initial commit of ebook 16944HEADmain

5 files changed, 7545 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16944-8.txt b/16944-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..b1470f0
--- /dev/null
+++ b/16944-8.txt
@@ -0,0 +1,7529 @@
+The Project Gutenberg EBook of Pikku haltijoita, by Harriet Beecher Stowe
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Pikku haltijoita
+
+Author: Harriet Beecher Stowe
+
+Release Date: October 25, 2005 [EBook #16944]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU HALTIJOITA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PIKKU HALTIJOITA
+
+Kirj.
+
+Harriet Beecher-Stowe
+
+
+Englannin kielestä suomeksi Saimi Järnefelt
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1900.
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+Maton tuhotyöt
+Koti ja talous
+Mikä on koti
+Kauneus ja säästäväisyys
+Tulen kohentaminen
+Nainen, joka suorittaa itse askareensa
+Mitä Amerikka voi tuottaa
+Säästäväisyys
+Palvelijat
+Keittotaito
+Talomme
+Uskonto kodissamme
+
+
+
+
+I.
+
+Maton tuhotyöt.
+
+
+1.
+
+"Voi, kultaseni, kuinka se on halpaa!"
+
+Näihin sanoihin puhkesi vaimoni, istuessaan brysselimattokääröllä,
+herrain Ketshem & C:on myymälässä. "Kuinka se on halpaa!"
+
+Milton [englantilainen runoilija] sanoo, että maineen himo on viimeinen
+synti, johon ylevä sielu lankee. Minäpä luulen hänen siinä erehtyneen.
+Pelkäänpä melkein, että viimeinen synti on huokean tavaran himo. Käsitä
+minut oikein. En tarkoita sellaista turhaa, prameilevaa korua, joka
+jäljittelee hyvää ja arvokasta tavaraa. Ei, sellainen ei voi järkeviä
+ihmisiä viehättää, vaan tarkoitan noita onnen sattumia, jotka tarjoavat
+meille polkuhinnasta hyvän ja arvokkaan kapineen -- kuka kuolevainen
+voi sellaista vastaan sotia?
+
+Brown ystävälläni on oikea Murillo [kuuluisa espanjalainen maalari,
+jonka taulusta tässä on puhe], joka on hänen sydämmensä riemu ja
+silmiensä valo, mutta sitä näyttäessään kertoo hän taulun suurimpana
+ansiona -- miten hän osti sen polkuhinnasta Etelä-Amerikassa, jossa se
+riippui eräässä konttoorihuoneessa savuttuneena ja piilossa, miten
+hän sai sen välitteenä eräässä kaupanteossa, ja kuinka hän sen
+puhdistettuaan huomasikin sen oikeaksi Murilloksi. Ja sitten ottaa hän
+sikarin hampaistaan ja näyttää sinulle kaikki pikkuseikat taulussa; hän
+asettaa uutimet niin, että valo olisi hyvä ja tasainen; hän kulettaa
+sinua edestakaisin huoneessa, ja koko ajan on sinun myönnettävä, että
+taulun halpa hinta, kymmenen dollaria, suuresti enentää sen viehätystä.
+Brownilla on tauluja, joista hän on maksanut tuhansia, ja jotka ovatkin
+sen arvoisia, mutta tämä eksynyt karitsa, jonka hän sai miltei
+ilmaiseksi, tuottaa hänelle salaisen arvon hänen omissa silmissään,
+arvon, joka vastaa taulun oikeata hintaa.
+
+Entäs rouva Croesus eilisillan kutsujaisissa, mitenkä hän vaimolleni
+lateli kallisarvoisten pitsiensä uskomattoman halpaa hintaa. -- "Sain
+ne melkein ilmaiseksi, kultaseni!" -- Ja hänelle vastasi ihailevain
+kuulijain moniääninen kaiku: "Onko moista _kuultu_? Minä en ainakaan
+eläessäni ole sellaista kuullut", ja rouva Croesus pöyhistelihe
+kuin olisi hän kruunattu maailman kaikilla hyveillä, ja hänen
+atlassikenkänsä tuskin koskettivat maton kukkasellista pintaa. Olenpa
+itsekin hyvin ylpeä, omistaessani kappaleen "Kadotetun paratiisin"
+[Miltonin teos] ensimmäistä painosta, jonka ostin yhdellä shillingillä
+eräästä kirjakojusta Lontoossa, ja vakuutan usein, etten luopuisi siitä
+sadastakaan dollarista. En ole siis minäkään tavallisia kuolevaisia
+parempi.
+
+Mutta vaimoni istuu yhä mattokääröllään, katsoen minua silmiin
+suostumusta anoen, ja Maria ja Jenny kuiskaavat alituisesti korvaani:
+"Kuinka kaunis! Kuinka aistikas! Aivan kuin rouva Teedleumin!"
+
+"Ja hän maksoi kaksi dollaria seitsemänkymmentäviisi omastaan, jota
+vastoin tämä --"
+
+Vaimoni pani kätensä suunsa eteen ja kuiskasi tuon uskomattoman summan
+pyhällä pelvolla, jota naiset aina tällaisina jännittävinä hetkinä
+tuntevat. Herra Ketshem, joka seisoi siinä rakastettava hymy
+huulillaan, lausui toivomuksenaan, ettei vaimoni kertoisi muille maton
+hintaa, sillä se oli todellakin niin alhainen, että muut ostajat
+voisivat siitä närkästyä; mutta tämä oli viimeinen tätä mallia, ja hän
+möisi mielellään loppuun vanhan varastonsa. Sitäpaitsi olimme aina
+tehneet siellä kauppaa, ja hän piti suuressa arvossa appeani, joka aina
+oli ollut asioissa heidän kanssaan, ja kun nyt ilmestyi tilaisuus
+osoittaa myötätuntoisuutta vanhoja ostajia kohtaan, hän tietysti --
+herra Ketshem kumarsi miellyttävänä mittapuun ylitse vaimolleni, ja
+minä suostuin.
+
+Niin, suostuin; mutta aina kun jälestäpäin tätä hetkeä muistelen, olin
+minä mielestäni kuin Adam, ottaessaan Evalta omenan, ja vaimoni
+mattokääröllä muistuttaa klassillista Pandoraa aukaisemassa onnetonta
+lipastaan.
+
+Niin, toden totta, siitä asti kun olin myöntävästi vastannut herra
+Ketshemin huomautuksiin ja sanonut vaimolleni ystävällisesti, joskin
+arvokkaasti: "No niin, ystäväni, koska se on sinulle mieleen,
+lienee parasta, että sen otat", -- tuntui sielussani raskas paino,
+pahaa-aavistava tunne, jota ei tyttöjeni hyväilyt eikä vaimoni enemmän
+hillitty mielihyvä kyennyt poistamaan. Ennustin surua ja kärsimyksiä,
+ja kaikki ennustukseni kävivät toteen.
+
+Luokaamme pieni katsaus siihen kotiin, johon matto ostettiin, jotta
+lukijani oikein ymmärtäisi mitä tapahtui.
+
+Vaimoni ja minä olimme kauan eläneet yhdessä, kotimme oli appeni meille
+varustanut niinä hyvinä vanhoina aikoina, jolloin huonekalut
+valmistettiin niin, että ne kestivät polvesta polveen. Kaikki oli
+vahvaa ja mukavaa -- raskasta mahonkia, joka ei kaivannut uudenaikaista
+vernissaa, yksinkertaista, vankkaa työtä, joka oli riippumaton muodin
+oikuista. Taloutemme oli kalliolle perustettu, eikä hiedalle
+juoksevalle. Ja niin asetuimme uuteen kotiimme sillä vakaumuksella,
+että koti on asuttavaksi aijottu ja huonekalut käytettäviksi. Järkevä,
+kunnon vaimoni oli samaa mieltä kuin minäkin -- hänestä, kuten
+minustakin, koti oli meitä varten eikä vieraita varten, -- meillä ei
+ollut mitään juhlahuoneita, joita käytettiin pari kertaa vuodessa,
+asuessamme itse nurkissa ja sopukoissa -- ei mitään hienoa salia, jonne
+pääsö oli kielletty, -- ei mitään pöytähopeaa pankinholveissa suuria
+juhlia varten säilytettävänä, syödessämme itse halvoista
+fajanssiastioista.
+
+"Hankkikaamme kaikki yksinkertaista, hyvää ja kestävää", sanoin silloin
+vaimolleni, tarjotkaamme ystävillemme mitä meillä itselläkin on, ei
+parempaa eikä huonompaa; -- ja vaimoni hymyili minulle hyväksyväisesti.
+
+Hymyili! Se oli enemmän kuin hymyä! Vaimoni muistuttaa noita kuperia
+peilejä, joita joskus olen nähnyt. Kaikki ajatukset, jotka lausun julki
+selvästi ja yksinkertaisesti, heijastuvat uudestaan hänestä tuhansissa
+pienissä väreissä; hän muodostaa kömpelöt käsitteeni niin häikäisevän
+hyviksi, että tuskin enää tunnen niitä omikseni. Sydämmeni lämpenee,
+ajatellessani kuinka hauskalta kotimme tuntui jo hänen ensi kerran
+sinne astuessaan. Suuri, laaja ja ilmakas huoneemme kaari-ikkunoineen
+oli nyt niin lämmin ja valoisa, oikea auringon mielipaikka. Siellä ei
+tuntunut sitä koleaa ja vieroittavaa uutuutta, joka tympäisee miehen
+tovereita ja panee heidät ajattelemaan: "ei, Crowfieldille ei ole
+menemistä arkivaatteissa, he voisivat loukkaantua." Ei, meidän
+vierashuoneemme ei tehnyt sellaista vaikutusta; se kertoi siellä asuvan
+iloista, luontevaa ja vieraanvaraista väkeä. Niin, vaikkapa Tuomas
+Brown olisi tullut metsästyslaukkuineen ja koirineen, ei miehen eikä
+koiran olisi tarvinnut tässä huoneessa arastella, sillä jokainen tunsi,
+että täällä sitä ollaan kuin kotona.
+
+Toisella puolella uunia oli kirjahyllyni ja kirjoituspöytäni sekavine
+papereineen, toisella puolella vaimoni suuri, tilava sohva ja kodikas
+työpöytä; siinä istuin ja kirjoitin artikkeleita aikakauskirjaani, ja
+siinä hän käänteli, ratkoi ja paikkaili vaatteitaan, siinä oli
+virkkaus, kudin ja koruompelu parsimakorin vieressä, sisarellisessa
+sovussa kirjakauden viimeisen kirjan kanssa, jota vaimoni selaili,
+levätessään päivällisen jälkeen sohvallaan. Kaari-ikkunalla visersivät
+kanaarilintuset ja kukki alati raittiita kasveja, taulujen ympärillä
+seinällä kiemurteli muratti. Mutta suloisin kaikista oli kumminkin
+kodin alttari, leimuava liesi, jonka rattoisa räiske tekee majamme niin
+lämpimän kodikkaaksi. Minä yhdyn täydellisesti erääseen amerikkalaiseen
+kirjailijaan, joka pitää avonaista takkaa isänmaanrakkauden alttarina.
+Olisivatko vallankumoukselliset esi-isämme verissään ja avojaloin
+kahlanneet lumessa hiili- ja koksikamiineja puolustaakseen? Enpä luule.
+Se oli muisto avonaisesta takasta, kuivine, pilkkomattomine puineen,
+räiskyvine liekkineen, leimuavine tulikielineen, joka talven kinosten
+läpi valoi heihin rohkeutta ja lämmitti heidän sydäntään tuhansilla
+suloisilla muistoilla.
+
+Ystävämme nauttivat istuessaan leimuavan takkamme ääressä -- itsellään
+heillä ei ollut varaa, sanoivat he, sellaiseen ylellisyyteen, puut kun
+olivat niin kamalan kalliita. Mutta varaa heillä kyllä oli perhearvon
+ylläpitämiseksi sisustaa komeita vierashuoneita, joissa istuivat vain
+kutsujaisissa, ja joissa tietysti avonainen takkavalkea ei ollut
+paikallaan.
+
+Kun lapsia alkoi ilmestyä kotiimme, järjesti vaimoni oivallisena
+emäntänä heidän kamarinsa parhaimman mukaan: hän antoi heille
+lämpöisen, valoisan ja ilmakkaan huoneen, jossa oli kaikkia mitä
+nouseva polvi tarvitsee huvikseen ja hyödykseen, mutta kumma oli,
+kuinka siitä huolimatta pikku jalat vastustamattomasti tassuttivat
+vierashuoneeseemme.
+
+"Voi, kultaseni, miksi kuletat palikkasi tänne yläkertaan?"
+
+"Mamman lookke, mamman lookke", vastasi pienokainen huuli lerpallaan,
+eikä muuta puolustusta tarvittu.
+
+Sitäpaitsi oli tämä pikku väki saanut päähänsä, että heidän aarteensa
+olivat paremmassa tallessa äidin sohvassa ja isän kirjoituspöydän alla
+kuin salaisemmissakaan piilopaikoissa heidän omalla alueellaan. Minun
+kirjoituspöytäni oli laivaveistämönä Artturin uudelle laivalle, tallina
+Tommin kirjavalle hevoselle ja vaunuliiterinä Kaarlon uusille
+ajopeleille, kokonaisen paperinukkearmeijan majaillessa äidin sohvan
+nurkassa.
+
+Vähitellen seurasi pienokaisia lauma kotieläimiä leimuavan takan
+ääreen. Pojilla oli komea newfoundlandilainen koira, jota juhlallisesti
+olimme kieltäneet tulemasta vierashuoneseen; mutta kuinka olikaan,
+Artturin ja Tommin rukoukset ja Roverin säälittävä alakuloisuus, sen
+katsellessa ikkunaruutujen läpi kylmältä, pimeältä verannalta lämpimään
+huoneeseen, saivat sydämmemme sulamaan, ja Rover hankki itselleen
+pysyväisen paikan leimuavan lieden ääressä, jossa se senjälkeen aina
+sijaitsi perheen ollessa koossa. Sitten tuli vuorostaan tyttöjen pieni
+ruskea rottakoira ja villainen puudeli, joka lekotti vaimoni
+sohvankulmassa; jokaista eläintä puolusti joku lapsen ääni, ja pikku
+sydämmet olivat pakahtua, jos niitä vähänkin ahdistettiin. Vaimoni ja
+minä saimme alistua kohtaloomme ja elää tässä eläintarhassa, varsinkin
+kun itse asiassa salaisesti olimme hyvin kiintyneet näihin
+nelijalkaisiin lapsiin. Näin me siis kasvoimme ja vaurastuimme yhdessä,
+-- lapset, koirat, linnut, kukat ja kaikki tyyni; ja vaikka vaimoni
+usein emännyyden innossa, johon parhaimmatkin naiset joskus lankeavat,
+vakuutti, että me näissä oloissa emme koskaan voi vieraita
+vastaanottaa, lohdutin häntä aina kääntämällä hänen huomionsa siihen
+vierasvirtaan, joka tulvaili vierashuoneeseemme, ja josta päättäen
+ihmiset kovin mielellään kävivät luonamme. Tuttavamme tuntuivat
+viihtyvän hyvin siellä; siellä oli hauskaa ja kodikasta, vapaata ja
+lämmintä, ja keskustelu sujui hyvästi. Lasten kasvaessa oli meillä
+kotona aina jotain hauskaa tekeillä. Artturi ja Tommi kulettivat meille
+koulutovereitaan, jotka heti niin kotiutuivat, että pidimme heitä
+perheeseen kuuluvina. Tytöillä ei ollut mitään omaa vierashuonetta,
+missä vastaanottaa nuoria miestuttaviaan, vaan kaikki suosion -- ja
+lemmenosoitukset tapahtuivat laajassa huoneessamme, joka sohvineen,
+nojatuolineen ja kodikkaine pikku soppineen oli kodin lämpimänä
+keskustana; ja tällä vapaalla ja luontevalla seurustelutavalla on ollut
+mainiot seuraukset, sillä tätä kirjoittaessani, ovat jo kaksi
+tyttäristäni naimisissa, kolmannen leikitellessä kissaa ja hiirtä hyvin
+ihailevaisen, tuttavapiiriimme kuuluvan nuorukaisen kanssa.
+
+Niin lujat kuin huonekalumme olivatkin, alkoi niissä jo näkyä ajan
+merkkejä, muistuttaen, että kaikki maallinen on katoavaista. Omasta
+puolestani täytyy minun sanoa, ettei minua sellaiset pikku viat
+lainkaan häiritse. Laajassa, hauskassa ja vieraanvaraisessa huoneessa,
+jossa kaikki esineet vähitellen ja huomaamatta ovat yhdessä vanhenneet,
+on rauhallinen ja sopusointuinen leima, joka minua suuresti miellyttää.
+Mitäpä siitä, jos suuri, mukava nojatuoli, jossa niin monta ystävää on
+istua lekottanut, vähän ravistuukin liitoksissaan? Tai jos pienoinen
+reikä ilmestyy mukavan sohvamme hauskassa päällisessä. Suvaitsenhan
+hyväntahtoisesti onnellisen elämämme todistajain, vanhain
+palvelijaimmekin puutteita. Sillä nämä puutteet ovat vain merkkejä,
+joita onnen luode ja vuoksi ovat murtaneet kotirantamme kallioon. Yhtä
+vastahakoisesti annan parannella vanhaa, kulunutta huonekalustoa, kuin
+antaisin uudenaikaisen töhrijän uudistaa vanhaa, hienoa maalausta.
+
+Näin me miehet -- mutta naiset eivät aina ole samaa mieltä.
+Oivallisimmissakin naisissa asuu ilkeä hävityksen haltija, joka usein
+puhkee esiin aivan odottamatta. Niinpä olivat Maria ja Jenny, jotka
+yhdessä olivat valikoineet sisustuksen Marian uuteen kotiin, usein
+moittineet vanhoja huonekalujamme, vertaillen niitä uudenaikaiseen
+tyyliin, joka nykyisissä kodeissa vallitsee.
+
+"Oikein hävettää meidän kotimme", kuulin kerran toisen heistä
+selittävän äidilleen, "entäs tämä vanha mattoriepu!"
+
+Minua tämä puhe loukkasi. Tiesin kyllä, että nukkainen vaate, joka
+peitti laattian keskustan, oli ostettu ja naulittu siihen --
+juhlallisen perhekokouksen jälkeen -- peittämään liian näkyviä
+parsimia, joita onnellisten vuosien kuluessa oli karttunut vahvaan,
+vanhaan, kodikkaaseen ystäväämme, kolmivartiseen mattoon, joka oli
+kudottu silloin kun kolmivartiset vielä olivat muodissa.
+
+Oli iloinen ja eloisa se päivä, kun brysselimatto viimein, tuuliaispään
+jälkeen, jota naiset nimittävät suursiivoamiseksi -- tuotiin sisään ja
+naulittiin laattialle. Ihastuksen hyminä kulki suusta suuhun. Vanhat
+ystävämme tulivat sitä ihmettelemään, ja kaikki oli paikallaan, mutta
+sisässäni vaan asui selvä ja epämääräinen aavistus tulevista
+onnettomuuksista.
+
+"Meidän pitää hankkia rullakartiinit", sanoi Maria, nuoruuden
+avomielisyydellä, "matto pilaantuu tällaisessa auringonpaisteessa".
+
+"Ja tämä siivoton, pikkuinen kanaarilintunen pitää muuttaa kyökkiin",
+sanoi Jenny; "se laittaa sellaista siivoa ja levittää siemeniään
+yltympäri, ja kylpiessään loiskuttaa se vettä matolle. Ja, tiedätkö,
+äiti, ei minusta sovi pitää kasvia tässä huoneessa. Niistä vuotaa aina
+vettä matolle, putoaa kukkia ja kuivia lehtiä, ja vahingosta saattaa
+ruukku särkyä tuhansiksi kappaleiksi. Ei silloin hätää, kun vanha matto
+vielä oli olemassa, mutta tätä täytyy varoa".
+
+Äiti puolusti kukkiaan, -- monivuotisia sydänkäpyjään --, mutta rupesi
+epäröimään ja keskustelemaan niistä tavalla, joka aiheutti uusiin
+hyökkäyksiin.
+
+Tunnustan että vapisin, sillä hurjista hurjimpia ovat naiset, jotka
+ovat saaneet päähänsä uudistaa ja siivota kotia. Pyhä tuli,
+jumalallinen vimma palaa heidän rinnassaan, he ovat kuin Pythiat, ja
+jokainen tuoli, jolla he istuvat, muuttuu paikalla loihtivaksi
+kolmijalaksi. Siksipä me miehet niin pelkäämmekin niitä tuhoatuottavia
+kevät- ja syksymyrskyjä, joita kutsutaan suursiivoamiseksi. Ken tietää
+minne nämä raivottaret karkoittavat ystävälliset kotihaltijamme, mitkä
+synneistämme tulevat päivänvaloon, ja mitkä vapaudet ja myönnytykset,
+jotka vaimomme tavallisena kuolevaisena ollessaan meille antoi, otetaan
+meiltä pois? Jos olen saanut luvan pitää tohveliparkani salaisessa
+nurkassa ja anastanut takan viereisen tuolin hajanaisille papereilleni
+ja aikakauskirjoilleni, riistetään minulta nämä mainiot edut, paperit
+sullotaan komeroihin ja tohvelit passitetaan "oikealle paikalleen",
+saanpa vielä pisteliään muistutuksenkin siitä epäjärjestyksestä, jossa
+miehet voivat viihtyä.
+
+Samana iltana kun brysselimatto naulittiin vierashuoneen laattialle.
+näin profeetallisen unen. Taideaarteittemme joukossa löytyi pieni
+vaskipiirros, erään englantilaisen taiteilijaystäväni tekemä, joka
+esitti kotihaltijain temmellystä kirjastohuoneessa, talon asujanten
+vaivuttua uneen. Pikku väki on jos jommoisissakin hauskoissa
+asennoissa. Muutamat ovat kiivenneet suuren nojatuolin selkänojalle ja
+katselevat sieltä alas kuin vuoren huipulta, toiset valtaavat
+hiilihangon, toiset taas käyvät noitapiiriin ja tanssivat
+riemuiten vielä kiiluvalla liedellä. Käyskentelivätpä jotkut
+kirjoituspöydälläkin. Yksi oli istuutunut mustepullolle puhellen jalat
+ristissä kynänpyyhkimellä istuvan toverinsa kanssa, kolmannen
+velikullan heihin katsellessa hiekkakupista. Se oli hauska pikku kuva,
+ja herätti minussa ajatuksen, jonka usein kerroin vaimolleni. Rupesin
+nimittäin kuvailemaan että se erityinen turvallisuuden, rauhan ja
+viihtymisen tunne, joka vallitsee monessa huoneessa ja kodissa, syntyy
+tämän haltijaväen aavistamattomasta läsnäolosta, tämä ajatus oli niin
+juurtunut minuun, että se melkein tuli minulle uskonkappaleeksi,
+
+Mutta nyt kerron uneni. Sinä iltana jolloin matto oli tullut kotiimme,
+torkahdin vaimoni ja tyttäreni levolle käytyä, sammuneen hiiloksen
+eteen nojatuolissani, ja katso! Omassa vierashuoneessani oli kovaa
+liikettä ja hommaa. Pieniä harmaita olentoja liikkui siellä
+edestakaisin, mutta peräti hämillään. Heille oli jotain pahaa
+tapahtunut, sillä he touhusivat ja kuiskuttelivat keskenään, kuin
+puuhaisivat jotain erinomaista. Kaari-ikkunalla oli niitä koko
+joukkonen, käsissään reppuja ja pusseja kuin matkalle lähtiessä.
+Kirjoituspöydälläni oli myöskin kokous mustepullon ympärillä, jossa
+kiihkeästi keskusteltiin, toisten kootessa ja sullotessa pikku
+säkkeihin kaikenmoista noitatavaraa. Kaikkialla huoneessa oli sama
+sekamelska, vaimoni sohvalla ja työkorissa, kaikkialla suuri
+tyytymättömyys ja hämminki. Se oli selvää, kotihaltijat puuhasivat
+suurta, yhteistä muuttoa, he aikoivat jättää majamme. Minä huokailin,
+ja ojentaen käteni rupesin juuri hieromaan sovintoa, kun koko näky
+hävisi ja heräsin siihen, että vaimoni seisoi vieressäni, kysyen olenko
+sairas, vai ahdistiko minua painajainen kun niin huokailin. Kerroin
+hänelle uneni ja nauroimme sille yhdessä.
+
+"Täytyyhän meidän vähän taipua tyttöjen mielen mukaan", sanoi hän.
+"Onhan luonnollista, että he tahtovat vähän seurata uutta muotia. Ja
+onhan meidän vierashuoneemme hyvin rappiolla, ajatteleppas, kuinka
+kauan olemme täällä asuneet ilman minkäänlaista uudistusta."
+
+"Vihaan uudistuksia", huomautin koko sieluni katkeruudella. "Vihaan
+kaikkea uutta".
+
+Vaimoni vastasi maltillisesti ja valtioviisaasti, myöntäen olevani
+oikeassa. Hän kyllä oli samaa mieltä. Mutta eihän siltä tarvitse
+suvaita reikiä sohvan ja nojatuolien päällisissä; eihän siinä mitään
+pahaa, jos lähetämme ne verhoilijan luo päällystettäviksi, omasta
+puolestaan hän mielellään antoi muuttaa kukkasensa pieneen
+etelänpuolella olevaan suojaan, ja kanaarilinnulla oli aivan tarpeeksi
+hyvä kyökissä, olinhan usein itse valittanut sen elämöimistä lukiessani
+ääneen.
+
+Siis sohvamme vietiin verhoilijalle, mutta verhoilija oli kauhuissaan,
+nähdessään kömpelön ja vanhanaikaisen huonekalun ja neuvoi vaimoani
+ennen ostamaan uuden, kuin parantelemaan tätä vanhaa, ja näytti toisen,
+uutta kuosia, joka olisi meille soveltunut. Voisihan sitä vähän
+korjaamalla vielä käyttää ruokasalissa -- mutta vierashuoneessa, -- hän
+lausuu vain puoluettoman mielipiteensä -- hän ainakaan j.n.e. j.n.e.
+
+Sanalla sanoen ostimme uuden sohvan; tuolit, kukkaset ja lintuset
+karkoitettiin ja viheriäiset rullakartiinit hankittiin sulkemaan
+aurinkoa vierashuoneesta, siunatut auringonsäteet pääsivät sinne vain
+silloin kun perheeni poissaollessa voin kiertää rullakartiinit ylös ja
+antaa päivän lämmittää ja valaista kotiani kuten entisinä aikoina.
+
+Mutta pahin tuli viimeiseksi. Uudet huonekalut ja uusi matto vetivät
+liian paljon huomiota puoleensa. Olen täysin vakuutettu siitä, että
+jokaisen pienen kotihaltijan sijaan, joka poistui rakkaitten vanhojen
+tavaroittemme mukana, tuli joukkonen pieniä ilkeitä tonttuja. Nämä
+pienet olennot takertuivat aina vaimoni ja tyttöjeni vaatteisiin,
+työnsivät heitä kyynäspäihin, istuttivat heihin tyytymättömyyttä ja
+panivat heidät vertailemaan ostamiaan uusia, tyylikkäitä tavaroita
+entispäivien jäännösparkoihin. He hylkäsivät kirjoituspöytäni ja
+panivat sen nurkkaan häpeämään, he työnsivät syrjään vanhanaikaisen
+lepotuolin, joka vuosikausia oli ollut äidin valtaistuimena;
+karkoittivat työpöydän ja suuren parsimakorin, ja kaikki tapahtui siitä
+syystä, ettei uusi ja vanha sulannut toisiinsa.
+
+"Meillä ei ole mitään vierashuonetta", sanoi Jenny kerran. "Meidän
+vierashuoneemme on aina ollut kaikkea sekaisin, työhuoneena,
+kirjastona, lastenkamarina ja kasvihuoneena aivan kuin mikäkin
+markkinapaikka. Ei missään muualla näe semmoista sekamelskaa kuin
+meillä."
+
+"Niin, ja tämä avonainen takka on aina niin tomuinen, ja jokainen
+tomuhiude näkyy tällä matolla, sitä täytyy aina niin varoa."
+
+"Miksihän ei isällä koskaan ole ollut omaa työhuonetta; ihan varmaan
+hän viihtyisi paremmin omassa huoneessa, kuin meidän kanssamme, Suuri
+huone ruokasalin vieressä olisi oivallinen, siellä saisi hän viskellä
+papereitaan mielin määrin ja lämmitellä takkansa edessä, jota hän niin
+rakastaa, ja viihtyisi mainiosti. Me taas puolestamme nostaisimme uunin
+pois, panisimme nojatuolit nurkkaan, ja äiti voisi viedä tavaransa
+lastenkamariin, ja niin meillä vihdoinkin olisi vierashuone, jota ei
+tarvitsisi hävetä."
+
+Kuulin kyllä tämän keskustelun, vaikka pienet villikissat luulivat
+minun aivan vaipuneen saksalaiseen kirjaani, jota selailin.
+
+Välistä tuntuu miehestä kuin naiselementti hänen talossaan olisi niin
+vahva, että se uhkaa häntä sortaa. Nämä viehättävät olennot, jotka niin
+monessa suhteessa luottavat sinuun, näkevät sinussa äkkiä avuttoman,
+yksinkertaisen miehen, jota pitää hyväillen ja mairitellen johdattaa
+luontaisesta sokeudesta heidän toiveittensa luvattuun maahan.
+
+"Eiväthän miehet, äiti hyvä, ymmärrä tällaisia asioita", sanoivat
+puuhaavat tyttäreni. "Mitä he tietävät talousasioista ja huoneiden
+sisustuksesta? Eihän isä käy missään, hän ei tiedä eikä välitä muusta
+maailmasta, eikä huomaa kuinka toisella tavalla me elämme, kuin kaikki
+muut ihmiset."
+
+"Ahaa, pikku naikkoseni, niin pitkälläkö sitä ollaan?" ajattelin; ja
+sisässäni päätin voimaini takaa hajoittaa tämän salaliiton.
+
+"Jos aijotte muuttaa kirjoituspöytäni tästä nurkasta, olkaa hyvät ja
+ilmoittakaa minulle ensiksi."
+
+Niin puhuin sokeudessani ja hulluudessani. Yhtähyvin olisi Jupiter
+voinut pysyä valveilla Junon nukuttaessa häntä Venuksen vyöllä, kuin
+voisi joku meistä kömpelöistä miehistä selvitä naisviekkauden
+sokkeloisesta labyrintista.
+
+No niin, ennen vuoden kuluttua oli kaikki käynyt heidän mielensä
+mukaisesti, ilman kinaa, hälyä tai kiivautta, tuskin tiedän milloin ja
+miten se kävi; he ottivat huomioon kaikki toiveeni, koettivat parhaansa
+mukaan asettaa niin, etten häiriytyisi, ja jos vain toisin tahtoisin,
+he kyllä muka alistuisivat.
+
+Niinmuodoin tulin itse syypääksi tähän mullistukseen, "sattumain
+oikkujen" kautta, kuten Napoleon niin sattuvasti kutsui sitä vanhaa,
+tuttua logiikkaa, jonka mukaan sen, joka sanoo a, täytyy myös sanoa b,
+ja sen joka sanoo b, täytyy sanoa koko kirjaimisto.
+
+Vuoden sisässä siis meillä oli vierashuone, jossa oli hieno sohva ja
+kuusi tuolia, nurkissa uudenaikaiset nojatuolit ja suuri seinäpeili
+sekä kamiini, joka oli aina suljettu ja josta lämmin virtasi vain
+luukun kautta. Ikkunoissa riippui suuret, raskaat uutimet, jotka
+himmensivät senkin vähän valon, minkä viheriäiset rullakartiinit
+päästivät huoneeseen.
+
+Vierashuoneemme oli nyt yhtä hieno ja muodinmukainen kuin kenenkään
+naapurin, ja tuttaviemme tullessa meitä tervehtimään, otimme heitä
+hapuillen vastaan tässä pimeässä ja kolkossa suojassa, vedimme hiukan
+vain uutimia syrjään, että näkisimme toisiamme, ja olimme parhaissa
+vaatteissamme heitä vastaanottaessamme. Vanhat ystävämme kapinoitsivat
+ja kysyivät, mitä olivat rikkoneet meitä vastaan, koska heitä niin
+kohtelimme. He valittivat niin haikeasti, että vähitellen ilmaisimme
+heille salaisuuden, että meillä oli suuri aurinkoinen huone minun
+työhuoneenani, jossa kaikki istuimme, jossa vanha matto oli laattialla,
+johon päivä paistoi sisään suuresta ikkunasta, jossa vaimoni kukat
+rehoittivat ja kanaarilintunen lauloi; siellä oli vaimoni sohva
+nurkassa ja avonaisessa takassa räiskyi leimuava tuli, -- lyhyesti
+maja, jonne kaikki kotihaltijat olivat paenneet.
+
+Kun ystävämme kerran saivat tästä vihiä, emme enää saaneet heitä
+vierashuoneeseen istumaan. Olin varta vasten nimittänyt uuden huoneen
+työhuoneekseni, saadakseni kaikki käskijän oikeudet siellä, vaikka
+avosylin otin vastaan kaikki, jotka vain halusivat sinne tulla. Niinpä
+tapahtui usein, että, istuessamme illalla tulen ympärillä huoneessani,
+joku tytöistä sanoi:
+
+"Miksi aina istumme täällä? Menkäämme vierashuoneeseen?"
+
+Mutta silloin kaikki, koko perhe ja perheen ystävät näyttivät hyvin
+vastahakoisilta.
+
+"Armahda meitä!" sanoi Artturi; "vierashuoneella on puolensa, mutta
+anna meidän olla täällä, jossa viihdymme ja voimme liikkua ja olla kuin
+kotonamme", ja tähän yhtyivät myös Artturin ja Tommin toverit.
+
+Ja tosi oli, ettei kukaan enää viihtynyt vierashuoneessa. Se oli kylmä,
+säännöllinen ja täydellinen, mutta haltijat olivat sen hyljänneet, --
+ja kun haltijat pakenevat huoneesta, ei siinä kukaan viihdy. Taulut,
+esiriput, sohvat ja kaikki muu hienous eivät vastaa niitten läsnäoloa.
+Ne ovat oikullista sukua; toisissa huoneissa ne viihtyvät mainiosti,
+toisista taas pakenevat -- mutta missään emme viihdy ilman heitä.
+
+
+2.
+
+Kuten ehkä lukijani on huomannut, olen suora ja avosydämminen mies,
+siksipä luinkin kirjoitukseni matosta vaimolleni ja tyttärilleni,
+ennenkun lähetin sen aikakauskirjaani, ja nauroimme sillä makeasti
+kaikki. Vaimoni ja tyttärieni kelpasi kyllä nauraa, sillä he olivat
+päässeet tahtonsa perille, he olivat nyt muitten ihmisten kaltaiset.
+Heillä oli synkkä ja suljettu vierashuone, hienoine mattoineen,
+ikkunaverhoineen, nojatuolineen ja marmoripöytineen -- kaikki niin
+hienoa, ettei sitä saanut arkena lähestyä, ja tästä rauhoittuneena,
+olivat he vieraineen aina minun työhuoneessani, jatkaen entistä hauskaa
+elämäntapaansa, sillä tiesihän jokainen vieras nyt, ettei tämä ollut
+paras huone, että heillä oli vierashuone, jonne mennä, jos niin
+tahtoivat.
+
+"Entäs jos pitäisimme kutsut", sanoi Jenny, "eikö vierashuoneemme olisi
+kaunis lampun valossa! Tosin meillä ei koskaan ole kutsuja, mutta jos
+nyt sattuisi -- esimerkiksi häät, ymmärräthän."
+
+Sehän kyllä oli pätevä syy ja siihen oli kyllä syytä uhrata ne neljä
+tai viisisataa dollaria, jotka olin maksanut vierashuoneen kaikesta
+ylellisyydestä.
+
+"Tiedän kyllä, ettei isä hyväksy meitä", sanoi Maria, "ja hän keksii
+kaikista tehdä hauskoja juttuja. Eikö siis koskaan saisi hankkia
+itselleen uutta mattoa? Pitääkö vanha kuluttaa ihan repaleiksi ensin?"
+
+Sellainen on se ajatuksenkulku, jolla kaunis sukupuolemme aina itseään
+puolustelee. He unohtavat kaikki sivuseikat ja tuovat esiin alastoman
+tosiasian, käyttäen sitä aseena meitä vastaan.
+
+"Niin juuri, eikö koskaan saisi ostaa uutta mattoa?" säesti Jenny.
+
+"Kultaseni", sanoin, "asia on nyt kerta niin, että uusi ja vanha
+harvoin sulavat yhteen, ja se, joka ostaa uutta vanhaan, pyhään
+perhesuojaan, jossa kaikki esineet ovat samalta aikakaudelta, saa
+noudattaa yhtä paljon huolta ja älyä kuin arkkitehti, joka uudistaa
+holvin tai kaaren jossain vanhassa, hienossa rauniossa. Teidän mattonne
+oli eri tyyliä kuin kaikki muu huoneessa, ja esiintyi siinä niin
+räikeänä vastakohtana, että kaikki muu teki rappeutuneen vaikutuksen.
+Sen väri ja laatu oli aivan toisenlaista elintapaa varten ja vaatii
+alituisia muutoksia. Olettehan nähneet, että se on karkoittanut ja
+raivannut ulos koko huoneen sisustan, ja minussa asuu salainen pelko,
+ettei se vieläkään ole rauhoittunut, vaan vaatii yhä uusia muutoksia,
+kunnes koko talo on uudestaan sisustettu."
+
+"Voi, rakkaani, elähän toki!" huudahti vaimoni nuhdellen; mutta Jenny
+ja Maria punastuivat, joskin nauroivat makeasti.
+
+"Tunnustakaa pois", sanoin, katsellen heitä, "ettekö ole salaliitossa
+eteisen mattoa vastaan."
+
+"Kuinka sen arvasit, isä? Minä vain sanoin Marialle, että eteisen
+kömpelöt villamatot hyvin huonosti soveltuvat vierashuoneen
+brysselimaton kanssa; ja muistathan, äiti, minkä kauniin mallin Ketshem
+ja C:o näytti meille -- ihan samaa tyyliä kuin vierashuoneen matto".
+
+"Kyllä muistan, tytöt", sanoi vaimoni; "mutta sanoinhan heti, ettei
+sellaista ole ajattelemistakaan."
+
+"Kuulkaappa tytöt", sanoin, "kerron teille jutun, jonka kerran kuulin
+hyvin järkevästä papista Uudessa-Englannissa. Hän, kuten papit
+tavallisesti, oli vähissä varoissa, mutta aina tyytyväinen. Siihen
+aikaan käytettiin vielä polvipöksyjä ja pitkiä sukkia ja tälle kunnon
+miehelle tarjottiin kerran lahjaksi komeat mustat silkkisukat. Mutta
+hän kieltäytyi niitä käyttämästä, sanoen, ettei hänellä ole varaa
+siihen.
+
+"Mitä, ei ole varaa?" sanoi ystävä; "minä _annan_ ne sinulle."
+
+"Niinpä kyllä; mutta se maksaa minulle ainakin kaksisataa dollaria,
+enkä sitä voi."
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Heti pantuani ne jalkaani, sanoo vaimoni minulle: 'Ystävä kultani,
+sinun pitää ostaa uudet polvipöksyt', ja niin saan ne ostaa. Sitten
+sanoo vaimoni: 'Mies parkani, miltä takkisi näyttää, sinun pitää ostaa
+uusi', ja niin täytyy tehdä; ja sitten hän sanoo: 'Ei raukkani, tuo
+hattu ei kelpaa, ja niin saan uuden hatun'."
+
+"Ja sitten sanon minä vaimolleni: Vaimo kultani, miltäs nyt näyttää,
+että minä olen näin hieno ja sinä olet vanhoissa vaatteissasi, ja niin
+saa vaimonikin uuden hameen; uusi hame vaatii uuden hatun ja saalin.
+Mutta ellen nyt vastaanota näitä hienoja silkkisukkia, emme kaikesta
+tästä tarvitse mitään, sillä me olemme tyytyväiset, ja vanhat
+vaatepartemme tulevat mainiosti toimeen keskenään."
+
+Tytöt nauroivat tälle jutulle, ja minä lisäsin hyvin päättäväisesti:
+
+"Ilmoitan teille edeltäpäin, tytöt, että olen päättänyt henkeni takaa
+puolustaa vanhaa rappumattoa. En tahdo, että minua suljetaan
+pääkäytävästä ja että päästäkseni makuuhuoneeseeni minun täytyy kiivetä
+erityisiä tikapuita, sillä sitä tapaa tulen käyttämään niin pian kuin
+ostatte uuden maton."
+
+"Mutta isä kulta!"
+
+"Vai eikö? Ettei matto haalistuisi, karkoitatte auringon
+vierashuoneesta. Takkavalkeaa siellä ei saa sytyttää tomun pelosta,
+eikä saa istua sohviin ja tuoliin niitä kuluttamaan. Jos te hankitte
+uuden maton eteiseen ja rappusille, olen pakoitettu käyttämään
+tikapuita mennessäni makuuhuoneeseen."
+
+"Eihän toki, isä kulta", sanoi Jenny viattomasti, "voimmehan ostaa
+käyntimattoja päälle, niin se ei kulu ollenkaan."
+
+"Peittäkää sitten vanha matto niillä, niin kaikki tuttavamme luulevat
+alla olevan uuden."
+
+Koko naisvalta nauroi tälle ehdotukselleni ja sanoi sen olevan niin
+miesten kaltaista.
+
+"Entä jos olisikin", sanoin valmiina puolustamaan sukupuoltani, "miehen
+mietteet naisaskareista ansaitsevat myöskin vähän huomiota. Älykäs,
+sivistynyt mies, joka vuosikausia on ajatellut ja innolla tutkinut
+jotain asiaa, on siinä myös niin selvillä, että kannattaa kuulla mitä
+hänellä on sanomista. Olen kirjoittanut uuden artikkelin
+aikakauskirjaani, jonka tahdon teille lukea."
+
+"Isäkulta, odota hetkinen, niin otamme työmme", sanoivat tytöt, jotka,
+totta puhuen, suureksi mielihyväkseni aina halukkaasti kuuntelivat isän
+kirjoituksia, eivätkä koskaan keskeyttäneet niitä kuiskuttamalla
+ristipisteistä ja silkkilangoista, kuten naisten yleinen tapa on.
+Kaikki semmoiset asiat järjestävät minun naiseni edeltäpäin. Jane, tai
+Jenny, kuten häntä kutsun hyvällä tuulella ollessani, lisäsi pesään
+pulskan pähkinäpuun, joka leimusi niin kirkkaasti ja levitti niin
+suloista lämmintä, etten vaihtaisi sitä kaneelipuuhun, jolla
+upporikkaat huoneitaan lämmittävät.
+
+Minun täytyy ilmoittaa sinulle, rakas lukijani, että minulla on
+salainen noitavoima, jolla loihdin pölyä naisväkeni silmiin, etteivät
+koskaan älyä niitä persoonallisia viittauksia, jotka kohdistuvat heihin
+näissä artikkeleissani. Keskinäisen sopimuksemme kautta loihtivat
+muste- ja kynähaltijat verhon heidän silmiinsä minun lukiessani ääneen;
+muutoin voisi se tuttavallinen tapa, jolla kaikessa vapaudessani kerron
+sinulle heidän sisimmät asiansa, suuresti loukata heidän naisellista
+hienotunteisuuttaan.
+
+Siis voin, rakas lukijani, kuiskata korvaasi, että pikku Jennyssäni,
+joka niin uutterasti kohentaa tulta ja huolellisesti korjaa kaiken
+tuhan takan edestä, että pikku Jennyssäni piilee emännyyden salainen
+lahja. Se tuntuu hänen pienten kättensä jokaisessa liikkeessä,
+päännytkähdyksessä ja silmien viisaassa katseessa -- koko hänen pieni
+olentonsa henkii kodin tuoksua, joka on suloisempi koko maailman
+ruusutuoksua. Hän on siisti, tarkka ja puhdas, soma ja hieno kuin
+valkoinen kissa sekä aina vireä kuin mehiläinen, ja, jos sieluoppiin
+voi luottaa, oli ajan, mitan ja suhteitten tajunta tarkasti merkittynä
+hänen päähänsä. Sitäpaitsi oli pikku Jennylläni paljon tervettä järkeä,
+joka usein voitti mielikuvitukseni ja runolliset käsitykseni, milloin
+eivät olleet hyvillä perustuksilla.
+
+Sellaisille naisille on ihanteellinen kasvatus tarpeellinen, muuten
+muodostuvat he vanhoina oikeiksi kotifarisealaisiksi ja
+kotityranneiksi. Mutta heitä pitää opettaa rakastamaan taidetta, sekä
+kauneuden kaikkia muotoja, ja silloin ovat he viehättäviä. Nämä pikku
+naikkoset ovat hyvin tarpeelliset ja välttämättömät, heissä asuu se
+sentripetaalivoima, joka johtaa kaikki kodin kiertotähdet oikealle
+radalleen -- ja oikealla kasvatuksella täyttävät he kodin järjestyksen
+kauneudella ja sopusoinnulla. Jennyn kasvatus silmämääränäni olin siis
+kirjoittanut artikkelin, jonka luin ja jonka nimeksi panin: _Koti ja
+talous_.
+
+
+
+
+II.
+
+Koti ja talous.
+
+
+Moni nainen osaa hoitaa talouttaan, mutta harva perustaa _kodin_.
+Taloudenhoito tuntuu usein vaikealta, mutta sen voi helposti oppia,
+sillä se on aineellista ja vaatii käytännöllistä toimintakykyä, jossa
+mitta, paino ja värit ovat määrääviä vaikuttimia. Mutta kodin ylläpito
+on yläpuolella kaikkea tätä, siinä tarvitaan älyä ja henkevyyttä.
+
+Tällä kohdalla meni pähkinäpuu uunissa kahtia, palat pudota romahtivat
+erilleen toisistaan, levittäen hiiliä ja tuhkaa ympärilleen. Jenny
+kiiruhti avuksi harjoineen. Takkavalkealla on se paha puoli, että se on
+aina hoidon tarpeessa, mutta mitäpä siitä, nämä pienet keskeytykset
+eivät meitä lainkaan häiritse -- ne ovat kuin sukkelan ystävän
+päähänpistoja hauskassa perhekeskuudessa.
+
+Jenny laski maahan harjansa ja sanoi:
+
+"Isä, sinä alat liikkua metafysiikassa."
+
+"Koko ajatuksellinen puoli luodussa maailmassa on metafyysillistä",
+huomautin, koettaen herättää hänen kunnioitustaan. "Jokaisella asialla
+on kaksi puolta, subjektiivinen ja objektiivinen."
+
+"Siinä sinä isä taas tuot esiin subjektiivisen ja objektiivisen. Minä
+puolestani en koskaan tunne eroa niitten välillä."
+
+"Nyt muistan", sanoi Jenny, "vanha lastenhoitajamme kutsui sitä
+sisäpuoliseksi ja ulkopuoliseksi -- siitä minä olen päässyt niiden
+perille."
+
+"No, lapset", sanoi vaimoni, "antakaa isän lukea", ja minä luin kuten
+seuraa:
+
+Nuornamiesnä ollessani muistan, miten kerran kävin hyvän ystäväni Bill
+Carberryn kanssa katselemassa hänen kotiaan, johon hän aikoi muutaman
+viikon kuluttua tuoda morsiamensa. Bill oli hauska ja avosydämminen
+poika, ystäväpiirimme ydin, ja meille ystäville oli hänen naimisensa
+hyvin vastenmielinen, sillä pelkäsimme hänet kadottavamme. Sillä
+tiesimmekö, mille kannalle hän oli asettuva meidän suhteemme kerran
+purjehdittuaan avioliiton "tuntemattomaan maahan". Mutta Bill vain
+nauroi epäluuloillemme.
+
+"Tiedätkö Kristo", sanoi hän juosten iloisesti ylös rappusia ja avaten
+tulevan asuntonsa oven, "miksi valitsin tämän talon? Siksi, että se on
+niin kodikkaan ja lämpimän näköinen. Katsoppas vain", sanoi hän, vetäen
+minut huoneeseen, -- "katsele noita suuria ikkunoita etelänpuolella,
+joista aurinko loistaa koko päivän; katsoppas tuota mainiota nurkkaa
+tuolla, minne nojatuolin voi asettaa; kuvaile meitä täällä, kirjat ja
+paperit vapaasti ympärillämme ja Katri kulkien kuin päivänsäde suojia
+lämmittämässä. Tulen oikein runolliseksi, kuten näet. Ja oletko koskaan
+nähnyt parempaa ja avarampaa ruokahuonetta? Ajattele, kuinka täällä
+juhlimme! Mitä ihania iltahetkiä täällä vietämmekään. Kaikki niin
+avarata ja vapaata -- juuri sellaiseksi olen aina kotini haaveksinut.
+Tiedätkö, Kristo, että yläkerrassa on pieni huone, ja sinä ja Tom Innis
+saatte oman avaimen, niin että saatte tulla ja mennä, milloin vain
+haluatte. Ja tässä on kirjasto -- siinä tulee olemaan kirjoja,
+etsauksia ja puupiirroksia katosta laattiaan saakka. Tänne tulette,
+milloin vain päähänne pälkähtää, ja olette aivan kuin kotonanne."
+
+"Mutta mitä Katri ajattelee tästä kaikesta?"
+
+"Katri on teidän paras ystävänne ja hän voi saada vieraansa viihtymään.
+Oi, Katri valmistaa tästä niin pehmoisen pesän, senpä vielä näette!"
+
+Parin päivän perästä kuletti Bill minut jälleen asuntoonsa, veti minua
+pakkilaatikkojen, olkien ja paperien välitse katsomaan komeata
+vierashuoneen sisustusta -- josta hän iloitsi kuin pieni lapsi uudesta
+lelustaan.
+
+"Katsoppas näitä tuolia", sanoi hän, "granaattipunaista, kukkasellista
+silkkiä, sohvat ovat aivan samaa tyyliä, samoin uutimet ja matot. En
+eläissäni ole näin kaunista nähnyt. Appi-isä sisustaa kotimme, ja
+anoppi hyörii ketteränä kuin mehiläinen, saadakseen meidät
+järjestykseen."
+
+"Mutta Bill kulta", sanoin, "asuntosi on ruhtinaallinen. Pelkään, että
+elämäsi tulee liian kalliiksi, sillä lakimiehen ura on pitkällinen,
+vanha ystäväni."
+
+"No, ymmärräthän, että kaikki olisi ollut toisenlaista, jos itse olisin
+maksanut laskut; mutta kun Katrin suku kustantaa kaiken -- niin olkoon
+menneeksi -- tyttö, joka menee naimisiin, tahtoo tietysti uudessa
+kodissaan noudattaa sitä elintapaa, johon hän on tottunut."
+
+Olin vaiti, mutta sisässäni tunsin masentavan aavistuksen, tunsin,
+että tämä ylellisyys pian tukahduttaisi kotoisen vapauden, jota
+ystäväparkani niin haaveksi.
+
+Häät vietettiin oikealla ajallaan, ja häiden jälkeen oli nuorilla
+kutsut, joihin kaikki menimme; me saimme nähdä Billin täydellisen kodin
+suurenmoisesti valaistuna ja kuulimme kaikkein kadehtivan hänen
+onneaan; mutta se oli miltei ainoa kerta, jolloin siellä kävimme.
+Kotiutumisesta, jokapäiväisestä käynnistä ja omista avaimista ei
+puhettakaan, me tunsimme olevamme heistä niin kaukana, kuin olisi nuori
+pariskunta asunut Tuilleriessä.
+
+Katri, joka aina oli ollut reipas ja vallaton tyttö, alkoi heti
+kehittää emännyyslahjojaan ja osoittaa mielipiteitä, jotka niin
+erisivät hänen entisyydestään, kuin vanha hiipivä kissa vallattomasta
+kissanpojasta.
+
+Katri oli itse asiassa hyvä tyttö. Hän oli hyväsydämminen, naisellinen,
+ystävällinen ja avulias; mutta sen ohessa äärettömän tarkka ja niin
+tunnollinen, että talouden huolet olivat hänet melkein näännyttää, ja
+hänen perheessään pidettiin taloudenhoitoa korkeampana taidetta ja
+tiedettä -- se oli heillä uskontona. Katrin äiti, tädit ja isoäidit
+olivat kuulut mainiosta taloudenhoidostaan. Heitä olisi voinut luulla
+niitten hollantilaisten jälkeläisiksi Broeckin kaupungissa, joita
+Washington Irving kuvaa, ja jotka sitoivat lehmiensä häntään sinisiä
+nauharuusuja ja maalailivat polttopuunsa päät valkoisiksi. Hän kertoo,
+mitenkä eräs kuuluisa saarnaaja ei voinut poistaa naisväen huomiota
+maallisista askareista, ennenkuin hän rupesi saarnaamaan taivaallisen
+kaupungin puhtaudesta, sen muurien kirkkaasta kristallista ja katujen
+kultaisista kivistä -- silloin heti kääntyi kaikkien emäntien mieli
+Zioniin. Näin juhlallinen ja totinen katsantokanta on jo silloin
+raskas, kun tyttörukalla ensi hoidettavanaan on vain yksinkertainen ja
+halpa koti, saatikka sitten, kun hänen pitää huolehtia komeista
+huonekaluista, kun kalliit kristallit painavat hänen mieltään, kun
+peilit heijastavat hänen velvollisuuksiaan, ja koi ja ruoste saattavat
+tunkeutua huoneisiin ja kaappeihin.
+
+Äiti ja tädit varoittivat Katria juhlallisesti -- he varoittivat häntä
+koista, torakoista, kärpäsistä ja pölystä; kaikki huonekalut verhottiin
+kylmällä hollannin liinalla, joten ne muistuttivat liinoihin käärittyjä
+ruumiita -- uutimien tupsutkin saivat oman pienen verhonsa -- ja
+tyttörukan päähän sullottiin ohjeita ja määräyksiä kaiken tämän
+komeuden hoitamisesta, kunnes se oli niin täynnä, ettei sinne paljon
+muuta mahtunutkaan.
+
+Bill rukka huomasi pian kotinsa liian täydelliseksi ja tarvitsevansa
+asumista ja olemista varten toisen talon, sillä talon ja kodin välillä
+on suuri eroitus. Parin vuoden perästä perustimme vaimoni ja minä
+kotimme aivan toisten periaatteiden mukaan ja Bill pistäysi usein
+meillä, venyttelihe mukavassa nojatuolissa kirjoituspöydän ia sohvan
+välillä, huokaili ja nautti hauskasta ympäristöstämme, ihaili lämmintä
+avotakkaamme, geraniumia, ruusuja ja lintuja. Mies poloinen oli oikein
+hyvillään saadessaan ojentaa jalkojaan ja liikkua vapaasti, kotonaan
+pelkäsi hän aina särkevänsä tai hävittävänsä jotain. "Katri on kunnon
+tyttö", sanoi hän, "ja tahtoisi tehdä minun mieleni mukaan, mutta hän
+ei saa seurata tahtoaan. He antavat hänelle niin paljon neuvoja ja
+sälyttävät hänen päällensä niin raskaan taakan, että tyttö rukka on
+nääntyä, hän onkin jo ihan laihtunut ja sairaan näköinen. Sitten asuu
+Saara täti meillä ja vahtii koko taloa kuin poliisi; on siinä
+ihmisparka ihan helisemässä. Huoneet ovat kyllä komeat, mutta niin
+jylhät ja kolkot! -- ei auringonsädettä eikä valoa nimeksikään, vieraan
+tullessa kohotetaan hiemasen rullakartiinia. He pelkäävät niin
+sanomattomasti kärpäsiä, ja kaikki peilit ja taulunpuitteet ovat harson
+peitossa maaliskuusta joulukuuhun. Kyllä meidän huoneissamme ei ole
+paikkaa, mihin kärpänen iskisi!"
+
+"Mutta," sanoin, "laittakaa itsellenne arkihuone, jossa saatte olla
+mielin määrin vapaudessanne."
+
+"Siitä ei tule mitään. Katri ja Saara täti ovat asettuneet
+makuuhuoneeseemme ja siellä majailevat he kaiken päivää, kunnes joku
+vieras tulee. Silloin Katri pukeutuu ja tulee alas. Saara täti väittää
+sen olevan ainoan keinon järjestyksen ylläpidoksi, silloin voivat
+rullakartiinit olla alhaalla, ja kaikki pysyy paikoillaan; siellä
+kertoo hän tyttörukalle kaikenmoisia jonninjoutavia juttuja mummoista
+ja tädeistä, joilla oli sellainen järjestys talossaan, että he
+pilkkosten pimeässä olisivat löytäneet kaikki tavaransa ilman
+tulenvaloa. Ja sen voisivat he meilläkin tehdä. Voisi luulla, että
+olemme aikeessa lähteä Englantiin ja että koko talo on lukossa matkaa
+varten -- ei näy kirjaa, ei paperia, eikä hansikasta, ei mitään jälkeä
+ihmisolennosta. Piano on suljettu, kirjakaappi lukossa, piirrokset
+piilossa -- kaikki, kaikki sileätä, kiintonaista, lukittua.
+
+"Jos menen jonkun ystäväni kanssa kirjastoon, löyhkää siellä ensinnäkin
+ihan kellarilta, sitten saan suurella vaivalla kiskoa ikkunat auki,
+avata ja riuhtoa puolentunnin aikaa, ennenkuin löydän mitään, ja koko
+ajan tiedän Saara tädin vahtivan oven takana valmiina järjestämään ja
+sulkemaan kaikki jälkeeni. Kaikki halu seurusteluun ja kanssakäymiseen
+sammuu sellaisissa oloissa. Entäs suuri, valoisa ruokahuoneemme suurine
+ikkunoineen -- luuletko että saamme siitä iloita, -- ei, Saraa täti
+ajaa meidät sieltä jo huhtikuun alussa, sillä kärpäset tahraisivat
+seinämaalaukset ja porsliinit, ja niin saamme aterioida pienessä
+pimeässä putkassa, jonka ikkunat ovat takapihalle päin, ja Saara täti
+on siitä kovin innoissaan, hän sanoo Katrin pääsevän niin paljon
+vähemmällä, että minun jo senkin tähden pitäisi suostua syömään
+putkassa vaikka koko elinaikani. Siitä näet, Kristo, että tilani on
+perin tukala, ja koko Katrin suku on siinä vahvassa luulossa, että mies
+on tuhmin ja kauhein olento koko luomakunnassa; ja jos hän jotain saa
+päähänsä, pitää sitä vastustaa minkä jaksaa. Kuulisit Saara tädin
+tuomion meistä: me olemme kaikki härkiä porsliinipuodissa, valmiit
+puskemaan, riistämään ja raastamaan kaikkia ja hävittäisimme koko
+komeuden, ellei meitä kytkettäisi ulkohuoneeseen. Hän väsyttää tuiki
+Katriparkaa, ja hänen lopetettuaan alkaa äiti. Joskus tuodessani oman
+mielipiteeni esiin, purskahtaa Katri itkuun ja sanoo, ettei hän tiedä
+mitä tehdä. Ketään ystävistäni en voi kutsua päivälliselle, sillä eihän
+heitä sovi viedä pimeään putkaan. -- Oi! ei koskaan! Saara täti, anoppi
+ja koko suku pitäisivät perheen kunnian ikuisesti häväistynä. Emme voi
+kutsua heitä, ellemme avaa ruokahuonetta, käytä parasta porsliiniamme
+ja tuota hopeatamme kotia pankista, ja jos niin teemme, valvoo Saara
+täti yönsä koko viikon ajan ennen, valmistuksia tehden, ja jälestä
+valvoisi hän toisen viikon saadakseen kaikki järjestykseen. 'Mutta',
+selittäisi hän minulle, 'saattaa niin paljon vaivaa Katrille hänen
+nykyisessä tilassaan, on kerrassaan inhottavaa.' Jos taas kutsun
+tovereitani ravintolaan päivälliselle, itkee Katri, ja hänen äitinsä
+sanoo, ettei naineen miehen sovi syödä julkisissa paikoissa; mutta,
+hitto vieköön, pitäähän minulla jossain olla vapautta."
+
+Vaimoni viihdytteli hänen kiihoittuneita hermojaan ja sanoi meidän
+mukavan nojatuolimme aina häntä odottavan uunin ääressä. "Ja te
+tiedätte", jatkoi hän, "huonekalumme ovat niin yksinkertaiset, ettei
+meidän koskaan tarvitse niitä varjella; ja mattomme niin halvat, että
+aurinko mielellään saa niille paistaa, ja niin elämme päivänsäteitten
+ja kukkien keskessä."
+
+"Niinpä niinkin", sanoi Bill katkerasti. "Mutta haalistuneet matot ovat
+Saara tädin kauhu. Hän luulee, että ensimmäinen pykälä taloudenhoidossa
+on auringon karkoittaminen. Mikä hupakko olinkaan, iloitessani
+aurinkoisista ikkunoistamme! Miesparka, nämä ikkunat ovat
+kolminkertaisesti teljetyt kaikilta päivän säteiltä. Ulkoapäin
+markiisit, sisälläpäin ensin tiiviit luukut ja sitten raskaat, paksut,
+vuoratut damastiuutimet, jotka ulettuvat syvissä poimuissa laattiaan
+asti. Mitä varten on minulla tauluja? Ne riippuvat kyllä huoneessa,
+mutta mikä häly ja touhu, ennenkuin saan niihin hiukankin valoa."
+
+"Mutta illalla tulen valossa, silloin kai huoneesi ovat kirkkaat ja
+valoisat."
+
+"Illalla! Luuletko vaimoni viihtyvän siellä illalla. Hänellä on
+sanainsa mukaan niin paljon ompelemista, että heidän täytyy Saara tädin
+kanssa pysyytyä makuuhuoneessa, sillä eihän vierashuoneessa voi
+työskennellä. Senhän arvannet. Ei mitään työnnäköistäkään saa sinne
+kulettaa. Ajattele jos langanpätkiä sattuisi putoamaan matolle! Silloin
+saisi Saara täti seuraavana aamuna murtaa ikkunavarustukset ja ryömiä
+pitkin laattioita niitä etsimässä. Ei, illalla kaasu on puoliliekillä,
+ja jos kierrän sen korkeammalle ja tuon ilmoille sanomalehteni tai otan
+hyllyltä jonkun kirjan, tunnen laattian läpi missä kiihoitustilassa
+Saara tädin hermot ovat. Hänen päänsä näkyy ovella kello kahdeksan,
+neljänneksen yli, puoli yhdeksän, kello yhdeksän ja kymmenen,
+katselemassa, joko olen lopettanut, saadakseen kaikki järjestykseen
+tämän suuren rauhanrikkojan jälkeen. Ei kenenkään päähän pälkähtäisi
+tulla meille iltaa viettämään. Naimisemme ensi aikoina tuttavamme kyllä
+pistäysivät luonamme, mutta kotimme jylhyys heidät pian vieroitti.
+Kaikki ovat huvenneet, ja Saara täti on siitä ikuisesti kiitollinen,
+sillä nyt saavat huoneet olla rauhassa. 'En ymmärrä', on hänellä tapana
+sanoa, 'mitenkä rouva Crowfield voi elää sellaisessa pyörteessä,
+aamusta iltaan siellä juoksee ihmisiä. Katri ei kestäisi mokomata
+elämää; mutta kaikki ihmiset eivät ole yhtä huolellisia. Katri on
+kasvanut perheessä, jossa huolellinen taloudenhoito on naisen kunnia.'"
+
+Vaimoni huulilla liikkui hymy, tuo tyven, lempeä ja leikillinen hymy,
+joka oli valaissut hänen ympäristöään niin monen monituista vuotta.
+
+Bill jatkoi katkerasti:
+
+"Enhän voi -- kuten mielisin, -- heittää hiiteen kaikki nämä naiset
+taloudenhoitoineen, silloin Katri itkisi viikkokauden ja joutuisi
+epätoivon partaalle. Eihän se ole tyttöraukan syy; joskus koetan
+puheillani saada hänet järkiinsä, mutta puhuppas nyt koko suvun kanssa
+-- olen ihan varma, että hänen terveytensä pilaantuu -- he uuvuttavat
+hänet tuiki. Katri, joka oli piirimme sielu! Ja nyt nääntyy hän
+kotoisiin huoliinsa. Hän käy alituisessa tuskassa aamusta iltaan, talo
+on niin täynnänsä kaikenlaista tavaraa, että aina saattaa joku vahinko
+tapahtua ja palvelijamme ovat niin perin kömpelöitä. Istuessamme
+yhdessä kuulen vain valitusvirsiä kyökkitytöistä. He vaihtuvat
+alinomaan, särkevät ja hävittävät niin paljon, ettemme enää uskalla
+käyttää tavaroitamme. Siinä ei vielä mitään, että syömme pimeässä
+putkassa, mutta syömme rikkinäisistä lautasista ja laseista ja juomme
+teetä korvattomista kupeista, jotka töintuskin ovat säilyneet tästä
+hävityksen kauhistuksesta. Ilolla suostuisinkin näin vaatimattomasti
+elämään, ellen tietäisi parempaa löytyvän, enkä ymmärrä, miksei
+meidänkin pöytämme voisi näyttää herraspöydältä, mutta Saara täti
+sanoo, että se maksaisi tuhansia, ja että on yhdentekevä, miten
+eletään, kun ei sitä kumminkaan kukaan muu näe. Hänestä, näet, ei löydy
+mitään välimuotoa hienon porsliinin ja särkyneitten astiain välillä.
