4 files changed, 2156 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/76106-0.txt b/76106-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..83188b9
--- /dev/null
+++ b/76106-0.txt
@@ -0,0 +1,2139 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76106 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+KALLILAN TALO
+
+Kaksinäytöksinen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+EVA HIRN
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1922.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ANTTI METSÄ, talon isäntä.
+ELINA METSÄ, talon emäntä
+LILJA METSÄ, tytär.
+ORAS METSÄ, agronomi.
+SYLVIA METSÄ, edellisen vaimo.
+ROBERT HEMMO, professori.
+HILMA LINDGRÉN, taloudenhoitajatar.
+EERO KEINONEN, harjoittelija.
+ILMARI POUTIAINEN, vouti.
+
+
+
+
+I NÄYTÖS.
+
+
+(Työhuone. Antti istun kirjoituspöydän ääressä. Elina tekee työtä
+toisen pöydän luona. Huone on kalustettu kaupunkilaistyyliin olematta
+ylellinen).
+
+ANTTI.
+
+Ei tämä maanviljelys näy kannattavan. Tilikirjojen ääressä tulen aina
+huonolle tuulelle.
+
+ELINA.
+
+Mutta viime kesähän oli erinomaisen edullinen. Koko paikkakunta sai
+hyvän sadon.
+
+ANTTI.
+
+Katsos nyt esimerkiksi takamaan tiliä. Panin siihen lannoitusaineita
+satojen markkojen arvosta, mutta ruis kasvoi vain toisella puolen
+peltoa, toinen puoli kun sai niin paljon fosfaatteja ja nitraatteja
+että siemenet paloivat.
+
+ELINA.
+
+Mutta sait kai ruista toiselta puolelta?
+
+ANTTI.
+
+En yhtään. Se leikattiin yhteen menoon ja pitkä sade ehätti meidät,
+ennenkuin ruis oli kuhilailla, ja tärveli viljan.
+
+ELINA.
+
+Onnettomuutta ei voi aina välttää. Entäs perunat?
+
+ANTTI.
+
+Oli kyllä hyvä perunavuosi, mutta äkkipakkaset tulivat kesken
+perunan-ottoa. Enhän voinut panna miehiä kirveellä hakkaamaan perunoita
+maasta.
+
+ELINA.
+
+Mutta uusi vehnäpeltomme varmaan korvaa nämä vahingot?
+
+ANTTI.
+
+Niin se tekisikin, mutta minun täytyy luovuttaa puolet siitä Rantasen
+isännälle saadakseni häneltä tasaista maata tenniskentäksi Liljalle.
+
+ELINA.
+
+Lapsilleen antaa toki parhaimpansa. Sinä olet hellä isä.
+
+ANTTI.
+
+Sinä ja lapset, luonto ja isänmaa, siinä rakkaimpani. Muistatko, Elina,
+entistä elämää kaupungissa? Minä kielten opettajana ja sinä hienona
+pääkaupunkilaisneitinä.
+
+ELINA.
+
+Joka tanssi, lauloi, ratsasti ja istui kahviloissa.
+
+ANTTI.
+
+Sitten saimme oman kodin ja vietimme tavallista kaupungin
+virkamies-elämää.
+
+ELINA.
+
+Muistatko miten lähdimme kesäretkelle Punkaharjulle? Sitä retkeä en
+eläissäni unohda.
+
+ANTTI.
+
+Aurinko hohti, metsä tuoksui ja järvi houkutteli.
+
+ELINA.
+
+Ja me jouduimme luonnon lumoihin.
+
+ANTTI.
+
+Maahenki meni meihin. Esi-isien maataviljelevä veri alkoi vaatia meitä
+takaisin mustaan multaan, hiekkaan ja saveen.
+
+ELINA.
+
+Me synnyimme uudestaan. Kokokäännös tapahtui.
+
+ANTTI.
+
+Ostimme Kallilan talon. Kivitalot, huvit, kieliopit, raitiovaunut,
+kahvilat, kaikki hylkäsimme.
+
+ELINA.
+
+Sähkö, vesijohdot, katuvalaistus, kaupunkilaisystävät jäivät.
+
+ANTTI.
+
+Meistä tuli talon isäntä ja emäntä. Olimme innostuneita, raadoimme itse
+ja koetimme ohjata väkeämme.
+
+ELINA.
+
+Mutta tähän maaelämäänkin tarvitaan yhtämittaa tietoja ja kokemusta.
+
+ANTTI.
+
+Ainakaan en saa tätä Kallilaa kannattamaan. En saa irti
+väenpalkkojakaan.
+
+ELINA.
+
+Kirjoistahan ei aina ehdi hakea apua keskellä ison perheen touhinaa.
+Sitäpaitsi ne ovat epäselviä.
+
+ANTTI.
+
+Luulin Robertin luonnontieteitten professorina voivan neuvoa. Mutta
+nyt hän esimerkiksi kylvi peltoon koko saran monivuotisia kasveja, ja
+niistä leväsivät siemenet niin, että saimme kaurapellolta yhtä paljon
+valmun, ritarikannuksen ja krysantemin siemeniä kuin kauraa.
+
+ELINA.
+
+Kotitalouskin menee hullusti. Palvelijoita on kosolta, mutta työt
+jäävät tekemättä, talo on epäsiisti. Me tahdoimme elää sopusointuista
+elämää luonnon helmassa, eikä siitä nyt tulekaan mitään.
+
+ANTTI.
+
+Tahdoimme viljellä rakasta isänmaatamme rauhassa ja rakkaudessa. Sen
+sijaan sieluni tukehtuu salaojiin ja lannoitusaineisiin.
+
+ELINA.
+
+Ja minun henkeni ei nouse lattianpesua ja lehmän vatsan satakertaa
+ylemmäksi.
+
+ANTTI.
+
+Meidän täytyy huomata joka asiassa tarkoitus, joka pyhittää keinot.
+
+ELINA.
+
+Esimerkiksi vaatteiden pesun runollisuus?
+
+EERO (tulee).
+
+Juuri niin.
+
+    Kivikkorannalla rinteen alla
+    kiehuvi mahtava lipeäpata.
+    Käsvarret paljaina taivasalla,
+    kolme on tyttöä terhakkata.
+    Tarina käy ja pata se kiehuu,
+    vinhasti pyykkärihamehet liehuu.
+    Liplata, liplata, pyykkipata!
+    Niin tulee pyykistä valkeata!
+    Vaattehet kuivaa heinäkuun helle,
+    — Sydämeni kenelle annan, kelle?...
+    Unikin maistuu kun saapuvi yö.
+    kaunis on iloinen uuttera työ.
+
+ELINA.
+
+Eerolla on onnellinen runollinen luonto. Miten jouduit
+maanviljelys-alalle?
+
+EERO.
+
+Kun kustantajat ovat niin omituisia, etteivät julkaise minun runojani,
+niin päätin luonnonhelmassa ammentaa kauneutta ja virkistystä
+hengelleni.
+
+ANTTI.
+
+Joko heinämaa on leikattu?
+
+EERO.
+
+Ei vielä. Siellä kasvoi ihania apilankukkia ja siksi minä annoin
+miesten poimia kymmenen korillista niitä, ja naiset sitovat nyt
+seppeleitä talon koristukseksi kun nuori pari tulee kotiin.
+
+ANTTI.
+
+Mutta eikö heinämaa lahmaantunut pahasti?
+
+EERO.
+
+Ei ajateltu sitä. Nuori isäntähän palaa nuorikkonsa kanssa. Täytyy
+hakea vasara. (Menee sisään).
+
+ELINA.
+
+Soveltuukohan Eero oikein maanviljelijäksi? Miksi otit juuri hänet
+harjoittelijaksi?
+
+ANTTI.
+
+Hänen hakemuspaperinsa miellyttivät minua. Ne uhkuivat rakkautta
+luontoon ja olivat kirjoitetut sujuvaan runomittaan.
+
+ELINA.
+
+Nyt, kun Oras ja Sylvia tulevat, saa talo oikean johdon. Silloin alkaa
+Kallila kukoistaa.
+
+ANTTI.
+
+Oras on agronomi, hän on hankkinut laajat tiedot ja matkustellut.
+Hänellä on käytännöllistä harjoitusta. Hän saa hoitaa taloa.
+
+ELINA.
+
+Ja taivas lahjoitti hänelle viisaan vaimon. Sylvia on käynyt
+kotitalouskoulun ja Mustialan.
