Initial commitHEADmain

4 files changed, 1395 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/76120-0.txt b/76120-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..170f289
--- /dev/null
+++ b/76120-0.txt
@@ -0,0 +1,1378 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76120 ***
+
+
+
+
+
+KOTKANLENTO
+
+Viisilauluinen runoelma
+
+
+Kirj.
+
+V. ARTI
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta,
+1927.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+  I. Kotkan laulu
+ II. Pilvien laulu
+III. Tuulien laulu
+ IV. Revontulten laulu
+  V. Ukkosen laulu
+
+
+
+
+I. KOTKAN LAULU
+
+
+            1.
+
+    Valtava vuori
+    maan ikijuurista nousi;
+       sineä sousi
+    yllä sen kotka nuori.
+
+       Syysvärit väikkyi,
+    punersi puiden kulta,
+       lainehet tulta
+    laskevan päivän läikkyi.
+
+       Kaukaista kohti
+    käyväksi näytti lento.
+       Määrä mi vento
+    ylemmäs yhäti johti?
+
+       Kulkunsa kiinti
+    tähtien maille kotka,
+       tähtien, jotka
+    kutsuen yllä sen siinti.
+
+       Kerta se tähtein
+    kuunteli kuiskinnasta:
+       »Maas olet vasta
+    löytävä luoksemme lähtein.»
+
+       »Totta on sana,
+    minkä mä teiltä kuulin;
+       itsekin luulin
+    tuot' elon vainoamana.
+
+       Mutt' ikivoimat
+    sinne mun vasta vienee,
+       käyty kun lienee
+    määräni maan mataloimat.»
+
+
+            2.
+
+    »Milloin sa itse
+    mielit, jo tänne tulet,
+       kaikkein jos kulet
+    vaarojen vartomitse.
+
+       Pelkosi torju,
+    toiveitten maisten tuoma!
+       Taivahan suoma
+    ei tuki haivu ja horju.
+
+       Mut menos heitä,
+    päästä jos pelost' et saata:
+       lempien maata
+    kestä et taivahan teitä.»
+
+       »Pelost' en tiedä,
+    maata en mainita soisi.
+       Tuhoonko voisi
+    taivahan taival viedä?
+
+       Jos väsyn, hetki
+    kuoloni silloin on seessä,
+       mut se on eessä,
+    kuink' elon kulkikin retki.
+
+       Nyt tahi vinhan
+    päättyissä päiväini luvun,
+       sama se; suvun
+    suurien saavutinhan.
+
+       Perille pääsen
+    määrähän aina tähän:
+       yrittämähän
+    menin, ja maine jää sen.»
+
+
+            3.
+
+    Luoveja luoden
+    kohos se kotkien lailla,
+       kahleita vailla
+    katseensa kaarrella suoden.
+
+       Näki se allaan
+    vuorensa; jonka lehtoon
+       aurinko ehtoon
+    loi palon purppurallaan.
+
+       Eessä sen hajos
+    ulappa saaria saartain,
+       kunnes se kaartain
+    taivahan kantehen kajos.
+
+       Toisella puolla
+    metsä ol' lakeaks mennen;
+       monesti ennen
+    saalista samos se tuolla.
+
+       Sivulla saloin
+    tasanko aava alkoi;
+       järvet sen halkoi,
+    puuntivat täplät taloin.
+
+       Laa'an ol' laita
+    vuorien piirittämä;
+       kauimmat nämä
+    kotkan ol' aluemaita.
+
+       Nähdä ol' uudet
+    mannerten muodot noiden,
+       uunn' ulapoiden
+    rusotti rannattuudet.
+
+
+            4.
+
+    Kotkan jo rintaan
+    rajuna riemu heräs,
+       katsehen teräs
+    kajasti kaihoamistaan
+
+       »On toki täällä
+    oloni väljä ja vapaa!
+       Täällä en tapaa
+    pienuutta pintojen päällä.
+
+       Estett' en kohtaa,
+    auttajan ainoastaan:
+       ilman, mi vastaan
+    väreillen heljänä hohtaa.
+
+       Tääll' ylähällä
+    itseni olla saan ma:
+       jättäen maan ma
+    sen ja'an silmäämällä.
+
+       Meri jo toinen
+    tasangon takaa päilyy,
+       yllä sen häilyy
+    autere aurinkoinen.
+
+       Rajalta ruskoin
+    saarekas siintää aukee,
+       rannatta raukee,
+    kuin se min onneksi uskoin.
+
+       Toisaalla tumma
+    vuorien vartio nukkuu,
+       hämyhyn hukkuu
+    salojen sankkuus summa.»
