initial commit of ebook 14862HEADmain

5 files changed, 4341 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/14862-8.txt b/14862-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..931e159
--- /dev/null
+++ b/14862-8.txt
@@ -0,0 +1,4325 @@
+The Project Gutenberg EBook of Laara, by Kauppis-Heikki
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Laara
+       Kuvaus Savon kansan elämästä
+
+Author: Kauppis-Heikki
+
+Release Date: February 1, 2005 [EBook #14862]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAARA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+LAARA
+
+Kuvaus Savon kansan elämästä
+
+
+Kirj.
+
+Kauppis-Heikki
+
+
+WSOY, Porvoo, 1921.
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Miettiväisinä istuivat mökin joukot pienessä tuvassaan, joka oli
+rakennettu kanervikko-aholle. Tuvan edustaa suojusti pystypuista ja
+havuista köhilöity katos; siihen oli heitelty hujanhajan kaikenlaista
+arvotonta tavaraa, joka halpuutensa vuoksi säilyi ovettomassakin
+suojassa. Tuvan toisella sivulla rähjötti kolmiseinäinen kommakko
+lehmää varten, ja kolmannella hatarampi havukatos heinille. Neljännellä
+seinällä oli ainoa ikkuna, jonka tuli antaa valoa. Saunakötykkä seisoi
+vähän erillään tästä huoneryhmästä.
+
+Mökin ympärille oli kuokittu muutama kapanala peltoa ja siihen keväällä
+kylvetty ohraa ja perunoita. Sen verran tätä viljelystä oli, ettei
+tarvinnut mennä kylästä kysymään, miten on käynyt ihmisten
+elatustarpeille. Vaikka perunan varsia kasvoi aivan tuvan seinämällä,
+ei siinäkään ollut ainoata kirkasta lehteä jäljellä. Olipa halla maan
+sisästäkin kaivellut, ettei kuin pakkasen puremia, mustia ja
+kuoleutuneita varren rankoja rimotti mullan päällä. Ohrakin oli
+täytynyt leikata kesken kasvunsa ja kyyhötti siinä kuhilaalla, surkean
+harmaana, hoikat, ravintoaineensa menettäneet tähkät ruostepilkuissa.
+Näin oli käynyt melkein kaikkialla Suomessa, ja sepä se pani mökin
+väenkin miettiväiseksi.
+
+Mökin mies, Juuso Määttä, istui pöytänsä päässä allapäin ja Juuson
+vaimo kuroi ainakin kymmenettä paikkaa nuttunsa rintapieleen. Lapsia
+oli heillä kolme tyttöä, joista Laara-niminen oli jo muutamia vuosia
+elättänyt itseään palveluksella. Nyt kun halla oli tuhonnut viljat, oli
+palvelijain vaikea saada sijapaikkoja, ja sen johdosta tuli Laarakin
+vanhempainsa puheille.
+
+--Eikö ne ota siihen Nevanperällekään yhtään palkollista? kyseli Juuso.
+
+--Eivät kuuluneet ottavan, selitti Laara rohkean mäikävällä
+puhetavallaan.--Isäntä sanoi, ettei ole varaa millä elättää. Emäntä
+minulle jo ennen hallaa puhui, että olla ensi vuosi, mutta isäntä
+peräytti nyt pois.
+
+--Eikö sinua ole muualle tahtoneet?
+
+--Olisi Pärmäselle pyytäneet, mutta eivät luvanneet palkkaa, ruuan ja
+vaatteen ainoastaan.
+
+--Siihen sitä täytyykin tyytyä tämmöisenä vuotena, sanoi Laaran äiti.
+
+--En rupea siihen. Kuluttakoot huonommat ryysyjään petäjäisen edestä.
+Minä olen jo monena syksynä ajatellut mennä Savoon ja nyt minä menen.
+
+--Eikö liene köyhyys sielläkin, arveli äiti.
+
+--Paremmin siellä toki eletään, väitti Laara.--Kaikkipahan kehuvat,
+jotka ovat menneet, että aivan se on toista siellä. Ruveta täällä ilman
+edestä kitumaan, silloin kun minun käsissäni kääntyy jo työ niin hyvin
+kuin toisenkin käsissä.
+
+Juuso kohotti jo päänsä ylös, mutta hankaili vielä takkinsa hihoja
+pöytään, joka oli mitä pahimmassa siivossa ruuan jätteistä, joita ei
+viikkokausiin pyyhitty, paitsi mitä Juuso hankaili paikkatakkinsa
+hihoilla. Tuo likaisuus oli niin tavallista, ettei tämä sitä ensinkään
+huomannut, vielä vähemmin nyt, kun oli tyttären matkallelähtö
+ajateltavana. Sitä ei Juuso ottanut surun kannalta, päinvastoin toivo
+välkähti hänen mustaksi pinttyneillä kasvoillaan, kun hän puuttui
+uudestaan puheeseen.
+
+--Ei se ole minunkaan mielestäni tyhmintä tekoa, jos menee Savon
+lääniin, tuumaili hän. Siellä on tiheään sattunut, että täältä menneet
+piikatytöt on naitu taloihin.
+
+--Talossa kaiketi kuuluu Karusen Leenakin olevan, tiesi Laara.
+
+--Ja entäs Tyyskän Maija, lisäsi Juuso.--Täältä lähtiessään ei hänellä
+ollut kunnon vaatteita päällä, vaan nyt on emäntänä, ja kun mennä
+talvena kävi täällä, niin vihtoriinissa kyöhäsi.
+
+--Vanha ja rumapa tuo oli se Maijan ukkoraja, näinhän minä tuon, moitti
+vaimo.--Ja sitkeään oli pitänyt sitäkin saadessa, aivan oli ollut
+hajoamassa, ennenkuin oli Maija saanut pappilaan sen ukon.
+
+--Ne ovat niitä juoksupuheita, puolusti Juuso.--Ja samapa tuo, jos ei
+alussa olisikaan mennyt niin laadulleen, mutta Maijaa virkeämpi ihminen
+saattaa katsoa paremmin eteensä. Saat siellä sinäkin, Laara, varoa, jos
+menoksi tulee, huomautti hän lopuksi tytärtään.
+
+--Olen minä jo siksi ollut maailmassa, ettei minua peloita, kehahti
+tämä.--Ja menen minä nyt, vaikka on niitä ollut muitakin, jotka ovat
+kieltäneet.
+
+--Ketä muita?
+
+--Muita syrjäisiä, ilman aikojaan, en minä viitsi sanoa.
+
+--Mitä sinä aikaihminen ujoilet, sano vaan, kehoitti Juuso.
+
+--Se Nevanperän renki Aappohan tuo enimmän kielteli, ilmoitti Laara
+vähän kainostellen.
+
+--Sekö Aappo-kääry, murahti Juuso.--Se muka aikoisi naida, mutta mitä
+tuolla kääryllä tekee, varsinkin tämmöisenä aikana. Tapaa niitä
+Savostakin semmoisia.
+
+Laara ei puhunut tähän mitään, nypisteli vain hameensa poimuja, joka
+oli vielä uusi, senvuotisesta palveluspaikasta annettu. Pienemmät
+sisaret istuivat siinä rinnalla repaleisina ja likaisina, minkä
+Laarakin huomasi, ja hän sysäsi ulommaksi, kun ne tulivat kovin lähelle
+ja tahtoivat kosketella vaatteita.
+
+--Minnekä sinä menet? kysyi toinen tytöistä.--Ota minutkin sinne.
+
+--Ei sinusta ole vielä minnekään, sanoi Laara ja lykkäsi pois luotaan.
+
+Juuso oli taas ajatellut vähän aikaa ja sanoi:
+
+--Sinun sietäisi mennä jo ajoissa, jos mieli saada oikeata
+palveluspaikkaa.
+
+--Niin minä teenkin, sanoi Laara.--Mielellään ne laskevatkin, kun ei
+ole riihen puintia eikä ruokaa. Lähden aivan tällä viikolla, jos haette
+papinkirjan.
+
+--Sehän se kyllä pitää olla, sanoi Juuso.--Mitäpä tuo siitä paranee,
+jos lähden paikalla.
+
+Laara lähti palveluspaikkaansa tekemään tiliä ja noutamaan sieltä
+vaatteitaan. Hänen aivoissaan pyöri nyt alituiseen ajatuksia tuosta
+tuntemattomasta seudusta, joka pienuudesta pitäen oli kaikkine sieltä
+löytyvine onnellisuuksineen sadun tapaisesti mieleen kuvastanut.
+Pienenä tyttönä oli tuo tunne jo niin valloittanut, että hän kesäiseen
+aikaan kulki puolen virstan päässä olevan maantien varteen, ilman
+mitään asiaa, ainoastaan toivoen nähdä jonkun sen puolen
+kuormankuljettajan, niitä kun siitä tavallisesti matkusti. Useimmiten
+siellä käveli kuorman jäljessä ilottomia, elämän vaivoissa väsyneitä
+miehiä, joiden näkeminen ei paljoa ilahuttanut, mutta toisinaan sattui
+joukkoon iloisia ja vereviä hulivilipoikia, jotka katselivat sen verran
+kupeelleen, että huomasivat aholta tyttösen, joka hyppeli kiveltä
+kivelle ja kuulosti joka sanan, mitä matkamiehet sanoivat. Aina niillä
+olikin jotain sanomista. Useimmin ne kutsuivat tulemaan kuormansa
+päälle, aikoipa joku viedä kotiinsa ja kasvattaa itselleen tupalinnun.
+Laara hyppeli silloin poispäin, mutta oli näkemistään ja kuulemistaan
+hyvin iloisella mielellä, ajattelipa toisinaan, että kun olisi lähteä
+noiden kuorman päälle. Äidilleen ei hän puhunut näistä kuulemistaan
+kuin kerran, sillä tämä siitä nuhteli: mitä sinä menet sinne
+matkamiesten suun »raattaamista» kuuntelemaan! Siitä lähtien kävi hän
+muiden tietämättä tuolla maantien varrella, eikä puhunut muille mitään.
+Nyt ei enää tämmöinen tyydyttänyt, täytyi päästä mielitekonsa perille..
+
+Hän sai palveluspaikastaan vielä muutamia markkoja palkan loppua, mutta
+enin osa oli tullut vuoden varrella käytetyksi koristuksiin. Enemmän
+olisi pitänyt olla, sen Laara piti tärkeimpänä, jos mieli päästä
+johonkin arvoon tuolla vastaisessa seudussa. Kasvojen näön oli pieni
+taskupeili tehnyt vuosien kuluessa hyvin tunnetuksi Laaralle itselleen.
+Tuskin kului tuntiakaan peiliin katsomatta. Leuka häntä itseäänkin
+ilahutti, se oli etuisampi kuin monella muulla. Hän tutki tarkkaan,
+onko huivi kaunistukseksi vai eikö, ja heti se selvisi siksi, että
+parempi on olla ilman huivia, se vain varjosi juuri tuon kauneimman
+alan. Huivin ollessa ei jäänyt kuin silmät kauneinta, ja niistäkin oli
+hänellä paha pelko, että jos ne ovatkin rumat, niin mitenkä sitten! Se
+ajatus teki toisinaan oikein alakuloiseksi, varsinkin kun muutama oli
+nimittänyt hänet lummesilmäksi. Ne olivat nuo luomet niin kovin
+lähekkäin ja tummat silmäripset vielä lisää varjostivat, niin että ne
+voivat jostain näyttää kipeiltä. Mutta sittenkin, tutki hän, ei niiden
+pitäisi olla mitättömät. Hän remautteli niitä peilin, edessä isommiksi
+ja antoi sitten verkalleen painua pienemmiksi, ikäänkuin hyvän mielen
+vaikutuksesta. Näistä kokeista tuli Laara toisiin päätöksiin ja päätti
+olla uskomatta tuota lummesilmäisyyttä, ennenkuin enemmän kuulee ja
+näkee. Kasvot olisivat saaneet olla paljoa punakammat, mutta sen toivoi
+hän korjautuvan, jos pääsee Savon paksulle leivälle.
+
+Laara oli muutamia päiviä kotimökillään laittelemassa vaatteitaan
+lähtökuntoon, ja nytpä ne olivatkin kaikki valmiina, ei ollut mitään
+syytä vitkailemiseen.
+
+--Nyt se tyttö lähtee, sanoi hän huolettomasti sitaistessaan nyyttinsä
+solmun kiinni.
+
+--Me tullaan maantielle asti saattamaan, sanoi Laaran äiti.--Mennään
+jokainen ja nyhdetään yhdellä tiellä sieltä maantien varren
+halmeaituuksesta suolaheinätakat. Tässä täytyy ruveta sekaa syömään ja
+suolaheinät ovat siihen paraita.
+
+Joukon poistuessa jäi tupa autioksi, ja Juuso sysäsi sen merkiksi
+pönkän oven päälle. Riitu kaappasi nurkkajuurelta pari takkavitsaa
+käteensä. Sisaret kulkivat Laaran kupeella ja itkivät, toinen sitä,
+ettei ota matkaansa, ja pienempi ikävää. Äiti käveli toisella puolen ja
+pyyhki vähän väliä lähestyvän eron tuottamia kyyneleitä silmistään ja
+puheli lapselleen kaikenlaisia neuvoja. Juuso astuksi jälkimmäisenä,
+kuin jollekin työpaikalleen. Maantiellä, missä oli erottava, yltyivät
+pienet tytöt yhä kovemmin itkemään. Jo tuli vähän Juusonkin sääli ja
+hän tuumaili mukaan pyrkijöille:
+
+--Jos tuon tietäisi, että siellä saisi selvän leivän, niin olisihan
+tuonne saanut mennä.
+
+--Mitä joutavata tuumaakaan, vastusti tytön äiti.--Eihän se Laara miten
+jaksa sinua kuljettaa ja elättää. Koetetaan me elää täällä.
+
+--Täytyyhän sitä koettaa, mikäpä tässä auttanee, sanoi Juuso.--Ja aina
+se aikainen ihminen toimeen tulee, kun saapi jotain mahanahkansa
+tukeeksi, mutta on siinä lapsille tietämistä.
+
+--Tule nyt vuoden tai parin päästä käymään täällä, kehoitti Riitu.
+
+--Laita jo ennenkin matkamiesten muassa jotain tietoa, mitenkä siellä
+olet päässyt elämään, muistutti Juuso.
+
+Kumpaisenkin toivomuksen lupasi Laara täyttää. Hän pisti kättä
+hyvästiksi ja lähti astumaan suoraa maantietä. Tuolla ojelmuksen päässä
+kääntyi hän katsomaan jälkeensä, näki sisarten seisovan vielä tiellä ja
+isänsä kiivenneen aitauksen sisään nyhtämään suolaheiniä. Äiti näkyi
+nousseen aidan selälle ja katselevan siitä vielä menijän jälkeen.
+Laaran silmistä vierähti muutamia pisaroita nutulle, mutta kun hän
+kääntyi taas matkaa jatkamaan, hälvenivät eron ikävät ja mieli muuttui
+miltei iloiseksi. Kun oli virsta tai pari kuljettu, muistui jo mieleen
+taskupeili. Sen kaivoi hän tarkastaakseen, eikö silmät ole käyneet
+pahasta mielestä rumemmiksi, mutta ei siitä ollut mitään pelkoa. Ne
+näyttivätkin entistä kauniimmilta, kun tämän lisäksi oli kävely
+kohottanut punakkata kasvoille.
+
+Muutaman mäen päälle tultua näkyi sen toisella puolen, alhaalla,
+matkamiehiä kuormineen, hevosiaan puhalluttamassa. Miehet tähystelivät
+uteliaina alas mäkeä astuvaa tyttöä, ja lienee sen käynti ollut heistä
+omituisempaa, sillä joku virkkoi kohdalle ehdittyä:
+
+--Luistaako sukset?
+
+--Koettele sormellasi, vastasi Laara kääntämättä päätään.
+
+--Mihinkä miehesi heitit? kysyi toinen.
+
+--Kysy mutkalta, niin väärä vastaa.
+
+--Niinpä antaa sitten töppösten tömistä.
+
+--Omillaan komiasti, kehahti Laara ja astui lujasti ohitse.
+
+--Tyttöpä ei heittänyt vastausta velaksi, nauroi äänettä ollut.
+
+--Eipä heittänyt, myönsi toinen.--Se oli niitä tämän puolen
+hurskasluontoisia tyttöjä, joita taas tätä nykyä kulkee meidän puoleen.
+Sinne menossa se on tuokin.
+
+--Saattaapa olla, se nälkä käskee katselemaan. Mutta ei tuo näyttänyt
+vielä nälkäiseltä, ja vetreet sillä on jäsenet. Katsokaapa missä
+myöhäkässä sen lanteet ovat. Jaksaa se tehdä työtä, vaikka vielä
+kyntää, eikä ne ole siihenkään äkkinäisiä.
+
+--Saattavat täältä tultuaan vähän kuvatella, mutta eivät näy ajan
+pitkään olevan muita jalompia. Saikkalan Paavo otti tässä muutamia
+vuosia jäljellepäin täältä tulleen naisen palvelijakseen, että se muka
+tekee pienen talon niin piian kuin renginkin työt, mutta eipä siitä
+ollut hyötyä. Tulennastaan mitä lienee vähän mieliksi tehnyt, mutta
+sitten vehtasi sen typerän leskiukon kanssa niin pitkälle, että pääsi
+emännäksi, ja nyt ei kuulu viitsivän kunnolle ruokaa eteensä laittaa.
+
+--Vai semmoinen sattui. Onpa ukko pettynyt.
+
+Matkamiehet käskivät hevosessa liikkeelle ja kärryn kantaan tarttuen
+työnsivät niille apuna.
+
+Laara kulki jo kaukana omaan suuntaansa ja oli käärinyt päällimmäiset
+hameensa ylös, jotteivät ne hidastuttaisi käyntiä. Matka oli melkein
+talotonta, joku pahainen mökkirähjä vain tuli joskus näkyviin.
+Muutamassa mökissä pistäysi Laara levähtämässä ja haukkasi nyytistään
+karkeata leipää päivälliseksi. Tästä kyseli hän edessäpäin olevia
+taipalia ja sai tietää toista penikulman päässä olevan pienoisen kylän,
+jonne ennättää yöksi. Hän lähti heti matkalle ja astui, niin ettei
+ennättänyt sinne mennessä oikein iltakaan tulla. Alkoi jo vähän
+väsyttääkin, mielellään meni lähimpään taloon, siinä kun näkyivät
+hevosillakin kulkevat käyvän syöttämässä. Puolikymmentä laihanpuoleista
+hevosta oli parhaillaan kartanolla, millä jauhoja, millä suoloja
+kuormana. Joku niistä taisi olla paluumatkalla, ja sen hevonen söi
+heiniä kärryjensä korista.
+
+Laara meni tupaan, jossa oli parhaastaan matkamiehiä. Joku niistä söi,
+mutta toiset tupakoivat. Vähään aikaan ei häntä kukaan puhutellut,
+matkamiehet kai luulivat talon vieraaksi, ja talon väki ei taas
+puolestaan paljon välittänyt kulkevista, niitä kun aina näki. Viimein
+eräs mustapartainen matkamies kiinnitti katseensa häneen ja lähestyi
+puhuttelemaan.
+
+--Mistäs tämä tyttö on? kysyi se.
+
+Laara ilmoitti kotiseutunsa.
+
+--Minnekä sitä sitten olet menossa?
+
+--Ei minulla ole varmaa menopaikkaa, menen vaan tuonne etelän puoleen,
+että jos sieltä sattuisi palveluspaikan löytämään, selitti Laara.
+
+--Jalkakyytikö se on?
+
+--Mikäpä se hevosen laittoi?
+
+--Onhan se sitäkin, mutta jos sattuisi tyhjänä palaavia
+kuormankuljettajia.
+
+--Ei noita ole vielä sattunut.
+
+--Nytpä on tässä yksi mies sinnepäin menossa... Ota sinä tämä tyttö
+kärryysi, esitteli hän jo siinä samassa Laaran puolesta.
+
+--Otanhan minä, sanoi palautuva mies hiljaisella äänellä.--Puoli
+markkaa kun maksaa penikulmalta, niin kyyti on kohta valmis.
+
+Partamies ilmoitti kuuluvammin Laaralle miehen vaatimuksen.
+
+--Ei tule ruvetuksi maksamaan, hylkäsi Laara.--Tarvitsee vähät rahansa
+muuhunkin.
+
+--Ota tuo ilmaiseksi, houkutteli Laaran puolta pitävä mies.--Eihän se
+yksi henki paina siinä mitään.
+
+--Miksikä se ei paina, väitti toinen vasta.--Otapa itse tuommoinen
+suuri tytön-mätkä kuormasi päälle, niin tunnet eikö paina.
+
+--No, en minä surisi, jos olisin tyhjällä hevosella palautumassa...
+Hitto vieköön, kun vielä yksinään! Jos minä olisin, niin ei siinä
+inteltäisi.
+
+--Se on itsekunkin oma asia, puhui taipumaton mies jäykästi.--Toinen
+katsoo asian toiselta kannalta ja siinä kaikki.
+
+Nyt herkesi kyydin puuhaaja äänettömäksi, häntä näytti oikein
+harmittavan tämän asian onnistumattomuus. Paluumatkalla oleva lähti
+ulos panemaan hevostaan valjaihin, ja toiset menivät katsomaan
+hevostensa syöntiä. Mustapartainen mies vain jäi tupaan.
+
+--Tokko on ollenkaan edeltäpäin ajateltua, että mihinkä seutuun aiot
+asettua? alkoi se taas kysellä Laaralta.
+
+--Ei vähääkään.
+
+--Vai ei vähääkään. Niinpä ota nyt ja kysele siellä, että missä on
+Niittykylä ja mene sinne, niin taitaa olla edullisinta. Se on näinkin
+huonona aikana enemmän varakasta puolta. Siellä sinä pian pääset
+tietoon missä on Karvosen talo, ja pyrihän siihen, niin ehkä et
+tarvitse muualle mennäkään.
+
+Laara ei päässyt selville, neuvoiko tämä mies omaansa vaiko muiden
+taloon, eikä rohjennut sitä itseltään kysyä. Kylän ja talon nimet pani
+hän tarkasti muistiinsa, sillä onhan se mielelle jotain somempi, jos on
+vähänkin ohjausta minne mennä.
+
+Toiset miehet tulivat tupaan ja esittelivät matkallelähtöä, kun hevoset
+eivät enää syöneet.
+
+--Eiköhän ollakin tässä yötä, kun on jo näin ilta, tuumaili
+mustapartainen mies toisille. Nämä panivat kovasti vastaan; sillä
+tavalla viipyisi puolta enemmän matkalla. Täytyi taipua enemmistön
+tahdon mukaan. Laara jäi siihen yöksi ja lähti levättyään aamulla taas
+aikaisin astumaan.
+
+Päivät olivat mitä ihanimpia, aina siitä asti, kun nuo kamalat
+kylmä-yöt kävivät. Oliko tämä jotain lohdutusta hätääntyneille
+ihmisille, vai olikohan vain kovettuneen luonnon katkeraa ivan tekoa,
+että nyt muka korjataan se erehdys, joka taisi tulla. Sellaiselta se
+näytti, sillä tuo kaunis ilma ei suuresti ilahuttanut maamiestä.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Päästyään läänin rajan yli alkoi Laara yöpaikoissaan kysellä
+Niittykylää. Alussa ei osattu sen tarkemmin neuvoa, kuin että on se
+senniminen kylä olemassa, mutta kun hän oli tullut lähemmä, tiedettiin
+tarkalleen, mistä se löytyy.
+
+Tämä Niittykylä olikin varakkaimpia kyliä ja nimensä mukaan runsas
+niityistä ja pelloistakin. Asuinrakennukset eivät olleet seudun tavan
+mukaan erittäin komeita. Huomattavimmiksi tulivat navetat, sillä niiden
+täytyi olla suuria, suurelle karjalle. Talot eivät olleet tiheässä,
+sillä niitä erotti toisistaan moni pieni järvi tai oikeammin lampi.
+Lampia yhdisti toisiinsa hidasjuoksuiset purot, ja näiden varsilla
+kasvoi laajalti pitkää heinää.
+
+Tälle kylälle seisahtui Laara ja meni neuvoa seuraten Karvosen taloon.
+Keskipäivän aikana hän siihen saapui, jolloin joukot olivat
+askareillaan. Tuvassa temmelsi puolikymmentä lasta, joita puolisokea
+vanha mummo koetti asetella.
+
+--No, ne vaan meiskaa, vaikka Jumala on ottanut leivänkin pois,
+päivitteli mummo.--Ei tässä synnin kaalimaassa tule taas toimeen, jos
+en ota keppiä teille siinä.
+
+Mummo tulla haparoi ovensuun puoleen ja huomasi sieltä Laaran penkiltä.
+
+--Oliko täällä vieras, en tunne, jos en kysy?
+
+Laara oli päässyt selittämästä mummolle, kun tupaan tuli toinen
+ihminen, arvattavasti talon emäntä. Se oli kooltaan pienenpuoleinen,
+mutta vartaloltaan hyvin täyteläinen. Iältään mahtoi hän olla
+kolmenkymmenen paikoilla.
+
+--Mistäs tämä ihminen on? kysyi emäntä ohimennessään, samalla luoden
+tutkivan katseen.
+
+Tämmöisiin kysymyksiin oli Laara jo niin monesti vastannut, ettei
+siihen enää tarvinnut sanoja ajatella; liittipä hän samalla senkin,
+mitä varten on matkalla.
+
+--Vai palveluspaikkaa etsimässä täältä asti? Taitaapa niitä tänä
+vuotena olla paikan puutteisia.
+
+Emäntä ei näkynyt välittävän sen enempää tästä asiasta, meni vaan
+töilleen. Laara jäi ajattelemaan, että mikähän se mies olikaan, joka
+tähän taloon neuvoi, eihän täällä näytä välitettävän mitään. Hän päätti
+kumminkin tiedustella tarkemmin, ennenkuin lähtisi toisiin paikkoihin,
+ja meni emännän luo keittiöön.
+
+--Joko teille on pestattu palvelijat ensi vuodeksi, ettekö minua
+ottaisi? esitteli Laara alakuloisena.
+
+--Ei noista vielä ole kiirettä, sanoi emäntä.--ja on niitä tarjona
+täälläkin kotipuolelta.
+
+Laara oli jo vähällä heittää pyrkimisen siihen, mutta jos näin alkaa
+käydä muuallakin, niin oli paras pyrkiä avulle asti.
+
+--Minä en tahtoisi paljon palkkaa ja saattaisin tämän vuoden lopun
+tehdä työtä ruokapalkalla. Minä jaksan ja osaan vaikka miestenkin töitä
+tehdä.
+
+--Enpä minä tiedä tässä olevan tarpeita, sanoi emäntä.--Miehetkin ovat
+kauppiasten kuormia viemässä, jotka tietäisivät paremmin ulkotöistä.
+
+Olikohan se sitten tämän talon isäntä, jonka minä tapasin tullessani,
+ja sehän se ohjasi tänne tulemaan, alkoi Laara selitellä, jos se
+paremmin auttaisi.
+
+--Minkä näköinen se oli? kysyi emäntä uteliaana.
+
+--Semmoinen isonpuoleinen, ja musta parta tuolla oli.
+
+--Se se on ollut. Tielläkö se sinut tapasi?
+
+--Ei kuin talossa.
+
+--Satuitteko te samaan yöpaikkaan? kyseli emäntä yhä uteliaampana ja
+asettui tarkasti seuraamaan Laaran selitystä.
+
+--Olin siinä minä yötä, mutta ne matkamiehet lähtivät vielä ajamaan.
+
+--Niinkö se sitten sanoi, että mennä tähän taloon, niin siihen otetaan
+palvelukseen?
+
+--Siihen tapaan se sanoi.
+
+--Eikö se sanonut, että hän on tämän talon isäntä?
+
+--Ei tuo siitä mitään. Vaan kun te tunnette, että se on ollut isäntä,
+niin ottakaa nyt työhön siksi aikaa, kun joutuu kotiin, kohta kai se
+palaa.
+
+--No, minä sanon nyt suoraan, että ei sinun palveluspaikkasi sattunut
+tähän taloon, vaikkapa itsekin joutuisi, teki emäntä jyrkän päätöksen.
+
+Laara lopetti pyytämisensä ja alkoi aprikoida, että mitähän tämä
+emännän kyseleminen ja kylmyys oikeastaan oli. Ei siltä tehnyt mieli
+enää mitään kysyä, vaikka olisi ollut tarpeeseen, tietäisikö hän
+muualtakaan neuvoa.--Nyt oli edessä sama tietämättömyys kuin kotoa
+lähtiessäkin.
+
+Jos Laara arvasi viivyttää pari päivää Karvolassa käyntiään, niin olisi
+tavannut isännän ja ehkä paremmin päässyt työhön. Se oli tullessaan
+siinä toivossa, että tuo matkalla tavattu tyttö olisi heillä, mutta kun
+häntä ei näkynyt eikä kuulunut, heräsi salainen tyytymättömyys koko
+taloutta kohtaan. Kaikki oli moitittavaa, ei mitään, ei mitään oltu
+oikein tehty.