+Mitenkähän kaiken tämän käy. kun saamme lapsia? Toivon lasten
+pehmittävän vanhukset ja saattavan kodin lämpimämmäksi."
+
+Lapsia karttuikin vuosien kuluessa. Ensin syntyi Tom, harteva, vilkas,
+palleroinen Tom, oikea isän kuva; sitten Kaarle, Jim, Lovisa, Katri ja
+Frank -- kaikki hyviä, iloisia ja rakastettavia lapsia. Mutta koko
+heidän lapsuutensa oli alituinen taistelu huonekalujen kanssa, jossa
+taistelussa huonekalut aina pääsivät voitolle. Kotityrannit valitsivat
+tietysti ikävimmän ja kolkoimman huoneen, mitä talossa oli,
+lastenkamariksi ja sulloivat sen täyteen vanhaa pahanpäiväistä
+huutokaupparomua, ja sinne sitten kasvava polvi teljettiin.
+
+Itsekukin tietää kuinka paljon kurinpitoa, ohjeita ja neuvoja
+lastenkasvatus vaatii, ennenkuin lapsista tulee vilpittömiä, suoria,
+jalomielisiä ja uskonnollisia ihmisiä. Se vaatii enemmän ohjeita, kuin
+mitä vanhemmat jaksavat antaa ja lapset voivat sulattaa. Tähän
+kasvatustyöhön he eivät voi uhrata kaikkia voimiaan, siis on tarkasti
+määrättävä mihin suuntaan se on johdettava.
+
+Saara tädin ja hänen hengenheimolaistensa mukaan lasten huomio on
+etupäässä kiinnitettävä huonekaluihin ja niiden säilyttämiseen, ja
+Billin lapset saivat siis kasvatuksen, joka oli yhtäpitävä näitten
+periaatteitten kanssa. Se kasvatus oli pääasiassa seuraava: Pahat
+lapset juoksentelevat paraatiportaissa, istuvat hienolla sohvalla,
+koskettelevat kirjoja kirjastossa, ottavat kaapista hyviä kuppeja ja
+laseja.
+
+Ja miksi halusivat he sentään tehdä tätä kaikkea? Jos vain paratiisissa
+olisi yksikin kielletty omena, eivätkö nuoret Adamimme ja Evamme
+antaisi alttiiksi ruumistaan ja sieluaan, saadakseen sitä maistaa?
+Pikku Tom oli urhea ja yritteleväinen, kuin itse Kolumbus ja käytti
+kekseliäisyyttään kaikenmoisiin löytöretkiin luvattomilla alueilla. Hän
+anasti Saara tädin avaimet, aukasi laatikot ja kaapit, katseli, koski
+ja maisteli kaikkia ylvästellen synneistään.
+
+"Tiedätkö Tom", sanoi lastenhoitaja hänelle kerran, "kun olet noin paha
+ja vallaton, kiusotat äitiraukkaasi? Hän on sairas, ja kuolee varmaan,
+ellet ole kiltti."
+
+"Kuoleeko hän?" sanoi Tom miettivänä.
+
+"Niin saattaa käydä."
+
+"Silloin", sanoi Tom, kääntyen kantapäillään, -- "silloin saan
+juoksennella paraatiportaissa."
+
+Niinpian kuin tämä rasavilli oli kouluijässä, lähetettiin hän
+täysihoitoon erääseen poikakouluun, ja kaikenmoiset esteet ehkäisivät
+sittemmin hänen kotiintuloaan. Keväällä hän ei voinut tulla
+suursiivoamisen tähden, ja syksyllä oli myös suursiivoaminen estämässä;
+ja niin poikarukka vietti lupa-aikansakin koulussa, ellei joku kunnon
+toveri, jolle onnetar oli antanut oikean kodin, säälistä kutsunut häntä
+luokseen. Hänen äitinsä tiesi hänen tovereistaan, elämästään ja
+ajatusmaailmastaan yhtä vähän, kuin olisi hän lähettänyt poikansa
+Kiinaan, Saara täti nautti siitä rauhasta, joka nyt vallitsi kotona
+pojan poistuttua, ja sanoi vain odottavansa sitä aikaa, jolloin Kaarle
+ja Jimkin tulisivat siihen ikään, että heistäkin pääsisi; Kaarle ja Jim
+taas, karkoitettuina äidin ja isän läheisyydestä, ja inhoten pimeätä
+ja yksinäistä leikkihuonettaan, vetelehtivät pitkin katuja,
+rautatieasemalla ja laivasilloilla. Jos ei koti sulje helmaansa
+poikiaan, voivat vanhemmat olla varmat, että he hakevat muita
+turvapaikkoja, jotka useimmiten ovat vahingollisia. Kyllä muualla on
+lämpimiä, iloisia, hauskoja ja hilpeitä paikkoja turvana niille
+pojille, jotka eivät kotona saa oleskella äidin hienoissa huoneissa.
+Pahoja ihmisiä löytyy yllinkyllin kuiskuttelemassa heidän korviinsa
+juttuja, jotka eivät ole aiotut äidin kuultaviksi, ja naureskelemassa
+heille heidän kohottaessaan heikot äänensä häpeällisiä ja syntisiä
+lauluja renkuttamaan.
+
+Katriparka, joka tyttönä oli niin reipas, iloinen ja elokas, oli
+keski-ikäisenä näivettynyt ja kuivunut teräväksi, luisevaksi naiseksi
+-- joka murehti paljon, mutta unohti, että yksi on tärkein. Yksi
+pojista karkasi merille, enkä luule, että he sittemmin ovat hänestä
+mitään kuulleet. Tom esikoinen vietti ensin hurjaa elämää sekä koulussa
+että yliopistossa, ja palatessaan kotia hän melkein mursi äitinsä
+sydämmen julkealla ja vaativalla käytöksellään. Äiti, joka ei ymmärrä
+vallata lapsensa sydäntä sen pienenä ollessa, saa usein sen kalliisti
+maksaa. Jos hän lapsiaan laiminlyö heidän pieninä ja avuttomina
+ollessaan, kostavat he tämän välinpitämättömyyden, tultuaan suuriksi ja
+voimakkaiksi. Tom saattoi kaikki ympärillään epäjärjestykseen, loikoili
+sohvilla, sylkäsi pitkin mattoja, viskeli kirjoja ja piirroksia sinne
+tänne ja pani kaikki vanhat perhemuistot ylösalaisin. Kaikkea tätä ei
+hän koskaan olisi tehnyt, ellei hänen lapsuutensa olisi ollut pelkkää
+kieltäytymistä ja kurissapitoa. Hän oikein vihasi järjestystä,
+hienoutta ja aistia -- ja oli oikea poroporvari.
+
+Bill ystäväni taas oli iloisesta, hauskasta velikullasta muuttunut
+äreäksi ja juroksi jöröpääksi. Kerrassaan oivallinen on Benjamin
+Franklinin sananparsi: "Silkki ja sametti sammuttavat tulen takassa."
+Silkki ja sametti -- ylellisyys kodissa -- sammuttaa usein muutakin
+kuin tulen takassa, se sammuttaa pyhemmänkin liekin, kotoisen rakkauden
+tulen. Miehen ja lasten suurin onnettomuus on _kodittomuus_; monella
+miehellä on komea talo, mutta ei mitään _kotia_."
+
+"Isä", sanoi Jenny, "sinun pitää kirjottaa meille kodinhoidosta."
+
+"Lapsi", sanoin, "ajattele äitiäsi ja mitenkä hän on sinut
+kasvattanut."
+
+Onnellisena aviomiehenä tahdon saattaa selväksi vaimoni järjestelmän ja
+ensi kirjoitukseni on:
+
+Mikä on koti ja sen hoito.
+
+
+
+
+III.
+
+Mikä on koti?
+
+
+Ikuisena salaisuutena keskenämme olkoon, rakas lukijani, että näillä
+kirjoituksillani, paitsi julkista tarkoitustaan, on toinen,
+yksityinenkin, koetan, näet, niillä vaikuttaa omaan perheeseeni.
+
+Se ei rajoitu ainoastaan salahyökkäyksiin kuuluisaa mattoa ja
+vierashuonetta vastaan, mutta se tähtää niitä uusia kotejakin, jotka
+ehkä kohoavat ympärillämme.
+
+Sillä kuten jo ennen näin meidän kesken olen maininnut, oli Mariamme
+oman pesän valmistamisen hauskoissa puuhissa.
+
+Olen huomannut, että kun perheessä sellaista on tekeillä, on jokainen
+perheen naisolento kuumeentapaisessa jännityksessä, -- jokainen
+naikkonen, vanha ja nuori, tuntee emännän vaistot heräävän itsessään;
+ja silloin on meidän, toisen sukupuolen, liikuttava suurella
+varovaisuudella ja lausuttava ajatuksemme hyvin arasti kunnioittaen
+niitä salaisia voimia, jotka hallitsevat naiselementtiämme.
+
+Vahingosta viisastuneena en koskaan mennyt suoranaisia neuvoja
+antamaan, sillä suloiset äänet olisivat pian minut nolanneet ja
+tukkineet minulta suun. Mutta olin vaimoni käytettäväksi antanut sen
+pienen summan, jonka taisin uhrata Marian myötäjäisiin, ja siitäkös nyt
+puuhaa -- Jenny ja Maria olivat peräti tottumattomat rahanhoitoon ja
+neuvottelivat lakkaamatta väsymättömän äidin kanssa, kuinka rahat
+parhaiten olivat käytettävät. Sanon Maria ja Jenny, sillä vaikka Marian
+olisi pitänyt olla keskuspisteenä näissä hommissa, lankesi kumminkin
+kaikki Jennyn päätettäväksi, hänen uutteruutensa ja intonsa tähden,
+joka aina tuli näkyviin tällaisissa kotoisissa puuhissa.
+
+Pikku Jenny on niin virkeä ja teräväpäinen ja keksii ja suunnittelee
+kaikenmoista hauskaa ja hyödyllistä. Jos vieras sattuisi kuulemaan
+näitä jokapäiväisiä keskusteluja, tulisi hän ihan varmaan siihen
+päätökseen, että hän järjestää omaa kotiaan. Maria on lempeä,
+ajattelevainen ja tyyni tyttö, joka ei tuhlaa sanoja; mutta, lähemmin
+tutustuessasi häneen, huomaat pian, että hän, vaikka harvapuheinen, on
+luonteeltaan luja ja taipumaton. Kaikissa perhekokouksissa antaa hän
+puheenvuoron Jennylle ja äidille, mutta lyhyt, harkittu: "niin", tai
+"ei", jonka Maria lausuu, tekee ratkaisevan päätöksen joka asiassa.
+
+Tähän perhetauluun täytyy minun vielä liittää oivallisen Rob Stefensin,
+tulevan aviomiehen, kuva, hänen, jonka hyväksi kaikki nämä neuvottelut
+pidettiin.
+
+Rahalliseen puoleen nähden oli hän niitä nuorukaisia, joista runoilija
+laulaa:
+
+    "Hällä viisautta, arvoa,
+    Vaan muuta ei".
+
+Mutta Rob oli lahjakas, hyväsydämminen poika, jolla oli monta
+oivallista ominaisuutta. Hän oli mainio duettilaulaja -- tenoori --
+taitava näyttelijä, ja keskustelussa oli hän sukkela ja vilkas sekä
+hyvin perehtynyt kirjallisuuteen. Mutta eniten minua miellytti hänen
+edistyksensä virka-uralla; hän oli nim. etevä lakimies, ja hänen
+tulevaisuutensa oli hyvin lupaava verrattuna muihin pyrkijöihin tällä
+samalla alalla.
+
+Nuoret olivat tietysti korviaan myöten rakastuneet; mutta mitenkä he
+taloutensa hoitaisivat, hankkisivat polttopuut ja ruoka-aineet,
+maksaisivat hyyryn, valon ja verot, oli minulle oikea arvoitus, sillä
+siinä suhteessa olivat he yhtä viisaat, kuin kaksi linnunpoikasta.
+
+Mutta koska linnunpoikasetkin kaikesta huolimatta oppivat pesimään,
+kuten vanhempansa, voimmehan jokaiselta ihmislapseltakin toivoa
+samaa. Se on pahan onnen sattuma vaillinaisessa elämässämme, että
+nuoret rakentavat pesänsä ja tulevaisen kotinsa siinä pyhässä
+yksinkertaisuuden tilassa, joka ei todellisia tarpeita tunne.
+
+Jos pariskunnalla on hyvät tulot ja varaa korjata erehdyksiään, ei
+kodin järjestämisen tarvitse tuottaa heille paljon päänvaivaa; jos he
+ovat järkeviä, puhdistavat he pian kotinsa niistä epäonnistuneista
+laitoksista, joilla ensi innossaan koristelivat sitä ja sisustavat sen
+kehittyneemmän aistinsa mukaisesti.
+
+Mutta suurelle enemmistölle, joka ahtaissa oloissa ottaa tämän
+ensimmäisen askeleen perhe-elämässä, ovat nämä erehdykset vakavampaa
+laatua. Heidän täytyy vuosikausia nähdä kodissaan perin tarpeettomia
+kapineita ja saavat turhaan haikaella monta välttämätöntä asiaa, vain
+siitä syystä, että alusta järjestivät kaikki niin epäkäytännöllisesti
+pyhässä yksinkertaisuudessaan.
+
+Olin ollut sanattomana kuulijana monessa vilkkaassa keskustelussa
+nuoren parimme välillä, joissa he tavallisesti neuvottelivat siitä,
+mitä tarvitsisivat ja mitä voisivat ostaa, he keskustelivat
+varovaisuudesta ja säästäväisyydestä ja toistelivat monta
+hyväntahtoista neuvoa, joita meitä monin kerroin rikkaammat sukulaiset
+ja tuttavat olivat heille antaneet. Ne, jotka itse ovat hyvillä
+päivillä, ovat aina hyvin nopsat neuvomaan toisille säästäväisyyttä. Ja
+miltä korkeudelta he antavat neuvojaan kokemattomille vasta-alkajille!
+Jolla on kymmenentuhannen vuotuiset tulot, voi uhrata aikaa
+mietteisiin; ja tämä hieno joutilaisuus sallii myös hänen tyynesti
+arvostella taloudessa tarpeellista säästäväisyyttä; siitä saavat nämä
+yläluokan tyttäret sen varmuuden, jolla rohkaisevat vähäosaisempia
+kanssasisariaan.
+
+"Usko pois, kultaseni", sanoi täti Sofia Suruton. "Suurin säästö on
+aina kalliimman tavaran osto. Se maksaa alussa, mutta sitten se
+kestääkin. Nämä samettimatot laattiallani ovat olleet siinä yhtämittaa
+kymmenen vuotta, ja katso kuinka hyvät ne yhä ovat! En koskaan käytä
+halpoja mattoja talossani -- en edes arkihuoneissakaan. Sametti, ja
+brysselimatot ovat ensin tosin kalliimmat, mutta ne ovat niin vahvat.
+Enkä voi käsittää kuinka voi käyttää uushopeata hopean asemesta.
+Uushopea kuluu pian, ja sitten sitä pitää kiilloittaa, ja siten tulee
+se yhtä kalliiksi kuin hopeakin. Jos minä olisin Marian sijassa,
+eroittaisin myötäjäissummasta tuhat dollaria hopeaan, ja tyytyisin
+muutoin yksinkertaisempaan. Huonekaluni ottaisin kaikki David ja
+Saulilta. Sitä kauppaa sanotaan kalliiksi, mutta sen tavarat tulevat
+ajan pitkään sittenkin halvimmiksi, ja ne ovat aina niin hienot ja
+tyylikkäät. Tietysti ei pidä mennä äärimmäisyyksiin -- yksinkertaisuus
+on suuri kaunistus."
+
+Perheen rauha häiriytyi, kun Jenny, innosta hehkuen, kertoi tämän
+keskustelun. Vaimoni vertaellessa kokeneena emäntänä yksinkertaisimpia
+tädin ehdottamia korutavaroita siihen summaan, joka oli käytettävissä,
+venähtyivät tyttöjen kasvot melkoisesti.
+
+"Mutta kuinka ihmiset _saattavat_ pitää taloutta", sanoi Jenny, "jos
+kaikki on niin kallista."
+
+Vaimoni huomautti tyynesti, että olimme eläneet hyvin mukavasti omassa
+kodissamme, -- olimme vastaanottaneet lukemattomia ystäviä, vaikka
+meillä oli vain ihan halpoja mattoja arkihuoneissamme ja kolmivartinen
+vierashuoneessa, eikä kukaan vieras ole siitä välittänyt eikä sitä
+paheksinut; ja mitä kestävyyteen tulee, on täti Suruton useammin
+uusinut mattojaan kuin me, sillä huolimatta halpuudestaan ovat meidän
+kestäneet kauemmin kuin hänen.
+
+"Mutta, äiti, kaikki on mennyt eteenpäin sinun nuoruudestasi lukien.
+Täytyyhän sentään seurata aikaansa ja sisustaa huoneensa, kuin muutkin
+ihmiset."
+
+Vaimoni vastasi tavallisella tyynellä tavallaan ja puolusti
+suhteellisuutta koko taloudessa. Huonekalujen, kyökkiastioitten,
+porsliinien ja liinakaappien hintain tulee suhteellisesti vastata
+toisiaan niin, ettei mistään makseta enemmän toisen kustannuksella, ja
+niin laski hän tyynesti kuinka pitkälle Marialle myönnetty summa
+riittäisi, ja missä ylipääsemätön raja kulki. Ei mikään ole niin omiaan
+tukahuttamaan nuoruuden innokkaita aikeita, kuin numeroitten selvä ja
+vakuuttava logiikka. Kuinka suloista ja lohduttavaa on kuvitella, että
+juuri ne tavarat, joista _pidämme_, ovat halvimmat, ja että joku ankara
+velvollisuus pakottaa meidät juuri niitä ostamaan, tuottakoot ne vaikka
+suuriakin uhrauksia meille. Ainoastaan kertoma- ja yhteenlaskun avulla
+voit päästä tästä harhaluulosta ja saada selville, mitä sinun on
+ostettava ja mitä ei.
+
+Vaimoni numerot kumosivat tuiki täti Suruttoman vakuutukset, ja
+nuorisomme rauhoittui joksikin ajaksi, vaikka huomasin Jennyssä
+salaisen levottomuuden. Kuulin heidän puuhaavan retkiä jos jonnekkin,
+väliin hyvinkin kauas, katselemaan korutavaroita, joita myytiin
+alennettuihin hintoihin. Milloin oli kullattu peili, milloin taas
+samettimatto sattumalta niin halpa, että se miltei kosketti äidin
+tekemiä rajoja. Ajattelin vierashuonettamme ja rukoilin hyviä
+haltijoita estämään heitä erehdyksistä.
+
+"Koeta saada vähän tervettä järkeä tyttöihin, jos voit", sanoin
+vaimolleni, "eläkä anna pienen lemmittymme hukata rahojaan ja ostella
+kaikenmoista turhaa, joka häntä sitten jälestäpäin vain harmittaa."
+
+"Kyllä koetan", sanoi hän. "Mutta Maria on, kuten tiedät, kokematon, ja
+Jenny taas niin innokas, toimelias ja herkkäuskoinen. Pelkäänpä, että
+molemmat pitävät meitä vähän vanhanaikaisina. Mutta ystäväni, olen
+huomannut, että sinun kirjoituksesi ovat paikallaan ja oivalliset
+heidän silmiään avaamaan. Jenny jo kysyi eilen illalla, milloinka luet
+ensi kirjoituksesi. Tyttö on järkevä ja teräväpäinen ja kätkee
+sydämmeensä sen, minkä kuulee."
+
+Näin mairiteltuna ryhdyin kirjoittamaan; ja samana iltana tulenvalolla
+luin pienelle naismaailmalleni seuraavan kyhäelmän:
+
+_Mikä on koti ja sen hoito_?
+
+Olen jo osoittanut teille, että talo, jossa mies ja nainen asuvat ja
+pitävät taloutta, ei aina ole koti. Mikä siis koti on? Sana koti
+sisältää jokaiselle naiselle ja miehelle jotain sanomatonta -- jotain,
+jota he haluavat ja kaipaavat.
+
+"Koti," huokailee tyytymätön nuorimies, väsyneenä ravintolaelämään ja
+napittomiin paitoihin. "Koti!" kuiskaa vaeltaja vieraalla maalla,
+ajatellen äidin-, vaimon-, sisaren- ja lapsenrakkautta. Niin, sillä
+sanalla on vielä korkeampi, uskonnon pyhittämä merkitys, ja
+kristittyjen kuvaillessa toiveitaan paremmasta elämästä, puhuvat he
+_kodista_ tuollapuolen hautaa. Sana koti käsittää rakkautta, lepoa,
+pysyväisyyttä ja vapautta; mutta siinä sivussa koti kasvattaa meitä ja
+kehittää meissä löytyvät puhtaat tunteet ylevämpiin muotoihin,
+korkeampaa elämää varten. Mestari otti pienoisen lapsen kodin helmasta
+polvelleen, tulkitessaan opetuslapsilleen kuningaskuntansa
+salaisuuksia.
+
+Koti on niin pyhä ja kallis asia, ja sen luominen kysyy niin suurta
+kykyä, että se voittaa kaikki muut ominaisuudet. Kuvanveistäjää, joka
+loihtii kylmästä marmorista elävän olennon, maalaria, joka kiinnittää
+kankaalle kuolematonta kauneutta, arkkitehtiä, joka rakentaa
+tuomiokirkkoja ja kohottaa Pyhän Pietarin kupoolin maan ja taivaan
+välille, ei voi ansiossa ja pyhyydessä verrata vaatimattomaan
+taiteilijaan, joka niistä köyhistä aineksista, joita tämä valheellinen,
+oikullinen ja itsekäs maailma hänelle tarjoo, luo kodin turvallisen
+Edenin.
+
+Todellinen koti on ylevin taideteos, minkä ihmisolento voi luoda, sillä
+se kuvaa sielun suurinta rauhaa ja onnea.
+
+Vanha kristin kirkko vaatikin avioliittoon pyrkiviltä hyvin totista
+ajatuskantaa menneestä elämästä, katumusta ja ajatuksissa, puheissa ja
+töissä tehtyjen syntien tunnustamista sekä pyhän sakramentin
+nauttimista; sillä siten mies ja vaimo, jotka lähestyvät ylevää tointa,
+kodin perustamista, muistavat sen pyhyyttä ja kauneutta.
+
+Tällaista kotia varten on minulla, kuten Euklideksellä, aksioomeja,
+muutamia varsin tärkeitä periaatteita, ja ensimmäinen kuuluu: _Ilman
+rakkautta ei synny kotia_.
+
+Kaikki rahan, sovinnaisuuden ja puhtaasti ruumiillisen intohimon
+vaikuttamat avioliitot tekevät oikean kodin perustamisen jo alusta
+mahdottomaksi. Rakkaus on tämän uuden Jerusalemin perustus, rakkaus,
+joka on taivaasta kotoisin ja vaihtelee monissa eri väreissä kuin
+ihanimmat jalokivet. Rakkaudelle on kaikki mahdollista, mutta ilmaa
+rakkautta emme mitään mahda.
+
+Ulkomailla kuulemme usein puhuttavan sovinnais-avioliitoista, joita
+mieluummin voisi nimittää yhtiöiksi. Rahat lasketaan kummallakin
+puolella; molemmat asianomaiset panevat rahoja liikkeeseen, hoitaen
+kukin omaansa. Rakkaus ei tule kysymykseen, mutta suuri kohtelijaisuus.
+Kaikki on niin lainmukaisesti ja kauttaaltaan järjestettyä, ettei
+tulevaisuudessakaan voi mitään selkkauksia syntyä. Herralla ja rouvalla
+on kullakin omat huoneistonsa, ajoneuvonsa, palvelijansa,
+sisääntulonsa, ystävänsä ja harrastuksensa -- ja he täyttävät
+mielestään pyhän avioliittolupauksen kohtelemalla toisiaan hienosti ja
+säädyllisesti niinä harvoina kertoina, jolloin heidän tiensä pakosta
+yhtyvät.
+
+Olisipa hyvin surullista, jos meidänkin maassa sellainen katsantokanta
+avioliiton suhteen pääsisi vallalle. Se on hyvin epäjalo ja osoittaa
+pakanallista käsitystä siitä suhteesta, jossa mies ja nainen yhtyvät
+yhdeksi. Se on molemmin puolin kurja ja alhainen keksintö,
+joka täydellisesti pudistaa pois kotisivistyksen suuren työn,
+kotikasvatuksen ylevät surut ja urhoolliset vaivat -- kasvatus, jossa
+vanhemmat oppivat enemmän kuin opettavat.
+
+Omituisena seikkana mainittakoon, että niissä maissa, joissa tällainen
+avioliitto on tavallinen, puuttuu kielestä meidän koti-käsitettämme
+vastaava sana. Monelle Euroopan kielelle ei voisi tarkasti kääntää
+lausetta, jolla alotin kyhäelmäni -- lausetta, että ihmisen _talo_ ei
+aina ole hänen _kotinsa_.
+
+Elämäntapa niissä maissa, joissa järki eikä rakkaus solmii avioliitot,
+sulkee pois kotikäsitteen.
+
+Mitenkä näissä maissa siis eletään? Tyttö saa käskyn palata luostarista
+tai koulusta, sillä hänen isänsä on löytänyt hänelle miehen.
+Vastustusta hänen puoleltaan ei otaksuta; ja harvoinpa sitä
+tehdäänkään, sillä lapsi on innoissaan saadessaan kauniita vaatteita ja
+vapautta, joita hänen käsityksensä mukaan ainoastaan naiminen antaa. Ja
+nämä edut hän aina saa -- olkoon sitten mies kaunis tai ruma, viisas
+tai tuhma.
+
+Kuinka sietämätön mahtaa sellainen avioliitto olla! niin meistä tuntuu.
+Mutta heistä se ei ole sietämätöntä, sillä se sallii heidän käydä
+kunkin omaa tietään välittämättä toisistaan. Poika tai tytär, joka
+ilmestyy tähän talouteen, viettää lapsuutensa hoitajan helmassa,
+nuoruutensa täysihoitokoulussa ja kypsyneenä naitetaan hänet vuorostaan
+samalla tavalla, ja niin jatketaan samaa elintapaa toista sukupolvea
+varten. Sillä aikaa elävät isä ja äiti herran rauhassa ja hoitavat
+kukin huvituksiaan. Sellainen on se järjestelmä.
+
+Huoneistot, jotka rakennetaan tällaista elintapaa varten, muistuttavat
+enemmän ravintolaa kuin yksityiskotia, ja jos meikäläinen asettuisi
+pariisilaiseen huoneistoon asumaan, mahtuisi hän tuskin sinne lukuisine
+lapsineen. Yksityisiä poikkeuksia tästä säännöstä tietysti löytyy. Sekä
+Ranskassa että Italiassa löytyy viehättäviä koteja, joissa jalot
+luonteet joko sattuman tai isän valinnan kautta yhtyneinä vuodattavat
+valoa ja lämpöä siihen kylmään sovinnaisuuspiiriin, jossa elävät. Joka
+kansankerroksessa löytyy luonteita, joilla on niin vahva kodin tarve,
+että he missä oloissa elänevätkin, usein hyvinkin epäedullisissa,
+tietävät luoda itselleen kodin. Ihmisluonne on niin lemmenhaluinen,
+että rakkaus, jota ei häihin kutsuttu, usein hiipii jälestä
+kuokkavieraaksi, ja minne se hiipii, seuraa koti kintereissä.
+
+Seuraava aksioomi on: _Ilman vapautta ei synny todellista kotia_.
+
+Kodin oikea käsite on: turvapaikka, jossa saamme vapaasti kehittää
+persoonallisia halujamme ja taipumuksiamme. Siellä nautimme ateriamme,
+milloin ja mitenkä tahdomme. Menemisemme ja tulemisemme on täysin
+vapaa. Meillä on pieniä lepopaikkoja; kirjamme ja piirroksemme saamme
+pitää, missä tahdomme, ja yleensä asettaa elämämme oman mielemme
+mukaiseksi. Kultainen vapaus, sinä olet kodin suurin viehätys! "Tässä
+on minun hyvä olla", huokaisee päivätyönsä päättänyt, astuessaan
+kotikynnyksen yli. "Tässä odottavat minua tohvelini ja kotitakkini sekä
+nojatuolini takan ääressä. Kaikki käsittävät minua täällä kotosalla ja
+iloitsevat käyttäessäni vapauttani."
+
+Sellainen on _ihannekoti_. Mutta jos muuten hyvässä kodissa ei aina
+vallitse vapaus, on syy usein kodin sisustuksessa, sillä vapaus ei
+viihdy _liian hienossa_ ympäristössä.
+
+Amerikassa ei arvo eikä sääty määrää, mihin muotoon koti on asetettava.
+Kaikki mikä Vanhassa Maailmassa on tunnustettu, käy täällä täydestä, ja
+sitä käyttävät eroituksetta kaikki.
+
+Nuori pariskunta, joiden varat sallivat heidän pitää korkeintaan kaksi
+palvelijaa, asettuvat usein -- jos myötäjäisrahat riittävät -- asumaan
+niin suurenmoisesti, etteivät palvelijat riitä. Englannissa olen
+tavannut perheitä, joissa on kuusi palvelijaa, mutta joiden huoneisto
+ja sen sisustus ei ole ollenkaan komeampi, kuin yksinkertaisen
+amerikkalaisen perheen, joka töintuskin jaksaa pitää kolmea palvelijaa.
+
+Tämä palvelijain puute Amerikassa tulee vielä paljon muuttamaan
+elintapaa siellä; se on ja on kauan oleva edistysaskeleena uusiin
+pyrintöihin; ja tämä kotoinen työ voi vielä kohottaa miestä ja naista
+johonkin korkeampaankin.
+
+Me amerikkalaiset olemme ankaria matkailijoita; olemme tunteellisia,
+vastaanottavaisia ja uutuuden ihailijoita, valmiit omistamaan ja omaan
+elämäämme sulattamaan kaikki, mikä meitä vieraissa kansoissa
+miellyttää. Naistemme puvut jäljittelevät täysin ranskalaista kuosia --
+ja kotimme ovat täyteensullotut kaikenmoista rihkamaa, jommoista
+yksinkertaiset esi-isämme eivät edes unissaankaan nähneet. Kleopatra ei
+purjehtinut Niilin virtaa komeampana, kuin nuoret tyttäremme astuvat
+uuteen kotiinsa. Heidän vaatesäiliönsä ovat täynnään harsoa, silkkiä,
+pitsiä, rintaröyhelöitä; talo kaikkine pikkutavaroineen on täydellinen
+museo, mutta kaiken tämän hienon, heikon ja hennon keskessä on hän itse
+ehkä kaikkein heikoin.
+
+Mutta perästäpäin kuuluu. Nuori vaimo saa pienoisen, joka anastaa äidin
+tykkönään viereensä, niin ettei hän saata valvoa huolimattoman Briitan
+toimia. Briitta ruostuttaa silläaikaa hienot veitset ja liottaa
+elfenluiset veitsenkahvat tulikuumassa vedessä -- hopeat huuhtoo hän
+rasvaisessa suopavedessä antaen niille tuontuostakin aika kolauksen,
+joka koukistaa teekannun nokan tai irroittaa kahvan jostain toisesta
+hienosta astiasta. Hauras porsliini saa runsaasti naarmuja ja lentää
+sinne tänne pesupäivän hyörinässä, Briitalla kun on kiire
+kyökkipalvelijan apuun vaatteita kuivamaan. Maija lakaisee
+vierashuonetta karkealla harjalla ja tyhjentää tuhan uunista
+peittämättä silkkisiä sohvia ja tuolia, joten ne pian ovat niin harmaat
+ja kuluneet, kuin olisivat huutokauppatavaraa. Kun nuori vaimo viimein
+vapautuu lastenkamarista ja väsyneenä ja heikkona alkaa tarkastella
+valtakuntaansa, huomaa hän surukseen ja mielipahakseen kaiken olevan
+ylösalaisin, koko myötäjäiskomeuden rappiolla, lapsenvaatteet huiskin
+haiskin. Voi pientä prinsessaparkaa! Hänellä on ruhtinaallinen
+vaatevarasto, hänen lapsensa on pikku herttua, ja koko talo
+sisustuksineen vastaa suurisukuisen loordin komeata asuntoa. Mutta tätä
+kaikkea hoitamassa on vain kolme palvelijaa, jotka saavat toimittaa
+kokin, lakeijan, viinurin, pesijän, lastentytön, sisäkön ja
+kamarineitsyen tehtävät. Sillä näin suurilukuinen miehistö Vanhassa
+Maailmassa palvelee moista taloa.
+
+Siis tulemme siihen päätökseen, että kaikki tässä talossa on _liian
+hienoa_, -- ei kauneuden kannalta -- mutta oloihin, vapauteen ja
+mukavuuteen nähden.
+
+Mikä on sellaisen kodin seuraus? Vaimon epätoivoissaan koettaessa saada
+kaikki sujumaan, ovat hänen hermonsa alituisessa kiihoitustilassa.
+Koti, jossa kaikki on kovin kallista ja hienoa, on jäykkä ja epämukava.
+Elämä on täynnä huolia ja vastuksia, aina on jotain vinossa ja
+väärässä, aina on pilvi kotia painamassa. Mies on raskaalla mielellä
+kotilietensä ääressä, ja kaikki korukapineet hänen ympärillään tuntuvat
+hänestä maanalaisilta miinoilta, valmiina räjähtämään millä hetkellä
+tahansa.
+
+Tosin en väitä kullattujen peilien ja samettimattojen karkoittavan
+rauhaa ja kodintunnetta, en suinkaan, ne saattavat olla yhtä hauskat,
+kotoiset ja lämpimät, kuin karkea hirsitalo kaukaisessa Lännessä; mutta
+silloin on omistaja upporikas, hän uudistaa ja korvaa kaikki vahingot
+helpommin, kuin meikäläinen hankkii vaatimattoman kotitarpeen
+itselleen. Ei, jos tavaroitamme jätämme käyttämättä tai käytämme niitä
+pelvolla ja vavistuksella, on parempi olla ilman moisia kalleuksia,
+joskin onnen sattuma ne meille tuottaisi.
+
+Mutta liika hienous ei ole ainoa, joka karkoittaa kotoisen vapauden. Se
+voi livistää tiehensä muistakin syistä, nimittäin Martan liian
+tunnollista ja tarkkaa täsmällisyyttä peljäten.
+
+Voi teitä rakkaita, herttaisia olentoja, kuinka usein olen nähnyt
+teidän nousevan ennen aamun koittoa kiilloittamaan ikkunaruutuja ja
+huolellisesti pyyhkimään jokaista tomuhiudetta huoneissamme. Ja sitten
+suljetaan tiiviisti ikkunaluukut ja rullakartiinit, ettei vaan aurinko
+päästäisi kärpäsiä sisään pujahtamaan ja siivottomuutta tekemään. Rakas
+Sofia täti! suokoon sinun varjosi minulle anteeksi julkeuteni! Mutta
+kuinka monta kertaa nuoruudessani karkoititkaan minut sanomalehtineni
+verannalle, kyökkiin, vieläpä latoonkin asti -- jonne auringonsäde
+pääsi lämmittämään, koko talon ollessa suljettuna ja pimeänä.
+
+Kuinka usein vapisimme vilusta, kun vierashuoneen uuni kevätsiivoamisen
+jälkeen oli sisästä siististi peitetty silkkipaperilla. Niin, rakas,
+hyvä sielu, kaikessa hellyydessäsi ja vieraanvaraisuudessasi teit
+kodistamme kolkon haudan. Ihmeteltävä oli kärsivällisyytesi istuessasi
+ompelemassa ikkunan ääressä, josta kapea valojuova virtasi sisään
+rullakartiinin alapuolelta.
+
+Koko tässä siistissä talossa ei tietysti löytynyt mitään, josta pieni
+poikanen olisi saattanut riemuita. Kuinka vapisin lähestyessäni Sofia
+tädin kiiltäviä tina-astioita niitten riippuessa kammoittavassa
+kirkkaudessaan; ja millä pelvolla pyysin häntä antamaan minulle vasun
+mansikoita poimiakseni! Jos sain piparikakun, täytyi minun piiloutua
+salaisimpiin paikkoihin sitä syömään. Tunsin itseni oikeaksi tattariksi
+ja merirosvoksi liikkuessani kotona; ja ihmettelin sitä suunnatonta
+hävityksen henkeä, joka minussa asui ja joka aina sai minut särkemään
+ja repimään jotain tai saattamaan siivottomuutta tällä järjestykselle
+pyhitetyllä alueella. Välistä valtasi minut vakuuttava tunne siitä,
+että huoneet sisustuksineen, pestyt laattiat, valkoiset uutimet,
+kiiltävät tina- ja vaskiastiat ovat suuria, pelottavia, pysyväisiä
+elämän tosiasioita -- ja että ihmiset, mutta erittäinkin lapset, ovat
+tämän jumalallisen järjestyksen luvattomia häiritsijöitä, joiden jäljet
+viipymättä ovat puhdistettavat ja haihdutettavat. Saatuani tämän
+selväksi, selvisi minulle myöskin, että talot olisivat vieläkin
+täydellisemmät, ellei niissä kukaan asuisi, mutta koska nyt niin
+hullusti oli asiat, pitäisi niissä asua niin vähän kuin mahdollista.
+Minun käsitykseni mukaan oli talo täynnänsä pauloja ja ansoja ja
+syntisiä viettelyksiä, ja lukiessani merimiesten vapaasta elämästä
+merellä, paloi mieleni sinne. Mutta jättäkäämme nämä muistot ja
+palatkaamme kyhäelmääni.
+
+Kodinvapaus virkistää miestä, mutta lapsille on se välttämätön.
+Vapaudella emme tarkoita vallattomuutta. Pikku John ei saa kosketella
+kalliita kuvateoksia rasvaisilla sormillaan, eikä pikku neiti rummuttaa
+pianoa taikka piirreskellä nuppineulalla kuvioita vernissattuihin
+huonekaluihin. Mutta perhehuoneet eivät saa olla liian hienot perheen
+oleskeltaviksi, ei liian hienot niille pienille onnettomuuksille,
+joihin hyvinkin kasvatetut lapset usein tekevät itseään syypäiksi.
+
+Isän ja äidin vierashuoneen tulee vaikuttaa ystävällisesti, eikä
+vihamielisesti pikku väkeen, sen tulee vähitellen kehittää heissä
+järjestyksen ja kauneuden rakkautta ja huolenpitoa miellyttävästä
+ympäristöstään. Lapsille on kovin vahingollista tulla suljetuiksi
+huoneeseen, joka on heidän nimellään epäjärjestyksensä vuoksi -- ja
+jossa otaksutaan heidän yhä edelleenkin pitävän pahaa siivoa. Kuinka
+usein näemme näitten pikku uhrien kaiholla kurkistavan omalta
+alueeltaan hienoon vierashuoneeseen, kunnes kotoinen poliisi kaappaa
+heidät käsiinsä ja passittaa lastenkamarin sekamelskaan. Vaikka lapset
+matkaansaattavatkin epäjärjestystä siistissä huoneessa, eivät he siltä
+viihdy epäjärjestyksessä. Heille on kuten aikuisillekin kauneus ja
+järjestys mieleinen ja epäjärjestys tuskallinen, mutta he eivät vielä
+ymmärrä luoda järjestystä, eikä välttää pahaa siivoa; heidän elämänsä
+on täynnä kokeita, ja usein juuri koettaessaan saavuttaa järjestystä,
+loppuvat nämä kokeet pahimpaan siivoon. Vaikka näin puhunkin heidän
+puolestaan, en suinkaan ole sitä mieltä, että koko perheen tulee
+alistua lasten tahdon alaiseksi. En suinkaan, sillä nämä pikku tyrannit
+voivat olla kauheat -- mutta joka talossa, jossa lapsia on, tulee
+vanhempien, joskin lasten tietämättä, _kaikissa teoissaan visusti ottaa
+huomioon heidän parastaan_.
+
+Tässä, kuten kaikessa taidossa, pitää vanha latinalainen motto
+paikkansa "_Ars est celare artem_" [taito on kätkeä taito]. Lapset,
+jotka vanhempiensa levottomista katseista ja sanoista ja koko
+perhekomennosta huomaavat kuinka tärkeänä heidän kasvatustaan
+pidetään, kehittyvät pianaikaan oikullisiksi, teeskenteleviksi ja
+itsetietoisiksi. Tähdet eivät voi poiketa radaltaan eikä seisahtua
+meidän tähtemme, se olisi lasten ajoissa opittava. Lasten tulee voida
+vapaasti ja itsenäisesti liikkua ja kehittyä kotonaan häiritsemättä
+kodin sopusointua; ja vanhempain valvova silmä tehköön havaintojaan
+niin salaisesti kuin mahdollista.
+
+Aurinkoisin ja ilmakkain huone valittakoon heidän suojakseen ja
+sisustettakoon miellyttävästi, joskin yksinkertaisesti, sillä onhan
+luonnollista, että huoneen, jossa pienoiset vuosikausia oleskelevat ja
+vastaanottavat vaikutuksiaan, tulee olla kodikkaamman ja lämpimämmän
+kuin vierashuoneen, jossa joku matkustaja silloin tällöin majailee
+päivän tai pari. Pienet matkat kehittävät suuresti lapsukaisia --
+samoin on tärkeätä valita heille hyvää seurustelua. Mutta kaikki tämä
+on puuhattava lasten tietämättä, sillä vahingollista on pienokaisten
+kasvaa ympäristössä, jonka koko huomio on kiinnitettynä heihin, he
+kehittyvät helposti siten itsekkäiksi. Näennäinen ja tahallinen
+välinpitämättömyys on hyvin terveellinen lastenkasvatuksessa, kun sen
+alla piilee todellinen huolenpito.
+
+Kasvatus on kodin korkein silmämäärä -- niin vanhempain kuin lastenkin
+kasvatus, ja todellisessa kodissa, jossa huolenpito, vieraanvaraisuus
+ja rakkaus vallitsee, saavuttavat mies ja vaimo sen ylevän
+täydellisyyden, johon täällä maan päällä voi kohota, sillä maailma ei
+voi heille enempää opettaa.
+
+Kotikasvatus ei ole täydellinen, ellei se opeta vieraanvaraisuutta ja
+ihmisrakkautta. Vieraanvaraisuus on apostolinen hyve, jota jo Pyhä
+Raamattukin meille opettaa, mutta Amerikassa on se laiminlyöty. Kaikki
+hienouden ja sopivaisuuden käsitykset olemme saaneet Vanhasta
+Maailmasta. Emme uskalla rehellisesti olla kunnon amerikkalaisia, emme
+vielä ole oppineet, että päivällisiä ja muita pitoja ei pidetä parin
+kolmen palvelijan avulla, niiden tuottamatta huolta ja vaivaa, jotka
+miltei näännyttävät emäntäparan ja panevat hänet pelkäämään moisia
+laitoksia. Amerikassa, jossa ihmiset yleensä ovat jotenkin samalla
+varallisuuden asteella, pitäisi yhteiskunnallisen elämän olla paljoa
+yksinkertaisempaa kuin Vanhassa Maailmassa.
+
+Vähävaraiset perheet kyllä käsittävätkin tämän -- elävät hiljakseen.
+huomaamattomina -- mutta he eivät rohkene jakaa jokapäiväistä leipäänsä
+ystävänsä tai matkustavan vieraan kanssa, kuten arabialainen telttansa
+ja intialainen maissikeitostaan.
+
+"Ei meidän käy seurusteleminen kenenkään kanssa", sanovat he. Miksikä
+ei? Mikä puuha ottaa esiin kaikki paraat astiat ja taas asettaa
+ne paikoilleen? Mutta elä puuhaa suotta. Anna vieraasi tulla
+jokapäiväiseen kotiisi, tarjoa hänelle sija pöytäsi ääressä ja pyydä
+häntä istumaan kotilieden luo, ja vaikka teekupista puuttuukin korva
+tai lautasessa on halkeama, ei hän siitä välitä, häneltä pääsee
+helpoituksen huokaus, ja hän ajattelee: "Kas, muillekkin tapahtuu
+vahinkoja, minä en ole ainoa", ja hän tuntee vain lähestyvänsä sinua ja
+kutsuu sinut omaan pöytäänsä juomaan haljenneista teekupeistaan, ja
+näin lohdutatte toisianne maallisen tavaran katoavaisuudesta. Jos
+sellaisissa tuttavallisissa keskusteluissa käykin ilmi, että lapsesi
+eivät aina ole siistejä, että paisti toisinaan palaa pohjaan ja että
+sisäkkö on kömpelö sekä unohtaa veitset ja kahvelit pöydältä, ei
+vieraasi sinua siitä tuomitse. Hän tuntee, että ymmärrätte toisianne,
+ja että hän vapaasti voi avata kotinsa sinulle.
+
+_Vieraiden vastaanotto_ lisää aina kustannuksia! mutta jokapäiväinen
+vieraanvaraisuus -- sija ystävälle pöytäsi ääressä -- on meno, joka ei
+paljonkaan tunnu talon tilikirjoissa, mutta tuottaa sinulle vain iloa
+ja huvia.
+
+Ottakaamme esimerkki. Englannista tulee matkustaja, joka haluaa
+tutustua amerikkalaisiin oloihin. Hän tahtoisi perehtyä meikäläisten
+kotitapoihin ja saada selville, mikä niissä on alkuperäistä
+amerikkalaista. Smilax elää jotenkin ahtaissa oloissa, hän muistelee
+sitä vieraanvaraisuutta, jota tämä sama matkustaja hänelle Englannissa
+osoitti -- ja levottomuudella kiintyvät hänen ajatuksensa järjestettyyn
+kotiin, moitteettomaan pöytään ja siisteihin, täsmällisiin
+palvelijoihin. Smilaxilla on vain kaksi palvelijaa, jotka jakavat talon
+työt keskenään. Mitä on hänen tekeminen? Sanokoon hän ujostelematta ja
+miehekkäästi: "Hyvä ystävä, iloitsen tulostasi. Elän vaatimattomissa
+oloissa, mutta parhaan kykymme mukaan pidämme sinua hyvänä, vaimoni ja
+minä. Syö päivällistä luonamme muutamain ystäviemme seurassa." Ystävä
+tuleekin. Rouva Smilax ja palvelijat panevat parhaat voimansa
+liikkeelle, ja niin syntyy päivällinen, yksinkertainen, mutta hyvä. Se
+ei jäljittele englantilaisia eikä ranskalaisia ruokia, eikä missään
+suhteessa eroa siitä juhla-ateriasta, jolla rouva Smilax vastaanottaa
+matkalta palaavan isänsä tai veljensä. Näytä hänelle avomielisesti
+kotisi ja puhu siitä peittelemättä hänen kanssaan, aivan niinkuin
+hänkin Englannissa näytti sinulle komean kotinsa ja kallisarvoiset
+kapineensa. Jos ystäväsi on suora mies, on hän sinulle kiitollinen
+näistä vaatimattomista ja vilpittömistä tervetuliaisista; jos hän taas
+on pintapuolinen herrasmies, ei rouva Smilaxin kannata tuhlata voimiaan
+hänen makuaan tyydyttääkseen. Mies, jolla on sydän paikallaan, antaa
+suurempaa arvoa kotoisalle tunnelmalle perheessäsi kuin kaikille muille
+varustuksillesi. Ranskalaisia ruokalajeja saa hän tarpeekseen
+ravintoloissa, hienoja viinejä ensiluokan hotelleissa; mutta huolimatta
+rikkaudestaan ja mukavasta kodistaan, on hän ihminen, kuten sinäkin,
+ihminen, joka kaipaa todellista, oikeata perhe-elämää, johon ei kylmän
+hotellielämän leimaa ole painettu. Kenties hänen haluttaisi näyttää
+sinulle vaimonsa valokuvaa tai pienen kymmenvuotiaansa pyöreällä lapsen
+käsialalla kirjoitettua kirjettä, jonka hän tänään sai. Hänen silmänsä
+vettyvät vain niitä ajatellessaankin.
+
+Tässä mielentilassa tulee hän luoksesi, haluten kodinlämpöä, mutta sinä
+otatkin hänet vastaan jäykässä juhlahuoneessasi, jonka sisustuksessa on
+tyystin seurattu verhoilijan aistia, ja joka yksityiskohtiin asti
+muistuttaa kaikkia muita kaupungin vierashuoneita. Päivällisen
+tarjoovat vuokratut vahtimestarit, ja tämän aterian valmistuksiin on
+rouva Smilax parka uhrannut koko viikon vaivat -- ja vielä toinenkin
+viikko kuluu, ennenkuin hän selviää tästä pyörteestä. Pikku vauva on
+saanut toria ja on suurella melulla karkoitettu näkyvistä, ja pikku
+nelivuotias on viety tätien luo.
+
+Vieras syö päivällisen ja pitää sen ala-arvoisena ja epäonnistuneena
+jäljennöksenä. Tuttavasi luona hän kenties vielä arvosteleekin
+laitoksiasi; sinä satut sen kuulemaan ja katkeroittuneena päätät olla
+kutsumatta ketään muukalaista luoksesi. Mutta jos olisit avannut
+hänelle sydämmesi, jakanut hänen kanssaan kotisi lämpöä ja tunnelmaa --
+näyttänyt hänelle vauvaa ja antanut hänen kiikuttaa pikku
+nelivuotiasta, sekä syödä kanssasi arkiaterian -- tokko hän olisi
+silloin ollut vilpillinen sinua kohtaan? Eipä suinkaan. Hän luuli
+saavansa nauttia kotitunnelmaa -- mutta sinä tarjosit hänelle näytelmän
+-- ja näytelmä kiihoittaa aina arvostelemiseen.
+
+Paitsi vieraanvaraisuutta on kodilla toinenkin kutsumus s. o.
+ihmisrakkaus. Vanhassa Maailmassa on olemassa oiva asetus, joka koskee
+kaikkien suurten taideteosten omistusoikeutta, määräten ne kaikkien
+niiden yhteiseksi omaisuudeksi, jotka haluavat niistä nauttia. Hienot
+palatsit avaavat määrä-aikoina ovensa yleisölle -- maalaukset ja
+kuvanveistokset ovat nähtävinä, ja tätä sanon ihmisrakkaudeksi. Niinpä
+niittenkin onnellisten olentojen, jotka ovat päättäneet suurimman
+inhimillisen taideluoman, tulisi käyttää sitä pyhää ihmisrakkauden
+käskyä noudattaen. Kuinka monta henkisesti väsynyttä, eksynyttä,
+kykenemätöntä raukkaa onkaan kodinlämpö lohduttanut ja lieventänyt!
+Lähetettyään poikansa kaukaisen kaupungin kiusauksiin, on äidin niin
+suloista ja rauhallista kuulla pojan tavanneen jonkun hyvän, tyynen
+perheen, jossa hän on _kuin kotonaan_. Kuinka monta nuorta miestä
+onkaan hyvä nainen pelastanut viettelyksistä ja haaksirikoista kodin
+rauhaisaan satamaan! Köyhä taiteilija, harhaileva nero, joka on eksynyt
+maailmassa ja haparoi lapsen tavalla elämän kylmässä todellisuudessa --
+lukuisat miehet ja naiset, joilla on huoneet mutta ei kotia -- näkevät
+kaukaa synkän ja kolkon matkansa varrelta turvallisen kotilieden valon,
+ja sen lieden ääressä lämmiteltyään jähmettyneitä jäseniään, jatkavat
+he vaellustaan uusilla voimilla. Antakoon hän, joka on tämän kauniin ja
+täydellisen työn luonut, sen runsaasti vaikuttaa ympäristöönsä. Elköön
+hän sulkeko oviaan, elköön peittäkö ikkunoitaan; sillä hän ei tiedä,
+eikä tule tietämään, ennenkuin tulevassa elämässä, kuinka paljon hyvää
+hän vaikuttaa harjoittamalla tätä suurta ihmisrakkautta kodin piirissä.
+
+Paljon puhutaan naisen rajoitetusta toiminta-alasta, puhutaan monesta
+voimakkaasta, siteistään vapautuneesta ja suurenmoisesta naishengestä,
+joka ei sovellu talouden jokapäiväisiin askareihin. Moni nainen tosin
+lienee liian viisas, ylevä ja suurihenkinen pelkkään taloudenpitoon,
+mutta kuka on se nainen, joka olisi liian viisas, ylevä tai
+suurihenkinen kodin luomiseen? Mikä tehtävä on tätä jumalallisempi,
+korkeampi tai ylevämpi? Niistä kodeista lähtee uljuutta, innostusta ja
+suuria tekoja. Sellaiset äidit ja kodit kasvattavat sankareja ja
+marttiiroita.
+
+Kodin taideteos on tykkönään naisen hengen luoma. Mies on _avuliaana_
+tässä työssä, mutta nainen johtaa; jos _kuningatar_ puuttuu, on
+mehiläispesä aina sekaisin. Mutta kuinka suuri onkaan se nainen, joka
+tämän tehtävänsä täyttää oikein! Hänen vaikutuksensa ulottuu
+kaikkialle, hän tasoittelee ja järjestelee kaikkea, rauhoittaa mielet
+ja eri luonteet, yhdistäen vastakkaiset ainekset lämpimän hiilloksen
+luona. Järjestys kulkee hänen kantapäillään, lempeyteen kätketty ja
+verhottu järjestys, eikä tämä hänen järjestyksenrakkautensa loukkaa
+eikä soimaa ketään, ei sorra kenenkään oikeuksia, sillä hän tietää,
+että järjestys on olemassa perhettä varten eikä päinvastoin. Ääneti
+ottaa hän korjatakseen muiden laiminlyömiset ja tasoittaa tyynesti
+toisten tekemän epäjärjestyksen. Kaikki hänen ympärillään hengittävät
+keveästi tuntiessaan vapauden suloista tunnetta. Kuivakin oksa alkaa
+hänen lämmittämänään puhjeta nuppuihin ja kukkiin. Niin hiljaisesti
+liikkuu hän töissään ja toimissaan, ettei kukaan huomaa kodin
+sopusoinnun hänestä lähtevänkään; mutta kun hän on poissa, voi sitä
+epäjärjestystä ja sekaannusta, joka kodissa vallitsee, ja silloin vasta
+näyttäytyy, kuka se hymysuin heikolla kädellään kaikkea johti.
+
+Voikohan kukaan nainen luoda sellaista kotia ilman rakkautta? Ei.
+Luottakoon hänen sielunsa Jumalaan, oikean kodin, uuden Jerusalemin
+lähde on Jumalassa. Mutta sellaisen kodin luominen on tehtävä, niin
+korkea ja suuri, että sen tulisi tyydyttää _jokaista_ naista.
+
+Vielä sananen. Täydellisyyttä saavuttaaksemme on meillä _risti_
+kannettavana. Ristin yli ei kukaan pääse, kiertää sitä ei kukaan voi.
+Ilman vaivaa ja kieltäytymystä eivät Rafael, Michel Angelo, eikä Newton
+olisi maailman kuuluja neroja. Oikeata kotia ei koskaan synny, elleivät
+mies ja vaimo alusta pitäen suostu uljaasti kamppailemaan elämän
+kanssa, kärsimään vaivoja ja uhrauksia. Ainoastaan täten voimme
+maailmassa luoda kodin, joka on heijastus taivaasta.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kauneus ja säästäväisyys.
+
+
+Näin kerran kuukaudessa kanssasi keskustellessani, rakas lukijani,
+sattuu helposti, ettei pakinoimisemme aina jatku juuri siltä kohdalta,
+jossa se katkesi. Salli minun siis huomauttaa sinulle, että istumme
+tulen ääressä, luettuani perheelleni lukuni kodista ja sen hoidosta.
+
+Tuli oli palanut loppuun, ja suuret, kokonaiset hiilet kiiluivat
+uneksien vastaamme untuvaisesta, valkoisesta tuhasta -- aivan kuin
+olisi joku kotoinen haltija vilkuttanut silmiään, katsellen meihin
+puoliunissaan.
+
+Kyhäelmäni loppupuoli, joka puhuu hyvästä perheenäidistä, näytti
+liikuttaneen kuulijakuntaani. Maria oli hiipinyt lähelle äitiään ja
+painanut päänsä hänen syliinsä, ja vaikkapa Jenny istui suorana kuin
+sotamies, oli hänen työnsä solunut polvelle, ja näin kyyneleen
+kimaltavan tytön vilkkaassa, eloisassa silmässä, -- niin toden totta,
+kirkas pisara putosi sukkakutimelle; mutta hän hyökkäsi heti pystyyn,
+sanoen tulen vaativan lisää puita; ja sitten alkoi hän liikutella
+hiiliä ja kohennella puita sellaisella voimalla ja kiivaudella, että
+kyllä huomattiin Jennyn mielessä jotain liikkuvan.
+
+Kun kaikki oli valmista, istuutui hän jälleen, tuijottaen liekkiin,
+joka iloisesti räiskyi ja leimusi, heitti valovivahduksia huoneeseen
+sekä väreili tauluilla ja kirjoilla ynnä perheen vanhoilla
+huonekaluilla, joihin se tuntui eloa ja liikettä panevan.
+
+"Se oli hyvä kirjoitus", sanoi hän päättävästi. "Mitä asioita sietäisi
+meidän tuumia."
+
+Jenny oli nuorin lapsemme, siksipä vaimoni ja minä yhä pidimmekin häntä
+"pikku tyttönä". Tämä lyhyt, päättävä, pikkuvanha tapa lausua
+ajatuksiaan oli hänelle niin luonteenomaista, niin "Jennymäistä", kuten
+minulla oli tapana sanoa, että me vain keskenämme hymyillen vaihdoimme
+silmäyksiä hänen päänsä ylitse.
+
+Yleensä halveksi Jenny suuresti kaikkia miehisiä mielipiteitä naisten
+hommista; mutta isä sai usein kokea hänen puoleltaan suojelevaista
+hyväntahtoisuutta, ja tämmöinen puuska oli varmaankin nyt kohonnut
+korkeimmilleen, sillä hän jatkoi:
+
+"Minusta isä on oikeassa, -- taloudenpito ja kodinhoito ovat vakavia
+asioita, mutta ihmiset, jotka niihin ryhtyvät, ajattelevat hyvin vähän
+niitä. Vaan minäpä luulen näiden seikkain miettimistä sietävän."
+
+"Isä", sanoi Maria, "sanoppas suoraan, mitenkä _sinä_ käyttäisit
+kodinsisustusta varten minulle antamasi rahat. Haluaisin kuulla
+ajatuksesi."
+
+"Niin juuri", huudahti Jenny kiihkoisasta; "sillä, kuten isä
+kyhäelmässään sanoo, tekee älykäs, ajattelevainen ja kokenut mies,
+tietysti naistenkin asioissa havaintoja, jotka ansaitsevat huomiota. Se
+on ihan varma."
+
+Vastaanotin kohteliaisuuden syvästi kumartaen. "Oi isä", sanoi Maria,
+"en sille mitään mahda, mutta kyllä minä vaan tahtoisin olla niin
+rikas, että saisin kotini kauniiksi. Ikävä, että se tulee niin
+kalliiksi ja vaatii niin paljon huolenpitoa, sillä minä todellakin
+kaipaan sitä. Rakastan kaunista ympärilläni. Ihailen pehmeitä mattoja
+ja hienoja huonekaluja, hienoa porsliinia, kristallia ja hopeata. En
+voi sietää keskinkertaisia ja jokapäiväisiä huoneita. Oi! kuinka
+tahtoisin kotini kauniiksi!"
+
+"Kotisi ei tarvitse tulla rumaksi ja keskinkertaiseksi, -- kotisi on
+tuleva kauniiksi", vastasin. "Olisipa synti ja häpeä, ellei niin
+kävisi. Kotia järjestäessä on aina seurattava kauneuden lakia kaikissa
+suhteissa. Olisinpa kreikkalainen, tyhjentäisin ensimmäisen kotoisan
+uhrijuoman kauneudelle; mutta koska olen kristitty, huomautan vain,
+että se, joka sisustaa kodin, pitämättä kauneutta silmämääränään, ei
+seuraa hyvän Isämme esimerkkiä, joka on varustanut maailman niin
+paljolla ihanuudella."
+
+"Mutta isä kulta, mistä rahat!" sanoi Jenny, ravistaen pikku päätään
+viisaannäköisenä. "Sitä ette te miehet koskaan ajattele. Te vaaditte
+esim. meiltä tytöiltä mallikelpoista säästäväisyyttä, mutta aina pitää
+pukumme olla uusi ja kaunis; te inhootte likaisia hansikkaita ja
+kuluneita kenkiä, mutta uusiin tarvitaan aina rahaa. Niin myös
+taloudenhoidossa. Te istutte nojatuolissanne rakentaen kaikenmoisia
+tuulentupia, mutta kun äiti tulee tilikirjoineen laskemaan hintoja,
+minnekkä tuulentuvat silloin häviävät?"
+
+"Sinä erehdyt, kultaseni, ja puhut kuin nainen ainakin", -- (tämä oli
+ainoa tapani kostaa) -- "teet johtopäätöksiä olematta oikein asioitten
+perillä. Minä puolestani väitän, että sekä huoneitten sisustuksessa
+että naisten puvuissa noudatetaan suurinta säästäväisyyttä pitämällä
+kauneutta silmällä."
+
+"Siinä taas yksi isän paradokseja!" sanoi Jenny.
+
+"Niin", sanoin, "tämän minun väitteeni olen naulitseva tuonne uunille,
+kuten Luther naulitsi omansa kirkon ovelle. Jo on aika sammuttaa tuli;
+mutta huomenillalla luen teille kyhäelmän, jonka nimenä on:
+
+"Kauneus ja säästäväisyys."
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Nyt saamme kuulla isän paradoksin", sanoi Jenny, lopetettuamme
+teenjuonnin.
+
+Meille oli tullut tavaksi juoda teetä minun huoneessani. Teenjuonti
+itsessään ei ole mitään, mutta ne hauskat, runolliset seikat, jotka
+siihen yhtyvät -- sen lämpö ja tuoksu sekä tuttavallinen seura sen
+yhteydessä tekevät sen niin viehättäväksi. Mitä yksinkertaisemmin tee
+nautitaan, sitä paremmin nämä kodikkaat ominaisuudet esiintyvät.
+
+Piirissämme näkyivät tänä iltana Rob Stefensin iloiset kasvot; hän
+istui luonnollisesti lähellä Marian työkoria.
+
+"Niin, Rob", sanoi Jenny, "isä on luvannut meille todistaa, että kaunis
+on aina halvinta."
+
+"Sepä hauskaa", sanoi Rob, -- "olen iskenyt silmäni erääseen
+vanhakuosiseen kirjakaappiin ja työpöytään, ja jos niitä vain jollain
+tavalla käy todistaminen halpahintaisiksi --"
+
+"Ei isä niin tarkoita", sanoi Jenny, istuutuen työnsä ääreen, "hän
+tarkoittaa jossain epämääräisessä, runollisessa merkityksessä. Isä on
+puoleksi runoilija, ja, jos sovitat hänen totuuksiaan tosioloihin,
+huomaat ne vain kaunopuheisuuden luomiksi kuviksi."
+
+"Maltappas pikku neitiseni", sanoin, "muistappas väitettäni, että
+kaunis on halvinta; sen minä todistan kelle hyvänsä, enkä
+kaunopuheisuudella, vaan laskuopilla. Tulen kokonaan pysymään
+todellisissa ja jokapäiväisissä oloissa, sekä pitämään
+yhteenlaskutaulua tarkasti silmällä. Väitteeni valaisemista varten
+kerron esimerkin, joka on tosielämästä otettu."
+
+_Kauneus ja säästäväisyys_.
+
+Ystävykset Filip ja John ostivat kumpikin itselleen uuden talon
+Bostonissa. Filip oli rikas, ja hän maksoi talonsa hinnan puhtaassa
+rahassa tuntematta mitään vajausta kukkarossaan. John, joka oli uuttera
+nuorukainen ja vast'ikään aloittanut lupaavan liikkeen, pani kaikki
+monivuotiset säästönsä talon kauppaan. Loppusumman, mikä hinnasta
+uupui, hankki hän talonsa kiinnityksellä ja toivoi voivansa suorittaa
+tämän summan liikkeensä vaurastuttua ja tuottaessa voittoa. Filip
+sisusti talonsa kuten rikkailla on tapana. Hän kulki puodista toiseen,
+tilaten kaikkea, mitä hänen teki mieli ja mitä hänen seurapiirissään
+pidettiin "asiaankuuluvana". Johnilla oli perin vähän rahaa. Hänellä
+oli vaimo ja kaksi pienokaista, ja hän oivalsi, viisaasti kyllä, miten
+tarpeellista mukava koti avonaisella, terveellisellä paikalla,
+lämpöjohtoineen ja kylpylaitoksineen olisi, mutta niihin menisikin
+kaikki hänen varansa.
+
+Seuratkaamme askel askeleelta Filipiä, hänen vaeltaessaan tyytyväisenä
+nuoren vaimonsa keralla puotiloissa ostamassa tarpeita uuteen kotiinsa.