+
+
+            5.
+
+    Himmeäks heittyi
+    meren ja maan jo piiri,
+       kaistaksi kiiri
+    päivä, ja yöhön peittyi.
+
+       Siintivät sumut
+    keskeltä öisen häivän,
+       kaukaiset päivän
+    hiljentyneet oli humut.
+
+       Tähysi tuosta
+    kotka jo taivahalle,
+       helottavalle
+    ruskojen viime vuosta.
+
+       Kuvasti vesiin
+    kulkue pilvipilkkuin,
+       väleistä vilkkuin
+    kuulsivat tähdet esiin.
+
+       Oudon ol' lainen
+    monenkin tuike tähden,
+       maasta mi nähden
+    tuttu ol' uskouvainen.
+
+       Kirkkahammilta
+    näytti ne nyt ja kuni
+       katoova uni
+    katsoa kaukaisilta.
+
+       Kotka ol' yksin
+    keskellä öistä aavaa,
+       autioks saavaa
+    pimeän piirityksin.
+
+
+            6.
+
+    Mietettä monta
+    mielehen matka jo johti,
+       kulkeva kohti
+    tienoota tuntematonta.
+
+       »Toiveita takaa
+    ajat sa turhan vuoksi;
+       tähtien luoksi
+    ei halu vie vain vakaa.
+
+       Olosi oman
+    heitit ja heimos suojan;
+       maan, tukes tuojan,
+    hylkäsit harhattoman.
+
+       Salosi laajat
+    sinulta sinne jäivät;
+       päättää nyt päivät
+    siellä sun saaliisi saajat:
+
+       Etsimäs elon
+    aikanas saisit sa aivan
+       välttäen vaivan:
+    hengeksi muuttuisit helon.
+
+       Taivahan tähdet
+    tylyinä tuolla loistaa,
+       katseensa toistaa:
+    turhaan sa luoksemme lähdet.
+
+       Pakene, palaa,
+    häpeäs yöhön haihda,
+       tienohos vaihda
+    toisehen, sinut mi salaa!»
+
+
+            7.
+
+    Silloinpa säikkyi
+    kotka jo itseänsä;
+       sydämessänsä
+    taas tuli lumottu läikkyi.
+
+       »Itse mä aloin
+    kulkea tietä tätä;
+       en sitä jätä
+    käskystä vierasten valoin.
+
+       Sisinpä selon
+    antavi aina parhaan,
+       kuljenko harhaan,
+    ikuisen luoma elon.
+
+       Ei elo pyhä
+    horjuen omaansa eitä;
+       käy elon teitä,
+    ken yleneepi yhä.
+
+       Tääll' elon täyden
+    etenen välkkyvuota;
+       työläs ois tuota
+    tavata tannerta käyden.
+
+       Pisara ainoo
+    sen ikivoiman veestä
+       estää jo eestä
+    kaiken, mi vaarana vainoo.
+
+       Tietäsi jatka!
+    Suuri ei määrä se oisi,
+       suoda min voisi
+    vaaraton, maineeton matka.»
+
+
+
+
+II. PILVIEN LAULU
+
+
+            1.
+
+    Vaipunut valtaan
+    aatosten äkkiä keksi
+       työntyeheksi
+    eteensä pilven paltaan.
+
+       Hohtehen heljän
+    loi tähän kuu, min kaari
+       nous kuni saari
+    siinnosta aavan seljän.
+
+       Maakin jo hohti
+    hopeissa utuisten huntuin,
+       kotkasta tuntuin
+    kohonnehelta kohti.
+
+       Puhkoen taajat
+    pilvien vyöt se kiiti,
+       yllä jo liiti,
+    harveni lyönnit laajat.
+
+       Näki se eessä
+    tienohon tasangon laisen,
+       huikaisevaisen
+    kuutamon kimmelteessä.
+
+       Katseen se täytti,
+    leviten eteen ja taaksi,
+       toiseksi maaksi
+    keveän kirkkaaksi näytti.
+
+       Heleärinnat
+    kohosi kumpuin kuvat,
+       hahmoutuvat
+    niinkuni valkeet linnat.
+
+       Niiss' oli ylväät
+    muurien, seinien sarjat,
+       teräväharjat
+    tornit ja portit ja pylväät.
+
+       Pilvistä toiset
+    vuoriksi nous, ja ol' lomat
+       kattehettomat
+    merien mustien moiset.
+
+       Kotvasen vainen
+    katsetta kaikki ne kiehtoi:
+       lakeaks liehtoi
+    tuuli ne nousevainen.
