diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16315-8.txt | 4705 | ||||
| -rw-r--r-- | 16315-8.zip | bin | 0 -> 88317 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4721 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16315-8.txt b/16315-8.txt new file mode 100644 index 0000000..3b9c2fb --- /dev/null +++ b/16315-8.txt @@ -0,0 +1,4705 @@ +The Project Gutenberg EBook of Nurmeksen kapina, by J. A. Bergman + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Nurmeksen kapina + Historiallinen kertomus Itä-Suomesta + +Author: J. A. Bergman + +Release Date: July 16, 2005 [EBook #16315] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NURMEKSEN KAPINA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders + + + + + + + + + +NURMEKSEN KAPINA + +HISTORIALLINEN KERTOMUS +ITÄ-SUOMESTA + + +Kirjoitti +J. A. Bergman + + +Alun perin julkaissut +Arvi A. Karisto 1916. + + + + +Tämä suomalaisen kansalliskirjallisuuden heräämiskauteen kuuluva teos +ilmestyi v. 1881 nimellä "Nevalaiset". Tekijä, joka on julkaissut useita +muitakin kaunokirjallisia tuotteita, käsittelee tässä tavallaan hyvin +harvinaista tapausta maamme historiassa. Veronkantaja Affleckin sorrosta +aiheutunut katkera mielenkuohu Nurmeksen talonpoikien keskuudessa v. +1710 meni nimittäin niin pitkälle, että yksityisen henkilön +vastustamisesta johduttiin kapinoimaan Ruotsin valtaa vastaan +venäläisten apuun vedoten. Järjestymättömästä talonpoikaisliikkeestä on +olemassa verrattain runsaasti asiatietoja, joita tekijä on tunnollisesti +käyttänyt surullisen ajankohdan ristiriitaisuutta kuvatakseen. + +Bergmanin pikku romaanilla on vieläkin merkitystä alkuperäisessä +tarkoituksessaan, historian kansanomaisessa esittämisessä. Toiselta +puolen se nyt itse on siirtynyt historiaan, kuvastaen niitä nuoren +kansallisen sivistyksemme kevätpäiviä, jolloin suuret ulkomaiset +mestarit ensiksi antoivat vaikutelmia alkavalle +kaunokirjallisuudellemme. Walter Scott on siten tuntuvasti saanut +määrätä tämän romaanin henkilövalintaa ja muuta sommittelua; tapaamme +latinaa rakastavan pedantin, noita-akan ja muita skotlantilaisen +suurmiehen vakauttamia piirteitä. Mutta tekijän ansioksi tulee, että hän +on kyennyt kaiken luomaan kotoiseen sävyyn, ja joskaan hänen tuotettansa +ei sovi arvostella kirjallisuutemme nykyisen korkeimman tason mukaan, +havainnee tavallinen lukija "Nurmeksen kapinan" sekä miellyttäväksi että +opettavaiseksi, kansalliseksi kertoelmaksi, jolla on sekä omaperäistä +että kirjallishistoriallista mielenkiintoisuutta. + + + + +I + +Vanhan sepän luona. + + +Vähän luoteeseen päin Savonlinnasta, nykyisessä Säämingin pitäjässä, +asui tämän kertomuksen tapahtuma-aikana vanha seppä nimeltä Jaakko +Nevalainen. Hän oli nyt seitsemänkymmenen vuoden ikäinen. Miehuutensa +päivinä oli hän ollut sotamiehenä ja sittemmin hoitanut jotakuta pikku +virkaa Savonlinnassa[1]. Niitä aikoja hän aina ylpeydellä muisteli. Nyt +oli hän häätynyt maaseudulle. Tuon tuostakin sai hän kuitenkin kuulla +jotain linnasta, johon Suomen pieni, urhoollinen sotaväki etelästä päin +oli vetäynyt, sittenkun Viipuri ja Käkisalmi olivat antautuneet +venäläisille. Vanhuksen ainoa poika, näet, palveli tässä sotaväessä ja +sai silloin tällöin luvan käväistä vanhaa isäänsä tervehtimässä. Isä +uteli pojaltaan kaikkea mitä tämä tiesi ja arveli sodasta, ja kun vanha +Jaakko sai kuulla jonkun vähemmän suotuisan uutisen, polki hän lattiaa +puujalallansa ja huusi: "kaikki on h--ssä". + +[1] Nimittäin sennimisessä linnoituksessa, joka perustettiin v. 1475. + +Vanhan Nevalaisen vaimo oli miestänsä kymmentä vuotta nuorempi. Heillä +ei ollut muita lapsia. Heidän luonaan nähtiin kuitenkin kaksi kaunista +nuorukaista, poika ja tytär, kumpikin nuoruuden kukoistavassa keväässä. +Poika oli vanhan Jaakon veljenpoika, joka oli oleskellut setänsä luona +osittain opissa, osittain huviksensa. Nuori neitonen, Anna, oli +Nevalaisen vaimon sisarentytär, joka orpona asui tätinsä luona. Näitä +nuorukaisia vanhukset suuresti rakastivat, ja etenkin Matleena-mummo -- +näin nimitettiin Nevalaisen vaimoa -- toivoi nuorukaisista lemmenjumalan +avulla pariskuntaa. Mutta nuori mies -- Juhana -- ei näyttänyt olevan +kovinkaan suuressa vapautensa menetyksen vaarassa. Kun Matleena kuvaili +hänelle Annan sävyisyyttä, siisteyttä, kauneutta ja kunnollista +mielenlaatua, niin nuori Juhana myönsi tuon kaiken; mutta kun Matleena +sitten pukkasi häntä kylkeen, sanoen: "noh! mitä sitten muuta +tarvitsee?" -- näytti Juhana hämilliseltä, murahti jotakin, otti +lakkinsa ja meni ulos. Silloin vanha mummo kädet puuskassa jupisi: "Ei +Jaakkoa kenenkään tarvinnut kylkeen tokaista. Hm! Eihän poika liene +johonkuhun muuhun silmäänsä iskenyt?" + + * * * * * + +Muutamana iltana syyskuun puolivälissä v. 1710 astuskeli vanha Jaakko +kiihkeästi edestakaisin pienoisessa kamarissaan; Matleena istui kamarin +eteisenä olevassa pirtissä kangasta kutoen, ja Anna kehräsi. Juhanaa +alettiin jo kaivata; hän oli tavallista pitemmän ajan ollut ulkosalla. +Anna vilhui silloin tällöin levottomasti ovea kohden, odottaen sitä +avautuvaksi ja Juhanan suopeita kasvoja ilmestyviksi esille. Mutta alkoi +jo hämärtää, ilta kului, eikä Juhanaa vain kuulunut. + +Vanha Nevalainen oli ulkomuodoltaan kunnioitusta herättävä. Harmaa, +rinnalle ulottuva parta, raikas hipiä, leveät hartiat ja kirkkaat silmät +tekivät arvokkaan sotilaallisen vaikutuksen, ja soturi olikin vanha +Nevalainen kaikesta sydämestään. Hän rakasti hehkuvasti isänmaatansa, +nyt sodan, nälän ja taudin rasittamana, eikä ollut se mies ukolle +mieleinen, joka uhui toivottomasta tilasta. Jos joku olisi +antautumisesta hiiskunut, hän varmaankin olisi saanut kokea vanhan +Jaakon oikean käden pontevuutta. + +Jaakko asteli edestakaisin kamarissaan, kuten sanottu. Hänen levoton +kopistelunsa ja äreä ääni, jolla hän silloin tällöin jupisi jotakin +itsekseen, osoittivat hänen mietteensä joutuneiksi ikävälle tolalle. + +"Lempo vieköön", ärähti vanhus ääneen ja löi nyrkkinsä pöytään, jonka +ohitse hän juuri kulki, "tämä on häpeällistä! Isänmaa jätetään kuin +leipäpala nälkäiselle koiralle, jottei tämä kimppuun tarraisi. Ei +Kaarle-kuningas niin tekisi, jos hän olisi likempänä! Seitsemänkymmentä +vuotta olen näillä kahdella silmällä nähnyt maailmaa ja sen menoa, mutta +moista surkeutta, kehnoa petollisuutta, rahanhimoa ja leväperäisyyttä +en, lempo soikoon, ole nähnyt Suomenniemellä. Se on tosi!" + +Vanhus otti pöydältä kaljahaarikan, veti siitä itseensä aimo siemauksen +ja alkoi taas mitellä lattiaa. + +"Onkohan mahdollista, mitä Suvantolan Aappo minulle äsken kertoi? +Voipiko uskoa, että semmoinen mies, joka Jumalan pyhää sanaa kansalle +julistaa ja aina pyhäisin rukoilee Kaikkivaltiaan suojelusta valtakunnan +hallitsijalle ja hänen perheellensä, että semmoinen mies saattaa +yllyttää kansaa luopumaan Jumalan asettamasta esivallasta ja antautua +ryssän alamaiseksi? Missä on sen miehen omatunto? Tai kunnia? Jos joku +toinen kuin pyhä mies sen tekisi, niin luodin totta maar hänen +aivoihinsa lennättäisin, mikäli häntä lähelle pääsisin. Mutta Jumalan +sanan julistaja -- rovasti -- onko Jumalakin nyt ruvennut meitä +sortamaan?" + +Näin tuumi vanhus. Samassa ovi avattiin, ja Juhana astui sisään. + +Vastatulleen olisi ennemmin luullut etelän lapseksi kuin pohjolassa +kasvaneeksi. Mustat suortuvat ympäröivät hänen poskiaan, jotka +tavallisesti olivat luonnostaan kalpeat, mutta milloin vähäinenkin +mielenliikutus nuorukaista elähytti, punastuivat ne kauniisti. Pitkät +silmäripset varjostivat nuorukaisen kauniita, tummansinisiä silmiä. Otsa +oli kaita ja valkoinen, nenä suora, suu ikäänkuin luotu puheellaan +viehättämään kuulijaa. + +Juhanan oleskellessa setänsä luona oli jäykkä vanhus muodostanut +nuorukaisen mielipiteitä melkoisesti omiensa kaltaisiksi. Jaakon innokas +isänmaanrakkaus ja kiivaus maan vihollisia vastaan kyti myöskin +nuorukaisen rinnassa, ainoastaan vähemmän jäykässä muodossa. Ja +luonnollistahan tämä olikin. Päiväkaudet sai Juhana kuulla setänsä +saarnaavan mielipiteitään, ja nuorukaisen sydän oli avoin kaikkinaisille +yleville vaikutelmille. + +Kun vanha Jaakko näki Juhanan, kirkastui hänen synkeä muotonsa +silminnähtävästi. Hän lausui: "Tulitpa oikeaan aikaan! Olen sinua jo +kaivannut, poikani!" + +"Tapasin erään kotoseudultani tulleen matkustavaisen ja siten tulin +viipyneeksi tavallista kauemmin", selitti Juhana. + +"Kotoseudultasi; vai niin. -- Siellähän -- no niin", -- keskeytti Jaakko +puheensa, "en tahdo vielä puhua huhuista, joita kuulin. Sinä olet niitä +harvoja, miltei ainoa, jotka oivaltavat tunteitani. Isänmaallisen miehen +pelkkä näkeminen virkistää mieltä monin verroin paremmin kuin hurskaat +laverrukset välttämättömästä kohtalosta. Äsken sain kuulla uutisia, +jotka panivat sappeni kuohumaan. Nyt alan asettua, kun näen, että toki +vielä on oikeita ihmisiä maailmassa. Poikani! Ruutia pitää olla +miehessä, muutoin hän on kuin ukontuhnio, joka puristettaessa pemahtaa +ilmaan hajuttomana savuna." + +Vanhus hengähti hetkiseksi ja alotti taas: + +"Olen minäkin ollut vaaran hetkellä mukana, sen tiedät. Silloin olivat +asiat alusta loppuun toisenlaiset kuin nyt. Yli puoli vuosisataa on jo +kulunut siitä, kun olimme Warsovan edustalla. Me tappelimme kuin +jalopeurat kolme päivää ja voitimme. Mutta olipa meillä siihen aikaan +erilainen komento, ja itse Kaarle X matkassamme. Nykyajan sota on +minusta kuin leikkiä vain, verraten niihin aikoihin. Ihmiset ovat +muuttuneet. Uskothan sen, Juhana?" + +Nuorukainen nyökäytti päätänsä. + +"Mutta olkootpa asiat miten tahansa", jatkoi vanha Nevalainen, "niin +tulee meidän kuitenkin rakastaa tätä maata ylitse kaiken, lähinnä +Jumalaa, hoitakoot sen asujamet sitä hyvin tai huonosti. Ja ryssää +vastaan me sodimme viimeiseen veripisaraan asti." + +Nuorukainen katseli hajamielisesti puhujaa. + +"Mikä perhana sinua vaivaa?" ärähti vanhus ja astui Juhanaa kohden. +"Onko joku onnettomuus tapahtunut? Kerro!" + +"Setä", sanoi Juhana hitaasti. "Minä pyydän saada lähteä kotiin." + +Vanha Nevalainen astui kaksi askelta taaksepäin ja katseli ällistyen +nuorukaista. "Siis hänkin on kuullut", jupisi Jaakko, jatkaen ääneen: + +"Kotiin! Olet siis kyllästynyt oloosi täällä. No eipä kummaa: vanhan +Jaakon jaarituksia olet jo saanut kuulla niin usein, että olet niihin +tuskaantunut. Sinä olet nuori; eihän siis tuo ole mikään ihme. Ei +suinkaan." + +Vanhan Jaakon oli työläs lausua viime sanojansa, niin murheelliselta +tuntui hänestä, että ainoa, joka häntä kunnioitti ja ymmärsi, nyt hänet +hylkäisi. + +"Hyvä setä", sanoi Juhana, joka myös tuli liikutetuksi, "en suinkaan ole +teihin kyllästynyt; aina olen mielelläni kuullut teidän opetuksianne +enkä voi niitä koskaan unohtaa." + +"Mikä sitten onkaan syynä pyyntöösi?" sanoi vanha Nevalainen. + +"Ajat ovat levottomat ja sota silmäimme edessä", haastoi Juhana. "Sen +vuoksi tahtoisin vielä käydä tervehtimässä vanhempiani, ennenkun on ehkä +myöhäistä. Sitäpaitsi on vaarallisia vehkeitä tekeillä Nurmeksessa." + +"On siis totta mitä kuulin", sanoi vanha Jaakko. "No, siinä tapauksessa +päätöksesi on oikeutettu. Mutta -- kuinka voin sinutta tulla toimeen? +Sinä olet auttanut minua ammatissani ja ollut parhaana +seurakumppaninani. Aikoisitko kauankin viipyä kotonasi?" + +"En varmaan tiedä", vastasi Juhana. + +"Ja sitten tulisit takaisin luokseni?" kysyi vanhus hitaasti. + +"Jos en siellä voisi ruveta ammattiani harjoittamaan, niin luultavasti +tulisin. Vaan jos voin, niin olenhan mielelläni lähellä vanhempiani", +selitti Juhana. + +"Totta kyllä, ja luonnollisesti", sanoi hajamielisesti vanha Nevalainen, +josta ilmoitus tuntui vähemmän tervetulleelta. + +Nevalaisen vaimon tulo keskeytti nyt jo muutenkin jäykistyneen +keskustelun. Hän tuli käskemään illallisaterialle. + +Pöydässä istuttiin hyvän aikaa äänettöminä. Vihdoin vanha Nevalainen +pari kertaa rykäistyään lausui: + +"Ikävän uutisen olen saanut kuulla. Rakas Juhanamme aikoo nyt lähteä +luotamme." + +"Todellako?" kysyi Matleena, katsellen suurilla silmillä ensin miestään, +sitten Juhanaa. + +"Aivan todella", vakuutti Jaakko. + +Anna oli ensin punastunut, sitten hän äkkiä kalpeni. Kyyneleet +tunkeusivat väkisin hänen silmiinsä, jotka hän suuntasi alaspäin, +salatakseen liikutustansa. + +"Ja mihin on aikomuksesi mennä?" kysyi Matleena-mummo Juhanalta. + +"Kotiin", vastasi Juhana. "Tahtoisin tavata vanhempiani, ennenkun sota +puolelta tai toiselta tekee esteen." + +Seurasi äänettömyys. Vanhukset olivat alakuloisina Juhanan päätöksen +johdosta. + +Ja Anna? -- Hänen rinnassaan riehui tunne, jota hän nyt enää tuskin voi +muiltakaan salata. Niinkuin muinoin Karthagon mainio kuningatar, +aaltojen ajeleman Aineiaan jouduttua hänen valtakuntaansa, rakastui +urhoon ja kauhistuksella sai kuulla tämän erkanevan hänen +läheisyydestään: eipä toisin Annakaan nyt vastaanottanut sanomaa Juhanan +lähdöstä. Hänen sydämensä syvimmässä pohjukassa piili nuorukaisen kuva +ylväänä ja kirkkaana kuin toivon tähti. Ja nytkö se oli sammuva? Kunpa +hänellä olisi edes ollut jokukaan peruste toivoon, että Juhana hänestä +piti! Mutta tämä ei ollut millään lailla osoittanut hellempää tunnetta +neitoa kohtaan. Anna oli levollisesti kärsinyt tämän näennäisen +kylmäkiskoisuuden. Eihän Juhana kuitenkaan ollut häntä mitenkään +loukannut! Ja hän oli toivonut, että heidän välinsä vielä muuttuisi, -- +että joku arvaamaton tapaus herättäisi nuorukaisen rinnassa +vastarakkauden tunnetta. + +"Sinä olet vakaa päätöksessäsi lähteä?" tiedusti vielä vanha Nevalainen. + +"Niin olen", vastasi Juhana, "ja toivoakseni ette päätöksestäni +pahastu". + +"En voi sinua kieltää lähtemästä", lausui Jaakko, lisäten: "Tuo, +muijani, parasta olutta pöytään. Juokaamme lähtömalja rakkaan veljeni +pojan kunniaksi." + +Matleena teki kuten käsketty oli. Vanhan Nevalaisen silmiin kohosivat +kyyneleet, kun hän nosti oluthaarikan ja joi. + +"Minä olen jo korkeassa ijässä", lausui Jaakko, "enkä tiedä, kauanko +Herra enää suopi minun elää. Ehkä nyt viimeisen kerran näen sinut, +poikaseni. Kuule siis vanhan setäsi muistutus! Ole aina vilpitön. +Rakasta isänmaatasi enemmän kuin omaa henkeäsi! Sinä olet joutuva +koetukseen. Kummallisia vehkeitä kuuluu sieltäpäin, jonne aiot lähteä. +Niin häpeällisiä ne ovat, etten voi niitä mainita. Niitä tulee sinun +estää; jos ei sana auta, niin on työ tarpeeseen. Sinun pitää estää. Ja +sinä teet sen. Sen vuoksi lieneekin tuo lähdön halu sinussa syntynyt. +Tämä usko minua lohduttaa. Jumalan siunaus olkoon muassasi." + +Nyt noustiin illallispöydästä. Vielä istuttiin jonkun aikaa +pakinoimassa. Juhana katseli kaipauksella kaikkea ympärillään. Pienetkin +huonekalut olivat nyt hänen mielestään tavallista suuremman arvoisia. +Vanha Nevalainen astuskeli edestakaisin, jupisten itsekseen jotakin, +mistä kukaan ei voinut saada selvää. Hän ei ollut ensinkään hyvällä +tuulella. Anna hyöri korjaten pois ruoan pöydältä ja pannen evästä +huomisaamuksi Juhanalle. Neito oli kaunis nähdä kuin vasta puhjennut +ruusu. Silloin tällöin tipahti kyynel hänen silmistään eväspussiin, ja +se lohdutti Annaa, että edes jotakin muistoa hänestä joutuisi Juhanan +matkaan. + + * * * * * + +Vihdoin käytiin levolle. Kaikkien uni oli vähemmän tyydyttävä, mutta +erittäinkin Anna pysyi valveilla. "En voi häntä unohtaa", valitti neito +ja painoi päänsä kyynelten kostuttamaa pielusta vasten. "Voi, jos joku +muu saa hänet omakseen! Onneton se neito, joka vie minun lemmittyni! -- +Mutta väärin teen! En tahdo hänelle onnettomuutta toivoa. Eläkööt he +onnellisina -- ja kauan -- ja kaukana minusta... Tahtoisinpa nähdä sen +neidon, joka hänet voipi itseensä suostuttaa. Ei! Parempi etten näe enkä +kuule mitään. Minä tahdon kuolla pois näistä ahdistavista oloista." + +Näin riitaiset ajatukset ajelehtivat Annan sielussa. Kun aamurusko +kultaili itäistä taivaan rantaa, nousi Juhana virkeänä vuoteeltaan. Hän +lausui hellät hyvästit vanhuksille, joita aavisteli tuskin enää +näkevänsäkään. Säälien puristi Juhana Annan kättä. Tämä näytti +jotensakin reipastuneelta. -- Tien haarassa kääntyi Juhana vielä +katsomaan taaksensa. Tuolla seisoivat kolme hänelle rakasta henkilöä: +harmaapäinen, ylväs rautio ja hänen kunnioitettava vaimonsa, jonka +tasaista luontoa Juhana piti suuressa arvossa, ja tuolla seisoi myös +punaposkinen, mustasilmäinen, kahdeksantoistavuotias tyttönen, +kuumeisella innolla silmäillen kohta tien haarassa näkyvistä katoavaa +nuorukaista. Kyyneleet kohosivat Juhanan silmin; hän otti lakin +päästään, heilautti sitä ilmassa ympäri hyvästelyksi... Vielä hetkinen, +ja nuorukainen oli hävinnyt tienhaaran taakse. + + + + +II + +Rovasti. + + +Karjalassa olivat olot tähän aikaan hyvinkin kurjat. Näillä mailla hyvin +tunnettu majuri ja kruunun verojen kantaja Simo Affleck rasitti jo +ennestään köyhää kansaa kiskomisillaan. "Ilkeyksistään ja +väärinteoistaan mainiona hän vieläkin elää kansan taruissa", lausuu +muuan historioitsija. Karjalan raukoilla rajoilla hän sai melkein +rauhassa harjoittaa ilkitöitään. Hallituksella oli kylliksi muuta +huolehdittavaa, ja se ei suinkaan voinut panna pahaksi, että +veronkantaja oli ankara, sillä rahaa tarvittiin, ja sitä oli vähän. +Itselleen oli majuri koonnut melkoisesti tavaraa Kiteellä, Pielisissä ja +Nurmeksessa oleviin hoveihinsa, Suorlahteen, Lieksaan, ja Hovilaan. +Niinpä Hovilassa arvioidaan olleen omaisuutta 5000 taalarin arvosta. + +Kauan oli rahvas näillä seuduin kärsinyt majurin väkivaltaisuutta. +Vihdoin sen maltti loppui, ja se ryhtyi kaikenlaisiin vastustuspuuhiin. +Kuitenkaan ei tämä vatarinta olisi suurta merkinnyt, ellei se olisi +saanut kannatusta taholta, jolle Suomen kansa ainiaan on tottunut +luottamuksella katsomaan: kirkolta. Ja tämä kannatus oli mitä +omituisinta laatua. Se ei yllyttänyt kansaa vähempään kun Venäjän avulla +hankkimaan pelastusta rasittajansa ikeen alta. + +Muutamana syyskuun aamuna vaelsi Nurmeksen pitäjässä kaksi miestä +maantietä eteenpäin. Toinen näistä oli elänyt jo ohi parhaan miehuutensa +ijän. Tummansinertävä sarkatakki ja samankarvaiset housut olivat hänen +pukunansa. Päässä oli kupera, musta huopahattu, kädessä vankka keppi +ulkomaan puusta; kepin ylipäätä koristi hopeahulkki, jossa oli +luettavana omistajan nimikirjaimet P. H. + +Tämä mies oli Pielisten senaikuinen rovasti, Pietari Haerkepaeus. + +Enemmän kuin rovasti olisi hänen seuralaisensa vetänyt katsojan huomiota +puoleensa. Edellisen muodossa ja käytöksessä ilmeni se vakavuus ja +maltti, jolla etevämpi tavallisesti osoittaa ylemmyyttänsä alhaisemmalla +henkisen edistyksen asteella olevaa kohtaan. Jälkimäinen koetti vilkkain +liikkein ja äänensävyänsä vaihdellen elävästi esitellä jotakin asiaa. +Rovastin kumppani oli rokonarpinen, lyhyenläntä mies. Hänen karsaaseen +katsovat silmänsä välähtelivät tuhkatiheään kuin särmikäs jalokivi valoa +heijastellessaan. Se vilkuttelu oli pahaenteistä, kylmää kuin +päiväpaisteen kimmellys iljangolta. -- Tätä miestä muuten pidettiin +suuressa arvossa terävän järkensä ja myöskin varakkuutensa vuoksi, ja +nurmeslaiset erittäinkin suosivat Yrjö Sormuista Affleckin ankarimpana +ja vaarallisimpana vastustajana näillä mailla. + +"Sanoit kansan ällistyneen kuulutuksen johdosta?" kysyi rovasti +ikäänkuin heräten syvistä mietteistä. + +"Niin", virkkoi Sormuinen. "Lisänä vaikutti sekin, että kappalaisen +poika, Eerikki maisteri, luki sen vapisevalla äänellä, milloin +punastuen, milloin vaaleten. Tsaari Pietarin nimi jäi häneltä puoleksi +kurkkuun. Toisin tässä varmasti edistyttäisiin, jos te, kunnianarvoisa +herra rovasti, saarnaisitte meidät irti tästä surkuteltavasta +alamaisuudesta, semmoisen vallan alta, joka ei meitä jaksa suojella." + +"Ajattelematon tosiaan olin, kun niin tärkeän toimen uskoin nuoren pojan +tehtäväksi", myönsi rovasti. "Mutta en luule asiain vielä hukassa +olevan. Sanoithan useankin jo olevan taipuvainen uuteen tuumaan?" + +"Sanojeni takana seisovat Karjalainen, Ikoset, Nyyrinen, Sykkö ja +Tikka", luetteli Sormuinen. "Kyllä tappuroita on, kun tulta saadaan." + +"Entä Nevalainen?" kysyi rovasti. + +"Sipo Nevalainen!" hymähti Sormuinen halveksivasti. "Mitäpä hän meistä +huolii, tuo hurskas, isänmaallinen mies! Hän oli mennyt ulos kirkosta, +kun kuulutus luettiin, tietysti ollakseen hovilaisille mieleen, sillä +Björn Finne oli kirkossa." + +"Mitähän hovilaiset tästä kuulutuksesta ovat arvelleet?" kysyi rovasti. + +"Ne ovat pitäneet sitä hullutuksena, tyhjänä unelmana", sanoi Yrjö. + +Veri kuohahti kirkonmiehen aivoissa. Hän kohotti keppinsä, heilutti sitä +ja lausui: "Tyhjänä unelmana! Sata vuotta takaperin, viisikymmentäkin +vuotta sitten olisi tämä ollut haavetta. Mutta nyt se ei ole unelma. +Aika on tullut, hedelmä on kypsi, ja niinkuin kylvetään, saadaan +niittää." + +Yrjön silmät välähtivät, ja hän katseli mielihyvällä rovastin uhkaavaa +muotoa. Hengenmies jatkoi: + +"Rakas isänmaamme on ehdottomasti kykenemätön vastustamaan uutta valtaa, +joka kasvaa idässä. Jos meidän puolustajamme arvaisivat oikean etunsa, +niin eivät turhaan sälyttäisi sodan kuormaa jo ennestään rasitetun maan +hartioille. Jos isänmaansa puolustaja on kiitettävä, on kaksin +kolminkertaisesti kiitettävä se, joka johtaa pois sodan kauhut maastaan, +pelastaen tuhansia kuolemasta ja hädästä." + +"Kristillinen ajatus!" vahvisti Yrjö Sormuinen. + +"Minä tunnen sydämessäni", sanoi Haerkepaeus, "että armon Herra +korkeudessa on valinnut minut, alhaisen käskynhaltijansa, hankkimaan +teille pelastusta. Toiselta puolen teitä ahdistaa sota ja nälkä, jopa +ruttokin, toiselta Affleck, Karjalan Antikristus. Olette siis kahden +tulen välissä. Asema ei ole vain tukala, vaan suorastaan mahdoton +sietää." + +"Aivan oikein", virkkoi Sormuinen, joka ihmetellen kuunteli rovastin +sujuvaa puhetta. + +"Siitä ei siis ole kysymystä, että tuumamme olisivat epärehellisiä tai +moitittaviakaan", vakuutti rovasti. "Tiedän että ne moniaiden silmissä +siltä näyttävät. Mutta heistä ei tarvitse välittää. Kyllä minä otan +kaikki nuhteet osalleni. Kiittämättömyys on tavallista maailmassa. Siksi +paljon olen historiaa lukenut. Olenpa samalla myös lukenut useasta +kansasta, joka huonon hallituksen sijalle on ottanut uuden." + +"Ja meidän hallituksemme on tosiaankin huono", sanoi Sormuinen. "Missä +se meitä auttaa? Asettaa vain mitä kelvottomimman päällikön johtamaan +väkeämme ja kiskoo meiltä viimeisenkin äyrimme, ylläpitääkseen päätöntä +armeijaa." + +"Puhut aivan totta", yhtyi rovasti. Hetken mietittyään hän lisäsi: "Ei! +Tämän surkeuden pitää loppua. _Minä_ saarnaan tulevana pyhänä." + +Taaskin Yrjön silmät välähtivät. "Kunnianarvoisa herra rovasti! Minä +uskon varmaan, että kun kansa kuulee teidän sille selittävän sen etuja +--" + +"Ja oikeuksia", lisäsi rovasti. + +"Niin juuri; minä uskon että kun _te_ selitätte perusteet uuteen +toimintaan, niin kansa yksimielisesti suostuu ehdotukseen." + +"Toivokaamme niin", sanoi rovasti. "Minä tarjoan heille pelastusta. Jos +ovat sen tarpeessa, niin se lienee heille mieleen. -- Kas, kuka tuolla +tulee noin kiiruusti?" + +"Tuomas Turuinen", sanoi Yrjö. "Muutoin vakava mies. Mikä hänet on noin +touhuiseksi saanut?" + +Tulija kohotti kunnioittavasti lakkiansa, nähdessään edessänsä korkeasti +oppineen rovastin. + +"Sinä näytät liikutetulta", lausui Haerkepaeus, katsellen vastaantulijaa +tarkkaavasti. "Kerro minulle, mikä on mielesi rauhaa häirinnyt. Minun +velvollisuuteni on, jos mahdollista, lohduttaa kärsiväisiä." + +"Oi, herra rovasti, näitä kurjuuden päiviä", päivitteli Turuinen, +"joiden vertaisia en vielä koskaan ole nähnyt. Tuskinpa vihollinen lie +niin inhottava kuin ne, jotka pakosalla olevan kuninkaan käskyjä muka +toimittavat. Aamulla olin mies melkoisissa varoissa; nyt, herra rovasti, +ovat multa vieneet miltei puolet omaisuudestani. Niitä verikoiria, niitä +verikoiria! Suokaa anteeksi, että näin kristitöntä mielialaa kannan, +mutta kostonhimo vallitsee sydäntäni." + +"Ystäväni", lausui rovasti suopealla äänellä, "sinä näytät hyvin +rauhalliselta mieheltä ja olet kai siksi tunnettukin. Paljon arvatenkin +olet kärsinyt, ennenkuin mielenmalttisi on loppunut. Eivät nekään, jotka +ovat olleet tunnetut kristitystä mielenlaadustaan, ole voineet hillitä +vihaansa, kun ovat nähneet vääryyttä harjoitettavan; sen todistaa +raamattu. Sinun kuohumustasi en siis ensinkään voi ankarasti tuomita." + +"Armollinen herra rovasti", haastoi Turuinen, "te olette totinen +seurakunnan paimen, joka sitä puolustatte villipetoja vastaan. Vaan +meillä talonpoika-raukoilla ei liene muu neuvo tarjona kuin +kärsiväisesti odottaa parempia aikoja." + +"Kärsiväisyydellä on rajansa", virkkoi Haerkepaeus. "Ei Luoja ole meitä +ainoastaan kärsimään luonut. Hän on meille suonut vapauden, ja jos sen +ansaitsemme, niin ei tarvita orjina olla, joskaan ei esivalta olisi +oma." + +"Aivan niinkuin arvoisa herra rovasti sanoo", lausui Sormuinen. "Emmehän +orjiksi voi olla aiottuja." + +"Mutta miten voidaan pelastusta saada?" kysyi Turuinen. + +"Etkö ollut kirkossa?" kysyi Sormuinen. + +"En voinut päästä. Vaimoni oli kipeä", vastasi Turuinen. + +"Etkös ole kuullut kuulutuksesta?" kysyi rovasti. + +"Sanottiin siellä maisterin höpisseen jotakin ryssästä, -- jota ei hän +eikä seurakunta ollut ymmärtänyt", lausui