initial commit of ebook 14719HEADmain

6 files changed, 7813 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/14719-0.txt b/14719-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bb13072
--- /dev/null
+++ b/14719-0.txt
@@ -0,0 +1,3704 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14719 ***
+
+VIIMEINEN PONNISTUS
+
+NÄYTELMÄ NELJÄSSÄ NÄYTÖKSESSÄ
+
+
+Matti Kurikka
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Gummerus 1884.
+
+
+
+
+_Suomalaisen teatterin nerokkaalle johtajalle, tohtori KAARLO
+BERGBOMille syvän kiitollisuuden osoitteeksi_
+
+_Kunnioituksella_
+
+_Tekijä_
+
+
+
+
+JÄSENET:
+
+_Kosmin_, aatelismies.
+_Ivan Petrovitsch_, vouti.
+_Roponen_, varakas talonpoika.   }
+_Juhana_, }  hänen lapsensa.     }
+_Anni_,   }                      }
+_Andrei_, hänen kasvattinsa.     }
+_Juvakka_,  }                    }
+_Huttunen_, } talonpoikia.       } Kosminin alustalaisia.
+_Kipuna_,   }                    }
+_Susi_,     }                    }
+_Matti_, Juvakan poika.          }
+_Liisa_, Kosminin palvelustyttö. }
+_Mari_, Roposen sisar.           }
+_Pekko._                         }
+_Audotja._
+_Wasjka_,  } kasakoita.
+_Mischka_, }
+Sotaväkeä, kansaa.
+
+Tapahtuu Inkerissä v. 1861.
+
+
+
+
+Ensimmäinen näytös.
+
+
+_(Tupa, jossa peräseinän keskellä on ovi, oikealla kiuas, jonka suu on
+ovelle päin; sen vieressä lesankka ja lesankan päässä kiukaan kulmassa
+kaappi; vasemmalla suuri pöytä, jonka ympärillä jakkaroita; pitkin
+seiniä lavitsat ja laen rajassa parvet)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+_(Pöydän ympärillä istuu tyttöjä ompelemassa mikä mitäkin. Poikia istuu
+lavitsoilla pitkin seiniä tupakkaa polteskellen. Kiukaalla makaa yksi
+pojista, ja Mari istuu lesankan vieressä kehräten. Pienet pojat vetävät
+väkikarttua lattialla)._
+
+_Matti._ Mitä te, nulikat, täällä teette? Menkää tuonne turulle
+kuperkeikkaa lyömään!
+
+_Poika._ Todellakin! Lähtekäämme ajelisille!
+
+_Pojat._ Niin, lähdetään.
+
+_Poika._ Minä luen arpaa. _(Lukee puoleksi ääneen)._
+
+      Yykel, taakel, tammenlikka,
+      Viikel, vaakel, vammenkoukku,
+      Koukku metsähän kolahti,
+      Jäsähti jänistä päähän;
+      Mäne metsän kenkkeriks'.
+
+_(Se, jonka kohdalle sana »mäne» tulee, pääsee arvanlyönnistä pois,
+kunnes kahdesta viimeisestä toinen jää ajelijaksi)._
+
+_Liisa._ _(Sillä välin)._ Nyt, tytöt, työnne pois! Jo on aika käydä
+leikkimään.
+
+_Mari._ Mitä vielä. Sitä vartenko luulette minun antaneen luvan täällä
+pitää illanistujaisia, että heti illan suussa mellastamaan rupeaisitte?
+
+_Matti._ Mutta jos Roponen pian tulee kotiin, niin emme saa leikkiä
+laisinkaan.
+
+_Andrei._ Ei hän kotiin tule ennenkuin puoliyön aikaan. Antaa tyttöjen
+vielä ommella. _(Pojat juoksevat ulos)._
+
+_Matti._ Niin, no ommelkoot sitten. Mutta näin ei tässä istumaan ruveta.
+Laulakaa, tytöt!
+
+_Liisa._ Kellä tässä on aikaa laulamaan?
+
+_Matti._ Sinulla justiin! No, aiota pian tahi ... tahdotko pamppua?
+_(Ottaa pyyheliinan kaapin kulmasta ja rupeaa sitä punomaan)._
+
+_Liisa._ Sinä olet aina sen pamppusi kanssa. No, mitä minä laulan?
+
+_Matti._ Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua.
+
+_Liisa._ No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta?
+
+_Kaikki._ Tahdomme.
+
+_Liisa._ _(Laulaa)._
+
+      Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne!
+      Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne!
+      Omena ja Karjo, tulkaa tänne!
+      Tule tänne, karjani kaunis,
+      Viidakosta, varvikosta
+      Lehdikön läpi, ahojen alta,
+      Metsolan maista luokseni nyt;
+      Armahani, ainoani, tule tänne,
+      Rinnoilleni riennä, kultani, tänne,
+      Ikävöiden ootan sinua tänne;
+      Tule tänne kultani kaunis,
+      Päivän noustess', muitten maatess'.
+      Peräti pellon, alati aidan,
+      Niin, ett'ei kukaan sinua nää.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Juhana.*
+
+_Juhana._ _(Astuu tupaan, laulaen)._
+
+      Täss' on poika pikkarainen,
+      Iloinen ja huoleton,
+      Laulamaan kuin kottarainen
+      Valmis vaikka milloin on.
+
+      En mä ole pienen pieni,
+      Vaikk'en suuren suurikaan,
+      Olenhan kuin haapasieni,
+      Moinen pulska tatti vaan.
+
+      Vanha en mä ole vielä,
+      Enpä juuri lapsikaan--
+      Tunnustan sen ilomiellä:
+      Ikän' ompi paraillaan.
+
+      Ei oo kultaa vielä mulla,
+      Eikä ole tarviskaan.
+      Ehkä joku mielis tulla,
+      Mutta min' en tahdo vaan.
+
+Mitä tämä on? Niinhän täällä ollaan hiljaa kuin nauriita varkaissa. Kas
+Andreitakin! Istuu kuin kirkon penkissä. Kun Anni vaan on hänen
+vieressään, on hän ääneti kuin sika ruispellossa. Kukkokin kanan viereen
+tullessaan panee »kokoko» ja vetää siipeään maata pitkin, mutta sinä...
+Ahaa, sinä luulet varmaankin luhdissa olevasi ja pelkäät tulevan
+anoppisi heräävän.
+
+_Mari._ Mitä sinä Andreita pilkkaat aina! Parempi on olla vaiti kuin
+puhua joutavia, niinkuin sinä. Andrei on kelpo poika.
+
+_Juhana._ Tilkkanokka, jamakkanenä, killisilmä--enpä häntä haukukaan.
+
+_Andrei._
+
+      »Hauku, hauku hallikoira,
+      Et sie toki purra saa.»
+
+_Juhana._
+
+      Kuka tahtois puuta purra,
+      Sian selkää silitellä.
+
+_Andrei._ Aina sinä olet ilveitä täynnä.
+
+_Liisa._ Totta tosiaan! Joll'ei Juhanaa olisi joukossamme, ei meillä
+olisi puoleksikaan näin hauskaa. Hän se aina nauramaan saa.
+
+_Mari._ Ei se ole ollenkaan kiitettävää, että aina nauraa hahattelee
+kaikille tyhmyyksille, niinkuin sinä,--jos tahdot tietää.
+
+_Liisa._ Minä vähät siitä, onko se teidän vanhojen mielestä kiitettävää
+tahi ei; minä laulan, nauran ja olen iloinen, enkä koskaan aio tulla
+tuollaiseksi tuppisuuksi kuin meidän rikkaimpien talojemme tyttäret
+ovat.
+
+_Anni._ Mitä sillä tarkoitat?
+
+_Liisa._ Minä tarkoitan, ett'en koskaan aio tulla tuollaiseksi
+suuttomaksi kanaksi, joka pelkäisin puhutellakin poikia--vanhempieni
+näkyvissä.
+
+_Anni._ Sentähden, ett'ei sinulla ole.
+
+_Liisa._ Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on
+olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon?
+
+_Mari._ Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä.
+
+_Liisa._ Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda
+vettä, avata suutasi miesten näkyvissä?
+
+_Mari._ Tietysti!
+
+_Matti._ Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo. Ei minunkaan mielestäni
+tuo ole oikeata häveliäisyyttä, että päivällä vanhempien ihmisten
+näkyvissä melkein pelätään poikia, mutta--annas olla, kun ei päivän
+valo ole todistamassa...
+
+_Mari._ Mitä! Sinäkin, aina järkevä ja älykäs poika, yhdyt tuon liehakon
+väitteeseen.
+
+_Andrei._ Pidä puoliasi, Mari! Sinä olet oikeassa. Häveliäisyys on immen
+parahin koristus. Parempi on, että pelkää miehiä, kuin että jokaiselle
+kaulaan kapsahtaa, joka vain vastaan sattuu tulemaan.
+
+_Juhana._ Oho. Oikeinhan sinä, Andrei, olet viisas mies! _(Muille)._ Hän
+olisikin jo papiksi päässyt, mutt'ei otettu, olisi saanut 5,000
+palkkaakin, mutt'ei annettu.
+
+_Andrei._ Puhukaa mitä tahansa! Häveliäisyys on tytön paras koriste.
+
+_Juhana._ Heittäkää jo tämä puhe! Jo riittää tuota lörpötystä. Hyviä
+olette, kaikki olette siivoja ja sävyisiä, kuin kaalivadista nostettu
+torakka.
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Audotja.*
+
+_Audotja._ _(Tallustaa tupaan)._ Hyvä ilta!
+
+_Matti._ Jumal' antakoon!
+
+_Audotja._ Näin valkean ikkunasta, niin luulin paraaksi pistäytyä tänne
+yösijaa etsimään.
+
+_Matti._ Etäältäkö tullaan?
+
+_Audotja._ Etäältä, poikaseni, etäältä! Pietarista----ja paljoa
+kauempaakin.
+
+_Juhana._ Millä asioilla kuljet?
+
+_Audotja._ Minä olen kadottanut, mikä minulle on kalliinta, ja etsin nyt
+sitä.
+
+_Andrei._ Oletko jo paljon maata mitellyt?
+
+_Audotja._ Paljon, paljon, poikaseni, enemmän kuin te kaikki yhteensä.
+_(Astuu lähemmäs pöytää)._ Täälläkös nuoria paljon! Olen minäkin ollut
+nuori, kaunis ja iloinen--mutta siitä on jo pitkä, pitkä aika.
+
+_Mari._ Oletko ensi kertaa täällä meidän puolella?
+
+_Audotja._ En suinkaan. Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut...
+Kenenkä tupa tämä nyt on?
+
+_Juhana._ Pietari Roposen!
+
+_Audotja._ Vai niin!----Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?... Niin se
+aika muuttuu.
+
+_Mari._ Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua.
+
+_Audotja._ En minä enää olekaan se, mikä olin viime kerran täällä
+ollessani.
+
+_Mari._ Mitenkä niin?
+
+_Audotja._ Aika, huolet, kärsimykset ovat minussa muuttaneet sen, mistä
+te minut tuntea voisitte. »Aika muuttuvi moneksi, ihmiset ajan keralla.»
+
+_Mari._ Sanohan edes nimesi! Se ei toki liene muuttunut.
+
+_Audotja._ Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi oikean nimeni kuulin,
+että tuskin sitä enää muistankaan.
+
+_Matti._ Mitä juttelee hän?
+
+_Juhana._ En minäkään ymmärrä, mikä häntä vaivaa.
+
+_Audotja._ Kuka on nykyään haltijanne?
+
+_Andrei._ Kosmin.
+
+_Audotja._ Jegor Kosminko?
+
+_Mari._ Jegor Kosmin! Hän on maannut haudassaan jo viisi ajast'aikaa.
+Hänen nuorempi veljensä Nikolai nyt tätä tilaa hallitsee.
+
+_Audotja._ _(Mielenliikutuksella)._ Hänkö siis! Sinä Kolja, olet siis
+viisi vuotta täällä isäntänä ollut, etkä ole etsinyt sitä, joka tähtesi
+niin paljon kärsiä on saanut.
+
+_Juhana._ Mitä puhelet sinä, vaimo?
+
+_Audotja._ Onko hän nainut?
+
+_Mari._ Ei ole ollutkaan.
+
+_Audotja._ Eikö hänellä ole millaistakaan poikaa?
+
+_Mari._ Johan sanoin, ett'ei hän ole ollutkaan naimisissa.--Tämä vaimo
+taitaa olla takaraivolleen tärähtänyt.
+
+_Audotja._ Siis on hän muualla. Kuollut hän ei voi olla, sen sanoo ääni
+rinnassani... Voi, poikani, poikani! Mistä, miten sinut löydän? Jospa
+se, joka askeleeni on tänne johtanut, ohjaisi minut päämaaliini asti!
+
+_Mari._ Onneton vaimo! Aivosi näkyvät olevan sekaisin, jonkun suuren
+murheen tähden. Käy tänne levähtämään! _(Herättää uunilla nukkujaa)._
+Paavo, nouse pois sieltä, Paavo! _(Paavo kämpii haukotellen kiukaalta
+alas)._
+
+_Audotja._ _(Katselee pöydän ääressä istuvia)._ Voi, te onnelliset,
+jotka saatte kotikaton alla nuoruutenne päivät viettää! Minulle ei
+sallittu sitä onnea. _(Nousee kiukaalle)._
+
+_Andrei._ Minä näen sinussa yhden tuollaisen onnenhylkäämän, jollaisia
+niin paljon maailmassa löytyy. Rupean osaa ottamaan kohtaloosi. Lienetkö
+paennut orja vai vapauden kirjalla varustettu maankiertäjä; minä pyydän
+sinua kertomaan tarkemmin meille elämänvaiheesi.
+
+_Audotja._ Pitkäksi kävisi minun kertoa, kuinka minä kukoistavimmalla
+ijällä näiltä seuduin jouduin kauas Etelä-Venäjälle, kuinka siellä
+neljätoista pitkää kamalaa vuotta tein työtä julman herran hovissa, ja
+kuinka sitten viime kesänä jouduin Pietariin. Herrani kuoli, ja
+isännäkseni tuli hänen nuorin tyttärensä. Kun tämä sai kuulla, että oli
+päätetty päästää kaikkialla orjat vapaiksi, vapautti hän minut jo ennen
+manifestin julistusta, ja niin olen nyt kulettanut luuni tänne.
+
+_Matti._ Onko orjuuden lakkautus jo päätetty?
+
+_Audotja._ Niinkuin sanoin. Ettekö te sitä vielä tiedä?
+
+_(Yleinen riemu)._
+
+_Andrei._ Ei siitä täällä vielä mitään tiedetä.
+
+_Juhana._ Kyllä olen kuullut isäni siitä puhuvan, mutta ei hänkään
+luullut sen niin pian käyvän.
+
+_Matti._ Vai päätetty! Voi kumminkin sitä riemun päivää, jolloin
+vapaiksi herran vallan alta pääsemme!
+
+_Andrei._ Silloin ei herra saisi meiltä veroa kiskoa eikä päivätöitä
+vaatia.
+
+_Matti._ Veroa me kyllä silloinkin maksaa saamme, mutta eikö ole
+kymmenen kertaa suloisempaa maksaa veronsa rakkaan hallitsijamme omaan
+kukkaroon, kuin mokomille nälkäkurjille, jotka aarteensa aitoissaan
+homehtua antavat. Voi, voi, kuinka suloiselta se tulee tuntumaan!
+
+_Juhana._ Erittäin nyt, kun olemme tämän uuden inhottavan voudin
+saaneet. Hän tulee olemaan meille oikeana vitsauksena.
+
+_Matti._ Silloin saisimme naimisiinkin mennä kenen kanssa vain
+tahtoisimme. Ei tarvitsisi enää herralta lupaa pokkuroida.
+
+_Liisa._ Minäkin pääsisin erilleni voudin kiusattavista.
+
+_Anni._ Kiusaako hän sitten sinua kovasti!
+
+_Liisa._ En minä tohdi illalla liikkua ulkonakaan yksin. Jos hänen
+kynsiinsä joutuisin, niin...
+
+_Juhana._ Senkin koiransikiö! No, kyllä hänestä pian irti jo pääsemme.
+
+_Mari._ Jumala sen onnen meille suokoon!
+
+_(Ulkoa kuuluu soittoa ja laulua)._
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Wasjka ja Mischka.*
+
+_Wasjka._ _(Töytää tupaan Mischkan kanssa, laulaa)._
+
+      Donin mailta ma oon,
+      Kasakoilta nyt tuon
+      Tervehyisiä näin
+      Aromailtamme päin.
+
+      Hei! Kotimaani on Don,
+      Ilokas, suruton;
+      Sulonurmia sen
+      Min' en unhota, en!
+
+      Hei! Kotimaanipa tuon
+      Minä muistoja juon;
+      Läpi maailmojen
+      Sodin sen etehen.
+
+      Tuo syntymämaa
+      Ikilempeni saa;
+      Sitä ain' ikävöin
+      Minä päivin ja öin.
+
+_Juhana._ Siinä on iloisia poikia!
+
+_Mischka._ Starova rebjata!
+
+_Juhana._ Terve tulleita, terve tulleita!
+
+_Wasjka._ Mitkä pidot teillä täällä on?
+
+_Matti._ Illanistujaiset.
+
+_Mischka._ Sto takkoi? _(Lähestyy tyttöjä)._
+
+_Wasjka._ Mitkä ne ovat?
+
+_Matti._ Tytöt ovat kokoontuneet tänne morsiamelle myötäjäisvaatteita
+ompelemaan ja me, pojat, teemme heille seuraa.
+
+_Wasjka._ Aa! Vetscherinka.
+
+_Matti._ No, niin justiin!
+
+_Juhana._ Niin se on kuin sanotaan: »suomeks' on susi reessä, venäjäks'
+ikenet irvellään.»
+
+_Mischka._ _(Erästä tyttöä tavoittaen)._ Hih! Tchoova tjyytjä!
+
+_Wasjka._ _(Lähestyy Liisaa)._ No, sinäkin täällä, pikku sirkku! _(Aikoo
+taputtaa poskelle)._
+
+_Liisa._ _(Pistää neulalla)._ Tuoss'on sulle, vääräsääri!
+
+_Wasjka._ Ohhoh, kuinka äkäisiä teillä tytöt ovatkin! Näin somia
+lintusia olen minä ennenkin polvellani körötellyt. _(Käy istumaan Liisan
+viereen)._ Jos meillä näin käyt tytön viereen istumaan, niin kaulaan ne
+heti kätösensä kiertävät, vieläpä... _(Tavoittaa Liisaa)._
+
+_Liisa._ _(Juoksee pois)._ Mene matkoihisi, senkin--jok' mie sanon?
+
+_Wasjka._ No, miksi pakenit? Enhän minä mitään pahaa tee. Jospa
+näkisitte meidän impiämme. Ne, ne poikia hyvästi pitelevät. _(Laulaa)._
+
+      Kyllä, suomalainen impi,
+      Olet kaunis tosiaan,
+      Mutta vielä kaunihimpi
+      On kasakan morsian.
+
+      Jospa meidän impiämme
+      Nähdä saisitte te vaan,
+      Kylläp' ette enää tänne
+      Tahtois' tulla laisinkaan.
+
+      Donille jos tulisitten
+      Heitä kerran katsomaan,
+      Saisittepa nähdä sitten,
+      Että totta laulan vaan.
+
+      Siell' on impyemme, joitten
+      Sulous on verraton?
+      Laisia ei löydä noitten
+      Täältä; se se varma on.
+
+No, tytöt, kuka teistä morsian on? _(Annille)._ Sinäkö, kyyhkyseni?
+
+_Andrei._ Tuo tuossa morsian on?
+
+_Wasjka._ Vai sinä olet morsian. No, onko sulhasesi kaunis, hä? Onko
+niin pulska kuin minä edes?
+
+_Juhana._ Onhan se jotakuinkin kaunis: nenä on silmien välissä kuin
+koiralla, suu nenän alla kuin apinalla.
+
+_Morsian._ Suus' kiinni sinä, Jussi! Itse olet apina, eikä minun
+sulhoni.
+
+_Juhana._ Mistä sen tiedät? Tiedätkö sinä, minkä näköinen hän on? Vaikka
+olisi nenä suun alla.
+
+_Wasjka._ Eikö hän tiedä, minkä näköinen hänen oma sulhonsa on?
+
+_Matti._ Ei se täällä mitään ihmeellistä ole. Hyvin usein käy niin, että
+morsian vasta vihkimisen jälkeen tohtii katsoa sulhastaan kasvoihin.
+
+_Liisa._ Se on olevinaan myös häveliäisyyttä. Anni varmaankin niin
+tekisi, jos häntä muualta kosimaan tultaisiin.
+
+_Anni._ Olisiko se ihme? Niin tekee jokainen hävelikkö morsian.
+
+_Wasjka._ Todellako? Eikö ole vielä nähnyt sen miehen kasvoja, jonka
+vaimoksi hän aikoo ruveta? Tuo on todellakin kummallista?--Voisihan
+sulhanen nyt edes olla täällä, niin silloinhan morsiamella olisi edes
+tilaisuus häntä nähdä. Meillä on tämmöisessä ilossa sulhanen ensimäinen
+----Miks' ei hän ole täällä?
+
+_Juhana._ Siks' että on muualla?
+
+_Wasjka._ Niin, niin! Mutta miksi hän on muualla?
+
+_Juhana._ Siks' ettei hän tullut. _(Nauraa)._
+
+_Wasjka._ Kyll' olet viisas olevinasi. Vähän sulla sentään näkyy älyä
+olevan, sekin vetelää.
+
+_Juhana._ Ei hätiä mitiä, pannaan heiniä etiä; kyllä hevonen vetiä, jos
+maa pitiä.
+
+_Matti (Wasjkalle)._ Kuinka hän tänne olisi voinut tulla? _(Muihin
+kääntyen)._ Hän on kotoisin toisesta seurakunnasta. Mistä kylästä se
+taas olikaan?
+
+_Juhana._ Kintaan kyläst, peukalon talost, sielt tulless, täält mennes,
+oikeall puolell, vasemmall käell, keskikyläst reunimmainen talo,
+äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet.
+
+_Wasjka._ Mitä se on: äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet?
+
+_Matti._ Etkö sitä tiedä? Meillä on täällä kaksi heimoa: äyrämöiset ja
+savakot. Äyrämöiset...
+
+_Mari._ Mitä te siellä äyrämöisistä juttelette?
+
+_Juhana._ Minä vaan täällä sanon, että viimeiset äyrämöiset »pannaan
+virstanpatsaiksi».
+
+_Mari._ Poika! Kuinka tohdit sillä tavalla puhua! Etkö muista, että itse
+olet puhdas äyrämöinen?
+
+_Juhana._ Vaikka olenkin sukuani äyrämöinen, miellyttävät minua savakot
+paljon enemmän. Heidän ryhtinsä, pukunsa, kaikki on paljon
+miellyttävämpää, hauskempaa.
+
+_Mari._ Kas vaan tuota nulikkaa! Hän pitää savakkojen puolta.
+
+_Juhana._ Mitä syytä olisi minulla äyrämöisiä ylistellä? Sentähdenkö
+ainoastaan, että olen sukuani äyrämöinen?
+
+_Mari._ On siihen paljon painavampiakin syitä.
+
+_Juhana._ Niitä olisi hauska kuulla.
+
+_Mari._ Äyrämöiset ovat aina huolimatta venäläisten pilkasta pitäneet
+kaikki pyhänä, mitä esi-isiltään ovat perineet; yksinkertaiset tapansa,
+kielensä, pukunsa, kun sitä vastoin savakot ovat aina olleet valmiit
+niistä luopumaan. Katso savakoita! He koettavat matkia kaikessa
+venäläisiä; puku alkaa tulla yhä enemmän venäläisten mukaiseksi, heidän
+joukossaan on löytynyt semmoisia tyttöjä, jotka ovat menneet
+venäläisille vaimoiksikin. Joll'ei vakaat, järkähtämättömät äyrämöiset
+olisi olleet estämässä, olisi, Herra ties, kuinka käynyt meidän pienen
+kansakuntamme.
+
+_Juhana._ Ohhoh, kuinka viisas se Mari täti onkin! Ei se ole sanottu,
+että kaikki, mikä on esi-isiltä perittyä, on hyvää. Maailmassa käy usein
+niin, että kun vanha huomataan kelvottomaksi, keksitään uutta
+ajanmukaisempaa. Että äyrämöisten puku on selvästi epämukava ja
+epäterveellinenkin, sitä ei kukaan voi kieltää. Ja heidän
+itsepintaisuutensa on ollut monen uuden, hyödyllisen asian edistymiselle
+vahingoksi.
+
+_Andrei._ Heittäkää tuo ijänikuinen riita!
+
+_Mari._ Puhukaa mitä tahansa! Sen minä vaan sanon, ett'eivät savakot
+vedä missään vertoja äyrämöisille. Sadan vuoden päästä ovat kaikki
+savakot muuttuneet venakoiksi, mutta äyrämöiset ovat ja pysyvät
+suomalaisina.
+
+_Wasjka._ No, olisiko siitä vahinkoa, jos te muuttuisitte venäläisiksi?
+Olisihan se paljon parempi.
+
+_Juhana._ Sinä et ymmärrä sitä asiata. Jos tuopillisen maitoa, joka
+voisi olla hyödyksi, kaadat lampeen, niin joutuu se ehdottomasti
+hukkaan. Samoin kävisi meidän pienen kansakuntamme, jos se venäläisiin
+sulaisi.
+
+_Matti._ Heitetään tämä riita äyrämösistä ja savakoista! Se on kumminkin
+surkuteltavaa, että kaksi suomalaista heimoa, jotka rinnatusten ovat
+kaikki elämänvaiheet kokea saaneet, että ne yhäti jatkavat riitaa, minkä
+alku varmaankin olisi etsittävä satojen vuosien takaa.
+
+_Andrei._ Sovitaan, kuulkaa, ystävät, siihen, ettei koskaan enää aloteta
+kinaa tästä asiasta!
+
+_Juhana._ Todellakin! Mutta mikä pannaan rangaistukseksi?
+
+_Matti._ Se eroitetaan joukosta pois.
+
+_Kaikki._ Se on oikein.
+
+_Juhana._ _(Kasakoille)._ Nyt tanssitte te, kasakat, meille trippatkaa!
+
+_Mischka._ Aa, trippakkaa! Davai!
+
+_Audotja._ _(Marille)._ Kuka tuo poika on, joka pyysi riitaa heittämään.
+
+_Mari._ Se on eräs, niinkuin luullaan, isättömänä syntynyt, jo lapsena
+äidittä jäänyt nuorukainen, kasvatettu tässä talossa. Viisitoista
+vuotta takaperin löydettiin hän läävästämme.
+
+_Audotja._ Viisitoista vuotta sitten, läävästä! Se on hän! Voi, jospa
+olisi!
+
+_(Yksi joukosta soittaa kirjapelillä, kasakat tanssivat, muutamat
+laulavat:)_
+
+      Tule meille tanssimaan!
+      Kenen kanssa tanssimaan?--
+      Meillä vanha akka on,
+      Vanha akka hampaaton.
+      Enpä tanssi, enkä taida,
+      Enkä huoli, enkä voi,
+      Vilu käsi, vilu jalka.
+      Vilu kaikki katsanto.
+
+      Tule meille tanssimaan!
+      Kenen kanssa tanssimaan?--
+      Meill' on nuori neitonen,
+      Nuori neito suloinen,
+      Sekä tanssin, jotta taidan,
+      Kyllä huolin, kyllä voin,
+      Lämmin käsi, lämmin jalka,
+      Lämmin kaikki katsanto.
+
+      Hyvä ilta, lintuseni,
+      Hyvä ilta, armahain,
+      Hyvä ilta, kultaseni,
+      Hyvä ilta, sanon vain.
+      Anna kättä, lintuseni,
+      Anna kättä, armahain,
+      Anna kättä, kultaseni,
+      Anna kättä mulle vain!
+      Tanssi, tanssi, lintuseni,
+      Tanssi, tanssi, armahain,
+      Tanssi, tanssi, kultaseni,
+      Tanssi kanssani nyt vain!
+      Suuta, suuta, lintuseni,
+      Suuta, suuta, armahain,
+      Suuta, suuta, kultaseni!
+      Anna suuta mulle vain!
+      Halausta, lintuseni,
+      Halausta, armahain,
+      Halausta, kultaseni,
+      Halausta anna vain!
+      Käsi kaulaan, lintuseni,
+      Käsi kaulaan, armahain,
+      Käsi kaulaan, kultaseni,
+      Käsi kaulaan pane vain!
+      Hyvästi jää, lintuseni,
+      Hyvästi jää, armahain,
+      Hyvästi jää, kultaseni,
+      Hyvästi nyt sanon vain!
+
+_Wasjka._ Nyt laulatte te, tytöt, meille!
+
+_Liisa._ Me emme osaa sellaisia lauluja, mitä teikäläisille lauletaan.
+
+_Juhana._ Miks'ette osaa? Liisa, laulahan sinä!
+
+_Liisa._ Johan minä lauloin. Laulakoon nyt Anni!
+
+_Anni._ Enpä rupeakaan. _(Andreille)._ Laula sinä, Andrei, se surullinen
+laulusi! _(Hiljempaa)._ Minä kuuntelen sitä niin mielelläni.
+
+_Andrei._ Sinun pyynnöstäsi. _(Laulaa)._
+
+      Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on,
+      Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton.
+      Olenhan ma halpa orja, mitätön.
+      Yksinäinen orpo raukka, äiditön.
+
+      Armahainen lempi yksin saapi vaan
+      Sydämeni katkeruutta lauhtumaan.
+
+_Audotja. _(On laskeunut alas kiukaalta, tarkasti seuraten laulua)._ Se
+on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä
+olet sinä tuon laulun oppinut?
+
+_Andrei._ Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
+
+_Juhana._ Äidiltäsi! Oletko sinäkin jotain äidiltäsi oppinut? Sitä en
+olisi uskonut!
+
+_Audotja._ Jumalan kiitos! Nyt minä löysin sen, ketä tulin etsimään.
+_(Laskeutuu polvilleen)._ Laupias Luojani! Minä kiitän sinua
+johdatuksestasi! Näin pian en olisi luullut perille pääseväni. _(Kaikki
+tuijottavat häneen kummastuneina)._ Älkää luulko, että minä hourailen,
+minä...
+
+_Eräs poika._ Vouti tulee! _(Kaikki säikähtävät)._
+
+_Liisa._ _(Juhanalle)._ Kunhan ei huomaisi, että minä olen täällä. Minun
+ei olisi hyvä joutua yhteen nyt hänen kanssaan, sillä herra ei ole
+kotona.
+
+_Juhana._ Ole tuolla piilossa muitten takana!
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset. Vouti* _(Astuu sisälle)._
+
+_Vouti._ Hiljaa täällä! _(Menee pöydän ääreen istumaan)._ Tuokaa olutta
+juodakseni! _(Anni menee ulos)._
+
+_Juhana._ _(Matille)._ Tuhajaa kuin Turusen härkä Heikin
+heinäpieleksessä.
+
+_Vouti._ _(Katselee ympärilleen)._ Onko herran piikaa täällä näkynyt?
+
+_Juhana._ Sitä pientä?
+
+_Vouti._ Niin.
+
+_Juhana._ Sinisilmäistä?
+
+_Vouti._ Niin, niin!
+
+_Juhana._ Valkotukkaista?
+
+_Vouti._ Aivan niin.
+
+_Juhana._ Joka laulaa niin hyvästi?
+
+_Vouti._ No niin, juuri sitä.
+
+_Juhana._ Sitä, joka herralla on sisäpiikana?
+
+_Vouti._ Missä hän on?
+
+_Juhana._ Hän tuli äsken tänne pois mennäkseen, mutta läksi taasen pois
+takaisin tullakseen.
+
+_Vouti._ Mitä sinä lörpöttelet!
+
+_Anni._ _(Tuopi haarikan olutta)._ Tässä on.
+
+_Vouti._ Tämmöisessä astiassako sinä minulle juotavaa tuot? _(Heittää
+haarikan taakseen, josta säikähtyen tytöt väistyvät Liisan edestä)._
+
+_Juhana._ _(Puoleksi ääneen)._ Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
+
+_Vouti._ _(Huomaa Liisan)._ Ahaa! Täälläkö sinä västäräkki oletkin. Mitä
+on sinulla täällä tekemistä? Tule kanssani hoviin!
+
+_Juhana._ Mitä tekee hän tähän aikaan siellä?
+
+_Vouti._ Se ei ole sinun asiasi! Älä tuppaa neninesi, mihin sinua ei
+kysytä!
+
+_Juhana._ Kopeutta korvat suuret, nenä pitkä nakkeutta.
+
+_Vouti._ Suus kiinni, sanon minä!
+
+_Matti._ _(Juhanalle)._ Pidä puoliasi, älä pelkää!
+
+_Juhana._ Älä pelottele kuolleella isälläsi!
+
+_Vouti._ Kuka olet sinä, Juvakan poikako?
+
+_Juhana._ Älä luule luuta lihaksi, pässin päätä paistikkaaksi! Tämä
+tässä, _(näyttää Mattia)_ tämä on Juvakan poika.
+
+_Vouti._ Kuka sinä olet? Kysyn minä.
+
+_Juhana._ Isäni poika!
+
+_Vouti._ Kuka on isäsi?
+
+_Liisa._ Juhana, ole varovainen! Älä suututa häntä!
+
+_Juhana._ Hän on myöskin isänsä poika.
+
+_(Matti nauraa)._
+
+_Vouti._ Vai rupeat tässä viisastelemaan! Kasakat hoi!! Viekääpäs tuo
+arestiin muutamaksi vuorokaudeksi! Kyllä minä teitä opetan! _(Kasakat
+eivät liiku paikaltaan)._ No, mitä ällistelette! Heti paikalla!
+
+_Matti._ _(Asettuu Juhanaa puolustamaan)._ Ei se niinkään helpolla
+heilahda.
+
+_Vouti._ Jollette vie heti paikalla, niin varokaa itseänne, kasakat!
+
+_Wasjka._ Ei auta! _(Tarttuu Mattiin)._
+
+_Matti._ Ei tässä niin vaan lehellä soiteta.
+
+_Vouti._ _(Lähestyy sivulta Mattia)._ Kyllä minä! _(Samassa ojentaa
+Matti oikean kätensä ja iskee huomaamattaan voutia vasten kasvoja)._ Ai,
+saatana!
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset. Kosmin.*
+
+_Kosmin._ _(Astuu tupaan. Kaikki kumartavat nöyrästi)._ Onko Roponen
+kotona?
+
+_Juhana._ Ei ole. Mitä tahdotte?
+
+_Kosmin._ Häntä minä tarvitsen. _(Voudille)._ Mikä meteli täällä?
+
+_Vouti._ Teidän ylhäisyytenne! Oli erittäin hyvä, että satuitte tulemaan
+juuri nyt. Nyt saitte itse omin silmin nähdä kuinka hävyttömiä nuo
+koirat ovat. Kun minä tulin tänne, rupesi yksi joukosta ensin
+irvistelemään minulle, ja kun minä häntä kielsin, rupesi hän,
+ajatelkaas, pilkkaamaan ja haukkumaan vasten silmiä.
+
+_Juhana._ Se ei ole totta!
+
+_Kosmin._ _(Mulauttaa silmiänsä Juhanalle, sitten voutiin kääntyen)._
+Jatka!
+
+_Vouti._ Minä käskin viedä hänet arestiin, mutta silloinkos tuo tuossa
+antaa minulle aika läimäyksen vasten nenää--niinkuin näette.
+
+_Kosmin._ _(Matille)._ Kuinka tohditkaan olla niin hävytön? Kyllä saat
+sitä katua. _(Kasakoille)._ Viekää hänet arestiin!
+
+_Matti._ Mutta kuulkaa!
+
+_Kosmin._ Ei sanaakaan.
+
+_Juhana._ Hän valehteli.
+
+_Kosmin._ _(Polkien jalkaa)._ Vait, sanon minä! _(Kasakoille)._ Viekää
+heidät molemmat arestiin!
+
+_Juhana._ Herra! Mitäs pahaa siinä oli, että kotonani vähän leikkiä
+laskin?
+
+_Kosmin._ Kotonasi? Oletko Roposen poika?
+
+_Juhana._ Olen.
+
+_Kosmin._ Niin no! Sinä pääset nyt tällä kertaa. Mutta muista olla
+varovampi vast'edes. Menkää! _(Kasakat vievät Matin ja muut seuraavat
+häntä, paitsi Audotja, joka kiukaalle jää)._
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Kosmin, Vouti.*
+
+_Audotja._ Tuoko siis on Kolja Kosmin! Kuinka suuresti olet muuttunut!
+Vieläkö minua muistat? Vieläkö muistat orjaraukkaa, jonka tähden itsekin
+niin paljon kärsiä sait?--Voi, jospa tietäisit kuka olen, jospa
+tietäisit, mitä minä tiedän!
+
+_Kosmin._ _(Voudille)._ Nyt saat tilaisuuden näyttää, kykenetkö siihen
+virkaan, jonka sinulle uskoin.
+
+_Vouti._ Kaikki voimani tahdon panna liikkeelle, voidakseni
+vaatimuksianne täyttää. Mitä käskette?
+
+_Kosmin._ Niinkuin tiedät, käypi huhu siitä, että hallitsija aikoo
+julistaa talonpojat vapaiksi.
+
+_Vouti._ Tuskin siinä perää on.
+
+_Kosmin._ _(Ottaa kirjeen povitaskustaan)._ Tämä kirje todistaa, ettei
+se enää ole pelkkä huhu, vaan täysi tosi. Kuule, mitä eräs korkea
+ystäväni Pietarista kirjoittaa. _(Lukee)._
+
+»Ei ole epäilemistä enää. Luotettavasta lähteestä olen saanut tietää,
+että orjain vapauttaminen on tosiasia »fait accompli». Jonakuna päivänä
+on tuo onneton manifesti ilmestyvä, joka tekee häpeäpilkun Venäjän
+historiaan ja juuriltaan hävittää meiltä omaisuuden aatteenkin.
+Täydellinen vallankumous! Kiire on käsissä! Kaikkien aatelismiesten
+täytyy tehdä yksimielinen ponnistus. Täällä on arveltu seuraava keino
+paraaksi: Talonpoikain nimessä ja vielä paremmin talonpojilta pitää
+saada anomuksia »en masse» keisarille, joissa he itse pyytävät, että
+kaikki jäisi vanhoilleen. Tiedätte kuinka taipuvainen Hänen
+Majesteettinsa on kallistamaan rahvaalle korvansa. Varmaan saamme siis
+tällä tavalla koko vapautusjutun tyhjäksi taikka ainakin lykätyksi
+toistaiseksi. Cher ami! Ryhtykää tekin toimeen! Suomalaiset ovat
+tunnetut hyviksi kansalaisiksi, tarkoiksi lainkuulijoiksi! Erittäin
+tärkeätä on sentähden, että teidän seuduiltakin saadaan semmoisia
+anomuksia.»
+
+_Vouti._ Todellakin oiva keino! Te teette tietysti niinkuin hän neuvoo?
+
+_Kosmin._ Olen saattanut tästä tiedon kaikille naapureilleni. Uutteraan
+toimeen on ryhdyttävä.
+
+_Vouti._ Kaikki hyvä! Mutta luuletteko myöskin saavanne talonpojat
+suostumaan semmoista anomusta kirjoittamaan?
+
+_Kosmin._ Kyllä keinoja saamme. Kauniita sanoja on ensin käytettävä,
+rahaa, lupauksia, ja jos ne eivät auta, sitten uhkauksia ja ankaria
+toimia.
+
+_Vouti._ Semmoisiin toimiin olen ennestään tottunut. Luottakaa vaan
+minuun, tulette näkemään, että olette minusta saanut kelpo apulaisen.
+
+_Kosmin._ Aikeeni on ensin saada Roponen suostumaan. Siksi tulinkin
+tänne. Jos hän vaan suostuu, kyllä muut sitten seuraavat.
+
+_Vouti._ Pyydän anteeksi! Ehkä kaikessa alamaisuudessa uskallan antaa
+paremman neuvon. Olkaa puhumatta asiasta erikseen Roposelle. Hän on
+jäykkä, itsepintainen jörö. Pahoin pelkään, ett'ette häntä saa
+taipumaan. Ja vielä--asia on arkaa laatua. Paha meteli voi syntyä, jos
+se tulee ilmi. Eiköhän ole viisaampaa käyttää varovampia keinoja,
+esimerkiksi jollakin sukkelalla tempulla saada talonpojat kirjoittamaan
+anomuksen alle tietämättä sen sisältöä?
+
+_Kosmin._ Taidatpa olla oikeassa. Roponen ei näykään olevan kotona. Ei
+sitä nyt ainakaan tarvitse päättää. Käytä viekkautta tai ankaruutta,
+minusta yhden tekevä, kunhan toimemme vaan saadaan onnistumaan.
+_(Menee)._
+
+_Vouti._ Mikä minusta tulee, jos talonpojat vapaiksi pääsevät? Ei! Se
+ei saa tapahtua! Kaikki voimani panen alttiiksi sitä estääkseni... Ja
+nyt heti ryhdyn Liisaan ankarammin kiinni. Kohta olet sinä, pikku
+lintunen, vallassani. _(Menee)._
+
+
+8:S KOHTAUS.
+
+*Audotja.*
+
+_Audotja._ Vai sellaiset tuumat teillä on! _(Laskeutuu alas kiukaalta)._
+Siinä tapauksessa tiedän minä tehtäväni.----Mutta Andreihan on
+Kosminin poika! Hänkö nousisi muitten mukana isäänsä vastaan? Se ei saa
+tapahtua!--Jos Kosmin pysyy mahtavuudessaan, voipi poikansa ehkä
+nousta--hänen perillisenään samaan mahtavuuteen--ja minä sitten
+myöskin onnen kukkuloille.--Ei, ei!--Kuinka voinkaan tuollaista
+ajatella?--Minäkö, katkerin orjuuden uhri, rupeaisin sitä
+puolustamaan? En koskaan! Olkoon Andrei Kosminin poika--hän on myöskin
+minun poikani, orjan poika.
+
+
+9:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Roponen, Juhana ja Andrei.*
+
+_Roponen._ _(Tulee poikiensa kanssa)._ Mitä teitte hänelle?
+
+_Juhana._ Paljonko sille tarvitaan? Minä rupesin vähän pilaa tekemään;
+hän tuosta suuttui ja käski minut viedä arestiin. Mutta kun Matti rupesi
+sitä estämään, tarttuivatkin häneen.