+Alkakaamme seinäpapereista. Heillä on kaksi suurta vierashuonetta
+kaksoisovineen. Toisessa on kaksi ikkunaa kadulle ja toisessa kaksi
+pihalle päin, kuten kaupunkitaloissa ainakin. Otaksukaamme näihin
+huoneisiin tarvittavan kolmekymmentä rullaa seinäpaperia. Filip ostaa
+paksua ranskalaista kultakukallista samettipaperia ja maksaa neljä
+dollaria rullalta. Mutta, kun parhaat verhoilijat vihdoin ovat
+paperoinneet huoneet ja varustaneet ne kultareunuksilla, kuten tapa
+vaatii, kohoo niiden hinta aina kahteensataan dollariin.
+
+Nyt jatkavat he retkeään mattomyymälään, jossa palvelevaiset
+puotilaiset levittävät heidän eteensä mattoja niin kirjavia, kuin
+olisivat tropiikan kukkatarhat liitäneet heidän ohitseen. Siinä oli
+somia arabeskeja -- ruusuja, galloja, syreenejä -- kiehkuroissa,
+kimpuissa, köynnöksissä, sinisine, tulipunasine ja kultaisine
+reunoineen, häikäiseviä värinsä ja mallinsa puolesta. Hinnasta ei
+puhettakaan, heistä oli aivan yhdentekevä, maksoiko kyynärä neljä vai
+kuusi dollaria, ja niin siis viisisataa dollaria maksava satumainen
+kukkatarha pian peittää heidän laattiansa. Jos tähän lisäämme vielä
+kaksi komeata, viidenkymmenen dollarin sänkymattoa, niin on yksin
+seinäpaperi- ja mattolaskumme kohonnut kahdeksaansataan dollariin.
+Sitten ostetaan suuret peilit neljälläsadalla dollarilla, ja huoneemme
+yhä edistyvät. Verhoilija ottaa mitan ikkunoista sulkeakseen ne, kuten
+hänen ammattinsa vaatii, ilmalta ja päivänpaisteelta. Nämä varustukset
+kaikkine lisätarpeineen, nyörineen, tupsuineen ja liistoineen maksavat
+likimain kaksisataa dollaria ikkunaa kohti. Ne tosin synkistivät ja
+pimittivät huoneet haudankaltaisiksi, mutta olivathan niin uhkeat.
+Koettakoonpa vain joku päivänsäde heijastaa niihin, kyllä sille pian
+selviää, mitä on taisteleminen ylivaltaa vastaan. Voiko löytyä mitään
+plebeijimäisempää, kuin raitis ilma ja auringonpaiste!
+
+Nyt on siis kahteen huoneeseen saatu paperit seinille, matot ja uutimet
+kahdellatuhannella dollarilla; nyt ne ovat sisustettavat sohvilla,
+nojatuoleilla, nurkkahyllyillä, pikkupöydillä, varjostimilla ja
+kaikennäköisillä ja -kuosisilla istuimilla, joista täytyy lisätä
+summaan ainakin tuhat dollaria. Kahden vierashuoneen sisustus on nyt
+kohonnut kolmeentuhanteen dollariin, ilman yhtäkään taulua,
+kuvanveistosta tai muuta taideteosta, ja ilman minkäänlaista
+valaistusta. Meidän bostonilaisten verhoilijain ja huonekaluntekijäin
+kunniaksi mainittakoon, että heillä yleensä on varsin hyvä aisti, ja
+että huoneissa, jotka umpimähkään uskotaan heidän sisustettavikseen,
+näkee yksityisiä esineitä, jotka ovat hyvinkin aistikkaat. Mutta
+Filipin kotiin olivat kaikki tavarat ostetut toisistaan tai huoneista
+riippumatta, ja koottuina yhteen eivät ne tehneet kokonaista eikä
+sopusointuista vaikutusta. Jos kysyn sinulta, mitä pidät Filipin
+vierashuoneista, vastaat:
+
+"Kuten yleensä tämänkaltaisista vierashuoneista -- siellä oli tietysti
+kaikkea, mitä sellaiseen kotiin kuuluu -- komeat matot, veistellyt
+huonekalut, suuret kuvastimet, vaskiset uunikoristukset y.m." Mutta
+vieras, odottaessaan näissä puolihämärissä huoneissa, ei niistä saa
+muuta vaikutusta kuin sen, että omistaja on rikas ja kykenee ostamaan
+itselleen hienoja, kauniita kapineita, kuten muutkin hänen varoissaan
+olevat.
+
+Ystävämme John kuuluu samaan seurapiiriin kuin Filip, heillä on
+yhteiset ystävät -- ja talot ovat saman mallin mukaan rakennetut; miten
+nyt John viidelläsadalla dollarilla voi sisustaa kotinsa niin, ettei se
+kovin paljon eroa Filipin komeasta ja hienosta asunnosta.
+
+Nyt tulemme kauneuden säästäväisyyteen. Ystävämme saa turvautua
+kauneuden jumalattariin -- sillä, elleivät he voi häntä pelastaa, ei
+hän ole pelastettavissa. Johnilla oli arvaamaton aarre -- vaimo, jolla
+on Venuksen vyö, ei vyötäisillään, vaan, jos niin saan sanoa,
+sormenpäissään. Hän tuo rauhaa ja sopusointua kaikkeen, mihin hän
+koskee. Hänellä on tarkka silmä väriin ja muotoon; hyvät haltijat ovat
+hänelle lahjottaneet tuon kaunistamis- ja järjestämiskyvyn, joka
+muutamia naisia seuraa, ja jonka aineellista arvoa voi miltei punnita
+rahassa. Seuraa meitä, niin näet pariskunnan hyörivän kalustamattomissa
+huoneissaan, puuhaavina ja onnellisina kuin lintupari, joka poimii
+olkia ja korsia pikku pesäänsä.
+
+"Tässä on meillä kaksi etelän ikkunaa", sanoo hyvä haltija
+mielihyvällä. "Siinä viihtyvät kukat kaiken talvea."
+
+"Niinpä kyllä", sanoo John. "En koskaan tahtoisi asua varjossa. Aurinko
+on talon paras kaunistus, ja siitä kannattaisi maksaa vaikka tuhansia."
+
+"Entäs seinäpaperit", sanoo haltija. "Joko olet niitä kysellyt, John?"
+
+"Olen kyllä, voimme saada hyvin sievät kolmellakymmenelläseitsemällä
+sentillä rullalta. Pääasiahan on, että ovat hyvänä taustana tauluille
+ja piirroksille, ja että valo huoneessa on miellyttävä."
+
+"Jaakko eno sanoo teräsharmaan soveltuvan hyvin, -- mutta minua ei tuo
+kylmä, siniharmaa väri miellytä."
+
+"Eikä minuakaan", sanoo John. "Jos otamme harmaata, pitää siinä ainakin
+olla seassa kultaisia tai ruusuisia värivivahduksia, kuten iltaruskon
+pilvissä."
+
+"Se on minunkin mielipiteeni", vastasi vaimo; "mutta mieluimmin
+haluaisin jotain kellertävää; -- sen lämpimät vivahtelut tekevät niin
+aurinkoisen vaikutuksen, ja pilviselläkin ilmalla saattaa se meidät
+luulemaan päivän paistavan; ja illalla tulen valossa on se niin iloista
+ja kirkasta. Tiedätkö, John, sahraminkeltainen on juuri se väri, joka
+meidän huoneisiimme soveltuu."
+
+"Senväristä kyllä löytyy, hyvää amerikkalaista tavaraa, jonka hinta
+vaihtelee kolmestakymmenestäseitsemästä sentistä neljäänkymmeneen.
+Mutta tärkein kysymys on reunat, sillä niitten mukaan ovat matto,
+tuolit y.m. määrättävät. Minkä valitsemme huoneittemme perusväriksi?"
+
+"Meillä on vain kaksi valittavana", sanoo rouva, -- "viheriä ja
+kastanjanruskea, mikä on edullisempi taulullemme?"
+
+"Luulen", sanoo John, silmäillen seinää, kuin taulu jo riippuisi siinä,
+-- "ruskean samettireunan ja ruskeitten huonekalujen parhaiten
+soveltuvan tauluun."
+
+"Kyllä varmaan", arvelee hyvä haltija; "ja sitten otamme tuon ihanan
+ruskean- ja punasenkirjavan maton, jonka näin Lowesilla; -- se ei tosin
+ole brysseliä, mutta se on samaa mallia, siinä on sammalviheriäistäkin,
+ja väri on niin lämmin ja voimakas. Päällystettyäni sohvat ja vanhat
+nojatuolimme kastanjanruskealla ripsivaatteella, tulee kokonaisvaikutus
+olemaan kerrassaan kaunis."
+
+"Entäs kun taulumme tulee paikoilleen", muistutti John, "se on niin
+kaunis, että se soristaa koko huoneen. Kaikki riippuu taulusta."
+
+Taululla on oma juttunsa, jonka nyt tahdon kertoa. John oli kaiken
+ikänsä ollut kauneuden ihailija ja jumaloitsija, ja mennessään
+työpaikkaansa pysähtyi hän aina taidemyymälän ikkunoihin katselemaan
+sen aarteita.
+
+Kerran valtasi hänet eräs syysmaisema kauneudellaan; punaisine
+vaahteroineen, purppuran- ja karmosiinipunaisine tammineen oli se
+utuiseen syysilmaan verhoutunut. Etäisellä kummulla seisoi suuri,
+keltainen pähkinäpuu niin luonnollisena, että John vaistomaisesti tunsi
+sormensa syhyyvän halusta päästä poimimaan sen ruskeankiiltäviä
+pähkinöitä. Syksyinen tunnelma oli siinä niin elävä, purppuraiset
+asterit ja tulipunaiset köynnöskasvit etualalla niin kirkkaan kauniit.
+
+John meni myymälään tiedustelemaan. Taulun oli tehnyt tuntematon
+ranskalainen taiteilija, joka hiljakkoin oli tullut Amerikkaan
+tutkimaan maisemiamme, ja tämä oli ensimmäinen työ, jonka hän tarjosi
+myytäväksi. John oli juuri nostanut palkkansa; hän muisti talous- ja
+pesulaskuja, huokasi ja tarjosi siitä viisikymmentä dollaria.
+
+Hänen hämmästyksekseen myöntyi kauppias heti ja taulu oli hänen. John
+luuli uneksivansa. Hän tutki aarrettaan sivuseikkoihin asti ja
+tuli siihen vakuutukseen, ettei se ollut minkään vasta-alkavan
+taiteenharrastajan töhrimä, vaan harjaantuneen, totisen
+taiteilijasielun luoma. Hän meni tapaamaan taiteilijaa hänen
+atelieeriinsa ja pyysi anteeksi, että hän oli anastanut niin ylevän
+helmen sellaisesta polkuhinnasta.
+
+John tutustui taiteilijaan ja tutustutti ystäviäänkin, joiden kukkaro
+oli paksumpi -- tähän muukalaiseen maalariin. Tämän jälkeen alkoivat
+hänen taulunsa mennä hyvästi kaupaksi, hänellä oli enemmän tilauksia,
+kuin jaksoi valmistaa. Hän kuvasi kankaalle amerikkalaisia maisemia
+hienon, ranskalaisen taiteilijaluonteen käsityksellä, -- kesämaisemia,
+syksyisiä, väririkkaita tunnelmakuvia, lumisen talven uinailevaa,
+utuista hienoutta. Joka ei minua usko, kysyköön Morvillierin
+vaatimatonta atelieeria Maldenissa, nuolenampuman päässä Bostonista.
+
+Tämä taulu oli aina ollut ylin aarre Johnin kotona, kauniin koristus
+hänen poikamiehen asunnossaan; ja nyt hänen varustaessa huoneitaan
+elämänsä kumppania varten oli taulu aina kaiken keskuspisteenä. Sillä
+tositaiteilijan teoksella, taiteilijan, joka tutkii luontoa tarkasti ja
+tunnollisesti on jotain yhteistä hurmaavan maaemon kanssa, sama
+tenhovoima luoda eri tunnelmia eri valaistuksissa. John vaimoineen oli
+tutkinut taulua joka hetkellä päivässä; miten aurinko aamulla valaisi
+tulipunaiset vaahterat ja kultasi siniset vuoret, miltä se näytti
+iltapäivän viileässä varjossa, taas lämmeten ilta-auringon valossa,
+kunnes se salaperäisesti hälveni hämärään. Nytkin näitä suurempia
+huoneita sisustaessaan oli taulu koko ajan heidän puuhiensa ja
+toiveittensa keskustana.
+
+"Tiedätkö John", sanoi hänen vaimonsa epäillen. "Pelkäänpä tosiaankin
+täytyvämme ostaa ainakin muutamia uusia tuoleja ynnä yhden sohvan
+vierashuoneeseemme? Tuonne vastapäätä kannetaan niin komeata tavaraa,
+että oikein häpeän puolestamme, sillä kyllä meidän huonekalumme
+oikeastaan ovat hyvin rappiolla -- oikeata romutavaraa."
+
+"Ovatpa niinkin", sanoi John nauraen, "huutokauppakamarissa saisimme
+kaikista yhteensä tuskin viisikymmentä dollaria enempää, mutta meillä
+täyttävät ne mainiosti paikkansa, ja, Mary kulta, lopullisen päätöksen
+asiassa tekee se juttu, _ettei meillä enää ole rahaa_."
+
+"No, ellei ole, koettakaamme saada nämä kuntoon hyvien haltijain
+avulla", sanoi Mary. "Annamme puusepän tarkastella kalujamme ja
+kiilloittaa niitä; tuolin käsinoja on liimattava paikoilleen ja kaikki
+uudestaan vernissattava. Olen löytänyt niin kaunista lämpimän ruskeata
+ripsivaatetta, vähän punaiseen vivahtavaa, ja kun kaikessa on uusi
+päällys, sohvat, lepotuolit ja kaikki samannäköiset, tuntuvat ne hyvin
+kodikkailta."
+
+"Aivan varmaan, Mary! Olen tavannut erään kunnon naisen, joka on
+perehtynyt verhoilijan työhön, ja joka työskentelee päiväpalkasta ja
+tekee kaikki sinun aistisi mukaan."
+
+"Kuinka mainiota! Olen melkein iloissani siitä, ettemme voi ostaa
+mitään uutta. Ja kuinka hauskaa saada vanhat kuntoon!"
+
+"Katsoppas, Mary kulta", sanoi John, istuutuen tyhjälle laatikolle ja
+vetäen esiin muistiinpanokirjansa, "olen tarkoin laskenut kaikki
+varamme ja keksinyt keinon, miten huoneemme tulevat kauniiksi ja
+miellyttäviksi, vaikkemme tuhlaa ropoakaan uusiin huonekaluihin."
+
+"Annappas kuulla."
+
+"Keinoni on peräti yksinkertainen. Hankkikaamme kotiimme esineitä,
+jotka kiinnittävät huomiota puoleensa, niin ystävämme unohtavat
+silmäillä huonekalujamme, sillä ihmiset eivät koskaan katsele
+huonekaluja, jos vain on muuta katsottavana. Napoleonista kerrotaan
+seuraava kasku: Kun keisarille eräällä sotaretkellä ilmoitettiin kansan
+olevan peräti tyytymättömän, kirjoitti hän seuraavan vastauksen:
+'kullatkaa _invaliiditalon kupooli_'. Niin tapahtuikin, ja
+katsellessaan sitä unohti kansa kaiken muun."
+
+"En ollenkaan ymmärrä", sanoi Mary, "mitä tarkoitat tällä
+kaunopuheisuudellasi."
+
+"Niinpä selitän sen sinulle. Uudet, aistikkaat pähkinäpuu-huonekalut,
+moitteettomat ja hienot tyyliltään, maksaisivat ainakin kolmesataa
+dollaria, ja niitä minulla ei ole. Siis kuinka teemme? Meidän täytyy
+pitää hyvänämme vanhat aarteemme ja tutkia varastomme. Sieltä löydämme
+ihanan milolaisen Venuksen pään, nuo kuusi kaunista valokuvaa Roomasta,
+jotka Brown meille toi, suuren saksalaisen kivipiirroksen
+sikstiiniläisestä madonnasta ja kaksi ihanaa enkelinpäätä; onhan meillä
+sitäpaitsi suloinen Headen hämäräkuva, Bradfordin merivalokuvat ynnä
+Billingin kaunis kynäpiirros -- ja onhan meillä 'taulumme'. Turhaanko
+olisimme kaiken ikämme vartioinneet kauneuden porttia. Heltyihän
+jumalatar vähemmästäkin, raotti oveaan ja viskeli meille silloin
+tällöin leipäkannikan ensimmäiseen hätäämme. Näetkös, Mary kulta,
+meidän on nyt sisustettava huoneitamme aivan kuten kaunis, varaton
+nainen hoitaa vaatevarastoaan. Hän suoristaa ja silittää vanhat
+nauhansa, katsoo, soveltuvatko ne hänen silmiensä ja hiuksiensa väriin,
+pistää nauharuusun somistavaan kohtaan ja tekee siellä täällä pieniä
+muutoksia, kunnes hän aivan häikäisee meidät kaunistusvarastollaan,
+jonka luulemme loppumattomaksi.
+
+"Huoneemme ovat uudet ja itsessään kauniit; seinäpaperit reunoineen
+sulautuvat niin hyvin mattojen ja huonekalujen kanssa, kohottaen
+niitten vaikutusta. Suunnitelkaamme hiukan järjestämistapaa ja
+aloittakaamme kadunpuoleisella huoneella. Kirjahyllyni asetamme
+nurkkiin tulisijan kummallekin puolelle toista kyynärää korkealle
+laattiasta, ovathan ne vain pelkkää petäjätä, mutta hyvin maalatut,
+eikä luulisi kenenkään neulalla koettelevan, ovatko ruusupuuta.
+Ylimmäinen hylly päällystetään samalla vaatteella kuin huonekalut, ja
+reunustetaan karmosiinipunaisilla ripsuilla. Toiselle hyllylle asetamme
+ylevän Venuksemme, toiselle ostan ihanan Klytemnestran. Sitten menen
+Williams ja Everettiin ostamaan kaksi väripainosta, joissa ilmenee
+parhaan englantilaisen suunnan tyyli ja viehätys. Amalfin lumoavan
+merilahden ripustan Venuksen ja Komojärven Klytemnestran yläpuolelle.
+Mutta keskellä, tulisijan yläpuolella, on 'meidän taulumme' paikka,
+Kummankin oven päälle asetamme 'sikstiiniläisen' enkelinpään,
+varjelemaan ulos- ja sisäänkäyntiämme. Kuulun madonnan lapsineen
+sijoitamme vastapäätä Milon Venusta, osoittamaan, mitenkä kreikkalainen
+ja kristitty yhtyvät ylevimmän naistyypin kuvaamisessa. Ja lyönpä
+vetoa, että saatuamme kaikki kivipiirroksemme ja kuvamme puitteisiin,
+kasvimme kukkimaan, murattisi sulavasti kiemurtelemaan ja kaarteilemaan
+huoneen seinillä sekä pikku esineesi, näkinkenkäsi ja maljakkosi
+asetetuiksi juuri sinun aistisi mukaisesti, tulevat huoneemme
+hauskuutensa ohella oikein kauniiksikin. Ja ihmiset tulevat ovellamme
+huudahtamaan: 'Oi, kuinka kaunis koti!' jota tuskin tekisivät, jos
+olisimme tuhlanneet kolmikertaisen hinnan uusiin huonekaluihin."
+
+Sinä vuonna kuulin usein puhuttavan John Mertonin kodista: "Kuinka
+kauniit huoneet! -- ja aistikas sisustus, -- meneppäs katsomaan. Enkä
+ymmärrä miksi ne ovat niin paljon miellyttävämmät, kuin Filipin,
+vaikka siinä kodissa ei ole rahoja säästetty." Niin puhuivat
+tuttavat keskenään -- sillä enimmät ihmiset tajuavat kyllä kauniin
+kokonaisvaikutuksen, mutta eivät kykene arvostelemaan missä sen lähde
+on. Toiset huoneet tuntuvat kyllä synkiltä, ikäviltä ja jylhiltä,
+toiset taas iloisilta, ilmakkailta ja kauniilta, mutta he eivät näe
+syytä tähän eroitukseen.
+
+Johnin vierashuoneessa kuultiin niin usein huudahdus: "Oi kuinka
+kaunista!", että se jo oli tullut sananparreksi perheessä. Rahallisessa
+suhteessa olivat eri esineet hyvinkin ala-arvoisia, mutta näin
+ryhmitettyinä ja asetettuina muodostivat ne viehättävän kokonaisuuden.
+Vaikka kuvanveistokset olivatkin kipsiset ja valokuvat sekä
+väripainokset hyvin helppohintaisia, oli jokaisella oma arvonsa, ollen
+hyvä jäljennös jostain suuresta mestariteoksesta. Hyvä kipsivalaus,
+vaikkapa se maksaakin vain kuusi dollaria, on hyvin tarkka kuva
+alkuteoksesta, joka tuskin rahallakaan olisi saatavissa. Väripainos,
+jonka ostat viidellä tai kymmenellä dollarilla, tulkitsee mainiosti
+etevien, nykyaikaisten taiteilijaimme tyyliä ja värisuhteita,
+alkuteoksen maksaessa tuhansia. Kivipiirrokset Rafaelin kuolemattomista
+maalauksista tuovat esiin kokonaisen aikakauden taiteellisen
+kulttuurin, ja ne voit hankkia itsellesi hyvin vaatimattomalla
+hinnalla. Sellainen taulu lastenkamarin seinällä kehittää pienoisen
+silmää lapsuudesta alkaen, mutta moni pitää itseään liian köyhänä
+hankkimaan tällaisia taideteoksia lapsilleen, vaikka kyllä uhraa viisi
+dollaria heidän koruvaatteisiinsa.
+
+Johnin koti oli lapsille perin mukava, sillä he taisivat liikkua siellä
+esteettömästi. Vaikka se olikin kaunis, ei siinä ollut tuskallisen
+kallista komeutta, eikä hauraita pikku leluja. Taulut seinillä,
+kuvanveistokset jalustoillaan puhuivat lapsille mykkää kieltään, mutta
+eivät olleet heidän sormiensa saavutettavissa, eivätkä kaatuneet heidän
+hyppäyksistään. Ne eivät porsliinin ja kristallin tavalla ole
+palvelijain pahoinpitelemisen alaisina, ne eivät kulu, eivätkä
+vahingoitu pölystä, eikä niitä koikaan syö. Se on pysyväistä kauneutta,
+ja kun äiti on sairas ja suljettu huoneeseensa, ei häntä vaivaa pelko,
+että sillä aikaa kaikki särjetään ja hävitetään. Tämänkaltainen kauneus
+on kaikessa halpuudessaan kasvatuksen ja sivistyksen välikappaleena.
+
+Onko koskaan kuultu brysselimaton tai sohvapöydän virittäneen lapsessa
+lukemisen halua? Ei, mutta taulut, valokuvat ja hienot kuvanveistokset
+synnyttävät tuhansia ajatuksia ja kysymyksiä, kiihoittaen silmiä ja
+pikku käsiä. Lapsi istuu usein piirtämässä, pyytää kirjan, jossa
+kerrotaan Venetsiasta tai haluaa kuulla kerrottavan Rooman Forumista.
+
+Mutta kirjoitukseni venyy liian pitkäksi. Kirjoitan toisen, jossa puhun
+kotisisustuksen siveellisistä ja henkisistä vaikutuksista.
+
+"Olen todistanut väitteeni, Jenny neiti, vai kuinka? Taloa sisustaessa
+on säästäväisintä ottaa lukuun kauneutta."
+
+"Niin isä kulta", sanoi Jenny; "minun on alistuminen."
+
+
+
+
+V.
+
+Tulen kohentaminen.
+
+
+Meillä on kotona hauska tapa, jota sanomme _tulen kohentamiseksi_.
+Tuokio ennen maatapanoamme vetäydymme liki toisiamme viimeisten
+hiilosten ja kekäleitten ympärille, joita liikutamme ja kohentelemme,
+saadaksemme muutamia tulenkieliä ja leimuja jäähyvästiksi. Ja silloin
+heltiää kielten side. Kerromme kutsujaisista, -- keskustelemme
+kirjoista, joita olemme lukeneet, vaihdamme ajatuksia ihmisluonteista
+-- lausumme mielipiteitämme kaikenlaisista eri aineista,
+esteetillisistä, uskonnollisista, jopa tieteellisistäkin -- tilapäinen
+kuulija varmaan ihmettelisi kuullessaan tätä iltapakinoimista. Väliin
+innostumme niin keskustelemaan, että joka tulenkipuna kerkiää sammua
+uunissa, ja vasta tuntiessamme olkapäittemme värisevän vilusta
+muistamme maatapanoa.
+
+Luettuani viimeisen kirjoitukseni, oli meillä taas "tulen
+kohentaminen", -- Jennyllä, Marialla, Rob Stefensillä ja minulla, --
+vaimoni istui yhä työskennellen pöydän ääressä takanamme.
+
+Jenny tietysti aloitti puheen.
+
+"Mutta sano, mitä sanonetkin, isä, minusta olisi hyvä aisti rahan
+yhteydessä parempi kuin yksin. Ihailen suuresti aistikasta
+kokonaisuutta, kirjoja ja taideteoksia, mutta luulen niiden esiintyvän
+vielä edullisemmin hienossa ympäristössä."
+
+"Kuka sitä vastaan väittää?" sanoin. "Olipa minulla kultatynnyri, josta
+kolikoita ammentaa, kylläpä ei kävisi vaikeaksi huoneita sisustaa ja
+somistaa. Sama aisti, joka senteillä ja hopearahoilla luo kodin
+ihanaksi, saa tietysti vielä suurempia aikaan dollareilla ja
+kultarahoilla. Puhuinkin vähävaraisista ja niistä, joilla ei ole
+rikastumisen toivoa, mutta kumminkin kaipaavat kaunista kotia; ja
+väitän, että kauneutta pitää kunnioittaa, rakastaa ja hellyydellä
+hoitaa, -- _väitän, että kauneus on halpaa, halvin asia kodissasi_,
+sillä monessa suhteessa se korvaa rahamenoja. Jos nainen, jolla on
+kauneudenaistia, asettaa huoneeseen tuoksuavia kukkia, kauniita
+kasveja, muutamia puupiirroksia hauskoissa kotitekoisissa puitteissa,
+kuvanveistoksia ja hyvän valikoiman kirjoja, on vaikutus usein niin
+lämmin ja viehkeä, että poistut huoneesta huomaamatta, että nojatuolin
+tyyny oli kulunut ja sohvapöydän pinta täynnä naarmuja.
+
+"Minulla on ystävänä koulunjohtajatar, joka eleskelee pienessä mökissä.
+Ilman kauneudenjumalattaria olisi se hyvinkin kurja ja viheliäinen,
+mutta hiukkanen kukkaissiemeniä sekä puhdistus ja kitkeminen keväällä
+teki sen niin suloiseksi olinpaikaksi, että ohikulkijat
+vastustamattomasti jäivät sitä katselemaan. Vesitynnyri räystään alla
+vaivasi alussa hänen kauneutta rakastavaa sieluaan, mutta se oli
+välttämätön paha, sillä siitä ammensi hän kaiken pehmeän veden, minkä
+tarvitsi taloudenhoitoon. Mutta herättipä muuan sulotar hänessä oivan
+ajatuksen. Hän istutti elämänlankoja tynnyrin pohjan ympärille,
+naulitsi pikku nupeja sen ylireunaan ja pingoitti lankaa pitkin
+tynnyrin sivuja alhaalta ylös. Jonkun viikon kuluttua pujotteleiksivat
+pitkin lankaa kukkivat köynnökset. Joka aamu puhkesi niissä uusia
+monivärisiä kukkia, joiden tuulessa huojuvat haarat kuvastuivat veteen.
+Vesitynnyristä tuli niinmuodoin oivallinen puutarhan kaunistus
+naapurien suureksi huviksi ja hauskuudeksi."
+
+"Niin", sanoi Jenny, "mutta kaikilla ei ole äidin taitoa
+kukkainhoidossa. Muutamille ne onnistuvat, toisille ei. Ei kukaan saa
+selville, mitenkä äiti kukkiaan hoitaa, mutta aina ne ovat raittiit,
+rehevät ja uhkeat, ne kukkivat hänen määräyksestään ja versovat aivan
+hänen mielensä mukaan. Toiset ihmiset taas puuhaavat ihmeesti kukkiensa
+vuoksi, sirottavat niihin tuhkaa ja pesevät niitä jos jonkinlaisilla
+vesillä saamatta niitä viihtymään. Täti Suruton esim. ostaa alinomaa
+kasveja kasvihuoneista, mutta ne kellastuvat, pudottavat lehtensä ja
+ovat niin viheliäisen näköiset äidin kukkasten yhä rehottaessa."
+
+"Minäpä selitän, miten äitinne saa kukat viihtymään", sanoin, "miten
+hän saa lapsensa viihtymään ja koko kodin niin lämpimäksi -- hän antaa
+niille -- sydämmensä. Hän rakastaa niitä; hän elää niissä ja tuntee
+myötätuntoisuutta niitä kohtaan. Hän seuraa niiden elämää, kuin olisi
+hän itse kasvi; hän muistaa niitä ja pitää niistä hellää huolta ilman
+melua ja ponnistusta; tuskin hän itsekään muistaa milloin hän niitä
+hoitaa, -- mutta sata kertaa päivässä uhraa hän niille tuokion. Hän
+muuttaa ne lähemmäksi ikkunaa -- tai kauemmaksi, -- keksii jonkun madon
+ja kaivaa juuria, tutkiakseen näivettymisen syytä, hän huuhtoo lehtiä
+ja ripsuttaa vettä toisiin -- ja kaiken tekee hän rakkauden hellällä
+huolella. Äitisi ei itsekään tiedä, miksi hänen kasvinsa versovat;
+ainoastaan kirjailija ja filosoofi, kuten minä, voi sen selvittää."
+
+Vaimoni hymyili työkorinsa ääressä, vastatessaan:
+
+"Minunkin täytyy pian kirjoittaa aikakauskirjaan, isälle aina jää
+viimeinen sana, vaikka kyllä luulen hänen osuneen naulan päähän."
+
+"Tietysti", sanoi Maria. "Mutta tiedätkö, äiti, en uskaltaisi soristaa
+kotiani yksinomaan kukilla, sillä pelkään, ettei minulla olekkaan sinun
+taikavoimaasi, -- ja huonosti hoidetut, lakastuneet kasvit tekevät
+kodissa perin surkean vaikutuksen."
+
+"En neuvoisi ketään nuorta emäntää", sanoin, "hankkimaan kodin
+kaunistukseksi liian paljon kukkia, ellei hän tunne rakkautta niitä
+kohtaan ja kokemuksesta tiedä onnistuvansa niitten hoidossa; sillä
+kasvit eivät viihdy unohtuneina ja laiminlyötyinä saaden vain
+satunnaista hoitoa; sanon kuten Maria, lakastuneet kasvit tekevät
+surkean vaikutuksen."
+
+"Mutta, isä kulta", sanoi Maria, "Johnin mallikodissa luit suurimman
+osan kodinsuloa kukkain ansioksi."
+
+"Johnin kodin viehätyksen voi selvittää aivan kemiallisesti", vastasin.
+"Ensinnäkin asuu siellä aurinko, joka aina vaikuttaa vahvistavasti
+hermoihin. Kuinka iloinen onkaan ihminen nähdessään pitkällisen myrskyn
+jälkeen taasen päivänsäteitä. Miksi on mielemme niin kevyt kirkkaina
+aurinkoisina päivinä? Aurinko tuo taloon tuhansia ihania, vaihtelevia
+valo- ja varjovivahduksia, -- heittää huoneeseen pehmeän, kimaltelevan
+sädeloiston, joka heijastuu kaikkialla, kirjoilla, tauluilla,
+kukkasilla ja huonekaluilla. Onneksi Johnilla ei ollut varaa ostaa
+brokaadi-uutimia -- eikä hän olisi ostanutkaan niitä, vaikka olisikin
+ollut rahoja, sillä hän rakasti aurinkoa ylinnä kaikkea muuta. Hän oli
+seurustellut paljon taiteilijapiireissä ja tiesi hyvin, että raskaat
+damastiuutimet pimentävät juuri ikkunan yläosaa, josta edullisin valo
+tauluille ja kuvanveistoksille virtaa. Muodikkaat uutimet päästävät
+päivän valaisemaan ainoastaan tuolinjalkoja ja mattoja, jättäen huoneen
+yläosan varjoon. Johnin ikkunoissa oli uutimet, jotka hän mielensä
+mukaan saattoi vetää ylös ja laskea alas, joten huoneissa aina oli hyvä
+ja miellyttävä valo."
+
+"No isä", sanoi Maria, "mikä on kemiallisen selvittelysi seuraava
+pykälä, mikä seuraa aurinkoa?"
+
+"Seuraava", sanoin, "on värien sopusointu. Seinäpaperien, huonekalujen
+ja mattojen värien pitää sulautua toisiinsa. Sopusointu sulostuttaa
+aina huoneen, mutta useimmiten se laiminlyödään.
+
+"Usein olen nähnyt huoneita, joissa tuntuu siltä, kuin kaikki olisivat
+riidassa keskenään, seinäpaperit riitelevät maton kanssa, matto
+riitelee takasin, ja kaikki kapineet koko sisustuksessa riitelevät
+keskenään. Sellaisen epäsovun vallitessa näyttää kaikki nololta ja
+ikävältä, olkootpa eri esineet vaikkapa kuinkakin kallista alkuperää.
+Toiselta puolen taas olen nähnyt hyvin halvasti, miltei köyhästi
+sisustettuja huoneita, jossa vaistomaisen väriaistin kautta kaikki oli
+sopusointuista ja vaikutti hienoudellaan.
+
+"Kerran matkustaessani Lännessä läpi laajojen erämaisten seutujen,
+asetuimme toverini ja minä yötä viettämään erääseen syrjäiseen
+uudiskylään. Astuimme tavalliseen hirsitaloon, joka näytti olevan kylän
+ainoa majatalo. Tullessamme vierashuoneeseen, hämmästytti meitä sen
+somuus, vaikka emme heti voineet löytää syytä siihen. Mutta syynä
+olikin aivan yksinkertaisesti ihme, minkä värien sopusoinnulla voi
+aikaansaada aivan halvoista aineksista. Joku nainen oli siellä
+hommatessaan jättänyt leimansa huoneeseen. Sohva, halvat puiset
+kiikkutuolit ja muutamat lepotuolit (varmaan pakkilaatikoista tehdyt)
+olivat kaikki halvalla, pehmeällä keltaisenruskealla hamppukankaalla
+päällystetyt ja sinisellä kattuunilla reunustetut. Uutimet, pöytäliina
+ja pinovaate olivat kaikki samanväriset. Halpa olkimatto peitti
+laattian, kirjat pöydällä, kukat maljakoissa ja joku piirros seinällä
+tekivät huoneen kodikkaan, jopa hienonkin näköiseksi, ja se erosi
+jyrkästi toisista, tavallisesti huolimattomasti ja mauttomasti
+sisustetuista majatalohuoneista. Kaikki ainekset tässäkin
+kokonaisuudessa olivat mitä halvinta laatua -- siinä oli vain seurattu
+sopusoinnun lakia, joka aina on yhteydessä kauneuden kanssa.
+Erinomaisen väririkkaan vaikutuksen teki minuun kerran huone, jonka
+koko sisustus oli turkinpunaista pumpulivaatetta ja jonka laattialla
+oli samaan väriin vivahtava matto.
+
+"Olen saanut siitä vihiä, tytöt, että puuhaatte samettimattoja Marian
+kotiin ja siinä seuraatte ainoastaan sitä näkökohtaa, että matto on
+samettia, että sen hinta on halvempi kuin samettimattojen tavallisesti,
+ja että malli on hieno."
+
+"Kas isä, kuinka tarkka korva sinulla onkin. Me kun luulimme sinun koko
+ajan lukevan!"
+
+"Kyllä tiedän, mitä aiot sanoa", sanoi Maria, "ettemme ota lainkaan
+lukuun sitä seikkaa, jonka pitäisi etupäässä vaikuttaa maton valinnassa
+-- mitenkä sen värisuhteet soveltuvat muihin esineihin. Mutta, näetkös,
+isä, emme vielä ollenkaan tiedä, minkälaisia huonekaluja ostamme."
+
+"Niin", sanoi Jenny, "täti Suruton sanoi, että hinta on kovin alhainen
+samettimaton hinnaksi."
+
+"Olkoon kuinka halpa tahansa, se on kumminkin toista puolta kalliimpi
+muita mattoja."
+
+"Onpa kyllä."
+
+"Ettekä ollenkaan voi ta'ata, että sen vaikutus kodissanne on suurempi
+kuin sopivan villamaton."
+
+"Saattaa niinkin olla", sanoi Maria miettivänä.
+
+"Mutta tiedätkö, isä", sanoi Jenny. "Täti Suruton sanoo, että niin
+halpa hinta on ennen kuulumatonta, ajattele, kaksi dollaria kyynärältä
+_samettimatosta_!"
+
+"Miksi on se niin halpa? Onko kauppias persoonallinen ystävänne, joka
+lahjoittaa teille dollarin kyynärää kohti, vai onko matossa joku vika?"
+kysyin.
+
+"Katsoppas, isä, hän sanoo, etteivät suurimalliset nykyjään enää mene
+hyvin kaupaksi."
+
+"Totta puhuakseni", sanoi Maria, "ei se malli koskaan ole minua oikein
+miellyttänyt; värien puolesta soveltuu se vaikka mihin huoneeseen,
+sillä siinä on kaikki sateenkaaren värit."
+
+"Se on tuota loistavata kukkaismallia", sanoi Jenny.
+
+"No, Maria, kuinka monta kyynärää tätä ihmeellisen halpaa mattoa
+tarvitsisit?"
+
+"Tarvitsemme kuusikymmentä kyynärää kumpaankin huoneeseen", sanoi
+Jenny, jolla jo oli laskut valmiina.
+
+"Se tekee satakaksikymmentä dollaria", sanoin.
+
+"Niin kyllä", myönsi Jenny; "olemme sen kyllä laskeneet yhdessä ja
+tulleet siihen päätökseen, että säästämällä muissa kohdin, voimme ne
+ostaa. Täti Suruton sanoo niiden somistavan huonetta niin, ettei paljon
+muuta tarvitakkaan."
+
+"Maria, jos haluat miehen mietteitä tässä asiassa, olen valmis
+neuvomaan."
+
+"Sitäpä juuri haluankin."
+
+"Kuuleppas siis, kultaseni, valitse ensin seinäpaperit ja reunukset;
+sen tehtyäsi valitse hyvä villamatto, joka on sopusoinnussa niihin, ja
+samoin huonekalut. Niillä kuudellakymmenellä dollarilla, jotka siten
+säästyvät mattohinnastasi, voit kaunistaa seinäsi piirroksilla,
+väripainoksilla tai tosihyvien taideteoksien valokuvilla."
+
+"Isä, niinpä teenkin", sanoi Maria.
+
+"Sydänkäpyseni, isälläsi on kyllä silmät auki, vaikka luulette häntä
+vanhaksi, uniseksi kirjatoukaksi. Luuletteko, etten tiedä, miksi teidän
+pukujanne kehutaan aistikkaimmiksi koko kaupungissa?"
+
+"Elähän nyt, isä!" huusivat molemmat tytöt yhteen ääneen.
+
+"Se pitää paikkansa!" sanoi Rob pontevasti, suoristaen viiksiään.
+"Kaikki puhuvat puvuistanne ja ihmettelevät kykyänne ja aistianne."
+
+"No niin", jatkoin, "otaksun, ettette osta nauhanpätkää syystä, että
+kauppias antaa sen teille puolesta hinnasta, ettekä pane sitä päällenne
+koettelematta, soveltuuko se ihoonne, silmiinne, hiuksiinne ja pukunne
+väreihin?"
+
+"Tietysti emme!" vakuuttivat tytöt yhteen ääneen.
+
+"Sitähän minäkin. Kuinka usein olenkaan nähnyt teidän tulla tipsuttavan
+alas rappusia, puku täydellisessä sopusoinnussa, hansikkaihin ja
+jalkineihin asti? Eikö koti siedä yhtä paljon huolenpitoa, kuin
+naisenpuku?"
+
+"Olen varma", sanoi Jenny, "että isän sisustama huone tulisi
+kauniimmaksi, kuin täti Suruttoman; mutta täti sanoi tämän maton
+tulevan niin _halvaksi_, se kun kestäisi kaksi sen vertaa, kuin
+tavallinen villamatto."
+
+"Se on käsittämätöntä", sanoin, "jos se kerran maksaa kahden maton
+hinnan. Mieluummin minä puolestani kahdenkymmenen vuoden kuluessa otan
+kaksi kaunista villamattoa, jotka soveltuvat värinsä ja mallinsa
+puolesta huoneisiini, kuin kidutan itseäni kaiken ikäni räikeällä
+samettimatolla, joka on toista maata kuin kaikki muut tavarat
+talossani."
+
+"Alistun", sanoi Jenny; "alistun, isä kulta."
+
+"Käsittäkää minut vaan oikein, lapseni", sanoin; "en ollenkaan tuomitse
+brysseli- ja samettimattoja. Myönnän kyllä, että ne usein kohottavat
+vaikutusta huoneissa enemmän, kuin vaatimattomat villamatot. Olisin
+hyvin onnellinen, jos voisin antaa Marialle rajattoman vallan
+raha-asioissa, jotta hän saisi ratkaista väriongelman sametissa ja
+silkissä. Tahdon vain huomauttaa, että oli aineet halpoja tai kalliita,
+on vaikutus useissa väriyhdistyksissä likimain sama.
+
+"Miellyttävä, sammalviheriäinen matto kirjaston laattialla, joka
+soveltuu seinäpapereihin ja muuhun sisustukseen, voi melkein yhtä hyvin
+olla villainen kuin samettinen, ero ei siinä paljonkaan tunnu.
+Myymälöissä on kumpikin laji asetettu vierekkäin, malli niissä on aivan
+sama, ja molemmat vastaavat yhtä hyvin tarkoitustaan. Eräs nainen,
+jonka tunnen, pyysi moniaita vuosia sitten erästä taiteilijaa auttamaan
+itseään kodin järjestämisessä. Lopetettuaan freskomaalaukset ja
+saatuaan seiniin mielensä mukaisen värin, tuomitsi hän kalliit
+samettimatot huutokauppakamariin ja vaati toisia seiniin soveltuvia.
+Kun hän ei kyennyt löytämään senvärisiä ja -kuosisia, joita halusi,
+tilasi hän ne viimein eräästä läheisestä tehtaasta, jossa kudottiin
+ainoastaan villamattoja. Tässä tapauksessa ainakin noudatettiin
+etupäässä sopusoinnun vaatimuksia.
+
+"Sivumennen sanoen tapahtui tämä aikana, jolloin ei Bigelowin nero
+vielä ollut paljastanut Amerikassa matonkutomisen salaisuuksia, mikä
+seikka nykyään sallii jokaisen tilata itselleen mattoja mitä mallia ja
+lajia hän suinkin halajaa.
+
+"Mutta palatkaamme Johnin huoneisiin.
+
+"Niitten kodikasta näköä lisäsivät suuresti kirjat. Monet ihmiset
+kohtelevat kirjojaan samoin kuin lapsiaan, valitsevat huoneen, jonne ne
+kaikki työnnetään. Mutta kirjat, jos mitkään, luovat huoneeseen
+kotoisan, lämpimän ja hienon tunnelman. Ne poistavat vierashuoneesta
+tavallisen kolkon leiman ja tekevät sen asutun, turvallisen ja
+rauhallisen näköiseksi. Taulujen jälkeen ovat minusta kirjat
+monivärisille siteineen ja kultauksineen kodin paras kaunistus."
+
+"Mutta Maria", sanoi Rob, "sittenhän olemme rikkaat. Onhan minulla
+klassikkoni ja englantilaiset runoilijani, onhan minulla Scott,
+Thackeray, Macaulay, Prescott, Irving, Longfellow, Lowell, Hawthorne ja
+koko joukko muita. Onpa siinäkin jo jotakin."
+
+"Olet onnellinen, Maria", sanoin, "saadessasi lukea niin monta hyvää
+kirjaa. Tyttö, joka on kasvanut kodissa, missä on yllin kyllin kirjoja
+ja joka on tottunut selailemaan mielikkipaikkojaan milloin toisen,
+milloin toisen kirjailijan teoksissa, ei arvaa, kuinka kylmä kirjaton
+koti voi olla."
+
+"Sen kyllä uskon", sanoi Maria, "äidin kanssa laskimme tässä
+aarteitamme kerran. Tiedätkö, että minulla on hyvin hieno, vanha
+puupiirros, jota Rob kehuu hyvin arvokkaaksi; sitten on minulla vielä
+tuo kynäpiirros, jonka Schöne teki minulle kuukautta ennen kuolemaansa
+-- se on todellinen taideteos."
+
+"Ja minulla on muutamia Landseerin luonnoksia", sanoi Rob.
+
+"Olen varma, että teidän huoneenne tulevat kauniiksi", sanoin, "sillä
+te olette oikealla tolalla."
+
+"Mutta isä", sanoi Maria, "yksi asia minua vaivaa. Minun kauneuden
+rakkauteni ulettuu kaikkialle. Himoitsen kauniita pöytäastioita --
+mutta, kuten sanoit, palvelijat ovat niin huolimattomia, ettemme voi
+käyttää niitä kotitarpeissa."
+
+"Minä puolestani", puhkesi vaimoni puhumaan, "puolustan aito
+porsliinia, jos sitä vain huolellisesti säilytetään ja käytetään
+ainoastaan juhlapäivinä; ehkäpä se on taikauskoa, mutta minä puolustan
+sitä. Elköön sitä koskaan otettako esiin, ellei emäntä itse ole
+valvomassa, että sitä varovaisesti käsitellään. Äitini pesi aina itse
+porsliininsa, oli hauska nähdä hänen teenjuonnin jälkeen istuvan meidän
+keskessämme pesemässä kauniita kuppejaan, pyyhkien niitä hienoon
+damastipyyheeseen."
+
+"Rakasta kaiken mokomin aito porsliiniasi", sanoin, "ja kunnioita sitä
+-- sehän on varsin rakastettava, kodikas tunne, ellei se vain tympäse
+vieraanvaraisuuttasi ja estä sinua kutsumasta ystäviäsi teelle, syystä,
+että sinun täytyy kiivetä ottamaan astiat alas, pestä ne ja jälleen
+asettaa ne paikoilleen.
+
+"Mutta mitä pöydänkattamiseen tulee, toistan samaa, minkä sanoin
+talonsisustuksestakin, että kauneus on välttämätöntä ja halpaa.
+Kaunista voit hankkia itsellesi tavalla tai toisella. Jollei sinulla
+ole varaa arkipäivinä käyttää haurasta porsliinia ja kristallia, jota
+kömpelöt ja huolimattomat palvelijat pahoin pitelisivät, ei sinun siltä
+tarvitse syödä rumista, mauttomista astiapahasista, komeitten
+astioitten odottaessa juhlapäivällisiä.
+
+"Jos valkoiset, siistit pöytäastiat sievästi asetetaan lumivalkealle
+pöytäliinalle, jos lasit ovat kirkkaat, ja järjestys sekä aisti muuten
+vallitsee, ei lainkaan kaipaa aito porsliinia. Eikö ole tärkeämpää,
+että perhepöytä arkena on hauska ja kukilla koristettu, kuin että se
+kerran kuukaudessa pyntätään vieraita varten."
+
+"Minäpä tiedän kokemuksesta kertoa teille, tyttöni", sanoi vaimoni,
+"että hienoa porsliinia ja muita kalliita pöytäkaluja saatatte hankkia
+itsellenne, jos itse pidätte niistä huolen. Niin pian kun siihen
+kyllästytte ja jätätte aarteenne muka luotettavien palvelijainne
+käsiin, voitte olla varmat, että joku kiltti hyvänsuopainen sielu
+pahottaa sekä teidän että oman mielensä murskaamalla kalliin
+mielikkimaljanne, eikä tytön mieletön epätoivo suo teille edes
+torumisen tuottamaa huojennusta."
+
+"Luulen varmaan", sanoin, "että löytyy häijyjä pikku haltijoita, jotka
+viettelevät hyviä naisia syntiin ja vartioivat porsliinikaappia. Jos
+kuulet kyökin puolelta säräyksen ja huutoja, et koskaan epäile melun
+syntyvän vanhan kivivadin tai hirveän, korvattoman soppamaljan tähden,
+jonka olet vuosikausia toivonut särkyvän pirstaleiksi, ei, tiedät
+paikalla, että ihana, maalattu porsliinivatisi elämänlanka- ja
+hernekukkaköynnöksineen tai kaiverrettu lasimaljasi on sirpaleina.
+Porsliiniuhrit varmaan suuresti auttavat naista pyhimysarvon
+saavuttamiseen. Pope, muistaakseni, mainitsee naisen ylimpänä avuna
+itsensähillitsemisen porsliinin särkyessä."
+
+"Silloin olisin minäkin pyhimys", arveli äiti; "sillä elämäni aikana on
+minulta särkynyt niin paljon lempikapineita tapaturmissa, jotka aina
+kummallisen kohtalon oikun kautta kohdistuivat kauniimpiin aarteisiini,
+että nykyjään katselen kaikkia kauniita, hauraita porsliiniesineitä
+melkein pyhällä kunnioituksella."
+
+"Ellei ole rikas", sanoi Maria, "ei tosiaankaan kannata kiinnittää
+rahojaan niin hupenevaan tavaraan."
+
+"Mutta", sanoin, "kauneus on kenties kaikkein kiehtovin ollessaan
+pöytäkumppalinamme. Ruokasaliksi olisi valittava hauska ja aurinkoinen
+suoja, jossa värit ovat iloiset ja jonka seiniä kaunistavat sievät
+taulut. Inhoon huoneita, jotka ovat sisustetut ravintolatyyliin ja
+ainoastaan syömistä varten. Ruokahuoneen pitää olla viihtyisän, että
+voisimme siellä viettää joitakuita hetkiä päivässä. Pehmyt sohva,
+nojatuoli ja pari kirjaa tekevät jo lämpimän vaikutuksen. Silloin
+nautitte aterianne hauskassa ympäristössä. Ja jos vielä emäntä aterian
+jälkeen itse pesee kauniit astiansa, käy tämä perheen koossaoleminen
+kahta vertaa rattosammaksi.
+
+"Pöydänkattamisen suhteen, Maria, annan sinulle neuvon. Osta kauniita
+pöytäliinoja, somista pöytäsi aina vereksillä kukilla ja seuraa
+jokapäiväisissäkin asioissa hyvää aistiasi; eläkä koskaan osta mitään
+rumaa, jos vähällä vaivalla voit hankkia itsellesi kaunista. Joskus
+kovasti himoitessasi kristallia ja hienoa porsliinia, joka on niin
+katoavaista, mene taidemyymälään ja ilahuta sieluasi ripustamalla
+seinällesi sitä kauneutta, joka ei muserru eikä haalistu, joka ympäröi
+sinua vuosikausia. Siinä neuvoni, Maria.
+
+"Sulkumerkkien sisässä tahdon mainita, eitä vaimoni, jonka heikkoutena
+on hieno porsliini, samana iltana ilmaisi minulle, ollessamme kahden,
+tilanneensa salaisesti Marialle morsiuslahjaksi teevehkeet, joiden
+kuppeihin hänen määräyksensä mukaan oli tarkasti maalattu Amerikan
+metsäkukkia. 'Ne kestävät koko hänen ikänsä', sanoi vaimoni, 'ne ovat
+hänelle suurena ilona -- kaunis teepöytä on ihana näky!' Niin puhui
+kyynelsilmin rouva Crowfield, jonka rakkautta aito porsliiniin monen
+monituiset tapaturmat eivät olleet haihduttaneet. Kyllä on nainen
+tosiaankin tuhatkielinen kannel!
+
+"Mutta palatkaamme aineeseeni. --
+
+"Kuvaillessani Johnin viehättäviä huoneita, mainitsen viimeiseksi
+pääasian -- niitten _kodikkaisuuden_, sen sanomattoman tunteen, joka
+ilmaisee huoneen _tosiaankin_ olevan kodin. Tätä viehätystä ei mikään
+taitavuus voi esiin loihtia. Eräs Ranskan kuningas sanoi kerran
+pojalleen:
+
+"'Poikani, sinun tulee _näyttää_ rakkautta kansaasi kohtaan.'
+
+"'Isäni, mitenkä voin _näyttää_ rakkautta sitä kohtaan?'
+
+"'Poikani, sinun pitää rakastaa kansaasi.'
+
+"Jotta huoneet näyttäisivät kodikkailta, pitää sinun itse olla niissä
+kotiutuneena. Muutamista huoneista puuttuu peräti valo ja lämpö, niistä
+heti näkyy, että ne ovat kylmillään, eikä niissä kenenkään ole hyvä
+olla. Turhaan siirtelee sisäkkö sohvaa ja tuolia; turhaan emäntä
+liikuttelee sohvapöydässä olevia kirjoja, saadakseen näennäistä
+epäjärjestystä toimeen.
+
+"Kirjoihin, joita käsitellään, luetaan ja selaillaan, ja tuoleihin,
+joita vilkkaassa kanssapuhessa on liikuteltu sinne ja tänne huoneessa
+-- jää jonkun verran ihmishenkeä; ja huone, jossa eletään ja
+riemuitaan, eroaa yhtä paljon suljetusta, asumattomasta huoneesta kuin
+elävä nainen vahakuvasta.
+
+"Aistitonkin huone voi sinua joskus viehättää vain siksi, että jo
+ovella tunnet olevasi kotipiirissä, perheen helmassa, eikä missään
+asumattomassa 'esikartanossa'.
+
+"Me seurustelemme vuosikausia ihmisten kanssa, tietämättä heidän
+tunteistaan, tavoistaan ja mielihaluistaan enemmän, kuin jos he
+asuisivat Kamtschatkassa! Ja mikä on siihen syynä? Luulenpa, että
+niinkutsuttu vierashuone, jossa tapaamme toisemme, on niin omiaan sitä
+meiltä salaamaan. Arkihuoneissaan he työskentelevät, juttelevat ja
+lueskelevat. Kun palvelija on saattanut sinut vierashuoneeseen ja
+nostanut hiukan ikkunaverhoja, odotat, kunnes he saavat pukua
+muutetuksi ja voivat esiintyä, ja istut miettimässä mitenkähän he
+elämänsä viettävät. Jostain kaukaa kuulet lapsen naurua, tai
+kanaarilintusen viserrystä, sitten ovi pikaisesti suljetaan.
+Rakastavatkohan kukkia? Kirjoittavatko kirjeitä? Ompelevatko,
+virkkaavatko ja tekevätkö kauniita koruompeluksia? Ovatkohan he koskaan
+iloisia ja leikillisiä? Mitä he lueskelevat? Tokkohan he piirustelevat
+ja maalailevat? Kaikkiin näihin kysymyksiin mykkä ja verhottu huone ei
+mitään vastaa. Sohva ja kuusi tuolia, kaksi äskettäin verhoilijan luota
+palautettua lepotuolia, brysselimatto, sohvapöytä kullattuine
+korukansikirjoineen, pariisilainen pöytäkello ja pronssiset
+kukkamaljakot -- kaikki nämä vastaavat kysymyksiisi kolkolla äänellä:
+'tämä on paras huoneemme', siinä kaikki. -- Pian tipsuttaa huoneeseen
+emäntä parhaassa puvussaan, pyytää anteeksi viipymistään, kysyy äitisi
+terveydentilaa ja huomauttaa lopuksi, että ilma on hyvin kaunis. Näin
+jatkuu tätä tuttavuutta vuosikausia. Hetkinen arkihuoneessa kasvien,
+kanaarilinnun ja lasten kanssa olisi ehkä tehnyt teistä elinaikuiset
+ystävät, mutta nyt ette välitä toisistanne enemmän kuin tuosta
+kullatusta pendyylistä peilipöydällä.
+
+"Ja nyt, tytöt", sanoin, vetäen esiin paperin taskustani, "tietäkää,
+että isänne alkaa saavuttaa mainetta näillä kyhäelmillään. Luen teille
+kirjeen, jonka vasta sain":
+
+"Korkeasti kunnioitettava herra Crowfield.
+
+"Teidän aatteenne ovat tunkeutuneet perhepiiriimme ja herättäneet
+vastakaikua sydämmissämme. Olemme vakuutetut niiden totuudesta ja
+ihastuneet siihen tapaan, jolla käsittelette ainettanne. Te olette
+ottanut puheeksi aineen, joka on lähellä sydäntämme, ja esitätte sen
+nerokkaasti, maltillisesti ja vakuuttavasti. Kaikkein täytyy tunnustaa,
+että mielipiteillänne on suuri vaikutus heidän mielikuvitukseensa --
+jospa vain todellisessa elämässä voisimme luottaa niihin! Siinäpä juuri
+pulma.
+
+"Eräästä kirjoituksessanne löytyvästä seikasta tahtoisin keskustella
+kanssanne. Olette tähän asti (tietysti en tiedä mihin suuntaan tulette
+jatkamaan) puhunut ainoastaan kodeista, joiden johto riippuu
+palvelijoiden avusta. Periaatteenne, kuten olemme käsittäneetkin,
+soveltuvat kyllä kaikkiin kansankerroksiin; mutta useimmat ihmiset
+tahtovat nähdä itsensä selvästi kuvattuina. Pyytäisimme siis, että
+kääntäisitte huomionne meidän puoleemme, jotka emme viljele
+palvelijoita, vapauttamalla _meitäkin_ muutamista taakoista, joita
+terveestä järjestämme huolimatta, emme uskalla viskata luotamme. Jos
+esim. meille tulee vieras kaukainen ystävä, (kenties rikaskin) pappi
+tai joku muu hänen arvoisensa. Mitä silloin teemme? Otammeko vastaan
+vieraamme kodikkaan vieraanvaraisesti ja vapaasti? Emme; me (talon
+naiset) juoksemme edes takasin, järjestäen ja anteeksi pyytäen, ettemme
+olleet valmistuneet hänen tuloonsa. Saatuamme hänet vierashuoneeseen
+istumaan, rupeamme suuriin päivällis- tai illallispuuhiin, kuten olisi
+taloon tullut suurikin herkkusuu. Näihin ruokahommiin sekä astiain
+pesuun kulutamme suurimman osan siitä ajasta, jonka vieras meillä
+viettää, sillä tahdomme näyttää hänelle, mitä voimme saada aikaan. Mikä
+hyödytön ja turha työ! Hyvä herra Crowfield, sinä köyhien ja
+epätoivoisten ystävä, astuos alas kiirastuleemme ja kerro maailmalle ne
+surulliset muistot, jotka siellä mieleesi jäävät. Opeta meitä, joiden
+on pakko kuten halukin itse suorittaa askareemme, miten kodissamme
+harjoittaisimme yksinkertaista, lämmintä vieraanvaraisuutta, ja
+kestitsisimme ystäviämme ilman puuhaa, touhua ja huolta, sillä eihän
+syöminen ole ihmisen ylin ilo. _Tahdotteko_ tehdä tämän, herra
+Crowfield?"
+
+                                              Nöyrin palvelijanne.
+                                                    R. H. A.
+"Mikä oivallinen kirje", sanoi Jenny.
+
+"Vastaatko siihen, isä?"
+
+"Ensi numeroon tulee vastaus. Se kansanluokka, joka itse suorittaa
+työnsä on voimakkain, suurilukuisin -- ja aivan yhtä sivistynyt, kuin
+mikä muu luokka hyvänsä. Se on maamme omituisuus --, merkillinen piirre
+siinä uudessa yhteiskunnassa, joka meillä on nousemassa, ja jos
+seuraamme kansallista kutsumustamme, on tämä luokka enentyvä eikä
+vähenevä. Koitan parastani, vastatessani näihin järkeviin ja tärkeihin
+kysymyksiin."
+
+Huomasin Marian värisevän ja kääriytyvän saaliinsa Jennyn
+haukotellessa. Vaimoni kääri kokoon valmiin työnsä ja kello löi
+kaksitoista.
+
+Rob vihelsi hiljaa. "Joko niin myöhäinen?" huomautti hän.
+
+"Nyt olemme puhuneet tulen sammuksiin", sanoi Jenny.
+
+
+
+
+VI.
+
+Nainen, joka suorittaa itse askareensa.
+
+
+"Kristo kultani", sanoi vaimoni, "koska kirjoitat ensi kyhäelmäsi?"
+
+Istuin mukavasti nojatuolissani, lueskellen Hawthornen "Sammalia
+vanhasta kartanosta" tai "Tunnettuja taruja", ainakin sadatta kertaa,
+-- nämä kirjat kulettivat minua aina satumaailmaan, jossa liitelin
+utuisissa unelmissa ja jossa unohdin maailman touhun, jauhojen ja
+hiilten hinnan, kurssit ja muut jokapäiväiset asiat. Kuinka pienen
+pieniksi supistuvatkaan kaikki nämä seikat, vaeltaessani Paduan
+lumotuissa yrttitarhoissa, jossa Rappaccini hoitelee lumottuja
+kasvejaan, hänen upean tyttärensä kertoessa meille luonnottoman
+kohtalonsa salamyhkäisyyttä.
+
+Vaimoni taas edusti perheessämme ajan, paikan ja numeroitten voimaa,
+niinpä hän nytkin oli selvillä kuukauden päivästä, muistuttaen minua
+lempeästi ajan olevan käsissä valmistaa kirjoitusta kesäkuun numeroon.
+
+"Olet oikeassa, ystäväni", sanoin, laskien vastahakoisesti kirjan
+kädestäni. "Mistä olikaan taas minun kirjoittaminen?"
+
+"Kuinka, etkö muista, että sinun piti vastata tuolle rouvalle, joka
+itse suorittaa askareensa."
+
+"Niinpä niinkin!" sanoin, tarttuen innokkaasti kynään; "löysit
+vastaavan lauseen:
+
+"_Nainen, joka suorittaa itse askareensa_."
+
+Amerikka on ainoa maa, jossa sellaista tapahtuu -- ainoa maa, jossa
+hienot naiset suorittavat itse askareensa. Hienolla naisella
+tarkoitamme sivistynyttä, hienontunutta naista, aistiltaan ja
+ajatuksiltaan kehittynyttä naista, jonka pelkkä olento ja esiintyminen
+heti osoittaa hänet hienoksi naiseksi, liikkukoon hän missä
+seurapiirissä tahansa.
+
+Se luokka on aivan omituinen amerikkalaiselle yhteiskunnalle -- selvä
+seuraus yleisen tasa-arvoisuuden periaatteesta.
+
+Mihin eri kansanluokkiin siirtolaiset kuuluivatkaan ja mitä
+ylimyksellisiä ennakkoluuloja heissä liikkuikaan, tullessaan tähän
+maahan, erämaiden opetus pian istutti heihin kansanvaltaisia ajatuksia.
+Herrasmies kaatoi hirtensä yhdessä talonpojan kanssa, ja lihasten sekä
+jänteiden voima vei voiton kaikesta muusta. Se oli miesten mies, joka
+kaasi korkeimman puun metsässä. Samoin kodin sisäisessä piirissäkin.
+Emäntä ja palvelija ovat toverit keskenään, ja väliin katsotaan
+rivakkaa palvelustyttöä emäntää enemmäksi. Luonnollisesti ryhtyvät
+lapset työhön niin aikaisin, kuin vain siihen pystyvät. Tästä kasvoi
+älykäs sukupolvi, jota välttämättömyys pakoitti ruumiilliseen työhön,
+mutta joka myös kohdisti siihen kehittyneitten aivojen terävyyden.
+Emäntä, joka jänteissä ja lihaksissa oli alakynnessä, oli taas
+henkisesti palvelijaansa sukkelampi ja taitavampi. Ellei hän jaksanut
+nostaa vesiämpäriä, keksi hän keinon, joka teki nostamisen
+tarpeettomaksi, -- ellei hän jaksanut käydä sata askelta, tiesi hän
+asettaa niin, että toimitti saman asian vähemmällä.
+
+Orjuus tosin voitti jonkun verran alaa Uudessa Englannissakin, mutta se
+ei koskaan ottanut siellä syviä juuria, ei sulannut kansan henkeen,
+eikä päässyt tukahuttamaan oman työn hyvää kylvöä. Useat vastustivat
+orjuutta omantuntonsa vaatimuksesta -- toiset taas taloudelliselta
+kannalta sekä rakkaudesta perusteelliseen ja hyvään työhön, halveksien
+orjan karkeata, taitamatonta raatamista. Kansa, joka oli tottunut
+vapaan, kehittyneen ja ajattelevan hengen siistiin ja kauniiseen
+työhön, ei voinut sietää orjan kömpelyyttä. Siksipä maalaiskansa
+Uudessa Englannissa tavallisesti tekikin itse työnsä sekä ulkona että
+sisällä. Jos talossa olikin musta mies tai nainen, olivat he vain
+apulaisia, jotka nöyrästi seurasivat emännän ja isännän jälkiä,
+keventäen heidän kuormaansa. Herra ja rouva lapsineen suorittivat
+tärkeimmät tehtävät.