Turuinen. + +"Se poika-tomppeli", jupisi rovasti, lisäten ääneen: "Hän ei osannut +asiaa selittää. Mutta hän oli kuitenkin oikeassa. Meidän täytyy ruveta +ryssän kanssa liittoon." + +"Liittoon?" kysyi Turuinen ällistyen. "Onkohan se suotavaa?" + +"Se on ainoa keino pelastukseemme", vakuutti rovasti. + +"Mutta venäläinen on meitä aina vainonnut. Esi-isämme ovat aina heitä +vastaan taistelleet", sanoi Turuinen. + +"Eipä niinkään", väitti Haerkepaeus. "Kun muinoin ruotsalaiset tahtoivat +tyrkyttää kristinoppia karjalaisiin, tekivät nämä liiton Venäjän +kanssa." + +"Voi niin olla", sanoi Turuinen. "Mutta" -- + +"Ei mitään muttaa", sanoi Sormuinen. "Rovasti tuntee nuo asiat paremmin +kuin sinä." + +"Aivan varmaan; sen myönnän", kiiruhti Turuinen sanomaan. + +"Jos haluat sietää hovilaisten kiristyksiä, niin siedä", lausui Yrjö. +"Me muut rupeamme vastarintaa tekemään ja saamme apua Venäjältä." + +"Minä en aio enää sietää mitään, kun vastarintaan voin nousta. Jos +venäläiset meitä auttavat, niin rupean minäkin liittoon", lausui +Turuinen. + +"Asia on päätetty", sanoi rovasti. "Pyhänä tulee uusi uskollisuuden vala +vannottavaksi kirkossa. Puhuttele sitä ennen tuttaviasi ja tule heidän +kanssaan kirkkoon. Asettukaa saarnastuolin läheisyyteen." + +"Minä teen niinkuin käskette, arvoisa herra rovasti", sanoi Turuinen. + +"Voipihan sinuun luottaa?" tivasi rovasti terävästi silmäillen Turuista. + +"Tuomas Turuinen ei ole koskaan sanaansa syönyt", vakuutti talonpoika +vakavasti. + +Nyt oli ehditty pappilan kujan kohdalle. Rovasti jätti hyvästi toverinsa +ja läksi kujaa astelemaan. Sormuinen ja Turuinen jatkoivat matkaansa. + +"Tosiaankin rovastilla on puhetaitoa", kiitti Sormuinen. + +"Oikein sanot", myönsi Turuinen. "Puolessa tunnissa olen muuttunut +enemmän kuin viidessäkymmenessä vuodessa." + +Rovasti ei mennytkään kappalaispuustelliin, jossa pastori Samuli Jockman +poikansa Eerikin kanssa häntä hartaasti odotteli saadaksensa kuulla, +olisiko Haerkepaeus mahdillansa voinut peruuttaa viimepyhäisen +hairauksen. Rovasti poikkesi muutamalle polulle, kulki sitä hyvän +matkaa, tuli pienoisen puron luo, jonka yli hän meni, nousi puron törmää +ylös ja astuskeli vieläkin taipaleen metsätietä. Vihdoin hän seisahtui +mökin eteen. + +"_Etiam infimae sortis homo potentissimis qvandoque officia praestare +potest_"[1], jupisi pyhä mies, joka oli hyvin perehtynyt latinankieleen, +niinkuin papit yleensä siihen aikaan. Sitten hän kolmasti kolkutti +oveen. + +[1] Alhaisinkin olento voi joskus tehdä palveluksia mahtavammille. + +Ovi avattiin, ja ulos kurkisti akka, joka varmaankin veti vertoja +Louhelle. Yläleuasta pisti esiin yksi hammas, alaleuka oli aivan +hampaaton. Musta, vanukkeinen tukka riippui hartioille. Hänen muotonsa +ei ollut viikkokausiin tullut likempään tuttavuuteen veden kanssa. +Yllään oli akalla keltainen hame, joka oli paikkoja täynnä. Yläruumista +ympäröi sininen nuttu, ja päässä oli tulipunainen huivi, likainen ja +repaleinen. Akka oli päällepäätteeksi silmäpuoli ja siis täydellisesti +"_anus horrida_"[1], niinkuin Haerkepaeus jupisi hänet nähdessään. + +[1] Kauhea akka. + +"Jumalan rauha, Horman Malla", lausui rovasti akalle, joka syvästi +kumarrellen viittasi puhujaa astumaan sisälle. Toinen ei halunnut +viittausta noudattaa, vaan istuutui kivelle mökin edustalle. + +"Mikäs armollisen rovastin on johtanut minun alhaisen oveni eteen?" +kysyi Malla. + +"Tarvitsen apuasi", sanoi Haerkepaeus. + +"Se on teille aina tarjona. Minä olen köyhä akka-parka ja palvelen +mielelläni mahtavia, joilta saan jonkun rovon", lausui Malla. + +"Kukin elää virastaan", virkkoi Haerkepaeus, ja hänen suunsa vetäysi +tuokioksi kummalliseen hymyyn. Hän jatkoi: "Sinulla on suuri valta +ihmisten taikauskon vuoksi. Nyt sinun pitää ilmestyä ennustajana, -- +puhua merkeistä taivaalla ja maassa, nähdä vanhan vallan onneton loppu +ja uuden vallan onnellinen alku. Tämän ennustaa tuo nykyisin idän +taivaalle ilmestynyt tähti, jonka on sanottu tämänvuotista ruttoa +ilmoittaneen. Pane kaikki kykysi liikkeelle." + +"Uskallanko kysyä, mikä on aikomuksenne, herra rovasti?" uteli Malla. +"Jos tiedän sen, niin voin paremmin suorittaa tehtäväni." + +"Minä tahdon meille paremman esivallan", kertoi Haerkepaeus. "Venäjän +mahtava tsaari, jolla kuuluu olevan rikkautta kosolta ja jonka mahtavuus +on suosta lumonnut näkyviin komean Pietarin kaupungin, hän on sopivin +hallitsijamme, ja hän voi varjella meitä vihollisten hyökkäyksistä +paremmin kun Ruotsin nykyinen hallitus. Kun tulemme uuden vallan alle, +saat sinäkin, Malla, hohtavia hopeakolikoita kosolta vaivoistasi. Tuossa +aluksi, jos olet minulle avullinen." + +Rovasti veti povestaan vehreän silkkipussin, jonka silmukkojen läpi +kuulti rahaa. + +Mallan silmä välähti. Hän ojensi laihan kätensä ja lupasi: + +"Minä palvelen teitä kuin ruumis sielua, sen takaan Jumalan nimessä." + +Taaskin ilmaantui rovastin huulille kummallinen hymy, joka piankin +katosi. + +"Tässä on rahat", lausui hän. "Laita niin, että kohta kuulen +toimistasi." + +Näin sanottuaan lähti rovasti taas astumaan, jättäen Mallan ihailemaan +saalistaan. Mutta vielä palasi rovasti mökille ja virkkoi noidalle: +"Sipo Nevalaisen luona sinun erittäinkin pitää käydä ja panna kaikki +kykysi liikkeelle, saadaksesi hänet yhtymään tuumiimme. Tämä on +tärkeätä, sillä täällä on puolue, joka pitää arvossa tuon kopean +talonpojan mielipiteitä ja käyttää niitä ohjeenaan." + +"Hänen luoksensa riennän huomisaamuna", lupasi noita. + +"Mene jo tänään", esitti rovasti. "Mitä tänään voi tehdä, ei pidä +huomispäiväksi lykätä." + +"Aika on tällä erää sopimaton", esteli Malla. "Huomenna on täysikuu, +silloin menen." + +"Tee miten parhaiten sopii", sanoi rovasti ja läksi taas astumaan, +jupisten: "Meillä on kummallakin vaikutusalana ihmisten usko, mutta +vähemmän vapaasti tuo noita liikkuu opintojensa nojassa kuin minä. Sehän +onkin sentään luonnollista. Hän julistaa taikauskoa, minä uskoa." + + + + +III + +Ryöstö. + + +Korkealla mäellä, ei kaukana Pielisjärven rannasta, oli muhkea rakennus, +jonka omisti Nurmeksen tähän aikaan mahtavin talonpoika, Sipo +Nevalainen. Talo oli kauniilla paikalla, josta näkyala oli vieläkin +kauniimpi. Pielisjärven aallot miellyttivät silmää, jos kaakkoon +katseli; pohjoisessa oli kaunis laakso, jonka toisella puolen maa kohosi +vuoreksi. Vuoren rinteellä kasvoi rehevää koivumetsää. Koillisessa +siinsi vuoria, ja lounaassa sekä lännessä näkyi osa Pielisjärven +perukkaa. Kun aamu- tai ehtooaurinko kultaili näitä seutuvia, olivat ne +peräti ihania, ja Nevalainen ei suinkaan vähäksi laskenut tätä puhdasta +luonnon sulouden nautintoa. + +Luokaamme nyt silmäys tähän mieheen, jolle kertomuksessamme kuuluu +johtava sija. + +Sipo Nevalainen oli puolivälissä kuudettakymmentä siihen aikaan, jolloin +tässä kerrotut kohtaukset tapahtuivat. Hänen reipas ryhtinsä ei olisi +tätäkään, ei suinkaan korkeata ikää antanut aavistaa: ainoastaan +korvallisilta harmahtavat hiukset osoittivat, että niiden kantaja jo oli +elämänsä jälkiosaan kerinnyt. Nevalaisen leveällä otsalla näytti +ajattelevaisuus majailevan. Hänen harmaansinertävät, läpitunkevat +silmänsä olivat tavallista edempänä toisistaan, jolla omituisuudella +kreikkalaiset kuvanveistäjät luomuksissaan ilmaisivat mahtipontisuutta +ja johtajakykyä. Kun mielenliikutukset Nevalaista häiritsivät, kävi +hänen otsansa tummansinertäväksi, ikäänkuin uhkaava ukonpilvi olisi +siihen asettunut. Alahuuli oli vähän etenevämpi ylähuulta, minkä +omituisuuden tavallisesti sanotaan osoittavan itsepäisyyttä. -- +Nevalaisen käytöksessä ilmeni aina arvollisuutta; hänen puheensa oli +sattuvaa ja lyhyttä. Hänen luonteensa oli voimakas, mutta samalla +haaveksiva. Usein vaipui hän mietteisiin, joista ainoastaan joku +ulkonainen vaikute hänet irtautti. Äkkiä hän silloin palautui +mielikuvituksen avaroilta aloilta todellisiin oloihin, täynnä intoa ja +voimaa. + +Nevalainen oli varsin tunnollinen; erittäinkin vääryys ja sorto saivat +hänen sappensa kiehumaan. Hän katsoi ihmisen arvoa alentavaksi, että +näitä paheita esiintyikään ihmisten parissa. Hän ei koskaan ollut niitä +harjoittanut eikä suvainnut niitä muillakaan. Tämä herkkätuntoisuus tuli +suuresti vaikuttaneeksi Nevalaisen vastaiseen kohtaloon. + +Luonnollista oli, että Sipon haaveksiva luonne hyvin suosi +yksinäisyyttä. Usein istui tuo iso, roteva mies muutamalla kunnaalla +kotitalonsa lähellä ajatuksiin vaipuneena. Olisipa luullut jonkun +jättiläisen vartioivan kumpuun kaivettuja aarteitaan, kun näki Sipon +silmää räväyttämättä katselevan Pielisjärven pintaa ja sitä ympäröiviä +metsiä. Välistä hän seurasi taivaan rannalla liitelevää lintua niin +kauan ja niin etäälle kuin sitä eroittaa voi. Kun se vihdoin katosi +näkyvistä, huokasi Nevalainen, koska hänen mielikuvituksensa, jossa +tämän linnun liiteleminen herätti ajatuksen vapaudesta ja +rajattomuudesta, näin ehkäistiin lennossaan. + +Nevalaisen vaimo, Katri, oli miestään kuutta vuotta nuorempi. Hän oli +erittäin tasainen luonnostaan, aivan kuin luotu tyyneydellään +siloittamaan Sipolle elämän vaivaloista, epätasaista tietä. Sipo hyvin +tunsi tämän ja piti vaimoaan suuressa arvossa. Katri oli nuoruudessaan +ollut kaunotar, ja vielä nytkin kangasti tuo nuoruuden viehättävä +kukoistus hänen muodossaan, niinkuin iltarusko suloisesti, vaikkapa +heikommalla hohteella, valaisee yön helmoihin vaipuvia maisemia. Neljä +lasta oli tällä onnellisella pariskunnalla ollut, joista lukijalle jo +tuttu Juhana oli nuorin ja paraiten tuli äitiinsä. Tätäkös vanhemmat +hellin silmin katselivat! Jo useat kerrat oli ollut kysymyksenä lähettää +Juhanalle sana tulla sedän luota kotiaan. -- Juhanan kaksi vanhempaa +sisarta olivat kuolleet jo lapsuudessaan. Veli oli seppänä +Rautalammilla. + + * * * * * + +Oli ihana syyskuun aamu. Rasvatyynenä loisti Pielisjärven pinta auringon +valossa. Portaillaan seisoi avopäin Sipo Nevalainen ja hengitti +mielihyvällä raikasta aamuilmaa. Hän oli juuri neuvonut muutamaa +renkiään töistä, jotka olivat tehtävät pellolla. Hetken seisottuaan +portailla meni Sipo sisälle. Katri tuli häntä vastaan. He kävivät pirtin +takana olevaan kamariin eineelle. + +"Olen tänään onnellisempi kuin pitkään aikaan", haastoi Sipo. "Tuntuupa +niinkuin huolet olisivat unohtaneet Nevalaisen olevan olemassa." + +"Rakas Siponi", lausui Katri, "kuinka iloitsenkaan siitä, että olet näin +tyytyväinen! Suokoon Luoja, että tätä onnellisuutta kestäisi pitkän +aikaa." + +"Niin, toivotaan", lausui Nevalainen. "Ajat ovat tosin rauhattomat, +mutta maltilla ja viisaudella voi paljosta pahasta päästä." + +"Arvatenkin", sanoi Katri; "viisaudellasi olet saanut aikaan sen, että +hovilaiset eivät vielä sanottavasti ole meitä ahdistaneet. Tuskin onkaan +ketään muuta, joka ei valita väkivaltaa luonansa tapahtuneen." + +"He ovat ehkä itse syypäät siihen", arveli Nevalainen. + +"Minkäpä väkivallalle tekee?" lausui Katri. + +"Väkivaltaa ei pitäisi tarvita kärsiä, jos ei tahdo", sanoi Sipo +painavasti. "Hovilaiset ymmärtävät sen, että minä en semmoista kärsisi, +ja siinä lienee salaisuus, miksi he eivät minua häiritse." + +"Mutta, hyvä Sipo, varuillaan saa kuitenkin olla", pelkäili Katri. "Olen +kuullut huhuja, että he aikovat käydä täällä, kopean Nevalaisen luona." + +"Älä pelkää, Katriseni. He eivät Sipo Nevalaista suututa", vakuutti +Sipo. + +"Mitäs ne pedot eivät uskalla?" virkkoi Katri. "Tikalta ja Syköltä ovat +eilen vieneet lehmän kummaltakin ja lyöneet Sykön vaimoa otsaan +seipäällä, kun hän koetti heitä estää." + +"Tämä on häpeällistä", sanoi Sipo, ja hänen otsalleen ilmaantui hetkeksi +tuo uhkaava pilvi. "Älkööt nurmeslaisia liioin ärsytelkö! Kohta lähenee +koston hetki." + +Juuri viime sanat lausuttuaan hän kuuli pirtin oven aukenevan. Hän astui +kamarista pirttiin ja näki Horman Mallan. + +"Jumalan rauha", tervehti Malla, viekkaasti vilhuen yhdellä silmällään. +"Olen tullut luoksesi selittämään tuon idässä loistavan tähden +merkitystä." + +"Noita-raukka", lausui Sipo, "käy muita pimittämässä. Minä en halua +selitystäsi kuunnella." + +"Sipo Nevalainen", vakuutti noita, ojentaen kuivettunutta ruumistaan +eteenpäin, "Horman Malla ei tyhjiä lörpöttele. Idässä kasvaa uusi valta, +niinkuin tuo tähti kaunis ja voimakas. Siitä sukeutuu meidän valtamme." + +"Tulevaisuus on meille tuntematon", sanoi Sipo. "Kaikkivaltias sen +määrääpi, vaan eivät semmoiset, jotka pääsiäisaattona vuokraavat itsensä +paholaiselle." + +"Mutta minulle on tulevaisuus tunnettu", huudahti noita. "Ennenkuin +päivä on laskenut, olet sinä, Sipo, onneton mies, ellet tahdo kuulla +ehdotustani -- ruveta liittoon Venäjän kanssa; siten voit pelastua +onnettomuudesta." + +"Minä ajattelen vielä samoin kuin äsken", lausui Nevalainen. "Mene +muiden luo etujasi tarjoomaan." + +"Anna kuitenkin edes ropo köyhälle akalle", pyysi noita. + +"Nyt en siihenkään suostu, ehkä vasta", epäsi Sipo kärtyisästi. + +"Ylpeä Nevalainen, muista! Ropoa et antanut köyhälle akalle. Saatpa +vielä enemmänkin antaa niille, jotka eivät apuasi tarvitse. Hahhahhaa! +Malla tuntee tulevaisuudenkin, sen kohta saat nähdä." + +Noita meni. Hänen ilkeä naurunsa soi pitkän aikaa Sipon korvissa. Mutta +vihdoin tuli hän taas entiselleen ja alkoi levollisesti Katrin kanssa +puhella Juhanasta. Tämä aine oli Katrille kaikista mieluisin, ja kohta +olivat vanhukset yhtä onnellisia kuin ennen Mallan tuloa. + +Päivä oli jo puolissa, kun Katri kujalle katsastaen lausui Sipolle: +"Kas, ketä tuolla tulee? Kahdet kärryt. Nyt ajavat hilasta sisään. +Kiiltävät napit yhdellä miehellä takissa! Jumala armahtakoon, +hovilaisiahan nuo ovat!" + +Katri oli säikähdyksestä mennyt kalpeaksi. Sipo lohdutti häntä +tyvenesti, sanoen ettei mikään vaara nyt uhannut, ja astui sitte +tulijoita vastaanottamaan kartanolle. + +Tänne oli saapunut kolme miestä. Kiiltävänappinen oli majurin lähin +uskottu, Pietari Jessenhaus, jota talonpojat nimittivät Jästihanskaksi. +Hän oli lyhyt, laiha mies, jonka muodossa kuvastui rautainen lujuus. +Harvat hiukset peittivät sivulta hänen kaljua päätään; nenä oli iso, +silmät harmaat ja terävät. Jessenhaus oli Nevalaisen kanssa +samanikäinen. + +Toinen tulleista oli Björn Finne, entinen Pähkinälinnan nimismies. Finne +oli punaverinen, punapartainen, roteva ja lihava mies, lystikäs +puheissaan ja tavoissaan; ylitse kaikkea maan päällä hän rakasti +ryyppyjä, jos ne näet eivät olleet aivan mietoja. Viinapäissään teki hän +usein häiriötä veronkannossa, ja Jessenhaus harvoin uskalsi antaa +Björnin yksikseen ryhtyä virkatoimiin. Muutoin oli Björn hyväsydäminen, +ja nurmeslaiset surkuttelivat, että niin siivo mies oli niin ilkeään +palvelukseen joutunut. Björnin siivous oli luonnollisesti kuitenkin vain +suhteellista. + +Kolmas tulijoista oli hoikka, pitkä mies, rahvaalle kaikista +hovilaisista vastenmielisin, sillä hän peijasi yleisöä konnankoukuilla +ja kavaluudella. Hän ja ankara Jessenhaus olivat yhdessä vastine +Affleckille, joka itseensä yhdisti kummankin palvelijansa +pää-omituisuudet. Tämä kolmas -- henkiherra Rietrikki Arnkijl -- oli jo +harmaapäinen, vaikka hän vasta oli puolen vuosisataa elänyt. Hänen +silmänsä olivat isonlaiset ja kellertävät, nenä punottava. Hieno, +harmahtava parta ympäröi arvoisan henkiherran kasvoja. + +Näin olivat nyt kaikki Hovilan veronkantajat lähteneet Sipoa +tervehtimään, sillä tätä retkeä pidettiin tärkeänä ja sen päättymistä +epätietoisena. Tavallisesti vain yksi tai kaksi näistä veronkantajista +oli matkassa -- Affleck itse ei ollut nykyisin Nurmeksessa, hän oli pari +päivää sitten mennyt Kajaaniin ja muistuttanut siitä, että kaikki +menisivät Nevalaisen luo. Jos eivät asiat kävisi hyvin, (jota hän ei +siltä tahtonut peljätä), asettaisi hän ne kyllä oikeaan Kajaanista +palattuansa. + +Kun Nevalainen oli tullut kartanolle, lausui hänelle Jessenhaus: "Me +olemme tulleet luoksesi, Nevalainen, kantamaan sitä lisäveroa, joka +kuninkaallisesta käskystä nyt tulee Suomesta kerättäväksi." + +"Minä tervehdin teitä", sanoi Sipo. "Niinkuin Björn Finne tietää, olen +minä maksanut veroni; jos nyt uutta vaaditaan, niin olen siihenkin +maksuun taipuva, kun saan kuulla ja nähdä sen kuninkaallisen käskyn." + +"Me tiedämme", lausui Arnkijl, "että sinä, Nevalainen, aina olet valmis +uhraamaan tavaraasi kärsivän isänmaan eduksi. Sen vuoksi et nytkään +vastusta tätä lisäveroa, jota ainoastaan varakkaammat suorittavat. Ajat +ovat huonot, mutta kuitenkin totinen isänmaan ystävä mielellään rientää +auttamaan kurjaa Suomenmaata, jonka kohtalo toki piakkoin tulee +paremmalle kannalle; sen olemme saaneet luotettavalta taholta kuulla." + +"Minä olen tosiaankin isänmaan ystävä", sanoi Nevalainen, "ja sen surkea +tila surettaa minua enemmän kuin monta muuta. Olen myös valmis uhraamaan +varoistani isänmaan alttarille, kun niiden näen sinne joutuvan. Mutta +tämä veronkanto tuntuu minusta vähän kummalliselta. Pyydän siis saada +nähdä kuninkaallisen kirjeen." + +"Sinä epäilet siis rehellisyyttämme?" murahti Jessenhaus. + +"Suokaa anteeksi, että olen tullut epäileväksi", sanoi Sipo, "mutta +nykyaikaan kuulee puhuttavan semmoisistakin veronkannoista, jotka +kirjoitetaan rästiin kaksinkertaisina, jos ei maksaja heti voi niitä +suorittaa. Mutta se sinään. Pyydän saada nähdä sen kirjeen." + +"Kuule, Sipo Nevalainen", sanoi Jessenhaus terävästi, "tämmöistä +kohtelua eivät kuninkaan käskynhaltijat ole tottuneet kokemaan hänen +alamaisiltaan. Punnitse sanasi, ennenkuin puhut, ettet jälestä kadu." + +"Minä olen jo aikoja sitten tottunut ajattelemaan mitä puhun", vastasi +Nevalainen. "Mutta niin kauan kuin maassa sanotaan oikeutta olevan, saa +kukin itseänsä puoltaa." + +"Oikein puhuttu", myönnytti Björn, jota Nevalaisen arvokas käytös ja +puhe suuresti miellyttivät, "mutta eihän tässä nyt oikeutta rikotakaan. +Sinä maksat, ja me eroamme hyvässä sovussa." + +"Niinpä selität tätä seikkaa kuin paholainen raamattua", sanoi Sipo +naurahtaen ja jatkoi sitten kääntyen Jessenhausiin: "Jos saan nähdä +kirjeen, jossa veron suuruus on määrätty ja kuinka laajasti sitä tulee +kantaa, niin suostun maksuun." + +"Ja jos meillä se kirje nyt onkin taskussa", sanoi Jessenhaus vihasta +väristen, "ja jos emme katsoisi olevamme velvollisia sitä näyttämään +kaikenmoisille uppiniskaisille ja hävyttömille alamaisille: etkös sitten +maksaisi?" + +"Koska olette noin avoin puheessanne, niin olen minäkin suora. Minä +ymmärrän, että tämä vero jääpi omaan taskuunne, koskette voi sitä +perustaa laillisesti, ja siinä tapauksessa en aio maksaa", kieltäysi +Sipo. + +"Meidän täytyy siis omin luvin periä saatavamme", lausui Arnkijl. + +"Saatavanne!" naurahti Sipo. + +"Niin juuri, saatavamme", sanoi Jessenhaus. "Sinä saat nähdä, että tosi +on edessä." + +Nyt veronkantajat alkoivat astua talon portaita kohden, ikäänkuin +mennäksensä sisään. + +Nevalainen kiiruhti heidän edelleen, puikahti äkkiä ovesta sisään ja +pani sen säppiin. Ryöstäjät jäivät oven taakse seisomaan; heiltä oli +pääsy teljetty. + +Mutta hovilaiset olivat siksi tottuneet tämmöisiin kohtauksiin, etteivät +tästä ymmälle tulleet. Björn Finne sieppasi porstuasta kaksi sapilasta, +joilla hän pönkkäsi oven, niin ettei voinut sisäpuoleltakaan tulla ulos. +Sitten asettuivat Björn Finne ja Arnkijl, kumpikin pistooli kädessä, +kartanolle, ja Jessenhaus riensi ottamaan kärryistä rautakangen ja +siirtyi aitan luo, jonka oven hän parilla kangeniskulla halkaisi. + +Hän vei kaksi kärryistä tuomaansa säkkiä aittaan, täytti ne viljalla ja +kantoi ne sitten takaisin. + +Pirtin ovea kohden kuului sillaikaa ryntäyksiä, mutta se ei myödännyt. +Äkkiä kajahti pyssynlaukaus. Nevalainen oli akkunasta ampunut +Jessenhausia, juuri kun tämä asetti säkin kärryihin. Luoti suhahti +veronkantajan korvan juuritse tallin seinään. + +Veronkantajat kiiruhtivat nyt pois, koska odottivat toistakin laukausta. +He olivat jo ehtineet kujan suuhun, kun Nevalainen löi akkunan rikki ja +hyökkäsi pihalle. Viha oli hänen muotonsa muuttanut oudoksi. Tuuli +heilutteli hänen hiuksiaan ympäri ohimoita, joissa pullistuneet suonet +näyttivät, mikä kiihoitus nyt teki luonteeltaan rauhallisen talonpojan +aivan raivostuneeksi. Hän kohotti oikean kätensä rosvoja kohden ja +uhkasi kähisevällä äänellä: "Vuoroin vieraissa käydään! Vielä tulee +sekin aika, jolloin ette soisi tehneenne näin." + + + + +IV + +Rovasti jatkaa tointaan. + + +Kohta sen jälkeen kun hovilaiset olivat käyneet ryöstöretkellään +Nevalaisen luona, levisi siitä huhu kulovalkean nopeudella ympäri +seurakuntaa. Itsekukin aavisti, että Nevalainen ei tuota väkivaltaa +antaisi anteeksi ja varmaankin tuntuvalla tavalla koettaisi kostaa +hovilaisille. + +Ehtoopuolella samana päivänä, jona ryöstö oli tapahtunut, tuli Sormuinen +käymään Nevalaisen luona. Nämä kaksi miestä eivät viime aikoina olleet +eläneet aivan sovussa. Edellisen raju luonne ja vallanhalu oli +jälkimäiselle varsin vastenmielinen. Olipa heidän välillänsä puoli +vuotta takaperin ilmi torakin syntynyt; useat kyläläiset olivat olleet +läsnä ja pitäneet kuka Nevalaisen, kuka Sormuisen puolta. Mutta +vastoinkäyminen yhdistää enemmänkin eroavaisia luonteita kuin +yllämainitut, ja niin kävi nytkin. Yhteinen vihollinen on välistä +parempi liittäjä kuin pintapuolinen sovinto. Näin arveli itsekseen +Sormuinen, suunnatessaan askeleensa Nevalaisen taloon, eikä hän +erehtynytkään käsityksessään. + +Päivä oli Sipolta kulunut hitaasti. Hän oli miettinyt montakin keinoa, +miten kostaa hovilaisille, ja vihdoin tullut siihen päätökseen, että +yleinen rynnäkkö Hovilaan oli sopivin. Väkivalta oli väkivaltaa vastaan +asetettava. Tämmöisen rynnäkön voi erittäinkin nyt toivoa onnistuvan, +kun majuri itse, joka oli tunnettu kelpo päälliköksi, oli Kajaanissa. +Kun Hovila oli valloitettu, jakaisi talonpoikaisjoukko keskenään ne +tavarat, jotka sinne olivat kootut, ja täten kukin saisi osaksi omansa +takaisin. Veronkiskureille tuomittaisiin joku sopiva rangaistus, jonka +perusteella voisi toivoa, etteivät he senjälkeen enää nurmeslaisia +häiritsisi. + +Näin mietiskeli Nevalainen. Kun Sormuinen oli häntä tervehtinyt ja +_onnitellut_ tapahtuneesta, "koska se teko oli avannut Sipon silmät ja +täten tuottanut oivan jäsenen siihen liittoon, joka hankki kostoa +hovilaisille", ruvettiin nyt yhdessä tuumin miettimään keinoja koston +saavuttamiseen. + +Hetken kuunneltuaan Sipon ehdotuksia muistutti Sormuinen: "Veikkoseni, +sinä olet mielestäni liian hätäinen. Kostaa tahdomme. Mutta meidän tulee +niin varustaa itsemme, ettemme voi joutua tappiolle." + +"Aivan niin", myönsi Nevalainen, "ehkä olen liian kiihtynyt. Senpävuoksi +on hyvä, että teräväjärkinen ja tyyni mies on neuvottelemassa kanssani. +En tahdo voida järkeäni hallita; se huutaa myötäänsä: kosta!" + +"Se on oikeuden ääni", sanoi Yrjö, ja hänen silmänsä välähtivät. "Niin +minäkin aina ajattelen. Mutta minussa ei leimua kulovalkea, vaan +sydämessäni palaa kirkas tuli, joka yön pimeydessä johtaa ajatukseni +niinkuin majakka kostoa kohti. 