ruumassa, eikä
+mitenkään voinut päästä niihin käsiksi, koska laiva oli vesilastissa.
+Päivät kuluivat, mutta he eivät saaneet palaakaan ruokaa. Pieniä
+määriä raikasta vettä he saivat täyttämällä soppakulhon kannen sateen
+aikana. Mutta sadetta tuli harvoin. Kun satoi, he myöskin kastoivat
+nenäliinansa ja kiersivät niistä vettä suuhunsa tai kenkiinsä.
+Kun tuuli ja aallokko asettuivat, saattoivat he myös kuivata ne
+kannen osat, jotka eivät olleet suolaveden peitossa ja sillä tavoin
+lisätä vesivarastoaan. Mutta ruokaa ei voinut saada millään, vaikka
+merilintuja lentelikin alituisesti heidän päittensä ylitse.
+
+Tyvenellä, joka seurasi myrskyä, he saattoivat seisottuaan
+yhdeksänkymmentakuusi tuntia jaloillaan vihdoinkin saada kajuuttaan
+kuivia lankkuja, joilla maata. Mutta pitkät, suolavedessä seisotut
+tunnit olivat aiheuttaneet jalkahaavoja. Nämä haavat olivat aivan
+kamalia. Pieninkin kosketus tai raapaisu herätti hirveitä tuskia, ja
+lopenväsyneitä kun olivat, miehet alituisesti töyttäilivät tungoksessa
+toisiaan vastaan. Ei kukaan voinut liikahtaakaan saamatta niskaansa
+kasoittain parjauksia, kirouksia ja säädyttömyyksiä. Heidän kurjuutensa
+oli niin suuri, että voimakkaat sortivat heikompiaan ja työnsivät
+heidät pois kuivimmilta paikoilta. Varsinkin poikaa, O'Brieniä,
+kohdeltiin pahasti. Vaikka oli kolme muutakin jungmannia, niin O'Brien
+sai osalleen enimmät säädyttömyydet. Siihen ei ollut muuta syytä, kuin
+että hän oli vahvempi ja uskaliaampi kuin muut pojat, piti paremmin
+oikeuksistaan kiinni ja vastusti kaikenlaisia pikkuvääryyksiä, joita
+miehet harjoittivat poikia vastaan. Heti O'Brienin mentyä miesten
+lähelle etsiäkseen kuivaa nukkumispaikkaa, potkittiin ja tyrkittiin
+hänet syrjään. Hän kiroili heidän itsekästä karkeuttaan, ja lyöntejä,
+potkuja ja sadatteluja satoi hänen päälleen. Kaikilla oli kurjaa,
+mutta hän sai kärsiä pahimmin, ja vain hänen harvinaisen voimakas
+elämänkipunansa auttoi hänet kestämään kaiken.
+
+Päivät kuluivat, ja miesten voimattomuus kasvoi; heidän ärtyisyytensä
+ja huono tuulensa lisääntyi, mikä puolestaan aiheutti O'Brienille
+yhä uusia kärsimyksiä. Kuudentenatoista päivänä koko miehistö oli
+puolikuollut nälästä, ja he seisoivat pienissä joukoissa puhellen
+matalalla äänellä ja silloin tällöin vilkuillen O'Brieniin.
+Päivällisaikaan neuvottelut johtivat päätökseen. Kapteeni otti
+puhevuoron. Kaikki kokoontuivat perään.
+
+"Hyvät miehet", kapteeni aloitti, "me olemme kauan olleet ruokaa vailla
+— kaksi viikkoa ja kaksi päivää, mutta se tuntuu pitemmältä ajalta kuin
+kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Me emme voi enää kauempaa kestää. On
+luonnonvastaista olla vatsa tyhjänä ja kuitenkin kestää. Tässä meille
+tulee esille vakava kysymys: onko parempi, että kaikki kuolevat, kuin
+että vain yksi kuolee. Meillä on jo toinen jalka haudassa. Jos vain
+yksi meistä kuolee, voivat muut elää, kunnes laiva tulee näkyviin. Mitä
+te sanotte?"
+
+Michael Behane, mies, joka oli ollut ruorissa _Francis Spaightin_
+kaatuessa, huusi, että ehdotus oli hyvä. Muut yhtyivät huutoon.
+
+"Otetaan joku pojista!" huusi Sullivan, muuan Tarbutin mies, katsellen
+tarkoittavasti O'Brieniin.
+
+"Minä olen sitä mieltä", kapteeni jatkoi, "että olisi jalo teko, jos
+joku kuolisi toisten edestä."
+
+"Niin, se olisi jalo teko!" säestivät miehet.
+
+"Ja minä olen sitä mieltä, että on parasta, että joku jungmanni kuolee.
+Heillä ei ole perheitä huollettavanaan, eikä heitä myöskään surra niin
+paljon kuin niitä, joilla on vaimo ja lapsia."
+
+"Se on oikein! Aivan oikein! Se olisi parasta", mutisivat miehet
+keskenään.
+
+Mutta kaikki neljä jungmannia vastustivat tätä vääryyttä.
+
+"Meidän elämämme on meille täsmälleen yhtä rakas kuin teidän teille",
+väitti O'Brien. "Ja meidän perheemme myöskin. Ja mitä vaimoon ja
+lapsiin tulee, niin kuka huolehtii minun vanhasta äidistäni, joka on
+leski; sen sinä hyvin tiedät, Michael Behane, joka olet Limerickistä.
+Se ei ole oikeudenmukaista. Vedetään arpaa kaikki, niin matruusit kuin
+jungmannitkin."
+
+Mahoney oli ainoa mies, joka asettui poikien puolelle. Sullivan ja
+kapteeni vaativat itsepäisesti, että vain jungmannien oli vedettävä
+arpa. Vaihdettiin teräviä sanoja, ja kesken tätä Sullivan kääntyi
+O'Brieniin kähisten:
+
+"Olisi kerrassaan kunnon työ, jos tekisimme sinusta selvän. Sen sinä
+olet ansainnut. Se juuri olisi oikea tapa, ja sen me myöskin teemme."
+
+Hän astui askeleen O'Brieniä kohden iskeäkseen hänet maahan ja heti
+ryhtyäkseen teurastukseen; muutkin lähenivät poikaa ja ojensivat
+kätensä häntä kohden. Hän vetäytyi takaperin ja huusi samalla
+suostuvansa arvanvetoon jungmannien välillä.
+
+Kapteeni taittoi neljä eripituista puutikkua ja ojensi ne Sullivanille.
+
+"Sinä luulet kyllä, ettei arvanveto käy oikein", sanoi tämä
+pisteliäällä äänellä O'Brienille. "Kai siis on parasta, että sinä
+vedät."
+
+O'Brien suostui siihen. Hänen silmilleen sidottiin nenäliina, ja hän
+asettui polvilleen kannelle selkä Sullivaniin.
+
+"Se kuolee, jolle sinä nimität lyhyimmän tikun", sanoi kapteeni.
+
+Sullivan piti tikkua ilmassa. Muut olivat piilossa hänen kädessään,
+niin että kukaan ei voinut sanoa, oliko se lyhyin vai ei.
+
+"Kenen tikku tämä on?" kysyi Sullivan.
+
+"Pikku Johnny Sheehanin", vastasi O'Brien.
+
+Sullivan pani tikun pois. Katselijat eivät voineet sanoa, oliko se
+onnettomuutta tuottava. Sullivan kohotti toisen tikun. "Kenen tämä on?"
+
+"George Burnsin."
+
+Tikku asetettiin muiden joukkoon ja kolmas kohotettiin. "Ja kenen tämä?"
+
+"Minun", sanoi O'Brien. Nopealla liikkeellä Sullivan viskasi tikut
+sekaisin. Kukaan ei ollut nähnyt mitään.
+
+"Sinä vedit oman nimesi", julisti Sullivan.
+
+"Hyvin tehty", mutisivat useimmat miehet.
+
+O'Brien oli sangen rauhallinen. Hän nousi, otti siteen silmiltään ja
+katsoi ympärilleen.
+
+"Mikä se oli?" kysyi hän.
+
+"Lyhyin tikku?"
+
+Kapteeni osoitti kannella olevaa neljää tikkua.
+
+"Kuinka tiedätte, että tikku oli minun?" kysyi O'Brien. "Näitkö sinä
+sitä, Johnny Sheehan?"
+
+Johnny Sheehan, pojista nuorin, ei vastannut mitään.
+
+"Näittekö te?" O'Brien kysyi Mahoneylta.
+
+"En, en nähnyt."
+
+Miehet mutisivat ja murisivat.
+
+"Se kävi aivan oikein", virkkoi Sullivan. "Sinulla oli samat
+mahdollisuudet kuin muillakin, ja sinä hävisit, siinä kaikki."
+
+"Se kävi aivan oikein", yhtyi kapteeni. "Enkö minä nähnyt omin silmin?
+Lyhyin tikku oli sinun, O'Brien, ja parasta on, että laittaudut
+valmiiksi. Missä kokki on? Tulkaa tänne, Gorman. Menkää joku hakemaan
+soppakulhon kantta. Gorman, tehkää velvollisuutenne kuin mies."
+
+"Mutta miten minä sen teen?" kysyi kokki. Hän oli horjuvainen ihminen;
+laimeat silmät ja veltto leuka olivat todisteena siitä.
+
+"Tämä on murhaa!" huusi O'Brien.
+
+"Minä en tahdo saada mitään", Mahoney selitti. "En palastakaan ota
+suuhuni."
+
+"Silloin sinun osasi joutuu jollekin viisaammalle", sanoi Sullivan
+pilkallisesti. "Tee velvollisuutesi, kokki."
+
+"Ei pojan teurastaminen ole minun velvollisuuteni", vastusti Gorman
+veltosti.
+
+"EIlette hommaa meille ruokaa, niin joudutte itse ruoaksi", uhkasi
+Behane. "Jonkun täytyy kuolla, — ja yhtä hyvin se voitte olla te kuin
+joku toinen."
+
+Johnny Sheehan puhkesi itkuun. O'Brien kuunteli tuskaisena. Hänen
+huulensa värisivät, ja väliin hänen koko ruumiinsa vavahti.
+
+"Minä olen ottanut hyyryn kokkina", selitti Gorman. "Ja minä olisin
+kokki, jos täällä olisi jonkinlaista kapyysia. Mutta murhassa en tahdo
+olla mukana. Se ei kuulu sitoumukseen. Minä olen kokki..."
+
+"Ja kokkina sinä olet vielä vain minuutin verran", sanoi Sullivan
+töykeästi, ja samalla hän tarttui kokin tukkaan taivuttaen pään
+taaksepäin, niin että kaula jännittyi. "Missä sinun veitsesi on, Mike?
+Annahan tänne!"
+
+Tunnettuaan teräksen kurkullaan Gorman valitti:
+
+"Minä teen sen, jos te pitelette poikaa."
+
+Kokin kurja tila tuntui jollakin tavoin terästävän O'Brieniä.
+
+"Hyvä on, Gorman", virkkoi hän. "Käykää töihin vain. Minä tiedän kyllä,
+ettette mielellänne tahdo tehdä sitä. Niin, hyvä on, sir", sanoi hän
+kapteenille, joka oli raskaasti laskenut kätensä hänen käsivarrelleen.
+"Teidän ei tarvitse pidellä minua, sir. Minä seison hiljaa."
+
+"Anna olla ulisematta ja mene hakemaan soppakulhon kantta", komensi
+Behane Johnny Sheehania antaen tälle samalla valtavan korvapuustin.
+
+Poika, joka tuskin oli muuta kuin lapsi, meni hakemaan. Hän kömpi ja
+hoiperteli laivan kannen yli nälän näännyttämänä. Kyyneleet vuotivat
+yhä hänen poskilleen. Behane otti kannen antaen hänelle vielä
+korvapuustin.
+
+O'Brien otti takin päältään ja paljasti oikean käsivartensa. Hänen
+alahuulensa vapisi yhä, mutta hän hillitsi itsensä hyvin. Kapteeni
+avasi kynäveitsen ja ojensi sen Gormanille.
+
+"Mahoney, kertokaa äidilleni, miten minun on käynyt, jos joskus
+pääsette vielä kotiin", pyysi O'Brien.
+
+Mahoney nyökkäsi.
+
+"Tämä on häpeällinen murha, kirotun häpeällinen murha", sanoi hän.
+"Pojan liha ei tule teidän kenenkään hyväksi. Uskokaa minun sanani. Te
+ette tule hyötymään siitä... ei kukaan teistä."
+
+"Selvä!" komensi kapteeni. "Pitäkää te kantta, Sullivan — noin — aivan
+alla. Älkää läiskyttäkö mitään. Se on kallisarvoista tavaraa."
+
+Gorman teki ponnistuksen. Veitsi oli tylsä. Itse hän oli heikko.
+Sitäpaitsi hänen kätensä tärisi niin voimakkaasti, että hän oli vähällä
+pudottaa veitsen. Pojat istuivat kyyristyneinä syrjässä itkien ja
+nyyhkyttäen. Kaikki merimiehet, Mahoneyta lukuunottamatta, ahtautuivat
+uhrin ympärille katselemaan.
+
+"Olkaa mies, Gorman", -kehoitti kapteeni.
+
+Onneton kokki sai kouristuksenomaisen päättäväisyyden puuskan, ja
+hän sahasi veitsenterällä O'Brienin rannetta. Suonet olivat poikki.
+Sullivan piteli kulhonkantta aivan alla. Katkaistut suonet ammottivat,
+mutta punaista virtaa ei pulpunnut esiin. Niissä ei ollut verta. Suonet
+olivat kuivat ja tyhjät. Kukaan ei sanonut mitään. Synkät ja hiljaiset
+olennot keinuivat edestakaisin laivan joka liikahduksella. Kaikkien
+silmät tuijottivat tätä käsittämätöntä ja ihmeellistä — kuivia suonia
+elävässä ihmisessä.
+
+"Se on varoitus", huusi Mahoney. "Laskekaa poika irti. Uskokaa minun
+sanojani. Hänen kuolemansa ei hyödytä teitä ketään."
+
+"Koettakaa kyynärpäätä — vasenta kyynärpäätä; se on sydäntä lähempänä",
+sanoi kapteeni vihdoin käheällä ja tukahtuneella äänellä.
+
+"Antakaa veitsi minulle", sanoi O'Brien karskisti ja otti veitsen kokin
+kädestä! "Minä en jaksa kauemmin katsella tätä..."
+
+Aivan rauhallisesti hän leikkasi vasemman kyynärpään valtasuonen, mutta
+hän ei kyennyt sen enempää kuin kokkikaan saamaan verta esille.
+
+"Ei hyödytä mitään", sanoi Sullivan.
+
+"Parasta on tehdä loppu hänen kurjuudestaan ja leikata kaula poikki."
+
+Jännitys oli liian voimakas pojalle.
+
+"Älkää tehkö sitä!" huusi hän. "Ei minun kaulassanikaan ole verta.
+Antakaa minulle vähän aikaa. Minulla on niin kylmä, ja väsyttää niin
+kovin. Antakaa minun maata ja nukkua vähän. Silloin minun tulee lämmin
+ja veri rupeaa kiertämään."
+
+"Ei se auta", väitti Sullivan. "Ikäänkuin sinä voisit nukkua näissä
+oloissa! Sinä et nuku, eikä sinun tule lämmin. Katsokaa häntä. Hänellä
+on horkka."
+
+"Minä olin sairaana Limerickissä eräänä iltana", kiiruhti O'Brien
+sanomaan väliin, "eikä tohtori voinut iskeä suontani.. Mutta kun olin
+nukkunut muutamia tunteja ja tullut sängyssä lämpimäksi, niin veri
+virtasi itsestään. Se on totta kuin päivä. Älkää murhatko minua!"
+
+"Hänen suonensa ovat nyt auki", sanoi kapteeni. "Ei maksa vaivaa
+pitkittää hänen kurjuuttaan. Laittakaa niin, että tästä tulee loppu."
+
+He aikoivat heittäytyä O'Brienin kimppuun, mutta tämä vetäytyi tieltä.
+
+"Minä tapan teidät!" huusi hän. "Älkää koskeko minuun, Sullivan! Minä
+kummittelen! Joko nukutte tai valvotte, niin minä kummittelen teille,
+kunnes kuolette!"