+
+Vanhassa Maailmassa naurettiin makeasti, ensimmäisten englantilaisten
+matkustajain kertoessa, että palvelijoita Amerikassa sanotaan
+_apulaisiksi_. Mutta tämä nimitys tulkitsee mainiosti Amerikan
+yhteiskunnallista tilaa. Siellä oli vähän palvelijoita sanan
+eurooppalaisessa merkityksessä, siellä oli sivistyneitä työntekijöitä,
+jotka kaikki olivat yhdenvertaisia, ja jos yhdessä perheessä puuttui
+voimia, pestattiin _apulainen_, eikä palvelijoita. Rouva Browne, jolla
+on kuusi poikaa, mutta ei yhtään tytärtä, tekee suostumuksen rouva
+Jonesin kanssa, jolla taas on kuusi tytärtä mutta ei yhtään poikaa.
+Rouva Browne pestaa yhden rouva Jonesin tyttäristä hyvästä palkasta
+auttamaan itseään kotoisessa työssä ja lähettää Jonesille yhden
+pojistaan auttamaan heitä. He tulevat kaikin puolin perheen jäseniksi,
+ja täten tulee työ yhteiskunnassa tasaisesti jaetuksi. Tämän työnjaon
+kautta syntyi yhteiskuntajärjestys, joka paremmin kuin mikään muu
+seikka, on selittänyt korkeimman sielunsivistyksen ja korkeimman
+ruumiinvoimain yhdistämisprobleemin.
+
+Siihen aikaan nousivat perheen kauniit, vahvat tytöt ilolla ja riemulla
+aikaisin aamulla sisätöihinsä -- mikä lakaisi laattioita, mikä sytytti
+tulen, mikä valmisti aamiaista isälle ja veljille, heidän lähtiessään
+ulkotöihinsä; koko aika puheltiin hartaasti kirjoista, luvuista ja
+käsitöistä, keskusteltiin viimeisestä uudesta runosta tai jostain
+historiallisesta aineesta, tai kenties maalaistanssijaisista, jotka
+olivat tulossa viikon kuluessa. He kehräsivät, kirja värttinään
+sidottuna, kutoivat kankaita, tekivät hienoja käsitöitä, nypläsivät
+pitsejä ja maalailivat kukkia. Toimeliaina ja kekseliäinä ryhtyivät he
+kukoistavalla terveydellään jokaiseen työhön, josta olivat lukeneet tai
+kuulleet. Siihen aikaan toi morsian myötäjäisiksi itsekutomiaan
+lakanoita ja pöytäliinoja, neulottuja peitteitä ja korutöitä, joita hän
+yhdessä sisartensa kanssa oli valmistanut. Ne käsityöt, jotka joutilaat
+tytöt meidän päivinämme tekevät, eivät likimainkaan vastaa niitä
+määriä, joita tytöt vanhaan hyvään aikaan valmistivat muitten
+karkeimpien askareittensa ohella.
+
+Monta vuotta jatkui tätä uutteraa elämää useimmissa
+pikkukaupungeissamme, ja se on vieläkin yleisenä tapana eräässä
+kansanluokassa, joka ehkä ei kumminkaan ole yhtä onnellinen ja
+tyytyväinen kohtaloonsa kuin ennen vanhaan. Ihmisluonto on ennen
+kaikkia -- laiska. Jokainen kyllä tunnustaa, että sekä ruumiin että
+sielun voimia kysyvä ponnistus on meille perin terveellinen, mutta
+käytännössä teemme kaikki voitavamme päästäksemme siitä, ja ylipäänsä
+teemme vain sen, johon olot meitä pakoittavat. En kyhäisi minäkään tätä
+kirjoitusta, ellei sanomalehti minua ahdistaisi. Lukisin Hawthornea,
+Emersonia ja Holmesia, haaveksien nojatuolissani ja sommitellen
+pilventakaisia juttuja, jotka muuttelevat ja vaihtuvat kuin sumu
+auringossa. Vaikka jokapäiväinen ruumiillinen työ olisi kuinkakin
+kunnioitettava, vahvistava ja toivottava, kulkee vieressämme aina ilkeä
+haltija viekoittelemassa meitä sitä välttämään tai kantamaan sen
+kuormaa nyrpeällä, äreällä mielellä.
+
+Otaksun, että niitten perheiden joukossa, jotka lukevat nämä
+vaatimattomat rivini, löytyy ainakin joku satakunta, jossa
+perheenemäntä itse tekee kaikki työt ilman palvelijaa. Uskallanpa
+väittää, etteivät nämä perheet ole sivistyksessä eivätkä hienoudessa
+rahtuakaan alapuolella niitä koteja, joissa palvelijat askaroivat.
+Lisäänpä vielä senkin, että nämä samat naiset ennättävät lukea,
+kirjoittaa, piirustaa ja tehdä korutöitä aivan yhtä paljon kuin
+nuo toisetkin, ja että heidän terveytensä, elämänhalunsa ja
+itseluottamuksensa on monta vertaa suurempi kuin palvelijoita pitävien
+naisten. He voivat asettaa kaikki kodissaan aivan mielensä mukaan.
+Ja kumminkaan _en_ uskalla väittää heidän olevan tyytyväisiä
+elämäntapaansa, vaan pelkään, että he paikalla haluaisivat muuttaa
+sitä, jos vain voisivat. He tuntevat salaisesti itsensä osattomiksi ja
+tuomituiksi liialliseen työhön tässä maailmassa ja kadehtivat noita
+toisia naisia, jotka vain käskyllään saavat kaikki sujumaan. Kun
+tilaisuus tarjoutuu ja varat myöntävät, astuvat he rivistä jättäen
+työnsä palkatulle palvelijalle. Itsetunto tekee kapinaa. Onkohan meidän
+elämäntapamme oikein sopiva? Olemme tosin tottuneet siihen; olemme sen
+hyvin järjestäneet ja saaneet sen hyvälle tolalle ja oma työmme
+tyydyttää meitä enemmän kuin palkkapalvelijain. Kun otamme palvelijan,
+käymme tyytymättömiksi ja pahoitamme mieltämme, -- sillä kukaan ei tee
+töitämme, niinkuin me itse teemme. Mutta kun vieraita tulee! mikä puuha
+ottaa esiin parhaat astiat ja panna ne jälleen paikoilleen -- keittää
+ruokaa ja pestä astiat huomaamattomasti, ikäänkuin emme itse tekisikään
+sitä, vaan meillä olisi palvelijoita, kuten muillakin.
+
+Niin, siinäpä se on se pulma. Meillä ei ole kylläksi oman arvon tuntoa
+-- emme tahdo tarkastaa asematamme sellaisena kuin se on, ja tämä on
+asian pahin ja vaarallisin puoli. Se on sitä samaa ylpeyttä, joka pani
+Smilaxin palkkaamaan itselleen valkohansikkaisen vahtimestarin ja
+puuhaamaan komeata päivällistä ulkomaiseen malliin englantilaisen
+ystävänsä kunniaksi. Matkiakseen ystävänsä elintapaa, koittaa Smilax
+sen päivän elää yhtä hienosti, hirmumyrskyn raivotessa hänen kotonaan;
+se muistuttaa muuttoa tai tulipaloa ja uhkaa näännyttää rouva Smilaxin.
+Kahta vieraanvaraisuuteen kuuluvaa seikkaa ihmiset harvoin ottavat
+huomioonsa. Ensimmäinen on, että vieraat tahtovat olla kuin kotonaan,
+tahtovat tulla luottamuksella kohdelluiksi, ja toinen, että
+elämän pikkuseikat, joita he eivät tunne, aina huvittavat heitä.
+Englantilainen tuli Amerikkaan väsyneenä yksitoikkoiseen arkielämäänsä,
+kuten sinäkin välistä olet; hän haluaa nähdä jotain uutta auringon alla
+-- jotain amerikkalaista, ja paikalla kiiruhdat tarjoamaan hänelle
+jotain, joka on niin hyvä jäljennös kuin mahdollista siitä hänen
+omastaan, johon hän jo on väsynyt. Eihän kaupungin yleisö matkusta
+maalle istuakseen hienoissa huoneissa, jotka mikäli mahdollista
+jäljittelevät kaupunkilaishuoneita; ei, se tahtoo piehtaroida heinässä,
+keikkua ladossa ja seurustella porsaitten, kananpoikaisten ja ankkojen
+kanssa ja syödä paistikkaita juuri niitä uunista otettaessa -- eikä,
+sivumennen sanoen, ole oikeata paistikasta maistanut se, joka ei juuri
+sillä hetkellä ole sitä syönyt.
+
+Kuvailen teidät edessäni, te onnelliset naiset, joille tätä kirjoitan.
+Te olette niin hyvänvointisia, ettette kipuakaan tunne. Te nousette
+aikaisin aamulla, ja vaikka teillä olisi aikaakin, ette loikoisi
+toimetoinna vuoteissanne. Monivuotinen kokemus on opettanut teitä niin
+nopeasti, yksinkertaisesti ja sievästi suorittamaan eri talouden
+tehtävät, että syrjästä katsojasta tuntuu, kuin ei teillä päivällä
+olisikaan paljon mitään tehtävää.
+
+Aamulla nousette laittamaan aamiaista miehellenne, isällenne tai
+veljellenne ennen heidän lähtöään ulkotöihinsä; juttelette iloisesti
+maitoa kuoriessanne, kirnutessanne tai juustoa paistaessanne. Aamupäivä
+on pitkä; lopetettuanne aamuaskareenne jää teille vielä tunnin verran
+aikaa lukemiseen tai ompelemiseen, ennenkuin on päivällispuuhiin
+ryhdyttävä. Kello kahden tienoilla olette talouden hommista vapaat ja
+koko pitkän iltapäivän saatte käyttää lukemiseen, käsitöihin ja
+piirustamiseen -- sillä joku teistä lienee hieman kynätaiteilijakin;
+yksi lukee ääneen toisten ommellessa, joten olette kirjallisuuteenkin
+hyvin perehtyneet. Keveämpien runokokoelmien ja novellien joukossa,
+näen hyllyllänne Prescottin, Macaulayn ja Irvingin teokset, ja ellen
+vallan erehdy, pilkoittaa sieltä minunkin aikakauskirjani tuttu
+kansilehti. Vieraitten saapuessa, kutsutte heidät kerallanne teetä
+juomaan; he eivät tuota teille mitään häiriötä; he tulevat hyvissä
+ajoin käsitöineen, katselevat, miten te siistissä uunissanne paistatte
+kuuluisia teekakkujanne, tai keskustelevat sisarenne kanssa, joka
+toisessa huoneessa asettaa teepöydälle hienot porsliinikupit.
+Teenjuonnin päätyttyä tarjoutuu koko joukko vapaaehtoisia auttamaan
+teitä kauniitten intialaisten teekuppienne pesussa. Näissä puuhissa
+ette lainkaan väsy, ettekä rasitu, vaikka otittekin esiin parhaat
+kuppinne ja asetitte ne jälleen paikoilleen, sillä teitte sen ilman
+huolta ja vaivaa ystävien kesken, jotka olisivat menetelleet aivan
+samoin, jos olisitte olleet heidän luonaan.
+
+Mutta nyt ilmestyy komea rouva Simmons tyttärineen viettämään luonanne
+viikkokauden, ja nyt on rauhanne häiriytynyt. Nuorin tyttärenne Fanny
+vieraili heidän luonaan New-Yorkissa viime syksynä ja on kertonut
+heidän keittäjästään, sisäköstään ja valkeahansikkaisesta
+pöytäpassaristaan. Ja nytkös olette hämillänne.
+
+"Mitä on meidän tekeminen; he eivät suostu elämään meidän tavallamme.
+Mikä meille tulee neuvoksi?" Ja nyt kaipaatte palvelijoita.
+
+Mutta rouva Simmons on perin kyllästynyt komeaan huoneistoonsa ja
+väsynyt rauhanpitoon palvelijainsa kesken. Hän on luonteeltaan tyyni ja
+rauhaa rakastavainen ja pelkää kaikkea kinaa; mutta viime viikolla
+täytyi hänen sovittaa viisi riitaa verrattoman keittäjänsä ja muitten
+palvelijainsa välillä, sillä tämä verraton kyökkipalvelija,
+perehtyneenä keittotaidon kaikkiin salaisuuksiin, joissa hänen
+emäntänsä oli aivan ymmällä, tunsi olevansa talossa välttämätön ja
+käytti hemmoteltujen suosikkien tavallista oikeutta, halliten koko
+taloa rautaisella valtikalla. Uusi elämä, joka ei missään suhteessa
+muistuta hänen kotiolojaan, on siitä syystä paras virkistys ja
+huojennus rouva Simmonsille. Siisti, rauhaisa talonne, maukas ruokanne,
+hilpeät aamuaskareenne, joissa hän mielellään seuraa teitä, puhellen
+kanssanne -- kaikki tuntuu hänestä miellyttävältä vastakohdalta hänen
+omalle elämälleen. Jos hän todellakin saisi vaihtaa kohtaloa kanssanne,
+ei hän tahtoisi; mutta hän _luulee_ tahtovansa, huokailee ja valittaa
+osansa kovuutta, kadehtien onneanne, tyyntä ja hauskaa elämäänne, ja
+toivoo itseään yhtä vapaaksi ja itsenäiseksi. Ja oikeassa hän on;
+sillä avuttomassa tilassaan, kerrassaan taitamattomana talouden
+yksinkertaisimmassakin hoidossa, on hän täydellisesti alustalaistensa
+uhri ja orja.
+
+Kuvailkaamme mielessämme muutamia tavallisimpia perhekohtauksia. Monen
+vastuksen perästä on rouva Simmons vihdoin saanut mieleisensä sisäkön,
+oikean aarteen -- sievän, siistin, sukkelan ja taitavan. Rouva on
+seitsemännessä taivaassa. Mutta kaikki on katoavaista maan päällä!
+Vastatullut ei voita armollisen keittäjän suosiota, ja pilviä kokoontuu
+kodin taivaalle. Ensin kuuluu kyökistä hiljainen humu kuin etäinen
+ukkosen jyrinä; sitä seuraa parin päivän juro äänettömyys, ilman
+ollessa painostava, kuin lähestyvän rajuilman edellä -- ja lopullisesti
+puhkeaa pilvi. Ovi avautuu pauhulla perheen syödessä aamiaista. Sisäkkö
+ryntää itkien sisään kyökki-tyrannin seuraamana, joka vavisten, kasvot
+vihasta hehkuvina, huutaa vapisevalla äänellä:
+
+"Rouva on hyvä ja hankkii itselleen toisen palvelijan. Minä muutan ensi
+viikolla."
+
+"Miksi niin, Briitta, mikä teitä vaivaa?"
+
+"Mikäkö minua vaivaa. En koskaan ole kärsinyt tuollaisia suupaltteja
+talossa, enkä tee sitä vastakaan. Joka niitä suosii, pitäköön hyvänään,
+minä en rupea elämään heidän kanssaan, kyökissä on sellainen
+sekamelska, se kun tuppautuu silitysrautoineen kaikkialle."
+
+Nyt puhkee sisäkkö sanoihin, väittäen valheeksi kaikki syytökset, ja
+syntyy ankara ja raivokas riita, jonka kestäessä pieni, hento rouva
+Simmons parka on kuin kissanpoika keskellä ukkosilmaa.
+
+Keittäjä on varma voitostaan. Hän tietää suurten päivällisten olevan
+tulossa keskiviikkona, tietää emäntänsä aivan kykenemättömäksi niitä
+toimittamaan, ja että, olkoot asiat miten tahansa, täytyy heidän hänet
+lepyttää.
+
+Vavisten salaisesta harmista, eroittaa rouva Simmons parka kaiholla
+oivan sisäkkönsä. Emännälle oli hän mieleinen, mutta ei keittäjälle!
+
+Jos rouva Simmons nuoruudessaan olisi saanut sitä kokemusta, joka
+_teillä_ on, olisi hän nyt huoneensa haltija. Hän sanoisi tyynesti:
+"Elleivät palkkaamani palvelijat teitä miellytä, voitte muuttaa pois.
+Päivällisen otan omille hoteilleni." Ja hän _kykenisi_ siihen,
+rasittumatta tästä lisätyöstä. Taidollaan ja taloudentoimiin
+perehtyneenä pystyisi hän pian kasvattamaan jonkun reippaan älykkään
+palvelijan keittäjäksi, ja ennen kaikkia hän olisi valtijana omassa
+talossaan. Se emäntä, joka aikaisin tottuneella kädellään voi ohjata
+taloudenkoneistoa, missä ja milloin vain tarvitaan, ei koskaan joudu
+karkean, raakamaisen kyökkipiian komennettavaksi.
+
+Rouva Simmons ei lainkaan aavistanut mitä palvelijoilta saattaa vaatia
+määräajan tehtäväksi, ja ruoka-aineitten menekin suhteen on hän peräti
+tietämätön. Olisipa hän vain kuusi kuukautta elämässään johtanut
+talouttaan ja itse hoitanut ruokakomeroitaan, eipä häntä, kuten nyt,
+vaivaisi alituinen pelko rajattomasta tuhlauksesta ja ruoka-aineitten
+katoamisesta salaisia kanavia myöten kyökkipiian sukulaisille ja
+tuttaville. Hänen ei olisi pakko sokeasti uskoa niin ja niin monen
+sokurikilon, maitolitran ja munatiuvin talon välttämättömäksi menoksi,
+puhumattakaan maustimista ja viineistä, joita kotityranni päivittäin
+vaatii laitoksiinsa. Emäntä saa ainoastaan epäillä ja aavistaa, mutta
+puhua hän ei uskalla. Hän ei voi sanoa: "kyllä minä olen valmistanut
+tämän ruuan, tiedän tarkoin, mitä aineita se vaatii. Olen itse
+suorittanut tämän tehtävän, tiedän varsin hyvin, miten paljon aikaa
+siihen kuluu."
+
+Sanotaan, että siitä naisesta, joka on tottunut itse toimittamaan
+askareensa, tulee ankara emäntä. Hänellä on luja maa jalkainsa alla --
+häntä ei petetä helposti -- hän puhuu ja toimii suuremmalla varmuudella
+kuin emäntä, joka luottaa ainoastaan valtaansa; hän vaatii ankarasti
+sitä, mikä on hänelle tuleva, sietämättä epärehellisyyttä ja
+nenäkkäisyyttä. Näitten emäntien pääasiallinen vika on se, että
+vaativat palvelijoiltaan saman, minkä itsekin tekevät; ja sivistymätön
+ihminen, näet, ei talouden toimissa eikä missään muussakaan työssä, voi
+saavuttaa sivistyneen ja älykkään henkilön taitavuutta ja
+täydellisyyttä.
+
+Sotaretkillä on tehty huomio, että sivistyneet miehet, huolimatta
+hemmotellusta kasvatuksestaan, kestävät leirielämän vaikeuksia paremmin
+kuin karkeat työmiehet. Kehittynyt järki tietää miten on suojeltava ja
+varjeltava ruumista; miten työtä on tehtävä ja voimia säästettävä,
+mutta sitä ei kansan mies ymmärrä. Oppikoulua käynyt nuorukainen
+läpäisee niin muodoin terveenä vaivat, jotka tappavat ajattelemattoman
+työmiehen.
+
+Samoin sivistyneet, älykkäät, kotityössä kasvatetut naiset ymmärtävät
+säästää voimiaan käyttämällä niitä viisaasti. Pää säästää jänteitä, ja
+huolellisesti sekä viisaasti sovittelemalla suorittavat he ruumiillisen
+työnsä vähemmässä ajassa ja vähemmillä voimilla kuin muuten.
+Uusienglantilainen sananparsi sanoo: _Suorita työsi aamupäivällä_. Ja
+se työ, mihin tässä viitataan, veisi tavalliselta palvelijalta koko
+päivän aamunvalkenemisesta päivänlaskuun.
+
+Syrjäisessä pikkukaupungissa, jossa ei palvelijoita ollut saatavissa,
+asui muuan nainen. Hänen onnistui vihdoin toisesta kaupungista hankkia
+karkea maalaistyttö, suuriluinen koljo, vahvajänteinen, mutta
+aivoiltaan raskas ja tylsä. Parissa viikossa oli talo niin ylösalasin,
+että emäntä, joka oli heikko nainen ja lapsien ympäröimänä, huomasi
+hänen tuottavan enemmän vaivaa kuin hyötyä, ja eroitti hänet. Mikä nyt
+neuvoksi?
+
+Naapurin tytär oli onneksi naimisiin menossa ja tarvitsi rahaa
+myötäjäisiinsä. Rouvallemme ilmoitettiin, että neiti Muutama olisi
+suostuvainen tulemaan hänen luokseen -- ei palvelijana -- vaan
+palkattuna "apulaisena". Rouva oli kovin mielissään; ja heti ilmestyi
+perheeseen hoikka, sievästi vaatetettu nuori nainen, vakava, arvokas,
+mutta ei ollenkaan vaativainen. Sekä ruokapöydässä että kaikissa
+muissakin suhteissa oli hänen käytöksensä hienon naisen. Neiti Muutama
+ryhtyi heti työhön tässä kymmenhenkisessä perheessä, jossa oli
+lapsiakin neljä tai viisi kappaletta. Hän teki heti työsuunnitelman,
+asetti määräajat pesua, silitystä, leipomista ja siistimistä varten.
+Hän nousi aikasin, liikkui sukkelana askareissaan ja yhdessä päivässä
+oli likainen ja sekava keittiö saanut sen siistin ja soman leiman, joka
+on yleinen Uuden Englannin maataloissa.
+
+Kaikki oli puhdasta, kiiltävää ja paikoillaan, ja työ suoritettiin
+ajallaan. Iltapäivisin nuori apulainen aina istui somassa puvussa
+omassa huoneessaan, joko kirjoittamassa kirjeitä sulholleen, taikka
+ompelemassa myötäjäisiään. Näin näppärästi käy taloudenhoito, kun apuna
+on sivistynyt nainen, joka on tottunut itse askaroimaan. Tämä solakka,
+sievärakenteinen nainen tulee vielä hienon talon rouvaksi, ja Briitta
+saa hänestä vaativan emännän; mutta _häntä_ ei sisäkkö eikä kyökkipiika
+uskallakkaan uhata, tehtyään kerran yrityksen siihen suuntaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päästyäni näin pitkälle kirjoituksessani, panin sen syrjään illaksi,
+jolloin tyttäreni tapansa mukaan kysyivät minulta:
+
+"Onko isä kirjoittanut mitään tänäpäivänä?" Ja sitten seurasi harras
+pyyntö, että lukisin kyhäelmäni; ja minä luin heille tämän saman, jonka
+sinä, lukijani, juuri olet lopettanut.
+
+"No niin, isä", sanoi Jenny, "mutta mitä sinä oikeastaan tarkoitat.
+Luuletko tosiaankin, että olisi parasta meidän palata tähän vanhaan
+elintapaan, jonka olet meille selittänyt? Sinä osoitat meille pelkkiä
+varjopuolia toisaalla, ja näet vain valopuolia toisaalla. Eiväthän
+äidin palvelijat koskaan tuota sellaista puuhaa; kaikki sujuu niin
+hyvin meillä; ja ellemme olekkaan tuollaisia ihmeellisiä mallityttöjä,
+joita sinä kuvailet, tulee meistä kumminkin kelpo emäntiä uudemman ajan
+käsityksen mukaan."
+
+"Etpä tiedä mitä vastuksia äidilläsi oli voitettavina sinun ijälläsi",
+sanoi vaimoni. "Olen usein eläessäni toivonut omaavani mummovainajani
+tarmoa ja kykyä taloudenhoidossa. Mutta pelkäänpä, että nuo vanhanajan
+merkilliset naiset ovat kuin muinaiset lasimaalaukset -- joita ei
+kukaan enää osaa luoda. Äitini oli huonompi äitiään, ja minä taas
+äitiäni."
+
+"Ja Maria ja minä tulemme olemaan aivan takapajulla", sanoi Jenny
+nauraen. "Kumminkin pesen aina aamiaisastiat ja pyyhin joka päivä pölyt
+vierashuoneesta; olen aina pitänyt itseäni perin hyvänä emännän
+alkuna."
+
+"Sitäpä juuri väitänkin", sanoin. "Ihmisluonto on aina sama. Jokainen
+tekee vain sen, minkä olot pakoittavat häntä tekemään. Nuo vanhanajan
+esikuvalliset naiset olivat olojen kasvattamat. Yleensä vallitsi heidän
+piirissään palvelijain puute, ja siksipä kasvatettiin lapset pienestä
+pitäen työhön ja toimiin, ja jokaisessa taloudenaskareessa säästettiin
+aikaa mikäli mahdollista. Joka askel punnittiin, joka liike laskettiin;
+ja se, joka yhden askeleen sijaan otti kymmenen, menetti tykkönään
+'arvonsa'. Niin aikainen harjoitus oli tietysti omiaan karkaisemaan
+terveyttä ja kehittämään käytännöllisiä sielunvoimia. Taloudellinen
+puoli oli tarkoin järjestetty. Tottunut emäntä tiesi, kuinka monta
+puuta tarvittiin uunin kuumentamiseen, mikä ruokalaji vaatii vähimmin
+aineita, milloin leivokset olivat uuniin pantavat, milloin taas uunista
+otettavat. Hänellä oli kaikki niin selvillä, että hän saattoi omasta
+huoneestaan johtaa näitä toimiaan aivan matemaatillisella tarkkuudella.
+Ainoastaan aikainen harjaantuminen ja pitkällinen kokemus voi tuottaa
+sellaisia tuloksia. Jospa mummomme olisivat piirtäneet paperille
+kokemuksiaan lapsilleen ja lastensalapsilleen, olisi siinä meillä ollut
+perintö, joka olisi voittanut kaikki muut esi-isiemme perinnöt."
+
+"Sen vain tiedän", sanoi Maria, -- "että soisin saaneeni sellaisen
+kasvatuksen, soisin tietäväni kaikki, mitä taloudessa tarvitaan, ja
+olevani niin vahva ja taitava kuin nuo merkilliset naiset. Silloin ei
+minua niin peloittaisi aloittaa omaa taloutta. Olisin itsenäinen,
+ymmärtäisin johtaa palvelijoitani ja tietäisin mitä niiltä saa vaatia;
+ja, kuten itse sanoit, isä, en olisi riippuvainen heidän oikuistaan ja
+päähänpistoistaan."
+
+Tuumien näitä tyttäreni huolestuneita sanoja, tartuin kynään
+lopettaakseni kirjoitukseni.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tässä maassa on kansanvaltainen yhteiskunta-laitos poistanut sen
+masentavan painon, joka Vanhassa Maailmassa pakottaa palvelijat aina
+kulkemaan määrättyä uraa. He tulevat tänne kuvaillen maatamme
+jonkinmoiseksi vapauden maaksi, ja heidän käsityksensä vapaudesta ovat
+hyvin hämärät ja sekavat. He ovat suurimmaksi osaksi raakaa,
+oppimatonta irlantilaiskansaa; mutta peräti omituista on, että
+huolimatta tietämättömyydestään ja raakuudestaan he sittenkin ovat
+saavuttaneet kodissamme jonkinmoista menestystä. Mutta niin kauan kuin
+olemme heistä riippuvaiset, on joka kodissa alituisia palvelijain
+muutoksia ja vastuksia, alituisia väliaikoja, jolloin emännän täytyy
+itse tarttua ohjaksiin, olkoon hän siihen harjaantunut tai ei.
+
+Nykyjään alkaa nuori emäntämme uransa perin vaikeissa olosuhteissa.
+Ruumiinvoimiltaan on hän tavallisesti heikko -- eikä hänellä ole
+minkäänlaista kokemusta voimien säästämisessä. Hänellä ei ole
+aavistustakaan perheen ravintoa ja vaatteita koskevista asioista, ja
+hän ajattelee näitä töitä niin vastenmielisesti, että ne tulevat vain
+kahta vertaa ikävämmiksi. Hän ei voi niitä tykkönään välttää, sillä
+väliaikoina on hän pakoitettu niitä suorittamaan, mutta hän tekee ne
+laimeasti, huolimattomasti ja haluttomasti, enentäen siten työn
+raskautta.
+
+Jos jokainen nuori nainen opettelisi taloudenhoitoa ja kehittäisi
+ajoissa käytännöllisiä lahjojaan, pystyisi hän paremmin hallitsemaan
+palvelijoita, ja, heidän muuttaessaan, pääsisi hän kaikesta siitä
+kuluttavasta hermojen kidutuksesta, jota alituiset vastoinkäymiset
+taloudessa matkaansaattavat ja joka niin turmiollisesti vaikuttaa
+perheen terveyteen ja mieleen. Tämä on puoli elämässämme, joka kaipaa
+erityistä huomiota. Miksi emme voi punnita asiaa järkevästi?
+
+Meillä on tapana suurta maksua vastaan lähettää naisväkemme
+voimistelulaitoksiin harjoittamaan ja ojentelemaan toimettomia
+jäseniään. Tuntikausia voivat he loikoa pitkällään palkatun hierojan
+muokkaillessa heidän jalkojaan sekä taivutellessa heidän velttoja ja
+hervottomia käsivarsiaan ja muita jäseniään.
+
+Olisihan toki paljon miellyttävämpää ja huokeampaa, että nuoret tytöt
+lapsuudestaan alkaen kehittäisivät jänteitään lakaisemisella,
+tomuttamisella, silityksellä ja muilla kotoisilla askareilla, joita
+isoäitimme niin suurella menestyksellä harjoittivat. Naisen, joka ei
+näitä töitä halveksi, vaan väliaikoina pyöräyttäisi vielä rukkiakin, ei
+koskaan tarvitsisi turvautua voimisteluun, joka nykyjään on niin
+muodissa. Tuhlaustahan on palkata palvelijoita, jotta jänteemme
+veltostuisivat, ja sitten kääntyä voimistelijain puoleen saadaksemme ne
+uudelleen voimistumaan. Uskallanpa väittää, että mummomme viikossa
+harjoittivat kaikki liikkeet, jotka voimistelija suinkin saattaa
+keksiä, vieläpä he ne tekivät hyvillä tuloksillakin.
+
+Tämä kirjoitus on saavuttanut tarkoituksensa, jos ne naiset, jotka ovat
+oppineet ja harjaantuneet itse hoitamaan askareensa, tulisivat oman
+onnensa ja arvonsa tuntemiseen, ja oikein ymmärtäisivät asemansa suuren
+edun, vaikka se olisikin olojen pakoittama.
+
+
+
+
+VII.
+
+Mitä Amerikka voi tuottaa.
+
+
+Istuessani kirjoittamaan, ryntäsi ystävämme Rob Steffens sisään
+henkihieverissä, sanomalehti kädessä. "Tytöt hoi, teidän aikanne on
+käsissä! Te, naikkoset, saarnaatte meille aina uljuutta ja uhrautumista
+-- 'kuinka ihanata olisi kärsiä ja kuolla maansa edestä', -- nyt,
+tytöt, nyt pannaan isänmaanrakkautenne koetukselle."
+
+"Mitä kummaa nyt on tapahtunut?" sanoi Jenny, silmäillen uteliaana
+hänen olkapäänsä ylitse sanomalehteen.
+
+"Hyvästi, ulkomaiset tavarat", huusi Rob heiluttaen lehteä ilmassa --
+"hyvästi, eurooppalaiset silkit, pitsit, jalokivet, hansikkaat ja
+kaikki muut. Näin tässä on luettavana: -- 'On perustettu yhdistys, jota
+etupäässä senaattorien ja kenraalien vaimot kannattavat, kuten rouvat
+Butler, John P. Hale, Henry Wilson ynnä suuri joukko muita, yhdistys,
+jonka jäsenet sitoutuvat ostamaan ja käyttämään ainoastaan sisämaista
+tavaraa sodan kestäessä'."
+
+"Mitenkä se on mahdollista", sanoi Jenny.
+
+"Kuinka niin", sanoin, "pelkäätkö, ettet voi esiintyä kadulla kotimaan
+tuotteissa?"
+
+"Mutta hyvä herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, soma tyttö,
+joka parhaillaan oli meillä vieraisilla, "onhan se amerikkalainen
+tavara, jota voimme ostaa ja käyttää, peräti vähäpätöistä, eikö totta?
+Ajatelkaappas vain, voisiko Maria sisustaa huoneensa ilman ranskalaisia
+seinäpapereita ja englantilaisia mattoja? Amerikkalaiset seinäpaperit
+ovat niin perin tavallisia, ja mitä kotimaisiin mattoihin tulee, tietää
+jokainen, että ne väriltään ovat perin huonot. Ja eikö hienon naisen
+tule käyttää hansikkaita? Mutta sen lapsikin tietää, ettei niitä meillä
+valmisteta."
+
+"Muistelen usein kuulleeni", aloitin, "muutamien kaunottarien toivoneen
+olevansa miehiä, osoittaakseen millä innolla he uhraisivat kaikki
+isänmaansa alttarille; elämänsä ja terveytensä, kaiken uhraisivat he,
+ylvästellen haavoistaan ja mustelmistaan; riemulla kadottaisivat he
+oikean kätensä ja ontuisivat lopun ikäänsä raajarikkoisina. Niin,
+kaiken tämän he tekisivät, jos olisivat _Pekka tai Paavo_, ja voisivat
+palvella armasta isänmaataan."
+
+"Niin", sanoi Rob, "tämä se on sitä naisellista isänmaanrakkautta!
+Tytöt eivät koskaan siekaile hypätä alas jyrkänteiltä tai heittäytyä
+kuiluihin, mutta käydä vanhanmuotisessa hatussa ja pumpulikäsineissä,
+siihen he eivät suostu -- ei edes armaan isänmaansa hyväksi. Olkoonpa
+sotakassassa rahaa tai ei, rakkaat sielut tarvitsevat kaksikymmentä
+kyynärää silkkiä pukuunsa -- sen vaatii muoti, näet."
+
+"Kylläpä sinä, Rob, osaat laverrella", sanoi Maria. "Onko meitä koskaan
+kehoitettu moisia uhrauksia tekemään ja olemmeko niistä kieltäytyneet?
+Ja löytyyhän esimerkkejä siitä, että naiset ovat suostuneet luopumaan
+puvuistaan, muodista ja monesta muustakin seikasta hyvän asian vuoksi."
+
+"Löytyy kyllä", sanoin, "onhan historia kaikkina aikoina kertonut
+naisista, jotka vaaran hetkellä ovat uhranneet kaikkensa maansa eteen.
+Karthagon naiset eivät ainoastaan antaneet jalokivensä ja koristuksensa
+kaupungin piiritystilassa ollessa, vaan viime hädässä leikkasivat he
+vielä hiuksensakin joustenjänteiksi. Unkarin ja Puolan naiset möivät
+maansa ahdistustilan aikana jalokivensä ja hopeansa kantaen rauta- ja
+lyijykoristeita. Oman vapautussotamme aikana käyttivät naisemme
+karkeita kotikutoisia vaatteita sekä joivat apilateetä -- ja
+kuitenkin on teekuppi naiselle niin rakas. Nyt tämänkin sodan aikana
+['Pikku haltijain' amerikkalainen alkuteos painettiin vuonna 1864
+pohjoisamerikan sisällisen sodan raivotessa] ovat eteläisten valtioiden
+naiset ratkoneet mattonsa sotilaille peitteiksi ja alistuneet
+nurkumatta kaikenmoisiin nöyryyttäviin kieltäytymyksiin."
+
+"Niin he ovat tehneet", myönsi vaimoni, "ja pohjoisvaltioiden naiset
+eivät ole samoin menetelleet syystä, etteivät ole käsittäneet sitä
+tarpeen vaatimaksi. Pohjoisvaltiot ovat aina tehneet kukoistavan ja
+varakkaan vaikutuksen, rahaa on ollut niin viljalta, että meidän on
+ollut hyvin vaikea käsittää kauhean ja hävittävän sodan raivoavan.
+Ainoastaan silloin, kun suurten taistelujen jälestä luettelo kuolleista
+ja kaatuneista on ollut maata kiertämässä, olemme ymmärtäneet sodan
+rasittavan maata. Naiset, jotka ovat tuhlanneet summia pitseihin,
+jalokiviin ja silkkiin, eivät ole älynneet tekevänsä väärin. Heillä on
+ollut rahoja yllinkyllin ja kiusauksia silmäinsä edessä."
+
+"Olen aivan varma", sanoi Jenny, "että monet naiset, jotka ostavat
+ulkomaan tuotteita, olisivat jättäneet sen tekemättä, jos vain olisivat
+luulleet sillä auttavansa maataan. Mutta ostaessani hansikkaita, haluan
+tietysti paraimpia, kestävimpiä ja hienoimmannäköisiä, ja ne ovat aina
+ranskalaisia."
+
+"Mutta", sanoi neiti Featherstone, "en koskaan ole ymmärtänyt, miksi
+ihmiset kohdistavat harrastuksensa ainoastaan oman maan tuotteisiin.
+Tiedän, että Englannin tehtailijat ovat osoittaneet suurta suosiota
+meidän maamme tuotteille, samoin ranskalaiset silkkitehtailijat ja
+käsityöläiset -- niin olen ainakin kuullut; miksi emme mekin osoittaisi
+pitävämme arvossa heidän tavaroitaan, varsinkin, kuin he usein
+valmistavat tuotteita, joita täällä ei tehdä."
+
+"Nuo ovat järkeviä mietteitä", arvelin minä, "ja ansaitsevat rehellisen
+vastauksen. Jospa maamme aineellinen tila olisi kukoistava ja
+hyvinvoipa, en suinkaan pitäisi pahana, että käyttäisimme rikkauttamme
+harrastamalla etevää teollisuushaaraa muissa maissa; tässä suhteessa
+meidän on pitäminen koko maailmaa isänmaanamme, ja ilolla katseleminen
+ja auttaminen sen toimeentulon ja varojen kasvamista. Mutta maamme on
+nykyjään samassa tilassa kuin perhe, jonka tuki on kuolemansairaana, ja
+joka tähän sairauteen on uhrannut kaikki varansa. Viisainta, minkä nyt
+taidamme tehdä, on pysyytyä yhdessä. Kaikki tulomme ovat käytettävät
+omiin tarpeisiimme, emme saata luovuttaa mitään toisille perheille,
+meidän on itsemme eläminen, on päästävä pälkähästä ja pysyminen
+pystyssä. Mutta voidaksemme niin tehdä ovat kaikki varat, mikäli
+mahdollista, pidätettävät rajain sisällä.
+
+"Jos annamme oman kullan virtailla Eurooppaan, rohkaisemme sen kunnon
+käsityöläisiä, mutta aikaansaamme oman väkemme piirissä ahdinkoa ja
+kalliita hintoja, ja vähennämme siten varoja, joita tarvitsemme suureen
+taisteluun kansallisen olemuksemme puolesta. Jos sama summa, jonka
+uhraamme ulkomaisiin tuotteisiin, joutuisi omien tehtailijaimme käsiin,
+olisi kasvavien sotakulunkien peittämiseksi tarvittava summa
+saatavissa."
+
+"Mutta isä", sanoi Jenny, "olen aina käsittänyt, että suuri osa
+valtiovaroistamme saadaan ulkomaan tuotteiden tullista, ja siksi
+luulin, että mitä enemmän ulkomaan tavaraa tuodaan maahan, sitä
+parempi."
+
+"No niin", virkoin, "jokaisesta sadastatuhannesta dollarista, jonka
+lähetämme ulkomaille, suoritamme valtiolle kymmenentuhatta; siinä
+maamme voitto; -- annamme kultamme valua laajana virtana muille maille
+ja kaivamme valtiolle vain pienen sivuojan."
+
+"Olettepa kyllä oikeassa", lausui neiti Featherstone, "_mutta mitä
+Amerikka voi tuottaa_? Tuskin mitään muuta, kuin tavallista kattuunia."
+
+"Pyydän tuhannesti anteeksi, pikku neitiseni", sanoin, "siinäpä juuri
+erehdytte, te ja monet muut. Teidän vanha rakkautenne ulkomaan tavaraan
+on sokaissut teidät niin, ettette enää tiedäkkään mitä kotosalla on
+saatavissa. En ollenkaan soimaa ihastustanne ulkomaisiin tuotteisiin.
+Se ei suinkaan ole mikään erityisesti amerikkalainen ominaisuus; se on
+yhteinen kaikille kansoille. Luonteemme runollinen puoli suosii sitä,
+joka tulee luoksemme etäältä, muistuttaen niistä kaukaisista maista,
+joissa olot ovat toisenlaiset kuin meikäläisten olot. Englantilaiset
+kaunottaret himoitsevat ranskalaisia pitsejä ja ranskattaret taas
+päinvastoin, ja ranskalainen keikailija ylvästelee englantilaisella
+räätälillään.
+
+"Me amerikkalaiset matkustamme paljon, ja epäilen, nauttiiko mikään muu
+kansa matkoillaan kuten me. Verrattuna Vanhan Maailman koteihin, ovat
+meikäläisten yksinkertaisemmat; rahamme ovat helposti saatavissa, ja
+matkoillamme olemme hyvin runsaskätiset.
+
+"Joka maassa vietämme niin hauskoja ja iloisia hetkiä, että kiinnymme
+seutuihin siellä. Tilatessamme Pariisista pukumme, jalkineemme ja
+hansikkaamme, emme tee sitä pelkästä turhamaisuudesta, vaan
+muistellaksemme mielessämme ihania, hauskoja hetkiä tässä
+suihkulähteitten ja bulevaardien kaupungissa. Siksipä ovat ihmiset niin
+innostuneet ulkomaan tuotteista, etteivät muistakkaan kotimaan
+teollisuutta. Useimmat ovat siinä varmassa luulossa, ettei oivallista
+taskukelloa saa muualta kuin Genevestä tai Lontoosta, että hyvien
+mattojen tulee olla englantilaista ja aistikkaiden seinäpaperien
+ranskalaista työtä, sekä että flanellia ja hienoa verkaa saadaan vain
+Ranskasta, Suur-Britanniasta tai Saksasta."
+
+"Niin on tosiankin asian laita", sanoi neiti Featherstone, "ainakin
+minä olen ollut siinä luulossa; en ole koskaan kuullut amerikkalaisista
+taskukelloista puhuttavan; se on ihan varma."
+
+"Siis", virkoin, "ette ole lukenut ystävämme George W. Curtisin
+kirjoittamaa kirjoitusta Walthamin taskukelloista, viimevuotisen
+'Atlannin' tammikuun numerossa. Vakuutan teille, että meillä Amerikassa
+valmistetaan taskukelloja, jotka työn hienouden ja täsmällisyytensä
+puolesta vievät voiton Sveitsin ja Englannin tehtaista. Teidän tulee
+lukea se kirjoitus ja joskus tehdä pieni matka Walthamiin, niin
+muutatte kokonaan ajatuksenne."
+
+"Mitä taas miestenpukuihin tulee", sanoi Rob, "tiedän hienoimpien ja
+paraimpien pukujen usein olevan amerikkalaista työtä, vaikka käyvät
+ulkomaisista, että menekki olisi suurempi."
+
+"Tämä todistaa", virkoin, "miten tärkeä yleinen kannatus on
+amerikkalaisille tuotteille. Tavaran menekki edistää teollisuutta.
+Muotikuninkaan alkaessa kysellä kotimaan tuotteita ranskalaisten ja
+englantilaisten sijaan, hämmästyy hän, nähdessään mikä kaunis varasto
+amerikkalaisia tuotteita jo on kaupassa. Oman käden työn ei enää
+tarvitse lymytä ulkomaisten nimien turviin, ja saamme nähdä, ettei
+amerikkalaisen _gentlemannin_ tarvitse luoda silmänsä vieraaseen maahan
+pukeutuakseen arvonsa mukaisesti. Olen aivan vakuutettu, ettei meidän
+tarvitse tilata verkaa eikä muitakaan hienoja villakankaita ulkomailta
+-- ja että hattumme ja jalkineemme vievät voiton Euroopan tuotteista.
+Tekisipä mieleni lähettää johonkin maailmannäyttelyyn amerikkalaisen
+_gentlemannin_ kiireestä kantapäähän oman maansa tuotteisiin puettuna
+ja taskussa amerikkalainen kello -- silloin näkisimme eiköpä hän vain
+vetäisi vertoja mille muukalaiselle herrasmiehelle hyvänsä."
+
+"Huoneiden sisustuksessa taas", puhui vaimoni, "alkavat amerikkalaiset
+matot kaikissa suhteissa olla englantilaisten veroiset."
+
+"Niin", sanoin, "ja päälle päätteeksi kudotaan englantilaiset
+brysselimatot amerikkalaisilla kangaspuilla. Maamiehemme Bigelow
+matkusti Englantiin tutkimaan matonkutomistaitoa, otaksuen oppilaana
+saavansa vapaasti tutkia sen salaisuuksia. Mutta kun hänet
+pikkumaisesta kateudesta suljettiin tehtaista, otti hän kyynärän verran
+mattokangasta, purki sen kärsivällisesti lanka langalta, punnitsi,
+laski ja sovitteli, kunnes hän keksi ne kutomakoneet, joiden avulla
+parhaat matot koko maailmassa nykyjään valmistetaan. Tehtailijamme
+eivät säästele vaivojaan pysyytyäksensä brittiläisten virkaveljiensä
+rinnalla; meidän on vain vapautuminen vanhoista ennakkoluuloista,
+yhdyttävä isänmaalliseen liikkeeseen ja opittava tuntemaan oma kykymme.
+Tehtaamme edistyvät vuosi vuodelta. Käsityöläisemme ja tehtailijamme
+työskentelevät innolla, uutteruudella ja taidolla ja ovat tehneet
+äärettömiä edistyksiä näinä viimeisinä viitenä vuotena."
+
+"Mutta ranskalaiset seinäpaperit", sanoi neiti Featherstone, "vievät
+voiton kaikista muista."
+
+"Siihen en ollenkaan myönny", sanoin varmasti, "kukkaismalleissa tosin
+ranskalainen piirustus ja työ vie voiton kaikista muista -- kukkain
+muodot, köynnökset ja lehdet ovat hienon ja varman taiteen luomat ja
+tuloksia tarkoista kasvitieteellisistä tutkimuksista, emmekä me
+Amerikassa vielä semmoisiin pysty. Mutta mitä värien moninaisuuteen
+sekä vivahduksiin tulee, ovat meidän seinäpaperimme ainoat laatuaan, ja
+kultauksemme on sekä värinsä että kiiltonsa puolesta parempaa kuin
+ulkomaisissa papereissa; samoin ovat samettipaperimme loistavat.
+Tiedustelkoot vain ne, jotka kotiaan sisustavat, amerikkalaisia
+tuotteita ja heidän hämmästyksensä on oleva suuri. Aloittakaamme
+Cambridgen lasitehtaasta. Onhan meillä hienoja hiottuja laseja ja
+kristalleja, kaikenvärisiä ja -muotoisia, aivan yhtä hyviä kuin
+eurooppalaisetkin ja paljoa halpahintaisempia. Sekä Bostonissa että
+New-Yorkissa harjoitetaan porsliinimaalausta niin suurella
+menestyksellä, että tuskin voi eroittaa niitä hienoimmista
+ranskalaisista ja englantilaisista alkuteoksista; pistäytykää vain
+kunnon naapurimme Briggsin luo, täällä vastapäätä. Porsliinia ei tosin
+vielä valmisteta Amerikassa, mutta maalauksia tehdään Euroopasta
+tuotuihin tavaroihin. Pöytäastiamme tulevat vielä vuosikausia olemaan
+eurooppalaisia, mutta niitä lukuunottamatta vaatii huoneittemme
+paperoiminen ja sisustaminen kotimaan tuotteilla hyvin vähän
+kieltäytymistä. Tässä täytyy minun vielä lausua sananen bostonilaisten
+taidenikkarien hyväksi. Parhaat bostonilaiset huonekalut ovat niin
+aistikkaat, niin puhdastyyliset, että ne tosiaankin ovat miltei
+taidetta. Käsityöläisemme ovat perinpohjaisesti tutkineet ulkomaisia
+malleja ja omistaneet niistä sen, mikä paraiten soveltuu meikäläisiin
+oloihin. Emme siis ollenkaan tarvitse eurooppalaisia huonekaluja."
+
+"Mutta", sanoi neiti Featherstone, "yksi asia on varma -- ranskalaiset
+hansikkaat ovat ehdottomasti parhaat kaupassa, vai kuinka."
+
+"En tahdo vahingoittaa asiatani liiallisella innostuksella", sanoin,
+"olen seurustellut kyllin kauan siropukuisten naisten kanssa,
+puhuakseni asianomaisella kunnioituksella ranskalaisista hansikkaista
+-- ja täytyy tunnustaa, että jos niistä luovutte, kannatte suuren ja
+todellisen uhrin isänmaan alttarille. Mutta Amerikassakin on jo kauan
+valmistettu hansikkaita ja myyty kaupassa ranskalaisina. Kuulin
+hiljakkoin hyvin kauniita glaseehansikkaita valmistettavan
+Watertownissa ja Filadelfiassa. Kasvava menekki laajentaisi ja
+kehittäisi pian tätäkin teollisuushaaraa. Jos amerikkalaiset
+naiset päättäisivät käyttää ainoastaan kotimaisia hansikkaita,
+alkaisi tehtaita nousta kuin sieniä sateella. Miten syntyivät
+krinoliinitehtaat? Naiset tahtoivat krinoliineja -- krinoliineja tai
+kuolemaa -- ja tuota pikaa syntyi tehtaita, ja krinoliineja oli kuin
+hiekkaa meren rannalla."
+
+"Niin", virkkoi neiti Featherstone, "ja jos totta puhun, ovat
+amerikkalaiset krinoliinit ainoat kunnolliset. Asuessamme Pariisissa,
+haimme pitkin ja poikki saadaksemme niiden kaltaisia, ja viimein
+kirjoitimme kotiin, että lähettäisivät meille muutamia."
+
+"Niin, niin", sanoin, "annas kun jotain kauppatavaraa vain hyvin
+kysytään, kyllä sitä ilmestyy."
+
+"Mutta nauhoja ei Amerikassa valmisteta", muistutti neiti Featherstone.
+
+"Pyydän anteeksi, neiti kulta, Bostonissa on jo olemassa nauhatehdas,
+samoin New-Yorkissa. Sitäpaitsi valmistetaan Bostonin läheisyydessä
+roomalaisia silkkisaaleja. Siinä näette, ettei nauhateollisuus ole
+niinkään takapajulla Amerikassa; olisipa se kukoistavassakin tilassa,
+jos se vain yleisön puolelta saisi enemmän kannatusta.
+
+"Tuhansittain pikkuisia naistarpeita voisivat omat tehtailijamme
+hankkia. Meidän valkoiset lankamme ovat yhtä hyvät kuin Englanninkin,
+ja värillinen parempi kuin ulkomaan. Nuppineuloja, nappeja ja hakasia
+on meillä viljalta. Amerikkalaisia olkihattuja on runsaasti kaupassa,
+ja ne ovat aivan yhtä kauniit, mutta halvemmat kuin ulkomailta tuodut.
+
+"Sen kyllä myönnän, ettei kotimaisia silkkikankaita juuri vielä ole
+saatavissa. Mutta Connecticutissa valmistetaan sangen kaunista
+foulardisilkkiä ynnä silkkilankaa. Ei siis silkkiteollisuuskaan ole
+näyttäytynyt mahdottomaksi maassamme ja suotuisissa suhteissa
+kehittyisi sekin suuresti, vaikka emme vielä voisikaan lukea silkkiä
+eikä pitsejä oman maamme tuotteisiin.
+
+"Mutta mitäpä siitä. Eihän se ole mikään elämänkysymys. Ja saattaahan
+naispuku olla aistikas, olematta silkkiä. Onhan meillä niin kosolta
+kauniita kotimaisia pukukankaita; kelpaisipa meidän muodin määrääjäimme
+niitä käyttää. Ja ylevämpää tarkoitusta varten, kuin maataan
+auttaakseen sen suuressa hädässä, voi tuskin pukeutuakaan. Eihän
+naisten tarvitse sitoutua elinkautisiin lupauksiin -- kysymys on vaan
+tilapäisestä hätäavusta pahimmassa pulassa. Soisimme naisten antavan
+etusijan kotimaan tavaroille, milloin niitä on saatavissa. Naiset,
+jotka sairaanhoito-toimessa ja monessa muussa tehtävässä ovat uhranneet
+niin paljon, eivät toki kieltäytyne niin pienestä uhrauksesta niin
+suurelle asialle.
+
+"Tässä voi jokainen nainen olla avullisena. Mennessään myymälään
+kyselemään amerikkalaista tavaraa auttaa hän jo meidän asiamme
+menestystä. Hän tuo ilmi mielipiteensä ja isänmaalliset tunteensa,
+yhtyen täten siihen liikkeeseen, jonka silmämääränä on kehittää ja
+kohottaa oman maan varoja. Niin opimme tuntemaan omaa maatamme. Opimme
+antamaan arvoa omille voimillemme -- ja jokainen hyödyllinen työ on
+kantava hedelmänsä ja kukoistava. Emmekä ole tässä suuressa taistelussa
+köyhtyneet, nolostuneet, emmekä rikkiraastetut, vaan kehittyneet ja
+vaurastuneet. Ilolla voimme sitten uudelleen aloittaa yhteyttä toisten
+kansojen kanssa ja tyydytämme aistiamme ulkomaisilla tuotteilla,
+voidessamme mekin vuorostamme lähettää heille omia tuotteitamme."
+
+"Kunniani kautta", sanoi neiti Featherstone, "puhuttehan kuin olisi
+Heinäkuun neljäs päivä! [Yhdysvallat julistettiin itsenäisiksi Heinäk.
+4 p. 1776.] Minä alistun. Olen kääntynyt oppiinne ja tästälähin olen
+liittolaisistanne ankarin".
+
+"Oikein!" huudahdin.
+
+Ja sinä, suloinen naislukijani, toivon sinunkin tähän yhtyvän. Voit
+hyödyttää maatasi -- se on vallassasi. Mene myymälään varustamaan
+itseäsi ja perhettäsi kotimaisilla tarpeilla. Vaadi itsepintaisesti
+niitä, ja tiedustele kaiken alkuperää, mitä sinulle näytetään.
+Vallankumouksen aikana Uuden Englannin johtavat naiset pitivät iltamia,
+joissa naiset esiintyivät kotikutoisissa vaatteissa ja joivat
+apilateetä. Muodikas on kaunista, ja sinä suloinen, viehkeä ystäväni,
+voit luoda jotain kaunista keksimällä uusia muoteja.
+
+Miksi ovat kasimirisaalit niin suuressa arvossa? Eivätkö ne väriltään
+usein ole sekavia ja liiaksi koreita? Ovat, mutta ne ovat viimeistä
+muotia. Suloinen lukijani, saata oman maasi tuotteet muodikkaiksi;
+määrää, että raha kädessäsi on käytettävä uljaitten veljiesi,
+amerikkalaistemme hyväksi, jännitä kaikki voimasi ylläpitääksesi ja
+kohottaaksesi kansaasi. Mitä olet sinä ilman maatasi? Amerikkalaisena
+on ainoa arvo, minkä saavutat, syntymämaasi arvo. Ainoa kunniamerkkisi
+on oleva sen loistava tähti. Tämä taistelu ratkaisee, tulevatko nämä
+tähdet olemaan kunniamerkkinä sinulle ja lapsillesi. Amerikan naiset,
+maamme toivoo kaikkein naisten täyttävän velvollisuutensa!
+
+
+
+
+VIII.
+
+Säästäväisyys.
+
+
+"Meidän naisten", alkoi Jenny pyörittäessään kädessään pientä hattua,
+johon hän juuri oli kiinnittänyt kaikenmoisia nauharuusuja, sulkia,
+solmuja ja muita tarpeita, joita naiset nimittävät niin ihmeellisillä
+nimillä -- "meidän naisten täytyy oppia säästäväisyyttä. Siinä ei
+kyllin, että tyydymme vaan oman maan tuotteisiin, meidän täytyy
+muutenkin olla säästäväisiä. Katsoppas tätä hattua -- olen maksanut
+siitä vain kolme dollaria kaikkineen; ja Sofia Page osti tänä aamuna
+rouva Meyeriltä englantilaisen hatun viidellätoista dollarilla. Eikä se
+minusta ole rahtuakaan tätä hienompi. Tämän minä olen sommitellut
+kotona olevista aineista, nauhoista olen vain maksanut vähän, samoin
+muodon uudistamisesta, -- mutta näettekö mitenkä tyylikäs hattu minulla
+on!"
+
+"Ihastuttava! Suloinen!" huudahti neiti Featherstone. "Jenny kulta,
+sinun pitäisi mennä naimisiin köyhän pastorin kanssa; jos saisit
+rikkaan miehen, menisivät aivan hukkaan hyvät humalat."
+
+"Annappas minun nähdä", virkoin. "Tahdon ihaella järkeni avulla. Eihän
+tämä ole sama, jota eilen käytit?"
+
+"Eihän toki, isä! Tämä tuli juuri valmiiksi. Eilinen viheriäsulkainen
+oli baretti; tämä on kapottihattu."
+
+"Mikä?"
+
+"Kapotti. Isä, elä luulekkaan ymmärtäväsi näitä asioita."
+
+"Entäs se pieni musta hattu, tulipunaisine pystyhöyhenineen."
+
+"Se on ratsastushattuni sotilastöyhtöineen."
+
+"Maksaako se mitään?"
+
+"Se oli hyvin halpa, isä kulta. Neiti Featherstone muistaa kyllä, että
+sain baretin polkuhinnasta, ja sulka on viimevuotinen. Ratsastushattuni
+on vanha valkoiseni, jonka olen värjännyt. Tiedäthän, isä, että aina
+säästän tavaroitani vuodesta toiseen."
+
+"Vakuutan teille, herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, "etten
+eläissäni ole nähnyt niin säästäväisiä tyttöjä kuin teidän tyttärenne;
+on ihan ihmeellistä, kuinka kekseliäitä he ovat puvussaan. Mitähän
+ihmettä he tekevätkään? Minä en ikinä tule toimeen niin vähällä."
+
+"Niin", sanoi Jenny, "olen ostanut vain yhden uuden hatun. Isä,
+soisinpa sinun istuvan meidän paikallamme kirkossa, että näkisit
+Fieldersin neidet. Olemme laskeneet heillä olevan kuusi uutta hattua
+henkeä kohti -- uusia, kuuletko, suoraapäätä muotikaupasta; ja viime
+sunnuntaina oli heillä viehättävät harsohatut! Eivätkö ne olleet
+viehättävät, Maria? Ensi sunnuntaina heillä ihan varmaan taas on
+toiset."
+
+"Niin", sanoi neiti Featherstone, "heidän isänsä on hiljakkoin
+voittanut miljoonan pörssikeinotteluilla."
+
+"Minusta", puheli Jenny, "minusta sellainen ylellisyys näinä aikoina on
+häpeällistä."
+
+"Niinkö luulet", sanoin, "minä puolestani olen aivan varma siitä, että
+Fieldersin neidet pitävät itseään mallikelpoisen säästäväisinä."
+
+"Isä kulta! siinä sinä taas olet paradoksinesi! Kuinka voit semmoista
+sanoa?"
+
+"Olisin valmis lyömään vetoa hansikkaparista", sanoin, "että Fieldersin
+neidet pitävät vaatevarastoansa varsin epäkuntoisena, syystä, että he
+ovat ostaneet ainoastaan kuusi hattua. Ellei isänmaa olisi hädässä,
+olisi heillä, kuten Sibthorpen neideillä kolmekymmentäkuusi
+varastossaan. Jos saisimme olla läsnä Fieldersien salaisissa
+keskusteluissa, voisimme epäilemättä todistaa, että heillä joka päivä
+on suuria kiusauksia voitettavina ja että heidän pukunsa heidän
+mielestään ovat ala-arvoiset ja kauheat, ja että he nykyhetken
+ahtaitten olojen pakosta elävät säästäväisesti. He moittivat neitejä
+Sibthorpea, jotka esiintyvät joka päivä uusissa hatuissa, käyttäen yhtä
+hattua vain pari kolme kertaa. He osoittavat mielestään suurtakin
+kieltäytymistä käyttäessään ainoastaan kahdeksantoista dollaria
+maksavia harsohattuja, vaikka muotikauppias houkutteli heitä noilla
+suloisilla neljänkymmenenviiden dollaria maksavilla. He käyskentelevät
+ylvästellen neitseellisestä vaatimattomuudestaan, lujasti päättäneinä
+pysyä erillään ylellisyyden pyörteestä, menetelkööt muut ihmiset miten
+hyvänsä."
+
+"Tiedätkö, Jenny", sanoi neiti Featherstone, "luulenpa isäsi olevan
+oikeassa. Olin vanhemman neiti Fieldersin luona tässä hiljakkoin, ja
+hän selitti minulle oikein häpeävänsä pukuaan, mutta sanoi tulleensa
+huomanneeksi, että säästäväisyys on välttämätöntä. 'Voisimme ehkä kyllä
+uhrata pukuumme enemmän kuin moni muu', hän sanoi, 'mutta annan
+ennemmin rahani sairaanhoito-yhdistykselle'."
+
+"Sitäpaitsi", sanoin minä, "tuon esiin toisenkin epäväitteen; otaksun
+nim. ihan varmaan, että löytyy ihmisiä, jotka tyttäreni nähtyään
+päivittelevät heidän komeita hattujaan, vaikka ne ovat uudestaan
+muovaellut viimevuotisista."
+
+"Silloin he eivät ymmärrä tuon taivaallista", sanoi Jenny päättävästi,
+"sillä muotiasioissa ei voi kukaan olla Mariaa ja minua
+kohtuullisempi."
+
+"Minun nuorena ollessani", sanoi vaimoni, "sai hyvästi vaatetettu tyttö
+uuden hatun keväällä ja toisen syksyllä; -- siinä hänen varastonsa.
+Arkipäivisin, vaihtelun vuoksi ja uuden säästämiseksi, käytettiin
+vanhoja hattuja. Isäni oli hyvissä varoissa, mutta minulla ei ollut
+enempää, enkä halunnutkaan. Keväällä ostin itselleni kaksi paria
+hansikkaita, tummat ja vaaleat ja käytin niitä kaiken kesää. Samoin oli
+minulla talvella kahdet, niihin vielä luettuna kaksi paria valkoisia
+glaseehansikkaita, jotka huolellisesti hoidettuina, kestivät kaikissa
+kutsujaisissa. Ei juolahtanut päähänikään vaatia kolmea hattua joka
+kevät, ja kumminkin pidettiin minua sirona tyttönä, joka pukeutui
+sievästi. Mutta nykyaikaan on nuorella naisella, vaikka hänellä onkin
+lieri-, kapotti- ja ratsastushattu, suuri huoli kevät-, kesä- ja
+talvipäähineistään. Hansikkaita ostetaan tusinoittain, ja mitä
+pukuihin tulee, ei niihin tuhlattavien kankaiden paljoudessa ja
+koristuksissa ole mittaa eikä määrää. Siihen aikaan pitivät vanhemmat
+seitsemänkymmentäviisi dollaria vuodessa reimana summana tyttäriensä
+pukuja varten. Minulla oli satanen, ja minut laskettiin rikkaaksi,
+autoinkin parasta ystävääni Saara Evansia, joka sai isältään vain
+viisikymmentä dollaria. Meistä kaikista tämä summa oli kovin vähäinen,
+mutta hän oli aina hyvin soman näköinen, hyvät ystävät kun häntä
+auttoivat."
+
+"Kuinka voi tyttö pukeutua siististi viidelläkymmenellä dollarilla?"
+kysyi Maria.
+
+"Hänellä oli kaksi valkoista hametta, toinen musliinia, toinen
+batistia, jotka erivärillisine nauhoineen käytettiin kaikissa
+juhlatilaisuuksissa. Silkkihame tehtiin siihen aikaan kymmenestä
+kyynärästä, ja musta silkkihame kohotti melkoisesti naisen
+vaatevaraston arvoa. Kun semmoinen kerran oli saatu, varottiin sitä
+tarkasti ja se kesti vuosikausia. Vielä kuului pukuvarastoon pari
+kattuunista aamupukua ja mirinokankainen talvihame. Kaulukset,
+peleriinit ja kalvostimet olivat kaikki omaa työtämme, useimmiten hyvin
+kaunista reikäompelua. Tytöt olivat yhtä sievät kuin nytkin, jolloin
+neljä- ja viisisataa dollaria vuosittain ei riitä heidän tarpeisiinsa."
+
+"Mutta, äiti kulta, emmehän me kuluta läheskään niin paljoa --, meidän
+vaatetussummamme on jotenkin vaatimaton, ellei juuri niin pieni kuin
+sinun oli", sanoi Maria. "Mutta ymmärräthän, että seuraelämän
+vaatimukset ovat erilaiset. Luuletko tosiaankin meidän nykyaikana
+voivamme pukeutua niin huokeasti kuin sinä nuoruudessasi."
+
+"En, sitä en luule, ainakin tuottaisi se teille suurempia uhrauksia,
+kuin soisin teidän tekevän. Minusta muodin vaatimukset, ainakin mitä
+naisten pukuihin tulee, ovat tarpeettoman ylelliset, vaikka en tiedä,
+missä suhteessa niitä käy supistaminen. Ne kallistavat perheen
+ylläpitoa niin, että nuoret miehet karttavat naimista. Nuori mies,
+jolla on kohtuullisen hyvät sisääntulot voisi epäilemättä solmia
+ikuisen liiton naisen kanssa, joka pukeutuisi siistinnäköiseksi
+seitsemälläkymmenelläviidellä dollarilla vuodessa, mutta hänen
+lemmityllänsä on ainakin neljänsadan dollarin vuotuiset menot, eikä
+siis voi avioliitosta olla puhettakaan. Naiset alkavat niin takertua
+koruihin ja elämän pikkutarpeisiin, ettei heidän ole ajatteleminenkaan
+naimista muiden kuin hyvin varakkaiden kanssa."