+
+ANTTI.
+
+Mutta nyt minun on nälkä. Halloo, Hilma neiti, eikö ruoka ala valmistua?
+
+HILMA (tulee).
+
+Perunat ovat jo kiehuneet pari tuntia, mutta kalat ovat perkaamatta.
+
+ELINA.
+
+Mutta paistiahan meillä piti olla!
+
+HILMA.
+
+Sen veivät rotat. Meillä ihan vilisee rottia. Ne ovat salakavalia,
+viisaita, inhottavia. Ne väijyvät pimeässä, punovat juonia. Ne lukevat
+luultavasti päiväkirjaani, kun olen poissa.
+
+ANTTI.
+
+Mutta mitä Liisa ja Mari ja Katri tekevät?
+
+ELINA.
+
+He pesevät Liljan pientä villakoiraa.
+
+HILMA.
+
+Niin että keittiön lattia lainehtii saippuavettä ja karvoja.
+
+ANTTI.
+
+Siihenkö panitte hevosten juoma-astiat?
+
+HILMA.
+
+Ne me pesimme ja panimme taikinaan.
+
+ELINA.
+
+Missä pesutiinut ovat?
+
+HILMA.
+
+Ne karsinoituivat ja särettiin pesupuiksi.
+
+ANTTI.
+
+No saammeko ruokaa? Vai kirjoittaako ruuan laittajakin runoja?
+
+HILMA.
+
+Mistä sen arvasitte? Olen töitten lomassa suunnitellut tervehdysrunoa
+nuorelle parille. Se alkaa näin: (lukee leipälaudasta):
+
+    Terve oi peltojen ruhtinas!
+    Kansasi rinnasta raikuu,
+    Terve sä niittyjen kuningas!
+    Sukusi huulilta kaikuu.
+
+EERO (tulee vasaroineen ja nauloineen).
+
+Ruhtinas, kuningas! Toisen luokan loppusoinnut!
+
+HILMA.
+
+Vai toisen luokan! Herran isä oli juoppo parturi ja sisar naimaton
+rouva.
+
+EERO.
+
+Tulin tänne ammentamaan kauneutta luonnonhelmassa, ja mitä nyt saan?
+Soraääniä, epäsointuja! Koska sitäpaitsi ei ole tietoa päivällisestä,
+menen renkitupaan syömään.
+
+ANTTI.
+
+Minä tulen mukaan. (Menevät).
+
+HILMA.
+
+Voi viimeistä päivää, kun väenpuuro paloi!
+
+ELINA.
+
+Eikö Manta vahtinut sitä?
+
+HILMA.
+
+Minä lähetin Mantan ostamaan uutta unikirjaa, kun minä näin viime yönä
+niin ihmeellistä unta. Oli niinkuin kaksipäinen Kerupiini sytyttäisi
+ruislyhteet pellolla palamaan. Sitten minä kuulin hopeapasuunan soivan
+ja vastasyntyneen lapsen itkevän — — —
+
+ELINA.
+
+Se on merkillistä. Mutta mistä saamme ruokaa, ja missähän se
+professorikin on?
+
+HILMA.
+
+Minä onneton ihminen! Hän on vinnillä makaamassa. Kun hän aina käy
+unissaan, niin minä panin oven lukkoon. (Juoksee pois).
+
+ELINA.
+
+Voi tätä kurjaa taloutta! Miks'ei maallekin rakenneta ruokahalleja
+parin kilometrin päähän toisistaan? Kanoistakaan ei ole apua, ne
+syödään heti kun tulee pula, joka sattuukin meille yhtenään. (Menee.
+Hilma ja professori tulevat, jälkimmäinen aamupuvussa, tohvelit
+jalassa).
+
+HILMA.
+
+Hyvä ettette herännyt ennen. Unohdin teidät tykkänään. Suokaa nyt
+anteeksi!
+
+PROFESSORI.
+
+Minä heräsin monta kertaa, mutta kun ovi oli lukossa, niin luulin,
+että vielä oli yö, ja nukuin uudelleen. Mutta vatsassa tuntuu niin
+omituiselta.
+
+HILMA (hiljaa).
+
+No nyt hänkin alkaa vaatia päivällistä. (Ääneen). On eräs ihana kirja,
+onko professori lukenut: "Vaimo, jonkas minulle annoit?"
+
+PROFESSORI.
+
+En. Kuka sen vaimon antoi ja kuka sen sai?
+
+HILMA.
+
+Se on sydäntä liikuttava kuvaus siitä, miten kohtalo erottaa
+rakastavaiset. Mary joutuu naimisiin miehelle, joka on häpeäpilkku koko
+miessuvulle.
+
+PROFESSORI.
+
+Vai häpeäpilkku. Mutta mitähän kello lienee?
+
+HILMA.
+
+Maryn nuoruuden rakastettu matkustaa etelänavalle, jäävuoret saartavat
+hänen laivansa, jääkarhut ja hylkeet ovat hänen seuranaan.
+
+PROFESSORI.
+
+Entä laivaväki?
+
+HILMA.
+
+Etelänavan ikihiljaisuus tekee ihmiset mykiksi. Ainoastaan sudet
+ulvovat nälissään kuutamossa.
+
+PROFESSORI.
+
+Tunnen, että nämä sudet ovat veljiäni. Nyt keksin, mikä minua vaivaa:
+nälkä, suoraan sanoen nälkä.
+
+HILMA.
+
+Taivaanrannalla valaisevat revontulet yksinäisen miehen ajatuksia.
+
+PROFESSORI.
+
+Kellohan on jo 5, olen siis syönyt päivällistä. Järki sanoo, että olen
+kylläinen, mutta vatsa ulvoo ruokaa.
+
+HILMA (tuo ruokaa keittiöstä).
+
+Tässä on perunoita. Syödään ja puhellaan!
+
+PROFESSORI.
+
+Pohjoisnavasta.
+
+HILMA.
+
+Mitä Mary sai kärsiä hylättynä, yksinäisenä, köyhänä.
+
+PROFESSORI.
+
+Eikö hän ollut naimisissa miessuvun häpeäpilkun kanssa?
+
+HILMA.
+
+Hän karkasi raa'an miehen kodista, jossa hän olisi sortunut ja joutunut
+henkiseen perikatoon.
+
+PROFESSORI.
+
+Teillä on hellä sydän. Ihme, ettette ole naimisissa.
+
+HILMA.
+
+Kohtalo on asettanut minut alhaiseen asemaan elämässä. En ole löytänyt
+korkealle pyrkivän henkeni veroista miestä. Uneksin sivistystä, hengen
+nautintoa, ja saan rypeä maan tomussa.
+
+PROFESSORI.
+
+Sepä vahinko! Olettehan vielä pulska kuin kypsä omena.
+
+HILMA.
+
+Vaadin elämältä muutakin kuin pelkkää keittiön savua ja voin
+kirnuamista. Mutta naimattomanahan professorikin vielä elää!
+
+PROFESSORI.
+
+Kun olin yläluokilla koulussa, olisin mielelläni mennyt naimisiin. Ei
+olisi yhtään naimatonta miestä, jos pojat silloin saisivat naida.
+
+HILMA.
+
+Siunaa ja varjele! Vai koulupojat!
+
+PROFESSORI.
+
+Heillä juuri on voimakkaat tunteet. Sen jälkeen olen vaan lukenut
+ja lukenut. Nainen olisi häirinnyt minua. Taloutta hoiti Loviisa ja
+paikkasi vaatteet.
+
+HILMA.
+
+Entäs rakkaus ja sydämen hellät tunteet?
+
+PROFESSORI.
+
+Niitä olenkin alkanut kaivata nyt, kun Loviisa itsekkyydessään meni
+makkarakauppiaan vaimoksi.
+
+HILMA.
+
+Mikäs teitä estää vielä naimasta?
+
+PROFESSORI.
+
+Ei ole sopivaa naista.
+
+HILMA.
+
+Minkälaisesta pitäisitte?
+
+PROFESSORI.
+
+Ensiksikin sellaisesta, joka löytää hävinneet esineet.
+
+HILMA.
+
+Eilen minä löysin professorin hatun sängyn alta.
+
+PROFESSORI.
+
+Toiseksi hän ei saa siivota kirjoituspöytääni ja sitten hänen pitäisi
+hieroa jalkojani.
+
+HILMA.
+
+Jo arvaan ketä tarkoitatte!