+
+"Tämä on häpeällistä!" huudahti Behane. "Jos lyhyt tikku olisi ollut
+minun, olisin antanut tovereitten katkaista pääni ja kuollut iloisena."
+
+Sullivan hypähti ja tarttui poika raukan hiuksiin. Toisetkin
+hyökkäsivät jungmannin kimppuun. O'Brien potki ja rimpuili vastaan,
+puri ja löi käsiä, jotka kaikilta suunnilta ojentuivat häntä kohti.
+Pikku Johnny Sheehan puhkesi rajuun itkuun, mutta miehet eivät
+välittäneet hänestä. O'Brien taivutettiin takaperin kantta vastaan
+kulhonkansi kaulan alla. Gorman työnnettiin esiin. Joku oli pistänyt
+ison tuppipuukon kokin käteen.
+
+"Tee velvollisuutesi! Tee velvollisuutesi!" ulvoivat miehet.
+
+Kokki kumartui eteenpäin, mutta kohdattuaan pojan katseen menetti
+rohkeutensa.
+
+"Ellet sinä sitä tee, niin minä tapan sinut omin käsin", huusi Behane.
+
+Parjauksia ja uhkauksia sateli joka taholta kokille. Hän epäröi
+vieläkin.
+
+"Hänen suonissaan on ehkä enemmän verta kuin O'Brienin", virkkoi
+Sullivan tarkoituksellisella äänellä.
+
+Behane tarttui Gormania hiuksiin ja taivutti hänen päänsä taaksepäin;
+Sullivan yritti saada tuppipuukon käsiinsä, mutta Gorman ei tahtonut
+antaa sitä.
+
+"Päästäkää, niin minä teen sen!" kirkui hän epätoivoisena. "Älkää
+leikatko minulta kurkkua! Minä teen sen! Minä teen sen!"
+
+"Pankaa sitten lopultakin toimeksi", sanoi kapteeni uhaten.
+
+Gorman antoi työntää itsensä uhrin viereen. Hän katsoi poikaa ja
+ummisti silmänsä mutisten rukousta. Sitten hän teki suljetuin silmin
+mitä hänen oli käsketty tehdä. O'Brien päästi huudon, joka pian vaimeni
+korisevaksi ääneksi. Miehet pitelivät häntä, kunnes hän lakkasi
+rimpuilemasta; sitten he laskivat hänet kannelle. He olivat kiihkeitä
+ja kärsimättömiä, kirouksilla ja uhkauksilla he ahdistivat Gormania
+kiirehtimään aterian valmistamista.
+
+"Antakaa olla, veriset teurastajat", sanoi Mahoney levollisesti.
+"Antakaa olla, sanon minä. Nyt ette tarvitse sitä enää. On niinkuin
+minä sanoin: te ette hyödy mitään pojan verestä. Heitä se laidan yli,
+Behane Heitä pois se."
+
+Behane, joka yhä piti kulhonkantta molemmin käsin, katsahti ylähankaan.
+Hän meni partaan luo ja heitti kannen sisältöineen mereen. Muuan laiva
+lasketti täysin purjein heitä kohden tuskin meripenikulman päässä.
+He olivat olleet niin puuhaansa kiintyneitä, että olivat kokonaan
+unohtaneet hoitaa tähystystä. Kaikki näkivät laivan lähestyvän, —
+kölin kiiltävä, kuparilla katettu etuosa leikkasi vettä kuin kultainen
+veitsi, etupurjeet lehahtivat hitaasti joka kerralla, kun keula painui
+aallonpohjaan, ja tuo valkoinen purjekankainen vuori kumarsi kohahtaen
+jokaiselle isolle aallolle.
+
+Kun laiva nousi tuuleen kaapelinmitan päässä, sai _Francis Spaightin_
+kapteeni vauhtia ja määräsi, että suojusvaate oli levitettävä O'Brienin
+ruumiin yli. Vieraasta laivasta laskettiin vesille pelastusvene,
+joka suuntasi kulkunsa heitä kohden. John Gorman nauroi. Ensin
+hän nauroi hiljaa, mutta sitten hän tervehti jokaista aironvetoa
+kouristuksenomaisesti kasvavalla iloisuudella. Tämä mielipuolinen
+nauru otti vastaan pelastusveneen, kun se laski laivan kylkeen ja sen
+päällikkö nousi kannelle.
+
+
+
+
+MEIDÄN HERRAMME PETTÄJÄ
+
+
+Seitsemän viikkoa oli _Mary Rogers_ luovaillut 500:lla etel. Atlantin
+ja Tyynen meren välillä, mikä merkitsee, että se oli seitsemän viikkoa
+ponnistellut Kap Hornin kiertämisessä. Seitsemän viikkoa sillä oli
+ollut joko erittäin kova tuuli tai ainakin kova tuuli, joka oli
+kiikuttanut sen peloittavan Terra Del Fuego-rannikon suojanpuolelle;
+mahtavat mainingit äkillisen tyyneyden keskellä olivat olleet vähällä
+ajaa sen maihin. Seitsemän viikkoa se oli kamppaillut Kap Hornin
+aallokkoa vastaan ja saanut siltä erinäisiä korvapuusteja ja lyöntejä.
+Se oli puualus; alituinen keikkuminen oli avannut sen saumat, niin että
+pumppumiehiä piti vaihtaa kahdesti päivässä.
+
+_Mary Rogers_ oli rasittunut, miehistö oli rasittunut, ja pitkä Dan
+Cullen, kapteeni, oli myöskin rasittunut. Hän oli ehkä kaikkein
+rasittunein, sillä hänen hartioillaan oli tämän jättiläiskamppailun
+vastuu. Hän nukkui enimmäkseen vaatteet päällään, mutta hän
+nukkui hyvin harvoin. Hän harhaili pitkin kantta öisin, pitkänä,
+rotevana, tuikeana aaveena, kolmenkymmenen vuoden merielämän
+mustaksi ahavoittamana ja karvaisena kuin simpanssi. Häntä vainosi
+alituinen ajatus, Kap Hornin purjehdussääntö: "_Teittepä mitä
+tahansa, niin kaikin mokomin pitäkää läntinen kurssi_!" Se oli hänen
+päähänpinttymänsä. Hän ei ajatellut muuta, paitsi joskus pilkatessaan
+Meidän Herraamme, joka oli antanut tällaisen sikamaisen sään.
+
+_Läntinen kurssi!_ Hän kamppaili Kap Hornin kanssa ja oli jo
+parikymmentä kertaa ollut suotuisassa asemassa kahdenkymmenen mailin
+päässä koillisesta tai pohjoiskoillisesta kärjestä. Mutta joka kerta
+iankaikkinen länsituuli viskasi hänet takaisin ajelehtimaan itäänpäin.
+Myrsky toisensa jälkeen ajoi hänet aina 640:lle etel., antarktisen
+ajojään eteen, ja hän lupasi pimeyden valloille kuolemattoman sielunsa
+pikku tippasesta läntistä kurssia, tuulenhenkäyksestä, mikä auttaisi
+hänet kiertämään niemenkärjen. Mutta hänen täytyi pitää itäistä
+kurssia. Epätoivoissaan hän oli koettanut päästä pienen Le Maire-salmen
+läpi. Kun hän oli puolivälissä, muuttui tuuli pohjoisluoteeseen,
+ilmapuntari laski 28,88:aan, ja hän kääntyi ajautuen mielettömästi
+raivoavan myrskyn edellä, eikä puuttunut kuin hiuksenverta, jotta hän
+olisi toimittanut _Mary Rogersin_ mustahampaisille luodoille. Kaksi
+kertaa hän oli ohjannut läntistä kurssia Diego Ramirez-kallioille,
+ja toisella kerralla hän pelastui kahden lumituiskun välillä, mutta
+silloin hän oli jo melkein hipaissut kareja, jotka olivat aiheuttaneet
+niin monen laivan turmion.
+
+Tuulta! Kapteeni Dan Cullen kävi mielessään läpi kaikki kolmekymmentä
+merimiesvuottaan todistaakseen, ettei milloinkaan ennen ollut sillä
+lailla tuullut. Hänen väittäessään tätä itsekseen _Mary Rogers_ nousi
+tuuleen, ja vahvistukseksi se kallistui aina laivaluukkuihin asti,
+ennenkuin puolta tuntia oli kulunut. Sen uusi isomärssypurje ja
+upo-uusi kahvelikeulapurje lensivät pois kuin silkkipaperipalat, ja
+viisi purjetta, kaksinkertaisesti nuoritettua, lähti irti ja repeytyi.
+Ja ennenkuin päivä koitti, _Mary Rogers_ kallistui vielä kaksi kertaa;
+partaisiin täytyi lyödä reikiä, jotta merivesi ei rasittaisi kantta
+liikaa.
+
+Keskimäärin kerran viikossa kapteeni Dan Cullen näki välähdyksen
+auringosta. Kerran aurinko paistoi kymmenen minuuttia päivällisen
+aikaan, ja kymmenen minuuttia sen jälkeen puhkesi uusi hirmumyrsky,
+molemmat vahdit vähensivät purjeita, ja kaikki hautautui ruoskivan
+lumituiskun pimeyteen. Kerran kapteeni Dan Cullen ei neljääntoista
+päivään voinut mitata keskipäiväkorkeutta. Harvoin hän saattoi tietää
+asemaansa edes puolen asteen tarkkuudella, paitsi milloin maa oli
+näkyvissä, sillä aurinko ja tähdet olivat aina pilvien takana, ja oli
+niin pimeätä, että parhaimmillaankin ollen oli melkein mahdotonta
+tehdä tarkkoja havaintoja. Maailma oli kiedottu harmaaseen huntuun.
+Pilvet olivat harmaita, suuret, keinuvat laineet olivat lyijynharmaita,
+pärskehtivät aallonharjat olivat harmaata vaahtoa, vieläpä
+harvalukuiset albatrossitkin olivat harmaita, eivätkä lumihiutaleetkaan
+olleet taivaan tumman holvin alla valkoisia, vaan harmaita.
+
+Elämä _Mary Rogersilla_. oli harmaata — harmaata ja synkkää.
+Merimiesten kasvot olivat siniharmaat; merivesi aiheutti niihin
+ihohaavoja ja paiseita, jotka kiduttivat heitä kamalasti. He olivat
+kuin varjoja. Seitsemän viikon aikana heillä ei keulasopessa eikä
+kannella ollut ollut kuivaa langanpätkääkään päällään. He olivat
+unohtaneet, miltä tuntui nukkua kokonainen vahdin aika, ja kaikissa
+muutoissa kuului komento: "Kaikki miehet kannelle!" He varastivat
+silloin tällöin pienen levottoman uinahduksen, ja he nukkuivat
+öljyvaatteissaan aina valmiina heräämään. He olivat väsyneitä ja
+lopenkuluneita tehdäkseen kahden vahdin aikana enempää kuin yhden
+vahdin työn. Siksi molemmat vahdit olivat niin usein kannella. Eivätkä
+nämä ihmisvarjot voineet laiskoitella; vain jalan katkeaminen saattoi
+vapauttaa miehen työstä, ja ennestään oli jo kaksi, joiden luita kannen
+yli lyövät aallot olivat särkeneet.
+
+Eräs, joka myöskin oli vain ihmisen varjo, oli George Dorety. Hän
+oli laivan ainoa matkustaja, liikkeen ystävä, joka oli päättänyt
+tehdä matkan terveytensä takia. Mutta seitsemän viikkoa Kap Hornia
+ei ollut parantanut hänen terveyttään. Hän huohotti ja valitteli
+hytissään pitkät, keinuvat yöt umpeensa, ja kannella ollessaan hän oli
+kylmyyden takia niin kääritty, että muistutti liikkuvaa pukuvarastoa.
+Päivällisillä kajuuttapöydän ääressä, missä oli niin pimeätä, että
+kattolamput paloivat alituisesti, hän näytti yhtä siniharmaalta
+kuin sairain, kurjin keulasopen mies. Eikä kapteeni Dan Cullenin
+katseleminen pöydän yli ollut omiaan tekemään hänen mieltään lainkaan
+iloisemmaksi. Kapteeni Cullen pureksi ja mulkoili mykkänä. Mulkoilut
+tarkoittivat Meidän Herraamme, ja joka puraisulla hän kertasi ainoata
+ajatusta, mikä hänen päässään oli: _pidä läntistä kurssia!_ Hän
+oli suuri, karvainen elukka, eikä hänen näkemisensä ollut omiaan
+kiihoittamaan toisten ruokahalua. Hän piti George Doretya onnettomuutta
+tuottavana Joonaana, ja sen hän sanoi toiselle kerran jokaisen aterian
+aikana, tasaten villit muljauksensa Meidän Herramme ja matkustajansa
+kesken.
+
+Perämieskään ei voinut piristää kituvaa ruokahalua. Hänen nimensä
+oli Joshua Higgins; hän oli merimies ammatiltaan ja ulkonäkönsä
+puolesta, mutta roisto luonteeltaan, selkärangaton, luihu olento,
+sydämetön, itsekäs ja arka, sielua vailla, pelkäsi silmittömästi Dan
+Cullenia, mutta esiintyi suurena pöpönä miehistölle, joka tiesi, että
+perämiehen takana oli kapteeni Cullen, lainsäätäjä ja isäntä, hoputtaja
+ja rankaisi ja kylliksi kykenevä vastaamaan tusinallista kopeita
+perämiehiä. Tässä inhoittavassa säässä täällä maailman eteläpäässä
+oli Joshua Higgins heittänyt peseytymisen. Hänen likaiset kasvonsa
+riistivät George Doretylta tavallisesti senkin vähäisen ruokahalun,
+mikä hänen oli onnistunut koota. Säännöllisissä oloissa nämä rikokset
+puhtauden lakeja vastaan olisivat herättäneet kapteeni Cullenin
+huomiota ja päästäneet auki hänen ruman sanavarastonsa, mutta nykyään
+hän ajatteli vain läntistä kurssia, eikä häntä liikuttanut mikään muu.
+Perämiehen kasvojen puhtaudella tai likaisuudella ei ollut mitään
+vaikutusta läntiseen kurssiin. Myöhemmin, kun he tulisivat 500:lle
+etel. Tyynelle valtamerelle, Joshua Higgins heti pesisi kasvonsa.
+Siihen asti George Dorety istui kajuuttapöydän ääressä, missä hämärä
+ja lampunvalo vaihtelivat, kun lamppuja täytettiin; hän istui näiden
+molempien miesten välissä, tiikerin ja hyeenan, ja ihmetteli, miksi
+Meidän Herramme on luonut heidät. Toinen perämies, Matthew Turner, oli
+oikea merimies ja sitäpaitsi myöskin oikea mies, mutta George Dorety
+ei saanut nauttia hänen seurastaan, sillä hän söi yksinään toisten
+lopetettua.
+
+Lauantaiaamuna, heinäkuun 24 päivänä George Dorety heräsi elämän
+ja kiihkeän vauhdin tunteeseen. Kannelle noustuaan hän näki _Mary
+Rogersin_ ryntäävän eteenpäin ulvovan kaakkoistuulen kiidättämänä.
+Vain alempi latvapurje ja haruskeulapurje olivat ylhäällä. Töin tuskin
+laiva kesti edes nekin, mutta siitä huolimatta teki neljätoista solmua,
+niinkuin Turner huusi Doretyn korvaan. Ja nyt pidettiin läntistä
+kurssia. Viimeinkin päästäisiin Kap Hornin ohi... jos tuulta piisaisi.
+Turner näytti onnelliselta. Taistelun loppu oli näkyvissä. Mutta
+kapteeni Cullen ei näyttänyt onnelliselta. Hän muljautti Doretyyn
+ohikulkiessaan. Kapteeni Cullen ei tahtonut antaa Meidän Herramme
+tietää, että hän oli tyytyväinen tuuleen. Hänellä oli varmat kuvitelmat
+ilkeästä Jumalasta, ja sydämensä syvyydessä hän uskoi, että jos Jumala
+tietäisi tuulen olevan suotuisan, niin Hän heti tekisi siitä lopun
+ja lähettäisi puuskan lännestä päin. Siksi hän lähestyi varovaisesti
+Meidän Herraamme, piilotti ilonsa mulkoilevien silmäysten ja murisevien
+kirousten taakse; sillä tavoin hän kyllä pettäisi Meidän Herramme,
+sillä Meidän Herramme oli ainoa, jota Dan Cullen pelkäsi.
