initial commit of ebook 18710HEADmain

5 files changed, 5808 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18710-8.txt b/18710-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..038b32e
--- /dev/null
+++ b/18710-8.txt
@@ -0,0 +1,5792 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kotona Kerttulassa, by Aina
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kotona Kerttulassa
+       Kertomus nuorisolle
+
+Author: Aina
+
+Translator: Theodolinda Hahnsson
+
+Release Date: June 28, 2006 [EBook #18710]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTONA KERTTULASSA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+Kotona Kerttulassa.
+
+Kertomus nuorisolle.
+
+
+Kirjoittanut
+Aina [Edith Forssman].
+
+
+Suomentanut
+Th. Yrjö-Koskinen.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+G. W. Edlund 1903.
+
+
+
+
+Nuorille lukijoilleni.
+
+
+_Luettuani "Ainan" "*Hemma på Gretaby*", ihastuin kirjaan, tekijän
+puhtaan hengen ja sujuvan kirjoitustavan vuoksi, ja ajattelin, että
+tämähän olisi meidän suomalaisellekkin nuorisolle sopivaa lukemista.
+Koska aina olen rakastanut nuorisoa, päätin kääntää yllämainitun kirjan
+suomeksi. Kauppaneuvos G. W. Edlund otti sen hyväntahtoisesti
+kustantaaksensa, joten se nyt suomalaisessa asussaan, nimellä "*Kotona
+Kerttulassa*", tarjotaan Teille luettavaksi._
+
+_Toivoen Teille, nuorille lukijoilleni, siitä paljon hyödyllistä huvia,
+piirrän_
+
+        _vanha ystävänne
+      *Th. Yrjö-Koskinen*._
+
+
+
+
+Enon ja tädin luona.
+
+
+      _Äiti rakas!_
+
+Täällä nyt siis olen terveenä ja raittiina rakkaassa lapsuudenkodissasi
+Kerttulassa, ja tämäpä todellakin on ihan sellainen, jommoiseksi sitä
+olet kuvannut, miellyttävin paikka mitä maailmassa löytyy. Muistoni
+siitä ovat hyvin hämärät, sen huomasin heti, ja mitäpä neljänvuotiaasta
+saattaisikaan muistaa. Senpä vuoksi kaikki täällä onkin melkein kuin
+uutta minulle.
+
+Eno ja Meeri olivat minua vastassa asemalla. Olisinhan saattanut tulla
+tänne laivallakin kahta päivää myöhemmin, täällä kun on oma
+laivalaituri, mutta junamatka oli myöskin varsin hauska. Satuin
+tutustumaan erääseen rouvaan, jolla oli kolme vilkasta lasta. Minä
+rupesin näitten lasten kanssa leikkimään, jotta äiti sai hetkeksi lepoa,
+ja tiedätkö, äiti, hän erotessamme oikein kiitti minua tuosta
+vähäpätöisestä avusta.
+
+Eno itse ajoi ja Meeri ja minä istuimme takaistuimella vähäisissä
+nelipyöräisissä troskan tapaisissa ajoneuvoissa, ja hevonen -- sen nimi
+oli Oiva -- se nyt oli oikein komea elukka, tumman ruuni,
+tuuheaharjainen ja -häntäinen. En koskaan ole nähnyt jalompaa hepoa. Eno
+sanoo asemalta olevan 14 kilometriä Kerttulaan, mutta minusta tämä matka
+kului niin nopeaan kuin tanssi, sillä minulla oli niin paljo nähtävää ja
+kuultavaa. Kyllähän ennenmuinoin Koivulassa vanhan iso-äidin luonakin
+oli hauskaa, mutta tämä seutu metsäisine vuorineen, järvineen ja
+lampineen on kuitenkin paljon ihanampi. Vedet välkkyvät sinisilminä
+tuolla vehreyden keskellä.
+
+Minä muistin setä Topelius'en kaikki kauniit kertomukset ihanasta
+synnyinmaastamme Suomesta ja sydämmeni rupesi taajempaan sykkimään.
+Tiedätkö, äiti kultani, kyllä minä tunnen, että rakastan kotimaatani,
+vaikka tähän asti en kentiesi ole sitä oikein käsittänyt. -- Meeri oli
+iloinen, kun näki minun ihastukseni, hän oikein ylpeileekin siitä, että
+hän on suomalainen, ja eno hymyili ystävällisesti meille. -- Hyvä on,
+että olette isänmaallisia, rakkaat tyttöseni -- sanoi hän -- mutta
+teidän tulee myöskin aina työssänne ja toimessanne elämässä osottaa,
+että isänmaan menestys on pyrkimystenne päämaali, sillä se on oikeata
+isänmaanrakkautta. --
+
+Aurinko läheni jo laskuaan, kun me ajoimme pitkin Kerttulaan vievää
+lehtokujaa, jossa lehevät koivut levittivät varjoansa. Ne sinä
+varmaankin vielä muistat, äiti kulta, vaikka ne tietysti ovat paljon
+kasvaneet sinun nuoruutesi ajoilta. Piha näyttää somalta, kun tie
+jakautuu kahtaalle, kiertäen kukkaryhmillä koristettua ruohonurmikkoa.
+Kun sitten ajetaan portaitten eteen, näyttää Kerttulan vaalea
+kahdenkertainen rakennus erittäin kodikkaalta ruskeine akkunapuitteineen
+ja sievine kattokoristeineen.
+
+Veranta tänne on laitettu lisää sittekuin sinä olit täällä. Se on niin
+iso, että koko perhe mahtuu siinä päivällistä syömään, vieläpä
+vieraitakin lisäksi. -- Täti otti minut vastaan avosylin; hän näytti
+niin hyvältä ja hauskalta; voi, en saata kuvata häntä kuten tahtoisin,
+mutta sinä, äiti, kyllä muistat hänet. Hän on ikäänkuin Gerdan vanhempi
+sisar. Gerda täyttääkin jo pian kahdeksantoista vuotta ja Fredrik
+seitsemäntoista sekä Meeri viisitoista, -- Meeri ja minähän olemme ihan
+yhden-ikäiset, kuten tiedät, -- ja Bruuno on kolmentoista vuotias. Sitte
+täällä vielä on kaksoisveljekset Haarald ja Pentti, jotka makasivat
+kehdossa minun viimein täällä ollessani, sitte Eedit ja Ester, "pikku
+tytöt", joiksi heitä nimitetään, ja viimeiseksi kaikkein herttaisin
+kultanuppu, pieni Lilli, joka ei vielä osaa selvästi puhua.
+
+Meitä on niin monta, että täällä surisee kuten mehiläispesässä, kun
+olemme kaikki koossa, mutta täällä Kerttulassa on niin hyvää tilaa,
+ettei milloinkaan tunnu ahtaalta. -- "Missä sydän antaa tilaa, löytyy
+kyllä makuusijaa", sanoo täti, vaikka hänellä olisi kuinkakin monta
+majoitettavaa, eikä hän myöskään näytä rasittuneelta, vaikka me miten
+hääräisimme ja teuhaisimme hänen ympärillään.
+
+Pojilla on tänä vuonna opettaja, eräs herra Kontio, joka näyttää vähän
+puhkilukeneelta. Bruunohan sai keväällä ehdot matematiikassa. Fredrik
+tutkii kasveja ahkerasti, hänestä tulee varmaankin luonnontutkia -- ja
+maisteri tekee samoin; heitä tuskin vielä olen nähnyt. -- Sitten en
+myöskään saa unhottaa kertoa äidille kaikkien lemmikistä, vanhasta
+Tussesta -- suuresta newfoundlantilaisesta mustaturkkisesta koirasta,
+jolla on viisaat ruskeat silmät ja pitkät pörhöiset korvat. Se seuraa
+lapsia kaikkialle sekä on heidän rakkahin leikkikumppaninsa, ja kun se
+loikoilee pihassa auringon paisteessa, niin ei voi olla taputtamatta
+tätä uskollista, oivallista talonvartiaa.
+
+Serkut ovat jo tehneet kaikenmoisia hauskoja suunnitelmia kesää varten;
+me aiomme soudella ja ajella, kylpeä ja kävellä, ja minä tiedän, että
+minun tulee hyvin hauska, joll'et sinä, rakas äiti, vain minua siellä
+Ruotsissa liiaksi kaipaa. Jospa sinä nyt oikein voisit kylpeä pois pahan
+päänkivistyksesi ja tulisit oikein terveeksi ja reippaaksi. Sano
+terveisiä rakkaalle isälleni ja muista joka päivä omaa
+
+      _Helkaasi_.
+
+-- No nyt on kirje valmis! -- Helka piirsi nimensä viimeiselle sivulle
+tehden vallattoman koukeron lopulle, otti sitten kirjekotelon käteensä
+ja juoksi portaita alas. Hän naputti hiljaa etehisestä vasemmalle
+menevää ovea. -- Eno! --
+
+-- Noh, mitä tahdot, pikku ystäväni? Astu sisään vain! --
+
+-- Tuon kirjettä äidilleni. --
+
+-- Se on oikein tehty. Laske se tuonne hyllypöydälle muitten joukkoon,
+minun täytyy vielä kirjoittaa yksi, ennenkuin posti lähtee. Äiti on,
+näenmä, saanut sinulta pitkän jutun; se tulee häntä huvittamaan
+suuresti, kun hän siellä istuu yksinäisyydessä kaipaillen ainoaa
+lastansa -- sanoi asessori Bergendahl ystävällisesti. -- Kunpa nyt vain
+viihtyisit Kerttulassa, rakas Helkaseni!
+
+-- Hoh, sen tunnen varmasti, -- vastasi Helka katsellen suurilla
+ruskeilla silmillään suoraan enoonsa. -- Olen jo vuosikausia toivonut
+tänne, sillä silloin kun olin pieni, kertoi äitini tuontuostakin minulle
+rakkaasta lapsuudenkodistaan, mutta kun me asuimme niin kaukana, emme
+tulleet matkustaneeksi tänne, ei senkään vuoksi, että äiti oli kovin
+heikko, eikä hän uskaltanut antaa minun lähteä yksin.
+
+Asessori nyökkäsi myöntävästi päätään.
+
+-- Kun sitte muutimme Helsinkiin ja minä tutustuin serkkuihin ja tulin
+heidän koulutoveriksensa, silloin minä yhä enemmän rupesin halajamaan
+tänne, ja sitte vanhempani lupasivat, että pääsisin tänne tänä kesänä.
+
+-- Niin, ja nyt siis olet täällä tädin ja enon luona vanhassa
+Kerttulassa -- sanoi asessori ja taputti sydämmellisesti
+sisarentytärtään olalle. -- Huvittele nyt serkkujesi kanssa miten
+parhaiten saatat; silloin tulet pian, toivon minä, yhtä ahvettuneeksi
+kuin Meeri ja tunnet itsesi oikein kodistuneeksi luonamme.
+
+-- Kiitoksia, eno hyvä, sen kyllä uskon... Nyt Meeri minua huutaa...
+
+Ja poissa oli tyttö.
+
+
+
+
+Arki-elämää.
+
+
+-- Missä olet, serkkuseni? Noh, hyvä että sain sinut käsiini, tule nyt
+kaikella muotoa! Gerda on jo mennyt hyvän matkaa rannalle päin lasten
+kanssa. -- Meeri tarttui kiihkeästi Helkan käteen ja vei hänet mukaansa.
+
+Meren lahti sijaitsi noin viiden minuutin matkan päässä
+asuinrakennuksesta, tie kulki puiston kautta ja sitte kauniin lehti- ja
+hakometsikön läpi, ja sitte oltiin jo heti perillä keltaiseksi maalatun
+kylpyhuoneen luona, jota tuuheakasvuinen niemi suojasi aavemmalta
+tulevaa tuulta vastaan. Täällä meressä oli lapsilla iloisimmat hetkensä.
+Pikku tytöt olivat jo vedessä, jossa potkielivat niin, että vesi roiskui
+kauas heidän ympärillään, ja Gerda seisoi lautalla asettaen nutturalle
+pitkää palmikkoansa, Meeri viskasi äkkipäätä vaatteet yltään ja
+molskahti veteen kuin suuri sammakko, mutta Gerda laskeutui alas kuten
+kaunis valkoinen kalalokki; siltä hän ainakin näytti Helkan mielestä,
+joka seisoi portailla pöyristellen kastaen paljaita jalkojansa kylmään
+veteen. Ester ja Eedit koettivat oppia uimaan; he makasivat poikittain
+kuivatuitten kahilakimppujen ja korkkityynyjen päällä. Meeri tuli varsin
+hyvin toimeen vedessä, ja Helka ihmetteli Gerdaa, joka uiskenteli sinne
+tänne niin taitavasti, että tuskin näki hänen liikuttavan käsiään tai
+jalkojaan.
+
+Hui, ui, nyt täytyi Helkankin mennä veteen. Se tuntui niin kylmältä kuin
+jää, hänen kuumaa ruumistansa vasten, mutta kun ensi vastenmielisyys oli
+voitettu, ihastui hän niin tuohon kirkkaaseen veteen, että hän rupesi
+piirisille lasten kanssa ja lupasi pyytää Gerdaa opettamaan hänellekin
+uimataitoa.
+
+Kaikkien mielestä uiminen oli mitä hauskinta, ja vaikea oli saada
+pikkutyttöjä vedestä pois. Meeri nuhteli ja Gerda varoitti levollisella,
+hiljaisella tavallaan, mutta aina he vastasivat: -- Me kastamme itseämme
+vain kerran vielä, katsoppas nyt, tämä käy oikein taiteellisesti -- yks,
+kaks, kolme! -- Ja noin he kastoivat itseään monta monituista kertaa,
+kunnes heidän oli niin vilu, että hampaat kalisivat, ja silloin he aivan
+sinikalpeina riensivät uimahuoneeseen. Siellä oli jokaisella määrätty
+paikkansa ja vaatevaarnansa. Kerttulassa oli kaikki huolellisen käden
+järjestämää, sen huomasi heti. Eedit auttoi pikku Esteriä, joka ei vielä
+tullut toimeen nappiensa ja nauhojensa kiinnittämisessä. Tullaksensa
+lämpimiksi uimisen jälkeen, lapset lähtivät juosten kotiin, mutta isot
+tytöt istuivat vielä kauan puolipuettuina juttelemassa, suureksi
+harmiksi Bruunolle, joka jo maltittomasti halusi päästä uimaan.
+
+Poikain oli tapana juosta oitis aamulla noustuaan järveen kylpemään,
+mutta he menivät sitte jo taas toistamiseen ennen päivällistä. Pikku
+tytöt eivät sitä saaneet tehdä, heillä kun oli ollut talvella hinkua.
+
+Päivällislepoa vietettiin pihalla riippumatoissa koivujen alla tahi
+vaahterikossa puutarhassa. Jokainen etsi mielipaikkansa, sillä välin
+kuin isä luki sanomalehtiä kammarissaan ja äiti nautti hetken lepoa
+verannan sohvannurkassa. Hänen vapaahetkensä olivat harvat, ja usein
+hänet kutsuttiin pois kesken hänen lyhyttä lepoansa.
+
+-- Täti ei saa olla viittä minuuttia rauhassa, luulen minä -- sanoi
+Helka eräänä päivänä -- nyt jo kolmannen kerran tätiä huudetaan, sitte
+kuin tänne istuimme.
+
+-- Olet kyllä oikeassa -- myönsi Meeri -- hän tekee kaikki meidän
+kaikkien puolesta, ja me olemme niin ajattelemattomia, että usein
+unohdamme auttaa häntä, milloin sitä voisimme tehdä. En tiedä miten aika
+joutuu niin nopeaan, ikäänkuin sillä olisi siivet, ja aina loma-aika
+tuntuu liian lyhyeltä.
+
+-- Gerda hakkaa kuitenkin kaiken sokerin, mitä talossa tarvitaan.
+
+-- Sen hän kyllä tekee, ja minä olen ottanut tehtäväkseni kukkien
+kastamisen; Freedrik ja Bruuno auttavat puutarhassa Piilin muijan
+johdolla; hän on meidän puutarhurimme.
+
+-- Niin -- sanoi Bruuno -- ellen sitä tekisi äitini tähden, niin minä
+varmaan juoksisin tieheni, sillä ikävämpää tehtävää en tiedä, kuin maata
+nelinryömin porkkanasaroissa ja nyhtää pois rikkaruohoa, niin pientä,
+että sitä tuskin saa hyppysiinsä.
+
+Tytöt nauroivat. -- Kyllä näkyy missä Bruuno on liikkunut, Freedrik on
+paljon säännöllisempi, niin sanoo Piilin muijakin -- arveli Meeri.
+
+-- Niin, kun muija on niin kovasti säntillinen, ja mitenkä sitä saisi
+niin perattua, että jokainen pieni korsi tulisi mukaan poikki menemättä.
+Mutta Freedrik on sen sijasta kovin hidas, sillä hän näkee jokaisessa
+rikkaruohossa kasvitieteellisen harvinaisuuden, ja sitä, näes, täytyy
+tutkia, ja siihen menee aikaa, ymmärräthän sen.
+
+-- Mutta nyt emme saa laiminlyödä kukkien kuivaamista niin kauan kuin on
+kevätkukkien aika -- sanoi Helka.
+
+-- Mennään jo tänään poimimaan -- vastasi Meeri.
+
+Helka ja Meeri olivat sivukumppaneita koulussa, Bruuno oli yhtä luokkaa
+alempana ja Gerda oli tänä keväänä lopettanut koulunkäyntinsä, joten hän
+nyt ensi kerran käytti valkoista ylioppilaslakkia kiiltävine lyyryineen.
+
+-- Oih, kuinka tuo kukkasten kuivaaminen on ilkeätä! -- Bruuno laski
+kätensä päänsä alle ja loikoili pitkänään ruohikossa Meerin jalkojen
+edessä. -- Eihän sitä koskaan saa olla rauhassa, ei edes loma-aikana.
+
+-- Hyi sinua, laiskuri -- torui Meeri ja pisti veljeänsä niskaan
+kastikkeen kärjellä.
+
+-- Äs, oletko ilkiö taas niskassani!
+
+-- Noh, älä suutu noin vähästä, Bruuno hyvä -- sanoi Meeri, mutta Bruuno
+käänsi selkänsä ja oli suutuksissa olevinaan.
+
+-- Sain kiitosta kukistani menneenä vuonna -- sanoi Helka, johdattaen
+puhetta toisaalle -- mutta se oli varmaankin ansaitsematonta, sillä
+omasta mielestäni ne eivät ensinkään olleet onnistuneita enkä minä
+myöskään löytänyt niitä paljoa sieltä huvilan luota, jossa me asuimme.
+
+-- Oi raukkaa sinua, joka asuit huvilassa, sehän oli melkein kuin olisi
+täytynyt istua teljettynä kaupunkipuutarhaan, jossa on rakennuksia ja
+aitauksia kaikkialla minne vain kääntyy.
+
+-- Eipä siellä yhtään ollut paha oltava, kuten sinä kuvittelet.
+Ikkunoista emme nähneet edes lähimpiä naapureitamme, sillä siinä oli
+kaksi suurta vaahteraa ja pensas-aita rakennusten välillä.
+
+-- Suurenmoista tosiaan! Olisin mielestäni kuten sidottu vasikka, ellen
+saisi olla oikein maalla kesällä -- sanoi Bruuno vähän päätään
+nostattaen. -- Ajatteles, kun ei pääsisi kertaakaan juoksemaan
+tarpeeksensa, ellei tulisi aitaus vastaan tahi ellei jo olisi toisen
+huvilan alueella. Sitte ei siellä ole hevosia eikä lehmiä, tuskin
+kanaakaan. Ei, toista täällä maalla on. Tämä vasta on jotakin! Tätä minä
+kiitän.
+
+-- Ja Kerttulaa ensi sijassa -- lisäsi Meeri. -- Täällä sinä kyllä
+asuskelisit vuodet ympärinsä.
+
+-- Sen kyllä myönnän! Kun tässä nyt olen kuhnustellut koulun läpi,
+rupeankin maanviljelystä harjoittelemaan, sen isä jo minulle on
+luvannut, ja sitte tulen kentiesi vielä Kerttulan pehtooriksi.
+
+-- Tule vain minun puolestani! En aio minäkään tässä laiskan tointa
+pitää, sen saat nähdä, minä aion ruveta voimistelun-opettajaksi, ja
+Helka aikoo tulla veistotyön-opettajaksi!
+
+-- Onneksi olkoon! Vai niin, teistä ei siis kumpikaan aio naimisiin
+mennä, ehkä se on olevinaan vanhanaikuista; mutta minä aion hankkia
+itselleni rouvan, ja kaunis hänen täytyy olla.
+
+-- Niin, ehkei pappilan Elma riitäkään -- ivaili Meeri, joka mielellään
+vähän kiusotteli veljeään.
+
+-- Täällä pihalla on niin kuuma, että tulee elävänä paistetuksi --
+mutisi Bruuno ja siirtyi lehtimajaan vaahterain siimekseen.
+
+-- Hänen tulee aina kuuma, kun puhutaan hänen entisestä suosikistansa --
+sanoi vallaton Meeri hymyillen ja meni jälleen loikoilemaan
+riippumattoon. -- Nyt on Iines Stormbom taas hänen paras
+leikkikumppaninsa.
+
+-- Vanhako on Elma Broberg? -- kysyi Helka.
+
+-- Talvella täytti neljätoista; hänestä tulet pitämään, hän on oikein
+oiva tyttö, ja hänen veljensä Vihtori on myöskin oikein hyvä poika.
+
+-- Hän kaiketi tuli ylioppilaaksi menneenä vuonna?
+
+-- Tuli niin, ja hän on niin taitava käytökseltään ja käyttää
+pincenez'tä, joka tekee hänet oikein soman näköiseksi, ja sitten hänellä
+vielä on sievät viikset.
+
+-- Minä luulen hänessä olevan vähän keikarin vikaa -- sanoi Helka --
+siltä minusta näytti silloin, kuin hänet näin teidän asunnossanne
+kaupungissa.
+
+-- En minä juuri sitä tiedä, mutta kyllä hän aina käy hienommassa
+puvussa kuin Freedrik ja herra Kontio. -- Tiedätkö, että Elma tulee
+meidän kouluumme syksyllä. -- Pian täältä lähdemme pappilaan, joten saat
+tehdä naapuriemme tuttavuutta. Santaniemeen meidän myöskin täytyy mennä
+tervehtimään Lotta tätiä. Hänellä, tiedätkö, on niin kovasti hauska ja
+kaunis koti, ja hän niin mielellään tahtoo nähdä nuorta väkeä
+ympärillään. Santaniemi on komein kartano meidän pitäjässä.
+
+-- Hauskempi kuin Kerttula ei se kuitenkaan saata olla -- intti Helka
+päättävästi. -- Mutta kerroppas nyt vielä jotakin Lotta tädistä!
+
+-- Aivan mielelläni; mutta hän ei suinkaan ole ainoastaan minun; vaan
+meidän kaikkien herttainen täti, ensimmäinen henkilö, jota minä voin
+muistaa aikaisesta lapsuudestani. Silloin eli vielä hänen äitinsä, joka
+oli kovin vanha, mutta nyt on täti yksin rakkaassa Santaniemessään ja
+hallitsee ja asettelee siellä kaikkea paremmin kuin paras isäntä. Kaikki
+alustalaiset katsovat kunnioittaen häneen, ikään kuin hän olisi heidän
+äitinsä. Isä sanoo, että hän on niin hyvä, ettei hän milloinkaan anna
+vasemman käden tietää, mitä oikea tekee. Siellä on niin kummallisia
+vanhoja kapineita, siellä Santaniemessä, ja niin kauniita
+vierashuoneita, joissa on valkoiseksi maalatut paneilit ja perhekuvia
+seinillä. Puutarhassa kasvaa omenapuita satamäärin, ja marjapensaat
+seisovat siellä pitkissä jaksoissa kuten sotamiehet rivissä. Sitte
+siellä on huvihuone ja keinu ja talli, jossa on mitä komeimpia hevosia;
+ne ovat Lotta tädin lemmikkejä. Niin, kyllä me olemme leikkineet ja
+pitäneet hauskaa senkin seitsemän kertaa Santaniemessä ennen, jolloin
+tädin veljenpoika, Heikki, lapsena asui siellä. Nyt hän jo on suuri
+mies, jo yli kahdenkymmenen, eikä hän olekkaan pitkiin aikoihin
+oleskellut Santaniemessä muuta kuin pari viikkoa erästään. Hänestä tulee
+insinööri ja hän lueskelee paraikaa eräässä oppilaitoksessa Dresdenissä.
+Heikki on erinomaisen hyvä ja vakava poika, vaikka hän on vähän
+hiljainen ja harvapuheinen. Lotta täti onkin häneen hyvin kiintynyt; hän
+on tädin ainoa elossa oleva sukulainen. Oikein hauskaa saada sinut
+tutustumaan Santaniemeen ja Lotta tätiin... Mutta tule nyt, äiti jo
+verannasta viittoo meitä luoksensa.
+
+Molemmat tytöt kiirehtivät portaitten luo.
+
+-- Täällä on ollut Santaniemestä joku, joka on tuonut kopallisen hyvää
+lämmintä leipää, ja minä panin Fiinan kattamaan kahvipöydän tänne ulos
+-- sanoi rouva Bergendahl iloisesti; hän oli aina tyytyväinen, kun
+hänellä oli hauskoja uutisia kerrottavana ja kun hän saattoi asettaa
+hauskuutta ympäristöllensä. -- Isä tulee kohta, nyt soitan poikia ja
+Gerdaa tulemaan myöskin!
+
+Kellon tuttu ääni kutsui perheen jäseniä "keskus-asemalle", joksi Bruuno
+hyvin sattuvasti nimitti verantaa, joka kesällä oli tavallisena
+kokouspaikkana.
+
+Pää täynnänsä saksalaisia lauselmia ja sananparsia, tuli Gerda alas
+ylikerrassa sijaitsevasta huoneestaan; hän luki innokkaasti voidaksensa
+syksyllä lähteä ulkomaille täydentämään siellä opintojansa
+saksankielessä, joka oli hänen pää-aineensa. Bruuno, joka oli nukkunut
+makeasti siimehikkäässä lehtimajassa, hieroi par'aikaa unta silmistään.
+
+Freedrik ja herra Kontio olivat laittaneet kuntoon muutamia harvinaisia
+kuivattuja kasveja; ja "maisteri" näytti siltä, kuin hän vielä olisi
+oleskellut "tieteiden esikartanoissa", kuiskasi Meeri Helkalle, sillä
+hänen vaalea tukkansa oli pystyssä ja katse kaukaisuudessa, aina siihen
+asti kuin Gerdan sointuva ääni kuului joukosta, jolloin hän ikäänkuin
+unesta hätkähti hereille.
+
+Freedrik oli pitkä, vaalea ja hyvin solakka, hänellä oli aattehikas otsa
+ja suuret sinisenharmaat silmät, ja hän oli ihan vastakohta Bruunolle,
+joka oli lyhytkasvuinen, mustatukkainen ja hyvin tanakka. Bruunon
+vilkkaat silmät saattoivat välistä välähtää salaman tapaan, kun joku
+häntä vastusteli, mutta Freedrikin luonteessa oli jotakin levollista ja
+vakavaa, ja ainoastaan silloin, kun hän hymyili, kirkastuivat hänen
+kasvonsa ihmeellisesti. Hän oli äitinsä näköinen; heillä oli sama lämmin
+katse ja yhtä miellyttävä hymyily.
+
+-- Olemme aikoneet mennä uistinta soutamaan tänä iltana, haluttaako
+teitä tulla mukaan? -- kysyi Freedrik.
+
+-- Tietysti!
+
+-- Me myöskin tahdomme tulla mukaan! -- huusivat pikku tytöt ja
+kaksoiset.
+
+-- Te ette voi olla ääneti -- sanoi Meeri.
+
+-- Vene ei kannata niin monta -- mutisi Bruuno.
+
+-- Saatammehan ottaa ison ruuhen -- esitti Freedrik, joka ei tahtonut
+saattaa mielipahaa pikkusiskoille.
+
+-- Me pääsemme mukaan, me pääsemme mukaan! -- huusivat lapset riemuiten
+ja keräytyivät vanhimman veljen ympärille, hän kun aina oli kiltti heitä
+kohtaan.
+
+Nuorison iloinen pakina kuului verannassa niin äänekkäästi, että seinät
+kajahtivat. Vanhemmat katselivat hymyillen toisiaan. -- Jumalan kiitos,
+kyllä talossa eloa ja iloa oli!
+
+Parin tunnin kuluttua nähtiin vilkkaan joukon rientävän venerantaan,
+joka oli kauniin lahdelman pohjukassa, missä myöskin laivalaituri
+sijaitsi; ja leikillisesti jutellen asetettiin siimat ja kopat
+veneeseen, jonne nuoret vihdoin itsekin kiipesivät.
+
+-- Jollei teillä ole kala-onnea, niin poiketkaa vanhan Joosepin luo
+paluumatkallanne -- sanoi äiti -- hänellä varmaankin on joku hauki
+kalasäiliössään.
+
+-- Kyllä, kyllä, äiti -- kuului vastaus, mutta kaikki he toivoivat
+runsasta kalansaalista.
+
+Herra Kontio, joka aina oli pitkäveteinen esityksissään, kertoi laveasti
+Gerdalle eräästä uudenlaatuisesta ongenvavasta, joka juuri oli tullut
+perille höyryaluksella, ja Freedrik pani kuntoon uistinta, sillä aikaa
+kuin Bruuno hiljaa souteli eteenpäin. Kaikki koettivat olla niin hiljaa
+kuin mahdollista, mutta siinäpä lensi sorsaparvi ylös kahilistosta, ja
+taas näkyi joku vene ulkona ulapalla; kaikki nämät vetivät nuorten
+huomiota puoleensa, ja niin eivät enään muistaneetkaan olla vaiti, vaan
+juttelivat täyttä vauhtia. Miten nyt soutelivatkin oikealle ja
+vasemmalle ja suoraan Kaijakan saarelle, niin eipä kertaakaan kala
+uistimeen tarttunut.
+
+-- Semmoista se on, kun on vene täynnä lörpötteleviä lapsinulikoita --
+sanoi Bruuno ollen vähän aikaa soutamatta.
+
+-- Minun mielestäni me vanhemmat emme ensinkään ole olleet hiljaisempia
+kuin lapset -- sanoi Freedrik nauraen. -- Mitä kalan väliä on, annetaan
+sen uida; niin kauniina iltana kuin tämä, tuntuu kuitenkin
+ihastuttavalta olla ulkona lahdella.
+
+-- Kyllä tosiaan on ihanaa -- sanoi Helka -- lahti on tyyni ja kirkas
+kuin kuvastin!
+
+Hän oli oikeassa; oli niin tyyntä, ettei pienintä värettäkään näkynyt
+sen kiiltävällä pinnalla, ja kaukana ulapan tuolla puolen laskeutui
+ilta-aurinko. Kaikki veneessä olijat kävivät vähitellen äänettömiksi,
+heihinkin vaikutti valtavasti luonnon juhlallinen iltarauha.
+
+-- Oi sinä kirkas iltarauha -- sanoi Freedrik hiljaa.
+
+-- Emmekö laulaisi jotakin -- kysyi Gerda. He olivat kaikki musikaalisia
+ja heidän oli usein tapana laulaa yhdessä varsinkin kesäisin ulkona
+ollessaan, ja pian kajahteli lahden yli: "Kultaisessa kartanossa elää
+Ahti syvällä aalloissa", "Sä kasvoit neito" y. m. tunnetuita lauluja.
+
+Kun he vihdoin suuntasivat venheensä kotiapäin, olisi koko seurue
+unohtanut sen ikävän seikan, ettei heidän kopassaan hyppinyt ainoatakaan
+kalaa, ellei pieni Eedit pikku viisaasti olisi muistuttanut: -- Tästä
+käy tie Joosepin tupaan.
+
+Meeri ja Helka lähtivät kalastajan luo saadaksensa äidin asian toimeen,
+mutta toiset jatkoivat matkaansa kotiin päin. Muutaman hetken perästä
+tytöt seisoivat lahden pohjukassa pienen punaisen tuvan luona, jonka
+edustalla vanha Jooseppi verkkojansa selitteli. Hän lupasi seuraavana
+aamuna tuoda kalan ja hymyili vähän ivallisesti herrasväen kala-onnelle.
+
+-- Miten Leena tänään voi?
+
+-- Kuten tavallisesti, arvaan minä -- tuumasi ukko.
+
+-- Käykäämme sisälle häntä katsomaan -- sanoi Meeri. -- Hän on vanhan
+Joosepin sokea vaimo, kuten tiedät. -- Hyvää iltaa, hyvää iltaa! --
+Meeri avasi rohkeasti tuvan oven.
+
+-- Hyvää iltaa, pikku neiti, minä tunsin teidät oitis äänestänne. --
+Sokea tuli empimättä suoraan heitä kohti. -- Täällä on joku vielä lisää,
+luulen minä!
+
+-- On, Helka serkkuni Helsingistä.
+
+-- No hyvänen aika, Roosa rouvan tytär! Häntä minä olisin mielelläni
+tahtonut nähdä, jos sen Jumala olisi suonut sillä hänen äitinsä oli niin
+harvinaisen hyvä ihminen nuoruudessaan.
+
+-- Äiti on kyllä kertonut kalastajatuvasta, sekä miten heidän täällä oli
+tapana keittää takassa kahvia, jota sitten alhaalla rannassa juotiin.
+
+-- Jumala hänen hyvää muistiansa siunatkoon; mutta siihen aikaan minä en
+vielä ollut pimeydessä, kuten nyt.
+
+-- Niin, Leena parka, kyllä teidän on vaikea oltava -- sanoi Meeri.
+
+-- Ei saa valittaa, pikku neiti; Jumala itse on pannut ristin päälleni,
+ja hän tietää, mikä meille paras on. Minulla on myöskin niin paljo,
+josta minun tulee olla kiitollinen; ensiksikin on ukkoni kovin hyvä ja
+auttaa minua kaikin tavoin; sitte minulla on niin hyvää isäntäväkeä,
+joka ei milloinkaan väsy osottamasta minulle hyvyyttä, ja vieläpä
+minulla on katto pääni päällä ja jokapäiväinen leipä Herran armosta,
+ilman mitään ansiota. Olen kuten kukkanen kedolla ja kuten taivaan
+lintu, minä en kehrää enkä kylvä, mutta saan kuitenkin osani tämän
+maailman hyvyydestä. Niin, niin, nuoret neitini, vanha Leena on kaikin
+tavoin tyytyväinen.
+
+-- Hyvästi nyt taas tällä kertaa!
+
+-- Hyvästi, ja kiitoksia paljo, kun tulitte katsomaan! On niin
+ilahuttavaa sydämmelleni, kun muistetaan minua. -- Muija noikkasi ja
+kurkoitti tyytyväisenä pienet kurttuiset kätensä hyvästiksi.
+
+-- Miten hyvä ja kiltti vanha muija tuo Leena on -- sanoi Helka ihan
+liikutettuna, kun kotiin lähtivät.
+
+-- Niin -- sanoi Meeri -- luulenpa että hän on tyytyväisin ja
+kiitollisin ihminen mitä minä tunnen. Äidin on tapana sanoa, että Leena
+on monta kertaa antanut hänelle neuvoa kärsivällisyyteen esimerkkinsä
+kautta.
+
+-- Varmaankin hänestä voisi paljon oppia -- sanoi Helka miettiväisesti.
+
+Pihalta kuului samassa kellojen iloinen kilinä, ja tytöt rupesivat
+juoksemaan kilpaa joutuakseen aikanaan illalliselle.
+
+
+
+
+Naapurimme.
+
+
+-- Tänään aiomme lähteä ajamaan pappilaan -- sanoi asessori eräänä
+aamuna aamiaista syödessään -- äidillä on suuri siivoominen
+juhannusjuhlaa varten, ja hän näkee varmaankin mielellään, että
+siirrymme pois muutamaksi tunniksi.
+
+-- Mitkä hevoset otetaan, isä?
+
+-- Rusko ja Pekka; siitä sinä Bruuno saat huolta pitää.
+
+Poika lähti nuolen nopeudella; hän ei milloinkaan tällaisissa asioissa
+vitkastellut. Tytöt riensivät pukemaan itseänsä matkaa varten. Meeri ja
+Helka asuivat yhdessä eräässä kammarissa yläkerrassa, ja Gerda, joka
+kesän ajaksi oli jättänyt vuoteensa orpanalleen, oli muuttanut pieneen
+vieraskammioon, jossa hän sai olla häiritsemättä kirjoineen. Pojat ja
+herra Kontio asuivat ylikerran porstuan toisella puolen, ja lapset
+makasivat alhaalla isän ja äidin luona.
+
+Kaikki huoneet talossa olivat korkeat ja valoisat, ja huolimatta
+yksinkertaisuudestaan olivat ne kuitenkin hyvin hauskat ja kodikkaat.
+Helka oli vallan ihastunut tyttöjen kammariin, jossa kaikki huonekalut
+olivat valkoisiksi maalatut ja päällystetyt vaaleanpunaisella
+kukillisella kretongilla. Valkoisten akkunauudinten yläpuolelle oli
+somasti laskotettu samanlaatuista kangasta, ja myöskin pienen
+pukeumapöydän ympärille, joka sijaitsi huoneen nurkassa ja jolle
+tyttöjen kaikkein kauniimmat koristeet olivat aistikkaasti asetetut.
+
+Molemmilla oli oma piironkinsa ja pesukaappinsa; hauska kirjoituspöytä
+oli akkunan ääressä, ja huoneitten välikäytävässä oli tilava vaatehuone.
+"Yksinkertaista, mutta mukavaa" -- se sananparsi näkyi tulleen
+pääsäännöksi Kerttulassa.
+
+-- Otan raitaisen kretonkihameeni ylleni -- sanoi Meeri, joka
+kiireimmiten harjasi lyhyeksi leikattuja hiuksiansa. Hän ei milloinkaan
+tuhlannut aikaa ajatellaksensa pukuansa.
+
+-- Täti neuvoi minua ottamaan sinisen puseroni ja mustan hameeni --
+kertoi Helka. -- Hiukseni ovat jo aivan pörröisinä, minun täytyy ne
+uudestaan kammata, ja sitte panen sinisen nauhan palmikkooni, että se
+pysyy siistinä.
+
+-- Sievänä, tarkoitat kaiketi -- sanoi Meeri hymyillen, hän kun
+mielellään laski leikkiä serkkunsa halusta käydä sievästi puettuna.
+
+Helka näytti vähän nololta, sillä hän muisti, että äiti oli varoittanut
+häntä turhamaisuudesta; mutta samassa tuokiossa hän jo jälleen koetteli,
+miten somasti hopeainen rintasolki soveltuisi siniseen puseroon.
+
+-- Oletteko pian puettuina, tytöt -- kysyi Gerda, jolla jo oli hattu
+päässä. -- Hevoset ajetaan kohta portaitten eteen eikä isä tahdo
+mielellään odottaa.
+
+-- Kohta, kohta! -- Meeri etsi suurimmassa tuskassa käsineitään ja
+nenäliinaansa; hänen kapineillaan oli omituinen taipumus kadota juuri
+viimeisessä hetkessä. "Hamssu" sanaa, jota hän usein sai kuulla nimensä
+sijasta mainittavan, ei hänelle aivan syyttömästi sanottu.
+
+-- Hyvästi äiti, hyvästi pikku tytöt!
+
+Asessori ja Helka istuivat nelipyöräisten rattaitten taka-istuimelle.
+Bruuno ajoi, Meeri istui hänen rinnallaan, ja muilla oli hyvä tila
+linjaalirattailla.
+
+Seura oli iloinen, ja matka oli hauska kauniissa kesä-ilmassa.
+Molemmissa ajoneuvoissa juteltiin niin vilkkaasti, ettei kukaan muu kuin
+Bruuno ajatellut sitä, kuinka pian Rusko ja Pekka veivät heitä määrän
+päähän. Mutta hän kyllä uskollisesti valvoi ja piti surua
+matkakumppaneistaankin. Joka mäessä ja jokaisen sillan luona hän muisti
+huutaa maisterille, joka molemmin käsin piteli ohjaksia ja katseli
+Gerdaa enemmän kuin hevosta: -- Pitäkää nyt silmät auki!
+
+Pappila oli vihantain puiden keskellä vähäisen järven rannalla. Se oli
+punaiseksi maalattu, ja akkunapuitteet olivat valkoiset. Suuret
+vanhan-aikuiset portaat näyttivät varsin hauskoilta.
+
+-- Tervetultua, tervetultua! -- Pieni pyöreä olento kepsahti kuten
+tuulispää yli pihan avataksensa veräjät selkiselälleen; se oli Elma.
+Provasti ja pruustinna seisoivat portailla vieraita vastassa, ja nuori
+Vihtori herra tervehti neitosia niin kohteliaalla kumarruksella, että se
+kyllä riitti heille kaikille kolmelle.
+
+-- Olemme koko viikon odottaneet teitä -- sanoi pruustinna. -- Elma on
+katsellut maantielle päin joka päivä. Mutta nyt teidän täytyy, hyvät
+ystäväni, välttämättömästi jäädä päivällistä syömään meille, minulla on
+aivan tuore kuha tarjottavana. Istukaa nyt tänne ulos, täällä on
+vilpoista, kahvi tulee ihan kohta. -- Pieni hyväntahtoinen pruustinna
+riensi pois, innostunut kun oli, toimittamaan virvokkeita vieraillensa.
+
+Provasti ja asessori olivat sillä välin sytyttäneet sikarinsa sekä
+istuneet nurkassa olevaan sälesohvaan, ja nuoret asettuivat portaille
+istumaan, kuten aina oli tapana pappilassa. Elmalla oli kaikenmoista
+kerrottavaa, hänen pieni suunsa liikkui lakkaamatta, niin ettei Helka
+saattanut olla hymyilemättä; mutta sitähän Elma juuri tahtoikin, sillä
+hänestä oli hauska, kun ihmiset näyttivät iloisilta. Siksipä hän
+ansaitsikin hyväilynimen "auringonsäde", jonka hänen isänsä oli hänelle
+antanut.
+
+Vihtori oli hiljaisempi, mutta paljon kauniimpi kuin sisarensa. --
+Oikein hieno ja sievä nuori ylioppilas -- sanoi Meeri.
+
+Niin pian kuin oli kahvia juotu pruustinna tädin kiitettyjen ja
+tunnettujen kuminakaakkujen kera, vei Elma vieraansa hakaan katselemaan
+komeaa ayrshire-vasikkaa, joka äsken oli saanut palkinnon eräässä
+karjanäyttelyssä. Sitte heidän täytyi tarkastaa kanahuonetta ja
+kyyhkyslakkaa, jotka olivat Elman erityisessä hoidossa. Hän kyllä tunsi
+jokaisen kyyhkysen ja pienimmänkin kananpoikasen nimen, vaikka ne Helkan
+tottumattomissa silmissä olivat kaikki yhdennäköisiä. Kaikki oli uutta
+ja hauskaa nähdä, ja kun oli kuljettu ympäri kaikkialla, yhdyttiin
+seuran toisiin jäseniin ja ruvettiin kaikin krokettia pelaamaan
+pihamaalla, joka portaitten edestä oli tasoitettu sileäksi kentäksi.