+
+PROFESSORI.
+
+En minä tarkoita ketään. Laihaa en tahdo, äitini painoi 100 kiloa,
+Loviisa täytti suurimman nojatuolin, eikä vaimoni saa olla huonompi.
+
+HILMA.
+
+Kaikki merkit sopivat siihen, jota ajattelen.
+
+PROFESSORI.
+
+Kuka hän on? Ehkäpä ottaisin hänet.
+
+HILMA.
+
+En sano vaikka! Arvatkaa.
+
+PROFESSORI.
+
+Kuuluuko hän kivikuntaan?
+
+HILMA.
+
+Hyi sentään!
+
+PROFESSORI.
+
+Entäs kasvikuntaan?
+
+HILMA.
+
+Omenaan häntä on verrattu, mutta ei hän ole kasvi.
+
+PROFESSORI.
+
+Siis eläinkuntaan.
+
+HILMA.
+
+Toiset ihmiset elävät kuin luontokappaleet, mutta ei minua kukaan ennen
+ole sanonut eläimeksi.
+
+PROFESSORI.
+
+Teistäkö tässä on kysymys?
+
+HILMA.
+
+Minä käsitän, että professori aikoi naida jonkun.
+
+PROFESSORI.
+
+Teidätkö, Hilma-neiti?
+
+HILMA.
+
+En voinut aavistaa tätä, Robert. (Lankeaa professorin syliin). Olen
+kauan rakastanut sinua.
+
+PROFESSORI (torjuu).
+
+Odottakaa, vähän hitaammin, vähän hitaammin, eihän asia vielä ole
+päätetty.
+
+HILMA.
+
+Ikuisesti rakastan sinua, Robert. Minä olen orpo, itse päätän
+kohtaloni. Kutsu minua Hilmaksi.
+
+PROFESSORI.
+
+Kuuluuko se asiaan?
+
+HILMA.
+
+Tietysti. Nyt, Robert, on lempemme kevät. Tämä kutsuu meitä onneen ja
+juhlaan.
+
+PROFESSORI.
+
+Ja juhlapäivällisille. Vasikanpaistia, makaroonikeittoa, ranskalainen
+voileipäpöytä, jäätelöä, viiniä — —
+
+HILMA.
+
+Älä saastuta tätä ensi lempemme pyhää hetkeä. Ilmoittakaamme onnemme
+maailmalle.
+
+PROFESSORI.
+
+Ei, ei, jos henkesi on sinulle rakas.
+
+HILMA.
+
+Mutta miks'ei?
+
+PROFESSORI.
+
+Pidetään salassa ainakin viikko, tai kuukausi, tai vuosi tai koko elämä.
+
+HILMA.
+
+Sinä veitikka, oletko niin kaino? Suutele minua.
+
+PROFESSORI.
+
+En minä osaa. Jos se on välttämätöntä, niin sinä saat sen tehdä, mutta
+nopeaan.
+
+HILMA (kainosti.)
+
+Enhän minä. No, tulehan tänne. No voi, voi! En minä uskalla.
+
+PROFESSORI.
+
+No, annetaan olla. Tuossahan Poutiainen tulee.
+
+POUTIAINEN (tulee).
+
+Herra laitto rohvessyöriltä kysymää jotta mittee niille kaaroille oes
+oekeestaa tehtävä, ku ne niät homehtuu oekee liämältä.
+
+PROFESSORI.
+
+Minkätähden ne homehtuvat?
+
+POUTIAINEN.
+
+No tieteähän sen kun ne syksyllä aevan puoljmärkänä kuivattii ja
+riih' olj huonosti lämmitetty.
+
+PROFESSORI.
+
+Kuinkas Poutiainen sellaista teki?
+
+POUTIAINEN.
+
+Herraha se ite nii miäräs ja vielä maistellii niitä jyviä ja sano niihe
+oleva valamiita. Enhä minä esvaltoo vastaa käy äksieroomaa, kyllä tästä
+sitte äkkilähtö tulis. Niitä herroja vua täytyy totella, vaikka mänis
+iha päinmäntyyn.
+
+PROFESSORI.
+
+Mitäs herra Keinonen sanoo?
+
+POUTIAINEN.
+
+Mitäkö sannoo? On muka synti leikata tuulessa korreesti lainehtivvoo
+kaarapeltoo. Mitäs se kun laskettelloo runoloita ja silemät suurina
+töllistellöö taevasta kohti.
+
+PROFESSORI.
+
+Tarkoitan vaan että mitä hän käski tehdä kauroille?
+
+POUTIAINEN.
+
+Se panj väen lämpimällä veillä huuhtomaa ja harjalla hankoomaa ja
+miäräs vuattee välissä kuivoomaa. Väk on nyt kolome tuntia töhertännä,
+mut luarista ei oo paljookaa vähennä. Viimennii herra laitto
+rohvessyöriltä tiijustammaa, jotta mittee sitä oes oikeen tehtävä.
+
+PROFESSORI.
+
+Mitäkö nyt on tehtävä? Johtaisikohan lämmitettyä ilmaa laariin? Vai
+levittäisiköhän niitä keittiön lattialle kuivamaan?
+
+HILMA.
+
+Ei se sovi mitenkään, rakas Robert.
+
+POUTIAINEN.
+
+Mittee se Hilema nuamoosa mouristelloo ja viäntelöö ku ois mualima
+riemu syvämmessä?
+
+HILMA.
+
+Kukaan ei aavista mitä rinnassani riehuu.
+
+PROFESSORI.
+
+Tai savuttaisko niitä?
+
+POUTIAINEN.
+
+Hilema suap minunnii syvämmein poksuttammaa.
+
+PROFESSORI.
+
+Nyt tiedän! Levittäkää kaurat kesannolle, siellä ne mätänevät ja
+lannoittavat maan niin että ensi vuonna tulee hyvä sato.
+
+POUTIAINEN.
+
+Vai kesannolle? En oo millonkaa ennen kuullunna että kaarat oes lantoo,
+vaikka kaikki lannotusaineet on ku viijellä sormella.
+
+HILMA.
+
+Hyi sentään!
+
+PROFESSORI.
+
+Tehkää niinkuin sanoin! Nyt menen kirjoittamaan.
+
+HILMA (syrjässä professorille).
+
+Älä mene vielä. Sydämeni on niin täynnä.
+
+PROFESSORI.
+
+Puhu Poutiaiselle, minulla on kiire. (Menee).
+
+POUTIAINEN.
+
+Vai kesannolle? Jo nyt jottai! On sekkii virka, noihe herrojen
+palavelemine. Ei aata muu ku paa oma järk syrjää ja ala tehä hullun
+töitä. Mitehää noon piässy semmoseen valtaa iha ileman järkee?
+
+HILMA.
+
+Eikös muilla ole järkeä kuin vaan niillä jotka maata muokkaavat ja
+hevosia valjastavat? Esim. koneiden keksijöillä?
+
+POUTIAINEN.
+
+Suattaahaa niillä olla sitä kaupunni järkee, vuan tätä savolaista
+mualaismeininkiä en ou vielä yhelläkkää herralla nähny. Liekköön tuolla
+Hilemalla liienny aikoo sen napi ompelemissee? Ois suatava se pyhänuttu
+tuassiisa reilaa.
+
+HILMA.
+
+Poutiaisen henki on aina maan tasolla. Katsokaa, miten luonto on
+ihanimmillaan, nyt on lempeen ja toivohon aika, eikä vaatteitten
+paikkaamiseen.
+
+POUTIAINEN.
+
+Suattashan tässä rakastookkii kuv vua sais nutun piälleen.
+
+HILMA.
+
+Tässä on sellaiset napit, joissa on kannat. Pannaan ne lukkoneuloilla
+kiinni. Ne ovat entisiä kauniimmatkin.
+
+POUTIAINEN.
+
+Kyllä vua het näkköö, että Hilema on niitä parempia immeisiä,
+samanlaiset on vehkeet ja meiningit.
+
+HILMA.
+
+Minun sydämeni sykkii kuin kevätpuro rinnassani.
+
+POUTIAINEN.
+
+Ottaskoon tuo naksuttaaksee suluhaselle?
+
+HILMA.
+
+    Yks voima sydämehen kätketty on,
+    Se voima on puhdas ja pyhä.
+    Se tuttukos on vai tuntematon,
+    Niin nostaa se mieliä yhä,
+    Salamoina se tuntehet saa palamaan,
+    Se taivaast' on kotoisin, kerrotaan,
+    Ja rakkaus on sen nimi.