+
+       Väistyi ja vajos
+    linnat ja muurit muhkeet;
+       yhtä jo uhkeet
+    toisaalla hohti ja hajos.
+
+       Tienoossa tässä
+    kaikk' elon täyttämäks tuntui,
+       vaikka se untui
+    levossa äänettömässä.
+
+
+            2.
+
+    Sokaisevalta
+    kirkkaus kuulti jo silmiin,
+       kun kohos ilmiin
+    kuu ehyt aaltojen alta.
+
+       Kotka jo näki
+    liikkuvan pilvien lomain:
+       siell' luvuttomain
+    keijujen kisasi väki.
+
+       Oli ne laiset
+    utuisten valkopilvein,
+       valohon vilvein
+    väikkehin vajoavaiset.
+
+       Toimessa, työssä
+    kaikk' oli uurastaen,
+       taivahan laen
+    pitäen pilvivyössä.
+
+       Taivahan aavat
+    maisemat nuo sopusuhtaan
+       luovat he, puhtaan
+    itsensä siinnoks ne saavat.
+
+       Miltä me kohtaa
+    vain sitä silmäämme, sieltä
+       ikuista kieltä
+    nuo näyt mielehen johtaa.
+
+       Maalle he antaa
+    valot, ne varjoon kääntää,
+       sateet he sääntää,
+    ohjia elon he kantaa.
+
+       Katseilta maisten.
+    itse he loitos lymyy,
+       hohteena hymyy
+    kisojen kimaltavaisten.
+
+       Rintaas he luovat
+    kaipuun kauemmaksi,
+       ahdistavaksi
+    tuntea maan sun suovat.
+
+
+            3.
+
+    Parvet jo keijuin
+    piiritti kotkan ja kulki
+       luo ja sen sulki
+    keskeensä kehänä leijuin.
+
+       »Ken olet? Vielä
+    nähty ei täällä sun laista.
+       Taivahan maista
+    ootko vai sinne tiellä?
+
+       Ootko sa tuoja
+    viestien, joit' ei suulla
+       keijujen kuulla
+    sanele taivaan Luoja?»
+
+       »Saalistamasta
+    vuorelta tulen, mi laitaa
+       maan-meren aitaa;
+    tähtihin tähtään vasta.
+
+       Suottapa soisin
+    airueks taivaan tulla:
+       samoelulla
+    usmihin eksyä voisin.»
+
+       »Tähtihin koitat?
+    Kovahan kyllyit maahan?
+       Toiveittes taahan
+    määräs jo täälläkin voitat.
+
+       Nää helopinnat
+    oisi sun omasi vailla
+       äärtä, ja la'illa
+    vuorien sull' olis linnat.
+
+       Itsesi anna
+    hahmoomme hohtoutua!
+       Taivohon sua
+    ei sulat kerkeemmin kanna.
+
+       Etäällä maiset
+    tääll' olis luotasi huolet,
+       etäällä nuolet
+    taivahan tuhoavaiset.
+
+       Voisi et ikään
+    kyltyä elohon, jota
+       vangiks ei ota
+    kahle ja kaava mikään.
+
+       Rusottavaisna
+    kun itä huomenin hohtais
+       katsees se kohtais
+    alati auvommaisna.
+
+       Vain tämän maineen
+    tähtien tavoitus takais:
+       osaasi jakais
+    ei moni lapsi aineen.»
+
+
+            4.
+
+    »Riemun on maata
+    kaikki nyt katsellani,
+       kirkasta ani;
+    silti en jäädä saata.
+
+       Maast' olen, määrää
+    koskettavaa käyn kohti;
+       tieltä ken tohti
+    väistyä, kulki väärää.
+
+       Täälläkin lienee
+    valita vaaroja mulla;
+       tyyntä ei tulla
+    taida, jos minne vienee.»
+
+       »Mietit jos milloin
+    pitkiksi taivahan teitä,
+       muistaos meitä,
+    impiä ilman, silloin!
+
+       Silloin jo maalis
+    etsimäs kyllin täytit,
+       voimas kun käytit
+    siihen, ja vaihtui vaalis.
+
+       Määräs on siellä,
+    minne sä taidat tulla.
+       Kun se on sulla,
+    kangastus katseeltas kiellä!»
+
+       »Ah, ma jo soisin
+    uupua tielläni, että
+       sen sitehettä
+    teiksi mä tulla voisin.»
+
+       Kohoavaksi
+    kiihtyi jo kotkan souto;
+       näky ol' outo
+    keijuinkin katselemaksi.
+
+       Kohos se, kerta
+    kadoten katsehilta
+       sineen, min silta
+    tähtinen mittoi merta.
