diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 15264-8.txt | 2845 | ||||
| -rw-r--r-- | 15264-8.zip | bin | 0 -> 49767 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2861 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/15264-8.txt b/15264-8.txt new file mode 100644 index 0000000..35edbd7 --- /dev/null +++ b/15264-8.txt @@ -0,0 +1,2845 @@ +The Project Gutenberg EBook of Totta ja leikkiä, by Aino Malmberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Totta ja leikkiä + +Author: Aino Malmberg + +Release Date: March 5, 2005 [EBook #15264] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOTTA JA LEIKKIÄ *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + + + + + +TOTTA JA LEIKKIÄ + + +Aino Malmberg + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1903 + + + + +HYMNI HUMBUGILLE + + +Ylistetty ollos mahtava Humbugi! +Sinä olet se voima, joka maailmaa hallitsee + ja eteenpäin vie! +Minne joutuisimmekaan me ihmislapset, + mikä olisikaan kohtalomme, + jos sinä, oi Humbugi, maailmasta katoisit? +Mutta sinä et katoo, ennenkuin maailma + katoo! +Sinä olet ikuinen kuin ihmissuku! +Ylistetty ollos ikuinen Humbugi! + +Näin kerran Rakkauden. +Se tuli maailmaan ja kulki hiljaa ja ääneti. +Ei se etsinyt omaansa. +Kaikkensa se antoi, kysymättä, pyytämättä. +Mikä oli sen palkka? +Tuska. +Jota suuremmaksi Rakkaus kasvoi, sitä tulisemmaksi + tuli tuska. + +Ei tuntenut maailma Rakkautta. +Sen hellyyttä sanottiin tunkeilevaisuudeksi. +Sen uhrautuvaisuutta sanottiin tyhmyydeksi. +Sen uljuutta sanottiin julkeudeksi. +Ja kylmyydeksi nimitettiin sen puhtautta. +Pois ryöstettiin siltä Rakkauden nimikin. +Köyhänä ja alastomana se ajettiin maailman + poluilla paleltumaan. + +Mutta silloin astuit esiin sinä, oi Humbugi. +Sinä otit Rakkauden rikkirevityn viitan, silasit + sen silkillä ja kiiltävällä kullalla ja levitit + laajana hartioillesi. +Torvilla toitottaen ja lippuja liehuttaen sinä + vaelsit valtateillä, vaatien itsellesi Rakkauden + nimen ja palkan. +Ja sinä saitkin ne, oi mahtava Humbugi, + sillä sinun voimasi on suuri. +Ylistetty ollos, voimakas Humbugi! + +Näin kerran Hyvyyden. +Se oli luottavainen ja lämmin. +Se tahtoi unohtaa vihan. +Se tahtoi auttaa avuttomia. +Maailma polki sen jalkoihinsa ja tahrasi lialla + sen valkean viitan. +Epäluulolla lamautettiin sen ojennettu käsi. +Ivalla tukahdutettiin sen kutsuva ääni. +Pala palalta se surmattiin. + +Silloin tulit sinä, oi Humbugi, loistavassa + asussa astuen. +Siinä huusit julki sen, minkä Hyvyys oli + vaiennut. +Sinä vaikenit silloin, kuin Hyvyys oli puhunut. +Ja maailman silmät seurasivat sinua ihastuksella. +Kun sinä, oi Humbugi, pukeuduit Hyvyyden + asuun, rakensi maailma alttarin, jossa + se sinulle polttouhria suitsutti. +Ylistetty ollos, loistava Humbugi! + +Näin kerran Neron. +Tulta sen silmät iskivät ja säkenöitä säihkyi + sen säilä, kun se rohkeana julisti sodan + sinua vastaan, oi voimakas Humbugi! +Ensi iskulla katkesi kurkihirsi linnastasi ja + ammottava aukko syntyi lahonneeseen + seinään. +Vapise, vapise, oi Humbugi! +Jo ovat päiväsi luetut! +Jo lähenee valtasi loppuaan! + +Mutta tyynenä kokosit sinä kantajoukkosi, + oi Neroakin nerokkaampi Humbugi! +Kateus kierosilmä tarttui ojennettuun käteesi. +Viha polvistui povellesi. +Typeryys typsähti syliisi. +Hiljaa ja varmasti sinä hiivit Neroa vastaan. +Hiljaa ja varmasti varastit Nerolta aseet. +Mutta Nero ei lakannut taistelemasta, ennenkuin + sinä, oi Humbugi, sen kuolleena + jalkoihisi poljit. +Sinä poljit Neron jalkoihisi ja pusersit ulos + sen sydänveren viimeiseen pisaraan + asti. +Se sydänveri muuttui hohtaviksi helmiksi. +Ne sinä keräsit, oi laupias Humbugi, ja ripustit + kaulaasi iki-ihanaksi koristukseksi. +Ylistetty ollos nerokas Humbugi! + +Oi Humbugi! taivaanko tyttäreksi sinua sanoisin, +vaiko manalan hengettäreksi? +Et ole kumpikaan, voimakas Humbugi. +Keskivälillä aina liehut. +Maa on oikea olopaikkasi. +Siellä on ikuinen kotisi, siellä valtaistuimesi! +Ota kruunu päähäsi ja nouse oikealla niinelläsi + joukkoja johtamaan. +Sillä sinä olet maailman voimista mahtavin. +Kaikki, kaikki maailmassa on humbugia, + paitsi sinä oi Humbugi! + + + + +YSTÄVYYTTÄ + + +Sanatorion ruokasali oli vielä aivan tyhjä, vaikka kello jo oli yhdeksän +ja puoli kymmenen oli aamiaistunti. Heloittava päiväpaiste oli +nähtävästi houkutellut vieraat ylös tuntureille, sillä jo puoli +kahdeksan olin nähnyt suuren parven naisia ja herroja, alppisauvat +kädessä astuvan ylös läheisintä jyrkännettä. Astuin salin vieressä +olevalle suurelle lasiverannalle katsomaan näkyikö ketään, mutta kaikki +oli hiljaa ja ääneti. Jämtlannin komeat tunturit kohosivat +lumihuippuisina maiseman taustassa ja keskikasvuisten haapojen lehdet +värähtelivät sanatorion seinivierissä aivan kuin aristellen omaa +vähäpätöisyyttään tuossa luonnon äärettömässä mahtavuudessa. + +En tiedä miten kauan lienen istunut siinä, kun äkkiä heräsin siitä että +kuulin keveitä askeleita salista. Käännyin katsomaan ja näin nuoren +tytön astuvan sisään, suuri vihko sinikelloja kädessä, niin heleän +sinisiä, kuin ainoastaan tunturiseutujen sinikellot ovat. Ja itse hän +oli kuin tunturikukka, tuo nuori neitonen. Koska vasta eilisiltana +myöhään olin saapunut sanatorioon, en ollut kerinnyt nähdä ketään muista +vieraista ja siksi olin hiukkasen utelias näkemään keitä täällä oli. +Seurasin silmilläni neitosen puuhia. + +Hän asetti sinikellot kukka-astiaan pienellä pöydällä, johon oli katettu +kahdelle hengelle. Sitten hän riisui hattunsa ja järjesteli peilin +edessä tuuhean keltaisen tukkansa sekä kiinnitti vihdoin pari sinikelloa +valkoisen silkkipuseronsa vyöhön. Lieköhän ollut seitsemäntoista kesää +nähnyt tuo nuori neitonen? + +Samassa hän tuli verannalle, jossa istuin, jotain noutamaan. Saatoin +silloin nähdä hänet lähemmältä ja huomasin että huoleti saatoin lisätä +kymmenen vuotta äsken otaksumaani ikään, ja varmaan olin silloin +lähempänä totuutta. Mutta hänen olennossaan oli jotain niin lapsellista +ja pehmeätä, että tuommoinen erehdys saattoi tapahtua vähemmänkin +lyhytnäköiselle, kuin minä. + +Hän palasi takasin saliin pöytänsä ääreen ja järjesteli kukkia ja hänen +pienet valkoiset kätensä liikkuivat hermostuneesti ja hätäillen. + +Kelle, kelle, kaikki tuo kukkien loisto? + +Samassa kuului kovia askeleita etehisestä. Neitonen säpsähti ja lensi +tulipunaiseksi. Minäkin loin uteliaana katseeni oveen päin, jonne +neitonen oli kiirehtinyt. + +Ovi aukeni samassa ja sisään astui -- -- -- niin -- -- -- + +Nainen hän oli. Hame oli hyvin lyhyt, tukka vielä lyhyempi. Päässä +miesten hattu, hameessa tasku kummallakin puolella ja kädet hameen +taskuissa. + +"Oletko sinä nukkunut näin kauan, unikeko?" huudahti hento neitonen +suudellen kummitusta hellästi molemmille pulleille poskille. + +"Niinpä kyllä, kyyhkyseni", nauroi kummitus, "pitäisihän sinun jo tuntea +minun pahat tapani." + +Yhdessä he astuivat sitten pöytänsä luo puhellen puoliääneen. Kummitus +asettui mukavasti istumaan, nosti toisen jalkansa ristiin polven yli ja +nojasi tuolin selkään sekä alkoi sitten tutkivasti tähystellä minua +silmilasiensa läpi. + +Koetin näyttää niin vähäpätöiseltä ja vaatimattomalta kuin suinkin, +sillä tunsin että katse oli ankara ja syyttävä. Hän näkyi olevan +tyytyväinen käytökseeni. Katse lauhtui ja hän sanoi jotain puoliääneen +sille pienelle ja hennolle. Tämäkin nyt loi aran ja pelokkaan katseen +minua kohti. + +Ruokasali alkoi samassa täyttyä vierailla. Äskeinen tunturiseurue tuli +nauraen ja puhellen sisään aloittamaan aamiaistaan. + +Joukossa huomasin erään tuttavani, rouva Dahlin Helsingistä. Hän näytti +jo olevan vallan kotonaan täällä, kuten kaikkialla, missä hän liikkui, +ja tuttu jok'ikisen kanssa. Menin häntä tervehtimään enkä malttanut olla +kysymättä ketä nuo kaksi tuolla sinikellojen ääressä olivat. + +"Vai ette tunne edes heitäkään", ihmetteli rouva Dahl. "Se on neiti +Västman, tuo merkillisen näköinen. Neiti Hanna Västman. Me sanomme häntä +tavallisesti Fästmanniksi -- hi, hi, hii!" + +"Entä tuo hento, vaalea?" + +"Se on Sissi Ström. Molemmat ovat kansakoulunopettajia jostakin +Kråkvinkelistä, jonka nimeä en muista." + +"Onko hänkin opettaja, tuo pieni? Hän näyttää niin lapselliselta." + +"Lapselliselta? Hi, hi, hii! Vai lapselliselta! Kun ei ole huolia, niin +sitä kai pysyy lapsellisena." + +Rouva Dahlilla oli epämiellyttävä tapa aina tyrskähtää nauruun, eikä +kukaan voinut tietää nauroiko hän omalle sukkeluudelleen vai +puhuteltavansa tyhmyydelle. + +"Hän on rikas, neiti Ström", jatkoi rouva Dahl, "mutta hän on ruvennut +kansakoulunopettajaksi pelkästä innostuksesta hyvään asiaan -- tai +Fästmanniin, hi, hi, hi, hii!" + +Ja sitten hän hävisi laskemaan leikkiä parin äskentulleen herran kanssa. + +Vielä samana päivänä neiti Västman esitti itsensä ja toverinsa minulle. +Rouva Dahl kysyi pidinkö sitä kohteliaisuutena vai epäkohteliaisuutena +ja kun sanoin että se epäilemättä oli kohteliaisuus, varoitti hän minua +vajoamasta suuruudenhulluuteen. + +"Fästmanni ei ole koskaan vielä uskaltanut esittää Sissi Strömiä +kenellekään, mutta nähtävästi hän pitää teitä liian vaarattomana, jotta +voisitte tulla hänen rivaalikseen, hi, hi, hii!" + +Ennenkuin ennätin vastata, oli rouva Dahl jo liehunut muitten sanatorion +vieraiden luo kertomaan tuota merkillistä tapausta. + +"Rivaaliksi!" Oliko hän aivan mieletön? Mitä rivaalisuutta tuommoisessa +tapauksessa saattoi tulla kysymykseen? + +Tuoko lienee kumminkin vaikuttanut minuun, en tiedä, mutta +vaistomaisesti vältin neiti Strömiä, jonka avuttomuus suorastaan +tympeytti minua. Hän ei näyttänyt uskaltavan sanoa sanaakaan tai +ajatella ajatustakaan, ellei neiti Västman sitä ollut ensin hyväksynyt. +Ja sitten hänellä oli alituinen suutelemisinto. + +Neiti Västman ei ollenkaan näyttänyt pahastuvan, että selvästi osoitin +välinpitämättömyyteni hänen ystäväänsä kohtaan. Päinvastoin se tuntui +melkein miellyttävän häntä. Hän kävi yhä ystävällisemmäksi minua kohtaan +ja tahtoi hyvin mielellään keskustella kirjallisuudesta ja +kaikenlaisista nykyajan virtauksista. Eikä hän pahastunut siitäkään, +että minä verraten jyrkästi kieltäydyin vastaanottamasta papyrossia, +jonka hän päivällisen jälkeen minulle tarjosi. Itse hän aina sanoi +polttavansa pari ruuan jälkeen. Se vaikutti niin rauhoittavasti. Rouva +Dahl sanoi, että minä vaikutin vielä enemmän rauhoittavasti, koska neiti +Västman ei nähtävästi yhtään luullut minusta sitä samaa kuin muista, +että nimittäin kaikkien ainoana päämääränä oli ryöstää Sissi Ström pois +häneltä. + +Mutta sitten tuli se suuri muutos. + +Eräänä päivänä tuli sähkösanoma, joka ehdottomasti pakoitti neiti +Västmanin matkustamaan pois pariksi viikoksi. Mutta Sissin täytyi jäädä +sanatorioon hermojaan hoitamaan. + +Niin sanoi neiti Västman. + +Lähtöpäivän aamuna Sissin silmät olivat yön itkusta niin turvonneet että +hän näytti puoli sokealta. Neiti Västmankin tuntui hieman levottomalta +ja tuon tuostakin hän siveli leukaansa vasemmalla kädellään, samalla kun +hän oikealla taputti Sissiä hiukan umpimähkää, milloin olalle, milloin +vyötäisille. + +Asema oli aivan lähellä sanatoriota ja minäkin läksin sinne saattamaan +neiti Västmania ja mahdollisesti pelastamaan Sissiä suistumasta junan +alle. Niin arvelin. Eikä se arvelu niin vallan turha ollutkaan. + +"Vielä yksi muisku!" itki Sissi junan ollessa jo liikkeellä ja yritti +hypätä vaunun portaille. + +"Ottakaa hänet! Heti paikalla!" komensi neiti Västman minua, ja totellen +kuin kenraalia iskin kiinni Sissin kyynäspäähän vetäen hänet pois junan +luota. Se meni menojaan ja siinä minä nyt seisoin tuon avuttoman olennon +kanssa. Vein hänet huoneeseensa, jossa hän tahtoi olla yksin surunsa +kanssa, ja läksin ruokasaliin. + +"Nyt me lyömme Fästmannin pois laudalta!" riemuitsi rouva Dahl. "Saatte +nähdä että tästä vielä alkaa toinen leikki." Ja hän vilkasi voittoisasti +kahteen suomalaiseen insinööriin ja yhteen ruotsalaiseen tohtoriin päin, +jotka olivat jo viikkokauden olleet hänen uskollisena kunniavahtinaan +sanatoriossa. + +"Mitä aiotte tehdä?" kysyin minä. + +"Minä uhraan vaikka molemmat insinöörit hyvän asian vuoksi ellei muu +auta, hi, hi, hii!" + +"Entä tohtorin?" kysyin minä. + +"Varjelkoon! Jotain kai minun täytyy saada itsekin pitää!" Ja hän liehui +pois tohtorinsa luo. + +Hetken perästä tuli Sissi ruokasaliin ja asettui traagillisena +yksinäisen pöytänsä ääreen. Mutta samassa silmänräpäyksessä oli rouva +Dahl hänen vieressään. + +"Pikku neiti Ström! Elkää toki istuko noin yksin! Meidän pöydässä on +kyllä tilaa! Tulkaa nyt! Hi, hi, hii!" + +Ja niinkuin tuuliaispää hän lennätti Sissin istumaan molempien +insinöörien väliin asettuen itse vastapäätä. + +Minunkin oli pitänyt siirtyä samaan pöytään ja uteliaisuudella odotin +mitä rouva Dahl voisi aikaansaada. + +Kaikki kävi paremmin kuin olin ajatellut. Sissi Ström, joka ensin näytti +vallan puusta pudonneelta, kotiutui merkillisen pian uuteen ympäristöön. +Ennenkuin päivä oli lopussa, hän jo puheli vapaasti meidän kaikkien +kanssa ja nauroi kiitollisesti rouva Dahlin jutuille. + +Päivä päivältä Sissi näytti yhä paremmin viihtyvän tässä seurassa. +Silmiin oli tullut puoleksi utelias, puoleksi ihastunut ilme, aivan kuin +hän olisi herännyt tuntemattomaan elämään, ja poskilla oli aina raitis +puna. Minusta tuntui kuin toinen rouva Dahlin insinööreistä yhä +innokkaammin olisi totellut rouva Dahlia, kun tämä komensi häntä +näyttämään että hän voisi olla yhtä hyvä Fästmanni kuin