+
+Koko lauantain ja seuraavan yön _Mary Rogers_ kiisi länteen. Se
+piti yhä edelleen neljätoista solmuaan ja sunnuntaiaamuun mennessä
+oli edennyt kolmesataaviisikymmentä mailia. Jos tuulta piisaisi, se
+kyllä pääsisi niemen ohi. Jos se epäonnistuisi ja puuska tulisi miltä
+suunnalta tahansa pohjoisen ja lounaan väliltä, niin _Mary Rogers_
+sinkoutuisi takaisin ja olisi yhtä pahassa asemassa kuin seitsemän
+viikkoa sitten. Ja sunnuntaiaamuna tuuli tosiaankin tyyntyi. Suuret
+laineet asettuivat, ja meri silisi. Molemmat vahdit olivat kannella
+ja nostivat purjetta, niin paljon kuin laiva vain sieti. Ja nyt
+kapteeni Cullen taas röyhistäyti Meidän Herramme edessä, poltti isoa
+sikaria, hymyili riemuiten, aivan kuin olisi ollut suunnattoman
+ihastunut tuulen tyyntymiseen; sisimmässään hän raivosi Meidän
+Herraamme vastaan siunatun tuulen tappamisesta. _Pitäkää läntinen
+kurssi!_ Kyllä hän pitäisi, jos vain Meidän Herramme antaisi hänen
+olla rauhassa. Hiljaisuudessa hän lupautui taas Pimeyden valtojen
+ikiomaksi, jos ne antaisivat hänen pitää läntistä kurssia. Hänen
+oli niin helppo lupautua, sillä hän ei uskonut Pimeyden valtoihin.
+Tosiasiallisesti hän uskoi vain Jumalaan, vaikkakin itse tietämättään.
+Ja hänen takaperoisessa teologiassaan Jumala _oli_ tosiaankin Pimeyden
+ylimmäinen. Kapteeni Cullen oli perkeleenpalvelija, mutta hän antoi
+perkeleelle toisen nimen, siinä kaikki. Päivällisaikaan, kun oli
+lyöty neljä lasia, kapteeni Cullen käski nostamaan vielä lisäksi
+yläprammipurjeen. Miehet kävivät työhön käsiksi liukkaammin kuin moneen
+viikkoon. Heitä ei reipastuttanut ainoastaan läntinen kurssi, vaan
+myöskin hyvää tekevä aurinko, joka loisti vetryttäen jäykkiä jäseniä.
+George Dorety seisoi perässä kapteeni Cullenin vieressä vähemmän
+pyntättynä kuin tavallisesti ja imi lämmintä katsellessaan miesten
+touhua. Tapaus sattui aivan odottamatta. Yläprammipurjeen raa'alta
+kuului huuto: "Mies yli laidan!" Joku heitti pelastusrenkaan partaan
+yli, ja samassa kuului toisen perämiehen ääni kovana ja komentavana:
+"Ruori alihankaan!" Peräsimessä seisova mies ei kääntänyt tapinkaan
+vertaa. Hän tiesi paremmin, sillä kapteeni Dan Cullen seisoi hänen
+vieressään. Hän tahtoi kääntää, kääntää vaikka ympäri koko rattaan
+toverinsa tähden, joka juuri oli hukkumaisillaan. Hän katsoi kapteeni
+Dan Culleniin, mutta kapteeni Dan Cullenin kasvot eivät värähtäneetkään.
+
+"Alihankaan! Lujasti alihankaan!" jyrisi toinen perämies rynnäten
+peräpuolelle.
+
+Mutta hän lakkasi juoksemasta ja huutamasta ja seisahtui paikalleen
+nähdessään Dan Cullenin peräsimen luona. Ja pitkä Dan Cullen
+pöllähytteli sikaria sanomatta sanaakaan. Vanavedessä saattoi nähdä
+merimiehen pitenemistään pitenevän välimatkan päässä. Hän oli saanut
+kiinni pelastusrenkaasta ja piteli siitä lujasti. Kukaan ei sanonut
+mitään. Kukaan ei liikahtanut paikaltaan. Mastoissa istuvat merimiehet
+takertuivat lujasti raakapuihin tuijottaen kasvot kauhusta kalpeina. Ja
+_Mary Rogers_ lensi edelleen läntistä kurssiaan. Kului pitkä, ahdistava
+minuutti. "Kuka se oli?" kapteeni Cullen kysyi. "Mopsi, sir", vastasi
+ruorimies innokkaasti.
+
+Mopsi näkyi erään laineen harjalla ja katosi taas aaltolaaksoon. Suuri
+aalto se oli, mutta ei pahimpia. Pieni vene saattoi helposti selviytyä
+sellaisessa aallokossa, ja sellaisessa aallokossa saattoi _Mary Rogers_
+helposti päästä avuksi. Mutta se ei voinut mennä apuun ja pitää
+läntistä kurssia samalla kertaa.
+
+Ensimmäisen kerran elämässään George Dorety näki todellisen näytelmän
+elämästä ja kuolemasta — häpeällisen, pienen näytelmän, jossa muuan
+tuntematon, Mopsiksi nimitetty merimies oli toisessa vaakakupissa,
+toisessa taas muutamia maileja pituusastetta. Aluksi hän oli
+tuijottanut hukkuvaan, mutta nyt hän tarkasteli pitkää Dan Cullenia,
+karvaista mustaa elämän ja kuoleman herraa, joka poltteli sikaria.
+
+Kapteeni Dan Cullen poltti vielä kauan ja vaiti. Sitten hän otti
+sikarin suustaan. Hän katsoi ylös _Mary Rogersin_ raakapuihin ja sitten
+partaan yli merelle.
+
+"Tiukentakaa yläprammipurjetta!" huusi hän.
+
+Neljännestuntia myöhemmin he istuivat kajuuttapöydässä aterioimassa.
+George Doretyn toisella puolen istui Dan Cullen, tiikeri, toisella
+Joshua Higgins, hyeena. Kukaan ei virkkanut mitään. Kannella miehistö
+tiukensi latvapurjetta. George Dorety kuuli heidän huutonsa, mutta
+samalla häntä lakkaamatta vaivasi näky: muuan Mopsi-niminen mies, joka
+vielä on täysissä voimissaan, takertuneena pelastusrenkaaseen autiolla
+merellä, muutamien mailien päässä laivan perästä. Hän katsoi kapteeni
+Culleniin, ja häntä kuvotti, sillä mies söi ilmeisen halukkaasti, hän
+melkein heitti ruoan sisäänsä.
+
+"Kapteeni Cullen", virkkoi Dorety, "te olette tämän laivan komentaja,
+eikä minun asiani ole arvostella teidän tekojanne. Mutta haluanpa sanoa
+jotakin. Tämän jälkeen tapahtuu vielä jotakin, ja silloin paikat käyvät
+teille kuumiksi."
+
+Kapteeni Cullen ei edes mulkoillut. Ääni kaikui valittavana hänen
+sanoessaan:
+
+"Oli kova myrsky. Miehen pelastaminen aivan mahdotonta."
+
+"Hän putosi yläprammipurjeen raa'alta", Dorety kiivastui. "Te nostitte
+prammipurjeen silloin. Neljännestä myöhemmin te nostitte vielä
+latvapurjeen."
+
+"Kova myrsky, eikö ollut, hra Higgins?" kysyi kapteeni Cullen.
+
+"Jos olisimme kääntyneet, niin mastot poikki", vastasi perämies.
+"Teitte aivan oikein, kapteeni Cullen. Miestä ei olisi millään voinut
+pelastaa."
+
+George Dorety ei vastannut eikä sanonut enää sanaakaan koko aterian
+aikana. Siitä lähtien hän antoi tuoda ruoan hyttiinsä. Kapteeni
+Cullen ei enää mulkoillut häneen, mutta he eivät myöskään vaihtaneet
+sanaakaan _Mary Rogersin_ kiitäessä kohti pohjoista, lämpimämmille
+leveysasteille. Viikon lopulla Dan Cullen hääti Doretyn erääseen kannen
+nurkkaukseen.
+
+"Mitä te aiotte tehdä, kun päästään Friscoon?" kysyi hän karskisti.
+
+"Aion antaa pidättää teidät", Dorety vastasi rauhallisesti. "Aion
+syyttää teitä murhasta ja haluan nähdä teidät hirsipuussa."
+
+"Te olette harvinaisen varma asiastanne", hymähti kapteeni Cullen
+kääntyen kantapäällään.
+
+Kului vielä viikko, ja eräänä aamuna George Dorety seisoi keulaan
+johtavilla hyttiportailla katsellen ympärilleen. _Mary Rogers_ luovi
+kovassa tuulessa täysin purjein. Kaikki purjeet aina haruspurjeita
+myöten olivat nostetut. Kapteeni Cullen teki luovin. Hän kulki
+hitaasti, matkustajaansa vilkuillen. Dorety katseli toiselle
+suunnalle; hän seisoi niin, että pää ja hartiat olivat porrasaukon
+ulkopuolella, ja vain takaraivo oli näkyvissä. Kapteeni Cullen laski
+nopein katsein pään ja suurharuspurjeen pylpyrän välisen matkan. Hän
+vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei katsellut. Perässä Joshua Higgins kulki
+edestakaisin ja äsken juuri tehtyään käännöksen marssi nyt poispäin.
+Kapteeni Cullen kumartui äkkiä eteenpäin ja kiskaisi haruspurjejaluksen
+irti sakarasta. Raskas pylpyrä lensi halki ilman, murskasi Roretyn
+pään kuin munankuoren ja heilahteli sitten edestakaisin haruspurjeen
+lepattaessa kovasti paukahdellen. Joshua Higgins kääntyi katsomaan,
+mikä oli joutunut epäkuntoon, ja sai kasvoilleen kapteeni Cullenin
+karkeimmat kiroukset.
+
+"Minä kiinnitin jaluksen itse", vikisi perämies saatuaan äänensä
+kuuluville, "ylimääräisellä solmulla varmuuden vuoksi. Muistan aivan
+selvästi sen."
+
+"Kiinnititte", karjui kapteeni, jotta miehistö, joka ponnisteli
+lepattavan purjeen kiinni ottamisessa, myöskin kuulisi. "Kyllä piruja
+te niin teitte, mokomakin mätä koira. Jos te kiinnititte ylimääräisellä
+solmulla, niin miksi helvetissä se ei pysynyt kiinni? Sen minä
+tahtoisin tietää. Miksi kaikkien pirujen nimessä se ei pysynyt kiinni?"
+
+Perämies vastasi valittavalla äänellä jotakin.
+
+"Tukkikaa turpanne!" oli kapteeni Cullenin viimeinen neuvo.
+
+Puolta tuntia myöhemmin hän oli yhtä yllättynyt kuin muutkin,
+kun George Doretyn ruumis löydettiin lattialta portaiden edestä.
+Iltapäivällä, istuessaan yksin hytissään hän mietti, mitä kirjoittaisi
+laivapäiväkirjaan.
+
+"_Merimies Karl Bruer_", kirjoitti hän, "_putosi yläprammipurjeen
+radalta yli laidan hirmumyrskyssä. Meillä oli silloin kova vauhti,
+emmekä laivan turvallisuuden vuoksi uskaltaneet kääntää tuuleen. Ei
+myöskään pelastusvene olisi voinut selviytyä niin kovassa aallokossa_."
+
+Eräälle toiselle sivulle hän kirjoitti: "_Olin usein varoittanut hra
+Doretya siitä vaarasta, mihin hän antautui liikkuessaan huolettomasti
+kannella. Sanoin hänelle kerran, että hän vielä joskus saisi pylpyrästä
+päähänsä. Hutiloiden kiinnitetty suurpurje aiheutti onnettomuuden, mikä
+on syvästi valitettava, koska me kaikki pidimme hra Doretysta hyvin
+paljon_."
+
+Kapteeni Dan Cullen luki ihaillen läpi nämä kirjalliset kokeilunsa,
+käytti imupaperia ja sulki kirjan. Hän sytytti sikarin ja tirkisteli
+eteensä. Hän tunsi, miten _Mary Rogers_ nousi aallonharjalle, kallistui
+ja kiisi hyvää vauhtia, ja hän tiesi, että se teki yhdeksän solmua.
+Tyytyväinen hymy levisi vähitellen hänen mustanpuhuvalle, karvaiselle
+naamalleen. Niin, hän oli joka tapauksessa pitänyt läntistä kurssia ja
+petkuttanut Meidän Herramme.
+
+
+
+
+KUOLLEET EIVÄT MILLOINKAAN PALAJA
+
+
+Samassa kuussa kuin täytin seitsemäntoista vuotta, pestauduin
+laivamieheksi _Sophie Sutherlandiin_, kolmimastoiseen kuunariin, jonka
+piti lähteä seitsemän kuukauden hylkeenpyyntiin Japanin rannikoille.
+Me purjehdimme San Franciscosta, ja minulla oli heti eräs koko lailla
+tärkeä probleemi ratkaistavana. Meitä oli keulasopessa kaksitoista
+miestä, joista kymmenen oli harjautuneita, tervanyrkkisiä matruuseja.
+Minä olin nuorukainen ja ensimmäisellä matkallani, mutta ei siinä
+kyllin; minun tovereinani oli miehiä, jotka Euroopan kauppalaivastossa
+olivat käyneet läpi kovan koulun. Laivapoikina heidän oli täytynyt
+hoitaa tehtävänsä ja merimieselämän ikuisten lakien mukaan olla
+jungmannien ja matruusien orjina. Kun he pääsivät jungmanneiksi,
+olivat he vielä matruusien orjia. Kun matruusi vahtivapauden aikana
+makaa kojussaan alhaalla keulasopessa, voi hän käskeä jungmannin
+mennä hakemaan vettä. Jungmanni ehkä makaa myöskin kojussaan. Hän on
+täsmälleen yhtä väsynyt kuin matruusikin. Mutta hänen täytyy nousta
+kojustaan ja mennä pyydettyä hakemaan. Jos hän kieltäytyy, niin hänet
+voidellaan. Jos hän sattumalta on niin väkevä, että kykenee pieksämään
+matruusin, heittäytyvät muut matruusit, tai niin monta kuin tarvitaan,
+onnettoman kimppuun antaen hänelle sen selkäsaunan, mitä hän on
+kaivannut.
+
+Nyt on helppo ymmärtää minun probleemini. Nämä karaistuneet
+skandinaavialaiset merimiehet olivat käyneet kovan koulun läpi.
+Laivamiehinä he olivat palvelleet vanhempia tovereitaan, ja matruuseina
+he vaativat laivamiesten palvelusta. Minä olin poika — vaikkakin
+ruumiini oli miehen. En ollut milloinkaan aikaisemmin ollut merillä,
+vaikka olinkin hyvä purjehtija ja ymmärsin asiani. Olin pestautunut
+heidän vertaisenaan, ja yhdenvertaisena minun piti pysytellä tai
+kestää seitsemän kuukauden helvetti heidän seurassaan. Ja juuri tästä
+yhdenvertaisuudesta he eivät pitäneet. Millä oikeudella minä olin
+heidän vertaisensa? En ollut ansainnut tätä korkeata etuoikeutta.
+En ollut käynyt läpi sitä kurjuutta, minkä he pahoinpideltyinä
+laivapoikina tai sorrettuina jungmanneina. Ja mikä pahempi, minä olin
+vain ensimmäistä matkaansa yrittelevä maamarriainen, ja kuitenkin minä
+olin kohtalon vääryyden vuoksi heidän vertaisensa laivakirjan mukaan.
+
+Minun menettelytapani oli viisas, yksinkertainen ja repäisevä.
+Ennenkaikkea päätin hoitaa tehtäväni, olivatpa sitten miten vaikeita ja
+vaarallisia tahansa, niin hyvin, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä niitä
+minun sijastani. Edelleen: en milloinkaan säästänyt lihasvoimaani.
