diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14864-8.txt | 3639 | ||||
| -rw-r--r-- | 14864-8.zip | bin | 0 -> 78553 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3655 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14864-8.txt b/14864-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ff2eb7c --- /dev/null +++ b/14864-8.txt @@ -0,0 +1,3639 @@ +The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta +elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona, by Pietari Päivärinta + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona + +Author: Pietari Päivärinta + +Release Date: February 1, 2005 [EBook #14864] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA V *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ELÄMÄN HAWAINNOITA V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; +Wäärä mammona + +Kirj. + +P. Päivärinta + + +WSOY, Porvoo, 1894. + + + + + +KIRJAILIJA. + +(A. Kiwen kuolon johdosta kirjoitettu.) + + +Tunsin erään kirjailijan, jonka kanssa minulla oli onni tutustua. Hän +oli kyllä saanut kaipaawalle hengellensä kehitystä, mutta onnetar ei +ollut hänelle suonut mitään palkallista wirkaa, kukatiesi sentähden, +että se tahtoi tehdä hänestä--kirjailijan. Hän totteli noita onnettaren +oikkuja ja rupesi työhön, jolla hän aikoi puutosta kärsiwän henkensä +suojan hengissä pitää!--Käwin hänen tykönänsä; talwi oli. Hän istui +hataran jäätyneen akkunan edessä, pienen pöydän ääressä kirjoitellen, +ja jotkut pienet torkkuset polwien päällä suojana, ett'eiwät raajansa +kowin olisi kohmettuneet ja kangistuneet! Siinä asemassa wuoti hänen +sielunsa riwi riwiltä paperille. Satuin myös käymään hänen tykönänsä +kesälläkin useat kerrat; kerran siellä ollessani tuli sade; katto oli +huoneessa niin huono, että wesi rupesi wirtanaan juoksemaan huoneesen +ja niin kirjailijan pöydällekin; mutta hän näkyi kyllin jo tuntewan +huoneen oikut, sillä ennenkuin wesi ennätti ruweta oikein juoksemaan, +siwalsi hän raskaan teoksensa ja kaikki muut siihen kuuluwat paperit +pois pöydältä ja pani ne erään wankan kaapin laatikkoon, joka wielä +kaikeksi onneksi pidätti sadetta ja niin suojeli paperit kastumasta. +Miks'ei hän hankkinut itsellensä parempaa huonetta? kysynette kai. +Wastaus on mutkatoin: hän ei woinut. Semmoisessa tilassa ollessaan +kirjoitti, kärsei ja toiwoi hän, sillä hän luuli ihmisten sydänten +olewan myötäwaikutuksessa hänen oman sydämmensä tunteitten kanssa, +joista hän nyt parast'aikaa wuodatti paperille että ihmiset siinä +näkisiwät, selwemmästi kuin tähän anti, oman itsensä, oman sydämensä, +ja sen oikut ja juonet; että ihmissydänten hyweet tulisiwat +kirkkaammiksi, waloisemmiksi ja suuremmaksi hyödyksi ihmisille +itsellensä.--Tuota kuwasi, tuota tarkoitti hän; tuon peilin lasia hän +koki säilyttää kirkkaana, että kaikki siinä näkywät haamut näkyisiwät +alkuperäisessä puhtaudessaan, koristelematoinna, liioittelematoinna ja +myöskin tahraamatoinna. Jos tuohon suureen kuwa-kokoelmaan sattui +tulemaan jotakin wäärennyksiä, koki kirjailija niitä huolellisesti +poistaa niin paljon kuin suinkin woi. Tuommoista työtä teki hän +huoneessansa; siinä hän kasti leipäpalaansa suolaan ja söi, +tyydyttääkseen elimiensä waatimuksia; siinä, siinä huoneessa käärei hän +itsensä huonoihin waateriepuihin ja heitti itsensä wanhaan sänkyynsä +aina silloin kun hänen puutosta kärsiwä ruumiinsa ja wäsynyt henkensä +tarwitsiwat lepoa!--Semmoinen oli hänen taistelonsa! + +Wiimein sai hän ensimäisen teoksensa walmiiksi. Hän tarkasti sen läpi +moneen kertaan, ja koetti woimiensa takaa poistaa, mitä siinä oli hänen +mielestänsä wäärää. Sitten hän katsoi wielä kerran sen läwitse, ja nyt +ei hän enää huomannut mikä siinä olisi wäärää ja poistettawaa; nyt se +oli yhtäpitäwä hänen oman henkensä ja tunteittensa kanssa. + +Kun elämäntarpeet oliwat kirjailijalla niin liki, ajatteli hän: "Jos +minä tuolla jotakin saisin!" otti teoksensa mukaansa ja lähti +kaupunkiin, jossa toimitettiin useampia sanomalehtiä. Hän meni erään +toimittajan luo, jonka hän piti luotettawimpana, ja pyysi hänen olemaan +hywän, tarkastamaan hänen teostansa ja antamaan sitten siitä suullisen +arwostelun hänelle. Sanomalehden toimittaja otti teoksen +hywäntahtoisesti tarkastaaksensa ja lupasi wiikon päästä antaa +lauseensa. Woi kuinka pitkä tuo wiikko oli! Kirjailija toiwoi ja +pelkäsi: "mitä sanonee tuo arwoisa sanomalehden toimitus? tunteneeko +hän kyhäntäni?" Eikä ollut hänellä woimaa yrittää sillä wiikolla mitään, +niin koski tuo asia häneen; sillä nyt juuri oli ensimäinen kysymys, +tuntewatko ihmiset häntä, tahi oikeammin--itseänsä. + +Kun wiikko oli kulunut, meni kirjailija taas tuon sanomalehden +toimittajan tykö, jolle hän oli sielunsa paljastettuna uskonut, ja +astui tykyttäwin sydämin hänen työhuoneesensa. Toimittaja istui +kirjoituspöytänsä ääressä, mutta kun hän kuuli owesta tultawan, käänsi +hän päänsä tulijaan päin ja sanoi: "wai niin!" ja samassa kohensi hän +sangallisia silmälasejaan, sitten sieppasi hän pöydältä neljänneksiin +taitetun, ison paperiwihkon, pudisti ja wiipoitti sitä kirjailijaa +kohden, ja sanoi: "kyllähän siitä tulisi", waan yhä tarjoili +paperiwihkoa kirjailijalle. Tämä tuli ja otti teoksensa pois--sillä +sehän se oli--ja huokasi raskaasti. + +"Ettekö ottaisi tätä sanomalehteenne ja maksaisi minulle wähän?" kysyi +hän ujosti. + +"Minun sanomalehdelläni on enemmän kirjoituksia kuin siihen mahtuukaan, +jonka tähden en minä sitä tarwitse, enkä minä maksa kirjoituksista", +sanoi toimittaja. + +Kirjailija kiitti nöyrästi, sanoi hywästin, kumarsi ja lähti +murheellisena pois. "Kylläpähän siitä tulisi", sanoi sanomalehden +toimittaja, ajatteli hän; "siis siitä ei wielä ole tullut mitään, sen +pitäisi wasta tulla! Kummalista! Minun ymmärrykseni mukaan sen olisi +pitänyt jo tulla siksi, mitä siitä woi tulla--mutta jos en minä +ymmärtäisikään, jos olisinkin tuhmempi muita ihmisiä? Hywinkin niin +saattaa olla--mutta sittenkään ei teoksessani ole muuta kuin totuutta", +mietti hän itseksensä käwellessään kaupungin katua ja hänen mieleensä +johtui koettaa tarjota teosta jollekin kirjankustantajalle. + +Niin ajatellen ohjasi hän kulkunsa erään kirjainkustantajan asuntoa +kohden. Sinne tultuaan esitteli hän asiansa. + +"Oletteko ennen kirjoittaneet kirjoituksia?" kysyi tämä. + +"En", wastasi hän ujosti. + +"Kirjoja, joiden menekkiä ei tiedä, on waappera mennä kustantamaan; +sillä jos ne menewät huonosti ulos, niin niistä saa isoja tappioita. +Heittäkäähän teoksenne tänne kuukaudeksi, minä kuulustelen sillä aikaa, +onko teoksenne painamista ansaitsewa", sanoi kirjainkustantaja. +Kirjailija heitti teoksensa koetustuleen, waikka hän olisi tarwinnut +hetikin saada maksun siitä, jokapäiwäiseksi toimeentuloksensa; mutta +minkäpä hän sille teki. Hän palasi takaisin kurjaan kotiinsa wiettämään +puutteellista elämäänsä ja kärsimään. Woi kuinka pitkältä tuntui tuo +kokonainen kuukausi odottaa--ja oliko hänen teoksestaan sittenkään +tulewa mitään? Ikäwystyen aikaansa ja työttömyyteensä, rupesi hän taas +toista uutta teosta kirjoittamaan, sillä suurena lohdutuksena hänellä +oli tuo lause: "kyllähän siitä tulisi". "Jos ei silloin wielä tullut, +entä jos nyt tulisi", ajatteli nyt kirjailija ja kaksinkertaisella +innolla rupesi hän työhön. Hän kirjoitti kuwakirjaa ilman kuwia. Hän +kuwasi ihmissydänten salaisuuksia, sydänten sywimmistä loukoista, ja +saatti päiwänwaloon, helposti ymmärrettäwiksi ja käsitettäwiksi, mikä +siinä ennen oli asunut puolihämärinä tunteina. + +Hän kuwasi ihmissydänten iloja ja suruja, myötä= ja wastoinkäymisiä, +onnea ja onnettomuuksia, rikkautta ja köyhyyttä, ylhäisyyttä ja +alhaisuutta. Tutaksensa perinpohjin tuota kalliinta Jumalan luoduista +olennoista, merkillisintä, oikullisinta, kummallisinta olentoa-- +ihmistä,--piti kirjailija häntä edessänsä pienestä lapsesta pitäin, +aina wanhuuden ikään asti, käänsi häntä aina toisinpäin, kun niin +tarwittiin, paremmin häntä tutaksensa, ja niin hän tuota edessään +olewaa taulua käänteli ja katseli kapalosta hautaan asti sekä oppinunna +että oppimatoinna, mutta kaikkein suurimpana silmämääränänsä piti hän +kumminkin kurkistamisen, niin usein kuin taisi, tuon rikasaineisen +taulun sydämeen, mitä siellä liikkui ja asui, ja kun hän waan sai sinne +katsoa, silloin hän kuwasi ihmisen himojensa orjana ja niistä wapaana, +toisinaan taas himojansa wastaan sotiwana ja niiden wahwana +wastustajana ja wihdoin wiimeinkin onnellisena wihollisensa woittajana, +monien kowien taistelojen ja waihettelewien onnien perästä. Sanalla +sanoen: hän kuwasi totuuden taisteloa pimeyttä wastaan. Mutta tuota +pimeyttä, ja sen waltaa ja woimaa ei kirjailija pitänyt minään +pikkuwihollisena--niinkuin muutamat sen näkywät pitäwän--waan hän +katsoi sen waaralliseksi, wäkewäksi wiholliseksi, jota wastaan täytyy +walppaudella sotaa käydä, eikä saa mitään laimiin lyödä, jos mieli +hänestä saada woittoa. + +Noita kuwia pani kirjailija paperille ja oli niin waipunut tahi oli +oikeammin sanoen sulaunut tuohon henkiseen työhönsä, että unhotti +kaikki ulkonaiset puutoksensa, waiwansa ja kärsimisensä, ja teos kaswoi +päiwä päiwältä. Hän ei huomannut sitä murhehtia, kelpaako hänen +teoksensa wai ei, tuntewatko ihmiset häntä wai ei. Siinä oli hänelle +kylliksi, että hän tunsi ihmissydämet ja siinä hänen elämänsä; hän ei +huomannut henkisessä työssään myös sitäkään, että hänen terweytensä oli +heikko. + +Kun kuukausi oli kulunut, meni hän taas kirjainkustantajan tykö. Tämä +otti kursailematta teoksen pöydältä käteensä, oikasi sen hänelle ja +sanoi: "Se on liian kowa, en minä sitä rupea kustantamaan". Kirjailijan +rinta aaltoili raskaasti tuskasta; hän otti teoksensa ja lähti ulos, +yhtä toiwotonna kuin ennenki. + +Kun hän käweli katua myöten, ajatteli hän: "kyllähän siitä tulisi! +Liika kowa! Woi, eikö totuutta saakaan ilmi tuoda? Niin, niin! Ihmiset +rakastawat enemmän pimeyttä kuin walkeutta! Miksikähän minä onnetoin +olen syntynyt maailmaan?" Noita surullisia mietteitä mietti kirjailija +ja hänen henkeään oikein ahdisti, kaikkia noita ajatellessaan. Hän +ohjasi nyt kulkuaan erään toisen sanomalehden=toimittajan tykö, +ajatellen, että hän kenties ottaisi hänen ensimäisen teoksensa +sanomalehteensä, nowelli=osastoon, ja maksaisi siitä hänelle wähänkään; +sillä se sanomalehti oli nykyään perustettu ja siis wasta alkawainen. +Niine ajatuksineen esitteli hän asiansa. Toimittaja otti heti teoksen, +käänteli, silmäili ja tarkasteli sitä siwu siwulta, riwi riwiltä, +sitten hän oikasi itsensä ja kääntyi murheellisen ja peloissaan +odottawan kirjailijan puoleen ja sanoi: "Kyllä minä otan tämän +sanomalehteeni ja maksankin siitä wähän, mutta tätä pitää paljon +parantaa." + +"Woi, ei sitä pitäisi kowin paljon parantaa, minä en ole siihen +kirjoittanut muuta kuin totuutta, ja totuudenhan pitäisi aina saada +olla paikoillaan. Kirjoitus= ja kieliwirheet, kuin myös ajatusta +eksyttäwät sanat ja lauseet, lupaan kuitenkin mielellänikin oikoa", +sanoi kirjailija. + +"Minä oion teoksen alusta sen werran kuin yhteen numeroon menee enkä +panekaan sitä wielä ensi numeroon; wiikon päästä saatte käydä +katsomassa, oletteko parantamiseen tyytywäinen", sanoi toimittaja, ja +siihen tyytyi kirjailijakin ja heitti teoksensa sinne. + +Kun wiikko oli kulunut, meni kirjailija katsomaan: kuinka paljon hänen +teostansa oli "parannettu". Hän astui toimittajan huoneesen ja tapasi +hänet kotona. Tämä otti teoksen käteensä, toi sen kirjailijan +nähtäwäksi ja sanoi: "noin kun tämä oiotaan ja parannetaan, sitten +tästä tulee hywä".--Tuon nähtyään ja kuultuaan tuli kirjailija +ikäänkuin halwatuksi: hänen rintansa aaltoili; hengityksensä käwi +tiheästi ja raskaasti, hänen huulensa ja kaswonsa wärähteliwät; hieno +puna nousi hänen muutoin niin kalpeille kaswoillensa, eikä hän saanut +kaukaan aikaan yhtään sanaa suustansa. Mitä näki, mitä tunsi hän nyt? +Hänen teoksensa oli nyt "parannettu", mutta minkälaiseksi? Ne siwut, +joissa tuota parannusta oli tehty, oliwat niin muutetut, ett'ei +kirjailija woinut niitä enää tuntea omiksi teoiksensa: koko siwut +näyttiwät niinkuin ne olisiwat olleet yhtä sotkua, sillä melkein kaikki +riwien wälit oliwat kirjoitetut täyteen ja entisiä sanoja ja lauseita +oli häwitetty pois, noiden uusien ja tietysti arwokkaampien lauseiden +tieltä. Niin ankara oli tuo parantaminen ollut! + +Sen werran toiwuttuansa hämmästyksestänsä että woi ruweta puhumaan +sanoi kirjailija hiljaisesti: "Ei, minä otan teokseni pois, en minä +anna sitä niin paljon parantaa." + +"Mutta teoksenne ei tule tässä maailmassa muutoin painetuksi", sanoi +tuo hywäntahtoinen parantaja. + +"Olkoon niinki!" sanoi kirjailija. "Parempi on totuuden olla kaikenni +julki=tulematta parempiin aikoihin, kuin että se ilmestyisi +epätotuudellisessa muodossa." + +"Te olette pikku=ystäwäni liian itserakas", sanoi toimittaja, käänsi +itsensä ympäri, meni kirjoituspöytänsä ääreen, rupesi kirjoittamaan, +eikä ollut näkewinään eikä kuulewinaan tuon "pikku=ystäwänsä" +kumarrusta eikä hywästiä, kun kirjailija teoksensa kanssa lähti pois. +Surumielin kulki hän taas kotiaan kohden. Hän oli nähnyt waiwaa paljon; +hän oli kärsinyt puutosta ja toiwonut jonkunmoista palkkaa saawansa +raskaasta hengentyöstään, mutta ihmiset eiwät häntä tunteneet. +"Kummallista!" ajatteli hän: "Kyllähän siitä tulisi--se on liika kowa-- +sitä pitää parantaa! Hywä! Ihmiset eiwät tunne minua, ei, ne eiwät +tunne juuri ketään", mietti kirjailija ja meni kotiaan. + +Kaukaisiin aikoihin ei hän kyennyt yrittämään mitään isompaa +hengentyötä, sillä hän kukistui perinpohjin wastoinkäymisistään, mutta +nuot eläwät hengenwoimat eiwät kumminkaan pysyneet kowin kauwan salassa +tuossa kuolewassa ruumiissa, sillä kirjailija rupesi sepitsemään pieniä +runokappaleita, jotka hän lähetti milloin mihinkin sanomalehteen +julaistawaksi, ja ne otettiin mieluisesti wastaan. Niissä tyhjensi hän +murheellisen sydämensä; niissä lauloi hän ihmisen pettynyttä ja +toiwotointa toiwoa; niissä lauloi hän wäsyneen työmiehen palkkaa, +wiimeistä toiwoa ja toiwottua lepoa--hautaa, joka ei kenenkään +kuolewaisen työstä sano että: "kyllähän siitä tulisi se--on liian kowa +--sitä pitäisi paljon parantaa", waan katsomatta mitä, minkälaista ja +kuinka paljon mikin on tehnyt, korjaa tasapuolisesti ja yhtämittaisesti +poweensa kaikki, saamaan siellä wiimeistä lepoansa. Niiden lauleleminen +piti häntä surussansa eleillä. Hän käwi harwoin muiden ihmisten +seuroissa ja oli hiljainen ja umpimielinen; hänellä ei ollut ystäwiä, +sillä harwat hänen tunsiwat, mutta wielä harwemmat--ymmärsiwät. +Ylhäiset hänen katsoiwat ylön sentähden, kun ei hänellä ollut wirkaa ja +sitä seuraawaa rikkautta; he pitiwät häntä tyhjänä haaweksijana ja +hourailijana. Kun hänen runokappaleensa alkoiwat herättää huomiota +ihmisissä, kysyi eräs arwossa pidettäwä ja oppinut wirkamies toiselta +kirjailijaa lähellä asuwalta wirkamieheltä: kuka ja minkälainen mies +hän on, joka niitä runoilemia kirjoittelee? sai hän kohta wastaukseksi: +"ei se niin erinomainen mies ole, kun hänen oikein tuntee."--Rahwas +taas katsoi hänen ihan tarpeettomaksi Luojan luotujen seassa; hänestä +muka ei ollut mitään hyötyä tässä maailmassa, hän waan aiwan turhaan +kulutti niitä niukkojakin elämän tarpeita, joita hänellä oli riutuwan +henkensä ylläpitämiseksi. Mutta kun hän sattui saamaan jonkun +wieraaksensa, joka hänen tunsi, joka hänen ymmärsi, niin hän tuli kuin +uudesta syntyneeksi; ei silloin surut eikä huolet painaneet, ei silloin +tullut kysymykseen: tunsiwatko ihmiset häntä wai ei, kelpasiwatko hänen +teoksensa wai ei, oliko hänen maallinen toimeentulonsa hywä wai huono, +kaikki, kaikki oli yhtä waan; siinä oli kyllä, että jokukaan hänen +ymmärsi--ja hän tuli niin eläwäksi ja hilpeäksi, ett'ei hänen olisi +luullut maailmassa mitään kärsineen eikä tunteneen! + +Näin kului aikoja ja wuosia muutamia, kun sanomalehdissä julistettiin +kilpapalkinto haettawaksi. Se elähytti taas kirjailijaamme ja hän +ryhtyi työhön. "Ehkä nyt onnistun", ajatteli hän. Määrättyä ainetta +koki hän saada niin waloisaksi ja selkeäksi kuin suinkin mahdollista, +ja sitä tehdessänsä koki hän teroittaa kaikki sielunsa woimat, +saadaksensa sen kelwolliseksi. Hän kirjoitti sen teoksen +sydänwerellänsä! Yötä ja päiwää teki hän työtä, huolimatta wilusta ja +näljästä, jotka oliwat hänen alinomaisia seuralaisiansa; tuonlaisella +ponnistuksella tuli teos määräaikaan walmiiksi. + +Wiikkoja, kuukausia kului, eikä kuulunut mitään koko kilpailewista +teoksista: kuka oli saanut kunniapalkinnon, wai eikö kukaan. Woi kuinka +pitkältä tuntui taas tuo pitää ja tuskallinen odotusaika. Joka postissa +oli hän ensimmäisinä sanomalehtiänsä ottamassa, jotka hän wei kotiansa, +siellä yksinään niitä tarkastaaksensa; sillä ei hän tohtinut muiden +nähden sitä tehdä, peläten mielen liikutustaan, jos hän hätäpikaa +hawaitsisi tuon toiwotun ja pelätyn uutisen. Kotonansa hän tarkasteli +riwi riwiltä, palsta palstalta, siwu siwulta, näkyisikö niissä jotain +kilpailewista, mutta turhaan, mitään ei näkynyt eikä kuulunut! + +"Kyllä se on wielä ollut liika kowa, se wielä on taitanut tarwita +parantamista--se ei ole kelwannut", ajatteli kirjailija, kärsei ja +odotti. + +Wihdoin wiimein sai hän asianomaisilta kirjallisen tiedon, että hänen +teoksensa on hywäksytty, waan ei ole saanut palkintoa muutamien +huomattujen epätasaisuuksien wuoksi.--"Niin, arwasinhan minä; siinä on +nyt epätasaisuuksia, waikka minun tuntoni mukaan ei siinä olisi niitä +pitänyt olla, mutta kukatiesi en minä wielä oikein ymmärrä", ajatteli +ja sanoikin kirjailija, mutta hän oli hywillään kuitenkin siitä, että +hänen teoksensa oli hywäksytty, eikä kokonaan hyljätty. Kilpakirjoitus +painettiin, hän sai jonkunmoisen maksun siitä ja niin näytti hänelle +koittawan paremmat ajat. + +Kirjailija rupesi nyt häpeemään sitä, kun hän oli ollenkaan +kirjoittanut mitään. Hän ei olisi suonut yhtään painetun teoksensa +kappaletta tulewan niihin tienoihin, jossa hän itse asui, sillä hän +hywin käsitti millä tawalla hänen kotiseuduillansa hänen teostansa +arwosteltaisiin, ja tosiaankin kuului siitä monenlaisia mietteitä. +"Kyllähän noita tuommoisia kaikki osaa kirjoittaa", arweli yksi ja +toinen. "Eipä tuo ole niin erinomaisen miehen teko" j.n.e. Mutta ne, +jotka eiwät saaneet eiwätkä ymmärtäneet pitää lukua tekijästä, lukiwat +sitä wesissäsilmin, sillä he näkiwät siinä oman kuwansa--oman sydämensä +ja teokselle rupesi kaikkialla tulemaan suosiota osaksi. + +Näin kului taas joku aika. Taaskin julistiwat sanomalehdet +kunniapalkinnon kirjailijoiden haettawaksi. "Entä jos nyt onnistuisi, +entä jos nyt ei enää tulisi epätasaisuuksia, minä wielä koetan", +ajatteli kirjailijamme ja ryhtyi työhön, sillä häntä oli suuresti +elähyttänyt senkin wertainen menestys, joka hänen edellisellä +teoksellansa oli ollut. Samalla innolla, samalla henkisellä +ponnistuksella, waikka nähtäwästi heikommilla ruumiin woimilla, teki +hän työtä ja niin taas teos walmistui oikeaan aikaan ja lähetettiin +määräpaikkaansa. + +Sillä wälin oliwat kirjailijan warat wähenneet wähenemistään, sillä +mitä hän sai tuolla puoleksi woittaneella kirjateoksellansa, se meni +enimmäksi osaksi entisten welkojen maksuksi, niin muodoin ei sekään +häntä suuresti hädästä päästänyt ja puutteet kapisiwat kantapäillä. + +Waikka näin oliwat asiansa, rupesi hän taas uusien teoksien työhön, +huolimatta näljästä ja wilusta, waiwoista ja wastoinkäymisistä ja yhä +enemmän heikontuwasta ruumiinsa terweydestä, sillä hänen lewoton +henkensä ei katsonut wastuksiin. + +Se teos, jonka oli onnistunut painosta ilmestyä, oli +kirjainkustantajille antanut niin paljon rohkeutta, että he tohtiwat +ottaa painattaaksensa uusiakin kirjailijan teoksia, joita hän heille +tarjoili, mutta se hinta mitä hän niillä sai, oli niin wähäinen, ett'ei +se riittänyt hänen kohtuulliseenkaan toimeentuloonsa, ja hän alkoi +tulla niiden harwojen hoidettawaksi, jotka hänen tunsiwat. Mutta ei hän +heltinyt sittenkään työstänsä, waan ponnisteli yhä uusien teoksiensa +kanssa, sillä hän toiwoi tuon oikullisen ja kowasydämisen onnettaren +wiimein kääntywän hänelle lempeämmäksi ja toimittawan hänelle palkinnon +tuosta par'aikaa kilpailemassa olewasta teoksesta. + +Wihdoin wiimenki sai kirjailija kilpailewan teoksensa takaisin, +semmoisen lauseen kanssa, että: "Teos on kyllä monessa kohden +huomattawa. Se kuwailee tarkasti kansan tapoja ja puheenlaatua; kieli +on sujuwaa, raikasta ja alkuperäistä, ja luonteet owat ylimalkaan +selwästi kuwatut, waan waikuttimet eiwät aina ole yhtä wapaasti +käsitettäwät." "Mikä siinä sitten mahtanee olla, kun waikuttimet eiwät +ole käsitettäwissä, waikka tunnustetaan luonteet selwästi kuwatuiksi? En +ymmärrä!--Wäärään työhön minä poloinen ryhdyin. Minulta tulee niin +huonoa jälkeä, että waan saa alulla: 'kyllähän siitä tulisi'--'se on +liian kowa'--'sitä pitäisi paljon parantaa'--'niissä on +epätasaisuuksia' ja--'niissä ei ole waikuttimet käsitettäwissä!'"---- +sanoi kirjailija surullisesti. "Kohtapa pääsen kuulemasta kehnon ja +halwan työni onnistumattomuutta, sillä selwästi tunnen, ett'ei aikani +ole pitkä. Tulkoon pian minun jälkeen toinen, joka saa jotakin jaloa ja +täydellistä aikaan isänmaamme hywäksi!" + +Sen uutisen perästä ei hän kyennyt enää mihinkään henkiseen työhön, +sitä wähemmin ruumiilliseen, sillä hän kowin murtui tuosta pettyneestä +toiwostaan; siitä päiwästä pitäin joutui hän wuoteen omaksi ja muiden +ihmisten hoidettawaksi!