+
+
+
+
+III. TUULIEN LAULU
+
+
+            1.
+
+    Ylemmäs aina
+    kohosi kotka, ja jäivät
+       pilvien häivät
+    alle sen hohdokkaina.
+
+       Kauan se sieltä
+    siintoa silmäsi noiden,
+       jääminen joiden
+    turvaista tuotti mieltä.
+
+       Valkeena väikkyi
+    pilvien pintava tanner,
+       murheeton manner,
+    kuun kajo lomitse läikkyi.
+
+       Keijut ne kiiti
+    linnoja luoden ja pyörtäin,
+       vuoria vyörtäin,
+    pihoja pitkiä liiti.
+
+       Mutta miks häätyi
+    hattarat himmeäksi?
+       Hajan ne läksi,
+    tuuli kun puuskiksi päätyi.
+
+       Kauas ne heittyi
+    taivahan rantaan ja siellä
+       juovana vielä
+    siinti ja painui ja peittyi.
+
+
+            2.
+
+    »Oisinpa mennyt
+    tuon utumaan asujaksi,
+       vajottavaksi
+    tuntea saisin ma sen nyt.
+
+       Majani, vasta
+    vielä mi hohti hopein,
+       hetkin jo nopein
+    tuult' oli oikukasta.
+
+       Mutt' yhä säilyy
+    allani maa tuo vankka,
+       seisoo sen sankka
+    metsä, ja meri sen päilyy.
+
+       Entisnä yllä
+    taivaankin siintää talot;
+       virkkaa sen valot:
+    tää olo kestävi kyllä.
+
+       Turvansa takaa
+    maa sekä taivaan tarha;
+       hohtava harha
+    välill' on vähiten vakaa.
+
+       Maan jätin, taivaan
+    kuljen nyt kenttien puoleen;
+       horjua huoleen
+    välille-väistyjä sai vaan».
+
+
+            3.
+
+    Mut mikä vastaan
+    piilosta pimeän hiipi?
+       Miksikä siipi
+    syrjäysi soudannastaan?
+
+       Siihenkin tarttui
+    tuulisen pyörre, ja toinen,
+       myrskyvän moinen,
+    vastassa valliksi varttui.
+
+       Kotka kun koitti
+    kohota tuulen tieltä,
+       sijahan sieltä
+    syöksähti uus ja sen voitti.
+
+       Samos se suuntaa
+    minkä ne milloin sääsi;
+       eemmä jos pääsi,
+    sai se jo matkansa muuntaa.
+
+       Mutta se keksi
+    vuorot jo tuulispäiden.
+       »Varassa näiden
+    kohoan koitteheksi!»
+
+       Kohota soi sen
+    tuuli, mi tielle vaihtui,
+       ja kun se haihtui,
+    tuen se etsi toisen.
+
+
+            4.
+
+    Ylemmäs ehtein
+    sävelen kotka kuuli,
+       tuulta kun tuuli
+    kiidätti karkelehtein.
+
+       Esihin kiisti
+    Pohjasta puskuripäinen
+       ahava jäinen;
+    toisilta vuoron se riisti:
+
+       »Lait olon; elon
+    lausuvi vaara ja taisto,
+       sill' elon vaisto
+    varttuvi varassa pelon.
+
+       Taistajan kalpa
+    kaikk' uras auki raivaa;
+       hautasi kaivaa
+    vain ase työnuron halpa.
+
+       Viimeisnä jääpi
+    taiston ken tantereelle?
+       Väkevin, eelle
+    joukon mi jännittääpi.
+
+       Valmisna voimas
+    aina sa säilytä huolin,
+       oo joka puolin
+    ain' oma vartioimas!»
+
+
+
+            5.
+
+    Hetken ol' aikaa
+    tuulien rajalla rauha,
+       siks kunis lauha
+    Etelä alkoi kaikaa:
+
+       »Vain tuho tulla
+    saattavi tuhoamitse;
+       täys elä itse
+    elo, ja on se sulla.
+
+       Yhteist' on suoma
+    sen, ja se kaikille riittää.
+       Omakses liittää
+    sen side lemmen luoma.
+
+       Syömmet ken taikoo,
+    voimatkin valloittaapi,
+       tehdyksi saapi
+    avulla muiden, mit' aikoo.
+
+       Saa yli senki,
+    ottaen ainoastaan
+       voiman sen vastaan,
+    elon mi kaiken on henki.»
+
+       Vaimeni vaille
+    Etelän laulu, ja kulki
+       viemään se julki
+    viestinsä muille maille.
+
+
+            6.