toinenkin. + +Viikon lopulla kysyi rouva Dahl minulta: + +"Oletteko huomannut, etten ole koko ajalla sanonut hänelle sanaakaan +Fästmannista?" + +Sanoin huomanneeni. + +"Katsokaas, se on ollut pelkkää hienotuntoisuutta -- mutta tänään aion +puhua." + +Kysyin eikö hän voisi ulottaa hienotuntoisuuttaan tähänkin päivään, +mutta hän selitti että minä en ymmärtänyt nais-psykologiaa. + +"Paitsi sitä tiedän että hän on tänään saanut kirjeen Fästmannilta", +lisäsi hän. + +Samassa saapui keskustelumme esine saliin ja rouva Dahl ehdotti että +tilaisimme kahvia, koska vielä oli yli kaksi tuntia illallisaikaan. +Sissi Ström näytti hajamieliseltä, mutta istui kumminkin kanssamme +kahvipöytään. + +"No -- onko Fäst -- neiti Västman kirjoittanut mitään?" aloitti rouva +Dahl vallan ilman esipuheita. + +"O-on -- tänään." Sissi punastui ja näytti onnettomalta. + +"Koska hän sanoo palaavansa?" + +"Vasta parin viikon päästä", kuului Sissin uneksiva vastaus. + +"No -- ei suinkaan teillä vielä ole ollut ikävä?" kysyi taas rouva Dahl +mitä hellimmällä äänellä. + +"E--ei", kuului hiukan epäröivä vastaus. + +"Kirjoittakaa nyt hänelle, että hän voi huoleti viipyä kuukauden +poissa", ehdotti rouva Dahl. + +Sissin silmät lensivät vallan pyöreiksi kauhusta. Kuinka hän voisi +Hannaa loukata niin? Hannaa, joka oli aina ollut hänelle enemmän kuin +kukaan muu maailmassa. + +"No -- mitä hyvää hän sitten on tehnyt teille?" kysyi rouva Dahl +viattomasti. + +Ja Sissi kertoi. Seminariin hän, Sissi, oli tullut kun hänellä oli niin +hirveän suuri halu lukemaan eikä siellä kotikaupungissa ollut muuta +sopivaa opistoa. Ja siellä hän oli tavannut Hannan. Hanna oli heti +rakast -- niin -- jaa -- kyllä se oli vallan oikeata ja syvää rakkautta +jota Hanna oli tuntenut häntä kohtaan. Ja silloin hän oli päättänyt +ruveta kansakoulunopettajaksi, vaikka vanhemmat eivät ensin tahtoneet +sitä sallia. Mutta ilman Hannaa hän ei olisi jaksanut elää, sillä +semmoista rakkautta hän ei koskaan elämässään voisi saada keneltäkään. + +"Mitä siihen tulee", mutisi rouva Dahl puoliääneen, "niin kyllä +insinööri -- -- --" + +Sain hänet töin tuskin vaikenemaan, ja onneksi Sissi oli siksi +innoissaan ettei hän ollut huomannut rouva Dahlin keskeytystä vaan +jatkoi: + +"Hanna sai paikan sitten siellä pienessä kaupungissa ja minä muutin +sinne myöskin, sillä Hanna ei tahtonut että hakisin erityisen koulun +itselleni. Hän ajattelee aina vain minun etuani. Hannan koulussa minä +pidän laulutunnit ja käsityötunnit ja sitten hoidan meidän talouttamme." + +"Eikös se joskus tunnu hiukan kuivalta?" kysyi rouva Dahl. + +"Kuivalta -- -- -- E-ei." Tuntui kuin tuo ajatus nyt vasta ensi kerran +olisi tullut Sissin päähän. + +Rouva Dahl käänsi nyt puheen toisaalle, mutta Sissi näytti onnettomalta +ja levottomalta. Selvä reaktsiooni viimeisten päivien ilon jälestä oli +huomattavissa. Vähän ajan perästä hän hiipi pois huoneeseensa jättäen +minut rouva Dahlin kanssa pöydän ääreen. + +Rouva Dahl oli niin vakavan näköinen kuin hänen hymyyn tottunut suunsa +suinkin salli. + +"Minun täytyy käyttää toista keinoa", sanoi hän synkimmällä äänellään. + +"Mutta hyvä rouva Dahl, miksi olette niin suuttunut neiti Västman +raukkaan, että välttämättä tahdotte riistää hänen Sissinsä pois +häneltä?" kysyin minä. + +"En minä ole ollenkaan suuttunut Fästmanniin semmoisenaan", vakuutti +rouva Dahl, "mutta -- myöntäkää että tuo tuommoinen on luonnotonta ja +inhoittavaa." + +"Se riippuu tietysti -- -- --" + +"Uh -- elkää ollenkaan yrittäkö selittää", keskeytti rouva Dahl minut, +"minä _tunnen_ että se on hullua, ja sillä hyvä. Ja minä teen Sissistä +insinörskan ja toimitan hänet pois Suomeen, erilleen kaikesta +turmiollisesta vaikutuksesta. Ja se on oleva ikuisena loistokohtana +minun ansioluettelossani." + +Minulla tietysti ei ollut mitään sitä vastaan sanomista, toivotin vain +hyvää menestystä hänen hyville aikeilleen. + +Seuraavana päivänä huomasin että rouva Dahl kohteli Sissiä erityisen +lempeästi. Sissi, joka koko viikon oli saanut paastota suudelmien ja +muitten hyväilyjen puutteessa, näytti autuaalliselta, kun rouva Dahl +suuteli häntä poskelle ja kiersi kätensä hänen vyötäisilleen. +Iltapäivällä kuulin, kun rouva Dahl pyysi Sissiä kanssaan "ihailemaan +suuremmoista luontoa iltaauringon hohteessa." Minulla oli hiukan +kokemusta siitä millaista rouva Dahlin luonnonihailu oli, varsinkin jos +tohtori sattui olemaan mukana, enkä oikein voinut ymmärtää, mikä hänet +nyt oli noin saanut innostumaan tuntureihin. Tohtoria ei näkynyt +lähimaillakaan eikä suinkaan rouva Dahl aikonut antaa Sissin auttaa +itseään kaikkein noiden lukemattomien pikku purojen ja kivikkojen yli. +Mutta tuonne näin hänen häviävän Sissin kanssa tunturipolulle, käsi +Sissin olkapäällä. + +Pari tuntia ainakin kului ennenkuin he palasivat, ja silloin saattoi +selvään huomata, että Sissi oli itkenyt. + +Ennen illallista supatti rouva Dahl korvaani: "Minä olen selittänyt +hänelle kuinka kaikki miehet yleensä ja varsinkin insinööri, ovat +avuttomia olentoja ja tarvitsevat naisten hoitoa ja rakkautta ja hän +itki liikutuksesta. Kun hän nyt vain käsittäisi että hänen tulee +rakastua insinööriin eikä minuun." + +Sinä iltana näytti todellakin siltä kuin rouva Dahlin rohkeimmat toiveet +olisivat olleet toteutumaisillaan. Sissi punastui nätisti, kun insinööri +istui hänen viereensä, ja oli koko illan hilpeämpi ja suloisempi kuin +koskaan. Insinööri kiersi viiksiään onnellinen hymy huulillaan ja hänen +silmänsä seurasivat koko ajan Sissiä. Minä vähän epäilin että rouva Dahl +oli kohottaakseen lämpömäärää insinöörin sydämmessä lisännyt omin päin +pari nollaa, kertoessaan Sissin myötäjäisistä. Oli miten oli, en voinut +muuta kuin ihailla tuloksia hänen puuhistaan. Rouva Dahl itse kulki +voittoisa hymy huulilla ja hän näytti niin innostuneen ja vajoutuneen +tuohon uuteen rooliinsa Sissin äidillisenä onnellistuttajana että hän +unohti tohtorinkin läsnäolon ja koetti mikäli mahdollista antaa Sissille +tilaisuutta esiintymään edullisessa valossa. + +Illempänä, tunnelman kohotessa, insinööri ehdotti että ylihuomenna +varhain läksisimme kävelyretkelle runollista tunturikoskea katsomaan, +joka oli parin penikulman päässä, ja palaisimme vasta seuraavana +päivänä. Rouva Dahl ja Sissi tarttuivat innolla esitykseen ja pian oli +päätetty, että me kolme naista, molemmat insinörit ja tohtori läksisimme +retkelle ja palaisimme seuraavana päivänä. + +"Te saatte pitää huolta toisesta insinöristä", kuiskasi rouva Dahl +jalomielisesti minulle. + +"Kiitos!" kuiskasin takaisin, "mutta minusta tohtori olisi -- -- --" + +"Ei, ei ikinä!" huudahti rouva Dahl vallan ääneensä, mutta selitti +sitten lempeästi, kun koko seurueen silmät kääntyivät meihin päin: "Me +väittelimme vain ilmasta." + +Seuraavana aamuna kun sanatorion vieraat alkoivat kokoontua, ei Sissiä +näkynytkään. Hetken odotettua hän kumminkin saapui hiukan hengästyneenä +ja posket punottaen. Hän riensi suoraan rouva Dahlin luo, jota hän +innoissaan suuteli huudahtaen: + +"Arvatkaappa mistä minä tulen?" + +"No mistä, lapseni?" kysyi rouva Dahl äidillisesti. + +"Junalta! Nyt minä kirjoitin sen kirjeen Hanna Västmannille!" + +"Minkä kirjeen?" Rouva Dahl näytti säpsähtävän. + +"Minä kirjoitin että te olette niin rakas ja kultainen, ja että me +lähdemme pitkälle huviretkelle, ja että minä olen niin terve ja iloinen, +ja että hänen ei yhtään tarvitse kiirehtiä minun tähteni tänne. Hän saa +viipyä kuinka kauan tahansa, sillä minun on niin hyvä olla!" Ja Sissi +suuteli taas rouva Dahlia. + +"Siunatkoon!" puhkesi rouva Dahlin suusta, ja kääntyen minuun hän +lisäsi: "Ellei ihmeitä tapahdu, on hän nyt turmellut koko asian!" + +Mutta Sissi oli täydellisesti tietämätön mistään uhkaavasta vaarasta. +Rouva Dahl koetti lohduttautua sillä että huomispäivän huviretki saattoi +kaikki korvata. + +Mutta huomispäivänä satoi niinkuin taivas olisi auennut ja vielä +sittenkin seuraavana huomenna. Huviretkeä ei voinut ajatellakaan. + +Tuli sitten vihdoin kirkas iltapäivä ja näytti siltä kuin seuraava +aamukin tulisi selkeäksi. Silloin piti lähdettämän ilman muuta. + +Me istuimme vilkkaasti keskustellen, rouva Dahl, tohtori, toinen +insinööri ja minä, niistä sanatorion vieraista, jotka eivät sattuneet +olemaan läsnä, ja koska rouva Dahl tiesi jokaisesta jotain huvittavaa, +kului aika hyvin nopeasti. Sissi oman insinöörinsä kanssa istui vähän +syrjempänä ja he näyttivät täydellisesti vajonneen omaan idylliinsä. +Silloin tällöin sattui joku yksityinen sana korvaamme sieltä päin, mutta +ylipäänsä he näkyivät mieluummin istuvan ääneti. Heidän kasvojensa +ilmeestä päättäen ei kumminkaan aika näyttänyt tuntuvan ikävältä. Kuulin +vihdoin Sissin puoliääneen sanovan: + +"Voi -- -- näyttäkää hiukan iloisemmalta -- -- minun tähteni -- -- en +voi nähdä -- -- tuota surullista ilmettä silmissänne -- -- --" + +Ja insinööri veti suunsa sopivaan synkkämieliseen hymyyn ja loi Sissiin +pitkän katseen. + +Mutta samassa silmänräpäyksessä Sissi hypähti pystyyn vallan kalpeana, +ja hänen kasvonsa osoittivat hämmästyksen sekaista pelkoa. Me käänsimme +kaikki ehdottomasti katseemme oveen päin, jonne Sissi tuijotti, ja siinä +seisoi uhkaavana kuin ukkospilvi neiti Hanna Västman, hattu työnnettynä +taaksepäin otsalta, molemmat kädet syvällä hameentaskuissa, ja huulilla +katkera hymy. + +"Taisin häiritä erittäin hauskaa seuraanne", kuului vihdoin ivallinen +huomautus hänen huuliltaan. + +"E-ei suinkaan, neiti Västman", kiirehti rouva Dahl vastaamaan saaden +heti takaisin mielenmalttinsa. Minä näin kuinka hänen vilkkaat silmänsä +hehkuivat taisteluintoa. Tässä oli kysymys elämästä tai kuolemasta. +Kumpiko oli nyt Sissin saava haltuunsa? + +"Olkaa hyvä vain ja käykää istumaan, neiti Västman. Oli todellakin yhtä +odottamatonta kuin hauskaa, neiti Västman, saada teidät noin -- -- --" + +"Sinä seuraat minua nyt huoneeseni", sanoi neiti Västman tyynellä +ankaruudella Sissille, kuuntelematta vähääkään rouva Dahlin puhetta. Se +katse jonka hän samalla loi Sissiin, oli siksi varma ja käskevä, että +paras kenraali olisi saattanut kadehtia sitä. Ja nöyrästi kokoon +lyyhistyneenä hiipi Sissi pois uskaltamatta kertaakaan kohottaa silmiään +meihin. Vilkaisten meihin hetkisen puoleksi ylenkatseella, puoleksi +voitonriemulla seurasi neiti Västman Sissiä pitkillä, jymisevillä +askeleilla. + +Rouva Dahl oli vaiennut. + +Minä kuulin insinöörin hiljaa mutisevan itsekseen: "Perrr -- -- --" + +Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa. + +Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena +vastaani ja sanoi: + +"Menneet!" + +"Kutka ovat menneet?" kysyin. + +"Fästmanni ja hänen armaansa." + +Ja sitten hän kertoi palvelustytöltä kuulleensa kuinka neiti Västman +koko yön oli pakannut tavaroita ja aamulla puoli kahdeksan toimittanut +sekä tavarat että Sissin junaan, joka oli kiidättänyt heidät etelään +päin. + +"Tämän sanatorion ilma oli liian turmeltunutta Fästmannin mielestä", +lisäsi rouva Dahl pisteliäästi. + +"Voi, voi sitäkin surkeutta!" en voinut olla huudahtamatta. + +"Rauhoittukaa!" sanoi rouva Dahl juhlallisesti kohottaen molemmat +kätensä. "Sissi oli puoleen yöhön saakka itkenyt ja nyyhkyttänyt, +rukoillen anteeksi uskottomuuttaan. Ja voimmehan otaksua, että hänen +vakava katumuksensa sai palkakseen täydellisen anteeksiannon!" + + + + +PÄIVÄN POIKA + + +Päivän poika seisoi Ukko Ylijumalan edessä ja ojensi kahleisiin kiedotut +kätensä Ukkoa kohti rukoillen: + +"Oi Ukko Ylijumala, eikö ole jo aika katkoa kahleeni? Eikö jo ole aika +minun kiirehtiä kansani luo? Kovin jo minua kaivataan, kohta tulemaan +toivotaan." + +"Miksi kaipaat kansasi luo, oi Päivän poika?" kysyi Ukko Ylijumala. +"Eikö ole oivempi ollaksesi täällä Päivän asunnoilla, taivaan tilavilla +tanhuvilla." + +"Tulta kantaisin kansalleni, kipunoita kuljettaisin, loisin liekit +leimahtamaan, pahan polttaisin poroksi", virkkoi tuohon Päivän poika. + +"Kerran jo kävit kansasi luona, kannoit kipunat, kulutit kasket, mutta +paloipa siinä samassa lintuin laulupuutkin", virkkoi Ukko Ylijumala. + +Mutta Päivän poika lausui: + +"Oi Ukko Ylijumala, jo on ne ajat aikoja olleet. Nyt on kansani +kasvanut, Marjatan pojan turvissa ylennyt, ei polta se enää lintuin +laulupuita, vaikka tuleni sen käsiin kantaisinkin." + +Ukko Ylijumala katsoi Päivän pojan kahlehdittuja käsiä ja virkkoi +vihdoin: + +"Niinpä käänny kysymyksinesi Marjatan pojan puoleen. Hän se arvaa +aivoitukseni, osaa oikeat ohjeet antaa." + +Päivän poika läksi Marjatan pojan luo ja lausui: + +"Oi sinä Marjatan poika, Karjalan kuningas, joko on aika katkoa +kahleeni? Onko jo aika mennä kansani luo?" + +"Päätä itse Päivän poika", virkkoi tuohon Marjatan poika. "Joko ovat +tiet tasaiset sinun kompastumatta kulkeaksesi? Joko ovat valkamat +valmiit lepopaikoiksi Päivän pojalle?" + +"Sinähän tuon tiedät, oi Marjatan poika. Sinähän ne tiet tasoitit, +sinähän ne valkamat valmistit", vastasi siihen Päivän poika. + +"Lähde kanssani katsomaan, joko lie aika tullut sinun tulta viedäksesi, +kipunoita kantaaksesi", virkkoi tuohon Marjatan poika. + +Ja yhdessä he läksivät astumaan, saloja pitkin samoamaan. + +Jo oli tiet tasaiset, urat selviksi uurretut. Jo olivat Kalevan urhot +kovat kalliotkin murtaneet, naiset korsia kantaneet. Ei näkynyt enää +kiviä, ei kohonnut kantoja, joihin Päivän poika olisi pelännyt +kompastuvansa. Pienet kivoset itsestään tien viereen vyöryivät Päivän +pojan polkiessa, ja oksat syrjään ojentihe, etteivät sankaria +satuttaisi. Lehevät oli