--Kun hän makasi tuota kituwaa tautiwuodettansa, +käwin häntä katsomassa, niin usein kuin woin, joka oli hänelle suuri +lohdutus. Hän pyysi minun kauppaamaan wiimeisiä teoksiansa +kirjainkustantajille, ja minä sainkin ne wihdoin heille myödyksi, +waikka tosin polkuhinnasta, ja näin tulleilla waroilla hän sai +melkomääriin maksetuksi wiimeiset welkansa. + +Kun hän oli wuosikausia näin sairastellut, hawaitsin eräässä +arwokkaassa sanomalehdessä arwostelun eräästä hänen teoksestaan. +Arwostelija oli tunnettu ankaraksi uusille painosta ilmestyneille +kirjateoksille; hänen sanottiin waikuttawan terweellisesti +kirjailijoihin ja niin estäwän roskakirjallisuuden pääsemästä wallalle. +Mutta tällä kerralla oli hän erinomaisen lempeä arwostelussaan: +paljasta kiitosta waan siinä oli sekä esitystawan että kielen ja +mahtipontisen kuwauskywyn puolesta. Wiimeiseksi lausui hän: "suuri +kirjailija on ilmestynyt meidän sekaamme." + +Otin sanomalehden mukaani, ja lähdin sen kanssa sairastawan ja puutosta +kärsiwän kirjailijan tykö. Hän näytti nyt, kuten ennenkin, ilahtuwan +minun tulostani. Minä luin hänelle tuon arwostelun. Wieno puna nousi +silloin hänen muutoin niin kalpeille kaswoillensa ja hänen suunsa +wetäytyi surullisesti hymyyn. Näytti niinkuin henki olisi ponnistellut +riutuwaa ruumista wielä eloon, sanoen: "älä wielä waiwu, älä wielä +uuwu! Ihmiset jo ymmärtäwät sinua--ei--meitä molempia; he tarwitsewat +wielä meitä!" Mutta tuo heikontunut hengen suoja ei kauan jaksanut +iloita hengen sisällisistä tunteista; pian katosi wieno puna poskilta, +pian häwisi surullinen hymy suusta. Entinen kalpeus, entinen +alakuloisuus waltasi kirjailijan ja hän rupesi taas taistelemaan sitä +taisteloa, joka wiimein lewon tuopi. + +Jos tuo arwostelu olisi tullut paria wuotta ennemmin, niin kukaties-- +kukaties? + +Aika kului; yhä useampia kirjailijan teoksia ilmestyi painosta, ja yhä +suurempaa mieltymystä tuli niille osaksi, mutta yhä heikommaksi käwi +kirjailija kamppaillessaan taudin kanssa. Hänen teoksiaan luettiin +innostuksella ja ihastuksella, mutta harwa lukijoista tiesi, mitä ne +oliwat kirjailijalle maksaneet. Ei hän nyt enää ollut heidän +mielestänsä "pieni ystäwä", waan oikein suuri kansalainen, joista oli +kunniaa ja hyötyä kaikille muille, paitsi hänelle itsellensä, ja jota +sopi kerskaten mainita. Ei nyt enää kirjailijan teokset olleet: +"kyllähän siitä tulisi", eikä "liika kowat", waan niistä oli jo tullut +kypsyneet teokset, jotka eiwät kaiwanneet enää tulemusta, ja joissa ei +huomattu enää mitään kowuutta, mutta sulaa lempeää totuutta, jota oli +luultu kowuudeksi. Ei ne enää tarwinneet "paljoa parantamista", sillä +tekijä oli ne jo alusta alkaen parantanut--omalla sielullaan, ja +mistäpä niihin sen paremmat parannusaineet tuliwat, ja nyt huomasiwat +ihmisetkin, että ei siihen toista parantajaa tarwinnut. Ei niissä nyt +enää ollut "epätasaisuuksia", sillä ihmiset jo huomasiwat, että +tapaukset kulkiwat teoksissa käsikädessä toistensa kanssa hywässä +järjestyksessä ja sowussa ja wiimein suliwat yhteen, ainoaksi suureksi +kuwaksi. Nyt niissä oli "waikuttimet helposti käsitettäwät", sillä +ihmiset näkiwät niissä oman kuwansa; he näkiwät niissä semmoisia kuwia, +joita eiwät he olleet ikänä ennen nähneet, nimittäin: kuwia oman +sydämensä sywimmistä sopukoista.--Mutta se, joka noita oli maailmalle +ilmituonut, makasi wuoteellansa, taistellen taudin ja sitä seuraawan +kuoleman kanssa, melkein--hyljättynä--unhotettuna!--Näin kostaa +maailma! + +Wihdoinkin--sittenkun kaikki oli jo myöhäistä--rupesiwat maailman +mahtawat pitämään huolta tuosta ennen "pikku", mutta nyt isosta +ystäwästään! He oliwat saaneet tietää, että jos se nyt kohta kuolee. +Sentähden laittoiwat he ottamaan hänestä walokuwaa, ennenkuin kuolema +ennättäisi tapahtua, ja walokuwan ottaja tulikin, mutta hän tapasi +kirjailijan--kuollunna--ruumisarkussansa!--Walokuwa otettiin kuitenkin, +mutta hänen pokiinsa ei noussut enää wienoakaan punaa, eikä hänen +suunsa enää mennyt surulliseenkaan hymyyn. Kolkko, kylmä oli hänen +muotonsa, sitä ei näyttänyt elähyttäwän tuo myöhästynyt +suosion=osoitus. + +No niin. Kun kirjailija oli kuollut, laitettiin hän hautaan myös, +tawallisilla menoilla, mutta harwoilla saattajilla. Ainoastansa ne, +jotka lähiseuduilla hänen tunsiwat sisällisesti, oliwat saattamassa +häntä wiimeiseen lepokammioonsa, ja seisoessaan hänen hautansa +partaalla, wuodattiwat kaipauksen kyyneliä. Ne ne oliwat, jotka kauan +wielä hänen kuolemansa jälkeenkin tunsiwat kaihoa, ikäwää ja kaipausta +sydämessänsä. + +Mutta tahtoipa kiittämätön maailmakin puolestansa jotakin olla: nyt +laitettiin rahankeräys, että saataisiin muistopatsas wainajan haudalle; +ja keräytyneillä rahoilla todellakin saatiin komea kiwinen hautapatsas. +Mutta minun mielestäni tuntui, että he olisiwat tehneet paljoa +paremmasti, jos olisiwat tuon muistopatsaan tehneet aikoja ennen ja +pehmeämmästä aineesta, nimittäin--leiwästä, niin olisi kirjailija, +kukaties, perustanut itselleen paljoa suuremman muistopatsaan, kuin tuo +kiwinen olikaan. Hän olisi woinut elää pitemmän ajan, kun hänen +elämänsä ehtoo olisi ollut warattuna ja hän olisi teoksillaan enemmän +woinut kansaansa hyödyttää. + +Usein käwin hänen haudallansa, wuodattamassa sinne kaipaukseni. Silloin +aina näytti olewan tuo kiwinen muistopatsas "liian kowa" syötäwäksi +elottomille hampaille, ja "waikuttimet eiwät tuntuneet olewan helposti +käsitettäwät", sillä tuntuipa niinkuin tuo kiwi olisi tuossa +alituisesti kuiskinut: "Jos sinä olet kirjailija, niin sano että nämät +kiwet leiwiksi tulewat." + +Enhän minä itse muistopatsaan hankkimista moiti. Olisihan kirjailijamme +ollut paremmankin ansainnut, mutta miksi ei hän saanut eläessään +palkkaansa raskaasta henkisestä työstänsä? Miksi hänen piti kuolla +kesken=ikänsä puutoksiinsa? Miksi ihmiset tunsiwat hänen wasta liika +myöhään--hänen kuolemansa jälkeen?--Eiköhän jälkimäisen suhteen +senwuoksi, kun hän oli--kirjailija, sillä niin kostaa maailma.--Moni, +moni suuri kirjailija on saanut samaa kowaa kokea, samaa puutosta, +samaa ylönkatsetta, samaa pilkkaa, ja kun asia on pahimmalleen +kääntynyt, wieläpä wainoaki kärsiä--sillä niin kostaa maailma! Eihän +nuot ole muka muuta kuin tyhjiä houkkia, tarpeettomia hourupäitä ja +haaweksijoita, turhien huhujen ja wieläpä kapinankin nostajia, jotka, +kenties, olisiwat jollain tawalla häikäistäwät ja estettäwät +hulluttelemasta ja haaweksimasta. Kuinkas muutoin? Maailman pitää pysyä +waan tawallisena, ei sen tulewaisuudesta saa ruweta hourailemaan; sehän +se on oikeaa tawallista menoa! + +Woi te maailman isoset, kun ette te tunne ihmissydäntä! Te ette tiedä +kenelle se sykkii, ette tiedä että se sykkii--isänmaalle--palawasti, +ei, se sykkii--hehkuwasti--ja kumminkin te istutte arwelematta +tuomioistuimelle ja annatte tuosta hehkuwasta sydämen sykkimisestä +aristelematta semmoisia päätöksiä kuin: "Kyllähän siitä tulisi"--"se on +liian kowa"--"sitä pitäisi paljon parantaa" ja--"waikuttimet eiwät ole +wapaasti käsitettäwät", samalla kun suuri kansalaisenne kärsii, riutuu +ja surkastuu ruumiillisten elämäntarwettensa tähden--riutuu, surkastuu +ja uupuu keskenikänsä--hautaan! + +Turhaan huutawat ja riistäwät uskonnon kiiwastelijat itselleen sitä +kunnian kruunua, että yksin heitä maailma wihaa, wainoo ja ylönkatsoo, +eikä ketään muita, waan minun mielestäni saisiwat he hywin hywällä +omallatunnolla ottaa kirjailijatkin joukkoonsa tuosta kunniasta osaa +ottamaan, sillä nyky=aikana uskonnon wainot ja ylönkatseet eiwät ole +werrattawat siihen mitä usea kirjailija saa kokea! + +Ystäwäni! kuka ikänä wielä lienetkin. Sinä, joka istut oman katoksesi +alla, omassa huoneessasi, oman pöytäsi ääressä; sinä, joka kotoasi +löydät wälttämättömimmät elämäsi tarpeet; sinä, joka istut perheesi +keskellä, luet ja jalostutat kirjailijan teoksilla perheesi ja omaa +henkeäsi--älä katso--minä pyydän sinua--älä katso kirjailijaa ylön! Hän +on jo aikoja sitten uupunut, wäsynyt, paljoista ruumiin ja sielun +ponnistuksista, mutta hänen henkensä on eläwänä kuwana nytkin edessäsi, +se on tuosta hehkuwasta sydämestä wuotanut paperille--sinulle ja sinun +tähtesi; käytä niitä hywäksesi!--Hänen henkensä kuori, tuo kuolewainen +ruumis, kenties on jo aikoja mullaksi muuttunut, mutta hänen henkensä +ei kuole ikänä--ei ikänä, niin kauan kun maailma seisoo. Hän kuoli, +kukaties, ennen aikaansa, hyljättynä, ylönkatsottuna--unhotettuna, ja +niin tuo rawistunut astia ei kestänyt loppuun asti sitä alinomaista +hengen wuotamista, jota hänellä oli määrä suojella ja tallentaa. Hän +riutui ennen aikaansa; paljon, paljon senkin tähden, ett'ei tuosta +rawistuneesta astiasta pidetty ulkoapäin mitään huolta! Hän ei elänyt +itsensä tähden, waan sinun tähtesi; hän ei saanut eläessään palkkaa +työstänsä, mutta sinä--ystäwäni--woit siitä hedelmän niittää--käytä +sitä hywäksesi! Häntä ei aikaisensa maailma tuntenut, mutta hän tunsi +jo--sinun, sinun. Sinun tähtesihän hän eli ja kärsei, saattaisitko sinä +sitten katsoa ylön niitä elämän ohjeita, joita hän on sinulle +hywyydestä julki tuonut? Lue niitä, lue tarkasti, ota waari joka +lauseesta ja sanasta, sillä niissä on elämäntotuuksia, jotka eiwät +koskaan haihdu; muuta ei hän enää sinulta waadikaan. Lue +ajattelemisella, silloin sinä löydät niistä lohdutusta murheessasi, +woimaa seisomaan wastoinkäymisissäsi ja wielä enemmän: sinä tulet +tuntemaan ja tietämään, että sinulla on isänmaa, jota sinunkin tulee +rakastaa--lähinnä Jumalaa--ylitse kaikkea--samalla rakkaudella, jolla +kirjailija on sinua rakastanut! + + + + + +MUTTA ELÄÄPÄ HÄN WIELÄ SITTENKIN. + + +Pahaisena paitaressuna, pikkuisena piimäsuuna tulimme jo ystäwiksi +erään ystäwäni kanssa. Leikit, riidat, surut, ilot ja--woileiwät, +kaikki, kaikki oliwat meille yhteisiä,--oi onnellista lapsuuden aikaa +kuitenkin! Kuta isommiksi me kaswoimme, sitä lujemmaksi liittyi +ystäwyytemmekin, sillä lapsuuden ystäwyys on haihtumaton. Maailma +tuntui meistä pelkältä onnelalta, jossa ei mielestämme ollut muuta kuin +sulaa iloa, riemua ja rauhaa, sillä ne pienet mielen katkeruudet, jotka +meitä wäliin kohtasiwat, haihtuiwat pian kuin tuhka tuuleen, wiattomien +ja turmeltumattomien sydäntemme ilojen edessä. Sanaa: murhe me emme +tunteneetkaan, sillä sydämissämme ei ollut wielä sille wastaawaa +tunnetta. Kaswoimme isommiksi; ei murhetta nytkään. Maailma-- +tulewaisuus, nehän näyttäwät niin lupaawilta ja toiworikkailta. +Wanhempamme eliwät wielä kaikki; Heiltä oliwat kaikki meidän tarpeemme +saatawissa; he kantoiwat huolia meidänkin osaltamme. + +Mutta aika kului, ja ajan kanssa kaikki muuttuu. Wanhempamme kuoliwat +yksi toisensa jälkeen, ja silloin wasta oiwalsimme, mitä he meille +oliwat olleet. Ensikerran eläessämme tunsimme silloin outoa kaihoa; se +oli--murhe, joka ensikerran tuli hakemaan uutta työalaa nuorissa +sydämissämme ja ensiottosilla antoi hän tuta mikä wirka hänellä on +maailmassa. + +Nyt olimme omin päimme maailmassa. Ajan myrskyt alkoiwat, huiskuttaa ja +huljuttaa meitä sinne tänne. Monta waaraa, monta murhetta toi se +tullessaan--niin, niin--monta. Monta horjahdusta, monta loukkaamista, +sai se aikaan, ja jos mieli oli pystyssä pysyä, täytyi taistella +alituista taisteloa--elämän taisteloa. Wäliin woitti hywä, wäliin taas +paha ja jos ei wanhempiemme kristillissiweellinen kaswatus olisi jo +aikaisin painunut sydämiimme; niin kenties olisimme sortuneet, uupuneet +taistellessamme ja silloin olisiwat maailman pahentawaiset hyrskyt +nielaisseet meidät pohjattomaan kuiluunsa. + +Kun tulimme miehiksi, tempasi ajan wirta meidät kauas toisistamme. +Tunnustaa täytyy, että kumpikin tunsimme kowaa surua toisistamme +erotessa; olipa aiwan kuin koko elämän kuorma, jonka tähän asti olimme +yhdessä kantaneet, olisi nyt laskettu erikseen kummankin päälle. + +Wälimme tuli niin pitkäksi, että mahdoton oli enää toiwoakaan tawata +toisiamme; ainoastaan kirjeillä koimme wielä wireillä pitää entistä +lujaa ystäwyyttämme, jolloin aina toisillemme rehellisesti ilmoitimme, +mitä kummankin elämän juoksussa oli tapahtunut. Onnetar ei ollut +kumminkaan niin oikullinen kuin ensimmältä näytti, sillä hän sallei +meidän useammasti kuin kerran persoonallisestikin tawata toinen +toisemme, ei useammasti kumminkaan kun neljästi ja nuot kohtaukset owat +tällä kerralla lyhyen kertomukseni aineena. + + * * * * * + +Kolme wuotta oli kulunut erohetkestämme. Aiwan yksinämme emme olleet +kuitenkaan enää, waikka kaukana toisistamme. Kumpikin olimme löytäneet, +mitä niin kauan olimme hakeneet, walinneet ja jota olimme yksissä +ollessamme niin monesti puhuneet--elämänkumppanimme. Ystäwäni oli +rakastunut toiwottomaan rakkauteen, ei neiden, waan hänen wanhempiensa +wuoksi, jotka kaikin tawoin oliwat tätä rakkautta wastaan. Monta kowaa +oli ystäwäni saanut kokea tuon asian tähden, waan hän ei lakannut +toimimasta eikä toiwomasta, waikka usein kyllä kaikki näytti tyhjältä +unelmalta. + +Oikeastaan ei noilla jäykillä wanhemmilla ollut mitään erinomaista itse +ystäwääni, mutta sitä enemmän hänen kukkaroansa wastaan, jonka he +pitiwät liian laihana. Jos tosiaankaan ei meillä kummallakaan ollut +kerskaamista ennen saaduista eikä wasta saatawista suurista taikka +pienistä perinnöistä; meillä oli waan terweet ja wahwat ruumiit ja +woimallinen, wilpitön halu perustaa omaa taloutta. Mutta nuot +ominaisuudet oliwat ystäwäni rakastetun wanhemmista liian wähäpätöisiä +ja epäwakaisia takeita tulewasta jokapäiwäisestä toimeentulosta, sillä +he arwosteliwat ihmisiä aineelliselta kannalta. + +Epätoiwoon waipunut tyttö rupesi nyt sairastamaan hiwuttawaa +kitutautia. Tuo entinen hilpeä iloisuus ja wapaa awosydämisyys, jotka +hänellä ennen oliwat joka=aikaisina seurakumppaneina, katosiwat +yht'aikaa terweyttä osoittawan poskien punan kanssa; kalpeus, +raskasmielisyys ja synkeys astuiwat nyt yksissä neuwoin sijaan. +Wanhemmat hawaitsiwat heti tuon äkkinäisen muutoksen tyttäressään. He +koettiwat jos jollain lailla saada tietoonsa hänen sairautensa syytä; +mutta kaukaan aikaan eiwät he selwää saaneet, sillä tyttö salasi +huolellisesti sydämensä salaisimpaan sopukkaan kipunsa todellisen alun. +Wanhemmat tuliwat sangen murheellisiksi tyttärensä terweyden tähden, +sillä he rakastiwat häntä sanomattomasti, waikka hiukan wäärällä +tawalla. He alkoiwat toimia tytärtänsä lääkärin luokse, häneltä apua ja +parannusta saamaan. Tuosta uudesta surunsa muistutuksesta ja sydämensä +pistimestä sai tyttö rohkeutta ja woimaa taistellakseen wiimeistä +taisteloaan ja ujona, hiljaisesti, mutta wakawasti tunnusti hän oikean +syyn kuluttawaan tautiinsa.-- + +Wanhemmat hämmästyiwät kowin tämän kuullessaan; sillä he eiwät olleet +wielä siihen elettyynsä asti luulleet rakkaudella olewan kuolettawaa +woimaa. He itse oliwat naimisensa perustaneet mammonan kannalle ja +kaikki olikin käynyt sangen hywin, rauha wallitsi awiopuolisoiden +wälillä. Sentähden he sitä lujemmin uskoiwat, ett'ei onni ole +mahdollinen ilman maallisitta rikkauksitta. + +He eiwät olleet kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka eiwät luowu wäärästä +mielipiteestänsä, waikka wielä mitenkin käwisi. Heissä tapahtui tosi +parannus, kun tosi tuli eteen ja tuo parannus oli niin nopea, että jo +saman päiwän illalla, kun tyttö teki tunnustuksensa, oli hänellä lupa +wanhemmiltaan elämänkumppanikseen walita kenen hän itse tahtoi. Se oli +oiwallinen lääke kuoleman tautia wastaan, sillä jonkun ajan perästä oli +tyttö jo entisessä terweydessään ja iloisuudessaan. Oi kuinka hän oli +nyt onnellinen, kun sydämeltä putosi pois tuo raskas taakka, jota hän +niin kauan oli waikeasti kantanut ja joka oli jo painollansa ryöstää +häneltä hengen. Iloinen ja onnellinen oli ystäwänikin, kun hän sai +syliinsä sulkea sen, jonka tähden hän oli niin monta unetonta yötä +wiettänyt, niin monta kyyneltä puristanut ja niin monta turhaa toiwoa +toiwonut. + +Tämän olen waan sen wuoksi siwumennen kertonut, että tulisimme ystäwäni +awioliiton paremmin tuntemaan. + +Niinkuin jo mainitsin, oli kolme wuotta kulunut siitä, kun toisiamme +olimme tawanneet; sillä ajalla oliwat kaikki nuot hänen surunsa ja +ilonsa tapahtuneet. Nyt tuli minulle se sattumus, että matkustin +likeltä ystäwäni kodin siwuitse. Itsestäänhän on arwattawa, ett'en +suinkaan lyönyt laimiin tilaisuutta käydä häntä terwehtimässä. Tuo +kolmen penikulman matka, joka sen asian tähden tuli wäärää, ei tuntunut +ollenkaan mielestäni liialta. Oikeinpa sydämeni sykki ilosta, kun +tiellä mielikuwituksissani ajattelin kuinka suuren ilon saatan +ystäwilleni tykönsä tulollani, semminkin kun se oli niin aiwan +odottamaton. + +Mitäpä huolisinkaan ruweta kuwaamaan yhtymistämme, sillä itsekullakin +on toki joku ystäwä, niin että hän tiennee ja tuntenee, miltä tuntuu, +kun taasen kerran tapaa toisen ihmisen, jonka kanssa on oppinut elämän +aamusta alkaen jakamaan ilonsa ja surunsa. Sen waan mainitsen +siwumennen, että kauan puristimme äänettöminä toisiamme kädestä, sillä +kummallakaan ei tahtonut olla sanoja puheeksi, sisällämme riehuwien +tunteittemme wuoksi. Kun ystäwäni tointui ensi hämmästyksestään, hoki +hän waan: "Sinä täällä, sinä täällä!" Pian oli kumminkin tuo kohtaus +kiihtynyt, rauhoittunut ja minä tunsin olewani täällä niinkuin +kotonani. + +Ystäwän elämä näytti kaikinpuolin onnelliselta. Hän rakasti waimoaan +täydestä sydämestänsä, ja waimonsa häntä samaten. Aineelliselta +kannaltakin katsoen ei heiltä näyttänyt puuttuwan mitään, sillä +ystäwäni appi=wanhukset oliwat antaneet tyttärelleen runsaat +myötäjäiset; niin perinpohjin oliwat he luopuneet luonteisesta +jäykkyydestään ja wäärästä periaatteestansa. + +Heidän koti=elämänsä onnellisuutta enensi kuitenkin kaikkein +suurimmassa määrässä se iloinen asia, että hedelmänä heidän +awioliitostansa makasi kehdossa pieni, terwe ja kaunis poika, joka +nimeksensä oli saanut äitinsä isän nimen Aukusti, muistoksi onnensa +tuojille, jommoisina he nyt appi=wanhuksia kunnioittiwat. Tuota +lastansa rakastiwat wanhemmat niinkuin silmäteräänsä ja pieninkin +kirahdus sai heidät hawahtumaan ja apuun rientämään. + +Suureksi ilokseni huomasin aiwan pian, että ystäwäni nuori waimo oli +kristillismielinen, siweä ja siiwoluontoinen ihminen eikä puuttunut +sulouttakaan hänestä; olisipa hän saattanut tehdä onnelliseksi minkä +nuoren miehen hywänsä. Hänkin iloitsi suuresti heille tulostani, sillä +ystäwäni oli usein minusta ikäwällä puhunut hänelle. + +Jos mihin loi silmänsä, ei ystäwäni asumuksessa ja awiollisessa +perhe=elämässä näkynyt muuta kuin pelkkää onnellisuutta, kaikki mitä +tuon kodin autuuttamiseen oli tarwittu, oli heillä saatawissa. Yksi +heiltä kumminkin puuttui ja sekin waan noita tawallisia jokapäiwäisiä +tarpeita, joka ei paljon painanut kaiken muun rinnalla. Ystäwälläni ei +ollut wielä omaa taloa, waan hän asui pienen perheensä kanssa +wuokratuissa huoneissa. He oliwat muuttaneet nykyiseen asuntoonsa saman +talwen syksyllä, jolloin toisemme kohtasimme ja jolloin maa jo oli +hywässä roudassa. Huone oli heidän muuttaessaan hywin hatara lattiasta. +Ystäwäni kyllä oli jo ennen muuttoansa kokenut pitää siitä huolta, että +tuo epäkohta tulisi korjatuksi, mutta sopimaton wuoden aika teki hänen +toimensa tyhjäksi. Kaikki ainekset, joita lattian korjauksessa +käytettiin kylmän estämiseksi, kylmettyiwät oitis yhdeksi tönköksi, +jonka wuoksi ei niistä ollut mitään apua. Tuon syyn tähden oli huone +minunkin siellä olleessani hywin kylmä. Kun sattui awojaloin +astuskelemaan lattialla, tunsi aiwan selwästi, kuinka wiima tuimasti +tunkeusi saumoista sisään. Jos kappaleen aikaa istui yhdessä kohden, +rupesi niin kowasti, kenkäjalassakin ollessa, jalkoja kolottamaan, että +pian oli tarwis ruweta käwelemään, siten poistaaksensa jalkojen +palelemista. Jos taas koetti takkawalkealla korwata, mitä lattia +wirassaan laimiin löi, niin tuli huone ylhäältä kuumaksi kuin pätsi, +waan yhtäkaikki kylmi jalkoja. + +Minä olin pitkin ikääni harrastanut terweys=oppia ja sentähden olin +hankkinut itselleni niin paljon lääkärin ja muita siihen suuntaan +kuuluwia kirjoja, kuin wain woin käsiini saada. Ne oliwat ymmärrystäni +siinä suhteessa senwerran walaisseet, että käsitin tuon huoneen +kylmyyden olewan heille sangen waarallisen, warsinkin heidän rakkaalle +pienelle "Kustillensa", joksika he lyhennettynä pienokaistansa +sanoiwat. Itsekin he kyllä huomasiwat, ett'ei tuo epäkohta ollut hywä, +waan tuo yksi talwi oli heidän mielestänsä niin lyhyt ja tulewan kesän +ijällä kyllä oli aikaa ja tilaa poistaa tuo pieni epämukawuus heidän +elämästään; he näkyiwät elämänsä onnen aamussa jaksawan melkein +huomaamatta kantaa niin pieniä wastoinkäymisiä. + +Minä en saattanut heille olla warowasti ilmoittamatta tuota mielestäni +heille niin edutonta kohtaa, sanoin siis heille: "Minä luulen, että +tämä kylmä huone on waarallinen teidän lapsenne terweydelle." +Tuon kuultuansa sieppasi ystäwäni waimo pikku Kustinsa syliinsä ja +suuteli häntä tulisella äidin rakkaudella ja innolla, ja sano: "Pahahan +se on, hywin paha, kun tämä huone on niin kylmä, mutta kyllähän me +tässä tulemme Kustin kanssa aikaan, kun suojelemme hywin itsemme." Sen +sanottuaan waipui hän ajatuksiinsa ja katsoi ikäänkuin surumielellä +wakaisesti lastaan. Luultawasti hän mietti jotain, mutta mitä?--sitä ei +woitu tietää. + +"Olisinkohan tuolla arwelullani loukannut hellän äidin mieltä?" kysyin +tuon nähtyäni itseltäni, ja melkeinpä kaduin, kun tulin ollenkaan +ilmoittaneeksi mielipiteitäni. + +Aikani tuli lähteä pois ystäwieni tyköä, sillä asiani ei sietänyt +pitkää wiiwyttelemistä. Molemmat pyysiwät hartaasti, että wiipyisin +wielä wuorokaudenkaan heidän luonansa, mutta se oli mahdotonta. +Sydämelliset jäähywäiset ystäwiltäni otettuani ja erittäin wielä pikku +Kustia hywäiltyäni, lähdin taas matkustamaan. Kyyneleet walahtiwat +kummankinpuolisesti silmiimme, sillä olihan tietämätöntä, saisimmeko +enää koskaan eläwin silmin nähdä toisiamme. + + * * * * * + +Kului taas kolme wuotta, ja ne wuodet eiwät olleet muutoksia ihmisissä +aikaan saamatta. Perheellinen elämämme oli wakautunut wakawammalle +kannalle. Se toi tullessaan uusia puuhia, uusia huolia ja uusia +welwollisuuksia. Entinen huikentelewainen ja yhtäkaikkinen olomme oli +muuttunut pieneksi yhteiskunnalliseksi elämäksi, joka waati meidät +uhraamaan kaiken woimamme, kykymme ja tarmomme pienen yhteiskuntamme +eduksi. Ne lentäwät mielikuwitukset ja haaweet, joita olimme +nuoruudessamme mättäneet päämme täyteen alkoiwat yksitellen wähittäin +haihtua ja turhaksi raueta kuin sawu tuuleen. Sen sijaan alkoi +ehtimiseen eteemme aueta ihan tosi=elämään ennen tuntemattomia oloja ja +waatimuksia. Paljon waatiwat ne, mutta paljon jaksoimme mekin, sillä +olimmehan wielä nuoret ja terweet. Jos jolloinkin emme ottaneet waaria +elämän kutsumuksesta, erehdyimme, lankesimme silloin usein, ja katkerat +oliwat nuot erehdyksemme hedelmät, katkera myös se katumus, joka siitä +seurasi. + +Niin! Niinkuin mainitsin, oli kolme wuotta kulunut tuosta ensimmäisestä +kohtauksestamme. Silloin oli minulla taas onni tawata entisiä +werrattomia ystäwiäni. Tuo kohtauksemme ei ollut nyt odottamaton, +niinkuin ensimmäinen ja silti olimme ennättäneet antaa jo tiedon +toisillemme siitä. + +Sama sydämellinen wastaan=otto tuli nyt minulle osaksi kuin ennenkin, +sillä sama wilpitön ja sydämellinen ystäwyys wallitsi keskenämme. +Paljon oli ystäwäni asema muuttunut sillä aikaa. Nyt eiwät he enää +asuneet toisen huoneessa hyyryläisinä. Oma oli nyt komea talo. Nyt ei +enää ollut heidän asuntohuoneensa kylmä; lämpimältä ja mukawalta se nyt +tuntui. Nyt ei ollut kerrassaan minkäänlaista puutetta--niin olipa +jotain kuitenkin--tuo pikku Kusti, hän ei ollut terwe. + +Nuori äitikin oli kalwennut ja kuihtunut. Miksi? Paljo walwominen, +paljot waiwat, paljot murheet oliwat sen aikaan saaneet. Pikku Kustinsa +tähden oli hän walwonut, waiwat nähnyt, hänenpä tähtensä myös +murhehtinut. + +Kipeä oli Kusti nyt. Heidän entinen kylmä wuokrahuoneensa oli tehnyt +tehtäwänsä, oli iskenyt lapseen turmiollisen wammansa. Poika oli jo +siksi iso, että hän osasi yhtä ja toista puhua sommitella. "Tyliin, +tyliin! poupaan, poupaan!" huusi hän wuoroon waiwaloisesti tuskiensa +seasta. Tuota ei raukka tehnyt kuuroille korwille, sillä wuoroon +syliin, wuoroon kätkyeeseen sowitteliwat, waaliwat, ottiwat ja paniwat +hellät wanhemmat sairasta lastansa, tuota oliwat he tehneet jo toista +wuotta yöt ja päiwät. Silloin kun toinen uupui, walwoi toinen heistä +sairaan lapsensa ja toisen pienemmän lapsensa wuoksi, sillä sairas +Kusti=raukka ei ollut enää ainoa lapsi wanhemmillansa. + +Heti ensi silmäyksellä huomasin, että lapsessa oli risatauti. Tiesin +myös kuinka waarallinen se on ja ett'ei se useasti jätä uhriansa +elämään. Lapsi ja wanhemmat käwiwät minulle kowin säälikseni, sillä +jälkimmäisten pelko sydänkäpysensä kuolemasta ja sitä seuraawa murhe +oliwat jo rajattomissa. Tuon tietoni ja tuntoni salasin siis heiltä +huolellisesti, sillä ei minun sopinut enää lisätä kiwiä ennestäänkin jo +liian raskaan kuorman päälle. + +Minä kehoitin heitä waan kaikin mokomin hakemaan lääkärin apua. +Wäliaikaiseksi awun toiwoksi neuwoin sen mitä ymmärsin, josta paljon +kärsiwä lapsi sai hiukan liewikettä kauheille kiwuillensa. + +Minä jäin nyt enemmäksi aikaa ystäwieni luokse, ottamaan osaa heidän +suruunsa ja waiwaansa. Minä walwoin wuoroni heidän kanssansa, että +uupuneet wanhemmat saiwat wähäkään lewätä. Lapsen äiti ei kumminkaan +woinut ensi wuorokausilla hywäkseen käyttää tarjottua apua, sillä hän +oli pitkällisestä, paljosta walwomisesta tullut niin pöhköksi, ett'ei +woinut unta saada. Pian säikähti hän taas ja hyppäsi ylös, sommerrellen +epäselwiä, käsittämättömiä sanoja. + +Eräänä kertana walwoimme ystäwäni kanssa kahden, äiti oli waipunut +unenhorroksiin. Mutta yht'äkkiä rupesi hän surullisesti walittamaan. +Sanomaton tuska kuwastihe hänen kaswoillansa ja suuret hikikarpaleet +waluiwat alas. + +Hän wärähteli suonenwedon tapaisesti ja hänen suunsa näytti tekewän +jotakin sanaa. Samassa tuokiossa sanoi hän sydäntä särkewällä +wärisewällä äänellä: "Woi, woi! Woi sitä kylmää huonetta! se ryöstää +meiltä Kustin."