diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 19439-8.txt | 15065 | ||||
| -rw-r--r-- | 19439-8.zip | bin | 0 -> 304053 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 15081 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/19439-8.txt b/19439-8.txt new file mode 100644 index 0000000..aad326d --- /dev/null +++ b/19439-8.txt @@ -0,0 +1,15065 @@ +The Project Gutenberg EBook of Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin +elämäkerta, by Harriet Beecher Stowe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta + +Author: Harriet Beecher Stowe + +Translator: Hj. Sandelin + +Release Date: October 2, 2006 [EBook #19439] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIMONI JA MINÄ ELI HARRY *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +VAIMONI JA MINÄ ELI HARRY HENDERSONIN ELÄMÄKERTA + +Kirj. + +Harriet Beecher Stowe + + +Suomentanut Hj. Sandelin + + +H. F. Helminen, Jyväskylä, 1874. + + + +SISÄLLYS: + + 1. Kertoja esitteleikse + 2. Lapsuuteni morsian + 3. Lapsuutemme onnela + 4. Utu-morsiameni + 5. Minä lähden yliopistoon. -- Jaakko-enon neuvo + 6. Uni-morsiameni + 7. Nöyryytyksen laakso + 8. Epätoivo + 9. Silmäys elämään +10. Karolina serkkuni +11. Lisää Karolina serkusta +12. Minä lasken ensimmäisen peruskiven rakennukseeni +13. Nuoren miehen kumppalit +14. Myötä- ja vastoin-käymisiä +15. Minä näen ilmestyksen +16. Nykyajan tytöt +17. Minä joudun seura-elämään +18. Nuori tieto-viisas +19. Liehakoitsemista +20. Minä pääsen ystäväksi perheessä +21. Minä huomaan ystävyyden suloisuuden +22. Minä pääsen salaisuuden tuntijoiden joukkoon +23. Minä saan moralisen niskalöylyn +24. Maria-täti +25. Naiskysymys, kaikin puolin tarkastettuna +26. Taaskin Karolina-serkku +27. Pääsiäisliljoja +28. Lumous ja todellisuus +29. Uusia toiveita +30. Levottomuutta +31. Kohtalo +32. Croquet-huvi +33. Kilpailu +34. Vihdoinkin +35. Mitä perhe neuvottelee +36. Rikkaus ja rakkaus vastakkain +37. Uusia neuvotteluja +38. Minä kosin appia +39. Kihlattu +40. Onnentoivotuksia +41. Rikki-räjähdys +42. Ilta ennen häitämme +43. Bolton +44. Hää-matka +45. Vaimoni vaatteet +46. Kirjeitä Newyorkista +47. Maria-tädin viimeinen ehdoitus +48. Oma talomme +49. Pieni kotimme +50. Naapurimme +51. Vaimoni ehdottelee pitojen pitämistä +52. Valmistukset pitoihimme +53. Ensimmäiset pidot kodissamme + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +Kertoja esitteleikse. + + +Näyttääpä siltä kuin koko maailma olisi jällensä muuttunut lapseksi, +joka juoksentelee ympäri, kuin hullu, saadaksensa kuulla kertomuksia +-- kertomuksia! kertomuksia! kertomuksia! huudetaan kaikkialta. +Kertomuksia löytyy joka paperi-palalla, joka seinällä, joka ra'ossa ja +joka lomassa. Kertomuksia valuu kynästä viljavammin kuin syksyllä +puista putoavia lehtiä, yhtämonella eri värillä ja varjolla. +Kertomukset puhaltavat ylitsemme kuin vihuri-tuuli, tulevat kaikista +maista ja mukaellaan kaikille kielille. Löytyy kertomus-sarjoja +täysi-kasvuisille, nuorille, ja ehk'eipä meidän tarvitse kauan +odottaakaan ennenkuin sanomalehdissä ilmestyy kertomus-sarjoja, jotka +sopivat lapsikamarille. Pian ehkä saamme nähdä ihastuttavia kuvallisia +sanomalehtiä, nimillä: "Kehto", "Lapsen kalistin", "Ensi hammas" +y.m.m., joissa on kertomuksia, niin pitkiä, että niitä kestää +neljäänkolmatta tahi kahdeksaanviidettä vihkoon. Monestipa olen +arvellut itsekseni: mitähän Salomo ajattelisi jos hän eläisi tähän +aikaan. Tuo miesparka, joka jo kyllästyi aikakautensa kirjallisuuteen, +sanoi liiallisen lukemisen rasittavan lihaa -- ja kuitenkin oli +kirjapaino silloin vielä tuntematon ja kirjat "präntättiin" noilla +nelisnurkkaisilla heprealaisilla kirjaimilla, joista kukin oli +yhtäsuuri taideteos, kuin moni nykyajan hautakivi. Kuitenki sanoo +Salomo: "Ei tuolla ijankaikkisella kirjojen kirjoittamisella rajaa +olekaan!" Mitähän miesparka sanoisi, jos näkisi jonkun nykyajan +kirjanpainattajan kirja-luettelon! + +Nykyaikaan ei mikään sanomalehti kelpaa, joll'ei siinä ole +kertomus-sarjoja, joiden kehkeytymiseksi monta tuhatta tapausten +ratasta tarvitsee olla liikkeellä. Joka tahtoo yleisöä miellyttää +ja tuoda esiin jonkin uuden teorian, hänen täytyy kirjoittaa +kertomus-sarjoja ja niissä esitellä mietteensä. Kuritus-vankilasta, +kauppa-vapaudesta, työstä ja rahasta, naisen oikeuksista -- niistäkin +puhutaan kertomus-sarjoissa. Katolisuus, protestanttisuus, ylä- ja +ala-kirkko ja kirkottomuus taistelevat keskenänsä -- myöskin +kertomus-sarjoissa, joissa yksi uskolainen saapi toisen hylkäämään +uskonsa ja rupeamaan siihen uskoon, jota kertomuksen tekijä kokee +edistää. + +Piakkoin täytynee papinkin, jos hän tahtoo kuulijoitansa miellyttää, +saarnastuolista esittää uskontonsa kertomus-sarjoissa, joissa hän aina +sen mukaan mitä käsitystä hän tahtoo edistää, esittää kristityn +velvollisuudet, koetukset ja kiusaukset, tahi protestanttisen uskon eri +suunnat; tahi todistaa hän että kukin asia on, monessa suhteessa, +jonkun toisen asian kaltainen; että kutakin asiaa seuraa joku toinen +asia; että kukin asia jollakin tavalla loppuu, ja että sentähden on +tarpeellista kaikkia suositella ja käyttää tätä maailmaa hyväksensä +niin paljon kuin mahdollista. Loppu-seurauksena kaikesta tästä on, että +se systeemi, joka käskee opettaa vertauksilla ja puhua epäselvillä +ennustuksilla, saapi täydellisen muodostuksensa. "Kristityn matka" +katoaa tykkänään ja matka taivaalliseen kaupunkiin on sitte kunkin +mielestä yhtä helppo kuin matka Newyorkin leveintä katua pitkin -- +mutta paljoa hupaisampi! + +Vieläpä kaikki tieteet ja taiteetkin ovat selitettävät kertomus-sarjain +kautta, kunnes vihdoin koko nykyinen ja tuleva elämä on ainoana suurena +romaanina. + +Kuitenkin olen minäkin kirjoittanut kertomuksen, johon olen valinnut +sellaisen aineen, joka elää kunkin ihmisen mielessä, josta puhutaan +joka seurassa, joka kajahtaa jokaisen huulilta ja joka tunkeikse +kaikkiin miehen toimiin, nimittäin: + + "_Vaimoni ja minä_." + +Toivon nykyajan kaikkien ennustajattarien huomaavan tämän nimityksen +sopivaisuuden. Huomaatten kai, ett'en ole kirjoittanut: "_minä ja +vaimoni_" ei suinkaan! vaan "_vaimoni ja minä_." Ken olen minä ja missä +on minun kotini, joka oikeuttaisi minua asettamaan itseni vaimoni +edelle? + +Mutta miksikä juuri tämä nimitys? kuulen kysyttävän. + +Onhan syy aivan selvä. Eikö se yhtiö ihmiskunnassa, joka on tunnettu +nimellä "_vaimoni ja minä_", ole vanhin ja kunnioitettavin. Löytyykö +mitään parempaa, suloisempaa, herttaisempaa ja yleisempää yhtiötä? +kysyn suurella syyllä. + +Tosin kyllä on aikoja löytynyt, jolloin on tahdottu väittää, että tämä +vanha, kunniata ansaitseva yhtiö on yli-ikäinen ja himmeä, ja sentähden +esitelty tuon entisen nimen sijaan monta uutta nimitystä. Myöskin +on muistutettu, että nimellä "_vaimoni ja minä_" tarkoitetaan +itsekkäistä, pientä yhtiötä, jota ei kaikki voi suosia; ettei tuossa +tuhat-vuotisessa valtakunnassa minulla ole suurempata oikeutta +vaimooni eikä vaimollani minuun, kuin jollakin muulla noista tuhansista +ihmissuvun veljistä ja sisarista; ja vihdoin että "_vaimoni ja +minä_" ei ole mikään purkamaton yhtiö, vaan että me olemme +asioimis-kumppanukset, jotka kolmen kuukauden ylössanomisen jälkeen +voimme erkaantua ja muodostaa uuden yhtiön. + +Minulla ei ole samaa käsitystä asiasta; päinvastoin käsitän nimen +"_vaimoni ja minä_" symbolina, vertauskuvana jostakin, tätä maallista +yhdistystä korkeammasta yhtiöstä -- pidän sen pyhänä kuin uskontoni, +jakamattomana kuin sielun ja loppumattomana kuin ijankaikkisuuden -- +vertaus-kuvana, kaikkivaltiaan rakkauden ijankaikkisesta yhdistyksestä +ihmis-sielun kanssa. + +Jokaisen koti-lieden luota valuu ijankaikkisen nuoruuden lähde, ja +kullakin ihmisellä, joka todellisesti on lempinyt, on ollut romaaninsa +ja runollisuutensa elämässä. + +Kun minä nyt lähetän kertomukseni ulos maailmaan, en toivokaan muuta +huvia siitä kuin äsken mainitun. Älkää, hyvät lukijani, odottako tässä +löytävänne mitään salaisia murhapaikkoja, vaarallisia kapinan +hankkeita, murhia tahi ilmi saamattomia rikoksia -- ei mitään tällaista +löydy tässä kertomuksessa. Tämä on vaan tuo vanha tarina yksinäisestä +ja hyljätystä Aatamista, joka on Evaansa vailla. Kun tarkemmin mietin +asiaa, niin melkeenpä uskallan väittää, että tämä on pää-sisältö +kaikissa tähän saakka kirjoitetuissa kertomuksissa, mutta niin kauan +kuin löytyy joku uusi Aatami ja uusi Eva, ei tällaisen tarun kertojalta +puutu uteliaita korvia. + +No nyt minä siis alan kertomukseni, minä Harry Henderson -- rehellinen +Yankeepoika, New Hampshires'in vuorimaasta ja nykyään porvari +Newyorkissa. -- + +Kolme vaihetta on ollut minun elämässäni. + +Ensimmäinen vaihe: lapsuuteni morsian. + +Toinen vaihe: Utu-morsiameni eli tulevaisuuteni uni-maailma. + +Kolmas vaihe: minun todellinen morsiameni, minun puolisoni, kuinka minä +häntä ha'in ja hänet löysin. + +Muistuu mieleeni muuan lause, jonka kuulin eräältä kunnioitettavalta +henkilöltä hänen kokemuksestansa eräässä hienossa Euroopalaisessa +perheessä; puhuessaan asemastansa tässä perheessä lausui hän: "paikka +oli varsin edullinen, ei niin paljon palkan tähden, vaan enemmän niiden +monien hyvien ja hyödyllisten oppien vuoksi, joita minä siellä olin +tilaisuudessa saada." Niinpä nykyaikaankin ei panna niin suurta arvoa +itse tarinan muodolle, vaan enemmän sille, mitä kirjoittaja on +tilaisuudessa kertomuksissansa esiin tuoda. Kertomus nuoren +Amerikalaisen pyrinnöistä tullaksensa toimeen elämässä ja voidaksensa +tuoda puolison omaan kotiinsa, antaa kertojalle tilaisuuden puhua +päivän tärkeimmistä kysymyksistä, joiden kautta kaikki miehiä ja naisia +koskevat asiat joutuvat keskustelun ottelu-kentälle. Puhuessani omasta +kokemuksestani, ko'en siis myös pysyä nykyajan käsitystavan rinnalla. + + + + +TOINEN LUKU. + +Lapsuuteni morsian. + + +"Ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla", on totuus, joka erinomaisella +voimalla syntyi sielussani, jo niin nuorena, kuin suinkin voin muistaa. +Seitsemän vuoden ijällä olin jo valinnut itselleni morsiamen ja +pyytänyt vanhempaini suostumusta meidän yhdistykseemme. + +Minä olin pieni, varsin yksinäinen poika-parka, kuuluva noiden +onnettomien lapsien joukkoon, jotka syntyvät sellaisella ajalla, +jolloin niitä ei tarvita eikä kaivata. Isäni oli köyhä maapappi New +Hampshires'sä, noin kuudensadan dollarin palkalla ja yhdeksällä +lapsella; minä olin kymmenes. Aivan odottamattomana synnyin maailmaan; +nuorin siskoni oli viittä vuotta minua vanhempi, ja seudun rouvat +olivat jo onnitelleet äitiäni, että ensi osa hänen äitillisistä +toimistansa oli lopussa. + +Kaikki lapsen-vaatteet olivat jo poislahjoitetut ja kätkyet viedyt +ullakkoon. Äidilläni ei ollut enään mitään syytä jäädä pois +"äiti-yhtiön" kuukautisista kokouksista, eikä hän enään saanut olla +käymättä seurakunnan rouvia tervehtimässä, niinkuin oikean papin rouvan +sopiikin. + +Ei epäilty koskaan kaikkialle pyytää äitini apua, tahi poistaa hänet +monista kotoisista toimistansa, jotka isäni vähäin sisääntulojen tähden +olivat varsin raskaat ja vaikeat. Isäni kuusisataa dollaria oli +kuitenkin seurakuntalaisien mielestä oikein ruhtinaallinen palkka, joka +varmaan ei olisi ollut niinkään suuri, joll'ei seurakuntalaiset olisi +pitäneet isääni koko maakunnan taitavimpana miehenä. + +Äitini oli yksi noita hiljaisia, lempeitä olennoita, jotka öljyn +tavalla tunkeuvat elämän suhteisin ja tekevät sen nivelet notkeiksi. + +Askeleilla kuulumattomilla ja keveänä kuin henki liikkui hän ja joutui +aina joka paikkaan. Hänen kotinsa oli järjestyksen ja somuuden +esikuvana: kaikki hänen eri-ikäiset ja eri-suuruiset lapsensa olivat +hänen välittömän tarkastuksensa alla, ja kaikki nuot monenlaiset +askareet, joita suuressa perheessä löytyy, toimitti hän keveästi; +kaikki kävi kuin lumouksen kautta. + +Äitilläni oli luotettava taika-keino hartaassa Jumalanpelvossansa. +Hänellä oli pieni, oma huoneensa, jossa suuri perhe-raamattu aina oli +pöydällä auki. Kun surut hänen mieltänsä masensivat ja lapset olivat +uppiniskaiset, kun tauti uhkasi tahi elämän vyyhti kovin sotkeutui ja +tuntui vaikealta, silloin vetäytyi äitini tähän hiljaiseen huoneesensa, +jossa hän, polvillansa raamatun edessä, sai uutta voimaa ja virkeyttä +tuolta näkymättömältä kädeltä, joka väärän oikoo ja tasoittaa +epätasaisen. + +"Rouva Henderson-parka, vielä yksi poika lisää!" päivittelivät +kielittelijä-naiset sinä päivänä, kun minä synnyin. "Kuinka +harmillista! vaimo parka! Onnea minä toki toivon hänelle!" + +Mutta äitini painoi minua lämpimälle rinnallensa ja rukoili minulle +Jumalan siunausta. Kaikki mitä Jumala hänelle antoi oli hänelle aarre. + +"Ei tiedä", sanoi hän isälleni, "vaikka tästä pojasta tulisi hyvinkin +oiva mies". + +"Jumala häntä siunatkoon", sanoi isäni ja suuteli meitä kumpaakin; +tämän tehtyä jatkoi hän saarnaansa jonka valmistamisen minun +syntymiseni hetkeksi oli lakkauttanut, todistaen siinä, että Jumalan +päätökset ja ihmisen vapaa tahto aina ovat sopusoinnussa keskenänsä. +Tämä saarna oli, niinkuin minä sitte sain kuulla syvästi liikuttanut +kuulijoita ja vaikuttanut sen, etteivät he enään hetkeäkään epäilleet +tämän vaikean kysymyksen ratkaisemista. + +Mitä minun tavarastooni, tähän maailmaan syntyessäni, tulee, oli se +varsin vähäinen. Pari kellastunutta villa-riepua ja pari ryysyä, +jätteitä vanhempien sisarieni valkoisista hameista, pidettiin jo +kyllällisenä tällaiselle poikä-kakaralle. + +Ensimmäinen lapsi kussakin perheessä on runo, se on jotakin varsin +outoa; me notkistamme polviamme tuon nuoren muukalaisen edessä ja +lahjoitamme hänelle "kultaa, pyhää savua ja myrhaa". Mutta kymmenes +lapsi köyhässä perheessä on puhdasta proosaa ja saapi ainoastaan sen, +mitä hän välttämättömästi tarvitsee. Kymmenennen kehdon ympärillä ei +löydy mitään liiallisuutta, ei mitään joutavia koristeita eikä sitä +liioin ihastellakaan. + +Kasvaessani huomasin, että olin pieni, yksinäinen poika-parka tuossa +suuressa kodissa, täynnä vanhempia siskoja, jotka jo ennen olivat +elämän näyttelöllä ilmaantuneet ja siinä perehtyneet, ja joilla oli +niin paljon omia toimia ja tuumia, ett'eivät he joutuneet minusta +vähintäkään huolta pitämään. + +Kaikki kävi kyllä hyvin, niin kauan kuin olin pieni. Minua hyväiltiin +ja vakuutettiin, että olin kaunein kaikista äitini lapsista, joten +jouduin siskojeni hemmitellyksi lemmikiksi. He kähäröitsivät hiukseni, +neuloivat minulle kauniita vaatteita ja ottivat minut mukaansa, muille +näyttääksensä; mutta kun kasvoin suuremmaksi, kun kultakutriseni +kerittiin pois ja niiden sijaan kasvoi karkeat, suorat hiukset, kun +minulle neulottiin housut ja nuttu veljieni vanhoista vaatteista, +sanalla sanoen, kun astuin ulos lapsi-kamarista, itse kamppaillakseni +elämän taistelossa, silloin muuttuivat olot. Ensimmäinen lapsuus +oli nyt ohi, enkä vielä ollut miehen ikään päässyt; -- jouduin +poika-vuosiin ja sen taisteluihin. + +Veljeni ja sisareni olivat tosin hyvin ystävälliset minulle, mutta ei +heidän hemmittelynsä toki liiallisuuksiin mennyt, sillä, niinkuin jo +mainitsin, oli kullakin omat askareensa toimitettavina. Vanhin veljeni +oli ylioppilas ja hänen jälkeisensä valmistelihe ylioppilas-tutkintoon. +Yksi vanhemmista sisaristani oli naitu; kaksi hänen likeisintä oli +kauniita, iloisia tyttöjä, joiden ympärillä liehakoitsi suuri joukko +keikareita, joiden kanssa sisariltani meni paljon aikaa. Minua lähin +sisareni oli viittä vuotta vanhempi ja piti sentähden minut niin +pienenä poika-nalikkana, ett'ei hän katsonut arvonsa mukaiseksi +seurustella kanssani. -- Kun joitakuita lörpötteleviä tyttöjä tuli +hänen luoksensa seurustelemaan nukkeinsa ja nukki-kaappeinsa kanssa, +olin aina heidän tiellänsä. -- He nauroivat kömpelyydelleni, tekivät +aivan suoraan pilkkaa nenästäni, tukastani ja silmistäni, tuolla +naisellisella vapaudella, jota heikompi sukupuoli, voiton puolella +ollessansa, mielellään käyttää. Tavallisesti vetäyin pois heidän +seurastansa, sydämessäni turhaan raivoten vihasta liiallisien +muistutuksiensa tähden. Väliin huudahdin harmistuneena: "minä en viitsi +leikitellä teidän kanssanne", mutta sain silloin vastaukseksi: "kukapa +sinua kaipaakaan, olemmekin jo kauan toivoneet että menisit tiehesi". + +Minä olin rivakka poika, ja pääsinkin sentähden väliin vanhempien +siskojeni suosioon, kun toimitin sellaisia askareita, jotka eivät +heille sopineet. Minut lähettivät he ruokapuotiin, kun tuuli vinkui ja +pakkanen paukkui, jolloin siskoni mieluummin viruivat lämpöisissä +huoneissa. "Poika-nulikka kyllä saattaa sinne mennä, tehdä sitä tahi +sitä, eli voipi hän odottaakin", oli siskojeni tavallinen tuomio. + +Minun omia askareitani ja omia mielipiteitäni ei koskaan otettu lukuun. +He vaativat, että aina olisin valmis jättämään omat työni ja oitis +tottelisin puolta tusinaa käskeviä siskoja. "Juoksepas, Harry, +kellarista noutamaan pari omenaa", huusi veljeni, juuri kun pieni +linnani oli valmistumaisillaan. "Menepäs noutamaan kirja, joka unohtui +vuoteelle kamariin"; -- "Harry, viepäs tämä ullakkoon"; "Harry, mene +aittaan ja tuo sitä tahi sitä"; näin kaikui alituisesti kaikkialta ja +siten tulin aina estetyksi pikku-toimissani, niinkuin pytinkien, +myllysulkujen ja siltojen rakentamisessa tahi kuormaa tehdessäni ja +hevosta leikitellessäni. + +Tuskinpa löytynee missään sellaista ihmistä, joka kärsivällisyydellä +heittäytyisi tämmöisen komennon alle ja alituisesti antaisi, +suuttumatta, häiritä itseään toimissansa, niinkuin minun, poika-paran, +täytyi tehdä. + +Sitä paitsi täytyi minun monesti kärsiä kauheita nöyryytyksiä ja olla +tyytyväinen, ehkä usein katkerasti petyinkin. Kun nim. tuli vieraita ja +koko perhe kokoontui ruokapöydän ympärille, kun leivoksia, kakkuja, +hilloja ja muita herkku-ruokia asetettiin pöydälle, ja kun iloiset +keskustelut saivat sydämeni sykkimään halusta saada ottaa osaa iloon ja +kestitykseen, sain aina kuulla: "Harry ei tarvitse nyt ruokaa, hän +saattaa odottaa siksi kuin muut ovat syöneet". "Ja sitte ei saada +mitään", lisäsin minä hiljaa itsekseni. Vanhempana on minun kyllä monta +kertaa täytynyt olla ilman sitä, mitä olen halunnut, mutta en muista +kertaakaan sittemmin tunteneeni samoja katkeria tunteita, joita tunsin +silloin, kun kuulin tuollaisen poiskäskemis-tuomion. Ja kun sisareni +ihailija, Sam Richards, tuli luoksemme, kun vierashuone valaistiin ja +kaikki oli niin puhdistettua ja piukeata, voi kuinka silloin halusin +saada valvoa, kuullakseni hänen lystillisiä kertomuksiansa! Lymysin +pimeimpään nurkkaan ja pistäyin siimekseen, toivoen olevani piilossa ja +siten pääseväni perhe-poliisin valppaudesta, mutta turhat olivat +kokeeni! "Äiti, eikö Harryn jo ole aika mennä levolle?" kysyi siskoni, +joka toivoi saada olla yksin ihailijansa kanssa. + +Kaikesta tästä huomaa, että, ehk'en kärsinyt mitään ruumiillista +puutetta, olin kuitenkin, niinkuin jo sanoin, varsin yksinäinen ja +muilta hyljätty. Tässä vilkkaassa ja iloisessa kodissa ei minulla ollut +ainoatakaan, jonka kanssa olisin saattanut leikitellä. + +"Luulenpa, että meidän täytyy panna Harry kouluun", lausui eräänä +päivänä äiti isälleni, kun olin hänelle puhunut siitä ikävyydestä, +jonka yksinäisyys minulle saattoi. "Poika parka on niin yksin täällä +täysikasvuisten joukossa". + +Minä menin siis kouluun, puhdas esiliina rinnoillani, rihveli-taulu +kainalossa ja pieni koppa käsivarrella, jossa oli aamiaiseni. Punastuen +ja vavisten läksin matkalle, sillä minä pelkäsin kovin noita suuria +poikia, joilta pian voisin saada selkäsaunan; mutta onnetar oli varsin +suotuisa jo heti ensi päivänä, sillä oitis kouluun tultuani tapasin +lapsuuteni morsiamen Susie Morril'in. + +Ah! miten soma tyttö hän oli! Kun hänet ensin huomasin seisoi hän +koulusalin ovella. Hänen poskensa ja kaulansa olivat valkoiset kuin +vaha, hänen silmänsä olivat heleän siniset, ja kun hän hymyili, +muodostui pullokkaille poskillensa kaksi pientä kuoppaa, niinkuin +pyörteet välkkyvän puron pinnalla. + +Hän oli puettuna haaleanpunaiseen hameesen ja valkoinen esiliina oli +köytettynä pyöreän kaulansa ympärille. Hänen äitinsä, jonka ainoa tytär +Susie oli, puki hänet aina varsin siististi ja somasti. + +"Ah, Susie kulta", sanoi äitini, joka talutti minua kädestä, "tässä on +minulla pieni poikanen, joka tulee käymään tässä koulussa, ja josta +siis saat leikkitoverin". + +Varsin suloinen oli tuo pieni Evan tytär! Hän hymyili, oli kohtelias ja +miellyttävän ystävällinen pienelle, kömpelölle ja pörröpäiselle Aatamin +pojalle. Hän käski minut istumaan vierellensä penkille, laski pienen, +valkoisen kätensä kaulalleni ja avasi aapeluksen eteeni. + +"Minä jo taidan tavata; kuinka pitkälle sinä olet tullut?" kysyi hän. + +Kun osaamme tavata, niin olemme jo kappale matkaa kirjallisella alalla; +-- tavaaminen on juurikuin ensimmäinen virstantukki lapsen opin-tiellä. +Äitini oli ollut uuttera ja hyvä opettajatar ja minä puolestani ahkera +oppilas; luonnollisesti pikku sydämeni nyt paisui ilosta, kun ilmoitin, +että jo kau'an sitte olin päässyt kukkoon saakka aapeluksessa. Hänen +heleän-siniset silmänsä ilmoittivat hämmästystä yhdessä kunnioituksen +kanssa, kun hän lausui: + +"Kuulitteko tytöt? Hän on jo lopettanut aapelus lukunsa ja lukee +sisältä puhtaasti". Nuot sanat vaikuttivat sen, että arvoni nousi, itse +mielestäni kumminkin, varsin paljon ja että pari kolme noista nuorista +tytöistä katseli minua huomattavalla kunnioituksella. + +"Etkö tahdo istua meidän vieressämme", kysyi Susie. "Minä pyydän neiti +Bessie'ltä, että saat istua täällä, sillä nuot suuret pojat ovat +pienemmille aina niin ilkeitä". + +Susie oli opettajattaren kaunopuhelias lemmikki, jonka tähden neiti +Bessie myöntyikin hänen pyyntöönsä ja minä sain siis istua kauniin +ystäväni vieressä kovalla koulupenkillä. Siinä istuin nyt, roikuttaen +jalkojani, pienen, pörhöisen linnunpojan kaltaisena, joka vasta on +pesänsä jättänyt ja istuu, silmät selällänsä, levottomasti katsellen +ulos maailmaan. Nuo suuremmat pojat irvistelivät niin ilkeästi minulle +kirjainsa takaa ja tuo ilkiö Tom Halliday heitti minua paperipallolla, +joka tarttui seinään, juuri pääni yläpuolelle. Minä katsahdin Susie'n +ja olin varsin urhea. Enpä ollut koskaan nähnyt suloisempaa olentoa +kuin Susie oli; en väsynyt katsella hänen tuuheita kultakutrisia, +haalean punertavaa hamettansa, hienoa valkoista esiliinaansa ja pieniä, +somia, punaisia kenkiänsä. Hänellä oli käsityöksi pieni pyyhinliina +päärmettävänä ja minä katselin ihastuneena tuota välkkyvää +neulaa, hienoa lankaa ja hänen pieniä valkoisia sormiansa, sekä +messinkisormustansa. Minun silmissäni oli messinki kultaa ja Susie itse +pieni keijukainen. Väliin katsahti hän suurilla sini-silmillänsä +minuun, hymyili ja nyökkäsi päätänsä, ikääskuin tahtoisi hän kehoittaa +minua olemaan hyvällä tuulella. Silloin tunsin aina väristyksen +sydämessäni, joka ihastuneena tykytti kirjavan puuvilla esiliinani +alla. + +"Rakas neiti Bessie kulta", sanoi Susie, "eikö Harry saa leikitellä +tyttöjen kanssa? Nuot suuret pojat ovat niin ylen vallattomia ja +pahankurisia". + +Neiti Bessie hymyili myöntyväisesti ja siitä hetkestä olin minä +onnellisin pieni poika koko maailmassa. + +Aluksi leikimme "leskisillä", "haukka ja kyyhkyset", "kettu ja kanat", +ynnä muita leikkiä, joissa tarvittiin nopeutta ja vikkelyyttä; siinä +tytöt, etenkin Susie olivat minua etevämmät. Mutta kun tarvittiin +suurempaa rohkeutta, tahi voiman osoituksia, silloin oli minun vuoroni +kunnostaa itseäni. Minä uskalsin hypätä alas korkeammalta aidalta kuin +Susie; suurimman kunnian hankin itselleni siten, että kiipesin ylös +viisi kaiteiselle veräjälle ja hyppäsin alas sieltä. Kun lehmä sattui +tulemaan kouluhuoneen luona olevalle nurmikolle, menin minä rohkeilla +askeleilla, keppi kädessä, karkoittamaan sen niin etäälle, ett'ei sitä +enään näkynyt; tätä pidettiin varsin suurena urho-työnä, ja siitä +sainkin sankarin nimen. Tuollaiset voimain osoitukset hankkivat minulle +Susie'n kunnioituksen ja luottamuksen. Minä taisin lukea selvästi +kirjasta, uskalsin hypätä alas korkeammalta aidalta, enkä pelännyt +lehmiä; olihan siinä kyllin miehuuden osoituksia! + +Koulu oli kaukana kodistani, jonkatähden sain päivällis-ruokani mukaani +kouluun. Susie'llä oli myöskin ruokaa mukanansa, senpätähden yhdistimme +taloutemme. Asuntomme asetimme suuren, varjoisan vahterin alle, ja +pöytänä oli meillä suuri kivi, jota kantaessani melkeen olin taittaa +selkäni; tälle kivelle levitti Susie pienen liinansa ja valmisti sille +päivällisemme. Hänen johdon alla lisääntyi talomme vähitellen +kyökilläkin; siellä pesimme lautasemme, joksi käytimme vahterin suuria +lehtiä. Ruokahuoneena oli meillä loukko kahden kiven välillä; sinne +piiloitimme ne pähkinät, omenat ja piparkakut, jotka jäivät yli +päivällisistämme. Susie toi sinne nukkensakin, jolle minä valmistin +soman vuoteen pehmeistä niitty-villakoista. Kun lupahetki loppui, +piiloitimme me nuken varsin huolellisesti, peläten, että nuot ilkeät +pojat löytäisivät sen ja turmelisivat edenimme. + +"Onpa oikein oiva asia, että Harry on kaiken päivää koulussa", kuulin +yhtenä päivänä erään siskoistani lausuvan toiselle. "Hän oli aina +tiellä ja sekoittui joka asiaan. Lapsilla on varsin tarkka kuulo ja +Harry kuunteli aina kaikkia, mitä puhelimme keskenämme". + +"Hänkin on paljoa onnellisempi nyt", sanoi äitini, "sillä hänellä on +leikkitoveri". + +Ja niinpä todella olinkin. + +Lauvantaisin, jälestä puolen päivän, pyysin äidiltäni luvan saada mennä +Susie'ta tervehtimään. Siskoni, jotka eivät koskaan sitä vastustaneet, +kampasivat hiukseni ja asettivat puhtaan esiliinan rinnoilleni. Täten +somistettuna riensin Susie'n luoksi, onnellisimpana kaikista nuorista +rakastajista. + +Valoisalta ja ihanalta tuntui elämä näinä lauantaiehtoina, kun auringon +säteet aitauksen lomien läpi kuvasivat kullankarvaisia juovia pelloille +ja niityille, kun tuuli hiljaa huuhahteli puiden oksissa, kuiskaten +kummallisia sanoja, noukkiessani käteni täyteen kukkasia, joilla +kaunistin pientä kotiamme, tuuhean vahterin alla! + +Usein leikimme myös eräässä heinäladossa. Väliin taas etsimme linnun +pesiä; silloin minä ryömin pimeimpään soppeen ladon alla, jonne Susie +ei uskaltanut seurata, ja kiipesin korkealle heinäsuovalle, josta hän +pelkäsi putoavani, mutta josta tavallisesti toin runsaan sadon, jonka +laskin Susie'n valkoiseen esiliinaan. + +Mikä minua enin kummastutti oli, että hänen hameensa aina oli puhdas ja +siisti, vaikka hän olikin jokapaikassa mukana leikeissämme. Minulla +tosin oli karkeat, paksut vaatteet ja kirjava esiliina, mutta +alituisesti oli minulla reikiä kyynäryspäillä ja polvillani, -- jos +nim. saan uskoa mitä sisareni, jotka vaatteitani paikkailivat, +kertoivat. Mutta pikku Susie'n vaatteet olivat aina puhtaat ja eheät, +eikä hän liannut edes käsiänsäkään. Hänen kultakähäränsä olivat aina +ikääskuin olisivat olleet vasta silitetyt, ja vaikka hän kiipesi ja +juoksenteli, tahi oli mukanani karja-pihassa, lammikoissa ja soilla, +palasi hän toki aina vaatteitansa repimättä ja likaamatta. + +Yhtäsuuresti kuin minä ihmettelin häntä tässä suhteessa, ihmetteli hän +puolestansa minun voimiani ja miehuuttani; sillä kun häntä piti +puolustamani, olin oikea jättiläinen. Muistanpa varsin hyvin vielä, +että meidän, tullaksemme latoon, oli kuljettava erään mäkitörmän yli, +jossa ankarasti kotkottava, äkäinen kalkkuna-kukko pöyhistelihe Susie'n +suureksi kauhuksi. Susie kertoi, että hän useasti oli koettanut mennä +mäen yli, mutta aina oli kalkkuna hyökännyt hänen päällensä, räpytellyt +siipiänsä ja, kaataen hänet kumoon, kovin säikäyttänyt häntä. Kun +kalkkuna ensikerran alkoi tehdä minulle samanlaisen kolttosen, tartuin +minä rivakkaasti toisella kädelläni hänen punaiseen leuka-helttaansa, +kiedoin toisen käteni hänen siipiensä ympäri ja passitin hänet siten +pois mäeltä, kalkkunan suureksi harmiksi ja häpeäksi. + +Silloin säteilivät Susie'n silmät, ja, rohkeudesta paisuvalla rinnalla, +lupasin minä varjella ja suojella häntä kaikissa vaaroissa. + +Susie ilmoitti, kaikessa salaisuudessa, kauheasti pelkäävänsä karhuja, +jolloin kerroin hänelle miten tekisin, jos karhu todella karkaisi hänen +päällensä. Minä lainaisin isältäni pyssyn ja ampuisin pedon armotta +kuoliaaksi; Susie kuunteli ja uskoi minua kuin pappia. Minä samalla +myös käytin tilaisuutta selittääkseni hänelle, miten tekisin, jos +rosvot yö-aikaan murtaisivat itsensä kotiini. Minä oitis nousisin ylös, +ottaisin lapiollisen hehkuvia hiiliä ja pudottaisin ne heidän +niskoihinsa, jolloin he varmaankin pötkisivät tiehensä. Kun tältä +kannalta vaaroja katselimme olimme molemmat varsin rauhallisia. + +Mitä itse karhuihin ja rosvoihin tulee, niin täytyy minun kumminkin +myöntää, ett'emme varmaan tietäneet mimmoisia olennoita ne oikeastaan +olivat; mutta kuitenkin oli erittäin hupaista ajatella kuinka väkevä ja +miehekäs minä olisin, jos tapaisin jonkun tuollaisen elukan. + +Väliin pääsi Susie'kin lauantai ehtoina minua tervehtimään. Silloin +minä aina menin häntä noutamaan ja rukoilin hänen äitiänsä, että Susie +saisi tulla. Pestyänsä ja siistittyänsä Susie'n antoi äitinsä hänet +minun huostaani, varoittaen Susie'ta pitämään vaatteensa puhtaina ja +palaamaan kotiin puoli tiimaa ennen auringon laskua. Susie piti tarkan +vaarin ajan kulusta, mutta emme koskaan olleet yksimieliset kuinka +kauan aurinko vielä viipyisi laskuunsa; sillä, vaikka minä vakuutin, +että vielä on tunti auringon laskuun, kääntyi Susie jo paluumatkalle +kotiinsa. Kun Susie oli meillä, hyväilivät sisareni häntä, ja kietoivat +hänen kultakähäriänsä sormiensa ympärille. He kysyivät häneltä +naureskellen, tahtoisiko hän tulla minun vaimokseni, johon hän aina +suurimmalla totuudella vastasi: "tahdon." + +Niin, hänen piti tulla vaimokseni, se oli jo päätetty meidän +välillämme. Mutta koska? Minä en voinut käsittää, miksi meidän oli +odottaminen, kunnes kasvaisimme suuriksi. Hänellä oli ikävä, kun minä +tulin hänen luotansa ja minulle taas tuntui elämä niin kauheasti +kolkolta ja ikävältä, kun hän ei ollut luonani. Miksi en naisi nyt +oitis, saadakseni aina olla hänen parissansa? Minä kysyin mitä Susie +asiasta arveli, ja sain vastimeksi: ett'ei hänellä puolestansa olisi +mitään tuota vastaan, mutta ett'ei äitinsä varmaankaan laskisi häntä +luotansa. Minä kerroin hänelle, että oli aikomukseni tästä asiasta +puhua äitilleni ja melkeenpä olin varma, ett'ei äitini sitä +vastustaisi, kun isäni oli seurakunnan pappi! + +Tätä asiata minä mietin ja aprikoitsin joka suunnalta; vihdoin päätin +kuin päätinkin, siitä äitilleni puhua, niin pian kuin vaan saisin +tilaisuuden kahden kesken hänen kanssansa haastella. Niinpä eräänä +iltana, istuessani pienellä tuolillani äitini vieressä, aloin: "Äiti, +sanopas miksi ihmiset niin paljon vastustavat nuorena naimista?" + +"Nuorena naimista!" kysyi äitini, hetkeksi antaen sukka-kuteensa +levähtää, ja hieno hymy lensi huulillensa. "Mitä mietit, lapseni?" + +"Mietin miksi Susie ja minä emme voi oitis mennä naimisiin? Minulla on +aina niin ikävä kun olemme erossa. Täällä kotona ei kenkään viitsi +leikitellä kanssani; mutta jos Susie olisi täällä, niin emme koskaan +luopuisi toisistamme." + +Isäni heräsi syvistä mietteistänsä ja katseli hymyellen äitiäni, joka +nauroi oikein makeasti. + +"Rakas poikani", lausui äitini, "tiedäthän, että isäsi on köyhä ja +saapi kyllin tehdä työtä, voidaksensa elättää omat lapsensa; kuinka +siis luulet, että hänen varansa kannattaisivat elättää pientä tyttöä +vielä lisäksi?" + +Minä huokasin raskaasti. Varain puute, joka on ollut esteenä niin monen +lempijä-kurjan toivojen toteuttamiselle, oli minunkin edessäni jo heti +elämäni kynnyksellä. + +"Kuules äiti", sanoin hetken surullisesti mietittyäni, "minä en söisi +silloin kuin puolet siitä, mitä nyt syön, enkä enään kuluttaisi näin +pian vaatteitani rikki." + +Äitini silmät säteilivät. Kyyneleet ja hymy taistelivat niissä +hetkisen, aivan samoin kuin auringonsäteet välkkyvät sadepisaroiden +läpi. Hiljaa nosti hän minut polvellensa ja painoi minua hellästi +rintaansa vasten. + +"Kerran, kun, pikku poikani, olet suureksi kasvanut, toivon että +Taivahinen suopi sinulle vaimon, jota saat lempiä. Kodon ja tavaran +saamme vanhemmiltamme, mutta hyvän vaimon suopi meille Jumala." + +"Se on toden totta", vakuutti isäni hellästi, "eikä kenkään lie sitä +paremmin kokenut kuin minä." + +Äitini keijutteli minua hiljaa polvillansa illan hämärtäessä ja +viihdytti pikku sydämeni lepoon, puhuen tulevaisuudesta, jolloin minä, +suureksi kasvaneena ja, niinkuin äitini toivoi, pappina saisin nauttia +todellista perhe-onnea pienessä, rakkaassa, omassa kodissani. + +"Tuleeko Susie sinne myöskin?" + +"Toivokaamme, että niin käypi", vastasi äitini, "edeltäpäin sitä ei +kenkään voi tietää." + +"Mutta, äiti kulta, etkö tiedä sitä varmaan? Sano, sano onko se varma?" + +"Rakas lapseni, ainoastaan taivaallinen isämme sen tietää", vastasi +äitini. "Mutta nyt sinun täytyy lukea ahkeraan ja tehdä lujasti työtä, +tullaksesi vahvaksi ja miehekkääksi, niin että kerran voit elättää +pienen vaimosi." + + + + +KOLMAS LUKU. + +Lapsuutemme onnela. + + +Äitini sanat herättivät eloon kaikki voimani. Nyt oli minulla +silmämäärä pyrinnöilleni ja maatessani en enään muuta uneksinut kuin +tulevaisuudestani. Tästä saakka mietin aina, miten vaan pikemmin +kasvaisin suureksi ja väkeväksi. Olin lukenut kertomuksen Simsonista. +Miten hän niin väkeväksi oli kasvanut? Varmaanpa hänkin kerran oli yhtä +pieni ja heikko kuin minä. "Mahtoiko hän uskaltaa", ajattelin +itsekseni, "ajaa lehmät kotia; mahtoiko hän jaksaa au'aista raskaita +veräjiä, kun hänen kätensä vielä olivat pienet ja heikot; mahtoiko hän +osata ratsastaa satulatta, silloin kun hänen säärensä vielä olivat +aivan lyhyet?" Tällaisissa urotöissä olin minä oikea sankari ja päätin +vielä enemmän karkaista itseäni, nostamalla raskaita vesiammeita, +kiipeämällä ylös heinäsuoville, heittämällä sieltä sylen täydeltä +heiniä, sekä täten kaikin tavoin saattaa itseni suureksi ja väkeväksi. + +Seuraava päivä, tämän keskustelun jälkeen äitini kanssa, oli lauantai, +ja minä sain luvan mennä Susie'n luoksi. + +Hänen äitinsä talon luona oli laaja niitty, jonka viheriäisellä +nurmikolla kasvoi suuri joukko punaisia apilaita ja keltaisia +voikukkia. Mutta enin meitä siellä miellytti nuot suuret, mehuisat +mansikat, jotka kasvoivat ruohojen ja mättäiden välillä pitkissä +varsissa. Sanomattoman suloista oli Susie'n seurassa viettää kokonainen +lauantai ehtoopuoli tällä niityllä! Kun muistelen tuota ihanaa aikaa, +niin huomaan, että se ilo, jonka silloin lauantai päivän lähestyessä +tunsin, oli paljo suurempi kuin se, jonka nyt tunnen, lähtiessäni +kolmen viikon kesäiselle huvimatkalle. + +Me olimme sanomattoman onnelliset täällä luonnon vapaudessa; hellästi +autoin minä Susie'tä sammaltuneiden kivien yli, vattu-pensaikkojen ja +kanervikkojen läpi, sekä nostin häntä aina, kun kiipesimme korkean +aitauksen yli, joka niittyä ympäröi. Väliin kumarruimme alas +ruohostoon, ikääskuin pieni lintu-pari lehtien joukkoon, ja iloitsimme, +kun ei kukaan meitä nähnyt. Peippois-pari, joka oli pesänsä laatinut +suureen, niityllä seisovaan puuhun, ihastutti meitä laulullansa ja oli +ilomme ainoana todistajana. Varmaankin he ymmärsivät ilomme, ja +olimmepa varmat, ett'eivät he ilmoittaisi kellenkään piilopaikkaamme. + +Monta ja tärkeää salaisuutta ilmaisimme toisillemme, niinkuin esim. +missä kauneimmat kukat kasvoivat, missä parahimmat mansikka-paikat +olivat, ja lupasimme olla kenellekään muulle niistä mitään virkkamatta. + +Eräänä päivänä löysimme pienen linnun pesän kanervikossa. Kuiskaten +luimme siinä kolme pientä sinisen kirjavaa munaa, pyöreätä, hienoa ja +kiiltävää, jotka olivat silmissämme kalliita kiviä arvoisammat. Itse +pesäkin oli oikea taideteos. + +Ystävällisesti puhuttelimme lintuja. "Älkää peljätkö, pikku linnut" +sanoimme me; "tästä ei kenkään muu saa tietää"; ja sitte päätimmekin +olla siitä puhumatta Tom Halliday'lle ja Jim Fellows'ille, sillä he +varmaankin särkisivät ja hävittäisivät tuon kauniin pesän. Rintamme +oikein paisui ilosta, kun meillä oli tällainen salaisuus +vartioittavana, ja koko seuraavan viikon oli meillä sanomattoman vaikea +olla tuosta puhumatta jokaiselle vastaan tulevalle. Me sanoimme +koulutovereillemme, että tiesimme jotakin vallan kummallista, -- +jotakin, josta emme tahdo kellenkään virkkoa sanaakaan, sillä se olisi +väärin tehty, -- niin oli äitini sanonut; -- me olimme luonnollisesti +äideillemme ilmoittaneet mitä olimme löytäneet ja heiltä saaneet +tarkimmat varoitukset velvollisuudestamme pitää lintujen salaisuutta +omana salaisuutenamme. + +Täällä meidän ihanalla niityllä kasvoi myöskin suuria, keltaisia +liljoja, jotka loistivat niin kauniisti auringonpaisteessa ja joiden +kukat nuokkuivat kuusi, seitsemän ryhmässä, korkeilla, kauneilla +varsilla, ikääskuin kellotorni keijukaisien maailmassa. Ne kohosivat +korkealle apilaiden ja voikukkain yli, ulottuen väliin meidänkin +päittemme yli, ja me kurkistelimme kummallisella, salaisella ilolla +niiden kultaisiin, mustankirjaviin kupuihin. + +"Älä taita niitä, ne ovat niin kauniita", sanoi Susie minulle kerran, +kun ojensin käteni taittaakseni liljan. "Anna niiden olla rauhassa, +niin saamme katsella niitä jälleen, kun toiste tulemme tänne. Varsin +hupaistahan on nähdä niiden nyökkäävän ja huiskaavan tuulessa". + +Minä annoin suurempien olla rauhassa, mutta sain luvan poimia niitä, +jotka kasvoivat yksitellen varressa. Läpi niityn kulki pieni puro, +välkkyen ja hypellen monivärisien kivien yli, siellä täällä muodostaen +pienen putouksen, veden taittuessa jonkun kallionlohkareen yli. +Silmissämme olivat nämät pienet kosket yhtä merkillisiä, kuin Niagara +ja kaikki muut suuret vesiputoukset, joille täysikasvuinen, hieno +maailma nykyaikaan vaeltaa. Mutta tämä puro ja tämä koski olivat toki +meille kaikkein rakkahimmat, sillä _tämä_ puro oli _meidän_ puromme ja +_nämät_ kosket _meidän_ koskemme; me olimme nämät löytäneet ja olimme +aivan vakuutetut, ett'ei kenkään muu tietäisi näistä mitään. + +Erään tällaisen kosken luona, joiksi me näitä putouksia nimitimme, ja +joka oli noin puolitoista jalkaa korkea, istuimme, mansikoitamme +järjestellen täysinäisiin vakkoihimme, kun minä Susie'lle kerroin, mitä +olin äitini kanssa puhellut edellisenä iltana. + +Vieläkin muistan aivan selvään kuinka tuo pieni keijukainen nauroi +minulle. "Minulle se on aivan yhdentekevää; eihän minulla ole mitään +kiirettä, ja maltanhan odottaa kunnes kasvat suureksi ja tulet +mieheksi. Saammehan aina olla yhdessä koulussa ja sitä paitsi, +saammehan käyttää lauantai ehtoon miten halajamme", lausui hän. "Älä +ole pahoillasi, Hazzy", lisäsi hän, istautuen viereeni ja kietoen +hennon käsivartensa hyväellen kaulani ympäri, "me lemmimme toisiamme, +ja onhan se yhtä hupaista nyt, kuin jos olisimme naineet". Mistähän +sekin tulee, että ensimmäinen toimi, jonka hellempi tunne saattaa +meidät tekemään, on lemmittymme nimen muuttaminen ja muodostaminen. +Löytyykö ainoatakaan lasta, jonka nimestä, olkoonpa se kuinkakin lyhyt +ja kaunis, lapsen äiti ei muodostaisi uutta lemmikki-nimeä? Kun Susie +tahtoi olla oikein hellä ja ystävällinen minua kohtaan, kutsui hän +minua "Hazzy'ksi", jolle me aina nauroimme, sillä hän oli ainoa, joka +minua puhutteli tällä nimellä. Samoin kutsuin minä häntä +"Lempikukakseni", syistä varsin luonnollisista. + +"Tiedätkös, Lempikukkani, sanoin minä, tiedätkös mitä minä nyt olen +hankkeissa tehdä? Minä opettelen itseäni väkeväksi, kuin Simson". + +"Mutta miten se käypi laatuun", kysyi hän hämmästyneenä. + +"Minä juoksen, hyppään, kiipeän, kannan suuria vesisankoja, ratsastan +myllyyn ja juoksen alituisesti muiden asioilla; nyt minusta pian tulee +oikea miehen mies ja oitis kun olen mieheksi päässyt, rakennan minä +talon sinulle ja minulle, johon laadin vierashuoneen, salin, keittolan, +ruokahuoneen ja -- --" + +"Ja pieniä vaatekammioita, joihin saamme ripustaa vaatteemme", +keskeytti tuo pieni Evan tytär. + +"Toden totta; minä laitan niin monta, kuin vaan tahdot ja juuri sille +paikalle, johon itse ne haluat", vakuutin minä erinomaisella +vapaamielisyydellä. "Sinua minä sitten suojaan ja karkoitan pois kaikki +leijonat, karhut ja pantterit. Jos karhu tulisi sinua vastaan, +Lempikukkani, niin repisin minä sen kahtia, juuri niinkuin Simson ennen +teki leijonan kanssa". + +Näin puhuessani siirtyi "Lempikukkani" aivan minun rinnalleni ja hänen +katsantonsa kävi varsin totiseksi ja syvämietteiseksi. + +"Mutta emmehän jätä äiti-parkaani yksin?" kysyi hän. + +"Ei suinkaan! hänen täytyy tulla asumaan luoksemme", vastasin varsin +jalomielisesti. "Minä rakennan hänellekin pienen, soman huoneen, ja +minunkin äitini pitää tuleman luoksemme asumaan". + +"Mutta eihän äitisi voi jättää isääsi". + +"Ei; isäni tulee myöskin, kun hän vanhenee, eikä jaksa saarnata enään. +Kyllä minä pidän huolta heistä kaikista". + +Pikku "Lempikukkani" katseli minuun luottavaisesti ja vakuutti, että +olen kunnon poika; linnutkin visertelivät ikääskuin hyväksyen tuumani +ja lentelivät iloisina ympärillämme niityllä. Hetken kuluttua meni +aurinkokin majoillensa, vaipuen puiden taakse suuren, punertavan pallon +muotoisena: silloin mekin, kädet täynnä liljoja ja vakkaset täynnä +mansikoita, kiipesimme vanhan aidan yli ja tepastelimme kotiimme. + +Monta hupaista hetkeä oli minulla sittemminkin, samana kesänä; se +olikin onnellisin kaikista suvista koko ijässäni. Syksyn tultua +samosimme pensastoissa kooten suuria varastoja maukkaita, ruskeita +pähkinöitä. Hupaista oli istuskella noissa kuivissa lehdissä, jotka +maahan olivat kokoontuneet, ja jotka pyrynä lentelivät jalkojemme +edestä. + +Huomattuani oikein oivallisen pähkinäpuun, kiipesin minä nopsaan ylös +sen korkehimpiin oksiin, puistelin niitä niin lujasti, että nuot +kauniit pähkinät tippuivat alas maahan, josta Susie poimi ne vasuihin, +ylistäen minun nopeuttani ja voimaani. Tom Halliday oli paljon suurempi +poika kuin minä, mutta ei hän ollut niin vikkelä puuhun kiipeämään, +kuin minä olin; mitä taas tuohon suureen, kömpelöön Jim Fellows'iin +tuli, niin ei Susie voinut olla nauramatta, ajatellessansa kuinka +lystillisen näköinen Jim olisi, jos hän kiipeäisi noille hienoille +oksille, joilta hän varmaankin putoaisi maahan kuin vanha säkki. Kun +Susie oikein elävästi kuvaeli noiden suurien poikien kömpelyyttä, +saimme väliin nauraa niin makeasti, että vesikarpalot valuivat +poskillemme. Olenpa huomannut sukupuoleni heikkoudeksi senkin, että +suurella mielihyvällä otamme osaa siihen nauruun, jota lempimämme +naiset herättävät ivatessansa muita miehiä. Vanha Aatamimme pakoitti +meidät ajatuksissamme repimään ja raatelemaan Jim'in ja Tom'in +pyhitettyjä muistoja, ja se oli mielestämme varsin hupaista -- sillä +ymmärrettävästi siinä ei ollut mitään ilkeyttä ja olivathan Jim ja Tom +kyllä hyviä poikia. + +Joka päivä huomasimme aina paremmin, että me sovimme vallan hyvin +pariskunnaksi, etenkin siinä, mitä talvivarastojen keräämiseen tuli. +Meillä oli oikein oivallinen kellari, -- pieni kuoppa, jonka minä olin +kaivanut ja kivillä varustanut; siellä meillä oli koko talvivarastomme +pähkinöitä, joita kootessa olimme saaneet monta kertaa vakavasti +tuumiskella. Sitte tuli tuo ihana aika, jolloin isäni omenaviini oli +valmistettava. Me kiipesimme silloin orsille, viini ammeiden +yläpuolella, ja pujoitimme pitkät olki-putket viiniin, jota me niiden +läpi imimme. Minä aina likasin vaatteeni, jota Susie ei koskaan tehnyt. +Silloin hän aina nauroi minulle ja puhdisteli vaatteitani, niinkuin hän +parhaiten taisi. + +"Miten sinä aina saatkaan itsesi tuon näköiseksi", sanoi hän silloin +äidillisesti nuhtelevalla äänellä. + +"Kuinka sinä sitte taidat pitää itsesi aina noin puhtaana?" kysyin minä +puolestani ja silloin hän aina nauroi, kutsuen minua likaiseksi +pojaksensa. + +Tuo pieni keijukainen nauroi usein minulle ja teki minusta hienosti +ivaakin, mutta samalla kun hän huomasi, että veri nousi kasvoilleni, +hyvitteli hän minua taas kiitoksillansa, aivan niinkuin oikean Evan +tyttären sopii. + +Väliin hän nuhtelikin minua oikein äidillisesti. Ollen äitinsä ainoa +lapsi, oli hän tottunut aina olemaan rehellinen, ja hänen omatuntonsa +olikin yhtä turmeltumatoin, kuin hänen pukunsakin. Minä taas olin +varsin kiivas luonteeltani ja väliin olin niin vähällä kirota, kuin +papin poika voi olla. Kun nuot suuremmat pojat löysivät meidän +piilopaikkamme ja särkivät meidän pienet rakennuksemme, silloin +tapahtui väliin, että kiljasin vihastuneena: "hitto teidät periköön", +sellaisella voimalla, että itsekin hämmästyin. + +Silloin Susie aina seisoi kalpeana ja pelästyneenä; sittenkuin minä +olin hieman rauhoittunut, nuhteli hän minua äidillisesti ja koetti +saattaa minut hyveen polulle, neuvoen minulle kaikki hyvät opetukset, +joita äiti oli hänen sydämeensä istuttanut. + +Selvään muistan vieläkin, miten hän seisoi edessäni, lempeänä ja +vakavana, saattaen minut sen kautta hartaasti kuuntelemaan hänen +opetuksiansa. + +Susie oli opetettu tarkasti pyhittämään lepopäivää, josta muut lapset +ylehensä pitävät varsin vähän väliä. Joka pyhä-päivä kävi hän kirkossa +ja kehoitti minuakin ahkeraan siellä käymään. Ensialussa menin minä +sinne ainoastaan sentähden, että toivoin saavani nähdä _hänet_ siellä, +ja kuta suuremmaksi kasvoin, sitä huolellisemmaksi kävin minä +juhlavaatteistani, josta siskoni naureskellen minua huomauttivat. +Kirkossa olivat meidän penkkimme aivan vierekkäin ja suurin iloni oli +ristikon läpi, joka penkit eroitti toisistansa, salaa katsella +Susie'tä. Hän oli viehättävän suloinen, puettuna sinisillä nauhoilla +päärmättyyn, valkoiseen hameesensa; päässä oli hänellä pieni olkihattu, +jonka alta tuuheat kähärät valuivat hänen hartioillensa; hameen alta +näkyivät pienet siniset kengät -- ja somatpa ne olivatkin! + +Hän sanoi minulle, että pienet tytöt eivät koskaan saa kirkossa +ajatella pukuansa; senpätähden Susie'kin koetti kääntää mielensä +kaikesta turhuudesta ja hartaasti hän kuuntelikin saarnaa, tietämättä, +että aivan likellä häntä oli silmäpari, joka uteliaasti ja yhtämittaa +seurasi hänen pienintäkin liikettänsä. + +Ihmisluonto on toki sitä laatua, että se ainoastaan osaksi voi tulla +täydelliseksi; tämä tapahtuu yhtähyvin pienien kuin suurienkin +pyhyyksien kanssa; huomasinpa siis väliin, että kun Susie'kin -- +varmaankin aivan sattumalta -- loi sini-silmänsä minuun, vetäysi hänen +suunsa hymyyn ja eipä paljo puuttunut syntisestä naurustakaan. Mutta, +niinkuin tarkkatuntoinen nainen ainakin, huomasi hän oitis minkä vian +hän oli tekemäisillänsä, ja silloin katsahti hän hartaasti pappiin, +jonka saarnasta hän ei ymmärtänyt rahtuakaan, ja kuunteli hartaasti, +kunnes nukku-matti hänet petti; silloin ummistuivat hänen kauniit +silmänsä, ikääskuin kellokukka rankkasateessa; hänen niskansa kävi +voimattomaksi ja hänen päänsä vaipui alas; hellästi laittoi hänen +äitinsä mukavan sijan polvellensa, jolla Susie lepäsi levollisesti, +kunnes saarna oli loppunut. + +Talven tullessa pyysin minä veljeni laittamaan kelkan itselleni. +Nykyaikaan ostetaan kauniiksi maalatuita kelkkoja puodeista, mutta +minun kotiseudullani oli sellainen ylöllisyys tuntematoin; me +valmistimme siis itse kelkkamme niin hyvin kuin asian haarat sen +sallivat. Veljeni kysyi jos Susie'nkin piti lasketteleman tällä +kelkalla, ja kun minä, kummastellen tuollaista kysymystä, vastasin: +"tottakaiketi!" maalaili hän sen varsin somaksi. Sydän-käpyni oikein +hempahteli, kun ensikerran lähdin noutamaan Susie'ta, tällä kauniilla +kelkallani. Soma ja näppärä Susie olikin talvi-puvussansa ja +hansikkaissa! Kireä talvipakkanen sai ruusut nousemaan hänen +poskillensa, joiden ympärillä kiharat liehuivat. Matkalla kouluun oli +pieni mäen-törmä; siinä istahdin Susie'n taakse kelkkaani ja sittenkös +mentiin aika kieroa, nauraen ja iloiten. Tänä talvena olimme varsin +usein kelkkamäessä; vaikka poskemme kävivätkin tuli-punaisiksi ja +nenämmekin sai saman värin ja varpaita paleli, niin oli ilo kuitenkin +sanomattoman suuri. Äitinsä johdannon alla kutoi Susie minulle pienet +lapaset, jotka lämmittivät sekä käsiä että sydäntä, ja joiden +katseleminen oli oikea nautinto silmillenikin. Päätökseni kasvaa +suureksi ja voimakkaaksi oli aina mielessäni; senpätähden pinosin minä +puita ja kannoin vettä äidilleni. Suurella säästäväisyydellä sain +viimein kokoon melkoisen summan rahaa, jolla ostin sokerista +valmistetun sydämen, yhtä suuren kuin kumpaisetkin kämmeneni; sen +toiselle kyljelle oli maalattu kaksi pientä kyyhkyläistä, joita sininen +nauha yhdisti ja toiselle kyljelle kaksi