lehdot, valoisat oli valkamat Päivän poikaa +odottamassa. + +"Hyvä on täällä ollakseni", virkkoi tuosta Päivän poika. "Kauniiksi olet +kaiken kasvattanut, oi Marjatan pyhä poika, Karjalan korkea kuningas. +Vielä taittaos kahleeni, päästä jo vapaaksi vanki!" + +"Ei ole kahleesi minun katkottavani", vastasi vakavana Marjatan poika. + +"Kukapa siis kahleeni katkoo, ellet sinä Karjalan kuningas?" kyseli +tuosta Päivän poika. + +"Kansasi ne itse katkokoon", lausui siihen Marjatan poika. + +"Milläpä kansani ne katkoa taitaa?" kyseli kaihomiellä Päivän poika. + +Ja Marjatan poika lausui: + +"Laulun voimalla ne on ennenkin kahlehet katkottu, soitolla on +selvitetty." + +Mutta Päivän poika virkkoi valitellen: + +"Oi sinä Marjatan pyhä poika, koska kansani niin mahtavat laulut laatii, +niin suuret soitot suorittaa, että ne minun kahleeni kykenevät +katkomaan?" + +Siihen lausui Marjatan poika: + +"Silloin kun se soiton syntysanat oppii, silloin on sillä laulun voima +voittamaton ja silloin se kahleesi kappaleiksi katkoo." + +Mutta Päivän poika virkkoi: + +"Äijä on jo aikaa vierinyt siitä kun kansani soiton syntysanat oppi. +Sitähän jo lapsetkin laulavat, ei yksin partasuut urohot, että soitto on +suruista luotu, murehista muovaeltu. Mutta eipä ole vielä kahleeni +katkenneet!" + +"Ei ole se vielä opittua, mikä on huulin lausuttua", virkkoi tuohon +Marjatan poika. + +"Jo on kansani surut surrut, murheet mustimmat kokenut. Kauan olen sen +jo kyyneleisnä nähnyt", vastasi siihen Päivän poika. + +Mutta Marjatan poika virkkoi vakavana: + +"Koviakin on kyllä kansasi kokenut, vastoinkäyntejä kärsinyt. Mutta +itkemättä ne ovat vielä ne tuimimman tuskan kyyneleet, surematta ovat +suuret surut, jotka suuria soittoja synnyttävät. Ei ollut se surua, mitä +näit, oi Päivän poika, vaikkei ollut se iloakaan. Ilman oli kesäillan +kaihoa vain. Ja turhaan ne vuotivat tuskattomat vedet, eivät luoneet +lauluun tarmoa, eivät terästäneet urosten mieltä. Vienoutta vain ne +valoivat kantelon kieliin, hellyyttä saivat säveleet helkkymään, jotka +kansasi uneen uuvuttivat." + +"Niinpä päästä minut, oi Marjatan pyhä poika, uuen laulun laatijaksi, +uuen soiton suorijaksi, joka kansani unesta herättää", rukoili Päivän +poika. + +Ja Marjatan poika lausui: + +"Lähde ensin katsomaan, itse kanssani näkemään, joko kansasi kaipaa +Päivän poikaa, joka odottelee omaansa." + +Yhdessä he astuivat eteenpäin, jo joutuivat laajaan laaksoon, jossa +nuoret leikkiä löivät. Siellä lauluja laulettiin, siellä kannelta +kajahutettiin, illan ihanuutta ylisteltiin. + +"Pysähdy tänne, Päivän poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikkiä +lyömään", pyytelivät immet. "Opeta meille laulusi, käy karkelomme +kuninkaaksi. Hellästi sua hoitelemme, sylissämme souattelemme." + +"Kuuletko kutsun, Marjatan poika? Täällä jo minua kaivataan, täällä +pysähtymään pyydetään", lausui silloin Päivän poika. + +Mutta vaiti seisoi Marjatan poika, kunnes vihdoin virkkoi: + +"Oi on sinua Päivän poika, siksikö sulle tiet tasoitin, että laaksoihin +leikkiä lyömään jäisit, kuluttaisit kanteleesi kesäiltojen iloissa? On +niitä lapsellisempia laulajia, heikompia soittajia, jotka karkeloiden +kuninkaiksi kelpaavat, tyttöin tuuiteltaviksi. Ei ole tuolla Päivän +pojan paikka!" + +Yhä kauemmaksi he kulkivat, jo joutuivat urosten joukkoon, missä runoja +ruikuteltiin menneitten aikojen muistoksi, kerrottiin katkerista +kärsimyksistä, mainittiin muinaiset murheet, suurten sankarien sitkeyttä +saneltiin. + +"Pysähdy tänne Päivän poika", pyysivät urohot, "laula laulut entistä +ehommat kansasta mi kaikki kärsi, surut suuret, hallat hyiset, suri vaan +ei sortununna. Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka +valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." + +"Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta +Päivän poika. + +Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän +pojalle lausui: + +"Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa. Suussa on +heidän suuruutensa, huulilla Kalevan kunto. Ei varjella Kalevan kenttiä +muinaisilla muistelmilla, kehumalla, kerskumalla, eikä myöskään maassa +matelemalla, vaan on tarmolla urosten. Ei siedä mokomat miehet +tulilaulua Päivän pojan." + +Pois kulkivat sieltäkin, jo saivat vainiolle, missä mies maata kuokki. + +"Raskasta on raataa rahanalaisna!" huokasi mies. "Jää tänne Päivän +poika, laula huolet unohduksiin, anna uutta tarmoa työhön!" + +"Etkö tännekään, oi Marjatan poika, minun pysähtyä anna?" kysyi silloin +Päivän poika. + +Mutta Marjatan poika hymyili. + +"Kyllä kerran, oi Päivän poika, saat raatajankin huolet haihduttaa, +uutta tulta tuoda mieliin, mutta vielä ei ole tehtäväsi tullut." + +"Oi Marjatan pyhä poika, kauanko vielä täytyy minun kahlehdittuna +kulkea? Kauanko vielä saa kansani kaivata omaansa?" + +Mutta Marjatan poika osoitti taivasta, jonka rannalle pimeät pilvet +alkoivat kertyä, ja sanoi: + +"Luo katseesi tuonne, Päivän poika. Kuuletko jylhän jyrinän? Arvaatko +Ukko Ylijumalan aivoitukset? Ilmansa on Ukko nostattanut, vedet käskee +valumaan, salamat sinkoamaan, vihurit vinkumaan. Siinä kansasi kykyä +kysytään, siinä urosten uljuutta koetellaan. Mitä mietit Päivän poika?" + +Kalpeana seisoi Päivän poika lausuessaan: + +"Oi Marjatan pyhä poika, kovasti Ukko kansaani koettelee. Kestääkö se +vihaisen vitsan? Eikö masennu maan tasalle?" + +Ja ylevänä yleni Marjatan poika vastatessaan: + +"Suottako minut Virokannas Karjalan kuninkaaksi kastoi? Suottako pantiin +Marjatan poika kaiken vallan vartijaksi? Eikö ole minussa miestä myrskyn +tuhoja torjumaan?" + +"Sinun on valta, Marjatan poika", virkkoi silloin Päivän poika. "Voit +varjella vaaroilta, saatat suojella pahalta, mutta kerro kuitenkin +kuinka kansani käynee!" + +Ja Marjatan poika virkkoi: + +"Kohta koetellaan kansasi kuntoa. Ei jouda silloin immet leikkiä +lyömään, ei miehet menneitä muistoja miettimään eikä raataja työnsä +raskautta vaikeroimaan. Silloin alkaa ankara aika, kun vedet vievät +valmiit vainiot, kun salamat kaatavat kauniit hongat ja vihaiset vihurit +uhkaillen ulvovat. Silloin sankarit suurisuiset omaan surkeuteensa +sortuvat, silloin maassa matelijat raunioiden alla surmansa saavat, +silloin kaikki Kalevan väki verta hikoillen vapisee. Silloin on kansasi +suuri suru tullut! -- -- Mutta silloin, oi Päivän poika, opitaan myöskin +suuren soiton syntysanat, jotka kerran kahleesi katkovat!" + +Ja Marjatan pojan silmistä säkenöi päivääkin kirkkaampi paiste. +Sädekehällä se ympäröi pimeät pilvet, kun hän kätensä ojensi siunaten ja +lausui: + +_"Silloin olet vapaa, Päivän poika!"_ + + + + +SATIIRIKKO + + +Helsinki on siitäkin syystä edellä kaikkia muita kaupunkeja, että täällä +on niin paljon neroja. Ja uusia syntyy syntymistään. Erittäinkin loka- +ja marraskuussa. Se on kai aiottu korvaukseksi siitä että luonto silloin +alkaa vaipua karuun hedelmättömyyteen. + +Muualla maailmassa saa useinkin tehdä työtä elinikänsä pääsemättä +neroksi. Hyvin harvoin, ehkä kerran vuosisadassa, tapahtuu että joku jo +ensi yrityksellä saa neron nimen. Mutta meillä saa. Juuri ensi +yrityksellä. Toisella ja kolmannella ja neljännellä j. n. e. ei enää +saakaan. Se on Helsingin hauskimpia ja omintakeisimpia puolia. + +Neroja on tietysti meillä, kuten muuallakin monta eri laatua. On +kirjailija-neroja, laulaja-neroja, maalari-neroja, kuvanveisto-neroja +y. m., y. m., y. m. Sitten on vielä semmoisia neroja, joista Muusat +riitelevät, s. o. semmoisia, joilla on neroa niin hirvittävän moneen +suuntaan, etteivät enää lopulta itsekään tiedä mitä ottaa, mitä jättää. +Ja vielä on semmoisiakin neroja, joista Muusat eivät riitele, mutta +jotka sen sijaan itse riitelevät sitä enemmän. Nämä ovat oikeastaan +kaikkein suurimpia neroja, ja niistä kerron toisen kerran. Nyt minun +täytyy pysyä pääasiassa. + +Tapahtui kerran että meitä oli koolla noin parikymmentä neroa +Kansallisteaatterin lämpiössä juhlimassa. Juhlan syynä oli se että +joukkomme taas oli onnellisesti lisääntynyt yhdellä sielulla. Janne +Kankkunen oli näet julaissut ensimäisen lyriikkakokoelmansa. Se oli +herättänyt oikeutettua huomiota. Tuon olimme innostuksella +julkilausuneet sanomalehdissä. (Me nimittäin useimmiten pidämme itse +huolta kritiikeistä, koska muilla, ulkopuolella olevilla nerottomilla, +ei voi edellyttää olevan "forstaaelse"). -- Isänmaata ja rakkautta oli +Janne Kankkunen ylistänyt. + +Päivän sankari istui pöydän päässä ja me pidimme hänelle puheita +tapahtuman merkityksestä Suomen vastaiselle kirjalliselle kehitykselle. +Sitten joimme hänen maljansa ananas-limunaatissa. Nuorin nero-veljemme +oli sekä kiitollinen että syvästi liikutettu. Innostuneena hän alkoi +uskoa meille tulevaisia aikeitaan saadakseen sympatiaa ja neuvoja +kokeneemmilta hengenheimolaisiltaan. Kaikkein lähimmässä tulevaisuudessa +hän aikoi dramatiseerata yhden lyyrillisistä runoistaan. Siinä +ylistettiin Pohjolan neidon ihanuutta. Ensimäinen näytös alkoi sillä +että kymmenenkunta patalakkista urosta ja tinarintaista impeä oli +kokoontunut karkeloimaan Pohjolan pirtissä, ja sitten -- -- -- -- + +Tyytymätön murina monelta eri taholta pöydän ympäriltä keskeytti hänen +selityksensä. Meitä oli kahdeksan, jotka nousimme seisomaan ja sanoimme +suoraan Jannelle että hänen ei sopinut ajatella enää tuota aihetta. Me +olimme jo aikoja sitten päättäneet kukin kirjoittaa draaman samasta +aiheesta ja alkaa juuri karkelolla Pohjolan pirtissä. + +Janne Kankkunen näytti nolatulta, mutta taipui nöyrästi tahtoomme ja +sanoi että kyllä hän saattoi kirjoittaa toisenkin draaman nimittäin +Kyllikistä ja Lem -- -- -- + +Mutta sen pitemmälle hän ei päässyt, kun viisi muuta neroa nousi pystyyn +pannen vastalauseensa. Kolmella heistä oli jo viides näytös siitä +aiheesta alulla ja kaksi oli ennättänyt toiseen näytökseen, neljänteen +kuvaelmaan. + +Janne Kankkunen oli vallan ymmällä. Hän koetti kumminkin urhoollisesti +ylläpitää rohkeuttaan ja sanoi ymmärtävänsä että vanhemmilla oli +etuoikeus. Paitsi sitä hänellä aina oli ollut koulussa 10 historiassa, +ja siksi hän sanoi jo ennenkin arvelleensa että ehkä joku draama Suomen +historian alalta olisi sopivam -- -- -- + +Mutta nytkin hän tuli keskeytetyksi ja me kaikki aloimme näyttää +levottomilta. Janne Kankkunen oli kaikesta päättäen liian +toimintahaluinen eikä malttanut seurata luonnollista kehityskulkua. + +Hetken mietittyään nousi yksi meistä seisomaan ja pyysi saada lyhyesti +ja tyynesti selittää tätä asiata Janne Kankkuselle. Hän sanoi vakavasti +että draamallinen runous ja varsinkin Kalevalasta ja Suomen historiasta +otetut aiheet edellyttivät suurempaa kehitystä kuin saattoi olettaa niin +nuoressa runoilijassa. Suomalaisella yleisöllä oli oikeus saada ainakin +pari lyyrillistä kokoelmaa vielä Janne Kankkuselta, ennenkuin hänen oli +aika ruveta dramatiseeraamaan runojaan. + +Me huusimme kaikki "hyvä! hyvä!" sillä hän oli julkilausunut meidän +kaikkien ajatukset. + +Janne Kankkunen oli ainoa, joka ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä. Hänen +oli nähtävästi vaikea luopua draamatuumistaan. Silloin hänen +pöytänaapurinsa, jota kunniavieraamme alakuloisuus arvattavasti +säälitti, koetti hiukan lohduttaa häntä: + +"Elä ole milläsikään, Janne kulta! Ennätäthän sinä sinne vielä. Ennemmin +tai myöhemminhän me kaikki löydämme itsemme Kansallisteaatterin +näyttämöltä. Kirjoittele sinä nyt vain aluksi lyriikkaa odotellessasi +vuoroasi. -- Tai, jos sinun lyyrillinen suonesi hetkeksi on kuivunut, +niin voithan vaikka laittaa romaanin ensi jouluksi. Minä neuvon sinulle +aiheen. Kirjoita rakkaudesta, vapaasta tietysti, sillä muuta rakkautta +ei olekaan, vaikka sinä Janne et sitä ehkä vielä ymmärrä. Lue ensin joku +helppotajuinen anatomia, että opit ymmärtämään mitä on rakkaus." + +Me nyökäytimme hänelle hyväksyvästi, sillä juuri niin oli alotettava. +Sen tiesimme kokemuksesta. Siitä innostuneena jatkoi Jannen +naapuri-nero: + +"Ja elä aristele liiaksi Janne esittäessäsi mitä olet kirjoista oppinut +ja sitten oman sielusi valimossa valanut." + +Tuo oli meistä kaunis ja originelli vertaus. Siksi joimme heti hänen +maljansa. Jannenkin suu alkoi vetäytyä tajuavaan hymyyn ja hän kysyi: + +"Niin että mitäs minä sitten oikeastaan niinkuin kirjoittaisin?" + +"Sen sanon heti", lupasi Jannen naapuri-nero. "Kirjoita esimerkiksi +nuoresta sankarittaresta, joka on kaiken ylevyyden perikuva, mutta jonka +rakkauksia ja niiden seurauksia turmeltunut yhteiskunta ei ymmärrä, eikä +käsitä hänen kauneudenkaipuutaan, vaan tuo -- -- --" + +Mutta nyt luulin että syntyisi täysi tappelu. "Ei! Ei! Tuhat kertaa +ei!!!" huudettiin ympäri pöytään. Siitä aineesta meillä oli jokaisella +jo valmiina romaaneja, draamoja, sonetteja, elegioja, hymnejä, eepoksia +-- ooh -- mahdoton oli saada selkoakaan kaikesta, minkä kilvan koetimme +selittää ehdottajalle. + +Minä huomasin että ehdottaja kalpeni tuhkanharmaaksi. Hän luuli +nähtävästi tulevansa heti heitetyksi alas portaita. (Tai oikeastaan ylös +portaita, sillä me istuimme ala-lämpiössä). Hän koetti kumminkin +selittää asian ja vakuutti, ettei hän ollenkaan ollut tarkoittanut sitä +mitä hän oli sanonut. Meillä Helsingissä ollaan aina niin valmiita +uskomaan että tarkoitetaan juuri sitä mitä sanotaan, ja sillä lailla +viattomat ihmiset saavat kärsiä. + +Me myönsimme että tuo oli järkevää puhetta ja tyynnyimme. + +Mutta nero-veljemme tahtoi kumminkin auttaa Janne Kankkusta, joka istui +synkkänä pöydän päässä ja sanoi siksi lempeästi: + +"Kuuleppas