diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 17686-8.txt | 6757 | ||||
| -rw-r--r-- | 17686-8.zip | bin | 0 -> 71614 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6773 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/17686-8.txt b/17686-8.txt new file mode 100644 index 0000000..2da80b1 --- /dev/null +++ b/17686-8.txt @@ -0,0 +1,6757 @@ +The Project Gutenberg EBook of Troilus ja Cressida, by William Shakespeare + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Troilus ja Cressida + +Author: William Shakespeare + +Translator: Paavo Cajander + +Release Date: February 6, 2006 [EBook #17686] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TROILUS JA CRESSIDA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +TROILUS JA CRESSIDA + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911. + + + +Näytelmän henkilöt: + +PRIAMUS, Troian kuningas. +HECTOR, | +TROILUS, | +PARIS, | hänen poikansa. +DEIPHOBUS, | +HELENUS, | +AENEAS, | Troian sotapäälliköitä. +ANTENOR | +CALCHAS, troialainen pappi, joka on luopunut kreikkalaisten puolelle. +PANDARUS, Cressidan setä. +MARGARELON, Priamuksen äpäräpoika. +AGAMEMNON, kreikkalaisten ylipäällikkö. +MENELAUS, hänen veljensä. +ACHILLES, | +AJAX, | +ULYSSES, | kreikkalaisten sotapäälliköitä. +NESTOR, | +DIOMEDES, | +PATROCLUS, | +THERSITES, muotopuoli ja törkeä kreikkalainen ilveilijä. +ALEKSANDER, Cressidan palvelija. +Troiluksen palvelija, Pariin palvelija, Diomedeen palvelija. +HELENA, Menelauksen puoliso. +ANDROMACHE, Hectorin puoliso. +CASSANDRA, Priamuksen tytär, tietäjä. +CRESSIDA, Calchaan tytär. +Troialaisia ja kreikkalaisia sotureita, ja seuralaisia. + +Tapaus Troiassa ja kreikkalaisten leirissä Troian edustalla. + + + + +PROLOGI. + + +Tapaus Troiassa on. Vihan vimmass' +On Kreikan saarist' ylväät ruhtinaat +Ateenan lahteen laivans' ohjanneet, +Kamalan sodan virkaajia täynnä +Ja aseita. Kuuskymment'yhdeksän +Kuningaskruunun kantajaa Ateenast' +On mennyt Phrygiaan; on vannoneet he +Hävittää Troian, jonka linnass' uinuu +Helena, Menelauksen puoliso, +Ja Paris, ryöstäjänsä. Siitä sota. +Tulevat Tenedokseen, johon laivat +Syvästä ruumastansa tyhjentävät +Sotaisan lastin. Troian tantereelle +Ravakat, raittiit Kreikan miehet nostaa +Upeat telttansa. Kuus porttia +On Priamuksen kaupungissa -- Chetan, +Dardanian, Thymbrian, Troian, Heliaan +Ja Antenorin -- joiden vahvat pönkät +Ja kireät ja tiukat telkimet +Salpaavat Troian pojat kaupunkiinsa. +Odotus, kiihkomieltä kutkutellen +Niin Kreikan niinkuin Troian leirissä, +Jo panee kaikki vaaraan. -- Prologina +Aseissa tulen,[1] en siks, että turvaan +Tekijän kynään, näyttelijän ääneen, +Vaan aineen laadun mukaan ollakseni, +Ja kerron teille vain, ett' esitys +Sivuuttaa sodan alkutapaukset +Ja keskelt' alkaa, käyden käsiks siihen, +Mik' edullisinta on näytelmälle. +Kehukaa, moittikaa: on ehto vapaa; +Hyvin tai pahoin: se on sodan tapaa. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Troia. Priamuksen hovilinnan edusta. + (Troilus, aseissa, ja Pandarus tulevat.) + +TROILUS. +Pois nämä aseet! Kutsu asepoika! +Miks Troian ulkopuolla taisteleisin, +Näin tuima kun on sota sisäinen? +Se troialainen, joll' on sydän vielä, +Sotahan menköön; Troilus sit' on vailla. + +PANDARUS. +Tuost' eikö koskaan tule valmista? + +TROILUS. +Luja Kreikan mies on, lujuudessa viisas, +Viisaudess' uljas, uljuudessa hurja; +Mut minä naisen kyynelt' epatompi, +Kesympi unta, tyhmää typerämpi, +Enemmän alla päin kuin tyttö yöllä, +Ja saamaton kuin kokematon laps. + +PANDARUS. +No niin, tästä olen jo tarpeeksi sinulle puhunut; mitä minuun tulee, +niin minä en siihen sen enempää kajoo enkä siitä piittaa. Joka haluaa +vehnäistä kakkua, sen täytyy odottaa jauhamista. + +TROILUS. +Enkö minä ole odottanut? + +PANDARUS. +Niin, jauhamista; mutta täytyy myöskin odottaa seulomista. + +TROILUS. +Enkö ole odottanut? + +PANDARUS. +Niin, seulomista; mutta täytyy vielä odottaa taikinan nousemista. + +TROILUS. +Lakkaamatta olen odottanut. + +PANDARUS. +Niin nousemista; mutta siihen tulee vielä vastaaminen, leipominen, +uunin lämmitys ja kypsentäminen; täytyypä vielä odottaa jäähtymistäkin, +muuten poltat huulesi. + +TROILUS. +Ei kärsiväisyys, vaikk' on jumalatar, +Vähemmän viero kärsintää kuin minä. +Priamus-kuninkaan kun pöydäss' istun, +Ja kaunis Cressida kun mieleen tulee, -- +Haa, petturi! -- vai tulee! -- Siin' on aina. + +PANDARUS. +No niin, hän näytti eilen illalla kauniimmalta kuin mitä koskaan hän +tai kukaan muukaan nainen minusta on näyttänyt. + +TROILUS. +Sanoa aioin vain: kun huokaus oli +Halaista, niinkuin vaaja, sydämmeni, +Niin, ettei isäni ja Hector huomais, +Ma huokauksen, -- niinkuin aurinko +Selittää myrskyn -- hymyn kurttuun peitin. +Mut murhe, joka teko-iloks vääntyy, +On niinkuin pila, joka tuskaks kääntyy. + +PANDARUS. +Jos ei hänen tukkansa olisi hiukan tummempi kuin Helenan -- vaan vähät +siitä! -- niin ei olisi näillä kahdella mitään väliä; mutta, mitä +minuun tulee, niin on hän minun orpanani; en tahtoisi, niinkuin +sanotaan, ylistää häntä; mutta soisin, että muuan olisi kuullut, mitä +minä kuulin hänen eilen sanovan. En tahdo sisarenne Cassandran älyä +halventaa, mutta -- + +TROILUS. +Oi, Pandarus! Oi, kuule, Pandarus, -- +Kun sanon: "Siinä toivo meni järveen", +Niin älä kysy, kuinka monta syltä +Se syväss' on. Kun sanon: "Cressidaa +Kuin hurja lemmin", vastaat: "Hän on kaunis", +Valaen sydämmeni avohaavaan +Sen silmät, posket, tukan, käynnin, äänen; +Puheessas kättelet, oi, tuota kättä, +Min rinnall' itse valkeus on kuin muste, +Joll! oman piirtää häpeänsä; kättä, +Min hellän puristuksen rinnalla +On höyhen kova, vienoin kosketuskin +Kuin kyntömiehen koura karkea. +Noin sanot tottakin, kun minä sanon, +Hänt' että lemmin; mutta noin kun sanot, +Niin joka haavaan, jonka lempi iski, +Sa balsamin ja öljyn sijaan pistät +Sen veitsen, joka nämä haavat löi. + +PANDARUS. +Minä sanon vain totuuden. + +TROILUS. +Et, sinä et sano senkään vertaa. + +PANDARUS. +Totta totisesti, minä en ryhdy koko asiaan. Olkoon hän, mikä on; jos on +kaunis, niin sitä parempi hänelle; jos ei, niin on hänellä apukeinot +omassa hallussaan. + +TROILUS. +Hyvä Pandarus! Mitä tarkoitat, Pandarus? + +PANDARUS. +Vaiva vaivan palkka! Hän ajattelee halpaa minusta, ja sinä ajattelet +halpaa minusta; tulen ja menen, menen ja tulen, mutta vähän saan +kiitosta vaivastani. + +TROILUS. +Mitä? Oletko suuttunut, Pandarus? Ja minuunko? + +PANDARUS. +Siksi että hän on minulle sukua, siksi hän ei ole yhtä kaunis kuin +Helena; jos hän ei olisi sukua minulle, olisi hän yhtä kaunis +perjantaisin, kuin Helena on sunnuntaisin. Mutta mitä minä siitä +välitän? En, en välitä, vaikka hän olisi musta kuin murjaani; se on +minusta yhtä kaikki. + +TROILUS. +Minäkö sanon, että hän ei ole kaunis? + +PANDARUS. +Minä siitä viisi, sanotko vai etkö sano. Hän on hölmö, kun jäi tänne +isästään.[2] Menköön kreikkalaisten tykö; sen minä hänelle sanon, kun +ensi kerran hänet näen. Mitä minuun tulee, niin minä en enää piittaa +enkä välitä asiasta niin mitään. + +TROILUS. +Pandarus, -- + +PANDARUS. +En, totta vieköön! + +TROILUS. +Rakas Pandarus, -- + +PANDARUS. +Älä, älä puhu minulle mitään! Minun puolestani kaikki saa olla niinkuin +on, ja sillä hyvä. + + (Pandarus menee. Hätätorvea soitetaan.) + +TROILUS. +Vait, julma hälytys! Vait, jylhä ääni! +Molemmin puolin ovat narreja. +Helena liekin kaunis, noin kun häntä +Punaavat joka päivä verillään. +Mua moinen seikka taisteluun ei kutsu, +Se liian halpa mun on miekalleni. +Mut Pandarus -- oi, taivaat, tätä tuskaa! -- +Luo Cressidan hän yksin voi mua auttaa; +Vaan hän on kosjomieheks yhtä jyrkkä +Kuin tyttö tylyn-kaino kosinnalle. +Apollo, sano, rakkaan Daphnes kautta, +Mitä Cressida on -- Pandarus -- ja minä. +Oi, vuode Cressidan on Intia, +Miss' uinuu hän kuin helmi; Ilionin[3] +Ja hänen linnansa on välill' ärjy, +Levoton meri; minä kauppias; +Ja Pandarus, tuo purjemies, mun heikko +On toivoni ja luotsini ja laivani. + + (Sotamelskettä. Aeneas tulee.) + +AENEAS. +No, Troilus, miks' et ole taistelussa? + +TROILUS. +Siks etten ole; siinä naisen vastaus, +Kun naisekast' on olla sieltä poissa. +Mit' uutta tänään taistotantereelta? + +AENEAS. +On Paris mennyt kotiin; haavan sai. + +TROILUS. +Sen kuka hälle antoi? + +AENEAS. + Menelaus. + +TROILUS. +Siis verta vuotakoon! Ei haittaa kai, +Jos Menelauksen sarvest' iskun sai. + + (Sotahuutoja.) + +AENEAS. +Haa, kuules! Tuoll' on leikki verratoin. + +TROILUS. +Kotona paras, "voisin" jos ois "voin". +Mut leikkiin tuonne! Menetkö sa mukaan? + +AENEAS. +Juur' kiireesti. + +TROILUS. + Siis mennään yhtä sukaan. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. Katu. + (Cressida ja Aleksander tulevat.) + +CRESSIDA. +Ken tuosta kulki? + +ALEKSANDER. + Kuningatar Hecuba +Ja Helena. + +CRESSIDA. + Ja minne? + +ALEKSANDER. + Itätorniin, +Jok' yli laakson kohoo, taistelua +Näkemään. Hector, jonka mielenmaltti +On vankka niinkuin hyve, suuttui tänään, +Andromachea torui, miestään löi, +Ja, niinkuin sodass' oisi kotitöissään, +Ol' aseiss' ennen päivän nousua +Ja läksi kentälle, miss' itki kukat, +Jo ennustellen urhon raivotöitä. + +CRESSIDA. +Ja mikä raivon syynä? + +ALEKSANDER. + Huhutaan, +Ett' ylhä mies on Kreikan armeijassa, +Sukuja Hectorille, Troian verta, +Nimeltä Ajax. + +CRESSIDA. + Hyvä; entä sitten? + +ALEKSANDER. +Sanotaan, ett' on miesten mies _per se_, +Ja seisoo omin jaloin. + +CRESSIDA. +Niinhän joka mies tekee, jos ei ole päissään, tai sairas, tai jalkoja +vailla. + +ALEKSANDER. +Tämä mies, nähkääs, neiti, on omakseen riistänyt kaikenlaisten eläimien +luonteen-ominaisuudet: hän on uljas kuin jalopeura, kömpelö kuin +karhu, hidas kuin elefantti; mies, johon luonto on niin kasannut +mielettömyyksiä, että hänessä uljuus on narrimaisuudeksi rutistunut ja +narrimaisuuden höysteeksi pantu vähän älyn särvintä. Ei ole toisella +ihmisellä sitä hyvettä, josta ei hänessä olisi haametta, eikä sitä +pahetta, josta ei hänessä olisi pilkkua. Hän on synkkämielinen ilman +syytä ja iloinen ilman aikojaan; hänellä on kaikki puolet, mutta kaikki +niin nurinpuoliset, että hän on niinkuin luuvaloinen Briareus, jolla on +monta kättä, eikä yhtäkään käytettävää, tai umpisokea Argus, joka on +pelkkää silmää, mutta näköä vailla. + +CRESSIDA. +Mutta kuinka sellainen mies, joka minua naurattaa, saattaa Hectoria +suututtaa? + +ALEKSANDER. +Sanotaan, että hän eilen tappelussa kävi Hectorin kimppuun ja paiskasi +tämän maahan; suutuksissaan ja häpeissään siitä ei Hector ole sen +perästä syönyt eikä nukkunut. + + (Pandarus tulee.) + +CRESSIDA. +Kuka tuossa tulee? + +ALEKSANDER. +Setänne Pandarus, neiti hyvä. + +CRESSIDA. +Hector on urhea mies. + +ALEKSANDER. +Jommoista ei ole toista, neiti. + +PANDARUS. +Mitä? Mitä? + +CRESSIDA. +Hyvää huomenta, setä Pandarus. + +PANDARUS. +Hyvää huomenta, orpana Cressida. Mistä te puhutte? -- Huomenta, +Aleksander. -- Kuinka voit, orpanaiseni? Milloin olit Ilionissa? + +CRESSIDA. +Tänä aamuna, setä. + +PANDARUS. +Mistä te puhuitte minun tullessani? Oliko Hector jo aseissa ja +lähtenyt, kun tulit Ilioniin? Helena oli kai vielä makuulla, niinkö? + +CRESSIDA. +Hector oli lähtenyt, mutta Helena oli makuulla. + +PANDARUS. +Niin oikein; Hector oli aikaisin jalkeilla. + +CRESSIDA. +Siitä me juuri puhelimme, ja hänen vihastaan. + +PANDARUS. +Oliko hän vihoissaan? + +CRESSIDA. +Niin tämä tässä sanoo. + +PANDARUS. +Oli oikein, oli; tiedänpä vielä syynkin siihen; kyllä hän tänään hutkii +ja huitoo, sen voin heille sanoa; eikä Troiluskaan anna hänelle paljoa +perään; varokoot Troilusta, voin heille sanoa senkin. + +CRESSIDA. +Mitä? Onko hänkin vihoissaan? + +PANDARUS. +Kuka? Troilusko? Troilus on paras mies näistä kahdesta. + +CRESSIDA. +Oi. Jupiter! Sehän ei ole mitään vertaamista. + +PANDARUS. +Mitä? Eikö Troiluksen ja Hectorin välillä mitään vertaamista? Tunnetko +miestä, jos hänet näet? + +CRESSIDA. +Tunnen, jos olen ennen hänet nähnyt ja tunnen hänet. + +PANDARUS. +Hyvä; Troilus on Troilus, sen sanon. + +CRESSIDA. +Siis sanotte samaa mitä minäkin; sillä varmaan hän ei ole Hector. + +PANDARUS. +Ei, eikä Hectorkaan ole Troilus eräässä suhteessa. + +CRESSIDA. +Oikein, kumpaankin nähden; hän on oma itsensä. + +PANDARUS. +Oma itsensäkö? Ah, Troilus-parka! Jospa olisi! + +CRESSIDA. +Se hän on. + +PANDARUS. +Silloin menen vaikka avojaloin Intiaan. + +CRESSIDA. +Hän ei ole Hector. + +PANDARUS. +Omako itsensä? Ei, hän ei ole oma itsensä. -- Jospa olisikin oma +itsensä! No niin, tuolla ylhäällä on jumalat; aika auttaa tai kaataa. +-- Ah, Troilus, ah, jos minun sydämmeni olisi tuon tytön ruumiissa! -- +Ei, Hector ei ole parempi mies kuin Troilus. + +CRESSIDA. +Pyydän anteeksi. + +PANDARUS. +Hän on vanhempi. + +CRESSIDA. +Anteeksi, anteeksi! + +PANDARUS. +Toinen ei ole vielä siihen mittaan päässyt; toista sanot, kun se toinen +pääsee siihen mittaan. Hector ei saa hänen älyään koko tänä vuonna. + +CRESSIDA. +Eikä sitä tarvitsekaan, kun hänellä on omansa. + +PANDARUS. +Eikä hänen ominaisuuksiaan. + +CRESSIDA. +Siitä ei haittaa. + +PANDARUS. +Eikä hänen kauneuttaan. + +CRESSIDA. +Se ei häntä kaunistaisi; hänen omansa on parempi. + +PANDARUS. +Sinä et osaa arvostella, tyttö. Itse Helenakin tässä taannoin vannoi, +että Troilus, mitä ruskeaan pintaan tulee -- sillä se hänellä on, se +täytyy minun tunnustaa -- mutta ei sentään ruskeakaan -- + +CRESSIDA. +Ei, vaan ruskea. + +PANDARUS. +Niin totisesti, totta puhuakseni, ruskea eikä ruskea. + +CRESSIDA. +Totta puhuakseni, totta eikä totta. + +PANDARUS. +Hän korotti hänen ihoväriänsä yli Pariin. + +CRESSIDA. +Mutta onhan Pariilla tarpeeksi väriä. + +PANDARUS. +On kyllä. + +CRESSIDA. +Siis Troiluksella olisi sitä liikaa. Jos hän korotti hänen väriänsä, +niin on se kai heleämpää kuin tuon toisen; jos tällä on tarpeeksi väriä +ja toisella vielä enemmän, niin on tämä liian tulista ylistystä +sopiakseen hyvään ihoväriin. Yhtä hyvin Helenan kultainen kieli olisi +voinut ylistää Troilusta hänen kuparinokkansa tähden. + +PANDARUS. +Vannon luulevani, että Helena rakastaa häntä enemmän kuin Parista. + +CRESSIDA. +Silloin se kreikatar totisesti on aika ilveilijä. + +PANDARUS. +Olen varma, että näin on laita. Hän lähestyi häntä taannoin tuolla +pyöreässä ikkunassa: -- ja tiedäthän, että Troiluksella ei ole enempää +kuin kolme tai neljä karvaa poskessa. + +CRESSIDA. +Tosiaan, viinurinkin laskutaito jo riittäisi häthätää laskemaan ykköset +yhteen. + +PANDARUS. +Niin, hän on sangen nuori, ja kuitenkin hän noin vain kaapaten nostaa +kolmea naulaa vaille saman verran kuin veljensä Hectorkin. + +CRESSIDA. +Niinkö nuori mies, ja jo niin vanha kaappaaja? + +PANDARUS. +Mutta todistaakseni sinulle, että Helena häntä rakastaa: -- hän tuli ja +laski valkoisen kätensä hänen halkinaiselle poskelleen, -- + +CRESSIDA. +Juno armahtakoon! Mistä siihen tuli halkeama? + +PANDARUS. +No, tiedäthän, että siinä on kuoppa. Minusta hänen hymyilynsä kaunistaa +häntä enemmän kuin ketäkään toista miestä koko Phrygiassa. + +CRESSIDA. +Oo, hän hymyilee mahtavasti. + +PANDARUS. +Eikö totta? + +CRESSIDA. +Oo, aivan niin kuin pilvi syksyllä. + +PANDARUS. +No, no, hiljaa! -- Mutta näyttääkseni toteen, että Helena rakastaa +Troilusta, -- + +CRESSIDA. +Troilus kyllä sen näyttää, jos te saatte sen toteen. + +PANDARUS. +Troilusko? Hän, joka ei huoli hänestä enempää kuin minä tyhjästä +munasta. + +CRESSIDA. +Jos te pidätte tyhjästä munasta, niinkuin pidätte tyhjästä päästä, niin +syötte kai kuoret kananpoikina. + +PANDARUS. +En voi muuta kuin nauraa, kun ajattelen, kuinka hän kutitteli hänen +poskeaan: -- toden totta, hänellä on ihmeteltävän valkea käsi, se +täytyy minun tunnustaa, -- + +CRESSIDA. +Kiduttamattakin. + +PANDARUS. +Ja sitten hän ottaa keksiäkseen valkoista karvaa hänen poskestaan. + +CRESSIDA. +Voi, vaivaista poskea! Moni ruuppa on rikkaampi. + +PANDARUS. +Mutta siitäkös nauru syntyi! Kuningatar Hecuba nauroi niin, että silmät +tulvivat. + +CRESSIDA. +Myllynkiviä. + +PANDARUS. +Ja Cassandra nauroi. + +CRESSIDA. +Oli kai hillitympi tuli hänen silmäinsä padan alla. Tulvivatko hänenkin +silmänsä? + +PANDARUS. +Ja Hector nauroi. + +CRESSIDA. +Mutta mitä sitten niin miehissä naurettiin? + +PANDARUS. +He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta. + +CRESSIDA. +Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut. + +PANDARUS. +He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan. + +CRESSIDA. +Mitä hän vastasi? + +PANDARUS. +Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja +yksi niistä on valkoinen." + +CRESSIDA. +Sehän oli hänen kysymyksensä. + +PANDARUS. +Niin oikein; siitä ei kysymystäkään. "Kaksikuudetta karvaa", sanoi +Troilus, "ja yksi valkoinen; se valkoinen karva on isäni, ja kaikki +muut hänen poikiaan." -- "Jupiter!" sanoi Helena, "mikä noista +karvoista on Paris, minun mieheni?" -- "Se sarvipää", sanoi Troilus; +"nyhtäkää se pois, ja antakaa hänelle." Ja siitä syntyi +semmoinen nauru, ja Helena punastui niin, ja Paris suuttui +niin, ja kaikki muut nauroivat niin, ettei ollut loppua tulla. + +CRESSIDA. +Mutta nyt se tulkoon, sillä tätä on jo liian kauan kestänyt. + +PANDARUS. +No niin, orpanaiseni, sanoin sinulle jotakin eilen; mieti sitä. + +CRESSIDA. +Niin teenkin. + +PANDARUS. +Vannon, että se on totta: hän itkee sinua, niinkuin olisi huhtikuussa +syntynyt. + +CRESSIDA. +Ja minä kasvan hänen kyynelvesissään, niinkuin toukokuussa nokkonen. + + (Peräymissoitto kuuluu.) + +PANDARUS. +Kuulkaa! Palaavat taistelukentältä. Nouskaamme tuonne ylös, ja +katselkaamme, kun kulkevat tästä ohi Ilioniin. Tule, orpana, rakas +Cressida-orpana! + +CRESSIDA. +Niinkuin tahdotte. + +PANDARUS. +Tässä, tässä; tässä on erinomainen paikka; tästä me näemme mainiosti. +Sanon sinulle kaikkien nimet, sitä mukaa kuin kulkevat ohi, mutta +huomaa Troilusta ennen muita. + +CRESSIDA. +Älkää puhuko niin lujaa. + + (Aeneas kulkee näyttämön poikitse.) + +PANDARUS. +Tuo on Aeneas; eikös ole muhkea mies? Hän on Troian parhaita, sen minä +sanon. Mutta huomaa Troilusta; kohta saat hänet nähdä. + +CRESSIDA. +Kuka se tuo on? + + (Antenor kulkee ohi.) + +PANDARUS. +Se on Antenor; sukkelapäinen mies, sen minä sanon, ja sangen kelpo +soturi. Hän on niitä Troian parhaita älyniekkoja, ja sievä mies +ulkonäöltään. -- Milloin tulee Troilus? -- Kohta saat nähdä Troiluksen; +kun näkee minut, niin saat nähdä että nyökäyttää päätään. + +CRESSIDA. +Antaako hän teille nyökkäyksen? + +PANDARUS. +Saat nähdä. + +CRESSIDA. +Jolla on, sille annetaan. + + (Hector kulkee ohi.) + +PANDARUS. +Tuo on Hector, tuo, tuo, näetkös, tuo! Siinä on miestä! -- Niin, niin, +Hector sinä! -- Siinä, orpana, uhkea mies! -- Oi, sinä uhkea Hector! -- +Näetkös, kuinka hän katsoo! Siinä on ryhtiä! Eikös olekin uhkea mies? + +CRESSIDA. +Oi, uhkea mies! + +PANDARUS. +Eikös olekin? Se tekee miehen sydämmen oikein hyvää. Katsos noita +kuhmuja hänen kypärässään! Katsos tuonne, etkös näe? Katsos: tuossa! Se +ei ole mikään leikin-asia. Siinä sitä on isketty! Kestäköön sen toinen, +jos voi. Ne ne vasta ovat kuhmuja! + +CRESSIDA. +Ovatko ne miekan lyömiä? + + (Paris kulkee ohi.) + +PANDARUS. +Miekanko? Minkä hyvänsä, se on hänelle yhtä; vaikka itse paholainen +tulisi, hän ei siitä piittaa. Jumal'avita, oikein tekee sydämmen hyvää! +-- Tuolla tulee Paris; tuolla tulee Paris; katsos: tuolla, orpana! +Eikös hänkin ole komea mies? Eikös olekin? -- Noin vain, tuo on +mainiota! -- Kuka se sanoi, että hän tänään tuli haavoitettuna kotiin? +Hän ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan sydämmen hyvää! Ah, +kunhan nyt saisin nähdä Troiluksen! -- Saat kohta nähdä Troiluksen. + +CRESSIDA. +Ken se tuo on? + + (Helenus kulkee ohi) + +PANDARUS. +Se on Helenus. -- Missä ihmeessä se Troilus viipyy? -- Se on Helenus. +-- Ei ole varmaankaan lähtenyt liikkeelle tänään. -- Se on Helenus. + +CRESSIDA. +Osaako Helenus taistella, setä? + +PANDARUS. +Helenusko? Ei; -- osaa; taistelee jokseenkin hyvin. -- Missä ihmeessä +se Troilus on? -- Kuules! Etkö kuule? Kansa huutaa: Troilus! -- Helenus +on pappi. + +CRESSIDA. +Mikä luikistelija