+
+POUTIAINEN. |
+
+Alakaa minunnii syvämmessäin rakkaus riksuttoo, Sanat tulloo ku
+hunaja Hileman suusta. Alakaa iha tulla rakkauve näläkä, vai liekköhä
+tupakan hätä?
+
+HILMA.
+
+Nyt minun täytyy mennä, on kiire. (Menee).
+
+POUTIAINEN.
+
+Nii on kommee, ku piirakka ja — kypsä. (Menee)
+
+LILJA (tulee sukkasillaan).
+
+Rahat eivät koskaan riitä joka tarpeeseen. Nyt sain näin kauniin
+hameen, mutta sukkia en voinut ostaa. Ainoat kelvolliset silkkisukat
+ovat nämä eivätkä nekään ole kelvollisia.
+
+    (Eero tulee ja Lilja hyppää sohvalle kätkien jalat alleen).
+
+EERO (laulaa, jos mahdollisia).
+
+    Miksi valkoliljan kukka,
+    Kyynelsilmin loistelet?
+    Mist' on huoli rinnassasi,
+    Miksi tuskaa tuntenet?
+
+    Nosta pääsi liljan kukka,
+    Koi jo taivaan purppuroi!
+    Eikö leivon riemulaulu,
+    Lievittää sun mieltäs voi?
+
+LILJA.
+
+Miksi elämässä on niin paljon ihanaa ja samalla niin paljon vastuksia?
+Kun aamulla avasin ikkunani, niin kesän tuoksu ja lintujen laulu
+tulvehtivat huoneeseen. Mutta lattialla oli savenjälkiä eilisen
+sadeilman tähden, peilini oli halennut, ja uutimissa oli kolmen vuoden
+tomu.
+
+EERO.
+
+Mutta itse käytte koskemattomana loan läpi.
+
+LILJA.
+
+En suinkaan, nyt esimerkiksi jalkani — — —
+
+EERO.
+
+Jalkanne?
+
+LILJA.
+
+Ei mitään, ei yhtään mitään. Onko vene nyt kunnossa? Lupasitte saada
+sen viime viikolla valmiiksi.
+
+EERO.
+
+On kyllä.
+
+LILJA.
+
+Tänään lähdemme siis soutelemaan.
+
+EERO.
+
+Ei sillä voi soutaa.
+
+LILJA.
+
+No mutta, jos se kerran on valmis...?
+
+EERO.
+
+Siat olivat tonkineet rei'än aituukseensa ja meidän täytyi kiireessä
+tukkia se airoilla.
+
+LILJA.
+
+No mennään sitten ongelle.
+
+EERO
+
+Kiusan paikka, kun ongenvavat on varastettu.
+
+LILJA.
+
+Suletusta aitastako?
+
+EERO.
+
+Aitan ovi oli vain pönkällä kiinni. Avain on ollut kadoksissa talvesta
+asti.
+
+LILJA.
+
+Kaikki käy meillä hullusti. Minä olen kurja olento.
+
+EERO.
+
+Päinvastoin olette uudessa puvussanne kuin ihana unelma.
+
+LILJA.
+
+Sekin on isän ainoa juottovasikka.
+
+EERO.
+
+Tuo pukuko?
+
+LILJA.
+
+Juuri tämä. Siihen se meni. Mutta nyt kai saamme kahvia. Voi hyvänen
+aika, pikkuleiväthän ovat uunissa. (Aikoo nousta, mutta näkee reiät
+sukissa ja vetää taas jalat alleen.) Menkää ottamaan leivät uunista.
+Olkaa niin hyvä, joutukaa pian.
+
+EERO.
+
+Missä ne ovat?
+
+LILJA.
+
+Keittiön uunissa, pian, pian! Ne palavat!
+
+EERO.
+
+No menenhän minä, menen, menen. (Menee).
+
+LILJA.
+
+Mitä saan jalkoihini? Tuossahan on isän tohvelit. (Vetää tohvelit
+jalkoihinsa).
+
+EERO (tulee ja tuo pellillisen palaneita pikkuleipiä). Nyt, valkolilja,
+saatte mustia lapsia.
+
+LILJA.
+
+Voi minua kurjaa ihmistä! Siihen meni kalliit aineet, munatkin kinasin
+naapurilta. Elämä on katkeraa. (Itkee.).
+
+EERO.
+
+Tätä en kestä. Rakas pikku tyttöni, minä tahdon olla turvasi ja
+lohdutuksesi, kun vaan saan luvan. Olen rakastanut sinua ensi hetkestä
+asti. Kun näen sinut noin surullisena, en voi muuta kuin ottaa sinut
+syliini ja tunnustaa rakkauteni. (Syleilee).
+
+LILJA.
+
+Minäkin olen rakastanut sinua kauan. Nyt eivät pienet harmit merkitse
+mitään.
+
+EERO.
+
+    Enempi kuin elämä on kuolo,
+    enempi kuin kuolo moinen lempi.
+
+LILJA.
+
+Kenen runo tuo on?
+
+EERO.
+
+Se on Runebergin ja minun yhteistyötä. Mutta mitä, Lilja, sinulla on
+jaloissasi?
+
+LILJA.
+
+Isän tohvelit. En löytänyt kenkiäni.
+
+EERO.
+
+Tuossahan ne ovat uuninreunalla. (Tuo kengät ja vetää tohvelin Liljan
+jalasta). No, voi raukkaa!
+
+LILJA.
+
+Hyi sinua, anna minun mennä!
+
+EERO.
+
+Älä välitä. Minullakin on vain varret jälellä. Ei välitetä maallisista
+kun rakkauden tuli polttaa.
+
+    Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
+    Ken maata on, se maahan maatukoon.
+    On elon aika lyhyt kullakin,
+    Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
+    Tulessa kohotkaamme korkealle.
+    Maa maahan jää, mut' henki taivahalle!
+
+LILJA.
+
+Kauniisti sinä aina puhut, mutta puhutko omalla vai toisen kielellä,
+sitä en koskaan tiedä.
+
+EERO.
+
+En tiedä aina itsekään. Luen paljon ja kirjoitan paljon itse, niin että
+ne menevät sekaisin. Mutta kerrommeko kihlauksemme muille?
+
+LILJA.
+
+Pidetään salassa. Emmehän kuitenkaan vielä voi mennä naimisiin.
+
+EERO.
+
+Tietysti menemme heti. Eihän meitä köyhyys estä elämästä yhdessä.
+Asutaan vaikka tuolla aitassa ja syödään pihlajanmarjoja.
+
+LILJA.
+
+Tai palaneita pikkuleivoksia! Voi minua!
+
+EERO.
+
+Älähän nyt taas! Ilman niitä en olisi kosinutkaan.
+
+LILJA.
+
+Onnettomuus johtaa usein onneen.
+
+EERO.
+
+Tule pois metsään kävelemään. Professori tulee tuolta.
+
+LILJA.
+
+Mennään sukkelaan. (Juoksevat pois.)
+
+PROFESSORI (tulee paperipinkka kainalossa).
+
+Nyt ovat luentoni sähkökemiallisesta suurteollisuudesta valmiit. Se
+on tulevaisuuden tiede. Maanviljelyksen elinehto on typpiyhdistysten
+valmistus. Peltojemme nykyinen fostaattinälkä tulee pian tyydytetyksi
+valtion rakentaman superfosfaattitehtaan avulla. Mutta typpi vähenee
+yhä vainioiltamme.
+
+HILMA (tulee).
+
+Robert, Robert!
+
+PROFESSORI.
+
+Onko sinulla asiaa, vai hellyydestäkö minua huudat?
+
+HILMA.
+
+Täälläkö se pikku pöperöpää on yksinään? Tai kenen kanssa puhelit?
+
+PROFESSORI.
+
+Olin täällä huonossa seurassa.
+
+HILMA.
+
+Kenenkä sitten?
+
+PROFESSORI.
+
+Oman itseni kanssa vaan.
+
+HILMA.
+
+Voi sinua, leikkisää kultaa! Mutta mitä olet tehnyt?
+
+PROFESSORI.
+
+Olen kirjoittanut luentojani. Tiedättekö neiti..
+
+HILMA.
+
+Sano toki: Hilma. Mehän olemme kihloissa
+
+PROFESSORI.
+
+Jahaa, vai niin! Onko se sitten lopullisesti päätetty?