--Se oli lastansa sääliwän, lastansa rakastawan hellän +äidin unessakin olewan hellän huolen hätä=ääni, joka tunkeutui +korwiimme--ei, sydämeemme se tunkeutui.--Me tunsimme tuon säweleen +merkityksen, tiesimme, tunsimme sen, että se lähti äidin sydämestä. +Meidän ei myös tarwinnut sitä toisillemme tulkita, mutta kummankin +silmiin nousiwat kyyneleet ja me ymmärsimme mistä pohjasta ne oliwat +lähteneet. + +Wasta muutaman wuorokauden päätä woi uupunut äiti hywäkseen käyttää +unen wirkistäwää woimaa, kun olimme toimittaneet hänet toiseen +huoneesen maata, erinäisen hoidon alle, sillä hänenkin tilansa näytti +hywin arweluttawalta, ja niinkuin minä mainitsin, oli sairas lapsikin +lewollisempi, joka seikka paljon helpotti äidin lewotonta sydäntä. +Lääkärin apu joutui nyt. Hänen määräämiään lääkkeitä ja neuwoja +ruwettiin suurimmalla huolella wiljelemään ja seuraamaan. Monta +wuorokautta ei kulunut ennenkuin hawaittiin ankaran taudin +helpoittawan. + +Sairas pikku Kusti rupesi paranemaan aika wauhtia ja wiikon päiwäin +perästä woitiin jo huomata, että hänen silmistänsä woisi wielä silmät +tulla; hän sai myös lepoa ja otti wähin ruokaa; tuo kuumeensekainen +tuska oli ruumiista haihtunut ja noin parin wiikon päästä lapsi jo +wähin naureskeli--olihan hywät toiwot! + +Wanhemmat iloitsiwat suuresti. Musta murhe ja epätoiwo alkoi poistua ja +toiwo--wanhimman toiwo alkoi saada tilaa heidän sydämissään. He +näyttiwät uudistuneen kokonaan toisiksi ihmisiksi ja kaikki tuo suuri +muutos oli sen heikon toiwon työtä. + +Nyt wasta woimme keskenämme ruweta puhelemaan elämämme hawaintoja, +sillä itsekunkin sydäntä oli tawallansa helpottanut. + +Kun asiat oliwat kerran noinkin hywälle kannalle tulleet ystäwäni +kodissa, läksin minä jälleen kotia. Ystäwäni iloitsiwat ja toiwoiwat, +mutta sydämeeni jäi salainen pelko ja aawistus jostain wielä +suuremmasta ystäwilleni tulewasta murheesta. + +Niin loppui toinen kohtauksemme. + + * * * * * + +Yksitoista wuotta! Mikä ääretön ajan paljous, kun ajattelee sitä eteen +päin, mutta elettynä, menneenä on tuo niinkuin uni taikka warjo. Hywiä +ja huonoja tapauksia oli aika tuonut tullessaan, hywiä ja huonoja +tapauksia oli se muistoomme iskenyt siwu rientäissään, hywiä ja huonoja +lienee sillä tarjota eteenkin päin. Iloja, murheita, lankeemisia ja +nousemisiakin on ajalla tarjota ihmislapsille. Ja joka ei hywäkseen +käytä tuota jälkimäistä lahjaa, hänellä ei ole lankeemistakaan, sillä +hänen elämänsä onkin waan pelkkää yhtäläistä lankeemista ja siinä +olemista ja kun aika hänen jättää ja hän ajan, ei hän löydä menneessä +elämässänsä muuta kuin kauhua, kostoa, ja hän on hukassa. + +Paljon olimme mekin ajalta saaneet, paljon oli elämä meitä opettanut. +Tosi=elämän olot, tawat ja waikutukset, ja perheellinen toimiminen oli +meissä wakaantunut nyt koko elämämme korkeimmaksi tarkoitusperäksi. +Olimme jo aikoja huomanneet sen tosi=asian, ettei maailma juuri +wälttämättömästi tarwitse meitä, mutta että se, joka todesti meitä +tarwitsee, ei ole mikään muu kuin--oma itsemme ja perheemme, ja että +noiden eduksi meidän on uhraaminen neromme ja woimamme, työmme ja +toimemme. Tuon kautta hawaitsimme maailmankin meiltä jotain saawan, +saawan lisää kansalaisia, joille oli opetettu tärkeimmät ihmisen +welwollisuudet Jumalaa ja ihmisweljiä kohtaan. Tuon käsitettyämme +huomasimme, että me juuri olimme ne, jotka tarwitsimme maailmaa, eikä +päinwastoin, ja silloin tunsimme, että olemme welkapäät uhraamaan +aineellisia warojammekin isänmaamme ja yhteiskunnan hywäksi ja +toimillammekin auttamaan yleistä hywää.-- + +Niin. Yksitoista wuotta! Noin paljon aikaa oli kulunut siitä kuin +wiimein olimme olleet yhdessä. Suuri oli ilomme siis toisiamme +tawatessa niin pitkän erillämme=olon perästä, sillä kirjeenwaihto, jos +uutterakin, ei woi wertoja wetää kahden ystäwän suullisille +keskusteluille. + +Kuinka toisin oli ystäwäni kodissa kaikki nyt kun wiime kerralla. +Taloudelliset asiat oliwat waurastuneet yhä edelleen kaikin puolin +hywin. Useampia iloisia, terweitä ja kauniita lapsia leikki ja hyöri +lattialla. Perheen isä ja äiti oliwat terweet ja hywissä woimissa; ne +oliwat perhe=elämän kauniin ja kallein kruunu. Onnela todestikin oli +tuo koti, sillä sitä kaunisti yhä wielä keskittäinen rakkaus +awiopuolisoiden wälillä ja hiljainen nöyrä tottelewaisuus ja +wanhempiensa sywä kunnioittaminen lasten puolelta.--Oi onnellinen +perhe=elämä! kuinka suloiseksi sinä teet kodin niille, jotka oiwaltawat +sinun autuutesi ja jotka arwaawat sinun hywäksensä käyttää. + +Pikku Kusti sitten?--niin, niin? Hän ei ollut enää pikku +Kusti, iso, uljas, werewä ja iloinen nuorukainen oli hän nyt +neljäntoista=wuotiaaksi. Kaikin puolin oli hän kaswanut ja waurastunut +hyötyisästi ja wähääkään ei näkynyt jälkiä hänen entisestä +kiwuloisuudestaan, jos ei oteta lukuun niitä jo osaksi tasaantuneita +arpia, jotka risatauti oli hänen kaulallensa jättänyt. Poika oli +iloinen luonnostansa ja wanhemmat rakastiwat häntä kaksinkertaisella +rakkaudella, senkin wuoksi, kun hän oli pelastunut waarallisesta +taudistansa, ja poika palkitsi tämän rakkauden ja hellän +huolenpidon nöyrällä, kunnioittawalla alttiiksi=antawaisuudella +ja tottelewaisuudella.-- + +Todellakin oliwat ystäwäni tyytywäiset nykyiseen tilaansa ja he +iloitsiwat suuresti Kustin paranemisesta. Paljon puhelimme me elämän +kohtaloista, sen iloista ja suruista. Eräänä kertana sanoi perheen +äiti: "Kylmä huone oli ryöstää meiltä lapsen, mutta Jumalan kiitos! +waara on nyt ohitse. Poika kaswaa ja hyötyy, eikä pienintäkään taudin +oireita ole hänessä näkynyt yhdeksään wuoteen. Paljon waiwaa, murhetta +ja huolta tuotti se meille, mutta Jumala palkitsi ne moninkertaisesti, +lahjoittaessaan poikamme meille takaisin. Minä pelkäsin jo pahinta, +sillä lääkäri sanoi taudin olewan waarallista laatua." + +Niin äiti ja niin isäkin, sillä kaikki surut, tuskat, ilot, riemut, +kaikki perheellisen elämän tunteet, oliwatpa ne wielä mitä laatua +oliwatkin, oliwat heillä yhteisiä. + +Minä iloitsin heidän kanssaan, iloitsin heidän onnestansa, iloitsin +heidän terweydestänsä. Niin! minä iloitsin, koska hekin iloitsiwat, +mutta synkkä, pelottawa aawistus waltasi sisällisesti kumminkin +mieleni. Minä koetin wieroittaa pois tuota salaista pelkoani, minä +koetin toiwoa, että se olisi turhaa pelkoa, koetin unhottaa pois +mielestäni ystäwieni ensimäisen kylmän huoneen ja sen synnyttämän +wamman, koetin mielessäni kuwaella heidän Kustinsa tulewaista +terweyttä. Ajattelin hänen terweenä, raittiina, miehekkäänä miehenä, +uljaana, onnellisena perheen isänä, kunnioitettawana kansalaisena ja +wihdoin kunnianarwoisena, harmaapäisenä wanhuksena, leikkiwänä +lapsiensa lapsien keskellä. Niin kuwittelin, niin taistelin minä +sisällisien tunteitteni kanssa, mutta waikka mitäkin wielä olisin +koettanut mieleeni wetää surullisen aawistuksen poistamiseksi, pysyi se +sydämessäni salaisena, painawana huolena, jonka kuitenkin huolellisesti +salasin ystäwiltäni kuten ennenkin. + +Tuo meidän kolmas kohtauksemme ei ollutkaan sen pitempi, eikä siinä +ollut sen erinomaisempaa. Sydämen rakkaat jäähywäiset otettuani koko +perheeltä, lähdin taas pitkälle kotimatkalleni. + + * * * * * + +Wähän toista wuotta kului tuosta wiime kohtauksestamme. Silloin sain +ystäwältäni kirjeen, jossa hän haikealla surulla ilmoitti, että tuo +kauan nukuksissa ollut waarallinen risatauti oli taas uusiutunut heidän +Kustissaan! Se ei ollut minulle suinkaan odottamaton uutinen, mutta +yhtäkaikki teki se minuun kummallisen waikutuksen; olipa kun olisi +kylmä wesiämpäri kumottu päästä jalkoihini; se, jota pelkäsin oli +tullut: kylmän huoneen iskemät wammat eiwät olleetkaan tuntumattomiin +haihtuneet, eiwät olleetkaan heittäneet wielä rauhaan huolehtiwien +wanhempien sydämiä--niin--eiwät olleet. + +Oitis kirjoitin ystäwilleni, että hakisiwat lääkärin apua, sillä minä +tiesin, kuinka waarallinen tuo tauti on. He seurasiwat neuwoani +ehdottomasti ja lieneepä heillä itsellänsäkin ollut se keino +luotettawimpana tukena murheessansa. He kirjoitteliwat tiheään minulle +tilastansa ja poikansa sairaudesta, sentähden oli minulla siitä +jotenkin tarkka tieto. + +Pojan tauti muutteli ja kiihtyi; se laskeusi jalkoihin, jonkatähden +Kusti=riepu ei päässyt kaikin ajoin paikalta päkähtämään. Wasempi polwi +rupesi ikäänkuin luutumaan ja paksunemaan kipu=paikalta. Siinä oli +alinomainen tuska ja pakotus ja jos se pääsi wähänkään liikahtamaan, +päästi tuo kowasti kärsiwä nuorukainen sydäntä särkewän hätähuudon. + +Lääkärin apu saattoi siihen wielä kerran parannusta. Jalka rupesi +oikenemaan, kiwut wähenemään. Poika alkoi jaksaa istua wuoteessa ja +siinä ollessaan hän milloin luki, milloin kirjoitteli, milloin taas +wuoleskeli ja walmisteli jotain mielikaluaan. Wanhemmat toiwoiwat ja +iloitsiwat, sairas myös toiwoi ja iloitsi ja kaikki asian tuntewat +tekiwät samoin. + +Tuota menoa pitkitettiin wähilleen wuosi. Silloin sai poika taas niin +äkkinäisen taudin puuskan, että luultiin hänen siihen paikkaan +kuolewan. Siteet, kääreet, kaikki täytyi ottaa pois ja sen kauemmin ei +niitä woitu enää panna käytäntöön, sillä sairas ei niitä kestänyt. +Ihmisjärki, ihmisnero, tiede eiwät woineet enää onnella wastustaa niitä +wammoja, jotka kylmä huone oli iskenyt. + +Näinä aikoina ystäwäni kirjoittiwat taas minulle ja pyysiwät minua +hartaasti tulemaan sinne. Minulla ei ollut niin pätewiä syitä, jotka +olisiwat woineet estää minua tottelemasta heidän kutsuansa, sillä kauan +oli minulla jo heidän huolensa ollut raskaana sydämen asiana. Lähdin +siis matkaan ja pääsin onnellisesti perille. + +Kauhea suru ja hätä oli walloittanut ystäwäni. Tosin riensiwät he, +kuten ennenkin, minua wastaan ottamaan, sillä suotuisa, mieluinen oli +heille minun tuloni. Mutta kauan ei kestänyt tuota wastaanotto=iloa +ystäwilläni, pian nousiwat taas kyyneleet heidän silmiinsä. + +Menimme nyt sairashuoneesen, jossa murheellinen näky kohtasi silmiäni: +kuihtuneena, laihtuneena, surkastuneena, makasi wuoteellansa +tuskissansa kärsiwä nuorukainen. Jos en olisi tietänyt kuka hän oli, en +suinkaan olisi tuntenut, että hän oli sama iloinen, reipas, hyötyisä +nuorukainen, joka minua niin surullisesti miellytti wiime kerralla +talossa käydessäni. Sairas loi surullisen silmäyksen minuun ja nosti +lakastuneet kätensä minua kohti. Hän koetti hymyillä, mutta tuo hymyily +oli waan wienon surumielisyyden ja tuskallisuuden täydellinen kuwastin. +Minä kumarruin häntä kohden ja hän kiersi molemmat laihat, mutta +taudista kuumenneet käsiwartensa kaulaani. + +"Huonosti on nyt Kustin asiat", sanoi hän sydäntä särkewällä äänellä. + +"Huonosti näkyy olewan. Oi kuinka mielelläni tekisin sinut terweeksi, +kun waan woisin", sanoin minä. + +"Minä uskon sen", sanoi hän, irroittaen kätensä kaulastani. Sitten +painoi hän silmänsä puoliumpeen ja raukesi woimattomana +puoli=horrokseen ja walittawaan tilaan. + +Minä rupesin, sairaan suostumuksella, wuorottelemaan wanhempien kanssa +sairaan hoitamisessa; liewentääkseni siten surusta ja walwomisesta +uupuneita wanhempia. Poika-raukka tyytyi hywin minunkin hoitamiseeni, +sillä hän tiesi ja tunsi, että otin sydämmestäni osaa hänen tuskiinsa. +En ikänäni unhota niitä hetkiä, joina yksinäni öisin istuin hänen +wuoteensa wieressä. Puhdas huone, puhdas sairaswuode, himeässä lampun +walossa, yön hiljaisuudessa, teki jo sywän waikutuksen läsnä olijaan; +siihen sitten wielä elämän ja kuoleman wälillä taistelewa sairas, joka +ei wielä ollut peräti heittänyt toiwoaan paranemisestaan, maata +riuwotti kalpeana, hiljakseen walitellen. Sääliksi käwi tuo nuorukainen +tuossa tilassa ja tuolla ijällä, jolloin elämä ihmiselle on niin rakas +ja toiwottu. + +Wäliin antoi kauhea kipu ja tuska perään sen werran, että hän sai +hiukan lepoa, sillä uni oli häneltä paennut melkein kokonaan, +jonkatähden ei hän wäliin silmää ummistanut wiikon päiwiin. +Noina helpompina hetkinä puheli hän mielellään ja nuot puheet oliwat +surullisen sywiä. Niissä ilmautui usein wahwa uskallus tulewaisen +elämän toiwosta siitä elämästä, jossa ei enää ole sijaa murheelle, +kärsimisille ja waiwoille, ja tuohon elämään pääseminen tuntui olewan +hänen päämääränsä. Wäliin hän kyllä puheli paranemisestaankin mutta +siihen hän itse aina lisäsi: "woi, en minä enää parane!"--Opettawaiset +oliwat nuo yölliset keskustelut, sillä tuntuipa ikäänkuin hauta, +ijankaikkisuus ja tulewainen elämä olisiwat yhtyneet yhteen. + +"Woi, moi, woi! Woi, Herra Jesus, minua onnetonta! Woi, kun kuolema +tulisi ja pelastaisi minun kauheista tuskistani!" waikeroitsi tuskien +aikoina tuskan rasittama nuorukainen niin että meni läpi ytimien; niin +se meni minunkin, mitä sitte wanhempien! + +Eräänä kertana olin wuoro=lewähdykseni ajalla nukkunut wäkisinkin; +luonto waati saatawiaan. Oikeastaan ei tuo ollutkaan nukkumista, olihan +waan horroksissa olewaa tilaa, jolloin en kuitenkaan tietänyt +ulkomaailmasta mitään. Yht'äkkiä heräsin siitä, kun kuulin sairaan +kamarista puhetta, joka kuulosti siltä, kuin suuri ihastus olisi ollut +siellä olewilla ihmisillä. Minä en joutanut kuuntelemaan heidän +haastelujaan, niin oli mieleni hywänä, waan panin aika wauhtia waatteet +päälleni ja menin kuulemaan, mitä oli tapahtunut. Kun astuin huoneesen, +hawaitsin, että sairas oli terweemmän näköinen ja iloinen. + +"Nyt minun jalkani paranee, nyt se on puhjennut ja minä muutenkin +paranen, sillä en ole enää hetikään niin kipeä kuin ennen", sanoi hän +iloisesti, kun minä tulin huoneesen. + +"Minä uskon ja toiwon niin käywän", sanoin teeskennellen, waikka +sydämeni sai waan uutta wahwiketta tosiluulolleni. + +Tuo kauwan pakottawa ja kiwistäwä polwi oli nyt puhjennut. Tämä seikka +oli waikuttanut sen, että kipu oli paljon wähennyt ja siitä oli sairas +saanut toiwon kipinän paranemiseensa: siitä tuo iloisuus hänelle ja +tuota hetkellistä iloa ja toiwoa eiwät wanhemmat hennoneet kärsiwältä +lapseltansa pois ottaa, waikka he lääkäriltä oliwat kuulleet, että +semmoinen runsas märän wuotaminen saattoi wiedä sairaan wiimeisetkin +elinwoimat. He iloitsiwat, kun heidän kärsiwä lapsensakin iloitsi; he +wakuuttiwat hänen paranewan, kun hän itsekin niin wakuutti. Tuostahan +se iloinen puhe syntyi, jonka kuulin unen horroksissa ollessani sairaan +huoneesta. + +Woi, woi! Tuo ilo ei ollut pitkällinen. + +"Jääköhän tuo minun jalkani koukkuun?" kysyi sairas eräänä kertana +minulta, ollessamme kahdenkesken. + +"Saattaisipa niinkin käydä", wastasin hänelle. + +"En huoli yhtään, jos jalka jääkin koukkuun, kun waan muuten paranen", +sanoi sairas uhraawaisesti. + +Kowalta, surkealta tuntui minusta tuo uhraus. Parhaassa nuoruuden +ijässä olewa nuorukainen olisi antanut jalkansa, olisi jäänyt ijäksensä +rammaksi, waiwaiseksi, kun waan olisi saanut henkensä pitää; kallis, +rakas on henki kaikelle eläwälle. + +Näin kului aika. Haawa juoksi myötäänsä kowasti märkiä. Sairaan woimat +rupesiwat heikkonemaan--tuskat uusiwat. + +Aina muistan erään hetken, jolloin hän taas oli kowissa tuskissa. Hän +kurotti laihat, woimattomat kätensä isäänsä ja äitiänsä kohden ja he +kumartuiwat hänen puoleensa. Lapsen rakkaudella kietoi hän riutuneet +kätensä wanhempiensa kaulaan ja sanoi tuskanitkunsa seasta +tukehtuneella wärisewällä äänellä: + +"Woi rakas isä ja äiti! Kowat owat tuskat pojallanne." +Emme yksikään läsnä=olewista woineet pidättää kyyneleitämme, emmekä +mitään sanoa, sillä sydämemme oli pakahtua kauheasta surusta ja +säälistä, niin kowasti otti se meihin; ainoastaan äiti woi itkunsa +seasta sanoa: "Woi raukkaani." + +Kaikki paranemisen toiwo oli nyt taas loppunut sairaalta; hän +walmisteli itseänsä kuolemaan, walmisteli itseänsä tuolle pitkälle +matkalle, josta kukaan ei wielä koskaan ole palannut. + +Eräänä kertana itkiwät molemmat wanhemmat riutuneen ja loppuaan +lähenewän poikansa wuoteen wieressä. Woimattomuus, kun eiwät osanneet +häntä mitenkään auttaa, särki niin heidän sydämensä ett'eiwät he +kyenneet muuta tekemään kuin itkemällä sydäntänsä wuodattamaan. +"Älkää itkekö, isä ja äiti! Minun waiwani owat kohta lopussa ja silloin +kun ne loppuwat, saan semmoisen elämän, jossa ei ole koskaan waiwoja, +elämän, jossa ilo, wanhurskaus ja rauha kestää ijankaikkisesta +ijankaikkiseen", sanoi sairas surewille wanhemmilleen. + +"Jaksatko sinä uskoa että Jumala on armosta anteeksi antanut sinun +syntisi ja suonut sinulle armon?" kysyi äiti itkunsa seasta +huolellisesti. + +"Minä uskon sen; mitäpä minä muuta uskoisin; onhan Hän antanut +muillekin syntisille armonsa poikansa tähden, eikä minun ole mitään +helpompi uskoa kun sitä, että Hän on pois pyyhkinyt minunkin syntini", +sanoi sairas heikolla äänellä. + +Hellä äiti laskeusi polwilleen armaan poikansa wuoteen wiereen ja +suuteli hänen polttawaa ja kalpeaa otsaansa. Kuumat ilon kyyneleet +tipahteliwat hänen silmistään sairaan kaswoille, sillä hän tiesi nyt, +että tämä kuolee onnellisen kuoleman. + +"Kohtapa mekin tulemme perässäsi, sillä jos eläisimmekin wielä jonkun +wuoden ja waikkapa wielä jonkun wuosikymmenenkin, niin se on +ijankaikkisuuden suhteen niinkuin pisara meressä. Yksi päiwähän on +hänen edessänsä niinkuin tuhannen päiwää, ja tuhannen päiwää niinkuin +yksi päiwä; siellä tapaamme toisemme", sanoi isä. + +"Niin, niin, rakas isä!" sanoi sairas ja painoi silmänsä umpeen, sillä +hän oli kowin uupunut noiden keskusteluin tähden. + +Olipa tuo hauska näky--elämän opettawaisimpia kohtauksia: turwa +keskellä hätää, elämä keskellä kuolemaa--; se on jotain jalompaa, +jotain korkeampaa, jota tämän maailman nero ja wiisaus ei woi ihmisille +antaa!---- + +Tuossa surullisessa, mutta toiworikkaassa tilassa kului aika. Isä ja +äiti eiwät lähteneet enää koskaan pois sairaan poikansa wuoteen +wierestä. Pitkällisen kokemuksen kautta oli surewa isä warttunut niin +hywästi kääntelemään ja nostelemaan sairasta, korjailemaan ja +kouhottelemaan hänen kauwan maattua wuodettansa, joka oli ja jonka piti +olla ikäänkuin joku kaawa, eri kolo joka ulospistäwälle luun sompulalle +ja kiwun tähden ei oltu tuota wuodetta woitu korjata wuosikausiin-- +tukeamaan ja wakauttamaan kipeää polwea, ett'ei se pääsisi liikkumaan-- +niin, isä oli kaikkeen tähän niin harjaantunut, ett'ei niitä toimia +muut woineet tehdä ja tuon apunsa tekikin isä niin mielellänsä. Äiti +taas oli aina tarpeesen, pyhkimään pois tuskien nostamaa hikeä sairaan +kaswoilta, päästelemään pois siteitä, puhdistelemaan ja toisia siteitä +panemaan kipeään polween ja märkiwiin haawoihin, puhelemaan +lohduttawaisia sanoja--niin, eipä ole kellään niin pehmeää kättä eikä +niin hellää sydäntä kuin äidillä. + +Eräänä kertana olimme kaikin koossa sairaan wuoteen wieressä. Hänen +kielensä alkoi sammaltua; hän tahtoi puhua jotain; sitä ei ymmärretty. +Kurotettiin korwat hywin liki hänen suutansa. Silloin erotettiin sanat: + +"Woi hywä Jumala, kun ette te ymmärrä! Nyt minä kuolen, nyt loppuu +waiwani, sillä kipua ei enää ole. Hywästi rakas isä ja äiti! hywästi +weljet ja sisaret! Kiitoksia rakas isä ja äiti rakkautenne edestä! +kiitos kaikille! I=lo..." Hän raukesi woimattomuudesta ja näytti kuin +olisi hän tahtonut ojentaa kätensä. + +Äiti ymmärsi tuon heikon, sanattoman liikkeen; hän meni sairaan tykö ja +otti hänen kätensä omaansa. Wieno, heikko puristus seurasi sitä, tuskin +tuntuwa. Rinta rupesi korahtelemaan, hengitys harweni, wiimein lakkasi +se kokonaan--nuorukainen oli jättänyt tämän maailman. Lääkäri oli +arwannut oikein, oli sanonut oikein.--Sairas ei kestänyt märän wuotoa. +----Kylmä huone oli wienyt uhrinsa. + +Kauan, kauan piti surewa äiti poikansa kädestä kiinni, sittenkin wielä +kun henki oli hänestä lähtenyt. Kyyneleet wuotiwat murheellisen äidin +silmistä tulwanaan; näyttipä siltä kuin kukaan ei olisi woinut sulkua +saada tuolle tulwalle, mutta se uhkuikin sydämestä, äidin sydämestä. +----Hän laskeusi polwilleen pois menneen poikansa wuoteen wiereen, +kätki kaswonsa kuolleen ympärillä olewiin peitteisin ja piti yhä hänen +kättänsä omassaan. Siinä suri, siinä itki hän, eikä kukaan hennonut +häiritä hänen suruaan.