+
+Helka ja Freedrik sekä Bruuno ja Elma olivat yhtä puoluetta, herra
+Kontio ja Vihtori sekä Gerda ja Meeri toista. Kaikki viimeksimainitut
+pelasivat erittäin hyvin, ja vähän epätasaisen taistelun perästä heidän
+onnistui voittajina päästä sodasta. Väsyneinä ja lämpöisinä nuoret
+tulivat päivälliselle ja olivat vielä täydessä keskustelussa pelistään,
+jota Bruuno ehdotti jatkettavaksi päivällisen jälkeen. Siitä tytöt eivät
+kuitenkaan olleet huvitettuja, vaan he tahtoivat mieluummin istua
+siimeksessä keinulavitsalla provastin ikkunan alla. Siinä piti
+tuumattaman miten juhannus-iltaa vietettäisiin, ja monta suunnitelmaa
+tehtiin, kunnes vihdoin kaikki yhtyivät asessori Bergendahlin
+ehdotukseen, että he tänä vuonna soutaisivat Kaijakkasaareen ja
+polttaisivat kokkoa saaren äärimmäisen niemen päässä.
+
+Vihtori oli puhelias ja vieraille hyvin kohtelias. Hän kertoi tytöille
+pieniä kaskuja pääkaupungista ja tarjosi nuorille herroille papirosseja;
+mutta ei Freedrik eikä herra Kontio polttanut. Bruuno kurkisti
+salavihkaa avoinna olevaan ikkunaan ja otti sitte äkkiä kotelosta
+papirossin. Muutaman hetken kuluttua sattui asessori kurkistamaan ulos
+provastin kammarin ikkunasta. Hänen tarkka silmänsä havaitsi heti
+suitsevan papirossin Bruunon huulien välissä, mutta hän ei maininnut
+siitä mitään; hänen tyyni ilmehikäs katseensa puhui kuitenkin tarpeeksi
+Bruunolle, joka heti viskasi pois puoleksi poltetun papirossi-pätkän.
+Hän tunsi kyllä isänsä mielipiteen, ettei poikien sopinut polttaa,
+ennenkuin he itse olivat ansainneet rahaa tuohon tarpeettomaan huviin,
+ja kaikkein vähimmin -- sen tiesi Bruuno -- sopi kolmentoista vuotiaan
+koulupojan polttaa papirossia. Hän oli vain ollut liika veltto
+vastustamaan kiusausta; oli tuntunut hauskalta koettaa, miltä tuollainen
+maistui. Vaan nyt hän oli pahalla mielellä. Iloinen seura ei häntä enää
+huvittanut, ja hän oli tyytyväinen, kun vihdoinkin tuli aika lähteä
+pois, ja hän pääsi toimittamaan hevosia valjaisiin. Koko kotimatkan hän
+istui synkkänä ja ääneti; mutta kun Helka ja Meeri olivat astuneet alas
+ajoneuvoista, tarttui Bruuno äkkiä isänsä käteen kuiskaten: -- Isä, suo
+anteeksi!
+
+-- Sen olen jo suonut, poikani -- vastasi isä lempeästi, ja siten oli
+pilvi haihtunut Bruunon taivaalta.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Muutamia päiviä myöhemmin näkivät tytöt äidin panevan kutimensa
+vähäiseen työlaukkuun.
+
+-- Mitä tuo merkitsee, äiti?
+
+-- Sitä vain, että minä aion vieraisille Santaniemeen ja ajattelin
+ehdottaa, että sinä Meeri ja Helka tulisitte seurakseni.
+
+-- Ai, niin hauskaa, niin hauskaa -- huusi Meeri, joka rakasti
+seuraelämää ja vieraisilla oloa, varsinkin kun oli kysymys lähdöstä
+Lotta tädin luo.
+
+Matka molempien maakartanoitten välillä ei ollut pitkä, kun hevosella
+ajettiin, mutta vielä lyhempi, jos kuljettiin pientä polkua metsän läpi.
+Tavallisesti naapurit käyttivät tätä oikotietä, jos ilma oli kaunis. Nyt
+siis rouva Bergendahl ja tytöt lähtivät jalkaisin, ja Tusse seurasi
+mukana. Hyppien ja ilakoiden se heilutti tuuheaa häntäänsä, kun oli
+päässyt mukaan.
+
+Taivas oli kirkkaan sininen, ainoastaan kevyet pilvenhattarat liikkuivat
+siellä ylhäällä ikäänkuin valkoiset pumpulihahtuvat, ja metsässä
+vanamokukat tuoksuivat. Helkan täytyi ehtimiseen seisahtua niitä
+poimimaan, joten hän jäi koko pitkästi toisten jälkeen; mutta mikäpä
+olisi ollut hauskempaa, kuin poimia noita pieniä kukkakellosia ja
+leppoisena kesäiltana suhisevien hakopuiden siimeksessä nauttia niiden
+tuoksua.
+
+-- No katsoppas, nyt tulemme jo heti kartanoon -- huudahti Meeri, ja
+hänen orpanansa kiirehti yhtymään heihin talon komeitten rautaporttien
+luona, jotka johtivat vanhaan, hyvin hoidettuun puistoon, missä suuret
+lehmukset ja saarnipuut levittivät tuuheita oksiaan.
+
+-- Santaniemi on monessa polvessa kuulunut neiti Furumarkin suvulle --
+kertoi rouva Bergendahl, sillä välin kuin he kulkivat leveätä
+sannoitettua ajotietä pitkin. -- Kaikki täällä onkin hyvin säilynyttä ja
+kunnossa pidettyä vanhoista ajoista asti, niin että sitä oikein
+mielikseen katselee. Tuossa nyt näet talon päärakennuksen suoraan
+edessäsi.
+
+-- Täti, sehän on ihan linnan näköinen -- huudahti Helka kiinnittäessään
+katseensa tuohon valkoiseen kulmakattoiseen komeaan kolmikerroksiseen
+kivikartanoon.
+
+-- Täällä asuu Lotta täti kuten prinsessa! -- Rouva Bergendahl hymyili.
+-- Katsos, tuolla hän itse seisoo ja viittaa meille tervetuliaisia.
+
+Portailla seisoi kullatun vaakunan alla pitkävartaloinen, vielä
+nuorennäköinen nainen, harmaaseen silkkihameeseen puettuna ja musta
+pitsisolmuke vähän harmahtavissa hiuksissaan. Tämä nainen oli Lotta täti
+omassa persoonassaan, ja kun vieraat tulivat lähemmäksi, riensi hän
+reippaasti heitä vastaan.
+
+-- Tervetultua! Hauska kun saan teitä nähdä, hyvät ystäväni. Ja sinäkin,
+pieni kaupungin tyttö, tervetultuasi Santaniemeen! -- sanoi hän
+sointuvalla äänellään ja suuteli Helkaa otsalle. -- Meidän täytyy heti
+alusta tulla hyviksi ystäviksi, muista se!
+
+Vilpoinen oli tuo suuri hämärä porraskäytävä ja seinillä kummalliset
+maalaukset; täällä saattoi olla vilu keskikesälläkin. Leveällä
+akkunalaudalla seisoi jäällä jäähdytettyä vettä, joka maistui ihanalta
+lämmittävän kävelyretken perästä. Lotta täti ehdotti että Meeri, joka
+oli tuttu talossa, näyttäisi Helkalle kaikki talon huoneet ja yleensä
+mitä nähtävää oli. Siinä syntyi sitten oikea huonetarkastus. He
+juoksivat portaita ylös ja alas ja pitkin kapeita pitkiä käytäviä ja
+taas sieviin vierashuoneisiin, joista Meeri ennen oli kertonut; sitte
+ylös ullakkoon näkö-alaa ihailemaan ja taas alas synkkiin
+kellariholveihin, joissa talon väki sanoi aaveitten kulkevan. Helka ei
+milloinkaan ollut huvittavampaa nähnyt.
+
+Alikerrassa olivat juhlahuoneet, kuten emäntä niitä nimitti. Siellä oli
+iso sali komeine kalustoineen: pitkine sohvineen, joissa oli punaiset
+tamastipäälliset, korkeanojaisine tuoleineen ja pöytineen, joiden jalat
+olivat taitehikkaissa kiemuroissa. Keltaisessa vierashuoneessa olivat
+sekä huonekalujen päälliset että uutimet mitä vahvimpaa silkkibrokaatia,
+ja kiinalaisessa kammiossa oli jos jonkinmoisia kiinalaisia
+porsliinikapineita hyllyillä, kaappien ja pöytien päällä. Tämä oli aivan
+kuin joku museo.
+
+Viimeiseksi he tulivat ruokasaliin, pitkään, kapeaan huoneeseen, jossa
+oli tummat paneilit, vanhat mahonkikaapit ja perhekuvia kaikilla
+seinillä. Siellä istuivat nyt Lotta täti ja rouva Bergendahl juomassa
+suklaatia, ja kun Helka ihastuneena kertoi kaikesta, mitä hän oli
+nähnyt, sanoi emäntä:
+
+-- Teidän täytyy tulla olemaan täällä kokonainen päivä, silloin vasta
+pikku ystäväni oikein kodistuu Santaniemessä, ja sitte teidän täytyy
+jäädä yöksi ja maata viheriäisessä kammarissa -- tiedäthän Meeri --
+siellä, jossa seinissä naksahtelee ja jossa aina uneksitaan hauskoja
+unia.
+
+-- Tuhansia kiitoksia, hyvä tätiseni, en tiedä mitään hauskempaa --
+huudahti Meeri. -- Tuo viheriä kammari vaikuttaa aina niin lumoavasti
+minuun.
+
+-- Hyvä, asia on siis varma! -- Menkää nyt alas puutarhaan kukkasia
+katsomaan, ansareissa ei näin kesä-aikaan ole paljon nähtävää. Sitte me
+kaikin lähdemme lammikolle katselemaan joutsenten toissapäivänä
+valmistunutta asuntoa.
+
+-- Joutsenia, onko täällä todellakin joutsenia?
+
+-- On kyllä, neljä kappaletta. Ne uivat pitkin päivää lammikossaan.
+
+Meeri vei Helkan mukaansa talon komeita ansareita katsomaan. Kun olivat
+tarpeekseen katselleet kukkasia ja saaneet puutarhurilta suuret
+kukkavihot, läksivät he emännän ja rouva Bergendahlin parissa vähän
+edemmäksi puistoon ja tulivat pienen viehättävän lammikon luo, joka
+kirkkaana kuvastimena oli heidän edessään. Lammikon keskellä oli
+keinotekoinen pieni saari, johon ennenmainittu joutsenten uusi huone oli
+rakennettu kiinalaisen pagodin tapaan, koristettuna pykäharjalla ja
+tornilla. Kirkkaan lammikon pinnalla uiskentelivat joutsenet
+majesteettisen arvokkaasti.
+
+Lotta täti oli ottanut leipää mukaansa tyttöjen murennettavaksi noille
+kauniille eläimille, jotka niin sievästi kurkoittivat pitkää kaulaansa,
+ottaakseen heille viskattuja herkkupaloja.
+
+Pieni lammikko vanhojen jättiläislehmusten siimeksessä muodosti
+sanomattoman kauniin taulun, eikä Helka väsynyt sitä katselemasta, siinä
+kun hän seisoi nojautuneena vähäisen sillan rautakaidepuita vasten.
+Tädit istuivat sohvalla lähellä keinotekoista kanavaa, joka johti veden
+lammikkoon. Myöhemmin he vielä kävivät tallia tarkastamassa sekä
+ihailemassa hevosia ja pientä varsaa, joka oli täysveristä
+englantilaista rotua ja emännän erityinen suosikki. Vihdoin vieraat
+jälleen lähtivät paluumatkalle, ja Lotta täti seurasi heitä
+puistoveräjälle. -- Tänne minä nyt jään, omalle yksityiselle alalleni --
+sanoi hän iloisesti noikaten hyvästijätöksi -- tulkaa pian jälleen ja
+ottakaa kaikki Kerttulan nuoret mukaanne, sillä hyötymansikat kypsyvät
+jo pian ja teidän täytyy auttaa minua niitten syömisessä. -- Hän viittoi
+vielä heille viimeiset jäähyväiset, ennenkuin he katosivat metsään.
+
+
+
+
+Juhannus.
+
+
+-- Nyt on juhannus, nyt viettää kesä häitään kautta koko Suomen --
+lausui Meeri, kun hän muitten nuorten kanssa sitoili pihamaalla
+köynnöksiä verantaa varten.
+
+-- Juhannus muistuttaa aina joulua -- sanoi hän. -- Tänään ajattelen:
+"mitenkähän vietämme joulua", ja joulu-aattona muistelen juhannuskokkoa;
+ne ovat kuten kaksi rajakiveä puolivuosien välillä.
+
+-- Niin, mutta joulu-aatto on kuitenkin hauskempi kuin juhannus-aatto --
+sanoi pieni Ester, joka auttoi tyttöjä antamalla kukkia ja oksia
+köynnöksiin.
+
+-- Niin minunkin mielestäni -- vakuutti Eedit.
+
+-- Louluputti tytyy "onto tilttiä laptia" -- huusi Lilli, joka myöskin
+tahtoi jotakin joukkoon puhua, ja hänen pikku mansikka suunsa näytti
+niin suloiselta, että Helka orpanan täytyi viskata köynnös syrjään ja
+siepata pieni tyttö syliinsä häntä syleilläkseen.
+
+-- Lilli tattoo olla tiltti, Lilli pitää louluputitta -- löperteli
+lapsi.
+
+-- Oi, ei hän sinua unhota, pikku kultunen, siitä olen varma.
+
+-- Voi, jos saisit viettää joulua täällä, Helka, ehkä täti ja setä
+suostuisivat tulemaan tänne, -- tuumi Meeri.
+
+-- Se kyllä olisi hauskaa; mutta monet tuulet ennättävät sitä ennen
+puhaltaa, -- niin on meidän vanhan Vapun tapana sanoa.
+
+-- Niinhän se on. -- Hurraa, nyt on minun köynnökseni valmis! Noh, pikku
+tytöt, etsikää nyt pian pojat tänne, heidän täytyy kuitenkin auttaa
+meitä koristuspuuhissamme asettamalla näitä paikoilleen, koska me yksin
+olemme saaneet niitä sitoa.
+
+Eedit ja Ester lähtivät juoksemaan, niin että heidän valkoiset
+palmikkonsa tuulessa heiluivat. He olivat kuten vaunuhevoset, niin
+yhtäläiset, ja posket punottivat ja silmät loistivat ilosta, ja aina he
+olivat toistensa kaikuna. Pian ilmestyivätkin Freedrik ja Bruuno, ja
+monen keskustelun ja tuuman perästä saatiin köynnökset kiinnitetyiksi
+somiin kiemuroihin verannan ympärille. Se oli Bruunon näppärien sormien
+ja ison veljen hyvän tahdon ansio.
+
+-- Nyt tässä vasta oikein juhannukselta näyttää -- sanoi Meeri
+tyytyväisenä. -- Vähän vaivaahan meillä on ollut, mutta tuntuu
+juhlalliselta, kun on vähän viheriää sisällä juhannus-iltana.
+
+-- Suo anteeksi, että unohdin tulla apuun! -- Freedrik näytti olevan
+pahoillaan. -- Tulin viipyneeksi metsässä.
+
+-- Minä kävin isän kanssa opettamassa Liinaharjaa -- sanoi Bruuno
+mahtipontisesti.
+
+-- Katsokaapas Helkan sormia, niistä tippuu verta! -- huudahtivat
+lapset.
+
+-- Sain muutamia naarmuja katajan havuista -- sanoi hän ja koetti
+hymyillen piilottaa käsiänsä, jotka olivat punaiset ja täynnä
+riipaleita.
+
+-- Helkalla on liika hieno nahka, toista ovat minun kourani -- nauroi
+Meeri ja pisti esiin tukevat, ruskeat kätensä.
+
+-- Tuollaiset pienet käsiraukat! -- Freedrik veti esiin Helkan kädet ja
+tarkasteli noita lukemattomia naarmuja. -- "Paremmat ovat hyödylliset
+kuin kauniit kädet", on äidin tapana sanoa -- lisäsi hän ystävällisesti.
+
+-- Kyllä se onkin niin, täti on aina oikeassa.
+
+-- Mene nyt kylmässä vedessä hautomaan prinsessa-sormiasi, niin
+äilehtiminen kyllä niistä katoaa.
+
+-- Kiitos hyvästä neuvosta! -- Helka riensi hymyillen ylös portaita. --
+Miten hyvä sydän Freedrikillä sentään oli.
+
+Teetä juotiin ulkona pihalla koivujen alla; se oli vanha tapa aina ilman
+ollessa niin kaunis kuin tänä juhannus-aattona. Nuoret pelasivat
+lawn-tennista ja lapset hyppäsivät ympäri ruohostossa kuten pienet
+vohlat, jotka ensi kerran ovat päässeet laitumelle. Eedit ja Ester
+juoksivat kilpaa kaksoisten kanssa, jotka lihavuuteen nähden
+muistuttivat Bruuno veljeä; mutta Lilli oli "toista lajia", kuten
+lapsenhoitajan oli tapana sanoa.
+
+Kun toiset mellastivat ja painiskelivat keskenänsä hurjassa leikissä,
+liikkui hän kuten pieni keijukainen vähän varpaitaan maahan kosketellen.
+Hänen pitkät vaaleat kiharansa, valkoinen ihonsa ja siniset silmänsä
+antoivat hänelle enkelintapaisen muodon, joka täytti äidin sydämen
+surullisilla aavistuksilla. Tuo hento olento, kestäisikö hän täällä
+siksi, että varttuisi vahvaksi?...
+
+Illallisen jälkeen sälytettiin kaksi suurta koppaa täyteen kahvikaluja
+ja leivoksia, jotka sisäneitsyt Fiina ja Kalle kuski veivät veneellä
+Kaijakkasaareen, minne pojat Kallen avulla jo monta päivää olivat
+kuljettaneet kuivia risuja ja katajia. Lilli oli sanonut yöhyväiset ja
+mennyt vanhan hoitajansa saattamana levolle, mutta kaikki muut läksivät
+mitä iloisimmalla juhlatuulella alas rantaan, jossa suuri vene oli
+valmiina heitä odottamassa.
+
+Pojat soutivat ja isä istui itse perää pitämässä tällä lyhyellä matkalla
+saareen, jossa Fiina jo rantakivien välille oli pannut tulta kahvipannun
+alle, sillä välin kuin Kalle laski salmeen tyhjiä tervatynnyreitä, jotka
+olivat täytetyt vanhalla sälyllä.
+
+-- Tuolla tulevat pappilalaiset! -- huudahti Bruuno, ja oikeinpa todella
+siellä näkyikin vähäinen valkoiseksi maalattu purjevene tulevan esiin
+niemen takaa. Vihtori oli innokas purjehtia ja palkoveneen meloja,
+vaikka hänellä pappilasta oli kahden kilometrin matka venerantaan.
+
+Veneessä istuivat Elma ja Iines Stormbom. Vihtori istui purjenuorat
+kädessä "vallattoman sievästi", kuten Meeri sanoi. Hänen paitansa rinnus
+oli vaalearaitainen, kaulus oli alaspäin käännetty ja punainen silkki
+sievästi solmittu kaulan ympäri. Hän oli oikein taiteilian näköinen
+Helkan mielestä, mutta näyttipä siltäkin, kuin hän olisi tahtonut
+herättää vähän huomiota, arveli hän; ja ehkäpä Helka kyllä olikin
+oikeassa.
+
+Nuoret kiirehtivät nyt saaren korkeimmalle huipulle. Siinä asessori
+Bergendahl jo parasta aikaa sytytti kokkoa, joka pian lasten suureksi
+huviksi leimusi korkealle taivasta kohti. Tuli oli erittäin kaunis.
+Tervatynnyrit alkoivat nyt myöskin leimahtaa ilmi tuleen, ja siellä
+täällä pitkin rantoja näkyi juhannuskokkoja etäämmältäkin kesä-illan
+hämärässä.
+
+Äiti, joka auttoi Fiinaa kahvinkeitossa, tuli nyt myöskin ylös muitten
+joukkoon ja rupesi tyttöjen avulla kattamaan tilapäistä kahvipöytää
+tasaiselle paikalle kallioiden väliin, joiden reunalla kukin sai valita
+paikan itselleen mielensä mukaan. Sitten tuli Fiina kantaen kahta suurta
+kuparipannua, ja tämän makuisan juoman tuoksu sekaantui miellyttävästi
+kokosta suitsuvaan katajansavuun. Lapsetkin nyt joivat kaksi kuppia
+illan kunniaksi, ja vaikka olikin syöty aimo illallinen, katosi
+leipäkoppien sisällys kuten lumi päivänpaisteessa.
+
+Kun valkea rupesi hämärtämään, meni osa nuorisoa niemeltä etsimään
+risuja lisää; toiset lähtivät järvelle Vihtorin veneellä, josta pian
+kuului laulu: "On tyyni yö".
+
+-- Meidän täytyy vastata heille -- sanoi asessori Bergendahl, kun nuoret
+palasivat tuoden suuret kantamukset risuja.
+
+-- Mitä sitten laulaisimme? --
+
+-- Suomen laulun!
+
+Soutaja tuolla järvellä pidätti aironsa ja jäi kuuntelemaan, ja kun
+laulu oli laannut, heiluttivat tytöt nenäliinojaan ja Vihtori valkoista
+lakkiaan kiitokseksi. Pian tämän jälkeen vastasivat he kansanlaululla:
+"Tuoll' on mun kultani".
+
+Tämä vuorolaulu illan tyvenessä kuului kauniilta, ja äiti, joka oli
+ottanut unisen Esterin syliinsä, viittoi ympärillään olevia jatkamaan
+lauluansa.
+
+-- En tietänyt enon laulavan -- sanoi Helka Freedrikille, kun molemmat
+olivat valkeata korjaamassa.
+
+-- Isä on aikoinaan ollut parhaimpia laulajia yliopistossa.
+
+-- No eipä ihme, että laulumme kaikui niin erittäin kauniilta tänä
+iltana. Mutta näetkö veneen tuolla? Vihtori nojautuu taaksepäin ja hänen
+kätensä lepää toisen airon päällä.
+
+-- Hän näyttää sievältä vaaleassa puvussaan.
+
+-- Sen hän kyllä itsekin tietää, ja se ei ensinkään näytä sievältä minun
+mielestäni.
+
+-- No niin, kyllä hän tosin vähän liiaksi näkee vaivaa vaatetuksestaan
+-- tuumasi Freedrik hyväntahtoisesti -- mutta pohjaltaan hän kuitenkin
+on kelpo poika, ja hänellä on oiva luonne.
+
+Helka vaikeni hieman nolona, sillä hän tiesi kyllä äsken vähän
+loukkaantuneensa Vihtorin armollisesta kohteliaisuudesta nuorempia
+tyttöjä kohtaan, joten hän ei oikein puolueettomasti voinut häntä
+arvostella; mutta että Meeri saattoi häntä ihastella -- sitä hän ei
+voinut käsittää.
+
+Aika oli rientänyt lentämällä, ja äiti rupesi muistuttamaan, että lasten
+täytyi päästä höyhensaarille.
+
+-- Vielä meidän täytyy laulaa, ennenkuin erkanemme -- sanoi asessori --
+yhtykäämme kaikin laulamaan "Maamme".
+
+-- Niin, niin, tehkäämme niin -- huudahtivat nuoret; ja valoisassa
+kesä-yössä kajahteli rakastettu kotimaan laulu laajalle avarien vesien
+ja lehtevien saarien yli, päättäen sopusointuisesti kesän juhlallisimman
+illan.
+
+-- Hyvästi, hyvästi! -- kuului veneistä, kun erottiin, ja pappilan
+vähäinen purjevene kiiti pois.
+
+-- Me tapaamme toisemme huomenna kirkossa, -- ei, tänään, sillä kello on
+kohta yksi -- hyvää huomenta, hyvää huomenta!
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+-- Aikaisin kaiketi meiltä kirkkoon mennään -- sanoi Helka kotiin
+tultuaan.
+
+-- Se riippuu siitä, mitä sinä aikaisena pidät -- vastasi asessori
+hymyillen. -- Kello kymmenen olisi Bruunon mielestä aivan aikaista, vai
+miten?
+
+-- Kyllä minäkin melkein joka aamu olen unikeko, mutta niin kauan me
+tytöt emme sentään makaa milloinkaan.
+
+-- No siis, jos olet valmiina kello yhdeksän, niin meillä on hyvä aika.
+Hyvää yötä nyt, ystäväiseni, nukkukaa hyvin kaikki tyyni!
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+-- Meeri, miksi et ota vaatteita yltäsi?
+
+-- Ole vaiti, minä odotan, että pojat menisivät huoneeseensa. Tuo Kontio
+nyt puhuu iankaikkisesti tuolla ulkona. Etkö muista, että meidän piti
+poimia yhdeksää lajia kukkasia tänä iltana ja laskea ne pään-aluksen
+alle.
+
+-- Kyllä, kyllä, mutta mistä me ne nyt enää löydämme?
+
+-- Minä kyllä tiedän, mistä me ne löydämme; sitä paitsi päivä jo
+sarastaa. Ota kengät jalastasi, että pääsemme hiljaa hiipimään, muuten
+Bruuno saattaisi tulla ulos ja tehdä meille kiusaa. -- No nyt meidän
+täytyy mennä!
+
+Hiljaa kun hiiret hiipivät molemmat tytöt ulos portaita pitkin, ottivat
+ovisalvan auki ja olivat pian puutarhassa, jossa vieno sumu leijaili
+pensaitten ja kukkaryhmien yli.
+
+-- Tässä on sinulle apila ja harakankukka, tuosta saat sireenikukan ja
+narsissan. -- Yksi, kolme, kuusi, kahdeksan, yhdeksän -- nyt luulen,
+että minulla on tarpeeksi, laske nyt sinäkin kukkasesi, niin olemme
+valmiit.
+
+Muutama minuutti myöhemmin makasivat tytöt vuoteissaan kukkavihot
+pään-aluksen alla.
+
+-- Mitä nyt uneksimme tänä yönä, se tapahtuu -- sanoi Meeri ja viskasi
+käsivartensa päänsä yli.
+
+-- Minä en milloinkaan uneksi -- tuumasi Helka. -- Oikeammin sanoen, se
+tapahtuu kuitenkin ani harvoin -- lisäsi hän hyvin tunnontarkasti.
+
+-- Sitte uneksit varmaankin nyt juhannus-yönä -- sanoi Meeri
+leikillisesti. -- Nyt meidän täytyy nukkua, muuten heräämme liian
+myöhään huomenna.
+
+Meeri oli unien suhteen ennustanut oikein. Kun Helka heräsi aamulla ja
+näki auringon loistavan sisään vaaleanpunaisten uutimien läpi, näki hän
+aivan selvästi edessään tien, jota hän unissaan oli kävellyt, kauniin
+tien, joka kulki lehevien puitten ja taajojen pensaitten välitse. Valo
+tunkihe oksien lomitse, lintu viserteli korkealla hänen päänsä
+yläpuolella, ja vanamo tuoksui hänen lähellään. Hänen rinnallaan kulki
+joku, joka taivutti sivulle päin hänen edessään riippuvan oksan ja poimi
+kaikki pienet kivet pois epätasaiselta polulta. Mutta kun hän kumartui
+katsoakseen, kenen näköinen tuo henkilö oli, niin hän heräsi. Kyllä hän
+varmaan luuli, että Freedrikin olkihattu se unessa leijaili hänen
+edessään, vaikka tuhmaahan se oli semmoinen.
+
+Alhaalla kuului kello lyövän jo kahdeksan. Helka hyppäsi reippaasti
+vuoteeltaan ja huusi Meeriä, joka haukotellen tirkisteli toisella
+silmällään.
+
+-- Joudu, Meeri, me olemme nukkuneet liiaksi!
+
+-- Ois, miksi minua herätit, olin juuri rupeamaisillani näkemään unta.
+
+-- Se olisi ollut ihan liian myöhäistä -- nauroi Helka, joka juuri pisti
+kasvonsa pesuvatiin. -- Minä suoritin sen asian jo aikaisemmin ja tein
+kävelyretken metsään. Kuinkahan pitkälle minun tänään vielä täytynee
+kulkea?
+
+-- Tuhmahan olet! Eihän juhannus-yön unen heti tarvitse toteen mennä.
+Vasta vuosien takaa saattaa se vielä toteutua.
+
+-- Kiitoksia, ennustaja, nyt lähden alas aamiaista syömään enoni kanssa
+-- sanoi Helka. Ohimennen hän naputti Bruunon ovelle varoittaen:
+
+-- Nouse jo, Nukku-Matti, muuten lähdemme ja jätämme sinut!
+
+Ainoana vastauksena oli epäselvä mörinä, joka kuului puolittain patjan
+helmasta. Bruuno ei vain joutunut kirkkoon sinä päivänä, sen Helka
+arvasi.
+
+Vaan kaikki muut läksivät rilloissa ja isoissa vaunuissa kirkolle, joka
+sijaitsi kauniilla paikalla ja oli nyt täynnä sireenikukkien ja kielojen
+tuoksua, sillä rippikoululapset olivat tänään laskettavat Herran
+ehtoolliselle. Heidän puolestaan vanhempien hartaat rukoukset nousivat
+Kaikkivaltiaan luo.
+
+Juhlallista oli nähdä nuorta joukkoa tuolla alttarikehän ympärillä, --
+siltä ainakin tuntui Helkan mielestä. Edellisenä vuotena olivat Gerda ja
+Freedrik seisoneet siellä toisten parissa. Hän katsoi serkkuihinsa;
+Gerdan silmistä valui kyyneleitä, ja Freedrikin levollinen muoto näytti
+juhlallisen vakavalta.
+
+Helka painoi päänsä penkkiin ja sulki silmänsä.
+
+-- Oi Jeesus -- rukoili hän hiljaa -- minulla on niin paljon
+taisteltavaa, olen usein paha, tyytymätön ja kiittämätön, vaikka olet
+antanut minulle niin paljon hyvää. Auta minua oikein sydämessäni Sinua
+kiittämään ja auta minua tulemaan lapseksesi täällä ja
+iankaikkisuudessa.
+
+Urkujen soitto kaikui mahtavasti kirkon vanhoissa holveissa, ja
+seurakunta veisasi hartaudella: "Sun haltuus, rakas Isäni, mä annan aina
+itseni, mun sielun', ruumiin', tavaran', ne ota, Herra vastahan".
+
+Helka kohotti päänsä ja rupesi veisaamaan mukana. Hänen sydämmensä
+tuntui nyt niin kevyeltä ja luottavalta, ja siksipä tuon virren sanat
+olivat ikäänkuin häntä varten kirjoitetut. Ei hän milloinkaan ollut
+unohtava tätä jumalanpalvelusta tässä kukkasilla koristetussa
+temppelissä, johon kesäiset lauhkeat tuulahdukset virtailivat auki
+olevista ikkunoista ja auringon valo laskihe seurakunnan yli; -- niin,
+ei milloinkaan!
+
+
+
+
+Sadetta ja päänsärkyä.
+
+
+Litis, latis, loiskis, loiskis!
+
+-- Mitä lotinaa minä kuulen? -- kysyi Meeri eräänä aamuna unisella
+äänellä.
+
+-- Siellä sataa, luulen minä -- kuului vastaus.
+
+Meeri kääntyi toiselle kyljelle ja nukkui uudestaan, mutta hänen
+serkkunsa makasi valveilla ja kuuli miten sadepisarat ratisivat
+ikkunoita vasten ja miten vesi lorisi alas kattokourua pitkin. Ensi
+kerran nyt satoi, sitte kuin Helka oli Kerttulaan tullut.
+
+Lapset olivat kaikin vähän nurpealla tuulella aamiaista syödessään.
+Pikku tytöt aikoivat juuri tänään panna toimeen nukkiensa
+vaatteidenpesun, ja pojat olivat aikoneet tehdä suurenmoisen lammikon
+kaivon luona olevaan isoon ojaan, mutta kun nyt satoi, ei voinut ryhtyä
+mihinkään.
+
+-- Meidän täytyy jättää pyrola unifloran poimiminen toiseen aikaan --
+sanoi Freedrik tarkastaessaan pilvistä taivasta.
+
+-- Ois tuota sadetta, kun se nyt tulikin -- valitti Meeri. -- Tänään
+meidän piti lähteä Lotta-tädin luo ja olla siellä koko päivä.
+
+-- Sade on hyvää perunoille ja kauran-oraille -- tuumasi Bruuno hyvin
+viisaan näköisenä -- siitä isä iloitsee.
+
+-- Kyllä niin, se tuli juuri parahiksi, sillä nyt on laiho kukkinut, ja
+kaikki kasvit janosivat vettä.
+
+-- Puutarhapenkereet myöskin hyvästyvät tästä sateesta -- sanoi äiti. --
+Piilin muija on jo kauan valittanut kovaa kuivuutta.
+
+-- Vaihtelua täytyy olla sekä luonnossa että elämässä kehityksen tähden
+-- sanoi asessori. -- Tämä on sopiva päivä käyttää kirjoituksiin, joita
+olen lykännyt tuonnemmaksi.
+
+Gerda hymyili hänelle. -- Ajattelin juuri tuota, isä. Kun sataa, silloin
+ei ensinkään tee mieli lähteä ulos aikaansa tuhlaamaan.
+
+-- Älä toki liiaksi työtä tee, tyttöseni -- isä veti hänet hellästi
+luoksensa -- me ihmislapset olemme kuten nuoret hevoset, toista täytyy
+hopottaa menemään, toista täytyy pidättää kulussaan. En koskaan uskonut,
+että pikku linnustani tulisi tuollainen kirjatoukka!
+
+-- Tahdon hyvin valmistaa itseäni, isäseni, kallista oloani varten
+Dresdenissä, jonne sinä minut kustannat syksyllä.
+
+-- Tunnollinen, hyvä tyttöni! -- Hän suuteli sydämellisesti tyttärensä
+otsaa ja läksi huoneesta.
+
+Äiti otti avainkimppunsa ja katosi kyökkitoimiin. Haarald ja Pentti
+joutuivat kinaan veitsestä, Eedit rummutti akkunalle ja Ester kierieli
+lattialla. Helka meni ulos verannalle ja näki miten sade oli tehnyt
+pieniä puroja santaan ja miten sireenien oksat vedestä raskaina
+taipuivat maahan asti. Vahinko, ettei aina saattanut olla kaunista
+ilmaa!
+
+Nyt tuli äiti takaisin. -- Nouse pystyyn, Ester pieni, miksi siinä
+makaat?
+
+-- Siksi että sataa enkä tiedä mitä tekisin.
+
+-- No sen äiti kyllä tietää! Reipastukaa nyt, lapset, olettehan
+ikäänkuin olisitte kaupattavanne myyneet ja rahanne hukanneet. Tänäänhän
+on työpäivä, tulkaa nyt käsityötä tekemään, niin minä luen teille oikein
+hauskan kertomuksen.
+
+-- Sepä hauskaa! -- Tyytymättömyys oli kuin poispuhallettu. Pojat
+asettivat tuoleja pöydän ympärille, ja jokainen kiirehti etsimään
+työnsä. Haarald ja Pentti kutoivat tomuliinoja, Eedit ompeli
+koululaukkua ja Ester päärmäsi nenäliinaa. Lillin korkea tuoli
+asetettiin äidin viereen ja hänelle annettiin paperi ja kynä, joten hän
+saattoi piirtää "uttoja". Bruuno etsi esiin puolivalmiin kalakassinsa ja
+Meerillä oli käsissään sekainen virkkaus.
+
+-- Hauskaltapa täällä näyttää -- sanoi Helka, kun hän verannalta tullen
+astui sisälle. -- Täälläpä luullakseni on lukuseura; saanko tulla
+mukaan?
+
+-- Tietysti, eikö sinulla ole mitään työtä?
+
+-- Kyllä minulla on pöytäliina, joka ei tullut valmiiksi lukukauden
+aikana.
+
+-- Sehän sopii mainiosti, nyt otamme sen esiin.
+
+Hetken perästä oli myöskin Helka joukossa, ja kaikki kuuntelivat
+tarkkuudella Amanda Kerfstedtin kertomuksia "Pienokaiset ja suuret",
+joita äiti luki ääneensä. Lapset olivat niin ihastuneet kertomuksen
+"pienokaisiin", että he unhottivat koko sade-ilman, ja aamupäivä kului
+kuten uni.
+
+-- Äiti kulta, lue vielä kappale, yksi ainoa vain, -- näin aina
+huudettiin, kun luvusta uhkasi tulla loppu; mutta vihdoin siitä
+kuitenkin tuli loppu. Rouva Bergendahl oli luja ja sanoi heidän istuneen
+tarpeeksi kauan alallaan tällä kertaa; nyt saattoivat kaikin panna
+työnsä pois päivällisiin asti, ja pikku tyttöjen tuli lähteä
+kanahuoneeseen katsomaan, olivatko Korkeajalka ja Helmikana jo munineet.
+
+-- Miten aika on rientänyt -- sanoi Helka, kun hän huolellisesti pani
+kokoon pöytäliinansa. -- Tunnit ovat oikein lentäneet, sillä välin kun
+täti on lukenut.
+
+-- Niin äiti aina tekee, kun sataa, ja myöskin muuten, jos hänellä on
+aikaa. Hänen mielestään lapsille on terveellistä tehdä hyödyllistä
+käsityötä leikkien välillä.
+
+-- Kuinka täti sentään on viisas -- sanoi Helka ihaellen -- hän
+ajattelee kaikkea!
+
+Päivällisen jälkeen menivät lapset ullakkoon palloa heittämään, sillä
+sadetta kesti vain yhäti koko päivän. Meeri oli saanut käsiinsä kirjan
+"Tytöistä parhain" ja luki sitä innokkaasti.
+
+-- Tarvitsisin vähän apua näitten sokeriherneitten perkaamiseen -- sanoi
+rouva Bergendahl astuessaan sisälle täysinäinen koppa käsivarrella. --
+Vanha Mari kuivaa korppuja ja Fiina on silittämässä vaatteita.
+
+Meeri ei liikahtanut paikaltaan.
+
+-- Minä tulen -- huudahti Helka salista, jossa hän oli selaillut
+valokuvakirjaa.
+
+Meeri katsahti pois kirjasta, mutta rupesi jälleen kahta innokkaammin
+lukemaan.
+
+-- Siellä kyökissä on muija, joka tahtoisi puhutella asessorin rouvaa.
+
+-- Vai niin; sano, Fiina, että tulen kohta. Nyt saat yksin suoria noita
+herneitä, Helka hyvä.
+
+-- Ei sillä väliä ole!
+
+-- Ois, niin ilkeätä; ei milloinkaan saa lukea rauhassa. --
+Harmistuneena pisti Meeri kirjan kainaloonsa ja läksi saliin.
+
+Nyt palasi rouva Bergendahl. -- Tänään on aivan hullusti -- sanoi hän
+hymyillen -- kun toinen lähtee, tulee taas toinen sijaan. -- Tuossa näen
+Joosepin tulevan kalakoppineen kyökkiin. Pelkäänpä, että yksin saat
+hoitaa tätä koppaa loppuun asti.
+
+Kalastajan jälkeen tuli pieni tyttö tuoden tuohisellisen mansikoita.
+Sitten pikku Ester oli langennut ja saanut kuhlon otsaansa, jota äidin
+täytyi voidella; ja pojat pyysivät lupaa saada mennä miesten kanssa
+hakaan hankkimaan vastaksia. -- Asessorin rouva oli aivan hengästynyt,
+ennenkuin hän oli saanut tyydytetyksi kaikki, jotka häntä tarvitsivat,
+ja Helka, joka oli tehnyt ahkeraan työtä, rupesi vähitellen toivomaan,
+että tuon tyhjentymättömän hernekopan pohja jo näkyisi.
+
+Tuossa nyt tuli Meeri, joka kärtyisen näköisenä laski kirjansa kaappiin.
+Hän oli sen lukenut loppuun ja aikoi vihdoin tulla auttamaan Helkaa;
+mutta kopassa ei ollutkaan enää muuta kuin kolme palkoa jäljellä.
+
+-- Oikein hauskaa, kun tämä työ nyt on tieltä poissa -- sanoi äiti ja
+tyhjensi roskat kopasta leveään talousvyöliinaansa. -- Kiitos hyvästä
+avusta, Helka.
+
+Helka kiirehti portaita ylös pestäksensä käsiänsä kammarissaan. Hän
+ajatteli, miltähän Meeristä nyt tuntui, siinä kun hän seisoi katsellen
+akkunasta sade-ilmaa. Omasta katkerasta kokemuksestaan hän tiesi, ettei
+sydän milloinkaan tuntunut keveältä silloin, kun oli poikennut pois
+velvollisuuden tieltä.
+
+Kun tytöt illalla panivat maata, tuli äiti heidän luoksensa ja istui
+vuoteitten laidalle muutamaksi minuutiksi. Hänen oli tapana aina joka
+ilta käydä kaikkia lapsiansa katsomassa ja sanoa heille yöhyväiset,
+ennenkuin hän itse meni levolle.
+
+-- Hyvää yötä, täti kulta!
+
+-- Hyvää yötä, lapseni!
+
+-- Hyvää yötä, äiti! -- Meerin käsivarret olivat kovasti kiedotut äidin
+kaulan ympäri ja hänen huulensa kuiskasivat kauan äidin korvaan.
+
+-- Nukkukaa makeasti, pikku tytöt; nyt menen Gerdan luo.
+
+Meeri makasi hetken ääneti; sitte hän kääntyi äkkiä serkkuunsa päin ja
+kurkoitti hänelle kätensä. -- Enkö ole häijy, kun saatan olla auttamatta
+sellaista äitiä kuin minulla on -- sanoi hän katuen. -- Hyi, kuinka
+sietämättömän tuhma minä olin tässä iltapäivällä, ja sinä raukkakin sait
+kärsiä minun laiskuuteni tähden.
+
+-- Minusta ei puhettakaan! -- Helka pudisti sydämmellisesti Meerin
+kättä.
+
+-- Jumalan kiitos, nyt voin rauhassa nukkua -- sanoi Meeri ja oikaisi
+itseänsä. -- Kun vielä olin pieni enkä tahtonut pyytää anteeksi, vaikka
+olin ollut hyvin paha, silloin opetti äitini minulle raamatunlauseen,
+joka ei sittemmin milloinkaan ole mielestäni mennyt: "Älkää antako
+auringon laskea vihanne ylitse".
+
+-- Niin, sitä on kyllä hyvä muistaa -- tuumasi Helka. -- Ei kuitenkaan
+saa rauhaa sydämmeensä, ennenkuin vikansa on tunnustanut.
+
+-- Niinpä on -- vastasi Meeri hiljaa.
+
+Seuraavana päivänä satoi yhä. Mikä lieneekin vaikuttanut, tämä ruma
+ilmako vai yhtämittainen sisälläolo, -- ainakin pakotti Helkan päätä ja
+hänen oli vilu, kun hän läksi alas aamiaiselle.
+
+Aamupäivällä tuli Lotta täti kävellen suuri sateenvarjo kädessä, ja hän
+oli niin iloinen ja leikillinen, että Helka melkein unhotti päänkipunsa,
+kun kuunteli hänen hauskoja kertomuksiansa. Lotta täti kokosi aina
+nuorison ympärilleen; "hänessä oli joku erityinen vetovoima heihin
+nähden", sanoi asessori.
+
+Mutta kun Lotta täti oli lähtenyt ja päivällinen oli ohitse, rupesi
+päänsärky jälleen tuntumaan. Asessorin rouva kehoitti silloin Helkaa
+menemään ylös kammariinsa ja panemaan maata. Hän lähti mielellään.
+
+Suloiselta tuntui saada painaa polttavia ohimoitaan viileätä patjaa
+vasten. Korkeat lehmukset humisivat nukuttavasti akkunain ulkopuolella,
+ja kaikki äänet alhaalta tunkivat vain heikosti tänne ylös. Hänen
+väsynyt katseensa seurasi koneentapaisesti kärpästä, joka kömpi hitaasti
+alas pitkin uudinta, ja vähän päästä oli hän nukkunut syvään,
+levolliseen uneen.