Janne -- -- mitä sinä sanot -- satiirista? Mitähän jos +yrittäisit kirjottamaan satiireja!" + +Se oli uusi ajatus, vallan omituisen uusi ollakseen lausuttu meidän +piirissämme. Me vähän niinkuin säpsähdimme jok'ikinen. Mutta sitten pari +meistä sanoi suoraan että ei se ole oikein sopivata suomalaiselle +luonteelle. Me olemme kaikki enemmän taipuvaisia tunnelmarikkaaseen +surumielisyyteen. Emmekä me neuvoisi ketään ryhtymään semmoiseen alaan, +joka edellytti pintapuolisuutta ja pahuutta ja rakkauden puutetta. + +Mutta Janne Kankkunen mutisi jotain itsekseen, jota ei kukaan kuullut. +Hänen valkea, pohjoismainen tukkansa seisoi harjaskankeana, kuin ennen +muinoin nummisuutarin Eskolla ja minä jo silloin epäilin että alkutyypin +itsepäisyys myöskin piili tässä Eskon nuoressa kansalaisessa. Sitten hän +oli koko illan merkillisen epätasainen, milloin iloinen ja puhelias, +milloin ajatuksiinsa vaipunut. Näkyi selvään että hänellä oli jotain +tärkeätä mielessään. + +Noin viikon perästä oli hedelmä seniltaisesta keskustelusta kypsynyt. + +Kun eräänä aamuna heräsin ja vilkasin "Iltalehden" alakertaan, näin +siinä pitkän jutun, jonka alla oli selvillä kirjaimilla painettu _Janne +Kankkunen_. Luin sen läpi ja kauhistuin. Siinä jaeltiin pistoksia +oikealla ja vasemmalle, mihin sattui vain, ilman edeltäpäin ajateltua +metoodia ja ennen kaikkia ilman pienintäkään varovaisuutta. Aivan kuin +nuori varsa, joka potkii mihin tahansa, mikä vain sattuu eteen tulemaan, +omaksi ilokseen vain. + +Onhan täällä meillä paljon asioita, joille saa vapaasti nauraa ja +pidellä kuinka pahasti tahansa, mutta paljoa enemmän on semmoisia +asioita, joista ei saa sanoa sanaakaan muuta kuin lakki kädessä ja +silmät alaspäin luotuina. + +Janne Kankkusta oli hänen kova kohtalonsa johtanut kirjoittamaan +yksinomaan sellaisista asioista, joista hänen oman rauhansa tähden ei +koskaan, ei millään ehdoilla eikä missään tilaisuuksissa olisi pitänyt +puhua muuta kuin ihailulla ja myötätuntoisuudella. Naiivilla rohkeudella +hän puski päänsä mihin seinään tahansa, joka hänen silmissään hämärsi +mustalta. Ei säästänyt yhtään mitään. + +Olin hiukan utelias näkemään kuinka Janne Kankkunen mahtoi levätä +laakereillaan tuon tekonsa jälkeen. Hän asui samassa talossa kuin minä, +tätinsä luona, kerrosta ylempänä, mutta en tavannut häntä koko päivänä, +vaikka hän muulloin monasti tuli portaissa vastaani. Paha aavistus sanoi +minulle, että laakerit olivat mitä nopeimmin alkaneet muuttua +ohdakkeiksi, joilla lepääminen ei tuottanut nautintoa. + +Iltapäivällä tuli Janne Kankkusen täti portaissa vastaani. Hän näytti +niin synkältä ja onnettomalta, että minä luulin tädin harmaan kissan +ehkä saaneen surmansa viimeöisessä tappelussaan. Kysyttyäni varovasti +syytä hänen suruunsa sain kumminkin kuulla että asian laita ei, luojan +kiitos, ollut niin surkea. Mirri voi hyvin. Se oli vain Janne Kankkunen, +joka oli ollut kateissa koko päivän. Aamulla hän oli saanut koko +pakallisen anonyymiä kirjeitä, joissa oli uhkailtu mitä hirveimpiä +asioita Janne Kankkuselle ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan +missään tekemisissä. Janne itse oli lähtenyt kävelemään jo ennen +aamiaista, eikä vieläkään ollut palannut (uu--uuh--uu!) Tiesi mikä +hänelle oli tapahtunut. + +Koetin lohduttaa häntä minkä voin ja lupasin ulos mennessäni tarkkaan +katsella näkyisikö Janne Kankkusta missään. + +Mutta juuri kun minun piti astua katuovesta ulos, pimitti roteva miehen +haamu oven ja minä astuin syrjään odottamaan. Sisään tuli +turkkikauluksinen herrasmies, joka minut nähtyään seisahtui ja kysyi +muitta mutkitta: + +"Tiiättäkö työ missee tiällä assuu se Janne Kankkunen?" + +Ääni ja asento tuntuivat siksi uhkaavilta, että minä vapisin Janne +Kankkus-raukan puolesta. Koetin vähän vältellen vastata että ei herra +Kankkunen ole kotona, eikä tiedetä milloin -- -- -- + +"Kyllä minä outan, mutta nähä minun se pittää", keskeytti turkkiniekka +minut jyrisevällä äänellä ja lisäsi sitten: "Lukijako työ mittee se +kirjotti minusta Iltalehessä?" + +En voinut muuta kuin katsoa häneen niin kummastuneella ilmeellä kuin +suinkin saatoin pusertaa esiin kasvoistani. + +"Min'oon justiisa se patruuna Suastamoinen Eisalamesta", selitti vieras +ja lisäsi ylpeänä: "Kyllä minä näytän jokkaiselle, joka ruppee +nalakuttammaan minusta lehissä -- -- --" + +Nähtävästi hän epäili minuakin kynäniekaksi, sillä katse, jonka hän loi +minuun ei lupaillut hyviä. Koetin selittää hiljaisesti että tuskinpa +herra Kankkunen tunsikaan herra patruunaa, eikä suinkaan hän ollut +tarkoitt -- -- -- + +"Näkkyypä tuo tuntevan, kosk' on kirjottanna", keskeytti patruuna, ja +siinä samassa minä pääsin livahtamaan ulos ovesta jättäen hänet yksin +tyynnyttämään tunteitaan. + +Olin aika levoton Janne Kankkusen puolesta ja katselin ympärilleni +kaduilla nähdäkseni hänet ja varoittaakseni häntä menemästä kotiin +vielä. Mutta päivän sankaria (tai oikeammin uhria) ei näkynyt. Vihdoin +käyskennellessäni Kaisaniemessä, luulin kuulevani hänen nimeään +mainittavan ja seisahduin. Penkillä tuolla näin hämärässä kaksi henkeä +ja kuulin itkunsekaisen äänen sanovan: + +"En olisi koskaan uskonut -- uuh -- että te -- uu--uuh -- -- herra +Kankkunen, olette niin paha -- -- uu -- uu -- että ivaatte minua -- -- +-- uuh -- --" + +"Mutta rakas neiti Himmelros", kuului Janne Kankkusen epätoivoisesti +rukoileva ääni, "minä vakuutan, etten tarkoittanut teitä!" + +"Kyllä minä tunsin että -- uu -- uu -- uuh -- tarkoititte minua -- -- +uuh -- kun kirjoititte siitä neidistä, jonka hattu -- -- huu -- uuuh -- +-- oli niin suuri että -- uuh. --" + +Minä kiirehdin pois. Olin jo kuullut liiaksi. Tunsin sääliä Janne +Kankkusta kohtaan. Ja koska hän ei ollut kirjoittanut Iltalehteen +mitään, josta minä personallisesti olisin voinut loukkautua, toivoin +että armelias kohtalo suojaisi häntä. + +Sen koommin en Janne Kankkusta nähnyt ennenkuin parin päivän perästä. +Hän tuli kadulla vastaani ja minä tuskin olin tuntea häntä. Posket +olivat kalpeat ja silmät kuopalla. + +"Oletteko sairas, herra Kankkunen?" kysyin osaaottavasti. + +"En", oli lyhyt vastaus, joka esti muut kysymykset siihen suuntaan. + +"Tuletteko juuri Kaisaniemestä?" kysyin vaihtaakseni ainetta. + +"En." + +"Vai niin. Minä vain luulin -- --" + +"Kävin passia lunastamassa." + +"Passia!" Minun hämmästykseni oli todellinen. + +"Niin juuri. Huomenna lähden Amerikkaan." + +Ilman lähempiä selityksiä hän sanoi hyvästi. + +Sen koommin en ole Janne Kankkusesta kuullut. Mutta kun me nerot +seuraavan kerran kokoonnuimme, päätimme ikipäiviksi eroittaa seurastamme +sen neron, joka oli houkutellut Janne Kankkus-raukkaa poikkeamaan +vanhoista traditsiooneistamme ja kirjoittamaan satiirin, siten turmellen +lupaavan nuorukaisen tulevaisuuden. + + + + +LUONNONKAUNISTA JA TAIDEKAUNISTA + + +Kaunista on kahdenlaista, luonnonkaunista ja taidekaunista. +Luonnonkaunis on alempi aste, taidekaunis ylempi. Me suomalaiset +rakastamme taidekaunista. Ja miksemme rakastaisi? Se todistaa korkeata +kulttuuria. + +Luonto lahjoitti kerran Suomelle suuren kosken. Sen nimi oli Imatra. +Kaikki sanoivat että se oli ihmeellisen luonnonkaunis. Ei tietty toista +sen vertaista. Ei ollut "Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran." + +Mutta mahtavat herrat kulkivat syvissä mietteissä ja arvelivat, että +olisihan meillä jo varaa hankkia Suomelle taidekauniskin koski. Onhan +muillakin sivistyskansoilla taidekauniita koskia, on oikein sellaisia, +joiden uomat on taidokkaasti vuoreen uurrettu, ja itse kosken voi panna +höyryn voimalla käymään tai seisahtumaan. Vaikkei sovikaan vielä pyrkiä +niin pitkälle meidän köyhässä Suomessa, niin voihan sitä kumminkin +jotain saada aikaan täälläkin, jos oikein harrastaa. + +Ja mahtavat herrat antoivat raivata Imatran rannat, sannoittaa sirot +käytävät pitkin sen partaita ja istutella hentoja puutarhakukkia +sivistyneeksi vastapainoksi kosken raivokkaalle riehunnalle. Ja kaikki +suli herttaiseen sopusointuun jylhän luonnon kanssa. Kun sitten vielä +komea hotelli kohosi kosken partaalle, hymähtivät mahtavat herrat +tyytyväisesti, sillä tuo alkoi jo tuntua taidekauniilta. + +Mutta kovin oli kummin vielä jylhä tuo koski ja osoitti sellaista raakaa +voimaa, jota sivistyneen sukupolven ei tarvitse sietää. Mahtavat herrat +rypistivät kulmakarvojaan ja sanoivat että kyllä me vielä näytämme. Ja +he laittoivat itsestään komitean, jonka tuli harkita, kuinka voitaisiin +nöyryyttää Imatra. Ja komitea harkitsi ja päätti: "Hurjimman hyrskyn +niskaan on rakennettava silta!" Se oli syntysana. Imatran yli +rakennettiin silta todisteeksi siitä että taidekaunis on korkeampi aste +kuin luonnonkaunis. Ja nyt kävelevät mahtavat herrat Imatran sillalla +tyytyväisesti hymyillen ja kädet housuntaskuissa, kuten hyvä maan tapa +vaatii. + +Mutta luonto oli antanut Suomelle toisenkin luonnonkauniin paikan, jota +oli aivan yhtä vaikea muuttaa taidekauniiksi. Sen nimi oli Punkaharju. +Suuret herrat miettivät ja harkitsivat. Yksi sanoi että voisihan sen +rinteet kaataa kaskeksi, tasoittaa penkereet pyöreiksi, kylvää ne +hienolla heinällä ja sitten sirotella sinne tänne tasapäisiä pensaita ja +sylen korkuisia, pallolatvaisia laakereita, niin voisi se ehkä ajan +pitkään koitua yhtä kauniiksi kuin Helsingin taideihana Tähtitornivuori. +Mutta toiset sanoivat, että saattaisi kyllä olla hyvä sekin, mutta +pitäisihän voida keksiä jotain uudempaakin ja originellimpää. Ja taas +vaipuivat mahtavat herrat miettimään. + +Vihdoin kavahti kaikkein mahtavin pystyyn, pyysi sanavuoroa ja lausui: +"Hyvät herrat! Miksi me tässä turhaan järkeämme vaivaamme? Luokaamme +katseemme luontoon ja ymmärtäkäämme, minkä ohjeen se itse ylevyydessään +on meille antanut! Minkälainen on Punkaharju? Se on korkea, kapea ja +pitkä hiekkaharjanne. Voimmeko todellakin vaatia vielä selvempää +viittausta luonnolta? Hyvät herrat! Tehkäämme Punkaharju siksi, miksi +luonto selvästi ikuisessa järkiperäisyydessään sen on aikonut, nimittäin +rautatiepenkereeksi!" + +"Hyvä! Hyvä! Eläköön!" kajahti yksimielisesti kaikkien suusta. +Punkaharjusta päätettiin tehdä rautatiepenger. Ja silloin vasta on +taidekaunis oleva sopusoinnussa luonnonkauniin kanssa. + +Kuuluu täällä Suomessa olevan kolmaskin luonnonkaunis paikka, jota +sanotaan Koliksi. Se on jossakin, missä lienee, ja kovin vaikea taitaa +olla sinne pääsy. En ole siellä käynyt enkä käy, ennenkuin sinne on +rakennettu hotellit ja paviljongit ja näkötornit ja kiertorata, jota +myöten pääsee sähkövaunuissa ylös asti, ettei tarvitse kiivetä. Nyt se +on vielä vallan alkuperäisellä kannalla, eikä siitä kannata sen enempää +puhua. En olisi sitä maininnutkaan, ellei se olisi hiukan yhteydessä sen +kanssa, josta nyt aion kertoa. Tämä tähänastinen on näet ollut +alkulausetta vain, jonka tarkoituksena on ollut todistaa, että me +todellakin rakastamme taidekaunista. Nyt vasta tulee itse kertomus. + +Siellä Kolin lähellä oli kirkko, vanha ja huono. Ja harmaapää rovasti, +joka näytti yhtä vanhalta kuin kirkkokin, oli pitkien, hiljaisten +vuosikymmenien kuluessa uneksinut yhtä ainoata unelmaa ja toivonut sen +toteutumista. Se oli unelma uudesta kirkosta. Hän toivoi ja rukoili, +että hän vielä ennen kuolemaansa saisi nähdä uuden laajan ja valoisan +kirkon kohoavan, jonka hän saisi vihkiä seurakuntansa hartauspaikaksi. +Ei hän muuta pyytänyt elämältä, vanha rovasti. Usein hän puhui siitä +uudesta kirkosta, mutta köyhä oli seurakunta eikä ollut ketään tuon +toimen alkuunpanijaksi. + +Silloin se selveni Kolin Kallelle, että hän sen kirkon vielä rakentaa. +Kolin Kalleksi häntä sanottiin siksi, että hän oleskeli suurimman osan +ajastaan Kolilla, jonka rinteelle hän oli rakentanut pienen hirsimajan +itselleen. Siellä hän teki kaikenlaista puutyötä juuri sen verran että +hengissä pysyi, mutta ei ruvennut toisen rengiksi. Joutoaikansa, jota +oli runsaasti, hän vietti Kolia kierrellessä. Siellä hän istuskeli +kivillä tai loikoi sammalilla ja uneksi kummia unia siitä uudesta +kirkosta. Ei tainnut olla vallan täysijärkinen se Kolin Kalle. Niin +ihmiset kuiskailivat. + +Hän näki vallan selvään millainen se oli oleva se kirkko. Kuningas +Salomo oli tuottanut seetripuita Libanonilta temppelikseen Morian +vuorella, ja rovasti oli sanonut että ne olivat jotain hongan tapaisia +ne seetripuut. Se oli viisas kuningas se Salomo, joka ymmärsi kuinka +temppeli oli rakennettava. Hongista oli tämäkin kirkko rakennettava ja +Kolin rinteellä sen piti seistä. Liekö ollut Morian vuori korkeampi +Kolia? Tuskin. Kolille vedetään punaisia honkia, vanhoja tervashonkia, +ja niistä tehdään seinät. Ja valkoisesta koivusta hän veistää kaksi +kerubimia, niinkuin oli ollut Salomonkin temppelissä. Toinen asetetaan +pääoven yläpuolelle, toinen saarnastuolin yläpuolelle siivet levällään. +Ja punertavaa leppää se oli itse saarnastuolikin ja siinä leveä reunus, +johon oli veistetty pihlajan lehtiä ja riippuvia pihlajanmarjaterttuja +-- -- -- Leppäpuuta oli alttarikin, sitä oli hyvä veistää vaikka +minkälaisiksi kukiksi ja lehdiksi. Semmoista se kai oli ollut Salomonkin +temppelissä -- -- -- Hän näki sen kirkon ihan selvänä tuossa Kolin +rinteellä. + +Vihdoin se kävi niin pakoittavaksi tuo temppelin unelma, ettei hän +jaksanut sitä kestää, vaan meni ja kertoi vanhalle rovastille, kuinka +hän oli sitä asiaa ajatellut. Vanha rovasti kuunteli mietteissään ja +arveli että ehkä se oli Jumalan vastaus hänen rukouksiinsa. Ja sitten +hän kirjoitti sukulaiselleen kamarineuvokselle