+
+_Roponen._ Hänen kanssaan pitää olla varovainen. Nuo tuollaiset
+tapaukset vain pilaavat asiatamme. Olkaamme alallamme! Kohta koittaa
+uusi aika. Pian vapautus-asia ratkaistaan.
+
+_Juhana._ Se on jo päätetty.
+
+_Roponen._ Päätetty! Mistä sen tiedät?
+
+_Andrei._ _(Huomaa Audotjan)._ Tuo vaimo on tullut Pietarista ja sanoo
+sen tietävänsä.
+
+_Roponen._ _(Lähestyy Audotjaa)._ Mistä sinä sen tiedät?
+
+_Audotja._ Olen itse sen johdosta vapaaksi päässyt.
+
+_Roponen._ Sen johdosta, että se päätetty on; mitä joutavia!
+
+_Audotja._ Joll'ei se todistus riitä, niin voin sinulle ilmoittaa paljoa
+luotettavamman.
+
+_Roponen._ No?
+
+_Audotja._ Äsken oli herra ja vouti täällä.
+
+_Roponen._ Niin oli.
+
+_Audotja._ Kun he olivat jääneet, kuten luulivat, kahden kesken tupaan,
+rupesivat he keskustelemaan.
+
+_Roponen._ Mistä?
+
+_Audotja._ Herra luki erään kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että
+vapautus-asia oli päätetty.
+
+_Roponen._ Todellako?
+
+_Audotja._ Hänelle ilmoitettiin siinä myöskin, että herrat aikovat joka
+taholta lähettää hallitsijalle anomuksia talonpoikain puolesta...
+
+_Roponen._ Hekö anomuksia meidän puolestamme?
+
+_Audotja._... että talonpojat muka eivät tahdo millään muotoa vapautta
+--vaan haluavat olla entisten herrojensa vallan alla.
+
+_Roponen._ Vai semmoisia he tuumivat!--Hyvä!--Vai kirjoittavat
+talonpoikien nimessä anomuksia! Nyt alkaa minulle selvitä, mitä meidän
+on tehtävä.
+
+_Pojat._ Mitä?
+
+_Roponen._ Jos me rupeamme ummessa silmin katselemaan heidän vehkeitään,
+voi todellakin käydä niin, ettei koko vapautus-asiasta tule mitään.
+Toimeen on ryhdyttävä, uutteraan ja järkähtämättömään toimeen. Nyt
+syrjään odotus ja kärsivällisyys! Koko kansani huutaa apuani, ja minä
+tahdon sitä auttaa. Yksimieliseen vastarintaan ovat talonpojat
+nostettavat. Minä lähden Pietariin hallitsijan omaan käteen antamaan
+anomusta, jossa paljastan heidän vehkeensä. Minä kyllä tiedän, että he
+ponnistavat kaikki voimansa meitä vastaan. Mutta turhaan raukeaa heidän
+ponnistuksensa! Meidän tulee voitto olemaan. Ja tämä on oleva viimeinen
+ponnistus.
+
+_Pojat ja Audotja._ Viimeinen ponnistus!
+
+
+
+
+Toinen näytös.
+
+
+_(Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Anni.*
+
+_Anni._ _(Istuu pöydän ääressä, pää käden nojassa)._ Hän ei anna rauhaa
+minulle hetkeksikään enää. Mitä pitää minun tekemän? Hän on kyllä
+sukuaan venäläinen, mutta enhän voi kieltää, kun hän minua vaimokseen
+pyytää. Se on tosin vasten kaikkia kansan tapoja. Sillä ei koskaan ole
+kuultu suomalaisen äyrämöistytön ja venäläisen pojan suostuvan keskenään
+avioliitosta. Mutta tiedänhän, että joll'ei hän minua saa, on hän valmis
+vaikka surmaamaan itsensä.--Ja isäni, hän ei siihen milloinkaan
+suostu! Mitä, mitä pitää minun tehdä, kun hän minua rakastaa, ja minä
+kaikesta sydämestäni lemmin häntä?--Oi, mitä voin minä? Rakastaa vaan,
+mutta en muuta mitään. Onko onnettomampaa ihmistä koko maailmassa?
+_(Laulaa)._
+
+      Oi, sinä maailman mahtava luoja,
+      Onnen ja riemujen laupias tuoja,
+      Eikö sun voimasi keinoja sois,
+      Jotka mun rintahan' lohtua lois!
+      Luoksesi käännyn ma, onneton impi,
+      Ollos sä mulle jo armollisempi!
+      Oi, jos sun miel' alas heltyä vois,
+      Kylläpä toivoni täyttyvä ois!
+
+_(Menee istumaan ja itkee)._
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Anni, Andrei.*
+
+_Andrei._ _(Tulee)._ Anni! Miksi itket sinä, miksi antaut epätoivoon?
+Luuletko asian siten paranevan? Ei suinkaan? Koettaa meidän pitää. Minä
+tiedän, mikä meidät uhkaa eroittaa, mutta me voimme senkin esteen
+poistaa, jos molemmat tahdomme. Sano, Anni, suostutko minuun, jos isäsi
+siihen suostuu; sano suoraan! Jos sinä kerrankin suoraan puhut, voin
+minä päästää sinut tästä tukalasta tilasta, sekä päästä siitä itse.
+Annatko minun puhua asiasta isällesi?
+
+_Anni._ Isäni ei suostu siihen ikinä.
+
+_Andrei._ Mutta jos hän suostuu, suostutko sinä?
+
+_Anni._ Luulen, että sen jo arvaat. _(Laulaa)._
+
+      Eipä minun tahton' vain
+      Onnea voi tuoda,
+      Eikä ole vallassain
+      Onneamme luoda.
+
+      Mitä isä tahtoo vaan.
+      Kaikki riippuu siitä.
+      Saada häntä suostumaan
+      Voimamme ei riitä.
+
+_Andrei._ _(Laulaa)._
+
+      Lempi vastuksist' ei huoli,
+      Rintaan rohkeutta luo.
+      Suorahan kuin nopsa nuoli
+      Perille vain pyrkii tuo.
+
+_Mari._ _(Tulee)._ Kas vaan tuota tyttöä! Täällä jouten on juttelemassa
+pojan kanssa, sillä aikaa kun talon askareet jäävät toimittamatta. Tule
+heti auttamaan minua! Lehmät ovat vielä ruokkimatta, astiat pesemättä,
+vesi kantamatta... Katso, minkä näköinen pöytäkin on! Tuollaisenako
+rikkaassa talossa pöytää pidetään? Olisit sen edes jouten ollessasi
+pessyt... Ja lattia sitten,--sekin lakaisematta! Voi sentään! Joll'en
+minä olisi hyörimässä ja pyörimässä alinomaa, niin menisi koko talo
+kumoon. No niin menisikin! Eihän ilman minutta työväki saisi
+syödäkseenkään, muista puhumattakaan. Tule! Pitäisikö sinustakin vielä
+talonminiä tuleman! _(Vie Annin mukanaan)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Juhana.*
+
+_Andrei._ Niin, nyt isännän puheille. _(Aikoo mennä; Juhana tulee
+vastaan)._ Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. _(Ääneen)._ Kuule,
+Juhana!
+
+_Juhana._ No?
+
+_Andrei._ Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta.
+
+_Juhana._ Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet.
+
+_Andrei._ Älähän heti rupea ilvehtimään.
+
+_Juhana._ No, anna kuulua!
+
+_Andrei._ Sinä olet kyllä huomannut, että minun käytökseni Annia kohtaan
+on aivan erilainen, kuin muita tyttöjä kohtaan.
+
+_Juhana._ Niin onkin. Olenhan aina sinua siitä...
+
+_Andrei._ ... pilkannut. Niin oletkin. Mutta minä tiedän, ett'et sitä
+tee pahassa tarkoituksessa, enkä suutu, vaikka se välistä menee yli
+rajojenkin. Vaan vähät siitä. Annistahan minun piti puhuman.--
+Luuletko, että minä muuten vaan suosin sisartasi, ajattelematta sen
+enempää?
+
+_Juhana._ No, mitä?
+
+_Andrei._ Minä aion häntä julkisesti kosia.
+
+_Juhana._ Oho, poika!
+
+_Andrei._ Mitä?
+
+_Juhana._ Luuletko sinä, että se niin vaan on tehty?
+
+_Andrei._ Anni suostuu kyllä minuun.
+
+_Juhana._ Enpä usko. Älä nuolase, ennenkuin tipahtaa!
+
+_Andrei._ Minä olen puhunut hänelle siitä. Hän rakastaa minua.
+
+_Juhana._ Niin no! Miks' ei hän sinua rakastaisi! Olethan sinä pulska
+poika... Sinä ajattelet siis, että kun sait peukalon, niin otat koko
+rukkasen.
+
+_Andrei._ Niinpä niinkin.
+
+_Juhana._ Älä nyt joutavia juttele!
+
+_Andrei._ Enkö ansaitse häntä?
+
+_Juhana._ Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi?
+
+_Andrei._ Olen varma siitä.
+
+_Juhana._ No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni.--Muistatko
+sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu
+meidän luterilaiseen kirkkoommekaan? Muistatko, että olet pienenä
+poikana otettu meille ainoastaan kasvatettavaksi, ja että mieheksi
+tultuasi saat mennä avaraan maailmaan, mihin mielesi tekee ja jalkasi
+vie?
+
+_Andrei._ Tuota en olisi luullut sinun sanovan. Olenhan tehnyt työtä
+isällesi palkatta siitä saakka, kun hiukankin kykenin. Mitä olisi tämä
+talo ilman minutta? Kuka silloin talon toimista huolta piti, kun isäsi
+sairaana koko vuoden loikoi? Sinäkö... Ja muuten se ei sinusta riipu
+laisinkaan. Isäsi on monta kertaa sanonut, että hän naituani antaa
+minulle osan talosta.
+
+_Juhana._ Älä, kirppu, kiistentele, ennenk' pääset mäen päälle!
+
+_Andrei._ Joko taasen pilkkaamaan? Sydämelleni oikein käy sinun häijy
+käytöksesi.
+
+_Juhana._ Ei sysi sydäntä murra, eikä terva mieltä käännä.
+
+_Andrei._ Minä sanon sinulle, että kärsivällisyyteni rupeaa loppumaan.
+Heitä nyt jo nuo pistosanasi, tahi minä todella suutun--ja silloin,
+varo itseäsi!
+
+_Juhana._ Mihin se meri ei menisi, joll'ei penkereet pidättäisi! _(Menee
+loilotellen)._
+
+_Andrei._ Tekee vaan pilkkaa.--Poika nulikka! Mutta vähät minä hänen
+laverruksistaan. Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän
+ratkaiskoon! _(Kävelee edestakaisin)._ Kyllä se on harmittavaa
+kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni
+suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä
+estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Roponen.*
+
+_Roponen._ _(Astuu tupaan kämmeniään hykertäen)._ Kaikki hyvin, kaikki
+hyvin! _(Huomaa Andrein)._ No, Andrei! Sanon sinulle peittelemättä, että
+pidän suuresti sinusta. Poissaollessani olet Juhanan kanssa pitänyt
+oivallisesti huolta talon askareista. _(Taputtaa olkapäälle)._ Tyhjin
+kourin en lähetä sinua talosta. Olet kelpo poika.
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Nyt pitää käyttää tilaisuutta. _(Ääneen)._
+Isäntä, minä tahtoisin kysyä sinulta jotakin.
+
+_Roponen._ No kysy, mutta pian! Tänne tulee heti paikalla kylän ukkoja
+keskustelemaan tärkeistä asioista.
+
+_Andrei._ Vaikka olenkin uskonnoltani teille vieras...
+
+_Roponen._ Voi, veikkonen! Ei nyt ole aikaa sellaisiin. Toisen kerran,
+toisen kerran juttelet sitten. Mene nyt sanoinaan Marille, että hän
+tuokoon tänne pullon viinaa ja vähän »sakuskaa».
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Harmillista! Ei anneta edes loppuun puhua
+asiasta. _(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Roponen, Juvakka, Huttunen, Susi, Kipuna ja Juhana*, sitten *Andrei* ja
+*Audotja*.
+
+_Vieraat._ _(Tulevat tupaan)._ Hyvä ilta!
+
+_Roponen._ Jumal' antakoon! Käykää istumaan!
+
+_Juvakka._ Saapihan tätä istua.
+
+_Susi._ Eikä se pahaa teekkään, kaiken päivää työssä oltuamme, saamatta
+viinan tippaa vahvikkeeksi.
+
+_Roponen._ Koht'siltään saadaan sitäkin.
+
+_Huttunen._ Ei viina ihmistä vahvista, vaan sana.
+
+_Susi._ Viina vahvistaa ruumista, sana antaa sielulle ravintoa.
+
+_Kipuna._ No, ei suinkaan Roponen ole viinan ja sanan vaikutuksesta
+meitä juttelemaan kutsunut. Kyllä kai sinulla on tärkeämpääkin. Mitä
+kuuluu Pietariin?
+
+_Roponen._ Hyvää kuuluu, hyvää kuuluu!
+
+_Mari._ _(Tuo pullon viinaa, leipäkannikan, suolakontin ja jalattoman
+pikarin)._ Tässä on. _(Menee)._
+
+_Roponen._ Ensin on kurkku kasteltava, Sitten vasta haasteltava.
+
+_Susi._ No, niin justiin!
+
+_Roponen._ _(Tarjoo Huttuselle)._ No, otappas sitten!
+
+_Huttunen._ Omasta kädestä.
+
+_Susi._ Niin, niin! Kenen kädessä, sen kärsässä.
+
+_Roponen._ Jos niin tahdotte. No, olkaa terveinä!
+
+_Muut._ Terveiksesi!
+
+_Roponen._ _(Juopi)._ Ohhoh, kuinka hyvää se olikin! Passipo suulleni,
+kun oli kerälläni! _(Tarjoaa Huttuselle)._ No!
+
+_Huttunen._ Ei, ei, kiitoksia! En minä huoli.
+
+_Susi._ Huolimatonta lyödään.
+
+_Roponen._ No, mitä turhia! Ota nyt ryyppy! Ei se pahaa vanhoille
+luillesi tee.
+
+_Susi._ Mielesi kumminkin tekee.
+
+_Huttunen._
+
+      Ah, viina viisaan villitsee,
+      Ei juomarita hillitse,
+      Vaan saattaa hänet ansaan.
+      Helvetin alhon lansaan.
+
+_Roponen._ Niinkuin tahdot. _(Juvakalle)._ Otappas nyt lohdutusta
+surullesi!
+
+_Juvakka._ _(Juopi)._ Kost' Jumala!
+
+_Roponen._ _(Kipunalle)._ No, Kipuna! Kasteleppas kielesi kantaa!
+
+_Kipuna._ Minä juon sinun onneksesi! Toivon, että vastakin ohjaat meitä
+viisailla neuvoillasi. _(Juopi)._ Kiitoksia!
+
+_Roponen._ Oma vaivasi. _(Sudelle)._ No, veli veikkonen, otappas
+virvoitusta väsyneelle ruumiillesi!
+
+_Susi._ Saas tästä, suuparka, kosk'oot kanssan' kulkenunna! _(Juopi)._
+Passipo, paa toinen! _(Roponen valaa)._ Ensimmäinen ryyppy se menee
+edellä ja huutaa: pois tieltä, nyt tullaan! Toinen se on oikein se
+pääpukari. _(Juopi ja kaataa itse vielä pari ryyppyä)._ Kolmas ja
+seuraavat sitten ovat saattoväkeä... No, eikö Juhanalle annetakaan?
+
+_Roponen._ Ei varsalle kauroja anneta.
+
+_Kipuna._ Se on oikein.
+
+_Susi._ Mutta kun se saa, syöpi se enemmän kuin suuri hevonen.
+
+_Kipuna._ Se on totta.
+
+_Juvakka._ Turhaa minustakin on, ett'ei aika pojalle anneta
+viinaryyppyä.
+
+_Huttunen._ _(On katsellut nolona muitten juontia)._ No, eihän teistä
+mihin pääse.
+
+_Susi._ Näitkös! Tekipä mielesi kumminkin!
+
+_Huttunen._ Kun oikein ajattelin, niin eihän tuo yksi ryyppy pahaa tee.
+Saanhan paremmin unta yöllä _(Juopi)._
+
+_Roponen._ No, nyt voimme ryhtyä puhumaan painavammista asioista.
+
+_Kipuna._ No niin!
+
+_Susi._ Kerroppas nyt päästä päähän, kuinka sinun kävi matkallasi!
+
+_Roponen._ Kuulkaa sitten! _(Juhanalle)._ Pane ovi lukkoon! _(Juhana
+tottelee)._ Niin! Tulin minä Pietariin. Aloin kysellä, milloin ja missä
+kuningas liikkui, ja mitenkä häntä saisi nähdä. Sattui siellä vosikka
+tämänpuoleisia. Hän tuntee minut ja, mitä varten olen kaupunkiin
+saapunut, kysyy. Minä, ties', kerroin, jotta niin ja niin siellä meidän
+herrat--niinkuin ymmärrätte itsekin.
+
+_Susi._ No?
+
+_Roponen._ No, hän niinkuin suomalainen ainakin neuvoi, jotta silloin
+ja silloin on mentävä Nevskille odottamaan siihen ja siihen paikkaan.
+»Ja kun kuningas tulee», sanoi, »juokse», sanoi, »häntä vastaan ja
+lankea polvillesi», sanoi. No, minä tein, niinkuin hän neuvoi. Odotin
+tunnin, ja odotin kaksi, ja sitten vielä hyvän aikaa odotin ja----jo,
+jo tulee niin että maa tömisee. Voi, ystäväiseni, kuinka kovasti tunsin
+sydämmeni läpättävän, kun huomasin, että hän ajoi rouvansa kanssa ihka
+avonaisissa vaunuissa, kaksi harmaata korskuvaa hevosta edessä... Minä
+siunasin itseni, hyppäsin esiin, heittäysin polvilleni--tuskin muistan
+kuinka lakin päästäni tempasin--ja katso: hän seisahdutti vaununsa,
+kutsui minua lähemmäksi ja sanoi: »Mitä sinä tahdot?»--Mitä osasin
+enää vastata? »Armollinen tsaari! Onnettomien talonpoikain puolesta
+lähestyn. Teidän Majesteettianne», tahi jotakin sellaista vastasin ja
+ojensin anomuksen.
+
+_Kipuna._ Kyllähän sen arvaa että sinä osasit.
+
+_Susi._ Vait! Jatka!
+
+_Roponen._ Arvatkaas, mitä hän vastasi!
+
+_Susi._ No?
+
+_Roponen._ Hän otti anomuksen omaan käteensä ja sanoi: »Kyllä muistan
+teitä. Olkaa huoletta, olkaa kärsivällisiä!»
+
+_Susi._ Niinkö hän vastasi?
+
+_Roponen._ Sanasta sanaan, niinkuin sanoin.
+
+_Kipuna._ Venäjäksikö?
+
+_Susi._ No, millä kielellä sinä luulet? Ei hän suomea osaa.
+
+_Kipuna._ Sanovat ne hänen osaavan.
+
+_Susi._ On hänellä muutakin tekemistä, ei oppia suomea puhumaan.
+
+_Kipuna._ Minun Matti lankoni Tuutarista kertoi, että kuninkaan
+ajutantti oli hänelle puhunut selvää suomea. Miks'ei kuningas itse
+sitten suomea osaisi? Onhan kuningas viisaampi kuin kaikki hänen
+ajutanttinsa yhteensä.
+
+_Huttunen._ Vai niin hän sanoi! Jumala häntä siunatkoon, antakoon
+hänelle pitkän ijän! Oikein minun tekisi mieleni laulamaan yksi virren
+värssy.
+
+_Susi._ Jätetään nyt se!
+
+_Juvakka._ Ei sovi viinapullon ääressä jumalista laulaa.
+
+_Huttunen._ Jumalan viljaa se viinakin on. _(Juopi)._
+
+_Roponen._ Parempi minustakin on jättää se.
+
+_Kipuna._ Niin, niin!
+
+_Roponen._ Se on jo päätetty asia, että talonpojat pääsevät kaikkialla
+vapaiksi; julistusta vaan puuttuu.
+
+_Juvakka._ Onko se mahdollista?
+
+_Roponen._ Herrat kyllä koettavat saada hallitsijaa lykkäämään
+manifestin julistusta, mutta se on turhaa! Nyt ei hätää enää, kun kerran
+sain anomukseni suoraan kuninkaan käteen annetuksi. Me voimme pelvotta
+vastustaa heidän vehkeitään, sillä muutaman päivän päästä olemme vapaat.
+Viisautta ja malttia on kumminkin tarvis.
+
+_Kipuna._ Huomatkaa! Viisautta ja malttia!
+
+_Roponen._ Mutta rohkeutta ja jäntevyyttä on myöskin tarpeen.
+
+_Kipuna._ Rohkeutta ja jäntevyyttä myös.
+
+_Juvakka._ Mutta, ystävät, mitä ajattelette pojastani Matista? Hän on
+yhä vielä vankeudessa.
+
+_Roponen._ Niin, niin! Häntä emme liioin saa unhottaa.
+
+_Juhana._ Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun
+tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin.
+Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä,
+ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut.
+
+_Juvakka._ Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen
+jo itse tehnyt.
+
+_Roponen._ _(Tuumiskellen)._ Niin!----Tietysti hän on pelastettava--
+mutta... _(Ovelle naputetaan)._ Kuka siellä?
+
+_Andrei._ Minähän täällä olen.
+
+_Roponen._ Juhana, laske hänet sisään. Andrein pitää ottaa osaa tähän
+neuvotteluun.
+
+_Juhana._ _(Laskee Andrein sisään ja jättää oven lukitsematta)._
+
+_Roponen._ Olisit voinut alusta asti olla läsnä kuulemassa hauskoja
+uutisia.
+
+_Andrei._ Mitä uutisia?
+
+_Juhana._ Miks'et ollut kuulemassa? Harakalle räystäälle ruokaa
+kannetaan. _(Kääntyen Roposeen)._ No, isä, mitä sanot?
+
+_Juvakka._ Mitäs muuta kuin että ryhdyt asiaan.
+
+_Roponen._ Niin no--jos sinulla on sellainen keino, että vaaratta voit
+pelastaa hänet, niin tee se!
+
+_Huttunen._ Kuinka! Sinä, Roponen, suostut siihen?
+
+_Kipuna._ Se on tietty.
+
+_Huttunen._ Meidän pitää muistaa, että hän on meidän esivaltaamme. Ei
+saa nostaa kättä esivaltaa vastaan.
+
+_Juvakka._ Jos hän tekee meille vääryyttä, niin on meillä oikeus vaikka
+häneen itseensä tarttua.
+
+_Huttunen._ Ei sinun pidä koskeman Herran voideltua!
+
+_Roponen._ Mitä sinä, veikkonen juttelet? Onko tuo kansan sortaja Herran
+voideltu! Älä sinä vaivu taasen noihin Raamatun lauseisiin. Tässä on
+tarvis miehuullista toimintaa, eikä tyhjiä puheita. Meidän täytyy
+pelastaa Matti millä tavalla hyvänsä.
+
+_Huttunen._ Älkää Herran tähden...
+
+_Roponen._ Sinä, Huttunen, olet ollut aina semmoinen jänispöksy! Sinua
+emme pyydäkään. Mutta te, ystäväni! Tässä on minulla kaksi reipasta
+apulaista. _(Osoittaa Juhanaa ja Andreita)._ Yhdyttekö te liittoon.
+
+_Juvakka, Kipuna ja Susi._ Yhdymme!
+
+_Roponen._ Lyökää kättä! _(Kaikki muut paitsi Huttunen lyövät kättä)._
+
+_Kipuna._ Me luotamme sinuun.
+
+_Susi._ Ja sitten me ryypättiin. _(Juovat)._
+
+_Huttunen._ Minä sanon vielä kerran: ajatelkaa, mitä teette! Hyvästi
+nyt, Roponen!
+
+_Roponen._ Joko nyt?
+
+_Huttunen._ Minä olen vanha mies ja tarvitsen lepoa.
+
+_Roponen._ _(Kättelee)._ Sinulta pyydän ainoastaan, ett'et puhu
+kellekään liitostamme. Lupaatko!
+
+_Huttunen._ Sen toki lupaan. Hyvästi! _(Menee)._
+
+_Roponen._ Jumalan haltuun!
+
+_Juvakka._ Aika äijä!
+
+_Roponen._ No, antakaa hänen olla rauhassa!
+
+_Kipuna._ Se on parasta.
+
+_Roponen._ Ei hän pahaluontoinen ole, vaikka pelkuri.
+
+_Kipuna._ Pelkuri, pelkuri!
+
+_Juvakka._ Siis Juhana ottaa pelastaakseen Matti-poikani?
+
+_Roponen._ Niin! Mutta mitenkä luulet sen voivasi tehdä?
+
+_Juhana._ Jättäkää se minun salaisuudekseni! Pitäkää te vain huolta
+siitä, kuinka saamme hänet hyvään piiloon.
+
+_Roponen._ Niin, todellakin.
+
+_Kipuna._ Todellakin.
+
+_Roponen._ Mutta mihinkä?
+
+_Kipuna._ Niin, mutta mihinkä?
+
+_Juvakka._ Mihinkä muualle kuin kotiinsa. Kyllä meillä sopiva paikka
+löydetään.
+
+_Roponen._ Ei hän kotiinsa piiloutua saa. Sieltä häntä ensimmäiseksi
+etsimään tullaan.
+
+_Juvakka._ Kyllä se on totta, sekin! Mutta--minnekkä muualle voimme
+hänet piiloittaa?
+
+_Roponen._ Kyllähän hänet yhdeksi yöksi ainakin tänne meidän aittaan
+peittoon saamme. Kunhan Juhana saa ensin pois kellaristakin.--Mutta
+ole kumminkin varovainen; muista sananlasku: »kerran tee, kahdesti
+katso!» Andrei voipi mennä kanssasi, niin voit olla varma----mutta
+mikä sitä Andreita tänään vaivaa? Olethan totinen kuin...
+
+_Juhana._ Aapiskukko; mutta hänellä onkin kosintapuuhat mielessä.
+
+_Roponen._ Mitä sanot?
+
+_Juhana._ Hän aikoo pyrkiä meille kotivävyksi.
+
+_Andrei._ Vaiti, sinä!
+
+_Roponen._ Mi... mitä tämä merkitsee? Siitäkö sinä äsken aioitkin
+minulle puhua?
+
+_Andrei._ Jos sinä rupeat minua samalla tapaa pilkkaamaan kuin poikasi,
+siitä en enempää pidä lukua, vaan tahdon puhua suuni puhtaaksi, koska
+kerran asia näin pitkälle on mennyt.
+
+_Audotja._ _(Tulee ovesta sisään ja käypi oven suuhun jakkaralle
+istumaan)._
+
+_Juhana._ Kuulkaa nyt mitä hän aikoo puhua! Tietäkää, ett'ei se ole
+»lörpön, lörpön veräjäst' pelloll'».
+
+_Andrei._ Vaiti!
+
+_Juhana._ Suo anteeks, luulin lampaaks; se olikin vaan meijän muorin
+mustapää pässi!
+
+_Roponen._ Sinun puheestasi ei ole haaraa.
+
+_Susi._ Lysti poika tuo Juhana; vetelee kaikki asiat naurunkelkassa.
+
+_Roponen._ Juhana, anna nyt Andrein puhua!
+
+_Juhana._ Nyt siis hiljaa, kuin Hiisan kiukaalla!
+
+_Roponen._ Minä sanon sinulle, että ole vaiti! No, Andrei!
+
+_Andrei._ Kuule sitten! Niinkuin Juhanan liukas kieli jo ennätti
+ilmoittaa, minulla on kosintatuumat, vaikk'ei sellaiset kuin hän
+vakuuttaa. Minä todellakin rakastan tytärtäsi Annia.
+
+_Roponen._ Annia!
+
+_Andrei._ Ja pyydän suostumustasi avioliittoomme.
+
+_Roponen._ Todellako? Kylläpä sinulle juolahti mieleen! Joko sinä olet
+unohtanut, mikä juopa on sinun ja Annin välillä? Eikä Anni suostu
+koskaan sinulle menemään.
+
+_Andrei._ Anni on valmis rupeamaan vaimokseni.
+
+_Roponen._ Mitä tuhmuuksia! Oletteko te jo keskenänne sopineet? Kyllä
+minä opetan teitä! Minä antaisin tyttäreni sinulle! Tosin olet ollut
+kelpo työmies ja hyvä poika, sitä en kiellä. Olen aikonutkin antaa
+sinulle osan, sittenkuin olet vaimon itsellesi saanut, mutta tytärtäni
+--häntä et ikinä maailmassa saa.
+
+_Kipuna._ Et ikinä maailmassa!
+
+_Juvakka._ Muista, poika, sananlasku: »Jokainen sirkka pysyköön omassa
+nurkassaan!»
+
+_Susi._ Sinulle Roponen antaisi tyttärensä, ainoan tyttärensä! Olethan
+ventovieras talossa ja voit saada matkapassin milloin hyvänsä.
+
+_Andrei._ Isäntä! Näistä muista en pidä suuresti lukua, mutta sinun en
+luule puhuneen täyttä totta. Niin huonona et toki minua pitäne, ett'en
+tytärtäsi ansaitsisi.
+
+_Roponen._ Vieläkö luulet tässä leikin sijaa olevan? Mitä olen sanonut,
+sen olen sanonut. Eikä sanaakaan enää tästä asiasta!
+
+_Andrei._ Sitä en olisi uskonut!
+
+_Kipuna._ Vai et olisi uskonut!
+
+_Susi._ Tuo on minusta suoraa hävyttömyyttä, että hän rohkenee edes
+ajatella, sitä vähemmin julki lausua tuollaista ajatusta. Koko
+paikkakunnan rikkain tyttö menisi hänelle, keppikerjäläiselle!
+
+_Juvakka._ Ja äpärälle muun hyvän päälle!
+
+_Roponen._ No, älkäähän häntä niin ankarasti tuomitko! Jos tahdotte
+tietää, mikä on pääsyynä kieltooni, niin kuulkaa!
+
+_Kipuna._ Kuulkaa!
+
+_Roponen._ Hän ei kuulu meidän luterilaiseen kirkkoomme, enkä minä
+koskaan aio sallia sitä, että sukuuni yhdistetään vieraaseen kirkkoon
+kuuluva henkilö.------Siis se asia on päätetty.
+
+_Andrei._ Et siis suostu?
+
+_Roponen._ En!
+
+_Andrei._ Siinä tapauksessa en jää taloon.
+
+_Juhana._ Sen verran vuodessa vahinkoa.
+
+_Roponen._ Aiotko lähteä pois?
+
+_Andrei._ Joll'en Annia saa, en viivy täällä päivääkään.
+
+_Juhana._ Pistä pillit pussiin ja soita suolla mennessäsi!
+
+_Andrei._ Lähden, vaan ensin puhun suuni puhtaaksi! Nyt et ole isäntäni
+enää, etkä liioin käskijäni. Sanon suoraan, että olet raukka, sanasi
+syöjä...
+
+_Roponen._ Kuinka tohdit!
+
+_Andrei._ ... joka kadut lupaustasi antaa minulle osan talosta.
+Sentähden pidit tätä sopivana tilaisuutena minusta irtipäästäksesi. Olen
+palvellut sinua uskollisuudella ja ahkeruudella, jommoista et koskaan
+ole palvelijoissasi löytävä... Sentähden että olen venäläis-uskolainen,
+en muka kelpaa teidän joukkoonne. Hyvä! Kyllä luulen Venäjän
+valtakunnassa sellaisia ihmisiä löytäväni, joitten joukkoon minä
+kelpaan... Nyt lähden----mutta varokaa itseänne! _(Aikoo mennä)._
+
+_Audotja._ _(Andreille)._ Minä tahdon puhua kanssasi.
+
+_Juhana._ _(Ovelta hänen jälkeensä)._ Susi sinua hännällään
+häilyttäköön, kukko harteillas huutakoon: kikkiriirii! _(Muut nauravat
+paitsi Roponen)._
+
+_Roponen._ Minun käypi sääliksi häntä. Onhan Andrei kelpo poika. Mutta
+mitä minä sille voin? En minä hänelle tytärtäni ainakaan anna.
+
+_Kipuna._ Siinä teet aivan oikein.
+
+_Juvakka._ Senkin vellanen!
+
+_Susi._ Keppikerjäläinen!
+
+_Kipuna._ Äpärä?
+
+_Roponen._ Jollei meidän suomalaiset pysyisi naimiskaupoissaan
+vellasista erillään, ei kauan kestäisi, ennenkuin ei olisi pienestä
+kansakunnastamme rahtuakaan jälellä.
+
+_Kipuna._ Se on totta!
+
+_Juvakka._ Ystävät, eipä pidot parane, jollei vieraat vähene.
+
+_Kipuna._ Se on totta!
+
+_Susi._ Niin, niin!
+
+_Roponen._ No, mihin kiire?
+
+_Juvakka._ Onhan niitä kotona toimia.
+
+_Susi._ Heinä-aika.
+
+_Kipuna._ Heinä-aika.
+
+_Juvakka._ No hyvästi! Kiitoksia!
+
+_Kipuna ja Susi._ Hyvästi.
+
+_Roponen._ Hyvästi! Terveisiä!
+
+_Susi._ Kepeät kuormat!
+
+_Juvakka._ Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen
+koko elinaikani sinulle kiitollinen.
+
+_Juhana._ Kyllä tahdon parastani koettaa. _(Menevät keskustellen)._
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Audotja.*
+
+_Audotja._ Vai niin! Sillä tavallako he poikaani kohtelevat! Vai ei hän
+kelpaa Roposen vävyksi! Niin! Ei hän kelpaakaan! Hän on liian hyvä
+siksi. Hän ei ole orja niinkuin he, hänessä liikkuu vapaata
+aatelisverta. Kuinka mahtavasti hän puisteli päältään heidän
+soimauksensa, luottaen omaan itseensä, luopui koko tuosta laumasta,
+jossa ei hänen jaloa sydäntään ymmärretä! Jumalan kiitos, että olen
+juuri tähän aikaan tänne saapunut. Nyt hän on kypsynyt saamaan tietää,
+kuka hän on; nyt on äidin hellyys hänen katkeroitetulle sydämmelleen
+tervetullein lääke. Nyt, nyt tahdon häntä puhutella, nyt tulvailee
+rinnastani kaikki se, mikä sinne on kahdenkymmenen vuoden kuluessa
+kokoontunut. _(Andrei tulee)._ Tuossapa hän onkin.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Andrei.*
+
+_Andrei._ Sinä tahdot minua puhutella, vaimo. Mutta pian, sillä en tahdo
+nyt tavata tämän talon väkeä.
+
+_Audotja._ Niin! Minä tahdon sinua puhutella... Nähdessäni kuinka nuo
+talonpojat sinua äsken pilkkasivat ja kuullessani heidän katkeroita
+soimaussanojaan kävi minun sääliksi sinua.
+
+_Andrei._ Löytyykö edes yksi ihminen maailmassa, joka minua säälii?
+
+_Audotja._ Eikö sinulla ole vanhempia lainkaan, jotka sinua säälivät?
+
+_Andrei._ Isästäni en tiedä mitään, äidistäni on minulla hämärä muisto
+jälellä.
+
+_Audotja._ Mitä muistat?
+
+_Andrei._ Muistan erään illan, jolloinka istuin äitini sylissä, ja hän
+lauloi minulle tuon laulun, mitä en elämässäni unohda... Äkkiä astui
+huoneeseen musta, hirmuisen näköinen mies. Hän puhuu jotakin, ja
+jokainen sana tuntuu minusta ukkosen jyrinältä... Mies menee pois...
+Äitini rupeaa itkemään ... ja vielä par'aikaa muistan kuinka katkeralta
+minusta tuntui, nähdessäni hänen silmistään suurten, kirkkaitten
+kyynelhelmien vierivän hänen vaaleille poskilleen... Muuta en muista...
+
+_Audotja._ Mitä ajattelet sinä äidistäsi? Tunnetko sinä ikävää, onko
+sinussa helliä tunteita häntä kohtaan, vai oletko välinpitämätön tuon
+vaimon kohtalosta, joka sinut niin armottomasti hylkäsi?
+
+_Andrei._ Äitiänikö, tuota ihanaa, kaukaisessa, saavuttamattomassa
+hämärässä olevaa olentoako minä en ikävöisi?... Voi, vaimo! Ei se voi
+rakkahintaan unohtaa, joka on syösty tänne maailmaan vieraitten ihmisten
+sekaan hyljättynä, yksinäisenä kulkemaan. Äitini kuva on kuni
+suojelusenkeli minua aina seurannut. Sentähden luulenkin hänen jo aikaa
+sitten tämän kurjan maailman vaivoista päässeen ja nyt seuraavan minun
+askeleitani.
+
+_Audotja._ Ei suinkaan!
+
+_Andrei_ Mitä sanot? Elääköhän?
+
+_Audotja._ Hän on löydettävissä.
+
+_Andrei._ Onko? Sano, mistä hänet löydän? Vaikkapa hän olisi Venäjän
+äärimmäisestä sopukasta etsittävä, linnun siivillä hänen luokseen
+liitäisin. Näiltä käsivarsillani tekisin työtä hänen vaivojaan
+lieventääkseni. Niin, häntä palvelisin, kunnes hän väsyneenä päivän
+vaivoista, siunaten minua, laskeutuisi levolle. Enkä hänestä luopuisi,
+ennenkuin olisin hänet hautaan laskenut ja hautakumpunsa kukilla
+koristanut!----Mutta minulle kurjalle ei ole sallittu sitä onnea,
+minulla ei ole äitiä.
+
+_Audotja._ Usko minua, poikani! Sinä löydät hänet.
+
+_Andrei._ Mistä? Puhu!
+
+_Audotja._ Tuntisitko hänet, jos hän eteesi tulisi?
+
+_Andrei._ Aina hänen kuvansa edessäni hämärtää. Ensi silmäyksellä minä
+armaan äitini tuntisin: ääni vieno, silmät kyyneleisiin tottuneet, mutta
+samassa niin kirkkaat, kasvot ihanat kuin Jumalan äidillä kirkkomme
+alttarilla!
+
+_Audotja._ Voi, kuinka suuresti, rakas poikani erehdyt! Tämmöiseksi on
+sinun kaivattu äitisi muuttunut, tämmöiseksi sinun ihana kuvasi
+rumentunut.
+
+_Andrei._ Mitä sillä tarkoitat!
+
+_Audotja._ Minä olen äitisi!
+
+_Andrei._ Mitä, sinäkö?
+
+_Audotja._ Minä se olen sinulle tuon rakkaan laulusi opettanut, minun
+syliini sinä, poikaseni, nukuit silloin, kun epätoivossani tähtesi
+kyyneleitä vuodatin.
+
+_Andrei._ Sinäkö äitini?
+
+_Audotja._ Eikö sinulle ole jäänyt mitään muistoa jostakin pimeästä,
+kylmästä yöstä, jolloin sinä unestasi havahtaen sanoit: »äiti, minulla
+on kylmä!»
+
+_Andrei._ Muistan, minä muistan!--Tuntien kylmän väristyksen käyvän
+läpi ruumiini heräsin unestani. Luulin olevani vuoteella ja pyysin
+sentähden peitettä enemmän. Äitini syleili minua, vastaten: »Ole ääneti!
+Musta mies tulee!» Minä vaikenin pelosta ... enkä sen enempää, en sen
+enempää muista... Sinun sylissäsi, armas äitini, silloin makasin.
+
+_Audotja._ Oma poikani! _(Syleilevät)._ Nyt saan sinua taasen syleillä.
+Siitä on jo 15 vuotta, kun sen viimeksi tein, ja se oli juuri silloin
+yöllä maantietä pitkin kulkiessamme, joka sinunkin muistiisi on jäänyt.
+Sinä kamalana yönä juuri sinut hylkäsin. Rakkaudesta sinut hylkäsin!
+
+_Andrei._ Mihinkä veit sinä silloin minua?
+
+_Audotja._ Ensin on sinun tiedettävä paljoa tärkeämpää... _(Käyvät
+istumaan, äiti lesankalle, poika penkille sen viereen)._ Viisi vuotta
+ennen tuota tapausta oli haltijanamme vanha, virasta eronnut kenraali.
+Hänellä oli kaksi poikaa, Jegor ja Nikolai, niin erilaiset kuin päivä ja
+yö. Kasvoin orjana heidän talossaan Kolja-herran kanssa, joka oli vaan
+paria vuotta minua vanhempi. Jo lapsina olimme toinen toisillemme
+rakkaammat kuin koko muu maailma. Mutta vanhemman veljen himot yltyivät
+myöskin samassa kuin minä lapsesta ihanaksi neitoseksi vartuin. Mutta
+nuoremman, Kolja-herran, tunteet minua kohtaan olivat rehellisiä.
+Saatoinko minä olla hänen jaloon rakkauteensa vastaamatta?--Minä
+rupesin häntä lempimään kaikesta sydämmestäni. Silloin tapasi meidät
+kerran Jegor-herra istuessamme hovin puutarhan lehtimajassa. Hän
+ilmoitti salaisuutemme vanhukselle, joka siitä julmistui. Kolja sanoi
+isällensä, ettei hän tunnustaisi ketään toista vaimokseen kuin minut, ja
+että sinä, äsken syntynyt, olit hänen laillinen poikansa. Isänsä silloin
+kirosi ja lähetti hänet kauas, kauas Kaukaasiaan. Kun nyt jäin
+turvattomaksi, rupesi Jegor-herra minua häijyllä rakkaudellaan
+ahdistamaan, mutta minä pysyin Koljalleni uskollisena. Niinkauan kuin
+vanha herra eli, ei hän kuitenkaan uskaltanut pahinta. Mutta tämä kuoli
+viisi vuotta senjälkeen, ja nyt koitti onnettomuuteni päivä. Muutama
+päivä vasta oli kulunut ukon hautajaisista, kun tapahtui se, mikä
+sinunkin muistiisi on tarttunut. Minä istuin kanssasi, ajatellen
+onnetonta Kolja-herraa, joka niin kauan oli maanpaossa saanut olla.
+Toivoessani hänen nyt isänsä kuoltua pääsevän kotiin, hyrisin tuota
+hänen lempilauluaan. Silloin astui sisään Jegor, tuo musta mies, ja
+uhkasi pieksättää sinut kuoliaaksi, joll'en myöntyisi hänen oikkuihinsa.