+
+Hänen herättyään tuntui otsa vilpoiselta. Rouva Bergendahl oli Helkan
+nukkuessa pannut jäähdyttävän kääreen hänen otsalleen ja istui nyt
+sukkaa kutoen hänen vuoteensa ääressä.
+
+-- Onko täti istunut täällä minun luonani koko iltapäivän?
+
+-- En, ainoastaan välimmiten, kun olen joutunut. Olet saanut oikein
+hyvin nukkua, tyttöseni, ja nyt on paha ilmakin ohitse. Pilvet ovat nyt
+melkein haihtuneet, ja minä luulen, että saamme ihanan auringonlaskun.
+
+-- Oi niin hauskaa, näen jo vähän sinitaivasta tuolta lehmusten oksien
+välistä. Pääni on jo melkein terve, tunnen itseni vain vähän väsyneeksi.
+
+-- Se on aivan luonnollista tuollaisen päänkivun perästä, makaa nyt vain
+aivan hiljaa, älä myöskään tule alas illalliselle; annan tyttöjen tuoda
+sinulle kupillisen teetä ja voileivän.
+
+-- Kiitoksia, täti! Ihanaa on katsella täältä tuonne ulos.
+Kultaliepeiset pilvet näyttävät nyt niin keveiltä. Välistä tuumaan, mikä
+lienee kauniimpi, kesä-aamu vaiko kesä-ilta, jolloin aurinko mailleen
+menee.
+
+-- Kyllä aamuhetki on kaunis, sillä silloin koko luonto herää uuteen
+eloon. Kaikki lapset siitä pitävät, koska päivä on heidän edessään
+leikkeineen ja kaikenlaisine huveineen; mutta meille vanhoille on ehkä
+auringonlasku suloisempi, se kun tuottaa rauhaa ja lepoa päivän työn ja
+puuhan jälkeen. Vuorokauden vaiheet muistuttavat ihmis-elämän eri
+ajanjaksoja. Oletko milloinkaan ennen tullut ajatelleeksi sitä.
+
+-- En, mutta se on kyllä totta!
+
+-- Eikä illan tarvitse aina juuri tarkoittaa vanhuuden-aikaa, näetkös.
+Se saattaa myöskin muistuttaa meille elämämme viimeistä iltaa, joka voi
+tulla yhtä hyvin nuoruudessa kuin vanhuudessa. Ihanaa olisi, jos
+päivämme laskeutuisi rauhassa, sillä kuoleman illan jälkeen tulee
+iäisyyden valoisa aamu.
+
+Hän laski hellästi kätensä Helkan otsalle. -- Nyt soitetaan
+illalliselle!
+
+Helka tarttui tätinsä käteen ja suuteli sitä kuiskaten: -- Kiitoksia,
+kiitoksia kaikesta!
+
+
+
+
+Gerdan syntymäpäivä.
+
+
+-- Miten nyt viettäisimme Gerdan syntymäpäivää? -- kysyi Meeri, kun
+nuoret eräänä päivänä istuivat koivujen suojassa pihalla.
+
+-- Kuulleeko hän mistä me juttelemme?
+
+-- Ei, hän pani juuri akkunan kiinni tuolla ylhäällä.
+
+-- Ommelkaa hänet kiinni vuoteeseensa -- neuvoi Bruuno.
+
+-- Kyllä kai, hänpä meistä on aikaisin nousemaan aamusilla; mutta
+muistanpa neuvoasi, jahka sinun vuorosi tulee, veli kulta!
+
+-- Vietetään se siten, että lähdemme huvimatkalle ja syömme päivällistä
+ulkona -- ehdotti Freedrik.
+
+-- Viilipiimää ja kermamunkkeja -- Bruuno mauskutti suutaan.
+
+-- Niin proosallista! Ei, jotakin hienompaa täytyy olla.
+
+-- Meidän pitäisi harjoitella jotakin laulua, jolla hänet herättäisimme
+aamulla; sinä Kontio saatat kyllä kyhätä kokoon muutamia somia värsyjä
+-- tuumasi Freedrik.
+
+-- No enpä juuri tiedä, enhän minä -- maisteri näytti olevan hämillään.
+
+-- Se oli hyvä keksintö, mutta jotakin muuta juhlallista tarvittaisiin
+vielä.
+
+-- Vieraita tulee, vieraita tulee -- huusivat lapset. -- Ne ovat
+pappilalaiset!
+
+-- He tulevat ihan kuin heitä olisi kutsuttu -- virkkoi Meeri. --
+Vihtorin täytyy antaa meille hyviä neuvoja, hän keksii kyllä jotakin
+sievää.
+
+-- Tietysti! -- Freedrik hymyili.
+
+Koska Gerda ei ollut huomannut vieraitten saapumista, pyydettiin
+vastatulleita nuoria heti ottamaan osaa neuvotteluun. Sitte kuin siinä
+monta ehdotusta oli tehty ja hylätty, päätettiin vihdoin Gerdan
+kunniaksi panna toimeen kuvaelma lehtimajassa, ja Vihtori lupasi ottaa
+toimekseen koko asian. Pikku tytöt pistivät uteliaina esiin pienet
+pääkkösensä, sillä hekin tahtoivat olla vähän mukana noin tärkeässä
+neuvottelussa, ja koska Vihtorin juuri oli aikomus käyttää heitä
+haltiattarina kuvaelmassa, saivat he suureksi ihastuksekseen kuulla koko
+asian, sillä ehdolla, etteivät siitä puhuisi kenellekään muulle kuin
+äidille.
+
+-- Ajatelkaapas, että Gerda jo täyttää kahdeksantoista vuotta huomenna
+-- sanoi asessori, kun aamiaista syötiin. -- Muistan vielä niin selvään,
+kuin jos se olisi ollut eilen, kun sinä istuit polvellani ja pistit
+leivänmurenoita suuhuni. Niin pian aika joutuu!
+
+-- Lotta täti aikoo tänne päivällisille huomenna -- kertoi äiti -- ja
+pappilalaiset ovat luvanneet tulla iltapäivällä. Elman orpanat,
+Stormbomin tytöt, tulevat mukaan. Olette kaiketi kuulleet, että he ovat
+vieraisilla pappilassa?
+
+-- Hauskaa, hauskaa! -- kirkasi Meeri.
+
+-- Iines Stormbom on sievä tyttö -- virkkoi Bruuno -- mutta Eeva on
+laappa.
+
+-- Hyi, olet oikein tuhma, kun puhut tuolla tavalla herttaisesta
+Eevasta, joka vain on vähän ujoluonteinen -- torui Gerda veljeänsä.
+
+-- No, sittenhän meitä tulee olemaan koko suuri seura huomenna, äitiseni
+-- sanoi Freedrik, joka istui äitinsä vieressä. -- Näytät väsyneeltä,
+äiti!
+
+-- Lilli yski yöllä ja piti minua hereillä -- vastasi rouva Bergendahl
+ja katsoi ystävällisesti vanhimpaan poikaansa. He ymmärsivät aina hyvin
+toisiansa.
+
+-- Mistä on Lilli voinut saada yskää keskikesällä? Mielestäni äiti ja
+hoitaja vartioitsevat häntä aamusta iltaan.
+
+-- Vain viime viikon kosteasta ilmasta. Hän on sellainen heikko olento.
+
+-- Yöt päivät on äidillä meistä muretta, et koskaan, äiti kulta, väsy
+uhraamasta itseäsi lastesi hyväksi.
+
+-- Rakas poikani, luuletko äidin rakkauden pitävän sellaista minään
+uhrina?
+
+Freedrikin katse kohtasi äidin katsetta, ja syvä kiitollisuus kuvautui
+siinä. -- Suokoon Jumala, ettet milloinkaan saisi meistä surua, äiti,
+kun aina meistä kaikista vaivojasi säästämättä pidät huolta -- sanoi
+hän, -- ei kenelläkään maailmassa ole niin hyvää äitiä kuin meillä.
+
+Gerdan syntymäpäivän johdosta oli Kerttulassa nyt paljo puuhaa, ja
+Gerda, joka aavisti jotakin olevan tekeillä, pysyi kiltisti huoneessaan.
+Vanha Mari leipoi syntymäpäivärinkelin, ja asessorin rouva kulki vispilä
+kädessään ja näytti tuumivalta; se kyllä koski tuota tavallista kaakkua,
+jonka jokainen lapsi oli tottunut saamaan nimi- ja syntymäpäivänään.
+Meeri ja Helka leipoivat pieniä rinkeliä ja muita pikkuleipiä ja pitivät
+sitä paitsi salaisia neuvotteluja Vihtorin kanssa, joka tuli tuon
+tuostakin harjoittamaan pientä kööriä, jota oikeastaan maisteri johti.
+
+      "Oi terve sinä impi suloinen,
+      Sä kukka elon keväimen!
+      Oi terve sulle, joka nyt
+      Oot kahdeksantoista täyttänyt!"
+
+Näin alkoi Gerdan kunniaksi sepitetty komea runo, jota laulettiin
+tutulla nuotilla. Jotta päivän sankaritar ei kuulisi laulua ennen
+aikaansa, täytyi harjoitukset pitää leivintuvassa leipälautojen ja
+taikina-astioiden välissä. Mutta tuollaisia jokapäiväisiä asioita ei
+kukaan ajatellut, kaikkein vähimmän nuori johtaja, joka hiki päässä
+käytti leipäpistintä tahtipuikkona kädessään. Vähätpä siitä, kun kaikki
+vain kävi "lennokkaasti".
+
+Asiat olivat hyvin järjestetyt huomispäivää varten. Nyt riippui
+menestyminen ainoastaan siitä, tulisiko ilma kauniiksi. Paljo
+ennusteltiin illallista syödessä, ja monta levotonta katsetta tähdättiin
+taivasta kohden. Hyvä, että aurinko kuitenkin laskeutui kultaan ja
+purppuraan.
+
+Vihdoinkin odotettu päivä valkeni. Onneksi se viittoi hyvää huomenta
+kirkkaalta pilvettömältä taivaalta, ja keveinä kuten hengettäret
+sipsuttivat Helka ja Meeri alas portaita, yhtyäksensä toisiin, jotka
+olivat koossa Gerdan akkunan alla. Meeri oli purskahtamaisillaan
+nauruun, juuri kuin heidän piti ääntä ottaman, ja uninen Bruuno lauloi
+silmät vielä puoli ummessa; mutta laulu kävi kuitenkin välttävästi. Kun
+he olivat lopettaneet, hämmästytti Gerda heitä sillä, että hän täysin
+puettuna ilmaantui akkunan eteen kätten taputuksella heitä kiittämään.
+Turhaa oli ollut koettaa häntä herättää!
+
+Verannalla seisoi koristettu nimipäiväpöytä kukkineen ja lehtineen.
+Siinä oli äidin kaakku ja vanhan Marin pöhöinen rusinarinkeli. Lahjoja
+oli myöskin sekä pienempiä että suurempia. Oli korukantinen saksalainen
+runokokoelma, jonka vanhemmat olivat antaneet; Freedrikiltä oli valokuva
+ja herra Kontiolta hänen runonsa kauniisti piirrettynä ruusunpunaiselle
+paperille. Haarald ja Pentti lahjoittivat kopallisen kauniita
+mansikoita, ja sokea Leena oli tuonut tuokkosellisen tuoreita munia.
+Kaikki olivat muistaneet Gerdan syntymäpäivää, ja Gerda oli oikein
+liikutettu, kun hän katseli koristettua pöytää ja näki, miten siinä
+ilmaantui paljo rakkautta.
+
+-- Näetkö, miten kaakku näyttää keltaiselta ja makealta -- sanoi Ester.
+
+-- Etpä tietänyt, että me olimme mansikoita poimimassa eilen --
+uhoilivat kaksoiset.
+
+-- En ollenkaan!
+
+-- Lilli on itte palmitoinnut maton -- kertoi nuorin lapsi.
+
+-- Todellakin, pikku kultani! Monta tuhatta kiitosta teille kaikille! --
+Gerda kurkotti kätensä kaikille ympärillä oleville ja näytti niin
+iloiselta ja hyvältä, kuin nuoren onnellisen tytön aina tulisi olla.
+
+Nyt tuli asessori Bergendahl kävelyltään, hän kun tavallisesti aamusin
+oli maitaan tarkastelemassa. Gerda juoksi häntä vastaan.
+
+-- Jumala siunatkoon pikku, ei, isoa tyttöäni!
+
+-- Isä kulta, sinulle olen kuitenkin aina pikku Gerdasi.
+
+Aamiaishetki oli hyvin iloinen tänä päivänä. Aamupäivällä saivat sitte
+kaikki lapset kahvia ja sekä rusinaleipää että kaakkua. Lotta täti oli
+aikaisin aamulla lähettänyt ison kopan hyötymansikoita ja oivallisen
+meloonin. Päivälliseksi hän tuli itse tuoden mukanaan komean kukkavihon,
+jossa oli kahdeksantoista lajia ruusuja, sekä pienen hajuvesipullon
+hopeasuullisineen. Ei kukaan antanut halukkaammin kuin Lotta täti, ja
+aina hän keksi erittäin somia lahjoja.
+
+Kaikilla tytöillä oli tänään rinnassa kukkasia, joita olivat puutarhasta
+poimineet, mutta Gerda, joka oli päivän sankaritar, oli koristettu
+kokonaisella kiehkuralla, ja se oikein somistutti hänen valkoista
+kesäpukuansa. Ilo oli ylimmillään, kun pappilan vaunut ajoivat pihaan.
+Elma tarttui oitis Meerin käsikynään ja rupesi tuttavallisesti
+kuiskailemaan hänen kanssaan, sillä välin kuin hänen serkkunsa, ujo
+Eeva, turvautui Helkaan.
+
+-- Tuolla tytöt taas kulkevat kuiskaillen ja virnistellen -- sanoi
+Bruuno. -- Tule Iines, sinä joka olet viisas ihminen, katsomaan kaunista
+varsaani; sain sen jouluksi isältäni, ja nyt se on kasvanut niin
+suunnattomasti.
+
+-- Niin, menkäämme oitis -- huudahti reipas Iines, ja he kiirehtivät
+pois.
+
+Gerda puhui sekä nuorten että vanhojen kanssa, ja Vihtori valkoiset
+liivit yllä ja hansikkaat käsissä oli hänen ainainen ritarinsa,
+kohtelias ja hieno tavallisuuden mukaan. -- Hän näyttelee osaansa aina
+tottuneesti, ei hämmenny, milloinkaan -- arveli Lotta täti, joka vähän
+hymyili hänen keikarimaisuuttaan. Mutta avuliaampaa ja kohteliaampaa
+nuorukaista tuskin saattoi tavata, sen täti halusta myönsi, vaikka teki
+mieli vähän ivata hänen lapsellista turhamaisuuttaan.
+
+Kun kaikki olivat juoneet kahvia, kokoontuivat nuoret pihamaalle. Siellä
+seisottiin ryhmissä katselemassa miten Vihtori ja Freedrik Gerdan kanssa
+pelasivat lawn-tennistä; mutta Lotta täti, joka aina tahtoi eloa ja
+vilkkautta seuraan, kehoitti heitä juoksuleikkeihin.
+
+-- Voi niin, leikitään, leikitään! -- lapset huusivat innostuneina, ja
+yks kaks oli koko joukko asettunut leskisille. Nyt syntyi eloa ja
+vilkkautta toden takaa. Pikku tytöt juoksivat kuin varsat laitumella, ja
+Lilli, istuen ison veljen olalla, otti osaa leikkiin ja oli äärettömän
+ihastunut asemaansa. Meerin lyhyet hiukset lensivät hänen päänsä ympäri
+kuten sädekehänä, siinä kuin hän juoksi täyttä vauhtia, jotta ei jäisi
+viimeiseksi, ja Vihtori sekä herra Kontio sattuivat lyömään päänsä
+yhteen, kun koettivat saada kiinni Gerdaa, joka huolimatta
+kahdeksastatoista vuodestaan kuitenkin oli vikkelin tässä iloisessa
+kilpajuoksussa.
+
+Lämpiminä ja hengästyneinä tulivat kaikki vihdoin verantaan, jossa äiti
+tarjosi vaarainmehua ja jäänsekaista vettä sekä hyötymansikoita ja
+kermaa. Vieläpä siinä oli tarjona Lotta tädin makuisaa meloonia, jota
+kaikki kiittivät. Vihtori leyhytti palmunlehtiviuhkalla viileyttä päivän
+kuningattarelle ja tarjosi aina välimiten hedelmiä ja mehua tytöille.
+Sillä aikaa Bruuno ja Ossi Stormbom eräässä nurkassa ahmivat suuret
+lautaselliset marjoja ja niitten mukana runsaasti sokeria ja kermaa.
+
+Lotta täti istui keskellä nuorten piiriä ja kertoi muutamista
+syntymäpäiväpidoista viisikymmentä vuotta sitte; hänellä oli aina niin
+paljo hauskaa puhuttavaa, että kaikki yhtyivät hänen ympärilleen. Sitte
+piti Gerdan soittaa, ja Vihtori lauloi laulut "Vanha mummo" ja "Tuoll'
+leijuu lummekukka" niin kauniisti, että melkein täytyi heltyä itkemään.
+Runollisen puolen perästä tuli sitte proosallinen komean ja runsaan
+illallisen muodossa, johon kuului uusia perunoita, kananpojan paistia ja
+kermajäätelöä.
+
+Nuoriso istui verantaan, ja Gerdalle kannettiin ruokaa niin, ettei hänen
+tarvinnut paikastaan liikkua.
+
+-- Tulkaa nyt, Iines ja Elma, ruvetaan yhteen ruokaan, Meerillä on
+tuolla pöytä juuri neljää varten. Te ette varmaankaan vielä ole syöneet
+pappilassa uusia perunoita. Nyt me pidämme oikein vallattoman hauskaa.
+-- Annappas tietä, Helka!
+
+-- Mitenkä saatat olla noin epäkohtelias serkkuasi kohtaan -- nuhteli
+Freedrik.
+
+-- Noh, hänpä on omainen talossa ja saattaa kyllä itse hankkia paikan
+itselleen -- vastusteli huoleton Bruuno. Mutta Freedrik tarjosi
+ritarillisesti Helkalle paikan Gerdan sivulle pöydän päähän ja hankki
+hänen lautaselleen runsaasti kaikenlaista hyvää. -- Sanottiin usein,
+että Freedrik oli hajamielinen eikä käyttänyt silmiään, ja kuitenkin
+juuri hän aina huomasi, jos jotakuta laiminlyötiin -- ajatteli Helka. --
+Tuossa hän taas toi esiin ujon Eevan, joka ei vielä ollut hankkinut
+itselleen muuta kuin tyhjän lautasen. -- Miten kelpo poika se Freedrik
+sentään oli! Syvässä kiitollisuuden tunnossaan valmisti Helka puolestaan
+Freedrikille paikan viereensä.
+
+Tuolla ulkona oli luonto jo hämärän verhossa, sillä taivas oli mennyt
+pilveen, mutta ilma oli sanomattoman lauhkea, ja ruusuista ja resedoista
+nousi viehättävä tuoksu.
+
+-- Meilläpä tänään on ollut kovin hauskaa, eikö totta, Freedrik?
+
+-- Kyllä varmaan, ja niin erittäin kaunista ilmaakin aamusta asti; nyt
+on syntynyt pilviä taivaalle ikäänkuin tilaamalla.
+
+-- Sinä tuumaat meidän kuvaelmaamme ja bengaalitulta?
+
+-- Niin kyllä, tarvitaanhan vähän pimeyttä -- Freedrik puhui
+hiljaisemmalla äänellä. -- Vihtori valmistaa vieläkin erään
+odottamattoman hauskuuden myöhemmin illalla. Pysy hereillä, niin saat
+kuulla!
+
+-- Sehän on hauskaa; en ole tietävinäni mistään.
+
+-- Nyt Meeri viittoo, ehkä se koskee kuvaelmaa -- sanoi Helka ja
+kiirehti pois.
+
+Puoli tuntia tämän jälkeen pyydettiin seuraa kävelemään puutarhaan. Isä
+itse tarjosi käsivartensa Gerdalle, ja juuri kun kaikki olivat joutuneet
+perille lehtimajan luo, vedettiin esirippu sivullepäin, ja katsojain
+eteen ilmaantui bengaalitulen valossa ryhmä keveitä olentoja löyhyävissä
+pilventapaisissa puvuissa. Toivon haltiatar seisoi ensimmäisenä tarjoten
+laakeriseppelettä päivän kuningattarelle, ja sillä välin toiset
+viskasivat ruusuja hänen jalkojensa eteen.
+
+-- Tämä on tulevaisuuden ennustus -- selitti isä. -- Laakeri ja ruusut
+merkitsevät kunniaa ja onnea yhdistettyinä. Mitä enempää saatat toivoa,
+pikku tyttöni?
+
+-- Mutta katsokaapas, miten Lilli on enkelin näköinen tuolla kaikkein
+korkeimmalla, ja Helka seppeleineen on varsin viehättävä.
+
+Nyt sammui valo ja verho vedettiin eteen. Yleisö taputteli käsiään, ja
+kaikki kiittivät Vihtoria, jolle koko kunnia tuli tästä onnistuneesta
+esityksestä.
+
+Pruustinna, joka ennusti sekä sadetta että ukkos-ilmaa, kehoitti
+lähtemään pois, ja monet kiitokset lausuttuaan ja sydämmelliset hyvästit
+sanottuaan istuivat vieraat taas ajoneuvoihinsa, tyytyväisinä hauskaan
+iltaan.
+
+-- Toivoisin että huomenna taas olisi jonkun syntymäpäivä -- sanoi pikku
+Ester, kun lapset sanoivat yöhyväiset.
+
+-- Jos kaikki päivät olisivat juhlapäiviä, niin ne kyllä pian tulisivat
+ikäviksi, siitä saat olla varma -- vastasi isä hymyillen ja taputti
+häntä poskelle. -- Leikillä ja vakavuudella pitää olla aikansa
+elämässämme; hyvää yötä nyt, pikku väki! Hyvää yötä, Gerda. Uneksi
+haltiattaristasi!
+
+Helka oli tänä iltana puuhaavinaan kaikenmoisissa tarpeettomissa
+askareissa odottaessaan luvattua hauskaa yllätystä, mutta Meeri, jolla
+ei ollut asiasta vihiä, pani mitään aavistamatta levolle. Pitkäksi
+odotus ei kuitenkaan tullut, sillä tuskin oli serkku painanut päänsä
+patjaan ja Gerda huutanut heille hyvää yötä, ennenkuin lempeät sävelet
+kuuluivat illan tyyneydessä Gerdan akkunan alta vielä toisen kerran tänä
+muistorikkaana päivänä.
+
+"Helmi kallis, loistavainen", lauloi hyvin harjoitettu kvartetti, ja
+Vihtorin kaunis tenori kaikui sopusointuisesti Freedrikin puhtaan basson
+kanssa yhdessä, joten ei huomattu, että herra Kontion ääni oli käynyt
+vähän karkeaksi ja että Bruunolla paraikaa oli äänenmurros.
+
+Äiti, jolle asiasta oli kerrottu, tuli ylös, tuoden kaksi sytytettyä
+kynttilää muassaan, ja tytöt istuivat kaikki lattialla sillä aikaa kuin
+laulajat lauloivat: "Tähti kirkas" ja "Miks' kaukana niin olet".
+Hyvästiksi he lauloivat vielä: "Nuku armas", ja sitte sävelet etenivät
+vähitellen ja haihtuivat vihdoin kuten väreilevät aallot yön hämärään.
+Ei milloinkaan ennen Gerda ollut saanut niin paljon kunnian-osotuksia
+kuin tänä syntymäpäivänä.
+
+
+
+
+Kulovalkea.
+
+
+Isä oli sanonut tosisanat. Leikki ja elämän vakavat toimet käyvät aina
+käsi kädessä täällä maailmassa.
+
+Kun tytöt seuraavana päivänä heräsivät, saivat he kuulla sen kammottavan
+uutisen, että kulovalkea oli syttynyt Kerttulan metsään. Tummat pilvet
+olivat vain heittäneet muutamia pisaroita auringonpaahteen kuivaamaan
+maahan, ja jostakin varomattomasti poisviskatusta tulitikusta oli valkea
+syttynyt, ruveten pelottavassa määrässä riehumaan.
+
+Asessori Bergendahl oli Freedrikin ja Bruunon kanssa heti kiirehtinyt
+paikalle, missä tuho oli alkanut, asettuaksensa sammutustyön eturiviin,
+ja jokainen mies talosta oli mukana. Ilma tuntui painostavalta koko
+talossa ja kaikki oli niin hiljaista kuin pyhäpäivänä.
+
+Äiti ja tytöt sekä herra Kontio istuivat alakuloisina verannalla, eikä
+työ eikä keskustelu tahtonut mitenkään sujua.
+
+-- Isä raukka, joka tuskin ennätti syödä suupalaa aamiaiseksi -- sanoi
+äiti päivällispöydässä. -- Ja miten nälkäisiä pojatkin lienevät!
+
+-- Eikö heille mitenkään voisi lähettää ruokaa? -- kysyi Gerda.
+
+-- Vaikea on tietää, missä he ovat, sillä he menevät sinne tänne, missä
+valkea eniten uhkaa.
+
+-- Olisipa hyvin hauskaa nähdä kulovalkeata vähän lähemmältä -- tuumi
+Helka.
+
+-- Jumala varjelkoon sinua lapsi noin kammottavasta näystä -- sanoi
+rouva Bergendahl. -- Kerran olen kaukaa katsellut tuollaista paloa, ja
+sitä näkyä en milloinkaan unohda.
+
+-- Miten olisi, jos me lähtisimme viemään ruokakoppaa Kuusimäen
+torppaan; sieltä korkealta mäeltä me kyllä näkisimme palopaikan savun,
+ja ehkäpä isä ja pojat kuulisivat, jos puhaltaisimme torveen aikalailla
+-- sanoi Meeri, joka aina oli valmis suunnitelmia tekemään.
+
+-- Ei, lapsi kullat, en minä uskalla antaa teidän lähteä.
+
+-- Mutta, äiti rakas, eihän Kuusimäki ole tuulen alla, vaan päinvastoin.
+Ehkä siellä tapaamme jonkun miehistä, joka voisi viedä kopan eteenpäin.
+
+-- Se kyllä saattaisi olla mahdollista, mutta kaikissa tapauksissa -- --
+
+-- Jos minä menisin mukaan -- ehdotti maisteri. Meeri tuumi itsekseen,
+että he yhtä hyvin olisivat voineet ottaa pikku Pentin ritarikseen,
+sillä niin epäkäytännöllinen ja "hoksaamaton" herra Kontio oli, mutta
+äiti arveli toisin.
+
+-- No niin, jos tytöt saavat maisterin seuraansa, niin saavat he koettaa
+mennä Kuusimäkeen, mutta ei askeltakaan kauvemmaksi.
+
+-- Se on tietty, me kyllä palajamme takaisin, ellemme tapaa ketään, joka
+veisi heille kopan -- vakuutti Meeri.
+
+-- Löydätkö oikein varmaan uuden tien? Tiedäthän, että isä antoi perata
+suon siitä kohden, josta käytiin yli ennen; nyt polku menee suoraan
+vasemmalle, erään käyrän männyn kohdalta.
+
+-- Meninhän minä siitä viime viikolla isän kanssa!
+
+-- Noh, tule sitte Gerda auttamaan minua voileipien levittämisessä!
+Vanha Mari saa laittaa kuntoon pienen läkkihinkan ja panna siihen hyvää
+maitoa. Se virkistää heidän kuivia kurkkujansa.
+
+Pian he kaikin olivat toimessa; Meeri ripusti jahtitorven olallensa,
+herra Kontiolle uskottiin maitohinkka ja Helka otti viedäkseen kopan,
+jossa voileivät olivat.
+
+-- Äiti, nyt olemme valmiit hyvästi nyt, älä ole levoton, eihän ole
+mitään vaaraa yhtään!
+
+-- Ei, ei, sitä minäkin toivon.
+
+-- Ehkä isä ja pojat tulevat meitä vastaan, -- sanoi Meeri, astuen
+rivakkaasti pienen seuran etupäässä.
+
+Koko luonto oli verhottuna hienoon savuun, joka tuli palopaikalta, ja
+ilma tuntui sakealta, niin että oli raskas hengittää. Nuo kolme kulkijaa
+kiirehtivät reippaasti eteenpäin, tuhlaamatta aikaa keskusteluun, puhuen
+ainoastaan silloin tällöin jonkun yksityisen sanan.
+
+Kuusimäkeen oli Kerttulasta oikeastaan vaan pari kilometriä, mutta
+uutisviljelys, joka oli jotensakin lavea, oli pidentänyt tietä
+melkoisesti.
+
+-- Tässä on suo, tuossa kulki ennen polku ja kun siihen asti pääsi, oli
+jo pian perillä -- kertoi Meeri. -- Näkövuorelta Kuusiniemen luota näkee
+kauas, niin kauas. Sieltä näkee kirkontorninkin, jonka huippu pistäytyy
+esiin kuusenlatvojen välistä.
+
+-- Saatatko nähdä, missä käyrä mänty on? -- kysyi Helka.
+
+-- Tietysti se löytyy!
+
+-- Ilma on niin harmaata, että tuskin näen käteni silmieni edessä --
+sanoi herra Kontio, joka oli hyvin likinäköinen, ja tirkisteli
+innokkaasti ympärilleen lasisilmiensä lävitse.
+
+-- Täällä on vanha kuusi, mutta en minä mitään käyrää mäntyä näe.
+
+-- En minäkään. Rupeanpa uskomaan, ettei äidin varoitus ollutkaan suotta
+annettu. Varmaankin olen kulkenut polun ohi; se on vielä niin vähän
+sotkettu, etten ole sitä huomannut. Mutta älä sen vuoksi pelkää, serkku,
+kiivetään lähimmälle vuorelle, niin saamme kyllä selvää siitä, missä
+olemme.
+
+He kulkivat pensastojen läpi ja kiipesivät kaatuneitten puitten yli,
+hyppäsivät kiveltä kivelle ja kapusivat vuoren jyrkännettä ylös. Mutta
+tultuansa huipulle he eivät nähneet Kuusimäkeä missään eikä muutakaan
+torppaa, sillä koko seutu oli niin sakean savun verhossa, ettei
+ympäristöstä näkynyt mitään.
+
+-- Mitä meidän nyt tulee tehdä? -- kysyi Helka surullisena.
+
+-- Älä pelkää -- vastasi Meeri, joka aina oli urhokas. -- Minä puhallan
+jahtitorveen, niin saamme ehkä vastauksen jostakin päin!
+
+-- Hoolihoi! -- Hän puhalsi puhaltamistaan minkä jaksoi, mutta sakea
+ilma näytti estävän äänen kaikumasta, niin heikolta se kuului. Meeri
+koetti yhä uudestaan, mutta kun ei mitään vastausta kuulunut, ehdotti
+hän, että he palaisivat takaisin kotiinsa. Turhaa oli kulkea täällä
+savussa, eivätkä he ketään myöskään olleet tavanneet.
+
+Mutta eipä ollutkaan helppo asia löytää takaisin polulle. He kulkivat
+mäkiä ylös ja alas, ja kukin ihmetteli itsekseen, ettei metsästä loppua
+tullut. Vihdoin heitä pelästytti ratiseva ääni, jonka he kuulivat päänsä
+päältä.
+
+-- Mitä se on? --Meeri katsoi äkkiä taaksensa. -- Se on valkea -- sanoi
+hän hiljaa -- tuuli on varmaankin kääntynyt, taikka ehkä me olemme
+pyörineet ympäri. Eksyneet me ainakin olemme ja kulovalkea on
+kintereillämme.
+
+-- Tuolla ylhäällä suuressa männyssä palaa jo valkea.
+
+Helka, joka äsken oli toivonut saavansa ihailla kulovalkeata, oli nyt
+saanut toivonsa tyydytetyksi odottamattomalla tavalla; äänettömänä
+kauhusta hän oli laskenut kätensä kovasti tykyttävälle sydämmelleen.
+Valkea ratisi heidän päänsä päällä, ja salaman nopeudella kipinät
+lensivät toisesta puunlatvasta toiseen. Juuri kun he luulivat olevansa
+turvassa, kuului rätinä taas heidän lähellään, ja kipinät sinkoilivat
+heidän vaatteisiinsa ja polttivat läpiä heidän olkihattuihinsa.
+
+He kulkivat ja juoksivat sinne tänne savussa, ja herra Kontio, joka ei
+voinut mitään erottaa, seurasi tarkasti heidän jälkiänsä; hän oli aivan
+pyörällä päin, sillä näin pahassa pulassa hän ei ollut milloinkaan ennen
+ollut. Ei Meeri eikä Helka ollut tietänyt, mitä todellinen hengenvaara
+on, mutta nyt he sen tunsivat ensi kerran elämässään, ja he käsittivät
+kuinka mitättömäksi ihmisvoima käy hädän hetkenä.
+
+-- Luuletko, että meidän täytyy joutua tulen uhriksi? -- kysyi Helka
+vapisevin huulin.
+
+-- Koetan vielä kerran puhaltaa torveen -- vastasi serkku.
+
+Helka seisoi hetkisen hiljaa ristissä käsin. -- Herra, älä anna meidän
+menehtyä -- rukoili hän sydämmensä syvyydestä. -- Jeesus, tule auttamaan
+meitä heikkoja lapsia!
+
+Meeri kietoi käsivartensa Helkan ympäri. -- Kiitos siitä, että muistutit
+minua Hänestä, joka yksin voi auttaa meitä tästä hädästä -- kuiskasi
+hän. -- Katso, minusta näyttää kuin savu vähän kääntyisi poispäin!
+Odotappas, eikö kuulukkin ääniä! -- He kuuntelivat kaikin jännitetyllä
+mielellä.
+
+-- Haloo, haloo! -- kaikui ääni kumeasti etäisyydestä.
+
+-- Haloo! -- huusi Meeri niin kovaa kuin saattoi, ja muutamia minuutteja
+myöhemmin kuului tuttu ääni aivan läheltä. Se oli Freedrikin ääni. --
+Kuinka, hyvänen aika, olette tänne tulleet?
+
+-- Meidän oli aikomuksemme lähteä Kuusimäkeen viemään ruokakoppaa teille
+-- vastasi Meeri, joka heti sai takaisin rohkeutensa, kun pelastus oli
+lähellä.
+
+-- Lapsi kulta, tuuli on kääntynyt, ja me olemme juuri suurella vaivalla
+saaneet pelastetuksi torpan valkean vaarasta -- sanoi isä, joka nyt
+myöskin oli ehtinyt paikalle. -- Mikä Jumalan armo, että olette
+pelastuneet tässä vaaran keskellä!
+
+-- Miten levoton äiti olisi ollut, jos hän olisi voinut aavistaa, että
+me niin pahasti eksyimme täällä -- sanoi Meeri. -- Me aioimme kyllä
+palata takaisin heti, kun minä huomasin, että olin erehtynyt oikeasta
+tiestä, mutta savu oli niin sakea ympärillämme joka puolella, ettemme
+tietäneet minne mennä.
+
+Herra Kontio pyyhki hien otsastaan nenäliinallaan, mutta Helka itki ja
+painoi päänsä vasten enonsa olkaa.
+
+-- Sinä pieni raukka! Vai niin, te olisitte tuoneet muonaa meille, se
+oli kyllä kiltisti tehty, mutta se hyvä työ olisi sen pahempi voinut
+päättyä kovin surullisesti. Katsokaa, miten uskollisesti Helka yhä vielä
+pitää ruokakoppaa pienessä nokisessa kädessään. -- Asessori otti tuon
+keveän pajukopan ja kurotti tarkoittavin katsein sitä Bruunolle.
+
+-- Sinä kaiketi olet nälissäsi kuten karhu?
+
+-- Täällä on maitoa hinkassa!
+
+-- Ei, Kontio hyvä, ei pisaraakaan! -- Kansi oli pudonnut pois matkalla
+ja astia oli tyhjä. Maisteri seisoi siinä hämillään, mutta asessori
+lohdutteli häntä sillä, että tuollainen vahinko helposti voi tapahtua,
+kun juoksee henkensä puolesta, ja tarkoitus oli kuitenkin ollut hyvä.
+Sitten hän ehdotti, että he istuutuisivat pikku hetkeksi ja jakaisivat
+kristillisesti voileivät.
+
+-- Onko vaara nyt jo ohitse, isä? -- kysyi Meeri.
+
+-- On se ainakin tällä haavaa. Me olimme juuri matkalla kotiin, ja polku
+käy tästä aivan läheltä.
+
+-- Todellakin! Kuinka kamalilta me mahdamme näyttää kaikki tyyni; Bruuno
+on saanut nokiviikset!
+
+-- Sama se, kun vaan saan ruokaa, vatsani on jo kirkunut monta tuntia --
+sanoi poika ja haukkasi voileipäänsä valkoisilla terveillä hampaillaan.
+
+-- Niin, se maistuu todellakin mainion hyvältä -- myönsi isä.
+
+-- Oi Freedrik, sinähän olet loukannut kätesi, sehän näyttää oikein
+hirveältä -- huudahti Helka pelästyneenä.
+
+-- Hoh, ei se mitään ole. Palava oksa sitä vaan vähän raapasi -- vastasi
+Freedrik.
+
+-- Molemmat pojat ovat olleet oikein reippaita eivätkä yhtään säästäneet
+itseään -- sanoi isä hyväksyen. -- Tuntui oikein hauskalta, kun oli
+kaksi reipasta poikaa rinnallani, mutta jos olisin aavistanut, että te,
+pikku tyttöseni, myöskin olitte mukana vaarassa, en tosiaankaan olisi
+ollut aivan levollinen. -- Asessori kietoi hellästi käsivartensa
+molempien tyttöjen ympäri.
+
+-- Nyt meidän täytyy kiirehtiä kotiin päin, koppa on tyhjennetty, ja
+äiti odottaa varmaankin kuulumisia.
+
+-- Kenpä nyt jo olisi järvessä -- sanoi Freedrik. -- Kuumuuden ja kaiken
+savun ja noen perästä tuntuisi kylmä kylpy ihanalta. En minä vain
+mielelläni olisi noen nuohooja enkä myöskään seppä -- lisäsi hän
+hymyillen ja katseli nokisia käsiään.
+
+Kaikki olivat nyt iloisia, ja Helka kulki tyytyväisenä enonsa rinnalla.
+Matka taloon oli pian kuljettu, ja kohta olivat kaikki jälleen koossa
+verannalla, jossa äiti ja Gerda levottomina olivat heitä odottaneet. Nyt
+syntyi kysymyksiä ja selityksiä loppumattomiin asti. Äiti kalpeni
+kauhistuksesta, kun hän sai kuulla tyttöjen seikkailusta ja näki
+Freedrikin haavoitetun käden.
+
+-- Kuinka hirveästi mahdoittekaan pelätä -- sanoi Gerda.
+
+-- Niin, kyllähän minä hetken olin vähän hämilläni -- myönsi Meeri --
+mutta Helka, hän muisti hädän hetkenä rukoilla. Sen minä olin unhottanut
+ja ajattelin vain miten pääsisimme pois savusta.
+
+-- Sinun huutosi se kuitenkin Freedrikiä opasti.
+
+-- "Rukoile Jumalaa avuksi ja tee sitte kaikki mitä voit". Se oli vanhan
+iso-isän neuvo, ja hyvä neuvo se tosiaan oli -- sanoi asessori vakaasti.
+
+-- No mutta katsokaapas tänne! -- Gerda oli ottanut Helkan päästä hänen
+pahoin pilaantuneen hattunsa, ja samalla putosi serkun vahva ruskea
+palmikko hänen käteensä; joku palava säkene oli sytyttänyt palmikon ja
+polttanut sen.
+
+-- Etkö ollenkaan tuntenut siitä mitään, Helka?
+
+-- Kyllä kerran kirventeli niskassa, ja minä painoin käsivarteni lujasti
+kipeää paikkaa vasten -- vastasi tyttö, katsoen hämmästyneenä hävitettyä
+päänkoristettaan.
+
+-- Olipa hyvä, että tukehutit valkean, muuten olisi koko tukka saattanut
+mennä saman tien -- tuumasi Bruuno.
+
+Lapset uikuttivat oikeita valitusvirsiä, ja osanottoa kuului kaikkialta.
+-- Voi mitä nyt sanonevat setä ja täti -- virkkoi vihdoin pieni Ester.
+Mutta silloin Helka rupesi nauramaan.
+
+-- Kyllä palmikko pian jälleen kasvaa -- vastasi hän iloisesti.
+
+-- Oikein, tyttöseni, hyvä on, että vahinkosi kärsit noin tyynellä
+mielellä. Meillä on kuitenkin suuri syy kiittää Jumalaa, joka varjeli
+teitä suuremmasta vaarasta metsässä. Kulovalkeakin hävitti vähemmän kuin
+ensi aluksi saattoi uskoa. Ei ainoatakaan ihmishenkeä ole hukkaan
+mennyt, ja vaaran uhkaamat torpat ovat kaikki pelastuneet. Tietysti
+vieläkin täytyy valkeata vartioida, ettei se saa laveammalle levitä.
+
+-- Me kyllä myöskin menemme huomenna vartiopiiriin -- sanoivat molemmat
+pojat yht'aikaa.
+
+-- Muista kipeää kättäsi, Freedrik -- varoitti Helka.
+
+-- Se kyllä pian jälleen tulee terveeksi; äiti on hoitanut sitä niin
+hyvin. Pahempi on sinun komean palmikkosi laita -- ja Freedrik otti sen
+käteensä melkein hellän varovaisesti. -- Minä tallennan tämän muistona
+tästä vaiherikkaasta päivästä. Mutta tule nyt Bruuno alas järvelle, ja
+sinä Kontio myöskin; sinullahan on oikea nokiparta.
+
+-- Niin, kyllä se oli vaivalloinen kyyti -- myönsi maisteri -- ja huono
+puolustaja minä olin tytöille. Olinhan melkein kuin tyrmistynyt, jotta
+tuskin tiesin mitä tehdä.
+
+-- Niin, sen vain tiedän, ettei hyvää tahtoa puuttunut -- sanoi rouva
+Bergendahl ystävällisesti.
+
+-- Vaikea päivä tämä on ollut, mutta Jumalan kiitos, että kaikki
+kuitenkin lopullisesti on käynyt hyvin. Kun loppu on hyvä, on kaikki
+hyvää. Hätä opettaa meitä turvaamaan Häneen, joka yksin taitaa hädässä
+auttaa, mutta jonka me niin helposti unhotamme hyvänä ja valoisana
+päivänä.
+
+-- Niin on, äiti rakas! -- Freedrik kumartui suutelemaan äitinsä kättä.
+
+-- Nyt minä menen uimaan -- huudahti Bruuno.
+
+-- Äiti hyvä, anna Marin laittaa valmiiksi päivällinen siksi kuin
+tulemme takaisin, sillä nyt minun on niin nälkä, että syön kuin kymmenen
+sutta!
+
+
+
+
+Urheiluhuvia.
+
+
+Freedrik oli kovin innokas palkovene-urheilia. Joka aamu nähtiin hänen
+valkoiseksi maalatun "pähkinänkuorensa", kuten vanhan Marin oli tapana
+sitä nimittää, kiitävän ulos lahdesta, eikä hän ainoanakaan kauniina
+iltana laiminlyönyt tätä lempihuviansa. Bruunoa huvitti taas
+polkupyörällä ajaminen. Hän oli säästörahoillaan ostanut vanhan
+polkupyörän, joka aluksi oli aivan tarpeeksi hyvä hänelle, koska hän
+vielä oli tottumaton; mutta hän toivoi varmasti, että hän kerran
+polkupyörän käyttämisessä tulisi niin taitavaksi, että hänen isänsä,
+annetun lupauksensa mukaan, ostaisi hänelle oikein hyvän, uusimman
+mallin mukaisen pyörän.