'Valvo, valvo!' huutaa minussa ääni; 'kun +vihamiehesi nukkuvat, valvo; kun he ovat matkalla, seuraa heitä hiljaa, +varovasti, ryntää heidän niskaansa ja riistä heiltä omaisuus ja henki. +Tee heidät aina levottomiksi, että he unestaankin kavahtavat +kuuntelemaan, eikö Sormuinen ole läheisyydessä.' Semmoinen on +kostonhimoni: ei leimahteleva, vaan tyven ja sitkeä." + +"Sinä tosiaan osaat vainota!" lausui Sipo. "Oi, tulkoon se henki +minuunkin! Minä olen heitä suvainnut, vaan taivas on varmaan sen vuoksi +minua rangaissut." + +Ovi avattiin, ja Sykkö astui nyt sisään. Tämä mies, joka oli saanut +äsken kärsiä hovilaisten väkivaltaa, oli Venäjän Karjalasta kotoisin. +Hän oli jonkun aikaa sitten muuttanut Suomen puolelle, täällä +harjoitellut pienoista kauppaa ja koonnut itselleen pikku omaisuuden. +Hän oli erittäinkin oppinut kunnioittamaan Nevalaista tämän vilpittömän +ja tasaisen kohtelun takia. + +"Ne hävyttömät, ne hävyttömät!" jupisi Sykkö sisään tullessaan ja +vetäisi vasemman käden sormilla läpi ruskean partansa. "Ah! mie en olisi +uskonunna, että näin voidaan käyttää itseään Suomessa! Kyll' meilläki +toisess' Karjalass' virkamiehet ottavat saatavans', vaan he ymmärtävät +sen ottaa niin, ettei maksaja siitä pahastu. En maar minä rupee täällä +olemaan, kun tämmöistä joka päivä rupee näkemään; minä lähden +kotipuoleeni. Sen tulin nyt sanomaan, että Sykkö lähtöö rajan taa. Jätä +sieki tää kurja maa ja tule mukaan. Suuressa arvossa olet luonamme." + +Niin puhui Sykkö Sipo Nevalaiselle. Tämä käski vieraan istuutua penkille +ja levähtää; nyt mietittiin juuri, miten hovilaisille voitaisiin kostaa +heidän ilkitöistään. + +"Sykkö", sanoi Nevalainen, "sinä olet saanut kärsiä viattomasti +väkivaltaa niiltä, jotka muka ovat kuninkaan käskynhaltioita näillä +seuduilla. Kun sinua on aivan syyttömästi kiristelty, olisit nyt valmis +lähtemään pois maastamme, vähintäkään koettamatta saada kostaa +pahantekijöille. Se ei käy laatuun. Me olemme miehiä; sen tahdomme kohta +näyttää. Jos kotiasi palaisit, asiain tällä kannalla ollen, luulisivat +kaikki, että huono on tämä maa, jossa ei väkivaltaakaan edes koeteta +vastustaa. Ei! Ensin kosto ilkityöntekijöille, ja sitten vasta sopii +muuta ajatella. Karjalan suuri suku on tottunut oikeuteen, ja häpeäpä +olisi, jos Ruotsin puoleen kuuluva osa siitä saisi kärsiä enemmän +väkivaltaa kuin toinen." + +"Mutta nyt ei hallitus jouda oikeutta meille jakamaan", pahoitteli +Sykkö. "Sillä on täysi työ sodasta." + +"Jos ei hallitus jouda, niin tahdomme itse sen tehdä", sanoi Nevalainen. + +"Jos voimme", mutisi itsekseen Sykkö, jonka rohkeus ja luottamus +oikeuteen ylipäänsä ei ollut kovin suuri. + +Ulkoa kuului jalkojen kopinaa, ja sieltä tulivat Turuinen, Karjalainen +sekä Samuli Ikonen. + +"Jopa viimein Sipokin sai nähdä, mitä hovilaisilta saa odottaa", +huudahti Karjalainen, pitkänlainen, hyvin liikkuva ja puhelias mies. +"Nyt alkavat koko pitäjän talolliset olla koeteltuja." + +"Ja nyt on meidän vuoromme käydä koettelemaan", sanoi Yrjö Sormuinen. +"Miehet! vapauttamme on tallattu, ja sitä emme aio suvaita. Ylös +puolustamaan oikeuksiamme!" + +"Polttakaamme noiden paholaisten pesä poroksi", huusi Ikonen. + +Paksu ja tyynimielinen Turuinen, johon myös yleinen into alkoi +vaikuttaa, lausui vakavasti: "Minä suon noille veronkiskureille niin +paljon pahaa kuin ajatella voin. Mutta mikäs on paras keino päästä +pyrintöjensä perille? Mitäs sanotaan liitosta Venäjän kanssa?" + +"Minä uskon", sanoi Nevalainen, "että me ominkin voimin saatamme +rangaista hovilaisia, ja siten onkin kunniamme suurempi". + +"Minä olen toista mieltä", selitti Yrjö Sormuinen. "Jos tahdomme +kostomme täydelliseksi, niin on liitto se keino, joka epäilemättä vie +meidät päämäärään. Meidän hyökkäyksiämme voidaan ehkä torjua, sillä +Affleck saa sotilaita avukseen, ainakin jonkun satamäärän, mutta jos me +olemme tehneet liiton, niin saamme apua siltä vallalta, joka ymmärtävän +arvelun mukaan kuitenkin vihdoin pääsee voitolle. Ainoastaan hupsu voi +enää luulla, että Ruotsi jaksaa tässä kohden pitää puoliaan Venäjää +vastaan, jos ei se saa apua muualta; apua taasen ei näy tulevan." + +"Oikein ja hyvästi lausuttu", sanoi Karjalainen. + +"Mutta tuosta liitosta voisi tulla meille haittaa semmoista, jota emme +voi aavistaa", arveli Nevalainen. "Ja onkohan aivan oikein ryhtyä +liittoon isänmaan vihollisen kanssa?" + +Hän oli juuri virkkanut nämä sanat, kun rovasti Haerkepaeus astui +sisään. + +"Tässä tulee mies, joka voi sinulle selittää liiton merkityksen", sanoi +Yrjö, jonka silmät välähtivät, kun hän näki arvoisan rovastin. Kaikki +nousivat paikoiltaan ja kumarsivat kunnioittavasti. Tovin hengähdettyään +haastoi rovasti: + +"Minä sain kuulla, että Hovilan miehet taaskin ovat väkivaltaa +käyttäneet, ja tällä kertaa on se kohdannut miestä, joka arvonsa vuoksi +ei voi mitenkään suvaita, että oikeutta näin poljetaan. Affleck on +manannut esiin myrskyn, joka nyt alkaa olla korkeimmillaan. Pielisjärven +rantamaiden asukkaat ovat vuoron jälkeen saaneet kokea mitä +hävyttömintä, mitä julminta kohtelua mieheltä, jonka pitäisi kiittää +kansaa siitä, että se nurkumatta uhraa viimeisenkin roponsa huonosti +puolustetun isänmaan eduksi. Kristillinen mieliala voi paljon kärsiä, +mutta sietämiselläkin täytyy olla rajansa. Jumalan armo on suuri, ja +joskin Hän on Suomen kansaa kurittanut sen synneistä, niin on hän sille +myöskin suonut oikeuden elää vapaudessa eikä orjana. Yöt, päivät olen +isänmaan kurjaa kohtelua ajatellut. Pimeä on nykyisyys, valitettavasti +näyttää tulevaisuuskin pimeältä. Meitä uhkaa idän mahtava kansa. Jos +rauhakin solmitaan, niin kohta taas raivoo sota rajoillamme, sillä tätä +makupalaa ei Venäjä hevillä aio jättää. Äärettömästi saa kansa nähdä +kurjuutta tämän vuoksi; asemamme tekee maamme alituiseksi +riitakapulaksi. Ainoa ja turvallisin keino on, niin uskon, ruveta +liittoon Venäjän kanssa. Joku arvelee: se ei lie oikein tehty; Venäjähän +on vihollisemme. Siihen minä vastaan: Oliko Ruotsi ystävämme, kun sen +miehet, miekka toisessa ja risti toisessa kädessä, nousivat +rannoillemme? Eikö vielä vuosisata ja toista kulunut sen jälkeen, kun +Varsinais-Suomi oli kristitty, ja hämäläiset pitivät ruotsalaisia +verivihollisinaan? Ja karjalaiset vielä pitemmän aikaa vastustivat +heidän maahansa lännestä tunkevaa vihollista, vieläpä tekivät liiton +novgorodilaisten kanssa, torjuakseen ruotsalaisia maastaan. Olen +ihmiskunnan vaiheita tutkistellut ja nähnyt, että ystävyydestä ei +kansojen välillä ole puhumista. Se, joka on voimallinen, valloittaa +voimattomat tai ainakin pysyy vapaana. Mutta jos kansamme edelleen pysyy +niin verrattain harvalukuisena kuin nyt, täytyy sen liittyä toiseen, +voimallisempaan. Tässä tulee nyt kysymykseen, jaksaako Ruotsi meitä +puoltaa Venäjää vastaan. Minä en sitä usko. -- Mutta tuolla liitolla on +vielä toinenkin puoli, ja se varmaankin elähyttää teitä enemmän kuin +vastamainitut mietteet. Me emme voi toivoa lievitystä kohtaloomme, +joskin sota loppuisi, niin kauan kuin Affleck saa elämöidä näillä +seuduin. Hän saa milloin tahansa sotaväkeä puolustamaan kruunun tavaraa +muka, ja me emme voi hänen ilkitöitään estää. Mutta jos Venäjältä +käväisee täällä kolme-, neljä-, viisisataa miestä, niin täytyy Affleckin +pötkiä tiehensä. Maksamme mielellämme tästä avusta kohtuullisesti; +sitten menevät Venäjän miehet takaisin maahansa, ja me elämme edelleen +sen hallituksen alla, joka meitä jaksaa suojella." + +Talonpojat olivat tarkkaan kuunnelleet rovastin puhetta. Ei hisaustakaan +kuulunut pirtissä, kun nuo painavat lauseet tulvivat rovastin huulilta. +Hänen lopetettuaan nousi Yrjö Sormuinen vastaamaan: + +"Läsnäolevien puolesta kiitän kunnianarvoisaa herra rovastia noista +pontevista sanoista, jotka ovat meidän kunkin mieleen juurtuneet +herättämään uutta toivoa ja elinvoimaa. Me iloitsemme siitä, että +meidänkin oikeuksiamme näinä sorron aikoina valvoo semmoinen mies, jota +kaikkien täytyy kunnioittaa hänen tietojensa ja älynsä takia." + +"Latinalainen sanoo: _Ad communem utilitatem confer, qvantum potes_", +virkkoi Haerkepaeus. "Se on suomeksi: Tee mitä voit yleiseksi hyödyksi." + +"Tämä liitto on siitäkin syystä meille etuisa, että kun venäläiset +tulevat näille maille, niin meidän ei heidän ystävinänsä tarvitse +peljätä mitään kostoa", sanoi Karjalainen. + +"Ja vieläpä voimme toivoa itsellemme liitosta muitakin etuja", arveli +Ikonen. + +"Ja minä puolestani", sanoi Sykkö, "pitäisin sen ilahuttavimpana liiton +hedelmänä, jos synnyinmaani ja nykyinen olinpaikkana yhdistettäisiin". + +"Pääasia on nyt kuitenkin Affleckin poistaminen seuduiltamme", huomautti +Sormuinen. + +Nevalainen, jonka suusta kukin odotti kuulevansa jotakin, istui ääneti, +tirkistellen lattiaan. + +"Mitäs lausut, Nevalainen, ehdotuksesta?" kysyi rovasti huomatessaan, +että yksi ei vielä ollut hänen puhettaan kiittänyt, tiesi jos +hyväksynytkään. + +Nevalainen nousi penkiltä, loi tarkastelevan silmäyksen läsnäoleviin ja +puhui sitten: + +"Arvoisa herra rovasti ja kunnioitetut muut läsnäolevaiset! Olen +kuunnellut teidän puhettanne, ja älyni ja tunteeni ovat joutuneet +riitaan. Tunnen sydämeni syvyydessä vastahakoisuutta tuollaiseen +liittoon. Pidän luvattomana keinona, että osa kansalaisista tekee liiton +vihollisen kanssa, toisen osan tätä vastustellessa. Mutta minä ymmärrän +myös, että me omin voimin ja voimattoman hallituksemme avulla emme pääse +paremmalle kannalle. Ja tämä tila on semmoinen, että siitä täytyy hakea +pelastusta. Tuo liitto lienee ainoa keino, jolla voi Affleckin ilkitöitä +rangaista. Ainoa toivoni on, että se lakkautetaan sitten kun Affleck on +karkoitettu. Minä siis yhdyn liittoon, en pelosta, en voiton himosta, +vaan ainoastaan oikeuden vaatimuksesta. Kun oikeutta ei saa kotona, +täytyy sitä etsiä muualta tai ainakin välikappaleita sen +saavuttamiseen." + +Kaikki hyväksyivät ääneen Nevalaisen puheen. + +"Herkkätuntoinen liittolainen on aina luotettava", kuiskasi rovasti +Sormuiselle. + +"Pyhänä minä saarnaan kirkossa", sanoi rovasti hetken kuluttua. "Silloin +toivon teidän olevan saapuvilla, sillä tämä asia tulee kysymykseen." + +Kokoontuneet lähtivät nyt kukin kotia. + + * * * * * + +Pyhänä oli Nurmeksen kirkkoon kokoontunut paljon väkeä kuulemaan +Pielisten rovastia. Huhu oli levinnyt yli seurakunnan, että rovasti oli +tullut tarjoomaan pelastusta nykyisestä surkeudesta, ja kukin odotti +suurella malttamattomuudella virren päättymistä. Silloin ilmestyi +Haerkepaeus saarnastuoliin. Hän alotti saarnansa hiljaisella äänellä, +puhui onnettomista ajoista ja kansan kärsimyksistä. Kuinka kauan tätä +onnettomuutta kestäisi, oli aivan epätietoista, -- luultavasti niin +kauan, kunnes uusi hallitus tulisi Suomelle. Sillä vaikkapa rauhakin +tulisi, saisi kuitenkin Affleck tehdä ilkitöitään niin kauan kuin +nykyinen hallitus tuolla meren takana Suomen kohtaloita määräisi. -- +Rovasti kertoi nyt nuo jo ennen kerrotut valtiolliset ajatuksensa, ja +päätös oli, että nyt oli paras liittyä Venäjään. + +Saarnan lopuksi luki rovasti, jonka rohkeus ei enää tiennyt rajoja, +rukouksen venäläisen hallitsijaperheen puolesta! Sitten hän lausui +valankaavan ja käski kaikkien sitä kuunnellen nostaa kaksi sormea +taivasta kohden ja vannoa uskollisuutta tsaari Pietarille. + +Kirkossaolijoita elähytti joko kostonhimo Affleckia vastaan tai +voitonpyynti, vieläpä rangaistuksenkin pelko, koska niitä, jotka eivät +vannoisi, uhattiin venäläisten kostolla, ja näin tämä merkillinen +jumalanpalvelus -- josta, ynnä muusta kertomukseemme kuuluvasta, Waasan +hovioikeuden arkistossa löytyvät kantakirjat kertovat -- luovutti +isoimman osan asujamista näillä seuduin laillisen hallituksensa alta. + + + + +V + +Elsa. + + +Mäen rinteessä kohosi hongikon ympäröimänä Yrjö Sormuisen talo. Se oli +suoraan pohjoiseen Nevalaisen talosta eikä sopinut tänne näkymään. + +Yrjö, joka oli pitäjän mahtavimpia miehiä, oli myös isältään perityn +asuntonsa laittanut hyvään kuntoon. Samoin kuin Nevalainen ei hänkään +vähääkään tahtonut herrastella missään suhteessa. Niinpä hän antoi +talonsakin ulkonaisesti niin vähän kuin mahdollista erota muun rahvaan +rakennuksista. Sisäpuolelta hän kuitenkin oli varustanut huoneet +kaikenlaisilla mukavuuksilla, ja hänen sisarensa Elsa oli täällä kaikki +järjestänyt erinomaisella aistilla. Kun joku ihmetteli sitä sievyyttä, +jota kaikkialla Yrjölässä oli nähtävänä, lausui Yrjö hymähtäen: "Älkää +kiittäkö! Mitenkäpä minä, talonpoika raukka, olisin voinut hienoihin +tapoihin tutustua." Kuitenkin Yrjö katsoi kiitoksen varsin ansaituksi ja +tarkoitti tuolla lauseellaan letkauttaa hovilaisia, jotka hokivat, että +talonpoika on talonpoika, hienompiin tapoihin ja sivistykseen mahdoton. + +Lyhyt syyspäivä alkoi jo hämärtää. Sormuisen talossa istui isohkossa +pirtissä pankon luona, leimuavan valkean ääressä, Yrjön 20-vuotias +sisar. Elsa Sormuinen oli epäilemättä kaunein neitonen, mitä näillä +seuduin voi nähdä, ja etäämpääkin sai etsiä naisolentoa, joka siinä +määrin läheni kauneuden aatteellista täydellisyyttä. Hänen vartalonsa +oli solakka ja sorea kuin nuori korpikoivu. Pitkät, kahdelle palmikolle +kootut hiukset ympäröivät marmorinvalkeata kaunista otsaa ja mitä +viehkeimpiä kasvoja. Niinkuin kaksi kirkasta tähteä loistivat siniset +silmät pitkien silmäripsien alta. Posket olivat heleänpunaiset, ja +neidon nauraessa muodostui niihin kumpaankin pienet syvänteet, joihin +varmaankin Lemmettäret olivat kätkeyneet. Suu oli kuin itse Afroditeen +luoma; kädet ja jalat olisivat taiteilijankin vaatimuksia tyydyttäneet. +Tämmöinen kukka -- Elsaa nimitettiin hänen erinomaisen kauneutensa +vuoksi Karjalan kukaksi -- kasvoi tähän aikaan Karjalan sydänmaassa. +Eikähän tuo outoa ollut, sillä kauneus ei onneksi ole sidottu ainoastaan +rikkaiden ja mahtavien majoihin; se piilee useinkin kuin lähteen silmä +erämaassa ja pysyykin täällä tavallista viehättävämpänä, kun ei ainakaan +suuremmassa määrin ole liehakoitsijoita saapuvilla, ylistyksillään +puhaltamassa ylpeyden samum-tuulta kainon olennon mieleen. + +Elsa oli juuri lopettanut työnsä ja siirtänyt rukin syrjään. Hän nousi +nyt ja otti seinältä kanteleen, säestäen sillä runoa, jonka lauloi +heleästi ja suloisella äänellä: + + Enpä tiedä enkä taida + selkeästi selvitellä, + mikä juoksi mieleheni, + mikä aivohon osasi + aivan ankara ajatus, -- + mikä syttyi syämmeheni, + tuli ennen tuntematon, + kun ma vuotta viisitoista + olin jättänyt jälelle. + -- -- -- -- -- -- -- + Tuolla sytevi syämmen + peitetyissä pohjukoissa + toivon tuli tuntematon, + tuli outo ja tukala, + jot'en saata sammutella + enkä raski raiskaella. + Tuonne kiiruhtaa kivasti + kaikki kieleni tarinat, + tuonne aivoni ajatus, + tuonne suosio syämmen + toivon poluille pimeän, + ahtahille aavistuksen, + syämmelleni suruisten, + syämmelleni suloisten! + +Neito nousi taas laulettuaan, ripusti kanteleen seinälle ja istuutui +valkean ääreen, jatkaen edellistä työtään. + +Hetken oli Elsa istunut rukin ääressä, kun hän kavahti kuullessaan +porstuasta kopinaa. Pirtin ovi avattiin, ja Yrjö astui sisään. + +"Hyvä siskoseni", lausui Yrjö, joka näytti olevan erittäin hyvällä +tuulella, "minä lähden huomen-aamulla Pielisiin. Talonpojat ovat minut +valinneet ja valtuuttaneet sinne tuumailemaan tärkeästä asiasta, joka +jäi rovastin sanomatta, kun hän niin nopeasti toissa päivänä lähti +täältä. Tän'iltana vielä pistäyn Nevalaisen ja Karjalaisen luona. Täytä +sillaikaa matkapulloni ankkurista, joka on pienessä aitassa, pane se ja +vähän sitä hyvää lampaanlihaa laukkuun, ja myös parhain takkini ja +liivini, jotta ilmaannun säädyllisessä asussa arvoisan rovastin eteen." + +Yrjö ei pitkään aikaan ollut näin lempeästi puhutellut sisartaan. Päin +vastoin oli hän tavallisesti töykeällä käytöksellään ja kärtyisyydellään +saanut Elsan silmät kyynelehtimään. + +Elsa lupasi tehdä, mitä veli käski. + +"Tiedätkös, siskoseni", haastoi Yrjö, "että nyt koittaa meille +iloisemmat päivät? Meidän ei enää tarvitse Affleckia totella ensinkään." + +Tämä Yrjön tyytyväisyys ei Elsaa juuri elähyttänyt. Hän kyllä olisi +iloinnut siitä, että Affleckin ilkityöt estettiin; mutta toiselta puolen +ei liitto ollut hänelle mieleen, ja toisekseen ei tällainen satunnainen +avomielisyys Yrjön taholta voinut häivyttää kaiken edellisen +käyttäytymisen vaikutelmaa. + +"Vapaat olemme", jatkoi Yrjö, joka ei huomannut sisaren hajamielistä +katsantoa tai siitä huolinut. Leimuavaan takkavalkeaan tuijottaen hän +lisäsi: "Jonakuna syysyönä aiomme sytyttää semmoisen valkean, jossa koko +Nurmes mahtuu lämmittelemään." + +"Mitä puhutkaan, Yrjö?" sanoi sisar peljästyen. + +"Enpä juuri vaarallista", virkkoi Yrjö. "Hovilaisille tahdomme valmistaa +pienen suppuriisin, niinkuin rovasti sanoo." + +"Vaan silloin ehkä viattomatkin saavat kärsiä", lausui Elsa. + +"Viattomat!" naurahti Yrjö. "Tähän aikaan ei ole eroitusta viallisten ja +viattomain välillä. Nyt on vain kysymyksenä voida pysyä hengissä tai +kuolla, ja mies se, joka puolensa pitää." + +Näin lausuttuaan meni Yrjö ulos. Elsa katsoi huoaten veljensä jälkeen. +"Oi veli", hän puhui itsekseen, "luonteemme ovat eroavaiset. +Äiti-vainajani sanoi minun tulevan häneen ja Yrjön isäänsä." + +Veljen mentyä nousi Elsa penkiltä, mennäkseen täyttämään Yrjön käskyjä. +Samassa astui sisään vieras. Vastatullut seisahtui lähelle ovea, jonne +ei takkavalkea sopinut valaisemaan, koska uunin suu oli toisaalle päin. + +Tuntematon kysyi, oliko Sormuinen kotona. Kun tähän kysymykseen +vastattiin kieltävästi, pyysi vieras saada istahtaa penkille +levähtämään, koska hän sinä päivänä oli kulkenut pitkät matkat. + +Elsa tuijotti huoneen pimeään osan, nähdäkseen minkä näköinen puhuja +oli, mutta tämä oli siksi varjossa, ettei Elsa voinut häntä eroittaa. +Elsaa arvelutti jättää outoa miestä pirttiin niin kauaksi, kunnes hän +oli täyttänyt veljen eväslaukun. Toiselta puolen oli myöskin liian kovaa +heti ajaa väsynyttä matkustajaa maantielle. + +Matkustaja näki pyyntönsä saattaneen Elsan kahdelle päälle, ja päätti +lopettaa nuoren neitosen epäilykset. Hän astui esiin ja sanoi eri +äänellä kuin äsken: "Hyvää iltaa, Elsa!" + +Elsa kavahti ja oli vähällä vaipua lattialle. Heleänpurppuraisina +hohtivat hänen poskensa, äkkinäisestä liikutuksesta tunkeusivat +kyyneleet hänen silmiinsä, ja hän kuiskasi: "Juhana!" + +Se ääni, jolla hänen nimensä mainittiin, pani nuoren miehen sydämen +nopeammin sykkimään. + +"Elsa! Sinä et ole unohtanut minua!" virkahti nuorukainen. + +Neito katseli kainosti lattiaan ja kohotti sitten silmänsä Juhanaan, +joka astui Elsaa kohden ja sulki hänet syliinsä, painaen ensimäisen +lemmen suudelman neidon huulille. + +Juhana Nevalainen oli nyt saapunut synnyinseudulleen, mutta ennen kuin +meni kotia, päätti hän sivumennen käväistä Sormuisen talossa, jonne +häntä veti voimallinen kaipuu. + +"Kuinka äkkiarvaamatta tulitkaan!" lausui neito loistavin silmin +katsellen soreata nuorukaista. + +"Minulle tuli halu saada nähdä ne, jotka ovat sydämelleni kaikista +kalleimmat", sanoi Juhana. "Eihän voi tietää, milloin sota ehtii näille +seuduille, ja sitä ennen välttämättömästi tahdoin päästä tänne." + +"Suloista on saada sinut nähdä!" sanoi Elsa. "Kun äsken istuin +takkavalkean ääressä ja kanteleella säestin kaipuun laulua, enpä silloin +aavistanut, että sinä olit niin lähellä." + +Juhana suuteli rakastettuansa toistamiseen. + +Toista vuotta oli kulunut siitä kun Juhana oli kotoaan lähtenyt setänsä +luo Sääminkiin. Lähdön aikana oli hän jo ajatellut ilmoittaa Elsalle +sielunsa tunteet, mutta nuoruuden ujous oli pidättänyt sanoja huulilta. +Poissa ollessaan oli hän kuitenkin elänyt toivossa, sillä joku +sisällinen tunne oli hänelle sanonut, että Karjalan kukka säilytti hänen +kuvaansa sydämensä syvyydessä. Hän oli arvannut oikein. + +Rakastavaiset vaipuivat nyt suloisiin unelmiin, muistellen mennyttä +aikaa ja silmäillen tulevaisuutta toivon ruusuhohteessa. + +"Muistathan, Elsa", haastoi Juhana, "kun toissa vuonna kesäilloin +soutelimme tuolla Pielisjärven sinertävällä selällä, sinä kannelta +soittaen ja laulaen, minä ihastuksissa kuunnellen, kuinka metsiköt +rannoilla kajahtelivat laulustasi. Laskeva aurinko kultaili honkien +latvoja, ja etäältä kuului käen kukunta." + +"Senhän toki muistanen. Olihan meillä tavallisesti Niirasen Sanna +muassa, ja hän valvoi tarkasti jokaista silmäystä, jonka sinuun loin. +Hän nuhteli minua usein siitä, että lähdin sinun myötäsi veneretkille, +ja sanoi kansan siitä jaarittelevan yhtä ja toista. Sitten olen kuullut, +että Sanna puhui noin kateudesta, sillä --" + +"Sillä?" toisti Juhana. + +"Sillä hän itse oli sinuun rakastunut", ilmaisi Elsa vähän punastuen. +"Nyt hän kuitenkin on luopunut noista unelmista ja on naimisissa +Perttulan Iikan kanssa." + +"Varmaankin hänelle sopiva mies!" naurahti Juhana. + +"Et usko, Juhana, kuinka pitkiltä tuntuivat päivät heti sen jälkeen kun +lähdit täältä pois. Minä ajattelin välistä: Rakastaneeko hän minua? +Eihän hän ole minulle sanaakaan siitä virkkanut. Mutta sydämessäni puhui +sisällinen ääni ja sanoi: hän rakastaa minua. Minä poimin kukkien +terälehtiä, ja ne vakuttivat minulle samaa. Ja ehtootähden säteily toi +minulle tervehdyksiä etelästä, ja sitä katsellen ajattelin: Ehkä +Juhanakin sinua taivaan kaunotarta katselee." + +"Rakkaani", lausui Juhana, "kuinka usein minä etelätuulen myötä +henkäilinkään rakkauttani. Sinä vieno tuuli, onnellinen olet, koska +saanet sivellä kultani suloisia kasvoja, ajattelin katsellen pohjoista +kohden." + +Näin puhelivat nuo kaksi onnellista. Vihdoin lausui Juhana neitoselle +hellät hyvästit ja lupasi huomenna tulla niin pian kuin joutui. Elsa +seurasi pitkän aikaa nuorta miestä silmillään; kuutamon valossa näki hän +armaansa melkoisen kauas maantiellä. Sitten hän lähti toimittamaan +veljensä määräyksiä. Kevein askelin riensi eli oikeammin tanssi nuori +neitonen yli pihan. Hän oli onnellinen; ensimäisen rakkauden aamurusko +kultaili hänen elämänsä taivasta. + +Eipä nuori mieskään tuntenut jalkainsa paljoa painavan, kun hän +astuskeli kotiaan, vaikka hän sinä päivänä oli pitkät matkat vaeltanut. +Kuutamossa hymyilivät hänelle lapsuuden muistelmat. Tuolla mäellä +vilkkui niin ystävällisesti valo; se pilkoitti hänen kodistaan. Juhana +joudutti askeleitaan, ja hetkisen kuluttua sulkivat riemastuneet +vanhemmat syliinsä rakastetun ja kaivatun lapsensa. + + + + +VI + +Isä ja poika. + + +Aamuruskon kullatessa Pielisjärven seutuvia heräsi Juhana syvästä ja +virkistävästä unestaan. Hänen mieleensä juohtui heti suloinen uni +nuoresta neitosesta, jonka hän eilisiltana oli tavannut. Nopeasti nousi +hän, puki yllensä ja istuutui akkunan ääreen ihailemaan itäistä +taivaanrantaa, jota nouseva aurinko valaisi purppurahohteellaan. + +Hän oli pitkän aikaa näin istunut unelmiinsa vaipuneena, kun ovi +avattiin ja hänen äitinsä astui huoneeseen hyvää huomenta toivottamaan. +Sydämellisesti puristi hän poikansa rintaansa vastaan; sitten hän alkoi +kysellä Juhanan oloista setänsä luona ja vihdoin, oliko hän ketään muuta +kuin vanhempiaan kaivannut. Juhana punastui eikä ensin aikonut nyt heti +ilmaista tunteitaan, mutta hellälle äidilleen, jos kellekään, piti hänen +toki uskoa sydämensä salaisuus. Hän kertoi siis eilisiltaisesta +käynnistään Sormuisen Elsan luona ja siitä, että he nyt olivat vannoneet +toisilleen ikuista uskollisuutta. + +Tästäkös Katri oli iloissaan! Kaikista tytöistä, jotka hän tunsi, oli +Elsa epäilemättä sekä ruumiin että sielun puolesta suloisin. Niinkuin +äitiään oli Elsa aina luottamuksella kohdellut Katria. Ja ilomielin +vakuutti Katri sen liiton varmasti tuottavan mielihyvää myös Sipolle ja +Yrjöllekin, nämä miehet kun nyt olivat yhteisen hankkeen sovussa. + +Katri kertoi nyt ryöstöstä, josta eilisiltaisessa ilahduksessa oli vain +ohimennen mainittu. Juhana surkutteli suuresti nurmeslaisia, johon Katri +huomautti, että toivottavasti jo piankin päästäisiin vapaiksi +hovilaisten kiristyksistä. Kun Juhana katsoi äitiinsä kysyvästi, rupesi +tämä selittelemään liittohommaa ja rovastin puuhia kansan keskuudessa. + +Juhana ei ensin tahtonut uskoa, että hänen jo Sääminkiin kuulemansa +hämärät huhut saattoivat merkitä näin pitkälle kehittynyttä villitystä. +Hänen isänsäkin mukana juonessa, ja asiat ratkaisevalle kannalle +saatettuina! Ensimältä hän luuli äitinsä saaneen jotenkuten väärää +käsitystä asemasta, mutta tämä vakuutti kaiken olevan selvää. Puheen +jatkuessa nousi Juhanan poskille yhä hehkuvampi puna. Vihdoin hän +huudahti: "Ei, minun tulee saada täysi selvyys!" ja hän riensi ulos +huoneesta, ennen kuin kummastunut äiti aavistikaan, ja kiirehti isänsä +luo. + +Tyytyväisenä katseli Nevalainen poikaansa, tämän ajatuksia arvaamatta. +Tosin Juhanan muoto näytti levottomalta, ja Sipo kysyi, oliko hän +nukkunut hyvin; mutta kun lyhyt vastaus oli myöntävä, ei isä sen enempää +ajatellut asiaa, vaan rupesi puhelemaan. + +"Savonlinna on nyt Karjalan ainoana tukena. Karjalan lukko, Viipuri, on +valloitettu; Laatokan rantamaan suoja Käkisalmi on antautunut. Synkät +ovat enteet. Minun uskoni mukaan ei Savonlinna voi kauan pitää +puoliansa." + +"On mahdollista, että sekin viimeinen tukemme kaatuu", sanoi Juhana +synkästi. + +"Minun ymmärtääkseni", virkkoi Sipo, "olisi ollut viisaampaa koettaa +sovinnolla pelastaa jäännös Suomesta vihollisen alle joutumasta". + +"Miksi sanotte: olisi ollut? Eikö sitten vielä ole aikaa?" kysyi Juhana, +terävästi silmäillen isäänsä. + +"Se, joka Affleckin läheisyydessä elää ja näkee, ettei hallitus voi +omienkaan väkivallasta suojella alamaisiaan, se menettää toivonsa +vihollisvallan torjumisesta", lausui Nevalainen. + +"Isä", sanoi Juhana, "pelkäänpä että olette menettänyt hyvän uskonne". + +"Ainakin hallitukseemme, sellaisena kuin se nyt on", virkkoi Sipo. + +"Te ajattelette, isä, väärin", lausui Juhana, jonka ääni alkoi ilmaista +hänen sieluntilaansa enemmän kuin hän olisi suonut. + +"Sinä näytät erityisen levottomalta", sanoi Sipo, joka nyt selvästi näki +poikansa kiihtyvän mielialan. + +"Kuulemani huhut eivät juuri ole voineet minua tyynnyttää", sanoi Juhana +vähän katkerasti, lisäten sitte: "Te olette joutunut viekottelijan +vaikuteltavaksi." + +"Viekottelijan?" toisti Sipo kummastuen. + +"Niin juuri", sanoi Juhana vakavasti. "Rovasti on käynyt täällä ja +puheellaan saanut aikaan kamalat hankkeet." + +"Älä nyt rovastia syytä", sanoi Sipo naurahtaen. "Me olemme miehiä ja +tiedämme itse mitä tehdä. Ja mistä meitä syyttäisit? Liitostako Venäjän +kanssa? Onko se niin kumma?" + +Juhana hypähti ylös penkiltä ja huusi: "Onko se kumma? Hakekaa läpi +taivaat ja maat ja mainitkaa minulle joku mustempi teko kuin isänmaansa +kavallus!" + +"Kavallus!" kertasi Sipo kavahtaen, ja hänen kulmakarvansa lähenivät +toisiaan. Hän tyyntyi pian ja lausui vakavasti: "Sinä olet nuori, +ymmärrän kyllä tunteesi. Sinun sijassasi ja juuri sodan jaloista tullen, +ajattelisin ehkä niinkuin sinä nyt, ja sinä minun sijassani olisit +varmaan samalla kannalla kuin minä. Minua on ryöstetty, ja minä tahdon +kostaa." + +"Voi, isä!" lausui Juhana levottomasti; "minä riennän rovastin luo ja +kysyn, kenen luvalla hän käskee kansan luopua hallituksestaan. Hänen +täytyy tulla tänne ja peruuttaa puheensa, muutoin on vielä miehiä +Suomessa, jotka voivat hillitä niin vaarallisen sielunpaimenen." + +"Juhana", sanoi Sipo Nevalainen, "sinä olet oma poikani, ja senvuoksi en +tahdo puheeseesi suuttua. Kuule minua: vihasi rovastia vastaan on yhtä +perusteeton kuin uhkasikin. Sitäpaitsi olemme jo vannoneet Venäjälle +uskollisuudenvalan kirkossa viime pyhänä." + +"Vannoneet! Uskollisuudenvalan!" toisti Juhana vaipuen penkille ja +peittäen käsillään kasvonsa. Hetken hän istui ikäänkuin ukonnuolen +iskemänä; sitten hän kavahti ylös. Hänen poskensa hohtivat, hänen +silmänsä säteilivät ja rintansa aaltoili. Hän seisahtui isänsä eteen, +joka puoleksi ihmetellen, puoleksi peljäten silmäili poikaansa. + +"Isä", puhui Juhana äänellä, josta edellinen sointuisuus oli kadonnut, +"te ette ole mikään konna. Kun katselen teidän ylevää muotoanne, minulle +hamasta lapsuudesta niin rakasta ja kunnioitettua, -- kun näen totiset +silmänne ja tuon ylhäisen otsan, olen vakautunut siitä, että vielä sama +sielu teissä asuu kuin ennenkin. Jos Jumalaa pelkäätte, jos emoani ja +minua rakastatte, niin luopukaa noista vehkeistä, jotka lopuksi ovat +turmiollisia. Isänmaamme tarjoaa rintaansa niinkuin köyhä äiti +nääntyväisille lapsilleen, koettaen siitä pusertaa viimeiset +elinvoimansa. Ja tämmöisenkö äidin hylkäisimme, vihollisen valtaan +jättäisimme!" + +Sipo oli tätä puhetta kuullessaan noussut ylös. Hän kohotti päänsä ja +seisahtui poikansa eteen, tuimasti tuijottaen häneen. Niinkuin kaksi +uhkaavaa ukonpilveä seisoivat isä ja poika vastatusten. + +"Kunnoton poika", huudahti Sipo, "näinkö huonossa muistissa sinulla on +enää neljäs käsky! Tiedä, että ennen kuin sinä synnyit, oli minulla jo +selvä käsitys velvollisuuksistani, enkä ole niitä nytkään unhottanut. +Hoida sinä omat asiasi äläkä minusta pidä huolta." + +"Oi, isä", pyysi Juhana, "älkää minuun tuskaantuko! Älkää vihan vimmassa +päättäkö mielettömästi. En tahdo teitä nuhdella, vaan ainoastaan +herättää siitä lumouksesta, jonka valtaan olette joutunut." + +"Sinun herättämistäsi en tarvitse", vastasi Sipo tylysti. "Sinä olet +varmaankin tullut kotiasi neuvomaan isääsi hänen velvollisuuksistaan +Jumalaa ja isänmaata kohtaan. Jos niin on asian laita, on minullakin +sinulle lyhyt neuvo annettavana, nimittäin että nopeasti matkustat +takaisin samaa tietä kuin olet tullut." + +Näin sanottuaan käänsi hän selkänsä pojalleen ja meni ulos. Juhana jäi +kalpeana seisomaan, tirkistellen ovea kohden, josta vihastunut isä oli +lähtenyt. + +"Mikä kauhea muutos!" jupisi nuorukainen. "Katkerimmaksi suruksiko +muuttuukin kotiintuloni sen sijaan, että sen olisi pitänyt iloa +tuottaa?" + +Tuokion kuluttua ovi taas aukeni, ja Katri astui sisään. + +Kun Juhana huomasi äitinsä, kohosivat kyyneleet hänen silmiinsä. Hän +astui äitiään kohden ja vaipui sitä rintaa vasten, jonka suojassa hän +ennen, lapsuutensa onnellisina aikoina, niin usein oli nukahtanut. + +Pitkällinen äänettömyys seurasi. Vihdoin sanoi Katri "Minä tiedän, mitä +on tapahtunut. Oi näitä kurjuuden aikoja, joita meidän pitää nähdä! +Kyllä luulen, ettei Sipo olisi tuohon tuumaan ruvennut, ellei rovasti +olisi häntä siihen houkutellut. Viime sunnuntaina saarnasi rovasti +täällä ja vannotutti väen kirkossa Venäjän alamaisiksi. En ymmärrä muuta +kuin että silloin suuri synti tapahtui, vaikka olenkin koettanut +totuttautua ajattelemaan isäsi tavoin." + +"Jos mikään on syntiä, niin se ainakin", vakuutti Juhana. "Kun voisin +keksiä jonkun apukeinon! Mutta oi surkeutta, pitääkö minun ruveta isäni +ilmiviholliseksi!" + +Juhana vaikeni; hetken päästä hän jatkoi: "Pääni on niin kuuma. Tahdon +käydä ulkona raikasta ilmaa hengittämässä. Te arvaatte, äiti, missä +käyn. Isäni käski minun kohta palata samaa tietä kuin olen tullutkin. Ne +hetket, jotka täällä viivyn, tahdon viettää teidän kahden parissa. Ja +sitten --" + +Juhana ei voinut jatkaa. Hän otti lakkinsa ja meni. Äiti silmäili hetken +akkunasta poikaansa, kunnes vihdoin kyyneleet sumensivat hänen näkönsä. +Hän lankesi polvillensa ja rukoili sydämensä syvyydestä Jumalaa olemaan +heille tukena ja auttajana tällä kovan koetuksen hetkellä. + +Juhana suuntasi askeleensa Elsan luo. Tämä otti lemmittynsä vastaan sekä +ilomielin että alakuloisesti. Hän kertoi Sipon juuri käyneen Yrjön +luona. He olivat puhelleet puoliääneen, mutta Elsa oli kuitenkin sen +verran kuullut, että hän tiesi kysymyksenä olleen lähteä Käkisalmeen +hakemaan sieltä apua venäläisiltä. Vihdoin oli hän kuullut Sipon +sanovan: "Älä pelkää! Poikani ei tiedä tästä mitään. Eikä hän, jos +tietäisikin, uskaltaisi; sillä -- ", loppua ei Elsa ollut kuullut. +Sitten oli Sipo maininnut jotakin noidasta, ja he olivat kumpikin +menneet ulos, Yrjö matkalle Pielisiin, Sipo jonnekin hommaansa. + +"Onneton isä", jupisi Juhana. "Et tiedä, mitä aiot tehdä; retki pitäisi +estää, mutta isäni -- -- --". + +Juhana painoi vapisevan neidon huulille suudelman ja lausui: "Onnetonta +on, jos retki toteutuu; silloin en enää tahdo elää!" Samassa hän riensi +pois. Elsa juoksi hänen jälkeensä, mutta kun Juhana jo oli kaukana +maantiellä, palasi neito pirttiin, vaipui rahille ja itki katkerasti. + + * * * * * + +Polkua, joka johti Horman Mallan luo, astui yksinäinen mies. Hän kulki +alla päin ja näytti vaipuneen syviin mietteisiin. Lähetessään noidan +asuntoa kohotti vaeltaja päätänsä. Hän kolkutti kolmasti ovelle. Se +avattiin varovasti, ja mies astui kiireesti sisälle. + +Tulijan nähdessään Malla peräytyi pari askelta huudahtaen: "Mitä _sinä_ +_minulta_ tahdot?" + +Sipo Nevalainen -- sillä hän se oli -- viittasi tyynnyttävästi +kädellään, otti povestaan rahakukkaron ja lausui: "Minä tahdon tietää +asian ennakolta. Ilmoita, onnistuuko se, mihin aion ryhtyä. Palkitsen +sinua runsaasti." + +"Hahhaah", nauroi noita. "Sinä koetat eksyttää vanhusta; mutta sinä olet +minua kerran kohdellut pahoin ja -- niinkuin silloin sanoin -- onni on +sinusta kaukana." + +"Älkäämme mennyttä aikaa muistako", pyysi Sipo. + +"Kuinka on ylpeän Nevalaisen mieli nyt näin nöyrtynyt?" kysyi noita +ivaillen. + +"Nöyrtynyt?" kertasi Sipo ja kohotti päänsä; mutta hän jatkoi vieläkin +malttavaisesti: "Se sinään. Tahdotko auttaa minua maksusta?" + +"Kysy muilta neuvoa; miksi sinua auttaisin, kun minua niin töykeästi +kohtelit!" + +"Noita!" huudahti Sipo ja kohotti oikean kätensä, "tiedätkö, että tuo +käsi voisi sinut tuossa tuokiossa ruhjoa? Me olemme kahden kesken. Älä +ärsytä minua!" + +"Sinä uhkaat!" naurahti Malla. "Mitä voittaisit, jos minut surmaisit? +Omantunnon vaivaa. Sinä joudut minua vielä useinkin tarvitsemaan, Sipo +Nevalainen. Et tahdo minulle vahinkoa tehdä; olen levollinen." + +Noidan vakava puhe teki tehonsa. "Minä tosiaankin tarvitsen sinua", +myönsi Sipo tukehduttaen luonnollisen ärtyisyytensä tällä hetkellä. Hän +avasi kukkaron ja laski siitä kämmenelleen ko'on rahoja, lausuen: "Minä +ja moniaat muut aiomme lähteä Käkisalmeen venäläisten pakeille, +saadaksemme heiltä apua Affleckia vastaan. Onko aika lähdölle sopiva ja +voidaanko tätä jotenkin estää?" + +"Laske rahat tuohon penkin päähän", sanoi noita, joka nyt mielestään oli +kylliksi nöyryyttänyt Nevalaista. Tämä teki niinkuin noita vaati. + +Malla puhalsi nyt valkean puoleksi sammuneihin hiiliin, pani kattilan +tulelle ja kaatoi kattilaan ruskeata vettä. Kohta kohosi siitä höyry. +Noita tirkisteli höyryyn, kohotteli kumpaistakin kättänsä kattilaa +kohden ja jupisi itsekseen. + +"Nyt", virkkoi noita ääneen tovin kuluttua, "nyt näen. Aika on sopiva +ylihuomenna; silloin on täysikuu." + +"Uhkaako meitä matkalla mikään vaara?" kysyi Sipo. + +Höyryn seasta kuului vastaus: "Jos ette puussa näe sinistä karhua, jota +ei ampumalla voi tappaa, niin olette vaaralta turvassa." + +"Hyvä", jupisi Sipo; "tuossa ovat rahasi". + +Hän läksi kevein askelin noidan mökistä. Malla otti penkiltä rahat, +suuteli niitä moneen kertaan ja siirsi sitten kiukaan alipuolesta kiven +irti. Kiven takana oli kätkö, jossa oli lipas. Malla raotti tätä, ja +vielä kerran suudeltuaan äskeisiä ansioitansa antoi hän niitten +suljahtaa lippaaseen, jonka heti pisti takaisin talteensa. + + + + +VII + +Hovilassa. + + +Seuraavan päivän iltapuolella istui majuri Affleckin tilalla hänen kolme +uskottuansa ison pöydän ympärillä, viettäen aikaansa puheilla sekä +aseiden puhdistamisella ja teroittamisella. Arnkijl perkkasi vanhaa +piimuskettia, Jessenhaus puhdisti sytytinluikkua, ja Björn Finne hioi +miekkaa. Pöydällä oli kaksi isohkoa oluthaarikkaa. Huone, jossa he +istuivat, oli iso pirtti, jonka seinillä riippui kaikenlaisia aseita: +pyssyjä, sapeleita, miekkoja ja pistooleja. Yhdellä seinällä näkyi +Kaarle XI:n ja Kristiinan muotokuvat. + +"No, Björn", sanoi Arnkijl, "mitä mietit, kun suusi meni noin nauruun?" + +"Soisin joskus olevani sata kertaa pienempi kuin olen", lausui Finne, +joka kerran alkaessaan oli mahdottoman järkeileväinen. "Olisinpa +esimerkiksi kärpänen." + +"Ja mitä hyötyä sinulle siitä olisi?" kysyi Arnkijl, silmäillen Björnin +täysikuu-muotoa. + +"Tekisi mieleni kerran kuulla, mitä nurmeslaiset meistä puhuvat. +Etteivät he meitä kiitä, sen toki käsitän; mutta tahtoisinpa tietää, +mitä päävikaa he meissä kussakin pärmänttäävät." + +"Nurmeslaisten mielipiteistä me viisi välitämme", sanoi Jessenhaus +kuivasti. "Sinulla, Björn, on suoraan sanoen yksi vika, joka usein on +meille haitallisempi kuin nurmeslaisille. Sinä mittaat viinapäissäsi +kappoja tynnyrien sijasta ja joskus päin vastoin, mikä taas alentaa +arvoamme ja turhaan ärsyttää kansaa." + +"Olkoonpa miten tahansa", virkkoi Björn närkästyneenä Jessenhausin +nuhteista, joita hän ei suinkaan ensi kertaa kuullut: "sen tiedän, että +minä meistä kolmesta olen enin suosittu. Kaikki myöntävät, että minulla +on hyvä sydän. Mutta sinua, Jessenhaus, he nimittelevät Pelsepupiksi ja +sen sellaiseksi. Ja Arnkijl -- hm -- en tahdo sinua, Fredrik, loukata -- +hm -- jääköön sikseen." + +"Minua et loukkaa, jos sanot", tokaisi Arnkijl, joka kuitenkaan ei +tiennyt, tahtoiko hän mieluummin kuulla vai eikö. + +"He sanovat -- hm -- että olet petollinen. No, kummako se! Kuka noiden +kanssa voi rehellinen olla? Sanovat myös, että olet vähän pelkurimainen. +Minä olen selittänyt, että viime kuumetautisi jälkeen luontosi tuli +vähän aremmaksi, mutta pelkuri ei Arnkijl ole -- sitä olen vakuuttanut." + +"Mutta sinusta ei sitä voi vakuuttaa", muistutti Jessenhaus. + +"Milloin olen pelännyt?" kysyi Björn punastuen vihasta. + +"Kun rovasti vannotti kansan ryssän alamaisuuteen kirkossa", vastasi +Jessenhaus. "Sinä, kruunun virkamies, et uskaltanut sanaakaan hiiskua +silloin. Kun olisit rohjennut nousta ylös ja pitää heille pienen puheen, +niinkuin totta maar minä olisin tehnyt, niin ei tämmöisiä hullutuksia +olisi tapahtunut. Nyt ovat he ryssän kanssa liitossa, ja meille voi +tulla ahtaat olot; siihen on syynä sinun pelkuruutesi ja +huolettomuutesi." + +Björnin veri kuohahti, mutta hän ei oikein uskaltanut vastustaa +Jessenhausia, vaan lausui: "Sinulla on aina minua vastaan nurkumista. +Jos itse olisit ollut kirkossa, et olisi avannut suutasi enempää kuin +minäkään. Tiedät hyvin, ettei meikäläisen puhetta olisi otettu kuuleviin +korviin. Mutta moitteesi johtuukin kateudesta. Sinä et soisi, että minä +olen majurin suosiossa yhtä paljon kuin sinäkin, vaikka minua kyllä +koetetaan parjata hänen edessään." + +"Sinä et, Björn-rukka, sietäisi suurtakaan parjaamista, ennen kuin +olisit passitettu palveluksestasi", sanoi Jessenhaus. "Mutta se sikseen. +Minä en tahdo sinua sortaa, ainoastaan oikaista, ja oikaiseminen on aina +vastenmielistä inhimilliselle ylpeydelle. Mutta olen minäkin aikanani +saanut nuhteita kuulla ja kouraantuntuvastikin kokea. Kun majuri oli +pahalla tuulella, ei ollut hauska olla; korviaan sai varoa. Kerran hän +kolautti minua miekan lappeella selkään, niin etten pitkään aikaan +saanut hengitetyksi. Semmoinen kohtelu oli liian ankaraa, ja sanoinkin +kerran majurille, että jos hän vielä minua niin pitelee, käykööt tiemme +erilleen! Hän katui, syleili minua ja sanoi, etten koskaan saa hänestä +luopua, sillä semmoista auttajaa ei ole hänellä ollut eikä tule." + +Tämä puhe melkoisesti lepytti sävyisää Björniä, niinkuin Jessenhaus oli +arvannut. + +"Majurilta on tullut kirje", jatkoi nyt Jessenhaus, "jossa hän käskee +meidän pitää huolta siitä, että hänen loputkin tavaransa Suorlahden ja +Lieksan tiloilta tuodaan tänne. Hän aikoo sitten kelin aikana viedä +täältä kaikki Kajaaniin. On nyt terveellistä, että joku meistä lähtee +Kiteelle ja Pielisiin." + +"Minä olen valmis", tarjousi Arnkijl, joka heti oivalsi, että se matka +olisi varsin terveellinen kukkarolle. + +"Minä en ole pitkään aikaan matkustanut", virkkoi Björn; "sinähän, +Arnkijl, vasta kävit Kajaanissa". + +"Niin, majurin seurassa!" sanoi Arnkijl. "Minä lähden Kiteelle, menköön +Björn Pielisiin." + +"Minä pidän sopivampana, että sama mies käy sekä Kiteellä että +Pielisissä, koska ne ovat samalla suunnalla", huomautti Jessenhaus. + +"Määrää sinä, Pietari", esitti Arnkijl Jessenhausille, "kumpi meistä +menee, niin ei tule tyhjää intosta välillämme". + +"Katson sopivaksi, että Arnkijl lähtee", päätti Jessenhaus; "Björn on +täällä kotona tarpeeseen". + +Finne nousi ylös ja paiskasi hiomansa miekan pöydälle, jotta se tärähti. + +"Te luulette voivanne menetellä kanssani niinkuin lapselle määräillään", +huusi hän, "mutta vaikka Björn Finne onkin pitkämielinen, ei hän ole +vahasta tehty. Tällä kertaa pitää tulla poikkeus. Ellen minä pääse yksin +tai Arnkijlin kanssa matkalle, niin lähden huomispäivänä pois Hovilasta, +ja silloin saatte tulla toimeen nurmeslaisten kanssa miten voitte." + +"Ka -- joku tulee", sanoi Jessenhaus; "älkäämme riidelkö". + +Ovi avattiin, ja muuan mies astui sisään. + +Jessenhaus hätkähti nähdessään, ettei tulija ollut oman talon miehiä. +Kaikki muut olivat enemmän tai vähemmän hänen vihollisiaan. + +"Mikä on asiasi?" kysyi hän. + +Tuntematon seisoi ääneti, uteliaasti silmäillen huonetta. + +"Luultavasti olet tänne tullut luvattomissa aikeissa", jatkoi +Jessenhaus. "Mutta muista, että täältä on vaikeampi päästä kuin tänne +tulla." + +"Minun käskettiin tuoda tämä kirje", ilmoitti vieras ja ojensi +Jessenhausille kätensä. + +Veronkantaja silmäili jännittyneesti kirjettä. Arnkijl ja Finne myös +tunkeusivat Jessenhausin luo katsomaan, millainen kirje oli. Sillaikaa +puikahti vieras huomaamatta ovesta ulos. + +Jessenhaus silmäsi ovea kohden, ja nähdessään vieraan kadonneeksi +huudahti hän: "Arnkijl, joudu ajamaan takaa. Sinullahan on nopsat +jalat." + +Nuolen nopeudella säntäsi Arnkijl ulos ovesta. + +Jessenhaus silmäili tarkoin kirjettä. Se oli karkeanlaiselle paperille +kirjoitettu ja sinetillä suljettu. Tarkemmin katsottuaan lakkaa näki +hän, että sinetin asemesta oli käytetty äyrin lanttia. + +Kirje sisälsi seuraavat sanat: + +"Tuntematoin tahtoo teille ilmoittaa, että neljä talonpoikaa on tänä +iltana lähtenyt Nurmeksesta jalkasin etelää kohti hakemaan venäläisiltä +apua teidän rasituksianne vastaan. Koska tämän kirjoittaja pitää +isänmaan vapautta kalliimpana kuin yksityisten kostonhimoa, ilmaisee hän +täten teille asian toivoen, että te väkivoimalla koetatte palauttaa +matkustajat heidän vaaralliselta retkeltään." + +"Mitä tämä merkitsee?" jupisi Jessenhaus. "Pitääkö ilmiantoon luottaa? +Olisiko tässä joku koirankuri tekeillä? Ehkä tahdotaan meidät houkutella +kotoamme, jotta sillävälin voitaisiin ryöstää majurin tavarat täältä?" + +Björn astui pirtin nurkkaa kohden, avasi pienen nurkkakaapin, otti siitä +pullon ja nielaisi pari kulausta. Sitten hän taas tuli pöydän luo +istumaan ja näytti hyvin miettivältä tuon aatostenkirkastuksen jälestä. + +Nyt kuului askeleita oven takaa, ja Arnkijl astui sisään -- yksinään. + +"Minä en ole huono jaloistani", sanoi hän läähättäen, "mutta se mies +meni kuin luoti pyssystä. Aina pysyi hän vähän edelläni, kunnes vihdoin +Turuisen metsikön rinteessä katosi kuin tähdenlento taivaana." + +Hän sai lukeakseen kirjeen ja lausui: "Huomen-aamulla lähden ajamaan +heitä takaa. Ensin käymme Nevalaisen ja Sormuisen taloissa jollakin +asialla muka, jotta saamme nähdä, ovatko isännät poissa. Sitten +kyselemme, missä he ovat, ja jos ei voida siitä antaa selvyyttä tai +saamme vääriä ilmoituksia, niin lähdemme matkalle, minä ja Björn neljän +miehen kanssa. Sinä, Jessenhaus, jäät vartioimaan kotia." + +"Hyvin puhuttu", sanoi Jessenhaus. + +"Me menemme hevosella, niin saavutamme heidät pian", virkkoi Arnkijl. + +"Ja minä takaan, että annamme noille tappuratukille semmoisen +reklementin selkäpiille, että vasta ajattelevat, mihin matka vetää", +uhkasi Finne. + +"Se on oikein, Björn", kiitti Jessenhaus. + +Björn väänteli punaisia viiksiään ja näytti erinomaisen sotaiselta. + +"Eiköhän tämä asia sietäisi pienoisia ryyppyjä", esitti hän. + +"Kaiketikin sille, joka haluaa. Kaapissahan on nestettä", lausui +Jessenhaus. "Minä lähden nyt levolle. Huomisaamuna kello viisi pitää +kaikkien olla valmiit. Hyvää yötä!" + +Jessenhaus meni. Arnkijl aikoi myös tehdä samaten, mutta Björn sai hänet +vakuutetuksi siitä, että tärkeä työ oli edessä ja että oli hyvinkin +syytä maistella vähän. + +Veikot istuivat nyt hyvän aikaa pakinoiden yhtä ja toista. Björn tuli +kovin sotaiselle tuulelle, astuskeli ympäri seiniä, tarkastellen aseita, +tähtäili musketeilla ja huiteli ilmaa sapeleilla. Vihdoin hän vaipui +muutamaan nurkkaan penkille maata ja nukkui heti. Arnkijl astui nyt +hiljaa ulos pirtistä ja meni makuuhuoneeseensa. Hovilassa oli paljon +asuinhuoneita, ja jokaisessa piti jonkun maata, jotta varkaat tai +talonpojat eivät voisi päästä sisään tuhotöitä tekemään. + + + + +VIII + +Matkalla Käkisalmeen. + + +Pielisten pappilassa istui ruokapöydän ääressä muutamana syyskuun +päivänä seitsemän henkeä, jotka virkistäysivät pöytään ladotuilla +ylenpalttisilla ruoka- ja juomalajeilla. Pöydän päässä istui rovasti +Haerkepaeus, joka suurella vieraanvaraisuudella kohteli läsnäolevia. +Sipo Nevalainen istui hänen oikealla ja Yrjö Sormuinen vasemmalla +puolellaan, Karjalainen ja Turuinen istuivat Sormuisen rinnalla. +Nevalaisen vieressä istui pastori Juho Wallius, pieni lihava mies, joka +suunnattomasti rakasti latinankieltä ja oli onnellinen, kun sai sitä +käyttää puhuessaan korkeasti oppineen rovastin kanssa. Lukkari +Porkkander, joka istui pastorin vieressä, oli pulska mies, jonka äänelle +ei kukaan muu voinut läheskään vertoja vetää. Kun hän Pielisten kirkossa +laski tulemaan säveleitään, niin heräsivät paatuneimmatkin unen +horroksesta, johon heidän lihallinen luontonsa heidät joskus vaivutti. + +Vanhan hyvän tavan mukaan rovasti oikein pakoittamalla pani vieraansa +syömään. + +"Mikä olikaan tuon arvoisan toverinne nimi?" kysyi rovasti Nevalaiselta, +mutta ennenkuin tämä kerkisi vastata, virkkoi Karjalainen: "Pietari +Karjalainen, korkeasti oppinut herra seurakunnan paimen." + +"Te olette nyt alottaneet tärkeän toimen", jatkoi rovasti. "Luotan +siihen, että te maltilla ja älyllä ajatte asiat onnellisesti, että +seisotte pelvotta, vaikka maailmakin menisi ylösalaisin, niinkuin +runoilija sanoo." + +"_Si fractus illabatur orbis, impavidum ferient ruinae_", säesti +Wallius. + +"Kunnioitettavat vieraat", lausui Porkkander, "minä toivon saavani +palatessanne tervehtiä teitä vapaina miehinä". + +"Vapaus on ihmiselle kaikkein kallein", sanoi Nevalainen. + +"_Dulcis est libertas et potestas vivendi secundum arbitrium suum_", +lisäsi Wallius, luoden silmäyksen rovastiin. + +"Se on aivan totta", sanoi Haerkepaeus. "Mutta tuohon alkulauseeseen +kuuluu jatko näin: _Sed probe respiciendum est numne plenae libertatis +simus capaces et annon incidamus in majus malum, si nos omnimodo alieno +imperio subducere volumus_. Mutta meille ei voi tapahtua _majus malum_ +kuin Affleck. _Alienum imperium_ eli toinen esivalta on meille +tarpeellinen ja siinä _punctum_." + +Hetken äänettömyyden perästä kysyi rovasti Nevalaiselta: "Milloin saan +teitä takaisin odottaa? Ette kait ohi minun taloni silloinkaan kulje, +toivon ma." + +"Jos asiat hyvin käyvät, kymmenen päivän kuluttua", arveli Nevalainen. + +Aterian päätyttyä lausui Karjalainen: "Läsnäolevien puolesta kiitän +kaikesta sydämestäni herra rovastia tästä uudesta suosiollisuuden +osoituksesta. Armon Herra korkeudesta suokoon teille ikää ja terveyttä, +että vielä kauan saisitte vaikuttaa rakkaan laumanne eduksi." + +"Kaiken voimani saan Herralta. Hänelle olkoon kiitos ja kunnia +iankaikkisesti", virkkoi rovasti. + +"_Ejus est regnum et potestas et gloria in saecula saeculorum. Amen_", +lausui Wallius, hartaasti pannen kätensä ristiin. + +Porkkander veisasi nyt jylisevällä äänellä pöytävirren, ja sitten +noustiin aterialta. + +Rovasti vei Nevalaisen vähän erilleen muista ja kysyi: "Tietävätkö +nurmeslaiset lähdöstänne?" + +"Olkaa levollisena, herra rovasti. Horman Malla sanoi, että ellemme näe +sinistä karhua, johon ei luoti pysty, puussa könöttävän, niin meidän ei +tarvitse peljätä esteitä nurmeslaisten puolelta." + +"No, silloin lienette varmoja", naurahti Haerkepaeus. + +Vielä vietettiin hetkinen puheilla, kunnes matkustajat lausuivat +hyvästit vieraanvaraiselle rovastille sekä pastorille ja lukkarille, +jotka viimemainitut saattoivat heitä hyvän matkaa maantietä ja sitten +menivät kumpikin kotiinsa. + +Matkustajilla oli kädessä pitkät, tuuranmoiset sauvat ja selässä +eväslaukut. Nevalaisella oli pyssy, joka riippui nahkahihnassa +olkapäältä, Sormuisella ja Karjalaisella samoin. Turuisella oli +pistooli, ja vyöllä vanha miekka Kaarle IX:n ajoilta. Näin varustettuina +kulkivat miehet turvallisesti tietä eteenpäin. + +Pitkän aikaa astuttiin äänettöminä, miettien rovastin ystävällistä +kohtelua. Kun kaksi neljännestä (5 virstaa) oli edetty, istahdettiin +tien viereen hetkiseksi, koska Karjalaisen pyssy oli hellinnyt +kantimestaan. + +"Palatessamme olemme vielä paljoa tervetulleemman Pielisiin", sanoi +Sormuinen, "mutta ei Nurmekseen. Saa nähdä, millä tuulella Jästihanska +on, kun kuulee missä olemme käyneet." + +"Kuka meistä rupeaa Käkisalmella puheenjohtajaksi?", kysyi Karjalainen. +"Turuinen taitaa hyvästi venuskaa." + +Vakava Turuinen rykäisi. + +"Suotuisissa asioissa ymmärtää helposti toisensa", sanoi Nevalainen. +"Pääasia on, että heti pyydämme saada Affleckin karkoitetuksi +Nurmeksesta. Se on ensimäinen ehto." + +"Vaan emmehän uskostamme luovu", sanoi Turuinen. + +"Tietysti emme", vastasi Sormuinen. "Meidän tulee niin vähillä +uhrauksilla kuin mahdollista saada mitä suurimpia etuja." + +"Kosto on ainoa etu, jota tarvitaan", sanoi Nevalainen. "Niin, kosto! +Kun seisoin kotonani yksin, voimatonna, ja näin kuinka nuo kelvottomat +rikkoivat kotirauhan, silloin vannoin valan kuolon uhkaa kovemman. Sen +valan minä aion pitää, niin kauan kuin tuo oikea käsi minua tottelee." + +Miehet lähtivät taas astumaan. He laskeusivat mäkeä alas, kulkivat +huonon sillan yli ja rupesivat nousemaan toista mäkeä ylös. + +"Mitähän kotonani arvellaan lähdöstäni?" haastoi Karjalainen. "Minä +sanoin meneväni Repolaan nahkojen ostoon. En totta maar uskaltanut sanoa +vaimolleni mihin menen, sillä hovilaiset olisivat häneltä kiristäneet +salaisuuden, ja Maija ei olekaan juuri salaisuuksia varten luotu, Jumala +paratkoon." + +"Minun kotonani ei ole tapana isännällä sanoa mihin hän menee", virkkoi +Turuinen. "Minä käskin panna konttiin evästä ja sitten läksin." + +Miehet olivat jo melkein mäen päällä. Laelle tultuaan he huomasivat +taaskin notkossa sillan, joka oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä +muut kuin jalkamiehet näyttäneet voivan poikki päästä. Samassa kuulivat +he takaa kärryjen ratinaa ja näkivät kolmien rattaiden laskeutuvan +peräkkäin täyttä vauhtia alas mäkeä, yli sillan; kohta olivat ne +saavuttaneet jalkamiehet. + +Nämä koettivat astua nopeasti, ehtiäkseen sen sillan yli, joka oli +heidän edessään, sillä he tunsivat heti Arnkijlin ja Björnin etumaisissa +kärryissä. Mutta takaa-ajajat karauttivat vinhasti jalkamiesten ohi +eivätkä pysähtyneet ennenkuin silta esti heitä pääsemästä eteenpäin. + +"Meidät on varmaankin petetty", sanoi Nevalainen Sormuiselle. "Jos ei +Karjalaisen pyssynkannatin olisi irtaantunut, niin olisimme sillan +tuollapuolen. Silloin olisi heidän täytynyt jättää hevosensa tälle +puolelle ja miehiä niitä vartioitsemaan, elleivät kerrassaan olisi +palanneet. Nyt ei auta muu kuin silti tehdä vastarintaa. Ajattelinpa +lähettää luodin noihin etumaisiin kärryihin, mutta kun eivät he ole +vielä mitään puhuneet tai tehneet, en tahtonut riitaa aloittaa." + +Kärryistä nousi alas kuusi miestä. Yksi jäi hevosia vartioimaan; toiset +alkoivat astua talonpoikia kohden. Nämä vetäytyivät vähän ylemmä mäen +rinteeseen. + +"Mihin matkanne, hyvät ystävät?" kysyi Björn. + +"Saman kysymyksen me voimme teille tehdä", vastasi Sormuinen. + +"Me olemme tarkastusretkellä, veikkoseni", lausui Björn. "Huhu on +kertonut vaarallisia vehkeitä olevan tekeillä, ja me järjestyksen miehet +olemme tulleet katsomaan, onko puheessa perää." + +"Järjestyksen miehet!" nauroi Nevalainen ylenkatseellisesti. "Te olette +veronkantajia, vaan ette järjestyksen valvojia. Pysykää ammatissanne." + +"Ja te olette maankavaltajia", ärjähti Arnkijl, "ja siitä saatte vastata +oikeuden edessä. Nyt saatte kääntää nenänne takaisin Nurmesta kohden; ei +Käkisalmea enää kannata ajatella." + +"Etkö häpeä meitä syyttömästi herjata", virkkoi Karjalainen. "Me olemme +menossa pääkuvernööri Nierothin luo hakemaan huojennusta pakkoverosta." + +"Sen valehtelet samoin kuin kotonasikin olit valehdellut meneväsi +Repolaan", huusi muuan hovilaisista. + +"Sinä hävytön