+Hän meni pois--mitä oli minun tehtävä? Suostua häneen, tulla Koljalle
+uskottomaksi, sitä en voinut, mutta antaa hänet julmasti sinut surmata
+... ei, ei, en sitäkään. Parempi oli sinusta erota. Minua saisivat
+sitten rääkätä kuinka tahtoisivat. Tein päätökseni. Kun olit vaipunut
+uneen, läksin yön pimeydessä tänne kylään liitämään. Sinä heräsit
+matkalla, niinkuin muistat, mutta nukuit taasen uudestaan... Minä tunsin
+Roposen Jaakon ja hänen vaimonsa lempeän luonteen ja vein sinut heidän
+lämpimään lääväänsä. Sinne ruumenpuruun sinut jätin ja menin matkoihini.
+----Sinut pelastin siten, mutta itseni... Voi, voi, kumminkin!----
+Mitä hirmuja minulle tapahtui, sitä en sinulle tahdo enkä voikaan
+kertoa. Kun Jegor-herra näki, ett'ei mikään auttanut lujuuttani vastaan,
+möi hän minut kauas Etelä-Venäjälle, jossa sain mitä kauheimmassa
+ikävässä, tuskallisimmassa epätoivossa neljätoista vuotta kovaa työtä
+tehdä.
+
+_Andrei._ Äiti parka! Paljon olet sinä kärsinyt. Sen todistaa kuihtunut
+ulkomuotosi.
+
+_Audotja._ Niin, poikaseni! Tämmöiseksi on sinun ihana kuvasi muuttunut.
+
+_Andrei._ Nyt loppuvat vaivasi, äiti kulta! Minä pidän kyllä huolta
+sinusta. Mutta sano, missä, kuka on syypää kärsimyksiisi? Minä voin
+kostaa puolestasi. Onko hän nykyinen herramme?
+
+_Audotja._ Se mies lepää jo haudassa... Nykyinen herrasi on juuri se,
+joka minun tähteni Kaukaasiaan ajettiin.
+
+_Andrei._ Olisiko hän...
+
+_Audotja._ Isäsi!
+
+_Andrei._ Kosmin! Meidän hallitsijamme olisi minun isäni!
+
+_Audotja._ Niin! Hän se on!
+
+_Andrei._ Kuinka, eikö hän ole sinua ja minua etsinyt?
+
+_Audotja._ Hän luulee minun varmaan kuolleeksi, eikä tiedä, mistä sinua
+etsiä.
+
+_Andrei._ Mutta luuletko hänen pitävän lukua meistä, jos ilmoitamme
+itsemme hänelle?
+
+_Audotja._ Aivan varmaan!
+
+_Andrei._ Mutta mitenkä saamme hänet uskomaan itseämme?
+
+_Audotja._ Siihenkin on minulla keino. Lähtiessään Kaukaasiaan antoi
+isäsi minulle muistoksi pienen hopearistin, johon hänen nimensä »Nikolai
+Kosmin» oli piirretty. Kun minulla sitten oli odotettavissa kaikkein
+pahinta Jegor-herralta, kätkin tuon ristin varmaan piilopaikkaan.--
+Tule sydän-yön aikana Kosminin hovin puutarhaan, tuon vanhan
+kivikellarin viereen, niin näytän sinulle paikan.
+
+_Andrei._ Hyvä!... Mutta, äitini, olethan sinä oikeauskoinen?
+
+_Audotja._ Tietysti!
+
+_Andrei._ Ja hän luonnollisesti myöskin... Minä olen siis puhdas
+venäläinen. Eikä pisaratakaan noitten pilkkaajoitten verta juokse
+suonissani...
+
+_Audotja._ Ei pisaraakaan.
+
+_Andrei._ Vaan venäläistä.
+
+_Audotja._ Aatelisverta.
+
+_Andrei._ Aatelisverta!
+
+_Audotja._ Niin!
+
+_Andrei._ Nyt alkaa minulle aueta toimiala maailmassa!
+
+_Audotja._ Mitä aiot?
+
+_Andrei._ Minä tahdon näyttää noille raukoille, ketä he ovat polkeneet.
+
+_Audotja._ Et suinkaan...?
+
+_Andrei._ Minä riennän uuteen elämään! Hyvästi. _(Menee nopeaan)._
+
+_Audotja._ Andrei!
+
+
+
+
+Kolmas näytös.
+
+
+_(Vasemmalla herrastalo, oikealla puutarha, perällä vanha kivinen
+kellari, jossa on suuri rautaovi)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Joukko talonpoikia._*
+
+_Roponen._ Mitähän asiata luulette, ukot, hänellä olevan?
+
+_Kipuna._ Olkoon mitä tahansa, se vaan muistakaa, miehet, että kun
+Roponen kerran mitä sanoo, siihen me muut yhdymme.
+
+_Juvakka._ Tietysti.
+
+_Huttunen._ Jos hän nimittäin vastaa viisaasti.
+
+_Roponen._ Kuulkaa, naapurit, minua! Tuo rautaovi muistuttaa teitä
+siitä, kuinka on meneteltävä. Joll'emme käy ankarasti häntä
+vastustamaan, istuu pian joka toinen meistä lukon takana. Yksimielisinä
+voimme hänen vääryyksiään vastustaa, sen sijaan kuin se yksityiselle on
+mahdotonta. Minä arvaan, mitä varten hän on meidät tänne kutsunut.
+Pietarista tulleitten tietojen mukaan on jo päätetty päästää kaikki
+talonpojat vapaiksi. Nyt ovat talonpoikain haltiat suostuneet antamaan
+kaikkialta meidän nimessämme anomuksia hallitsijalle, ett'emme me muka
+tahdo laisinkaan vapaiksi tulla.
+
+_Muutamat talonpojat._ Onko se mahdollista?
+
+_Roponen_ Aivan varma on, että hän nyt viekkaudella tahtoo saada meitä
+allekirjoittamaan nimemme. Muistakaa, että jos sen teemme, syöksemme
+itsemme ja lapsemme ikuiseen auttamattomaan turmioon.
+
+_Kipuna._ Ijankaikkiseen turmioon.
+
+_Juvakka._ Yksimielisyys vallitkoon!
+
+_Kaikki_ Niin!
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin, Vouti.*
+
+_Vouti._ _(Tulee ulos sotamiehen seuraamana)._ Herra tulee!
+
+_Kosmin._ _(Tulee ulos. Talonpojat ottavat lakit päästään ja kumartavat
+nöyrästi)._ Joko kaikki ovat täällä! Tulkaa tänne lähemmäs! _(Talonpojat
+tottelevat)._ Ivan Petrovitsch! Laske vanki kellarista! _(Vouti menee
+kellariin)._ Minä olen aina pitänyt tärkeimpänä silmämääränäni sitä,
+että te, alustalaiseni, voisitte niin hyvin kuin mahdollista. Te
+tiedätte itse, ett'ei koko paikkakunnalla ole niin varakkaita
+talonpoikia kuin moni teistä. En ole koskaan liikoja veroja teiltä
+ottanut, enkä liikoja päivätöitä vaatinut. Vääryyttä en ole koskaan
+tehnyt. Jos olenkin ollut ankara, olette minua siihen aina te itse
+pakoittaneet. Tuolla rautaoven takana istuu teistä yksi, mutta hän onkin
+rangaistuksensa täydellä syyllä ansainnut. Aioin lähettää hänet oikeuden
+käsiin kaupunkiin, mutta nyt olen kumminkin päättänyt lieventää
+ankaruuttani.
+
+_(Vouti ja Matti tulevat kellarista)._
+
+_Juvakka._ Poika parka! Kuinka hän on laihtunut!
+
+_Kosmin._ _(Matille)._ Tule tänne lähemmäs! _(Matti lähestyy)._ Vaikka
+oletkin tuittupäinen ja uppiniskainen, olen kuullut voivasi olla
+järkeväkin, kun vaan tahdot. Tässä tulee käsiteltäväksi hyvin tärkeä
+asia, joka koskee sekä minua että teitä. Jos sinä ja nämä muut
+käyttäytte ymmärtäväisesti, pääset sinä vapaaksi.
+
+_Roponen._ Aina olemme olleet valmiit suostumaan hyviin ehdotuksiin.
+
+_Kosmin._ No, kuulkaa sitten! Hallitus aikoo rakentaa uuden rautatien,
+joka tulisi kulkemaan tämän piirikunnan läpi. Te ymmärrätte itse, mikä
+ääretön hyöty on paikkakunnalle läpikulkevasta rautatiestä. Minä olen
+nyt päättänyt antaa anomuksen hänen keisarilliselle Majesteetilleen
+siitä, että tie, jos mahdollista, tulisi menemään minun tiluksieni
+lävitse, jolloin tähän aivan lähelle johonkin tulisi pieni pysäkki
+rakennettavaksi. Mutta asian edistämistä varten pitää meidän luvata
+omasta puolestamme apurahaa hankkeeseen, ja olen minä ajatellut, että
+voisimme viisi ruplaa mieheltä luvata, jota paitsi minä itse aion 5000
+ruplaa siihen uhrata. Ymmärrättekö!
+
+_Kaikki._ Ymmärrämme!
+
+_Kosmin._ Tämä anomus on nyt valmiiksi kirjoitettu. Jos siis olette
+siihen suostuvaiset, jota en laisinkaan epäile, kirjoittakaa nimenne ja
+puumerkkinne alle. _(Ottaa paperin povitaskustaan)._
+
+_Roponen._ Tämä tuuma on minustakin erittäin hyvä ja hyödyllinen!
+
+_Kaikki._ Niin on!
+
+_Kosmin._ No! Sitten ei muuta kuin yksitellen tulette tänne nimenne
+kirjoittamaan. _(Aikoo lähteä sisään)._
+
+_Roponen._ Mutta me tahdomme tietysti lukea sen sisällön ensin.
+
+_Kosmin._ Mitä? Johan minä selitin sen, vai ettekö ymmärtäneet?
+
+_Roponen._ Kyllä, kyllä! Mutta emme me saata nimeämme minkään paperin
+alle kirjoittaa, ennenkuin olemme sen sisällön lukeneet.
+
+_Kosmin._ _(Tuumailtuaan hiukan)._ No, kas tuossa, lukekaa! Ettehän te
+sitä kumminkaan ymmärrä.
+
+_Roponen._ Kyllä me siitä selvän saamme. _(Lähestyy Kosminia)._
+
+_Kosmin._ Osaatko sinä lukea?
+
+_Roponen._ Osaan kyllä!
+
+_Kosmin._ Venättä?
+
+_Roponen._ Venättä ja suomea.
+
+_Kosmin._ _(Käärii paperin kokoon)._ Ei minulla ole aikaa odottaa,
+kunnes te sen tavaatte. Kirjoittakaa vaan nyt heti! Mitä juonia tämä on?
+
+_Matti._ Me emme kirjoita, ennenkuin olemme sisällön lukeneet.
+
+_Kaikki._ Me emme kirjoita!
+
+_Kosmin._ Kas vaan! Mistä tämä niskoitteleminen? Ette siis aio
+kirjoittaa?
+
+_Kaikki._ Emme.
+
+_Kosmin._ Hyvä! Kuten itse tahdotte, mutta kärsikää myös seuraukset!
+_(Voudille)._ Sulje hänet takaisin lukon taakse!
+
+_Juvakka._ Olette kovin armoton...
+
+_Matti._ Isä, älä ole minusta huolissasi! Minun tähteni ei teidän
+tarvitse oikeutta vaatimasta luopua. _(Vouti sulkee Matin kellariin)._
+
+_Roponen._ _(Juvakalle)._ Älä ole milläsikään! Muista, mitä Juhana on
+luvannut!
+
+_Huttunen._ _(Mennessään)._ Ties mitä hän nyt meille tekee, kun tällä
+tavoin suututimme.
+
+_Kosmin._ Saatte mennä! _(Talonpojat menevät)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Vouti.*
+
+_Kosmin._ Minulle siis ei onnistunut, minulle, joka olin niin varma
+siitä.
+
+_Vouti._ Enkö minä sanonut, että te pidätte heitä liian höllällä. Jos he
+eivät olisi jo tottuneet ennestään uppiniskaisuuteen, eivät he nytkään
+olisi tohtineet vastaan sanoa.
+
+_Kosmin._ No, no! Ei se asia siltä rauennut ole! Kylläpä saan heidät
+pakoitetuksi. Minulla on kyllä keinoja!
+
+_Vouti._ Luonnollisesti! Jos kovalle panette, niin kyllä taipuvat. Onhan
+yksi oiva keino heti paikalla tarjona. Nyt on juuri rekryytin otto-aika.
+Pahimmat pankaa sotamiehiksi, niinkuin tuo tuolta lukon takaa ja muita
+samanlaisia.
+
+_Kosmin._ Hyvä neuvo! Sitäkin tahdon käyttää. Saat mennä! _(Vouti
+menee)._ Voi, kuinka vastenmielistä tämä toimi minulle kumminkin on! Ja
+mitä varten minä puuhaan----ketä varten? Eihän minulla ole vaimoa, ei
+lapsia--_(Huokaa)._ Tokko lienee toista näin yksinäistä, näin kolkkoa
+miestä koko maailmassa!--Mutta mikä on alotettu--se loppuun
+saatettakoon!----Hän sanoi minua armottomaksi. Armottomat ovat
+ihmiset olleet minua vastaan. Kun muistan isäni kovuutta, veljeni
+verivainoa, nuorta rakkauttani, joka niin säälimättömästi sorrettiin--
+kun muistan, että nuoruuteni morsian kuoli noiden julmain rääkkäyksien
+kautta, kun muistan, että ainoa poikani nyt tuntemattomana orpona,
+kerjäläisenä, ehkä orjanakin kuihtuu jossain sopessa--niin arvelen
+itselläni olevan syytä armottomuuteen!
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Andrei.*
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta, ottaa lakin päästään, huomattuaan
+Kosminin)._ Herra!
+
+_Kosmin._ _(Äreästi)._ No, mitä asiata?
+
+_Andrei._ Minä tahtoisin puhua teille tärkeästä asiasta.
+
+_Kosmin._ Anna kuulua!
+
+_Andrei._ Olen kuullut asioita, jotka niin läheisesti koskevat teitä,
+etten voi olla niitä teille ilmaisematta.
+
+_Kosmin._ No?
+
+_Andrei._ He ovat tehneet teitä vastaan salaliiton.
+
+_Kosmin._ _(Säpsähtäen)._ Salaliiton?
+
+_Andrei._ Niin!
+
+_Kosmin._ Minua vastaan?
+
+_Andrei._ Niin juuri.
+
+_Kosmin._ Oletko varma siitä?
+
+_Andrei._ Voin panna pääni pantiksi.
+
+_Kosmin._ _(Katsellen häntä epäilevästi)._ Kuinka tulet sinä sitä
+minulle ilmoittamaan?
+
+_Andrei._ Minä en ole suomalainen, vaikka olen suomalaisissa kasvanut.
+En ole voinut heidän liittoonsa yhtyä, vaikka he kyllä pyysivät.
+Sentähden ajoikin Roponen nyt minut pois talostaan.
+
+_Kosmin._ Voitko näyttää toteen, ettet valehtele?
+
+_Andrei._ Voin! Ottakaa minut palvelukseenne! Saatte nähdä sanoissani
+olevan enemmän totta, kuin voitte arvatakaan.
+
+_Kosmin._ No hyvä! Minä otan sinut palvelukseeni. Jos puheessasi on
+perää, niin et jää palkatta, ja se kasvaa sen mukaan kuin ansiosikin.
+
+_Andrei._ Ensimäiseksi asiaksi ilmoitan nyt, että he ovat päättäneet
+tänä yönä pelastaa tuon pojan, joka tuossa vankeudessa on.
+
+_Kosmin._ Todellako? Kuinka luulet heidän sinne pääsevän? Eivät he
+rautaovea rikki saa.
+
+_Andrei._ Keinosta en saanut selvää. Mutta kaikessa tapauksessa pankaa
+vartia ovelle täksi yöksi!
+
+_Kosmin._ _(Lyöpi olkapäälle)._ Silmistäsi päättäen olet rehellinen
+poika. Muistutat joitakuita tuttuja kasvoja, jotka ennen muinoin luulen
+nähneeni. Jatka tointasi uutterasti! _(Ottaa kukkarostaan rahaa)._
+Tuossa ensi aluksi!
+
+_Andrei._ Tuhannen kiitosta! En minä rahan tähden teitä palvella tahdo,
+vaan sen tähden, että pidän sen velvollisuutenani.
+
+_Kosmin._ _(Ihmeissään)._ Oho! Oletpa sinä harvinainen olento! Tuossa
+on, kyllä se sinulle kelpaa!
+
+_Andrei._ Ensin työ tehtävä, sitten palkka maksettava.
+
+_Kosmin._ No, yhden tekevä. Mene nyt toimeesi: ota selvä kaikista heidän
+hankkeistaan ja tule heti uuden tiedon saatuasi minulle ilmoittamaan.
+_(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Juhana, Liisa.*
+
+_Andrei._ _(Yksin)._ Näin on siis hyvä alku tehty------Tuo komea
+mieskö minun isäni? Onko se mahdollista!--Ja kumminkin on hän isäni?
+Kuinka tunnen itseni onnelliseksi, saadessani palvella häntä ja
+yht'aikaa kostaa noille. Tekisinkö väärin ilmoittaessani hänelle sen
+miehen hankkeita, joka isällisesti on minua lapsuudesta asti
+kasvattanut?----En! Minulla on oikeus siihen! Minä tahdon isääni
+palvella. _(Menee)._
+
+*Laulu 9.*
+
+_Juhana._ _(Tulee pitkä viitta harteilla, laulaa)_:
+
+      Kodissansa muut ne hyörii,
+      Linnut pesän luona pyörii;
+      Minä vainen ilman alla
+      Kuljen kaikkialla.
+
+      Pääskyn pesä räystähässä,
+      Oravaisen petäjässä:
+      Mulla vain on ilman alla
+      Koti kaikkialla.
+
+      Kukko kiekuu orrellansa,
+      Sirkka laulaa loukossansa:
+      Minun laulun' ilman alla
+      Kaikuu kaikkialla.
+
+      Muilla ompi yksi kulta,
+      Silt' ei puutu lemmen tulta:
+      Mulla vain on ilman alla
+      Kulta kaikkialla.
+
+_Liisa._ _(Tulee ulos)._ Kuka maankuleksija tuolla laulaa?
+
+_Juhana._ Liisaseni!
+
+_Liisa._ Juhaniko täällä? Tervetullut!
+
+*Laulu 10.*
+
+_Juhana._ _(Laulaa)._
+
+      Älä, pikku lintuseni, kummastele lainkaan,
+      Jos mä tulin luoksesi näin tavattomaan aikaan!
+      Tokko ikävä on sulla edes mua ollut,
+      Kun en koko viikossa ma luokses ole tullut?
+
+_Liisa._
+
+      Tervetullut olet sinä aina luokseni,
+      Ikävöinyt olen sua, Juhani!
+      Miksi viipynyt sä olet multa poissa näin?
+      Ainoahan sinä olet ystäväin.
+
+      Tiedän, kaikki mun soisivat sortuvan,
+      Soisit minusta sun luopuvan,
+      Mutta ystävääs et sinä unhoita,
+      Vaikka sulta on hän kaukana.
+
+_Juhana._
+
+      Syystä viivyin, armahani; asioit' ol' mulla,
+      Mutta nytpä olikin sen kiiruhumpi tulla.
+      Luokses' riensin, Liisaseni, apuas mä pyydän,
+      Jalon työn mä aion tehdä, jalon tuuman tiedän.
+
+_Liisa._
+
+      Tuuma tuo jo lausu mulle, auttaa koittelen,
+      Mielelläni sua aina auttelen.
+      Ken ei auttaisikaan ystäväänsä ainoaa,
+      Jota oikein sydämestä rakastaa.
+      Se on totta: mun voimani heikko on,
+      Vaan sun rinnallas' oon pelvoton.
+      Eikä suurikaan vaara nyt pelkoa tuo,
+      Rakkaus kun apuaan vain suo.
+
+_Liisa._ Mutta, Jussi, mitä tämä merkitsee? Mitä varten olet itsesi
+tuollaiseksi pukenut? Olethan niin hassun näköinen, ettei isäsikään
+sinua tuntisi.
+
+_Juhana._ Kuule sitten! Me olemme päättäneet pelastaa Juvakan Matin
+tuolta lukon takaa.
+
+_Liisa._ Olette päättäneet! Luuletko sen niin helposti käyvän päinsä?
+
+_Juhana._ Sinä sanoit kerran minulle tietäväsi, missä avainta
+säilytetään.
+
+_Liisa._ Kyllä minä sen tiedän, mutta ei sitä sieltä voi mitenkään
+saada.
+
+_Juhana._ Etköhän sentään?
+
+_Liisa._ En, en mitenkään.
+
+_Juhana._ Älähän toki! Ja minä kun annoin ukoille varman lupauksen
+pelastavani hänet.
+
+_Liisa._ Annoitko varman lupauksen? Miksikä sen teit?--Niin no, ei
+lupaus taloa hävitä!
+
+_Juhana._ Mutta sanasta miestä, sarvesta härkää. Etköhän sinä koittaisi
+kumminkin jollakin tavalla kaapaista? Minä pyydän!
+
+_Liisa._ Kyllä mielelläni sinulle sen hyvän työn tekisin, jos se olisi
+mahdollista?
+
+_Juhana._ Mutta eihän maailmassa ole mitään mahdotonta.
+
+_Liisa._ Niin--no--jos minä tohtisin...
+
+_Juhana._ Mutta minun tähteni sinä tohdit enemmän kuin jonkun toisen
+takia. Eikö niin?
+
+_Liisa._ No, sinun tähtesi koetan. Ihmisiä kuuluu tulevan. Ei minun sovi
+tässä sinun kanssasi kahden kesken jutella. Tule tänne syrjään piiloon!
+_(Menevät)._
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Wasjka.*
+
+_(Vouti tulee Wasjkan kanssa; he keskustelevat ja Wasjka jää kellarin
+suulle vahtiin; vouti menee pois)._
+
+_Juhana._ Katso, he panevat vartian.
+
+_Liisa._ Siltä näyttää.
+
+_Juhana._ Mitä tämä merkitse?
+
+_Liisa._ Kummallista! Ei siinä ennen koskaan vartiaa ole ollut.
+
+_Juhana._ Meidät on petetty. Mihin keinoon nyt ryhdymme?
+
+_Liisa._ Vartia pitää saada pois.
+
+_Juhana._ Mutta mitenkä?
+
+_Liisa._ Minä tiedän keinon. Minä viekoittelen tuon kasakan siitä pois,
+ja sinä sill'aikaa pelastat Matin.
+
+_Juhana._ Se on oivallista.
+
+_Liisa._ Minä lähden avainta ottamaan. Ole sinä täällä piilossa! _(Menee
+Wasjkaan päin)._
+
+_Wasjka._ Kas, sinähän se olet, lintuseni, sinä, joka neulalla minua
+pistit; luuletko, ett'en minä tunne sinua!
+
+_Liisa._ Ähä, soltatti, siinä nyt pyhän-aattona seisoa töllöttää saat!
+
+_Wasjka._ Voi, lintuseni, kuinka ikävältä se tuntuu, kun tässä seistä
+saa toisten iloitessa viinapöydän ääressä!
+
+_Liisa._ Miksikä ovat he nyt vahdin tähän panneet?
+
+_Wasjka._ Perhana heitä tiesi! Pistäähän niille joutaville kaikenlaista
+päähän. Eikö sekin ole hävytöntä, että tuo kelpo poika, Matti, tämän
+oven takana viikon päivät on istua saanut!
+
+_Liisa._ Kyllä se todella on kauheata!
+
+_Wasjka._ Vouti, se on suoraan sanoen aika lurjus! Enkä minä sinä iltana
+olisikaan Mattiin tarttunut, vaikka olin tarttuvinani, joll'ei herra
+itse olisi tullut.----Mutta mitäs tehdä! Kun käsketään, niin tottele,
+se on sotamiehen asia.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Vouti.*
+
+_Vouti._ _(Tulee oikealta)._ Mitä siinä lörpöttelette? Sinä, sotamies,
+varo itseäsi! _(Liisalle)._ Tule tännemmäksi! _(Vetää kädestä näyttämön
+suulle päin)._ Kuinka kauan luulet minun kärsivän tätä
+vastahakoisuuttasi? Etkö tiedä, että herra voipi tehdä kanssasi mitä
+tahtoo? Minä olen häneltä saanut täyden vallan. Sanon sinulle nyt
+viimeisen kerran: tähän asti olen sinua mielistellyt, nyt ai'on käyttää
+ankarampia keinoja.
+
+_Liisa._ Käytä vaikka mitä keinoja tahansa, kiusaa, vaivaa, toimita
+minut johonkin kaukaiseen Venäjän maakuntaan, taikka surmaa minut, mutta
+raiskata et minua saa.
+
+_Juhana._ _(Piilossa)._ Sinä olet kelpo, jalo tyttö, Liisaseni!
+
+_Vouti._ Vai en saa, vai en saa! Kylläpä nähdään! Huomiseen asti annan
+ajatus-aikaa, huomis-illalla saat olla varoillasi.
+
+
+8:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin.*
+
+_Kosmin._ _(Ikkunassa)._ Ivan Petrovitsch!
+
+_Vouti._ Mitä käskette?
+
+_Kosmin._ Missä ovat sotamiehet?
+
+_Vouti._ Ne ovat tuolla Repolassa. Minä lähetin sinne sanan. Kello on
+nyt 11. He ovat täällä tunnin kuluttua.
+
+_Kosmin._ Hyvä!
+
+_Vouti._ Niin kauaksi aikaa sain tuon kasakan vahdiksi.
+
+_Kosmin._ Noniin! Kun kello tulee 12, tulkoon kuusi tänne väijyksiin.
+Vuorotellen kuusi ja kuusi vartioikoon tätä paikkaa läpi yön! Jos joku
+tahtoo tunkeutua kellariin, ottakaa kiinni!
+
+_Vouti._ Eikö voisi viedä tuota poikaa jonnekin muualle varmempaan
+paikkaan, sillä hän on vaarallinen mies?
+
+_Kosmin._ Samaa olen minäkin ajatellut.
+
+_Vouti._ Tukalaksi kävisi, jos häntä istuessaan rautaoven takana vielä
+pitäisi kuuden miehen vartioimana pitää. Hän olisi minun mielestäni mitä
+pikemmin pois vietävä. Voisihan hänet lähettää jo huomenna rekryytiksi,
+ja muita sitten perässä.
+
+_Juhana._ Kuuletko?
+
+_Liisa._ Mikä meidät perii?
+
+_Kosmin._ Niin! Se on päätetty!--Huomenna hän vietäköön kaupunkiin!
+Sinä saat pitää huolta siitä!
+
+_Vouti._ Kaikki tulee tarkasti toimitetuksi.
+
+_Kosmin._ _(Sulkee ikkunan)._
+
+_Vouti._ Aha! Nyt saan kellarin tyhjäksi. Sinne pitää tuo lintunen panna
+istumaan. Silloin ei hän ainakaan voi vastustaa. _(Menee oikealle)._
+
+
+9:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Wasjka.*
+
+_Juhana._ Nyt ei ole aikaa kuhnailemiseen. Ainoastaan tunti on jälellä.
+
+_Liisa._ Tokko sitäkään?
+
+_Juhana._ Nyt siis toimeen! Mutta kuinka?
+
+_Liisa._ Nyt minä koetan avaimen saada.
+
+_Juhana._ No, mene sitä ottamaan! _(Liisa juoksee yli näyttämön
+sisälle)._
+
+_Wasjka._ Perhana vieköön! Kyllä tämä sotamiehen elämä on kiusallisin,
+mitä maailmassa on. Mitäs voipi meikäläinen? Kun pannaan jonnekin
+seisomaan, niin vaikka homehtumaan rupeisit, et saa sittenkään
+paikaltasi liikkua. Tahdon edes laulaa, niin kuluuhan aika nopeammin.
+
+*Laulu 11.*
+
+_Punasarafaani._
+
+      »Äiti armas, heitä työsi!
+      Mitä sillä teet?
+      Turhaan häiritset sä yösi,
+      Silmäs vanhenneet».
+      »Tyttö, kultaseni, tule tänne näin,
+      Kuule mitä sulle puhun syömmestäin!
+      Nyt sä olet nuori, kaunis, huoleton,
+      Mutta pian kaikki tuo jo poissa on.
+      Nuoruuteni päivät vierivät jo pois.
+      Yksinkö ne sulla loppumatta ois?
+      Minäkin oon ennen juossut, leikkinyt,
+      Ollut reipas, iloinen, niinkuin sinä nyt;
+      Tähtes' johtuu mielen' eloon entiseen,
+      Siksi muistoks' sulle punasarafaanin teen».
+
+_Liisa._ _(Tulee talon takaa)._
+
+*Laulu 12.*
+
+_Liisa._
+
+      Nyt on aika kylähän jo mennä!
+      Sinne, tyttö, kiiruhda jo lennä!
+
+_Wasjka._
+
+      Minne, pikku lintuseni,
+      Ompi sulla moinen hätä?
+      Kuule, älä mua jätä,
+      Viivy, jää mun luokseni!
+      Ikävä mun ompi tässä
+      Yksin seistä töllöttää,
+      Aivan niinkuin pataässä;--
+      Eipä hauskaa ole tää.
+
+_Liisa._
+
+      Ikävä jos sulla täällä ompi,
+      Tule kylähän, siell' on rattoisampi!
+
+_Wasjka._
+
+      Voi, sä pikku armahani!
+      Mielelläni siellä oisin,
+      Jos vaan lähteä mä voisin
+      Vahdista, mun kultani!
+      Ikävä mun ompi tässä
+      Yksin seista töllöttää,
+      Aivan niinkuin pata-ässä;--
+      Eipä hauskaa ole tää.
+
+_Liisa._
+
+      Kyläss' ovat illan-istujaiset,
+      Siell' on koossa kaikki nuoret naiset.
+
+_Wasjka._
+
+      Valmis oisin leikkimähän!
+      Missä soitto, tanssi kiihtyy,
+      Kasakkakin siellä viihtyy,
+      Siellä kotona on hän.
+      Aina hän on ensimmäinen,
+      Lemmessä ja tanssissa.
+
+_Molemmat._
+
+      Aina hän on ensimmäinen,
+      Lemmessä ja tanssissa.
+
+_Liisa._ _(Aikoo mennä)._
+
+_Wasjka._ Odotahan! Juttelehan hetkinen minun kanssani! Näethän kuinka
+ikävä minulla on!
+
+_Liisa._ Tule sinne mukaan! Tytötkin sanoivat, että jos se kasakka, joka
+suomea puhuu, tulisi sinne, olisi paljon hauskempi.
+
+_Wasjka._ Mutta minä en sinne nyt pääse.
+
+_Liisa._ Kuka tänne yöllä tulee katsomaan oletko sinä paikallasi vai et?
+Tule mukaan!
+
+_Wasjka._ Hitto vie, kuinka mielelläni tulisin, erittäin kun sinä
+pyydät, lintuseni! _(Taputtaa poskelle)._
+
+_Liisa._ Tule nyt!
+
+_Wasjka._ Minun on aivan mahdoton jättää paikkaani tyhjäksi.
+
+_Liisa._ Mutta jos saisimme toisen sijaasi.
+
+_Wasjka._ Niin, sepä olisi keino se.
+
+_Juhana._ Nyt ymmärrän! _(Tulee näkyviin vihellellen)._
+
+_Liisa._ Kukahan tuo lienee?
+
+_Wasjka._ Mikä liekin maankulkija.
+
+_Liisa._ Pyydän häntä tähän vähäksi aikaa sijaasi! Minä maksan hänelle
+yhden riunan.
+
+_Wasjka._ Todellakin! Jos koettaisi! Mutta jos hän pettää minut!
+
+_Liisa._ Luvataan hänelle toinen riuna, sitten kun takaisin tulemme.
+
+_Wasjka._ Sinä olet kelpo tyttö! _(Kovasti)._ Kuule, mies!
+
+_Juhana._ _(Viheltelee)._
+
+_Liisa._ Kuules, vieras, kuka lienetkin!
+
+_Juhana._ Mitä asiata?
+
+_Wasjka._ Etkö tahdo olla minun sijassani tässä vahdissa hiukkasen
+aikaa?
+
+_Juhana._ Mitä sanot?
+
+_Liisa._ Tahdotko ansaita 10 kopekkaa?
+
+_Juhana._ 10 kopekkaa?
+
+_Wasjka._ Niin.
+
+_Juhana._ Kuinka?
+
+_Wasjka._ Niin, että seisot tässä tunnin aikaa vahdissa.
+
+_Juhana._ Enpä rupeakaan.
+
+_Wasjka._ Ainoastaan yhden tunnin!
+
+_Liisa._ Joutenhan sinä kumminkin näyt olevan.
+
+_Juhana._ No, jos 20 annatte.
+
+_Wasjka._ 15 saat.
+
+_Liisa._ No, ota 20! Nyt heti saat yhden riunan ja sitten takaisin
+tultuamme toisen.
+
+_Juhana._ No, menkää sitten!
+
+_Wasjka._ Ota yllesi tämä minun sinelini ja hattuni päähäsi ja miekka
+vyöllesi. _(Vaihtavat pukuja)._
+
+_Juhana._ Mutta ainoastaan yhden tunnin.
+
+_Wasjka._ Kävellä saat edestakaisin, mutta et istua.
+
+_Juhana._ Hyvä, hyvä!
+
+_Wasjka._ No, tyttöseni, lähdetään nyt!
+
+_Liisa._ Lähdetään! _(Menevät)._
+
+
+10:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Vouti, Huttunen.*
+
+_Juhana._ _(Nauraen)._ Sepä kävi mainiosti! Äijä piti asiaa täytenä
+totena. Kun se Liisa vaan pääsisi pian takaisin! Ennenkuin Wasjka sieltä
+palaa, on Matti jo vapaa.
+
+_Vouti._ _(Tulee vasemmalta)._ Sotamies hoi!
+
+_Juhana._ Mitä käskette, teidän--------
+
+_Vouti._ _(Tarkastaa ovea)._ Samalla kun vartioit kellaria, katso
+myöskin, ettei kukaan pääse taloon pujahtamaan. Ymmärrätkö?
+
+_Juhana._ Ymmärrän! _(Itsekseen)._ Hitto vie, kuinka säikähdin------
+_(Huttunen tulee)._
+
+_Vouti._ Kuka siellä?
+
+_Huttunen._ _(Tulee läähättäen oikealta)._ Minä se vaan olen, Ivan
+Petrovitsch!
+
+_Vouti._ Sinäkö se olet; mitä on asiata?
+
+_Huttunen._ Minä ... minä tuokki, tuokkiroisiani! Mitä mä kävinkään
+sanomaan?
+
+_Vouti._ Mitä sinä tahdot?
+
+_Huttunen._ Minua tuota noin pelottaa se asia, ett'emme kirjoittaneet
+sen paperin alle.
+
+_Vouti._ Mitä se minuun kuuluu?
+
+_Huttunen._ Minä tahtoisin pyytää teitä pitämään minun puoliani, jos
+herran viha sattuisi minuun kääntymään.
+
+_Vouti._ Mitä varten? Oletko sinä parempi kuin muutkaan?
+
+_Huttunen._ Minä olen vanha mies ja tahtoisin saada elää rauhassa.
+
+_Vouti._ En minä voi ainakaan sinulle rauhaa hankkia, jos herra kerran
+ärtyy; ja että hän on ärtynyt, siitä voit olla varma.
+
+_Huttunen._ _(Kaivaa taskustaan)._ Mutta jos minä tuota noin _(painaa
+setelin voudin käteen)_ pyytäisin teitä.
+
+_Juhana._ _(Itsekseen)._ Siinäpä on pari paholaista.
+
+_Vouti._ No, no! Kyllä minä koetan pitää puoliasi. Ja kylläpä sinä
+tarvitsetkin, sillä----
+
+_Huttunen._ Sillä?
+
+_Vouti._ Sinullahan on kaksi poikaa?
+
+_Huttunen._ Niin on!
+
+_Vouti._ Herra on päättänyt ottaa niistä toisen sotamieheksi.
+
+_Huttunen._ _(Säikähtäen)._ Todellako? Voi, voi minun päiviäni! Mitä
+minä polonen vaan käyn tekemään! Mutta ettekö te voisi poikaani
+pelastaa?
+
+_Vouti._ Vaikeata se lienee!
+
+_Huttunen._ _(Painaa toisen setelin voudin kouraan)._ Minä pyydän,
+koettakaa!
+
+_Vouti._ Parastani tahdon koettaa. Kyllähän minä tiedän, että sinä olet
+kelpo ukko.
+
+_Huttunen._ No, Herran haltuun, Ivan Petrovitsch! _(Menee)._
+
+_Vouti._ Niin tekäläisiä nenästä vedetään. _(Menee)._
+
+
+11:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Matti, Andrei.*
+
+_Juhana._ Joll'ei se Liisa nyt tule, menee tuuma myttyyn.
+
+_Liisa._ _(Tulee oikealta)._ Nyt toimeen!
+
+_Juhana._ Pian nyt!
+
+_Liisa._ _(Avatessaan ovea)._ Minä lähetin hänet edeltä. Sanoin
+unohtaneeni työni kotiin ja läksin takaisin.
+
+_Juhana._ Huuda, jos joku lähestyy. _(Menee kellariin)._
+
+_Liisa._ Voi, voi, kuinka minua peloittaa... Kunhan ei kukaan tulisi...
+Missä he viipyvät? _(Juhana ja Matti töytäävät ulos)._ Vihdoin
+viimeinkin! _(Panee oven lukkoon)._
+
+_Matti._ Minne menemme nyt?
+
+_Juhana._ Meidän aittaan täksi yöksi.
+
+_Liisa._ Hyvästi. _(Juoksee sisään)._
+
+_Matti._ Kiitos sulle, kunnon veikko!
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta ja huomaa pojat)._
+
+_Juhana._ Ei ole aikaa nyt kiitoksiin. Tule! _(Menevät huomaamatta
+Andreita)._
+
+
+12:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Kosmin, Vouti.*
+
+_Andrei._ Mitä! Matti vapaana! Vahti poissa, mutta vaatteet tässä! Mitä
+tämä merkitsee? _(Menee koputtamaan Kosminin ikkunaan)._ Herra hoi!
+Kuulkaa!
+
+_Kosmin._ _(Ikkunassa)._ Kuka siellä?
+
+_Andrei._ Johan vanki on karannut.
+
+_Kosmin._ Mitenkä?
+
+_Andrei._ Vahti on poissa ja vanki on karannut.
+
+_Vouti._ _(Tulee vasemmalta)._ Mitä tämä on? Missä vartia on? _(Lähestyy
+Andreita)._ Mitä sinulla on täällä tekemistä?
+
+_Kosmin._ _(Tulee ulos)._ Mi--mitä tämä nyt on?
+
+_Andrei._ Herra! Minä tulin teille ilmoittamaan, että näin karanneen
+vangin tuolla maantiellä.
+
+_Kosmin._ Minne on sitten vartia joutunut?
+
+_Vouti._ En minä voi käsittää, minne hän on mennyt. Hänen
+päällysvaatteensa ovat ainakin tuossa.
+
+_Kosmin._ Onko kellarin ovi auki?
+
+_Vouti._ _(Tarkastaen)._ Ei ole! Kyllä se on lukossa.
+
+_Kosmin._ Mene hakemaan avainta! _(Vouti menee)._ Tämäpä on kummallista!
+
+_Vouti._ _(Tulee ovesta)._ Teidän ylhäisyytenne! Minä kohtasin
+piikatytön Liisan samassa huoneessa, jossa avainta säilytetään. Hän on
+oven avannut ja päästänyt vangin karkuun tahi ainakin auttanut toisia
+siinä toimessa.
+
+_Kosmin._ Vai niin! Se pitää panna koviin kouriin se liehakoitsija.
+
+_Vouti._ Uskokaa minulle se toimi! Minä lupaan karsia pois hänestä
+sellaiset tavat.
+
+_Kosmin._ Olkoon niin, mutta meneppäs katsomaan, onko vanki todellakin
+karannut.
+
+_Vouti._ _(Käytyään kellarissa)._ Hän on poissa!
+
+_Kosmin._ Kummallista! Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli
+vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata!
+
+_Vouti._ Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin
+hänen vielä paikallaan seisovan.
+
+_Kosmin._ No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta
+etsimään!
+
+_Vouti._ Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. _(Menee)._
+
+
+13:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Andrei.*
+
+_Kosmin._ _(Andreille)._ Kenenkä luulet tämän tehneen?
+
+_Andrei._ Kenenkä muun, kuin Roposen pojan, Juhanan, joka on salaliiton
+vaarallisimpia jäseniä.
+
+_Kosmin._ Hyvä, hän annetaan sotamieheksi.
+
+_Andrei._ Sotamieheksi! Mutta hän on ainoa poika talossa.
+
+_Kosmin._ Vähät siitä. Tiedätkö, mihin aikovat piiloittaa karkulaisen?
+
+_Andrei._ Roposen aittaan he lupasivat hänet piiloittaa.
+
+_Kosmin._ Roposen aittaan! _(Itsekseen)._ Hyvä! Kun nyt saan nämä kaksi
+poikaa tieltä, ryhdyn Roposen kimppuun. Hän on saatava joko hyvällä tai
+pahalla suostumaan, nyt on pakoituskeinoja minulla oivallisia.
+_(Menee)._
+
+_Andrei._ _(Yksin)._ Kaikki käypi hyvin! Olen päässyt isäni suosioon! Ja
+kun sitten aika tulee, ilmoitan itseni hänen pojakseen. Mikä
+tulevaisuus! Rikkaus, mahtavuus, suuri nimi on oleva perintönäni!
+Päätäni huimaa! _(Kello lyö 12)._ Vaan äitini viipyy! Sydänyön aika on
+käsissä, ja tässä on määrätty paikka, jossa minun on odottaminen.
+
+
+14:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Audotja.*
+
+_Audotja._ _(Tulee näkyviin)._ Andrei! Sinäkö?
+
+_Andrei._ Täällä olen.
+
+_Audotja._ _(Menee kellarin viereen)._ Tule tänne!
+
+_Andrei._ _(Menee)._ No?
+
+_Audotja._ Näetkö tuon ulkonevan paaden tuossa seinässä?
+
+_Andrei._ Näen.
+
+_Audotja._ Vedä se pois!
+
+_Andrei._ Mitä sitten?