+
+Helkan taito uimisessa oli mennyt paljon eteenpäin; hän uskalsi jo
+lähteä hyvän matkan rannasta, vaikka ei hän vielä läheskään voinut
+kilpailla Gerdan ja Meerin kanssa. Oikein ihanalta tuntui, kun aallot
+häntä kannattivat ja hän saattoi levätä veden päällä ja tuntea miten
+pienet salakat hyppivät hänen ympärillään, ihan koskien hänen
+kyynärpäähänsä. Jos hän nyt joutuisi merihätään, niin hän kyllä omin
+voimin voisi pysyttää itseänsä veden päällä hyvän aikaa; se nyt oli toki
+hyvä asia, ja äiti oli tuleva iloiseksi siitä, että hän oli oppinut
+jotakin hyödyllistä pitkänä kesä-aikana maalla.
+
+Välistä tuli Lillikin vanhan hoitajansa kanssa uimahuoneelle katselemaan
+miten uimajoukko teki temppujaan järvessä. Silloin piti häneltä
+otettaman sukat ja kengät jalasta, ja hänen pienet jalkansa pulikoivat
+vedessä rannan hienolla santapohjalla. Kauemmaksi hän ei uskaltanut. --
+"Lilli ei uttalla, tiellä on niin märtää" -- oli hänen tapana sanoa.
+Mutta Tusse koira ainakaan ei märkää pelännyt. Se seurasi useimmiten
+Lilliä ja juoksi oitis rannalle ehdittyään, mielissään järveen, niin
+että vesi roiskui sen vahvan turkin ympärillä. Tusse paran täytyi koko
+päivän kärsiä kuumuutta, se makasi tavallisesti ruohikossa läähättäen
+kieli pitkänä, ja siksi vilvoittava vesi aina välillä tuntui sille niin
+hyvältä.
+
+Uimatunti oli lapsille päivän hauskin hetki, ja sen jälkeen he vain
+ehtivät vähän kävellä, ennenkuin soitettiin päivälliselle. Sitte he
+kaikessa rauhassa saattoivat maata riippumatoissa ja lukea jotakin
+kirjaa "nuorisonkirjastosta", joksi isä nimitti ruokasalissa olevaa
+hyvin varustettua kirjakaappia.
+
+Siinä oli yllin kyllin hyvää lukemista kaikenkaltaista. Siellä oli
+"lukemista nuorille tytöille" ja jännittäviä kertomuksia intiaaneista,
+hauskoja luonnonkuvauksia ja matkakertomuksia y. m. Vuosittain ostettiin
+uusia kirjoja noille kauniisti järjestetyille hyllyille, ja kaikki talon
+nuoret saivat valita tästä yltäkylläisyydestä oman mielensä mukaan.
+Kahta ehtoa täytyi heidän kuitenkin noudattaa, nimittäin, ettei yhtään
+kirjaa saanut lupaa pyytämättä lainata pois, sekä että jokainen kirja,
+sitten kuin se oli luettu, pantiin samaan paikkaan, josta se oli otettu.
+-- Ainoastaan sillä tavalla saattaa hyvän kirjaston pitää hyvässä
+kunnossa -- vakuutti isä, joka ei milloinkaan kärsinyt nähdä kirjoja,
+joitten selät olivat rikki väännetyt ja kansissa likapilkkuja, ja jotka
+sinne tänne viskattuina nurkissa venyivät.
+
+Iltasin, jolloin ilma oli vilpoisempi, lähti nuoriso tavallisesti
+pitemmälle kävelylle jollekin vuorelle, jolta oli kaunis näköala, taikka
+lahdelle soutelemaan. Kukkien poimiminen, tutkiminen ja kuivaaminen oli
+samalla sekä hauskaa että hyödyllistä, ja sitä ahkerasti muistettiin
+tehdä. Freedrik ja Kontio olivat uutteria kalastajia, ja he saivat monet
+kauniit hauet ja ahvenet, jotka sitte makuisana ruokana tarjottiin
+seuralle.
+
+Vanhemmat näkivät mielellään, että lapset harjoittivat huvikseen
+kaikenlaista hyödyllistä urheilua; mutta etenkin he pitivät hyödyllisinä
+jalkamatkoja, eikä ainoakaan kesä kulunut, jolloin ei isä kerran tahi
+useamminkin lähtenyt nuoren joukkonsa etupäässä omin jaloin matkalle,
+vaikka Kerttulan talli oli hyvillä juoksioilla varustettu. Väliin oli
+joku vanha kirkko, väliin luonnonihana paikka tahi uusi tehdas
+katsottavana ja heidän jalkamatkansa päämääränä. Aina oli ollut hauskaa,
+ja kotiin tultiin iloisina ja reipastuneina, vaikka ilmakin välistä teki
+matkailioille joitakin kepposia.
+
+Koska Helka ei milloinkaan ollut nähnyt rautatehdasta, päätettiin tänä
+vuonna lähteä 25 kilometrin matkalle, jotta hän saisi tämän huvin.
+Eräänä kauniina Heinäkuun päivänä seisoi asessori Bergendahl ja hänen
+kolme tyttöänsä, pojat ja "maisteri" pihalla. Heillä oli laukut ja
+kävelykepit kullakin, ja lapset häärivät heidän ympärillään sanoakseen
+heille jäähyväiset, sillä välin kuin äiti vielä viimeisessä hetkessä
+pani muutamia herkkupaloja heille eväiksi.
+
+Bruuno katsoi kaipaavin silmin rakasta polkupyöräänsä. Hän ei näet juuri
+mielellään kävellyt, ainakaan ennenkuin oli oikein alkuun päässyt, vaan
+olisi ennemmin lähtenyt polkupyörällä tahi hevosella; mutta tässä ei
+mikään vastustaminen auttanut, kun isä itse oli yrityksen etupäässä.
+
+Aaltoilevien laihojen yli, jotka jo rupesivat kellastumaan, puhalteli
+viileä tuuli, ja kuumuus ei siis ollut aivan vaivaava
+jalkamatkailioille, jotka isän neuvon mukaan eivät alussa kulkeneet
+varsin kovaa. -- Tulihan sitäpaitsi kulkea niin, että jotakin ennätti
+nähdä -- tuumi hän. Oli hyödyllistä katsoa yli oman aitansa, jotta
+tietäisi miten muitten oli tapana elää. -- Siis he astelivat hiljaa
+eteenpäin, iloisella mielellä ja keveätä taakkaa kantaen, valmiina
+nauttimaan kaikesta uudesta ja ihanasta, mitä heidän eteensä sattuisi.
+
+Rautatehtaalla, johon he aikoivat, oli hyvin kaunis asema, ja siksi se
+oli erittäin sopiva päämaaliksi jalkamatkailioille. Heidän aikomuksensa
+oli päästä perille samana päivänä, sitte levätä lähellä olevassa
+talonpoikaistalossa sekä palata seuraavana päivänä.
+
+Kun kello läheni kahtatoista, rupesivat jo muutamat katselemaan
+etsivästi tietä pitkin, sillä isä oli äsken sanonut, että
+seisahduttaisiin ensimmäiselle ihmis-asunnolle, jossa saisi ostaa maitoa
+mukana olevien voileipien lisäksi. Seutu oli synkkä. Mihinkä ikänä
+katsoi, näki ainoastaan hoikkaa jouhimetsää, puitten ruskeat rungot
+seisoivat oikoisina kuten pylväät rivi riviltä molemmin puolin
+maantietä. Vihdoin he huomasivat jyrkän vuoren juuressa sammaltuneen
+mökin, jonka pieniruutuiset lasi-ikkunat olivat vanhuudesta
+monivärisiksi tulleet ja vinossa olevan oven saranat ruostuneet. --
+Tässä asui nuoruudessani ukko, jota nimitettiin Viulu-Jaakoksi, koska
+hän kaikissa kylän tansseissa ja häissä soitti viulua -- sanoi isä. --
+Menkää sinne joku katsomaan, kuka nyt on muuttanut tuohon huonoon
+koppiin.
+
+Helka ja Gerda ohjasivat heti kulkunsa tupaa kohti. He viipyivät siellä
+kuitenkin niin kauan, että Meeri kävi levottomaksi ja Bruuno rupesi
+avaamaan eväskääröänsä, joka sisälsi kahdeksan vahvaa voileipää läski-
+ja juustoliuskoineen. Vihdoin näkyivät tytöt palaavan takaisin.
+
+-- Oi isä! -- Gerda oli oikein liikutettu.
+
+-- Noh, mitä olette nähneet siellä? -- kysyivät kaikki yht'aikaa.
+
+-- Erään raajarikko raukan, pojan, joka ei saata seisoa eikä kävellä --
+vastasivat tytöt. -- Hän näytti niin kiltiltä, tuo pieni vaivainen,
+siellä kun hän istui huonossa vuoteessaan. Hänellä on ainoastaan toinen
+käsi, ja jalat ovat melkein aivan hervottomat. Me puhuimme vähän aikaa
+hänen äitinsä kanssa, mutta mitään maitoa emme voineet saada, ja siellä
+näytti kovin köyhältä.
+
+-- Ihmisparat, minä menen sinne nyt vuorostani juttelemaan heidän
+kanssaan vähän -- sanoi asessori ja nousi pystyyn. -- Te nuoret saatatte
+sillä välin leiriytyä tähän tien syrjään.
+
+Kun asessori oli mennyt, alkoivat toiset seurata Bruunon esimerkkiä ja
+aukaista eväskääröjänsä, mutta samassa Gerda ja Helka katsoivat
+tarkoittavasti toisiinsa. -- Entä jos tuo sairas poika tuolla mökissäkin
+haluaisi saada voileivän.
+
+-- Aivan varmaan!
+
+Seuraavassa hetkessä olivat kaikki antaneet osan eväistään, toiset
+enemmän, toiset vähemmän pienelle raajarikolle, ja kun isä tuli takaisin
+köyhän muijan seuraamana, niin Gerda laski kaikkityyni, mitä olivat
+koonneet, muijan vyöliinaan, sekä vielä lisäksi piparkaakkuja ja
+rinkilöitä, joita oli runsas vara heidän laukuissaan.
+
+Kaikki menivät sitte vuorotellen tervehtimään pientä raajarikkoa, joka
+ei ensinkään ollut ujo, vaan vastasi iloisesti ja viisaasti heidän
+kysymyksiinsä. Hän oli kymmenen vuoden vanha, vaikka tuskin olisi
+luullut hänen täyttäneen kahdeksan, niin kuihtunut ja laiha oli hänen
+raihnas ruumiinsa. Mutta silmät olivat kirkkaat ja älykkäät, ja hänen
+äitinsä näytti tyytyväisenä muutamia pieniä tuohikoppia, joita pikku
+Janne oli palmikoinnut ainoalla kädellään.
+
+Tämä käynti köyhässä mökissä antoi runsasta aihetta keskusteluun
+matkailioille ja Janneen oli tällä haavaa heidän kaikkien ajatukset
+kiintyneet.
+
+Köyhä vaimo oli kertonut asessorille, että hänen miehensä kauvan oli
+ollut työssä etäisissä pitäjissä, joilla matkoilla hän edellisenä
+talvena oli kuollut. Kun vaimo sitte jäi yksin sairaan poikansa kanssa,
+oli hän muuttanut takaisin kotipitäjäänsä saadaksensa pojalle jotakin
+apua vaivaishoidolta, ja se oli antanut tämän huonon mökin heidän
+asuttavakseen.
+
+-- Kuinka somasti hän on palmikoinnut kokoon tuon kopan, ja vain yhdellä
+kädellä! -- ihmetteli Meeri.
+
+-- Niin, raajarikot saavat usein meidät, joilla on terveet jäsenet,
+häpeämään -- sanoi isä.
+
+-- Entis-vuonna olin joulun edellä äidin keralla raajarikkoisten
+myyjäisissä Helsingissä, ja oikein ihmetytti nähdä, miten somia töitä
+oppilaat olivat osanneet laittaa; olen myöskin monta kertaa nähnyt, kun
+he ovat tehneet työtä -- kertoi Helka.
+
+-- Eiköhän voisi jotakin tehdä tämän pojan hyväksi -- tuumaili Freedrik.
+
+-- Hän näkyy olevan viisas lapsi, ja sen vuoksi olisi kyllä syytä
+koettaa saada hänelle jotakin opetusta -- sanoi isä -- mutta minä
+tiedän, että kunta tällä haavaa ylläpitää monta puutteen-alaista, enkä
+siis ole varma, onko se altis auttamaan tätä uutta pientä
+tulokas-raukkaa.
+
+Kaikki kulkivat eteenpäin äänettöminä ja miettiväisinä, ja matka joutui
+nopeasti, niin että he jo saattoivat nähdä etäältä tehtaan korkeat
+savupiiput. Seura asettui nyt lähimpään taloon, jossa emäntä heti lupasi
+heille sekä päivällistä että yösijaa. Viilipiimä sekä äsken leivottu
+ruisleipä maistuivat mainion hyviltä. Sitäpaitsi oli vielä kalaa, munia
+ja kahvia jälkiruoaksi.
+
+Virkistyneinä ja tarpeeksi levänneinä he kävelivät kaikin alas
+tehtaalle, jota aiottiin tarkastaa ennen iltaa. Asessori tunsi tehtaan
+hoitajan, eikä heidän siis ollut vaikeata päästä katsomaan kaikkea, mitä
+tehtaassa oli nähtävää. Hoitaja päin vastoin seurasi heitä kaikkialle.
+Aina raaka-aineesta asti he saivat nähdä, miten rautaa valmistettiin; he
+näkivät ensin suuret malmiläjät rannalla ja lopuksi varastomakasiinin,
+jossa oli kauniit valin-tavarat valmiina ulosvietäviksi.
+
+Tehtaan eri osissa koko joukko kuunteli innostuneena kertomuksia raudan
+muuttumisesta siihen tilaan, missä se jalostettuna heidän silmiensä
+edessä nyt oli. Freedrik, joka tavallisesti oli huvitettu asiain
+kaikista erityiskohdista, tahtoi nähdä hienotaonta-verstaan ja
+tarkastella niitä monia eri asteita, joiden läpi pienimmänkin ruuvin
+täytyi käydä, ennenkuin se oli valmis asetettavaksi paikalleen
+rataslaitokseen. Tytöt olivat ihastuneet valssilaitokseen eivätkä olisi
+malttaneet lähteä sen suurilta uuneilta, joista pitkät, vahvat, nokiset
+miehet vetivät tulipunaisia rautajuntikoita, valssaten niitä sitte ulos
+ja sisälle noihin suriseviin koneisiin, kunnes rauta tuli kankina niistä
+ulos. Tämä oli heidän mielestään näytelmä, johon ei voinut väsyä.
+
+Mutta kuitenkin, kun he olivat kulkeneet rakennuksesta rakennukseen
+alituisessa liikkeessä olevien koneiden välissä, he olivat kaikin
+tyytyväisiä päästessään jälleen ulos vapaaseen ilmaan, jättäen taakseen
+nokiset, meluavat koneet.
+
+Kauan he sitten istuivat lähellä olevalla kunnaalla kesä-illan
+tyvenessä. Meri oli peili-kirkkaana heidän edessään, ja aurinko meni
+mailleen luotojen väliin. Tänne ylös tunki työn surina vain kuten
+hiljennetty kaiku; lehmänkello kalkutteli kaukana metsässä ja ikäänkuin
+näkymättömien siipien kannattamana kuului paimentytön lapsellinen ääni
+illan hiljaisuudessa:
+
+      "Lapsen sydän ilon saa,
+      Kun se uskoo, rakastaa.
+      Kiitä Herraa, sieluni!
+      Hän on osas, onnesi."
+
+-- Hän sepittää sanat ja sävelen luonnon suureen ehtoovirteen -- sanoi
+asessori. -- Kaikki ympärillämme kiittää tavallaan Luojaa.
+
+Kun he palasivat talonpoikaistaloon, laski emäntä juuri par'aikaa
+höyryävän puurovadin pöydälle, ja syömisen jälkeen mentiin kaikin
+levolle, asessori parhaaseen huoneeseen ja tytöt suureen ulosvedettävään
+vuoteeseen porstuakammariin. Nuoret herrat sijoitettiin saliin, jossa he
+päivän kävelyistä väsyneinä makasivat niin makeasti heinäsäkkien päällä,
+kuin jos ne olisivat olleet parhaita untuvapatjoja.
+
+Seuraavana päivänä he läksivät vielä tehtaalle nähdäksensä "raudan
+laskua" eli sulatus-uunin purkamista ja sulatetun raudan valamista
+upokkaaseen. Tätä näköä tuskin kukaan katselioista oli unohtava. Sitte
+käännyttiin paluumatkalle samalla hyvällä mielellä kuin ennenkin ja
+virkistynein voimin yön levon jälkeen. Heidän hyväntahtoinen emäntänsä
+oli varustanut heidän laukkunsa uusilla eväillä, ja nyt päätettiin,
+ettei syötäisi, ennenkuin tultaisiin pienen tupasen luo, jossa
+raajarikko asui.
+
+Pikku Janne oikein vilkastui, kun hän jälleen näki nuo ystävälliset
+nuoret, ja myöskin tällä kertaa hän sai runsaan osansa eväistä. Asessori
+puhui kauan äidin kanssa ja lupasi tehdä mitä hän voi pojan puolesta;
+ensi aluksi hän lupasi lähettää lapsen seudun lääkärin luo, ja köyhä
+vaimo kiitti kyynelsilmin heitä kaikkia heidän ystävällisyydestään.
+
+Nyt matkailiat kulkivat hitaasti eteenpäin. Tuossa oli jo honkametsä
+oikoisine runkoineen, ja pihkainen tuoksu tuntui voimakkaalta ja
+virkistyttävältä. Sitte tulivat vainiot, joiden laihot olivat
+kypsymäisillään, ja sitte mylly tuolla mäenvierulla ja mustat porsaat
+veräjätuvalla -- kaikki oli kuten eilen, ja kuitenkin näytti kaikki niin
+toisenlaiselta nyt iltapäivän lempeässä valossa.
+
+-- Nyt näen Kerttulan viirin!
+
+-- Ja minä näen navetan katon!
+
+-- Kauniiltapa se näyttää, kun katselee sitä vasten koivumetsää ja noita
+reheviä vainioita.
+
+Muutamia minuutteja myöhemmin olivat kaikki taas Kerttulan
+auringonloisteisessa pihassa, jossa äiti ja pikkulapset sanoivat heille
+tervetuliaiset ja Tusse hyppi ja haukkui iloissaan siitä, että jälleen
+sai heidät nähdä.
+
+-- Pieni jalkamatka tuottaa sentään paljon hyvää -- sanoi isä, katsellen
+hymyillen ympärilleen. -- Näkee uusia seutuja ja uusia ihmisiä, saa
+uusia vaikutelmia ja oppii tuntemaan uusia oloja, sanalla sanoen,
+rikastuttaa näköalojansa, ja päällisten päätteeksi oppii tuntemaan
+todeksi vanhan sananlaskun, joka sanoo: "Kylässä hyvä, mutta kotona
+parempi".
+
+-- Niin kyllä -- sanoi Meeri -- Kerttula ei koskaan ole minun mielestäni
+niin kaunis ja hauska kuin oltuani poissa jonkun aikaa ja palatessani
+kotiin jälleen.
+
+-- Aivan niin, rakas lapseni, meillä täytyy olla myöskin täällä
+maailmassa eläessämme juurensijamme, kotimme, isänmaamme. Kosmopoliitta
+on tuuli-ajolla oleva raukka valtameren kuohuvilla aalloilla.
+
+-- Hyvällä kodilla täällä alhaalla on myöskin toinen tehtävä -- sanoi
+äiti vakavasti. -- Sen tulee alituisesti muistuttaa meitä iankaikkisesta
+kodistamme, sillä taivas on oikea kotimme ja meidän kaikkien todellinen
+isänmaa.
+
+
+
+
+Rakkaudentöitä.
+
+
+-- Mitä täti niin ahkeraan tekee? -- kysyi Helka, kun hän eräänä aamuna
+tuli ulos verannalle.
+
+-- Ompelen kolttua Kuusimäen muijan pikku pojalle. Akka parka, joka
+kauan on ollut heikko ja huono, pelästyi niin, kun hän näki kulovalkean
+uhkaavan hänen kotiaan, ettei hänellä siitä asti ole ollut tervettä
+päivää. Entisviikolla hän tuli vuoteen omaksi, ja hänen kodissaan näytti
+surkealta, kun minä tässä eräänä päivänä kävin häntä tervehtimässä.
+Hänen neljä lastansa olivat likaisia ja pukemattomia ja koko koti
+huonossa hoidossa; mies keittää puuroa tahi perunoita, kun hän iltasin
+palaa kotiin työstä, ja siinä on se lämmin ruoka, mitä heidän on
+mahdollista saada. Kuusimäki on myöskin niin yksinäisellä paikalla, että
+naapurien on vaikea usein käydä heitä katsomassa.
+
+-- Ihmisparat! Ja nyt täti ompelee heille vaatteita?
+
+-- Niin, sillä nuorin lapsi oli melkein alasti. Minulla on täällä
+joitakuita pikku tyttöjen pukuja, jotka ovat heille tulleet liian
+ahtaiksi, mutta muutamia täytyisi vähän muodostaa toisin ja toisia
+täytyisi paikata. Entä jos panisimme toimeen pienet ompelutalkoot nyt
+tässä aamupäivällä?
+
+-- Se olisi hauskaa -- vastasivat Meeri ja Helka yhtä haavaa, ja Gerda
+läksi heti tuomaan ompelukoppaansa.
+
+-- Vahinko, että käteni vielä on vähän kipeä, jotta en voi teitä auttaa
+-- sanoi Freedrik, joka oli seuraan yhtynyt. -- Niin, sinä näytät niin
+epäilevältä, Helka, mutta kysy äidiltä, enkö osaa välttävästi käyttää
+silmäneulaa.
+
+-- Kyllä, kyllä, ei sinulta ompelu käy aivan huonosti -- myönsi äiti
+hymyillen. -- Freedrik ompeli kerran koulun loma-aikana itselleen paidan
+ja Bruuno kutoi tumpit. Hyvä on osata vähän yhtä ja toista tässä
+maailmassa.
+
+-- Niin, eihän tiedä, mitä tarvitsee tehdä. Saattaahan tulla viskatuksi
+asumattomalle luodolle, kuten Roobinpoika -- tuumaili Meeri.
+
+-- Epätietoista vaan on, löytyykö tuolla saarella mitään ompelukaluja --
+sanoi Freedrik naurahtaen. -- Mutta minun ompelutaitoni on jo monta
+kertaa ollut minulle hyödyksi, kun joku paidan nappi on höltynyt tahi
+kun sukkaani on ilmestynyt reikä. Usein ei heti voi saada apua, ja
+silloin on hyvä olla muista riippumaton ja tuntea, että "kelpo mies voi
+itseänsä auttaa". Monesti olen ollut kiitollinen sadepäivistä ja niiden
+työhetkistä. -- Ja Freedrik suuteli hartaasti äitinsä ahkeria käsiä. --
+Nyt minä rupean lukemaan teille ääneen, niin työ käy nopeammin.
+
+-- Kiitoksia vain, on sekin tavallaan hyvä apu.
+
+-- Pitääkö panna laskos tähän hameeseen, äiti?
+
+-- Pitää, ja kaulus punaiseen pumpulileninkiin.
+
+-- Hyvä, aletaan nyt sitte vaan. -- Freedrik luki, ja silmäneulat
+kulkivat nopeasti edestakaisin kankaan läpi, siksi että kello soitti
+päivälliselle; silloin oli työ valmis ja pantu kääröön vanhaan
+pyyhinliinaan.
+
+-- Meneekö äiti Kuusimäkeen tänään iltapäivällä?
+
+-- Luultavasti.
+
+-- Saanko tulla mukaan? -- kysyi Helka.
+
+-- Saat aivan mielellään.
+
+-- Minä myöskin tulen -- sanoi Gerda. Meeri oli vaiti, sillä "Andreas
+Jelkyn merkilliset elämänvaiheet", jotka olivat hänen kammarinsa
+pöydällä, houkuttelivat häntä vastustamattomalla voimalla jäämään
+kotiin.
+
+Rouva Bergendahlilla oli vielä aterian jälkeen paljon tehtävää, niin
+että hän vasta vähän myöhempään saattoi molempien tyttöjen seuraamana
+lähteä matkaan.
+
+Helkan mieleen tuli niin selvästi se muistettava päivä, jolloin hän
+kulovalkean riehuessa oli kävellyt tätä tietä. Nyt hän näki käyrän
+männyn jo kaukaa, eikä siinä mitenkään voinut eksyä tiestä. Jumalan
+kiitos, että nuo kauhistuttavat hetket nyt olivat pelkkänä muistona.
+Paitsi Freedrikin kättä, joka hitaasti parantui, ei heillä ollut palosta
+mitään pahaa. Helka ei ensinkään surrut kadotettua palmikkoansa, sillä
+kesäkuumassa tuntui vain hyvältä ja vilpoiselta, kun se oli poissa.
+
+Nyt haukkui pieni koira metsässä, ilmoittaen, että he olivat
+päämaaliinsa ennättäneet. Näkyi kyllä, että torpan emäntä oli sairas,
+sillä porstua oli lakaisematon ja kissan maitokuppi seisoi
+keskilattialla, niin että asessorin rouva oli siihen kompastumaisillaan.
+Tuvan kynnyksellä istui tyttö ja poika sormet suussa; vanhin tyttö tuuti
+nuorinta lasta, niin että tuvan epätasainen lattia jyskyi, ja vuoteella
+makasi äiti silmät puoli ummessa.
+
+-- Hyvää päivää, Anna -- tervehti asessorin rouva ystävällisesti. --
+Kuinka voit tänään?
+
+-- Ehkä vähän paremmin, voimistuin mielestäni niin liharuoasta, jota
+talosta minulle tuotiin eilen.
+
+-- Sepä hauskaa; nyt meillä on sinulle mukanamme vähän hedelmäruokaa.
+Ota tuo kivivati, Helka, ja lusikka tuolta hyllyltä, niin Anna saa heti
+maistaa.
+
+-- Oi kuinka se on hyvää -- sairas nielasi lusikallisen toisensa perästä
+hedelmäkeittoa, joka nähtävästi maistui hänelle hyvältä. -- Meillä on
+kyllä ruokaa, niin ettei minun sovi valittaa siitä syystä, mutta kun on
+sairas, tekee mieli jotakin uutta.
+
+Rouva Bergendahl avasi vaatekäärön. -- Näetkös, tämän koltun olen
+ommellut pikku pojalle -- sanoi hän. -- Miten hauskalta hän näyttänee,
+kun hän saa sen yllensä! Luulenpa, että hän nyt on hereillä; nosta hänet
+ylös, Gerda, ja tuo hänet tänne luokseni. Katsoppas vain, mikä reipas
+lapsi -- huudahti hän, kun lapsi makasi hänen sylissään ja katsoi päin
+kattoa kirkkailla sinisillä silmillään.
+
+-- Raukkaa ei ole kylvetetty moneen viikkoon -- vaikeroi äiti. --
+Mustansuon Liisa oli täällä eräänä päivänä leipomassa, mutta hänellä oli
+jo kyllin tehtävää, ennenkuin sai kaiken muun kuntoon, mitä täällä oli
+laiminlyöty.
+
+-- Jos Helka tuo vähän vettä kivivatiin, niin minä pesen lapsen tuota
+pikaa -- sanoi rouva Bergendahl. -- Tässä on minulla vaatteitten
+ympärillä vanha pyyhinliina, jota sopii käyttää. Sinä pikkarainen, --
+katsokaa, miten hän tyytyväisenä oikaisee itseänsä, hän pitää siitä,
+että pääsee puhtaaksi. Kukkuu, pikku ystäväni, -- ja nyt puetaan lapsi
+uuteen kolttuun. Katsoppas nyt tänne, äiti! -- Rouva nosti lapsen
+käsivarrelleen ja hypytti häntä äidin ihastuneitten silmien edessä.
+
+-- Kuules, Gerda, entä jos koettaisit tuota punaista leninkiä pikku
+Maijan päälle? Tule lapsi tänne!
+
+Tyttö istui kynnyksellä eikä liikkunut paikaltaan, mutta Gerda otti
+hameen ja meni hänen luokseen. Pian näkyi hän tulleen lasten
+tuttavuuteen, vaikka olivatkin ujoja, ja nyt otti hänkin vuorostaan
+vettä ja pyyhinliinan, jolla hieroi Maijan ja Kallen pyöreät naamat niin
+puhtaiksi, että kiilsivät.
+
+-- Täällä on kampa akkunalla -- sanoi Helka, joka koko ajan oli
+tarkannut ja auttanut serkkuansa puhdistustyössä.
+
+Gerda vähän nyrpisti nenäänsä, mutta tarttui kuitenkin innokkaasti ja
+päättävästi kampaan, äitinsä kehoittavan katseen johdosta.
+
+-- Tuskin enää tunnen omat lapseni -- sanoi sairas hymyillen.
+
+-- Noh, tulet kyllä pian terveeksi ja voit itse hoitaa lapsiasi, Anna
+hyvä -- sanoi asessorin rouva lohdutellen.
+
+-- Helka, koetappas, osaatko tehdä takkaan tulta; Maija ja Hilta
+löytävät kyllä muutamia risuja ja lastuja. Minä näen, että perunat ovat
+padassa valmiina keitettäväksi.
+
+-- Niin, lapset poimivat keiton erän maasta, ja isän pitäisi ne keittää,
+kun hän päivätyöstään palaa -- sanoi vaimo.
+
+-- Tänään voimme säästää häntä tuosta vaivasta, hänellä on kyllä työtä
+jo ilman sitä, ennenkuin saa lehmän lypsetyksi ja tuoduksi vettä ja
+puita sisälle.
+
+-- Niin, hyvä hän kyllä on, meidän isä.
+
+-- Tämä on hyvin suuri ilo ja onni sinulle, että sinulla on kelpo mies.
+Katsoppas, nyt valkea palaa oikein hyvin.
+
+Gerda kaatoi vettä perunain päälle ja ripusti padan hahlaimiin
+valkealle; sitte pyyhkivät he akkunan alla olevan pöydän ja kattoivat
+sen illalliseksi ottaen veitset ja lautaset seinähyllyltä. Kun kaikki
+oli kunnossa ja perunat alkoivat kypsyä, rupesi rouva Bergendahl
+tekemään lähtöä.
+
+-- Onpa nyt isä varmaankin ihmeissään, kun hän kotiin palaa -- sanoi
+sairas ilosta loistavin silmin.
+
+-- Kyllä me vastedeskin tulemme sinua katsomaan, jotta näemme mitä
+täältä puuttuu -- vakuutti asessorin rouva. -- Noitten hyvien lääkkeiden
+ja vahvistavan ruoan avulla toivon piankin saavani sinut jaloillesi
+jälleen.
+
+Rouva kantoi pojan, joka oli nukkunut, äitinsä luo vuoteeseen, noikkasi
+ystävällisesti ja läksi.
+
+-- Minä kyllä mielelläni menisin Kuusimäkeen huomenna jälleen -- sanoi
+Gerda kotimatkalla.
+
+-- Ja minä myöskin -- virkkoi Helka innokkaasti.
+
+-- On tarpeeksi aivan, kun yksi erästään menee, nyt kun olemme nähneet,
+mitä on tehtävänä -- sanoi äiti.
+
+-- Nuo lapset olivat oikein sieviä, sitte kuin olivat puhtaaksi pestyjä.
+
+-- Mutta kampaaminen ei suinkaan ollut erittäin hauskaa -- sanoi Helka
+naurahtaen -- Gerdalla oli niin sopiva muoto, kun hän siihen toimeen
+ryhtyi.
+
+-- Nuorin lapsi oli hyvin siistimätön, mutta äiti otti asian niin
+luonnolliselta kannalta, että minäkin sain paremmin rohkeutta.
+
+-- Olin juuri varta vasten ottanut leveän talousesiliinan eteeni --
+sanoi äiti -- kun lähtee köyhäin luo, ei milloinkaan saa loukata heitä
+pyyhkäisemällä tuolia, ennenkuin istuu, sillä se osottaa ylenkatsetta.
+Juuri se, että asetumme heidän kannallensa seurustellessamme heidän
+kanssaan, ja annamme jotakin omasta itsestämme, samalla kuin annamme
+heille apuamme, tekee heille avun kalliimmaksi ja helpommaksi ottaa
+vastaan.
+
+-- Niin, täällä se kyllä käy päinsä, mutta kaupungissa?
+
+-- Tietysti siellä on toisin, siellä olot ovat toisenlaiset. Mutta jos
+sydämmesi on altis auttamaan, ja tahtosi on hyvä, niin löydät aina
+tilaisuutta ja parhaan tavan millä voit auttaa, ole vakuutettu siitä,
+tyttöseni.
+
+Gerda tarttui äitinsä käteen, sanoen: -- Tietääkö äiti, minä tahtoisin
+hyvin mielelläni leikata lyhyiksi nuo valkoiset pellavatukat, siten
+tulisi kampaamistyö paljon helpommaksi.
+
+-- No siinä minun luullakseni ei mikään ole estämässä. Kas tuossa ovat
+Eedit ja Ester, jotka lupasivat tulla meitä vastaan, ja tuolla kävelee
+isä pitkin lehtokujaa; me tulemme varmaankin juuri parahiksi
+illalliselle.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+-- Sain kirjeen tohtori Bong'ilta eilen -- sanoi asessori seuraavana
+päivänä. -- Hän on ollut katsomassa pientä raajarikkoa, johon
+tutustuimme kävelymatkallamme.
+
+-- Mitä hän sanoi Jannesta? -- kysyivät nuoret innostunein mielin.
+
+-- Tohtori luuli, että poika voimistuisi melkoisesti, jos hän saisi
+mallaskylpyjä ja voimakasta ruokaa.
+
+-- Siihen heillä valitettavasti ei ole varaa -- tuumi Freedrik.
+
+-- Ei, sen vuoksi olemmekin äiti ja minä päättäneet ottaa eukon ja pojan
+joksikin aikaa tänne. Muija saattaa auttaa Piilin matamia puutarhassa ja
+sillä välin hoitaa poikaa tohtorin määräyksen mukaan.
+
+-- Sepä oli kovin hauskaa -- huusivat kaikki yhteen ääneen.
+
+-- Oi kuinka hyviä isä ja äiti ovat! -- sanoi Freedrik.
+
+Vielä samana päivänä lähti asessori köyhälle tuvalle, jossa raajarikko
+asui, ja toi hänet äitineen Kerttulaan, jossa he vastaiseksi saivat
+asettua tuvan takana olevaan kammariin. Lapset olivat kovin huvitetut
+pienestä vieraasta ja istuivat tuntikausia hänen luonaan oppiaksensa
+hänen tuohenpalmikoimistansa. Myöskin vanhemmat lapset menivät tuon
+tuostakin häntä katsomaan, ja Janne viihtyi nähtävästi hyvin uudessa
+ympäristössään.
+
+-- Tuumaan lakkaamatta, miten voisimme saada pojan raajarikkoisten
+kouluun Helsinkiin, -- sanoi Freedrik eräänä päivänä Helkalle, kun he
+olivat marjoja syömässä puutarhassa. -- Hänestä varmaankin tulisi
+taitava ammattilainen, jos hän saisi oppia jotakin.
+
+-- Mitähän se koulunkäynti maksanee -- tuumaili Helka.
+
+-- Siitä kyllä pian saa selvää, kun kirjoittaa johtajattarelle. Isä ei
+luule, että kunta tällä haavaa voi auttaa, ja vanhemmilla on jo meidän
+tähtemme tarpeeksi kustannuksia.
+
+-- Se kyllä on tosi, mutta aluksi hänellä on hyvä täällä. -- Katsoppas,
+sillä välin kuin olemme jutelleet, olen hänelle poiminut koppani täyteen
+karviaismarjoja.
+
+-- Ja minä olen vain syönyt -- sanoi Freedrik pahoilla mielin.
+
+-- Minä olen kyllä poiminut suuhuni myöskin, oi miten hyviä nämä marjat
+ovat!
+
+Oli jouduttu nuorison hartaasti odotettuun marja-aikaan, ja Kerttulan
+puutarhassa marjapensaitten oksat riippuivat marjoja täynnään.
+
+-- Täällä on hyvä olla, olen kuin porsas pahnoissa -- huudahti Bruuno,
+joka juuri kömpi esiin viinimarjapensaan alta, jossa hän ahkeraan oli
+riipinyt tertun toisensa perästä noita heleänpunaisia marjoja.
+
+Seuraavana päivänä tuli Freedrik Helkan luo, joka istui lukemassa
+ruokasalissa. -- Nyt olen keksinyt, millä tavalla voidaan saada rahaa
+Jannen koulunkäyntiin -- kuiskasi hän salavihkaa. -- Minä myyn
+palkoveneeni Vihtorille, joka jo monta kertaa on aikonut ostaa
+samallaisen itsellensä. Me suostuimme eilen illalla kaupasta.
+
+-- Todellako! Mutta sinähän itse niin mielelläsi käytät palkovenettä.
+
+-- Se kyllä on tosi, mutta näetkös, voinhan kuitenkin päästä merelle
+veneissäkin. Palkovene on omani, ja minä saan tehdä sillä mitä itse
+haluan. Tule mukaani rantaan, minä menen sitä vähän puhdistamaan, sillä
+huomenna jo on Vihtori luvannut tulla sitä noutamaan.
+
+Helka oli heti valmis, ja he läksivät yhdessä Jooseppi kalastajan tuvan
+vieressä olevaan venetalaaseen, johon tuo soma alus oli vedetty.
+
+-- Sillä välin kuin sinä venettäsi puhdistat, minä käyn katsomassa
+sokeaa Leenaa -- sanoi Helka. Oli aina hauska käydä kalastajan mökissä.
+Sokea muija istui siellä kudin kädessään niin iloisena ja lempeänä kuin
+auringonpaiste, ja aina hän kertoi jonkun hauskan kertomuksen rikkaan
+muistonsa tyhjentymättömästä varastosta. Hän osasi myöskin lauluja ja
+satuja äärettömän paljon vanhan vanhoista ajoista asti. Kun istui hänen
+luonaan ja näki hänen sammuneen katseensa, niin oppi kiittämään Jumalaa
+näöstä, terveydestä ja monen monesta hyvästä lahjasta.
+
+-- Kummallista on nähdä, miten hyvin Leena löytää joka paikkaan täällä
+huoneessa -- sanoi Helka, kun muija nousi istualta ja otti lankakerän
+seinäkaapista.
+
+-- Kyllä minä jotakuinkin hyvin osaan täällä huoneessa liikkua --
+vastasi sokea ilomielisellä tavallaan. -- Minä kiitän Jumalaa joka päivä
+siitä, että hän on asettanut kaikki niin hyvin minulle. Ainoa suruni on
+etten enää saata lukea; sitä tein ennen aina niin mielelläni. Ukkoni ei
+ole oikein luvuntaitava, vaikka hän kyllä pyhinä koettaa tavata saarnan
+kirjasta.
+
+-- Saisinkohan minä lukea Leenalle vähän? -- sanoi Helka ujosti. -- Luen
+usein ääneen äidilleni, kun hänellä on päänsärkyä.
+
+-- Kyllähän se olisi kovin hauskaa, mutta siitä tulisi paljo vaivaa
+neidille -- kursaili Leena. -- Asessorin rouva on myöskin niin hyvä ja
+lukee välistä minulle.
+
+-- No sitte minä pyydän tädiltä kirjoja, kun tänne toiste tulen, että
+saan lukea Leenalle.
+
+-- On minulla täällä sekä virsikirja että Uusitestamentti -- vastasi
+muija innokkaasti ja kiirehti ottamaan alas kirjat vuoteen yläpuolella
+olevalta hyllyltä.
+
+-- Lehtien välissä on vielä vanhat merkkini siitä ajasta, jolloin olin
+näkevä ja saatoin itse lukea.
+
+Helka aukasi hartaasti Uudentestamentin kannet ja luki puoli-ääneen
+lukujen päällekirjoituksia.
+
+-- Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa puhutaan niin kauniisti
+siitä, miten Jeesus paransi sokean -- sanoi vanha Leena, joka melkein
+osasi raamattunsa ulkoa. -- Sitä paikkaa minä mieluimmin tahtoisin
+kuulla.
+
+Sillä aikaa kuin Helka verkalleen luki mainittua kertomusta, täyttyivät
+kuulian silmät kyynelillä, jotka vähitellen vierivät alas hänen
+kurttuisille poskillensa ja vielä hänen ristissä oleville käsillensä.
+
+-- Leena itkee -- sanoi Helka ihmetellen ja laski kirjan pöydälle.
+
+-- Ilosta vain, pikku neiti, oli niin hauska kuulla noita kalliita
+sanoja. Ja sitte ajattelin sitä hetkeä, jolloin Vapahtaja sanoo myöskin
+vanhalle Leenalle: _Ole näkevä!_
+
+-- Voi, kun ei Jeesus enää käy ympäri täällä maailmassa sairaita
+parantamassa -- ajatteli Helka.
+
+Mutta tuntui siltä, kuin vanhus olisi voinut lukea hänen ajatuksensa,
+sillä hän lausui: -- Tuolla ylhäällä ei ole mitään yötä, siellä tulevat
+kaikki näkeviksi.
+
+-- Halajaako Leena täältä pois? -- kysyi Helka hiljaa.
+
+-- Odotan tyytyväisenä Herran kutsua -- vastasi vanhus. -- Kiitoksia
+nyt, pikku neiti, lukemisesta.
+
+-- Tulen taas toiste -- lupasi Helka sanoessaan hyvästi.
+
+Kun hän tuli ulos, oli Freedrik juuri valmistanut työnsä ja katseli
+hellästi valkoiseksi maalattua palkovenettänsä. -- Vihtori kyllä tulee
+tyytymään tuohon -- sanoi hän, ja pieni kaipauksen huokaus nousi hänen
+rinnastaan, kun he läksivät kulkemaan kotiinpäin.
+
+Heidän poissa ollessaan oli Lotta täti tullut Kerttulaan ja verannalta
+kuului iloista puhetta.
+
+-- Lotta täti on ostanut kolme koppaa Jannelta ja maksanut kaksikymmentä
+viisi penniä kappaleesta -- huusivat lapset.
+
+-- Hän näkyy olevan näppärä poika -- sanoi neiti Furumark
+tarkastellessaan pieniä tuohikoppia, jotka hän oli ostanut.
+
+-- Ehkä hänestä voi sukeutua jotakin kelvollista.
+
+-- Kyllä, jos hän vain saa apua -- sanoi Freedrik. Sitte hän kääntyi
+isän puoleen, sanoen vähän hiljaisemmalla äänellä: -- Olen myynyt
+palkoveneeni; siitä tulee sievä summa Jannen kasvatukseksi.
+
+-- Oletko tarkoin ajatellut tuota asiaa? -- asessori laski voimakkaasti
+kätensä pojan olalle. -- Sinä teet suuren uhrauksen, sillä niin kalliita
+kapineita ei helposti saa uudestaan.
+
+Freedrik katsoi levollisesti isäänsä. -- Minä en ole päätöstäni katuva
+-- vastasi hän.
+
+-- Sitte, poikaseni, olen sinuun tyytyväinen!
+
+-- Mitä salaisuuksia isällä ja Freedrikillä on? -- kysyi Meeri, pistäen
+uteliaana pienen pystynenänsä esiin isänsä olan yli.