+
+--Mitä sinne läksit koko reissuun, kun ei täällä ilman sinua osata
+mitään tehdä mieleisesti? sanoi emäntä.
+
+--Mistäpä tuota noinkaan sukkelaan saanee rahaa tarpeisiinsa, vastasi
+Karvonen.--Luulisi tuon aikaa osaavan...
+
+--Ehkei täällä olisi mitään moittimisen sijaa, jos arvasin ottaa tähän
+sen tyttömutukan, jonka olit tänne opastanut, pisti emäntä pilkalla.
+
+--No eikö sitä saisi neuvoa puutteiselle työtä, piti mies puoliaan.--
+Vallassasi kaiketi on se ollut, otit sitten tai et.
+
+--Niinpä kun se oli minun vallassani, niin annoin mennä. Meillä ei
+tarvita semmoisia.
+
+--Sen parempi, tee vaan työt yksinäsi, ei nyt ole leipää liiaksi.
+
+--En minä siltä tee yksinäni, vaan otan itse, ketäpähän sitten otan.
+
+--Ota toki itse, kerää kaikki vaivaiset ja ontuvat tähän, niitähän
+sinulla on aina ollut.
+
+--Niitä ne on ollunna ja on vastakin. Enhän minä toki kotonani salli
+muita etupenkille, koetan minä sitä varaa pitää.
+
+Keskustelu oli vierinyt heidän keskinäisten perheasioittensa
+kipeimmälle kohdalle. Tässä täytyi hellittää sen, johon asia eniten
+koski, ja se lankesi isännän osalle.
+
+--Pidä, hyvä emäntä, pääsi ja luulosi, sanoi tämä kynsille lyödyn
+äänellä ja toimittautui pois toverinsa läheisyydestä.
+
+Emäntäkin salli kiistan katketa, sillä hän tiesi vanhastaan, ettei sen
+jatkamisesta ole asialle mitään hyötyä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ennen palveluspaikan löytämistä ennätti puute katsoa Laaraa suoraan
+silmiin. Rahat olivat loppuneet matkalla, ja kun työtä ei tahtonut
+saada, täytyi panna liikenevintä vaatekappaletta elatuksen saamiseksi.
+Tuo rakas taskupeili oli täytynyt antaa pienestä leipäkannikasta. Jo
+tuli mieleen ajatus lähteä takaisin kotipuoleen, mutta mennessä
+täytyisi kerjätä ja seutulaiset ehkä pilkkaisivat, että tuossa se nyt
+on takaisin se hyvän hakija.
+
+Viimeiseen asti hän pysytteli tällä Niittykylällä, odotellen
+palvelijain vuoden vaihdetta, jos silloin onnistuisi. Se onnistuikin
+tavallaan. Mutta tämä ensimmäinen paikka oli seutukunnan pahin, johon
+ei koskaan saatu omasta kylästä palvelijoita.
+
+Vuoden päästä siitä Laarakin erosi, kun köyhä aika oli mennyt ohitse ja
+talolliset ottivat entisen palvelijamäärän. Selvä leipä virkisti
+ihmiset melkein entiselleen, murheelliset muodot kävivät iloisemmiksi,
+naurukin kajahteli useammin, ja rakkauden liittoja solmittiin entisellä
+virkeydellä.
+
+Toiseksi vuodeksi pääsi Laara palvelukseen Kuivatun taloon, jonka
+haltijat olivat vakavia ihmisiä. Ensi aikoina joutui hän usein
+isäntäväkensä nuhteiden alaiseksi, kun ei ollut tottunut puheitaan
+punnitsemaan, mitä nämä kunnon ihmiset vaativat, varsinkin lastensa
+tähden, joita oli kymmenkunta, enimmäkseen vielä pieniä. Vapaata
+puhehaluaan koetti Laara tyydyttää muualla, varsinkin kun pääsi
+sunnuntai-iltoina kylän nuorten seuroihin. Mutta täällä oli vastassa
+toiset vastukset. Yksi ja toinen alkoi jamailla hänen erimurteisia
+sanojaan, vieläpä kovaäänisen puhetavan takia nimittivät häntä
+pajamieheksi. Kun Laara sai kuulla tämän uuden nimensä, niin hän ei
+säästellyt sanoja puhutellessaan ristimämiehiä. Mutta se vain pahensi
+asiaa, nimittelijät tulivat rohkeammiksi ja pilkkaaminen levisi
+laajemmalle.
+
+Nämä vastukset vaimensivat Laaran kylänkäynnin halua, niin että häntä
+harvemmin näkyi siellä. Eivät toisetkaan tytöt häntä seuraansa
+kaivanneet, vain jotkin renkipoikaset, jotka olivat ennättäneet jo
+laillaan ihastua ja olisivat halulla pitäneet »pajamiehelle» seuraa,
+mutta sepä oli ennättänyt suuttua eikä leppynyt vähään aikaan. Laara
+päätti alkaa uudella tavalla ja pyrkiä toista tietä siihen suuntaan,
+kuin oli ajatus kotipuolesta lähtiessä. Hän turvautui palvelustalonsa
+tyttäreen, Miinaan, joka alkoi olla aikaihminen, juuri rippikoulun
+käynyt. Mutta Miinakin häntä väisteli, ehkä sentähden, että hänen
+vanhempansa olivat varoittaneet ottamasta oppia Laaran puheista ja
+käytöksestä, ne kun menivät heidän mielestään usein kovin
+arkipäiväisiksi. Näin joka puolelta ylenkatsottuna oleminen karvasteli
+kovasti mieltä, ja kun Laara itsekin alkoi huomata, mikä siihen on
+suurimpana syynä, päätti hän tehdä toisen muutteen ja opetella
+puhettaan muodostamaan muiden mukaan, niin sanain kuin siisteydenkin
+puolesta. Mutta vaikeata tahtoi alussa olla vanhain tottumusten
+hylkääminen. Sen verran hän kumminkin edistyi, että talon haltijat
+kiittelivät hänen oppineen ja ottivat toiseksikin vuodeksi.
+
+Mallikelpoisten pariin päästyään ei Laara nukkunut, vaan pani jokaisen
+sanan ja jokaisen liikkeen tarkasti muistiinsa. Lähin malliksi kelpaava
+oli Miina, jossa nuoruudesta huolimatta oli jo aikaihmisen vakavuus.
+Sen lisäksi oli hän kaunis, ei verevyyden eikä voimakkaan vartalon
+muodostama kaunis, vaan tuonmallinen kaunis, joita saman sukupuolen
+puisevammat jäsenet määräilevät kamaritöille. Laara oli ensimmäisiä,
+joka siinä suhteessa katsoi Miinaa mitättömäksi, varsinkin sitten, kun
+sille alkoi sulhasia olla tarjolla. Toinen, joka vähän samaan suuntaan
+ajatteli, oli Miinan oma isä. Ensimmäisten sulhasten tulosta pahastui
+hän kovasti ja kummasteli, että kun ei hävetä lasten luokse tullessa.
+
+--Antaa tuon toki vielä muutamia vuosia korviaan kuivailla, sanoi hän
+sulhaselle itselleen.--Mikä aikaihminen siitä tulee, jos tuolla iällä
+naimisiin mennä repsahtaa?
+
+Tämä oli Kuivatun isännän mielipide, eikä se siitä luopunut, vaikka
+tytön pyytäjä olisi ollut kuinkakin hyvä. Hänen laskujensa mukaan olisi
+tytön pitänyt olla vähintään kahdenkymmenen vanha, ennenkuin sille sopi
+mainita sulhasista. Sitä ennen tehty naiminen on yhtä paljon kuin
+ummessa silmin ampuisi. Jottei uusia tahtojia tulisi, pidätteli hän
+Miinaa kotona kaikista syrjässä liikkumisista, siellä vaan on hyvä
+yhtymään, kun on Luoja tavallisen näön antanut.
+
+Talvella sitten oli Miinan serkun häät loitompana, Rannan kylässä,
+jonne häntä hakemalla haettiin morsiustytöksi. Kauan saivat houkutella
+menon lupaa isältä ja sillä varmalla varoituksella hän viimein päästi,
+että pitää olla lasten joukossa. Mutta kylläpä hän Miinan takaisin
+tultua katui tekoaan, kun näki olevan kyytimiehenä tuntemattoman nuoren
+miehen.
+
+--Kuka se on tuo sinun kyytimiehesi? kysyi hän tahallaan ihan
+ensimmäiseksi.
+
+--Se on siltä samalta kylältä Pajusen talon Reittu-niminen poika,
+selitti Miina vähän hämillään.
+
+--Miksikä ne omaiset eivät tuoneet, jotka veivätkin, kun syrjäisten
+pitää sinua kuljetella?
+
+Miinan täytyi vähän valehdella, että kun ne eivät itse joutaneet, niin
+palkkasivat tämän, vaikka hyvin tiesi, että muut syyt ne olivat kyytiin
+käskeneet. Sitäpä isäkin epäili eikä osoittanut mitään ystävyyttä
+vieraalle. Hänelle ei saanut laittaa ruokaa muualle kuin muiden kanssa
+yhteen tuvan pöydälle, ja nukkumapaikan neuvoi isäntä itse omain
+poikainsa ja rengin yhteiselle vuoteelle. Vieras poika olisi mielellään
+suonut toisin kohdeltavan ja istuksi allapäin vielä pitkän aikaa lampun
+ääressä, kun muut asettuivat vuoteilleen.
+
+--Eikö vierasta nukutakaan? kysyi Laara karsinan puolelta tupaa, jossa
+päätään kampaillen istui vuoteensa reunalla.
+
+--Ei tuo niin erittäin nukuta, sanoi Reittu tarkastaen puhetoveriaan,
+joka parhaillaan leyhäytteli tukkaansa taaksepäin ja alkoi sitä sitoa
+palmikolle.
+
+--Taitaa sitten olla matka mielessä, jatkoi Laara nauravalla äänellä.
+
+--Ei tuosta siitäkään, kun on kerran hevonen tallissa.
+
+--Jos ei hevosella, niin jalkaisin.
+
+Reittu katsoi poikain vuoteelle ja ne näyttivät nukkuvan. Sitten hän
+siirtyi hiljaa lähemmäksi puhetoveriaan.
+
+--Mihinkähän se, minun kyydittäväni nyt iltamassa katosi? kysäisi hän.
+
+--Se on toisten pikku tyttöjen kanssa tuolla kamarissa.
+
+--Pikku tytöksikö se Miinakin vielä arvataan.
+
+--Niin se tämän talon isäntä arvaa ja suojelee kaikki nämä tyttönsä
+hyvin tarkasti.
+
+--Eikö se ketään suvaitse?
+
+--Ei se sille omalleen suvaitse vielä ketään, eikä tuo olekaan oikein
+aikainen.
+
+--Kuuluupahan jo käyneen sulhasia.
+
+--Isäntäpä epäsi kerrassa puhumasta.
+
+--Ei se aina sitä tee. Mutta jos minä en saisi tällä tiellä enää mitään
+sille Miinalle sanotuksi, niin pyytäisin puhumaan, että tulisi nyt ihan
+varmaan näille ensi maaliskuun markkinoille, niin siellä tavattaisiin.
+
+--Teillähän taitaakin jo olla valmiit liitot, sanoi Laara koettaen
+nauraa.
+
+--Eihän niistä vielä osaa sanoa, miten sitten tuonnempana, sanoi Reittu
+osaksi myöntäen.
+
+--Pitää toki sitten sanoa, virkkoi Laara äänellä, josta kuului peitelty
+kateus.
+
+Öljy oli lampusta palanut kuiviin, niin että valo vaipui yhä
+tummemmaksi. Reittu katsoi kelloonsa.
+
+--Lamppu näkyy heittävän meidät pimeään, sanoi hän, pitääkin tässä
+asettua hiljaa.
+
+--Eihän pimeä haastelua hidasta, huomautti Laara--vaan taitaa ajatukset
+pyöriä siinä matkatoverissa.
+
+--Ei nuo niin haitalle asti.
+
+Keskustelu alkoi Reittua laiskottaa ja hän siirtyi entiselle paikalleen
+pöydän päähän, riisui vaatteitaan vähemmäksi ja painautui poikain
+vuoteelle. Aamusella nousi hän heti isännän tupaan tultua ja puuhaili
+lähtöään, mutta kiellettiin odottamaan kahvin joutumista. Viipyminen
+oli mieleen, sillä aikaa sopi hakea tilaisuutta sananvaihtoon Miinan
+kanssa, joka supistui kuitenkin hyvin vähään. He ennättivät vain
+vahvistaa markkinoilla yhtymisen.
+
+Mutta isäpä arvasi tehdä häiriön sille liitolle, kun ei laskenutkaan
+Miinaa ensi päiväksi, vaikka tämä kuinka olisi pyytänyt.
+
+--Mitä ne lapset tekevät markkinoilla, vielä vähemmän ensi päivänä,
+sanoi hän.--Toisena päivänä jos pistäytään.
+
+Laarapa ei tyytynyt heittämään käyntiänsä viime päivään, vaan palkkasi
+sijaisen ja meni muiden reessä. Hän pukeutui parhaisiin vaatteihinsa,
+eivätkä ne olleetkaan enää mitättömät, kun hän oli kaikki ansionsa
+säästänyt niihin ja värien puolesta valinnut näyttävintä. Miina oli
+pyytänyt viemään sanan sille, joka häntä odottaa, ja Laara lupasi
+toimittaa.
+
+Mennessä muistui mieleen kotipuoli, kun oli tullut ajatelleeksi, että
+täällä ehkä tapaa joitakin niiltä tienoin. Sietäisi niiden muassa
+lähettää terveisiä vanhemmille, mutta eipä hänellä toisekseen ole
+niille mitään sanomista. Hän päätti heittää sen tuuman sikseen ja meni
+perille päästyään ensiksi tapaamaan Reittua puhutusta paikasta. Aamusta
+päivin oli tämä siellä uskollisesti odottanut. Laaran nähtyään luuli
+hän kohta muitakin näkevänsä ja kysyi:
+
+--Jäljellekös Miina jäi?
+
+--Ei se tulekaan, ilmoitti Laara nauraen.
+
+--No miksikä?
+
+--Ei kuuluttu lapsia kaivattavan markkinoilla, niin kuulin isännän
+sanovan.
+
+--Vai niin, ihmetteli Reittu. Eikö huomennakaan?
+
+--Sittenpähän näkee.
+
+Laara naurahti salaperäisesti, mutta toinen oli aivan pahoillaan. Hän
+vei Laaran kahville tiedustellakseen sitten enemmän.
+
+--Sano nyt totuus, että pääseekö se huomennakaan tulemaan.
+
+--Johan minä sanoin, että sittenpähän näkee, vai eikö se markkinain
+vietto käytä vähääkään ilman sitä? kiusoitteli Laara.
+
+--Miksikä ei, mutta olisin minä sen toivonut olevan... On se sanonut
+sinulle...
+
+--Sanoihan se, vaan täytyy tuon verran kärsiä. Mennään kävelemään, niin
+siellä puhun tarkemmin.
+
+--Niin kyllä. Minä maksan tuon kahvin.
+
+Laara kiirehti jo edeltä ulos ennättääkseen porttikäytävän kupeella
+tarkastaa vaatteustaan ja taskupeilin avulla asettaa huivin parhaan
+mukaan. Reitun jouduttua lähtivät he astumaan rinnatusten katua
+tavaratorille päin.
+
+Kaikenikäistä ja -näköistä joukkoa virtaili yksitellen ja ryhmissä
+sinne jos tännekin. Tuossa tuli joukko nuorta väkeä, ja ohi mennessään
+he naurahtivat Reitulle tervehdyksen asemesta.
+
+--Oliko ne tuttavia? kysyi Laara.
+
+--Olivat.
+
+--Tunteeko ne Miinan?
+
+--Miksikä?
+
+--Niin, etteivät nuo liene minua siksi luulleet.
+
+--Mitäpä tuo haittaa, jos luulisivat.
+
+--Haittaa se toki, kun toinen kuitenkin pitäisi olla, naureli Laara.--
+Tuota en ollenkaan tullut ajatelleeksi yhteen matkaan lähtiessä.
+
+--Vähätpä niistä markkinoilla, sanoi Reittu.--Mennään pois.
+
+He kävelivät tavararekien ohitse ja tarkastelivat yhtä ja toista
+silmälle mieliksi.
+
+--Nuo mahtaa olla makeita, sanoi Laara hyväillen kiiltolangalla
+käärityitä karamellipötkyjä.
+
+Reittu arvasi, että Laaran tekee niitä mieli, ja osti muutamia.
+
+--Pannaan täältä toista lajia, esitteli myymämies.--Jos lienee vielä
+tämä tyttö morsiamenne.
+
+--Sitäpä ei näin joukossa sanota, vastasi Laara teeskennellen.
+
+He siirtyivät yhä eteenpäin, kumpikin ajatellen omia ajatuksiaan.
+Tavaralauhkojen edustalla tungeskeli ostajia, kultasepän myymälän
+edessä seisoi vain joku nuori mies tarkastellen sormuksia.
+
+--Ketkähän onnelliset tuolta saanevat sormeensa, virkkoi Laara
+kaipaavalla äänellä.
+
+--Sattunee tuolta jotkin saamaan, vastasi Reittu ajatellen samassa,
+että kunpa Miina olisi.
+
+Hän odotteli, että jos Laara itsestään siitä alkaisi kertoa, kuten oli
+luvannut, mutta eihän tuo aloittanut, alkoi vain tuumitella panoraamaan
+menoa.
+
+--Entäs se Miinan tulo, sinä unohdit sen, täytyi jo muistuttaa.
+
+--Niinpä kyllä, vaan onhan tässä vielä aikaa. Mennään panoraamaa
+katsomaan.
+
+--En malta enää, täytyy kääntyä kortteerille, vaan kyllä minä maksan
+ovirahan, jos Laara menee.
+
+Laaran täytyi lopettaa vitkastelu ja sanoa mitä tiesi, kun näki, ettei
+siltä kuitenkaan saa sitä unehtumaan. Vastahakoisesti lupautui hän
+viemään terveisiä ja tulokehoituksia Miinalle.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Heti kesän tultua ajoi Reittu, puhemies muassaan, Kuivatulle
+sulhasiksi. Isän puolelta ei ollut paljon toivon tilaa, mutta yrittää
+tuli, kun asianomaiset itse olivat jo aikoja niin päättäneet.
+
+--Kyllä tulitte liika aikaisin, sanoi Miinan isä ensi sanakseen, kun
+tietoon pääsi.--Antaa hänen vielä varmistua.
+
+--Avioliitto ei aikaisuudella mene pilalle, vastusteli puhemies.--Nämä
+kuuluvat jo olleen kihloissa kevätmarkkinoilta asti, niin luvatkaa vaan
+pois.
+
+--Sitten en lupaa senkään vertaa, koska tässä on jo rosvon konstia
+käytettynä, rupesi hän lujemmaksi.
+
+--Tuopa Miina pois, mitä olet ottanut, ja se on sillä hyvä pitkäksi
+aikaa. Kaikkea pitää kuulla! Minä olin neljännelläkymmenellä, kun menin
+naimisiin, ja peloittaa tahtoi silloinkin. Mutta näiden pitäisi päästä
+naimisiin, vaikkei syrjäinenkään heistä ymmärrä enempää kuin
+kananpojista, että kukkojako ne ovat vaiko kanoja, vielä vähemmin he
+itse. Ajatelkaahan vielä vuosi tahi kaksi, kun on isän koti
+kummallakin.
+
+Eivät siinä auttaneet selitykset eikä mitkään. Miinankin täytyi tuoda
+kihlat pois, ja silloin saivat vieraat mennä, jos halutti. Reittua
+hävetti kovasti, kun hänetkin niin lapseksi arvattiin, ja harmitti
+kihlojen takaisin ottaminen, kun Miina olisi ne niin mielellään
+pitänyt. Hän olisi salakättä antanut ne takaisin, mutta ei sattunut
+tilaisuutta. Täytyi turvautua Laaraan, jonka puheille oli soveliaampi
+päästä talon väen huomaamattakin. Tämä lupasikin toimittaa niin, että
+Miina tulee iltasella hänen aittaansa, joka on tallirakennuksen
+suojassa, joten sinne voi päästä muilta salaa.
+
+Reittu lähti puhemiehineen ajamaan, mutta he eivät menneet pitkältä,
+kun asettuivat muutamaan taloon yöksi. Sanoivat hevosen jalkain
+heltyneen, joten sillä ei raaski yötä myöten ajaa. Toinen mies kääntyi
+tästä jäljilleen ja oli vähän jälkeen ilta-asettumisen takaisin. Hän
+tuli varovasti ja meni kartanon taitse tuonne yhtymäpaikalle. Hiljaapa
+ne ovat, ajatteli hän kuunneltuaan oven takana. Hän kopautti, mutta ei
+kuulunut sittenkään. Jokohan narrattiin, ajatteli Reittu ja sanoi
+jonkun sanan kopauttaen samalla. Jo kuului liikettä, joku lähestyi ovea
+avaamaan. Varmaan se on Miina. Mieli tuntuu niin hyvältä, kun saa
+puhutella ketään pelkäämättä ja antaa kihlat takaisin. Hän puristi heti
+oven raolle päästyä avaajan kättä mitä ystävällisimmin, vaan huomasi,
+että se olikin Laara.
+
+--Ka, Laarahan se... Missäs Miina?
+
+--Oli se täällä, vaan kutsuivat pois, selitti Laara huolettomasti
+painaen oven kiinni.
+
+--Vai niin, virkkoi Reittu pettyneenä ja istuutui vaatekirstun
+kannelle.
+
+Laara oli varustanut kynttilänpään ja sytytti sen palamaan. Sitten hän
+istuutui sänkynsä reunalle, päällään melkein punainen hame ja valkea
+nuttu, johon oli ommeltuna pitsiä kaulukseen ja hihansuihin.
+
+--Jopa tämä matka meni vätykselleen, virkkoi Reittu vähän aikaa
+ajateltuaan.
+
+--Mitä tuosta huolii, tapaahan tuommoisia, lohdutteli Laara.
+
+--Mitenkä niin? kysyi Reittu.
+
+--Noinpa rikkaita. Ei kaiketi sille tule monta markkaa perintöä, kun on
+tuommoinen lauma noita pienempiä.
+
+--Jospa ei tulisikaan, vaan muuten se on niin...
+
+--Mitäpä sillä muuten hyvin tekisi, kitulias kutjake.
+
+--Onkohan se kitulias? kysyi Reittu kohoten tarkkaavaisemmaksi.
+
+--No, jospa minä tuon nyt jo sanon, että kyllä se on kitulias, vahvisti
+Laara.--Näkeehän sen ulkoapäinkin. Eihän kenenkään terveen ihmisen
+kasvot ole noin valkeat, on niissä toki punakkata enemmän. Sen
+vuoksihan se isänsäkään ei antaisi vielä mennä naimisiin, kun tietää
+sen kivulloisuuden.
+
+--Jokohan tuo asia olisi niin? epäili Reittu.
+
+--Niin se on, vahvisti Laara mitä ystävällisimmin.--Jo toki on toista,
+jos ottaa terveen, vaikkapa sillä ei olisikaan niin paljon perinnöitä.
+
+Reittu ei ensinkään tarkastanut viimeistä esitystä, kun tuo Miinan
+kivulloisuus oli niin äkkiarvaamatta valloittanut mielen ja pani
+ajattelemaan. Laara ei häntä enää puheillaan häirinnyt. Hän nojautui
+toisella kyynärpäällään tyynyyn, jossa puoleksi nukkuvan asennossa
+hänen pyöreä leukansa tuli huomattavasti näkyviin. Kynttilänpäätä
+piteli hän toisessa kädessään ja kuljetti sitä kahtaanne päin, seuraten
+silmillään liekin kallistelua. Hän liikutteli sitä vuoroin ylös ja
+alas, niin että tuli yritteli sammua.
+
+--Mitenkähän minä nyt oikeastaan tehnen, sanoi Reittu kotvan aikaa
+ajateltuaan.
+
+--En uskalla sanoa, virkkoi Laara.--Vaan jos itse olisin poikana, niin
+kyllä sitten tietäisin.
+
+--No mitenkään tekisit? arveli Reittu vilkastuen.--Kääntyisitkö
+uudestaan takaisin, vai menisitkö kestään huolimatta Miinaa etsimään.
+
+--Sitä en ymmärrä, sanoi Laara tekeytyen hyvin neuvottomaksi.--Ehkä
+en ... no en minä siihen uskalla...
+
+Hän ei todellakaan uskaltanut, vaikka mieli teki sanoa.
+
+--Vaan minä teen kumminkin niin, että käyn tuolla tuvan puolella, teki
+Reittu päätöksen.
+
+Laara ei virkkanut siihen mitään. Yksin jäätyään nousi hän
+tyytymättömänä ovea kiinni panemaan ja paiskasi vihaisesti lukkoon.
+
+Ulkona oli melkoisen valoisa. Reittu lähti kiertämään asuinhuoneiden
+taitse kartanolle, ja ilokseen huomasi hän Miinan olevan valveilla ja
+istuvan keittiön akkunan edessä. Heti kiipesi hän kiveyksen päälle,
+pidellen käsillään akkunan pielistä.
+
+--Takaisinko sinä käännyit, kuului kuiskaus sisäpuolelta.
+
+--Niinhän minä käännyin, etkö sinä sitä tietänyt?
+
+--En minä arvannut.
+
+--No, semmoistako se olikin, ihmetteli Reittu.--Eiköhän sinne
+sisäpuolelle uskaltaisi tulla?
+
+--Eihän se olisi luvallista, vaan jos pääsisit hiljaa, niin minä tulen
+ovia avaamaan.
+
+Vanhempikin väki oli päivän tapahtumista puhellessaan valpastunut, niin
+että kuuli joitakin ripseitä ja epäilyttävän varovaisen ovien
+avaamisen. Isäntä nousi katsomaan ja tuli Miinan huoneeseen, jossa ei
+oltu kuin vasta puheen alussa.
+
+--No eihän siitä erosta tullutkaan mitään, sanoi isäntä nuhtelevalla
+äänellä.
+
+Toisilla ei ollut sanaa suuhun tulevata.
+
+--Tämä asia näyttää nyt lähtevän huonolle jäljelle, jatkoi isäntä.--Jos
+teidän ei sovi lopettaa seurusteluanne, niin parempi lienee, että
+menette yhteen, mutta sillä puheella, ettei saa tulla minulle
+jäljestäpäin valittamaan, käyköön hyvästi tai huonosti. Nyt on omassa
+vallassanne.
+
+Isäntä heitti heidät kahden, muistuttamalla lopuksi, että tällä kertaa
+on levon aika, puheet pitää lopettaa lyhyeen ja mennä pois.
+
+Rakastuneita hävetti tämä kohtaus; se tuntui alusta kylmältä kylvyltä,
+mutta pian he selvisivät ja kihlat vaihdettiin entiselle haltijalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Syksykesällä joutuivat häät. Ensin ei ollut aikomus kutsua ketään
+vieraita, mutta sitten rupesi arvo vastustelemaan. Ehkä alkaisivat
+naapurit nauraa, että niinpä laittoivat tyttärensä kuin kerjäläisen
+taipaleelle. Siihen lisäksi muistui mieleen entisiä pitovelkoja. Viime
+talvena he olivat olleet Kuhjolan emäntävainaan hautajaisissa, ja nyt
+oli tuo Kuhjolan isäntä, Matti, ensimmäiseksi kutsuttava. Karvonen ei
+ollut Kuivatun isännän mieliystävä, mutta eihän sitä viitsinyt olla
+kutsumatta emännän takia ja kun oli oltu niiden häissä. Likeisimmät
+naapurit kuuluvat ilman muuta pitovieraihin, ja ennen kaikkea omaiset.
+
+Häiden alussa istuskelivat vieraat vähäpuheisina. Vaimoväellä oli aina
+jotain, miehet tuhrasivat parhaasta päästä piippuinensa, yhtyen silloin
+tällöin vierustoverinsa kanssa vaihtamaan pari sanaa vuodentuloista ja
+ilmoista. Suuhun saatua alkoi vähitellen miestenkin seura vilkastua,
+pieninkin hauskuus jo nauratti. Ei tarvinnut sen kummempaa tapahtua
+kuin että Karvonen istuutui mustine partoineen vanhan Kuhjolaisen
+rinnalle ja alkoi tälle hiljaa supatella. Katsojat näkivät näiden
+kumpaisenkin kasvoista, mitkä asiat ovat puheena. Tämän yksinkertaisen
+leskiukon rinnalla oli Karvosen hyvä näyttää sukkeluuttaan. Ukko vain
+enimmäkseen kuunteli, ja turpea naama myhähteli silloin tällöin
+nauruun, kun toinen kiihkeästi ja viekkailla silmäniskuilla koetti
+saada selitettäväänsä asiaa vaikuttamaan. Nykäisipä jo nutustakin
+ja viittasi salaisesti Laaraan, joka kulki siitä ohitse
+kahvitarjottimineen. Uteliaita olisi tunkeutunut lähelle kuuntelemaan,
+mutta Karvonen ajeli niitä ulommaksi. Kiireesti pistäytyi hän talon
+mieheltä ryyppyjä saamassa ja joutui kahvin tarjoomisajaksi entiselle
+paikalleen. Kun Laara joutui tarjottimineen sille kohdalle, alkoi
+Karvonen hitaasti käsitellä kuppeja, jotka tahtoivat ottaessa
+kaatuilla, kun ei joutanut niin alas katsomaan.