Helsinkiin, ja syksyllä +vietiin Kolin Kalle pääkaupunkiin oppimaan rakennustaidetta. + +Kamarineuvos oli taiteenharrastaja, ja kamarineuvoksen rouva puhui +ranskaa aivan sujuvasti, ja molemmat he olivat jo kauan katselleet, +mistä löytäisivät köyhän neron, jota voisi auttaa eteenpäin tässä +pahassa maailmassa, koska heillä itsellään ei ollut yhtään lasta. Kolin +Kalle tuli kuin lahjana taivaasta. + +Kamarineuvos toimitti hänelle heti parhaat piirustuksen ja +rakennustaiteen opettajat, kamarineuvoksen rouva rupesi antamaan hänelle +ruotsin ja ranskan tunteja, ja yhdessä he määräsivät hänelle nimeksi +Karl Collin. + +Ja kumman nopeasti hän edistyi tuo uusi Karl Collin. Tutustuin häneen +heti hänen tultuaan Helsinkiin ja usein kävelimme yhdessä puhellen hänen +töistään. Ensi alussa kun Kolin Kalle vielä oli voimakkaampi kuin Karl +Collin, hän yhtä mittaa puhui siitä kirkostaan, jonka hän kerran aikoi +rakentaa punaisista hongista Kolin rinteelle, mutta sivistyksen +edistyessä uudet kuvat alkoivat työntää entiset syrjään, ja hän puhui +siitä yhä harvemmin. + +Sitten kahden vuoden kuluttua tuli hänen "suuri päivänsä", kun Ateneumin +salissa oli näytteillä piirroksia, puuveistoksia, kipsiveistoksia, +rakennusluonnoksia y. m., joitten kaikkien reunassa oli nimi Karl +Collin. Hän oli nero. Sen sanoivat kaikki arvostelijat ja sen myönsi +kamarineuvoskin, vaikka hän vaatimattomasti vastusteli liiallista +kiitosta. + +"Tjaa", kuulin hänen sanovan, "täytyyhän myöntää, että hän on nero. Olen +hyvin iloinen, että olen voinut tehdä jotain. -- Tjaa -- -- noissa +piirustuksissa on perspektiiviä ja -- hm -- jonkunmoista groteskia +huumoria -- clair-obscure on varsin hyvä -- -- mutta --" (hän tirkisti +tarkkaan toisella silmällään) -- "tjaa -- niistä puuttuu vielä +eleganssia -- ne ovat -- hm -- ehkä hiukan karkeita. Mutta sen saamme +kyllä häviämään Parisissa." + +Hän teki sorean liikkeen vasemmalla kädellään ja minä ymmärsin että +Kalle lähetettäisiin Pariisiin. Tietysti. Sehän on selvä ja tunnustettu +asia että suomalaisen taiteen tulee hakea mallinsa ja henkensä ravinnon +Pariisista. Suomalais-ugrilainen henki sulautuu niin omituisen helposti +gallialaiseen henkeen ja ranskalaiset kulttuurikukat soveltuvat niin +hyvin istutettaviksi meidän maaperään. Verraten vähässä ajassa ne sitten +täällä saavuttavat vallan kodinomaisen tuoksun. + +Tapasin Kallen iltaa ennen hänen lähtöään. + +"Kuulkaa", sanoi hän äkkiä, "minusta tuntuu melkein kuin tekisi mieleni +Kolille eikä Pariisiin." + +"Kuinka niin?" kysyin. + +"En ymmärrä, mitenkä se tuntuu niin kummalta. Jos vanha rovasti sattuu +kuolemaan, ennenkuin minä ennätän sen kirkon rakentaa. -- -- Se olisi +ensin pitänyt saada valmiiksi. -- -- Se on melkein unohtunut -- -- --" + +"No, eihän se nyt sentään unohtune -- -- --" + +"Kun on niin paljon muuta muistettavaa -- -- -- mutta samapa se, vaikka +unohtuukin! Opin kai siellä Parisissa rakentamaan toisen ja paremman." + +Ja huolettomalla heilahduksella hän nosti lakkiaan hyvästiksi. + + * * * * * + +Sitten kahden vuoden perästä hän palasi Parisista. Kävelin Esplanaadilla +toukokuun lopulla, kun etäältä huomasin ulkomaalaiseen tyyliin puetun +herran lähestyvän. Hän heilutti keppiään hiukan huomiota herättävällä +tavalla, housunlahkeet olivat ylös käärityt, vaikka nyt oli tuhkakuiva +kadulla, kaulassa hänellä oli kahdeksan senttimetriä korkea kaulus ja +sen ympäri jättiläiskravatti. En katsonut häntä sen enempää, mutta äkkiä +kuulin tutun äänen huudahtavan: + +"Ah -- tekö siinä?!" + +Ja Kolin Kalle seisoi ihka elävänä edessäni nostaen muodikasta, vaaleata +hattuaan. Katseeni mahtoi ilmaista hämmästykseni, sillä hän puhkesi +iloiseen nauruun. Samassa putosi myöskin pince-nez pois hänen nenältään, +joka nähtävästi oli ainoa, mikä ei ollut vähääkään muuttanut muotoaan +Parisissa, vaan pyrki yhtä itsepäisesti kuin ennenkin kohti ilmoja, eikä +tahtonut ottaa kannattaakseen mitään outoja kulttuurituotteita. + +Kun tervehdykset oli vaihdettu, poikkesimme Kämpin kahvilaan, jossa +kahvia juodessa rupesimme puhelemaan ja kyselemään kuulumisia. + +"Kuinka sen kirkon laita nyt on?" puhkesin kysymään, sillä kovin teki +mieleni tietää, vieläkö tuolla vanhalla unelmalla oli mitään voimaa +tässä uudessa miehessä. + +"Jaa -- jaha -- vai olette tekin siitä kuullut." + +En tiennyt mitä ajatella. Eikö hän muistanut enää että hän ennen muinoin +alinomaa oli minulle kertonut siitä? Mutta hän jatkoi samassa: + +"Jaa, se oli todellakin onnellista, että heti sain tuon tilauksen. +Piirustukset ovat jo kaikki valmiina. Mutta ettekö suvaitse ilahduttaa +minua tulemalla katsomaan niitä? Saanko kunnian vaivata teitä huoneeseni +tässä samassa hotellissa? -- Pyydän, sallikaa minun saattaa teidät +sinne!" + +Eihän noin siroa pyyntöä voinut vastustaa. Me kiiruhdimme siis ylös +portaita Karl Collinin hyräillessä itsekseen: "Allons enfants de la +patrie!" + +Suurella pöydällä olivat piirustukset levällään ja toisella pöydällä oli +neliskulmainen marmorilohkare. Komealta näytti tuo monitorninen, +pylväspäinen kirkon kuva, ja tyytyväisenä osoitti herra arkkitehti ensin +sitä ja sitten kivilohkaretta. + +"Tässä piirros ja tuossa rakennusaine!" + +"Marmoria!" huudahdin minä, ja sanatonna hämmästyksestä koetin kuvitella +millaiselta tuo marmorinen komeus tulisi näyttämään Kolin honkien +seassa. + +"Jaa, jaa! Tällaista marmoria!" + +Hän käänsi toisen puolen lohkaretta minuun päin, ja minä näin että se +olikin varsin vaatimatonta tiilikiveä. Sitten hän puhkesi nauruun, niin +että pince-nez lennähti kauas. + +"Niin kaikki muutkin tulevat huudahtamaan. Tämä on näettekö vallan uusi +keksintö. Vallan erinomainen! Pinta on laitettu niin sileäksi että sen +voi maalata aivan marmorin väriseksi. Kaikki lohkareet valmistetaan +tehtaassa aivan valmiiksi -- ei muuta kuin latoo ne vain päällekkäin +sitten. Siitä tulee aivan kuin marmorikirkko." + +Tuntui kuin olisin kuullut Kolin honkien hiljaa huokailevan. + +"Ja katsokaappa ikkunoita! Sekin on verraten uusi keksintö, vaikka se jo +alkaa olla täällä pääkaupungissa hiukan käytännössä. Pienistä +erivärisistä lasipaloista ja pullonpohjista kokoonpantu! Aivan kuin +lasimaalaus! Kuin hienoin lasimaalaus! Eikä maksa kymmenettä osaakaan +siitä kuin oikea lasimaalaus maksaa! Ja kaikki ornamentit tulevat +samassa tehtaassa val -- -- --" + +"Mutta sille paikalle, johon kirkko rakennetaan, ei oikein sopine -- -- +--" + +"Jaa -- eikö totta? Paikka on vallan sopimaton! Mutta minä toivon +varmasti että ystäväni kamarineuvos, joka nyt on kaupungin +valtuusmiesten puheenjohtaja, voi vaikuttaa siihen suuntaan, että +valtuusmiehet suostuvat vaihtamaan paikkaa ja sallivat kirkon +rakennettavaksi Rautatietorille -- -- --" + +"Helsinkiinkö tämä kirkko siis tulee rakennettavaksi?" + +"Niin, niin, tietysti. Luulin teidän tietävän. Rautatietori olisi mainio +paikka jo siitäkin syystä, että matkustajat silloin heti ensimäiseksi +näkisivät Helsingin marmorikirkon ja saisivat tuntea niinkuin +pääkaupungin tuulahduksen jo ensi askeleillaan." + +"Minä luulin -- hm --" + +"Mitä te luulitte?" + +"Luulin vain, että puhuitte siitä toisesta kirkosta." + +"Mistä toisesta kirkosta?" + +"Siitä, joka oli rakennettava punaisista hongista ja valkoisesta +koivusta sinne kauas Kolin rinteelle, ennenkuin vanha rovasti kuolee." + +Herra arkkitehti vaikeni äkkiä ja kävi tulipunaiseksi. + +"Niin -- se -- sitähän minä aina ennen -- -- taisin ajatella -- -- --" + +Ja sitten hän puhkesi nauruun, sellaiseen onttoon, äänekkääseen nauruun. +Enkä minä oikein tiennyt oliko se naurua, vai liekö ollut itkua. + + + + +HYVÄ TYTTÖ JA PAHA TYTTÖ + + +Oli kerran hyvä tyttö, jolla oli hyvin paljon hyviä periaatteita. Niitä +hän seurasi, teki aina oikein ja tuli niin onnelliseksi. + +Samaan aikaan eli myöskin paha tyttö, jolla oli kovin vähän +periaatteita. Niitäkin vähiä hän seurasi vielä vähemmän ja hänen tekonsa +ja toimensa olivat milloin oikeita, milloin vääriä, ja hän tuli niin +onnettomaksi. Vihdoin hän vallan kuoli onnettomuudesta. + +Tässä maailmassa on nimittäin asetettu niin (kuten me kaikki hyvin +tiedämme), että hyvä aina saa palkkansa ja paha rangaistuksensa. Se +kuuluu siveelliseen maailmanjärjestykseen. + +Hyvän tytön ja pahan tytön elämäntiet kulkivat vallan lähetysten. +Luultavasti siksi että muutkin ihmiset saattaisivat verrata niitä ja +ymmärtää kuinka hyvä on hyvä ja kuinka paha on olla paha. Kohtalo panee +usein toimeen semmoisia opettavaisia esityksiä. + +Hyvän tytön elämäntie oli tasainen ja leveä ja periaatteet olivat +asetetut kuin virstantolpat aina määrämatkan päähän pitkin tietä. Paljon +oli istutettu tuuheita puita varjostamaan liialta lämmöltä sekä myöskin +rakeilta ja rajuilmoilta. Helppo oli astua sitä tietä, helppo ajaa +vaikka nelivaljakolla. + +Mutta hyvätkin tytöt ovat kerran nuoria, ja lintujen laulu ja kukkien +loisto ja metsän hyminä voivat silloin joskus vallata mielen niin, että +kaikki muistot haihtuvat ja silmät eivät näe selvää tietä. Pois, pois +tekee mieli silloin siimekkäille metsäpoluille ja aurinkoisille ahoille, +kauas pois viitoitetulta ajotieltä. + +Hyvä tyttö nuoruudenhulluudessaan rakastui ylioppilaaseen, joka lauloi +tenoria ja vietti iloista elämää, hiukan iloisempaa kuin järkevät +ihmiset pitivät kohtuullisena. Tenorilaulajilla on usein semmoinen ruma +tapa. + +Ylioppilas rakasti myöskin hyvää tyttöä, ja voi, voi, voi, millainen +onnettomuus siitä olisi saattanut syntyä, ellei hyvä tyttö olisi ajoissa +lujasti tarttunut kiinni siihen periaatteeseensa, joka kielsi häntä +rakastamasta semmoista ylioppilasta, joka lauloi tenoria ja vietti +iloista elämää. Eihän sitä yhtään tiedä olisiko tenorilaulaja koskaan +vakaantunut ja käynyt lujaksi ja tarmokkaaksi, vaikka hän kyllä lupasi +ja vannoi. Hyvät tytöt ovat liian hyviä ruvetakseen mihinkään +uhrautumispuuhiin ellei ole varmoja takeita tuloksista. Siitä syystä +ylioppilas sai mennä menojaan, ja sitten hän rupesi viettämään vielä +iloisempaa elämää kuin ennen. Tai ei se oikeastaan ollut iloista, vaan +surullista. Mutta ihmiset sanoivat sitä iloiseksi. Sitten hän meni +vallan pilalle. Hyvä tyttö oli sitten niin iloinen, kun hän oli osannut +olla varovainen. + +Sen jälkeen tapahtui kerran että toinenkin mies, joka vietti vakavata +elämää eikä laulanut yhtään mitään, rakastui hyvään tyttöön. Hyvä +tyttökin alkoi tuntea jotain rakkaudentapaista rinnassaan. Mutta hyvän +tytön periaatteisiin kuului sekin, että pohjoismaalaisen naisen tulee +aina olla uskollinen ensimäiselle rakkaudelleen eikä saa rakastaa muuta +kuin yhden kerran. Siksi hän päätti olla rakastamatta sitä vakavaa, +laulamatonta miestä ja elää vain koko ihmiskunnan hyväksi. Ja kaikki +jotka sen kuulivat, kunnioittivat hyvää tyttöä. + +Ensin hän päätti uhrautua veljensä onnen hyväksi, sillä hyvä tyttö piti +niin paljon veljestään, joka oli hyvä poika. Ei tosin niin hyvä kuin +hyvä tyttö, sillä hyvät pojat eivät _voi_ olla niin hyviä kuin hyvät +tytöt. Heillä on luonto vastassa. + +Veli teki sen erehdyksen, että rakastui pahaan tyttöön. Hyvä tyttö kyllä +varoitti ja sanoi että varo sinä sitä tyttöä, mutta hyvä poika ei +välittänyt varoituksista. Ei välittänyt yhtään mitään järkevistä +puheista, vaan meni naimisiin pahan tytön kanssa. + +Kaikki näytti alussa käyvän oivallisesti. Hyvä poika rakasti koko +sielullaan pahaa tyttöä ja paha tyttö rakasti hyvää poikaa. Mutta hyvä +tyttö sanoi alituiseen että saa nähdä vielä kuinka käy. + +Ja sitten kävi. + +Paha tyttö oli ennen vallan nuorena rakastanut leikkitoveriaan, joka +meni merille. Mutta koska tytöllä ei ollut periaatteita, jotka olisivat +estäneet häntä rakastumasta uudestaan, oli hän muutaman kuukauden +kuluttua unohtanut merimiehensä ja rakastunut hyvään poikaan. Pahoilla +tytöillä on usein semmoinen liian läikkyvä luonto. + +Nyt oli merimies taas palannut kotiin. Hän oli käynyt niin komeaksi ja +miehekkääksi siellä aavalla merellä. Iho oli ruskettunut, tukka käynyt +tummemmaksi ja silmissä oli meren syvää, salaperäistä loistoa. + +Hän tapasi sitten pahan tytön ja he nauroivat yhdessä muistellessaan +lapsuuden aikoja. Eikä heidän naurussaan ollut mitään pahaa, ei muuta +kuin nuoruuden iloa vain. + +Mutta pahan tytön mieli kävi niin kummaksi, kun merimies kertoi +kaukaisista maista ja mustasilmäisistä tytöistä ja merestä, merestä, +joka tenhosi ja lumosi enemmän kuin loistavat silmät ja punaiset huulet. +Rintaan tuli kuin kaipaus kauas pois tuntemattomia vaaroja kohti. + +Päivä laski metsän taa ja linnut lakkasivat laulamasta ja hongikon +humina oli kuin etäisen meren kutsu. + +Aika ei enää vierinyt eteenpäin vaan taaksepäin, kauas, kauas lapsuuden +aikoihin asti. + +Paha tyttö oli lapsi taas, avuton raukka, jolla ei ollut kotia, ei +omaisia. Mutta ei hän sitä surrut, sillä merimies oli luvannut viedä +hänet pois aavaa merta pitkin päiväpaisteisiin maihin. + +Hongikko humisi niin salaperäisesti ja paha tyttö oli lapsi taas, joka +pelkäsi ja haki turvaa. Eikä hän vetäytynyt pois kun merimies kiersi +käsivartensa hänen ympärilleen ja suuteli häntä. Se oli hyvästi-suudelma +ajoille, jotka olivat olleet. + +Mutta sitten hän heräsi ja muisti että nyt oli nykyisyys. + +Ja hän meni pois hyvän pojan luo, jota hän rakasti, ja kertoi mitä oli +tapahtunut. Ja hyvän pojan silmiin tuli jotain murtunutta, sillä hän +muisti nyt mitä hyvä tyttö aina oli sanonut. + +Eikä se murtunut katse enää hävinnyt hyvän pojan silmistä, vaikka paha +tyttö vakuutti rakastavansa häntä yksin, häntä vain. Paha