+
+"Te laskette naisten pukuihin hyvin vähän rahaa", sanoi neiti
+Featherstone, "vakuutan, että monet naiset vuotuisesti kuluttavat
+tuhannen dollaria, olematta hienomman näköiset kuin teidän tyttärenne."
+
+"Siitä olen ihan vakuutettu", sanoin. "Aseta itsellesi määrätty ohje,
+seuraa muodin vaatimuksia, siinä se on. Niinpä, tytöt, äitinne
+nuoruudessa puhuttiin hansikkaparista, nyt puhutaan tukuista -- silloin
+puhuttiin kevät- ja syksypäähineistä -- nyt pitää olla yksi joka
+vuodenaikaa varten. -- Heidän hattunsa ovat kuin kuukausruusut, jotka
+puhkeevat joka viikko uuteen nuppuun."
+
+"Niin", sanoi vaimoni, "ja kaikki muotikeksinnöt omistetaan heti,
+muutetaan ja parannetaan, joten melkein joka kuukausi on jotain
+uudistettavaa. Kesäkuun nutut himmentävät toukokuun vaipan, kesäkuun
+napit ovat heinäkuussa aivan vanhankuosiset ja heinäkuun koristukset ja
+reunukset eivät enää syyskuussa käy päinsä. Kaikki etumukset, rimssut,
+nauhat ja tupsut ovat alituisessa nousussa ja laskussa, kaikki
+pikkuseikat naispuvussa pyrkivät kohti täydellisyyttä. Joka vähänkään
+tahtoo muotia seurata, saa minun luuloni mukaan tuhlata äärettömiä
+näihin jonninjoutaviin."
+
+"Niin, isä", sanoi Jenny, "sillä kannalla ovat asiat olleet maailman
+alusta. Raamatussa sanotaan: 'Voiko neitsyt unhottaa kauneuksiaan?' Ei,
+sitä hän ei voi. Näethän, isä, että se on luonnon laki; ja muistatko
+tuon luvun raamatussa, jonka luimme kirkossa viime sunnuntaina,
+hiuskiharoista, hunnuista, kilisevistä koristuksista ja korvarenkaista,
+joita Zionin paatuneet tyttäret ennen maailmassa käyttivät. Naiset ovat
+aina ihailleet kauniita pukuja, eivätkä he niistä koskaan luovu."
+
+"Mutta kuinka tietää nainen, esim. minä, missä kohtuus on?" sanoi
+Maria. "Äidin nuoruudessa taisi tyttö esiintyä seuraelämässä, vaikka
+hän oli perin säästäväinen ja käytti vain viisikymmentä dollaria
+pukuunsa. Äidistä oli sata dollaria reima summa. Minulla on enemmän, ja
+kuitenkin tulen töin tuskin toimeen. En tahdo elää pukuja varten, en
+uhrata kaikkea aikaani ja ajatuksiani niihin, enkä tahdo mennä
+liiallisuuksiin, mutta tahdon olla hienon naisen näköinen; minua vaivaa
+ja olen onneton, ellen ole soma, siisti ja puhtonen; koreat
+rääsyvaatteet ovat minun kauhuni. En tiedä missä syy lienee. Voiko yksi
+henkilö nousta koko yhteiskuntaa vastaan?
+
+"Myönnän kyllä, ettemme oikeastaan tarvitsisi puoliakaan kaikesta, mitä
+meillä on, voisimme elää paljon vähemmällä, ja kuitenkin, kuten äiti
+sanoo, olla yhtä somannäköiset kuin tytöt entisaikoina, ennenkuin
+kaikki nämät turhuudet keksittiin. Tunnustaakseni totuuden, minä
+yleensä kuvailen olevani mallikelpoinen säästäväisyydessä ja rahan
+hoidossa, syystä, että tuhlaan pukuuni niin paljoa vähemmän kuin muut
+tyttötuttuni. Jospa olisitte nähneet esim. neiti Thornen syyspukuja,
+jotka hän viime vuonna minulle näytti meillä vieraillessaan. Hänellä
+oli kuusi pukua, joista jokainen oli maksanut ainakin seitsemänkymmentä
+tai kahdeksankymmentä dollaria, mutta jotkut vielä sitäkin enemmän.
+Olen vakuutettu, että hän katsoo tarpeelliseksi tilata ensi syksynä
+uudelleen saman määrän. Hän hankaa ja hivuttaa näitä kalliita pukuja
+sametti- ja pitsikaunistuksineen kuin minä arkihameitani; ja syyskauden
+lopussa ovat ne mennyttä kalua -- solkkuiset, kuluneet, kiiltävät, ja
+pitsit repaleina -- ei mitään jälellä korjaamista tai parantelemista
+varten. Nähdessäni tällaista tuhlaavaisuutta, tuntuu minusta, kun
+olisimme Jenny ja minä oikeita säästäväisyyden neroja. Mutta en
+ollenkaan käsitä mikä oikeastaan on säästäväisyys. Sanoppas mikä se
+on."
+
+"Saman kysymyksen teen minäkin taloudenhoidossani", sanoi vaimoni.
+"Luulen olevani säästäväinen, ainakin koitan parastani. Kaikki menomme
+ovat hyvin vaatimattomat, ja kumminkin on semmoisiakin menoja, jotka
+eivät ole aivan välttämättömiä; mutta vertaillessani itseäni
+naapureihin, huomaan ansaitsevani suurta kunnioitusta. Kun
+säästäväisyys joutuu puheeksi, ovat ihmiset aina nopsat toisiaan
+soimaamaan. Kaikki pitävät naapuriaan asiassa tai toisessa perin
+runsaskätisenä, mutta itseään säästäväisenä."
+
+"Niin, uskallanpa väittää", yhdyin minä, "ettei tuttavapiirissäni ole
+ainoatakaan naista, joka ei pitäisi itseään säästäväisenä."
+
+"Isä asettuu aina meitä naisia vastaan, kuten miehet ainakin", sanoi
+Jenny. "Ikäänkuin eivät miehet olisi aivan samanlaisia tässä ja monessa
+muussakin asiassa."
+
+"Niin juuri", sanoi Maria, "ikäänkuin kaikki tuhlaavaisuus maassa
+lähtisi vain naisista. Minunpa mielestäni ovat nuoret miehet aivan yhtä
+tuhlaavaisia. Ajatelkaapas, mitä summia he tuhlaavat sikaareihin ja
+merenvahapiippuihin -- meno, joka tuottaa vain itsekästä, mitätöntä
+nautintoa eikä ole kellekään hyödyksi. Tytön kuluttaessa rahaa
+kaunistukseensa, enentää hän ainakin hauskuutta ympäristössään, mutta
+miesten piiput ja sikaarit eivät ole kauniita, eivätkä liioin
+hyödyllisiä.
+
+"Puvuissaan ovat miehet aivan yhtä tarkat ja pikkumaiset kuin
+naisetkin, heillä on aivan yhtä paljon hienoja ja vaihtelevia
+muotivivahduksia kuin naisillakin. Korukapineita on heillä myöskin
+aivan yhtä paljon. Katseleppas vain heidän paita- ja liivinnappejaan,
+kaulahuivejaan ja rintaneulojaan, kellonperiään, sinettejään ja
+sinettisormuksiaan ynnä kaikkia muita pikkutavaroitaan. Usein he
+tuhlaavat ja menettävät rahoja paljoa enemmän kuin naiset, sillä he
+eivät ymmärrä arvostella tavarata, eikä sen hintaa, eivätkä osaa pitää
+siitä huolta, eivätkä uudistaa eikä parannella vanhaa. Hatun ollessa
+hiukkasen ahdas, katkaisevat he hikihihnan kynäveitsellä tai iskevät
+reikiä uuteen paidan kaulukseen, ellei se ole ihan mielen mukainen.
+Minä ainakin luulen, että miehet luonnostaan ovat naisia paljoa
+tuhlaavaisemmat. Kyllä kelpaa pulskasti syyttää meitä naisia kaikesta
+tuhlaavaisuudesta, mitä maassa harjoitetaan!"
+
+"Olet oikeassa, lapseni", sanoin minä, "naiset ovat luonteeltaan,
+miehiin verrattuina, paljon huolellisemmat ja säästäväisemmät -- he
+ovat säästäväisyyden luojat ja ylläpitäjät. Miehet ansaitsevat, mutta
+naiset säästävät ja sovittelevat, se on yleinen sääntö".
+
+"Siihen en voi myöntyä", sanoi Rob Stefens.
+
+"Katsoppas, säästäväisyys on suhteitten tiede. Tulot tavallisesti
+määräävät, onko osto tuhlausta vai ei. Otaksutaan, että vaimo saa
+pukuaan varten vuosittain sataviisikymmentä dollaria ja maksaa
+viisikymmentä dollaria hatusta, hän uhraa siis siihen kolmannen osan
+tuloistaan -- eikö se ole ääretöntä tuhlausta? Mutta nainen, jolla on
+kymmenentuhannen vuotuiset tulot voisi kylläkin ostaa niin kalliin
+hatun olematta tuhlaavainen. Köyhä papinrouva, joka maksaa viisi
+dollaria hattupahastaan, maksaa siitä tuloihinsa verraten saman hinnan
+kuin nainen, joka maksaa viisikymmentä. Paha epäkohta useampien naisten
+taloudellisessa asemassa on, että miehet, jotka ansaitsevat rahat,
+eivät anna heille mitään mittapuuta, jonka mukaan he voisivat laskea
+menojaan. Monet naiset ovat tämän johdosta täydellisesti tuuliajolla
+ilman merikarttaa ja kompassia. He eivät tiedä edes likimainkaan,
+kuinka paljon saavat kuluttaa. Miehet ja isät pitävät usein kunnianaan
+salata naisväeltä raha-asioitaan. He eivät tahdo, että nämä
+puuttuisivat niihin ja tekisivät niihin kuuluvia kysymyksiä ja
+huomautuksia. Herra Jones sanoo vaimolleen: 'Hanki itsellesi kaikki,
+mitä pidät välttämättömänä ja tarpeellisena, mutta elä tuhlaa.'
+
+"'Mutta ystäväni', sanoo rouva Jones, 'tulommehan määräävät, mikä
+meille on välttämätöntä ja tarpeellista, jospa myöntäisit minulle
+erityisen summan pukuja ja taloutta varten, voisin paremmin arvioida
+ostosteni määrää.'
+
+"'Joutavia, Susanna, se tuottaisi vain turhaa vaivaa, osta tarpeesi ja
+vältä liiallisia menoja, muuta en vaadi.'
+
+"Sattuupa nyt rouva Jones saamaan laskuja ostoksistaan samaan aikaan,
+kun herralla on suuret vekselit lunastettavina, ja siitä syntyy ankara
+kotikahakka.
+
+"'Tällä lailla joudun häviöön, rouvaseni, minun ei mitenkään kannata
+uhrata sinun ja tyttöjen pukuihin tällaisia summia -- silmäileppäs
+hieman tätä muotikauppalaskua.'
+
+"'Minä vakuutan', sanoo rouva Jones, 'emme ole ostaneet enemmän kuin
+Stebbinsitkään -- emme niinkään paljon.'
+
+"'Tiedäthän, että Stebbinsin tulot ovat viisi kertaa niin suuret kuin
+minun.'
+
+"Sitä ei rouva Jones tiennyt, ja miten olisikaan hän sen tiennyt, eihän
+hänen miehensä virkannut hänelle sanaakaan asioistaan, eikä rouvalla
+siis ollut aavistustakaan hänen tuloistaan.
+
+"Lukuisat hyvät ja tunnolliset naiset ovat tuhlaavaisia pelkästä
+tietämättömyydestä. Isäntä sallii heidän tehdä ostoksia, mutta ei anna
+heille mitään rahamääräystä, jonka mukaan voisivat arvostella
+tuhlaavatko vai ovatko kohtuullisia, ja siksi seuraakin tavallisesti
+puolenvuodenlaskuja suuri hirmumyrsky.
+
+"Tärkein säästäväisyysehto on, että vaimo tuntee miehensä tulot, ja
+miehellä, joka ei suo perheelleen mitään osaa raha-asioissa, ei
+myöskään ole oikeutta syyttää omaisiaan tuhlaavaisuudesta, sillä hän.
+riistää itse heiltä sen mittapuun, joka on välttämätön edellytys
+säästäväisyyteen. Lapset olisivat jo aikaisin totutettavat
+edesvastuuseen omista menoistaan, etteivät he luottaisi vain
+vanhempiensa huolenpitoon. Annettakoon heille määrätty summa, jotta
+oppisivat arvostelemaan hintoja ja rahan merkitystä. Usein muuttuu
+ajattelematon, tuhlaavainen tyttö, saatuaan määrätyn rahasumman
+käytettäväkseen, pian huolelliseksi, tarkaksi pikku vaimoksi. Hänellä
+on omat tulonsa, hän alkaa suunnitella, hän laskee yhteen, vähentää,
+kertoo ja jakaa -- ja hänen päässään pyörii lukemattomia lukuja ja
+summia. Hän ei enää osta kaikkea, mitä päähän pälkähtää; hän punnitsee,
+harkitsee ja vertailee. Hän oppii kieltäytymystä ja anteliaisuutta. Hän
+supistaa menojaan, korjailee vanhaa vaatepartta, että se kestää vielä
+jonkun aikaa, ja lahjoittaa siten säästämänsä rahat jollekkin
+ystävälleen, joka on häntä köyhempi; ja lyönpä veikkaa, että tyttö,
+jonka menot viime vuonna kohosivat neljään ja viiteenkin sataan, tulee
+tänä vuonna mainiosti toimeen sadallaviidelläkymmenellä dollarilla.
+Tietysti täytyy hänen luopua paljosta, johon hän on tottunut, mutta
+tuntien varansa, huomaa hän sen mahdottomaksi, eikä kaipaa sitä enemmän
+kuin porsas pohjantähteä. Hänen aistinsa kehittyy itsenäiseksi ja
+valikoimisella välttää hän suuria menoja. Hän uudistaa hattunsa,
+parantelee pukuaan ja tuhansilla sukkelilla, näppärillä pikku keinoilla
+koettaa hän kykynsä mukaan saada pikku tulonsa riittämään.
+
+"Niinpä vaimokin, jolle myönnetään määräraha taloudenhoitoon, pääsee
+sadasta päänvaivasta. Ennen ei hän käsittänyt, miksi ei hän voinut
+ostaa kaikkea, mitä hänen naapurinsakin. Mutta nyt sen hänelle sanoo
+suhteitten logiikka. Monta asiaa ei käy ajatteleminenkaan, vaikka
+naapurimme voivat hankkia niitä; meidän tulee tyytyä kohtaloomme ja
+elää voimiemme mukaan."
+
+"Kultaseni", sanoi vaimoni, "luulenpa, että meidän amerikkalainen
+yhteiskuntamme tarjoaa erityisiä kiusauksia. Meillä ei ole vakituisia
+säätyluokkia, joiden tulot olisivat samanvertaiset. Eri varallisuuden
+asteella olevat ihmiset yhtyvät seuroissa ja kutsuissa ja tapaavat
+toisensa jokapäiväisessä seurustelussa. Englantilaisilla on mainio
+sananparsi: 'ihmisten ei tule elää eikä pukeutua yli säätynsä'.
+Amerikassa ei kukaan myönnä kuuluvansa mihinkään säätyluokkaan, eikä
+elävänsä yli säätynsä. Kansanvaltaisen tasa-arvoisuuden periaate
+yhdistä seuraelämässä erilaisimmat asemat ja tulot.
+
+"Katsokaamme esim. tohtori Seldensin vanhaa ja arvossa pidettyä
+perhettä, jonka tulot nousevat vain kahteen- tai kolmeentuhanteen
+dollariin, mutta joka seuraelämässä on suuresti suosittu ja seurustelee
+vapaasti miljoonainomistajien kanssa. Heidän lapsensa käyvät yhteisissä
+kouluissa ja kutsuissa ja tapaavat toisiaan siten alituisesti
+yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden alueilla.
+
+"Rikkaitten ystäviemme suuret menot eivät ole meille kiusaukseksi. Me
+emme himoitse kasvihuoneita, viinikellareja, ajoneuvoja, hevosia emmekä
+jalokiviä -- tunnustamme suoraan, ettemme semmoisia voi ajatellakkaan.
+Mutta ellemme pidä varalla, lisääntyvät menomme päivä päivältä,
+nähdessämme tätä elämää läheltä. Me emme tietysti toivo itsellemme
+tuhannenviidensadan dollarin kasimirisaalia, kuten rouva Muutama, mutta
+me alamme himoita sadan dollarin maksavaa ja lankeamme paulaan. Emme
+haikaile timantti-kaulakoristetta, mutta timanttisormus, timanttiset
+korvarenkaat alkavat kangastaa nuorisollemme mahdollisuutena. Emme
+uskalla ajatella Axminstermattoa laattiamme peitoksi, eikä
+damastiverhoja ikkunoihimme, mutta meidän pitää ainakin ostaa
+brysselimattoja ja pumpulibrokaadia -- _muu ei käy päinsä_. Siten
+ostamme paljon, jota emme tarvitse, ja jonka ainoa arvo on siinä, että
+se mairittelee itserakkauttamme. Näistä ala-arvoisista tavaroistamme
+maksamme suhteellisesti enemmän kuin rikkaat naapurimme omistaan. En
+tiedä mitään rumempaa kuin huokeahintainen kasimirisaali, ja kumminkin
+moni nuori mies ahtaissa oloissa uhraa kahdeksannen osan tuloistaan
+hankkiakseen vaimolleen sen. Mutta ostettuna se onkin vain alituisena
+riidankapulana. Sillä kun rajan yli on astuttu, kalvaa häntä kateuden
+musta henki nähdessään ystäviensä kalliit ja paljoa kauniimmat saalit.
+Samoin käy pitsien, samettipukujen ja monen muunkin, joka soveltuu vain
+rikkaille."
+
+"Mutta, äiti kulta, kuulin täti Suruttoman vakuuttavan samettia,
+pitsejä ja kasimirisaaleja huokeimmiksi koruiksi, sillä ne kestävät
+ihmisijän."
+
+"Hyvä on täti Suruttoman puhua, jolla on kymmenentuhatta vuodessa!
+hänen oloissaan ovat ne huokeita -- mutta meille eivät mitkään
+loihtunumerot voi todistaa, että on huokeampaa ostaa halpahintaisia
+kasimirisaaleja, timantteja ja pitsejä kuin olla niitä ilman. Minulla
+ei koskaan ole ollut timantteja, eikä hienoja pitsejä, en koskaan ole
+esiintynyt samettipuvussa, ja kumminkin olen aina ollut täydellisesti
+onnellinen ja arvossa pidetty. Onko minua kukaan koskaan moittinut
+yksinkertaisuudestani. Ei ainakaan minun tietääkseni."
+
+"Eihän toki, äiti kulta", sanoi Maria.
+
+"Olen aina, tyttäreni, koettanut istuttaa teihin, ettei ihmisen tule
+elää yli varojensa, eikä koettaa seurata rikkaitten elintapaa,
+astumalla heidän polkemataan tietä. Olemme kaiken ikämme viettäneet
+hiljaista, vanhanaikaista elämää pienessä, vanhassa talossamme."
+
+"Niin kultaseni, ellemme ota lukuun vierashuoneen mattoa ja sen
+seurauksia", virkoin minä ilkkuen.
+
+"Niin, lukuun ottamatta vierashuoneen mattoa", sanoi vaimoni, vaihtaen
+silmäyksen kanssani, "ja sen seurauksia, se oli lankeemus, mutta eihän
+aina saata olla järkevä."
+
+"Me viettelimme äitiä tähän syntiin", sanoi Jenny.
+
+"Mutta siitä olen varma", sanoi vaimoni, "että vaikka taloni ja sen
+sisustus ovat vanhanaikaiset ja yksinkertaiset, enkä ole edes
+koettanutkaan hankkia itselleni kaikkea, mitä rikkaat tuttavani
+omaavat, olen uhrannut enemmän rahaa kuin useat heistä kodin
+todelliseen mukavuuteen. Lasten pieninä ollessa oli minulla useampia ja
+parempia palvelijoita kuin monella kasimirisaalilla ja timanteilla
+ylpeilevällä naisella. Pidin viisaampana maksaa kunnon palkan hyvälle,
+luotettavalle palvelijalle, joka pysyi luonamme vuosikausia vapauttaen
+minua useasta raskaasta perhehuolestani, kuin sulloa lukitut laatikkoni
+täyteen hienoja pitsejä. Me olemme aina olleet tilaisuudessa viettää
+kesämme maalla sekä pitää hevosta ja ajoneuvoja -- joten perheemme on
+perin vähän tarvinnut luottaa lääkärin apuun. Rakentaessamme taloamme
+panimme hyvin vähän huomiota moneen kalliiseen asiaan, jota toiset
+ihmiset olisivat pitäneet tuiki välttämättömänä, mutta varustimme sen
+sijaan asuntoomme runsaasti kylpyhuoneita, joita moni muu ei
+ajattelekkaan. Kun terveyden suojeleminen ja hoitaminen oli
+kysymyksenä, riitti rahaa aina, sillä tähän tarkoitukseen otin varoja
+ylimääräisestä rahastosta, jonka vanhanaikainen taloudenhoitoni ja
+pukeutumiseni oli kasvattanut."
+
+"Äidissänne, tytöt, on itsenäisyyttä, hän kulkee omaa tietään,
+seuraamatta toisten jälkiä, joka on harvinainen seikka meillä
+Amerikassa. Luulen, että amerikkalaiset enemmän kuin eurooppalaiset
+häpeävät ja arastelevat säästäväisyyttä. Hyvin harvoin kuulee meillä
+lausuttavan: 'minulla ei ole varaa siihen tai siihen.' Nuori mies,
+jolla on viiden- tai kahdeksansadan dollarin tulot, kuvailee hienoksi
+ja ylhäiseksi, erittäinkin naisseurassa, puhella välinpitämättömästi
+raha-asioista, siroitella rahaa vapaasti ympärilleen ja pistää
+pikkurahat laskematta taskuihinsa. Hänen kellonvitjansa, keppinsä ja
+paitarinnuksensa kelpaisivat nuorelle miljoonain omistajalle. Hän
+käyttää vain kalliimpia räätäleitä, suutareita ja hatuntekijöitä.
+Sitten valittaa hän, että elämä tulee niin kalliiksi ja vakuuttaa,
+ettei hän palkallaan tule toimeen.
+
+"Samoin on laita nuorten tyttöjen ja pariskuntien -- kaikki häpeävät
+säästäväisyyttä. Ne huolet, jotka kuluttavat heidän terveyttään ja
+elämätään, eivät aina ole 'sallimuksen koettelemuksia' -- ei
+jokapäiväisen leivän eikä vaatteitten huoli, vaan alituinen ponnistus
+näyttäytyä ihmisille varakkaampana kuin mitä ovat.
+
+"Ahtaassa asunnossaan elelevä köyhä leski, jonka kuukausvuokra aina
+kummittelee hänen ajatuksissaan, ja jonka on puhtaassa rahassa
+maksettava leivät, lihat, kynttilät ja jauhot, löytää lohdutuksensa
+pyhässä kirjassa, jossa kerrotaan siitä toisesta leskestä, jonka
+öljytippa ja pivollinen jauhoja olivat Herralle niin suuriarvoiset,
+että hän lähetti profeettansa niitä kartuttamaan. Työn loppuessa ja
+palkkain alentuessa, saattaa hän astua huoneeseensa, sulkea ovensa ja
+uskoa itsensä taivaallisen isänsä huomaan, joka on luvannut ruokkia
+häntä, kuten lintuja taivaalla ja vaatettaa häntä kuin kukkasia
+kedolla. Mutta onko sille naiselle luvattu mitään lohdutusta, joka
+ajattelee päänsä puhki saadakseen aikaan yhtä komeat osteri- ja
+samppanjakutsut kuin hänen rikas lähimmäisensä; tai joka miettii
+tilaisuutta, jolloin hän voisi hankkia itselleen likimain yhtä kauniin
+pitsikoristeen kuin rouva Croesuksella on, joka on kymmenen kertaa
+häntä rikkaampi."
+
+"Mutta isä", sanoi Maria, joka tunnollisuudessa oli miltei lapsen
+kaltainen, "luulen kylläkin olevani säästäväinen ja seuraavani sinun ja
+äidin esimerkkiä, sovittamalla menoni tulojeni mukaisiksi -- mutta se
+ei minua tyydytä, siinä ei ole kaikki -- minua vaivaa kysymys: enkö
+voisi käyttää rahasummaani paremmin ja saada sillä enemmän kuin nyt?"
+
+"Siinä", sanoin, "tulemme säästäväisyyden laajempaan ja syvempään
+merkitykseen, sen ytimeen, joka on _verrannollisen arvot_ tiede.
+Korkeimmassa merkityksessään on säästäväisyys esineiden verrannollisen
+arvon oikea määritteleminen -- raha on vain keino, joka tämän arvon
+ilmaisee. Siinä syy, miksi asiassa on paljon vaikeuksia -- miksi
+jokainen niin mielellään arvostelee lähimmäistään tässä suhteessa.
+Ihmisolennot ovat erilaisia ja heidän tarpeensa monenlaisia; jokainen
+käsittää mukavuuden ja epämukavuuden omalla tavallaan, ja siksipä
+mielestämme usein lähimmäisemme käyttävät tulojaan hullusti ja
+epäviisaasti."
+
+"Mutta eikö arvoa määritellessä sitten ole mitään mittapuuta?" kysyi
+Maria.
+
+"Löytyy asioita, joissa ihmiset melkein yleensä ovat samaa mieltä.
+Niinpä esim. olemme jokseenkin yksimieliset siinä, että _terveys_ on
+välttämätön hyvä -- ja että siihen uhratut rahat ovat hyvin käytetyt.
+
+"Jos tämä on mittapuuna, tuhlataan paljon rahaa niissäkin perheissä,
+joissa muuten ei eletä yli varojen. Mies rakennuttaa talon ja maksaa
+kymmenen tuhatta enemmän kuin on tarpeellista saadakseen tontin
+hienossa kaupunginosassa, vaikka ilma ja terveyssuhteet siellä ovat
+huonommat. Hän maksaa kolme- tai neljätuhatta dollaria kivifasaadista,
+italialaisista marmorikamiineista ja kaikennäköisistä kaunistuksista,
+mutta varustaa koko perheelle yhden ainoan kylpyhuoneen, ja sijoittaa
+senkin ihan oman huoneittensa yhteyteen, joten ainoastaan hän
+vaimoineen saattaa sitä käyttää.
+
+"Toinen mies taas ostaa tontin avonaisella, raittiilla paikalla, jonka
+hintaa ei hieno ympäristö kohota, ja rakentaa yksinkertaisen talon
+ilman kivifasaadia, marmorikamiineja ja peililasi-ikkunoita, mutta
+pannen paljon huomiota ilmanvaihtoon ja kylpyhuoneisiin, joten sekä
+lapset että vieraat saavat mielin määrin nauttia yltäkylläisestä
+vedestä.
+
+"Ensimmäinen maksoi hienoudesta ja ulkopuolisesta loistosta, toinen
+taas uhrasi roponsa saadakseen terveyden ja mukavuuden vaatimuksia
+tyydytetyiksi.
+
+"Kolmas taas ostaa vaimolleen jalokivisen rannerenkaan ja pitsisaalin,
+matkustaen joka vuosi hänen kanssaan Washingtoniin näyttämään hänen
+ihanuuttaan tanssijaispuvuissa, mutta maksaa palvelijoilleen niin
+vähän, että saa tyytyä peräti kunnottomiin. Vaimo nääntyy, hänen
+elämänsä on sortunut ja kuluu turhissa kokeissa viettää komeata elämää
+vähälukuisten palvelijain avustamina.
+
+"Onpa semmoisiakin perheitä, jotka pitävät joka vuosi komeita pitoja
+Newportin hienoimmassa ravintolassa, mutta eivät raatsi lämmitellä
+huoneitaan keskitalvella, eivätkä suo palvelijoilleen riittävää
+ravintoa, joten he alituiseen muuttelevat. Kostea, homeinen ja kolkko
+kyökki kellarikerroksessa, kylmä, autio ja tuulelle avoin
+ullakkokamari, jossa palvelijoiden täytyy viettää kaiken aikansa,
+todistavat kylläksi näitten perheitten säästäväisyyskäsitystä.
+Säästäväisyydellä käsittävät he huolimattomuutta ja siivottomuutta
+kotipiirissä, mutta seurassa koettavat he näyttäytyä sitä hienompina.
+Miten äärettömän itsekästä on pitää palvelijoiden ja alustalaisten
+jokaista pientäkin mukavuuden halua turhana tuhlaavaisuutena.
+Katolilaista kyökkipalvelijaa torutaan teekupista, jonka hän itselleen
+valmistaa perjantaina, paastopäivänä, kun ei lihansyöminen ole
+luvallista, ja emäntä napisee siitä, että palvelijat ovat anastaneet
+vanhan, haljenneen peilin huoneeseensa, ikäänkuin muka heidänkin
+tarvitsisi tietää, miltä näyttävät.
+
+"Moni perhe käyttää huokeata lääkäriä muka säästäväisyydestä,
+katsomatta onko hän taitavampi parantamaan kuin tappamaan. Toiset
+turvautuvat ensi tilassa puoskariin ja toivovat siten pääsevänsä
+tohtorin palkkiota maksamasta. Muutamia tuntuu seuraavan paha haltija,
+joka viettelee heitä alituisiin maksuihin. He kauhistuvat hilloihin
+tarvittavaa sokurimäärää ja vähentävät siitä neljännen osan, joten koko
+keitos happanee ja pilaantuu. Heitä ei mikään mahti saa ostamaan
+tarpeeksi silkkiä pukuunsa, siksipä käykin puku ratkomisista ja
+korjailemisista huolimatta kelpaamattomaksi ahtautensa vuoksi. He
+ostavat huokeita silmäneuloja, rusinoita ja hiiliä sekä halpaa sokuria
+ja teetä. Ihmetellä täytyy nähdessään heidän mustuneita, kyteviä
+hiiloksiaan, jotka eivät suinkaan ketään lämmitä. Nämä ilottomat
+olennot herättävät tosiaankin sääliä. Säästäväisyys muodostuu siten
+sairaloiseksi kiihkoksi, joka nielaisee uhrinsa elämän ilon, ajaen
+hänet aina haudan partaalle.
+
+"On myöskin olemassa ihmisiä, jotka eivät katso säästäväisyyttä
+ruoka-aineissa tarpeelliseksi. Jauhojen tulee olla parasta lajia,
+samoin lihan ja kaiken muunkin. Heidän ruokapöydällään nähdään
+vuodenajan herkut kalliimpinakin aikoina. 'Tämä on armottoman kallista,
+ystäväni, mutta pitäähän saada jotain hyvää suuhunsa.' Mutta näillä
+samoilla ihmisillä ei ole varaa ostaa kirjoja eikä piirroksia, se on
+heidän mielestään ajattelematonta tuhlausta.
+
+"Smith, joka kantaa kotiin viidelläkymmenellä dollarilla ostamiaan
+herkkuja, tapaa Jonesin, joka riemusta säteilevänä kantaa toisessa
+kädessään pussillisen korppuja ja toisessa hienon, pienen
+öljymaalauksen, jonka hän sanoo saaneensa polkuhinnasta,
+viidestäkymmenestä dollarista. 'Minulla ei ole varaa ostaa tauluja',
+sanoo Smith vaimolleen, 'enkä ymmärrä kuinka Jonesin kannattaa sitä
+tehdä.' Mutta Jones vaimoineen suostuisi elämään leivällä ja maidolla,
+vaikka kuukauden päivät, ja rouva kääntäsi juhlahameensa vielä
+kolmannenkin kerran, vaan taulunsa he tahtovat pitää. Ja onnelliset he
+ovat. Jonesin taulu _pysyy_, mutta Smithin viidenkymmenen dollarin
+osterit ja kuivatut hedelmät ovat jo huomenna ainiaaksi kadonneet.
+Kaikista rahantuhlauksista jättävät kalliit herkut vähiten jälkiä, ja
+suorastaan alhaista on kuluttaa rahojaan terveydelle vahingollisiin
+herkkuihin ja ylellisyyksiin. Jos kaikki rahat, jotka kuluvat tupakkiin
+ja juomatavaroihin, käytettäisiin kirjojen ja piirroksien ostoon,
+olisivat kodit yleensä paljon miellyttävämmät, eikä kenenkään terveys
+siitä kärsisi. Polttamiseen, juominkeihin ja ylönsyömiseen uhrataan
+meillä niin paljon rahaa, että jos se summa käytettäisiin kotien
+sulostuttamiseksi, riittäisi se varustamaan joka perheen hyvällä
+kirjastolla, kasvihuoneella, jossa kukat koko talven ihanasti
+kukkisivat, ihanilla tauluilla, jotka vierashuoneen seiniä
+kaunistaisivat, sekä kylpy- ja lämmityslaitoksilla; mutta tällä
+kannalla lienevät asiat vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa, pelkään.
+Mitä supistuksia on meidän siis näinä hädän ja vaaran hetkinä tehtävä?
+Vastaukseni kuuluu: hylkää ensiksi kaikki tarpeettomat, turhat ja
+haitalliset menot, kuten väkijuomat, tupakki ja eriväriset
+merenvahapiiput. Toiseksi, vältä kaikkea syömistä, joka ei edistä
+terveyttä ja hyvinvointia. Ranskalainen perhe eläisi ylellisesti niistä
+jäännöksistä, jotka alituisesti jäävät keskinkertaisessa
+varallisuudessa olevan meikäläisen pöydältä. Meillä on paljon
+ennakkoluuloja, jotka olisivat poistettavat. Miksi sinulla aina pitää
+olla varalla hienoja leivoksia kaapissasi? Miksi olet aivan
+suunniltasi, ellet voi vieraillesi tarjota kaakkua teepöydässä, ole
+ilman sitä vuoden päivät, ja kysele sitten lapsiltasi, itseltäsi tai
+muilta, oletteko siitä kärsineet.
+
+"Mikä pakoittaa sinua valmistamaan kaksi tai kolme ruokalajia
+aterioiksi? Koeta tyytyä vain yhteen hyvään ja ravitsevaan, niin näet,
+seuraako siitä suuria kärsimyksiä. Miksi pitää seuraelämän niin
+suuressa määrässä kohdistua syömiseen? Pariisissa on hyvin hauska tapa.
+Joka perheellä on iltansa viikossa, jolloin ollaan kotona tuttavia
+varten. Ainoana virvokkeena tarjotaan teetä, voileipiä ja keksiä perin
+yksinkertaisesti. Huoneet ovat valoisat, eloisat ja väkeä täynnä --
+kaikki on yhtä iloista ja hauskaa kuin komean illallisen odottaessa
+mehuhyytelöineen ja herkullisine kaakkuineen vieraille painajaista
+tuottaakseen.
+
+"Tällaisessa seurassa sanoi kerran nainen osoittaen erästä pariskuntaa:
+'heidät toki tunnen -- kahdenkymmenen vuoden kuluessa olemme tavanneet
+toisemme kerran viikossa.'
+
+"Ystävien seurassa syöminen onkin kyllä suuri nautinto, eikä tämä siitä
+lainkaan vähene, että ateria on yksinkertainen, päinvastoin, luulisin."
+
+"No isä kulta", sanoi Maria, "ottakaamme nyt pukeutuminen puheeksi --
+paljonko saa panna pukuihin, ettei eroaisi muista."
+
+"Kerronpa teille tytöt, mitä toissa iltana näin erään ravintolamme
+vastaanottohuoneessa. Kaksi keski-ikäistä kveekarinaista kiiltävissä,
+harmaansinisissä silkkipuvuissa astui hiljaa huoneeseen; heidän
+kasvonsa olivat tyynen ja ystävällisen näköiset. Heidän puheistaan
+päätin heidän kuuluvan sairaanhoitoliittoon, joka tykkönään uhrautuu
+hyväntekeväisyydelle. He olivat juuri lopettaneet kiertoretken kaikissa
+maan sairashuoneissa, joissa olivat lohduttaneet, tukeneet, hoitaneet
+ja lempeällä, hellällä olennollaan huojentaneet haavoittuneitten
+sotilaitten kärsimyksiä. Nyt oli heillä täytettävänä toinen tehtävä,
+joka koski heidän kadotettuja ja harhaanjoutuneita sisarparkojaan.
+Iltakaudet vaelsivat he poliisin vartioimina, tunkeutuen sydänyöllä
+tanssipaikkoihin, ja koettaen nuoria, kadotuksen partaalla olevia
+tyttöjä lempein sanoin ja äidillisillä neuvoilla johtaa pois synnin
+tieltä. -- He ilmoittivat heille, missä huomispäivänä löytäisivät
+ystäviä, jotka ohjaisivat heitä satamaan, ja kokivat auttaa heitä
+parempaan elämään.
+
+"Katsellessani näitä naisia siveän vaatimattomissa puvuissaan, muistui
+mieleeni apostolin sanat naisista, joiden _kaunistus_ on lakeassa ja
+hiljaisessa hengessä, sillä tavaksi käynyt lempeys heidän puheessaan,
+heidän kasvojensa tyvenyys ja puhtaus, heidän pukunsa hienous ja
+yksinkertaisuus -- kaikki vaikutti harvinaisen kauniisti. Eivät
+muodikkaat hatut, liehuvat pitsihiat eivätkä koreat vaatteet olisi
+heitä kaunistaneet. Heidän yksinkertainen vaatevarastonsa mahtui vain
+pieneen matkalaukkuun, joka ei haitannut heidän alituisia matkojaan
+eikä häirinnyt heidän hartaushetkiään eikä toimiaan.
+
+"Eivät tosin kaikki naiset ole tähän toimeen kutsutut, mutta eivätköhän
+kumminkin voisi jossain määrin seurata heidän esimerkkiään? Esitän
+nöyrästi tämän kysymyksen. Moni nainen käy kuukausittain Herran
+ehtoollisella, vastaanottaa sen syvällä hartaudella, ja sydämmen
+kyllyydestä kantaa kiitoksensa siitä, että tulee täten vastaanotetuksi
+'Kristuksen pyhän ruumiin jäseneksi'. Mutta he eivät koskaan ole
+tulleet ajatelleeksi, että tämä jäsenyys velvoittaa heitä ottamaan osaa
+Kristuksen uhrautumiseen kadonneitten sielujen puolesta, luopumaan
+koristuksistaan sekä kärsimään vaivoja ja ikävyyksiä näitten
+eksyneitten lampaitten tähden, joiden edestä Hän kuoli. Löytyy
+korkeampi säästäväisyys, jota meidän tulee oppia -- säästäväisyys, joka
+alistaa kaikki maalliset asiat henkisen ja kuolemattoman alle.
+
+"Aika ajoin ovat hyvääharrastavat kristityt perustaneet kohtuuden
+seuroja, korkeat siveelliset periaatteet silmämääränään, seuroja, jotka
+eivät ole onnistuneet, syystä, ettei ole saatu selvitetyksi pulmallista
+kysymystä, mikä on tarpeellista ja mikä ylellistä. Nämä sanat
+vaihtelevat eri ihmisiin nähden merkitykseltään yhtä paljon kuin
+ihmistavat ja luonnonlaadut eriävät toisistaan. Se on ala, jota mitkään
+ulkonaiset säännöt eivät voi määrätä, mutta siitä huolimatta tulisi
+jokaisen ylevän kristityn laatia tässä suhteessa lakia itselleen.
+Siunatkoon aina kieltäytymisen taivaallinen henki kaikkia tuloja, niin
+suuria kuin pieniäkin. Uhratkaamme aina omistamme hitunen köyhille,
+sureville, nälkäisille, kärsiville ja heikoille, sillä muuten on
+henkinen tappiomme suurempi kuin se, minkä veljillemme toimitamme.
+Niinpä Herrammekin vaeltaessaan seurassamme maan päällä kätki aina
+pienistä varoistaan, jotka hän sai itseään ja muutamia valittujaan
+varten, osan vaivaisille. Moni voi kyllä tähän muistuttaa, että se on
+vain pisara meressä. Enhän minä voi estää kaikkea viheliäisyyttä
+maailmassa. Se vähä, minkä voin auttaa tai antaa, ei vaikuta mitään.
+Mutta ellei se vaikuta muuta, estää se ainakin omaa sieluasi
+kovettumasta itsekkäisyyteen ja tunnottomuuteen, sinä olet koettanut
+parastasi, olet riistänyt hituisen synnin ja viheliäisyyden paljoudesta
+ja johdattanut sen hyvää kohti.
+
+"Laupeudensisaret kieltäymyksen puvussaan, ynnä moni muu ylevä nainen,
+joka on heidän hengenheimolaisensa, vaikkei kuulukkaan mihinkään
+ulkonaiseen yhdistykseen, ovat näyttäneet naisille tietä ylevimpään
+kauneuteen ja jalouteen, joiden rinnalla kaikki sukupuolen sulot ja
+koristukset kalpenevat, kuten samea kynttilä himmenee puhtaitten,
+ijankaikkisten tähtien valossa."
+
+
+
+
+IX.
+
+Palvelijat.
+
+
+Sen jälkeen kun näitä kyhäelmiäni aloin kirjoitella, on useita
+muutoksia tapahtunut kotipiirissämme. Niinpä on Maria mennyt luotamme,
+aloittaen uudella nimellä uutta elämää, ja vaatimaton pikku asunto
+täällä lähellämme pitää vaimoni sekä Jennyn toimeliaat aatokset yhtä
+paljon vireillä kuin emännänkin.
+
+Maria, kuten aavistinkin, on tunnollinen, milteipä huolestunut emäntä.
+Hänen aistinsa on hyvin tarkka, hän on itse täsmällisyys, pieninkin
+poikkeus tasaiselta polulta vie hänet pois tolaltaan. Maria oli
+kasvanut kodissa, jossa talous kävi tyynesti ja järjestyksenmukaisesti
+äidin alituisen huolen ja valvonnan avulla. Hän ei ollut koskaan
+ottanut osaa talousaskareihin muuten kuin tomuttamalla vierashuoneen
+koristuksia, pesemällä porsliinia tai avustamalla sokurileivoksia ja
+suklaatikaramellejä valmistettaessa. Muutamat seikat elämässä ovat
+hänestä aina näyttäneet niin perin luonollisilta, ettei hän voinut
+kuvaella taloutta olevankaan ilman niitä. Hän ei koskaan tullut
+ajatelleeksi, että sellaista leipää ja sellaisia korppuja, mitä hänen
+kotonaan tarjottiin, ei saisi joka talossa -- ettei hopea aina ole niin
+kiiltävää, lasit niin kirkkaat, suola niin hienoa ja sileätä, sekä
+pöytäastiat niin aistikkaasti asetetut, kuten hän oli tottunut näkemään
+kotonaan, missä kaikki sujui kuin itsestään -- sillä vaimoni on niitä
+emäntiä, jotka koskettavat kaikkia niin hellällä kädellä, ettei kukaan
+huomaakkaan hänen kosketustaan. Hänen ei koskaan kuule toruvan eikä
+tiuskivan, hän ei koskaan vierailleen kerskaile keittotaidostaan eikä
+päivittele palvelijain huonoutta. Hän vaatii niin sanomattoman vähän
+tunnustusta omille persoonallisille ansioilleen ja hyvässä kunnossa
+olevalle taloudelleen, että hänen omat lapsensakaan eivät huomaa hänen
+tahtonsa kaikkea johtavan -- koko järjestys tuntuu vain johtuvan
+kunnollisista palvelijoista.
+
+Lapsemme esim. eivät koskaan ole panneet mitään huomiota siihen
+seikkaan, että alituisten palvelijain vaihtojen aikana, jotka niin
+usein sattuvat amerikkalaisissa perheissä, heidän silmiään olivat aina
+ilahuttaneet samat leivät ja korput, sama maukas ruoka ja siististi
+katettu pöytä. Tästä päättivät he vain sen, ettei hyviä palvelijoita
+ole ollenkaan niin vaikea hankkia kuin ihmiset yleensä luulevat. Heitä
+tosin vähän ihmetytti, että kaikki nämä ihmeet lähtivät vasta-alkajain
+käsistä, mutta he otaksuivat näiden käsien olevan hyvin sukkelat ja
+taipuvaiset oppimaan. Että mainio mehuhyytelö ja oivallinen jäätelö,
+kirkas liemi ja herkulliset korput olivat kömpelön irlantilaistytön
+tekemät, joka juuri oli saapunut Erinistä [Irlannin runollinen
+nimitys], oli heistä vain todistus rodun lahjakkaisuudesta, ja vaimoni,
+joka ei koskaan välittänyt kiitoksesta, antoi heidän rauhassa jäädä
+siihen luuloon.
+
+Siksipä saikin Maria taloutensa ensi aikoina tuta häiriötä kodissaan.
+Pöytään ilmestyi hapanta leipää, karvas, kitkerä kahvi oli riistää
+nahan suusta, lasit olivat huonosti pyyhityt ja lusikkain ensimmäistä
+kirkkautta himmensivät tummat viirut. Vuoteet olivat huolimattomasti
+valmistetut, kaikki vinossa ja väärin. Maria riensi harmista kuohuen
+äitinsä luo.
+
+"Meidän kaltaisen pienen perheen pitäisi kahdella palvelijalla tulla
+hyvin toimeen, heillä on tuskin mitään tekemistä. Ajattele, koko suuri
+leipomus ihan pilalla, kaikki hapanta. Sitä en voinut käyttää, ja
+tänään on leipä taas samanlaista! Puhuessani siitä keittäjälle, sanoi
+hän palvelleensa jos jossakin ja kehui että leipäänsä on aina ylistetty
+ja verrattu leipurin leipomaan."
+
+"Hän saattaa kylläkin olla oikeassa", sanoin. "Monessa perheessä
+syödään hyvällä maulla hapanta leipää vuodet umpeen. Heidän ostaessaan
+leipurilta leipää, on sekin hapanta, mutta he eivät sitä huomaa, leivän
+keveys kun heistä on sen paras ansio."
+
+"Etkö voi neuvoa häntä leipomaan toisenlaista?" kysyi vaimoni.
+
+"Olen tehnyt kaikki voitavani. Sanoin ettemme saata syödä sellaista
+leipää, että se on kauheata. Rob sanoo ruuansulatuksensa pilaantuvan
+siitä. Mutta sittenkin on leipä aivan samanlaista; luulin sitä vain
+kiusanteoksi."
+
+"Mutta", sanoin, "noitten yleisten ohjeitten sijaan, tulisi sinun ottaa
+selvä hänen menettelytavastaan ja tarkastaa missä vika on -- onko hiiva
+huonoa, vai antaako hän taikinan kohota liiaksi? Taikinan kohoaminen
+riippuu suuresti ilman lämpömäärästä."
+
+"Tuosta kaikesta en tiedä paljon mitään", sanoi Maria. En ole koskaan
+ottanut siitä selvää, en koskaan leiponut kotona; se näytti minusta
+aina niin yksinkertaiselta toimelta, sekoitettiin hiivaa ja jauhoa ja
+vastattiin taikina. Meidän leipämme täällä kotona oli aina niin hyvää."
+
+"Tuntuu, lapseni, kuin olisit astunut virkaasi, ottamatta selvää mitä
+siinä vaaditaan."
+
+Vaimoni hymyili ja sanoi:
+
+"Muistatko, Maria, että kehoitin sinua rupeamaan perheleipuriksemme
+vuotta ennen naimistasi."
+
+"Muistan kyllä, äiti, mutta olin toisten tyttöjen kaltainen: minusta se
+oli turhaa. Minua eivät sellaiset toimet miellyttäneet, olisi ehkä
+kyllä ollut parempi siihen tottua."
+
+"Niin olisi ollut", sanoin. "Amerikkalaisen emännän ensi tehtävä on
+opettaminen. Hänen ruokansa on hyvää vain silloin, kun hän itse on
+kyökkiasioittensa perillä ja osaa taitavasti neuvoa. Jos hänellä on
+kokemusta ja käytännöllisiä tietoja, keksii hänen silmänsä heti
+puutteen. Tarvitaan vain vähän taitavuutta, kärsivällisyyttä ja
+johdonmukaisuutta ohjeitten antamisessa ja kaikki käy hyvin. Katsos,
+äitisi taloudessa olisi leipä aina yhtä hyvää, vaikka meillä olisi
+sinun kyökkipalvelijasikin, sillä hän keksisi paikalla vian ja
+selittäisi sen hänelle tarkasti."
+
+"Etkö tiedä mitä hiivaa hän käyttää?" kysyi vaimoni.
+
+"Luulen sen olevan hänen omaa valmistustaan", sanoi Maria. "Niinpä
+luulen hänen sanoneen. Hän pitää kovaa melua siitä ja ylvästelee
+taidostaan. Hän on nähtävästi tottunut saamaan kiitoksia leivästään ja
+on nyt vihainen ja loukkaantunut, enkä ymmärrä mitä hänelle tehdä."
+
+"Niinpä niinkin", sanoin, "jos viet kellosi kellosepälle ja rupeat
+hänelle selittämään, miten hänen tulee korjata koneistoa, nauraa hän ja
+menettelee oman mielensä mukaan. Mutta jos joku virkaveli antaa hänelle
+neuvoja, kallistaa hän heti korvansa hänen puoleensa ja kuuntelee, mitä
+hänellä on sanottavana. Eivät myöskään naisten töissä oppimattoman
+naisen sanat tee toivottua vaikutusta, kun hän ottaa neuvoakseen toista
+taitavampaa, mutta toinen, jolla on kokemusta ja tietää toimensa
+juurtajaksain, herättää kunnioitusta ja luottamusta."
+
+"Briittaasi kannattaa kylläkin opettaa", sanoi vaimoni. "Onhan hän
+rehellinen, siisti ja kunnollinen. Hänellä on mainiot todistukset
+monelta oivalta perheeltä, jotka tosin valmistavat leipäänsä toisin
+kuin me. Ole ystävällinen, kärsivällinen, neuvo häntä hyvällä tajulla,
+ja luulenpa hänen vielä muodostuvan mielesi mukaiseksi."
+
+"Entäs kahvi, äiti kulta, et voisi uskoa sitä samanhintaiseksi, jota te
+täällä juotte, niin mustaa ja kitkerää se on, mikähän siihen on syynä?"
+
+"Syy on perin yksinkertainen", sanoi vaimoni. "Hän paahtaa pavut liian
+kauan ja polttaa ne. Monet ihmiset pitävät kahvista, joka on mustaa ja
+katkeranmakuista. Tämän pahan poistaminen on perin helppo."
+
+"Maria", sanoin, "jos huolit neuvoistani, annan ne sinulle ilmaiseksi.
+Leivo leipäsi kuukauden ajan itse. Asia tuntuu niin perin
+yksinkertaiselta, mutta luulenpa paljon aikaa kuluvan, ennenkuin olet
+täysin perehtynyt kaikkiin pikkuseikkoihin. Mutta sittenpä et enää
+tarvitsekkaan leipoa, jokaisen palvelijan voit saada leipomaan
+mieliksesi, sillä sinä olet valmis opettaja."
+
+"En ole koskaan luullut niin yksinkertaista asiaa noin
+monimutkaiseksi."
+
+"Yksinkertainenhan se on", sanoi vaimoni, "mutta se vaatii kumminkin
+tarkkaa huolta ja valppautta. Hyvää leipää voi monella tavalla pilata,
+lukemattomia tarkkaavaisuutta ja kokemusta vaativia pikkuseikkoja
+täytyy ottaa huomioon. Ellet ota lukuun ilmaa ja lämpösuhteita, voit
+esim. kylmällä säällä saada erinomaista leipää, mutta samalla
+menettelyllä saat lämpimällä säällä hapanta; niinikään vaativat eri
+jauholajit eri menettelytapaa, kuten hiivakin. Itse kypsentämisessä on
+vielä monta mutkaa, jotka vaativat tarkkaa huomiota."
+
+"Minun on siis", sanoi Maria iloisesti, "yhdennellätoista hetkellä
+opittava virkani salaisuudet."
+
+"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan", sanoin. "Mutta kehittynyt
+järkesi, joka on tottunut miettimään ja selvittämään asioita, vie pian
+voiton oppimattomilta, vaikkapa heidän kokemuksensa olisivat kuinkakin
+suuret. Yksinkertainen keittäjäsi on nyt askareissaan sinua viisaampi.
+Mutta vähällä uutteruudella ja harjoituksella perehdyt sinä niihin
+enemmän kuin hän, saatpa vielä hänet sen huomaamaankin, seikka, joka on
+aivan yhtä tärkeä."
+
+"Samaten", sanoi vaimoni, "on sinun ohjaaminen sisäkköäsi hopean
+pesussa ja vuoteiden valmistamisessa. Hyviä palvelijoita emme usein osu
+saamaan; heitä pitää ohjaamalla _kasvattaa_. Jos tyttö on taipuvainen
+ja kätevä ja emäntä ymmärtää tehtävänsä, koituu huonostakin pian hyvä.
+Useat parhaat irlantilaistyttöni olen saanut suoraan laivasta aivan
+oppimattomina. Jos olivat oppivaisia ja sukkelia, he kyllä
+menetteleisivät, sillä vasta-alkavat eivät ole niinkään vaarallisia.
+Pahemmat ovat nuo väärän opin saaneet ja itserakkaat, joiden tavat ovat
+sinulle vastenmieliset ja loukkaavat talon henkeä. Silloin tulee
+emännän olla ainakin niin selvillä talon asioista, että hän kykenee
+palvelijalle osoittamaan parempiakin keinoja löytyvän, kuin hänen ennen
+oppimansa."
+
+"Etkö luule, äiti", sanoi Maria, "että nyt meidän aikanamme ovat
+käsitykset naisten töistä muuttuneet. Puhutaan niin paljon naisen
+korkeammasta vaikutusalasta ja koetetaan keksiä hänelle parempia
+tehtäviä, kunnes hän viimein tietämättään pitää hieman alentavana
+sivistyneelle naiselle sitoutua liiaksi perhevelvollisuuksiin."
+
+"Varsinkin siitä alkaen", sanoi vaimoni, "kun Naisyhdistyksen
+kokouksissa alettiin purkaa suuttumusta niitä kohtaan, jotka mielivät
+rajoittaa naisen käsityskykyä kyökin ja lastenkamarin piiriin."
+
+"Kaikessa on järkeä", sanoin. "Naisyhdistys sotii monta järjetöntä ja
+tuhmaa käsitystä vastaan, paheksuen sitä aineellista käsitystä, että
+nainen kelpaisi muka vain putinkeja paistamaan ja paidannappeja
+ompelemaan. Mennyt, raaempi aika on sälyttänyt heikomman sukupuolen
+raskailla taakoilla. Moni tähän naisasiaan liittynyt nainen on yhtä
+etevä varsinaisissa naistoimissa kuin henkisesti lahjakaskin.
+
+"Ei ole epäilemistäkään, ettei naisen vaikutusala vielä ole laajentuva,
+ja varsinkin tasavaltaisessa valtiossa vältetään paljon mädännystä ja
+onnettomuutta lisäämällä ja laajentamalla naisen valtaa. Jokaisella
+naisella on ennen kaikkea inhimilliset oikeutensa, jotka ovat
+sukupuolesta riippumattomat ja ovat hänelle suotavat samoin kuin
+miehellekin. Elköön häneltä riistettäkö tuota suurta oikeutta käyttää
+voimaansa juuri sillä alalla, jossa Jumala ja luonto ovat määränneet
+hänet vaikuttamaan. Elkööt mitkään ahtaat naissukua koskevat säännöt
+estäkö hänen lahjojensa vapaata kehitystä. Olkoonpa hän sitten luotu
+puhujaksi, kuten neiti Dickenson, tähtitutkijaksi, kuten rouva
+Somerville, tai laulajaksi, kuten Grisi. Enkä ymmärrä, miksi ei naisen
+ääntä valtioasioissa voisi kuunnella samalla kunnioituksella kuin
+kotona.
+
+"Onhan valtio vain perheiden yhdistys, ja lait kohdistuvat niihin
+oikeuksiin ja vapauksiin, jotka koskettavat naisen syvimpiä ja
+sisäisimpiä tarpeita ja kalliimpia toiveita. Miksi olisivat siis sisar,
+vaimo ja äiti voimattomampia valtiossa kuin kotonaan. Ei olisi haitaksi
+naisellisuudelle, jos nainen ilmaisisi ajatustaan vaalilipulla samaten
+kuin keskusteluissakin. Asioissa, jotka koskevat kasvatusta,
+raittiusasiata ja uskontoa, valtio varmaankin suuresti hyötyisi
+kuulemalla naisen ääntä.
+
+"Mutta kaiken tämän ohessa on minun lisättävä että, sen ohessa että
+näissä kokouksissa laverrellaan paljon kypsymätöntä, mautonta lorua,
+itse tämän suunnan henki koettaa kääntää naisen kasvatusta uudelle
+tolalle, pois kotoisista velvollisuuksista. Tuntuu kuin maailma aina
+rientäisi eteenpäin vastatuulessa kulkevan laivan lailla, jota aallot
+viskelevät sinne tänne. Yleiset koulumme hylkäävät tyttöjen
+kasvatuksesta ompelun, johon entinen sukupolvi syystäkin uhrasi monta
+tuntia päivästään. Työmiehen ja käsityöläisen tyttäret mättävät
+päähänsä algebraa, geometriaa, trigonometriaa ja korkeampaa
+matematiikkaa laiminlyöden kokonaan erikoisesti naiselle tarpeellista
+oppia. Tyttö ei saata seurata luokkalaisiaan auttaessaan äitiään
+kotoisissa toimissa, ja niinpä hän vapautetaan niistä koko
+kasvatusaikanaan. Perheen poika pannaan aikaisin kauppa- tai
+maanviljelystöihin, isä tarvitsee hänen apuaan ja vaatii häntä
+elättämään itseään. Täten keskeytetään hänen kasvatuksensa; opintoja
+jatketaan ainoastaan talvikuukausina ja töitten lomassa. Niinpä ovatkin
+maaseutukaupunkimme perheitten naiset tavallisesti miehiä etevämmät
+henkisessä valistuksessa. Mutta seurauksena tästä aivojen
+yksipuolisesta kehittämisestä ja jänteiden voimain laiminlyömisestä on
+suuri ruumiillinen arkuus ja kykenemättömyys käytännöllisissä kodin
+töissä. Nuo rivakkaat, vahvat, hilpeät maaseututytöt, jotka
+entisaikoina pitivät Uuden Englannin kyökit niin kiiltävinä ja puhtaina
+-- tytöt, jotka ilomielin pesivät, silittivät, panivat sahtia,
+leipoivat, jopa valjastivat hevosenkin, elleivät palmikoinneet olkia,
+ommelleet koruompeluksia, piirustelleet, maalailleet tai lueskelleet --
+tuo naissuku, vanhan ajan kaunistus, vähenee päivä päivältä. Ja
+sensijaan on meillä tämä uuden ajan heikko, väsynyt ja hermostunut
+sukupolvi, joka on kirjallisesti viisas, mutta oppimaton kaikissa
+jokapäiväisen elämän pikkutoimissa. Tätä kasvatusta ja sen seurauksia
+väijyy se paha vaara, että yhteiskunta ennen pitkää kääntää aseensa
+tätä samaa sivistyttämistä vastaan."
+
+"Asia on sitä laatua", sanoi vaimoni, "että palvelijakysymys on täällä
+Amerikassa muodostunut elämän suureksi pulmaksi. Perheiden onni,
+varallisuus, menestys ja mukavuus perustuvat suurimmaksi osaksi siihen.
+Yllämainitulla kasvatuksella eivät tyttäremme kykene toimittamaan omaan
+perheeseensä kuuluvia askareita, kuten ennen vanhaan. Ja mikä pahempi,
+heiltä puuttuu tykkönään käytännöllistä älyäkin, joka voisi johtaa
+raakoja ja oppimattomia palvelijoita. Mikä siis neuvoksi! Nykyisten
+kalliiden hintojen aikoina kohoaa palvelijan ruoka hänen palkkaansa
+kalliimmaksi, ja päälle päätteeksi tuhlailee hän talon varoja, saattaen
+suuria vajauksia taloudenkassaan. Entäs, jos aloittaisit, Kristo, tästä
+asiasta. Sopivampaa ainetta tuskin voinet löytää."
+
+Niinpä istuin kirjoituspöytäni ääreen ja kirjoitin seuraavan
+kirjoituksen:
+
+_Palvelijat ja palvelus_.
+
+Monet kotoisat ikävyydet täällä Amerikassa johtuvat siitä, että ne
+uudet periaatteet, joiden mukaan yhteiskuntamme on järjestetty, ja
+jotka muodostavat yhteiskunnallisen elämämme aivan eriäväksi Vanhan
+Maailman elämästä, eivät ole niin harkitut ja sovitellut, että ne
+kykenisivät luomaan varmuutta ja yhteyttä jokapäiväisiin suhteisiimme.
+Amerikka on luonut valtiollisen suunnitelman, joka perustuu kaikkien
+ihmisten alkuperäiseen vapauteen ja yhdenvertaisuuteen.
+
+Tämän suunnitelman mukaan on jokainen inhimillinen olento yhtäläisellä
+tasa-arvoisuuden asteella, ja hänellä on mahdollisuus kohota ja
+kehittyä kykynsä ja voimainsa mukaan. Yhteiskuntalaitoksemme
+silmämääränä on, mikäli mahdollista, säilyttää tätä tasa-arvoisuutta
+polvi polvelta. Meillä ei ole sukutiluksia, ei perinnöllisiä arvonimiä,
+ei yksinoikeuksia, eikä etuoikeuksia nauttivia luokkia -- kaikki voivat
+Amerikan yhteiskunnassa yhtä vapaasti nousta ja laskeutua kuin aallot
+meressä. Palvelijain ja isäntien välisessä suhteessa tuntuu vielä
+ylimysvallan sekä orjuuden vaikutuksia. Englannin ja muunkin maailman
+kirjallisuus kuvailee aina palvelijain asemaa ylimysvallan hengessä,
+joka lukee isännän etuoikeutettuun luokaan ja palvelijan
+alempaan luokkaan. Kaikki näytelmäkappaleet, runot, romaanit ja
+historiakertomukset puhuvat tämän käsityskannan hengessä. Isännän
+oikeudet otaksutaan perustuvan, kuten kuninkaankin, hänen korkeampaan
+syntyperäänsä. Hyvä palvelija on se, joka lapsuudestaan alkaen on
+oppinut "nöyrästi alistumaan parempien ihmisten tahdon alle".
+Ensimmäisten siirtolaisten tuodessa maahamme kansanvaltaisia oppeja,
+eivät he kumminkaan vielä olleet vapautuneet ylimyksellisen
+yhteiskunnan ajatus- ja toimintasuunnasta. Vanhempain siirtolaisten
+kertomuksista päättäen puolusti heidän aikuinen isäntäväki vielä
+etuoikeutta nauttivain luokkain "jumalallisia oikeuksia", vaikka he
+omasta puolestaan asettuivat ylivaltaa vastaan.
+
+Seurauksena tästä asianlaidasta oli se, että kaikki kieltäytyivät
+palvelijantoimesta, eikä Amerikassa syntynyt mitään palvelijaluokkaa.
+Mutta muutaman sukupolven aikana harjoitettiin naapuriperheiden kesken
+jonkinlaista vaihtokauppaa, tarpeellisten työvoimain puuttuessa.
+Toisesta perheestä lainattiin toiseen poika tai tytär, jota aina
+pidettiin yhdenvertaisena perheen muitten jäsenien kanssa. Apulainen
+aterioitsi yhteisessä pöydässä nauttien talon omien lasten osaksi
+tulevia oikeuksia. Perheiden aikaa myöten sivistyessä ja hienontuessa
+alkoi tämä liian tuttavallinen suhde sivistymättömien naapurien kanssa
+tuntua vastenmieliseltä, mutta ei ollut valitsemisen varaa, täytyi joko
+suostua tähän tuttavallisuuteen taikka suorittaa askareensa itse. Ei
+mikään palkka voinut houkutella Uuden Englannin poikia ja tyttäriä
+rupeamaan varsinaisiksi palvelijoiksi, se toimi soveltui heidän
+mielestään orjalle, ei vapaalle. Palvelijain tuli saada käyttää
+paraatirappuja, olla läsnä perheen kutsuissa, ja hienoinkin viittaus
+aterioitsemaan eri pöydässä katsottiin persoonalliseksi loukkaukseksi.
+
+Maanviljelijäin ravakkaat, itsetietoiset tyttäret, joiden apua
+suurimmassa arvossa pidettiin, alkoivat yhä enemmän karttaa tätä
+työalaa. He katsoivat kaikkia muita vaivaloisempiakin toimia paremmiksi
+sitä. Ovathan järjestetyn perheen askareet toki monin verroin
+terveellisemmät, hauskemmat ja iloisemmat tehtaan yksitoikkoista,
+koneellista työtä. Mutta Uuden Englannin tyttäret valitsivat
+yksimielisesti tehtaantyön, jättäen kotoiset toimet muukalaisen väestön
+tehtäviksi. Tämän he tekevät pääasiallisesti syystä, etteivät tahdo
+olla ala-arvoisena työluokkana perheissä, joissa samanikäiset naiset
+nauttivat ja elävät työtönnä.