+
+--Nosta sinä leskimies pääsi pystympään, kiihoitteli hän Kuhjolaista.--
+No niin, ihasteli hän, kun toinen oli mieliksi vähän kohentautunut.
+Katselepas, niin eikö veresi ala jo vähän liikahdella tuommoisia
+lihavaleukaisia tyttöjä nähdessäsi.
+
+Laara ei ollut huomaavinaankaan koko puhetta eikä antanut teeskennellyn
+vakavan muotonsa vähimmästäkään vaihtua. Ainoastaan jos nuoret pojat
+jotain hauskaa sanoivat, silloin hän suupielten liikahduksella naurahti
+ja antoi silmäluomiensa vähän loitota toisistaan ja taas verkalleen
+painua tuohon salaperäiseen pienuuteensa.
+
+Emäntien puolta kiertäessään ei Laara ollut yhtä huolellinen
+ammatissaan. Siellä hän ei yrittänytkään tavoitella edeltäpäin
+neuvotuita, kohteliaita tarjottimen liikkeitä: tuoda töräytti vaan
+ottajan eteen, milloin lähemmä, milloin ulomma, ja katseli siinä
+seistessaan noiden »onnen saavuttaneiden» vaatteita ja täyteläisiksi
+paisuneita vartaloita, ja silloin mateli mielessä salainen kateus.
+Yhdenkin tiesi näistä olleen niin köyhän kuin hän nyt, mutta tuossa se
+istui arvokkaana toisten rinnalla eikä näyttänyt hänestä välittävän
+enempää kuin nuokaan toiset, otti vaan mitään puhumatta ja katsomatta.
+Tätä kohtaan tuntui kateus suurimmalta.
+
+Laara oli päässyt kahvin kantajaksi pyrkimällä ja toivoi, että siitä
+toimesta joutuisi parhaiten ottamaan osaa nuorten iloihin. Siinä hän
+kumminkin pettyi sillä loma-aikoina käskivät keittiöön astioita
+pesemään ja kantamaan sieltä takaisin sinne, missä niitä tarvittiin.
+Sivumennen jouti vain katsomaan toisten tanssin humakkata, ja jos
+seisahtui maille odottamaan pyytäjää, sattui sitä hyvin harvoin.
+Toisilla siihen sijaan oli alituinen meno, yksi jos heitti, niin kohta
+toinen ojensi kättään. Morsian ja sulhanen siellä etumaisina
+hyppelivät, eivätkä nekään välittäneet mitään, vaikka olivat ennen
+käyttäneet apulaisenaan... Niin .. no ... siitä ne ... samapa se,
+ajatteli Laara.
+
+Illempana, kun hämärä muutti loukkopaikat vähemmän valoisiksi, huomasi
+Laara olevan hänenkin suosijoitaan, mutta ei ilahduttavinta laatua. Kun
+tuolla hämärässä porstuassa kosketti ensi kerran kaulalle suuri käsi ja
+samalla työntyi jotenkin lähelle parrakas naama, yritti Laara parkaista
+suun täydeltä ja pudottaa kantamuksensa lattialle. Loukkaantuneena
+puhkuen meni hän kamariin, jossa oli talonväkeä sekä muutamia emäntiä,
+ja tunsi mielensä byvittyvän, kun saa noiden muutamankaan arvoa vähän
+alentaa.
+
+--Kaikenlaisia ukkoja ne tuovat pitopaikkoihin, julkaisi hän.
+
+--Minkälaisia ukkoja? alkoivat jotkut udella.
+
+--Semmoisia, joilta ei saa rauhassa liikkuakaan, jatkoi Laara päätään
+keikautellen.
+
+Jokainen vähän ällistyi, mitä siellä on tapahtunut.
+
+--Olkoot jos kuinka pitkäpartaisia, niin pitää minut nähdä alalleen,
+kiihtyi Laara valaisemaan asiata, kun huomasi että vaikuttaa se.
+
+Jokainen jo alkoikin ymmärtää, mutta ei yksikään rohjennut tarkemmin
+kysyä, kun pelättiin olevan seurassa liian läheisiä. Toiset jo nousivat
+siirtyäkseen toisiin huoneisiin, paikoilleen jääneet rykästelivät
+puheen puutteessa.
+
+--Vai on täällä semmoisia, jotka eivät näe Laaraa alalleen, tarttui
+Karvosen emäntä Laaran puheeseen.--Eikö nyt tekisi mielesi meille
+palvelukseen?
+
+Tämä odottamaton kysymys pani Laaran suun aivan äänettömäksi. Ylpeänä
+ja vihoissaan hän lähti toisiin huoneisiin. Mutta tuo tehty valitus ei
+tuonut mitään hyötyä, hämärissä käytävissä saattoi kohdata äskeisiä
+vastuksia. Uutta valitusta ei tullut tehdyksi, kun ensimmäinen kävi
+niin nolosti. Nyt hän oli kerrassaan herennyt luottamasta
+vaimonpuoleisiin, niin nuorempiin kuin vanhempiinkin. Ne halveksivat
+häntä aivan kaikki, mutta mitenkäpä niille saanee kostetuksi, ne ovat
+niin arvokkaita olevinaan.
+
+Ensimmäinen oli kotiinsa kiirehtimään Karvosen emäntä, ei niin omasta
+puolestaan, vaan että saisi pois miehensä häpäisemästä ihmisten pitoja.
+Mutta tämäpä ei ollutkaan niin halukas, kun oli vasta päässyt oikealle
+juhlatuulelle ja löytynyt monipuolista huvia. Muiden liikkeiden tähden
+oli Kuhjolan isäntä jäänyt vähälle puhuttelulle ja nyt lähdön edellä
+täytyi sitä palkita. Monta kertaa meni emäntä ulos, mutta vielä täytyi
+palautua, eihän se tullut. Kärsimättömänä tarttui hän jo käsipuoleen
+kiinni viedäkseen puoliväkisin.
+
+--En minä raskisi vielä lähteä pois tuon ukon luota, toimitti se
+vastakynttä karhitessaan.--Se taitaa jo ruveta katselemaan noita
+tyttöjä, vaikka siinä ensin alapäisenä istua luuhotti.
+
+--Anna katsella, jos katselee, mutta sinä joudat hyvin kyllä,
+kiukutteli emäntä ja kiskoi mukaansa.
+
+Ymmärtämättömät heidän menolleen naurahtelivat, mutta toiset katselivat
+surkutellen.
+
+--On niitä miehiä jos minkälaisia, alkoi puhe muutamassa vaimojen
+joukossa.
+
+--Onhan niitä, myönsi toinen.--Vaan tuo Miina taisi saada hyvän miehen.
+
+--Ei tuosta ole kuulunut erittäin pahoja, vaikka ainahan niitä naimisen
+aikana ollaan jotain löytävinään, sanoi eräs emäntä, joka oli Reitun
+kotiseuduilta.--Kertoo nuo jotkut nähneensä sen jolloinkin ryyppyisenä,
+eivätkä sano olevan ahkerinta laatua työntekoon.
+
+--No kyllä se niistä korjautuu, kun tuosta vielä miehistyy, niin että
+alkaa oma ahneus tulla.
+
+--Ehkäpä sen isä paneekin nämä eri paikalle asumaan, siihen jääpi vielä
+pari poikaa kotipaikallekin.
+
+Keskustelu taukosi, sillä nyt valmistautui morsiusjoukkokin lähtöön.
+Matkaa oli sulhasen kotiin pitkänlainen syöttöväli, mutta kovasti ajaen
+ei siinä mennyt monta tuntia, ja syyskuun kuutamo valaisi tietä.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Kuhjolan talo oli Niittykylältä vähän erillään, pienen soikulaisen
+lammen rannalla. Talon eteläpuolta varjosti metsäinen vaara ja supisti
+viljavainiot kapeiksi ja pitkiksi lammen rantaa vasten. Lyhimmän päivän
+aikana kulki aurinko vaaran suojassa, nousun aikana vain joku säde
+yletti katon harjoihin asti.
+
+Tässä suojaisessa paikassa asui tuo vanha, leskeksi jäänyt Matti
+Kuhjonen. Lapsetkin hänellä olivat jo aikaihmisiä, eikä niitä ollut
+enää kotona kuin Tuomas-niminen poika. Toinen poika oli mennyt vävyksi
+ja asui vaimonsa kotitalossa. Tyttäret olivat myös naimisissa, niin
+että jäljellä oli vain nämä kaksi miestä, kumpikin tyyniluontoisia.
+Tuomaallakaan ei ollut vaimoa, sitä ei hän tullut ottaneeksi
+kirappaluontoisen äitinsä eläessä, sille vastukseksi, ja nyt epäilytti,
+miten lienee, kun ei isä käske, jos itse aikonee hakea. Sillä tavalla
+pysyi talo emännättömänä, ja syrjäiset arvelivat menevän sen sillä
+lailla vielä hyvän aikaa.
+
+Emäntävainaja oli pikaisen luontonsa takia tullut usein muuttaneeksi
+palvelusväkeään, varsinkin viimeisinä ikävuosinaan, ja uusien
+tiedustelussa oli hän käyttänyt apulaisenaan Lamminpään mökin Piattaa,
+joka asui miehensä ja lastensa kanssa jotenkin lähellä, peltojen
+päässä. Piatta huolesti vielä nytkin entiseen tapaansa, ja kun hänen
+mökilleen tuli Laara muutamana pyhänä, lähtivät he Kuhjolaan, ja tämä
+pestattiinkin siihen emäntäpiiaksi. Laara ei puhunut menostaan
+kellekään, mutta pian se tuli ilmi, ja seutulaiset alkoivat arvailla,
+miksikähän tuo kylähaluinen Laara menee noin syrjäkolkassa olevaan
+taloon, seköhän emäntäpiian paikka sitä yksistään niin miellyttää.
+
+Kun isännän Ulla-niminen tytär pääsi tämän tietoon, tuli hän asioikseen
+siitä puhumaan.
+
+--No, ettekö te enää muita saaneet, kun tuon möttösen otitte, torui hän
+isäänsä.
+
+--Se kun sanoi ennättävänsä kaikki askareet yksinään, ettei kuin
+kiireimpinä aikoina pitää vähän toveria, puolusteli ukko.
+
+--Ei se ennätä ja jos ennättäisikin, niin eihän se osaa, tuskin lienee
+eläessään keittänyt, moitti Ulla yhäkin.--Parempi olisi, jos ottaisitte
+jonkun vanhemman ihmisen.
+
+--Mikäpä niitä enää muuttelee, jurisi isäntä miettiväisenä.--Osannee
+tuo toki keittää, näyttäähän tuo virkeältä ihmiseltä, ja jos ei, niin
+pääseehän tuosta vuoden päästä.
+
+--Sittenpähän näette, vaan uskokaa pois, pääsemättömissä siitä vielä
+olette, ennusteli toinen yhäkin.
+
+Isäntä olisi jo saattanut myöntää tyttärensä tuuman oikeaksi, mutta
+asiassa oli se este, että Laara oli tullut pestatuksi, eikä viitsinyt
+lähteä peruuttamaan.
+
+Kekriltä muutti Laara Kuhjolaan ja pani heti kohta kaikki taitonsa
+liikkeelle, kun oli kuullut, että häntä on käyty moittimassa
+osaamattomaksi. Toisinaan tahtoi tulla liian kiire, kun olisi pitänyt
+kaikki ennättää ja vieläpä niin, ettei siitä kuuluisi moitteita.
+Silloin täytyi käyttää mökin Piattaa apulaisena. Siltä sai vielä työn
+lisäksi muitakin neuvoja ja tietoja.
+
+--Onko Piatta kuullut, mitä ne talon poissaolevat omaiset sanovat
+minusta? kyseli Laara kahdenkesken.
+
+--En minä ole kuullut nyt mitään, rauhoitteli Piatta.
+
+--Kuuluu se Ulla-niminen tytär käyneen täällä minua moittimassa ja
+nimittelemässä, harmitteli Laara.
+
+--Joutavata kaiketi se on ollunna. Onhan tässä nyt tehtynä työt
+niinkuin ennenkin, tai vähän paremmin. Vaikka en minä saata entisiäkään
+piikoja moittia, hyviä minulle ovat olleet. Tämäkin viimeinen
+emäntäpiika pisti milloin voimurun, milloin lihakipeneen lapsille. Vaan
+en minä ilman ole ottanut mitään, käsitöitä tein milloin mitä, kulloin
+kuta, sillä eihän palvelijalla ole aikaa kaikkeen.
+
+--Niin se on, vahvisti Laara,--ei sitä näy ennättävän. Minullakin on
+ollut syksystä asti ompelus mielessä, vaan ei sitä ennätä.
+
+--Anna sinne mökille, kyllä minä teen, sanoi Piatta.
+
+--Ei sitä viitsisi muilla teettää, se on niin halpaa työtä, epäröi
+Laara.
+
+--Kyllä minä teen jos kuinka halpaa. Onko se paikkuuta?
+
+--Ei. Se olisi vain semmoinen hame.
+
+--Hameko? Mitä halpaa työtä se olisi? Olenhan minä emännillekin
+ommellut hameita. Villainen vai pumpulinen se olisi?
+
+--Karttuunia se on. Ja sitten siihen pitäisi panna vähän toplinkia ja
+tikata täkin tapaan.
+
+--Noo, kyllä minä semmoisiakin, naurahti Piatta.--Onhan kaikkia
+tarpeita?
+
+--On muita, miten tappurat riittänee, niitä ei ole kuin yksi
+nyytillinen.
+
+--Minulla on lisää, jos niinkuin loppumaan rupeisivat.
+
+--Sepä hyvä... Antaa tulla hyvän vahvuisen... Viivytelkää hämärään
+asti, niin minä laitan ne yhteen nyyttiin ja vien tuonne pihaladon oven
+pieleen, josta saatte ottaa.
+
+Kun Piatta palasi mökilleen, oli hän aivan hiessä päin kantamisesta.
+Kapeasta ovesta ei kuorma tahtonut mahtua kulkemaan, kun hameeseen oli
+katsottu tarvittavan tappurain ja karttuunin lisäksi monta muuta lajia.
+Nyytistä ilmestyi ensin iso leipä, sitten vasikan takapaisti ja porsaan
+pääpuolisko, sekä parit hajanaisia sukkia, täynnä villoja. Kun Piatta
+oli vakuuttanut tekevänsä halvempiakin töitä, uskalsi Laara pistää
+vanhat sukatkin mukaan kysymättä.
+
+Näihin töihin ei ollut aikaa ja mikä vähän oli, sen tarvitsi
+iloitakseen. Etupäässä olisi Laara halunnut koettaa kuntojaan muiden
+kanssa. Omassa sukupuolessa ei löytynyt enää vertaista, ja sen vuoksi
+olisi ollut yritettävä miesten kanssa. Mutta Kuhjolassa näytti olevan
+kaikkein vähimmin tilaisuutta tähän huviin. Isännästä ei ollut
+vanhuuden takia ajattelemistakaan, Tuomas taas oli liian vakava
+leikkiin antautuakseen, ja renkipoika huono kutus ja sen lisäksi liian
+halpa käsitellä leikilläkään. Toisinaan sitä Laara nutisti lattiaan ja
+kutkuttelemalla kidutti hyvän aikaa, jos ei ollut muita kuin Tuomas
+mailla, jota poika rukoili aina avukseen. Mutta Tuomas oli säälimätön,
+katsoi vain ja naurahteli, vaikka poika pyöri keränä lattialla käsissä.
+Irti päästyään se läähätti ja moitti Tuomasta auttamattomuudesta.
+
+--Mitä sinä antaudut sen käsiin, juokse pakoon, neuvoi Tuomas.
+
+Poika ei olisi mielellään pakoon lähtenyt, se tuntui miehen puolesta
+niin häpeältä. Hyvin usein ei Laara viitsinyt tuota kiduttaa, hän keksi
+keinoja päästäkseen voimallisemman kimppuun, ja viimein se keino
+löytyikin.
+
+--Mihinkähän minulta lakki hupeni? kaipaili kerran Tuomas ruualta
+päästyään.
+
+--Jos sinä pistit sen suuhusi, ilventeli Laara istuen penkillä, toinen
+käsi selän takana suojassa.
+
+--Ei minulla niin nälkä ollut, tuumaili Tuomas, jatkaen hakemistaan.--
+Onkohan sitä kukaan kätkenyt, pitää sanoa.
+
+--Ei kaiketi minulla ole, jatkoi Laara nostaen kädet polvelleen ja
+siirtyen lähemmäksi seinää.
+
+--Vaan kyllä se on sinun takanasi, päätti Tuomas.--Anna pois.
+
+Laara vain tokistautui lujemmin istumaan ja teki tyhjäksi. Silloin ei
+Tuomas enää malttanut olla ryhtymättä kiinni, saadakseen pois hattunsa.
+Mutta varuillaan Laarakin oli ja ylös hypäten tommautui heti ryöstäjään
+käsiksi. Samalla heitti hän hatun ovensuuhun ja neuvoi renkipoikaa
+viemään sitä pihalle. Katsomatta, totteliko poika vai ei, otti Laara
+pitääkseen huolen siitä, ettei Tuomas päässyt hakemaan. Eikä se
+päässytkään niin hevillä ryöstäytymään, täytyi vaan tarttua kiinni, ja
+nujua jatkui kotvaksi aikaa.
+
+--Yhdyitpähän kerran semmoiseen, jota et kiduta niinkuin minua,
+kutitteli renkipoika Laaralle, kun nujakka oli loppunut.
+
+--En ottanut vielä oikein, puolusti Laara hengästyneenä.--Mutta kyllä
+minä toisella kerralla paremmin.
+
+Tuota toista uhattua kertaa ei tahtonut sattuakaan. Pienistä kepposista
+ei Tuomas ollut milläänkään. Ei kuitenkaan ihan aina auttanut
+heittäytyminen leväperäiseksi. Milloin katosivat käsineet, silloin
+täytyi ottaa Laara käsille, eikä sitä yhä käynyt heittäminen
+kostamatta, kun lavitsa usein keikahti syrjälleen, jos heittäytyi
+siihen lepäämään. Sattuipa jo isäntäkin tapaamaan heidät nujakoimasta,
+eikä se siitä näyttänyt olevan suotua, joshan ei erittäin vihassakaan
+ollut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuhjolan Tuomaalle oli ilmestynyt ajattelemisen aihetta, ei erittäin
+suurta, mutta oli siinä kerrakseen. Hän oli nyt saanut kuin uudet
+silmät itselleen, joilla näki asioita toisin kuin ennen. Enemmän kuin
+puoli talvea oli Laara ollut heillä, ja mikä piti olla silmillä
+peitteenä, ettei jo ennen huomannut, kuinka kaunis ja muhkea se on.
+Tuomas ei enää kertaakaan asettunut ruokalevolle semmoiseen paikkaan,
+josta ei olisi voinut katsella tuota vihdoinkin huomattua ihmettä.
+Kuinka erinomaisesti se käveli ... miten tukeva ja soma se oli,
+katsoipa miltä kohti hyvänsä... Tuo leuka ... entä nuo salasta
+katselevat silmät, jotka näyttivät näkevän kaikki, mutta ei katsovan
+mihinkään... Miten kauniisti tuo pää oli aina takana kenossa ja kuinka
+somasti nuo laajat lauteet lelluivat tuosta ohitse kävellessä. Jo oli
+kumma, ettei tuota ennen huomannut...
+
+Tuomas ei pysynyt ihastuksesta enää pitkällään, vaan Laaran tupaan
+tultua nousi istumaan ja jotain tehdäkseen meni tuopista juomaan. Hän
+oli taas autettu. Laara läikäytti juomista rinnoille ja silloin heti
+käsiksi kastamaan. Tämä ei ollut pahaan mieleen kastettavasta, sitä
+nauratti armottomasti, kun sai suojella kasvojaan, sillä niitä tahtoi
+Tuomas omilla kasvoillaan kostutella.
+
+Isäntä oli muuttunut tarkkaavaisemmaksi joukkonsa suhteen. Se oli
+kuullut kamariinsa jytäkkää ja naurua tuvasta, ja tuli paraillaan sen
+kestäessä katsomaan. Hän aukaisi jo ovea pois palatakseen, ennenkuin
+toiset huomasivat. Heti he lopettivat, ja Tuomas lähti kiireesti
+ulkotöille, vähän häpeissään, kun oli ollut niin katsomaton.
+
+Laara meni ruokkimaan elukoita karjapihaan, josta alkoi heti kuulua
+katkeamatonta laulua. Nuotin laatu ja korkeus muodostui mielialan
+mukaan. Siitä kuului taiteetonta innostusta ja ihastusta, ei sitä
+häirinnyt lehmien ammunta eikä lammasten määkynä. Raskasta vesiastiaa
+taikka heinäsylystä nostaessa ääni vähän taukosi, mutta alkoi taas
+uudestaan, milloin törmäten heinäkasaan, milloin vesiammeeseen ja
+heiniä eteen viedessä suoraan lehmän karvaiseen korvaan.
+
+Työt tehtyään tuli Laara pihaan ja meni palvelevaisen nöyränä kysymään
+isännältä, tahtoiko tämä, että saunaa lämmitetään.
+
+--Jos ennätät, niin jospa lämmität, sanoi isäntä.
+
+--Kyllä minä ennätän, sanoi Laara halukkaan palvelevaisesti ja kääntyi
+poispäin.
+
+--Kuulehan, Laara, kielteli isäntä rauhattomasti liikahdellen.
+
+Laara pysähtyi ja oli varma, että nyt nuhdellaan.
+
+--Niin, että minä olen katsonut tuota, alkoi isäntä tavoitellen
+sanojaan.--Minä en oikein salli sitä, että te tuon Tuomaan kanssa niin
+paljon telmitte, en ollenkaan minä sitä salli. Se on toisinaan niin,
+että se ei toisinaan aivan siihen lopu ja sitä minä en ollenkaan salli,
+se on nyt sillä lailla se.
+
+--Eihän me ole arvattuna, että isäntä niin pahaa tykkää, puolusteli
+Laara.--Leikkiihän nuo nuoret aina tuon verran, vaan jos isäntä ei sitä
+salli, niin ei leikitä vasta.
+
+--Niin no, en minä siitä leikistä niin, vaan jos siitä syntyisi
+semmoista pitempiaikaista yhteyttä, niin sitä minä en salli, ennen minä
+annan eron tulla.
+
+Laaran nöyryyteen ilmestyi ynseyttä sekaan, kun hän melkein
+kuulumattomasti sanoi:
+
+--Jos se on ollut niin suuri rikos, niin pitää mennä muualle.
+
+Isäntä huomasi vaikutuksen ja lähestyen selitti:
+
+--En minä tarkoittanut, että Laaran tarvitsee lähteä meiltä, vaan kun
+minä olen tässä niin yksinäni, niin minähän tässä tarvitsen hoitajan,
+ja kyllä me ehkä Laaran kanssa sovitaan, kunhan tässä ollaan ja
+tuumataan.
+
+Viimeisiä sanoja sanoessaan laski isäntä kätensä Laaran vyötäisille ja
+katsoi rauhoittavasti nauraen silmiin. Tämä kävi vähän hämille eikä
+osannut sanoa mitään. Siivosti siirtyi hän pois isännän käden
+koskettavista ja meni laittamaan saunan uuniin tulta. Mieli tuntui
+hyvältä, oli ilmestynyt enemmän kuin etsiäkään osasi. Hän oli
+samanlaisessa asemassa kuin onkimies, joka on viehättävillä liikkeillä
+saanut säyneen ruokahalut hereille, mutta huomaa samassa kyömyniskaisen
+ahvenen katselevan toiselta puolen. Kumpaisenko puoleen siinä nyt osaa
+kallistua! Ensimmäinen olisi miellyttänyt enemmän, mutta jos se ei
+tartu niin varmasti, että saisi vedetyksi perille asti.
+
+Huomaamatta oli Laaralta laulaminen unohtunut vähäksi aikaa, mutta kun
+se taas huomaamatta kajahti kuuluville, juolahti mieleen ajatus, ettei
+se ehkä enää sovellukaan hänelle.
+
+Seuraavan hämärän aikana ja huomisilla ruokatunneilla odotteli Tuomas
+turhaan kisan aihetta Laaralta. Ehkä se pelkää isän tulevan, ajatteli
+Tuomas. Siinä pelossa se tuvassakin viivyttelee vähemmän kuin ennen.
+Hän ei aavistanut, että muutos ulottui muuallekin, ei vain tupaan.
+Eteiskamarissa asustavan vanhan miehen luonto oli myös muuttunut
+leikkisäksi, mutta siellä näyttäytyi Laara yhtä pelkurina ja selitti,
+ettei hänen, köyhän tytön, sovellu antautua leikkeihin muuta kuin miten
+sattuu tuolla joukossa nuorten kanssa.
+
+--Enemmänkös minua pitää pelätä kuin nuorempia? kysyi isäntä.
+
+--En minä teitä pelkää, vaan kun en ole vielä milloinkaan leikkiin
+antautunut salaisuudessa, niin ei isäntäkään tahtone sillä minua
+halventaa, puolusteli Laara viattomana.
+
+--Ei, en minä toki tahdo Laaraa halventaa, vakuutti isäntä ja sai sitä
+sanoessaan vähin estelyin osoittaa käsin koskemalla hyvää tahtoansa.
+
+Ujoillen irtautti Laara itsensä, mutta ei silti pitkäksi aikaa
+pakosallekaan mennyt. Heidän välinsä kävi päivä päivältä yhä
+tuttavallisemmaksi. Isännän turpean kömpelöt jäsenet näyttivät
+nuortuvan, niin että hän liikkui pihatoimissa entistä enemmän.
+Muutamanakin päivänä oli siellä sen verran haittana, ettei Piatta
+päässyt tuomaan tyhjää piimähinkkiään suoraan tuvan puolelle, vaan
+täytyi pistäytyä navettaan odottelemaan. Kohta sinne tuli Laarakin ja
+kummasteli, että ken täällä on.
+
+--En tahtonut näyttäytyä isännälle, kun oli tuossa pihalla, selitti
+Piatta. Keppelänä se nyt onkin, kun on ruvennut oikein halkoja
+katkomaan. Saapahan nähdä, eikö se vielä ota emäntää.
+
+Laaraa nauratti tämä arvostelu ja hän virkkoi:
+
+--Mihinkäpä tuosta enää mahtaisi olla, kohta kaiketi se kuolee.
+
+--Niinhän tuo taitaa olla, myönnytti Piatta.--Mutta tuo Tuomas minusta
+on kummempi, kun ei jo ota emäntää; olisi tämmöisessä talossa
+emännällekin työtä.
+
+--En kaipaa ollenkaan, pani Laara heti vastaan.--Kyllä minä ennätän
+nämä työt.
+
+--Laara taitaa pelätä, että siitä tulisi palveltava, arveli Piatta.--
+Vaan minä ajattelen, että mahtaisiko tuo noin hiljaluontoinen mies
+panna pahakseen, jos olisi vihjata ottamaan semmoista, josta ei
+tarvitse palvelemista pelätä.
+
+--En puutu enkä toukahda, sanoi Laara halveksien.
+
+--Miksikä sinä niin kovin välinpitämätön olet, ihmetteli Piatta.--
+Saattaisihan siinä katsoa omaakin etuaan. Mitäpä sitä kenenkään elävän
+ruuasta rupeaisi huolta pitämään.
+
+Laara jo alkoi huomata, että kenenkä elävän ruuasta tässä neuvottaisiin
+huolta pitämään, ja ikäänkuin ei olisi koskaan huolta pitänyt, virkkoi
+hän:
+
+--Ettäkö minä... Odottakoon, vaan elköön pitkästykö.
+
+Laaran sanoissa ilmeni selvää Tuomaan halveksimista, jota ei Piatta
+ymmärtänyt, kun oli jo aikoja heidänkin mökilleen tullut tiedoksi, mitä
+kupakkaa nämä ovat alkaneet pitää, ja olisi nyt mielellään puhunut
+tämän asian puolesta, jospa siitä olisi ollut saalispuolelle hyötyä.
+Mutta erehdykseen siinä arveli nyt Piatta menneensä, vai mahtaisiko
+Laara tällä lailla salata koko kaikoa, ettei isäntä ja omaiset pääsisi
+mihinkään luuloon.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Sunnuntaina, jolloin Tuomas jouti olemaan tuvassa ja entistä ihastusta
+tuntien katseli Laaran sunnuntaiksi somistettua kauneutta ja
+kaikinpuolisia liikkeitä, ei hän enää malttanut olla menemättä tekemään
+sille leikin alkeita, vaikka ei saanutkaan alkua, kuten ennen. Laara
+oli paljon taipumattomampi, hätäili alituiseen, että jos isäntä sattuu
+tulemaan. Jopa viimein, kun ei siitä ollut apua, ryntäsi pakoon,
+jolloin tuvan ovi paukahti kovasti seinään. Siihen liittoon joutui
+isäntä katsomaan kamarin ovelta ja vähän nuhtelevalla äänellä kutsui
+Laaran sinne.