+En hutiloinut milloinkaan hilatessani köyttä, sillä tiesin, että
+tovereitteni haukansilmät vaanivat juuri sellaisia todistuksia
+huonommuudestani. Pidin kunnianani olla ensimmäisenä, kun mentiin
+vahtiin kannelle, viimeisenä, kun mentiin alas, enkä milloinkaan
+jättänyt jälkeeni jalustinta tai köyttä toisen kiinnitettäväksi
+naakeliin. Olin aina innokas nousemaan mastoon vaihtamaan latvapurjeen
+jalusta tai ylipäätänsä laittamaan latvapurjetta, ja sellaisissa
+tapauksissa tein enemmän kuin velvollisuuteni.
+
+Edelleen: olin äärimmäisen tarkka arvostani. En huolinut pitää
+hyvänäni säädyttömyyksiä enkä pienintäkään rehentelyä. Vainutessanikin
+jotakin sellaista minä heti räjähdin. Sain ehkä selkääni rähinässä,
+mikä räjähdystä seurasi, mutta he saivat käsityksen, että minä
+olin villikissa ja valmis tappelemaan milloin tahansa uudelleen.
+Tarkoitukseni oli osoittaa, etten aikonut sietää mitään ylimielisyyttä.
+Niillä, jotka käyttäytyivät ylimielisesti minua kohtaan, oli tappelu
+tiedossaan. Ja kun tein työni hyvin, saattoi miesten myötäsyntyinen
+oikeudenmukaisuus ja siihen yhtynyt vastenmielisyys kynsiviä ja repiviä
+villikissapuuskia vastaan heidät pian luopumaan kasvatusyrityksistään.
+Vähäisen vastarinnan jälkeen minun asemani tunnustettiin, ja olin
+ylpeä, koska minua pidettiin tasa-arvoisena sekä käytännöllisesti että
+teoreettisesti. Siitä lähtien kaikki oli hyvin ja matka tuntui tulevan
+onnelliseksi.
+
+Keulasopessa oli vielä muuan mies. Jos lasken skandinaavialaiset
+kymmeneksi ja pidän itseäni yhdentenätoista, niin tämä mies oli
+kahdestoista ja viimeinen. Emme tietäneet emmekä päässeet selville,
+mikä hänen nimensä oli; tyydyimme kutsumaan häntä "muurariksi".
+Hän oli Missourista kotoisin tai ainakin sanoi olevansa, — retken
+alkupuolella hän näet tekeytyi vikapääksi muutamiin laihoihin
+luottamuksenosoituksiin. Silloin me saimme tietää vähän muutakin.
+Hän oli muurari ammatiltaan. Vasta viikkoa ennen tuloaan meidän
+joukkoomme, kun hän oli saapunut San Franciscoon ja San Franciscon
+lahti oli levinnyt hänen eteensä, hän ensimmäisen kerran elämässään
+oli nähnyt suolavettä. Meidän oli aivan mahdotonta käsittää, miksi
+juuri hän, nelikymmenvuotias, oli saanut päähänsä lähteä merille, sillä
+meidän yksimielinen vakaumuksemme oli, ettei milloinkaan kukaan niin
+merikelvoton ollut ruvennut merimieheksi. Mutta hän oli. Oltuaan viikon
+merimieskodissa hän oli pestautunut matruusiksi.
+
+Kaikkien piti hoitaa hänen tehtäviään. Hän ei ainoastaan ollut
+osaamatta mitään, vaan hän osoittautui kykenemättömäksi mitään
+oppimaan. Niin paljon kuin yritettiinkin, ei häntä voitu opettaa
+ohjaamaan. Kompassi oli hänelle käsittämätön ja peloittava hyrrä.
+Hän ei milloinkaan päässyt selville edes sen päätuulista, eikä hän
+oppinut alkeiksikaan laivan nopeuden vähentämisen tai muuttamisen
+taitoa. Hän ei millään saanut päähänsä, oliko joku köysi kiedottava
+oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Hänen oli mahdoton oppia
+yksinkertaista voimailijatemppua köysien hilaamisessa: antaa koko
+ruumiinpainonsa vaikuttaa ja sillä tavoin säästää voimaa. Pienimmätkin
+niksit menivät hänen näköpiirinsä ylitse, ja mastoon nousemista hän
+pelkäsi kuolettavasti. Kerran kapteeni ja perämies pakottivat hänet
+siihen. Hänen onnistui päästä poikittaissaalingeille, mutta sinne hän
+sitten jäätyi väylinkeihin kiinni. Kahden laivamiehen piti kiivetä
+hakemaan hänet alas.
+
+Kaikki tämä oli tarpeeksi ikävää, mutta olisi vielä mennyt mukiin,
+elleivät asiat olisi olleet vielä pahemmin. Hän oli ilkeä, luihu,
+siivoton ja aivan tavallista ihmisyyttä vailla. Hän oli pitkä, vahva
+mies ja tappeli kaikkien kanssa. Mutta hänen tappelutapansa ei ollut
+kunniallinen. Hänen ensimmäinen tappelunsa laivalla, ensimmäisenä
+matkapäivänä, tapahtui minun kanssani, kun hän tupakkaa leikatakseen
+otti minun pöytäveitseni, mistä minä heti räjähdin. Sitten hän
+tappeli melkein jokaisen miehen kanssa. Kun hänen vaatteensa tulivat
+likaisemmiksi kuin mitä saatoimme sietää, niin me panimme ne likoon
+ja pakotimme hänet pesemään ne. Sanalla sanoen, muurari oli niitä
+vastenmielisiä ja kummallisia otuksia, joita ihmisen on pitänyt nähdä
+voidakseen uskoa, että sellaisia on lainkaan olemassa.
+
+Tahdon vain sanoa, että hän oli elukka, ja me kohtelimme häntä
+elukkana. Nyt vasta, ajatellessani taapäin, ymmärrän, miten julmia
+olimme häntä kohtaan. Vika ei ollut hänen. Asian luontoon kuului,
+että hän oli kaltaisensa. Hän ei ollut luonut itseään, eikä ollut
+vastuunalainen siitä, millaiseksi oli tullut. Mutta me kohtelimme
+häntä olentona, jolla on vapaa tahto, ja aivan kuin hän olisi ollut
+henkilökohtaisesti vastuunalainen siitä, minkälainen hän oli. Siitä
+johtui, että meidän tapamme kohdella häntä oli yhtä kauhea kuin hän
+itsekin. Loppujen lopuksi me kohtelimme häntä kuin ilmaa; monen viikon
+aikana ennen hänen kuolemaansa me emme puhuneet hänelle sanaakaan, eikä
+hän myöskään meille. Ja monta viikkoa hän kulki meidän keskessämme tai
+makasi kojussaan täpötäydessä keulasopessamme päästäen irvistyksin
+ilmoille vihansa ja pahuutensa. Hän oli kuolemaisillaan; hän tiesi
+sen itse, ja me tiesimme sen. Sitä paitsi hän tiesi meidän haluavan
+hänen kuolemaansa. Hän vaivasi meitä läsnäolollaan, ja meidän elämämme
+oli kovaa, mikä teki meidätkin koviksi ihmisiksi. Ja sitten hän kuoli
+kahdentoista ihmisen täyttämässä keulasopessa yhtä yksinäisenä kuin
+jos olisi kuollut autiolla vuorenhuipulla. Ei edes yhtä ystävällistä
+sanaa, ei ainoatakaan jäähyväistervehdystä vaihdettu meidän keskemme.
+Hän kuoli, niinkuin oli elänytkin, elukkana; hän kuoli meitä vihaten ja
+meidän vihaamanamme.
+
+Ja nyt minä johdun merkillisimpään tapaukseen silloisessa elämässäni.
+Tuskin hän oli kuollut, kun hänet viskattiin yli laidan. Hän kuoli
+myrskyisenä yönä, veti viimeisen henkäyksensä juuri kun miehet
+heittivät öljyvaatteet päälleen kuullessaan komennon: "Kaikki miehet
+kannelle!" Ja hänet heitettiin laidan yli muutamia tunteja myöhemmin
+myrskyn raivotessa. Hänen maallisia jäännöksiään ei edes kääritty
+purjekankaaseen, eikä niitä myöskään kunnioitettu jalkoihin sidotulla
+rautapainolla. Me neuloimme hänet siihen huopaan, johon hän oli
+kuollut, ja laskimme hänet eräälle luukulle suurluukusta keulaan päin,
+laivan vasemmalle puolelle. Koksilla puolilleen täytetty juuttipussi
+sidottiin hänen jalkoihinsa.
+
+Oli purevan kylmä ilma. Ylihangan puolella oli jok'ikinen köysi,
+kahveli ja harus jäässä, ja koko köysistö oli kuin harppu, joka
+lauloi ja valitti tuulen säälimättömissä kourissa. Kuunari, joka
+ajoi hankavastaiseen, kallisteli ja hetkui aaltojen läpi; se oli
+niin kallellaan, että jääkylmä suolavesi virtaili valumisaukoista
+lakkaamatta kannen yli. Miehistö oli merisaappaissa ja öljypuvussa.
+Kintaat meillä oli käsissämme, mutta me paljastimme päämme kuolleelle,
+jota emme kunnioittaneet.
+
+Korviamme kirvelsi ja kivisti, ja ne kävivät valkoisiksi; me ikävöimme
+päästä ruumiista. Mutta hautausmenot eivät tuntuneet lainkaan loppuvan.
+Kapteeni oli avannut kirjan väärästä paikasta, ja hänen lukiessaan
+tarkoituksettomia sanoja meidän korvamme jäätyivät, ja meitä suututti
+tämä viimeinen ikävyys, minkä tuo avuton raato aiheutti. Muurarin
+asiat olivat olleet päin hongikkoa alusta pitäen, ja loppukin oli
+samaan tyyliin. Lopulta kapteenin poika raivostui, kiskaisi kirjan ukon
+turtuneista käsistä ja avasi oikean paikan. Uudelleen kapteeni kohotti
+vapisevan äänensä. Viimein tuli lause: "Ja ruumis laskettakoon mereen."
+Me nostimme luukun toista syrjää, ja muurari solahti yli laidan kadoten
+syvyyteen.
+
+Alhaalla keulasopessa teimme puhdasta jälkeä, pesimme vainajan kojun
+ja hävitimme kaikki hänen jälkensä. Meritapojen mukaan meidän olisi
+pitänyt koota hänen tavaransa ja jättää ne kapteenille, joka sitten
+olisi pitänyt huutokaupan ja antanut meidän tarjota kustakin esineestä.
+Mutta kukaan ei halunnut niitä; me heitimme ne kannelle ja syydimme
+mereen ruumiin perään, — viimeinen häväistys, minkä saatoimme keksiä
+vihamiestämme kohtaan. Niin, tunnustan kyllä, että se oli karkeata,
+mutta meidän elämämme oli karkeata, ja me olimme yhtä karkeita kuin
+elämä.
+
+Muurarin koju oli parempi kuin minun. Kannelta siihen ei valunut niin
+paljon merivettä, ja valaistus oli parempi, jos halusi loikoilla
+lueskellen. Osittain tästä syystä päätin muuttaa hänen kojuunsa.
+Toisena syynä oli ylpeys. Näin, että matruusit olivat taikauskoisia, ja
+tällä teollani tahdoin näyttää olevani heitä rohkeampi. Minä kruunaisin
+todistetun yhdenvertaisuuteni urotyöllä, joka pakottaisi heidät
+tunnustamaan minun ylemmyyteni. Oi, miten ylimielinen on nuoruus! Mutta
+se ei kuulu tähän. Aikomukseni pelästytti tovereitani. He sanoivat
+kaikki, ettei milloinkaan kukaan ollut merellä ottanut kuolleen miehen
+kojua ja saanut elää matkan loppuun. He kertoivat monta esimerkkiä,
+joiden todistajina he itse olivat olleet. Minä olin itsepäinen. Silloin
+he pyysivät ja rukoilivat, ja ylpeyteni vain kiihtyi, kun näin, miten
+he todellakin pitivät minusta ja olivat puolestani peloissaan.
+
+Minä muutin ja vainajan kojussa maaten kuuntelin koko
+iltapäivän kaameita tulevaisuudenennustuksia. Myöskin hirveistä
+kuolemantapauksista ja kammottavista aaveista kerrottiin juttuja, jotka
+saivat meidät kaikki salaa värisemään. Täynnä kaikkea sellaista, mistä
+minä kuitenkin laskin pilaa, rupesin kyljelleni toisen iltapäivävartion
+päätyttyä ja nukuin.
+
+Kymmentä vaille kaksitoista minut herätettiin, ja kello kaksitoista
+olin kannella päästämässä herättäjääni vahdista. Kun hankavastaiseen
+purjehditaan, riittää läpi yön vahdiksi vain yksi mies, ja kukin
+on vahdissa yhden tunnin. Yö oli pimeä, mutta ei aivan sysimusta.
+Myrsky oli asettumaisillaan, ja pilvet ohenivat. Kuu ei ollut
+näkyvissä, mutta loi kuitenkin himmeän hohteen. Kuljin keskilaivalla
+edestakaisin. Ajattelin päivän tapahtumia ja niitä kaameita juttuja,
+joita toverini olivat kertoneet, mutta kuitenkin uskallan väittää,
+etten ollut peloissani. Olin reipas ja vahva eläin ja yhdyin
+Swinburnen käsitykseen, että kuolleet eivät palaja. Muurari oli
+kuollut, eikä muuta. Hän ei ilmestyisi enää — ei ainakaan _Sophie
+Sutherlandin_ kannelle. Nyt hän oli valtameren syvyydessä, monta
+mailia ylähangan puolella, ja oli sangen todennäköistä, että hän oli
+jo ateriana monen hain vatsassa. Mutta ajatukseni työskentelivät
+toverieni kummitusjutuissa, ja minä mietiskelin henkimaailman asioita.
+Johtopäätökseni oli, että jos vainajien henget yhä edelleen harhailivat
+maan päällä, niin niillä oli tallella sama hyvyys tai pahuus kuin
+elämässäänkin. Jos hyväksyi tämän otaksuman (minä en hyväksynyt sitä
+lainkaan), niin muurarin haamu olisi yhtä uhkaava ja ilkeä, kuin hän
+oli ollut eläessäänkin. Mutta muurari ei voinut kummitella; olin siitä
+varma.
+
+Muutamia minuutteja kuljin edestakaisin näihin ajatuksiin vaipuneena.
+Sitten, sattumalta, katsahdin keulaan päin pitkin alahangan sivua; ja
+vavahdin kuin pelästynyt hirvi ja sokeasti kauhistuneena hyökkäsin
+perään päin, kajuutan luo. Nuorekas ylimielisyyteni ja älyllinen
+rauhallisuuteni oli poissa. Olin nähnyt aaveen. Heikosti valaistulla
+paikalla, siinä, mistä olimme heittäneet ruumiin mereen, olin nähnyt
+epäselvän, huojuvan olennon. Se oli kuusi jalkaa pitkä, notkea ja niin
+läpinäkyvä, että olin erottanut keulataklauksen sen takaa.
+
+Olin vastustamattoman kauhun vallassa kuin pillastunut hevonen. Olin
+lakannut olemasta yksilöllinen _minä_. Kymmenentuhannen taikauskoisen
+kantaisäpolven vaistomainen kauhu värisytti minua, esi-isien, jotka
+ovat pelänneet pimeyttä ja kaikkea, mikä pimeydessä liikkuu. En ollut
+enää minä. Olin kymmenentuhatta esi-isääni. Olin sukuni, koko ihmissuku
+taikauskoisessa lapsuudessaan. En tullut tajuihini, ennenkuin olin
+ennättänyt puoliväliin kajuutanportaita. Pysähdyin ja tarrasin lujasti
+jyrkkiin portaisiin puolitukahtuneena, vavisten, pää pyörällä. En
+aikaisemmin enkä myöhemminkään ole ollut niin kauhuissani. Pidin kiinni
+nuoratikkaista ja kävin mielessäni tapahtuman läpi. En voinut epäillä
+aistejani. Varmasti olin jotakin nähnyt. Mutta mitä? Joko kummituksen
+tai ilveen. Mitään muuta se ei voinut olla. Jos se oli aave, niin
+kysymyksenä oli: tulisiko se uudelleen? Ellei niin tapahtuisi ja minä
+herättäisin päällystön, joutuisin kaikkien narriksi. Ja jos se oli
+jonkun ilveilyä, niin minun tilani olisi vieläkin naurettavampi. Jos
+halusin säilyttää yhdenvertaisen asemani, ei käynyt laatuun herättää
+ketään, ennenkuin olin ottanut selville, minkälaatuinen ilmestys oli.