+
+HILMA.
+
+Kuolemaan asti kuulumme yhteen.
+
+PROFESSORI.
+
+Eikö vähän vähempi riittäisi?
+
+HILMA.
+
+Robert, muserrat sydämeni.
+
+PROFESSORI.
+
+Tietääkö Hilma, että maanviljelys tarvitsee 9,82 milj. tonnia typpeä.
+Luonto valmistaa 9,14 milj. tonnia, mutta teollisuuden tulee tuottaa
+puuttuva typpi. Tosin bakterien ja sähköpurkausten kautta tulee vähän
+tätä välttämätöntä ainetta...
+
+HILMA.
+
+Voi kuinka oppineen sulhasen olen saanut! Tulevassa kodissamme puhutaan
+sitten vaan tieteistä, sähköstä, typestä. Se vasta on sivistystä!
+
+PROFESSORI.
+
+Päätyppilähteet ovat kivihiili, turve ja ilma.
+
+HILMA.
+
+Minusta ilmassa ei ole mitään, paitsi joskus jotain hajua. Mutta jos
+ilmassa on typpeii, niin sehän riittää ikiajoiksi.
+
+PROFESSORI.
+
+Ainoastaan palkokasvit voivat käyttää ilmassa olevaa typpeä. Muut
+saavat sitä keinotekoisten lannoitusaineitten muodossa. Ukkossalaman
+kautta happi yhtyy typpeen ja tulee alas sateen mukana.
+
+HILMA.
+
+Kylläpä sinä tunnet luonnon salaisuudet Ihailen sinua. (Istuutuu
+polvelle.)
+
+PROFESSORI.
+
+Etkö voisi ihailla tuolta sohvalta?
+
+HILMA.
+
+Tahdon olla lähelläsi ja nauttia yli-ihmisrakkauden korkeinta onnea.
+Etkö sinäkin ole onnellinen?
+
+PROFESSORI.
+
+Kyllä jokseenkin. Mutta jaloissa on reumatismi. Istuhan tuohon
+tuolille. Tässä on tyynykin allesi.
+
+HILMA (istuu sohvaan).
+
+Mikä sinusta on suurinta tässä maailmassa?
+
+PROFESSORI.
+
+Varmasti dynamokone. Etenkin sähkötekniikan alalla.
+
+HILMA.
+
+Tarkoitan tunteitten maailmassa.
+
+PROFESSORI.
+
+Eiköhän hyvä sauna, kun jäseniä kolottaa.
+
+HILMA.
+
+Sielun suurinta elämystä tarkoitan.
+
+PROFESSORI.
+
+Järkyttävin kokemukseni oli kun Loviisa muutti pois makkarakauppiaan
+luo.
+
+HILMA.
+
+Entäs rakkaus, Robert, rakkaus?
+
+PROFESSORI.
+
+Siitä minä en tiedä mitään, en kerrassaan mitään.
+
+HILMA.
+
+Mutta sinähän olet juuri rakastunut minuun.
+
+PROFESSORI.
+
+Jaa, se on totta. Olin unohtanut koko asian.
+
+HILMA.
+
+Tuossa tulee Poutiainen, minä menen nyt. Yksi pusu vaan. (Suutelee
+otsalle ja menee).
+
+PROFESSORI (pyyhkii pöytäliinalla otsaansa).
+
+Eiköhän tuo Poutiainen osaisi paremmin olla sulhasena kuin minä?
+
+POUTIAINEN (tulee).
+
+Mahtaakohan tuo rohvessyör tietee, mittee sitä oekee tuolle rauvikolle
+tekis, ku siltä puttoo karva nii liämältää että viikon piästä se on
+aeva paljas ku nyletty jänis.
+
+PROFESSORI.
+
+Minulla on matkassa hyvää hiusvoidetta, jota olen itse käyttänyt kolme
+vuotta. Käyttöohjeessa seisoo, että siitä tulee tiheät luonnonkiharat
+hiukset.
+
+POUTIAINEN.
+
+Ei tok vanahalla rauvikolla tarvihe olla luonnonkiharat karvat.
+Juutalaisen tai mustalaisen koniks semmone passoo, ku niillä itelläkkii
+on semmoset hiukset, ett'ei rasvallakkaa sua silleeks. Vuam mihinkä
+ruumiin paikkaa rohvessyör on sitä voijetta töhrännä?
+
+PROFESSORI.
+
+Päähän tietysti.
+
+POUTIAINEN.
+
+Raha hukkoo näkkyy oleva koko hökötys. Ei kannata ruveta kolomee vuotta
+uottamaa, että rauvikosta tulis lankkinahka rauvikko.
+
+    (Hilma huutaa ulkoa: Robert, Robert!)
+
+PROFESSORI.
+
+Seisokaa oven edessä, ettei se tule takaisin.
+
+POUTIAINEN.
+
+No mittee nyt. Hilemaha se siellä huutaa.
+
+PROFESSORI.
+
+Ovi lukkoon! Se tulee syliin ja kaulaan ja otsalle.
+
+POUTIAINEN.
+
+Kuka, mikä se tulloo?
+
+PROFESSORI.
+
+Hilma. Hän on mennyt minun kanssani kihloihin, väkisin ja huomaamatta.
+
+POUTIAINEN.
+
+No olokee hyvillänne. Hilema kelepois vaikka kenelle.
+
+PROFESSORI.
+
+Mutta minä pelkään rakastuneita naisia.
+
+POUTIAINEN.
+
+Minusta vuan on onni rohvessyöriä aika lailla potkassu.
+
+PROFESSORI.
+
+Mutta kun hän tahtoo nauttia "korkeinta yli-ihmisrakkauden onnea" minun
+kustannuksellani.
+
+POUTIAINEN.
+
+Minä en sitte vuan pelekeis sammosta.
+
+PROFESSORI.
+
+Poutiainen ottaa hänet, se on hyvä ratkaisu.
+
+POUTIAINEN.
+
+Mittee tuo rohvessyör? Hilema on kommee immeine.
+
+PROFESSORI.
+
+Ei tarvitse muuta kuin antaa istua polvella ja kuunnella. Hilma kyllä
+puhuu ja rakastaa ja rakastaa ja puhuu.
+
+POUTIAINEN.
+
+Suattaisiha minä, mutta rohvessyör jiäp sitte ileman.
+
+PROFESSORI.
+
+En minä välitä kenestäkään. Saatte hänet ilmaiseksi.
+
+POUTIAINEN.
+
+Enhää minä iha ilemaseks ilekee.
+
+PROFESSORI.
+
+No, auttakaa minua palkaksi täältä pois. Matkustan heti, ennenkuin hän
+tulee takaisin.
+
+POUTIAINEN.
+
+Suatanhan minä kyyvitä asemalle. Pannoo vuan kamssut kokkoo.
+
+PROFESSORI.
+
+Minä lähden näin vaan, saavat lähettää tavarat jälestäpäin.
+Päällysvaatteet päälle, luennot mukaan ja sitten pois, pois!
+
+POUTIAINEN.
+
+Jos tuota ensistää neuvosija, kun tuo lehmäkarja alakaa tuas lypsee nii
+huonosti, ni mittee sitä oikee pitäs tehhä?
+
+PROFESSORI.
+
+Ovatkos ne vanhoja?
+
+POUTIAINEN.
+
+Taitaapa se olla piäsyynä.
+
+PROFESSORI.
+
+Olen Kuullut, että Amerikassa otetaan serumia sian tai apinan
+rauhasista ja ruiskutetaan lehmiin, jotka sillä tavalla nuortuvat ja
+tulevat voimakkaiksi.
+
+POUTIAISEN.
+
+Vai nuortuvat! Ihme, ku tuo Hilemakkaa ei oo hoksanna että taitaa olla
+suluhasen piässä vikkoo.
+
+    (Hilma ulkoa: Robert, Robert!)
+
+PROFESSORI.
+
+Kuuletteko, mitenkä hän on rakastunut? Nyt mennään sukkelaan.
+
+POUTIAINEN.
+
+Eiköhän rohvessyöri antasj ruiskuttoo ihteesä sian tai apinan
+sisälmyksiä, nii että ite voimistusj rakastammaa?
+
+PROFESSORI.
+
+Ei, ei, nyt ei ole aikaa muuhun kuin pikaiseen pakoon. Tulkaa nyt!
+(Ottaa paperit ja menee.)
+
+POUTIAINEN.