punaista, saman nuolen +lävistämää sydäntä. + +Eipä mikään taideteos olisi Susie'lle tuottanut suurempaa, +todellisempaa iloa, kuin tämä. Sillä kaunisti Susie nyt nukkikaappinsa, +jossa sille annettiin paras paikka ja vaikkapa aivan vähäinen imeminen +yhdestä kulmasta ilmoitti, että se maistui sangen makealta, voitti +taiteellinen aisti kuitenkin vatsan halun ja sokerisydäntä säilytettiin +ainoastaan ihanneltavaksi. + +Susie'n äiti oli varsin hyvä ystävä minun äitini kanssa; ensin mainittu +olikin uskollisin lammas isäni laumassa. Kaikki mikä koski pastoria ja +hänen perhettänsä, oli hänelle varsin suuresta tärkeydestä. Äitini oli +hänelle kertonut minun naimis-tuumani; ja ehkä he olivat sille +sydämellisesti nauraneet, olivat he kuitenkin lisänneet, että +kummempiakin oli nähty. Olihan Susie'nkin äiti oppinut tuntemaan +miehensä jo hänen poikana ollessa; eihän löytynyt mitään tuiki +mahdotointa tässä vaihtelevassa, epävakaisessa maailmassa, ja emmehän +edeltäkäsin tiedä, mitä huominen päivä kantaa helmassansa. + +Vanhemmat siskoni suosittelivat meidän pientä eidylliä, sillä Susie oli +nyt heidän lemmikkinsä ja leikkinukkensa; tosin he väliin hymyilivät +yksivakaisuudelle ja totuudelle, jolla me olimme toisihimme kiinitetyt. +Ah, suloiset viattomuuden päivät, kallis lapsuutemme onnela, miksi te +niin pian poistuitte! + +Ja liian pianpa ne poistuivatkin. Pian katosi tämä suloinen aika, pian +kuin kesälinnun viserrys, kuin liljain ja lemmenkukkain kauneus. Mutta +minun pieni "lempikukkani" oli liian puhdas ja hyvä kukoistamaan tässä +matalassa maailmassa. + +Talvi kului ja kevät joutui jälleen; taas me poimimme sinikelloja ja +orvokkia ja kävimme yhdessä koulua, kunnes kesä tuli kauniimmallensa. +Silloin alkoi kauhea tuli-rokko raivota seudulla ja minun pikku +"Lempikukka"-parkanikin sairastui siihen. + +Minä muistan vieläkin aivan selvään viimeisen illan, jonka vietimme +tuolla suloisella niityllä, jossa me edellisenä suvena olimme +mansikoita poimineet. Varsin iloisina, oikein vallattomina, riensimme +sinne ja löysimme runsaasti marjoja. Puhellen ja naureskellen juoksimme +leikkiä lyöden sinne tänne, kunnes Susie äkkiä valitti päätänsä +kivistävän ja kaulaansa kipeäksi. Minä pyysin häntä istautumaan puron +rannalle, jossa sitten haudoin hänen päätänsä vedellä ja vaadin häntä +odottamaan paikallansa, sill'aikaa kuin minä poimin hänelle mansikoita. +Mutta pianpa hän huusi minut luoksensa, itki ja vaikeroitsi ja pyysi +vihdoin, että veisin hänet kotiin äitinsä luokse. Minäkin peljästyin ja +kävin varsin surulliseksi; vihdoin en voinut pidättää itkuanikaan, ja +kuu tulimme veräjälle itkimme kumpaisetkin. Kun Susie'n äiti tuli meitä +vastaan, pidätti Susie hetkiseksi kyynelensä, kietoi pienet kätensä +kaulani ympäri ja suuteli minua hellästi. + +"Älä itke enään, Hazzy; tapaammehan toisemme vielä kerran", sanoi hän. + +Äitinsä nosti hänet käsivarrellensa ja kantoi hänet sisään; sitten en +enään nähnyt lapsuuteni morsianta tässä maailmassa. Emme enään +tavanneet toisiamme siellä, missä lemmen-kukat kukkivat ja tuuli +tuuditteli kullankeltaisia liljoja. Hänen sulo äänensä ei enään +kajahdellut muiden koululasten joukosta; hän ei enään istunut suuressa +kirkonpenkissä -- -- -- en koskaan, en koskaan saanut enään nähdä tuota +pientä, hentoa olentoa, kullankeltaisilla kähäröillä ja taivaan +siintävillä silmillä! + +Eipä paljoa puuttunut ett'ei pikku "Lempikukkani" viime-suutelo ollut +minullekin jäähyväissuutelo maailmasta. Siitä hetkestä muistan +ainoastaan epäselvästi, kuinka itkien palasin kotiini, kuinka ei ruoka +sinä iltana maittanut ja kuinka kivistävällä päällä, kuumeen +ahdistamana menin levolle. + +Seuraavana päivänä sanoi koti-lääkärimme, että minussakin oli +tuli-rokko, joka niin monta lasta jo oli tappanut. + +Sekanaisena unennäkönä en muista nyt enään muuta kuin, että päätäni +kovin kivisti, ja että kauhea, polttava jano vaivasi minua, ehk'en +sen sammuttamiseksi saanut pisaratakaan kylmää vettä, niinkuin sen +ajan oivallinen lääke-tiede määräsi. Utukuvan kaltaisina näin +ihmisiä hyörivän vuoteeni ympäri, vuoroon valvoen luonani ja antaen +pahan-makuista lääkettä juodakseni. Päivä vieri päivän perään; hitaasti +kului aika; voimattomana lepäsin minä vielä vuoteellani, tuijoittaen +noita liikkuvia varjoja, joita akkunoiden ulkopuolella seisovien puiden +lehdet muodostivat vuoteeni vastapäätä olevalle seinälle. + +Eräänä iltana, kun makasin liikkumattomana, puoleksi uneksien, +vuoteellani, kuulin kirkon-kellojen kajahtavan kuusi kertaa. +Värähtelevät äänet aaltoilivat hiljaisen avaruuden läpi juhlallisina ja +harvaan. Ne ilmoittivat, että minun pieni kuusivuotias "Lempikukkani" +oli muuttanut tuonne, jossa aikaa ei lasketa päivän ja yön mukaan, +jossa yötä ei enään löydy. + +Kun minä paranin kertoi äitini, että pikku Susie nyt oli taivaassa. +Synkkä, kylmä väristys kävi läpi ruumiini ja ihmeekseni en saattanut +itkeä. + +Kun katsahdan takaisin tuohon aikaan, kun muistelen mimmoinen pikku +sydämeni silloin oli, niin muistan, että sydämeni sisimmässä tunsin +katkeran surun ja kaipauksen, ehkä ulkoa päin olinkin kuin ennen. + +Eräänä päivänä kuulin sisarieni keskenänsä miettivän, josko todella +olin paljon pitänyt Susie'sta ja arvelivat jos minä surin häntä nyt. + +"Niin, lapset ovat kuin pikku-eläimet; ne unohtavat kaikki, mitä ne +eivät näe", sanoi toinen. + +Mutta minä en ollut unohtanut. Minä en voinut enään mennä niitylle, +jossa olimme yhdessä mansikoita poimineet, enkä pähkinäpuun luo, josta +olin Susie-vainajalle pähkinöitä puistellut; väliin, sekä työssä että +leikissä, tunsin äkkiä, että olin kadottanut jotakin, joka ei enään +palaisi. + +Kun lapsi kasvaa vanhempien siskosten parissa, joutuu hän varsin +sivulle, ja omien puuhainsa tähden unohtavat he, että lapsi löytyy +heidän joukossa; sillä tavalla syntyy lapsessa ujous ja kykenemättömyys +selittämään tunteensa, jotka usein saattavat olla sekä syvälliset että +voimakkaat. Lapsi ei voi käyttää kieltä mielensä mukaan ja sen +sanavarasto ei riitä sisällisien tunteiden selittämiseksi. + +Katkera, tuskallinen suru valtasi minut, kun muistin kadotettua +ystävääni ja leikkikumppaliani; mutta ainoastaan äitini silmä oli +kyllin tarkka huomaamaan, mitkä tunteet rinnassani valtasivat. + +"Eipä tiedä; ehkä juuri tämä ystävänsä kadottaminen onkin viittaus +hänelle korkeudesta", sanoi äitini. Eräänä iltana istautui hän vuoteeni +laidalle ja puhui minulle taivaasta, sen ihanuudesta ja suloudesta, +lisäten, että pieni Susie'kin nyt oli puhdas ja kirkas enkeli tuolla +ylhäällä. Minä muistan, kuinka silloin puhkesin itkuun ja kovasti +nyhkien huudahdin: + +"Minä _tahdon_, että hänen pitää tulla _tänne_; minä tahdon nähdä hänet +vielä kerran!" + +Äitini koetteli kaikin tavoin lohduttaa minua, mutta se oli turhaa; +minä itkin vaan ankarammin. + +"Äiti, äiti! enkö enään koskaan saa nähdä häntä?" Sinä yönä itkin +kunnes nukuin, ja silloin olin unissani olevinani tuolla tutulla, +rakkaaksi käyneellä niityllä, mutta nyt siinä kasvoi paljon enemmän ja +paljon ihanampia kukkia, kuin koskaan ennen. Aurinko loisti kirkkahasti +tumman siintävältä taivaalta ja nuot tutut keltaiset liljat kohosivat +ylenluonnollisessa loistossa ja ihanuudessa kohti korkeutta -- mutta +minä kuljin yksin. Äkkiä näin pikku "Lempikukkani", joka kiiruhti +vastanani. "Susie, Susie, minun oma armas Lempikukkani!" huudahdin minä +ja riensin häntä kohti; "eläthän sinä vielä, vaikka minulle ovat +luuloitelleet, että olisit tuonen tuville muuttanut". -- "Rakas +Hazzyni, älä uskokaan että olen kuollut; en ole, en". Ja minä tunsin +kuinka hänen pehmeät pienet käsivartensa kietoutuivat kaulani ympäri. +-- "Sanoinhan erotessamme, että me vielä tapaamme toisemme". "Mutta +kaikki ihmiset sanovat, että sinä olet kuollut", sanoin minä, ja +katselin häntä tarkasti. Hän nauroi minulle samalla tavalla kuin hän +niin usein ennen oli tehnyt; mutta hänen silmissänsä loisti kummallinen +liekki, joka tuntui tunkeutuvan sydämeni sisimpään. -- "Minä en ole +kuollut, rakas Hazzyni", sanoi hän; "siellä jossa minä nyt olen, ei +löydy kuolemaa nimeksikään; aina, aina tahdon sinua lempiä". -- Tässä +uneni himmentyi, aivan samalla tapaa kuin selkeässä vedessä kuva +taittuu tuhansiin kiemuroihin, kunnes se kokonaan katoaa. + +Luulin kuulevani suloisen soitannon viehkeitä säveleitä ja luulin +tuntevani pehmeiden käsivarsien syleilyksiä; vihdoin heräsin, tuntien +että olin lemmitty; -- se minua taas rohkaisi ja lohdutti. + +En voi koskaan unohtaa kuinka elävänä, kuinka todellisesti tapahtuneena +tämä uni painui mieleeni. Se antoi uutta virkeyttä koko olennolleni ja +tuntuipa juurikuin se olisi antanut takaisin sydämelleni sen osan, joka +niin äkillisesti siitä oli temmattu. Nyt en enään, niinkuin ennen, +väistellyt niittyä, vaan päinvastoin oli suurin huvini kävellä siellä +yksin, poimia mansikoita ja varjella pikku-linnun pesää. Väliin +heittäyin seljälleni nurmikolle ja loin silmäni siintävään korkeuteen; +silloin tuntui juuri kuin olisi minulla kumppali, oli juurikuin pikku +Susie olisi istunut vieressäni. + +Ja eikö niin ollutkin? + +Ehkäpä tämän epävakaisen, näkyvän, maallisen elämän rinnalla on +tuonelan vihertävä laakso ja hiljainen vesi likempänä, kuin +aavistammekaan, ja ehkäpä manalan majoille muuttaneet, jotka tietävät +paljon enemmän meistä kuin me heistä, joskus saavat astua tuon pienen +juovan ylikin, jota me kuolemaksi nimitämme, tullaksensa meitä +lohduttamaan! + +Tahi mikä voisi olla tarkoitus noiden pienien lapsi-enkelitten tänne +lähettämisellä? Sanomattoman ilon meille valmistettuaan temmataan he +luotamme, jättäen jälkeensä katkeran kaipauksen! Jos uskomme, että +kaikkivaltias rakkaus löytyy, täytynee meidän myöskin otaksua, että +näiden pienokaisien toimena on vuodattaa armahtavaa laupeutta +maallisiin sydämihimme. + +Eihän liene väärin toivoa, että nuot armaat pienokaiset, niillä +lemmenkahleilla, joilla me heihin olemme sidotut, vetävät meidät +jäljessänsä valon maailmaan, jonne he itse muuttavat; sillä eihän löydy +puhtaampaa, rehellisempää lempeä, kuin se, jonka me heille omistamme. + +Väliin ajattelen, ett'en olisikaan toivonut "Lempikukkaani" kauemmin +eläväksi. Lapsi kuolee samalla kuin nainen muodostuu ja useimmiten ei +nainen ole likikään niin viehättävä, kuin tuo pieni lapsi oli ollut. +Lemmittävä ja lempivä lapsuus, vilpittömyydellään, luottavaisuudellaan, +puhtaalla ja rehellisellä lemmellään on mielestäni niin suloinen ja +pyhä aika, että se paremmin sopii olemaan taivaassa, -- lapsuus, tuo +viatoin, suloinen, aina tuoksuva kevätkukka valon valtakunnassa. Ehkäpä +olivatkin ne juuri tällaisia hänen taivaallisessa valtakunnassansa +löytyviä pienokaisia, joita Vapahtajamme muisteli ottaessaan lapset +syliinsä ja siunatessaan heitä, kun hän sanoi: "sellaisien on taivaan +valtakunta". + + + + +NELJÄS LUKU. + +Utu-morsiameni. + + +Utumorsiameni? Löytyykö utu-kuvassakin jotakin todellisuutta? Niin, +miksikä ei! Haahmo, läsnäoleva henkinen olento, voipi seurata meitä +sinne, johon kuolevaisen jalka ei voi astua, se voi seurata meitä +keskellä tohuisan kaupungin melskettä, se voi puhua meidän kanssamme +kovaäänisen puheen kohinassa, se voipi tulla luoksemme lukittujen ovien +läpi, kun istumme yksin räiskyvän tulennoksen edessä, se voi meitä +neuvoa, elähyttää ja innostuttaa. Vaikk'ei tätä olentoa voi sulkea +ihmisellisiin käsivarsiin, ja vaikkapa sen kasvot ovatkin verhotut, on +tällä utu-morsiamella kuitenkin erinomainen voima elähyttää, +onnistuttaa ja lohduttaa. Niinpä teki minunkin utu-morsiameni. + +Mistä se tuli? Valkoisena, puhtaana sumuna kohosi se tuosta pienestä +haudasta; ensi-kyyneleiden kasteesta syntyi tämä utu-morsiameni. + +Nähdessämme kuinka surut ovat epätasaisesti jaetut ihmislasten välillä, +voisimme epäillä isällisen hyvyyden löytyvän, jollemme taas toiselta +puolen huomaisi, että ne surut, jotka rakkaus synnyttää, aina ovat +välikappaleina meidän kehittämiseemme ja jalostamiseemme. Ilman suuria +vaikeuksia ei synny mitään suurta ja jaloa, ja kuta enemmin luontomme +jalot ominaisuudet kehkeytyvät, sitä paremmin voimme kohtaloltamme +kärsiä. Tuo hiljainen, katkera ja sammuttamatoin suru lapsuuteni +ystävän kadottamisesta, sai henkisen ihmiseni hereille. Tuo pieni +olento, joka, jos se olisi saanut kasvaa suureksi, ehkä olisi +muodostunut aivan tavalliseksi naiseksi, oli nyt loistavana tähtenä +minun ihanne-taivahallani, joka aina veti silmäyksen korkeuteen. Hänen +muistonsa oli läpi koko ikäni sydämeni puhdistuksen ja tuntoni +hienoutumisen lähteenä. Silloin en minä vielä taitanut kynää käyttää, +mutta sieluni tulvaili surusta ja kaipauksesta; se pyrki päästä +valumaan ulos. Minä opettelin sentähden kirjoittamaan painetuiden +kirjaimien mukaan. Ostin itselleni kirjan paperia ja tali-kynttilän, +jonka sytytin salaa iltasilla vuoteelle päästyäni; istuen yöpuvussani +kirjoittelin muistojani hänestä, "Lempikukastani". En olisi millään +ehdolla tahtonut pyytää äitiltäni lupaa kynttilän polttamiseen +huoneessani jälkeen kello kahdeksan; ja ennenpä olisin henkeni +menettänyt, kuin ilmaissut mihin tarpeesen kynttilää käytin. Minä +kirjoittelin muistojani hänestä; kuvasin minkälainen hän oli +seisoessansa lemmikki-kukkien ja liljojen keskellä. Minä kirjoittelin +muistiin hänen teeskentelemättömät lauseensa, hänen lapsellisen +viisautensa ja yksivakaiset varoituksensa; tämä kaikki tapahtui niin +omituisilla kirjaimilla, sanoilla ja lauseilla, että käsikirjoitukseni +tulkitseminen olisi Itämaan viisaillekin antanut aprikoitsemista. Siinä +oli lukemattomia tavausvirheitä ja lauseet olivat yhtä järjestämättömät +ja huolimattomasti lausutut, kuin jokapäiväinen puhe; ainoastaan se, +joka samoin kuin minä on etsinyt ja löytänyt lohdutuksen tällaisessa +toimessa, voipi ymmärtää kuinka nämät muistiinkirjoitukset minua +lohduttivat ja käsittää sen innostuksen, jolla minä kirjoitin. Pieni +sydämeni oli aivan kuin Kaspian- tahi joku muu meri, josta olin +lukenut, että se maanalaista uraa myöten voipi vuodattaa pois vetensä. +Joka ilta, kun lopetin kirjoittamiseni, sammutin kynttilän ja pistin +sen olki-matrassiin, jonka toisessa päässä oli napeilla suljettava +aukko, josta olkia pudisteltiin. Levollisena makasin aarteeni päällä ja +näin usein ihania unia kukkaisista niityistä, joilla näin pikku +"Lempikukkani" leikittelevän lasten kanssa, jotka olivat kauniit, kuin +vesi-liljat siintävän lammin rannalla. Ehkäpä ulkomuodoltani olinkin +aivan muiden poikien kaltainen, ja vaikka kaikki luulivat, ett'en +ajatellut muuta kuin kelkkaani ja palloani, muodostin kumminkin salaa +itselleni aate-maailman, jossa taisin ajatuksissani kuleksia ympäri, +nauttien suurempaa onnellisuutta, kuin mitä tämä näkyväinen maailma voi +tarjotakaan. Mutta eräänä iltana, kun vanhin sisareni valmisti minulle +vuodetta ja erinomaisella huolella myllisteli matrassiani, löysi hän +minun paksun käsikirjoitukseni ja puoleksi palaneen kynttilän. + +Emännyydessä ei löydy vähintäkään runollisuutta ja sisareni katseli +sentähden oitis asiaa emännyyden kannalta. + +"Tuon pojan vehkeillä ei olekaan loppua!" huudahti hän. "Olisihan hän +voinut sytyttää koko talon tuleen ja paistaa meidät kaikki elävinä +vuoteissamme". + +Tämä ei olisikaan ollut juuri mahdotointa, sillä tavallisesti kun +istuin kirjallisissa toimissani, istuin minä vuoteellani, kynttilä +sängyn-laidalla. + +Äitini otti nyt teokseni takavarikkoon. Kaikeksi onneksi satuin minä +silloin olemaan koulussa. + +"Kuulkaa, tyttöseni", sanoi hän, "älkää virkkako kellekään mitään koko +asiasta, -- varsinkaan poikanulikalle; minä tahdon itse siitä hänelle +puhua". + +Seuraavana iltana, kun menin levolle, tulikin äiti luokseni, istautui +vuoteeni laidalle ja kertoi suuren keksintönsä. Ujona ja nöyryytettynä +pistin pääni peitteen alle; mutta äidillänipä olikin runsain määrin +tuota ymmärrystä ja taitoa, jota tarvittiin minun lohduttamisekseni. +Vihdoin veti hän peitteen pois kasvoiltani --ja samalla hunnun, joka +sieluani verhoitsi -- ja minä kerroin hänelle koko tarinani. + +"Rakas poikani", sanoi hän, "sinun pitää nyt oppiman oikein +kirjoittamaan, eikä sinun enään tarvitse itse ostaa kynttilöitä. +Kaunista kyllä oli, että koettelit omin voimin oppia kirjoittamaan; +mutta ehkäpä se kuitenkin käy helpommin jos minä sinua opetan". + +Tosin olin koulussa alkanut kirjoittaa; mutta siihen aikaan pidettiin +välttämättömänä ensin alkaa "suorilla viivoilla"; minäkin olin +täyttänyt monta vihkoa _m_ ja _n_ kirjaimilla, suurilla ja vahvoilla, +aavistamatta, että näillä voisi millään tavalla ilmaista niitä tunteita +ja ajatuksia, jotka rinnassani ja aivoissani vallitsivat ja jotka +pyrkivät ulos; sitä vastoin oli minun huonot kokeeni, matkia painetuita +kirjaimia, suuresti keventäneet sydäntäni. Nyt sain istua äitini +vieressä, rihvelillä ja taululla varustettuna, ja hänen johtonsa alla +tein pieniä kokeita käytännöllisemmässä kirjoitus-tavassa; täten +pelastuin tuosta synkeämielisestä herkkätuntoisuudesta, johon +varmaankin olisin vaipunut haaveksimiseni kautta. "Ukko armas", lausui +äiti eräänä päivänä isälleni, "enkös minä ennustanut, että tästä +pojasta tulee etevin kaikista lapsistamme; luulenpa että hänestä tulee +kirjailija". + +"Ole varova hänen kanssansa", sanoi isäni, niinkuin hänen tapansa oli, +kun joku vaikeampi suhde lasten kanssa oli tunnollisesti suoritettava. + +Äitini oli noita naisia, joiden valta maan päällä on sitä suurempi, +kuta salaisemmin he vaikuttavat. Tuollaisien naisien valta miesten yli +on samanlainen kuin sielun valta ruumiin yli. Ruumis on näkyväinen, +voimakas, vaativainen ja oikeuttansa puolustava; sielu on näkymätöin, +hieno, ja elon-virkeyttä täynnä, joka alituisesti valtaansa levittää ja +säilyttää kaiken sen, mitä se kerran on voittanut. + +Isäni oli luonteeltaan kiivas -- mutta jalomielinen, hän oli äreä, +mutta tarkkatuntoinen. Äitini sitävastoin oli varsin tunnollinen ja +tyyni; -- tämä tyyneys oli seuraus hänen alituisesta yhteydestänsä +kaiken tyyneyden lähteen kanssa, lähteen, josta ihmiskäsitystä suurempi +rauhakin valuu; henkisen voimansa ja sielunsa tyyneyden kautta joutui +hän vähitellen isänikin johtajaksi ja oppaaksi. Pitäen äitiäni kädestä +katsahti isäni hänen silmiinsä turvallisella luottamuksella, joka eneni +vuosi vuodelta. + +"Missä äiti on?" oli aina hänen lempeä kysymyksensä, kun hän palasi +pitkiltä virkamatkoiltansa, joilla hän opetti ja neuvoi. Usein tuli hän +työhuoneestansa näyttämään äidilleni saarnan tahi jonkun kirjeen, +kuullaksensa hänen lausuntoansa siitä. Puheitansa valmistellessa +neuvotteli hän aina äitini kanssa, ja äitini neuvon mukaan muutti ja +paransi hän niitä paljon. + +Äitini lempeys ja tyyneys muutti varsin paljon isäni luonnonlaatua. +Uusi, hienompi hellyys ja pyhyys tunki hänen luonteensa läpi, joka +ilmautui etenkin hänen virkansa toimittamisessa. + +Isäni kyllä hyvin huomasi tämän ja sanoikin eräänä päivänä minulle, +että äitini on aivan muuttanut hänen luonteensa. + +Nykyaikaan surkutellaan suuren onnettomuuden uhrina niitä vaimoja, +jotka vähillä varoilla kasvattavat monta lasta. Tämäpä juuri +synnyttääkin tuon materialismin, joka ei luule todellisen onnen +löytyvän ilman rikkauden mukavuuksia ja ilman ylellisyyttä. + +Vanhemmillani tosin kyllä oli vähät tulot, mutta eivät he kuitenkaan +koskaan olleet aivan köyhiä. Silloin vasta on köyhyys onnettomuus, kun +se hävittää kaiken aatteellisen elämän, kun se ryöstää elämältämme +kaiken runollisuuden ja muuttaa sen kuivaksi proosaksi; mutta niin ei +tapahtunut minun vanhemmilleni. Isäni rakasti virkaansa niinkuin +maalari penseliänsä ja kuvanveistäjä talttaansa. Kun teemme työtä, jota +rakastamme, tyydymme vähempäänkin palkkaan, koska olisimme valmiit +tekemään sitä palkattakin. Papinvirka oli isälleni ikääskuin +vastustamaton aistin, välttämätöin hänen olemuksellensa. Syvän, +henkisen luonteensa kautta oli äitini sieluna isäni työssä. Siveellisen +organisminsa kautta oli äitini taivasta lähempänä, kuin isäni, ja +silmäillen sinne sisään, ilmoitti hän isälleni mitä hän siellä näki. +Pitäen äitiäni kädestä, sai hän tämän välittäjän kautta taivaallisia +sähkö-kipinöitä. Elämän prosa on sellaisille naisille tuntematoin; +kaikki näyttäytyy heidän silmissänsä taivaallisessa valossa ja sillä +tiellä, jolla eivät muut huomaa kuin vaivoja ja vastoinkäymisiä, kasvaa +heille paratiisin ihanimpia kukkia. En nähnyt kodissani koskaan mitään, +joka olisi muistuttanut, että me olimme köyhiä siinä merkityksessä, +että köyhyys olisi pahe. Meidän pienet varamme vaativat kuitenkin +alituista varovaisuutta, tarkkuutta vähimmässäkin, tottumusta +kohtuullisuuteen ja ankaraan työhön, sekä taitavuutta auttamaan +itseämme ja muita; mutta tämäpä olikin ainoa, joka muistutti +köyhyydestä; se ei kuitenkaan koskaan käynyt rasittavaksi, eikä +myöskään estänyt sydämellistä vierasvaraisuutta. + +Siihen aikaan oli pappila kotina kaikille papeille ja heidän +perheillensä, jotka sattuivat sivu matkaamaan; eikä meidän pienistä +huoneista koskaan puuttunut vieraita, jotka viipyivät pitemmän tahi +lyhyemmän ajan; itse henki kodissamme oli sellainen, että kaikki olivat +tervetulleet. Kolme tahi neljä kertaa vuodessa pidettiin noita +tavallisia kirkon- ja pappein-kokouksia. Silloin tulvaili vieraita +meidän kotiimme; luonnollisesti tarvittiin heidän ravitsemiseksi paljon +ruoka-tavaraa ja suurta toimeliaisuutta kotomme nais-henkilöiltä, mutta +en kuullut koskaan ainoatakaan tuskallista tahi kiukkuista sanaa, joka +olisi antanut aihetta uskomaan, että tuo vierasvaraisuus olisi heille +rasittavainen. Äitini kasvoilla oli aina ystävällinen "tervetullut!" +Senpätähden viihtyivätkin vieraat varsin hyvin hänen seurassansa. + +Äitini oli johtajattarena meidän lukuisassa perheessämme, jossa löytyi +niin monta eri ikää ja eri luonnetta. Hänen päätettäväksensä jätettiin +useimiten kaikki tärkeimmät asiat, ja lapsellisella luottamuksella +olimme aina vakuutetut, että hänen tuomionsa oli oikea. Hän käsitti +kaikkien luonteet, tutki tarkasti ristiriitaisuudet ja taisi viisaasti +johdatella eri mieliä. Perheessä, jossa on monta lasta, löytyy varsin +erinlaisia luonteita, kullakin on eri tunteensa ja eri mielenlaatunsa, +senpätähden tarvitaankin tulkitsija, joka ymmärtää sielun kaikki eri +kielet -- joka taitaa yhteisellä lemmen kielellä selittää kaikki +murteet. -- + +Kun muistan millä tavalla äitini johti meidän perhettämme, olen usein +ajatellut: eiköhän tuollaisella äidillisellä vaikutuksella pitäisi +oleman jotakin toimitettavana valtio-elämässä ja valtion yleisessä +talouden hoitamisessa. + +Eihän valtio ole muuta kuin yhtiö perheistä. + +Nykyisinä levottomina aikoina tarvitsisi valtio rauhoittavan ja +lepyttävän vaikuttimen, sellaisen kuin äitini oli meidän +monilukuisessa, kasvavassa perheessämme -- rauhoittavan, järjestystä +rakastavan ja yhdistelevän vaikuttimen, joka taitaisi oikein käyttää +pieniä varoja, vaikuttimen, joka olisi täynnä herkkä-tuntoisuutta +riitelevien puolueiden sovittamiseksi. Valtio tarvitsee kasvattajan +nuorelle suvullensa, lempeän, lohduttavan käden, joka avun tielle voisi +saattaa sen langenneet, rikokselliset lapset. + +Äitini oli niitä vaimoja, jotka kammoavat kaikkia toimia, mitkä +herättävät yleisempää huomiota. Hänen herkkä-tuntoisuutensa esti hänet +käyttämästä voimiansa julkisiin toimiin. Tällaiset vaimot kammoavat +julkisuutta, kokouksia ja rettelöltä, yleensä kaikkia, joka vetää +heidät pois kodon rauhallisesta piiristä. + +Kekseliäs taru kertoo, että jumalatar Egeria keisari Numalle saneli ne +lait, joita tämä on laatinut. Ei mikään kuolevainen silmä nähnyt häntä; +ei hän näyttäinyt Forumilla eikä senatissa; hän ei riidellyt, eikä hän +kiljunut kaduilla, ja kuitenkin laati hän ne lait, joilla Rooma +hallitsi maailmaa. Toivokaamme, että kerran ilmaantuu, ei Egeria, vaan +Maria, kristillisen äidin-hellyyden esikuva, joka vaikuttaa +kansallisiin lakeihin ja säädäntöihin. + +Aina siitä pitäin, kun äitini oli minun käsikirjoitukseni löytänyt, +jouduimme uuteen, likempään suhteesen toisihimme. Minä lopetin koulussa +käyntini ja äitini opetti minua niinä hetkinä, joina hän oli +taloustoimistansa vapaana. Minusta tuli n.k. "mamman-poika", ja äitini +opetti minulle monta koto-askaretta, joita tytöt tavallisesti +toimittavat. Kaksi vanhempaa sisartani lähtivät nyt kotoa, liki +seudulla perustaaksensa koulun, ja heitä seurasi myöskin siskoni, joka +oli minua lähin ijässä, heiltä oppia nauttiaksensa; senpätähden äitini +pilallisesti sanoikin, että hänen täytyi muodostaa minut tytöksi. +Jokapäiväinen yhteys näin oivallisen naisen kanssa ja se naisellinen +järjestys, johon minä totuin, vaikuttivat suuresti minun ensi +kasvatukseeni. Eihän löydy minkäänlaista syytä miksi miehen, ollaksensa +miehekäs, pitää olla kömpelö ja tottumatoin kotielämän pieniin +askareihin; ja monestipa voi tapahtua, että miehinä vielä kerran +kiitollisuudella muistelemme äitiämme, jos hän, samoin kuin minun +äitini, on meille lapsuudessamme opettanut koto-askareita ja tuon +salaisuuden, miten kotimme tehdään onnelliseksi. + +Tämä ei toki ollut ainoa kohta, jossa huomasin kuinka paljon +hyvää äitini minuun vaikutti. Suurin hyvätyö, jonka nämät naiset +tekevät meille sen voiman kautta, joka heillä on ylitsemme, on +idealimme muodostaminen. Äitini johdolla muodostui minunkin +ihanne-varjelushenkeni, minun utu-morsiameni, joka uskollisesti +seurasi minua nuoruuteni ijässä. + +Äitini piti pienen lapsi-eidyllini luonteeni avaimena, jota hän +sentähden hellästi suosi ja ennusti minun miehuuteni ijässä löytävän +yhtä kalliin ystävän, kuin "Lempikukkani" oli ollut lapsuudessani. + +Usein hän puheli tästä tulevaisuuteni morsiamesta ja sanoi, että minun, +hänet ansaitakseni, pitäisi olla ahkera, kokea tehdä luonteeni lujaksi +ja, ennen kaikkia, olla puhdas ajatuksissa, puheissa ja töissä. + +Uuden Englannin kylmä vuori-ilma ja sen yksinkertaiset tavat ovat tosin +voimakkaat vastustamaan julkista siveettömyyttä, mutta pojalla ja +nuorukaisella on toinenkin kiusaus, jota vastaan naisellinen ihanne, +ideali, on paras kilpi -- tarkoitan kiusausta muuttua raa'aksi ja +törkeäksi. + +Äitini opetusta ja hoitoa tulee minun kiittää siitä, että inhosin +kaikkea, joka olisi voinut saada viattoman naisen punastumaan. Hänen +ansionsa on sekin, että nyt vihaan monta teosta, jota ennen pidin +klassilliseen kirjallisuuteen kuuluvana. Muistanpa kuinka kerrankin 12 +tahi 13 vuoden ikäisenä sain käsiini yhden noista kertomuksista, jotka +näyttävät olevan kirjoitetut nuorison turmelemiseksi, jotka +kiihoittavat kokemattoman nuorukaisen kuvitusvoimaa ja vuodattavat +hänen suoniinsa epäsiveellisyyden myrkkyä. + +Kuinka moni nuorukainen eikö olisi ijäksi turmeltunut sekä ruumiin että +sielun puolesta juuri tämän ympäri hiipivän, siveettömän kärmeensikiön +kautta, joll'ei hänellä olisi ollut viisas, varovainen ja aina valpas +äiti, jolle hän vilpistelemättä uskoutuu. + +Muistan vielä millä pelolla ja kauhulla äitini otti tämän kirjan +käsistäni; se vaikutti suuresti minuun. Hämärän tultua istautui hän +viereeni ja sanoi, että tuollaisien kirjojen lukeminen ja tuollaisien +aatteiden hengittäminen voisi tehdä minut arvottomaksi saamaan sen +morsiamen, sen puolison, jonka hän toivoi kerran saavani. + +Myötätuntoisuus, sympatia, äitini ja minun välillä ja hänen jalo +luonteensa, vaikuttivat minuun enemmän kuin hänen sanansa ja herättivät +minussa halun pitää aatteeni puhtaina. + +Paljon puhutaan nykyaikaan välttämättömyydestä kasvattaa tytöt hyviksi +vaimoiksi, mutta eiköhän ole yhtä tärkeätä kasvattaa miehet +arvollisiksi puolisoiksi? Tahi valmistaako tuo rajatoin vapaus puheessa +ja töissä, joka miehelle vastustamattomana myönnetään, miehen +nuhteettoman vaimon uskotuksi seurakumppaliksi läpi elämän? Kuinka +monta miespolvea eikö tuo mielipide ole ollut vallan päällä, että kun +vaimo ja mies liittäytyvät yhteen avioliitossa, pitää edellisen olla +puhdas kuin kristalli ja jälkimäinen saapi olla jos kuinkakin +virheellinen? Jos mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan +pää, niin voimmehan vaatia, että miehen pitää oleman vaimon vertainen, +kumminkin puhtaudessa! + +Täten muodostui utu-morsiameni äitini luovan vaikutuksen alla. Tämän +morsiamen edestä tein minä työtä, luin minä ja ajatus, että säästin +hänen tähtensä, poisti säästäväisyydestä itsekkäisyyden huonon +perusteen. Se oli oleva ystäväni ja neuvonantajani, sen piti minua +ihastuttaa, kiihoittaa ja seurata, ei ainoastaan aatteen avarassa +maailmassa, vaan myöskin sielun kaikilla aloilla. Sellaisena kuin +minä kuvittelin hänet, oli hän minua paljon parempi, sillä, ajattelin +minä, itseäni parempaa, ei huonompaa, tahdon minä lempiä. Paljon +parempi hänen täytyy olla, voidaksensa vaatia paljon työtä ja +suuria pyrinnöitä. Näin utu-morsiameni vähitellen muodostui +varjelushengekseni, jonka ihana kuva sulki minulta monta vaarallista +tietä, monta ovea, joista ei voi mennä sisään jättämättä hyvän +enkelinsä oven ulkopuolelle; paras pyrintöni oli nyt pitää sydämeni ja +ajatukseni sisimmän pyhyyden niin puhtaana, että se kerran olisi +utu-morsiamelleni arvollinen lepopaikka. + + + + +VIIDES LUKU. + +Minä lähden yliopistoon. -- Jaakko-enon neuvo. + + +Vihdoin täytyi kuitenkin tuon jokapäiväisen, terveellisen +seurustelemisen äitini kanssa loppua, ja minun oli lähteminen +yliopistoon. + +Erohetki oli äidilleni varsin katkera, sillä isäni oli edellisenä +vuonna kuollut; nyt olisi siis lastensa seura ollut äidilleni +tarpeellisempi kuin koskaan ennen. + +Isäni kuoli sellaisena kuin hän oli elänytkin, iloiten työstänsä ja +hyvin tuntien, että jos hänellä olisi ollut vaikka sata elämää +elettävänä, olisi hän kuitenkin pyhittänyt ne kaikki samalle työlle, +johon hän oli ainoankin elämänsä käyttänyt, -- papin viralle. Äidilleni +jätti hän pienen maatilan, jota vanhempi veljeni hoiti; isäni kuolema +ei siis vaikuttanut muutosta kotoisessa asemassamme; minä lähdin +yliopistoon täyttääkseni isäni sydämellisen toiveen ja äitini +hartahimman tahdon, nimittäin papin virkaan valmistautumiseni. + +Lastensa kasvattamiseksi olivat vanhempani eroittaneet pienen +rahasumman, jonka he suurimmalla säästäväisyydellä ja monella +uhrauksella olivat ko'onneet; -- näitä ko'otessansa olivat he kärsineet +kaikkia uhrauksia ja vaivoja, sellaisella ilolla ja toivolla, että ne +pikemmin näyttivät eduilta kuin uhrauksilta. Tämä perheen-kassa oli +tätä ennen käytetty kumpaisenkin vanhemman veljeni kasvattamiseksi; +mutta oitis kun he saivat omat sisääntulonsa, tuli heidän täyttää +vajavuus kassassa. + +Tämä kassa ei kuitenkaan ollut niin suuri, ett'ei meidän olisi +täytynyt sitä suurimmalla tarkkuudella ja säästäväisyydellä käyttää ja +omalla työllämme tehdä menot mitä pienimmiksi. + +Lukukaudet muutamissa Uuden Englannin yliopistoissa ovat niin hyvin +järjestetyt, että ylioppilaat kolmen talvi-kuukauden ajalla voivat olla +koti opettajina ja sillä ajalla hankkia mitä heiltä lukukausien ajalla +kuluu. Tällä tavalla, muita opettaessaan, lukevat he itsekin +hartaammin. Heidän arvostelunsa vakaantuu ja he oppivat antamaan arvoa +tieteille, nähdessänsä mikä hyöty niistä on, sekä oppivat asettamaan +kulunkinsa varojen mukaisiksi. + +Tavallisesti tulee nuorukainen yliopistoon miehen ikään astuessansa. +Hän ei enään ole poika eikä myöskään vakaantunut mies; hän on olento, +puoleksi mennyttä puoleksi tulevaa aikaa. Ystävällisillä sanoilla ja +onnea toivottavilla kättelyillä tervehditään häntä tällä uudella elämän +alalla. + +Ollen "pastorimme poika" luuli koko seurakunta olevansa osallinen minun +matkaani yliopistoon ja kukin toivotteli minulle onnea. "Vai niin, +Harry, te lähdette nyt yliopistoon! sepä oli oikein", sanoi yksi. +Toinen sanoi: "Kyllä teistä tulee yhtä oiva mies kuin isästännekin". +"No, jopa nyt! mennettekö tekin papiksi itsenne lukemaan? Onnea vaan, +käyköön hyvin!" sanoi kolmas ja niin edespäin, kunnes vanha Jerry +Smith, kylän kellonsoittaja ja puunsahaaja sekä monen naapurin lesken +puutarhuri, onnitteli minua, lisäten: "kylläpä minustakin olisi tullut +tuollainen kuin te, jos olisin saanut oppini tuossa ijässä". + +Jaakko-enon sanat vaikuttivat toki enin kaikista. Jaakko-enoni, äitini +veli, oli lääkäri, ei ainoastaan meidän kylässä vaan koko seudulla +kymmenen penikulman laajuudelta. Koko maakunnassa oli hän tunnettu +taitavana lääkärinä ja hänen kirjoituksensa lääketieteellisissä +aikakaus-lehdissä olivat herättäneet suurta huomiota. Hän olisi kyllä +saanut paremman ja tuottavamman virka-alan suuremmissa kaupungeissa, +mutta enoni oli filosofi ja rakasti sentähden hiljaista elämää sillä +seudulla ja sellaisien ihmisien joukossa, jotka hänelle sopivat, joiden +joukossa hän taisi vaikuttaa mielensä mukaan ja jossa hän myös sai +toteuttaa omat mietteensä ja lempi-aatteensa, joutumatta riitaan +sovinnaisien tapain kanssa. + +Hän melkeen jumaloitsi äitiäni salaa, sillä hänen mielestänsä oli +äitini kaikkien naisien esikuvaksi sopiva. Mielellään seurusteli hän +isänikin kanssa, jota hän käytti kovasimenaan hioaksensa +sukkeluuksiansa. Jaakko-eno ei ollut mikään vapaa-uskolainen, mutta kun +tuli kysymys uskonkappaleista oli hän ikääskuin virma hevonen +laitumella. Suurin huvinsa oli isäni kanssa pitää uskonnollisella +alalla pientä toteennäyttämis-kilpailua. Silloin hän lasketteli täyttä +laukkaa vääriä päätelmiä, erinomaisella älyllä ja sukkeluudella sinne +tänne väännellen ja käännellen ja lopuksi hämmästyttävillä päätelmillä +hypäten kaikkein rajain yli; vähitellen hän rauhoittui, sallipa vihdoin +uskonnollisen satulan ja suitsetkin päällensä pantaviksi, jatkaen +sitten hiljaisella juoksulla väittelyään, silminnähtävästi raittiimpana +näitä viisausopillisia ilmahyppyjä tehtyänsä. + +Jaakko-eno oli kuuluisa ihmeellisten parannustensa tähden. Hän valmisti +eräitä pilleriä, joita kehuttiin vallan mainioiksi. Hänen määräyksensä +mukaan piti ne otettaman juuri ennen kylpyä, jonka päätettyä piti +kävellä ulkoilmassa kauan aikaa. Kun näitä pilleriä kauemmin käytti, +oli niiden vaikutus erinomainen; moni joka oli pitänyt itsensä aivan +parantumattomana, parani näiden kautta; kun tuli puhe tällaisesta +tapauksesta, iski Jaakko-eno silmää niin veitikkamaisesti. Kuiskattiin +tosin ett'ei näissä pillereissä ollut muuta kuin sokeria ja vähän +vahingoittamatointa nestettä, mutta siinä suhteessa ei Jaakko-enolta +saanut mitään selitystä. Hän iski vaan silmäänsä ja sanoi tuon seikan +olevan hänen salaisuutensa. + +Enoni suosilas olin aina ollut; tämän hän osoitti varsin omituisella +tavalla. Kun hän lähti sairaita katsomaan, nosti hän minut rattaillensa +ja piti mieleni alituisessa jännityksessä omituisilla kysymyksillänsä, +lystillisillä muistutuksillansa ja taruillansa. Kaikessa mitä hän sanoi +oli aina joku terävä, hieno ajatus, jotakin kiihoittavaa, niinkuin +hengellisessä virkistys-juomassa, jonka vaikutus ei ollut vähempi +vaikka siinä olikin vähän pistosanoja joukossa, jotka ainoastaan +virkistyttivät ja herättivät itsensä arvossa pitämistä. Seuraa rakasti +enoni suuresti ja halusi aina kuulijoita; väliin hän kyllä oli ankara +ja katkerakin, mutta kuitenkin olin minä vallan mielelläni hänen +seurassansa. Voimaa me ihmettelemme ja kunnioitamme, jospa tuo voiman +osoitus väliin on ankarakin, ja sitä, joka näyttää voivansa sekä kynsiä +että purra, pidetään hyväntekijänä, jos hän joskus vetää kynnet omaan +nahkaansa ja näyttää sävyisyyttä. + +Siitä saakka kun omituinen käsikirjoitukseni löydettiin ja minun +kirjailija-toimeni tuli ilmi, aina siihen saakka kun lähdin +yliopistoon, oli minulla oikea kiihko kirjoittaa ajatelmiani ja monta +vuotta loi sieluni omituisimpia mietteitä, joita suurella ilolla ja +mielen virkistyksellä kirjoittelin muistoon. + +Luonnollisesti löytyi näiden joukossa paljon vaillinaisuuksia, monta +sekanaista ja kypsymätöintä mietettä. Minä kirjoittelin tarinoita, +kertomuksia, murhe-näytelmiä ja ilveilyksiä; koetin todistaa sielun +kuolemattomuutta ja edistin tuota mielipidettä, joka väittää, että +eläimilläkin on tulevaisuus. Kirjoittelin sonetteja ja veisuja: +kirjoittelinpa melkeen kaikesta mitä löytyy taivaassa ja maan päällä. + +Äitini neuvoi minua pitämään Jaakko-enoani kirjallisena johtajanani; +paraimmat teokseni alistinkin sentähden hänen tuomittaviksensa. + +"Pikku laululintu parka!", sanoi hän, iskien ystävällisesti silmää; +"mutta olemmehan kaikki aluksi pieniä laululintu-parkoja. Ensimmäiset +jyvämme on meidän noukkiminen rikkojen ja roskain joukosta, -- meidän +täytyy ensin kirjoittaa huonoa, voidaksemme kerran hyvääkin saada +toimeen"; sitte valikoitsi hän jonkun rivin tahi lauseen, joista hän +sanoi: "net eivät ole niin varsin huonoja". Sanoipa vielä joskus: +"siihen katsoen että sinä olet melkeen lapsi vielä, täytyy myöntää, +että joukossa löytyy paljon, joka antaa hyviä toiveita sinusta ja +uskallanpa toivoa sinun kerran vielä kyhäävän jotakin kunnollista;" -- +nämät sanat innostuttivat minua enemmän kuin jonkun muun suurimmat +kiitokset. Olemmehan kukin huomanneet, että juuri sen kiitosta haluaa +jokainen, joka harvoin ja ainoastaan kiitosta ansaitseville jakelee +ylistystänsä, ja hänpä vihdoin onkin etevin palkinto-tuomari +kilpailussa, Niin vähän kuin enoni lausuikin ky'ystäni, osoitti se +kuitenkin ett'ei hän niin varsin huonosti ajatellut taidostani; +vaikkapa hän olikin ankara kritikoitsija ja vaikkapa hän hyvin harvoin +kiittelikin minua, oli hänen lausuntonsa toki minun vastaiselle +kirjailija-toimelleni varsin suuresta arvosta. + +Minä lähdin häneltä jäähyväiset ottamaan, tuo omituinen ilon- ja +pelvon-sekainen tunne rinnassani, jonka poika tuntee seisoessansa +miehuuden ijän kynnyksellä. + +"Vai lähdet sinä nyt yliopistoon? hyvästi siis, poikaseni! Lienee +suotta antaa sinulle neuvoja, sillä sinusta varmaankin tulee juuri +samanlainen, kuin kaikki muutkin ovat. Vuoden kuluessa luulet tietäväsi +enemmän kuin isäsi, äitisi, minä ja professorisi yhteensä -- sanalla +sanoen enemmän kuin itse Jumala. Sinä rupeat epäilemään raamattua ja +ajattelet: olisinhan minä toki tehnyt paremman! Ajattelet: jospa Luoja +vaan olisi neuvoitellut minun kanssani, niin olisi hän varmaankin +asettanut maailman perusteet paremmin ja järjestänyt luonnon paljoa +tarpeen-mukaisemmin; sanalla sanoen sinä luulet olevasi Jumala itse, +eroittaen hyvän pahasta; sinä tutkit koko luontoa, arvostellen kutakin +asiaa oman mittasi mukaan, -- sinä et näe vertaistasi. Kaikki tämä +haihtuu kuitenkin; se on tiedon kuumetauti; jos ruumiisi on kyllin +vahva, voit ehkä kestää tuon taudin. Minä vakuutin enolleni kaikessa +nöyryydessä, että ko'en varoa joutumasta tällaiseen kuumetautiin, kun +jo edeltäkäsin tiesin olla varoillani sitä vastaan. + +"Älä puhukaan joutavia! sinunkin täytyy läpikäydä hulluuden aikakausi; +se on oikea tauti -- miehuuden hinku ja tuhka-rokko; kaikki ne sinä +saat vielä kokea. Minä toivon vaan ett'et turmellu koko ijäksesi. +Varmaankin sinä rakastut johonkin puna-poskiseen ja pitkillä +silmä-ripseillä varustettuun impyesen, ja Jumala tiesi kuinka monta +inhoittavaa sonettia sinä hulluudessasi kirjoittelet. No, eipä se juuri +olekaan niin vallan suuri onnettomuus, kunhan et vaan mene kihloihin. +Parantele sitä niinkuin hinkua, -- pidä kaikki huokoset avonaisina ja +varo, ettet kylmety, niin kyllä pian siitä pääset ilman vaarallisempia +seurauksia". + +"Entäs nainen?" kysyin harmistuneena, "te ette virka mitään miten hänen +sitte käy!" + +"Mikä lapsi sinä olet! Älä pelkää; hänkin pääsee pian siitä, -- mutta, +totta puhuen, Harry, minun täytyy sinulle sanoa, että se on avioliitto, +joka jalostaa tahi turmelee miehen; se on portti, josta menemme ylös +tahi alaspäin; älä sentähden sitou mihinkään ennenkuin oikein tunnet +itsesi. Katsele äitiäsi, poikaseni; katso minkälainen vaimo _hän_ on. +Muista mikä hän oli isällesi, minulle, sinulle ja kaikille joiden +seurassa hän on ollut! Sellainen vaimo on kallis-arvoisin helmi ja mies +voisi huoleti myydä kaiken omaisuutensa saadaksensa sellaisen vaimon. +Mutta tuollainen vaimo ei kiekaile eikä hepsastele ylioppilaiden +edessä, sellaisia helmiä ei löydy joka päivä". + +Minä vakuutin ett'en ole laisinkaan avioliittoa ajatellutkaan. Enoni +jatkoi kuitenkin: + +"Asianlaita on sellainen, Harryseni, ett'ei sinulla ole varaa +tuollaiseen. Sinun tulee itse raivata tiesi elämässä ja sinulla ei ole +muuta kuin pääsi ja kätesi. -- Sinun tulee siis tästä hetkestä saakka +tarkasti laskea mitä kaikki maksaa. Sinulla on terve ja raitis ruumis; +varo ettäs säästät sen terveenä. Jumala antaa meille ruumiin kerran +vaan; ei _Hän_ sitä hoida puolestamme, ja terveyden kadottaminen on +mitä suurin vahinko. Moni nuorukainen tulee yliopistoon terveenä ja +voimakkaana ja eroaa sieltä himmeällä katsannolla, köyryisellä selällä, +keltaisella iholla ja huonolla ravinnon sulatuksella; itse on hän +syypää tähän. Nyt kun tulet ylioppilaaksi, houkuttelevat muut sinua +tupakoimaan ja seuran vuoksi pidät sen joutilaisuudessasi aivan +välttämättömänä. Mutta ennenkuin alat tupakkia käyttää, niin laske mitä +se maksaa. Hyvää sikaria et saa alle 10 cent'in ja suuri tupakoitsija +tarvitsee kumminkin kolme joka päivä; se tekee 30 centi'a päivässä, +kaksi dollaria ja 10 cent'ia viikossa eli 109 dollaria ja 20 cent'ia +vuodessa. Laske seuraavat kymmenen vuotta saman laskun mukaan, niin +saat yli tuhatta dollaria, jotka haikuna häviävät ilmaan. Jos nämät +tuhatta dollaria ovat pankissa, niin saat niistä korkoa kuusikymmentä +dollaria -- tämä on varsin soma summa, jonka varmaankin huomaat +alottaessasi omaa talouttasi. No, sinun mielestäsi varmaankin tämä on +kuivaa proosaa, sinun, joka rakastelet kaunopuheliaita esitelmiä; minä +olen vaan tahtonut antaa neuvon, joka sopii tälle maailmalle, jossa +kaikki käypi suuretieteellisten sääntöjen mukaan". + +"Hyvä, rakas enoni", vastasin hieman vihastuneena, "panenpa sanani +pantiksi, ett'en rupea tupakoimaan, enkä juomaan; en ole tähänkään asti +sitä tehnyt, enkä ymmärrä miksi nyt siihen rupeaisin". + +"Se on oikein poikaseni! Lyö kättä sanasi vakuudeksi! Sinä et tarvitse +tupakkaa tahi väkeviä juomia, enemmän kuin märkiä jalkineita ja, usko +minua, se ei saata meitä mihinkään vaaraan, jos pidätämme itsemme +siitä, mutta on varsin vahingollista, jos totumme noihin tapoihin. Se +asia on siis päätetty. Nyt toisiin. Sinulla on vähän taipumusta +sommitella sanoja yhteen, ja suuri halu sitä tehdä. Mutta, usko +minua, monesta nuoresta miehestä ei lopuksi ole tullut mitään, +juuri sen kautta, että taitavat kirjoittaa joitakuita kauniita +koriste-lauseita ja auttavia runoja. Hän luulee tulevansa runoilijaksi, +kaunopuhelijaaksi tahi joksikin muuksi neroksi ja laimiin lyö sen +kautta omat lukunsa. Mutta muista, Harry, ei tyhjä säkki pystyssä pysy; +sentähden jos tahdot kirjailijaksi ruveta niin pitää sinulla olla +jotain sanottavaa. Sinun tärkein toimesi siis on hankkia tietoja ja +kaivaa niitä, niinkuin kätketyitä aarteita. Nero _uutteraan työhön_ on +neroista suurin. Miehen työt ovat kuvauksia hänen sielunsa sisimmästä, +ovat puun kukkia, ja kun mies on täydellisesti kasvanut, ilmautuu tässä +kukassa kaikki hänen tietonsa, kaikki hänen oppinsa; sentähden tutki +kirjoja, tarkasta luontoa, _tee työtä_. Jos henkinen voimasi hyvin +muodostuu, jos puu kasvaa rotevasti, toivon näkeväni siinä sekä kukkia, +että hedelmiäkin. Mene nyt, ja Jumala olkoon kanssasi!" + +Näin sanoen pisti eno kouraani pienen kääryn, jossa oli rahasumma. + +"Ne ovat sinulle tarpeen, kun hankit huonekaluja huoneesesi", sanoi +hän, "ja jos joudut rahan pulaan, jolla et tahdo äitiäsi surettaa, niin +ilmoita vaan minulle". + +Lempeä, sydämellinen oli kättelys, joka seurasi näitä sanoja ja +jonkunlainen kosteus himmensi hänen kirkkaat, siniset silmänsä. Nämät +varsin vähäpätöiset ja tuskin huomattavat liikutuksen osoitteet olivat +tuolta suljetulta luonteelta paljon enemmän kuin hyväilys tahi +ystävälliset sanat joltakin toiselta. + +Äitini viimeiset sanat, pitkän keskustelumme loputtua lieden ääressä, +olivat: + +"Minä toivon, että sinusta tulee _hyvä_ ihminen. Moni on koettanut +tulla kuuluisaksi mieheksi, mutta ei ole onnistunut; mutta vielä ei ole +kenkään, joka todella on koettanut tulla _hyväksi_ ihmiseksi, ollut +onnistumatta". Minä luulen, että onnellisin aika nuorukaisen elämässä +on silloin, kun hän ensikerran lähtee yliopistoon. Tulevaisuus +kumoittaa hänelle maisemana, yhdistetty siintävistä, etäisistä valoista +ja varjoista, loistoisana kuin italialainen maisema. Raja mahdollisen +ja mahdottoman välillä on niin lumoavasti epävakainen; sen yli +kaareilee fantasian taivaankaari niin kirkkaissa valonsäteissä, ja sen +äärimäisellä laidalla pilkoittaa aina kullekin vastatulleelle kultainen +malja -- miespolvet eivät ole vielä sitä tyhjäksi saaneet! + +Balzac sanoo romaaniensa kirjoittamisesta, että suloisin tehtävä oli +aineen sommitteleminen ajatusmaailmassa; "sillä", sanoi hän, "keksiä on +kirjailijalle runoutta, se on samaa kuin lumoavien sikarien +polttaminen, mutta pukea sanoihin sen, jonka mielenkuvittelo on luonut, +se on -- proosaa". + +Saman voinee sanoa elämän romaanistakin; uni on suloinen, mutta +herääminen, todellisuus on toista. + +Luulenpa että jok'ainoa nuorukainen, jolla on ollut hyvät vanhemmat, +päättää yliopistoon lähtiessänsä muodostua oivalliseksi mieheksi. Hän +ei tahdo pettää heidän toiveitansa, -- ei, tuhatta kertaa ei! Yleensä +pyrkii hän kunnon mieheksi, mutta hän ei voi _aivan tyysti_ seurata +vanhempien neuvoa. Hän ei varmaankaan putoa äkkijyrkkään -- ei, ei, +miksikä juuri hän; ei suinkaan! Hän vaan kulkee varsin varovasti sen +äyräällä, kylmällä, vakavalla katseella mitaten sen syvyyttä, sieltä +täältä keräten jonkun näyte-kasvin. Tuo kyllä voisi olla varsin +vaarallista heikkopäiselle, mutta hän tuntee itsensä ja lisää -- +"saammepahan nähdä". Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja vastinta +kaipaavia kysymyksiä, sentähden, -- purjeet ylös ja matkalle, -- +koetelkaamme -- taistelkaamme! + +Matkallani yliopistoon yli vuorten, läpi laaksoin, muistelin kaikkia +mitä äitini ja Jaakko-eno olivat sanoneet ja tein niistä omia +päätelmiäni. + +Minä en suinkaan hairahtuisi niille poluille, joista he minua +olivat varoittaneet. Minä en ryhtyisi mihinkään tavalliseen +ylioppilas-hienostelemiseen -- ei, minun silmämääräni oli liian korkea, +jalo sellaiseen ruvetakseni, ja muistellen Jaakko-enon neuvoja, täytyi +minun naurahtaa, ajatellessani kuinka vähän hän minua tunsi. + +Onpa todellakin varsin omituista nuoren miehen ajatella, että jossakin +täällä maailmassa elää, hänelle tuntemattomana, se nainen, joka tulee +hänen osaksensa ja joka hyväksi tahi pahaksi yhdistyy hänen elämäänsä. + +Ken ei ole lukenut satua ruhtinaasta ja ruhtinattaresta, jotka juonikas +haltiatar lumotussa unessa näytti toisillensa, ja joiden hän sitten +antoi hakea toinen toistansa vuosikausina? Semmoinen on tuon _jonkun_ +kuva, joka löytyy _jossakin_ ja jonka me _jolloinkin_ löydämme ja +löydettyämme omistamme itsellemme. + +"Jaakko-eno on tosiaankin oikeassa", ajattelin, "mutta -- -- mutta jos +minä jo ylioppilaana tapaisin tuon oikean naisen! silloin -- niin -- -- +se ehkä todellakin voisi muuttaa kaikki päätökseni". + + + + +KUUDES LUKU. + +Uni-morsiameni. + + +Kaikki kävi hyvin yliopistossa. Minun huoneeni oli varsin valoisa ja +soma, kauniilla näköalalla, ja Jaakko-enoni raha-lahjan kautta tulin +tilaisuuteen varustaa sen somilla huonekaluilla. + +Eräältä poislähtevältä vanhemmalta kumppaniltani ostin huonekalut +alennetusta hinnasta, ja olin kuin isäntä ainakin kodissani. + +Minulla oli sangen hyvät perusteet lu'uissani; jatkaminen kävi sen +tähden varsin helposti. + +Huoneeni minä somistin joillakuilla kivipiirroksilla, suurimmaksi +osaksi vaimojen päillä, joista toiset katsoivat ylös mustilla, +säihkyvillä silmillä, toiset taas loivat pitkäripsiset silmänsä maahan. + +Ei olekaan niin varsin hullua ja naurettavaa ympäröidä itsensä +tällaisilla naisten kuvilla. Kun mies on kau'an pois perhe-elämästä, +kaipaa ja ikävöitsee hän naisellista vaikutusta ja naisten seuraa. + +Näitä pieniä haaveksittuja kuvia pidämme arvossa aivan muista kuin +taiteellisista syistä. Jos perin juurin asiaa tutkimme, niin huomaamme, +että me valitsemme tuon sentähden että se on "Nella"-siskoni, tämän +taas syystä että se on "Betyn" näköinen, kolmannen taas ostamme syystä, +että "minä tunnen naisen, joka on aivan tämän näköinen". Väliin löytyy +joukossa sellaisiakin, jotka näyttävät aivan eläviltä, juuri kuin +olisivat muotokuvia, ne siis myöskin ovat ostettavat. Tuo soma +kukkakiehkura sievästi asetettuna kähäriin, tuo veitikkamainen silmäys, +tuo iloinen hymy noilla pyöreillä huulilla -- kaikki vakuuttaa, että +taiteilijalla on ollut elävä esikuva edessänsä. Juuri tuollaisen, +elävältä näyttävän, sukkelasilmäisen, ruskeaverisen tytön kuva rippui +seinälläni ja katseli minuun juuri kun tahtoisi hän lausua: "etpä voi +minua löytää, vaikkapa etsisit ympäri maailmaa". Tämän tyttösen kanssa +olin väliin keskustelevanani -- en juuri sentähden että se olisi ollut +uni-morsiameni näköinen -- en, mutta se muutoin minua vaan miellytti ja +olisinpa pannut melkoisen summan "likoon" jos olisin voinut saada +tietää mitä tuo kummallinen olento tahtoisi lausua. + +Yliopisto oli eräässä pienessä kaupungissa ja siellä, niinkuin +muuallakin ei suhde kaupunkilaisten ja ylioppilaiden välillä ollut +juuri ystävällisimpiä. + +Luonnollista on, että ylioppilaita tuollaisissa pienissä yhdyskunnissa +pidetään jonkinlaisina siirtolaisina, jotka vastustelevat jokaista; +ja nämätpä taas puoleltansa tekevät mitä voivat antaaksensa +kaupunkilaisille aihetta tällaiseen otaksumiseen. Yleinen mielipide +heistä pakoittaa heidät eroamaan muista, yhdistymään keskenänsä ja +muodostamaan "valtion valtion keskellä", yhdyskunnan omilla tunteilla, +omilla laeilla, tavoilla ja mielipiteillä -- ja vielä lisäksi, valtion +-- naisitta. Kun tämän kaiken huomaamme ja muistamme myöskin, että tämä +tapahtuu elämän kiihkeimmässä aikakaudessa, niin emme saa ihmetellä +että yliopistolaisten joukossa väliin ilmaantuu tappelun halua ja +kaikenlaisia hulluja ilveitä, jotka kulkevat perintönä suvusta sukuun. +Emme saa ihmetellä jos joskus tapaamme jonkun omenakärryn kaadettuna +jossakin mäessä, jos väliin kuulemme kanunan kuulia äkkiarvaamatta +vyöryvän alas oppihuoneen rappusilta tahi jos opettajain ovi joskus +onkin jollakin mukavalla tavalla teljettynä luku-tunnin alkaessa. +Paremmin meidän sopii ihmetellä ett'ei kattoja revitä ja akkunoita +särjetä, kun niin monta kiihkeätä luontoa on toisiansa kiihoittamassa. + +Yhteiskunnallinen henki pyrkii nyt saamaan naisiakin käymään yliopiston +lukumäärän läpi, -- koettaa saada miehisen ja nais-sukupuolen +yliopistossa yhtä terveellisesti vaikuttamaan toisiinsa, kuin +kodoissakin. + +Tämä ko'e on Uudessa Englannissa näyttäinyt varsin edulliselta; +yliopistoon valmistelevat nuorukaiset lukevat nim. samoilla luokilla +nuorten naisten kanssa. + +Tämä on näissä nykyajan suuresti arvossa pidetyissä oppilaitoksissa, +jossa nuoret naiset kilpailevat nuorukaisen kanssa opin hankkimisessa, +ei ainoastaan tapahtunut ilman mitään epäjärjestystä ja pahennusta, +vaan päinvastoin suuremmalla tyyneydellä ja tapain hienontumisella, +kuin niissä oppilaitoksissa, joissa naisten seura puuttuu. Jos +luennoilla istuisi pari tusinaa hyvinkasvatettuja naisia, niin +poistuisi varmaankin monta kujetta, joita nuorukaiset nyt, tehdäksensä +opin hankkimisen hupaisemmaksi, professorien suureksi harmiksi +harjoittavat. + +Mutta meillä, poika-paroilla, ei ollut mitään naisseuraa, jos nim. en +ota lukuun kirjeenvaihtoa äitiemme ja siskojemme kanssa, tahi +tuollaisia hetken tuttavuuksia, joita kävellessämme teimme kaupungin +nuorten naisten kanssa. Jos se on edullista, että naiset ja miehet +tapaavat toisensa jokapäivä, kilpaillen työssä ja tietojen +hankkimisessa, niin ei siitä seuraa, että nuot salaman tapaiset +tuttavuudet, joita teemme moniaan tyhjän lauseen vaihettamalla, +vaikuttavat yhtä paljon hyvää. + +Näissä naisten ja nuorukaisten tuttavuuksissa ei löydy mitään +todellista ystävyyttä, ei mitään todellista miehen tahi naisen +hienouden arvostelemista -- ja kuitenkin ovat ne ainoat palkkiot +perhe-elämästä, jotka meille tarjotaan ikävinä ylioppilasvuosina. + +Usein ei ylioppilaita perheisin kutsuttu ja niitä, joilla sanottiin +olevan hyvä menestys naisien luona, niitä katselivat opettajamme +karsain silmin. + +Väliin kuitenkin, harvinaisena poikkeuksena, onnistuu joku ylioppilas +saamaan uuden kodin, jossakin kunnollisessa perheessä, jossa hän löytää +miellyttävän, lempeän koti-emännän ja koti-elämän ilmanalan, tahi +sattuu hän tutustumaan jonkun vanhemman ja ymmärtäväisemmän naisen +kanssa, jonka kanssa hän saattaa keskustella niistä moninaisista +aineista, joihin lukunsa antavat aihetta. Mutta sellainen onni on +varsin harvalla. Yleensä saapi valita tyhjän lörpötyksen tahi +luostarimaisen yksinäisyyden välillä. + +Mitä minuun tulee, asetuin jo heti alussa kannalle, joka muillekin +olisi kelvannut esimerkiksi, ja muistaen Jaakko-enoni neuvoja katselin +elämää filosofin ankaruudella. Minä en ryhtynyt mihinkään +tyhjänpäiväiseen ilveesen tahi juoneen ja sunnuntakisin kirkossakin +katselin alas tyttäriin varovasti, ankaralla melkeen ylpeällä +katsannolla, niinkuin katselisin kirjavaa parvea pieniä elukoita, jotka +eivät ansaitse pienintäkään sijaa ajatuksissani. Plato ja Aristotelo +yhteensä eivät olisi voineet katsella elämää ja seurustelemista +vähemmin kiihkoisina, eikä suuremmalla tyyneydellä kuin minä. Minä olin +hyvässä maineessa opettajieni kesken, mutta nuot vallattomat, nuoret +kumppalini, jotka rakastivat vanhoiksi käyneitä ylioppilas-ilveitä, +joita he eivät olleet kyllin taitavia muuttamaan rahtuakaan tahi +tekemään enemmän vaihetteleviksi, kutsuivat minua "kirjatoukaksi". + +Mutta eräänä kirkkaana kesäkuun päivänä, juuri tuollaisena, joka näytti +oikein olevan luotukin saattamaan kaiken filosofian hunningolle, +tuollaisena kun omenapuut ovat aukaisseet punertavat kukkansa, kun +peippo laulaa ja lehdet kuiskavat hiljaa keskenänsä, juuri sellaisena +päivänä oli minulla suuri, merkillinen ilmestys. + +Kuinka vähän tänä merkillisenä aamuna aavistin mitä tapahtuman piti, +kun minä harjasin hapseni, köytin kaulahuivini ja toivoa täynnä +katselin kasvavia viiksijäni ja poskipartaani, tuossa nelisnurkkaisessa +peililasin kappaleessa, jota käytin hyödylliseksi itseni tuntemiseksi. +Katselin kasvojani niinkuin se katselee, joka ei vähintäkään pidä lukua +mitä ihmiset hänestä ajattelevat, kaikkein vähin mitä naiset hänestä +pitävät -- ja menin kirkkoon. Minä istauin tavalliselle paikalleni +lehterillä, jossa ylioppilaille oli paikka määrätty, ja josta me, kuin +lampaat aituuksesta, otimme osaa yhteiseen Jumalan-palvelukseen. + +Luulenpa että voimme oppia siveyttäkin tuosta itsensä kieltämisestä, +jonka nuot jokaviikkoiset hartauden hetket ehkä vaativat. Ne ovat +pakolliset, se on tosi -- ja meidän täytyy määrätty hetki istua hiljaa, +vaiti ja levollisina; se ehkä vaikuttaa, että _joskus_ saamme halun +aatteissamme kohoutua korkeimman olennon luo, ja haluamme luoda +silmäyksen ijankaikkisuuteen. Tätä kirkonkäyntiä ei siis saa pitää +halpana asiana kasvatuksessa, ja oikeuttaa myös uuden Englannin +korkeain-koulujen tarkkaa vaariinottoa tässä suhteessa. + +Täytyy myöntääni, että varsin harva löytyi meidän joukossamme, joka +hartaudella olisi seurannut saarnaa ja ottanut vaaria tuosta +juhlallisesta jumalanpalveluksesta. Korkeintain voivat he uneliaasti +pysyä siivoina käytöksessään, usein ei sitäkään täydellisesti; väliin +eivät he halveksineet tuollaisia pieniä kujeita, jotka voivat tapahtua +ilman että tarkastelijamme niitä huomasi. Jos tarkasti piti kaikkia +silmällä, niin pian huomasi että kaupungin nuoret naiset haastelivat +tuttujensa kanssa meidän joukossamme silmäsähkösanomilla. Romaaneja +jaeltiin, salattiin taitavasti ja luettiin siten, että lukija kumartui +edessänsä seisovaa istuinta vasten, ollen vaipuvinansa syvimpään +hartauteen. Toisessa penkissä tehtiin pieniä taiteilijan kokeita +pilkka-kuvien piirtämisessä. Minä joka olin kasvatettu hartaassa +Jumalan pelvossa, istuin varsin tarkkaavaisena. Vastoin tahtoani vaelsi +sieluni kuitenkin väliin mielenkuvittelon hattaralla läpi unimaailman; +silloin en kuullut sanaakaan saarnasta enkä edes tietänyt missä +olinkaan. Tottumus vaipua unelmiin ja tehdä tuulentupia, jonka määrätyn +työn ankara välttämättömyys koko viikon ajalla oli tukehuttanut, sai +pyhinä aina voiton. + +Pastorimme oli sävyisä mies, joka lausui lausuttavansa varsin kauniilla +ja sujuvilla sanoilla ja hänen kauniit loppusointunsa ja liukas +kielensä olivat -- raamatun sanojen mukaan -- "niinkuin kaunisäänisen +laulajan miellyttävä laulu ja soma soitto kauniilla soittokoneella". +Hänen äänensä sointui silloin korvissani juuri niinkuin olisin sen +unessa kuullut, sillä aatteeni matkailivat teillä tuntemattomilla. Minä +matkailin vieraissa maissa, katselin suuria maalaus-kokouksia ja +kauniita rakennuksia, minulla oli kaikenmoisia kummallisia kohtaloita, +joista pääsin suurimmilla vaaroilla, jouduin kummallisiin ja +kiihoittaviin tuttavuuksiin, sanalla sanoen, olin sankari tarussa, +jonka kohtaukset muuttuivat ja muodostuivat joka silmänräpäys, joiden +muoto vaihteli yhtä nopeasti ja keveästi kuin iltapilvi auringon +laskiessa. Niin todelliselta ja elävältä tuntui tämä mielenkuvittelon +elämä, että usein kyyneleetkin nousivat silmiini näitä liikuttavia, +uneksittuja näköjä katsellessani. Kerran kun ajatuksieni juoksu +tällaisessa kertomuksessa hiukan pysähtyi, ja sai hetkeksi suloista +lepoa, kuulin papin heleällä äänellä vakuuttavan, että itsekkäisyys on +suurin siveellinen pahe. Minä nostin silloin silmäni ja huomasin +alhaalla kolmannella penkillä, tuon suuren käytävän luona, aivan uudet +kasvot. Nuot kasvot eivät varmaankaan ennen siellä olleet sillä +luultavasti olisin ne oitis huomannut; juuri tuollaiset kasvothan olin +monesti unelmissani kuvannut eteeni. + +Minä tunsin omituisen säpsähdyksen, varmaankin samanlaisen kuin +Aatami tunsi unesta herätessänsä kun hän Evan näki. Tässä nyt näin +uni-morsiameni -- näkyväisenä ja todellisena. -- Nämät kasvot, niin +hienot, niin tunnokkaat, niin puhtaat; ne olivat välikohtana Vernerin +ja neitsy Marian kasvojen välillä. Hänen muotonsa oli niin +klassillisesti puhdas kuin Psychen, jonka sittemmin näin Neapelin +maalaus-kokouksessa; mutta nuot suuret, vilkkaat, ihanat silmät +ilmoittivat, ett'ei tämä ollut kylmä kuvapatsas. Nämät silmät +_ajattelevat_, ne katselevat syvästi elämään, kuolemaan, vieläpä +ijankaikkisuuteenkin -- ajattelin itsekseni pidätetyllä hengähdyksellä +ja hartaalla hämmästyksellä tuijottaessani alas hänen. Tuo ilmiö oli +valkoisiin vaatteisin puettuna, niinkuin tällaiset näyt tavallisesti +ovat, ja tuo hieno tylli-päähine näytti silmissäni pyhältä sädekehältä +hänen päänsä ympärillä. En nähnyt muuta kuin hänet yksin, ainoastaan +hänet, koko lopun saarna-ajan. Minä tutkin joka ainoaa hänen +liikettänsä. Hänen säteilevät silmänsä olivat pappiin kiinnitetyt +sellaisella hartaudella, että oikein häpesin omia hajanaisia +ajatuksiani ja koetin palauttaa mieleni saarnaan ja niihin totuuksiin, +jotka pappi lausui; mutta voih! minä ajattelin häntä enemmän kuin +saarnaa. Minä näin kuinka hän etsi virren virsikirjastansa ja toivoin +olevani tuolla alhaalla häntä auttamassa. Minä näin hänet nousevan +seisomaan ja noilla ihmeen kauniilla silmillä, joita pitkät ripsit +varjostivat, katselevan virsikirjaan, laulaen muiden mukaan. + +Sanomattomasti törkeä, maallinen ja ansaitsematoin olin mielestäni +tällä hetkellä! Suuresti halusin jotakin ylineellistä pyhyyttä -- +jotakin, joka taitaisi tehdä minut mahdolliseksi koskettamaan edes +hänen hameensa liepeitä. Siunauksen loputtua kiiruhdin ulos ja asetuin +niin, että taisin nähdä hänet, kun hän tuli ulos kirkosta. Minä en +ollut ainoa, joka hänet oli huomannut; suuri joukko nuorempia ja +vanhempia tovereitani oli myöskin nähneet saman tähden ja nytkös +kuiskattiin ja arvattiin tuossa ryhmässä, joka samoin kuin minäkin, oli +pysähtynyt kirkon ovelle katselemaan häntä. + +Kulkiessansa meidän sivutsemme nosti hän, aivan kuin sattumoilta, +hitaasti silmänsä ja ne lankesivat, auringon säteen kaltaisina yhteen +meistä -- Jim Fellows'iin, joka oitis kumartui. Hieno pune nousi hänen +poskillensa, kun hän täynnä suloutta vastaten tervehdystä, kiiruhti +edelleen. -- Jim oli oitis hetken sankari; hän näkyi olevan tuttu tuon +enkelin kanssa. + +"Hän oli neiti Ellery, Portland'ista; ettekö ole hänestä kuulleet +puhuttavan?" kysyi Jim kopeillen. "Hän on Portland'in suurin kaunotar. +Siellä häntä nimitetään: 'pikku jumalattareksi'. Viime kesänä tapasin +minä hänet eräässä kylpypaikassa", lisäsi hän tuolla tyytyväisellä +katsannolla, joka on niin omituista niille, jotka tietävät hetken +hupaisimmasta esineestä enemmän kuin muut. Kotimatkalla kirkosta +seurasin minä häntä liian ihastuneena yhtyäkseni kumppalieni +mielettömiin ja sopimattomiin muistutuksiin. Hän katosi kukkien +joukkoon, jotka kasvoivat pastori Brown'in valkoisen huoneen ympärillä +ja siitä hetkestä oli tämä talo minun pyhiin-vaelluspaikkana, siellähän +oli tuon enkelin tabernakeli. Pastori Brown'in tytär, Thea Brown, jolle +edellisellä viikolla olin tullut esitellyksi, tuli nyt vastaani; hän +oli varsin soma, punaposkinen tyttö; nyt hän oli paljon suuremmasta +arvosta silmissäni kuin ennen, ja sentähden tervehdin minä häntä +erinomaisella lämmöllä ja kohteliaisuudella, sillä vaikk'ei hän ollut +itse ruusu, oli hän kuitenkin maa, joka sai hengittää ruusun tuoksua; +en siis ihmettele jos ihastukseni, hänet nähdessäni, näytti siltä kuin +olisin häntä itseä ihmetellyt. + +"Mikä ihana sunnuntai!" sanoin vilkkaasti. "Erinomaisen ihana", vastasi +hän myöntyvästi. "Neiti Brown'illa on erittäin lempeä-ansaitseva ystävä +luonansa" lisäsin minä. + +"Ken niin? neiti Ellery'kö? Tietäkää herra Henderson, hän on varmaankin +maailman suloisin tyttönen", sanoi neiti Thea ihastuksella. + +Sitä en minä puolestani tahtonut epäilläkään; halukkaasti kuuntelin +minä neiti Thea'n ylistyslauseita ja olin varsin kiitollinen hänen +ystävällisestä: "käykää katsomassa". Neiti Ellery tulisi viipymään +kau'an heidän luonansa ja neiti Thea sanoi tahtovansa varsin +mielellänsä tehdä minut tutuksi ystävänsä kanssa. + +Tänä iltana keskusteltiin ylioppilaitten kesken varsin innokkaasti +neiti Ellery'stä. Jim Fellows kertoi pöyhkeillen siitä menestyksestä, +joka hänellä oli ollut kylpylässä; tämän esitteli hän niin +viehättävästi, että olisi voinut otaksua, että "Jumalatar" oli +katsellut häntä varsin suopeilla silmillä. + +Tunsin sisällisen harmin Jim'iä, muita tovereitani ja yleensä kaikkia +kohtaan, sillä olinpa varsin varma ett'eivät he voineet laisinkaan +ymmärtää ja arvostella tuota suloisen suloista olentoa. + +"No, Harry, miksi et sinä virka sanaakaan?" kysyi eräs toverini kun +minä, ollen lukevinani, istuin ääneti; "mitä sinä pidät hänestä?" + +"Minä en ole mikään naisten tuntija, sen te hyvin kaikki tiedätte", +vastasin minä, väistellen, "ja enhän ole muuta kuin vilahdukselta +nähnyt neiti Ellery'ä". + +Nyt seurasi viikkoja ja kuukausia, jolla ajalla tämä ihana kuva ei +hetkeksikään poistunut mielestäni. Omituinen sisällinen laki sallii +jonkun aatteen seurata meitä kaikkialla, laisinkaan muuttamatta +ajatustemme tavallista juoksua, tämä aate käypi niiden rinnalla omaa +himmeätä polkuansa, ikääskuin näkymätöin olento. + +Sille, joka sielussansa on kasvattanut ihanteen, tapahtuu joskus että +tämä henkinen kuva laskeutuu alas ja käärii huntuunsa jonkun aivan +tavallisen henkilön, joka sen kautta hetkeksi ikääskuin kirkastuu +silmissämme. Tämän henkilön ominaisuudet eivät anna tälle suhteelle +niin vahingollista muotoa, niin vaarallista voimaa, vaan sen tekevät ne +aatteet jotka itsissämme ovat syntyneet. Näyttää siltä kuin +joissakuissa ihmisissä löytyisi alkuaineet sisällisien into-himojen +sytyttämiseen noiden mystillisien pihkain ja yrttien kaltaiset, joita +sadun Phoenix luultiin ko'onneen nuotioonsa. Kaikki halu, runollisuus +ja romantiki -- halu pyrkimään ijankaikkisuuteen, ijankaikkiseen +hyvyyteen, jumalaiseen puhtauteen ja rauhaan -- voipi meissä pysyä +hereillä jonkun aivan tavallisen maallisen käden vaikutuksesta; -- +mutta jos ne syttyneinä polttavat itsensä, jääpi ainoastaan kokemuksen +kylmä tuhka jäljelle. + +Neiti Ellery oli hienosti kasvatettu nainen, joka taisi hyvin käyttää +itsensä seura-elämässä; ehkä hänen uskonnollinenkin kasvatuksensa oli +varsin oivallinen, ei hän kuitenkaan voinut tuntea mitään syvempää +mielenliikutusta. Hänen luonteensa oli varsin tasainen, mutta hän +oikein kokemalla koki voittaa kaikkien suosiota ja miellyttää kaikkia; +-- tämäpä hankkikin hänelle tuon nimen "suloinen tyttö", jonka neiti +Brown'kin hänelle antoi. Hän oli aina erinomaisen ystävällinen niitä +kohtaan, joiden kanssa hän seurusteli, ja ollessansa heidän seurassa +näytti hän oikein mieltymystäkin; mutta hänen sielunsa oli kuin kirkas +peilin lasi, jossa ei näy kuva kau'emmin kuin esine on sen edessä. + +Luonto oli lahjoittanut hänelle erinomaisen kauneuden -- tuollaisen +kauneuden, joka miellyttää idealista osaa luonteessamme -- ja hänen +kohtelias hyväntahtoisuutensa, hänen soma, miellyttävä käytöksensä +eivät poistaneet niitä luuloja, jotka kauneutensa herätti. Hän antoi +mielellänsä ihmetellä ja lempiä itseänsä järkevästi, mutta ei hän +koskaan poistunut "sopivan" rajojen sisältä. Minua kohteli hän erittäin +ystävällisesti ja luulenpa melkeen, että hän piti seurustelemisen +kanssani miellyttävänä. Minä en ollut muiden ihmettelijäin kaltainen, +minun lämpöni ja ihmettelemiseni herätti hänessä aivan uusia tunteita. +Minä kirjoittelin runoja hänelle, joita hän luki miellyttävällä +syvämielisyydellä, ja jotka hän vihdoin pani laatikkoonsa muiden +voiton-merkkeinsä joukkoon. Minä kutsuin häntä tähdekseni, +kiihoitteekseni ja valokseni; hän hymyili silloin minulle ja hänen +kasvonsa säteilivät puhtaasta, sekoittamattomasta ilosta. Usein lu'in +hänelle ääneen suurempien kirjailijoittemme teoksia; erittäinkin häntä +huvitti kuulla, kun luin Tennyson'in kirjoituksia. Tuo kaikki oli +varsin hupaista, mutta sen kautta kulutin monta lukutuntia, kävellen +Herra Brown'in vierashuoneissa ja luullen olevani Sir Galahad luin +liikutettuna: "hänen miekkansa oli terävä sillä hänen sydämensä oli +puhdas". Neiti Ellery kuiskasi: "kuinka ihanata!" ja minä olin +paratiisissa. + +Sitte tuli kirkkaita kuuvalo-iltoja, jolloin joka ainoa lehti, joka +värähti tuulessa, muodosti hienoja piirteitä ruohostolle. Me kävelimme +korkeiden jalavien siimeessä, puhellen runoudesta ja ulkoa lausuen +säkeitä kauniista runokappaleista, joita hän kuunteli hyväksyen, +tavallisella lempeällä tavallansa. Kaikki toiveeni, mietteeni, +unelmani, teoriani ja filosofiani annoin minä hänen säteilevien +silmiensä valaistaviksi. Hänen vastauksensa ja lauseensa eivät tosin +olleet aivan yhtäpitävät omieni kanssa; mutta minä pidin ne kuitenkin +hyvänäni ja muodostin niistä paljon hyvää, aivan samoin kuin muinoin +Delphin papit, ennustaja-naisen sekanaisista vastauksista. Täytyihän +niissä jokaisessa olla jokin syvä ajatus, sillä papitar hänkin oli ja +mitä niissä puuttui, täytin minä varsin nopsaan. + +Usein olen tutkinut mikä sellaisissa luonteissa, kuin neiti +Ellery'nkin, voipi miestä so'aista. Luultava on, että tuollaisien +luonteiden sisällinen halu kaikkia miellyttää väliin näyttää +todelliselta sympatialta: ja niinkau'an kuin he ovat niiden +seurassa, joita he tahtovat miellyttää, heijastavat he nopealla +toden-näköisyydellä tunteensa ja mietteensä. Kun näemme omat tunteemme +ja ajatuksemme heijastuvan toisen sielusta, tunnemme juuri samanlaisen +ihastuksen, kuin nähdessämme esineiden kuvastuvan kirkkaassa tyvenessä +järvessä. Siinä tosin ei löydy mitään lämpöä, ei mitään todellisuutta, +mutta sillä hetkellä, kun me sen näemme joudumme varsin lumottuun +tilaan, sillä se heijastaa oman sydämemme hehkun, luuloitellun lämmön +-- vieläpä kunkin tunnon pienen, oikullisen kukan ja oksankin -- +erinomaisella todennäköisyydellä. + +Mutta tämä ei ole todellista sympatiaa, sillä se löytyy samoin kuin +kuva vedessä, ainoastaan sinun läsnäollessasi. Kun sinä poistut, ja +toinen astuu sijaasi, heijastuu hänenkin tunteensa aivan samanlaisella +todennäköisyydellä. + +Tällaiset vaimot ovat aina lumonneet ja tulevat ijäisesti vieläkin +lumoamaan miehiä; he pitävät kirkkaaksi silatun pinnan heijastus-voiman +sinä myötä-mukaisuutena, jota heidän sydämensä ikävöitsee ja kaipaa. + +En minä tahtonut epäilläkään, ettei neiti Ellery'llä olisi ollut suuri +kirjallinen aisti ja moraalinen urheus, sillä eipä löytynyt ainoatakaan +niin korkeata tahi syvää ajatusta niiden runoilijoiden ja viisaiden +teoksissa, joita minä hänelle luin, jotka eivät kirkastettuina +heijastuneet hänen kauniista silmistänsä. + +Väärin on kuitenkin väittää, että tuollaiset ihmiset ovat teko-pyhiä; +sillä mitä he heijastavat on sinä hetkenä kyllä todellista, mutta +ett'ei sillä ole syvempää perustetta on seurauksena ainoastaan siitä, +että heidän luonteensa, vaikka lempeä, on pintapuolinen ja kylmä ilman +mitään kestäväisempää pidätysvoimaa. Vika on siinä, että me vaadimme +enemmän kuin voimme saada, vika, jota teemme siksi, kunnes esirippu +lankeaa. + +Minä kirjoitin oitis äidilleni neiti Ellery'stä ja sain vastimeksi +tavallisen varovaisen, äidillisen epistolan, jossa hän muistutti minua, +että vielä olin kaukana siitä tilasta, jolloin voin toivoa toden perään +tarjota käteni naiselle. Hän pelkäsi, ett'en minä vanhemmaksi tultuani +enään olisi samasta mielipiteestä kuin nyt ja varoitti minua aikaisesta +kihlauksesta -- sanalla sanoen, hän lausui kaikki mitä hyvät, hellät ja +levottomat äidit tavallisesti lausuvat nuorille pojillensa. + +Vastaukseksi tälle kirjeelle kirjoitin minä, ett'ei olisi liiaksi +uhrata koko elämäni rakkautta tälle naiselle, jonka nyt olin löytänyt, +naiselle, joka oli puhdas ja hurskas, joka taisi kiihoittaa kaikkeen +suureen, jaloon ja pyhään, minä vakuutin, että kokisin voittaa hänet +vaikka seitsemän kertaisesti täytyisinkin toimittaa Herkuleen vaikeat +urho-työt. + +Äitini olisi toki hyvinkin voinut olla levollisena. Neiti Ellery oli +tosin mielelläänkin, ollessansa muutoin ikävässä, pienessä kaupungissa, +minun kiihoitushenkenäni, johtavana tähtenäni ja valonani, toki +määrättyjen rajain sisällä. Häntä huvitti suuresti, kun joku luki +hänelle ääneen ja hän nautti kun tiesi että löytyi joku, joka aina +häntä ihmetteli; mutta yhtävähän kuin joku Walter Scott'in +tunnokkaimmista ja järkevimmistä sankarittareista olisi hänkään +tahtonut köyhän ylioppilaan kanssa ijäksi liittyä. + +Kun muistelen tätä osaa elämästäni, täytyy minun surkutella itseäni +yhtä levollisesti ja kiihottomasti, kuin jos olisin joku kolmas +henkilö. Niinkau'an kuin harhaukseni kesti olivat ne tunteet, jotka hän +herätti niin todelliset, vakaat ja pyhät ett'en voi arvatakaan +minlaiseksi tämä nainen olisi voinut muodostaa minut ja jokaisen muun +miehen, jos vaan tämä tila olisi ollut elävää todellisuutta. Jos Jumala +lähettäisi kokonaisen joukkion tuollaisia olennoita maailmaan, joilla +ei ainoastaan olisi ulkonainen, näkyväinen ihanuus, vaan myöskin +sisäistä, henkistä suloutta, joka on kaiken sulouden esikuva, mitähän +eikö tuollaiset voisi vaikuttaa maamme onnettomien, harhateille +joutuneiden lasten kesken! Silloinpa voisi luulla, että vanha kultainen +aikakausi jälleen olisi palannut. + +Neiti Ellery väisti taitavasti kaikkia tilaisuuksia, jotka voisivat +antaa aihetta johonkin keskenäiseen luottamukseen; naiset +saavuttavatkin pian erinomaisen ky'yn ja oikein valtioviisaan +nerollisuudenkin tässä suhteessa. Hän antoi minun hienostaan ymmärtää +että meidän välillämme löytyi mielen-heimolaisuutta ja yllytti, melkeen +anteeksi suovalla tavalla, minun romantisen luonteeni ilmauksia +sanoissa. Minä en ollutkaan ainoa, jota hän piti vangittuna kultaisilla +hämähäkin-lankoillansa. Hän hallitsi kuin ruhtinatar, jonka jalkojen +edessä kokonainen hovi kumartelee ja herra Brown'in neliskulmainen, +valkoinen, muuten hyvinkin prosaillinen talo oli aivan piiritettynä ja +ylösalasin käännettynä neiti Ellery'n innokkailta ihmettelijöiltä. + +Niiden joukossa oli erittäin huomattava Will Marshall. Will oli jo +vanhempi poika-mies, erittäin rikas ja hyvänluontoinen kuin pitkä, +helteinen kesäpäivä, mutta niin laiska ja tyhmä, että hän ainoastaan +suuren rahasumman lahjoittamisella eräälle professorille, jonka hoidon +alla hän oli, sai olla yliopistossa. Olen huomannut että raha voipi +tässä matalassa maailmassa tehdä monta kohtaa keveämmäksi, ja muun +muassa auttaa väliin kurjan tyhmä-päänkin yliopiston lukumäärän läpi. + +Will oli tavallansa kaikkien suosilas. Hänen anteliaisuutensa oli +melkeen rajatoin ja täysin käsin hajoitteli hän rahoja ympärillensä. +Yleiseen kutsuimme me hänen toverinsa häntä "Will paraksi" ja hyvä +poika hän kyllä olikin, ehk'ei hän taitanut kirjoittaa kunnollista +kirjelippua ja teki kauheita virheitä joka tutkinnossa. + +Will laskeutui kokonansa neiti Ellery'n jalkojen eteen ja peitti hänet +aivan kukka-kääriöillä ja makeisilla. Hän vaati kaikki kaupungin ajurit +pitämään aina valmiina rattaat, jotka olisivat kyllin arvoisat tämän +uuden Venerin käytettäviksi. + +Kaiken tämän minä kyllä huomasin, mutta en voinut aavistaakaan, että +neiti Ellery silmänräpäystäkään ajattelisi "Will-parkaa", muutoin kuin +naisellisella surkuttelevaisuudella. + +Kesälupa läheni ja lukukauden loppuessa päättyi minunkin eidyllini +neiti Ellery'n kanssa. Aina viimeiseen hetkeen saakka oli hän lempeä ja +miellyttävä; hänen ihanat silmänsä katselivat minua kehoittavaisesti ja +jäähyväiseksi soi hän minulle kävelyn kuutamossa, jolloin en enään +kävellyt maan päällä vaan olin -- seitsemännessä taivaassa. Mihinkään +varsinaiseen päätökseen emme tulleet; sanoin kuitenkin hänelle, että +jos vaan saisin kantaa hänen kuvansa sydämessäni, olisi se minulla aina +pyhänä taikakappaleena ja antaisi voimaa käsivarrelleni. Hän huokasi, +oli varsin ihastuttavan näköinen -- eikä kieltänyt. + +Minä läksin kotia äitini luo, ja koko lupa-ajan kiusasin minä tätä +kärsivällistä, paljon kokenutta äitiäni rakkauteni kuumeen tulella ja +vilulla. Kuinka siunattavat eivätkö nämät äidit ole! He synnyttävät +meidät maailmaan, valvovat ja kasvattavat meitä, mutta tuskinpa olemme +miehiksi päässeet ennenkuin palaamme heidän luoksensa, sydämellä, jonka +rakkaus johonkin toiseen naiseen on rikki repinyt -- ja ehkä vielä +päälliseksi olemme mieltyneet tuollaiseen vähäpätöiseen, turhamaiseen +tyttö-riepaleesen, joka ei koskaan ole ajatellutkaan mitä rakkaus ja +hellyys on, ja joka leikittelee sydämien kanssa samoin kuin kissanpoika +lankakerällä. + +Minä kirjoittelin neiti Ellery'lle pitkiä, hellätunteisia kirjeitä ja +sain vastimeksi pieniä, somasti kirjoitettuja lippusia, hyvänhajuiselle +paperille piirrettyjä, joissa hän yleisillä lauseilla vaan puhuu +ystävyyden suloudesta. + +Mutta ensi uutinen, jonka palatessani yliopistoon sain kuulla, +haihdutti tykkänään kaikki unelmani. "Hurraa Harry! tiedätkös ken on +kihloissa?" + +"En". + +"Arvaapas?" + +"Enpä voi arvata". + +"Etkö? neiti Ellery on kihloissa Will Marshallin kanssa!" + +Alnaschar, araapilaisessa sadussa, ei voinut enemmän hämmästyä, kun +hänen lasivakkansa rikkoontui ja hajosi tuhansiin kimelteleviin +säröihin, kuin minä tämän uutisen kuullessani. Minä seisoin aivan kuin +ukkosen lyömänä hämmästyksestä. + +"Onko _hän_ kihloissa Will Marshall'in kanssa! -- mutta varsin +narrimainen mieshän Will on". + +"Niin hän onkin; mutta hän on rikas. Kaikki on jo selvillä; ensi kuussa +ovat häät ja sitten lähtevät he Europaan hää-matkallensa", sanoi Jim +Fellows. + +Niin lankesi epäjumalani patsaaltansa -- ensi unelmani hajaantui ja +katosi. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Nöyryytyksen laakso. + + +Neiti Ellery oli kyllin taitava hienoimmalla tavalla lopettamaan +meidän pienen lempi-runomme. Minä sain häneltä ruusulle hajahtavan +pikku-kirjeen, jossa hän muun muassa lausui: "se erinomainen huoli, +jota aina olette pitäneet onnestani ja se sanomattoman suloinen +ystävyys, joka syntyi välillämme, vaikuttaa että on varsin mieluista +nyt teille ilmoittaa olevani" -- -- j.n.e. Ja nyt seurasi ilmoitus +hänen kihlauksestansa; vielä vakuutti hän: "jospa joutuisin mimmoisiin +liittoihin tahansa ja jospa matkustaisin millä uusilla seuduilla +tahansa, tahdon aina pitää rakkaassa muistossa ne suloiset hetket, +joita olen X:ssä, jalavien alla, viettänyt", -- ja lopetti +sydämellisesti toivottaen onnea vastaiselle elämälleni ja +pyrinnöilleni. + +Minä musersin tuon ruusunhajuisen kirjeen rikki kädessäni, niin +tragillisella liikunnolla, kuin jos olisin seisonut suru-näytelmässä +näyttelijänä; tunsin itseni petetyksi, onnettomaksi! Minä jouduin +tuollaiseen katkeraan äreyyteen, jonka nuori mies tuntee, ensikerran +huomatessansa syvimmät, todellisimmat tunteensa olevan ainoastaan kuin +pieni pisara elämän myrskyävässä meressä. + +Tämä on nöyryytyksen laakso, joka useimmiten on ainoastaan päivän +matkan päässä ilon lumotusta linnasta. + +Moralisen maatieteen kirjoittaja, John Bunyan, jota meidän tulee +kiittää monesta terveellisestä ja hyvästä opetuksesta, sanoi, että on +varsin vaikeata astua alas tähän laaksoon, sillä siinä usein kompastuu +ja kaatuu; mutta jos onnellisesti pääsemme laaksoon, tapaamme siellä +edullisemman maanlaadun ja ilmanalan kuin muualla. + +Kun meidän ensimmäinen ylineemme murtuu kappaleiksi, liukenee ja hajoaa +samalla paljon hyvää ja arvollistakin, mutta silloin häviää meistä +myöskin paljon aavistamatointa itsekkäisyyttä, josta vapautuminen on +varsin tarpeellista nuorille ihmisille. + +Nuoruudessamme tavallisesti luulemme, että omat tunteemme ovat yleisön +tunteita paljon paremmat ja luulemme, että ainoastaan me voimme oikein +käsittää kaikkea ylevää, korkeata ja jaloa; -- mutta tämä otaksuminen +on ainoastaan uudestaan syntymättömän ihmisen; senpätähden se ei +voikaan kasvaa ja vireillä pysyä. + +Tämä otaksuminen on etenkin sellaisille luonteille vaarallinen, joilla +on suuri taipumus idealisuuteen. He alkavat elämänsä ympäröimällä +itsensä vaiti-olon vahvalla varustuksella ja tämän linnan sisällä +pystyttävät he pilarille epäjumalan, jota palvelevat laisinkaan +huolimatta muusta ihmiskunnasta. + +Mutta, kun joku kylmän todellisuuden puuska paiskaa tämän epäjumalan +alas pilariltansa, ja me huomaamme, että tuo kuva, jossa luulimme +jonkun jumaluus-voiman löytyvän, on ainoastaan maallinen, lastuista +kokoon kyhätty nukke, silloin sortuu koko ihanne-temppelimme tornineen, +huippuineen; -- sanalla sanoen koko rakennus, josta me niin ylpeilimme, +hajoaa kuin Jerikon muurit -- ja vielä lisäksi huomaamme kuinka +narrimaisia olemme olleet. Tämä, niinkuin muutkin surut, tuntuu ensin +sangen katkeralta, mutta se ala sielussamme, joka täten pääsee +vapaaksi, voi, paremmin käytettynä, kantaa hyvän-avun hiljaisia +hedelmiä. + +Minun epäjumalani murtui vastustamatta ja kävi omissa silmissänikin +varsin rumaksi ja kurjaksi, sillä huomasin, että neiti Ellery'n aiotusta +avioliitosta puuttui ne perusteet, jotka ennen kaikkia ovat aviossa +välttämättömät: _rakkaus_ ja _kunnioitus_. + +Neiti Ellery kyllä huomasi Will Marshall-paran ymmärtämättömyyden ja +oli monesti moittimatta kuunnellut, kun me melkeen halveksivalla +surkuttelevaisuudella puhelimme hänestä. + +Nyt muistui mieleeni, kuinka monesti olin sanonut hänelle, että Will +oli byvänluontoinen lellu, heikolla ymmärryksellä; silloin +veitikkamaisuus aina välähti hänen silmissänsä. Nyt muistin myöskin +kuinka ivallisesti hän loi silmänsä minuun, kun Will haastellessansa +hämmentyi sanoihinsa; muistin monta hänen lausettansa, jotka, vaikka +olivatkin yhtä epäselvät kuin raja vesikaaren värien välillä, kuitenkin +osoittivat että hän oli sangen huvitettu minun seurastani. + +Oliko tämä ainoastaan teeskentelyä, oliko se hyvästi esitelty näytelmän +osa? Niinpä luulen. Jos olisin ollut Will Marshall'in rikkauksien +omistajana, niin luulenpa varmaan, että hän mieluummin olisi valinnut +minut seurakumppaniksensa elämän laakson läpi; eikä lienee liian +itserakasta otaksua, että olisin ollut huvittavampi seurakumppali kuin +Will. Minä kyllä luulen, että neiti Ellery ensin, kun hän päätti ottaa +Will'in mieheksensä, tunsi vähäisen kaipauksen; mutta sen haihdutti +häiksi tilatuiden kalliiden kivien loisto niinkuin aamukasteen, ja +viehkeä lepo pehmeillä, kalleilla vuoteilla teki unohduksen +täydelliseksi. + +Katkeralla ylönkatseella kuuntelin Jim Fellows'in lörpötyksiä +vähäpätöisimmistäkin seikoista näistä odotettavista häistä. Jim oli +kotoisin Portland'ista; siellä hän oli hyvin tuttu morsiamen seurassa +oleskelevien kielikellojen kanssa, ja taisi sentähden sulostaa monta +hetkeä ylioppilas-seuroissa, kertomalla uutisia siitä erinomaisesta +loistosta, jolla näitä häitä ai'ottiin viettää. + +"Arvatkaapas, pojat! Häälahja neiti Ellery'lle on kalliista kivistä +valmistettu koriste, joka maksaa viisikolmatta tuhatta dollaria. Rob +Rivers näki sen Fiffany'n luona. Sitäpaitsi saapi hän vielä kolme +kasimirihuivia, joiden vertaisia ei vielä ole maahamme tuotu. Katteini +Santelle sai ne eräältä indialaiselta ruhtinaalta, ja mahdotoin on +sanoa mitä ne oikeastaan maksaisivatkaan. Komeat lahjat, se täytyy +myöntää ja sitäpaitsi vietetään häät 'rumpuilla, huiluilla ja +cymbaleilla' sekä tanssilla, niin että vanha Portland hämmästyy tätä +nähdessään. Sitten he lähtevät Europaan määräämättömäksi ajaksi, +matkataksensa kaikissa maissa ja katsellaksensa kaikkia, mitä niissä on +nähtävää". + +Kukin joukostamme oli vakuutettu, että neiti Ellery olisi ollut yhtä +onnellinen, jos ei onnellisempikin, jos hän olisi saanut nuot kalliit +kivet, kasimirit ja rikkaudet ynnä kaiken sen loiston ja nautinnon, +joka niitä seuraa, ilman Will'iä. Mutta naisen, joka tahtoo tulla +rikkaaksi naimisen kautta, täytyy tehdä yhtä kova ehto kuin Faust'kin, +liittokirjaa Mefistofelen kanssa tehdessänsä; hänen täytyy panna oman +itsensä altiiksi -- koko ijäksensä! Tämä on korkea ja pyhä uhraus, kun +se tapahtuu puhtaasta rakkaudesta, mutta kauhistuttava, kun sillä on +muita perustelmia. Kun näin, että neiti Ellery meni naimisiin rikkaaksi +tullaksensa, katosi lumoukseni kokonaan. + +Minä en varmaankaan ole ainoa, jonka hellän äidin johdon alla kasvaneen +ylineen nainen on musertanut. Ihanuuden taivaallisella voimalla +varustettu nainen herättää nuorukaisessa jalon miehuuden tunteen; -- +tällainen nainen on hänen silmissänsä puhtauden ja avun esikuva -- hän +on elämän suuressa taistelussa rohkeuden, uutteruuden, uskollisuuden ja +avun korkea palkinto ja kiihoke. Mutta kun näemme, että tämä kaunotar +myypi itsensä kalleista kivistä, pitseistä, koristeista ja hajuvesistä, +-- myypi itsensä saadaksensa astella pehmeillä matoilla ja laulella +kultaisessa häkissä ja kun koko maailma nauraa meidän hulluudellemme, +että luulemme naisen olevan käyttämättä kauneuttansa hyödyksensä, +silloin heräämme katkerin tuntein aatteiden ja tunteiden maailmasta, +ulkomaailman todellisuuteen. Neiti Ellery'n naiminen herätti minut +unelmistani. Ne henkilöt, joiden seurassa tähän saakka olin oleskellut, +arvostelivat kutakin ihmistä heidän luonteensa, ymmärryksensä ja +sydämensä mukaan. Kodissani en koskaan kuullut puhuttavan rahasta +elämän ehtona, ainoastaan välikappaleena kasvattamaan meitä hyviksi ja +hyödyllisiksi ihmisiksi. Isäni oli uuttera, kestäväinen ja innokas, +etenkin kaikessa mikä koski hänen virkaansa. Hänen johtonsa alla olivat +vanhemmat veljeni tulleet papeiksi; mutta heillä ei koskaan ollut +palkat tahi maalliset edut silmämääränä. Ainoa ja tärkein kysymys oli: +_mikä työ on tehtävä_ ja onko meillä siihen kykyä, sillä he pysyivät +raamatun sanoissa: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja sen +hurskautta, niin teille muukin hyvin menestyy". + +Minun aikaisempi käsitykseni elämästä oli sentähden kultaisen ijän +viattoman kevään tapainen; silloin jalot miehet pyrkivät puhtaudella, +viisaudella ja urhollisuudella voittamaan vaimon suosiota, -- ja +urhollisin heistä sai palkinnon ihanimman kädestä. Äkkiä riensi +tuuliaispään kaltaisena nykyaikainen hieno maailma kaikessa +loistossansa sivutseni, ja vei ilveillen mukanansa idealini höyhenistä, +kalliista kivistä, pitseistä ja sokaisevista koristeista tehdyssä +pilvessä; minä jäin tien viereen yksin seisomaan, so'aistuna ja +tomuisena, jäin yksin kulkemaan läpi elämän. + +Nyt minä häpesin, niinkuin nuori mies tekee, huomatessansa, ett'ei hän +tunne maailmaa yhtä hyvin kuin vanha, kokenut mies. + +Vasta silloin kun kuulin kumppanieni puhelevan tästä aviosta, sain minä +käsityksen kuinka suuri tuo viehätys on, pitää rikkauden elämän +kilpailun etevimpänä maalina. + +Luonto on määrännyt naisen idealimme ja elämämme poesian varjelijaksi, +ylläpitäjäksi, ja sentähden muodostanutkin hänen hienommista aineista, +hienoimmilla hermoilla ja nopeammalla käsitysvoimalla kuin miehen; +mutta kun hänet voi luusimalla saada jättämään tuon pyhän toimensa, +niin mikä toive meille jääpi jäljelle? Jos suola kadottaa makunsa, +millä sitten suolataan? + +Tuttavuuteni neiti Ellery'n kanssa oli saattanut minut pois +skolastisesta yksinäisyydestäni ja tehnyt minut tuttavaksi koko +tyttö-parven kanssa X:ssä. Neiti Ellery oli kutsuttu kaikkiin perheisin +ja hänen ihmettelijäjoukkonsa seurasi häntä kaikkialla; seurauksena +tuosta oli, että nyt tunsin koko naisparven pienessä kaupungissamme. +Olipa varsin hupaista nähdä kuinka kukin liehakoitsi, ollaksensa neiti +Ellery'n mielen mukaan ja kuinka paljon tästä kihlauksesta juteltiin. +Yleensä arveltiin, että neiti Ellery oli saavuttanut loiston, komeuden +ja kunnian korkeimman kukkulan. Minun ruusuposkinen ystäväni, neiti +Thea, joka oli morsiusneitsyenä ollut noissa komeissa häissä, palasi +kunnianloisteella ympäröittynä pienen X:n tavallisiin tee-kesteihin, +joissa aina väsymättä puheltiin tästä suuresta tapauksesta; katkerassa +mielentilassani oli itsepäinen iloni kuunnella neiti Thean huudahduksia +ja kertomuksia. + +"Ah tytöt", lausui hän, "te ette voi arvata mimmoisia kalliita kiviä +hän sai -- ne olivat suuria kuin helmet ja kirkkaita kuin vesi. Will +Marshall tilasi ne varten vasten Euroopasta. Will'in äidiltä sai +morsian sitäpaitsi vielä helmikoristeen, hänen siskolta ametisteista +tehdyn korun, joka kuului hää-aamu pukuun. Ja kaikki muut lahjat +sitten! Olipa se oikea näyttelö! Marshallin perhe on varsin rikas ja +he olivat kaikki erittäin antelijaita. Vanha setä Tom Marshall +lahjoitti kauniit, kullalla koristetut hopea-astiat ja täti Tabetha +Marshall lahjoitti sevresposliinisen tee-astiaston, joka ranskan +valtionkumouksen aikana ryöstettiin jostakin kuninkaallisesta linnasta. +Katteini Atkins oli silloin Ranskassa, kun roskaväki ryösti palatsit ja +toi sieltä mukanansa monta kallisarvoista esinettä, jotka sitten ovat +säilyneet vanhan Portland'in rikkaimpien perheiden omaisuutena. +Marshall'in äidin äiti lahjoitti morsius hunnun, joka oli ennen ollut +keisarinna Maria Antoinette'n omana, mutta jonka eräs noista +innoittavista vaimoista, jotka Tuileriaa ryöstivät, varasti ja möi +katteini Atkins'ille. Mistä tämä huntu on kotoisin, on melkeen sama, +tosi on kuitenkin, että se oli mitä hienoimpia voi löytää". + +Ajateltakoon noiden somien maatyttöjen huudahduksia ja ihastuneita +huokauksia, kun heidän eteensä kuvautui tämä paratiisillinen ihanuus! + +"Kaikessa tapauksessa", lausuin minä, "ei nuori nainen voi +hääpäivänänsä laisinkaan arvostella niiden lahjojen kalleutta, joita +hän saapi; sillä varmaankin on hänen sydämensä silloin niin täynnä +helliä tunteita, ett'ei hän joudu ajattelemaan koristeita ja +turhuuksia. Neiti Ellery'n sydän on luonnollisesti niin täytetty +lemmeltä Will Marshalli'a kohtaan, ett'ei hän varmaankaan näitä +ajattele, tuskinpa enään muistaakaan, että hän ne on saanut. Mielestäni +olisi paljoa sopivampi lahjoittaa nämät kalleudet niille naisille, +joilla ei ole sulhasta". + +Nämät sanat, jotka minä lausuin todellisella vakuutuksella, saattoi +jokaisen naisen huulille veitikkamaisen hymyn; iloisemmat heistä +helähtivät makeaan nauruun. "Mutta herra Henderson", sanoi neiti Thea, +"te olette liian ankara". + +"Ankarako? minä en ymmärrä mitä tarkoitatte, neiti Thea", sanoin minä; +"ettehän tahtone väittää ett'ei neiti Ellery lemmi sitä miestä, johon +hän nyt on liittynyt?" + +"Niin, herra Henderson", vastasi Thea nauraen, "sekä te että me kaikki +tiedämme varsin hyvin, ett'ei tämä avio ole sellaisia, joita me +nimitämme _lemmen-liitoiksi_ sanan täydellisessä merkityksessä; ja minä +puolestani kyllä tiedän, että hänellä ensin _oli varsin vaikea_ tehdä +tuo päätös, mutta hänen sukulaisensa kehoittivat häntä siihen ja +Will'in sukulaiset taas pitivät tarpeellisena, että Will pian rupeaisi +omiin toimiin -- ja seuraus oli, että neiti Ellery myöntyi Will'in +naimistarjoukseen". Naiset tekivät muistutuksiaan tästä avioliitosta. +"Onhan Will Marshall varsin hyvänluontoinen mies", sanoi neiti Smith. + +"Ja arvaattehan miten matkustus Europaan on viehättävä!" huudahti neiti +Brown. + +"Kerranhan meidän _täytyy_ mennä naimisiin", sanoi vanha neiti Jones, +"ja emmehän saa vaatia kaikkia mitä haluamme. Luulenpa varmaan, että +Marshall on _kohtelias_ vaimollensa ja antaa hänen aina _saada mitä hän +vaan tahtoo_". + +"Minä puolestani", sanoi pieni neiti Green, "myönnän ett'en moiti jos +nainen tekee samoin kuin neiti Ellery, kun rikas avioliitto hänelle on +tarjolla. Minä olen aina ollut köyhä, rasitettu ja vaivattu; en ole +koskaan päässyt matkaamaan mihinkään, en ole saanut nähdä mitään enkä +ole saanut pukeutua niinkuin itse olisin halannut; hullupa olisin jos +en myöntyisi sellaiseen aviotarjoukseen kuin neiti Ellery'n oli". + +"Eiköhän neiti Ellery", muistutti neiti Black, "olisi voinut odottaa +siksi, että olisi saanut nerokkaamman ja sivistyneemmän miehen, jota +hän olisi saattanut sekä lempiä että kunnioittaa ja joka samalla olisi +ollut rikaskin. Neiti Ellery oli niin erinomaisen kaunis ja soma +käytökseltänsä, että hän varmaankin olisi piakkoin saanut sellaisen". + +"Niinpä kyllä sekin on", sanoi neiti Thea, "mutta hän oli jo +kolmenkolmatta vanha, eikä vielä kenkään tuollaisilla ominaisuuksilla +ollut ilmaantunut. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen metsässä, +sanotaan. Kaikessa tapauksessa luulen minä, että hän rakastaa Will +Marshall'ia kyllin". + +"Mitä te, sulo neitonen, ymmärrätte _kyllin_ rakastamisella?" kysyin +minä kummastellen sitä filosofillista kylmyyttä, jolla hän tämän +lausui. + +"Sillä ymmärrän, että aviopuolisot rakastavat toisiansa niin paljon, +ett'eivät riitele keskenänsä ja antavat kummankin seurata omaa +tahtoansa", vastasi neiti Thea. + +Tuosta seurasta palasin varsin ihmisiä-vihaavalla mielipiteellä ja +vetäyin tykkänään kaikesta seura-elämästä X:ssä. Minä ostin mustan +merimiehen päähineen, jonka minä rosvojen tapaan painoin silmilleni, +kun kadulla tapasin jonkun tuttavan, lemmittävän tyttö-kullan. +Äidilleni kirjoitin minä synkkämielisiä kirjeitä, ihmiselämän suuresta +turhamaisuudesta ja tyhjyydestä, lu'in Platonin ja Aiskylon +kirjoituksia ja olin mielestäni vanha, kuolleista herännyt filosofi. +Kaikki lukemiseni ja muut toimeni tapahtuivat varsin synkkämielisesti, +ja silmäilin muita nuorukaisia ja vasta tulleita ylioppilaita, niinkuin +se tekee, joka jo on käynyt elämän kiirastulen läpi ja on huomannut, +että kaikki on paljasta turhuutta. + +Olkoonpa vaan totta, että nöyryytyksen laaksossa kasvaa monta ihanaa +kukkaa, joita emme muualla tapaa; totta on kuitenkin sekin, että +nuorukainen aina kulkee äreänä ja kiukkuisena tämän laakson alku-osan +läpi. + +Jos olisin ollut ymmärtäväinen, olisin polvillani kiittänyt Jumalaa, +että olin hairahtunut. Kaikeksi onneksi huomasin erehdykseni ennenkuin +se oli liian myöhäistä, ennenkuin olisin tuomittu läpi koko elämäni +turhaan koettamaan saada marmori kuvaa lempeäksi ystäväksi. Tosin kyllä +on moni nuori mies saanut ensi-idealinsa, mutta hän on usein sen kautta +menettänyt koko elämänsä onnen. + +Minä olen elänyt voidakseni tyynenä ja levollisena kuulla puhuttavan +rouva Marshall'in iltahuveista ja huvimatkoista, joissa hän, entinen +neiti Ellery, valtikallansa hallitsee Newyorkin ylimys-maailmaa ja +nähdäkseni hänet yhä vielä, kirkkaan kuvastimen kaltaisena, +miellyttävällä suloudella heijastavan jokaisen tunteet, mietteet ja +aatteet, samassa unohtaen henkilön, kuin tämä on poistunut hänen +luotansa ja olen huomannut että rouva Marshall'in oikea paikka on +ruunattuna ruhtinattarena hallita turhamaisuuden markkinoilla. + +Nyt suvaitsen paremmin ja nuhtelen vähemmin niitä naisia, jotka samoin +kuin neiti Ellery käyttävät kauneuttansa rahan asemesta, hankkiaksensa +itsellensä rikkautta ja arvoa. Mitä ne muuta saattavat tehdäkään? Eikö +kaikki portit, joiden kautta nainen omin voimin voisi päästä arvoon ja +rikkauteen, ole monet vuosisadat olleet heiltä suljettuna? Ainoastaan +naimisiin meneminen avaa heillekin tämän tien. Sama työ ja +toimeliaisuus, jota mies käyttää elämän kultaisen avaimen +saavuttamiseen, sama työ ja toimi pidetään naisen arvolle varsin +sopimattomana; ja se nainen korkeimmista säädyistä, joka koettaa omin +voimin, vapaalla ja itsenäisellä työllä, ko'ota tavaraa, on maailman +mielestä väärin käsittänyt naisellisen tehtävänsä. Tuhansien äänet +kohoavat häntä vastaan ja maailma osoittaa hänelle pilkallisesti +sormea, pitäen häntä varsin eriskummallisena ilmiönä. Sitävastoin ei +pidetä laisinkaan epä-naisellisena, jos nainen, jolle luonto on +runsaasti kauneutta lahjoittanut, käyttää tätä kauneuttansa, rahaa ja +rikkauksia saadaksensa. Luonnollista siis on, että sellaisia +avioliittoja, kuin tämä neiti Ellery'n ja Will Marshall'in välillä +solmittu oli, pidetään aivan sopivina, niinkauan kuin tämän +käsitystavan puolustajia löytyy. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Epätoivo. + + +Ylioppilas aikani päättyi vanhempieni ja ystävieni mieltä myöten. +Ahkerasti olin lukenut; olin saanut monta kaunista todistusta +ja kauniit arvosanat maisteritutkinnossa; sydämellisellä +jäähyväis-puheella erosin sitten ystävistäni. + +Kotiini palasin synkeänä, vaikka oppineempana, kuin sieltä lähtiessäni +olin; syynä siihen oli, että epätoivo ja alakuloisuus olivat kahtena +viimeisenä vuonna juurtuneet rintaani. + +Yleensä luullaan, ja totta se onkin, että nuoret miehet varsin paljon +luottavat omaan itsehensä; kuitenkin tapahtuu väliin, että he saavat +kulkea epätoivon sekaisessa vedessä, jossa he usein ovat +vajoamaisillaan tuohon lietoiseen mutaan. Viimeisenä vuonna +yliopistossa asettui usein kysymys: "mihin sinä kelpaat?" eteeni. +Yliopistoon tullessani kumoitti kaikki loistavana hämäräisessä +etäisyydessä ja luulin voivani saada toimeen mitä tahansa. Mielestäni +ei ollut mitään, jonka kuolevainen voi saavuttaa, minulle +saavuttamatointa; rikkaus, kunnia, maine -- kaikki jonka ihminen omin +voimin voipi itsellensä hankkia -- miksi en minäkin niitä voisi +saavuttaa? Mutta kun aloin verrata voimiani tosi-työhön, kun huomasin +ristiriitaisuuden muiden ja omien aatteideni välillä, ja kun jouduin +ylioppilas-elämän vaiheisin, niin kävin mielestäni aina yhä +vähäpätöisemmäksi ja aina useammin luulin, yksin istuessani, +kiusaaja-henkeni ilveillen minulta kysyvän: "mihin sinä kelpaat? miksi +olet niin paljon työskennellyt ja miksi niin paljon rahaa menettänyt? +sinusta ei ikäpäivänä tule mitään, surua vaan saatat äidillesi, joka +sinusta on toivonut vanhojen päiviensä tukea, ja häpeätä saatat sinä +Jaakko-enollesikin". Löytyykö mitään tähän epätoivon pohjattomuuteen +verrattavaa tuskaa? Koko miehen olemus on silloin pelkkää epätoivoa, ja +hän ajattelee: "eihän ruumiini eikä sieluni laisinkaan täytä +tarkoitustansa, -- varmaankin olisi ollut paljoa parempi, ett'en olisi +syntynytkään, kuin elää mitään toimeen saamatta". Silloin rupeaa hän +aprikoitsemaan: "mikä on tämän elämän tarkoituksena, ja mitä _minulla_ +on täällä toimitettavana?" Varsin syvä aate on siinä, että ihmiskunnan +jalo edusmies alkoi elämänsä suuret toimet neljänkymmenen vuorokauden +yksin ololla erämaassa, paastoten, janoten ja kiusattuna perkeleeltä; +sillä sittenkuin kasvatus on eleille kutsunut ja tunnetuiksi saattanut +kaikki hyveet, kaiken voiman, joka miehessä löytyy, ja hänen on +päättäminen miten hänen näitä tulee käyttää, joutuu hän usein, tällä +itsensä määräyksen rajalla, himmeille poluille, joilla häntä kohtaa +monta kiusausta. Rikkautta, kunniaa ja mainetta -- kaikkia hän kyllä +voi saada, jos hän ei voi vastustaa kiusaajan houkutuksia, jotka +hänellä, samoin kuin suurella mestarillakin, on tarjona. Heijastaahan +pieni lampikin, samoin kuin aava meri taivaan siintävyyden! + +Viime vuoden kuluessa raivosivat kaikki nämät aatteet sisimmässäni. Ken +tahtoisi olla vähäpätöinen tässä maailmassa? Ei suinkaan nuorukainen +tällä ijällä, sillä tuo viisaus: "ole vähäpätöinen, niin voit kaikki +saavuttaa" on hänellä vielä liian syvä. + +Tullessani yliopistoon olin minä vähän vaativainen, iloinen ja onneheni +tyytyväinen; minä olin kyllin rikas saadakseni mitä tarvitsin, ja +viattomassa yksinkertaisuudessa oli elämäni polku edessäni. + +Läheinen tuttavuuteni neiti Ellery'n kanssa, hänen naimisensa ynnä +kaikki sitä seuraava loisto antoi minulle tilaisuuden heittää silmäys +rikkauden maailmaan -- maailmaan, joka suuresti voipi levottomuuttaa +nuorta ylioppilasta, vaikkapa hän kuinkakin teeskentelee sitä +halveksivansa ja vaikkapa hän kirjoittaisi kuinkakin ankaroita +moraali-saarnoja sitä vastaan. Löytyy seuroja, joissa tunnemme itsemme +varsin nöyryytetyiksi, jos meillä on likaiset sormikkaat tahi vaatteet, +joista nukka on kulunut pois, samoin kuin Aatami ja Eva paratiisissa +häpesivät alastomuuttansa. + +Siinä yliopistossa, jossa minä olin, löytyi, samoin kuin monessa +muussakin Uuden Englannin opistossa, joukko nuorukaisia samanlaisessa +varallisuuden tilassa kuin minäkin; he olivat köyhien mutta +kunniallisien perheiden lapsia, jotka uutteralla ahkeruudella hankkivat +tietoa ja taitoa itsellensä. Meidän joukossamme pidettiin järjellinen +säästäväisyys suuressa arvossa. + +Kuitenkin on tuolla mukavuudella, jonka rikkaus tuopi mukanansa, vallan +suuri lumousvoima. Yliopistossa olin suuresti suosittu; toverien kesken +ilmauin puhujana ja kirjailijana, josta sain suuressa määrässä tuota +todellista kiitosta, jota ylioppilaat toisillensa antavat. Rikkaimmat +toverini, jotka elelivät loistossa ja ylellisyydessä, mutta jotka +kuitenkin olivat ahkeroita ylioppilaita ja kunnon miehiä, kutsuivat +minut seuroihinsa ja kestittivät minua varsin hyvin. + +Lupa-ajoilla olin usein kutsuttu heidän kotihinsakin, jossa olin +tilaisuudessa nähdä sitä hienoutta ja mukavuutta, jota rikkaus tuottaa +niille, jotka sitä oikein hyväksensä käyttävät. Heille on raha +välikappaleena sivistyksen enentämiseksi; he ovat tilaisuudessa +auttamaan muita ja itsellensä valitsemaan sellaisia olopaikkoja, jotka +voivat tyydyttää sekä ruumiin että sielun vaatimuksia, ilman että +heidän täytyy laskea ja tuumailla mitä se maksaa. Luonnollistahan on +että minäkin mietin: rikkauteen on pyrkiminen! + +Tosin kyllä rikkaat ystäväni varsin mielellänsäkin viettävät +lupa-aikaansa minun pienessä kodissani vuorien välissä, sillä yleensä +ei ihmiset ymmärrä oikein arvostella etujansa, vaan haluavat aina vaan +uutta. Sitäpä vasten heitä miellyttikin hiljainen rauhallisuus +kodissani, täydellinen vapaus kaikesta pakosta, viljelemättömät +vuoriseudut ja maaviljelyksen terveelliset toiminnat. Heitä miellytti +heinäsuovat, niiden pehmeä heinä ja nuo oivalliset piilopaikat, joita +ne tarjosivat; heitä huvitti hedelmän poimiminen ja leikkuu-ajan +hupaisat ilveet; he ylistelivät onneani asua niin miellyttävässä +seudussa. Minä ajattelin itsekseni: kyllä teidän kelpaa puhella noin, +kun tiedätte että teillä on tuhansittain dollaria taskussa ja taidatte +matkustaa ympäri koko maailman, jos vaan haluatte. + +Kun lähdin yliopistoon, poistuin kodin voimallisesta vaikutuksesta. Jo +pienenä huomasin, että vanhempani elivät Jumalanpalvelukselle +pyhitettyä elämää. Minä olin erittäin tunnokas ja viehkeä luonteeltani; +senpätähden heijastikin lapsellinen sieluni kaikki vanhempaini tunteet; +aivan varmana pidettiin siis, että minä kerran jatkaisin isäni työtä ja +virkaa. + +Neljä vuotta oli nyt kulunut ja minä palasin äitini luo heikkona, +epäilevänä ja melkeen kamoksuen sitä tointa, jota ennen ihastuksella +olin ajatellut, -- synkeänä ja horjuvana valitessani elämäni suuntaa. + +Papin virkaan rupeaminen on antauminen köyhyyteen, vaivaan ja +itsensäkieltämiseen. Tämä virka vaatii, jos emme toimita sitä +ainoastaan pakosta, vaan tuolla innolla, joka kaikki esteet voittaa, +lujan ja järkähtämättömän uskon ja voiman kohoutua tästä aineellisesta +ja maallisesta olosta hengelliseen, ijankaikkiseen. Mutta ruveta +papiksi ainoastaan velvollisuutta täyttääksensä, kärsiä köyhyyttä, +tuntematta niitä ihania rikkauksia, jotka Kristus siihen virkaan +liittää -- ken ei vetäytyisi noin vaivaloisesta ja kylmästä elämästä! +Jos taas muuttaisin saarna-tuolin asemaksi, josta koettaisin hankkia +itselleni kunniata ja mainetta kaunopuheliaisuudella ja runollisessa +muodossa esittelemällä uskonnollisia mietteitäni, niin luulen, että +väärinkäyttäisin kokonansa papillista virkaa; -- suurella pelvolla näin +siis sen päivän lähestyvän, jolloin minun oli lähteminen yliopistosta +ja lopullinen päätös tehtävänä. + +Synkeä oli mieleni ja surullinen sydämeni, kun valmistauin lähtemään +yliopistosta ja jättämään hyvästi noille iloisille, uskollisille +tovereilleni, joiden seurassa neljä parasta ikävuottani oli kulunut; -- +nämät vuodet käyvät yhä kirkkaimmiksi ja unhottamattomimmiksi, kuta +etemmäksi minä niistä poistun. + +Varsin ikävä tehtävä oli tavarani ylös alasin myllistäminen ja sen +huoneen tyhjentäminen, joka niin monena vuonna oli ollut kotini; ikävä +oli myydä huonekalustoni, järjestää kirjani matka-pussiin ja jättää +hyvästi kaikille noille vanhoille, omituisille kuville, joihin tässä +pienessä kaupungissa olin mieltynyt. "Alma Mater'ista" luopuminen on +sama kuin ero kodosta, toisen kerran -- mutta nyt avaraan maailmaan +lähteäksemme. Elämän taisteluun joutumista ei voi enään välttää, teltit +ovat jo koossa, majavalkeat sammuneet -- matkalle siis. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Silmäys elämään. + + +Kotiintulostani iloitsi kukin seudulla asuva. Tämä pieni seurakunta +piti, näet, minut yhteisenä omaisuutenansa; senpätähden nyt, kun olin +laakeriseppeleen voittanut, arvostelivat ja punnitsivat pitäjäläiseni +minun tietoni joka haaralta. Highland oli yksi näistä miellyttävistä +yankee-uudis-asunnoista, joissa joka ainoa koti on todisteena kansan +varallisuudesta, siistiydestä ja aineellisesta vaurastumisesta. Ei +löytynyt ainoatakaan taloa, joka ei olisi ollut kasvamassa ja +vaurastumassa. Yhdessä huomattiin uusi akkuna, toisessa uusi kuisti, +kolmas oli saanut uuden aidan pihansa ympäri. Toiset talot olivat +uudestansa maalatut, toiset taas parannetut. Kunkin talon luona seisoi +soma halko-pino ja kullakin oli kaunis puutarha, täynnä hedelmä-puita +ja kirjavia kukka-lavoja, joissa ahkerat kädet viljelivät monta +harvinaista kukkaa. Highland oli seutu, jossa mielihalulla oleskeli +ainoastaan luonnon ihanuudenkin tähden. Täällä kohouupi maa +kukkuloiksi, muuttumatta vielä jylhäksi vuoriseuduksi, jossa korkeat +vuoren huiput estävät näkemästä auringon laskua ja jossa ei löydy +vihannoita nurmikoita kuin siellä täällä. Highland'in kukkulat ja +laksot vaihettelevat kuin merellä aallot. Kesällä kimaltelevat ne +kaikissa eri väreissä; syksyllä taas ne hohtavat ja välkkyvät kuin +satumaailman taivaankaaret; talvellakin, kun lehti on puusta pudonnut +ja ainoastaan niiden, harjaksen kaltainen sinertävä haamu on jäljellä, +silloinkin lepää sen yli ruusunhohtava huurre, pehmeän hunnun +kaltaisena; kauniimpata maisemaa ei voi toivoakaan. + +Kotiin tullessani riensi äitini, ilosta säteilevin silmin, minua +vastaan, lausuen sydämellisimmät tervetulleet. Nyt minä olin päivän +sankari ja kaikki oli valmistettu hyvin vastaanottamisekseni. Veljeni, +joka taloa hoiti, oli jättänyt lukutuumansa ja antautui nyt tykkänään +maanviljelykselle, mutta piti minut kuitenkin onnellisimpana +kuolevaisten joukossa, syystä että olin saanut lukea ja hankkia tietoja +itselleni. Hänen vaimonsa ja kasvava lapsiparvi hoitivat hellästi +äitiäni, kaikessa kysyen häneltä neuvoa. Koko kyläkunta piti varsin +paljon äidistäni: he onnittelivat sen tähden häntä, kun minä palasin +kotiin lukuni kiitettävästi lopetettuani. + +"Toivon että piankin näemme teidät isänne saarnas-tuolissa", sanoi +vaivashoidon esimies herra Manning, joka jo heti samana iltana, kun +minä tulin kotiini, tuli minua tervehtimään. "Ehkä olisi parasta että +alkaisitte jollakin iltarukouksella ja sillä ensin herättäisitte meidät +hengellisestä torkkumisestamme". + +"Luulenpa, herra Manning, että mieluummin vielä pysyn niiden joukossa, +jotka ovat vaiti ja kuuntelevat vaan". + +"Hyvä, hyvä; tuollainen ujous on todella harvoin tavattava vasta +yliopistosta palanneissa nuorissa miehissä! Tavallisesti ovat he niin +pöyhkeitä ja ylpeitä kuin kukon pojat, ja laulavat yhtä ankarasti kuin +nämät, vaikkapa halkaisisivatkin rintansa", sanoi herra Manning. "Olla +vaiti ja kuunnella vaan, tuo sopii hyvin nuorelle miehelle!" + +Itsekseni ajattelin: ei herra Manning varmaankaan aavista, että se on +uskon puute, joka vaikuttaa tämän ylistetyn ujouteni. + +Isäni kuoltua oli äitini muuttanut Jaakko-enon luo asumaan. Hänen +terveytensä oli jo heikontunut, jonka tähden hän mieluummin nautti +äidin-äidin iloa vähän loitommalta. Jaakko-enolla ei ollut lapsia. Ei +voitane toivoa hellempää, miellyttävämpää ja perheellisempää +naiskyyhkyistä, kuin hänen vaimonsa, Polly-täti, oli. Minä muistan +hänet vielä, puettuna johonkin pehmeään, helmipäärmeiseen silkki +hameesen, kolmi-kolkkainen kaulahuivi sidottuna ristiin hartioillensa. +Minä muistan hänen keveän käyntinsä, lempeän äänensä ja säteilevät, +ruskeat silmänsä, jotka nuolen nopeudella tunkeilivat jokaiseen soppiin +talossa, ja jos joku uskalsi lähettää Polly-tädille väärän rätingin, +niin pian huomasi, ett'ei loiste hänen silmissänsä ollut ainoastaan +kaunistukseksi. Kaikki toimitti hän keveästi ja valittamatta. Hän luki +mielellänsä ja aina oli hänellä loma-hetki tämän halunsa +tyydyttämiseksi. + +Äitini ja Polly-täti viettivät nyt yhdessä, levossa ja rauhassa, elämän +pitkää iltapuhdetta. He lukivat ahkeraan, ei ainoastaan jokapäiväisen +kirjallisuuden tuotteita vaan myöskin suurien filosofien teoksia, +joista he mielellään puhelivat keskenänsä. Setäni kirjasto oli suuri ja +hyvin varustettu; koko hänen talonsa oli kuin suuri kirjakauppa, sillä +kaikki seinät ja nurkat olivat täytetyt kirjahyllyillä ja aina, kun +joku uusi arvollisempi kirja ilmaantui painosta, tilasi hän sen oitis. + +Suurella tarkkuudella oli äitini, Polly-tädin kanssa, lukenut sekä +Buckle'n että Herbert Spencer'in kirjoituksia, mutta ei heidän vahva +uskonnollinen vakuutuksensa siitä vähääkään heikontunut. Äitini eleli +tuossa taivaallisessa aate-maailmassa, jossa kaikki on ainoastaan valoa +ja kirkkautta, tuossa maailmassa, joka on jäykän järjen käsite-piirin +ulkopuolella. Mutta tätä rauhaa ei voi antaa kädestä käteen, sillä jos +hän sen olisi voinut tehdä, olisi hän varmaankin temmannut rauhan +rinnastansa ja tyyneyden sielustansa, lahjoittaaksensa ne minulle. + +Mutta vaikkapa toinen ei voikaan toiselle tätä rauhaa lahjoittaa, niin +vaikuttaa kuitenkin heidän esimerkki, joilla tämä rauha on, paljon +hyvää meihin, joilta tämä puuttuu. Nähdessäni, että äitini, vaikka hän +oikein punnitsemalla oli lukenut ja todella ymmärtänytkin samoja +kirjoja, jotka minussa olivat herättäneet suurta epäilystä ja +levottomuutta, kuitenkin taisi pelotta hymyillä, tunsin minä, niin +sanoakseni, virkistyksen siveellisissä hermoissani. + +Levollisena ja suurella hellyydellä kuunteli hän epäilyksiäni, ja +lohdutteli minua sillä, että vielä onnellisesti pääsen tuosta +pälkehestä. + +Ennen en ollut ilmoittanut äidilleni, että olin luopunut aikeesta +ruveta papiksi; nyt minä sen tein. + +"Minä en tahtoisi, että rupeaisit papin virkaan, joll'ei sinulla ole +todellista halua siihen, yhtä vähän kuin minä toivon, että menisit +naimisiin muusta syystä, kuin rakkaudesta. Ehkäpä vielä tulee aika, +jolloin tunnet kutsumuksen ruveta sanan julistajaksi. Puhu kuitenkin +Jaakko-enon kanssa tuumistasi; hän on nyt isäsi sijaisena". + +Niin hän todella olikin; sillä enoni, jolla itsellänsä ei ollut +ainoatakaan lasta, oli mieltynyt minuun niin, että hän oli päättänyt +tehdä minut kaiken tavaransa ja rikkaan idea- ja aate-varastonsa +perilliseksi, jonka hän paljolla lukemisella ja ajattelemisella oli +ko'onnut. + +Minä seurasin häntä joka päivä hänen matkoillansa. + +Eräällä tällaisella matkalla, jonka teimme seuraavana päivänä, kotiin +tuloni jälkeen, sanoi hän: + +"Harry, mitä sinä nyt ai'ot tehdä? mihin sinä kelpaat? Ai'otko ruveta +papiksi?" + +"Eno, minä en uskalla ruveta siihen toimeen, enkä luule sopivanikaan +siihen", vastasin minä. "Minä kyllä tiedän, että se oli isä-vainajani +hartain toivo, ja ett'en voisi saattaa äidilleni suurempaa iloa -- +mutta -- -- --" + +Enoni katseli minua veitikkamaisesti ja sanoi: + +"Luulenpa, että sinun laitasi nyt on sama, kuin monen muun nuoren +miehen, joiden kasvatus on järkähdyttänyt heidän uskontonsa perusteet, +niin että se vyöryy ja pyörii edestakaisin kuni tynnyrit laivassa +myrskyssä". + +"Tämä vertaus ei juuri sovi minuun; löytyy kuitenkin paljon totuuksia, +joita olen koettanut totuuksina säilyttää, mutta jotka sittenkin ovat +hajonneet: minä olen liian epäilevä ruvetakseni sielun paimeneksi". + +"Ken ei epäile? En tiedä mitään taivaassa tahi maan päällä, josta ei +voisi epäillä tahi joista ei voisi tehdä kysymyksiä, joita olisi +mahdotoin vastata". + +"Niinkuin tiedätte, eno, sanoo Tennyson: todellisessa epäilyksessä on +enemmän uskoa, kuin meidän uskonkappaleissamme". + +"Hm! niinpä niin. Epäilys on tosin tarpeellinen tauti nuoruudessa; +mutta jos sitä kestää kauemmin, jos se käypi pitkälliseksi, turmelee se +vahvimmankin ja tekee hänet siveellisesti kuihtuvaksi ja kipeäksi. +Sillä, joka tahtoo jotakin suurta maailmassa saada toimeen, _täytyy_ +olla järkähtämätöin tositus. Emme saata kulkea maailman läpi, niinkuin +kana, joka kaakattaa ja epäillen nostaa jalkansa, tietämättä mihin hän +seuraavan askeleensa polkaisee". + +"Mutta", sanoin minä, "onnettominta on, että minun täytyy läpikäydä +tämä tauti, joksi te sitä kutsutte, juuri sillä ijällä, jolloin minun +on päättäminen: rupeanko muille uskoa saarnaamaan, vai enkö. Itse +puolestani en tunne halua tuohon toimeen". + +"Olkoonpa niin", sanoi eno, "minun puolestani on sama, jos rupeat +papiksi tahi et. Kristillisyys tarvitsee muitakin työntekijöitä, kuin +ne, jotka saarnastuolista vaikuttavat, ja paraimmat opetukset saamme +hyvistä esimerkeistä. Tuolla asuu vanha Saara", jatkoi hän, piiskan +varrella viitaten alas laaksoon; "vähitellen, pitkällisillä tuskilla, +kalvaa tauti hänen elämänsä lankaa, ja vaikka hänen ainoana tukenansa +on pieni kivuloinen, keuhkotautinen tyttärensä, on hän kuitenkin aina +nöyrä, kiitollinen ja onnellensa tyytyväinen. Tämän vaimon elämä on +paras saarna koko kyläkunnalle. Samoin oli isäsikin elämä; sinulle, +poikaseni, saatan kuitenkin sanoa", lausui hän ystävällisellä äänellä +ja veitikkamaisesti iskien silmää, "saarnan muodosta en koskaan sopinut +isäsi kanssa, sillä hänenkin systeemissänsä löytyi heikkouksia, jotka +monta monituista kertaa kumosin", lisäsi hän ja muistutti lätkähyksellä +hevosta, että piiskakin löytyi mukana. + +Suurimpana onnena pidin minä, ett'ei isäni ollut elossa, näitä enon +sanoja kuulemassa, sillä varmaankin olisi silloin syttynyt +kaksintaistelo, jossa kaikki entiset todisteet olisivat uudestaan +käytetyt puolustus-aseina. + +"Niin", jatkoi Jaakko-eno, "isäsi suuri vaikutusvoima ei ole etsittävä +hänen uskonopissansa vaan hänen lämpöisessä, lempivässä sydämessänsä, +kristalli-kirkkaassa puhtaudessansa, rehellisyydessänsä ja +vilpittömässä yksivakaisuudessansa -- kas! niistä lähti se voima, joka +hänen opetuksellansa oli. Hän oli sekä hurskas että voimakas ja hän +kylvi koko seurakuntaamme hyvän siemenen, joka kantaa rikkaat hedelmät; +täällä löytyy sadoittain miehiä ja naisia, joista on tullut kunnon +ihmisiä, juuri sen kautta että he huomasivat, että isäsi eli, niinkuin +hän opetti muita elämään. Missä elävä saarna joutuu ihmisten pariin, +siellä sen totuudet aina vastustamatta huomataan. Sinä saatat kumota +järjen päätelmiä, saatat väittää opetuksia vääriksi, mutta rehellisen +kristityn elämää et voi kumota -- se on elävä todiste. No, Harry, +tahdotko elää tuollaista elämää?" + +"Jumalan avulla ko'en sitä tehdä, rakas enoni". + +"Näetsen", jatkoi hän, "nykyajan uskon-opin luulen voivani verrata +vastatuuleen kääntyvään laivaan, jonka purjeisin tuuli ei enään +toiselta puolen pääse puhaltamaan, mutta joka ei kuitenkaan ole +kääntynyt kyllin, että tuuli toiseltakaan puolelta pääsisi purjeisin. +Yhteiskunnan laajeneminen, uusien luonnonlakien selvittäminen ja +nykyajan tieteet, suunnittelevat ja muodostelevat vastustamattomasti +ihmisten laatimat uskonnolliset systeemit ja uskontunnustukset. Jotkut +niistä putoavat pois, niinkuin kukka hedelmän muodostuessa; mutta +Kristuksen oppi on aina sama, hänen sanansa eivät menehdy. Kuitenkin, +poikaseni, sanon minä: paras lääke uskonnollisille mietteille on, +kaikin voimin työskennellä _sen_ edistämiseksi, jota ei epäile, ja sen +sinä saatat tehdä, mikä kutsumuksesi lieneekin". + +"Olen aikonut ruveta kirjallisuutta harjoittamaan. Kynäni on aina ollut +liukas, mutta puhujaksi en minä kelpaa. Nykyaikaan on kirjallisuuden +ala varsin laaja ja minulla on siinä jo ollut vähän menestystäkin. Ne +harvat kyhäelmäni, jotka ovat yleisön luettaviksi joutuneet, on yleisö +suosiollisesti ottanut vastaan ja mieltäni myöten arvostellut; nyt on +minulla kahdelta sanomalehden toimittajalta hyvin edulliset tarjoukset +lähteä Europaan heidän kirjeen-vaihtajaksensa; sillä matkalla olisin +tilaisuudessa saada harjoitella taipumustani. Ehkä minä, aikaa +voittain, pääsisin sanomalehden varsinaiseksi toimittajaksi ja vihdoin +saisin oman sanomalehdenkin. Sellainen on ura, jota olen aikonut +seurata, ja kuitenkin olla loukkaamatta sekä uskontoani että itseäni; +tahdon kumminkin rehellisesti koettaa. Sanomakirjallisuudella on meidän +aikoinamme varsin suuri vaikutus-ala". + +"Todellakin suuri, Harry", sanoi enoni, "sanomakirjallisuus on valta, +joka näyttää käyvän kauheaksi, valta, joka on paljon suurempi kuin +saarnastuolin. Sanomakirjallisuus vaikuttaa meissä sanomattoman paljon +sekä hyvää että pahaa. Se pääsee luoksemme koska tahansa ja kuuluu +sinnekin, jonne saarnaajan ääni ei koskaan voi tunkeutua. Sanomalehden +toimittajan ei tarvitse ottaa mitään tutkintoa, ei tehdä mitään valaa, +eikä millään tavalla näyttää, että hän kelpaa yleisön palvelukseen, ja +kuitenkin saapi hän koska ja missä tahansa ääni-putkensa kautta sanoa +mitä hän vaan haluaa, ilman että hän itse siitä on edesvastauksessa, ei +hänen nimensäkään edes tarvitse näkyä, sillä voipihan hän kääriytyä +tuntemattomuuden huntuun. Dante jakaa sielut tulevaisessa maailmassa +kolmeen luokkaan -- ne jotka kuuluvat Jumalalle, ne jotka kuuluvat +pahalaiselle ja ne, jotka eivät kuulu muille kuin itsillensä. Me +olemme, niin minusta kumminkin näyttää, saaneet sanomakirjallisuuteen +suuren joukon näitä viime mainittuja, liukkaita kirjallisia onnen +etsijöitä, jotka eivät pidä väliä, jos vaikuttavat hyvää tahi pahaa +kirjoituksillansa, jos puolustavat sitä tahi tätä mielipidettä ja jotka +myyvät sukkeluutensa, älynsä ja kaunopuheliaisuutensa enimmän +maksavalle. Ja sen minä sanon sinulle, Harry, että minä ennen näen +sinut köyhänä nukkavieruna, kovassa työssä puhkuvana maapappina, +mieluummin kuin hienoimpana miehenä, joka myypi tosituksensa +turhamaisuuden markkinoilla". + +"Mutta, rakas enoni", sanoin minä, "ettehän kieltäne, että löytyy +kirjailijoita, jotka uskollisesti taistelevat tositteensa puolesta ja +joko voittavat tahi kaatuvat sen peri-aatteen kanssa jota ovat +puolustaneet". + +"Se on kyllä totta", sanoi eno, "mutta luuletko voivasi taistella +heidän riveissä horjahtamatta. Sinulla on suuri taipumus satirilliseen +kirjoitustapaan; sinulla on myös sujuva kynä ja paljon humoria, +leikillisyyttä. Eikö sinun tekisi mieli esiintuoda ja tehdä +naurettavaksi hyvänkin asian heikot puolet, jos tietäisit että voisit +johdattaa maailmaa mielesi mukaan. Viitsisitkö saattaa _totuuden_ +oikealle tielle, huomatessasi, että se on harhatielle joutumaisillaan +ja so'aistuna, vaikka voisitkin saada muut sille nauramaan? Jos yleisö +huutaa hurmaavia juomia, etkö sinä heille niitä anna? Etkö sinä +kirjoita huonoja, kiihoittavia romaneja, jos saat niistä hyvän maksun? +Sanalla sanoen, etkö sinä ai'o lisätä huonoa kirjallisuutta, jos vaan +voit rikastua sen kautta?" "En, Jumalan avulla, sitä en ai'o tehdä". +"Sitten sinun onkin alkaminen elämäsi korkeammalla pyrinnöllä, kuin +jokapäiväisen leivän hankkimisella ja sinun on valitseminen +myrkyllisien lauseiden, joista saat hyvän palkan, ja suoran totuuden +välillä, jota ei kenkään tahdo ostaa, ja jos vaalisi lankeaa tuon +korkeamman pyrinnön eduksi, niin täytyy sinun oppia muuan varsin tärkeä +asia, nimittäin: olla tyytyväinen ja elää onnellisena vähällä". + +"Siihen on kasvatukseni minua totuttanut. Minä en ole tuhlari; en minä +polta tupakkaa enkä ole juomari; minä olen tottunut aina tarkastamaan +mitä kukin esine maksaa, teen mielellänikin uutteraa työtä ja ai'on +alkaa portaiden alimmaiselta kapulalta. Aina ko'en säilyttää +omantuntoni puhtaana ja autan aina mielelläni oikeata asiata, missä +vaan voin". + +"Hyvin sanottu, poikaseni, mutta tähän tarvitset kaksi apulaista; +Jumalan ja hyvän vaimon. Sä tiedät mistä Jumalan apua saat, mutta hyvän +vaimon pitää sinun _hakeman_ itsellesi". + +Tunsin hyvin että enoni kosketti vielä kirvelevään haavaan; tahallani +en ollut häntä ymmärtävinäni, vaan vastasin: + +"Häntäkään minun ei tarvitse etsiä -- äitini -- --". + +"Niin, niin todella", keskeytti enoni. "Kiitä Jumalaa että sinulla on +sellainen äiti; mutta, Harry, häntä et sinä taida viedä mukanasi. Hän +on, niin sanoakseni, juurtunut täällä, hän on kasvanut kiini tälle +paikalle, jossa kaikki hänen muistonsa ovat, sentähden häntä ei voi +muuttaa toiseen maanlajiin. Sitä paitsi, Harry, katsahda hänen elämänsä +kelloon; lue sen napsahdukset -- viisi seitsemättä, kuusi seitsemättä, +seitsemän seitsemättä -- aika yhä vaan vierii eteenpäin, ei se koskaan +seiso hiljaa! Hänen hapsinsa ovat jo valkoiset, vähitellen haihtuu hän +pois, muuttaa toiseen maailmaan -- -- suokoon Jumala että minä pääsisin +sinne edeltäpäin, Harry!" lisäsi hän liikutettuna. + +"Ja minä myös", lisäsin innostuneena, "hänettä en voisi elää!" + +"Sinun pitää hankkia itsellesi vaimo, joka on hänen kaltaisensa, sillä +'miehen ei ole hyvä yksin olla'. Me miehet tarvitsemme kaikki +äidillistä hoitoa, ja sitä on meidän hakeminen vaimoilta. Äidin aistin +löytyy kunkin naisen sydämessä, ja pikemmin tahi myöhemmin muuttuu +_oikea_ vaimomme omaksi äidiksemme, joka johtaa, holhoaa ja kasvattaa +meitä hellätuntoisimmalla tavalla. En ymmärrä kuinka tulisin toimeen +ilman Pollyani, joka nuhtelee minua, kun menen ulos kaulahuivitta, joka +muistuttaa minua aikanansa ottamaan villapaitani päälleni, joka +alituisesti kehoittaa minua pitämään huolta yskästäni, joka kääntää +nurin taivaan ja maan, jos menen ulos pohjoistuulessa; -- tämä koskee +ainoastaan ruumiisen. Mitä taas henkiseen elämään tulee, niin luulen, +että se tykkänään _sammuisi, jos ei nainen ylläpitäisi tuota pyhää +tulta_. Muuan aasimainen kirjailija on joskus lausunut, että kukin +nainen tarvitsee herran ja että nainen, miestä paitsi, on yhtä +puoletoin, kuin herratoin koira. Paljoa todempi on, että kukin mies +tarvitsee äidin, sillä mies on paljon enemmän hyljätty, ilman +naisellista huolenpitoa, kuin koira ilman herraa. Katsahda kotiin, +jonka yksinäinen nainen saattaa itsellensä valmistaa -- kuinka soma, +kuinka miellyttävä, kuinka valoisa ja vilkas eikö se ole? Ja katsopas +sitten vanhan pojan tuumia. Mutta seikka on se, että nainen jo kehdosta +saakka on varustettu taidolla tehdä elämän suloiseksi; senpätähden +voipikin hän paljon paremmin hoitaa itseänsä, kuin me miehet". + +"Tämä kaikki on kyllä hyvin", sanoin minä; "mutta luultavasti jään minä +naimattomaksi. Jos joskus tapaan naisen, joka on äitini kaltainen, niin +-- silloin en tiedä kuinka kävisi. Mutta ajat eivät enään ole samat +kuin ennen; nykyajan naiset haluavat ainoastaan komeutta, arvoa ja +rikkautta. Nykyaikaan ei löydy enään sellaisia naisia, kuin enon +nuoruuden aikana löytyi". + +"Älä puhukaan sellaisia, Harry. _Nuoren miehen pitää, niin pian kuin +mahdollista, hankkia itsellensä vaimon ja oman kodin_. Katolinen kirkko +on mielestäni varsin lähellä totuutta, tehdessänsä avion sakramentiksi. +Niin, avio onkin elämän suuri sakramentti, ja minä puolestani luulen, +että se valtio olisi kaikkein onnellisin, jossa kaikki nuoret miehet ja +naiset olisivat oman mielensä mukaan aviossa ja, Jumalan säädännön +mukaan, rakastaisivat toisiansa myötä ja vastoin käymisessä. Usko +minua, Harry, ei sinusta ikinä tule täydellistä miestä, ell'et hanki +vaimoa itsellesi". + +"Setä kulta, siihen kyllä vielä on aikaa", sanoin minä. "Jos vaimo +minulle on suotu, niin kyllä sen löydän, päästyäni omaan leipääni". + +"Elä, Harryseni, odota kunnes rikastut. Hanki itsellesi uskollinen ja +reipas tyttönen, joka sinut ottaisi, vaikka oletkin köyhä; niin +sinunkin vanhempasi tekivät, ja ken oli onnellisempi ja iloisempi kuin +he! Niinpä teki Polly-tätisi ja minäkin, ja emmepä ole koskaan sitä +katuneet, sillä vaikkapa kaikkea muuta katuukin, niin ei nuorena +naimista tarvitse koskaan katua. Aina löytyi kourallinen jauhoa +vakkasessa ja vähän öljyä astiassa; ja jos se polku, jota me olemme +kulkeneet, on köyhyyden polku, niin voinpa vakuuttaa, että köyhyys on +varsin suloinen". + +"Niin!" sanoin katkerasti. "Eno puhuu entisestä kultaisesta +aikakaudesta. Nykyajan naiset ovat hemmiteltyjä muotinukkeja vaan. +Kaikki mitä he toivovat on: mukavuutta, loistoa, komeutta ja +ylöllisyyttä ja he eivät pidä laisinkaan väliä kenen kautta he sen +saavuttavat; toinen mies on yhtähyvä, kuin toinenkin, kunhan vaan on +rikas". + +"Hyi, poikani; miten olet raamattusi lukenut? Jo aikaisena Salamonin +aikana kirjoitettiin: 'joka saapi siveellisen vaimon, saapi aarteen, +kalliimman kuin kaikki rubiinit ja kalliit kivet'. Löydämmekö etsimättä +kalliita kiviä ja löytyykö timantteja kylvettyinä kaduilla? Kuule nyt +tarkkaan mitä minä sanon: jalot ja rohkeat miehet muodostavat yleviä +naisia ja ylevät naiset muodostavat oivallisia miehiä. Ole _mies_, +sanan täydellisessä, ihanimmassa merkityksessä ja saatpa varmaankin +kerran hyvän ja lemmittävän vaimon, niin, vaimon, jonka hyvä ajatus +sinusta pitää voimasi vireillä, vaikka koko maailmakin sinua +vastustaisi, ja jonka kiitos kodissasi on paljon parempi kuunnella kuin +maailman järjettömät hurraa huudot, jotka tänään kohoavat yhden, +huomenna toisen kunniaksi". + +Samalla ajoimme pienen kaupungin katua pitkin ja pysähdyimme +Jaakko-enon talon eteen, jossa äitini seisoi ovella hymyillen, meitä +vastaan ottamassa. + +Minä katselin hänen hopeakarvaisia hiuksiansa, jotka kuun vaalean +renkaan tavoin ympäröivät hänen päänsä, ja rukoilin sydämessäni, että +taivahinen soisi hänelle vielä pitkää ikää, minun ilokseni. + + + + +KYMMENES LUKU. + +Karolina serkkuni. + + +"Sinun täytyy nyt mennä tervehtimään Karolina serkkuasi", sanoi äitini, +kotiintuloni jälkeisenä päivänä; "etpä voi arvata kuinka sieväksi hän +on kasvanut". + +"Hän on oikea malli kaikille tytöille", sanoi Jaakko-eno; "hän on +tyttö, joka saattaa tehdä paljonkin elämän sulostamiseksi". + +"Hän on erittäin säästäväinen ja taitava perheenemäntä", sanoi +Polly-tätini; "hän on malli perheen emännillekin". + +Kun Polly-täti sanoi jostakin tytöstä, että hän kelpaisi malliksi +perheen-emännille, oli tuo lause saman arvoinen kuin tohtori-diplomi +miehelle, ehkäpä vähän enemmänkin, sillä Polly-täti punnitsi aina +tarkoin sanansa eikä sanonut mitään ainoastaan "tavan vuoksi", itse +asiaa ensin arvostelematta. + +Vanhat ihmiset, jotka kauan ovat eläneet onnellisessa aviossa, tahtovat +mielellänsä, -- hyvässä aikomuksessa luonnollisesti -- ruveta avion +välittäjiksi. Jos he ovat niin ymmärtäväisiä, kuin ne, joiden seurassa +minä oleskelin, eivät he anna tämän halun kovin selvään ilmaantua, +eivätkä suorastansa kehoita nuorta miestä koettamaan onneansa, sen +tahi sen tykönä, hyvin tietäen että tämä keino useimmiten saattaa +nuoren miehen tuumat tykkänään raukeamaan. Äitini vähäinen viittaus, +Jaakko-enon ylistys-lauseet ja Polly-tädin vakuutukset olivatkin +ainoastaan luonnollisia muistutuksia. Karolina serkkuni oli toisen +enoni ainoa tytär. Hänen isällänsä, joka oli muuan noista +yhteiskunnalle niin hyödyllisistä miehistä, oli suuressa määrässä +_miehen_ avuja ja ominaisuuksia. Hän oli voimakas, teräväjärkinen ja +järkähtämättömästi rehellinen, mutta erittäin ankara. Tämä epätasainen +kallio, läpensä kova kuin kivi, oli vaimoksensa saanut hellän naisen, +jonka oli onnistunut tunkeutua hänen sydämeensä ja kukoistaa sen +monessa aukeamassa ja lomassa. Hän oli lahjoittanut miehellensä koko +sarjan poikia ja kukoistavia tyttäriä. Kun hän pari vuotta sitten +kuoli, otti Karolina perheen ja isänsä talouden hoidettavaksensa. +Karolina muistui aina mieleeni hyvänä koulu-toverina; aina hän oli +hyväntahtoinen, vakava ja terävä-järkinen; ja jos koska tarvitsin apua +vaikeissa käännöksissä tahi suuretieteellisien problemien +ratkaisemisessa oli hänen apunsa aina tarjona. Siihen aikaan ei hän +toki ollut mielestäni laisinkaan kaunis; tosin löytyi hänen +kasvoissansa joitakuita piirteitä ja vähän haamua mahdolliseen +kauneuteen, mutta silloin hän vielä oli laiha ja kalpea ja häneltä +puuttui ruumiin kaarevuus ja somuus. + +Ylioppilaana ollessani tapasin Karolinan ani harvoin, ja viime kerran +kotona ollessani oli hän pois kotoansa. Eipä siis ihme jos suuresti +hämmästyin, kun seuraavana pyhänä kirkossa näin Karolinan seisovan +lehterillä, muiden laulavien naisien joukossa, kirkkaassa päivän +valossa, joka pyhänä valona ympäröi koko hänen olentonsa. Minä hieroin +silmiäni, sillä hämmästyin suuresti, kun näin edessäni täydellisen +kaunottaren, aivan omituista laatua, joka näytti pysyvän +muuttumattomana kauemmin kuin Uuden Englannin naisien kauneus yleensä. +Minä näin edessäni pään ja vartalon Venus'en muotoiset, ruumiin soman +ja täyteläisen ja poskilla hehkuvan punan, joka ilmoitti terveyttä ja +voimaa löytyvän tuossa ruumiissa ja joka antoi suuremman loisteen +noille silmille, joita aina olin ihaellut, jo silloinkin kun ei +Karolina mielestäni ollut laisinkaan kaunis. Hänen luonnollista +kauneuttansa kohoitti vielä tuo syntyperäinen taito, joka muutamilla +naisilla on aistintapaisena omituisuutena, pukeutua ulkomuotonsa +mukaisesti. Hänen puvussansa ei löytynyt mitään liikanaista koristetta, +eikä mitään silmäänpistävää, niinkuin useilla maaseudun kaunottareilla +on; päinvastoin oli hän varsin yksinkertaisesti puettuna, mutta hänen +pukunsa soveltui niin täydellisesti hänen ulkomuotoonsa, että se +osoitti hänellä löytyvän täydellisen "pukeuma-taidon". + +Eno Ebenezer Simmons asui noin kaksi englantilaista penikulmaa kotoani; +ja mainittuna iltana, teen juotuamme, sanoin äidilleni, että ai'on +mennä enoni luo, Karolinaa tervehtimään. Minä kyllä huomasin, että +kotolaiseni mielellänsäkin näkivät minun lähtevän tällaiselle matkalle; +ja, rupesinpa aavistamaan, että heidän ajatuksensa kulkivat samaa +suuntaa kuin tavallisesti maalla, kun nuori mies, palatessansa +yliopistosta seppelöidyllä otsalla, tapaa nuoren neidon, joka on seudun +kaunotar ja naisellisen täydellisyyden malli. Eihän heillä ole muuta +tehtävää, miettivät he, kuin rakastua toisihinsa ja päättää yhdessä +kiivetä "vaivaloisuuden vastamäkeä" ylös. Otaksun ett'eivät kielikellot +syntymäkylässäni voineet keksiä muuta sopivampaa ja mahdollisempaa +keinoa päättää meidänkään tulevaisuudestamme. + +Mutta -- samahan se on, jos minä sanon sen nyt heti tahi vasta +myöhemmin, me emme laisinkaan rakastuneet toisihimme, ehkä olimmekin +parhaimmat ystävät, mitä saattaa olla ja vaikkapa olin yhtä paljon +enoni luona kuin kotonani, joten olimme alituisesti toistemme seurassa +-- ja tilaisuutta rakastumiseen siis ei puuttunut. Mutta suhteemme oli +vakava ja tyyni, kuin jos olisimme olleet sisarukset. + +Vaikka Karolina olikin kaunis nainen, en minä koskaan huomannut hänessä +vähintäkään n.k. _luvallista keikailemista_, koketteriaa. Löytyy naisia +korkeimmissakin säädyissä, joiden luonnollisin ja viattomin huvi on +kietoa kahleisinsa joku mies, jonka sydäntä he eivät tahdo voittaa, +sillä lumous voimalla, jonka tietävät omaavansa miesten yli. Jos ovat +järkeviä ja hyvin kasvatettuja, koettavat he hillitä tätä haluansa, +mutta kietovat kuitenkin, vasten tahtoansakin, mies-parkoja monella +tuhannella tavalla, johon en tiedä muuta syytä, kuin että se on heidän +luonnossansa eivätkä voi sille mitään. Mutta jos heidän perusaatteensa, +prinsipinsä, ovat huonot, niin muuttuu tämä taipumus voimaksi, jolla +anastavat miehen tykkänänsä käyttääksensä hänet ainoastaan oman +turhamaisuutensa tyydyttämiseksi. + +Tätä voimaa -- mikä se lieneekin -- ei Karolinalla ollut +laisinkaan. Päinvastoin kohteli hän miehisiä ihailijoitansa varsin +kylmäkiskoisesti, väliin melkeen epäkohteliaastikin. Jo heti ensi +hetkestä oli Karolina ollut minua kohtaan ystävällinen, lempeä, +kohtelias ja vilpitöin, sekä puhellut kanssani niin suoraan ja ilman +minkäänlaista liikatunteellisuutta, että kaikki perusteet todelliseen +rakastumiseen tykkänään meiltä puuttuivat. Viimeisenä iltana ennen +Europaan lähtöäni olin hänen seurassansa ja hän antoi minulle +jäähyväislahjaksi erään taidokkaasti neulotun matkalaukun, jossa löytyi +eri kotelo kullekin esineelle, joita nuori mies mahdollisesti voipi +tarvita matkoillansa. + +"Tahtoisinpa mielelläni seurata kanssasi", sanoi hän innolla ja +elävyydellä, joka suuresti poikkesi hänen tavallisesta tyyneydestänsä. + +"Tahtoisinpa minäkin, että voisit seurata kanssani", sanoin +liikutettuna osaksi tuolta luonnolliselta viehkeydeltä, joka valtaa +nuoren miehen, hänen lähtiessänsä pois kotoisen lieden luota ulos +maailman myrskyyn ja osaksi tuolta harvinaiselta hohteelta, joka ilmaui +Karolinan kasvoissa hänen puhuessansa; ja liikutettuna lisäsin minä, +hellästi suudellen hänen kättänsä: "oi Karolina, miksi emme tätä ennen +ajatelleet!" + +"No, no, Harry! älä millään muotoa käy herkkätuntoiseksi", vastasi hän +nopeasti ja veti pois kätensä. "Sanoillani en totisesti tarkoittanut +muuta, kuin että tahtoisin olla mies, niinkuin sinä, ja että saisin, +laukku selässä ja keppi kädessä, lähteä ulos avaraan maailmaan. Miksi +ei minua luotu mieheksi?" + +"Sinäkö Karolina?" sanoin minä; "sinä ihanuudellasi ja nerollasi toivot +olevasi mies! Mielestäni pitäisi sinun oleman tyytyväinen naisen osaan +elämässä". + +"Naisen osa elämässä! mimmoinenkas se on, jos saan kysyä? Ehkä istua +kädet ristissä katsellen maailman menoa -- olla nollana, joka sallii +hyväin ystäväin aika-välin parjata itseänsä ja antaa heidän uskoa, että +me todellisella tyytyväisyydellä loistamme nais-maailmassa". + +"Mutta tiedäthän, Karolina", sanoin minä, "että naisella on toinenkin +toimi elämässä, -- kumminkin niin somalla naisella, kuin sinä olet". + +"Sinä varmaankin tarkoitat avioa. Niin, jos minä, niinkuin sinä, saisin +kulkea maailman ympäri, hakien ja etsien tuota ainoata oikeata ja +myöskin löytää hänet, silloin ehkä olisi seikka toinen. Mutta nyt olen +tilaisuudessa valita ainoastaan niiden joukosta, jotka tulevat itse +tarjoutumaan. Tosin kyllä olen lukenut kirjassa 'Tuhatta yksi yötä' +ruhtinattarista, jotka olivat niin ihanoita, että niiden luo vaelsi +parvittani kosijoita, saadaksensa heidät omaksensa; mutta tuollaisia +ihmeitä ei tapahdu nykyaikaan Uuden Englannin pienissä kaupungeissa. +Minun vaali-listassani ei siis löydy muita, kuin ne miehet tällä +seudulla, jotka ovat vaimoa vailla, jotka pitävät vaimon ja kyökin +yhtä-arvoisina, ja jotka _ehkä_ pitävät minut sopivana itsellensä. +Mutta tuostapa muistuu mieleeni, että kumminkin yksi niistä, jotka +minua ovat tuumailleet, on päättänyt olla minusta _huolimatta_. Silas +Boordman on tosittanut sekä itseänsä että sisariansa, että minä +rakastan liian paljon komeutta ja vielä lisäksi olen liian vapaa ja +itsepäinen. Tämäkin tie on siis, niinkuin näet, minulta suljettu; Silas +ei huoli minusta!" + +"Luulokas narri!" huudahdin minä. + +"Sehän on nuorissa miehissä täällä yleinen luulo, että kaikki +naima-ikään tulleet naiset tällä seudulla löytyvät ainoastaan sentähden, +että heillä olisi suurempi joukko valita. Jos en inhoaisi jo ajatellakin +avioa heidän kanssansa, niin tekisipä mieleni antaa jonkun heistä kosia, +ainoastaan saadakseni sanoa heille, kuinka luuloittelevia he ovat. Mutta +sinut, Harry, sinut olen aina eroittanut tuosta mies-parvesta, syystä +että olet minun serkkuni ja että ajattelen sinua ainoastaan niinkuin +veljeäni". + +"Mutta, Karolina, sinä et saa olla liian idealistinen; et saa vaatia +liian paljon miehiltä". + +"Vaatia? Minä en vaadi keltään mieheltä mitään, toivon vaan että he +antavat minun olla rauhassa. Minä en tahdo odottaa miestä, joka +valmistaisi minulle aseman elämässä, -- minä tahdon itse sen valmistaa. +Sinulla on omat ideasi, joita sinä tahdot toteuttaa -- minulla myös on +omani. Samalla kuin sinua kehoitetaan itsenäiseen ja vapaasen +vaurastumiseen, kielletään minulta tämä vapaus. Olisikohan sinulle +mieluista istua hiljaa perhe-piirissäsi, lukea ääneen äidillesi, +kohentaa valkeata pesässä, lakaista keitto-piisiä ja orvokin kaltaisena +ainoastaan hajoittaa perheellisyyden ihanata tuoksua ympärillesi, siksi +kuin joku nainen sattumalta tulisi antamaan sinulle rikkautta ja aseman +elämässä ja kehittämään taipumuksesi hellyyteen ja uskolliseen lempeen. +Minä olenkin todella, niinkuin äsken mainitsit, liian idealistinen ja +itsepäinen tuumissani, voidakseni koskaan joutua naimisiin; ja +kuitenkin tarvitsen minä oman talon, oman kodon, oman vaikutus-alan ja +oman piirin vapaalle toiminnalle. Niinkauan kuin äitini vielä eli, oli +se lohdutuksenani, että olin kaikki hänelle. Äiti parka! hänellä ei +ollut paljon iloa elämästä, ja minä olin hänen uljuutensa, hänen ainoa +ilonsa. Nyt on hänkin poissa ja isälleni en voi toimittaa muuta kuin +sen, minkä kelpo palkka-piika tekisi; mutta tuohan olisi menekki, jota +nyt vältetään ja ne rahat, jotka sen kautta säästyvät, käyttää isäni, +neuvoani kysymättä, uusien kivikko-maiden ostamiseksi, vaikka meillä jo +on niitä niin kyllin, ett'emme tiedä mitä niillä teemme. Minä luovun +nyt kaikista omista mielen-teoistani, sieluni estyy kehittymästä +polkiessani talouden ja karjan-hoidon polku-myllyssä, ja kuitenkaan ei +minulla ole ainoatakaan cent'iä, joita voisin omikseni kutsua. Minä +olen palkollinen, joka tekee työtä ainoastaan ruokaa ja vaatteita +ansaitaksensa, ja sentähden, että olen tytär talossa, vaaditaan, että +tekisin tämän mielelläni ja tuskastumatta. Ainoa keino, tästä asemasta +päästäkseni, on, että rupean samaan toimeen jonkun miehen luona, +jolloin minun tulisi, samalla kuin hoidan hänen talouttansa, myöskin +ottaa päälleni vaimon erityiset velvollisuudet -- mutta tätä keinoa, +sen voin sinulle vakuuttaa, _en koskaan_ käytä. Siispä voit olla varma, +että kun kymmenen tahi parinkymmenen vuoden kuluttua palaat jälleen +tänne, tapaat sinä minut jonkinmoisena koto-tavarana täällä, ja kuulet +minua jokapäiväisessä puheessa mainittavan vanhaksi neiti Karolinaksi, +ulkokullatuksi vanhaksi piiaksi, josta puhutaan varoittavana +esimerkkinä itsepäisille, nuorille kaunottarille, jotka eivät suostu +ensimmäiseen armolliseen naimistarjoukseen. 'Karolinakin oli kaunis +tyttö aikanaan', sanovat he silloin; 'mutta hän oli liian itsepäinen ja +vaativainen. Nyt hänen aikansa on ohi ja vanha-piika hänestä tuli kuin +tulikin, sillä hän kantoi aina päänsä liian korkealla ja sanoi _ei_ +liian usein. Sentähden, tytöt, on parasta, että pidätte varman +epä-varmana'". + +"Kuitenkin, serkkuni", sanoin minä, "vaikkapa me miehet olemmekin +ansaitsemattomat syntiset, taivutte te naiset toki joskus +armeliaisuudesta ottamaan jonkun meistä". + +"Sitä en minä saata tehdä; tosin kyllä minäkin olen sitä _koettanut_, +mutta se oli aivan mahdotointa. Tämä pakon ja velttouden tila, joka +painajaisen tapaisena vaivaa naista, voipi kyllä joskus houkutella +hänet hurjaan päätökseen, ja enpä saata kieltää, että olemme suuressa +kiusauksessa, kun mies tarjoaa meille rikkautta, rikkautta, joka +valmistaa meille mukavuutta, joka antaa meille tilaisuuden seurata +omaa mieltämme ja jonka kautta tulemme muista rippumattomiksi, tämä +tila, joka naimattomalta naiselta puuttuu, -- se on suuri kiusaus -- +mutta -- --". + +"Mutta sinä sen voitit?" + +"Niin, minä voitin sen, ehkä kiusaus olikin suuri. Minä kyllä halusin +komeata kartanoa Bostonissa, halusin maalauksia, vaunuja, palvelijoita, +halusin nähdä ympärilläni tuon loiston, joka seuraa rikasta naimista; +mutta en sittenkään voinut suostua naimisiin. Se joka minulla oli +tarjona oli liian kunnon mies leikitelläkseni hänen kanssansa. Jos hän +olisi tahtonut ruveta minulle hyväksi sedäksi, olisin minä +sydämellisesti häntä lempinyt, pitänyt hänen kotinsa parhaimmassa +kunnossa ja nöyränä tyttärenä hoitanut häntä; olisin lukenut hänelle +ääneen, olisin laulellut ja ollut hänen paras _ystävänsä_, mutta hänen +_vaimoksensa_ en voinut ruveta. Kun vaan tällaista ajattelinkin kävi +tuo kunnon mies vallan inhoittavaksi silmissäni". + +"Oletko koskaan puhunut isäsi kanssa tunteistasi?" + +"Mitäpä minä siitä hyötyisin? Maailmassa löytyy ihmisiä, jotka eivät +laisinkaan voi ymmärtää toisiansa, ja jos minä isäni kanssa haastelisin +tunteiden maailmasta, niin emme ymmärtäisi toisiamme enemmän kuin jos +puhuisimme vieraita kieliä. Isäni kunnioittaa käytännöllistä kykyäni, +uutteruuttani ja taitavuuttani toimissa; joissakuissa aate-piireissä +olemme sentähden sangen yksimieliset. Hänen mielestänsä tein toki +varsin tyhmästi, kun en suostunut tuohon avioliittoon, ja hän ei voi +ymmärtää muuta, kuin että olen vähän kieropäinen; mutta hän ei virka +mitään. Hänen mielestänsä olen laskenut käsistäni ainoan tilaisuuden +päästä edulliseen avio-liittoon; mutta kun olen suureksi avuksi +kotonakin, on hän jo unhottamaisillansa koko asian. Varmaankin kaikki +ystäväni nyt surkuttelevat salaa hulluuttani; jos minä sitävastoin +olisin avioon suostunut, niin kaikki ylistäisivät ja kiittelisivät +minua. Eiköpä kuitenkin ole paljon rehellisempää, viisaampaa ja +tosi-naisellisempaa, jos minä itse raivaan tieni elämässä ja itse +valmistan itsenäisyyteni, niinkuin sinä aiot tehdä? Eipä todellakaan +ole kunniallista ja oikein, antautua asemaan, jossa emme voi täyttää +mitä meiltä pääasiallisesti vaaditaan, kun samalla ehkä estämme siitä +jonkun toisen, joka on sopivampi sillä paikalla kuin me. Hyljätty +kosijani on jo kyllin onnellinen; hän on valinnut itsellensä vaimon, +joka häntä jumaloitsee, ja jonka pitäisi olla kiitollinen minulle, +ett'en pitänyt kosijatani kiini sanoistansa". + +"Mutta Karolina, joskus tulee tuo valittu, onnen määräämä ritarisi". + +"Ja vapauttaa onnettoman hovineidon!" sanoi hän nauraen. "Tulkoonpa +vaan. Mutta, totta puhuen, serkkuni, ette te miehet tunne naisia. +Sanotaan että syntyy paljon enemmän naisia kuin miehiä; mutta ei tämä +tapahdu sentähden, että teillä olisi pitempi rivi, joiden joukosta +saisitte valikoida, eipä senkään tähden, että kukin leskimies saisi +oitis täyttää vajavaisuuden, -- ei, vaan sen tarkoituksena on, että +joillakuilla naisilla pitää oleman vaikutus-piiri muuallakin +maailmassa, kuin koti-lieden ympärillä. Tosin kyllä avio on korkein, +parain pyrittävä maailmassa; ja kun täytynee otaksua että yhteiskunnan +asetukset ja säännöt ovat enemmistölle laaditut, niin emmehän me, +eroavaisuudet, saane nureksia jos niissä löytyy monta kohtaa, jotka +meille ovat vastenmieliset. Minun tositukseni on kuitenkin että löytyy +toiminta ja eri tehtävä silläkin, joka ei voi, tahi joka ei tahdo mennä +avio-liittoon". + +"Aivan päinvastoin saarnasi äsken juuri Jaakko-eno, nimittäin ett'ei +kukaan mies saata täydellisesti muodostua ilman vaimoa". + +"Jaakko-sedällä on pää täynnä naimis-tuumia. Onpa toki onni ett'ei hän +ole itsevaltias keisari, sillä luulenpa, että hän yht'äkkiä, jos +tahtoisimme tahi ei, naittaisi kaikki miehet ja naiset keskenänsä. +Mielellänikin myönnän että oikea _tosi avio_, joita tapaamme ehkä yhden +sadasta, on miehen ja naisen oikea suhde elämässä; mutta siitä ei +seuraa, että kaikki avioliitot ovat onnellisia. Niin hellässä yhtiössä, +kuin avioliitto on, pitäisi löytymän täydellinen yksimielisyys ja +myötätuntoisuus. Kuta alhaisemmalla sivistyksen kannalla me olemme sitä +vähempi on luonteiden erinlaisuus. Renki ja piika tapaavat pikemmin +tyydyttävän yhtämielisyyden kuin korkeammalla sivistyksen portaalla +seisovat henkilöt, joissa kasvatus on muodostanut tuhansia eri +personallisia luonteita ja omituisuuksia. Historiassa kyllä luemme +miten Roomalaiset ryöstivät Sabinilaisia naisia ja miten nämät, tämän +rohkean petoksen kautta riistetyt naiset, mielistyivät miehiinsä niin +suuresti, ett'eivät enään tahtoneetkaan palata kotiansa. Tuollainen on +mahdollista ainoastaan silloin, kun yhteiskunnat vielä ovat varsin +alhaisella sivistyksen kannalla, kun eri luonteet ainoastaan +epäselvästi ovat muodostuneet. Koettaisivatpahan nykyaikaan ryöstää +naisia sivistyneistä luokista, niin luulenpa varmaan, että moni heistä +tappaisi miehensä, -- tiedän kumminkin _yhden_, joka sen tekisi", sanoi +hän salaman säihkyessä hänen kauniista silmistänsä, nyrkillänsä tehden +uhkaavan liikkeen. + +"Mutta todellista avio-onneahan meidän on etsiminen", muistutin minä. + +"Niinpä niin, sinun sitä kyllä kannattaa etsiä, sinun, jolle +synnynnältäsi jo on annettu oikeus hakea ja valita", vastasi hän. "Mitä +minuun tulee, jonka täytyy odottaa siksi, kuin tuo valittu minut +löytää, niin on mahdollisuuskin löytää todellinen avio-onni niin +epätietoinen ett'ei siitä ole puhumistakaan. Voinhan kyllä esimerkiksi +saada periä jonkun suuren omaisuuden ja kuolla miljonain omistajana, +eihän se ole perin mahdotointa, onhan se tapahtunut monelle muullekin, +joka on yhtä vähän sitä odottanut kuin minäkin; mutta eikö olisi varsin +hullua ruveta perustamaan laskujansa tuollaiselle mahdollisuuden +perusteelle? Ja kuitenkin on kaikki, mitä minun puolestani on tehty, +tehty ainoastaan siinä tarkoituksessa, että joutuisin naimisiin. Eräänä +päivänä menin Jaakko-sedän luo ja koetin saada hänet suostumaan +esitykseeni saada lukea itseni lääkäriksi, voidakseni tätä virkaa +oikein toimittaa; mutta en voinut saada häntä arvostelemaan esitystäni +asian vakavammalta puolelta enkä uskomaan, että todella tarkoitin mitä +puhuin. Hän luuli, että keinottelin valtion turvallisuutta vastaan, kun +ai'on omin päin tulla toimeen". + +"Sinun täytyy suoda anteeksi, Karolina", sanoin minä, "jos minustakin +tuntuu aivan mahdottomalta, että sallittaisiin naisen, sellaisen kuin +sinä olet, jäädä naimattomaksi, ja varmaankin löydät vielä _joskus +jonkun_, joka sinua miellyttää -- tultuasi vähemmin vaativaiseksi". + +"Vaativaiseksi! Miksi sinä käytät tuota sanaa, vaikka tiedät, ett'en +minä vaadi mitään? Minä en ole ideelli, olen ainoastaan individuelli; +minun täytyy sisimmässäni tuntea vastustamatoin voima, joka kiinittää +minut siihen mieheen, joka mahdollisesti voisi kelvata puolisokseni; +tuollaista tunnetta ei se mies, josta olen puhunut, voinut sydämessäni +herättää, vaikk'ei minulla ollut mitään muistuttamista hänen +personaansa vastaan; mutta oitis, kun vaan ajattelin itseäni hänen +vaimonansa, kävi hän varsin inhoittavaksi silmissäni. Minä en +varmaankaan ole luotu avio-liittoon sopivaksi. Ja kuitenkin täytyy +minulla olla jotakin omaa; minulla pitää oleman perus-aate, jonka +tahdon toteuttaa; en voi tulla toimeen ilman omaa kotia ja omia +varojani, joita saan käyttää mieltäni myöten; mutta kaikki näkyy olevan +ainoastaan esteenä aikeilleni. Kun mies tarvitsee kasvatusta, on +hänellä tarjona yliopisto, rikkailla varastoilla, joissa hän saapi, +suuritta kustannuksitta, opetusta kaikissa aineissa. Meillä naisilla ei +ole mitään tuollaisia oppi-laitoksia ja ne koulutkin, jotka naisille +löytyvät, ovat nykyisessä tilassansa paljoa köyhemmät, kuin ne, joissa +nuorukaiset saavat ensi opetuksen, ja kustannukset niissä ovat toista +vertaa suuremmat. Ja kun kysyn professorilta, tahtooko hän antaa +minulle erityistä opetusta kotonansa, lausuu hän pari kohteliasta +lausetta ja antaa minun mennä menojani, ajatellen, että olen +narrimainen, puolihassu tyttö-parka, tahi joku onnetoin kalastaja +naimavesissä. Hän luulee ett'ei maksa vaivaa opettaa minua, sillä +varmaankin juoksisin ensimmäisen perään, joka vaan minua viittaisi, ja +jättäisin opin siksensä. Tällaista luuloisuutta en todellakaan voi +kärsiä". + +"Rauhoitu, Karolina; näetsen, nuot vanhat professorit ovat itse +onnellisia aviomiehiä, ja siitä syystä jumaloitsevat he naisia; +senpätähden eivät voi ymmärtää miten voipi löytyä naisia, jotka eivät +halua heidän paratiisiinsa". + +"Minä en halveksi heidän paratiisiansa", sanoi Karolina, "päinvastoin +pidän _heidät_ onnellisina, jotka voivat sinne