+
+_Audotja._ Pistä kätesi sinne koloon!
+
+_Andrei._ Täällä on pieni nahkapussi.
+
+_Audotja._ Jumalan kiitos! Anna se tänne! Tässä on se aarre, joka
+todistaa sinut Kosminin pojaksi. _(Avaa sen ja ottaa sieltä ristin)._
+Kun tämän ristin hänelle näytät, tietää hän, kuka olen minä, kuka sinä.
+Mutta ennenkuin tämän ristin taikavoimaa aion käyttää, tahdon sinusta
+saada pojan, joka ansaitsee arvonkoroituksen.
+
+_Andrei._ Mitä tarkoitat, äiti?
+
+_Audotja._ Minä näen sinussa piilevän jotakin ja tahdon saada selvän
+sinusta. Sano, mitä sinä vehkeilet? Mitä puhuit sinä Kosminille?
+
+_Andrei._ Liika aikaista on vielä ruveta sinulle kertomaan. Antaa puuron
+kypsyä ja jäähtyä, sitten vasta sitä nauttia saa.
+
+_Audotja._ Mutta mitä tekemistä on sinulla Kosminin kanssa?
+
+_Andrei._ Olethan itse sanonut, että hän on isäni.
+
+_Audotja._ Niin onkin.
+
+_Andrei._ No, etkö luule minun ymmärtävän velvollisuuksiani isääni
+kohtaan?
+
+_Audotja._ Sinä siis vehkeilet talonpoikia vastaan. Etkö muista, että
+orjuuden ies on meidän kaikkein yhteinen kirous, sinun, minun, heidän!?
+
+_Andrei._ Minä en enää kuulu tuon kurjan rahvaan piiriin. _(Ottaa
+ristin)._ Tämä risti vihkii minut Kosminin pojaksi, aatelismieheksi,
+herraksi! Nyt voin sortaa sortajoitani, pilkata pilkkaajoitani. Nyt
+tahdon Roposelle näyttää, minäkö en kelpaa hänen vävykseen, vai hänkö ei
+minun apekseni.
+
+_Audotja._ Oi, poikaseni! Älkäämme pahaa pahalla palkitko! Ole
+kiitollinen Herralle, jonka armo tänään niin runsaasti on meitä
+siunannut! Hän kyllä muistaa niitä, jotka ovat sinua pilkanneet.
+
+_Andrei._ Jos tietäisit, kuinka he minua polkivat! Venäläinen!
+Keppi-kerjäläinen! Äpärä... Katalat orjat! Tämä kerjäläinen on kerran
+oleva teidän herranne! Ja silloin eri teitä sääli! Minun on kosto, ja
+sitä tahdon harjoittaa.
+
+_Audotja._ Kosto--viha--sorto--siinä siis ainoat sanat, joilla
+vastaat äitisi rukouksiin!
+
+_Andrei._ Oi, äiti! Tahtoisithan sinäkin kostaa niille, jotka ovat sinun
+antaneet niin kovasti kärsiä!
+
+_Audotja._ En, elävän Jumalan kautta, en! Samana hetkenä, jona taas
+sinut syliini suljin, olivat kaikki kärsimykseni pyyhityt pois
+muistostani. Olisin voinut ojentaa sovinnon kättä pahimmalle
+verivainoojallenikin.
+
+_Andrei._ Niin! Sinä olet hyvä! Minä en voi olla hyvä! Sydämmeni on
+liian loukattu! En, en tahdo enää tomussa ryömiä! Nöyrtyä, anteeksi
+antaa, se sopii orjaraukalle! Nyt olen mahtavan ylimyksen poika!
+
+_Audotja._ _(Tempaa häneltä ristin)._ No niin! Mene nyt, ilmoita itsesi
+Kosminille! Tule aatelismieheksi, herraksi, sortajaksi! Tätä ristiä vaan
+et saa! Se on ja pysyy minun omaisuutenani! Se annettiin rakkauden
+pantiksi, sitä ei saa käyttää vihan välikappaleena! Oi orjuuden
+kirousta! Sorretun orjan ensimmäinen sana on: sorto! Äsken väkivallan
+uhrina, hän ei halua parempaa kuin väkivaltaa! Mene, jatka
+kavaltamistointasi! Vaan jos sen teet, niin älä minua milloinkaan
+äidiksesi nimitä! _(Menee)._
+
+
+
+
+Neljäs näytös.
+
+
+_(Oikealla tupa, vasemmalla muutamia ulkohuoneita; näitten välissä
+avara, taaksepäin ulottuva lakeus. Perällä muutamia puita, joitten
+väliin on tehty liekku. Tuvan edessä penkki ja pöytä)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Juhana, Matti, Liisa, sitten Wasjka.*
+
+_Juhana._ _(Avaa aitan oven auki)._ Matti, laskeu alas siellä
+hetkiseksi!
+
+_Matti._ _(Aitasta)._ Enhän pääse! Työnnä se kaappi syrjään ensin.
+
+_Juhana._ Se on totta, se. _(Menee aittaan, tulee heti takaisin)._
+
+_Liisa._ _(Hyökkää vasemmalta)._ Voi, Juhana!
+
+_Juhana._ Mitä nyt? Liisako täällä?
+
+_Liisa._ Juhana kulta! Pelasta minut. Minä olen hukassa.
+
+_Juhana._ Mitä on tapahtunut?
+
+_Liisa._ Kun minä yöllä menin avainta takaisin paikalleen viemään,
+tapasi minut siellä vouti!
+
+_Juhana._ Vouti!
+
+_Liisa._ Herra arvasi tietysti, että minä olin osallisena Mattia
+pelastamassa, ja määräsi minut palvelijaksi voudille, jolle hän antoi
+luvan kohdella minua aivan, kuinka hän vaan tahtoo.
+
+_Juhana._ Onko se mahdollista?
+
+_Liisa._ Minä olen aivan epätoivoissani,----vouti, hän riemuitsee.
+Äsken juuri otti hän minua kädestä kiini ja talutti kotiinsa, uhkasipa
+panna kellariinkin lukon taakse.
+
+_Matti._ Mitä puhutkaan?
+
+_Juhana._ Mitä sitten?
+
+_Liisa._ _(Pyrskähtää itkuun)._ Arvaatte, mitenkä minun olisi käynyt,
+joll'en olisi päässyt karkuun.
+
+_Juhana._ Jumalan kiitos!
+
+_Liisa._ Mikä minut perii nyt? Miten voin välttää hänen kostoaan? En
+sitä mitenkään välttää voi. Ja tiedätte, kuinka minun silloin käy...
+Minulla ei ole muuta jälellä kuin hukuttaa itseni!
+
+_Matti._ Muista, että kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Kanna
+kohtalosi yhtä kärsivällisesti kuin minä.
+
+_Juhana._ Me pelastamme sinut!
+
+_Liisa._ Jos voitte!
+
+_Matti._ Sinun pitää piiloutua jonnekin, samoin kuin minunkin.
+
+_Liisa._ Piiloutua?
+
+_Juhana._ Todellakin! Käy sinä piiloon myöskin! Ei sinun kauan tarvitse
+siellä olla.
+
+_Liisa._ Mutta mihinkä?
+
+_Juhana._ Voithan piiloutua sinäkin tuohon meidän aittaan.
+
+_Liisa._ Kuinka se kävisi laatuun?
+
+_Juhana._ Ainakin ensi aluksi voit tänne piiloutua, sitten etsimme
+sopivamman paikan.
+
+_Liisa._ Niin! Ei taida olla parempaa keinoa.
+
+_Juhana._ Mene vaan sinne!
+
+_Matti._ Ei ole hyvä tässä ulkona ollakaan. Tule tänne heti paikalla.
+_(Menee aittaan)._
+
+_Juhana._ Elä pelkää, kultaseni! Voudin kynsiin et joudu!
+
+_Liisa._ Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita!
+
+_Juhana._ Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon!
+
+_Liisa._ Niin, niin!
+
+_Wasjka._ _(Tulee vasemmalta)._ Aha, täällä te olette kaikki kolme!
+
+_Juhana._ No, perhana!
+
+_Matti._ Kuinka varomattomia olimme!
+
+_Wasjka._ Jopa tapasin teidät------Sinä, tyttö typykkä, peijasit
+minut eilen... Olisin saanut, Jumala ties', kuinka kauan arestissa
+istua, joll'ei vouti olisi minua sieltä omin luvin pois laskenut.--Nyt
+saatte te mennä kaikki kolme sinne istumaan.
+
+_Liisa._ _(Rukoillen)._ Mutta Wasilij! Enhän minä sitä tehnyt sinua
+vahingoittaakseni.
+
+_Juhana._ Täytyihän meidän pelastaa Matti.
+
+_Matti._ Joll'et puhu kellekään, että olemme täällä piilossa, saat hyvän
+palkkion, sittenkun vapaaksi pääsen.
+
+_Wasjka._ Koska sinä vapaaksi pääset?
+
+_Matti._ Muutaman päivän päästä, viimeistään vapautus-manifestin
+julistettua.
+
+_Wasjka._ Onko sellainen tulossa?
+
+_Juhana._ Se on jo päätetty!
+
+_Wasjka._ Todellako? Sepä olisi onni!
+
+_Matti._ Etkö puhu kellekään?
+
+_Wasjka._ En, en! Minä vain tahdoin peloittaa teitä. Jos olisitte
+minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan
+------Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla
+rauhassa.
+
+_Liisa._ Minä olen myöskin jo pakolainen!
+
+_Wasjka._ Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi?------No,
+olkaa rauhassa!
+
+_Juhana._ _(Tarjoo rahaa)._ Tuossa on juomarahaa.
+
+_Wasjka._ Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi
+meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas! _(Menee)._
+
+_Juhana._ No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu
+näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään,
+niinkuin tapana on pyhinä.
+
+_Liisa._ Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla!
+_(Menevät)._
+
+_Juhana._ _(Lukitsee oven)._ Tyttö parka! _(Menee)._
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+_Andrei, Roponen, Anni._
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta)._ Mitä on minun tekeminen? Toisella puolen
+on isäni, toisella äitini------Joll'en olisi jo näin pitkälle
+mennyt, silloin ei olisi epäilemistä. Mutta kun kerran heidät jo
+pettänyt olen, kuinka voin enää peräytyä heidän piiriinsä? En, sitä en
+voi! Mutta seisahtua--se ei ole mahdotonta!--
+
+_Roponen._ Saa nähdä, mitä hän nyt käy tekemään. Huttusesta puhumatta
+luottavat muut nähtävästi minuun ja pysyvät lujina.--------Kas,
+Andrei, sinäkö se olet? Tuleppas tänne!
+
+_Andrei._ Mitä on asiata?
+
+_Roponen._ Sinä näyt olevan pahoillasi eilispäiväisestä. Ukot olivat
+iloisella päällä ja loukkasivat sinua, sen minä myönnän. Taisinpa
+minäkin olla liian ankara sinua kohtaan. Mutta unohtakaamme se! Sinä
+pyysit tytärtäni vaimoksesi.--Hm! Siinä on tosin vaikeuksia! Mutta
+heitetään se asia ratkaisematta tuonnemmaksi! Meillä on nyt paljon
+tärkeämpiä asioita. Niinkuin tiedät, olemme joutuneet ankaraan
+taisteluun Kosminin kanssa... Kaikki meidän yhteiset voimamme ovat nyt
+tarpeen. Et sinäkään saa antaa epätoivon miehuuttasi lannistaa. _(Lyöpi
+olkapäälle)._ Sovitaan pois turhat riidat! Yhdy sinä liittoon!
+
+_Andrei._ Kas, kuinka makeasti sinä nyt puhut, kun apuani tarvitset!
+Pianpa se ääni kellossa muuttuikin! En minä ole mikään koiran penikka,
+jonka saa potkaista ulos milloin vaan tahtoo ja taasen kutsua takaisin,
+kun kaalivadista lusikkaan luu sattuu. Ei, Roponen. _(Anni astuu
+rappusille)._ Muuten voin sinulle ilmoittaa, päästääkseni sinut
+huolistasi, ett'en aiokkaan enää kosia tytärtäsi. Tosin olen häntä
+rakastanut--ja rakastan vieläkin, mutta kaikessa tapauksessa olen
+päättänyt hänestä luopua.
+
+_Anni._ _(Hyökkää esille)._ Mitä sanot?
+
+_Andrei._ Minä puhuin, mikä on totta.
+
+_Anni._ Sinä siis...
+
+_Andrei._ Minua on täällä kohdeltu tavalla, jota en voi anteeksi antaa.
+Isäsi käytös minua kohtaan on ollut sellainen, ett'en hänen kanssaan
+saata sukulaisuutta tehdä. Minun täytyy sinusta erota, niin raskasta
+kuin se minusta onkin. _(Aikoo mennä)._
+
+_Anni._ Älä mene, Andrei! Odota hetkinen! _(Roposelle)._ Isä, onko se
+totta, mitä hän sanoo?
+
+_Roponen._ Jos hän on ottanut loukkaantuakseen tosiasiasta, ei se ole
+minun vikani. Hän on venäläinen. Sentähden en voi suostua hänen
+pyyntöönsä.
+
+_Anni._ Sinä hylkäät hänet! No, hylkää sitten minutkin, sillä häntä en
+jätä.
+
+_Roponen._ Anni!
+
+_Anni._ Armas isä! Älä ihmettele, että minä, oikea äyrämöistyttö, näin
+suoraan sinulle näytän, kuinka syvälle sydämmessäni lempi tuohon
+venäläiseen nuorukaiseen on juurtunut. Armas isä, anna minut hänelle--
+ilman häntä en voi elää!
+
+_Andrei._ Anni! Älä puhu noin! Oi, jos tietäisit----
+
+_Roponen._ Tämä asia on todellakin niin tavatonta, niin outoa, mutta
+niinkuin näyttää, niin vakavaa laatua, että minä rupean jo horjumaan
+siinä päätöksessäni, jonka eilis-iltana tein.
+
+_Anni._ Mitä voit sinä muuta kuin suostua siihen, että Andrei ottaa
+minut; olenhan ainoa tyttäresi, jonka et mielelläsi antane suruun
+surkastua.
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Mitä voin minä nyt enää? Se on myöhäistä!
+
+_Roponen._ Oma tyttäreni! Voitkos sinä luulla, että minä pahassa
+tarkoituksessa kielsin teidän aikeenne? En suinkaan! Kyllä minulla oli
+syitä siihen ja päteviäkin ... mutta koska minä näen, että sinuun asia
+kipeästi koskee, en minä voi olla suostumatta. Tehkää, niinkuin itse
+tahdotte! _(Menee)._
+
+_Anni._ No, Andrei! Nyt on isäni suostuvainen!
+
+_Andrei._ Ei, Anniseni! Isäsi suostumuksen kautta ei asia tule
+paremmaksi. Jos tämä olisi tapahtunut muutamia päiviä ennen, olisin
+onnellisin ihminen maailmassa, mutta nyt se on myöhäistä. Minä olen
+sinusta jo niin kauaksi vieraantunut, ett'en enää voi, en saata sinua,
+Roposen tytärtä, vaimokseni ottaa. En ansaitse sua enää. _(Menee
+sukkelaan pois)._
+
+_Anni._ Andrei!------Hän ei kuule minua.
+
+*Laulu 13.*
+
+      Viimeinenkin toivoni
+      Sammui multa nyt!
+      Kun mun jätti sulhoni,
+      Kaikk' on päättynyt.
+      Hyvästi nyt, eloni,
+      Ilot, leikit, nuo
+      Lapsuuden unelmani!
+      Kaikk' on mennyt tuo.
+      Jälellä mull' ompi vain
+      Kuolon kolkko tie,
+      Sinne haava rinnassaan
+      Nyt jo minut vie!
+      Yksin hauta enää voi
+      Mua lohduttaa;
+      Kohta kello kalman soi,
+      kuolo kolkuttaa. _(Menee)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Tyttöjä, Poikia, Vouti, Juhana, Roponen, Kipuna, Kosmin, Pekko.*
+
+_(Kööri kuuluu)._
+
+*Laulu 14.*
+
+_Tytöt._
+
+      Tulkaatte, tytöt, kokohon!
+      Aamusta jo alkakaamme.
+      Leikkimähän, laulamahan,
+      Virittämään virsiämme.
+
+_(Näkyviin tulee jono tyttöjä. Kaksi reunimmaista nostaa kätensä ylös,
+tehden ikäänkuin portin, josta ensin menee toisessa päässä reunimmaisena
+oleva, joka sitten taas tekee portin viereisensä kanssa. Näin jatketaan
+vielä näyttämöllä, johon toisaalta alkaa poikia kokoontua)._
+
+_Pojat._
+
+      Pojat, kullan kuppuraiset,
+      Oman kylän omenaiset!
+
+      Pyhä kullan kunniaksi
+      Joukkohon jo joutukaatte!
+
+_Tytöt._
+
+      Oman vallan valkopääköt,
+      Seurakunnan selvopojat!
+
+      Tulkaa meidän tiukkuhumme,
+      Leikkimähän lentäkäätte!
+
+      Yhtykää jos yksin, kaksin,
+      Taikka kolmin koittakaatte!
+
+_Pojat._
+
+      Voi te, tytöt tylleröiset,
+      Mamman piiat makjasuiset!
+      Ken käis kanssamme kisahan,
+      Karkeloonne kajoaisi,
+
+      Ei ois sillä miehen mieltä,
+      Miehen mieltä, pojan pontta.
+
+_Tyttö._
+
+      La mie laulella alotan,
+      Alan virttä vieritellä----
+
+_Kööri._
+
+      Ääni se kaikuu,
+      Helinä se raikuu,
+      Kylästä se kuuluu tästä.
+
+_Tyttö._
+
+      Armahista aamuistamme,
+      Ihanista illoistamme.
+
+_Kööri._
+
+Ääni se kaikuu j. n. e.
+
+_Vouti._ _(Tulee mahtavasti kahdentoista sotamiehen kanssa)._ Ottakaa
+tuo tuosta! _(Näyttää Juhanaa)._
+
+_Juhana._ Mitä te minusta tahdotte?
+
+_Vouti._ Kiinni hänet!
+
+_Roponen._ Millä oikeudella?
+
+_Vouti._ Hän on määrätty sotaväkeen. _(Ääniä kuuluu »Voi poloista».
+»Hirveätä» y. m.)._
+
+_Roponen._ Hän on minun ainoa poikani! _(Sotamiehet tarttuvat
+Juhanaan)._
+
+_Vouti._ Se ei koske minuun.
+
+_Kipuna._ Herra tulee!
+
+_Kosmin._ _(Tulee vasemmalta. Talonpojat ottavat lakit päästään)._ Te
+muut saatte mennä, Roponen jää tänne!
+
+_Vouti._ _(Katselee mennessään tyttöparveen)._ Minun peipposeni ei näy
+olevan joukossa. Minnepä lie se nyt mennyt? _(Pekolle)._ Onko Liisaa
+näkynyt täällä?
+
+_Pekko._ Ei hän joukossa ole tänään ollut laisinkaan. _(Menevät)._
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Roponen.*
+
+_Kosmin._ _(Ylpeästi)._ Sinun poikasi menee sotamieheksi!
+
+_Roponen._ Millä oikeudella?
+
+_Kosmin._ Itse olette pakoittaneet minut ryhtymään ankariin keinoihin.
+
+_Roponen._ Mitenkä olemme teitä pakoittaneet.
+
+_Kosmin._ Ymmärtämättä omaa etuanne ette suostu asiaan, mikä tulee
+siunausta antamaan kaikille, sekä teille että minulle.
+
+_Roponen._ Jos se anomus sisältää, mitä sanotte, miksi ette anna minun
+lukea sitä?
+
+_Kosmin._ Kun olette allekirjoittaneet, saat sinä sen yksinkertaisen
+syyn tietää, mutta ei nuo muut.
+
+_Roponen._ Sitten vasta, kun olemme allekirjoittaneet! Mitäpä hyötyä
+siitä sitten enää on? Siitä voitte olla varma, ett'emme aio
+allekirjoittaa, ennenkuin sisällön tunnemme.
+
+_Kosmin._ Hyvä, kylläpä saadaan nähdä, kellä tässä on käskyn valta.
+Luuletko sinä, ett'en minä voi teitä pakoittaa?
+
+_Roponen._ Ette voi!
+
+_Kosmin._ Vai en voi! Enkö voi! Nyt ensiksikin toimitan poikasi kauas
+Keski-Venäjälle sotapalvelukseen.
+
+_Roponen._ Siitä saatte vielä oikeudessa vastata.
+
+_Kosmin._ Minä? Oikeudessa vastata--sinulle! Kuinka tohdit sellaista
+vasten silmiä minulle puhua?
+
+_Roponen._ Ette minua peloita laisinkaan!
+
+_Kosmin._ Minä hajoitan koko perheesi! Lähetän yhden tuonne, toisen
+tänne. Luuletko, ett'en voi?
+
+_Roponen._ Sen olisitte ennen voinut tehdä. Nyt se on myöhäistä.
+
+_Kosmin._ Myöhäistä?
+
+_Roponen._ Ettekö te todellakaan tiedä, että valtanne loppu voipi tulla
+minä päivänä hyvänsä? Vai ettekö luule minun sitä tietävän?
+
+_Kosmin._ Sinä olet siis toivossa, että manifesti pian julistetaan,
+ryhtynyt tähän vastarintaan?
+
+_Roponen._ Miks'en sitä voisi suoraan tunnustaa.
+
+_Kosmin._ Ja luulet anomukseni sisältävän jotakin, joka koskee teidän
+vapauttanne.
+
+_Roponen._ En epäile sitä ensinkään!
+
+_Kosmin._ Kuule, Roponen! Minä näen että sinä olet järkevä mies ja
+ymmärrät paremmin kuin nuo muut hyötysi siitä, jos pääset minusta
+riippumattomaksi. Mutta älä luule vielä, että manifesti heti
+julistetaan, vaikka se päätetty on. Sen toimeenpanossa tulisi olemaan
+niin suuria vaikeuksia, että vielä kuluu aikaa, ennenkuin hallitsija sen
+julistaa, eikä ole mahdotonta sekään, että hän sen kokonaan lykkää
+epämääräiseen tulevaisuuteen. Minä, niinkuin huomaat, ennätän vielä
+tehdä, mitä mieleni tekee. Mutta minä kunnioitan sinua ja tahdon
+sentähden sinun kanssasi solmia ystävyyttä. Jos lupaat tuon anomuksen
+alle kirjoittaa, pääset veroista vapaaksi ja saat poikasikin takaisin.
+
+_Roponen._ Minä ajan sellaista asiaa, jossa ei ole tinkimisen varaa.
+
+_Kosmin._ Luuletko sinä todellakin, että vapaus tulee olemaan tälle
+rahvaalle hyödyksi?
+
+_Roponen._ No tietysti!
+
+_Kosmin._ Jos tarkemmin ajattelet, kuinka hyödyllistä on, että kaikkeen
+itsenäiseen toimintaan kykenemättömällä kansajoukolla on johtaja, isä,
+joka heistä huolta pitää, heitä neuvoo, opettaa ja samalla kurittaa, jos
+sen huomaat, kuinka suurta siunausta teille minun isällinen huolenpitoni
+on antanut, niin näet, että talonpojat tarkan isännän huostassa ovat
+päinvastoin paljon onnellisempia, kuin jos kenestäkään riippumattomia
+olisivat.
+
+_Roponen._ Parempi on ankarin laki, kuin löyhin itsevaltaisuus. Nykyinen
+voutinne on jo alussa näyttänyt, ett'ei hyvää ole ainakaan
+odotettavissa.--Ja muuten me emme ole sellaisia raukkoja, jotka
+virkamiesten sorron alle alistuisimme. Me kyllä tiedämme, mistä on
+oikeutta etsittävä.
+
+_Kosmin._ No, olkoon menneeksi! Sinä ja muutamat muut, joista sitten
+voimme sopia, pääsette perheinenne vapaiksi, jopa saatte
+maatilkkunnekin omaksenne, mutta sitten autat sinä minua pysyttämään
+valtaani muitten yli. _(Talonpoikia tulee näkyviin)._ Tuossa tulee
+muita! Keskustelkaa nyt vielä hetkinen? Kymmenen minuutin päästä vaadin
+viimeisen vastauksenne. Ja voi teitä, jos vielä uppiniskaisuudessanne
+pysytte! _(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Roponen, Huttunen, Kipuna, Susi, Juvakka.*
+
+_Roponen._ Nyt on taistelu alkanut, ystäväni.
+
+_Huttunen._ Mitä oletkaan tehnyt, Roponen?
+
+_Kipuna._ Parasta lie, että vältämme hänen vihansa ajoissa.
+
+_Huttunen._ Nyt on vielä aikaa siihen.
+
+_Susi._ Niin, ehkä se olisi parasta.
+
+_Roponen._ Jos taistelun alussa masennutte, mitenkä voin teihin luottaa,
+kun tiukempi tulee?
+
+_Juvakka._ Emme me masentuneet ole laisinkaan.
+
+_Susi._ Eihän vielä mitään hätää ole.
+
+_Huttunen._ Niin kai!
+
+_Roponen._ Jäykästi pysykäämme vastuksessa. Vaikka hän uhkailee, se ei
+merkitse mitään. Tänään, huomenna, ylihuomenna tulee manifesti.
+Ainoastaan lujuutta ja kärsivällisyyttä on tarpeen.
+
+_Kipuna._ Mutta joll'ei se tulekaan?
+
+_Huttunen._ Roponen! Minä pyydän, heitä tuo uhkarohkeutesi! Jos sinä et
+taivu, saamme me syyttömätkin kärsiä.
+
+_Susi._ Herra tulee!
+
+_Roponen._ Muistakaa, ei kukaan saa kirjoittaa hänen anomuksensa alle.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin, Wasjka, Matti, Vouti, Liisa, Mari, Anni, Andrei,
+Kansaa.*
+
+_Kosmin._ _(Tulee kymmenen sotamiehen kanssa. Kansaa tulee)._ No,
+tahdotteko kirjoittaa paperin alle?
+
+_Talonpojat._ Emme!
+
+_Kosmin._ Se, joka tietää, missä karannut vanki on, ja sen heti
+ilmoittaa, hän pääsee kaikesta siitä edesvastauksesta, minkä alle muut
+joutuvat.
+
+_Huttunen._ _(Ottaa askeleen eteenpäin)._ Tuota...
+
+_Juvakka._ Jos tohdit sanoa sanaakaan, niin varo itseäsi!
+
+_Kosmin._ Eikö kukaan tahdo ilmoittaa?
+
+_Huttunen._ Herra! Minä en ainakaan tiedä, missä hän on piilossa.
+
+_Kosmin._ Vai et tiedä vain! No, ehkä minä tiedän. _(Sotamiehille)._
+Sotilaat! Katsokaa tuonne aitan sisään!
+
+_Roponen._ _(Juvakalle)._ Meidät on petetty.
+
+_Wasjka._ Antakaa avain!
+
+_Roponen._ Tuota--noin--minulla--ei--ole--
+
+_Wasjka._ _(Lyöpi pyssyn perällä oven auki ja menee sisään)._
+
+_Juvakka._ Nyt meidät hukka perii!
+
+_Roponen._ Ei saa lannistua!
+
+_Wasjka._ _(Tulee takaisin)._ Ei täällä ole ketään.
+
+_Kosmin._ Vai ei ole!
+
+_Vouti._ Sallikaa minun mennä! _(Menee kahden sotamiehen kanssa)._
+
+_Wasjka._ Perhana! Ei onnistunut sittenkään!
+
+_Andrei._ _(Tulee)._ Mitä nyt!
+
+_Roponen._ Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja!
+
+_(Sotamiehet tuovat Matin ja Liisan aitasta)._
+
+_Kosmin._ _(Wasjkalle)._ Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt
+yhtään!
+
+_Vouti._ _(Liisalle)._ Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon!
+Nytpä et enää pakoon pääse.
+
+_Liisa._ _(Kosminille)._ Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa!
+
+_Kosmin._ Säälimisen aika on nyt mennyt. _(Roposelle)._ No, Roponen,
+sinä laintuntija, älyniekka! Pidätkö sinä talossasi pahantekijää?
+
+_Matti._ Mitä pahaa minä olen tehnyt!
+
+_Kosmin._ Ja sitten vielä minun orjani olet taloosi piiloittanut!
+Tiedätkö, että se on varkautta? Kuulkaa nyt, te muut! Minä näen, että
+koko tähän meteliin on syypää ainoastaan Roponen, tuo ylpeä naapurinne.
+Kun hän on poissa teitä yllyttämästä, tiedän minä teidän muitten pysyvän
+alallanne. Sentähden on ensimmäinen asia rauhaa saadakseni keskellänne,
+että Roponen toimitetaan kauas täältä. _(Sotamiehille)._ Sitokaa hänet!
+_(Sotamiehet tarttuvat Roposeen)._
+
+_Roponen._ Ystävät! Kansalaiset! Auttakaa minua! Älkää antako hänen
+tehdä tämmöistä vääryyttä syyttömiä ihmisiä kohtaan! Tämä on vasten
+lakia! Auttakaa! _(Sortuneena)._ Ette tohdi--------Voi teitä
+raukkoja!
+
+_Mari._ _(Tulee tuvasta, juoksee äänettä sinne, tänne)._
+
+_Anni._ _(Hyökkää oikealta esiin)._ Isäni, isäni! Voi, voi, auttakaa,
+hyvät, rakkaat ystävät! Armoa! Armoa!
+
+_Roponen._ Rukoile Jumalalta apua! Hän yksin voi enää auttaa!
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Mitä olen minä tehnyt?
+
+_Kosmin._ Kuulkaa, te muut! Te olette nyt nähneet, mihin vastarinta
+vie! Jos nyt te luovutte uppiniskaisuudestanne, annan teille kaikille
+anteeksi, vaikka tiedän teidätkin syyllisiksi. Lupaatteko olla
+kuuliaisia?
+
+_Huttunen._ _(Ja jotkut muut)._ Lupaamme!
+
+_Roponen._ Voi raukkoja! Raukkoja!
+
+_Kosmin._ No niin! Ensimmäiseksi todistukseksi kuuliaisuudestanne vaadin
+nyt, että kirjoitatte tämän rautatietä koskevan anomuksen alle.
+
+_Huttunen._ Meistä ei osaa kukaan muu kirjoittaa kuin tuo Andrei.
+
+_Kosmin._ Niin no! Sinä Andrei kirjoitatkin ensimmäiseksi. _(Ottaa
+paperin taskustaan)._ Tule kirjoittamaan tämän anomuksen alle nimesi!
+
+_Andrei._ Minä en kirjoita!
+
+_Kosmin._ Mitä?
+
+_Andrei._ Ennen en kirjoita nimeäni sen alle, ennenkuin siihen on se
+mies nimensä piirtänyt, joka minua on kirjoittamaan opettanut, ja se on
+Roponen!
+
+_Kosmin._ Roponen!
+
+_Andrei._ Niin, Roponen, joka lapsuuttani hoiti ja antoi minulle suojan
+ja kodin! Antoi vielä enemmän! Opetti minut ymmärtämään, että ainoastaan
+vapaina olemme tosi-ihmisiä! Jos hän nyt sanoo minulle: »Kaikki, mitä
+sinulle opetin, on valhetta! Orja jääköön orjaksi! Parempi orjuus, joka
+antaa leipää, kuin vapaus, joka vaan antaa vaivoja.--» Jos hän sen
+sanoo, silloin kirjoitan alle, muuten en!
+
+_Anni._ Kiitos, kiitos, Andrei!
+
+_Roponen._ Andrei, sinä olet jalo nuorukainen!
+
+_Kosmin._ Vaan itsehän paljastit heidän salajuoniaan?
+
+_Andrei._ Sen tein toisessa tarkoituksessa kuin luulitte. Minähän juuri
+päästin eilen illalla vangin karkuun, vaikka koetin teitä sillä tavalla
+pettää, että tekeysin kavaltajaksi. Jos joku on syyllisenä rangaistava,
+niin rangaiskaa minut yksin.
+
+_Kosmin._ Sinä siis petit minut ja tohdit vielä siitä kerskailla! Voi
+sua onnetonta! Kyllä sen tulet kalliisti maksamaan.
+
+_Andrei_ Nyt en pelkää vankeuttakaan, kun omatuntoni on vapaa!
+
+_Roponen._ Niin! Antakoon kohtalo nyt mitä tahansa, nyt olemme
+yksimieliset!
+
+_Kosmin._ Te luotatte lempeäluontoisuuteeni, uskotte ett'en aio ryhtyä
+ankarimpaan. Siinä olette pettyneet, sen tahdon osoittaa. Ruoskikaa
+häntä! _(Sotamiehet käyvät Andreihin kiinni)._
+
+_Audotja._ _(Hyökkää esille)._ Antakaa hänen olla! Kosmin, älä satuta
+kättäsi häneen------sillä--hän--on----oma poikasi!
+
+_Kosmin._ Poikani? Minun poikani?
+
+_Audotja._ Antakaa hänen olla rauhassa, niin saatte kaikki tietää.
+
+_Kosmin._ _(Viittaa sotamiehille)._ Kuka sinä olet? En ole sinua koskaan
+täällä nähnyt.
+
+_Audotja._ Ettekö koskaan? Voi Kolja, Kolja?
+
+_Kosmin._ _(Hämmästyen)._ Mitä tämä on? Kasvoja en tunne, mutta ääni on
+tuttu!
+
+_Audotja._ Niin vähänkö Kolja-herra muistaa enää ihanaa, armasta
+Audotjaansa? Sinä et luule hänen voineen tällaiseksi muuttua.
+
+_Kosmin._ _(Itsekseen)._ Mitä? Tuoko olisi ihana, kaivattu Audotjani,
+tuo repaleinen vaimo?
+
+_Audotja._ Ja tämä on poikasi, se on lapsi, joka minut Jegor-veljesi
+kynsistä pelasti. Tämä nuorukainen se on, joka meidät kahdeksi
+vuosikymmeneksi eroitti toisistamme. Tämä risti haihduttaa epäilykset.
+Muistatko, Kolja, sitä yötä, jolloin kuunvalossa, istuessamme hovin
+puutarhan lehtimajassa, annoit minulle tämän ristin?
+
+_Kosmin._ Se on hän! Se on hän!
+
+_Vouti._ Älkää, herra, kuulko hänen lorujaan! Hän toivoo tietysti
+valheillaan saavansa muutaman kopekan pojalta, kun on hänet raippojen
+alta pelastanut!
+
+_Kansa._ Tehkää tietä! Sanansaattaja tulee, kirje kädessänsä.
+_(Sanansaattaja antaa Kosminille kirjeen, jota hän rupeaa lukemaan)._
+
+_Vouti._ Teidän ylhäisyytenne! Asemanne on vaarallinen! Jos annatte
+heidän valheittensa vaikuttaa itseenne, niin joudutte hukkaan.
+Rangaiskaa, ja rangaiskaa verisesti, muuten ette voi hillitä tuota
+kapinoitsevaa roistokansaa. Minä rukoilen teitä ainakin tämän kerran
+kallistamaan korvanne neuvoilleni.
+
+_Kosmin._ Olen jo liiaksi teikäläisille korvani kallistanut. Jos sitä en
+olisi tehnyt, en olisi turhaan rääkännyt rehellisiä ihmisiä.--Niin,
+turhaan, sillä vapautusmanifesti on tullut.--Laskekaa heidät irti!
+_(Lukee)._
+
+      _»Armollinen manifesti._
+
+Me Aleksanteri II, Jumalan armosta koko Wenäjän Keisari ja Itsevaltias
+y. m. y. m. teemme kaikille uskollisille alamaisillemme tiettäväksi:
+Jumalan sallimuksen ja perintöoikeuden pyhän lain kautta kutsuttuna
+esi-isiemme valtaistuimelle, olemme Me, tätä kutsumusta noudattaaksemme,
+sydämmessämme luvanneet Keisarilliseen suosioomme ja huolenpitoon sulkea
+kaikki Meidän uskolliset alamaisemme, olkoot he mitä säätyä eli luokkaa
+hyvänsä. Katsellessamme valtakunnan eri säätyjä ja luokkia, olemme
+tulleet siihen vakuutukseen, että Keisarikunnan laki, joka kyllä katsoo
+korkeampien ja keskisäätyjen parasta sekä pitää heidän
+velvollisuuksiaan, oikeuksiaan ja etujaan silmänsä alla, ei ole samalla
+tarkkuudella ottanut suojelukseensa maatiloihin sidottuja talonpoikia,
+jotka joko vanhempien lakien tai vanhan tavan jälkeen perinnön kautta
+tilanhaltioitten vallan alla ovat.
+
+------------
+
+Tämän havaittuansa, rupesivat jo meitä ennen olleet, muistossamme
+suuresti kunnioitettavat Keisarit parantamaan talonpoikain tilaa----
+----mutta niitä asetuksia vapaista maanviljelijöistä ja
+kontrahtikirjalla sidotuista talonpojista otettiin toki vaan pienemmissä
+osissa maata noudatettaviksi.----Niin on se vakuutus Meihin lujaksi
+tullut, että talonpoikain tilan totinen parannustoimi on meille
+Esi-isiltämme annettu ja pyhänä pidettävä perintö, toimi, jota tekemään
+Jumala on aikoja myöten meitä kutsunut ... ja Jumalan apua rukoillen
+olemme päättänyt panna asian toimeen.----------Koska tunnemme,
+että vastuksia on monta tämän aiotun uuden järjestyksen tiellä, niin
+ennen kaikkea turvaudumme Wenäjän maata kaitsevaan Jumalaan.
+
+Me luotamme myös uskollisen aatelistomme jalomielisiin uhrauksiin,
+hyvillä mielin ja ansion mukaan kiittäen tätä säätyä sekä meidän omasta
+että isänmaan puolesta, Meidän toimillemme tehdyn avun tähden. Wenäjä ei
+koskaan ole unohtava, että aatelisto ainoastaan ihmisarvon tunnosta ja
+rakkaudesta lähimmäistä kohtaan vapaalla tahdolla on luopunut niistä
+oikeuksista, joita nyt lakkautettava orjuus sille tarjosi, ja siten on
+laskenut perustuksen uudelle tulevaisuudelle talonpoikain hyödyksi----
+----
+
+Ja vakavasti toivomme nyt, että vapautetut orjat, nähden mikä
+tulevaisuus heillä nyt on odotettavana, myös ymmärtävät oikein
+arvostella ja tunnustaa, mitä kaikkea aatelisto niitten hyväksi on
+uhrannut. Totta he ymmärtävät sen totuuden, että vakavammalle
+omistusoikeudelle perustettu tila, niin myös suurempi vapaus omaisuuden
+hallinnossa velvoittaa, paitsi mitä valtakunnalle ja itsellensä tulevat
+velkaa olemaan, myöskin näyttämään oikeiksi lain suojelemat aikeet,
+käyttämällä laillisesti ja järjellisesti äsken heille suotuja oikeuksia.
+Sillä joll'eivät ihmiset itse koeta turvata heille onneansa, niin ei
+paraskaan laki voi sitä tehdä... Ja nyt, sinä hurskas, uskollinen kansa,
+tee pyhä ristinmerkki otsallesi, yhdistä rukouksesi meidän rukoukseemme
+anoaksesi taivaasta Korkeimman siunausta ensimmäisen vapaan työsi
+ylitse; siinä on vakava perustus itsekunkin yksityiselle niin hyvin kuin
+koko kansan yhteiselle menestykselle--------
+
+      _ALEKSANDER_».
+
+Te olette vapaat!
+
+_Kaikki._ Vapaat! _(Ääretön riemu)._
+
+_Roponen._ Kiitetty olkoon Herra taivaassa, ylistetty jalo hallitsijamme
+Aleksanteri II. Sinä teit teon, josta sinua koko Venäjän kansa on
+ikuisesti kiittävä, josta koko maailma on nimeäsi ylistävä. Rakkaat
+kansalaiseni! Nyt olemme kumminkin saavuttaneet sen, mitä varten
+ponnistelimme, nyt kun kaikki olimme joutua epätoivoon. Kiittäkäämme
+Herraa siitä, että hän on jalon hallitsijamme kättä armotyöhön johtanut.
+
+_Kaikki._ _(Laulavat)._
+
+      Sun puolees käännymme me nyt,
+      Kun taistelu on päättynyt;
+      Sun etees, Herra taivahan,
+      Tään onnen päivän antajan,
+      Nyt notkistamme polvemme
+      Ja sua yksin kiitämme.
+
+_(Kaukaa kuuluu sama virsi)._
+
+_Audotja._ Kosmin! Sinä sait nyt suuren aineellisen tappion, mutta älä
+sure! Palkkioksi antoi Jumala sinulle lohdutuksen kolkolle,
+lemmettömälle elämällesi, antoi sinulle takaisin poikasi. _(Osoittaa
+Andreita)._
+
+_Kosmin._ Tämäkö poikani ... joka minut petti?
+
+_Andrei._ Pettäjä en ole ollut. Ajattele vaan, mikä taistelu oli
+minulla! Toisella puolen isäni, toisella he kaikki. Ja sitten loukattu
+sydämmeni, joka huusi kostoa. Horjahdin, se on totta, mutta olinhan
+valmis vaikka kahleilla sovittamaan hetken hairahdusta.
+
+_Kosmin._ Olet ollut orja, mutta, kiitos Luojan, sinulla ei ole orjan
+mieli! Tule pojakseni!
+
+_Andrei._ Isäni! _(Syleilevät)._ Ja sinä, Roponen! Voinko sinulta toivoa
+anteeksi saavani?
+
+_Roponen._ Vielä enemmän! Paraan aarteeni maailmassa, tyttäreni!
+_(Kosminille)._ Olkoon hän sovinnon merkki teidän ja meidän välillämme!
+_(Antavat kättä)._
+
+_Kaikki._ _(Laulavat)._
+
+      Oi armon lähde autuas,
+      Elämän suuri ruhtinas,
+      Sä taivaan valo, aamun koi,
+      Sinulle virtemme nyt soi!
+      Yön synkeys jo mennyt on,
+      Sun, Herra, kiitos olkohon!
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Viimeinen ponnistus, by Matti Kurikka
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14719 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..38187c3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #14719 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14719)
diff --git a/old/14719-8.txt b/old/14719-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..5d7a1d9
--- /dev/null
+++ b/old/14719-8.txt
@@ -0,0 +1,4093 @@
+The Project Gutenberg EBook of Viimeinen ponnistus, by Matti Kurikka
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Viimeinen ponnistus
+       Näytelmä neljässä näytöksessä
+
+Author: Matti Kurikka
+
+Release Date: January 17, 2005 [EBook #14719]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN PONNISTUS ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+
+
+
+
+
+
+
+VIIMEINEN PONNISTUS
+
+NÄYTELMÄ NELJÄSSÄ NÄYTÖKSESSÄ
+
+
+Matti Kurikka
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Gummerus 1884.