+
+Suahan tuon kyyvitä pois. Ei siitä miehestä oo papiks tähä kirkkoo.
+(Menee.)
+
+    (Ulkoa kuuluu melua, huudahduksia. Oras, Sylvia, Elina ja Antti
+    tulevat.)
+
+ANTTI.
+
+Tervetuloa, lapseni! Kukoistattehan te kuin ruusut.
+
+ELINA.
+
+Olemme odottaneet teitä kuin auringonnousua.
+
+SYLVIA.
+
+Terveisiä isosta maailmasta, mereltä ja maalta. Euroopan surisevasta
+katulasta.
+
+ORAS.
+
+Nyt me tulimme ja nyt me jäämme Kallilaan.
+
+ELINA.
+
+Kuinkahan nyt viihdytte maaseudun sydämessä.
+
+ORAS.
+
+Tännehän mielemme palaa. Sydämeni kiehuu ja kuohuu kuin seitsemän
+veljeksen heidän palatessaan Jukolaan, ja sanon heidän kanssaan: Terve
+kotini kasoinesi, peltoinesi, niittyinesi ja terve hallava lantakasa.
+Kallila on ihanin paratiisi.
+
+SYLVIA.
+
+Ja minä lisään niinkuin Jukolan pojat: "Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja
+taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen."
+
+ANTTI.
+
+Toivon että viihdytte luonamme isänmaata viljelemässä ja kotitaloa
+hoitelemassa.
+
+ORAS.
+
+En ole luotu kivilinnoissa kitumaan, enkä asfalttikatuja matalissa
+kengissä polkemaan. Siellä tympäisee kaikki, kaasun, kivihiilen ja
+keuhkoja tärvelevä ravintoloiden ilma ja ihmisten keinotekoiset sielut.
+
+ANTTI.
+
+Jumala loi taivaan ja maan, ihminen loi kaupungin.
+
+ELINA.
+
+Entäs tiede, taide, keksinnöt, kulttuuri?
+
+SYLVIA.
+
+Mitä siitä on parasta, sen tuomme mukanamme tänne. Kirjoja,
+sanomalehtiä ja taideteoksia, mitä vaan kannattaa ostaa. Välillä
+matkustamme itse kaupunkiin saadaksemme henkistä virikettä.
+
+ORAS.
+
+Keksinnöt tuomme ensimmäiseksi tänne, — ainakin maataloutta koskevat.
+
+ANTTI.
+
+Onhan meillä koneita, viskuukone — — —
+
+ORAS.
+
+Ompelukone ja lihamylly. Taitaapa olla aurakin.
+
+ANTIT.
+
+Niin, mistäs otat varoja enempään!
+
+ORAS.
+
+Onhan meillä Kallilassa pari suurta aarretta.
+
+ELINA.
+
+Älä nyt pilkkaa, Oras.
+
+ANTTI.
+
+Ei minulla muita aarteita ole kuin tämä Elina tässä.
+
+ORAS.
+
+Entäs iso vanha metsä?
+
+ANTTI.
+
+Metsänraiskaajaksi ei kukaan minua saa.
+
+ORAS.
+
+Eikä minuakaan. Mutta meidän metsämme on raivaamatonta aarniometsää.
+Jos otamme sieltä yli-ikäiset puut, niin paranee metsä ja saamme rahat
+koneisiin.
+
+ELINA.
+
+Tulen sairaaksi, kun näen puun kaatuvan.
+
+ANTTI.
+
+Tuo on yhtä tavallinen ominaisuus naisissa kuin pitkät hiukset. Puita
+ei saisi kaataa, vaikka tukehtuisimme lehviin. Tuskinpa saisimme
+halkoja, jos naiset määräisivät.
+
+ORAS.
+
+Sitten meillä on toinen aarre. Takamaan suuri suo.
+
+ANTTI.
+
+Soita on raskasta viljellä.
+
+ORAS.
+
+Ei ollenkaan uusien apuneuvojen avulla, joita saamme metsärahoilla.
+
+SYLVIA (tulee ikkunan luota).
+
+Katselin miten tytöt kantoivat korennolla raskasta vesisaavia mäkeä
+ylös. Miksi meille rakennetaan iso lasiveranta, vaikkei ole vesijohtoa?
+
+ELINA.
+
+Verantahan koristaa koko taloa. Siellä pidän ruusuni ja siellä nautimme
+auringonlaskusta.
+
+ORAS.
+
+Sillaikaa kun tytöt nääntyvät vesikorennon alla.
+
+SYLVIA.
+
+Vesi läikkyi Marin valkoisille kangaskengille ja Katrin harsopuku
+liimautui märkänä ruumiiseen. Onko tällaiset puvut sopivia maatytöille?
+
+ELINA.
+
+Nythän käytetään sellaisia pukuja. Tytöt ovat nuoria.
+
+ANTTI.
+
+Eihän Sylvian yksinkertainen puku pilaa hänen nuoruuttaan.
+
+ELINA.
+
+Kaikki eivät saa kotikutoisia kankaita niin maukkaiksi kuin Sylvia.
+
+SYLVIA.
+
+Keittiöön hankitaan koneita. Pesukone, separaattori, höyrykattiloita,
+perunankuorija, pavunleikkaaja y.m. Onhan luonnotonta, että sisätalous
+hoidetaan naisvoimilla. Tenniskenttä valmistuu pian, mutta ei
+uneksitakaan Rex-koneen hankkimista.
+
+ELINA.
+
+Enhän kuitenkaan voisi säilyttää purkkejani.
+
+SYLVIA.
+
+Kellaria ei tietysti ole, mutta suurenmoinen huvimaja.
+
+ORAS.
+
+Jos kaupungin rakennukset ovat huonosti sisustettuja, niin kyllä sitten
+maallakin rakennetaan epäkäytännöllisesti. Onhan hyvä kellari yhtä
+tärkeä kuin uimahuone, lipputanko, huvimaja tai jalkapallokenttä.
+
+ANTTI.
+
+Valtionkin tulisi uhrata enemmän asunto-olojen hyväksi. Eikö maa, joka
+urheilun alalla tavoittelee ensi paikkoja maailman maiden joukossa
+ja johon yhtämittaa perustetaan yliopistoja, voisi tehdä enemmän
+kotitalouden puolesta?
+
+    (Eero, Lilja ja Hilma tulevat. Yleistä tervehtimistä.)
+
+LILJA.
+
+Oras ja Sylvia, milloin tulitte? tervetuloa! Tervetuloa.
+
+SYLVIA.
+
+Olette kaikki terveen ja onnellisen näköisiä. Kallila on hyvä paikka.
+Mutta luulisin olevani Pariisissa, kun näen sinut, Lilja. Et sinä juuri
+ole maalla asuvan tytön tamineissa.
+
+HILMA.
+
+Hänhän on hempeimmillään — Saaroninlilja, täytyyhän hänen olla puettuna
+sen mukaan.
+
+SYLVIA.
+
+Lauantaisin aion pitää neulomaseuroja ja opetan teidät pukeutumaan
+sievästi ja samalla käytännöllisesti.
+
+ORAS.
+
+Silläpä olisi iso kansantaloudellinen merkitys.
+
+SYLVIA.
+
+Mutta kerropas, Lilja, mitä on tapahtunut. Hautajaisia, ristiäisiä,
+häitä?
+
+HILMA.
+
+Häitä tulee pian, hyvin pian.
+
+LILJA.
+
+Eero, Hilma on arvannut.
+
+ANTTI.
+
+Mistä puhutte? Mitä Hilema-neiti ja Lilja tarkoittavat?
+
+EERO.
+
+Ei auta salata. Lilja ja minä rakastamme toisiamme.
+
+ELINA.
+
+Lilja, lapseni!
+
+SYLVIA (suutelee).
+
+Sepä yllätys, Liljaseni.
+
+ANTTI.
+
+Mutta mitenkäs menette naimisiin tyhjin käsin, lapsiparat?
+
+EERO.
+
+Tyhjät eivät käteni ole, eikä käsivartenikaan, kun niihin suljen
+valkoliljani.
+
+ORAS.
+
+Oikein puhuttu. Mutta olethan sinä, Eero, käynyt seminaarin?
+
+EERO.
+
+Olen kyllä, mutta opettajaksi en tahdo, sillä lukujärjestys kahlehtii
+vapaan toiminnan. Maanviljelijänä teen mitä tahdon.
+
+ORAS.