päästä; ja minun täytyy +samalla iloita ja ihmetellä, kun näen, miten onnelliset ja tyytyväiset +monet todellakin somat ja kauniit naiset ovat mennessänsä avio-liittoon +sellaisten miesten kanssa, joista ei luulisi kenenkään huolivan. Mutta +eikö sinun käy minua sääli, kun minun täytyy jäädä aivan osattomaksi, +syystä ett'en voi taipua tuollaiseen liittoon". + +"Mutta ethän moittine Luojan töitä, Karolina?" + +"Enpä juuri; en moiti Luojaa, joka minut naiseksi loi, en edes sydämeni +salaisimmassa kolkassakaan -- enkä myöskään tahdo olla epä-naisellinen. +En tahtoisi, jospa voisinkin, Georges Sand'in tapaan, pukeutua miehen +pukuun ja elää kuin mies. Tuollainen naisen käytös on minusta varsin +vastenmielistä; kuitenkin tahtoisin yhteiskunnan la'it ja tavat niin +paljon lievennetyiksi, että ne sallisivat naisen, joka ei tahdo +mennä naimisiin, itse hankkia muista riippumattoman toimeen-tulon +maailmassa. Sitten ei avio-liittoa enään pidettäisi ainoastaan jonakuna +toimeen-tulon välikappaleena. Itse luonto jo on tehnyt tilamme +vaivaloiseksi, senpätähden pitäisi lakien ja yhteiskunnallisien +asetuksien kokea meitä ylläpitää, laajentaa vaikutus-alaamme ja +innostuttaa pyrinnöitämme, juuri sentähden, että me, ollen heikompi +osa ihmiskunnasta, sitä tarvitsemme". + +"Karolina", kysyin minä, "mitä sinä olisit pyytänyt, jos sinulle olisi +luvattu kaikki mitä haluat?" + +"Ensiksikin aivan samanlaisen kasvatuksen, kuin veljeni ovat saaneet, +sillä olen jo kyllästynyt tuohon puoli-sivistykseen. Luonteeni on sitä +laatua, että aina tahdon perin pohjin tuta asian, johon kerran ryhdyn +ja tarkka kuin olen, tahdon aina toimittaa asian niin hyvin kuin sen +voi toimittaa. Minä en tarvitse mielistelemistä luonnollisesta +taitamattomuudestani, enkä armahtelemista hitaasta työstäni, sentähden +että minä olen nainen. Saatuani perinpohjaisen, yleisen kasvatuksen, +tahtoisin jatkaa oppiani erityis-tietojen hankkimisella. Minulla on +suuri halu lääkärin virkaan, luonnollinen taipumus sairaiden +hoitamiseen, ja nyt jo tulee ihmisiä likeltä ja kaukaa kysymään +neuvojani ja pyytämään apuani sairaiden hoitamisessa. En epäile +sentähden, ett'en tässä virassa voisi toimittaa paljon hyvää, ja varma +olen, että itse olisin varsin onnellinen, kun saisin oman soman kodin +ja toiminnan, joka minua tyydyttäisi; mutta puoli oppineena en tahdo +antautua tälle alalle, vaan tahdon toimittaa tehtäväni yhtä hyvin, kuin +mieskin, tahtoisin saada saman palkan, enkä huolisi ottaa muuta, kuin +minkä rehellisesti olen ansainnut". + +"Mutta, Karolina, miehellä on paljon ja ankaraa työtä". + +"Eikö minulla muka sitä olekaan? Etkö luule, että suuren talouden ja +karjan hoitaminen, että huolenpito kaikista isäni kotoisista toimista +on ankaraa työtä? Monta työtä saan itse toimittaa, kun en tyydy +kenenkään muun työhön, ja tämä on sitä ikävämpää, kun se estää kaiken +hengellisen sivistyksen edistymistä". + +"Mutta eikö isäsi antaisi sinun tyydyttää lukuhaluasi?" + +"Isäni riippuu ankarasti kiini vanhoissa tuumissansa ja vastustaa +kaikkia muutoksia. Minä olen anonut häneltä lupaa ruveta lukemaan, +siten tullakseni kelvolliseksi johonkuhun arvolliseen toimeen; mutta +hän on järkähtämätöin. Hän vaan sanoo, että minä tiedän paljon enemmän, +kuin useammat muut naiset ja enemmän kuin itse tarvitsenkaan, ja ett'ei +hän voi tulla minutta toimeen. Kun veljeni joutuvat yhdenkolmatta +vuoden ikään, ei hän enään voi heiltä vaatia mitään; heidän +alaikäisyytensä päättyy määrätyllä ajalla, -- minun ei koskaan". + +Me kävelimme kuutamossa edestakaisin puiden varjossa, talon edustalla. +Äkkiä pysähtyi Karolina. + +"Harry", sanoi hän, "jos sinä onnistut, jos sinusta, niinkuin minä +toivon, tulee suuri, etevä kirjailija -- puhu silloin vaitiolevien +puolesta, puhu meidän puolestamme, joiden elämä hiljaisuudessa ja +sorrettuna kuihtuu, palaa ja muuttuu tuhaksi". + +"Sen tahdon tehdä", sanoin minä. + +"Kirjoitathan minulle? Minä iloitsen saadessani sinun kauttasi kuulla +jotakin maailmasta, ja riemuitsen myös sinun menestyksestäsi". + +"Karolina, etkö ole koskaan puhellut sydämesi salaisuuksista äitini +kanssa?" + +"En; minä olen liian ujo sitä tekemään, ja sitä paitsi tiedän, että +tuollaisilla hellillä, lempivillä vaimoilla ja äideillä, kuin sinun +äitisi, on yksi ainoa lääke kaikille meidän suruillemme". + +"Päinvastoin luulen minä, että äitini, jonka luonne on jalo ja vapaa +kaikesta turhamaisuudesta, käsittää asiat syvemmältä, kuin mitä +pinnalta näkyy. Varmaankin hän ymmärtäisi myös sinunkin surusi ja +ehkäpä hän voisi vaikuttaa jotakin eduksesi. Kerro hänelle samaa mitä +olet minulle nyt sanonut". + +"Tee se itse, jos niin haluat; sitten minä puhelen hänen kanssansa, +ehkä hän tahtoo tehdä jotakin edukseni". + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Lisää Karolina serkusta. + + +Seuraavana päivänä puhelin Jaakko-enon kanssa Karolinan luku-halusta, +ja sanoin, että meidän jollakin tavalla pitäisi koettaman vapauttaa +hänet nykyisestä ahtaasta piiristänsä. + +Hän katsahti minuun veitikkamaisesti ja sanoi: "Taivahinen kyllä raivaa +tien niin kauneille tytöille, kuin Karolina on. Hän on nyt vähän +levotoin ja on sentähden saanut päähänsä noita nykyajan liian korkealle +pyrkiviä, hulluja tuumia. Seikka on se, että meidän pieni kuntamme on +niin erillään muista, ett'ei hän varmaankaan löydä täällä ketään +sopivaa miestä itsellensä. Karolinan pitäisi päästä ulos maailmaan, +hänen pitäisi ensi kesänä lähteä johonkin kylpylaitokseen, että ihmiset +saisivat hänet nähdä. Ei löydy monta, joilla on somempi muoto, kuin +hänellä, ja voimmepa olla varmat, että monen silmät kääntyvät häneen. +Siten luulen hänen pian pääsevän asemaan, jonka luonto on hänelle +määrännyt". + +"Mutta ettekö ole eno koskaan ajatelleet, että hän ehkä +inhoaa ajatellakin lähteä ulos maailmalle, saadaksensa useita +naimis-tarjouksia? Eikö sekin ole epä-naisellista, nöyryyttävää? Minä +tiedän varmaan, että hän on liian ylpeä, liian paljon kunniastansa +pitävä, lähtemään tuollaiselle matkalle. Ja miksi tuollaisilla +luonnonlahjoilla varustettu nainen pakoitettaisiin tukehuttamaan +luonteensa, sitomaan sielun-voimansa ja ainoasti _odottamaan_ +päästäksensä tilaan ja asemaan, johon varsinaisesti pyrkiminen on yhtä +epä-naisellista kuin avio-tarjoukseen suostuminen, joll'ei se tapahdu +sydämen tunteen kiihoituksesta". + +"Totta puhuen", sanoi enoni, taas veitikkamaisesti katsellen minua, +"minun mielestäni olisi Karolina varsin sopiva sinulle -- juuri +sellaisen vaimon sinä tarvitset -- jalon ja nerokkaan, mutta samalla +naisellisesti lemmittävän. En tiedä mitään, joka estäisi sinut +ottamasta häntä". + +Vanhat hyväntahtoiset ihmiset päättelevät väliin erinomaisella +varmuudella nuorison asioita -- toisinaan varsin lystilliselläkin +tavalla. Enonikin vakuutti sellaisella varmuudella, ett'ei mikään +estänyt minua _ottamasta_ Karolinaa, että olisi voinut luulla Karolinan +kauppatavaraksi, joka vaan _oli otettava_. + +"Mutta puhuttehan te, eno kulta, hänestä ikääskuin hän olisi kultainen +omena, jonka saamme ottaa, kunhan vaan ojennamme kätemme", sanoin minä. +"Ettekö ole koskaan tulleet ajatelleeksi ett'en minä _voisi saada_ +häntä jos kuinkakin haluaisin?" + +"Enpä todellakaan", vastasi Jaakko-eno, katsellen minua niin +ihailevasti, että olisin voinut rakastua itseheni. "Minulla on omat +mietteeni. Eipä hän ole ollut tilaisuudessa nähdä monta sinua etevämpää +miestä". + +"Mutta otaksukaa että hän ei halua mennä naimisiin?" + +Enoni hymyili ilkullisesti ja sanoi: + +"Minä epäilen, että sellaisia naisia löytyy". + +"Minusta nähden", muistutin minä, "on Karolina luotu lukemaan eikä +tavallisia nais-askareita toimittamaan, ja olenpa varma, että +ainoastaan erinomainen, personallinen taipumus, hellyys, joka voittaisi +kaikki muut tunteet, voisi tehdä koto-askareet hänelle suloisiksi. +Hänellä on varsin suuret vaatimukset ja vallan omituinen luonne; +tuskinpa siis voitane toivoakaan, että hän koskaan tapaa sellaisen, +jota hän oikein saattaa lempiä. Mielestäni on tuo otaksuminen, ett'ei +nainen kelpaa muuhun, kuin perheellisiin toimiin, vaikkapa hänellä +olisi mimmoiset luonnonlahjat tahansa, yhtä suuri vääryys meidän +sivistyneessä aikakaudessamme, kuin tuo tuhma tapa puolisivistyneissä +kansakunnissa, joka määräsi, että pojan aina täytyi antautua isänsä +ammattiin, vaikk'ei hänellä siihen olisi ollut laisinkaan halua eikä +taipumusta. Varsin raskaalta tuntuisi, jos minä esimerkiksi olisin +pakoitettu rupeamaan suutariksi, syystä että isäni olisi suutari". + +"Mutta", sanoi enoni, "emmehän saata verrata näitä toisihinsa. Vaimona +ja äitinä vaikuttaa kodissa, joka on naisen oikea vaikutuspiiri, on +pyhä toiminta; -- korkeammalle nainen ei voi kohota. Senpätähden kukin +nainen, joka antautuu muulle toimelle, on verrattomasti alhaisemmalla +kannalla kuin nainen, joka pysyy kotoisissa toimissansa". + +"Antakaa minun käyttää toinen vertaus", sanoin minä. "Isäni oli pappi +ja minä kunnioitan, melkeenpä jumaloitsen sellaista pappia ja +sielunpaimenta, kuin hän oli. Mutta jos minua pakoitettaisiin hänen +työtänsä jatkamaan, olisi se varsin raskasta, sillä siihen virkaan ei +minulla ole kykyä enkä olisi siihen soveliaskaan. Siinä en siis +onnistuisi, jotavastoin voin toisessa toimessa hyvinkin menestyä. +Samoin kuin ei miehen pitäisi ruveta papiksi maallisten etujen tähden +tahi omaan leipään päästäksensä vaan ainoastaan todellisen, sisällisen +kutsumuksen vaikutuksesta, samoinpa ei naisenkaan pitäisi mennä +avioliittoon päästäksensä huolesta elättää itseänsä tahi arvoon +päästäksensä, vaan ainoastaan tosi lemmen kiihoituksesta. Minun +mielestäni olisi yhteiskunta siten järjestettävä, että itsenäisellä +naisella olisi yhtä hyvä tilaisuus tietoja hankkimaan ja järkeänsä +vaurastuttamaan, kuin miehilläkin ja että yhteiskunta asetuksillansa +auttaisi naista omin voimin hankkimaan tavaraa ja sitä suojelemaan, +antaen naiselle saman arvon kuin miehellekin. Jos lakien +välttämättömästi pitää tehdä eroitus sukupuolien välillä, niin pitäisi +niiden pikemmin auttaa, kuin sortaa heikompaa sukupuolta. Olisihan tämä +miehellekin eduksi; sillä silloinhan hän voisi olla vakuutettu, että +vaimonsa ottaisi hänet ainoastaan puhtaan, korkeimman lemmen +kehoituksesta eikä ainoastaan saadaksensa oman kodin, tahi: _kun ei +enään muu auttanut_. Sitten ei naisen enään tarvitsisi pakoittaa +sydäntänsä lempimään sitä, jonka hän usein valitsee ainoastaan sen +tähden, että hänen _täytyy_ mennä naimisiin, vaan nainen liittyisi +lemmittyynsä sydämensä halusta, varmaan tuntien, että tämä oli ainoa, +joka hänelle oli kallein kaikista". + +"No, no, en minä tahdo olla mikään avio-välittäjä", sanoi enoni, +äänellä, joka ilmoitti pettynyttä toivoa, "mutta mielestäni sopisitte +sinä ja Karolina varsin hyvin toisillenne; ja olenpa varma, että sinä, +jos vaan tahtoisit koettaa, pian karkoittaisit nuot uudet, oudot +mietteet hänen aivoistansa ja sydämestänsä ja anastaisit itse niiden +sijan". + +"Mutta jos minä jo olisin koettanut ja huomannut että se on turhaa?" + +"Ethän liene saanut rukkasia häneltä?" kysyi Jaakko-eno, hämmästyen. + +"En suinkaan", vastasin minä, "Karolina on yksi näitä naisia, joiden +käytös tykkänään estää kaikki tuollaiset kokeet. Uskokaa minua, eno, +jos hän rakastaa minua yhtä totisesti ja sydämellisesti, kuin sisar +veljeään, niin tekee hän sen ainoastaan sentähden, että minä olen +välttänyt väärin käsittää hänen jaloa ystävyyttänsä ja kaikkea +sille perustuvaa luuloittelua. Hän on totinen ystäväni, kuni +ylioppilastoveri, eikä tarvitse peljätä että tämä tunne muuttuisi +miksikään hellemmäksi. Mahdollisesti kyllä löytyy tälle Dianalle joku +Endymioni; mutta ei se ole Harry Henderson". + +"Hm!" sanoi enoni. "Pahoinpa pelkään vaan, että hänestä tulee +vanha-piika; ja täytynethän sinäkin myöntää, että naimatoin nainen +aina on kehkeymätöin, epätäydellinen olento". + +"Eipä suuremmassa määrässä kuin naimattomat miehetkään", vastasin minä; +"sillä, niinkuin tiedätte eno, on löytynyt monta miestä, joiden +isän-rakkaus on ollut paljoa suurempi kuin useimmilla avio-miehillä. +Fenelon esimerkiksi, oli naimisessa koko ihmiskunnan kanssa ja +kukin ihminen, jonka hän tapasi, sai oitis lapsen sijan hänen +sydämessänsä. Samoinpa löytyy naimattomia naisiakin, hellemmillä äidin +tunteilla, kuin moni äiti. Sellaisia naisia tapaamme noissa monissa +laupeuden-siskojen yhtiöissä, joiden toimena on etsiä ja pelastaa +onnettomia, hyljätyitä lapsi-parkoja, joiden äideiksi he rupeavat. +Näetten siis, eno, että löytyy luonteita, jotka eivät tarvitse avioa +kehkeytyäksensä; mutta ne ovat, tosi kyllä, varsin harvinaisia". + +"Kaikki tuo voi olla varsin hyvä, mutta ainoastaan poikkeuksena; +harmittaisipa se kuitenkin minua suuresti, jos niin pulska tyttö, kuin +Karolina on, kuihtuisi pois vanhana piikana". + +"Niinpä luulen minä käyvänkin", sanoin minä, "joll'ette te, eno, ojenna +hänelle kättänne ja auta häntä, vapaasti seuraamaan sitä uraa jonka +luonto itse hänelle näkyy määränneen. Karolina ei koskaan lähde itse +miestä hankkimaan. Itse ajatuskin, että hän näyttelisi omaa kaunista +itseänsä, siinä epävakaisessa toivossa, että joku häneen mieltyisi, +olisi jo kylläksi karkoittamaan hänet kokonansa seura-elämästä. Hänen +itsenäinen luonteensa vaatii hänelle oman tien raivattavaksi ja hänen +on yhtä tukalata, kuin nuoren miehenkin olla muista riippuvainen. Hän +oppii kaikki erinomaisella helppoudella, hän on suuresti huvitettu +tieteellisistä tutkimuksista ja haluaa lääkäriksi, joka toimi onkin +erinomaittain sopiva naisille, sillä siinä pääsee naisen äidinluonne +ihanimmalla tavalla kehkeytymään. Antakaa te, eno, hänelle ensimäiset +perusteet ja puhutelkaa sitten hänen isäänsä, että hän suostuisi +valmistamaan Karolinalle tilaisuutta oppiansa jatkamaan". + +"Totta kyllä on", sanoi enoni, "että Karolina on taitava +sairaan-hoitaja; hänellä on vahva ruumis ja suuri kestäväisyys, +rohkeutta ja älyä häneltä ei myöskään puutu ja erinomainen on hänen +taitonsa sairaita lohduttaa ja rauhoittaa. Järki hänellä samoin on +terävä, sen olen huomannut hänen muistutuksistansa moniaista kirjoista, +joita hän on minulta lainannut. Mutta kuitenkin on naisen lääkäriksi +rupeaminen aina ollut mielestäni niin narrimaista ja mahdotointakin, +ett'en ole koskaan häntä siihen yllyttänyt". + +"Olkaa vakuutettu, enoni, että Karolina käy vaan yhä viehättävämmäksi, +kuta vapaammin ja enemmän oman mielensä mukaan hän saapi toimia sillä +alalla, johon luonto näkyy hänet määränneen. Koettakaapa sulkea +valkoinen, komea joutsen karjapihaan, ja pianpa käy sen käynti +epävakaiseksi, horjuvaksi, se kadottaa luonnollisen iloisuutensa ja +kadottaapa vihdoin valkeat höyhenensäkin; mutta laskekaapa se jällensä +luonnolliseen vapauteensa, niin pian on se yhtä ihana ja kaunis kuin +ennen. Nerokas, ihana nainen, jota joku korkea, jalo aate elähyttää, ei +koskaan vanhene; ei hän koskaan lakastu. Päin vastoin käy hän ajan +kuluessa yhä enemmän viehättäväksi, saadessansa vapaasti ja kokonansa +antautua toimelle, joka häntä enin miellyttää, ja monesti pysyy hänen +ihanuutensa kauemmin muuttumattomana, kuin perhehuolista ja +äidillisistä velvollisuuksista väsyneen emännän ja äidin". + +"No hyvä", sanoi eno, "jahkapa mietin tuota asiaa. Mutta eipä teidän +toki pitäisi noilla uusilla mietteillänne noin äkkiä kumoaman meidän, +kuusikymmenvuotisien vakuutuksia. Koko nuoruutemme olemme uhranneet +ahkeroimisiin vakaantuaksemme tuumissamme ja kun kerran niin pitkälle +olemme joutuneet tulee uusi sukupolvi ja kumoaa kaikki. Onpa todellakin +ankaraa, että hävitätte rakennuksen, jota valmistaaksemme käytimme koko +nuoruutemme, että hävitätte sen juuri nyt, kun me tarvitsisimme lepoa +emmekä jaksa enään rakentaa sitä uudestaan". + +"Mitä siihen taas tulee", sanoin minä, "niin löytyipä nykyajan +mietteet naisista jo vuosituhansia sitten. Eihän kreikkalaisilla ja +roomalaisilla ollut _yksi ainoa_ perikuva kaikille naisillensa. +Olihan heillä _Venus_ tuo viehättävä, lempivä nainen; _Diana_ tuo +kylmä, loistava, vapaa, muista riippumatoin; _Minerva_ tuo puhdas +aistillisuuden esikuva, joka ei toivonut eikä etsinyt avioa; _Juno_, +kodin ja kotoisen elämän hallitsijatar, ja _Ceres_, tuo viljan ja +hedelmän lahjoittaja. Sanalla sanoen, nuot muinaiskansat käsittivät +naisella olevan monta eri alaa, joissa heidän tulee vaikuttaa, mutta +me, me nykyajan ihmiset, me supistamme heidän alansa kiertävän kasvin, +orvokki kukan arvoiseksi -- ikääskuin kiertoheinällä ei olisikaan +yhtäsuuri oikeus kasvaa kuin tähdiköllä. + +"Ja kuitenkin", muistutti eno, "on luonto määrännyt eri piirit +kummallekin sukupuolelle, lahjoittaen miehille voimaa ja saattaen +naisen, heikkoutensa kautta, muista riippuvaiseksi". + +"Ei niin, eno, jos me tuossa kohden tarkastamme itse luontoa, niin +huomaamme, että eläinkunnan naispuolisessa osassa löytyy suuria, +mahtavia vaikkapa lempeitä ja muista riippuviakin eläimiä. Naaras +leijonat ja tiikerit ovat paljon vaikeammat kesyttää kuin koirakset. +Kreikkalaisien jumaluusoppi oli oiva heijastus itse luonnosta, sillä se +varusti naisen sekä mahtavuudella ja voimalla että myöskin suloudella. +Kuinka ihanaksi eikö Homero kuvaa Minervaa, kun hän taivaallisessa +sota-asussansa johdattaa Kreikkalaisia taisteloon. Kuinka voimakkaaksi +ja valtavaksi eikö Diana ole kuvattu, -- esikuva naisesta, joka on +kyllin voimakas jo itsessään, vapaa kaikista into-himoista, kauhea kun +häntä lähestyy hänen ihanuutensa loistossa ja kuolemalla rankaiseva +uteliasta, joka uskaltaa saastuttaa hänen pyhän temppelinsä! Tuossa +näemme _esikuvan_ mahtavasta naisesta, joka saattaa elää jaloa, +itsetyistä elämää miehestä riippumattomana. Tuskinpa roomalaiset ja +kreikkalaiset olisivat voineet kuvata tällaisia vaimoja, joll'eivät he +olisi joukossansa nähneet samanlaisia naisia ja meidän nykyinen +sivistynyt maailma on oleva askelen jalessä, kunnes mekin saamme +erityisen vaikutuspiirin tällaisille naisille; maailman kehittämiseksi +tarvitaan kaikenlaista väkeä; senpätähden pitäisi löytymän vapaa ura +kullekin, -- kullekin on annettava arvonsa. + +"Varsin oivallisesti lausuttu, nuori herraseni", sanoi eno. "Varmaankin +piammiten kirjoitat jonkun leimuavan kirjoituksen johonkin varsin +yksipuoliseen sanomalehteen. Mutta te nuoret miehet, jotka tahdotte +kiivetä auringon vaunuun, ja itse ohjata virkkuja varsoja, pitäisipä +teidän miettimän asian painoa, ennenkuin sytytätte maailman liekkiin. +Mitä sinun Dianaasi tulee, niin olenpa varsin iloinen, ett'ei +tuollainen nainen ole _minun_ vaimonani ja taitaisipa olla kovin +viileätä elää yhdessä Minervasi kanssa". + +"Suokaa eno, että lisään pari sanaa; ennen maailman loppua opimme +arvostelemaan naisia toisen mitan mukaan kuin tähän saakka, sillä nyt +ajattelemme vaan: onko tuo nainen sopiva vaimoksemme tahi ei; ja samoin +kuin nyt olemme vakuutetut siitä, että mies kyllä voipi naisettakin +kehkeytyä, samoin kerran vielä pidämme naisenkin kehkeytymisen miehen +avutta varsin mahdollisena". + +"Ihan pakanallisia mietteitähän sinä tuot esiin". + +"Suokaa anteeksi", sanoin minä, "mutta luulenpa että Paavali tarkoittaa +juuri samaa, sanoessansa että naimaton, joka pyhittäytyy korkeammalle +hengelliselle elämälle on avioliitossa, avion puhtaimmassa, +ihanteellisimmassa muodossa". + +"Sinä seisot vaarallisilla perusteilla ja vajoat pian luostari elämän +mahdottomuuksiin". + +"Korkeat perusteet ovat aina vaaralliset", sanoin minä, "sillä niistä +putoaa helposti rotkoihin ja pohjattomuuksiin. Mutta koska Luoja on +rotkoja ja pohjattomuuksia laatinut, niin täytynee niitä tutkia perin +pohjin, jospa usein olemmekin vaarassa taittaa oman niskamme. Hyvähän +on kutakin asiaa tähystää likeltä ja jatkaa tutkimuksiamme niin +pitkälle kuin vaan voimme". + +"Tee niin sitten", sanoi enoni, "ja onnea vaan. Auringon vaunusta on +laaja näky-ala. Nouse niihin, poikani; matka on todellakin hupaisa ja +tekipä minunkin nuorempana mieleni yrittämään; mutta jos et tahdo tehdä +samanlaista vaarallista häränpyllyä kuin muinoin Phaëton, niin muistele +hänen isänsä neuvoja: 'Jos tahdot ohjata tulevaisuuden virkkuja +varsoja, niin muista, ettäs säästät ruoskaa ja pidät lujasti +ohjaksista'." + +"Mutta eno, loppupäätteenä kaikesta tästä, tahdotteko auttaa +Karolinaa?" + +"Tahdonpa kyllä, ja teen sen rehellisesti, parhaan taitoni mukaan. +Oitis kun sinä olet lähtenyt pois, tahdon mennä tytön luo puhelemaan +asiasta". + +"Matta muistakaa, eno, jos tahdotte saada hänet mieltymään +ehdotuksiinne, niin varokaa ennen kaikkia, ett'ette puhu liian paljon +koru-sanoja, koristeita. Tutkikaa häntä tarkasti ja määrätkää ala, +jossa hänen sopii vaikuttaa, juuri niinkuin teillä olisi nuori mies +edessänne. Siitä hän varmaankin parahiten pitää. Hän on valmis työhön +ja ankariin tutkimuksiin; luonto on hänet varustanut taidolla ja +halulla perin pohjin tutkimaan kutakin asiaa ja voittepa olla varma, +että hän tuottaa kunniata teidän opetuksellenne". + +"Mikä vahinko, ett'ei hän ole mies!" huudahti eno, huo'aten. + +"Järjestäkäämme asiat ja suhteet niin tässä maailmassa, ett'emme enään +saa tilaisuutta huudahtaa naisesta, oi, mikä vahinko ett'ei hän ole +mies". + +Sittemmin puhelin äitini kanssa samasta asiasta ja kerroin hänelle +keskusteluni Karolinan kanssa. + +Luulenpa että hän sydämensä sisimmässä oli Karolinan ja minun suhteen +toivonut aivan samaa kuin Jaakko-eno. Karolina oli todellakin +erinomainen tyttö, oikea tähtyläinen tässä etäisessä maailman kolkassa. +Äitini oli kyllin huomannut, että Karolinalla oli luja luonne ja +erinomaiset luonnon lahjat, ehkä suurin osa Karolinan ajasta kului +koti-puuhissa. Karolinan ja äitini välillä oli tuo äänettömyys aina +vallinnut, joka on omituinen kahden herkkä-tuntoisen ujon ihmisen +välillä. Karolina kunnioitti äitini siveellistä voimaa niin suuresti +että hän melkeen pelkäsi äitiäni ja Karolinan terävä järki teki äitini +hieman araksi. + +Löytyy henkilöitä, jotka eivät ymmärrä toisiansa ilman tulkitta ja +useasti saattaa vaimo uskoutua miehelle ja mies vaimolle paremmin kuin +jollekin omasta sukupuolesta, sillä monesti tapahtuu ett'ei +samansukuiset ymmärrä toisiansa yhtä hyvin kuin vastaiset sukupuolet. +Tässä tapauksessa olin minä metallilankana, joka johdatin +myötätuntoisuuden sähkö-kipinät toisesta toiseen. + +Luonnoltansa oli äitini ujo ja kaino, ja niin herkkätuntoinen, että +veri nousi hänen kasvoillensa, kun hän minullekin selvitti +mielipiteitänsä; ja kuitenkin oli hänen luonteensa tuota syvää, +miettivää laatua, joka hiljaisuudessa punnitsee ja tuumii kutakin asiaa +ja tulee siten aivan omantakeisiin loppu-päätelmiin. Kuinka usein eikö +nämät syvämietteiset naiset ole hiljaisuudessa tarkastelleet ja +arvostelleet tätä tohuisaa maailmaa, ehk'eivät he usein lausu +päätelmiänsä, arvostelujansa. Äidilläni ei ollut minkäänlaisia turhia +luuloja; hän luki nykyajan luonteisfilosofisen koulun teoksia tyvenellä +uteliaisuudella, tyysti miettien kutakin oivaa muistutusta ja tarkasti +punniten kutakin uutta ko'etta, kutakin tosiasiain tutkimista. Hänen +uskonnollinen vakuutuksensa oli niin luja, että hän voi antautua näihin +tutkimuksiin, yhtä vähän peläten, että nykyajan tieteelliset keksinnöt +voisivat hänen uskontoansa häiritä, kuin että aurinko lakkaisi +loistamasta, tähteintutkijain eri mielipiteiden tähden. + +"Minä olen myöskin aina ollut siitä mielestä, että kullakin ihmisellä +on eri vaikutus-piirinsä tässä maailmassa", sanoi äitini, +kuunnellessansa puhettani. + +"Jospa Karolina olisi tuon tietänyt, niin hän varmaankin olisi +uskoutunut sinulle, armas äitini; mutta nyt hän pelkää, että sinä +pitäisit hänen tyytymättömyytensä onnehensa ja hänen kokeensa, kohoutua +sen yli, vallan jumalattomana". + +"Kaukana siitä", sanoi äitini; "minä olen, päin vastoin, aivan samaa +mielipidettä, kuin hän. Ihmiset harvoin käsittävät miltä tuntuu, kun +sielu hitaasti kuihtuu ja kuolee nälkään, kun se ei saa elatusta, tahi +kun sielunvoimat sammuvat harjoituksen puutteesta. Tähän onnettomaan +tilaan on isän ankara tahto Karolinan saattanut ja Jumala tiesi jos +kenkään saapi hänet tuumistansa luopumaan". + +"Sinä kyllä taidat sen tehdä, rakas äiti, siitä olen aivan vakuutettu". + +"Mutta minä en luule voivani häntä taivuttaa; koko hänen olentonsa on +sitä laatua, että se jäädyttää kaikki lämpimimmätkin kokeeni, ehkäpä +hän kyllä kylmällä, omituisella tavallansa pitää hyvinkin paljon +minusta. Mutta kaikki kokeet muuttaa hänen mieltänsä ja tuumiansa, +tekevät hänet ainoastaan vielä ankarammaksi ja kovemmaksi". + +"Tekisikö Karolina väärin, jos hän valitsisi elämänsä uran isänsä +suostumuksetta". + +Äitini istui hetken ääneti, tuijoittaen yksivakaisesti eteensä; vihdoin +lausui hän hitaasti: + +"Ei löydy mitään rajaa, joka olisi niin vaikea määrätä, kuin +itsensä-kieltämyksen raja on. Juhonkin määrään kohonneena on se avu, +avu mitä suurin; mutta löytyy erityis-oikeuksia, joista emme saa +luopua. Onnellamme on määrätty paikkansa ja enpä tiedä tarvitsemmeko +kärsiä vääryyttä enemmän itseämme kuin muitakaan kohtaan, jos vaan +voimme sitä estää. Luulenpa että Luojamme ja yhteiskunta voipi vaatia, +että pyrimme niin ylös kuin vaan pääsemme, ja että vaikutamme mitä vaan +voimme. Sokea ja väärä käsky, joka tätä estää, asettuupi korkeampaa +lakia vastaan". + +"Etkö usko äiti sinäkin, että monen jalon luonteen hiljainen +itsensä-kieltämys on vaikuttanut paljon pahaa sen kautta, että se on +antanut itsekkäisyyden juurtua ja kasvaa ympäristössänsä?" + +"Epäilemättä", sanoi äitini. "Moni vaimo tekee miehensä varsin huonoksi +ihmiseksi liiallisen nöyryyden ja taudintapaisen itsensä-kieltämisen +kautta, joka usein viekoittelee todella jaloja ja hyviä miehiäkin +lankeamaan itsekkäisyyden onnettomiin tapoihin". + +"Eikö olisi parasta, että Karolina kokoaisi kaiken urheutensa ja +suoraan sanoisi isällensä, että hän tarvitsee toisen vaikutuspiirin?" + +"Enpä tiedä", sanoi äitini; "hänellä on tapana katkaista kaikki +vastenmieliset keskustelut lastensa kanssa siten, että hän lyöpi +nyrkkinsä pöytään ja sanoo: 'nyt en salli kuulla enempää siitä +asiasta'. Minun kanssani hän myöskin pian lopettaa keskustelun lähtien +kiiruusti ulos huoneesta. Minä pahoin epäilen", jatkoi äitini hetken +ääneti oltuansa, "että hän pari vuotta sitten, Karolinan vielä ollessa +vallan nuori, musersi tykkänään itse elon-hermon hänessä". + +"Sinä tarkoitat, että hänellä olisi ollut joku lemmitty, jota hän ei +saanut?" + +"Niin, mutta minä toivon, että tämä lempi jo on haihtunut tykkänään +pois, tahi tukehtunut itsehensä; mahdollisesti niin onkin. Kuitenkin +luulen, että Karolina on niitä, joista tuollainen kokemus karkoittaa +kaiken mahdollisuudenkin mieltyä johonkin muuhun". + +"Ken teille kertoi tuosta asiasta?" + +"Ei kenkään; mutta minä itse huomasin sen sattumalta, saman tekevä +miten. Minulle ei siitä kerrottu mitään ja varsin vähän minä todellakin +tiesin itse asiasta, kyllin kuitenkin ihmetelläkseni sitä voimaa ja +sielun jäntevyyttä, jolla hän kohtalonsa kantoi ja sitä lempeyttä, +jolla hän täytti ankarat velvollisuutensa. + +"Tahdonpa kuitenkin puhua Karolinan kanssa ja tehdä mitä voin; mutta +ennen kaikkia, jätä kaikki tuon Kaikkiymmärtävän haltuun, jonka kädessä +onnen ohjat ovat", sanoi äitini ja hänen silmistänsä säteili luja +vakuutus. + +Tämä oli viimeinen ilta kodissani. Kauan istuin vielä ja kirjoitin +Karolinalle. Kirjeen jätin äitini haltuun, ja lähdin seuraavana päivänä +kotoani, matkustaakseni Europaan. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Minä lasken ensimmäisen peruskiven rakennukseeni. + + +Kertomukseni siirtyy nyt Newyorkiin, jonne minä tulin kirjailijana +onneani etsimään. + +Koko sen vuoden kuin Europassa oleskelin, ko'in kaikin voimin saattaa +itseni tällaisen henkisen kauppatavaran valmistajana tunnetuksi +useimmissa sanomalehtien konttoreissa. Minä kirjoittelin kaikenmoisia +kyhäelmiä, kirjoittelin väliin vallattomasti ja iloisesti, väliin taas +yksivakaisesti ja juhlallisesti ja lähetin niitä useaan sanomalehteen, +vaatimatta niistä mitään palkkaa, ja seuraus siitä oli, että minä, +tullessani Newyorkiin, olin tunnettu kirjailija, jonka nimi jo alkoi +kaikua tutulta. Jalkani oli, tosin kyllä, vielä alhaisimmalla +portaalla, mutta portaalla olin jo kumminkin ja ylöspäin päätin +rientää. + +Ylöspäin! -- niin mihin? Siinä vastimessa, jonka nuori mies antaa tälle +kysymykselle, ilmaantuu koko hänen vastaisen työnsä luonne. Jos pyrimme +ylöspäin ainoastaan saavuttaaksemme kuuluisan nimen, hankkiaksemme +elatusta ja varoja, valmistaaksemme perheellemme mukavan ja huolettoman +elämän, on tuo kysymys, vaikka siinä silloinkin on vaikeuksia, hyvin +käytännöllistä laatua ja verraten varsin helppo vastata. Mutta jos me +samalla tahdomme kasvattaa itseämmekin jonkun idealisen mallin mukaan, +yhtä huolekkaasti ja tarkasti kuin jos me rakentaisimme temppeliä, +jonka pitäisi ikuisesti seisoman, jos tahdomme lainata kättämme avuksi +pystyttämään tuota suurta, elävää temppeliä, jonka Jumala valmistaa +ihmiskunnassa, silloin on kysymys vaikeampi vastata. + +Luulenpa, että moni ihana lukijattareni jo on tuskastumaisillaan, kun +ei ole vielä näkynyt vilaustakaan "_vaimostani_". Heitä rauhoittaakseni +tahdon nyt ilmoittaa, että hän silläkin hetkellä, kun minä eräänä +sateisena, kolkkona Joulukuun iltana saavuin Newyorkiin, oli siellä, +ihanana kuin tähti, ehk'en minä vielä tietänyt hänestä mitään. Samahan +voipi tapahtua minkä nuoren miehen kanssa tahansa. Jos hän joskus aikoo +mennä naimisiin, on hänen tuleva vaimonsa varmaankin jo maailmassa, ja +ehkä hänen läheisyydessäkin; -- olkoon tämä sanottu ainoastaan +valaistakseni oppia edeltäpäin-määräyksestä. Mutta vaikka kysymyksessä +oleva nainen juuri tähän merkilliseen aikaan, josta nyt puhun, olikin +elävitten joukossa ja vaikkapa hän katselikin samoja tähtiä, hengitti +samaa ilmaa ja polki samoja katuja kuin minäkin, en luule olleeni siitä +viisaampi enkä parempi. + +Vaikkapa hän suureksi osaksi olikin näkymätöin vaikutin ja perus-syy +kaikkiin toimiini, tarvitsin kuitenkin tähän aikaan kaikki voimani +elämäni aineellisen osan perustamiseksi, niin että juuri tähän aikaan +ajattelin naimista vähemmin kuin koskaan ennen. Newyorkissa ei minulla +ollut ainoatakaan tuttavaa, eikä ollut aikaa niitä hankkiakaan. +Matkoillani olin käynyt monessa kaupungissa. Olin ollut Parisissa, +Roomassa, Florens'issa ja Neapelissa; mutta en nähnyt missään muualla +paitsi Lontoossa niin epä-idealista ja epä-runollista kaupunkia kuin +Newyorki on. Lontoo, rasittavalla kolkkoudellansa ja pyrinnöillänsä +hämmästyttää, mutta masentaa ja jäädyttää sielumme; Newyorki sitä +vastoin oli mielestäni kuin palava uuni, jossa kaikki silmänräpäyksessä +palaa poroksi. Oitis tänne tultuani päätin kätkeä ja sulkea sydämeni +sisimpään kaikki mitä mielestäni oli pyhää, arkaa ja hentoa, +suojellakseni, ett'ei tuo kuuma liekki sitä kärventäisi, turmelisi ja +kuihduttaisi. Balzac on lyhyellä, terävällä tavallansa lausunut +Newyorkista, että se on kaupunki, jossa "ei ole uskoa, toivoa eikä +armeliaisuutta;" ja kun hän ei ole koskaan itse siellä käynyt, arvelen, +että hän oli saanut tämän käsityksen jonkun onnettoman maamiehensä +kertomuksesta, joka outona tänne tultuaan oli joutunut masentavan +itsekkäisyyden ja onnettoman huolettomuuden kurimukseen. Parisissa +kyllä löytyy paljon itsekkäisyyttä, paljon oman voiton pyyntöä, mutta +siellä kaikki piiloutuu siveellisyyden huntuun. Parisi hymyilee meille +kuin koti, tarjoopi maalaus-näyttelöitä, ruiskulähteitä, puistoja ja +käytäviä sekä hyvän tahtoisia, tyhjäntoimittavia ihmisiä, joiden ainoa +toimi on -- miellyttää muita. + +Myöntää minun täytyy, että ensimmäinen tunne, joka valtasi minut, kun +aivan outona tunkeuin eteenpäin Newyorkin kaduilla, oli jonkunlainen +kumma kauhu, juuri sellainen kuin luulisin tuntevani, jos äkkiä tulisin +survaistuksi ihmissyöjäin joukkoon, jotka, vähimmästä loukkauksesta, +olisivat kohta valmiit nylkemään minut ja sitten kalvamaan lihat +luistani. Kaikki ilmoitti vaan armahtamatointa kiiruhtamista, ja +ankara: "pysy mukana, tahi hitto sinut vie, jos viivyt", oli luettavana +kunkin kasvoilla, etenkin ajurien ja kuskien; tämäpä teki, että luulin +olevani huonosti hallitussa eläintarhassa, jossa joka hetkellä saa +varoa, ett'ei peto hyökkää päällemme. Jouduttuani tuttavuuteen niissä +piireissä, joissa eri sanomalehtien toimittajat ja kirjailijat +seurustelivat, tunsin kylmän tuulen jähmetyttävän koko olentoni ja +minusta näytti juuri kuin olisivat he kaikki pukeutuneet rautapaitaan +omia sisimpiä ja kalliimpia tunteitansa vastaan ja ikääskuin olisivat +varustautuneet kynsillä, tarttuaksensa ja rikki ruhjoaksensa kaikki, +mikä heidän eteensä vaan tuli. Kilpailu sanomalehtien välillä oli niin +suuri, että oli mielestäni yhtä turhaa tarjota heille mielenkuvittelon +tahi tunnon kukkia kuin tarjota teeruusua jollekin meluavalle ajajalle. + +Kaikki elämässä ja kuolemassa, tässä maailmassa ja tulevaisuudessa, +kaikki taivaassa ja helvetissä, näkyi olevan sopiva keskustelu aine. +"Tarjoa kehuen tavaraasi kaupaksi, ilmoita niistä komeilla lauseilla +sanomalehdissä ja katso mitä ne sinulle tuottavat!" näkyi olevan lakina +kaikelle kaupalle, jonka lain mukaan fantasian hienoimmat kuteet ja +tunteiden herkimmät hermotkin, piti merkittämän ja hinnoille pantaman. + +Sanalla sanoen, Newyorki on turhamaisuuden suuri markkinapaikka, jossa +kaikkia saa rahalla ostaa; tästä ei edes uskontokaan eroa, sillä +nykyaikaan pidetään sitä arvossa ainoastaan siinä määrässä, kuin siitä +on aineellista hyötyä. + +Äitini viimeiset sanat, hänestä erotessani, olivat: "jos mitä yrität, +jos rikastut tahi et, niin elä aina nöyränä ja Jumalata pelkäävänä +äläkä unohda käydä kirkossa". Ne olivat aina mielessäni ja elähyttivät +minua varsin usein. + +Näyttipä vallan lystilliseltä ja naurettavalta olla nöyränä ja samalla +pyrkiä eteenpäin yhteiskunnassa, jossa ensimmäinen velvollisuus on +kukkua aamusta iltaan ja kehua, kerskata ja ylistää omaa puoluettansa +niin paljon kuin keuhkot vaan kestävät. + +Juhlallisen lupauksen mukaan, jonka minä tein äidilleni, annoin oitis +kirjoittaa itseni kristilliseen seurakuntaan. + +Tässä lienee oikea kohta lausua, että nuorelle miehelle, joka tarvitsee +suojelusta ja eläkettä jalon luonteen kehkeytymiseksi, joka tarvitsee +aallon-murtajan, joka estää materialismin aaltojen hyökkäämästä hänen +ylitsensä ja hukuttamasta hänen jalomman elämänsä, sille ei löytyne +mitään oivallisempaa, kuin antautuminen seurakuntaan, jossa Jumalan +sanaa saarnataan ja sakramentteja, Kristuksen sanan ja säädännön +mukaan, jaetaan. + +Ehkä minun täytyykin myöntää että näissä yhtiöissä varsin usein, +seurauksena ihmisellisestä heikkoudesta, löytyy ymmärtämättömyyttä, +harha-luuloja, teeskenteleväisyyttä ja erehdyksiä, niin on kirkollinen +yhtiö toki aina, mielestäni, paras tähän saakka löytyvä piiri, jossa +todellinen, siveellinen kehkeytyminen voipi tapahtua ja sitä paitse +emme voi olla, ennenkuin joku muu, samaa tarkoitusta täydellisesti +vastaava, ja yhtä kauan koeteltu yhtiö asetetaan sijaan. Kirkollinen +yhtiö on matka-joukkio, joka samoaa elämän kuuman hietaerämaan läpi; ja +jospa siinä joskus syntyykin riitoja ja jospa sen asioita väliin +hoidetaankin huonommin kuin toivottava olisi, niin se toki aina pääsee +matkansa perille varmemmin, kuin yksityinen matkaaja, joka on +ainoastaan pieni pilkka laajassa erämaassa ja joka varsin usein +puhalletaan pois ja häviää tuntemattomiin. + +Olen jo kanan huomannut että sen, joka aivoillansa työskentelee joka +päiväisen leipänsä edestä, jos hän ei tahdo tätä elintänsä saada +piammiten kulutetuksi, täytyy asettaa sunnuntai-päivän täydelliseksi +unohduksen välimuuriksi itsensä ja työpäiväin puuhain ja rauhattomuuden +välille. Ja eihän unohdus koskaan voi olla täydellisempi kuin silloin, +kun me hartauden siivillä kohoonnumme korkeuteen, jossa ihminen tuntee +syntyperänsä Jumalasta. + + * * * * * + +Minulla oli monta edullista tarjousta usealta sanomalehden +toimittajalta Newyorkissa. "Siveellisen aarreaitan" omistaja oli +puhellut kanssani ehdotuksistansa ja mietteistänsä. "Suureen +kansanvaltaan" olin lähettänyt moniaita kirjeitä, ja sen toimittaja +kutsui minut päivällisille luoksensa, luultavasti aikomuksessa +tähystellä minua ja tutkiaksensa mihin oikeastaan kelpaisin, ennenkuin +hän päättäisi käyttää voimiani. + +Herra Goldstick oli parhaassa ijässänsä oleva mies, kaljulla päälaella, +kohteliaalla käytöksellä sekä tuolla omituisella katsannolla, jonka +usein huomaamme niillä ihmisillä, jotka ovat omin voimin kohonneet +maailmassa, kun puhuttelevat vasta-alkavaista. Hän kohteli aina +vastatullutta iloisella, kumppalintapaisella vapaudella, jonka kautta +hän luonnollisesti paremmin voikin oppia tuntemaan heidän luonteensa ja +huomaamaan missä määrässä he voivat kelvata hänen tarkoituksiinsa ja +olla hänen vaatimuksiensa mukaisia. Seurauksena hänen käytöksestänsä +oli, että päivällinen oli varsin hupaisa. Hänen miellyttävä +ystävällisyytensä poisti pian luontoperäisen ujouteni ja aterian +lopulla olisin ollut valmis uskoutumaan hänelle melkeen yhtä vapaasti +kuin äidilleni. Puhelimme päivän tärkeimmistä kysymyksistä, +filosofiasta, historiasta, tieteistä, uskonnosta, elämästä, kuolemasta +ja kuolemattomuudesta ja kaikesta puhelimme erinomaisella innolla ja +hämmästyttävällä yhtäpitäväisyydellä mietteissämme -- yhtäpitäväisyys, +jonka tapaamme keskustelussa, kun toinen aina kokee olla samasta +mielipiteestä kuin toinenkin. Kun sieluni hänen ystävällisen luonteensa +lämpöisessä päivänpaisteessa oli avautunut ja luottamukseni oli +täydessä kukoistuksessa kiertyi puhe itse asiaamme. + +"Olenpa iloinen", sanoi herra Goldstick, "kun tässä epä-uskon ja +epäilyksen-aikakaudessa tapaan nuoren miehen todellisella +uskonnollisella vakuutuksella. Itse en tosin kuulu uskovain joukkoon, +sen tunnustan mielipahalla; mutta, herra Henderson, minä pidän uskontoa +arvossa, yhteis-elämämme välttämättömimpänä alku-aineena". + +Herra Goldstick huokasi tätä lausuessansa, loi silmänsä kattoon ja +kaatoi viiniä lasiin. + +Hänen seurassansa tulin pian niin elähytetyksi, että rupesin tekemään +tiliä minun ehkä liiaksi idealisista mietteistäni, jonka ohessa myöskin +selvitin, että sanomalehtien toimittajain pitäisi tunteman itsensä +sidotuksi yhtä pyhältä siveelliseltä valalta, kuin pappi, joka +toimittaa virkaansa alttarin edessä. + +Herra Goldstick alkoi erinomaisella ihastuksella ja innolla puhella +mietteistäni; hänen puheensa oli niin voimakas ja sana-rikas ja hän +sommitteli siihen sellaisia mielen-kuvaelmia, että minä tunsin jääväni +varsin takapajulle; mykkänä ja hämmästyneenä katselin minä häntä +ihmettelevällä kunnioituksella. + +"Herra Henderson", jatkoi hän, "'Suuri kansanvalta' ei ole alkujansa +mikään yritys rahan keinottelemiseksi, vaan se on suuri siveellinen +höyrykone. Se on suuren amerikalaisen kansan äänen-kannattaja, jonka +tarkoitus on yhteiskunnan perinpohjainen uudestaan synnyttäminen". + +Tässä uskalsin huomauttaa, että "Siveellinen aarreaitta" oli sanonut +pyrkivänsä aivan samaa päämaalia kohti, jolloin herra Goldstick'in +kasvoille kuvautui sisässänsä valtaava harmi. + +"Onko mahdollista", huudahti hän, "että tuo ulkokullattu on koettanut +saada teidät verkkoihinsa? Nuori ystäväni", jatkoi hän ystävällisellä +äänellä ja tuli aivan eteeni, "minä en todella koskaan tahtoisi lausua +mitään pahaa virkaveljestäni sanomakirjallisuudessa, ja voinhan olla +varma, että se, jonka nyt ai'on lausua, on yhtä varmassa tallessa, kuin +jos en olisi laisinkaan sitä sanonutkaan". + +Minä vakuutin, että hän voipi olla varma, ett'ei se joudu minulta sen +edemmäksi. + +"Näin meidän kesken", lausui hän, "voin teille vakuuttaa, että +'Siveellinen aarre-aitta' on ainoastaan ulkokullattu narri -- ja +tarkemmin miettiessäni", lisäsi hän, "huomaan, että on velvollisuuteni +lausua vielä enemmän, ja voinpa sanoa -- mutta se on luonnollisesti +suurimmassa salaisuudessa, -- että 'Siveellisen aarre-aitan' toimittaja +on suuri petturi". + +Olipa mielestäni varsin omituista, että "Siveellisen aarre-aitan" +toimittaja, kaikessa salaisuudessa luonnollisesti, oli lausunut saman +arvostelun "Suuresta kansanvallasta", mutta vaikka olinkin varsin +herkkäpuheinen tämän miellyttävän ystävän parissa, olin kuitenkin niin +varovainen, ett'en maininnut siitä mitään. + +"Huomatkaa, nuori ystäväni", sanoi hän, "että palvelette Jumalaa ja +ihmiskuntaa enemmän kuin pappi koskaan voi sitä tehdä. Luonnollisesti +on tuollaisen lehden toimittajalla kauhea edesvastaus niskoillansa, +kauhea!" kertoi hän syviin tuumiin vaipuneena, sill'aikaa kuin minä +katselin häntä pelvolla, -- "ja senpätähden vaadin niiltä, jotka minua +työssäni auttavat, ennenkaikkia mitä puhtainta ja lujinta siveellistä +vakuutusta". + +Hetken vallitsi juhlallinen hiljaisuus, jolla välin kuului ainoastaan +lasien ja pullojen kilinä, kun isäntä kaasi uutta viiniä lasihin. + +"Suuri on edesvastaus", lausuin minä huo'aten. + +"Erittäin suuri", vakuutti hän kolkolla äänellä. "Ajatelkaapa minkä +kauhean paheen tuo hieno, perinpohjin turmeltu kirjallisuus, joka +nykyään tulvaa yhteiskuntaan, matkaan saattaa. Herraseni, meillä on +tärkeä kohta historiassamme nyt elettävänä; kansa on vajonnut syvään +turmioon ja kiiruhtaa perikatoansa kohti -- se on surkea tosi-asia. +Yleisö on herätettävä, sen silmät ovat avattavat tekemään eron hyvän ja +pahan välillä, sille on siveellinen mittapuu tarpeen -- ja juuri +sellaiseksi aikoo lehtemme tarjoutua". + +Olin varsin iloinen huomatessani, että hänen käsitteensä olivat niin +yhtäpitäväiset omien aatteiteni kanssa ja vakuutin hänelle, että olin +varsin onnellinen, kun saan, voimani mukaan, auttaa tämän jalon tuuman +toteuttamista. + +"Tähän saakka olemme olleet varsin tyytyväiset teidän kirjoituksiinne", +sanoi hän. "Niissä löytyy aina korkea, siveellinen henki ja yleisö on +ollut niihin varsin ihastunut. Tahdomme yhdistää teidät toimehemme +toisen luokan vakinaisena kanssa-toimittajana, toivoen teistä +tulevaisuudessa oivaa kirjailijaa. Mielellämme tahtoisimme maksaa +teille suuremman palkan kuin nyt voimme tehdä; mutta teidän tulee +muistaa, herra Henderson, että suurien siveellisien yrityksien menestys +aina rippuu niiden edistäjäin itsensäkieltämisestä". + +Tässä muistui isäni elämä mieleeni ja ihastuksella otin hänen +ehdotuksensa vastaan, vakuuttaen, että varsin mielelläni tahdon yhdessä +hänen kanssansa työskennellä niin ylevän päämaalin saavuttamiseksi ja +uhrata sille toimelle kaikki voimani, kunhan vaan ansaitsen mitä +välttämättömästi tarvitsen. + +"Teillä on oikea käsitys asiasta, nuori mies", sanoi hän. "Onpa +erinomaisen hauskaa huomata tuollaista raittiutta siveellisissä +mietteissänne". + +Ennenkuin keskustelumme päättyi, olin siis kirjoittanut välikirjan +alle, jonka kautta sitouin hyvin vähäisellä palkalla palvelemaan herra +Goldstick'iä, mutta sydämeni oli täynnä ihastusta ja intoa +ajatellessani kaikkia niitä etuja, joita tämä toimeni voisi tuottaa. + +Minä olin tähän aikaan nuori ja varsin vilkas luonteeltani, enkä +ajatellut niin paljon rahan hankkimista kuin yleisen maineen +voittamista. Tunsin Phaëton'in hengen valtaavan itseni ja halasin +innokkaasti tarttua suitsiin, napsahuttaa piiskalla ja ajaa edistyksen +virkkua valjakkoa eteenpäin. + +Minä olin kirjoittanut kertomuksia ja sepittänyt runoja, mutta siihen +en ollut tyytyväinen; tunsin sisällisen halun olla tuhansien ihmisien +alituisena näkymättömänä johtajana heidän jokapäiväisissä toimissansa. +Herra Goldstick'in tarjous, niinkuin minä sen käsitin, antoi minulle +tilaisuutta siihen ja minä päätin ansaita hänen luottamuksensa, kaikin +voimin edistämällä sanomalehden toimintaa ja toivoin, että hänen +mahtinsa aukaisisi minulle tien edemmäksikin. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU, + +Nuoren mielien kumppalit. + + +Pian tutustuin sanomalehden toimittajain kanssa. Heidän +joukossansa tapasin, suureksi ihastuksekseni, vanhan ystäväni +ja ylioppilas-kumppalini, Jim Fellows'in. + +Jim oli hyvä poika, vaikka hänellä olikin syntyperäinen taipumus laskea +loru-puheita. Hän oli statistiko ytimeensä saakka ja nopealla ajullansa +tutustui hän pian oloihin ympärillänsä. Yliopistossa ollessansa tunsi +Jim kunkin yliopistolaisen ja kunkin muun tuon pienen kaupungin +asukkaan suhteet. Hän tunsi heidän nimet, elämäkerrat, luonteet ja +toimet sangen tarkoin, eikä koskaan hä'ät tahi hautiaiset olleet +hänelle odottamattomia, -- hän tunsi kaikki jo kauan ennen. + +Jim oli erittäin hyvänluontoinen mies; aivan mahdotointa oli suututtaa +häntä tahi saattaa hänen vilkas luonteensa levottomaksi. + +"Tämäpä oli oikea onnen sallimus", sanoi hän kun hän ensi aamuna +ystävällisesti puristi kättäni 'Suuren kansanvallan' toimitushuoneessa; +"tuletpa aivan kuin kutsuttu. Juuri sellaisen huoneen, jollaisen sinä +tarvitset, on vanha Style tänä aamuna jättänyt tyhjäksi. Se on valoisa, +kaunis huone -- -- akkunat ovat etelää kohti -- -- se on tässä aivan +lähellä -- vettä, kaasua ynnä kaikkea muuta löytyy siellä -- ja parhain +kaikesta on, että -- saat _minut_ kumppaliksesi viereiseen huoneesen". + +Minä seurasin häntä huonetta katsomaan, olin tyytyväinen siihen ja +muutin oitis huoneesen asumaan, jossa toimessa Jim auttoi minua samalla +hyväntahtoisuudella, kuin ennen yliopistossa ollessamme. Me kävimme +kaikissa huutokauppa-paikoissa, ostimme puoleksi pidettyjä huonekaluja +ja puuhasimme sellaisella innolla, että minulla yön tullessa oli oma +koti järjestettynä. Keitimme oitis teevettä Jim'in patenteeratussa +nuoren-miehen teekeittäjässä ja puhelimme vanhain, hyväin ystäväin +avosydämisyydellä asioistamme. Jim kysyi ujostelematta ehdoistani herra +Goldstick'in kanssa ja lausui: + +"Nyt poikaseni; nyt sinun täytyy saada vanhalta vaariltasi joitakuita +neuvoja näissä maallisissa asioissa. Paljonko, ensiksikin, tuo vanha +kettu maksaa sinulle?" + +"Tarkoitatko herra Goldstick'iä?" kysyin minä. + +"Tarkoitan", vastasi Jim; "minä kutsun häntä ketuksi lyhyyden vuoksi. +Tarjosiko hän edes sinulle kunnon palkan?" + +"Palkkani tosin ei ole niin suuri, kuin olisin toivonut; mutta koska +sanomalehti, niinkuin hän vakuutti, ei ole mikään raha-yritys, vaan +ainoastaan siveellinen pyrintö, niin lupasin tyytyä vähempäänkin". + +"Rehellisen tätini nimessä!" huudahti Jim harmistuneena. "Miten Harry, +eikö kulmahampaasi vielä ole puhjenneet? Etkö huomaa että tämä lehti on +oikea kultakaivos sen toimittajalle? Hän asuu palatsissa ja ajelee +omissa vaunuissansa". + +"Jos oikein käsitin hänen sanansa, niin ei sanomalehti taloudelliselta +kannalta ole mikään voittoa tuottava yritys". + +"Tuo kettu kutsuu kaikkia asioita huonoiksi, jotka eivät tuota sataa +prosenttia. Puhu sinä siveellisistä pyrinnöistä! Mitä hän lupasi +sinulle palkkaa?" + +Minä mainitsin summan. + +"Kuinka kauaksi?" + +"Vuodeksi". + +"Sitten et voi muuta tehdä, kuin palvella vuotesi umpeen. Mutta älä +vast'edes enään sitou mihinkään toimeen neuvottelematta vaarisi kanssa. +Näetsen minulle hän maksaa kaksivertaa enemmän, ja tiedäthän kuinka +vähäpätöinen kirjailija minä olen sinun rinnallasi, Harry. Mutta minun +toimeeni ei sinulla olekaan taipumusta". + +"Mikä se on?" + +"Minä olen kehumis-ilmoituksien päätoimittaja", vastasi Jim. "Maailma +ei voi tulla toimeen niitä paitse -- ja minä olen erittäin nerokas +niitä sepittämään. Minä pakoitin kettumme maksamaan runsaasti, uhaten +muutoin mennä 'Siveellisen aarre-aitan' palvelukseen, sillä sinne ei +hän minua päästä. Näetsen, minä olen kulkenut heidän sala-portaitansa +ja tunnen heidän salaisuutensa. 