+
+--Mitä teillä oli siellä tuvassa?
+
+--Tuomas tuo olisi tavoitellut kiinni, vaan minä pääsin pakoon, selitti
+Laara.
+
+--Hm, hm, se Tuomas, rykästeli isäntä. Sille pitää minun ilmoittaa,
+että tietää olla ilvehtimättä.
+
+Laara kuuli arvonsa kohta kohoavan, ja ruumis hytkähteli silloin
+hyvästä mielestä. Ujoillen hän myönnytti, kun isäntä kysyi, että
+saaneehan sen ilmoittaa. Isäntä itse meni kutsumaan Tuomasta, jolla
+aikaa Laara poistui syrjähuoneeseen kuuntelemaan. Vähän epäröiden tuli
+Tuomas ja asettui oven pieleen seisomaan. Isäntä istui lähellä pöytää
+ja naputteli siihen sormillaan.
+
+--Sitä minä tässä sanoakseni, alkoi hän vähän niinkuin häpeissään,--
+että kun tämä elämä näyttää enemmän semmoiselta, niinkuin tuota ...
+hajanaiselta, niin minä olen aikonut ottaa vaimon.
+
+Ensin oli hänellä ajatus puhua suoremmin, mutta näin se kääntyi. Tuomas
+alkoi aavistaa jotain ja levottomasti liikahdellen arveli:
+
+--Vai niin, vai niin... Kuka se olisi?
+
+--Sehän minut sai tätä asiata näin alussa ilmoittamaan, että osaisit
+ruveta kohtelemaan niinkuin äitipuolta tulee, eikä niinkuin vertaista.
+
+--Hm, hm, vai niin ... no, kukahan tuo on?
+
+--Se on tämä Laara, ja tästä lähtien pitää sinun kunnioittaa sitä
+niinkuin vanhempata.
+
+Tuomas ei puhunut mitään vähään aikaan, sillä lapsen kannalta häntä
+hävetti ja perillisen kannalta ajatellen harmitti.
+
+--Eiköhän isä löytäisi muualta sopivampia, sanoi viimein Tuomas,
+koettaen olla maltillinen.
+
+--Tämä on minun asiani, eikä siinä ole muilla mitään puhumista.
+
+--Teidän kaiketi. Vaan olisi minulla jotain sanomista, jos isä sallii
+puhua, arveli Tuomas.
+
+--En kuuntele, epäsi hän.--En kysynyt ensimmäistäkään vaimoa ottaessani
+keltään, enkä kysy nytkään.
+
+--Vaan minä pelkään, että meidän talon elämä pahenee, jatkoi Tuomas.
+
+--Se ei liikuta sinua, puhui jo isäntä vihaisemmin.--Minä olen sen
+päättänyt, ja sinä saat olla siitä vaiti.
+
+Tuomas poistui kamarista ja meni tupaan, pöydän taa penkille maata. Ei
+hän oikeastaan nukkunut, painoi vaan pahasti muohtivaa rintaansa puuta
+vasten. Elämä, joka viime aikoina oli ollut niin viehättävä, tuntui nyt
+ihan tervalle. Tuo entinen ihastuksen esine oli muuttunut tuossa
+paikassa aivan toiseksi, ja aavistutti, että se muuttuu yhä pahemmaksi.
+
+Laara tuli käymään tuvassa. Tahtomattaan alkoi Tuomas tarkastella
+häntä, ja ensi silmäykseltä pääsi suusta muille kuulumaton kirous. Ensi
+töiksi olisi tehnyt mieli mennä vetäisemään nyrkillä tuohon olettavaan
+leukaan ja halolla noille takapuolille, että ne toden perästä
+letkuttelisivat. Ja nuo ennen viehättäviltä näyttäneet silmät,
+olivatpahan nyt kuin noessa rypeneen uniset silmät. Kärsimättömästi
+kääntyi hän seinään päin, kun huomasi Laaran tahtovan häntä tarkastaa.
+Koko rupeaman oli hän pitkällään ja nousi sitten ylös, kun muut
+alkoivat olla puolipäiväisensä syöneet. Yksinään hän istui ja alkoi
+kaivata juomista.
+
+--Tuossa on tuoppi, osoitti Laara ja kävi siirtämässä lähemmäksi
+Tuomasta.
+
+--Tässäkö, sanoi Tuomas, tarttuen astian korvaan ja katseli sitä. Onko
+tämä puusta vaiko piimästä? Minä olen enimmän ikäni syönyt ihmisten
+astioista enkä sikain.
+
+Samassa sysäsi hän sen niin raskaalla kädellä pois luotaan, että se
+meni lattialle. Laaran kävi tämä teko kovasti arvolle. Veret
+säihkyilivät kasvoilla, kun hän tuli tuoppia ottamaan ja sanoi:
+
+--Tässä talossapa taitaa olla kovin siistiä väkeä, kun pitäisi kesken
+syönnin astiat pestä.
+
+--Hyvän tekisi, jos kerran viikossakaan pestäisiin, vaan lieneekö
+tuotakaan pestynä koko talvena.
+
+Ei hän tämmöisiä viime aikoina ollut viaksi ajatellut, vielä vähemmin
+olisi tehnyt tuolla lailla kuin nyt. Silmä keksi nyt virheitä toisia
+toisensa perästä. Paitakin oli mustaksi pinttynyt, vaikka vasta pesty,
+niin että teki mieli kiskoa sekin päältä ja käskeä uudestaan
+puhdistamaan.
+
+Äskeisestä huomautuksesta oli ollut apua. Nyt toi Laara juomista
+astialla, jolle oli toimitettu kiireinen puhdistus, mutta ei heittänyt
+lempeällä kädellä pöydälle. Tästäpuoleen kartteli kumpainenkin yhdessä
+huoneessa asumista. Päiviä kului, ettei talon väen kesken monta sanaa
+vaihdettu, muuta kuin mitä isäntä ja Laara keskenään.
+
+Jonkun aikaa myöhemmin liikkui isäntä kylässä, ja Tuomas pääsi tästä
+siihen luuloon, että kohta taitaa tulla julkinen päätös isän ja Laaran
+välillä.
+
+Kylästä kyselemällä saikin hän tietää kutsutun muutamia vieraita ja
+niiden mukana erään kirjoitusmiehen. Mutta sitä toimitusta ei hän saata
+rauhallisena katsoa, ei vaikka. Viikon loppupäivät menivät tutkiessa,
+mitä tämän asian suhteen olisi tehtävä. Pyhäaamuna hän valjasti
+isältään lupaa kysymättä hevosen reen eteen ja ajoi sisarensa luo
+kylään, jossa viipyi iltapuoleen. Paluumatkallaan hän oli käynyt
+ottamassa ryyppyjä salakauppiaalta. Nyt tuntui olevan uskallusta puhua.
+Kiire oli joutua kotiin mielen rohkemmillaan ollessa. Ajokaluja hän ei
+joutanut asettelemaan paikoilleen, heitteli vain minne helpoimmin
+kädestä erosivat ja tupaan tultuaan suoritti omain päällysvaatteittensa
+riisumisen samalla tavalla. Tuvassa istui muutamia lähimökkien ukkoja
+ja akkoja saamassa uteliaisuudelleen tyydytystä. Vasta ikään olivat he
+saaneet varmuuden, kun oli muutamaa käytetty kamarissa todistajana ja
+tämä parhaillaan kertoi muille siitä, mitä itse tiesi.
+
+Vieraat katselivat kummastellen Tuomaan entistä rajumpia liikkeitä ja
+aavistivat, että on sillä jotain mielessä. Äänetönnä se ensin kävellä
+touhaili paitahihasillaan tuvassa ja meni sitten siinä asussaan
+kamariin, jossa vieraat parhaillaan olivat.
+
+Laara odotteli kamarin uuninpuoleisella sivulla tarjottimineen
+vierasten kahvikuppien tyhjenemistä. Tuomaan tullessa kääntyi hän selin
+oveen. Vieraat tulivat Tuomasta tervehtimään, ja tämä puolestaan kysyi,
+nykyinen rohkeus apunaan:
+
+--Mitäpä kuuluu?
+
+--Ei erikoista, vastasi Karvonen, joka oli eräs vieraista.--Se tuo on
+tällä kertaa vereksintä, että isä on näyttänyt pojalleen mallia,
+mitenkä yksinäisyydestä päästään.
+
+--Eikö enempää kuulu?
+
+--Vähänkö tämä on kerrakseen?
+
+--Vähän se on, leventeli Tuomas.--Minulle kuuluu enemmän.
+
+--Mitäpä enemmän sinulle kuuluisi, kuin että äidin tulet saamaan, pidä
+itse muusta huoli.
+
+--Se on vähän se. Minulle kuuluu enemmän, usko pois.
+
+Laara yritti lähteä huoneesta, mutta isäntä käski antamaan Tuomaalle
+kahvia. Hän toivoi, että Tuomas sillä asettuisi ihmisiksi noin
+vierasten aikana. Laarasta ei ollut mieleistä tämä palvelus, mutta heti
+hän täytti kupit ja toi lähelle Tuomasta, joka yhäkin selitti
+Karvoselle enemmän kuulumisistaan eikä katsonut, mitä hänelle
+tarjottiin.
+
+--Puhutaan, Tuomas, kuten ennenkin, houkutteli Karvonen.--Ota, kun
+tarjotaan, mielesi rauhoittumiseksi kahvia tältä vasta yhdistetyltä
+omaiseltasi.
+
+--Ettäkö oikein kahvia, kääntyi Tuomas toiseen asiaan.--Vai niin, vai
+oikein kahvia. Ja tämäkö se sitten on minun omaiseni, eli äitihän se
+taisi oikeastaan olla, vai mitenkä?
+
+--Jospa annettaisiin olla.
+
+--No mitenkä se sitten soveltuu, että äiti kantaa pojalleen kahvia.
+Hävettää minua toki, kun on vielä näin likainen paita päälläni. Tämä on
+sen meidän entisen piikaturvakon pesemä, sen juoksukoiran, sen
+tappuravihkon. Lieneekö tämä kunnioitettava äiti sitä sattunut meillä
+näkemään, sitä juoksu...
+
+Laara poistui jo toiselle puolen huonetta tämän kumartelevan
+kunnioittajan mailta. Isäntä ei jaksanut enää kuunnella.
+
+--Kuule nyt, Tuomas, sanoi hän seisoalleen nousten.--Etkö sinä ujostele
+puhuessasi noin ruokottomasti isäsi kuullen siitä ihmisestä, jonka se
+tahtoo ottaa omakseen. Mene ulos, jos olet niin juovuksissa, ettet
+ymmärrä edes vierasten kuullen äänettä olla.
+
+--Kunnioittanuthan minä tätä olen ja kunnioitan vieläkin, kiihtyi
+Tuomas.--Sitä mötkälettähän minä haukuin, joka on tässä kaiken talvea
+pojalle hyviään teetellyt, vaan tuli toki tämä äiti. Tätä minä
+kunnioitan ja kumarrankin vielä lisäksi ... näin ... (hän käänsi
+selkänsä) ja näin...
+
+Niin pilalle ei Tuomas ollut juovuksissa, ettei jo nyt olisi osannut
+lopettaa. Käskemättä meni hän tupaan, pani päällysvaatteet päälleen ja
+sitä kyytiä taas kylään.
+
+Kamariin jääneiden oli tukala päästä entiselleen. Karvonen kyllä ryhtyi
+sotkemaan koko tapausta viinan syyksi, joka harvoin maistellen
+hiljaisen miehen panee puhumaan aivan perättömiä, mutta yhäkin pysyi
+isäntä pahoilla mielin, ja Laara piti itseään syyttömästi parjattuna.
+Asianomaiset kun olivat näin huonossa seurakunnossa, tuli vieraille
+aivan tarpeelliseksi poistua. Karvonen nousi ensimmäiseksi istumasta ja
+virkkoi:
+
+--Niinpä minä otan tämän kuulutuskirjan jo mukaani ja toimitan ensi
+pyhään mennessä pappilaan, niinkuin on puhuttuna.
+
+--Niin, tottahan se pitää ottaa, havahti isäntä ajatuksistaan.
+
+Karvonen kaipasi vielä joitakin tarpeellisia kirjoja ja meni, isännän
+niitä etsiessä, lohduttelemaan pahoittunutta morsianta.
+
+--Elä sinä, Laara, ollenkaan pelkää, puhui Karvonen hiljaa.--Nyt ovat
+paperit semmoisissa käsissä, että asia menee päätökseen, koetelkoon
+Tuomas vaikka mitä konstia.
+
+Laara tuli jonkun verran hyvitetylle mielelle, vaikka ei puhunut
+mitään. Vierasten mentyä hän alkoi sulhaselleen valittaa äskeistä
+solvausta.
+
+--Kylläpä minä tulin pian Tuomaan silmissä huonoksi. Vierasten kuullen
+nyt sillä lailla nimitteli ja tahtoi häväistä minut, näyttelemällä
+paitaansa, joka varmaan on niin puhdas kuin lienee ennenkin ollut, enkä
+minä ole heitä yksinäni ennättänyt posliininvalkoisiksi lykätä.
+
+--Tuomas oli päissään, ei se muuten olisi sillä lailla puhunut,
+lohdutteli isäntä.
+
+--Yhtä ynseäpä tuo on ollut selvänäkin. En minä ennätä enää mitään sen
+mieliksi pestä. Toverin tähän saisi ottaa.
+
+--Ottaa vaan, kun sitä puuttuu, myönnytti isäntä.
+
+Tuomas oli käynyt kylässä haihduttelemassa humalan päästään ja kotiin
+palatessa oli vain enää jäljellä häpeänsekaista harmia. Hän olisi
+ottanut takaisin nuo viinan kiihkossa puhutut puheet isän edessä, kun
+siinä oli ollut vielä muitakin kuulemassa. Ei se sitten olisi ollut
+hänestä katumoiksi, jos tuo asia olisi tullut sillä estetyksi, mutta ei
+se siltä näyttänyt. Ensimmäisenä pyhänä jo kuuluttivat ja kolmessa
+viikossa oli vihkimiset ja kaikki suoritettuna.
+
+Häidenkään laitolla he eivät aikaansa viivyttäneet, ehkä arvelivat,
+etteivät ainakaan entisen emännän lapset niihin rientäisi, ja Laaran
+omaiset olivat kaukana, niitä ei tullut ajatelluksikaan.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Laara oli nyt päässyt toiveittensa perille ja tahtoikin näyttää, ettei
+ole aivan mitätön paikallaan. Kokeneiden emäntäin tavalla jakeli hän
+käskyjä piialle, joka oli heti otettu, ja kun ei Tuomas sattunut
+seuduille, sai renkipoikakin opastusta töihinsä. Mutta vaikka neuvo
+olisi ollut kuinka oikein annettu, niin Laaran neuvomaan työhön ei
+Tuomas kädellään koskenut. Hän ennen makasi tai käveli kyliä, vieläpä
+sanoi muillekin: »tehkää, jos kehtaatte.» Siitä seurasi, että työt
+edistyivät hitaasti.
+
+Joutui heinänteon aika. Monena kesänä oli Tuomas pitänyt sen työn
+huolessaan ja jouduttanut ennen muita, mutta nyt ei näyttänyt olevan
+väliä, meni miten meni.
+
+--Antaapa emännän nyt ryöhkäistä, sanoi hän ja lähti kävelemään omille
+virkineilleen, kun Laara tuli niitylle ja näytti ottavan työaseen omin
+takein käteensä.
+
+Laara huomasi, että hänen niitylle-tulonsa ajoi pois Tuomaan, ja siitä
+sai vanha isäntä tiedon iltasella. Se oli jo ennenkin ikäväkseen
+huomannut Tuomaan haluttomuuden työhön ja päätti nyt hyvillä puheilla
+ruveta korjaamaan miestä entiselleen. Huomenna tuli hän itse niitylle
+haravoimaan ja kutsui Tuomaan toverikseen. Monta karhoa he haravoivat
+äänettöminä, kumpainenkin odotteli toistansa alkamaan. Viimein vanhempi
+mies virkkoi:
+
+--Meidän heinätyö on käynyt hitaammin kuin muina kesinä.
+
+--Niinhän tuo näkyy käyvän, myönsi Tuomas.
+
+--Sinä olit ahkerampi tekijä ja teettäjä muina kesinä.
+
+--Jospa lienen ollut.
+
+--Kyllä minä ymmärrän, miksikä olet herennyt huolettomammaksi, vaan
+elähän ole milläsikään, unohdetaan nuo jo pois ja ollaan entisellään,
+houkutteli isäntä.
+
+--Mahtaisi se isälle olla hyvä sillä lailla.
+
+--Mistäpä tuon minäkään vielä tietänen. Kun luulisin, että sinä
+ahkeroituisit, niin saattaisinhan minä sanoa, että taisi minulle tulla
+vähän erehdystä tuossa naimiskaupassa.
+
+--Sitähän minä sanoin teille jo alkaessa silloin kirjanteko-sunnuntaina
+enemmän kuin olisi tarvinnutkaan, vaan eipähän teille ollut apua,
+muisteli Tuomas.
+
+--Eipä tuota silloin alussa tullut niin tarkoin ajatelleeksi ja, vaikka
+tuo on vähän häpeä sanoa, sitten se olisi ollut myöhäistä.
+
+--Onpa voinut olla, myönnytti Tuomas.--Ja nyt taitaisi olla parasta,
+jos antaisitte minulle vähän osuutta, että saisin katsella olopaikkaa
+muualta.
+
+--Semmoisetko sinulla on ajatukset? Elä nyt! Minä jäisin tähän
+vanhoiksi päivikseni yksinäni, houkutteli isäntä.
+
+--Ettehän te jää yksinänne, ja senpä vuoksi minä olen joutilas
+lähtemään.
+
+--Ollaanhan pois, kyllä minä pidän huolen, ettet jää mitättömälle
+osalle, jos sitä pelkäät.
+
+--En minä sitä pelkää, jos ei muuta olisi.
+
+--Mikä se sitten enemmän? arveli vanhus.
+
+Tuomaan mielessä olisi ollut paljonkin, mutta hän antoi sen jäädä
+mainitsematta.--Hän jo vähän ajatteli, että jos jäisi kotiin, mutta
+toisekseen tuntui se mahdottomalta. Vaimon jos toisi, niin silloin
+kuitenkin tulisi ero, ja katkeroitunut mieli ei antanut myöten jäädä
+siihen vanhanakaan poikana Laaran kynsistä palasta odottamaan. Yhä
+useammin alkoi hän muistutella isälleen poispääsystään, mutta kun tämä
+ei alkanut taipua, heittäytyi hän yhä huolettomammaksi ja aina
+muistutti.
+
+Laara oli kuulostellut Tuomaan aikeita, ja kun huomasi olevan itselleen
+tarjona suurempaa vaikutusvaltaa, niin ei hän puolestaan tehnyt sen
+oloa hauskemmaksi.
+
+--Tuomas se aikoo lähteä pois ja tahtoisi osuuttaan, kertoo isäntä
+pahoilla mielin Laaralle.
+
+--Antaa tuon toki mennä, joutaa se tästä, sanoi Laara heti kohta.
+
+--Mutta mitenkäs minä, vanha mies, jaksan huoltaa nuo liikeasiat ja
+tässäkin kotona?
+
+--Eikö nuo tulle huolletuksi ilman Tuomaan apuja. Mitä siitä on
+tänäkään kesänä ollut hyötyä! Kuukausittain teettää nukkasi heinääkin,
+ja mitä kaluja ne sitten ovat. Minä jos olisin teettäjänä, niin
+erittäin se olisi mennyt, kehui Laara.
+
+--Etpä sinne sinäkään muina kesinä niin vapaasti pääse, huomautti
+isäntä.
+
+--Täältäkin pihasta käsin minä teetän joutuisammasti, ja kun ottaa
+osaavan aikaisen rengin toiseksi, niin se tekee kaksi sen vertaa kuin
+Tuomas.
+
+--Tuleepa sekin maksamaan ja on jokavuotinen muuttelu.
+
+--Mitä niistä muuttelee. Osannee tuon yhden palvelijan hoitaa niin,
+että pysyy useampia vuosia.
+
+--No, kun sinä luullet tultavan toimeen, niin annetaan Tuomaan mennä,
+kun sen mieli tekee, taipui isäntä.
+
+--Mitäpä hänestä pidättelee, vahvisti Laara mielissään.
+
+Isäntä rupesi sommittelemaan Tuomaan kanssa perinnön määrää.
+Asianomaisena pyrki siihen Laarakin puhumaan, mutta Tuomas oli eronsa
+edellä yhä ärtyisämpi ja käski pysyä aivan erillään heidän asioistaan.
+Perinnön määräksi panivat he muutaman tuhannen, osa vuoden päästä, ja
+toinen osa sitten isän kuoltua, jos niin kävisi, ettei sitten sopisi
+tulla kotipaikalle asumaan. Tätä takaisintulopuuhaa oli Laara kovasti
+vastaan. Hän tahtoi, että Tuomas pitää kerralla erottaa, ennen maksaa
+enemmänkin ja ottaa muualta velkaa.
+
+Kun sopimus oli tehty, kokoili Tuomas vaatteensa nyyttiin ja otti
+renkipojan kyytiin veljensä luokse asti. Ero tapahtui aivan syrjäisten
+huomaamatta. Isälleen hän heitti kättä lyöden hyvästit ja mieli pyrki
+murtumaan, mutta äitipuolta ei näyttänyt muistavankaan.
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA
+
+
+
+
+I.
+
+
+Oli puoliksi valoisa kuutamoyö, keskitalvella, noin kymmenen vuotta
+viimeisestä. Kannikan muotoinen kuu pilkisteli puiden laivojen välitse
+mäen takaa tuvan akkunoihin. Koko talossa oli hiljaista. Kaikki kolme
+lasta nukkuivat lattiavuoteella tuvassa. Tavallisesti ne nukkuivat
+pihanpään rakennuksessa äidin, Laaran, kanssa, mutta tämä ei ollut nyt
+kotona, oli mennyt kaupunkiin ja viipyi siellä myöhään yöhön. Isäntä
+oli vanhuuden takia käynyt aivan kykenemättömäksi mihinkään. Hän makasi
+sängyssä tupakamarissa, ja hänellä täytyi olla piika alituisena
+hoitajana, varsinkin yön aikoina. Päivällä Laarakin hoiteli vanhusta,
+mutta yönseutuina hänen tarvitsi hoitaa lapsiaan. Hän asusti tuolla
+uudessa rakennuksessa, erillään muista, jottei lasten itku vaivaisi
+isäntää. Tällä syyllä ja ollakseen muiden talojen kanssa yhdenvertainen
+oli Laara tuon rakennuksen alkuaan teettänytkin. Isännän oli aikoja
+sitten täytynyt heittää kaikki hänen valtaansa ja huolekseen, eikä
+talon hoito taitanut ollakaan pahimmalla pohjalla, sillä Laara oli
+osannut valita uskolliset palvelijat ja mukauttaa ne mieleisikseen,
+keinolla jos ei toisella.
+
+Ei talon mies milloinkaan ole niin ahkera työn tekijä kuin hänen
+silloinenkin isäntärenkinsä, Elias. Kaikki sen halut osasi Laara
+käyttää talon hyödyksi. Nytkin kaupunkiin lähtiessään oli lupautunut
+tuomaan viinipullon, ja silloin sitä ei taaskaan saanut uni pitkäksi
+aikaa valtaansa. Akkunan lähellä se nukkui ja aina vähän perästä nousi
+katsomaan, eikö jo Laaraa näkyisi tulevaksi.
+
+Kuun puolikas oli piiloutunut pilven taakse, kun hän taaskin heräsi
+tähystelemään kartanolle. Nyt sinne oli ilmestynyt reki, mutta kuka sen
+edestä olisi hevosen riisunut? Elias ihmetteli yksinään, katsoi
+pihanpään akkunaan, näkyisikö sieltä tulta, mutta kaikki oli pimeätä.
+Hän aikoi lähteä talliin katsomaan, onko Laara itse ruvennut
+riisumapuuhaan, kun huomasi sieltä lähtevän miehen, joka varovasti
+varpaisillaan meni toiseen rakennukseen päin ja ovesta sisään. Tarkalla
+tähystelyllä oli Elias ennättänyt huomattavimmista merkeistä, niinkuin
+koosta ja parrasta, päästä tuntemaan, kuka tuo toveri oli, ja vihan
+puuska värisytti koko ruumista. Rajussa mielenkiihkossa istuutui hän
+paikalleen ja tähysteli akkunasta, milloin ottavat tulen, vai eivätkö
+otakaan. Viimein alkoi näkyä himmeätä valoa, mutta se oli jossain
+suojapaikassa, tai oli akkunan eteen levitetty vaate.
+
+Eliaksen mieli yhä musteni, uni oli kokonaan unohtunut. Viimein johtui
+mieleen odotettu viinapullo.
+
+Naulasta sieppasi hän pienen nutun päälleen, sitaisi nahkaisen
+tuppivyön vyölleen ja meni hiljaa ulos. Tuon syrjäisen hevosta ei
+näkynyt kartanolla, mutta Elias arveli sen jossain olevan ja löysikin
+huoneiden takaa. Tämä piilotteleminen lisäsi epäluuloa. Hän ei voinut
+uskoa, että Laara oli tullut tuoneeksi luvatun pullon, meni kumminkin
+kaivelemaan reen nurkista ja--olipahan. Asiain toisella lailla ollessa
+olisi tämä uskollisesti täytetty lupaus synnyttänyt suurta
+kiitollisuuden tunnetta, mutta nyt oli toisin. Lujasti puristi hän
+pullon kainaloonsa, aivan kuin ystävän käden, jolta toivoo hyviä
+neuvoja. Heti tupaan tultua oli pullo saatava auki, mutta kun ei tulppa
+ruvennut irtautumaan ehyenä, täytyi se murtaa puukolla kappaleiksi. Nyt
+seurasi kulaus kulauksen perästä, ja vaikka aine lienee parastaan
+tehnyt, tuntui sen vaikutus Eliaksen mielestä kovin hitaalta. Vähäinen
+osa enää hilkatti pullon pohjalla, mutta silloinpa jo kihisivät
+korvalliset ja koko olennossa liikkui semmoisia virtauksia, että nyt ei
+painele mikään käsissä. Lähtöryypyn otti hän vielä, heitti sitten
+pullon penkille ja nyt hammasta purren ulos. Kartanolla hypähteli hän
+kohoksi ja puristeli nyrkkejään. Veitsen huomasi unohtuneen käteensä,
+mutta ajatteli että antaa sen olla siinä, se saapi nyt olla siinä. Hän
+hypähti uudella innolla, huitoen käsillään, ja yritti hihkaista oikein
+lujasti, mutta muisti, että talossa on muitakin. Hän muutti päätöksensä
+ja käveli hiljaa pihan päähän, nyrkit puristettuina. Ensimmäisen
+huoneen ovi oli auki, mutta toisen ovella ei ollut avainta. Se lisäsi
+vaan kiihkoa ja samassa potkaisi hän niin, että huono lukko rämpsähti
+ja ovi meni selälleen. Elias hyppäsi heti sisään ja karjaisi:
+
+--Täälläkö te, sen vietävät, olette!
+
+Huoneessa-olijat olivat istuneet jotenkin ystävällisessä asennossa
+juomapöydän ääressä ja hätäisinä ylös hypätessään kaatoivat lampun
+kumoon. Elias oli ennättänyt nähdä tulen valossa Karvosen ja lähti nyt
+käsi suorana töytäämään sen kimppuun, mutta rymähtikin pimeässä pöytää
+vasten. Tähän vastukselliseen pöytään suuttui hän myös ja lähätti sen
+menemään toiselle puolen huonetta.
+
+--Elias! Oletko sinä tullut hulluksi! koetteli Laara kieltää niin
+kovasti kuin jaksoi.
+
+--Asetutko hyvällä! kuului toinen ääni samasta nurkasta.
+
+Se vain kiihdytti Eliasta ja hän töytäisi ääntä kohti. Kuului pimeässä
+mitä karkein kirous ja raskas käden putoaminen. Samassa parkaisi Laara
+surkeasti.
+
+--Minut lyötiin puukolla läpi! valitti hän sanoilla.
+
+--Nyt sinä teit pääsi edestä! ärjäisi Karvonen ja ryntäsi estämään
+toista lyöntiä.
+
+Mutta Elias oli jo pois pakenemassa. Hänen vimmansa asettui heti, kun
+hän kuuli, kehen lyönti sattui. Yhä jatkuva valitus- ja avunhuuto pani
+hänet juopuneenakin aavistamaan mitä hirveimpiä seurauksia. Hän muisti
+lyöneensä niin ankaralla kädellä, että siitä ei seuraa muu kuin kuolema
+sille ja hänelle Siperia. Tajutonna viinasta ja pelosta hän lähti
+juoksemaan umpipeltoa rantaan päin, jossa kaatuili lumen peittämiin
+ojiin, niin että avonilkassa oleva toinen kenkäkin jäi sinne. Lumisena
+ja toinen jalka paljaana jatkoi hän matkaansa pitkin lammen rantaa.