+
+
+
+
+_Suomalaisen teatterin nerokkaalle johtajalle, tohtori KAARLO
+BERGBOMille syvän kiitollisuuden osoitteeksi_
+
+_Kunnioituksella_
+
+_Tekijä_
+
+
+
+
+JÄSENET:
+
+_Kosmin_, aatelismies.
+_Ivan Petrovitsch_, vouti.
+_Roponen_, varakas talonpoika.   }
+_Juhana_, }  hänen lapsensa.     }
+_Anni_,   }                      }
+_Andrei_, hänen kasvattinsa.     }
+_Juvakka_,  }                    }
+_Huttunen_, } talonpoikia.       } Kosminin alustalaisia.
+_Kipuna_,   }                    }
+_Susi_,     }                    }
+_Matti_, Juvakan poika.          }
+_Liisa_, Kosminin palvelustyttö. }
+_Mari_, Roposen sisar.           }
+_Pekko._                         }
+_Audotja._
+_Wasjka_,  } kasakoita.
+_Mischka_, }
+Sotaväkeä, kansaa.
+
+Tapahtuu Inkerissä v. 1861.
+
+
+
+
+Ensimmäinen näytös.
+
+
+_(Tupa, jossa peräseinän keskellä on ovi, oikealla kiuas, jonka suu on
+ovelle päin; sen vieressä lesankka ja lesankan päässä kiukaan kulmassa
+kaappi; vasemmalla suuri pöytä, jonka ympärillä jakkaroita; pitkin
+seiniä lavitsat ja laen rajassa parvet)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+_(Pöydän ympärillä istuu tyttöjä ompelemassa mikä mitäkin. Poikia istuu
+lavitsoilla pitkin seiniä tupakkaa polteskellen. Kiukaalla makaa yksi
+pojista, ja Mari istuu lesankan vieressä kehräten. Pienet pojat vetävät
+väkikarttua lattialla)._
+
+_Matti._ Mitä te, nulikat, täällä teette? Menkää tuonne turulle
+kuperkeikkaa lyömään!
+
+_Poika._ Todellakin! Lähtekäämme ajelisille!
+
+_Pojat._ Niin, lähdetään.
+
+_Poika._ Minä luen arpaa. _(Lukee puoleksi ääneen)._
+
+      Yykel, taakel, tammenlikka,
+      Viikel, vaakel, vammenkoukku,
+      Koukku metsähän kolahti,
+      Jäsähti jänistä päähän;
+      Mäne metsän kenkkeriks'.
+
+_(Se, jonka kohdalle sana »mäne» tulee, pääsee arvanlyönnistä pois,
+kunnes kahdesta viimeisestä toinen jää ajelijaksi)._
+
+_Liisa._ _(Sillä välin)._ Nyt, tytöt, työnne pois! Jo on aika käydä
+leikkimään.
+
+_Mari._ Mitä vielä. Sitä vartenko luulette minun antaneen luvan täällä
+pitää illanistujaisia, että heti illan suussa mellastamaan rupeaisitte?
+
+_Matti._ Mutta jos Roponen pian tulee kotiin, niin emme saa leikkiä
+laisinkaan.
+
+_Andrei._ Ei hän kotiin tule ennenkuin puoliyön aikaan. Antaa tyttöjen
+vielä ommella. _(Pojat juoksevat ulos)._
+
+_Matti._ Niin, no ommelkoot sitten. Mutta näin ei tässä istumaan ruveta.
+Laulakaa, tytöt!
+
+_Liisa._ Kellä tässä on aikaa laulamaan?
+
+_Matti._ Sinulla justiin! No, aiota pian tahi ... tahdotko pamppua?
+_(Ottaa pyyheliinan kaapin kulmasta ja rupeaa sitä punomaan)._
+
+_Liisa._ Sinä olet aina sen pamppusi kanssa. No, mitä minä laulan?
+
+_Matti._ Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua.
+
+_Liisa._ No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta?
+
+_Kaikki._ Tahdomme.
+
+_Liisa._ _(Laulaa)._
+
+      Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne!
+      Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne!
+      Omena ja Karjo, tulkaa tänne!
+      Tule tänne, karjani kaunis,
+      Viidakosta, varvikosta
+      Lehdikön läpi, ahojen alta,
+      Metsolan maista luokseni nyt;
+      Armahani, ainoani, tule tänne,
+      Rinnoilleni riennä, kultani, tänne,
+      Ikävöiden ootan sinua tänne;
+      Tule tänne kultani kaunis,
+      Päivän noustess', muitten maatess'.
+      Peräti pellon, alati aidan,
+      Niin, ett'ei kukaan sinua nää.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Juhana.*
+
+_Juhana._ _(Astuu tupaan, laulaen)._
+
+      Täss' on poika pikkarainen,
+      Iloinen ja huoleton,
+      Laulamaan kuin kottarainen
+      Valmis vaikka milloin on.
+
+      En mä ole pienen pieni,
+      Vaikk'en suuren suurikaan,
+      Olenhan kuin haapasieni,
+      Moinen pulska tatti vaan.
+
+      Vanha en mä ole vielä,
+      Enpä juuri lapsikaan--
+      Tunnustan sen ilomiellä:
+      Ikän' ompi paraillaan.
+
+      Ei oo kultaa vielä mulla,
+      Eikä ole tarviskaan.
+      Ehkä joku mielis tulla,
+      Mutta min' en tahdo vaan.
+
+Mitä tämä on? Niinhän täällä ollaan hiljaa kuin nauriita varkaissa. Kas
+Andreitakin! Istuu kuin kirkon penkissä. Kun Anni vaan on hänen
+vieressään, on hän ääneti kuin sika ruispellossa. Kukkokin kanan viereen
+tullessaan panee »kokoko» ja vetää siipeään maata pitkin, mutta sinä...
+Ahaa, sinä luulet varmaankin luhdissa olevasi ja pelkäät tulevan
+anoppisi heräävän.
+
+_Mari._ Mitä sinä Andreita pilkkaat aina! Parempi on olla vaiti kuin
+puhua joutavia, niinkuin sinä. Andrei on kelpo poika.
+
+_Juhana._ Tilkkanokka, jamakkanenä, killisilmä--enpä häntä haukukaan.
+
+_Andrei._
+
+      »Hauku, hauku hallikoira,
+      Et sie toki purra saa.»
+
+_Juhana._
+
+      Kuka tahtois puuta purra,
+      Sian selkää silitellä.
+
+_Andrei._ Aina sinä olet ilveitä täynnä.
+
+_Liisa._ Totta tosiaan! Joll'ei Juhanaa olisi joukossamme, ei meillä
+olisi puoleksikaan näin hauskaa. Hän se aina nauramaan saa.
+
+_Mari._ Ei se ole ollenkaan kiitettävää, että aina nauraa hahattelee
+kaikille tyhmyyksille, niinkuin sinä,--jos tahdot tietää.
+
+_Liisa._ Minä vähät siitä, onko se teidän vanhojen mielestä kiitettävää
+tahi ei; minä laulan, nauran ja olen iloinen, enkä koskaan aio tulla
+tuollaiseksi tuppisuuksi kuin meidän rikkaimpien talojemme tyttäret
+ovat.
+
+_Anni._ Mitä sillä tarkoitat?
+
+_Liisa._ Minä tarkoitan, ett'en koskaan aio tulla tuollaiseksi
+suuttomaksi kanaksi, joka pelkäisin puhutellakin poikia--vanhempieni
+näkyvissä.
+
+_Anni._ Sentähden, ett'ei sinulla ole.
+
+_Liisa._ Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on
+olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon?
+
+_Mari._ Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä.
+
+_Liisa._ Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda
+vettä, avata suutasi miesten näkyvissä?
+
+_Mari._ Tietysti!
+
+_Matti._ Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo. Ei minunkaan mielestäni
+tuo ole oikeata häveliäisyyttä, että päivällä vanhempien ihmisten
+näkyvissä melkein pelätään poikia, mutta--annas olla, kun ei päivän
+valo ole todistamassa...
+
+_Mari._ Mitä! Sinäkin, aina järkevä ja älykäs poika, yhdyt tuon liehakon
+väitteeseen.
+
+_Andrei._ Pidä puoliasi, Mari! Sinä olet oikeassa. Häveliäisyys on immen
+parahin koristus. Parempi on, että pelkää miehiä, kuin että jokaiselle
+kaulaan kapsahtaa, joka vain vastaan sattuu tulemaan.
+
+_Juhana._ Oho. Oikeinhan sinä, Andrei, olet viisas mies! _(Muille)._ Hän
+olisikin jo papiksi päässyt, mutt'ei otettu, olisi saanut 5,000
+palkkaakin, mutt'ei annettu.
+
+_Andrei._ Puhukaa mitä tahansa! Häveliäisyys on tytön paras koriste.
+
+_Juhana._ Heittäkää jo tämä puhe! Jo riittää tuota lörpötystä. Hyviä
+olette, kaikki olette siivoja ja sävyisiä, kuin kaalivadista nostettu
+torakka.
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Audotja.*
+
+_Audotja._ _(Tallustaa tupaan)._ Hyvä ilta!
+
+_Matti._ Jumal' antakoon!
+
+_Audotja._ Näin valkean ikkunasta, niin luulin paraaksi pistäytyä tänne
+yösijaa etsimään.
+
+_Matti._ Etäältäkö tullaan?
+
+_Audotja._ Etäältä, poikaseni, etäältä! Pietarista----ja paljoa
+kauempaakin.
+
+_Juhana._ Millä asioilla kuljet?
+
+_Audotja._ Minä olen kadottanut, mikä minulle on kalliinta, ja etsin nyt
+sitä.
+
+_Andrei._ Oletko jo paljon maata mitellyt?
+
+_Audotja._ Paljon, paljon, poikaseni, enemmän kuin te kaikki yhteensä.
+_(Astuu lähemmäs pöytää)._ Täälläkös nuoria paljon! Olen minäkin ollut
+nuori, kaunis ja iloinen--mutta siitä on jo pitkä, pitkä aika.
+
+_Mari._ Oletko ensi kertaa täällä meidän puolella?
+
+_Audotja._ En suinkaan. Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut...
+Kenenkä tupa tämä nyt on?
+
+_Juhana._ Pietari Roposen!
+
+_Audotja._ Vai niin!----Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?... Niin se
+aika muuttuu.
+
+_Mari._ Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua.
+
+_Audotja._ En minä enää olekaan se, mikä olin viime kerran täällä
+ollessani.
+
+_Mari._ Mitenkä niin?
+
+_Audotja._ Aika, huolet, kärsimykset ovat minussa muuttaneet sen, mistä
+te minut tuntea voisitte. »Aika muuttuvi moneksi, ihmiset ajan keralla.»
+
+_Mari._ Sanohan edes nimesi! Se ei toki liene muuttunut.
+
+_Audotja._ Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi oikean nimeni kuulin,
+että tuskin sitä enää muistankaan.
+
+_Matti._ Mitä juttelee hän?
+
+_Juhana._ En minäkään ymmärrä, mikä häntä vaivaa.
+
+_Audotja._ Kuka on nykyään haltijanne?
+
+_Andrei._ Kosmin.
+
+_Audotja._ Jegor Kosminko?
+
+_Mari._ Jegor Kosmin! Hän on maannut haudassaan jo viisi ajast'aikaa.
+Hänen nuorempi veljensä Nikolai nyt tätä tilaa hallitsee.
+
+_Audotja._ _(Mielenliikutuksella)._ Hänkö siis! Sinä Kolja, olet siis
+viisi vuotta täällä isäntänä ollut, etkä ole etsinyt sitä, joka tähtesi
+niin paljon kärsiä on saanut.
+
+_Juhana._ Mitä puhelet sinä, vaimo?
+
+_Audotja._ Onko hän nainut?
+
+_Mari._ Ei ole ollutkaan.
+
+_Audotja._ Eikö hänellä ole millaistakaan poikaa?
+
+_Mari._ Johan sanoin, ett'ei hän ole ollutkaan naimisissa.--Tämä vaimo
+taitaa olla takaraivolleen tärähtänyt.
+
+_Audotja._ Siis on hän muualla. Kuollut hän ei voi olla, sen sanoo ääni
+rinnassani... Voi, poikani, poikani! Mistä, miten sinut löydän? Jospa
+se, joka askeleeni on tänne johtanut, ohjaisi minut päämaaliini asti!
+
+_Mari._ Onneton vaimo! Aivosi näkyvät olevan sekaisin, jonkun suuren
+murheen tähden. Käy tänne levähtämään! _(Herättää uunilla nukkujaa)._
+Paavo, nouse pois sieltä, Paavo! _(Paavo kämpii haukotellen kiukaalta
+alas)._
+
+_Audotja._ _(Katselee pöydän ääressä istuvia)._ Voi, te onnelliset,
+jotka saatte kotikaton alla nuoruutenne päivät viettää! Minulle ei
+sallittu sitä onnea. _(Nousee kiukaalle)._
+
+_Andrei._ Minä näen sinussa yhden tuollaisen onnenhylkäämän, jollaisia
+niin paljon maailmassa löytyy. Rupean osaa ottamaan kohtaloosi. Lienetkö
+paennut orja vai vapauden kirjalla varustettu maankiertäjä; minä pyydän
+sinua kertomaan tarkemmin meille elämänvaiheesi.
+
+_Audotja._ Pitkäksi kävisi minun kertoa, kuinka minä kukoistavimmalla
+ijällä näiltä seuduin jouduin kauas Etelä-Venäjälle, kuinka siellä
+neljätoista pitkää kamalaa vuotta tein työtä julman herran hovissa, ja
+kuinka sitten viime kesänä jouduin Pietariin. Herrani kuoli, ja
+isännäkseni tuli hänen nuorin tyttärensä. Kun tämä sai kuulla, että oli
+päätetty päästää kaikkialla orjat vapaiksi, vapautti hän minut jo ennen
+manifestin julistusta, ja niin olen nyt kulettanut luuni tänne.
+
+_Matti._ Onko orjuuden lakkautus jo päätetty?
+
+_Audotja._ Niinkuin sanoin. Ettekö te sitä vielä tiedä?
+
+_(Yleinen riemu)._
+
+_Andrei._ Ei siitä täällä vielä mitään tiedetä.
+
+_Juhana._ Kyllä olen kuullut isäni siitä puhuvan, mutta ei hänkään
+luullut sen niin pian käyvän.
+
+_Matti._ Vai päätetty! Voi kumminkin sitä riemun päivää, jolloin
+vapaiksi herran vallan alta pääsemme!
+
+_Andrei._ Silloin ei herra saisi meiltä veroa kiskoa eikä päivätöitä
+vaatia.
+
+_Matti._ Veroa me kyllä silloinkin maksaa saamme, mutta eikö ole
+kymmenen kertaa suloisempaa maksaa veronsa rakkaan hallitsijamme omaan
+kukkaroon, kuin mokomille nälkäkurjille, jotka aarteensa aitoissaan
+homehtua antavat. Voi, voi, kuinka suloiselta se tulee tuntumaan!
+
+_Juhana._ Erittäin nyt, kun olemme tämän uuden inhottavan voudin
+saaneet. Hän tulee olemaan meille oikeana vitsauksena.
+
+_Matti._ Silloin saisimme naimisiinkin mennä kenen kanssa vain
+tahtoisimme. Ei tarvitsisi enää herralta lupaa pokkuroida.
+
+_Liisa._ Minäkin pääsisin erilleni voudin kiusattavista.
+
+_Anni._ Kiusaako hän sitten sinua kovasti!
+
+_Liisa._ En minä tohdi illalla liikkua ulkonakaan yksin. Jos hänen
+kynsiinsä joutuisin, niin...
+
+_Juhana._ Senkin koiransikiö! No, kyllä hänestä pian irti jo pääsemme.
+
+_Mari._ Jumala sen onnen meille suokoon!
+
+_(Ulkoa kuuluu soittoa ja laulua)._
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Wasjka ja Mischka.*
+
+_Wasjka._ _(Töytää tupaan Mischkan kanssa, laulaa)._
+
+      Donin mailta ma oon,
+      Kasakoilta nyt tuon
+      Tervehyisiä näin
+      Aromailtamme päin.
+
+      Hei! Kotimaani on Don,
+      Ilokas, suruton;
+      Sulonurmia sen
+      Min' en unhota, en!
+
+      Hei! Kotimaanipa tuon
+      Minä muistoja juon;
+      Läpi maailmojen
+      Sodin sen etehen.
+
+      Tuo syntymämaa
+      Ikilempeni saa;
+      Sitä ain' ikävöin
+      Minä päivin ja öin.
+
+_Juhana._ Siinä on iloisia poikia!
+
+_Mischka._ Starova rebjata!
+
+_Juhana._ Terve tulleita, terve tulleita!
+
+_Wasjka._ Mitkä pidot teillä täällä on?
+
+_Matti._ Illanistujaiset.
+
+_Mischka._ Sto takkoi? _(Lähestyy tyttöjä)._
+
+_Wasjka._ Mitkä ne ovat?
+
+_Matti._ Tytöt ovat kokoontuneet tänne morsiamelle myötäjäisvaatteita
+ompelemaan ja me, pojat, teemme heille seuraa.
+
+_Wasjka._ Aa! Vetscherinka.
+
+_Matti._ No, niin justiin!
+
+_Juhana._ Niin se on kuin sanotaan: »suomeks' on susi reessä, venäjäks'
+ikenet irvellään.»
+
+_Mischka._ _(Erästä tyttöä tavoittaen)._ Hih! Tchoova tjyytjä!
+
+_Wasjka._ _(Lähestyy Liisaa)._ No, sinäkin täällä, pikku sirkku! _(Aikoo
+taputtaa poskelle)._
+
+_Liisa._ _(Pistää neulalla)._ Tuoss'on sulle, vääräsääri!
+
+_Wasjka._ Ohhoh, kuinka äkäisiä teillä tytöt ovatkin! Näin somia
+lintusia olen minä ennenkin polvellani körötellyt. _(Käy istumaan Liisan
+viereen)._ Jos meillä näin käyt tytön viereen istumaan, niin kaulaan ne
+heti kätösensä kiertävät, vieläpä... _(Tavoittaa Liisaa)._
+
+_Liisa._ _(Juoksee pois)._ Mene matkoihisi, senkin--jok' mie sanon?
+
+_Wasjka._ No, miksi pakenit? Enhän minä mitään pahaa tee. Jospa
+näkisitte meidän impiämme. Ne, ne poikia hyvästi pitelevät. _(Laulaa)._
+
+      Kyllä, suomalainen impi,
+      Olet kaunis tosiaan,
+      Mutta vielä kaunihimpi
+      On kasakan morsian.
+
+      Jospa meidän impiämme
+      Nähdä saisitte te vaan,
+      Kylläp' ette enää tänne
+      Tahtois' tulla laisinkaan.
+
+      Donille jos tulisitten
+      Heitä kerran katsomaan,
+      Saisittepa nähdä sitten,
+      Että totta laulan vaan.
+
+      Siell' on impyemme, joitten
+      Sulous on verraton?
+      Laisia ei löydä noitten
+      Täältä; se se varma on.
+
+No, tytöt, kuka teistä morsian on? _(Annille)._ Sinäkö, kyyhkyseni?
+
+_Andrei._ Tuo tuossa morsian on?
+
+_Wasjka._ Vai sinä olet morsian. No, onko sulhasesi kaunis, hä? Onko
+niin pulska kuin minä edes?
+
+_Juhana._ Onhan se jotakuinkin kaunis: nenä on silmien välissä kuin
+koiralla, suu nenän alla kuin apinalla.
+
+_Morsian._ Suus' kiinni sinä, Jussi! Itse olet apina, eikä minun
+sulhoni.
+
+_Juhana._ Mistä sen tiedät? Tiedätkö sinä, minkä näköinen hän on? Vaikka
+olisi nenä suun alla.
+
+_Wasjka._ Eikö hän tiedä, minkä näköinen hänen oma sulhonsa on?
+
+_Matti._ Ei se täällä mitään ihmeellistä ole. Hyvin usein käy niin, että
+morsian vasta vihkimisen jälkeen tohtii katsoa sulhastaan kasvoihin.
+
+_Liisa._ Se on olevinaan myös häveliäisyyttä. Anni varmaankin niin
+tekisi, jos häntä muualta kosimaan tultaisiin.
+
+_Anni._ Olisiko se ihme? Niin tekee jokainen hävelikkö morsian.
+
+_Wasjka._ Todellako? Eikö ole vielä nähnyt sen miehen kasvoja, jonka
+vaimoksi hän aikoo ruveta? Tuo on todellakin kummallista?--Voisihan
+sulhanen nyt edes olla täällä, niin silloinhan morsiamella olisi edes
+tilaisuus häntä nähdä. Meillä on tämmöisessä ilossa sulhanen ensimäinen
+----Miks' ei hän ole täällä?
+
+_Juhana._ Siks' että on muualla?
+
+_Wasjka._ Niin, niin! Mutta miksi hän on muualla?
+
+_Juhana._ Siks' ettei hän tullut. _(Nauraa)._
+
+_Wasjka._ Kyll' olet viisas olevinasi. Vähän sulla sentään näkyy älyä
+olevan, sekin vetelää.
+
+_Juhana._ Ei hätiä mitiä, pannaan heiniä etiä; kyllä hevonen vetiä, jos
+maa pitiä.
+
+_Matti (Wasjkalle)._ Kuinka hän tänne olisi voinut tulla? _(Muihin
+kääntyen)._ Hän on kotoisin toisesta seurakunnasta. Mistä kylästä se
+taas olikaan?
+
+_Juhana._ Kintaan kyläst, peukalon talost, sielt tulless, täält mennes,
+oikeall puolell, vasemmall käell, keskikyläst reunimmainen talo,
+äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet.
+
+_Wasjka._ Mitä se on: äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet?
+
+_Matti._ Etkö sitä tiedä? Meillä on täällä kaksi heimoa: äyrämöiset ja
+savakot. Äyrämöiset...
+
+_Mari._ Mitä te siellä äyrämöisistä juttelette?
+
+_Juhana._ Minä vaan täällä sanon, että viimeiset äyrämöiset »pannaan
+virstanpatsaiksi».
+
+_Mari._ Poika! Kuinka tohdit sillä tavalla puhua! Etkö muista, että itse
+olet puhdas äyrämöinen?
+
+_Juhana._ Vaikka olenkin sukuani äyrämöinen, miellyttävät minua savakot
+paljon enemmän. Heidän ryhtinsä, pukunsa, kaikki on paljon
+miellyttävämpää, hauskempaa.
+
+_Mari._ Kas vaan tuota nulikkaa! Hän pitää savakkojen puolta.
+
+_Juhana._ Mitä syytä olisi minulla äyrämöisiä ylistellä? Sentähdenkö
+ainoastaan, että olen sukuani äyrämöinen?
+
+_Mari._ On siihen paljon painavampiakin syitä.
+
+_Juhana._ Niitä olisi hauska kuulla.
+
+_Mari._ Äyrämöiset ovat aina huolimatta venäläisten pilkasta pitäneet
+kaikki pyhänä, mitä esi-isiltään ovat perineet; yksinkertaiset tapansa,
+kielensä, pukunsa, kun sitä vastoin savakot ovat aina olleet valmiit
+niistä luopumaan. Katso savakoita! He koettavat matkia kaikessa
+venäläisiä; puku alkaa tulla yhä enemmän venäläisten mukaiseksi, heidän
+joukossaan on löytynyt semmoisia tyttöjä, jotka ovat menneet
+venäläisille vaimoiksikin. Joll'ei vakaat, järkähtämättömät äyrämöiset
+olisi olleet estämässä, olisi, Herra ties, kuinka käynyt meidän pienen
+kansakuntamme.
+
+_Juhana._ Ohhoh, kuinka viisas se Mari täti onkin! Ei se ole sanottu,
+että kaikki, mikä on esi-isiltä perittyä, on hyvää. Maailmassa käy usein
+niin, että kun vanha huomataan kelvottomaksi, keksitään uutta
+ajanmukaisempaa. Että äyrämöisten puku on selvästi epämukava ja
+epäterveellinenkin, sitä ei kukaan voi kieltää. Ja heidän
+itsepintaisuutensa on ollut monen uuden, hyödyllisen asian edistymiselle
+vahingoksi.
+
+_Andrei._ Heittäkää tuo ijänikuinen riita!
+
+_Mari._ Puhukaa mitä tahansa! Sen minä vaan sanon, ett'eivät savakot
+vedä missään vertoja äyrämöisille. Sadan vuoden päästä ovat kaikki
+savakot muuttuneet venakoiksi, mutta äyrämöiset ovat ja pysyvät
+suomalaisina.
+
+_Wasjka._ No, olisiko siitä vahinkoa, jos te muuttuisitte venäläisiksi?
+Olisihan se paljon parempi.
+
+_Juhana._ Sinä et ymmärrä sitä asiata. Jos tuopillisen maitoa, joka
+voisi olla hyödyksi, kaadat lampeen, niin joutuu se ehdottomasti
+hukkaan. Samoin kävisi meidän pienen kansakuntamme, jos se venäläisiin
+sulaisi.
+
+_Matti._ Heitetään tämä riita äyrämösistä ja savakoista! Se on kumminkin
+surkuteltavaa, että kaksi suomalaista heimoa, jotka rinnatusten ovat
+kaikki elämänvaiheet kokea saaneet, että ne yhäti jatkavat riitaa, minkä
+alku varmaankin olisi etsittävä satojen vuosien takaa.
+
+_Andrei._ Sovitaan, kuulkaa, ystävät, siihen, ettei koskaan enää aloteta
+kinaa tästä asiasta!
+
+_Juhana._ Todellakin! Mutta mikä pannaan rangaistukseksi?
+
+_Matti._ Se eroitetaan joukosta pois.
+
+_Kaikki._ Se on oikein.
+
+_Juhana._ _(Kasakoille)._ Nyt tanssitte te, kasakat, meille trippatkaa!
+
+_Mischka._ Aa, trippakkaa! Davai!
+
+_Audotja._ _(Marille)._ Kuka tuo poika on, joka pyysi riitaa heittämään.
+
+_Mari._ Se on eräs, niinkuin luullaan, isättömänä syntynyt, jo lapsena
+äidittä jäänyt nuorukainen, kasvatettu tässä talossa. Viisitoista
+vuotta takaperin löydettiin hän läävästämme.
+
+_Audotja._ Viisitoista vuotta sitten, läävästä! Se on hän! Voi, jospa
+olisi!
+
+_(Yksi joukosta soittaa kirjapelillä, kasakat tanssivat, muutamat
+laulavat:)_
+
+      Tule meille tanssimaan!
+      Kenen kanssa tanssimaan?--
+      Meillä vanha akka on,
+      Vanha akka hampaaton.
+      Enpä tanssi, enkä taida,
+      Enkä huoli, enkä voi,
+      Vilu käsi, vilu jalka.
+      Vilu kaikki katsanto.
+
+      Tule meille tanssimaan!
+      Kenen kanssa tanssimaan?--
+      Meill' on nuori neitonen,
+      Nuori neito suloinen,
+      Sekä tanssin, jotta taidan,
+      Kyllä huolin, kyllä voin,
+      Lämmin käsi, lämmin jalka,
+      Lämmin kaikki katsanto.
+
+      Hyvä ilta, lintuseni,
+      Hyvä ilta, armahain,
+      Hyvä ilta, kultaseni,
+      Hyvä ilta, sanon vain.
+      Anna kättä, lintuseni,
+      Anna kättä, armahain,
+      Anna kättä, kultaseni,
+      Anna kättä mulle vain!
+      Tanssi, tanssi, lintuseni,
+      Tanssi, tanssi, armahain,
+      Tanssi, tanssi, kultaseni,
+      Tanssi kanssani nyt vain!
+      Suuta, suuta, lintuseni,
+      Suuta, suuta, armahain,
+      Suuta, suuta, kultaseni!
+      Anna suuta mulle vain!
+      Halausta, lintuseni,
+      Halausta, armahain,
+      Halausta, kultaseni,
+      Halausta anna vain!
+      Käsi kaulaan, lintuseni,
+      Käsi kaulaan, armahain,
+      Käsi kaulaan, kultaseni,
+      Käsi kaulaan pane vain!
+      Hyvästi jää, lintuseni,
+      Hyvästi jää, armahain,
+      Hyvästi jää, kultaseni,
+      Hyvästi nyt sanon vain!
+
+_Wasjka._ Nyt laulatte te, tytöt, meille!
+
+_Liisa._ Me emme osaa sellaisia lauluja, mitä teikäläisille lauletaan.
+
+_Juhana._ Miks'ette osaa? Liisa, laulahan sinä!
+
+_Liisa._ Johan minä lauloin. Laulakoon nyt Anni!
+
+_Anni._ Enpä rupeakaan. _(Andreille)._ Laula sinä, Andrei, se surullinen
+laulusi! _(Hiljempaa)._ Minä kuuntelen sitä niin mielelläni.
+
+_Andrei._ Sinun pyynnöstäsi. _(Laulaa)._
+
+      Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on,
+      Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton.
+      Olenhan ma halpa orja, mitätön.
+      Yksinäinen orpo raukka, äiditön.
+
+      Armahainen lempi yksin saapi vaan
+      Sydämeni katkeruutta lauhtumaan.
+
+_Audotja. _(On laskeunut alas kiukaalta, tarkasti seuraten laulua)._ Se
+on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä
+olet sinä tuon laulun oppinut?
+
+_Andrei._ Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
+
+_Juhana._ Äidiltäsi! Oletko sinäkin jotain äidiltäsi oppinut? Sitä en
+olisi uskonut!
+
+_Audotja._ Jumalan kiitos! Nyt minä löysin sen, ketä tulin etsimään.
+_(Laskeutuu polvilleen)._ Laupias Luojani! Minä kiitän sinua
+johdatuksestasi! Näin pian en olisi luullut perille pääseväni. _(Kaikki
+tuijottavat häneen kummastuneina)._ Älkää luulko, että minä hourailen,
+minä...
+
+_Eräs poika._ Vouti tulee! _(Kaikki säikähtävät)._
+
+_Liisa._ _(Juhanalle)._ Kunhan ei huomaisi, että minä olen täällä. Minun
+ei olisi hyvä joutua yhteen nyt hänen kanssaan, sillä herra ei ole
+kotona.
+
+_Juhana._ Ole tuolla piilossa muitten takana!
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset. Vouti* _(Astuu sisälle)._
+
+_Vouti._ Hiljaa täällä! _(Menee pöydän ääreen istumaan)._ Tuokaa olutta
+juodakseni! _(Anni menee ulos)._
+
+_Juhana._ _(Matille)._ Tuhajaa kuin Turusen härkä Heikin
+heinäpieleksessä.
+
+_Vouti._ _(Katselee ympärilleen)._ Onko herran piikaa täällä näkynyt?
+
+_Juhana._ Sitä pientä?
+
+_Vouti._ Niin.
+
+_Juhana._ Sinisilmäistä?
+
+_Vouti._ Niin, niin!
+
+_Juhana._ Valkotukkaista?
+
+_Vouti._ Aivan niin.
+
+_Juhana._ Joka laulaa niin hyvästi?
+
+_Vouti._ No niin, juuri sitä.
+
+_Juhana._ Sitä, joka herralla on sisäpiikana?
+
+_Vouti._ Missä hän on?
+
+_Juhana._ Hän tuli äsken tänne pois mennäkseen, mutta läksi taasen pois
+takaisin tullakseen.
+
+_Vouti._ Mitä sinä lörpöttelet!
+
+_Anni._ _(Tuopi haarikan olutta)._ Tässä on.
+
+_Vouti._ Tämmöisessä astiassako sinä minulle juotavaa tuot? _(Heittää
+haarikan taakseen, josta säikähtyen tytöt väistyvät Liisan edestä)._
+
+_Juhana._ _(Puoleksi ääneen)._ Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
+
+_Vouti._ _(Huomaa Liisan)._ Ahaa! Täälläkö sinä västäräkki oletkin. Mitä
+on sinulla täällä tekemistä? Tule kanssani hoviin!
+
+_Juhana._ Mitä tekee hän tähän aikaan siellä?
+
+_Vouti._ Se ei ole sinun asiasi! Älä tuppaa neninesi, mihin sinua ei
+kysytä!
+
+_Juhana._ Kopeutta korvat suuret, nenä pitkä nakkeutta.
+
+_Vouti._ Suus kiinni, sanon minä!
+
+_Matti._ _(Juhanalle)._ Pidä puoliasi, älä pelkää!
+
+_Juhana._ Älä pelottele kuolleella isälläsi!
+
+_Vouti._ Kuka olet sinä, Juvakan poikako?
+
+_Juhana._ Älä luule luuta lihaksi, pässin päätä paistikkaaksi! Tämä
+tässä, _(näyttää Mattia)_ tämä on Juvakan poika.
+
+_Vouti._ Kuka sinä olet? Kysyn minä.
+
+_Juhana._ Isäni poika!
+
+_Vouti._ Kuka on isäsi?
+
+_Liisa._ Juhana, ole varovainen! Älä suututa häntä!
+
+_Juhana._ Hän on myöskin isänsä poika.
+
+_(Matti nauraa)._
+
+_Vouti._ Vai rupeat tässä viisastelemaan! Kasakat hoi!! Viekääpäs tuo
+arestiin muutamaksi vuorokaudeksi! Kyllä minä teitä opetan! _(Kasakat
+eivät liiku paikaltaan)._ No, mitä ällistelette! Heti paikalla!
+
+_Matti._ _(Asettuu Juhanaa puolustamaan)._ Ei se niinkään helpolla
+heilahda.
+
+_Vouti._ Jollette vie heti paikalla, niin varokaa itseänne, kasakat!
+
+_Wasjka._ Ei auta! _(Tarttuu Mattiin)._
+
+_Matti._ Ei tässä niin vaan lehellä soiteta.
+
+_Vouti._ _(Lähestyy sivulta Mattia)._ Kyllä minä! _(Samassa ojentaa
+Matti oikean kätensä ja iskee huomaamattaan voutia vasten kasvoja)._ Ai,
+saatana!
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset. Kosmin.*
+
+_Kosmin._ _(Astuu tupaan. Kaikki kumartavat nöyrästi)._ Onko Roponen
+kotona?
+
+_Juhana._ Ei ole. Mitä tahdotte?
+
+_Kosmin._ Häntä minä tarvitsen. _(Voudille)._ Mikä meteli täällä?
+
+_Vouti._ Teidän ylhäisyytenne! Oli erittäin hyvä, että satuitte tulemaan
+juuri nyt. Nyt saitte itse omin silmin nähdä kuinka hävyttömiä nuo
+koirat ovat. Kun minä tulin tänne, rupesi yksi joukosta ensin
+irvistelemään minulle, ja kun minä häntä kielsin, rupesi hän,
+ajatelkaas, pilkkaamaan ja haukkumaan vasten silmiä.
+
+_Juhana._ Se ei ole totta!
+
+_Kosmin._ _(Mulauttaa silmiänsä Juhanalle, sitten voutiin kääntyen)._
+Jatka!
+
+_Vouti._ Minä käskin viedä hänet arestiin, mutta silloinkos tuo tuossa
+antaa minulle aika läimäyksen vasten nenää--niinkuin näette.
+
+_Kosmin._ _(Matille)._ Kuinka tohditkaan olla niin hävytön? Kyllä saat
+sitä katua. _(Kasakoille)._ Viekää hänet arestiin!
+
+_Matti._ Mutta kuulkaa!
+
+_Kosmin._ Ei sanaakaan.
+
+_Juhana._ Hän valehteli.
+
+_Kosmin._ _(Polkien jalkaa)._ Vait, sanon minä! _(Kasakoille)._ Viekää
+heidät molemmat arestiin!
+
+_Juhana._ Herra! Mitäs pahaa siinä oli, että kotonani vähän leikkiä
+laskin?
+
+_Kosmin._ Kotonasi? Oletko Roposen poika?
+
+_Juhana._ Olen.
+
+_Kosmin._ Niin no! Sinä pääset nyt tällä kertaa. Mutta muista olla
+varovampi vast'edes. Menkää! _(Kasakat vievät Matin ja muut seuraavat
+häntä, paitsi Audotja, joka kiukaalle jää)._
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Kosmin, Vouti.*
+
+_Audotja._ Tuoko siis on Kolja Kosmin! Kuinka suuresti olet muuttunut!
+Vieläkö minua muistat? Vieläkö muistat orjaraukkaa, jonka tähden itsekin
+niin paljon kärsiä sait?--Voi, jospa tietäisit kuka olen, jospa
+tietäisit, mitä minä tiedän!
+
+_Kosmin._ _(Voudille)._ Nyt saat tilaisuuden näyttää, kykenetkö siihen
+virkaan, jonka sinulle uskoin.
+
+_Vouti._ Kaikki voimani tahdon panna liikkeelle, voidakseni
+vaatimuksianne täyttää. Mitä käskette?
+
+_Kosmin._ Niinkuin tiedät, käypi huhu siitä, että hallitsija aikoo
+julistaa talonpojat vapaiksi.
+
+_Vouti._ Tuskin siinä perää on.
+
+_Kosmin._ _(Ottaa kirjeen povitaskustaan)._ Tämä kirje todistaa, ettei
+se enää ole pelkkä huhu, vaan täysi tosi. Kuule, mitä eräs korkea
+ystäväni Pietarista kirjoittaa. _(Lukee)._
+
+»Ei ole epäilemistä enää. Luotettavasta lähteestä olen saanut tietää,
+että orjain vapauttaminen on tosiasia »fait accompli». Jonakuna päivänä
+on tuo onneton manifesti ilmestyvä, joka tekee häpeäpilkun Venäjän
+historiaan ja juuriltaan hävittää meiltä omaisuuden aatteenkin.
+Täydellinen vallankumous! Kiire on käsissä! Kaikkien aatelismiesten
+täytyy tehdä yksimielinen ponnistus. Täällä on arveltu seuraava keino
+paraaksi: Talonpoikain nimessä ja vielä paremmin talonpojilta pitää
+saada anomuksia »en masse» keisarille, joissa he itse pyytävät, että
+kaikki jäisi vanhoilleen. Tiedätte kuinka taipuvainen Hänen
+Majesteettinsa on kallistamaan rahvaalle korvansa. Varmaan saamme siis
+tällä tavalla koko vapautusjutun tyhjäksi taikka ainakin lykätyksi
+toistaiseksi. Cher ami! Ryhtykää tekin toimeen! Suomalaiset ovat
+tunnetut hyviksi kansalaisiksi, tarkoiksi lainkuulijoiksi! Erittäin
+tärkeätä on sentähden, että teidän seuduiltakin saadaan semmoisia
+anomuksia.»
+
+_Vouti._ Todellakin oiva keino! Te teette tietysti niinkuin hän neuvoo?
+
+_Kosmin._ Olen saattanut tästä tiedon kaikille naapureilleni. Uutteraan
+toimeen on ryhdyttävä.
+
+_Vouti._ Kaikki hyvä! Mutta luuletteko myöskin saavanne talonpojat
+suostumaan semmoista anomusta kirjoittamaan?
+
+_Kosmin._ Kyllä keinoja saamme. Kauniita sanoja on ensin käytettävä,
+rahaa, lupauksia, ja jos ne eivät auta, sitten uhkauksia ja ankaria
+toimia.
+
+_Vouti._ Semmoisiin toimiin olen ennestään tottunut. Luottakaa vaan
+minuun, tulette näkemään, että olette minusta saanut kelpo apulaisen.
+
+_Kosmin._ Aikeeni on ensin saada Roponen suostumaan. Siksi tulinkin
+tänne. Jos hän vaan suostuu, kyllä muut sitten seuraavat.
+
+_Vouti._ Pyydän anteeksi! Ehkä kaikessa alamaisuudessa uskallan antaa
+paremman neuvon. Olkaa puhumatta asiasta erikseen Roposelle. Hän on
+jäykkä, itsepintainen jörö. Pahoin pelkään, ett'ette häntä saa
+taipumaan. Ja vielä--asia on arkaa laatua. Paha meteli voi syntyä, jos
+se tulee ilmi. Eiköhän ole viisaampaa käyttää varovampia keinoja,
+esimerkiksi jollakin sukkelalla tempulla saada talonpojat kirjoittamaan
+anomuksen alle tietämättä sen sisältöä?
+
+_Kosmin._ Taidatpa olla oikeassa. Roponen ei näykään olevan kotona. Ei
+sitä nyt ainakaan tarvitse päättää. Käytä viekkautta tai ankaruutta,
+minusta yhden tekevä, kunhan toimemme vaan saadaan onnistumaan.
+_(Menee)._
+
+_Vouti._ Mikä minusta tulee, jos talonpojat vapaiksi pääsevät? Ei! Se
+ei saa tapahtua! Kaikki voimani panen alttiiksi sitä estääkseni... Ja
+nyt heti ryhdyn Liisaan ankarammin kiinni. Kohta olet sinä, pikku
+lintunen, vallassani. _(Menee)._
+
+
+8:S KOHTAUS.
+
+*Audotja.*
+
+_Audotja._ Vai sellaiset tuumat teillä on! _(Laskeutuu alas kiukaalta)._
+Siinä tapauksessa tiedän minä tehtäväni.----Mutta Andreihan on
+Kosminin poika! Hänkö nousisi muitten mukana isäänsä vastaan? Se ei saa
+tapahtua!--Jos Kosmin pysyy mahtavuudessaan, voipi poikansa ehkä
+nousta--hänen perillisenään samaan mahtavuuteen--ja minä sitten
+myöskin onnen kukkuloille.--Ei, ei!--Kuinka voinkaan tuollaista
+ajatella?--Minäkö, katkerin orjuuden uhri, rupeaisin sitä
+puolustamaan? En koskaan! Olkoon Andrei Kosminin poika--hän on myöskin
+minun poikani, orjan poika.
+
+
+9:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Roponen, Juhana ja Andrei.*
+
+_Roponen._ _(Tulee poikiensa kanssa)._ Mitä teitte hänelle?
+
+_Juhana._ Paljonko sille tarvitaan? Minä rupesin vähän pilaa tekemään;
+hän tuosta suuttui ja käski minut viedä arestiin. Mutta kun Matti rupesi
+sitä estämään, tarttuivatkin häneen.