rakki", kähisi Karjalainen, "olet varmaan käynyt +kotirauhaani rikkomassa!" + +"Ole siitä rauhasta huoletta, kun itse olet täällä", vastasi äkäinen +renki. + +Mielet kiihtyivät kummallakin puolen, ja hovilaiset piankin ryntäsivät +talonpoikien päälle. Nämä puolustausivat ensin sauvoilla, mutta kun +hovilaisilla oli ylivoima, alkoi talonpoikien asema käydä hankalaksi. + +Nevalainen kohotti nyt pyssynsä; kuului pamaus, ja Arnkijl vaipui kohta +polvilleen. Luoti oli käynyt vasempaan pohkeeseen. + +Hovilaiset joutuivat tästä aivan vihan vimmaan. Heitä oli nyt vain neljä +neljää vastaan. + +"Tuosta saat viime kappain päällisiksi", huusi Sormuinen ja sivalsi +Björniä hartioihin. Tämä kiljaisi kivusta ja huitaisi Sormuiselta miekan +lappeella oikean käsivarren turraksi. Samassa muuan Hovilan renki +sieppasi Sormuisen seljälleen. + +"Älkäämme jatkako turhaa työtä", sanoi nyt Karjalainen. "Palataan +sovinnossa, ettei tule käräjäasiaa." + +"Sinua raukkaa!" karjaisi Nevalainen. "Vai sovinnossa!" + +Mutta Karjalaisen rohkeus oli mennyt. Hän laski pyssynsä puuta vasten ja +väitti: "Ei tässä enää auta vastustaa." + +Kun Turuinen näki kumppaninsa noin alakuloisena, niin hänenkin +rohkeutensa masentui. Hovilaiset käyttivät tätä epäröintiä edukseen. +Kohta oli Sormuiselta ja hänen kahdelta kumppaniltaan kädet sidottu +taakse. + +Nyt seisoi Sipo Nevalainen yksin neljää vastaan. Hän ei ehtinyt panostaa +pyssyänsä, vaan piti sitä piipusta kiinni ja heilutti kuin nuijaa. +Hovilaiset epäröivät käydä uhkaavan näköisen talonpojan kimppuun. +Vihdoin heitä kuitenkin alkoi hävettää, etteivät neljään mieheen +suoriutuneet yhdestä; he ryntäsivät yhtaikaa Sipon kimppuun. Tämä kävi +käsiksi muutamaan renkiin ja paiskasi hänet niin voimakkaasti toista +renkiä kohden, että kumpikin kierähti tien syrjään ja vieri ojaan, +huutaen ja noituen. Arnkijl istui tien sivussa vaikeroiden vammastaan; +ainoastaan Björn ja yksi renki kykenivät enää ahdistamaan Nevalaista. + +Hevoset olivat notkossa käyneet levottomiksi nujakasta ja lykänneet +kärryjä takaperin. Äkkiä Nevalaisen muoto synkistyi, hän tirkisteli +sillalle päin ja jupisi: "Kohtaloni ei suo minulle menestystä tällä +kertaa." + +Hetken oli voimakas mies kykenemätön pitämään puoliansa. Tätä käytti +Björn astuakseen Nevalaisen luo, ottaakseen nahkahihnan ja sitoakseen +Sipolta kädet seljän taa. + +Nyt Nevalainen kavahti ikäänkuin horroksista, syvään huoaten. Hän oli +päässyt lumouksestaan ja olisi nyt taas ollut valmis tekemään +vastarintaa, mutta se oli jo myöhäistä. + +"Noidan ennustus kävi toteen", mutisi Nevalainen. "Kuka olisi uskonut: +sininen karhu puussa, ja sitä karhua ei luoti voi tappaa." + +Talonpojat jaettiin nyt kärryjen kesken yksittäin. Turuinen ja muuan +Hovilan rengeistä joutuivat jalkapatikassa kulkemaan Pielisiin, mistä +saivat hevosen. + +Björnin kärryihin noustessaan Nevalainen tirkisteli vieläkin kärryjen +perälautaa, johon oli sininen karhunkuva maalattu. Tämä oli muka Björnin +vaakuna. + + * * * * * + +Palautettujen mielenkarvaus ilmausi paluumatkalla eri tavoin. Sipo istui +äänetönnä. Björn koetti häntä puhutella, mutta Nevalainen ei vastannut. +Hän mietti vain yhtä asiaa: miten saada tieto siitä, kuka heidän +retkensä oli ilmaissut hovilaisille. Sormuinen purki sappeansa +hovilaisille mitä räiväävimmin, luvaten heille korvausta tästä päivästä. +Vihdoin hän vaikeni lausuttuaan, ettei noille kelvottomille raukoille +kannattanut kelpo miehen puhua; eivät he edes haukkumista ansainneet. +Karjalainen rupesi puhelemaan renkien kanssa sopuisasti ja koetti saada +tietää, kuka hovilaisille oli talonpoikain lähdön ilmoittanut, mutta +siitä ei tullut selvyyttä. Turuinen istui äänetönnä; ei hän näyttänyt +liioin surevan tätä äkkinäistä palaamista. + +Myöhään illalla saapuivat matkustajat taas kotiseuduilleen. Kun +Nevalainen astui alas kärryistä, tuli Juhana pihalle katsomaan, kuka +ajoi kartanolle. Synkkä ajatus oli syntynyt Sipon aivoissa. "Luulenpa, +että Juhana tämän teki", ajatteli hän; "poika pettänyt isänsä!" + +Näin päättyi talonpoikain retki Käkisalmelle. Nevalainen haastettiin +käräjiin siitä, että oli ampunut kruunun käskyläistä ja muut talonpojat +houkutellut epäiltävälle retkelle. Hänet tuomittiin sakkoon, jonka hän +kernaasti maksoi lausuen: "Minun kukkarostani nyt raha lähtee, mutta +hovilaisilta se vielä peritään." + +Arnkijlin vamma parani pian, mutta hänen sydämeensä oli isketty haava, +joka kauan pysyi arpeutumatta. Hänessä kyti sammumaton viha Nurmeksen +talonpoikia ja etenkin Nevalaista vastaan. + + + + +IX + +Jalomielisyyden kilpailu. + + +Tämän onnettoman retken johdosta oli Sipo Nevalaisen mieli käynyt +entistään katkerammaksi ei ainoastaan hovilaisia, vaan läheisempiäänkin +kohtaan. Hän oli menettänyt luottamuksensa ihmisiin ylipäänsä. +Karjalaista ja Turuista hän kohteli halveksivasti. Hänen vaimonsa, jota +Sipo aina oli hellästi kohdellut, saattoi milloin tahansa odottaa +kuulevansa mieheltään jonkun pistosanan. Sipo ajatteli: onko mahdotonta, +ettei vaimoni ole ilmaissut matkahankettani? Hän oli jo kerran syyttänyt +vaimoaan siitä, mutta kun tämä oli pyhästi vakuuttanut olevansa syytön, +lauhtui Sipon mieli sillä kertaa. + +Omaa poikaansa Sipo nyt suvaitsi vielä vähemmin kuin äskettäin. Jos +Juhana oli iloinen, oli se epäluotettava merkki; jos hän oli suruinen, +johtui sekin suru tietysti isän arvelemasta syystä. Isän ja pojan +välille oli syntynyt juopa niin syvä, että peljäten täytyi odottaa +tulevaisuutta. + +Sormuinen oli samoin kuin Nevalainenkin tullut onnistumattoman retken +jälkeen paljoa kärtyisemmäksi kuin ennen oli ollut. Hänen kaunis ja +yleväluontoinen sisarensa sai usein kärsiä veljen raa'an ja maltittoman +mielen kiukkua. Juhanaa ei Yrjö enempää kuin Nevalainenkaan suvainnut; +häntä ei koskaan ollut Juhanan suoramielisyys miellyttänyt. Juhana +puolestaan ei voinut pitää arvossa Yrjön karkeutta ja omavaltaisuutta. +Sisar koetti välittää näiden eri luonteiden kesken, mutta se sovittelu +onnistui hyvin puutteellisesti. + +Oli synkkä päivä marraskuun alkupuolella. Elsa istui kamarissa pirtin +takana. Hänen mielensä oli raskas; hän ei ollut sitten edellisen päivän +aamun saanut tavata Juhanaa. Koko aamupäivän oli hän turhaan odottanut +kuulevansa jotain Nevalaisen talosta. Yrjö oli pian huomannut sisarensa +alakuloisuuden ja siitä tapansa mukaan ilveillyt, kunnes Elsa oli +ratkennut itkemään ja mennyt kamariinsa. + +Yrjö oli ehtoopäivällä mennyt kylään. Elsa istui yksin tähystellen tietä +pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen +hiljaa: + + Missä viivyt sa, odottamani? + Missä astut sa, armahani? + Valkea, miss' oot vaeltamassa? + Missä kultani nyt kulkemassa? + Oi jos, jospa likellä jo oisit, + kaiken mulle sa riemun toisit! + Tulosta sun heti tuntisin ma, + astunnasta sun arvaisin ma; + liekkinä luoksesi lehahtaisin, + virstan kaksi vastaan kapsahtaisin, + suuta suihkajaisin, + vaikka veress' oisi, + joka surman toisi, -- + sultahan sen saisin!... + Vaan ei kullan luokse kuulu äänein, + kujerrus ei ehdi armahalleni, + kuuset mua vain ovat kuulemassa, + hongan oksat vastaan huokaamassa! + +Mutta nyt hän vihdoin näki kaivatun tulevan tietä pitkin. Elsan sydän +sykähti ilosta. Neito ei voinut mitenkään pysyä kamarissa, vaan riensi +pirttiin ja olisi juossut kartanolle, ellei siellä olisi kaksi renkiä +askarrellut. Pian astui Juhana sisään ja sulki neitosen rintaansa +vasten. + +"Sinä olet kauan odotuttanut itseäsi", sanoi Elsa puoleksi surullisella, +puoleksi leikillisellä äänellä, hellästi silmäillen Juhanan ylvästä +katsantoa, johon murhe ja rakkaus painoivat leimansa. + +"Olihan vähän estettä kotonani", vastasi Juhana, koettaen hymyllä salata +todellista, raskasta mielialaansa. + +"Voi, Juhana", sanoi Elsa, joka huomasi lemmittynsä alakuloisuuden, +"mitä on tapahtunut? Isäsi on sinulle varmaankin ollut kova." + +"Mitäpä tuota salaan", virkkoi Juhana. "Hän syyttää minua siitä, että +muka annoin hovilaisille tiedon talonpoikien lähdöstä Käkisalmeen. +Mieleni tosin teki estää se hanke, mutta minä en sitä antanut ilmi. +Isäni sanoo nyt kieltoani valheeksi ja moittii minua raukaksi, koska en +rohkene tekoani tunnustaa; hän ei suvaitse minua silmissään ennenkun saa +kuulla, että retki on tullut ilmi jollakin muulla tavoin. Oi, Elsa, +paholainen on varmaan kietonut pauloihinsa isäni mielen. Äiti on surusta +ja pelosta vuoteen omana." + +Neidon posket olivat Juhanan puhuessa vaalenneet. Äkkiä veri taas kohosi +niihin. + +"Juhana", lausui Elsa, "sinä olet saanut kärsiä syyttömästi. Jos se, +joka retkestä ilmoitti, olisi tiennyt sinua siitä syytettävän, niin hän +olisi heti ilmoittautunut. Mutta nyt hän tekee sen sinulle tässä." + +"Kuinka?" kysyi Juhana hämmästyen. "_Sinäkö_ olisit ilmoittanut?" + +"Juuri minä", virkkoi Elsa. "Kun näin sinun tuskasi heidän lähtönsä +johdosta, -- kun kuulin, että ainoa pelastuskeino olisi antaa tieto +matkasta hovilaisille, niin päätin sitä ainoata apua koettaa. Minä +lähetin Saarelan Pekan viemään kirjeen Hovilaan ja käskin hänen heti +kirjeen jätettyään tulla pois ilmoittamatta, mistä se tuli. Niin hän on +tehnytkin." + +"Oi armas Elsani, mitä oletkaan tehnyt!" sanoi Juhana tuskallisesti. +"Jos saavat tietää, että sinä olet heidän vehkeensä paljastanut, niin +olet hukassa. Meidän täytyy varoittaa Saarelan Pekkaa ilmoittamasta, +mistä kirje oli." + +"Ja sinä siis saisit kärsiä viattomasti!" huudahti neito. "Ei, Juhana! +Minä aion ilmoittaa tekoni, ja silloin jäät sinä rauhaan." + +"Jumalan nimessä, Elsa, mitä ajatteletkaan!" + +"Minä ajattelen sitä, mikä on oikein", virkkoi Elsa vakavasti. + +"Sinä teet sekä itsesi että minut onnettomaksi, jos ilmoitat tekosi. Jos +minua epäillään, niin se ei tee mitään; mutta jos sinä ilmoitat asian, +niin luullaan kuitenkin, että minä olen puheillani vaikuttanut tekoosi, +niinkuin valitettavasti olenkin." + +"Juhana", lausui Elsa totisena, "sinä olet sanonut, että _totuus_ on +korkein, mitä elämässä tulee noudattaa, -- totuus toisia ja itseään +kohtaan, ja että valhe ja petollisuus ovat kaikista paheista +inhottavimmat. Vaaditko nyt, että antaisin sinun viattomasti kärsiä +isäsi epäluuloa, kun juuri minä olen syyllinen? Vaaditko, että sallisin +rakkaan äitisi sairastaa ja vuodattaa kyyneleitä sinun vuoksesi, kun +voin kääntää kaikki toisin?" + +"Mutta ajattele, mitä voi olla seurauksena, jos annat itsesi ilmi", +pyysi Juhana tuskallisesti. + +"Seuraukset ovat kaikkivaltiaan kädessä. Hän suojelee minua niinkuin +tähänkin saakka", sanoi neito ja kohotti kalpean, kauniin muotonsa +korkeutta kohden. + +"Ihana impeni", huudahti Juhana innostuen, "sinä et saa kärsiä sen +vuoksi, että olet tehnyt hyvän teon. Meidän täytyy välttämättömästi +miettiä joku keino, millä voit tästä pälkäästä päästä." + +Juhana oli tuskin saanut nämä sanat lausutuksi, kun pirtistä kuului +jalkojen kopinaa. Nuoret rakastavaiset kavahtivat, kuullessaan Sipon ja +Yrjön äänet. + +"Hän on varmaankin täällä", virkkoi Sipo, "valittamassa Elsalle ilkeästä +isästään. Voinko olla hyvä, kun oma vereni on minut pettänyt!" + +"Jos joku jäsen sinua pahentaa, niin hakkaa se pois, sanoo raamattu", +lausui Yrjö. + +Elsa tämän kuultuaan horjui ja vaaleni. Ennenkuin Juhana aavistikaan, +työnsi neitonen auki kamarin oven, astui pirttiin ja huudahti: "Juhana +on syytön. Minä olen retkestänne ilmoittanut hovilaisille ja tahdon +siitä rangaistuksen kärsiä." + +"Elsa", huudahti Nevalainen, "sinäkö ilmoittanut! -- Se ei ole +mahdollista. Poikani kohtalo nuo sanat toi huulillesi. Hän on syyllinen +ja sinä syytön, vai kuinka, Juhana?" jatkoi Sipo poikaansa kääntyen. + +"Elsa on syytön", kuului Juhanan tuskallinen vastaus. + +"Ja sinä siis syyllinen!" lisäsi Sipo. + +"Hän on syytön", vakuutti Elsa. "Minä ilmoitin menostanne kirjeessä, +jonka vei --" + +"Voi, Elsa, Elsa", huusi Juhana, "minä rukoilen sinua polvillani: älä +tee itseäsi ja minua onnettomaksi tuommoisilla puheilla!" + +"Voithan pelastaa siskoni", virkkoi Yrjö. "Sano olevasi syypää, niin +uskomme sinua enemmän kuin sisartani. Ei vaimonpuolen luulisi olleen +niin rohkea." + +"Hän ei saa eikä voi ottaa syytä, koska hän on viaton", lausui Elsa +kuumeellisella innolla. "Yrjö voipi tiedustaa Saarelan Pekalta lähemmin +tästä asiasta; hän kirjeen vei. -- Nyt, armahani", hän lisäsi hellästi, +kääntyen Juhanaan, "nyt olet pelastettu". + +Hän ojensi kumpaisenkin kätensä lemmittyänsä kohden, astui askeleen +eteenpäin ja vaipui hiljaa lattialle. Hän oli pyörtynyt. + +Hätääntyneenä Juhana heittäysi polvilleen neidon viereen; sitten hän +hyppäsi ylös ja loi tuiman silmäyksen isäänsä ja Yrjöön. "Hän kärsii +samoin kuin onneton isänmaansa sen vuoksi, että hän rakastaa sitä eikä +suo sille pahaa tapahtuvan", lausui hän lujasti. "Se joka syytön on, +heittäköön hänen päälleen ensimäisen kiven." + +"Nyt on nähty ja kuultu kylliksi tällä kertaa", lausui Nevalainen. Hän +astui ulos. Yrjö seurasi häntä. + +"Olisi suotavaa, että tuo rakkaussuhde ajoissa loppuisi", virkkoi Sipo +Yrjölle. + +"Koetetaan järjestää", sanoi Yrjö. + +"Surkuttelen kaunista sisartasi", jatkoi Sipo. "Poikani syytä tässäkin +on." + +Sipo meni nyt kotiinsa. Juhana seisoi vaaleana Elsan vieressä. Vihdoin +tämä heräsi tainnoksistaan. Juhana painoi suudelman morsiamensa huulille +ja lausui sitte: "Minä menen Saarelan Pekan luo varoittamaan häntä +tunnustamasta käyntiään Hovilassa. Jos hän kieltää, ei sinua voida +syyttää. Mutta voi kuitenkin, että asiasta ilmoitit!" + +Kotona odotti Juhanaa uusi suru. Hänen rakas äitinsä oli äkkiä kuollut. +Sipo seisoi äänetönnä vaimonsa ruumiin ääressä eikä ensin huomannut +Juhanaa, joka heittäysi polvilleen ruumiin eteen. Hetken kuluttua kohosi +huokaus Sipon rinnasta. Hän astui ulos, salatakseen kyyneleensä. + + + + +X + +Epäsopua yhteistoiminnassa. + + +Kolme viikkoa oli kulunut edelläkerrotusta. Nevalaisen vaimo oli +laskettu hautaan. Isä ja poika tunsivat kipeästi, minkä uskollisen tuen +he olivat menettäneet. + +Simo Affleck viipyi vielä Kajaanissa, mutta huhu kertoi hänen aikovan +palata sieltä niin pian kuin järvet jäätyisivät. Sanottiin hänen silloin +tulevan joukon kanssa nurmeslaisia jälleen kuuliaisuuteen saattamaan ja +rankaisemaan. Hovilassa oli 21 kuormaa majurin tavaraa; ne oli Lieksasta +tuotuina vietävä Kajaaniin. Kun nämä tavarat oli saatu sinne, silloin +tulisi Affleck Nurmekseen. + +Nurmeksen talonpojat päättivät koettaa käyttää tätä väliaikaa hyväkseen. + +Nevalaisen käytös Karjalaista ja Turuista kohtaan Käkisalmen retkellä +oli peräti suututtanut nämä Sipoon. Tämä oli muidenkin talonpoikien +parissa käynyt kärtyisemmäksi kuin ennen, ja vähitellen oli +tyytymättömyys häneen yleinen. Yrjö Sormuisen sovinto Sipon kanssa oli +pintapuolinen; hänen sydäntään kalvoi ainainen kateus enemmän arvossa +pidettyä Nevalaista kohtaan, ja nyt hän hiljaa ja varovasti puhalteli +kytevää tulta. Niin taitavasti osasi hän menetellä, että Sipo ei +huomannut toverinsa kaksipuolista käytöstä; ainoastaan tarkkanäköisemmät +havaitsivat, että Yrjöä ei voisi suututtaa, jos Nevalaisesta puhuisi +vaikka kuinka pahaa. + +Nurmeksen talokkaat pitivät kokouksen, jossa keskusteltiin retkestä +Hovilaa vastaan. Muuan torppari toi Nevalaisellekin sanan siitä, että +kokous pidettäisiin Karjalaisen luona. Sipo oivalsi nyt selvästi, mitä +hän jo oli vähin aavistanut: että talonpojilla oli häntä vastaan nurjaa +mieltä. Koska ei Yrjö tai joku muu talokas antanut hänelle kokouksesta +tietoa, ymmärsi hän yskän ja päätti kokonaan pysyä retkestä erillään. + +Tämä päätös kalvoi Sipon sydäntä. Nyt, kun koston hetki oli lähestynyt, +piti hänen istua ristissä käsin ja odottaa, mitä muut toimisivat! Mitä +hänen omaisensa, mitä hovilaiset tästä ajattelisivat? He olisivat +tietysti siitä mielissään, ehkäpä surkuttelisivat häntä! + +Nämät mietteet ja loukattu ylpeys ahdistivat Nevalaisen sydäntä. Hän ei +koskaan ollut tuntenut olevansa niin yksinään kuin nyt. + +Talonpoikien kokouksessa päätettiin, että retki Hovilaa vastaan +tehtäisiin yöllä marraskuun 30 päivää vasten. Edellisenä iltana +kokoontuivat nurmeslaiset Turuisen luo, mistä lähtö oli tapahtuva. Yrjö +Sormuinen valittiin yksimielisesti johtajaksi. + +Miehiä oli koolla neljättäkymmentä. Usea oli retken seurauksia peljäten +jäänyt saapumatta. "Aseina oli miehillä pyssyjä ja musketteja, joita +ainakin osaksi olivat saaneet sotaharjoituksiansa varten ja myös +vihollisia vastaan käytettäviksi, mutta jotka nyt käännettiin omaa +isäntää ja kruunun käskyläistä vastaan", lausuu historiankirjoittaja. + + * * * * * + +Pienoisessa mökissään istui yllämainittuna iltana -- yksinään kuten +tavallisesti -- Horman Malla. Hänen edessään oli aarrelipas avonaisena. +Siinä oli sekaisin kultasormuksia ja korvarenkaita, hopealusikoita ja +rahoja. Malla oli (ties monennenko kerran sinä päivänä) lukenut ja +kädessään punninnut kaikki nämä kalleudet. Nyt hän luki ne viimeiseen +kertaan. Hän suuteli niitä, piteli niitä edempänä ja lähempänä silmäinsä +edessä, suuteli uudestaan ja pani ne vihdoin lippaaseen takaisin. +Lopuksi hän kohotti pankon viereltä kiveä ja laski lippaan +kätköpaikkaansa. + +Ulkona vinkui tuuli, ja lunta satoi. Oli uuden kuun aika. Laskenut päivä +oli jättänyt jälkeensä synkän pimeyden, jota kuitenkin lisääntyvä +lumivaippa lievensi. + +Noita kuuli oveltaan kolme kopausta. "Kukahan näinkin myöhään ja tällä +ilmalla neuvoani hakee?" jupisi hän, astui sitten oven luo ja kysyi: +"Kuka siellä?" + +"Avaa, noita", kuului vastaus. + +"Kuka olet? Sano nimesi, et muutoin pääse sisään", tivasi Malla. + +"Sipo Nevalainen tarvitsee vielä kerran apuasi", kuului vastaus. + +Ovi avattiin. Kalpeana, hajalla hiuksin ilmestyi sieltä Nevalainen. +Levoton tuli hehkui hänen silmissään. + +"Noita", sanoi hän ottaen takkinsa alta esiin kauniin hopealta hohtavan +lippaan; "nyt on neuvosi ja kykysi tarpeeseen. Talonpojat aikovat tehdä +hyökkäyksen Hovilaa vastaan. Sinun pitää estää se onnistumasta." + +"Estää -- retki onnistumasta -- Sipo Nevalainenko niin puhuu? Oletko +hovilaisten ystäväksi ruvennut?" ihmetteli Malla. + +"En ole kenenkään ystävä -- kuule, noita -- nyt olen niinkuin sinä -- +minulla ei ole ketään, johon voin luottaa, jota voisin rakastaa, en edes +kullasta ja hopeasta välitä niinkuin sinä." + +"Hm", -- jupisi Malla, -- "minä ymmärrän. Sinä olet suututtanut +talonpojat." + +"Minä olen heitä moniaita nuhdellut hävyttömästä pelkuruudesta, siinä +kaikki. Nyt ei enää Sipoa tarvita! Oli aika, jolloin minun neuvoni ja +toimintani oli välttämätön. Se aika on mennyt. -- Mutta vähät siitä. +Sano, miten talonpoikien retki estetään." + +"Milloin se tapahtuu?" kysyi noita. + +"Tän'iltana", vastasi Sipo. + +"Mutta jos retki ehkäistään, niin hovilaiset pelastuvat suuresta +vaarasta, sillä nyt on sille hankkeelle edullinen aika", huomautti Malla +tuijottaen Nevalaiseen yhdellä silmällään. + +"Aika voi vastakin olla edullinen", arveli Sipo. + +"Mutta Affleck voi siksi palata", muistutti noita. + +"Olkoon miten tahansa", virkkoi Nevalainen; "asiat ovat nyt +sietämättömällä tolalla; toimita muutos, Malla, niin tämä lipas +kaikkinensa on sinun!" + +Malla vilhui ahnaasti tuohon hohtavaan esineeseen. + +"Minä voin sinua auttaa", sanoi hän painavasti. "Talonpojat luulivat +hyvin sinuttakin tulevansa toimeen. Mutta lupaan, että ennenkun he +saapuvat Hovilaan, tulevat he pyytämään sinua avukseen." + +"Sitä en minä usko", epäili Sipo. + +"Siinä tapauksessa et tunne Horman Mallaa", lausui noita. "Voin +suurempiakin saada aikaan. Mene nyt levollisena kotiisi ja odota; +ennenkun yö on puolessa, olet sinä Hovilassa." + +Sipo ei tiennyt mitään varmempaakaan keinoa selviytyäkseen +epätietoisuudestansa; hän tyytyi tähän lupaukseen, vaikkei hän siihen +juuri luottanut. Hän antoi lippaan noidalle ja sanoi: "Tuo on kallis +lahja, mutta tärkeä onkin nyt asiani ollut. Jos tänä yönä pääsen +Hovilaan toimimaan, niin vielä tulevaisuuskin siitä yöstä mainitsee." + +Niin sanottuaan erosi Nevalainen noidasta ja meni kotiinsa. Mennessään +hän jupisi: "Minä tunnen, että nyt olen elämässäni tullut käännekohtaan. +Seuratkoon hyvää tai pahaa, kunhan joku muutos nykyoloissa tapahtuu." + + * * * * * + +Kaksi tuntia jälkeenpäin liikkui Nurmeksen maantiellä suurehko +miesjoukko verkalleen eteenpäin. Eturivissä astuivat Sormuinen, +Karjalainen, Turuinen, Ikonen ja Nyyrinen, ja moni muu koetti aina +tuolloin tällöin tunkeutua eturiviin muka jotakin kysymään, mutta +oikeastaan ikäänkuin arvoansa lisätäkseen. + +"Eipä olisi luullut tuota", lausui muuan jykevä partasuu, "että Yrjön +sisar, siivo Elsa, olisi noin juljennut pettää veljeään ja muita. Mutta +rakkaus se kaikki rakentaa, sanoi Puuperän Aatami, kun nai Tiiralan +rikkaan ruotimuorin." + +"Saarelan Pekka ei tunnusta vieneensä kirjettä", sanoi Yrjö Sormuinen, +"osittain tietysti pelosta, osittain säälien Elsaa. Minä luulen myös, +että Nevalaisen Juhana on tehnyt parastaan tukkiakseen häneltä suun. +Mutta nyt, kun ollaan näin miehissä koolla, voitaisiin käydä tuolla +Pekan mökissä ja pakoittaa hänet tunnustamaan." + +"Vaan jos Hovilassa myönnetään, että Pekka on kirjeen tuonut, niin ei +Pekan kielto mitään merkitse", virkkoi Karjalainen. + +"Hovilassa ei ollut tuojaa tunnettu, siinäpä se ässä on", lausui Ikonen. +"Pekka on vasta kaksi kuukautta ollut täällä." + +"Hovilaiset ovat luvanneet kaksi taalaria hopeassa sille, joka retkestä +ilmoitti, mutta Pekka-parka ei ole uskaltanut käydä palkkiota +perimässä", sanoi Nyyrinen. "Jos ei minua tunnettaisi, niin kävisin +hyvänä miehenä perimässä palkinnon." + +"Mutta jos otettaisiin Pekka nyt mukaan, niin hovilaiset kyllä hänet +tuntisivat", lausui vakava Turuinen, joka ei suinkaan arvannut, että +hänen ehdotuksensa oli hyvinkin sattuva. + +"Oikein, oikein", huusivat useat. "Sehän on selkeä asia! Turuinen on +oikeassa." + +Kuusi miestä poikkesi nyt kujalle, joka johti Pekan mökkiin; toiset +kulkivat verkalleen eteenpäin. + +Mökin luo ehdittyään astui Sormuinen ja kaksi muuta sisään; toiset +odottivat oven takana, ollen valmiina auttamaan, jos tarvittaisiin. + +Pekka makasi oven suussa, hänen vaimonsa lapsen kanssa perempänä +penkillä. Kuullessaan oven avautuvan heräsi Pekka, hypähti pystyyn, iski +valkeaa tuluksillaan ja viritti päreen palamaan. Sitten hän kynsien +vasemmalla kädellään pellavankarvaista tukkaansa ärähti: "Keitä p--leitä +te olette, jotka yörauhaa häiritsette? Totta maar, nämä nurmeslaiset +ovat lemmon joukkiota." + +"Älä veikkoni noin melua", lausui Sormuinen; "meillä on vaan vähän asiaa +sinulle." + +"Asiaa!" ärähti Pekka. "Minkä lemmon asian aika _nyt_ on?" + +"Yö on meidän asioillemme tällä kertaa sopivampi kuin päivä", virkkoi +Yrjö. "Kuinka on, Pekka, sen kirjeen laita, jonka veit Hovilaan? +Tunnustapa nyt!" + +"Tunnusta", sanoi Pekka. "Mitä höpiset?" + +"Tuon arvasin", sanoi Yrjö kumppaneilleen, jatkaen Pekalle: "Sinun pitää +nyt lähteä mukaamme." + +"Se on valhe", epäsi pellavatukkainen Pekka, hyppäsi rahille ja otti +seinältä luodikon. Ojentaen sen tulleita kohden virkkoi hän: "Ulos +täältä! Tuossa on ovi. Millä oikeudella te tunkeutte asuntooni?" + +Yrjö ja hänen kumppaninsa vetäysivät lähemmäs ovea, nähdessään ojennetun +pyssyn. + +"Älä ylvästele", varoitti Yrjö. "Sinä olet yksi, ja meitä on kolme +näkyvissä ja kolme oven takana." + +"Vaikka teitä olisi viisi sisällä ja kuusi oven takana, niin ei teillä +ole oikeutta puolellanne", sanoi jäykkä Pekka. + +Muuan miehistä oli hiljaa hiipinyt Pekan taakse ja tempasi tämän äkkiä +kumoon. Pekan vaimo parkaisi pelosta, ja lapsi säikähtyi ruikuttamaan. + +"Jumalan tähden", huusi vaimo. "Mitä aiotte Pekalle tehdä? Hän on +viaton." + +"Hänelle ei tapahdu mitään pahaa, kun hän seuraa meitä Hovilaan", +virkkoi Yrjö. "Sieltä hän pääsee kohta pois, kun on tehtävänsä +täyttänyt." + +"Älä tunnusta siellä. Pelasta kaunis Elsa", kuiskasi vaimo Pekalle. Yrjö +kuuli sanat ja lausui hymyillen: "Ei hänen tarvitse puhua sanaakaan. +Hovilaiset sanovat vain, onko hän sama mies, joka toi kirjeen." + +"Minä en tosiaankaan halua nyt yöllä lähteä seuraanne", sanoi Pekka. +"Huomenna voin tulla noutamattakin." + +"Kiitos lupauksesta", lausui Yrjö ivaten. "Mutta niinkuin sanottu, +tarvitsemme sinua juuri nyt. Vedä siis housut jalkaasi." + +Pekka ei tähänkään suostunut. Housut tukittiin väkisin hänen jalkaansa. +Takkia myöskin piti muiden tukkia hänen ylleen; sitten hänet talutettiin +tuvasta ulos. + + * * * * * + +Sillaikaa oli kujan suussa odottaville talonpojille tapahtunut vielä +kummempi näytös. Kohta senjälkeen kun Yrjö seuraajineen oli eronnut +Pekan mökkiin, olivat talonpojat tiellä nähneet noin kymmenen sylen +päässä tulen leimahtavan. He astuivat vähän eteenpäin, katsoakseen +ilmiön syytä, mutta mitään huomaamatta. Hetken kuluttua näkyi perätysten +kaksi leimausta ja sitten kuului ikäänkuin miekkojen kalsketta. +Talonpojat säikähtivät; he astuivat taaskin katsomaan, mikä oli syynä +ilmiöön, mutta mitään erityistä ei näkynyt. Ja kohta näkyi kolmannella +kerralla kolme väläystä, ja nyt kuului valittava ääni, joka puhui: +"Onnettomat! Mihin jätitte Sipo Nevalaisen?" + +"Mitä tämä merkitsee?" sanoi Karjalainen, jonka kalpea muoto todisti, +että rohkeus alkoi haihtua hänen rinnastaan. + +"Ei liene tämä hyvän edellä", jupisi Turuinen. "Mutta mitä