+
+"En anna teille tyttäriäni työhön", sanoi navakka eukko naapurilleen,
+joka tiedusteli itselleen palvelijaa kesän ajaksi; "ehkäpä antaisin,
+ellei teillä olisi omia tyttäriä, mutta minun tyttäreni eivät tule
+teille työskentelemään, jotta omat tyttärenne saisivat laiskotella."
+
+Turhaa oli tarjota rahaa. "Emme tarvitse rahojanne, rouva, kyllä
+tulemme toimeen ilman niitäkin; tyttäreni palmikoivat olkia, ja tekevät
+mitä työtä tahansa, mutta kenenkään orjaksi eivät rupea."
+
+Irlantilaiset ja saksalaiset palvelijat, jotka tulivat maahan, olivat
+kyllä kotimaassaan tottuneet yläluokkia arvossa pitämään, mutta
+tähänkin vieraaseen väestöön tarttui jossain määrin tasavaltaisuuden
+henki. Heidän tullessaan Amerikkaan olivat heidän käsityksensä
+vapaudesta ja tasa-arvoisuudesta varsin hämärät, ja kun sivistymättömän
+ja tietämättömän ihmisen käsitykset ovat hämärät, ei niissä silloin
+myöskään ole paljon järkeä. He eivät tosin vaatineet sijaa itselleen
+perhepöydässä vierashuoneessa, mutta he hylkäsivät monta kunnioituksen
+ja arvon osoitusta, jotka heidän kotimaassaan olivat tarpeelliset,
+puolustaen röyhkeästi ja haikailematta omaa tahtoaan ja omia tapojaan,
+ollen mielestään tasavaltaisina kansalaisina siihen oikeutetut.
+Isäntäväen ja palvelijain väli kävi kireäksi. Isäntäväki myönsi
+salaisesti heikkoutensa, mutta koetti ulkonaisesti pitää yllä
+valtaansa, palvelija taas, joka tunsi ylivaltansa, kiisteli
+oikeuksistaan. Senpävuoksi ei isäntäväen eikä palvelijain suhteessa
+Amerikassa ole sitä ystävällisyyden leimaa kuin Vanhassa Maailmassa.
+Väärinkäsityksiä syntyy alinomaa, ja molemmat riitapuolet ovat
+ainaisella sotakannalla keskenään.
+
+Tämä yleinen orjasota, joka tavalla tai toisella raivoaa miltei joka
+perheessä, on ollut alituisena puheenaineena Amerikan naisseuroissa. Se
+on niin loppumaton ja ankara sota, kuin riitelisivät ylimykset ja
+työluokka keskenään epämääräisistä oikeuksistaan.
+
+Englannissa ovat palvelijat varsinainen luokka ja palvelus on virka.
+Eroitus palvelijain ja isäntäväen välillä on niin tarkka ja määrätty,
+ja kaikki oikeudet ja velvollisuudet niin selvät, ettei isäntäväen
+tarvitse pelätä kadottavansa arvoaan tai kunnioitustaan osoittaessaan
+ystävällisyyttä alustalaisiaan kohtaan, eikä liioin todistaa valtaansa
+äänellään ja käytöksellään. Kuta korkeampi yhteiskunnallinen asema on,
+sitä ystävällisempi on isännän ja palvelijan suhde. Käskyt esitetään
+pyynnön muodossa, ja äänen sekä käytöksen lempeys peittää vallan, jota
+ei yksikään palvelija uskaltaisi loukata.
+
+Mutta Amerikassa on kaikki epämääräistä. Ensinnäkin puuttuu meiltä
+luokka, joka pitäisi palvelemista varsinaisena toimenaan. Palveleminen
+on yleensä vain välikappaleena johonkin parempaan; parhaat palvelijat
+hautovat mielessään jotain tuumaa, johon aikovat ryhtyä saatuaan jonkun
+verran rahaa säästetyksi. Heidän silmäinsä edessä kangastaa aina joku
+itsenäinen asema, joka suo heille oman kodin. Köyhä perhe haaveksii
+maatalon ostoa, ja sisarukset hajaantuvat ajaksi sinne tänne
+palvelemalla ansaitakseen yhteisesti siihen tarvittavan summan.
+Ompelijatyttösi aikoo perustaa naisräätäliliikkeen, kyökkipalvelija
+tuumaa naimista leipurin kanssa ja muuttaa vieraan uunin luota oman
+pesän ääreen. Nuoret naiset rientävät kiihkoisasti etsimään muita
+toimialoja, kunnes kaikki naisalaan kuuluvat naisammatit ovat ääriään
+myöten täyteen sullotut. Kuulemme surkeita kuvauksia kerrottavan näistä
+kärsivistä ja onnettomista naisista, ja niistä rasituksista, joiden
+alaisiksi nämä heikot olennot usein joutuvat eri työaloillaan. Ja
+sittenkin valitsevat naiset ennemmin kovia vaivoja ja kärsimyksiä, kuin
+säännöllisen palveluksen.
+
+Mikä tekee palveluksen niin vaikeaksi? Luulisi tointa, joka tarjoaa
+vakavan kodin, oman lämpimän ja valaistun huoneen, hyvän ruuan ja
+säännöllisen hyvän palkan, houkuttelevammaksi kuin huonosti kannattava
+ompelutyö, joka tuskin tuottaa tarpeellisen ruuan ja suojan.
+
+Luulenpa, että käsitykset palvelijan oikeasta asemasta tasavaltaisessa
+yhteiskunnassamme ovat perin epäselvät, ja siitä syystä palvelemista
+niin kammotaan Amerikassa, että nuori nainen siihen ryhtyy ainoastaan
+viimeisessä hädässä. Heitä peloittaa enemmän kunnioituksen puute
+palvelijan asemassa olevaa kohtaan, kuin palvelijan suoritettavat
+askareet. Moni suostuisi tekemään nämä työt, mutta pelkää asemaa, jossa
+hänen itsetuntoaan alituisesti _loukkaa halveksiminen, joka meidän
+maassa tulee perheaskareiden mutta ei muiden töiden osaksi_.
+
+Isäntäväessä piilee tietymätön ylpeyden henki, jota tasavaltaisuuden
+hengen työväenpiirissä yllyttämä vastarinta kiihoittaa toimintaan.
+Monet perheet pitävät palvelijoita välttämättömänä pahana, heidän
+palkkaansa ikävänä menona, ja kaikkia heille myönnettyjä oikeuksia
+vääryytenä perhettä kohtaan. He koettavat käyttää heidän työvoimaansa
+niin paljon kuin mahdollista ja suoda heille niin vähän oikeuksia kuin
+suinkin. Heidän huoneensa ovat vajanaiset, huonosti kalustetut ja
+epämukavat, ja keittiö ikävin ja synkin kolo koko talossa. On myöskin
+perheitä, jotka ovat hyvänluontoisemmat ja kohtelevat suosiollisemmin
+ja lempeämmin palvelijoitaan, mutta sisässään he kumminkin salaisesti
+halveksivat heidän asemaansa. Ja tämä heidän hyvänsuopaisuutensa on
+muka niin suuri ansio, että sen pitäisi palvelijoissa kasvattaa mitä
+nöyrimpää kiitollisuutta. He ovat aivan pettyneet ja loukkaantuneet
+palvelijain laaduttomuudesta, nämät kun pitivät hauskoja huoneita,
+hyviä huonekaluja ja kunnollista ruokaa vain pelkkänä heille kuuluvana
+oikeutena.
+
+Alituista ihmettelyä isäntäväessä näyttävät herättävän palvelijain
+vaatimukset samain inhimillisten tarpeiden suhteen, mitä sillä
+itsellään on. Rouva, joka haukottelee hienossa vierashuoneessa kirjojen
+ja piirroksien ympäröiminä, ellei hän iltaansa kuluta vieraitten
+seurassa kutsujaisissa tai teaatterissa, kauhistuu ja suuttuu, jos
+keittäjä ja sisäkkö mieluummin pistäyvät jonkun tuttavan luona
+kahvilla, kuin istuvat kovilla puutuoleilla kyökissä, jossa ovat kaiken
+päivää askaroinneet. Soma sisäkkö, seisoessaan hetkisen pienen samean
+peilinsä ääressä pukuaan järjestämässä, saattaa joutua niitten
+sydämettömän ivan esineeksi, jotka viettävät tuntikausia itsensä
+soristamisessa. He eivät nähtävästi ole koskaan tulleet
+ajatelleeksikaan, että palvelustyttöä haluttaisi olla yhtä soma kuin
+emäntänsäkin. Onhan hän nainen, kuten hekin, nainen, jolla on kaikki
+sukupuolensa heikkoudet ja tarpeet, ja hänen pukunsa on yhtä tärkeä
+kuin heidänkin.
+
+Paljon häiriötä palvelijakunnassa aikaansaa isäntäväen usein sopimaton
+ja pikkumainen sekaantuminen heidän asioihinsa. Isäntäväen valta
+ulettuu ainoastaan määräämään palvelijan töitä, ja sitä aikaa päivässä,
+jota palvelija on suostunut käyttämään talon palvelukseen. Muuten ei
+heillä ole suurempaa oikeutta sekaantua heidän eloonsa ja oloonsa kuin
+käsityöläisenkään, jonka apua he käyttävät. Onhan heillä oikeus määrätä
+työajan pituus taloudessaan, ja palvelija saattaa joko hyväksyä sen tai
+hyljätä paikan. Mutta vapaahetkinään sallittakoon heidän tulla ja mennä
+mielensä mukaan kenenkään siihen sekaantumatta.
+
+Jos isäntäväkeä vaivaavat palvelijainsa tanssit, iltaseurustelut ja
+yöjuoksut, lienee parasta ottaa nämä asiat erittäin puheeksi ja tehdä
+niistä erityinen sopimus palvelijaa pestatessa. Kuta selvemmin ehtoja
+määritellään alussa, sitä suurempi on mahdollisuus keskinäisestä
+rauhasta ja tyytyväisyydestä. Onhan emäntä oikeutettu sanomaan ja
+selittämään, minkälaiset talon tavat ovat, ja missä suhteessa
+palkkaamansa palvelija ei vastaa hänen vaatimuksiaan. Näistä asioista
+on paljon parempi tyynesti sopia keskenään alusta pitäen, kuin
+sittemmin kiivailla kiistoilla ja alituisilla kotikahakoilla.
+
+Isäntäväessä on yleensä se mielipide vallalla, että palvelijain tulee
+kunnioittaa heitä ja heidän perhettään enemmän, kuin he palvelijoita.
+Mutta niinköhän lienee asian oikea laita? Minkälaisen tulee palvelijan
+suhteen isäntäänsä olla kansanvaltaisessa yhteiskunnassa? Aivan saman
+kuin jonkun toisen henkilön, joka rahasta tekee sinulle jonkun työn.
+Nikkari tulee taloosi asettamaan hyllyä seinälle, -- keittäjä tulee
+kyökkiisi valmistamaan päivällisesi. Sinä et milloinkaan vaadi, että
+nikkarin tulee osoittaa sinulle suurempaa kunnioitusta, kuin mitä itse
+hänelle osoitat, syystä, että hän talossasi sinun työtäsi toimittaa.
+Hän on kansalainen samassa yhteiskunnassa kuin sinäkin, sinä kohtelet
+häntä kunnioituksella, ja toivot hänen samaa tekevän. Sinä vaadit häntä
+suorittamaan työnsä sinun mielesi mukaan, muuta et häneltä pyydä. Nytpä
+luulen palvelijain asemaan ja oikeuksiin nähden vallalla olevan aivan
+toisen käsityskannan. Onhan aivan yleistä, että jokainen perheen jäsen
+pitää oikeutenaan kohdella palvelijoita huolimattomasti, mutta
+palvelija ei suinkaan saa samoin tehdä. Heidän yksityisiä asioitaan
+urkitaan ja kysellään peittelemättä, heidän pukujaan ja ulkomuotoaan
+arvostellaan säälimättä, mutta jos palvelijat ryhtyisivät moisiin
+muistutuksiin, pidettäisiin sitä ilmeisenä hävyttömyytenä. Karkein ja
+kovin sanoin ilmaistaan tyytymättömyyttä heidän toimiinsa, usein
+nuhdellaan heitä vieraan läsnäollessa, mutta ehdottomasti vaaditaan
+palvelijoita ilmoittamaan tyytymättömyyttään ainoastaan kohteliaalla ja
+säädyllisellä tavalla. Nainen ei kohtele ompelijataan eikä
+muotikauppiasta samalla välinpitämättömällä tavalla kuin keittäjätään
+ja sisäkköään. Ja kumminkin molemmat tekevät hänelle palveluksia, jotka
+hän rahalla maksaa. Toinen ei siis ole huonompi toista. Kumpikin on
+yhtä oikeutettu hyvään kohteluun. Isäntä ja emäntä ovat oikeutetut
+vaatimaan kunnioitusta kaikilta, jotka taloon kuuluvat, niin lapsilta,
+palvelijoilta kuin vierailtakin, mutta heidänkin on osoittaminen samaa
+yhtä hyvin palvelijoilleen kuin vierailleen.
+
+Siltä en tahdo väittää välttämättömäksi palvelijain seurassa aterioida
+yhteisessä pöydässä, kuten vanhoina patriarkkaalisina aikoina tehtiin.
+Puuseppäsi ei ollenkaan loukkaannu, vaikket pyydä häntä syömään
+päivällistä kanssasi, eikä ompelijasi tai muotikauppiaasi vaadi
+kutsumusta iltakemuihisi. Suhteenne perustuu vain keskinäisiin
+asioihinne, sehän on selvä. He eivät lainkaan tuomitse sinua ylpeäksi,
+vaikket rupea heidän kanssaan läheisempään seurusteluun. Mutta teidän
+keskinäinen suhteenne perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen,
+kenties ystävyyteenkin. Sama suhde voisi syntyä palvelijainkin kanssa.
+Eihän syy, joka estää sinua kutsumasta palvelijaa perheesi
+yksityiselämään, ole ylpeydessäsi, vaan jossain muussa.
+Vierashuonettasi ja ruokapöytääsi eivät Uuden Englannin tyttäret
+suinkaan haikailleet -- ei, niihin pantiin arvoa vain kunnioituksen ja
+ystävällisyyden osoituksina, johon heitä katsottiin oikeutetuiksi -- ja
+jos näitä etuja olisi heille vapaaehtoisesti tarjottu, olisivat niistä
+kieltäytyneet.
+
+Anna palvelijasi tuntea isäntäväkensä kohtelusta ja koko perheen
+hengestä, että heidän asemansa pidetään kunniassa, anna heidän tuta
+sitä viehätystä, jonka perheenemännän tasainen hyväntahtoisuus ja
+sivistynyt käytös suo. Varusta heidän huoneensa hauskoiksi ja
+mukaviksi, etteivät eroaisi liian paljon muiden perheenjäsenten
+suojista, ja näet, että palvelijatoimi käy heti paljoa yleisemmäksi.
+Löytyy perheitä, joissa asiat ovat tällä kannalla, ja niissä perheissä
+tapaamme yleensä kunnon palvelijoita, jotka viihtyvät kauan paikassaan.
+
+Mainitkaamme tässä vielä eräs epäkohta tai liiallisuus, johon
+hyväntahtoiset ihmiset usein tekevät itseään syypäiksi palvelijain
+suhteen. He lellittelevät heitä. He antavat heille ylellisen palkan ja
+suunnattomia myönnytyksiä sallien suvaitsevaisuudessaan heidän
+laiminlyödä tehtäviään. Heidän kuulee sitten usein valittavan
+palvelijain kiittämättömyyttä. Kestävimmät ja sopusointuisimmat suhteet
+isännän ja palvelijain kesken ovat syntyneet tyynestä, yksinkertaisesta
+ja kristillisestä oikeudentunnosta ja ihmisrakkaudesta. Palvelijoita
+tulee tunnustaa lähimmäisiksi ja kristityiksi, ja tehdä heille sen,
+minkä tahtoisimme, että he meillekin tekisivät.
+
+Amerikkalaisilla emännillä on suuri tehtävä sen luokan hyväksi, josta
+he palvelijansa ottavat. Suorittakoot tämän tehtävänsä ilomielin.
+Ohjatessaan taitamattoman palvelijansa karkeata, tottumatonta kättä ja
+opettaessaan hänelle hyvän talouden hoidon salaisuuksia, voivat he
+lohduttaa itseään sillä, että kasvattavat tasavallalle hyviä vaimoja ja
+äitejä.
+
+Valitukset näistä irlantilaistytöistä ovat lukuisat ja äänekkäät; ja
+näitten taitamattomien tyttöjen puutteet ovatkin, sitä pahempi, suuret
+ja silminnähtävät. Mutta malttakaamme mielemme ja kuvailkaamme omia
+tyttäriämme heidän ijässään, oppimattomina ja taloudentoimissa
+kokemattomina, etsiviksi vieraalla maalla palvelusta perheissä.
+Suoriutuisivatko he paremmin? Palveluksessamme olevat tytöt ovat usein
+omain tyttäriemme ikäiset, he ovat yksinään vieraalla maalla ilman
+äidin johtavaa kättä, mutta he ansaitsevat uljaasti oman leipänsä,
+lähettävätpä vielä joka laivassa rahaakin köyhille omaisilleen meren
+toisella puolella. Kuinka ylpeilisimmekään tyttäriemme mielenlujuudesta
+ja uljuudesta, jos he meidän hyväksemme tekisivät samaa.
+
+Jos luomme katsauksen taloihimme, näemme siistejä, hyvin hoidettuja,
+vieläpä hienojakin koteja, jossa kaiken työn tekevät nämä Erinin
+tyttäret. Amerikkalaiset naiset ovat heitä opettaneet, työ on ollut
+vaivaloinen, mutta runsassatoinen ja sitä seuraa lopullisesti rauha.
+
+Äsken mainitsemaani amerikkalaisten naisten elämän työhön ei kumminkaan
+kuulu palvelijaimme uskontoon sekaantuminen. Parempi kehoittaa heitä
+pysymään totisina kristittyinä omalla tavallaan, kuin järkähyttää
+heidän uskoaan huomauttamalla heille hairahduksia heidän lapsuutensa
+uskonnossa. Tuhansien turvattomain tyttöjen yleinen elämän puhtaus ja
+siveys, vaikkei heillä ollut muuta kotia kuin kirkko, eikä muuta kilpeä
+kuin uskontonsa, riittävät todistamaan tämän uskonnon vaikutuksen
+olevan sitä laatua, ettei se ansaitse tulla joutavan puhelun aineeksi.
+Kaikissa kristinuskon eri muodoissa on kumminkin sisällinen yhteys, ja
+katolilainen palvelija ja protestanttinen emäntä saattavat kumpikin
+olla Kristuksen hengen lapsia, joskin toinen menee messuun ja toinen
+raamatunselitykseen.
+
+Suorastaan naurettavia ovat ne, jotka turhamaisessa ylpeydessään
+koettavat saada Amerikassa käytäntöön livreijapukuisia palvelijoita.
+Palvelija meidän maassamme ei saata olla vain liitteenä toiselle
+miehelle, joka leimaa hänen kuin minkäkin lampaan omalla värillään. Ei,
+hän on kansalainen kuten isäntäkin, kansalainen, jolla on oma asemansa,
+joka on vapaa tekemään sopimuksia, vapaa tulemaan ja menemään ja vaatii
+omalla alallaan aivan yhtä suurta kunnioitusta ja kohtelijaisuutta kuin
+kuka tahansa muuhun ammattiin tai asemaan kuuluva henkilö.
+
+Sitäpaitsi emme Amerikassa saata käyttää suuria palvelijaliutoja,
+vaikka olisimme kuinkakin rikkaat, sillä yhteiskunnan yleinen luonne
+tekee sen hankalaksi. Emäntä tuntee huolensa kasvavan jokaisen uuden
+palvelijan mukana. Kaksi palvelijaa elää sovussa keskenään ja
+isäntäväkensä kanssa, kolmella on jo riita lähellä, ja riidan
+mahdollisuus yhä suurenee nelihenkisessä palvelijakunnassa, mutta
+viides ja kuudes panevat jo varmasti kahakan toimeen. Vanhan Maailman
+tottuneet, monimutkaista taloutta johtavat emännöitsijät muodostavat
+luokan, jota meillä ei ole, ja jota meillä ei koskaan tule olemaankaan.
+Yleensä tulee amerikkalaisen talouden välttämättömästi olla pienen ja
+yksinkertaisen. Tässä maassa on niin monta ansaitsemisen
+mahdollisuutta, että kotipalveluksella ei voi olla sitä pysyväisyyttä,
+joka muodostaa sen niin miellyttäväksi Vanhassa Maailmassa.
+
+Asian näin ollen, pitäisi amerikkalaisten poistaa perhetöistä kaikki
+se, minkä paremmalla tuloksella voi suorittaa yhteistyöllä.
+
+Ennen muinoin valmistettiin Uudessa Englannissa joka talossa saippuata
+ja kynttilöitä omaksi tarpeeksi, mutta nykyjään verraten harvat
+ryhtyvät semmoiseen työhön. Saippua ostetaan saippuantekijältä ja
+kynttilät tehtaasta. Tämä suunta alkaa kehittyä ja levitä. Ranskassa ei
+kukaan leivo itse leipäänsä, eikä parempaa leipää saata syödä kuin
+hyvän leipurin. Kaikki perheet lähettävät liinavaatteensa
+ammattipesijättären luo, joka suorittaa työnsä sellaisella huolella ja
+siisteydellä, että harvoin kotona saadaan sellaista aikaan.
+
+Mikä helpoitus amerikkalaisen emännän toimissa, jos hän voisi
+työluettelostaan pyyhkäistä pesu- ja silityspäivän! Talousjärjestelmän
+voisi saada paljon yksinkertaisemmaksi ja sukkelammaksi. Jos kaikki
+raha, minkä kukin perhe nyt uhraa pesu- ja silitysmenoihin ja
+valmistuksiin, puihin, tärkkelykseen, saippuaan ynnä muihin,
+yhdistettäisiin, ja perustettaisiin pesulaitos kymmenkunnan perheen
+kesken, voisi pari kelpo naista mainiosti suorittaa kaiken sen pesun,
+mikä nyt hyvin huolimattomasti kotona tehdään, muun talouden sillä
+aikaa ollessa huiskin haiskin. Se, joka panee alkuun yhteiset
+vaatteiden pesut, selvittää amerikkalaisten emäntäin vaikeimman pulman.
+
+Ei, amerikkalaisten naisten ei pidä yrittääkään kolmella palvelijalla
+viettää samaa elämää, joka Vanhassa Maailmassa vaatii kuusitoista --
+heidän tulee kauttaaltaan ymmärtää ja valmistua _opettamaan_ jokaista
+talonhoidon haaraa, heidän tulee tehdä palveleminen houkuttelevammaksi,
+kohtelemalla palvelijoitaan niin, että he voivat kunnioittaa itseään ja
+tuntea itsensä kunnioitetuiksi. Ja siten selvenee aikaa myöten tämä
+taloudellinen pulma nykyisestä sekavuudestaan suuntaan, joka
+sovellutetaan kasvavan naispuolisen sukupolven elämään.
+
+
+
+
+X.
+
+Keittotaito.
+
+
+Istuimme, vaimoni ja minä, työhuoneeni avonaisen ikkunan ääressä,
+katselemassa lempivaahteramme helakan punaisia lehtiä, jotka
+muistuttivat meille kesän jo paenneen. Virkistin itseäni, kuten kaikki
+ihmiset tähän aikaan, "Schönberg Cotta perheen elämänvaiheilla",
+vaimoni äänen yllättäessä korviini etäisyydestä, hajoittaen kauniin
+utukuvan, jonka olin eteeni loihtinut saksalaisesta maalaiselämästä.
+
+"Kristo!"
+
+"Mikä on, kultaseni?"
+
+"Muistatko mikä päivä kuukaudessa tänään on?"
+
+Vaimoni tietää varsin hyvin, etten sitä seikkaa koskaan tiedä, ja etten
+siitä koskaan voi pitää lukua, ja turhaahan olisikin siitä huolehtia,
+kun hän aina on siitä selvillä, vieläpä ilmoittaakin sen minulle
+hyvissä ajoissa. Sillä hänen kysymyksessään piili jotain muuta takana.
+Se oli hieno viittaus siihen, että olisi aika miettiä uutta kyhäelmää
+aikakauskirjaani. Siispä en vastannutkaan itse kysymykseen, mutta sen
+sisäiseen tarkoitukseen.
+
+"Katsoppas, kultaseni, en ole vielä selvillä siitä, mistä aineesta
+kirjoitukseni laadin."
+
+"Annappas kun minä keksin aineen."
+
+"Lausu ilmi ajatuksesi, valtijatar! Orjasi kuuntelee!"
+
+"Kirjoitappas _keittotaidosta_. Aine on jokapäiväinen, mutta olen
+varma, että onni ja terveys riippuvat siitä enemmän kuin mistään
+muusta. Tee kotisi viehättävän kauniiksi, sorista se tauluilla, pidä
+se siistinä, mukavana ja raittiina, mutta jos vatsa saa ravinnoksi
+hapanta leipää ja kitkerätä kahvia, nostaa se sellaisen mellakan,
+että silmä käy sokeaksi kaikelle kauneudelle. Pienellä kesämatkallamme
+panin merkille, kuinka runsas varasto oivallisia ruoka-aineksia
+meillä täällä Amerikassa on, ja kuinka keittotaitomme on köyhä
+ruoka-aineiden paljouteen verrattuna. Usein istuimme pöytään, joka oli
+täyteensullottu oivallisista aineksista valmistettua ruokaa, mutta
+ruokaa, valmistettaessa niin täydellisesti pilattua, että oli miltei
+mahdoton sitä syödä! Pehmeitä korppuja, joissa oli alkaalipilkkuja, --
+hapanta hiivaleipää -- rasvassa kiehunutta ja sitten hitaasti
+hyytynyttä lihaa -- ja ennen kaikkea anteeksiantamaton synti,
+eltaantunutta voita! Kuinka usein toivoinkaan, nähdessäni kaikkea tätä
+kamaluutta, voivani näyttää ja opettaa ihmisille, mitä herkkuja olisi
+saattanut valmistaa näistä oivallisista aineksista!"
+
+"Kultaseni", sanoin, "sinä ajat minut oudoille vesille. Soisitko
+miehesi esiintyvän julkisuudessa kotoisten raivottarien häpäisevin
+tunnusmerkki, pesurätti, takinliepeeseen kiinnitettynä? Ei, rouva
+Crowfield, nyt on se aika käsissä, jonka aina olen ennustanut
+tulevaksi: sinun pitää kirjoittaa itse. Olen aina sanonut, että sinä
+kirjoittaisit paljoa paremmin kuin minä, jos vain kerran koettaisit.
+Kirjoita samoin kuin välistä juttelet minulle, ja silloin lienee
+parasta minun paiskata kynäni loukkoon."
+
+"Joutavia!" sanoi vaimoni. "Siitä ei tulisi mitään. Tiedän kyllä, mitä
+olisi sanottavaa, ja voisin _sanoa_ sen kelle tahansa, mutta
+tarttuessani kynään hyytyvät kaikki ajatukseni, ja aivoni tuntuvat
+tyhjiltä ja raskailta. Olen hetken lapsi ja puhun mitä päähäni
+pälkähtää. Paras mitä joka alalla on sanottu ja kirjoitettu, ei ole
+käytännöllisen työntekijän, vaan tarkan vaarinottajan luomaa."
+
+"Rouva Crowfield, tämä muistutus on niin hyvä, että se voisi olla minun
+tekemäni", sanoin. "Tosi on, että kaiken elinaikani olen ollut
+katsojana ja vaarinottajana kaikissa taloudenasioissa, varsinkin kun
+omassa kodissani olen päässyt niiden läheiseen yhteyteen. Kun siis nyt
+tässä kirjoituksessani käsittelen puhtaasti naisalaan kuuluvaa ainetta,
+olen vain sinun kynäsi ja puhetorvesi -- ja annan näkyväisen muodon
+sinusta lähtevälle viisaudelle."
+
+Niinpä istuuduin pöytäni ääreen ja aloin töhriä, valtijattareni
+kutoessa tyynesti sukkaansa vieressäni. Minun tulee ilmoittaa sinulle,
+lukijani, että tämä työ on minulle varsin vastahakoista -- ja lisään
+vielä sen vakuutuksen, että jospa vaimollani olisi sama määrä
+itseluottamusta kuin minulla, kirjoittaisi hän niin hyvin, ettei kukaan
+enää kallistaisi korvaansa minun puoleeni.
+
+_Keittotaito_.
+
+Meillä on täällä Amerikassa runsaampi määrä ruoka-aineksia kuin muissa
+maissa. Tuskin missään muualla niin vähällä vaivalla saa aikaan hyvän,
+ylellisen aterian, ja siksipä kenties ei muualla niin laiminlyödäkkään
+sallimuksen antamia lahjoja kuin täällä. Tällä en suinkaan tarkoita
+ettei matkailija, joka samoaa maamme ristiin rastiin, löytäisi
+tarpeeksi ravintoa, mutta siihen katsoen, että ruokavaramme ovat
+suuremmat kuin minkään muun sivistyskansan, ovat tulokset verrattain
+paljoa pienemmät.
+
+Kun eräälle ranskalaiselle taiteilijalle kerran näytettiin luettelo
+niistä vihanneksista, joita tarjotaan New-Yorkin ravintoloissa,
+vakuutti hän moisen päivällisen nauttimisen kestävän puoliyöhön
+saakka. Muistan kuinka minut tämä yltäkylläisyys kerran valtasi
+palatessani lempeänä syyspäivänä eräältä Euroopan matkaltani ja
+mennessäni suoraa päätä laivasta ravintolaan. Kuukausiin en ollut
+nauttinut muuta kuin pieniä kyljyksiä ja linnunpaistia kukkakaalin tai
+perunoitten kera, jotka tuntuivat olevan ainoat saatavissa olevat
+vihannekset silpohernekauden päätyttyä. Täällä avautui eteeni oikea
+vihannes-näyttely: kypsiä, meheviä tomaatteja, sekä raakoja että
+keitettyjä, mureita kurkkuviipaleita, ihania, keltaisia bataatteja,
+kaikenmoisia papuja, viehättäviä, höyryäviä maissitähkiä ja
+kermanvalkoisia, meheviä kurpitsoja, olipa siinä vaihtelevainen rikkaus
+ruokahalua viettelemässä. Olen usein ajatellut, että ainakin Amerikassa
+kasviaineitten ihailijat ja harrastajat voisivat todistaa vihanneksista
+saattavan yksinomaan elää, ja elää herkullisestikin. Tässä
+yltäkylläisyydessä ei se pykälä pidä paikkaansa, jolla tavallisesti
+puolustetaan järjettömien eläimien surmaamista ja syömistä.
+
+Eikä sittenkään amerikkalainen pöytä kokonaisuudessaan vedä vertoja
+englantilaiselle, eikä liioin ranskalaisellekkaan. Hyviä, oivallisia
+aineita käytetään huolimattomasti, enkä luule niitä missään muualla
+tuhlattavan enemmän kuin täällä. Kaikki todistaa yltäkylläisyyttä usein
+seuraavaa huolimattomuutta; varoja ja keinoja on runsaasti, mutta kykyä
+vähän.
+
+Englannissa saisi matkailija hiljaisessa maalaisravintolassakin kunnon
+aterian, lammaskyljyksen, höyryävän pienen teekeittiön, jossa hän itse
+saa valmistaa teensä, herkullista hilloa, tai kylmää kinkkua, hyvää
+leipää ja oivallista voita. Ranskassa et koskaan turhaan kysele
+mainiota _café au lait_'tä [maitoa ja kahvia] hyvän leivän ja voin
+kera, pientä omelettia tai pientä liha-annosta. Mutta mitä saa
+matkailija meidän amerikkalaisissa maakylissämme? Minkälaista on kahvi?
+minkälaista tee? entäs liha? ja ennen kaikkea voi?
+
+Luentoni keittotaidosta ja'an viiteen eri osastoon; ensimmäinen on:
+leipä, toinen: voi, kolmas: liha, neljäs: vihannekset, viides: tee --
+johon kuuluu kaikki teekupeista nautittavat lämpimät, hauskat juomat;
+olkoot ne sitten teetä, kahvia tai suklaata.
+
+Se, joka nämä viisi osastoa hyvin hoitaa, onkin käsittänyt
+ruuanlaitoksen tarkoituksen ainakin elämän todellisiin tarpeisiin ja
+hyvinvointiin nähden. Tiedän varsin hyvin vielä yhden osaston olevan,
+jota herkkusuut pitävät hyvin tärkeänä keittotaidossa, osaston, joka
+käsittää kaikki makeiset, maustimet ja herkut, jotka eivät ole
+terveydeksi eivätkä ravinnoksi vaan pikemmin vahingoksi. Niitä
+suositaan vain siksi, että ne maistuvat makealle, niitä ei nautita
+hyödyn eikä ravinnon vuoksi. Tämä laaja osasto sisältää kaikki kaakut,
+pasteijat, hillot, jäätelöt j.n.e. Mutta tähän aineeseen olen myöhemmin
+palaava. Huomautan nyt vain, että matkoillani tunsin aina sappeni
+kiehuvan ajatellessani niitä turhia vaivoja, joita nämä herkut
+aikaansaivat, sillä huomasin kyllä, että ne syrjäyttivät nuo viisi
+suurta osastoani. Monta kertaa oli pöydällä monenlaista kaakkua ja
+muita herkkuja, lihan ollessa sitkeätä ja rasvaista, leivän puolikypsää
+ja hapanta ja voin surkean huonoa. Silloin aina ajattelin, olisipa
+juhlapöydän emäntä näihin herkkuihin kuluttamansa ajan ja työn uhrannut
+leivän, voin ja lihan valmistamiseen, olisi matkustajan kohtalo ollut
+suotuisampi. Mutta varmaankaan ei hän koskaan ollut otaksunut hyvän
+aterian riippuvan näistä jokapäiväisistä asioista.
+
+Niinkauan kuin hän taisi tarjota pasteijoja, kaakkuja, kirkasta
+hyytelöä ja hilloa, saattoivat hänestä niin vähäpätöiset asiat kuin
+leipä, voi ja liha jäädä oman onnensa nojaan. Tämä sama
+välinpitämättömyys jokapäiväisten tarpeitten suhteen, saattaa ihmisiä
+rakentamaan komeita kivifasaadisia taloja, joissa ikkunat ja ovet ovat
+kauniisti koristellut, mutta jotka sisäpuolisesti ovat epämukavat,
+ilman kylpyhuoneita, uuneja ja ilmareikiä.
+
+Ne, jotka kesän ajaksi hakevat itselleen täysihoitoa maataloissamme,
+tietävät kyllä että talo, jossa tuoretta voita, maukasta kahvia ja
+teetä sekä hyvin valmistettua lihaa on saatavissa, on harvinaisuus,
+joka melkein kuuluu satujen maailmaan. On miltei mahdotonta saada
+ihmisiä oivaltamaan tavallisen, niin sanotun arkiruuan, hyvästi ja
+huolellisesti valmistettuna, olevan oivaa herkkua, joka aivan
+syrjäyttää kaikki monimutkaiset ylellisyydet.
+
+Alkakaamme siis hyvän pöydän perustuksella -- _leivällä_. Minkälaista
+tulee hyvän leivän olla? Keveän, tuoreen ja rapean.
+
+Leivän keveys se juuri eroittaa villikansojen leivän meidän
+leivästämme. Villi-ihminen sekoittaa vain veden ja jauhot
+taikinapalloiksi ja heittää ne sitten kiehuvaan veteen, jossa ne
+muodostuvat raskaiksi limaisiksi möhkäleiksi. Tarjotessaan niitä
+syötäviksi villi-ihminen lisääkin: "Syödä tätä, ei kuolla", jonka
+lauseen eräs leikillinen matkailija pakoitettuna tätä leipää nauttimaan
+selitti omalla tavallaan: "Ellei tämä tapa, ei mikään". Sanalla
+sanoen tätä alkuperäistä leipää sulattamaan kykenee vain eläimen tai
+villi-ihmisen vatsa. Niinmuodoin koettavat kaikki sivistyneet leipää
+valmistaessaan saada sitä enemmän tai vähemmän keveäksi, s.o., että eri
+osasia erittää toisistaan pienet ilmasolut, ja kuohkeata leipää
+valmistettaessa aina tavalla tai toisella leivässä syntyykin näitä
+soluja.
+
+Minun tietääkseni on olemassa neljä kuohkean leivän valmistuskeinoa,
+nim. joko hiivan tahi hapon ja alkaalin tahi vatkatun munanvalkuaisen
+sekoittaminen taikinaan, taikka viimein jonkin kaasumaisen aineen
+puristaminen siihen. Kaikilla on sama tarkoitus, toisistaan erittää
+jauhojen kypsyneet osat ilmasoluilla, jotka auttavat vatsan helposti
+sulattamaan niitä.
+
+Hyvin tavallista Amerikassa on kohottaa leipää sekoittamalla jauhoihin
+happoa ja alkaalia. Tästä syntyy hiilihappoa, joka muodostaa pieniä
+soluja leipään, joka tulee kuohkeaksi, kuten keittäjä sanoo. Kun tämä
+toimitus tapahtuu kemiallisia lakeja noudattamalla, niin että suolat
+täydellisesti poistavat voiman toisistaan, on seuraus usein hyvä, ja
+leipä erinomaisen maukasta. Mutta tämä ei aina onnistu. Happona
+käytetään tavallisesti hapanta maitoa, mutta maidon happamuudessa on
+monta eri astetta, ja kun taikinaan käytetään määrätty mitta tätä
+happoa, ovat tietysti vaikutukset erilaisia eri aikoina. Tämä tapa
+kohottaa leipää on, ikävä kyllä, hyvin levinnyt maassamme. Missä sitä
+käytetään, on huomattu, että sen epäonnistuneesta käyttämisestä
+syntynyt tappio on suurempi kuin siitä saatu hyöty. On hyvin ikävä,
+että Uuden Englannin tyttäret eivät enää itse pane hiivaa, eivätkä
+kohota leipää tällä käytännöllisellä tavalla. Se raaka, sitkeä, karvas
+aine, jota sanotaan korpuksi, ja jota monen kunnon tasavaltalaisemme
+täytyy meidän päivinämme syödä, on kerrassaan liian huonoa ravintoa
+heille; parempaa he toki ansaitsevat.
+
+Erikoistilaisuuksissa, kun taloudessa tuota pikaa tarvitaan leipää tai
+korppuja, on tämä hiilihappojärjestelmä hyvä olemassa, mutta minä
+rukoilen hartaasti amerikkalaisia emäntiä palaamaan takasin vanhoille
+jäljilleen ja valmistamaan mummovainajiensa hyvää hiivaleipää.
+
+Keveätä ja kuohkeata leipää saadaan kumminkin paraiten käyttämällä
+vanhinta ja luotettavinta tapaa. Hiiva oli käytännössä jo Vapahtajankin
+aikana, sen tiedämme hänen vertauksestaan, että totuuden hiljainen,
+läpitunkeva voima on kuin leivän nouseminen vähäisen hapatuksen avulla.
+
+On kumminkin olemassa hiivalaji, jota paljon käytetään maamme
+muutamilla seuduilla, ja jota en suinkaan suosittele. Sitä sanotaan
+suolahiivaksi tai maitohiivaksi ja valmistetaan jauhojen, maidon ja
+hitusen suolan sekoituksesta, ja tämän sekotuksen annetaan sitten
+kohota. Tuoreena tällä hiivalla kohotettu leipä on kylläkin kaunista,
+valkeata ja hyvänmakuista; ilmasolut siinä ovat hienot ja tasaiset.
+Mutta vanhempana muistuttaa se meille raamattumme sanoja mannasta, jota
+Israelin lapset kokosivat ja säilyttivät, ja jotka sanat ovat enemmän
+valaisevia kuin miellyttäviä, sillä ne kertovat, että manna: "haisi ja
+sikisi matoja".
+
+Tavallisella, hyvinkäytetyllä panimohiivalla saadaan parasta ja
+terveellisintä leipää. Jos vain aineet ovat hyvät ja suurta tarkkuutta
+noudatetaan muutamissa pikkuseikoissa, on hyvä tulos varma. Kaupassa
+myydään halpoja, pilaantuneita jauholajeja, joista ei minkään
+taloudellisen kemian avulla voi leipoa hyvää leipää. Eihän ole koskaan
+säästöä ostaa kelvottomia jauhoja, vaikka niitä saadaankin puolesta
+hinnasta. Eikä tule leivän nimellä syöttää näistä jauhoista tehtyä
+tahmeata, limaista taikinaa heikkovatsaisille, jotka eivät moista
+ravintoa siedä.
+
+Mutta jos jauhot ja hiiva ovatkin hyvää ja lämpömäärä sopiva, ei
+leipomus onnistu, ellei vastaavaa hiivamäärää tarkasti hämmennetä
+taikinaan ja ellei pidetä varalla, ettei taikina saa kohota liiaksi.
+Oikealle perheenemännälle on leipä pääasia. Sen vaatimuksia täytyy
+ennen kaikkia seurata ja leipoessa pitää kaiken muun olla toisessa
+sijassa. Jos puuhaat sitä ja tätä pitämättä taikinaa koko ajan
+silmällä, huomaat usein, etteivät luonnon voimat sinua odota. Ne
+tekevät tehtävänsä mistään huolimatta. Valkoinen, hyvin hämmennetty,
+huolella ja voimalla vastattu taikina kohoaa mainiosti, kunnes hetki on
+käsissä panna se paistumaan. Hukkaappas hetkinenkin ja taikina kohoo
+liiaksi alkaen muodostaa etikkahappoa ja pilaten koko leipomuksen. Moni
+emäntä ei ota vaaria tästä pyhästä ja salaperäisestä hetkestä. Hänellä
+on pikkuleivoksia uunissa, hän kuorii mehuhyytelöä, tai harrastaa
+jotain muuta korkeimman keittotaidon haaraa, leivän alkaessa pikaisesti
+hapata. Kääntäessään viimeinkin huomionsa taikinaan näkee hän sen
+olevan mennyttä kalua -- se on niin hapanta, että siitä tuntuvasti
+leviää kirpeä haju. Nyt turvaudutaan soodapulloon ja taikinaan lisätään
+suuret määrät liuvotettua alkaalia, hätävara, joka usein näkyy leivässä
+vihertävien juovien tai pienten karvaanmakuisten täplien muodossa. Niin
+menivät hukkaan hyvät humalat -- leipä on mautonta, vieläpä hapantakin.
+
+Moni katsoo leivän keveyttä sen ainoaksi huomioonotettavaksi
+ominaisuudeksi. Hyvästi vastatun ja oikealla ajalla leivotun leivän
+puhdas, hyvä maku on heistä vain sivuseikka. Siksipä heistä tuo
+soodapullon käytäntö hätätilassa onkin varsin oiva keksintö. Jos he
+panisivat leivän makuun suurempaa huomiota, eivät he voisi suvaita
+leipurin leipää semmoisenaan. Keveätä se tosin on ammoniakki- ja muine
+lisäyksineen, keveätä kuin olisi se pelkkää ilmaa, mutta myöskin yhtä
+mautonta kuin valkoinen pumpulikangas.
+
+Toiset sekoittavat taikinan vain möhkäleeksi vastaamatta sitä lainkaan,
+kaatavat sen sitten pannuun ja antavat sen kohota uunissa. Semmoisessa
+leivässä ovat ilmasolut karkeat ja epätasaiset, ja mitä makuun ja
+kauneuteen tulee, on tämän ja hyvästi vastatun leivän ero yhtä suuri
+kuin raa'an irlantilaisen palvelijan ja sivistyneen, hienostuneen
+naisen välillä. Vastaamisesta tulevat vähäiset ilmasolut tasaisiksi, ja
+koko taikina hienoksi ja sulavaksi. Kunnollista vastaamista ei millään
+toisilla keinoilla saada korvatuksi.
+
+Kauneuden ylevä periaate näyttäytyy leivässä samoin kuin kaikkialla
+muuallakin. Sillä on omat esteetilliset lakinsa silläkin, ja
+huolellisesti pytkylöiksi sotkettu ja vaivattu leipä onnistuu paraiten.
+Leivottuina olkoot pytkylät jonkun aikaa alallaan, jotta keskeytynyt
+kohoominen saisi jatkua ja pienet ilmasolut avautuisivat samalle
+asteelle, jossa ne leipomaan ruvetessa olivat.
+
+Mutta vaikka kaikki muu kävisikin hyvin ja sääntöjen mukaisesti, voi
+uuni vielä pilata kaiken. Leipämme suureksi vahingoksi ovat rautauunit
+melkein yleisesti syrjäyttäneet kunnon vanhat tiili-uunimme. Rautauunit
+ovat epäluotettavia ja oikullisia, eivätkä yleiset säännöt lämmöstä
+pidä niiden suhteen lainkaan paikkaansa. Leivän hyvyys, tasaisuus ja
+maku riippuu yllämainituista ilmasoluista, olkoot ne sitten hiivan,
+munan tai leivospulverin aikaansaamat. Kypsentämisen tulee hyydyttää
+nämä ilmasolut, ja mitä pikemmin se tapahtuu, sitä parempi tulos.
+Liiallinen kypsentäminen tekee leivän raskaaksi syystä, että
+päällimmäinen kuori estää kosteutta haihtumasta pytkylän sisästä,
+pidättäen ilmasoluja hyytymästä. Kovettunut kuori painaa tahmeita
+ilmasoluja hävittäen ne tykkönään, ja täten syntyy emäntien kauhu --
+likilaskuinen leipä. Kypsentämisessä on siis pidettävä vaari, että
+suurin lämpö sattuu alhaalta leipään kuivaten ja hyydyttäen ilmasoluja.
+Jokaisen emännän tulee tuntea uuninsa niin hyvin, että tietää millä
+hetkellä tämä tulos parhaiten saavutetaan.
+
+Leipomista voi kehittää hyvin vaihtelevaksi ja laajaperäiseksi -- ja
+kaikkien korppujen, pikkuleivosten, korvapuustien, rinkilöiden, joita
+taikinasta muodostamme, tulisi tyydyttää emännän kunnianhimoa aivan
+yhtä paljon kuin kalliit sokurileivokset ja hedelmähillokkeet. Onhan
+meillä niin erinomaisia aineita leipäämme panna. Seuloamattomat jauhot,
+jotka hyvin valmistettuina ovat valkoisia vehnäjauhoja maukkaammat,
+ruis- ja ohrajauhot, kaikki ovat perin oivallisia.
+
+Aivan erityinen tapa meillä Amerikassa on kuuman leivän nauttiminen.
+Moni perhe Etelässä ja Lännessä ei koskaan syö kylmää leipää.
+Matkustajat usein muistuttavat tämän tavan epäterveellisyyttä, ja jotka
+pitemmän aikaa ovat sitä nauttineet, tietävät kyllä kuinka
+vahingollista se on.
+
+Lähinnä leipää on _voi_ tärkein. Verratessamme sivistysmaiden voita
+Amerikan tuotteeseen, on meidän ihmetteleminen sitä suvaitsevaisuutta,
+jota matkailijat osoittavat arvostellessaan tätä kansallista
+ominaisuuttamme.
+
+Englannin, Ranskan ja Italian voi on hyytynyttä kermaa, joka säilyttää
+maussaan kerman makeuden. Sitä kirnutaan joka päivä, eikä väärennetä
+suolalla.
+
+Amerikassakin valmistetaan tosin erästä suolansekaista voilajia, joka
+tavallaan pitää paikkansa Englannin ja Ranskan voin rinnalla. Moni
+pitää sitä parempanakin, eikä se suinkaan huonoa olekkaan. Se on
+keltaista ja kovaa, ja joka kirnupiimäpisara on siitä niin tarkkaan
+puristettu, että se voisi kiertää maailman ympäri pilaantumatta: Se on
+suolattua, mutta sellaisella huolella ja maulla, että luulen
+herkkämakuisen englantilaisenkin pitävän tätä kultaisenkeltaista, lujaa
+ainesta omaa valkoista, tuoretta kermanmakuista voitaan parempana. Minä
+en yleensä tahdo matkia ulkomaisia tapoja ja missä ikinä näen tätä
+voita hyvästi valmistettuna, sanon sitä Amerikan voiksi, enkä lainkaan
+häpeä sitä. Ikävä vain, että tämä tuote on poikkeus eikä yleensä
+aterioihimme kuuluva. Ajatellessani mitkä vaarat uhkaavat heikkoa
+vatsaa tässä suhteessa, ei minua ollenkaan ihmetytä, että
+kunnianarvoisan ystäväni, tohtori Musseyn, oli tapana lopettaa
+keskustelunsa sairaitten kanssa seuraavalla lauseella: "ja muistakaa:
+Ei rasvaa leipänne särpimeksi".
+
+Amerikka tietääkseni valmistaa ja levittää kauppaan enemmän huonoa
+voita kuin koko muu maailma yhteensä. Siinä ilmaantuva paha haju ja
+maku sietäisivät joutua erityisen tutkimuksen alaisiksi. Se maistuu
+juustolle, homeelle, kaalille tai turnipsille, ja sillä on eläimen
+rasvan väkevä haju. Amerikkalaiset kirnuuvat harvoin ja pelkään tämän
+pahan hajun ja maun juuri koituvan siitä, että kerma sillä välillä
+säilytetään ummehtuneissa kellareissa ja maitohuoneissa, joissa ei ole
+tarpeellista ilmanvaihtoa. Maito, kerma ja voi vetävät suuressa
+määrässä puoleensa ympärillä olevain esineitten hajua ja makua. Siitä
+johtuu voin erilainen, vaihteleva maku, jota syksyllä ihmettelemme,
+maistaessamme paristakymmenestä astiasta, ennenkuin löydämme
+talvivaraksemme välttävää.
+
+Talossa, missä huonoa voita käytetään, joudut epätoivoon, sillä se
+ryöstää sinulta mahdollisuuden kaiken muunkin ruuan nauttimiseen. Sinä
+käännyt katkeramakuisesta voileivästäsi pihvisi puoleen, joka on saman
+myrkyn saastuttama; päätät turvautua vihanneksiin, mutta oi kauhua!
+turkinpavut ovat voissa valmistetut, sama saasta on myrkyttänyt
+aikaisten herneitten viattomuuttakin -- se on levinnyt kaikkialle,
+maissiin, punajuuriin ja sipuliin. Nälkäisenä, allapäin, pahoilla
+mielin toivot jälkiruuasta saavasi korvausta -- mutta tortuissa ja
+kaakuissa piilee sitä samaa maanvaivaa. Sinun tekisi mielesi ulvoa
+surusta, huutaa julki epätoivoasi, sillä onnettomuutesi painaa sinua
+raskaasti -- varsinkin, jos tämä tapahtuu siinä perheessä, jossa heikon
+vaimosi ja kolmen, neljän pienen lapsesi kera olet saanut täysihoitoa
+kesän-ajaksi. Kohtalosi on kova -- vieläpä toivotonkin, sillä
+pitkällinen tottumus on niin pimittänyt isäntäväkesi, etteivät he
+mitään huomaa.
+
+"Ettekö pidä voista, herra? Kyllä siitä maksoin hyvän hinnan, se on
+parasta, mitä kaupassa on. Kävin valikoimassa tätä ainakin sadasta
+tarjolla olevasta pytystä."
+
+Olin mykkä, mutta epätoivoni ei vähentynyt.
+
+Ja kumminkin on voin valmistus niin perin yksinkertaista. Säilytä kerma
+puhtaassa, viileässä ilmassa, kirnuu ennenkuin se happanee, ja sotke
+siitä kirnupiimä perinpohjaisesti erilleen. Suolaa se sitten niin
+varovaisesti, ettei tuoreen kerman hieno, herkullinen maku tärväänny.
+Onhan tämä perin yksinkertaista, niin yksinkertaista, että oikein
+ihmeeltä tuntuu, miten vuosittain saatetaan valmistaa tuhansia ja
+miljoonia nauloja ottamatta huomioon näitä varokeinoja.
+
+Esitelmäni kolmas osa on _liha_. Amerikassa löytyy yllin kyllin tätä
+ruoka-ainetta, pöytämme olisi kuninkaallinen, jos vain tämä ruoka olisi
+hyvin ja huolella valmistettu. Käytämme yleensä lihaamme liian
+tuoreena. Pihvipaistia, jota pitäisi valmistaa vain kolmen tai neljän
+päivän vanhasta lihasta, tehdään meillä usein ihka tuoreesta lihasta.
+Kaukaisessa Lännessä ravintolaa lähestyvä matkailija kuulee vielä
+samain kananpoikasten kaakoitusta, jotka puolen tunnin kuluttua
+tarjotaan hänelle paistettuina. Tuhlaajapojan isä menetteli kyllä
+kauniisti, mutta esimerkkiä on seurattava vain siinä suhteessa, että
+nuori ja murea vasikka niin joutusasti valmistettiin syötäväksi.
+Paimentolaiskansan tapoja aikana, jolloin eivät jääkaapit vielä olleet
+käytännössä, ei tarvinne meidän noudattaa niin tarkoin.
+
+Sitäpaitsi pitelee teurastaja lihojaan varsin siivottomasti
+leikellessään ja paloitellessaan niitä. Joka muistaa sievää, somasti
+koristeltua lampaankyljystä englantilaisessa ravintolassa, tai
+ranskalaista korppujauhoissa paistettua, aistikkaasti pinaatilla
+kaunistettua kyljystä, ei voisi huomata mitään yhtäläisyyttä näitten
+sievien valmistusten ja sen karkean, kömpelön, luun-, ruston- ja
+lihansekaisen möhkäleen välillä, jota Amerikassa tavallisesti sanotaan
+lampaankyljykseksi. Siinä on vain muutamia syötäviä suupaloja, loput on
+kuivaa, palanutta nahkaa, rasvaa ja luuta.
+
+Olisipa toki jo aika, että sivistynyt kansa oppisi vaatimaan enemmän
+huolta ja siisteyttä ravinnoksemme käytettyjen ruoka-aineiden
+käsittelyssä. Olisipa syytä noudattaa Euroopan ruuanlaitoksessa
+vallitsevaa somuutta ja siisteyttä. Mutta emäntä, joka haluaa näitä
+siisteyden sääntöjä seurata ja koristaa pöytänsä tähän ulkomaiseen
+tapaan, ei mahda mitään, jos teurastaja on kömpelö ja siivoton. Ellen
+ota lukuun muutamia suurempia kaupunkejamme, joissa muukalaiset ovat
+vaikuttaneet muutoksia, on miltei mahdotonta saada mitään kunnollista
+tässä suhteessa.
+
+Tiedän kyllä, että jos esteetilliseltä kannalta kosketan tätä epäkohtaa
+saan paikalla vastaukseksi: "Täällä Amerikassa meillä ei ole aikaa
+matkia ranskalaisia oikkuja ja päähänpistoja!"
+
+Mutta ranskalainen suorittaa kaikki käytännölliset toimensa sen
+viisaustieteellisen ja terveen järjen perustuksella, joka on tämän
+näennäisesti ajattelemattoman kansan tunnusmerkkinä. Ei missään ole
+käytännöllinen talouden hoito suuremman tutkimuksen alaisena kuin
+Ranskassa, ja heidän torikauppansa on taiteellisesti järjestetty,
+mikäli taloushoitoon tulee. He paloittelevat lihansa niin ettei
+erilaista valmistamistapaa varten määrättyä kappaletta seuraa turhia
+lisiä, jotka tässä valmistustavassa turmeltuvat. Ranskassa on
+liemikattila alituiseen tulella ja sinne pistetään kaikki luut,
+säikeiset siekaleet sekä jänteiset ja rustoiset osat, jotka meillä
+seuraavat paistin mukana, täyttäen astiamme inhoittavilla
+ruuanjäännöksillä, joista maksamme saman hinnan teurastajalle kuin
+syötävistä osista. Eikö tämä ole silkkaa tuhlausta?
+
+Meidän kömpelö, tuhlaava tapamme paloitella lihaa on kunnotonta. Esim.
+tällä vuodenajalla se lampaanosa, jota sanotaan reideksi tai
+takapuoleksi maksaa kolmekymmentä senttiä naula. Tähän nyt lasketaan
+paitsi puhdasta lihaa myöskin suuri joukko luita, jänteitä ja laihaa
+säikeistä lihaa, jotka painavat ainakin kolmannen osan koko painosta.
+Jos pistämme lihapalan kuten tavallisesti tehdään, kokonaisena uuniin,
+paistuu ohut, huono liha liiaksi, nahkaiset ja säikeiset osat kuivuvat
+peräti kovassa kuumuudessa, jota tarvitaan paksumpia lihaosia
+kypsyttämään. Otaksukaamme reisikappaleen painavan kuusi naulaa ja
+maksavan kolmekymmentä senttiä naula; kolmas osa siitä on ihan
+kelpaamatonta, niinmuodoin heitämme pois kuusikymmentä senttiä,
+häränpaistista taas, joka maksaa kaksikymmentäviisi senttiä naula,
+hukataan ainakin viisikymmentä senttiä luihin, rasvaan ja palaneeseen
+nahkaan. Tämä lihan paloittaminen ja valmistaminen suurissa annoksissa
+on tosin kotoisin Englannista, missä kaikki yhteiskunnan tavat johtuvat
+kansanluokasta, jonka ei erityisesti tarvitse säästellä. Tyysti ja
+tarkka lihan paloitteleminen on voimassa siinä maassa, joka tunnustaa
+säästäväisyyden tarpeellisuutta ja on tutkinut sitä. He paloittelevat
+lampaan niin, että neljäsosa lammasta myydään kolmessa sievässä osassa.
+Paistinpala myydään sinänsä, kylkiluut eroitetaan taitavasti,
+kaikki syötävä liha kaavitaan irti ja niistä syntyy maukkaita
+lampaankyljyksiä, jotka paistettuina keltaisenruskeiksi korppujauhoissa
+ovat niin somaa ja oivallista väliruokaa. Jäännökset pistetään
+liemikattilaan tai muherinoskasariin. Ranskassa on joka kukkaron
+varalle pieni annos. Kuuluisia ja maukkaita liemiä ja muhennoksia,
+joita ranskalainen säästäväisyys on keksinyt, olisi meidänkin emäntien
+opittava. Ei hitustakaan ravintoainetta tuhlata ranskalaisten
+ruuanvalmistuksessa, sitkeät rustot ja jänteetkin valmistetaan
+tarkoituksen mukaisesti eikä polteta paistia paistatettaessa turhana
+lisänä, ei toki, niistä valmistetaan maukkaita liemiä tai hienoja,
+kirkkaita, hyvänmakuisia hyytelöitä.
+
+Saaneekohan tämä käytännöllinen ja säästäväinen tapa milloinkaan
+syvempiä juuria meillä? Teurastajamme sitä vastustavat, palvelijamme
+pysyvät vanhassa tuhlauksessaan; se on heistä mukavampaa, sillä he ovat
+siihen tottuneet. Sellaista keittäjää, joka alituisesti pitäisi
+liemikattilaa varalla pistääkseen sinne kaiken liian lihan, minkä
+teurastajan runsaskätisyys pakoittaa häntä leikkaamaan lihakappaleesta
+irti, ja joka ymmärtäisi käyttää nämä jäännökset talon tarpeiksi,
+sellaista keittäjää tuskin voimme toivoa. Jotta nämä seikat saataisiin
+käytäntöön, täytyy alun lähteä sivistyneistä ja hienontuneista
+naisista, jotka eivät katso itseään liian hyviksi käyttämään
+sivistystään ja tietojaan kotoisten pulmien selvittämiseksi.
+
+Kun liha on saatu niin sopivasti paloitetuksi, että jokaista osaa voi
+omaan tarkoitukseensa käyttää, seuraa kysymys, miten se on
+valmistettava.
+
+Lihan valmistaminen jakaantuu kahteen suureen yleiseen osastoon.
+Ensimmäisen osaston silmämääränä on mehun säilyttäminen lihassa, kuten
+uunipaistissa, pariloidussa ja käristetyssä lihassa; toisen taas mehun
+ulospuristaminen ja säikeitten eroittaminen kuten liemiruuassa ja
+muhennoksissa. Edellisessä tapauksessa tulee toimituksen olla niin
+nopean kuin mahdollista. Siinä on sukkeluus paikallaan. Tulen tulee
+olla kovan ja huomion valppaan. Palvelijamme ovat tilaisuudessa
+paistinuunissa kuivattamaan lihaa ja riistämään siltä kaiken maku- ja
+ravintoarvon. Vanha, hyvä tapa paahtaa lihaa on miltei tykkönään
+hyljätty; nyt se kuivatetaan uunissa, joten lihan arvokkain ja kallein
+mehu haihtuu. Harva keittäjä kykenee omin päin pariloimaan pihviä tai
+kyljystä. Me saamme syödä ne kuivaneina tai päältäpäin palaneina ja
+sisältä raakoina. Englannissa _ei koskaan_ tarjota huonosti
+valmistettua lihaa. Lihan mallikelpoinen valmistus on yhtä varma kuin
+auringon nousu.
+
+Ei mitään lihanvalmistuskeinoa käytetä niin väärin kuin pannussa
+paistamista. Paistinpannulla on monta syntiä vastattavanaan. Mitä
+tuntemattomia vatsanvaivoja onkaan kohonnut sen mustasta syvyydestä
+kuin henkiä jättiläispadasta. Paistinpannun sihinä kuuluu monen korvaan
+varoituskellona, joka soi "elä kajoo, eläkä maista".
+
+Paljon matkustaneet muistavat syöneensä hyvin keveätä, hyvänmakuista ja
+helpostisulavaa liharuokaa, joka oli pannussa valmistettua. Mutta
+vieraissa maissa tämä valmistus tapahtuu aivan toisella lailla ja
+toisten käsien toimesta. Tuskinpa herkullisia ranskalaisia kyljyksiä
+pistetään puolisulaneeseen rasvaan, lämmetäkseen, liotakseen ja
+sihistäkseen siinä Briitan hoitaessa muita hommiaan, kunnes hän viimein
+päivällisajan lähestyessä äkkää lihan, lisää puita ja kohentaa tulen
+ankaraksi ja polttaa siten lihan pahanpäiväiseksi, verhoten kyökin ja
+sen ympäristön savupyörteeseen.
+
+Tästä on se yleinen luulo saanut alkunsa, että padassa ja pannussa
+paistettu liha on vaikeasti sulavaa. Jos se on rasvaista, se kyllä
+onkin vaikeasti sulavaa, mutta ranskalaiset keittäjät ovat näyttäneet
+meille, ettei rasvasta nostetun lihan tarvitse olla rasvaista enemmän
+kuin Venuskaan oli suolainen noustessaan merestä.
+
+Ranskalaiset paistavat lihaa kahdella eri tavalla. Ensimmäisen mukaan
+pistävät he lihan _kiehuvaan_ rasvaan, jonka tarkoitus on heti ensi
+hetkellä käristää koko pinta ja suojella siten lihan sisäpuolta
+rasva-aineen sisääntunkeamiselta. Liha saa nyt kiehua kypsäksi
+rasvassa, imemättä enemmän rasvaa sisäänsä, kuin jos olisi suljettu
+munankuoreen. Toisen tavan mukaan voidellaan sileä rautainen pannu
+samaten rasva-aineella estääkseen lihaa pohjaantumasta, sitten
+paistetaan se kovassa kuumuudessa. Kummassakin tapauksessa tulee
+kuumuuden olla niin kovan kuin se suinkin polttamatta saattaa olla, ja
+tätä talouspulmaa ratkaisemaan vaaditaan keittäjältä suurta taitoa. Jos
+keittäjäsi on päässyt tämän salaisuuden perille, on pannussa paistettu
+liha mielestäsi helposti sulavaa ja paljon maukkaampaakin kuin mikään
+muu.
+
+Keittäjämme ovat yleensä yhtä taitamattomia lihanvalmistuksen toisen
+osaston suhteen, jonka tarkoituksena on hitaalla, hiljaisella
+kuumentamisella pehmittää ja eroittaa lihasäikeitä ja tyhjentää niistä
+mehu. Mikä keittäjä ymmärtää valmistaa liemiä ja muhennoksia? Tässäpä
+ranskalainen keittotaito on kehittynyt oivalliselle kannalle.
+Liemikattila, joka pohjaantumisen välttämiseksi on kaksipohjainen, on
+välttämätön kapine joka keittiössä. Sitä käyttäessä tulee tarkata, että
+kuumuus on tasainen, mutta ei kovin vahva, sillä kattilan sisällys ei
+saa kiehua. Tästä hitaasta lämmöstä liukenevat kaikki ainekset,
+lujimmat säikeet pehmenevät ja pienet ilmasolut, joihin luonto on
+kätkenyt ravintoaarteensa, avautuvat, pusertaen ulos sisällyksensä.
+Murskatut luut ja rustotkin käytetään makua ja voimaa antamaan.
+
+Tämä huolellinen ja pitkällinen kuumentaminen sekä hyvä maustaminen
+ovat pääasiat niissä oivallisissa ruokalajeissa, joiden valmistamisessa
+ranskalaiset ovat niin kuuluja. Ne ovat toimituksia, joiden kautta
+yksinkertaisimmat ja halvimmat ruoka-aineet saavuttavat paremman maun
+kuin hienoimmat ainekset, jotka eivät ole saaneet samaa huolta
+osakseen.