--Näyttipä siltä, kun hän ei olisi tahtonut +koskaan erota rakkaasta lapsestaan, jota hän oli niin armastanut, jonka +tähden hän oli niin paljon kärsinyt. + +Isä seisoi jäykkänä ja liikkumattomana niinkuin kuwapatsas, katsoa +tuijottaen yhä waan yhteen ja samaan paikkaan--kuolleesen poikaansa. +Hän ei itkenyt. Wahwa, jäykkä miehen luonto salasi tuskansa ja surunsa +sydämeensä. Mutta tärinä hartioissa, aaltoilewa rinta, kimaltelewat +pisarat silmissä, osoittiwat, että kowa myrsky, kowa suru ja tuska +riehui tuon wahwan rintakehän sisällä. + +Näyttipä siltä, kuin ei tälle oikeutetulle surulle tulisikaan loppua, +näyttipä siltä kuin hellä äiti nääntyisi suruunsa ja tuosta huomautin +ystäwälleni. Hän meni warowasti waimonsa tykö ja laski hiljaa kätensä +hänen olkapäällensä. Waimo hawahtui tuosta ja käänsi wetistyneet +silmänsä miestänsä kohden. + +"Lähdetään pois! Suru ei auta, emmekä sillä woi kuollutta eläwäksi +tehdä, niin mielellämme kuin sen tekisimmekin. Paljon olemme +kadottaneet, mutta asia ei toiseksi muutu", sanoi ystäwäni. +Waiston=tapaisesti totteli waimo miehensä kehoitusta; itkien ja +tyrskien seurasi hän meitä toiseen huoneesen. + +Nyt oli ilta ja kaikin panimme lewolle. + +Tuli huominen päiwä. Ystäwäni waimo ei itkenyt enää, sillä hänellä ei +ollut enää millä hän olisi itkenyt--kyynelten lähteet oliwat kuiwuneet. +Oliko suru asettunut? Ei, sitä se ei ollut tehnyt, sillä sama waltawa +tuska oli hänellä nytkin kun wiime iltanakin waikka kuiwiltaan. +Koetimme häntä lohduttaa, minkä woimme--turhaa työtä, sillä äiti ei +ottanut lohtuakseen, waikka wielä mitäkin olisimme puhuneet hänelle. +Ainoat sanat, jotka hän lausui, oliwat: "woi minun poikaani, woi minun +poikaani!" + +Olimme sen päiwän kolmen huoneessa, sillä kukaan ei meistä halunnut +isoa seuraa, ei paljoa puhetta. + +Oli saman päiwän ilta. Surewa äiti näytti kauan waipuneena sywiin +ajatuksiin ja mietteisiin; hän ei ollut kaukaan aikaan puhunut yhtäkään +sanaa, mietti waan ja huokasi wäliin raskaasti. Me emme häirinneet +häntä. + +Yht'äkkiä kirkastui hänen näkönsä! Hän oikasi itsensä suoraksi ja loi +melkein iloisen silmäyksen meihin. + +"Mutta elääpä hän wielä sittenkin, elää ijankaikkista elämää; sillä hän +uskoi ainoaan Jumalan Poikaan, ja joka niin tekee, hän elää, waikka on +kuollutkin--miksi siis surisimme häntä?" niin lausui hän, käwellen +meitä kohden ja ojentaen miehelleen kätensä. + +"Niin, niin! hän elää, sinä sanoit oikein", sanoi mies iloissaan ja +otti waimonsa tarjotusta kädestä kiinni. + +Hän oli saanut lohdutuksen raskaasen murheesensa, mutta mistä oli hän +tuon rauhan, tuon lohdutuksen saanut, mistä käsittänyt? Meiltäkö? Ei, +me emme olleet woineet sitä hänelle antaa, sillä äidin lempi lastansa +kohtaan, äidin suru lapsensa kuolemasta, oli wäkewämpi meidän tarjoamaa +apuamme. Maailmaltako? Ei sieltäkään, sillä maailmalla ei ole antaa +oikeaa lohdutusta tosi=murheelliselle sielulle. Mistäs sitten? Sieltä, +missä ijankaikkinen lohdutuksen lähde on. Häneltä sai hän lohdutuksen, +ja se lohdutus oli parempi, oli turwallisempi meidän lohdutustamme, oli +wäkewämpi äidin rakkautta, murhetta ja tuskaa. Se oli pikkuinen walon +kipinä tulewaisen elämän toiwosta, jonka hän uskolla käsitti ja sen +walon kipinän edessä täytyi poistua äidin oikeutetun raskaan surun +lapsensa kuolemasta.-- + +Onkohan uskonnon hylkääjillä tuommoinen turwa, tuommoinen rauha ja ilo +keskellä kuolemaa, kuin edellä kerrotulla nuorukaisella oli, ja +lohdutusta ja lepoa suurimmassa murheessa mitä koskaan maailmassa +ihmisellä woisi olla, niinkuin tuolla äidillä? Minä kysyn: onko? +Semmoinen oli neljäs kohtauksemme. + + + + + +WÄÄRÄ MAMMONA. + + +On warakas paikkakunta. Ainoana tulona paikkakunnalla owat +maanwiljelyksen tuotteet, ja se on jo pitkien aikojen kuluessa +pakottanut asukkaat hywästi hoitamaan tuota elinkeinoansa: sentähden on +maanwiljelys heillä paremmalla kannalla kuin monilla muilla. Se ei +olekaan heitä pettänyt, sillä maa palkitsee heille heidän +uutteruutensa; jos ei aina niin wakawastikaan ja runsaasti, kowan +ilmanalan tähden, niin kumminkin paremmasti kuin muiden +maanwiljelyksestä huolimattomien paikkakuntien asukkaita. Se kaikki oli +synnyttänyt paikkakunnassa warallisuutta. Silloin kun muualla myötiin +pölkkymetsiä hirmuisiin hintoihin, ei tämä maanwiljelyksellä eläwä +kansa kyllä koonnut niin äkkiä tuhansia kukkaroonsa, mutta woitto oli +sittenkin heidän. Sillä silloin kun muut saiwat suuria rahoja +metsillään ja kun toiset ansaitsiwat tai keinotteliwat suuria rahoja +yleisissä pölkkytöissä, oliwat he joka aika työtä tekemässä omilla +maatiloillansa, joten heidän työwoimansa pääoma tuli warmaan talteen +pannuksi, tuottamaan luotettawaa ja runsasta kaswua. Sentähden heillä +oli aina riittäwä leipänsä, wielä silloinkin, kun metsänsä myöneiden +watsa oli yhtä tyhjä kuin heidän kukkaronsakin, sillä heidän +työwoimansa sekä isoin osa omaisuuttansa oli mennyt kukkaroon ja +kukkarosta--suuhun; ja tuo suuhun=meno karttui aika=ajalta niin +rajuksi, että kukkaro kuiwui ensin ja watsa sitten eikä kumpikaan +tuottanut enää mitään kaswua. Suuri woitto ole edellisille wielä sekin, +että heidän ruumiinsa ja sielunsa pysyiwät raitisna, karaistuna ja +työteliäänä, siis yhä edelleenkin uutta kaswua tuottawana, jota wastaan +pölkkykeinoihin ryhtyneet weltostuiwat sekä sielun että ruumiin +puolesta työhön kykenemättömiksi tuon kowin äkkiä saadun hywän elämän +tähden, jonka nopeasti pullistunut kukkaro oli heille toimittanut. + +Kaksi wankkaa taloa on muiden muassa tuossa maata wiljelewässä +paikkakunnassa. Talot owat samassa kylässä, ei kaukana toisistansa. +Wankkoja owat ne sekä kartanoinsa että muun warallisuutensa puolesta ja +iki=wanhoista ajoista on niissä asunut yksi ja sama sukupolwi. Linnala +oli toisen ja Ruokola toisen talon nimi. Linnala oli awarain +wiljelysmaiden keskellä olewalle korkeahkolle mäelle rakennettu, +jonkatähden talo näkyi ympäristöön kauas, sillä maat oliwat +paikkakunnalla melkein yhtä katkeamatonta tasankoa. Kaunis ja wahwa +luonnollinen puisto piiritti yhdeltä taholta talon, luultawasti toki +sentähden, että puiston osa oli kiwikko ja kannon sekaista maata, +jonkatähden se ei sopinut muuksi wiljelysmaaksi. Kolme wankkaa +huonehusta seisoi kartanossa, jokainen täydessä kunnossa ja maalattuna, +ja melkeinpä hämmästytti outoa ensikerran kartanolle tulijaa tuo +rakennusten uljuus, jotka päiwäsydännäkin loiwat jommoisenkin pimennon +eli hämärän pihalle; wankka, kaunis, ihana oli talo ja ihana oli +näköala ympäristöön. + +Ikimuistoisista ajoista oliwat Linnalan asukkaat olleet waralliset, jos +eiwät kaikesti onnelliset. Mutta emme huoli tarkastella heidän mennyttä +aikaansa, katselkaamme waan heidän nykyistä sekä sisällistä että +ulkonaista tilaansa. Talo oli nytkin hywissä waroissa: monta aittaa +seisoi monenwuotisia jywiä täynnä, joita ei hywinä wuosina hukattu +milloinkaan, mutta kun sattui tulemaan katowuosi, myötiin niitä rahalla +ja welaksi korkohinnalla ja tuokin tapa lisäsi suuresti talon entistä +warallisuutta. Rahoja oli paljo lainoissa, joista joka aika oli rahan +lisää, sillä korot waadittiin wuosittain sisään, ja jos ei niitä +maksettu taikka ei woitu maksaa, haettiin heti koko welka ulos waikka +kuinkakin suurella welallisen häwiöllä. Noin saadut rahat pantiin taas +kiireesti uusiin lainoihin, tuottamaan aina enemmän korkoa. Kaunis, +pulskea ja lukuisa karja mylwi ja kalisteli rautaisia kiinnipitimiään +talwella mahdottoman pitkässä nawettariwissä ja kesällä oliwat ne +wankkoina ja lihawina syömässä mehewillä ja ruokaisilla laitumilla. +Puoli tusinaa täysiä, lihawia ja iloisia, komeita hewosia täytti +talouden tarpeen siltä puolen, niin ett'ei täällä ollut minkään +puutetta. Oli ruokaa ja rahoja; oli lainoissa mahdottomat summat, ja +tuhansia makasi kirstun pohjalla, joita ei mihinkään liikutettu; oli +wanhoja hopeakaluja suuri paljous ja waatteita oli ahdettu moni luhti +ja aitta täyteen. Oli mainetta, oli ystäwiä ja kunniaa; miks'ei, sillä +oliwathan he rikkaita. + +Taloisena wäkenä Linnalassa ei ollut sillä ajalla, jolta kertomuksemme +on, muita kuin isäntä, emäntä ja heidän kaksi lastansa. Molemmat ne +lapset oliwat tyttäriä; wanhemman nimi oli Kaisu ja nuoremman Liisu, ja +kertomuksemme ajalla oli Kaisu täyttänyt kahdeksantoista, Liisu +neljätoista. + +Linnalaiset eiwät olleet mitään pahoja, eiwätkä ylpeitäkään, waan, +kuten ihmiset sanoiwat: "siiwo=ihmisiä", ja siiwoja ja hiljaisia he +todella oliwatkin niin kauan kun ei heidän myötäkäymisessä suureksi +kaswanutta omaarakkauttaan loukattu, Mutta kun waan tuo arka kohta +heissä sai pienenkään nyrjähdyksen, jos kohtakin oikeasta paikasta, +niin heidän sydämistään esille tuli teräwiä, kipeitä piikkejä, joissa +oli tawara tutkaimena ja rikkaus pontena, ja niin warustetut piikit +oliwat warsin mestarit haawoittamaan ihmissydämiä. Moni, moni hädästä +ja puutoksista ilmankin jo ahdistunut sydän oli sen saanut kipeästi +kokea. + +Lukija kait luulee, että Linnalaiset eliwät joka päiwä ilossa ja +herkullisesti, niinkuin muinainen rikas mieskin, mutta niin ei ollut +laita, sillä ei heillä ollut oikeastaan mitään! "Jopa nyt jotakin", +arwelet kait, "oliwathan he rikkaita, kuinka se on ymmärrettäwä?" +Maltahan hetkinen, niin saat kuulla kaikki alusta loppuun asti. + +He oliwat rikkaita=köyhiä, sillä kaiken tuon rikkautensa ohella eliwät +he puutteen=alaista elämää itseensä nähden. He oliwat niin itaroita, +että tuskin raskiwat syödäkään tarpeeksensa ja waatteitansa säästiwät +he niin, ett'eiwät pitäneet kuin kaikkein wanhimpia ja halwimpia +kuluneita ryökäleitä, ja makuuwaatteitansakin säästiwät he niin, +ett'eiwät hennoneet maata oikeilla wuoteillansa, waan rypiwät joillakin +wanhoilla, kuluneilla ja likaisilla olkimakkeleilla joissakin huoneen +nurkissa! Niin kutsuttu "wieraskamari" oli kyllä hywässä kunnossa, +wuodetten ja kaiken puolesta, mutta talon wäen muut ruumiin osat eiwät +hyötyneet tuosta kauniista wieraskamarista paitsi--silmä. Ainoastaan +joku sattunut, onnellinen ja suosiossa olewa wieras sai joskus nauttia +tuota suloutta ja mukawuutta, jonka kelpo wuode tarjoaa wäsyneille +raajoille, ja hywäkseen käyttää hetkisen sitä rikkautta, jonka eteen +talon wäki oli jo niin monta waiwaa nähnyt, niin monta puutosta +kärsinyt, niin monta unetonta yötä wiettänyt ja niin monta kertaa lukua +lukenut sen karttumisesta ja kaswamisesta! Tawallisesti sai wieras +isännän taikka emännän kanssa käydä katselemassa kaikki talon kalleudet +ja rikkaudet, kaikki jywä= ja jauhoaitat, waatewarat, welkakirjat ja +walmiit rahat, hopeakalut j.m.s., sillä he hywin ymmärsiwät, ett'ei +wieraan silmä niistä osaa ota, mutta jos wieras olisi tiennyt, kuinka +kippurassa talon wäki piti nokkansa, jos näkiwät, että wieras taloon +tulee, kuinka he sipisiwät ja suhisiwat toisillensa tyytymättöminä, +"kun tuo tuli tänne wastukseksi" ja kuinka he wieraan pois mentyä +kaiken kokoontuiwat wieraskamariin lewittelemään wuodewaatteita +käsillänsä ja päiwittelemään, kuinka paljon ne oliwat kuluneet ja +likauneet, ja laskemaan lukua kuinka paljon tuo nälkäinen wieras söi, +kuinka monen markan ja pennin wahingon hän heille oli tehnyt--jos +wieras olisi kaiken tuon nähnyt ja kuullut, niin ei hän olisi niin +hywillään ja ahneilla, loistawilla silmillä katsellut noita +rikkauksia.-- + +Waikka Linnalan isäntä ja emäntä oliwat noin rikkaita, eiwät he +kumminkaan olleet onnelliset. Monta miespolwea oli talon rikkautta +lisätty rikkailla ja pakollisilla naimisilla ja samanlainen oli +nykyisenkin isännän ja emännän naiminen ollut. Tuonlaisten naimisten +seuraukset useinkin oliwat katkerat, sillä todellinen rakkaus ei niissä +tullut koskaan kysymykseen, waan kuollut kylmä tawara, ja kuollut ja +kylmä oli tawara lämpimän sydämen kumppaniksi. Rikas oli ollut tyttönä +Linnalan emäntä ja rikkaan Linnalan ainoan pojan piti saada rikas +waimo--siinä se ainoa ohje, jota he käyttiwät naimisessaan. He eiwät +tienneet mitään todellisesta onnesta, joka tekee awioelämän niin +hauskaksi ja keweäksi. Eiwät he koskaan saaneet kylliksi tawaraa, johon +oli milloin toisen tai toisen syy eli wika, ja siitä piisasi melkein +alinomaista kurinaa ja kärinää, sättimistä ja piikkeilemistä, ja se +teki heidän elämänsä katkeraksi ja kärsimättömäksi. + +Sellaisessa kotielämässä kaswoiwat ja warttuiwat heidän lapsensa jo +aikaisin kowiksi ja tylyiksi. Kaikki heidän hellimmät sydämensä tunteet +tuliwat tuolla tawalla jo pienuudessa sammutetuiksi ja tukahutetuiksi, +sekä kowuus, kylmyys ja tunnottomuus sinne sijaan istutetuksi; +jonkatähden heiltä melkein kokonaan puuttui ihmisellistä +myötätuntoisuutta ja helläsydämellisyyttä. Heidän wanhempansa eiwät +opettaneet heitä edes lukemaankaan, jonkatähden tytöt lukukinkereillä +aina saiwat toria ja nuhtelemisia. Kun wanhemmat tuon saiwat tietää, +eiwät he enää päästäneet heitä wiimeiseltä lukukinkereille ollenkaan, +"sinne häwäistäwäksi", niinkuin he sanoiwat. Kunnollinen kiertäwä koulu +oli kylässä, waan eiwät he panneet lapsiansa sinnekään "muka kaikkea +pahuutta oppimaan!" Wasta sitten kun papisto otti huomioonsa tuon kowin +laiminlyödyn lasten kaswatuksen ja antoi julkisia nuhteita wanhemmille, +ottiwat he kotiopettajan lapsillensa, joka heidät opetti senwerran +lukemaan, että he hädin tuskin pääsiwät ripille. Kaikista näistä jo +selwästi näkyy, että he kowin laiminlöiwät lastensa henkisen +kehityksen, ja wanhempien jokapäiwäisen elämän epäsiweellinen, +esimerkki tunkeutui hetki hetkeltä, aika ajalta tuohon lasten hellään +ja tyhjäksi jätettyyn kohtaan--sydämeen, ja niin ne heikot taimet +kuiwettuiwat ja kowettuiwat jo orastaessaan.-- + +Niin, rikkautta heillä kyllä oli, mutta ei se woinut heitä estää +kuolemasta. Paljon he woiwat saada aikaan rikkaudellaan tässä +matoisessa maailmassa, mutta tuo kuolema ei ollut oppinut hekkumoimaan; +yhtä kylmä, yhtä ankara, yhtä yhtäkaikkinen, yhtä tyly oli kuolema +rikkaalle Linnalan isännälle kuin köyhimmälle kerjäläisellekin, sillä +hän on--lahjomaton. + +Parhaassa miehuudessa ollessaan kääntyi Linnalan isäntä pitkälliseen +rinta=tautiin. Häntä kehoitettiin heti taudin alussa menemään lääkärin +tykö apua hakemaan, mutta hän wastasi waan: "mitä ne woiwat kenenkään +taudille, eiwät ne ole muuta kuin herrain rahan onkia". Toinen, joka +oli isännän kanssa oikein ylimäinen ystäwä, kehoitti häntä uudestaan, +mutta wastasi sairas: "mistäpä tässä rahaa kaikkiin tulee". Kumminkaan +ei sairastawalta isännältä lääkäreitä puuttunut, sillä yksi ja toinen +sääliwä lähimmäinen käwi hänelle hywiä neuwojansa antamassa, miten ja +miten pitää tehdä, että tauti luopuisi, mitä ja mitä pitäisi ryystää ja +nieleskellä, että parannus seuraisi, ja noiden neuwojen johdosta wäliin +kylwetettiin, wäliin pestiin sairasta senkin seitsemänlaisilla wesillä +ja loitsituilla pesehillä. Hän koki niellä kaikkia akkojen ja akkojen +neuwomia wesiä ja liemiä, että kurkku oli solmulla, ja noihin tukiin ja +turwiin nojaten odotti hän koholla kourin luwattua ja wälttämättömästi +seuraawaa parannusta. Noita neuwoja ja rohtoja seurasi isäntä näet +siitä syystä niin mielellänsä, kun ne eiwät maksaneet--yhtään mitään. + +Mutta itsepintainen tauti ei tuntenut ollenkaan, mistä nuo kylwyt ja +wetukat oliwat kotoisin, eikä pitänyt heistä kaikista hywää eikä pahaa, +waan hän teki työtään mukawasti isännän jo melkoisesti heikontuneessa +ruumiissa, jonkatähden ei koko toiwotusta paranemisesta tullut mitään. + +Jonkun ajan isännän sairastumisen jälkeen sairastui samaan tautiin myös +hänen nuorin tyttärensä Liisu. Ei hänellekään, paremmin kuin +isännällekään, toimitettu minkäänlaista oikeaa apua, mutta Liisu sai +aina "aprakkansa" samoista saunoista, samoista wetukoista, liemistä ja +nielemisistä, samoista woitehista kuin isänsäkin. Näin tarkkoja oliwat +Linnalan isäntäwäki! He osasiwat säästää wäärää mammonaa wielä +kuolemassakin. + +Tuossa maata riuwottiwat nyt nuo kaksi köyhää rikasta sairasta, joilla +ei mielestänsä ollut sitä waraa, että olisiwat aikanaan hakeneet +itsellensä kunnollista apua! Kun he oliwat pitkiä aikoja odottaneet +paranemistansa noiden nurkkatohtorien neuwojen nojalla, hawaitsiwat he +itsekin wiimein, ett'ei paranemisesta tulekaan mitään ja se tieto ja +tunto teki heidät kowin alakuloisiksi. Suuri rikkautensa ja hywyytensä, +joka heidän täytyi nyt tänne jättää, poltti ja pakotti heidän +sydäntänsä kowin. Taudin waiwaamana ja rikkauden polttamana tuli heidän +mielentilansa nyt niin juonikkaaksi ja kärtyiseksi, ett'ei heitä +mieliksi woinut palwella mikään, ja isännällä oli joka kärinään +tallella nuo sanat: "tänne jäätte minun tawarani päälle!" + +Kun isäntä oli jo tullut auttamattomaksi sairaudessaan, alkoi mielensä +tehdä koettaa "herrainkin keinoja" parannukseksensa. Kuolema oli +näkösällä, aiwan silmäin edessä; epätoiwo ja synkeys walloitti mielen, +ja niinkuin hukkuwa tarttuu hädissään kaikkiin heikkoihin esineisin, +oljen korteenkin, waikka hän hywin käsittää, ett'eiwät ne woi häntä +pelastaa, niin hapuili isäntä nyt ympärillensä. Isäntä esitteli nyt +emännälle, että "jos tuota koettaisi wielä mennä 'tohtuurin' tykö". + +"Sinnehän sitä nyt wielä mennään! Ei maarian sitä ole koetettu jo +waikka mitä, eikä mistään ole apua saatu; ei yhtään askelta. Mistä sitä +on rahaa joka paikkaan wiskata", tiuskui siihen tuo säästäwä emäntä. + +Waikka isäntä oli tähän asti ollut aiwan samaa mieltä, ei kuitenkaan +emännän säästäwäisyys tällä kerralla soinut hänen korwaansa hywältä, +sillä hänellä oli kowa pelko kuolemasta ja tawaran tänne jäämisestä, ja +hän wastasi emännälle: "rahoja on kyllä tuhansia takanasi". + +"Ei maarian niillä ole parempiakin reikiä", wastasi emäntä kylmästi ja +meni tiehensä. + +Mitäpä nyt teki isäntä. Itse ei hän kyennyt lääkärin luo menemään, eipä +edes rahojakaan kaapista ottamaan; hänen täytyi tyytyä emännän +päätöksiin. + +Ensi kerran eläessään oliwat nyt isäntä ja emäntä erimieliset tawaran +kokoamis= ja säästäwäisyys=asiassa, ja raskaalla mielellä tunsi isäntä +nyt, ett'ei hän ollut tehnyt itsellensä ystäwiä wäärästä mammonasta, +mutta se oli liika--myöhäistä. + +Isännän tauti kiihtyi nyt kahta ankarammaksi ja alkoi lähetä loppuansa. +Sairas alkoi hourailla ehtimiseen: "laskekaa kaswut tarkkaan!--Ei, ei +se tullut nyt oikein, wiimeinen päiwä jäi ajan laskusta pois ja siis +kaswutta.--Eeei--en minä anna sinulle rahoja lainaksi, sinulla on +huonot takausmiehet--ja sinä sitten! millä sinä welkasi maksat, joka +olet aiwan tyhjä mies kuin russakka--ei, ei, menkää, menkää tiehenne! +Ei minulla ole teille antaa jywiä, waikka paikalla nälkään kuolisitte! +Mitäs tyhjää--olisipa sekin wiisasta, että antaisin ruoan pois omasta +suustani...! Oih! täällä on semmoinen pakotus ... mutta kuulepas sinä +siinä: paljonkos annat hywäntekiäisiä, niin annan sinulle rahoja +lainaan? sinulla on kelpo takausmiehet ... woi, woi kuinka polttaa-- +rahani! rahani! tuo lurjus ei jaksanut maksaa kaikkea kaswua--woi, woi, +auttakaa, auttakaa!----" + +Tuommoisia houraili sairas toisin ajoin ja wäliin oli hän aiwan +tunnotonna ja puhumatonna. Useampia wuorokausia oli hänen tilansa +tuommoinen, mutta sitte hän waipui tunnottomuuteen pariksi +wuorokaudeksi. Ei hänessä nyt näkynyt enää muuta elon merkkiä kuin +heikko hengityksen hohotus. Yht'äkkiä rupesi hän käsillään koperoimaan +ympäriltänsä ja näytti pyrkiwän ylös. "Rahani, rahani!" äännähti hän +korisewasta rinnastaan! Kolkko oli tuon wiimeisiä henkiään wetäwän ja +kohta ijankaikkisuuteen menewän miehen wiimeinen äännähdys, joka kuolon +kouristamasta rinnasta, kumisewana ja sammaltawana lähti niinkuin +haudasta. Hänen wiimeisenä lauseenansa oli tuo wäärä mammona, jonka +eduksi hän oli niin paljon pyrkinyt. Tänne oli se nyt jättäminen ja +itsensä meneminen Jumalan eteen kenties hywin köyhänä, tekemään lukua +hallituksestansa. Kenties moni täällä köyhempi teki tuon saman matkan +rikkaampana ja rohkeammassa turwassa kuin Linnalan isäntä;--emme huoli +tuomita, sanomme waan: kenties, kenties!-- + +Kun sairas oli nuo wiimeiset sanansa lausunut, walahti hän raukeaksi +wuoteellansa, hengenweto alkoi harweta, leuka jäi alas ja elämä oli +hänen jättänyt. + +Waimonsa ja tyttärensä Kaisu seisoiwat muiden muassa hänen wuoteensa +wieressä, silloin kun hän puhalsi wiimeisen henkensä, mutta kummankaan +silmiin ei tullut kyyneleitä! Waimonsa ei ollut wielä koskaan +wuodattanut kyyneleitä hellien sydämen tunteiden waatimuksesta, sillä +niitä tunteita ei hänellä koskaan ollut, mutta sydämen katkeruuden, +wihan ja kiukun kyyneleitä, oli hän kyllä usein wuodattanut. Entä ne +toiset silmät? Kowaksi, kuiwaksi oli niidenkin silmien, tarpeessa niin +runsaswetinen lähde--sydän--jo lapsuudessa kuiwanut, niinkuin jo wähän +ennestäänkin tiedämme. Hänessä ei ollut herätetty eikä kehitetty eloon +niitä tunteita, jotka ihmisen tekewät onnettomuudessakin niin +onnelliseksi. Lapsuudesta pitäin oli hän opetettu tuntemaan ja +tietämään, että hän on mahdottoman--rikas, ettei heitä ole kuin kaksi +perillistä ja että wanhempien kuoleman jälkeen jää kaikki omaisuus ja +rikkaus heille; sen tunsi ja tiesi Kaisu liiaksikin hywin.--Nyt kuolee +toki isä jo, ja tuo suuri perintö luiskahtaa kohta aiwan omiin käsiini. +Toinenkin perillinen--sisar, sairastaa samanlaista tautia kuin isä ja +warmaan hänkin kohta kuolee ja tuo rikkaus ja loisto tulee kaikki +minulle ja silloin--silloin ... kenties hän ajatteli niin isänsä +kuolinwuoteella--kukapa hänen tietää, mutta warma waan oli se, että +hänen silmänsä oliwat aiwan kuiwat, siis sydämensäkin liikkumaton! + +Mitäpä siinä oli, isäntä oli nyt kuollut. Häntä ei toimitettu heti +hautaan, sillä hänelle kumppaniksi odotettiin Liisua. Olisi tullut, +näette, aika kalliiksi pitää kahdet hautajaiset likitysten, sentähden +pidettiin isännän ruumista maan päällä niin kauan, että saataisiin +Liisunkin peijaat samassa ja niin päästäisiin puolta wähemmällä +kulungilla! Se toiwo ei pettänytkään jälkeen jääneitä tawaran +säästäjiä, sillä Liisu kuoli todellakin jonkun ajan perästä. Nyt ei +ollut muuta tehtäwää eikä mitään odotettawaa, waan ruumiit laitettiin +hautaan ja sen toimen tehtyä pidettiin suuret peijaat, molemmille +yhdessä, ja niin saatiin "kaksi kärpämä yhdellä lyönnillä". + +Kahden jäiwät Linnalaan nyt emäntä ja Kaisu. He oliwat muiden nähden +surewinaan wainajia, mutta sydämessään oli heillä suloinen ilo ja +tyytywäisyys elämänsä nykyiseen kohtaloon. Niinhän sen pitäisikin olla, +että ihminen tyytyisi siihen, mitä wielä Jumala paneekin päällemme, ja +että ottaisimme wastaan sen lapsen ilolla, jos waikka kuorma tuntuisi +wielä raskaaltakin. Mutta oliko Linnalan emännän ja Kaisun tyytywäisyys +ja ilo oikeaa? Ei, sillä tyytywäisyys tuli heille siitä, kun he nyt +pääsiwät näkemästä waiwaa noista kahdesta sairaasta, joista ei heille +enää moneen aikaan ollut mitään hywää, waan paljon wastusta, kiusaa, +waiwaa ja--kulutusta. Nyt oliwat kaikki nuo epäkohdat yhdellä itkulla +poistetut ja siitä heidän tyytywäisyytensä! Nykyinen ilonsa tuli taas +siitä, kun kaikki rikkaus, kaikki tawara oli nyt heidän kahden. He +tunsiwat sen niin warmaan omaksensa, ett'ei mikään woima ja walta +woinut heiltä sitä pois riistää; he tunsiwat saaneensa nyt niin ison +woittokaupan, ett'eiwät he ennen koskaan olleet tawaroillensa saaneet +niin äkkinäistä ja runsasta lisäystä, ja melkeinpä äiti ja tytär +kadehtiwat salaa toisiltaan tuota wäärää mammonaa.