meihin kuuluu +Nevalainen?" + +"Älkäämme turhaan vaivatko päätämme", sanoi Ikonen. "Tuo ilmiö merkitsi +jotakin, mutta me menemme eteenpäin siitä huolimatta." + +"Minä pelkään, ettemme tule Hovilan portin sisäpuolelle tänä yönä", +jupisi muuan vanhus. "Olen paljon nähnyt maailmassa ja tiedän, että +enteistä voi aavistaa tulevaisuutta." + +Näille arveluille tuli äkkiä päätös, kun noita ilmausi talonpoikain +keskelle, näiden huomaamatta tarkemmin, mistä päin hän tulikaan. Horman +Mallan tunsi kukin parhaaksi selittäjäksi tällaisessa asiassa; ja kun +Malla oli vähintään viiteen eri tapaan kuullut kertomuksen ilmiöstä, hän +lyhyeen selitti, että Sipo Nevalainen oli se mies, joka enemmän kuin +kukaan muu voisi johtaa rynnäkköä Hovilaan, ja nuhteli talonpoikia +siitä, että he niin ajattelemattomasti olivat syrjäyttäneet sen miehen, +jota usean heistä tuli hyväntekijänään kiittää. + +Tätä puhetta koettivat jotkut vastustella, mutta kun noita ennusti +varmaa epäonnistumista retkelle, jos ei Nevalainen ollut mukana, +taipuivat kaikki siihen, että Sipo noudettaisiin kotoaan. Päätöksen +jälkeen seurasi heti teko, ja piankin oli Sipo, joka ensin kieltäytyi +lähtemästä, saatu osalliseksi retkeen. + +Kun Yrjö yölliseltä syrjäretkeltään saapui muiden luo, näki hän suureksi +kummastuksekseen ja närkästyksekseen Nevalaisen olevan mukana. Hän +tervehti Sipoa kuten tavallisesti, mutta hänen sydämessään leimusi +kateuden liekki. Hän päätti asettaa Sipon semmoiseen asemaan, jotta tämä +ei suinkaan kiittäisi onneaan, kun oli tullut näin kutsumatta joukkoon. +Talonpojat pääsivät pian Hovilan kujan suuhun. Sipo Nevalainen asettui +nyt heidän eteensä ja lausui: + +"Meidän sopumme ei viime aikaan ole ollut aivan kehuttava. Syytä siihen +lienee jos minun puolellani, niin teidänkin. Mutta minä unhoitan vähät +riidat ja pyydän teitä tekemään samoin. Nyt on meillä yhteinen +vihollinen ja yhteinen vaara. Väkivallalla on meitä kohdeltu, ja +väkivallalla me puolestamme maksamme vihollisellemme. Köyhien, orpojen +ja leskien puoltajina olemme tällä hetkellä. Oikea asiamme toivottavasti +tuopi meille voiton. Toverit, olkaa urhoolliset! Minä koetan tänä yönä +kunnostaa nimeni. Tehkää te samoin, niin saamme varmaankin nauttia +koston ja voiton suloisuutta." + +Horman Malla, joka oli jäänyt joukkoon, tokaisi: "Tähtiin on +kirjoitettu, että Nevalainen saa kummia aikaan Hovilassa. Olkaa hälle +kuuliaiset, niin voitto on teidän, mainio voitto!" + +Yrjö Sormuinen ei myöskään tahtonut olla muita huonompi kehoituksissaan +ja haastoi: "Koston hetki on tullut. Tässä ei voitto minun uskoni mukaan +riipu yksityisen, vaan kaikkien kunnosta. Niinpäin minä tähtien kieltä +tulkitsen. -- Älkää säästäkö käsivarsianne! Hakatkaa mihin vain +ulotutte. Pistetään tuohon lemmon pesään tuli, jotta se tulee +perinpohjin hävitetyksi." + +Oli sydänyön aika. Miehet alkoivat liikkua eteenpäin, läheten Hovilan +ulkohuoneita. Etupäässä astuivat Sipo Nevalainen ja noita, joka +ikäänkuin hänen suojelushenkenään kulki sivulla. Nevalaisen toisella +sivulla astui Yrjö Sormuinen, vakaisena, kalpeana. Hovilassa näkyivät +kaikki vaipuneen uneen, ja talonpojat pääsivät aivan esteettömästi +portille saakka. Tässä pysähdyttiin vielä kerran, ja tulijain parvi +jaettiin kolmeen osaan, joista pienimmän piti jäädä portille +vartioimaan, uhkaisiko mikään vaara; molemmille muille ryhmille jäi +valloitettavaksi jompikumpi Hovilan kahdesta rakennuksesta. + + + + +XI + +Yöllinen taistelu. + + +Hovilan tilan isommassa päärakennuksessa asuivat majurin läheisimmät +uskotut, pienempi oli varattu palvelusväelle ja niille monille, jotka +Jessenhaus oli pitäjältä koonnut majurin omaisuutta varjelemaan. Tähän +aikaan oli Hovilassa, paitsi Jessenhausia, Arnkijliä ja Finneä, kaksi +veronkantokirjuria, muuan suutari ja kuusi renkiä. Hovilan varsinaisena +suojelusväkenä oli siis kaksitoista henkeä sekä lisäksi kymmenen +talonpoikaa, jotka Jessenhaus oli sinne nykyisin haalinut. + +Talonpojat, suutari ja kaksi renkiä asuivat pienemmässä rakennuksessa, +joka oli isompaa vastapäätä. Ulkohuoneet miltei yhdistivät toisiinsa +rakennusten päät, jättäen väliin vain pienoiset solat. + +Hyökkääjistä piti viidentoista rynnätä kumpaiseenkin rakennukseen, mutta +kuitenkin olivat useammat kääntyneet isompaa rakennusta kohti. Oltiin +juuri valmiit rynnäkköön, kun odottamaton tapaus pidätti talonpoikain +askeleet. Kujan suusta kuului pyssynlaukaus. Kamalalta se kajahti +sydänyön hiljaisuudessa. + +"Mitä hiidessä tämä merkitsee?" sanoi Yrjö Sormuinen. "Tähän asti on +ehditty, ja nytkö tulisi este!" + +"Minä pelkään, että itse Affleck on tulossa ja antaa merkin +hovilaisille", sanoi Turuinen. + +"Me olemme hukassa, jos kahden tulen väliin joudumme", lausui +herkkämielinen Karjalainen. + +"Hukassa!" naurahti noita. "Hoitakaa te muut Affleckin joukkoa, kyllä +minä hänet itsensä hoidan." Näin sanoen hän otti povestaan kuvastimen ja +vakuutti: "Joka tuossa näkee kuvansa, häntä polttaa helvetin tuli, +kunnes minä hänet pelastan vaivasta. Hän lupaa hädässään tehdä mitä +tahdon." + +"Hst", varoitti Yrjö. "Kujan suusta kuuluu ääniä." + +"Lempo heidät vieköön!" tuskastui Nevalainen. "Katsokaa! Hovilassa +herättiin pamauksesta. Ikkunaan ilmestyi juuri valkea." + +"Nopeus on nyt tarpeeseen", sanoi Sormuinen. "Olkoonpa vaikka itse +paholainen liikkeellä, niin emme saa vitkastella. Me hyökkäämme heti; +tulkoon perästä mitä tulee." + +"Niin minäkin aattelen", yhtyi Turuinen. + +"Mutta jos joudumme ahdinkoon?" epäröi Karjalainen. + +"Päästäänhän kuitenkin pakenemaan syrjätietä", sanoi Turuinen. + +Kujansuusta ei enää kuulunut mitään. + +"Parasta on, että joku meistä käväisee katsomassa, mitä tuolla kujan +suussa on", esitti Nevalainen. "Sitten ollaan ainakin selvillä." + +"Käy sinä, Nevalainen, katsomassa", älysi Yrjö Sormuinen heti ehdottaa. + +"Minua tarvitaan täällä, jotta miehet eivät joudu päättömiksi", vastasi +Sipo. + +Noidan suu vetäysi hymyyn. "Se sattui", jupisi hän; sitten hän lausui +muutamalle, joka näytti olevan joutilaampi tässä joukossa: "Juokse +kujansuuhun ja ota selko, keitä siellä on. Tuo heti vastaus Hovilaan. Me +ryntäämme kuitenkin heti. Aika on kallis." + +Noidan sana vaikutti. Talonpojat avasivat portin ja hyökkäsivät kahdessa +parvessa kartanolle; yksinään riensi etupäässä isoon rakennukseen Sipo +Nevalainen. Mutta sen joukon, joka häntä aikoi seurata, esti Yrjö +Sormuinen menemästä eteenpäin. + +"Pysähtykää!" huusi Yrjö. "Kujalla sanotaan Affleckin olevan." + +Miehet tottelivat varoitusta, joten Sipo joutui yksin menemään sisälle. +Sormuinen oli tuon lauseensa tuulesta temmannut; aikomuksena oli johtaa +Nevalainen hengenvaaraan, ja se onnistui. + +"Ahaa", huusi Björn Finne, nähdessään Nevalaisen hyökkäävän sisälle. +"Tässäpä tämä väkivaltaa kärsinyt ystävämme tulee meitä tervehtimään. +Aikomus lie varmaan hyvää huomenta tulla toivottamaan, mutta ajasta on +sinulla, veikkonen, ollut huono tieto, mikä ei olekaan kumma, koska +talonpojat ovat aamun virkkuja ja illan torkkuja." + +Arnkijl ja Jessenhaus hyökkäsivät nyt Björnin kerällä Nevalaisen +kimppuun. Tämä tarttui Björniä niskasta ja Jessenhausia kurkusta ja +kolahutti heidät kahdesti yhteen. Mutta Arnkijl oli hiipinyt Sipon taa +ja sivalsi tätä pitkällä mittapuulla takaraivoon, jotta Sipo päästi +saaliinsa ja vaipui tainnuksissa lattialle. + +"Hurraa", huusi Jessenhaus. "Oivallista, Rietrikki! Siinä on nyt +talonpoikaisruhtinas pitkänään. Hän, joka meille on kostoa vannonut, on +itse joutunut koston omaksi." + +"Jumala varjelkoon talonpoikia!" ärjäsi Björn. "Nyt en ole heille hyvä. +Tekisipä mieleni nylkeä tuo sydämikkö, joka tuossa viruu kellellään!" + +Tämä leikillä lausuttu aikomus ei olisi voinut toteutua, sillä ovi +avattiin ja joukko talonpoikia ryntäsi sisään. + +"Missä Nevalainen?" huusivat he. + +Ovesta virtaava vilpas tuulenhenki virvoitti Sipoa niin että hän heräsi +tainnoksistaan. Hän näki veronkantajien hyökkäävän muutamasta ovesta +sisään ja lyövän oven lukkoon. Talonpojat seisoivat ällistyneinä oven +edessä. + +"Lyökää ovi pirstaleiksi", huusi Sipo, joka hyppäsi pystyyn ja astui +joukon etupäähän. + +Pyssynperiä ja keihäitä kohotettiin, kuului rasaus, ja ovi oli samassa +neljänä palasena. + +Oven takana oli pimeä huone. Sinne tuotiin pirtistä valoa. +Veronkantokirjureita etsittiin, vaan turhaan. + +"Kummallista!" jupisi Nevalainen. "Ei ole muuta ovea kuin tämä." + +Noita astui nopein askelin sisään. + +"Tuletpa kuin kutsuttu", sanoi Sipo. "Käytä nyt tietäjäkykyäsi. Sano, +mihin tästä huoneesta pääsee, paitsi tuosta ovesta pirttiin." + +Noita astui askeleen taaksepäin, kääntyi seinään ja painoi sormellaan +pientä nastaa, joka oli lähellä lattiaa. Salaovi aukesi. + +Oven takana näyttivät kiertoportaat nousevan ullakolle. + +Lyhty kädessä hyökkäsi Nevalainen ja neljä miestä astuimia ylös. Noita +riensi perässä. Ullakolle tultua alettiin varovasti astua eteenpäin. Kun +oli jonkun matkaa edetty, tultiin väliseinän luo, josta ovi johti +toiseen ullakon osastoon. Ympärilleen tähystäen eteni Nevalainen +kumppaneineen kynnyksen yli. Noita seurasi heitä, mutta äkkiä tunsi hän +kaksi kättä kurkussaan puristamassa. Kohtuullinen elämä oli säilyttänyt +Mallan hyvissä voimissa vielä vanhempanakin, ja hän ei ollut +halveksittava vastustaja. Hän ojensi laihat käsivartensa ja rupesi +kynsimään vastustajansa naamaa niin terhakasti, että toinen ratkesi +kiljumaan ja kiroilemaan. + +Himmeä lyhty valaisi Nevalaiselle sen verran, että hän huomasi +Jessenhausin joutuneen noidan kynsiin. Ullakolla oli konttori, jonka +avonaisella ovella Björn ja Arnkijl seisoivat, nostaen komeroon jotakin +raskasta arkkua. "He kätkevät aarteensa", ajatteli Sipo ja astui heitä +estämään. Mutta samassa tuulenhenki sammutti lyhdyn, ja kaikki kätkeytyi +pimeään. + +"Näittehän tuolla toisessa päässä portaat?" kysyi Nevalainen hiljaa +seuraajiltaan. + +"Kyllä", nämä vastasivat. + +"Nyt lähdemme hiljaa tuota konttorin ovea kohden", jatkoi Sipo. +"Tartumme veronkantajiin käsiksi ja kannamme tai paiskaamme heidät alas +portaita." + +Tuskin oli tämä sanottu, kun Jessenhaus hirveästi parkaisi; noita oli +koukannut häneltä toisen silmän pois. Tuskasta hurjistuneena kokosi +Jessenhaus kaikki voimansa ja heitti noidan niin lujasti seinään, jotta +Malla tuskin voi henkeä vetää. Nyt seurasi hetken äänettömyys. Sipo +seuralaisineen oli lähennyt Arnkijliä ja Björniä, mutta samassa kuului +konttorista ääniä. + +"Nyt, hyvät ystävät, olettekin joutuneet ansaan", sanoi ivaten Arnkijl. +"Teitä on viisi miestä ja yksi akka; meitä kymmenen miestä. Olkaa +valmiit!" + +Konttorista tunki miehiä esiin. Syntyi sanoin kuvaamaton meteli. +Jessenhaus lupasi miehille rahaa ja juomista, jos he oikein +kurittaisivat noita hävyttömiä talonpoikia. Ullakon lattia tömisi +painiskelusta, hätähuutoja kuului. Nevalainen oli miehineen ahdistettu +loukkoon, josta he eivät päässeet liikkumaan. Konttorista oli tuotu +keihäitä ja miekkoja, joilla hovilaiset pistelivät ja silpoivat +vastustajiaan armottomasti. + +"Malla", huusi Sipo, "jos auttaa voit, niin nyt on apusi kallis. En +tiedä mitä lupaan, jos voit meidät nyt pelastaa." + +"Minulla on yksi pyyntö", sanoi noita; "jos siihen suostut, niin käännän +asiamme voittoon". + +"Minä suostun, vaan auta pian", huudahti Sipo. "Keihäs sattui +olkapäähäni." + +"Vanno, että suostut pyyntööni", kärtti noita. + +"Minä vannon Jumalan nimessä ja autuuteni toivon kautta", vakuutti Sipo. + +"Kuulkaapa, veikot", sanoi Jessenhaus, ivaten tuskissaan. "Autuuden +toivo! Hahhaah!" + +"Nyt, miehet, ankara hyökkäys", käski Björn. "Survokaa nuo pedot +pehmeämmiksi!" + +"Noita! me olemme hukassa!" huusi Sipo. + +Samassa leimahti häikäisevä valo, kirkastaen koko ullakon. Kohta jälestä +kuului hirveä pamaus. Ahdistajat peräytyivät kiljuen tappelusta, mikäli +seisaallaan pysyivät, mutta useat olivat vaipuneet polvilleen, toiset +tuiskahtaneet selälleen. Sakea, tukehduttava savu täytti ullakon. Sipo +tunsi jonkun tarttuvan häntä kädestä ja kuuli hänen kuiskaavan +korvaansa: "Ole levollinen." Sipo tunsi äänestä noidan ja seurasi häntä, +kunnes he saapuivat yhdessä portaille, joita olivat ylös tulleet. Kohta +olivat he alhaalla. + +Täällä oli kuhinaa kaikkialla. Talonpojat olivat pienemmän rakennuksen +etuhuoneessa sytyttäneet läjän törkyjä. Valkea leveni levenemistään ja +tarttui välikattoon. Savu täytti eteishuoneen. Pyssynperien jyskettä ja +keihästen kalinaa kuului savun seasta. + +Hovilan uljas ja roteva suutari, taisteli kuin sankari. Hän käsitteli +talonpoikia erittäin huolettomasti, paiskoi heitä seinää kohden ja potki +heitä pitkillä koivillaan. Yrjö Sormuinen innostui ottelemaan noin +rivakan vastustajan kanssa ja tunkeusi Taunalan Kaaperin eteen. + +"Jos olet oikea mies, suutari, niin tästä saat vastuksesi", sanoi Yrjö +kopeasti. + +"Oletpa liian pieni, sinä karsassilmä", uhitteli Kaaperi hengähtäen. +"Tule tänne, niin pistän sinut tuonne vesiammeeseen päällesi likoon." + +"No, noh, veikkoseni", sanoi Yrjö. "Taavetti oli pieni ja Goliath iso, +mutta kuinkas kävi?" + +Yrjö tarttui nyt suutaria takinkaulukseen. Suutari rakasti enemmän +sylipainia, ja miehet siis tulivat lähemmäs toisiaan. Yrjö koetti +kohottaa suutaria maasta, heittääkseen hänet allensa, mutta tämä piti +varansa ja hyökkäsi ruumiinsa koko painolla Yrjön päälle, jotta tämä +kellahti selälleen ja suutari päälle. + +Ilohuuto kaikui hovilaisten huulilta. + +Samassa rymähti palava katto alas. Töin tuskin pelastuivat ihmiset alta; +kaksi talonpoikaa ja yksi renki saivat pahoja palohaavoja. + +Asiat olivat ratkaisevasti kääntyneet talonpoikien eduksi, sittenkun he +olivat vielä saaneet apuväkeä. Nuo kujansuusta tulleet, jotka +laukauksella olivat varomattomasti koettaneet rohkaista kumppaneitaan ja +antaa merkin tulostaan, olivat lisänneet talonpoikien lukumäärän +viiteenkymmeneen. + +Aamupuoleen tasaantui vihdoin tämä kahakka. Voitetut vietiin isoon +pirttiin, johon myös talonpoikia kokoontui, minkä mahtui. + +Noitaa ei näkynyt. Hän oli nujakan päätyttyä mennyt kotiaan; syyn saamme +piankin nähdä. + +Pirtissä pantiin nyt toimeen jonkunmoiset käräjät: Nevalainen ja +Sormuinen istuutuivat pitkän pöydän päähän tuomareiksi. Voitetuille +lausuttiin ankarat sanat. + +"Nyt on meidän vuoromme tullut", sanoi Nevalainen tuimasti +veronkantajille. "Jos ne kyyneleet, joita täällä pitäjäässä teidän +tähtenne on vuodatettu, olisivat koossa, voisivat ne tuskin sammuttaa +sitä liekkiä, johon te olette omianne joutumaan. Jos voitte mitään +lausua puolustukseksenne, jota epäilen, niin puhukaa kohtalonne +lievennykseksi. Mutta minä tiedän, ettei teillä ole sellaisia +perusteita." + +Jessenhaus, Björn ja Arnkijl katselivat ympärilleen. Kaikkialla uhkaavia +kasvoja! + +"Nyt on teidän vuoronne", lausui Jessenhaus. "Mutta vuoroon vieraissa +käydään! Me aiomme tulla toimeen ilman ryssän apua. Kavaltajiksi emme +rupea, niinkuin te. Me myös kuljemme päivällä, emmekä ahdista semmoisia, +jotka eivät voi itseään puolustaa. Kostoa, kostoa teille, jotka yöllä +murtaudutte hiljaiseen, rauhalliseen majaan oman käden oikeutta +harjoittamaan!" + +"Sitokaa nuo hävyttömät", huusi Nevalainen. + +Samassa talonpojat hyökkäsivät Björnin, Arnkijlin ja Jessenhausin +kimppuun ja sitoivat heiltä kädet taakse. Heidät vietiin sitten +muutamaan kamariin, jonka ovelle pantiin vartijat. + +Nyt seurasi toinen näytelmä. Saarelan Pekka talutettiin sisään. Hän oli +aivan kalpea ja värisi vilusta, sillä koko taistelun ajan oli hän +seisonut aitan seinustalla kahden miehen vartioimana. + +"Tunnusta heti tuoneesi kirjeen", kovisti Yrjö tuimasti Pekkaa, jonka +entinen rohkeus oli muuttunut aivan päinvastaiseksi tunteeksi. + +"Minä -- tunnustan", sopersi Pekka. + +"Sinua höperöä", sanoi Yrjö, jonka mieleen juolahti, että jos ei hän +olisi viipynyt Pekan luona, ei Sipokaan luultavasti nyt olisi muassa. +"Mikset kotonasi tunnustanut? Oliko parempi yöllä lähteä kotoaan +kylmään?" + +Pekka sai nyt mennä. + +"Avatkaamme kellarit ja aitat; siedämmepä vankanlaisen eineen", lausui +Yrjö. + +Seinältä otettiin avaimia, ja joukko talonpoikia riensi tuomaan +kellareista ruoka- ja juomalajeja. Kohta istuttiin herkullisten +ruokapöytäin ääressä. Yön valvonta ja juomien nauttiminen teki moniaat +uneliaiksi, toiset kuumeellisen riemastuneiksi yrityksen onnistumisesta. +Itäinen taivas alkoi jo punertaa, ennenkuin eine oli perinpohjin +nautittu. Nyt pantiin levolle; vartijoita jäi kymmenkunta valvomaan. + + + + +XII + +Veli ja sisar. + + +Talonpojat asettuivat nyt pitemmäksi aikaa Hovilaan. He katsoivat +olevansa oikeutettuja menettelemään Hovilan tavarain kanssa oman +mielensä mukaan. Olihan kaikki isoksi osaksi nurmeslaisilta koottua! +Hovilan varusväkeä pidettiin ikäänkuin vankina; he saivat sen, minkä +voittajat heille soivat: hiukan ruokaa ja runsaasti nuhteita. + +Me jätämme nyt hetkeksi talonpojat Hovilaan, katsoaksemme miten oli +asiain laita Yrjön kodissa. + +Oli päivä jälkeen ensimäisen, jonka talonpojat olivat viettäneet uudessa +majassaan. Elsa istui ompelemassa. Hän oli viime päivinä käynyt +valjummaksi. Se sieluntuska, jota hän oli kärsinyt ilmoitettuaan +antaneensa tiedon talonpoikien retkestä Käkisalmelle, oli kalvanut hänen +ruumiillista terveyttään. Karjalan kukka alkoi kuihtua. + +Yrjö oli käyttäytynyt Elsaa kohtaan melkein niinkuin ennenkin. Hän ei +tahtonut ankarammin nuhdella sisartaan, ennenkuin oli saanut varmuuden +siitä, oliko Elsa kirjeen lähettänyt. + +Elsa pyyhkäisi ylös tummanruskean kutrin, joka oli valahtanut otsalle, +huokasi ja herkesi hetkeksi ompelemasta. + +"Oi, emoni armas", mietti siinä neito, "muisteletko vielä haudan +tuollapuolen tytärtäsi, joka täällä kurjuuden laaksossa saa niin paljon +kärsiä? Miksi synnytit minut maailmaan? Et suinkaan aavistanut, että +Elsasi saisi niin paljon ja syyttömästi kärsiä. Ja miksi kärsin? Minkä +vuoksi veljeni on minua paljoa onnellisempi? Mutta _ei_ ole oikein, että +näin valitan. Jumala kyllä tuntee, paljonko painoa hän kunkin päälle +panee. Tule turvakseni, sinä sielun paras paimen, joka esikuvana +ihmisille majailit vähäisen ajan täällä puuttuvaisuuden maailmassa ja +sitten menit valmistamaan sijan niille, jotka sinun sanasi mukaan +koettavat elää." + +Elsa pani pois ompelunsa, otti pöydältä ison piplian, avasi sen ja luki +Johanneksen evankeliumin seitsemännentoista luvun. + +Ilokseen näki Elsa, pannessaan pois pyhän kirjan, Juhanan tulevan. Hän +ei malttanut odottaa lemmittyänsä huoneessa, vaan juoksi kartanolle. + +Kun rakastavaiset olivat tulleet sisälle, haastoi Juhana ilomielin: "Nyt +saamme taaskin puhua rauhassa. Hovilassa laaditaan nyt lakia ja jaetaan +omaisuutta. Samoin mekin nyt koettakaamme järjestää asemaamme, käyttäen +hyväksemme väliaikaa, jolloin mielet ovat muussa kiinni. Elsa, sinä +rakastat minua niin paljon, että olit valmis oman turvallisuutesi +vaarantamaan minun tähteni; vaikka tiesit kirjeen helposti +raivostuttavan jo kuohuvaa mielialaa, et epäröinyt ilmaista kirjeen +lähettämistä. Minä olisin kyllä helpommin voinut kantaa isäni ja veljesi +vainoa kuin sinä. Mutta tehty on tehty. Nyt on koetettava torjua +seurauksia. Olen käynyt Saarelan Pekan puheilla, ja hän lupasi kieltää +kivenkovaan tunnustuksen, joka häneltä kiristettiin. Toivoakseni ei +sinun todistuksiasi uskota näin vaarallisessa asiassa. Mutta nyt pyydän, +että kun asiasta tulee jälleen kysymys, anna minun puhua puolestasi, +äläkä toistamiseen antaudu kostotoimille alttiiksi." + +"Mutta kun minulta kysytään, enhän voi valehdella", lausui Elsa. + +"Tuon arvasin", puhui Juhana puoleksi ääneen tuskallisesti. "Enhän voi +sinua moittia siitä, että pidät totuutta pyhänä. Koska siis näin on +asian laita, on ainoastaan yksi keino pelastua arvaamattomista +seurauksista." + +"Ja mikä keino?" kysyi neitonen. + +"Että pakenemme täältä", esitti Juhana. "Seuraa minua setäni luo. Siellä +meidän ei tarvitse kärsiä omaistemme vainoa. Päin vastoin meitä siellä +kohdellaan mitä hellimmin. Silmäini edessä kangastaa siellä onnellinen +tulevaisuus! Käsikkäin astumme siellä elon vaivaloista tietä, jakaen +keskenämme kaikki surut ja riemut. Täällä on epäluulo ja vaino; siellä +rakkaus ja luottamus! Paetkaamme, armahin, pois näistä kurjista +oloista." + +Juhana katsoi Elsaa rukoilevasti silmiin. Tämä seisoi äänetönnä. Hänen +sydämessään riehui ristiriita. + +"Kultaseni", jatkoi Juhana, "miksi me olisimme tuomitut kärsimään näin +paljon? Onnemme ohjat ovat käsissämme. Suunnatkaamme tiemme näiltä +riitaisuuden kolkoilta oloilta pois rauhan maille." + +"Mutta kuinka voin jättää veljeni?" kysyi neito. + +"Veljesi!" toisti Juhana. "On aivan kohtuutonta sinun suotta kokea hänen +tylyyttänsä. Olet jo kylliksi kärsinyt." + +"Kärsimään lienen luotu", sanoi Elsa surullisesti. "Itsestäni en niin +paljoa välitä, mutta sinun vuoksesi, Juhana, olisin kuitenkin ehkä +taipuvainen täältä pakenemaan, sillä täällä ei rakkauttamme kauvan +suvaita." + +Elsa oli juuri kerinnyt lausua nämä sanat, kun Yrjö näkyi maantiellä. + +"Herra armahda", hätääntyi neito, "veljeni tulee. Minua aavistuttaa, +että hän ei saavu hyvissä aikeissa." + +"Älä pelkää, armas", rauhoitti Juhana; "niin kauvan kuin voin kättäni +liikuttaa, ei sinulle mitään pahaa tapahdu". + +Yrjö astui sisälle. Hänen yhteenpuristetut huulensa ja hehkuvat silmänsä +eivät ennustaneet hyvää. + +"Minulla on sisarelleni sanottavaa", lausui Yrjö heti ovelta. + +Juhana ei ollut ymmärtävinään viittausta, vaan jäi paikalleen. + +"Elsa, tule tänne toiseen huoneeseen puheilleni", sanoi Yrjö. + +Elsa yritti mennä, mutta Juhana pidätti hänet. + +Yrjön silmät välähtivät. Hän loi Juhanaan tuiman silmäyksen ja antoi +sisarelleen käskevän viittauksen. + +"Yrjö Sormuinen", virkkoi nyt Juhana, "me olemme tähän saakka toisiamme +hyvin vähän tunteneet ja puhutelleet. Syyn tähän tiedämme kumpikin. +Minua on loukannut tyly käytöksesi sisartasi kohtaan. Nytkin pelkään, +että häntä kohtelisit pahoin. Sano siis tässä sanottavasi, minä tahdon +olla saapuvilla." + +"Poika", huusi Yrjö, "tiedätkö, mitä puhut ja kelle puhut! Minä olen +sisareni naittaja, ja minun luvattani häntä ei kukaan saa." Hän naurahti +ja lausui vihasta ivaan kääntyen: "Kaunis kunnia! Sisarta ei uskalleta +jättää veljen valtaan, mutta veli on usein uskonut sisarensa semmoisen +hoteisiin, jonka kunnollisuutta hän ei suinkaan tunne. Tämä on +kohtuutta! Jalosti tehty!" + +"Mitenkä voisin toisin menetellä?" virkkoi Juhana. + +"Aivan oikein ja kainosti lausuttu!" ivasi Yrjö. "Oletpa sisareni jalo +holhooja tietysti! Minä en muka saisi Elsan asioihin sekaantua +ollenkaan! Mutta lopussa kiitos seisoo. Minun kauttani menee tie +morsiuskammioon, muista se!" + +"Jos hennot kieltää sisartasi ottamasta sitä, jota hän rakastaa, niin +olet tunnoton mies", sanoi Juhana, joka alkoi ajatella, että Yrjöllä +kuitenkin oli tilaisuus melkoisesti vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. + +"Taaskin sinulta puuttuu ajatusta", sähähti Yrjö äkäisesti. "Onko +sisareni minua niin kohdellut, että ansaitsisi minulta hyvää takaisin? +Hän on juljennut pettää veljensä, ilmoittaa minun hankkeeni +viholliselle. Niin pitkälle on nyt päästy. Saarelan Pekka on +tunnustanut. Nyt jaetaan oikeutta Hovilassa, ja sinne nyt Elsan täytyy +tulla teostaan vastaamaan ja selvittämään, mikä oikeastaan on ollut +sinun osuuttasi asiassa." + +Elsa seisoi kalpeana ja katseli peljäten veljensä uhkaavaa muotoa. + +"Joskin Saarelan Pekka on syyttänyt Elsaa, niin ei yksi vierasmies +mitään vaikuta", huomautti Juhana. + +Yrjö veti taskustaan paperin, avasi sen ja piti sitä Elsan silmien +edessä. + +"Ah", huusi neitonen ja vaipui veljensä jalkojen juureen. "Oi Yrjö, +rakas veli! Älä vie minua julmien kumppaniesi luo! Silloin minä ihan +menehdyn pelosta ja häpeästä." + +Neito syleili veljensä polvia. Yrjö seisoi synkkänä ja käänsi vihdoin +pois kasvonsa. + +"Julma veli", virkkoi Juhana tuskallisesti, "jalkaisi juuressa +kyyristelee olento puhdas ja viaton kuin Herran enkeli. Saman äidin +rinnoilla olette levänneet, saman äidin siunauksen olette kumpikin +saaneet. Ja tätä olentoa sinä armottomasti hätäännytät ja ahdistat. Etkö +pelkää Ijankaikkisen kostoa luonnottomasta kohtelustasi? Herkeä jo ja +hillitse mielesi." + +"Hän ei ansaitse oikean ihmisen sääliä", sanoi Yrjö tylysti tuijottaen +sisareensa. + +"Sinua sydämetöntä petoa ihmishaamussa", ärjäsi Juhana, joka ei enää +voinut vihaansa hillitä ja raivokkaasti hyökkäsi Yrjöä vastaan. + +"No, no, kiukka ystäväni", sanoi Yrjö, väistyen vimmastuneen nuorukaisen +edestä. Hän sieppasi äkkiä Elsan kainaloonsa, ja ennenkun Juhana ehti +estellä, oli jo Yrjö kartanolla. + +Juhana hyökkäsi hänen jälkeensä, mutta portailla tarttui kaksi vahvaa +kättä häneen kiinni. Hän ponnisteli voimainsa takaa, vaan ei päässyt +irti. Hän näki hevosen valjastettavan, Yrjön nostavan sisarensa rekeen +ja hevosen kohta katoavan näkyvistä. Vasta silloin hellitti Sormuisen +vahva renki Aappo otteensa. Jos Nevalaisella olisi ollut asetta, olisi +renki tekoansa varmastikin katunut. Nyt Juhana loi häneen syvästi +halveksivan silmäyksen ja sanoi: "orja on orja". Sitten hän läksi +astumaan kotiaan päin, jupisten: "Jos henkenikin menee, minä pelastan +Elsan." + + + + +XIII + +Mitä Horman Malla