+
+Ranskalaisia liemiruokia ja muhennoksia kannattaa tutkia ja ne
+soveltuvat jokaisen käytettäviksi, joka tahtoo elää hyvin ja hauskasti
+vähillä tuloilla.
+
+John Bull [englantilaisen kansallisuuden nimitys] jolla on
+kymmenentuhannen vuotuiset tulot, ylenkatsoo ranskalaisten
+hupsutuksia. "Valmistettakoon minun ruokani niin, että tiedän mitä
+se on." Kokonainen härkä paistettuna on Johnin ihanne ja hänen
+kyökkilaitoksensa ovat jättiläissuuruisia. Mitkä uljaat härkäpaistit
+pyörivätkään vartaissaan räiskyvällä tulella. Puhdas, väärentämätön
+liha ei missään ole niin erinomaista kuin Englannissa. Sillä John on
+rikas, mitäpä piittaa hän pöydälleen jäävistä jätteistä ja muruista.
+Onhan hänellä metsäriistaa yllin kyllin ja pulskaa karjaa
+käyskentelemässä tuhansilla kukkuloilla. Mitä huolii hän
+säästäväisyydestä?
+
+Hänen veljellään Jeanilla ei ole kymmenen tuhatta puntaa vuodessa -- ei
+sinne päinkään, mutta kukkaron laihuutta korvaa hänen suuri
+kekseliäisyytensä ja käytännöllisyytensä. John kyllä ivaa Jeanin
+liemiruokia ja muhennoksia, mutta hänen poikansa ja tyttärensä tilaavat
+Jeanin luota keittäjiään, Englannin härkäpaistit saavat tehdä syvän
+kumarruksen tälle Josefille, joka valkoisessa esiliinassaan on tullut
+heidän kyökkiään hallitsemaan.
+
+Kaikki liha pehmenee pitkällisessä, alituisessa lämmössä. Mutta paha
+juttu on se, ettei kyökkipalvelijoilla ole pienintäkään aavistusta
+lämmön oikeasta käyttämisestä. He voivat aivan tyytyväisinä selittää
+sinulle, että mitä kauemmin kiehutat muutamia lihalajeja, sitä
+sitkeämmiksi ne tulevat -- hyvin ymmärrettävä seikka, josta hän varmaan
+on saanut kokemusta kiehuttaessaan lihaa hurjasti. Jos selität hänelle
+että sellaisen lihan tulee olla kuusi tuntia sillä lämpöasteella, joka
+on juuri kiehumisen rajalla, vastaa hän sinulle: "Niin kyllä, rouva",
+mutta seuraa kumminkin omaa päätään. Tai myöskin jättää hän sen
+pohjaantumaan, joka on hyvin tavallinen loppu kokeelle. Ainoa tapa
+selviytyä pulmasta on, joko hankkia itselleen ranskalainen liemikattila
+tai tavalliseen kattilaan varapohja, joka jättää pari tuumaa väliä
+lihan ja tulen välille. Sen kykenee mikä läkkiseppä tahansa tekemään.
+Tämän kattilan tulee aina olla saapuvilla, ja emännän tulee vaatia
+keittäjää panemaan siihen lihan kaikki säikeiset osat, kaikki rustot,
+jänteet ja luut, ensin ne nuijalla murskattuaan.
+
+Tämän kattilan avulla aikaansaadaan kirkkaita, oivallisia liemiruokia
+ja muutakin hyvänmakuista ruokaa. Kirkas liemi syntyy lihan mehusta ja
+luitten huvenneesta liivakosta; liemen jäähdyttyä poistetaan rasva ja
+säikeiset osat siivilöimisellä. Rasva, joka kylmänä kohoo nesteen
+pinnalle, on helposti poistettu. Mutta muhennosta valmistettaessa on
+liemen päinvastoin kiehuminen, kunnes se tunkee pitkällisen lämmön
+kautta pehmenneitten säikeitten läpi. Kun nämä kaikki toimet ovat
+suoritetut, maustetaan ruoka, ja erittäinkin tässä taidossa ovat
+ranskalaiset amerikkalaisia ja englantilaisia etevämmät.
+
+Englantilaiset ja amerikkalaiset liemiruuat ovat usein vaikeasti
+sulavia ja kiihoittavia väkevien maustimiensa vuoksi. Ne oikein
+polttavat suulakeasi kajennipippurineen, mausteneilikoineen ja muine
+höysteineen. Mutta ranskalaiset liemet ovat meistä aina hyvänmakuiset,
+vaikka emme eroitakkaan niissä mitään erityistä höystemakua. Heidän
+liemensä on taidokas yhdistys monesta eri aineesta. Samaa käy sanominen
+heidän muhennoksistaan ja muista laitoksistaan. Ei yksikään keittäjä
+rupea tätä salaisuutta tutkimaan, mutta ehkäpä monet emännät oppivat
+sen ja saavat siten säästämälläkin toimeen hyvää ia maukasta ruokaa.
+
+Mitä niin kutsuttuun hakkeluslihaan tulee, jonka huolimattomat ja
+taitamattomat keittäjät rääppivät kokoon eilispäivän jäännöksistä --
+elkäämme tutkiko sitä liian tarkasti -- se on lihan, ruston, nahan ja
+rasvan pippurilla ja suolalla maustettua sekoitusta, johon vielä
+töhritään jauhoja, ja joka kiehuu hitaasti oman onnensa nojassa,
+keittäjän hyöriessä muissa toimissa.
+
+Mutta taitavasti valmistettu hakkelus, olkoonpa vaikka eilispäivän
+rääpiäisistä tehty, on hyvä ja maukas, jos se on oikean
+taloustaiteilijan tekemä. Taitamaton keittäjä ei siihen kykene, ja
+kumminkin on talolla tästäkin ruokalajista suuri hyöty.
+
+Neljäs osastoni ovat _vihannekset_, joita Amerikassa löytyy niin
+viljalta, että voisi aikaan saada hyvän aterian yksistään niistä.
+Vihanneksien valmistaminen on yleensä jotenkin helppoa, ja siksipä
+ovatkin usein huolellisemmin tehdyt kuin liharuuat. Ellei niitä vain
+pilata huonolla voilla, pyrkii niitten luonnollinen hyvä maku esiin,
+vaikka ne olisivat kuinkakin yksinkertaisessa muodossa.
+
+Onpa kumminkin tässäkin poikkeus.
+
+Vanha uskollinen ystävämme peruna on verrattuina muihin vihanneksiin
+saman arvoinen kuin leipä ateriassa. Kuten leipä, on sekin välttämätön,
+kuten leivän voi perunankin tehdä aina herkulliseksi uhraamalla vähän
+huolta muutamiin pikkuseikkoihin, joiden laiminlyömisestä se taas usein
+tulee sietämättömäksi.
+
+Ravitsevainen ja viaton peruna kuuluu vaaralliseen lahkoon. Se on
+belladonnan ja monen muun vaarallisen kasvin sukua, ja on usein
+näyttänyt hyvinkin pahoja taipumuksia milloin perunaruton, milloin
+jonkun vähemmän huomatun sairauden muodossa. Siksipä varoitetaankin
+meitä perunavedestä -- johon se on tyhjentänyt aineensa -- ja
+leikkaamasta raakoja perunaviipaleita muhennokseen, elleivät perunat
+ole lionneet tunnin aikaa suolavedessä. Nämä neuvot ovatkin
+huomioonotettavat.
+
+Perunoita valmistetaan ateriaksi joko keittämällä tai paistamalla
+niitä. Nämä keinot ovat niin yksinkertaiset että tavallisesti
+otaksutaan jokaisen keittäjän voivan ne suorittaa ilman erityisiä
+ohjeita; mutta niin ei olekkaan asian laita, tuskin löytynee
+ainoatakaan keittäjää, joka tarkkoja ohjeita saamatta kykenisi
+keittämään tai paistamaan perunoita.
+
+Hyvästi paistetut perunat ovat herkkua, joka voittaa minkä keittotaidon
+keksinnön hyvänsä, Mutta minkälaiseen palaneeseen ryppyiseen pakuraan
+saammekaan usein täällä tyytyä! Briitta ryntää perunavasun luo, kaappaa
+siitä pari tusinaa erisuuruisia perunoita, toiset kolme vertaa toisia
+suuremmat. Huuhdottuaan ne, viskaa hän ne uuniin ja jättää ne sinne,
+kunnes aamiaista tarjotaan, olkoon se sitten millä hetkellä hyvänsä.
+Jos nyt suurimmat ovat kypsät, ovat pienet hiiltyneet ja keskimmäiset
+näivettyneet ja mauttomat. Liika kypsettäminen ei pilaa mitään ainetta
+niin tyystin kuin perunoita. Ne kun oikealla ajallaan syötyinä olisivat
+mehukkaita ja jauhoisia, kuivuvat ja vetistyvät jo neljännestunnin
+jälestä -- ja siinä tilassa ne meillä tavallisesti tarjotaan.
+
+Samoin tuodaan keitetytkin perunat oppimattoman keittäjän valmistamina
+pöydälle keltaisten vahamöhkäleitten kaltaisina -- mutta seuraavana
+päivänä taitavan emännän itsensä avustaessa ilahuttaa silmää sama
+perunalaji lumivalkoisina, jauhoisina palloina.
+
+Edellisessä tapauksessa viskataan perunat kuorineen veteen, jossa ne
+likoovat tai kiehuvat, mitenkä vain sattuu, ja usein tarpeeksi
+kiehuttuaankin annetaan niiden vielä olla vedessä, kunnes keittäjällä
+on aikaa kuoria niitä. Jälkimäisessä taas kiehutetaan kuoritut perunat
+niin äkkinäisesti kuin mahdollista suolavedessä, joka perunain
+pehmittyä heti kaadetaan pois. Senjälkeen liikutetaan niitä hetkisen
+hiljakseen tulen päällä, kunnes ne ovat aivan kuivat. Niin huonoa
+perunaa tuskin onkaan, ettei se tällä keinolla tulisi maukkaaksi.
+
+Joka on syönyt ranskalaisia paistettuja perunoita, ei niitä hevin
+unhota. Kullanruskeat viipaleet ovat ohuet kuin vohveli ja keveät kuin
+lumihiude. Eipä luulisi paksujen, rasvaisten, vettyneiden ja
+puolipalaneiden perunapalasien, joita Amerikassa sanotaan paistetuiksi
+perunoiksi, kuuluvan edes samaan kasvilajiinkaan.
+
+Lopuksi seuraa aineen viimeinen suuri osasto: _tee_, jolla tarkoitan
+kaikkia lämpimiä juotavia aineita, kuten kahvia, teetä ja suklaata.
+
+En aio tässä ollenkaan ruveta selvittelemään suurta kiistakysymystä
+näitten juomien terveellisyydestä tai vahingollisuudesta. Puhun vain
+niitten valmistamisesta.
+
+Ranskalaista kahvia kehutaan maailman parhaimmaksi, ja alinomaa kuulee
+kysyttävän: mikä tekee ranskalaisen kahvin niin hyväksi? Ensinnäkin on
+ranskalainen kahvi kahvia, eikä sikuria, ruista, papuja tai herneitä.
+Toiseksi paahdetaan kahvi siellä juuri ennen keittämistä. Paahtaminen
+tapahtuu suurella huolella ja tasaisesti pienessä pyörivässä
+silinterissä, joka on olemassa joka kyökissä ja joka säilyttää
+kahvipavun sulotuoksua. Kahvipapuja ei koskaan Ranskassa paahdeta
+liiaksi, ettei kahvin varsinainen maku haihtuisi, mutta meillä on se
+yleisenä tapana.
+
+Jauhettuaan kahvit panee ranskalainen ne kahvikannussa olevaan
+siivilään, jonka läpi neste nyt tunkee kirkkaina pisaroina, kahvikannun
+seistessä kuumalla uunilla lämmön säilyttämistä varten. Kahvikannun
+nokka on tukittu estääkseen kahvihajua haihtumasta valmistuksen aikana.
+
+Täten saatu kahvineste on ihan kirkasta ja mustaa, ja kutsutaan nimellä
+_café noir_, eli mustaa kahvia. Neste on mustaa vain väkevyyttänsä,
+sillä se on melkein vain varsinaista kahviöljyä. Ruokalusikallisesta
+tätä nestettä ja kupillisesta keitettyä maitoa syntyy tavallinen niin
+kutsuttu väkevä kahvi. Siihen käytetty keitetty maito valmistetaan yhtä
+huolellisesti. Sen tule olla aivan nuorta ja hiljakseen kiehuskella,
+eikä vain lämmetä kiehuma-asteeseen. Kiehuskellessaan sakenee se
+paksuksi ja kermamaiseksi. Tähän maito- ja kahviseokseen lisätään nyt
+tuota kimaltelevaa valkojuurikassokeria, joka aina kaunistaa
+ranskalaisen pöytää, ja niin on meillä kuuluisaa, kautta maailman
+tunnettua _café-au-lait_'tä.
+
+Ranskassa saadaan parasta kahvia, mutta tee taas on Englannissa
+oivallisin. Samoin kuin ylimysvalta on teekeittiökin Englannista
+kotoisin. Joka haluaa tietää, miten hyvä tee on valmistettava,
+tiedustelkoon sitä seikkaa hienolta vanhalta englantilaiselta
+emännältä.
+
+Hänen ensimmäinen määräyksensä kuuluu: Hanki sopiva vesi. Siinä ei
+kyllin, että vesi on kuumaa, tai että se _kiehui_ hetkistä ennen, mutta
+sen tulee _kiehua_ juuri sillä hetkellä, jolloin teelehdet siihen
+pannaan. Siksipä tätä salaperäistä toimitusta harvoin jätetäänkään
+palvelijain huostaan Englannissa, vaikka palvelijat siellä ovatkin
+monin kerroin harjaantuneemmat kuin meillä. Teetä valmistetaan salissa
+ja korkeasukuiset naiset vartioivat "poreilevaa ja sihisevää uurnaa",
+katsovat että kaikkia juhlallisuuksia tarkoin noudatetaan -- että kupit
+ovat kuumat ja että vesi on imenyt itseensä tarpeellisen määrän teetä
+ennenkuin ryhdytään uhrijuoman jakamiseen.
+
+Rakkaat, vanhat englantilaiset teepöydät, joiden ääressä ystävällisin
+vieraanvaraisuus majailee, me säilytämme aina helliä muistoja teistä,
+vaikkemme ole lainkaan hyvissä kirjoissa siellä. Toivokaamme kumminkin,
+että aikaa myöten muuttuvat ajatukset Englannissa meistäkin
+ystävällisemmiksi.
+
+Viime aikoina on englantilainen aamiaistee voittanut monta puoluelaista
+meikäläisten teenjuojain joukossa. Aamiaistee kiehutetaan. Se vaatii
+pitempää ja perusteellisempaa menettelyä pusertaakseen ulos kaiken
+voimansa, kuin entinen hienomakuinen tee, jonka suloisia ominaisuuksia
+esiinloihtiakseen tarvittiin vain muutama hetkinen, ja niin hyljätään
+kaikki vanhat tavat ja teenvalmistaminen jää keittäjän toimeksi.
+
+Sellainen tee, mitä meillä nyt tarjotaan ravintoloissa ja
+täysihoitopaikoissa on hyvän teen täydellinen vastakohta; vesi on ehkä
+kuumaa, mutta ei kiehuvaa, teessä on väljähtänyt, hailea, savuinen maku
+ja sitä tarjotaan tavallisesti sinisen maidon, eikä kerman kanssa.
+Kerma on yhtä välttämätön teen- kuin kahvin lisä. Suotavaa olisi että
+ravintoloissamme pääsisi vallalle tuo englantilainen tapa, että kukin
+matkustaja saa oman teekeittiön ja teerasian, jotta hän voi itse
+valmistaa teensä. Hänen valmistamallaan teellä on ainakin yksi ansio,
+se on kuumaa, vaivatta saavutettu ansio, mutta sittenkin sangen
+harvinainen.
+
+Suklaa on ranskalainen ja espanjalainen juoma, jota verrattain vähän
+käytetään Amerikassa. Täällä Amerikassa valmistetaan kumminkin erästä
+lajia, joka kaikissa suhteissa on aivan yhtä hyvää kuin milloinkaan
+Pariisista tuotu. Joka ostaa Bakerin parasta vaniljisuklaata, tulee
+kyllä siihen päätökseen, ettei missään vieraassa maassa valmisteta sitä
+parempaa. Sulatettaessa tätä hiljakseen kiehuvaan maitoon ranskalaiseen
+tapaan, syntyy siitä hyvin suloinen juoma.
+
+Olen nyt esittänyt keittotaitoluentoni viisi suurta pääosastoa, ja
+uskallanpa väittää, että siinä pöydässä, jossa kaikkia näitä
+periaatteita huolellisesti noudatetaan, ei kaivata herkkuja. Halu
+makeisiin ja herkkuihin johtuu usein jokapäiväisen ruuan kehnoudesta.
+Hyvä leipä ja voi syrjäyttävät piankin kaikki tortut ja kaakut.
+Vieläkin on minulla sananen sanottavana _makeisten_ suhteen, johon luen
+kaikki pasteijat, jäätelöt, hyytelöt, hillot j.n.e. Amerikassa on
+näitten herkkujen valmistustaito paljoa suurempi kuin tavallinen
+kotikeittotaito.
+
+Suurempi osa naisistamme taitaa valmistaa hyviä torttuja kuin kunnon
+leipää -- suurempi osa saattaa tarjota sinulle vaniljihyytelöä kuin
+hyvän lammaskyljyksen. Helpommin saat herkullisen luumuleivoksen kuin
+kupillisen oivallista kahvia, ja samassa perheessä, jossa turhaan
+haikailet hyviä perunoita saat jälkiruuaksesi kirkasta mehuhyytelöä.
+
+Meidän kunnon naisemme saattaisivat heittää tämän korkeimman
+keittotaidon oman onnensa nojaan ja kohdistaa intonsa ja
+kekseliäisyytensä tarpeellisimpiin asioihin. Paljon suurempi syy on
+meidän pyrkiä jokapäiväisten askareittemme kunnollisesti suorittamiseen
+kuin puuhata turhia välttävästi.
+
+Vielä on minulla sananen sanottavana siitä väärästä käsityksestä, joka
+on olemassa ranskalaisesta keittotaidosta. Meikäläiset ovat kuulleet
+siitä paljon puhuttavan, mutta olematta asioiden perillä ovat he
+joutuneet siihen käsitykseen, että ranskalaisen keittotaidon omituisuus
+on maustamisessa. Keittäjämme, mättäessään laitoksiinsa
+mausteneilikoita, muskottia, meiramia ja kaneelia, kuvailevat olevansa
+aimo ranskalaisia. Mutta amerikkalaiset ja englantilaiset ovat paljoa
+kärkkäämmät maustimille kuin konsanaan ranskalaiset. Meidän ruokamme on
+kirpeä maustimista. Oltuani vuoden Ranskassa unohdin aivan muskotin,
+neilikan ja pippurin maun, jota Amerikassa alituiseen saan kokea.
+
+Onhan asia selvä. Englantilaiset ja amerikkalaiset pitävät ryydeistä,
+ranskalaiset panevat taas suuremman arvon itse ruuan makuun.
+Keittokirjaimme ruokaluettelot ovat enimmäkseen englantilaista juurta,
+hidasluontoisten esi-isiemme ajoilta. He elivät kylmässä sumuisessa
+ilmanalassa, tarvitsivat kiihoittavia maustimia ja taisivat sulattaa
+raskaita ja imeliä ruokia. Katsokaamme heidän rusinaputinkiansa.
+
+Kokoa yhteen kaikki vaikeasti sulavat aineet, joita suinkin voit
+keksiä, keitä ne lujaksi kuin kanuunankuula ja tarjoa se leimuavassa
+konjakissa. Mutta meidän amerikkalaisten, jotka elämme kirkkaamman
+taivaan alla ja lämpimämmässä ilmanalassa tulisi seurata aran,
+hermollisen luonnonlaatumme tähden enemmän ranskalaisten kuin
+englantilaisten elintapaa.
+
+Puolet keittokirjaimme määräyksistä ovat suorastaan murhayrityksiä
+meikäläisten vatsaa ja ruumiinrakennusta vastaan. Meidän sietää
+punnita näitä asioita ja tuumia, mitenkä meidän on eläminen ilmanalamme
+ja olojemme mukaisesti. Sen jos teemme, ei meitä saa syyttää
+ulkomaanmatkimisesta, vaikka matkoiltamme jääkin yhtä ja toista
+muistiin ulkomaalaisten tavoista.
+
+Mutta jo on Kristoffer proosastanut tarpeeksi. Nyt luen tämän
+vaimolleni ja kuullaanpa mitä hänellä on sanomista.
+
+
+
+
+XI.
+
+Talomme.
+
+
+Kunnon Rob Steffens, joka elämänpurteensa oli ottanut Mariamme, oli
+viime aikoina joutunut rakentamisvimmaan. Rob on jotenkin juonikas ja
+vaikeasti tyydytetty. Hänellä on omat kotitapansa ja persoonalliset
+omituisuutensa; siksipä hän ei koskaan oikein viihdykkään toisen
+rakentamassa talossa ja siksipä ovatkin rakennushaaveet aina olleet
+hänen suurimpana henkisenä virkistyksenään. Koko kihlausaikansa laati
+hän suunnitelmia tulevan talonsa rakennusta varten, ikäänkuin hänellä
+jo olisi rahat varattuna siihen. Kaikki Marian ompelumallien ja
+kirjeiden takasivut olivat täyteen töhrityt pohjapiirustuksia ja
+luonnoksia.
+
+Mutta viime aikoina oli näistä tuulentuvista tullut täysi tosi, vanhan
+uutteran tädin jätettyä heille joitakin tuhansia perinnöksi. Tädin
+päähän oli pälkähtänyt jättää koko omaisuutensa Robin huostaan, ja
+siihen kuului monen muun ohessa pieni maapalstakin puolen tunnin
+raitiotiematkan päässä Bostonista.
+
+Nyt piirustukset laajenevat ja taajenevat ja he kyselevät vaimoni
+neuvoja aamulla, päivällä ja illalla. Tullessani heitä tervehtimään
+näen aina heidän päänsä yhdessä kumartuneina piirroksien yli ja kuulen
+Robin selittävän mieliaatettaan, kirjaston sisustamista. Katto tulisi
+siinä olemaan leikeltyä tammea, maalattuna keskiaikaiseen tapaan
+ultramariinisinisellä ja kultauksilla. Kirjahyllyt laadittaisiin
+gootilaiseen tyyliin, ja tottuneitten veistäjien käsissä sekä suuria
+rahasummia maksamalla tulisivat ne maailmaa hämmästyttämään.
+
+Marian ajatukset taas ovat kiintyneet porsliinikaappiin,
+vaatekomeroihin ja ruokakomeroihin; hän haaveksii makuuhuonetta
+alakertaan, sillä kuten kaikki naiset meidän päivinämme pelkää hän
+rappusia, eikä luule jaksavansa nousta yläkertaan kuin pari kertaa
+viikossa. Vaimoni, jolla on synnynnäinen taipumus tämänkaltaisiin
+toimiin ja on avustanut lukuisia tuttaviaan heidän talonsa
+sommittelussa ja järjestänyt heidän kotiaan, jossa he sitten ovat hyvin
+eläneet ja viihtyneet, puuhaava vaimoni tekee joka päivä lyijykynällä
+ja viivottimella muutoksia heidän piirustuksiinsa, aina sen mukaan
+mitenkä pariskunnan suunnitelmat muuttuvat ja vaihtuvat.
+
+Robia kiusataan myönnyttämään kaksi jalkaa kirjastostaan makuuhuoneen
+vaatekammioiksi -- mutta hän vastustaa kuin trojalainen. Pyyntöjen ja
+rukousten pehmittämänä antautuu hän seuraavana iltana ja vaimoni
+raaputtaa eilispäivän piirroksia, kirjasto pienennetään kaksi jalkaa,
+ja makuuhuone saa vaatesäiliön. Mutta nyt huomataankin vierashuone
+liian ahtaaksi -- sen seinää täytyy muuttaa kaksi jalkaa eteiseen päin.
+Rob sanoo eteisen sopusuhtaisuuden siitä kärsivän, hän rakastaa laveata
+eteistä, ja on aina siitä haaveksinut. Ei mikään tee niin iloista
+vaikutusta tulijaan kuin vapaa, laaja ja tilava eteinen.
+
+"Siinä tapauksessa", sanoi Maria, "laajentakaamme taloa kaksi jalkaa."
+
+"Ei käy päinsä sekään, se kallistaa vain", sanoo Rob. "Katso, jokainen
+jalka lisää vaatii sen mukaan lisään tiiliä, laattialautoja ja
+kattotarpeita j.n.e."
+
+Miettivän näköisenä tutkii vaimoni piirroksia, harkiten miten
+vierashuonetta saisi kaksi jalkaa suuremmaksi liikuttamatta seiniä.
+
+"Minäpä tiedän", huudahti Rob, kumartuen hänen olkansa yli, "tässä
+saatte kaksi jalkaa vierashuoneeseen muuttamalla eteisen rappuja kaksi
+jalkaa oikealle", ja hän heilutti innoissaan lyijykynäänsä.
+
+"Oi, Rob kulta!" puhkeaa Maria peljästyneenä puhumaan, "sehän on
+kyökkikomeroiden paikka! Ne menevät hukkaan, ja mihin saan
+kellarinraput soveltumaan!"
+
+"Helkkarin komerot ja kellarin raput", sanoo Rob. "Äidin täytyy löytää
+niille paikka jostain muualta. Talon tulee olla tilava ja iloinen,
+pitäkööt komerot ja säiliöt huolta itsestään. Voihan niitä aina
+_jonnekkin_ sovittaa. Ei siinä hätää. Mitä ihmettä ne naiset aina
+tarvitsevat niin tavattomia kyökkilaitoksia."
+
+"Eivät ne ollenkaan ole laajempia kuin tarpeellista on", virkkoi
+vaimoni tuumivana; "pienentämällä niitä et voita mitään".
+
+"Entäs jos sijoittaisimme koko kyökkikomennon kellarikertaan", ehdottaa
+Rob, "siten saamme sen ihan näkyvistämme?"
+
+"Ei ikipäivinä, jos vain voimme sitä välttää", sanoi vaimoni.
+"Kellarikyökki on suurkaupunkien välttämätön paha, kun ahdas tila ei
+myönnä suurempia mukavuuksia."
+
+Keskustelua jatkuu, kunnes kolmikko päättää mennä levolle miettiäkseen
+asiaa huomisaamuksi. Aamulla anivarahin saa vaimoni sukkelan
+mielijohteen vielä vuoteella lojuessaan. Hän ryntää sijaltaan, tarttuu
+kynään ja paperiin, ja ennen kello kuutta on hän laajentanut
+vierashuonetta sukkelalla tavalla puhkaisemalla seinään kaari-ikkunan.
+Niin suurenee ja pienenee tuleva talo, revitään maahan ja rakennetaan
+kumin ja lyijykynän avulla. Tänään hyljätään ovet, huomenna ne
+hyväksytään, ikkunat vaihtelevat, mikäli joku huomauttaa syvennyksiä
+liian suuriksi tai pieniksi.
+
+Kaikki tuntui päätetyltä, mutta oi kauheata, mikä keksintö! Armollisen
+rouvan makuuhuoneessa ei ole tulisijaa, eikä uunintorvea, eikä niitä
+voida saada kylpyhuonetta muuttamatta. Lyijykynä ja kumi ovat taas
+toimessa ja yhteen aikaan uhkasi koko talo särkyä sirpaleiksi tämän
+muutoksen johdosta; kylpyhuone vaelsi kuin rauhaton sielu sinne tänne,
+milloin tunkeutuen vaatesäiliöön, milloin uhaten vierashuoneen rauhaa,
+kunnes se viimein vaimoni kekseliäisyydestä löysi levon niin hyvässä
+paikassa, että kaikki ihmettelivät, miten eivät ennen olleet sitä
+keksineet.
+
+"Isä", sanoi Jenny, "minusta näyttää, etteivät ihmiset ole oikein
+selvillä tarpeistaan ruvetessaan rakentamaan, etköhän kirjoittaisi
+talonrakentamisesta?"
+
+"Olen tosin miettinyt sitä", sanoin miehen tavalla, joka on kutsuttu
+suuria uudistuksia tekemään. "Syynä siihen, että äiti ja nuorikot ovat
+niin sotkeutuneet verkkoihin, etteivät enää pääse niistä ulos
+pujahtamaan, lienee varmaankin, ettei Kristoffer ole mitään siitä
+asiasta kirjoittanut."
+
+"Näitkös isä", sanoi Jenny, "vaikka heillä on vain määrätty rahasumma
+käytettävänään, haluavat he kumminkin kaikkea mitä maan päällä voi
+saada. Rob syventyy vanhaan arkkitehtuuriin ja muihin kummallisuuksiin,
+piirustaen jos jonkinlaisia koukeroita. Marian ajatukset taas
+kiertelevät vierashuoneessa, budoaarissa, porsliinikaapissa ja
+makuuhuoneen komeroissa. Rob haaveksii oikeata aatelishovia. äiti taas
+puolustaa liinakaappia ja kylpyhuoneita ynnä muuta semmoista.
+Lopputuloksena on se, että jos kaikki saavat tahtonsa perille,
+velkaantuvat he korviaan myöten."
+
+Tämä ei minustakaan tuntunut mahdottomalta.
+
+"Enpä tiedä Jennyseni, mihinkä määrin kirjoitukseni kykenee sitä
+estämään, mutta koska aika taas on täytetty ja aikakauskirjani odottaa,
+saatampa kirjoittaa tästä seikasta, missä ajatukseni kumminkin
+hyörivät, ja niin elvytän ensi illanviettoamme tämän aineen
+esittämisellä."
+
+Vielä samana iltana, Robin ja Marian pistäytyessä meillä, kuten
+tavallisesti, ja piirustuksen ja raappimisen alkaessa äidin sohvassa,
+vedin esiin kyhäelmäni ja aloin seuraavasti:
+
+_Talomme_.
+
+Meidän talomme on paikka, jonka jokainen tuntee. Merimies uneksii siitä
+kyntäessään aaltoja. Haavoittunut soturi, kiemurrellessaan huonolla
+sairashuonevuoteellaan, kirkastuu sitä paikkaa muistaessaan, se on kuin
+pisara raikasta vettä erämaassa, kuin viileän käden kosketus palavalla
+otsalla. "Talomme", huokaa hän heikosti ja hänen himmeä silmänsä
+loistaa jälleen -- sillä kaikki kotoinen lempi, hellät ajatukset ja
+puhtaus, kaikki mitä hän maan päällä rakastaa ja mitä taivaasta toivoo,
+kaikki astuu hänen eteensä tämän sanan kaikuessa.
+
+Olkoon talomme mitä tyyliä tahansa, matala tai korkea, olkoon se laaja,
+valkoinen herraskartano viheriäisine ikkunaverhoineen ja satavuotisine
+tuulessa huojuvine jalavineen tai erämaan yksisuojainen hirsimökki,
+aina liittyy sen muistoon lumousvoima, joka näyttää sen meille
+toisenlaisena kuin kaikki muut talot maan päällä. Joka soppi, joka kivi
+ja kanto on meille rakas ja herättää meissä entisajan muistoja,
+muistoja kaikesta mikä on meille pyhää ja rakasta.
+
+"Isä alkaa olla oikein senttimenttaali", kuiskasi Jenny niin ääneen,
+että minäkin sen kuulisin. Ravistin päätäni hänelle ja jatkoin
+pelkäämättä:
+
+Ihmiselämään ei mikään tee suurempaa vaikutusta kuin se talo, jossa
+elämme -- erittäinkin se paikka, jossa vietimme aikaisimmat,
+vaikutuksille alttiit ikävuotemme. Talo sisustuksineen vaikuttaa
+terveyteemme ja hauskuuteemme, siveellisyyteemme ja uskontoomme. On
+taloja, joissa asujanten parasta on niin vähän huomioon otettu, jotka
+ovat niin synkkiä, ilottomia ja aurinkoa vailla, että tuntuu
+mahdottomalta elää niissä hilpeätä, jaloa ja uskonnollista
+perhe-elämää.
+
+Häpeäksemme on minun myöntäminen, että suurissa kaupungeissamme on
+taloja, joita sivistyneistä kristityistä käyvät ihmiset rakentavat ja
+antavat vuokralle, ja jotka ovat niin kurjia, että niitä saattaa sanoa
+pauloiksi tai loukoiksi, jotka ovat viritetyt sielua pahaan
+viettelemään. Tällaisissa asunnoissa lapset imevät itseensä saastaista
+henkeä, ja kodin perustaminen ynnä säädyllisen, kristillisen elämän
+viettäminen niissä vaatii melkein yliluonnollisia voimia.
+
+Eräs kuuluisa englantilainen ihmisystävä, joka oli paljon tutkinut
+köyhälistön asuntoja, on antanut sen lausunnon, ettei raittiusliike voi
+vaikuttaa mitään, ennenkuin parannus saadaan toimeen työmiesten
+asunnoissa. Ne ovat niin likaisia, pimeitä, ikäviä ja lohduttomia että
+asujamet vain viinan ja opiumin avulla saavat surkeat päivänsä niissä
+kulumaan. Hän oli itse parantanut erään juopon pelastamalla hänet
+tällaisesta viheliäisestä luolasta. Hän hankki hänelle samasta
+vuokrasta asunnon hauskassa talossa. Tämä nuori mies oli ollut
+kivipiirustajana, hänellä oli heikko ruumiinrakennus, ja
+luonnonlaadultaan oli hän hermostunut sekä vaikutuksille altis.
+Vaimoineen ja pikku lapsineen oli hän teljetty kurjaan, ummehtuneeseen
+huoneeseen, juotavanaan vain saastaista, haisevaa vettä, ja ympärillään
+toisten yhtä viheliäisten ihmisten melua, joka ohueitten seinien läpi
+tunki heidän kamariinsa. Mitä oli hänen tässä tilassa tekeminen, mikä
+saattoi hänet hetkeksi unohtamaan tämän surkeuden -- kiihoitusjuomat,
+ne soivat hänelle hetkisen lepoa.
+
+Hänellä oli nyt kolme hyvää huonetta sekä puhdasta vettä ja ilmaa;
+siunattu päivänpaiste tulvaili sisään kaikista ikkunoista, muuttaen
+hänet muutamissa viikoissa toiseksi ihmiseksi.
+
+Tässä rauhassa ja järjestyksessä, tämän uuden kodin helmassa, virkistyi
+pian hänen entinen kykynsä, ja puhtaassa ilmassa, puhtaassa vedessä ja
+niissä puhtaissa ajatuksissa, jotka tästä ympäristöstä syntyivät, löysi
+hän voimaa vastustaakseen kiihoittavia ja tylsyttäviä väkijuomia.
+
+Asuinhuoneitten vaikutus hyvään tai pahaan -- niitten vaikutus
+aivoihin, hermoihin, sydämmeen ja koko elämään -- on tärkeä seikka,
+jota huoneitten rakentajain ja vuokraajain tulisi tarkoin huomioon
+ottaa.
+
+Ihmisen ajatusten tulisi kohota vähän jalompiin pyrintöihin, eikä
+kiintyä rahainsa korkoihin. Ajatelkoon vuokratalojen rakentaja hieman
+tätäkin asiaa. Ajatelkoon hän, mitä tarkoitusta varten huoneita
+rakennetaan, ja mitä ne merkitsevät ihmisolennoille. Suurin osa
+kaupunkiemme taloista ei ole asukkaittensa rakentamia, vaan
+henkilöiden, jotka kiinnittävät rahansa tällä lailla, ajatellen
+ainoastaan koron kartuttamista, jonka tämä kiinnitys on heille
+hankkiva.
+
+Rikkaat ihmiset tosin rakentavat itselleen palatsimaisia asuntoja,
+joissa kaikki rahalla saatavat mukavuudet sulostuttavat elämää. Mutta
+suuren enemmistön asunnot, joissa verraten vähäpalkkaiset nuoret miehet
+elämätä alkaessaan rakentavat pesänsä, ne asunnot sietäisivät paljon
+muutoksia, ennenkuin rahat ovat tarkoituksen mukaisesti käytetyt.
+
+Katsellessamme tällaisia huoneistoja, tekee meidän mieli itse ruveta
+rakentamaan, sillä tiedämme niin monta tapaa, miten samalla summalla,
+joka tämän epämukavan ja ikävän asunnon rakentamiseen on uhrattu, voisi
+aikaansaada ihanan kodin.
+
+"Niin juuri!" huudahti Rob pontevasti. "Muistatko Maria, kuinka monta
+rumaa, ikävää ja siivotonta huoneistoa näimme hakiessamme itsellemme
+asuntoa."
+
+"Muistan kyllä", sanoi Maria. "Entäs noita ahtaita, pimeitä putkia,
+joihin nuo komeat rappuset johtivat, päältäpäin näytti kaikki niin
+uhkealta, mutta sisässä oli kaikki epämukavaa ja vaillinaista."
+
+"Niin", sanoi Rob, "entäs nuo kummalliset koristukset kaikkialla.
+Ihmiset tuhlaavat usein rahoja rumentaakseen talojaan, se on varma."
+
+"Kuinka mielellämme luopuisimmekaan noista kamalista
+fasaadikoristuksista, kattomaalauksista ja muista koristuksista, joista
+ei ole huvia eikä hyötyä, kun vaan saisimme vesijohtoja ja kunnollisia
+kylpyhuoneita. Ja mitenkä meillä ovet ja ikkunat asetetaan! Usein on
+meillä makuuhuoneissa vaikea löytää sopivaa paikkaa vuoteelle ja
+toalettipöydälle."
+
+Tässä katsahti vaimoni ylös, tehtyään juuri viimeisen korjauksen
+piirustuksiin.
+
+"Paras uudistus tänä uudistuksen aikakautena", huomautti hän, "olisi
+naisarkkitehtien kehittäminen. Vuokratalojemme varjopuoli on se, että
+ne yksinomaan ovat miesjärjen keksintöjä. Ei yksikään nainen tekisi
+semmoista makuuhuoneen piirustusta, ettei vuodetta varten olisi muuta
+paikkaa, kuin joko ikkunan tai oven luona, eikä tuhlaisi huoneen
+sisäänkäytäväksi alaa, joka soveltuisi säiliöiksi.
+
+"En ymmärrä, miksi ei tämä uusi liike naissukupuolen vaikutusalan
+laajentamisesta ole ottanut ohjelmaansa naisarkkitehtien kasvattamista.
+Talojen suunnittelu, sisustus ja piirustus olisi naisen käsitykselle ja
+aistille hyvin sopiva toimi. Sehän kuuluu luonnon järjestykseen.
+Minkälainenhan olisikaan se pääskysenpesä, jonka herra Pääsky yksinään
+ilman eukon apua laatisi?"
+
+"Kultaseni", sanoin, "sinun pitää kaikin mokomin kirjoittaa tästä
+asiasta ensi naisyhdistyksen kokoukseen."
+
+"Olen samaa mieltä kuin naislehtemmekin", sanoi vaimoni, "että paras
+tapa kykyänsä näyttää on _ryhtyä toimeen_. Ihan varmaan saisi se
+nainen, joka uutterasti suorittaa tähän ammattiin tarvittavan
+tietomäärän ja sitten alkaa työskennellä tällä alalla, ennen pitkää
+tarpeeksi työtä."
+
+"Varsinkin, jos hän suorittaisi tehtävänsä yhtä oivallisesti kuin sinä,
+kultaseni", sanoin minä. "Nuoret naiset korkeimmissa bostonilaisissa
+kouluissamme lukevat enemmän matematiikkaa kuin arkkitehdille on
+tarpeellista, ja piirustuskoulumme kyllä todistavat naisen taipumusta
+ja kätevyyttä sillä alalla. Sanalla sanoen, tämä ala tuntuu minusta
+sopivan naisille paremmin kuin moni muu ehdolla oleva."
+
+"No isä", kysyi Jenny, "etkö aiokkaan jatkaa lukuasi?"
+
+Jatkoin:
+
+"Minkälaisen tulee meidän talomme olla? Mikä muu kysymys edellyttää
+useampia, erilaatuisempia vastauksia -- vastauksia, jotka vaihtelevat
+varojen, luonteen ja eri asemien suhteen. Kullakin ihmisellä on
+muutamia suuria tarpeita, johon kaikki pienemmät kohdistuvat. On
+olemassa vaatimuksia, joita kaikkein, korkean sekä alhaisen, rikkaan ja
+köyhän aina halujensa mukaan tulee saada asunnossaan täytetyiksi.
+Luulen voivani jakaa nämä vaatimukset tai tarpeet samoinkuin vanhat
+filosoofitkin jakoivat elementtejä, nimittäin: tuleen, ilmaan, maahan
+ja veteen. Nämä neljä elementtiä ovat välttämättä tarpeelliset
+jokaisessa asunnossa."
+
+"Tuli, ilma, maa ja vesi! Nytpä en tosiaankaan ymmärrä tarkoitustasi",
+sanoi Jenny.
+
+"Odotappas vähän, kunnes se selviää", sanoin. "Koetan saada
+tarkoitukseni selväksi.
+
+"Talon pääasiallinen tarkoitus on suojata asujamiaan elementeiltä. Tätä
+tarkoitusta vastaa myöskin teltta, joka suojelee tuulelta ja sateelta.
+Mutta teltan pahin haitta on, että se ilma, jota hengität keuhkoihisi
+ja josta veresi, aivosi ja sydämmesi puhtaus riippuu, on pilaantunutta.
+Siten imet teltassa itseesi joka hengenvedolla enemmän tai vähemmän
+vaikuttavaa myrkkyä, aina olojen mukaan. Napoleon makuutti aina
+armeijaansa taivasalla. Hän sanoi kokemuksesta tulleensa siihen
+vakuutukseen, että se oli terveellisempää, ja kumma kyllä, todistaa
+moni esimerkki heikkojen ihmisten voimistuneen taivasalla nukkuessaan
+pitkillä jalkapatikoilla.
+
+"Ensimmäinen pulma talonrakentamisessa on hankkia vankka suoja raittiin
+ulkoilman yhteydessä. En aio tässä pitää esitelmää tuulottamisesta,
+mainitsen vain sivumennen, että rakentajan tärkeimpänä tehtävänä on
+terveellisen talon rakentaminen, ja terveellisen talon tärkeimpänä
+ehtona on puhdas, raitis ilma.
+
+"Siksipä ovatkin minulle nuo talot niin mieleiset, joissa on keskellä
+laajat eteiset tai käytävät, joihin kaikki huoneet avautuvat, ja joissa
+on varalla raitista ilmaa niiden kaikkien tarpeeksi. Lämpimän ilmanalan
+maissa saadaan sitä keskuspihan kautta, jossa suihkulähde lirisee,
+kukat kukkivat, ja jonka pylväskäytävään kaikki ovet avautuvat. Mutta
+kun tilaa on niukalta eikä ole varaa uhrata talon keskustaa käytäviksi,
+voipi tämän keskustan muodostaa hauskaksi arkihuoneeksi. Siihen kun
+hauskasti asettaa tuoleja, kirjahyllyjä ja sohvia, muodostuu tämä
+hauska huone monessa suhteessa talon miellyttävimmäksi lepopaikaksi.
+
+"Monella ihmisellä on tapana nukkua ikkuna auki. Tämä on kumminkin
+hyvin puutteellinen ja vaarallinen tapa hankkia makuuhuoneeseen
+riittävää määrää raitista ilmaa. Mutta jos talo on rakennettu äsken
+ehdottamani suunnitelman mukaan, saattaa tämän suuren eteisen tai
+arkihuoneen ikkunat jättää yöksi selälleen, joten siellä on
+yhtämittainen ilmanvaihto, ja kun sitten makuuhuoneitten ovia raotetaan
+ja ikkunoita hiukan aukaistaan, syntyy siitä vapaa ilmanvaihdos
+kaikissa huoneissa.
+
+"Taloa suunniteltaessa olisi siis ikkunoitten asema visusti huomioon
+otettava, jotta ilma niitä avattaessa pääsisi vapaasti virtailemaan
+huoneisiin. Kuumina kesäpäivinä näemme usein kalpean äidin riutuvan
+lapsensa kera päivänpuoleisen ikkunan ääressä huohottavan ja
+läähättävän, virkistävän tuulenhengen hyödyttömästi puhaltaessa vasten
+ikkunatonta seinää. Tekisipä silloin mieli iskeä reikiä seiniin, jotta
+raitis ulkoilma pääsisi vapaasti sisään tulvimaan.
+
+"Sinä kallis Jumalan lahja, avaruuden raikas ilma, miten nurjasti ja
+halveksivasti sinua kuolevaiset kohtelevatkaan! Jos asiansa täysin
+ymmärtävä saarnamies pitäisi saarnan hapesta, vaikuttaisi se varmaan
+paljon enemmän synnin tukahuttamiseksi kuin puhdasoppinen selitys
+siitä, milloin, miten ja miksi synti tuli maailmaan. Mutta nyt astuu
+pappi reunojaan myöten täyteen sullottuun kokoushuoneeseen, jossa
+saastainen ilma miltei panee kynttilän liekit sinisenä palamaan,
+ja päivittelee seurakunnan henkistä välinpitämättömyyttä, pilaantuneen
+ilman painostaessa torkahtavia sanankuulijoita, jotka samalla tuntevat
+itsensä perin syntisiksi tässä laimeudentilassaan.
+
+"Pikku Jim, joka juoksenneltuaan kaiken päivää reippaana ulkoilmassa,
+luki kiltisti rukouksensa maata pannessaan ja nukkui hyvänä poikana,
+nousee tänä aamuna vuoteeltaan pörrötukkaisena, lyöpi hoitajaansa ja
+sanoo, ettei hän tahdo rukoilla, eikä välitä tulla hyväksi. Syy on vain
+siinä, että poikarukka nukuttuaan ummehtuneessa ilmassa, joka koko yön
+on hänen aivojaan myrkyttänyt, on nyt jonkinlaisessa siveellisessä
+heikkomielisyyden tilassa.
+
+"Heikot naiset vakuuttavat usein, että heidän voimansa palaavat vasta
+kello yhden- tai kahdentoista tienoissa päivällä. Kysytään: eivätköhän
+nukkune ikkunat ja ovet suljettuina ja raskaat uutimet vuoteensa
+edessä?
+
+"Esi-isiemme huoneet olivat ilmanvaihtoon nähden monessa suhteessa
+paremmin varustetut kuin meikäläiset huoneet kaikkine parannuksineen.
+Suuri henkitorvi keskessä sekä avonaiset tulisijat kaikissa huoneissa
+aikaansaivat alituista ilmavirtaa, joka poisti huonon ja pilaantuneen
+ilman. Nykyaikana on huoneissa vain savupiippu rautakamiinia varten.
+
+"Kamiinit ehkä kyllä säästävät polttoaineita, mutta ne säästävät
+muutakin. Sillä tuhansia ihmisolentoja saattavat ne liian aikaiseen
+hautaan, hitaan myrkytyksensä vaikutuksesta.
+
+"Kolkkoa on ajatella, että talvemme täällä Pohjolassa kestää kuusi
+kokonaista kuukautta, marraskuusta toukokuuhun, ja että sinä aikana
+monessa perheessä kaikki sulloutuvat yhteen huoneeseen, jossa kaikki
+aukot ja ikkunaraot huolellisesti tukitaan ilmaa vastaan, ja jossa
+koksikamiini kohottaa huoneen lämpömäärää 25 ja 30 pykälään Celsiusta.
+Ihmisparat hermostuvat sekä liiallisesta kuumuudesta että myrkytetystä
+ilmasta, joka ainoastaan silloin tällöin oven avautuessa vaihtuu
+hiukan.
+
+"Eipä siis lainkaan kummaa, jos näitten ihmisparkojen iho ja keuhkot
+käyvät niin aroiksi, ettei heidän näiden kuuden kuukauden aikana ole
+ajatteleminenkaan ulkoilmaan menemistä, sillä siitä seuraa paikalla
+vilustus. Ja useinpa joulukuun vilustus kehittyy maaliskuussa
+auttamattomaksi keuhkotaudiksi, ja kevät, jonka pitäisi tuottaa eloa ja
+terveyttä, saattaa sen sijaan niin monta uhria hautaan.
+
+"Olemme kuulleet kuinka kurjassa tilassa karhuparat kömpivät ulos
+kuuskuukautisesta talvimajastamme, missä he miltei yksinomaan elivät
+edellisenä kesänä saavuttamastaan lihavuudesta. Samoin lukemattomat
+heikot olennot elävät pitkän talvemme kuluessa niitten päivittäin
+vähenevien voimien kustannuksella, jotka he saavuttivat ihanana
+kesäaikana, jolloin ikkunat ja ovet olivat avoinna ja raikasta ilmaa
+oli tuhlaamisen varallekin.
+
+"Sitten kuulemme koko kevään puhuttavan sairaudesta, sappitaudista y.m.
+ja vertapuhdistavien lääkkeiden nauttimisesta. Se on kaikki vain
+pilaantuneen talvi-ilman myrkytystä. Monta vertaa paremmat olivat toki
+vanhan ajan talot, joissa suuret räiskyvät tulet paloivat avonaisessa
+takassa ja joiden makuuhuoneisiin pyrysi lunta talvivihurien viuhuessa.
+Tosin kylmä viima jäähdytti selkää, kasvojen miltei kärventyessä,
+vesi jäätyi astiassa, ja jota halutti, taisi kirjoittaa nimensä
+ikkunaruutuihin. Mutta sinä heräsit täynnä elämänhalua ja -voimaa --
+sinä katselit tupruavaa lumituiskua värisemättä ja kahlasit kouluun
+läpi miehenkorkuisten kinosten. Laskit mäkeä, olit lumipallosilla,
+piehtaroitsit lumessa kuin lumisirkku, mutta suonissa virtasi puhdasta,
+elinvoimaista verta ja vahvat keuhkot hengittivät sisäänsä raikasta
+talvi-ilmaa."
+
+"Armahda meitä, isä kulta!" huudahti Jenny, "toivon, ettei meidän
+tarvitse uudestaan ruveta asumaan moisissa taloissa!"
+
+"Ei suinkaan, kultaseni", vastasin, "väitän vain, että ne olivat
+paremmat niitä taloja, joita suljetaan kaksinkertaisilla ikkunoilla ja
+lämmitetään rautakamiineilla.
+
+"Hyvä talo on niin järjestetty, että huonolla ja pilaantuneella ilmalla
+aina on tilaisuutta poistua aukon kautta raikkaan ulkoilman tulviessa
+sisään toista tietä. Talvella tulee tätä raitista ilmaa jollain
+keinolla lämmittää.
+
+"Otaksukaamme esim., että huoneen toisessa päässä olevasta aukosta
+virtaa sisään lämmitettyä ulkoilmaa. Lämpömäärän ei tarvitse kohota yli
+18 Celsius-asteen. -- Otaksukaamme vielä, että huoneen toisessa päässä
+on avonainen puu- tai hiilikamiini. Sopivampaa tapaa ilmavaihdon ja
+lämmön saavuttamista varten samalla kertaa saattaa tuskin ajatella.
+
+"Otaksukaamme vielä talon keskessä löytyvän suuren eteisen, johon
+raikas, kohtuullisesti lämmin ilma alituisesti virtailee. Jokaisessa
+tähän eteiseen avautuvassa suojassa löytyy henkitorvi, josta käytetty
+ilma poistuu vetäen mukanaan kaikki huonot ja pilaantuneet kaasut.
+Siinä talossa on hyvä ilmanvaihto, eikä tästä synny mitään vaarallista
+vetoa. Makuuhuoneen eroittamiseksi on hyvä käyttää kaksinkertaisia
+ovia, joista toinen lastoista valmistettu vastaanottaa vapaata ilmaa
+huoneeseen, paljastamatta sitä jokaisen nähtäväksi.
+
+"Puhuessamme raittiista ilmasta, tarkoitamme sitä sanan täydessä
+merkityksessä. Elköön sisääntulviva ulkoilma olko ummehtunutta,
+pahaltalöyhkäävää kellari-ilmaa, vaan hyvää, puhdasta, raikasta ilmaa,
+joka kulkee torven kautta, mikä on niin asetettu, ettei ilma virtsa
+huoneeseen alhaaltapäin, missä epäterveellisiä kaasuja ja löyhkiä
+kokoontuu, vaan ylhäältä kirkkaista ja korkeista ilmakerroksista.
+
+"Koko lorun loppu kuuluu, että koska nyt ihmisten tässä elämässä
+aivojensa kautta tulee vastaanottaa elämänsä henkinen puoli -- ja koska
+musta, pilaantunut veri on myrkkyä aivoille -- ja tätä tummaa,
+pilaantunutta verta muodostuu keuhkoissa, jotka hengittävät huonoa
+ilmaa -- on talon rakentajan ensimmäinen toimi huolehtia puhtaan ja
+terveellisen ilman hankkimista.
+
+"Olkoon siis talon suunnittelussa pysyväisenä sääntönä: 'Talossamme'
+tulee olla raitista ilmaa -- kaikkialla, kaikkina aikoina -- talvella
+sekä kesällä. Vähät koristuksista ja marmorikamiineista. Olkoon kodin
+sisustus vaikka kuinkakin yksinkertainen, kun vain on raitista ilmaa.
+Yhtä vastenmielisesti kuin käytämme lähimmäisemme hammas- ja
+hiusharjaa, hengitämme hänen keuhkoistaan lähtevää huonoa ilmaakin. Se
+on 'talomme' ensimmäinen välttämättömyys. Inhimillisen terveyden ja
+onnen ensimmäinen suuri elinehto on -- _ilma_."
+
+"Kuuleppas, Maria", sanoi Rob, "onkohan meillä tulisijoja
+huoneissamme?"
+
+"Äiti on ottanut ne huoleksensa", sanoi Maria.
+
+"Siitä ole varma", sanoin minä, "että jos anoppisi on ollut sinua
+avustamassa, on ilmanvaihdosta pidetty huolta."
+
+Myöntää täytyy, että Robin käsitys talosta kohdistui pääasiallisesti
+gootilaiseen kirjastoon ja vanhanaikaisen herrastyylin sovelluttamiseen
+nykyajan vaatimuksien mukaan, eikä semmoisiin proosallisiin asioihin
+kuin ilmaan.
+
+Siksipä hän nyt havahtuikin ikäänkuin unesta, veti pari syvää henkäystä
+ja tarttui piirroksiin, tarkastaakseen niitä uudella innolla. Minä
+jatkoin lukemistani.
+
+"Toinen suuri elementti, joka meidän talossamme on huomioon otettava on
+_tuli_. Tällä nimityksellä en tarkoita yksin keinotekoista tulta, vaan
+tulta kaikissa eri muodoissaan -- taivaallista tulta, jota Jumala joka
+päivä lähettää meille päivänsäteitten loistavilla siivillä, tulta,
+jolla lämmitämme huoneitamme, keitämme ruokamme ja valaisemme yöllistä
+pimeyttä.
+
+"Alkakaamme taivaallisella tulella eli päivänpaisteella. Jumalan
+antamaa raitista ilmaa laiminlyödään, mutta hänen lahjaansa
+päivänpaistetta miltei vihataan. Monessa talossa ei uhrata senttiäkään
+ilmanvaihdon hyväksi, mutta maksetaan auliisti satoja dollareja
+päivänsäteitten karkoittamiseksi.
+
+"Suojat näissä taloissa ovat tiiviit kuin laatikot, ilman tulisijaa
+henkitorvea tai ilmareikää; ja oi iloa ja riemua! ulkopuolella on
+markiisit ja sisäpuolella ikkunaluukut, jotta kirkkaimpanakin päivänä
+voimme pimeydessä vaeltaa. Näitä asuntoja katsellessa voisi luulla,
+että ne ovat varustetut kuumaa ilmavyöhykettä varten suojaamaan meitä
+tulikuumilta ilmavirroilta.
+
+"Mutta silmäilkäämme almanakkaamme. Moniko kuukausi vaatii tulta
+takkaan? Liioittelematta saatan sanoa, että kaikki perheet lokakuusta
+kesäkuuhun tarvitsevat aamu- ja iltaroihunsa, olkoon heillä sitten
+varaa siihen tai ei. Vuoden kahdeksana kuukautena vaihtelee ilma
+viileän, kylmän ja pakkasen välillä, ja tokkopa tarvitsee neljänä muuna
+kuukautena sulkea huoneita niin tiiviisti. Tiedämmehän kokemuksesta,
+että paahtavat päivät ovat poikkeuksia meillä.
+
+"Matkustakaa kuten minä viime vuonna Connecticutlaaksossa ja
+tarkastakaa taloja siellä. Kaikki ovat puhtaita, siistejä ja varakkaan
+näköisiä viheriäisten pihamaiden ja suurien jalavien ympäröiminä --
+mutta kaikki olivat kellarista kattoon suljetut, ikäänkuin olisivat
+asujamet myyneet kaikki kampsunsa ja matkustaneet Kiinaan. Kaikki
+rullakartiinit olivat alaslasketut. Onko siis talo autio? Ei;
+katsoppas, keveä, sinervä savupyörre kohoo kyökin savutorvesta ja
+tuolla talon takapihalla on kartiinia hieman kohotettu. Siellä elää
+kuin elääkin olentoja himmeässä varjossa, kalpeina kuin potaatin idut
+kellarissa."
+
+"Minäpä tiedän, isä, miksi he niin tekevät", sanoi Jenny. "He pelkäävät
+kärpäsiä, jotka tosiaankin kuuluvat Egyptin maanvaivoihin. Minä
+puolestani en ainakaan moiti ihmisiä siitä, että sulkevat huoneensa ja
+pimittävät talonsa kärpäsaikana, -- entäs sinä, äiti?"
+
+"En minäkään, niitten ollessa hurjimmillaan, mutta luulen tämän olevan
+tarpeellista ainoastaan vähän aikaa; mutta täällä meillä suljetaan
+huoneet vuodet umpeensa ja siksipä ovatkin meidän kylämme niin
+kuolleen, hiljaisen, kylmän ja asumattoman näköiset."
+
+"Ainoa seikka, joka matkustajalle käy selväksi kylissämme
+matkustaessaan", sanoin, "on, että näissä taloissa kumminkin asuu
+ihmisiä, ja että nämä olennot elävät pimeydessä. Harvoin näet ovet ja
+ikkunat avattuina, harvoin ihmisiä niitten luona istuvan, harvoin
+tuolia pihamaalla tai minkäänlaisia merkkejä siitä, että ihmiset
+eläisivät ulkoilmassa."
+
+"Sanoinhan sinulle, isä, miksi kaikki on niin, olen ollut eno Petterin
+luona kesällä ja tiedän, että täti pitää kevätsiivoamisensa
+toukokuussa. Sen jälkeen laskee hän kaikki rullakartiinit ja uutimet
+alas ja niin pysyy talo puhtaana aina lokakuuhun. Siinä on koko juttu.
+Jos ikkunat olisivat selkoselällään, riittäisi siellä siivoamista joka
+viikko, ja kuka sitä kestäisi? Eikä minusta siinä ole vähääkään
+moitittavaa."
+
+"Minä puolestani", vastasin, "vastustan elämistä pimeydessä, olkoonpa
+sen suurena päämääränä vaikka kärpästen karkoittaminen. Muistan tällä
+samalla matkallani pysähtyneeni muutamiksi päiviksi maalaisravintolaan,
+jossa vallitsi Egyptin pimeys kellarista ullakkoon asti: Pitkulainen,
+hämärä ja synkkä ruokahuone oli ulkoapäin luukuilla ja sisältäpäin
+paksuilla, paperisilla rullakartiineilla suljettu. Mutta kaikesta tästä
+huolimatta suhisi siellä kärpäsiä, kuin olisi mehiläispesä ollut
+läheisyydessä. Surinasta, jonka käteni ojentaminen synnytti, saatoin
+aavistaa leivoslautasen paikkaa. Se oli jotensakin ilettävää, sillä
+tässä pimeydessä en aina voinut eroittaa kärpäsiä mustikoista, ja
+ainakin minä puolestani olisin ollut tyytyväinen, jos tässä kärpästen
+kanssa otellessani olisin edes saattanut lohduttaa itseäni valolla ja
+ilmalla. Ihmisparat pimittävät huoneensa ja karkoittavat niistä
+ulkoilman ja päivänpaisteen kärpäsiä peläten, mutta kärpäset jäävät
+sittenkin heidän ainokaisikseen. Eipä siis kummaa, jos he käyvät miltei
+sairaloisiksi näin ollen."
+
+"No niin, tietysti isä puhuu kuin miehet", sanoi Jenny. "Sinä et
+koskaan ole ollut vastuunalainen huoneiden puhtaudesta. Olisitpa vain
+itse talon emäntänä, niin kyllä saisimme nähdä, mitenkä menettelisit."
+
+"Senpä kerron sinulle. Tekisin parastani. Sulkisin silmäni
+kärpäsenlialta ja avaisin ne luonnon ihanuudelle. Antaisin suloisen
+päivän paistaa huoneisiini kaiken päivää, paitsi niinä harvoina
+kesäpäivinä, jolloin viileys on tarpeen. Mutta nämä päivät eivät ole
+lukuisat. Keväällä laskisin, paljonko maksaisi pestata jokin akka
+pitämään ikkunoita ja muita tavaroita puhtaina, ja vaikkapa pitäisi
+uhrata uusi pukuni hänen palkkaamisekseen, tekisin sen mielelläni.
+Tehtyäni voitavani tässä suhteessa, paaduttaisin sydämmeni, kääntäisin
+pois silmäni ja nauttisin päivänsäteistä, raikkaasta ilmasta ja
+näköalasta vapaista, avonaisista ikkunoistani ja antaisin kärpästen
+olla olojaan. Siinä kuulit."
+
+"Päivänpaiste, se se on isän keppihevonen", sanoi Maria.
+
+"Ja miksikä ei? Erehtyikö Jumala luodessaan auringon? Tai loiko hän sen
+viholliseksemme? Eikö tämä suuri luonnonvoima, joka kypsentää hedelmät
+ja saattaa kukat niin suloisesti tuoksumaan, ole meille muka hyödyksi?
+Katsele varjossa kasvavia kasveja, mitenkä nuutuneita ja surkeita ne
+ovat, ja kuinka ne rukoillen ojentavat heikot lehtensä valoa kohti.
+Onko siis ihmisolennoillakaan varaa hyljätä tätä elähyttävää voimaa.
+Eräässä vankilassa oli jono koppia päivänpuolella ja toinen
+varjonpuolella. Vaikka varjonpuoleisissa kopeissa vallitsi sama
+puhtaus, huoli ja hoito, olivat kumminkin sairaus ja kuolema monet
+kerrat suuremmat siellä kuin valoisessa päivänpuoleisessa jonossa.
+Ihmiset kärsivät kaikenmoisia kipuja ja huokailevat elinvoiman
+vähyyttä; äärettömiä määriä lääkkeitä nautitaan ja rahoja tuhlataan,
+mutta kaiken ohessa tuhlaamme ja karkoitamme luotamme molemmin käsin
+päivänpaisteen, tämän Jumalan lahjan, siunatun terveellistä vaikutusta.
+
+"Mitä raamattu kuvaa nousevaksi auringoksi, joka parantaa kaikki
+siivillänsä? Sama aurinko, joka on Jumalan rakkauden perikuva, on meitä
+virkistävä jokapäiväisessä elämässämme, se kuivaa kosteuden ja homeen,
+suojelee koista ja ruosteesta, haihduttaa pahat hajut, karkoittaa
+hermoista alakuloisuutta ja ilostuttaa elämätämme. Ellen palvelisi
+Häntä, kaikkein hyvän antajaa, palvelisin ja kumartaisin varmaan
+aurinkoa, hänen suurinta ja kauniinta näkyväistä ilmestystänsä. Egyptin
+maalla vallitsi Herran vihan aikana pimeys, mutta Goosenin maassa oli
+valoista. Minä olen goosenilainen, mielin valkeudessa vaeltaa ja
+sadattelen pimeyden töitä. Mutta jatkakaamme.
+
+"Talomme sijoitettakoon kaakkoiseen suuntaan, ettei siellä olisi
+päivätöntä suojaa, ja ikkunat asetettakoon niin, että taivaasta
+kotoisin olevat, kimaltavat säteet pääsevät tunkeutumaan poikki ja
+puhki.
+
+"Elkäämme piirittäkö taloamme ikkunain alapuolella olevalla kostealla
+pensastolla, joka estää valon ja ilman vaikutusta. Taloa tulee
+ympäröidä vapaa ala, jossa tuuli pääsee liehumaan ja päivänsäteet
+valaisemaan, kuivamaan sekä elähyttämään.
+
+"Siitä kiireestä päättäen, jolla ihmiset täällä meillä muuttavat ahtaan
+pihamaan synkäksi tiheiköksi, luulisi auringonpistosta meidän
+ilmanalamme suurimmaksi vaaraksi.
+
+"Sateisina kuukausina, ja niitä meillä Jumala paratkoon on monta,
+eläessämme pimeissä, viileissä huoneissa kosteitten pensaitten
+sisässä, muuttuvat ajatuksemme synkiksi, sairaloisiksi ja ikäviksi.