+
+-- Me olemme salaliitossa Jannen tulevaisuuden hyväksi. Freedrik on
+juuri tänään pannut ensimmäisen perusrahan hänen koulunkäyntinsä
+varalle.
+
+-- Oikein ilosanoma! -- huusi Meeri.
+
+-- Minä sen kyllä tiesin -- sanoi Helka.
+
+-- Minun säästölaatikossani on myöskin muutamia markkoja, jotka minä
+sain keväällä syntymäpäivänäni; rakas eno, käytä myöskin ne jollakin
+tavoin Jannen hyväksi.
+
+-- Sen kyllä teen, tyttöseni!
+
+-- Meidän pitäisi kaikkien yhtyä auttamaan Jannea -- kehoitti Meeri. --
+Minä lupaan antaa kolmannen osan viikkorahoistani aina jouluun asti.
+
+-- Hyvä, hyvä, lapsukaiseni! Minua ilahuttaa, että jokainen olette
+valmiit kieltäytymään hoidokkaanne hyväksi jostakin esineestä, mistä
+teille voisi olla hauskuutta. Mutta ennenkuin ryhdymme tähän yritykseen,
+tulee meidän muistaa, että raajarikkoisten koulukurssi ei lopu yhdessä
+lukukaudessa eikä vuodessakaan. Hyvä on alkaa kunnollisesti, mutta vielä
+parempi, jos on kestävyyttä viedä alotettu päätös hyvään loppuun. Jannen
+koulunkäynti tulee tuottamaan teille vielä monta kieltäymystä --
+oletteko valmiit niihin vielä tulevaisuudessakin?
+
+-- Olemme -- vastasivat kaikki yhteen ääneen.
+
+-- Antakaa minun pitää huolta vaatteista ja muusta sellaisesta, jota
+mahdollisesti tarvitaan -- sanoi Lotta täti, jolla aina oli antelias
+käsi.
+
+-- Täti kulta, sinä tahdot tulla hänen hyväksi haltiattareksensa!
+
+-- Hyvin mielelläni, mutta teidän kaikkien turvatiksi hän kuitenkin
+jääpi. -- Mutta tiedättekö, minkä vuoksi minä nyt oikeastaan olen täällä
+tänään? -- Kutsuakseni teitä kaikkia tulemaan leikkuujuhlaan tuorstaina.
+Sehän on vanha tapa Santaniemessä, kuten muistanette, että
+leikkuupäivänä juhlitaan.
+
+-- Oi miten hauskaa, miten hauskaa! -- huusivat Helka ja Meeri
+yhtähaavaa.
+
+Lotta täti hymyili tyytyväisenä. -- Tervetultua siis miehissä! Mutta nyt
+minun täytyy lähteä kotiin leipomaan sata rusinapallukkaa pitoja varten.
+
+
+
+
+Leikkuujuhla Santaniemessä.
+
+
+Tuorstai-aamuna tuli Lotta-tädiltä pieni kirje, jossa hän pyysi Meeriä
+ja Helkaa tulemaan heti suuruksen jälkeen auttamaan häntä illanviettoa
+varten. -- Sitä paitsi -- kirjoitti hän -- olette jo vanhan lupauksen
+mukaan sitoutuneet jäämään kerran luokseni yöksi, jotta saisitte nukkua
+viheriässä makuuhuoneessa; olkaa siis valmiit jäämään, sillä enpä aio
+laskea teitä pois, ennenkuin aamulla.
+
+Meeri huudahti ilosta; aina tuo hyvä Lotta täti ajatteli, miten hän
+saattaisi muille valmistaa iloa.
+
+Tytöt laskivat pitoja varten otettavat vaaleat puserot vähäiseen koppaan
+ja lähtivät sitte matkaan. Tultuansa perille Santaniemeen, näkivät he
+siellä kaikki jo vilkkaassa häärinässä. Puutarhuri haravoi käytäviä ja
+puhdisti kukkapenkereitä, keittäjä valmisti kermajäätelöä, ja
+taloudenhoitaja vatkasi pannukakkutaikinaa. Paitsi naapureita,
+Kerttulalaisia, oli nimittäin myöskin provastin perhe ja useita muita
+pitäjäläisiä kutsuttu ottamaan osaa suuriin leikkuupitoihin.
+
+Keskellä hyörinää näkyi emäntä itse järjestämässä ja johtamassa. --
+Tervetultua, tervetultua, lapseni -- sanoi hän tyttöjen tullessa suureen
+kyökkiin. -- Tulette juuri "kreivin aikaan", Liinalla on tässä teitä
+varten kaksi valkoista vyöliinaa, ja minä annan teille oitis työtä.
+Meeri saa laittaa kuntoon nämät kaakkulaatikot ja pikku Helka saa
+kuumalla vedellä irroittaa mantelinkuoret; monta kättä tekee joutuisaa
+työtä.
+
+Tytöt sitoivat leveät vyöliinat eteensä ja ryhtyivät reippaasti
+osotettuun työhön; heille tuntui huvittavalta työskennellä tässä
+mallikelpoisessa kyökissä, jonka seinillä kupariastiat kirkkaina
+kiilsivät. Taloudenhoitaja Liina, joka oli ollut monta vuotta
+Santaniemessä, näytti heille ystävällisesti, mitä heidän tuli tehdä, ja
+kaikki kaakku- ja leivoslaitokset näyttivät niin herkullisilta ja
+hauskoilta, että tämä oli Helkan mielestä ikäänkuin työskentelemistä
+ruoanlaittokoulussa. Kun kaikki laatikot oli pantu uuniin ja pannut,
+sekä kastrullit puhdistettu, "ottivat he lupaa itsellensä", kuten Lotta
+täti sanoi, sekä istuivat ruokasaliin ja rupesivat syömään jäätelöä,
+jota heitä varten oli asetettu suuret annokset ruokasalin pöydälle.
+Sitte he sitoivat kukkavihkoja kaikkiin kukkamaljoihin, mitä talossa
+oli, sekä monenlaisiin vateihin, ja sitte juoksivat suureen
+kuivauslatoon katsomaan, kuinka sievästi pehtori oli sen pukenut
+kuusilla ja köynnöksillä, jotka kulkivat pitkin seiniä; ja oven
+yläpuolelle hän oli asettanut kirjavia lippuja.
+
+Tytöt olivat sitte yhä ahkerassa toimessa. Hätimmiten syötyänsä
+päivällistä, olivat he avussa, kun herkulliset hedelmät asetettiin
+suuriin lasivateihin illallista varten. He valitsivat itsellensä
+kukkavihkoja rintaan ja pukivat juuri yllensä puhtaita puseroja, kun
+kuulivat Lotta tädin huutavan iloisesti: -- tervetultua!
+
+-- Meikäläiset varmaankin tulivat -- sanoi Helka ja kiirehti ulos, mutta
+seisahtui hämmästyneenä ovelle, kun näki ihan vieraan herran etehisessä.
+
+-- No hyvänen aika, Heikkihän se on -- huusi Meeri ihastuneena ja
+syöksyi kädet oikoisena nuoren miehen luo, joka tuttavallisesti kietoi
+käsivartensa Lotta tädin hartioiden ympäri.
+
+Niin, siinä oli todellakin Heikki Furumark, Lotta tädin rakastettu
+veljenpoika, joka ihan odottamatta oli tullut Santaniemeen lyhyeksi
+aikaa. Hän ei kirjoittanut edeltäpäin, sillä hän tahtoi tehdä tädilleen
+odottamattoman ilon, ja nyt oli todellakin kahdenkertaisesti
+iloitsemisen syytä tässä vanhassa talossa. Yht'äkkiä valmistettiin
+pöydän toiseen päähän päivällinen tälle rakkaalle matkustajalle; ja
+sitte vähitellen rupesivat kutsutut vieraat tulemaan toinen toisensa
+perästä, joten niitä vilisi kuten mehiläispesässä sekä sisällä että
+pihassa, jossa leikkuuväki parhaisiin vaatteisiinsa puettuna seisoi.
+
+Kellon lyödessä neljä astui Lotta täti Heikin käsivarteen nojautuneena
+ulos portaille, ja tervehti iloisesti oikealle ja vasemmalle, jonka
+jälkeen he kahden viulun soidessa kulkivat koko joukon etupäässä
+koristettuun juhlahuoneeseen. Komealta näytti suuri kuivinhuone, ja
+juhlallinen tunnelma vallitsi siellä, kun kunnianarvoisa emäntä astui
+esiin lehdillä koristetun kynttiläruunun alle ja lausui kokoontuneelle
+yleisölle seuraavaan tapaan:
+
+-- Jumala kaikkivaltias on antanut minulle runsaan laihon, jonka ahkerat
+kädet ovat kaataneet, ja kykäs kykkään vieressä todistaa siitä
+siunauksesta, mikä on tullut minun osakseni. Kiitollisuudeksi
+ahkeruudestanne olen tänään tahtonut koota teidät ilojuhlaan. Teitä,
+uskollisia palvelioitani, jotka olette olleet viljaani korjaamassa,
+kehoitan minä nauttimaan, mitä hyvästä sydämmestä tänään teille
+vieraanvarana tarjoan tyytyväisyyteni osotteeksi työnne tuloksesta.
+Toivon, että te tänään sekä nuoret että vanhat huvittelette oikein
+sydämmen pohjasta.
+
+Asessori Bergendahl kohotti kätensä ja huusi: -- Eläköön aina rakkaus ja
+rauha työnantajan ja työväen välillä, eläköön! -- Viulunsoittajat
+soittivat marssin ja asessorin taluttamana kulki Lotta täti salin ympäri
+kertaalleen, ja väen mielestä hän oli niin komea, kaunis ja hyvä kuin
+kuningatar. Heikki vei pruustinnaa ja Freedrik äitiänsä, Vihtori talutti
+Gerdaa ja Bruuno Helkaa, ja viuluniekat vinguttivat viuluansa niin, että
+hiki valui otsasta, kunnes jokainen, ukosta nuorimpaan lapseen asti, oli
+kulkenut salin ympäri.
+
+Sitte seurasi kahvin juonti. Kaksi pitkää pöytää oli katettuna; Meeri ja
+Helka pitivät tarjoilian virkaa toisen pöydän ääressä ja taloudenhoitaja
+toisessa, jossa ukkoja, akkoja ja lapsia runsaasti kestittiin. Tämä oli
+ohjelman ensimmäinen osa, ja nyt seurasi piiritanssia ja leikkiä, jota
+jatkui niin pitkälle kuin vain halutti. Siinä pyörivät vanhat eukot
+vanhojen ukkojen kanssa tunti tunnin perästä väsymättä. Kerttulan
+nuoriso sekä Vihtori ja Elma ottivat myöskin iloisesti osaa
+piiritanssiin. Useimmiten Vihtorin kaunis ääni johti laulua. Heikki
+sitävastoin istui nurkassa katselemassa iloa. Hän kyllä mielellään
+tahtoi nähdä muitten riemuitsevan, mutta kun Freedrik pyysi häntä
+piiriin, sanoi hän leikillisesti, että silloin syntyisi karhuntanssia.
+Viimein kuitenkin, kun Gerda seisahtui hänen eteensä kurkottaen kätensä
+hänelle, ei hän voinutkaan vastustaa, vaan meni pyörielemään hänen
+kanssaan iloisesti.
+
+Meeri kuiskasi Helkalle, että Heikin ja Gerdan väli aina oli ollut
+erittäin hyvä; pieninä ollessaan olivat he nimittäneet toisiansa "pikku
+vaariksi" ja "pikku muoriksi", eikä vanha rakkaus ruostu.
+
+Jenkkaa ja purpuria tanssittiin myöskin. Helkalle oli uutta nähdä, miten
+vakavasti kansa kävi tähän toimeen. Tanssioitten rautanauloilla
+varustetut korot kopsahtivat tahdinmukaisesti lattiapalkkia vastaan,
+ikäänkuin varstanlyönnit riihtä puidessa, eikä ainoatakaan hymähdystä
+näkynyt heidän huulillaan, huvi oli ikäänkuin tosi työtä, ja sitä täytyi
+tehdä oikein juurta jaksain.
+
+Tanssin ja leikkien välillä juotiin virkistykseksi vaahtoavaa kotona
+valmistettua kaljaa, ja kun viulunsoitto lakkasi ja väki poistui
+seinänvierustoille istumaan vähän levähtääkseen tanssin perästä,
+tarjottiin kukkurallisista vadeista pannukaakunpaloja ja suuria
+nisuvoileipiä, joiden päällä oli juustoa ja lihaa. Kun Lotta täti piti
+pitoja, olivat vieraanvarat runsaat kaikin puolin. Koko ajan oli emäntä
+itse saapuvilla; hän katsoi, että jokainen sai tarpeeksi osaa antimista,
+ja sillä välin hän jutteli vieraittensa kanssa. Keskellä vilinää hänen
+komea vartalonsa yhäti näkyi milloin missäkin päin, ja ystävällinen
+hymyily riitti häneltä jokaiselle.
+
+Kellon lähetessä kymmentä lakkasivat viulunsoittajat soittamasta ja
+tanssi taukosi. Lotta täti astui taas lattian keskelle ja kiitti hyvästä
+seurasta. Tämä oli viittaus siihen, että oli aika lähteä, ja sillä välin
+kuin väki tunkeusi sanomaan hyvästi emännälleen, oli Vihtori pannut
+toimeen ilotulituksen. Auringoita, tähtiä ja säkenöitseviä raketteja
+näkyi vieraille, kun he valaistusta juhlasalista astuivat ulos hämäränä
+elokuun-iltana. Tämä oli kaunis näkö, ja Lotta täti, joka piti paljon
+tuollaisista odottamattomista huvituksista, oli varsin ihastuksissaan;
+vieraat katsoivat sitä melkein kuin jotakin taikatemppua.
+
+Kun talon alustalaiset kaikki olivat lähteneet kotia päin, tarjottiin
+illallista ylhäällä suuressa ruokasalissa, jossa Lotta täti yhäti
+väsymättömän hyväntahtoisena piti emännyyttä valosta, hopeasta ja
+kristallista säteilevän pöytänsä ääressä. Vihtori, joka ei milloinkaan
+unohtanut olla kohtelias, kantoi ruokaa lautasilla sekä vanhoille että
+nuorille. Aina oli hänellä lasi, lautanen tai veitsi tai haarukka
+käsissään, kun hän juoksenteli edestakaisin.
+
+-- Onnellinen hän -- sanoi Heikki hiljaa Gerdalle -- mitäpä
+antaisinkaan, jos voisin liikkua niin sujuvasti kuin Vihtori. Ujous on
+vaivannut minua aina lapsuudesta asti, ja minun karhumaiset liikkeeni
+loukkaavat kyllä niitä, joiden kanssa olen tekemisissä, sen tiedän
+varmaan.
+
+-- Ei käytöksesi ainakaan loukkaa vanhoja ystäviäsi -- sanoi Gerda
+katsoen vilpittömällä luottavaisuudella häneen. -- Vihtorilla on nyt se
+lahja, mutta sinulla on niin monta muuta, joita me kaikki ymmärrämme
+arvossa pitää. On niin hauskaa, kun taas saamme pitää sinua, Heikki
+hyvä, kotona!
+
+-- Kiitoksia niistä sanoista, Gerda! -- Heikin viisaat, ruskeat silmät
+säteilivät. -- Etkö halua mitään, Gerda, siellä on niin maukkaita
+hedelmiä jälkiruoaksi?
+
+-- Kyllä, tuoppas minulle päärynä ja muutama keltainen luumu, ne ovat
+kovin hyviä -- sanoi hän, ja tuo roteva nuorukainen lähti pois. Hän oli
+ujo kuten poikanen, mutta voimakas ja vakava kuten kypsynyt mies, ja
+Gerda katsoi ihaellen hänen jälkeensä.
+
+Kohta illallisen päätyttyä käskettiin ajaa vaunut esiin, ja kaikki
+vieraat sanoivat hyvästi, paitsi Meeri ja Helka. -- Minun pikku
+apulaiseni -- sanoi Lotta täti, -- jäävät tänne yöksi, kuten on
+suostuttu, ja saavat maata ihailemassaan viheriässä kammarissa. -- Tämä
+sijaitsi vieraskammarin ja emännän huoneen välissä ja oli pieni sievä
+huone, jonka seinät olivat meriviheriät, uutimet raskaasta viheriästä
+silkistä ja tuolien päälliset samoin viheriästä kirjaillusta
+silkkikankaasta. Pukeumapöydän yläpuolella riippui peili, jonka kehykset
+olivat komeasti veistoksilla koristetut, ja kapealla pöydällä oli
+hopeainen neulavati ja koko joukko hajuvesipulloja. Molemmissa
+mahonkisängyissä oli viheriät silkkipeitteet ja viheriät silkki-uutimet,
+jotka putoilivat syviin laskoksiin verhoten vuoteet muinais-ajan tapaan.
+
+Kaikki siellä sisällä oli Lotta tädin iso-äidin aikaista, ja koko
+huonekaluston oli tämä tuonut mukanaan ranskalaisesta kodistaan.
+Vähäisen, erilaisilla puulajeilla koristetun piirongin yläpuolella
+riippui seinässä hänen kuvansa nuoruuden ajoilta; pastellimaalaus, joka
+esitti nuorta ihanaa naista, jolla oli puuteroitut hiukset ja kaulassa
+jalokivikoriste. Sormi huulillaan näytti hän salavihkaa, mutta
+veitikkamaisesti katselevan noita kahta pikku tyttöä, jotka nyt
+riisuivat yltänsä juuri saman pöydän ääressä, missä hän oli pukenut
+itseänsä hovitanssiaisiin.
+
+-- Täällä minä makaan seitsemän untuvapatjan päällä kuten prinsessa,
+joka sittekin tunsi herneen selkänsä alla! Se vaan on erotus, etten minä
+tunne mitään hernettä. Eikö olekkin täällä komeaa, Helka? Kun makaan
+tässä huoneessa, ajattelen aina iso-äiti Etienne-vainajata, ja sitte
+minä olen kuulevinani, kuinka täällä napsuu joka nurkassa. Vanhat
+muistot, näes, kulkevat ympäri aaveilemassa hämärässä.
+
+-- Hui, oikeinhan sinä minua pelottelet!
+
+-- Sinä pieni hupakko, sehän juuri on hauskinta asiassa, että saamme
+maata itse Santaniemen kummitushuoneessa -- vastasi vallaton serkku. --
+Eikö meillä ole ollut hauskaa tänään? Minä saattaisin puhua vaikka
+kuinka paljon tänä iltana, ellen olisi niin hirveän uninen. Hyvää yötä,
+nupukka, uneksi -- iso-äidistä! -- Meeri kääri kahisevan silkkipeitteen
+ympärilleen, kääntyi seinään päin ja nukkui jo samassa tuokiossa.
+
+Mutta Helka ei saattanut nukkua. Hänen ajatuksissaan häälyi kaikki, mitä
+hän oli nähnyt ja kokenut päivän kuluessa, ja serkun leikilliset sanat
+"kummitushuoneesta" kaikuivat vielä hänen korvissaan. Ne kuuluivat niin
+kamalilta, ja Helka tunsi itsensä levottomaksi. Hänpä sitä paitsi makasi
+ensi kerran vieraassa paikassa, ja joka ääni, mikä kaikui hänen
+korviinsa, tuntui vieraalta ja kummalliselta yön hiljaisuudessa.
+
+Koiran haukunta kuului kumeasti heidän huoneeseensa. Olikohan se Heikin
+suuri valkoinen koira, joka haukkui, -- tuo komea eläin, joka seurasi
+isäntäänsä kaikkialle ja näytti yhtä luotettavalta ja uskolliselta kuin
+hänkin? Mikähän ovi narahti? Nyt varmaankin joku kulki ulkona
+käytävässä! Ei, kyllä se vain oli mielikuvitusta, kaikki varmaan jo
+nukkuivat, ja sitäpä hänenkin piti tehdä.
+
+Helka sulki silmänsä päättäen varmasti nukkua, mutta tulevassa hetkessä
+hän jälleen makasi ihan valveilla tuijottaen valoisaan säteeseen, joka
+laskeutui suoraan seinällä olevaan kuvaan. Mikähän valo se oli? Se
+näytti aivan ihmeelliseltä. Vapisevana hän kiipesi vuoteeltaan ja riensi
+akkunan luo. Siellä ulkona näkyi vanha puutarha kauniina ja
+rauhallisena, ja täysikuu levitti hopeavaloansa sen ylitse, luoden
+valosäteen myöskin viheriään kammariin, jossa Helka valvoi. Tämä
+rauhallinen näkö-ala viihdytti heti Helkan mielen, ja hän palasi
+takaisin, mutta seisahtui hetkeksi pastellimaalauksen eteen, joka
+hymyillen näytti noikkaavan hänelle "hyvää yötä". Kun Helka sitte painoi
+päänsä patjaan, hän tuskin ehti hartaasti rukoilla: "Jumala varjele isää
+ja äitiä", ennenkuin uni hänet vei höyhensaarille.
+
+Kun tytöt seuraavana aamuna heräsivät, tuli Lotta täti heille hyvää
+huomenta sanomaan sekä puhumaan hetken heidän kanssaan.
+
+-- Noh, miten nyt olette nukkuneet, pikku ystäväni? -- kysyi hän
+ystävällisesti ja istahti vuoteen syrjälle.
+
+-- Suloisesti, oikein hyvin! -- vakuutti Meeri innokkaasti.
+
+-- Sepä hauskaa; tietysti te myöskin olette nähneet unta täällä
+viheriässä kammarissa?
+
+Helka hymyili. -- Kyllä minä uneksin jotakin hauskaa -- sanoi hän --
+mutta nyt en muista mitään.
+
+-- Niinpä aina käy -- nauroi Lotta täti -- iloiset unelmat istuvat
+piilossa tuolla vuoteen verhoissa, ja niin pian kuin unetar painaa
+silmät kiinni, lentävät ne alas keveinä, mutta eipä kukaan niitä vielä
+ole voinut minulle kertoa. Sepä juuri on viheriän kammarin salaisuus.
+
+
+
+
+Krapuretki.
+
+
+Heikki Furumark tuli joka päivä Kerttulaan, ja Helka piti joka kerta
+hänestä yhä enemmän. Heikki ei milloinkaan väsynyt leikkimästä lasten
+kanssa, ja Lilli valitsi hänet heti suosikikseen. Vaikka hän tuntui
+jotenkin hiljaiselta ja harvapuheiselta, ei hän milloinkaan ollut äreä
+eikä ynseä, vaan päin vastoin levollisuus ja hyvänsävyisyys olivat
+hänessä huomattavimpina ominaisuuksina.
+
+Gerdan kanssa hänellä oli paljo keskusteltavaa Dresdenistä, jossa Gerdan
+oli määrä viettää seuraava syksy ja talvi eräässä kiitetyssä
+asumakoulussa, ja molemmat he iloitsivat siitä, että välistä saisivat
+tavata toisiansa siellä vieraassa maassa ja voisivat keskenään jutella
+kodistansa.
+
+Eräänä päivänä, kun tavallisuuden mukaan Heikki oli Kerttulassa ja he
+kaikin istuivat verannassa, astui Vihtori sisään. Hän toi terveisiä
+kotoväeltä sekä ehdotti, että Heikki ja Kerttulan nuoret ajaisivat
+iltapäivällä pappilaan, jotta yhdessä lähdettäisiin joelle koettelemaan
+krapu-onnea. Pruustinna kutsui kahville, ja ilma näytti olevan suotuisa.
+
+Ehdotus otettiin tietysti vastaan suurella mieltymyksellä, ja kun
+Vihtorin kutsumus myöskin ulottui pikku lapsiin, niin ilo nousi
+ylimmilleen. Niin pian kuin päivällinen oli syöty, rupesi seurue
+laittamaan itseänsä kuntoon ja etsimään keppejä ja haaveja matkaa
+varten.
+
+Bruuno oli ajajana vanhoissa, keltaisiksi maalatuissa, nelipyöräisissä
+ajoneuvoissa, joita käytettiin ainoastaan silloin, kun koko lapsilauma
+oli mukana, ja Heikki ajoi Gerdan kanssa Lotta tädin pienissä vaunuissa.
+Matka kului nopeaan iloisesti juteltaessa, kunnes ehdittiin pappilaan,
+johon hevoset jätettiin. Vaan nuoriso lähti kravunpyydyksineen,
+kahvipannuineen ja leipäkoppineen niitylle, jonka läpi vähäinen joki
+luikerteli.
+
+Tultuansa perille hajaantui seura eri ryhmiin. Osa siitä lähti panemaan
+syöttejä keppeihin ja laskemaan niitä pitkin joen vartta, toiset menivät
+valitsemaan sopivaa paikkaa, johon asettuisivat kahvia keittämään.
+Muutamia nokisia kiviä, joita ennenkin oli tällaisissa
+huvitilaisuuksissa käytetty, asetettiin tilapäiseksi takaksi, ja
+kuivista risuista ja katajasta laittoivat tytöt pian iloisen tulen
+pannun alle.
+
+-- No Helka, jätä nyt kyökkitoimet hetkeksi ja tule minun kanssani --
+huusi Freedrik; ja serkku, joka ei milloinkaan ennen ollut kravustusta
+nähnyt, oli heti valmis noudattamaan hänen pyyntöänsä. Suurella
+jännityksellä katseli Helka nyt, miten Freedrik varovaisesti laski
+haavin alas veteen ja nosti sen nopeasti ylös. Tuossa meni aika junkkari
+pohjaan, mutta kaksi makasi kuitenkin verkossa vuoroin aukaisten ja
+sulkien saksiansa.
+
+Hyi, miten rumia ne olivat! Helka pelkäsi niitä niin, että hän kirkasi,
+kun serkku tarttui niitä niskaan viskatakseen ne koppaan; mutta hauska
+oli kuitenkin katsella ja nostaa keppiä kepin perästä. Onneksi oli
+joessa niin paljo krapuja, että harvoin pyydyksiltä palattiin ilman
+täysinäistä koppaa. Freedrik ja Heikki olivat levollisimmat, ja heillä
+oli aina paras onni. Bruuno oli liian liukas liikkeissään, ja Meerin
+sekä Elman oli laita samoin, joten he useimmiten pelottivat suurimmat
+kravut mutaan takaisin. Lapset myöskin ilohuudoillaan pelästyttivät
+noita vauhkoja eläviä.
+
+Vihtori oli mainio isäntä. Aina hän oli valmis parantamaan rikkunutta
+haavia tahi asettamaan uutta keppiä kuntoon; sitäpaitsi hänellä oli
+aikaa auttaa Gerdaa, joka oli ottanut koko kahvikomennon haltuunsa.
+Herra Kontio sitävastoin loikoili ruohostossa ja lausui runoja toisen
+toisensa perästä mukaan otetusta runovihosta.
+
+Valkoinen pöytäliina levitettiin nurmelle, ja sitte rupesi Gerda
+ottamaan esiin koppien sisällystä. Kuppeja, sokeria ja kermaa
+lukuunottamatta oli siinä pehmeätä leipää, korppuja, mustikka-paistosta,
+hunaja-- ja piparikaakkuja. Pruustinna tiesi kyllä, mikä nuorille
+hyvältä maistui huvimatkalla. Gerda nosti varovasti kahvipannun kantta
+ja tuumi, että se oli jo kyllin kiehunutta, ja pian Vihtorin ääni kutsui
+innostuneet kravustajat katetun nurmipöydän ympäri sijoittumaan ja
+siihen asetettuja herkkuja nauttimaan.
+
+Raitis ilma antoi hyvän ruokahalun, ja Vihtori, joka tavallisella
+sujuvuudellaan hoiteli "kahvi-Kaisaa", sai tavantakaa täyttää
+tyhjennettyjä kuppeja, sillä välin kuin Gerda levitti voileipiä
+ruokahaluisille lapsille.
+
+-- Tämä tosiaankin on hauskaa -- sanoi Heikki laskeutuessaan alas
+nurmelle levitettyjen vaippojen päälle. -- Vahinko, ettei minulla ole
+mukana valokuvauskonetta, olisinhan voinut ikuistuttaa teidät
+kaikkityyni siinä, kun istutte kahvipöydän ympärillä. -- Vihtori ei
+puhunut mitään, vaan otti äkkiä pienen kirjan taskustaan ja piirsi
+reippaasti onnistuneen kuvan nurmikolla istuvasta seurasta.
+
+Lapset, Bruuno ja Elma palasivat pian jälleen joelle kravustamaan, mutta
+toiset jäivät leirivalkean luo, joka vielä hiljakseen paloi. Iltapäivä
+oli tyven ja kaunis, joen toisella puolella leikkasi pappilan väki
+suviviljaa ja haravoitsi sitä kokoon pieniksi kuhilaiksi. Työntekiöitten
+laulu ja puhe kuului heleänä kirkkaassa, tyvenessä ilmassa. Kaikki oli
+niin kaunista ja sopusointuisaa, mutta kuitenkin tuntui vieno syksyn
+suruvoittoisa tuulahdus liehuvan läpi luonnon. Kenties se vaikutti
+seuraankin, koska se kävi yhä hiljaisemmaksi. Jokainen nähtävästi vaipui
+omiin ajatuksiinsa.
+
+-- Tästä kuukauden perästä olen jo Dresdenissä -- sanoi Gerda katsellen
+haaveksivasti eteensä.
+
+-- Ja me olemme keskellä koulu-olojamme -- lisäsi Meeri. -- Mitä sinä,
+Vihtori, aiot toimittaa tänä syksynä?
+
+-- Aion käydä taideyhdistyksen piirustuskoulua. Tiedäthän, että aina
+olen halunnut taiteilijan uralle, mutta isäni tahtoi, että ensin tulisin
+ylioppilaaksi; vaan nyt olen vapaa seuraamaan omaa taipumustani.
+
+-- Ja jonakuna päivänä hämmästytät meitä sillä että lähdet ulkomaille ja
+palaat suurena taiteilijana -- virkkoi Freedrik nauraen.
+
+-- Silloin minä maalaan uuden alttaritaulun kirkkoomme; vanha taulu
+tummine kuvineen on jo kauan ollut silmätikkunani.
+
+-- Hyvä vain, kunpa minullakin olisi tulevaisuuteni ohjelma noin
+selvillä!
+
+-- Oohoh, sinä Freedrik, joka aina olet ollut niin erittäin
+päättäväinen?
+
+-- En voi saada selville, mihin minun tulee pyrkiä. Opin-uralle minä
+kaiketi sentään viimeksi joudun.
+
+-- Sinä kyllä lopetat urasi tulemalla kasvitieteen professoriksi meidän
+yliopistoomme -- ennusti Heikki.
+
+-- Minä olen tuuminut tulla kansanopistoon opettajaksi, taikka kentiesi
+minä haen opettajaksi johonkin seminaariin -- sanoi herra Kontio
+kainolla itsetietoisuudella, katsoen huoaten Gerdaan.
+
+-- Minä ajattelen tulevia oppilaita, joita kuvittelen saavani hyvin
+paljon, kun nyt ensin Dresdenissä tulen oikein varmaksi
+saksankielessäni.
+
+-- No sitä voimme toivoa; minä näen sinut jo vapaudestasi nauttivana
+naisena, lyhyttukkaisena ja prillit nenällä -- sanoi Freedrik,
+silitellen hyväilevästi sisarensa vaaleita kiharoita. Hän oli kuitenkin
+kaikin puolin ylpeä sisarestaan.
+
+-- Niin pian kuin koulunkäyntini lopetan, lähden minä Ruotsiin
+tullakseni taitavaksi voimistelunopettajaksi. -- Meeri nosti kerskaillen
+pienen pystynenänsä ilmaan. -- Kyllä minä sitte ilmaiseksi hieron,
+nipistän ja koputan teitä kaikkia voimieni takaa.
+
+-- Kiitos hyvästä lupauksestasi! -- sanoi Freedrik hymyillen. -- Mutta
+mitä sinä, Vihtori, tuumaat, sinä varmaankin uneksit jotakin kaunista
+taiteilia-unelmaa?
+
+Nuori ylioppilas hymyili. -- Olisipa ihanaa voida saada aikaan taideteos
+niin suurenmoinen ja vaikuttava, että jokainen katselia ihastuneena
+seisahtaisi sen eteen -- huudahti hän innostuneena.
+
+-- Niin, siten sinä myöskin tuottaisit kunniaa maallesi -- sanoi
+Freedrik. -- Minä en voi ajatella mitään ihanampaa, kuin saada koko
+voimallani tehdä työtä isänmaan puolesta. Sitä vasta elämäksi saatan
+sanoa!
+
+Helka katsoi ihaellen serkkuansa.
+
+-- "Maan eestä kuolisitko tään?" -- sanoi Heikki hiljaa.
+
+-- Onko se sinun tulevaisuutesi päämaali, veliseni? -- Freedrik laski
+hymyillen käsivartensa tuon rotevan nuorukaisen olalle.
+
+-- En tiedä, ansaitsisinko niin ihanan onnen osakseni -- vastasi Heikki
+miettiväisenä -- mutta sen tiedän, että rakastan isänmaatani enemmän
+kuin itseäni sekä että tahtoisin sitä palvella voimieni takaa. "Maani
+lähinnä Jumalaa" on hyvä mielilause.
+
+-- Entä koti? -- kysyi Gerda lempeästi.
+
+-- Kodin suljen hartaimmasti isänmaanrakkauteeni -- vastasi Heikki
+levollisella, luotettavalla tavallaan.
+
+-- Olemme saaneet viisisataa krapua -- huusivat lapset -- Bruuno on ne
+jo jakanut ja Elma lähetti toiset puolet pappilaan, sillä pruustinna
+täti on luvannut keittää ne illalliseksi.
+
+-- Ajatelkaa, kuinka me olemme laiskotelleet, olemme vain haaveilleet
+täällä aikamme hukkaan -- sanoi Freedrik. -- Nuo toiset saavat nyt ottaa
+suurimmat kiitokset kaikesta.
+
+-- Mutta tämä on ollut hyvin suloinen hetki -- sanoi Gerda katsellen
+haaveilevasti ympärilleen.
+
+-- Nimitämmekö tätä paikkaa "unelmien kummuksi?" -- kysyi Vihtori, ja
+kaikki pitivät nimen erittäin sopivana. Sitte tytöt rupesivat asettamaan
+kahvikuppeja ja vateja koppiin, sillä välin kuin pojat kokosivat haavit
+ja kepit. Kaipauksella lähdettiin joen rannalta hauskasta leiripaikasta,
+jossa äsken niin monta valoisaa tulevaisuuden suunnitelmaa oli tehty.
+
+Pappilassa oli illallispöytä katettu, kun huvimatkailiat ehtivät
+perille, ja kukkuralliset vadit keitettyjä krapuja kannettiin kyökistä
+sisälle. Nyt syötiin ja juteltiin aikalailla, ja kun hevoset vihdoin
+ajettiin portaitten eteen, oli kuu jo noussut taivaalle.
+
+-- Meillä on ollut kovin hauska matka -- sanoi Helka kotiin tultuansa.
+
+-- Niin, se täytyy myöntää -- sanoi Meeri ja suuteli äitiänsä, joka oli
+istunut valveilla heitä odottamassa.
+
+-- Jos huomenna sataa, niin meidän täytyy kuivata viimeiset kukkasemme.
+
+-- Niin, sen teemmekin, ja iltapäivällä minä lähden lukemaan sokealle
+Leenalle; hän ilostuu aina, kun minä tulen -- sanoi Helka.
+
+Rouva Bergendahl noikkasi hyvästi. -- Kuusimäen muori on ollut täällä
+sillä aikaa kuin te olitte poissa. Muija näytti varsin reippaalta ja toi
+suuren tuokkosellisen mustikoita teille kiitokseksi hyvästä avusta, jota
+hän teiltä sai sairautensa aikana. Lapset olivat ahkerasti poimineet
+marjoja ja kaikin he olivat teihin kovin ihastuneet.
+
+-- Me olemme sentään varsin vähän voineet tehdä heidän hyväkseen --
+sanoi Gerda.
+
+-- Tyttöseni, ei se riipu avun suuruudesta, vaan tavasta, miten apua
+annetaan -- vastasi äiti lempeästi. -- Vesipikaria Jeesuksen nimessä Hän
+ei jätä palkitsematta.
+
+Kun Helka painoi päänsä patjaan, ajatteli hän: -- Pieni rakkauden työ
+tehty siinä, missä sitä voi tehdä, on kaiketi myöskin kansan ja isänmaan
+palvelemista, josta äsken niin kauniisti puhuttiin siellä rannalla. --
+Hän ei sitä vielä oikein täydellisesti ymmärtänyt, mutta kyllä kaiketi
+asia kuitenkin oli juuri sillä tavalla.
+
+
+
+
+Syksy ja hyvästit.
+
+
+Päivät olivat vielä valoisat ja kauniit, mutta aamut sumuiset ja illat
+pimeät. Vaikka kuinka hartaasti olisi toivonut, että kesää olisi
+kestänyt, täytyi kuitenkin huomata, että syksy teki tuloa.
+
+Kerttulan puutarha oli mitä ihanimpia hedelmiä täynnä, omenia,
+päärynöitä ja luumuja kaikenvärisiä ja -muotoisia. Varstojen pauke
+kuului luhista, ja puolukan kyljet hohtivat punaisina metsänrinteillä.
+
+Nuoriso hyörieli ympäri maita ja metsiä tavallisuuden mukaan, nauttien
+maalais-elämän ihanaa vapautta. Jokainen tunsi, että tämä aika pian oli
+loppuva; keskellä iloa tunkeusi sydämiin surun voittoisa tunne, joka
+hiipi sinne, kuten luontoon tuo sininen usva, joka tavan takaa kääri
+seudun hentoon harsoonsa.
+
+Vanhalla Marilla oli täysi työ, joutuakseen käyttää syksyn runsaita
+tuotteita, ja tytöt auttoivat häntä uskollisesti herneitten
+silpomisessa, papujen kuivaamisessa ja omenien kuorimisessa. Hauskempaa
+työtä heillä kuitenkin oli puutarhassa, jossa saivat koota puitten
+runsaat hedelmät. Lapsilla oli jonkunlainen pelon-alainen kunnioitus
+Piilin muijaa, puutarhan vanhaa, harmaatukkaista ja teräväsilmäistä
+hoitajaa kohtaan. Helkan oli kuitenkin jo alusta onnistunut voittaa
+muijan suosio jollakin pienellä avuliaisuuden osotuksella, ja tätä muija
+palkitsi tuon tuostakin kauniilla kukalla, hyvällä omenalla tai
+päärynällä ja välistä maukkaalla porkkanallakin, joka ei myöskään ollut
+ylenkatsottava. Vaikka vanha Piilin muija ulkomuodoltaan olikin vähän
+karkea ja jäykkä, oli hän kuitenkin suuri kukkien rakastaja. Hän
+vartioitsi jokaista pientä nuppua, ikäänkuin se olisi ollut hänen
+silmäteränsä, ja hänen ihastuksensa jokaisesta kukasta, joka puhkesi,
+oli oikein liikuttava. Hedelmien alas-otossa oli muija kuitenkin
+nuorison avusta hyvin kiitollinen, ja tavallisesti Bruuno silloin kävi
+työn etupäässä. Hän oli väsymätön seisomaan tikapuilla ottamassa
+hedelmiä alas, sillä välin kuin tytöt poimivat koppiinsa, mitä maasta
+ylettyivät saamaan. -- Kauneimpia omenia täytyy varjella kuten jalokiviä
+-- sanoi Piilin muija, eikä hän itse koskenut niihin, ellei hänellä
+ollut villasormikkaat kädessä.
+
+Kun viimeiset hedelmät otettiin alas ja ravistettiin puita, koska oli
+vaikea ulettua niihin, silloin lapset riensivät maasta poimimaan kaikki
+omenat ja päärynät. Ne, joita ei pistetty koppiin, katosivat erinomaisen
+nopeasti heidän terveitten hampaittensa väliin. Heidän pienet vatsansa
+näyttivät olevan pohjattomia, milloin puutarhan herkkuja oli tarjona,
+niin vakuutti ainakin asessori Bergendahl, ja sitä eivät lapsetkaan
+voineet kieltää.
+
+Kun hedelmät olivat otetut alas, järjestettiin ne huolellisesti
+suuruutensa, kypsyytensä ja säilyväisyytensä mukaan suuriin, mataliin
+koppiin. Melkoiset määrät myytiin kaupunkiin hedelmäkauppiaille, osa
+määrättiin syötäväksi syksyn kuluessa ja loput talletettiin
+omenakammarissa talven varaksi.
+
+Helkan mielestä oli mitä hauskinta kulkea omenakammarissa, jonka ilma
+oli täynnä hedelmäntuoksua, ja tarkastella noita erilaisia hedelmiä,
+jotka olivat hänen enonsa ylpeytenä. Siellä oli päärynöitä nyrkin
+kokoisia, sekä punaisia, keltaisia ja viheriäisiä luumuja, niin
+herkullisia, että oikein oli vähällä syödä niitä liiaksi. Ulkona
+kurkkupenkereet vivahtivat viheriäiseltä ja keltaiselta, ja meloonit
+riippuivat keltaisina, suurina kuten lapsen päät, villavilla varsillaan,
+tuuheiden lehtiensä välissä. Niin, oli se Kerttulan puutarha oikea
+paratiisi!
+
+Asessorin rouva istui päiväkaudet ompelukoneen ääressä, sillä paljo oli,
+jota täytyi parantaa, ja myöskin oli uutta ommeltavaa ennen lasten
+lähtöä kouluihin, joten hänen ahkerat sormensa olivat lakkaamatta
+toimessa. Miina neitsy kantoi pakan toisensa perästä tärkättyjä ja
+silitettyjä häikäisevän valkoisia paitoja sisään silityskammiosta;
+kaiken täytyi olla kunnossa lukukauden varalle, joka nyt läheni suurin
+askelin. Gerdan matkaa varten oli myöskin paljo hommaa; hänen piti
+matkustaa muutamia päiviä ennen kuin muut. Kaikki ilmaisi pian
+tapahtuvaa poislähtöä, kaikki kertoi että tämä iloinen piiri kodin
+helmasta kohta hajaantuisi. Nuorista oli ainoastaan herra Kontio jäävä
+Kerttulaan Haaraldin ja Pentin opettamista varten.
+
+Mutta alhaalla kalastajamökissä oli toinen matka tulossa. Siellä
+nimittäin makasi vanha Leena lievänlaisessa kuumeessa, joka kulutti
+hänen heikkoja voimiansa, ja lääkäri, joka oli kutsuttu sairaan luo, ei
+antanut mitään paranemisen toivoa. -- Hän sammuu kuten loppuun palanut
+kynttilä -- sanoi lääkäri.
+
+Joka päivä kävi joku talosta tuossa pienessä mökissä. Kaikki pitivät
+muijasta, ja aina hänen kurttuisilla kasvoillaan näkyi sama lempeä,
+kiitollinen ilme.
+
+Leenalla ei ollut monta sanaa sanottavana ystävilleen, mutta hän tunsi
+heidät kaikki käynnistä, askeleitten äänestä ja tavasta millä he
+tarttuivat oven ripaan, ja kun Helka tuli, tahtoi Leena kuulla jonkun
+virren tai raamatusta muutaman värsyn. -- Se virvoittaa sieluani ja
+tulee evääksi pitkälle matkalleni -- oli hänen tapana sanoa.
+
+Jooseppi ukko kulki surullisena ulos ja sisälle jälleen, ja ruoka seisoi
+usein liikuttamatta toisesta ateriasta toiseen. Kaikki oli hiljaista
+tässä matalassa majassa, jossa odotettiin korkeinta käskyä, mikä pian
+tulikin.