+
+Olen rohkea mies. Uskallan väittää niin, sillä vaikka vapisin kauhusta,
+minä sittenkin ryömin ylös kajuutantikkaita ja menin takaisin
+samalle paikalle, josta olin näyn nähnyt. Se oli kadonnut. Mutta
+minun rohkeudellani oli rajansa. Vaikka en nähnyt mitään, pelkäsin
+kuitenkin mennä sille paikalle, missä aave oli näyttäytynyt. Jatkoin
+kävelyäni edestakaisin, ja vaikka heitin useita pelokkaita katseita
+sille kauhealle kohdalle, en huomannut mitään. Rauhoituttuani tein
+sen johtopäätöksen, että kaikki oli ollut mielikuvitukseni ilvettä ja
+ajattelin, että se olikin oikein minulle, kun olin ollut kyllin typerä
+pohtiakseni sellaisia asioita.
+
+Saatoin taas katsella aivan rauhallisesti kokkaan päin,
+pelkäämättä, mutta yht'äkkiä olin jälleen sama hullu ja ryntäsin
+villiä vauhtia perään päin. Olin uudelleen nähnyt haamun, pitkän,
+huojuvan, harsomaisen olennon, jonka läpi saatoin selvästi erottaa
+keulataklauksen. Tällä kerralla ennätin vain puolikannen etureunalle.
+Mietin tilannetta, kunnes ylpeyteni sai voiton. Ei kannattanut joutua
+naurettavaksi. Minun piti yksin kohdata tuo olento, olipa se mikä
+hyvänsä. Minun piti omin neuvoin ottaa asia selville. Katselin sinne,
+mistä olimme antaneet muurarin liukua yli laidan. Kohta oli tyhjä.
+Siellä ei liikkunut mikään. Ja kolmannen kerran aloitin kävelyni
+keskilaivalla.
+
+Kun olento oli hävinnyt, katosi pelkonikin, ja pääsin taas
+tasapainoon. Tietenkään se ei ollut aave. Kuolleet eivät palaja. Se
+oli pilaa, ilkeätä pilaa. Toverini koettivat peloittaa minua jollakin
+käsittämättömällä keinolla. He olivat jo kaksi kertaa nähneet minun
+juoksevan perään päin. Minä punastuin häpeästä. Olin kuulevinani heidän
+par'aikaa hihittävän keulasopessa. Rupesin vähitellen suuttumaan.
+Pilanteko voi olla sallittua, mutta nyt se jo meni vähän liian
+pitkälle. Olin laivan nuorin, poika vain, eikä heillä ollut oikeutta
+laskea minun kanssani sellaista leikkiä, mikä on tehnyt monta miestä ja
+naista hulluiksi. Katkeroiduin yhä enemmän ja päätin osoittaa heille,
+että minä olin kovempaa ainesta, ja samalla antaa vihani purkautua.
+Jos olento näyttäytyisi, päätin mennä sen luokse puukko kädessä.
+Päästyäni ulottuviin iskisin. Jos siinä olisi mies, niin hän saisi sen
+puukoniskun, jonka hän oli ansainnut. Jos se olisi aave — no niin, aave
+ei vahingoittuisi, mutta minä ainakin saisin todistuksen, että kuolleet
+kummittelevat.
+
+Olin nyt ylen vihoissani ja aivan varma, että kaikki oli pilaa, mutta
+kun olento ilmestyi kolmannen kerran samalle paikalle, pitkänä, ohuena
+ja huojuvana, nousi pelkoni uudelleen ja melkein karkoitti vihan. Mutta
+minä en juossut. En myöskään kääntänyt katsettani olennosta. Molemmilla
+edellisillä kerroilla se oli kadonnut pakoni aikana, niin etten ollut
+nähnyt, miten se oli kadonnut. Vedin tuppipuukkoni vyöstä ja rupesin
+etenemään. Askel askeleelta, yhä lähemmäksi... ja itsehillintäni
+kävi hetki hetkeltä vaikeammaksi. Sisimmässäni, tajuntani hämärissä
+sokkeloissa oli sota: toisella puolen minun tahtoni, minun oma itseni,
+toisella puolen ne kymmenentuhatta esi-isää, joiden aavemaiset äänet
+kuiskivat pimeänpelosta, mikä oli vallinnut heitä niinä aikoina,
+jolloin maailma oli ollut pimeä ja kauhua täynnä.
+
+Kävelin eteenpäin hitaammin, ja yhä tuo huojuva ja lepattava olento
+tanssi ihmeellistä ilmatanssiaan. Mutta sitten se katosi silmistäni.
+Näin sen katoavan. Se ei siirtynyt oikealle eikä vasemmalle eikä
+taaksepäin. Se pyyhkiytyi pois, lakkasi olemasta. Minä en kuollut,
+mutta sen nojalla, mitä tunsin seuraavina silmänräpäyksinä, saatan
+vakuuttaa käsittäväni varsin hyvin, että ihmiset voivat kuolla
+pelästyksestä. Seisoin siinä puukko kädessä, konemaisesti mukautuen
+laivan liikkeisiin, pelon lamauttamana. Jos muurari äkkiä olisi
+todellisin sormin tarttunut minua kurkkuun ja yrittänyt kuristaa, en
+olisi hämmästynyt lainkaan. Kuolleet kummittelevat, ja juuri niin
+muurari todennäköisimmin tekisi.
+
+Mutta hän ei tarttunut minua kurkkuun. Ei tapahtunut mitään. Ja koska
+luonto inhoaa paikoillaan pysymistä, en voinut iankaikkisesti seisoa
+lamaantuneena samalla paikalla. Käännyin ja menin peräpuolelle.
+En juossut. Mitä se hyödyttäisi? Mitä mahdollisuuksia minulla oli
+selviytyä pahansuovasta henkimaailmasta? Pako kysyi minulta nopeita
+jalkoja. Mutta takaa-ajavalla aaveella olisi ajatuksen nopeus. Ja
+aaveita oli olemassa. Olin nähnyt yhden.
+
+Hitaasti kävellessäni perään päin keksin arvoituksen ratkaisun. Näin
+mesaanimärssytangon piirtyvän vasten himmeästi kumottavaa taivasta,
+jonka takana kuu häämotti. Aivoihini välähti aate. Vedin suoran linjan
+kuunvälkkeestä märssytankoon ja huomasin, että sen piti kohdata
+jotakin paikkaa etutaklauksen lähellä laivan vasemmalla puolen. Tätä
+miettiessäni välke katosi. Tyyntyvän myrskyn ajelemat pilvet tihenivät
+ja ohentuivat vuorotellen kuun edessä, milloinkaan sitä paljastamatta.
+Ja kun pilvet olivat ohuimmillaan, saattoi kuu heittää vain sangen
+heikon välkkeen. Odotin tehden huomioita. Seuraavalla kerralla, kun
+pilvet ohenivat, katselin keulaan ja siellä näin märssytangon varjon
+pitkänä ja läpinäkyvänä keinuvan ja liukuvan kannen ja köysistön
+välillä.
+
+Sellainen oli ensimmäinen aaveeni. Olen nähnyt toisenkin kummituksen.
+Se osoittautui newfoundlandilaiskoiraksi, enkä tiedä, kumpi meistä
+pelästyi enemmän, sillä minä annoin sille leukaan kunnollisen
+oikean käden oikoiskun. Muurarin haamusta en puhunut kenellekään
+koko laivassa. Tahdon vielä mainita, etten elämässäni ole kokenut
+kovempaa sieluntuskaa kuin sen yksinäisen yövahdin aikana _Sophie
+Sutherlandilla_.
+
+Tämä ei ole runoiltua, vaan todellinen tapaus elämästäni.
+
+
+
+
+VALTAMEREN KYNTÄJÄ
+
+
+"Tuo tuolla on varmasti lääkärivene", sanoi kapteeni MacElrath.
+
+Luotsi murahti jotakin, ja kapteeni silmähti kiikarillaan venettä
+rannan lähellä ja sitten Kingstonia sen takana, minkä jälkeen hän
+suuntasi putken Howith Headin pohjanpuoleiseen suuhun.
+
+"Vuorovesi on selvä, ja me hommaamme teidät telakkaan kolmessa
+tunnissa", selitti luotsi itsetietoisesti ja koetti näyttää iloiselta.
+"Ring's Endin poukamaanko, vai kuinka?"
+
+Tällä kertaa kapteeni murahti.
+
+"Siivoton ilma tuolla Dublinissa."
+
+Kapteeni murahti uudelleen. Hän oli väsynyt; Irlannin kanaalissa
+hänellä oli ollut myrskyinen yö, jonka hän oli viettänyt
+komentosillalla. Ja koko pitkä retki oli hänet väsyttänyt —
+kaksi vuotta ja neljä kuukautta oli kulunut siitä, kun hän oli
+lähtenyt kotimaan satamasta, eli hänen lokikirjansa mukaan
+kahdeksansataaviisikymmentä päivää.
+
+"Oikea talvisää", hän vastasi hetken kuluttua. "Kaupunkia tuskin
+erottaa. Varmasti koko päivän sataa."
+
+Kapteeni MacElrath oli lyhyenläntä mies; hän ylettyi parhaiksi
+katsomaan komentosillan purjevaatesuojuksen yli. Luotsi ja kolmas
+mies olivat huomattavasti häntä pitempiä samoin kuin ruorissa
+seisova isokasvuinen saksalainen, joka oli karannut sotalaivasta ja
+pestautunut Rangoonissa. Mutta puuttuvat tuumat eivät vähentäneet
+kapteeni MacElrathin kuntoa. Ainakin yhtiö oli sitä mieltä, ja hän
+itsekin olisi yhtynyt siihen käsitykseen, jos olisi saanut tutkia niitä
+huolellisia, yksityiskohtaisia merkintöjä omista toimistaan, jotka
+olivat joutuneet yhtiön arkistoon. Mutta yhtiö ei ollut milloinkaan
+vihjannutkaan hänelle luottavansa häneen. Sellainen ei kuulunut yhtiön
+tapoihin; yhtiö näet toimi sen periaatteen mukaan, ettei koskaan pidä
+alaiselle antaa aihetta luulla olevansa välttämätön tai edes erikoisen
+hyödyllinen — ja siitä seurasi, että moitteita tuli helposti, mutta
+kiitosta ei milloinkaan. Ja muuten, eihän kapteeni MacElrath ollut sen
+kummempi kuin yhtiön kippari — vain yksi yhtiön yli kahdeksankymmenen
+kipparin joukossa, jotka ohjasivat yhtiön yli kahdeksaakymmentä
+rahtilaivaa kaikkien valtamerten vesillä.
+
+Alas kannelle tuli pari kiinalaista lämmittäjää kantaen aamiaistaan
+ja polkien ruosteisia rautalevyjä, jotka kertoivat omaa tarinaansa
+raskaasta lastauksesta ja meriveden huuhteluista. Muuan mies vyyhtesi
+pelastusköyttä, joka oli pingoitettu keulasopesta laivaluukkujen ja
+vintturin ohi komentosillan köysitikkaille.
+
+"Vaikea reisu?" arvaili luotsi.
+
+"Niin, paha toisinaan, mutta pahinta oli, että menetimme aikaa. Ei
+mikään niin suututa kuin ajan menettäminen."
+
+Sanoessaan tämän kapteeni MacElrath kääntyi katselemaan laivansa
+takaosaa. Ja kun luotsi seurasi katsetta, huomasi hän mykän, mutta
+vakuuttavan selityksen ajanhukkaan. Alhaalta nahanväriseksi maalattu
+savupiippu oli suolan valkaisema, ja vihellyspilli loisti kristallisena
+silloin tällöin pilvien välistä pilkahtelevan auringon säteissä.
+Vasemman puolen pelastusvene oli poissa, ja sen vääristyneet taavetit
+todistivat vanhan _Tryapsicin_ saaneen siltä puolen hirvittävän
+sysäyksen. Oikean puolen taavetit olivat yhtä tyhjät. Sinne
+kuuluvien pelastusveneitten palasia oli kannella lähellä konehuoneen
+valoräppänää, joka oli suojusvaatteella peitetty. Alempana, oikealle
+päin, luotsi näki messihuoneen särkyneen oven, joka oli karkeasti ja
+kömpelösti veistetty kestääkseen mahtavien aaltojen raskaat iskut. Sen
+vieressä riippui savupiipusta laaja neliömäinen köysiverkko, jonka ei
+ollut onnistunut murtaa aaltojen iskuja ja jota nyt pursimies otti
+erään jungmannin avulla alas.
+
+"Jo kaksi kertaa aikaisemmin minä olen puhunut laivan omistajille
+tuosta ovesta", sanoi kapteeni MacElrath. "Mutta ne sanoivat, että se
+kelpasi kyllä. Aallot olivat isoja tällä kertaa. Uskomattoman isoja. Ja
+isoin särki oven. Suorastaan pyyhkäisi sen irti ja heitti messihuoneen
+pöydälle. Särki myös valoräppänän. Ikävä juttu."
+
+"Sen on pitänyt olla kerrassaan pirullinen", virkkoi luotsi ilmeisen
+ällistyneenä.
+
+"Olipa kyllä. Se kierteli kannella jonkin aikaa ja tappoi perämiehen.
+Hän oli sillalla minun luonani ja sai määräyksen tarkastaa luukku
+numero yhden vaajoja. Vettä tuli paljon, enkä minä ollut oikein varma
+siitä luukusta. Tuumin juuri nousta tuuleen, kunnes aamu tulisi, kun se
+aalto tuli perästä päin. Se oli pirullinen. Me saimme siitä sillalle
+asti. Ensiksi en kaivannut perämiestä, sillä meidän täytyi saada rojua
+pois ja ottaa selko ovesta ja levittää suojavaate valoräppänälle.
+Mutta häntä ei näkynyt missään. Ruorimies sanoi nähneensä hänet
+tikkailla äsken, ennenkuin hyökyaalto tuli. Me etsimme keulasta,
+me etsimme hänen hytistään, me etsimme konehuoneesta ja me etsimme
+alemman kannen peräpuolelta — ja siellä hän makasi perävintturien
+höyryputken kummallakin puolella." Luotsi kiraisi hämmästyen ja
+hätkäen. "Niin", jatkoi kapteeni väsyneellä äänellä, "hän makasi siellä
+putken kummallakin puolella. Hän oli näet halkaistu kahtia aivan
+kuin silli. Aalto oli varmaan tarttunut häneen yläkannella, vienyt
+mukaansa ja sinkauttanut pää edellä höyryputkea vasten. Se leikkasi
+hänet kuin voikimpaleen — leikkasi miehen halki silmien välitse ja
+sitten edelleen, niin että toinen käsi ja jalka olivat kiinni toisessa
+puoliskossa ja toinen käsi ja jalka toisessa. Kaamean näköistä. Me
+sovitimme kappaleet yhteen ja kiersimme kankaaseen, ennenkuin laskimme
+hänet mereen."
+
+Luotsi kiraisi uudelleen.
+
+"Joo, ei siinä mitään mankumista ollut", vahvisti kapteeni. "Oli hyvä,
+että hänestä pääsi. Se perämies ei ollut mikään oikea merimies. Olisi
+parhaiten sopinut sikolättiin. Ei mitään kaipaamista."
+
+Maailmassa väitetään olevan kolmenlaisia irlantilaisia — katolilaisia,
+protestantteja ja pohjoisirlantilaisia — ja että pohjoisirlantilainen
+on oikeastaan kotoaan muuttanut skottilainen. Kapteeni MacElrath
+oli pohjoisirlantilainen, mutta vaikka hänen murteensa muistuttikin
+skottilaisten kieltä, ei mikään suututtanut häntä niin paljon kuin
+arvelu, että hän olisi Skotlannista kotoisin. Irlantilainen hän oli
+ja irlantilaisuudestaan hän piti lujasti kiinni — aina siinä määrin,
+että hän hieman halveksivalla äänellä puhui eteläirlantilaisista
+ja protestanteista. Itse hän oli presbyteriaani, eikä hänen omassa
+seurakunnassaan milloinkaan ollut viittä miestä enempää sellaisia,
+jotka kävivät protestanttien kokouksissa. Hänen kotipaikkansa oli
+McGillin saari, missä seitsemäntuhatta hänen kaltaistaan vietti niin
+rauhallista ja raitista elämää, ettei koko saarella ollut kuin yksi
+ainoa poliisi eikä ainoatakaan ravintolaa.