+
+    Soi Itä aava:
+    »Voima ei valtaa anna,
+       ei sitä kanna,
+    kellä on hellänä haava.
+
+       Valta on hällä,
+    ken sen on saanut kerran;
+       hahmo on herran
+    myös hänet hyväksyvällä.
+
+       Kellä on valta,
+    hällä on kaikk' elon hyvä,
+       myös ylettyvä
+    sille, ken käskevi alta.
+
+       Miks elän, jollen
+    sen hyvän saadakseni?
+       vähimmän meni
+    voimia alaisna ollen.
+
+       Emme me tiedä,
+    ylimmät ohjat sai ken.
+      Sama se: kaiken
+    perille voi hän viedä.
+
+       Muotojen muuttuin
+    elämä eloa ohjaa.
+       Nää kun et pohjaa,
+    hallitse pintahan puuttuin!»
+
+
+            7.
+
+    Väistyä vuoro
+    Idänkin oli jo tieltä,
+       korskan kun kieltä
+    kaiutti Lännen kuoro:
+
+       »Kenen on valta,
+    ken osan pitävi parhaan?
+       Ken älys varhaan
+    käskeä korkealta.
+
+       Yks la'in lukee,
+    täyttäjiks jäävät toiset,
+       myös samanmoiset,
+    häntä he hartaina tukee.
+
+       Helppo on saada
+    kaikkensa toisen takaa,
+       oikein mi jakaa,
+    käskijän käill' ei kaada.
+
+       Taistaa on suotta,
+    turha on tunteita näyttää,
+       tahtoja täyttää.
+    Oikeutes ota tuotta!
+
+       Virtaapi sille
+    jokainen voima, mi taasen
+       virtauttaa sen
+    oikeille ottajille.»
+
+
+            8.
+
+    Toistaen tuuli
+    näin säveleitään soitti;
+       kohota koitti
+    kotka: se kyllin jo kuuli.
+
+       Lohdun ei mieltä
+    löynnyt se virsistä viimain;
+       tuskaisten tiimain
+    kätkeä koitti ne kieltä.
+
+       »Voima on täällä
+    valtias muotoja vaihtain,
+       ain' oman kaihtain
+    edun, mi päättävi päällä.
+
+       Taistojen tautta
+    jätin mä maan, ja vähän
+       mielin mä tähän
+    taistohon, min tulin kautta.
+
+       Mulla on kaipuu
+    olohon, aina mi pysyis,
+       joka ei kysyis,
+    voittaako ken vai vaipuu.
+
+       Rauhan ne majat
+    löydän mä tähtein luota;
+       tuikkivat tuota
+    katseet sen kangastajat.»
+
+
+            9.
+
+    Tähtien luona
+    ei la'it alavat auta,
+       joiden on rauta.
+    kalvalle niinkuni kuona.
+
+       Väkevä lienet:
+    ain' näet väkevämpäsi;
+       murskaa sen käsi,
+    voimas jos vastahan vienet.
+
+       Lempehen luotat?
+    Tunteiden tohdit varaan?
+       Lempijäs paraan,
+    itseskin, pettävän vuotat.
+
+       Mahtajan mieleen
+    luotat sä häilyvähän?
+       Väistää hän vähän
+    kortta, mi sattuvi tielleen.
+
+       Käskettävihin
+    luotat? Ne häntä kuulee,
+       min lujaks luulee,
+    myöntyvät vaikka mihin.
+
+       Heikkoja ovat
+    la'eiksi lumetten luojat;
+       suopi ne suojat
+    vain koetuttaen kovat.»
+
+
+            10.
+
+    »La'in on laki
+    mahtaja tähtien mailla,
+       yhdellä lailla
+    maassa jos hoivaa sen haki:
+
+       'Min ko'it ikään,
+    oikeas tehdä koita!'
+       Varmaa ei voita
+    sääntöä voima mikään.
+
+       Älkösi muille
+    tunteita tuhlaa, saaden
+       haudalles paaden!
+    Varoen ja'a valituille!
+
+       Mut varo vasta,
+    orjaksi ettet heity!
+       Työsi ei eity
+    sinua suojaamasta.
+
+       Ja jos sa palat
+    käskijäks toisten tulla,
+       orjaelulla
+    itsesi iestyä alat.
+
+       Mutta jos täytät
+    tuon la'in vuossata-satain,
+       tähtien ratain
+    riemua rientäen näytät.»
+
+
+
+
+IV. REVONTULTEN LAULU
+
+
+            1.
+
+    Kohosi yössä
+    kotka, ja tähdet paloi,
+       myös meri valoi
+    valoa kuudanvyössä.