-- + +Linnalassa oli jo isäntä=wainajan aikana ollut monta wuotta +palweluksessa eräs Matti=niminen renki, hän jäi taloon wielä isännän +kuoltuakin. Matti oli kaikin puolin kelpo nuorukainen. Hän oli +kunnollinen työmies ja pystyi kaikkiin töihin sekä ulkona että sisällä. +Hän oli jo isäntä=wainajan kitumisen ja sairastamisen aikana johtanut +kaikki talon työt ja muut talouden toimet, ja kaikki menestyi hywin. +Hän se oli, joka isäntä=wainajan jälkeenkin johti ja hoiti talouden +toimet. Matti oli tasainen, hiljainen ja siiwo luonnoltansa, eikä +hänellä ollut mitään pahoja ja riwoja tapoja; se waan oli paha, että +Matti=rukka oli--köyhä. Kylässä aljettiin yhtenänsä kuiskaella, että +Matista tulee Linnalan isäntä, eikä kukaan järjellinen ihminen +kadehtinut tuota Matin luultua onnea, sillä he tunsiwat hänen kelpo +nuorukaiseksi. Emme woi kieltääkään, ett'ei Matilla ollut salainen +ajatus siihen suuntaan pyrkiä ja Kaisussakin hawaittiin taipumusta +kallistumaan sinne päin. Mutta auta armias, kun Linnalan emäntä sai +tuosta tiedon; silloin oli Matti ja Kaisu pulassa. Matin ajoi emäntä +paikalla pois talosta ja Kaisu sai semmoista löylyä, että se piisasi. + +"Wai semmoisen leipäkoin, köyhän ja nälkäisen rotan sinä keinottelisit +meidän taloon. Minä olen itaruudellani ja tarkkuudellani tehnyt talon +ja koonnut tämän rikkauden ja työlläni ja toimellani kaikki pystyssä +pitänyt, ja siten, waiwaa nähden, työllä ja tuskalla estänyt sinun +tielle joutumasta, ja sinä tekisit sen, että ottaisit kerjäläisiä tähän +minun waiwani päälle mässäämään ja laiskottelemaan! Hm! Eipä wähää! +Kylläpähän minä tiedän, miten siinä käwisi, kun saisit tehdä pääsi +mukaan: ensin tulisi taloon yksi kerjäläinen ja se wetäisi joukon +toisia perässään; sillä arwattawahan se on, että äijän ja ämmän hän +taljaisi heti tähän, ja niin olisi talomme pian syöty puulle puhtaalle +ja me molemmat tiellä! Kauniisti mietti lapsi palkita wanhempansa +suuria waiwoja! Ihmisellä on tarjona waikka minkälaisia naimisia, ja +tuommoisia miettii! Luulisi tuota ihmisen kunniankin jotain maksawan, +ettei itseänsä ja kunniaansa waihda renkiroistoon; hyi! Ei ajatustakaan +sinne päin, ja sen sanon minä," porisi ja sätti Linnalan emäntä +tyttärellensä. + +Kaisu ei puhunut eikä wastannut mitään tuohon äitinsä saarnaan. Hän oli +nyt itsekin tullut tuntemaan kuinka alas hän jo oli itsensä antanut; +äidin saarna oli waikuttanut. Ylpeydellä tunsi hän nyt uudelleen suuren +rikkautensa ja hän huomasi sen hirweän suuren erotuksen, mikä oli hänen +ja Matin wälillä. Hän katui katkerasti, kun hän oli senkään werran +antanut sijaa sydämessään noin halwoille ajatuksille, ja koki kaikin +tawoin wieroittaa niitä pois mielestänsä.--Kenties oliwatkin nuo Kaisun +mielipiteet Matista ainoat ajatukset, ainoa taipumus koko Kaisun +elämässä, jotka sisällisen totuuden tunnon tuottamina waatiwat +ehdotonta tottelemista; mutta ei hän totellut sitä ääntä--hän ei saanut +totella! Olisikohan hän totellut sitä sisällistä ääntä, sisällistä +tunnettansa, jos ei äitinsä olisi häntä niin kowin estellyt sitä +tottelemasta? Kenties. Helppo oli Kaisun waipua takaisin entiseen +sydämen kowuuteensa, sillä kowaksi oli tuo sydän paadutettu jo +lapsuudessa, wäärän mammonan tunnottomassa pätsissä! + +Matti meni pois talosta, niinkuin häntä pahoilla sanoilla oli +käskettykin, eikä hän näyttänyt ollenkaan nurkuwan tuota elämänsä +häpäisewää kohtaloa. Jonkun ajan kuluttua nai hän erään siewän ja +siweän piikatytön ja pian hawaitsi hän, että wäärä mammona oli hänenkin +wähällä wietellä wäärälle uralle, sillä hän nyt sai wasta tuta oikeaa +sydämen rakkautta. Matti rupesi waimonsa kanssa perustamaan torppaa, +jonkun kylän talon takamaalle ja ennen pitkää tuliwat he hywästi +toimeen, sillä molemmat oliwat oppineet tekemään työtä. + +Wankka oli myös Ruokolan talo. Ei kukaan wanhoistakaan ihmisistä +muistanut sitä sen pienempänä eikä köyhempänä. Ruokaa ja rahaa oli +Ruokolassakin ja muuta hywyyttä niin paljo, että se haki wertojaan +maassa. Wankka oli Ruokolankin kartano, niin että monessa rusthollissa +olen nähnyt heikommat huoneukset. Wankka oli karja, wankat kalut ja +aseet, kaikki wankat. Suurilukuinen perhe asui tuossa wankassa talossa +ja hekin oliwat--wankkoja. Suuria ja pulskeita oliwat Ruokolan miehet +ja pojat. Talo oli wanhoista ajoista asti ollut aina wäkirikas ja paljo +oli wäkeä siinä nytkin. Talossa oli kaksi wanhaa weljestä ja +kummallakin heillä oli useampia poikia ja tyttäriä. Syntyipä katsoa +jonakuna talwi-iltana, kun kaikki wäki oli kotona, tuon talon hommaa ja +hyörinää, kuinka he työskenteliwät puhtaissa, siisteissä huoneissa, +kirkkaan takkawalkean loimossa. Waimot ja tytöt kehräsiwät, että +rukkien rattaat meniwät yhtenä sawuna ja siitä syntyi jotenkin kowa +yksitoikkoinen surina. Nuorimmat karstasiwat yhdelle osalle kehrääjistä +sykäröitä ja sitä nuoremmat hoiteliwat itseänsä pienempiä. Yksi osa +miehistä weisteli takkawalkean walossa työkalujensa raaka=aineita ja +toiset wähän taampana seisoiwat höyläpenkkiensä ääressä ja pärewalkean +walossa walmisteliwat mikä mitäkin talouden tarwekalua. Yhdellä tuossa +on walmistumaisillaan pari siewiä ja somia tuoleja, toisella pari +siewiä länkejä, tuolla nuorella miehellä tekeillä--kätkyt ja siitä +arwaamme, että hän on nykyaikoin nainut. Mutta mitäs tuo mies tuolla +tekee? ai! keinu=tuolia! Siitähän woimme päättää, että talossa +ymmärretään jotain elämän mukawuudestakin. Ja tuossahan pukartaa kaksi +pientä poikastakin! Mitähän heillä on mielessä?--Oikein! toisella on +rullatuoli, toisella kuontalolapa tekeillä, ja nyt ymmärrämme, että +noiden miesten kätewyys on sen ansio, kun he jo nuorena harjoittawat +itseänsä siihen. Tuo työteliäisyys ja toimeliaisuus jo kaukaisista +ajoista asti lienee synnyttänyt sen warallisuuden, siisteyden, hywän +järjestyksen ja sopusoinnun, jota kaikkialla ilmestyy talossa. + +Kaikki Ruokolaiset oliwat kylässä erinomaisessa arwossa pidetyitä. Ei +niitä pitoja kylässä ollut, joissa eiwät he olisi olleet, naiset +kokkeina ja miehet kenkkäreinä. Nuorten naimiskaupoissa oli aina joku +Ruokolainen puhemiesnä eikä yhdetkään ristiäiset tuntuneet +ristiäisiltä, jos ei joku Ruokolan parikunnista ollut kummeina, ja +kaikissa kylässä pidettäwissä häissä oliwat nuoret Ruokolaiset aina +nuodemiehinä ja morsianpiikoina; jos ruumis oli haudattawa, oliwat +wanhat Ruokolaiset kantamassa, jos haudattawa oli wanha, ja Ruokolan +pojat kantoiwat kaikki kylän nuorena kuolleet wiimeiseen lepoonsa. + +Noin paljo kunniaa oli heillä kyläläistensä kesken, eiwätkä he sitä +suotta saaneetkaan. Kauneita, pulskeita ja siiwoluontoisia ihmisiä +ollen, oliwat he wielä päälliseksi rikkaita, joka ihmiselle antaa niin +paljon arwoa tässä maailmassa. He eiwät käyttäneetkään rikkauttansa +saiturein tawalla, waan rento elämä oli heillä kaikinpuolin. Heillä oli +wierashuoneet kaikin puolin hywässä kunnossa ja wieraita ottiwat he +mielellään wastaan, pitäen sen kunnianaan, kun saiwat heitä kestitä. +Tosin kuului heidän korwissaan hywältä, kun wieras lausui mielistelewiä +lauseita talon ja sen asukasten hywin woinnista; mutta eihän tuo ole +mikään kumma, sillä kenellepä se soitto ei hywää tekisi. Heillä olisi +jo monta wuosikymmentä ollut maamme enimmän aikaa elänyt sanomalehti, +joka seikka lajillaan myös herätti kyläläisissä kunnioitusta heitä +kohtaan. Ruokolaiset oliwatkin kyllä hywäntahtoisia kyläläisilleen +selittämään ja jakamaan sanomalehdestään saatuja tietojansa, johon +pitopaikoissa tarjoontui heille erinomaisen hywä tilaisuus. Koko idän +tietowarasto perustui sillä tawalla noiden Ruokolan sanomalehtien +nojalle ja jos tuli kysymys jostain asiasta, kuultiin kohta puhujain +joukosta ääni: "niin ja niin kuuluu olewan Ruokolan awiiseissa." Siitä +aiwan helposti johtui, että olemattomatkin asiat koetettiin noilla +Ruokolan "awiiseilla" pystyynsaattaa. + +Kun olemme nyt hätäpikaa tulleet tuntemaan Ruokolaisia ulkoa ja sisää, +heitämme heidätkin tällä kerralla siihen, ja rupeamme erikseen +tarkastelemaan talon toisen wanhemman weljen Asari=nimisen pojan elämän +kohtaloita. + +Asari oli kookas, uljas ja pulskea, täysi=ikäinen poika. Hän oli +luonnoltansa hiljainen ja siiwo, ja moni kylän neito loi häneen +halukkaita silmäyksiä. Hän olikin kunnioitettu kyläläisten kesken ja +jotenkin tiedonhaluinen. Hän hankki usein itsellensä hyödyllistä +kirjallisuutta lukeakseen, mutta wanhat miehet eiwät tuota +tieteilemishalua katselleet juuri hywillä mielin, sillä he arweliwat +kaiken muun tiedon liialliseksi, paitsi mitä heidän awiisinsa woiwat +antaa. Kristillisen ja siiwon kaswatuksen saaneena, oli Asari +todellakin kaikinpuolin miellyttäwä ja toiworikas nuorukainen. + +Kun Linnalan Kaisu nyt oli melkein yksin niin mahdottomien rikkauksien +perillinen, niin hänelle ilmestyi myös mahdoton paljous kosijoita. +Kaikki oliwat rikkaita taikka muutoin jollain tawalla loistawia, sillä +köyhät ja alhaiset eiwät tulleet tässä kysymykseenkään. + +Ruokolassakin oli pitkät ajat kannatettu suwun kunniaa ja talon +warallisuutta rikkailla naimisilla. Se olikin menestynyt, sillä +saattaahan rikkaissakin olla kelpo ihmisiä. Ruokolaiset oliwat +naimisissaan katsoneetkin samassa sydämensä waatimuksia kuin +warallisuuden karttumistakin; silti oli se menestynyt. Mutta +ajanpitkään oli se menetystapa kiinnittänyt heidän ajatustapaansa siinä +asiassa hieman wääriä mielipiteitä. He luulotteliwat näet, että +rikasten ei sowi naida muita uin rikkaita, eli niinkuin he sanoiwat: +"ihmiset ihmisiä, ja piiat, rengit toisiaan." He wäitteliwät, waikka +kyllä siiwosti, että kyllä kait rakkaus tulee jäljestä, kun kerran +yhteen tullaan; waikk'ei sitä alussa olisikaan. Se ajatustapa teki sen, +ett'eiwät Ruokolaisetkaan pitäneet köyhää ihmistä siinä arwossa kuin +rikasta, waikka kuinkakin kunnollinen hän olisi ollut. Mahdottoman +siiwoja kun oliwat, ei tuo halweksiminen heissä tullut juuri monesti +näkywiin eikä kuuluwiin, ei julkisesti silloinkaan. Mutta kun tuli +pitempi keskustelu ihmisten sisällisestä ja taloudellisesta tilasta, +pilkisteli tuo pahankurinen, ihmisiä halweksiwa kurjuus ehtimiseen +heidänkin sydäntensä akkunoista. + +Niiden ajatustapojen ja mielipiteiden hedelmä oli sekin, kun Asarin isä +käski poikansa eräänä iltana kamariinsa kahdenkesken. Asari oudostui +tuosta kowin, sillä sitä ei ollut isä koskaan ennen tehnyt. + +"Etkö ole ajatellut ruweta naimaan?" kysyi isä, kun oliwat tulleet +kahdenkesken. + +"Miksi, isä, sitä kysytte? kysyi Asari punastellen ja hämmästellen, +sillä hän ei ollut ennalta aawistanut semmoista keskustelua. + +"Nyt olisi niin kowin hywä tilaisuus sinulla siihen", sanoi isä. + +"Missä?" kysyi Asari, yhä punastellen. + +"Linnalassa." + +Nyt wasta Asari=rukka punaiseksi lensi. Hän ei tiennyt mitä piti tuohon +wastata. Hän koki siloitella istuintansa ja hieroa käsiänsä ja katsella +sinne tänne; sisällinen taistelu näkyi riehuwan tuolla kärhennetyssä +sydämessä ja kaikista näkyi, että isä oli johonkin arkaan paikkaan +koskenut. + +"Minä en pidä Linnalan Kaisusta", sanoi Asari wiimein. + +"Ahaa! Eikö sen pahempia? Se ei olekaan niin waarallista, jos et +hänestä pidäkään ensi alusta; kyllä hän tulee hywäksikin mielestäni, +kun kappaleen aikaa olette yhdessä", sanoi isä yhtäkaikkisesti. + +"Tuo Mäntylän Taawa on minusta niin mieluinen", sanoi Asari ujosti ja +punastui wielä kahta punaisemmaksi entistään. + +Asari oli nyt tunnustanut isälleen salaisuuden, joka oli hänen +sydämessään liikkunut. Asarinki sydämessä oli herännyt luontainen +totuuden ääni ja hän tunsi, että se ääni oli oikea, jonka oikeutta +hänen tuli puolustaa isänsä edessä. Hän ei ollut tuota tunnettansa +ilmoittanut wielä kenellekään, ei Mäntylän Taawallekaan, ja yhtäkaikki +katsoi hän tarpeelliseksi sitä puolustaa, sillä se näytti nyt olewan +waarassa. + +"Mäntylän Taawa! Mitä luulet hänen kanssaan saawasi? Köyhä, pieni ja +welkainen talo on Mäntylä ja monet owat Mäntylän isännän lapset. +Ajattele!--Useat owat myös omat weljesi ja setäsi pojat; ei tätä niin +paljon osaksi tule, kun meidät aika jättää. Teidän tulee itsenne +hankkia lisää, jos mielitte kunnialla päästä tämän maailman läwitse; +mutta tuota lisää omaisuudellensa ei saada mitenkään pikemmin kuin +edullisen naimisen kautta. Tuommoinen talo ja omaisuus kuin Linnala on, +joka sitte tulisi kaikki sinun haltuusi ja kotoa saisit wankan perinnön, +lähtiessäsi Linnalan isännäksi, eikö kelpaa?" esitteli isä pojallensa. + +Asari, Asari! Älä tottele tuota ääntä! Waikka se on lähtenyt oman hywän +isäsi suusta, niin se ei ole oikea ääni, sillä enemmän tulee kuulla +Jumalaa kuin ihmisiä, ja se se on nykyisessä asiassa jumalallista +ääntä, jonka tunnet omassa sydämessäsi. Seuraa sitä! Ei sen +totteleminen tuota sinulle wahinkoa. Kenties, jos tuo isäsi neuwon +totteleminen tuottaisi sinulle äärettömän, arwaamattoman wahingon, +niin--kenties? + +Kumpaa ääntä Asari totteli?--Isänsä! Hän rupesi miettimään tulewaa +asemaansa. Ahkerasti hän wertaili rikkauden ja köyhyyden keskinäisiä +suhteita ja kummallisen erotuksen hawaitsi hän nyt niistä: toista oli +olla ihmisen käskijänä kuin käskettäwänä, toista antajana kuin anojana, +toistapa wielä oli olla yleisesti kunnioitettuna kuin ylönkatsottuna. +Toista, toista oli kaikilta tahoilta katsottuna olla tässä maailmassa +rikkaana kuin köyhänä. Mutta eräs "toista" oli wielä, jota ei Asari +huomannutkaan ottaa lukuun tuossa elämän wertailewassa katsahduksessa, +nimittäin: oliko toista sitoa itsensä, suurien rikkauksien ohessa, +kiinni semmoiseen elämän kumppaniin, jonka sydän oli--kylmä, jota ei +saattanut rakastaa, jonka näkeminenkin jo waikutti sen, että weri +seisahtui ja sydän tunsi kammoa ja inhoa--niin: oliko se toista kuin +jos olisi yhtynyt semmoiseen kumppaniin, jota sydän niin toiwoi ja +halusi, jonka muisteleminenkin teki jo sydämen niin lämpimäksi ja +elämän niin hauskaksi, waikk'ei hänen rinnallaan olutkaan kultawuoria +eikä muita rikkauksia, ei muuta kuin--lempeä sydän, mutta se sydän +olisi niin lämpöinen ja pehmeä. Tuo "toista" se oli, jota Asari ei +huomannut, sillä hänen oli soaissut--wäärä mammona. + +Asari koetti ajatuksissaan nyt asettaa itsensä Linnalan isännäksi ja +hän huomasi, että silloin olisi hänellä olemista: silloin olisi +hänellä rikkautta, hywiä päiwiä, ja maine ja kunnia tulisi itsestään. +Tuo tunto ja tieto teki Asarin mielestänsä jo kahta wertaa korkeammaksi +entistään. Hän kuwaili mielessään, kuinka häneltä, Linnalan isäntänä +ollessaan, anottaisiin, pyydettäisiin ja waikusteltaisiin minkä mitäkin, +kuinka häntä rukoiltaisiin ja noudateltaisiin melkein joka +tilaisuudessa ja kuinka hänellä olisi aina tarjona tilaisuus runsaasti +lisätä jo ennestäänkin suuria rikkauksiansa. Noita miettiessään tunsi +Asari semmoisen tyytywäisyyden ja onnellisuuden, ett'ei hän luullut +muuta tarwitsewansa. Näiden Asarin mielestä niin autuaallisten ja +onnellisten ajatusten ja tunteiden seasta liepahti tosin usein esille-- +Mäntylän Taawa hänen ajatuksiinsa, mutta ei, ei--hän on yllä lempeä ja +ystäwällinen, mutta hän on niin--köyhä; ei hän sowi. Olipa toinenkin, +joka tuossa mammonan hurmaamassa liehkeessä astui Asarin mieleen. Se +oli--Linnalan Kaisu, jota hän koetti asettaa rinnallensa rikkauksien +kanssa. Oi kuinka kylmältä kyllä tuntui tuo ajatuksissa tehty sowittelu +Asarin sydämessä, mutta olihan Kaisulla tawaraa, jota ei Taawalla +ensinkään ollut ja "kyllähän Kaisukin tulee hywäksi, kun kerran yhteen +tulemme, sanoi isäkin", niin ajatteli Asari. + +Asari oli tehnyt nyt tulewalle elämällensä tärkeän ratkaisewan +päätöksen. Linnalan suuret tawarat oliwat nyt syösseet syrjään +sydämestä ne ihmiselliset ja hellät tunteet, joita hän oli jo enemmän +aikaa tuntenut Mäntylän Taawaa kohtaan. Niiden sijaan oli nyt astunut +rikkaus, loisto, kunnia, maine; mutta Linnalan Kaisu ei sinne +julkisesti astunut. Hän seurasi waan noita Asarin lempiwieraita +kaukaisena, kylmänä wieraana, joka ei ohi päässyt lähitienoillekaan +muussa tapauksessa, mutta tawarainsa lähestyessä ja mennessä Asarin +sydämeen, täytyi hänellekin olla tie auki. + +Seuraawana aamuna puki Asari yllensä pyhäwaatteet ja lähti johonkin, +mihin, sitä ei kukaan tiennyt. Mutta isä tiesi aiwan hywin, mihin pojan +tie weti, ja hän ilosta oikein hykersi käsiänsä, siitä kun hän oli +woittanut niin loistawalla tawalla. Hän tunsi tehneensä wanhimpana +hywän ja toimellisen työn, kun hän oli turwannut lapsellensa tämän +elämän tulewaisen toimeentulon. Hän ei epäillyt ensinkään, ettei +Linnalassa otettaisi ilolla wastaan hänen poikansa tarjoomusta, ja +hänkin piti jo Linnalan rikkauksia melkein omaan perheesensä kuuluwana +ja kaksinwerroin tunsi hän Ruokolan arwon kohoawan. + +Niin, Linnalaanhan Asari nyt meni kosimaan, silloin kun hän lähti +kotoansa pyhä=waatteissa. Hän toimitti heti asiansa ujostelematta. +Sisällinen, waikka tällä kerralla salainen riemu tuli nyt Linnalan +emännän ja Kaisun sydämiin, sillä he oliwat jo pitäneet kauan salaista +toiwoa Asarista. Sekä äiti että tytär otti hänen tarjomuksensa +ilomielin wastaan ja kauppa tehtiin. Kumminkin emäntä hywin warowasti +kysäsi ennen asian päättymistä, paljonko Asari saisi kotoaan +lähtiessään, jos hän tulisi heille wäwyksi, johon Asari antoi emännälle +hywin tyydyttäwän wastauksen, ja niin ei sekään estänyt asian +menestymistä. Salaa katseli nyt Asari Linnalan kaikenpuolista uljuutta +ja kaikissa näkywää taloudellista, wankkaa perustusta. Tuohan kaikki +oli kohta tulewa hänen omaksensa, oman mielensä mukaan hallittawaksi, +ja hän iloitsi sydämessään suuresta woitostansa. Kylmältä tuntui tosin +Kaisu nyt niinkuin ennenkin Asarille, mutta hän ajatteli waan +mielessänsä, "kyllä kait se wielä kaikki tulee hywäksi." + +Ensi pyhänä kuulutettiin Ruokolan Asari ja Linnalan Kaisu. Kylässä ei +tuota pidetty kummanakaan, niinkuin useasti muulloin, silla sekä +sulhanen että morsian oliwat rikkaita ja rikkaathan soweltuwat niin +hywästi yhteen. Olipa kuitenkin eräs, jonka rinnasta puhkesi raskas +huokaus tuon uutisen kuultuansa ja hän oli Mäntylän Taawa. Waikk'eiwät +Asari ja Taawa olleet kumpikaan sanallakaan ilmoittaneet toisillensa +tunteitaan, oliwat he kumminkin kahdenpuolin huomanneet, että heidän +sydämensä puhuiwat niin lämmintä ja pehmeää lemmen kieltä. Nyt oli +Taawan lempi kadottanut wastimensa; siitä tuo huokaus. Taawa kantoi +mykkänä, nöyränä, kärsiwällisesti sydämensä ahdistuksen; hän tunsi +itsensä nyt niin halwaksi, pieneksi ja köyhäksi Asarin rinnalla, että +hän oikein häpesi entisiä turhia ajatuksiansa. Mäntylän Taawa ei +ottanut sittemmin wastaan yhtään kosijaa, sillä hän tunsi selwästi +sydämessään, ett'ei siinä ollut sijaa kenellekään muulle kuin yhdelle, +ja se oli nyt--kadotettu. + +Niin, mitäpä siitä. Asarin ja Kaisun kuulutukset käwiwät laillisessa +järjestyksessä ja Kaisu piti morseuttansa niin tyytywäissä walmistellen +siten suuria tulewia häitä. + +Eräs ystäwä kysyi ensimäisen kuulutuksen jälkeen Asarilta: "pidätkö +sinä todellakin Kaisusta?" + +"Ei, en minä hänestä huoli yhtään", wastasi sulhanen peittelemättä. + +"Kuinka se on ymmärrettäwä? Miten sinä sitte saatat mennä hänen +kanssaan naimisiin, kun et pidä hänestä?" uteli ystäwä. + +"Hänellä on rahoja ja muita rikkauksia", wastasi Asari alakuloisesti. + +"Kylmä on kulta kumppaniksi", sanoi toinen. + +"Kyllä se wielä hywäksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sanoi +Asari entisellä luulo=uskollaan. + +"Minä soisin, että niin käwisi, mutta minä toiwon ja pelkään", sanoi +ystäwä, joka näytti maailmaa tutkineen useammalta taholta kuin Asari. + +"Mitä toiwot ja pelkäät sinä?" kysyi Asari, ikäänkuin waatien +selitystä. + +"Toiwon että niin käwisi ja pelkään ett'ei niin käy", sanoi ystäwä: + +"Joutawa pelko ja toiwo! minä näytän sinulle, ystäwäni, että +kummankinlaatuiset huolesi siinä asiassa owat olleet ihan +tarpeettomat", sanoi Asari wakuuttawasti ja wähän närkästyksissään. + +"Saat uskoa, ystäwäni, että minä kaikesta sydämestäni suon niin käywän!" +sanoi tuo Asarin ainainen, myös wielä naimaton ystäwä, ja niin +ystäwykset erkaniwat. + +Tuo pieni keskustelu oli tapahtunut ulkona taiwaan kannen alla, +laihopellon pientarella, sillä kesä oli nyt ihanimmallaan. Heti kun +Asari oli Linnalan Kaisun kanssa ensikerran kuulutettu, huomasi +yllämainittu ystäwä, että Asari tuli aiwan eriluontoiseksi. +Ennestäänkin oli hän hiljainen ja harwapuheinen, mutta nyt oli hän +muuttunut wieläkin hiljaisemmaksi ja harwanpuheisemmaksi. Hän haki aina +yksinäisyyttä niin paljon kuin waan woi ja kun hän sitä sai, waipui hän +sywiin ajatuksiin, katsoa tuijottaen yhteen ja samaan paikkaan +katkeamatta, siksi kun joku tapaus hänen siitä hawautti. Tuossa +asemassa puhkesi hänen rinnastaan tawasta sywä, kumisewa huokaus. Sen +oli hänen ystäwänsä huomannut ja hän alkoi aawistaa, ett'eiwät Asarin +sisälliset asiat olleetkaan aiwan oikeassa. Ystäwä tapaili usein +Asaria, saadaksensa kahdenkesken puhutella häntä, siten saadaksensa +selwän hänen sisällisestä tilastansa, mutta se ei ollut ennen +onnistunut kuin äsken laihopellon pientarella. Ystäwän tarkoitus oli +saada Asari luopumaan ajoissa pois noin alussa jo niin sywää +synkkämielisyyttä aikaan saawalta tieltä, jos nimittäin hänen uusi ja +tärkeä elämän askeleensa olisi siihen syynä. Mutta, niinkuin jo +tiedämme, Asarin puoleksi närkästynyt puhe teki kerrassaan tyhjäksi +ystäwän yritykset.--Silloin kun ystäwykset tapasiwat toisensa pellon +pientarella, oli Asari menossa Linnalaan, johon hän lähtikin, kun +erkaniwat toisistaan. Ystäwä katsoi hänen jälkeensä surullisesti, sillä +waikka Asarin puhe oli ollut niin jäykkää laatua, ei kuitenkaan ystäwän +huoli hänen sisällisestä tilastansa tullut sillä poistetuksi. Hän +katsoi niin kauan kuin näki Asarin jälkeen, kuinka tämä meni Linnalaa +kohden, ja sitten kun hän katosi näkywistä, huoahti ystäwä: "woi, woi +Asari! Sittekin minä wielä pelkään".-- + +Jonkun wiikon kuluttua tuosta tapauksesta oli Linnalassa paljo puuhaa. +Siellä leiwottiin, pantiin olutta, keitettiin ja paistettiin. +Wiikkokausia oli monta kokkia siellä yötä päiwää palawissa päin +ähkäilleet ja puhkailleet, pyörineet ja pyörineet. Ei tarwinne +lukijalle mainitakaan, että Linnalassa nyt walmistettiin suuria häitä, +sillä paikkakunnan rikkaimmat ja kuuluisimmat nuorikot oli nyt pantawa +ikuiseen liittoon keskenänsä--ikuiseenko?--niin, ikuiseen. Häihin oli +kutsuttu paljon wieraita, kaikki uljaita ja arwokkaita. Morsianpiiat ja +sulhasen nuodemiehet oliwat walitut kylän arwokkaimmista nuorukaisista; +olipa odotettawana loistawat häät, loistawine wieraineen. + +Hääpäiwä tuli. Etimpänä asuwat pojat ajoiwat hewosilla, joku määrätty +neito aina kumppaninaan, sillä niin oli maakunnan tapa, mutta lähempänä +olewat samoiliwat juhlawaatteissaan pitkin teitä ja wainioita suurissa +parwissa Linnalaa kohden, pojat kantaen neitojen myttyjä, ollakseen +siten "morsian=piikojen kyytimiehiä". + +Nyt oli kaikki hääwäki jo kokoontunut Linnalaan; ei puuttunut enää +muita kuin pappia. Wierasten joukossa oliwat myös Mäntylän Taawa ja tuo +sulhasen ystäwä, Karilan Heikki, pienenlaisen Karilan talon +helläsydäminen, hywäntapainen ja =maineinen, tunnokas poika. + +Kaikki oliwat iloisen näköisiä; erityisissä ryhmissä ja parwekkeissa +keskusteliwat he minkä mitäkin asiaa ja iloinen nauru tawasta osoitti +jossain wäki=puskassa, että keskustelua oli osattu hywin johtaa. Nuo +keskustelewat ihmisparwet oliwat enimmiten ulkona, sillä, niinkuin +tiedämme, oli silloin kesän ihanin aika. Toiset seisoiwat ryhmissä päin +yhteen pihalla, toiset käyskeliwät huoneitten ympäristöllä olewilla +kedoilla ja pientareilla, toiset taas oliwat walinneet itsellensä +jonkun kauniin aseman, jossa osa istui nurmella ja osa loikoi pitkää +pituuttansa. Oliwatpa he missä oliwatkin, kaikkialla kuului waan +iloista puhetta ja naurun hohotusta. Kaikki Ruokolankin wäki oli siellä +paraassa miessä--sepä nyt on tietty. Asarin isä ei joutanut ottamaan +osaa muun hääwäen wilkkaisiin ja hupaisiin keskusteluihin. Hänellä oli +kyllin työtä käwelemisestä ympäri huoneita, pää pystyssä ja molemmat +kädet seljän takana, Linnalan suurien rikkauksien katselemisesta ulkona +sekä sisällä, jotka tuossa paikassa oli joutuwat hänen poikansa käsiin, +ja hän oikein hekumoi siitä oiwallisesta onnenpotkauksesta, jonka hänen +sukunsa oli saanut tawaroidensa ja maineensa lisäksi. + +Waikka tuo hääwäki näytti yleiseen niin iloiselta ja murheettomalta, +oli kuitenkin heidän joukossansa joitakuita, jotka eiwät näyttäneet +jaksawan ottaa osaa toisten leikillisiin puheisiin ja iloihin: sulhanen +ei ollut ensinkään iloisen näköinen. Synkkänä, kylmänä, haki hän waan +yksinäisyyttä ja kaikissa toimissaan oli hän niin yhtäkaikkinen koko +häiden ja hääwierasten suhteen, ikäänkuin hän olisi ollut ihan yksin. +Karilan Heikin aika taas meni siinä, kun hän tarkasteli ystäwänsä, +sulhasen, mielentilaa ja piti silmällä hänen käytöstänsä, sentähden +tuli Karilan Heikin asema noissa loistawissa häissä salapoliisin +kaltaiseksi. Iloton oli Mäntylän Taawankin sydän. Hän näki täydessä +walossaan jo toteentuneena kuinka hänen nuoruuden unelmansa oliwat nyt +tyhjiin rauenneet ja tunsipa hän sydämessään syynkin, joka oli turhaksi +tehnyt hänen hartaimmat toiweensa, joka oli ryöstänyt häneltä sen +haaweksitun autuuden, mikä häntä oli tähän asti pitänyt eleillä ja niin +iloisena. Hän tunsi, ett'ei tuota onnea, tuota lämmintä sydäntä ole +häneltä ryöstänyt mikään toinen wielä lämpimämpi sydän, waan kaiken sen +oli tehnyt rikkaus, wäärä mammona, ja hän tunsi ett'ei hänen oikeutensa +ollut oikea oikeus. Hän tunsi itsensä nyt niin ylönkatsotuksi, +hyljätyksi, yksinäiseksi ja orwoksi, mutta samassa myös onnelliseksi +siinä suhteessa, ett'ei hänen sydämensä ollut yhtään saastunut wäärän +mammonan wäärästä himosta. Kylmältä, kolkolta, kuolleiden haudalta +tuntui tawara ja rikkaus Taawalle ilman lämpimättä sydämettä.