se tuolla hiipii? + +PANDARUS. +Missä? Tuollako? Se on Deiphobus. -- Ei, se on Troilus. Siinä, orpana, +se vasta mies on! -- Hm! -- Uljas Troilus, ritariston ruhtinas! + +CRESSIDA. +Vaiti! Hävetkää! Vaiti! + +PANDARUS. +Katsele häntä; tarkkaa häntä! -- Oi, uljas Troilus! -- Katsele tyystin +häntä, orpana; näetkös, kuinka hänen miekkansa on hurmeessa ja kypärä +enemmän rouhittu kuin Hectorin? Ja katsanto sitten, ja käynti! -- Oi, +ihmeteltävä nuorukainen! Ei vielä täyttänyt kolmea kolmatta. Noin vain, +Troilus, noin vain! Jos minulla olisi sulotar sisarena tai jumalatar +tyttärenä, niin saisi hän valita kumman tahtoo. Mikä ihmeteltävä mies! +-- Paris? -- Paris on rojua hänen rinnallaan; lyön vetoa, että Helena, +jos voisi vaihtaa, antaisi silmän väliä. + + (Sotureita kulkee ohi.) + +CRESSIDA. +Tuossa tulee lisää. + +PANDARUS. +Aaseja, hölmöjä, moukkia! Kaunoja ja akanoita, kaunoja ja akanoita! +Lientä ruoan päälle! Troiluksen silmäin edessä voisin elää ja kuolla. +Älä noita katso, älä! Kotkat ovat menneet. Variksia ja naakkoja, +variksia ja naakkoja! Olisin ennen Troiluksen tapainen mies kuin +Agamemnon kaikkine kreikkalaisineen. + +CRESSIDA. +Kreikkalaisten joukossa on Achilles, joka on parempi mies kuin Troilus. + +PANDARUS. +Achilles? Kärrymies, juhta, oikea kameeli. + +CRESSIDA. +No, no! + +PANDARUS. +No, no? -- Mitä, eikö sinulla ole älyä? Eikö sinulla ole silmiä? +Tiedätkö, mikä mies on? Eikö sukuperä, kauneus, soma vartalo, +puhelahja, miehuus, oppi, hienous, hyve, nuoruus, aulius ja niin +edespäin ole se suola ja höyste, joka miehen maustaa? + +CRESSIDA. +Niin, tuollaisen hakkeluksen, joka sopii höystöksi piirakkaan; mutta +silloin onkin miehen höystö mennyt. + +PANDARUS. +Sinä olet se nainen! Kukaan ei tiedä, mihin väistö-asentoon milloinkin +turvaat. + +CRESSIDA. +Selälläni turvaan ruumistani, älylläni turvaan juoniani, vaitiololla +kunniaani, naamarilla kauneuttani ja teillä näitä kaikkia. Nämä ovat +asentoni, ja varokeinoja mulla on tuhansittain. + +PANDARUS. +Sanoppa yksikin niistä varokeinoistasi. + +CRESSIDA. +Sitä varon teille sanoa, ja siinäpä se onkin paras varokeinoni. Jos en +voi varoa pistolta sitä, mitä varoa tahtoisin, niin voin ainakin sen +verran varoa, etten sano teille, miten piston sain, paitsi jos se niin +turpoaa, ettei sitä enää voi peittää, ja silloin ovat kaikki +varokeinotkin turhat. + +PANDARUS. +No, sinä olet se! + + (Troiluksen kantapoika tulee.) + +POIKA. +Herrani, prinssi, tahtoisi heti teitä puhutella. + +PANDARUS. +Missä? + +POIKA. +Omassa kodissanne; siellä paraikaa riisuu aseitaan. + +PANDARUS. +Sano hälle, poikaseni, että tulen. + (Kantapoika menee.) +Pelkään, että hän on haavoittunut; hyvästi, orpanaiseni! + +CRESSIDA. +Hyvästi, setä! + +PANDARUS. +Tulen takaisin tuossa paikassa, orpanaiseni. + +CRESSIDA. +Mitä tuomaan, setäseni? + +PANDARUS. +Lemmenlahjan Troilukselta. + +CRESSIDA. +Ja sillä lahjall' aiot -- parittaa. -- + (Pandarus menee) +Hän valat, kyyneleet ja lahjat tarjoo, +Ja niillä toisen pyyteitä hän varjoo. +Mut Troilus mulle paljo tutump' on, +Kuin mitä näyttää peili Pandaron. +Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen, +Ja sitten tyhjää: hetken ilo vainen. +Et paljon tiedä, jos et tiedä, tyttö, +Ett' yltyy halutessa lemmen syttö, +Ja että palavampi aina mies +On saamattaan, kuin saavansa jos ties. +Minulle lempi antoi ohjeen korjan: +Jos myönnät, herran saat, jos kiellät, -- orjan. +Mua uskollinen lempi johdattaa, +Mut sit' ei silmistäni nähdä saa. + + (Menee.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri. Agamemnonin teltan edusta. + + (Torventoitauksia. Agamemnon, Nestor, Ulysses, Menelaus + y.m. tulevat.) + +AGAMEMNON. +Te, ruhtinaat, +Mist' on tuo tuskan kelta poskillanne? +Se suuri esilause, jolla toivo +Kaikk' alkaa askareemme päällä maan, +Kutistui tyhjiin. Haitakkeita karttuu +Suursuuntaisimpain urotöiden suoniin, +Kuin pahkat, liian nesteen virtauksesta, +Pilaavat ylvään kuusen, kutistain +Sen solut, että kieroksi se kasvaa. +Eik' uutta meille tämä pettymys, +Ett' yhä seisoo Troia, vaikka sitä +Jo kahdeksatta vuotta piiritämme; +Kosk' entisetkin sotaretket kaikki, +Joist' aikakirjat kertoo, ovat nurin +Ja myttyyn menneet vastoin tarkoitusta +Ja sitä mielikuvaa, jonka niistä +On turhaan toivo luonut. Miks siis, prinssit, +Punastuin toimiamme katselette, +Häveten niitä, vaikka tämän viivyn +Vain suuri Zeus sai aikaan koitellakseen, +Kuink' uuras ihmisten on kestävyys? +Sen kullan puhtautt' onnen hymyillessä +Et huomaa, jolloin pelkuri ja uljas, +Viisas ja hupsu, oppinut ja tyhmä, +Tyly ja hellä, kaikk' on yhdenlaiset. +Mut onnen otsalla kun myrskyt riehuu, +Erotus silloin jättipohtimellaan +Ravistaa kaikki, välppää kaunat pois; +Täyspainoiset ja valiot vain jäävät +Hyveestä rikkaina ja puhtaina. + +NESTOR. +Kumartain pyhää valtaistuintasi, +Suur' Agamemnon, viime sanas Nestor +Vakuuttaa tahtoo. Onnen voittaminen +Se miestä koittaa. Kun on meri tyyni, +Niin venhokin sen sulo-parmailla +Soluvi rinnan suurten laivain kanssa. +Mut kun tuo tappelija Boreas +Saa lauhan Thetiin suuttumaan, niin, katso, +Tukeva haaksi halkoo vesivuoret +Ja kahden marjan elementin kesken +Niin hyppelee kuin Perseuksen ratsu. +Miss' on nyt korska venho, jonka heikot +Ja ohukaiset laidat voiman kanssa +Tek' äsken kilpaa? Satamaan on mennyt, +Jos sit' ei ole hörpännyt Neptunus. +Näin onnen myrskyssäkin tositarmost' +Erottuu valhetarmo; päivänpaisteess' +Enemmän karjan haittana on paarma +Kuin tiikeri; mut murskaava kuin myrsky +Kumaraan painaa pahkuraiset tammet +Ja suojaa etsii kärpäset, niin silloin +Olento uljas, raivon kiihtämänä, +Saa raivomielen, soittaa myrskyn virttä +Ja onnen toraan ärjyy. + +ULYSSES. + Agamemnon, +Suur' valtias, sa, Hellaan ponsi, tarmo, +Väkemme sydän, sielu, ainut voima, +Joss' yhdistyä tulis kaikkein mieli +Ja kaikkein tahto, -- Ulyssesta kuule. +Vaikk' aivan hyväksynkin puheenne -- +(Agamemnonille.) Sun, jonka arvon, mahdin eessä nöyrryn, +(Nestorille.) Ja sun, jonk' iäkkyyttä kumarran -- +Puheenne nuo, joist' on niin ylväs toinen, +Ett' Agamemnon vois ja Hellaan käsi +Sen vaskeen piirtää, -- toinen samanmoinen, +Jonk' arvon-Nestor hopeaan vois juottaa +Ja ilmasiteill', yhtä lujilla +Kuin taivaan napa, kaiken Hellaan korvan +Näin kieleens' älykkääseen kiinnittää, -- +Niin suvaitkaatte toki, -- sinä, suuri, -- +Ja sinä, viisas. -- Ulyssesta kuulla. + +AGAMEMNON. +Ithakan prinssi, puhu; yhtä varmaan +Ei tyhjää puhetta ja turhaa sanaa +Sun suustas lähde, kuin on tietty että +Thersiteen riettaan koirankidasta +Ei äly, tieto eikä soitto soi. + +ULYSSES. +Tuo yhä ylväs Troia oisi maassa +Ja Hectorinkin miekka herraton, +Jos näit' ei oisi syitä: +Lamassa kaikk' on valtajärjestys; +Niin monta kuin on Kreikan telttaa tuossa +Lutona kentällä, niin monta myös on +Lutoa eriseuraa keskessämme. +Jos päällikkö ei ole niinkuin pesä, +Johonka kaikki medentuojat kertyy, +Niin mistä mettä? Naamioitse arvo, +Niin naamariss' on kehnoin yhtä kaunis. +Jo taivaat, tähdet ja tää keskus, maakin, +Ne arvon tietävät ja paremmuuden, +Asennot, kiertoajat, suhteet, vuorot, +Tavat ja toimet, kukin paikkansa. +Siks aurinko, tuo loisto-planeetta, +On ylhän matkan päässä istuimellaan +Muist' erillään; sen terveellinen silmä +Parantaa pahan tähden turmakatseen +Ja pitää ohjissaan kuin valtakäsky +Hyvän ja pahan. Mut jos planeetat +Sekaisin harhaisivat, ristiin rastiin, +Mitk' ennusmerkit, rutot, kapinat, +Maanjäristykset, merenmyllerrykset, +Mik' ilmainmelske, mullistus ja kauhu +Hajoittais, raastais, pirstais, juurta jaksain +Hävittäis yhteen-vihittyjen valtain +Sovun ja rauhan! Oi! kun horjuu arvo, +Tuo kaikkein suurten suunnitelmain vipu, +Niin toimi potee. Kuinka yhdyskunnat. +Ammattiseurat, oppineiden luokat, +Etäisten rantamaiden välikauppa, +Esikois-oikeudet ja suku-edut. +Iän, kruunun, vallan, opin etuudet +Pysyisi voimass ilman arvoa? +Pois arvo vie, se soiton kieli sorra, +Niin soraäänet soivat; kaikki kääntyy +Toistansa vastaan; suluss' olleet vedet +Povensa nostaa yli äyräittensä +Ja nielauksess' ahmaa vankan maan; +Väkevä tulee heikon käskijäksi; +Isänsä tappaa hurja poika; voima +On oikeutta; niin, oikeus ja vääryys -- +Nuo, joiden iki-riitaa laki valvoo, -- +Nimensä menettävät, samoin laki. +Näin kaikk' on väkivaltaa; väkivalta +Käy mielivallaks, mielivalta himoks; +Ja himo, mailman susi, -- apureinaan +Niin väkivalta niinkuin mielivalta, -- +Maailman nielee saaliinaan ja vihdoin +Syö itsensäkin. Suuri Agamemnon, +Tuollainen sekasorto tukahduksen +On seuraus, jos arvo kuristetaan. +Ja tämä arvon halveksinta aina +Käy taapäin askeleen, kun koittaa nousta. +Päämiestä pilkkaa se, ken häntä porrast' +On alempana; tätä seuraava, +Ja seuraava taas tätä; aste asteelt', +Ens' askeleesta esimiestä vastaan, +Näin tauti kasvaa, kateen kuumeeks yltyy, +Vert' imeväksi, kalvaaks kilpailuksi; +Ja tämä kuume, eikä oma tarmo, +On Troian turvana. Siis Troian vahti +On meidän heikkous, ei sen oma mahti. + +NESTOR. +Ulysses ilmaissut on älykkäästi +Sen kuumeen, jota meidän voimat potee. + +AGAMEMNON. +Kun taudin luonteen olet keksinyt. +Niin mikä rohdoksi? + +ULYSSES. + Tuo suur' Achilles, +Jonk' yleinen on huuto julistanut +Väkemme ponneksi ja jäntereeksi, +On saanut korvat täyteen maineen ilmaa +Ja, arvoons' ihastuen, teltassaan +Vain loikoo, ilkkuin töitämme. Patroclus +Samassa rypee vuoteessa ja laskee +Rivoja sutkiansa pitkin päivää; +Eleillä naurettavan kömpelöillä -- +Joit' ilkamus se sanoo matkinnaksi -- +Meit' osoittelee; usein, Agamemnon, +Ylevää majesteettiuttas ilkkuu; +Kuin näyttelijä-kolho, -- jonka äly +On polvitaipeessa ja jolle hauskaa +On kuulla haastelua puisevaa, +Jot' askeleet ja sillan palkit pitää, -- +Hän surkeasti liioitellen matkii +Sun suuruuttasi; ääni hällä on kuin +Halenneen kellon, puhe kangertaa, +Niin että jos sen karjuis suustaan Typhon, +Se liialta jo tuntuis. Tuota rupaa +Achilles-julku, patjall' oikoillen, +Povensa pohjast' isoon ääneen nauraa: +"Sep' oivaa! -- Ilmi Agamemnon! Matki +Nyt Nestoria, ry'i, näpli partaas, +Kuin hänkin puhett' alkaissaan." Työn tekee; +Se vastaa niinkuin pohja etelää +Ja sopii niinkuin Vulcanus ja Venus. +Achilles-jumala vain huutaa: "Oivaa! +Ilmetty Nestor! Matki nyt, Patroclus, +Kuink' öisessä hän häikäss' asestautuu." +Ja silloin kaikki vanhan heikkoudet +Ivaksi tehdään: kuinka yskii, rykii +Ja koperoi kuin rampa kaulustaan, +Jot' ei saa hakaan. Ritar' Uljas nauruun +On kuolla, huutaa: "Riittää jo, Patroclus; +Tuo teräksestä kylkiluut, ma muuten +Ilosta pakahdun." Näin kaikkein meidän +Ominais-tavat, kyvyt, luonnonlahjat, +Yleiset ansiot ja yksityiset, +Työt, suunnitelmat, käskyt, valmistukset, +Kehotteet taisteluun ja rauhan hankkeet. +Häviö, voitto, tosi, valhe, kaikki +On tämän parin ivan-aineena. + +NESTOR. +Ja näiden kahden esimerkki -- jotka, +Niinkuin Ulysses sanoo, huhu kruunaa +Jo vallan loistolla -- se moneen tarttuu. +Ykspäinen Ajax on ja viskoo päätään +Ja uhmailee niin kuin tuo harteva +Achilleskin; jää telttaansa kuin hänkin; +Kestitsee puolueita; sotaa moittii +Kuin mikä oraakeli; ja Thersiteen, +Tuon konnan, joka herjaa lyö kuin rahaa, +Likaamaan panee meitä kommillaan, +Pilaamaan, heikontamaan asemaamme, +Vaikk' ilmankin jo vaara ahdistaa. + +ULYSSES. +On politiikka heistä pelkuruutta, +Sodassa älyn turhaks katsovat, +Varullisuutta moittivat, ei mikään +Pait nyrkki kelpaa. Tyyni hengen toimi, +Jok' arvaa, kuinka mont' on lyöpää kättä, +Kun tarve vaatii, ja jok' uuraalla +Älyllä tutkii vastustajan voimaa, +Se heist' ei sormen arvoista, -- on muka +Tohua, kynäsotaa, laiskan työtä; +Niin että murrin, joka muurit ruhjoo +Jykeillä, kieppuvilla painoillaan, +On arvokkaampi rakentajan kättä +Tai niitä, jotka tarkall' älyllään +Panevat taitavasti koneen käymään. + +NESTOR. +Jos se on totta, niin Achilleen ratsu +On monen Thetiin pojan arvoinen. + + (Torventoitaus kuuluu.) + +AGAMEMNON. +Haa! Mistä toitaus? Katso, Menelaus. + +MENELAUS. +Troiasta. + + (Aeneas tulee.) + +AGAMEMNON. + Mitä täältä etsitte? + +AENEAS. +Tää suuren Agamemnoninko teltta? + +AGAMEMNON. +Tää. + +AENEAS. + Airuen ja prinssin sallitaanko +Kuninkaan korviin tuoda hyvät tiedot? + +AGAMEMNON. +Paremman turvan kuin Achilleen käsi +Suo kaikki Kreikan päät, jotk' yhteiseksi +Sanovat pääkseen Agamemnonia. + +AENEAS. +Hyvä lupa, vahva turva! Mutta kuinka +Voi hänen valtakatseillensa outo +Erottaa hänet muista kuolevista?[4] + +AGAMEMNON. +Mitä? + +AENEAS. + Niin vain siksi kysyn, että voisin +Omistaa hälle kunnioitukseni +Ja nostaa poskilleni punastuksen +Niin siveän kuin Koitar, kun se nuoreen +Luo Phoiboon kainon katseen. Kuka on +Se valta-jumala ja miesten pää? +Ken on se suuri, ylväs Agamemnon? + +AGAMEMNON. +Tuo Troian mies meit' ivaa, taikka ovat +Siroja hovikoita troialaiset. + +AENEAS. +Siroja hovikoita, lempeitä +Kuin enkelit; niin rauhass' ovat aina; +Mut sotia jos tulee, heill' on sappi, +Käs' luja, vahvat jänteet, kelpo miekat, +Ja, jos suo Jupiter, ei miehuudessa +Heill' ole vertaa. Mutta vait, Aeneas! +Vait, troialainen! Sormi huulille! +Menettää kaiken arvon kehun sana, +Jos kehuttu on itse kehujana, +Mut vihamies jos vasten mieltään kiittää, +Niin saamme kirkkaan ikimaineen niittää. + +AGAMEMNON. +Aeneas nimennekö, Troian mies? + +AENEAS. +Niin, Kreikan mies. + +AGAMEMNON. + Mik' asianne? + +AENEAS. + Anteeks, +Se Agamemnonin on korvaa varten. + +AGAMEMNON. +Hän Troiasta ei mitään salaa kuule. + +AENEAS. +En tulekaan ma tänne kuiskaamaan; +Ma räikkätorvell' avaan hältä korvat +Ja panen käymään huomion, ja sitten +Ma puhun. + +AGAMEMNON. + Puhu vapaasti kuin tuuli; +Nyt Agamemnonin ei makuuaika; +Ja jotta tiedät, ett' on valveilla, +Hän itse sanoo sen. + +AENEAS. + Siis vaski-äänes +Kajauta, torvi, kautta kählään leirin, +Ja Kreikan joka urhon anna kuulla, +Ett' ääneen Troia lausuu, mitä aikoo. + (Torventoitaus.) +Suur' Agamemnon! Prinssi Troiass' on, -- +Sen nimi Hector, Priamuksen poika, -- +Jonk' on tää pitkä, veltto aselepo +Jo ruostuttanut. Mun hän tänne laittoi +Sanomaan näin: Kuninkaat, prinssit, herrat! +Jos kreikkalaisten parhaimmiss' on ketään, +Ken kunnialle lepons' altistaa, +Ken mainett' etsii eikä vaaraa pelkää, +Ken tuntee voimansa, mut arkuutt' ei, +Ken armastaan ei lemmi sanoin yksin, -- +Ei valhevaloin, joita huulin vannoo -- +Vaan kaunottarens' arvon tohtii muussa +Kuin lemmen painisilla julistaa, +Sen kaksintaisteluun ma vaadin. Hector, +Näet, Kreikanmaan ja Troian miesten nähden +Todistaa tahtoo -- koittaa ainakin --, +Ett' ehomp' on ja taatump' eukko hällä, +Kuin mitä koskaan sylii Kreikan mies. +Jos teiss' on miestä lemmess' uskollista, +Niin leirinne ja Troian muurin väliin +Huomenna hänet torvi taistoon kutsuu. +Jos saapuu ken, niin kiittää häntä Hector; +Jos ei, niin sanoo Troiaan palatessaan, +Ett' ahavoittuneet on kreikattaret, +Ei keihään-iskun arvoiset. Se siitä. + +AGAMEMNON. +Tuo lempijäimme tietoon saatetaan; +Sen mielistä jos tääll' ei lie, niin kotiin +Ne kaikki jäi. Täss' ollaan sotureita; +Ja pelkuriks en sitä väittää emmi, +Ken lempinyt ei ole eikä lemmi. +Mies lempiharras esiin astukoon; +Jos muit' ei ole, itse valmis oon. + +NESTOR. +Ja sano Nestorista, joka oli +Jo täys mies, Hectorin kun isoisä +Viel' imi rintaa: hän on vanha nyt; +Mut jos ei meidän miehiss' ylimystä, +Jok' intomielin puoltais armastaan, +Niin sano, että kultakypärään +Ma hopeaisen peitän partani, +Käsvarren kuivan puen rautahihaan +Ja näytän hälle, ett' ol' eukkoni +Somempi hänen mummoaan ja kaino +Jos kukaan. Hänen nuoruutensa merta +Ne vastaa kolme tilkkaa vanhan verta. + +AENEAS. +Varjelkoon moisest' epänuoruudesta! + +ULYSSES. +Amen! + +AGAMEMNON. +Kätenne, jalo prinssi Aeneas! +Aluksi saatan teidät telttaamme. +Achilles saakoon kuulla sanomanne +Ja teltta teltalt' ylimykset kaikki. +Te jalon vihollisen vieraaks tänne +Pitoihin jääkää ennen lähtöänne. + + (Kaikki menevät paitsi Ulysses ja Nestor.) + +ULYSSES. +Nestor, -- + +NESTOR. + Niin, mitä sanookaan Ulysses? + +ULYSSES. +Mull' aivoissani siittymäss' on aatos; +Te olkaa aika, joka muovaa sen. + +NESTOR. +Mik' aatos? + +ULYSSES. + Tämä: tylppä kiila halkoo +Visaisen pölkyn; röyhkeyden luste, +Jok' uhkeass' Achilleessa jo täysin +On kypsynyt, se täytyy niittää pois; +Sen ruuhka muuten leviää ja versoo +Ja peittää meidät kaikki. + +NESTOR. + Niin, mut miten? + +ULYSSES. +Tuo haasto, jonka uljas Hector laittoi, +Vaikk' oli yleinen sen sananmuoto, +Tarkoitti etupääss' Achillesta: + +NESTOR. +Tarkoitus selvä on, kuin kokonaisuus, +Jok' yksiköist' on pienist' yhdistetty. +Jos tämä julaistaan, niin vannon, että +Achilles, vaikk' ois aivons' yhtä kuivat +Kuin Libyan hiekka, -- kyllin kuivat ovat, +Apollo tietköön! -- nuolen nopeudella +Ja tuokiossa huomaa, että häntä +Se tähtää haasto Hectorin. + +ULYSSES. +Ja ajaa hänet toimeen, niinkö? + +NESTOR. + Niin, +Ja parast' oiskin. Kuka, pait Achilles, +Vois Hectorilta kiistää kunniata +Ja mainetta? Vaikk' oiskin kaikki pilaa, +Niin paljo riippuu tästä kokeesta. +Täss' älyäisi Troian maajas maku +Jo meidän maineen nousun. Usko pois, +Tään hullun kiistan mukaan arvoamme +Vastedes arvioidaan. Sillä tulos, +Vaikk' yksityistä koskee, yleisenkin +On hyvän taikka pahan mittapuuna; +Ja moinen näytelehti -- vaikk' on rahtu +Vain koko kirjaan nähden -- lapsen hahmoss' +Esittää, mikä jättiruho tästä +On nousemassa. Meidän valikoimaks +Hectorin kilpailija otaksutaan; +Ja vaali, yhteismielen ilmaisuna, +Perustuu ansioon; se kaikkein hyveist' +Ikäänkuin ydinmehuks kiehittää +Tuon yhden miehen. Hän jos alle joutuu, +Kuink' eikö paisu miehuus voittajissa, +Terästäin heissä itseluottoa! +Jos tätä autetaan, niin joka jäsen +On ase yhtä tehokas, kuin koskaan +Sen käyttämä on miekka taikka jousi. + +ULYSSES. +Anteeksi suokaa: -- Hectoria vastaan +Achilles ei saa mennä. Näyttäkäämme +Kuin saksat ensin huonoin tavaramme; +Se ehkä ostetaan; jos ei, niin näyttää +Paremman kiilto vielä paremmalta. +Ei sallia saa koskaan, ett' Achilles +Ja Hector kilpailemaan joutuvat; +Häpeä tästä koitukoon tai maine, +Niin kaksi kummaa seuraa kumpaakin. + +NESTOR. +Ja mitkä? Niit' ei näe vanhan silmä. + +ULYSSES. +Se maine, mink' Achilles sais, se kaikkein +Tulisi osaks, jos ei pöyhkä ois hän. +Mut liiaks on jo hävytön; ja ennen +Saharan auringossa kärventyisin +Kuin hänen silmäins' ivan poltteessa, +Jos Hectorin hän voittaa; jos taas kaatuu, +Niin parhaan sankarimme häpeään +Nimemme särkyisi. Ei, arpokaamme +Ja keinoilkaamme niin, ett' Ajax-kolhon +Osaksi arpa lankee. Meidän kesken +Hänelle antakaamme etuarvo; +Se tekee hyvää suuren Myrmidoonin,[13] +Jok' ahmii suosiota; harja laskee, +Jok' ylpeämp' on taivaan kirjokaarta. +Jos tyhmä Ajax voittaa, silloin häntä +Kehumme kilvan; vaan jos menettää, +Jää meille aina maine, ett' on meillä +Uroja parempia. Kuinka käykin, +Niin juoni tarkoittaa vaan sitä seikkaa, +Achilleelta ett' Ajax siivet leikkaa. + +NESTOR. +Ulysses, +Jo alan neuvojesi makuun päästä, +Ja heti niitä Agamemnonille +Vien maistimiksi. Hänen luokseen joutuin! +Noin toinen koira tukkii toisen suun, +Kun syötiks heität kateuden luun. + + (Menevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri. + (Ajax ja Thersites tulevat.) + +AJAX. +Thersites! + +THERSITES. +Agamemnon, niin, -- mitä, jos hänessä olisi äkämiä? Koko mies täynnä, +yltä yli, päästä jalkaan? + +AJAX. +Thersites! + +THERSITES. +Ja nämä äkämät juoksisivat märkää? -- Eikö silloin koko päämies olisi +juoksusta märkä? Eikö se olisi oikein pakkopaise? + +AJAX. +Koira! + +THERSITES. +Silloin hänestä lähtisi jotakin; nyt en näe niin märkääkään. + +AJAX. +Sinä emäsuden penikka, etkö kuule? No, tunne sitten! + + (Lyö häntä.) + +THERSITES. +Kreikkalainen rutto sinut syököön, senkin sekarotuinen härkäpää! + +AJAX. +Puhu sitten, senkin homehtunut hapantaikina, puhu, taikka minä sinut +koreaksi leivon. + +THERSITES. +Ennen minä haukun sinut älykkääksi ja hurskaaksi; mutta varon, että +hevosesi pikemmin voisi oppia puheen, kuin sinä ulkomuistilta +rukouksen. Lyödä sinä osaat, etkös osaakin? Raavas-rutto sinut syököön +konintapoinesi! + +AJAX. +Myrkkysieni! Sano, mitä on julistettu. + +THERSITES. +Luuletko, että olen tunnoton, kun noin minua lyöt? + +AJAX. +Mitä on julistettu? + +THERSITES. +Että sinä olet narri, arvaan ma. + +AJAX. +Varo, sinä piikkisika, varo! Sormiani syhyttää. + +THERSITES. +Jospa sinua syhyttäisi kiireestä kantapäähän, ja minä saisin sinua +kynsiä! Tekisin sinusta inhottavimman ruven, mitä Kreikanmaassa on +nähty. Kun partioretkillä liikut, niin lyöt yhtä laiskasti kuin +toisetkin. + +AJAX. +Julistus, sanon minä! + +THERSITES. +Torut ja soimaat joka hetki Achillesta; ja kadehdit hänen suuruuttaan +niinkuin Cerberus Proserpinan kauneutta, oikeinpa haukutkin häntä. + +AJAX. +Rouva Thersites! + +THERSITES. +Voisit häntä lyödä. + +AJAX. +Möykky! + +THERSITES. +Hän sinut rutistaisi ruhjoksi nyrkillään, niinkuin merimies rouhentaa +korpun. + +AJAX. +Äpärä penikka! + + (Lyö häntä.) + +THERSITES. +Jatka, jatka! + +AJAX. +Noidan jakkara![5] + +THERSITES. +No, jatka, jatka, herra härkäpää! Sinussa ei ole enempää aivoja kuin +minun kyynärpäässäni. Aasintamma sinua kaitkoon, senkin rupinen +aasipukari! Olet täällä muka troialaisia nutistamassa; mutta niiden +arviosta, joilla on vähänkään älyä päässä, olet myyty ja hukattu kuin +barbaarilainen orja. Jos yhä minua piekset, niin alan minä +kantapäästäsi ja sanon tuuma tuumalta, mikä olet, senkin sisukseton +möhkö! + +AJAX. +Koira sinä! + +THERSITES. +Mokoma rupiruhtinas! + +AJAX. +Rakki sinä! + + (Lyö häntä.) + +THERSITES. +Mars'in tolvana! Jatka, senkin kolho, senkin kameeli, jatka, jatka! + + (Achilles ja Patroclus tulevat.) + +ACHILLES. +Mit', Ajax, tämä? Miksi tuota teet? -- +Thersites, mikä asiana, mikä? + +THERSITES. +Tuon tuossa näettehän? + +ACHILLES. +Näen; kuinka niin? + +THERSITES. +Katselkaa häntä. + +ACHILLES. +No, niinhän teenkin; entä sitten? + +THERSITES. +Mut tarkkaan häntä katselkaa. + +ACHILLES. +Tarkkaanko? No niin, teenhän sitä. + +THERSITES. +Mutta ette kuitenkaan katsele häntä tarkkaan; sillä miksi ikänä häntä +luulettekin, -- Ajax hän on kuin onkin. + +ACHILLES. +Tunnenhan hänet, narri. + +THERSITES. +Niin, mutta se narri ei tunne itseään. + +AJAX. +Siksi sinua lyön. + +THERSITES. +Kas, kas, kas, kas, mitä älyn pipanoita hän päästelee! Hänen +viisasteluillaan on korvat noin pitkät. Minä olen nuijinut hänen +aivojaan enemmän kuin hän on poukutellut minun luitani. Voin pennillä +ostaa yhdeksän varpusta, mutta hänen pia mater'insa ei maksa yhdeksättä +osaakaan varpusesta. Tuo herra Ajax, Achilles, jonka on äly mahassa ja +sisäkalut päässä, -- sanon sinulle, mitä hänestä luulen. + +ACHILLES. +Mitä? + +THERSITES. +Luulen, että tuolla Ajaxilla -- + + (Ajax uhkaa lyödä häntä; Achilles menee väliin.) + +ACHILLES. +Älä, hyvä Ajax! + +THERSITES. +Ei ole älyä senkään vertaa, -- + +ACHILLES. +Et saa häntä lyödä! + +THERSITES. +Että voisi sillä täyttää Helenan neulansilmän, jonka puolesta on tullut +taistelemaan. + +ACHILLES. +Hiljaa, narri! + +THERSITES. +Minä tahdon elää hiljaa ja rauhassa, mutta narri ei tahdo: tuo, tuo +tuossa, näettekö, tuo! + +AJAX. +Senkin saakelin rakki! Kyllä minä -- + +ACHILLES. +Aiotko sinä panna älysi narrin älyn verroille? + +THERSITES. +Ei, totisesti; sillä narrin äly saattaisi sen häpeään. + +PATROCLUS. +Malta mielesi, Thersites. + +ACHILLES. +Mistä riita? + +AJAX. +Minä vain käskin tuon viheliäisen tarhapöllön kertoa minulle +julistuksen sisällyksen, ja silloin hän minua pistelee. + +THERSITES. +Minä en ole sinun käskyläisesi. + +AJAX. +Hyvä! Jatka, jatka! + +THERSITES. +Minä palvelen täällä vapaaehtoisena. + +ACHILLES. +Sinun viimeinen palveluksesi oli väkinäistä, eikä vapaaehtoista; kukaan +ei ota selkäänsä vapaaehtoisesti; Ajax oli tässä vapaaehtoinen, sinä +pakonalainen. + +THERSITES. +Todellako? Suuri osa sinunkin älystäsi on jäntereissäsi; tai sitten +ihmiset valehtelevat. Kyllä se Hector saa hyvän saaliin, kun puhkaisee +teidän jommankumman aivokopan; yhtä hyvin voisi särkeä perstan ja onton +pähkinän. + +ACHILLES. +Joko minuakin härnäät, Thersites? + +THERSITES. +Ulysses ja vanha Nestor -- tuo, jonka äly oli homeessa, ennenkuin +teidän esi-isillänne oli kynsiäkään varpaissa -- ne panevat teidät +ikeeseen kuin vetohärät, joilla kyntävät auki sotaa. + +ACHILLES. +Mitä? Mitä? + +THERSITES. +Niin, totta totisesti! Vakoos, Achilles! Vakoos, Ajax! Vakoos parrasta! + +AJAX. +Minä leikkaan kielen suustasi. + +THERSITES. +Ei sillä väliä; minä puhun yhtä paljon kuin sinä, sen jälkeenkin. + +PATROCLUS. +Jo riittää, Thersites; vaiti! + +THERSITES. +Pitääkö minun olla vaiti, kun Achilleen narttu käskee? Mitä? + +ACHILLES. +Siinä sait, Patroclus! + +THERSITES. +Hirsipuu teidät periköön, senkin visakallot, ennenkuin vasta tulen +teltoillenne! Minä tahdon oleilla missä äly elää, ja jätän nyt tämän +narrien koplan. + + (Menee.) + +PATROCLUS. +Hyvä, että hänestä päästiin. + +ACHILLES. +Näin kautta leirimme on julistettu: +Aamulla kello viidelt' aikoo Hector +Torvilla toitottaen meidän leirin +Ja Troian väliin taistoon haastaa jonkun, +Jok' uljas mielelt' on ja väittää tohtii, +En tiedä mitä: -- roskaa. Hyvästi! + +AJAX. +Hyvästi! Kuka häntä vastaamaan? + +ACHILLES. +En tiedä; siitä lyödään arpaa. Muuten +Mies mulla tiedoss' on. + +AJAX. + Haa, sinä itse! -- +Mun täytyy saada tästä lisää kuulla. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Troia. Huone Priamuksen hovilinnassa. + (Priamus. Hector, Troilus, Paris ja Helenus tulevat.) + +PRIAMUS. +Näin paljo aikaa, väitteit', ihmisiä +On hukattu, ja taaskin Nestor sanoo: +"Helena päästäkää, niin vahingot -- +Työn, maineen, ystäväin ja ajan hukka, +Kulut ja haavat, kaikki, mitä kallist' +On niellyt nälkäänsä tää ahnas sota -- +Pois pyyhitään." -- Mit' arvelet sa, Hector? + +HECTOR. +Vähemmän kreikkalaist' ei kukaan pelkää +Kuin minä; -- sentään, mitä minuun tulee, +Ylevä valtias, +Ei nainenkaan niin herkkä mieleltään, +Niin huohka itseens' arkuutt' imemään, +Niin kärkäs huutamaan: "mik' ollee seuraus?" +Kuin Hector. Rauhan haava varmuus on, +Suruton varmuus; nöyrä epäilys +On viisaan soihtu, mittari, mi haavan +Syvyyttä tutkii. Menköön Helena! +Kun hänen tähtens' ensin miekkaan käytiin, +Ol' joka kymmeneskin tuhansista -- +Nimittäin meistä -- hänen veroisensa. +Niin monta kymmentä jos meilt' on mennyt +Asian tähden, jok' ei ole meidän, +Ja, vaikka oiskin, kymmentä ei maksais, +Niin millä järkisyyllä emme suostuis +Pois häntä antamaan? + +TROILUS. + Hyi, veikko, hyi! +Isämme-laisen mahtikuninkaanko +Nimen ja maineen luotipainoiss' arvot? +Lukematonta äärettömyyttäänkö +Sa pelimarkoiss' aiot laskea? +Ja moiseen jättirunkoon sovittaa +Niin pientä vaaksa- taikka tuumamittaa +Kuin pelkuruus ja järki? Häpy, hoi! + +HELENUS. +Ei ihme, että järkeen noin sa isket, +Kuin itse sitä puutut. Isämmekö +Ei vallan voimaa käyttäis järjellä, +Siks ett' on sinun puhees järjetöntä? + +TROILUS. +Uneksit vain ja hourit, pappi-veikko; +Sisustat kintaas järjellä. Näin lasket: +Sua, tieten, vihollinen vahingoittaa, +On, tieten, vaaraks paljastettu miekka, +Ja mist' on haittaa, sitä järki pakoo. +Mik' ihme siis, jos Helenus, kun näkee +Aseissa kreikkalaiset, järjen siivet +Sitoopi kantapäihinsä ja pakoo +Kuin tähti, radalt' eksynyt, tai Hermes +Zeun sättimänä. Järkeä jos saarnaat, +Niin oves sulje, nuku! Jänön tavat +Saa kunnia ja miehuus, järkisyitä +Jos niille syötät. Aina kylmä järki +Sai maksan kalpeaks ja tarmon särki. + +HECTOR. +Sen arvoinen ei ole, mitä meille +Hän maksaa. + +TROILUS. + Arviosta arvo riippuu. + +HECTOR. +Ei yksityisen arviosta; arvo +On yhtä paljo siinä, kuink' on kallis +Se itsessään, kuin miks se arvioidaan. +Typerää epäjumaluutt' on tehdä +Palvonta suuremmaksi jumalaa. +Vain itsepäinen houru moiseen kiintyy, +Jonk' avut vain on sairaan kuvitelmaa +Ja jok' ei vastaa tekoarvoaan. + +TROILUS. +Min' otan tänään vaimon; valintaani +Mun ohjaa tahtoni, ja tahdon suuntaa +Kaks opast' oivaa, silmä sekä korva, +Jotk' ohi himoksen ja järjen särkkäin +Sit' ohjailevat. Kuinka voisin jättää -- +Vaikk' inhoisikin tahto valintaansa -- +Valitun vaimoni? En tästä pääse, +Jos kunniaa en tahdo menettää. +Takaisin vietkö kauppiaalle silkin, +Jonk' olet tahrinut? Tai ruoan tähteet +Mätätkö likaviemäriin, kun vatsas +On täysi? Hyväks näitte, että Paris +Kostaisi Kreikalle; se hyväksyntä +Se puhalteli tuulta purjeisiin; +Meri ja myrsky, vanhat riitaveljet, +Ne suopuivat ja häntä palvelivat. +Sataman toivotun kun saavutti, +Sai vanhan, kreikkalaisten vangitseman +Tätinsä sijaan[6] kuningattaren, +Jonk' ihailtavan nuoruuden on rinnall' +Apollo ryttyinen ja Koitar kalvas. +Tuon pidimme, kun Kreikka piti tädin. +Mut kannattiko? Oi, sen helmen tähden +Tuhannet laivat syöksyi teloiltaan +Ja kruunupäistä tuli kauppiaita! +Jos myönnätte, ett' oikein teki Paris, -- +Ja myöntää täytyy: kaikki huusi "mene!" -- +Jos myönnätte, ett' oivan toi hän saaliin, -- +Ja myöntää täytyy: kaikki riemuilitte +Ja huusitte "ei vertaa!" -- miks siis oman +Älynne tuloksia parjaatte +Ja teette, mit' ei onnetarkaan tee: +Sit' alennatte, jota maasta pilviin +Kehuitte ennen? Mikä halpa ryöstö! +Me ryöstimme, mit' emme pitää tohdi. +Ei rosvo ole riistons' arvoinen, +Jos vierahassa maassa tekee pahan, +Jot' ei hän puoltaa tohdi kotonahan. + +CASSANDRA (ulkoa). +Voih, voihkaa, Troia! + +PRIAMUS. + Mikä tuskan huuto? + +TROILUS. +Kyll' äänen tunnen: hullu sisaremme! + +CASSANDRA (ulkoa). +Voih, voihkaa, Troia! + +HECTOR. + Se Cassandra on. + + (Cassandra tulee raivoavana mielipuolena.) + +CASSANDRA. +Voih, voihkaa, Troia! Tuhat silmää mulle, +Profeetallisin kyynelin ne täytän! + +HECTOR. +Vait, sisar, hiljaa! + +CASSANDRA. +Pojat ja immet, miehet, raihnaat ukot, +Avuton lapsuus, joka vain voi huutaa, +Lisätkää parkunaani! Maksakaamme +Jo vastaisesta voihkeest' osa pois! +Voih, voihkaa, Troia! Totuttele itkuun! +Kukistut, Troia! Kaadut, Ilion! +Tuo kekäleemme, Paris, polttaa meidät. +Voih, voihkaa! Helena on meidän turma. +Voih! Helena jos jää, vie Troian surma! + + (Menee.) + +HECTOR. +No, nuori Troilus, eikö sisaresi +Kamala ennushuuto hiukan karmi +Sun tuntoasi? Niinkö hurjan kuumaa +On veres, ettei järki eikä pelko, +Ett' inhall' asiall' on inha loppu, +Voi sitä jäähdyttää. + +TROILUS. + Ei, veli Hector, +Ei minkään teon oikeutt' arvostella +Sen mukaan, miten loppu muodostuu; +Ei myöskään saa Cassandran hulluus meiltä +Masentaa mieltä; hourupäisen raivo +Ei tärvellä saa hyvää asiaa. +Johonka kaikki kunniamme kiillon +Me kiinnitimme. Mun ei asiani +Se enempää kuin muiden Priamidein. +Zeus varjelkoonkin, että puoltaisimme +Ja ajaisimme moista asiaa, +Jost' yltyisi jo suopuisinkin vihaan. + +PARIS. +Vois mailma muuten väittää löyhäksi +Mun työtäni ja teidän neuvojanne. +Mut, kautta taivaan, teidän suostuntanne +Halulle siivet toi ja katkoi pelon, +Jonk' aiheutti hurja yritys. +Sill' yksin mitä voisi käteni? +Kuink' yhden miehen miehuus riittäisikään +Sit' ärjyä ja puuskaa kestämään, +Mit' aikaan tämä riita sai? Mut vannon, +Jos yksin tulisi mun vaarat voittaa, +Ja voima jos ois tahdon vertainen, +Niin tekojaan ei Paris peruuttaisi, +Eik' uupuis kesken työn. + +PRIAMUS. + Niin haastat, Paris, +Kuin ilon hekumasta juopunut. +Sinull' on hunaja, ja sappi meillä; +Ei moinen miehuus liiku maineen teillä. + +PARIS. +En yksin nautteit' aattele, joit' aina +Tuo moinen kauneus mukanaan. Vain soisin, +Ett' tämän kauneuden ryöstön tahra +Pois puolustuksen' uljahalla pestäis. +On petos riistettyä naista kohtaan, +Häväistys arvollenne, solvaus mulle, +Jos pakon pakosta nyt luopuisimme +Mokomast' omuudesta. Mahdotonta, +Näin arvoton ett' ajatuskaan saisi +Jalossa povessanne jalansijaa! +Alimman meikäläisen soturinkin +Sydän syttyisi ja miekka paljastuisi +Helenan tähden; häntä puolustaissa +Jaloinkaan elämä ei joutavaa. +Ei kuolo maineetonta. Sen siis sanon: +Sotia hänen eestään kannattaa, +Helenan vertaista ei kanna maa. + +HECTOR. +Paris ja Troilus, hyvin puhutte, +Ja syyt ja seikat selvitätte, mutta -- +Vain pintapuolin, nuorten miesten lailla, +Joit' Aristoteles jo varoittaa +Moraalifilosofeiks pyrkimästä. +Ne syyt, joit' esititte, enemmän +Tulisen veren kuumaan kiihkoon saavat, +Kuin tarkoin erottavat, mik' on väärää, +Mik' oikeaa. Näet, nautinto ja kosto +Ne punnitsevan järjen äänelle +On kyytä kuurommat. Jo luonto vaatii, +Ett' omans' omistaja saa; no, niin, +Mut mikä maailmass' on omempaa +Kuin miehen oikeus vaimoon? Himon kautta +Jos tämä luonnonlaki poljetaan, +Jos mahtimiehet, puoltomielin kuullen +Vain turtaa tahtoaan, sit' uhmaavat, +Niin joka kelpo valtioss' on laki, +Jok' ohjaa oikeaan nuo hurjat himot, +Nuo hillittömät, uppiniskaiset. +Helena Spartan kuninkaan on vaimo, +Sen kaikki tiedämme; siis ääneen huutaa +Siveyden, valtion ja luonnon lait, +Ett' on hän luovutettava. Jos väärää +Tekoa jatkat, siit' ei vääryys poistu, +Päinvastoin pahenee. Näin Hector tuumii, +Mit' oikeuteen tulee. Kuitenkin, +Te reippaat veljet, teihin yhdyn siinä, +Ett' yhä Helena on tänne jääpä; +Sill' asia on tärkeä: se koskee +Niin yksityis- kuin yleiskunniaa. + +TROILUS. +Niin, se juur' aikeemme on elinjänne. +Jos kunnia ei meille rakkaampi +Kuin kiihoitetun kiukun tyydytys, +Niin hänen tähtensä ei Troian verta +Valuisi tilkkaakaan. Mut, arvon Hector, +Hän on se kunnian ja maineen aihe, +Se suurten töiden kannus, joka nyt +Meit' ajaa viholliset voittamaan +Ja vastaisuudess' antaa maineen kruunun. +Ei varmaan uljas Hector vaihettaisi +Näin runsast' ikuistuksen tilaisuutta, +Mi välkkyy tämän sodan otsalla. +Ei koko maailman aarteisiin. + +HECTOR. + Mun voitit, +Sa uljas oksa suuren Priamuksen. -- +Jyryisen haaston laitoin tylsille +Ja riitaisille Kreikan sankareille, +Jok' unenkohman heistä karkoittaa. +Tuo heidän suuri sankarinsa nukkuu, +Ja sotajoukko eripuraan hukkuu. +Mut tää, min' arvaan, hänet herättää. + + (Menevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri. Achiileen teltan edusta. + (Thersites tulee.) + +THERSITES. +Mitä nyt, Thersites? Mitä tämä? Aivanko hämmentynyt vihasi sokkeloihin? +Saako tuo elefantti Ajax noin vain menostaa? Hän minua lyö, ja minä +häntä haukun. Kaunis hyvitys! Jospa edes olisi päinvastoin: että minä +häntä lyön, ja hän minua haukkuu! Hiisi olkoon! Tahdon tässä oppia +manaamaan esiin perkeleitä, kun ei häijyistä sadatuksistani ole mitään +apua. Ja tuo Achilles sitten, -- oivallinen sotainsinööri! Jos Troiaa +ei valloiteta ennen, kuin nuo kaksi ovat alta sen kaivaneet, niin kyllä +sen muurit seisovat, kunnes itsestään kaatuvat. Oi, sinä suuri Olympon +salaman-linkooja, älä unohda, että olet Zeus, jumalten kuningas; ja +sinun, Mercurius, käärmesauvasi menettäköön kaiken tehonsa, jos te ette +ota heiltä pois sitä pientä, pientä, pienen pientä älyvaraa, mikä +heillä on, jonka typerin tietämättömyyskin tietää niin ylenmäärin +puutteelliseksi, ettei se voi näppärästi pelastaa kärpästä hämähäkin +kourista, rikkomatta verkkoa kömpelöllä pampullaan. Ja sitten rutto +koko leiriin! tai oikeammin napolilainen luumätä, sillä se on juuri +sopiva kirous semmoisille, jotka käyvät sotaa hameesta. Olen nyt +rukoukseni lukenut, ja kateuden perkele sanokoon aamenen. Hohoi! +prinssi Achilles! + + (Patroclus tulee.) + +PATROCLUS. +Kuka siellä? Thersiteskö? Hyvä Thersites, tule sisään haukkumaan. + +THERSITES. +Jos olisi mieleeni jolahtanut väärä kultaraha, niin et olisi sinä +päässyt jolahtamaan pois tutkistelemuksistani. Mutta vähät siitä! +Vieköön sinut -- sinä itse! Ihmiskunnan yhteinen kirous, narrimaisuus +ja typeryys, tulkoon kukkuramitalla osaksesi! Taivas sinua opastajasta +varjelkoon, ja opetus pysyköön kaukana sinusta! Liha ja veri sinua +hallitkoon kuolemaasi saakka! Jos silloin ruumiinpuettaja sanoo, että +olet kaunis ruumis, niin vannon jumaliste, ettei hän ole koskaan +puettanut muita kuin Lazaruksia. Aamen! Missä on Achilles? + +PATROCLUS. +Mitä? Oletko sinä hurskas? Rukoilitko parhaillaan? + +THERSITES. +Rukoilin; taivas minua kuulkoon! + + (Achilles tulee.) + +ACHILLES. +Kuka siellä? + +PATROCLUS. +Thersites, hyvä herra. + +ACHILLES. +Missä? Missä? -- Oletko täällä? Oo, sinä, juustoni, sinä +ruuansulattajani, miks et ole niin moneen ruokaveroon laittanut itseäsi +pöytään? Sano, mikä on Agamemnon? + +THERSITES. +Sinun komentajasi, Achilles. Sano nyt, Patroclus, mikä on Achilles? + +PATROCLUS. +Sinun herrasi, Thersites. Nyt ole hyvä ja sano, mikä olet itse? + +THERSITES. +Sinun tuntijasi, Patroclus. Sano nyt, Patroclus, mikä sinä olet? + +PATROCLUS. +Sen voinet itse sanoa, koska tunnet minut. + +ACHILLES. +Oi, sano, sano! + +THERSITES. +Luettelen kaikki peräkkäin: Agamemnon on Achilleen komentaja; Achilles +on minun herrani; minä olen Patrocluksen tuntija; ja Patroclus on +narri. + +PATROCLUS. +Herja sinä! + +THERSITES. +Vaiti, narri! En ole vielä päättänyt. + +ACHILLES. +Hänellä on eri-oikeus. -- Jatka, Thersites. + +THERSITES. +Agamemnon on narri; Achilles on narri; Thersites on narri; ja, niinkuin +sanottu, Patroclus on narri. + +ACHILLES. +Todista se. + +THERSITES. +Agamemnon on narri, kun yrittää olla Achilleen komentajana; Achilles on +narri, kun on Agamemnonin komennettavana; Thersites on narri, kun +palvelee tuommoista narria; ja Patroclus on narri omastatakaa. + +PATROCLUS. +Miksi olen minä narri? + +THERSITES. +Sitä voit kysyä luojaltasi. Minulle siinä on kyllin, että se olet. Kas, +keitä tuossa tulee? + + (Agamemnon, Ulysses, Nestor, Diomedes, ja Ajax tulevat.) + +ACHILLES. +Patroclus, minä en tahdo puhua kenenkään kanssa. -- Tule mukanani +sisään, Thersites. + + (Menee.) + +THERSITES. +Tuollaista ulkokultaisuutta, tuollaista ilveilyä, tuollaista +konnamaisuutta! Ja koko asiana vain aisankannattaja ja lutka! Soma +riidanaihe, josta kelpaa kiistellä ja kilvoitella ja veriinsä kuolla! +Savipuoli sen luuskan syököön, ja sota ja haureus tuhotkoon koko +selssun! + + (Menee.) + +AGAMEMNON. +Miss' on Achilles? + +PATROCLUS. +Teltassaan, herra; hän on pahoin-voipa. + +AGAMEMNON. +Vie hälle tieto tänne-tulostamme. +Hän airuttamme herjas; pateilleen nyt +Tulemme itse, pannen syrjään arvot; +Se sano hälle, muuten pian luulee, +Ett' emme muista, mikä olemme, +Tai tohdi sitä näyttää. + +PATROCLUS. + Kyllä sanon. + + (Menee.) + +ULYSSES. +Me näimme hänet telttans' ovessa; +Ei häntä tauti vaivaa. + +AJAX. +Vaivaa, leijonantauti, ylpeän sydämmen tauti. Sanokaa sitä +synkkämielisyydeksi, jos tahdotte miestä imarrella; mutta, kautta +pääni, ylpeyttä se on; vaan mistä? Mistä? Olisi hauska tietää syy. +-- Pari sanaa, herra kuningas! + + (Vie Agamemnonin syrjään.) + +NESTOR. +Mikä Ajaxiin on mennyt, kun noin häntä haukkuu? + +ULYSSES. +Achilles on häneltä vietellyt hänen narrinsa. + +NESTOR. +Kenen? Thersiteenkö? + +ULYSSES. +Niin. + +NESTOR. +Nyt kai Ajax on ymmällä, kun on aiheensa hukannut. + +ULYSSES. +Ei suinkaan, hänellä on nyt se aiheena, joka häneltä aiheen vei: +Achilles. + +NESTOR. +Sitä parempi; kernaammin kopua heidän välillään, kuin sopua. Mutta +olipa se vahva liitto, kun narri voi sen purkaa! + +ULYSSES. +Ystävyyden, jota ei viisaus ole rakentanut, voi tyhmyys helposti +hajoittaa. Tuossa tulee Patroclus. + +NESTOR. +Eikä Achillesta mukana? + + (Patroclus palaa.) + +ULYSSES. +Elefantilla on nivelet, mutta ne eivät ole kohteliaisuutta varten; sen +jalat on tehty tarpeen eikä pokkuroimisen varalle. + +PATROCLUS. +Achilles sanoo, ett' on pahoillaan, +Jos muun kuin huvin vuoks ja lystiksenne +Tulitte tänne, teidän korkeutenne +Ja ylhä seuranne; hän toivoo, että +Vain terveydeksenne ruoan jälkeen +Nyt teette pienen kävelyn. + +AGAMEMNON. + Patroclus, +Nuo moiset vastaukset hyvin tunnen; +Mut väite tuo, vaikk' on sill' ivan siivet, +Ei pääse pakoon huomioltamme. +Häll' ansioita on, ja syyt' on meillä +Se tunnustaa; mut kaikki nämä hyveet, +Joit' ei hän hyveisesti itse käytä, +Ne meistä loistons' alkaa menettää; +Ne mätänevät koskemattomuuttaan +Kuin riettaass' astiassa kauniit marjat. +Tulimme hänen puheilleen, se sano, +Ja syntiä et tee, jos sanot senkin, +Ett' ylhä ylpeys ja alha mieli +Hänessä asuu, suuremp' itseluulo +Kuin ansiokkuus. Häntä paremmat, +Suvaiten tuota raakaa röykkeyttä, +Salaavat