+
+Sepä erehdys. Maanviljelijä ei koskaan onnistu, ellei hän seuraa
+tarkkaa työjärjestystä. Rupea sinä niiden kansakoulumme opettajaksi.
+Siellä voit opettaa lapsille ihanteellista isänmaanrakkautta ja
+runoilla luonnosta ja mistä haluttaa.
+
+ANTTI.
+
+Kunhan hiiret vaan eivät olisi juoneet kahvia!
+
+HILMA.
+
+Kauheaa! Nyt leivät jäivät panematta uuniin!
+
+LILJA.
+
+Ja pikkuleivokset — — —
+
+EERO.
+
+Saivat aikaan paljon hyvää.
+
+EERO.
+
+Jospa Lilja suostuisi.
+
+SYLVIA.
+
+Ei mitään. Toin kahvileipää tuliaisiksi muassani.
+
+LILJA.
+
+Tietysti, rakastan lapsia, ja koulu on ihanalla paikalla.
+
+SYLVIA.
+
+Sinut, Lilja, opetan käytännölliseksi emännäksi ja maatalous-ihmiseksi.
+Voit sitten opettaa koulussa ruuanlaittoa, käsitöitä,
+puutarhanviljelystä, lastenhoitoa y.m. tarpeellista.
+
+ELINA.
+
+Nyt on apu tullut taloon.
+
+ANTTI.
+
+Aavistan, että Oras saa päivällisensä täsmälleen.
+
+ORAS.
+
+Me nostamme tämän talon esikuvaksi koko seudulle. Järkiperäinen
+kasvatus, rakkautemme luontoon ja iso metsä auttavat meitä.
+
+ELINA.
+
+Nyt menemme kahvia juomaan.
+
+SYLVIA.
+
+Seison uskollisena vieressäsi jalossa työssä.
+
+ELINA.
+
+Nyt täällä alkaa uusi elämä.
+
+ANTTI.
+
+Teillä on tulevaisuus edessänne.
+
+
+
+
+II NÄYTÖS.
+
+
+(Sama työhuone, mutta siistimpi, liinat, uutimet sohvatyynyt
+suomalaista mallia. Henkilöjen puvut ovat kotikutoiset, paitsi Antin,
+joka on keski-ikäisen herran kotipuvussa.)
+
+HILMA.
+
+    Väliin vain kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
+    Kuningattaren, raukan, rinta vapahammin silloin lyö.
+    Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
+    Kadotettua sulhastansa, vapautta ja toiveitaan.
+
+POUTIAINEN (tulee).
+
+Elekee tuossa turhoo ruikutella. Vieläkö Hilema sitä kaljupiätä
+mielessää hautoo?
+
+HILMA.
+
+Hän petti minut katalasti, ja Poutiainen auttoi häntä.
+
+POUTIAINEN.
+
+Asemalle kyyvihin. Eikä tuo joutava rikulieroomine mittaa aota. Vuan
+Hilemalla tarvihtis olla uusi suluhane, iha täysjärkine, ja hiukset
+sietäsi olla päässä.
+
+HILMA.
+
+Minun elämäni on mennyt.
+
+POUTIAINEN.
+
+Älä joutavia!
+
+HILMA.
+
+Olen surrut kaksi vuotta.
+
+POUTIAINEN.
+
+Eikä nuo lesk'immeisetkää vuotta enempee sure. On siinnäi jo urakkoo.
+
+HILMA.
+
+Välistä tunteet kytevät hiilloksen alla. Tahtoisin jotakin, en tiedä
+mitä.
+
+POUTIAINEN.
+
+Mitäs muuta ku suluhasta? Ilekiihä tuon tunnustoo.
+
+HILMA.
+
+Epämääräinen kaipuu kalvaa kuin mato elämäni lankaa, ja yöni ovat
+unettomia horrostiloja.
+
+POUTIAINEN.
+
+Kyllä ne herrat ossoo suarnata. Papin alakuja ovat jokkaine, nii
+miesväk ku hame-mmeisettii.
+
+HILMA.
+
+Kukapa minun suruistani välittäisi?
+
+POUTIAINEN.
+
+En minä tässä lähe tuota kaljupiätä suremaa, mutta jos Hilemalla on
+jottai oikeeta suremista, nii soon toinen asia, jota minnäi suatan
+surra.
+
+HILMA.
+
+Poutiainen on hyvä ystävä.
+
+POUTIAINEN.
+
+Eiköön tuota kelepois muukskii ku vua ystäväks?
+
+HILMA.
+
+Poutiainen on komea mies vielä.
+
+POUTIAINEN.
+
+Hilema sannoo jorrauttaa vuan Ilemariks. Hilema ja Ilemarj, eikös se
+passoo.
+
+HILMA.
+
+Mitä Ilmari tarkoittaa?
+
+POUTIAINEN.
+
+Tarkotampahan vuan naimista ja pyhhee siätyvä.
+
+HILMA.
+
+Että minäkö vielä naimisiin?
+
+POUTIAINEN.
+
+Niin vuan kuuluutuksille ja sitten räiskis vuan.
+
+HILMA.
+
+Ehkäpä minullekin koittaa uusi kevät?
+
+POUTIAINEN.
+
+Se julumetus lupassii Hileman miule kyytjpalakaks asemalle-ajosta.
+
+HILMA.
+
+Kuka?
+
+POUTIAINEN.
+
+Se kaljupää rohvessyörj.
+
+HILMA.
+
+Hän oli kuitenkin niin oppinut ja viisas.
+
+POUTIAINEN.
+
+Suattaa olla, mutta järkee ei ollu enempee ku hiuksijakkaa.
+
+HILMA.
+
+Kyllähän Poutiainen on miehekkäämpi.
+
+POUTIAINEN.
+
+Lyötäsköhän kättä piälle ja tehtäs kontrahti hautaa asti? Tai jos vähä
+rutistettassii?
+
+HILMA.
+
+Ilmarihan on parempi sulhanen kuin...
+
+POUTIAINEN (syleilee).
+
+Ku se kaljupiä. Hilema nitistää vuan nii paljo ku jaksaa.
+
+    (Antti ja Elina tulevat.) ANTTI.
+
+ANTTI.
+
+Mitäs Poutiainen tekee?
+
+ELINA.
+
+Ja Hilma?
+
+POUTIAINEN.
+
+On vuan tehty kauppoja Hileman kans.
+
+HILMA.
+
+Ilmari on minun ensi lempeni.
+
+POUTIAINEN.
+
+Elä ilivettä!
+
+HILMA.
+
+Nyt tunnen sen selvästi.
+
+ELINA.
+
+Tätä olen kauan toivonutkin, onnea vaan ja siunausta.
+
+ANTTI (Lyö kättä molempien kanssa.)
+
+Onneks olkoon.
+
+HILMA.
+
+Kiitos vaan! Nythän Kallilassa ei enää tarvitakaan taloudenhoitajaa,
+kun nuori emäntä hoitaa talouden.
+
+    (Sylvia ja Oras tulevat.)
+
+ANTTI.
+
+Tuossahan nuoret tulevat. Tässä esitän teille kihlatun parin.
+
+ORAS.
+
+Onnittelen sydämestäni. Poutiainen saa nyt 'oppia runoja lausumaan
+töitten lomassa.
+
+POUTIAINEN.
+
+Siihe röpelyksee ei minusta ou. Hilema suap lasketella runoja, minä
+puhun vuan selevee savvoo.
+
+SYLVIA.
+
+Toivon, että tulette yhtä onnellisiksi kuin Lilja ja Eero ovat. Tulemme
+juuri kansakoululta lukukauden päättäjäisistä. Eero puhui niin
+kauniisti yhteistyöstä isänmaan hyväksi. Kansakoulun opettajat seisovat
+lähellä kansaa. Heidän sanansa tunkeutuvat syviin riveihin.
+
+ORAS.
+
+Eero opettaa lapsille oikeaa isänmaallista henkeä. Sitäpaitsi he
+saavat hyvät lukutiedot ja erinomaisen käytännöllisen opetuksen.
+En luule heidän pyrkivän kaupungin huumaavaan myllyyn, jossa tulee
+puoli-ihmiseksi. Heihin on istutettu rakkautta kotiseutuun ja luontoon.
+
+SYLVIA.
+
+Liljakin on kotikudotussa hameessa ja sukissa herttainen pieni emäntä.
+Koti on siisti ja valoisa ja kuitenkin yksinkertainen.