+
+Kun rouva Bergendahl ja Helka sekä Meeri eräänä päivänä astuivat
+mökkiin, näyttivät Leenan kasvot tavallista kalpeammilta ja ikäänkuin
+kirkastetuilta. Kuolema oli selvästi painanut leimansa hänen otsalleen.
+
+-- Miten Leena tänään voi? -- kysyi asessorin rouva osaa-ottavasti ja
+kumartui vuoteelle päin.
+
+-- Luulen, että pian saan muuttaa -- vastasi vanhus. -- Kentiesi rakkaat
+nuoret neidit saavat ikävän muiston elin-ajakseen, jos ovat täällä, kun
+minä nukun?
+
+-- Täytyyhän meidän kaikkien kuolla, sekä nuorten että vanhojen -- sanoi
+rouva Bergendahl vakavasti. -- Leena rakas, olethan sinä tyytyväinen
+lähtemään?
+
+-- Olen, olen, sen tietää kyllä Jumala, minun Vapahtajani -- huokaili
+muija.
+
+Hän makasi kauan ääneti, kädet ristissä rinnalla, ja läsnä-oliat tuskin
+uskalsivat hengittää, jotta eivät häiritsisi sielun lentoa ruumiin
+kahleista.
+
+-- On niin valoisaa -- sanoi hän äkkiä, nousten istualle vuoteellensa.
+-- "Ole näkevä, uskosi auttoi sinua, mene rauhaan" -- sanoi hän ääneensä
+ja vaipui sitten raskaasti takaisin patjoille.
+
+Rouva Bergendahl laski hiljaa kätensä hänen sydämmellensä. Se ei
+sykkinyt enää.
+
+-- Nyt on Leena näkevä -- sanoi hän juhlallisesti. -- Sinä olet hänen
+lunastanut, Herra, Sinä uskollinen Jumala.
+
+Puoli tuntia tämän jälkeen kulki äiti molempien tyttöjen keralla
+hiljakseen puiston läpi; asessorin rouva oli vakaa, ja nuoret hyvin
+liikutettuina.
+
+-- Olisitteko mieluummin lähteneet ennen loppua? -- kysyi äiti
+ystävällisesti.
+
+-- Oi ei, äitini -- sanoi Meeri nyyhkyttäen -- olihan suloista nähdä
+Leenan nukkuvan aivan kuten väsynyt lapsi; en milloinkaan unohda tuota
+hetkeä.
+
+Myöskin Helkan kyyneleet vierivät taajaan, ja hän sanoi:
+
+-- Kun olin pieni tyttö, näin nuoremman veljeni pantavan mustaan
+arkkuun, ja siitä asti olen kammolla ajatellut kuolemaa, mutta Leenan
+loppu karkoitti minusta tuon pelon, sen tunnen varmaan.
+
+-- Autuaat ovat ne, jotka Herrassa nukkuvat, -- sanoi rouva Bergendahl.
+-- Uskon voimalla pitäen kiinni Jeesuksesta käy matka turvallisesti
+pimeän virran yli tuntemattomaan maahan. Missä paras ystävämme on,
+siellä emme milloinkaan voi tuntea itseämme yksinäisiksi emmekä
+vieraiksi, ja sen tiesi vanha Leenakin.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Seuraavana sunnuntaina kätkettiin sokean ruumis kirkkomaan helmaan, ja
+Kerttulan nuoret koristivat haudan syksyn kauneimmilla kukilla. Tämä oli
+heidän kiitollisuutensa vanhan Leenan hurskaasta uskosta ja iloisesta
+tyytyväisyydestä, jonka hän oli jättänyt heille noudatettavaksi
+esimerkiksi. Maallisessa pimeydessään oli hän saanut olla monelle
+tien-oppaana taivaan iankaikkiseen valoon. Monet hyvät aikomukset
+mielessä palasivat nuoret haudalta. He toivoivat vain, että työssä ja
+toimessa saisivat niitä toteuttaa.
+
+      Ei siemen rakkauden
+      Jää multahan milloinkaan,
+      Kevät kerran nostavi sen
+      Sadon kultia tuottamaan.
+
+Tämä sunnuntai oli viimeinen, jona Gerda tällä erää oli kotona, ja
+hiljainen vakavuus vallitsi koko talossa. Lotta täti tuli hänelle
+sanomaan jäähyväisiä ja toi hänelle lahjaksi mitä somimman matkasälykön,
+joka sisälsi kaikkea, mitä mahdollisesti tarvittiin matkalla. Siinä oli
+kammat, harjat, neulat, sakset ja langat y. m., ja kaikki niin hienoa ja
+sievää, kuin tädin aina oli tapana hankkia, milloin hän lahjoja antoi.
+Myöskin Vihtori ilmaantui, tuoden tuoksuvan, ruusuista ja reseedoista
+tehdyn kukkavihon Gerdalle, jolle hän sitä paitsi piti pienen puheen,
+kiittäen häntä hyvästä seurasta kesän iloisina päivinä.
+
+Kaikki kodissa koettivat sulostuttaa Gerdan viimeistä yhdessä-oloa
+kotolaisten kanssa. Jokainen tahtoi osottaa hänelle jonkun pienen
+palveluksen, ja illalliseksi valmistettiin pelkkiä hänen mieliruokiansa.
+Aikaisin seuraavana aamuna tuli hänen lähteä asemalle, ja sen vuoksi hän
+jo illalla sanoi hyvästi lapsille, istuen hetken jokaisen vuoteen
+ääressä; mutta ennenkuin hän läksi pois, palasi hän vielä kerran Lillin
+vuoteen luo.
+
+-- Katsoppas, äiti, hän makaa jo niin makeassa unessa, pieni käsi posken
+alla -- kuiskasi hän. -- Kuinka suloinen hän on, tuo pieni kulta, aivan
+kuten hieno, kaunis kukka.
+
+-- Niin, hento pieni taimi tosiaankin -- vastasi äiti.
+
+-- Miten äiti tarkoittaa?
+
+-- Että meidän nuorimpamme on kallis laina, jonka minä pelkään Herran
+piankin vaativan takaisin; mutta älä itke, tyttöseni, kaikki on Jumalan
+hallussa. Hän antaa ja ottaa sen mukaan kuin meille parasta on. Hänen
+suojaansa jätän nyt myöskin sinut, ja ole varma siitä, että äitisi
+rukoukset seuraavat sinua joka päivä siellä vieraassa maassa.
+
+Gerda kietoi hellästi käsivartensa äidin kaulan ympäri, ja kun hän
+illalla nukkui, oli hänen pään-aluksensa kyyneleistä kosteana.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Seuraavana päivänä aurinko paistoi kirkkaana, kun Rusko ja Oiva
+kaappivat maata portaiden edessä. Kastehelmet kimaltelivat kukkasissa ja
+puissa, ja elämä heräsi vähitellen unen helmoista päivän työhön. Äiti
+kaasi kahvia kuppeihin ruokasalissa, ja isä oli jo matkapuvussaan;
+täytyi kiirehtiä, jotta jouduttaisiin aikanaan junalle. Siellä tuli
+Bruuno puoli unisena aika kopinalla alas ylikerran portaita, ja herra
+Kontio ilmaantui myöskin, takki visusti napitettuna ylös asti,
+tavallisuuden mukaan. Ei kukaan tahtonut olla sanomatta jäähyväisiä
+Gerdalle.
+
+-- Hyvästi, hyvästi, onnellista matkaa! -- huusivat verannassa kaikki
+yhdessä; ja Gerda viipotti nenäliinaansa siellä kun hän istui isänsä
+vieressä vaunuissa, mutta vastata hän ei saattanut. Nyt hoputettiin
+hevosia, vaunujen pyörät vierivät ratisten santaisen pihan yli, ja
+hetken perästä matkustajat näkyivät alhaalla lehtokujassa katoavana
+tummana pilkkuna vain.
+
+-- Nyt Gerda käy niin pieneksi, niin pieneksi -- huusi Ester, jonka oli
+onnistunut herätä ja päästä esiin sängystänsä juuri siksi kuin Gerda
+lähti.
+
+-- Niin, etäisyys vähentää, se on luonnon laki -- sanoi herra Kontio.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Tuskin oli viikko kulunut Gerdan lähdöstä, kun jo taas laitettiin
+toisten lasten matkasäkit ja laukut kuntoon, ja silloin oli heidän
+vuoronsa sanoa hyvästi kaikille mielipaikoille sekä lehmille, hevosille
+ja kanoille. Niitähän ei saataisi nähdä ennenkuin jouluna, ja siihen oli
+vielä niin hirveän pitkä aika.
+
+Helka ajatteli onnellista kesäänsä ja kävi alakuloiseksi. Hänen oli
+myöskin ikävä lähteä, vaikka hän niin mielellään tahtoikin jälleen nähdä
+isää ja äitiä.
+
+Sitte tuli viimeinen päivä. Heidän piti matkustaa höyrylaivalla kello
+yksitoista, ja sen vuoksi vanha Mari valmisti vahvan aamiaisen, sillä
+välin kuin asessorin rouva laittoi voileipiä eväskoppaan.
+
+Bruunolla ja Meerillä oli täysi työ saada matkalaukkunsa kiinni, sillä
+niin täyteen oli niihin ahdattu päärynöitä, omenoita ja muita herkkuja
+-- ainahan matkoilla tulee hyvä nälkä. Freedrik pisti reppuunsa muutamia
+kirjoja luettavakseen, ja Helka sitoi vihoksi joukon kukkia, jotka
+Piilin muija omakätisesti oli hänelle antanut. Tämä oli ystävyyden
+osotus, jota Helka täydellisesti ymmärsi pitää arvossa. Jokaisella oli
+kiire viimeiseen asti, ja heitä täytyi vielä hoputtaa, jotta eivät
+myöhästyisi. Oi tuota rakasta kotia, kovinpa vaikea oli siitä erota!
+
+Vihdoinkin lähti koko seurue alas laiturille, missä pikku Janne jo istui
+odottamassa, ja hänen äitinsä kyynelsilmin oli katselevinaan
+höyry-alusta, jotta poika ei huomaisi, kuinka vaikea hänen oli erota
+lapsestaan. Olihan hänellä suuri ilo siitä, että Janne pääsi kaupunkiin
+ja sai ruveta koulua käymään ja oppimaan, eikä hän milloinkaan kyllin
+saattanut kiittää nuorta herrasväkeä siitä huolenpidosta, mikä heillä
+oli ollut hänestä, mutta ero tuntui vaikealta sentään. Hän oli kuitenkin
+levollinen poikansa puolesta, kun hän katsoi Freedrik herraa, joka oli
+ottanut Jannen erityiseen hoitoonsa ja suojaansa; hän kyllä oli pitävä
+lapsesta huolen myöskin matkalla, sen hän varmaan tiesi.
+
+Paljo sanottavaa oli vielä viimeisessä hetkessä, mutta kuitenkin jäi
+suurin osa sanomatta, sillä tuolla tuli jo laiva, ja täytyi kiirehtiä
+siihen, jotta ei se jättäisi.
+
+-- Monet tuhannet kiitokset, rakas eno ja täti -- kuiskasi Helka
+kyynelsilmin.
+
+-- Isä, pidä huolta Virkusta, jotta se aikalailla kasvaisi ja lihoisi
+jouluksi!
+
+-- Äiti kulta, lähetä meille vähän omenia syksympänä!
+
+-- Kyllä, kyllä, sen kyllä lupaan. Pitäkää huolta Jannesta ja käärikää
+vaippa hyvin hänen ympärilleen, jos merellä puhaltaa. -- Jumala teitä
+suojelkoon, rakkaat lapset!
+
+-- Hyvästi, hyvästi nyt kaikki tyyni! -- kuului vuorotellen laiturilta
+ja höyrylaivan kannelta, missä Helka ja Meeri seisoivat käsitysten.
+Freedrik nojasi laivan laiteeseen ja Bruuno viipotti lakkiaan voimiensa
+takaa. Rantaporras vedettiin laivaan, alus rupesi hiljakseen liikkumaan,
+ja matka laiturin ja laivan välillä kävi yhä pitemmäksi. Vielä kerran
+heilutettiin lakkeja ja nenäliinoja viimeisiksi jäähyväisiksi
+vanhemmille ja siskoille sekä herra Kontiolle, joka seisoi siinä niin
+surullisena, ettei saanut sanaakaan suustaan. Propelli jyskytti, rannat
+liukuivat pian ohitse, ja monet kaipaavat katseet tähdättiin kohti
+rakasta Kerttulaa.
+
+
+
+
+Kaupungissa.
+
+
+Nyt oli todellakin syksy; puut pääkaupungin puistoissa olivat
+lehdettömiä, ja sade virtaili alas harmaalta, pilviseltä taivaalta.
+Mennyt kesä auringonpaisteineen, kukkineen ja linnunlauluineen oli kuten
+unennäkö kaukana etäisyydessä tuon raskaan pilviseinän takana, joka nyt
+aina riippui torien ja katujen yli.
+
+Sisällä kotona oli sitä hauskempaa ja kodikkaampaa, kun sisä-akkunat
+olivat jo paikoillaan ja matot lattialla lämmittämässä. Helkan isä,
+kasööri Lange, asui perheineen mukavassa huoneustossa pohjoissatamassa.
+Siinä oli Freedrikillä ja Bruunolla huone etehisen vieressä, ja Meeri
+asui yhdessä Helkan kanssa. Edellisenä vuotena orpanat olivat asuneet
+vieraan luona, sillä Langen herrasväellä ei silloin ollut tarpeeksi
+huoneita, mutta kun Helkan äiti halusi saada rakkaan veljensä lapset
+kotiinsa, olivat he nyt vuokranneet suuremman huoneuston.
+
+Helkalle oli tämä suuri ilo, sillä hän oli usein kaivannut yhdenikäistä
+seuraa, ja Kerttulan nuorista tuntui, ikäänkuin he olisivat tulleet
+kodista kotiin.
+
+Pikku Roosa täti, joka aina kärsi hermo-päänsärkyä ja alituista
+katarria, ei tosin ollut heidän levollinen, väsymätön, rakastettu
+äitinsä, mutta hän kulki kuitenkin ympäri hellän levottomana, huolehtien
+siitä, miten hän voisi asettaa kaikki oikein hauskaksi heille. Sen
+vuoksi he pitivät häntä oikein sydämmestään hyvänä, ja kasööri Lange,
+joka oli mitä rauhallisin ja hiljaisin ihminen, ei tehnyt haittaa
+matosellekkaan, niin vakuutti ainakin Meeri.
+
+Helkan koti oli aina ollut kovin hiljainen, ja rouva Lange oli usein
+huolehtinut sitä, että hänen tyttärensä kaipasi ilostuttavaa seuraa.
+Siitä syystä hän nyt oli mielissään, kun talossa oli vilkasta elämää.
+Myöskin silloin, kun hän särkevin ohimoin makasi sohvallaan, iloitsi hän
+kuullessaan nuot nuoret hilpeät äänet ruokasalista, joka oli perheen
+tavallinen kokoushuone.
+
+Päiväjärjestys oli yksinkertainen ja säännöllinen.
+
+Kello 1/2 7 soi herätyskello armottomasti poikain huoneessa, ja samaan
+aikaan tuli vanha uskollinen palveliatar Vappu tyttöjen kammariin. Meeri
+nousi heti vikkelästi vuoteeltaan, mutta Helka rukoili surkeasti: --
+viisi minuuttia vielä, vaan viisi minuuttia, -- ja Bruuno nukkui
+säännöllisesti, niin pian kuin pikku herättäjä oli soinut loppuun asti,
+ja sitte oli veljellä vastus saada hänet hereille.
+
+Kahvin juonti ruokasalissa kävi kiireimmän kautta, ja sitte kuljettiin
+sumussa ja sateessa tai auringonpaisteessa pitkä matka yhteiskouluun.
+Aamiaiseksi nuoret tulivat sitte kotia hyvin nälkäisinä ja virkistyneinä
+aamupäivän oppitunneista. Roosa täti oli silloin jo ylhäällä ja
+puettuna, piti heille ahkerasti seuraa ja kuunteli tarkasti ja
+mieltymyksellä heidän vilkasta keskusteluaan. Hänelle saattoi kertoa
+pienimmästäkin asiasta, sen lapset kyllä tiesivät, sillä niin oli
+Helkankin tapana aina tehdä.
+
+Päivällisen jälkeen, joka aina oli maukas ja hyvin valmistettu, sillä
+vanha Vappu oli mainio keittäjä, istuttiin lukemaan seuraavan päivän
+läksyjä; niin tekivät kaikki muut, paitsi Bruuno, joka säännöllisesti
+meni kävelemään hämärässä naapuritalon poikien kanssa. Freedrikin täytyi
+ehtimiseen muistuttaa veljeänsä ehdoista, jotka edellisenä kesänä olivat
+tuottaneet hänelle monta ikävää hetkeä.
+
+Iso veli oli oikea kirjatoukka, eivätkä läksyt milloinkaan häneltä
+joutuneet unohduksiin. Meerillä oli hyvä pää, hän käsitti helposti
+opittavansa, eikä hänen siis tarvinnut paljon aikaa panna luettavaansa;
+Helka ei oppinut yhtä pian, mutta oli tavattoman tunnollinen oppilas,
+jonka kunnianhimo ei sallinut hänen jäädä muista kumppaneistaan jälkeen.
+
+Kello kahdeksan syötiin illallista, ja kun pöydästä oli ruoka viety
+pois, istuttiin vielä tunnin verran yhdessä juttelemassa, ennenkuin
+erottiin ja sanottiin hyvää yötä toisilleen, sillä "aikaisin ylös
+aamulla ja varhain vuoteelle illalla", se oli jokapäiväisenä sääntönä.
+
+Freedrik, jolla oli luokallaan paljo luettavaa, istui kuitenkin
+mieluummin pari tuntia illalla valveilla, kuin antoi herättää itsensä
+aikaisin aamulla, sillä hänen oli vaikea uskoa, että pimeällä
+syksylläkin "aamuhetki on kullan kallis".
+
+Viikko kului ahkerassa lukemisessa, kunnes lauantai-ilta joutui, jolloin
+pyhäpäivän lepo oli edessä. Tämän vapaan iltapäivän oli Langen nuoriso
+määrännyt "Lauantaiyhdistyksensä" kokouspäiväksi. Näihin kokouksiin
+tulivat säännöllisesti Elma ja Stormbomin tytöt sekä väliin myöskin
+Vihtori. Silloin paistettiin omenia ja syötiin pähkinöitä
+suunnattomasti, ja kun lamppu sytytettiin, ottivat tytöt esille
+käsityönsä, jotka olivat aiotut joululahjoiksi kotolaisille. Bruuno
+veisteli jotakin somaa esinettä samaa tarkoitusta varten, ja Freedrik
+luki ääneensä. Jos Vihtori oli muassa, leikittiin jonkunlaisia
+mietelmäleikkejä, koetettiin arvata arvoituksia tahi otettiin selkoa
+vaikeista laskuista; muutamia kertoja lukukaudessa Vihtori myöskin pani
+toimeen ja järjesteli kuvaelmia tahi jotakin muuta hauskaa, mitä keksi.
+
+Kaikessa sellaisessa hän oli mestari, ja hänellä oli erinomainen taito
+saada itsensä toisen näköiseksi kuin hän oli. Poltetulla korkilla kun
+veti muutaman viivan kasvoihinsa, niin hän oli aivan tuntematon
+muodoltaan, ja silloin hän tuota pikaa ilmaantui hyytelöryssänä
+pyttyineen tahi posetiivin soittajana marakatti olalla tahi
+"arkkiviisujen" laulajana. Kaikkia tuollaisia temppuja suoritti hän niin
+mainiosti ja niin nauruhermoja kiihottavalla tavalla, että koko seurue
+taputti käsiään ihastuksesta.
+
+Lauantain iltapäivä oli viikon hauskin hetki; mutta sen kanssa kilpaili
+sunnuntai-aamu, jolloin heräsi siinä suloisessa tiedossa, että nyt ei
+tarvinnutkaan heti nousta, vaan sai kääntyä toiselle korvalle ja nukkua
+vielä hetkisen. Mitä saattoikaan tähän verrata?
+
+Oli niin ihanaa maata siellä ja kuunnella miten valkea räiskyi uunissa
+sillä välin kuin ajatukset lensivät omaisten luo Kerttulaan. Helka
+muisteli mielellään sunnuntai-aamuja maalla, jolloin aurinko loi
+säteitään kukkasiin ja pani kastehelmet kimaltelemaan, ja lapset
+leikkivät sannoitetun pihan äsken haravoituilla käytävillä, puhtaissa
+kesäpuvuissaan. Ne, jotka halusivat, saivat lähteä kirkkoon, mutta
+kotona-oliat kokoontuivat isän ja äidin ympärille kuuntelemaan saarnaa,
+jota luettiin kirjasta "Evankeliumi lapsille", sillä sitä kaikki
+lapsetkin niin hyvin ymmärsivät. Pieni Lillikin kiipesi isän tai äidin
+syliin, eikä hänen mielestään ollut oikein pyhäkään, ellei hän saanut
+olla kodin jumalanpalveluksessa mukana. Siellä oli niin hiljaista ja
+rauhallista koko talossa; työväki lähti kirkolle tahi lepäsi viikon
+vaivoista vapaana, ja työhevoset olivat laitumella. Siellä tunsi, että
+pyhäpäivä oli lepopäivä sekä ihmisille että eläimille.
+
+Kaupungissa kulki elämä tavallista rataansa melussa ja tohinassa, toinen
+päivä oli toisensa kaltainen, ja monta koulutoveria löytyi, jotka koko
+vuotena tuskin kertaakaan olivat käyneet kirkossa, eivätkä he mistään
+pyhäpäivälukemisesta tietäneet kotonakaan. Rouva Lange jaksoi harvoin
+itse mennä kirkkoon, mutta hänen miehensä meni säännöllisesti
+"kahdentoista" jumalanpalvelukseen, ja tavallisesti oli joku nuorista
+hänen mukanaan. Muut istuivat Roosa tädin luona, jolloin Helka tai Meeri
+luki ääneensä saarnan; Helka varsinkin oli tottunut olemaan
+ääneen-lukiana, sillä niin pitkälle kuin hän muisti, oli äidillä aina
+ollut arka kurkku. Tämä hiljainen hetki kotona muodosti pyhäpäivän
+myöskin kaupungissa toisenlaiseksi kuin arkipäivät. Kun ilma oli kaunis,
+menivät nuoret setänsä kanssa päivällisen edellä kävelemään joko
+Eläintarhaan tahi Kaivopuistoon, jossa saivat ihailla meren suurenmoista
+kauneutta. Iltasilla oli kasööri Langen tapana soittaa viulua, jota
+Meeri, joka oli sangen musikaalinen, säesti pianolla. Hän lauloi myöskin
+veljiensä kanssa yhdessä pieniä kolmiäänisiä lauluja, ja Helka, jolla ei
+ollut ääntä ja joka ei myöskään ollut oppinut soittamaan, kuunteli hyvin
+mielellään näitä pieniä taiteilioita.
+
+Rouva Langella ei ollut mitään sitä vastaan, että nuoret joutohetkinään
+kävivät vieraissa koulutovereittensa luona; mutta halukkaammin hän
+kuitenkin näki, että he ottivat tovereitaan vastaan kodissa, ja hän oli
+iloinen siitä, että he siellä viihtyivätkin parhaiten eivätkä usein
+menneet muualle, elleivät terveytensä vuoksi lähteneet ulos kävelylle.
+
+Meeri ja Iines Stormbom olivat kieltämättä luokan etevimmät terävän
+käsityksensä puolesta, mutta Helka sai usein kiitosta siitä, että hän
+oli tarkkuudella luettavansa lukenut ja saattoi siis antaa selviä
+vastauksia. Hän oli käynyt miettiväiseksi ja vanhaksi ennenaikojaan,
+syystä että oli ollut kivulloisen äidin ainoana seuralaisena. Mutta
+pienen Elma Brobergin oli vaikea tulla toimeen luokallaan, sillä vaikka
+hän oli kovin ahkera, olivat laskut aina niin vaikeat, etteivät ne
+tahtoneet mahtua hänen pyöreään päähänsä. Eeva Stormbom ja hänen
+veljensä Ossi sekä Bruuno olivat luokkatovereita. Ossi oli vallaton
+veitikka, josta ei kukaan toveri oikein pitänyt, sillä hän oli kova
+ahmaaja ja kielikello. Toivo Stenberg, Meerin sivukumppani, oli
+sitävastoin iloinen kelpo poika. Hänestä kaikki yleensä pitivät, ja hän
+oli aina ensimmäisenä kaikissa leikeissä, joita koulupihassa leikittiin.
+Hän oli myöskin valittu Lauantaiyhdistykseen Langelle ja tuotti aina
+paljon hauskuutta.
+
+Tavallisesti tytöt tulivat yhdessä kotia koulusta, mutta Bruuno juoksi
+välistä sinne ja välistä tänne, joten hänestä ei milloinkaan ollut
+tietoa, missä oli.
+
+-- Mihin sinä nyt taas riennät, Bruuno? -- huusi Meeri eräänä päivänä
+veljellensä, kun heidän tuli lähteä kotiin päivälliselle ja veli pötki
+toisaalle. -- Sinä olet viime aikoina monasti tullut liian myöhään
+aterialle.
+
+-- Lorua vain! -- Bruuno teki kädellään liikkeen ilmaan ja meni menojaan
+toisten poikien kanssa.
+
+-- Pojat ovat aina niin huolettomia ja ajattelemattomia -- sanoi Iines.
+-- He eivät milloinkaan voi kulkea kadulla hyppäämättä katu-ojissa
+taikka viheltämättä koirille. -- Tuo pieni itseensä tyytyväinen fariseus
+nosti hienon nenänsä ilmaan. Iines saattoi kyllä toisinaan itsekkin olla
+hyvin poikamainen, mutta hän tiesi olevansa sievä ja oli sen vuoksi
+vähän olevinansa siinä kun käveli Toivon rinnalla.
+
+-- Niin, te tytöt olette varmaan kymmenen vertaa viisaammat, kuin me
+tyhmät pojat! -- Toivo nauroi virnistellen.
+
+-- Bruuno on nyt kahden viikon kuluessa tuhlannut taskurahansa niin,
+etten voi käsittää mihin ne ovat menneet -- sanoi Freedrik samana
+päivänä Meerille ja Helkalle.
+
+-- Ehkä hän on ne lainannut jollekin toverille.
+
+-- Niin, saattaapa niinkin olla, mutta minun täytyy joka tapauksessa
+kysyä häneltä sitä, sillä isä toivoo, että me tarkkaan kirjoittaisimme
+muistiin kaikki menomme, jotta sitte voisimme niistä tehdä hänelle
+selkoa.
+
+-- Minun äitini on myöskin antanut minulle pienen muistiinpanokirjan,
+nyt kun olen saanut omat kuukausirahat käyttääkseni -- sanoi Helka.
+
+-- Minä voin todistaa, että sinä säännöllisesti kirjoitat laskuihisi
+joka pennin -- vakuutti Meeri.
+
+-- Luulisin, että se on hyvä oppi vastaisuutta varten -- virkkoi
+Freedrik.
+
+Muutama päivä myöhemmin tuli Meeri aika tohinalla ruokasaliin, jossa
+Bruuno istui lukemassa, pää nojautuneena käsiä vastaan.
+
+-- Nyt tiedän, missä sinä tuhlaat rahasi -- huudahti hän. -- Sinä menet
+Fazerille syömään makeisia! Hyi sinua! Ossi Stormbom on sanonut sen
+Iinekselle.
+
+-- Semmoinen kantelia! -- Bruuno viskasi harmistuneena kirjansa sivulle
+päin.
+
+-- Teetkö mielestäsi oikein, sinä, joka saat niin paljon hyvää täällä
+kotona, kun kehtaat sittekin mennä rahojasi kuluttamaan torttuihin? --
+Meeri oli oikein tullut vauhtiin ja oli innosta punaisena.
+
+-- Olenko minä velvollinen sinulle tekemään selkoa siitä, miten rahojani
+käytän? -- tiuskasi Bruuno.
+
+-- Et, mutta olenhan sinua vanhempi.
+
+-- Ikäänkuin sinä aina hoitaisit rahojasi niin mallikelpoisesti! Varo
+vain itseäsi! Muistatko kellonvitjoja ja hienoa rosettia, jolla komeilit
+menneenä vuonna!
+
+-- Oih kun sinä olet ikävä! Sehän oli ihan toista.
+
+-- En saata sanoa!
+
+-- Mikä nyt on? -- kysyi Roosa täti, joka samassa astui sisälle. Hän oli
+hämmästynyt tuosta äänekkäästä keskustelusta, mutta kun ei kukaan
+vastannut ja Bruuno otti jälleen kirjansa, samalla kun Meeri laski pois
+koululaukkunsa, oli tätikin vaiti. Hän piti viisaimpana olla
+sekaantumatta nuorten kinaan, vaan antoi heidän selvittää asioitansa
+omin neuvoin.
+
+Kun Bruunon illalla piti panna maata, istui hän pitkän aikaa vuoteensa
+syrjällä ja näytti tuumaavalta; vihdoin hän virkkoi:
+
+-- Meeri on kaiketi tuonut esiin minun ansioluetteloni, vai kuinka?
+
+-- Ei, hän ei ole mitään sanonut -- vastasi Freedrik.
+
+-- Katsoppas, asian laita oli semmoinen, että -- Bruuno keskeytti
+puheensa, hämillään kun oli -- että -- niin, Ossi ja minä sekä pari
+muuta poikaa olemme koululla muodostaneet neliapilan, ja me olemme
+pysyneet yhdessä koko lukukauden. Senhän sinä kaiketi tiedät?
+
+Freedrik nyökähytti myöntävästi päätään.
+
+-- Noh, me olemme vähän peuhanneet ja pitäneet hauskaa yhdessä ja sitte
+olemme pistäytyneet Fazerille välistä.
+
+Freedrik ei vastannut mitään.
+
+-- Olihan se tuhmaa, mutta omenatortut ovat niin hirveän hyviä eivätkä
+maksa enemmän kuin 10 penniä kappale.
+
+-- Niin, eihän se niin paljolta tunnu.
+
+-- Ei, mutta se on hullumpi, että kun vain maistaa sellaista, niin ei
+tyydy enää yhteen ja kahteen, vaan yhtäkkiä on syönyt neljälläkymmenellä
+tai viidelläkymmenellä pennillä.
+
+-- No niin, kerran se kyllä saattaa käydä!
+
+-- Mitä vielä! Tietysti me olemme käyneet siellä montakin kertaa ja --
+niin se nyt on yhtäkaikki, mutta rahani ovat nyt lopussa, ja minä olen
+lainannut 50 penniä Ossilta.
+
+-- Ne sinun täytyy heti huomenna maksaa pois -- sanoi Freedrik
+päättävästi. -- Minä annan sinulle kassastani. Tiedäthän, että isä
+ankarasti on kieltänyt ja varoittanut meitä ottamasta pieniä lainoja
+tovereiltamme.
+
+Bruuno oli vähän nolon näköinen. -- Sinä olet kunnon poika, Freedrik,
+kun autat minua tästä pälkähästä -- sanoi hän vihdoin.
+
+-- Onhan se luonnollista; mutta nyt sinun myöskin täytyy luvata minulle,
+että vastaisuudessa olet lujempi, kun tuollaiset kiusaukset sinua
+vaivaavat, ja jos tulisit pinteeseen, niin puhu heti asiasta minulle.
+
+-- Sen tahdon tehdä; sinun kanssasi onkin niin hyvä puhua, mutta Meeri
+käy päälle kuin mikäkin porokello ja on aina olevinaan niin viisas ja
+uljas.
+
+-- Kuulin kyllä kinanne päivällä; Meeri oli vähän kiivas, mutta ei hän
+mitään pahaa sentään tarkoita.
+
+-- Ehkä ei, mutta paljon melua hän sentään tekee. -- Näin sanoen Bruuno
+veti peiton korviinsa asti ja tunsi sydämmensä oikein keveäksi
+tunnustuksensa perästä.
+
+-- Kuka noputtaa ovea? -- Freedrik kurkisti ulos. -- Mitä tahdot, Meeri?
+
+-- Nukkuuko Bruuno jo?
+
+-- Melkein.
+
+-- Noh, herätä hänet sitte ja sano, että minä olin äkäpussi päivällä,
+huomenna olen taas lempeä kuin kyyhkynen.
+
+-- Hyvä -- huusi Bruuno vuoteestaan -- minä suon sinulle anteeksi --
+sinähän olet vain tyttö!
+
+-- Hyi, sinä ilkeä poika, minä sinua vielä opetan! -- Hän lähti
+matkoihinsa kiireesti, niin että tohvelien klipin klapina vain kuului
+käytävien korkkimatoilta.
+
+
+
+
+Joulutuumia ja kotimatka.
+
+
+-- Aika kuluu toki hyvin pian -- sanoi Meeri eräänä päivänä -- nyt ei
+meillä enää ole muuta kuin kolme viikkoa jouluun eikä muuta kuin
+kuusitoista päivää siksi kuin lähdemme kotiin.
+
+-- Miten kauniilta Kerttula nyt näyttänee talvipuvussaan -- sanoi Helka.
+-- Ajattelen sitä usein ja toivon että sen näkisin todellisuudessa.
+
+-- Sedällä ja minulla on yhteinen salaisuus, sinä kyllä saat sen
+aikoinasi kuulla -- sanoi Meeri, joka samalla näytti hyvin
+salaperäiseltä.
+
+-- Varmaankin on kysymys jostakin joululahjasta -- tuumaili Helka, mutta
+Meeri vain nauroi.
+
+Kaikki mitä näinä viikkoina tehtiin tai puhuttiin, koski aina toivottua
+joulua, joka koko syksyn ikäänkuin etäisyydessä olevana valopilkkuna oli
+häämöittänyt nuorten mielessä. Kadut olivat täynnä kiirehtiviä ihmisiä,
+ja kauppapuodit hohtivat illoin mitä komeimmassa sähkövalossa, jotta
+uhkeat joulunäyttelyt esiintyisivät niin loistavina kuin mahdollista.
+Kyllä siellä ostettavaa löytyi, kun vain rahaa oli kukkarossa.
+
+Kerttulan lapset olivat jo aikoja sitte laatineet toivomusluettelonsa.
+Kaksoisveljekset toivoivat saavansa uudet luistimet, kelkat ja
+lampaannahkaiset lakit. Eedit oli pyytänyt lastenlehteä tulevaa vuotta
+varten ja nukkepöydän kaluston. Ester toivoi nukenhellaa
+keittoastioineen. Myöskin Lilli oli äitinsä avustamana kirjoittanut:
+"monta monta nuttea ja suuji hevonen", ja isä oli lupaavasti hymyillen
+pistänyt listan lompakkoonsa muiden mukaan.
+
+Freedrikin joululuettelo oli yhtä järjestyksellinen kuin hän itse:
+
+N:o 1. Yksi vaatekerta.
+ "  2. Uusi kartasto.
+ "  3. Saksalainen sanakirja.
+N:o 4. "Välskärin kertomukset" korukansissa.
+ "  5. Uusi kukkapuserrin.
+ "  6. Pari hansikoita.
+ "  7. Kirjahylly.
+ "  8. Kalossit.
+ "  9. Kirjesalkku.
+ " 10. Paperiveitsi.
+
+Bruuno oli toivonut itselleen kajaanilaiset sukset sekä potkukelkan,
+jonkun joululehden ja vähintäin parikymmentä muuta kapinetta. Meerin
+listalla oli sikin sokin: hajuvesipulloja, uusi nahkareunus, kengät ja
+hansikat, hauskoja kirjoja ja marsipaanikaramelleja; mutta Helka ei
+pyytänyt muuta kuin kirjoitusneuvot ja nahkalakin.
+
+Toivomuslistat antoivat aihetta monenlaiseen puheeseen ja tuumaan
+joutohetkinä, ja sitte jokainen hiljaisuudessa laski varojansa,
+ennenkuin lähti ostoksille, sillä monta oli, joille tuli antaa, eikä
+kukaan saanut jäädä ilman.
+
+Meeri oli ommellut kirjoitusmaton isälleen sekä työlaukun äidilleen;
+setä Langen piti saada kynänpyyhin, ja Roosa tädille hänen oli aikomus
+valmistaa munasäiliö, ja nyt täytyi joka vapaahetkenä olla ahkera, jotta
+kaikki tulisi aikanaan tehdyksi. Hän ja Bruuno laskivat kilvan sekä
+päivät että tunnit, mitkä vielä olivat jäljellä ennen kotimatkaa, ja
+Helka kuunteli heidän puhettaan vähän surumielisenä. Tietysti joulu
+kaupungissakin tavallaan oli hauska -- tuumi hän -- mutta ettei se ollut
+sellainen kuin joulunpyhät kotona Kerttulassa, sen hän kyllä käsitti
+serkkujen innostuneista kertomuksista.
+
+-- Mitä sinä siitä pitäisit, jos saisit lähteä serkkujesi kanssa maalle?
+-- kysyi hänen äitinsä päivää ennen kuin toisten piti lähteä.
+
+Helka hätkähti. -- Oi, miten hauskaa se olisi -- huudahti hän -- mutta
+-- minä en tahtoisi olla erotettuna isästä ja äidistä joulu-iltana. --
+Hän kietoi käsivartensa äidin kaulan ympäri ja hyväili häntä
+sydämmellisesti.
+
+-- Nyt täytyy kaiketi sedän tuoda esiin meidän salaisuutemme -- sanoi
+Meeri hyvin puhuvin katsein.
+
+Kasööri lykkäsi tukkaansa otsalta ja asetti paremmin kuntoon
+silmälasinsa. -- Professori luulee maa-ilman vahvistavan äidin hermoja;
+lähde vain serkkujesi muassa, tyttöseni, me tulemme kyllä perässä päivää
+ennen joulua.
+
+-- Onko se oikein totta? -- Helka katsoi kysyvänä toisesta toiseen.
+
+-- Niin, niin, sinä seuraat meitä, sen setä ja minä olemme jo aikaa
+päättäneet -- sanoi Meeri iloiten ja pyörieli serkkunsa kanssa riemuiten
+ympäri salia. -- Sinä vietät joulua Kerttulassa, ja meille tulee niin
+hauskaa, niin hauskaa!
+
+Setä Lange silitteli tyttärensä lyhyttä tukkaa, ja Roosa tädin
+ystävälliset silmät kiilsivät kosteina; molemmat olivat iloisia siitä,
+että saattoivat valmistaa tyttärellensä suuren joulu-ilon.
+
+Nyt syntyi kiire joululahjojen tähden, kun ne kaikki olivat pantavat
+kääröön ja pakattavat matkalaukkuihin muitten kamssujen muassa. Vielä
+viimeisessä hetkessä täytyi ostaa jotakin, joka oli unhottumaisillaan,
+ja sitte täytyi heidän vielä mennä sanomaan jäähyväisiä Jannelle,
+saadaksensa oikein tuoreita terveisiä kotiin. Heidän pikku turvattinsa
+tunsi itsensä onnelliseksi koulussaan kumppanien parissa, ja hän oli jo
+oppinut valmistamaan koko joukon hyödyllisiä kapineita. Opettajattaret
+olivat niin herttaisen hyviä häntä kohtaan -- sanoi hän -- ja jalat
+olivat tulleet paljon paremmiksi. Luulipa tohtori, että hän
+vastaisuudessa saattaisi ruveta liikkumaan kainalosauvojen avulla.
+Pelkkiä hyviä uutisia oli siis vietävänä; näytti olevan hyvä päätös tuo,
+että Janne kouluun vietiin. Kaikilla lapsilla oli mukanaan hänelle pieni
+joululahja, ja Lotta täti oli lähettänyt ison käärön, joka näytti hyvin
+lupaavalta. Joulu-aattona piti oleman juhla koululla, sellaista joulua
+ei Janne milloinkaan ennen ollut viettänyt, ja tuo häämöittävä ilo
+säteili jo hänen kirkkaissa lapsensilmissään.
+
+Freedrik laski suojelevasti käsivartensa hänen hennon ruumiinsa ympäri,
+sanoen: -- Voi nyt hyvin, pikku Janne, kyllä me viemme terveisiä äidille
+ja ilahutamme häntä sillä tiedolla, että sinun on täällä hyvä olla.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Seuraavana aamuna nuoret läksivät.
+
+-- Hyvästi, äiti rakas! Tervetultua jäljestäpäin! --
+
+Näin jätti Helka hyvästi äitinsä hänen vuoteensa ääressä lähtöhetkenä
+aamulla, ja sitte kiirehdittiin asemalle, jonne kasööri heitä saattoi,
+nähdäkseen, että kaikki oikein tulivat vaunuihin. Siellä vasta olikin
+sekamelskaa asemasillalla, ja vaunuihin tunkeili koululapsia
+kaiken-ikäisiä. Vihdoin tulivat kuitenkin kaikki matkalaukut, mytyt ja
+kääröt paikoilleen, asemakello soi, ja pitkä vaunujono lähti liikkeelle,
+kiitäen pois kylmässä talvi-ilmassa, ohi Kaisaniemen lehdettömien
+puitten ja Eläintarhan alastomien lehtojen.
+
+Alussa oli vaunuissa niin ahdasta, että kaikki käytävät sohvien välissä
+olivat täynnä, istuttiin neljä ja viisikin yhdellä penkillä, ja sohina
+vaunuissa kuului ikäänkuin meri olisi pauhannut myrskyssä. Siinä
+puhuttiin ja syötiin; kukin tarjosi toisille, mitä hänellä oli
+laukussaan. Elmalla oli valmiiksi riksityitä pähkinöitä mukanaan..
+Meerillä oli karamelleja ja Helkalla suklaatipastilleja. Bruuno piti
+tarkkaa huolta voileipäpussista, ja Iines Stormbom, jonka oli määrä
+viettää joulua Elman kodissa, tarjosi ameriikkalaisia omenia. Freedrik
+luki päivän sanomalehteä, jonka hän oli ostanut asemalla, ja Vihtori
+pysyi tupakkavaunussa.
+
+Kaikki olivat niin iloisia ja onnellisia, kuin saattaa olla ainoastaan
+lähtiessä kotiin jouluksi, kuten Meeri sanoi; kaikki ajattelivat ja
+puhuivat vain jouluillasta. Jokainen mytty tai käärö, jonka uudet
+väliasemilta tulleet matkustajat asettivat hyllyille tai sohvien alle,
+oli nuorten mielestä välttämättömästi joululahja, ja käärön muodon
+mukaan koetettiin arvata, mitä se mahdollisesti sisältäisi.
+
+Juna seisahtui asemille ja pysäkeille, jättäen tavaraa ja matkustajia,
+mutta vaunut eivät sittekään käyneet paljoakaan väljemmiksi, niin
+täpötäynnään ne olivat alusta alkaen. Ja niin kuljettiin eteenpäin, yhä
+eteenpäin.
+
+Niin, puhise sinä, vanha rehellinen veturi; sinä et tiedä, kuinka monta
+sydäntä kiivaasti sykähtelee kärsimättömässä innossa päästäksensä pian,
+pian rakastettuun päämaaliin!
+
+-- Isä tulee itse meitä vastaan asemalle -- sanoi Meeri.
+
+-- Hänellä on Oiva ja Rusko mukanaan, ja Ruskoa minä ajan. -- Bruuno
+hieroi tyytyväisenä käsiään.
+
+-- Luulenpa että nukut, Helka?
+
+-- En suinkaan!
+
+-- Niin, mutta nyt meidän kuitenkin vähän täytyy nukkua, jotta aika
+rientää paremmin. Katsos, nyt hämärtää jo, meillä ei enää ole erittäin
+pitkästi matkaa jäljellä.