+
+       Pohjassa perin
+    kajastus syttyi kumma,
+       sen sini tumma
+    viiruili niinkuin verin.
+
+       Liitivät loimut
+    sen yli lailla aaveen,
+       haamuiksi haaveen
+    puki ne pilvien poimut.
+
+       Pois ne jo kuoli,
+    mutt' yhä uudet nousi;
+       ylemmä sousi,
+    ruskotti Pohjan puoli.
+
+       Niin kuni loihtuin
+    luomina kokoon ne karttui;
+       valtaviks varttui
+    välkkehet sähkösoihtuin.
+
+       Soihdut ne kauan
+    niin kuni liekein läiskyi,
+       rätis ja räiskyi,
+    vaikk' oli hiljaista hau'an.
+
+       Lievemmin liiti
+    kotka, kun katseli tätä
+       kimmeltävätä
+    kisaa, mi eessä sen kiiti.
+
+
+            2.
+
+    Kuiskajavainen
+    äärestä soi sana hälle:
+       »Näin ylähälle
+    miks tulit, lintu mainen?
+
+       Ain' ylös halaat,
+    siipeis et levätä siedä.
+       Et toki tiedä:
+    ehkä sä pettyen palaat.»
+
+       »Palata sois en
+    sieltä, mit' etsin kaipuin,
+       kutsuhun taipuin
+    tähtien, kotini koisen.
+
+       Kutsut ma sulot
+    kestin jo keijujen heljäin,
+       kestin mä neljäin
+    tuulien tuimat tulot.
+
+       Mutt' ovat mulle
+    outoja nuo tulet taivaan;
+       vaarahan, vaivaan
+    en toki tuolla ma tulle?»
+
+       »Suotta sa säikyt
+    luomia luonnotarten;
+       leikkiä varten
+    vain on ne valojen väikyt.
+
+       Ovat ne kieltä
+    haastelemaista heidän;
+       mailta et meidän
+    nouse, jos nää sen et mieltä.»
+
+
+            3.
+
+    Loma jo laukes
+    rannalla taivaan tuohon
+       liekkien vuohon,
+    avarammaks yhä aukes.
+
+       Niist' tuli vyöhyt
+    taivahankaaren lainen;
+       tummenevainen
+    ympäri sen oli yöhyt.
+
+       Kohosi viistoon
+    keskelle kaaren miekka;
+       kuin sotiniekka
+    viittoi se kutsuen kiistoon.
+
+       Vastasta heti
+    esihin toinen työntyi,
+       kutsuun mi myöntyi,
+    terällä toista veti.
+
+       Jäi tämä tälleen,
+    toinenpa, siihen mi kajos,
+       väistyi ja vajos,
+    mut pian kohosi jälleen.
+
+       Taistelu yltyi
+    yhäti iskuin huimin,
+       torjumin tuimin,
+    siks kunis viimein kyltyi.
+
+       Kotkalta kysyi
+    ääni: »Nyt kuulla voinen,
+       miks tehos toinen?»
+    »Nousussa nopeena pysyi.»
+
+
+            4.
+
+    Kolmisin koittain
+    taas terät taistohon ryhtyi;
+       kaks kohos, yhtyi,
+    kolmas ne vajotti voittain.
+
+       Nous nämä pian,
+    kolmatta iskien kohti,
+       terä min hohti
+    ylväytt' ylimmän sijan.
+
+       Suistui se alas,
+    taistoivat toiset kaksi:
+       ratkaisijaksi
+    pääs pian kolmas, mi palas.
+
+       Sekin jo vaipui
+    iskusta yhden, ja tämä
+       kahden, ja nämä
+    ens' terän eestä taipui.
+
+       Taas tulisesti
+    löi se ja toiset torjui,
+       pianpa horjui
+    itse, ja iskijät kesti.
+
+       Melskettä moista
+    karttui jo katselemiksi.
+       »Tiedätkö, miksi
+    nyt mikin voitti noista?»
+
+       »Voittihan aina
+    pisimmäks joukosta jäänyt.»
+       »Totta; mut nää nyt
+    kiivaammat kiistakkaina!»
+
+
+            5.
+
+    Yhdeksän terää
+    nousi ja iski ja yhteen
+       viskausi vyhteen,
+    taistaen täyttä erää.
+
+       Miekka, mi voitti,
+    kohta jo vaipuen väisti;
+       uus sitä säisti,
+    kaikk' alas karkeloitti.
+
+       Nousi ne pikaan,
+    taistelun kimmassa kiilsi,
+       vilskeenä viilsi,
+    kunneka katselikaan.
+
+       Erottanutkaan!