+
+Kapteeni MacElrath ei pitänyt merestä eikä ollut milloinkaan pitänyt
+siitä. Mutta hän sai toimeentulonsa siitä, eikä meri hänelle muuta
+merkinnytkään — se oli hänen työpaikkansa, niinkuin mylly tai paja
+tai konttori ovat muiden miesten työpaikkoja. Romantiikka ei ollut
+milloinkaan laulanut seireeninlaulujaan hänelle, eikä seikkailu ollut
+milloinkaan voinut saada hänen hidasta vertaan kuohumaan. Mielikuvitus
+puuttui häneltä. Syvyyksien ihmeet eivät merkinneet hänelle mitään.
+Pyörre- ja hirmumyrskyt, rankkasateet ja vuorovedet olivat esteitä
+laivan ja sen komentosillalla seisovan käskijän tiellä — esteitä vain
+eivätkä mitään muuta. Hän oli samalla kertaa nähnyt ja ollut näkemättä
+vieraiden maiden ihmeitä. Hänen raskaiden silmäluomiensa alle olivat
+Etelämeren troopilliset ihanuudet kuvastuneet polttavan kirkkaina,
+pohjoisen Atlantin ja eteläisen Tyynen meren purevat tuulet olivat
+kylmyydestä kilpailleet, mutta tästä kaikesta hän muisti vain särkyneet
+ovet, hyrskyjen huuhteleman kannen, huonot laivaluukut, tarpeettoman
+hiilenkulukin, pitkät viivytykset ja odottamattoman rankkasateen
+pilaaman laivamaalauksen.
+
+"Minä hoitelen omia asioitani", oli hänen tapana sanoa, ja "omain
+asiainsa" ulkopuolelta hänellä ei ollut aavistustakaan mistään, mitä
+omin silmin oli nähnyt. Laivänvarustajayhtiö tiesi hänen hoitavan
+"asiansa"; muuten hän ei olisikaan nelikymmenvuotiaana ollut päällikkönä
+_Tryapsicilla_, kolmentuhannen nettotonnin aluksella, jonka kantavuus
+oli yhdeksäntuhatta tonnia ja arvo viisikymmentätuhatta puntaa.
+
+Hän ei ollut antautunut merimiehen ammattiin vähimmästäkään
+harrastuksesta, vaan ainoastaan siksi, että se oli hänen kohtalonsa,
+koska hän oli isänsä toinen poika eikä vanhin. McGillin ala oli
+rajoitettu, niin että se saattoi elättää vain vissin ihmismäärän.
+Jokseenkin suuren ylijäämän oli hankittava leipänsä meriltä.
+Niin oli käynyt sukupolven toisensa jälkeen. Vanhin poika otti
+maanviljelyksen isänsä perintönä, ja nuorempien poikien oli lähdettävä
+kyntämään suolaista valtamerta. Siitä johtui, että Donald MacElrath,
+maanviljelijän poika ja lapsena vain maantöitä tehnyt, oli vaihtanut
+turpeen, jota rakasti, mereen, jota vihasi, mutta jonka kyntäminen
+oli hänen kohtalonsa. Hän oli sitä kyntänyt kaksikymmentä vuotta.
+Teräväpäisenä, kylmäverisenä, raittiina, työteliäänä ja vireänä hän oli
+ponnistautunut laivapojasta ja tavallisesta merimiehestä purjelaivan
+perämieheksi ja kapteeniksi, minkä jälkeen hän muutti höyrylaivastoon
+ja nousi pienemmiltä päällikönpaikoilta suuremmille, kunnes vihdoin
+joutui vanhan _Tryapsicin_ komentosillalle; se oli kylläkin vanha alus,
+mutta viidenkymmenentuhannen puntansa arvoinen ja yhä edelleen kykenevä
+kaikilla ilmoilla rahtaamaan yhdeksäntuhatta tonniaan.
+
+_Tryapsicin_ komentosillalta, tältä korkealta paikalta, jonka hän
+oli saavuttanut kilvoitellessaan kilpailujen maailmassa, hän nyt
+katseli Dublinin sataman suuta, kaupunkia, joka näkyi hämäränä
+pilvisen taivaan alla, ja laivojen taklauksista kutoutunutta verkkoa
+satamassa. Hän palasi matkalta, joka oli yhtä pitkä kuin kaksi kertaa
+maapallon ympäri, ja loppumattomien edestakaisten purjehdusten jälkeen
+tapaisi nyt vaimonsa, jota ei ollut nähnyt kahteenkymmeneenkahdeksaan
+kuukauteen, ja poikansa, jota ei ollut nähnyt milloinkaan ja joka jo
+osasi sekä kävellä että puhua. Hän näki lämmittäjien ja lastaajien
+tulevan keulasopen aukosta hypäten kuin kaniinit kopistaan ja menevän
+ruosteisen kannen poikki peräpuolelle satamalääkärin tarkastettaviksi.
+Ne olivat kiinalaisia ilmeettömine, sfinksimäisine kasvoineen ja
+laahasivat jalkojaan, kuin kömpelöt jalkineet olisivat olleet liian
+raskaat heidän laihoille säärilleen.
+
+Hän näki ne eikä kuitenkaan nähnyt niitä seistessään siinä käsi
+lippalakkinsa alla ja raapiessaan miettiväisesti hiekanväristä
+tukkaansa. Se näet, minkä hän näki edessään, oli vain taustana _hänen_
+rauhanihanteelleen — unelmakuvalle, jota hän usein pitkinä öinä
+katseli komentosillalla, kun vanha _Tryapsic_ kieritteli raivostuneen
+valtameren kynsissä kansi hyrskyjen huuhtelemana ja köysistö tuulessa
+valittaen. Siinä kuvassa hän näki olkikattoisen maalaistalon, minkä
+pihalla lapset leikkivät auringonpaisteessa ja minkäs ovelta hyvä
+äiti katseli heitä. Siellä oli mylvivää karjaa ja kaakattavia kanoja,
+ja hevoset kuopivat tallissa; hänen isänsä tila oli lähinnä, ja
+kauempana näkyivät metsättömät, mätäspäiset maat ja aidatut kedot,
+jotka hyvin hoidettuina ja säännöllisesti jaoiteltuina ulottuivat
+pehmeine viivoineen aina matalien kukkuloiden huipuille. Sellainen oli
+hänen tulevaisuudenkuvansa ja hänen unelmansa, hänen romantiikkansa ja
+satuseikkailunsa, hänen ponnistustensa päämäärä, hänen nykyisen työnsä
+kaukaa vilkuttava palkinto — näiden pitkien, ylen pitkien matkojen,
+jotka hän merenkyntäjänä oli tehnyt maailman ympäri.
+
+Maultaan ja mieliteoiltaan tuo paljon matkustanut mies oli
+alkuperäisempi ja vaatimattomampi kuin yksinkertaisin talonpoika.
+Hänen isänsä oli täyttänyt seitsemänkymmentäyksi vuotta eikä ollut
+milloinkaan nukkunut edes yhtä ainoata yötä muualla kuin omassa
+sängyssään oman kattonsa alla McGillin saarella. Sellainen oli kapteeni
+MacElrathin mielestä ihanteellista elämää, ja hän ihmetteli jokaista,
+joka ilman pakkoa saattoi jättää maankamaran ja lähteä merille. Tuolle
+paljon matkustaneelle miehelle maailma oli jokseenkin yhtä tuttu
+kuin työpajassaan istuvalle rajasuutarille oma kylänsä. Kapteeni
+MacElrathin käsityksen mukaan maailma oli kylä. Hän näki sen kujat
+tuhannen mailin pituisina — niin, vielä pitempinäkin — ja niissä oli
+mutkia, joista käännyttiin ohi maailman myrskyisimpien nienten tahi
+poikettiin rauhallisemmille vesille. Siellä oli poikkikujia, jotka
+toiseen suuntaan johtivat kukkaismaihin ja kesämerille ja toiseen
+suuntaan loppumattomien, purevien myrskyjen keskelle tai kohtaamaan
+vaarallisia ajelehtivia jäävuoria. Valonkimmelteiset kaupungit toimivat
+näiden pitkien kujien tavaramakasiineina — paikkoina, joissa tehtiin
+kauppoja, täytettiin varastot, otettiin tai purettiin lastia ja saatiin
+Lontoosta, laivanvarustajalta määräyksiä mennä toiselle taholle, aina
+vain pitkiä, pitkiä merikujia myöten hakemaan uutta lastia tuolta
+ja purkamaan täällä, rahtaamaan tavaraa minne tahansa, kunhan vain
+rahaa tuli eikä vakuuttaja kieltänyt. Mutta kaikkea moista oli ikävä
+ajatella, ja paitsi sitä, että hän sai siitä toimeentulonsa, hän ei
+voinut tuntea siitä vähintäkään tyydytystä.
+
+Kun hän viimeksi oli ottanut jäähyväiset vaimoltaan —
+kaksikymmentäkahdeksan kuukautta sitten — he olivat eronneet
+Cardiffissa. Hän lähti silloin Valparaisoon hiililastissa — täsmälleen
+yhdeksäntuhatta tonnia. Valparaisosta hän meni Austraaliaan kevyesti
+lastattuna, kuudentuhannen mailin matkan, jonka loppupuolta
+uhkaavat myrsky ja hiilenpuute. Sitten taas hiilten kera Oregoniin,
+seitsemäntuhatta tonnia, ja melkein yhtä pitkä matka Japaniin ja
+Kiinaan kappaletavaralastissa. Sieltä Jaavaan ottamaan sokeria
+Marseilleen, sitten takaisin pitkin Välimerta Mustalle merelle ja
+edelleen hirmumyrskyjen lävitse Baltimoreen ruuma täynnä malmia.
+Jälleen hiilipula ja pakko poiketa Bermudaan varastoa täyttämään.
+Sitten rahtausta jonkin aikaa — Norfolk, Virginia — mukana salaperäinen
+lasti kieltotavaraa ja kurssi Etelä-Afrikkaan erään mystillisen
+saksalaisen superkargon alaisena, jonka rahtaajat olivat lähettäneet
+laivalle. Madagaskarin luo neljän solmun nopeudella superkargon
+määräysten mukaan. Hiljainen pelko, että Venäjän laivasto saattoi
+tarvita hiiliä. Rettelöitä ja viivytyksiä, pitkiä odotuksia merellä,
+kansainvälisiä selkkauksia, koko maailma järkytettynä vanhan
+_Tryapsicin_ ja sen kieltotavaralastin puolesta — ja sitten edelleen
+Japaniin Sassebon satamaan. Takaisin Austraaliaan, uusi rahtaus,
+kappaletavaraa Sydneystä, Melbournesta ja Adelaidesta Mauritiukselle,
+Lorenzo Marquesille, Durbaniin, Algoan lahteen ja Kapkaupunkiin.
+Ceyloniin saamaan määräyksiä, ja Ceylonista Rangooniin lastaamaan
+riisiä Rio de Janeiroon. Sieltä Buenos Ayresiin ottamaan maissia
+Suur-Britanniaa tai mannermaata varten, pysähdys St. Vincentissä,
+jonne tuli määräys mennä Dubliniin. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta
+eli kahdeksansataaviisikymmentä päivää lokikirjan mukaan oli laiva
+höyrynnyt edestakaisin pitkin tuhansien mailien pituisia valtameriteitä
+ja tullut taas takaisin Dubliniin. Ja nyt kapteeni MacElrath oli
+äärimmäisen väsynyt.
+
+Pieni hinaajalaiva oli nyt ottanut _Tryapsicin_ haltuunsa; kovalla
+metelillä ja kimeiden komentosanojen sinkoillessa vanha merenkulkija
+hiljaa vedettiin telakkaporttien läpi Ring's Endin poukamaan. Keulasta
+ja perästä heitettiin köydet maihin ja rautaketju lasketettiin
+keskilaivalta. Pieni joukko iloisena odottelevia ihmisiä oli jo
+kokoontunut laskupaikalle.
+
+"Antakaa merkki!" komensi kapteeni
+
+MacElrathin paksu, pitkäveteinen ääni, ja kolmas mies ryhtyi heti
+työskentelemään konehuoneen merkinantolaitteen kimpussa.
+
+"Rantaporras ulos!" huusi toinen mies, ja kun se oli tehty: "Hyvä
+juttu!"
+
+Se oli miehistön viimeinen tehtävä — tämä rantaportaan heittäminen.
+"Hyvä juttu!" oli sama kuin jäähyväiset. Matka oli loppunut, ja kaikki
+kiiruhtivat ruosteisen kannen yli innokkaasti keulaan, minne olivat
+etukäteen pakanneet tavaransa päästäkseen heti maihin. Maan kaipuu
+oli heissä kaikissa väkevä, ja väkevä se varmasti oli myös kapteeni
+Elrathissa, kun hän murahti 'hyvästi' poislähtevälle luotsille ja meni
+hyttiinsä. Rantaporrasta nousi joukko tullimiehiä sekä tarkastusmies,
+asiamiehen kirjanpitäjä ja muutamia kantajia. Viimeksimainitut
+puhdistivat reippaasti kapteenin hytin, ja asiamies odotti saadakseen
+hänet mukaansa konttoriin.
+
+"Lähetittekö tiedon vaimolleni?" oli ollut hänen ensimmäinen
+kysymyksensä tavattuaan kirjanpitäjän.
+
+"Kyllä — sähkösanoman — heti kun teidän tulostanne ilmoitettiin."
+
+"Sitten hän kyllä tulee aamujunassa", oli hän mutissut itsekseen ja
+mennyt peseytymään ja muuttamaan vaatteita.
+
+Hän heitti viimeisen silmäyksen hyttiinsä ja molempiin seinällä
+riippuviin valokuviin, joista toinen esitti hänen vaimoaan, toinen
+lasta — hänen lastaan, jota hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Sitten
+hän meni ruokasaliin, jonka seinät olivat paneloidut setrillä ja
+vaahteralla ja jonka keskellä oli pitkä kymmenen hengen ruokapöytä.
+Tämän pöydän ääressä hän oli aterioinut koko matkan ikävän ajan.
+Siellä ei oltu milloinkaan naurettu eikä rattoisasti keskusteltu. Hän
+oli syönyt melkein raivoisan hiljaisuuden vallassa, jota jakamassa
+oli vain kaksi äänettömästi tarjoilevaa aasialaista. Ja nyt hän äkkiä
+tunsi sen rajattoman yksinäisyyden, jossa hän oli elänyt kolmanneksen
+kolmatta vuotta. Kaiken rauhattomuuden ja kaikki ikävyydet hän oli
+pitänyt omana tietonaan. Hän ei ollut uskonut niitä kenellekään. Hänen
+molemmat lähimmät miehensä olivat liian nuoria ja eloisia ja perämies
+liian tyhmä. Ei voinut mitenkään neuvotella heidän kanssaan. Yksi ainoa
+matkustaja oli jakanut hänen hyttinsä: raskaan edesvastuun tunne. He
+olivat syöneet yhdessä, kävelleet yhdessä edestakaisin komentosillalla
+ja menneet yhdessä nukkumaan.
+
+"Uh!" murahti hän ajatellessaan tätä ikävää toveria. "Nyt minä olen
+sinusta onnellisesti päässyt — joksikin aikaa."
+
+Maihin päästyään hän sivuutti viimeiset, tavaroitaan kantavat miehet,
+ja asiamiehen luona hän sai asiansa toimitetuksi tavanmukaisen
+hitaasti. Siellä häntä kehoitettiin "lähtemään ulos ja ottamaan lasi",
+mutta hän pyysi maitoa ja soodaa.
+
+"En kylläkään ole ehdoton vesipoika", hän selitti, "mutta en voi sietää
+olutta enkä whiskyä."