tyttö raukka +koetti selittää ja vakuuttaa, vakuuttaa ja selittää, mutta ei hyvä poika +ymmärtänyt hänen selityksiään eikä luottanut hänen vakuutuksiinsa. Paha +tyttö käsitti että jotain oli särkynyt, jota hän ei enää koskaan saanut +ehyeksi. + +Eikä sitä ollut kukaan tahallaan särkenyt. Mutta semmoista on elämä. Kun +päivä laskee ja hongikko humisee ja kukat tuoksuvat, käy mieli niin +kummaksi, että onni voi särkyä. + +Ja paha tyttö kävi hiljaiseksi ja surulliseksi, eikä enää osannut nauraa +niinkuin ennen. Se päivä koitti sitten, jolloin hän lepäsi kalpeana +vuoteellaan ja tunsi kuoleman tulevan. Ja pikkunen tyttölapsi lepäsi +kätkyessä vuoteen vieressä ja nukkui rauhallista untaan. + +Paha tyttö katsoi kauan ja rukoilevasti hyvään poikaan, joka oli +kumartunut hänen ylitsensä. Sitten hän käänsi katseensa pikku tyttöönsä +ja koetti puhua. + +"Armas -- -- opeta häntä ymmärt -- -- -- --" + +Mutta hän ei jaksanut sanoa sanottavaansa loppuun. Kuolema läheni ja +katkasi sanat -- -- -- + +Hyvä poika oli surun murtama, ja hän suuteli säälien äiditöntä pikku +tyttöään. + +"Kuulitko mitä hänen äitinsä sanoi erotessaan?" kysyi hyvä tyttö +osanottavasti. + +"Niin -- niin -- 'opeta häntä ymmärtämään', se oli hänen viimeinen +pyyntönsä", sanoi hyvä poika hiljaa, ja hänestä tuntui kuin hänellä +olisi ollut suuri velka maksettava tuolle pienelle lapselle. + +"Eihän se niin ollut", virkkoi hyvä tyttö varmasti. "Opeta häntä +ymmärtäväiseksi, niinhän hän sanoi." + +Hyvä poika katsoi arasti hyvään tyttöön, joka seisoi siinä varmana ja +tarmokkaana. + +Eikä kukaan tiennyt mitä paha tyttöraukka oikeastaan oli tahtonut sanoa. + + + + +ÄITI + + +Äiti näki Suruttaren lähestyvän. + +"Mitä tahdot Surutar?" kysyi äiti. + +"Punaiset ovat poikasi posket, kalpeat minun. Vien ruusut hänen +poskiltaan", sanoi Surutar. + +"Punaisethan ovat minunkin poskeni. Ota ruusut niistä, Surutar. Säästä +nuoren poikani poskia!" pyysi äiti. + +Ja Surutar vei ruusut äidin poskilta. + +"Oi äiti armain -- kalpeat ovat poskesi. Miksi huolehdit kantajani?" +kyseli punaposkinen poika. + +"Elä huoli siitä poikani nuori. Paina poskesi poskeeni, niin ruusut +kyllä palajavat", virkkoi äiti tyynnytellen. + +Poika painoi poskensa äidin poskeen ja puna nousi äidin poskille, +entistä armaampi. + +Mutta lisää tahtoi Surutar. + +"Kirkkaat ovat poikasi silmät, himmeät minun. Vien loiston hänen +silmistään." + +"Oi Surutar, katso. Kirkkaathan ovat minunkin silmäni. Ota loisto +niistä. Säästä nuoren poikani silmät!" rukoili äiti. + +Ja Surutar vei loiston äidin silmistä. + +"Emoni kallis, minne häipyi silmäisi loisto? Itkuko sen sammutti?" +kyseli poika. + +"Elä huolehdi siksi poikani armas. Katso silmiini kauan, kauan, niin +loisto taas niihin palajaa", lohdutti äiti. + +Ja poika katsoi kauan äidin silmiin ja loisto palasi niihin entistä +lämpimämpi. + +Mutta ei vieläkään tyytynyt Surutar. + +"Hymyilevät ovat poikasi huulet. Minun ovat tuskasta vääntyneet. Vien +hymyn hänen huuliltaan." + +Mutta taas rukoili äiti: + +"Säästä Surutar poikaani nuorta! Hymyileväthän minunkin huuleni. Ota +hymy niistä!" + +Ja Surutar vei hymyn äidin huulilta. + +"Emoni, kantajani, minne pakeni huultesi hymy? Suruko sen särki?" +valitti poika. + +"Elä huolehdi poikani nuori! Paina huulesi huuliini, niin hymy kyllä +palajaa", lohdutteli äiti. + +Poika painoi huulensa äidin huuliin ja hymy palasi entistä vienompana. + +Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. + +"Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi +loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä +löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" + +Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. + +Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar. Ei himmene enää äidin silmä, sillä +pojan nuoren silmästä siihen loisto heijastaa. Ei hälvene enää äidin +hymy sillä pojan huulilta hymy heijastaa. Turhaan ammut nuolesi, +Surutar! + +Jo kyllästyi Surutar. + +"Pidä hymysi! Pidä onnesi! Mitäpä niistä huolisin! Paljon olen poiminut +äitien hymyjä, paljon olen kalventanut äitien poskia. Mitäpä välittäisin +mokomista enää! Haen aarteita kalliimpia, otan saaliita suurempia. Vien +poikasi kevätunelmat. Otan poikasi nuoren uskon!" + +Se oli uhka Suruttaren. Paljon, paljon pyytää Surutar. + +Silloinpa kalpeni äidin poski. Silloinpa himmeni silmän loisto. + +"Ota kaikki mitä mulle on annettu. Ota kaikki kaksinkerroin. Mutta +säästä poikani kevätunelmat! Säästä poikani nuori usko!" + +"Ja mitä mulle uhriksi tarjoot, äiti? Oman kalpean hymysikö? Oman onnesi +pirstaleetko? Köyhä on uhrisi, liian köyhä, ja sen otan antamattasikin", +ilkkui Surutar. + +"Surutar, Surutar, sääli vielä kerran! Pyydä sydämmeni, pyydä sieluni, +mutta säästä nuoren poikani onni!" + +"Annatko kalleimman aarteesi, niin säästän?" sanoi Surutar. + +"Annan, Surutar, annan!" + +"Anna poikasi!" + +"-- -- -- Poikani -- -- --" + +"Luovu nuoresta pojastasi, niin säästän poikasi onnen!" + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Maailma kävi kylmäksi ja päivä pimeni yöksi. + +"Luovun pojastani", sanoi äiti -- -- -- + +Yössä alkoivat tähdet kimmeltää -- -- + +Ja taas värisi hymy äidin huulilla. + +Joku sanoi sen olevan äärettömän onnen hymyn. + +Toinen sanoi sitä pohjattoman tuskan hymyksi. + +Ja kolmas arveli sen hymyn olevan kotoisin sieltä, missä ääretön onni ja +pohjaton tuska yhtyvät yhdeksi. + + + + +OPETTAJA TOUHIO + + +En sano onko opettaja Touhio mies vai nainen. Jos sanon että hän on +mies, luullaan heti, että tarkoitan opettaja A:ta. Jos taas sanon että +hän on nainen, pidetään sitä kavalana salaviittauksena opettaja B:ta +vastaan. Semmoiset seikat ovat niin vaikeita täällä meidän +suurkaupungeissa. Siitä syystä en sano. Enkä myöskään sano onko hän +kansakoulun, vai tyttökoulun, vai lyseon, vai yliopiston opettaja. +Samasta syystä. Ja oikeastaan nuo ovatkin sivuasioita. Olipa hän mies +tai nainen, ei se vähääkään muuttaisi häntä, ei heikontaisi, ei +vahvistaisi, ei sulostuttaisi, ei jäykentäisi. Opettaja Touhio sanoo +aina itse että miehen ja naisen välillä ei oikeastaan ole mitään +eroitusta. Se on vain tyhjää taikauskoa se, että muka on. + +Vielä vähemmän se merkitsee, _missä_ hän on opettaja. Pääasia on että +tiedämme, että hän on _opettaja_ tuon sanan kaikkein mahdollisimmin +laajassa merkityksessä. + +Mutta sekään ei sentään ole kaikkein tärkein asia. Opettaja Touhiossa on +yksi ominaisuus, joka tekee hänet merkkihenkilöksi: Hän tietää kuinka +maailma on parannettava. + +Onhan meillä jokaisella himmeä aavistus siitä, että tämä maailma olisi +parannuksen tarpeessa. Hyvin harvoilla kumminkaan on selvillä kuinka tuo +parantuminen olisi aikaansaatava, vaikka kyllä voisimmekin yhtä ja +toista ehdoittaa, joka ehkä hiukan auttaisi. + +Mutta opettaja Touhio tietää: Maailma on parannettava esitelmillä. + +Siitä syystä hän jakaa ihmiskunnan kahteen ryhmään: hyödyllisiin ja +hyödyttömiin, s. o. sellaisiin, jotka pitävät esitelmiä ja sellaisiin, +jotka eivät pidä. Ja siitä syystä opettaja Touhio on valinnut +elämäntehtäväkseen saada mikäli mahdollista koko ihmiskuntaa pitämään +esitelmiä. Ja hänen työnsä kantaa yhä uusia hedelmiä. + +Ennenkuin tunsin hänet, ajattelin häntä aina jonkunmoisella +kateudensekaisella epäluulolla. Mitä hän nyt oikeastaan oli sen parempi +kuin minä ja monet muut? Enkä minä ymmärtänyt että ihmiset niin nöyrästi +tottelivat häntä, kävivät esitelmiä kuuntelemassa ja pitämässä. Mutta +sitten tutustuin häneen ja ymmärsin. Tapaus oli seuraava: + +Olin kerran tohtori Vuoren luona hakemassa apua yskälleni. Koska nyt ei +ollut vastaanottotunti, puhelimme kaikenlaisista asioista, m. m. +opettaja Touhiosta. Tohtori Vuori, tulinen mies, käytti jotenkin +voimakkaita sanoja ilmaistakseen että hän ei ainakaan ihaillut opettaja +Touhiota. Minä säestin häntä kykyni mukaan. Tämä sielujemme sopusointu +tuntui innostuttavan tohtoria. Hän nousi seisomaan ja lausui tarmolla: + +"Toivoisinpa tosiaankin, että hän kerran tulisi minuakin vaatimaan +esitelmän pitoon! Kyllä minä vastaisin!" + +Ihmisen ei koskaan pitäisi tuolla lailla kerskailla. Sen kuuli Nemesis. + +"Kling-kling-kling", kuului ovikellon ystävällinen kilahdus. Hetken +kuluttua astui sisään palvelija ja ilmoitti, että opettaja Touhio +pyytäisi puhutella tohtoria. + +Tohtori säpsähti. Minusta näytti kuin hän olisi aavistanut tulevaa +onnettomuutta. + +Hienotuntoisesti nousin heti ylös lähteäkseni pois, mutta tohtori pyysi +minua jäämään. Ojentautuen suoraksi hän vakuutti mielellään suovansa +että muitakin oli näkemässä kuinka _hän_ kaikenlaisia humbugeja +kohtelee. Arvelin että onhan se opettavaista, ja jäin. + +Tohtori vilkasi peiliin ja asettui ryhdikkääseen asentoon. Ovi aukeni, +ja sisään astui opettaja Touhio. Pari sekuntia nuo molemmat katsoivat +äänetönnä toisiaan ikäänkuin mittaillen voimiaan. Sitten lyhyen +esittelyn jälkeen tohtori pyysi vierastaan istumaan. + +Opettaja Touhio loi hitaan ja tutkivan katseen ympäri huonetta ja sitten +tohtoriin. Huone ei ollut aivan hyvässä järjestyksessä. Sen saattoi +myöskin lukea opettaja Touhion silmistä. Tohtori näytti hiukan +hermostuvan. Vihdoin avasi opettaja hiukan vasenta puolta suustaan ja +sanoi: + +"Tulin kysymään tahdotteko pitää esitelmän ensi sunnuntaina puoli +kahdeksan Valon vuosijuhlassa?" + +Se on omituista kuinka mitättömän pieneksi ihminen tuntee itsensä, kun +se, joka häntä puhuttelee, ei viitsi avata koko suutaan, vaan ainoastaan +toisen puolen. Tohtorin hermostus eneni silminnähtävästi. + +Kun hän ei mitään vastannut, vetäytyi opettaja Touhion suun sama vasen +puoli hiukkasen hymyyn. Se ei enentänyt tohtorin itseluottamusta. Hän +koetti kumminkin rauhoittua ja vastasi nopeasti: + +"Olen hyvin kiireellisissä töissä nyt, enkä ehdi siis tehdä mitään -- se +on -- tarkoitan -- --" + +"Jaa -- ah", kuului hitaasti opettaja Touhion vasemmasta suupielestä ja +hän loi pitkän, läpitunkevan katseen tohtoriin. Sitten hän lisäsi +puoleksi itsekseen: "Paljonhan sitä aina on töitä, jos kansan hyväksi +jotain tulisi tehdä." + +Tohtori näytti nolatulta, mutta virkkoi jotain sanoakseen: + +"Ehkä tohtori Kallio joutaisi." + +"Paraan te mainitsittekin!" kuului syvästi halveksiva hymähdys. + +Tohtori Kallio oli tohtori Vuoren vaarallinen kilpailija avoinna +olevasta piirilääkärin virasta. Huomasin että opettaja Touhion +halveksiva hymähdys ei tuntunut aivan epäonnistuneelta tohtori Vuoresta. +Hän loi minuun nopean katseen, joka näytti sanovan että "kyllä hän +sentään jotain näkyy ymmärtävän." Mutta ääneensä hän virkkoi +jalomielisesti: + +"Onhan tohtori Kallio varsin ansiokas tiedemies." + +"Soo-oh", virkkoi opettaja Touhio säälivästi. Ja kun tohtori ei tuohon +osannut mitään vastata, lisäsi opettaja: "Mitäs hän on tehnyt kansan +hyväksi?" + +"Jaa -- hm --" alotti tohtori verraten suopeasti, mutta ei jatkanut sen +enempää. + +Minusta oli jo kauan tuntunut nololta ja väkivaltaiselta luonnon +masentamiselta istua noin vallan ääneti. Arvelin että nyt oli otollinen +hetki, jolloin minunkin sopisi sanoa jotain, joka osottaisi että +ymmärsin asioita. Alotin siis: + +"Voihan sitä ihminen tehdä hyötyä ja työskennellä kansan hyväksi, +vaikk'ei pidä esitelmiäkään." + +"Soo-oh, vai voi", kuului hyvin hitaasti opettaja Touhiosta päin. En +katsonut häneen, sillä minusta oli niinkuin rauhallisempi katsoa ulos +ikkunasta. Siitä huolimatta tunsin, että hän minulle puhuessaan ei +viitsinyt avata edes koko vasenta puoltakaan suustaan. Koetin kumminkin +rauhoittaa mieleni ja esimerkkien avulla valaista rohkeata väitettäni. +Alotin taas: + +"Onhan niitä ollut suuria miehiä maailmassa, semmoisia kuin Goethe ja +Shakespeare ja Byron ja -- -- --" + +Valtava nauru keskeytti minut. + +"Ha-ha-ha-haa! Byron, ha-ha-haa! -- Goethe -- Shakesp -- ha-ha-haa! +Ha-ha-haa!" + +En ollut koskaan kuullut kenenkään niin vilpittömästi nauravan äsken +mainituille suuruuksille. Tunsin itseni niin epämiellyttävän naiiviksi. +Tohtori, joka oli ystävällinen mies, tahtoi hiukan parantaa asiaa ja +asettua jonkunmoiselle välittävälle kannalle. + +"Eihän sitä ollenkaan tiedä", virkkoi hän, "vaikka esimerkiksi +Shakespeare olisi pitänyt esitelmiäkin, koska häntä pidetään niin +suurena miehenä." + +Opettaja Touhio ponnahti seisomaan kuin nuoli ja hänen silmänsä +kiilsivät. + +"Sitähän minäkin olen sanonut! On todellakin hauska kuulla, että meidän +etevä tiedemiehemme tohtori Vuori on tullut samoihin tuloksiin. Juuri +siitä voitte pitää esitelmän, juuri Shakespearesta ja hänen -- -- --" + +"Ei -- ei -- enhän minä -- en tahdo semmoista väittää -- ja en mitenkään +jouda -- ja -- --" änkytti tohtori kauhistuen. + +Opettaja Touhio ojentautui äkkiä suoraksi, astui aivan lähelle tohtoria, +loi häneen ankaran katseen ja virkkoi painavasti koko suullaan: + +"Sanokaa suoraan tahdotteko vai ettekö tahdo uhrata yhtä ainoata lyhyttä +tuntia elämästänne kansan hyväksi?" + +Minä huomasin kuinka hikipisarat kohosivat tohtorin otsalle, kun hän +syyllisen näköisenä sopersi: + +"Tietysti -- kyllähän minä aina -- mutta --" + +"Sitä teiltä odotin! Sallikaa minun puristaa kättänne. Ensi sunnuntaina +siis puoli kahdeksan! Minä kyllä pidän huolen ilmoituksista. Hyvästi!" + +Ja ennenkuin ennätimme tointua, oli opettaja Touhio hävinnyt. + +Syntyi syvä äänettömyys. Vihdoin virkkoi tohtori pyyhkien otsaansa: + +"Mitä minä oikeastaan lupasin?" + +"Mikäli minä ymmärsin, lupasitte pitää esitelmän Valon vuosijuhlassa +ensi sunnuntaina", sanoin lempeästi, sillä minun kävi