+
+_Roponen._ Hänen kanssaan pitää olla varovainen. Nuo tuollaiset
+tapaukset vain pilaavat asiatamme. Olkaamme alallamme! Kohta koittaa
+uusi aika. Pian vapautus-asia ratkaistaan.
+
+_Juhana._ Se on jo päätetty.
+
+_Roponen._ Päätetty! Mistä sen tiedät?
+
+_Andrei._ _(Huomaa Audotjan)._ Tuo vaimo on tullut Pietarista ja sanoo
+sen tietävänsä.
+
+_Roponen._ _(Lähestyy Audotjaa)._ Mistä sinä sen tiedät?
+
+_Audotja._ Olen itse sen johdosta vapaaksi päässyt.
+
+_Roponen._ Sen johdosta, että se päätetty on; mitä joutavia!
+
+_Audotja._ Joll'ei se todistus riitä, niin voin sinulle ilmoittaa paljoa
+luotettavamman.
+
+_Roponen._ No?
+
+_Audotja._ Äsken oli herra ja vouti täällä.
+
+_Roponen._ Niin oli.
+
+_Audotja._ Kun he olivat jääneet, kuten luulivat, kahden kesken tupaan,
+rupesivat he keskustelemaan.
+
+_Roponen._ Mistä?
+
+_Audotja._ Herra luki erään kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että
+vapautus-asia oli päätetty.
+
+_Roponen._ Todellako?
+
+_Audotja._ Hänelle ilmoitettiin siinä myöskin, että herrat aikovat joka
+taholta lähettää hallitsijalle anomuksia talonpoikain puolesta...
+
+_Roponen._ Hekö anomuksia meidän puolestamme?
+
+_Audotja._... että talonpojat muka eivät tahdo millään muotoa vapautta
+--vaan haluavat olla entisten herrojensa vallan alla.
+
+_Roponen._ Vai semmoisia he tuumivat!--Hyvä!--Vai kirjoittavat
+talonpoikien nimessä anomuksia! Nyt alkaa minulle selvitä, mitä meidän
+on tehtävä.
+
+_Pojat._ Mitä?
+
+_Roponen._ Jos me rupeamme ummessa silmin katselemaan heidän vehkeitään,
+voi todellakin käydä niin, ettei koko vapautus-asiasta tule mitään.
+Toimeen on ryhdyttävä, uutteraan ja järkähtämättömään toimeen. Nyt
+syrjään odotus ja kärsivällisyys! Koko kansani huutaa apuani, ja minä
+tahdon sitä auttaa. Yksimieliseen vastarintaan ovat talonpojat
+nostettavat. Minä lähden Pietariin hallitsijan omaan käteen antamaan
+anomusta, jossa paljastan heidän vehkeensä. Minä kyllä tiedän, että he
+ponnistavat kaikki voimansa meitä vastaan. Mutta turhaan raukeaa heidän
+ponnistuksensa! Meidän tulee voitto olemaan. Ja tämä on oleva viimeinen
+ponnistus.
+
+_Pojat ja Audotja._ Viimeinen ponnistus!
+
+
+
+
+Toinen näytös.
+
+
+_(Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Anni.*
+
+_Anni._ _(Istuu pöydän ääressä, pää käden nojassa)._ Hän ei anna rauhaa
+minulle hetkeksikään enää. Mitä pitää minun tekemän? Hän on kyllä
+sukuaan venäläinen, mutta enhän voi kieltää, kun hän minua vaimokseen
+pyytää. Se on tosin vasten kaikkia kansan tapoja. Sillä ei koskaan ole
+kuultu suomalaisen äyrämöistytön ja venäläisen pojan suostuvan keskenään
+avioliitosta. Mutta tiedänhän, että joll'ei hän minua saa, on hän valmis
+vaikka surmaamaan itsensä.--Ja isäni, hän ei siihen milloinkaan
+suostu! Mitä, mitä pitää minun tehdä, kun hän minua rakastaa, ja minä
+kaikesta sydämestäni lemmin häntä?--Oi, mitä voin minä? Rakastaa vaan,
+mutta en muuta mitään. Onko onnettomampaa ihmistä koko maailmassa?
+_(Laulaa)._
+
+      Oi, sinä maailman mahtava luoja,
+      Onnen ja riemujen laupias tuoja,
+      Eikö sun voimasi keinoja sois,
+      Jotka mun rintahan' lohtua lois!
+      Luoksesi käännyn ma, onneton impi,
+      Ollos sä mulle jo armollisempi!
+      Oi, jos sun miel' alas heltyä vois,
+      Kylläpä toivoni täyttyvä ois!
+
+_(Menee istumaan ja itkee)._
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Anni, Andrei.*
+
+_Andrei._ _(Tulee)._ Anni! Miksi itket sinä, miksi antaut epätoivoon?
+Luuletko asian siten paranevan? Ei suinkaan? Koettaa meidän pitää. Minä
+tiedän, mikä meidät uhkaa eroittaa, mutta me voimme senkin esteen
+poistaa, jos molemmat tahdomme. Sano, Anni, suostutko minuun, jos isäsi
+siihen suostuu; sano suoraan! Jos sinä kerrankin suoraan puhut, voin
+minä päästää sinut tästä tukalasta tilasta, sekä päästä siitä itse.
+Annatko minun puhua asiasta isällesi?
+
+_Anni._ Isäni ei suostu siihen ikinä.
+
+_Andrei._ Mutta jos hän suostuu, suostutko sinä?
+
+_Anni._ Luulen, että sen jo arvaat. _(Laulaa)._
+
+      Eipä minun tahton' vain
+      Onnea voi tuoda,
+      Eikä ole vallassain
+      Onneamme luoda.
+
+      Mitä isä tahtoo vaan.
+      Kaikki riippuu siitä.
+      Saada häntä suostumaan
+      Voimamme ei riitä.
+
+_Andrei._ _(Laulaa)._
+
+      Lempi vastuksist' ei huoli,
+      Rintaan rohkeutta luo.
+      Suorahan kuin nopsa nuoli
+      Perille vain pyrkii tuo.
+
+_Mari._ _(Tulee)._ Kas vaan tuota tyttöä! Täällä jouten on juttelemassa
+pojan kanssa, sillä aikaa kun talon askareet jäävät toimittamatta. Tule
+heti auttamaan minua! Lehmät ovat vielä ruokkimatta, astiat pesemättä,
+vesi kantamatta... Katso, minkä näköinen pöytäkin on! Tuollaisenako
+rikkaassa talossa pöytää pidetään? Olisit sen edes jouten ollessasi
+pessyt... Ja lattia sitten,--sekin lakaisematta! Voi sentään! Joll'en
+minä olisi hyörimässä ja pyörimässä alinomaa, niin menisi koko talo
+kumoon. No niin menisikin! Eihän ilman minutta työväki saisi
+syödäkseenkään, muista puhumattakaan. Tule! Pitäisikö sinustakin vielä
+talonminiä tuleman! _(Vie Annin mukanaan)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Juhana.*
+
+_Andrei._ Niin, nyt isännän puheille. _(Aikoo mennä; Juhana tulee
+vastaan)._ Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. _(Ääneen)._ Kuule,
+Juhana!
+
+_Juhana._ No?
+
+_Andrei._ Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta.
+
+_Juhana._ Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet.
+
+_Andrei._ Älähän heti rupea ilvehtimään.
+
+_Juhana._ No, anna kuulua!
+
+_Andrei._ Sinä olet kyllä huomannut, että minun käytökseni Annia kohtaan
+on aivan erilainen, kuin muita tyttöjä kohtaan.
+
+_Juhana._ Niin onkin. Olenhan aina sinua siitä...
+
+_Andrei._ ... pilkannut. Niin oletkin. Mutta minä tiedän, ett'et sitä
+tee pahassa tarkoituksessa, enkä suutu, vaikka se välistä menee yli
+rajojenkin. Vaan vähät siitä. Annistahan minun piti puhuman.--
+Luuletko, että minä muuten vaan suosin sisartasi, ajattelematta sen
+enempää?
+
+_Juhana._ No, mitä?
+
+_Andrei._ Minä aion häntä julkisesti kosia.
+
+_Juhana._ Oho, poika!
+
+_Andrei._ Mitä?
+
+_Juhana._ Luuletko sinä, että se niin vaan on tehty?
+
+_Andrei._ Anni suostuu kyllä minuun.
+
+_Juhana._ Enpä usko. Älä nuolase, ennenkuin tipahtaa!
+
+_Andrei._ Minä olen puhunut hänelle siitä. Hän rakastaa minua.
+
+_Juhana._ Niin no! Miks' ei hän sinua rakastaisi! Olethan sinä pulska
+poika... Sinä ajattelet siis, että kun sait peukalon, niin otat koko
+rukkasen.
+
+_Andrei._ Niinpä niinkin.
+
+_Juhana._ Älä nyt joutavia juttele!
+
+_Andrei._ Enkö ansaitse häntä?
+
+_Juhana._ Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi?
+
+_Andrei._ Olen varma siitä.
+
+_Juhana._ No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni.--Muistatko
+sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu
+meidän luterilaiseen kirkkoommekaan? Muistatko, että olet pienenä
+poikana otettu meille ainoastaan kasvatettavaksi, ja että mieheksi
+tultuasi saat mennä avaraan maailmaan, mihin mielesi tekee ja jalkasi
+vie?
+
+_Andrei._ Tuota en olisi luullut sinun sanovan. Olenhan tehnyt työtä
+isällesi palkatta siitä saakka, kun hiukankin kykenin. Mitä olisi tämä
+talo ilman minutta? Kuka silloin talon toimista huolta piti, kun isäsi
+sairaana koko vuoden loikoi? Sinäkö... Ja muuten se ei sinusta riipu
+laisinkaan. Isäsi on monta kertaa sanonut, että hän naituani antaa
+minulle osan talosta.
+
+_Juhana._ Älä, kirppu, kiistentele, ennenk' pääset mäen päälle!
+
+_Andrei._ Joko taasen pilkkaamaan? Sydämelleni oikein käy sinun häijy
+käytöksesi.
+
+_Juhana._ Ei sysi sydäntä murra, eikä terva mieltä käännä.
+
+_Andrei._ Minä sanon sinulle, että kärsivällisyyteni rupeaa loppumaan.
+Heitä nyt jo nuo pistosanasi, tahi minä todella suutun--ja silloin,
+varo itseäsi!
+
+_Juhana._ Mihin se meri ei menisi, joll'ei penkereet pidättäisi! _(Menee
+loilotellen)._
+
+_Andrei._ Tekee vaan pilkkaa.--Poika nulikka! Mutta vähät minä hänen
+laverruksistaan. Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän
+ratkaiskoon! _(Kävelee edestakaisin)._ Kyllä se on harmittavaa
+kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni
+suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä
+estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Roponen.*
+
+_Roponen._ _(Astuu tupaan kämmeniään hykertäen)._ Kaikki hyvin, kaikki
+hyvin! _(Huomaa Andrein)._ No, Andrei! Sanon sinulle peittelemättä, että
+pidän suuresti sinusta. Poissaollessani olet Juhanan kanssa pitänyt
+oivallisesti huolta talon askareista. _(Taputtaa olkapäälle)._ Tyhjin
+kourin en lähetä sinua talosta. Olet kelpo poika.
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Nyt pitää käyttää tilaisuutta. _(Ääneen)._
+Isäntä, minä tahtoisin kysyä sinulta jotakin.
+
+_Roponen._ No kysy, mutta pian! Tänne tulee heti paikalla kylän ukkoja
+keskustelemaan tärkeistä asioista.
+
+_Andrei._ Vaikka olenkin uskonnoltani teille vieras...
+
+_Roponen._ Voi, veikkonen! Ei nyt ole aikaa sellaisiin. Toisen kerran,
+toisen kerran juttelet sitten. Mene nyt sanoinaan Marille, että hän
+tuokoon tänne pullon viinaa ja vähän »sakuskaa».
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Harmillista! Ei anneta edes loppuun puhua
+asiasta. _(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Roponen, Juvakka, Huttunen, Susi, Kipuna ja Juhana*, sitten *Andrei* ja
+*Audotja*.
+
+_Vieraat._ _(Tulevat tupaan)._ Hyvä ilta!
+
+_Roponen._ Jumal' antakoon! Käykää istumaan!
+
+_Juvakka._ Saapihan tätä istua.
+
+_Susi._ Eikä se pahaa teekkään, kaiken päivää työssä oltuamme, saamatta
+viinan tippaa vahvikkeeksi.
+
+_Roponen._ Koht'siltään saadaan sitäkin.
+
+_Huttunen._ Ei viina ihmistä vahvista, vaan sana.
+
+_Susi._ Viina vahvistaa ruumista, sana antaa sielulle ravintoa.
+
+_Kipuna._ No, ei suinkaan Roponen ole viinan ja sanan vaikutuksesta
+meitä juttelemaan kutsunut. Kyllä kai sinulla on tärkeämpääkin. Mitä
+kuuluu Pietariin?
+
+_Roponen._ Hyvää kuuluu, hyvää kuuluu!
+
+_Mari._ _(Tuo pullon viinaa, leipäkannikan, suolakontin ja jalattoman
+pikarin)._ Tässä on. _(Menee)._
+
+_Roponen._ Ensin on kurkku kasteltava, Sitten vasta haasteltava.
+
+_Susi._ No, niin justiin!
+
+_Roponen._ _(Tarjoo Huttuselle)._ No, otappas sitten!
+
+_Huttunen._ Omasta kädestä.
+
+_Susi._ Niin, niin! Kenen kädessä, sen kärsässä.
+
+_Roponen._ Jos niin tahdotte. No, olkaa terveinä!
+
+_Muut._ Terveiksesi!
+
+_Roponen._ _(Juopi)._ Ohhoh, kuinka hyvää se olikin! Passipo suulleni,
+kun oli kerälläni! _(Tarjoaa Huttuselle)._ No!
+
+_Huttunen._ Ei, ei, kiitoksia! En minä huoli.
+
+_Susi._ Huolimatonta lyödään.
+
+_Roponen._ No, mitä turhia! Ota nyt ryyppy! Ei se pahaa vanhoille
+luillesi tee.
+
+_Susi._ Mielesi kumminkin tekee.
+
+_Huttunen._
+
+      Ah, viina viisaan villitsee,
+      Ei juomarita hillitse,
+      Vaan saattaa hänet ansaan.
+      Helvetin alhon lansaan.
+
+_Roponen._ Niinkuin tahdot. _(Juvakalle)._ Otappas nyt lohdutusta
+surullesi!
+
+_Juvakka._ _(Juopi)._ Kost' Jumala!
+
+_Roponen._ _(Kipunalle)._ No, Kipuna! Kasteleppas kielesi kantaa!
+
+_Kipuna._ Minä juon sinun onneksesi! Toivon, että vastakin ohjaat meitä
+viisailla neuvoillasi. _(Juopi)._ Kiitoksia!
+
+_Roponen._ Oma vaivasi. _(Sudelle)._ No, veli veikkonen, otappas
+virvoitusta väsyneelle ruumiillesi!
+
+_Susi._ Saas tästä, suuparka, kosk'oot kanssan' kulkenunna! _(Juopi)._
+Passipo, paa toinen! _(Roponen valaa)._ Ensimmäinen ryyppy se menee
+edellä ja huutaa: pois tieltä, nyt tullaan! Toinen se on oikein se
+pääpukari. _(Juopi ja kaataa itse vielä pari ryyppyä)._ Kolmas ja
+seuraavat sitten ovat saattoväkeä... No, eikö Juhanalle annetakaan?
+
+_Roponen._ Ei varsalle kauroja anneta.
+
+_Kipuna._ Se on oikein.
+
+_Susi._ Mutta kun se saa, syöpi se enemmän kuin suuri hevonen.
+
+_Kipuna._ Se on totta.
+
+_Juvakka._ Turhaa minustakin on, ett'ei aika pojalle anneta
+viinaryyppyä.
+
+_Huttunen._ _(On katsellut nolona muitten juontia)._ No, eihän teistä
+mihin pääse.
+
+_Susi._ Näitkös! Tekipä mielesi kumminkin!
+
+_Huttunen._ Kun oikein ajattelin, niin eihän tuo yksi ryyppy pahaa tee.
+Saanhan paremmin unta yöllä _(Juopi)._
+
+_Roponen._ No, nyt voimme ryhtyä puhumaan painavammista asioista.
+
+_Kipuna._ No niin!
+
+_Susi._ Kerroppas nyt päästä päähän, kuinka sinun kävi matkallasi!
+
+_Roponen._ Kuulkaa sitten! _(Juhanalle)._ Pane ovi lukkoon! _(Juhana
+tottelee)._ Niin! Tulin minä Pietariin. Aloin kysellä, milloin ja missä
+kuningas liikkui, ja mitenkä häntä saisi nähdä. Sattui siellä vosikka
+tämänpuoleisia. Hän tuntee minut ja, mitä varten olen kaupunkiin
+saapunut, kysyy. Minä, ties', kerroin, jotta niin ja niin siellä meidän
+herrat--niinkuin ymmärrätte itsekin.
+
+_Susi._ No?
+
+_Roponen._ No, hän niinkuin suomalainen ainakin neuvoi, jotta silloin
+ja silloin on mentävä Nevskille odottamaan siihen ja siihen paikkaan.
+»Ja kun kuningas tulee», sanoi, »juokse», sanoi, »häntä vastaan ja
+lankea polvillesi», sanoi. No, minä tein, niinkuin hän neuvoi. Odotin
+tunnin, ja odotin kaksi, ja sitten vielä hyvän aikaa odotin ja----jo,
+jo tulee niin että maa tömisee. Voi, ystäväiseni, kuinka kovasti tunsin
+sydämmeni läpättävän, kun huomasin, että hän ajoi rouvansa kanssa ihka
+avonaisissa vaunuissa, kaksi harmaata korskuvaa hevosta edessä... Minä
+siunasin itseni, hyppäsin esiin, heittäysin polvilleni--tuskin muistan
+kuinka lakin päästäni tempasin--ja katso: hän seisahdutti vaununsa,
+kutsui minua lähemmäksi ja sanoi: »Mitä sinä tahdot?»--Mitä osasin
+enää vastata? »Armollinen tsaari! Onnettomien talonpoikain puolesta
+lähestyn. Teidän Majesteettianne», tahi jotakin sellaista vastasin ja
+ojensin anomuksen.
+
+_Kipuna._ Kyllähän sen arvaa että sinä osasit.
+
+_Susi._ Vait! Jatka!
+
+_Roponen._ Arvatkaas, mitä hän vastasi!
+
+_Susi._ No?
+
+_Roponen._ Hän otti anomuksen omaan käteensä ja sanoi: »Kyllä muistan
+teitä. Olkaa huoletta, olkaa kärsivällisiä!»
+
+_Susi._ Niinkö hän vastasi?
+
+_Roponen._ Sanasta sanaan, niinkuin sanoin.
+
+_Kipuna._ Venäjäksikö?
+
+_Susi._ No, millä kielellä sinä luulet? Ei hän suomea osaa.
+
+_Kipuna._ Sanovat ne hänen osaavan.
+
+_Susi._ On hänellä muutakin tekemistä, ei oppia suomea puhumaan.
+
+_Kipuna._ Minun Matti lankoni Tuutarista kertoi, että kuninkaan
+ajutantti oli hänelle puhunut selvää suomea. Miks'ei kuningas itse
+sitten suomea osaisi? Onhan kuningas viisaampi kuin kaikki hänen
+ajutanttinsa yhteensä.
+
+_Huttunen._ Vai niin hän sanoi! Jumala häntä siunatkoon, antakoon
+hänelle pitkän ijän! Oikein minun tekisi mieleni laulamaan yksi virren
+värssy.
+
+_Susi._ Jätetään nyt se!
+
+_Juvakka._ Ei sovi viinapullon ääressä jumalista laulaa.
+
+_Huttunen._ Jumalan viljaa se viinakin on. _(Juopi)._
+
+_Roponen._ Parempi minustakin on jättää se.
+
+_Kipuna._ Niin, niin!
+
+_Roponen._ Se on jo päätetty asia, että talonpojat pääsevät kaikkialla
+vapaiksi; julistusta vaan puuttuu.
+
+_Juvakka._ Onko se mahdollista?
+
+_Roponen._ Herrat kyllä koettavat saada hallitsijaa lykkäämään
+manifestin julistusta, mutta se on turhaa! Nyt ei hätää enää, kun kerran
+sain anomukseni suoraan kuninkaan käteen annetuksi. Me voimme pelvotta
+vastustaa heidän vehkeitään, sillä muutaman päivän päästä olemme vapaat.
+Viisautta ja malttia on kumminkin tarvis.
+
+_Kipuna._ Huomatkaa! Viisautta ja malttia!
+
+_Roponen._ Mutta rohkeutta ja jäntevyyttä on myöskin tarpeen.
+
+_Kipuna._ Rohkeutta ja jäntevyyttä myös.
+
+_Juvakka._ Mutta, ystävät, mitä ajattelette pojastani Matista? Hän on
+yhä vielä vankeudessa.
+
+_Roponen._ Niin, niin! Häntä emme liioin saa unhottaa.
+
+_Juhana._ Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun
+tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin.
+Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä,
+ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut.
+
+_Juvakka._ Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen
+jo itse tehnyt.
+
+_Roponen._ _(Tuumiskellen)._ Niin!----Tietysti hän on pelastettava--
+mutta... _(Ovelle naputetaan)._ Kuka siellä?
+
+_Andrei._ Minähän täällä olen.
+
+_Roponen._ Juhana, laske hänet sisään. Andrein pitää ottaa osaa tähän
+neuvotteluun.
+
+_Juhana._ _(Laskee Andrein sisään ja jättää oven lukitsematta)._
+
+_Roponen._ Olisit voinut alusta asti olla läsnä kuulemassa hauskoja
+uutisia.
+
+_Andrei._ Mitä uutisia?
+
+_Juhana._ Miks'et ollut kuulemassa? Harakalle räystäälle ruokaa
+kannetaan. _(Kääntyen Roposeen)._ No, isä, mitä sanot?
+
+_Juvakka._ Mitäs muuta kuin että ryhdyt asiaan.
+
+_Roponen._ Niin no--jos sinulla on sellainen keino, että vaaratta voit
+pelastaa hänet, niin tee se!
+
+_Huttunen._ Kuinka! Sinä, Roponen, suostut siihen?
+
+_Kipuna._ Se on tietty.
+
+_Huttunen._ Meidän pitää muistaa, että hän on meidän esivaltaamme. Ei
+saa nostaa kättä esivaltaa vastaan.
+
+_Juvakka._ Jos hän tekee meille vääryyttä, niin on meillä oikeus vaikka
+häneen itseensä tarttua.
+
+_Huttunen._ Ei sinun pidä koskeman Herran voideltua!
+
+_Roponen._ Mitä sinä, veikkonen juttelet? Onko tuo kansan sortaja Herran
+voideltu! Älä sinä vaivu taasen noihin Raamatun lauseisiin. Tässä on
+tarvis miehuullista toimintaa, eikä tyhjiä puheita. Meidän täytyy
+pelastaa Matti millä tavalla hyvänsä.
+
+_Huttunen._ Älkää Herran tähden...
+
+_Roponen._ Sinä, Huttunen, olet ollut aina semmoinen jänispöksy! Sinua
+emme pyydäkään. Mutta te, ystäväni! Tässä on minulla kaksi reipasta
+apulaista. _(Osoittaa Juhanaa ja Andreita)._ Yhdyttekö te liittoon.
+
+_Juvakka, Kipuna ja Susi._ Yhdymme!
+
+_Roponen._ Lyökää kättä! _(Kaikki muut paitsi Huttunen lyövät kättä)._
+
+_Kipuna._ Me luotamme sinuun.
+
+_Susi._ Ja sitten me ryypättiin. _(Juovat)._
+
+_Huttunen._ Minä sanon vielä kerran: ajatelkaa, mitä teette! Hyvästi
+nyt, Roponen!
+
+_Roponen._ Joko nyt?
+
+_Huttunen._ Minä olen vanha mies ja tarvitsen lepoa.
+
+_Roponen._ _(Kättelee)._ Sinulta pyydän ainoastaan, ett'et puhu
+kellekään liitostamme. Lupaatko!
+
+_Huttunen._ Sen toki lupaan. Hyvästi! _(Menee)._
+
+_Roponen._ Jumalan haltuun!
+
+_Juvakka._ Aika äijä!
+
+_Roponen._ No, antakaa hänen olla rauhassa!
+
+_Kipuna._ Se on parasta.
+
+_Roponen._ Ei hän pahaluontoinen ole, vaikka pelkuri.
+
+_Kipuna._ Pelkuri, pelkuri!
+
+_Juvakka._ Siis Juhana ottaa pelastaakseen Matti-poikani?
+
+_Roponen._ Niin! Mutta mitenkä luulet sen voivasi tehdä?
+
+_Juhana._ Jättäkää se minun salaisuudekseni! Pitäkää te vain huolta
+siitä, kuinka saamme hänet hyvään piiloon.
+
+_Roponen._ Niin, todellakin.
+
+_Kipuna._ Todellakin.
+
+_Roponen._ Mutta mihinkä?
+
+_Kipuna._ Niin, mutta mihinkä?
+
+_Juvakka._ Mihinkä muualle kuin kotiinsa. Kyllä meillä sopiva paikka
+löydetään.
+
+_Roponen._ Ei hän kotiinsa piiloutua saa. Sieltä häntä ensimmäiseksi
+etsimään tullaan.
+
+_Juvakka._ Kyllä se on totta, sekin! Mutta--minnekkä muualle voimme
+hänet piiloittaa?
+
+_Roponen._ Kyllähän hänet yhdeksi yöksi ainakin tänne meidän aittaan
+peittoon saamme. Kunhan Juhana saa ensin pois kellaristakin.--Mutta
+ole kumminkin varovainen; muista sananlasku: »kerran tee, kahdesti
+katso!» Andrei voipi mennä kanssasi, niin voit olla varma----mutta
+mikä sitä Andreita tänään vaivaa? Olethan totinen kuin...
+
+_Juhana._ Aapiskukko; mutta hänellä onkin kosintapuuhat mielessä.
+
+_Roponen._ Mitä sanot?
+
+_Juhana._ Hän aikoo pyrkiä meille kotivävyksi.
+
+_Andrei._ Vaiti, sinä!
+
+_Roponen._ Mi... mitä tämä merkitsee? Siitäkö sinä äsken aioitkin
+minulle puhua?
+
+_Andrei._ Jos sinä rupeat minua samalla tapaa pilkkaamaan kuin poikasi,
+siitä en enempää pidä lukua, vaan tahdon puhua suuni puhtaaksi, koska
+kerran asia näin pitkälle on mennyt.
+
+_Audotja._ _(Tulee ovesta sisään ja käypi oven suuhun jakkaralle
+istumaan)._
+
+_Juhana._ Kuulkaa nyt mitä hän aikoo puhua! Tietäkää, ett'ei se ole
+»lörpön, lörpön veräjäst' pelloll'».
+
+_Andrei._ Vaiti!
+
+_Juhana._ Suo anteeks, luulin lampaaks; se olikin vaan meijän muorin
+mustapää pässi!
+
+_Roponen._ Sinun puheestasi ei ole haaraa.
+
+_Susi._ Lysti poika tuo Juhana; vetelee kaikki asiat naurunkelkassa.
+
+_Roponen._ Juhana, anna nyt Andrein puhua!
+
+_Juhana._ Nyt siis hiljaa, kuin Hiisan kiukaalla!
+
+_Roponen._ Minä sanon sinulle, että ole vaiti! No, Andrei!
+
+_Andrei._ Kuule sitten! Niinkuin Juhanan liukas kieli jo ennätti
+ilmoittaa, minulla on kosintatuumat, vaikk'ei sellaiset kuin hän
+vakuuttaa. Minä todellakin rakastan tytärtäsi Annia.
+
+_Roponen._ Annia!
+
+_Andrei._ Ja pyydän suostumustasi avioliittoomme.
+
+_Roponen._ Todellako? Kylläpä sinulle juolahti mieleen! Joko sinä olet
+unohtanut, mikä juopa on sinun ja Annin välillä? Eikä Anni suostu
+koskaan sinulle menemään.
+
+_Andrei._ Anni on valmis rupeamaan vaimokseni.
+
+_Roponen._ Mitä tuhmuuksia! Oletteko te jo keskenänne sopineet? Kyllä
+minä opetan teitä! Minä antaisin tyttäreni sinulle! Tosin olet ollut
+kelpo työmies ja hyvä poika, sitä en kiellä. Olen aikonutkin antaa
+sinulle osan, sittenkuin olet vaimon itsellesi saanut, mutta tytärtäni
+--häntä et ikinä maailmassa saa.
+
+_Kipuna._ Et ikinä maailmassa!
+
+_Juvakka._ Muista, poika, sananlasku: »Jokainen sirkka pysyköön omassa
+nurkassaan!»
+
+_Susi._ Sinulle Roponen antaisi tyttärensä, ainoan tyttärensä! Olethan
+ventovieras talossa ja voit saada matkapassin milloin hyvänsä.
+
+_Andrei._ Isäntä! Näistä muista en pidä suuresti lukua, mutta sinun en
+luule puhuneen täyttä totta. Niin huonona et toki minua pitäne, ett'en
+tytärtäsi ansaitsisi.
+
+_Roponen._ Vieläkö luulet tässä leikin sijaa olevan? Mitä olen sanonut,
+sen olen sanonut. Eikä sanaakaan enää tästä asiasta!
+
+_Andrei._ Sitä en olisi uskonut!
+
+_Kipuna._ Vai et olisi uskonut!
+
+_Susi._ Tuo on minusta suoraa hävyttömyyttä, että hän rohkenee edes
+ajatella, sitä vähemmin julki lausua tuollaista ajatusta. Koko
+paikkakunnan rikkain tyttö menisi hänelle, keppikerjäläiselle!
+
+_Juvakka._ Ja äpärälle muun hyvän päälle!
+
+_Roponen._ No, älkäähän häntä niin ankarasti tuomitko! Jos tahdotte
+tietää, mikä on pääsyynä kieltooni, niin kuulkaa!
+
+_Kipuna._ Kuulkaa!
+
+_Roponen._ Hän ei kuulu meidän luterilaiseen kirkkoomme, enkä minä
+koskaan aio sallia sitä, että sukuuni yhdistetään vieraaseen kirkkoon
+kuuluva henkilö.------Siis se asia on päätetty.
+
+_Andrei._ Et siis suostu?
+
+_Roponen._ En!
+
+_Andrei._ Siinä tapauksessa en jää taloon.
+
+_Juhana._ Sen verran vuodessa vahinkoa.
+
+_Roponen._ Aiotko lähteä pois?
+
+_Andrei._ Joll'en Annia saa, en viivy täällä päivääkään.
+
+_Juhana._ Pistä pillit pussiin ja soita suolla mennessäsi!
+
+_Andrei._ Lähden, vaan ensin puhun suuni puhtaaksi! Nyt et ole isäntäni
+enää, etkä liioin käskijäni. Sanon suoraan, että olet raukka, sanasi
+syöjä...
+
+_Roponen._ Kuinka tohdit!
+
+_Andrei._ ... joka kadut lupaustasi antaa minulle osan talosta.
+Sentähden pidit tätä sopivana tilaisuutena minusta irtipäästäksesi. Olen
+palvellut sinua uskollisuudella ja ahkeruudella, jommoista et koskaan
+ole palvelijoissasi löytävä... Sentähden että olen venäläis-uskolainen,
+en muka kelpaa teidän joukkoonne. Hyvä! Kyllä luulen Venäjän
+valtakunnassa sellaisia ihmisiä löytäväni, joitten joukkoon minä
+kelpaan... Nyt lähden----mutta varokaa itseänne! _(Aikoo mennä)._
+
+_Audotja._ _(Andreille)._ Minä tahdon puhua kanssasi.
+
+_Juhana._ _(Ovelta hänen jälkeensä)._ Susi sinua hännällään
+häilyttäköön, kukko harteillas huutakoon: kikkiriirii! _(Muut nauravat
+paitsi Roponen)._
+
+_Roponen._ Minun käypi sääliksi häntä. Onhan Andrei kelpo poika. Mutta
+mitä minä sille voin? En minä hänelle tytärtäni ainakaan anna.
+
+_Kipuna._ Siinä teet aivan oikein.
+
+_Juvakka._ Senkin vellanen!
+
+_Susi._ Keppikerjäläinen!
+
+_Kipuna._ Äpärä?
+
+_Roponen._ Jollei meidän suomalaiset pysyisi naimiskaupoissaan
+vellasista erillään, ei kauan kestäisi, ennenkuin ei olisi pienestä
+kansakunnastamme rahtuakaan jälellä.
+
+_Kipuna._ Se on totta!
+
+_Juvakka._ Ystävät, eipä pidot parane, jollei vieraat vähene.
+
+_Kipuna._ Se on totta!
+
+_Susi._ Niin, niin!
+
+_Roponen._ No, mihin kiire?
+
+_Juvakka._ Onhan niitä kotona toimia.
+
+_Susi._ Heinä-aika.
+
+_Kipuna._ Heinä-aika.
+
+_Juvakka._ No hyvästi! Kiitoksia!
+
+_Kipuna ja Susi._ Hyvästi.
+
+_Roponen._ Hyvästi! Terveisiä!
+
+_Susi._ Kepeät kuormat!
+
+_Juvakka._ Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen
+koko elinaikani sinulle kiitollinen.
+
+_Juhana._ Kyllä tahdon parastani koettaa. _(Menevät keskustellen)._
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Audotja.*
+
+_Audotja._ Vai niin! Sillä tavallako he poikaani kohtelevat! Vai ei hän
+kelpaa Roposen vävyksi! Niin! Ei hän kelpaakaan! Hän on liian hyvä
+siksi. Hän ei ole orja niinkuin he, hänessä liikkuu vapaata
+aatelisverta. Kuinka mahtavasti hän puisteli päältään heidän
+soimauksensa, luottaen omaan itseensä, luopui koko tuosta laumasta,
+jossa ei hänen jaloa sydäntään ymmärretä! Jumalan kiitos, että olen
+juuri tähän aikaan tänne saapunut. Nyt hän on kypsynyt saamaan tietää,
+kuka hän on; nyt on äidin hellyys hänen katkeroitetulle sydämmelleen
+tervetullein lääke. Nyt, nyt tahdon häntä puhutella, nyt tulvailee
+rinnastani kaikki se, mikä sinne on kahdenkymmenen vuoden kuluessa
+kokoontunut. _(Andrei tulee)._ Tuossapa hän onkin.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Audotja, Andrei.*
+
+_Andrei._ Sinä tahdot minua puhutella, vaimo. Mutta pian, sillä en tahdo
+nyt tavata tämän talon väkeä.
+
+_Audotja._ Niin! Minä tahdon sinua puhutella... Nähdessäni kuinka nuo
+talonpojat sinua äsken pilkkasivat ja kuullessani heidän katkeroita
+soimaussanojaan kävi minun sääliksi sinua.
+
+_Andrei._ Löytyykö edes yksi ihminen maailmassa, joka minua säälii?
+
+_Audotja._ Eikö sinulla ole vanhempia lainkaan, jotka sinua säälivät?
+
+_Andrei._ Isästäni en tiedä mitään, äidistäni on minulla hämärä muisto
+jälellä.
+
+_Audotja._ Mitä muistat?
+
+_Andrei._ Muistan erään illan, jolloinka istuin äitini sylissä, ja hän
+lauloi minulle tuon laulun, mitä en elämässäni unohda... Äkkiä astui
+huoneeseen musta, hirmuisen näköinen mies. Hän puhuu jotakin, ja
+jokainen sana tuntuu minusta ukkosen jyrinältä... Mies menee pois...
+Äitini rupeaa itkemään ... ja vielä par'aikaa muistan kuinka katkeralta
+minusta tuntui, nähdessäni hänen silmistään suurten, kirkkaitten
+kyynelhelmien vierivän hänen vaaleille poskilleen... Muuta en muista...
+
+_Audotja._ Mitä ajattelet sinä äidistäsi? Tunnetko sinä ikävää, onko
+sinussa helliä tunteita häntä kohtaan, vai oletko välinpitämätön tuon
+vaimon kohtalosta, joka sinut niin armottomasti hylkäsi?
+
+_Andrei._ Äitiänikö, tuota ihanaa, kaukaisessa, saavuttamattomassa
+hämärässä olevaa olentoako minä en ikävöisi?... Voi, vaimo! Ei se voi
+rakkahintaan unohtaa, joka on syösty tänne maailmaan vieraitten ihmisten
+sekaan hyljättynä, yksinäisenä kulkemaan. Äitini kuva on kuni
+suojelusenkeli minua aina seurannut. Sentähden luulenkin hänen jo aikaa
+sitten tämän kurjan maailman vaivoista päässeen ja nyt seuraavan minun
+askeleitani.
+
+_Audotja._ Ei suinkaan!
+
+_Andrei_ Mitä sanot? Elääköhän?
+
+_Audotja._ Hän on löydettävissä.
+
+_Andrei._ Onko? Sano, mistä hänet löydän? Vaikkapa hän olisi Venäjän
+äärimmäisestä sopukasta etsittävä, linnun siivillä hänen luokseen
+liitäisin. Näiltä käsivarsillani tekisin työtä hänen vaivojaan
+lieventääkseni. Niin, häntä palvelisin, kunnes hän väsyneenä päivän
+vaivoista, siunaten minua, laskeutuisi levolle. Enkä hänestä luopuisi,
+ennenkuin olisin hänet hautaan laskenut ja hautakumpunsa kukilla
+koristanut!----Mutta minulle kurjalle ei ole sallittu sitä onnea,
+minulla ei ole äitiä.
+
+_Audotja._ Usko minua, poikani! Sinä löydät hänet.
+
+_Andrei._ Mistä? Puhu!
+
+_Audotja._ Tuntisitko hänet, jos hän eteesi tulisi?
+
+_Andrei._ Aina hänen kuvansa edessäni hämärtää. Ensi silmäyksellä minä
+armaan äitini tuntisin: ääni vieno, silmät kyyneleisiin tottuneet, mutta
+samassa niin kirkkaat, kasvot ihanat kuin Jumalan äidillä kirkkomme
+alttarilla!
+
+_Audotja._ Voi, kuinka suuresti, rakas poikani erehdyt! Tämmöiseksi on
+sinun kaivattu äitisi muuttunut, tämmöiseksi sinun ihana kuvasi
+rumentunut.
+
+_Andrei._ Mitä sillä tarkoitat!
+
+_Audotja._ Minä olen äitisi!
+
+_Andrei._ Mitä, sinäkö?
+
+_Audotja._ Minä se olen sinulle tuon rakkaan laulusi opettanut, minun
+syliini sinä, poikaseni, nukuit silloin, kun epätoivossani tähtesi
+kyyneleitä vuodatin.
+
+_Andrei._ Sinäkö äitini?
+
+_Audotja._ Eikö sinulle ole jäänyt mitään muistoa jostakin pimeästä,
+kylmästä yöstä, jolloin sinä unestasi havahtaen sanoit: »äiti, minulla
+on kylmä!»
+
+_Andrei._ Muistan, minä muistan!--Tuntien kylmän väristyksen käyvän
+läpi ruumiini heräsin unestani. Luulin olevani vuoteella ja pyysin
+sentähden peitettä enemmän. Äitini syleili minua, vastaten: »Ole ääneti!
+Musta mies tulee!» Minä vaikenin pelosta ... enkä sen enempää, en sen
+enempää muista... Sinun sylissäsi, armas äitini, silloin makasin.
+
+_Audotja._ Oma poikani! _(Syleilevät)._ Nyt saan sinua taasen syleillä.
+Siitä on jo 15 vuotta, kun sen viimeksi tein, ja se oli juuri silloin
+yöllä maantietä pitkin kulkiessamme, joka sinunkin muistiisi on jäänyt.
+Sinä kamalana yönä juuri sinut hylkäsin. Rakkaudesta sinut hylkäsin!
+
+_Andrei._ Mihinkä veit sinä silloin minua?
+
+_Audotja._ Ensin on sinun tiedettävä paljoa tärkeämpää... _(Käyvät
+istumaan, äiti lesankalle, poika penkille sen viereen)._ Viisi vuotta
+ennen tuota tapausta oli haltijanamme vanha, virasta eronnut kenraali.
+Hänellä oli kaksi poikaa, Jegor ja Nikolai, niin erilaiset kuin päivä ja
+yö. Kasvoin orjana heidän talossaan Kolja-herran kanssa, joka oli vaan
+paria vuotta minua vanhempi. Jo lapsina olimme toinen toisillemme
+rakkaammat kuin koko muu maailma. Mutta vanhemman veljen himot yltyivät
+myöskin samassa kuin minä lapsesta ihanaksi neitoseksi vartuin. Mutta
+nuoremman, Kolja-herran, tunteet minua kohtaan olivat rehellisiä.
+Saatoinko minä olla hänen jaloon rakkauteensa vastaamatta?--Minä
+rupesin häntä lempimään kaikesta sydämmestäni. Silloin tapasi meidät
+kerran Jegor-herra istuessamme hovin puutarhan lehtimajassa. Hän
+ilmoitti salaisuutemme vanhukselle, joka siitä julmistui. Kolja sanoi
+isällensä, ettei hän tunnustaisi ketään toista vaimokseen kuin minut, ja
+että sinä, äsken syntynyt, olit hänen laillinen poikansa. Isänsä silloin
+kirosi ja lähetti hänet kauas, kauas Kaukaasiaan. Kun nyt jäin
+turvattomaksi, rupesi Jegor-herra minua häijyllä rakkaudellaan
+ahdistamaan, mutta minä pysyin Koljalleni uskollisena. Niinkauan kuin
+vanha herra eli, ei hän kuitenkaan uskaltanut pahinta. Mutta tämä kuoli
+viisi vuotta senjälkeen, ja nyt koitti onnettomuuteni päivä. Muutama
+päivä vasta oli kulunut ukon hautajaisista, kun tapahtui se, mikä
+sinunkin muistiisi on tarttunut. Minä istuin kanssasi, ajatellen
+onnetonta Kolja-herraa, joka niin kauan oli maanpaossa saanut olla.
+Toivoessani hänen nyt isänsä kuoltua pääsevän kotiin, hyrisin tuota
+hänen lempilauluaan. Silloin astui sisään Jegor, tuo musta mies, ja
+uhkasi pieksättää sinut kuoliaaksi, joll'en myöntyisi hänen oikkuihinsa.