+
+ELINA.
+
+Te olette kaiken alku ja juuri. Kotimme on nyt hauska ja
+käytännöllinen. Pukumme järkiperäiset ja järjestys vallitsee joka
+puolella. Vähitellen ulottuu vaikutuksenne koko seutuun.
+
+ANTTI.
+
+Sunnuntaina tapasin lääkärin tyttäret punaisissa pumpulihameissa.
+
+ELINA.
+
+Ja juhannuskokolla ei näkynyt harsokankaita eikä kiiltonahkakenkiä oman
+pitäjän nuorisolla.
+
+POUTIAINEN.
+
+On täällä kotonakki uus komento. Ei vuan laiteta ennee ranssia
+apilasniitystä eikä kaaroja porstalla puhisteta.
+
+SYLVIA.
+
+Tämäkin huone on käynyt puhdistavan kylvyn läpi. Nyt näkee, mitenkä
+suomalaiset mallit ja tyyli sopivat paljon paremmin maalaiskotiin kuin
+ulkomainen komeus.
+
+ANTTI.
+
+Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Oras otti talon haltuunsa. Silloin
+istuimme me tässä kahden ja olimme alakuloisia: maanviljelyksemme
+näytti epäonnistuneen.
+
+ELINA.
+
+Sisätalous oli yhtä kurjaa. Olimme vähällä väsyä koko talouteen.
+
+ANTTI.
+
+Muistatko, Oras, että takamaan pelto on kynnettävä ensi viikolla?
+
+POUTIAINEN.
+
+Joha se jorrautettiin eilispäevänä.
+
+ORAS.
+
+Uusi traktori teki sen työn muutamassa tunnissa.
+
+SYLVIA.
+
+Tämä päivä on onnenpäivä. Heti aamulla sain hautomakoneesta 18
+keltaista Leghorn-poikasta. Sitten onnistuivat viikkoleipomiset
+erinomaisesti, ja käynti kansakoululla virkisti mieltä.
+
+ELINA.
+
+Mitä me emme saaneet aikaan, sen suorittivat lapsemme ilman tuskaa ja
+huolta.
+
+ORAS.
+
+Työtä se on vaatinut ja huolta myöskin.
+
+ANTTI.
+
+Erehdyimme, kun luulimme, että maanviljelijäksi kelpaa ilman oppia ja
+kokemusta. Luulimme, että rakkaus maahan ja altis mieli veisi meidät
+perille.
+
+ELINA.
+
+Kotitalouteenkin tarvitaan oppia, niinkuin kaikkiin toimiin.
+
+POUTIAINEN.
+
+Nuor akronoomi ku on iha tiällä muan syvämmessä syntynnä ja alako
+hoitoo talloo vuan selevällä järellä ja herrain konneilla nii siitä
+tulloo tolokku ja oikee meininki.
+
+SYLVIA.
+
+Me saimme alkaa oikeasta päästä. Saimme oppia ja hyötyä
+toisten kokemuksista ja nyt rakennamme uuden Suomen terveelle
+kansantaloudelliselle pohjalle.
+
+HILMA.
+
+Täytyykö sitten hengen ja sivistyksen ihmisten hävitä ja joutua
+alakynteen?
+
+ORAS.
+
+Enemmänhän meillä on aikaa uhrata henkisillekin riennoille, kun
+taloutemme on hyvin hoidettu ja varallisuus sen mukana kasvaa.
+
+ANTTI.
+
+Mekin tulemme nyt toimeen kolmannella osalla palveluskuntaa entiseen
+verrattuna.
+
+ELINA.
+
+Keittiö ei nyt niele koko päiväämme. Vesijohto, mukavat keittoastiat ja
+monenlaiset koneet tekevät työn iloksi.
+
+HILMA.
+
+Rotatkin ovat hävinneet, mikä on suuri voitto pimeyden voimista.
+
+POUTIAINEN.
+
+En oikei ymmärrä mistee ne herrat suavattii sitä rahhoo kaikkii
+hommiisa.
+
+ANTTI.
+
+Metsähän meille rahat antoi, eikä sitä sentään ole raiskattu. Nyt alkaa
+maanviljelys kannattaa. Pellot kasvavat ihmeellisesti. Niityt elättävät
+suuren karjan, suo antaa polttoturvetta ja pian viljaa.
+
+ORAS.
+
+Suomesta tulee vielä varakas ja onnellinen maa, se ei olo mikään huono
+viljelysmaa. Kun nuoriso kasvaa työssä ja puhtaan luonnon helmassa,
+niin saamme vahvan vastapainon nykyajan kevyttä henkeä vastaan.
+
+ELINA.
+
+Eniten olen iloinnut asunto-olojemme paranemisesta. Nyt on väellä
+hauskat makuuhuoneet ullakolla. Ennen sullouduttiin kaikki yhteen
+tupaan.
+
+SYLVIA.
+
+Mutta tästä asiasta oli käytävä kovaa taistelua. Miina-muori sanoi
+vilustuvansa, jos ei saanut maata takan vieressä isiltä perittyjen
+vällyjen sisässä.
+
+ORAS.
+
+Jotka vikisivät, kun ne poltettiin, niin täynnä asujamia ne olivat.
+
+HILMA.
+
+Katri ja Mari sanoivat pelkäävänsä, jos miehet eivät maanneet toisella
+puolen tupaa.
+
+ELINA.
+
+Iisakki-ukkokin piti näin avaraa asuntoa viimeisiä päiviä ennustavana
+ylellisyytenä.
+
+ANTTI.
+
+Sitäpaitsi asui tuvassa pari kissaa, koira, usein kananpoikia korissa,
+ja joskus otettiin porsaskin sisään.
+
+POUTIAINEN.
+
+Ei tiällä immeisellä ou hyvä olla yksinää.
+
+HILMA.
+
+"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."
+
+POUTIAINEN.
+
+Elä ilivettä! Kehtoot huastoo semmosta. Nyt ku on jouvuttu sammaa
+sakkii, ni yhessä eletää tässä mualimassa ja yhessä huushollataan.
+
+HILMA.
+
+En ole vielä tottunut uuteen onneeni.
+
+ANTTI.
+
+Paljon olette, Sylvia ja Oras, saaneet aikaan, mutta viihdyttekö
+myöskin täällä?
+
+ORAS.
+
+Meissä on syntymästä asti ollut maahenkeä. Se vetää meitä mullassa
+myllistämään, kukkivilla niityillä hihasilla heilumaan, tuhatjärvien
+ulapoilla kalavenheissä kiikkumaan.
+
+SYLVIA.
+
+Emme hylkää koskaan kotisarkaa, emme maata, joka palkitsee runsaasti
+vaivamme. Teemme työtä kodin kohottamiseksi ja kasvatamme lapsistamme
+hyödyllisiä, tervejärkisiä suomalaisia.
+
+POUTIAINEN.
+
+Ei vuan taeja tulla herrasväkkee semmosista.
+
+ANTTI.
+
+Silloin vasta saamme oikeata väkeä, kun kouluutetut, valveutuneet
+ihmiset antautuvat kotitaloutta ja maanviljelystä edistämään.
+
+ELINA.
+
+Puhutaan niin paljon nykyajan huonosta hengestä ja moraalista, mutta
+toiselta puolen näemme paljon todellista työtä ja isänmaallista mieltä.
+
+ANTTI.
+
+Oikein teimme, Elina, kun antauduimme käytännölliselle alalle. Vaivat
+on kestetty, ja lopulla tulee työn palkka ja siunaus.
+
+ELINA.
+
+Me olemme kylväneet tulevaisuuden satoa.
+
+ORAS.
+
+Ja me kiitämme siitä, että johdatitte meidät jaloon, uutteraan työhön.
+
+SYLVIA.
+
+Työ antaa ilon, rauhan ja onnen.
+
+POUTIAINEN.
+
+Mitteepä tässä ossoo muuta, ku käet ristissä kiittee iärettömästä
+siunaaksesta. Sen kaljupiän rohvessyörin lähöstä alakain ja ku niä
+nuoret tulj tänne, on tiällä jokkaise kohalle tullunna siunaasta ja
+menestystä. Saetta on suatu aikanaa ja poutoo tuas tarpee mukkaa. Nii
+on ollunna muallisissa ja nii hengellisissäi meiningeissä.
+
+    Väliverho.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76106 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c70fbec
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #76106 (https://www.gutenberg.org/ebooks/76106)