herrautensa pyhän voiman +Ja hänen oikkujensa ylivaltaa +Sukoillen kumartavat, tarkkaavatpa +Niin hänen juoniensa nousut, laskut, +Kuin sodan meno hänen vuoroistaan +Kokonaan riippuis. Sano se, ja lisää, +Ett' työtään näin jos suureksuu, niin jääköön +Kuin sotakone, jok' on liian raskas +Mukana viedä; josta sanotaan: +"Tää täss' ei liiku, laita sota tänne!" +Vireä kääpiö on arvokkaampi +Unista jättiä: -- näin sano hälle. + +PATROCLUS. +Sen teen, ja heti vastauksen tuon. + +AGAMEMNON. +Ei kelpaa, että toisen kautta vastaa; +Hän tulkoon itse. -- Luokseen käy, Ulysses. + + (Ulysses menee.) + +AJAX. +Mitä hän on muita enempi? + +AGAMEMNON. +Ei enempi, kuin mitä itse luulee olevansa. + +AJAX. +Onko hän niin paljon? Ettekö luule, että hän luulee olevansa parempi +mies kuin minä? + +AGAMEMNON. +Epäilemättä. + +AJAX. +Oletteko samaa mieltä? Sanotteko, että hän on parempi? + +AGAMEMNON. +En, jalo Ajax; te olette yhtä väkevä, yhtä urhoollinen, yhtä viisas, +ettekä vähemmän jalo, paljon kohteliaampi, ja ennen kaikkia paljon +taipuvaisempi. + +AJAX. +Kuinka saattaa ihminen olla ylpeä? Mistä se ylpeys tulee? Minä en +tiedä, mitä ylpeys on. + +AGAMEMNON. +Sitä kirkkaampi on älynne, Ajax, ja sitä kauniimmat hyveenne. Joka on +ylpeä, syö loppuun itsensä. Ylpeys on oma peilinsä; ja jokainen, joka +muulla kuin teolla kehuu itseään, tekee kehullaan teon tyhjäksi. + +AJAX. +Minä vihaan ylpeitä, niinkuin vihaan sammakon rumppia. + +NESTOR (syrjään). +Kuitenkin hän rakastaa itseään; eikös se ole kummaa? + + (Ulysses palaa.) + +ULYSSES. +Huomenna taisteluun ei käy Achilles. + +AGAMEMNON. +Ja mitä sanoo syyksi? + +ULYSSES. + Ei niin mitään; +Miel'alojensa virran mukaan kulkee +Ja omapäisess' itsehyväilyssään +Ei muiden arvost' ota tietääkseen. + +AGAMEMNON. +Miks, kauniisti kun pyydämme, ei lähde +Hän teltastansa tänne ilman jakoon? + +ULYSSES. +Vain kaunatakseen turhist' asioista +Tärkeitä tekee; suuruus häntä riivaa; +Vain itselleen hän haastaa, rehennellen +Niin ett' on hengästyä; luuloarvo +Niin kiehuu, kuohuu hänen veressään, +Ett', ajun riidellessä tarmon kanssa, +Kapinaan joutuu valtio Achilles +Ja sortuu itseensä. Mit' enää sanon? +Häness' on korskanrutto: kalmanpilkut +Jo huutaa: "Turhaa toivo!" + +AGAMEMNON. + Ajax menköön. -- +Te, hyvä prinssi, käykää hänen luonaan; +Pitävän teistä kuuluu; pyynnöstänne +Hän ehkä hiukan kieltää itseään. + +ULYSSES. +Ei, Agamemnon, sit' ei sallita. +Jok' askel pyhä on, mink' Ajax poispäin +Achilleest' astuu. Tuota korskaa herraa -- +Jok' omass' ihrass' ylpeyttään paistaa +Ja jonka aatoksiin ei mahdu muu, +Kuin mikä häntä itseään vain matkii +Ja märehtii -- näin kunnioisko mies, +Jot' enemmän kuin häntä jumaloimme? +Tää kolmast' ylevä ja uljas prinssi +Niin ei saa nuorta laakeriaan ryöttää, +Niin, -- kuulkaa, -- arvoaan ei alentaa, -- +Hän, jok' on yhtä kuulu kuin Achilles -- +Hän ett' Achilleen menis luo. +Tuon ennalta jo ihraist' ylpeyttä +Näin rasvaisimme vain ja lisäisimme +Vain poltaksia Rapuun, joka hehkuin +Odottaa suurta Hyperionia. +Vai moisen luokse tää! Se kiellä, Zeus, +Jyristäin huuda: "Tämän luo Achilles!" + +NESTOR (syrjään). +Noin vain! Tuo sydänsuonta hivelee. + +DIOMEDES (syrjään). +Kuink' ääneti hän kehun nielaisee! + +AJAX. +Jos luokseen käyn, niin rautakourallani +Hänt isken naamaan. + +AGAMEMNON. + Ei, ei, älkää menkö! + +AJAX. +Jos ylpeilee, kyll' ylpeyttään ma su'in. +Mun suokaa mennä. + +ULYSSES. +Ei koko tämän sodan hinnast', ei. + +AJAX. +Hävytön, kehno nulikka! + +NESTOR (syrjään). +Kuink' itseään hän kuvaa! + +AJAX. +Eikö voi olla ihmisiksi? + +ULYSSES (syrjään). +Kattila pataa soimaa. + +AJAX. +Min' isken vähän hänen oikkusuontaan. + +AGAMEMNON (syrjään). +Potilas tahtoo olla lääkärinä. + +AJAX. +Mun mieltäni jos olisivat kaikki, -- + +ULYSSES (syrjään). +Niin äly jäisi vanhanaikaiseksi. + +AJAX. +Niin hän ei pääsisi niin vähällä, saisi ensin maistaa miekkaa. Pitääkö +ylpeyden voittaa? + +NESTOR (syrjään). +Jos voittaa, niin on puoli osuutta sinun. + +ULYSSES (syrjään). +Jopa kymmenenkin osuutta. + +AJAX. +Kyllä minä häntä vatkaan; kyllä teen hänestä nöyrän. + +NESTOR (syrjään). +Hän ei ole vielä oikein lämmin. Aja häneen kiitosta. Juota, juota! +Hänen kunnianhimonsa on kuiva. + +ULYSSES (Agamemnonille). +Tuo epäsopu liiaks teitä kalvaa. + +NESTOR. +Ei siihen syytä, jalo ruhtinas. + +DIOMEDES. +Achillest' ilmankin me tullaan toimeen. + +ULYSSES. +Hän loukkaantuu, tuon nimenkin kun kuulee. +On täällä mies --; vaan ei, ei hänen kuullen! +Min' olen ennen vaiti. + +NESTOR. + Miksi niin? +Ei ole kade hän, niin kuin Achilles. + +ULYSSES. +On yhtä uljas, maailma sen tietköön! + +AJAX. +Hävytön koira, peijaa meitä näin; +Oi, että olisi hän troialainen! + +NESTOR. +Jos oisi mitä vikaa Ajaxissa, -- + +ULYSSES. +Jos oisi ylpeä, -- + +DIOMEDES. + Tai kehun-ahnas, -- + +ULYSSES. +Tai kärrykäs, -- + +DIOMEDES. + Tai turha, itserakas! + +ULYSSES. +Taivaalle kiitos, leppyisä ett' olet! +Ja kiitos siittäjälles, kantajalles, +Ja opettajalles. Mut kolmin kerroin +Sun älylles, jok' opin kaiken voittaa! +Mut se, ken kätes miekkaan totutti, +Jakakoon Marsin kanssa ijäisyyden +Ja puolet saakoon! Mitä voimaan tulee, +Niin Milo, härjänkantajakin, maineens' +Saa jättää jänteiselle Ajaxille. +En tahdo viisauttasi ylistää, +Jok' ympäröi kuin joki, aita, häkki +Avujes avaruuden. Täss' on Nestor; +Hän, muinaisuuden tiedoss' oppineena, +On viisas, muut' ei olla voi kuin viisas; +Mut anteeks, isä Nestor, vaikka oisit +Kuin Ajax reipas, ajus yhtä tuore, +Et häntä voittais, Ajax oisit vain. + +AJAX. +Sanonko isäks? + +NESTOR. + Sano, poikaseni. + +DIOMEDES. +Häh', Ajax-prinssi, ohjeit' ottakaa. + +ULYSSES. +Pois viipy nyt: jo pensaikossa piilee +Achilles-hirvi. Suuri päälikkömme, +Kokohon päällyskunta kutsukaa. +Kuninkait' uusia on tullut Troiaan; +Huomenna täyttä voimaa kysytään. +Täss' urho! Itä saa ja länsi koittaa +Parastaan tuoda, Ajax kaikki voittaa. + +AGAMEMNON. +Nyt neuvostoon! Achilles, unta hyvää! +Venonen lipoo, laiva kyntää syvää. + + (Menevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Troia. Huone Priamuksen hovilinnassa. + (Pandarus ja muuan palvelija tulevat.) + +PANDARUS. +Ystävä, kuulkaahan! Olettehan te sen nuoren Paris-herran seuralainen? + +PALVELIJA. +Olen, silloin kun hän kulkee edelläni. + +PANDARUS. +Tarkoitan: palvelettehan häntä. + +PALVELIJA. +Palvelen Herraa. + +PANDARUS. +Palvelette niin ollen jaloa herraa; minun täytyy väkisinkin häntä +kiittää. + +PALVELIJA. +Niin, Herra olkoon kiitetty! + +PANDARUS. +Tunnettehan minut, mitä? + +PALVELIJA. +Kyllä, herra, päällisin puolin. + +PANDARUS. +Ystävä, oppikaa paremmin minua tuntemaan. Minä olen herra Pandarus. + +PALVELIJA. +Toivon, että opin teidän arvoisuuttanne tuntemaan paremmin. + +PANDARUS. +Sitä minäkin soisin. + +PALVELIJA. +Te olette armontilassa. + +PANDARUS. +Armonko? Ei, ystävä; ylhäisyys ja arvoisuus ovat minun kunnianimeni. +-- (Soittoa kuuluu.) Mitä soittoa tuo? + +PALVELIJA. +Tunnen sitä vain puolittain: jotakin soiton puolta varmaan. + +PANDARUS. +Tunnetteko soittajat? + +PALVELIJA. +Täydesti. + +PANDARUS. +Kelle he soittavat? + +PALVELIJA. +Kuulijoille. + +PANDARUS. +Ketä varten, ystävä? + +PALVELIJA. +Minua ja niitä varten, jotka soitosta pitävät. + +PANDARUS. +Kenen laskuun, tarkoitan, ystävä? + +PALVELIJA. +Laskuun? Mitä? + +PANDARUS. +Ystävä, me emme ymmärrä toisiamme. Minä olen liian kohtelias, sinä +liian ovela. Kenenkä tilauksesta nuo miehet soittavat? + +PALVELIJA. +Nyt osasitte kantaan. No niin, Pariin tilauksesta, armollinen herrani, +joka on mukana omassa persoonassaan; ja hänen seurassaan se kuolevainen +Venus, kauneuden sydänveri, rakkauden näkymätön sielu. + +PANDARUS. +Kuka? Cressida-orpanako? + +PALVELIJA. +Ei, herra, vaan Helena; ettekö sitä jo hänen arvonimistään hoksannut? + +PANDARUS. +Näyttää siltä, ystävä, ettet ole nähnyt neiti Cressidaa. Tulin Parista +puhuttelemaan Troilus-prinssin puolesta. Aion tehdä häneen kohteliaan +hyökkäyksen; asiani on tulikuuma. + +PALVELIJA. +Tulikuuma asia! Oikein saunakieltä! + + (Paris ja Helena tulevat seuralaisineen.) + +PANDARUS. +Kaikkea ihanaa teille, prinssi, ja koko tälle ihanalle seurallenne! +Ihanimmat toiveet ihanimmassa määrässä ihanasti toteutukoot; teidän +ennen kaikkia, ihana kuningatar! Ihanat unet teillä ihanana +päänaluisena olkoon! + +HELENA. +Arvoisa herra, tehän olette ihania sanoja täynnä. + +PANDARUS. +Te ilmi lausutte ihanan mielisuosionne, suloinen kuningatar. -- Ihana +prinssi, tämä on sievä soitonkatkelma. + +PARIS. +Te olette sen katkaissut, serkku; ja, niin totta kuin elän, teidän +täytyy se jälleen tehdä eheäksi; teidän pitää jatkoksi laittaa jotakin +omaa laitosta. -- Nella, hän on sointaa täynnä. + +PANDARUS. +Enkä, arvon rouva. + +HELENA. +Oo, herraseni! -- + +PANDARUS. +Raaka, tottakin; -- niin, toden totta, perin raaka. + +PARIS. +Hyvin sanottu, herraseni; noin vain staccato. + +PANDARUS. +Minulla olisi asiaa armolliselle prinssille, armas kuningatar. +-- Armollinen herra, suvaitsetteko kuulla pari sanaa? + +HELENA. +Niin vähällä ette meistä pääse; teidän pitää laulaa, ehdottomasti. + +PANDARUS. +Suloisin kuningatar, suvaitsette laskea leikkiä. Mutta tosiaankin, +näin, armollinen herra; rakas herrani ja kallis-arvoinen ystäväni, +teidän veljenne Troilus, -- + +HELENA. +Rakas herra Pandarus; mesimakea herraseni, -- + +PANDARUS. +Älkää, armas kuningatar, älkää: -- sulkeutuu sydämmellisimmästi +suosioonne. + +HELENA. +Älkää saattako meitä pois sävellyksestä; muuten synkeä mielemme tulkoon +teidän päähänne. + +PANDARUS. +Maire kuningatar, maire kuningatar, oi, mikä maire kuningatar, -- toden +totta, -- + +HELENA. +Ja tehdä maireen kuningattaren mieli karvaaksi on katkera loukkaus. + +PANDARUS. +Ei, tuo ei teitä auta, ei maarin, ei, toden totta, vähääkään. +Tuommoiset sanat eivät pysty minuun; ei, ei. -- Ja pyytää, armollinen +herra, että, jos kuningas kysyisi häntä illallispöydässä, +ilmoittaisitte hänen esteensä. + +HELENA. +Hyvä herra Pandarus, -- + +PANDARUS. +Mitä suvaitsette, maire kuningattareni, kaikkein, kaikkein mairehin +kuningattareni? + +PARIS. +Mitä urostöitä hänellä on tekeillä? Missä syö hän tänään illallista? + +HELENA. +Ei, mutta, hyvä herra, -- + +PANDARUS. +Mitä suvaitsette, armas kuningatar? Pikkuorpanani teihin vihastuu. +-- Te ette saa tietää, missä hän tänään illastelee. + +PARIS. +Haltijattareni Cressidan luona, siitä annan vaikka henkeni! + +PANDARUS. +Ei, ei, ei sinnepäinkään! Erehdytte aivan. Tietäkää, että +haltijattarenne on sairas. + +PARIS. +Hyvä, ilmoitan hänen esteensä. + +PANDARUS. +Niin oikein, hyvä prinssi! Kuinka johtui mieleenne Cressida? Niin, +haltijatar-raukkanne on sairas. + +PARIS. +Arvaan jo. + +PANDARUS. +Arvaatte! Mitä arvaatte? -- Antakaa tänne soitin. -- Nyt, armas +kuningatar. + +HELENA. +Kas niin, nyt olette kiltti. + +PANDARUS. +Orpanani on hirveästi mieltynyt muutamaan kapineeseen, jota te +omistatte, armas kuningatar. + +HELENA. +Hän sen saakoon, kunhan se vain ei ole mieheni Paris. + +PANDARUS. +Hi, hi! Ei, hänestä hän ei huoli. Ne kaksi ovat kahtaanne. + +HELENA. +Ensin kahtaanne, ja sitten yhtäänne, siitä tulee pian kolme. + +PANDARUS. +No, no, ei siitä sen enempää. Laulan nyt teille laulun. + +HELENA. +Niin, niin, alkakaa nyt. Mutta tosiaankin, ystäväiseni, sulla on hieno +otsa. + +PANDARUS. +Jopa jotakin! + +HELENA. +Laula lemmestä; se lempi se tuhoaa meidät kaikki. Oi, Cupido, Cupido, +Cupido! + +PANDARUS. +Niin, se lempi! Sen se tosiaankin tekee. + +PARIS. +Niin, lempi, niin! Oi, lempi, lempi, lempi, oi! + +PANDARUS. +Niin todellakin, niin se laulukin alkaa. + + (Laulaa.) + + Oi, lempi, lempi, lempi, oi! + Niin uuhi kuin jäärä + Sen nuolen on määrä; + Vaikk' ampuilee, + Ei haavaa tee, + Vain hiljaa himaroi. + Ja lempivät ne vaikeroi: + "Ai, kuolen, voi!" + Mut kuolo ei sen tuskaisempi: + "Ai, ai"sta tulee "ha, ha, haa;" + Näin kuoloss' elää lempi. + "Ai, ai, ai", sitten "ha, ha, haa" + Niin, ai, ai, ai, ja ha, ha, haa. + Hih hei! + +HELENA. +Totta totisesti, lemmessä nenännipukkaansa myöten. + +PARIS. +Hän ei syö muuta kuin kyyhkysiä, kultaseni, ja se siittää kuumaa verta, +ja kuuma veri synnyttää kuumia ajatuksia, ja kuumat ajatukset +synnyttävät kuumia tekoja, ja kuumat teot ovat lempeä. + +PANDARUS. +Tämäkö se lemmen sukujohto? Kuuma veri, kuumat ajatukset ja kuumat +teot? Mutta ne ovat kyykäärmeitä. Onko lempi kyykäärmeiden sikiö? +-- Hyvä prinssi, kuka on tänään taistelemassa? + +PARIS. +Hector, Deiphobus, Helenus, Antenor, ja kaikki Troian uljaat nuoret. +Minäkin olisin mielelläni tänään pukeutunut aseisiin, mutta Nellani ei +tahtonut. Mistä se tulee, ettei veljeni Troilus lähtenyt? + +HELENA. +Hän on jostakin nuloillaan; -- te tiedätte kaikki, herra Pandarus. + +PANDARUS. +Minä en tiedä niin mitään, mesimakea kuningatar. -- Haluaisin kuulla, +mitä tänään ovat toimittaneet. -- Muistattehan vain ilmoittaa veljenne +esteen? + +PARIS. +Pilkusta pilkkuun. + +PANDARUS. +Hyvästi, armas kuningatar! + +HELENA. +Terveisiä viekää orpanallenne. + +PANDARUS. +Niinkuin käskette, armas kuningatar. + + (Menee.) + + (Paluuretkelle soitetaan.) + +PARIS. +Jo palajavat; Priamuksen saliin +Nyt käymme tervehtimään sotureita. +Helena armas, pyydän, aseet riisu +Sa Hectorimme yltä; jäykkä solki +Hurmaavan valkokätes koskentaa +Enemmän tottelee kuin miekan terää +Tai Kreikan jännevoimaa; enemmän +Kuin kaikki saaren kuninkaat voit sinä: +Aseista päästää suuren Hectorin. + +HELENA. +On ylpeyteni häntä palvella. +Niin, minkä näin teen velvoituksesta, +Vain kauneuden-mainettani lisää, +Ihanpa itsenikin himmentää. + +PARIS. +Sua, armas, lemmin sanomattomasti. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Troia. Pandaruksen puisto. + (Pandarus ja Troiluksen palvelija kohtaavat toisensa.) + +PANDARUS. +No, mitä? Missä on herrasi? Cressida orpananiko luona? + +PALVELIJA. +Ei, herra hyvä; hän odottaa teitä, että veisitte hänet sinne. + + (Troilus tulee.) + +PANDARUS. +Oh, tuossa hän tuleekin! -- No, mitä kuuluu, mitä? + +TROILUS. +Poistu, poika. + + (Palvelija menee.) + +PANDARUS. +Oletteko nähnyt orpanaani? + +TROILUS. +En, Pandarus. Ma hiivin ovellaan +Kuin muukalainen, joka Styxin rannall' +Odottaa lauttaa. Ole Charon sinä, +Ja saata minut joutuin seuduille, +Miss' ansioistani ma hekumoida +Saan liljavuoteessa. Oi, Pandarus, +Cupidon harteilt' ota kirjosiivet +Ja lennä kanssani luo Cressidan! + +PANDARUS. +Kävele täällä; heti hänet tuon. + + (Menee.) + +TROILUS. +Mua huimaa; pyörin pyörteess' odotuksen. +Niin suloinen jo nautteen kuvituskin, +Ett' aistit hurmaa. Kuinka käy, kun lemmen +Ihanaa jumaljuomaa kerran maistaa +Janoinen kieli? Pelkään, että kuolen, +Menehdyn, pyörryn, rohdon juon niin hienon, +Niin salatehokkaan, niin tuiman maireen, +Ett' olentoni karkeus sit' ei kestä. +Ma tuota kovin pelkään; pelkään lisäks, +Ett' ilon hurmaan älyni ma hukkaan, +Juur' niinkuin sodassa, kun joukolla +Pakoovaa vihollista ahdistetaan. + + (Pandarus palaa.) + +PANDARUS. +Hän laittelee itseään; tulee heti. Pankaa nyt koko älynne liikkeelle. +Hän lentää niin punaiseksi, ja hengittää niin lyhyeen, kuin pelkäisi +kummitusta. Menen häntä noutamaan. Se on mitä sievin pikku-veitikka; +hengittää niin lyhyeen kuin vasta-vangittu varpunen. + + (Menee.) + +TROILUS. +Mun poveani sama pelko ahtaa; +Kuin kuumesairaan suoni sydän tykkää; +Kaikk' elimetkin lakkaa toimestaan, +Kuin vasallit, jotk' äkkiarvaamatta +Kuninkaan katseen kohtaavat. + + (Pandarus ja Cressida tulevat.) + +PANDARUS. +Tule, tule! Mitä tässä tarvis punastua? Häpy on imulapsi. -- Tässä hän +nyt on; vannokaa nyt hänelle ne valat, jotka olette minulle vannonut. +-- Mitä? Juoksetko taas pakoon? Pitääkö sinua valvattamalla kesyttää, +mitä? Tule pois, tule! Jos teet takaperoa, niin pistämme sinut +kakkuloihin. -- No, miksi ette puhu hänelle mitään? -- Kas niin, +esirippu pois, ja kuva näkyviin! -- Herrainen aika, kuinka te +arkailette päivän valoa! Pimeässä pikemmin tapaisitte toisenne. Kas +niin, juoksija esiin, ja hyökkäys kuningattareen! Mitä? Oikein +suukko-hyökkäys! Tähän tehkäämme maja, salvomies; ilma on suloinen. Ei, +teidän täytyy asia sylipainilla ratkaista, ennenkuin teidät erotan. +Naarashaukka kuin koirashaukkakin, kumpikin kelpaavat ankkojen ajossa. +Kas niin vain! + +TROILUS. +Te saatte minut sanoista paitiksi, neiti. + +PANDARUS. +Sanoilla ei velkoja makseta, siihen vaaditaan tekoa; mutta hän kyllä +tekee sinut teostakin paitiksi, kun rupee tosi-tointasi kysymään. Mitä? +Taasko suukostelua? Siis tähän tapaan: "Paremmaksi vakuudeksi +asianomaiset molemmin puolin" -- Tulkaa sisään, tulkaa sisään; minä +laitan tulta. + + (Menee.) + +CRESSIDA. +Mielittekö tulla sisään, prinssi? + +TROILUS. +Oi, Cressida, kuinka usein olen tätä halunnut! + +CRESSIDA. +Halunnutko, prinssi? -- Suokoon jumalat! -- Oi, prinssi! + +TROILUS. +Mitä tulisi heidän suoda? Mistä tuo ihana keskeytys? Mitä epäiltävää +mutaa rakas armaani lempemme lähteessä havaitsee? + +CRESSIDA. +Enemmän mutaa kuin vettä, jos ei pelkoni ole sokea. + +TROILUS. +Pelko tekee enkeleistä perkeleitä; se ei koskaan näe oikein. + +CRESSIDA. +Sokea pelko, jota näkevä järki ohjaa, osaa varmemmin oikeaan, kuin +sokea järki, joka kompuroi mitään pelkäämättä; pahinta pelkäämällä +usein pahempi parannetaan. + +TROILUS. +Oi, älköön armaani pelolla olko! Cupidon koko juhlanäytelmässä ei ole +hirviötä. + +CRESSIDA. +Eikö muutakaan hirvittävää? + +TROILUS. +Ei muuta kuin omat tekomme: kun lupaamme itkeä merten täydet, elää +tulessa, niellä vuoria, kesyttää tiikereitä; luullessamme, että +armaamme on vaikeampi keksiä tarpeeksi ansiotöitä, kuin meidän kestää +suoritettavat koetukset. Tämä se on se rakkauden hirveä puoli, armaani, +-- että tahto on ääretön, mutta toiminta supistettu, että halu on +rajaton, mutta teko rajojen orja. + +CRESSIDA. +Sanotaan, että kaikki rakastajat vannovat tekevänsä enemmän, kuin mitä +kykenevät, ja kuitenkin pitävät takavaranaan kykyjä, joita eivät +koskaan käytä; lupaavat enemmän, kuin mitä kymmenen voi täyttää, ja +suorittavat tuskin kymmenenneksen siitä, mitä yksi voisi tehdä. Ne, +jotka karjuvat kuin jalopeura ja toimivat kuin jänis, eivätkö ne ole +hirviöitä? + +TROILUS. +Onko niitä semmoisia? Me emme ole sitä maata. Sano mielesi, kun olet +meitä koetellut; arvioi meitä kokemuksen mukaan. Päämme olkoon +peittämättä, kunnes ansio sen seppelöi. Sitä täydellisyyttä, joka sukua +seuraa, emme nyt tässä aio kiitellä; emme tahdo ansiolle antaa nimeä +ennen sen syntymää, ja synnyttyäänkin se sen saakoon häveliään. +Uskollisuus ei kaipaa pitkiä puheita: niin on Troilus Cressidalle +uskollinen, että, mitä kateus voi pahinta tehdä, on ivata hänen +uskollisuuttaan, ja että, mitä totuus voi tosinta sanoa, ei ole todempi +Troilusta. + +CRESSIDA. +Mielittekö tulla sisään, prinssi? + + (Pandarus palaa.) + +PANDARUS. +Mitä? Aina vain punastuvana? Ettekö jo ole tarpeeksi pakinoineet? + +CRESSIDA. +Setä hyvä, kaiken tyhmyyden, minkä teen, omistan teille. + +PANDARUS. +Kiitoksia vain: jos prinssi tekee sinulle pojan, niin annat sen +minulle. Ole uskollinen prinssille; jos hän huikentelee, niin toru +siitä minua. + +TROILUS. +Nyt tiedätte, mikä teillä on takuuna: setänne sana ja minun +järkähtämätön uskollisuuteni. + +PANDARUS. +No, minäkin nyt tahdon mennä takaukseen hänen puolestaan. Meikäläisiä +tyttöjä saa kauan kosia, mutta kehen taipuvat, siihen kiintyvät; ovat +kuin takkiaiset, näet: istuvat siihen, mihin heität. + +CRESSIDA. +Nyt palaa, luontoni, ja rohkeutt' anna! -- +Ah, Troilus-prinssi, monta pitkää kuuta +Yöt päivät olen teitä lempinyt. + +TROILUS. +Miks Cressida niin työläs oli voittaa? + +CRESSIDA. +Näöksi työläs; olin voitettu +Jo ensi silmänluonnilta -- Ei, anteeksi -- +Tyrannin teistä saan, jos liikaa myönnän. +Nyt teitä lemmin, mut en vielä niin, +Ett' en vois sitä voittaa. -- Valehtelen! +Ol' aatokseni kiero laps, jok' äidin +Unohti kurin. Hupsu, miksi kielin? +Ken uskollinen meille olla vois, +Näin sälämme kun itse paljastamme? -- +Mut, vaikka lemmin, teit' en kosinut; +Ja sentään soisin, että oisin mies, +Tai