+    ei, mik' ol' yllä, alla;
+       sinkoamalla
+    samos ne satahan mutkaan.
+
+       Huikaisevaksi
+    kalpojen kisa jo kääntyi.
+       »Miks mikin sääntyi
+    vuoroonsa voittajaksi?»
+
+       »Suora ol' lyönti
+    sen, joka voittajaks pääsi,
+       sen hädin hääsi,
+    mutkat mi mukahan myönti.»
+
+       Tiesit sä totta.
+    Vielä on taisto yksi;
+       selitetyksi
+    saaos se vauriotta!»
+
+
+             6.
+
+    Soihduiksi alkoi
+    hajota taas tulijänne;
+       sinne ja tänne
+    liitäin ne hämyä halkoi.
+
+       Teriä täynn' nyt
+    taivahan kansi paistoi;
+       tuimaan ne taistoi,
+    mik' olis ylimmä käynyt.
+
+       »Jos ohi mennä
+    saatat sa säiläin noiden,
+       väistää ne voiden,
+    ylemmäs tyynnä lennä!
+
+       Mutta jos kajoo
+    sinuhun ykskään kalpa,
+       sai sulle salpa:
+    maahan jo jäädäsi vajoo!»
+
+       Katseli hetken
+    kotka ja lens' levottomaan
+       liekkien lomaan;
+    ehjänä ehtikin retken.
+
+       »Virka, min vuoksi
+    ohi sa pääsit, vaikka
+       pahin on paikka
+    se, johon joukot juoksi?»
+
+       »Tavoitin taa sen,
+    ylimmän yllä pääni.»
+       Vaikeni ääni,
+    kohosi kotka taasen.
+
+
+            7.
+
+    Kohos se kevein
+    mielin ja alkoi antaa
+       kiireemmin kantaa
+    siipensä liidoin levein.
+
+       Tunsi se vielä
+    etäälle ehtivänsä,
+       väistyttäjänsä
+    tulevan tuskin tiellä.
+
+       Kauan sen alla
+    kisata soihdut kerkes,
+       kunnes ne herkes,
+    yösydän-aukeamalla.
+
+       Yhden ja toisen
+    lyönti kun lieväksi laukes,
+       riennosta raukes
+    lyöty ja jäädä soi sen.
+
+       Sammui se siitä,
+    himmeiksi toiset heittyi,
+       poistui ja peittyi,
+    enää ei näkynyt niitä.
+
+       Kuukin jo vaipui,
+    pälyen silmin suurin,
+       taa sumumuurin,
+    hämy sen keralla haipui.
+
+       Taas avaruutta
+    syleili yöhyt jylhä,
+       tähtien ylhä
+    vyö väris uhkaa uutta.
+
+
+
+
+V. UKKOSEN LAULU
+
+
+            1.
+
+    Korkeammalle
+    kotka tul' yön pimeässä,
+       äänettömässä;
+    tuntui se tuskaisalle.
+
+       »Jääneet on loitos
+    maan rajat multa, ja kunne
+       kuljen, en tunne;
+    kolkko nyt alkavi koitos.
+
+       Lumous outo
+    sitoa siipeni pyytää,
+       mieleni hyytää
+    niinkuni kuoleman nouto.
+
+       Lennän mä yksin
+    välillä maan ja taivaan;
+       rauha, min raivaan,
+    vaanii jo väijytyksin.
+
+       Yön syli ankee,
+    kuoleman tuo kuvajainen,
+       vartoo nyt vainen,
+    voima jos lentäjän lankee.
+
+       Tieltä en tältä
+    palata enää mä saata;
+       kammoon jo maata:
+    siintää se synkeältä.
+
+       Tähdet ei mua
+    silmäile viestejä virkkain
+       katsehin kirkkain,
+    vaan kuni voitettua.
+
+       Yön syli aava,
+    ystävä ootko ainoin
+       vaipuvan vainoin?
+    Min sijan sult' oon saava?»
+
+       »Ylemmä lennä,
+    lähtenyt lentämähän!
+       Vaaraa on vähän
+    katsomahan sitä mennä.
+
+       Jos liki liekin,
+    tyyneksi sen sä taiot,
+       elää jos aiot,
+    kohtalot kuinka viekin.»
+
+       Kohota koki
+    kotka, mut tuskin eestyi,
+       vain vähän seestyi
+    mielensä, tohtiva toki.
+
+       Oli kuin aine
+    poiss' olis alta siipein;
+       herpas ne hiipein
+    sähköjen lekkuva laine.
+
+
+            2.
+
+    Äkkiä näki
+    eessä se oudon haameen,
+       katsoa kaameen.