--Oliko +kumma, jos ei hän jaksanut olla iloinen noita tuntiessaan? + +Nyt tuli pappi taloon ja koko hääwäki sai totisemman muodon. Wihkituoli +rakennettiin erääsen lakanoilla, silmikoilla ja huiweilla ylt'ympäri +puetettuun saliin. Kaikki oli walmista wihkimistä warten ja hääwäki +kokousi. Pastori seisoi wihkituolin edessä, suuri wirsikirja kädessä, +mutta sulhasta ja morsianta ei näkynyt! Odottaminen alkoi käydä +pitkäksi ja ihmiset katsoiwat toisiansa silmiin kysywästi. Tuo tila +tuntui itse kullekin tukalalta ja lewottomia liikkeitä alkoi ilmaantua +hääwäessä, samalla kuin yksi ja toinen kuiskaeli jotain toisensa +korwaan, ja samassa pyörähti heistä aina joku ulos, ikäänkuin warkain. +Sulhanen oli--poissa! Häntä oli katseltu joka huoneesta, silloin kun +piti lähteä wihille, mutta ei löydetty mitään. Silloin tuli kauhea hätä +niille, jotka asian oiwalsiwat ja häntä ruwettiin miehissä hakemaan +ulkopuolitta. Wiimein löydettiin hän nawettapihalla olewan huoneen +takaa, jossa hän oli päin seinään seisomassa ja katsoa tuijottamassa +yhteen sijaan. Hän ei näyttänyt ollenkaan huomaawan hakijain tuloa, +mutta kun häntä nykäistiin käsiwarresta ja muistutettiin hetken +tärkeästä merkityksestä, näytti hän ikäänkuin säpsähtäwän, sitten hän +loi puhuttelijaansa surullisen ja läpitunkewan silmäyksen ja kasto, +sywä huokaus puhkesi samassa hänen rinnastansa. Sen jälkeen lähti hän +muiden kanssa pois, sen enempää puhumatta.--Tuon sulhasen hukassa olon +ajan itki ja rääsäsi morsian, että oli wedeksi sulaa, ja sulhasen +löydyttyäkin meni wielä joku aika, ennenkun hän woi tyyntyä. + +Nyt tuliwat sulhanen ja morsian wihkituolin eteen. Kaunis ei ollut +morsian kalliissa morsianpuwussaankaan, säännöttömine wartaloineen, +lituskaisine ja siintioine tasawärisine kaswoineen, pienine kiiluwine +silmineen ja hienoine umpinaisine huulineen. Mutta jos hänellä olisi +ollut lämpimämpi, lempeämpi ja tunnokkaampi sydän, olisiwat ne hyweet +woineet kumminkin palkita sen niukkuuden, jolla luonto oli häntä +ulkonaisessa näössä kohdellut. + +Toimitus alkoi nyt ja pastori alkoi lukea wihkimälukuja. Lukkari seisoi +siwumpana pastorista, hänelläkin kädessä suuri wirsikirja, jonka hakoja +hän aukoi. Sulhasen isä seisoi taempana ja iloitsi sydämessään poikansa +onnesta. Sulhasen ystäwä, Karilan Heikki, tarkasteli sulhasen kylmää ja +yhtäkaikkista asemaa ja hänen kuultiin ääneensä, mutta hiljaa, sywän +huokauksensa perästä sanowan: "Asari rukka!" Mäntylän Taawa seisoi +muiden morsianpiikojen joukossa alakuloisen ja miettiwän näköisenä ja +hänenkin kuuli joku, tuskin kuultawasti, sanowan: "wäärä mammona!" + +Pastori tuli nyt wihkiessään siihen kohtaan, jossa hän kysyi Asarilta, +tahtooko hän ottaa tämän Kaisa Linnalan awiowaimokseen. Asari ei +kuullut tuota kysymystä. Hän oli omissa mietteissään ja silmänsä +tuijottiwat niin kummallisesti. Morsian, kun hawaitsi ett'ei sulhanen +huomannut pastorin kysymystä, nykäsi häntä hiljaa käsiwarresta. + +Sulhanen hawahtui nyt tuosta haaweksiwaisesta tilastaan. Hän loi +silmänsä pastoriin ja hawaitsi että pastori katsoi ja katsoi ja katsoi +häntä silmiin kysywästi. Asari oiwalsi mikä nyt oli kysymyksessä; hän +yritteli monta kertaa nyökäyksellä ja sanoilla myönnyttääksensä kysytyn +asian, mutta niska ei ollut totella tahtoa, eikä suukaan ollut tuohon +wastenmieliseen tunnustukseen mikään joutuisa, waikka se kyllä haapuili +sanoja. Wiimein kuitenkin pastorin uudistettuun kysymykseen: +"tahdotko?" nyökäytti hän koneentapaisesti päätänsä ja haudasta +tulleella äänellä wastasi monen turhan ponnistuksen perästä: "tahdon". +Sulhasta itseäänkin rupesi nyt harmittamaan, kun hän oli niin kylmä ja +yhtäkaikkinen koko asiaan nähden ja niin hajamielinen näin tärkeällä +hetkellä, ett'ei muistanut toista kättänsä, waikka nythän hän oli juuri +saamaisillaan mahdottomat rikkaudet. Hän koetti oikein pinnistämällä +koota ajatuksiansa, että woisi pysyä nykyisessä tehtäwässään kiinni. +Mutta jos kuinkakin hän olisi koettanut, hajosiwat ne kuitenkin wäkisin +ympäri maailmaa, ja aina waan häämöitti tuo hämärä tulewaisuus, tulewan +rikkauden ylitse hänen mielessään mustana, synkkänä ja pelottawana. + +Nyt tuli se aika wihkimisessä, jolloin pastori rupesi wihittäwiä +wannottamaan. + +"Minä Asari Ruokola", sanoi pastori edellä. + +"Minä Asari Ruokola", kertoi Asari. jäljessä ja hänen äänensä kuului +siltä, kuin kaiku olisi toistanut nuo pastorin lausumat sanat. + +"Otan sinun Kaisa Linnalan", jatkoi pastori. + +"Otan sinun Kaisa Linnalan", kaiutti sulhanen, ikäänkuin unissaan. + +"Nyt minun awiowaimokseni", lisäsi pastori. + +"Nyt minun awiowaiwakseni", sanoi sulhanen, tietämättä itsekään mitä +hän sanoi, mutta luultawasti tuli tuo harmittawan eksyttäwä lause sen +mukaiseksi, mitä hänen sydämensä juuri silloin ajatteli ja tunsi. +Koko hääwäki säpsähti. + +"Nyt minun awiowaimokseni", toisti pastori oikein kowalla äänen +painolla. + +Sulhanen wawahti, sillä hän oli tullut taas oikeaan tajuunsa tuon +pastorin niin kowalla painolla toistetun lauseen kautta. Hän rupesi +aawistamaan, että tässä on mahtanut tulla joku erehdys ja punastuneena +lausui hän nyt waaditut sanat oikein, waan tuskan hiki juoksi alas +hänen kaswoiltansa; loppu wannottamisesta meni koneen tapaisesti ilman +erehdyksettä loppuun asti. + +Ajallansa weisasi lukkari: "Wihollinen karkot' kauas" j.n.e, mutta +Karilan Heikki ajatteli: "kunpahan menisi wihollinen heistä oikein +kauas!" Pastori luki edelleen: "Mä salli perkeleen heidän kanssansa +mitään tehdä", mutta Karilan Heikki ajatteli: "kunpa tuo rukous +toteentuisi!" ja hän yhtyi sydämessään samaan rukoukseen; häntä suretti +kowin ystäwänsä arweluttawa tila. Pastori päätti wihkimisen Herran +siunauksella ja onnen toiwotukset alkoiwat. Koko tämän ajan seisoi +sulhanen tunnottoman näköisenä, niinkuin kuwapatsas ja tuskin hän +huomasi kättään ojentaa sitä waatiwille. Onnen toiwotusten jälkeen +asettui hän taas seisomaan yhteen paikkaan. Hääwäki oudostui tuommoista +käytöstä, eikä kukaan häirinnyt häntä seisoessaan ja katsoa +tuijottaessaan. Kun hän oli melkoisen ajan ollut tuossa asemassa, +kuultiin hänen hiljaa, ikäänkuin mutisten sanowan: "kyllä se wielä +hywäksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sitten hän, ikäänkuin +unesta heräten, koetti olla niin iloisa ja eläwä kuin suinkin oli +mahdollista, mutta tuo teko=iloisuus ja lewollisuus ei woinut olla +kauan näkymättä ja wiimein se katosi taas kokonaan. + +En huoli ruweta kertomaan sen enempää häämenoista, mainitsen waan +siwumennen, että koko juhla oli hywin ikäwää laatua. Nuoriso koetti +kyllä aikaan saada monenlaisia leikkejä, mutta mikään ei menestynyt, +sillä heidänkin sydämissään oli niin outo ja kummallinen tunne tuon +sulhasen synkkämielisyyden tähden; ilman sitä istui morsian +yhtäkaikkisena kaikista asioista, joka myös paljon oudostutti ja +harmitti nuorisoa ja muita. + +Yhden tai toisen warjon alla hakiwatkin wieraat itsellensä jonkun +tekosyyn, päästäkseen pois noista murheellisista häistä ja ennen pitkää +oli talo heistä puti puhtaana! + +Nyt oli Asari Linnalan isäntä. Hänellä oli mahdottomat rikkaudet, mutta +hänellä ei ollut kumppanina lämmintä sydäntä, joka ainoastaan woipi +tämän elämän tehdä niin suloiseksi, hauskaksi ja wiehättäwäksi; +kylmään, kolkkoon sydämeen oli hän itsensä sitonut--eriämättömästi! +Tuon eläwältä kylmettyneen elämän kumppanin käsi oli myös kylmä, sen +oli waikuttanut sydämen kylmyys; sentähden ei tuolla kädellä ollut sitä +heweyttä ja suloutta, joka ainoastaan woipi wähemmätkin warat niin +runsaiksi, niin riittäwiksi tehdä, ett'ei niiden puuttuessakaan tunnu +puutosta olewan. + +Heti häiden jälkeen ryhtyi Asari taloudellisiin toimiin. Hän koetti +sillä tawoin haihduttaa ikäwäänsä ja lohduttaa murheellista sydäntänsä. +Yhtä surumielisenä, yhtä harwapuheisena oli hän työpaikoillakin +ollessaan kuin ennenkin. Ennen surunsa kyllä haihtui työssä ollessa ja +wäliin tuli hän erinomaisen hywälle tuulelle ja iloiseksi. Nuo hetket +oliwat niitä hetkiä, jolloin hänen muististaan oli kadonnut tuokioksi +tuo sydäntä kalwaawa uuden kotinsa muisto, joka melkein alituisesti +kytöwalkean tawoin hiljaksensa poltti ja koloi hänen sydämessään. Ja +tuo hiljainen walkea oli niin alituisesti eleillä, ett'eiwät ne harwat +onnen hetket, jolloin hän surunsa unoutti, woineet sitä sammuttaa, waan +se pysyi aina waan hehkuwana hiilloksena. Mitäpä siitä, jos Asari +saikin joskus työssä ollessaan huolensa haihtumaan, kun ei hänellä +kotiin tullessa ollutkaan sitä, joka olisi tuota harwinaista rauhaa +woimassa pitänyt. Siellä kotonahan waan oli hän, joka tuon rauhan juuri +oli ryöstänyt Asarin sydämestä, kuinka hän sitten saattoi tuon sydämen +kiwusta päästää? Ei, sitä hän ei woinut tehdä, waan uutta tulta, uutta +kipua ja tuskaa lisäsi hän Asarin kotia tullessa jo paljaalla +katseellaankin hänen sieluunsa! + +Ensi=alussa koetti Asari jäähdyttää polttawaa sydäntänsä ja lämmittää +palawaa tuntoansa nyt saaduilla suurilla rikkauksillansa, mutta ne +eiwät maistuneet hänelle miltään waikka kuinkakin hän olisi pakottanut +sielunsa heikumoimaan niissä. Hän koetti wastoin kaikkia sydämensä +tunteita pakottaa itseänsä uskomaan, että: "kyllä se wielä hywäksi +tulee" ja hän koki kaikin woimin turwaantua tuohon teko=uskoonsa, mutta +aikoja kului, eikä tuosta "hywäksi tulemisesta" tullutkaan mitään. Hän +olikin koko tulewaisuutensa perustanut wastoin omantuntonsa ääntä tuon +kuolleen uskonsa nojalle, jolle hän antoi alusta alkaen ison arwon, kun +se oli isän antama. + +Kun Asari parka noin koetti työnteolla karkoittaa suruansa, kului +häneltä silloin wielä aika jotakuinkin, waikka hänellä ei ollut kotiin +tullessa odotettawana muuta kuin ynseyttä ja ylönkatsetta! Hänen +anoppinsa ja nuori waimonsa oppiwat heti alusta alkaen kohtelemaan +häntä niinkuin ainakin tulokasta, jota wastaan he pitiwät itseänsä +kaiken tawaran herroina, joihin ei muka Asarin tullut mitään ja kaiken +sen mitä hän toi taloon tullessaan, pitiwät he niin wähäpätöisenä, +ett'ei se muka kuulunut kumpaankaan laitaan, waikka se nousi kumminkin +neljän tuhannen markan paikoille. Kaikkien noiden mielipiteiden +seurauksena oli se, ett'ei Asari wielä ollut kowin monta kuukautta +talossa ollut, ennenkun sai kuulla, että hän olikin waan--köyhä +tulokas, jolla ei ollut muka mitään sanomista! Asari oli helläsydäminen +ja hän olisi mielellään auttanut tarwitsewaisia mitä rahalla, mitä +ruoalla, mutta siihen hän ei saanut waltaa! Eräänä kertana meni hän +omin lupinsa aittaan, antamaan tarwitsewalle jywiä, sillä kowanlainen +aika oli silloin maakunnassa. Mutta woi taiwasten tekijä, kun anoppi ja +waimonsa sen sai tietää, silloinkos wasta meteli nousi! Huutain, +hoilaten tuliwat he aittaan ja kirkuin ja parkuin rupesiwat sättimään +ja panettelemaan Asari parkaa! + +"Sitä wartenko sinä olet tähän otettu, että kaikkein kerjäläisten +pussiin syökset elon elämämme, jota minä niin paljon olen waiwaa +nähnyt? Eipä wähää pää, wäärässä! Me olemme miehen olkapäiltä +kerjäläisen kontin wiilekkeet katkaisseet ja tuskin on hän itse saanut +watsansa täyteen, niin annappas mennä aittaan syytämään ainoa pala pois +suustansa!" säyhysi emäntä. + +"En ollut mikään kerjäläinen teille tullessanikaan", sanoi Asari ujosti +ja wähän loukkaantuneena. + +"Etkö häpeä, kelwoton, wastustaa äitiä! köyhähän sinä olit meille +tullessasi--meidän tässä on kaikki. Ei isä=wainaja syytänyt +omaisuuttaan tuolla tawalla ja siltipä tuota onkin, mutta se ei olekaan +sitä warten, että sitä kaikki huupiot saisiwat hutiloida. Kaikkea sitä +ihminen näkee, kun kauan elää!" sätti ja melusi Asarin waimo, joka oli +kaikissa äitinsä kanssa yksineuwoinen, ja hän itki ja kirkui kuin hullu +ja repesi hiuksiansa! + +"Niin, älä muuta sano! Sehän se sitten wielä wihaksi pistääkin, kun hän +luulee joku olewansa ja nuo muutamat markat owat hänellä aina suussa, +jotka hän on taloon tullessaan tuonut, mutta 'pian se huono hewonen +päällisensä syöpi'. Jos olisimme laskeneet eli rätinkiin panneet hänen +ruokansa, mitä hän on meillä jo ahmannut, niin ei hän olisi talostamme +saapa enää kruunun mynttiäkään", säesti äiti tytärtänsä ja he oliwat +sanan täydessä merkityksessä niinkuin syöjätär tyttärinensä. + +"Eikö minun työni sitten maksa ruokaanikaan?" sanoi Asari ujosti. + +"Sinun työsi! nuhjuksen? tuleeko sekin lukuun?--kaikkia! Semmoisia +työmiehiä saa ruokapalkalla jos kuinka paljon, kun sinä olet, ja heistä +on kumminkin se etu, ett'eiwät pakkau haaskaamaan talon omaisuutta.-- +Sukkelaan pois täältä aitasta, sanon minä", tiuskui anoppi! + +"Enhän minä olisi ilman edestä jywiä antanut, hänellä on welkakirja", +rohkeni Asari muistuttaa. + +"Welkakirja! mitä semmoisten welkakirjoista; mitä niiltä luulet +saawasi, ei yhtään jywää, pitäköön itse welkakirjansa. Ja kyllä kaiketi +olet welkakirjan teettänyt omaan nimeesi--kuinkas muutoin. Se on enempi +kuin häwyttömyys", tirskui anoppi, waikka tuo jywien tarwitsija oli +hywän talon isäntä, waan oli tällä kerralla tullut wiljan puutteeseen. + +Häpeästä punehtuneena antoi Asari welkakirjan pois sen antajalle ja +meni pois. Entistä synkeämmäksi tuli nyt hänen mielensä. Hänen +sydäntänsä kalwoi kowin tuo rajaton häwäistys, jonka hän oli wieraan +kuullen saanut. Hän häpesi omaa nykyistä tilaansa ja hän häpesi +kotiwäkensäkin puolesta, kun heidän ilkeytensä ja tunnottomuutensa oli +noin julkisesti tullut kylälle tiedoksi. Hän näki nyt täydessä walossa +mihin hän oli joutunut ja mitä hän oli kadottanut. Hän huomasi, että +tuo salainen sisällinen kaiho, joka hänellä oli pienuudesta pitäin +Linnalan Kaisua kohtaan, oli saanut alkunsa sywemmältä, kuin hän oli +luullutkaan, nimittäin raa'asta, pahasti kaswatetusta--sydämestä, josta +ei ollut toiwoakaan enää paranemiseen. Asari olikin jo alusta alkaen +koettanut hywyydellä woittaa tuota wäärästä mammonasta williintynyttä +sydäntä, sillä hän oli silloin wielä turwannut wäärän uskon +synnyttämään tunnussanaansa: "kyllä se wielä hywäksi tulee"; waan +kaikki se oli turhaa työtä Asari rukalle, sillä hän ei woittanut +hywyydellään muuta kuin pilkkaa, naurua, ylönkatsetta ja pahoja, riwoja +sanoja. Waikka hywyys oli Asarinkin puolelta teeskenneltyä, jaksoi hän +kumminkin wielä silloin sitä tehdä, sillä hän piti wielä wäärää +mammonaa silmällä ja omanansa ja hän toiwoi sen nojalla muunkin kerran +wielä paranewan. + +Nyt oli Asari parka omissa silmissään niin onneton, ettei hän luullut +maailmassa olewan hänelle wertaa onnettomuudessa. Erotettuna isästään, +äidistään, hywästä kodistaan, ystäwistään ja mikä muisto oli kaikkien +katkerin, oli se että hän oli erotettu Mäntylän Taawasta, erotettu-- +ijäksi, ja nyt wasta huomasi hän mitä oli Taawassa kadottanut. Nyt oli +hän syösty raakojen ihmisten keskelle, jotka eiwät muuta osanneet tehdä +kuin katkeroittaa hänen sydäntänsä ja polkea, häwäistä hänen +kunniaansa! Nyt hän huomasi, että tuo luultu ja toiwottu rikkaus, jota +hän oli lähtenyt takaa ajamaan, oli kowin katkera, kowin kalliisti +ostettua warjo=onnea, sillä hän oli jo niin paljon kadottanut +sentähden, hän oli kadottanut--sydämensä rauhan. Hän näki nyt, ett'ei +hän woinut eikä jaksanut edes tuota rikkauttakaan irti palwella, sitä +wähemmin woi hän takaisin saada sydämensä rauhaa. Nyt hänen oli annettu +jo tietää, ett'ei hän ollut isäntä enää oman omaisuutensakaan ylitse, +jonka hän oli taloon tuonut, sitä wähemmin sen, jota hän oli lähtenyt +saawuttamaan. + +Kaikki ne asiat pyöriwät katkeroina tunteina sekaisin Asari raukan +sydämessä ja niitä miettiessä ja punnitessa lisääntyi kuumuus hänen +sydämensä polttawassa hiilloksessa. Hän muisteli menneitä kultaisia +aikoja, jolloin hän oli niin iloinen ja murheeton, jolloin kaikki +huokui waan pelkkää ystäwyyttä ja rauhaa, jolloin hänen sydämensä ei +ollut wielä raskautettu tämän elämän rikkauden surulta, aikaa, jolloin +Taawa wielä niin lempeästi hänelle hymyili.--Woi kuinka silloin oli +lysti ja hywä olla! Hän muisteli Karilan Heikin waroittawia sanoja, +jotka hän niin kylmästi ja karsaasti wastaan otti, mutta nyt huomasi +hän, että ne oliwat wuotaneet tosiystäwän pahaa aawistawasta, +huolestuneesta ja hänen parastansa katsowasta sydämestä. Woi kuinka +paljon hän olisi antanut, jos olisi saanut takaisin sen hetken, jolloin +hän kuuli ystäwänsä suusta nuo ennustawat ja waroittawat sanat. Nyt hän +olisi jo ollut wiisaampi niistä ottamaan waaria, sillä elämän koulu oli +jo häntä opettanut--niin, niin: kyllähän Asari olisikin ollut nyt jo +wiisaampi, mutta siinä oli nyt jo paha "mutta", se oli--myöhäistä. Woi, +woi! Nuo kaikki tekiwät wiimein Asariin sen waikutuksen,--ett'ei hän +miehisenä miehenäkään woinut niellä sydämensä pakotusta, waan hän +purskahti katkeraan itkuun, ja ne kyyneleet oliwat pettyneen toiwon +puristamat. + +Nyt ei Asari enää koskaan ajatellut eikä sanonut: "kyllä se wielä +paranee, kunhan kerran yhteen tulemme", sillä surkea kokemus oli +osoittanut, että niin ei ollut käynyt, eikä koskaan woi käydäkään. + +Tähän asti oli taloudelliset toimet käyneet Linnalassa hywin; Asari oli +hoitanut niitä wielä niinkuin omia asioitaan, sillä häntä oli +elähyttänyt wielä jonkunlainen toiwo. Nyt oli toiwo loppunut. Hän oli +saanut semmoisen iskun sydämeensä, että se teki kaikki pyrinnöt, kaikki +toiwot parempaan päin mahdottomiksi. Hänen sydämensä weltostui +yhtäkaikkiseksi kaikkien asioiden suhteen ja kylmänä, synkkänä käyskeli +hän, huolimatta mistään. Mutta äiti ja tytär iloitsiwat sydämessään, +kun he oliwat niin loistawan woiton saaneet. + +Asarin tila oli nyt niin arweluttawa ja surullinen että jotakin +lohdutusta, jotakin hoiwaa hänen oli saatawa, mutta mistä? Entistä +rauhaa, entistä iloisuutta ei hän woinut takaisin saada, sen hän hywin +kyllä oiwalsi, mutta jotain oli eteen otettawa, muutoin tulisi elämä +mahdottomaksi.--Minkälaisen turwan ja lohdutuksen Asari haki itsellensä +tuossa kowassa tuskassaan ja waiwassaan? Jonkun wuoden kuluttua +ruwettiin kylällä puhumaan: "Linnalan talo menee takaisin ja isäntä-- +juopi!" + +Juopi?! Niin.--Asari parka oli hakenut ja löytänytkin nyt lohdutuksen +murheelliselle sydämelleen, mutta minkäläinen oli tuo lohdutus? Se oli +--wäärä lohdutus, wäärä turwa. Wäärä mammona oli tuonut muassaan toisen +wäärän, sillä yksi paha synnyttää toisia pahoja. Asari oli poikana ja +ensi wuosina naimisissakin ollessaan tuiki siisti ja raitis mies; hän +inhosi sydämestään wäkewiä juomia ja niiden nauttijoita. Tuossa kowassa +surussaan koetti hän ensin "pikku=ryypyllä" wahwistaa uupunutta ja +wäsynyttä sydäntänsä, se oli tekewinänsä hänelle niin hywää: murheensa +katosi tuokioksi, mutta se palasi takaisin entistä tuimempana, ja +silloin sille taas piti antaa--pikku=ryyppy! Noin hywille päiwille +tottunut suru palasi tietysti yhä takaisin, ja yhä tiheämmin waati se +tuota pikku=ryyppyä. Kauan ei Asari tyytynyt niin wähään annokseen, +waan hän alkoi tahtoa oikein isoa ryyppyä ja niidenkin antoa piti +tihittää ehtimiseen! Tuolla tawalla oli tästä ennen niin siististä +miehestä tullut ennen pitkää warsinainen--juoppo! + +Ensimmältä ei siitä tiennyt kukaan mitään, mutta pian hawaitsi sen +kotiwäki. He koettiwat estellä Asaria juomasta niin paljon kuin woiwat, +mutta tuo esteleminenkin oli heidän itsensä laatuista. He haukkuiwat, +kirkuiwat, itkiwät, rääkyiwät ja parkuiwat myötänsä hänelle, mutta se +oli yhtäkaikki, sillä hän jaksoi nyt jo hywin tuota kuulla; hänen +sydämensä oli jo kowettunut ja paatunut ja hän nauroi waan heidän +ilkeälle, pahasta sydämestänsä lähteneelle hädällensä. He kokiwat +kätkeä kaappien ja aittojen awaimet, mutta hän piti siitä aiwan wähän +lukua, sillä hän särki lukot ja owet, kulki niissä mieliwaltaisesti ja +otti mitä milloinkin sai ja meni sitten niiden kanssa kylälle juomaan. + +Ensi alussa koettiwat anoppi ja Asarin waimo yhdestä neuwoin +kurittamallakin saada häntä juomattomaksi, mutta se ei onnistunut +ensinkään, sillä Asarilla olikin silloin aina jo päässä useampia isoja +ryyppyjä, jotka hänelle kyllä antoiwat rohkeutta ja isännän oikeutta, +ja loppusumma tuosta oli aina se, että anoppi tyttärineen sai +turwottunein ja werisin kaswoin ja runneltunein ruumiin pötkiä +käpälämäkeen, jolloin useinkin wiettiwät yönsä lammaskarsinoissa ja +minkä missäkin. + +Näin oli Asari raukka joutunut aiwan onnettomaksi. Hänen murheensa oli +nyt lakannut, sillä hänen tuntonsa oli jo poltinraudalla merkitty. Jos +tuo murhe yritti joskus uudelleen tulemaan, liewitti hän aina sitä +uudella ryypyllä. Se antoi hänelle aina uutta rohkeutta ja hänen +kadotettu, loukattu ja poljettu ihmisellinen oikeutensa ja arwonsa +palasi aina silloin takaisin ja waati takaisin menetettyä kunniaansa. +Asari hywäksyi ehdottomasti nuo hänen mielestään oikeutetut waatimukset +ja niiden ajatustapain wallalle päästyä alkoi hän heti näyttää, ett'ei +hän olekaan mikään "nurru=sunteri" ja että hän on isäntä talossaan. + +Tuossa tilassa pitkitti Asari mustaa elämäänsä. Hänen wiinahimonsa oli +niin suuri, että hän otti talon welkakirjoja mukaansa ja waihteli niitä +welanottajan kanssa salaa--wiina="halliin", katsomatta sisälsiwätkö nuo +korkoa tuottawat paperit pienemmän tai isomman summan! Hän otti talosta +muutakin kalua mukaansa ja joi niitä kylällä ja wiimein alkoi hän juoda +waatteitakin päältään! Juominen olisi mennyt juomissakin, mutta hän +teki juowuspäissään isoja tyhmiä kauppojakin, ja kun ei hänellä ollut +enää rahoja millä niitä wastata, antoi hän niiden wastimeksi isoja +welkakirjoja, joita sitten saatiin ehtimiseen ja wesissäsilmin +Linnalassa maksaa. Isäntä ei huolinut työn teosta eikä teetosta +mitään; kunnollista työnjohtajaa ei raskittu pitää, sentähden oli +koko taloudellinen toimi tuon itaran ja ahneen waimowäen ja +tusina=palkollisten hallussa. Edellisiltä ei olisi saanut mitään kulua, +mutta tulla waan tawaraa kokoon ja jälkimäiset eiwät taas pitäneet +lukua muusta, kunhan waan aika kului. Kaikkien noiden tähden rupesi +Linnala menemään takaisin isompaa wauhtia kuin oli kohonnut. + +Eräänä kertana juomaretkeltä palatessaan, tapasi Asari Karilan Heikin. +Tämä oli kowin huolestunut ystäwänsä onnettomuudesta. Hän oli jo kauan +wartonut tilaisuutta, saadaksensa wielä kerran puhutella onnetonta, +mutta se oli aina ollut turha, sillä Asari oli aina wälttänyt hänen +kohtaamistansa. Hän häpesi ystäwäänsä, sillä hän tunsi sydämessään +ankaran nuhteen, kun hän ei totellut aikanaan annetuita hywiä neuwoja. +Mutta Heikki ei lakannut etsimästä häntä. Hän oli tiennyt, että Asari +oli taas useampia wuorokausia ollut kylällä juomassa ja että hän +wieläkin oli siellä. Hän kuuli myös, että Asari ei ollut saanut enää +wiinaa, kun häneltä oli puolus loppunut, waan että hän makasi surkeaa +kohmaa eräässä mökissä. Sentähden tiesi Heikki hänen kohta täytywän +tulla kotiansa, ja meni tien wiereen odottamaan wiheliäistä ystäwäänsä. +Kauan ei hänen tarwinnutkaan odottaa siellä, ennenkun Asari tuli tietä +myöten, surkeana ja horjuwana. Kyyneleet nousiwat Heikin silmiin, kun +hän näki tämän kurjuuden. Asarin kaswot oliwat turwonneet ja siellä +täällä näkyi niissä sinisiä ja punasia laikkuja, mutta yleinen wäri oli +tuhkan harmaa ja silmät punaiset ja pullistuksissa. Hänen käyntinsä oli +epäwakainen, jonkatähden hän toikkeroitsi tietä käydessään sinne tänne, +ikäänkuin hänellä olisi ollut joku edisteltäwä. Waatteet oliwat +rikkinäiset, likaset ja repaleiset ja kylmä hiki juoksi hänen +päältänsä. Tuonlainen oli Asarin näkö, kun hän tuli kylältä suruansa +liewentämästä! + +Heikki lähti käwelemään häntä wastaan ja sowitti tuon +wastaantulemisensa niin, että se tapahtui tien mutkassa, ett'ei Asari +olisi häntä huomannut ennen lähelle tuloa, sillä tie oli metsäisellä +seudulla--ja nyt juuri tuliwat he wastakkain. Asari säikähti tuota +kohtausta kowin ja niinkuin ukon lyömänä seisoi hän wawisten Heikin +edessä ja tuijotti häntä silmiin. Ennen oli hän kaikkialla hakenut +Heikin seuraa, nyt hän wältti, kammoksui ja kauhistui häntä! Oliko +sitten Heikin sydän kylmennyt nyt Asaria kohtaan? ei; samalla +rakkaudella rakasti hän Asaria kuin ennenkin, sama muuttumaton ystäwä +oli Heikki nyt kuin ennenkin, missäs sitten on syy tuohon Asarin +kammoksumiseen?