+Lähimmäisemme viat suurenevat silmissämme -- elämä tuntuu kolkolta ja
+ilottomalta -- itse uskontokin kuolleelta ja ummehtuneelta.
+
+"Minä soisin talon heti ensi silmänräpäyksellä tekevän avonaisen,
+raittiin ja iloisen vaikutuksen. Jokaisesta ikkunasta näkisimme aina
+edessämme päivänpaistetta, puita, pilviä ja viheriöitä nurmia.
+'Talollemme' tulee hankkia varjoa mutta ei pimeyttä. 'Talossamme' on
+monta aurinkoista ja ilmakasta ikkunaa -- ei puhdistamista ja
+sulkemista, vaan avaamista ja luonnon nauttimista varten. Olkoon
+talossa pitkät kuistikot sekä ylä- että alakerrassa siellä
+käyskennelläksemme raitista ilmaa nauttimassa sateisinakin ilmoina.
+Sanalla sanoen, koettaisin 'talossamme' mikäli mahdollista yhdistää
+metsien ja ketojen vapaata, reipasta, iloista elämää rauhaisan
+perhe-elämän hauskuuteen, sievyyteen ja mukavuuteen.
+
+"Taivaallisesta tulesta puhuttuani, tahdon lausua sanasen myöskin
+maallisesta, keinotekoisesta tulesta. Rautakamiinit, lämmetkööt sitten
+kuumalla vedellä, höyryllä tai lämpimällä ilmalla, ovat, jos vain
+ilmavaihtoa otetaan huomioon, terveellisiä ja hyviä lämmityslaitoksia
+niinä kahdeksana tai yhdeksänä kuukautena vuodessa, jolloin tarvitsemme
+keinotekoista lämpöä.
+
+"Rautauunille kyökissä ja sen lämminvesisäiliölle kumarran nöyrästi. Se
+on suuri, sykkivä sydän, jonka puhdistavaa, virkistävää nestettä
+virtailee lämpimänä läpi koko talon. Toivottavaa olisi, että tämä
+nykyaikainen Molok olisi hieman kohtuullisempi ravintonsa suhteen,
+sillä myöntää täytyy, että se on armoton tuhlari -- mutta onhan sillä
+suuri työkin. Hanaa kun vain käännät, saat joka vuorokauden hetkellä
+yllin kyllin lämmintä vettä, pesupäivät ovat leikintekoa ja viisaalla
+järjestämisellä sekä lämmön säästämisellä voit päälle päätteeksi
+lämmittää pari kolme suojaa talvisin.
+
+"Rautauuni lämminvesisäiliöineen kuuluu siis 'talomme' välttämättömiin
+tarpeisiin. Iltavalaistuksena on minusta kaasu parasta, jos sitä vain
+on saatavissa [siihen aikaan ei vielä käytetty sähköä]. Talooni
+tahtoisin kaasua. Sen ainoa paha puoli on vaara, jonka kaasun
+vuotaminen saattaa tuottaa, jos kaasu vaillinaisen johdon kautta pääsee
+asuinhuoneitten ilmaan sekaantumaan. Mutta niin ei lainkaan tapahdu,
+jos vain varovaisuutta noudatetaan.
+
+"Monet maalla asuvat perheet valmistavat itse kaasunsa hyvin
+yksinkertaisella tavalla. Ottakoot talon rakentajat tämänkin
+huomioonsa. On jo olemassa koneita kaasun valmistamista varten talouden
+tarpeeksi, ja ne ovat täydellisesti luotettavia ja helpot hoitaa,
+sanotaanpa, että tämän kaasun valo on parempi kaupunkien
+kaasutehtaitten valoa. Tämäkin asia sietää harkitsemista, jos talomme
+on maalla tai tulee maalle rakennettavaksi.
+
+"Ja nyt lähestymme kolmatta suurta elementtiä, joka on 'talollemme'
+tarpeen nim. _vettä_.
+
+"Vettä, vettä kaikkialla, vettä runsaasti, helposti saatavaa ja
+puhdasta.
+
+"Esi-isämme olivat monessa suhteessa oivallisesti järjestäneet
+kotielämänsä ja talonrakentamisensa. Heidän talonsa olivat ylimalkaan
+järkevästi laaditut, tilavat, ilmakkaat ja mukavat, mutta veden
+hankkimisessa olivat he armottomia naissukupuolta kohtaan. Kaivo oli
+kaukana pihamaalla ja talvella saivat he lumessa kahlata ja hilata
+jäätynyttä sankoa huoneeseen, täyttääkseen teekeittiötä aamiaista
+varten. Tasavallan itsenäiselle tyttärelle ei näin ollen osoitettu
+tarpeeksi kunnioitusta. Meidän päivinämme ovat kaivot tosin siirtyneet
+lähemmäksi taloa, mutta suureen enemmistöön ei vielä ole juurtunut tuo
+sukkela keino hankkia itselleen alituinen varasto raikasta vettä vain
+pientä hanaa kiertämällä. Jospa saisimme rakentaa majamme aivan
+mielemme mukaiseksi, olisi siellä kylpyhuone joka kolmea miestä kohti,
+ja joka suojaan johtaisi kylmä ja lämmin vesitorvi.
+
+"Säästäkäämme runsas summa vesijohtotorviin ja jätettäköön talomme
+viimeisteleminen riippuvaksi niistä rahoista, jotka jäävät ylitse.
+Varustakaamme taloomme kylpyhuoneita niin voimme millä vuorokauden
+hetkellä tahansa tilata lämpimän kylvyn. Useimmissa lasten taudeissa
+lämmin kylpy on miltei aina tehokas parannuskeino. Pahat vilustumiset,
+alkavat kuumeet ja nivelkolotukset pestään pois vasta alussa ollessaan.
+Siis, niin paljon vettä taloomme kuin mahdollista. Ihmisten käsityksiä
+veden välttämättömyydestä tulisi laajentaa, jotta kaikki hankkisivat
+itselleen sitä runsain määrin. Sinulla ei ole mitään hyötyä
+kylpyhuoneesta, joka vaatii tunnin puuhaa ja tulensytyttämistä,
+ennenkuin se on järjestyksessä. Homma on liika suuri -- et tule siihen
+ryhtyneeksi. Mutta kun suojassasi on sievä, pienoinen nurkka sitä
+varten, ja sinun on vain väännettävä hanaa saadaksesi valmiin kylvyn,
+on lääkkeesi aina käsillä, ja sinä käytät sitä alinomaa. Yöllä heräät
+huudosta ja näet pikku Tommin istuvan vuoteellaan kiihoitustilassa ja
+polttavan kuumeen vallassa. Kolmen minuutin kuluttua on hän kylvyssä,
+rauhallisena ja hyvillään; hän laskeutuu jälleen vuoteelle viileänä ja
+rauhoittuneena ja aamulla hän herää täysin terveenä.
+
+"Tätä verratonta ja yksinkertaista lääkettä ja terveyden
+suojeluskeinoa, tätä tyynnyttävää ja virkistävää ainetta tulisi pitää
+yhtä välttämättömänä talossa, kuin kyökin uuniakin. Ainakin yksi
+kylpyhuone tulisi joka talossa olla, ja sen pitäisi olla niin asetettu,
+että koko perhe voisi sitä käyttää, ellei ole varaa pitää useita.
+Taloa, jossa vettä on mukavasti saatavissa, on niin helppo hoitaa, että
+se melkein hoitaa itsensä. Ennemmin olen ilman mattoja laattialla,
+ilman sohvia ja kiikkutuoleja, ja uhraan enemmän varoja tähän."
+
+"Nyt isä kulta", sanoi Maria, "olet puhunut meille kolmesta
+elementistäsi, jäljellä on nyt vain _maa_. Mitenkähän sinä sen
+selität."
+
+"Olen aina luullut", sanoi Jenny, "että mitä vähemmän tätä yhteistä
+emoamme suosimme talossamme, sitä parempia emäntiä olemme."
+
+"Kultaseni", sanoin minä, "meidän filosoofien tulee silloin tällöin
+antaa asioille salaperäinen väritys ja väliin lausua ilmi luonnottomia
+ajatuksia, voidaksemme sitten selittää, ettemme tarkoittaneetkaan
+mitään erityistä niillä. Ihmiset luulevat meitä hyvinkin
+teräväjärkisiksi, huomatessaan kuinka sukkelasti suoriudumme
+näennäisistä ristiriitaisuuksista. Siis kuulkaa.
+
+"Ottaessani puheeksi neljännen elementin _maan_, tahdon vain viitata
+äitinne kaari-ikkunaan ja huomauttaa teille, että synkän, pitkän talven
+kuluessa emme päivääkään ole ilman kukkia. Täydellisessä talossa
+pitäisi minun mielestäni olla niin monta ulkoilman viehätystä kuin
+lämpö ja suoja vain sallivat -- ja näihin kuuluvat kaikki kasvit.
+Kasvit ovat lähempänä ihmisen terveyttä ja elinvoimia kuin tavallisesti
+otaksutaan. Hyvin hoidetut kasvit levittävät hauskuutta ympäristöönsä
+viehättävällä ulkonäöllään, puhdistavat sitä paitsi ilmaa huoneessa, ja
+ovat ilman puhtauden ja elinvoiman mittaajia. Kun kasvit lakastuvat ja
+näivettyvät, ei ilma ole puhdasta. Eräs rouva kertoi minulle, ettei hän
+koskaan saanut kasveja viihtymään vierashuoneessaan kaasulta ja
+antrakiittihiileltä. 'Eikö teitä arvelluta elää ja kasvattaa lapsianne
+huoneessa, jossa kasvinne kuolevat?' vastasin minä.
+
+"Jos kaasujohdot ovat vaillinaiset ja punasenhohtava kamiini kuluttaa
+kaiken ilman huoneesta, jotta rehoittavat kasvit parissa päivässä
+alkavat näivettyä ja pudottaa lehtensä, on ymmärrettävää, että ilma
+silloin on huono ja myöskin ihmisille myrkyllinen sekä kaipaa
+parannusta. Jos kukkia ei saa huoneessa viihtymään, on sillä tuomio
+lausuttu huoneen ilmasta, ja varma on, että siinä silloin ei ole
+tarpeeksi elinvoimaa ihmisolennoillekkaan. Mutta huoneessa, jossa
+kasvit rehoittavat kuin ulkoilmassa ja lehdet säilyttävät tumman
+vihantansa, siinä huoneessa voimme otaksua ilman soveltuvan myöskin
+ihmiskeuhkoille.
+
+"Hauskaa on nähdä, että kasvien viljeleminen on niin levinnyt
+maassamme. Monen mökin ikkunoissa näemme petunian ja intialaisen
+krassin kukkivan lumen pyryellessä ulkona. Kuinka paljon iloa
+tuottavatkaan nämä kasvit hoitajilleen! En luule löytyvän ihmisolentoa,
+joka ei mieltyisi kukkiin, jos olot vain ovat pakoittaneet häntä
+kasvattamaan ja hoitamaan niitä. Ruukkukasvien hoidossa on monta mutkaa
+matkassa ennenkuin ne hyvin saadaan viihtymään. Tomu tukkii pian
+viheriäisten keuhkojen pienet huokoset ja näitä pitää alituisesti
+valella raikkaalla vedellä. Moni katsoo liian vaivaloiseksi kantaa
+kasvinsa sitä varten kuistikoille tai rappusille ja niin valellaan
+niitä tuskin kerta kuukaudessakaan. Luontoemo on meille tässä hyvänä
+esimerkkinä, hän valelee jokaista lastansa öisin kastehelmillä, jotka
+vielä kimaltelevat aamusinkin niitten lehdissä ja kuvuissa."
+
+"Siinäpä se on!" sanoi Jenny. "Hoitaisin mielelläni kasveja, ellen
+kammoisi tuota ijankaikkista pesemistä ja veden pirskoittamista, jota
+ne vaativat. Siitä sitä sitten räiskyy matolle ja huonekaluille, jotka
+eivät ole yhtä ihastuneet tähän ruiskuttamiseen."
+
+"Senpä vuoksi", lausuin minä, "kaipaa talomme myöskin maaemomme apua,
+kuten saatte nähdä.
+
+"Minun käsitykseni mukaan pitäisi täydelliseen taloon kuulua pieni
+kasviosasto, jossa kasveja vapaasti voisi hoitaa, kastaa ja tomulta
+suojella. Tämä pieni alue olisi tietysti päivänpuolella, ja siinä olisi
+kaikki edut, jotka kasvit viihtyäkseen tarvitsevat.
+
+"Ylimalkaan katsotaan ansareita rikkaitten ylellisyydeksi, jota ei
+vähäarvoisten auta ajatellakkaau. Mutta niinköhän lienee. Onhan sinulla
+ulkoneva kaari-ikkuna, nosta laattiapalkit pois ja täytä ala hyvällä
+mullalla. Eroita se vierashuoneesta lasiovilla, ja silloin saat
+tarpeeksi tilaa kasveille ja kukille. Jos mainittu ala on
+etelänpuolella, päivänsäteille alttiina, ei tarvitse mitään erityistä
+lämmityslaitosta, vierashuoneen lämpö riittää siihen aivan hyvin. Tämän
+kasvihuoneen kotiisi levittämä huvi ja hyöty ovat arvaamattomat, ja sen
+kustannukset eivät kohoo paljon korkeammaksi tavallisen kaari-ikkunan
+kustannuksia. Suurissa taloissa saattaa tämä ala olla suurempi.
+Elkäämme nimittäkö sitä ansariksi, sillä se nimi on liian suurenmoinen,
+se saattaa meidät ajattelemaan puutarhureita ja harvinaisia
+kasvilajeja, jotka vaativat suurta huolta ja tuntuvia kustannuksia. Se
+on vain kasvihuone -- huone, jonka laattia on multaa ja seinät lasia,
+jotta aurinko vapaasti saisi valaista ja lämmittää. Jätettäköön siinä
+myöskin ovet avoimeksi niin moneen suojaan kuin mahdollista.
+
+"Täten olisi vieras- ja ruokahuone koko talon kukkien ja kasvien
+yhteydessä. Varjoisimmilla paikoilla kasvaisi sammalia, sananjalkoja ja
+muuta viheriäistä ja pitkin ikkunoita kiemurtelisi päivänpaisteessa
+petunioita ja muita yksinkertaisia kukkia. Jos vettä on saatavissa,
+tekisi suihkulähteen lorina hyvän vaikutuksen ja sen säde vilvoittaisi
+ilmaa, jonka uunin kuumuus niin usein kuivaa liiaksi."
+
+"Ja luuletko tosiaankin isä, että näin rakennettu talo on
+käytännöllinen", sanoi Jenny. "Minusta se on kuin kuvaus Alhambrasta."
+
+"Ja kuitenkin olen meidän aikanamme nähnyt juuri sellaisen talon",
+sanoin. "Voisin tällä hetkellä näyttää sinulle huvilan, joka tyyliltään
+on mitä yksinkertaisin, mutta kuitenkin yhdistää hyvän talon parhaimmat
+ominaisuudet. Kultaseni, voitko tuota pikaa piirustaa pohjapiirroksen
+tuohon taloon, jonka näimme Brightonissa?"
+
+"Tässä se on", sanoi vaimoni, tehtyään muutamia kynänvetoja -- "se oli
+huokeahintainen, mutta hauskimpia, mitä koskaan olen nähnyt."
+
+"Tämä talo, joka lienee maksanut viisi tuhatta dollaria, täyttää monta
+minun vaatimustani talon suhteen. Siinä on kaksi kerrosta ja useita
+hauskoja ullakkohuoneita, kaksi kylpyhuonetta ja vesijohto joka
+huoneessa. Vieras- ja ruokahuoneessa on kummassakin ulkonevat
+kaari-ikkunat, joissa kukkaset viihtyvät vuoden umpeen, ja suihkulähde
+lirisee alituisesti pienessä marmori-altaassa. Pitkänä, synkkänä
+talviaikana on tämä asunto iloinen ja kodikas.
+
+"Mutta yksi seikka on huomioon otettava näitten kasvihuoneitten
+suhteen. Maan tulee sen alla olla salaojitettu, estääkseen seisahtuneen
+veden höyryä ylöskohoomasta ja ilmaa pilaamasta. Myöskin on maahan
+sekoitettava runsas määrä puuhiiliä estääkseen kasviaineitten
+hajoomista. Samoin on tyystisti varottava, ettei lehtiä pääse putoamaan
+maahan ja märkänemään, ne kun myrkyttäisivät ilman. Jos nämä
+toimeenpiteet otetaan varteen, lauhduttaa ja puhdistaa tämä pieni tarha
+vain talon ilmaa.
+
+"Elleivät varat myönnä edes tätä pientä kasvitarhaa, aseta
+ikkunankoloon syvä laatikko, jonka pohjassa on vetotorvi sekä paksu
+kerros murskattuja puuhiiliä ja soraa ja päällimmäisenä hienoa
+lehtimultaa ja hiekkaa. Tähän saattaa istuttaa murattia, joka
+kiemuroitsisi, kierteleisi ja kaarteleisi köynnöksiään sinne tänne,
+sekä eri krassilajeja, jotka ilahuttaisivat talon asujaimia talven
+aikana kukillaan. Niissä ikkunaraukoissa, joita eivät päivänsäteet
+siunaa -- voit kasvattaa sananjalkoja ja sammalia sekä sekoittaa niihin
+monenlaisia metsäkukkia.
+
+"Aikaisin helmikuussa, jolloin talvi kovimmin pakastaa, alkavat jo
+orvokit, valkovuokot ja akileijat kukkia. Mutta rehoittaakseen vaativat
+kaikki nämä kasvit jokapäiväistä vedellä ruiskuttamista, ja niistä
+lähtevä kosteus lauhduttaa ja virkistää vain lämmitettyjen
+talvihuoneitten liian kuivaa ilmaa.
+
+"Nyt olen siis esittänyt teille neljä pääelementtiäni, jotka ovat
+rakentamisessa tarpeelliset -- ilman, tulen, veden ja maan.
+Tyydytettyäni nämä tarpeet, rauhoittaisin aistiani ja mielikuvitustani
+toisissakin suhteissa, mikäli mahdollista. Vihaan, kuten Rob,
+jokapäiväisiä taloja ja haluaisin tavoitella jotain kaunista
+rakennustaiteen alalla. Minua karmii, että kalleus ehkäisee kaikki
+pyrinnöt siinä suhteessa. Suuresti himoitsen tyylikkäitä lukkoja ja
+saranoita sekä suuria, komeita yksiruutuisia ikkunoita. Kadehdin
+onnellisia lähimmäisiäni, joilla on varaa mokomiin talonkaunistuksiin.
+Varustettuani talooni kaikkia välttämättömiä tarpeita, koittaisin
+mikäli varani myöntäisivät, pitää kauneuttakin päämaalinani.
+
+"Mutta vaikka kaikki puutyö talossani onkin korutonta ja sileää,
+vaikka uunit ovatkin yksinkertaisinta laatua ja ovet ja ikkunat
+tehdastyötä, on minun talossani kylpyhuoneita, kasvihuone,
+päivänpuolinen kaari-ikkuna ja tarkoituksen mukainen ilmanvaihto.
+Taloni muodostuu siten hauskaksi, ja jokainen asujain on niin hyvällä
+mielellä, kuin olisi katto sisältäpäin seeteripuulla vuorattu.
+
+"Eri puulajeista on minulla vielä sananen sanottavana. Meillä on täällä
+Amerikassa runsas määrä kauniita ja arvokkaita rakennuspuita, joista
+emme tiedä mitään, syystä, että ne tuhmasti kyllä peitetään valkoisella
+värillä.
+
+"Kuuluisa seebrapuukaan ei hienoudessa vedä vertoja maalaamattomalle
+kastanjalle. Meidän saksanpähkinäpuu on väriltään kullanruskea ja
+itsessään niin ihana, että sitä saattaa katsella kuin kaunista
+maalausta, puhumattakaan tammesta monine hienoine vivahduksineen.
+Tavallinen mäntykin, jota nykyjään pidetään mahdollisena ainoastaan
+valkoiseksi maalattuna, muistuttaa öljyttynä ja vernissattuna
+atlaspuuta. Amerikkalaisten tehtaitten seinäpapereista kannattaa meidän
+ylpeillä, sillä ne tyydyttävät jo suurimpiakin vaatimuksia. Toisissa
+malleissa ranskalaiset tosin ovat meitä taitavammat, mutta joka taloa
+varustaa, silmäilköön ensin oman maansa tuotteita, ja hän on
+hämmästyvä.
+
+"Yhtä näkökohtaa talon rakentamisessa tahtoisin vielä koskettaa. Koska
+Amerikassa on niin vaikea sekä hankkia että pitää palvelijoita -- asia
+joka kauan tulee olemaan vaikeimpia kotikoettelemuksiamme -- pitäisi
+meidän laatia kotimme niin, ettemme monia palvelijoita kaipaisi. Taloa
+voi rakentaa niin moneen eri tapaan, että työn paljouskin, jota
+tarvitaan sen järjestyksen ylläpitoa varten, vaihtelee suuresti.
+Muutamat talot tarvitsevat suurta palvelijaliutaa hankaamaan lukkoja
+kiiltäviksi, puhdistamaan tomut kaikista leikeltyjen huonekalujen
+uurteista ja lokeroista sekä antamaan talolle sitä järjestyksen leimaa,
+jota siistiltä talolta vaaditaan. Yksinkertainen kiillotettu ja
+maalamaton puu sekä veden runsaus asunnossa auttavat emäntää
+suuressakin talossa hyvin toimeen tulemaan parin palvelijan avulla.
+
+"Jos kyökissä kaikki on hyvin ja mukavasti järjestetty, joten aikaa ja
+askelia säästetään, saattaa yksi palvelija mainiosti suorittaa kahden
+työn. Jos vain vettä, lämmintä sekä kylmää on helposti saatavissa, ei
+pesupäiväkään meitä enää kauhistuta. Käyttämällä vääntökonetta, joka
+säästää sekä vaatteita että pesijää, ja pientä mankelia pääsemme puolta
+vähemmällä.
+
+"Paljon olisi vielä 'talostamme' sanottavaa, ja ehkäpä Kristofer
+löytääkin vielä tilaisuutta siihen jonkun toisen kerran. Mutta nyt
+hänen kynänsä on väsähtänyt ja vaipuu lepoon."
+
+
+
+
+XII.
+
+Uskonto kodissamme.
+
+
+Olipa sunnuntai-ilta, ja pieni piirimme oli keräytynyt takan ympärille,
+jossa räiskyvä pähkinäpuu ilmoitti vuoden loppua ja kylmän sään
+lähestymistä. Sunnuntai-iltasin naimisissa olevat lapseni mielellään
+kokoontuivat vanhan kotilieden ääreen ja "leikkivät" olevansa lapsia.
+Vanhat nuottivihot otettiin esiin, lauloimme vanhoja virsiä perin
+vanhanaikaisella nuotilla. Laulujen välillä vaimoni ja naimisissa
+olevat tyttäreni puhelivat pienoisista. Keskustelimme päivän saarnasta,
+kirkkoveisuusta ja muista sunnuntai-elämään kuuluvista aineista.
+
+"Isä", sanoi Maria, "sinä olet jo lopettanut pikku haltijasi, etkö
+ole?"
+
+"Olen kyllä, -- olen lopettanut ainakin täksi vuodeksi."
+
+"Kultaseni", sanoi vaimoni, "yhden aineen olet vielä jättänyt
+koskettamatta, ellös lopeta vuottasi puhumatta siitäkin pari sanaa.
+Ilman Jumalanpelkoa ei koti eikä talo ole täydellinen, kirjoitappas
+kodin uskonnosta."
+
+Vaimoni, kuten ehkä jo näistä kirjoituksistani olet huomannut, on
+vanhanajan naisia, vieläpä entisellään olijakin. Minä taas olen
+edistyksen mies ja olen taipuvainen mietiskelyihin, mutta minusta
+tuntuu aina kuin olisi vyötäisilleni kiedottu nuora, josta vaimoni
+vakavasti palauttaa minut vanhalle uralle. Vaimoni on vakava, raamattua
+lukeva nainen, joka pitää sabbattia pyhänä; hän säilyttää vanhempiaan
+uskollisessa muistissa ja koettaa vaeltaa heidän jälkiään -- sillä hän
+uskoo turvallisemmaksi astua vanhurskasten polkemia jälkiä, joskin
+ruoho ja kukkaset jo ovat niistä kuluneet.
+
+Kuitenkin kallistaa hän mielellään korvansa kaikkeen, joka hänestä on
+parannukseksi, ja siksipä hän ei ankarasti tuomitsekkaan niitä uusia
+suuntia, jotka meidän eteenpäin pyrkivänä aikakautenamme kokevat
+täydellisentää vanhoja, hyviä aineksia.
+
+"Kodissa täytyy vallita Jumalanpelko", sanoi vaimoni.
+
+"Kunnioitan uskontoa", sanoi Rob Steffens, "mutta en rakasta ulkonaisia
+menoja. Paras uskonto on se, mikä piilee ihmissydämmessä, vaikuttaen
+sieltä hiljaisesti kaikkiin hänen tekoihinsa, eikä se, joka ilmenee
+ulkonaisissa muodoissa ja juhlamenoissa. Luuletko että ruokarukous ja
+muut hartaushetket perheessä parantavat ihmisiä?"
+
+"Ole varma siitä, Robert", sanoi vaimoni -- hän kutsui vävyään aina
+sunnuntaisin Robertiksi -- "ole varma siitä. Emme ole niin paljon
+viisaammat vanhempiamme, että meidän tarvitsee poiketa heidän tieltään.
+Tietysti pitää uskonnon asua sydämmessä ja tunkeutua koko elämäämme,
+mutta estääkö tämä uskonnon ulkonaista jokapäiväistä kunnioitusta ja
+palvelemista, jota meidän tulee osoittaa kaiken Luojalle. Meidän
+aikanamme on tullut tavaksi moittia kaikkia muotoja ja kohottaa hengen
+täydellisyyttä vastapainoksi. Mutta sanoppas minulle, tyydyttääkö sinua
+ystävyys, jolla ei ole mitään ulkonaisia muotoja, tai rakkaus, joka ei
+tunteitaan osoita? Tyydyttääkö sinua vain pelkkä tunteen olemus, jolla
+ei ole mitään ulkonaista ilmettä. Vanhoilla pakanoillakin oli
+hartausmenonsa, he aloittivat aina juhlansa uhraamalla jumalilleen, ja
+jokaisessa järjestetyssä talossa löytyi pyhäkkö kotijumalia varten."
+
+"Vika on vain siinä", sanoi Rob, "että uskonnollisuus kutistuu pelkkiin
+menoihin. Ainakin useimmissa perheissä on laita niin."
+
+"Kaikkein hyvien tunteitten ulkonainen ilme on taipuvainen hupenemaan
+ainoastaan pelkäksi muodoksi", muistutin minä. "Niinpä käy
+seurustelussa tuttaviemmekin kanssa. Mutta onko meidän siitä syystä
+kohteleminen toisiamme härkien tavalla sanomatta 'hyvää päivää, tai
+hyvää iltaa tai hauska tavata teitä?' Onko meidän osoittaminen
+keskinäistä hyväntahtoisuutta ainoastaan todellisen liikutuksen
+vallassa ollessamme. Minkälaiseksi seuraelämämme silloin muodostuisi?
+Muoto on, niin sanoakseni, paenneen hyvän tunteen kuva ja sen tarkoitus
+on säilyttää tunteen vaikutusta vielä jälestäpäinkin. Parhaimmat ja
+hartaimmat tunteemme tuodaan niissä näkösälle, ja kun henki, joka ne
+loi, katoaa, auttavat ne sitä palaamaan.
+
+"Täytyyhän jokaisen myöntää, että ystävyyden osoitukset seuraelämässä
+niitäkin kohtaan, jotka ovat meistä persoonallisesti epämiellyttäviä,
+lauhduttavat ennakkoluulojemme voimaa.
+
+"Väsyttävän ikävä ihminen tulee luoksemme vieraisille, me kohtelemme
+häntä seuraelämän vaatimusten mukaisella kohteliaisuudella, ja
+tunteemme käyvät paljon lämpimämmiksi häntä kohtaan, kuin jos
+sulkisimme ovemme häneltä sanoen:
+
+"'Mene tiehesi, ikävä ihminen!'
+
+"Miksi ei tätä yksinkertaista elämänviisautta voisi sovittaa
+korkeimpiin ja ylevimpiin tunteisiinkin? Uskonnon ulkonaiset muodot
+ovat samassa määrässä tärkeämmät kohteliaisuuden ja seuraelämän
+muotoja, kuin uskonto itse on yläpuolella kaikkia muita asioita maan
+päällä!"
+
+"Sitäpaitsi", sanoi vaimoni, "kun Jumalanpalvelusta vuosi vuodelta
+harjoitetaan perheessä, kun vanhemmat ja lapset kokoontuvat, joka päivä
+lyhyelle hartaushetkelle -- vaikkapa se usein rajoittuukin pelkäksi
+muodollisuudeksi -- on se usein murheen hetkellä ja elämän
+käännekohdissa, jotka järkähyttävät meidän sisimpäämme, meille pyhänä
+tukena ja turvana. Sairaudessa, surussa ja eron hetkellä on
+kotirukouksella virkistävä ja lohduttava voima. Silloin muistelemme
+erossa olevia, kaukana harhailevia rakkaitamme, ja he ajattelevat
+liikutuksella sitä hetkeä päivässä, jolloin tietävät olevansa
+muistissamme.
+
+"Nuorena tyttönä otin usein huolettomasti ja keveästi osaa yhteisiin
+rukouksiin, mutta nyt kun vanhemmat ovat ainiaaksi poissa, muistuvat ne
+mieleeni useammin kuin muut kotitunnelmat. Muistelen vanhaa
+perheraamattua, virsikirjaa ja isän rakasta tuolia. Raamatun yli
+nojautuneena näen hänet elävämmin kuin missään muussa asennossa.
+Lauseita ja kohtia hänen rukouksissaan, jotka silloin menivät
+huomaamatta ohitseni on sittemmin palannut mieleeni kuin lohdun
+enkelit. Emme huomaa niitten tuottamaa vaikutusta, ennenkuin olemme
+jättäneet ne kauas taaksemme. Säilytettyämme niitä sisässämme
+vuosikausia ja sitten silmäillessämme niihin näin toisissa oloissa,
+havaitsemme niitten huomaamattamme painaneen merkkinsä meihin."
+
+"Olen usein matkoillani Englannissa ihaellut", puutuin minä taas
+puheisiin, "kotihartauden arvokkaisuutta ja säännöllisyyttä vanhoissa
+kunnioitetuissa perheissä siellä. Palvelijat, vieraat, lapset ja kaikki
+kokoontuvat, talon isäntä tai emäntä lukee luvun raamatusta, ynnä
+tavanmukaiset rukoukset, lopuksi kaikki yhteisesti lukevat ääneen Isä
+meidän rukouksen."
+
+"Sellaiset hartaushetket eivät meillä käy päinsä", sanoi Rob.
+"Palvelijamme ovat miltei kaikki roomalaiskatolilaisia, ja siis kieltää
+heidän uskontonsa heitä yhtymästä meidän rukouksiimme."
+
+"Perin surullista on", sanoin minä, "etteivät kaikki kristityt, jotka
+kumminkin vakuutuksestaan saattavat yhdessä lausua uskonkappaleet ja
+Herran rukouksen, sitä saa tehdä. Se kasvattaisi sopusointua perheessä
+ja kehittäisi enemmän hyvää suhdetta isäntäväen ja palvelijain välillä
+kuin oivallisimmat saarnat keskinäisistä velvollisuuksista."
+
+"Mutta asiain näin ollessa emme sille mitään mahda", sanoi Maria.
+"Palvelijamme eivät voi yhtyä hartaushetkiimme, joskin tahtoisivat. Se
+on heiltä kielletty."
+
+"Meidän maassamme ei kotihartaudella ole samaa juhlallista leimaa, kuin
+niissä maissa, missä uskonto on valtion uskontoa ja kaikki kuuluvat
+samaan kirkkoon. Rukouksemme tulisi olla kuin läheinen keskustelu isän
+kanssa eikä kuin juhlallinen kunnioituksen osoitus kuninkaalle. Sen
+tulee olla paljon tuttavallisempaa. Kotihartaushetkemme olkoot lasten
+juhlahetkiä -- kalliita hetkiä, jolloin heidän ahkera isänsä jättää
+työnsä ja toimensa ja ottaa heidät, kuten Jeesus muinoin, polvelleen
+siunatakseen heitä. Ja isän kuva painuisi tällaisina hetkinä lapsen
+mieleen niin valoisana ja hellänä.
+
+"Uuden Englannin kotihartaudelta puuttui ennen aikaan tämä
+tuttavallinen ja läheinen luonne, -- se oli arvokas ja muodollinen,
+kylmä ja juhlallinen; mutta mitä vikoja sillä lienee ollutkaan, en
+sittenkään puolusta sen hylkäämistä, kuten monet kunnon ihmiset meidän
+aikoinamme tekevät. Elämässä ilmaantuvaa uskontoa saattaa kyllä löytyä
+ilman jokapäiväisiä ulkonaisia menoja, sitä en kiellä, mutta se ei
+näitten menojen laiminlyömisestä suinkaan käy hartaammaksi. Ei kukaan
+rakasta _vähemmän_ Jumalaa ja lähimmäistään, tai ole vähemmän
+kunniallinen ja hyvä sen vuoksi, että hän pitää hartaushetkiä kotonaan.
+Jos rakkauden henki on läsnä näissä kokouksissa, niistä varmaankin
+muodostuu perheen rauhan ja siunauksen lähde. Onhan vanhempien
+velvollisuus saattaa näkymätöntä Isää täten olevaiseksi lapsille, jotka
+voivat tämän käsityksen vastaanottaa ainoastaan ulkonaisten muotojen ja
+menojen kautta. Siten oppivat pienoiset ymmärtämään, että heidän
+isälläänkin on taivaassa isä ja että tämä maallinen elämä on vain
+vertauskuva ijankaikkisesta elämästä, joka ympäröi sitä.
+
+"Pidettäköön rukouksia perheissämme joko lahkolaisten hiljaisella
+tavalla tai kirkollisessa hengessä -- joka perheessä minun
+mielestäni tulee jäsenten kokoontua harjoittamaan näkyväistäkin
+jumalanpalvelusta."
+
+"Olkoon niin", sanoi Rob, "tässä sunnuntain viettämisessä olemme Marian
+kanssa hyvin erimieltä. Minä aina satun tekemään jotain, joka ei ole
+hänestä sopivaa."
+
+"Niin, näetkös, isä", sanoi Maria, "Rob aina ahdistaa vanhoja
+puritaani-isiämme ja sanoo niistä kaikenmoisia ilkeyksiä. Kaikki heidän
+toimensa olivat hänestä järjettömiä ja naurettavia. Minusta liika
+ankaruus ei meitä lainkaan haita. Minusta tuntuu, kuin täällä meidän
+maassamme oltaisiin hyvin taipuvaisia heittämään kaikki vanhat muodot
+virtaan, mutta ei kukaan ole selvillä siitä, mitä sijaan asettaa."
+
+"Asian laita on se", sanoin, "että näemme hyvin puutteet ja viat siinä
+elämän järjestelmässä, jota jo olemme koittaneet, mutta sen toisen
+järjestelmän vaikeudet, jota aiomme koettaa, eivät vielä ole tulleet
+päivän valoon. Puritaanien tavassa viettää sunnuntaita on monta
+varjopuolta. Väsyttävä pakko ja liiallinen ankaruus teki uskonnon
+synkäksi ja vastenmieliseksi ja manasi siten esiin ne ennakkoluulot
+itse sunnuntaita vastaan, jotka nyt uhkaavat poistaa koko pyhäpäivän.
+
+"Mutta toiselta puolen oli sillä monta ansiotakin, ja sen vaikutukset
+yhteiskuntaan olivat hyvin suuret. Jo yksin sekin, että koko päivänä
+kiellettiin kaikki työt ja huvitukset, käänsi ihmisten ajatukset
+vakavimpiin asioihin, ja ellei kansa ole vakava, ei kansanvaltainen
+tasavaltakaan pysy pystyssä.
+
+"Maissa, joissa pyhäpäiviä vietetään yksinomaan huvituksilla, kohoavat
+ja kaatuvat tasavallat kuin lapsen korttitalo, sillä perustajain
+valtiollinen ja uskonnollinen kasvatus ei ollut vakava eikä miehekäs,
+vaan lapsellinen ja huoleton. Euroopan hallitsijat valmistavat
+kansalleen kiihkoisasti huvituksia estääkseen sitä sekaantumasta
+vakaviin asioihin, heidän uskontonsa on tunteellinen ja aistillinen, ja
+heidän sunnuntainsa huolettomia vapaapäiviä.
+
+"Uuden Englannin väestö taas on kasvatettu itse ajattelemaan,
+punnitsemaan ja tutkimaan kaikkia sekä valtiollisia että uskonnollisia
+kysymyksiä. Päivä, joka varta vasten omistetaan ajatuksille ja
+mietiskelyille, vahvistaa ja kehittää heidän sielunvoimiaan. Jos minun
+tulisi valita Ranskan iloisen ja meluavan sunnuntain ja vanhain
+puritaanien sabbatin välillä, ojentaisin kumpaisenkin käteni
+jälkimäistä kohti, kaikista sen puutteista ja vastenmielisistä puolista
+huolimatta."
+
+"Emmekö voisi", sanoi vaimoni, "emmekö voisi käydä keskitietä
+koettamalla säilyttää kaikkea, mikä sunnuntain viettämisessä on
+todellakin arvokasta ja parantamalla sekä pois pyyhkäisemällä, mitä
+epämiellyttävää on?"
+
+"Siinä onkin meidän aikamme pulma", minä sanoin. "Meidän ei tule matkia
+Euroopan sunnuntain viettoa, sillä se ei soveltuisi kansanvaltaiselle
+laitokselle. Ilman aseilla varustettua poliisia ei siellä
+sunnuntaipäivät pääty rauhassa eikä häiriöttä. Jos sunnuntai kehittyy
+meillä kuten ulkomaisten kansojen elämässä pelkäksi vetelehtimiseksi,
+huvittelemiseksi ja juhlimiseksi, tarvitsemme kuten Euroopassakin
+poliisia joka nurkkaan suojelemaan hedelmäpuitamme ja meloonejamme.
+
+"Meidän hallitusjärjestelmämme tulee toimia siveellisten vaikutusten
+pakosta, samoin kuin myllyn käyntikin riippuu veden voimasta, ja
+sunnuntai oli se suuri päivä, joka yhdisti nämä voimat ja saattoi ne
+hedelmiä kantamaan.
+
+"Yhtä suurella syyllä voisi aukaista kaikki myllynsulut ja kumminkin
+otaksua myllyn yhä pyörivän, kuin olettaa meidän lakiemme ja
+valtiolaitoksemme toimivan Euroopassa voimassa olevain uskonnollisten
+käsitysten mukaan.
+
+"Kyllähän puritaanein sabbatissa on tympäisevät puolensa, mutta ompa
+niitä itse luonnon laatimissa laeissakin. Ne ovat epämiellyttävän
+ankarat, jäykät ja taipumattomat, mutta emme kumminkaan tahtoisi niitä
+lakkauttaa tai saattaa niitä häilyviksi ja inhimillisestä mielivallasta
+riippuvaisiksi. Voimme alistua niihin monella tavalla, elää hyvin, ja
+viettää tyytyväistä elämää niitten vaikutusten alaisina."
+
+"Mutta", Rob puuttui puheeseen, "sabbatin pyhittäminen muodostuu
+rautaiseksi valtikaksi, jota tekopyhät käyttävät hyväkseen. Se
+rajoittaa lopulta kaiken persoonallisen vapauden. Toinen väittää
+synniksi kirjeen kirjoittamista sunnuntaina, toinen ei salli sinun
+lukea muuta kirjaa kuin raamattua, ja kolmas on kauhuissaan pienestä
+kävelyretkestä, jonka teet kedoilla. Pistoksia vain satelee.
+Nuppineulalla sallitaan  meidän kyllä kiinnittää jotain, joka on
+epäkunnossa, mutta varjele, jos tartut neulaan ja lankaan j.n.e.
+
+"Jokainen pitää omaa sunnuntainviettoaan ainoana oikeana ja tuomitsee
+ankarasti lähimmäistään, jonka käsitys ja menettely on erilainen."
+
+"Ja kuitenkin", sanoin minä, "mainitsee pyhä Paavali erittäin, että
+sunnuntain vieton suhteen ei ihmisten tule toisiaan tuomita. Minun
+mielestäni hairahtuivat puritaanit sabbatin suhteen siinä, että eivät
+käsittäneet sitä Jumalan lahjana ihmisille, vaan ihmisten uhrina
+Jumalalle. Siitä koituivat kaikki nuo ikävät vaatimukset ja järjettömät
+määräykset. Pyhä päivä punnittiin ja jaettiin tarkasti. Se alkoi
+täsmälleen kello kaksitoista edellisenä yönä ja loppui samaan aikaan
+seuraavana yönä, ja alusta loppuun oli mieli pidettävä kovassa
+jännityksessä, etteivät ajatukset pääsisi pujahtamaan jokapäiväisiin
+asioihin ja töihin.
+
+"Niinpä turhantarkkuus ja saivartaminen täällä meillä kohdistui tähän
+ainoaan kirkonmenopäivään, joka meille on jäänyt vanhan kirkon kaikista
+juhlista ja paastopäivistä, ja muodosti sen niin ankaraksi, etteivät
+vanhat juutalaisetkaan olleet moista uneksineet.
+
+"Vanhan juutalaisen sabbatin määräykset ulettuivat ainoastaan elämän
+aineelliselle alalle, kieltäen kaiken ruumiillisen raatamisen.
+
+"'Silloin ei sinun pidä mitään _työtä_ tekemän.' Muuten vietettiin
+juutalaisten sabbattia iloisena juhlana, kuten meidän jouluamme. Se oli
+yleinen ilopäivä, ja juutalaisten laki kielsi jyrkästi kaikki surun ja
+murheen osoitukset juhlan aikana. Kansan käskettiin iloita ja riemuita
+kaikesta voimastaan Herran Jumalansa edessä. Emme otaksu, että pienet
+juutalaislapset pelkäsivät nauraa tai että iloiset äänet tukahutettiin
+pelosta herättää kiivaan Jumalan vihaa. Siihen aikaan, jolloin ei
+kirjoja painettu, oli juutalaisilla suuri tehtävä sabbattina pyhän
+kirjansa säilyttämisessä. Sabbattina, jolloin he olivat vapaat kaikista
+muista toimista, oli heillä tilaisuutta kanssakäymiseen ja seurusteluun
+-- ja silloin perheen päät ja kansan vanhimmat opettivat nuorukaisille
+niitä uskonnollisia perintömuistoja, jotka ovat säilyneet meidän
+päiviimme asti.
+
+"Kristittyjen sunnuntain tehtävä on täyttää samaa siveellisiä tarvetta
+kristinuskon kehittämässä parannetussa ja korkeammassa yhteiskunnan
+tilassa. Niinpä ei sitä enää vietetä luomisen muistoksi, vaan päivän
+muistoksi, jolloin hän, joka tuli kaikkia uudistamaan, nousi
+kuolleista. Juutalaisten sabbatti haudattiin Kristuksen kanssa, ja
+nousi jälleen hänen kanssaan kuolleista, mutta ei juutalaisena, vaan
+kristittynä juhlana, säilyttäen kaikki ne vanhan asetuksen määräykset,
+jotka olivat ihmisille tarpeelliset, laajempaa ja jalompaa vapautta
+suoden. Sunnuntai oli kristitylle maailmalle levon-, virkistyksen-,
+toivon-, riemun- ja hartaudenpäivä. Mutta sunnuntain tarkoituksen sai
+itsekukin vapaasti toteuttaa olojensa ja luonteensa mukaan."
+
+"Niinpä kyllä", virkkoi Rob, "mutta eikö sinusta sunnuntain vietossa
+ole paljon joutavaakin."
+
+"Mutta kuinka saamme selville, mikä on joutavaa ja mikä ei?" kysäsi
+Maria.
+
+"Käsittämällä päivän merkitystä", sanoin. "Minä käsitän sunnuntaita
+hyväksi, isälliseksi lahjaksi ihmisille, päiväksi, joka on erityisesti
+määrätty hänen siveellisen luontonsa kehittämiseksi. Sen tarkoituksena
+ei ole yksin ruumiillinen lepo, mutta myöskin siveellinen
+jalostuttaminen. Ruumiillinen lepo on juuri tämän tehtävän täyttäminen.
+Koko ihmissuku tuntee kipeätä parantumisen tarvetta, puhdistumisen ja
+henkisemmäksi tulemisen tarvetta, koko ihmiskuntaa uhkaa vaara vaipua
+ainoastaan eläimelliseen elämään aineellisten ponnistusten ja
+kevytmielisten huvitusten sortamana. Sananparren, 'asioita, jota voi
+toimittaa milloin tahansa, ei toimiteta koskaan', voi hyvällä syyllä
+sovittaa koko ihmiskuntaan. Siksipä taivaallinen isämme määräsikin
+yhden päivän korkeampien sielunvoimiemme kehitykseksi. Siksipä
+pitäisikin meidän sunnuntaina välttää kaikkia toimia, jotka ovat
+ristiriidassa Jumalanpalvelukselle ja sielunkehitykselle pyhitetyn
+päivän kanssa. Kaikissa perhetoimissa pitäisi tätä ottaa huomioon."
+
+"Ja tarjota esim. kylmää päivällistä sunnuntaina", Rob virkkoi. "Se on
+ensimmäinen pykälä Marian uskonkappaleissa."
+
+"On epäilemättä hyvin laupias ja hyvä työ vapauttaa keittäjäkin
+päiväksi kyökin kuumuudesta antamalla hänelle lepopäivän. Samasta
+syystä minua haluttaisi, mikäli mahdollista, supistaa sunnuntaina
+matkustamiset ja julkiset työt. Kuuluvathan näissä töissä tarvittavat
+lukuisat kädet ihmisolennoille, joiden oikeus sunnuntain laupiaasen
+lepoon on yhtä selvä kuin heidän ihmisyytensäkin. Olkoon heilläkin oma
+päivänsä, jolloin saattavat luoda silmänsä taivasta kohti."
+
+Nyt puuttui vanhin naimisissa oleva tyttäreni, joka tähän asti oli
+ollut vaiti, puheesen.
+
+"Mutta entäs pienokaisemme, niissähän se vastus on. Mikä työ pitää
+niitä alallaan sunnuntaisin! Jos siihen rupean, ei minulla itselläni
+ole mitään pyhärauhaa. Jos minun pitää puhella heidän kanssaan tai
+pidättää heitä leikkimästä, on sunnuntai pahin työpäiväni."
+
+"Anteeksi, missä kohdassa raamattua kielletään lapsia sunnuntaisin
+leikkimästä?" sanoin. "Meitä kielletään työtä tekemästä, ja tiedämme
+syyn siihen, mutta hyppiväthän karitsat ja laulavathan leivosetkin
+sunnuntaina; niinpä ei lapsiltakaan, jotka vielä ovat puoleksi
+pikkueläimiä, voi vaatia että he viettävät sunnuntaita samoin kuin me
+kehittyneimmillä sielunvoimillamme. Opettakaamme heille uskontoa
+miellyttävässä, iloisessa muodossa, niin paljon kuin he väsymättä
+jaksavat sulattaa, ja pidättäkäämme heitä sitten muita häiritsemästä.
+Sanottakoon heille näin: 'Tänäpäivänä on meillä isoilla ajateltavana
+paljon kaunista ja ylevää, joka on meille hyvin tärkeätä, mutta te
+olette lapsia, te ette osaa lukea, ajatella, ettekä nauttia sellaisista
+asioista vielä, leikkikää sievästi ja somasti, älkää meitä häiritkö'.
+
+"Se ei estä meitä ottamasta lapsia mukaamme kirkkoon, sillä se on hyvä
+tapa. Ja jos saarna on pitkä ja heidän käsitykselleen vaikea, saatamme
+pistää heidän käsiinsä pieniä sunnuntaikouluvihkosia. Onhan
+kohtuullista, että aikuisten tyydyttäessä sielunsa tarvetta, lapsetkin
+tekevät sitä omalla tavallaan, elleivät he ketään häiritse.
+
+"Pyhäkoulu on lasten kirkko, ja onneksi näkyy se vuosi vuodelta
+kehittyvän hauskemmaksi. Minua suuresti miellyttää viime aikoina
+käytäntöön tullut tapa kaunistaa kouluhuonetta kasveilla, kukkasilla ja
+tauluilla lasten silmien viehätykseksi. Mitä enemmän tätä tapaa
+harjoitetaan, sitä miellyttävämmäksi tulee vuosien kuluessa
+sunnuntaipäivän muisto.
+
+"Toivottavaa olisi, että sunnuntai olisi lapsille ilonpäivä. Uudet
+vaatteet, päähineet ja jalkineetkin, jotka lapsia niin ilahuttavat
+sunnuntaisin, tekevät hyvän vaikutuksen. Ne merkitsevät päivän
+juhlaksi, ja parempi on, että lapsi odottaa sunnuntaita pienten uusien
+kenkiensä vuoksi, kuin että hän vihaisi ja pelkäisi sitä sen väsyttävän
+pakon tähden. Antakaamme heille suurinta vapautta, samalla istuttaen
+heidän mieliinsä käsitystä päivän pyhyydestä. Tahtoisin että sunnuntai
+olisi lapsille kiitosjuhlana, eikä päivä, jolloin ovat kieltäymykseen
+ja jäykkään pakkoon tuomitut."
+
+"Niinpä niin, tietysti", Rob sanoi, "mutta minä muserran aina Marian
+sydämmen, lukemalla sunnuntaina mitä mieleeni juolahtaa. Minun
+käsitykseni mukaan se, mikä on vahingoksi sunnuntaina, ei
+maanantainakaan ole hyväksi ja päinvastoin."
+
+"Emme saa sitoa toisten ihmisten vapautta", minä virkoin, "kristinuskon
+jalo henki ei velvoita meitä mihinkään rajoituksiin sunnuntain suhteen.
+Tämä päivä on annettu käytettäväksemme samoin kuin raha, jonka hyvä isä
+antaa lapselleen sanoen:
+
+"'Tässä saat, ota tämä, ja käytä se hyvin.' Poika, joka tuntee isänsä,
+tietää mitä isä tarkoittaa tällä sanalla, mutta rahan käyttäminen on
+hänen oman arvostelunsa alainen.
+
+"Jos ihminen luulee että se tai tämä kertomus on hänelle kehittävää,
+lukekoon sen ja elköön häntä siitä moitittako. Vaikea on ihmisten eri
+luonteisiin nähden päättää, mikä on heille uskonnollista lukemista,
+mikä ei. Muutamiin vaikuttaa historian ja tähtitieteen tutkiminen
+enemmän uskonnollisesti kuin saarnan lukeminen. Väliin ovat aivot ja
+hermot sellaisessa väsymyksen ja rasituksen tilassa, että ne
+tarvitsevat keveämmän kirjallisuuden suomaa lepoa ja vaihtelua. Asiain
+näin ollen seuratkaamme tätä tarvetta. Tarvitseehan sielu kuten
+ruumiskin virkistystä."
+
+Vanhin tyttäreni virkkoi tähän: "antaisitko lasten ja nuorison lukea
+romaaneja sunnuntaisin?"
+
+"Yhtä hyvällä syyllä voisit kysyä: sallitteko heidän puhella muitten
+ihmisten kanssa sunnuntaisin? Mutta koska nyt ihmiset ovatkin sangen
+erilaisia, riippuu tämä siis siitä, minkälaisia he ovat. Toiset ovat
+kevytmielisiä ja pintapuolisia, toisilla on huonot periaatteet ja
+toisten vaikutus nuorisoon taas on kauttaaltaan hyvä. Niinpä
+romaanikirjatkin. Toiset ovat tyhjiä, toiset suorastaan vahingollisia
+ja vaarallisia, toiset taas siveelliseen ja uskonnolliseen henkeen
+kirjoitetut. Kun aine niissä on usein vilkkaasti ja hauskasti esitetty,
+tekevät ne lapsiin paljon syvemmän uskonnollisen vaikutuksen kuin
+pitkäveteiset saarnat ja esitelmät konsanaan. Kristuksen vertaukset
+ovat riittävänä todistuksena siitä, että runollisuus on usein
+paikallaan uskonnollisessa opetuksessa. Hyvä, uskonnolliseen henkeen
+kirjoitettu romaani tai runo, jonka miettimällä luemme, tuottaa aivan
+yhtä suurta hyötyä meille kuin mikään muu uskonnollinen kirja tahansa."
+
+"Mutta" sanoi Maria, "etkö luule, isä, että liiallinen romaanin
+lukeminen saattaa olla vahingoksi?"
+
+"Luulen kyllä", minä sanoin, "mutta kaiken tällaisen lukemisen suurin
+vaara on siinä, että se on niin pintapuolista, joten sielu tottuu
+huolettomuuteen ja laiskuuteen. Nuorisomme, lukee eniten vain
+huvikseen, ilman minkäänlaista todellista tarkoitusta silmämääränään.
+He antavat huolettomina virran huuhtoa ajatuksiaan, virran, joka ei
+jätä jälkeensä mitään hedelmiä tuottavaa ainetta, mutta alituisessa
+kuluttamisessa vie mukanaan ajatusten hyvän maaperän.
+
+"Tällaisen lukemisen harjoittamista tekisi minun mieleni kieltää, eikä
+ainoastaan sunnuntaisin, vaan myös maanantaisin, tiistaisin ja kaikkina
+päivinä. Vastustamatta mitään erityistä kirjallisuutta sunnuntain
+luvuksi, esittäisin yleensä sääntönä että kaikki vain ajanvietoksi
+tapahtuva lukeminen, ilman minkäänlaista jalostuttavaa tarkoitusta,
+olisi vältettävä. Lukemista vastaan, joka ei synnytä mitään vakavia
+ajatuksia, mutta joka kuluttaa voimaamme ja intoamme, saattaen meidät
+pyhäpäivänämme turhia haaveilemaan, sitä lukemista vastaan tekisi minun
+mieleni sotia.
+
+"Niinpä musiikissakin. En ymmärrä, miksi meidän sunnuntaina pitäisi
+rajoittua vain hengelliseen musiikkiin. Vakava, juhlallinen, syvä tai
+pateetillinen musiikki on yhteydessä ylevämmän henkisen luontomme
+kanssa, olkoon sitten hengellistä tai maallista musiikkia. Minuun esim.
+tekevät Beethovenin sonaatit paljon syvemmän uskonnollisen vaikutuksen
+kuin moni sävelteos, joka sanainsa ja nimensä mukaan on uskonnollista.
+Musiikkia tulee arvostella sen vaikutuksien mukaan."
+
+"Jos sunnuntain tarkoituksena on meidän persoonallinen kehityksemme ja
+parannuksemme, en mene koskaan kirkkoon. Paljon mieluummin jään kotiin
+lukemaan."
+
+"Kirkonkäymisessä on kaksi asiaa otettava huomioon", virkoin. "Ensin
+velvollisuutemme yhteiskunnan jäsenenä edistää sunnuntain tarkoitusta
+ja saattaa se kunnioitetuksi, toiseksi aikamme oikein käyttäminen
+omaksi siveelliseksi vaurastumiseksemme.
+
+"Yhteiskunnan jäseninä tulisi meidän käydä kirkossa ja voimaimme takaa
+koettaa tukea uskonnon ulkonaisia muotoja ja menoja.
+
+"Vaikka ihminen tuntisi itsensä sekä henkisesti että siveellisesti niin
+kehittyneeksi, että hänellä yksinäisyydestä olisi paljon enemmän hyötyä
+kuin seurakunnan yhteydestä, on hän kumminkin velvollinen vaikuttamaan
+seurakuntaan läsnäolollaan ja myötävaikutuksellaan. Mutta en luule
+kenenkään, kuinka rikaslahjainen hän lieneekin siveellisesti sekä
+henkisesti, ajan pitkään voittavan mitään laiminlyömällä julkista
+jumalanpalvelusta. Olen nähnyt monen, joka ylpeydessään on vetäytynyt
+pois kanssaveljistään ja heidän harrastuksistaan, heikontuvan
+siveellisesti ja silminnähtävästi taantuvan.
+
+"Ne ihmiset taas, -- ja niitä on paljon, -- jotka pitävät sunnuntaita
+tavallisena työpäivänä sanoen että 'työ on rukous', ovat minusta
+harhatiellä. Ensinnäkin ei työskenteleminen ole rukousta. Se saattaa
+usein olla yhtä hyvä, välistä parempikin, mutta se ei ole kumminkaan
+sama. Samoin voisi matkalla oleva mies olla kirjoittamatta vaimolleen
+ja puolustautua sillä, että työskennellessään vaimonsa puolesta
+kirjoittaa hän hänelle. Työskenteleminen hänen puolestaan saattaa tosin
+olla yhtä suuri rakkauden osoitus kuin kirjoittaminen, mutta useimmat
+vaimot pitäisivät näitä kumpaakin seikkaa parempina kuin vain yhtä.
+Sitäpaitsi on varmaa että hyvin käytetty lepopäivä virkistää ruumista
+sekä sielua ja karkaisee koko ihmisen luontoa. Joka suo itselleen tämän
+lepopäivän kerran viikossa, työskentelee elämänsä aikana enemmän, kuin
+jos hän olisi sitä ilman.
+
+"Muuan oppilas eräässä Ranskan opistossa, jossa tutkinnot ovat perin
+ankarat, oli kokemuksesta tullut siihen huomioon, että hän käyttämällä
+edellistä päivää täydelliseen lepoon, läpäisi paremmin tutkintonsa.
+Hänen aivonsa ja hermonsa jaksoivat täten piristyneinä toimia
+virkeämmin, kuin jos hän olisi viime hetkeen niitä jännittänyt.
+Ihmiset, jotka toimittavat laajoja monimutkaisia töitä, saattavat
+samoin todistaa sunnuntailevon vaikuttavan virkistävästi heihin.
+
+"Luulen ihan varmaan, että ne kristityt, jotka tunnollisuudesta ja
+periaatteesta kääntävät ajatuksensa sunnuntaina pois maallisista
+huolista, seuraavat siten tietämättään terveyden tärkeimpiä ohjeita.
+Sillä vaikkei heidän siveellinen luontonsa siitä kehittyisikään,
+työskentelevät heidän aivonsa kumminkin virkeämmästi ja voimakkaammasti
+kaikilla eri aloilla. Sen vuoksi onkin määräys pyhäpäivän
+pyhittämisestä sovitettu käskysanoihin, jotka kaikki edustavat
+ihmiskunnan muuttumattomia tarpeita."
+
+"Onpa vieläkin olemassa kohta uskonnossa, joka sietää miettimistä",
+sanoi vaimoni. "Tarkoitan vainajien suremista. Kristittyjen ja pakanain
+välillä olevan eron pitäisi, jos jossain, olla tuntuva näitten
+välttämättömien tapahtumain sattuessa, jotka aika ajoin katkaisevat
+perherenkaan. Minusta olisi kristinuskon erityinen tehtävä vuodattaa
+toivoa tällaisten tapahtumien aikana. Ja kuitenkin tuntuu minusta
+ikäänkuin monet voimassaolevat tavat, kuten suruharsoon verhoutuminen,
+huoneitten synkistyttäminen, ihmisseurasta luopuminen ja antautuminen
+katkeriin ajatuksiin ja valituksiin enentäisivät vain kymmenkertaisesti
+kuoleman synkkyyttä ja kauhua. Mitenkä saattavat pienet lapset tätä
+nähdessään uskoa hitustakaan totuutta löytyvän niissä lohduttavissa ja
+iloisissa sanoissa, jotka raamatussa puhuvat kuolemasta."
+
+"Tämä aine ei ole helposti ratkaistu", vastasin. "Luonto näyttää
+hyväksyvän ulkonaisen surun ilmaisua kadottaessamme ystävämme. Kaikki
+kansat yhtyvät näissä osoituksissa, sillä ne huojentavat jossain määrin
+surua, ulkonainen elämämme puhuu sisällisen elämämme kieltä.
+Surupuvulla on omat etunsa. Se suojelee kantajansa tunteita ja
+aikaansaa osanottavaisuutta ja sääliväisyyttä häntä kohtaan; se
+säilyttää häntä monesta loukkauksesta ja tuskallisesta selityksestä ja
+antaa anteeksi monen semmoisen tavan laiminlyömisen, joka ei sovellu
+surun kanssa. Sen vuoksi en yhdykkään siihen ristiretkeen surupukuja
+vastaan, jota monet käyvät. Eihän sitä tarvitse vuosikausia kantaa.
+Ensimmäisinä murhekuukausina on sen käyttäminen paikallaan, sillä se
+säästää surevaa tungettelevaisuudelta, suoden hänelle rauhaa ja lepoa.
+Mutta pitemmän aikaa surupuvussa käyminen ja toisten ihmisten seurasta
+luopuminen kalliinkin ystävän vuoksi, on minusta vain sairaloista
+surulle antautumista, joka ei sovellu kristitylle."
+
+"Tämä tapa saattaa mennä äärimmäisiin liiallisuuksiin", lausui vaimoni
+nyt. "Olen tuntenut nuoria tyttöjä, jotka koko ikänsä ovat käyttäneet
+surupukua, eivätkä koskaan ole ottaneet osaa seuraelämään koko
+tyttö-ikänsä kuluessa. Ensinnä pakoitti isän kuolema heitä käymään
+kolme vuotta surupuvussa ja karttamaan seuraelämää, sitten lisäsi
+veljen kuolema vielä kaksi vuotta heidän suruaikaansa, ja ennenkuin
+tämä murhekausi oli loppunut, vaipui joku kolmas heidän laajassa
+suvussaan kuolemaan, ja näin pitkitettiin tavanmukaista erakkoelämää.
+Mitähän se lapsi, joka on nähnyt elämää vain mustan suruharson lävitse,
+miettii kristittyjen opista elämän ja kuoleman suhteen. Sanomme
+uskovamme parempaan elämään, jonnekka rakkaat vainajamme kutsuttiin --
+sanomme uskovamme eroa lyhyeksi, jälleennäkemisen varmaksi, ja että
+ääretön rakkaus, joka on pannut meille tämän kuorman kannettavaksi, ei
+voi erehtyä. Mutta kristityt maahanpaniaiset tekevät usein sen
+vaikutuksen, ettei tämä koettelemus tulekkaan ylhäältä, vaan 'maan
+tomusta'."
+
+"Mutta asia on nyt kerran niin", sanoi Rob, "että kuolema on jotain
+kamalaa, eikä se muuksi muutu. Sitä ei voi kiertää eikä kukkiin pukea,
+koko luonto sitä kammoo."
+
+"Siksipä juuri", arvelin minä, "pitäisi kristittyjen välttää näitä
+liiallisia surun osoituksia, jotka vain enentävät ja syventävät tätä
+luonnollisen kauhun tunnetta. Miksi täytämme sielumme tuskallisilla ja
+synkillä kuolemankuvilla juuri sinä koettelemuksen hetkenä, jolloin
+sielu tarvitsee kaikki voimansa kohotakseen maan varjoista taivasta
+kohti ja vastaanottaakseen uskon taivaallisia sanomia. Miksi suljemme
+ystävällisen päivänpaisteen surevan huoneesta? Miksi verhoomme
+valkoisella harsolla jokaisen taulun, joka muistuttaa iloisia, kotoisia
+tunteitamme? Miksi annamme kodillemme jäykän, aavemaisen leiman ja
+teemme sen kylmäksi kuin ruumiin? Muutamissa suurissa kaupungeissamme
+on tapana, kuoleman vieraillessa talossa, sulkea kaikki ikkunat kadulle
+päin. Niihin solmitaan mustaa suruharsoa, ja ne jätetään sitten
+kuukausmääriksi tähän tilaan. Kuinka painostavalta mahtaakaan semmoinen
+talo tuntua, jossa kuoleman varjot noin yhäti liikkuvat! Se on hermojen
+ja aistimien kiihoittaminen uskontoa vastaan. Se tekee elämään ja sen
+velvollisuuksiin palaamisen vaikeaksi.
+
+"Minä tahtoisin päivänpaistetta ja kukkia suruhuoneisiin, jotta ne
+olisivat vertauskuvina taivaallisista asunnoistamme, jonnekka rakkaamme
+ovat menneet. Olkoon kotimme iloinen ja uskonnollinen, olkoon se
+rakkauden, toivon ja kristillisen elämän elähyttämä, jotta tuleva elämä
+sen kautta jo täälläkin jossain määrin toteutuisi. Olkoon kotielämämme
+esikuva korkeammasta elämästä. Olkoon kotimme meille niin pyhä ja sen
+ilot ja surut meille niin pyhitetyt, että pyhyyden loukkauksetta
+saatamme kuvailla taivasta tämän saman kodin ylevämmäksi muodoksi --
+isän huoneeksi paremmassa maassa, jossa asuntoja on monta, jossa
+rakkaus on täydellinen ja ilo ijankaikkinen."
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Pikku haltijoita, by Harriet Beecher Stowe
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU HALTIJOITA ***
+
+***** This file should be named 16944-8.txt or 16944-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/9/4/16944/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16944-8.zip b/16944-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..02a9cef
--- /dev/null
+++ b/16944-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5da3129
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16944 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16944)