+Hän meni pois--mitä oli minun tehtävä? Suostua häneen, tulla Koljalle
+uskottomaksi, sitä en voinut, mutta antaa hänet julmasti sinut surmata
+... ei, ei, en sitäkään. Parempi oli sinusta erota. Minua saisivat
+sitten rääkätä kuinka tahtoisivat. Tein päätökseni. Kun olit vaipunut
+uneen, läksin yön pimeydessä tänne kylään liitämään. Sinä heräsit
+matkalla, niinkuin muistat, mutta nukuit taasen uudestaan... Minä tunsin
+Roposen Jaakon ja hänen vaimonsa lempeän luonteen ja vein sinut heidän
+lämpimään lääväänsä. Sinne ruumenpuruun sinut jätin ja menin matkoihini.
+----Sinut pelastin siten, mutta itseni... Voi, voi, kumminkin!----
+Mitä hirmuja minulle tapahtui, sitä en sinulle tahdo enkä voikaan
+kertoa. Kun Jegor-herra näki, ett'ei mikään auttanut lujuuttani vastaan,
+möi hän minut kauas Etelä-Venäjälle, jossa sain mitä kauheimmassa
+ikävässä, tuskallisimmassa epätoivossa neljätoista vuotta kovaa työtä
+tehdä.
+
+_Andrei._ Äiti parka! Paljon olet sinä kärsinyt. Sen todistaa kuihtunut
+ulkomuotosi.
+
+_Audotja._ Niin, poikaseni! Tämmöiseksi on sinun ihana kuvasi muuttunut.
+
+_Andrei._ Nyt loppuvat vaivasi, äiti kulta! Minä pidän kyllä huolta
+sinusta. Mutta sano, missä, kuka on syypää kärsimyksiisi? Minä voin
+kostaa puolestasi. Onko hän nykyinen herramme?
+
+_Audotja._ Se mies lepää jo haudassa... Nykyinen herrasi on juuri se,
+joka minun tähteni Kaukaasiaan ajettiin.
+
+_Andrei._ Olisiko hän...
+
+_Audotja._ Isäsi!
+
+_Andrei._ Kosmin! Meidän hallitsijamme olisi minun isäni!
+
+_Audotja._ Niin! Hän se on!
+
+_Andrei._ Kuinka, eikö hän ole sinua ja minua etsinyt?
+
+_Audotja._ Hän luulee minun varmaan kuolleeksi, eikä tiedä, mistä sinua
+etsiä.
+
+_Andrei._ Mutta luuletko hänen pitävän lukua meistä, jos ilmoitamme
+itsemme hänelle?
+
+_Audotja._ Aivan varmaan!
+
+_Andrei._ Mutta mitenkä saamme hänet uskomaan itseämme?
+
+_Audotja._ Siihenkin on minulla keino. Lähtiessään Kaukaasiaan antoi
+isäsi minulle muistoksi pienen hopearistin, johon hänen nimensä »Nikolai
+Kosmin» oli piirretty. Kun minulla sitten oli odotettavissa kaikkein
+pahinta Jegor-herralta, kätkin tuon ristin varmaan piilopaikkaan.--
+Tule sydän-yön aikana Kosminin hovin puutarhaan, tuon vanhan
+kivikellarin viereen, niin näytän sinulle paikan.
+
+_Andrei._ Hyvä!... Mutta, äitini, olethan sinä oikeauskoinen?
+
+_Audotja._ Tietysti!
+
+_Andrei._ Ja hän luonnollisesti myöskin... Minä olen siis puhdas
+venäläinen. Eikä pisaratakaan noitten pilkkaajoitten verta juokse
+suonissani...
+
+_Audotja._ Ei pisaraakaan.
+
+_Andrei._ Vaan venäläistä.
+
+_Audotja._ Aatelisverta.
+
+_Andrei._ Aatelisverta!
+
+_Audotja._ Niin!
+
+_Andrei._ Nyt alkaa minulle aueta toimiala maailmassa!
+
+_Audotja._ Mitä aiot?
+
+_Andrei._ Minä tahdon näyttää noille raukoille, ketä he ovat polkeneet.
+
+_Audotja._ Et suinkaan...?
+
+_Andrei._ Minä riennän uuteen elämään! Hyvästi. _(Menee nopeaan)._
+
+_Audotja._ Andrei!
+
+
+
+
+Kolmas näytös.
+
+
+_(Vasemmalla herrastalo, oikealla puutarha, perällä vanha kivinen
+kellari, jossa on suuri rautaovi)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Joukko talonpoikia._*
+
+_Roponen._ Mitähän asiata luulette, ukot, hänellä olevan?
+
+_Kipuna._ Olkoon mitä tahansa, se vaan muistakaa, miehet, että kun
+Roponen kerran mitä sanoo, siihen me muut yhdymme.
+
+_Juvakka._ Tietysti.
+
+_Huttunen._ Jos hän nimittäin vastaa viisaasti.
+
+_Roponen._ Kuulkaa, naapurit, minua! Tuo rautaovi muistuttaa teitä
+siitä, kuinka on meneteltävä. Joll'emme käy ankarasti häntä
+vastustamaan, istuu pian joka toinen meistä lukon takana. Yksimielisinä
+voimme hänen vääryyksiään vastustaa, sen sijaan kuin se yksityiselle on
+mahdotonta. Minä arvaan, mitä varten hän on meidät tänne kutsunut.
+Pietarista tulleitten tietojen mukaan on jo päätetty päästää kaikki
+talonpojat vapaiksi. Nyt ovat talonpoikain haltiat suostuneet antamaan
+kaikkialta meidän nimessämme anomuksia hallitsijalle, ett'emme me muka
+tahdo laisinkaan vapaiksi tulla.
+
+_Muutamat talonpojat._ Onko se mahdollista?
+
+_Roponen_ Aivan varma on, että hän nyt viekkaudella tahtoo saada meitä
+allekirjoittamaan nimemme. Muistakaa, että jos sen teemme, syöksemme
+itsemme ja lapsemme ikuiseen auttamattomaan turmioon.
+
+_Kipuna._ Ijankaikkiseen turmioon.
+
+_Juvakka._ Yksimielisyys vallitkoon!
+
+_Kaikki_ Niin!
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin, Vouti.*
+
+_Vouti._ _(Tulee ulos sotamiehen seuraamana)._ Herra tulee!
+
+_Kosmin._ _(Tulee ulos. Talonpojat ottavat lakit päästään ja kumartavat
+nöyrästi)._ Joko kaikki ovat täällä! Tulkaa tänne lähemmäs! _(Talonpojat
+tottelevat)._ Ivan Petrovitsch! Laske vanki kellarista! _(Vouti menee
+kellariin)._ Minä olen aina pitänyt tärkeimpänä silmämääränäni sitä,
+että te, alustalaiseni, voisitte niin hyvin kuin mahdollista. Te
+tiedätte itse, ett'ei koko paikkakunnalla ole niin varakkaita
+talonpoikia kuin moni teistä. En ole koskaan liikoja veroja teiltä
+ottanut, enkä liikoja päivätöitä vaatinut. Vääryyttä en ole koskaan
+tehnyt. Jos olenkin ollut ankara, olette minua siihen aina te itse
+pakoittaneet. Tuolla rautaoven takana istuu teistä yksi, mutta hän onkin
+rangaistuksensa täydellä syyllä ansainnut. Aioin lähettää hänet oikeuden
+käsiin kaupunkiin, mutta nyt olen kumminkin päättänyt lieventää
+ankaruuttani.
+
+_(Vouti ja Matti tulevat kellarista)._
+
+_Juvakka._ Poika parka! Kuinka hän on laihtunut!
+
+_Kosmin._ _(Matille)._ Tule tänne lähemmäs! _(Matti lähestyy)._ Vaikka
+oletkin tuittupäinen ja uppiniskainen, olen kuullut voivasi olla
+järkeväkin, kun vaan tahdot. Tässä tulee käsiteltäväksi hyvin tärkeä
+asia, joka koskee sekä minua että teitä. Jos sinä ja nämä muut
+käyttäytte ymmärtäväisesti, pääset sinä vapaaksi.
+
+_Roponen._ Aina olemme olleet valmiit suostumaan hyviin ehdotuksiin.
+
+_Kosmin._ No, kuulkaa sitten! Hallitus aikoo rakentaa uuden rautatien,
+joka tulisi kulkemaan tämän piirikunnan läpi. Te ymmärrätte itse, mikä
+ääretön hyöty on paikkakunnalle läpikulkevasta rautatiestä. Minä olen
+nyt päättänyt antaa anomuksen hänen keisarilliselle Majesteetilleen
+siitä, että tie, jos mahdollista, tulisi menemään minun tiluksieni
+lävitse, jolloin tähän aivan lähelle johonkin tulisi pieni pysäkki
+rakennettavaksi. Mutta asian edistämistä varten pitää meidän luvata
+omasta puolestamme apurahaa hankkeeseen, ja olen minä ajatellut, että
+voisimme viisi ruplaa mieheltä luvata, jota paitsi minä itse aion 5000
+ruplaa siihen uhrata. Ymmärrättekö!
+
+_Kaikki._ Ymmärrämme!
+
+_Kosmin._ Tämä anomus on nyt valmiiksi kirjoitettu. Jos siis olette
+siihen suostuvaiset, jota en laisinkaan epäile, kirjoittakaa nimenne ja
+puumerkkinne alle. _(Ottaa paperin povitaskustaan)._
+
+_Roponen._ Tämä tuuma on minustakin erittäin hyvä ja hyödyllinen!
+
+_Kaikki._ Niin on!
+
+_Kosmin._ No! Sitten ei muuta kuin yksitellen tulette tänne nimenne
+kirjoittamaan. _(Aikoo lähteä sisään)._
+
+_Roponen._ Mutta me tahdomme tietysti lukea sen sisällön ensin.
+
+_Kosmin._ Mitä? Johan minä selitin sen, vai ettekö ymmärtäneet?
+
+_Roponen._ Kyllä, kyllä! Mutta emme me saata nimeämme minkään paperin
+alle kirjoittaa, ennenkuin olemme sen sisällön lukeneet.
+
+_Kosmin._ _(Tuumailtuaan hiukan)._ No, kas tuossa, lukekaa! Ettehän te
+sitä kumminkaan ymmärrä.
+
+_Roponen._ Kyllä me siitä selvän saamme. _(Lähestyy Kosminia)._
+
+_Kosmin._ Osaatko sinä lukea?
+
+_Roponen._ Osaan kyllä!
+
+_Kosmin._ Venättä?
+
+_Roponen._ Venättä ja suomea.
+
+_Kosmin._ _(Käärii paperin kokoon)._ Ei minulla ole aikaa odottaa,
+kunnes te sen tavaatte. Kirjoittakaa vaan nyt heti! Mitä juonia tämä on?
+
+_Matti._ Me emme kirjoita, ennenkuin olemme sisällön lukeneet.
+
+_Kaikki._ Me emme kirjoita!
+
+_Kosmin._ Kas vaan! Mistä tämä niskoitteleminen? Ette siis aio
+kirjoittaa?
+
+_Kaikki._ Emme.
+
+_Kosmin._ Hyvä! Kuten itse tahdotte, mutta kärsikää myös seuraukset!
+_(Voudille)._ Sulje hänet takaisin lukon taakse!
+
+_Juvakka._ Olette kovin armoton...
+
+_Matti._ Isä, älä ole minusta huolissasi! Minun tähteni ei teidän
+tarvitse oikeutta vaatimasta luopua. _(Vouti sulkee Matin kellariin)._
+
+_Roponen._ _(Juvakalle)._ Älä ole milläsikään! Muista, mitä Juhana on
+luvannut!
+
+_Huttunen._ _(Mennessään)._ Ties mitä hän nyt meille tekee, kun tällä
+tavoin suututimme.
+
+_Kosmin._ Saatte mennä! _(Talonpojat menevät)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Vouti.*
+
+_Kosmin._ Minulle siis ei onnistunut, minulle, joka olin niin varma
+siitä.
+
+_Vouti._ Enkö minä sanonut, että te pidätte heitä liian höllällä. Jos he
+eivät olisi jo tottuneet ennestään uppiniskaisuuteen, eivät he nytkään
+olisi tohtineet vastaan sanoa.
+
+_Kosmin._ No, no! Ei se asia siltä rauennut ole! Kylläpä saan heidät
+pakoitetuksi. Minulla on kyllä keinoja!
+
+_Vouti._ Luonnollisesti! Jos kovalle panette, niin kyllä taipuvat. Onhan
+yksi oiva keino heti paikalla tarjona. Nyt on juuri rekryytin otto-aika.
+Pahimmat pankaa sotamiehiksi, niinkuin tuo tuolta lukon takaa ja muita
+samanlaisia.
+
+_Kosmin._ Hyvä neuvo! Sitäkin tahdon käyttää. Saat mennä! _(Vouti
+menee)._ Voi, kuinka vastenmielistä tämä toimi minulle kumminkin on! Ja
+mitä varten minä puuhaan----ketä varten? Eihän minulla ole vaimoa, ei
+lapsia--_(Huokaa)._ Tokko lienee toista näin yksinäistä, näin kolkkoa
+miestä koko maailmassa!--Mutta mikä on alotettu--se loppuun
+saatettakoon!----Hän sanoi minua armottomaksi. Armottomat ovat
+ihmiset olleet minua vastaan. Kun muistan isäni kovuutta, veljeni
+verivainoa, nuorta rakkauttani, joka niin säälimättömästi sorrettiin--
+kun muistan, että nuoruuteni morsian kuoli noiden julmain rääkkäyksien
+kautta, kun muistan, että ainoa poikani nyt tuntemattomana orpona,
+kerjäläisenä, ehkä orjanakin kuihtuu jossain sopessa--niin arvelen
+itselläni olevan syytä armottomuuteen!
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Andrei.*
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta, ottaa lakin päästään, huomattuaan
+Kosminin)._ Herra!
+
+_Kosmin._ _(Äreästi)._ No, mitä asiata?
+
+_Andrei._ Minä tahtoisin puhua teille tärkeästä asiasta.
+
+_Kosmin._ Anna kuulua!
+
+_Andrei._ Olen kuullut asioita, jotka niin läheisesti koskevat teitä,
+etten voi olla niitä teille ilmaisematta.
+
+_Kosmin._ No?
+
+_Andrei._ He ovat tehneet teitä vastaan salaliiton.
+
+_Kosmin._ _(Säpsähtäen)._ Salaliiton?
+
+_Andrei._ Niin!
+
+_Kosmin._ Minua vastaan?
+
+_Andrei._ Niin juuri.
+
+_Kosmin._ Oletko varma siitä?
+
+_Andrei._ Voin panna pääni pantiksi.
+
+_Kosmin._ _(Katsellen häntä epäilevästi)._ Kuinka tulet sinä sitä
+minulle ilmoittamaan?
+
+_Andrei._ Minä en ole suomalainen, vaikka olen suomalaisissa kasvanut.
+En ole voinut heidän liittoonsa yhtyä, vaikka he kyllä pyysivät.
+Sentähden ajoikin Roponen nyt minut pois talostaan.
+
+_Kosmin._ Voitko näyttää toteen, ettet valehtele?
+
+_Andrei._ Voin! Ottakaa minut palvelukseenne! Saatte nähdä sanoissani
+olevan enemmän totta, kuin voitte arvatakaan.
+
+_Kosmin._ No hyvä! Minä otan sinut palvelukseeni. Jos puheessasi on
+perää, niin et jää palkatta, ja se kasvaa sen mukaan kuin ansiosikin.
+
+_Andrei._ Ensimäiseksi asiaksi ilmoitan nyt, että he ovat päättäneet
+tänä yönä pelastaa tuon pojan, joka tuossa vankeudessa on.
+
+_Kosmin._ Todellako? Kuinka luulet heidän sinne pääsevän? Eivät he
+rautaovea rikki saa.
+
+_Andrei._ Keinosta en saanut selvää. Mutta kaikessa tapauksessa pankaa
+vartia ovelle täksi yöksi!
+
+_Kosmin._ _(Lyöpi olkapäälle)._ Silmistäsi päättäen olet rehellinen
+poika. Muistutat joitakuita tuttuja kasvoja, jotka ennen muinoin luulen
+nähneeni. Jatka tointasi uutterasti! _(Ottaa kukkarostaan rahaa)._
+Tuossa ensi aluksi!
+
+_Andrei._ Tuhannen kiitosta! En minä rahan tähden teitä palvella tahdo,
+vaan sen tähden, että pidän sen velvollisuutenani.
+
+_Kosmin._ _(Ihmeissään)._ Oho! Oletpa sinä harvinainen olento! Tuossa
+on, kyllä se sinulle kelpaa!
+
+_Andrei._ Ensin työ tehtävä, sitten palkka maksettava.
+
+_Kosmin._ No, yhden tekevä. Mene nyt toimeesi: ota selvä kaikista heidän
+hankkeistaan ja tule heti uuden tiedon saatuasi minulle ilmoittamaan.
+_(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Juhana, Liisa.*
+
+_Andrei._ _(Yksin)._ Näin on siis hyvä alku tehty------Tuo komea
+mieskö minun isäni? Onko se mahdollista!--Ja kumminkin on hän isäni?
+Kuinka tunnen itseni onnelliseksi, saadessani palvella häntä ja
+yht'aikaa kostaa noille. Tekisinkö väärin ilmoittaessani hänelle sen
+miehen hankkeita, joka isällisesti on minua lapsuudesta asti
+kasvattanut?----En! Minulla on oikeus siihen! Minä tahdon isääni
+palvella. _(Menee)._
+
+*Laulu 9.*
+
+_Juhana._ _(Tulee pitkä viitta harteilla, laulaa)_:
+
+      Kodissansa muut ne hyörii,
+      Linnut pesän luona pyörii;
+      Minä vainen ilman alla
+      Kuljen kaikkialla.
+
+      Pääskyn pesä räystähässä,
+      Oravaisen petäjässä:
+      Mulla vain on ilman alla
+      Koti kaikkialla.
+
+      Kukko kiekuu orrellansa,
+      Sirkka laulaa loukossansa:
+      Minun laulun' ilman alla
+      Kaikuu kaikkialla.
+
+      Muilla ompi yksi kulta,
+      Silt' ei puutu lemmen tulta:
+      Mulla vain on ilman alla
+      Kulta kaikkialla.
+
+_Liisa._ _(Tulee ulos)._ Kuka maankuleksija tuolla laulaa?
+
+_Juhana._ Liisaseni!
+
+_Liisa._ Juhaniko täällä? Tervetullut!
+
+*Laulu 10.*
+
+_Juhana._ _(Laulaa)._
+
+      Älä, pikku lintuseni, kummastele lainkaan,
+      Jos mä tulin luoksesi näin tavattomaan aikaan!
+      Tokko ikävä on sulla edes mua ollut,
+      Kun en koko viikossa ma luokses ole tullut?
+
+_Liisa._
+
+      Tervetullut olet sinä aina luokseni,
+      Ikävöinyt olen sua, Juhani!
+      Miksi viipynyt sä olet multa poissa näin?
+      Ainoahan sinä olet ystäväin.
+
+      Tiedän, kaikki mun soisivat sortuvan,
+      Soisit minusta sun luopuvan,
+      Mutta ystävääs et sinä unhoita,
+      Vaikka sulta on hän kaukana.
+
+_Juhana._
+
+      Syystä viivyin, armahani; asioit' ol' mulla,
+      Mutta nytpä olikin sen kiiruhumpi tulla.
+      Luokses' riensin, Liisaseni, apuas mä pyydän,
+      Jalon työn mä aion tehdä, jalon tuuman tiedän.
+
+_Liisa._
+
+      Tuuma tuo jo lausu mulle, auttaa koittelen,
+      Mielelläni sua aina auttelen.
+      Ken ei auttaisikaan ystäväänsä ainoaa,
+      Jota oikein sydämestä rakastaa.
+      Se on totta: mun voimani heikko on,
+      Vaan sun rinnallas' oon pelvoton.
+      Eikä suurikaan vaara nyt pelkoa tuo,
+      Rakkaus kun apuaan vain suo.
+
+_Liisa._ Mutta, Jussi, mitä tämä merkitsee? Mitä varten olet itsesi
+tuollaiseksi pukenut? Olethan niin hassun näköinen, ettei isäsikään
+sinua tuntisi.
+
+_Juhana._ Kuule sitten! Me olemme päättäneet pelastaa Juvakan Matin
+tuolta lukon takaa.
+
+_Liisa._ Olette päättäneet! Luuletko sen niin helposti käyvän päinsä?
+
+_Juhana._ Sinä sanoit kerran minulle tietäväsi, missä avainta
+säilytetään.
+
+_Liisa._ Kyllä minä sen tiedän, mutta ei sitä sieltä voi mitenkään
+saada.
+
+_Juhana._ Etköhän sentään?
+
+_Liisa._ En, en mitenkään.
+
+_Juhana._ Älähän toki! Ja minä kun annoin ukoille varman lupauksen
+pelastavani hänet.
+
+_Liisa._ Annoitko varman lupauksen? Miksikä sen teit?--Niin no, ei
+lupaus taloa hävitä!
+
+_Juhana._ Mutta sanasta miestä, sarvesta härkää. Etköhän sinä koittaisi
+kumminkin jollakin tavalla kaapaista? Minä pyydän!
+
+_Liisa._ Kyllä mielelläni sinulle sen hyvän työn tekisin, jos se olisi
+mahdollista?
+
+_Juhana._ Mutta eihän maailmassa ole mitään mahdotonta.
+
+_Liisa._ Niin--no--jos minä tohtisin...
+
+_Juhana._ Mutta minun tähteni sinä tohdit enemmän kuin jonkun toisen
+takia. Eikö niin?
+
+_Liisa._ No, sinun tähtesi koetan. Ihmisiä kuuluu tulevan. Ei minun sovi
+tässä sinun kanssasi kahden kesken jutella. Tule tänne syrjään piiloon!
+_(Menevät)._
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Wasjka.*
+
+_(Vouti tulee Wasjkan kanssa; he keskustelevat ja Wasjka jää kellarin
+suulle vahtiin; vouti menee pois)._
+
+_Juhana._ Katso, he panevat vartian.
+
+_Liisa._ Siltä näyttää.
+
+_Juhana._ Mitä tämä merkitse?
+
+_Liisa._ Kummallista! Ei siinä ennen koskaan vartiaa ole ollut.
+
+_Juhana._ Meidät on petetty. Mihin keinoon nyt ryhdymme?
+
+_Liisa._ Vartia pitää saada pois.
+
+_Juhana._ Mutta mitenkä?
+
+_Liisa._ Minä tiedän keinon. Minä viekoittelen tuon kasakan siitä pois,
+ja sinä sill'aikaa pelastat Matin.
+
+_Juhana._ Se on oivallista.
+
+_Liisa._ Minä lähden avainta ottamaan. Ole sinä täällä piilossa! _(Menee
+Wasjkaan päin)._
+
+_Wasjka._ Kas, sinähän se olet, lintuseni, sinä, joka neulalla minua
+pistit; luuletko, ett'en minä tunne sinua!
+
+_Liisa._ Ähä, soltatti, siinä nyt pyhän-aattona seisoa töllöttää saat!
+
+_Wasjka._ Voi, lintuseni, kuinka ikävältä se tuntuu, kun tässä seistä
+saa toisten iloitessa viinapöydän ääressä!
+
+_Liisa._ Miksikä ovat he nyt vahdin tähän panneet?
+
+_Wasjka._ Perhana heitä tiesi! Pistäähän niille joutaville kaikenlaista
+päähän. Eikö sekin ole hävytöntä, että tuo kelpo poika, Matti, tämän
+oven takana viikon päivät on istua saanut!
+
+_Liisa._ Kyllä se todella on kauheata!
+
+_Wasjka._ Vouti, se on suoraan sanoen aika lurjus! Enkä minä sinä iltana
+olisikaan Mattiin tarttunut, vaikka olin tarttuvinani, joll'ei herra
+itse olisi tullut.----Mutta mitäs tehdä! Kun käsketään, niin tottele,
+se on sotamiehen asia.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Vouti.*
+
+_Vouti._ _(Tulee oikealta)._ Mitä siinä lörpöttelette? Sinä, sotamies,
+varo itseäsi! _(Liisalle)._ Tule tännemmäksi! _(Vetää kädestä näyttämön
+suulle päin)._ Kuinka kauan luulet minun kärsivän tätä
+vastahakoisuuttasi? Etkö tiedä, että herra voipi tehdä kanssasi mitä
+tahtoo? Minä olen häneltä saanut täyden vallan. Sanon sinulle nyt
+viimeisen kerran: tähän asti olen sinua mielistellyt, nyt ai'on käyttää
+ankarampia keinoja.
+
+_Liisa._ Käytä vaikka mitä keinoja tahansa, kiusaa, vaivaa, toimita
+minut johonkin kaukaiseen Venäjän maakuntaan, taikka surmaa minut, mutta
+raiskata et minua saa.
+
+_Juhana._ _(Piilossa)._ Sinä olet kelpo, jalo tyttö, Liisaseni!
+
+_Vouti._ Vai en saa, vai en saa! Kylläpä nähdään! Huomiseen asti annan
+ajatus-aikaa, huomis-illalla saat olla varoillasi.
+
+
+8:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin.*
+
+_Kosmin._ _(Ikkunassa)._ Ivan Petrovitsch!
+
+_Vouti._ Mitä käskette?
+
+_Kosmin._ Missä ovat sotamiehet?
+
+_Vouti._ Ne ovat tuolla Repolassa. Minä lähetin sinne sanan. Kello on
+nyt 11. He ovat täällä tunnin kuluttua.
+
+_Kosmin._ Hyvä!
+
+_Vouti._ Niin kauaksi aikaa sain tuon kasakan vahdiksi.
+
+_Kosmin._ Noniin! Kun kello tulee 12, tulkoon kuusi tänne väijyksiin.
+Vuorotellen kuusi ja kuusi vartioikoon tätä paikkaa läpi yön! Jos joku
+tahtoo tunkeutua kellariin, ottakaa kiinni!
+
+_Vouti._ Eikö voisi viedä tuota poikaa jonnekin muualle varmempaan
+paikkaan, sillä hän on vaarallinen mies?
+
+_Kosmin._ Samaa olen minäkin ajatellut.
+
+_Vouti._ Tukalaksi kävisi, jos häntä istuessaan rautaoven takana vielä
+pitäisi kuuden miehen vartioimana pitää. Hän olisi minun mielestäni mitä
+pikemmin pois vietävä. Voisihan hänet lähettää jo huomenna rekryytiksi,
+ja muita sitten perässä.
+
+_Juhana._ Kuuletko?
+
+_Liisa._ Mikä meidät perii?
+
+_Kosmin._ Niin! Se on päätetty!--Huomenna hän vietäköön kaupunkiin!
+Sinä saat pitää huolta siitä!
+
+_Vouti._ Kaikki tulee tarkasti toimitetuksi.
+
+_Kosmin._ _(Sulkee ikkunan)._
+
+_Vouti._ Aha! Nyt saan kellarin tyhjäksi. Sinne pitää tuo lintunen panna
+istumaan. Silloin ei hän ainakaan voi vastustaa. _(Menee oikealle)._
+
+
+9:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Wasjka.*
+
+_Juhana._ Nyt ei ole aikaa kuhnailemiseen. Ainoastaan tunti on jälellä.
+
+_Liisa._ Tokko sitäkään?
+
+_Juhana._ Nyt siis toimeen! Mutta kuinka?
+
+_Liisa._ Nyt minä koetan avaimen saada.
+
+_Juhana._ No, mene sitä ottamaan! _(Liisa juoksee yli näyttämön
+sisälle)._
+
+_Wasjka._ Perhana vieköön! Kyllä tämä sotamiehen elämä on kiusallisin,
+mitä maailmassa on. Mitäs voipi meikäläinen? Kun pannaan jonnekin
+seisomaan, niin vaikka homehtumaan rupeisit, et saa sittenkään
+paikaltasi liikkua. Tahdon edes laulaa, niin kuluuhan aika nopeammin.
+
+*Laulu 11.*
+
+_Punasarafaani._
+
+      »Äiti armas, heitä työsi!
+      Mitä sillä teet?
+      Turhaan häiritset sä yösi,
+      Silmäs vanhenneet».
+      »Tyttö, kultaseni, tule tänne näin,
+      Kuule mitä sulle puhun syömmestäin!
+      Nyt sä olet nuori, kaunis, huoleton,
+      Mutta pian kaikki tuo jo poissa on.
+      Nuoruuteni päivät vierivät jo pois.
+      Yksinkö ne sulla loppumatta ois?
+      Minäkin oon ennen juossut, leikkinyt,
+      Ollut reipas, iloinen, niinkuin sinä nyt;
+      Tähtes' johtuu mielen' eloon entiseen,
+      Siksi muistoks' sulle punasarafaanin teen».
+
+_Liisa._ _(Tulee talon takaa)._
+
+*Laulu 12.*
+
+_Liisa._
+
+      Nyt on aika kylähän jo mennä!
+      Sinne, tyttö, kiiruhda jo lennä!
+
+_Wasjka._
+
+      Minne, pikku lintuseni,
+      Ompi sulla moinen hätä?
+      Kuule, älä mua jätä,
+      Viivy, jää mun luokseni!
+      Ikävä mun ompi tässä
+      Yksin seistä töllöttää,
+      Aivan niinkuin pataässä;--
+      Eipä hauskaa ole tää.
+
+_Liisa._
+
+      Ikävä jos sulla täällä ompi,
+      Tule kylähän, siell' on rattoisampi!
+
+_Wasjka._
+
+      Voi, sä pikku armahani!
+      Mielelläni siellä oisin,
+      Jos vaan lähteä mä voisin
+      Vahdista, mun kultani!
+      Ikävä mun ompi tässä
+      Yksin seista töllöttää,
+      Aivan niinkuin pata-ässä;--
+      Eipä hauskaa ole tää.
+
+_Liisa._
+
+      Kyläss' ovat illan-istujaiset,
+      Siell' on koossa kaikki nuoret naiset.
+
+_Wasjka._
+
+      Valmis oisin leikkimähän!
+      Missä soitto, tanssi kiihtyy,
+      Kasakkakin siellä viihtyy,
+      Siellä kotona on hän.
+      Aina hän on ensimmäinen,
+      Lemmessä ja tanssissa.
+
+_Molemmat._
+
+      Aina hän on ensimmäinen,
+      Lemmessä ja tanssissa.
+
+_Liisa._ _(Aikoo mennä)._
+
+_Wasjka._ Odotahan! Juttelehan hetkinen minun kanssani! Näethän kuinka
+ikävä minulla on!
+
+_Liisa._ Tule sinne mukaan! Tytötkin sanoivat, että jos se kasakka, joka
+suomea puhuu, tulisi sinne, olisi paljon hauskempi.
+
+_Wasjka._ Mutta minä en sinne nyt pääse.
+
+_Liisa._ Kuka tänne yöllä tulee katsomaan oletko sinä paikallasi vai et?
+Tule mukaan!
+
+_Wasjka._ Hitto vie, kuinka mielelläni tulisin, erittäin kun sinä
+pyydät, lintuseni! _(Taputtaa poskelle)._
+
+_Liisa._ Tule nyt!
+
+_Wasjka._ Minun on aivan mahdoton jättää paikkaani tyhjäksi.
+
+_Liisa._ Mutta jos saisimme toisen sijaasi.
+
+_Wasjka._ Niin, sepä olisi keino se.
+
+_Juhana._ Nyt ymmärrän! _(Tulee näkyviin vihellellen)._
+
+_Liisa._ Kukahan tuo lienee?
+
+_Wasjka._ Mikä liekin maankulkija.
+
+_Liisa._ Pyydän häntä tähän vähäksi aikaa sijaasi! Minä maksan hänelle
+yhden riunan.
+
+_Wasjka._ Todellakin! Jos koettaisi! Mutta jos hän pettää minut!
+
+_Liisa._ Luvataan hänelle toinen riuna, sitten kun takaisin tulemme.
+
+_Wasjka._ Sinä olet kelpo tyttö! _(Kovasti)._ Kuule, mies!
+
+_Juhana._ _(Viheltelee)._
+
+_Liisa._ Kuules, vieras, kuka lienetkin!
+
+_Juhana._ Mitä asiata?
+
+_Wasjka._ Etkö tahdo olla minun sijassani tässä vahdissa hiukkasen
+aikaa?
+
+_Juhana._ Mitä sanot?
+
+_Liisa._ Tahdotko ansaita 10 kopekkaa?
+
+_Juhana._ 10 kopekkaa?
+
+_Wasjka._ Niin.
+
+_Juhana._ Kuinka?
+
+_Wasjka._ Niin, että seisot tässä tunnin aikaa vahdissa.
+
+_Juhana._ Enpä rupeakaan.
+
+_Wasjka._ Ainoastaan yhden tunnin!
+
+_Liisa._ Joutenhan sinä kumminkin näyt olevan.
+
+_Juhana._ No, jos 20 annatte.
+
+_Wasjka._ 15 saat.
+
+_Liisa._ No, ota 20! Nyt heti saat yhden riunan ja sitten takaisin
+tultuamme toisen.
+
+_Juhana._ No, menkää sitten!
+
+_Wasjka._ Ota yllesi tämä minun sinelini ja hattuni päähäsi ja miekka
+vyöllesi. _(Vaihtavat pukuja)._
+
+_Juhana._ Mutta ainoastaan yhden tunnin.
+
+_Wasjka._ Kävellä saat edestakaisin, mutta et istua.
+
+_Juhana._ Hyvä, hyvä!
+
+_Wasjka._ No, tyttöseni, lähdetään nyt!
+
+_Liisa._ Lähdetään! _(Menevät)._
+
+
+10:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Vouti, Huttunen.*
+
+_Juhana._ _(Nauraen)._ Sepä kävi mainiosti! Äijä piti asiaa täytenä
+totena. Kun se Liisa vaan pääsisi pian takaisin! Ennenkuin Wasjka sieltä
+palaa, on Matti jo vapaa.
+
+_Vouti._ _(Tulee vasemmalta)._ Sotamies hoi!
+
+_Juhana._ Mitä käskette, teidän--------
+
+_Vouti._ _(Tarkastaa ovea)._ Samalla kun vartioit kellaria, katso
+myöskin, ettei kukaan pääse taloon pujahtamaan. Ymmärrätkö?
+
+_Juhana._ Ymmärrän! _(Itsekseen)._ Hitto vie, kuinka säikähdin------
+_(Huttunen tulee)._
+
+_Vouti._ Kuka siellä?
+
+_Huttunen._ _(Tulee läähättäen oikealta)._ Minä se vaan olen, Ivan
+Petrovitsch!
+
+_Vouti._ Sinäkö se olet; mitä on asiata?
+
+_Huttunen._ Minä ... minä tuokki, tuokkiroisiani! Mitä mä kävinkään
+sanomaan?
+
+_Vouti._ Mitä sinä tahdot?
+
+_Huttunen._ Minua tuota noin pelottaa se asia, ett'emme kirjoittaneet
+sen paperin alle.
+
+_Vouti._ Mitä se minuun kuuluu?
+
+_Huttunen._ Minä tahtoisin pyytää teitä pitämään minun puoliani, jos
+herran viha sattuisi minuun kääntymään.
+
+_Vouti._ Mitä varten? Oletko sinä parempi kuin muutkaan?
+
+_Huttunen._ Minä olen vanha mies ja tahtoisin saada elää rauhassa.
+
+_Vouti._ En minä voi ainakaan sinulle rauhaa hankkia, jos herra kerran
+ärtyy; ja että hän on ärtynyt, siitä voit olla varma.
+
+_Huttunen._ _(Kaivaa taskustaan)._ Mutta jos minä tuota noin _(painaa
+setelin voudin käteen)_ pyytäisin teitä.
+
+_Juhana._ _(Itsekseen)._ Siinäpä on pari paholaista.
+
+_Vouti._ No, no! Kyllä minä koetan pitää puoliasi. Ja kylläpä sinä
+tarvitsetkin, sillä----
+
+_Huttunen._ Sillä?
+
+_Vouti._ Sinullahan on kaksi poikaa?
+
+_Huttunen._ Niin on!
+
+_Vouti._ Herra on päättänyt ottaa niistä toisen sotamieheksi.
+
+_Huttunen._ _(Säikähtäen)._ Todellako? Voi, voi minun päiviäni! Mitä
+minä polonen vaan käyn tekemään! Mutta ettekö te voisi poikaani
+pelastaa?
+
+_Vouti._ Vaikeata se lienee!
+
+_Huttunen._ _(Painaa toisen setelin voudin kouraan)._ Minä pyydän,
+koettakaa!
+
+_Vouti._ Parastani tahdon koettaa. Kyllähän minä tiedän, että sinä olet
+kelpo ukko.
+
+_Huttunen._ No, Herran haltuun, Ivan Petrovitsch! _(Menee)._
+
+_Vouti._ Niin tekäläisiä nenästä vedetään. _(Menee)._
+
+
+11:S KOHTAUS.
+
+*Juhana, Liisa, Matti, Andrei.*
+
+_Juhana._ Joll'ei se Liisa nyt tule, menee tuuma myttyyn.
+
+_Liisa._ _(Tulee oikealta)._ Nyt toimeen!
+
+_Juhana._ Pian nyt!
+
+_Liisa._ _(Avatessaan ovea)._ Minä lähetin hänet edeltä. Sanoin
+unohtaneeni työni kotiin ja läksin takaisin.
+
+_Juhana._ Huuda, jos joku lähestyy. _(Menee kellariin)._
+
+_Liisa._ Voi, voi, kuinka minua peloittaa... Kunhan ei kukaan tulisi...
+Missä he viipyvät? _(Juhana ja Matti töytäävät ulos)._ Vihdoin
+viimeinkin! _(Panee oven lukkoon)._
+
+_Matti._ Minne menemme nyt?
+
+_Juhana._ Meidän aittaan täksi yöksi.
+
+_Liisa._ Hyvästi. _(Juoksee sisään)._
+
+_Matti._ Kiitos sulle, kunnon veikko!
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta ja huomaa pojat)._
+
+_Juhana._ Ei ole aikaa nyt kiitoksiin. Tule! _(Menevät huomaamatta
+Andreita)._
+
+
+12:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Kosmin, Vouti.*
+
+_Andrei._ Mitä! Matti vapaana! Vahti poissa, mutta vaatteet tässä! Mitä
+tämä merkitsee? _(Menee koputtamaan Kosminin ikkunaan)._ Herra hoi!
+Kuulkaa!
+
+_Kosmin._ _(Ikkunassa)._ Kuka siellä?
+
+_Andrei._ Johan vanki on karannut.
+
+_Kosmin._ Mitenkä?
+
+_Andrei._ Vahti on poissa ja vanki on karannut.
+
+_Vouti._ _(Tulee vasemmalta)._ Mitä tämä on? Missä vartia on? _(Lähestyy
+Andreita)._ Mitä sinulla on täällä tekemistä?
+
+_Kosmin._ _(Tulee ulos)._ Mi--mitä tämä nyt on?
+
+_Andrei._ Herra! Minä tulin teille ilmoittamaan, että näin karanneen
+vangin tuolla maantiellä.
+
+_Kosmin._ Minne on sitten vartia joutunut?
+
+_Vouti._ En minä voi käsittää, minne hän on mennyt. Hänen
+päällysvaatteensa ovat ainakin tuossa.
+
+_Kosmin._ Onko kellarin ovi auki?
+
+_Vouti._ _(Tarkastaen)._ Ei ole! Kyllä se on lukossa.
+
+_Kosmin._ Mene hakemaan avainta! _(Vouti menee)._ Tämäpä on kummallista!
+
+_Vouti._ _(Tulee ovesta)._ Teidän ylhäisyytenne! Minä kohtasin
+piikatytön Liisan samassa huoneessa, jossa avainta säilytetään. Hän on
+oven avannut ja päästänyt vangin karkuun tahi ainakin auttanut toisia
+siinä toimessa.
+
+_Kosmin._ Vai niin! Se pitää panna koviin kouriin se liehakoitsija.
+
+_Vouti._ Uskokaa minulle se toimi! Minä lupaan karsia pois hänestä
+sellaiset tavat.
+
+_Kosmin._ Olkoon niin, mutta meneppäs katsomaan, onko vanki todellakin
+karannut.
+
+_Vouti._ _(Käytyään kellarissa)._ Hän on poissa!
+
+_Kosmin._ Kummallista! Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli
+vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata!
+
+_Vouti._ Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin
+hänen vielä paikallaan seisovan.
+
+_Kosmin._ No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta
+etsimään!
+
+_Vouti._ Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. _(Menee)._
+
+
+13:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Andrei.*
+
+_Kosmin._ _(Andreille)._ Kenenkä luulet tämän tehneen?
+
+_Andrei._ Kenenkä muun, kuin Roposen pojan, Juhanan, joka on salaliiton
+vaarallisimpia jäseniä.
+
+_Kosmin._ Hyvä, hän annetaan sotamieheksi.
+
+_Andrei._ Sotamieheksi! Mutta hän on ainoa poika talossa.
+
+_Kosmin._ Vähät siitä. Tiedätkö, mihin aikovat piiloittaa karkulaisen?
+
+_Andrei._ Roposen aittaan he lupasivat hänet piiloittaa.
+
+_Kosmin._ Roposen aittaan! _(Itsekseen)._ Hyvä! Kun nyt saan nämä kaksi
+poikaa tieltä, ryhdyn Roposen kimppuun. Hän on saatava joko hyvällä tai
+pahalla suostumaan, nyt on pakoituskeinoja minulla oivallisia.
+_(Menee)._
+
+_Andrei._ _(Yksin)._ Kaikki käypi hyvin! Olen päässyt isäni suosioon! Ja
+kun sitten aika tulee, ilmoitan itseni hänen pojakseen. Mikä
+tulevaisuus! Rikkaus, mahtavuus, suuri nimi on oleva perintönäni!
+Päätäni huimaa! _(Kello lyö 12)._ Vaan äitini viipyy! Sydänyön aika on
+käsissä, ja tässä on määrätty paikka, jossa minun on odottaminen.
+
+
+14:S KOHTAUS.
+
+*Andrei, Audotja.*
+
+_Audotja._ _(Tulee näkyviin)._ Andrei! Sinäkö?
+
+_Andrei._ Täällä olen.
+
+_Audotja._ _(Menee kellarin viereen)._ Tule tänne!
+
+_Andrei._ _(Menee)._ No?
+
+_Audotja._ Näetkö tuon ulkonevan paaden tuossa seinässä?
+
+_Andrei._ Näen.
+
+_Audotja._ Vedä se pois!