'Aarre-aitta' antaisi mielellänsä +vaikka omat kulmahampaansa saadaksensa minut palvelukseensa. Eikö tuo +ole varsin lystillistä", lisäsi hän ja nojautui nauraen istuimellensa. + +"Onko nämät sanomalehdet riitaveljeksiä", kysyin minä. + +"Ole vakuutettu siitä", vastasi hän ja katseli minua pilkallisesti. +"Etkö ymmärrä, poika, että se omituisuus, jonka tähden minua +erittäinkin pidetään arvossa, on, että hyvin tiedän millä voin +kiusoitella 'Aarre-aitan' toimittajia. Minä tiedän aina säntillensä +mille kohdalle pistos on annettava ja lehtemme pää-pyrintöjä on: aina +näyttää, että 'Aarre-aitta' on väärässä. Sama se onko asia painava tahi +vähäpätöinen, -- minä tartun heti siihen ja vetäyn aina onnellisesti +rettelöstä. Näetsen, 'Aarre-aitta' on kansalle mieluinen, sen +toimittajat ajavat kultaa lapiolla, niinkuin sanotaan, ja juuri sitä +emme me voi kärsiä. Tässä meidän yläpuolellamme", lisäsi hän osoittaen +kattoon, "asuu lehtemme etevin mies -- Bolton. Hänen sanotaan olevan +aikakautemme paraimpia kirjailijoita, ja taitava hän kieltämättä onkin; +hän on sangen oppinut ja on sitäpaitsi oikea _gentleman_, sanan +jaloimmassa merkityksessä. Me puhuttelemme häntä nimellä "_Dominus_". +Bolton kirjoittaa kaikki meidän suuret, mahtavat pää-kirjoitukset, hän +kirjoittaa kaikista tärkeistä aineista ja haastelee Europan ja koko +maailman politikasta. Kun joku kapina syttyy Europassa, silloin on +Bolton varsin oivallinen, sillä hän saattaa heittää silmäyksen kaikkiin +kapinoihin, jotka ovat syttyneet aina Kristuksen ajoista saakka. Hän +voipi säntillensä sanoa mitä ranskalaiset toimittivat vuonna 1700 +ja mitä saksalaiset tekivät vuonna 1800, ja monesti sanoo hän +hämmästyttävällä varmuudella, mitä vast'edes tulee tapahtumaan". + +"Hän saapi varmaankin hyvän palkan", sanoin minä. + +"Näetsen, Bolton on hieno mies, joka vihaa kaikkia lörpötyksiä ja +loru-puheita, ja joka sitä paitsi tyytyy vähään; senpätähden saavatkin +he hänet pysymään toimissaan puolella siitä palkasta, jonka minä hänen +sijassansa vaatisin. Mutta Bolton on varsin tyytyväinen. Saathan nähdä, +että sinä oitis mielistyt häneen, Harry. Minä menen ylös kutsumaan +hänet tänne, saadakseni esitellä teidät toisillenne". + +Ennenkuin minä ennätin käskeä tahi kieltää, juoksi Jim portaita ylös. +Kuulin hänen hetken puhuvan innokkaasti Bolton'in huoneessa ja sitten +palasi hän saaliinsa kanssa takaisin. + +Herra Bolton oli noin kolmenkymmenen vuotias mies, pitkä ja soma +vartaloltansa; hänen silmänsä olivat tummat ja säteilevät; kasvonsa +olivat miehekkäät ja päänsä jalosti muodostettu. Koko olentonsa herätti +kunnioitusta vaikka käytöksensä olikin yksinkertainen ja ujo. Veri +punasi hänen poskensa, kun Jim esitteli hänet ja vähäinen väristys +hienoilla huulillansa ilmoitti suurta tunteellisuuttansa. Hänen äänensä +oli vieno ja erittäin miellyttävä, ja vaikka hän oli ujo ja kaino +mielistyin kuitenkin oitis häneen. + +Kun hän haasteli tuon lörpöttelevän, vilkkaan ystäväni kanssa, +ihmetytti minua enin hänen katsantonsa, joka samalla ilmoitti iloista +mieltymystä ja tyyntä kärsivällisyyttä. Näytti siltä kuin hän jo olisi +huomannut, mitä elämällä oli tarjottavaa; hän ei enään odottanut eikä +vaatinut mitään, vaan eli päivänsä loppuun yhtä kärsivällisesti, kuin +odottaissaan ikävän näytelmän loppua. Hän ei koskaan tuntenut itseänsä +petetyksi, eikä suuttunut koskaan, mutta ei hän myöskään uskoutunut +kenellekään. Vaikka hän olikin varovainen oli hän erittäin ystävällinen +minua kohtaan. + +"Herra Henderson", sanoi hän, "olen varsin iloinen, jos saan kestittää +teitä sillä, mitä yksinkertainen kotini voipi tarjota. Jos joskus voin +olla teille avuksi, niin käyttäkää minua milloin vaan haluatte. Ehkä +teitä huvittaa nähdä kirjastoani? olen iloinen jos saan tarjota sen +teidän käytettäväksenne". + +Me nousimme portaita ylös ja tulimme ullakkokamariin, jonka kaikki +seinät olivat peitetyt kirjoilla; ainoastaan kaksi etelänpuoleista +akkunaa, joista kaupunki näkyi, olivat vapaina. + +"Niinkuin huomaatte, olen mielelläni korkealla maailmassa", sanoi hän +hymyellen. + +Huone ei ollut suuri. Sen keskessä seisoi laaja, pyöreä pöytä kokonansa +peitetty kirjoilla ja papereilla. Iloinen tulennos leimueli pienessä +pesässä, jonka edessä seisoi nahalla peitetty istuin; paitsi näitä, +ynnä kahta tuolia, ei huoneessa löytynyt mitään muita huonekaluja. +Avoinna olevasta ovesta näkyi pieni suoja, jossa ei ollut muuta kuin +yksinkertainen vuode. + +Siellä näkyi olevan kaksi asukasta, jotka olivat aivan kuin kotonansa +ainakin. Lihava kissa, suurilla, keltaisilla, täysikuun kaltaisilla +silmillä, istui toisessa nurkassa, yksivakaisesti katsellen valkeaan, +ja toisessa kolkassa lepäsi rauhallisessa unessa ruma, takkukarvainen +koira, joka näkyi saaneen kokea elämän huonompiakin puolia. + +Nähtävästi olivat nämät huone-jumalat niin vakuutetut +omistusoikeudestansa asumukseensa, että meidän tulomme ei laisinkaan +häirinnyt niitä. Koira aukaisi silmänsä ja heitti meihin torkkuvan +silmäyksen, mutta ummisti ne oitis, kun huomasi, että kaikki oli +entisellänsä. + +Bolton käski meidät istumaan ja täytti kohteliaan isännän +velvollisuudet sellaisella hienoudella, että se olisi sopinut missä +hovissa tahansa. Oitis kun olimme käyneet istumaan, hyppäsi kissa +pöydälle ja asettui Bolton'in viereen, silitellen päätänsä Bolton'in +hihaa vastaan. + +"Tässä saan esitellä vaimoni", sanoi Bolton, silitellen kissan päätä. +"Mitä nyt, Jenny?" jatkoi hän, kun kissa leikitellen asetti päänsä ja +etukäpälänsä Bolton'in käteen. "Vaikka se, niin kuin näette, käyttääkin +avioliiton aseita, ja vaatii kohteliaisuutta, on se oivallisin +seura-kumppani; sille minä aina ensin luen kaikki kyhäelmäni, enkä saa +koskaan ansaitsematointa moitetta". + +Kissa hyppäsi pian pöydältä Bolton'in syliin, ja minä aloin tutkia +hänen kirjastoansa. Kirjasto todisti omistajan erinomaista ja +monipuolista aistia. Useimmat kirjoista olivat harvinaisia ja +arvollisia. + +Keskustelun kestäessä vertailin mikä yhtäläisyys löytyisi Bolton'in ja +Jim Fellovs'in välillä, ja huomasin sen olevan melkeen yhtä suuren kuin +yhtäläisyys filosofin ja juonikkaan oravan välillä on. + +Hänen seurassansa ei Jim laisinkaan hillinnyt luontoansa, vaan +lörpötteli yhtä vapaasti ja hurjasti, kuin minunkin kanssani. + +"Paljonko luulet meidän vanhan kettumme maksavan Harrylle?" kysyi hän. +"Arvaapas, hän ei maksa kuin -- -- --" ja hän nimitti summan. + +Suuresti hämmästyin, kun kuulin asioistani noin kursastelematta +puhuttavan; mutta kun uusi ystäväni katsahti minuun silmäyksellä, +täynnä tyyntä leikillisyyttä, maltoin heti mieleni. Hän piti Jim'iä +ilmiönä, jota ei voi välttää tässä maailmassa. + +"Eikö Harryä ole hävyttömästi petetty?" + +"Onpa todellakin", sanoi herra Bolton, hymyillen; "mutta kullakin +asialla on aikansa. Tämä paikka on ainoastaan askel parempaan. Tämän +vuoden kuluessa herra Henderson varmaankin löytää paremman kauppapaikan +kirjallisille tuotteillensa. Luulenpa", sanoi hän, ja pune nousi taas +hänen poskillensa, "voivani vähän vaikuttaa monessa kirjallisessa +piirissä, ja olisipa suurin iloni jos voisin hankkia teidän kynällenne +sopivan toiminnan, sillä ei kaikki aikanne mene meidän sanomalehteen". + +"Koko maailmassa huomattava tosi-asia on", sanoi Jim, "että se, joka +kylvää ja viljelee jotakin, voittaa vähimmän. Maanviljelijämme, jotka +ovat työssä aamusta varhain iltaan myöhään, eivät rikastu maansa +tuotteista; -- asiamiehet ja kauppiaat niillä rikastuvat. Niinpä on +kirjallisuudessakin; kuta paremmin kirjoitamme, kuta enemmän vaivaa +näemme työstämme, sitä vähemmin saamme palkkaa siitä. Näetten, +esimerkiksi minä", sanoi hän ja istautui kahdenreisin tuolillensa; +"minä olen oikea kirjallinen _humbugi_; mutta tohdinpa lyödä veikkaa, +että ansaitsen enemmän rahaa, kuin kumpikaan teistä, syystä ett'ei +minulla ole häpyä eikä omaatuntoa. Hitoille kaikki tuollaiset! Ne ovat +koristeita, joita köyhän ei kannata pitää. Minä olen kuin kilisevä +kello ja kaikuva metalli; mutta juuri sellaisia maailma tarvitseekin, +ja olisinpa todella huono mies, joll'en kiskoisi hyvää maksua! Lyöttekö +veikkaa, niin kirjoitan sellaisen kirjan, jota ei kumpikaan teistä, +maksunkaan edestä kyhäisi, myyn satatuhatta kappaletta siitä, pistän +rahat taskuuni ja nain Newyorkin kauniimman, rikkaimman ja parhaiten +kasvatetun tytön, sill'aikaa kuin te huokailette ja teette orjan tavoin +työtä saavuttaaksenne korkean päämaalin, niinkuin te sanotte". + +"Muista meitä testamentissasi", sanoin minä. + +"Sen kyllä teen, ole huoletta vaan", vastasi Jim; "Ai'on perustaa +turvapaikan vanhoille, voimattomille, arvollisille kirjailijoille -- +jonkunlaisen kirjallisen invalidi asunnon". + +Me nauroimme oikein makeasti näille hänen mietteillensä ja ilta kului +erittäin hupaisasti. Kun poislähtiessäni pudistelin kättä Bolton'in +kanssa, tapahtui se iloisella, äänettömällä vakuutuksella, että olimme +henki-heimolaisia. + +Suloista on matkoillansa tavata jonkun puun, kukan tahi maiseman, jota +voimme jäljestäkinpäin ilolla muistella. Mutta vielä paljon +onnellisemmalta ja ihanammalta tuntuu oudolla seudulla tavata jonkun +henkilön, jonka siveellisestä ja henkisestä ylevyydestä yhdellä tahi +toisella tavalla tulemme vakuutetuiksi ja jonka luonnetta kannattaa +tarkemmin tutkia. Elämämme käypi usein niin jokapäiväiseksi, ja +ihmiselliset olennot, joita me tavallisesti tapaamme, ovat kaikki niin +toistensa kaltaisia, että tuttavuus jonkun uuden, vähän omituisemman +luonteen kanssa on erittäin virkistyttävää. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + +Myötä- ja vastoin-käymisiä. + + +Suurella innolla antauin uusiin toimiini ja kirjoitin monta kappaletta, +joita herra Goldstick kehui hyviksikin. + +"Juuri tällaisia kappaleita me tarvitsemme!" sanoi hän; "luja +siveellinen henki ja vahva uskonnollinen vakuutus; ne sopivat vanhalle +lipullemme". + +Tämä rohkaisi minua ja aloin kirjoituksillani vastustaa erästä +todellista väärinkäytöstä Newyork'in hallinnossa, joka oli oitis +parannettava. Jos joskus piti siveelliseen torveen puhallettaman niin +oli se tehtävä juuri tässä tilaisuudessa. Kirjoitukseni luin ääneen +Bolton'ille, sillä olin jo tottunut vetoamaan hänen arvosteluunsa, + +"Sinä olet varsin oikeassa tuossa asiassa", sanoi hän, lukuni +lopetettuani ja nojautui istuimellensa, kissaansa silitellen; "mutta ei +tuo kirjoituksesi koskaan tule lehteemme painetuksi". + +"Miten?" kysyin minä; "jos epäkohdat yleensä ovat julkisuuteen +saatettavat niin on kumminkin tämä julkaistava". + +"Aivan niin", sanoi hän. + +"Miksi aina saarnaisimme siveyttä yleensä, koskaan sovittamatta sitä +erityisiin suhteisin?" + +"Siksi että se lisää tilaajoiden lukua ja miellyttää kaikkia ihmisiä; +sitävastoin vähentää sen sovittaminen erityisiin suhteisin tilaajoita +ja hankkii lehdelle vihollisia", sanoi Bolton tyvenesti. + +"Uskotko todellakin ett'ei tätä kirjoitustani oteta lehteemme?" kysyin +minä. + +"Siitä olen aivan vakuutettu", vastasi hän. "Seikka on näetsen se, että +herra Goldstick on ystävällisimmässä suhteessa niiden kanssa, joilla on +etua siitä, että väärinkäytöstä jatketaan". + +Minä hämmästyin suuresti. + +"Herra Goldstick on siis teeskentelijä?" kysyin minä. + +"Siitä ei hän itse tiedä mitään", vastasi Bolton vakavana. + +"Jos olisit kuullut kun hän puheli kanssani, niin varmaankin uskoisit, +että hänen hartain pyrintönsä on yhteiskunnan siveellinen +kehkeytyminen, jonka edestä hän olisi valmis vaikka henkensä +heittämään". + +"Etkö ole koskaan nähnyt naista, joka luulee olevansa kaunis, vaikk'ei +hän olekaan, tahi miestä, joka luulee olevansa sukkela, vaikka hän on +varsin tyhmä ja hävytöin?" kysyi Bolton hymyillen. "Etkö ole koskaan +kuullut ihmisten kerskaavan teeskentelemättömyydestänsä, kun ovat +äreitä ja nokka-viisaita? voitko ymmärtää, että löytyy henkilöitä, +jotka luulevat olevansa suuria ihmisystäviä, kun he palvelevat +kultaista vasikkaa? Tällä kultaisella vasikalla on suurin seurakunta +maailmassa", lisäsi hän, silitellen kissaansa, joka kehräsi hänen +sylissänsä. + +"Kaikessa tapauksessa tahdon jättää sisään kirjoitukseni", lausuin +minä. + +"Sen voit kyllä tehdä, mutta sitten et sinä sitä enään näe etkä kuule. +Näetsen, minäkin olen joskus kokenut kulkea tuota tietä, mutta olen jo +oppinut säästämään aikaa ja työtä, jota siihen kuluu aivan turhaan". + +Seuraus oli aivan sellainen kuin Bolton oli ennustanut. + +"Tällaisista erityis-kohdista puhuessamme tulee meidän olla varsin +varovaiset", sanoi herra Goldstick. "Ne saattavat olla likeisessä +yhteydessä niin monen muun suhteen kanssa, että on parasta olla niistä +mitään virkkamatta; senpätähden tahdon ystävällisesti neuvoa teitä +pysymään ainoastaan siveellisissä peri-aatteissa. Kohoittakaa +pelkäämättä korkean siveellisyyden lippua, ja jos te tahdotte sitä +sovitella erityis-kohtiin, niin puhukaa esimerkiksi epäkohdista +Englannissa. Sillä olisi erinomainen siveellinen vaikutus, etenkin nyt +kun meidän politikimme vaatii, että mukiloimme Englantia niin paljon +kuin vaan voimme". + +Pari päivää tämän jälkeen jouduin todelliseen epäsuosioon. Minun +toimenani oli nimittäin tehdä arvostelu päivän uusista kirjallisista +tuotteista. Bolton, Jim ja minä hoidimme tätä osaa lehdestä, ja pian +jouduin minä teen-koettajain vertaiseksi, jotka turmelevat +ruoansulatuksensa sen kautta, että alituisesti maistelevat eri +tee-lajia. Tuo kauhea paljous aikakaus- ja muita kirjoja, jotka olivat +minun arvosteltavinani, saattoi minut sellaiseen tuskaan, että toivoin +kaikki kirjat punaiseen mereen. Eräänä päivänä, kun tarkastin +joitakuita kirjoja, sattui käsiini muuan nykyajan tunteisoppinen +romaani, jossa esitellään yhteiskunnan täydellistä hajoamista +tarkoittavia mietteitä kauniin hunnun ja jonkunmoisen uskonnollisen +valhe-puvun alla. Nytpä oli sopiva tilaisuus asettaa sulku tuohon +turmion virtaan, josta herra Goldstick niin juhlallisesti oli minua +varoittanut. Kirjaa arvostellessani paljastin kaikki ne huonot +perus-aatteet, joita se koetti tyrkyttää mieliin ja varoitin yleisöä +huonoa kirjallisuutta lukemasta. Kirjoitukseni vietiin painoon ja +painettiin lehteemme. Pari päivää sen jälkeen tuli herra Goldstick +toimitus-huoneesen varsin äkäisenä, avonainen kirje kädessä. + +"Mitä tämä merkitsee?" lausui hän. "Tässä kirjeessä Sillery & Peacham +moittivat meitä ankarasti siitä, että olemme lausuneet liian ankarasti +heidän kirjoistansa ja uhkaavat lakata lähettämästä ilmoituksiansa +lehteemme". + +Ei kenkään näkynyt tietävän siitä mitään; vihdoin ilmaisin minä itseni +kirjoituksen sepittäjäksi. + +"Se oli huono kirja, herra Goldstick", sanoin lujuudella, "ja olettehan +suostuneet, että ko'en saada tarkan, siveellisen arvostelun toimeen". + +"Mene hitoille, poika!" sanoi herra Goldstick, äänellä, jota en ollut +koskaan ennen kuullut. "Eikö teillä ole laisinkaan eroittamis-kykyä? +'Suuri kansanvalta' on, niinkuin jo olen sanonut, suuri siveellinen +konehisto, mutta selväähän on, että Sillery & Peacham'in kirjoja täytyy +varovasti arvostella". + +"Kuulkaapa patruuna", sanoi Jim, joka nyt tuli luoksemme, "antakaapa +tämä asia minun huostaani; minä kyllä selvitän tämän vyyhden. Sillery & +Peacham tuntevat minut ja minä lupaan saattaa asian selville. Tule +kanssani nyt, Harry poikaseni", lisäsi hän tarttuen käsivarteeni ja +talutti minut ulos. + +Me menimme yhdessä kotiin. Minä olin varsin harmissani koko matkan, +mutta Jim nauroi niin makeasti, että kyyneleet vierivät hänen +poskillensa. + +"Voi sinua viatointa lasta", sanoi Jim, kun saavuimme huoneeseni; +"rauhoitu veikkoseni! Minä istaun paikalla alas ja kirjoitan kirjeen +Boston'ista, jossa kerron, että sinun kirjoituksesi on herättänyt +suuren huomion Boston'in kirjallisissa piireissä ja on saanut kaikki +ihmiset rientämään kirjakauppaan, voidaksensa arvostella kirjaa. Vaiti +nyt, ystäväiseni, lepää sinä rauhassa, kyllä minä pidän huolen tästä +asiasta". + +"Mitä, ai'otko lähteä Bostoniin?" kysyin minä. + +"Ainoastaan hengessä, sinä viatoin lapsi. Luuletko todellakin, että +kirjeiden kirjoittajat ovat siellä, jossa he sanovat olevansa? +Sanoinhan jo sinulle että olen 'humbugien' päätoimittaja. Tämä pieni +asia kuuluu aivan minun ammattini piiriin". + +"Jim", sanoin minä juhlallisesti, "en tahdo kietoutua tuollaisiin +juonitteluihin". + +"Kas niin, Harry! eipä yleensä kenkään tahtoisi olla juuri siinä, missä +hän on; mutta jos tarkemmin mietimme tätä asiaa, niin ei sinulla ole +enään mitään sen kanssa tekemistä. Bolton ja sinä olette verrattavat +suuriin kanuuniin, joilla, kun kerran saamme teidät käännetyiksi +oikealle suunnalle, on lupa paukkua niin paljon kuin vaan haluatte, ja +varmaankin lähtee erinomainen siveellinen vaikutus paukkumisestanne. +Minä olen kevyt tykkiväestö, joka ajelee sinne tänne taistelu-kentällä, +-- pih, pah, puh -- ja taas eteenpäin; mitä sinä huolit siitä mitä +minä teen? Näetsen, Harry, sinun täytyy pystyttää joitakuita yleisiä +raja-pyykkiä, tietääksesi kuinka pitkälle saat mennä. Minun olisi jo +ennen pitänyt antaman sinulle moniaita ohjeita. Sillery & Peacham'in +kirjoja täytyy meidän aina ylistää, siinä emme saa erehtyä, ja jos joku +sellainen kirja, jota ette tahdo ylistää, joutuu sinun tahi Bolton'in +käsiin, niin jättäkää se minulle. Sitä vastoin tulee meidän aina +moittia Burill & Bangem'in kirjoja. Kun viime vuonna olimme riidassa +heidän kanssansa ottivat he ilmoituksensa pois lehdestämme ja antoivat +ne 'Aarre-aittaan'. Jos sattumoilla saat käsiisi jonkun huonon kirjan, +joka on heidän kustannuksella painettu, niin iske siihen armahtamatta +ja saarnaa niin paljon kuin vaan tahdot, sillä silloin olet oikealla +radalla. Näetsen, jos vaan saamme teidät oikealle suunnalle, niin te +voitte tehdä ihmeitä". + +"Mutta Jim", sanoin minä, "tätenhän sorramme kaiken todellisen +arvostelun, ja teemme sen aivan arvottomaksi". + +"No eipä niillä suurta arvoa olekaan", sanoi Jim miettien. "Väliin +tulee minun surku noita vasta-alkavia, joiden ensimmäisiä kirjoja +moititaan varsin mitättömiksi, ainoastaan siitä syystä, että herra +Goldstick on ollut riidassa kirjan kustantajan kanssa. Lohdutuksena +on kuitenkin, että 'Aarre-aitta' ylistää kaikkia, joita me sorramme +ja moitimme. Onhan meillä sitä paitsi aikakaus-kirjamme. Nyt on +'Särmä-kallio' ystävämme; pari vuotta sitten olimme riidassa sen kanssa +ja moitimme sen kirjoituksia pahan päiväisiksi; mutta nyt olemme +jälleen sovinnossa ja kun sääntönämme on aina alkaa alusta, niin voit +kehua kutakin vihkoa ensimmäisestä alkaen -- sillä reitillä et joudu +karille. Sitten on meillä 'Pacific'. Sitä lehteä saat nokkiloida niin +paljon kuin itse vaan tahdot, -- mutta ehkä kuitenkin on parasta, että +jätät sen minun huostaani; minulla on erinomainen kyky lausua pieniä +purevia lauseita, jotka ärsyttävät ihmisiä ja joihin ei voi vastata +mitään. Seikka on näetsen se, että 'Pacific' on nostettava ylpeiltä +hevosiltansa, ennenkuin voimme olla kohteliaat sitä kohtaan". + +"Jim -- --" koetin alkaa puhua. + +"Kas niin; mene sinä ja aukaise sydämesi Bolton'ille, jos sinulla on +jotakin lisäämistä", jatkoi hän; "minun täytyy nyt kirjoittaa kirjeeni +Boston'ista. Saathan nähdä, Harry, eitä päästin sinut tästä rettelöstä +heiluvin lipuin ja kaikuvin soitoin, ja että hankin kirjalle paljon +enemmän lukijoita, kuin sillä olisi jos et olisi tuota arvosteluasi +kirjoittanut". + +"Mutta Jim; onko tämä oikein tehty?" + +"Ah, sinä hurskas sielu! Miten luulet päiväsi päättyvän, kun puhut +tuolla tavalla täällä Newyork'issa? Minä en ole luonut maailmaa, enkä +myöskään hallitse sitä, mutta sen täytyy kumminkin elättää minut. Mene +sinä nyt Bolton'in luo ja jätä minut työhöni. Minulla on monta palstoa +kirjoitettavana lehteemme ja sitten täytyy minun mennä katselemaan +tuota hiton vesimaalaus-näyttelöä, olen, näet, luvannut Snookille +ylistää hänen näyttelöänsä. En luule joutuvani levolle ennenkuin puolen +yön aikaan". + +Minä riensin ylös Bolton'in luo. Veri kiehui suonissani; mutta kun +aukaisin oven Bolton'in kamariin, rauhoituin pian, sillä kuva, joka +avautui eteeni oli läpensä tyyni ja rauhallinen. Bolton istui ja luki +lamppunsa ääressä, -- kissa nukkui hänen polvellansa. Ennen +mainitsemani ruma, takku-karvainen koira istui hänen vieressänsä, turpa +pystyssä katsellen Bolton'ia sellaisella ihmetyksellä ja ihastuksella, +että se oli ehkä liikuttavin olento tässä ryhmässä. Kyyrysillänsä +laattialla istui pieni, ryysyihin puettu, kirpula-naamainen poika, +uutterasti laskien taulullansa. + +"Snubby!" sanoi Bolton minut huomatessansa; "mene sinä nyt nurkkaan +makaamaan ja anna herran istua alas! Sinä näet minut tässä perheeni +ympäröimänä. Odota hiukkasen", lisäsi hän ja kääntyi poikaan päin. +jonka rihvelitaulua hän katseli. "Aivan oikein, Bill; katsos tässä on +kirjasi". + +Näin puhuessansa otti hän pöydältä vihon kirjasta: "tuhat yksi yötä" ja +antoi sen pojalle, joka jällensä istautui laattialle lukemaan +Sindbad'in kohtaloista. Hetkisen katseli hän poikaa ja kääntyi sitten +hymyillen minuun. + +"Uskallanpa lyödä veikkaa, ett'ei hän nyt kuule sanaakaan, jospa kuinka +huutaisit hänen korvaansa, kun hän kerran on vaipunut lukuunsa; Eikö +maksa vaivaa tässä maailmassa luoda itsellensä näin täydellisen +nautinnon, etenkin kun sen voipi tehdä näin vähällä vaivalla? Itse en +saata enään lukea 'tuhat yksi yötä', mutta minua huvittaa nähdä tuon +pojan sitä lukevan". + +"Ken hän on?" kysyin minä. + +"Hän on pesijäni poika. Tuo raukka kärsi ennen paljon kurjuutta; nyt on +hänellä vähäinen sisääntulo sanomalehtien myymisestä. Niinkuin näet, +ko'en aina noukkia jonkun pienen jyväsen onnettomuuden rikkakasasta ja +asettaa sen ilon kukkulalle, niinkuin Newton sanoo". + +Harmi, joka kuohui rinnassani, tulvasi vihdoin yli ja minä kerroin +hänelle kaikki päivän onnettomuudet. + +"Ystävä armas, älä anna tämän mieltäsi karvastuttaa", sanoi hän. +"Meidän on tyytyminen maailmaan sellaisena kuin se on. Aina kuluu joku +aika ennenkuin huomaamme kuinka vähän voimme auttaa ja estää. Etpä voi +ottaa askeltakaan elämässä, tätä huomaamatta, ja osa elämän viisaudesta +onkin juuri, että opimme käsittämään mikä on oman edesvastauksemme +piirissä, ja että annamme kunkin ihmisen kulkea omaa uraansa. +Sanomakirjallisuus on nykyaikaan lisääntynyt niin suunnattomasti, että +on mahdotointa varmuudella sanoa mikä on hyvää, mikä huonoa. Minä olen +esimerkiksi yhteydessä erään sanomalehden kanssa, jonka ainoana +pyrintönä on hankkia rahaa. Sen omistajat ovat kyllä kunnon miehiä ja +tahtoisivat mieluummin hyvän kuin pahan vallitsevan. He toivoisivat +mielellänsä, että kaikki väärinkäytökset poistuisivat, että kukin hyvä +asia edistyisi, jos se vaan voisi tapahtua häiriöttä heidän omille +pyrinnöillensä. Minä en ole sanomalehden omistaja, olen ainoastaan sen +palvelia; mutta jos minä heidän suosiotansa voittaakseni lausuisin mitä +en ajattele tahi kehuisin sitä, joka mielestäni on moitittavaa, niin +olisin huono heittiö. He tietävät ett'en minä sitä koskaan tee, +senpätähden eivät sitä vaadikaan, mutta heitä, jotka siihen antautuvat, +käyttävät he mielellänsäkin. Tämä ei ole minun syyni enemmän kuin +muukaan, mitä Newyork'issa tapahtuu. Minä saan vapaasti valita ne +kirjat, joita arvostelen, enkä koskaan kehoita yleisöä lukemaan teosta, +ennenkuin olen itse parhaimman taitoni mukaan sitä arvostellut, sekä +kauno-kirjalliselta että siveelliseltä puolelta. Sellainen on minun +asemani ja jos se sinua miellyttää voit sinä tehdä samoin". + +"Mutta minua harmittaa kun kuulen herra Goldstick'in puhuvan suuresta +siveellisestä yrityksestä! varmaankin hän tietää olevansa valehtelija". + +"Niinkö luulet?" kysyi Bolton; "minä en usko, että hän siitä tietää +mitään. Goldstick on sangen tunnokas; hän edistää mielellänsä kaikkia +jaloja pyrinnöitä ja puhelee niistä usein ihastuksella. Hän on +todellakin huvitettu monen hyvän muutoksen toimeen saamisesta, -- +niinkauan kuin ne eivät maksa hänelle mitään. Ihminen on aina +tyytyväinen kun hän huomaa itsellänsä jonkun hyvän ominaisuuden; eikö +siis ole aivan luonnollista, että herra Goldstick luulee olevansa +oivallisempi, kuin hän todella onkaan". + +"Sinä puhelet ikääskuin ihmisellä ei olisi lupa halveksia kaikkea +huonoa". + +Hän tuijoitti surullisesti tuleen. + +"Auttakoon meitä taivahinen!" sanoi hän; "me pyrimme ja kamppailemme +vedessä, johon painamme toinen toisemme. Suurimmat ansiomme eivät paina +höyhenenkään vertaa vaa'assa, ja päälliseksi -- onhan meillä malka +omassakin silmässämme!" + +Syvä tunne välähti hänen tummista silmistänsä tämän sanoessansa; mutta +äkkiä kääntyi hän ympäri, hymy valaisi hänen kasvonsa ja hän katseli +kasvatteihinsa näin lausuen: + + "Mitäs siitä mietit kissasein + Ja mun rakas koirasein?" + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + +Minä näen ilmestyksen. + + +"Kuules, Harry, tahdotko tutustua Newyorkin kauniiden impein kanssa? +Jos tahdot, niin minä saatan sinut jäljille". + +"Todellaki?" + +"Niin, todella; tänä ehtoona menen taloon, jossa niitä löytyy suuri +paljous -- -- se on kaunis rakennus Fifth Avenue'lla -- -- siellä on +paljon kauniita, viehättäviä neitosia. En tiedä vielä kenen heistä minä +_otan_. Tahdotko tulla kanssani heitä katsomaan?" + +Jim seisoi peilin edessä, hiuksiansa silitellen ja kaulahuivinsa solmua +parannellen. + +"Sinä olet itserakas keikari, Jim!" sanoin minä. + +"Ja miksikä en olisi keikari? Naiset juoksevat melkeen syliini ja +ainoastaan keikastelijaa arvostelevat he. Tule pois nyt, äläkä istu +siinä ja kirjoittele kaiken iltaa. Tule kanssani, niin näytän sinulle +Newyorkin kaasun-valossa". + +"En joudu nyt; minun täytyy ensin lopettaa tämä kirjoitukseni +'Talvitiehen'. Saammepa olla ahkerat jotakin ennättääksemme. En uskalla +vielä ruveta neitosia katselemaan sillä ensin täytyy hankkia varoja +joilla vaimonsa voipi elättää". + +"Enpä voi ymmärtää, miks'ei nuori mies ko'e käyttää kauneuttansa +hyväkseen niin paljon kuin mahdollista! Minä voin vakuuttaa, että tässä +kaupungissa löytyy viehättäviä impyeitä, jotka voivat auttaa sinua +paljoa enemmän kuin kymmen-vuotinen kirjoittelemisesi. Mikä hulluus +istua ja hikoilla jonkun raskaan työn ääressä mieluummin kuin tehdä +jonkun ihastuttavan tytön onnelliseksi!" + +"Minä en koskaan nai rahan tähden, Jim, ole vakuutettu siitä". + +"Hä, hä!" sanoi Jim. "Ken puhuu naimisesta rahan tähden? Eihän kaunis +nainen siitä pahene, että hänellä on viisikymmentätuhatta dollaria. -- +Voinpa antaa sinulle luettelon kahdestakymmenestä naisesta, joiden +rivin läpi saat kulkea kunnes rakastut, ja vakuutan, että saat kenen +heistä vaan tahdot". + +"Joudu, Jim", sanoin minä, "ja mene, jos olet aikonut. Minä en moiti +_naisia_ jos he menevät naimisiin rikkaiksi tullaksensa, koska koko +maailma yksimielisesti sulkee heiltä kaikki muut tiet itsenäisyyteen; +mutta että _mies_, jolle on kaikki tiet avoimina, kurkistelee rikasta +vaimoa, on mielestäni varsin huonoa". + +"Siitäpä tulisi kaunis pykälä lehtemme siveelliseen osastoon", sanoi +Jim, minuun kääntyen. "Säästä neuvosi mainittuun tarpeesen, äläkä +tuhlaa sitä liian paljon minun päälleni, sillä silloin joutuu myllysi +kuivalle maalle. Saathan nähdä, että on erittäin vaikeata koko vuoden +pitkään pitää hereillä tuollaista moraalia". + +"Minä ko'en", jatkoin minä ajatusteni juoksua, "vaimolleni perustaa +kodin rehellisellä ja uutteralla työllä, senpätähden minulla ei olekaan +aikaa tuhlattavana seuraelämään". + +"Kun sen saat valmiiksi", sanoi Jim, "niin varmaankin odotat vaimoasi +taivaasta". + +Tämän keskusteluni Jim'in kanssa olen kertonut sentähden, että se +selvittää lausetta: _ihminen ei voi edeltäpäin määrätä kohtaloitaan_. +Kun olemme tehneet jonkun vakavan päätöksen tahi asettaneet korkean +silmä-määrän elämällemme, näyttää väliin siltä kuin sallimat +tahtoisivat ilvehtiä kanssamme, asettamalla meidät suhteisin, jotka +viekoittelevat meitä tekemään juuri sitä, jota olemme päättäneet aina +olla tekemättä. Usein voivat aivan vähäpätöiset seikat murtaa kaikki +hyvät päätöksemme. Viatoin sateenvarjoni oli syy siihen että minunkin +mieleni pian muuttui. + +Seuraavana aamuna oli minulla jotakin toimitettavana kaupungin +äärimmäisessä osassa; ja vaikka taivas oli melkeen selkeä otin +kuitenkin sateenvarjon mukaani, sillä pelkäsin taivaan rannalla näkyvää +pientä pilveä. Sateenvarjoni oli pieni ja hieno, taidokkaasti tehdyllä +varrella. Sen olin matkoillani ostanut Dieppe'stä. + +Oli muuan noista vaihettelevista, juonikkaista huhtikuun päivistä, +jolloin luonto, herkkä-luontoisen kaunottaren tavoin, ei näy tietävän +mitä se tahtoo, vaan nauraa väliin ja väliin itkee. + +Aamupuolella oli ystävällinen, hymyilevä luonne valtaavana, ja +melkeenpä kaduin, että olin tuolle pitkälle matkalle kaupungin läpi +varustanut itseni liiallisella sateenvarjolla. Tätä ajatellessani +ajuri-vaunussa, jonka oitis piti lähteä liikkeelle, astui äkkiä nuori +nainen vaunuun ja istahti minua vastapäätä. + +Kirjailijana olin usein, matkoillani edes-takaisin kaupungissa, varsin +levollisena tutkinut ruusuja Newyorkin hienosta maailmasta. Tuskinpa +missään maassa maan päällä olemme niin hyvin tilaisuudessa matkoillamme +joutua yhteyteen hienojen ja sivistyneiden naisten kanssa, kuin +Amerikassa. Englannissa on tämä luokka varjeltuna uteliailta katseilta +yhteis-elämän sääntöjen kautta. Hienot naiset siellä ajavat omissa +vaunuissansa, kulkevat rautateillä yksityisissä vaunuissa ja +hotelleissa he syövätkin eri huoneissa, ikääskuin olisivat kotonansa. +Ranskassa on nuori, naimatoin nainen vielä ankaramman varjeluksen alla, +sillä häntä pidetään melkeen luostarimaisessa yksinäisyydessä, kunnes +avioliitto avaa vankihuoneen portit. Nuoren Amerikalaisen naisen, +paraimmista ja ylhäisimmistä luokistakin tapaamme kaikkialla. Hän +liikkuu ruhtinattaren varmuudella, eikä ymmärrä mitä hänen tarvitsisi +pelätä. Hän katselee ympärillänsä olevia hallitsijattaren silmällä ja +vaatii, että kaikki poistuu hänen tieltänsä, joka yleensä tapahtuukin +meidän vapaavaltaisessa yhteiskunnassamme. + +Koko ajan, kun Newyorkissa olin oleskellut, olin pysynyt erilläni +kaikesta seura-elämästä. Äänetöin tuttavuus, jonka matkoillani +yhteisissä ajurinvaunuissa tein maani naisten kanssa, oli sentähden +suuri ja vahingoittamatoin ilon-lähde. Ei ainoatakaan muotoa jäänyt +huomaamattani, tutkiessani näitä hienon maailman ruusuja, eikä +untuvatakaan muotin höyhentöyhtössä jäänyt tarkkaamattani. Tarkastin +kunkin käytöstapaa ja luonnetta ja suunnittelin mielessäni uutta +romania, jossa ne muodot, joita olin tutkinut, ilmaantuisivat. Älä toki +usko, että töllistelin suu auki ja silmät seljällään kaikkia, joita +tapasin. Harjoittelin itseäni ahkerasti tarkastelemaan muiden +huomaamatta ja näkemään muiden näkemättä. + +Ilman liikanaista uteliaisuutta huomasin siis nytkin, että minua +vastapäätä istui nainen erinomaisilla luonnon lahjoilla. Ensi +silmäyksessä huomasin, että edessäni oli muuan Newyorkin +ruhtinattarista, jotka ovat tottuneet aina kävelemään pehmeillä +matoilla ja hengittämään kukkain tuoksua. Oitis voi nähdä, että hän +tiesi miten hänen tuli käyttää itseänsä. Hän istahti vaunun istuimelle, +niin arvokkaana, kuin se olisi ollut hänen valta-istuimensa, ja +pieninkin liikkeensä osoitti hillittyä elävyyttä. Tämä minua miellytti, +niinkuin yleensä ihmiset meitä miellyttävät samassa määrässä kuin +heissä huomaamme elävyyttä, virkeyttä. + +Kukin tietää, että löytyy henkilöitä, jotka aina, vaikka he istuisivat +kuinkakin hiljaa, vaikuttavat ympärillänsä oleviin ja saattavat heidät +tuntemaan läheisyytensä. Tällainen vastustamatoin vaikutus veti +minunkin silmäni naapuriini. Hän oli nuori, tavallisen pitkä, hoikka ja +soma vartaloltansa; kasvonsa eivät olleet ihanat mutta miellyttävät ja +tunnokkaat. Näin parin kauniita, tummia silmiä, jotka näyttivät vielä +tummemmilta sen kautta, että hiuksensa olivat aivan kullan-keltaiset. +Tummat silmät ja silmä luomet, yhteydessä kauniin tukan kanssa, +tekevät tavallisesti erinomaisen vaikutuksen. Hän oli puettuna kuni +naisen Fifth Avenue'stä sopii, uusimman muodin mukaan. Hieno +kasimiri-kaulahuivi oli vallattomasti heitetty hänen hartioillensa ja +hänen pienet kätensä olivat erinomaisen hienoissa hansikkaissa. Hänen +sormellansa riippui pieni kullalla ja helmillä kudottu kukkaro, josta +hän alkoi hakea pientä-rahaa maksaaksensa ajo-lippunsa, jota tehdessä +hänen kasvoillensa kuvautui harmillinen hämmästys, vaihetellen hymyn +kanssa. Minä huomasin heti asian laidan. Tragi-komillisella katseella +tarkasteli hän kymmendollari-seteliänsä ja käänteli turhaan kukkaronsa +nurin löytämättä pientä-rahaa tahi ajo-lippua. Minä kumarruin ja +tarjosin, niinkuin herrasmiehen tulee tehdä, lipun hänenkin puolesta. +Hän antoi minulle kainosti kymmendollari-setelinsä ja näytti hymyellen +tyhjää kukkaroansa. + +"Suokaa että minä suoritan tämän asian", pyysin minä. + +Hän hymyeli ja punastui. Minä annoin lipun meidän kumpaisenkin edestä, +annoin setelin takaisin, kumarruin ja käänsin silmäni -- aivan toiselle +suunnalle. + +Suurin karttavaisuus on tarpeen, jott'ei naiselle käy inhoksi olla +vähimmässäkään kiitollisuuden velassa miehelle, jota hän ei tunne. +Huomasin kyllä, missä tuskassa kaunis naapurini oli, vaikk'ei hän +jäänyt minulle velkaa enemmän kuin tuon lipun hinnan. Mutta mitäpä hän +teki, asiain näin ollessa. + +Tämä hänen pieni onnettomuutensa äköitti kyllä minua hieman hänen +tähtensä, mutta kuitenkaan en voinut olla pitämättä tätä pientä +tapausta jonkunmoisena onnen kolauksena itselleni. Vaunut kulkivat +eteenpäin. Vuoroon katselimme salaa toisiamme, kunnes vaunut kääntyivät +ylös Park Row'iin päin, Astor House'n edutse, jolloin immyt antoi +merkin vaunujen knlettajalle, että hän pyrki ulos. Nyt vasta huomasin +miksi sallima pakoitti minut ottamaan sateenvarjon mukaani. + +Juuri kun vaunut seisahtuivat, tuli nimittäin yksi noista ankarista +rankkasateista, joilla vaihetteleva huhtikuu häiritsee ja kiusaa +varomattomia jalkamiehiä. Tämä ei ollut tavallinen, sävyisä sade; vesi +tulvaili niinkuin saavista kaadettuna. Minä hyppäsin oitis ulos, +kiiruhdin hienon naapurini sivulle ja pyysin saada pitää sateenvarjoani +hänen ylitsensä. Hän ilmoitti aikoneensa poiketa moneen paikkaan, mutta +kun satoi näin ankarasti, sanoi hän olevansa varsin kiitollinen jos +tahtoisin seurata häntä ajuri-vaunuun, joka meni Fifth Avenue'hen. Me +astuimme siis yhdessä eteenpäin, tunkeutuen vaunujen, hevosien ja +rattaiden välitse, jotka parveilivat joka haaralla ympärillämme. Ihana +seurakumppanini oli kokonansa minun hoidettavanani, kunnes sain hänet +talteen Fifth Avenue'hen menevään ajurinvaunuun. Minun tieni oli, ihme +kyllä, aivan samaan suuntaan. Kun kerran olimme tutustuneet, maksoin +nytkin hänen puolestansa; siitä sain ystävälliset kiitokset ja ujon +anteeksi pyynnön. Kaunottareni astui vaunusta erään komean kartanon +edessä Fifth Avenue'ssä ja kun sadetta kesti vieläkin, oli minulla +kyllin syytä tarjota hänelle käsivarteni ja taluttaa hänet ylös +portaille. Minä soitin portinkelloa, ja odottaessamme portin +avautumista, lausui hän miellyttävimmällä tavalla kiitollisuutensa ja +pyysi minua astumaan sisään. + +Hämmästyneenä ja varsin iloisena pyysin anteeksi, ett'en voinut seurata +kutsumusta, syystä että minun _täytyi_ rientää toiselle suunnalle, +mutta jätin hänelle nimikorttini ja sanoin vast'edes kernaasti tulevani +häntä tervehtimään, jos hän sen sallii. + +Viehättävästi hymyellen ja hieman punastuen antoi hän minulle +nimi-korttinsa, jonka hän otti kauniisti ommellusta muisti-kirjastansa, +ja jossa seisoi "Eva van Arsdel" sekä yhdessä kulmassa "keskiviikko". + +"Keskiviikko on meidän vastaanotto-päivämme, herra Henderson", sanoi +hän; "äitini varmaankin suurella ilolla tahtoo päästä tuttavuuteenne". + +Nyt avautui portti ja ihana seuralaiseni katosi sen taakse hymyellen ja +ystävällisesti nyökäten. Minä jäin sateesen ja rapakkoon, toimittamaan +raskasta, jokapäiväistä työtäni. + +Tämä kartano oli oikea hovi. Suurien, kirkkaiden akkunoiden läpi, +joissa oli ainoastaan yksi lasi-levy, näkyi ihastuttavia, kauniita +kukkapöytiä, jotka olivat ympäröityt hienoilla pitsi-kartiineilla. Se +oli varmaankin yksi noista lumotuista hoveista, joissa rikkaan ja +loistavan Newyorkin viehättävät tyttäret kävelevät samettimatoilla, +liikkuvat soiton sävelten mukaan, elävät kukkien tuoksussa ja viettävät +päivänsä viattomassa tietämättömyydessä kaikista elämän vaivoista, +vastoinkäymisistä ja huolista. + +Miksi menisin tuohon taloon, ajattelin itsekseni, ja seuraisin ihanata +ilmestystä hänen omaan kotiinsa? Yhtä hyvin olisi Aeneas voinut seurata +Venusta tuoksuaviin seutuihin Idalian lehdoissa, joissa ikuinen tuli +leimuelee alttareilla ja kukat ikuisesti kukoistavat. + +Mutta minä en ollut viisaampi kuin muutkaan miehet kahdenkymmenenkolmen +vuoden ijällä, ja tuo pieni kortti, jonka olin pistänyt liivini +taskuun, tuntui levittävän ihanaa, sähköntapaista lämpöä, joka aina +muistutti sen siellä löytyvän. Minä otin sen taskustani ja katselin +sitä. Tavailin nimeä, tarkastaen kutakin kirjainta. Tuolla ihanalla +naisella huomasin niin itsenäisen luonteen ja niin silmiinpistävän +individualiteetin, että se vähä, jonka hänestä opin tuntemaan, oli +ikääskuin olisin lukenut ensimmäisen sivun erittäin miellyttävästä +romanista, enkä voinut salata itseltänikään, että uteliaisuuteni +kiihoitti minua lukemaan jatkoa siihen. Tänäpäivänä on maanantai. +Keskiviikkona on heidän vastaanotto-päivänsä. Menenkö minä sinne? + +Järkeni sanoi: Älä, -- sinä olet nuori mies, jonka pitää luoda +tulevaisuutensa, ainoastaan itsehensä luottaen. Sinä olet köyhä; ei +sinulla ole aikaa auttaa rikkaita, työttömiä ihmisiä perhosien +pyytämisessä ja kukkakiehkurain sitomisessa. Jos astut tuon +lumous-hovin kynnykselle, jossa rikkaus ja työttömyys istuvat +käsikädessä, niin tulevat silmäsi häikäistyiksi ja sinä itse käyt +heikoksi ja kelvottomaksi kaikkeen korkeampaan työhön. Sinusta +tulee laiskuri, tyhjäntoimittaja; voima uutteraan työhön ja +itsesi-kieltämiseen poistuu sinusta ja hengästyneen palvelijan tavoin +riennät sinä turhamaisuuden ja rikkauden triumfi-vaunun jäljessä. + +Mutta toiselta puolen, kun tuo lumottu pieni kortti poltti taskussani, +kuulin toisen äänen kuiskaavan: Miksi olisit noin kohtelematoin? Onhan +velvollisuutesi, gentleman'ina, kiittää kohteliaasta kutsumuksesta. Ja +täytyyhän sitäpaitsi kirjailijan, joka aikoo jotakin vaikuttaa +yhteiskunnassa, tuntea siinä eläviä ihmisiä; kuinka sinä voisit oppia +niitä tuntemaan tutkimatta niitä? Eräkäs majassansa on huono tuomari +maallisissa asioissa -- ja sitä paitsi, emme voita maailmaa sitä +pakenemalla, vaan siten että katselemme sitä rohkeasti silmiin, ja +pelkurimaisiapa olemme jos emme uskalla kohdata ylöllisyyttä ja +rikkautta niiden omalla alalla. + +Tätä kaikkea ennätin ajatella kotiin mennessäni, jossa oitis riensin +ylös Bolton'in luo, hänen kirjastostansa ottaakseni erään kirjailijan +teoksen, jota tarvitsin kirjoittaessani vanhain kreikkalaisten +koti-elämästä. Bolton oli tehnyt minut niin tutuksi kirjastossansa, +että minä pidin sitä aivan kuin omanani. + +Hakiessani kirjain joukosta sitä, jota tarvitsin, ja ottaessani kirjan +toisen perään hyllyltä, putosi eräästä pienestä loukosta valokuva +tahi paremmin valokuvan haamu. Se putosi suorastansa minun käsiini, +niin etten voinut olla näkemättä ken se oli, ja oitis tunsinkin +Karolina-serkkuni, en sellaisena kun hän nyt oli, vaan sellaisena kuin +hän oli muistossani niiltä ajoilta, kun yhdessä kävimme koulussa. + +Tällaisissa tilaisuuksissa tavallisesti huudahdamme vastustamattomasti: +"Ken tämä on?" Mutta Bolton oli niin itsehensä sulkeutunut, ett'en +tahtonut tehdä hänelle kysymystä, joka suorastaan koski häntä itseänsä. +Löytyy ihmisiä, jotka samalla voivat suuresti meitä miellyttää ja olla +aivan itsehensä sulkeutuneita. He saavat meidät puhumaan, voittavat +meidän luottamuksemme, he ovat huvitetut seurastamme, mutta eivät kysy +meiltä mitään eivätkä usko meille mitään omista salaisuuksistansa. +Bolton auttoi aina Jim'iä ja minua, mutta ei hän koskaan kysellyt +meiltä vähintäkään. Rajattomalla luottamuksella uskoimme hänelle kaikki +salaisuutemme, joita hän suurella osan-otolla kuunteli. Bolton +puolestansa ei toki koskaan lausunut vähintäkään, joka olisi antanut +meille tilaisuutta heittää silmäyksen hänen omaan sisäiseen elämäänsä. + +Tämän pienen muiston keksintö vaikutti sentähden minuun samoin, kuin +jos olisin nähnyt oven avautuvan erityiseen huoneesen, jonne minulla ei +ollut oikeutta katsoa, tahi kuin jos avonainen kirje, jota en saisi +lukea, olisi joutunut käsiini. Minä katsahdin Bolton'iin, joka istui +kumarruksissaan kirjan ylitse, josta hän urkki neuvoja, kynä kädessä ja +kissa vieressä. Mutta kysymys, jonka halusin tehdä, tarttui kulkkuuni +ja ääneti asetin valokuvan paikallensa. Ne aatteet, joita tämä tapaus +herätti yhteydessä sen kanssa, mitä itselleni päivän kuluessa oli +tapahtunut, saattoivat minut sellaiseen levottomaan tilaan, että minun +täytyi, niistä päästäkseni, päättää valmistaa määrätty luku sivuja +kirjoituksessani. Ehtoolla, kun Jim tuli sisään, kerroin hänelle +tapahtumani ja näytin nimikortin, jonka päivällä olin saanut. Hän +katseli sitä, pitkään viheltäen. "Vai niin, sinä olet _tämän_ saanut +onnettaren erityispostilla, huomaan minä". + +"Keitä nämät van Arsdels ovat, Jim?" kysyin minä. + +"Oh! he ovat kaikkein hienoimpaa taikinaa", sanoi Jim jyrkästi. "He +eivät ole ensimmäisestä leivoksesta vaan toisesta; he eivät ole noita +vanhoja sukuja Knickerbocker, Vanderhoof, Vanderhyde ja Vanderhorn, +joista Irwing puhuu, vaan he ovat nykyajan ylimyksiä. Vanha ukko van +Arsdel on erittäin suurissa asioissa -- -- jaa, hän on varmaankin +miljonan omistaja -- -- hänellä on viisi tytärtä -- kaksi on jo ulkona +maailmassa ja kaksi on valmiina kodista lähtemään ja näitä paitsi on +hänellä yksi läpi-oppinut tytär, joka on vetäytynyt pois maailmasta +eikä näyttäy koskaan. Se oli Eva, jonka sinä näit; kerrotaan että +hänen pitäisi mennä naimisiin Wat Sydney'n kanssa -- se on rikkain +avio-liitto koko Newyorkissa. No, miten ai'ot tehdä? Ai'otko mennä +sinne keskiviikkona?" + +"Tunnetko sinä heidät?" + +"Mitenkäs muutoin, tottakai. Alice van Arsdel on vallan oiva tyttö; me +olemme erittäin hyvät ystävät ja minä pyörähdän joskus sisään heitä +tervehtimään, ainoastaan heidän huviksensa, näyttääkseni omaa +miellyttävää personaani heille. He pyytävät aina minua johtamaan +tanssia heidän pidoissansa, mutta sille toimelle minä annan hitot! +Tanssia kaiken yötä, kunnes päivä valkenee, on enemmän kuin ihmiskurja +jaksaa, etenkin, kun hänellä on kyllin toimittamista kaiken päivää. Se +maksaa enemmän kuin se maistaa". + +"Niinpä luulen minäkin". + +"Näetsen", jatkoi Jim, "noilla naisilla ei ole tikkua ristiin +asetettavana koko päivänpitkään, ja kun he ovat ensin tanssineet kaiken +yötä, menevät he levolle ja makaavat yhteen tahi kahteen päivällä, jota +vastoin muiden onnettomain, niinkuin minunkin, täytyy olla konttorissa +jo kello 8 aamulla. Pari kertaa sitä kyllä voipi kestää; mutta ajan +pitkään se sortaa meidät kuitenkin, sillä voimaimme ylläpitämiseksi +rupeamme juomaan, ja hitto tiesi kuinka pitkälle sitten voimme +joutuakaan". + +"Onko van Arsdel'in tytöt tuota huikentelevaista lajia?" kysyin minä. + +"Eivät he oikeastaan ole huikentelevaisia; he ovat hyväntahtoisia, +hyvin kasvatettuja tyttöjä. He ovat käyneet Newyorkin parahimmissa +kouluissa, joissa heille opetetaan kaikkia, mistä suinkin vaan olemme +kuulleet puhuttavan, kunnes he ovat seitsemäntoista vuoden vanhat. +Sitten he ovat käyneet Parisissa, Saksanmaalla ja Italiassa ja oppineet +kaikki näiden maiden kielet, niin että he voivat valita neljän kielen +välillä, kun he tahtovat jotakin lausua". + +"Onko heillä sitte jotakin sanottavaa noilla neljällä kielellä, jota +kannattaisi kuunnella?" + +"Tottakaiketi, ihmeen kauniita kertomuksia. Alice van Arsdel on +kunnianhimoinen kuni pikku pejuoni, mutta kuitenkin hyvä ja +lämpö-sydäminen tyttö ja -- sukkela; se on totta". + +"Entäs hän?" kysyin minä ja kääntelin nimi-korttia hyppysissäni. + +"Evako? Oh, häntä on paljon mielistelty ja sanotaan, että hän tekee +kaikki miehet mielettömiksi. Kaunis hän on, sitä ei kenkään saata +kieltää, ja luulenpa hänen sisimpänsäkin sisältävän paljon hyvää". + +"Ja hän on kihloissa -- kenen kanssa sinä sanoitkaan?" + +"Herra Sydney'n kanssa". + +"Mikä mies hän on?" + +"Mikä mies? Hän on _rikas_ mies, hänellä on kultakaivoksia +Kaliforniassa, vaski-kaivoksia Yläjärven luona, suola-kaivoksia ja +rautateitä siellä täällä -- niin, pianpa voisi kysyä mitä hänellä _ei_ +ole. Hänellä on erinomainen taipumus suuriin asioihin, pää terävä kuni +partaveitsi, eikä ole hyvä mennä hänen kanssansa sormikoukkua +vetämään". + +"Varsin oivallisia etuja hänen tulevalle kainalokanallensa!" sanoin +minä. + +"Niin, enpä luule siinä olevan mitään moitittavaa. Wat on varsin +sävyisä ja kohtelias omaisillensa. Kerrotaan hänen olevan varsin hyvän +äitiänsä ja paria naimatointa tätiänsä kohtaan, jota pidetään erittäin +suurena avuna, syystä että hän on rikas. Minua ei kenkään ylistä siitä, +että elätän äitini ja Saara-tätini. Näetsen, yleisö tarvitsee +mikroskopin, joka tekee esineen miljonia kertoja suuremmaksi, +nähdäksensä hyviä avuja". + +"Onko herra Sydney kaunis?" + +"Se on sen mukaan, mitä kukin kutsuu kauniiksi. Jos hän olisi köyhä, +niin eipä varmaankaan huolittaisi paljon hänen ulkonäöstänsä. Jos +hänellä olisi ainoastaan pari sataa tuhatta niin pidettäisiin hänen +muotoansa välttävänä. Mutta nyt ovat kaikki tytöt vallan hurjasti +häneen mieltyneet. Hän on nyt puolen vuotta liehinyt Evan ympäri; +senpätähden muut naiset mielellänsä repisivät silmätkin Evalta. Kihlaus +ei ole vielä julkaistu, ja minä puolestani uskon, että Eva koettelee +totuttaa itseänsä häntä kärsimään". + +"Eikö siis Eva häntä lemmikään?" + +"Näetsen, hän on niin kauan ollut ruhtinattarena kaikissa hienoissa +seuroissa täällä, että hän jo on kyllästynyt mielistelemisiin ja on +käynyt kiukkuiseksi; hän leikittelee kalansa kanssa ennenkuin hän vetää +sen maalle, -- mutta luonnollisesti Eva hänet vihdoin ottaa. Sellaiset +naiset kuin hän on, tarvitsevat paljon rahaa tyydyttääksensä tapojansa. +-- Nykyajan rikkaat miehet elävät todellakin niin raivokkaasti, että +Eva hyvin voipi kymmenestä saada yhdeksän huonompaa kuin Wat. +Päälliseksi on hän jo kolme vuotta ollut seura-elämässä. Alice, joka +vasta nyt on astunut seura-elämään, on viehättävä ja on jo voittanut +monen miehen sydämen. Sitten seuraa järjestyksessä Angelique, kaunis, +viehättävä lumotar, joka repii ja kiskoo tukkaansa malttamattomuudesta, +odotellessansa että hänenkin vuoronsa tulisi, ja nuorin joukossa on +Maria, jolle on luotu hurmaavan kaunis silmäpari. Huomaat siis, ett'ei +enään ole muuta keinoa, kuin että neiti Eva poistuu ja antaa sijaa +häntä seuraaville nuoremmille". + +"No, miten minä nyt teen, menenkö vai enkö mene?" + +"Mene, mene veikkoseni", sanoi Jim. "Sepä on varsin hupaista. Minä +seuraan kanssasi. Meillä on nyt paaston aika -- kiitos taivaalle siitä! +-- Siis ei siellä ole tanssia, ainoastaan tyyni ilta-huvi, sillä -- +ymmärräthän -- me kadumme nyt syntiämme ja valmistaumme alkamaan +uudestaan pääsiäisen jälkeen. Nyt voimme siis mennä vieraisin, tulla +ajallansa kotiin ja levätä yömme rauhassa ja naiset ovat nyt +tilaisuudessa puhella vähän järkevästikin. He kyllä sen voivat tehdä, +jos vaan tahtovat, vaikk'ei sitä kukaan usko. Minä otan sinut mukaani +sinne keskiviikkona, mutta ole varoillasi poikaseni!" + +Näin sanoen riensi Jim portaita myöten alas vihellellen ja jätti minut +lopettamaan kirjoitukseni kreikkalaisten koti-tavoista. + +Muistan, että sinä iltana varsin usein aivan tietämättäni kirjoittelin +paperilleni: Eva, Eva, Eva van Arsdel, Eva. Ja tämä nimi alkoikin +ilmestyä jok'ainoalle paperin palaselle, jolle vaan kynääni koettelin. + +Kysymys menenkö tahi en van Arsdel'in pitoihin, oli siis päätetty. +Mikäpä esti minua puhtaalta, filosofiselta kannaltakin heittämästä +silmäystä keijuis-maailmaan. Ei todellakaan mikään! Jos hän oli +kihlattu, niin ei hän enään ollut minulle mistään arvosta; -- siispä ei +mitään vaaraakaan, -- sehän oli selvä. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + +Nykyajan tytöt. + + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Rouva Courtney'lle. + +Lemmitty ystäväni ja opettajattareni! + +Tuskinpa enään uskallan katsoa miltä päivältä teidän ystävällinen +kirjeenne on. Onko todellakin mahdollista, että kokonainen vuosi on +kulunut siitä ilopäivästä, jona minä sain tämän kirjeen, ja olenko +todella voinut olla kokonaisen vuoden vastinta kirjoittamatta? Voi, +armas ystäväni! ollessani johdantonne alla olin minä paljon parempi, +kuin nyt olen. Silloin täytin velvollisuuteni, enkä koskaan jättänyt +toistaiseksi, mitä oli tehtävänä ja olinpa väliin sangen tyytyväinen +itseheni. Nyt minä elän alituisessa huvien hälinässä, -- hälinässä, +joka ei koskaan lopu. Siinä kuluu minulta päivä päivän, viikko viikon +ja kuukausi kuukauden perään, eikä minulla ole muuta nautintoa kuin +nuot "hyvät päivät", joiksi nykyajan tytöt niitä nimittävät. Jos luen +jotakin, niin luen aina romaneja; minä en lue, en kirjoita, en ompele, +en piirusta, soita tahi laula toden perästä -- minä elän vaan "maailman +tohussa", niinkuin sanotaan. Minä olen laiska, enkä kelpaa muuhun, kuin +koristamaan sitä kotia, jossa laiskureita suurella vieraanvaraisuudella +kestitään. Siinä on kaikki. + +Nyt on paaston aika ja minä olen hyvin iloinen, että saan vähän +levähtää kesteistä ja tansseista; mutta tämä aika tekee minut toki +alakuloiseksi, sillä se antaa minulle tilaisuutta vähän _ajatella_; +-- ja sitäpaitsi kun kaikki nämä hurmaukset ovat hetkeksi lakanneet, +tunnen kuinka väsyneeksi ne ovat minut saaneet. Ja sitten muistuu +mieleeni kaikki mitä te sanoitte minulle elämän todellisesta +päämaalista, kaikki mitä minä koulu-ajallani päätin tehdä ja toimia -- +silloin rupean epäilemään omaa voimaani! + +Nyt on kolme vuotta kulunut siitä, kun pääsin seura-elämään. Silloin +olin paljon onnellisempi, kuin sittemmin olen ollut, sillä silloin olin +tyytyväinen itseheni. Te sanoitte aina, rakas ystäväni, että olin hyvä +oppilas, ja että tyysti toimitin velvollisuuteni; siihen aikaan, kun +minulla oli määrätty toimitus joka tunnille, ja kun tein tehtäväni +hyvin, olin paljon onnellisempi, kuin nyt. Silloin olin huvitettu +lukemisesta. Nautin myöskin kolmevuotisesta matkastani Europassa, +sillä, vaikka minulla sielläkin oli paljon vaihetusta ja monta huvia, +jatkoin toki aina säännöllisesti lukujani. Minä todella opin jotakin ja +silloin tunsin etten ollut ainoastaan tyhjäntoimittaja. + +Mutta sitte, kun jouduin n.k. suureen maailmaan, olen tuskaantunut +itseheni. Ensi vuonna oli se minulle uutta, outoa; minä olin +ajattelematoin ja tuo oli mielestäni erittäin hauska ajan-vietto. +Todella olikin varsin miellyttävää pukeutua, matkata, katsella, tulla +ihmetellyksi ja keikailla. Tunnustan, että kaikki tämä miellytti minua +ja minä antauin siihen luonteeni koko vilkkaudella -- kestiä, tanssia, +näytelmiä, soittajaisia koko talven ajan Newyorkissa ja huvi-matkoja, +tansseja y.m. kesä-ajalla kylpy-paikoissa. Minä olin ikääskuin +pyörryksissä. En laisinkaan pysähtynyt, vähänkään _ajatellakseni_ ja +elin, perhon tavoin, ainoastaan hetken huvia nauttien. Oi mitä +hulluuksia puhelin ja tein! Minä punastun kun niitä ajattelen -- mutta +te tiedätte, että innostun pian ja joudun väliin niin huumauksiin, +ett'en jäljestäpäin tiedä mitä olen sanonut tahi tehnyt. + +Mutta tämän _pitää_ loppuman, tavalla tahi toisella; täten seurata +seura-elämää ei voi ijän kaiken kestää. Meidän täytyy mennä naimisiin +-- se on meidän määräyksemme, niinhän sanotaan, ja tuo on vihdoinkin +lopettava kaiken tämän pukeutumisen, tanssimisen ja liehakoitsemisen; +senpätähden ovatkin äitini ja Maria tätini kuni kuumilla kivillä, +ennenkuin pääsevät minusta erille ja saavat minut hyvään kotiin. Minä +olen kolmena kesänä ollut kylpypaikoissa ja olen kolmenkolmatta vanha. +Alice on nykyään päässyt seura-elämään, ja luonnollisesti toivotaan +minun kunnialla poistuvan hänen tieltänsä. Sanomattanikin arvaatte, +että olen antanut rukkaset tuolle tavalliselle määrälle kosijoita, +jotka pyörivät asemallani olevien tyttöjen ympärillä, ja kuitenkaan en +ole vielä nähnyt ainoatakaan, joka olisi minua vähääkään miellyttänyt. + +Herra Sydney on nyt jällensä täällä; hänelle minä viime syksynä annoin +rukkaset, ainoastaan sentähden, ett'en häntä lempinyt, joka silloin +olikin mielestäni riittävä syy rukkasien antamiseksi. Nyt ovat äitini +ja Maria tätini uudestaan ryhtyneet asiaan ja vakuuttavat, että minä +olin varsin typerä tyttö, kun hylkäsin sellaisen tarjouksen, hylkäsin +sävyisän miehen, jolla on hyvä luonne ja hyvä asema yhteiskunnassa, +miehen, joka on erinomaisen taitava asioitsija ja joka sitä paitsi on +varsin rikas. Minä vastasin, ett'en minä häntä lempinyt; mutta silloin +he vakuuttivat ett'en minä ollut vielä oikein koittanutkaan sitä tehdä, +ja että minä varmaan kyllä _voisin_ lempiä häntä jos vaan _tahtoisin +koettaa_ ja, arvelivat he, eihän löydy mitään syytä, miksi en kokisi. +Sitten tuli isäni, jolla muutoin on varsin harvoin jotakin sanottavaa +meille tytöille, ja vakuutti suuresti ihastuvansa, jos hän saisi nähdä +minut naituna miehelle, joka saattaisi tarjota minulle sellaisen aseman +kuin herra Sydney. Täten joka haaralta kiusattuna lupasin minä +_ystävänä_ kärsiä hänen kohteliaisuuttansa, totuttaakseni itseäni häntä +rakastamaan. Siitä ajasta on kukkia ja makeisia satamalla sadellut +ympärilläni, ja joka päivä olemme tulleet aina ystävällisempään +suhteesen toisiemme kanssa. + +Lemminkö häntä todella? En laisinkaan. Totta puhuakseni, armas +ystäväni, en tahdo salata tuota kauhistuttavaa totuutta, ett'en +viitsisi koskaan häntä ajatellakaan, ell'ei hän olisi niin _rikas_. Jos +hän olisi köyhä, vasta-alkava, nuori mies, niin en hetkeäkään muistaisi +häntä, eikä varmaankaan äitini, tätini eikä kenkään muukaan meistä sitä +tekisi. Mutta nyt tulevat kaikki nämät maalliset edut kysymykseen, ja +myöntää täytyy, että ne ovat minut so'aisseet. Minä olen ymmärtämätöin, +heikko ja kunnian himoinen. Minä tahdon mielelläni voittaa huvi-ajan +korkeimman palkan, korkeimman hinnan markkina-paikalla! Minä tiedän, +että moni kadehtii minua, ja vaikkapa onkin varsin väärin, olen +kuitenkin siitä iloinen. Sitä paitsi, vaikk'en lemmi häntä, niin en +lemmi ketään muutakaan. Minä kunnioitan ja pidän häntä arvossa +tyvenellä, vakavalla tavalla ja äitini sekä Maria tätini vakuuttavat, +että lempi kyllä tulee -- häiden jäljestä. Mahtaako niin käydä? Teenkö +oikein? Onko tämä tosi avioliitto? + +Kuitenkin, näetten, täytyy minun mennä naimisiin _jonkun_ kanssa; sehän +on selvä. He näkyvät pitävän minua jonkunlaisena kauppa-tavarana, joka +vanhenee ja sentähden on myytävä mitä pikemmin, sitä parempi; joka +päivä kuulen heidän hokevan: jos sinä hylkäät tuon tarjouksen, niin +sinä kadut sitä kaiken ikäsi. + +Väliin toivon todellakin, että löytyisi luostareita, joihin saisi +vetäytyä pois maailmasta. Serkkuni Sofia Sevell on ruvennut +Juhana-siskoin liittokuntaan ja vakuuttaa olevansa hyvin onnellinen. +Hän on aina onnellisen näköinenkin, on toimessa aamusta iltaan ja tekee +niin paljon hyvää suurelle joukolle köyhiä lapsia, että oikein kadehdin +häntä. + +Mutta minä en voi ruveta "siskoksi". Mitähän äitini sanoisi, jos hän +tietäisi, että olen ajatellut edes sinnepäin? Kaikki ihmiset pitäisivät +minua hulluna. + +Tiedättehän, armas ystäväni, kuinka suuresti Ida-siskoni itsepäinen, +harvinainen käytös äköittää äitiäni; mutta minä en todella voi muuta +tehdä, kuin ihmetellä ja kunnioittaa Idaa ja hänen luonteensa lujuutta, +joka minulta puuttuu. Hän oli ainoastaan lyhyen ajan tässä iloisessa +kirjavassa seura-elämässä, ennenkuin hän sen jätti, niinkuin minä +luulen, varsin tukevista syistä. Hän sanoi, että tuollainen elämä +heikontaa sekä ruumiin että sielun voimia, ett'ei siitä ole mitään +hyötyä, että se piakkoin tekisi hänet sekä ruumiillisesti että +hengellisesti voimattomaksi, jos hän siinä eläisi ja että hän sentähden +tahtoo elää jonkun korkeamman päämaalin saavuttamiseksi. Hän tahtoi +lähteä Parisiin, lukeaksensa itsensä lääkäriksi, mutta ei isä, ei äiti +eikä kukaan koko perheestä tahtonut sitä kuullakaan. Hän pysyi +kuitenkin päätöksessänsä ryhtyä johonkin ja vihdoin antoi isäni kaiken +ulkomaalaisen kirjeenvaihdon hänen hoidettavaksensa, jonka hän tekeekin +erinomaisen hyvin, käyttäen hyväksensä kieli-taitojansa. Isäni maksaa +hänelle ensimmäisen kirjan-pitäjän palkan ja nämät rahat panee hän +säästöön, -- vihdoinkin täyttääksensä aikeensa. + +Ida on hyvä, jalo nainen, suurella mielen lujuudella ja itsenäisyyden +halulla, joka minulta kokonansa puuttuu. Minä olen heikko ja +horjuvainen päätöksissäni, minut voipi saattaa mihin toimeen tahansa, +ilman että minä voin sitä vastustaa. + +Mutta minun onkin vaikea yksin pysyä lujana omaa sydäntäni ja +perhettäni vastaan, etenkin kun en monessa tapauksessa tiedä mikä on +oikein mikä väärin. Maria-tätini on kaikessa hyväntahtoisuudessansa +pitänyt minussa hereillä turhamaisuutta ja loiston halua. Hänen hartain +toivonsa on aina ollut, että minä olisin etevin, enin suosittu koko +yhteiskunnassamme, että minua ihmeteltäisiin ja mieliteltäisiin ja että +vihdoin joutuisin rikkaasen, loistavaan naimiseen; jos minä nyt Idan +tavoin vetäytyisin pois maailmasta, sortuisi varmaankin sekä hänen että +äitini sydän. + +Ida sanoo olevan väärin valvoa yöt tansseissa ja sitten, invalidin +tavoin, maata vuoteellansa koko seuraavan päivän, olevan väärin panna +henkensä alttiiksi, ilman mitään järjellistä tarkoitusta -- ja +kuitenkin teemme me tytöt niin. Me riennämme toiselta huvimatkalta +toiselle, soittajaisista tansseihin ja tansseista taas muihin huveihin. +Me tanssimme kolme, neljä kertaa viikossa ja kun sunnuntai tulee, +menemme kirkkoon huveista ja valvomisista väsyneellä ajatusvoimalla, +jaksamatta ottaa osaa Jumalan palveluksen korkeaan totuuteen. + +Mutta minä palaan takaisin aviooni. Herra Sydney ei ole mikään Jumalata +pelkäävä mies: hän elää ainoastaan tämän maailman tähden ja enpä luule, +että minä tämän yhdistyksen kautta parantuisin vähääkään. + +Toivon varsin hartaasti, että löytyisi joku, joka voisi herättää ja +ylläpitää jalompaa puolta minussa -- --. Minä uneksin jalosta, +ylevästä, Jumalisesta miehestä. Häntä tahtoisin minä seurata, vaikkapa +jättäisinkin kaiken muun! Mutta, valitettavasti ei löydy ketään +sellaista näillä seuduilla, en minä kumminkaan ole tavannut ketään -- +ja kuitenkin tunnen, että minä voisin lempiä, lempiä kuolohon saakka, +jos vaan löytäisin jalon esineen lemmelleni. Tuonoin luin seuraavan +mietelmän: "ei ole niin vaikeata kuolla jonkun edestä, kuin löytää +joku, jonka edestä kuolisimme". + +Nyt arvaan, että huomaatte miten kaikki tämä vihdoin on loppuva. Seikat +ja suhteet työntävät meitä yhä edelleen, enkä laisinkaan hämmästyisi +jos tulisin pakoitetuksi menemään tähän avio-liittoon. Minä näen kaikki +jo edeltäpäin: loistavat häät, jotka saattavat koko Newyorkin +liikkeelle; kalliita kiviä, kasimiri huivia ja äärettömän paljouden +kukkia; kaikki huoneet ylös alasin; soittoa, hälinää ja meteliä; +triumfi-retkiä kaikkiin kylpy-laitoksiin; matkan Europaan ja sitten +takaisin Newyorkin seura-elämään. + +Voi armas ystäväni! Jospa vaan voisin totuttaa itseäni lempimään häntä! +Minusta hän kyllä pitää, mutta ei samoista esineistä kuin minä, ja +sentähden on varsin vaikea seurustella hänen kanssansa. Mutta kun +kerran olemme naituna, niin emme varmaankaan näe paljon toisiamme; -- +me elämme niinkuin muutkin. Äitini ja isäni näkevät harvoin toisiansa +ja siinä he ehkä tekevätkin oikein. Maria-tätini väittää, että loppu +aina on samanlainen jos menemme naimisiin lemmen vaikutuksesta tahi +lemmettä. Mies hoitaa asiat ja ylläpitää perheen. Siinä kaikki. + +Ida sanoo -- mutta minä en tahdo kertoa, mitä hän sanoo, sillä hänen +sanansa tekevät aina minut synkkämieliseksi. + +Kirjoittakaa nyt minulle kirje, täynnä nuhteita; häväiskää minua, +puhukaa ankarasti minulle ja koetelkaa saada minut parantumaan. Ehk'ei +se vielä ole liian myöhäistä. + + Nöyrin, pahankurinen tyttönne + Eva. + +Kirje Rouva Courtney'ltä Eva van Arsdel'ille. + +Rakas lapsukaiseni! + +Sinä saatat minut varsin tukalaan asemaan pyytäessäsi lausuntoani +asiassa, jossa vanhempasi jo ovat lausuneet mielipiteensä. + +Kuitenkin täytyy minun, Eva, muistuttaa Sinua, että olet yhtähyvin +taivaallisen kuin maallisenkin isän lapsi ja että Sinun näin painavassa +asiassa pitää ottaman tuntosi neuvonantajaksesi, ja muistaa kuinka +tärkeä se lupaus on, jonka Sinä nyt ai'ot tehdä. + +Muistuu mieleeni, että nuorena ollessani luin Charles Grandison'in +teoksia ja kirjoitin muistoon esimerkkinä pidettävän Harriet Byron'in +kirjeestä lauseen, jossa hän puhuu jostakin kosijastansa. Näin hän +lausuu: + +"Häneltä näkyy puuttuvan niitä ominaisuuksia, joita minä vaadin siltä +mieheltä jota lupaan rakastaa, kunnioittaa ja tehdä onnelliseksi. +Minä ai'on olla hyvä ja uskollinen vaimo, kun minä kerran menen +naimisiin. Senpätähden en millään ehdolla tahdo mennä miehelle, jonka +ymmärryksen ja älyn puute voisi saattaa minut epäilemään täyttäessäni +velvollisuuksiani häntä kohtaan; enkä myöskään mene miehelle, joka ehkä +jonkun oikun kautta voisi pakoittaa minut tekemään sitä, jota en itse +voisi hyväksyä". + +Minä mainitsen tämän syystä, että se mielestäni on hyvin järkevä +päätös. Päättäen siitä kuvauksesta, jonka viime kirjeessäsi annoit +herra Sydney'stä, luulen, että häneltä puuttuu juuri ne ominaisuudet, +jotka Sinun miehelläsi ovat tavattavat ja joiden puute tekisi Sinulle +vaikeaksi, melkeenpä mahdottomaksikin täyttää velvollisuutesi +aviopuolisona. Selvää on, ett'ei hänen mielipiteensä vaikuta sinuun ja +ett'ei teidän välillänne löydy mitään sielun heimolaisuutta. + +Ei ole kylliksi, että mies on hyvä asioitsija, ja että hän taitaa hyvin +asettaa rahansa. Ajattele, lapseni, että tämä mies, jonka seura Sinua +väsyttää, on juuri se, johon olet aikeessa kiintyä koko ijäksesi ja +jolle alttarin edessä ai'ot luvata lempiä myötä- ja vastoinkäynnissä. +Voitko Sinä tämän tehdä? + +Sinä vakuutat, ett'et vähintäkään lemmi tätä herra Sydney'tä, ja +kuitenkaan et suunnittelekaan minkä kaltaisen sen miehen pitäisi oleman +jonka edestä voisit jättää kaiken muun maailman, ja jota lempisit aina +kuolohon saakka. + +Juuri tuollaiset avioliitot, kuin se, jonka Sinä nyt ai'ot solmita, +matkaansaattavat nuot onnettomuudet, jotka nykyaikaan saattavat +avioliitot niin pahaan maineesen. Tyttö menee ajattelemattomasti ja +tunnottomasti naimisiin miehen kanssa, jota hän ei vähintäkään lemmi, +toivossa vast'edes _ehkä_ voivansa oppia häntä lempimään, -- kumminkin +yhtä paljon kuin muut vaimot miehiänsä. Sitten sallima johtaa +seura-elämässä hänen tuttavaksensa miehen, jota hän taitaisi +innostuksella rakastaa ja jonka kanssa hän itse miehen tähden olisi +mennyt naimisiin -- miten silloin käypi? Nykyajan romaanit ovat täynnä +kurjia, huonoja kertomuksia tällaisista suhteista, ja nyt huutavat +kaikki vapaata avioliiton rikkomista, purkaaksensa yhdistyksiä, joita +ei koskaan olisi pitänyt solmittaman. + +Mutta kaikessa tässä hämmennyksessä löytyy toki yksi kiinne-piste; se +on uskonto. Se varoittaa meitä tekemästä kevytmielisiä ja +ajattelemattomia valoja, ja minä en voi muuta tehdä, kuin neuvoa Sinua +sen äidillisiä opetuksia seuraamaan. Avioliiton lupaukset ovat pyhiä +ja meidän tulee tarkasti ajatella mitä ne sisältävät ennenkuin me +niitä teemme. Sentähden toivon, lapsukaiseni, että Sinäkin, +tarkkatuntoisuudellasi, hyvällä päätös-voimallasi, ja jalolla +luonteellasi teet mitä arvosi vaatii. + +Vielä toinenkin seikka on tässä huomattava; herra Sydney on +varmaankin kunniata-ansaitseva, rehellinen mies, -- hänellä on siis +myöskin oikeuksia. Hänellä on oikeus vaatia sen naisen sydämen +kokonaisuudessaan, jolle hän alttarin edessä kokonansa antaa itsensä, +ynnä kaiken omaisuutensa. Vaimo, joka oikein miestänsä lempii, voipi +tehdä hänet vallan oivalliseksi. Hän voipi antaa miehen viat anteeksi, +voipi innostuttaa, johtaa ja jalostuttaa häntä. Mutta ilman tätä +todellista lempeä ei hän saa mitään toimeen; -- ja mies, joka häiden +jälkeen huomaa tämän tunteen vaimoltansa puuttuvan, on kurjasti +petetty. + +Sentähden, jos Sinä, saavuttaaksesi miehen omaisuutta, arvoa ja asemaa +yhteiskunnassa, menet naimisiin, voimatta miehellesi lahjoittaa +sydäntäsi kokonansa, niin teet vallan väärin. Sinä otat vastaan ja +nautit, voimatta millään sitä palkita. Ja tämä ei ole ainoa epäkohta; +sinä ryöstät häneltä myöskin autuuden olla todellisesti lemmitty, joksi +ehkä joku toinen nainen tekisi hänet. + +Sinä olet saanut hyvän kasvatuksen ja sinun mielesi on kääntynyt +taiteisin ja kirjallisuuteen. Hän sitävastoin on kaiken ikänsä +liikkunut käytännöllisessä elämässä, asioitsemisessa; häneltä siis +puuttuu kaikki hienompi sivistys, kaikki itsenäiset mielipiteet, jotka +olisivat sinun mietteesi kanssa sopu-soinnussa. + +Täten en millään tavoin tahdo halventaa voimallisen ja asioihin +ryhtyvän miehen arvoa; ja löytyyhän naisia, jotka ihailevat juuri näitä +ominaisuuksia. Sinulla on toisellainen luonne -- hän ei siis sovi +sinulle. + +Epäilemättä löytyy naisia, joiden vaatimuksia hän täydellisesti +tyydyttää, ja jotka hänessä löytävät miellyttävän aviomiehen, jotka, +sanalla sanoen, voivat rakastaa häntä -- jota Sinä et voi tehdä; ja +_sellaisia_ vaimoja miehet tarvitsevat. Ainoastaan suvaitsevaisuus ei +ole kyllin avioliiton vaivain kannattamiseksi ja -- minä uudistan +vieläkin sanani -- me emme ole rehellisiä, vaan teemme varsin väärin, +jos menemme naimisiin todellisetta rakkaudetta. Muista sentähden, että +mitä aiot tehdä, sitä et enään voi saada tekemättömäksi, ja että koko +elämäsi onni riippuu tästä päätöksestä. Tämän lausun suoraan, kaikitta +mutkitta, sillä olen ja olen aina oleva, + + Sinun todellinen ja uskollinen ystäväsi + O. Courtney. + +Kirje Ida van Arsdel'ilta Rouva Courtney'lle. + +Lemmitty ystäväni! + +Minä olen varsin iloinen, että olette kirjoittaneet Evalle, juuri +niinkuin te kirjoititte, sillä hän on suuresti muuttunut Europasta +palattuansa. Tuo loistava elämä, täynnä huveja, jota hän, suuren +seura-elämän ryöpyssä, on elänyt, on heikontanut hänen ruumiinsa ja +sielunsa voimia sangen paljon. Ennen hän luki mielellänsä ja +harjoitteli luonnonlahjojansa, ja minä toivoin paljon hyvää hänestä; +mutta näinä kolmena viimeisenä vuonna ei hän ole tehnyt muuta kuin +hävittänyt terveyttänsä ja kuluttanut turhamaisuuksiin parhaat +voimansa. Hän ei enään ole puoleksikaan sama kuin ennen koulussa, ei +ruumiillisessa, eikä hengellisessäkään suhteessa; minua sekä surettaa +että harmittaa nähdessäni hänet kuihtuvan. Ainoa pelastuksensa tuosta +tilasta on naiminen todella jalon ja järkevän miehen kanssa. + +Mutta miten hän voisi edes sitä toivoakaan, kun ensimmäinen ehto on, +että hänen miehensä pitää oleman rikas? + +Rikkaat miehet Amerikassa ovat joko rikkaiden isäin poikia -- jotka, +kumminkin ne, joita minä olen nähnyt, ovat sangen arvottomia, tahi +myöskin asioitsijoita, jotka oman työnsä kautta ovat varallisuutensa +hankkineet. Mutta kuinka moni löytyy heidän joukossansa, joka ei +rikkauksia kerätessänsä olisi uhrannut jaloimman luonteensa? Kuinka +moni heistä eikö pidä rikkauksien hankkimista elämänsä pää-määränä? Ja +kuinka sellaiset miehet voisivat ylläpitää ja kohoittaa vaimon jalompia +ominaisuuksia. + +Herra Sydney ottaa sielulla ja mielellä ja kaikilla voimillansa osaa +tuohon suureen onnenpeliin, jonka kautta Amerikassa varoja ko'otaan. +Hän on rautatien kuningas, pörsi-prinssi, mies, jonka laivat +neljänkymmenentuhannen hevosen voimalla viiltävät Newyork'in vesiä. Hän +tarvitsee kauniin, loistavan ja ihastuttavan vaimon järjestämään ja +kaunistamaan kotiansa ja nyt hän on Evan jalkojen edessä, sillä Eva -- +sitä ei voi kieltää -- on tähän aikaan etevin kaunotar seuroissamme. +Hän on niin rakastunut Evaan, kuin tuollainen mies voi olla; mutta hän +ei tunne Evaa, ei edes niin paljo, että hän voisi aavistaa kuinka +vaarallista on mennä naimisiin tuollaisen tytön kanssa. Minne hän +joutuu kaiken sen lämmön, tunnollisuuden, kaipauksen, ihastuksen ja +niiden tuhansien ristiriitaisien tunteiden kanssa, jotka Evan sydämessä +löytyvät? Sen miehen, joka Evan naipi, pitäisi tunteman hänet paremmin, +kuin Eva tuntee itsensä, mutta herra Sydney ei koskaan opi ymmärtämään +Evaa, jospa he eläisivätkin ikäkauden yhdessä. Hänellä ei ole mitään +mitta-puuta, jonka mukaan hän Evaa arvostelisi; ja parahin loppu tälle +aviolle olisi että he suostuisivat olla riitelemättä keskenänsä ja +kulkea kukin tietänsä, hän maailmassansa -- ja Eva samoin -- tällaista +pidetäänkin nykyaikaan loistavana avioliittona! + +Mutta minä jo tuskaannun Evan kanssa, ja sen teen hänen avujensa +tähden. Hänellä on luonnonmukainen tarve miellyttää ja aina olla +myöntyväinen; kun äitini ja Maria täti kerran ovat saaneet tämän +avioliiton päähänsä, eikä kenkään muu vielä ole anastanut Evan sydäntä +ja hän sitä paitsi jo on väsynyt ja tuskaantunut kaikkeen, niin +pelkään, että Evalta puuttuu voimia vastustamaan heidän houkutuksiansa. +Tämä tunne tekee hänet vielä heikommaksi; hän epäilee, mutta ei voi +päättää mitään. Hänen luonteensa on juuri sellainen, että se saattaa +hänet levottomaksi, mutta ei voi päästää häntä siitä. Muuan ihmistuntia +lausui hänestä, että häneltä puuttuu hävittämis-elin, ja se onkin aivan +totta. Taito saattaa muillekin tuskaa on todellakin aivan väittämätöin +täydelliselle olennolle. Emme voi ryhtyä mihinkään tosi-toimeen jos +meiltä puuttuu rohkeutta joskus olla miellyttämättä; -- minulla on +paljon tätä rohkeutta. He eivät enään ko'ekaan ohjata eikä orjuuttaa +minua. Miksi? Siksi että olen tehnyt itseni muista riippumattomaksi, +siksi, että aina olen valmis taisteloon. Taistelo tosin ei ollut +miellyttävä; mutta nyt on rauha varma; minä olen aivan vapaa, jota +vastoin kukin sekaantuu Evan asioihin. Häntä he pitävät voittomaan +vertaisena, jolla ei ole mitään oikeuksia. Tämä harmittaa minua. Vielä +minä uudistan sydämelliset kiitokseni niistä vakavista opetuksista ja +neuvoista, joita Te viime kirjeessänne Evalle annoitte ja toivon että +ne saattavat hänet miettimään etuansa. + + Teidän nöyrin ja kiitollisin + Idanne. + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Isabella Convers'ille. + +Armas Bellani! + +Tuhansia kiitoksia ystävällisestä kirjeestäsi, sekä onnen +toivotuksistasi ja kysymyksistäsi, joita siinä teet; minä kiitän sinua +niistä vaikk'ei edellisiin löydy mitään syytä eikä jälkimäisiin mitään +vastausta. + +Ei, Bella, vielä saat jonkun aikaa pitää ystäväsi omanasi. Herra +Sydney, sen kyllä myönnän, on varsin kohtelias minua kohtaan, mutta +kihloja _en_ ole häneltä ottanut, äläkä usko mitään tuollaista, +ennenkuin sen kuulet minulta itseltäni, omalla nimikirjoituksellani ja +sinetilläni varustetussa kirjeessä. Sinä saat siis huoletta kaikkialla +vastustaa tuota kulku-puhetta. + +Monta kihlausta on tänä talvena tapahtunut piirissämme. Lotta +Trevillian menee naimisiin Sim Carrington'in kanssa ja Betty Somers +on viimeinkin päättänyt ottaa vanhan Watkins'in, vaikka hän on +viittäkolmatta vuotta vanhempi kuin Betty. Mutta serkkuni Maria +Elmore'n naiminen nuoren Rivingston'in kanssa on toki vuoden loistavin +liitto. Häpeänpä todellakin, asiain näin ollessa, istua ääneti, +voimatta julistaa omaa menestystäni. Mutta, näetsen, tuo onnetoin +päättämättömyyteni vaivaa minua yhä vielä ja minä luulen varmaankin, +että tulen elämään peloittavana esimerkkinä kaikille muille tytöille. + +Kuitenkin sattui minulle, joku aika sitte, omituinen kohtaus. +Muistathan että minä viime kesänä, ollessani luonasi Englewood'issa, +ihailin noita sonetteja Italiasta, joita nimi-merkki "X" oli +kirjoittanut "Talvitiehen". Muistanethan vielä tuon runoelman, nimellä +"Fra Angelico", vai kuinka? No hyvä! Nyt olen keksinyt ken tämä "X" on. +Se on eräs herra Henderson, joka nyt on Newyork'issa, suuren +kansanvallan aputoimittajana. Me siskot olemme nähneet hänen usein +kävelevän Jim Fellows'in kanssa -- muistathan ken se on? Jim sanoo, +että herra Henderson on oikea eräkäs, joka ei tee muuta kuin lukee ja +kirjoittelee aina vaan, ottamatta osaa seura-elämään! Eikö ole +omituista ystäväiseni, että kohtalo johdatti tämän eräkkään minun +tielleni? + +Kun joku päivä sitten, palatessani Brooklyn'ista, jossa olin kolme +päivää Sofian luona, astuin ajurin-vaunuun, niin kenen luulet siinä +nähneeni ellen juuri -- itse herra Henderson'in, joka istui aivan minua +vastapäätä. Levollisesti katselin minä häntä ja pari sä'että hänen +soneteista muistui mieleeni. Hän on kaunis -- s.t.s. hän on miehekkään +näköinen, kauneilla tummilla silmillä. Mutta arvaapas harmiani! minulla +ei ollut ajo-lippua eikä pientä rahaa. En voi ymmärtää miten olin niin +ajattelematoin, ett'en varustaunut noilla; ei äitinikään ole asiaa +parantanut vakuuttamalla, että se oli aivan minun kaltaistani. Herra +Henderson auttoi minua hienoimmalla tavalla kiipeleestäni. Aikomukseni +oli mennä Jennings'iin, Astor House'n tuolla puolla, pitsijäni +katselemaan; mutta juuri kun ajurin-vaunu pysähtyi alkoi sataa, +kuin taivas olisi ollut avoinna, enkä voinut muuta tehdä, kuin +kiiruhtaa, niin pian kuin mahdollista, Broadway'n yli Fifth Avenue'n +ajurin-vaunuun ja jättää pitsiasiani toistaiseksi. Juuri seisoessani +tuossa rankkasateessa, huomasin vieressäni mainitun herran, joka piti +sateenvarjoansa ylitseni. Heti huomasin hänen sateenvarjonsa olevan +varustetun tuollaisella konstikkaasti tehdyllä varrella, joita +Dieppessä valmistetaan. Rattaiden, hevoisien ja kansan paljouden läpi +saattoi hän minut onnellisesti ajurin-vaunun luo, ja minä olin hänelle +siitä varsin kiitollinen. + +Minä luulin tässä eroavamme, mutta hämmästyksekseni astui hänkin +vaunuihin! Olkoonpa menneeksi, ajattelin itsekseni; ehkä hänen matkansa +on ylös kaupunkiin päin, niinkuin minunkin. -- Hänen olennossansa ei +ollut mitään luuloittelevaisuutta; hiljaa ja ääneti hän istui, lausuen +ainoastaan, "sallikaa minun antaa" ojentaessansa vaunun johtajalle +ajo-lipun minunkin edestäni, joten pääsin tuosta tukalasta +välttämättömyydestä vaihettaa suurta hankalaa seteliäni. Tosin kyllä +olin vähän nöyryytetty, mutta tietäessäni ken hän oli, toivoin joskus +voivani hänelle osoittaa kiitollisuuttani ja päätin oitis kutsua hänet +pitoihimme ja vaatia Jim'iä kehoittamaan häntä niihin tulemaan. En +tiedä mitään varmempaa merkkiä oikealle _gentleman'ille_, kuin se tapa +miten hän auttaa tuntematointa naista, jonka onnetar on saattanut hänen +suojeltavaksensa. Moni herra Henderson'in sijassa olisi käynyt +inhoittavasti luulokkaaksi ja rohkeaksi, mutta hän oli tyyni, +levollinen ja sävyisä, ja kuitenkin niin kohtelias! + +Aivan ääneti istui hän lopun matkaa; mutta kun vaunu pysähtyi meidän +porttimme edessä oli hän jällensä sateenvarjonsa kanssa luonani ja +saattoi minut portille saakka, jossa hän odotti kunnes minä pääsin +sisään. En voinut olla käskemättä häntä sisälle, kiittäessäni häntä; +mutta hän antoi ainoastaan nimikorttinsa ja lupasi joskus vast'edes +tulla käymään meillä, kuulustellaksensa terveyteni tilaa. Minä annoin +hänelle nimikorttini, jossa myöskin seisoo vastaanotto-päivämme ja +sanoin että äitini varmaankin mielellänsä tahtoisi tutustua hänen +kanssansa. + +Saas nähdä, tuleeko hän keskiviikkona? Jim Fellows sanoo hänen olevan +varsin ujon, eikä koskaan käyvän vieraiden luona; niinkuin tiedät, on +kullakin asialla sitä suurempi arvo, kuta vaikeampi se on saavuttaa; +senpätähden olemmekin kaikki varsin utelijaat, nähdäksemme tuleeko hän +tahi ei, ja äiti on hyvin levotoin ennenkuin hän saapi pyytää häneltä +anteeksi sekä kiittää häntä kaikesta vaivasta, jonka hänelle +matkaansaatoin. + +Onpa tuo varsin somaa -- vai kuinka. Omituinen kohtalo vanhassa, +prosaisessa Newyork'issa! Olenpa melkeen vakuutettu ett'ei _hän_ enään +muistakaan koko tapausta, eikä halua tulla meidän, vähäpätöisten +tyttöjen seuraan. Mutta jos hän tulee, niin saat sinä siitä tiedon. + + Aina uskollinen + Evasi. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + +Minä joudun seura-elämään. + + +Bolton'illa ja minulla oli täysi työ vasta ulos tulleiden kirjojen +kanssa, joita parina päivänä olimme koonneet ympärillemme. Ne olivat +lehdessämme ilmoitettavat ja minä kääntelin niiden lehtiä, haukoitellen +väsymyksestä. + +"Minä olen aivan perin väsynyt! Mikä ijankaikkinen romu-kasa! Kaksi +tahi kolme melkoista mietettä, kyhättynä ja sommiteltuna laveaksi +kirjaksi, leveillä reunusteilla -- se on nykyaikaisen kirjan malli. +Tahtoisinpa mieliäni olla ankara halla, joka yhtenä yönä palelluttaisi +kaikki nuot". + +"Päivällisesi ei näy sinua maittaneen", sanoi Bolton katsahtaen ylös +tieteellisestä teoksestansa, jota hän ihmeteltävällä kärsivällisyydellä +tutki, tehden muistutuksiansa reunusteihin. "Jätä nuot kirjat Jim'ille +hän kyllä taitaa ne ilmoittaa. Hänellä on pari tusinaa malleja, joihin +ei tarvitse muuta lisätä kuin kirjan ja kirjoittajan nimen -- ja työ on +tehty". + +"Mikä ilveilys", sanoin minä. + +"Arvostelut ovat yhtä hyviä kuin kirjatkin", sanoi Bolton, "ja jotakin +niistä on lausuttavaa, tyydyttääksemme kirjan tekijää ja kustantajaa. +Arvostelumme on yleensä ainoastaan ilmoitus, että sellaista tavaraa +löytyy kaupaksi ja minä luulen, että meidän arvostelumme varsin vähän +vaikuttavat yleisön mielipiteisin". + +"Uskotko", kysyin minä, "että voimme koskaan toivoa oikeata +tunnon-mukaista arvostelua, joka voisi olla todellisena johdatuksena +yleisölle ja neuvona kirjailijoille". + +"Tähän kysymykseen on vaikea vastata", sanoi Bolton, "ja me vaadimme +liian paljon ihmisluonteelta, jos aina vaadimme puoluetointa ja +todellista lausuntoa. Jos tähän lisäämme nykyajan kiiruun ja häiriön, +sekä kirjallisien tuotteiden paljouden, joka alinomaa vaan lisääntyy, +ja muistamme, että sanomalehtien toimittajat ja kritikoitsijat ovat +kuolevaisia ihmisiä hekin, jotka ovat uupumaisillansa väsymyksestä ja +liiallisesta työstä, niin emme saa ihmetellä, jos useimmilta puuttuu +voimia läpilukemaan ja huomaamaan oikean tarkoituksen ja hengen yhdessä +kirjassa sadasta. Paraimmissa lehdissämme saamme toki lukea +huolellisesti ajateltuja ja tunnon mukaisesti kirjoitettuja +arvosteluja, jotka voivat lukevalle yleisölle antaa todellisen +johdatuksen, ja jos en pety niin kirjailijain joukko, joka antautuu +puolueettomalle arvostelulle, enenee". + +Keskustelumme keskeytti Jim, joka tuli jyristen portaita myöten ylös, +laulellen täyttä kulkkua. + +"Taivahan nimessä, Jim, mitä elämää sinä pidät", sanoin minä; "mitä nyt +on tapahtunut?" + +"No taivahan nimessä, Harry, miks'et sinä pukeu? Etkö tule mukaani +yrttitarhaan nähdäksesi vaimon ja käärmeen ja kaiken muun?" kysyi hän +ja tarttui kursastelematta kaulukseeni. "Tule nyt häkkiisi ja soristele +suortuvasi sillä: + + 'Ketään odota + Ei aika kiireinen! -- + Pois joutuun kiiruhda + Luo neitoin kaunoisten'." + +Näin laulellen ahdisti Jim minut alas portaita myöten, työnsi minut +huoneeseni ja riensi itse omaan suojaansa, jossa minä kuulin hänen +säveltävän pukemistemppujansa joillakuilla makupaloilla viimeiseksi +näytetystä operasta, johon hän löi tahtia hivusharjallansa. + +Jim oli todella luonnon ihmeellisimpiä ilmiöitä, sillä hän oli aina +iloinen ja hänen henkiset haltijansa olivat alituisessa liikkeessä, +joka hetki tuottaen pinnalle mitä hulluimpia ja naurettavimpia +ilve-kuplia. Oli aivan yhdentekevää olipa hänen seurassansa kuinka +yksivakainen tahansa -- hänen kestäväisyytensä ja kokkapuheittensa +vaihettelevaisuus olisi voinut häiritä synkimmän erakonkin juhlallisen +totisuuden. + +Bolton oli tottunut näkemään hänen syöksyvän sisään koska tahansa, +sellaisella vauhdilla, että kaikki hänen paperinsa lentelivät ympäri +laattiaa. Hän nojautui silloin istuimellensa ja sanoi ystävällisellä +hymyllä, tulipa häiriö sitte kuinka sopimattomalla hetkellä tahansa: +"vai niin, Jim'kö se on?" + +"Nyt on aika lähteä", huusi Jim, kolkutellen harjallansa oveeni, +pukeutumisensa loputtua. "Tule pois nyt poikaseni; rientäkäämme!" + +Minä aukaisin oven ja Jim tarkasti minua oikein isällisesti kireestä +kantapäähän saakka ja käänteli minua joka taholle, ikääskuin olisin +ollut lasten-kodin poika, puettu näytettäväksi. + +"Noilla tyttö-lapsilla on niin mainion tarkat silmät", muistutti hän; +"kas niin, kyllä sinä kelpaat, ja oikein tarkoin katsellen etpä olekaan +aivan ruma", lisäsi hän mielistellen. "Tule pois nyt. Minä olen saanut +kuulla koko joukon uutisia, joilla ai'on nostaa huomiota tänä iltana +tyttö-parvessa". + +"Mitä ne siis?" + +"Oh, minä olen saanut tietää moniaita huvittavia erityiskohtia tuossa +uudessa kihlauksessa, joka vasta julkaistiin. Minä tiedän mistä +kihlasormus ostettiin, mitä se maksoi, tiedän mistä morsiamen kalliit +kivet ovat ostetut, ja minkä näköiset ne ovat -- salaisuuksia, näetsen, +jotka ovat varsin suuresta arvosta, -- mutta Jim ne tuntee, hänpä ne +tunteekin! Saathan nähdä mikä elämä nousee kyyhkyis-parvessa. Minä +lupaan, jos tahdot jatkaa tuttavuuttasi neiti Evan kanssa, pitää kaikki +muut niin ympärilläni kiinnitettyinä, ett'eivät he sinua muistakaan". + +Täytyy myöntääni, että olin vähän hämilläni, ajatellessani että saan +heittää silmäyksen seura-elämän salaisuuksiin, ja katselin vähäisellä +kateudella Jim'in liikuntojen mukavuutta ja varmuutta. Hän oli +mielestäni oikea keikailija ja senpätähden antauin hänen suojeluksensa +alle puoleksi ilolla, puoleksi kärsivällisyydellä. + +Kun nuori mies, jonka täytyy itse raivata tiensä elämän läpi ja olla +säästäväinen, joutuu nuorten ja rikkaiden nykyajan naisien pariin, +tuntuu juuri kuin hän olisi äkkiä muutettu Novaja Semliasta kuumaan +ilman-alaan. Hän on joka-päivä ankarassa työssä ja suuressa +itsensäkieltämisessä, jota vastoin nuoret Amerikan naiset, jotka +kansallisessa suhteessa ovat hänen vertaisiansa, jotka hänet lumoavat +ja joiden seuraan hän pyrkii, elävät kuin linnut ilmassa ja kukat +maassa ajattelemattakaan työtä, vaivaa tahi vastoinkäymistä. He ovat +iloisia, huolettomia olennoita, jotka elävät ainoastaan nauttiaksensa, +huvitellaksensa, tullaksensa hyvin kasvatetuiksi, vaatetetuiksi, +elätetyiksi ja mielistellyiksi ja herkku-päiviä pitääksensä. +Englannissa syntyvät _miehet_ tuollaiseen asemaan, rikkauksien +perillisiksi, työttömyyteen ja velttouteen ja heistä tuleekin sentähden +usein laiskureita, jotka elävät ainoastaan tuhlataksensa ja +nauttiaksensa. Mutta Amerikassa, jossa eivät mitkään lait pidätä +rikkauksia yksinomaan joissakuissa erityisissä perheissä, on yleinen +sääntö, että kukin saapi itse hankkia rikkautensa, ja sen, joka niitä +tahtoo hankkia, täytyy alkaa jo nuoruudessansa. Ainoa ylimys-sääty, +joka täällä löytyy, on nuori naimatoin nainen, jolla on oikeus odottaa, +kunnes velvollisuutensa tulevat hänen luoksensa. + +Talo, jonne tänä iltana tulin, oli yksi näitä Newyorkin palatseja, +jotka ovat mitä hienoimmasti varustetut parahimpain europalaisten +mallein mukaan, ja joissa huone-rivit aukaisevat eteemme mitä ihanimmat +näyt. Kallis-arvoiset maalaukset kaunistivat seiniä ja silminnähtävästi +oli sillä, joka oli koonnut tämän suuren paljouden taide-teoksia, +erinomainen kauneuden-tunne. Tämä ei ollut mikään tavallinen rikkauden +loisto, vaan näkyi olevan tarkkuudella valikoittu kokoelma. + +Jim, joka toimitti seremonia-mestarin virkaa, esitteli minut herra ja +rouva van Arsdel'ille ja nuorille naisille, joiden huulilla välähti +vaarallinen hymy, kun minä kumarsin heidän edessänsä. + +Herra van Arsdel oli yksinkertainen, hiljainen ja harvasanainen +mies, joka ei huomannut eikä pitänyt suurta lukua niistä taide- ja +koriste-teoksista joita hänen vaimonsa ja tyttärensä kokosivat hänen +ympärillensä, vaan myöntyi tyvenesti heidän tahtoonsa ja pyyntöihinsä, +salaa ollen kyllä ylpeä heidän korkeammasta sivistyksestänsä. + +Pörsissä oli herra van Arsdel mahtava ja hänen sanansa painoivat siellä +paljon. Siellä hän oli kuin itsevaltias, sillä hän seisoi tunnetulla +pohjalla, mutta kodissansa, ympäröittynä suurien mestarien teoksilta ja +oppineilta tyttäriltänsä, jotka puhuivat "monilla kielillä", oleskeli +hän hiljaa ja oli varsin nöyrä ja vaatimatoin. + +Rouva van Arsdel oli nuoruudessansa ollut kaunotar ja oli vieläkin +sangen kaunis nainen, hyvin tottunut hienoon kohtelemis-viisauteen, +tuohon äärettömään taitoon, jolla Aatamin poikia ohjataan. + +Eipä konsanaan joutsen, kauniin poikueensa etupäässä purjehdi eteenpäin +pöyhkeämmin, kuin hän, johdattaessansa ihania tyttäriänsä tyttö-vuosien +ahtaan salmen läpi avioliiton korkeille kummuille. + +Hän huomasi heti ensi silmäyksellä hänelle esitellyn nuoren +miehen arvon, ja asetti hänet määrättyyn luokkaan, ilman että +tämä arvosteleminen vähääkään häiritsi hänen ystävällistä +kohteliaisuuttansa. Hän oli vilkas luonteeltansa ja varsin miellyttävä; +piti mielellänsä loistavaa hovia, hyvin tietäen minkä loisteen joukko +liehakoivia ihmettelijöitä tuopi mukanansa. + +"Herra Henderson", sanoi hän pehmeällä, kauniisti soivalla naurulla, +"tässä olen juuri sanonut Evalle, ett'ei niin pahaa, jota ei seuraisi +jotakin hyvää, sillä Evan tavallista ajattelemattomuutta meidän nytkin +tulee kiittää siitä, että saamme päästä teidän tuttavuuteenne". + +"Äiti tavallisesti puhuu meistä tytöistä varsin hirvittävällä tavalla", +sanoi Eva; "jos kerran satumme olemaan hieman muistamattomat tahi +huolimattomat, niin äiti puhuu siitä niinkuin me aina olisimme +huolimattomat. Minä olen kumminkin sata kertaa matkannut Brooklyn'ista, +enkä ole vielä koskaan ennen ollut ilman pientä rahaa". + +"Senpätähden saanen pitää tämän varsin onnellisena sallimana +_minulle_", sanoin minä, häntä lähestyen, kun rouva van Arsdel kääntyi +muita vieraita ottamaan vastaan. + +Tänä iltana olin tilaisuudessa ihmetellä, millä miellyttävällä +keveydellä Jim piti lupauksensa ko'ota kaikki nuoret naiset +ympärillensä, joten sain tilaisuutta olla kahden kesken uuden tuttavani +kanssa. + +Näin hänen istuvan sohvalla neiti Alice'n ja hänen kahden nuoremman +siskonsa kanssa, jotka viimemainitut eivät vielä olleet seura-elämään +lentäneitä, ja jotka kaikki kolme olivat eri suhteissa varsin +ihastuttavia; he huusivat kilpaa: "ah, herra Fellows, teidän täytyy +kertoa miten se oli!" -- -- "minä olen aivan hulluna uteliaisuudesta!" +-- "Kuinka _te_ saitte sen tietää?" + +Jim ymmärsi yhtähyvin, kuin nykyajan romaninkirjoittaja, kuinka +suuresta painosta himmeä salaisuus on, ja antoi sentähden uteliaisuutta +kiihoittavimmalla tavalla tuon tuostakin ainoastaan niin monta +uutis-kipinää lentää tyttö-parveen, että uteliaisuuden liekki yhä pysyi +eleillä ja kuulijat kiintyivät hänen ympärillensä. "Voih -- te olette +varsin julma, herra Fellows", huudahti yksi. -- "Onpa todellakin julmaa +kiusoitella meitä täten", lausui toinen. -- "Minä rikon ystävyyteni +kanssanne", sanoi kolmas uhkaellen, jolloin Jim kävi varsin surullisen +näköiseksi, laski kätensä sydämellensä ja vakuutti, että hän on +kertoja-marttiira, kunnes vihdoin syntyi sellainen sekamelske naurusta +ja puheesta, ett'ei sieltä eroittanut yhtään mitään. + +Että ihmiset kahdeksantoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä, ja +vielä vanhemmatkin, voivat noin kauan olla innoissansa mitättömän asian +tähden, herättää aina vanhain taitavain ihmisten ihmetystä, jotka eivät +muista kerran olleensa tuossa onnellisessa ijässä, jolloin kaikki +naurattaa. + +Pian enentyi hälinä ja into tuossa pienessä piirissä vielä suuremmaksi, +kun pari uutta nuorta herraa tuli lisää ja nousi vihdoin niin +korkealle, että minä jäin aivan sivulle. Tämä ei huolettanut minua, +sillä neiti Eva otti ihastuttavalla suloisuudella ja hempeydellä +seurustellaksensa kanssani ja täyttääksensä emännän velvollisuudet, +johon meidän amerikalaisilla naisilla on erinomainen taipumus. + +"Tiedättekö, herra Henderson", sanoi hän, "me tuskin uskalsimme +odottaakaan teitä, sillä olemme kuulleet, että te pysytte aivan +erillänne seura-elämästä". + +"Todellakin?" sanoin minä. + +"Niin; teidän ystävänne, herra Fellows on kuvannut teidät todelliseksi +Diogeneeksi, joka on niin mieltynyt tynnyriinsä, ett'ei hän millään +ehdolla tahdo sitä jättää!" + +"Minä en ole aavistanutkaan", vastasin nauraen, "että nimelläni on +ollut kunnia tulla mainituksi seurassanne". + +"Oh, herra Henderson, te herrat kirjailijat, jotka teette itsenne +lukijainne uskollisimmiksi ystäviksi, olette paljon paremmin tunnetuita +kuin aavistattekaan. Minä olen jo kauan ollut tuttu monen teidän +mietteenne kanssa". + +Kuka kirjailia olisi tunnotoin tuollaisia kiitoksia kuullessansa, +etenkin noin ihanilta huulilta! Minä tunnustan, että otin ne mielelläni +vastaan ja olisin ollut valmis ottamaan vielä enemmän, jos niitä vaan +olisi tarjottu; minä olin sanomattomasti ihastunut tavatessani +kauneuden yhdistyksessä kirjallisen aistin kanssa. + +"Herra Henderson", jatkoi hän, huoneiden täyttyessä vierailla, "tulkaa +kanssani ja suokaa minun näyttää teille, jos olen oikein käsittänyt +teidän makunne. Tulkaa 'Italiaani', niinkuin minä sitä kutsun". + +Hän nosti, tämän sanoessansa, ovi-peitteen ja me astuimme pieneen, +ihastuttavaan huoneesen, jonka huonekalut olivat päällistetyt +siintävällä silkki-damastilla. Seinät olivat kaunistetut kopioilla Fra +Angelico'n enkeleistä. Marmori pesän yläpuolella riippui myöskin oiva +kopia "Paratiisista". + +"Katsokaa", lausui hän iloisella hymyllä, "olenko oikein käsittänyt?" + +"Olette todella, neiti van Arsdel. Mitkä ihanat maalaukset! Ne +muuttavat minut jällensä Florenz'iin". + +"Katsokaa", lisäsi hän, avaten sametti-kotelon, "tässä on varmaankin +jotakin, jonka hyvin tunnette, sillä minä olen lukenut teidän +mietteenne siitä". + +Se oli oiva kopia Fra Angelicon ihanimmasta kuvasta "neitsy Marian +kuolin-vuode", jonka joskus, kau'an aikaa sitte, olin ottanut pienen +runoelman esineeksi ja jonka neiti Eva nyt niin kohteliaasti muistutti +mieleheni. + +"Tiedättekö", lausui hän, "että ainoa tunne, joka voipi häiritä +ihmetystämme, kun luemme runoa, jossa omat aatteemme lausutaan, on +kateus, joka synnyttää sydämessämme ajatuksen: miksi en minäkin voinut +lausua samaa?" + +"Neiti van Arsdel", sanoin minä, "muistatteko Longfellows'in runoa: 'Mä +nuolen ilmaan lennätin'?" + +"En; miten se kuuluu?" + +Minä lausuin: + + "Mä nuolen ilmaan lennätin, + Se putosi maahan takaisin; + Mut missä?... Se lens' välehen; + En lentoa sen nähnyt, en! + + Mä taivoon laulun lähetin -- + Se laski maahan takaisin, + Mut missä? ... silmä kellä on, + Mi seurais' lentoo laulelon? + + Sen jälkeen -- Onnen leikkiä! -- + Nuol' löyttiin tammest' eheä. -- + Mut laulu?... Sekin löydetään + Syvältä povest' ystävän!" + +"Tietäkää", lisäsin minä, "että tämä tarkoittaa juuri sitä, mitä +runoilija tarvitsee: ei ihmettelemistä, vaan myötätuntoisuutta. +Runot ovat koe-kirjoituksia, jotka lähetetään elämän avaruuteen, +hankkiaksemme juuri tuota ominaisuutta. Niiden kautta voimme saada +selville kenen tunteet todellakin ovat samanlaatuiset kuin meidän omat, +ja ne, ne ovat meidän todellisia ystäviämme, olkootpa he sitte etäällä +tahi lähellä. Tällaisien ystävien hankkiminen on runoilijan suloisin +palkinto". + +"Luulenpa, että olette väärässä herra Henderson, sanoessanne +'_hankkiaksemme_' ystäviä", lausui hän; "ystäviä ei _hankita_, niitä +ainoastaan _löydetään_, sillä löytyy ihmisiä, jotka itse luonteensa +kautta ovat ystäviä, vaikk'eivät he tunne toisiansa; mutta eräät +esineet, niinkuin runot, soitto, maalaukset, ne ovat ikääskuin salaisia +merkkejä, jotka saattavat salaisuuden tuntijat toistensa tuttaviksi". + +Täten kului aika miellyttävien keskustelujen kestäessä, katsellessamme +kokoelmia ja piirroksia, jotka aina antoivat meille uutta +keskustelu-ainetta. Ajatuksissamme vaelsimme läpi loistoisan Italian, +uneksimme, että olimme vanhan Pietarin-kirkon kupu-katon alla ja +kuljeskelimme Kapitolium'in raunioiden yli; sanalla sanoen, me vietimme +yhdessä moniaita noista ihanista hetkistä, jolloin pari kiihkoista +nuorta muistelee muutamia elämänsä onnellisimpia ja iloisimpia päiviä. + +Päätäni huimasi. Kultainen utu ympäröi minut, enkä tiennyt varmaan +olinko elossa, tahi en. Tuntui juuri kuin olisimme aina olleet +tuttavia, niin helposti ja luonnollisesti kävi aatteiden vaihtaminen +välillämme ja niin nopeasti ymmärsimme toisiamme. + +"Mutta", sanoi hän äkkiä ja kavahti seisomaan, "jos me täten jatkamme, +niin eivät keskustelu-aineet ikinä lopu, ja minä lupasin Ida-siskolleni +tuoda teidät tänä iltana hänen kirjastoonsa ja esitellä teidät +hänelle". + +"Täällä on niin varsin viehättävää", uskalsin lausua, sillä en ollut +laisinkaan tyytyväinen kovaan kohtaloon, joka tempasi minut +unelmistani. + +"Oh, te ette tiedä, herra Henderson, mikä suosio, armo sille +osoitetaan, jonka Ida-sisareni antaa esitellä itsellensä. Minä +vakuutan, että se on kunnia, jota tuskin koskaan osoitetaan +vieraillemme. Saan ilmoittaa teille, että Ida-sisareni on tykkänänsä +vetäytynyt seura-elämästä; hän aina vaan työskentelee opin hakemisella +ja se on varsin harvinaista, että hän sallii jonkun vieraan tulla +luoksensa". + +"Sepä oli kovin miellyttävää minulle", sanoin minä, ja seurasin neiti +Evaa erääsen varsin yksinkertaiseen työhuoneesen, jonka yksinkertaisuus +tuntui vielä suuremmalta verratessani sitä muiden huoneiden +loistoisuuteen ja kauneuteen. + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + +Nuori tieto-viisas. + + +Nuori nainen, joka istui ja luki kirjoitus-lampun ääressä, katsahti +ylös meihin. Koko hänen olentonsa osoitti voimaa ja yksivakaisuutta. +Hänen kastanjan ruskeat hiuksensa olivat lyhyiksi leikatut, à la Rosa +Bonheur, hänen poskillansa hohti terveyden pune ja nuot suuret, harmaat +silmät osoittivat tyyntä päättäväisyyttä ja suurta tarkastus-voimaa. +Kasvultansa oli hän keskinkertaista lyhempi. + +Huoneen yksinkertaiset huonekalut näkyivät olevan sopu-soinnussa tuon +nuoren tieto-viisaan luonteen kanssa. "Herra Henderson", sanoi neiti +Eva, esiteltyänsä minut ja istuttuamme, "te olette nyt neiti Ida van +Arsdel'in vastaan-otto huoneessa, jossa isäni ja Ida yhdessä pitävät +valtikkaa, ja niinkuin näette, on se pyhitetty menneiden aikojen +muistolle. Täällä on kaikki ne vanhat huonekalut, jotka isällä oli +naimisiin mennessänsä. Isä parka! Hän on askel askeleelta pakoitettu +koristeihin ja ylellisyyteen, kunnes nämät olivat ainoat jäännökset +hänen vanhoista huonekaluistansa, ja niille valmisti Ida turva-paikan. +Uskotteko, että tämä on ainoa huone, jossa isämme viihtyy! Näette, +hän on syntynyt maa-kartanossa, ja häneen on tuo taipumus +yksinkertaisuuteen aivan juurtunut. Mutta eikö tämä Idan pyhyys ole +mielestänne aivan kuin säästö-huone vanhoille huonekaluille?" + +"Ei, täällä on hyvin miellyttävää", vastasin minä. + +"Minä rakastan näitä vanhoja huonekaluja", sanoi Ida. "Rakastan kaikkea +yksinkertaista ja olen aivan kyllästynyt hentouteen, ylöllisyyteen ja +liialliseen mukavuuteen. Me naiset kuihdumme höyhen-polstarilla ja +tukehdumme nykyajan ylellisyydestä. Mutta minä tahdon pitää ruumiini ja +sieluni terveenä niinkau'an kuin elän, voidakseni toimittaa jotakin; +sentähden en tahdo itse, enkä salli muidenkaan hemmoitella itseäni. -- +Tuosta muistuu mieleeni, herra Henderson", jatkoi Ida, "sallikaat minun +kiittää teitä kirjoituksestanne 'Talvitiessä' 'nykyajan naisista'. Se +on oivallinen kappale ja vaikuttaa varmaankin paljon". + +"Ja minä", sanoi Eva leimuavalla vilkkaudella, "minä tahdon sanoa +teille, ett'ette laisinkaan tunne meitä suuren-maailman tyttöjä. Emme +me ole tuollaisia surkeita höpäköitä, joina te meitä pidätte ja siinä +teette vallan väärin, että ajatte meidän syyksi kaikki seura-elämän +hulluudet". + +"Minä vakuutan, neiti Eva", sanoin minä ihmetellen hänen intoansa, +"ett'en tiedä lausuneeni mitään, joka antaisi teille oikeutta +tuollaiseen otaksumiseen". + +"Ette, luonnollisesti! Te olette ainoastaan käyttäneet noita +läpikuluneita lause-parsia, samoin kuin muutkin moralin saarnaajat, +jotka ovat niin tottuneet esittelemään meitä tyttö-parkoja viallisiksi, +ett'eivät he enään huomaakaan koska sen tekevät. 