Sipolta vaati. + + +Talonpoikien viettäessä ensimäistä ehtoopäivää vasta anastetussa +olopaikassaan, tuli noita Hovilaan. Mainitsimme hänen kadonneen sitten +kun taistelu oli selvästi kallistunut talonpoikain puolelle. Nyt hän +palasi aivan toisennäköisenä kuin oli nujakassa esiintynyt. Hän oli +peseytynyt puhtaaksi, suorinut hiuksensa, jota hän ei kaiketi vuoteen +ollut tehnyt, ja pukenut yllensä siistit vaatteet. Kaikki katselivat +kummeksuen Horman Mallaa, jota ei sitten nuoruutensa ajan ollut nähty +säällisessä kunnossa. + +Sipo Nevalainen oli voiton ilossa heti kysellyt noitaa, mutta kukaan ei +ollut tiennyt, mihin tämä oli mennyt. Sipolla oli suuri syy kiittää +Mallaa tämän avusta; olipa hänellä lupauskin täytettävänä Mallalle. + +Kun noita nyt tuli Sipon nähtäviin, joutui hän aivan hämilleen. -- Hän +koetti puhua, mutta sanaakaan ei tullut huulille. Hän seisoi +punastuneena Nevalaisen edessä. + +"Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni", haastoi Sipo noidalle. +"Rohkeudellasi ja älylläsi olet toimittanut minut pyrintöjeni perille. +Kosto on täydellinen; hovilaisten omaisuus ja henki on meidän +kädessämme. Nyt on sinun vuorosi vaatia, mitä tahdot vaivasi +korvaukseksi; minä sekä taivun että olen velvollinen pyyntösi +täyttämään, jos vain vallassani on niin tehdä." + +"Sinä voit pyyntöni täyttää, Sipo Nevalainen", lausui noita, jonka +äskeinen hämi alkoi hälvetä. + +"Olen utelias kuulemaan vaatimuksesi", virkkoi Sipo, miettivästi +silmäillen noitaa. "Kyllähän arvaan, mihin päin halusi kallistuu; mutta +kyllä on, Jumalan kiitos, tavaraa Hovilassa." + +"Et tainnut tällä kertaa arvata oikein, Sipo Nevalainen", virkkoi noita. + +"Enkö?" kysyi Sipo, joka vasten tahtoaan säpsähti, sillä nyt hän ei +tosiaankaan aavistanut, mihin hän oli itsensä sitonut. "Lausu +vaatimuksesi", tiukkasi hän, kun noita seisoi äänetönnä tirkistellen +häntä. + +"Sinä olet luvannut pyyntööni suostua", lausui noita pitkään. + +"Senhän olen jo sanonut. Puhu suusi puhtaaksi", kehoitti Sipo +malttamattomasti. + +Noita astui pari askelta lähemmäksi Nevalaista ja sanoi Sipoa hellästi +silmäillen: "Pyyntöni on -- että -- minut -- nait." + +Nevalainen kavahti; hän ei tiennyt, pitikö hänen uskoa korviansa. Hän +katseli, katseli noitaa, luullen puolittain, että joku henki oli +pukeutunut tämän hahmoon ja tullut häntä pilkkaamaan. + +"Kuinka?" kysyi Nevalainen. "Sinäkö hourit vai minä?" + +"Ei kumpikaan", vakuutti noita. + +"Varmasti jompikumpi, ja luulenpa melkein, että sinun järkesi on +taistelun hyörinästä ja saamastasi kolauksesta vähän seonnut", arveli +Sipo. + +"Älä luule sitä", virkkoi Malla. "Minä puhun aivan selvästi mitä +ajattelen." + +"Noita", lausui Sipo, "en ymmärrä, mikä ajatus on aivoissasi syntynyt. +Mutta siinä ajatuksessa ei ole pontta eikä perää. Pyydä palkaksesi +tavaraa; se soveltuu sinulle paremmin." + +"Minä en _tällä kertaa_ halua tavaraa, ja saanhan sitäkin, kun sinut +saan", huomautti Malla. + +"Ja mitä minun saamisestani olisi hyötyä sinulle?" kysyi Sipo. "Sinä +olet jo siinä ijässä, ettei rakkaus enää todellisesti voi sinussa +herätä. Enkäpä minäkään sinussa juuri mitään niin viehättäviä puolia ole +huomannut, jotta vanha vereni rupeaisi kuohumaan. Arvannet siis, että +tämmöisestä liitosta ei mitään iloa seuraisi, vaan päin vastoin, pelkään +mä, surua." + +"Sipo Nevalainen", haastoi noita, "koska sinä noin suoraan ilmaiset +ajatuksesi, niin teen minä samoin. Kuule siis: Kohtalo näytti +nuoruudessani aikoneen minut onnellisemmaksi kuin sitten tulin. +Vanhempani olivat varakkaat. He asuivat Repolassa, rajan tuolla puolen. +Syntymiseni jälkeen muuttivat he tänne. Minulla on siis kaksi kotimaata +tai oikeastaan yksi, sillä yhtä kansaa on Karjalan suuri heimo, vaikka +Onnetar on sen ajaksi kahtia jakanut. -- Varttuessani tuli minusta +pulska tyttö, sanottiin, ja moni nuori mies hyöri ympärilläni, mutta +minä en heistä huolinut. Vihdoin näin nuorukaisen kauniin ja +ujostelevaisen. Kohta ymmärsimme toisiamme. Mutta isäni ei suostunut +liittoomme; hän ajoi minut pois kotoani, ja sitä en vielä nytkään +hänelle anteeksi anna, sillä hän on syypää kurjaan elämääni. Varokoon +kukin isä estämästä lastansa ottamasta kenenkä tahtoo, kunhan tämä on +siveä ja hyvä, olkoon sitte köyhä tai rikas. -- Minä pakenin kotoani +muutaman noidan luo korpeen. Siellä odotin lemmittyäni. Ei häntä +kuulunut, ei näkynyt. Vihdoin kuulin hänen menneen naimisiin. Olin +epätoivoon joutumaisillani. Minä rupesin epäilemään kaikkia ihmisiä, kun +kuulin, että ainoa, johon luotin, oli ollut minulle uskoton. Sittemmin +kuulin, että Vilholle oli valehdeltu karanneeni korpeen ja kuolleeni +siellä nälkään ja kylmään. -- Noidan luona oleskelin nuoruuteni ajan ja +opin hänen taitonsa. Kuollessaan hän jätti minulle omaisuutensa. En siis +ole köyhä; kyllä minulla tavaraa on, vaan 'ei lisä luotaan lykkää', ja +sen vuoksi olen esiintynyt köyhänä. Mutta sieluni on tuohon rahanhimoon +väsynyt; se on ainiaan janonnut onnea, jonkun ihmisen rakkautta tai +kunnioitustakaan. Vaan noitaa ei rakasteta, ei kunnioiteta: häntä +peljätään. Oi, Sipo Nevalainen, jos tietäisit, kuinka monet yöt olen +päänaluseni kyynelillä kastellut, isoten ihmisten, ei, yhden ainoankaan +rakkautta tai kunnioitusta! Mutta turhaan! Seinät ovat valitukseni +toistaneet. Kun sain kuulla vaimosi kuolemasta, sykähti sydämeni, ja +ääni sisässäni kuiskasi minulle: 'Ota vaari tilaisuudesta. Nevalainen +tarvitsee apuasi.' Niin olen nyt tehnyt. Sinä tunnet elämäni tarinan. +Vieläpä senkin lisään, että maailma ei voi minusta mitään pahaa tai +alentavaa puhua. Siis perustan pyyntöni lausuttuun; annan sinulle +tilaisuuden tehdä ilottoman elämäni ehtoopuolen onnellisemmaksi kuin sen +aamu ja puolipäivän aika ovat olleet." + +Sitä mukaa kuin noita ehti puheessaan eteenpäin, kirkastuivat hänen +kasvonsa. Sipo seisoi äänetönnä tuijottaen puhujaan. + +"Älystäni voi sinulle ehkä vieläkin olla hyötyä", lopetti noita. "Noidan +ammatin jättäisin tykkänään pois. Uskon, että sinun rinnallasi vielä +arvoni ylenisi samaan määrään kuin muiden ihmisten. Silloin kuolisin +onnellisena." + +"Minä olen sinulle suuressa kiitollisuuden velassa", alotti Sipo +vastauksensa. "Olen myöskin autuuteni toivon nimessä luvannut suostua +pyyntöösi. Siten luvatessani luotin varmasti siihen, että pyytäisit +tavaraa palkinnoksesi. Jos olisin aavistanut, että oma vapauteni olisi +pelastukseni hintana, olisinpa melkein ennen henkeni menettänyt. Minä +toivon nyt, että arvostelet asiaa järkevästi ja luovut tuosta +naimishommasta, joka ei suinkaan tuottaisi onnellisuutta, koska se on +minulle vastenmielinen. Pyydä tavaraa, ja jos et suunnattomia vaadi, +niin mielelläni sinut palkitsen." + +"Tuota melkein olen aavistanut", sanoi noita synkästi. "Kuinka ylpeä +Nevalainen julkeaisi noita-raukkaa vaimokseen ottaa! Vähät siitä, jos +hän siten yhden ihmisen maallisen onnen musertaa. Sitähän useinkin +tapahtuu." + +"Älä minua noin katkerasti syyttele", pyysi Sipo. "En ole sinua +mitenkään tahtonut loukata. Vaan ymmärräthän, etten vastoin tahtoani voi +pakoittautua toteuttamaan pyyntöäsi." + +"Oivallista puhetta", naurahti noita. Hän astui lähemmäksi, hänen +muotonsa muuttui uhkaavaksi kuin taivas ukonilman edellä. + +"Sinä olet _vannonut_ suostuvasi pyyntööni", virkkoi Horman Malla. +"Tahtoisinpa nähdä, uskallatko rikkoa valasi. Silloin joudut kahden +tulen väliin. Toiselta puolen uhkaa vanhurskas Jumala, toiselta noita, +jonka mahdin jo vähin tuntenet. Sipo Nevalainen", jatkoi Malla, pannen +painoa sanoilleen, "jos et täytä valasi ehtoa, niin on loppusi +surullinen, kamala -- kamala -- kamala!" + +Nevalainen, joka kaikin voimin oli koettanut säilyttää rohkeutensa, +saadakseen Horman Mallan luopumaan vaatimuksestansa, tunsi kuinka noidan +viime sanat ajoivat pois veren hänen kasvoistaan ja voiman hänen +jaloistaan. Kylmä hiki peitti hänen otsansa. + +"Julma noita", virkkoi Sipo, "miksi minua näin ahdistat?" + +"Ylpeytesi tarvitsee rangaistusta", sanoi Malla, lisäten uhkaavammalla +äänellä: "Sinä häpeät valita minua seuralaiseksesi. Sinulla on kaksi +valittavaa: ottaa minut tai -- hahhahhaah -- hänet, joka viime syksynä +kävi Ikolassa ja jolla oli toisessa jalassa kavio." + +"Pois -- pois -- jumalaton noita", huusi Sipo, kooten kaikki voimansa. + +Horman Malla kohotti kätensä Nevalaista kohden ja lausui kähisevällä +äänellä: "Nyt ei noita _sinua_ auta. Varo itseäsi! Ennenkun kolme päivää +on kulunut, saat minut nähdä." + +Malla astui ulos. Sipo heittäysi voimatonna rahille ja pyyhki kädellään +kylmät hikihelmet otsaltaan. + +"Pyrintöjeni perille päästyäni tämä vastus nyt tuli eteeni", jupisi +Nevalainen, kun hän noidan mentyä oli vähän tointunut. "Kuinka +kohoilikaan rintani ylpeydestä, kun näin minun ja koko seudun rasittajat +voitettuina, häpeästä ja vihasta menehtymäisillään seisomassa edessäni! +Heidän kohtalonsa, heidän henkensä oli kädessäni! Ja nyt ilmaantuu se, +jonka avulla miltei pääasiallisesti voitto on saavutettu, ja vaatii +mahdottomia. Noita minun vaimonani! -- -- -- Ei! Maksakoon mitä maksaa, +minun täytyy hankkia hänelle joku muu korvaus hänen vaivastaan. Vaan jos +ei hän tyydy? Henkeni on silloin vaarassa; sen tiedän. Uhka uhkaa +vastaan! En aio vastustamatta sortua." + + + + +XIV + +Juhlapuoliset Hovilassa. + + +Talonpojat viettivät yhäti iloista elämää majurin talolla. Huhu heidän +onnistuneesta ryntäyksestään oli jo Pielisiin ehtinyt, ja arvoisa +tuttavamme, rovasti Haerkepaeus, oli kiireesti matkustanut Nurmekseen, +neuvoillaan auttamaan tsaarin uusia alamaisia. Hän saapui Hovilaan +edelläkerrottujen tapausten jälkeisenä päivänä, muassaan +pitäjänluutnantti Ahlholm ja talokas Ikonen. Tämä kolmimiehistö tuli +"lähettiläinä" kirjallisten "käskyin" kanssa niinkuin senaikaiset +aikakirjat todistavat. He tulivat määräämään, miten Hovilassa olevan +omaisuuden kanssa piti meneteltämän. Sata tynnyriä oli heti eroitettava +tsaarin hyväksi. Rovasti lausui, ettei mitään väkivaltaisuutta nyt saisi +harjoittaa; nyt näytettäisiin, että lainkuuliaisuus ja sopu olivat uuden +järjestyksen tunnusmerkkejä. + +Rovastin, luutnantin ja hyvän asian kunniaksi päättivät talonpojat panna +toimeen Hovilassa tavallista juhlallisemmat puoliskekkerit. + +Talonpoikia hyöri edestakaisin ison pirtin ja aittojen sekä kellarien +väliä, tuoden jälkimäisistä edelliseen yltäkyllin ravintoaineita. +Hovilan vanhan, taitavan kokin Matleenan oli vastoin tahtoaan täytynyt +ryhtyä ammattiinsa ja valmistaa noille "ryöväreille" herkkuruokia. Hän +seisoi punaisena kun krapu takan ääressä, jupisi itsekseen kostosta, +Jumalan pitkämielisyydestä ja Luojan käsittämättömästä aivoituksesta, +joka salli Herran palvelijan läsnäolollaan pyhittää paatuneiden +talonpoikain jumalatonta, lihallista huolettomuutta. Itse oli Matleena +hyvin lihallisesti huolehtiva; hän paistoi ispinöitä ja vasikanpaistia. +Silloin tällöin upotti hän kapustan vellipadan salaperäiseen syvyyteen +ja maistettuaan lientä mörähti: "Ainakin rosvoille kelpaa!" + +Rovasti oli sattunut huomaamaan Matleenan ja astui tämän luo lausuen: +"Herran rauha! Kas mummoa, punainen kuin liesi!" + +"Niin, armollinen, korkeastioppinut herra rovasti", virkkoi Malla +kumartaen, "kaikissa sitä ollaan! Minä olen niin punainen, niin +punainen! Levottomuudesta en ole kolmeen yöhön nukkunut. Päiväkaudet +saan kuulla talonpoikain komppasanoja. Herra rovasti, te olette joutunut +susien joukkoon!" + +"Elämässä kohtaamme vastuksia", sanoi Haerkepaeus, "mutta meidän tulee +ne kärsiä. Näytättehän varsin terveeltä." + +"Jumalan kiitos, jos en olisikin terve, niin en tietäisi miten kaikkea +sietäisin kuulla ja nähdä. Mutta Herra ei pane kellekään isompaa kuormaa +kuin kukin jaksaa kantaa." + +"Oikein", vastasi rovasti jatkaen sitte: "Te kuulutte olevan oikea +emäkokki!" + +"Hm", hymähti Matleena, "ovathan herrat minuun tyytyneet. Viisikolmatta +vuotta olen herroille emännöinyt." + +Rovasti, jolla oli jotakin puhumista pitäjänluutnantin kanssa, lopetti +nyt haastelun, mennen pois keittiön ovelta. + +"Kunhan tästä paistista tulisi hyvä!" jupisi kokki. "Nyt sen _pitää_ +onnistua; rovasti kyllä tietää, kuka tämänkin paistin mamma on." + +Hetken kuluttua olivat ruuat valmistuneet, ja nyt istuttiin aterialle. +Isossa pöydässä oli kunniasija tietysti rovastilla; hänen oikealla +puolellaan istui pitäjänluutnantti Ahlholm, vasemmalla Nevalainen ja +Sormuinen. Rovastin pyynnöstä kutsuttiin myös Jessenhausia aterialle, +mutta hän kieltäytyi tulemasta. Isompaan pöytään istuutui parikymmentä +henkeä, kahden pienemmän ympärille yhteensä sama lukumäärä. Pienellä +puolen söi Hovilan vartioväki. Jessenhaus, Björn ja Arnkijl +aterioitsivat erillään muista. + +Ensimäisen ruokalajin jälkeen kohotti rovasti lasinsa, jossa oli +Tukholmasta tuotua pikatongia, ja lausui: "Kunnioitettavat läsnäolijat! +Arvoisat Nurmeksen asukkaat! Kukin on elämässään tullut huomaamaan, että +ajat muuttuvat. Toisinaan tämä muuttuminen on niin nopea ja +hämmästyttävä, että se erityisesti pystyy huomioomme. Semmoinen +tilaisuus on meillä nyt. Vähän aikaa sitten vallitsi epäjärjestys ja +väkivalta näillä mailla. Nyt ovat meillä asiat hyvin; onpa meillä uusi +hallituskin. Ja tämä seikka onkin syynä siihen, että vapaasti saamme +oikeuksiamme nauttia. Sillä minä rohkenen sanoa: nämä herkut, jotka nyt +edessämme näemme, ovat teidän kukkaronne isommaksi osaksi maksaneet. +Mutta oikeus aina pääsee voitolle, ja rehellisyys maan perii. Että asiat +näin ovat, siitä olette lähinnä Jumalaa kiitollisuuden velassa +itsellenne --" + +"Herra rovastille ensi sijassa", sanoi Sormuinen. + +"Minä, alhainen Herran palvelija, olin vain välikappaleena", virkkoi +kainosti Haerkepaeus. + +"Eläköön rovasti!" kuului usean suusta. Nevalainen ja Sormuinen istuivat +äänettöminä eivätkä näyttäneet yleisestä ilosta paljoa tietävän. + +"Hyvät ystävät, Nevalainen ja Sormuinen", virkkoi Haerkepaeus, "näytätte +närkästyneiltä. Toivon, etten sanoillani liene teitä mitenkään +loukannut." + +"Päinvastoin", sanoi Yrjö, joka nyt pakoitti hymyn huulillensa +ilmaantumaan. "Mutta Nevalaisella ja minulla on perheelliset olot +semmoiset, että ne tuottavat meille huolta." + +"Valitettava asia", sanoi rovasti. "Nevalaisen uppiniskaisesta pojasta +olen kuullut jotakin, mutta en ymmärrä, mitä pahennusta perheelliset +olot voisivat tuottaa sinulle, veikkonen." + +Yrjö kertoi nyt puoliääneen rovastille asian. + +"No, jopa oli hän rohkea, sen sanon", virkkoi Haerkepaeus. "Ja mitä +harrastusta hänellä saattoi olla noin puuttuakseen sopimattomaan +tehtävään?" + +"Minun poikani on häneltä pään pyörälle pannut", sanoi Nevalainen. "He +rakastavat toisiaan ja vihaavat lähimpiään. Ennen kunnioitettiin +vanhempia ja heidän tekojaan pidettiin viisaina; nyt nuoruus ymmärtää +enemmän kuin vanhuus, joka panee toimeen muka vain hullutuksia." + +"Paljon totuutta tuossa puheessa!" sanoi rovasti. "Ajat ovat pahentumaan +päin -- tosiaankin", lisäsi hän, keskeyttäen väkinäisen haukotuksen. + +"Sisareni on täällä Hovilassa", lausui Yrjö. "Minä nimeän läsnäolijat +täällä tuomareiksi ja käsken heidän määrätä, minkälainen rangaistus on +sopiva semmoiselle rikokselle. Minä en aio puoltaa armoa, koska teko on +mitä pahinta laatua", virkkoi hän, ja tuo kamala välähdys näkyi hänen +katseessaan. + +"Seneca sanoo: _nemo prudens punit, quia peccatum est, sed ne +peccetur_",[1] jupisi Haerkepaeus, lisäten ääneen: "Onko hän katunut +tekoaan?" + +[1] Kukaan ymmärtäväinen ei rankaise siitä syystä, että rikos on +tapahtunut, vaan jotta rikollisuutta ehkäistäisiin. + +"Katunut!" naurahti Yrjö. "Kivenkovaan kieltänyt hän on, vaan ei +katunut." + +"Eikö hän vieläkään tunnusta?" kysyi Haerkepaeus. + +"Vihdoin on hän tunnustanut, sittenkun asia jo oli muilla todistuksilla +saatu selville", ilmoitti Sormuinen. + +"Ruoan päälle vähän levähtäkäämme ensin", esitti Haerkepaeus. "Sitten +ottakaamme tutkittavaksi tämä merkillinen asia. Sisaresi tulkoon silloin +esiin, niin saan minä -- jos suotte sen, hyvät ystävät -- kuulustella +häntä." + +"Minä luotan täydellisesti herra rovastin kykyyn ja tiedän teidän +muistavan, että Jumala ei ole ainoastaan armias, vaan myös vanhurskas", +sanoi Yrjö. + +"Hyvin lausuttu!" virkkoi rovasti, jatkaen sitten: "Nyt ei mitään muuta +kuin kiitos olkoon Herralle tästäkin ateriasta! Osoittakoon Hän +vastedeskin meille anteliaisuuttaan ja armoaan. Amen." + +Kun oli ruokapöydästä noustu, sanoi Sormuinen rovastille: "Saapa nähdä, +milloin uljaista tovereistamme saamme kuulla? Tietää kaiketi herra +rovasti, että majurin kuormat, jotka täältä oli lähetetty Kajaaniin, +palautettiin ehdittyään vasta penikulman päähän täältä?" + +"Kuormat? Mitkä kuormat?" elähtyi Haerkepaeus. "En ole mitään kuullut. +Kerro, veikkoseni." + +"Asian laita on seuraava", haastoi Sormuinen, hyvillään siitä, että hän +ensimäisenä sai rovastille tuon ilosanoman ilmoittaa. "Vähää ennen kuin +olimme valloittaneet Hovilan, olivat majurin vainukoirat kerinneet +lähettää kaksikymmentäyksi Lieksasta tullutta kuormaa Kajaaniin. Kun +tämän saimme kuulla, lähetimme suuren joukon miehiä palauttamaan +kuormia. Yritys päättyi onnellisesti. Kun kuormat olivat vietävinä +muutaman virran poikki lotjalla, olivat meikäläiset kuin haukat Hovilan +renkien niskassa; kuormat siepattiin, ja nyt ne ovat taas täällä." + +"Hyvä työ!" kiitti rovasti. "Nepä uljaita miehiä!" + +"Ja nyt", jatkoi Yrjö, "nyt odottavat meikäläiset majuria tulevaksi, +niinkuin huhu on kertonut. Aikomuksena on, jos hän vähin voimin tulee, +ajaa hänet takaisin tai ottaa hänet vangiksi. Siitäkös ilo syntyisi, jos +majuri tuotaisiin tänne tuomiolle! Mutta ainakin saamme ennakolta +kuulla, tuleeko hän ja milloin. Minä varoitin Ikosta, että ennenkun hän +ryhtyy vastarintaa tekemään, on lähetettävä tänne sana, kun majuri on +näkyvissä, ja Ikonen kyllä muistaa sen tehdä. Voimme siis rauhassa +täällä nauttia voitostamme ja oikeutetusta saaliistamme; voimme --" + +Yrjön puhe keskeytyi. Ikonen hyökkäsi sisään. Hän oli niin hengästynyt, +ettei voinut sanaakaan suustaan saada. Kun hän pöydällä näki ison +olutsarkan, kallisti hän sen huulilleen ja melkein tyhjensi sisällön, +sammuttaakseen janonsa. + +"Ethän lie majurin kynsissä ollut?" kysyi Karjalainen. "Siitäpä vähän +näyttää." + +Ikonen ähkyi ja pyyhki otsaltaan hikeä. Häntä ahdistettiin kysymyksillä +siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut ja missä majuri oli. Hän ryki nyt +pari kertaa, katsoen jännittyneihin kuulijoihinsa, ja rupesi sitte +retkiänsä selvittämään. + +"Eilen illalla, päivänlaskun aikana", -- alotti Ikonen. + +"_Siinä_ pakkasessa!" huudahti Karjalainen, jonka muoto hohti runsaasta +ruoasta ja juomisesta kuin iltarusko. + +-- "olimme asettuneet Nuolijärven salmelle", jatkoi Ikonen, "jonne +täältä on neljä penikulmaa. Taloa ei ole siinä lähempänä kuin puolen +penikulman päässä. Me asetuimme salmen pohjoispuolelle metsän rinteeseen +majuria väijymään. Hevosemme sidoimme puihin kiinni; itse kävelimme mäen +rinteessä, pysyäksemme lämpiminä, sillä olipa oikein kipoittelevan +kylmä. Saimme käsivarsiamme aika lailla poikki rintalastan viuhtoa. +Pakkanen alkoi yhä ankarammin ahdistaa; varpaita kirveli, ja vilun +väreet kulkivat läpi koko ruumiin. Me kirosimme majuria, hartaasti +odotettua, ja aloimme tuumia, kärsisikö tässä yön viettää vai pitäisikö +Rintalaan tuo puolen penikulman taival yöksi lähteä. Tämä talo oli +syrjässä siitä tiestä, jota majurin oli tultava. Sentähden päätimme +kuitenkin odottaa saalistamme. Me elähytimme kontistuneita ruumiitamme +niillä vähillä väkevyyden aineilla, joita enää oli jälellä. Vihdoin +puoliyön aikaan kuului metsästä ääniä. Niinkuin kissa vartoo hiirtä niin +mekin nyt odotimme, milloin kallis saalis olisi käsissämme. Olimmehan +asestettuja. Nyt -- hetki oli tullut -- yks, kaks -- me hyökkäsimme +tulijain päälle. Ensimäisessä reessä ajoi yksi ainoa mies. Meitä karkaa +kolme miestä hänen niskaansa. Nyt on Affleck kiinni --" + +"Hurraa", huusi Karjalainen, ja yleinen riemu kuvastui läsnäolevien +muodoissa. + +"Mutta ilomme oli lyhyt", jatkoi Ikonen. "Toiset olivat myös +valloittaneet molemmat seuraavat reet. Ensi työnä oli avata reessä +olevat viina-ankkurit ja viettää pientä voittojuhlaa taivasalla. +Ensimäisen reen mies oli aivan kätkeytynyt turkkeihin. Kauluri +käännettiin alas, ja -- ihme ja kumma -- näkyviin tuli Holmströmin +kalpea naama --" + +"Majurin kirjurin?" huusivat useat. + +"Saman miehen", vahvisti Ikonen. + +"Seuraavissa reissä ajoi kaksi majurin renkiä", pitkitti Ikonen +kertomustaan. "Minä tunnustan, ettemme olleet juuri hyvällä päällä, kun +olimme näin pettyneet toiveissamme. Saivat siinä vankimme, joista toinen +renki ja kirjuri olivat vähän uppiniskaisia, kokea, ettei ole hyvä +talonpoikien käsiin joutua, kun näiltä on maltti loppunut. Eivätpä edes +olisi tahtoneet ilmaista, milloin majuri tulisi, mutta sopivilla +keinoilla saimme heidät tunnustamaan. Majuri oli seuraavana päivänä +(siis tänä päivänä) puolenpäivän aikana tulossa Nuolijärven salmelle. +Meillä oli aikomuksena pidättää majuri, ja rengit lupasivat antaa meille +hyviä neuvoja, miten majurin pääsy parhaiten ehkäistäisiin. Koska +vankimme voivat olla meille hyvänä apuna, vannotimme heidät pitämään +meidän puoltamme. Asetuimme syvän laakson törmille, ja olisimme +varmaankin saaneet kauniin saaliin, mutta rengit, jotka me heidän +vannottuaan päästimme irti, hyppäsivät äkkiarvaamatta hevostensa selkään +ja pujahtivat käsistämme niinkuin kärppä metsään, antamaan majurille +tiedon aikeistamme." + +"Ja kuinka saatoittekaan hovilaisten sanaan luottaa", päivitteli +Nevalainen äreästi. "Ajattelemattomat! Nyt on vaara kohta keskessämme." + +"Vaaraa emme pelkää enempää kuin sinäkään", lausui närkästynyt Ikonen. + +"Se kohta nähdään, ja hyvä jos niin on", virkkoi Sipo Nevalainen. + +"Majurilla on kolmekymmentä sotamiestä muassaan", jatkoi Ikonen. "Emme +siis mitenkään olisi voineet häntä vastustaa." + +"Se on totta", sanoi Sormuinen. "Te olette tehneet minkä olette voineet. +Nyt valmistautukaamme vastarintaan. Tänä iltana tulee Hovilassa +tapahtumaan pesänjako." + +Useat nauroivat tälle kokkapuheelle. + +"Majuri on tervetullut, jos hän suostuu jakamaan kanssamme ryöstetyn +omaisuutensa. Muutoin tulee hän vihollisenamme, vai kuinka, ystävät?" +virkkoi Haerkepaeus. + +"Oikein", kuului yleisesti. + +Ruokapöydät korjattiin nyt joutuisasti pois. Monipäiväinen juhlatuuli +alkoi käydä totisemmaksi. Kukin tiesi majurin mieheksi, joka ei +säästänyt ketään, jolle hän oli vihassa. Nyt erittäinkin, jos +milloinkaan, oli Affleckilla syytä ankaruuteen. Sen kukin tunsi +sielussaan, vaikkei sitä suinkaan toisille ilmaissut. + + + + +XV + +Simo Affleck. + + +Nyt ruvettiin ajattelemaan, miten vihollista parhaiten otettaisiin +vastaan. Talonpoikain lukumäärä nousi tosin satoihin, sillä yhä edelleen +oli uusia tulvinut Hovilaan "pesänjakoa" toimittamaan, mutta heillä ei +ollut sitä järjestystä, jonka puutteessa suuretkaan voimat eivät +sanottavia saa aikaan. Majurilla taasen oli harjaantunutta väkeä, joka +hehkui innosta saada näyttää, miten sodassa käy. + +Hovilan isossa pirtissä pidettiin lyhyt neuvottelu, ja sitten lähdettiin +puolustustoimiin. Kun oli monta kättä käytettävissä, ehdittiin vähässä +ajassa valmistautua melkoisesti. Talonpojat rakensivat itselleen +varustuksia, joiden takaa voitaisiin ampua. Kujalle kyhättiin kartanon +lähelle hirsistä korkea rintavarustus. Hovilassa olevia ampumavarastoja +jaettiin yleisölle niin pitkälle kuin riitti. + +Majurin vangittu vartioväki oli saanut vihiä herransa tulosta, ja sitä +kaitsemaan täytyi jättää joltinenkin määrä talonpoikia. + +Lyhyt joulukuun päivä oli loppunut; hämärä sulki vaippaansa maan. Taivas +oli sees, idästä nousi täysikuu runsaalla hohteella valaisemaan lähimmän +tulevaisuuden kohtauksia. Kukin riensi osoitetulle paikalleen; suurin +osa asettui kujalle rintavarustuksen luo, jota tietä majurin odotettiin +tulevan. Täällä johti pitäjänluutnantti Ahlholm; Sormuinen, Karjalainen +ja Ikonen olivat hänen joukkoaan. Kartanolle oli asettunut melkoinen +parvi olemaan varuilla, jos majuri tulisi jotakin takatietä. Tätä +joukkoa komensi Sipo Nevalainen; täällä olivat myös Turuinen, Tikka, +Sykkö ja (älkäämme unohtako) rovasti Haerkepaeus. Hän sanallaan kehoitti +talonpoikia puolustamaan oikeuttansa ja lupasi Jumalan apua heille. + +Syviin ajatuksiin vaipuneena seisoi vähän erillään toisista muskettia +vasten nojautuneena Sipo Nevalainen. Hän katseli kirkasta taivasta, +jolta herttainen kuu ja suurimmat tähdet tyynesti loistivat maahan. + +"Te kirkkaat valot tuolla avaruuden äärettömässä valtameressä!" mietti +Sipo. "Juhlallisessa hiljaisuudessa sieltä tarkkaatte niitä pieniä +jokapäiväisiä huolia, jotka meitä tomun lapsia ahdistavat. Tuntuupa +ikäänkuin korvissani kuulisin kiitoskuoronne nousevan Ijankaikkisen +istuimen eteen. Mutta me saamme alati riitaa, sortoa ja katkeruutta +kärsiä niin kauan, kunnes täältä muutamme joko teihin, Onnelan +valoisille valkamille, taikkapa oloihin, jotka ovat näitä vielä +kolkompia." + +"Olinhan minäkin kerran onnellinen", jatkoi Sipo mietteitään. "Toivon +ruusuvalossa hohti maailma edessäni; olin rikas, minulla oli kaunis, +hellästi rakastava vaimo ja reippaita