+Hämärä paleltumisen pelko lienee neuvonut etsimään ihmisasuntoa, ja hän
+alkoi suunnata kulkuaan Lamminpään mökkiä kohti.
+
+Mökin asukkaat nukkuivat sikeimmässä unessa, kun Elias haparoi ovesta
+tupaan ja päästyään sisäpuolelle kutjahti voimatonna lattialle, josta
+joukot säikähtivät luullen paholaisen liikkuvan ja nousivat
+kauhistuksissaan ylös. Heti valkean otettuaan tunsivat he Eliaksen,
+mutta eivät mitenkään voineet käsittää, mikä sen tuohon toi
+tuommoisessa tilassa: lunta povellus täynnä, kädet ja jalat punaisina
+kuin hanhen räpylät, pieni nuttu aukinaisena ja lumisena. Huokuminen
+oli rentoa ja korisevaa kuin kuolevalla, ja vaahto valui suusta. Silmät
+öllöttivät tajuttomina päässä. Kaikki kyselemiset olivat turhia, ei
+ainoata vastausta tullut.
+
+Aamupuolella yötä lähti mökin Piatta Kuhjolaan saamaan selkoa asiasta.
+Siellä tapasi hän joukot valveella. Ne olivat kauhistuksissaan
+hirveästä tapahtumasta, joka keskellä hiljaista yötä alkoi kuulua
+korviin ja jota asiaa tuntemattomat eivät vähääkään käsittäneet. Isäntä
+oli hälinästä tiedon saatuaan huokaissut ja sanonut:
+
+--Voi noita poloisia, miten ne elävät ja telmivät. Menkää joku hakemaan
+tohtoria.
+
+--Entäs jos emäntä kuolee, oli piika hätäillyt.--Eikö sitä Eliasta
+pitäisi mennä jälestä ajamaan, kun se kuuluu kadonneen?
+
+--Ei minusta ole mihinkään, itsepähän tietävät asiansa, oli isäntä
+huokaillut.--Hyvä kun antaisivat rauhassa olla, etteivät tulisi tänne.
+
+Renkipoika olikin heti mennyt lääkärin hakuun ja muut joukot jäivät
+tukkeamaan haavaa hämähäkin kinoilla ja millä parhaiten osasivat.
+Puukko oli sattunut vasemman lapaluun paikoille, selkälihakseen, johon
+oli tullut pitkä haava, mutta ei syvä. Lyöjän käsi oli pimeässä mennyt
+ohitse ja kalvonen vastannut olkaluuhun, jota Laara myös valitti
+pakottavan.
+
+Karvonen selitti uteliaille joukoille tapahtuman juurta. Hän oli ollut
+kaupungissa ja tavannut siellä Laaran, jolta oli ottanut unohtuneen
+asian toimittaakseen, luullen että hän sitten taipaleella tavoittaa.
+Mutta kun Laara oli lähtenyt ennen, ei hän tavannutkaan kuin lähellä
+Kuhjolaa. Hän oli vain hyvin vähän aikaa ennättänyt lämmitellä, kun
+kuulivat Eliaksen tulevan juovuksissa, josta pelosta ottivat avaimen
+ovelta, mutta tämä särki huonon lukon ja kaatoi pöydän, jolloin valkea
+sammui, ja sitten pimeässä alkoi liehua puukon kanssa, joka sattui
+Laaraan.
+
+Kuuntelijat epäilivät yhtä ja toista kohtaa selityksestä, mutta kun
+saivat mökin Piatalta kuulla, että Elias oli siellä tunnotonna
+juovuksissa, niin he alkoivat uskoa niin olevan. Ennen päivän tuloa
+lähti Karvonen kotiinsa, kun oli jonkun aikaa varronnut, seuraako siitä
+pahempaa. Mitään hätää ei näyttänyt olevan, kun haava oli saatu
+tukkeutumaan, vaikka kyllä säikähdys ja verenvuoto veivät heikoksi.
+
+Laara otti mökin Piatan vähäksi aikaa hoitomieheksi, jotta piika saa
+olla muissa töissä ja siivoilla huoneita lääkärin tulolle.
+
+--Sinne teillekö se Elias kuuluu tulleen? alkoi Laara kysellä
+varovasti, kun he olivat jääneet kahden.
+
+--Sinne se jäi lattialle makaamaan, selitti Piatta.
+
+--Sanopas, Piatta, sille, että minä olen kieltänyt, ettei puhuisi
+kellekään mitään eikä tulisi enää meille, vaan menisi jonnekin
+ulommaksi pakoon, niin jospa tämä painuisi siihen.
+
+--Saapikohan se siinä mökillä ollenkaan olla, jos niinkuin pyrkisi?
+
+--Olkoon muutamia päiviä, vaan sano sitten, että menee pois, niin eivät
+ihmisetkään pääse puhumaan niin paljon tästä, neuvoi Laara.
+
+--Pitääkö sille mennä heti sanomaan?
+
+--Mahtaisiko tuo olla vielä selvinnyt. Jos kumminkin pistäyt
+katsomassa, vaan tule heti takaisin. Ota tuolta toisesta huoneesta
+lihaa ja voita ja joku leipä sinne mökillesi viemisiksi.
+
+Piatta ymmärsi anteliaisuuden tarkoituksen ja lähti hyvillä mielin
+toimittamaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päivän tullen joutui lääkäri. Hän oli nuori mies, vasta päässyt
+väliaikaiseksi ja lääketieteensä ohella harras maakansan tapojen
+tutkija. Tuommoinen tapahtuma, että renki haavoittaa palvelustalonsa
+emäntää, oli taas sellaista uutta, jota ansaitsi tutkia. Matkalla oli
+hän jo kysellyt renkipojalta, mutta tämä ei näyttänyt kertovan
+läheskään kaikkea, mitä tiesi.
+
+Perille tultua täytyi tärkein työ ensin toimittaa, puhdistaa haava,
+ommella ja laittaa kääreihin. Piatta puuhasi vettä ja leikkeli kääreitä
+toverina. Kun potilas oli asetettu vuoteelle, alkoi lääkäri kysellä,
+millä tavalla tuo haavoittaminen tapahtui. Karvoselta saadun ohjelman
+mukaan kertoi Laara pääkohtia, ja Piatta tulkitsi sitten parhain päin
+sivuseikat, kertomalla lisäksi, miten se renki tuli heille keskellä
+yötä, paleltumaisillaan, ja kuinka he säikähtivät ja millä lailla se
+sitten jäi sinne retkottamaan tiedottomana.
+
+Piatan mies tuli Kuhjolaan ja alkoi kummissaan lääkärille selittää:
+
+--Se on varmaan päästä pilalla se Elias. Minun täytyi ihan lähteä
+sanomaan, kun se siellä päätään pitelee ja voivottelee. Tohtori sen
+kaiketi parhaiten tuntisi, onko se tullut hulluksi vai mikä sillä on.
+
+--Onko tästä pitkä matka sinne mökille? kysyi lääkäri.
+
+--Eihän tätä matkaa ole kuin pari kolme viittaväliä, selitti mies.
+
+--Jospa minä lähden tutkimaan mikä sitä vaivaa, sanoi lääkäri nousten
+istuimelta.
+
+Piatalle tuli hätä käteen ja hän koetti saada lääkäriä kääntymään, kun
+siellä on niin pieni ja pahansiivoinen tupa ja tämmöinen matka ja monta
+muuta syytä. Vielä kartanollakin koetti saada palautumaan, mutta ne jo
+menivät.
+
+--Kun tuo ei tohtorille mitään kertoisi, hätäili Laara.
+
+--Sitähän minäkin pelkään ja olisin estänyt, kun en saanut varoittaa
+käydessäni, makasi silloin vielä niin älytönnä.
+
+--Menepäs, jos nyt vielä ennättäisit, kehoitti Laara.
+
+Arvelematta lähti Piatta perästä, mutta toiset kerkesivät mennä jo
+siksi pitkältä, ettei niiden edelle ennättänyt, varsinkin kun ujous
+esti täyttä juoksua ottamasta. Lääkäri sen lisäksi sanoi tahtovansa
+mennä edeltä huoneeseen. Ovea avattaessa istui Elias penkillä otsa
+kämmenten varassa, mutta kun hän huomasi herrasmiehen astuvan sisään,
+meni hän pelosta niin paljon hämmingille, ettei tuntenut, kuka se
+oikeastaan oli.
+
+--Hyvää päivää, sanoi lääkäri.--Mitäs täällä mies miettii?
+
+--Elkää, hyvä vallesmanni, minua, en minä tahallani lyönyt, päästi
+Elias rukoukset.
+
+Piatta jouduttautui Eliakselle selittämään, että tohtori tämä on eikä
+vallesmanni.
+
+--Kyllä minä saan nekin vallesmannin asiat toimeen, jos niin tarvitaan,
+sanoi lääkäri.--Vaan mitäs sinä oikeastaan ajattelit, kun löit
+puukolla?
+
+--En minä muista. Mutta eihän se toki kuolle siitä.
+
+--Hyvä olisi sinulle, jos ei kuolisi. Vaan mikä sinut juopuneenakaan
+pani sillä lailla syyttömästi liehumaan.
+
+--Syyttömästikös ne sanovat minun liehuneen? alkoi Elias kysellä
+vähemmin peloissaan.
+
+--No, mitä syytä sinulla oli potkia ovia hajalle?
+
+--Mitäs ne ottivat avaimen pois ovelta.
+
+--Eikö sitä saanut ottaa, kun kerran kuulivat semmoisen vihamiehen
+tulevan.
+
+--Ei ne kuulleet minun tulevan, väitti Elias.
+
+--Niin minulle on kerrottuna.
+
+--Teille on valehdeltuna kaikki nurinpäin, vaan minä en oikein tiedä,
+rupeanko puhumaan.
+
+--Elä suinkaan puhu tohtorille joutavia, varoitti jo Piatta.--Sinä itse
+sanoit, ettet muista, niin ole nyt hiljaa.
+
+--Muistan minä muut, vaan en lyöneeni muista, väitti Elias.
+
+--Et tarvitse puhua mitään, epäsi Piatta.--Sinä et ole oikein
+järjelläsikään.
+
+Piatan sotkeminen jo harmitti lääkäriä ja hän sanoi:
+
+--Jos olisitte ääneti, kun minä tältä kysyn.--Niin, mitenkä olikaan
+tämä asia, onko sinulla mitään puolustusta teollesi?
+
+--Ei muuta, ehätti Piatta vielä väliin, kuin että humalassa on
+sellainen raivohurja.
+
+--Enkä ole muita hurjempi, tokaisi Elias vastaan Piatalle.--On minulla
+muitakin puolustuksia.
+
+Lääkäri kielsi jo kovemmin Piattaa ja kehoitti sitten Eliasta kertomaan
+puolustuksiaan.
+
+--Minä en ole tarkoittanut Laaraa lyödä, vaan sitä toista, erehtyi
+Elias tunnustamaan.
+
+--Vai niin, että sitä toista. Mutta eihän ketään saa lyödä, ei
+paljaallakaan kädellä.
+
+--Ei saakaan, tiedän minäkin sen, mutta kuka siinä malttaa olla
+lyömättä, kun omin silmin näkee keskellä yötä sylikkäin istumassa ja
+juomassa, kiihtyi Elias puhumaan.
+
+--Eipähän minulle niin kerrottu. Poislähdössä kuului se isäntä olleen.
+
+--Se on kaikki valetta. Vai poislähdössä ... siltä se näytti, kun
+sylikkäin istuivat. Niinkö ne olisivat istuneet, jos tiesivät minun
+tulevan.
+
+--Mitä se sittenkään sinuun kuuluu, istuipa talon ihmiset ja vieraat
+miten hyvänsä?
+
+--Kuuluu se minuun, väitti Elias.--Minä en olisi siinä talossa ollut
+näin monta vuotta muuten, vaan kun meillä on ollut varma liitto Laaran
+kanssa, että se ottaa minut miehekseen, kun vaan isäntä kuolee.
+
+--No nyt jos sinä et herkeä valehtelemasta! ehätti Piatta sotkemaan.
+
+--Enkä valehtele. Sen on nähnyt jokainen, että minä olen tehnyt siinä
+työtä enemmän kuin oikein, enkä ole ottanut palkkaanikaan kuin ilman
+nimeksi. Se täytyy Laarankin tunnustaa. Ja että meillä on ollut
+sellainen puhe ja aikomus, sen ymmärtää siitä moni muu. Ja näki kaiketi
+se Piattakin kerran, kun me kesällä vesakossa Laaran kanssa viiniä
+juotiin ja siitä yhteenmenosta tuumattiin.
+
+Nyt oli jo lääkäri selvillä, minkälainen asia tässä olikin
+kysymyksessä, eikä hän voinut olla myhähtäen sanomatta:
+
+--Kylläpä se on ollut jotenkin aikaista tuumanpidettä.
+
+--Niin se on ollut, vahvisti Elias,--eikä siihen ole minun syyni
+yksistään. Hän on aikonut uskollisesti pitää lupauksensa, mutta sitten
+näyttää tuommoista. Kuka siitä ei suuttuisi, kun on tehnyt monta vuotta
+työtä, että silmät nurin päässä... Ei se nyt minusta huoli, eikä se
+olisi huolinut ennenkään, se on vain pitänyt narrinaan ja työmiehenään.
+Ennenkin minä olen sitä epäillyt, vaan se on aina vakuuttanut pysyvänsä
+sanassaan.
+
+--Jospa se olisi pysynytkin, säesti lääkäri.
+
+--Pysyköön tahi ei, mutta minä en olisi silloin katsonut lyödessä,
+vaikka olisi jo ollut rautapanta toisessa kalvosessa.
+
+--Kumpaisenko puolelta se teidän yhteys alkoi? kysyi lääkäri.
+
+--En tiedä, kumpaisenko syyksi sanottaneen, vaan emäntä kaiketi jo ensi
+vuotta ollessani alkoi puhua keplotella, että tämä Eliashan näkyykin
+olevan kuin taitavin isäntä, kyllä tämä vielä sattuu pääsemään
+isännäksi. Sillä lailla se puhua veilotti usein, ja kun minä menin
+kesällä yksinäni pyhäaamuina lammesta kaloja käestelemään, niin se tuli
+useita kertoja sinne rannalle hyvissään kiittelemään, että Eliaksesta
+joka saapi miehen, niin sen ei tarvitse kesällä piimävelliä keitellä.
+Siihen aina lisäsi, että ei ole hänen miehestään, kun on niin vanha,
+vaan eikö tuo kohta kuolle. Siitähän se minullekin tuli mieleen ajatus,
+että jospa tässä pääsen isännäksi, ja aloin jo koetteeksi teetellä
+lempeäni, ja kun se ei siitä näyttänyt pahastuvan, niin siitähän se
+sitten on tämmöiseksi mennyt.
+
+Piatan oli vaikea kuunnella ja vielä vaikeampi pitää suutaan kiinni,
+kun hänen parhaan auttajansa ja ystävänsä asiat tuolla lailla
+levitetään noin arvokkaan miehen eteen. Jos vielä Laara luulee, että
+hän on ollut yhtenä ilmoittelemassa. Hän ei voinut enää hallita
+itseään.
+
+--Etkö sinä, Elias, häpeä nostellessasi tuommoisia soimauksia emännän
+päälle. Sinä et saa niitä kuitenkaan toteen, vaan emäntä sinut panettaa
+linnaan puukottelusta ja noista herjauksista.
+
+--Panettakoon vaan linnaan, sama se, intosi Elias.--Mutta sitten minä
+vasta rupean puhumaan, ei tämä vielä ole ollut mitään. Antaa tulla
+Laaran oikeuteen minun päälleni kantamaan, niin sitten hän vasta
+kuulee, ja antaa Karvosen tulla todistajaksi, niin sitten sekin kuulee,
+mikä hän on.
+
+Lääkäri huomasi keskustelun luistavan paremmin, kun jättää puhevuoron
+Piatalle, joka olikin valmis ottamaan kiinni.
+
+--Sinä et voi Karvoselle mitään, tenäsi Piatta,--vaan se on nähnyt
+sinun lyövän emäntää, ja tässä olet sanonut sen tohtorille ja meille
+jokaiselle, niin että on vieraitamiehiä.
+
+--Sinäpä et kelpaa vieraaksimieheksi, sanoi Elias kovasti suuttuneena
+Piatalle.--Sinut minä ensimmäiseksi epään pois, sinä kuitenkin puhuisit
+vaan Laaran puolesta, jolta olet vuosikausia kantanut kuin tonttu,
+milloin piimää, milloin leipää, ja ollut sen postina ja asiamiehenä
+kylällä kuuntelemassa, mitä siellä puhutaan.
+
+--Se on tulimmainen vale! kiivastui Piatta ja löi polveensa. Sinä elä
+tule minua sillä lailla haukkumaan. Minä en heitä tätä kysymättä ja
+tohtori on siihen vieraanamiehenä, niin että minä en heitä kysymättä.
+Pankaa, tohtori, muistiinne, mitä tämä sanoi minusta.
+
+Lääkäri ei viitsinyt enää kuunnella, vaan nousi ja mennessään sanoi:
+
+--Kyllä ansaitsee panna muistiin ja mennä oikeuteen. Puhukaa vaan
+lisää. Hyvästi!
+
+Toiset jäivät riitaansa jatkamaan, mutta kohta muuttui Piatta
+suopeammaksi ja lähestyen Eliasta alkoi nuhdellen selittää, minkälaisen
+tyhmyyden tämä teki kertomalla tohtorille nuo asiat. Sitten hän kertoi
+Laaran terveiset, että se ei vedä oikeuteen, jos pitää kaikki salassa,
+ja sanoi saattavansa tehdä nekin muut asiat, niinkuin on puhe ollut,
+sitten kun aika joutuu.
+
+--Ihanko todella se niin sanoi? kysyi Elias.
+
+--Sanoi se, vaan miten nyt tekisi, kun sinä et ollut hiljaa.
+
+--En usko ollenkaan, alkoi Elias epäillä.--Ei se nytkään muuta kuin
+viekoitteleisi minua. Mitä varten hän alkoi pitää yhteyttä muiden
+kanssa?
+
+--No, elä nyt enää puhu niistä muille, houkutteli Piatta nuhtelevasti.
+
+--Mitenkäs minä muuten sanoisin, kun tulevat minua lyönnistä
+syyttämään?
+
+--Sano nyt tästäpuoleen humalan syyksi, neuvoi Piatta.
+
+--Ruvennenko salaamaan, kun minut tuolla lailla petettiin ja nyt
+heitettiin?
+
+--Luvatontahan sinunkin yhteytesi on ollut.
+
+--Olkoon vaikka, vaan odottanuthan minä olen ja tehnyt työtä kuin
+hullu, ja nyt ne menevät muiden hyviksi.
+
+--No, kyllä se Laara maksaa sinulle palkan, lohdutteli Piatta.
+
+Hän varoitti vielä kerran Eliasta ja lähti taas Kuhjolaan.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Sillä aikaa kun lääkäri viipyi mökillä, oli Laaran mieli hyvin levoton,
+ja nyt lääkärin tultua takaisin koetti hän arvata, oliko siellä tullut
+mitään ilmi. Hän ei rohjennut kysyä mitään, pelkäsi sitäkin, että
+lääkäri itsestään aloittaa, ja tekeytyen tavallista heikommaksi
+painautui peitteen suojaan, josta salaisesti katseli.
+
+Mitään pelättävää ei lääkäristä huomannut, jos ei vaan tuo ollut paha
+merkki, että kasvot näyttivät myhäileviltä ja vähemmin totisilta kuin
+ennen mökillä käyntiä. Levottomana odotti Laara ensimmäistä sanaa
+lääkärin suusta, mutta tämä arvasikin tehdä toivon mukaan ja alkoi
+kysellä, onko tuntunut haavassa ja ruumiissa mitään kipuja. Siitä
+siirtyi puhelemaan nuorimpiin lasten kanssa, jotka pyörivät äitinsä
+luona ja olivat pahoillaan, kun tämä ei voinut nousta heitä hoitamaan.
+Nuorin, vasta puhumista aloitteleva tyttö, ei ruvennut sen pitemmältä
+vieraan kanssa tuttavaksi, kuin että kävi kurkalta kuuntelemassa
+taskukellon raksutusta. Mutta tyttöä vanhempi poika taipui mielellään
+puheisiin.
+
+--Mikä sinun on nimesi? kyseli lääkäri.
+
+--Matti, vastasi poika.
+
+--Vakava nimi sinulla on, kun Matti.
+
+--Siitä tehtiin isänsä kaima, virkkoi Laara sängystään selitykseksi.
+
+--Vai isän kaima sinusta on tehtynä. Missä isäsi nyt on?
+
+--Tuolla tuvan puolella kamarissa, viittasi poika.
+
+--Miksikä se ei tule tänne?
+
+--Ei se pääse, se kaatuisi rappusissa.
+
+--Onko se kipeä?
+
+--En minä tiedä.
+
+--Vanhuus sillä taitaa olla, selitti Laara pojan puolesta.
+
+--Lähde sinä, Matti, viemään sinne isäsi luokse, niin käydään sitäkin
+katsomassa, esitti lääkäri pojalle.
+
+--No lähtään, sanoi poika tomerasti ja pyörähti ovelle.
+
+Tämä isännän luokse meno ei ollut Laarasta ollenkaan suotua, mutta ei
+rohjennut estämäänkään mennä, olisi ehkä luullut, että siellä on niin
+huono hoito, ettei ihmisille näytetä. Tuntui niin tuskalliselta maata
+siinä ja olla tietämättä, mitä siellä mökillä on puhuttu ja tuolla taas
+puhutaan. Tämä kiusaava tietämättömyys ja masentava häpeän pelko
+nostivat lääkärin pois mentyä kyyneleitä silmiin. Tyttö vaan nirisi
+siinä sängyn kupeella, ja missähän lienee Piattakin viipynyt. Viimein
+se joutui ja näytti olevan hyvin rauhatonna.
+
+--Mitä ne siellä ... virkkoi Laara uteliaana kohottaen päätään.
+
+--Enhän minä joutunut kieltämään, ja se kertoi tohtorille aivan kaikki,
+läähätti Piatta.
+
+Laara oli vähällä hypähtää kohoksi, kun kysyi:
+
+--Aivanko kaikki?
+
+--Ei se toki kuitenkaan hyvin pahasti, rauhoitteli Piatta.
+
+--Mistä se puhui?
+
+Piatta muisteli pääkohtia ja aina liitti, että »kyllä minä tein
+valeeksi ja käskin olla hiljaa, mutta ei se totellut». Laara painoi
+päänsä tyynyyn ja vesissä silmin vaikeroi:
+
+--Nyt ne ihan kaikki ihmiset alkavat minua pilkata ja häpäistä.
+
+--Kun ei tuo tohtori puhuisi muille, huomautti Piatta.
+
+--Malttaako se olla puhumatta, kun on...
+
+Sanat aivan loppuivat ajatellessa ihmisten herjan alaiseksi joutumista.
+
+--Kun olisi tuolle tohtorille jotain antaa, esitteli Piatta
+pelastuskeinoa.
+
+--Kuka sille ilkeää mennä siitä puhumaan? epäili Laara.
+
+--Minä koettelen puhua, ei tuo suuta vasten lyöne, uhkasi Piatta.
+
+Laara ei kieltänyt eikä käskenyt; hyvä olisi ollut, miten vaan saisi
+pahan painumaan.
+
+Lääkäri istui parhaillaan isännän kamarissa. Kaikki voimansa pani
+vanhus noustessaan pitkältään. Säälitti nähdä, kuinka vaivalloisesti
+nousu kävi ja miten neuvottomana hän sitten istui. Puhetaito oli
+maatessa yhä vähentynyt, niin ettei hän näin arvokkaalle vieraalle
+osannut aluksi sanoa mitään, hämillään vain rykästeli.
+
+--Kuulin tältä nuorelta mieheltä, että isäntä on vuoteen omana, niin
+tultiin katsomaan, aloitti lääkäri keskustelun.
+
+--Onhan tässä pitänyt olla jo monta vuotta, sanoi isäntä huoaten.
+
+--Oletteko koettanut mitään parannuskeinoja?
+
+--Mitäpä niistä enää ... pois joutaisin, vaan ei näy...
+
+--Kuinka niin? Liika nuoria ovat vielä nämä pojat.
+
+--Niinpä ovat... Ei minusta ole enää...
+
+--Emännällekin sattui tuommoinen tapaus.
+
+--Niin kuuluu... Paraneekohan se?
+
+--Kyllä se paranee, kun aikaa antaa. Vaan ettekö te paneta kiinni sitä
+rikoksen tekijätä, ettei ennätä paeta?
+
+--Tehkööt miten tahtovat, kun tietävät asiansa. Minulta saavat olla ja
+elää ... huonosti tai hyvästi ... ei minusta ole enää...
+
+--Istuminen taitaa teitä vaivata, olkaa pitkällänne, kehoitti lääkäri.
+
+--Vaikeata on, sanoi vanhus ja kallistui vuoteelle.
+
+Lääkäri meni koettelemaan veren kulkua käsissä ja kuunteli hengitystä
+sydänalan kohdalta.
+
+--Kuuleeko siitä mitään? kysyi isäntä.
+
+--Jotain siitä kuulee, sanoi lääkäri naurahtaen.
+
+--Mitenkä kauan tohtori luulee minun elävän?
+
+--Se nyt on vaikea sanoa. Voipi tulla kuolema piankin, mutta ei ole
+yhtään mahdotonta, että elätte samalla lailla vielä useita vuosia.
+
+--Vielä useita vuosia! huokasi isäntä tämän kuultuaan.
+
+--Miksikä niin? sanoi lääkäri tekeytyen vähän nuhtelevaiseksi.--Minusta
+näyttää, että teitä hoidetaan toimeentultavasti. Ja jos elämän aikaa on
+suotuna, niin ei sitä pidä katua, voittehan siltäkin selältänne antaa
+neuvoja.
+
+--Niinhän se oikein olisi, kun eivät minun tähteni syntiä tekisi, sanoi
+isäntä vapisevalla äänellä.
+
+--Mitenkä syntiä tekisi? kysyi lääkäri.
+
+Isännän liikutus lisääntyi, kun hän selitti:
+
+--Niinkuin ovat jo tehneet, ja jos vihollinen yllyttää vielä pahempaan,
+kun ei kuolema tule...
+
+--Ei isännän pidä sillä lailla ajatella, rauhoitteli lääkäri.--Luulen,
+ettei teille tee kukaan mitään pahaa ja sitä paitsi on väärin toivottaa
+kuolemaa.
+
+Isäntä oli vaiti, hän jo katui, että oli hairahtunut puhumaan.
+Pitkällinen sairaus oli saanut hereille synnin pelon, ja jottei hänen
+elossa-olonsa tulisi kartuttamaan muiden syntejä, oli hän jo kauan
+ikävöiden odottanut oman kuolemansa lähestymistä. Lääkärin
+muistutuksesta kääntyi syytös itseä kohti ja heräsi ajatus, että jos
+hän itse onkin tehnyt eniten syntiä tuolla toivomisellaan. Lääkäri
+huomasi isännän pahan mielen ja antaakseen hänen jäädä rauhaan meni
+heittämään hyvästiä. Taas isäntä teki vaikeita ponnistuksia päästäkseen
+vähän koholle hyvästiä antamaan.
+
+--Kykeneeköhän Laara maksamaan teille? muistui hänen mieleensä.
+
+--Olkaahan siitä huoleti, rauhoitteli lääkäri,--kyllä ne semmoiset
+asiat saadaan soveltumaan. Hyvästi vaan! Koettakaa nyt pysyä iloisella
+mielellä, huolehtiminen lyhentää ikää.
+
+Ruoka oli laitettu lääkäriä varten pihanpäähän suurimpaan huoneeseen,
+nyt tarvittiin vain niin rohkeata, joka uskaltaisi mennä käskemään.
+Piika, joka oli ruuan laittanut, ei mitenkään uskaltanut, mutta kyllä
+Piatta. Hänestä se oli haluista, ehkä ennättäisi kuunnellakin oven
+takana. Mutta lääkäri tuli jo ovessa vastaan; siinä sai ilmoittaa
+ruualle pyynnön ja samassa olla opastajana.
+
+--Täällä on saatu mateita, ihastui lääkäri nähdessään nostannaisen
+madevadin pöydällä.
+
+--Saapihan ne tästä lammista, tarttui Piatta heti puheeseen.--Miten
+lienee tuo piikatyttö osannut keittää.
+
+--Taitaahan tämä tähän laatuun olla tavallista, virkkoi lääkäri
+istuutuessaan.--Mutta tuo mäti olisi pitänyt valmistaa voiksi, se menee
+hukkaan tuolla lailla.
+
+--Niinpä kyllä, sanoi Piatta siirtyen lähempää katsomaan.--Kun on
+keittäessä menneet ihan ympäri ämpäriä! Mitäs se piikatyttö osaisi,
+vaan jos emäntä itse olisi kyennyt... Tokko siellä tohtorin kotona
+saapi mateita?