+
+_Andrei._ Mitä sitten?
+
+_Audotja._ Pistä kätesi sinne koloon!
+
+_Andrei._ Täällä on pieni nahkapussi.
+
+_Audotja._ Jumalan kiitos! Anna se tänne! Tässä on se aarre, joka
+todistaa sinut Kosminin pojaksi. _(Avaa sen ja ottaa sieltä ristin)._
+Kun tämän ristin hänelle näytät, tietää hän, kuka olen minä, kuka sinä.
+Mutta ennenkuin tämän ristin taikavoimaa aion käyttää, tahdon sinusta
+saada pojan, joka ansaitsee arvonkoroituksen.
+
+_Andrei._ Mitä tarkoitat, äiti?
+
+_Audotja._ Minä näen sinussa piilevän jotakin ja tahdon saada selvän
+sinusta. Sano, mitä sinä vehkeilet? Mitä puhuit sinä Kosminille?
+
+_Andrei._ Liika aikaista on vielä ruveta sinulle kertomaan. Antaa puuron
+kypsyä ja jäähtyä, sitten vasta sitä nauttia saa.
+
+_Audotja._ Mutta mitä tekemistä on sinulla Kosminin kanssa?
+
+_Andrei._ Olethan itse sanonut, että hän on isäni.
+
+_Audotja._ Niin onkin.
+
+_Andrei._ No, etkö luule minun ymmärtävän velvollisuuksiani isääni
+kohtaan?
+
+_Audotja._ Sinä siis vehkeilet talonpoikia vastaan. Etkö muista, että
+orjuuden ies on meidän kaikkein yhteinen kirous, sinun, minun, heidän!?
+
+_Andrei._ Minä en enää kuulu tuon kurjan rahvaan piiriin. _(Ottaa
+ristin)._ Tämä risti vihkii minut Kosminin pojaksi, aatelismieheksi,
+herraksi! Nyt voin sortaa sortajoitani, pilkata pilkkaajoitani. Nyt
+tahdon Roposelle näyttää, minäkö en kelpaa hänen vävykseen, vai hänkö ei
+minun apekseni.
+
+_Audotja._ Oi, poikaseni! Älkäämme pahaa pahalla palkitko! Ole
+kiitollinen Herralle, jonka armo tänään niin runsaasti on meitä
+siunannut! Hän kyllä muistaa niitä, jotka ovat sinua pilkanneet.
+
+_Andrei._ Jos tietäisit, kuinka he minua polkivat! Venäläinen!
+Keppi-kerjäläinen! Äpärä... Katalat orjat! Tämä kerjäläinen on kerran
+oleva teidän herranne! Ja silloin eri teitä sääli! Minun on kosto, ja
+sitä tahdon harjoittaa.
+
+_Audotja._ Kosto--viha--sorto--siinä siis ainoat sanat, joilla
+vastaat äitisi rukouksiin!
+
+_Andrei._ Oi, äiti! Tahtoisithan sinäkin kostaa niille, jotka ovat sinun
+antaneet niin kovasti kärsiä!
+
+_Audotja._ En, elävän Jumalan kautta, en! Samana hetkenä, jona taas
+sinut syliini suljin, olivat kaikki kärsimykseni pyyhityt pois
+muistostani. Olisin voinut ojentaa sovinnon kättä pahimmalle
+verivainoojallenikin.
+
+_Andrei._ Niin! Sinä olet hyvä! Minä en voi olla hyvä! Sydämmeni on
+liian loukattu! En, en tahdo enää tomussa ryömiä! Nöyrtyä, anteeksi
+antaa, se sopii orjaraukalle! Nyt olen mahtavan ylimyksen poika!
+
+_Audotja._ _(Tempaa häneltä ristin)._ No niin! Mene nyt, ilmoita itsesi
+Kosminille! Tule aatelismieheksi, herraksi, sortajaksi! Tätä ristiä vaan
+et saa! Se on ja pysyy minun omaisuutenani! Se annettiin rakkauden
+pantiksi, sitä ei saa käyttää vihan välikappaleena! Oi orjuuden
+kirousta! Sorretun orjan ensimmäinen sana on: sorto! Äsken väkivallan
+uhrina, hän ei halua parempaa kuin väkivaltaa! Mene, jatka
+kavaltamistointasi! Vaan jos sen teet, niin älä minua milloinkaan
+äidiksesi nimitä! _(Menee)._
+
+
+
+
+Neljäs näytös.
+
+
+_(Oikealla tupa, vasemmalla muutamia ulkohuoneita; näitten välissä
+avara, taaksepäin ulottuva lakeus. Perällä muutamia puita, joitten
+väliin on tehty liekku. Tuvan edessä penkki ja pöytä)._
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+*Juhana, Matti, Liisa, sitten Wasjka.*
+
+_Juhana._ _(Avaa aitan oven auki)._ Matti, laskeu alas siellä
+hetkiseksi!
+
+_Matti._ _(Aitasta)._ Enhän pääse! Työnnä se kaappi syrjään ensin.
+
+_Juhana._ Se on totta, se. _(Menee aittaan, tulee heti takaisin)._
+
+_Liisa._ _(Hyökkää vasemmalta)._ Voi, Juhana!
+
+_Juhana._ Mitä nyt? Liisako täällä?
+
+_Liisa._ Juhana kulta! Pelasta minut. Minä olen hukassa.
+
+_Juhana._ Mitä on tapahtunut?
+
+_Liisa._ Kun minä yöllä menin avainta takaisin paikalleen viemään,
+tapasi minut siellä vouti!
+
+_Juhana._ Vouti!
+
+_Liisa._ Herra arvasi tietysti, että minä olin osallisena Mattia
+pelastamassa, ja määräsi minut palvelijaksi voudille, jolle hän antoi
+luvan kohdella minua aivan, kuinka hän vaan tahtoo.
+
+_Juhana._ Onko se mahdollista?
+
+_Liisa._ Minä olen aivan epätoivoissani,----vouti, hän riemuitsee.
+Äsken juuri otti hän minua kädestä kiini ja talutti kotiinsa, uhkasipa
+panna kellariinkin lukon taakse.
+
+_Matti._ Mitä puhutkaan?
+
+_Juhana._ Mitä sitten?
+
+_Liisa._ _(Pyrskähtää itkuun)._ Arvaatte, mitenkä minun olisi käynyt,
+joll'en olisi päässyt karkuun.
+
+_Juhana._ Jumalan kiitos!
+
+_Liisa._ Mikä minut perii nyt? Miten voin välttää hänen kostoaan? En
+sitä mitenkään välttää voi. Ja tiedätte, kuinka minun silloin käy...
+Minulla ei ole muuta jälellä kuin hukuttaa itseni!
+
+_Matti._ Muista, että kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Kanna
+kohtalosi yhtä kärsivällisesti kuin minä.
+
+_Juhana._ Me pelastamme sinut!
+
+_Liisa._ Jos voitte!
+
+_Matti._ Sinun pitää piiloutua jonnekin, samoin kuin minunkin.
+
+_Liisa._ Piiloutua?
+
+_Juhana._ Todellakin! Käy sinä piiloon myöskin! Ei sinun kauan tarvitse
+siellä olla.
+
+_Liisa._ Mutta mihinkä?
+
+_Juhana._ Voithan piiloutua sinäkin tuohon meidän aittaan.
+
+_Liisa._ Kuinka se kävisi laatuun?
+
+_Juhana._ Ainakin ensi aluksi voit tänne piiloutua, sitten etsimme
+sopivamman paikan.
+
+_Liisa._ Niin! Ei taida olla parempaa keinoa.
+
+_Juhana._ Mene vaan sinne!
+
+_Matti._ Ei ole hyvä tässä ulkona ollakaan. Tule tänne heti paikalla.
+_(Menee aittaan)._
+
+_Juhana._ Elä pelkää, kultaseni! Voudin kynsiin et joudu!
+
+_Liisa._ Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita!
+
+_Juhana._ Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon!
+
+_Liisa._ Niin, niin!
+
+_Wasjka._ _(Tulee vasemmalta)._ Aha, täällä te olette kaikki kolme!
+
+_Juhana._ No, perhana!
+
+_Matti._ Kuinka varomattomia olimme!
+
+_Wasjka._ Jopa tapasin teidät------Sinä, tyttö typykkä, peijasit
+minut eilen... Olisin saanut, Jumala ties', kuinka kauan arestissa
+istua, joll'ei vouti olisi minua sieltä omin luvin pois laskenut.--Nyt
+saatte te mennä kaikki kolme sinne istumaan.
+
+_Liisa._ _(Rukoillen)._ Mutta Wasilij! Enhän minä sitä tehnyt sinua
+vahingoittaakseni.
+
+_Juhana._ Täytyihän meidän pelastaa Matti.
+
+_Matti._ Joll'et puhu kellekään, että olemme täällä piilossa, saat hyvän
+palkkion, sittenkun vapaaksi pääsen.
+
+_Wasjka._ Koska sinä vapaaksi pääset?
+
+_Matti._ Muutaman päivän päästä, viimeistään vapautus-manifestin
+julistettua.
+
+_Wasjka._ Onko sellainen tulossa?
+
+_Juhana._ Se on jo päätetty!
+
+_Wasjka._ Todellako? Sepä olisi onni!
+
+_Matti._ Etkö puhu kellekään?
+
+_Wasjka._ En, en! Minä vain tahdoin peloittaa teitä. Jos olisitte
+minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan
+------Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla
+rauhassa.
+
+_Liisa._ Minä olen myöskin jo pakolainen!
+
+_Wasjka._ Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi?------No,
+olkaa rauhassa!
+
+_Juhana._ _(Tarjoo rahaa)._ Tuossa on juomarahaa.
+
+_Wasjka._ Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi
+meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas! _(Menee)._
+
+_Juhana._ No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu
+näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään,
+niinkuin tapana on pyhinä.
+
+_Liisa._ Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla!
+_(Menevät)._
+
+_Juhana._ _(Lukitsee oven)._ Tyttö parka! _(Menee)._
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+_Andrei, Roponen, Anni._
+
+_Andrei._ _(Tulee oikealta)._ Mitä on minun tekeminen? Toisella puolen
+on isäni, toisella äitini------Joll'en olisi jo näin pitkälle
+mennyt, silloin ei olisi epäilemistä. Mutta kun kerran heidät jo
+pettänyt olen, kuinka voin enää peräytyä heidän piiriinsä? En, sitä en
+voi! Mutta seisahtua--se ei ole mahdotonta!--
+
+_Roponen._ Saa nähdä, mitä hän nyt käy tekemään. Huttusesta puhumatta
+luottavat muut nähtävästi minuun ja pysyvät lujina.--------Kas,
+Andrei, sinäkö se olet? Tuleppas tänne!
+
+_Andrei._ Mitä on asiata?
+
+_Roponen._ Sinä näyt olevan pahoillasi eilispäiväisestä. Ukot olivat
+iloisella päällä ja loukkasivat sinua, sen minä myönnän. Taisinpa
+minäkin olla liian ankara sinua kohtaan. Mutta unohtakaamme se! Sinä
+pyysit tytärtäni vaimoksesi.--Hm! Siinä on tosin vaikeuksia! Mutta
+heitetään se asia ratkaisematta tuonnemmaksi! Meillä on nyt paljon
+tärkeämpiä asioita. Niinkuin tiedät, olemme joutuneet ankaraan
+taisteluun Kosminin kanssa... Kaikki meidän yhteiset voimamme ovat nyt
+tarpeen. Et sinäkään saa antaa epätoivon miehuuttasi lannistaa. _(Lyöpi
+olkapäälle)._ Sovitaan pois turhat riidat! Yhdy sinä liittoon!
+
+_Andrei._ Kas, kuinka makeasti sinä nyt puhut, kun apuani tarvitset!
+Pianpa se ääni kellossa muuttuikin! En minä ole mikään koiran penikka,
+jonka saa potkaista ulos milloin vaan tahtoo ja taasen kutsua takaisin,
+kun kaalivadista lusikkaan luu sattuu. Ei, Roponen. _(Anni astuu
+rappusille)._ Muuten voin sinulle ilmoittaa, päästääkseni sinut
+huolistasi, ett'en aiokkaan enää kosia tytärtäsi. Tosin olen häntä
+rakastanut--ja rakastan vieläkin, mutta kaikessa tapauksessa olen
+päättänyt hänestä luopua.
+
+_Anni._ _(Hyökkää esille)._ Mitä sanot?
+
+_Andrei._ Minä puhuin, mikä on totta.
+
+_Anni._ Sinä siis...
+
+_Andrei._ Minua on täällä kohdeltu tavalla, jota en voi anteeksi antaa.
+Isäsi käytös minua kohtaan on ollut sellainen, ett'en hänen kanssaan
+saata sukulaisuutta tehdä. Minun täytyy sinusta erota, niin raskasta
+kuin se minusta onkin. _(Aikoo mennä)._
+
+_Anni._ Älä mene, Andrei! Odota hetkinen! _(Roposelle)._ Isä, onko se
+totta, mitä hän sanoo?
+
+_Roponen._ Jos hän on ottanut loukkaantuakseen tosiasiasta, ei se ole
+minun vikani. Hän on venäläinen. Sentähden en voi suostua hänen
+pyyntöönsä.
+
+_Anni._ Sinä hylkäät hänet! No, hylkää sitten minutkin, sillä häntä en
+jätä.
+
+_Roponen._ Anni!
+
+_Anni._ Armas isä! Älä ihmettele, että minä, oikea äyrämöistyttö, näin
+suoraan sinulle näytän, kuinka syvälle sydämmessäni lempi tuohon
+venäläiseen nuorukaiseen on juurtunut. Armas isä, anna minut hänelle--
+ilman häntä en voi elää!
+
+_Andrei._ Anni! Älä puhu noin! Oi, jos tietäisit----
+
+_Roponen._ Tämä asia on todellakin niin tavatonta, niin outoa, mutta
+niinkuin näyttää, niin vakavaa laatua, että minä rupean jo horjumaan
+siinä päätöksessäni, jonka eilis-iltana tein.
+
+_Anni._ Mitä voit sinä muuta kuin suostua siihen, että Andrei ottaa
+minut; olenhan ainoa tyttäresi, jonka et mielelläsi antane suruun
+surkastua.
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Mitä voin minä nyt enää? Se on myöhäistä!
+
+_Roponen._ Oma tyttäreni! Voitkos sinä luulla, että minä pahassa
+tarkoituksessa kielsin teidän aikeenne? En suinkaan! Kyllä minulla oli
+syitä siihen ja päteviäkin ... mutta koska minä näen, että sinuun asia
+kipeästi koskee, en minä voi olla suostumatta. Tehkää, niinkuin itse
+tahdotte! _(Menee)._
+
+_Anni._ No, Andrei! Nyt on isäni suostuvainen!
+
+_Andrei._ Ei, Anniseni! Isäsi suostumuksen kautta ei asia tule
+paremmaksi. Jos tämä olisi tapahtunut muutamia päiviä ennen, olisin
+onnellisin ihminen maailmassa, mutta nyt se on myöhäistä. Minä olen
+sinusta jo niin kauaksi vieraantunut, ett'en enää voi, en saata sinua,
+Roposen tytärtä, vaimokseni ottaa. En ansaitse sua enää. _(Menee
+sukkelaan pois)._
+
+_Anni._ Andrei!------Hän ei kuule minua.
+
+*Laulu 13.*
+
+      Viimeinenkin toivoni
+      Sammui multa nyt!
+      Kun mun jätti sulhoni,
+      Kaikk' on päättynyt.
+      Hyvästi nyt, eloni,
+      Ilot, leikit, nuo
+      Lapsuuden unelmani!
+      Kaikk' on mennyt tuo.
+      Jälellä mull' ompi vain
+      Kuolon kolkko tie,
+      Sinne haava rinnassaan
+      Nyt jo minut vie!
+      Yksin hauta enää voi
+      Mua lohduttaa;
+      Kohta kello kalman soi,
+      kuolo kolkuttaa. _(Menee)._
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+*Tyttöjä, Poikia, Vouti, Juhana, Roponen, Kipuna, Kosmin, Pekko.*
+
+_(Kööri kuuluu)._
+
+*Laulu 14.*
+
+_Tytöt._
+
+      Tulkaatte, tytöt, kokohon!
+      Aamusta jo alkakaamme.
+      Leikkimähän, laulamahan,
+      Virittämään virsiämme.
+
+_(Näkyviin tulee jono tyttöjä. Kaksi reunimmaista nostaa kätensä ylös,
+tehden ikäänkuin portin, josta ensin menee toisessa päässä reunimmaisena
+oleva, joka sitten taas tekee portin viereisensä kanssa. Näin jatketaan
+vielä näyttämöllä, johon toisaalta alkaa poikia kokoontua)._
+
+_Pojat._
+
+      Pojat, kullan kuppuraiset,
+      Oman kylän omenaiset!
+
+      Pyhä kullan kunniaksi
+      Joukkohon jo joutukaatte!
+
+_Tytöt._
+
+      Oman vallan valkopääköt,
+      Seurakunnan selvopojat!
+
+      Tulkaa meidän tiukkuhumme,
+      Leikkimähän lentäkäätte!
+
+      Yhtykää jos yksin, kaksin,
+      Taikka kolmin koittakaatte!
+
+_Pojat._
+
+      Voi te, tytöt tylleröiset,
+      Mamman piiat makjasuiset!
+      Ken käis kanssamme kisahan,
+      Karkeloonne kajoaisi,
+
+      Ei ois sillä miehen mieltä,
+      Miehen mieltä, pojan pontta.
+
+_Tyttö._
+
+      La mie laulella alotan,
+      Alan virttä vieritellä----
+
+_Kööri._
+
+      Ääni se kaikuu,
+      Helinä se raikuu,
+      Kylästä se kuuluu tästä.
+
+_Tyttö._
+
+      Armahista aamuistamme,
+      Ihanista illoistamme.
+
+_Kööri._
+
+Ääni se kaikuu j. n. e.
+
+_Vouti._ _(Tulee mahtavasti kahdentoista sotamiehen kanssa)._ Ottakaa
+tuo tuosta! _(Näyttää Juhanaa)._
+
+_Juhana._ Mitä te minusta tahdotte?
+
+_Vouti._ Kiinni hänet!
+
+_Roponen._ Millä oikeudella?
+
+_Vouti._ Hän on määrätty sotaväkeen. _(Ääniä kuuluu »Voi poloista».
+»Hirveätä» y. m.)._
+
+_Roponen._ Hän on minun ainoa poikani! _(Sotamiehet tarttuvat
+Juhanaan)._
+
+_Vouti._ Se ei koske minuun.
+
+_Kipuna._ Herra tulee!
+
+_Kosmin._ _(Tulee vasemmalta. Talonpojat ottavat lakit päästään)._ Te
+muut saatte mennä, Roponen jää tänne!
+
+_Vouti._ _(Katselee mennessään tyttöparveen)._ Minun peipposeni ei näy
+olevan joukossa. Minnepä lie se nyt mennyt? _(Pekolle)._ Onko Liisaa
+näkynyt täällä?
+
+_Pekko._ Ei hän joukossa ole tänään ollut laisinkaan. _(Menevät)._
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+*Kosmin, Roponen.*
+
+_Kosmin._ _(Ylpeästi)._ Sinun poikasi menee sotamieheksi!
+
+_Roponen._ Millä oikeudella?
+
+_Kosmin._ Itse olette pakoittaneet minut ryhtymään ankariin keinoihin.
+
+_Roponen._ Mitenkä olemme teitä pakoittaneet.
+
+_Kosmin._ Ymmärtämättä omaa etuanne ette suostu asiaan, mikä tulee
+siunausta antamaan kaikille, sekä teille että minulle.
+
+_Roponen._ Jos se anomus sisältää, mitä sanotte, miksi ette anna minun
+lukea sitä?
+
+_Kosmin._ Kun olette allekirjoittaneet, saat sinä sen yksinkertaisen
+syyn tietää, mutta ei nuo muut.
+
+_Roponen._ Sitten vasta, kun olemme allekirjoittaneet! Mitäpä hyötyä
+siitä sitten enää on? Siitä voitte olla varma, ett'emme aio
+allekirjoittaa, ennenkuin sisällön tunnemme.
+
+_Kosmin._ Hyvä, kylläpä saadaan nähdä, kellä tässä on käskyn valta.
+Luuletko sinä, ett'en minä voi teitä pakoittaa?
+
+_Roponen._ Ette voi!
+
+_Kosmin._ Vai en voi! Enkö voi! Nyt ensiksikin toimitan poikasi kauas
+Keski-Venäjälle sotapalvelukseen.
+
+_Roponen._ Siitä saatte vielä oikeudessa vastata.
+
+_Kosmin._ Minä? Oikeudessa vastata--sinulle! Kuinka tohdit sellaista
+vasten silmiä minulle puhua?
+
+_Roponen._ Ette minua peloita laisinkaan!
+
+_Kosmin._ Minä hajoitan koko perheesi! Lähetän yhden tuonne, toisen
+tänne. Luuletko, ett'en voi?
+
+_Roponen._ Sen olisitte ennen voinut tehdä. Nyt se on myöhäistä.
+
+_Kosmin._ Myöhäistä?
+
+_Roponen._ Ettekö te todellakaan tiedä, että valtanne loppu voipi tulla
+minä päivänä hyvänsä? Vai ettekö luule minun sitä tietävän?
+
+_Kosmin._ Sinä olet siis toivossa, että manifesti pian julistetaan,
+ryhtynyt tähän vastarintaan?
+
+_Roponen._ Miks'en sitä voisi suoraan tunnustaa.
+
+_Kosmin._ Ja luulet anomukseni sisältävän jotakin, joka koskee teidän
+vapauttanne.
+
+_Roponen._ En epäile sitä ensinkään!
+
+_Kosmin._ Kuule, Roponen! Minä näen että sinä olet järkevä mies ja
+ymmärrät paremmin kuin nuo muut hyötysi siitä, jos pääset minusta
+riippumattomaksi. Mutta älä luule vielä, että manifesti heti
+julistetaan, vaikka se päätetty on. Sen toimeenpanossa tulisi olemaan
+niin suuria vaikeuksia, että vielä kuluu aikaa, ennenkuin hallitsija sen
+julistaa, eikä ole mahdotonta sekään, että hän sen kokonaan lykkää
+epämääräiseen tulevaisuuteen. Minä, niinkuin huomaat, ennätän vielä
+tehdä, mitä mieleni tekee. Mutta minä kunnioitan sinua ja tahdon
+sentähden sinun kanssasi solmia ystävyyttä. Jos lupaat tuon anomuksen
+alle kirjoittaa, pääset veroista vapaaksi ja saat poikasikin takaisin.
+
+_Roponen._ Minä ajan sellaista asiaa, jossa ei ole tinkimisen varaa.
+
+_Kosmin._ Luuletko sinä todellakin, että vapaus tulee olemaan tälle
+rahvaalle hyödyksi?
+
+_Roponen._ No tietysti!
+
+_Kosmin._ Jos tarkemmin ajattelet, kuinka hyödyllistä on, että kaikkeen
+itsenäiseen toimintaan kykenemättömällä kansajoukolla on johtaja, isä,
+joka heistä huolta pitää, heitä neuvoo, opettaa ja samalla kurittaa, jos
+sen huomaat, kuinka suurta siunausta teille minun isällinen huolenpitoni
+on antanut, niin näet, että talonpojat tarkan isännän huostassa ovat
+päinvastoin paljon onnellisempia, kuin jos kenestäkään riippumattomia
+olisivat.
+
+_Roponen._ Parempi on ankarin laki, kuin löyhin itsevaltaisuus. Nykyinen
+voutinne on jo alussa näyttänyt, ett'ei hyvää ole ainakaan
+odotettavissa.--Ja muuten me emme ole sellaisia raukkoja, jotka
+virkamiesten sorron alle alistuisimme. Me kyllä tiedämme, mistä on
+oikeutta etsittävä.
+
+_Kosmin._ No, olkoon menneeksi! Sinä ja muutamat muut, joista sitten
+voimme sopia, pääsette perheinenne vapaiksi, jopa saatte
+maatilkkunnekin omaksenne, mutta sitten autat sinä minua pysyttämään
+valtaani muitten yli. _(Talonpoikia tulee näkyviin)._ Tuossa tulee
+muita! Keskustelkaa nyt vielä hetkinen? Kymmenen minuutin päästä vaadin
+viimeisen vastauksenne. Ja voi teitä, jos vielä uppiniskaisuudessanne
+pysytte! _(Menee)._
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+*Roponen, Huttunen, Kipuna, Susi, Juvakka.*
+
+_Roponen._ Nyt on taistelu alkanut, ystäväni.
+
+_Huttunen._ Mitä oletkaan tehnyt, Roponen?
+
+_Kipuna._ Parasta lie, että vältämme hänen vihansa ajoissa.
+
+_Huttunen._ Nyt on vielä aikaa siihen.
+
+_Susi._ Niin, ehkä se olisi parasta.
+
+_Roponen._ Jos taistelun alussa masennutte, mitenkä voin teihin luottaa,
+kun tiukempi tulee?
+
+_Juvakka._ Emme me masentuneet ole laisinkaan.
+
+_Susi._ Eihän vielä mitään hätää ole.
+
+_Huttunen._ Niin kai!
+
+_Roponen._ Jäykästi pysykäämme vastuksessa. Vaikka hän uhkailee, se ei
+merkitse mitään. Tänään, huomenna, ylihuomenna tulee manifesti.
+Ainoastaan lujuutta ja kärsivällisyyttä on tarpeen.
+
+_Kipuna._ Mutta joll'ei se tulekaan?
+
+_Huttunen._ Roponen! Minä pyydän, heitä tuo uhkarohkeutesi! Jos sinä et
+taivu, saamme me syyttömätkin kärsiä.
+
+_Susi._ Herra tulee!
+
+_Roponen._ Muistakaa, ei kukaan saa kirjoittaa hänen anomuksensa alle.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+*Edelliset, Kosmin, Wasjka, Matti, Vouti, Liisa, Mari, Anni, Andrei,
+Kansaa.*
+
+_Kosmin._ _(Tulee kymmenen sotamiehen kanssa. Kansaa tulee)._ No,
+tahdotteko kirjoittaa paperin alle?
+
+_Talonpojat._ Emme!
+
+_Kosmin._ Se, joka tietää, missä karannut vanki on, ja sen heti
+ilmoittaa, hän pääsee kaikesta siitä edesvastauksesta, minkä alle muut
+joutuvat.
+
+_Huttunen._ _(Ottaa askeleen eteenpäin)._ Tuota...
+
+_Juvakka._ Jos tohdit sanoa sanaakaan, niin varo itseäsi!
+
+_Kosmin._ Eikö kukaan tahdo ilmoittaa?
+
+_Huttunen._ Herra! Minä en ainakaan tiedä, missä hän on piilossa.
+
+_Kosmin._ Vai et tiedä vain! No, ehkä minä tiedän. _(Sotamiehille)._
+Sotilaat! Katsokaa tuonne aitan sisään!
+
+_Roponen._ _(Juvakalle)._ Meidät on petetty.
+
+_Wasjka._ Antakaa avain!
+
+_Roponen._ Tuota--noin--minulla--ei--ole--
+
+_Wasjka._ _(Lyöpi pyssyn perällä oven auki ja menee sisään)._
+
+_Juvakka._ Nyt meidät hukka perii!
+
+_Roponen._ Ei saa lannistua!
+
+_Wasjka._ _(Tulee takaisin)._ Ei täällä ole ketään.
+
+_Kosmin._ Vai ei ole!
+
+_Vouti._ Sallikaa minun mennä! _(Menee kahden sotamiehen kanssa)._
+
+_Wasjka._ Perhana! Ei onnistunut sittenkään!
+
+_Andrei._ _(Tulee)._ Mitä nyt!
+
+_Roponen._ Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja!
+
+_(Sotamiehet tuovat Matin ja Liisan aitasta)._
+
+_Kosmin._ _(Wasjkalle)._ Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt
+yhtään!
+
+_Vouti._ _(Liisalle)._ Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon!
+Nytpä et enää pakoon pääse.
+
+_Liisa._ _(Kosminille)._ Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa!
+
+_Kosmin._ Säälimisen aika on nyt mennyt. _(Roposelle)._ No, Roponen,
+sinä laintuntija, älyniekka! Pidätkö sinä talossasi pahantekijää?
+
+_Matti._ Mitä pahaa minä olen tehnyt!
+
+_Kosmin._ Ja sitten vielä minun orjani olet taloosi piiloittanut!
+Tiedätkö, että se on varkautta? Kuulkaa nyt, te muut! Minä näen, että
+koko tähän meteliin on syypää ainoastaan Roponen, tuo ylpeä naapurinne.
+Kun hän on poissa teitä yllyttämästä, tiedän minä teidän muitten pysyvän
+alallanne. Sentähden on ensimmäinen asia rauhaa saadakseni keskellänne,
+että Roponen toimitetaan kauas täältä. _(Sotamiehille)._ Sitokaa hänet!
+_(Sotamiehet tarttuvat Roposeen)._
+
+_Roponen._ Ystävät! Kansalaiset! Auttakaa minua! Älkää antako hänen
+tehdä tämmöistä vääryyttä syyttömiä ihmisiä kohtaan! Tämä on vasten
+lakia! Auttakaa! _(Sortuneena)._ Ette tohdi--------Voi teitä
+raukkoja!
+
+_Mari._ _(Tulee tuvasta, juoksee äänettä sinne, tänne)._
+
+_Anni._ _(Hyökkää oikealta esiin)._ Isäni, isäni! Voi, voi, auttakaa,
+hyvät, rakkaat ystävät! Armoa! Armoa!
+
+_Roponen._ Rukoile Jumalalta apua! Hän yksin voi enää auttaa!
+
+_Andrei._ _(Itsekseen)._ Mitä olen minä tehnyt?
+
+_Kosmin._ Kuulkaa, te muut! Te olette nyt nähneet, mihin vastarinta
+vie! Jos nyt te luovutte uppiniskaisuudestanne, annan teille kaikille
+anteeksi, vaikka tiedän teidätkin syyllisiksi. Lupaatteko olla
+kuuliaisia?
+
+_Huttunen._ _(Ja jotkut muut)._ Lupaamme!
+
+_Roponen._ Voi raukkoja! Raukkoja!
+
+_Kosmin._ No niin! Ensimmäiseksi todistukseksi kuuliaisuudestanne vaadin
+nyt, että kirjoitatte tämän rautatietä koskevan anomuksen alle.
+
+_Huttunen._ Meistä ei osaa kukaan muu kirjoittaa kuin tuo Andrei.
+
+_Kosmin._ Niin no! Sinä Andrei kirjoitatkin ensimmäiseksi. _(Ottaa
+paperin taskustaan)._ Tule kirjoittamaan tämän anomuksen alle nimesi!
+
+_Andrei._ Minä en kirjoita!
+
+_Kosmin._ Mitä?
+
+_Andrei._ Ennen en kirjoita nimeäni sen alle, ennenkuin siihen on se
+mies nimensä piirtänyt, joka minua on kirjoittamaan opettanut, ja se on
+Roponen!
+
+_Kosmin._ Roponen!
+
+_Andrei._ Niin, Roponen, joka lapsuuttani hoiti ja antoi minulle suojan
+ja kodin! Antoi vielä enemmän! Opetti minut ymmärtämään, että ainoastaan
+vapaina olemme tosi-ihmisiä! Jos hän nyt sanoo minulle: »Kaikki, mitä
+sinulle opetin, on valhetta! Orja jääköön orjaksi! Parempi orjuus, joka
+antaa leipää, kuin vapaus, joka vaan antaa vaivoja.--» Jos hän sen
+sanoo, silloin kirjoitan alle, muuten en!
+
+_Anni._ Kiitos, kiitos, Andrei!
+
+_Roponen._ Andrei, sinä olet jalo nuorukainen!
+
+_Kosmin._ Vaan itsehän paljastit heidän salajuoniaan?
+
+_Andrei._ Sen tein toisessa tarkoituksessa kuin luulitte. Minähän juuri
+päästin eilen illalla vangin karkuun, vaikka koetin teitä sillä tavalla
+pettää, että tekeysin kavaltajaksi. Jos joku on syyllisenä rangaistava,
+niin rangaiskaa minut yksin.
+
+_Kosmin._ Sinä siis petit minut ja tohdit vielä siitä kerskailla! Voi
+sua onnetonta! Kyllä sen tulet kalliisti maksamaan.
+
+_Andrei_ Nyt en pelkää vankeuttakaan, kun omatuntoni on vapaa!
+
+_Roponen._ Niin! Antakoon kohtalo nyt mitä tahansa, nyt olemme
+yksimieliset!
+
+_Kosmin._ Te luotatte lempeäluontoisuuteeni, uskotte ett'en aio ryhtyä
+ankarimpaan. Siinä olette pettyneet, sen tahdon osoittaa. Ruoskikaa
+häntä! _(Sotamiehet käyvät Andreihin kiinni)._
+
+_Audotja._ _(Hyökkää esille)._ Antakaa hänen olla! Kosmin, älä satuta
+kättäsi häneen------sillä--hän--on----oma poikasi!
+
+_Kosmin._ Poikani? Minun poikani?
+
+_Audotja._ Antakaa hänen olla rauhassa, niin saatte kaikki tietää.
+
+_Kosmin._ _(Viittaa sotamiehille)._ Kuka sinä olet? En ole sinua koskaan
+täällä nähnyt.
+
+_Audotja._ Ettekö koskaan? Voi Kolja, Kolja?
+
+_Kosmin._ _(Hämmästyen)._ Mitä tämä on? Kasvoja en tunne, mutta ääni on
+tuttu!
+
+_Audotja._ Niin vähänkö Kolja-herra muistaa enää ihanaa, armasta
+Audotjaansa? Sinä et luule hänen voineen tällaiseksi muuttua.
+
+_Kosmin._ _(Itsekseen)._ Mitä? Tuoko olisi ihana, kaivattu Audotjani,
+tuo repaleinen vaimo?
+
+_Audotja._ Ja tämä on poikasi, se on lapsi, joka minut Jegor-veljesi
+kynsistä pelasti. Tämä nuorukainen se on, joka meidät kahdeksi
+vuosikymmeneksi eroitti toisistamme. Tämä risti haihduttaa epäilykset.
+Muistatko, Kolja, sitä yötä, jolloin kuunvalossa, istuessamme hovin
+puutarhan lehtimajassa, annoit minulle tämän ristin?
+
+_Kosmin._ Se on hän! Se on hän!
+
+_Vouti._ Älkää, herra, kuulko hänen lorujaan! Hän toivoo tietysti
+valheillaan saavansa muutaman kopekan pojalta, kun on hänet raippojen
+alta pelastanut!
+
+_Kansa._ Tehkää tietä! Sanansaattaja tulee, kirje kädessänsä.
+_(Sanansaattaja antaa Kosminille kirjeen, jota hän rupeaa lukemaan)._
+
+_Vouti._ Teidän ylhäisyytenne! Asemanne on vaarallinen! Jos annatte
+heidän valheittensa vaikuttaa itseenne, niin joudutte hukkaan.
+Rangaiskaa, ja rangaiskaa verisesti, muuten ette voi hillitä tuota
+kapinoitsevaa roistokansaa. Minä rukoilen teitä ainakin tämän kerran
+kallistamaan korvanne neuvoilleni.
+
+_Kosmin._ Olen jo liiaksi teikäläisille korvani kallistanut. Jos sitä en
+olisi tehnyt, en olisi turhaan rääkännyt rehellisiä ihmisiä.--Niin,
+turhaan, sillä vapautusmanifesti on tullut.--Laskekaa heidät irti!
+_(Lukee)._
+
+      _»Armollinen manifesti._
+
+Me Aleksanteri II, Jumalan armosta koko Wenäjän Keisari ja Itsevaltias
+y. m. y. m. teemme kaikille uskollisille alamaisillemme tiettäväksi:
+Jumalan sallimuksen ja perintöoikeuden pyhän lain kautta kutsuttuna
+esi-isiemme valtaistuimelle, olemme Me, tätä kutsumusta noudattaaksemme,
+sydämmessämme luvanneet Keisarilliseen suosioomme ja huolenpitoon sulkea
+kaikki Meidän uskolliset alamaisemme, olkoot he mitä säätyä eli luokkaa
+hyvänsä. Katsellessamme valtakunnan eri säätyjä ja luokkia, olemme
+tulleet siihen vakuutukseen, että Keisarikunnan laki, joka kyllä katsoo
+korkeampien ja keskisäätyjen parasta sekä pitää heidän
+velvollisuuksiaan, oikeuksiaan ja etujaan silmänsä alla, ei ole samalla
+tarkkuudella ottanut suojelukseensa maatiloihin sidottuja talonpoikia,
+jotka joko vanhempien lakien tai vanhan tavan jälkeen perinnön kautta
+tilanhaltioitten vallan alla ovat.
+
+------------
+
+Tämän havaittuansa, rupesivat jo meitä ennen olleet, muistossamme
+suuresti kunnioitettavat Keisarit parantamaan talonpoikain tilaa----
+----mutta niitä asetuksia vapaista maanviljelijöistä ja
+kontrahtikirjalla sidotuista talonpojista otettiin toki vaan pienemmissä
+osissa maata noudatettaviksi.----Niin on se vakuutus Meihin lujaksi
+tullut, että talonpoikain tilan totinen parannustoimi on meille
+Esi-isiltämme annettu ja pyhänä pidettävä perintö, toimi, jota tekemään
+Jumala on aikoja myöten meitä kutsunut ... ja Jumalan apua rukoillen
+olemme päättänyt panna asian toimeen.----------Koska tunnemme,
+että vastuksia on monta tämän aiotun uuden järjestyksen tiellä, niin
+ennen kaikkea turvaudumme Wenäjän maata kaitsevaan Jumalaan.
+
+Me luotamme myös uskollisen aatelistomme jalomielisiin uhrauksiin,
+hyvillä mielin ja ansion mukaan kiittäen tätä säätyä sekä meidän omasta
+että isänmaan puolesta, Meidän toimillemme tehdyn avun tähden. Wenäjä ei
+koskaan ole unohtava, että aatelisto ainoastaan ihmisarvon tunnosta ja
+rakkaudesta lähimmäistä kohtaan vapaalla tahdolla on luopunut niistä
+oikeuksista, joita nyt lakkautettava orjuus sille tarjosi, ja siten on
+laskenut perustuksen uudelle tulevaisuudelle talonpoikain hyödyksi----
+----
+
+Ja vakavasti toivomme nyt, että vapautetut orjat, nähden mikä
+tulevaisuus heillä nyt on odotettavana, myös ymmärtävät oikein
+arvostella ja tunnustaa, mitä kaikkea aatelisto niitten hyväksi on
+uhrannut. Totta he ymmärtävät sen totuuden, että vakavammalle
+omistusoikeudelle perustettu tila, niin myös suurempi vapaus omaisuuden
+hallinnossa velvoittaa, paitsi mitä valtakunnalle ja itsellensä tulevat
+velkaa olemaan, myöskin näyttämään oikeiksi lain suojelemat aikeet,
+käyttämällä laillisesti ja järjellisesti äsken heille suotuja oikeuksia.
+Sillä joll'eivät ihmiset itse koeta turvata heille onneansa, niin ei
+paraskaan laki voi sitä tehdä... Ja nyt, sinä hurskas, uskollinen kansa,
+tee pyhä ristinmerkki otsallesi, yhdistä rukouksesi meidän rukoukseemme
+anoaksesi taivaasta Korkeimman siunausta ensimmäisen vapaan työsi
+ylitse; siinä on vakava perustus itsekunkin yksityiselle niin hyvin kuin
+koko kansan yhteiselle menestykselle--------
+
+      _ALEKSANDER_».
+
+Te olette vapaat!
+
+_Kaikki._ Vapaat! _(Ääretön riemu)._
+
+_Roponen._ Kiitetty olkoon Herra taivaassa, ylistetty jalo hallitsijamme
+Aleksanteri II. Sinä teit teon, josta sinua koko Venäjän kansa on
+ikuisesti kiittävä, josta koko maailma on nimeäsi ylistävä. Rakkaat
+kansalaiseni! Nyt olemme kumminkin saavuttaneet sen, mitä varten
+ponnistelimme, nyt kun kaikki olimme joutua epätoivoon. Kiittäkäämme
+Herraa siitä, että hän on jalon hallitsijamme kättä armotyöhön johtanut.
+
+_Kaikki._ _(Laulavat)._
+
+      Sun puolees käännymme me nyt,
+      Kun taistelu on päättynyt;
+      Sun etees, Herra taivahan,
+      Tään onnen päivän antajan,
+      Nyt notkistamme polvemme
+      Ja sua yksin kiitämme.
+
+_(Kaukaa kuuluu sama virsi)._
+
+_Audotja._ Kosmin! Sinä sait nyt suuren aineellisen tappion, mutta älä
+sure! Palkkioksi antoi Jumala sinulle lohdutuksen kolkolle,
+lemmettömälle elämällesi, antoi sinulle takaisin poikasi. _(Osoittaa
+Andreita)._
+
+_Kosmin._ Tämäkö poikani ... joka minut petti?
+
+_Andrei._ Pettäjä en ole ollut. Ajattele vaan, mikä taistelu oli
+minulla! Toisella puolen isäni, toisella he kaikki. Ja sitten loukattu
+sydämmeni, joka huusi kostoa. Horjahdin, se on totta, mutta olinhan
+valmis vaikka kahleilla sovittamaan hetken hairahdusta.
+
+_Kosmin._ Olet ollut orja, mutta, kiitos Luojan, sinulla ei ole orjan
+mieli! Tule pojakseni!
+
+_Andrei._ Isäni! _(Syleilevät)._ Ja sinä, Roponen! Voinko sinulta toivoa
+anteeksi saavani?
+
+_Roponen._ Vielä enemmän! Paraan aarteeni maailmassa, tyttäreni!
+_(Kosminille)._ Olkoon hän sovinnon merkki teidän ja meidän välillämme!
+_(Antavat kättä)._
+
+_Kaikki._ _(Laulavat)._
+
+      Oi armon lähde autuas,
+      Elämän suuri ruhtinas,
+      Sä taivaan valo, aamun koi,
+      Sinulle virtemme nyt soi!
+      Yön synkeys jo mennyt on,
+      Sun, Herra, kiitos olkohon!
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Viimeinen ponnistus, by Matti Kurikka
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN PONNISTUS ***
+
+***** This file should be named 14719-8.txt or 14719-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/7/1/14719/
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/14719-8.zip b/old/14719-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d0ac685
--- /dev/null
+++ b/old/14719-8.zip