lapsukaisia. On minulla nytkin +tavaraa, mutta rakkautta puuttuu, ja silloin puuttuu _kaikki_: sen nyt +tunnen. -- Mutta olenko itse syypää tähän muutokseen?" + +Sipon muoto synkistyi. Pyhän Augustinuksen ennakkomääräysoppi, joka on +niin monta etevää sielua kaikkina aikoina hurmannut ja vanginnut, oli +alkanut juurtua myös Nevalaisen mieleen. + +"Mitäpä tässä lörpöttelen", virkkoi Sipo ynseästi. "Kukin on kohtalonsa +orja; siis pois kaikki turhat epäilykset. Tulkoon rintaani rautainen +lujuus ja into, sillä ratkaiseva hetki lähestyy, sen tunnen." + +Sipon viime lause johti hänen ajatuksensa takaisin laveilta retkiltä +tosioloihin. Hän astui joukkonsa luo ja rupesi sitä järjestämään. + +Jättäkäämme hetkeksi Nevalainen ja muut Hovilan puolustajat odottamaan +ryntäystä. + +Maantiellä seisoi lähellä Hovilan kujan suuta mies, joka näytti +miettivän kääntyä kujalle, mutta oli pysähtynyt kuullessaan etempää +maantieltä säännöllistä astuntaa. Kohta oli joukko saapunut yksinäisen +miehen luo. + +"Kuka siellä?" ärjäisi jyreällä äänellä ratsastaja joukon etupäästä. + +"Mies, joka rakastaa isänmaataan ja sen puoltajia ja tahtoo sen +häpäisemistä ehkäistä", kuului vastaus. + +"Nimesi?" kysyi ääni hevosen selästä. + +"Juhana Nevalainen", vastasi puhuteltu. + +"Juhana Nevalainen!" toisti kysyjä. "Semmoista ei ole Nurmeksessa." + +"Hän on Sipon poika", vastasi usea joukosta. "Kyllä me hänet tunnemme." + +"Hän on meidän puoluetta eikä ryssän ystävä", lisäsi muuan. + +Ratsumies oli hetken ääneti. "Mitä tässä seisot?" kysyi hän taas +Juhanalta. + +"Morsiameni on ryöstetty Hovilaan, ja tahdon hänet pelastaa, menköön +vaikka henkeni." + +"Tuo kuuluu kummalta", lausui ratsastaja, joka vieläkin oli selin +kuutamoon, niin ettei hänen muotoaan voinut eroittaa. "Mitä morsiamesi +voi Hovilassa" -- hän keskeytti puheensa, lisäten äkkiä: "oletko +vakooja?" + +"Henkeni on teidän vallassanne, herra majuri. Minä pyydän teidän +turvissanne päästä pelastamaan onnettoman morsiameni, jonka tunnoton +veli on riistänyt kotoa ja vienyt talonpoikain tuomittavaksi sen vuoksi, +että neito ilmoitti Hovilaan Käkisalmen retkestä, joka siten estettiin." + +"Minä luotan sinuun", sanoi Affleck. "Kymmenen miehen seurassa saat +tuolta pienen rakennuksen takaa hyökätä pihalle. Minä kuljen suoraan +kujaa." + +"Pieni rakennus on poltettu", virkkoi Juhana. + +"Helvetti!" karjaisi majuri. "Miehet!" lausui hän väelleen; "muistakaa +talonpoikia!" + +Uhkaavaa aseiden kalinaa kuului. + +"Jessenhaus on huonosti puoltanut itseään, arvaan", jupisi majuri +hammasta purren. "Mutta annahan kun minä saan nuo riivatut taulapäät +kynsiini, niin makkaraselkinä heidät laitan täältä liikkeelle. Pieni +rakennus porona! Ties mitä muuta tomppelit ovat toimineet!" + +"Tuosta teidän tienne menee", viittasi majuri sitte niille kymmenelle, +joita Juhanan tuli seurata. "Älkää hyökätkö ennenkun laukaisen +pistoolini kujan puolelta. Vasempaan, mars!" + +Nuo kymmenen erosivat nyt muista, jotka kääntyivät kujalle. + +Kuutamo valaisi nyt selvästi ratsumiestä. Hän oli harteva ja iso +kasvultaan. Päässä oli kypärä, jonka alta tuijottavia silmiä saattoi +kooltaan verrata Venäjän kolikkoon. Kasvot oli ryppyiset, ja erityisesti +pisti silmään kaksi syvää vakoa suun kummallakin puolen. Posket olivat +lihakkaat, ikäänkuin hervottomasti riippuen alaspäin ja vetäen +suupieletkin samaan suuntaan. Partaa ei näkynyt nimeksikään. + +Talonpojat rintavarustuksen luona kuulivat ensin kavioiden töminää ja +sitten askelten kopinaa ja olivat valmiit vastarintaan. +Pitäjänluutnantti Ahlholm rohkaisi heitä, vakuuttaen saattavansa tapella +yhtä hyvin kuin Affleck. + +"Älkää ampuko ennenkun ne p--leet ovat kymmenen askeleen päässä", kielsi +hän. + +Mutta kymmenen askeleen päähän rintavarustuksesta ei Affleck vienytkään +sotamiehiään. Hän marssitti heidät kujalta pellolle ja pakoitti täten +talonpojat luopumaan rintavarustuksesta, josta ei nyt ollut mitään +hyötyä. + +"Ampukaa ne pedot", huusi Ahlholm. Pamauksia kuului, mutta laukaukset +eivät tuottaneet vahinkoa. Affleck kielsi miehiään ampumasta ja läheni +lähenemistään Hovilan isoa rakennusta, jonka takana Sipo Nevalainen +joukkoineen seisoi. + +Nyt kuului pistoolin laukaus. Juhana miehineen hyökkäsi pihalle. Juuri +tallin nurkasta kääntyessään hän hätkähtäen näki isänsä seisovan +miesjoukon etupäässä. + +Sipo Nevalainen kalpeni huomatessaan poikansa. Hänen kädestään putosi +musketti; hän tirkisteli tulijaan äänetönnä kuin aaveeseen. Hänen +poikansa Affleckin väessä! tämä oli näky, jota isän oli vaikea käsittää. + +Hetken seisoi Sipo siten ikäänkuin lumottuna. Sitten hän puhkesi +puhumaan: "Miehet! Tuossa tulee poika isäänsä asevoimalla vihollisen +valtaan antamaan. Katsokaa! Hän julkeaa katsella minua silmiin!" + +Sipo sieppasi pudonneen muskettinsa, kohotti sen ja viritti hanan. Hän +tähtäsi. Juhana seisoi kuin kivettyneenä; hän ei voinut paikalta +liikahtaa. Kuului pamaus; ruudin savu esti Sipoa selvästi näkemästä +eteensä, mutta kuitenkin huomasi hän Juhanan kaatuvan. + +Yleinen hämmästys tästä teosta hälventyi pian muihin tapahtumiin. +Affleck oli juuri tulossa kartanolle. + +Vielä hetki, ja sotilaiden riemuhuuto kajahti kartanolla. Pyssynperien +ja miekkojen kalske kaikui ylt'ympäri, ja piha oli kohta ruudinsavua +täynnä. + +Tavattoman kylmäverisesti johti majuri mustan ratsunsa selästä +rynnäkköä. Muuan talonpoika rohkeni tarttua hänen ratsunsa suitsiin, +mutta pistoolin laukaus karkoitti uskalikon. + +Yleinen häiriö alkoi päästä valtaan talonpoikien keskuudessa. Ne, jotka +vartioivat Hovilan varusväkeä, alkoivat peljätä kohtaloaan ja jättivät +vartioittavat omiin valtoihinsa. Kohta tulivat näkyviin Jessenhaus, +Björn ja Arnkijl; heidän lisäkseen alkoi ilmaantua muitakin. + +Rovasti Haerkepaeus, jonka virkatoimiin sota luonnollisesti ei kuulunut, +koska hän joka pyhä kirkossa lausui: "maassa olkoon rauha ja ihmisille +hyvä tahto", oli jo ensi laukauksia ammuttaessa "mennyt katsomaan, +vieläkö Affleckille oli lisää väkeä tulossa". Samoin uljas +pitäjänluutnantti Ahlholmkin, joka "ei p--lettäkään peljännyt", oli +siirtynyt toiselle näyttämölle, missä asiat eivät käyneet näin hullusti. + +Useimmat talonpojista, nähden vastarinnan turhaksi, olivat paenneet +taistelukentältä. Sipoakaan ei näkynyt. + +Sallimus ei ollut suonut isän lopettaa poikansa henkeä. Kuula oli +sattunut Juhanaa oikeaan olkapäähän. Kun taistelu oli lakannut, nousi +hän pystyyn ja astui isoon pirttiin, jossa hänen haavansa pestiin. Hänet +pantiin sitten vuoteelle levähtämään. Verenvuoto oli tehnyt hänet aivan +kalpeaksi. + +Majuri kutsui nyt Hovilan suojelusväen ja ne talonpojat, jotka oli saatu +kiinni, kartanon isoon pirttiin. Ensin hän tutki, millä kannalla asiat +olivat olleet talonpoikain tullessa Hovilaan. + +"Pietari Jessenhaus", sanoi Affleck, "vuodeksi olet erossa +palveluksestani. Sinä olet huoleton poissaollessani. Se ei kelpaa." + +Björn hieroi hiukan kämmeniään. + +"Arnkijl", sanoi majuri, "sinulla on kykyä, älyä ja samalla kestävyyttä. +Sinä olet tästä alkaen ensimäinen veronkantajani niin kauan kuin sen +luottamuksen ansaitset." + +Arnkijl kumarsi syvään. "Herra majuri, minä olen aivan ansaitsematon ja +kokematon --" + +"Joutavia, -- älä minulle tolkuta, me tunnemme toisemme", katkaisi +majuri puheen. + +Elsa seisoi muiden joukossa. Hänen kalpeat kasvonsa olivat saaneet +takaisin säihkynsä, kun hän näki Juhanan. + +"Ahaa", huusi Affleck, "tuossa varmaan on morsian. No, Nevalainen, +Herran nimessä, ota neitonen haltuusi." + +"Miten voin teitä palkita?" sanoi Juhana liikutettuna. + +"Minä olen jo palkittu", vastasi majuri puoleksi katkerasti, puoleksi +alakuloisesti. "Minä en ole Nurmeksessa vielä kiitosta kuullut -- enkä +tahtonutkaan", lisäsi hän ylpeästi, ikäänkuin häveten edellisiä +sanojaan. + +"Herra majuri", kuului oven puolelta valittava ääni, joka oli vanhan +toimeliaan Matleena-kokin, "ne hävyttömät ovat syöneet piirakaiset, +ispinät, poronlihat, pöystit ja kaikki muut parhaat palat ja juoneet +pikatongit, renskat ja portviini-pullot suihinsa. Rovasti joi +portviiniä." + +"Lohduta mielesi, vanha, uskollinen Matleena", sanoi Affleck. +"Nurmeslaisten vero nousee tältä vuodelta kaksinkertaiseksi, ja sitten +ostetaan uudet viinit ja paistit." + +"Armollinen majuri, olisin halunnut ne konnat lihamy'yksi hakata", +lausui tiitterä kokki. + +"Kyllä kai", tuumi majuri. "Mutta on aika mennä levolle. Pane nyt, +mummoni, ensin pöydälle, mitä kokoon saat. Meillä on hitonmoinen nälkä." + +Matleena riensi toimeensa, ja kohta oli ruoka pöydällä. Majuri +tovereineen hotaisi hontoonsa minkä jaksoi. Sitten panivat väsyneet +sotilaat levolle, ja aamuyöstä nukkuivat majurin talossa kaikki, paitsi +neljä sotamiestä, jotka olivat vartiona. Juhana ja Elsa eivät nyt +uskaltaneet lähteä kotiinsa, vaan jäivät majurin käskystä hekin yöksi +Hovilaan. + + + + +XVI + +Sipo Nevalainen. + + +Oli aamuyö. Hovilan kujan suussa astuskeli muuan mies horjuvin askelin +eteenpäin. Kalpea kuu valaisi vaeltajan yhtä valjua muotoa, jossa viha +ja epätoivo kuvastuivat. Silloin tällöin katsoi hän Hovilaan päin, +pudisti nyrkkiään sille taholle ja puri hammasta. Vaivaloisesti kulki +henki miehen rinnasta, lyhyesti ja kähisten. + +Sipo Nevalainen pyyhkäisi hiukset otsaltaan, jonka kylmä hiki peitti. +Hän seisahtui ja kuunteli; kaikki oli hiljaa. + +"Tällä kertaa on voitto siellä", jupisi Sipo, "mutta eletäänhän +eteenpäin! Eletään! Haa! sinä olet, elämä, hauska!" + +"Jo lämmitti koston suloinen tunne rintaani", jatkoi Sipo mietteitään. +"Mutta lyhyt oli se ilo, liian lyhyt, ja poikani --! No, sen hän +ansaitsi. Mitä hänestä kysyisin. Ei hänkään minusta pitänyt. Ei. Yhtä +yksin olin hänen eläessään kuin nytkin. -- Mutta asioiden pitää muuttua. +Toisen kerran pitää minun vielä saada koston iloa maistaa. Oi, kunpa tuo +kirotun Affleckin pesä äärettömänä tulimerenä leimahtelisi ja Affleck +nuora kaulassa keikkuisi hirsipuussa!" + +Näin samosi Sipo eteenpäin kuumeellisesti haaveksien. Voimattomassa +raivossaan hän ensin mietti kaikenlaisia mahdottomuuksia; vihdoin alkoi +tyynempi mieliala päästä hänessä vallalle. Hänessä vakaantui päätös +matkustaa uudestaan hakemaan Venäjältä apua kostohankkeisiinsa +hovilaisia vastaan. Tällä kertaa hän päätti matkata ainoastaan +Savonlinnaan, jota venäläiset vielä piirittivät. Hän toivoi täältäkin +liikenevän jonkun satakunnan miehiä Affleckin karkoittamiseen. Lähdön +piti välttämättömästi tapahtua heti, sillä hän ei voinut tietää, +kulkisiko majuri jo huomenna ympäri pitäjää sotamiehineen kurittamassa +kapinallisia talonpoikia ja heiltä veroja kiskomassa. Nyt arvatenkin +verojen kultainen aikakausi koittaisi. Olihan Affleckilla sotaväkeä; +mitä hän muusta kysyi. + +Sipo oli tullut paremmalle tuulelle, kun hän taaskin varmaan tiesi, mitä +oli tehtävissä. Hän saapui kotiinsa, kokosi rahansa ja muut kalleutensa, +jotta ei juuri paljoa ollutkaan, ja sulloi ne taskuihinsa. Sitten hän +herätti renkinsä ja käski valjastaa parhaan hevosensa. + +Renki hieroi silmiään. Hänen teki mieli kysyä, mihin näin varhain matka +veti; mutta Sipo tavallisesti piti tuumansa itsekseen ja ilmoitti ne +ainoastaan vaimolleen tämän eläessä. Nyt hänellä ei ollut ketään +uskottua. + +"Minä lähden matkalle", sanoi Sipo vain rengilleen. "En viipyne poissa +enempää kuin kolme, neljä päivää. Varjele taloa hovilaisilta. En +mielelläni nyt kotiani jättäisi, mutta tulevaisuuden turvan vuoksi sen +teen." + +"Mutta eikö Juhana tule hoitamaan --?" + +"Vaiti", sanoi Sipo kärtyisesti. "Juhana ei nyt tule hoitamaan mitään." + +Sipo istui rekeen ja löi virkkua vitsalla. Se lähti aika vauhtia +kartanolta, sillä Sipo ei ennen vielä kertaakaan ollut kotoa lähtien +hevostaan lyönyt. + +Kumma tunne nousi Sipon rinnassa, hänen nyt kiitäessään taipaleella. +Entiset onnellisemmat ajat johtuivat hänen mieleensä, mutta pian hän +kukisti tunteensa. + +Alkoi lähestyä se aika, jolloin hopeankarvainen kuu menettäisi +valaisemisvaltansa. Sinertävänpunaisena hohti itäinen taivaanranta; se +muuttui vähitellen tulipunaiseksi, Sitten kellertäväksi ja +sahraminkarvaiseksi. Kohta oli ilmaantuva päivän kultainen ruhtinas +valollaan ilahuttamaan näitä seutuja pitkän yön jälestä. + +Mutta Sipolle tämä valo tuntui vastenmieliseltä. Ensi kerran elämässään +hän olisi suonut päiväntulon viipyväksi. + +Jokseenkin lähellä sen tien vartta, joka Nurmeksesta johti Pielisiin ja +jota Sipo nyt kulki, oli Horman Mallan talo. Kolmas vuorokausi oli kohta +kulunut siitä, kun Sipo oli noidan tavannut. Tämä aikoi nyt lähteä +Hovilaan, missä luuli Sipon vielä olevan. Mutta aamulla ulkona +käväistessään oli hän muutamalta mieheltä saanut kuulla majurin paluusta +ja talonpoikien karkauksesta, jopa Siponkin julmasta ampumiskoetuksesta. +Tästä ilmoituksesta noita tuli iloiseksi, koska hän arveli Sipon nyt +varmaan olevan siinä tilassa, että hän taaskin tarvitsisi Mallan apua, +jota hän ei kuitenkaan saisi ennenkun hän oli valansa täyttänyt. Noita +siis jälleen siistiysi, pani ylleen parhaat vaatteensa ja lähti astumaan +maantielle, joka johti Nevalaisen taloon. + +Aamuvalossa hän huomasi hevosella ajajan tulevan vastaansa. Lähempänä +hän tunsi helposti miehen ja hevosen. Myös Sipo huomasi pian noidan ja +alkoi hutkia hevostaan, mutta samassa akka oli reen luona ja puikahti +sen kannoille. + +"Suo minulle kyytiä vähän matkaa, jotta saadaan tuumailla", lausui +noita. "Mihin menossa, Nevalainen? Ja miksi noin koetit minusta päästä?" + +"En ole sinulle minkäänlaisen tilin velvollinen", sanoi Sipo. "Aika on +minulle tärkeä; senvuoksi aioin koettaa päästä sinun pitkistä +puheistasi." + +"Hoo", virkkoi Malla, ja hänen silmänsä välähti. "Ja valasi? Sen olet +kai jo unhoittanut." + +"Siitä puhutaan, kun kolmen, neljän päivän päästä palaan", lausui +Nevalainen. + +"Vai niin", virkkoi noita ivallisesti. "Mutta minä pelkään, että sinä et +palaakaan." + +"Sinun pelkosi ei minuun koske", vastasi Sipo. "Nyt on parasta, että +heittäydyt pois kannoilta, tai minä pysäytän hevosen ja annan sinulle +lähdön." + +"Vai niin, sinä urhoollinen valapatto!" sanoi noita uhkaavasti. "Mutta +minullakin on sinulle neuvo annettavana. Nyt on parasta, että käännät +hevosesi ja palaat kotiisi, jossa vala ensin täytetään; sitten voivat +kostosi hankkeet toteutua, muutoin eivät." + +"Pois, hurja noita", huusi Sipo. "Sinä helvetistä heitetty kiusaaja, +anna minun olla rauhassa!" + +Nevalainen koetti kääntyä, sysätäkseen noitaa pois takaansa. Mutta Sipon +karjaisusta säikähtynyt hevonen juoksi niin kiivaasti, ettei hän voinut +aiettansa toteuttaa. + +"Valmistu nyt ilmautumaan Hänen eteensä, jonka olet lupauksellasi +pettänyt", käski säälimätön noita. "Viimeinen hetkesi lähestyy." + +Sipo veti ohjaksia, saadakseen hevosen pysähtymään, sillä hän arveli +vaaran olevan lähellä. Mutta armoton noita hoputti hevosta, ja se +totteli, mennen täyttä vauhtia eteenpäin. Olipa kumma nähdä tätä menoa: +noita monikarvaisessa puvussaan seisoi kuin hornan henki uhrinsa takana. + +Kauhistuksen huuto pääsi Sipon huulilta. Hän tunsi kaulansa puristuvan; +kaulasuonet alkoivat pullistua, samoin silmät. Hänen muotonsa muuttui +ensin punottavaksi, sitten siniseksi; silmät menettivät luonnollisen +värinsä ja menivät lasimaisiksi. Onneton ei voinut paikalta liikahtaa... +Noita oli hänen kaulaansa heittänyt silmukan, jolla hän kuristi uhrinsa. + +Kun noita näki hengen paenneen, sivalsi hän hevosta vitsalla ja hyppäsi +samalla pois kannoilta. + +Ei ketään matkustajaa sattunut tielle silloin kun murha tapahtui. Vasta +myöhemmin oli kaksi miestä nähnyt hevosen hölköttelevän maantietä +pitkin. Lähemmäksi tullessaan he näkivät ajajan istuvan reessä +hengetönnä, kauheasti eteensä tuijottaen. + +Murhaa tutkittiin, ja noitaa alettiin vihdoin pitää epäluulon alaisena. +Mutta riittävää todistusta ei voitu saada, ja asia jäi silleen. + + + + +XVII + +Loppu. + + +Lähes puoli vuotta oli kulunut edellämainitusta tapauksesta. +Kirjoitettiin nyt 1711. Sodan ies painoi yhäti Suomea. Kurjuutta nähtiin +kaikkialla. Taudit ja nälänhätä olivat sodan kauheita liittolaisia: +ihmiskunnan kolme vitsausta vaikutti tavallisuuden mukaan yhdessä. Nyt +oli kevät luonnossa, mutta talvi oli ihmisten sydämissä. + +Oli kaunis aamu toukokuun lopulla. Lintujen riemulaulut kajahtivat +ylt'ympäri; sinitaivaalta paistoi lämmittävä aurinko. Mutta ihminen +liikkui alakuloisena tämän ilon keskellä. Harvassa kuului kyntäjän tai +kylväjän laulu, sillä harvalla oli kylvämistä, ja jolla olikin, se +epäili panna siementä maahan, koska ei tiennyt, saisiko _hän_ sadon +korjata. + +Tahdomme nyt lukijan johtaa muutaman semmoisen luo, joka uskalsi maan +poveen uskoa kalliin jyvän, toivoen Jumalan avulla saavansa siitä +hedelmänkin pitää. + +Tuolla pellolla astuu vakka kädessä kumaraisena mies. Hän on nyt saran +kylvänyt ja menee tuonne metsän rinteeseen täyttämään vakkansa sekä +virvoittamaan itseään raittiilla juomalla, jonka on juuri tuonut talon +kellarista nuorenpuoleinen nainen. + +"Elsa", sanoi nuori mies, "me uskomme tulevaisuudentoivomme maan poveen. +Uskokaamme, ettei Luoja meitä eikä maatamme -- tätä kallista isiemme +maata -- liian ankarasti rankaise, vaan armossa kääntää kasvonsa +puoleemme." Näin sanoen katsoi Juhana -- joksi lukija kylväjän arvannee +-- lempeästi Elsaan, joka nyt oli kolme kuukautta ollut hänen vaimonsa. + +"Me olemme vaarassa tottuneet luottamaan Herraan", lausui Elsa, "ja se +luottamus ei ole meitä koskaan pettänyt". + +Lauhkea ahava suhahti kuusien latvoissa ja ikäänkuin vahvisti Elsan +sanat. + +Nuori vaimo käänsi sattumalta silmänsä vakan laitaan. Huokaus nousi +silloin hänen rinnastaan. Juhana kysyi syytä. Elsa viittasi vakan +laitaan, jossa näkyivät kirjaimet S. N. + +"Älä, armaani, tästä huoli", lausui Elsa, joka pelkäsi, että se muisto +saattaisi Juhanan pahalle tuulelle. + +Juhanan muoto tosin aluksi synkistyikin, mutta kohta hän malttoi +mielensä ja sanoi: "Surullisen muiston tuo merkki herättää, ja +surkuteltavan. Mutta minä, jolle Luoja soi näin suuren onnen kovien +vastoinkäymisten jälestä, en tahdo tuomita, etten tuomituksi tulisi." + +"Olemmehan tosiaankin onnelliset", sanoi Elsa hiljaa. "Vaikka +veljenikään ei liittoamme siunaa, olen tyytyväinen." + +"Jos ei hän olisi tullut sairaaksi ja joutunut haudan partaalle, ei hän +suinkaan olisi yhtymiseemme suostunut", virkkoi Juhana. "On kuitenkin +rumasti tehty, että pelastuttuaan koettaa peräytyä siitä, minkä vaaran +hetkenä on luvannut." + +Juhana nousi ja aikoi lähteä toista sarkaa kyntämään, kun samassa +palvelustyttö tuli juosten sanomaan, että kartanolle oli saapunut +vieraita -- vanha mies ja vaimo -- jotka heti tahtoivat nähdä Juhanan. + +Tämä -- puoleksi närkästyen, puoleksi kummastuen siitä, ettei hänen +vaimoaan haluttu nähdä -- lähti astumaan taloon. "Enpä tiedä, +ansaitsevatko nuo sinua nähdäkään, ne höperöt", lausui Juhana Elsalle; +"mutta tulehan kuitenkin tuokion kuluttua jälestä. -- Olisikohan heillä +jotakin sellaista sanottavaa, mikä voisi surettaa Elsaa", ajatteli hän +itsekseen. + +Pihalla seisoi vanha, arvokkaan näköinen mies. Vähän matkaa hänestä +seisoi myöskin elähtänyt vaimoihminen. + +"No, totta maar, Juhana, oletko kihloissa?" ärjäisi vanhus, nähdessään +Juhanan. + +"Terve, sydämellisesti tervetullut, vanha setä", huusi Juhana. "Yhtä +suora ja reipas kuin ennenkin." + +"Ja sinä sama oiva poika kuin ennen lähtöäsi meiltä", huudahti vanha +Jaakko. "Sinä _kunnon_ poika!" + +Vanhus sulki Juhanan rintaansa vasten. Kyynel kiilsi hänen silmässään, +ja hän sanoi: "Siitä asti kun meiltä lähdit, ei näin onnellista hetkeä +ole meillä ollut -- ei, peto vieköön!" + +Vanhus polki puujalalla tantereeseen, jotta tömähti. + +Nyt saapui Elsa kartanolle. + +"Tässä on vaimoni; tuossa ovat setä Jaakko ja täti Matleena, joista olen +sinulle niin usein puhunut." + +Vanha Nevalainen tuijotti suopeannäköiseen Elsaan, ja hänen +ihmettelemisensä ei tahtonut loppuakaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, +muka itsekseen, vaikka hän huusi: "Tuo kies'auta kelpaa! Tuskin olit +sinä Matleena tyttönä -- no no -- ainakin yhtä kaunis -- hm -- se on +tietty!" + +Kun vanha Jaakko oli ihastuksensa alkupuuskat purkanut, astuttiin +sisälle, missä nuori, hilpeä ja kaunis emäntä kohta osoitti kykyään +taloudellisissa toimissa varsin tyydyttävällä tavalla. Vanha Jaakko +tuskin hennoi silmiään kääntää viehättävästä emännästä, ja +Matleena-mummo myönsi, että Anna Säämingissä, joka sivumennen sanoen oli +tavannut toisen mielitietyn, ei voinut lähestulkoonkaan Elsalle vertoja +vetää. + +Rakkaiden vieraiden kunniaksi tuotiin nyt kellarista parasta juotavaa, +ja nuoren sekä vanhan pariskunnan onneksi tyhjennettiin pikarit. Vanhan +Jaakon lämpömäärä kohosi vähitellen korkeimpiin asteviivoihin. Hän +innostui puhelemaan Varsovan rynnäköstä ja muista merkillisistä +tapauksista "ennen vanhaan". + +Vain yksi pilvi nousi hetkeksi pimittämään yleisen ilon päiväpaistetta. +Vanha Matleena sattui kysymään, oliko Sipon surmaajasta selkoa saatu. + +"Ole ääneti hänestä, joka petti isänmaansa", huusi Jaakko. "Olkoon hänen +nimensä ikuiseen unhotukseen haudattu." + +"Jätä kosto Herralle", sanoi Matleena. + +"Tuli ja leimaus", ärjäisi Jaakko, "ei isänmaansa kavaltajasta ansaitse +puhua. Hän on tuomionsa saanut. Niin -- älä keskeytä minua, Matleena -- +Sipo oli ennen mies, mutta hän ei koetuksen aikana kestänyt, vaan +lankesi. Mutta tuossa istuu poika, joka osaa pitää arvossa isänmaatansa. +Sinä _kunnon_ poika!" + +Juhana huomasi, että hänen isästään ei ollut hyvä nostaa kysymystä +vanhan Jaakon läsnäollessa, hänellä kun oli oma ajatuksensa asiasta, +jota ajatusta ei yksikään ihminen olisi voinut häivyttää tai edes +lieventää; niinpä hän johti puheen toiselle tolalle, ja kohta oli vanha +Jaakko taas sama herttainen, hyväntahtoinen mies kuin tavallisesti. + +Näin kului rattoisasti tämä päivä ja seuraavakin, jotka vanha Jaakko +vaimoineen vietti veljensä pojan luona. Suurella kaipauksella erosivat +vanhat ja nuoret, säilyttäen toisistaan muiston suloisen ja kauniin kuin +ihana kevätpäivä. + + * * * * * + +Rahvaan vehkeet Affleckia vastaan raukesivat tällä kertaa. Paria vuotta +myöhemmin rupesivat pielisläiset vastustamaan Affleckia. Näitä +kukistaakseen ja veronmaksuun pakoittaakseen oli Affleck kreivi +Nierothilta pyytänyt ja saanut sata ratsumiestä. Kun venäläiset kuulivat +tämän, pelkäsivät he näiden ratsasten hyökkäävän Pielisistä rajan yli ja +lähettivät rajaa suojelemaan kolmesataa rakuunaa ja satakuusikymmentä +kasakkaa. Mutta kenraalimajuri Lybecker, "Ison vihan Klingspor", +Nierothin seuraaja päällikkyydessä, kutsui nuo sata ratsumiestä pois. +Seutu joutui täten turvattomaksi. Venäjän sotaväki tuli nyt rajan yli, +yhtyi pielisläisiin, ja yhdessä nyt lähdettiin Kajaaniin, jossa oli +työnä kostaa noista ryöstetyistä sarkatukoista. Maaliskuussa 1712 +tapahtui paljon julmuuksia Kajaanissa, Paltamossa ja Sotkamossa. +Turunkorvan talo Sotkamossa, jossa Affleck asui, rosvottiin ja +poltettiin; Affleckin puoliso, seitsemän lasta ja seitsemän palvelijaa +vietiin vankeuteen Venäjälle, mistä eivät koskaan palanneet. Sanotaanpa, +ettei Affleck huolinut maksaa heidän vapauttamisensa lunnaita. + +Simo Affleckin loppu oli surullinen. Hän ampui itsensä Pielisissä +toukok. 9 p. 1724. + +Arnkijl Sarkasodan aikana menetti vähäisen omaisuutensa, kaikki kirjansa +ja paljon kantamia verorahoja sekä sai itsekin kärsiä suurta kiristystä +ja kovuutta, pelastuen vain vähissä hengin ja aivan alastomana. + +Jessenhaus tuli Sarkasodan aikana varsin mainittavaksi. Hänet lähetti +kahden sotamiehen kanssa tulliveronkantaja Juho Hoffrén, Jessenhausin +appi, ottamaan takavarikkoon nuo 4300 kyynärää Venäjän puolelta tuotua +sarkaa, joista vero jo kerran oli maksettu. Tämä teko aiheutti koko +Sarkasodan. + + + + +Sisällys. + + Siv. + I. Vanhan sepän luona....................5 + II. Rovasti..............................13 + III. Ryöstö...............................23 + IV. Rovasti jatkaa tointaan......... ....31 + V. Elsa.................................39 + VI. Isä ja poika.........................46 + VII. Hovilassa............................54 +VIII. Matkalla Käkisalmeen.................60 + IX. Jalomielisyyden kilpailu.............67 + X. Epäsopua yhteistoiminnassa...........75 + XI. Yöllinen taistelu....................83 + XII. Veli ja sisar........................91 +XIII. Mitä Horman Malla Sipolta vaati......97 + XIV. Juhlapuoliset Hovilassa.............102 + XV. Simo Affleck........................111 + XVI. Sipo Nevalainen.....................118 +XVII. Loppu...............................122 + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Nurmeksen kapina, by J. A. Bergman + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NURMEKSEN KAPINA *** + +***** This file should be named 16315-8.txt or 16315-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/1/16315/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/16315-8.zip b/16315-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2072c0b --- /dev/null +++ b/16315-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9ac1570 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16315 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16315) |