että naisell' oisi miehen oikeus +Puhua ensin. Armas, salpaa suuni, +Tai haltiossa sanon vielä jotain, +Jot' ehkä kadun! Oi, vait'-olosi, +Ovela mykkyydessään, heikon urkkii +Sisimmät salaisuudet. Salpaa suuni! + +TROILUS. +Sen teen, vaikk' armain sointu siinä soi. + +PANDARUS. +Siroa, toden totta! + +CRESSIDA. +Oi, pyydän, prinssi: anteeks antakaa; +Näin aikonut en suuteloa kärttää. +Mua hävettää. -- Oi, Zeus, mit' olen tehnyt! -- +Jäähyväiset nyt sanon, hyvä prinssi. + +TROILUS. +Jäähyväisetkö, armas Cressida? + +PANDARUS. +Jäähyväiset? Niin, huomispäivän aamuun. + +CRESSIDA. +Tytykää, prinssi. + +TROILUS. + Mitä pahastutte? + +CRESSIDA. +Ah, omaa seuraani. + +TROILUS. +Te ette itseänne pakoon pääse. + +CRESSIDA. +Yrittää koitan. Tavallani itse +Jään teidän luoksenne; mut tavatonpa +Se itse, joka luopuu itsestään +Ja tulee toisen narriks. -- Poishan aioin. +Miss' älyni? -- En tiedä mitä puhun. + +TROILUS. +Noin viisas kyllä tietää mitä puhuu. + +CRESSIDA. +Juont' ehkä enemp' on kuin rakkautta +Tää avoin tunnustukseni, ja sillä +Vain aion teille ansan virittää. +Mut viisas olette, siis ette lemmi; +Näet, viisaus ja lempi jumalissa +Vain yhtyvät, ei koskaan kuolevissa. + +TROILUS. +Jos uskoisin ma, että voisi nainen -- +Ja jos sen kukaan voi, niin voitte te -- +Vireillä pitää lemmentultaan aina, +Pysyä nuorena ja uskollisna, +Sulouden mentyäkin sydämmeltään +Ain' uudistua, vaikka veri kuivuu; +Tai jos vain saisin siitä vakuuden, +Ett' oma puhdas, harras lempeni +Tapaisi teissä yhtä selvän, runsaan +Ja täyteläisen vastarakkauden, +Oi, kuinka lentoon nousisin! Mut ah! +Min' olen vilpitön kuin suora totuus, +Niin, suorempi kuin totuus lapsessa. + +CRESSIDA. +Mä siinä teidän kanssa kilvan kestän. + +TROILUS. +Ihana kilpa tuo, kun oikeus kilpaa +Oikeuden kanssa parhaast' oikeudesta! +Vastedes uskolliset rakastajat +Troiluksen kautta vannovat. Kun värssyt +Valoineen, vakuutteineen, kehuineen +Väsyvät kuluneihin vertauksiin, +Tääntapaisiin: "niin luja niinkuin teräs", +"Niin uskollinen niinkuin taimi kuulle,[7] +Kyyhkylle kyyhky, päivä auringolle, +Maa sydämmelleen, rauta maneerille," -- +Kun kaikk' on kuvat tyhjennetty, silloin +Uskollisuuden mallivertauksena, +Pyhäksi runon loppukaunisteeksi +Lisätään: "uskollinen niinkuin Troilus." + +CRESSIDA. +Profeetan sana olkoon tuo! Jos minä +Hiuskarvan vertaa valastani väistyn, +Kun aika vanhuuttaan on muistiton, +Kun sade pois on syönyt Troian muurit, +Sokea unhe niellyt kaupungit +Ja soraks survottu on mahtivallat, +Niin tarinana petolliset immet +Suvusta sukuun pettuuttani viekööt. +Kun ovat sanoneet: "Niin petollinen +Kuin ilma, vesi, tuuli, hiekkamaa, +Kuin kettu uuhta kohtaan, ilves vohlaa, +Vasikkaa susi, poikaans' äitipuoli", +Lisätkööt kuolin-iskuks pettuudelle: +"Niin petollinen niinkuin Cressida." + +PANDARUS. +Kas niin, kauppa valmis! Sinetti alle, sinetti alle! Minä olen +todistajana. -- Tässä pitelen sinun kättäsi, tässä orpanani. Jos +koskaan tulette toisillenne uskottomiksi, kun olen nähnyt näin paljon +vaivaa saadakseni teidät yhteen, niin nimitettäköön kaikkia laupiaita +hankkijoita maailman loppuun saakka minun nimelläni: olkoot he kaikki +Pandaruksia; kaikki uskolliset miehet Troiluksia, ja kaikki uskottomat +naiset Cressidoja, ja kaikki välinhierojat Pandaruksia! Sanokaa: aamen! + +TROILUS. +Aamen! + +CRESSIDA. +Aamen! + +PANDARUS. +Aamen! Jonka jälkeen osoitan teille majan ja vuoteen; ja ettei se vuode +mitään kielittelisi suloisista vehkeistänne, niin rutistakaa se +kuoliaaksi. +Nyt menkää! Näin Cupido kaikille +Ujoille naikkosille suokoon majan +Ja vuoteen myös ja pikku suostuttajan. + + (Menevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri. + + (Agamemnon, Ulysses, Diomedes, Nestor, Ajax, + Menelaus ja Calchas tulevat.) + +CALCHAS. +Nyt aika mulle tarjoo, ruhtinaat, +Sopivan aiheen palveluksistani +Kysyä palkintoa. Muistakaa, +Ett', ennustaen mitä tuloss' oli, +Ma Troian jätin, omastani luovuin, +Sain kavaltajan nimen, varmat, tietyt +Perityt olot epävarmaan onneen +Pois vaihetin, niin, kaikest' erosin, +Mink' aika, arvo, tuttavuus ja tapa +On tehnyt kalliiks olemukselleni. +Täss' olen, teitä palvellessani, +Kuin mailmaan vastatullut, outo vieras. +Sen vuoksi pyydän, että maistimiksi +Minulle suotte pienen lahjan tuosta +Isosta lupausten varastosta, +Jonk' antaa mulle kerran käkesitte. + +AGAMEMNON. +No, mitä vaadit, troialainen? Sano. + +CALCHAS. +Otitte vangiks eilen troialaisen, +Antenorin, joll' arvo suur' on heissä. +Te usein tahdoitte -- jost' usein kiitin -- +Isotkin lunnaat antaa Cressidasta, +Vaan aina Troia kielsi. Mut Antenor +On moinen väkipyörä valtiossa, +Ett' asioissa syntyy seisahdus, +Kun hän on poissa; hänest' antaisivat +He vaikka hallitsijasuvun prinssin, +Priamuksen pojan. Prinssit, vaihtakaa +Antenor Cressidaani; kun saan hänet, +Niin palveluni mielivaivat täysin +On palkittu. + +AGAMEMNON. + Diomedes hänet vieköön +Ja tuokoon Cressidan; näin Calchas saakoon +Mitä hän pyytää. -- Hyvä Diomedes, +Komeat laita vaihtovarustukset; +Tuo tieto, huomennako Hector vastuun +Haluaa haastoons'; Ajax valmis on. + +DIOMEDES. +Sen otan harteilleni; se on taakka, +Jot' ylpeydellä kannan. + + (Diomedes ja Calchas menevät.) + (Achilles ja Patroclus ilmestyvät telttansa ovelle.) + +ULYSSES. +Achilles seisoo telttans' aukossa. +Päällikkö, käykää ohi niinkuin oudon, +Jok' unohtunut on; te, prinssit, luokaa +Hänehen kylmä, huolimaton katse; +Jälinnä minä käyn. Hän varmaan kysyy, +Miks häneen katsotaan niin karsaasti; +Ja silloin hälle tylyytenne lääkkeeks +Ja ylpeytensä rohdoks annan ivaa, +Jot' oikein mielihalulla hän särpää. +Se tekee hyvää. Ylpeys ylpeyttä, +Näet, peilinänsä käyttää. Kerskan rasvaa +On kumarrus, siit' ylläisyys vain kasvaa. + +AGAMEMNON. +Niin teemme, niinkuin neuvot: vierautta +Ohitse kulkiessa osoitamme. +Niin tehkää kaikki; ja jos tervehditte, +Se pilkoin tehkää; enemmän se puree +Kuin huomaamattomuus. Ma näytän tietä. + +ACHILLES. +Tuleeko päällikkö mua haastattamaan? +On tietty, etten Troiaa vastaan sodi. + +AGAMEMNON. +Hän mitä sanoo? Asiaako hällä? + +NESTOR. +Teill' onko päällikölle asiaa? + +ACHILLES. +Ei. + +NESTOR. +Ei ole, herra. + +AGAMEMNON. + Sitä parempi. + + (Agamemnon ja Nestor menevät.) + +ACHILLES. +Kah, hyvää päivää! + +MENELAUS. + Mitä kuuluu, mitä? + + (Menelaus menee.) + +ACHILLES. +Haa! Mua pilkkaako se sarvipää? + +AJAX. +Patroclus, mitä kuuluu? + +ACHILLES. + Huoment', Ajax! + +AJAX. +Häh? + +ACHILLES. + Huomenta! + +AJAX. + Ja päivää päälliseksi! + + (Menee.) + +ACHILLES. +Tää mitä on? Achillest' eivät tunne? + +PATROCLUS. +Niin vierait' ovat! Ennen pokkuroivat +Ja hymyt etukäteen laittoivat, +Achilleen eteen nöyristyen, niinkuin +Luo pyhän alttarin ois ryömineet. + +ACHILLES. +Haa! Äkkiäkö olen köyhtynyt? +Kun suuruus joutuu riitaan onnen kanssa, +Niin mailman kanssa myös. Kun tuhoon tulet, +Sen näet muiden silmist' yhtä pian, +Kuin saat sen tuta. Ihmiset vain näyttää +Kesälle kirjosiipiään kuin perhot; +Ja arvoa ei ihmisellä siksi, +Ett' on hän ihminen, vaan arvon antaa +Se arvo, joka tulee ulkoa, +Asema, rikkaus, suosio, jotk' usein +Enemp' on sattumaa kuin ansiota. +Jos nämä sortuu -- liukkaita kun ovat -- +Niin ystävyyskin -- jok' on sekin liukas +Ja noihin nojaa -- toisen niinkuin toisen +Vie mukanaan, ja kaikki yhteen suistuu. +Mun näin ei ole laita. Onni yhä +On ystäväni; kaikk' on täyteläänä +Ja ennallaan, pait noiden miesten katseet. +Kai minuss' ovat jotain havainneet, +Jok' ei niin suurta huomiota kestä, +Mit' ennen mulle soivat. Kah, Ulysses! +Hän lukee, -- keskeytän lukemisen. -- +Ulysses! + +ULYSSES. +Mitä, suuri Thetiin poika? + +ACHILLES. +Mitä luette? + +ULYSSES. + Mies kumma tässä väittää: +Ei Ihminen, -- kuink' olkoon lahjakas +Ja kuinka rikas sisältä ja päältä, -- +Voi omaans' ylistää tai omakseen +Sit' oivaltaa, pait heijastuksen kautta: +Avujen täytyy toisiin säteillä, +Ne lämmittää ja näiden lämpö heittää +Taas alkulähteeseen. + +ACHILLES. + Ei niinkään kummaa. +Ei omain kasvojensa kauneutta +Omaaja tunne, muille vain se näkyy. +Ei silmäkään, tuo aisti henkisin, +Näe itseään, jos itsestään ei luovu; +Mut silmä pane silmää vastaan, heti +He tervehtien toistaan kuvaavat. +Sill' itseens' ennen näkemys ei käänny, +Kuin matkustanut on ja nainut sieltä, +Miss' itsensä voi nähdä. Ei, ei kummaa. + +ULYSSES. +Tekijän väite ei niin hämmästytä -- +Se uus ei liene -- kuin sen tarkoitus; +Hän näyttää suoraan todistelullaan, +Ett' eipä kukaan ole minkään herra -- +Vaikk' olkoon kuinka itsevarainen --, +Jos muit' ei lahjoistaan tee osakkaaksi; +Ja ettei itsestään hän näitä tunne, +Jos vastaanottajien hyväksymys +Ei paina niihin leimaa, niinkuin holvi +Kajottaa äänen, tai kuin teräsportti, +Jok', antain päivään päin, sen kuumuutta +Ja kuvaa heijastaa. Näit' ajattelin, +Kun äkkiä mun johtui mieleeni +Maineeton Ajax. Taivaat, mikä mies! +Hevonen kerrassaan, jok' omaa hyvääns' +Ei tunne. Oi, sua, luonto! Moni seikka. +Näköjään halpa, käytössä on oivaa, +Ja moni taas, jot' oivaks kehutaan, +On halpaa ruottaa! Huomennapa nähdään, +Kuink' ihan sattumuksen pakosta +Saa Ajax mainetta. Oi, toinen työss' on, +Ja toinen työttömänä! Toinen tassii +Salissa onnettaren oikukkaan, +Kun toinen pokkuroi sen suosiota. +Taas toinen ahmii toisen mainetta, +Kun maine turhuudessaan näkee nälkää. +Haa, noita Kreikan prinssejä! Kuink' olkaan +Tuot' Ajax-tolvanaa jo taputtavat, +Ikäänkuin Hector-urhon rintaa jalan +Jo polkis hän, ja järkkyis ylvä Troia! + +ACHILLES. +Sen uskon; sillä minut sivuuttivat +Kuin saita kerjääjän; ei katsetta, +Ei hyvää sanaa! Unheessako työni? + +ULYSSES. +Niin, aika kulkee reppu seljässä +Ja kerjää unheen varaks armopalaa, -- +Se kiittämättömyyden jättipeto! +Ne almumuruset on hyvät työmme, +Samassa ahmitut kuin annetut, +Ja unhotetut samassa kuin tehdyt. +Mut, prinssi hyvä, kestäväisyys pitää +Kirkkaana maineen; tehty työ se riippuu +Kuin pantsar ruosteinen ja muotiheitto +Romussa muistoksena. Eespäin suoraan! +Niin kaita kunnian on tie, ett' yksi +Vain sille mahtuu; pysy tiellä siis! +Näet, kateudella tuhannen on poikaa, +Jotk' ohi pyrkii toisistaan; jos väistyt +Tai syrjään käännyt suoralt' uralta, +Niin kaikki ohi syöksevät kuin virta, +Ja viimeiseksi jäät kuin uljas ratsu, +Jok' eturiviin kaatuu, sortuin maahan +Polettavaksi halvan kuormaston. +Se, mitä tehdään nyt, sun himmentää, +Vaikk' ennen paljon suurempaa teit sinä. +Näet, aika on kuin muotikrouvari: +Se kylmää kättä antaa menevälle, +Mut kädet levällään kuin lentävä +Tulijaan iskee. "Tervetullut" nauraa, +"Hyvästi" poistuu huoaten. Oi, hyve +Siit' älköön palkkaa toivoko, mit' oli; +Sill' äly, kauneus, +Suur' suku, ruumiin voimat, ansiot +Ja laupeus, lempi, ystävyys, ne kaikki +On moittivan ja kateen ajan orjat. +Näet, maailman on tapa aina sama: +Yksimielisen saa kehun uusi koru, +Vaikk' on se vanhast' yhteen kurottu, +Ja tomu, jok' on vähän kullattua, +On parempaa kuin tomuttunut kulta. +Sit' ylistetään, mik' on silmäin eessä. +Siis, sinä eheä ja suuri mies, +Äl' ihmettele, että kreikkalaiset +Nyt alkaa Ajaxia kunnioittaa. +Enemmän silmään pistää mikä liikkuu, +Kuin mik' ei liiku. Sulle huudettiin +Ja huudettaisiin uudelleen ja vasta, +Jos itseäs et hautais elävältä +Ja mainettasi sulkis telttaasi, +Sa, jonka suurtyöt tällä tanterella +Sai kateet jumalatkin voitteluun +Ja suuren Marsin taistoon osakkaaksi. + +ACHILLES. +Mull' yksinoloon oli suuret syyt. + +ULYSSES. +Mut yksinoloasi vastaan oli +Syyt suuremmat ja sankarillisemmat. +Achilles, tiedetäänhän, että yhtä +Rakastat Priamuksen tyttäristä. + +ACHILLES. +Vai tiedetään? + +ULYSSES. + No, mikä ihme siinä? +Näet, valpas valtasilmä näkee melkein +Jokaisen Pluton kultajyväsenkin, +Syvyydet mittaa pohjattomimmat, +Aatoksiin tunkeutuu ja ilmi tuo ne +Mykästä kehdostaan kuin jumala. +Salaisuus -- jota tieto paljastamaan +Ei pysty -- valtion on sielussa, +Joss' asuu teho jumalallisempi, +Kuin sana voi tai kynä ilmaista. +Tuo sinun yhteytesi Troian kanssa +Se meille yhtä tuttu on kuin sulle; +Ja arvokkaampaa ois Achilleelle +Kukistaa Hector kuin Polyxena.[8] +Kotona nuorta Pyrrhust' eikö karmi, +Kun kautta saarten maine torvettaa +Ja kaikki Kreikan immet rallattavat: +"Hectorin sisaren Achilles voitti, +Mut Hectorin suur' Ajax mukiloitti." +Hyvästi! Ystävän suo neuvo antaa; +Sun altas murtuu jää, mut narrin kantaa. + + (Menee.) + +PATROCLUS. +Tuot' usein mielees teroitin, Achilles. +Miesmäinen, rietas nainenkaan ei ole +Niin tympäävä, kuin akkamainen mies +On toimen aikana. Nyt syyn saan minä: +Mun vähä sota-intoni sen teki, +Niin luullaan, ja sun suuri lempes minuun. +Havahdu, armas! Hento, irstas Amor +Kaulastas lemmenpaulans' irroittakoon +Ja tyhjään kadotkoon, kuin jalopeura +Ravistaa kastehelmen harjastaan. + +ACHILLES. +Siis Hectorin kanss' Ajax taistelee? + +PATROCLUS. +Niin tekee, ja saa suurta mainett' ehkä. + +ACHILLES. +Näen, että vaarassa on kunniani, +Nimeni syvän haavan saa. + +PATROCLUS. + Siis varo! +Parantuu vaivoin oma lyömä haava. +Jos laiminlyömme välttämättömän, +Niin vaaran valtakirjan vahvistamme; +Ja salaa niinkuin kuume vaara iskee, +Kun päiväsessä jouten lojumme. + +ACHILLES. +Thersites tänne tuo, Patroclus hyvä. +Sen narrin lähetän luo Ajaxin +Anomaan, että taiston jälkeen kutsuu +Hän Troian prinssit rauhan viettoon tänne. +On naisen himo mulla, sairaan halu +Suur' Hector nähdä rauhan puvussa, +Puhella kanssansa ja mielin määrin +Näköään katsella. -- Kah, vaivas säästyy! + + (Thersites tulee.) + +THERSITES. +Ihme! + +ACHILLES. +Mikä? + +THERSITES. +Ajax kävelee edestakaisin tanterella ja etsii itseään. + +ACHILLES. +Kuinka niin? + +THERSITES. +Hänen on määrä huomenna yksin otella Hectorin kanssa; ja hän on niin +profeetallisen ylpeä sankarillisesta hutkimisestaan, että riehuu +puhumatta sanaakaan. + +ACHILLES. +Kuinka se käy päinsä? + +THERSITES. +Keikailee edestakaisin kuin riikinkukko; loikkaa askeleen ja pysähtyy +äkisti; murtaa suuta kuin kapakkarouva, jolla ei ole laskuntekoon muuta +apukeinoa kuin aivot; puree huulta, näyttäen valtioviisaalta, niinkuin +tahtoisi sanoa: kyllä sitä tässä päässä älyä olisi, jos se vain siitä +lähtisi. Ja kyllä kai sitä onkin siinä, mutta se piilee niinkuin tuli +piikivessä, ei lähde iskemättä. Mies on iäksi mennyttä: jos ei Hector +hänen niskaansa ottelussa taita, niin hän itse sen taittaa +ylpeydellään. Minua ei enää tunne; sanoin: "hyvää huomenta; Ajax", ja +hän vastaa: "kiitos, Agamemnon" Mitä sanotte ihmisestä, joka luulee +minua päälliköksi? Hänestä on tullut oikea maakala, kieletön, epäluoma. +Hiiteen koko maine! Sitä voi käyttää oikein- ja nurinpäin niinkuin +nahkatakkia. + +ACHILLES. +Sinä, Thersites, saat minun lähettinäni käydä hänen puheillaan. + +THERSITES. +Kuka? Minäkö? Hän ei vastaa kenellekään; pitää ammattinaan olla +vastaamatta; puhuminen on kerjäläisiä varten; hänen on kielensä +käsivarsissa. Tahdon osoitella häntä; Patroclus tehköön kysymyksiä +minulle; saatte nähdä ilveilyn, jonka nimi on Ajax. + +ACHILLES. +Toimeen, Patroclus! Sano näinikään: pyydän nöyrimmästi, että +miehuullinen Ajax suvaitsisi kutsua kaikkein urhoollisimman Hectorin +saapumaan aseetonna telttaani, ja toimittaa hänelle turvasaaton +jalomieliseltä, korkea-arvoiselta, kuusin- tai seitseminkerroin +kunnioitetulta Kreikan armeijan ylisotamarskilta, herra Agamemnonilta, +ja niin edespäin. Tee se! + +PATROCLUS. +Zeus siunatkoon suurta Ajaxia! + +THERSITES. +Hm! + +PATROCLUS. +Tulen arvoisan Achilleen luota, -- + +THERSITES. +Häh! + +PATROCLUS. +Joka nöyrimmästi pyytää, että suvaitsisitte kutsua Hectorin hänen +telttaansa, -- + +THERSITES. +Hm! + +PATROCLUS. +Ja toimittaa turvasaaton Agamemnonilta. + +THERSITES. +Agamemnonilta? + +PATROCLUS. +Niin, armollinen herra. + +THERSITES. +Häh! + +PATROCLUS. +Mitä sanotte siihen? + +THERSITES. +Jumala kanssanne, täydestä sydämmestäni! + +PATROCLUS. +Vastauksenne, armollinen herra! + +THERSITES. +Jos huomenna ilma on kaunis, kello yksitoista käy niin tai näin; mutta +kuinka käyköönkin, maksaa hänen minusta täytyy, ennenkuin minut saa. + +PATROCLUS. +Vastauksenne, armollinen herra! + +THERSITES. +Jumalan haltuun, täydestä sydämmestäni! + +ACHILLES. +Onko hän tuollaisessa vireessä? Eihän toki? + +THERSITES. +Ei, hän on aivan epävireessä. Paljoko ääntä häneen jää sitten, kun +Hector on häneltä aivokopan särkenyt, sitä en tiedä; mutta paljoa sitä +ei jääne, jos ei se viuluniekka Apollo tee hänen jänteistään pelin +kieliä. + +ACHILLES. +Tule pois, saat heti viedä hänelle kirjeen. + +THERSITES. +Antakaa minun viedä toinen hänen hevoselleen, sillä se on niistä +kahdesta elukasta älykkäämpi.. + +ACHILLES. +Niin samea kuin hämmennetty lähde +On sieluni; en itse näe sen pohjaa. + + (Achilles ja Patroclus menevät) + +THERSITES. +Soisin sielunne lähteen tulevan taas kirkkaaksi, että voisin siitä +juottaa aasia. Olisin mieluummin täi lammasturkissa, kuin tuommoinen +urhoollinen pölkkypää. + + (Menee.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Troia. Katu. + + (Toisaalta tulee Aeneas ja palvelija, joka kantaa soihtua, + toisaalta Paris, Deiphobus, Antenor, Diomedes ja soihdunkantajia.) + +PARIS. +Ken tuossa, ken? + +DEIPHOBUS. + Se on Aeneas-prinssi. + +ANTENOR. +Vai prinssi itse? -- Paris, jos ois mulla +Niin hyvä syy, kuin teillä, myöhään maata, +Muut eivät vois kuin taivaalliset toimet +Mua vierellisen luota temmata. + +DIOMEDES. +Niin oikein! Huomenta, Aeneas-prinssi! + +PARIS. +Se urhomies on; kättele, Aeneas! +Sa itse kerroit, kuinka Diomedes +Sua sotakentäll' ajoi viikkokauden +Jok' ainut päivä. + +AENEAS. + Terve, urho, nyt +Kun leuto rauha on! Mut aseellisna +Kun sinut kohtaan, saat niin mustaa uhmaa, +Kuin sydän siittää voi ja miehuus täyttää. + +DIOMEDES. +Ei Diomedes kammo kumpaakaan. +Veremme nyt on tyyntä: terve siis! +Mut tilaisuus kun saadaan taistella, +Niin kaikin voimin, keinoin, juonin ajan +Ma henkeäsi takaa, kautta Zeun! + +AENEAS. +Niin ajat leijonaa, mi paetessaan +Päin kääntää kasvonsa. -- Sua tervehdin +Sydämmest' aivan! Kautt' Anchiseen hengen, +Sua tervehdin; niin, Venuksenkin vannon +Ma käden kautta: hellemmin ei kukaan +Sit' ole lempinyt, jonk' aikoo tappaa! + +DIOMEDES. +Yht' ollaan mieltä! -- Zeus, jos ei Aeneas +Kuolollaan loistett' anna miekalleni, +Suo hänen tuhat päivänkierrost' elää! +Mut maineekseni hänen huomenn' anna +Jo kuolla, joka jäsenessä haava! + +AENEAS. +Hyvinpä tunnemmekin toisemme. + +DIOMEDES. +Pahemmin toivoisimme tuntevamme. + +PARIS. +Tää kohteliaint' on uhmatervehdystä, +Jalointa lemmen vihaa, mit' on kuultu. -- +Mit' asiaa näin varhain? + +AENEAS. + Kuningas +Mua pani noutamaan, en tiedä, miksi. + +PARIS. +Minä tiedän: viekää tämä Kreikan mies +Nyt Calchaan taloon; sieltä saakoon lunnaiks +Antenorista sulo Cressidan. +Me teemme seuraa, tai, jos suvaitsette, +Niin menkää edeltä. Ma luulen varmaan -- +Tai oikeammin, mull' on tarkka tieto -- +Ett' yötä siell' on Troilus-veljeni. +Mies herättäkää, ilmoittakaa hälle +Tulomme ja sen syykin. Pelkään, että +Olemme vähän häiriöksi. + +AENEAS. + Varmaan. +Tuo Troilus Troian muuttais ennen Kreikkaan, +Kuin Troiast' antais Cressidan. + +PARIS. + Ei auta; +Kovien aikain pakko sitä vaatii. +Nyt matkaan, prinssi; teitä seuraamme. + +AENEAS. +Hyvästi jääkää kaikki! + + (Menee.) + +PARIS. +Sanokaa, Diomedes, tunnon mukaan +Ja kunnon kumppanina suora totuus: +Ken Helenan on parhain ansainnut, +Minä vai Menelaus? + +DIOMEDES. + Kumpainenkin: +Hän siks, ett' yhä häntä tavoittelee +Ja, piittaamatta hänen pillastaan, +Maailman tuskat, hornan piinat kärsii; +Te siksi, että häntä suojaatte +Ja, häpeänsä myrkkää tuntematta, +Pois maanne hukkaatte ja ystävänne; +Hän kituvana sarvipäänä joisi +Tuon hailan juoman pohjasakatkin; +Te hekumoitsijana toivoisitte +Perillisiä porton syleilystä. +On tasan ansionne, vaaka suora, +Pait kellä painon lisänä on huora. + +PARIS. +Maalaisellenne tyly olette. + +DIOMEDES. +Hän tylympi on maalleen. Kuulkaa, Paris: +Jokainen tilkka tuota porton verta +On Kreikan miehen niellyt; joka hiuke +Tuon saastutetun haaskan ruumista +On Troialt' urhon vienyt. Elämässään +Niin mont' ei hyvää sanaa haastanut, +Kuin ruumiita on hautaan raastanut. + +PARIS. +Diomedes, teette niinkuin ostaja: +Sätitte, mitä ostaa haluatte. +Olemme vaiti, emme kauppaa pyydä, +Ja emme kehu, kun ei halu myydä. +Käy tästä tiemme. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. Pandaruksen talon pihamaa. + (Troilus ja Cressida tulevat.) + +TROILUS. +Äl', armas, vaivaa näe; on aamu kylmä. + +CRESSIDA. +Setääni huudan siis, ett' avaa portin. + +TROILUS. +Hänt' älä vaivaa. Pois, pois vuoteeseen! +Unetar sulkekoon nuo kauniit silmät +Ja aistejas niin hiljaa hivelköön +Kuin lasta, jot' ei mitkään mietteet häiri. + +CRESSIDA. +Huomenta siis! + +TROILUS. + Pois vuoteeseen, ma pyydän. + +CRESSIDA. +Minusta kyllän saitko? + +TROILUS. + Cressida, +Jo virkku päivä leivon lauluun herää +Ja varisräähkät ajaa levoltaan; +Viel' ilojamme yön jos huntu verhois, +En lähtiskään. + +CRESSIDA. + Yö oli liian lyhyt. + +TROILUS. +Se velho! Myrkyttäjän luona viipyy +Ja hornan kätyrin; mut lemmen sylin +Sivuuttaa siivin nopsemmin kuin aatos. +Nyt vilustut ja sitten mua syytät. + +CRESSIDA. +Oi, viivy! -- Miehet eivät koskaan viivy! +Mua houkkaa, oi! -- Jos oisin kieltäynyt, +Niin kyllä viipyisit. -- Vait! Joku liikkuu. + +PANDARUS (ulkoa). +Mitä? Kaikki ovet auki? + +TROILUS. + Setäsi! + +CRESSIDA. +Periköön hänet rutto! Nytkös ilkkuu! +Oi, tätä elämää! + + (Pandarus tulee.) + +PANDARUS. +Mitä kuuluu? Mitä kuuluu? Mitä maksaa piikuus? -- Kuules, piikaseni, +missä on Cressida-orpana? + +CRESSIDA. +Hitolle senkin häijy setä-räivä! +Mun tähän saitte, -- ja nyt ilkutte. + +PANDARUS. +Mihin sain, mihin? Ole hyvä, sano: mihin, -- mihin olen sinut saanut? + +CRESSIDA. +Hyi, senkin herja! Teiss' ei mitään hyvää; +Ja ette sitä kärsi muissakaan. + +PANDARUS. +Ha, ha! Voi, vaivaista raukkaa! Voi, kanaparkaa! Etkö ole tänä yönä +nukkunut? Eikö tuo miesriiviö ole antanut sinun nukkua? Mörkö hänet +vieköön! + + (Kolkutetaan.) + +CRESSIDA. +Sanoinhan sen! -- Hält' aivot kolkutelkoot! -- +Ken ovella on? Katso, setä hyvä! -- +Takaisin, armas, tule kamariini! +Hymyilet, niinkuin tarkoittaisin rumaa. + +TROILUS. +Ha, ha! + +CRESSIDA. +Erehdyt: semmoista en aattele. -- + (Kolkutetaan.) +Kovinpa kolkuttavat! -- Tule sisään! +En soisi, vaikka puolen Troiaa saisin, +Ett' täällä sinut nähtäisiin. + + (Troilus ja Cressida menevät.) + +PANDARUS (menee ovelle). +Kuka siellä? Mikä asiana? Vallanhan rikotte oven! Mikä nyt on? Mikä +asiana? + + (Aeneas tulee.) + +AENEAS. +Huomenta, hyvä herra, huomenta! + +PANDARUS. +Ken se? Aeneas-prinssi! Toden totta, +En ollut teitä tuntea. Mit' uutta +Näin aikaisin? + +AENEAS. +Tääll' onko Troilus-prinssi? + +PANDARUS. +Täällä! Mitä hän täällä tekisi? + +AENEAS. +On, hän on täällä, älkää kieltäkö; +Asia koskee häntä lähelt' aivan. + +PANDARUS. +Onko hän täällä, kysytte? Se on enemmän kuin mitä minä tiedän, +jumal'auta! Itse tulin myöhään kotiin. Mitä hänellä olisi täällä +tekemistä? + +AENEAS. +Kellä? Kas, kas vain! Näin vahingoitatte häntä tietämättänne. Olette +hänelle niin uskollinen, että petätte hänet. Olkaa hänestä mitään +tietämättä, mutta tuokaa hänet kuitenkin tänne. Kas niin! + + (Troilus palaa.) + +TROILUS. +Mik' on? Mit' asiaa? + +AENEAS. +On tuskin mulla aikaa tervehtiä, +Niin nyt on kiire. Paris-veljenne +On täällä kohta, ja Deiphobus, +Ja Kreikan Diomedes, ja Antenor, +Jo meille luovutettu; meidän täytyy +Juur' oiti ennen aamu-uhria +Hänestä lunnaiks Diomedeen käteen +Cressida jättää. + +TROILUS. + Niinkö päättivät? + +AENEAS. +Niin, Priamus ja Troian neuvoskunta. +Tulevat kohta toimeen käydäkseen. + +TROILUS. +Kuink' ivaks kääntyy saavutettu voitto! +Käyn heitä vastaan; -- mut, Aeneas prinssi, +Täält' ette mua löynnyt, tavattiin +Vain sattumalta. + +AENEAS. + Hyvä! Luonnon salat +Niin vaiti eivät olla voi kuin minä. + + (Troilus ja Aeneas menevät.) + +PANDARUS. +Onko se mahdollista? Tuskin saatu, niin jo viedään! Piru periköön koko +Antenorin! Nuori prinssi tulee hulluksi. Rutto sen Antenorin syököön! +Olisivat niskat häneltä taittaneet! + + (Cressida palaa.) + +CRESSIDA. +Mik' on? Mik' asia? Ken oli täällä? + +PANDARUS. +Ah! Ah! + +CRESSIDA. +Noin miksi huokaat? Miss' on prinssi? Poissa? +Oi, sano, hyvä setä, kuink' on laita? + +PANDARUS. +Ah, että olisin yhtä syvässä maan alla kuin olen sen päällä! + +CRESSIDA. +Oi, taivaan jumalat! Kuink' onkaan laita? + +PANDARUS. +Paras, että menet sisään. Oi, ettet olisi koskaan syntynytkään! +Tiesinhän, että olisit hänelle kuolemaksi. -- Herra-parka! -- Piru sen +Antenorin periköön! + +CRESSIDA. +Ma pyydän, hyvä setä, polvillani +Rukoilen: sanokaa, mik' asia? + +PANDARUS. +Sinun on täältä mentävä, tyttö, niin, mentävä; ovat sinut vaihtaneet +Antenoriin; mentävä isäsi luo ja pois Troiluksen luota. Se on hänen +kuolemansa; se on hänen surmansa; hän ei voi sitä kestää! + +CRESSIDA. +Oi, iki-jumalat! -- En mene, en. + +PANDARUS. +Sun täytyy. + +CRESSIDA. +En, setä. Isän olen unhottanut; +Ei heimous liikuta; ei suku, veri, +Ei mikään lempi, ystävyys niin kallis +Kuin armas Troilus. Taivaan vallat! Pankaa +Rumimman vilpin nimeks Cressida, +Jos Troiluksen hän hylkää. Aika, tuoni +Ja väkivalta tälle ruumiilleni +Pahintaan tehkööt; mun on rakkauteni +Niin vankka pohjaltaan ja rakenteeltaan +Kuin maan on keskipiste, joka vetää +Puoleensa kaikki. Itkemään nyt menen. -- + +PANDARUS. +Niin oikein, tee se, tee se! + +CRESSIDA. + Kiiltävät +Ma revin suortuvani, rikki raavin +Ihanat posket, nyyhkytyksiin sorran +Sorean äänen, sydämmeni puhki +Ma huudan: Troilus! Troiasta en lähde. + + (Menevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Sama paikka. Pandaruksen talon edusta. + + (Paris, Troilus, Aeneas, Deiphobus, Antenor + ja Diomedes tulevat.) + +PARIS. +Jo täys on päivä, määräaika joutuu; +Hän kohta tuolle Kreikan urholle +On jätettävä. -- Troilus, veli hyvä, +Tytölle sano, mit' on tapahtuva, +Ja häntä jouduta. + +TROILUS. + Käy taloon vain. +Tuon heti hänet Kreikan miehen käteen. +Kun hänet siihen lasken, niin se käsi +On niinkuin alttari, ja Troilus pappi, +Jok' uhraa siihen oman sydämmensä. + + (Menee.) + +PARIS. +Ma tiedän, mit' on rakkaus; tahtoisinkin +Niin totta sua auttaa, kuin sua säälin. +Suvaitkaa käydä sisään, hyvät herrat. + + (Menevät.) + + + +Neljäs kohtaus. + + Sama paikka. Huone Pandaruksen talossa. + (Pandarus ja Cressida tulevat.) + +PANDARUS. +Pidä suhta, pidä suhta! + +CRESSIDA. +Miks suhdasta te mulle puhutte? +Elävää, syvää, täyttä tuskaa tunnen, +Se riehuu tunnoss' yhtä valtavana +Kuin syy, jost' alkoi. Kuinka pitää suhtaa? +Jos voisin lemmelläni tinkiä +Tai laimeammaks maultaan sen laittaa, +Niin voisin tuskaanikin laimentaa. +Ei, suhdasta ei tiedä rakkauteni, +Ei tuskani, kun moinen aarre meni. + + (Troilus tulee.) + +PANDARUS. +Tuossa, tuossa, tuossa hän tulee. -- Oi, te armaat kyyhkyläiset! + +CRESSIDA. +Oi, Troilus! Troilus! + + (Syleilee häntä.) + +PANDARUS. +Ah, te, nokkavarpuset! Sallikaa minunkin teitä syleillä. "Oi, sydän", +-- niinkuin lauletaan vanhassa laulussa, -- + + "-- Oi, sydän, raskas sydän, oi, + Miks huokaat, etkä lakkaa?" + +johon se vastaa: + + "Siks ettet töin ja sanoin voi + Keventää tuskan takkaa." + +Todempaa riimiä ei voi ajatella. Ei saa mitään heittää hukkaan; voi se +tuommoinenkin runonpätkä joskus olla tarpeen; ja nyt se nähdään, nyt se +nähdään. -- No, mitä kuuluu teille, karitsaiseni? + +TROILUS. +Sua rakastan niin kirkkaan puhtaasti, +Ett' iki-jumalat -- kai suuttuneina, +Kun lempi kuumemp' on kuin rukous, +Min kylmiltä he huuliltani saavat -- +Sun multa vievät. + +CRESSIDA. + Jumalatko kateet? + +PANDARUS. +Ovat, ovat, sehän on liiankin selvää. + +CRESSIDA. +Ja tottako mun täytyy Troia jättää? + +TROILUS. +Se kauhea on totuus. + +CRESSIDA. + Troilus myöskin? + +TROILUS. +Troilus ja Troia. + +CRESSIDA. + Onko mahdollista? + +TROILUS. +Ja heti. Sallimuksen vääryys kieltää +Jäähyväisetkin, viivytyksen työntää +Tylysti syrjään, törkeästi purkaa +Huultemme liiton, lemmensyleilymme +Väkisin ehkäisee, ja pyhät valat +Kuristaa kesken niiden syntymää. +Me kaksi, jotka oomme toisistamme +Tuhannet huokaukset maksaneet, +Nyt saamme myydä itsemme, me kurjat, +Tylyhyn, köyhään katkohuokaisuun. +Nyt herja aika rosvon kiirein kokoo -- +Ei tiedä kuinka -- runsaat saaliinsa. +Niin monet hyvästit kuin taivaan tähdet, +Sanoilla, suuteloilla vahvistetut, +Se sulloo vaivaiseen jäähyväiseen, +Ja meille suo vain yhden nälkämuiskun, +Jonk' itku pidätetty karvaaks suolaa. + +AENEAS (ulkoa). +No, prinssi, onko neiti valmis? + +TROILUS. + Kuule, +Sua kutsutaan! Noin haltiakin huutaa: +"Käy matkaan!" sille, jonk' on aika kuolla. -- +Vain hetki malttakaa; hän kohta tulee. + +PANDARUS. +Missä ovat kyyneleeni? Satakaa, että asettuu tämä myrsky, muuten se vie +sydämmeni juurineen! + + (Menee.) + +CRESSIDA. +Siis kreikkalaisten luo? + +TROILUS. + Ei auta muu. + +CRESSIDA. +Iloisiin kreikkalaisiin surun tyttö! +Taas milloin tavataan? + +TROILUS. + Mua kuule, armas: +Vain uskollinen ole, -- + +CRESSIDA. + Uskollinen! +Niin, minäkö? Mik' inhottava luulo! + +TROILUS. +Sovussa päättäkäämme haastelumme, +Se pian meiltä viedään. Epäluulost' +En sulle sano: "ole uskollinen"; +Ma kintaan viskaan itse kuolemalle +Siit', ett' on sydän sulla tahraton. +"Ole uskollinen" oli johtona +Vain lupaukseen: ole uskollinen, +Niin näen sun kohta taas. + +CRESSIDA. + Oi, suunnattomaan +Ja julmaan vaaraan antautte, prinssi! +Mut uskollinen olen. + +TROILUS. + Silloin vaara +On ystäväni. Ota rannukseni. + +CRESSIDA. +Ja sinä hansikkaani. Milloin näen sun? + +TROILUS. +Ma lahjon kreikkalaisten vartijat +Ja tulen yöllä. Ole uskollinen! + +CRESSIDA. +Oi, taivaat! Taaskin "ole uskollinen"! + +TROILUS. +Niin, armas, kuule, miksi sanon sen: +On Kreikan nuoret hienot tavoiltaan, +Suloiset, viehkeät ja lahjakkaat, +Älyssä, taidoss' etevät ja vilkkaat; +Tuo uutuus -- henkilöt ja avut -- hurmaa. +Ah, hienonlainen lemmenkateus -- +Sanoa voisit: siveellinen synti -- +Minussa herää. + +CRESSIDA. + Taivas! Et mua lemmi. + +TROILUS. +Jos en, niin kuolen konnana! Ei ole +Kyseessä sinun uskollisuutesi, +Vaan minun kuntoni. En osaa laulaa, +En tanssiss' uhkeilla; on mairit mulle +Ja hienot pelit vieraat; niissä taidoiss' +On kreikkalaiset ovelat ja liukkaat. +Mut varo, noissa viettehissä vaanii +Sulavasuinen, mykkä perkele, +Pääkiusaaja. Mut vältä kiusausta! + +CRESSIDA. +Mun tahtoani epäiletkö? + +TROILUS. + En; +Mut joskus teemme, mitä emme tahdo; +Olemme usein oma perkeleemme, +Kun oman voiman varaan heittäymme +Ja pettävään sen tarmoon luotamme. + +AENEAS (ulkoa). +No, prinssi, -- + +TROILUS. + Muisku vain, ja sitten ero! + +PARIS (ulkoa). +Hoi, veli Troilus! + +TROILUS. + Tule sisään, veli, +Ja tuo Aeneas myös ja Kreikan mies. + +CRESSIDA. +Sinäkin ole uskollinen. + +TROILUS. + Minä? +Ah, se on vikani ja heikkouteni! +Muut juonill' onkii mainetta, mut minä +Rehellisesti sulaa suoruutt' etsin; +Muut vaskirahans' ovelasti kultaa, +Omani minä näytän paljaaltaan. +Uskollisuuteeni sa luota vain: +"Tosi ja vilpitön" on lauseenain. + (Aeneas, Paris, Antenor, Deiphobus ja Diomedes tulevat.) +Terveeksi, Diomedes! Tämän neiden +Me lunnaiks annamme Antenorista. +Saat hänet haltuus portissa. Ma tiellä +Hänestä kerron. Pidä häntä hyvin! +Ja, jumal'auta, kaunis Kreikan mies, +Jos henkes joskus miekastani riippuu, +Vain maini Cressida, niin turvass' olet +Kuin Priamus linnassansa. + +DIOMEDES. + Kaunis neiti, +Sivuutan kiitoksen, jot' oottaa prinssi, +Kun silmäs loisto, tuon sun poskes taivaan, +Jo hyvän pidon takaa. Diomedeen +Sin' olet käskijä, hän sua kuulee. + +TROILUS. +Et kohtele mua hyvin, Kreikan mies, +Kun häntä kehut vain ja harrast' ilkut +Mun pyyntöäni. Tiedä, kreikkalainen, +Hän niin on ylistystes ylipuolla +Kuin sinä häntä palvelemaan kehno. +Hyvänä pidä, vaadin sen, ja käsken; +Jos sit' et tee, niin kautta julman Pluton, +Vaikk' ois sun turvanas Achilles-kolho, +Ma niskas taitan! + +DIOMEDES. + Tyyntykäähän, prinssi! +Lähetin oikeudella vaadin saada +Vapaasti puhua. Kun täältä poistun, +Niin toimin niin kuin tahdon. Tietkää, prinssi, +En ole käskettävä. Arvon mukaan +Hän arvon saa. Jos sanotte: "se tee", +Niin vastaan kunnon miehen lailla: "en". + +TROILUS. +Pois portille! -- Sen sanon, Diomedes, +Tuon korskas vuoks saat vielä usein piillä. -- +Kätenne, neiti! Paljon meillä vielä +On keskinäistä haasteltavaa tiellä. + + (Troilus, Cressida ja Diomedes menevät. Torventoitaus kuuluu.) + +PARIS. +Hectorin torvi! + +AENEAS. + Jouten kului aamu. +Hitaaksi, laiskaks nyt mua prinssi luulee: +Lupasin kentäll' olla ennen häntä! + +PARIS. +Troiluksen syy. Pois tulkaa taisteluun! + +DEIPHOBUS. +Pois joutuun, varustautumaan! + +AENEAS. +Niin, sulhaispojan reippaall' ilolla +Hectorin seuratkaamme kintereillä. +Tään yhden miehen urhotyöhön nyt +On Troian koko maine kiintynyt. + + (Menevät.) + + + +Viides kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri. Aitaus kaksintaistelua varten. + + (Ajax täysissä aseissa, Agamemnon, Achilles, Patroclus, + Menelaus, Ulysses, Nestor y.m. tulevat.) + +AGAMEMNON. +Täss' aseissa jo seisot ennen aikaa, +Somana, reippaana ja uhkamielin. +Lähetä, tuima Ajax, torvestas +Täräys Troiaan, jotta säikyst' ilma +Tuon suuren taistelijan puhkois korvat +Ja haastais hänet tänne. + +AJAX. +Tuoss', ota kukkaroni, torvimies! +Nyt keuhkos halkaise ja vaskiputkes! +Puhalla, että poskes pullistuu +Kuin pohjatuulen puhaltunut vatsa! +Kohoksi rinta, verta silmä syösköön! +Nyt puhut Hectorille. + + (Torvimies puhaltaa.) + +ULYSSES. + Toitaukseen +Ei vastata. + +ACHILLES. + Viel' aikaist' on. + +AGAMEMNON. + Tuoss' eikö +Lie Calchaan tytär, tuo, ja Diomedes? + +ULYSSES. +On oikein; tunnen miehen käynnistään; +Käy varpaisillaan: henki häntä nostaa +Ja lennättäen maasta kohottaa. + + (Diomedes ja Cressida tulevat.) + +AGAMEMNON. +Tää onko neiti Cressida? + +DIOMEDES. + On oikein. + +AGAMEMNON. +Ihana neiti, tervetullut meille! + +NESTOR. +Suut' antain teitä päämme tervehtii. + +ULYSSES. +Ei päällä siihen yksinoikeutta, +Myös jäsentenkin tulis suudella. + +NESTOR. +Sep' oli sievä neuvo. Minä alan. -- +Tää Nestorin on osa. + +ACHILLES. + Kaunis neiti, +Tuon talven otan huuliltanne pois; +Achilles tervetulleeks sanoo teidät. + +MENELAUS. +Suur' aihe suudella ol' ennen mulla. + +PATROCLUS. +Mut nyt ei aihett' ole suuteluun. +Näin Pariskin tul' aiheeseenne kesken +Ja juur' näinikään teki teistä lesken. + +ULYSSES. +Työ tyhmä, josta meidät pilkka peri! +Tuon sarvia nyt kultaa meidän veri. + +PATROCLUS. +Sen muiskun Menelaus antoi, -- tämän +Patroclus. + +MENELAUS. + Katsos vain! + +PATROCLUS. + Hänt' edustamme +Paris ja minä aina muiskuillamme. + +MENELAUS. +Minulle tulee muisku. -- Neiti, saanko? + +CRESSIDA. +Suunannoss' otetaan vai annetaanko? + +PATROCLUS. +Kumpaakin. + +CRESSIDA. + Vannoa ma rohkenen: +Paremman otatte kuin annatten. +Siis muiskun kiellän. + +MENELAUS. + Annan päällisiä: +Yhdestä kolme. + +CRESSIDA. + Mies te pariton! +Ei yhtäkään, tai tasan olkohon. + +MENELAUS. +Pariton? Joka mies on pariton. + +CRESSIDA. +Niin, mut ei Paris; parinne hän nai, +Ja siten teidät parittomaks sai. + +MENELAUS. +Sep' oli isku otsaan! + +CRESSIDA. + Eikä niin! + +ULYSSES. +Ei sarvist' ole immen hyppysiin. -- +Ihana neiti, saanko muiskun pyytää? + +CRESSIDA. +He, saatte. + +ULYSSES. + Haluaisin -- + +CRESSIDA. + Sopii pyytää. + +ULYSSES. +Kautt' Amorin, sen vien, kun neitsyt jälleen +on Helena ja palaa hylkäämälleen. + +CRESSIDA. +Siis velkaan jään, vain varron maksun aikaa. + +ULYSSES. +Ei siihen muiskuun tule koskaan taikaa. + +DIOMEDES. +Sananen, neiti! Isän luokse nyt. + + (Menee, taluttaen Cressidaa.) + +NESTOR. +Älykäs, vilkas nainen! + +ULYSSES. + Hyi, hyi häntä! +Hänessä puhuu silmä, poski, huuli, +Yksinpä jalka; hekumassa elää +Jokainen ruumiin nivele ja jänne. +Nuo alttiit lipokielet huutavat +Jo tervetulleens' ennen tulemaasi, +Levittäin sydämmensä kirjan auki +Jokaisen kurkistajan vietteheksi; +He tilaisuuden likasaaliit' ovat, +Hekuman tyttäriä, se on varma. + + (Torventoitaus kuuluu.) + +KAIKKI. +Haa! Troian torvi! + +AGAMEMNON. + Tuossa tulee lauma. + + (Hector tulee täysissä aseissa, Aeneas, Troilus + ja muita troialaisia seuralaisineen.) + +AENEAS. +Terveeksi, Kreikan hovi! Mitä tehdään +Sen, joka voittaa? Heti voittajaksi +Hän julistetaanko? Vai hengen kaupan +Tuleeko taistelijain toisiaan +Edelleen vainota? Vai lainko jälkeen +Ja huutosanall' erotetaan heidät? +Näin Hector kysyy. + +AGAMEMNON. + Mitä tahtoo Hector? + +AENEAS. +Se yhtä hälle: noutaa sopimusta. + +ACHILLES. +Tuo hänen tapaistaan on: huoletonta +Ja hiukan ylpeää ja vastapuolta +Isossa määrin halventelevaa. + +AENEAS. +Jos ette lie Achilles, kuka sitte? + +ACHILLES. +Jos en Achilles, niin en ole mitään. + +AENEAS. +Achilles siis. Ken liettekin, niin kuulkaa: +Kuin pienin pieni ja suurin suuri +On Hectorissa ylpeys ja miehuus: +On toinen ääretön kuin kaikkeus, +Ja toinen tyhjän paljas. Katso tarkkaan: +Vain sievyytt' on, mik' ylpeydeltä näyttää. +Kun Ajax puoliks Hectorin on verta, +Puol' Hectoria säälin vuoks jää kotiin; +Vain puolin sydämmin ja käsin Hector +Nyt taistoon kutsuu tätä sukuveikkaa, +Mi puoleks Troiaa on ja puoleks Kreikkaa. + +ACHILLES. +Siis tyttötaistelu! Kyll' ymmärrän. + + (Diomedes palaa.) + +AGAMEMNON. +Kas, Diomedes! -- Ajaxille avuks, +Ylimys jalo! Niinkuin taistotavan +Te ja Aeneas päätätte, niin olkoon: +Vain lyhyt ottelu tai hengen kauppa. +Kun ovat sukuja, niin sanoo vaisto, +Ett' alkuunsa jo päättyy tämä taisto. + + (Ajax ja Hector astuvat aitaukseen.) + +ULYSSES. +Jo ovat valmiit taisteluun. + +AGAMEMNON. + Ken tuossa. +Tuo Troian mies, jonk' ilme noin on synkkä? + +ULYSSES. +Priamuksen nuorin poika, kelpo urho; +Valio, vaikka nuori: taattu mies; +Ei suullaan toimi, puhuu toimillaan; +Ei hevin suutu, eikä lepy hevin; +Sydän ja käsi vilpitön ja aulis; +Pois omans' antaa, mietteitään ei peitä; +Tok' autiuttaan ohjaa älyllään, +Myös halpaan mietteeseen ei sanaa tuhlaa; +Kuin Hector uljas, mutta hirmuisempi; +Vihansa vimmassakin Hector sääliin +Vähästä heltyy; tämä, taiston kiihkoss' +On kostoon herkempi kuin kade lempi. +Sen nimi Troilus; häneen perustavat +He uuden toivon, lujan niin kuin Hector. +Aeneas sanoi, näin; hän päästä jalkaan +Sen nuorukaisen tuntee; kahden kesken +Tään mulle suuress' Ilioniss' uskoi. + + (Melua. Hector ja Ajax taistelevat.) + +AGAMEMNON. +Jo otteiss' ovat. + +NESTOR. + Pidä puoltas, Ajax! + +TROILUS. +Sa nukut, Hector; herää! + +AGAMEMNON. +Hän taidoin käyttää miekkaa. -- Oikein, Ajax! + +DIOMEDES. +Jo riittää! + + (Torvet lakkaavat soimasta.) + +AENEAS. + Riittää, riittää, hyvät herrat! + +AJAX. +En ole vielä lämmin; kerran vielä! + +DIOMEDES. +Jos Hector suostuu. + +HECTOR. + En, en mieli enää. +Isäni siskon poika olet, prinssi, +Sukua suuren Priamuksen heimon; +Ja pyhä heimolaisuus meiltä kieltää +Verisen kiistan. Vaan jos sinuss' ois +Niin Troia yhtynyt ja Kreikka, että +Sanoa voisit: "tämä käs' on Kreikkaa +Ja tämä Troiaa; tämän säären suonet +On Kreikkaa, tämän Troiaa; oikeassa +On poskess' äidin verta, vasemmassa +On isän'," niin Zeun kaikkivallan kautta, +Sinuss' ei kreikkalaista jäsent' oisi, +Johon ei miekastani tuiman kiistan +Jäis leimaa. Mut ei taivaan oikeus salli +Tään murhasäilän ottaa tilkkaa siitä, +Mik' äitis, pyhän tätini, on omaa. +Syliini tule, Ajax! Vahvat sulla +On käsivarret, kautta pauanteen! +Sois Hector, että noin ne häneen iskis. +Sua kunnioitan, lanko. + +AJAX. + Kiitos, Hector! +Mies suora olet, oikein kelpo mies. +Sua tappamaan ma tulin, saadakseni +Näin surmastasi suurta maineen lisää. + +HECTOR. +Neoptolemuskaan,[9] tuo ihmemies, +Min kypärästä huhu huutaa: "Kuulkaa! +Tuo on se, tuo!", ei julkeis itselleen +Anastaa Hectorilta maineen varaa. + +AENEAS. +Molemmin puolin tässä varrotaan, +Mit' aiotte nyt tehdä. + +HECTOR. + Siihen vastaan: +Syleilyyn kaikki päättyi. -- Hyväst', Ajax! + +AJAX. +Jos onnistuisi minun pyyntöni, -- +Se harvinaista on, -- niin käskisin +Tään kuulun langon meidän telttoihimme. + +DIOMEDES. +Sen Agamemnon sois; ja