+    Kotkalta vaipui jo väki.
+
+       Salama näytti
+    kasvoja jättien, vailla
+       vertaa: ne lailla
+    vuorien taivaan täytti.
+
+       Eess' oli päitä
+    kahdeksan, yhtä monta
+       liikkumatonta
+    takana tuijotti näitä,
+
+       Kehäks ne yhtyi,
+    kehäksi valtavaksi,
+       yön-urakaksi,
+    jos läpilentohon ryhtyi.
+
+       Kalvaina hohti
+    kasvot, ja silmistä taajat
+       lens' tulivaajat
+    vastaisen silmiä kohti.
+
+       Etäällä yllä
+    kotkan ne halk' kehän kiiti;
+       tämä jo liiti
+    vauhdilla viivytetyllä.
+
+       Ukkosen kumu
+    kierteli korkealta,
+       yltä ja alta
+    huumaava vastasi humu.
+
+       Maahan se asti
+    syöksi ja pauhuin palas,
+       jättien salas
+    sanat ne saentavasti.
+
+       Väristen kuuli
+    kotka ne kulkeviksi,
+       selitti siksi
+    tuhoks, min tulevan luuli.
+
+
+            3.
+
+    Ääni soi vennon:
+    »Pyrkijä, pysähdy, tiedä,
+       mihin vois viedä
+    harhaus liian lennon!
+
+       Ylhäällä tuolla
+    riehuvat ilmat raivoin;
+       vaajat ne vaivoin
+    välttävi, ken voi kuolla.
+
+       Mut jos on näiden
+    sanoista sulla selko,
+       ei ole pelko
+    uhkasta ukkossäiden:
+
+       ukkosen taitse
+    kaukaiset kentät tapaat,
+       varjoista vapaat.
+    Tuhout tietoa paitse.»
+
+       »Tuonahan tiellä
+    vaaroja eteeni aukes;
+       kaikki ne raukes,
+    ei nämä kulkua kiellä.»
+
+       Salaman taasen
+    ens' jätin katse linkos,
+       toiseen se sinkos
+    silmähän loistokkaasen.
+
+       »Mitä se haasti?
+    »Vait oli.» — »Totta tiesit,
+       kohota siesit
+    vaaksasen vaarakkaasti.»
+
+       Leimaus läksi.
+    »Sana sen selväksi kysy!»
+       »Perilläs pysy!»
+    »Auki on ylähämmäksi.»
+
+       Salama lensi.
+    »Mitä se tahtoi?» — »Tätä:
+       jäävät sä jätä!»
+    Ylemmäs kotka ensi.
+
+       Mut tiheämmin
+    salamat valaisi yötä,
+       ja sitä myötä
+    soi jyly synkeämmin.
+
+       Lens' valovaaja:
+    »Kumpikin valita koita!»
+       Yks salamoita:
+    »Suunnita, niin olet saaja.»
+
+       Välähti kerran:
+    »Täys tuli täyden tiellä.»
+       Välähti vielä:
+    »Jatkaen teet teon verran.»
+
+
+            4.
+
+    »Seitsemän sanoit
+    sanaa; jos selitetyksi
+       saa yhä yksi,
+    omas on maa, mihin anoit.
+
+       Jättää on valta,
+    sillä jo tuonne sa tulet;
+       kauemmas kulet,
+    jos sanan saat salamalta.»
+
+       »Sain sanat noiden,
+    puolin en antau aartein.»
+       Kotka jo kaartein
+    kohdalla lens' salamoiden.
+
+       Salama kiiti
+    taas, oli kotka eessä;
+       salama seessä
+    läpi sen silmien liiti.
+
+       »Nyt mikä sana
+    saalihiks sinulle koitui?»
+       »Ken sokeoitui,
+    taivon on taluttamana.»
+
+       »Mene nyt, minne
+    mielit jo riemus mailla!»
+       Silmien vailla
+    valoa kaipaa en sinne.»
+
+       Siipensä sulki
+    kotka ja toisaanne tästä
+       pyörryttävästä
+    korkeudesta jo kulki.
+
+       Lävitse pilven
+    syöksi se vuoren rintaan,
+       loi punan pintaan
+    sen karun kalliokilven.
+
+       Tää oli retki
+    kotkan, mi nähdä koitti
+       maan, joka voitti
+    aavimmat aatoksetki.
+
+       Ylhäällä yhä
+    taivahan tähdet palaa;
+       tietonsa salaa
+    kaartuva kaikkeus pyhä.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76120 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4b4a06e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #76120 (https://www.gutenberg.org/ebooks/76120)