+
+--Harvoinpa niitä...
+
+--Täällä ne saavat hyvästi, ja kyllä se emäntä niitä laittaa
+tohtorille, kun vaan sattuisi silloin käyntiä. Aivan ilmaiseksi se
+emäntä laittaa, kun tuosta paranee... No, jo sille sattui tuon juopon
+hurjan tautta onnettomasti... Ei toki pidä tohtorin uskoa sen ryökäleen
+puheita. Joka tuo emäntä hoitaa niin hyvästi tuon miehensä, vaikka se
+on noin huono, ja tulisi hyvin pahoilleen, jos tuon heittiön valeet
+leviäisivät ympäri pitäjätä... Tokko se piika on älynnyt tuoda
+sianlihaakaan pöytään.
+
+--Ei tässä tarvita mitään, sanoi lääkäri vähän kärsimättömänä Piatan
+rupatuksesta.
+
+--Olisi tuota toki saanut olla, kyllä tässä talossa on, kehui Piatta ja
+heitti jo viimeinkin vieraan rauhaan ja meni Laaralle kertomaan,
+mitenkä pitkältä hän on jo ennättänyt tämän puolesta puhua.
+
+Laara antoi Piatalle kaapin avaimet ja neuvoi ottamaan rahakukkaron,
+jotta saa lääkärille maksaa, kun ruualta pääsee. Rahakkaampaan
+kukkaroon koskeminen pani Piatan käden ihan vapisemaan ja valtasi
+mielenkin puoleensa.
+
+--Ottaakohan tuo tohtori monta markkaa käynnistään?
+
+--Kymmeniä se toki ottaa, tiesi Laara paremmin.
+
+--Niinkö paljon? Pitäisi tinkiä vähempään.
+
+--Ei, ei; se saattaisi pahastua ja kertoisi kaikki asiat muille.
+
+--Niin kyllä, minä en tuota muistanut, havaitsi Piatta.--Sietää sille
+antaa, kun se Elias teki semmoisen.
+
+Ruualta päästyä istui lääkäri vähän aikaa tupakoiden. Käyntivaivat
+kysyttyään sai Piatta olla käden jatkona rahoja antamassa.
+
+--Tässä on kymmenen markkaa päälle, huomautti lääkäri solauttaen
+sormiensa välissä setelit erilleen toisistaan.
+
+--Antaa olla, ei niitä ole paljon, sanoi Laara matalalla äänellä.
+Täällä on ollut tohtorilla jos minkälaisia sairaita, joiden luona on
+saanut kävellä, ja lienee tuolla nähnyt ja kuullut jos mitä.
+
+--Ei se siihen kuulu, en minä ota sivu siitä, minkä kerran määräksi
+sanon, puhui lääkäri ja toi rahan takaisin.
+
+Piatta oli ääneti, kunnes näki, että Laara pisti rahan kukkaroonsa,
+mutta sitten hän alkoi puhua, että olisi toki tohtorin pitänyt ottaa,
+kun heidän mökillään asti käveli semmoista ruojaa katsomassa, joka
+puhui tuulta taivasta, josta maksaisi vaikka mitä, ennenkuin semmoista
+laskisi kaiken maailman tietoon.
+
+Lääkärin mielestä meni tämä akkain hyvitteleminen jo liian pitkälle, ja
+hän käski valjastaa hevosen ja hyvästit heitettyään meni rappusille
+odottelemaan.
+
+--Ei toki ottanut sitä kymmenmarkkasta, iloitsi Piatta lääkärin mentyä.
+
+--Ei ottanut, vaan mitähän jos se pahastui meidän puheista, minusta
+siltä näytti.
+
+--Sitten hän on vähässä, oppinut mies, jos kehtaa akkain puheista
+pahastua.
+
+--Niin no, ei tuo mitään, mietti Laara,--mutta jos se Elias alkaa
+jokaiselle tuolla lailla puhua, niin kyllä sitten... Ota Piatta ja vie
+nämä rahat sille Eliakselle ja sano, että nyt pitää mennä pois näiltä
+mailta.
+
+--Näinkö monta? ihmetteli taas Piatta.
+
+--Siinä on menneenkin vuotista palkkaa, selitti Laara. Ja uskokoon nyt
+hyvällä tai minä käsken vallesmannin panemaan kiinni.
+
+Omituisesti kuumensivat rahat Piatan kouraa, kun hän käveli tuota
+tuttua polkua mökilleen. »Tuolle ruojalle ne täytyy antaa ... jos vielä
+juopi nämäkin ... mistä se tietää, minkä verran niitä pitäisi olla...»
+Hän puristi kumminkin lujasti perille asti, vaikka ne niin hyvälle
+kutisivat kämmeneen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Elias katosi niiltä kuuluviin. Nyt Laarakin otti asian lujemmalle ja
+antoi lautamiehelle käskyn Eliaksen manaamisesta oikeuteen, mutta
+Eliasta ei löytynyt. Laara toivoi tällä lailla juorupuheiden loppuvan,
+ja kun ei muuten päässyt siitä selville, neuvoi hän Piatan kylällä
+liikkuessaan puhuttelemaan ja kuulustelemaan. Varsinkin halutti tietää,
+mitä Karvosen emännällä olisi sanomista. Piatta valmistautuikin kohta
+sukkanauhaa kaupitsemaan. Hän kierteli koko kylän, ja kun ei pitänyt
+kiirettä, ennätti tietoja karttua sievä läksy. Karvolan emännän puheita
+ei sanonut uskaltavansa eikä ilkeävänsä kertoakaan kaikkia, ne olivat
+niin pahoja. Mutta Laara uhkasi suuttua, jos ei kerro kaikkia.
+
+--Mitenkä se sanoi? kyseli hän vihan ja uteliaisuuden vallassa.
+
+--Se nyt sanoi jos miten, aloitti Piatta.--Ensin oli tapausta
+surkuttelevinaan, vaan sitten alkoi pilkata minua, kyllä minä sen
+ymmärsin, kun sanoi, että olisi siinä tullut lähimökin akoille suuri
+vahinko, jos puukko sattui vähän syvempään, vaan kyllä hän olisi
+laittanut pidot koko kyläkunnan köyhille siitä ilosta.
+
+--Oliko siinä muita kuulemassa? kysyi Laara kiihtyneenä.--Minä kysyisin
+perään, koska hän tahtoisi ihan tappaa minut.
+
+--Oli siinä montakin, yhdistyi Piatta tuumaan.
+
+--Ja saisi se siitäkin sakkoa, kun se sitten pilkotteli, että on sillä
+nyt rahaa jaella niille ... en ilkeä sanoa niin rumasti ... ei sen nyt
+tarvitse nälinkuoliaana kutjastella talosta taloon työtä kyselemässä.
+
+Siitäpä jo Laara tuohtui pitämään aika saarnan Karvosen emännän
+kunniaksi. Hän tuskastui kaikkiin ihmisiin, kun niiltä ei kuitenkaan
+saa pidetyksi mitään salassa eivätkä ne heitä hampaistaan.
+
+--Kuka niille kaikki kirjoitellee. Minä en tästä puoleen välitä mistään
+mitään, minä elän niinkuin itselleni kelpaa, puhukootpa vaikka mitä.
+
+Piatta itsekin pelkäsi joutuvansa hylätyksi ja katui sitä, kun
+hourautui noita pahimpia puhumaan. Oli kuitenkin vielä jäljellä toisia
+tietoja, joilla saattoi toivoa asian korjautuvan.
+
+--Lieneeköhän totta sekin, jota sanoivat Tuomaan puhuneen, aloitti
+Piatta.
+
+--Mitäs sillä on? kysyi Laara äreänä.
+
+--Sanoivat surkutelleen isäänsä, että sillä muka olisi niin paha olla
+täällä, että on aikonut luokseen hakea.
+
+--Saisi tulla, niin nähtäisiin, onko hänellä täällä valtaa, tarttui
+Laara entistä kiivaammin tähän asiaan.--En hätäile, vaikka tulisivat
+kaikki omaiset ja sama määrä syrjäisiä minua hammastamaan.
+
+Piatta näki, ettei sekään kelvannut mielen lauhdukkeeksi. Ja alkoi
+kertoa entisen Kuivatun Miinan kuolemasta, josta oli vasta tieto
+saapunut.
+
+--Näkihän tuon jo tyttönä ollessa, ettei se vanhaksi elä, sanoi Laara
+äänellä, joka ei osoittanut surkuttelua.--En minä uskonut sen näinkään
+kauan elävän. Eipä ne ihmiset sanoneet sillä haittahyvän olleen olla,
+niin on kuulunut, että köyhyyden partaalla ne ovat pyörineet siellä eri
+paikalla ollessaan.
+
+--Niinpä ne ovat tainneet olla, vahvisti Piatta,--ja nyt puhuivat
+siellä, että isänsä ja toiset veljet laittavat Reitun maailmalta
+evästään etsimään, kun kuuluu etukäteen saaneen perintönsä ja ne ovat
+nyt kaikki menneet.
+
+--Joutaa mennä, virkkoi Laara.--Kovin olikin olevinaan rikas ja arvokas
+silloin poikana ollessaan.
+
+Omat harmit vähän haihtuivat, kun löytyi jokukin, joka oli luisunut
+alemmaksi tuosta entisten ylenkatsojain joukosta. Hyvillä mielin
+hymähteli Laara ajatellessaan tuon Reitun kohtaloa ja sitten omaansa.
+Mikä hänellä on hätänä? Haavakin alkoi olla terve, ei vaivannut mikään,
+eikä ollut puutetta.
+
+Pöyhkeänä ja välinpitämättömänä maailman puheista hallitsi hän
+talouttaan. Hän laitatti uhalla hyvästi isännän kamariin kaikki kohdat,
+keitti joka päivä eri keitot nähdäkseen, osaako nuo ihmiset vielä
+parempaa vaatia, jos tulevat tarkastelemaan.
+
+Keväämmällä talvea, kun Tuomas tuli katsomaan isäänsä, jonka oli
+kuullut huononevan, laittoi Laara taas ruuat mitä parhaiten ja sitten
+julkaisi Tuomaan kuullen ajatuksensa.
+
+--Niinkö se nyt näyttää, ettei isäntä tule täällä kotonaan toimeen?
+
+Laaran sananheitosta ymmärsi Tuomas, että tässä on ehkä juoruakkain
+hyvää työtä, ja virkkoi:
+
+--Mitäs puhetta se on?
+
+--Eipä ollut muka tietävinäänkään, sanoi Laara ylpeästi.--Isännällähän
+täällä kuuluu muutamain mielestä olevan niin huono hoito, että on
+aiottuna pois hakea. Mutta siitä ei tule mitään, niin kauan kuin minun
+peukaloni liikkuu.
+
+--No, nytpä minä kummia kuulen, ihmetteli Tuomas.--En toki ole
+sanallakaan siitä puhunut. Saat, hyvä emäntä, siltä huolelta maata yösi
+rauhassa. Minä tulin vaan vanhaa isääni katsomaan, enkä missään muussa
+tarkoituksessa. Usko vaan niitä juoruakkojasi.
+
+Vanhuksen korviin kuului pahalta nuo riitapuheet ja hän alkoi
+kiellellä:
+
+--Olkaa toki sovinnossa, harvoinhan tuo Tuomas on täällä käynyt.
+
+Laara ei saanut vielä kyllikseen sanotuksi, mutta hän helpotti, kun
+tuli ajatelleeksi, että jos hän hyvinkin lienee valehtelijain narrina,
+ja kun isäntä näytti pahastuvan. Hän muutti kohtelutapaansa ja kysyi:
+
+--Ulkonako sitä seisotetaan tuota hevosta, eikö sitä talliin saa viedä?
+
+--Miten tuo olisi, jos minä tästä lähtisin kotiini, virkkoi Tuomas, kun
+ei äitipuolen sana kuulostanut erittäin ystävälliseltä.
+
+--Elä nyt ennen yötä, virkkoi vanhus rukoilevasti.
+
+Tuomas ei houkututtanut enempää. Isän iloton elämä perhehuolien alla ja
+lisääntynyt, kuolemaa ennustava voimain väheneminen herättivät sääliä,
+niin että entinen katkeruus unohtui. Viime viikkoina oli isännän
+entinen lihavuus lisääntynyt pöhöttymisestä, raukeat silmät näkyivät
+syvästä lihasten varjosta, eikä liikuntavoimia ollut sanottavasti.
+Siinä hän makasi kuin hengittävä lihamöhkäle.
+
+Kahden jäätyä ei isällä ja pojalla ollut paljoa kerrallaan puhumista,
+kun he olivat luonnostaankin vähäpuheisia eikä toinen jaksanutkaan.
+Kauan istui Tuomas allapäin ajatuksissaan.
+
+--Siirrypä lähemmäksi, sanoi viimein sairas vanhus heikolla äänellä.
+
+Tuomas siirtyi istuimineen vuoteen luokse.
+
+--Tulit toki sinä käymään, sanoi sairas ilosta liikutettuna.--Ne tytöt
+eivät käy minua katsomassa enää milloinkaan ... ne pelkäävät...
+
+--Ei ne isää pelkää, lohdutteli Tuomas.--Mikä muu mahtaisi olla
+esteenä.
+
+--Olisin minä toivonut käyvän... Et ottanut vaimoasi tänne ja
+lapsiasi...
+
+--En arvannut, vastasi Tuomas yhtä surumielisenä.
+
+--Niin ... jos eivät näekään minua elävänä... Ehkä se kuolema
+lähestyy ... mikäs se muu noin turvottaa ... koettelepas...
+
+Osaaottavaisesti kopeloi Tuomas pöhöttyneitä jalkoja ja käsiä. Hän tuli
+yhä enemmän vakuutetuksi, ettei isän elämän loppu mahda olla kaukana.
+Nuo turpuneet kasvot olivat jo valmiit kuoleman viimeistelylle. Melkein
+yht'aikaa vierähti vedet kumpaisenkin silmistä, ja sitten seurasi pitkä
+äänettömyys.
+
+Iltasella tahtoi sairas, että Tuomaalle laitettaisiin vuode samaan
+huoneeseen. Kumpainenkin aavisti tämän olevan viimeisen yhdessäolon.
+Vanhus näytti odottavan sitä, ettei muut enää heitä häiritsisi, ja
+kutsui sitten Tuomaan lähelleen istumaan.
+
+--Minua huolettaa nuo Laaran lapset, aloitti vanhus.
+
+Tuomas vähän säpsähti, hän ei oikein käsittänyt nimitystä »Laaran
+lapset».
+
+--Sitä minä, oikaisi vanhus, että ne jäävät ehkä miten jäävät... Jos
+sinä katsoisit, että heistä tulisi oikeita ihmisiä.
+
+--Niin, vaan se äitinsä... Tuomas ei tahtonut oikein osata, mitenkä
+sanoisi.
+
+--Ethän sinä vihanne niitä? sanoi vanhus rukoilevalla
+surumielisyydellä.
+
+--Niitäkö lapsia? En toki, jouduttautui Tuomas selittämään.--Sitä minä,
+että jos Laara ei salli minun niistä huolta pitävän.
+
+--Niin, no, jos ei sallisi, vaan minä pelkään, että ... jos se ne ...
+heittää ... maailmaan ... minkälaisen sattuu...
+
+Selitys keskeytyi, kun täytyi vielä vanhuuden tuottaman haudan
+partaalla murehtia pienistä lapsista ... lapsista, joita oli syntynyt
+vielä silloinkin, kun ei enää isän jalka kyennyt omin varoin astumaan.
+Tuomas oli jo päässyt perille, mitä isä tahtoi sanoa, ja auttaakseen
+sitä jatkoi:
+
+--Niin, kyllähän se miehen mahtaa ottaa, ja jos paha sattuu, niin
+silloin nuo lapsiraukat joutuvat huonolle jäljelle.
+
+--Sitähän minä pelkään, sai vanhus pahalta mieleltään sanotuksi.--
+Hoitanet noita silloin...
+
+Vesissä silmin lupautui Tuomas. Hän tunsi tunnossaan soimausta siitä,
+että oli tullut kylmästikin ajatelleeksi isästään, joka nyt viimeisillä
+hetkillään panee suurimman luottamuksensa häneen.
+
+Sairaan vuoteen vieressä, matalalla pöydällä, oli juoma-astia ja
+kynttilä. Vanhanaikuinen paksu raamattu nojasi puujalustimeensa pöydän
+toisessa päässä. Tuomas nosti sen polvelleen ja alkoi ajan kuluksi
+selailla.
+
+--Jos sinä lukisit siitä minulle, virkkoi vanhus.
+
+--Mistähän paikasta? arveli Tuomas käännellen lehtiä.
+
+--Sieltä loppupuolelta minun mieleeni jäi joku paikka, kun piikatytöllä
+luetin, vaan se luki niin sekavasti.
+
+Monesta kohti Tuomas aloitti, löytääkseen isänsä haluaman luvun,
+ja viimein se sattui, ja se oli Jaakopin epistola. Hartaana
+kuunteli vanhus joka sanaa, ja pöhöttyneet kasvot värähtelivät
+mielenliikutuksesta, kuullessa sanoja, jotka olivat kuin hänelle
+kirjoitetut. Hän tahtoi nämä muutamat paikat vielä uudestaankin kuulla,
+kun ei voinut käsittää kerralla. Lapsen rakkaus kuului lukijan äänessä,
+kun sanat ikäänkuin varovasti tulivat hänen suustaan. Ääni ei kiihtynyt
+ankarimmissa kohdissa, päinvastoin ikäänkuin säälistä hiljeni.
+Juhlallisen surumielinen hiljaisuus vallitsi luetun loputtua. Kumpikaan
+ei puhunut mitään vähään aikaan. Viimein virkkoi vanhus huoaten:
+
+--Paljon minä olen erehtynyt elämässäni...
+
+Tuomas ei osannut siihen sanoa mitään, istui vain ajatuksiinsa
+vaipuneena.
+
+--Ruvetaan nukkumaan, ehdotteli viimein vanhus.
+
+Kynttilä olikin palanut jo lopuilleen. Sen puhalsi Tuomas sammuksiin ja
+meni vuoteelleen, joka oli kamarin toisella seinämällä. Uni ei tahtonut
+tulla ensinkään silmiin. Hänellä oli ensi kerran tilaisuus ajatella
+elämän vakavampia asioita. Yön hiljaisuus lisäsi mielen levottomuutta
+ja sai korvat tarkkaavaisiksi pienimpiäkin risahduksia kuulostamaan.
+Väsymys jos huomaamatta yritti viedä silmät umpeen, havahti siitä heti,
+kun kuuli raskaamman henkäyksen isän vuoteelta. Tuli ajatus, että jos
+ne ovat elämän langan katkeamisoireita. Kello näytti jo sivu puolta
+yötä, kun hän vielä viimeisen kerran kuunteli ja katsoi varmuuden
+vuoksi valkealla. Näkyi nukkuvan rauhallisesti. Nyt Tuomaskin jo nukkui
+eikä herännyt ennenkuin aamulla.
+
+Hyvin ikävää oli isännästä, kun Tuomaan täytyi mennä kotiinsa. Hän
+näytti aavistavan, että nyt taitaa olla viimeinen elävin silmin
+näkeminen. Eikä se ollutkaan turha aavistus.
+
+Muutamia päiviä vain kului, kun vanhus jo nukkui kuolon uneen, nuhjahti
+hiljaisesti kuin koivun pökkelö sammalikolle, ahon laitaan.
+Hoitajapiika oli nukahtanut eikä huomannut mitään ennenkuin
+aamupuolella yötä. Vanhus oli nyt heittänyt tämän maailman, jossa oli
+tullut erehdyksestä ajatelleeksi liian kauankin elävänsä.
+
+Laara oli ottanut piian tuoman sanoman melkein niinkuin kauan tietyn
+asian ilmoituksen, mutta kun päivän valetessa oli ruumis laitettuna
+kuolinvaatteihin ja kaikki joukot seisoivat ympärillä katsomassa,
+puhkesi hän mitä valtavimpaan itkuun. Muut vaimot eivät voineet olla
+yhtymättä valitukseen, mutta miehet seisoivat tylsästi katsellen.
+Viimein kyynelten vuoto taukosi ja miehet saivat käskyn nostaa ruumiin
+lautoineen karttujen päälle ja kantaa aittaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Kelirikko lähestyi, eikä saattanut sen takia säilyttää viikkomääriä
+kuollutta hautaamatta. Laara keräsi kylän akkoja leipomaan, juomia
+panemaan ja huoneita puhdistamaan. Isosti hän haki kaupungistakin
+hautajaisvaroja ja lähti sitten vieraita kutsumaan. Paljon oli ensin
+aprikoimista, ketä kutsuisi ja ketä ei. Luulosta syntynyt viha vastusti
+alussa hyvinkin paljon, mutta kutsumamatkalle lähdettyä alkoi mieli
+lauhtua, kun pahansuoviksi luullut ottivat kotonaan mitä
+ystävällisimmin vastaan. Karvosen joukot saivat kumminkin jäädä
+kutsumatta, siihen oli monenlaisia syitä. Kuivatusta tapasi hän
+Miinavainajan miehen, Reitun, jonka hänen isänsä todellakin oli
+erottanut pois, ja nyt hän köyhtyneenä jouti oleksimaan vaikka missä.
+Paljon hän näkyi häpeävän köyhyyttään, oli niin alamainen ja koetteli
+aina katsoa, ettei häneen pahastuttaisi. Vähäisimmästä viittauksesta
+siirtyi syrjään ja oli vähälläkin käskyllä valmis tekemään pieniä
+pihatöitä. Laara katseli uteliaana tuon masentuneen alamaisuutta.
+Siihen vertaamalla käsitti vasta oikein oman arvonsa. Niin maailma
+muuttuu, ajatteli Laara hyvillä mielin. Ei se ennen katsonut miksikään,
+mutta kyllä se nyt saapi huomata. Varmaan se tulisi hautajaisiin, jos
+kutsuisi. On toisekseen soma olla kutsumatta, sittenpähän näkee, että
+näin sitä tehdään, kun varat kannattaa. Kumpainenko teko olisi parempi,
+sitä kesti koko talossa-oloajan miettiä. Ihan poislähtiessään hän teki
+loppupäätöksen ja vähän pilkallisesti mainitsi, että »tule Reittukin,
+jos muilta töiltäsi joudat». Reittu otti kutsun aivan täydestä ja meni
+kiitollisuudesta kääntämään Laaran hevosta matkalle.
+
+Hautajaiset olivat arkipäivänä. Aikaisin aamusella alkoi ajaa körötellä
+vieraita. Kaikilla oli tuomista, ei tosin sen useampaa lajia kuin
+nyytillinen leipiä ja maitohinkki. Tuomisineen astuivat vieraat
+huoneihin, sitaistuaan kiinni hevoset, joiden riisumisesta ja
+ruokkimisesta sai talon miehet pitää huolen.
+
+Laara oli pukeutunut mustaan vihtoriiniin ja otti arvokkaana vastaan
+vieraita. Rengit saivat käskyn riisua kiireellä vierasten hevoset ja
+ruokkia ne hyvästi ennen kirkolle-lähtöä.
+
+--Ei me hyvin kiireellä ennätetä, kun pitäisi silppujakin hakata,
+ilmoitti renkipoika.
+
+--No sepä on, kun ei ennen ole pidettynä jo huolta, moitti Laara.--
+Menkää nyt heti, ja eikö täällä olisi jotain miestä, joka alkaisi
+riisua noita hevosia.
+
+Viimeisiä sanoja sanoessaan kääntyi hän huomauttavaisesti Reittuun
+päin, joka oli tullut Kuivatun joukkojen mukana ja sattui seisomaan
+siinä lähellä. Reittu ymmärsi viittauksen ja virkkoi:
+
+--Minä saatan olla apuna.
+
+--Niin kyllä, Reittuhan se joutaa, sanoi Laara välinpitämättömästi,
+aivan kuin jollekin käskyläiselle..
+
+Enin osa vieraita istui tuvassa, rohkeimmat vain olivat seuranneet
+kehoitusta ja menneet kamarihuoneisiin. Joukkoja vilisi jo sievoisesti,
+mutta lisää Laara odotti. Eniten vaivasi mieltä, kun ei vainajan
+entisiä lapsia näkynyt vielä yhtään. Samapa se, ajatteli hän; ja
+näyttääkseen, ettei tänne oltu kutsuttu tyhjän nolottajaksi, käski hän
+antaa tulleille vieraille kahvia ja muuta juomaa niin paljon kuin ne
+vähänkin ottavat.
+
+--Annetaanko rengeillekin niin paljon kuin ne ottavat? kysyi viinan
+antaja Laaralta.
+
+--Ei kuin joku ryyppy mieheen ja sille Reitulle samoin, joka on ollut
+niillä toverina, neuvoi Laara.
+
+Melkein lakkaamatta keikkuikin pikarin kanta ilmassa. Miehet alkoivat
+tulla puheliaiksi, varsinkin ahneimmat, ja voiteeksi rupesi miedompi
+juoma vaimojenkin kielille näin aamueineeksi.
+
+--Eikö sitä isäntää käytetä tuvassa vielä? alkoivat vieraat kysellä.
+
+--Ei tässä ole ennätettynä, vaan pitää se hakea, kun joutuu renkejä
+kantamaan, sanoi Laara.
+
+--On tässä kantomiehiä, jos vaan on joka veisaa, sanoivat miehet.
+
+Siitä oli pidetty huoli. Kohta olivat melkein kaikki vieraat aitan
+luona, josta vainajan tuttavat nostivat ruumisarkun karttujen päälle ja
+virrenvärssyä veisatessa kantoivat tupaan. Siellä avattiin arkku ja
+joukko keräytyi ympärille. Vainajan lapset asettuivat aivan arkun
+viereen. Vanhimman pojan silmistä juoksivat vedet, mutta nuorempi poika
+ja tyttö katselivat väliin vieraita ja nöpelöivät mustankiiltäviä arkun
+reunuksia. Vainajan elottomat kasvot olivat melkein entisellään, sama
+yksinkertaisuus piirteissä, eivätkä lihaksetkaan olleet sanottavasti
+laskeutuneet, paitsi silmät olivat painuneet yhä syvemmälle.
+
+Iäkkäämmät ihmiset seisoivat lähellä arkkua, ja joillekin taisi muistua
+mieleen oma kuolema. Nuorempi väki katseli välinpitämättömänä ulompaa,
+ja joku sanoi, vainajan lapsiin viitaten, tovereilleen:
+
+--Nuo nuorimmat lapset eivät ole milläänkään, vaikka vanhin itkee.
+
+Vastaukseksi sai tämä pukkauksen kylkeensä ja nuhtelevan katseen.
+
+Laara oli ollut kiirehtimässä ruuan laittajoita, mutta joutui nyt
+tupaan ja arkun luokse tultuaan pyyhki ensin itkevän poikansa silmiä ja
+sitten toisten päitä silitellen puheli:
+
+--Siinä on semmoista joukkoa, jotka eivät vielä ymmärrä mitään.
+
+Joku emäntä lähestyi Laaraa ja kysyi:
+
+--Tokko niitä entisen emännän lapsia on vielä yhtään täällä?
+
+--Ei noita ole näkynyt.
+
+--On kaiketi niitä pyydettynä tulemaan.
+
+--Ensimmäiseksi toki kävin kutsumassa ja pyysin niinkuin illalla jo
+tulemaan, puhui Laara paheksuen.--Jos lienevät mielestään niin hyviä,
+ettei kannata tulla. Vaan kävisi tuota toki isäänsä katsomassa
+viimeisen kerran, vaikka se olisi ollut mielestä kuinkakin halpa ja
+huono.
+
+Laara kosketti ruumiin kasvoja ja käsiä, ja ääni alkoi väristä. Aivan
+itkun vallassa hän jatkoi:
+
+--Totta se on ollut niistä paha eläessä, kun ei kuoltuakaan tulla
+katsomaan.
+
+Pienimmätkin lapset alkoivat itkeä mukana, kun näkivät äitinsä itkevän.
+Pian se meni Laaralta ohitse, kun hän lopetti koskettelemisen ja alkoi
+pyyhkiä lastensa silmistä vesiä.
+
+Tuvan perällä oli kaksi pitkää pöytää pääkkäin, jotka olivat katetut
+pitkillä, valkoisilla liinoilla. Ruuan laittajat kantoivat jo keittoja
+pöytään. Laara ilmoitti ruualle rupeamisen, mutta pöydät eivät
+tahtoneet tulla täyteen, kun enin osa odotteli toisiaan. Moni ei
+tahtonut ottaa käskemättä sitä arvoa itselleen, että menisi ensi
+pöytiin, kun eivät kumminkaan kaikki mahtuneet yhdellä kertaa.