Hector-urhon +Achilles tahtois aseetonna nähdä. + +HECTOR. +Aeneas, kutsu veli Troilus tänne; +Tää veljesvierailumme tiedoks saata +Odottaville troialaisille; +Palatkoot kotiin. -- Kätes mulle, lanko! +Ma luonas atrioin, niin urhos näen. + +AJAX. +Suur' Agamemnon tulee meitä vastaan. + +HECTOR. +Nimitä arvokkaimmat nimeltään; +Hakeva silmäni Achilleen kyllä +Jo hänen jättivartalostaan tuntee. + +AGAMEMNON. +Suur' urho! Mies sua tervehtii, jok' ennen +Ois tuommoisesta vihollisest' erin. +Vaan tervehdyst' ei tää; siis selvemmin: +Mik' ollutt' on ja tulevaa, se peitoss' +On unheen ruumenten ja raunioiden; +Mut tällä haavaa kunto vilpitön, +Ludoista juonist' ihan puhdistettu, +Sua, suuri Hector, hurskaan suoruudella +Sydämmen sydämmestä tervehtii. + +HECTOR. +Suur' kiitos, kaikkivoipa Agamemnon! + +AGAMEMNON (Troilukselle.) +Sinua myöskin, kuulu Trojan prinssi. + +MENELAUS. +Kuningas-veljen tervehdykseen yhdyn: +Sotaisa veljespari, tervetullut! + +HECTOR. +Ken täss' on saapa vastakiitokseni? + +AENEAS. +Tää ylvä Menelaus. + +HECTOR. + Oo! Tekö, herra? +Siis, kiitos, kautta Marsin sotakintaan! +Tät' uutta valaa älkää naurako: +Tuo _quondam_ vaimonne hän vannoi aina +Venuksen hansikkaaseen. Hän voi hyvin, +Vaikk' ei hän terveisiä laittanut. + +MENELAUS. +Hänestä vait! Se nimi minut tappaa. + +NESTOR. +Sa uljas Troian mies, sun usein näin, +Kun surman käskyläisnä verist' uraa +Teit riviin Kreikan nuorison; näin usein, +Kun tulisena niinkuin Perseus +Löit phrygiläiseen ratsuun kannuksesi +Ja lunnaat kielsit pois ja armonpyynnit, +Ja, kirkkaan säiläs ilmaan ripustain, +Et sitä lyötyyn vihamieheen lyönyt; +Ma silloin sanoin lähimiehelleni: +"Kas, tuossa Zeus, jok' antaa elämää!" +Näin sinun seisattuvan, huoahtavan, +Kun kreikkalaiset piiriin sinut saarti +Kuin Olympian sankarin. Tuon näin, +Mut kasvojas, jotk' aina teräs peitti, +En koskaan nähnyt. Esi-isäs kanssa +Ma taistelin; hän hyvä sotur' oli, +Mut, kautta Marsin, kaikkein meidän pään, +Sunlaises ei. Oi, tule vanhan syliin; +Ja tervetullut tänne, sankari! + +AENEAS. +Se vanha Nestor on. + +HECTOR. + Sua syleilen, +Sa kelpo vanha kronikka, jok' olet +Käsikkäin kauan käynyt ajan kanssa. +Ilolla halaan sua, arvon Nestor. + +NESTOR. +Sodassa näin jos syleillä sua saisin, +Kun nyt sua ystävänä syleilen! + +HECTOR. +Niin, jospa niin! + +NESTOR. + Tään valkoparran kautta, +Ma huomenna sun kanssas ottelen! +Niin, terve, terve tänne! Muistan ajan -- + +ULYSSES. +On ihme, kuinka Troia seista voi, +Kun täällä on sen perustus ja pylväs. + +HECTOR. +Ma tunnen hyvin kasvosi, Ulysses. +Ah! mont' on Kreikan, Troian miestä kuollut +Sen jälkeen, kuin sun näin ja Diomedeen +Lähettiläinä Ilionissa. + +ULYSSES. +Jo silloin sanoin, mikä loppu on; +Mut ennustus on vasta puolitiessä. +Nuo muurit, kaupunkinne vahvat vahdit, +Nuo pilviä nyt suutelevat tornit, +Koht' omaa suutelevat jalkaansa. + +HECTOR. +En sitä usko; vielä pystyss' ovat; +Ja arvelenpa kerskaamatta, että +Jokainen phrygiläinen kivi silloin +Pisaran vaatii kreikkalaista verta. +Lopussa kiitos seisoo; kyllä aika, +Tuo vanha riidan ratkaisija, kerran +Siit' antaa päätöksen. + +ULYSSES. + Se jääköön sille. +Ylevä, uljas Hector, tervetullut! +Sua pyydän, että päällikkömme luota +Mun vieraakseni tulet telttaani. + +ACHILLES. +Ei, minä tulen eteen; seis, Ulysses! -- +Nyt kyllin olen katsellut sua, Hector, +Terävin silmin sua tutkinut +Ja jäsen jäseneltä tarkastellut. + +HECTOR. +Achilles tuoko? + +ACHILLES. + Niin, Achilles olen. + +HECTOR. +Seis, hiljaa, että katsella sua saan. + +ACHILLES. +No, katso kylläkses. + +HECTOR. + Se on jo tehty. + +ACHILLES. +Hätäilet; sua vielä kerran tutkin +Kuin ostokasta, raaja raajalta. + +HECTOR. +Mua selailet kuin satukirjaa vain; +Minuss' on enemmän kuin sinä hoksaat. +Miks silmäs ihan työnnät minuun noin? + +ACHILLES. +Sanokaa, taivaat, mihin ruumiin osaan +Lyön surman iskun? Tuohon, vaiko tuohon? +Ett' osoittaa ma voisin haavaa, näyttää +Sen aukon, mistä suuren Hectorin +Pakeni henki. Taivaat, vastatkaa! + +HECTOR. +Mies röyhkä, moiseen kysymykseen +Ei sovi vastata. Seis! Luuletko +Noin leikill' ottavasi henkeni, +Noin viisastellen keksiväsi paikan, +Mihinkä kuoliniskun lyöt? + +ACHILLES. + Sen luulen. + +HECTOR. +Vaikk' ennusjumalana puhuisit, +Niin en sua usko. Varull' ole vasta: +Min' en lyö tuohon, tuohon, enkä tuohon; +Kautt' alasimen, jolla taottu +On Marsin kypärä, sua joka paikkaan, +Ylt' yli isken! Kreikan älymiehet, +Kehuni anteeks suokaa; vaan tuon korska +Houkutti huuliltani tyhmyyden. +Mut teko vastaava on sanojani, +Niin totta kuin -- + +AJAX. + Oi, älä kiihdy, lanko. -- +Achilles, sinä, jätä uhkaukset, +Siks kunnes tilaisuus tai aihe vaatii. +Saat joka päivä kyllän Hectorista, +Jos haluttaa. Sua ei sais koko Kreikka, +Varon ma, hänen kanssaan taisteluun. + +HECTOR. +Tulehan sotakentälle. Siit' asti, +Kuin heitit Kreikan asian, on sota +Vain pilaa ollut. + +ACHILLES. + Hectorko mua vaatii? +Huomenna tulen, tuimana kuin surma; +Nyt ollaan ystäviä. + +HECTOR. + Tuohon käteen! + +AGAMEMNON. +Mun telttaani nyt, kaikki Kreikan päärit! +Siell' uhmast' ensin juhlitaan; ja sitten, +Jos Hector suostuu teidän tarjoukseenne, +Erikseen kukin häntä kestitköön. +Nyt rummut pauhaamaan ja torvet soimaan, +Urosta tervetulleeks kunnioimaan! + + (Kaikki poistuvat, paitsi Troilus ja Ulysses.) + +TROILUS. +Ulysses-prinssi, pyydän, sanokaa, +Miss' asuu täällä leirissänne Calchas. + +ULYSSES. +Teltassa Menelauksen, arvon prinssi. +Siell' iltavieraana on Diomedes; +Se mies nyt taivast' eikä maata näe, +Vain töllistää ja lemmenkatseit' iskee +Ihanaan Cressidaan. + +TROILUS. +Teit', arvon prinssi, pyytäisin niin hyväks, +Ett', Agamemnonin kun luota mennään, +Mun sinne viette. + +ULYSSES. + Kernaasti. Nyt tekin +Hyv' olkaa, sanokaa, mik' arvo Trojass' +On Cressidalla. Sinne kenties sulho +Jäi hänen lähtöänsä itkemään? + +TROILUS. +Ah, pilkan oma on, ken haavojaan +Kehuen näyttää! Joko mennään, prinssi? +Rakasti, rakas oli ja on vielä, +Mut ain' on kade onni lemmen tiellä. + + (Menevät.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Kreikkalaisten leiri, Achilleen teltan edusta. + (Achilles ja Patroclus tulevat.) + +ACHILLES. +Tän' yönä vertaan viinillä ma kuumaan, +Huomenna kalvalla sen jäähdytän. -- +Nyt häntä kyllält' oikein kestitkäämme. + +PATROCLUS. +Thersites, kas! + + (Thersites tulee.) + +ACHILLES. + No, sinä juonipaise? +Mit' uutta, sinä luonnon hapan kyrsä? + +THERSITES. +Oi, sinä näköisyytesi maalikuva, sinä tyhmyyden-palvojain epäjumala, +tässä sinulle kirje. + +ACHILLES. +Mistä, sinä ruoanjäännös? + +THERSITES. +Troiasta, sinä hölmöyden kukkupää kulho. + +PATROCLUS. +Kuka vahtia pitää? + +THERSITES. +Kuka muu kuin vahdin pitäjä? + +PATROCLUS. +Hyvin sanottu, sinä törkypurtilo! Mutta mitä tämä tämmöinen ilve +hyödyttää? + +THERSITES. +Suus kiinni, poika! Minua ei hyödytä sinun lorusi; sinua pidetään +Achilleen huvipoikana. + +PATROCLUS. +Huvipoikana! Konna, mitä se on? + +THERSITES. +Hänen mieshuoranaan. Kaikki etelän mätätaudit, ähky, tyrä, röhkä, +munuaissyöpä, unitauti, halvaus, silmäpasko, maksamätä, keuhkotauti, +märkäpaiseet, lonkanvaivat, syhelmä, parantumaton luuvalo, ja rohtumien +rupinen vapaasäteri vieköön senkin seitsemästi mokomat takaperoiset +ilmiöt! + +PATROCLUS. +Mitä, sinä kirottu kadepussi, mitä tarkoitat noilla kiroillasi? + +THERSITES. +Kirosinko sinua? + +PATROCLUS. +Et, senkin ravistunut tynnyri, senkin äpärä maatiaiskoira, et! + +THERSITES. +Enkö? Miksi sitten noin julmistut, sinä turha ja mitätön +vanusilkki-höytäle, sinä rääppäsilmän viheriä varjolappu, sinä +tuhlaajapojan kukkarontupsu, sinä? Voi, kuinka maailma-raukkaa +vaivaavatkin nuo mokomat vesikirput, mokomat luonnon pikkaraiset! + +PATROCLUS. +Huuti, sappi! + +THERSITES. +Varpusenmuna! + +ACHILLES. +Patroclus hyvä, tyynni ehkäisty +On huomispäivän suuri taistotuuma. +On tässä kuningatar Hecubalta +Ja tyttäreltään, armaaltani, kirje; +Mua nuhtelevat he ja velvoittavat +Valassa vannotussa pysymään. +Sit' en ma riko. Vieköön kreikkalaiset! +Poroksi, kunnia ja maine, pala! +Mua sitoo tämä kallihimpi vala. -- +Thersites, tule telttaa siistimään: +Tän' yönä juhlitaan ja mässätään. -- +Patroclus, tule! + + (Achilles ja Patroclus menevät.) + +THERSITES. +Veren paljoudesta ja aivojen vähyydestä nuo kaksi varmaan tulevat +hulluiksi; mutta jos he siksi tulevat aivojen paljoudesta ja veren +vähyydestä, niin voin vaikka minä olla hullujen parantaja. Tässä meillä +on Agamemnon, -- jotakuinkin kunnon mies, semmoinen joka rakastaa +västäräkkejä; mutta hänessä ei ole enempää aivoja kuin korvavahaa. Ja +tuossa tuo Jupiterin herttainen muunnosmuoto, hänen veljensä, härkä, +kaikkien aisankannattajain perikuva ja muistomerkki, pahainen +saapassarvi, joka vitjoista roikkuu veljen koivessa, -- voisiko +ilkeydellä höystetty äly tai älyllä pippuroittu ilkeys muuttaa häntä +muuksi kuin mitä hän on? Aasiksiko? Ei passaa: hän on jo sekä aasi että +härkä. Haraksiko? El passaa: hän on jo sekä härkä että aasi. Koira, +muuli, kissa, hilleri, sammakko, sisilisko, tarhapöllö, korppikotka tai +mähnätön silli voisin vielä olla, mutta Menelaus -- en, silloin +nostaisin kapinan sallimusta vastaan. Älä kysykään, mitä olisin, jos en +olisi Thersites; olisin vaikka täi pitaalitautisen ruumiissa, ennenkuin +olisin Menelaus. -- Hei vain! Aaveita ja tulisoihtuja! + + (Hector, Troilus, Ajax, Agamemnon, Ulysses, Nestor, + Menelaus ja Diomedes tulevat, soihdut kädessä.) + +AGAMEMNON. +Nyt käymme harhaan. + +AJAX. +Et, tuolla on se, mistä näkyy tulta. + +HECTOR. +Oo, vaivaks olen. + +AJAX. + Ette vähääkään. + +ULYSSES. +Hän tuossa tulee itse teitä vastaan. + + (Achilles tulee.) + +ACHILLES. +No, terve, uljas Hector! Terve, prinssit! + +AGAMEMNON. +Nyt, hyvää yötä, jalo Troian prinssi! +Ajaxin komennoss' on turvavahti. + +HECTOR. +Hyv' yötä, Kreikan päällikkö, ja kiitos! + +MENELAUS. +Hyvästi! + +HECTOR. + Rakas Menelaus, hyv' yötä! + +THERSITES. +Rakas lätäkkö! Rakas -- sanoi hän! Rakas kulju, rakas hyyskä. + +ACHILLES. +Hyv'yötä vain ja terve yksin tein, +Niin menevät kuin jäävät! + +AGAMEMNON. + Hyvää yötä! + + (Agamemnon ja Menelaus menevät.) + +ACHILLES. +Te, vanha Nestor, jääkää. -- Diomedes, +Pitäkää hetki seuraa Hectorille. + +DIOMEDES. +En minä voi: paraikaa mull' on toimi +Juur' tärkeä. -- Hyv'yötä, Hector urho! + +HECTOR. +Kätenne! + +ULYSSES (syrjään Troilukselle). + Seuratkaa vain soihtua; +Hän Calchaan telttaan käypi. Mukaan tulen. + +TROILUS. +Se suur' on kunnia. + +HECTOR. + Niin, hyvää yötä! + + (Diomedes menee; Ulysses ja Troilus hänen jäljissään.) + +ACHILLES. +Hyv' olkaa, astukaatte telttaani. + + (Achilles, Hector, Ajax ja Nestor menevät.) + +THERSITES. +Tuo Diomedes on kavala konna, oikea päälurjus. En usko häneen, kun +hän vilkuttaa, enempää kuin käärmeeseen, kun se sähisee. Hän pitää +suun-täyttä ääntä ja lupaa hyvää, niinkuin tyhjää haukkuva metsäkoira, +mutta kun hän tekee sanoistaan totta, niin jo tähtitaituritkin siitä +ennustavat: se tietää jotakin, syntyy jokin mullistus; aurinko silloin +saa valonsa kuulta, kun Diomedes pitää sanansa. Olen ennemmin Hectoria +näkemättä, kuin luovun Diomedeen jälkiä seuraamasta. Sanotaan, että hän +pitää troialaista aljua ja käyttää siihen Calchas-petturin telttaa. -- +Ei muuta kuin haureutta! Riettaita riiviöitä kaikki! + + (Menee.) + + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. Calchaan teltan edusta. + (Diomedes tulee) + +DIOMEDES. +Hoi! Hereilläkö? Vastatkaa. + +CALCHAS (teltasta). + Ken huutaa? + +DIOMEDES. +Diomedes. -- Calchas, arvaan. -- Miss' on neiti? + +CALCHAS (teltasta). +Hän tulee luoksenne. + + (Troilus ja Ulysses tulevat etäältä; + heidän jäljissään Thersites.) + +ULYSSES. +Täss' seiskaa, ettei valo meihin satu. + + (Cressida tulee.) + +TROILUS. +Haa! Cressidako tulee hänen luokseen! + +DIOMEDES. +No, holhottini? + +CRESSIDA. + Rakas holhojani! +Vain pari sanaa! + + (Kuiskuttelevat.) + +TROILUS. + Kuinka tuttavat! + +ULYSSES. +Se naikko pelailee joka miehen kanssa heti ensi näkemältä. + +THERSITES. +Kuka mies hyvänsä voi häntä pelivärkkinään käyttää, kun vain löytää +avaimen; se menee kuin nuottien mukaan. + +DIOMEDES. +Kai muistat? + +CRESSIDA. + Muistan, muistan. + +DIOMEDES. + Tee se siis: +Pitäköön toimi yhtä sanain kanssa. + +TROILUS. +Mitäkö muistais? + +ULYSSES. + Hiljaa! Kuunnelkaa! + +CRESSIDA. +Oi, sinä mesimaire Kreikan mies, +Mua älä enää kiusaa tyhmään tekoon! + +THERSITES. +Koiruutta! + +DIOMEDES. + Entä sitten -- + +CRESSIDA. + Kuules, mitä -- + +DIOMEDES. +Pyh, joutavia! Olet valapatto. + +CRESSIDA. +En, totta, voi. Sa mitä tahdot multa? + +THERSITES. +Haa! Ilveilyä! Julki-salaisuutta! + +DIOMEDES. +Sa mitä vannoit antavasi mulle? + +CRESSIDA. +Valasta älä kiistä; pyydä muuta, +Mut älä tätä, armas Kreikan mies. + +DIOMEDES. +Hyv' yötä! + +TROILUS. + Kestä, maltti! + +ULYSSES. + No, no, prinssi! + +CRESSIDA. +Diomedes, -- + +DIOMEDES. + Älä puhu; hyvää yötä! +En tahdo enää olla narrinasi. + +TROILUS. +On paremmatkin. + +CRESSIDA. + Kuule, mitä kuiskaan! + +TROILUS. +Haa! Raivous ja rutto periköön! + +ULYSSES. +Te kiihdytte nyt, prinssi. Lähtekäämme; +Tuo mieliharmi muuten vihan töihin +Teit' yllyttää. On paikka vaarallinen, +Ja murhahetki tämä. Tulkaa pois! + +TROILUS. +Oi, katsokaa! + +ULYSSES. + Pois, hyvä prinssi, täältä! +Jo vimma teidät valtaa; tulkaa pois! + +TROILUS. +Oi, jääkää! + +ULYSSES. + Maltti teiltä loppuu; tulkaa! + +TROILUS. +Oi, jääkää, jääkää! Vaikka helvetinkin +Ma tuskat kärsisin, en sanaa hiisku. + +DIOMEDES. +Siis, hyvää yötä! + +CRESSIDA. + Vihassako menet? + +TROILUS. +Koskeeko? Oi, sa marras uskollisuus! + +ULYSSES. +No, prinssi! + +TROILUS. + Tyyni olen, kautta Zeun! + +CRESSIDA. +Oi, holhoojani, rakas Kreikan mies! + +DIOMEDES. +Pyh! Hyvästi! Sa juonittelet vain. + +CRESSIDA. +En, toden totta! Tule kerran vielä. + +ULYSSES. +Te vapisette. Pois, tai teette pillat! + +TROILUS. +Silittää hänen poskiaan! + +ULYSSES. + Pois tulkaa! + +TROILUS. +Ei, jääkää! Kautta Zeun, en sanaa hiisku! +Mun tahtoni ja solvausten välill' +On vartijana maltti: -- hetki vain! + +THERSITES. +Kas, kuinka se haureuden perkele lihavine pakaroineen ja +perunasormineen kutkuttelee noita yhteen! Paistu, irstaus, paistu! + +DIOMEDES. +Sa tahdot siis? + +CRESSIDA. + No, tietysti ma tahdon, +Tai älä enää koskaan mua usko. + +DIOMEDES. +Minulle pantti anna vakuudeksi. + +CRESSIDA. +Käyn tuomaan. + + (Menee.) + +ULYSSES. + Lupasitte olla tyyni. + +TROILUS. +Ei pelkoa; ma oma itseni +En enään tahdo olla, tunteistani +En mitään tietää; sula tyyneys olen. + + (Cressida palaa.) + +THERSITES. +Nyt pantti, nyt, nyt, nyt! + +CRESSIDA. +Täss' ota, Diomedes, tämä rannus! + +TROILUS. +Oi, kauneus, mihin uskollisuus jäi? + +ULYSSES. +No, prinssi, -- + +TROILUS. + Tyyni olen, päältä tyyni. + +CRESSIDA. +Sa katsot rannusta; no, katso tarkoin. -- +Hän mua lempi -- Oi, mua, uskotonta! -- +Pois, pois se anna! + +DIOMEDES. + Kenenkä se oli? + +CRESSIDA. +Ei siitä väliä; nyt pois se anna! +Tavata en sua huomisyönä tahdo. +Diomedes, luonani äl' enää käy. + +THERSITES. +Nyt hän hioo. -- Hyvä, hyvä, sieraseni! + +DIOMEDES. +Tuon tahdon. + +CRESSIDA. + Minkä? Tämänkö? + +DIOMEDES. + Niin, sen. + +CRESSIDA. +Oi, jumalat! -- Oi, kallis, kallis pantti! +Nyt herras vuoteessaan sua muistelee, +Ja mua; huokaa, ottaa hansikkaani +Ja siihen hellät muistomuiskut painaa, +Kuin minä sinuun. -- Ei, sit' älä vie! +Ken ottaa sen, se ottaa sydämmeni. + +DIOMEDES. +Sydämmes sain jo, tämä seuraa myötä. + +TROILUS. +Lupasin olla tyyni. + +CRESSIDA. +Ei, Diomedes, tuota sin' et saa; +Jotakin muuta annan. + +DIOMEDES. + Tahdon tuon. +Se kenen oli? + +CRESSIDA. + Sitä älä kysy. + +DIOMEDES. +Se kenen oli, sano? + +CRESSIDA. + Erään vain, +Jok' enemmän mua rakasti kuin sinä. +Mut pidä, kun sen sait. + +DIOMEDES. + Se kenen oli? + +CRESSIDA. +En sitä sano, kautta Dianan +Ja kaikkein hänen neitsyjensä[10] tuolla! + +DIOMEDES. +Ma huomenna sen panen kypärääni +Sen kiusaks, jok' ei pois sit' ottaa tohdi. + +TROILUS. +Vaikk' oisit itse perkele, ja tuo +Sun sarvissasi, pois se vaadittaisiin. + +CRESSIDA. +No niin, se mennytt' on; -- ei toki vielä: +En pidä sanaani. + +DIOMEDES. + Siis, hyvästi! +Et Diomedest' enää toiste narraa. + +CRESSIDA. +Ei, älä mene! Sanan kun vain sanon, +Niin suutahdat. + +DIOMEDES. + En siedä tätä pilaa. + +THERSITES. +En minäkään; mut mitä sin' et siedä, +Paraalta maistuu mulle. + +DIOMEDES. + Tulenko? +Ja milloin? + +CRESSIDA. +Tule vain! -- Oi, Zeus! -- Niin, tule! -- +Oi, tunto kalvaa! + +DIOMEDES. + Siksi hyvästi! + +CRESSIDA. +Hyv' yötä! Tule! -- + (Diomedes menee.) + Troilus, hyvästi! +Sinua toinen silmä nähdä halaa, +Mut toinen silmä sydänkäpyyn palaa. +Nais-raukat me! Tuo vikanamme lie, +Ett' usein silmä sielun harhaan vie. +Mut harhaan-viety harhaa, siit' ei pääse; +Kun silmä ohjaa, sielun ryvettää se. + + (Menee.) + +THERSITES. +Ei tarvis muuta vakuutta; se suora +On tunnustus: "Nyt sieluni on huora." + +ULYSSES. +Lopussa kaikki. + +TROILUS. + Kaikki! + +ULYSSES. + Miksi siis jäämme? + +TROILUS. +Siks, että sielulleni toistaa saisin +Jokaisen tavun, jonka täällä kuulin. +Jos sanon, että yhtä on nuo kaks, +Vaikk' on se totta, enkö valehtele? +Tääll' asuu usko vielä povessani, +Ykspäisen luja toivo, joka silmän +Ja korvan todisteet voi epuuttaa, +Ikäänkuin näill' ois aistimilla työnä +Vain parjata ja pettää. Cressida +Tääll' oliko? + +ULYSSES. + Ma henkiä en nosta. + +TROILUS. +Ei varmaan ollut. + +ULYSSES. + Oli varmaankin. + +TROILUS. +Mun kiellossani hulluuden ei vikaa. + +ULYSSES. +Ei minunkaan; vastikään täällä oli. + +TROILUS. +Naissuvun tähden tuot' ei uskomista. +Ja äitiemme tähden, pahat kielet -- +Jotk' ilmankin on valmiit parjaamaan -- +Syyt' älkööt saako naista arvioimaan +Cressidan mukaan. Sanokaa, ettei +Se ollut Cressida. + +ULYSSES. + Mit on hän tehnyt, +Mik' äitejämme saattais tahria? + +TROILUS. +Ei mitään, jos tuo vaan ei ollut hän. + +THERSITES. +Aikooko hän pöyhkeyttään soaista omat silmänsä? + +TROILUS. +Hän? Ei! Tuo Cressida on Diomedeen. +Jos kauneudell' on sielu, tuo ei hän. +Jos sielu valass' on, jos valat pyhät, +Jos pyhyys jumalain on iloa, +Jos sääntö on, ett' yks ei ole kaksi, +Niin tuo ei hän. Oi, järjen hulluutta, +Kun puhuu sekä puoleens' että vastaan! +Kakspäistä viisakkuutta! Kapinoida +Voi järki hukkaa saamatta, ja hukka +Voi kapinatta viedä koko järjen; +Niin tuokin on eik' ole Cressida. +Nyt sielussani haudon sitä kummaa, +Ett' erota voi jaotonkin kahdeks +Niin etääks toisistaan kuin maa ja taivas; +Ja kuitenkaan ei tuohon laajaan juopaan +Jää reikää, johon ota mahtuisi +Niin hieno kuin Arachnen kuteenrihma. +Todistus, vahva niinkuin Pluton portit: +Mun sitoo taivaan side Cressidaan. +Todistus, vahva niinkuin taivas itse: +Se taivaan side höltyy, liestyy, laukee; +Ja toinen solmu, viiden sormen solmu,[11] +Tuon naisen vajan pirstat, lemmen rippeet, +Kylläyneen kiihkan murut, jätteet, totkut +Ja okseet kytkee -- Diomedeeseen. + +ULYSSES. +Mut tunteeko se Troilus puoleksikaan, +Mit' innoin lausuu? + +TROILUS. + Kyllä, Kreikan mies; +Sen näytän präntillä niin punaisella +Kuin Marsin sydän, jota Venus paahtaa. +Ei nuoressa voi lempi hartaamp' olla +Ja ikuisempi. Kuule, Kreikan mies: +Niin suuresti kuin lemmin Cressidaa, +Ma Diomedest' yhtä paljon vihaan. +Mun on tuo rannus hänen kypärässään. +Vaikk' ois sen kypärän Vulcanus tehnyt, +Niin miekkani sen pirstaa. Hirmupyörre, +Auringon nostattama vesipatsas -- +Tuo merimiehen-kielen hurricano -- +Kun suistuu, jyryllään se Neptunuksen +Ei huumaa korvaa niin kuin miekkani, +Kun ryskähtää se Diomedeen päähän. + +THERSITES. +Kutittelee häntä vähän hänen lihanhimonsa tähden! + +TROILUS. +Oi, viekas, viekas, viekas Cressida! +Nimesi saastan rinnall' uskottomuus +On likaisinkin puhdas. + +ULYSSES. + Vaiti! Hiljaa! +Tuo kiihko kutsuu tänne kuulijoita. + + (Aeneas tulee.) + +AENEAS. +Teit' olen etsinyt jo tunnin ajan. +Paraikaa Hector Troiass' asestuu; +Teit' Ajax valmis saattamaan on kotiin. + +TROILUS. +Ma seuraan teitä. -- Hyväst', arvon herra! -- +Hyvästi, kaunis luopio! -- Diomedes, +Pääs linnoita ja seiso lujana! + +ULYSSES. +Ma saatan teitä portille. + +TROILUS. +Sekavapäisen sanon kiitokset. + + (Troilus, Aeneas ja Ulysses menevät.) + +THERSITES (tulee esiin). +Jos vain tapaisin sen konnan Diomedeen, niin koikkuisin kuin korppi: +ennustaisin, ennustaisin! Patroclus antaisi minulle vaikka mitä, jos +neuvoisin hänelle tuon lutkan; papukaija ei niin persoile mantelia, +kuin hän sopuisaa aljua. Irstautta, irstautta! Aina vain sotaa ja +irstautta! Mikään muu ei nykyään ole muodissa. Palava perkele heidät +periköön! + + (Menee.