sääli tohtoria. + +"Mikä se on se Valo?" + +"En minä suinkaan tiedä." + +"Hm --. Ja mistä minä lupasin puhua?" + +"Eikös se ollut Shakespearesta esitelmäin pitäjänä?" + +"Shakespearesta! Minäkö? Minä lääkärinä pitäisin esitelmän +Shakespearesta! Jolta en muutoin pariinkymmeneen vuoteen ole lukenut +riviäkään! -- Olenko minä joutunut pois järjeltäni?" + +"Jaa, en minä suinkaan tiedä", kiiruhdin vastaamaan, ja samalla aloin +nopeasti poistua. Tohtorin silmissä paloi jotain, jonka puhkeamista en +tahtonut odottaa. + +Siitä päivin en ole koskaan puhunut ylenkatseellisesti opettaja +Touhiosta. + + + + +SATU PIENESTÄ RAKISTA + + +Oli kerran hyvin vanha täti, jolla oli hyvin nuori rakki. Tädin nimeä en +muista, mutta rakin nimi oli Prisse. + +Tädin mielestä ei mikään rakki maailmassa koskaan ollut haukkunut vov, +vov, vov semmoisella varmalla ponnella, hehkuvalla innostuksella ja +heleällä soinnulla kuin Prisse. Ja muutkin myönsivät että Prissellä oli +todellakin hyvät keuhkot. + +Mutta tädin mielestä tuo myönnytys oli kovin laimea. Maailma on niin +paha. Ei myönnä vähällä mitään suuruutta, ennenkuin on sula pakko +myöntää. + +Mutta täti päätti että kyllä hän vielä pakoittaa koko maailman +myöntämään että hänen Prissensä haukkui suuremmoisemmin kuin kenenkään +muun tädin Prisse. + +Mutta jokaisella joka aikoo nousta korkealle, täytyy olla telineet. +Muutoin ei pääse. Sen ymmärsi täti. Siksi hän päätti hankkia +Prissellensä telineet. Ei hän iki maailmassa aikonut sallia oman pikku +Prissensä haukkua kujilla ja porttikäytävissä, jossa koko kaupungin +Prisset haukkuivat. Ei ikinä! Sillä vallan yhtä tärkeä, melkeinpä +tärkeämpi tädin mielestä kuin se kuinka haukkui ja kuka haukkui, oli se, +_missä_ haukkui. + +Siitä syystä täti teetti korkeat kiiltäväksi maalatut telineet, joitten +ylimmälle huipulle hän asetti suuren heleänpunaisen silkkityynyn. +Silkkityynylle hän asetti Prissen. Ja kolmelle puolelle tyynyä +kiinnitettiin suuret peilit vinoon, niin että Prisse istuessaan tyynyllä +saattoi nähdä itsensä edestä ja takaa ja kummaltakin puolelta yht'aikaa. +Se vaikutti niin innostuttavasti Prisseen, kun se saattoi nähdä itsensä +koko ajan edestä ja takaa ja kummaltakin puolelta. + +Siinä Prisse sitten harjoitteli haukkumaan, käänsi päänsä oikealle, +käänsi vasemmalle ja sanoi vov, vov, vov milloin kimeästi, milloin +karkeasti, milloin sillä välillä, kunnes se oppi perinpohjin kaikki +mahdolliset tavat millä mikään kuolevainen Prisse voi sanoa vov, vov, +vov! + +Sitten pani täti toimeen suuret kutsut ystävilleen, jotta Prisse saisi +tilaisuuden näyttää taitoaan suuremmalle yleisölle. + +Ja Prisse istui tyynyllään ja haukkui vov, vov, vov! niin että seinät +kajahtelivat. Kun joku tädin vieraista yritti sanoa sanankaan, kuului +Prissen vov, vov, vov! niin voimakkaasti että vieraan pakosta täytyi +vaieta säästääkseen korviaan ja toisten korvia. Ja mikä merkillinen +kestävyys siinä Prissessä! Se tuskin piti mitään muita pausseja kuin +niitä lyhyitä hetkiä, jolloin se nieli vieraiden lahjoittamia +sokerileivoksia. Muutamat vieraista antoivat jok'ikisen murun tädin +tarjoamista sokerileivoksista Prisselle, en oikein tiedä miksi. Kai se +oli ihastuksesta Prisseen. En voi uskoa että se olisi ollut mitään +korvien säälimistä. Ja Prisse söi ja keräsi voimia uusiin ponnistuksiin. + +Ja kaikki vieraat ihmettelivät. Noin ei mikään Prisse maailmassa vielä +ollut haukkunut. + +"Ja ajatelkaa kuinka nuori se vielä on!" riemuitsi täti. "Mitä se vielä +ennättääkään vanhetessaan, kun sitä koko ajan säännöllisesti +harjoitetaan!" + +"Vov, vov, vov!" ärähti Prisse, sillä se ei pitänyt siitä, että täti +puhui sen nuoruudesta ja jatkuvista harjoituksista. Täti loi ylpeän +silmäyksen vieraisiinsa. Oli se viisas se Prisse! + +Sitten etehisessä saivat vieraatkin lausua mielipiteensä, pukiessaan +päällysvaatteita yllensä. Prisse oli näet jätetty telineelleen saliin. +Tädin mielestä oli viisainta, että Prisse aina istui ylhäällä +telineellään, kun oli paljon vieraita. Semmoiset pienet rakit niin +helposti sotkeutuvat hameenhelmoihin ja tulevat tallatuiksi +raajarikoiksi, elleivät pysy ylhäällä telineillä, jonne ei kukaan ulotu +tallaamaan. + +Ei ollut kellään vieraista muuta kuin yksi mielipide: Prisse oli +ihanne-rakki. Jos joku ennen ehkä olisikin kuvitellut ihannettaan +toisenlaiseksi, vaikeni hän ja taipui yleisen mielipiteen alle, niinkuin +järkevän ihmisen aina tulee tehdä. + +Yksi sentään oli hiukan yksinkertainen, ja yritteli lausua jotain +omintakeista. Kyllä häntä tosin aika lailla pelotti kun hän alotti näin: + +"Sitä minä vain vähän yritin arvella, että se oli hieman niinkuin ehkä +omituista että Prisse, joka muutoin epäilemättä on mitä ihmeellisin +rakki, haukkui vov, vov, kaikille. Tavalliset rakit aina -- --" + +"Ha, ha, ha, haa!" keskeytti häntä äänekäs nauru. Prissen täti ja kaikki +vieraat nauroivat niin että kyyneleet tippuivat pitkin poskia. Kuinka +hän saattoi, kuinka hän tosiaankin saattoi verrata tädin Prisseä +tavallisiin rakkeihin! Eikö hän ymmärtänyt että juuri siinähän se oli se +suuri juopa Prissen ja kaikkien muiden rakkien välillä että Prisse +silkkityynyltään haukkui vov, vov, vov kaikille ja kaikelle? Eikö hän +todellakaan ymmärtänyt että se juuri todisti tädin Prissen merkillistä +intelligenssiä ja syvää kauneudenkaipuuta että se korkeasta asemastaan +rohkeasti singahutti vov-vov-vovinsa kaikkia vastaan paitsi itseään! +Eikö hän todellakaan käsittänyt että -- -- -- + +Mutta onneton huomautuksen tekijä oli häveten hiipinyt ulos kadulle, +eikä kuullut loppua. Hän oli kyllä vallan masennuksissa tyhmyydestään, +mutta sydämmessä kyti samalla pieni kateuden kipinä, joka kerran oli +leimahtava tuleen, Kyllä hän vielä kostaa, kunhan aika tulee! Hänellä +oli myöskin rakki ja se osasi hypätä tynnörivanteen läpi ja passata ja +noutaa esine piilosta, mutta ei kukaan ollut sitä huomannut. Ja se oli +kumminkin muuta kuin haukkuminen, jota kaikki rakit osasivat! + +Mutta vanhan tädin nuoren Prissen maine levisi kuin kulovalkea ympäri +kaupunkia. Kaikki tädin tuttavat riensivät kilvan kuulemaan kuinka +Prisse haukkui punaisella silkkityynyllään. Ja ne jotka eivät tunteneet +tätiä, painattivat itselleen kauniit nimikortit ja lähettivät ne tädille +pyytäen että heillekin suotaisi ilo nähdä Prisseä ja uhrata hänelle pari +vaatimatonta sokerileipää. Ja Prisse sekä Prissen täti nauttivat onnen +päiväpaisteesta. + +Mutta onni ei ole pysyväistä. Kun Prisse kasvoi ja vaurastui ijässä, +alettiin alituiseen kysyä tädiltä mitä uusia konsteja tädin harvinaisen +viisas Prisse oli oppinut. Eikä siitä ollut apua että täti katsoi +kummissaan kysyjiin selittäen, ettei ollut tarkoituskaan että Prisse +oppisi mitään konsteja. Sen tuli ennen kaikkia seurata luontoaan. Ja kun +kerran luonto vaati Prisseä haukkumaan, niin se haukkui. + +Mutta ihmiset seurasivat myöskin luontoaan ja vaativat uutta. Turhaan +selitti täti että siinähän oli Prissen suuruus, että se ei tahtonutkaan +oppia mitään konsteja, vaan haukkui herkeämättä kaikkia, jotka oppivat. + +"Jaa, jaa, mutta vov, vov on kumminkin aina vain vov, vov, käänsipä sen +miten tahansa, eikä sitä jaksa koko ikäänsä kuunnella!" sanoivat toiset +tädit. + +Ja toinen toisensa perästä he käänsivät suosionsa siihen Prisseen, joka +osasi hypätä tynnörivanteen läpi. + +Tädin mieli oli murtua ja Prisse istui katkerana tyynyllään, eikä kukaan +enää tuonut sokerileipiä niinkuin ennen. + +Äkkiä juolahti tädin mieleen tuuma. Hän päätti tehdä uuden ponnistuksen. + +Hän puki päällensä, läksi kaupungille ja osti komeimman tynnörivanteen +minkä löysi. Hän tahtoi näyttää koko maailmalle, että kyllä hänenkin +Prissensä osaa hypätä sen läpi, jos vain tahtoo. Muutoin vain ei ole +viitsinyt sitä ennen yrittää. + +"Prisse", komensi täti kotiin tultuaan, "tule heti hyppäämään vanteen +läpi!" + +Prisse istui tyynyllään ja katseli kummeksien tätiä. No, sama se! +Saattoi kai se tädin mieliksi hypätä. + +Se nousi seisomaan ja yritti laskeutua alas telineeltään. Mutta voi, +voi! Jo olivat jäsenet jäykistyneet paljosta istumisesta ja ruumis +paisunut liian lihavaksi sokerileipien runsaudesta! Ei ollut Prisse +raukasta enää vanteen läpi hyppääjäksi. + +Mutta koko sielu nousi Prissessä kapinaan tätiä vastaan, joka noin oli +tahtonut sitä nöyryyttää. Se istautui punaiselle silkkityynylleen +lujemmin kuin milloinkaan ja alkoi haukkua niinkuin se ei vielä koskaan +ollut haukkunut. + +"Vov, vov, vov! Vai minun pitäisi alentua lattialla konsteja tekemään! +Vov, vov, vov! Niinkuin kaiken maailman katurakit! Vov, vov, vov! Minä +joka olen uhrannut koko elämäni haukkumiseen! Vov, vov, vov, _vov_!" + +Täti piteli korviaan, mutta Prisse ei hellittänyt. Se haukkui niin että +koko talo kaikui ja ikkunalasit tärisivät. Kaikki ihmiset kadulla +seisahtuivat kuuntelemaan ja muutamat riensivät sisään tädin luo +katsomaan mikä oli hätänä. + +Ja Prisse yhä haukkui ja haukkui. Täti pani pumpulia korviinsa ja koetti +kermalla ja sokerileivoksilla, kyyneleillä ja uhkauksilla saada Prisseä +vaikenemaan, mutta kaikki oli turhaa. Prisse vain yltyi. + +Silloin yht'äkkiä kuului _"pau!!!"_ -- -- Sitten syvä äänettömyys. +Prisse putosi komahtaen tyynyltään lattialle. Se oli kuollut. Keuhkot +olivat halenneet! + +Sitten Prisse haudattiin ja muut Prisset haukkuivat sen haudalla, että +niin käy, niin käy kun haukkuu enemmän kuin keuhkot kestävät. Mutta +Prissen täti katsoi heihin ylenkatseella ja sanoi että eihän sitä voinut +odottaakaan että moiset rakit marttyyriä ymmärtäisivät. + + + + +TYYTYVÄINEN + + +Lehtori asteli katua pitkin palaillen kortteeriinsa Patrian hotelliin +"Kristillisten kansan ystäväin" vuosijuhlasta. Hän oli vartavasten +matkustanut Helsinkiin sieltä kaukaa maaseutukaupungista ollakseen +mukana juhlassa. Ja hyväpä oli että oli tullut. Näytti tosiaankin siltä +kuin tämä tulisi muodostamaan käännekohdan hänen elämässään. Siltä +vallan tuntui. Olipa tosiaankin hyvä, että hän oli tullut. + +Ei hän ollut käynytkään pääkaupungissa moneen vuoteen. Oikein tuntui +virkistävältä taas. Oikein ylentävältä tuntui. + +Lehtori veti turkinkauluksensa ylös. + +Pakkanenpa oli täällä Helsingissäkin, mutta eihän sitä muuta voinut +toivoakaan näin tammikuussa. Ja tuuli täällä aika tiukasti, mutta +niinhän sitä aina tuulee näin meren rannalla. Ja jos on varaa pitää +hyvät turkit, niin kestäähän sitä. Eikä ollut pitkä matka hotelliinkaan, +muutoin olisi voinut ottaa ajurinkin. Olihan hän, luojan kiitos, siinä +asemassa että saattoi ajaakin, jos tahtoi. + +Tuossa loisti jo sähkövalokin hotellin ovelta. Oikein olivat mukavia nuo +sähkövalot. Ei tarvinnut kenenkään turhaan hakea asuntoaan. + +Portieri avasi oven ja lehtori nyökäytti ystävällisesti päätään. Hyvin +olivat kohteliaita nuo suurkaupungin portierit. Kumarsivat nöyrästi ja +vastasivat kohteliaasti kysymyksiin. + +Hitaasti ja nauttien astui lehtori ylös matoitettuja portaita +huoneeseensa ja väänsi sähkönappulaa. Oli se toista kuin öljylamput. +Valoisa kuin keskellä päivää! Ei hän tosiaankaan vielä malttanut mennä +maata. Kovin tuntui hauskalta tämä huone. + +Mukavampi oli kumminkin istuskella ilman tärkättyä kaulusta ja etumusta. +-- Lehtori rupesi suuren peilin edessä irroittamaan kaulahuiviaan. + +Peili kuvasti niin kirkkaasti lehtorin kirkkaat kasvot, jotka hetki +hetkeltä yhä enemmän kirkastuivat. Posket olivat suuret, sileät ja +pyöreät, silmät suuret, sileät ja pyöreät ja kasvot kokonaisuudessaan +suuret, sileät ja pyöreät. Nenä vain oli niin mitättömän pieni että +vähemmän tyytyväinen mies ehkä olisi nurkunut. Se vallan hukkui +pyöreiden poskien väliin. Mutta ei lehtori sitä surrut. Saman asian se +toimitti pienikin nenä, saman asian. + +Lehtori irroitti kauluksen ja etumuksen, istautui kiikkutuoliin ja +sytytti sikarin. + +Tyytyväisyydestä oli puhunut "Kristillisten kansan ystäväin" +juhlapuhuja. Kuinka meidän tulisi olla tyytyväisiä eikä niskotella +korkeimman tahtoa vastaan. Tämä kansa on hengen kansa ja Herran valittu +kansa, joka aina on ollut esimerkkinä kaikille Euroopan turmeltuneille +suurkansoille. Pitäisikö meidän nyt ruveta tyytymättömiksi ja napisemaan +niitä vastaan, jotka kaikkivaltias on asettanut meidän holhoojiksemme? +Ei, olkoon se kaukana meistä! Tyytymättömyyden seuraukset olivat kauheat +ja vetivät ylitsensä rangaistuksen. Muistakoon siis kukin ajatteleva +kansalainen velvollisuuksiaan. + +Se oli viisasta puhetta se. Ja tyytyväinen ainakin hän aina oli ollut. +Eipä siltä, että hän siitä tahtoi kerskailla. Tyytyväisyys oli lahja +ylhäältä niinkuin kaikki muutkin lahjat. + +Ja velvollisuuksiaan hän oli koettanut täyttää, niin paljon kuin +puutteellinen ihminen voi. Oli puheissa ja esitelmissä koettanut +teroittaa tyytyväisyyden hyvettä vähemmän tietäviin. Oli koettanut +kylvää hyviä siemeniä, vaikka usein oli saanut vain kiittämättömyyttä +palkakseen. Oikein tuntui virkistävältä, kun joskus sai kokea, että oli +niitä semmoisiakin ihmisiä, jotka osasivat panna arvoa toisen työlle. +Ihmeellisesti oli kaikkivaltias hänet johtanut tänne "Kristillisten +kansan ystäväin" pariin, jossa hän sai tiedon, että häntäkin oli +muistettu täällä suuressa pääkaupungissa. Huomenna hänen piti saada +kuulla siitä asiasta tarkemmin. Kylläpä oli virkistävä tämmöinen matka. + +Lehtori riisui pois saappaat. Oli mukavampi istua tohveleissa. + +Mutta missä olivat tohvelit? Ei koko kapsäkissä! Eikös ollut se Liina +taas unohtanut panna niitä mukaan! + +Kyllä se Liina rukka oli käynyt niin