+
+Mutta Helka ei nukkunut, vaikka hän istui ihan hiljaa liikkumattomana,
+niin että Meeri saattoi nojata päänsä hänen olkaansa vasten. Hän katseli
+lakkaamatta ulos vaunun-ikkunoista noita lumella peitettyjä metsiä,
+jotka niin kiireesti näyttivät kulkevan ohitse; ne tuntuivat niin
+taikamaisilta hämärässä ja muodostivat vasten talvitaivasta
+kummannäköisiä kuvioita. Ratavartiain mökeistä vilkutti valo niin
+ystävällisesti ulos pimeyteen, että oikein sydäntä lämmitti; lapsien
+päitä näkyi ikkunoissa, ne kurkistivat uteliaina ulos ja katosivat taas,
+kuten unikuvat. Asemat olivat kuten suuret lyhdyt loistavine
+akkunariveineen, ja keveitten harsouutimien takaa näkyi kukkia, ja
+sisällä istui naisia, jotka ompelivat ruusuhuntuisten lamppujen valossa.
+Toinen taulu vaihtui toiseen, ja ne kutoutuivat Helkan muistiin
+kirjavana satuna, kauniimpana kuin mitä hän milloinkaan oli lukenut.
+
+Näin kuluivat tunnit, ja nyt ilmoitti konduktööri, että oltiin F:n
+asemalla. Meeri syöksähti unen pöperössä kapineittensa kimppuun, ja
+pojat kokoilivat kiireesti matkalaukkuja.
+
+-- Nyt siis todellakin ollaan perillä!
+
+-- Olemme niin, tuolla seisoo isä asemasillalla.
+
+-- Tervetultua, tervetultua! -- Asessori Bergendahl syleili heitä
+kaikkia. Sitte pojat kiirehtivät ottamaan selkoa matkatavaroista, sillä
+välin kuin tytöt odotussalissa käärivät ympärilleen lämpimiä
+villahuiveja ja päällysnuttuja, joita äiti oli heille lähettänyt.
+
+-- Ovatko kaikki kodissa terveitä?
+
+-- Ovat, Jumalan kiitos, -- teitä odotetaan kovin. Kontio on lasten
+avulla laittanut hyvän kelkkamäen, ja vanha Mari on leiponut koko
+päivän. Nyt olemme valmiit lähtemään, luullakseni.
+
+Oiva ylpeili ja ravisti kaunista päätänsä niin, että kaikki kulkuset
+luokkavarustuksessa helisivät. Asessori otti Helkan omaan rekeensä,
+Bruuno oli Freedrikin ja Meerin ajajana. Pappilan kuski, vanha Juntunen,
+ajoi kolmatta rekeä. Hän oli käärinyt Vihtorin ja Elman vahvoihin
+nahkavällyihin ja istui sitte itse ajajan paikalle, ja niin mentiin
+asemapihalta ulos huurteiseen metsään.
+
+Iloisesti helisivät kulkuset raittiissa talvi-ilmassa, ja kirkkaina
+loistivat tähdet tummansinisellä taivaalla. Helka hengitti syvään
+turkinkauluksensa takana. -- Oi, kuinka tämä oli ihanaa!
+
+-- Onko sinun vilu, tyttöseni?
+
+-- Ei, eno hyvä!
+
+-- Hyvä, sittehän voit vähän nukkua, jos tahdot.
+
+Mutta Helkan ei tehnyt mieli nukkua. Hän istui siinä hyvin varustettuna
+lämpimissä vaatteissa ja nautti kulkusten kilinästä, sillä hänen
+korvissaan ne soivat ikäänkuin olisivat laulaneet: "kotiin, kotiin,
+kotiin, kotiin jouluksi". Kukapa olisi voinut nukkua tuollaista laulua
+kuullessaan!
+
+Tuossa näkyi kirkko äänetönnä ja kunnioitusta herättävänä
+hiljaisuudessaan, ja valo pappilan akkunoista viittoi tervetuloa.
+
+-- Hyvästi, hyvästi! -- huusivat Vihtori ja Elma, kun poikkesivat
+tienhaarasta pappilaan päin, ja Juntunen nosti arvokkaasti
+lammasnahkaista lakkiaan.
+
+-- Näetkö valoa pajasta? -- huusi Meeri.
+
+-- Siellä taotaan joulukenkiä Ruskolle ja Oivalle sekä Pekalle ja koko
+joukolle.
+
+-- Katsoppas, tuolla jo on veräjätupa! Oi kuinka kauniit nuot koivut
+kujanteessa ovat!
+
+-- Noh, jouduppas nyt Rusko, vanha poika, sillä nyt kohta jo olemme
+perillä Kerttulassa!
+
+Niin, siinä nyt todellakin oli tuo suuri, kaunis kartano, loistaen kuten
+taikalinna monine kynttilöineen, jotka oli sytytetty kotiin tuliain
+kunniaksi. Tusse hyppäsi iloissaan, ja herra Kontio seisoi verannalla
+heiluttaen lakkiaan.
+
+-- Ptro, ptro, Rusko ja Oiva, seisokaa nyt! Hyvää päivää, Miina ja Mari
+-- noh Tusse lomppi, poikaseni, hyvää päivää, hyvää päivää!
+
+Etehisen ovi lensi auki, ja siellä jo Freedrik samalla oli äitiä
+syleilemässä.
+
+-- Tervetuloa, rakkaat, rakkaat lapseni! -- tervehti äiti.
+
+Iloinen tuli räiskyi ruokasalin uunissa, ja lattian keskellä seisoi
+katettu teepöytä, jossa oli tutut siniset kupit ja kukkuralliset kopat
+täynnä lämmintä leipää sekä tuoreita, vastakuivatuita korppuja,
+sellaisia, joita ei löytynyt missään muualla maailmassa kuin täällä
+kotona. Kiiltävä teekyökki porisi pöydän päässä, missä äiti kaatoi
+kullekin tuota lämmittävää nestettä. Ester hyppäsi tasajalkaa tuolinsa
+edessä, ja Lilli istui hiljaa ja onnellisena ison veljen sylissä. Heidän
+välinsä oli erittäin hyvä; pienokainen tahtoi kastaa leipänsä ison
+veljen kuppiin ja myöskin murentaa korppua hänelle.
+
+-- Jumalan kiitos, että teidät taas näen täällä kaikki terveinä! --
+Äidin katse lensi hellänä pöydän ympärillä istuviin, toisesta toiseen.
+-- Freedrik näyttää vähän kalpealta, mutta Meerillä ja Bruunolla on
+kyllä voimat tallella. Pikku Helka on varmaan kasvanut, eikö niin, herra
+Kontio? -- Saattepa uskoa, että täällä on ollut hommaa, ennenkuin olemme
+saaneet kaikki kuntoon teidän tuloanne varten. Herra Kontio on oikein
+kiitettävällä innolla auttanut minua.
+
+-- Hm, sehän on aivan vähän, mitä minä olen voinut tehdä -- nuori mies
+punastui korviaan myöten kainoudessaan.
+
+-- Me olemme laittaneet kelkkamäen -- alkoi Haarald.
+
+-- Se menee suorastaan korkealta mäeltä venetalaslahteen -- selitti
+Pentti.
+
+-- Olen jo kolmasti luistanut kumoon -- sanoi Eedit.
+
+Noin puhuivat he kaikin melkein yhtähaavaa ja kertoivat hevosista,
+lehmistä, lampaista ja kanoista. Bruunon rakkaasta Virkusta, joka oli
+tullut niin hirveän korkeaksi, sekä Tusse paran jalasta, joka oli ollut
+kipeänä kolme viikkoa.
+
+-- Nyt jauhaa perhemylly -- sanoi asessori leikillisesti rouvallensa.
+
+-- Se soi minun korviini kuin kaunein musiikki -- vastasi äiti loistavin
+silmin.
+
+-- Minä kaipaan vain Gerdan ääntä tekemään sitä täysisointuiseksi.
+
+-- Me olemme ommelleet niin hirveän paljon joululahjoja -- kertoi Eedit
+jälleen. -- Isä saa ... ei, ei, minä en saata sitä puhua, hän ei saa
+sitä kuulla, mutta minä kuiskaan korvaasi...
+
+-- Meeri saa jotakin neliskulmaista, joka alkaa -- -- en sano!
+
+-- Kerro nyt heti, olen hyvin utelias!
+
+-- En, en -- mutta Bruunon joululahja on soikea ja Freedrikin on maton
+muotoinen, ei, tyynyn muotoinen se on.
+
+-- Et saa sanoa enempää, ole nyt jo vaiti!
+
+Pikku tyttöjen salaisuudet kuiskattiin korvasta korvaan, kunnes kaikki
+pöydän ympärillä olevat hyvin tiesivät, mitä lahjaksi saisivat; mutta
+mitäpä se teki, lahjat olivat yhtä rakkaat kuitenkin.
+
+Tuli uunissa loppui vähitellen, nuo valoisat huoneet olivat niin
+lämpöiset, ja vilkas puhe hiljeni aina sen mukaan kuin toinen toisensa
+perästä lähti väsyneenä makuuhuoneeseensa. Ihanalta tuntui pitkän matkan
+jälkeen päästä pehmoisiin vuoteisiin, jotka odottivat valmiiksi
+pöyhittyinä, ottaakseen heitä lämpimään helmaansa. Sitte tuli äiti ja
+istui hetken jokaisen vuoteen laidalla, antaen lapsille siunauksensa
+yöhyväisiksi. Vihdoin oli kaikki ympäristössä aivan äänetöntä; ei mitään
+ratasten jyrinää eikä meluavia ääniä kuulunut, kuten tavallisesti
+kaupungissa. Tussekin makasi kopissaan oljilla, tähdet yksin valvoivat
+yön hiljaisuudessa, ja Kerttulassa nuoriso turvallisesti nukkui kodin
+suojelevassa satamassa.
+
+
+
+
+Joulu-aatto.
+
+
+-- Hauskaa joulua, hauskaa joulua! -- kuului vaihtelevissa ääni-asteissa
+läpi koko talon, sillä välin kuin luonto vielä oli aamuhämärän verhossa
+ja kahvitarjottimet kilisivät huoneesta huoneeseen. Oli nimittäin vanha
+tapa Kerttulassa, että sekä vanhat että nuoret jouluaattopäivänä joivat
+kahvia vuoteessaan, sytytettyjen lamppujen ja ratisevan pesävalkean
+valossa, ja tämä harvinainen nautinto oli varsinkin lasten mielestä
+suuri-arvoinen.
+
+Edellisenä iltana Helkan vanhemmat olivat saapuneet, ja nyt vasta oli
+hänen joulu-ilonsa täydellinen, kun hänellä oli kaikki rakkaansa
+Kerttulan katon alla. Mitäpä hän vielä olisi voinut pyytää?
+
+Vankan aamiaisen syötyään lähtivät kaikki nuoret, varustettuina kopilla,
+joissa oli kauroja ja leivänpalasia, viemään ylimääräistä herkku-ateriaa
+navetan ja tallin asukkaille, siten toivottaaksensa niille hyvää joulua.
+Hauska oli nähdä Eeditin ja Esterin iloa, kun kanat nokkivat jyviä
+heidän käsistään. Lammasläävässä he ottivat karitsat syliinsä, ja niitä
+täytyi sitte Helkan ja ison siskon ihailla.
+
+Mutta tallissa oli Bruuno isäntänä. Tänään hän jo monta kertaa oli
+käynyt kurkistamassa lemmikkiänsä Virkkua, joka vielä seisoi
+varsakarsinassa, mutta jota talven aikana piti opetettaman valjaissa
+juoksemaan. Tyttöjen täytyi nyt nähdä, miten taitavasti se otti
+sokeripalan Bruunon kädestä samalla kuin hän toisella hyväili sen
+kaulaa. -- Oi sitä Virkkua, se oli varmaan yhtä viisas kuin ihminen!
+
+Puut kujannekäytävässä olivat juhlaksi pukeutuneet mitä hienoimpaan
+härmäiseen juhlapukuun, joka kimalteli ja loisti auringon paisteessa, ja
+ympäri suuren olkilyhteen, jonka tallirenki oli ripustanut pihaportin
+pylvääseen, kokoontui joukko lavertelevia pikkulintuja. Tämä oli niin
+kaunista, että Freedrik ja Helka joutuivat väittelyyn, oliko Kerttula
+kauniimpi kesällä vaiko talvella.
+
+Sisään tultuansa he saivat nähdä komean, kauniin joulukuusen seisovan
+keskellä salin lattiaa, ja sen koristamiseen tarvittiin nyt nuorten
+käsiä. Äiti toi esiin kaikkein parhaat talvi-omenansa, ja herra Kontio
+oli kullannut pähkinöitä syksyn kuluessa. Lippuja ja hopealankoja,
+konvehteja, piparikaakkuja ja kaikenlaista kimaltelevaa tavaraa ja
+koristusta oli pantu täydentämään puun komeutta, ja sitäpaitsi vielä
+lukemattomia kynttilöitä, jotka valollaan saivat lapset ilosta
+huutamaan. Joulu-aatto oli kuitenkin kaikkein hauskin päivä koko
+vuodessa!
+
+Päivällisen jälkeen ajettiin hevoset portaitten eteen, ja Helka, Meeri,
+Freedrik sekä "maisteri" lähtivät kiertomatkalle talon kaikkiin
+torppiin, viedäksensä lämmintä leipää eukoille ja kutsuaksensa torpan
+väkeä joulupitoihin herraskartanoon kolmantena joulupäivänä. Ilokseen he
+katselivat näitä pieniä koteja, sillä kaikkialla oli siivottu ja
+puhdistettu ja lattiat huuhdottu valkoisiksi; takatkin olivat
+valkoisiksi kalkitut, ja puhtaat uutimet riippuivat akkunain edessä.
+Lasten silmät kiilsivät ilosta, kun he ajattelivat sitä iloa, mikä
+heillä oli odotettavissa. Ei milloinkaan sydän ole niin lämmin, ei
+milloinkaan niin altis valmistamaan muille pientä iloa, kuin
+joulu-aattona. -- Metsä seisoi hiljaisena ja juhlallisena, ja lumi
+lepäsi hienona ja pehmeänä teillä ja poluilla, ja kaikki vihreät kuuset
+olivat ikäänkuin joulukuusia, kun ne niin härmäisinä kimaltelivat.
+
+Nuorten tullessa kotiin oli teepöytä jo katettuna ja koristettuna
+kirjavilla tulpaaneilla ja tuoksuvilla narsissakukilla, jotka olivat
+kasvaneet Santaniemen ansarissa; ne olivat Lotta tädin tervehdyksenä
+hänen rakkaille naapureillensa.
+
+Nyt kynttilät loistivat kaikista kruunuista, ja valaistun kuusen
+ympärille kokoontuivat, isäntäväki ja palveliat, vanhat ja nuoret, ja
+kaikki yhtyivät veisaamaan hyvin tunnettua jouluvirttä:
+
+      Enkeli taivaan lausui näin:
+      Miks hämmästyitte säikähtäin?
+      Mä suuren ilon ilmoitan
+      Maan kansoille nyt tulevan.
+
+Joulukuusen ääressä luettiin Gerdan kirje. Hän kirjoitti:
+
+"Sydämmestäni ajattelen teitä, rakastettujani, ja syleilen teitä
+hengessäni. Kiitoksia siitä runsaasta rakkaudesta, joka lapsuudestani
+asti on tehnyt kaikki joulu-aatot minulle niin valoisiksi ja
+onnellisiksi, että muisto niistä sulostuttaa yksinäisen jouluni täällä
+vieraassa maassakin. Täällä on minulla kuitenkin yksi ystävä, joka
+kaikin tavoin on koettanut auttaa minua ja yhäti on tukenani kuin paras
+veli, -- se on Heikki. Sanokaa se rakkaalle Lotta tädille, se häntä
+ilahuttaa. Kaikki täällä kasvatuslaitoksessa ovat myöskin erittäin hyviä
+minulle, ja meilläkin vietetään joulua siten, että jaetaan pieniä
+lahjoja. Heikki on myöskin kutsuttu vieraaksi luoksemme, ja yhdessä me
+sitte muistelemme teitä ja juttelemme kodista ja kotolaisista. Heikki
+pyysi minua lähettämään teille kaikille paljon terveisiä ja toivotti
+lapsille monta lahjaa. Erittäinkin toivoi hän, ettei vanha pukki vain
+unhottaisi hänen suosikkiansa pikku Lilliä, vaan muistaisi häntä
+kaikella, mitä hän hartaimmin on toivonut saavansa. -- Ellei Heikki
+olisi täällä, luulen että välistä kärsisin koti-ikävästä, mutta me
+olemme jotenkin usein yhdessä, ja hän on ollut mukana pienillä
+huvimatkoillamme, joita olemme tehneet lähiseutuihin. Hänen lukunsa
+menestyvät hyvin, ja hänen toverinsa pitävät paljon hänestä. --
+Ajatuksissani olen luonanne joulu-aattona, kun luette tämän kirjeeni;
+näen niin selvästi teidän kaikkien kasvot edessäni ja kuusenne ja
+jouluriemunne sekä isänmaani valkoisessa juhlapuvussaan. Sydämmeni
+pohjasta toivotan teille kaikille hyvää joulua -- Ajatelkaa rakkaudessa
+
+      _Gerdaanne_".
+
+Äiti seisoi käsi isän olalla, sillä välin kuin isä luki kirjeen, ja
+hänen hyvät ja ystävälliset silmänsä kiilsivät kosteina, sillä muisto
+poissa-olevasta tyttärestä ja hänen tyhjä paikkansa perhepiirissä oli
+ainoa asia, joka toi varjon tähän iloiseen jouluun.
+
+Mutta nyt koputti joulupukki lunta saappaistaan porstuassa ja tuli
+sisälle takkuisessa turkissaan, kantaen suurta koppaa, joka oli täynnä
+joululahjoja.
+
+-- Onko täällä kilttejä lapsia?
+
+Pikku tytöt piiloutuivat iloisesti pelästyen äitinsä hameen taakse
+eivätkä uskaltaneet puhua eikä vastata, mutta Haarald vakuutti
+miehekkäästi, että hän tunsi joulupukin saappaat, ne oli Kalle saanut
+juuri ennen joulua aivan uusina. Lilli istui turvallisesti isän
+käsivarrella ja hymyili iloisesti "putti jautalle, jota oli täynyt niin
+pittän mattan ja tantanut niin tuujen topan". Niin, hän kurotti pienen
+kätensä ja tahtoi "tilittää tilttiä puttia". Sitte pukki laski alas
+koppansa ja jätti sen lattialle kaikkine salaisine kääröineen ja sanoi
+hyvästi seuraavaksi jouluksi.
+
+Lapset huusivat: -- Tervetultua takaisin! -- ja Lilli taputti käsiään
+ihastuksissaan, mutta hän ei huutanut eikä melunnut kuten toiset lapset.
+Hän hiipi valkoisessa puvussaan joulukuusen ympäri ja nousi varpailleen
+ulottuakseen ottamaan kuusesta jonkun karamellin.
+
+-- Hän on kuten pieni joulu-enkeli -- sanoi Roosa täti, kun tuo pieni
+keijukainen hyppi hänen ohitsensa -- ja katsokaa, miten hänen silmänsä
+säteilevät, aivan kuin tähdet. En milloinkaan ole nähnyt suloisempaa
+lasta!
+
+Äiti otti Lillin syliinsä painaen hänen ruusuisen poskensa poveansa
+vasten. -- Sydänkäpyni -- sanoi hän -- ja lisäsi häntä hellästi
+katsellen: -- hän on meille niin kallis, mutta niin hento ja heikko,
+ettei hän kestä tuulenleyhkääkään.
+
+-- Niin, pienokaisemme tarvitsisi istua pumpulissa lasikaapissa -- sanoi
+asessori Bergendahl leikillisesti.
+
+-- Pojat ja pikku tytöt näyttävät sen sijasta terveiltä ja tukevilta --
+tuumasi Roosa täti.
+
+-- Kyllä, Jumalan kiitos, sitä kyllä syystäkin voi sanoa -- vastasi äiti
+hymyillen -- heillä onkin ihmeen hyvä ruokahalu, ja maitoa he juovat
+kilpaa parhaitten vasikkojeni kanssa.
+
+-- Katsoppas Lilli, ota kiinni, tuolla tulee sinulle jälleen käärö. Mitä
+siinä on päällekirjoituksena? Katsokaapas! "Pikku Lumikko prinsessalle".
+
+-- Hohho, miten monta nimeä sillä tytöllä on -- nauroi isä, joka auttoi
+sinettiä avatessa -- äsken oli nukke "Neiti talvikukkaselle" ja tuleva
+käärö on "Pikku auringonsäteelle".
+
+Mutta Lillin mielestä tämä ei ollut mitään kummallista, hän piti
+osotteet kaikki ihan oikeina.
+
+-- Rakkaalla lapsella on monta nimeä, -- sanoi kasööri setä.
+
+Pian oli koko salin lattia täynnä papereita ja käärylankoja, ja
+tuoleilla, sohvilla ja pöydillä oli mitä kirjavin joukko kaikenlaisia
+esineitä. Helka ja Meeri saivat kumpikin valkoiset turkisreunukset,
+pikku pojat saivat luistimet ja Bruuno oivalliset sukset sekä toivotun
+potkukelkan, jonka talon taitavin käsityöntekiä oli valmistanut. Pikku
+tytöt iloitsivat äärettömästi pienestä somasta nukenhellasta, jonka
+olivat saaneet kaikkine keittokaluineen. Freedrik ja "maisteri"
+selailivat uusia kirjojaan; kaikki olivat saaneet juuri sitä, mitä
+toivoivat. Iloisia katseita ja kiitoksia vaihdettiin kuusen ympärillä,
+jonka kynttilät vähitellen sammuivat toinen toisensa perästä, kunnes
+latvalyhty oli ainoa, joka levitti valonsa hopeahuurteen ja pumpulilumen
+ylitse.
+
+Lilli nukahti äitinsä syliin keskellä iloisinta leikkiään, lempinukke
+hellästi painettuna rintaansa vasten. Mutta toiset lapset koettivat
+pysyä valveilla siksi kuin illallista syötiin, jotta saisivat
+lipeäkalaa, joulukinkkua ja riisiryynipuuroa sekä torttuja
+omenatäytteineen.
+
+Kun puuroa syötiin, oli tapana lausua loppusointuisia säkeitä. Bruuno
+pääsi asiasta sillä, että lausui, ottaessaan puuroa kolmannen kerran
+eteensä: -- "Puuroa mä ahmin, se on ruoka vahvin". -- Että tässä
+seurassa oltiin iloisia, se oli tietty asia.
+
+Sitte tuli hiljainen yö ja suloinen uni sivelemään lasten väsyneitä
+silmiä kiinni. Tähdet loistivat, ei tuulenleyhkää liikkunut, ja koko
+luonto lepäsi pyhässä rauhassa, ikäänkuin ensimmäisenä joulu-yönä,
+jolloin enkelit lauloivat:
+
+      "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa,
+      maassa rauha,
+      ihmisille hyvä tahto".
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Myöhään illalla oli maata menty, ja aikaisin tuli jälleen olla
+liikkeellä, jos tahtoi ehtiä aamukirkkoon. Kello viisi olivat kaikki jo
+jalkeilla. Kynttilöitä ja lamppuja sytytettiin kaikkialla, kahvipannu
+höyrysi ruokasalin pöydällä, ja kaikki kiiruhtivat saamaan kupillisen
+kahvia, ennenkuin kirkkoon lähdettiin. Oiva ja Rusko, Polle ja Pekka
+seisoivat jo valjastettuina; koko talon väki sai tänään ajaa kirkolle,
+ja niin sitte lähdettiin ulos talvi-aamun hämärään.
+
+Oi, miten kaunis Kerttula oli nyt täydessä valossa, kun kääntyi sitä
+katselemaan kujanteesta! Jokaisesta pienimmästäkin mökistä tien
+vierustalla loisti valo, ja Santaniemi oli kuten palava linna tuolla
+lahden toisella puolen; mutta kaunein oli kuitenkin vanha kirkko, joka
+loisti ikäänkuin kaukaa tervehtien kirkkoon pyrkijöitä.
+
+Kansaa kulki eteenpäin kaikilla teillä, ja kun nuot tummat joukot
+tulivat kirkon ovien sisäpuolelle, soi urkujen ihana ääni vanhojen
+holvien alla kutsuvasti heitä vastaan. Helka ei muistanut milloinkaan
+nähneensä mitään niin kaunista, kuin aamukirkko maalla jouluna. Noista
+lukemattomista kynttilöistä nousi savu keveinä hattaroina yli rukoukseen
+kumartuneen kansan. Ylöspäin, ylöspäin, kuten hartaitten rukoukset!
+Helkan mielestä oli ikäänkuin Vapahtajan kuva tuosta tummasta
+alttaritaulusta olisi savuhunnun lävitse katsellut lempeästi ja
+rakastettavasti juuri häneen, ja aivan kuten hänen pyhät huulensa juuri
+olisivat lausuneet ne siunatut sanat, jotka olivat kuvan alle
+kirjoitetut: _"Tulkaat minun tyköni kaikki"!_
+
+Niin, hän oli kyllä yksi, joka tahtoi tulla, hän tahtoi niin mielellään
+seurata Jeesusta ja palvella häntä. Kovin heikko hän oli, mutta Herra
+oli väkevä, ja hän tiesi, että mitä sydämmessään rukoili, sitä Jumala
+oli luvannut antaa. Sen vuoksi hän painoi päänsä penkkiin, rukoili
+juhannus-rukouksensa uudestaan, pyytäen saada olla Jumalan lapsena
+elämässä ja kuolemassa.
+
+
+
+
+Joulunpyhinä.
+
+
+Toisena joulupäivänä oli Lotta tädillä suuret päivälliset, mutta
+pikkulapset jäivät kotiin keittämään rusinakeittoa ja paistamaan lättyjä
+uudessa nukenhellassa, sillä aikaa kuin isä, äiti ja isot siskot mitä
+kauneimmassa talvi-ilmassa ajoivat Santaniemeen. Matkalla sattuivat
+pappilalaiset yhteen, ja sitte he ajoivat kaikin yhtä jonoa vanhan
+puiston läpi, jäätyneen joutsenlammikon ja oljilla peitettyjen
+ruusupensaitten ohi pääkäytävää pitkin portaitten eteen.
+
+Komealta näyttivät Santaniemen korkeat huoneet kalliine vanhan-aikaisine
+kalustoineen. Oikein olisi tuntenut itsensä ujoksi ja hämmästyneeksi,
+ellei Lotta täti olisi ollut siellä emäntänä. Mutta kun näki hänen
+loistavan iloiset silmänsä ja ystävällisen hymynsä, haihtui ujous pois,
+ja ilo ja hauskuus täytti mielen.
+
+Päivällispöydässä, jota koristivat mitä kauneimmat ansarikukat, oli
+jokaisella vieraalla kukkanen lautasensa vieressä, ja kaikki nuoret oli
+pantu istumaan rinnakkain, joten saattoivat rohkeasti jutella toistensa
+kanssa; ei kukaan saattanut asettaa niin hyvin vieraitansa varten kuin
+Lotta täti. Itse hän istui pöydän päässä eli kunniaistuimella ja säteili
+hyväntahtoisuudesta, sillä välin kuin kukkurallisia vateja kannettiin
+ympäri.
+
+Mieli-ala yleensä oli mitä paras. Asessori Bergendahl piti puheen
+emännälle vieraitten puolesta ja Lotta täti vastasi siihen heti
+leikillisesti ja näppärästi. Herra Kontio hämmästytti seuraa hauskasti
+lukemalla sievän runon, ja Vihtori tulkitsi nuorten syvän kiitollisuuden
+kunnioitettua tätiä kohtaan, joka heidän lapsuuden-ajoistaan asti aina
+oli tahtonut valmistaa heille iloa ja hauskuutta. Hän puhui niin
+lämpimästi, että kyyneleet tulivat Lotta tädin silmiin, eikä yksikään
+pöydässä olioista ollut toista mieltä kuin puhuja.
+
+Meeri katsoi häneen ihastuneena. -- Niin, se Vihtori saattoi esittää
+mitä vain kulloinkin tarvittiin!
+
+Punaisessa salissa juotiin kahvia pienistä kiinalaisista
+posliinikupeista, jotka iso-isä Furumark oli tuonut kotiin
+purjehdusmatkaltaan maailman ympäri sata vuotta sitte. Kahvinjuomisen
+jälkeen meni nuoriso viheriään sänkykammariin, jossa valo viheriästä
+kattolampusta loi salaperäisen hohteen huoneen vanhan-aikuiselle
+kalustolle ja iso-äiti Etienne vainajan kuvalle, joka riippui piirongin
+yläpuolella.
+
+-- Puhukaamme nyt kummitusjuttuja -- sanoi Meeri. -- Täällä itse
+kummituskammarissa se käy kaikkein parhaiten.
+
+Freedrikin mielestä tämä pieni kaunis huone ei ensinkään näyttänyt
+pelottavalta, mutta toiset huusivat ääneensä: -- Voi niin,
+kummituskertomuksia, ne vasta hauskoja! -- Elma vetäytyi luottavasti
+lähemmäksi rohkeata Meeriä, ja Helkan silmiin kyyneleet nousivat siitä
+pelosta, mitä hirveätä hän saisikaan kuulla.
+
+-- Ala sinä, Vihtori!
+
+-- Noh, miksi ei. -- Nuori ylioppilas seisoi käsivarret ristissä nojaten
+kevyesti uunia vasten.
+
+-- Eikö hän mahtanut tietää, että hän siinä asennossa näytti somalta, --
+ajatteli Helka. Hänellä nähtävästi ei ollut mitään sitä vastaan, että
+hän juuri oli valittu kertojaksi; päin vastoin näytti siltä, kuin
+hänellä olisi ollut kertomus valmiina.
+
+-- Oli eräs Elokuun ilta sinä kesänä, jolloin oleskelin Hämeessä
+Stormbomin herrasväen luona. He asuivat lähellä kirkkoa suuressa
+kylässä, jossa moni muu kaupunkilainen oli vuokrannut itsellensä
+kesä-asunnon. Seutu oli ihana, siellä oli mitä kauneimpia näkö-aloja,
+järviä ja saaria lukemattomiin asti; erittäinkin oli siellä eräs
+koivikko, jota yksimielisesti ihailtiin. Se oli meidän tavallisena
+kävelypaikkanamme, mutta kaikesta kauneudestaan huolimatta oli sillä
+hyvin proosallinen nimi: "Lehmihaka", vaikka minä tosin en milloinkaan
+nähnyt siellä lehmiä. Eräänä iltana olin siellä toverini kanssa hyvin
+omituisesta syystä. Oli nimittäin varmuudella kerrottu, että kummitus
+kulki haassa. Naiset olivat ihan poissa suunniltaan pelosta, ja myöskin
+herrat menivät halukkaammin toisaalle, kun lähtivät iltakävelylle.
+Joskus oli joku muija huomannut aaveen liehuvan puissa, toisinaan taas
+oli joku ukko kuullut ivanaurua ja nähnyt valkoisen haamun hitaasti
+katoavan koivumetsään. Hauska kävelypaikka tuli pahaan huutoon, kukaan
+ei uskaltanut mennä sinne edes keskipäivällä, ja hauskoista
+kahvikesteistä, joita siellä olimme pitäneet, tuli ihan loppu; se oli
+oikein harmillinen seikka. Silloin päätimme, toverini Maksu Stenberg ja
+minä, lähteä hakaan eräänä iltana, ottaaksemme toden perästä selkoa,
+miten oikeastaan tuon sietämättömän kummituksen laita oli, joka uhkasi
+hävittää meidän kesähuvituksemme. Tuumasta toimeen! Ilmoittamatta
+kenellekään mitään, päätimme me, kun muutamat muijat hämärässä taas
+olivat nähneet näkyjä, mennä hakaan hiljaa kuin hiiret.
+
+-- Hyi kuinka kammottavaa! -- Helka ja Elma pitivät lujasti kiinni
+toistensa käsistä, ja heitä oikein pöyristytti. Meerin silmät
+säteilivät, ja hänen mielestään Vihtori oli oikea sankari.
+
+-- Noh, miten sitte kävi? -- kysyi hän uteliaana.
+
+-- Ilta oli jotenkin pimeä, sillä kuu peittyi pilviin; me hiivimme
+muutamien katajapensaiden taakse ja tirkistelimme tutkivin silmin
+koivumetsään päin, joka huhun mukaan oli kummituksen pesäpaikka. Juuri
+kun siinä makasimme, kuiskasi toverini korvaani: näetkö mitään?
+
+Minä käännyin, ja siinä, tuskin parikymmentä askelta meistä, seisoi
+valkoinen olento, ikäänkuin se olisi maasta noussut. Kuu, joka samassa
+tuli esiin pilvistä, valaisi selvästi tuon eriskummallisen olennon.
+Hitaasti se hiipi eteenpäin ja hapuili ilmaa ulospäin levitetyillä
+käsillään. Me emme juuri olleet pelonarkoja, mutta minun täytyy
+tunnustaa, että sydämmeni sykki kovin, kun kummitus läheni ikäänkuin
+viitaten meille tuossa epäselvässä kuuvalossa.
+
+-- Ja sitte se lähestyi ja tarttui sinuun jääkylmällä kourallaan --
+lausui Freedrik hymyillen.
+
+-- Ei, päinvastoin, juuri kuin olimme toisiamme ihan lähellä, katosi se
+äkki-arvaamatta suuren kiven taakse, ja silloin me rupesimme
+aavistamaan, että tässä oli vallaton leikki. Maksu riensi perässä aika
+kyytiä, ja minä samaten minkä ennätin, ja muutaman silmänräpäyksen
+perästä olimme tarttuneet pahantekiän kaulukseen kiinni. Se oli vallaton
+ylioppilasnulikka, joka oli huvitellut itseään tuolla tuhmalla
+aaveilemisella pelotellaksensa kahta nuorta tyttöä, jotka olivat häntä
+suututtaneet. Hän ei ollut saanut mitään vihiä meidän päätöksestämme
+ottaa sinä iltana selkoa asiasta, vaan toivoi vieläkin voivansa pelottaa
+muutamia jänismäisiä raukkoja, mutta joutuikin samalla itse pihtiin. Me
+annoimme hänelle kyytiä hänen tuhmuudestaan, ja seuraavana päivänä hän
+joutui kaikkein naisten naurun ja pilkan esineeksi. Kyllä hän rukoili,
+ettemme puhuisi asiasta, mutta jotakin rangaistusta hänen täytyi saada
+tyhmästä leikistään, ja kiireimmiten hän jo ensi laivalla lähti tiehensä
+suotuisammille aloille.
+
+Meeri henkäsi syvään. -- Tämä oli sukkela lorun loppu -- nauroi hän.
+
+-- Alku kuului niin kammottavalta -- sanoi Helka, tuntien vielä vähäisen
+pöyristyksen selässään -- mutta hauska oli, että kaikki kävi hyvin
+lopulta.
+
+-- Huih -- sanoi Elma -- minä vain en milloinkaan olisi uskaltanut mennä
+tuohon hakaan kuuvalossa. -- Mutta nyt Iineksen täytyy kertoa meille
+todellinen kummitushistoria; tuo, tiedäthän, tuosta tanssivasta
+luurangosta autiossa linnassa!
+
+-- Ei, älä millään muotoa -- pyysi Helka -- se kuuluu liian hirveältä!
+
+-- Oikein hiukset pystyyn nousevat -- lisäsi Freedrik.
+
+-- Mistä te niin innokkaasti keskustelette? -- kysyi Lotta täti, joka
+juuri astui huoneeseen.
+
+-- Me kerromme kummituksista, ja se on niin kovin hauskaa; siitä saa
+oikein miellyttäviä pöyristyksiä selkäänsä.
+
+-- Todellako? Helka on mielestäni ihan kalpea.
+
+-- Hän on aina niin arka -- sanoi Bruuno ylimielisesti.
+
+-- Täti kulta, tule nyt tänne meidän luoksemme istumaan ja juttelemaan
+jotakin erinomaista! Sinä olet varmaankin maailmassa nähnyt monta
+kummallista tapahtumaa.
+
+-- Luuletko niin? -- sanoi neiti Furumark. -- Aaveitten kanssa minulla
+tosiaan ei ole ollut mitään tekemistä, lapsi kullat, mutta yhtä ja
+toista, joka ei ole aivan tavallista, on kaiketi jokainen ihminen
+elämässään nähnyt. Iso-äiti tuolla ylhäällä seinällä oli sitävastoin
+kovin taika-uskoinen, se kuului ajan henkeen; hän uskoi enteisiin ja
+näki näkyjä. Eräänä yönä, kun hän heräsi, luuli hän näkevänsä rinnallaan
+sukulaisen, joka asui Ranskanmaalla eikä ollut milloinkaan Suomessa
+käynyt. Iso-äiti nousi istumaan vuoteellensa ja kysyi: "Mitä minulta
+tahdot?" -- Mutta olento viittasi vain kädellään ja katosi. Monta
+viikkoa myöhemmin hän sai kuulla, että tämä sukulainen oli kuollut
+samana yönä ja samalla kellonlyönnillä, jolloin hän oli nähnyt hänet
+vuoteensa ääressä. "Hän tuli hyvästi jättämään" -- oli iso-äidin tapana
+sanoa, kun hän meille kertoi tämän tapauksen.
+
+-- Niin kummallista! Mutta eikö se ollut juuri tädin iso-äiti, joka aina
+edeltäkäsin tiesi tunnin, milloin hänen miehensä saapui kotiin oltuaan
+poissa matkoilla?
+
+-- Oli kyllä. Neljänneksen tuntia edeltäkäsin hän kuuli
+hevosenkavioitten kapsetta sillalta, joka on kujanteessa, ja silloin hän
+antoi sytyttää kynttilät joka huoneeseen, ovet avattiin, ja palveliain
+täytyi seisoa portailla valmiina ottamaan vastaan herraansa.
+
+-- Ja tuliko hän todellakin viidentoista minuutin perästä?
+
+-- Iso-äiti ei milloinkaan erehtynyt.
+
+-- Kummallista!
+
+-- Niin, siltä näyttää, mutta nykyajan ajatusten lukiat voisivat
+varmaankin selittää tuollaisia kokemuksia aivan luonnollisella tavalla.
+Iso-äidin ajatukset olivat niin yksin-omaan kiinnitetyt siihen, milloin
+hänen miehensä kotiin saapuisi, että hän siitä sai tuon varman tiedon.
+-- Mutta jättäkäämme nyt kaikki nuot salaperäisyydet, ja tulkaa
+katsomaan, minkä yllätyksen teille olen valmistanut iso-isän saliin.
+
+Kaikki kiirehtivät pois, valmiina seuraamaan Lotta tätiä, joka
+salaperäisesti viittoi heitä eteenpäin pitkää käytävää myöten, jonka
+äärimmäisessä päässä ovet äkkiä avattiin. Siellä sisällä keskellä
+valomerta, joka levisi kynttilöistä, kruunuista ja seinälampuista, joita
+huoneen suuret, vanhan-aikuiset kuvastimet monistivat, seisoi
+jättiläismäinen joulukuusi.
+
+Samassa hetkessä kuului piilossa olevasta pianosta iloisen polskan
+sävelet, ja nyt sekä nuoret että vanhat muodostivat piirin joulukuusen
+ympäri. Kun sitte mitä iloisimmalla mielellä oli pyöritty ympäri hetken
+aikaa, tarjosi punalakkinen tonttu kopastaan numerolippuja jokaiselle,
+ja silloin havaittiin, että kuusi oli päästä päähän täynnä
+arpajaisvoittoja. Tästä nyt syntyi pakina ja sekamelska, kun kaikki
+tunkeilivat joulukuusen ympärille etsimään, mitä kullekin oli sattunut,
+ja suuri ilo heräsi, kun sattuma jakoi lahjat sopimattomasti. Meeri sai
+nimittäin saappaanvetimen ja herra Kontio ompelukopan, Freedrik
+kyökki-esiliinan ja Helka paperossirasian. Lotta täti nauroi niin, että
+kyyneleet silmistä vierivät, ja kaikki kiittivät häntä hänen hauskan
+keksintönsä vuoksi. Sitte seurasi vilkas vaihtokauppa, joka oli kaikkein
+hauskinta, ja sen kautta sai jokainen vähintäin kolme pientä somaa
+kappaletta muistoksi tästä hupaisesta päivästä. Teenjuonnin jälkeen
+lähtivät kaikki kotiin.
+
+-- Tervetultua Kerttulaan huomenna aamupäivällä -- sanoi rouva
+Bergendahl hyvästijättäessään pappilan nuorisolle. -- Herra Kontiolla on
+mainio kelkkamäki tarjottavana, ja Bruuno kiittää luistinrataansa;
+tulkaa nyt niitä koettelemaan. Teidän täytyy sitte jäädä päivälliselle
+ja nähdä torpparien lasten joulu-iloa iltapäivällä.
+
+-- Tuhansia kiitoksia! -- Olihan iloa edelleenkin joulunpyhinä.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Seuraavana aamuna lapset tuskin saivat silmänsä auki, ennenkuin
+rupesivat puhumaan kelkkamäestä, ja aikaisin aamupäivällä seisahtui
+pappilan reki portaitten eteen.
+
+-- Heijoo, nyt sitä hauskaa pidetään -- kerskasi Bruuno, syöksähtäen
+ulos sanomaan tervetuliaisia vieraille. -- Olen koko aamun lakaissut
+luistinrataani venetalaan lahdella, ja ne, jotka eivät tahdo laskea
+mäkeä, saavat luistella.
+
+-- Oivallista, siitä minä olen huvitettu -- sanoi Iines, joka oli
+tunnettu luokkansa parhaaksi luisteliaksi.
+
+Ruokasalissa he joivat sitte kahvia ja söivät joulukaakkusia ja
+torttuja, ja sitte koko joukko lähti iloiten kelkkoineen, potkureineen
+ja luistimineen rantaan. Bruuno luisti kelkalla alas mäestä ja vei Elman
+mukanaan, Freedrik ohjasi Helkan kelkkaa, ja pikku tytöt huusivat
+ilosta, kun kelkat liukuivat semmoista vauhtia, että korvat suhisivat,
+ja pojat lensivät kuin lumipallot tehden kuperikeikkoja.
+
+Sillä välin Vihtori, Iines ja Meeri olivat koettelemassa luistinrataa,
+jonka havaitsivat olevan mainiossa kunnossa. Iines lensi eteenpäin kuten
+lokki levitetyin siivin, eikä Meerikään jäänyt jälkeen, ja Vihtori
+esiintyi turkkireunusteisessa lyhyessä nutussa ja pieni nahkalakki
+keikarimaisesti asetettuna vähän vinoon hänen tummankiharaiseen
+päähänsä. Hän käyttäytyi erittäin somasti ja osasi tehdä jos
+jonkinmoisia koukeroita luistimillaan. Asessorin rouva oli myöskin
+tullut ulos Lillin kanssa, kun ilma oli erittäin leuto ja ihana. Hänkin
+tahtoi nähdä, kuinka nuoret huvittelivat. Lilli oli puettu valkoiseen
+päällysnuttuun ja lakkiin joka oli reunustettu joutsenen untuvilla,
+joten häntä syystä sopi nimittää "Lumikoksi", -- niin hieno ja puhdas
+hän oli, ja hänen poskensa olivat vienosti rusottuneet raittiista
+ilmasta. Isä itse laski mäkeä lastensa kanssa ja liikkui yhtä reippaasti
+kuin joku heistä. Se oli reipasta, raitista huvitusta, ja kaikki olivat
+ihan punaposkisia, kun he vihdoin tulivat sisään päivällistä syömään.
+
+-- Tämä on ollut ihana aamupäivä -- sanoi Iines, heilutellen
+käsivarrellaan olevia luistimia.