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Troia. Priamuksen hovilinnan edusta. + (Hector ja Andromache tulevat.) + +AENEAS. +Niin tyly herrani ei ennen ollut, +Ett' olis kuuro ollut neuvoille. +Pois aseet, pois! Äl' otteluun käy tänään. + +HECTOR. +Pakotat mua solvaukseen. Pois sisään! +Kautt' iki-jumalien, minä menen. + +ANDROMACHE. +Uneni turmaa tänään aavistaa. + +HECTOR. +Vait, sanon minä! + + (Cassandra tulee.) + +CASSANDRA. + Miss' on Hector-veikko? + +ANDROMACHE. +Täss', aseissa ja veri mielessä. +Palavaan pyyntöön yhdy: polvillemme +Eteensä langetkaamme! Unta näin +Verisist' otteluista, koko yön +Vain pelkkää tappoa ja teurastusta. + +CASSANDRA. +Se vielä toteen käy. + +HECTOR. + Hoi! Torvi soimaan! + +CASSANDRA. +Ei hyökkä-merkkiä, ei, taivaan tähden! + +HECTOR. +Pois, sanon! Taivas valani on kuullut. + +CASSANDRA. +Ei valaa tuittupäistä taivas kuule. +Se likainen on lahja, inhakkaampi +Kuin pilkkumaksa uhriteuraassa. + +ANDROMACHE. +Oi, syitä kuule! Oikeudenkaan varjoll' +Ei hurskas loukkaa. Yhtä laillist' oisi +Varastaa, voidaksensa paljon antaa, +Tai ryöstää, laupeutta tehdäkseen. + +CASSANDRA. +Vaikk' aie kyllä valan vahvistaa, +Niin kaiken-aikeinen ei vala sido. +Pois aseet, rakas Hector! + +HECTOR. + Vaiti, sanon! +Mun kunniani onnen tuulta uhmaa. +Elämäll' arvons' on, mut arvon miehen +On kunnia arvokkaampi elämää. + (Troilus tulee.) +No, nuor' mies, taisteluunko aiot tänään? + +ANDROMACHE. +Cassandra, pyydä isää avuksemme! + + (Cassandra menee.) + +HECTOR. +Ei, nuori Troilus, riisu varukses! +Nyt ritarillisella tuulell' olen. +Suo suonten kasvaa, kunnes jänteet varttuu; +Viel' älä pyri sodan kiistasille. +Pois aseet! Minä tänään sun ja mun +Ja Troian suojaks yksin asestun. + +TROILUS. +Sinuss' on lempivika, joka sopii +Paremmin leijonan kuin miehen omaks. + +HECTOR. +No, mikä vika? Toru siitä, veikko. + +TROILUS. +Monasti, voitettu kun kreikkalainen +Sun kelpo miekkas suhinaan jo kaatui, +Sa sanoit: nouse pois ja eloon jää! + +HECTOR. +Se suoraa kieltä. + +TROILUS. + Narrin kieltä, maarin! + +HECTOR. +Miks niin? + +TROILUS. + Oi, kaikkein jumalien tähden, +Tuo ruikka sääli jätä äideillemme! +Kun sotisopa meill' on yllämme, +Niin miekoillamme kosto myrkkyinen +Vain ratsastakoon, säälittäviin töihin +Näin kannustain, mut pidättäen säälin! + +HECTOR. +Hyi, peto! + +TROILUS. + Semmoista on sota, Hector. + +HECTOR. +Sa, Troilus, et saa tänään taistella. + +TROILUS. +Miks en? Ei sallimus, ei kuuliaisuus, +Ei Marsin käsi, vaikka viittaisi +Tulisin sauvoineen mua peräytymään, +Ei Priamuksen eikä Hecuban +Ei polvistus eik' itkettyneet silmät, +Et sinä, veli, vaikka miekka käessä +Tien multa sulkisit, mua estää voisi, +Pait surmaamalla minut. + + (Cassandra palaa, Priamus mukanaan.) + +CASSANDRA. +Pidätä häntä, Priamus, älä päästä! +Hän sauvas on; jos tukes menetät -- +Sa nojaat häneen, niinkuin Troia sinuun -- +Niin kaikki sortuu. + +PRIAMUS. + Taivu, Hector, taivu! +Näkyjä äitis näki, vaimos unta, +Cassandra ennustaa, ja minä myöskin, +Kuin äkist' intoon tullut profeetta, +Sinulle tänään pahaa aaviloin. +Siis käänny! + +HECTOR. + Tanterella on Aeneas. +Lupasin miehuuteni takuulla +Monelle kreikkalaiselle, ett' olen +Tän' aamuna ma siellä. + +PRIAMUS. + Et saa mennä. + +HECTOR. +En valaani saa pettää. Kallis isä, +Mun tiedät kuuliaaks, siis älä saata +Mua kunnioitust' ilkkumaan, vaan salli +Mun luvallasi käydä sitä tietä, +Jost' äsken mua kielsit, majesteetti. + +CASSANDRA. +Priamus, älä myönny! + +ANDROMACHE. + Älä, isä! + +HECTOR. +Andromache, ma sinuun närkästyn; +Jos mua rakastat, niin mene sisään. + + (Andromache menee.) + +TROILUS. +Tuo houkka unineen ja enteineen +Sai tämän aikaan. + +CASSANDRA. + Hyväst', armas Hector! +Kas, kuinka kuolet! Kuinka silmäs sammuu! +Kas, vertasi jo monest' aukost' uhkuu! +Hecuba voihkaa, -- kuules! Troia riehuu! +Andromache jo parkuu tuskissaan! +Kas, hulluus, raivo, tuho ryntäävät, +Kuin hassut ilveilijät, toistaan vastaan, +Ja kaikki huutaa: "Hector, Hector kuollut!" + +TROILUS. +Pois! Pois! + +CASSANDRA. +Hyvästi! -- Kuitenkin -- Ei, hyvästi! +Sa petät Troian nyt ja itsesi. + + (Menee.) + +HECTOR. +Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää, +Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan! +Ja illall' urhotöistä kerrotaan. + +PRIAMUS. +Jumalain haltuun! Hyvästi! + + (Priamus ja Hector menevät kumpikin eri taholle. + Aseiden kalsketta.) + +TROILUS. + Haa! Kuulkaa! +Nyt, Diomedes, varo itseäsi: +Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi. + + (Menemäisillään.) + (Pandarus tulee.) + +PANDARUS. +Kuulkaa, prinssi, kuulkaa! + +TROILUS. +No, mitä nyt? + +PANDARUS. +Tässä on kirje teille tuolta tyttö-raiskalta. + +TROILUS. +Anna, kun luen. + +PANDARUS. +Riivattu sulkutauti, pakanan riivattu sulkutauti vaivaa minua kuin +vietävä, ja sitten vielä tuon tyttöheilakan hullu kohta; toinen kuin +toinenkin tekee sen, että pian olen mennyt mies; ja lisäksi minulla on +silmänvuoto, ja sellainen kolotus luissani, että, jos se ei ole +noidanpuuskaa, niin en tiedä mitä siitä ajatella. -- Mitä hän +kirjoittaa? + +TROILUS. +Sanoja, sanoja, vain sanoja, +Sydänt' ei lainkaan! Toimet toisaall'. on. + (Repii kirjeen palasiksi.) +Mene, tuuli, tuuleen, hyöri vain ja pyöri! +Hän viekkain sanoin lempeäni ruokkii, +Mut teot -- niin, ne toisen maita kuokkii. + + (Menevät eri taholle.) + + + +Neljäs kohtaus. + + Troialaisten ja kreikkalaisten leirin välimaalla. + (Aseiden kalsketta. Hyökkäyksiä. Thersites tulee.) + +THERSITES. +Nyt he ovat tukkanuottasilla. Menen katsomaan. Tuo ulkokullattu, +inhottava konna, Diomedes, on saanut tuon katalan, lemmenriivaaman +troialaisen poikatolvanan rannuksen kypäräänsä; haluttaisi nähdä +heitä käsirysyssä. Tuo sama nuori, troialainen aasi, joka on +pikiintynyt tuohon lutkaan tuolla, voisi lähettää tuon kreikkalaisen +huorimus-sankarin rannuksineen, piestynä ja rangottuna, takaisin tuon +ulkokullatun haureellisen aljun tykö. Toiselta puolen, noiden +viekkaiden valapatturien -- tuon vanhan homeisen, hiirensyömän, kuivan +juuston, Nestorin, ja tuon koiras-ketun, Ulysseen -- älyllisyys ei ole +sinivatukan arvoinen; ovat salakavalasti usuttaneet tuon sekarotuisen +Ajax-rakin tuota yhtä halparotuista Achilles-rakkia vastaan. Ja nyt on +Ajax-rakki ylpeämpi kuin Achilles-rakki, ei tahdo tänään mennä +tappelemaan; jonka jälkeen kreikkalaiset rupeevat julistamaan +barbarisuutta, ja älyllisyys joutuu pahaan huutoon. Hiljaa! Tuossa +tulee rannus ja se toinen. + + (Diomedes tulee, Troilus jäljestä.) + +TROILUS. +Älä pakene! Styx-virtaankin jos syöksyt, +Perässäs uin. + +DIOMEDES. + Ei peräys pakoa. +En pakene, mut varovaisuus vaati +Mua ylivoiman tieltä väistymään. +Kavahda! + +THERSITES. +Pidä kiinni lutkastasi, kreikkalainen! Iske lutkasi puolesta, +troialainen! -- Se rannus, se rannus! + + (Troilus ja Diomedes poistuvat taistellen.) + (Hector tulee.) + +HECTOR. +Ken olet? Hectorinko vertainen? +Oletko arvon mies ja aatelinen? + +THERSITES. +En, en; -- olen roisto, halpa, ilkeä hylky, perin ruokoton ryökäle. + +HECTOR. +Sinua uskon, -- elää saat. + + (Menee.) + +THERSITES. +Jumalalle kiitos, että minua uskot; mutta rutto taittakoon niskasi +siitä, että minua pelotit! Mihin ne huorimus-konnat joutuivat? Ovat +varmaankin toinen toisensa nielaisseet. Sille ihmeelle sopisi nauraa; +vaikka kyllä se irstaus tavallaan sekin itsensä kuiviin syö. Menen +heitä etsimään. + + (Menee.) + + + +Viides kohtaus. + + Sama paikka. + (Diomedes Ja palvelija tulevat.) + +DIOMEDES. +Mies, mene: ota Troiluksen ratsu +Ja vie se kaunis orhi Cressidalle; +Mua hänen kauneudelleen suosita; +Ritariskokeeni ma tein, niin sano, +Kuritin hemmun troialaisen. + +PALVELIJA. + Kyllä. + + (Menee.) + (Agamemnon tulee.) + +AGAMEMNON. +Uus hyökkäys! Polydamos, se julmus, +On lyönyt Menonin; on Doreuksen +Margarelon-bastardi vanginnut, +Ja Cediuksen ja Epistrophuksen +Ruumiiden rikki-ruhjottujen yli +Kuin jätti heiluttaa nyt nuijapeistään. +Polyxenes sai surmans'; Amphimachus +Ja Troas ovat kuolinhaavoissaan; +Patroclus kuolleena tai vangittuna; +Ja Palamedes murskaks silvottu; +Kentauri hirvittävä säikyttänyt +On armeijamme. Joutuin, Diomedes, +Avuksi heille, muuten hukass' ollaan! + + (Nestor tulee.) + +NESTOR. +Achilleen luo Patrocluksen vie ruumis! +Hävetköön Ajax-raakku, sotaan menköön! -- +Tuhansin Hectoreit' on kentällä: +Galate-ratsullaan[12] hän tuossa riehuu +Ja tekee puhdasta; taas jalan tuossa, +Ja mik' ei silloin pakene, se hukkuu +Kuin kalaparvi valaan kitahan; +Taas tuossa on, ja Kreikan miehet kaatuu +Kuin kypsä vilja niittomiehen tieltä; +Hän milloin missäkin on; ottaa, jättää; +Halua taitavuus niin noudattaa, +Ett' tekee hän min tahtoo, tekee senkin, +Mik' ihmis-älylle on mahdoton. + + (Ulysses tulee.) + +ULYSSES. +Rohkeutta, prinssit, rohkeutta! Achilles +Asestuu, itkee, noituu, kostaa vannoo; +Sen vetkaa verta Patrocluksen haavat +Ja raajarikot myrmidoonit kiihtää: +Nuo, silvottuina, nenää, kättä vailla, +Manaavat hornaan koko Hectorin. +Ajax on menettänyt ystävän; +Suu vaahdossa ja ryntötamineissa +Hän Troilust' ärjyy, joka tänään teki +Mit' uhka-vimmatuinta verityötä, +Takertui vaaroihin ja pelastui +Niin piloillaan ja pilaan joutumatta, +Ikäänkuin onni, järjen uhallakin, +Hänelle kaikki tarjois saaliiksi. + + (Ajax tulee.) + +AJAX. +Oi, Troilus! Troilus pelkuri! + + (Menee.) + +DIOMEDES. + Haa! Tuolla! + +NESTOR. +Kas, noin vain, yhtä köyttä! + + (Achilles tulee.) + +ACHILLES. + Miss' on Hector? +Sa, poikain kuristaja, näytä kasvos! +Nyt tunne, milt' Achilleen viha tuntuu. +Hoi, Hector! Hector! Nyt vain Hector mulle! + + (Menevät.) + + + +Kuudes kohtaus. + + Toinen kohta tappelutannerta. + (Ajax tulee.) + +AJAX. +Haa, Troilus! Näytä pääsi, pelkuri! + + (Diomedes tulee.) + +DIOMEDES. +Hoi, Troilus! Miss' on Troilus? + +AJAX. + Mitä aiot? + +DIOMEDES. +Kurittaa häntä. + +AJAX. + Päällikkö jos oisin, +Niin ennen sinun käsiis luovuttaisin +Ma virkani kuin tämän kurituksen. -- +Hoi, Troilus! Troilus! + + (Troilus tulee.) + +TROILUS. + Diomedes, konna. +Haa, käännä tänne viekkaat kasvos, konna, +Ja hengelläsi maksa ratsuni. + +DIOMEDES. +Oletko siinä? Haa! + +AJAX. + Seis, Diomedes! +Tuon kanssa minä yksin ottelen. + +DIOMEDES. +Hän mun on; min' en katsojaksi jää. + +TROILUS. +Molemmat tulkaa, Kreikan rosvot, joutuin! + + (Poistuvat taistellen.) + (Hector tulee.) + +HECTOR. +Noin, Troilus! Hyvin isket, nuorin veikko! + + (Achilles tulee.) + +ACHILLES. +Nyt sinut näen. Haa, Hector, pidä puoltas! + + (Taistelevat.) + +HECTOR. +No, hengähdähän! + +ACHILLES. + Pöyhkä troialainen, +Ma höyliyttäs halveksin. On onnes, +Ett' aseeni ei ole käytöss' ollut. +Nyt laiskotteluni on hyödyks sulle; +Mut lisää minust' ennen pitkää kuulet. +Siks onnes nojaan jää. + + (Menee.) + +HECTOR. + Siis, hyvästi! +Kyll' oisin paljon pirteämpi ollut, +Jos oisin sua varronnut. -- No, veli? + + (Troilus palaa.) + +TROILUS. +Aeneaan kaappas Ajax. Sallitaanko? +Ei, kautta kirkkaan taivaan valon tuon, +Hänt' ei hän saaliiks saa! Ma hänet päästän +Vaikk' omin surmin. Kohtalotar, tiedä: +Jos niiks, saat tänään multa hengen viedä. + + (Menee.) + + (Ritari tulee, loistava asevarustus yllä.) + +HECTOR. +Seis, Kreikan mies! Sin' olet oiva pilkka. -- +Et vainko? -- Haarniskas on mulle mieleen; +Sen murskaan, niittaukset kaikki katkon, +Jos sit' en saa. -- Nyt, otus, jälkees lähden. +No, juokse! Ajan vain sua nahkas tähden. + + (Menevät.) + + + +Seitsemäs kohtaus. + + Sama paikka. + (Achilles tulee myrmidooneineen.) + +ACHILLES. +Hoi, ympärilleni, te, myrmidoonit! +Mua kuulkaa: seuratkaa mua kintereillä. +Mut levoss' aseet! Kootkaa voimia! +Vaan verenahnaan Hectorin kun löydän, +Niin piikkipiiriin hänet saartakaa +Ja julmint' asevoimaa käyttäkää. +Mua kintereillä seuratkaa kuin muuri. +Se säätty on: nyt kaatuu Hector suuri. + + (Menevät.) + + + +Kahdeksas kohtaus. + + Sama paikka. + (Menelaus ja Paris tulevat taistellen; sitten Thersites.) + +THERSITES. +Nyt sarvikas ja sarviseppä ovat tukkanuottasilla. Us, härkä! Us, koira! +Kiinni, Paris, kiinni! No, sinä kaksinaarainen varpunen! Kiinni, Paris, +kiinni! Härkä on voitolla! Varo sarvia! Hoo! + + (Paris ja Menelaus menevät.) + (Margarelon tulee.) + +MARGARELON. +Päin tänne, katala, ja pidä puoltasi. + +THERSITES. +Kuka sinä olet? + +MARGARELON. +Priamuksen äpäräpoika. + +THERSITES. +Minäkin olen äpärä. Pidän äpäristä. Olen äpäränä syntynyt, äpäräksi +kasvatettu, äpärä sielultani, äpärä mieleltäni, kaikin puolin +epälaillinen. Toinen karhu ei pure toista, miksi siis äpärä sen tekisi? +Varo, sinä! Meidän ei ole hyvä tapella; jos porton poika tappelee +porton puolesta, niin on hän tuomioon vikapää. Hyvästi, äpärä! + +MARGARELON. +Piru sinut periköön, pelkuri! + + (Menevät.) + + + +Yhdeksäs kohtaus. + + Toinen kohta tappelutannerta. + (Hector tulee.) + +HECTOR. +Sisästä mätä, vaikka päältä kaunis! +Tuo soma varus sulle surman toi. -- +On tehty päivätyö; nyt, Hector, huokaa! +Ja lepää, miekka, kyllin sait jo ruokaa! + + (Riisuu päästään kypärän ja laskee miekkansa syrjään.) + (Achilles ja myrmidoonit tulevat.) + +ACHILLES. +Kas, Hector, kuinka laskee aurinko, +Ja hirmut yön sen huokuu kantapäillä! +Kun päivä sammuu ja kun pimeys voittaa, +Niin Hectorinkin viime hetki koittaa. + +HECTOR. +Aseetont' älä koske, kreikkalainen! + +ACHILLES. +Se hän on; käykää päälle, miehet, vainen! + (Hector kaatuu.) +Noin kaadu, Troia, sorru, Ilion! +Tuoss' ytimesi, luusi, jäntees' on. +Hei, myrmidoonit, ääneen kuuluttakaa: +Achilleen surmaamana Hector makaa! + (Pakosoitto soi.) +Haa! Pakosoitto Kreikan leirissä! + +MYRMIDOONIT. +Pakoa soittaa torvi Troiankin. + +ACHILLES. +Yö lohikäärme-siivin kattaa maan, +Hajoittain riidanratkojana joukot. +Sa, miekka, puoliks vasta kyltynyt, +Kun moisen herkun sait, käy maata nyt! -- + (Pistää miekan tuppeen.) +Heponi häntään ruumis sitokaa, +Niin Troian kenttää kierrellä se saa. + + (Menevät.) + + + +Kymmenes kohtaus. + + Sama paikka. + + (Agamemnon, Ajax, Menelaus, Nestor, Diomedes ja + muita tulee marssien. Ilohuutoja kuuluu ulkoa.) + +AGAMEMNON. +Haa! Kuulkaa, mikä riemu? + +NESTOR. + Rummut, vaiti! + +ÄÄNIÄ (ulkoa). +Achilles! Hector surman sai! Achilles! + +DIOMEDES. +Hokevat: Hectorin Achilles surmas. + +AJAX. +Oi, jättäkööt tuon kerskan äitelän! +Ol' Hector yhtä hyvä mies kuin hän. + +AGAMEMNON. +Eteenpäin vitkaan! -- Joku lähteköön +Ja telttaani Achilleen pyytäköön. -- +Tää jos on jumalien suosiota, +On Troia meidän, loppunut on sota. + + (Marssivat pois.) + + + +Yhdestoista kohtaus. + + Toinen kohta tappelutannerta. + (Aeneas ja troialaisia tulee.) + +AENEAS. +Seis! Viel' ei ole meiltä voitto mennyt. +Nyt kotiin ei, vaan kentäll' ollaan yö. + + (Troilus tulee.) + +TROILUS. +On Hector kuollut. + +KAIKKI. + Hector? Taivaan vallat! + +TROILUS. +On kuollut; ratsun hännässä nyt häntä +Murhaajapeto laahaa kenttää pitkin. +Jumalat, vihastukaa! Joutuin kostooni +Niin, istukaa ja Troiaa ilkkukaa; +Lyhyiksi tuskat tehkää armosta; +Tuhoa varmaa älkää viivytelkö! + +AENEAS. +Te teette neuvottomaks armeijamme. + +TROILUS. +Noin sanoen mua ette ymmärrä. +Ei pako, pelko, surma mielessäni; +En kammo jumalten, en ihmisten +Pahinta uhkaa. Hector kuollut on! +Ken Priamukselle ja Hecuballe +Sen tiedon vie? Ken turmanhuuhkaks rupee +Ja Troiaan saattaa sanan: Hector kuollut? +Se sana Priamuksen kiveks muuttaa, +Hetteiksi immet, Niobeiksi vaimot, +Jääpatsaiks nuorukaiset, lyhyesti: +Vie Troialt' älyn. Ketä miellyttää? +Vain: Hector kuollut; ei sen enempää! +Seis, ei! -- Te kirotut ja kurjat teltat, +Jotk' upeilette Troian tanterella, +Titaani nouskoon milloin tahtoo, teidät +Ma puhkaisen. -- Sa, jätti-pelkuri, +Vihamme erottajaks maat ei riitä! +Sua vainoan kuin paha omatunto, +Jot' aaveet ahdistaa kuin houkkaa mietteet. -- +Takaisin Troiaan! Miehuutt' ei saa heittää; +Povemme tuskat koston toivo peittää. + + (Aeneas ja troialainen sotajoukko menevät.) + (Kun Troilus on menemäisillään, tulee Pandarus sisään toisaalta.) + +PANDARUS. +Kuulkaahan, kuulkaa! + +TROILUS. +Pois, parittaja! Häpeä ja ilkku +Ijäti olkoon nimes tahrapilkku! + + (Menee.) + +PANDARUS. +Oivaa lääkettä luuvalolleni! Oi, maailma, maailma, maailma! Noin sitä +hankkija-raukkaa halveksitaan! Voi teitä, te viettelijät ja parittajat, +kuinka halusta teitä käytetään ja kuinka huonosti palkitaan! Miksi sitä +työtämme niin halutaan, ja sen tulosta niin inhotaan? Eikö ole mitään +siihen sopivaa värssyn pätkää? Mitään vertausta? -- Annas olla: -- + + Iloa täynn' on mehiläisen kesä, + Kun pistin sillä on ja mesipesä. + Mut poispa pistin siltä ota vain, + Niin loppu laulun on ja hunajain. -- + +Hyvät lihakauppiaat, pankaa tämä maalatuille seinäpapereillenne! + + Jos kuka täällä meidän koplaa oisi, + Niin sokeiks silmäns' itkeä nyt voisi. + Jos ei käy itku, voivotelkoon vain, + Mun tähten' ei, vaan luittens' oikku vain. + Te, virkaveljet, -siskot, arvatenkin + Teen kuuden viikon' päästä testamentin; + En tohdi ennen, vaaraa siitä ois: + Mua Winchesterin hanhi[14] purra vois. + Hikoilen ensin, jotta lähtis vamma, + Ja sitten taudin teille lahjoitamma. + + (Menee.) + + + + +SELITYKSIÄ: + +[1] _Aseissa tulen_. Tavallisesti oli prologin esittäjä mustassa +samettipuvussa, mutta tässä hän on puettuna "aineen laadun mukaisesti", +s.o. haarniskaan. + +[2] _Hölmö, joka jäi tänne isästään_. Sh:n keskiaikaisten lähteiden +mukaan -- sanotaan, että hän ei Homerosta tuntenut -- oli Calchas +"oppinut piispa Troiassa", jonka Priamus lähetti Delphiin oraakelilta +tiedustamaan, miten sota päättyisi. Apollo ennusti huonoa loppua +troialaisille ja neuvoi häntä menemään kreikkalaisten puolella, jota +neuvoa hän noudattikin, jättäen tyttärensä Troiaan Pandaruksen hoitoon. + +[3] _Ilion_ on tässä Troian kuninkaallinen linna. + +[4] _Kuinka -- -- -- -- -- -- outo + Eroittaa hänet muista kuolevista_. + +Aeneas ja Agamemnon ovat tavanneet toisensa vain aseissa ja +kypäränsilmikko silmillä. + +[5] _Noidan jakkara_. Tuolin tapainen kidutuskone, johon Englannissa +noidat sidottiin, kun tahdottiin pakottaa heitä tunnustamaan. + +[6] _Tätinsä sijaan_ j.n.e. Tarkoittaa Priamuksen sisarta, Hesionea. + +[7] _Uskollinen niinkuin taimi kuulle_. Kansan uskon mukaan tuli +istuttaessa ja kylväessä noudattaa kuun vaiheita. + +[8] _Polyxena_. Priamuksen tyttäriä, johon Achilles oli rakastunut. + +[9] _Neoptolemus_. Toiset arvelevat, että Sh. tätä käyttää Achillen +sukunimenä ja sillä tarkoittaa joko Achillesta itseään tai hänen +poikaansa, Pyrrhusta. Toiset otaksuvat, että se on toinen henkilö. + +[10] _Diana ja hänen neitsyensä_. Kuu ja tähdet. + +[11] _Viiden sormen solmu_, s.o. kädenlyönti. + +[12] _Galate_, Hectorin ratsun nimi. + +[13] _Myrmidoonit_, Thessalian kansakunta. + +[14] _Winchesterin hanhi_, s.o. julkinen portto. Johtuu ehkä siitä, +että näitä asui Winchesterin piirikunnassa. + + + + + +End of Project Gutenberg's Troilus ja Cressida, by William Shakespeare + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TROILUS JA CRESSIDA *** + +***** This file should be named 17686-8.txt or 17686-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/7/6/8/17686/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/17686-8.zip b/17686-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2f2fc5a --- /dev/null +++ b/17686-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2928be3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #17686 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17686) |