huolimattomaksi että siinä oli +kestämistä! Kyllä piti joka hetki muistaa että vaimo on heikompi astia +ja että miehen tulee hänen heikkouksiaan kärsimän eikä olla häntä +vastaan tyly. Väliin tahtoi kumminkin tuskastua ja toinen mies olisi +varmaan tuskastunutkin. Mutta lehtori muisti aina että koettelemukset +ovat ylhäältä annettuja. + +Kahdeksan vuotta hän nyt täsmälleen oli ollut naimisissa ja kahdeksan +oli perillistäkin. Lahjoja ylhäältä nekin. + +Mutta se Liina rukka oli vuosi vuodelta käynyt huolimattomammaksi ja +muistinsakin vallan menettänyt. Kyllä siinä oli kärsimistä. Jo hän sitä +vähän oli pelännyt kahdeksan vuotta sitten. Mutta Liinan vanhemmat +olivat tahtoneet uskoa Liinan hänen turviinsa silloin kun se +ylioppilas-penikka Liinaa meinaili. Ja oikeassa olivat olleet Liinan +vanhemmat. Mikäs siinä Liina rukassa olisi semmoista nuorta huliviliä +viehättänyt muu kuin se suuri maallisen tavaran paljous? Eipä suinkaan +kauneus. Heh, heh, heh, hee! Ei kauneus varmaankaan. Toista oli ollut +Minna Mökkönen. Kaunis ja verevä. + +Lehtori hieman punastui muistellessaan niitä aikoja. + +Mutta Liina oli hyvästä kodista, johon oli siunautunut runsaasti +maallistakin tavaraa. Ja se oli korkeimman tahto että heidän piti yhtyä +avioliittoon. Tämä risti oli hänelle annettu koettelemukseksi. Ei ollut +se suinkaan helppo risti kantaa. Vaikka hän aina oli kohdellut Liinaa +niinkuin ei kukaan muu mies olisi kohdellut. Vallan vapaasti oli Liina +saanut lapsia kasvattaa ja hoitaa. Ei ollut hän koskaan isänä siihen +puuttunut, vaikka olisi ehkä syytäkin ollut. Eikä ollut hän rahojakaan +kieltänyt, milloin vain Liinan vaatimukset olivat kohtuuden rajoissa +pysyneet. Mutta huolimattomuus Liinassa kasvoi kasvamistaan. Eikös hän +ollut kymmeniä kertoja siitäkin sanonut, että tohvelit ovat aina +pantavat mukaan matkoille? Mutta, mitä vielä! Ei tohveleita nyt enemmän +kuin viime kerrallakaan! Ei siinä auttanut hyvät puheet eikä pahatkaan. + +Lehtori hypähti tuskastuneena ylös kiikkutuolista ja alkoi astua +tassutella sukkasillaan toisesta seinästä toiseen. Matto oli pehmeä ja +lämmin ja tyynnyttävä. + +Ei siitä Liina rukasta enää ollut tähän elämään. Paras olisi jos pääsi +pois. Huonoksi oli käynyt ruumiillisestikin. -- Hoh-jaa, jos sekin +koettelemus hänellä vielä olisi kestettävä että Liina rukka häneltä +otettaisi pois, niin ei hän sitäkään nurkuisi. Nöyrästi hän koettaisi +sen kestää. + +Lehtorin silmät kostuivat ja hän istautui uudestaan kiikkutuoliin. +Sikari alkoi jo loppua. Jopa taisi olla aika mennä levollekin. +Pääkaupungissa tuli niin kauan valvottua. Mutta eihän sitä aina ole +semmoisia juhlia, kuin tänään. + +Omituinen se todellakin oli ollut se vuosijuhla ja ylentävä ja +virkistävä. Ja huomenna kello 9 ja 10 välillä häntä oli neuvottu käymään +puhuttelemassa sitä -- mikäs sen nimi nyt olikaan. Hoh-jaa, kyllä hän +aina oli ollut tyytyväinen tähänkin asemaansa, vaikka hän tunsi ja +nöyryydellä tunnusti että hänellä aina oli ollut kutsumusta korkeampiin +tehtäviin. Jos se nyt oli korkeimman tahto, että hänen piti astua +vaikuttavampaan asemaan, niin ei hän tahtonut nurkua vastaan eikä +niskotella. + +Nikolainkirkon kello kuului lyövän kaksi. Jopa oli aika mennä levolle. +Kotona hän aina rupesi kello 9 nukkumaan. Luojan kiitos, hänellä oli +aina riittänyt unta, ja hyvä oli ruokahalukin. + +Lehtori riisuutui lopullisesti ja veti peitteen päälleen. + +Hyvätpä olivat nämä rautasängyt ja vieterimatrassit. Semmoisen hän vielä +hankkii, jos tulee tänne Helsinkiin muutto. + +Lehtori väänsi sähkön sammuksiin, kääntyi kyljelleen, siunasi itsensä ja +nukkui. + + + + +_"AND IT ISN'T THE SHAME, AND IT ISN'T + THE BLAME +THAT STINGS LIKE A WHITE HOT BRAND -- +IT'S COMING TO KNOW THAT SHE NEVER + KNEW WHY, +(SEEING AT LAST SHE COULD NEVER KNOW + WHY) +AND NEVER COULD UNDERSTAND!"_ + + +Oli kerran kaksi nuorta naista. Toinen oli punaposkinen ja voimakas. +Toinen kalpea ja hieno. Se punaposkinen ja voimakas nainen rakasti +nuorta miestä. Ja mies otti vastaan hänen rakkautensa, sillä se lämmitti +hänen mieltään. Mutta oman rakkautensa hän antoi sille kalpealle ja +hienolle naiselle. + +Sen tiesi se voimakas nuori nainen. Ja hän tunsi tuskaa, suurta, +raskasta tuskaa. Mutta hän ei voinut surmata rakkauttaan siihen mieheen. +Eikä hän tahtonutkaan. Hän rakasti rakkautensa tuskaakin. Ja rakkaus +kasvoi hänessä ja täytti hänen olentonsa suurella lämmöllä, joka peitti +tuskan. + +Mutta miehen lempi siihen kalpeaan naiseen oli polttavaa tulta, joka +tuhosi hänen tarmonsa, imi hänen voimansa. Se ei lämmittänyt, se poltti +ja tuhosi. + +Mutta kalpea nainen pysyi kylmänä ja verettömänä. Hän oli niin hienon +hieno ja kalpea ja kylmä. + +Tuota suri se voimakas nuori nainen. Hän ei voinut nähdä sen miehen +sortuvan, jota hän rakasti. Rakkaus oli avannut hänen silmänsä näkeviksi +ja hän katsoi ja katsoi sen kalpean naisen sydämmeen, eikö siellä +syttyisi lempeä siihen nuoreen mieheen. Ja vihdoin hän näki että miehen +lempi alkoi lämmittää sen kalpean naisen sydäntä ja loi siihen heikosti +punoittavan hohteen. Ja kalpea lemmen kukka puhkesi esiin sen kalpean +naisen sydämmessä. Mutta se kukka oli valkoinen kuin lumi ja se huojui +hennolla varrella. + +Mies näki hämärästi että se valkoinen kukka alkoi puhjeta, ja rajaton, +raju riemu täytti hänen rintansa. Vaikka se kukka oli valkoinen kuin +lumi ja vaikka sen varsi oli hento ja heikko. + +Mutta se voimakas nuori nainen pelkäsi. Hän pelkäsi kukan katkeavan ja +kuolevan. + +Se kukka ei saanut kuolla, sillä silloin murtuisi miehen onni, sen +miehen, jota hän rakasti. + +Voimakas, nuori nainen tunsi lämmön kasvavan rinnassaan. Hän tahtoi +pelastaa miehen onnen, sen miehen, jota hän rakasti. Hän oli jo antanut +niin paljon, että hän sai antaa vielä enemmän sille miehelle, jota hän +rakasti. Hän tahtoi antaa oman voimansa valkoiselle lemmen kukalle sen +kalpean naisen sydämmessä. Hän tahtoi antaa kaikki mitä hänellä oli, +että sen miehen onni pelastuisi, sen miehen, jota hän rakasti. + +Ja hän paljasti oman sydämmensä ja viilsi siihen haavan. Syvän haavan. +Siitä haavasta vuoti hänen lämmin, punainen sydänverensä. Sillä hän +kostutti sitä valkoista lemmen kukkaa, jotta se imisi voimaa hänen +sydänverestään ja kävisi punaiseksi. + +Ja kalpea lemmen kukka sen kalpean naisen sydämmessä kävi punoittavaksi +sen voimakkaan naisen sydänverestä, mutta hetkeksi vain. Sitten se +lakastui ja kuoli. Se ei kestänyt sitä lämmintä sydänverta, joka vuosi +sen voimakkaan nuoren naisen sydämmestä, sillä se oli sen kalpean naisen +kalpea kukka. + +Ja se nuori nainen, joka oli sydänverensä antanut, näki kuinka mies +murtui, kun se kalpea lemmen kukka kuoli. Hänen tähtensä mies murtui. Se +mies, jota hän rakasti, ja jonka onnen hän oli tahtonut pelastaa. + +Ja se kalpea ja hieno nainen kävi entistä kalpeammaksi ja hienommaksi, +kun lemmen kukka hänen sydämmessään hukkui toisen naisen sydänvereen. Ja +hän katsoi kylmästi siihen toiseen naiseen ja varoitti häntä koskaan +enää kantamasta sydänvertaan pyytämättä kenellekään. Ei kestä hennot +lemmen taimet pyytämättä vuodatettua sydänverta. + +Ei tiennyt se kalpea nainen että sydänvertaan ei voi kukaan kahta kertaa +antaa. + +Se voimakas nuori nainen, joka oli sydänverensä antanut, värisi +tuskasta, suuresta, syvästä tuskasta. Ja hän tunsi kuinka hänen elämänsä +virtasi pois. Sillä sen elämä on ijäksi mennyt, joka sydänverensä antaa. + +Eikä siitä ollut mitään hyötyä kenellekään. Ei mitään. + + + + +SAIRAITA LAPSIA + + +Salon sydämmessä oli erakon mökki. Erakosta kerrottiin että hän tiesi +salaisuuden joka antoi ihmiselle rauhan niin suuren ja syvän kuin salon +hiljaisuus. + +Sitä erakkoa hakemaan läksi kerran mies, joka oli rauhansa kadottanut, +eikä jaksanut elää ilman sitä. Hän oli nauttinut paljon ja kärsinyt +vielä enemmän, ja paljon oli kertynyt mustaa hänen mieleensä, joka oli +surmannut rauhan. Ehkä tietäisi erakko neuvoa, mistä hän sen jälleen +löytäisi. + +Hän astui polkua myöten, joka johti lepikköön, missä suuret sananjalat +kasvavat lähteiden reunoilla. Ei ollut siellä erakon asuntoa. Ei ollut +se hymyilevän järven rannallakaan eikä aurinkoisella kukkulalla. Vasta +kaukana ahojen ja niittyjen ja metsäkylän takana salon sydämmessä hän +sen löysi, siellä missä polku kiertelee kuusien ja honkien välitse. +Siellä mies löysi erakon. + +"Sano, erakko, oletko onnellinen?" kysyi mies. + +"En tiedä", vastasi erakko. + +"Oletko ehkä onneton?" virkkoi mies. + +"En tiedä", sanoi erakko. + +Silloin mies hymyili hiljaa. + +"Nyt tiedän, erakko, että tunnet sen salaisuuden, jota etsin ja joka +mulle voi rauhan antaa. Sano se minulle, erakko, jotta minäkään en +tietäisi olenko onnellinen vai onneton." + +"En voi sitä sanoa", virkkoi erakko. "Ei voi toinen toiselle +salaisuuttaan antaa. Löydä se itse." + +"Mistä voin sen löytää?" kysyi mies. + +"Minne rauhasi kadotit?" kysyi erakko. + +"Ihmiset sen minulta veivät", virkkoi mies. + +"Jos luulet ihmisten rauhasi vieneen, niin hae sitä heidän luonaan", +sanoi erakko. + +"En löydä sitä koskaan heidän luonaan. Anna minun jäädä tänne, erakko. +Ehkä salosi mulle neuvoo mitä etsin", pyysi mies. + +"Mykkä on saloni. Se vain säilyttää salaisuuksia, ei ilmoita", vastasi +erakko. + +Mutta mies tuskastui. + +"En usko sinua, erakko, en usko. Kateellinen olet salaisuudestasi. +Salossa olet itsekin sen löytänyt. Täältä pitää minunkin sen löytämän." + +"Koeta", sanoi erakko. + +Mies jäi saloon. Hän kuunteli honkien huminaa, hän imi kostean sammaleen +ja puolukanvarsien tuoksun, hän tunsi päivän lämmön ja kesäsateen +virvoituksen -- mutta rauhan salaisuutta hän ei löytänyt. Ei löytänyt +sitä salaisuutta, joka saisi hänet unohtamaan oliko hän onnellinen vai +onneton. + +"Lähden pois luotasi, erakko. En kestä tätä enää. Erämaan hiljaisuus +painaa niin raskaasti", sanoi mies. + +"Lähde ihmisten luo", sanoi erakko. "Siellä sen salaisuuden löydät -- +jos löydät." + +Mies läksi ihmisten luo. Hän viipyi kuukausia, viipyi vuosia, mutta +sitten hän palasi erakon luo. Hänen silmänsä iskivät tulta ja ääni +vapisi vihaa. + +"En löydä salaisuutta, jota etsin. Huono oli neuvosi erakko!" + +"Mitä löysit ihmisten parissa?" kysyi erakko. + +"Kurjuutta löysin, en muuta. Veli vihasi veljeään, ystävä petti +ystävänsä. Valhetta löysin, kun hain totuutta. Vihaamaan opin heitä, en +muuta. Tarmoni tahtoisin käyttää tehdäkseni heidän kurjuutensa vielä +kurjemmaksi. Taitoni tahdon käyttää haavoittaakseni heidän myrkyllisiä +sydämmiään! Kostaa tahdon, tuhat kertaisesti kostaa!" + +"Mitä tahdot kostaa?" kysyi erakko. + +"Oman tuskani!" + +"Kuka on tuskasi luoja?" kysyi erakko. + +"Ihmiset." + +"Olet ihminen", sanoi erakko hiljaa ja lisäsi sitten: "Palaja siis +kostamaan -- jos voit." + +"En vielä lähde salostasi. Anna minun levätä luonasi hetkinen", pyysi +mies. + +"Lepää -- jos voit levätä", sanoi erakko. + +Mutta salon hiljaisuus painoi niin raskaasti eikä antanut lepoa, ja +kohta kiirehti mies taas pois maailmaa kiertämään. + +Vieri kuukausia, vieri vuosia, ennenkuin hän taas palasi erakon luo. +Hopeasäikeitä oli ilmaantunut ruskeisiin kiharoihin ja katse oli väsynyt +ja surullinen. + +"Väsynyt olen erakko. Joko sallit minun jäädä luoksesi lepäämään?" kysyi +mies. + +"Mitä löysit ihmisten seassa?" kysyi erakko. + +"Mitäpä olisin löytänyt enää. Lapsia, sairaita lapsia olivat kaikki. +Leikkikaluistaan riitelivät, tuulentuvista taistelivat. Miltä oli +särkynyt kaunis kuva, mikä kadehti toisen leikkilinnaa, mikä itki muita +lapsen huolia. Turhaan kävelin heidän joukossaan etsien ihmistä. Turhaan +hain vertaistani, jolle olisin voinut huoleni uskoa ja joka olisi minua +lohduttanut. -- En tiedä säälinkö heitä, vai enemmänkö heitä halveksin. +-- Väsynyt olen ja tahdon levätä." + +"Et löydä salossani lepoa vielä", virkkoi erakko, "etkä vielä lepoa +kaipaakaan, vaikka luulet. Jo olet alun salaisuudestani löytänyt. Palaja +takaisin vielä, niin löydät sen kokonaan. Silloin ei hiljaisuus enää +paina vaan kohottaa." + +Ja vielä palasi se väsynyt mies maailmaan. Vielä jätti salomaan rauhan. + +Mutta sitten hän tuli jälleen erakon luo. + +Silmien loisto oli syvä ja selittämätön kuin kaukainen kaipaus, mutta +pää oli kumarassa. + +"Mitä löysit nyt maailmassa?" kysyi erakko. + +Mutta mies ei vastannut. Hänen katseensa vain katsoi syvälle, niinkuin +hän olisi katsonut omaan sieluunsa. + +"Joko jäät luokseni salon hiljaisuuteen -- veljeni?" kysyi erakko. + +"Jo jään", sanoi mies hiljaa, "sillä nyt sen tiedän -- että sairas lapsi +olen itsekin." + +Ja erämaan rauha oli suuri ja syvä. + + + + +SISÄLLYS: + + Siv. +Hymni Humbugille 1 +Ystävyyttä 9 +Päivän poika 31 +Satiirikko 43 +Luonnonkaunista ja taidekaunista 59 +Hyvä tyttö ja paha tyttö 75 +Äiti 85 +Opettaja Touhio 93 +Satu pienestä rakista 105 +Tyytyväinen 117 +"And it isn't the shame" 127 +Sairaita lapsia 133 + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Totta ja leikkiä, by Aino Malmberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOTTA JA LEIKKIÄ *** + +***** This file should be named 15264-8.txt or 15264-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/2/6/15264/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/15264-8.zip b/15264-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..3ebe2a0 --- /dev/null +++ b/15264-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d4c02e9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #15264 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15264) |