--omassa sydämessään, sillä hän ei oikeastaan +kammoksunutkaan Heikki=ystäwäänsä waan itseänsä, oma paha omatunto se +oli, joka Asarin sydämessä nosti kauhun melkein kaikkien ihmisien +edessä. Ainoasti krouwarin ja--kotiwäkensä edessä ei hän kammoksunut! + +"Ystäwäni!" sanoi Heikki wiimein, särkyneellä ja hiljaisella äänellä, +kun he oliwat towin toisiansa katselleet. + +"Sinäkö, Heikki, täällä?" sanoi Asari kauhistellen, kun näki, ettei hän +päässyt enää Heikin käsistä. + +"Eikö me istuta, että saisimme wielä kerran haastella? kysyi Heikki +kehoittawaisesti. Asari totteli wastahakoisesti ja he istuiwat. + +"Mitenkä sinun asiasi nyt owat, ystäwäni?" kysyi Heikki ja katsoi +Asaria silmiin niin lempeästi. + +"Niinkuin näkyy", sanoi Asari kuiwakiskoisesti. +"Oi, älä sano niin, ystäwäni. Toinen ihminen ei saa toisen tilasta +tietoa ulkonaisella näkemisellä, tarwitaan katsoa sywemmälle, aina +sydämeen asti, ennenkun woidaan oikein tutustua toistensa kanssa. Sinun +tilasi on minua kowin huolestuttanut. Olemme aina ennen awanneet +toisillemme sydämemme, miksi emme nyt saattaisi sitä tehdä? Kaikissa +muissa asioissa olemme tulleet yksimieliseen päätökseen, mutta yhdessä +asiassa erosiwat mielipiteemme." + +"Sinä olit silloin oikeassa, werraton ystäwäni. Jospa olisin silloin +totellut sinua, niin minun asiani saattaisiwat nyt olla toisin. Ei se +tullutkaan hywäksi, niinkuin minä silloin luulin", sano! Asari. Hänen +leukansa järkähteli, kyyneleitä wälähteli hänen silmissään; hän +purskahti itkemään ja tarttui kiinni Heikin kaulaan. + +Molemmat ystäwykset itkiwät, sillä kummallekin tuli mieleen muisto +menneistä ajoista. Asari muisti kuinka kauas hän oli jo ehtinyt +turmeluksessa, joka kaikki oli ensimäisen erehdyksensä hedelmä. Heikki +taas muisteli ystäwänsä mennyttä wiattomuuden aikaa ja wertaili sitä +hänen nykyiseen tilaansa. + +"Miksi sinä olet wäistänyt minun kohtaamistani näin kauan?" kysyi +Heikki wiimein. + +"Minä olen luullut, ettei ole enää yhtään ihmistä, joka minua muistaisi +ja joka ei minua kauhistuksella katselisi, sentähden minä kammoksun ja +kauhistun kaikkia ihmisiä--oi, woi! minä kauhistun omaa itseäni; woi +minkälainen minä olen!" sanoi Asari. + +"Sinä olet ollut aiwan wäärässä, kun olet luullut minunkin kammoksuneen +sinua; sama entinen ystäwyys sinua kohtaan on tänäkin päiwänä +sydämessäni. Tilasi on kowin huolestuttanut minua ja minä olen +tawoitellut kauan sinua, saadakseni wielä kerran awata sydämeni +sinulle", sanoi Heikki ystäwällisesti. + +"Sinulla miekkoisella on onnellinen perhe=elämä", sanoi Asari +surullisesti. + +"Niin, se on tosi että se niin on, mutta minä en antanutkaan wäärän +mammonan wietellä itseäni, waan minä noudatin oman sydämeni waatimuksia +ja seuraus oli siitä, ett'en waihettaisi nyt elämääni koko maailmankaan +rikkauksiin", sanoi Heikki. + +"Woi ystäwäni! Mitenkään minun asiani saataisiin paremmaksi? kysyi +Asari toiwowasti. + +"Ensimäistä erehdystäsi emme enää mitenkään woi parantaa. Mutta sinä +olet tehnyt toisenkin suuren erehdyksen elämässäsi. Sinä olet wäärällä +tawalla ruwennut korjaamaan ensimäistä ja jos et sinä ajoissa ojenna +oikealla tawalla jälkimäistä erehdystäsi, niin sinä joudut +auttamattomasti hukkaan." + +"Minä ymmärrän mitä tarkoitat, mutta mitä minun pitäisi tekemän, sillä +minä olen kowin ahdistettu. Minä tunnen itsekin kauhistuksella, että +nyt olen jo auttamattomasti perikadossa, mutta en woi enää itseäni +auttaa--woi, woi, mikä minun pelastaisi tästä wiheliäisyydestä?--Mutta +minä pelkään, että kaikki apu on nyt jo myöhäistä, sillä wiinanhimo on +jo tullut minussa niin wäkewäksi, ja tuo kotiwäki sitten; sinä tiedät +minkälaisia he owat." + +"Älä niin ajattele, äläkä sano, ei wielä ole myöhäistä ottaa ajasta +waaria. Sinä olet omin woimisi koettanut parantaa itseäsi, etkä sinä +sitä woi. Mutta oletko kertaakaan Jumalalta rukoillut woimaa siihen? +Oletko wielä koskaan pyytänyt häneltä woimaa kärsiwällisesti +kantaaksesi sitä kowaa elämän kuormaa, jonka itse olet päällesi wetänyt +ja johonka ei Jumalan ole wähintäkään syytä, sillä Hän antoi ajallansa +oikean tunnon sinun sydämeesi, mutta sinä et totellut sitä. Ainoastaan +se keino woisi sinun pelastaa; wiina ei sinua pelasta; usko minua +ystäwäni!" sanoi Heikki puoleksi nuhtelewaisesti. + +"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. + +"Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. + +Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt +pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan +kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä. Kun hän +oli itkusta wähän tyyntynyt, lupasi hän, tyrskien ja niiskuttaen +kokewansa nyt tästä edespäin rukoilla Jumalaa, että hän woittaisi +kiusauksensa. Hän lupasi koettaa kantaa ristiänsä kärsiwäisyydellä ja +wieroittaa itsensä pois wiinan juonnista--se oli Jumalan etsiwä armo, +joka Asarissa noin puhui. + +Heikki tuli niin liikutetuksi onnettoman ystäwänsä hywistä +liikutuksista ja lupauksista, ett'ei hän woinut muuta sanoa kuin: + +"Jumala suokoon sinulle siihen woimaa!" ja hän puristi hellästi Asarin +kättä ja niin he erkaniwat. + +Toisenlaisena meni nyt Asari kotiinsa kuin ennen juomaretkiltä +palatessaan. Ei hän nyt möykännyt eikä paukannut eikä särkenyt talon +kaluja. Nöyränä kuin lammas, kuunteli hän nyt anoppinsa ja waimonsa +haukkumisia, jotka ärtyiwät kuin hurttakoirat wielä raiwommiksi, kun +näkiwät, ett'ei Asari heitä nyt wastusta eikä tuki heidän kitaansa +nyrkin kowuudella. Ja niin sanarikkaita kuin he oliwatkin tuossa +ilkityössään, eiwät he löytäneet kylliksi ilkeitä ja häwyttömiä sanoja +parjatakseen Asaria? + +Ihme kumma! Hän jaksoi kaiken tuon rajattoman haukkumisen wihastumatta +kantaa; Hän sanoi waan nöyrästi: "ette te osaa minua niin pahaksi +panna, ett'en minä ole wielä paljoaki pahempi". + +Asarista näytti kaikinpuolin tulewan nyt toinen mies. Hän ryhtyi +innolla työhön ja taloudellisiin toimiin käsiksi; wiinaa hän ei +maistanutkaan. Waimowäen torumisia ja sättimisiä ei hän ottanut +korwiinsakaan, waan antoi heidän meuhata oman mielensä jälkeen. Kaikki +tunnolliset ihmiset iloitsiwat Asarin elämän parannuksesta. + +Mutta nyt wasta Asarin anoppi ja waimo wärkeiksi tuliwat, kun he tuon +muutoksen hänessä hawaitsiwat. Tähän asti oliwat he toki jotain +muutakin tehneet, mutta nyt oli heillä kyllitellen työtä Asarin +haukkumisessa! Ei hän ollut heidän suussaan muu kuin kerjäläinen, +laiska juopporatku, kelwoton, typerä, tuhlari, kömpsy, ilkiö, riiwattu, +tuhannen wietäwä, sen koppale, "perkeleen kekäle" ja menopalkaksi +hänelle ehtimiseen määrättiin: "sen kattila!"--Asari koki heitä aina +hillitä ja puheli heille Jumalan sanastakin, mutta kas siitä he wasta +oikein raiwoon nousiwatkin! "Kas waan", sanoiwat he "nyt se piru on +tullut kerettiläiseksi, kun on ensin juonut ja häwittänyt meidän +talomme ja muun tawaramme; se sinulla piti wielä olla, sen tuhannen +roisto."--Kukapa jaksaa ja kykeneekään kertomaan kaikkia niitä raakoja +haukkumisia ja sanoja, joilla he alituisesti sättiwät Asari=parkaa, ja +nuo edellä luetellut nimentä=sanatkin owat waan wähäinen osa näytteeksi +niistä haukkuma=hyösteistä, joilla Asaria haukkuessa lausetta niin +runsaasti suolattiin. + +Wuoden päiwät kesti Asari tuota elämänhelwettiä horjumatta. Mutta hänen +Jumalan=pelkonsa oli nuori ja niin juurtumaton, ett'ei se woinut +kauemmin kestää siinä kiusauksen helteessä. Hänen tienoillansa ei ollut +ketään, jolle hän olisi woinut sydämensä awata ja joka olisi häntä +kiusausten hetkinä tukenut ja lohduttanut, ja kumminkin olisi hän +lohdutusta tarwinnut. Hän rupesi taas hakemaan lohdutusta entisestä +wäärästä lähteestä--ensin liewemmin, sitten rajummin ja wiimein +rajummin kuin koskaan ennen; hän oli taas ruwennut--juomaan! + +Jonkun aikaa kesti wielä tuota hirweää menoa Linnalassa. Parku, pauke, +sadatus kuului sieltä lakkaamatta! Ryöstö ryöstön perästä tuli taloon, +sillä isännän antamat welkakirjat palasiwat, yksi toisensa perästä, +ryöstömiehen kädestä taloon takaisin. Emäntäkin yksinkertaisuudessaan +ja halusta pelastaa rikkaan Linnalan kunniaa, tuhlasi omaisuutensa +noiden alituisien ryöstöjen maksuiksi ja wakuudeksi, ja niin tuo suuri +ja loppumattomaksi luultu rikkaus supistui supistumistaan. + +Eräänä päiwänä lewisi paikkakunnassa se uutinen, että Linnalan isäntä +on--karannut! Mihin? sitä ei tiennyt kukaan. + + * * * * * + +Oli eräs talwi=ilta. Kylmä pohjoistuuli puhalsi kaiken päiwää ankarasti +ja lunta tulla tupruutti taiwaan täydeltä. Kaksi matkustajaa pyrki +silloin kylästä synkkää talotonta taiwalta kohden, joka kahden +penikulman pituisena johdatti kylästä toiseen. Ne matkustajat oliwat +kaksi waimonpuolta, jotka jalkapatikassa tuommoisella ilmalla myöhään +illalla samosiwat, wetäen kelkkaa perässänsä; toinen heistä näytti +olewan jo jotenkin wanha, mutta toinen wasta noin puoli=ikäinen +ihminen. + +Heidän kelkassaan ei näkynyt olewan muuta kuormaa, kuin joitakuita +wanhoja waateriepuja. He näkyiwät olewan umpimielisiä ja ensi alussa ei +puhunut kumpikaan mitään. + +"Kun me nyt waan jaksaisimme tämän taipaleen poikki", sanoi wanhempi +waimo wiimein, katkaisten äänettömyyden. + +"Niin sitte he kyllä saawat kylläkseen arwella, mihin me olemme +joutuneet, sillä eipä nyt jälki kauan näy, sitten me menemme niin +ett'ei kuu kuule eikä päiwä näe, ja niin me näytämme wielä +wiimeiselläkin, että me olemme ihmisiä", sanoi nuorempi. + +"Mutta mitenkä me elämme?" huolehti wanhempi. + +"Kyllä eletään, oudoissa ihmisissä kehtaa kyllä kerjätä", lohdutti +nuorempi. + +Lieneekö tuo lohdutus tuntunut wanhemmasta waimosta epäluotettawalta, +sillä sywä huokaus kuului hänen rinnastansa; mutta ett'ei parempaa +ollut saatawissa, osoitti se, kun ei hän woinut itsekään parempaa +neuwoa tuohon wastaiseen elämiseen sanoa, waan waipui äänettömyyteen, +ja niin he jatkoiwat matkaa eteenpäin suurilla ponnistuksilla. + +"Se tuhannen roisto", sanoi wanhempi waimo taas towin waiti oltuansa ja +ponnistellessaan paksussa lumessa; luultawasti liikkui hänen mielessään +silloin joitakin muistoja. + +"Niin, hänen sen wietäwän tähtensähän me tätä kaikkea saamme kärsiä", +säesti nuorempi; jota taas seurasi äänettömyys ja ankarat ponnistukset +eteenpäin. + +Yhä ankarammin riehui kylmä pohjoinen ja yhä ankarammaksi tuli tuisku. +Tähänkin asti oli ollut jo lunta wahwasti tiellä, mutta nyt oli sitä jo +polwea myöten joka paikassa. + +"En minä jaksa enää", sanoi wanhempi kulkija. + +"Ja kuitenkin emme ole wielä tulleet kuin pari wirstaa kylästä", sanoi +nuorempi. + +"Emme kyllä ole enempää kulkeneet, mutta kumminkaan en minä jaksa." + +"Meidän täytyy wäliin lewähtää." + +"Tehkäämme heti niin!" + +He istuiwat lumelle tien wiereen. Heidän joka jäsenensä wapisi +ylöllisistä ponnistuksista ja jalat oliwat kangistuneet melkein +tönkiksi, palelemisen ja wäsymisen tähden; istuminen siinä teki heille +kowin hywää. Kun he oliwat towin istuneet, lähtiwät he taaskin +wuowaamaan eteenpäin. + +Kauwan eiwät he kumminkaan jaksaneet kulkea, ennen kuin heidän täytyi +taas istua lewähtämään erään kuusimetsän kohdalle. Heidän jalkojansa +paleli, niin että kynnet oli warpaista lähteä. Wäsymys ja uupumus +waltasi heidät kokonaan ja he rupesiwat kauhistuksella aawistamaan, +että heidän yöpaikkansa tuli olemaan siinä. Kylmä wäre tuntui käywän +heidän sydäntensä läwitsi sitä ajatellessaan. + +"Minä palellun aiwan tuossa paikassa", waikeroitsi wanhempi heistä. +Nuorempi otti kelkasta waateriepuja ja kääri niitä hänen ja itsensä +ympärille, mutta erinomaittain jalkoihin. He heittiwät kelkkansa tielle +ja paniwat maata lumelle aiwan tien wiereen likelle erästä kuusta. + +"Minua palelee", sanoi wanhempi. + +"Maataan hywin liki toisiamme!" sanoi nuorempi. + +"Kyllä me kuolemme tähän." + +"Saattaa niin käydä. Woi sen tuhannen kappaletta; hänen tähtensä meidän +näin käwi", äsitteli nuorempi. + +"Älä tuota pirua enää muistele, kohta kuolemme tähän", sanoi wanhempi +ikäänkuin iltarukoukseksi! + +Mutta kaikki tuo heidän yöpaikkansa ei ollut niinkään huono. Pehmeä +walkoinen peite laskettiin hiljaa heidän päällensä ja wilu ja +paleleminen katosi heiltä kokonaan. Monenkaltaiset äänet ja wihellykset +kuuluiwat heidän korwiinsa; se oli soitto menneistä päiwistä. +Mahdottoman awara sali ilmautui heidän ympärillensä, jonka laessa +paistoi tuhansia lamppuja ja kynttilöitä, joista toiset loistiwat +kirkkaammin, toiset himeämmin. Mahdottomia rikkauksia ilmestyi +kaikkialle saliin ja sen ympäristölle; oli kultia ja hopeita, ja rahoja +seisoi monta suurta kasaa, joiden määrääkään ei tiennyt kukaan. +Molemmat matkustajat riemastuiwat tuon paljon rikkauden näöstä niin, +että wanhempi heistä huokasi ääneensä: "woi, jospa nuot olisiwat +meidän!" + +Tuskin oli hän sen sanonut, niin saliin ilmestyi laiha olento kuin +kaakinpuu; hänestä ei saanut selwää, oliko hän miehen wai waimonpuoli. +Hänen yllänsä oli rikkinäiset, ohuet, likaset waatteet ja kädessään +kantoi hän astiaa, täynnä jotakin likaista wettä, jota hän tawasta +ryyppäsi. Matkustajat tarkastiwat tarkkaan häntä ja hawaitsiwat, että +hänen sydämensä riippui ja palkkarehti rinnan ulkopuolella ja se oli +aiwan pikimusta. Tuo olento tuli suoraan, wielä walkean peitteen alla +makaawien matkustawien tykö ja sanoi heille "katso, mitä tässä näette, +on teidän". + +Molemmat waimot hyppäsiwät heti ylös ja riensiwät riemuiten katselemaan +ja ihailemaan tawaroitansa ja tuo outo olento seurasi heitä joka +paikkaan. + +"Mitä tuossa astiassa on, joka on teidän kädessänne?" kysyi wanhempi +matkustaja oudolta olennolta, jota he molemmat pitiwät suuressa +arwossa, kun hän heille lahjoitti niin paljon rikkautta. + +"Wettä", sanoi olento. + +"Wettä! Täällä on meillä kaikkea yltäkyllältä, miksi ette syö ja juo +mitä haluttaa? me emme kiellä teiltä mitään, sillä te olette niin hywä; +te olette kowin laiha!" sanoi wanhempi waimo. + +"Laiha!" sanoi olento kummastellen ja loi samassa karsaan katseen +heihin. "Se ei rikastu, joka herkullisesti elää. Tämä wesi on minulle +kylläksi." + +"Miksi tuo teidän sydämenne palkkarehtaa rinnan ulkopuolella?" kysyi +wanhempi. + +"Ei sitä ihminen rikastu, jos sydämensä pitää oikealla paikalla. Kaikki +tämä itsenikieltäminen on teidän tähtenne, ei minulla itselläni ole +mitään", sanoi olento. + +"Te olette niin hywä; sanokaa meille nimenne!" pyysi nuorempi +matkustaja. + +"Minun nimeni on: Saita", sanoi olento. + +"Saita! Mitä se nimi merkitsee?" + +"Se merkitsee suurinta säästäwäisyyttä", sanoi taas olento. + +Nyt tuliwat he erääsen huoneenkolkkaan, jossa oli kaksi sairaswuodetta. +Suurissa tuskissa ja kalpeana makasi toisessa wuoteessa ijäkäs mies ja +toisessa nuori tyttö. "herra Jumala! minun mieheni ja tyttärenihän +tuossa owat!" huudahti waimo heidät nähtyään. + +Olento loi samassa synkän ja totisen silmäyksen waimoon, nosti sormensa +huulillensa ja sanoi "hiljaa! antakaa heidän olla!"--ja wanha waimo +säikähti hywin tyhmää käytöstänsä. + +Likitienoilla sairaita oli iso lasinen rakennus, joka oli täynnä +kauniita, siistejä ja puhtaita lasi= ja posliinipurkkeja ja pulloja ja +niiden seasta lemahteli hywältä tuoksuwa haju. Rakennuksessa oli lempeä +ja hywäntahtoisen näköinen olento, joka niille monille anojille, joita +hänen tykönänsä ehtimiseen käwi, jakeli noista pulloistansa ja +purkeistansa yhtä ja toista. Anojat alkoiwat tuota heti maistella, +jonka tehtyä he melkein kaikki tuliwat niin iloisen ja terween +näköisiksi. + +"Auttakaa, auttakaa meitäkin!" huusiwat tämän nähdessään wuoteella +makaawat sairaat! + +"Nuo nyt owat saaneet päähänsä sen hullutuksen, että heidänkin pitäisi +muka saada noita turhia wesiä ja marjoja, joita toiset tuhmat ostawat +kalliilla hinnalla! Ei se ole muuta mitään kuin rahan onki, jolla +yksinkertaisilta riistetään rahat pois; ei pidä heille antaa niitä, ne +maksawat niin paljon", sanoi Saita wanhemmalle waimolle. + +"Woi, mutta jos ne auttaisiwat kumminkin", sanoi waimo wähän +säälittelewästi. + +"Ettepä te taas ymmärrä, miten oikein sukkelasti rikastutaan! Kun nuo +molemmat kuolewat, silloinhan koko rikkaus jää teille kahdelle", sanoi +hänen johdattajansa hänelle hiljaa korwaan ja katsoi samassa wiekkaasti +wakawaan mieheen, lempeään olentoon ja muihin saapuwilla olewiin +ihmisiin. + +Se auttoi. Paikalla riensi wanhempi waimo sairasten tykö ja sanoi +kowalla ja tylyllä äänellä heille; "mitä te siinä tyhjää haparoitsette +ja mielittelette, mitä se raha joka paikkaan tulee?" Wanhempi sairas +loi häneen surullisen katseen ja osoitteli aiwan lähellä olewaa isoa +rahaläjää. "Kyllä niille on parempiakin reikiä!" sanoi waimo ja kääntyi +heistä tylysti pois. + +Kohta sen jälkeen molemmat sairaat katosiwat näkywistä. + +"Kas nyt teidän kelpaa", sanoi nyt johtaja ja molemmat waimot tunsiwat +nyt itsessänsä semmoisen onnen, ettei koko maailmassa ollut heidän +wertaansa ja heidän sydämessään oli sanomaton ilo ja riemu. + +Juuri kun he oliwat parhaaltaan riemuitsemassa, tuossa mahdottomassa +rikkaudessaan, tuli parwi nuoria miehiä huoneeseen. He katseliwat hywin +halukkaasti noita suuria tawaroita ja wäliin kääntyiwät molempiin +waimoihin päin; imartelewasti ja hymyhuulin kokiwat he tehdä itsensä +molemmille niin miellyttäwän näköisiksi kuin suinkin mahdollista. +Enimmästi oliwat nuo nuoret miehet puetut halpaan ja yksinkertaiseen +pukuun, joka selwästi osoitti yhdellä taikka toisella tawalla elämän +puutosta. Sentähden ei kumpikaan waimo huolinut heistä hywää eikä +pahaa, katsoiwathan waan perään, ett'ei kukaan saanut koskea heidän +tawaroihinsa, mutta katsoa he niitä kyllä saiwat. + +Niiden nuorten miesten joukossa oli kuitenkin eräs nuorukainen, joka +waimoissa heti herätti myötätuntoisuutta. Hän oli wartewa, solakka ja +muutenkin hywännäköinen nuorukainen. Hän oli puettu yltä päältä +lumiwalkeisin waatteisin, ainoastaan sydämen kohdalla rinnassa näytti +olewan jotakin tahraa. Hänkin katseli ahnaasti kaikkia heidän +tawaroitansa ja wäliin tuli hän waimojen tykö ja koki hymyillä ja +imarrella, mutta siinä hymyilyssä oli jotain niin salaperäisesti +surullista, jota he eiwät woineet ymmärtää mitä se oli. + +Waimot mielistyiwät tuohon nuorukaiseen niin, että he meniwät hänen +tykönsä ja yhdestä suusta sanoiwat hänelle: "ole sinä aina meidän +kanssamme!" mutta samassa he kuiskasiwat toisiensa korwaan: "mutta +meidän tawaroihimme ei hän saa koskea." Samassa katosiwat kaikki muut +nuoret miehet huoneesta, mutta tuo walkoisiin puettu nuorukainen jäi +sinne. Hänen kaswonsa kirkastuiwat hetkeksi ja hän katseli loistawin +silmin niitä suuria rikkauksia, joita kaikkialla oli, mutta tahra hänen +rinnassaan tuli nyt paljoa mustemmaksi. Hän kääntyi waimojen puoleen ja +koetti osoittaa kaikin tawoin hywyyttänsä ja kiitollisuuttansa, mutta +sitä eiwät he ottaneet wastaan, antoiwat waan hänelle pahoja ja kylmiä +sanoja wastaukseksi. Hän yritti syömään, mutta samassa tuli Saita +waimojen tykö ja sanoi: "ei pidä antaa hänelle mitään", ja waimot +meniwät ja haukkuiwat heti nuorukaista. Noista heidän kowista +sanoistansa syntyi iso, käärmeen muotoinen musta nuoli. Se lähti lentää +sujottamaan hirmuista wauhtia ilmassa ja lensi suoraa päätä nuorukaisen +rintaan, johon se upposi melkein umpeen juuri tuon tahrapaikan +kohdalle. Nuorukainen päästi walittawan äänen ja kalweni. Sitte weti +hän tuon hirmuisen nuolen pois hywin warowasti, mutta rintaan jäi iso +aukko, sydän näkyi sieltä ja sydämessä oli kauhea haawa. Hän oli kauan +aikaa hywin kipeän näköinen ja hänen sydämensä haawa punotti kowasti. +Mutta yht'äkkiä alkoi siitä tuikkia ja pilkistellä mustia, kiemuroiwia +esineitä, jotka tarkemmin katsoen näyttiwät käärmeiltä. Hänen muotonsa +ja katsantonsa tuli samassa mustan, synkän ja willin näköiseksi, ja nyt +ei hän pitänyt lukua enää waimojen ja hänen yhteisistä tawaroista, waan +menetti, polki ja tallasi niitä niin paljon kuin waan ennätti. + +Molemmat waimot katseliwat nyt hädissään tuota heidän hywää +johtajahenkeänsä, joka heille tuon mahdottoman rikkautensa oli +lahjoittanut ja joka heille oli niin monta hywää neuwoa antanut. +Wiimein he hawaitsiwat hänen taempana seisowan, pilkkahymy huulillansa +ja hänen rintansa ulkopuolella olewa musta sydämensä riehui ja +palkkarehti hirmuisesti. "Mikä meillä nyt on neuwona?" kysyi wanhempi +waimo olennolta, mutta hän nauroi waan katkerasti. "Woi, ettekö te +kuule?" huusi waimo olennolle tuskissaan, mutta hän nauroi waan +pilkallisesti heidän tuskalleen ja sanoi: "minä olen teille antanut, +mitä halusitte saada, auttakaa nyt itseänne!" ja