+
+Puolivälissä saattoi olla ensi pöytäläisten syönti, kun Tuomas ajoi
+vaimonsa ja lastensa kanssa kartanolle. Laara meni porstuaan ottamaan
+vastaan ja kehoitti menemään kamariin. Siellä ei viipynyt Tuomas sen
+enempää aikaa kuin että ennätti turkin heittää pois. Hän tuli kohta
+tupaan ja käteltyään muutamia tuttaviaan meni isänsä arkun vierelle,
+joka avonaisena seisoi rahien päällä. Hän nähtävästi aikoi hallita
+tunteitaan, mutta väkisin vierähti vesikarpalo toisensa perästä kasvoja
+myöten alas. Kohta tuli Tuomaan vaimokin, kantaen nuorinta lastaan
+käsivarrellaan.
+
+--Siinä se on nyt ukki, sanoi tämä osoittaen lapsilleen ruumista.
+
+Laara tuli pyytämään kamariin juomaan lisää kahvia.
+
+--Kyllä tässä vielä ennätetään, sanoi Tuomaan vaimo.--Tulin vaan näille
+lapsille näyttämään ukkia, kun ovat harvoin nähneet ennen ja nyt
+viimeisen kerran.
+
+--Niin, antaa vaan lasten katsoa, eihän sitä kohta näekään, puhui Laara
+ja tuli asettelemaan ruumiin peiton reunoja.--Hyvin se ikävöi lapsiaan
+ja oli niille hyvä. Pienimmätkin kun menivät sen sängyn luokse, niin se
+aina, vaikka ei jaksanut istuakaan, silitteli lasten päitä ja puheli:
+»pikku piika, pikku piika» ja »kaimamies, kaimamies».
+
+Hän alkoi hyrskähdellä itkusta. Tuomas katsahti siihen ynseällä
+syrjäsilmäyksellä ja meni vähäksi aikaa pois tuvasta.
+
+Viime pöytäläisten syöntiaikana tulivat toisetkin vainajan vanhimmat
+lapset, niin ettei Laaralla ollut enää siinä suhteessa mitään
+moittimisen syytä. Pääasiana niillä taisi kumminkin olla isänsä
+katsominen, sillä he tekeytyivät muuten varsin vieraiksi. Olivatpa niin
+hitaita kaikille kehoituksille, että Laara jo takanapäin tuskaili, että
+hän vähän välittää mokomista omaisista, joille ei mikään kelpaa
+oikealla.
+
+Ruokailtuaan alkoivat joukot laittautua kirkolle lähtöön. Välipaloiksi
+matkalle varusti Laara suuren kontillisen eväitä: leipiä, voita ja
+sianjalan, sekä kielen kostukkeeksi suuren pullon viinaa.
+
+--Millä hevosella se ruumis viedään kirkolle? kyselivät rengit.
+
+--Paneehan oman oriin, neuvoi Laara.
+
+Tuomaalla oli ollut jo kotoa lähtiessään mielessä, että hän vie omalla
+oriillaan isänsä hautaan, ja tuli esittelemään sitä Laaralle.
+
+--Antaa mennä omallaan, vastasi Laara vähän ylpeästi.--Vaan tarvitsisi
+sille ajomiehen, jos haluttaa tulla.
+
+--Pääsen minäkin omallani, hylkäsi Tuomas tarjouksen.
+
+Tuomaan vaimosta näytti eripuraisuus tämmöisessä asiassa pahalta, ja
+hän sai miehensä houkutelluksi menemään, vaikkapa ei olekaan oma
+hevonen. Nyt syntyi liike kartanolla, kun kaikki piti olla valmiina
+silloin, kun arkku kannetaan ulos.
+
+Omaiset ja ketkä joutivat kokoontuivat katsomaan, kun arkun kansi
+nostettiin paikoilleen ja naulattiin kiinni. Heti sen perästä alkoi
+matkallelähtövirsi, jonka aikana miehet kantoivat arkun rekeen. Tuomas
+istuutui arkun kupeelle, reen laidalle, silmät kosteina, ja nykäisi
+värssyn loputtua hevosta juoksemaan. Perästä ajoi Laara vanhimman
+poikansa kanssa ja ohjasi itse. Tuomaan muu joukko oli saanut Reitun
+ajajaksi.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Hyvin huonolla tuulella palasi Laara kirkolta kotiinsa. Tuomas ja
+samoin kaikki entisen emännän lapset olivat niin epäkohteliaita, että
+menivät hautauksen päätyttyä sieltä suoraan kotiinsa. Sen ne tekivät
+yksistä neuvoin, eikä Laaran arvo antanut ruveta heitä hyvin nöyrästi
+pyytämäänkään. Ori, jolla ruumis vietiin, jäi Reitun paluutettavaksi.
+
+Vieraita odotti täyteläiset ruokapöydät. Viinaa oli matkalla aina vähän
+päästä maistettu, mutta syötyä vasta alkoi oikea juominki. Laara
+kehoitti vaan antamaan. Häntä yhä harmitti tuo omaisten ylenkatsominen,
+mutta kyllä muiden vierasten täytyy tunnustaa hautajaiset hyviksi, ja
+juotuaan ne eivät jouda muistelemaan sitä, minkä nuo omaiset tekivät.
+Iltasella ei ollut suurta vaivaa vieraiden yöksi kieltelemisessä.
+Niistä ahneimmat nukkuivat aloilleen, ja toisilta kului aika aivan
+huomaamatta, ryyppiessä ja poristessa, niin etteivät ne muistaneet
+yrittääkään lähteä.
+
+Unteloina ja pahasti haukotellen ne aamusella kuonistelivat ylös, kun
+kahvin kantaja meni herättelemään. Miehille ei monelle tämä lämmin eine
+ensinkään kelvannut; vasta sitten kun pikarin kilinä kuului pään
+pohjista, aukenivat silmät ja suu vetäytyi uniseen hymyyn. Aamiaisen
+jälkeen alkoi vieraita yksi toisensa perästä mennä kotiinsa. Kuivatun
+emäntää ja isäntää pyyteli Laara olemaan viimeiseksi, ne kun olivat
+hänelle ikäänkuin omaisia.
+
+--Kyllä sitä nyt jo pitää lähteä, päätti Kuivatun emäntä, jonkun aikaa
+viivyttyään.--Siellä kotona hevosia tarvitaan, tässä kohta rekikeli
+pettää.
+
+--Samapa se on meillä, sanoi Laara.--Näissä hautajaispuuhissa on mennyt
+paljon aikaa, ja etimäisen niityn heinät ovat vielä siellä, eikä ole
+ajajata kolmannelle hevoselle.
+
+Hän ajatteli vähän ja kääntyi sitten Reittuun, joka odotteli vanhojen
+lähtöä.
+
+--Eikö tämä Reittu joutaisi parina päivänä ajamaan tuota oritta, tässä
+kun olisi niin kiire niiden heinäin veto.
+
+--Miten tuo olisi? arveli tämä katsahtaen tovereihinsa.--Minulla ei ole
+työvaatteita täällä mukana.
+
+--Löytyy meiltä vaatteita, ei niistä tule puutetta.
+
+--Jää vaan työhön, kun on tarvis, kehoitti Kuivatun isäntä, jolta
+Reittu odotti myönnytystä.
+
+Asia oli silloin sovittu. Vanhat menivät kotiinsa, ja Reittu jäi
+työmieheksi.
+
+Samana päivänä laittoi Laara joka miehen heinään ja sitä tekoa joka
+päivä, varhain aamusta myöhään iltaan. Välituntia eivät saaneet kuin
+siksi, että syödä ennättivät. Laara tiesi nyt olevansa yksinään
+isäntänä, ja hän tahtoi näyttää miten aloitetaan, olipa vielä
+huvittavaakin nähdä, kuinka aikamiesten täytyi nousta ja mennä, vaikka
+niitä väsytti. Tätä vauhtia olisi ollut ehkä enempikin aikaa, mutta hän
+kuuli Eliaksen paikalle otetun rengin kerran kiroilevan: »nyt tässä
+ahava taisi tulla, jaksaa, se ollen, rengit nukkua yönsä ilman
+hyppimättä ja ovia potkimatta.»
+
+Silloin täytyi helpottaa menon kiivautta tavallisiin.
+
+Reittu ajatteli heinäin vedon loputtua joutavansa pois ja kyseli
+vaatteitaan.
+
+--Olisi tässä vielä työtä, esitteli Laara.--Kalanpyynti kohta joutuu ja
+pyydykset ovat korjaamatta. Osannet noita korjata?
+
+--Kyllähän minä osaan, vaan pitäisi asiain tähden liikkua muualla,
+esteli Reittu.
+
+--Ne ei mahda olla niin tärkeitä, korjaa vaan, kyllä palkkasi saat.
+
+--No, pitänee noita korjailla, taipui Reittu.
+
+Verkkokasa kannettiin tupaan ja niiden ääressä hän istua nuukotti
+pitkät päivät. Selkää se tahtoi pakottaa ja teki mieli keskellä
+rupeamaakin oikaisemaan, mutta jos katsovat laiskaksi. Ei Laarakaan
+käskenyt levähtämään, vaikka huomasi, miten Reittu olkapäitään
+kohotteli. Olkoon vaan uuttera, kun on kerran työmieheksi joutunut.
+Näkyi se itsekin ymmärtävän asemansa, oli aina masentuneella mielellä
+ja näytti kiirehtivän mitä pikaisimmin työtänsä päätökseen. Mutta
+verkkotyön loppumisesta ei ollut tietoa, sillä Laara toi rihmoja ja
+käski kutomaan uusiakin.
+
+--En minä joutaisi enää näitä uusia kutomaan, selitti Reittu melkein
+rukoilevasti.
+
+--Mitä ne on ne kiireet? kysyi Laara pilkallisesti.
+
+--Eihän ne ole erikoisia, myönnytti Reittu. On vaan joillekin asiata,
+ja ne saattavat suuttua, jos en käy puheella.
+
+--Onko ne velka-asioita? kysyi Laara totisena.
+
+--Niitähän ne olisivat.
+
+--Saamisiako vai...
+
+--Ei kuin...
+
+--Niinpä ne ei sitten paljoa puhumalla pienene, enemmän edistää, kun
+teet työtä. Ja jos haluavat, niin käykööt ne täällä.
+
+Laaran puhe kuulosti Reitusta vähän osanottavaiselta, niin että hän
+uskalsi ajatella apua.
+
+--Kun minä löytäisin semmoisen, joka rupeaisi auttamaan, viittasi hän.
+
+--Onhan sinulla rikkaita omaisia, muistutti Laara.
+
+--Ei ne enää rupea.
+
+--Odottakoot sitten velkamiehet.
+
+--Ei ne odota. Muutamalta on jo työtuomio tulossa, valitti Reittu.
+
+--Mene sitten työhön; kun tulevat noutamaan, sanoi Laara melkein
+iloiten toisen ahdingosta.
+
+--En tuonne lähtisi. Ennen minä tekisin vaikka teillä työtä, jos saisin
+auttamaan.
+
+--Ettäkö minun pitäisi ruveta maksamaan?
+
+--Sitähän minä tässä ajattelin, tai takaukseen.
+
+--Mahtaisi olla yhtä paljon maksaa tai taata; mutta mitenkä minä
+kelpaan? sanoi Laara teeskennellen.
+
+--Kyllä ne velkamiehet luottaisivat.
+
+--Saattaisivat velkamiehet luottaa, vaan antaisiko se nyt arvo myöten
+turvautua semmoiseen kuin minuun. Parempiahan niitä ennen piti olla.
+
+--Niin no, mitä niistä vanhoista muistellaan. Täällä näkyy käyvän miten
+milloinkin, puhui Reittu ikäänkuin anteeksi pyytäen.
+
+--Niin se näkyy käyvän, sanoi Laara mahtavasti.--Ylpeästi sitä ennen
+mentiin tämmöisten ohitse, ei katsottuna päinkään, eikä luultuna, että
+apuakin siltä vielä tarvitaan.
+
+--Ei nyt noita muistella, pyyteli Reittu syyllisenä.--Enkä minä voi
+pakottaa, satuin vaan tässä sanomaan, kun puheeksi kiertyi.
+
+Laara ajatteli sanoneensa tarpeeksi tällä kertaa ja oli tyytyväinen.
+Reittu alkoi toden teolla laittautua lähtemään.
+
+--Niinkö ahtaalle ne asiat panevat, että täytyy heittää kesken tuo
+verkkotyö? kysyi Laara.
+
+--Pitää tästä lähteä muilta kyselemään.
+
+--Onko se miten suuri summa?
+
+--Siinä sadan markan paikoilla.
+
+--Kun tuo ei sen suurempi ole, niin pysyhän työssä, sanoi Laara
+avuliaan mahtavana.
+
+Tämmöinen lupaus tuntui Reitusta jotenkin nöyryyttävältä, mutta kun
+työtuomio oli tulossa eivätkä omaiset ruvenneet auttamaan, oli se
+otettava vastaan.
+
+--Kyllä minä sen maksan takaisin, sanoi hän kiitoksen asemesta.
+
+Laara ei ollut sitä kuulevinansakaan. Hän tiesi lupauksellaan olevan
+voimaa pysyttämään miestä nöyrästi työssä, ja jos ei siltä näyttäisi,
+niin onpa vielä aikaa peräytyä.
+
+Uutena miehenä tarttui Reittu käpyyn, ja kun lammin rannoille ilmestyi
+sulia paikkoja, alkoi hän laitella pyydyksiä veteen. Kalastusta oli
+kevätkesäkin kokonaan, ja kun se loppui, tuli muita töitä. Melkein
+peloitti, jos sattui päivän loma tulemaan, se kun ei näyttänyt olevan
+Laarasta suotua. Eikä liikkumiseen ollutkaan halua, kun alkoi tottua
+tuohon säännölliseen työntekoon, eivätkä velkamiehetkään taas
+ahdistaneet. Mutta vielä niitä kumminkin oli jäljellä, ja kun ne saivat
+kuulla, että yksi oli ahdistelemalla saanut, alkoivat toisetkin
+parhaana työaikana uhkailla työtuomioilla. Ei auttanut muu, kuin täytyi
+mainita Laaralle tästä pulasta.
+
+--Eipä minunkaan kannata ottaa monia satoja maksettavakseni. Vähän ne
+yhden miehen työt ennättävät niitä lyhentää, vastasi Laara.
+
+--Onhan se niinkin, myönnytti Reittu alamaisena.--Vaan ne hakevat
+tuomioksi ja siellä summa yhä suurenee. Kyllä minä koettaisin maksaa,
+ja jos en työnteolla ennätä, niin ehkä sieltä tulee vielä jonkun verran
+isänperintöä, niin niillä viimeistä.
+
+--Olisiko noihin luottamista? Vaan kun et näy muiltakaan saavan ja
+tässä on paras työaika käsissä, niin jospa minä vielä hätäisempiä
+velkamiehiäsi suoritan.
+
+Paljon enemmän luuli Reittu saavansa houkutella, mutta pääsikin näin
+vähällä. Hän oli nyt rauhassa. Ensimmäisenä miehenä hän liikkui
+niityllä, kun Laara oli uskonut työn johdonkin hänen huolekseen. Mieli
+muuttui iloisemmaksi ja vähitellen vakaantui ajatus, ettei tässä ole
+hätääkään, kun tekee työtä, ja sitä sai tässä paikassa kylliksi. Ei
+tullut vaatteestakaan puutetta, niitä teetettiin talosta tarpeen mukaan
+ja pyytämällä sai rahaakin siksi, etteivät rahan tuntomerkit aivan
+unohtuneet. Reittu jo ajatteli elämäänsä mitä parhaimmaksi, olla vaan
+tämmöistä enemmän aikaa. Mikähän tuosta seuraisi, jos olisi yrittää?
+ajatteli hän. Jos suuttuu ja käskee pois, niin pikaisemmin pääsee
+velasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talven kuluessa vahvistui Reitun ajatus, ja keväämpänä, muutamana
+sunnuntaina, hän jo ilmaisi sen Laaralle.
+
+--Vai niin, sanoi tämä ruveten hyvin totiseksi.--Vai semmoisia sinä
+tulet puhumaan. Luuletko sinä minun olevan niin miehen puutteessa, että
+sinut ottaisin. Elä luule siltä, jos olen antanut olla tässä työssä ja
+auttanut pakkotyöhön joutumasta. Et toki minun omaisuuttani saa
+tuhlataksesi, niinkuin tuhlasit omasi ja Miinan omaisuuden.
+
+--En minä tahtoisi omaisuutta, enkä tuhlaisi, jos saisinkin, selitti
+Reittu nolostuneena.
+
+--Vai et tahtoisi omaisuutta. Sitähän sinä olet ikäsi hakenut. Mitäs
+muuta sinä Miinaa ottaessasi tapailit kuin omaisuutta?
+
+--Satuin vaan siihen rakastumaan, ei siinä muuta ollut.
+
+--Vai niin, että satuit, oikaisi Laara.--Mikä se satutti muu kuin
+tavaran toivo silloinkaan. Etpähän sattunut köyhempiin, mikäs siinä
+oli? Ei toki antanut arvo tuskin sanaa vaihettaa. Jos minullakin olisi
+ollut nykyinen omaisuus, niin ehkä sitten olisin ollut jotain
+mielestäsi, vai mitenkä?
+
+Reittu joutui pulaan, miten vastata.
+
+--Eihän se ole minun vikani yksinään, jos on ottaessa ollut perintökin
+vähän mielessä, sanoi hän viimein.
+
+--Niinpä se täytyi tunnustaa, iloitsi Laara pilkallisesti.--Luulisi nyt
+olevan huolettomat päivät, kun on ollut niin viisas, että on osannut
+muiden mukaan ottaa rikkaan.
+
+--Annetaan jo olla nuo puheet, houkutteli Reittu.--Köyhähän minä nyt
+olen, kun en osannut säästää.
+
+--Paremminko luulisit nyt osaavasi? kysyi Laara pistävästi.
+
+--Osaisin toki. Enkä minä pyrkisikään haltijaksi, tekisin vaan työtä ja
+kysyisin kaikki sinulta, selitti Reittu ohjelmataan.
+
+--Mahtaisit kysyä! Kysyitkös Miinalta?
+
+--Eihän siitä ollut neuvonantajaksi, eikä miksikään, se kun oli niin
+kitulias alusta pitäin ja huononi aivan lopen, kun yritti sen yhden
+kerran lapsen tekoon.
+
+--Sinä et taitanut ottaessasi tietää sen terveyttä, pisti Laara.
+
+Reittu ymmärsi selvästi, että nyt syötetään ennen edessä olleita, mutta
+eihän siitä auttanut pahastuminen. Oli pyrittävä sovintoon
+korjailemalla entisiä ja laskemalla loppuja leikiksi.
+
+--Tiesinhän minä sen, vaan otetuksi tuo tuli, tunnusti hän kuin
+häpeissään.--Toisin se asia olisi ollut tehtävä, kun olisin ymmärtänyt.
+Silloin jos käännyin Laaraan, niin talona oltaisiin ja...
+
+--Elä tule minua pilkkaamaan, keskeytti Laara.
+
+--En minä pilkkaa, vakuutti Reittu,--se on ihan totta. Ja minä
+puolestani näytän sen todeksi, jos nyt sovittaisiin yhdeksi taloksi.
+
+--Kauankohan tuohon olisi, kun tulisi toinen tuuli ja alkaisit juoda
+lellittää?
+
+--No en joisi, teki Reittu lupauksia.--Saisit vaikka kaulan katkaista,
+jos humalassa näet. Oletko nähnyt kertaakaan tässä-olon aikana?
+
+--Milläpä varoillasi sinä olisit juonut. Ja ehkä olet koettanut
+kannatella, että saisit minut paremmin petetyksi, vaan et minua petä.
+
+--Se on aivan väärä luulo, että minä siinä toivossa olen ollut
+juomatta, vakuutti Reittu.--En toki pitkään aikaan osannut enkä
+uskaltanut ajatellakaan sinnepäin, kun näytit niin ylpeältä ja
+arvokkaalta.
+
+--Olenko minä nyt sinua hyvitellyt, kun uskalsit tulla puhumaan?
+
+--Eipä sillä, vaan kun olen kuullut ihmisten olevan siinä luulossa,
+että meistä nyt yksi talo tulee, niin siitähän minä sain alkua. Ja
+kyllä me nyt sovitaan ja näytetään, että niin se menikin.
+
+--Ei sittenkään, sanoi Laara ylpeästi päätään heittäen.--On minusta
+ihmiset ennenkin niin paljon tyhjää puhuneet, niin puhukoot vaan lisää,
+ettei jäisi mieli pahaksi.
+
+Niillä puheillaan heitti Laara kosijamiehensä, joka jäi yksinään
+aprikoimaan, miten kävikään tämä yritys. Tahtoi vähän karvastella
+mieltä nuo halveksivat soimaukset ja pilkalliset pistelyt, mutta ehkei
+se aivan niin pahasti ajatellut kuin sanoi. Hän uskoi varmasti, että
+kyllä se siltä rakastaa, vaikkapa pauhaakin, ei se muuten olisi
+ruvennut hänen syrjäisen asioita maksamaan. Tuo ynseys tulee vain
+siitä, ettei hän silloin nuorena ymmärtänyt ottaa, kun olisi niin
+helposti saanut. Muistelemalla johtui mieleen monta Laaran antamaa
+viittausta sieltä sulhasmatkoilta. Nyt se niitä kostaa, eikä ole
+ihmekään.
+
+Hyvä merkki oli Reitun mielestä se, ettei Laara käskenyt pois, ja hän
+päätti niin kauan pitkittää, kun se tekee toisen taikka toisen. Hän oli
+niin tunteittensa hallussa, etteivät ajatukset joutaneet mihinkään
+muuhun syrjäytymään. Sekä palveluksella että ahkeruudella tahtoi hän
+pyrkiä toiveensa perille. Mutta keskellä rupeamatakin sattui toisinaan,
+että työpaikka unohtui, kun mieli kaipasi Laaran läheisyyttä.
+
+--Loppuiko sieltä työ? kysyi kerran Laara tällaisessa tapauksessa.
+
+--Ei sieltä työ loppunut, selitti Reittu vähän häpeissään
+muistutuksesta.
+
+--Mikäs siellä tuli?
+
+--Ei mitään. Teki vaan mieleni tulla sinua katsomaan.
+
+--Niinkö harvoin sinä olet nähnyt, että oikein ikävä tulee? kysyi Laara
+nauraen.
+
+--Ikävä tuo tahtoo tulla, aloitti Reittu rohkaistuneena.--Sinä kun et
+sano rakastavasi minua, niin se huoli tahtoo aivan työntekoa haitata.
+
+Uteliaana odotti hän vastausta, nähdäkseen onko se taas miten vihainen.
+Mutta pelko oli turha, sillä Laara pysyi aivan naurussa suin, kun
+sanoi:
+
+--Jokohan tuo siitä tulisi. Eikö lie vaan laiskuuden alkua, ja sitten
+luultavasti joutaisi niin työpaikat kuin minäkin minne hyvänsä.
+
+--No saat olla varma, että minä aina rakastan ja tottelen sinua,
+vakuutti Reittu kiihkeästi ja tahtoi vahvikkeeksi syleillä Laaraa.
+
+--Elähän nyt noin ... kielteli tämä, sysäten pois luotaan. Sinun
+pitäisi sitä ennen heittää ikipäiviksi entiset tapasi ja ihan varmasti
+totella minua joka asiassa.
+
+--No, se on varma. Ja jos sinä käskisit vaikka... Sanoessaan teki hän
+toisen hyväily-yrityksen, joka onnistui paremmin.
+
+--Heitä jo, sattuu vielä lapsia tänne tulemaan, husitti Laara.--
+Niillekin sinun pitäisi olla kuin omille lapsillesi eikä sormellakaan
+koskea minun luvatta.
+
+Kaikki nämä lupasi Reittu monin kerroin.
+
+--On tämä sittenkin minusta niin vastenmielistä, epäröi Laara.--Minä en
+saisi silloin olla lasteni holhoojanakaan, sekin pitäisi toinen
+laittaa.
+
+--Ei siihen tarvitse toista, tiesi Reittu.--Silloin vain on nimeksi,
+kun kuulutetaan ja vihitään, ja Kuivatun isäntä saadaan, siksi aikaa.
+
+Laaralla ei ollut enää mitään muistuttamista, ja silloin se oli
+päätetty.
+
+Nyt aukeni Reitulle eteen uusi elämä, jossa oli kaikkia niitä, mitkä
+hän luuli jo menettäneensä. Taloinen mies ennallaan, omaisuutta ehkä
+niin paljon kuin ennenkin, ja mikä vielä enemmän: tuommoinen pulskaksi
+paisunut leski-emäntä omana.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Alkoi olla vuosi kulunut isäntävainajan kuolemasta. Siihen aikoivat
+jouduttaa uuden avioliiton alkamisen, ja Reittu meni sitä ennen
+pyytämään entistä appivaariaan väliaikaiseksi holhoojaksi lapsille.
+
+Reitun ollessa siellä tuli mökin Piatta Kuhjolaan ja ilmoitti supakalta
+Laaralle, että hänellä olisi kahdenkesken sanottavaa, hyvin tärkeätä
+asiata. Laara vei Piatan pihanpäähän ja kysyi uteliaana:
+
+--Mitä se oli se asia?
+
+Rauhattomana vilkui Piatta kupeelleen, etteihän sattune olemaan
+kuulevia, ja alkoi:
+
+--Se entinen renki Elias tuli sinne mökille ja houkutteli minut teiltä
+kysymään, saisiko hän tulla puheille käymään nyt iltasella, tai milloin
+soveltuisi.
+
+Laaran kulmat vetäytyivät ryppyihin ja kasvoille ilmestyi vihan leima.
+
+--Mistä se on tullut tänne? kysyi hän.
+
+--Etelä-Suomessa sanoi olleensa töissä, selitti Piatta.
+
+--Mitä varten se on nyt tänne tullut?
+
+--En kysynyt sitä. Sanoi vaan tahtovansa puhutella.
+
+--Mutta minulla ei ole mitään puhumista hänen kanssaan. Menköön vaan
+samaa tietä, jota on tullutkin.
+
+--Niinkö minä sille sanon? kysyi Piatta, aikeessa lähteä.
+
+--Niin saapi sanoa, vahvisti Laara.--Vaan jos luulee jääneensä vähälle
+palkalle, niin saakoon lisää.
+
+Hän otti setelirahan ja käski viedä Eliakselle.
+
+Piatta meni mökilleen, mutta pian hän palasi sieltä, tuoden rahan
+takaisin.
+
+--Eikö sille kelvannut? kysyi Laara kummastellen.
+
+--Niin sanoi, ettei hän ole tullut tänne rahan puutteessa.--Ja näkyi
+sillä olevan, kun kukkaronsa avasi.--Puheelle sanoi pitävän päästä,
+vaikka mikä olkoon.
+
+--Mutta siitä ei tule mitään, tenäsi Laara.--Minä olen sen päättänyt,
+ettei se mies saa jalkaansa astua minun talooni, ja se päätös pitää.
+
+--Vaan jos minkä tekee suutuksissaan, hätäili Piatta.--Se sanoi niin
+lujasti, että hänen täytyy päästä puheelle.
+
+--Samapa se, sanoi Laara vihan välähdys silmissä.--Hennon minä
+puhutella, mutta en kotonani. Kohta tulen.
+
+Piatta alkoi jo mennä, mutta mökille päästessä tapasi hänet Laara.
+
+Rohkeasti astui hän tupaan ja meni sivulleen katsomatta peräpenkille
+istumaan. Elias luuli entisen ystävänsä olevan paremmallakin päällä ja
+meni tarjoomaan kättä.
+
+--Samapa tuo on, virkkoi Laara ynseästi päätään heittäen ja tuuppasi
+vihaisesti kättä.--Ei tuossa puukko liene.
+
+Elias peräytyi heti ja istuutui rahille, melkein selin Laaraan, ja
+huultaan pureksien vastaili:
+
+--Ei tuo puukkokaan aina peloittane. Se on aikoja ja asioita myöten.
+
+Seurasi vähän ajatuksen aikaa. Laara halusi mitä pikimmin päästä pois
+ja kysyi:
+
+--Tätä nolottamista vartenko minua tänne niin väkivetoon haettiin?
+
+--Nolotetaan, jos ei puhetta löytyne, vaan löytyipä sitä ennen, sanoi
+Elias entisessä asennossaan istuen.
+
+--On minulla muutakin tekemistä kuin puukkojunkkaria tässä palvella.
+
+--Lopeta jo pois tuo puukkopuhe, virkkoi Elias kärsimättömänä ja
+kääntyi Laaraan päin.--Eikö meidän välillä muuta olekaan? Tokko sinä
+muistat mitään niistä entisistä? Nyt minä tulin päättämään sitä asiata,
+jota luvattomasti ainehdittiin. Lopetetaan nyt luvullisesti.
+
+Vihan vallassa kohosi Laara seisoalleen ja pikemmin huusi kuin puhui:
+
+--Minulla ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä, pidä sinä kitasi
+kiinni, muuten minä vedän oikeuteen lyönnistä. Tämä asia ei ole vielä
+ennättänyt vanhentua.
+
+--Vai ei ole ennättänyt vanhentua, sanoi Elias katkerasti naurahtaen.--
+Vanhentuneetko ne meidän muut välit ovat, vai mitenkä?
+
+--Etkö sinä kuule, ryökäle, että meillä ei ole mitään muita välejä!