+
+-- Hauskempi ehkä kuin kaupungin radalla, vai miten? -- sanoi Freedrik.
+
+-- Paras on venetalaslahti täällä kotona -- vakuutti Meeri.
+
+-- Niin, ihanaa on olla maalla -- myönsi Vihtori.
+
+-- Sitä minäkin, onhan se toki toista kuin "Espiksellä" kulkeminen --
+tuumaili Bruuno -- ja sitte täällä on nälkäinen kuin susi, ja kun saa
+lihapallukoita ja riisiputinkia ja keitettyjä omenia, niin se vasta
+maistuu!
+
+-- Sinä olet varmaankin saanut tietosi vanhalta Marilta -- sanoi
+Freedrik. -- Tänään en luule kenenkään meistä juoksevan pakoon
+päivällisistä, raitis ilma antaa kyllä ruokahalua.
+
+Aterian jälkeen tuli nuorison koristaa joulukuusi suureen väentupaan,
+joka iltaa varten oli somisteltu katajaköynnöksillä ja varustettu ovien
+sekä ikkunain yläpuolelle asetetuilla kynttiläkaarilla. Tänne kokoontui
+pian lukuisa lapsiparvi talon kaikista torpista ja tuvista; keskellä
+joukkoa seisoi rouva Bergendahl ja puhui pienokaisille, niinkuin
+ainoastaan äiti voi puhua. Hän puhui Jeesuslapsesta, joka seimessä
+makasi, Betlehemin paimenista ja enkelien laulusta jouluyön
+hiljaisuudessa, ja miten kaikki ihmiset jouluna iloitsevat sanomasta,
+että Vapahtaja on tullut näyttämään tietä taivaaseen sekä vanhoille että
+nuorille. Pienet vieraat käsittivät jokaisen sanan, siinä kun he
+seisoivat piirissä hänen ympärillään tarkasti kuunnellen, mitä hän
+heille kertoi. Sitte he lauloivat yhdessä kauniin joululaulun:
+
+      "Tervehtii jo meitä
+      Joulu armahin..."
+
+ja joulukuusen kynttilät heijastuivat lasten onnesta säteilevissä
+silmissä.
+
+Laulun jälkeen tarjottiin kahvia nisusten kera, ja Freedrik sekä Bruuno
+jakoivat omenia ja kaakkuja puusta. Sitte alkoivat leikit ilolla ja
+riemulla. "Lainattiin tulta" ja "leikattiin kauraa", "kudottiin sarkaa"
+ja "lähdettiin viheriälle niitylle", ja ilo oli kattoon asti. Talon
+nuoriso oli aina mukana leikkiä ohjaamassa, ja pikku tytöt varsinkin
+olivat etupäässä.
+
+Viimeiseksi lapset saivat suuret voileivät, ja ennenkuin he lähtivät,
+sai jokainen pienen lahjansa sekä joululehden. Rouva Bergendahl kätteli
+heitä kaikkia ja kehoitti heitä tulemaan kiltiksi lapsiksi, jotta
+olisivat iloksi Jumalalle ja vanhemmillensa.
+
+Nyt lapset läksivät, isot pannukaakkupytkyt nenäliinoihin sidottuina
+säästöksi kotiväelle; mutta talossa vietetty joulujuhla loisti heidän
+mielessään kuten aurinko koko vuoden ajan. Oi joulu, ken kyllin voi
+kiittää ihanuuttasi!
+
+
+
+
+Uusi vuosi.
+
+
+Bruuno oli koettanut uusia suksiansa ja potkukelkkaa, ja Haarald ja
+Pentti olivat uudistaneet luistimensa; kaikki olivat sydämmen pohjasta
+huvitelleet tässä rakkaassa kodissa, ja nyt oli vuoden viimeinen päivä
+käsissä.
+
+Tuli leiskui kodikkaasti ruokasalin uunissa, ja perhe oli kokoontunut
+sen ääreen. Freedrik rikkoi pähkinöitä lapsille, ja tytöt paistoivat
+omenia pitkissä langoissa lieden edessä, missä heidän omat poskensa
+paistuivat punaisemmiksi kuin heidän omenansa.
+
+Kun puut olivat palaneet hiilelle, otti Bruuno sulatuskauhan ja
+tinapytkyn valaaksensa uudenvuoden onnea kaikille. Lapset pitivät tätä
+tointa hyvin tärkeänä, ja he kokoontuivat kuten varpuset uunin ääreen.
+
+-- Loiskis -- siinä meni ensi panos vesimaljaan. -- Siinä on Gerdan
+onni, pikku Gerdan, joka on niin kaukana.
+
+-- No nähkääs nyt, Gerda saa matkustaa laivalla tänä vuonna! Tuossahan
+on laiva piippuineen ja kaikki tyyni.
+
+-- Niin tietysti, hänenhän täytyy tulla kotiin yli meren. Miten totta
+tuo onnen tina saattoi puhua!
+
+Sitten tuon valetun kappaleen varjoa täytyi katsella kaikilta puolin,
+siksi että jokainen oli sanonut mielipiteensä.
+
+Helkan "onni" oli kuin kukkamalja, ja Meerin kuin morsiamen kruunu. Oli
+varsin kummallista nähdä, miten monta eri muotoista kappaletta Bruuno
+otti ylös maljasta. Kun kaikki olivat saaneet osansa, valettiin vielä
+viimeisestä tinapytkystä "kotihaltian" onneksi.
+
+-- Eläköön, eläköön kotionni! -- huusivat lapset.
+
+-- Miten kauniisti se loistaa lampun valossa!
+
+Kaikki katsoivat ihaellen Bruunon viimeistä mestariteosta, jota kasööri
+Lange tarkasteli.
+
+-- Mitä setä siitä tuumaa? -- kysyi Bruuno uteliaasti.
+
+-- Minusta se näyttää olevan kaunis puu, jossa on tuuheat oksat ja monta
+pientä vesaa.
+
+-- Todellakin, sitte se on kuvaannollinen onni -- sanoi asessori. --
+Antakaa minun katsoa, -- oikein! Puu se onkin, ja puu merkitsee
+perhettä, jonka levitetyt oksat tahtovat suojella ja hoitaa nuoria
+vesoja. -- Hän laski käsivartensa vaimonsa vyötäisille ja katsoi
+ympärillään olevaa perhettänsä. -- Niin tulee olla! Jos ollaan kaukana
+taikka lähellä, tulee kodin helman aina tuntua turvallisimmalta ja
+lämpimimmältä satamalta. Jumalan kiitos hyvästä kodista!
+
+Freedrikin silmä kohtasi isän silmää, sitte hän painoi suudelman äitinsä
+kädelle. -- Kun minä kerran rakennan oman pesän, otan kaikessa
+esikuvaksi lapsuudenkotini -- sanoi hän hiljaa.
+
+"Kotihaltian onni" pantiin ylös astiakaapin päälle, jossa jokainen
+saattoi sen nähdä. Sitte viskattiin kenkiä ja sytytettiin kynttilää
+saksanpähkinän kuoressa, jotta saataisiin tietää tulevan vuoden
+tapahtumia. Vihdoin Roosa täti ripusti vihkisormuksensa hiuskarvaan,
+pudotti tämän juomalasiin, ja toisella kädellään pitäen kiinni Meerin
+kädestä hän luki seuraavat sanat:
+
+      "Mikä Meerin kohtalo?
+      Sormus kulta, kerro jo!
+      Kunniaa,
+      Mainetta,
+      Vaunuja ja kartanoita,
+      Rahoja ja tavaroita,
+      Rikkautta, onnea,
+      Köyhyyttä ja puutetta,
+      Uskoa,
+      Toivoa?"
+
+Viimeisten sanain kaikuessa kilahti sormus hiljaa ja sointuvasti lasin
+syrjää vasten, ja se oli tädin sanojen mukaan ennustus Meerin uudelle
+vuodelle. Nyt piti kaikkien vuorostaan koettaa samaa temppua. Freedrik
+sai "kunniaa" ja Helka "rahoja ja tavaroita", herra Kontio "mainetta" ja
+Bruuno "vaunuja ja kartanoita", ja hän sanoi heti sen ennustuksen
+todistavan, että hänestä tulisi hyvinvoipa maanviljeliä. Illalliseksi
+tarjottiin vielä kerran jouluruokaa, ja Freedrik sai mantelin
+puurovadista.
+
+-- Lyyryn saat keväällä -- ennusti isä, ja äiti hymyili toivoa
+ilmaisevaa hymyilyä, sillä hän tiesi kyllä poikansa tekevän parastaan.
+
+Ennenkuin lapset menivät levolle, kokosi isä heidät vielä kerran yhteen
+vuoden viimeisenä päivänä.
+
+-- Jokainen uudenvuoden-aatto on kuten tienpylväs -- sanoi hän -- siihen
+seisahdutaan ja katsellaan taaksepäin matkaa, joka on kuljettu, ja sitte
+katsotaan taas eteenpäin kohti toista tienpylvästä. Se näyttää olevan
+kaukana, niin kaukana, mutta aika rientää kuten unennäkö. Kun siinä
+sitte seisotaan, muistaa sydän kiitollisuudella kaikkea hyvää, mitä
+Jumala on lahjoittanut menneinä vuosina. Talven iloiset leikit, kevään
+valoisat päivät ja kesän runsaat riemut, samaten kuin syksyn työ,
+kaikki, kaikki ovat Hänen armolahjojansa. Mutta näitä muistaessa tulee
+myöskin mieleen kaikki ne hyvät päätökset ja aikomukset, joita olemme
+unohtaneet panna täytäntöön, kaikki viat ja puutteet. Hyvä ja paha ovat
+ainaisessa taistelussa sydämmessämme. Rukoilkaamme Jumalaa tämän uuden
+vuoden alkaessa auttamaan meitä voittamaan itsemme siten, että hyvyys
+lopulta voiton saavuttaisi. Ja nyt hyvää yötä! Jumala siunatkoon pieniä
+taimiani!
+
+Eedit ja Ester kiirehtivät ensin isän syliin ja sitte äidin, sitte tuli
+kaksoisten vuoro, ja sitte tahtoivat isot siskot myöskin olla mukana,
+siksi että he kaikin muodostivat suuren piirin isän ja äidin ympäri
+tuossa suuressa uudenvuodensyleilyssä.
+
+Pikku lasten poismentyä istuivat vanhemmat vielä keskustelemassa
+entisistä ja tulevaisista asioista, sillä muisto ja toivohan ovat ne
+renkaat, jotka yhdistävät menneisyyden tulevaisuuteen. Kun ruokasalin
+suuri seinäkello juhlallisesti löi kaksitoista lyöntiänsä, nousivat
+kaikki istualta ja toivottivat toisilleen onnellista uutta vuotta.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Uuden vuoden aamu oli kylmä ja tuulinen, mutta huurre kimalteli puissa
+auringonpaisteessa ja maailma näytti siltä, kuin sekin olisi noussut
+nuortuneena yön hämärästä uutta vuotta vastaan ottamaan. Freedrik lähti
+isänsä ja setänsä mukana kirkkoon, mutta naisväki jäi kotiin pakkasen
+takia, ja senkin vuoksi, että heidän iltapäivällä jälleen tuli ajaa sama
+tie pappilaan onnellista uutta vuotta toivottamaan.
+
+Lotta täti, joka ei milloinkaan pelännyt ilmaa, oli se minkälainen
+hyvänsä, tuli kuitenkin Kerttulaan ja toi uudenvuodenlahjaksi täydessä
+kukassa olevan atsalean, joka oli kääritty pumpuliin ja pantu suureen
+koppaan. Sitäpaitsi hän toi mukanaan Heikin valokuvan, jonka
+päällekirjoituksena oli: "Ystävilleni Kerttulassa sydämmellisimmät
+onnentoivotukseni tulevaa vuotta varten".
+
+Täti antoi houkutella itsensä jäämään päivälliselle naapuriensa luo, ja
+sitte hän tarjosi Helkalle paikan reessään pappilan matkalle. Vanhan
+ystävällisen tädin vieressä Helka sai istua pehmeitten
+karhunnahkavällyjen sisällä, ja tädin harmaat hevoset laukkasivat
+eteenpäin tietä pitkin semmoisella vauhdilla, että oikein riemulla sitä
+katseli; mutta sellaisia juoksioita kuin Santaniemen kartanossa ei
+löytynytkään likimailla.
+
+Pappilaan oli joukko pitäjäläisiä kokoontunut, ja nuoriso huvitteli
+suuressa tilavassa salissa, jossa Vihtori liikkui kohteliaana isäntänä
+nuorten keskellä ja Elma koetti parastaan emäntänä. Meeri soitti
+muutamia kappaleita, ja Vihtori lauloi kauneimpia laulujansa. Pruustinna
+tarjosi komean illallisen, jonka jälkeen kaikki lauloivat ehtoovirren,
+kuten pappilassa aina oli tapana.
+
+Kun vieraat läksivät kotiin, oli tuuli yltynyt ja lumi putoili suurissa
+hiutaleissa; metsässä suhisi ja vinkui, ja herrat vetivät
+turkinkauluksensa korviensa yli.
+
+Seuraavana päivänä täytyi yhtä mittaa istua sisällä, sillä korkeat
+kinokset täyttivät sekä maantiet että kaikki polut. Bruuno lapioitsi
+lunta koko päivän, sillä välin kuin toiset olivat ruokasalissa koossa ja
+lukivat ääneensä uusista joululahjakirjoistaan. Hämyssä leikittiin
+lasten huviksi "piilosta" sekä "kettua ja hanhea".
+
+Pari päivää myöhemmin matkustivat Helkan vanhemmat pois, mutta Helka sai
+jäädä siksi kunnes loma-aika loppui. Aika kului kuin siivillä, ja joka
+päivä tarjosi aina jotakin uutta täällä kotona Kerttulassa. Mutta pian
+jo lähestyi "Nuutti, joulun loppu", ja silloin täytyi nuorison lähteä
+kaupunkiin jälleen lukujansa hoitamaan.
+
+-- Voi, nyt on tämä ihana joululoma ohitse -- sanoi Bruuno huoaten
+illalla ennen lähtöänsä.
+
+-- Niin, kyllä tuntuukin ikävältä jättää koti -- myönsi Meeri -- mutta
+hauskaa on taas päästä kouluun ja tavata kaikki toverit.
+
+Freedrik oli samaa mieltä. Kotona nautitun levon jälkeen oli hänestäkin
+taas hauska käydä työhön käsiksi.
+
+-- Loma-aika on koululle sama kuin sunnuntai työviikolle, ne tarvitaan
+molemmat -- sanoi äiti. -- Lakkaamaton työ painaa sielun voimat lamaan,
+ja lakkaamaton lepo veltostuttaa ihmistä. Ymmärrän varsin hyvin, että te
+lukukauden alussa halajatte käydä käsiksi kirjoihinne, sillä
+maanantai-aamuna minä aina tunnen suurta halua ryhtyä uuden viikon
+töihin. Mutta sitte on taas niin herttaista, kun lauantai-ilta tulee
+rauhallisena muistuttaen sabbatin suloista lepoa. "Muistakaa pyhittää
+lepopäivää", lapset! Sitä käskyä älkää milloinkaan unhottako.
+
+-- Minun mielestäni pyhäpäivän rauhasta jotakin jää äitiin koko viikoksi
+-- sanoi Freedrik hellästi hyväillen äitiään.
+
+-- Me emme saa väärin käyttää sabbattia, mutta yhtä tärkeätä on, että
+teemme jokaisen päivän Herran päiväksi. -- Jokaisena tuntina ja hetkenä
+voimme puhua Jumalan kanssa; jos olemme kotona taikka muualla, voimme
+kiittää ja ylistää häntä. Tämän meidän sisällisen sunnuntai-elämämme
+täytyy sitte jokapäiväisessä elämässämme kantaa hedelmiä, niin että me
+kärsivällisinä, rakastavaisina ja itsekieltävinä palvelemme toisiamme.
+-- Tulevaisuus on valoisena ja hymyilevänä edessänne, rakkaat lapseni,
+iloitkaa siitä. Neljä pientä sanaa tahdon teroittaa mieleenne
+jättäissäni teidät hyvästi: "Sinä, Jumala, näet minut". Pitäkää ne
+muistissanne, niin saatte nähdä, että suuri voima on niissä sanoissa.
+Jos me aina muistaisimme, että me kuljemme Jumalan silmien edessä,
+kuinka toisin me silloin eläisimme tässä maailmassa!
+
+Kaikki istuivat ääneti miettimässä äidin sanoja. Niiden muisto oli aina
+yhdistyvä siihen muistoon, joka heillä oli oleva tästä viimeisestä,
+suloisesta illasta heidän rakkaassa kodissansa. -- Sitte lapset tulivat
+sanomaan hyvää yötä; Lilliä nostettiin tavallisuuden mukaan sylistä
+syliin, ja jokainen häntä hyväili.
+
+-- Kasva suureksi ja vahvaksi, pikku sisar -- sanoi Freedrik, kohottaen
+hänet käsivarrellaan aina kattoon asti.
+
+-- Lilli tattoo katvaa ylöt taivaateen.
+
+-- Silloinhan tulet jättiläistytöksi, pitemmäksi kuin pisin joulukuusi
+metsässä!
+
+-- Ei, ei, Lilli lentää näin! -- Tuo pieni keijukainen levitti
+käsivartensa ja heilutti pieniä käsiänsä ilmassa.
+
+-- Älä lennä liian kauaksi meistä, pieni enkeli -- kuiskasi veli,
+sulkien hänet hellästi syliinsä.
+
+Lilli hyppäsi iloisena hänen polveltaan seurataksensa hoitajaansa
+lastenkammariin. Kynnykseltä hän kääntyi vielä takaisin ja heitti
+veitikkamaisesti sormisuukkosen kaikille sekä hiipi sitten hymyillen
+huoneesta. Tämä oli hänen hyvästijättönsä, ja siskojen oli kyllin syytä
+pitää näitä jäähyväisiä rakkaassa muistissa jäljestäkin päin.
+
+Seuraavana aamuna, kun pimeys vielä peitti meret ja manteret, veivät
+Kerttulan reippaat juoksiat talon nuorison laukkuineen kamssuineen
+asemalle, sillä nyt oli joululoma loppunut ja uusi vuosi töineen
+velvollisuuksineen oli odottamassa.
+
+
+
+
+Talvihuvit kaupungissa.
+
+
+Elämä kaupungissa meni taas tavallista rataansa, ja koululapset hyörivät
+ympäri kuten iloiset mehiläiset, jotka lentävät edestakaisin.
+
+Lauantaikokoukset Langella olivat myöskin uutta vauhtia alkaneet, sitte
+kuin Meeri ja muutamat muut luokkalaiset olivat ruvenneet julkaisemaan
+pientä sanomalehteä. Se painettiin hehtograafilla ja sen nimi oli
+"Meteoori", joka olikin erittäin sopiva nimi, koska se ei ilmaantunut
+säännöllisesti, vaan ainoastaan silloin, kun satuttiin saamaan oikein
+onnistuneita kirjoituksia. Sen jälkeen kuin Vihtori ensi numeroon oli
+kirjoittanut oikein näppärän runomittaisen tilaus-ilmoituksen,
+varrottiin Meteooria mitä hartaimmasti koko luokalla, jonka piirissä
+sillä oli useimmat tilaajansa. Myöskin Kerttulassa odotettiin mitä
+suurimmalla uteliaisuudella jokaista numeroa, vieläpä Gerdan ja
+Heikinkin luo löysi tuo lentolehti tiensä.
+
+Lauantaikokouksissa keskusteltiin sanomalehteä koskevista asioista.
+Iines Stormbom kirjoitti kronikat jokaiseen numeroon, ja kummallista
+oli, kuinka paljo hauskaa hänellä oli kerrottavaa kaikesta, mitä oli
+tapahtunut toveripiirissä. Meerillä oli uutis-osasto toimitettavana, ja
+hän etsi pieniä ja hauskoja uutisia suurella innolla; hän pani myöskin
+muistiin kaskuja ja sukkelia kokkapuheita, jotka saivat yhteiseksi
+otsakirjoituksekseen "Kaikenlaista". Helkassa oli vähän runoilijan
+vikaa; hän kirjoitti kesä-illan kauneudesta ja rekimatkoista
+sydäntalvella, ja Freedrik kirjoitti tieteellisiä kyhäelmiä
+mieli-aineittensa alalta. Kotoisen tekiän kirjoittama novelli piti
+myöskin olla, sillä se oli päätetty, ettei mikään toisista lehdistä
+otettu saanut kelvata. Toivo Stenberg hoiti hehtograafia ja Meeri lehden
+jakamista. Tämä pieni sanomalehtipuuha huvitti suuresti kaikkia
+osaa-ottavia.
+
+Kun nyt ei ollut mitään joululahjoja laitettavana, päättivät tytöt
+lauantai-iltoina ommella vaatteita muutamille köyhille lapsille, joitten
+äidin rouva Lange tunsi. Sillä välin kuin he tekivät työtä, lukivat
+pojat vuorotellen ääneensä; siten heidän pieni seuransa tuotti
+todellisempaa tyydytystä, kun se ei ollut olemassa ainoastaan heidän
+omaa huviansa varten, vaan myöskin muiden hyödyksi. Roosa täti johti
+lasten ompelusta ja leikkasi sellaisia vaatteita, joita hän tiesi
+parhaiten tarvittavan köyhissä kodeissa.
+
+Kaikkina kauniina päivinä, kun päivällinen oli ohitse, kulkivat Meeri,
+Helka ja pojat luistimineen luistinradalle, missä tavallisesti tapasivat
+Toivon, Iineksen, Elman ja monta muuta toveria. Heidän oli silloin
+tapana kilpailla luistelussa taikka luistella käsi kädessä, joka myöskin
+oli "hirveän hauskaa".
+
+-- Minä ajattelen kuitenkin usein kaipauksella luistinrataa kotona
+venetalaslahdella -- oli Helkan tapana sanoa, kun Freedrik auttoi häntä
+pysymään luistimilla, joilla hän oli vähän tottumaton liikkumaan ja
+sitäpaitsi jotenkin "arkamainen", kuten Meeri sanoi. -- Siellä ei tehnyt
+mitään, jos kaatuikin välistä ja oli vähän kömpelö, mutta täällä olen
+niin ujo, kun oppimiseni käy niin hitaasti.
+
+-- Älä huoli, en luule, että täällä kukaan joutuu niin tarkkaan
+katselemaan toista -- lohdutti serkku, kurottaen hänelle vahvan kätensä
+tueksi, jotta hän saisi rohkeutta lähteä radalle, jossa Meeri ja Toivo
+lensivät tuulen nopeudella.
+
+Kello seitsemän täytyi tämän iloisen huvin kuitenkin loppua, jos tahtoi
+tarkasti lukea huomispäivän läksyt, ja pian reippaat luisteliat
+olivatkin jo ajatuksineen syvästi vaipuneet luettaviinsa, Bruunokin
+vanhaan pöpöönsä, matematiikkaan. -- Lukukauden kuluessa he olivat
+monesti käyneet raajarikkoisten koulussa Jannea katsomassa. Varsinkin
+Freedrik otti hyvin lämpimästi osaa pojan kohtaloon ja iloitsi hänen
+edistymisestään; hän oli mielestään jonkinmoisessa edesvastuussa heidän
+yhteisestä turvatistaan, jonka hyväksi he vielä jokainen uhrasivat osan
+kuukausirahoistaan. Myöskin Bruuno ajatteli pikku Jannea, kun hän
+urhoollisesti riensi Fazerin myymälän ohitse akkunaan katsahtamatta.
+
+Vanhemmat eivät olleet kieltäneet lapsia menemästä kutsuihin toveriensa
+luo, elleivät kutsut olleet sitä laatua, että ne vaikuttivat
+häiritsevästi heidän koulutyöhönsä. Eräänä päivänä tytöt tulivat kotiin
+aivan ihastuksissaan ja kertoivat, että Iines Stormbom seuraavana
+päivänä viettäisi syntymäpäiväänsä sekä että hän oli vanhemmiltaan
+saanut luvan kutsua koko luokkansa luokseen.
+
+Helka oli hyvin mielissään, kun sai ottaa yllensä uuden sinisen
+hameensa, ja Meerikin, joka ei yleensä paljon välittänyt puvustaan, oli
+nyt salavihkaa poikkinaisella kivikynänpätkällä polttanut kiharoita
+otsalleen.
+
+-- Sinähän olet kuten kerimätön lammas -- sanoi Bruuno, kun tytöt
+valmiiksi puettuina astuivat ruokasaliin; ja Meeri raukka oli aivan
+häpeillään poltettujen kiharoittensa takia ja olisi hartaasti halunnut
+juosta kamariinsa pistääkseen päänsä pesuvatiin, jotta hiukset olisivat
+oientuneet.
+
+Siihen ei nyt kuitenkaan ollut aikaa, vaan hänen täytyi alakuloisena
+lähteä matkalle. Kun myöskin Toivo veti suutansa nauruun hänet
+nähdessään, päätti Meeri pyhästi, ettei hän enää milloinkaan tuolla
+tapaa pahentaisi komeata tukkaansa.
+
+Tuomari Stormbom asui suuressa kauniissa rakennuksessa Unioninkadun
+varrella, ja hänen hauskassa salissaan oli lukuisa joukko nuoria poikia
+ja tyttöjä koossa, kun Helka, Meeri ja Bruuno astuivat sisään. Iines,
+talon tytär ja päivän sankaritar, oli valkoiseen pukuun puettuna.
+"Oikein sievä", tuumasivat pojat. Toivo, joka oli luvannut tehdä isännän
+virkaa, oli kutsunut hänet ensimmäiseen tanssiin. Eeva näytti myöskin
+hyvin suloiselta, vaikka hän aina pysyi syrjemmällä, antaen vanhemman
+sisarensa olla ikäänkuin johdossa ja etupäässä, ja Ossi ajatteli vain,
+miten hän tarjottaissa virkistyksiä saisi runsaan osan itselleen.
+
+Tänään hän saikin ahmia kylläkseen, sillä ruokasalin pitkä pöytä oli
+katettu täyteen kaikenlaisia herkkuja: siellä oli kahvia, leipiä, omenia
+ja marmelaadeja sekä rusinoita ja manteleita suurissa lasi-astioissa.
+Iines oli aamulla saanut kaksi kukoistavaa ruusua sekä kopallisen
+hyasintteja ja kieloja; ne koristivat nyt komeata pitopöytää, jonka
+ääreen seura kokoontui kuten mehiläisparvi hunajakukkien ympäri.
+
+Salissa soitti Iineksen vanhempi sisar iloista säveltä, ja Toivo oli
+Iineksen kanssa ensimmäisenä parina "jenkkaa" tanssimassa. Helka ja Eeva
+istuivat tavallisuuden mukaan nurkassa ja katselivat valokuvia, mutta
+vihdoin hekin uskalsivat tulla lattialle, ja heidän oli hyvin hauska,
+kun kerran pääsivät alkuun.
+
+Useimmat huvittelivat oikein sydämmestään, mutta sohvassa istui muutamia
+suurempia tyttöjä, jotka nyrpistivät nenäänsä; he olivat olleet
+tanssiaisissa monta kertaa ennenkin ja heidän mielestään nämät olivat
+ihan epä-onnistuneet, sillä ei yksikään herroista tanssinut hansikat
+kädessä, ja lisäksihän ne olivat pelkkiä lapsia ja pikkupoikia. He
+löyhyttelivät itseään suurilla viuhkoilla ja nauroivat, kun voileipiä
+tarjottiin teen mukana. -- Uih, niin sietämättömän ikävä ilta tämä oli!
+
+Toista mieltä olivat kuitenkin muut seuralaiset, sillä he olivat
+leikkineet ja tanssineet, kunnes posket punaisina hehkuivat ja sydän
+vilkkaasti sykähteli. Nuot tyytymättömät neidet saivat häiritsemättä
+istua, sillä ei yksikään pojista huolinut pyytää heitä tanssimaan.
+
+-- Me olemme vain pikku poikia heidän mielestään -- sanoi Toivo nauraen
+-- antaa heidän olla; tämä ei ole mikään "paali", vaan pienet huvit,
+joissa vähän pyörielemme jalkojamme notkeammiksi näin luokkatoverien
+kesken.
+
+-- Niin, yhden-ikäiset sopivat parhaiten leikkitovereiksi -- sanoi rouva
+Stormbom. -- Emme enää milloinkaan kutsu Bergmanin eikä Winterin
+tyttöjä, sillä eivät he huoli leikkiä teidän kanssanne, senhän näkee
+varsin selvään. Lapsi parat, he ovat vanhentuneet ennen aikojaan. Millä
+he itseään huvittavat, kun tulevat isoiksi?
+
+Etehisessä oli aika liuta, kun illalla erottiin.
+
+-- Hyvää yötä, Meeri! -- Menemmekö "potkimaan" huomenna iltapäivällä?
+
+-- Kyllä, sopiihan se, kun on lupapäivä.
+
+-- Me tapaamme siis toisemme radalla!
+
+-- Ylihuomennahan meillä taas on tuo ilkeä "matti!" Nyt lähden! Hyvää
+yötä!
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Seuraavana päivänä tytöt makasivat puoleen aamupäivään asti, ja Bruunoa
+oli melkein mahdoton saada hereille. Oli se hyvä, että Iineksellä ei
+ollut muuta kuin yksi syntymäpäivä vuodessa.
+
+Sitte tuli Roosa täti kuulustelemaan, minkälaista heillä oli pidoissa
+ollut, ja kaikki kerrottiin juurta jaksain, sekä kahvileivistä että
+nimipäivälahjoista ja kotimatkasta ja puheliaasta issikasta, jonka
+sattuivat saamaan. Hauskaa oli pidoissa ollut, ja se ilo oli kyllä
+heidän muistossaan säilyvä.
+
+-- Mutta nyt vihdoin täytyy nousta vuoteesta -- tuumasi Helka oikaisten
+sääriään. -- Hyvin sitä väsyttää tällaisten huvien jälkeen.
+
+-- Mitä vielä -- sanoi Meeri -- iltapäivällä minä menen Toivon ja
+Bruunon kanssa koettelemaan uutta potkuriani; se vie tuota hätää
+väsymyksen ruumiistani. Tule sinäkin mukaan!
+
+Kaikenlainen talvi-urheilu oli Meerille mieluista, ja vaikka pakkanen
+puri nenänpäähän, läksi hän kuitenkin aina raittiiseen ilmaan. Helka
+sitävastoin ei aina ollut yhtä urhea, ja monesti, milloin luistinrata
+houkutteli, jäi hän kotiin kylmällä vedellä hautomaan äitinsä kipeää
+otsaa tahi muuten pitämään hänelle seuraa, kun hän makasi väsyneenä. Ei
+mikään huvi ollut hänelle niin mieluinen, kuin oleminen äidin pienenä
+apulaisena kodissa.
+
+Kevät-talvesta, kun aurinko jo rupesi sulattamaan jäätä katonräystäistä,
+sattui Helka kylmettymään, ja hänen täytyi olla sisällä muutamia
+viikkoja. Kun hän jälleen pääsi ulos, oli jo melkein kevät. Nuoret
+rupesivat nyt nousemaan aikaisin vuoteelta sunnuntaisin, menivät sitte
+kävelemään aina Eläintarhaan asti ja tulivat kotiin kädet täynnä
+"palmuja" eli "pajukissoja", jotka niin lupaavina ilmoittivat, että
+kevät todellakin oli tulossa. Ja aurinko paistoi, ja lumikinokset
+sulivat, ja sitten oli jo pääsiäinen.
+
+
+
+
+Kotiin pääsiäiseksi.
+
+
+Kun oli viikko pääsiäislupaa, niin kukapa meidän nuorista ei silloin
+olisi mielellään lähtenyt kotiin Kerttulaan. -- Vanhemmat kyllä
+tiesivät, että lapset hartaasti halasivat kotiin, ja siksi olikin
+luvattu, että he pääsiäiseksi pääsisivät. Myöskin Helkan piti tulla
+mukaan, sillä "hän on juuri kuin meikäläisiä", arveltiin Kerttulassa, ja
+Roosa täti luuli, että maailma tekisi hänelle hyvää pitkällisen yskän
+perästä.
+
+Iloisina ja toivoa täynnä he istuivat junaan, ja ajatukset riensivät
+kilpaa höyryhevon kanssa päämaalia kohti. Mutta kun he ennättivät
+koti-asemalle, ei isä ollutkaan kuten tavallisesti heitä vastassa, vaan
+ainoastaan tallirenki, joka näytti vakaalta ja alakuloiselta.
+
+-- Mitä oli tapahtunut kotona? -- Lilli makasi sairaana, ja tohtori oli
+sanonut, että hän oli kovin huono. -- Voi, nyt meni heidän aurinkonsa
+pilviin, ja äänettöminä ja surullisina he istuivat rekeen. Äiti oli
+kyllä kirjoittanut, että Lilli kauan oli ollut yskässä ja että hän oli
+heikko, mutta ei heistä kukaan käsittänyt sen olleen vaarallista.
+
+Tuo rakas pieni auringonsäde, pitikö hänen nyt mennä pois heidän
+luotaan? Sitä he eivät ensinkään tahtoneet uskoa.
+
+Isä tuli heitä vastaan verannassa.
+
+-- Oi isä, mikä meidän Lilliä vaivaa?
+
+-- Hän sairastui kolme päivää sitte keuhkotulehdukseen, kuume on kova,
+ja hän on usein tainnoton -- vastasi asessori surullisena.
+
+Meeri kietoi nyyhkyttäen kätensä hänen kaulansa ympäri.
+
+-- Tottahan vielä on toivoa?
+
+Isä pudisti vakavasti päätään; näkyi selvästi, ettei hän tahtonut heihin
+synnyttää turhaa toivoa. Kaikki kulkivat hiljaa varpaillaan; ei kukaan
+puhunut ääneen, ja koko talo oli niin hiljainen, ikäänkuin ei siellä
+asukkaita olisi ollutkaan. Makuuhuoneessa pienellä vuoteellaan kamppaili
+pienoinen olento viimeistä kamppaustansa, eikä mikään ihmisvoima enää
+voinut tehdä mitään hänen puolestaan, kodin lemmikin, jonka lyhyttä
+lapsuudenpäivää jokainen oli koettanut sulostuttaa.
+
+Vuoteen ääressä istui äiti, niin tyvenen ja kärsivällisen näköisenä,
+että oikein oli rauhoittavaa katsella häntä, ja piti Lillin kuumeista
+kättä omassaan. Nytkin, koetuksen hetkenä, oli äidillä tervetuliaishymy
+ja hellä katse rakkaille matkustajille; sitte hän antoi heidän kaikkien
+tulla vuorotellen hyväilemään pientä vaaleata päätä, joka levottomana
+vääntelihe pään-aluksella. Pikku Lilli raukka, hän kärsi paljon, sydän
+oikein tahtoi särkyä hänen tuskiaan nähdessä, ja kuitenkin jokainen
+siinä seisoi voimatta mitään.
+
+Kaikki tahtoivat niin mielellään auttaa sairaanhoidossa, tytöt tahtoivat
+välttämättömästi valvoa, mutta äiti ei antanut, heidän täytyi levätä
+matkansa jälkeen.
+
+Seuraavana päivänä oli pitkäperjantai. Se oli surullinen, synkkä päivä,
+taivas oli pilvessä, ja tunnelma yleensä surullinen tässä ennen niin
+iloisessa kodissa. Kun äiti tuli ulos sairashuoneesta, kokoontuivat
+kaikki hänen ympärilleen ja katsoivat häneen levottomin ja kyyneleisin
+silmin.
+
+-- Te olette tottuneet auringonpaisteeseen ja iloisiin päiviin -- sanoi
+hän hellästi -- mutta älkäämme pimeinä hetkinä unhottako Jumalan
+hyvyyttä. Tänään Kristus riippui ristinpuussa meidän syntiemme tähden,
+oppikaamme Hänestä kantamaan ristiämme kärsivällisyydellä ja toivolla.
+
+Illalla juuri auringonlaskun aikaan lensi tuo pieni lapsenhenki
+maallisesta majastaan. -- Äiti, ota Lilli -- olivat hänen viimeiset
+sanansa kuumehoureessa, ja suljettuna äitinsä syliin hän veti viimeisen
+henkäyksensä.
+
+Kun siskot tulivat huoneeseen, makasi hän valkoisessa vuoteessaan, hieno
+poski keveästi leväten patjaa vasten ja kädet ristissä peitteen päällä.
+Siinä oli pieni uinuva enkeli, joka oli palannut ijäiseen kotiinsa.
+
+-- Herra antoi, Herra otti, siunattu olkoon Herran nimi -- sanoi isä
+juhlallisesti, ja yksitellen he menivät sitte sanomaan hyvästi
+pienokaiselle.
+
+Kodissa vallitsi suuri hiljaisuus koko pääsiäisaikana; Lillin iloinen
+hymyily ei enää luonut auringonpaistettaan sinne, mutta oli ikäänkuin
+hänen henkensä olisi levittänyt pyhän rauhan kaikkialle ja kaikkiin.
+
+Pilvisen pitkäperjantain perästä muuttui ilma, ja pääsiäispäivänä
+aurinko nousi loistavana kirkkaalle taivaalle. Koko luonnossa oli
+kevättä ja uudistusta, ikäänkuin sekin olisi tahtonut yhtyä livertävien
+lintujen kanssa laulamaan pääsiäisvirttä.
+
+Vaikka vanhemmat surivat pientä kuollutta, muistivat he kuitenkin
+rakkaudella elossa olevia lapsiansa ja koettivat kaikin tavoin lieventää
+heidän katkeraa kaipaustansa. Lotta täti tuli, hyvänä ja osaa-ottavana
+kuten aina, koristamaan valkoisilla ruusuilla ja kieloilla Lillin
+viimeistä vuodetta, ja pikku Jannen äiti laski kiitollisena poikansa
+tähden vuoden ensimmäiset sinivuokot pienokaisen jalkojen ääreen
+valkoiseen arkkuun.
+
+Muutamia päiviä myöhemmin arkku vietiin pois kirkkomaahan ja laskettiin
+mullan poveen suuren koivun juurelle. Siellä kevään linnut lauloivat
+iloisia liverryksiään. Provasti puhui haudalla niin kauniisti
+ylösnousemuksen toivosta; nuorten kyynelet vuotivat tulvanaan, ja
+myöskin isän silmät olivat kosteina, mutta äiti itki niin hiljaa kuin
+kaste laskee kesän kukkasille. Hän saattoi kesken surunsa kiittää
+Jumalaa siitä, että hänen pieni lapsensa oli päässyt "hyvän paimenen"
+helmaan. Sitte he läksivät kaikin kotiin, eivätkä lapset saattaneet
+ymmärtää, että heidän todella täytyi jättää Lilli yksin niin kauas;
+mutta pikku Ester kiipesi äitinsä syliin, painoi poskensa äitinsä poskea
+vasten ja kuiskasi ujosti: -- Nyt minä tulen äidin pikku, pikku tytöksi
+enkä ole koskaan enää paha.
+
+Äiti suuteli hellästi pientä tyttöänsä. Jumalalle kiitos, että hänellä
+vielä oli hellittävänä monta rakasta, joitten hyväksi hän saattoi elää.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+-- Tämä on ollut surullinen pääsiäislupa -- sanoi Meeri viimeisenä
+päivänä, minkä he olivat kotona -- mutta en kuitenkaan millään ehdolla
+olisi tahtonut olla poissa. Gerda raukka, joka ei enää milloinkaan saa
+nähdä Lilliä!
+
+-- Hän tahtoi lentää -- sanoi Freedrik -- nyt hän on saanut siivet.
+
+Meeri itki katkerasti, mutta hänen äitinsä istui hänen viereensä ja
+silitteli hiljaa hänen päätänsä. -- Olemme viettäneet raskaita päiviä
+yhdessä -- sanoi hän -- mutta minä toivon, että koetus ei ole mennyt
+ohitsemme jälkiä jättämättä, tuottamatta siunausta tulevaisuudelle. Suru
+vetää meitä ylöspäin, ja siellä on meidän päämaalimme! -- Mutta katsokaa
+nyt, kuinka aurinko loistaa lämpimästi tuolla ulkona, menkää sinne ja
+kävelkää kauan raittiissa ilmassa, niin Marin mämmi maistuu teille
+oikein hyvältä. Se aivan loukkaa muijan hyvää sydäntä, ettei teistä
+kukaan tänä vuonna ole siitä välittänyt. -- Hän noikkasi lempeästi
+hymyillen heille, ja äidillisessä huolenpidossaan heidän hyvästään hän
+unhotti oman katkeran surunsa.
+
+Niin, siellä oli todellakin ihana ilma; lumi oli melkein kokonaan
+sulanut, ja umput puissa paisuivat auringon lämmössä. Nuoret kulkivat
+hitaasti puistoa pitkin ja hengittivät leppoisaa ilmaa syvin siemauksin.
+Kaukana metsässä kevätpurot iloisesti kohisten virtailivat alas vuorten
+rinteitä, ja korkealla taivaan kannen alla liiteli leivonen liverrellen
+riemulaulujaan.
+
+Siellä täällä mäenrinteillä pistäytyi jo esiin joku ruohonkorsi
+menneenvuotisten ruskeitten lehtien lomista. Nuo pienet esikoiset
+kurkistivat pelokkaina esiin, sillä olivathan he vain rikkaamman
+vehreyden arkoja ennustajia, toivon kirkkaaseen väriin puettuja kesän
+sanansaattajia.
+
+Freedrik kumartui maata kohti ja katseli miettivänä noita pieniä lehtiä,
+mutta äkkiä hänen muotonsa kirkastui, hän kohotti päänsä, ikäänkuin hän
+olisi unesta herännyt.
+
+-- Katsokaa näitä pieniä lehtiä ja umppuja! Ne ovat meidän kaltaisiamme,
+nämä kevään enteet -- sanoi hän. -- Me olemme vielä samanlaisia kuin ne,
+kevätkylvöä, isän ja äidin tulevaisuudentoivoa, mutta me tahdomme
+eteenpäin pyrkiä, eikö niin? Jumalan avulla tahdomme tulla heidän
+onnekseen ja ilokseen koko elin-ajaksemme.
+
+-- Niin, niin, sitä me tahdomme! -- vakuuttivat kaikki.
+
+-- Me olemme nuoret ja raittiit kuin kevät. Katsokaa, kuinka se versoo
+ympärillämme; kuulkaa, kuinka ilmassa suhisee meidän päämme päällä! Se
+tahtoo muistuttaa meitä käyttämään voimiamme elämän työssä, jotta emme
+tuhlaisi aikaamme. Oi, ihanaa on elää! -- Freedrik heilutti innokkaasti
+lakkiansa ilmassa.
+
+-- Minä toivoisin, että nyt jo olisi kesä -- sanoi Meeri.
+
+-- Niin, sitte saisimme jo jäädä tänne -- tuumasi Bruuno.
+
+-- Vielä täytyy meillä olla vähän kärsivällisyyttä -- sanoi Freedrik. --
+Isä ja äitikin odottavat hiljaisuudessa hedelmää kevät-oraistaan. Kevät
+antaa niin monta rikasta lupausta; toteuttakoon kesä ne kaikki! --
+Katso, Helka, kuinka täällä on hiljaista ja kaunista metsässä! Oi, miten
+meidän köyhä Suomemme sentään on kauneudesta rikas!
+
+Läpi vihertyvän puiston läksivät nuoret takaisin Kerttulaan.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kotona Kerttulassa, by Aina
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTONA KERTTULASSA ***
+
+***** This file should be named 18710-8.txt or 18710-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/7/1/18710/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18710-8.zip b/18710-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d29c13c
--- /dev/null
+++ b/18710-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4edccd7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18710 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18710)