samassa katosi hän +kuin tuhka tuuleen. + +Kauhea hämmästys ja pelko käsitti nyt waimot. Pimeys alkoi peittää joka +paikan ja samassa katosi myös tuo sydämeen haawoitettu mieskin, ja nyt +he oliwat ihan kahden. Ilma pimeni ja synkistyi synkistymistään; +walkeaa alkoi lyödä wäläytellä ja ukkonen jyrisi samassa kauhealla +paukkeella, niin että kaikki huoneen seinät ja perustukset wapisiwat +niinkuin sarpa wirrassa. Kun he oliwat toipuneet wähän suurimmasta +hämmästyksestänsä, katsoiwat he pelolla ympärilleen ja mitä näkiwät he +nyt erään leimauksen walossa? Enemmän kuin puolet jälellä olewasta +rikkaudesta oli häwinnyt, enemmän kuin puolet huoneista häwinnyt ja +niitä ei näkynyt, ei kuulunut missään. Waimoille tuli nyt niin kowa +pelko, ett'eiwät he pysyneet seisaallaankaan muutoin kuin jostain +kiinni pitämällä. Nyt tuli taas semmoinen tulen leimaus, ett'eiwät he +ikään olleet semmoista nähneet; jota seurasi heti semmoinen hirweä +järäys, että kaikki silmänräpäyksessä meni nurin, ei näkynyt enää +huoneista ei tawaroista minkään näköistä, ei karjoja laitumella, eikä +suuria ja täysiä jywäaittoja. He makasiwat talwisen taiwaan alla +paljaalla lumella ja lunta tuli sakeasti. Tuuli winkui ja ulwoi puiden +latwoissa ja susien ulwomisia kuului ympäriinsä ja ne likeniwät +ehtimiseen. Ja aiwan tuossa jo oli heitä iso parwi ja eräät suurimmat +ja julmimmat haisteliwat jo karwaisilla kuonoillansa heidän kaswojansa, +pureskeliwat heidän kaswojansa, käsiänsä ja jalkojansa, että niitä +hirweästi kiwisteli ja karwasteli. Nuo suuret, hirweät pedot +käänteliwät heitä sinne tänne ja nyt ne jo sieppasiwat kummankin +selkäänsä ja alkoiwat hankea myöten juosta hölkötellä aika wauhtia +eteenpäin, ja he tunsiwat tytinän ruumiissansa, joka tuli siitä että +sudet juosta hölkkiwät. He oliwat niin kauhistuksissaan pelosta, +ett'eiwät kyenneet silmiänsä awaamaan; he koettiwat huutaa, mutta +turhaan, heidän suunsa ei auennut ja heidän äänensä ei kulkenut. +Wiimein weiwät sudet heidät pesäänsä ja siellä oli paljoa lämpimämpi +kuin ulkona, mutta kauhea oli sielläkin olla, sillä sudet nuoleskeliwat +nyt ahkeraan noita heidän ennen pureskeltuja käsiään, jalkojaan ja +kaswojansa, ja niihin käwi niin hirweän kipeää ja woi kauhua! mitä +muuta warten he niitä nuoliwat kuin sitte kaikenni syödäkseen. Wiimein +kuitenkin heittiwät sudet nuolemisen pois ja nyt olisi muutoin ollut +hywä, mutta pakoitti niin kowasti noita pureskeltuja jäseniä. Kun ei +enää kuulunut eikä näkynyt susia, rohkeni wanhempi waimo awata +silmiänsä ja ihmeekseen näki hän, että ei ollutkaan suden pesässä, waan +ihmis=asunnossa, jossa he makasiwat pehmeillä wuoteilla. + +"Eipä tämä suden pesä taida olla niinkään huono", sanoi wanhempi waimo +houris=päissään, hälisewällä ja sammaltawalla äänellä. + +"Suden pesä?! Miettiikö hän aloittaa wanhan wirtensä, palkinnoksi +paljoista suurista waiwoistamme?" sanoi toinen tuwassa olewa +waimonpuolen ääni. + +"Luultawasti on hän houriossa. Kiitos Jumalan että hänkin toki tuli +wielä henkiin", sanoi miehen ääni ja he molemmat meniwät wuoteen +wiereen walkealla katselemaan heitä. + +Sairas katsella tirkisteli heihin ja käsitti että ihmisiä oli hänen +edessänsä. "Wai ette te olekaan susia, mutta mihin olette riiwatut +minun tawarani panneet?" sanoi hän willisti, waikka heikosti. + +"Enkö minä oikein arwannut, että hän on houriossa?" sanoi mies, "mutta +miten toisen käynee?" + +"Missä minä nyt olen?" kuului samassa heikosti toisesta wuoteesta. + +"Hänkin toki tointuu", sanoi mies ja käweli wuodetta kohden. "Olkaa +waan huoletta, te olette molemmin hywässä suojassa; tarwitsette lepoa, +sentähden olkaa murheetoinna!" sanoi hän sitten sairaille ja antoi +heidän juoda raitista wettä. + +Useampia päiwiä kului, ennenkuin sairaat tuliwat oikealle toimellensa +ja woiwat wapaasti ja järjellisesti puhua, jolla aikaa talon wäki heitä +huolella hoiti. + +Waikka lukija jo warmaan arwaa, keitä nuo sairaat oliwat, selitän +kuitenkin selwyyden wuoksi heidän oikean laitansa. + +Asarin katoamisen jälkeen tuli Linnalan talosta pian loppu. Monet +welkojat, jotka kilwalla koettiwat saada omansa pois, tekiwät talosta +niin pian lopun, ett'ei sitä woitu aawistaakaan. Linnalan emäntä ja +tytär seisoiwat nyt maailmassa köyhempinä kuin keppi=kerjäläiset. Kuin +tuhka tuuleen oli se suuri rikkaus kadonnut, jonka perään he oliwat +niin ahnaasti pyrkineet. Sydämen katkeruudella katseliwat he nyt +mennyttä suuruuttansa ja tulewaisuuttansa. He sadatteliwat Asaria ja +pitiwät kaikki nykyisen onnettomuutensa hänen wikanansa, mutta ei +kertaakaan heidän mieleensä johtunut, että onnettomuus oli juuri heidän +syynsä.--Heillä oli wielä nytkin liian korskea sielu, alentuaksensa +muiden ihmisien wertaiseksi, mutta jos kuinkakin he olisiwat päätään +waiwanneet, ei heillä ollut sen parempaa neuwoa, kuin lähteä hakemaan +armo=leipää! Heille oli nyt oikein kättä kätisesti näytetty, ett'ei +ihmisen suurin onni ole rikkaus, mutta eiwät he wielä tuossakaan +koulussa olleet nöyrtyneet! He eiwät millään tawalla tahtoneet omaan +kylään mennä ruokaa anelemaan henkensä elättämiseksi, waan walitsiwat +ulkopitäjät, joissa he tuntemattomina luuliwat woiwansa salata entisen +rikkautensa ja nykyisen häpeänsä. Kun eräänä talwisiltana tuli hirweä +lumipyry, pitiwät he sen erinomaisena onnen sattumana aikeensa +salaamiseksi. He lähtiwätkin pyry=ilmassa, myöhään iltamalla tuolle +pitkänlaiselle talottomalle taipaleelle, kelkka perässä ja niinkuin jo +tiedämme, uupuiwat he puoliwälin paikoille. + +He olisiwat wälttämättömästi paleltuneet kuoliaiksi tuolla kauhealla +ilmalla, joll'ei entinen Linnalan renki ja nyt hywin woiwan Taustan +torpan isäntä, Matti, olisi sattunut aamupuoleen yötä tulemaan woiwalla +hewosellaan kotiansa toisesta pitäjästä, jossa hän oli käynyt tärkeäin +asioittensa wuoksi. Kun hän läheni sitä paikkaa, johonka matkustajat +oliwat uupuneet, hyppeli ja korskui hänen hewosensa jo kaukana, +jonkatähden Matti tarkasteli eteensä, mitä täältä tulisi. Hän hawaitsi +nyt kelkan tiellä, josta hän rupesi aawistamaan likimaissa olewan +jotain muutakin. Hän sitoi hewosensa puuhun ja rupesi tarkastelemaan +seutua. Kelkan kohdalla tien wieressä hawaitsi hän korkean lumikinoksen, +lähellä isoa kuusta. Hän rupesi sitä tongostelemaan ja ennen pitkää tuli +sieltä näkösälle waatetten liepeitä, hän kaiwoi enemmän ja sieltä tuli +esille kaksi kokonaista ihmistä! Matti käänteli heitä ja tutkisteli, +olisiko heissä wielä henkeä. Hän pyyhki lunta pois heidän kaswoiltansa +suurilla koirankoipi=kintaillansa. Heissä ei näkynyt pienintäkään +elonmerkkiä, mutta Matti kantoi waan heidät rekeensä ja alkoi wuowata +Taustaa kohden, peitettyänsä ensin heidät niin hywästi kuin taisi, +rekipeitollansa ja hewosen loimella. Jos Matilla olisi ollut huonompi +hewonen, olisi hänen outo kuormansa jäänyt taipaleelle, niin hirweä oli +umpi, mutta Putte waan ponnisteli eteenpäin, waikka lunta oli mahaa +myöten ja waikka reki lauttasi ja keikkui pyryssä. Perille tultuansa +kantoi Matti molemmat löytökäisensä huoneesen ja herätti waimonsa. +Lapsille tehtiin lattialle sija ja kylmettyneet waimot pantiin heidän +wuoteillensa. Heidän kätensä ja jalkansa oliwat kylmetyksissä kuin +jääkynttilä ja kaswoissa useassa kohden näkyi kylmettyneitä paikkoja, +mutta sydänkuopassa tuntui wielä olewan wähän henkeä. Matti rupesi nyt +waimonsa kanssa kylmällä wedellä ja lumella hieromaan heidän +kylmettyneitä raajojansa. He pitkittiwät hieromista aamuun asti, +jolloin kaikki jäätyneet paikat oliwat sulaneet ja alkoiwat punoittaa. +Sairasten hengitys alkoi käydä helpommin, mutta puhetta, tuntoa ja +ymmärrystä ei heillä wielä ollut. Kun hierojat hawaitsiwat, että heidän +tilansa oli jotakin parempi, heittiwät he sairaat rauhaan ja paniwat +itse wähäksi aikaa lewähtämään. Kaksi wuorokautta oli nyt siitä +kulunut, kun sairaat päästiwät nuot, ennen kerrotut sekawat sanat ja +siten osoittiwat heikkoa todellista elon merkkiä. + +Toiset kaksi wuorokautta kului wielä, ennenkun entinen Linnalan emäntä +tuli aiwan oikealle toimellensa. Hän tirkisteli ympärillensä, mutta ei +woinut käsittää, missä hän oli, sillä ei hän ollut koskaan alentunut +niin alas, että olisi käynyt Taustan torpassa. Nyt tuli juuri Matti +huoneesen ja sairas tunsi hänessä entisen renkinsä. Tuo tutustuminen +käwi kipeästi kuin puukon pistos hänen sydämeensä, ja hän olisi suonut +olewansa waikka missä muualla kuin kotikylässään ja wielä päälliseksi +Taustan torpassa. Menetetyn suuruutensa häpeä oli ensimmäinen tunne +toinnuttuansa tuosta sen jälkeen, kun hän oli tointunut waarallisesta +tilastansa!--Woi, woi kuinka kowa on paatunut ihmissydän! + +"Woi minua onnetonta", sanoi wiimein sairas. + +Matti kuuli sen. Hän meni hänen tykönsä ja sanoi: "älkää olko +millännekään! Kiittäkää Jumalaa, että minä satuin tulemaan samaa tietä, +jolle te olitte uupuneet, muutoin te olisitte nyt jo kuolleet. +Ottaisitteko mitään? sanokaa, niin minä annan," kehoitti hän. + +"Missähän Kaisu on?" kysyi sairas. + +"Hänkin on tallella ja hengissä", sanoi Matti. + +"Jos minä saisin wähän jotakin ruokaa! sydäntäni niin kowin hiukaa", +sanoi sairas, ja oli ensimmäinen teko hänen uudessa tilassaan. + +Matin waimo tuli nyt juuri huoneeseen ja toimitti sairaalle helposti +sulawaa ruokaa, mutta wähän kerrallaan. Matti waimoineen oli niin +ystäwällinen sairaille kuin ikänä taisi; he hoitiwat kumpaakin suurella +hellyydellä ja osanottawaisuudella. + +"Joko me olemme kauan olleet teillä?" kysyi sairas syötyänsä. + +"Neljä wuorokautta." + +"Neljä wuorokautta?!" + +"Niin." + +"Ilmankos minä näinkin niin paljon ja niin merkillistä unta", sanoi +sairas. + +"Niin. Sepä olisikin soma tietää, mitä te tunsitte tuolla hirmuisella +ajalla. Teidän pitää wielä olla niin hywä ja kertoa se minulle, mutta +nyt te ette jaksa, te tarwitsette lepoa wielä useampia wuorokausia, +ennenkun siihen kykenette; lupaattekos" sanoi Matti. + +"Lupaan, se oli niin merkillistä, hywääkö wai pahaa se merkinneepi", +sanoi sairas, joka oli jo wähän perehtynyt uuteen asemaansa; sitten hän +taas raukesi nukkumaan. + +Nyt toipui Kaisukin toimelleen. Hän tunsi kohta paikat ja tiesi missä +hän oli. Kun he huomasiwat hänen olewan toimellansa, oliwat he +hywillänsä sekä hoiteliwat ja waaliwat häntäkin edelleen, niinkuin +toistakin sairasta ja pitiwät kaikki hänen tarpeensa esillä. Mutta hän +häpesi niin nykyistä tilaansa, ettei hän puhunut yhtään sanaa ja +tarpeitansakin koki hän ottaa wuoteensa wierestä niin salaa, ett'ei +sitä kukaan näkisi, ruokaa ja juomaa, jota siinä oli aina waralla. +Muutaman wuorokauden perästä jaksoi jo wanhempi sairas ruweta kertomaan +horroksissa nähtyä näkyänsä. Matti otti aikaa itsellensä ja kuunteli +mielen jännityksellä kertomusta. + +Kertomuksen ajalla ei hänessä näkynyt pienintäkään surumielisyyden ja +wakaan ajattelemisen merkkiä, waan hän kertoi näkyänsä suurella +mieltymyksellä ja mielihywällä ja kiihtyi aina paremmin iloisuudessa, +jota etemmäs hän tuli. Tämän loputtua hänen silmänsä oikein loistiwat +ilosta! + +"Mitä sinä luulet sen merkitsewän? Wieläköhän minulla on kerran onni +maailmassa, kun minä näin niin paljon rikkauksia?" kysyi hän Matilta, +kun kertomus oli loppunut. + +Matti otti hywin totisen näön ja aseman itsellensä. "Niin", aloitti +hän. "Tuo teidän näkynne oli teidän oma mennyt aikanne. Jumala ei +sallinut teidän wielä kuolla, että teillä olisi aikaa miettiä tilaanne. +Jumalan hywyys wetää teitä parannukseen. Te toiwotte wielä tapaawanne +onnen tässä maailmassa ja teillä on todellakin wielä jäljellä eräs ja +suurin onni, nimittäin se, että rukoilette Jumalalta syntein anteeksi +saamista ja jos käsitätte sowinnon hänen kanssaan, niin teillä ei ole +wielä koskaan ennen ollutkaan semmoista onnea." + +"Enhän minä ole tehnyt kenellekään koskaan mitään pahaa, enkä ole itse +syypää nykyiseen onnettomuuteenikaan, se on kaikki Asari=roiston syy", +sanoi waimo synkästi. + +"Woi, woi! Asarihan oli juuri tuo sydämeen haawoitettu mies, jonka +näitte puolikuolleessa tilassanne ja te itse juuri olitte ne, jotka +tuon turmelewan haawan löitte", sanoi Matti selitellen. + +"Mikä se sitte oli tuo laiha olento, jonka musta sydän heilui ulkona +rinnasta?" + +"Se oli teidän ahneudensyntinne, joka teidän koko elämänne ajan on +teillä niin ahneesti ratsastanut. Ja ne molemmat sairaat oliwat teidän +oma miehenne ja lapsenne, joilta saituudessanne kielsitte kaiken +mahdollisen awun, kun he kituiwat kuoleman tautia", sanoi Ratti +totuudessa. + +"Minä en ole ansainnut semmoista saarnaa rengiltäni", sanoi +masentumaton entinen Linnalan emäntä. + +"Minä en ole enään teidän renkinne ja sentähden olen woinut teille +sanoa totuuden; mutta te ette ymmärrä totuutta", sanoi Matti loukattuna +wähän ylwästellen. + +Puheet loppuiwat nyt siihen. Tästä hetkestä pitäen tuliwat molemmat +sairaat harwapuheisiksi ja wihasennäköisiksi, mutta eiwät kumminkaan +puhjenneet nyt, niinkuin ennen, häwyttömiin puheisiin, sillä he +käsittiwät kumminkin senwerran, että he oliwat nyt entisen renkinsä +armoilla. + +Matti ei jaksanut heitä ajan pitkään elättää. Kun he senwerran +toipuiwat, että kykeniwät muuttamaan pois, otti pitäjän waiwaishoito +heidät huostaansa. He eiwät sanoneet hywästikään lähtiessään Taustan +torpasta; niin oliwat he pahenneet Matin harwoista totuuden sanoista! + +Wuoden päiwät eleliwät he wielä kituwaa ja sairasta elämää, sadatellen +Asaria ja muiden ihmisien kowuutta, mutta sitte he kuoliwat paatuneessa +mielessä melkein yksin ajoin, sillä he oliwat saaneet niin pahan wian +terweydellensä tuona hirmuisena yönä, ett'eiwät he woineet elää +kauemmin. + +Mennyt oli nyt mainio Linnala, menneet oliwat sen isännät, emännät ja +perilliset, mennyt oli rikkaus, mennyt maine ja kunnia! Tuo suuri +rikkaus hajosi kuin tuhka tuuleen, eikä siitä näyttänyt kukaan +rikastuwan. Nyt oli tuo kitsas Linnalan emäntäkin tilin teossa +leiwisköistään. Lieneekö hän nähnyt jatkoa tuohon hirmuisena yönä +näkemäänsä näkyyn? + + * * * * * + +Kymmenen wuotta oli edellisestä tapauksesta kulunut. Ruokolassa +elettiin yhtä wahwasti kuin ennenkin. Surua oli kauan aikaa asustanut +talossa, sillä suwun kunnia oli saanut tahrapilkun ja Asari oli se +tahra, joka heidän mielestänsä niin paljon himmensi heidän kirkasta +elämänkruunuansa. Heidän mieleensä ei koskaan johtunut, että heidän +talossaan oli juuri ja alkusyy tuohon tahraan. He eiwät tulleet koskaan +ajatelleeksi, että he kenties oliwat liiaksi suuren arwon antaneet +wäärälle mammonalle ja että he oliwat tuon ohjelmansa nojalla +kosketelleet hellään paikkaan ja samassa wirittäneet paulan, johon jo +aikaisin rikkauden surulta raskautettu nuorukainen helposti takertui. +Asarista ei puhuttu Ruokolassa usein, sillä he häpesiwät häntä +mainitakin! Jos se jolloinkin tapahtui, katkeroitti se yritys aina +silloin heidän mielensä. Isä eli wielä yhä, mutta sangen wanha ja +harmaa hän jo oli, sillä luonnon kanssa kilpaa oli suru Asarista +kokenut häntä wanhentaa. Niillä harwoilla kerroilla, jolloin poikansa +tuli puheiksi, tuli hän aina synkkämieliseksi, eikä hän koskaan muuta +sanonut kuin: "se roisto! Tawaraa hän kyllä sai, mutta ei ollut miestä +sitä pitämään." Sitte koki hän kynttiä huoneesta ulos, ett'ei hän olisi +kuullut hänestä sen enempää. + +Eräänä syyskuuniltana oli Ruokolan wäki juuri tullut työstä. Kylmä oli +ilma ja kylmä utusade oli wihmonut kaiken päiwää. Melkein kaikki wäki +oli takan ympärillä, takkawalkealla lämmittelemässä itseänsä ja he +kurottiwat kohmettuneita käsiänsä tulta kohden. Silloin aukesi tuwan +owi ja outo muukalainen astui sisään; kaikkein huomio kääntyi kohta +tulijaa kohden. Hän oli wanha harmaapäinen, repaleinen ukko, joka +wilusta wärisewänä seisoi heidän edessänsä ja joka äkkiä katsoen näytti +olewan pöhnässä. + +Talon isäntä oli myös saapuwilla ja puoleksi iwalla, puoleksi +uteliaisuudella astui hän tulijan eteen kysyen: "mistäs tämä ukko on +kotoisin?" + +"On ollut kerran aika, jolloin te ette kysyneet, kuka ja mitä minä +olen", sanoi tulija särkyneellä ja wärisewällä äänellä. + +Isäntä waaleni ja astui askeleen takaperin. Tuossa wieraan äänessä oli +hän kuullut jotain niin käsittämättömän tuttua, surullista ja +tuskallista. Hän koki oikein iskemällä kiinnittää häneen katseensa. +Kauhistuksella ponnisti hän tällä kerralla tottelematonta ääntänsä +sanoiksi, ja kun hän wiimein sai sen tottelemaan, sanoi hän tulijalle +puoleksi tukahtuneella äänellä: "mikä herran tähden sinä sitte oikein +olet?" + +"Te olette ennen kutsuneet minua--pojaksenne, Asari on minun nimeni." + +Kaikki säpsähtiwät. + +"Roisto! Tawaraa kyllä sait, mutta et ollut mies sitä pitämään! +Kehtaatko tulla silmieni eteen, särkemään wiimeisenkin wanhan +sydämeni?" sanoi isäntä wimmastuksissaan, sillä hän oli nyt tuntenut +tulijassa poikansa. + +"Roistoko? Niin, niin, oikein suuri roisto minä olen. Mutta woi, isä! +Ette taida tietää, että suuri osa on ollut teillä tätä roistoa +roistoksi tehdessä. Minullakin on kerran ollut sydän, joka on sykkinyt +oikeasta luonnon hehkumasta lämpimästä, on hehkunut oikeasta rakkauden +palosta, te olette sen palon sammuttaneet ja wäärän mammonan työntäneet +sammuneen hehkun sijaan. Woi, isä! Minun ei olisi pitänyt silloin +totella teitä, minun ei olisi silloin pitänyt uskoa teitä, mutta minä +olin niin opetettu lapsuudesta saakka. Minä olin silloin wielä niin +nuori ja kokematon, mutta nyt on minulla jo kokemusta liiaksikin, ja +surkea on tuo kokemus. Nyt minä osaisin olla siinä asiassa teitä +tottelematta, nyt minä osaisin olla teitä uskomatta, mutta woi! nyt on +jo myöhäistä! Isä, isä! Ei hän tullutkaan hywäksi, waikka me jo +koetimme yhdessä olla, koetimme kauan olla.--Woi, woi, isä! Ei se +olekaan niin, että rikkaus on ihmiselle suurin onni maailmassa ja tässä +on nyt poikanne edessänne eläwänä todistajana, ett'ei niin ole!" sanoi +Asari ja hänen äänensä wärisi ja sanat takertuiwat usein kurkkuun. + +Isä wetäysi kauhistuen kammariinsa, tuon kuultuansa, eikä wirkkanut +yhtäkään sanaa. Asarin puhe oli tehnyt koko wäkeenkin sywän +waikutuksen, sillä siinä oli jotain niin surullisen totista ja +woittamatonta, ett'ei se woinut olla oikeaan paikkaan koskematta. +Sentähden tuliwat hekin kaikin umpimielisiksi eikä kukaan heistä puhunut +mitään. Asarin äiti laittoi mykkänä illallista pöydälle ja kun wäki +meni syömään sanoi hän pojallensa: "mene sinäkin illalliselle!" Asari +totteli ja meni syömään. Kun muu wäki pani maata, osoitti emäntä oween +päin ja sanoi: "pane sinä maata tuohon owiwuoteeseen". + +Läpimärkänä ja repaleissa kytkähti hän osoitettuun paikkaan. Asari oli +todellakin pöhnässä, sillä ennenkuin hän tuli wanhaan kotiinsa, möi hän +anelemiansa leipäpalasia ja osti niillä saaduilla penneillä wiinaa, +jonka hän sitte ryyppi muka karaistaksensa siten luontoaan. + +Aamulla warhain lienee talossa pidetty pieni neuwottelu, sillä heti +Asarin ylös noustua tuotiin hänelle wanhat, mutta kumminkin puhtaat ja +eheät waatteet, jotka hän puki päällensä. + +Sen enempää ei pyytänyt Asari itsensä ottamista entiseen kotiinsa eikä +sen enempää talon wäki pyytänyt häntä siihen jäämään, mutta siihen +Asari kumminkin jäi. Hän meni syömään silloin, kun näki muidenkin +menewän, eikä kukaan häntä kieltänyt, jos ei käskenytkään. Hän ei +pitänyt seurustelua kenenkään kanssa talon wäestäkään, sitä wähemmin +muiden ihmisien kanssa ja Mäntylän Taawan ja Karilan Heikin kohtaamista +wältti hän niin paljon kuin mahdollista. Hän ei puhunut juuri monesti +muiden ihmisien kanssa, oleskeli waan omissa sywissä ja hiljaisissa +ajatuksissaan. Wäliin nähtiin hänen olewan hywin synkkämielissä ja +silloin hän usein itki. Sitä koki hän muilta salata, jonkatähden hän +aina silloin mennä kyntti piiloon; hän lienee silloin surrut mennyttä +ihmisyyttään. + +Ei kukaan talon wäestä käskenyt häntä työhön, eikä hän itsestänsä +tehnyt mitään isoa työtä; hän eli ja oli waan, niinkuin itse tahtoi, +eikä kukaan siitä hänelle nureksinut. Näin oli nyt onnettoman +Asari=raiskan tila ulkopuolisesti johonkin määrään parannut, sillä +hänellä oli toki nyt murheeton leipä; mutta eräs kohta ei ollut wielä +parannut, hän wielä ryyppi! Helma=synti ei woinut hänestä luopua, eli +oikeammin sanoen: hän ei woinut luopua helma=synnistään, jonka orjana +hän niin kauan oli ollut. Kun hän oli paremman wointisena, teki hän +kaikenlaisia kelwollisia käsitöitä, joita myöskenteli kylällä ja niillä +saaduilla rahoilla osti hän wiinaa ja joi sitten niin kauan kuin sitä +riitti. Ei sitä kertaa hän ollut juowuspäissään, ett'ei hän aina +silloin itkenyt yksinänsä ja silloin kuultiin hänen aina sanowan +hiljaa: "Wäärä mammona." Kukaan ei raskinut häiritä eikä pilkata häntä, +sillä tuossa hänen surullisessa olemisessaan oli jotain niin wiehkeän +aawistawaa ja sywää surullisuutta. + +Tuossa asemassa wietti Asari wanhassa kodissaan useampia wuosia. + +Eräänä syksypäiwänä läksi hän taas kaupittelemaan käsityö=teoksiaan +kylälle. Hän ei tullut yöksi kotiinsa, eikä siitä pidetty sen enempää +lukua. Aamulla aikaisin kannettiin jotain liisteillä Ruokolaa kohden. +Miehet kantoiwat kannettawansa tupaan ja laskiwat sen owiwuoteeseen. +Kaikki wäki kokoontui wuoteen ympärille katselemaan mitä siinä olisi. +Kantajat ottiwat peitteen pois ja liisteillä makasi hirweästi +murskaantunut miehen ruumis!--Se oli--Asari, joka nyt wiimeisen kerran +oli tullut wanhaan kotiinsa! Hänen molemmat kätensä ja jalkansa oliwat +murtuneet sämäksi ja päässä oli monta isoa haawaa; hän näytti paljon +wuotaneen werta. Hän oli illalla ryyppinyt kylällä ja lähtenyt sitten +myöhemmin tulemaan kotiinsa, mutta hän oli niin juowuksissa, että +taidotonna uupui tielle. Yöllä pimeässä oli hänen ylitsensä ajettu +usealla hewosella raskasten kuormien kanssa. Kylän miehet oliwat hänen +siitä löytäneet ja nyt tuoneet Ruokolaan. Kaikki katsojat oliwat +liikutettuina ja kyynelet silmissä, mutta enimmin niitä toki tulwasi +Asarin isän silmistä. Näyttipä siltä kuin Asarin huulilla olisi +pyörinyt wielä sanat: "Isä, isä! Ei hän tullutkaan hywäksi, waikka me jo +koetimme yhdessä olla! ei ihmisen suurin onni ole rikkaus tässä +maailmassa!" + +Wielä kerran awasi onneton Asari riutuneet silmänsä! ne sattuiwat hänen +isäänsä, joka seisoi wuoteen wieressä. Sitte painoi hän taas kuolon +kalwistamat silmänsä kiinni, eikä awannut niitä koskaan enää. Mutta +ummistaessaan niitä kuultiin hänen wielä hiljaa kuiskaawan: "Wäärä +mammona." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita V: Kirjailija; +Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona, by Pietari Päivärinta + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA V *** + +***** This file should be named 14864-8.txt or 14864-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/8/6/14864/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/14864-8.zip b/14864-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8a045ae --- /dev/null +++ b/14864-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..23bd1fe --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14864 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14864) |