+
+Aikaisin iltapäivällä, lopetettuaan miehistön palkanmaksun, hän
+kiiruhti siihen yksityiskonttoriin, jossa oli sanottu hänen vaimonsa
+odottavan.
+
+Hänen silmänsä etsivät naista ensin, vaikka hänellä oli kova kiusaus
+vilkaista pienokaista, joka istui tuolilla naisen vieressä. Syleiltyään
+vaimoaan pitkään hän piteli häntä käsivarrenmitan päässä katsellen
+kauan ja vakavasti hänen kasvoihinsa, ikäänkuin tutkiakseen jokaista
+hänen piirrettään, ja ihmetteli, ettei voinut huomata niissä jälkeäkään
+kuluneesta ajasta. Vaimo piti häntä lämminsydämisenä miehenä. Mutta jos
+olisi tiedusteltu kapteenin lähimpien miesten mielipidettä, he olisivat
+vastanneet, että hän oli tuima ja töykeä.
+
+"No, Annie, miten sinä jaksat?" kysyi hän vetäen toisen jälleen
+puoleensa.
+
+Sitten hän taas työnsi hänet luotaan ja katseli naista, joka
+kymmenen vuotta oli ollut hänen vaimonsa ja jota hän kuitenkin
+tunsi varsin vähän. Oma vaimo oli melkein vieras kapteenille —
+vieraampi kuin kiinalainen edeskäypä ja paljon vieraampi kuin
+hänen lähin miehensä, jonka hän oli nähnyt joka päivä yhtä mittaa
+kahdeksanasatanaviitenäkymmenenä päivänä. Naimisissa kymmenen
+vuotta — ja koko sinä aikana hän oli vaimonsa luona ollut kaiken
+kaikkiaan yhdeksän viikkoa, tuskin kuherruskuukautta. Joka kerta
+kotiin tultua oli melkein aloitettava uudelleen tuttavuudenteko. Sen
+kohtalon hän jakoi kaikkien niiden miesten kanssa, jotka lähtivät
+valtamerta kyntämään. Vähän he tiesivät vaimoistaan, vielä vähemmän
+lapsistaan. Ajatella vain hänen ensimmäistä koneenkäyttäjäänsä — vanhaa
+likinäköistä MacPhersonia — jonka tapana oli kertoa, miten hän kerran
+tuli kotiinsa eikä päässyt sisään: nenän edessä hänen ovensa sulki
+hänen nelivuotias poikansa, joka ei ollut nähnyt häntä milloinkaan
+aikaisemmin.
+
+"Ja tämä tässä on se poika", sanoi kapteeni ojentaen varovaisesti
+kätensä silittääkseen pienokaisen poskea.
+
+Mutta poika vetäytyi pois etsien äidistään turvaa.
+
+"Ah!" huoahti tämä. "Ajatella, ettei hän tunne omaa isäänsä."
+
+"Enkä minä häntä. Jumala nähköön, en olisi voinut erottaa häntä muista
+lapsista, vaikka luulenkin, että hänellä on sinun nenäsi, Annie."
+
+"Ja sinun silmäsi, Donald. Katsopas niitä!... Tämähän on sinun isäsi,
+poikaseni. Anna nyt isälle suukkonen, niin olet oikein reipas poika."
+
+Mutta lapsi vetäytyi yhä lähemmäksi äitiään; pienillä kasvoilla
+kuvastui lisääntyvä pelko ja epäluulo, ja kun isä aikoi vetää pojan
+luokseen, näytti siltä, kuin tämä puhkeaisi itkuun.
+
+Kapteeni MacElrath ojentautui ja salatakseen kiusaantumisen tunnettaan
+veti kellonsa esille katsoen sitä.
+
+"On jo aika mennä, Annie", virkkoi hän. "Juna lähtee pian."
+
+Junassa hän istui aluksi vaiti ja katseli vuoroin vaimoaan, joka piti
+uinailevaa lasta sylissään, vuoroin viljeltyjä peltoja ja viheriöiviä,
+metsättömiä kukkuloita, jotka ikkunasta näkyivät sumuisina ja
+epäselvinä hienossa tihkusateessa. He olivat vaunussa kaksin. Lapsen
+nukahdettua äiti laski hänet sohvalle ja kietoi huolellisesti peittoon.
+Ja kun MacElrath oli saanut kuulla, miten sukulaiset ja tuttavat
+jaksoivat McGillillä, ja kun he olivat puhuneet ilmasta ja maan sekä
+eri viljalajien hinnoista, ei ollut paljon muuta keskustelunaihetta
+kuin he itse. Ja silloin kapteeni MacElrath rupesi rakkaalle vaimolleen
+kertomaan matkoistaan. Mutta se kertomus ei ollut kertomus maailman
+ihmeistä eikä ihanista kukkaismaista eikä itämaiden kummallisista
+kaupungeista.
+
+"Millaista Jaavalla on?" vaimo kysyi kerran.
+
+"Kuumetta viljalti. Toinen puoli miehistöä sairaana, eikä paljon mitään
+saatu aikaan. Vain kiniiniä ja kiniiniä koko ajan. Joka aamu tyhjään
+vatsaan kiniiniä ja katajanmarjaviinaa. Terveet teeskentelivät olevansa
+yhtä huonossa kunnossa kuin sairaat."
+
+Toisen kerran vaimo kysyi Newcastlesta. "Hiiltä ja hiilitonnia — ei
+mitään muuta. Ei mikään hauska kaupunki. Siellä minä menetin kaksi
+lämmittäjää — pari kiinalaista, jotka karkasivat. Varustaja sai
+pulittaa hallitukselle sata puntaa sakkoa kummastakin. 'Me panemme
+surulla merkille', kirjoitettiin minulle — kirjeen sain Oregoniin — 'me
+panemme surulla merkille teidän kahden kiinalaisen miehenne katoamisen
+Newcastlessa ja käskemme teitä pitämään tulevaisuudessa parempaa
+huolta.' Parempaa huolta! Ei olisi voinut huolehtia niistä paremmin.
+Niillä oli kummallakin pestinä neljäkymmentä puntaa, eikä kukaan olisi
+luullut niiden karkaavan.
+
+"Mutta sellaisia ne varustajan tavat ovat. 'Panemme surulla merkille'
+tai 'me otamme luvan neuvoa' tahi 'me käskemme' taikka 'me emme voi
+käsittää' — ja muuta tuollaista. Kirottu lastilotja! Luulevat, että
+minä voisin kuljettaa sitä kuin se olisi jokin _loisto-Lucitania_ ja
+vielä ilman hiiliä. Esimerkiksi se potkurijuttu. Minä marisin sitä
+heiltä kauan. Vanha oli rautainen ja tylppäsyrjäinen; sillä ei saanut
+kunnollista vauhtia. Uusi oli pronssia — yhdeksänsataa puntaa — ja he
+tahtoivat korkoa sille menoerälle, ja minä kuljin huonossa säässä ja
+menetin aikaa joka päivä. 'Me panemme surulla merkille teidän hitaan
+matkanne Valparaisosta Sydneyhin vain sadankuudenkymmenenseitsemän
+keskinopeudella päivässä. Olimme odottaneet uudesta propellista
+parempaa tulosta. Teidän olisi keskimäärin ollut kuljettava
+kaksisataakuusitoista päivässä.'
+
+"Ja minä olin talvisäässä merellä; toisen puolen aikaa myrskytuulessa
+ja aina silloin tällöin myrskykeskusten lähellä, ja oli pakko kuusi
+päivää ajelehtia tuulen mukana koneet seisauksissa ja hiililaari
+melkein tyhjänä — ja mukana niin typerä perämies, ettei hän voinut
+sivuuttaa laivalyhtyä huutamatta minua sillalle. Kirjoitin tästä
+kaikesta heille. Ja silloin tuli: 'Meidän purjehdusneuvojamme mielestä
+te olette pysytellyt liiaksi etelässä' ja 'me toivomme tästä lähtien
+parempaa tulosta uudelta propellilta'. Heidän purjehdusneuvojansa!
+Merimies maalla! Minä olin kulkenut tavallista talvimatkain
+leveysastetta Valparaisosta Sydneyhin.
+
+"Ja kun tulin Aucklandiin hiilipulassa, kuusi päivää ajelehdittuani
+ilman tulta säästääkseni hiiliä, ajattelin ajanhukkaa ja kustannuksia;
+silloin säästääkseni varustajan kukkaroa menin satamaan ilman luotsia.
+Ei ollut pakko ottaa luotsia. Jokohamassa tapasin _Tryapsicin_ kapteenin
+Robinsonin. Me puhuimme Austraalian satamista ja muista paikoista, ja
+melkein heti hän sanoi: 'Aucklandista puhuen — ette tietenkään ole
+ollut siellä, kapteeni?' — 'Kyllä', sanoin minä, 'olin siellä aivan
+äskettäin'. — 'Vai niin', sanoi hän suuttuneena, 'sitten kai te juuri
+olette hommannut minulle sen kirjeen varustajalta. Ne kirjoittivat:
+'Edelleen me panemme merkille viisitoista puntaa Aucklandin luotsille.
+Eräs meidän toinen laivamme on äskettäin ollut Aucklandissa
+aiheuttamatta sellaista menoerää. Ilmoitamme täten, että me siis
+pidämme teidän luotsaustanne Aucklandiin tarpeettomana tuhlauksena,
+mikä älköön enää uudistuko.'
+
+"Mutta luuletko sinä niiden sanoneen sanaakaan, että minä olin
+säästänyt heille viisitoista puntaa? Ei tietenkään. Kapteeni
+Robinsonille ne kirjoittivat, ettei hän ollut säästänyt samalla tavoin,
+ja minä sain toisen ilmoituksen: 'Edelleen panemme merkille kahden
+guinean erän lääkärille miehistön laskuun. Pyydämme selitystä tästä
+tavattomasta menosta.' Se meni pariin kiinalaiseen. Luulin, että niillä
+oli _beriberi_, ja lähetin siksi hakemaan lääkäriä. Viikko sen jälkeen
+hautasin ne mereen. Mutta sanottiin vain: 'Pyydämme selitystä tästä
+tavattomasta menosta.' Ja kapteeni Robinsonille: 'Ilmoitamme täten,
+että pidämme luotsaustanne tarpeettomana tuhlauksena.'
+
+"NewcastIesta minä sähkötin, että se vanha lastilotja oli niin
+likainen, että se tarvitsi kuivatelakkaa. Seitsemän kuukautta ilman
+kuivatelakkaa, ja juuri Länsirannikko osaa kaikista maailman paikoista
+parhaiten ryvettää pohjan... Mutta rahdit olivat korkealla ja laiva
+oli tilattu viemään hiiliä Portlandiin. Eräs Woo-linjan laiva —
+_Arrata_ — lähti satamasta samana päivänä kuin mekin, ja vanha
+_Tryapsic_ teki kuusi solmua, parhaassa tapauksessa seitsemän. Kun olin
+Comoxissa ottamassa hiiliä, sain varustajalta kirjeen. Itse johtaja
+oli allekirjoittanut, ja alimmaksi hän oli omakätisesti merkinnyt:
+'_Arrata_ voittanut teidät neljällä ja puolella päivällä. En ollut sitä
+odottanut.' Sitä hän ei ollut odottanut! Vaikka minä olin sähköttänyt
+Newcastlesta. Ja kun laiva tuli Portlandin kuivatelakalle, niin
+siinä oli jalanpituinen parta, nyrkinkokoisia jarrupahkoja ja se oli
+täynnä pienen teevadin kokoisia näkinkenkiä. Jälkeenpäin meiltä meni
+kokonaista kaksi päivää telakan siivoamiseen kuorista ja liasta.
+
+"Sitten se jankutus Newcastlen tulipesäristikoista. Sikäläinen liike
+oli tehnyt ne raskaammiksi kuin insinöörin erikoisluettelossa oli
+mainittu ja unohtanut veloittaa erotuksesta. Viime-hetkellä, kun
+olin maissa ottamassa selvitystä, tulivat ne laskuineen. 'Erehdys
+aikaisemmin jätetyssä laskussa tulipesäristikosta, kuusi puntaa.
+He olivat olleet laivalla, ja MacPherson oli todistanut oikeaksi
+heidän vaatimuksensa. Minä sanoin, että sepäs oli ihmeellistä, enkä
+tahtonut maksaa. 'Epäilettekö koneenkäyttäjänne sanoja?' kysyivät ne.
+'Enpä tietenkään', sanoin minä, 'mutta en ymmärrä, miten merkitsisin
+tähän paperiin. Tulkaa kannelle. Soutu sinne ei maksa mitään eikä
+takaisintulo myöskään. Saamme kuulla, mitä MacPherson sanoo.'
+
+"Mutta he eivät tulleet. Portlandiin sain laskun kirjeessä. En
+huolinut siitä. Honkongissa sain kirjeen varustajalta. Lasku oli nyt
+lähetetty niille. Itse kirjoitin selityksen Jaavasta. Marseillessa
+oli taas yhtiöltä kirje. 'Ylimääräisestä työstä konehuoneeseen, kuusi
+puntaa. Koneenkäyttäjä on todistanut laskun oikeaksi, mutta te ette.
+Epäilettekö koneenkäyttäjän rehellisyyttä?' Kirjoitin, etten epäillyt
+hänen rehellisyyttään — että lasku ylipainosta ja kaikki muu oli
+aivan oikein. Luuletko sinä heidän maksaneen? Eipä tietenkään. Asiaa
+piti tutkia lähemmin. Sitten joku konttorin kirjanpitäjä sairastui ja
+lasku katosi. Ja kirjeitä tuli paljon. Sain kirjeitä varustajalta ja
+liikkeeltä. 'Erehdys tulipesäristikkojen suorituksessa, kuusi puntaa.'
+Se oli aina vastassa, saavuinpa minne tahansa — Baltimoressa, Delagoan
+lahdessa, Riossa ja Montevideossa. Laskua ei ole vielä maksettu.
+Sanonpa sinulle, Annie — varustajalle ei ole helppo tehdä mieliksi."
+
+Hän istui pari silmänräpäystä mietteissään ja murisi sitten: "Erehdys
+tulipesäristikkojen suorituksessa, kuusi puntaa..."
+
+"Oletko kuullut mitään Jamiesta?" kyysi vaimo hetken vaitiolon jälkeen.
+
+Kapteeni MacElrath pudisti päätään.
+
+"Hän ja kolme miestä joutui yli laidan."
+
+"Missä?"
+
+"Kap Hornin toisella puolen. Hän oli _Thornsbylla_."
+
+"Kotimatkallako?"
+
+"Niin" — nainen nyökkäsi. "Me emme saaneet tietää ennenkuin kolme
+päivää sitten. Hänen vaimonsa suree kuollakseen."
+
+"Mainio poika, se Jamie", selitti MacElrath, "mutta aivan liian
+hurjapäinen. Muistan, kun olimme toveruksina _Albioniila_. Niin — vai
+on Jamiekin poissa?"
+
+"Etkä ehkä ole kuullut _Bankshirestäkään_? Se on hukkunut Magellanin
+salmessa — McDougal päällikkönä. Eilispäivän lehdissä oli siitä."
+
+"Vaikea paikka se Magellanin salmi", sanoi kapteeni. "Minun kirottu
+perämieheni oli ajaa maihin kahdesti, ennenkuin siitä päästiin
+läpi. Hän oli idiootti, oikea kaistapää. En tahtonut pitää häntä
+komentosillalla minuuttiakaan. Kun tultiin Narrow Reachiin paksussa
+lumituiskussa ja minä olin kajuutassa katsomassa merikorttia, annoin
+hänelle kurssinmuutoksen. 'Idänpuoleiseen eteläkaakkoon', sanoin
+hänelle. 'Idänpuoleiseen eteläkaakkoon, sir', toisti hän. Viittätoista
+minuuttia myöhemmin palasin komentosillalle. 'Kummallista', sanoi
+se perämiesräähkä, 'minä en muistanut, että Narrow Reachin suussa
+on saaria'. Silloin katsahdin noita saaria ja huusin ruorimiehelle:
+'Lujasti oikeaan!' Ja sinun olisi sietänyt nähdä, kun _Tryapsic_ teki
+terävimmän käännöksen koko elämässään. Odotin, kunnes lumituisku
+oli lakannut, ja siinä meillä oli Narrow Reach itäpuolella ja False
+Bayn saaret etelässä. 'Mitä kurssia te ohjasitte tätä ennen?' kysyin
+ruorimieheltä. 'Idänpuoleiseen etelään', vastasi hän. Minä katsoin
+perämieheen. Mitä minä saatoin sanoa? Olin niin suutuksissani, että
+olisin voinut murhata hänet. Neljän piirun ero! Viisi minuuttia vielä,
+ja vanha _Tryapsic_ olisi mennyt pohjaan.