+Sinä et ole mikään kuuluva minuun!
+
+--No niin se oikea ihminen puhdistaa itsensä. Vai en minä ole mikään
+kuuluva. Enkö siihenkään tyttöön ole mikään kuuluva...?
+
+Nyt jo nousi Laaran viha ylimmilleen. Nyrkkiä puiden syyteli hän mitä
+peloittavimpia uhkauksia ja lähestyi syrjittäin ovea. Vihan kamaltamat
+olivat kasvot, kun hän vielä ovelta jälkeensä saneli. Ei niistä jäänyt
+entiselle ihailijalle suloista kuvaa mieleen.
+
+Enpä minä sitä tuommoiseksi uskonut, ihmetteli Elias Laaran pois
+mentyä.--Mutta kylläpä se on... Mielelläni minä hennon olla hänestä
+erilläni, vaan on tuo niin ilkeätä, kun on se...
+
+Piatta joutui heti pitämään Laaran puolta ja moittimaan Eliasta. Mutta
+tämä ei kärsinyt kumpaakaan.
+
+--Se nyt on sillä lailla, että minun pahoistani pääsee tämä puolikunta,
+jos vaan omistaan, sanoi hän päättäväisesti nousten ylös.--Päivä
+karahkan kiertää, ennenkuin tämmöistä miestä näkyy näillä mailla.
+Hyvästi!
+
+Tämä katkera hyvästin heitto ei paikalle jääneitä ensinkään surettanut.
+Melkein heti meni Piatta viemään tästä tietoa Laaralle, jolle se oli
+niin hyvä sanoma, että hän keitti sanantuojalle kahvit.
+
+Pannun lämpimänä ollessa palasi Reittu holhoojan tiedustelusta
+Kuivatusta. Mielellään oli isäntä suostunut ja luvannut vielä itse
+käydä tuon asian toimittamassa valmiiksi. Nyt olivat jo Laarankin
+puolelta estelyt loppuneet, kumpainenkin tahtoi virkailematta asian
+päätökseen. Häätkin saavat jäädä laittamatta, niissä menisi vain varoja
+ja aikaa. Viivyttäviä esteitä ei heidän naimisessaan ilmestynytkään,
+kaikki meni aikomusten mukaan. Vanhin poika vaan tuli tiedosta hyvin
+pahoilleen ja koetteli lapsellisilla keinoillaan, niinkuin itkulla ja
+syömättömyydellä, saada äitiään estetyksi, mutta sai palkakseen vitsaa.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Toista vuotta yhteenmenon jälkeen saapui Laaralle hänen
+syntymäpitäjästään näin kuuluva kirje:
+
+--Koska vanhempanne, itsellinen Juuso Määttä ja hänen vaimonsa, ovat
+joutuneet kunnan varoilla elätettäviksi ja koska olemme varmalta
+taholta tietoon päässeet, että te oletten varallinen, niin kehoitamme
+teitä, vaivaishoitosäännön mukaan, pitämään huolen vanhempainne
+vastaisesta elättämisestä, jos tahdotten riitoja välttää.
+                                            N---- kunnan Esimies.
+
+Uteliaana, melkeinpä hyvillä mielin ensin katseltiin kirjeen
+ulkopuolta, mutta kun Reittu aloitti lukemisen, katosi Laaran hyvä
+mieli, ja loppuun päästyä hän oli aivan harmissaan.
+
+--Kuka nyt olikaan tuo kirjeen lähettäjä ja mitä se on siinä
+toimittavinaan? kysyi hän ylenkatseellisesti.
+
+Reittu luki uudestaan ja selitti, että se on semmoinen kunnan valitsema
+mies ja käskee elättämään vanhempia.
+
+--Ymmärrän minäkin tuon verran, sanoi Laara.--Mutta mitäs on tuo
+»varmalta taholta tietoon päässyt», eikö siinä mainita mitään muista
+lapsista?
+
+--Totta ne ovat köyhiä, niin se ei sentähden puhu niistä, selitti
+Reittu.
+
+--Vaan ei siitäkään tule mitään, että minä rupean heitä yksinäni
+elättämään. Elättäkööt ensin ne, jotka ovat siellä, taikka elättäköön
+kunta. Ei minulla ole vanhempieni perintöä yhtään penniä, eikä siitä
+pitäjästä ansaittuakaan, ja mistä he nyt ovat tietävinään, että olen
+varakas. Tuota minä olen pelännyt, enkä ole antanut sinne mitään
+tietoa, vaan ovatpahan urkkineet.
+
+--Ne ovat kyselleet joltain, sanoi Reittu, vaan sinne pitää vastata,
+että se on valetta.
+
+--Sinne vastataan, päätti Laara varmasti.--Ja se vastaus pitää
+kirjoituttaa osaavalla miehellä, maksakoon minkä hyvänsä. Mene aivan
+tänä päivänä hakemaan tänne sihteeri Toiminen, syntynee tuo siltä, joka
+kuuluu tuomarillekin kirjoittavan.
+
+--Sattuisiko joutamaan tänne? arveli Reittu.
+
+--No, jos ei joutaisi, niin kirjoituta siellä. Ensin pitää panna, että
+minulla ei ole penniäkään vanhemmiltani saatua ja mikä vähän luullaan
+nyt olevan, niin se on kaikki entisen miesvainajani lasten eikä minun.
+
+--Eihän se kumminkaan sillä lailla menne? huomautti Reittu, katsoen
+asiaa omalta kannaltaan.
+
+--Kuuntelehan, eläkä sotke, tiuskaisi Laara.--Eihän siihen vastaukseen
+tarvitse kirjoittaa, että se jaossa tulee sillä lailla menemään, kunhan
+panee, että minulla ei ole mitään, kaikki on isäntävainajan lasten--
+jospa panisikin, että nuorimpain lasten.--Ja sitten, että ei minulla
+ole varoja sinne lähettää, ja jos tänne tuovat, niin kerjäämään ne
+täälläkin joutuvat, eikä niitä vieraassa pitäjässä kukaan elätä.
+
+Moneen kertaan piti Reitun kuunnella, jotta neuvot pysyisivät
+muistissa, jos niin sattuisi, ettei kirjuri joutaisi tulemaan. Rahaa
+sai hän tarpeen varalta mukaansa ja päälliseksi kovat varoitukset,
+ettei saa penniäkään hukata muuhun ja että pitää tulla takaisin, niin
+pian kuin asia on toimitettu.
+
+Myöhään yöhön odotti Laara kirjurin hakijaa, mutta eipä sitä kuulunut
+vielä huomispäivänäkään. Alkoi olla katumoiksi, kun tuli laittaneeksi
+yksinään, jos se siellä mitä retustelee ja heittää asiankin
+toimittamatta. Nämä yksinäänliikkumiset olivat Reitulla ensimäisiä,
+Laara oli ollut usein mukana ja pitänyt miestään tarkan katsonnan
+alaisena. Nyt se viimeinkin näyttää tapansa, kun se noin viipyy,
+ajatteli Laara harmissaan.
+
+Toisen päivän iltamyöhällä se kumminkin tuli, ja Laara töytäsi jo
+kartanolla vastaan. Vakavasti päästeli Reittu hevosensa valjaita irti
+ja kartteli lähestyä vastaanottajaa, ettei tulisi huokuneeksi kohti
+sitä.
+
+--Mitä sinä siinä kieroilet kuin päätä vasten pieksetty hevonen?
+tiuskaisi Laara tervetuliaisiksi.
+
+Huoneeseen tultua alkoi tarkempi tutkinto, siinä ei auttanut
+syrjäileminen, täytyi seisoa suorana.
+
+--Jopahan sinä rikoit lupauksesi ja joit siellä, potuutteli Laara.--
+Näytä rahat tänne!
+
+Nolona kaivoi Reittu kukkaronsa, josta löytyi ainoastaan muutamia
+lantteja.
+
+--Tässäkö ne ovat kaikki?
+
+--Siinä ne ovat, alkoi Reittu selittää.--Sille sihteerille piti ensiksi
+hakea viinaa, ei sanonut kykenevänsä ilman kirjoittamaan, kohmelon
+valitti olevan.
+
+--Valehtelet sinä! Näkeehän sinut naamastasi, että itse olet juonut.
+
+--Täytyihän minun olla vähän toverina, ei sanonut yksinään maistavan
+millekään.
+
+--Vähän sinä vaan olet ollut sillä toverina. Sinun ei pitänyt olla
+yhtään. Kun ei ruojan kurkkuun olisi yksinään valunut, niin sen
+parempi. Jos tuon arvasin, niin laitoinkohan minä. Tuliko se vastuukaan
+kirjoitetuksi ja lähetetyksi?
+
+--Tuli se, vaan vasta iltapäivällä.
+
+--Ja siihen asti sinä juottelit sitä ruojaa. Vieläkö se otti palkkaa?
+
+--Otti neljä markkaa, sanoi olevansa puutteessa, vaan aikoi se
+kirjoittaa siitä samasta maksusta vielä vastakin, jos tarvitaan.
+
+--Vai saisi tulla vieläkin juottamaan. Pitäköön. Ja olkoon tämä kerta
+sen syynä, vaan jos sinä vasta juot humalaan, niin varo itseäsi.
+
+Reittu lupasi totella, mutta lupaus ei ollut enää vilpitön. Ajatukset
+hiipivät kirjurin kamariin, jossa oli viime yö juotu ja laulettu. Se
+elämä oli taas pitkän loman perästä jotain, sekä suusta että mielestä.
+Mutta kyllä sinne ei pääse toista kertaa. Salainen toivo jäi kumminkin
+jälelle uudistaa samaa iloa jossain muussa sopivassa paikassa, kun oli
+tällä tiellä saanut syrjäytetyksi muutamia markkoja omaankin taskuunsa.
+
+Ahkerasti teki Reittu työtä vielä nytkin, mutta metsätöissä ollessa
+rupesi joskus liikkumaan mielessä kummallinen kaipaus. Se alkoi hyvin
+vähitellen, kuin jano, ja janohan se oikeastaan olikin. Kirveen liike
+pysähteli ehtimiseen, kielen kantimissa kutisi omituisesti,
+sylkirauhasista herahteli ehtimiseen kosteutta, ja nieletti aina vähän
+väliä. Viimein täytyi lähteä kävelemään, kuin janoisen ainakin. Vasten
+ei voinut seisoa, kun varmasti tiesi, ettei etsiminen mene turhaan.
+
+Lammen takana, ulompana metsässä, oli pahainen mökki, josta Reittu oppi
+saamaan mielitekoonsa viinaa. Asukkaat vaihettivat sitä mielellään
+ruokatavaraan, ja siten soveltui Reitulle hyvin mukavasti pistäytyä
+tuontuostakin mökissä virkistyttämässä itseään. Toisinaan tahtoi
+paluumatkalla huolestuttaa, kun oli sattunut ottamaan runsaasti
+ryyppyjä ja viipymään myöhänlaiseen. Täytyi selvitellä jossain
+niittyladossa ja hämärän aikana kotinsa riihessä taikka saunassa. Nämä
+varokeinot eivät kumminkaan pitkältä auttaneet, Laara huomasi viitteet
+ja otti asian entistä lujemmalle, pyörittelipä tulisimmilleen päästyä
+tukastakin. Reittu koki keksiä hätävalheita ja lujimman tullessa
+tunnustikin ottaneensa ryypyn, mutta ei sittenkään saalispaikkaa
+ilmoittanut.
+
+Seuraavan kesän syksynä, kun eloja jo puitiin, löytyi jyväpussi
+toisensa perästä lammenrantaladoista. Laara oli jo päässyt tietämään,
+mihin niitä kuletetaan, ja kerran iltasella, kun Reittu taaskin oli
+ollut koko päivän tietymättömissä, lähti omin silmin katsomaan, missä
+se syönnöspaikka on, ja tuomaan miestänsä kotiin. Hän meni veneellä
+lammen ylitse, kulki sieltä noin puolituntia kestävän matkan
+metsäpolkua, jota kävellessä risteili mielessä kaikenlaisia harmillisia
+ajatuksia. Mitä oli ensinnäkin tehtävä tuolle juopoksi ratkenneelle
+mieshyväkkäälle, kun se aina lupaa parantua eikä siitä tule tuon
+valmiimpaa? Toinen vastus taitaa olla niistä vanhemmista, kun niiden
+elättämiseen yhä enemmän pakotetaan.
+
+Mökin näkyviin tultuaan teroitti hän silmänsä, jottei etsittävä pääse
+pakenemaan, ja kaappasi uhkamielisesti vitsaksen tyven käteensä.
+Huomaamatta hän pääsi tuvan ovelle asti, jota avatessaan näki Reitun
+istuvan mökin miehen kanssa pullon ääressä, mutta pian ne sen
+survasivat nurkkaan piiloon ja tekeytyivät tietämättömäksi.
+
+--Taisin tulla pahalla ajalla, kun niin säikähdettiin, virkkoi Laara.
+
+--Ei tässä ollut mitään, selitti mökin mies.--Tuolla peremmällä olisi
+emännälle puuta istua.
+
+--Enpä minä ole tullut tänne istumaan, eikö täällä liene muitakin
+istuvia kylliksi. Sitä minä tahtoisin kysyä, kenenkä luvalla täällä
+pidetään alituista viinan-kauppaa.
+
+--Kuka sitä on sanonut, että täällä on viinan-kauppa?
+
+--Sitä on sanonut jos kuka, ja näinhän minä omilla silmilläni, mitenkä
+viinapullo minun ovesta tullessani sivallettiin nurkkaan.
+
+--Siitä ei ole myötynä yhtään tippaa, väitti mies.--Annoin vain pari
+varpaisryyppyä tälle isännälle.
+
+--Vai varpaisten nimellä täällä vielä viinaa kaupitaan, vaikka lapsenne
+syntymisestä on jo puoli vuotta. Kyllä minä teille ensi käräjissä
+näytän, onko luvallista juoda vuosikausia varpaisia. Monettako kertaa
+se on tämäkin vieras? Ala astua tulisesti kotiin, mokoma rötkä!
+
+Reittu vaivautui jaloilleen ja astua toikkaroi ulos. Laara seurasi
+kintereillä ja aloitti heti kartanolle tultua nuhdesaarnansa.
+
+--Vieläkö sinä nytkin kykenet tekemään tyhjäksi, ettet käy juomassa...
+Nouse, nouse siitä veräjästä, eläkä kompuroi... No niin!... Siinä se
+nyt on silmillään... Laittaudutko pian seisoallesi...
+
+Samassa tempasi hän kauluksesta koholle.
+
+--Elä, elä, äännähti autettava, aloittaen uutena miehenä matkansa.
+
+--Tiedä se, että jos vaan vielä tulet tänne, niin panen sinut tultuasi
+pönkän taakse tai ajan kokonaan tiehesi. Kuuletko mitä minä sanon, vai
+niinkö tajutonna sinä töllötät?... Elä mene siihen vesilätäkköön ...
+tältä puolen...
+
+Laara tarttui päävaatteeseen ja pyöräytti siitä toiselle suunnalle,
+jolloin Reittu taas älähti: »elä, elä». Koko metsämatka oli yhtäläistä
+jupakkaa. Saatettava sai suullisten neuvojen lisäksi alituisia
+tielläpysymisohjauksia, milloin tukkaan, milloin muuhun ruumiiseen
+tuntuvia.
+
+Veneen luokse ehdittyä alkoi syksyinen ilta hämärtää. Laara komensi
+miehensä veneen perään ja kävi itse airoihin. Mutta peränpitäjässä ei
+ollut paljon tolkkua venheen suoraan kulettamisesta, se kääntyili aivan
+väärille suunnille.
+
+--Elä sinä heittiö kampeile, anna kulkea suoraan, komensi Laara.
+
+Perämies oli tekevinään neuvon mukaan, mutta taas mentiin liiaksi
+toisaanne päin.
+
+--Ja tästä matkan kulusta ei tule mitään, tuskaili Laara heittäen airot
+käsistään ja nousi ottamaan melaa pois.
+
+Reittu luuli tultavan tukasta neuvomaan ja suojellakseen sitä väänsi
+ruumistaan sivullepäin, jolloin Laarakin sattui hoipertamaan ja
+horjahti pää edellä lampeen. Vene kaatui siinä samassa. Kiireinen
+uikahdus ennätti päästä Laaran suusta ennen umpeen menoa. Reittu oli
+iskenyt kätensä veneen laitaan ja pysytti päätänsä koholla vedestä.
+Juopuneenakin valtasi hänet kauhistus, kun Laaraa ei näkynytkään, mutta
+kohta kumminkin kohosi pää vedestä ylös ja kädet hapuilivat
+puolitietoisesti.
+
+--Ui tännepäin, kehoitti Reittu.
+
+Laara ei käsittänyt kehoitusta, mutta parhaiksi sattui hänen kätensä
+yhtymään veneestä irtautuneeseen tuhtolautaan, johon hän vaistomaisesti
+tarttui ja alkoi turskua vettä suustaan ja sieraimistaan. Nyt jo
+Reittukin älysi toverinsa voimattomuuden ja alkoi huutaa apua.
+
+Kului kappaleen aikaa ennenkuin apumiehet joutuivat. Niillä oli pelko,
+että jos Laara on jo ennättänyt hukkua, kun ei sen ääntä kuulunut,
+eivätkä he hätäpäissään muistaneetkaan panna oman venheensä tappia
+kiinni, jonka vuoksi myöhästyivät enemmän. Hätäpaikalle ehdittyään
+näkivät he Laaran olevan aivan luiskahtamaisillaan tuhdosta ja
+riensivät häntä ensiksi auttamaan. Hän olikin jo niin voimaton, että
+oli tietämistä veneeseen saadessa. Reitun auttamisaikana makasi Laara
+kokkatuhdolla. Hän alkoi olla täydessä tajussaan, mutta ei saanut
+vilulta ja rykimiseltä paljon mitään sanotuksi. Kotirantaan tultua, kun
+piika lähti kädestä taluttamaan, äänsi hän ensi kerran:
+
+--Voi voi ... kun on vaikeata ... tuo rykiminen .. kun meni vettä ...
+henkeen.
+
+Pihaan päästyä nousi hän omin apuinsa lämmittelemään tuvan uunille,
+jonne piika kantoi kuivia vaatteita muutettavaksi kastuneiden sijaan.
+
+--Ei sattunut saunakaan lämpiämään, sanoi Laara.
+
+Piika juoksi heti viemään puita ja tulta saunan uuniin, mutta kun se
+oli joutunut, niin ei Laara tahtonutkaan lähteä, valitti päätänsä
+raskaaksi, se voisi löylyssä vain pahentua, eikä enää vilustanutkaan
+niin haitalle asti. Piika oli pannut kahvipannun tulelle heti pihaan
+tultua ja keitti sen lisäksi maitoa. Näillä lämmitti Laara itsensä ja
+meni sitten vuoteelleen kamariin.
+
+Reittu oli peloissaan onnettomuuden johdosta ja vältelläkseen Laaran
+seuduilla olemista kylpi ensin pitkään ja meni sitten tuvan uunille
+maata, jossa nukkui raskaasti aamuun asti.
+
+Laaran nukkuminen ei ollut niin rauhallista. Hänen vasempaan kylkeensä
+oli kovimmissa yskän kohtauksissa pistänyt ja joskus hartioihinkin,
+joka teki yön levottomaksi. Aamupuolella hän jo nukkui jotenkin
+rauhallisesti ja noustuaan vähän myöhemmin kuin muut lähti liikkeelle
+talouden toimiin ja katselemaan Reittua puhutellakseen. Tämä oli mennyt
+heti päivän valettua perunakuoppaa kaivamaan riihen kupeelle. Alkoi
+olla aamiaisen aika, kun Laara tuli sinne.
+
+--Sinä et enää välitä minusta mitään, vaikka hukkuisin taikka muuten
+kuolisin sinun tähtesi, nuhteli Laara.
+
+--Minkä minä osasin, kun olin itsekin hukkua? sanoi Reittu.
+
+--Vaan kun et tullut yölläkään katsomaan, vaikka minun rintaani pisti,
+etten saanut nukkua kuin vähäsen, ja nytkin vielä tuntuu syvään
+hengittäessä.
+
+--Enhän minä jaksanut.
+
+--Ethän sinä jaksanut, kun... Hui! ... minua rupeaa kylmä karsimaan.
+Tule syömään sieltä.
+
+Kiireesti he lähtivät tupaan ja Laara nousi uunille, mutta vilu ei
+herennyt värisyttämästä sielläkään. Reittu katseli jo asiaa
+huolellisemmin ja esitteli, että jos olisi ottaa suuhun jotain
+lämmittävää, semmoista kuin viinaa, jotta se ajaisi kylmyyden pois
+sisältä.
+
+--Jopahan se viina säilyisikin meidän talossa.
+
+Tämä jo koski Reitun omalletunnolle, niin että hän kesken syönnin pisti
+hatun päähänsä ja lähti semmoista kyytiä lammen rannalle päin, että
+siinä näyttiin jouduttavan. Vene kiiti lammen ylitse kiireesti ja
+suoraan, ei se nyt kieroillut. Ennenkuin muut osasivat aavistaakaan,
+viilsi se takaisin rantaan, ja silloin oli viinan puute loppunut. Sitä
+otti Laara ensin paljaaltaan, ja kun kahvi joutui, sitten kuuman kahvin
+seassa. Vilustaminen helpotti, mutta askareiden teko täytyi kumminkin
+heittää muille ja asettua sairastamaan.
+
+Puolisen aikana oksetti kovasti, ei kelvannut ruoka eikä rohdot.
+Yskiminen kiihtyi ja hengitys muuttui lyhemmäksi ja kuuluvammaksi.
+Poskille kohosi sairaalloinen puna, silmäterät näyttivät suuremmilta ja
+kokonaisuudessaankin rasvaisen kiiltäviltä. Iltasella kasvojen puna
+lakastui, ne kävivät lamaantuneiksi. Yskä ja pistokset vaivasivat
+melkein koko yön, ja yskökset muuttuivat ruosteen karvaisiksi.
+
+--Kyllä taitaa tulla kummat, sanoi Reittu toisen päivän aamuna.--Minä
+lähden tohtorilta kysymään neuvoa.
+
+--Kunpa sinussa olisi senkään verran ... kun minun sinun tähtesi kärsiä
+tämmöistä...
+
+Reittu olisi lähtenyt heti taipaleelle, mutta Laara tahtoi, että
+katsottaisiin vielä huomiseen asti. Hän luuli tulevansa paremmaksi, kun
+saattoi juoda vähän maitoa. Mutta iltapäivällä yskä ja pistokset
+kiihtyivät ja illan suussa hän oli yskään läkähtyä. Huulet muuttuivat
+mustansinisiksi, ja posket punoittivat ja olivat kuumat.
+
+Nyt olisi ollut saatava lääkärin apua mitä pikimmin, mutta edessä oli
+pimeä syksyinen yö ja syrjätiet kulkea. Tämä yö olikin jo pitkä, sillä
+Laaran valitus kuului melkein lakkaamatta, kun joka rykäisylle pisti
+paljoa kovemmin kuin ennen. Vuoroon aina joku valvoi vuoteen vierellä,
+ollakseen jollain tavalla lievennyksenä.
+
+Päivän hämärtäessä lähti Reittu matkalle, joko saamaan lääkäriä kotiin
+taikka ainakin lääkkeitä.
+
+Mutta hänelle sattuikin huono onni. Lääkäri (toinen kuin tätä ennen)
+oli ennättänyt mennä toisten herrain kanssa metsästämään ja palasi
+iltamyöhällä niin täyteen »ladattuna» punssilla, ettei hänestä ollut
+työlle eikä tielle. Täytyi odottaa huomisaamuun ja sittenkin hän oli
+unisena ja äreänä puheelle päästäessään. Matkaan lähtemisestä ei
+uskaltanut mainitakaan monta kertaa, hyvä kun sai lääkelipun, jolla
+pääsi apteekkiin.
+
+Jo alkoi Reittua harmittaa tämä vastahakoinen matka, eikä hän malttanut
+olla ottamatta mielensä huojennukseksi pulloa paluumatkalle. Hän ajoi
+minkä ennätti, ryyppäsi väliin ja kiroilikin juoppoja.
+
+Vedet pyörähtelivät Reitun silmistä sairaan huoneeseen astuessa, vaikka
+hän olikin sellaisena. Laara lepäsi tunnotonna, posket sinertävän
+punaisina, ja hengitys oli paljasta läähätystä, aivan kuin palkeella
+olisi tuhuttanut. Lapset itkivät mikä missäkin nurkassa.
+
+--Mitenkä se nyt on? kysyi Reittu hätäisenä piialta, joka istui
+vartijana, silmät punaisina valvomisesta.
+
+--Se on tuommoista, selitti piika.--Viime yönä jo houraili ja välistä
+päivälläkin.
+
+Laara käännähti vuoteellaan, avasi silmänsä ja oudosti katsellen alkoi:
+
+--Nyt ne ovat tuolla ... elkää tulla tänne ... menkää sinne mökillenne
+... minä maksan ennen sinne ... ei kun ne tulevat ... minua hävettää,
+kun tietävät että olette vanhempiani ... noin huonot vaatteet ... minä
+ennen ... menkää, menkää...
+
+Pelonsekaisin mielin kuunteli Reittu äänettömänä houreita ja alkoi
+kaivella taskuistaan lääkepulloja esille. Joku niistä oli särkynytkin
+matkalla.
+
+--Eikö se tohtori lähtenyt? tuli piika kysymään.
+
+--Ei lähtenyt varsin mielellään. Ennen olisi, kuulema, pitänyt hakea.
+
+--Tokko se osasi sanoa, mitä se on tuo tauti?
+
+--Niin tuo sanoi, että mahtaa olla keuhkokuumetta, kun minä sille
+selitin.
+
+Piika avasi lääkepullon, kaatoi siitä lusikkaan, ja Reittu tuli
+nostamaan sairaan päätä, jotta olisi saatu annetuksi suuhun, mutta ei
+tämä sitä huolinut, työnsi vain pois ja alkoi hourailla. Väkisin he
+viimein kaatoivat, mutta ei siitä ymmärtänyt olevan mitään apua. Ei
+auttanut muu kuin täytyi katsoa, mikä tästä lopuksi seuraa.
+
+Illan kuluessa muuttui hengitys lyhemmäksi, kurkku ja rinta korisivat.
+Koko tämän neljännen yön oli semmoista. Tunnottoman sairaan jäsenissä
+näkyi omituisia nytkäyksiä. Kaikki joukot, paitsi pienimmät lapset,
+valvoivat ja katsoivat sairaan kamppauksia. Tuontuostakin Laara puhkesi
+houreisiin. Nyt taas hän tähysteli yli päänsä ja virkkoi:
+
+--Elä nouse, isäntä, sinne ylös ... minä olen ihan syytön ... se on
+ihan valetta se luulo ... elä lyö sillä puukolla ... siinä ei ollut
+kuin yksi näkijä ... vaan Piatta ei sano ... se ... on ... se ... on...
+
+Jännityksellä kuuntelivat läsnäolijat jokaista sanaa ja painautuivat
+sitten itsekseen huoaten ajattelevaisina istumaan. Oudosti vaikutti
+tässä öisessä hiljaisuudessa sairaan houreet ja tuo kurkun korina.
+Aamulla alkoi hengitys käydä rennommaksi ja harvemmaksi. Päivän
+koittaessa se oli hyvin harvaa. Kaikki joukot kokoontuivat vuoteen
+ympärille. Joku kävi herättämässä lapsetkin äitiään katsomaan. Ne
+käsittivät aikaisten toivottomista kasvoista ja varovaisista
+liikkeistä, että jotain vielä surullisempaa on tulossa, ja pällähtivät
+itkemään kuin yhdestä suusta.
+
+Parhaiksi joutuivat lapset. Hengitys oli jo hyvin harvaa, joku sormi
+enää liikahti, ja nyt näytti kaikki loppuvan. Noin puolen minuutin
+perästä vetäisi sairas vielä lyhyen henkäyksen, jota tehdessä leuka
+nytkähteli alaspäin, ja se oli viimeinen elonmerkki. Kasvoille tuli
+kalmankalpeus, ja silmät painuivat kuopalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muutamat naapurit ja jälelle jäänyt, sureva kotijoukko olivat
+saattamassa Laaraa viimeiseen lepoon. Turvattoman näköisinä seisoivat
+lapset haudan partaalla ja katselivat hämillään pappia, joka heitteli
+multaa arkulle. Reittu seisoi vähän ulompana, kun oli tullut
+nauttineeksi surunsa lievennykseksi ja mielitekonsa tyydytykseksi liian
+paljon juoma-aineita. Sietämättömästi kaiveli hänen kurkkuaan, ja suu
+oli pahasti ammollaan, kun lukkari lauloi hautauksen loppuvärssyä:
+
+»Sä kuolo viet mun elämään.»
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Laara, by Kauppis-Heikki
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAARA ***
+
+***** This file should be named 14862-8.txt or 14862-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/8/6/14862/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/14862-8.zip b/14862-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..67b0043
--- /dev/null
+++ b/14862-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bf0f303
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #14862 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14862)