+
+"Ja entäs, kun yritettiin mennä itäisestä salmesta. Neljässä tunnissa
+sen olisi pitänyt käydä. Olin ollut neljäkymmentä tuntia sillalla ja
+annoin perämiehelle suoran kurssin ja näytin, että Askthatin majakka
+oli tuolla peräpuolella. 'Älkää antako laivan mennä kauemmaksi
+pohjoiseen päin kuin pohjanpuoleiseen länteen', sanoin hänelle,
+'silloin on oikein'. Menin hyttiini ja heittäydyin pitkälleni. Mutta
+en voinut nukkua levottomuudeltani. Kun on neljäkymmentä tuntia ollut
+sillalla, niin neljä ei tee mitään, ajattelin minä. Eikä perämies
+saisi niinä neljänä tuntina ajaa laivaa upoksiin. 'Ei, siitä ei
+tule mitään', sanoin itsekseni. Nousin ylös, peseydyin, join kupin
+kahvia ja menin takaisin sillalle. Katselin Askthatin majakkaa. Nyt
+se oli lännenpuoleisessa luoteessa, ja vanha _Tryapsic_ oli suoraan
+menossa karille. Se perämies _oli_ idiootti. Ei olisi muuta tarvinnut
+kuin katsella veteen, jotta olisi nähnyt värivaihteluista kalliot
+ja matalikon. Voit uskoa, että _Tryapsic_ oli vähällä hukkua. Ellen
+minä olisi ollut paikalla, niin hän olisi toimittanut laivan pohjaan
+kahdesti kolmessakymmenessä tunnissa."
+
+Kapteeni MacElrath katseli lempeä ihailu sinisissä silmissään nukkuvaa
+lasta, ja vaimo koetti johtaa hänen ajatuksensa pois kestetyistä
+harmeista.
+
+"Muistat kai Jimmy MacCaulin?" kysyi hän. "Sinähän olit hänen molempien
+poikiensa koulutoveri. Vanhan Jimmy MacCaulin, joka omistaa farmin
+lähellä tohtori Haythornin taloa?"
+
+"Tietenkin. Ja mitä hänestä? Onko hänkin kuollut?"
+
+"Ei, mutta hän tuli kysymään sinun isältäsi, kun viimeksi lähdit
+Valparaisoon, oletko sinä ennen ollut siellä. Ja kun sinun isäsi
+vastasi ei, niin Jimmy kysyi: 'Kuinka hän sitten osaa sinne?' Mutta
+sinun isäsi sanoi: 'Ei siinä mitään kummaa ole, Jimmy. Otaksupa,
+että sinä tahtoisit mantereelle jonkun luo, joka asuu Belfastissa.
+Ja Belfast on suuri kaupunki, Jimmy — miten _sinä_ sitten löytäisit
+hänet?' — 'Ottaisin tietenkin kielen avuksi ja kysyisin kaikilta
+vastaantulijoilta', vastasi Jimmy. 'No, minähän sanoin, ettei siinä
+mitään kummaa ole', sanoi sinun isäsi. 'Juuri samalla tavalla Donald
+löytää tien Valparaisoon. Hän tietysti kysyy kaikilta vastaantulevilta
+kippareilta, kunnes tapaa jonkun, joka on ollut Valparaisossa, ja
+silloin _se_ näyttää hänelle tien sinne.' Jimmy raapi korvallistaan ja
+sanoi, että nyt hän ymmärtää kaiken; sehän oli maailman yksinkertaisin
+juttu."
+
+Kapteeni MacElrath nauroi, ja hänen silmiinsä nousi hetkiseksi rattoisa
+ilme.
+
+"Laiha kovasti se perämies — melkein kuin sinä ja minä yhteensä", sanoi
+hän hetken kuluttua, silmissään leikillinen pilkahdus, joka tehosti
+hänen kömpelöä sukkeluuttaan. Mutta pilkahdus katosi pian väsyneen
+ja synkän ilmeen tieltä. "Mitenkä hän käyttäytyikään Valparaisossa,
+kun hän jätti maihin kuusisataa syltä rautaketjua ottamatta kuittia
+lotjamieheltä. Olin juuri silloin satamakonttorissa lähtöselvittelyitä
+tekemässä. Ja me olimme jo merellä, ennenkuin huomasin, ettei hänellä
+ollut kuittia kaapelista.
+
+"'Otitteko kuitin mieheltä?' kysyin.
+
+"'En', sanoi hän. 'Tavarahan menee suoraan asiamiehelle.'
+
+"'Miten kauan te olette ollut merillä', sanoin minä, 'kun ette tiedä,
+että perämiehen velvollisuus on aina lastia jätettäessä ottaa kuitti?
+Mikä nyt estää lotjamiestä varastamasta muutamia syliä kaapelista?'
+
+"Ja kävi juuri niinkuin olin sanonut. Olimme ottaneet
+vastaan kuusisataa syltä, mutta asiamies sai vain
+neljäsataayhdeksänkymmentäviisi. Lotjamies vannoi, että siinä kaikki,
+mitä hän oli saanut perämieheltä — neljäsataayhdeksänkymmentäviisi
+syltä. Portlandiin tuli varustajalta kirje. Eivät ne siitä perämiestä
+syyttäneet, vaan minua — ja minä olin ollut poissa laivan asioita
+hoitamassa, kun se tapahtui. En kai voinut olla kahdessa paikassa
+samalla kertaa. Saan siitä asiasta kirjeitä vielä vast'edeskin sekä
+varustajalta että asiamieheltä.
+
+"Se perämies ei myöskään ollut oikein luotettava eikä lainkaan sopiva
+palvelemaan laivanvarustajaa. Uskotko, että hän tahtoi saada minut
+huonoihin kirjoihin Kauppakamarissa, sen vuoksi että minä muka olin
+ajanut merkin alapuolella? Hän oli sanonut niin pursimiehelle. Ja
+kotimatkalla hän sanoi minulle vasten kasvoja, että laiva oli ollut
+puoli tuumaa liian syvässä. No niin, me olimme Portlandissa ja otimme
+lastin makeassa vedessä ja sitten menimme Comoxiin lastaamaan hiiliä
+suolavedessä. Minä sanon, Annie, että siinä on tehtävä tarkat laskut
+ja minä _olin_ puoli tuumaa lastilinjan alapuolella, kun hiilet olivat
+ruumassa. Mutta minä en sano sitä muille kuin sinulle. Ja se perämiehen
+vietävä aikoi tehdä ilmoituksen Kauppakamarille... höyryputki halkaisi
+hänet sitten kuin sillin. Totta totisesti hän oli yksinkertainen. Kun
+olin lastannut Portlandissa, täytyi minun ottaa kuusikymmentä tonnia
+omiin tarpeisiin, jotta pääsisi Comoxiin. Lotjakuljetus maksaa paljon,
+eikä hiilitelakalla ollut tilaa. Muuan ranskalainen parkki oli telakan
+vieressä; minä puhuin kapteenin kanssa ja kysyin, mitä hän tahtoisi,
+jos työnsä tehtyään siirtyisi pariksi tunniksi syrjään ja päästäisi
+minut telakkaan. 'Kaksikymmentä dollaria', vastasi hän. Se oli säästöä
+varustajalle, ja minä annoin hänelle rahat. Pimeän tultua minä ajoin
+telakkaan ja otin hiiliä. Sitten piti palata ja heittää ankkuri virtaan
+— omalla höyryllä tietenkin.
+
+"Meidän piti mennä ulos perä edellä, ja silloin peräytyslaite joutui
+jotenkin epäkuntoon. Vanha MacPherson sanoi, että hän saattoi viedä
+meidät ulos käsivoimin, vaikka se kävisi hitaasti. Minä sanoin, että
+hyvä on. No, ja sitten me panimme laivan käyntiin. Vuoksi nousi
+vähitellen, ja suoraan edessämme vähän matkan päässä oli laiva,
+jonka molemmilla sivuilla oli lotja. Näin laivan laitalyhdyt, mutta
+en mitään valoa lotjissa. Oli vaikeata viedä niin suurta alusta,
+kun peräytymislaitetta oli hoidettava käsin. Meidän oli mentävä
+aivan laivan lähelle päästäksemme eteenpäin ja selvitäksemme telakan
+suupuolesta. Ja me törmäsimme lotjan perään, juuri kun huusin
+MacPhersonille.
+
+"'Mikähän se oli?' kysyi luotsi, kun törmäsimme lotjaan.
+
+"'Sitä minäkin ihmettelen', vastasin minä.
+
+"Luotsi ei näes ollut etevimpiä ammatissaan. Me jatkoimme menoamme
+hyvälle paikalle ja laskimme ankkurin, ja kaikki olisi ollut hyvin,
+ellei perämies olisi ollut sellainen idiootti.
+
+"'Me törmäsimme lotjaan', sanoi hän.
+
+"'Minä en ole nähnyt mitään lotjaa', sanoin minä ja poljin samalla
+merkitsevästi hänen varpaitaan.
+
+"Luotsin mentyä minä sanoin perämiehelle: 'Ellette tiedä mitään,
+perämies, niin on parasta, että pidätte suunne kiinni.'
+
+"'Mutta joka tapauksessa me törmäsimme lotjaan, vai emmekö?'
+
+"'Vaikka olisimme niin tehneetkin', sanoin minä, 'niin ei teidän
+asianne ole lörpötellä siitä luotsille — mutta muistakaa, etten minä
+ainakaan ole myöntänyt siellä olleen mitään lotjaa'.
+
+"Ja seuraavana aamuna, juuri kun olen pukeutumassa, tulee edeskäypä
+sisään ja sanoo: 'Täällä on joku, joka etsii teitä, sir.' — 'Tuo hänet
+tänne', sanoin minä. Ja hän tuli. 'Istuutukaa', sanoin. Ja hän istuutui.
+
+"Hän oli lotjan omistaja, ja kun oli puhunut puhuttavansa, niin minä
+sanoin: 'En ole nähnyt mitään lotjaa.'
+
+"'Mitä sanotte, hyvä mies?' huusi hän. 'Kahdentuhannen tonnin lotjaa,
+talon kokoista, tuon parkin vierellä!'
+
+"'Minä otin kurssin laivan kylkilyhtyjen mukaan', sanoin minä, 'enkä
+tullut liian lähelle laivaa, siitä olen varma'.
+
+"'Mutta te tulitte liian lähelle lotjaa', virkkoi hän, 'ja te
+murskasitte sen. Vahinko on tuhat dollaria, ja minä pidän huolen, että
+te maksatte sen.'
+
+"'Kuulkaahan, hyvä herra', sanoin minä. 'Kun minä muutan laivaa
+pimeän tultua, niin minä seuraan lain määräyksiä — ja niissä sanotaan
+selvästi, että minun on johdettava liikkeeni laivan lyhtyjen mukaan.
+Teidän lotjassanne ei ollut lyhtyjä, enkä minä myöskään tähystellyt
+lyhdyttömiä lotjia, joilla olisi pitänyt olla lyhdyt.'
+
+"'Perämies sanoo'... aloitti hän.
+
+"'Piru hänet vieköön', sanoin minä. '_Oliko_ teidän lotjassanne lyhdyt?'
+
+"'Ei, ei ollut', vastasi hän, 'mutta ilta oli kirkas ja kuu paistoi'.
+
+"'Tepä tunnutte ymmärtävän asianne', sanoin minä. 'Mutta uskokaa pois,
+että minä ymmärrän yhtä hyvin omani ja etten minä milloinkaan näe
+lyhdyttömiä lotjia. Jos arvelette asiaksenne valittaa, niin valittakaa
+vain. Edeskäypä osoittaa teille tien ulos. Hyvästi!'
+
+"Ja sillä asia oli lopussa. Mutta tämä osoittaa, miten yksinkertainen
+perämies oli. Minä sanon, että oli siunaus kaikille kapteeneille, kun
+se mies halkaistiin kuin silli. Hänellä oli joku suosija konttorissa,
+ja siksi häntä pidettiin palveluksessa."
+
+"Wekleyn farmi kuulutaan pian myytävän", mainitsi vaimo, ovelasti
+tarkaten, minkä vaikutuksen tieto tekisi mieheen.
+
+Tämän silmät muuttuivat heti eloisiksi, ja hän ojentautui kuin
+tarttuakseen johonkin miellyttävään. _Sitä_ farmia hän juuri oli
+unelmoinut — se oli lähinnä hänen isänsä tilaa, ja Annien vanhemmat
+asuivat tuskin mailin päässä siitä.
+
+"Me ostamme sen sitten", sanoi hän, "mutta siitä ei pidä puhua
+yhdellekään ihmiselle, ennenkuin se on ostettu ja maksettu. Olen
+säästänyt jonkin verran tänä aikana, vaikka sivutulot eivät ole enää
+niinkuin ennenvanhaan; meillä on sentään jonkin verran millä alkaa.
+Puhun isälle ja järjestän, että hänellä on rahat käsillä, jotta hän voi
+päättää kaupan, jos minä olen merillä siihen aikaan."
+
+Hän pyyhki kylmää huurua ikkunasta ja katsoi rankkasateeseen, joka esti
+näkemästä mitään muuta.
+
+"Nuorena minä aina pelkäsin, että varustaja antaisi minulle potkut.
+Ja sitä minun pitää pelätä vieläkin. Mutta kun farmi kerran on
+meidän — silloin ei tarvitse pelätä enempää. Valtamerenkyntäjän
+ammatti on kehnoa. Minä, joka olen matkannut kaiken maailman meriä
+ja uhmannut syvyyden vaaroja, pitänyt huolta viidenkymmenentuhannen
+punnan arvoisesta laivasta ja lastista, joka toisinaan on sekin
+noussut viiteenkymmeneentuhanteen puntaan — satatuhatta puntaa eli
+puoli miljoonaa dollaria, niinkuin jenkit sanovat — minun palkkani
+koko suuresta edesvastuusta on kaksikymmentä puntaa kuussa. Mikä
+maamarriainen, joka hoitaa sadantuhannen punnan asioita, saa niin
+pienen palkan kuin kaksikymmentä puntaa? Ja kellä on sellaista
+päällystöä kuin merikapteenilla: varustaja, vakuuttajat ja
+Kauppakamari, joilla kaikilla on eri vaatimukset? Varustaja tahtoo,
+että matkan pitää käydä nopeasti ja kiroaa vaaranuhkaa, vakuuttajat
+vaativat, että matkan pitää olla varma ja kiroavat viivytystä,
+Kauppakamari vaatii varovaisuutta matkalla, ja varovaisuus merkitsee
+aina viivytystä. Kolme erilaista isäntää — ja kaikilla valta heittää
+mies portaita alas ja halu tehdä se, ellei heidän vaatimuksiaan
+täytetä."
+
+Hän tunsi junan nopeuden vähenevän ja katseli uudelleen huuruisen
+ikkunan läpi. Sitten hän nousi, napitti päällystakkinsa, nosti
+kauluksensa ylös ja otti nukkuvan lapsen kömpelösti käsivarsilleen.
+
+"Minä puhun isän kanssa", sanoi hän, "ja hommaan rahat hänelle
+valmiiksi, jotta emme menetä farmia, jos olen merillä sitä myytäessä.
+Ja sitten varustaja saa antaa minulle potkut, heti kun haluaa. Silloin
+minä saan olla talossa koko yön — ja saan olla sinun luonasi, Annie, ja
+meri saa mielellään painua hemmettiin."
+
+Onni loisti molempien kasvoista, ja hetkisen heidän silmissään kajasti
+tämä rauhan unelma. Annie nojasi miestään vasten, ja junan pysähtyessä
+he suutelivat toisiaan yli nukkuvan lapsen.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76099 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..378bbbb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #76099 (https://www.gutenberg.org/ebooks/76099)