'Muotinukkeja', +'perhosia', ynnä monta muuta kauniisti sointuvaa lausepartta, käytetään +moralin ja kielen kiihoittavana kaunistuksena ja me, nykyajan tytöt, me +olemme syypäät kaikkeen pahuuteen, joka tapahtuu maailmassa. Mutta minä +väitän, että nykyajan naiset eivät ole hituakaan huonommat nykyajan +miehiä ja enpä todellakaan ymmärrä miks'ei moralin-saarnaajat yhtähyvin +valitse heitä saarnainsa esineiksi". + +"Mutta minä en voi muistaa sanoneeni mitään tuollaista", sanoin +hämmästyneenä. + +"Olette kyllä. Ette ainoastaan te, vaan jokainen muukin, joka +istuu kirjailemaan ja saarnaajan äänellä koettaen parannella +yhteiskunnan vikoja, puhuu meidän ylellisyydestämme puvussa, meidän +tuhlaavaisuudestamme, meidän hulluuksistamme ja sydämettömyydestämme. +Me, muka, petämme ja saatamme mies-parat perikatoon! Se on tuo vanha +kertomus Aatamista: 'Eva minut petti!'" + +"Huomaattehan", sanoi Ida, "että Evalla on paha omatunto; sepä hänet +tekeekin niin arkatuntoiseksi". + +"Se on kyllä totta", vastasi Eva. "Minä elän maailman tohussa; Ida on +siitä vetäynyt pois, senpätähden hän voipi istua levollisena ja matkia +aina vaan: 'johan minä sen sanoin teille'. Mutta minä, joka elän ulkona +maailmassa, olen vakuutettu, ett'ei puolikaan siitä, mitä meistä +sanotaan, ole totta, ja juuri tämä vakuutus saattaa minut niin +ankarasti vastustamaan kaikkea, mitä meistä lausutaan liiaksi. Mutta +jospa kaikki olisikin totta, niin me emme ole siihen syylliset. +Suuressa maailmassa kuljemme eteenpäin aivan kuin rautatien-vaunussa, +ja emme voi estää, että väliin matkustamme sellaisienkin seutujen läpi, +jotka eivät meitä miellytä". + +"Voisittehan te nousta pois jossakin pysähdys-paikassa", lausui Ida. + +"Niinpä kyllä; mutta siihen vaaditaan lujaa päättäväisyyttä, kun kaikki +muut vaunussa varoittavat meitä ja nauravat meille. Minä en luota +kyllin itseheni voidakseni tätä tehdä, ja pysyn sentähden alallani +vastoin tahtoanikin, vaikka kyllä toivon, että kaikki olisimme +paremmalla uralla, kuin olemme". + +"Tämä on seuraus pintapuolisesta kasvatuksesta, joka jo lapsuudessa +opettaa naiselle, että hänen tulee ainoastaan olla kaunis ja viehkeä, +ja joka totuttaa hänet pitämään itseänsä kukkana, jonka korkein +tarkoitus on miellyttää, ihastuttaa". + +"Minä myönnän, että olemme heikkoja, että rakastamme kauneutta, +rikkautta ja ylellisyyttä", sanoi Eva, "mutta meidän sisimmässä löytyy +toki jotakin parempaakin, enemmän kuin miehet tahtovat myöntää. Muistuu +mieleeni, että muuan kirjailija sanoo tekevämme väärin, jos väitämme, +että huvin ja palkinnon toive innostuttaa miestä sankaritöihin. +Vähimmälläkin kuolevaisella on aina jotakin jalompaa. Köyhimmällä +sotilaallakin, joka palkan edestä antaa tappaa itsensä, on +sotilas-kunniansa, joka hänet kohoittaa yli jokapäiväisen orjallisen +työn, huonon voiton tähden. Väärin on väittää, että mukavuus ja +ylellisyys houkuttelee miestä, sillä hän antautuupi vaivoihin ja +itsensä-kieltämiseen, jos vaan hänen sisempi, korkeampi henkinen +elämänsä on herätetty. Sytytä tämä kipinä, ja huomaa miten siitä pian +syttyy liekki, joka polttaa tuhkaksi kaikki huonot perusteet! Tämän +voimme yhtä hyvin sanoa naisista kuin miehistäkin", jatkoi neiti Eva, +hehkuvin poskin, "sillä vaimo voi yhtä hyvin kärsiä vastuksia kuin +mieskin, ja _tosi-naista_ ei houkuttele mukavuus eikä ylellisyys. Kukin +_tosi-nainen_ tunteekin tämän sydämensä sisimmässä ja tämä tukahdutettu +tunne onkin syynä moneen suruun naisen elämässä. Te miehet olette +tilaisuudessa tätä ilmaisemaan -- se on teillä suuri etuus. Te olette +kutsutut sankareiksi, teidän aikanne tulee ennemmin tahi myöhemmin, +mutta me hautaannumme jokapäiväisyyden ja vähäpätöisyyksien alle". + +"Ja kuitenkin, neiti Eva", sanoin minä, "en usko että me olemme paljoa +onnellisemmat kuin te naiset. Useimmille miehille on elämä täynnä +halpoja pyrinnöitä, jotka eivät itsessänsä sisällä mitään suurta, +ylevätä, jalostuttavaa, ja jos emme opi itse jalostamaan +jokapäiväisyyttä ja siihen vuodattamaan jaloa henkeä, niin täytyy +meidän kulkea elämän läpi, voimatta saattaa tätä jalompaa halua ilmiin. +Tässä nainen onnistuu paremmin kuin me miehet ja huomattava etuus on +naisella tuo kyky tehdä elämän ja vieläpä itse sen vähäpätöisyydetkin +idealisiksi". + +Keskustelumme keskeytyi, kun herra van Arsdel astui huoneesen, joukko +sanomalehtiä kädessä. + +"Nuorisolla on varsin hupaista tuolla sisällä", sanoi hän ja asetti +silmä-lasit nenällensä; "senpätähden tulin tänne saadakseni rauhassa +lukea lehteni". + +"Samaapa isä sanoo jok'ainoa ilta", muistutti Eva. + +"Niin, herra Henderson", sanoi herra van Arsdel ystävällisesti, +"näetten, Ida ja minä viihdymme täällä erittäin hyvin, sillä tässä +pienessä sopessa on juuri samat huonekalut, jotka vaimollani ja minulla +olivat, kun häitämme vietimme. Nämät huonekalut ovat minun vanhoja +ystäviäni, minä pidän niistä varsin paljon, enkä tahdo lähettää niitä +huutokaupalla myytäviksi, vaikkapa ovatkin vähän kömpelömäisiä". + +"Ja pidäthän ne aina, rakas isäni?" sanoi Eva ja kietoi hyväellen +käsivartensa hänen kaulallensa. -- "Mutta tulkaa nyt herra Henderson; +tuo iloinen seura varmaankin kaipaa meitä". + +Minä nousin ylös, jäähyväiset jättääkseni. + +"Herra Henderson", sanoi Ida, "minä en tahdo kauemmin pidättää teitä +salonki-elämästä; mutta muistakaa, että te voitte tulla tänne koska +vaan haluatte saada rauhallisesti keskustella. Meistä pian tulee hyvät +ystävät", sanoi hän ojentaen minulle kätensä ruhtinattaren tavoin. + +"Te suotte minulle liian suuren kunnian, neiti van Arsdel", vastasin +minä. + +"Tulkaa, tulkaa herra Henderson", sanoi Eva; "me emme voi sallia että +meidän etevä kirjailija piileilee erityisessä huoneessa. He odottavat +teitä, sillä olen luvannut esitellä teidät kumminkin parille tusinalle +tyttöjä". + +Äkkiä olin tämän iloisen, viehättävän ruusutarhan loistavassa +keskuudessa, jossa kauneus ja ihanuus olivat vallan päällä. Vieraissa +maissa olin isänmaallisella ylpeydellä nauttinut siitä ihastuksesta, +jonka maani naiset ovat herättäneet. Amerikan naisien kauneus on +sanan-parreksi joutunut, ja Newyorkin nuorien naisien seurassa +hurmautuu silmämme nähdessään heidän suloutensa ja ihanuutensa. + +Ulkomaalaiset moittivat meidän naisiemme käytöstapaa; mutta itse +luonne vapaa-valloissa antaa naisillekin suuremman vapauden kuin +perustus-laillisissa valtioissa. Ei löydy mitään hovia eikä mitään +ylimys-säätyä, joka säätäisi lakia Amerikan hienoimmille perheille. +Itseomaista vapautta arvosteluissa ja toimissa opimme joka koulussa, +sitä me hengitämme ilmastakin. Kukin amerikalainen nainen tuntee +sisällisen ylhäisyytensä, voimansa ja mahtinsa ja uskaltaa sentähden +tehdä paljon, jota muiden maiden naisille ei sallita. + +Mutta jos ken tahtoisi väärinkäyttää tätä teeskentelemätöintä vapautta, +niin piankin huomaisi, että Dianalla on nuolensa tallella, ja että +hänen käyntinsä on vapaa ainoastaan sentähden, että hän on voimakas, +tuntee itsensä ja asemansa yhteiskunnassa. + +Keskustelu oli vilkkaimmallansa. Siinä viskeltiin kaikki mitä taivaassa +ja maan päällä löytyy toiselta kauniilta huuli-parilta toiselle, +lhanimmalla ja miellyttävimmällä logikalla keskusteltiin tässä +saarnoista, seuraelämästä, köyhäin-kouluista, teaterista, vaimon +oikeuksista, muoti-väristä ja monesta muusta päivän tärkeimmästä +kysymyksestä. Kello 11 olin jällensä kadulla tuon väsymättömän Jim'in +kanssa, joka laulellen ja vihellellen käveli vieressäni, valppaana +ja raittiina kuin aamu-rastas. Päätäni huimasi, nyt olin joutunut +seura-elämään -- onnekseniko tahi onnettomuudekseni? sen pian +huomaamme. + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU, + +Liehakoitsemista. + + +"Katsos tuossa", sanoi Jim Fellows, heittäen hansikkaparin pöydälle, +"ne ovat tuolta jumalaiselta Alicelta". + +"Lahjako?" + +"Ei, veikan-lyönnillä ne voitin". + +"Näyttääpä siltä, kuin aikoisit koettaa onneasi siellä päin". + +"Niin, minä teen päiväni mitä hupaisimmiksi, ihailen ja lemmin j.n.e," +sanoi Jim. "Ihastuttava Alice on aivan kuin madonna; me notkistamme +polvemme hänen edessänsä, vannomme ja teemme lupauksia, mutta emme voi +saada häntä omaksemme. Kuitenkin käytän nyt tilaisuutta hyväkseni ja +huvittelen itseäni niin kauan kuin taidan. Me olemme parhaimmat ystävät +maan piirillä ja minä kannan aina hänen väriänsä -- -- -- katsopas +tänne". + +Tämän sanoessansa aukaisi Jim nuttunsa ja näytti kauniin, +heleän-punaisista nauhoista tehdyn sidelmän. + +"Joku aika sitte puhelit sinä juuri kuin saisit heistä -- kenen vaan +tahtoisit ottaa". + +"Ken uskaltaa väittää, ett'en nytkin saisi? Sanoohan kuolematoin +Shakespearekin: 'Hän on nainen, sentähdenpä voimme hänet voittaakin'. +Ethän aikone ruveta epäilemään Shakespeare'n sanoja?" + +"Jatka, jatka ystäväni!" + +"Niin, näetsen, me viisastumme enemmän ja enemmän joka päivä -- se on: +minä viisastun -- ja minä olen yhä enemmän vakaantunut päätöksessäni, +ett'ei meidän pidä ottaman noin rikkaita tyttöjä, vaikka heidät +saisimmekin". + +"Mutta onhan heillä todellisia aatteita, tunteita ja todellista +sivistystäkin", sanoin minä innokkaasti. + +"On -- yhtäpaljon kuin kasvihuoneen viini-rypäleissä on todellista +mehua. Mutta jos minä huomenna saisin kasvi-huoneen lahjaksi, milläpä +sitä ylläpitäisin? Nuot naiset ovat kasvatetut ruhtinattarien tavoin, +samoilla tavoilla ja samoilla vaatimuksilla; mitä me heillä tekisimme +jos voisimmekin heidät saada? Meillä ei ole mitään parlamenttia joka +määräisi meille elatus-rahaa tuhlaavien vaimojemme elättämiseksi. +Olisitpahan kuullut mitä tytöt tuona iltana, muistathan, lausuivat, kun +he kuulivat tuosta kihlauksesta; siinä sain kuulla mitä he vaativat kun +heidän vuoronsa tulee. Tiedätkö mitä on olla kihloissa?" + +"Minun täytyy tunnustaa, ett'en ole ollut tilaisuudessa oppia sitä", +vastasin minä. + +"No, kuule sitte. Ensin on kihla-sormus ostettava -- ei rakkauden +merkiksi, vaan esineeksi, josta puhellaan, ja jota verrataan kaikkiin +muihin kihla-sormuksiin. Sitte tulee hää-lahjat, hää-kustannukset, ja +häämatka kaikkein kalliimpiin seutuihin, mitä vaan löytyy. Tähän, +näetsen, tarvitaan pieni rikkaus, sillä nuot ihastuttavat olennot ovat +varsin rajattomia vaatimuksissansa. Sitte tarvitaan loistava asunto, +parhaimmassa kaupungin osassa, joka maksaa noin viisikymmentä tuhatta +dollaria ja siihen tarvitaan sitte huonekalut, hevoiset, vaunut, eri +teateri-sijat, -- -- -- niin, vanha van Arsdel'in perhe tulee hätimiten +toimeen miljonan koroilla. Perheessä löytyy kuusi lasta ja kukin heistä +tarvitsee tullaksensa toimeen elämässä, yhtäsuuret tulot. Mutta siinäpä +juuri tulee kysymykseen miten yksi miljona on jaettava kuuteen osaan +siten, että kukin osa on yksi miljona. Se on toki varsin helppoa; kukin +poika ja tytär on naitettava -- miljonan kanssa ja sitä seuraa sitte +sellainen mies tahi vaimo, kuin taivas heille suo". + +"Mutta otaksu, että joku heistä lempisi miestä tahi vaimoa enemmän kuin +hopeaa ja kultaa ja haluaisi mieluummin lempeä kuin rahaa", sanoin +minä. + +"Niin, no, voisihan sekin tapahtua", vastasi Jim; "nuot tytöt ehkä +kyllä olisivat valmiit sitä tekemään, mutta olisipa kuitenkin kovin +ankaraa pitää heitä sanoistansa kiini. Mitä he tietävät talouden +hoidosta? Ainoa taito keitto-mysterioissa, jonka meidän kätevimmät +naiset joskus aikovat saavuttaa, on sokuri-kakkujen leipominen. Uskonpa +että he, kun aikovat mennä naimisiin, paistavat tuollaisen kakun ja +valmistavat jonkun salaatin, jonka niin ja näin tehtyänsä pitävät +itsensä kypsyneinä vaimon ja äidin tärkeään ammattiin, josta nykyaikaan +niin paljon puhutaan. Tuo ruhtinaallinen Alice on varsin oiva tyttö; +hän haastaa ranskaa, saksaa ja italian kieltä, mutta hänen tietonsa +esimerkiksi luonnon-tieteissä on varsin vähäinen. Hän varmaankin +luulee, että hansikkaita kasvaa niputtain puissa, että taiteellisesti +tehdyt kukat kasvatetaan siemenistä ja että uudet vaatteukset +muodostuvat luonnon muuttumattomien lakien mukaan kolme, neljä kertaa +vuodessa. Jospa minä saisinkin tuon ihastuttavan olennon lentämään +syliini, ja ukko antaisi hänelle sellaiset myötäjäiset, kuin hänen +varansa kannattavat, niin miten minä sitten häntä lohduttelisin kun hän +saisi tietää mitä hansikkaat, jalkineet ja muut elämän tarpeet +maksavat? Luulenpa melkeen, että tuo tyttö-parka silloin olisi valmis +henkeni riistämään siitä hyvästä, että autoin häntä saamaan itseni, +tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huomannet, ettei kihla-sormus kiiltele +Jim'in sormella tänä vuonna". Vastaukseksi hyräilin itsekseni: + + "Näki liukas kettu ennen + Marja-tertun sivumennen; + 'Hapanta' hän irvistellen + Kiljasee, kun hyppiellen + Niitä ei voi saavuttaa". + +"Laula, laula ystäväni", sanoi Jim. "Olkoonpa menneeksi, että minä olen +kettu, mutta minäpä olenkin liian viisas pistämään pääni ansaan. Sen +miehen täytyy olla rikas, joka naipi Alice'n, tahi jonkun hänen +vertaisensa. Nykyaikaan maksaa vaimo enemmän kuin vaunut ja omatunto, +ja molemmat nämät ovat liian kalliita ylellisyyksiä Jimille". + +"Jim! Jim!!" huudahdin minä nuhdellen; mutta tuo parantamatoin Jim +rupesi rallattamaan säveleitä jostakin operasta ja teki moniaita +hyppyjä, jotka panivat ilman sellaiseen liikkeesen, että paperini +lentelivät ympäri laattiaa. + +"Ja nyt, jäähyvästi sä jumalainen Alice; Jim'in täytyy palata työhönsä. +Minä menen nyt palvelemaan vanhaa Mam'ia". + +"Ken tuo vanha Mam on?" kysyin minä. + +"Mitä, etkö sinä sitä siedä? Se on sinun ja minun haltijatar, tuo vanha +valheen Mammona, jonka me olemme tehneet naispuoliseksi. Hänen +valtikkansa alla on kaikki täällä maan päällä. Sinun täytyy hyväillä +vanhaa Mam'ia, muutoin menee kaikki nurin. Jim tekee uutterasti työtä +hänen palveluksessansa ja Mammonan täytyy sentähden hankkia Jimille +eläkkeen". + +"Mutta löytyyhän monta jotka ovat onnensa saavuttaneet, häntä +palvelemattakin". + +"Löytyy kyllä; mutta he ovat varsin harvinaisia ja hitaasti se heiltä +käypi. Jim ei jouda odottamaan. Hän palvelee Jumalaa tahi Mammonaa aina +sen mukaan, kuka paremmin vaan maksaa". + +"Ole nyt jo vaiti, ilkeä harakka", sanoin minä ja panin käteni hänen +suullensa: "älä tee itseäsi huonommaksi kuin olet". + + * * * * * * + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Isabella Convers'ille. + +Rakas Bellani! + +Viime kirjeessäni lupasin Sinulle kertoa lopun pienestä novellistani ja +tuliko "eräkäs" tahi ei. Niin, armas ystäväni, hän tuli todella ja sekä +äiti että me kaikki muutkin pidimme varsin paljon hänestä, hän oikein +valloittamalla voitti meidät kaikki. Idakin, joka muutoin ei suvaitse +vieraita luonansa, oli niin armelias, että laski hänet pyhyyteensä, +sillä hän on ankara nykyaikaisen ylellisyyden vastustaja. Oletko +"Talvitiessä" lukenut kirjoituksen "nykyajan naisista?" Se on hänen +kirjoittama ja oli aivan Idan mieleen, mutta monias kohta tuossa +kirjoituksessa harmittaa minua sangen suuresti; "Muoti perhoset" ja +monet muut samanlaiset sanat ovat liian tosia, ollaksensa mieleemme. +Minä en laisinkaan välitä, vaikka Ida lausuu samoin, sillä hänkin +on nainen ja täytyyhän tunnustaa, että meissä todella onkin +turhamaisuutta. Jos meitä väliin huvittaa keskenämme jutella +siitä, teemme sen yhtä salaa kuin jos perhe-piirissä puheleisimme +suku-salaisuuksistamme; mutta kun "luonnon herra" rupeaa niitä +tuomitsemaan ja latelee esiin vikaluettelomme, niin silloin minua, +harmittaa. Minä ottelin vähän hänen kanssansa sukupuoleni +puolustukseksi ja keskustelumme kestäessä loi hän usein hämmästyneenä +silmänsä minuun, (näin meidän kesken voin sinulle ilmaista, että +hänellä on sangen kauniit silmät). Hän oli, viattomana muka, +hämmästyvinään, kun minä niin ankarasti ahdistelin häntä ja vaadin +häntä edesvastaukseen lauseistansa. Näetsen, nämät herrat lausuvat +varsin ankarasti meistä, silloin kun he eivät meitä näe eikä kuule, +vaikk'eivät vähintäkään tunne meitä; mutta kun he kohtaavat jonkun +todellisen, elävän naisen, joka vaatii heitä tilille perusteista, +joiden johdosta he moittivat naisia, niin silloin joutuvat hämille. +Minun täytyy toki myöntää, että kysymyksessä oleva herra _voipi_ puhua +hyvin, kun hän vaan tahtoo. Hän on tyyni, vakava ja jalo mies, joka +lausuu hyvin ja jonka silmät puhuvat, kun suu on vaiti! Alku-osan +illasta puhelimme taiteista, Italiasta ja Jumala tiesi mistä, ja meillä +oli aivan samat mieli-piteet -- olipa se todellakin kummallista! + +Mutta samahan se on; me emme luultavasti enään häntä näe. Äitini kyllä +vaati häntä tulemaan luoksemme joka keskiviikko, mutta "eräkäs" +vakuutti, ett'eivät hänen ankarat työnsä sitä myönnä. Siinä kohden, +näetsen, miehillä on suuri etuus meidän tyttöjen suhteen. Heillä on +jotakin määrättyä, jolla he viettävät aikansa, täyttävät sydämensä ja +ajatuksensa -- meillä ei ole mitään. Sentähdenpä _me_ ajattelemmekin +heitä, -- ainoastaan työttömyytemme tähden, ja _he_ unhoittavat meidät +-- töittensä paljouden tähden. Olenpa melkeen varma, ett'ei hän ikinä +enään palaa tänne. Ja miksi hän sen tekisikään? Jos minä olisin hänen +sijassansa niin enpä varmaankaan tulisi. Hän ei tanssi, eikä hän ole +tyhjäntoimittaja, joka huolettomana viettää päivänsä, ja ehkäpä hän +päälle päätteeksi pitää meitä, nykyajan naisia, varsin ikävinä +seurusteltavina. Mutta olenpa vakuutettu, että hän ihmettelee Idaa ja +Ida olikin niin kohtelias häntä kohtaan, että oikein hämmästyn, kun +muistan että Ida on Ida --; Ida salli hänen päästä pyhyyteensä, jossa +ei muuta puhuta kuin järjellisiä asioita. + +Mutta saammepahan nähdä! + +Minua suuresti harmittaa, että ihmiset yhä vielä luulevat olevani +kihloissa herra Sydney'n kanssa mutta minä vakuutan vielä kerran, +ett'en minä ole kihloissa, en, en, en! Johan minä sanoin sen viime +kirjeessänikin sinulle ja nyt minä lisään siihen vielä enemmän, ett'en +minä _voi_, enkä _tahdo_ koskaan mennä kihloihin hänen kanssansa. Tämän +olen itsekseni päättänyt; mutta miten pääsen siitä verkosta, joka on +ympärilleni punottuna, -- sitä en ymmärrä. Minun asemani on varsin +tukala ja vaikea, ja käypi vielä vaikeammaksi sen kautta, että +omaisillani on aina ollut suuret toiveet tästä avio-liitosta. Mutta en +minä voi, enkä uskalla valhetella Jumalani edessä, en tahdo, kaiken +maailman rikkauksiakaan voittaakseni, tehdä väärää valaa alttarin +edessä. + +Nyt olemme tuossa tavallisessa kevät-kuumeessa pukujemme tähden. +Kodissamme ei nyt enään muuta kuule puhuttavan, kuin hatuista, kukista, +hameista, koristeista ja muista turhuuksista. + +Usein ajattelen: miksikähän annamme murheet pu'uistamme niin tykkänänsä +vallata meidät ja anastaa kaiken huolemme, jopa koko elämämmekin. Onhan +se turhamaista ja surkeata! + +Meillä erittäinkin on aina kauhea puuha tähän aikaan vuodesta. Joshan +edes olisi ainoastaan oma itse tyydytettävä, -- joka ehkä joskus kävisi +vaikeaksi sekin, -- mutta siinä ei ole kyllin; äiti ja kaikki tytöt, +joilla kullakin on omat mietteensä kustakin eri asiasta, ovat +tyydytettävät, ja kun heidän tahtonsa ovat yhteen sommitellut niin +tulee Maria-täti, juhlallisempana ja jyrkempänä kuin kukaan muu ja +väittää, ett'ei mikään kelpaa, kunnes vihdoin väsymme ja tuskaunnumme +niin, että pidämme vaivana elääkin. + +Mainittuna iltana sanoin herra Henderson'ille keskustellessamme, että +minä kadehdin miehiä syystä, että he voivat elää suurta, jaloa +sankarin-elämää, jota vastoin meidän elämämme kuluu vähäpätöisyyksissä +ja jokapäiväisyydessä, mutta hän väitti miehen elämän olevan kovaa ja +vaivaloista, ja sanoi että nainen voipi tehdä elämän idealiseksi, +jalon hengen vuodattamisella jokapäiväisyyteen. Enpä luule, että +hänellä tässä on aivan oikein, mutta kyllä haa monessa kohden puhui +tottakin. Hän puhui ihastuksella monesta naisesta, joiden jalo, puhdas +luonne sulostutti koti-elämän. Ehkä hän tällä tarkoitti äitiänsä. +Varmaankin hän tunsi jonkun jalon naisen, sillä hänen silmänsä +säteilivät tästä puhuessansa. Voi kuinka kirjeeni on venynyt +ja mitä sekamelskaa se sitte on! Minä en uskalla lukea sitä +läpi, sillä olenpa varma, että se silloin joutuisi tulen +omaksi. Kirjoita piakkoin, armas ystäväni, uskolliselle + Evallesi. + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + +Minä pääsen ystäväksi perheessä. + + +Tähän aikaan elämästäni luulin olevani täydellinen filosofi, joka jo on +päässyt nuoruuden hulluuksista ja viettelyksistä; -- luulin kyllin +voivani hallita itseäni, tunteitani ja himojani. + +Se aika, jonka suuressa viisaudessani olin päättänyt olevan sopivimman +ruveta naimis-tuumiin, ei ollut vielä tullut. Kumminkin päätin, niin +paljon kuin mahdollista, nauttia tuota suloista ja miellyttävää +suhdetta, jota ystävyydeksi kutsutaan, sillä mikä on nuorelle miehelle, +noin parin ja kahdenkymmenen ikäiselle, joka ei vielä voi ajatella +avio-liittoa, mieluisampaa ja ihanampaa, kuin olla uskottuna ystävänä +vilkkaiden, miellyttävien, nuorien naisien piirissä, jotka elävät +palatsissa, ympäröittyinä elämän kaikelta mukavuudelta, hienoudelta ja +ylöllisyydeltä! + +Kuu kohtelias äiti käskee nuoren miehen "olemaan kuin kotonansa", ja +vakuuttaa, että häntä kohdellaan kuni perheen jäsentä ainakin, niin tuo +äiti luonnollisesti otaksuu, että tämä mies ansaitsee sellaisen +luottamuksen. _Luonnollisesti_ hän ei saa asettautua minkään +hyväksyttävän avio-tarjouksen tielle, mutta sill'aikaa kuin tätä +odotetaan, voipi hän miellyttää tyttäriä niin paljon kuin hän voi. Hän +saapi kaunottarille antaa hyviä neuvoja kirjojen valitsemisessa, hän +saapi, jos niin tarvitaan, olla seuran huvina ja hauskuttaa jonkun +ikävän iltahetken ääneen lukemalla; sanalla sanoen: hän saapi olla +"juuri kuin veli". + +Tällainen asema on nuorelle miehelle yhtä viettelevä kuin kynttilän +liekki kärpäsille. Vaikkapa tuhannet näistä huolettomista hyönteisistä +polttavatkin siipensä joka ilta, rientää kumminkin tuhat ensimmäinen +samaa kohtaloa kohti keveällä sydämellä ja yhtä onnellisena, kuin minä +olin rouva van Arsdel'in hyvä-sydämellisimmällä, äidillisellä äänellä +lausuessa: + +"Minä kyllä ymmärrän kuinka yksin nuoren miehen täytyy olla, +tullessansa outoon kaupunkiin. Te olette tottuneet koti-elämään, +äitiinne ja siskoihinne; olonne täällä tuntunee siis varsin +yksinäiseltä, autiolta. Minä pyydän teitä sentähden pitämään kotoamme +aivan kuin omana kotonanne. Tulkaa koska vaan haluatte; huoneemme ovat +aina avoinna ja aina meistä joku on kotona. Mutta jos sattuisimme +olemaan kaikki yhtaikaa poissa, niin onhan teillä maalaukset ja +kirjasto ajanvietoksi odottaessanne". + +Miten olisi ollut mahdollista nuoren miehen kääntyä pois kaikista +näistä viettelyistä? + +Rouva van Arsdel ja hänen molemmat sisarensa olivat nuoruudessansa +olleet kaunottaria ja neiti Askott'in kauneudesta puhuttiin pienen +syntymäkaupunkinsa ulkopuolellakin. Heidän isänsä oli alhaisempaa sukua +ja tyttärien kauneus oli perheen ainoa rikkaus. + +Vanhin sisarista, Maria, naitiin erääsen Newyorkin n.k. parhaimpaan +perheesen. Tätä liittoa pidettiin aikanansa mitä loistavimpana. Tom +Wouverman oli rikas ja tuhlaavainen; senpätähden olivatkin, moniaan +vuoden kuluttua, rikkaudet ja terveys lopussa ja nyt hän jätti vaimonsa +niskoille ankaran huolen vähillä varoilla pitää hienoa taloutta. + +Toinen siskoista, Ellen, meni naimisiin herra van Arsdel'in kanssa, +hänen vielä ollessa varsin vähissä varoissa. Kauppa-neronsa kautta +kohosi hän kuitenkin vähitellen Newyorkin korkeimpiin piireihin. + +Niinkuin useimmissa Amerikalaisissa perheissä, oli van Arsdel'inkin +perheessä koti-valtikka vaimon kädessä. Herra van Arsdel, hiljainen, +ujo mies, jonka koko sielu ja mieli oli asioihin kiinnitettynä, jätti +vaimonsa huostaan talouden hoidon ja lasten kasvatuksen. + +Mutta rouva van Arsdel puolestansa oli taas vanhemman sisarensa silmäin +alla. Monet ihmiset ovat jo synnynnältänsä varustettuina taidolla +hallita muita, jota vastoin toiset eivät voi tulla toimeen, ell'ei joku +toinen aina johda heitä. + +Ensin mainitut anastavatkin pian oikeuden jyrkimmällä tavalla päättää +sekä omia että muiden asioita. Siellä, jossa tuollainen henkilö löytyy +siellä varmaankin tapaamme sellaisia jotka pitävät itsensä varsin +onnellisina, kun tulevat johdetuiksi, jotka mielellänsä tottelevat ja +seuraavat johtajan tahtoa. Tuollainen perheen-hallitsija oli rouva +Maria Wouverman, van Arsdel'in perheessä, jossa häntä tavallisesti +kutsuttiin Maria-tädiksi, johon nimeen oli liitetty sellainen voima ja +mahtavuus, että kukin mielellänsä vetosi siihen kaikissa yleisissä, +perheesen kuuluvissa asioissa. + +Mutta omituista on, että nämät henkilöt, jotka anastavat koti-poliisin +aseman, usein eivät ole erittäin voimakkaita eipä älykkäitäkään. Ei se +aina ole paras ja älykkäin henkilö, joka vaikuttaa muiden päätelmiin ja +käytökseen, vaan se on se, joka paraiten saattaa kieltänsä käyttää. Jos +katselemme ympärillemme maailmassa, niin huomaamme sen lystillisen +seikan, että ihmisiä usein arvostellaan sen mukaan, miten he itse +itseänsä arvostelevat. Henkilöt, joilla aina on päätös valmiina ja +jotka eivät itse laisinkaan epäile tämän päätöksen erinomaisuutta, +ovat juuri tämän ominaisuutensa kautta luodut hallitsijoiksi. +Perustautukoonpa heidän varmuutensa sitte heidän omiin himmeyden +läpitunkemiin aate-voimiinsa, tahi ei, aina se kuitenkin vaikuttaa +sangen paljon. Monet ihmiset, syvemmällä käsitysvoimalla ja laajemmalla +tajulla, horjahtelevat usein sävyisyydestä, he punnitsevat syyt ja +etsivät niihin selvitystä; senpätähden he eivät vaikutakaan niin +suuresti muihin, kuin nämät jokapäiväiset, tunnottomat luonteet, jotka +johdattavat muita ainoastaan sen kautta, että he oitis huomaavat mitä +juuri sillä hetkellä on tarpeen, voimatta nähdä eteenpäin edes +seuraavaan silmän-räpäykseen. + +Rouva Wouverman oli jo kehdosta saakka järkähtämättä luottanut +itsehensä. Hänen käskyjänsä aina toteltiin, ja kun nuorempi sisar, +rouva van Arsdel, aina oli samasta mielipiteestä kuin hän, oli tuo +kotoinen kaksio varsin sopusointuisa. Rouva Wouverman ei tosin +onnistunut miehensä hallitsemisessa; mutta onnellisesti saatuansa +miehensä hautaan, kokosi hän rikkauksiensa jätteet, omistaaksensa lopun +elämäänsä "Ellille ja hänen tyttärillensä." Itse järjesti hän kotonsa +suurimmalla säästäväisyydellä niin, että kaikki oli hienoa ja siistin +näköistä mitä vähimmillä kustannuksilla, ja kuitenkin oli hänellä aina +joku hetki Elli-sisarelle ja hänen tyttärillensä käytettävänä. + +Hänen käytöksensä oli miellyttävä ja sisarensa lapset olivat todellakin +hänelle rakkaat; nämä taas tottuivat aikaisimmasta lapsuudesta saakka, +nähdessänsä äitinsäkin neuvottelevan Maria-tädin kanssa, pitämään +Maria-tätiä tuomarina, jonka päätökseen oli tyytyminen. Hän oli +naimisensa kautta joutunut vanhaan, rikkaasen perheesen; senpätähden +luultiin hänellä olevan melkeen saavuttamatoin kokemus elämästä, ja +hänen arveltiin jo aikaisin päässeen salaisen neuvokunnan jäseneksi +tuohon ihanaan, kaikkivaltiaasen senaatiin: "niin nyt käytetään", ja +"niin ei enään käytetä", tuohon mainioon senaatiin, joka säätää lait +muoti-maailmalle. "Tuollaisia päähineitä ei enään käytetä". -- "No, +rakas ystävä, nyt käytetään sormikkaita eri-värisillä neuloksilla". +"Ei millään muotoa enään pussi-hihoja, niitä ei käytetä enään". Kaikki +nämät jyrkät päätelmät teki hän tyvenellä juhlallisuudella, joka ei +voinut olla suuresti vaikuttamatta kuuntelevaan nuorisoon. Maria-tädin +johdolla oli talo Fifth Avenue'lla ostettu, varustettu ja kaunistettu +ja rouva van Arsdel pyrki hänen vaikutuksensa alla ylhäisien perheiden +johto-tähdeksi. Ei kenenkään talo saanut olla niin loistava, niin +miellyttävä, eikä kenenkään tyttäret niin hyväiltyjä, kuin hänen. +Luonto oli jalomielisesti huojentanut hänen pyrinnöttänsä, sillä kaikki +hänen tyttärensä olivat rikkaasti varustetut sekä ulkomuodon, että +sielun-lahjain puolesta. + +Aivan mahdotointa on kertoa Maria-tädin ja rouva van Arsdel'in +kauhistusta, kun he, heti Idan tultua seura-elämään, huomasivat, että +heillä nyt oli tekemistä nykyaikaisen nuoren, itsepäisen, muista +rippumattoman tytön kanssa; kun huomasivat, että edessänsä oli henkilö, +joka ei laisinkaan välittänyt ulkomuodosta, joka aina seurasi +ainoastaan omaa mieltänsä, hyväksyen tahi hyljäten, kysymättä neuvoa +entisiltä tavoilta, ja kun Ida vakuutti, että hän järkähtämättä oli +päättänyt antautua lukemiselle, silloin ei Maria-tädin harmi ja +ylenkatse tuntenut mitään rajaa. Hän tosin koetti saada tämän, hänen +mielestänsä hurjan, päätöksen peruutetuksi, mutta kun ei mikään +auttanut, tähtäsi hän toiveensa ja tarkastuksensa Evaan, jonka kummi +hän oli, ja jolle hän päätti, maksoipa mitä maksoi, hankkia loistavan +avio-liiton. + +Minä jouduin heidän perheensä keskuuteen varsin tärkeällä ajalla. + +Muoti-maailman valtikan pitämisessä oli rouva van Arsdel'illa +kilpailija, jonka menestys oli erittäin harmittava. + +Kaiken sen huvin, jonka rikkaus ja triumfit hankkivat rouva van +Arsdel'ille, katkeruutti muuan nainen, joka aina asettautui askelta +ylemmäksi. Tämä seikka oli sitä katkerampi, raskaampi kärsiä, kun nuot +molemmat naiset olivat alkaneet elämänsä yhdessä ja sitäpaitsi olivat +etäiset sukulaiset. + +Nuorempana oli rouva van Arsdel kuullut toisinaan puhuttavan eräästä +etäisestä sukulaisesta, nimellä Polly Sanders, jota kehuttiin erittäin +kauniiksi. Polly oli varsin terävä-järkinen ja sukkela, eikä laskenut +koskaan käsistänsä tilaisuutta pyrkiä eteenpäin maailmassa. Hänen +kauneutensa oli toki vähempi kuin neiti Askott'in ja hänen +varallisuutensa paljoakin vähempi, mutta hän oli päättänyt, kynsin +hampain, pyrkiä eteenpäin maailmassa, -- tapa, joka väliin onnistuu +erittäin hyvin. Ensin työskenteli hän eräässä tehtaassa, hankkien siten +itsellensä niin paljon varoja, että hän voi käydä koulussa, jossa hän +edistyi erinomaisesti ja kohosi ylöspäin ilmapallon tavoin. Sitten meni +hän naimisiin miehen kanssa, jolla oli samanlainen nero tunkeutua +eteenpäin maailmassa; hän lähti Parisiin ja palasi sieltä naisena, joka +matkojensa kautta muka oli saanut täydellisen kokemuksen maailmasta. +Elmore'n perhe kohosi sitten etevimmiksi Newyorkin hienoissa seuroissa +ja Maria-tädin suureksi harmiksi alkoi rouva Polly Elmore pitää +itseänsä erhettymätöintä rouva Wouverman'ia etevämpänä ja rohkeni +ruveta kilpailemaan rouva van Arsdel'in kanssa. + +Mikä nainen kristillisillä perus-aatteilla voisi tätä kärsiä? Ei mikään +saattanut Maria-tätiä niin suuresti huomaamaan tämän maailman +syntisyyttä, kuin Polly Elmore'n pöyhkeä käytös; ja kun vihdon tämän +vanhin tytär joutui kihloihin nuoren Rivingston'in, Rivingston Manor'in +herran, kanssa, silloin oli mitta täynnä. + +"Elli", sanoi Maria-täti, "Evan ja Wat Sydney'n kihlaus on +välttämättömästi julistettava. Minua harmittaa nähdä näiden Elmore'n +inhoittavasti ylpeilevän tyttärensä kihlauksesta ... ja eivätkö he ai'o +pitää häitä, joiden vertaisia ei vielä ole Newyorkissa nähty! Eipä +siksi että kadehtisin heiltä Sam Rivingston'ia, ei, ei laisinkaan, +sillä kauheita kertomuksiahan hänestä on liikkeellä. Sanotaan että hän +on täydellinen juoppo-ratti, ja että poliisin useana yönä on täytynyt +saattaa hänet kotihinsa. Miten Polly, huolimatta kaikesta +turhamaisuudestansa, voipi noin uhrata tyttärensä, sitä minä en voi +ymmärtää. Sydney, sitä vastoin, kuuluu elävän varsin siivosti; siispä, +Elli, meidän _täytyy_ saada tämä kihlaus julkisuuteen!" + +"Mutta, rakas Mari, Eva on niin varsin kummallinen tyttö! Hän ei tahdo +laisinkaan myöntää, että he olisivat kihloissa". + +"Hänen _täytyy_ se myöntää, Elli; hänen _täytyy_. Ida varmaankin +istuttaa hänen päähänsä noita omia hurjia mietteitänsä ja saas nähdä, +niin hän lopuksi saapikin Evan samanlaiseksi, kuin hän itsekin on. +Mutta tässä olen miettinyt toistakin asiaa! Onhan meillä tämä nuori +mies -- -- -- tämä Henderson; miksi emme käytä häntä hyväksemme tässä +asiassa? Ida, olen minä kuullut, pitää paljon hänestä, ja se meille +juuri onkin tarpeen. Jospa vaan voisimme saada Idan ajatukset sujumaan +tuota suuntaa, niin hän varmaankin jättäisi Evan rauhaan ja lakkaisi +hänen päähänsä ajamasta noita hulluuksiansa. Henderson on oikea +'gentleman' ja olisi varsin sopiva Idalle. Hän on kirjailija, samoin +kuin Idakin. Hän on noiden uusien nykyajan mietteiden haaveksiva +puolustaja, ja niinhän on Idakin. Niin, minä tahdon kaikin voimin +kiihoittaa Idaa siihen. Sepä oli oiva aate!" + +Ja Maria-täti nyökkäsi ylpeästi ja tyytyväisesti viisasta päätänsä. + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU. + +Minä huomaan ystävyyden suloisuuden. + + +Paljon on nykyaikaan kirjoitettu ystävyydestä miehen ja naisen välillä. +Moni on ajatellut ja lausunutkin, että amerikalaisessa yhteis-elämässä +löytyy muuan vielä tutkimatoin ala, ja ovat maininneet matami +Recamier'in esimerkkinä siitä kuinka koko lauma miehisiä ystäviä voi +suosia kaunista naista, vähintäkään häiritsemättä kumpaisenkaan +perheellisiä suhteita, Ihailtu Julie on samalla Montmorency'n, +Chateaubriand'in ja monen muun taiteilijan ja kirjailijan ystävä, jotka +kaikki kunnioittavat ja suosivat häntä, saaden palkkioksi lämpimimmät +ystävyyden vakuutukset. Chateaubriand on joka aamupäivä Julie'n luona +ja joka ilta hellänä avio-miehenä kivuloisen vaimonsa luona, ja niin +kuluu vuosi vuodelta ilman minkäänlaista huolta tahi moitetta. + +Joku tällainen jalo esikuva oli minullakin edessäni, kun sallin itseni +lankeamaan tuohon miellyttävään kiusaukseen, joka ilmaantui eteeni +tutustuessani Eva van Arsdel'in kanssa. Otaksuen, Jim'in sanain mukaan, +että hän jo oli kihloissa, ja kun en itse saattanut ajatellakaan +naimista, en huomannut mitään joka olisi estänyt minut nauttimasta +hänen seuraansa. Enhän itse ollut laisinkaan vaarassa ja olisihan ollut +varsin narrimaista luulla hänenkään olevan vaarassa. Jospa tuo muotin +ruhtinatar, jonka jalkain edessä koko maailma makasi, jospa hän +pitäisikin arvonsa mukaisena ystävällisesti ajatella kirjailija-parkaa, +mikäpä vaara siinä olisi? Jospa kuitenkin olisin ollut viisas, olisin +varmaankin antanut sen seikan varoittaa itseäni, että minä koko yön, +ensi esittelyn jälkeen, olin unta saamatta, muistissani kertoen joka +sanan, jonka hän lausui, ja että minä alituisesti luin päivät ja tiimat +tulevaan keskiviikkoon. Enpä olisi millään ehdolla sallinut, että Jim +arvaisi tunteitani ja mietteitäni ja suurella vaivalla ko'in pettää, +nukuttaa ja levoituttaa itseänikin, ikääskuin olisin ollut joku vieras +henkilö. + +Varhain eräänä sumuisena aamuna heräsin unesta, jossa näin Evan, ja hän +oli niin elävänä ja luonnollisena edessäni, että minä karkasin ylös ja +luulin vieläkin näkeväni hänen kasvonsa edessäni. + +Äkkiä kuulin soitettavan eräässä läheisessä kirkossa ja nyt muistui +mieleeni, että Eva oli sanonut aina käyvänsä aamu-kirkossa. + +Mikäpä esti minua sinne menemästä ja häntä näkemästä! Olisihan tuo +virkistyttävä kävely, jo sekin olisi hyvä asia, ja sitte vielä +hartauden-hetki aamusella -- olisipa tuo todellakin niin sopivaa, että +ihmettelin miten nyt vasta tämän huomasin. Minä pukeuin kiireesti ja +riensin "Pyhän haudan kirkkoon", jossa uusi pappi, jota Eva kehui +hyväksi saarnamieheksi, piti aamurukouksia paaston aikana. + +Minusta tuntui omituiselta olla noiden harvain kuulijoiden joukossa, +jotka tänä varhaisena aamu-hetkenä olivat kirkkoon kokoontuneet. +Aamu-aurinko säteili kirkon monivärisistä akkunoista sisään. Uruista +kaikui hiljaiset säveleet. Eräässä penkissä, aivan lähelläni istui Eva, +yksinkertaisessa mustassa puvussa, hartauteen vaipuneena. + +Kun jumalan-palvelus loppui ja nuot harvat kuulijat riensivät kukin +haarallensa, asetuin minä kirkon ovelle Evaa tavatakseni. + +"Hyvää huomenta, neiti van Arsdel," sanoin minä. + +Hän säpsähti, katseli hämmästyneenä minuun ja punastui ankarasti. + +"Herra Henderson! minä hämmästyin suuresti." + +"Miksi niin?" + +"Harvat ihmiset ovat näin aikaisin liikkeellä ja -- -- -- minä en +luullut teidän käyvän kirkossa". + +"Käynpä kyllä, neiti Eva, vaikk'en ennen ole käynyt aamu-kirkossa, -- +enkä juuri tässä kirkossa". + +Neiti Eva oli varsin iloisella tuulella ja me jatkoimme keskusteluamme +kotimatkalla, puhellen vähäisistä asioista, jolloin suurimmaksi +ilokseni huomasin, että mielipiteemme olivat yhtäläiset varsin monessa +kohdassa. Aika kului täten hyvin pian, minun mielestäni liiankin +nopeasti, ja pian olimme neiti Evan kodon luona. Kun me erosimme +hymyili hän viehättävästi; kumma loihtuvoima tällä hymyllä oli! Kaikki +työni kävivät sinä päivänä niin helposti -- kaikki oli niin hauskaa +mielestäni. + +Tuntuipa juuri kuin olisi uusi elo virtaillut suonihini. Lukijani +älköön sentähden ihmetelkö, että osoitin ymmärtäväni ihaella kauniita +aamu-saarnoja, säännöllisesti käymällä joka aamu niitä kuulemassa -- -- +ja yhtä säännöllisesti saattamalla ihastuttavaa seurakumppaliani +kotiinsa. + +Suuresti hämmästyin, huomatessani kuinka viehättäväksi prosaillinen, +vanha Newyorki oli käynyt näinä aamu-hetkinä. Me olimme nyt +huhtikuussa. Puitten nuput paisuivat, hento heinä pyrki esiin +katu-kivien välistä, pienet varpuiset visertelivät ja valmistelivat +pesiänsä kirkon räystähissä -- kaikki oli silmissäni niin uutta, niin +oudosti ihanaa. + +Joka päivä vakuutin itselleni ett'en rakastanut Evaa, ja ett'en koskaan +rakastuisikaan häneen. Minä otin itseni todistajaksi, että +keskustelumme liikkuivat varsin tyvenellä, kaikesta tunnollisuudesta +vapaalla alalla, eikä laisinkaan kallistunut hellempään suhteesen. +Sittemmin olen huomannut, että Eva oli sellainen nainen, että +keskustelu-aine oli aivan yhden tekevä. Olipa puhe uskonnosta, +politikasta tahi jostakin muusta, tuo elähyttävä henki oli aina sama ja +koko hänen olennossansa oli jotakin magnetillista, joka teki kunkin +asian huvittavaksi. Keskustelun aine ei tehnyt näitä aamu-hetkiä niin +sanomattoman suloisiksi, vaan sen teki sulo-huvi olla yhdessä hänen +kanssansa, sillä me puhelimme kaikesta mitä auringon alla löytyy, +ihmetyttävällä yhtäpitäväisyydellä mielipiteissämme. + +Jim'iltä salasin enenevän ystävyyteni Evan kanssa. Hän ei mielellänsä +noussut aikaisin ylös; ja sepä ilahuttikin minua suuresti, samoin kuin +sekin seikka -- häpeänpä sitä tunnustaa -- että niin harva kävi +kirkossa tänä aikaisena aamu-hetkenä. Vähitellen kävin niin varovaksi, +että menin sala-portin kautta ulos ja olin menevinäni varsin toiselle +suunnalle, sillä pelkäsin, että ehkä alituinen kulkuni samalle +suunnalle voisi herättää epä-luuloja. Sitten tein pienen mutkan +seuraavaan kulmaan, jossa käännyin toiselle suunnalle ja satuin Evan +tielle. Tämän hän kyllä huomasi ja katseli minua väliin hyvin +veitikkamaisesti. Varmaan oli hän nähnyt monen muunkin kalan +uiskentelevan hänen kultaisen verkkonsa ympärillä, yhtä +teeskentelemättömänä kuin minäkin. + +Keskiviikkoa odotin koko viikon niinkuin kukko päivän nousua. Kun +vihdoin tuo toivottu ilta tuli, riensin Jim'in kanssa van Arsdel'in +pitoihin. Kun huoneet täyttyivät vierailla, ei Eva ollut minua +huomaavinansa enkä minä häntä. Väliin vaihdoimme toki silmäyksiä, jotka +olivat mielestäni paljon herttaisempia kuin kauniimmat sanat. + +Suuren osan illastani olin Idan huoneessa, luultavasti Maria-tädin ja +rouva van Arsdel'in suureksi huviksi. Evakin kävi usein Idan huoneessa, +mutta katosi sieltä yhtä pian kuin oli tullutkin; hän välähti vaan +silloin tällöin, kuni kiilto-mato niityllä, ja vei sydämeni mukanansa +kaikkialle minne hän meni; minä olin toki niin varovainen, ett'ei +päällepäin näkynyt miten oli rinnassani laita. + +Ida oli yksi näitä vakavia maltillisia naisia, joiden kanssa mies +saattaa ruveta ystävyyden liittoon, ilman että hellempää suhdetta +kumpaiseltakaan puolelta voi tulla kysymykseen. Koko hänen luonteensa +oli niin omantakeinen, että ystävyyden rajain yli meneminen oli aivan +mahdotointa. Luulenpa että hän piti sangen paljon minusta, mutta hän +arvosteli minua ainoastaan Evan vuoksi, ja suositteli tyvenellä +kestäväisyydellä hellyyttä, jonka hän huomasi lisääntyvän Evan ja minun +välillä. Hänen maalinsa oli jo kauan sitte määrättynä; hän oli +antautunut toimeen, josta ei kenkään mies saisi häntä luopumaan; mutta +Eva oli hänen silmäteränsä ja luulenpa että hänellä oli omat mietteensä +Evan tulevaisuudestakin -- sanalla sanoen, Ida oli paras liittolainen, +kuin minulla saattoi olla. + + + + +KAHDESKOLMATTA LUKU. + +Minä pääsen salaisuuden tuntijoiden joukkoon. + + +Nuori mies, joka alkaa elämänsä rupeamalla eteenpäin-pyrkijäin +edustajaksi ja sitä tehdessänsä lausuu mitä parasta hän tietää, ja +työskentelee tarpeellisimpien muutoksien saavuttamiseksi, on usein +samassa tilassa kuin se, joka on vetänyt voimakkaan ruisku-kylvyn +tangosta. Hän tarvitsi kylmää vettä, mutta sitä valuukin hänen +päällensä paljon enemmän, kuin hän tarvitseekaan; hän hämmästyy, on +tukehtumaisillaan ja odottaa vesi-tulvan lakkaamista. Kirjoitukseni +"Talvitiessä", "nykyajan naisista", oli tehnyt minut tunnetuksi monessa +naisten oikeuksia kiihkeimmästi puolustavassa piirissä, ja pian olin +ympäröittynä kirjeiltä, aikakaus-kirjoilta ja sanomalehdiltä jotka +kaikki vaativat minulta suurinta ja nopeinta tarkkaavaisuutta +ja pyysivät minua tuon "hyvän asian" nimessä mitä pikemmin +hyväntahtoisesti kirjoittamaan siihen tahi siihen sanomalehteen, +levittämään sitä tahi sitä aikakaus-kirjaa, suotuisasti ilmoittamaan +sitä tahi sitä teosta, ja oitis hankkimaan hyvää palkkaa tuottavan +sijan suurelle joukolle kurjia naisia, jotka olivat väsyneet +koti-elämän yksitoikkoisuuteen ja tahtoivat saada jonkun arvollisen +toimen, jossa olisi vähän työtä, mutta paljon palkkaa. Koko lauma +köyhiä, sokeita, ontuvia, halvatuita, hyljätyitä ja onnettomia +näkyivät kaikki valitsevan minut johtajaksensa ja asettautuvan lippuni +alle. Kuuluessani "Suuren kansan-vallan" toimitukseen pitivät +he velvollisuutenani antaa mainitun lehden joko kaikin voimin palvella +heitä tahi kokeissansa hukkua. + +Ystävälläni, Ida van Arsdel'illa, ei ollut suurta sympatiaa siinä +säädyssä, johon hän kuului ja varsin vähän omassa perhe-piirissänsäkin, +jos emme ota herra van Arsdel'ia lukuun, joka piti vanhinta tytärtänsä +arvossa hänen todellisien avujensa tähden, ja joka oli erittäin +iloinen siitä että hän kotonansa sai seurustella jonkun kanssa, "joka +ymmärsi asioitsemista", niinkuin hänellä oli tapana lausua. Aivan +luonnollistahan siis oli, että Idan, jonka mietteet saivat niin vähän +suosiota hänen omassa säädyssänsä, täytyi hakea seuraa tuossa yhä +enemmän laajenevassa emansipeerattujen naisten piirissä, jossa löytyi +paljon hyvää ja käytännöllistä, vaikkapa luonnollisesti paljon +vajanaista ja liiallistakin. + +Idan pyynnöstä seurasin häntä ja Evaa n.k. "salonkiin", joka kerran +viikossa oli auki rouva Stella Cerulian'in luona. Rouva Stella Cerulian +oli kaunis ja nerokas nainen, täynnä intoa ja itsehensä luottamista -- +ihastuttavin kaikista puhujattarista, lumoavin kaikista naisista. +Aikaisimmasta nuoruudestansa saakka oli hänen elämänsä ollut täynnä +noita loistavia menestyksiä, joita kauneus yhdessä neron kanssa aina +tuottaa. Näitä kumpaisiakin ominaisuuksia oli hänellä juuri niin +paljon, kuin hän tarvitsi tehdäksensä kaikki ne miehet hulluiksi, +jotka joutuivat hänen tuttavuuteensa. Nuorena tyttönä oli hän +matkaillut Europassa ja tähtenä loistanut Ranskan ja Venäjän hoveissa. +Hän, niinkuin kauniit naiset yleensä, kuuli miehiltä ainoastaan +mielistelemistä -- joka aina huvitti häntä. Hän tunsi varsin hyvin, +mikä hurmaava voima hänen personallansa oli, ja koki sentähden tuolla +voimallansa kaikkia hallita, ihastuttaa ja miellyttää. Hän luuli +saaneensa toimeksensa tässä maailmassa yhteiskunnan uudestaan +synnyttämisen ja ryhtyikin sentähden tähän toimeensa, luonteensa koko +innostuksella ja tuolla menestyksen varmuudella, joka on seuraus +käytännöllisyyden täydellisestä tuntemattomuudesta. Väitteitä, joita +vanhat valtioviisaat epäellen ovat miettineet ja jotka ovat olleet +monen vuosisadan ratkaistavina, ratkaisi hän hämmästyttävällä +nopeudella. + +Hänellä oli yksi ainoa lääke yhteiskunnan parantamiseksi, eikä hän +pitänyt sen toimeenpanemista laisinkaan mahdottomana. Tää lääke oli +aivan yksinkertaisesti se, että maailman hallitseminen on tästä lähin +jätettävä naisien käsiin. Ne joiden pyrintönä ainoastaan oli saada +naiset miesten vertaisiksi, olivat hänen mielestänsä suuresti jäljessä. +Vaimohan on ylevämpi sukupuoli, jumalallista synty-perää. Eikö joka +ainoa mies, jonka hän tunsi, ollut vakuuttanut hänelle juuri samaa, +kumminkin mitä häneen itsehensä tuli? Eivätkö aina olleet vakuuttaneet, +että hän voipi oppia kaikki lukemattakin, ainoastaan vaimollisen +kykynsä kautta? Eivätkö he tuhansin kerroin olleet vakuuttaneet että +hän, salaman nopeudella, voipi tehdä päätelmiä, ajattelemattakin, +ainoastaan salamoivain silmäinsä säihkyn kautta? Eivätkö he olleet +vannoneet, että kukin hänen juonensa on jumalallinen lahja? +Luonnollisin seuraus tästä oli, että yhteiskunnan haavain +parantamiseksi ei tarvita mitään muuta, kuin että _hän_, ja joku muu +yhtä innostunut nainen, itse ottaisi ohjat käsiinsä ja _hallitsisi_. +Kaikki tämän kurjan maailman haavat parannettaisiin silloin valkealla +laastarilla, kaikki taakat silloin kevennettäisiin, silloinpa kaikki +yhteiskunnan rumat haavatkin pestäisiin ruusuvedellä! Sellainen oli +rouva Cerulian'in ohjelma maailman pelastamiseksi perikadosta, ja tätä +autuuden aikaa odotellessansa teki hän siihen valmistuksia taitonsa +mukaan, joka viikko pitämällä luonansa n.k. "salonkia", jossa suuri +ihmis-paljous tuli ko'olle, nähtävästi tuon suuren pelastamis-aatteen +elähyttäminä, mutta aivan erimielisinä tavasta miten tämä maali oli +saavutettava. + +Idaa pidettiin tässä seurassa sangen suuressa arvossa, ja vaikkapa hän +olikin hyvä ja järkevä tyttö, ei iän kuitenkaan voinut olla aivan kylmä +sille ihmetykselle, jonka hän herätti. + +Tässä seurassa tutkittiin korkeimpia ja jaloimpia aatteita, joita +ihmishenki voipi käsittää ja koko seura oli elähytetty marttiiran +rohkeudella, voimatta toki selvästi käsittää miten he joutuisivat +todellisiksi marttiiroiksi. _Siinä_ toki olivat kaikki yksimielisiä, +että nykyisessä yhteiskunnassa oli kaikki takaperäistä, joka mitä +pikemmin oli muutettava. Mutta mitkä seuraukset tällä muutoksella +olisi, siitä löytyi yhtä monta eri mieltä kuin henkilöäkin, joista +kukin ihmeteltävällä jäykkyydellä ja innolla puolusti omia +mietteitänsä. Siinä kohden toki olivat kaikki yksimielisiä, että kun +tuo suloinen aika kerran joutuisi, niin kukin heistä tekisi mitä vaan +kulloinkin päähän pistäisi, sillä elämän päämääränä nähtävästi on +vapauttaa itsensä kaikesta, mikä on hankalaa ja vaikeata. + +Täytyy myöntää, että rouva Cerulian'in "salonki" oli varsin huvittava +tänä iltana. Täydellisesti emansipeerattujen naisien keskustelu on niin +omituista ja vaihettelevaa laatua, että se saapi tunnit katoamaan +erittäin nopeasti ja miellyttävästi. Kukin läsnä-oleva oli erittäin +vilkkaalla ja iloisella tuulella eikä kenkään epäillyt suoraan lausua +ajatuksiansa. Näyttipä siltä kuin ei löytyisi ainoatakaan kysymystä, +aina maailman luomisesta saakka, jossa ei vielä olisi ollut näille +haastelemisen sijaa. "No, herra Henderson", kysyi Ida kotiin +palatessamme, "mitä te piditte heistä?" + +"Varsin paljon; mutta minun täytyy toki tunnustaa, että olen vielä +tuota vanhanaikaista mielipidettä vaimon vaikutus-piiristä". + +"Mitä, kuinka herra Henderson?" + +"Niin, todellakin, neiti Ida, ja aina vakaammin silloin, kun joudun +etevien ihmisten pariin, jotka tahtovat kääntää kaikki maailman lait +ylösalaisin, asettaaksensa naisen kyllin korkealle alustimelle". + +"Vai niin?" sanoi Ida. "Minäkin puolestani olen jo kauan sitten tullut +siihen vakuutukseen, että jos naisten asian maailmassa pitää edistymän, +niin se ei voi tapahtua kokouksien ja keskustelujen kautta, vaan siten, +että kukin nainen erikseen päättää ryhtyä johonkin sukupuolellensa +hyödylliseen työhön, että hän sen _alkaa_ kärsivällisyydellä ja +hiljaa työskentelee sen täyttämiseksi. Tämä on _minun_ käsitteeni +asiasta, vaikkapa varsin mielellänikin väliin kuuntelen näiden +keskusteluita, sillä ne ovat todellakin elähyttävänä vastakohtana +nykyajan seura-elämän inhoittavalle, tyhjänpäiväiselle lörpötykselle. +Monella heistä tapaamme sellaisen elävyyden, vilkkauden ja voiman, että +sen täytyy meitä huvittaa, ja minulle tuo aina antaa uusia mietteitä". + +"Mitä minuun tulee", sanoi Eva, "niin tiedän varsin hyvin, että olen +työtöin nais-parka; mutta jos minä ryhtyisinkin johonkin toimeen naisen +puolesta, niin varmaankin sen tekisin kodissani. Sielläpä luulen +voivamme vaikuttaa paljon hyvää ja sitä paitsi varjelemme silloin +itsemme joutumasta mihinkään liiallisiin houreisin". + +"Minä en vaadi muuta, kuin että nainen toimii edes _jotakin_", sanoi +Ida; "ett'ei tyttö aina siitä asti kun hän koulusta pääsee, aina +siihen saakka, kun hän joutuu naimisiin, kuluta ikäänsä aivan +turhamaisuuksiin. Vaikka en todella voi oikein luottaa mihinkään niistä +teorioista joita tähän asti olen kuullut, olen siitä kuitenkin +vakuutettu, että meistä naisista _voisi_ tulla paljoa hyödyllisempiä +ihmisiä, paljon enemmän itsehemme luottavia, kuin tähän asti olemme. Me +_voimme_ ja meidän _täytyykin_ toimia paljon enemmän tässä maailmassa. +_Minä_ olen tieni määrännyt ja ai'on jatkaa matkaani sitä pitkin -- ja +luulenpa, että nainen, joka _todella_ raivaa tien itsellensä, tekee +juuri samoin kuin se, joka aukaisee ensimmäisen polun metsässä; hän +valmistaa tietä, jota myöten muut sitte voivat kulkea". + +"Sen sinä kyllä voit tehdä", sanoi Eva; "mutta minä olen liian heikko +kokeakseni aukaista ensimmäistä polkua". + +Minä tunsin hänen kätensä hieman tärisevän kainalossani hänen tätä +sanoessansa. Oli pilkkoisten pimeä, ja tietämättäni, luulen minä, +asetin käteni hänen kädellensä -- ja aivan ajattelematta suljin tuon +pienen, lämpimän esineen käteeni, juuri kuin se olisi ollut pieni +linnun poikanen. Tämähän on seikka, joka usein tapahtuu ennenkuin +arvaammekaan. Mutta minä huomasin, ett'ei hän vetänytkään pois kättänsä +ja minä pidin sitä siis suljettuna käteeni; itsekseni arvelin: olikohan +tämä joku ystävyyden etuuksista. Mutta ennenkuin ennätin tulla siitä +selville, erosimme toisistamme heidän portillansa. + + + + +KOLMASKOLMATTA LUKU. + +Minä saan moralisen niskalöylyn. + + +Pari päivää tämän jälkeen istuin huoneessani, kiiruusti kirjoitellen; +äkkiä kuulin keveitä askeleita rappusissa ja äänen, joka lausui: "Aivan +oikein! tämä on herra Henderson'in huone; paljon kiitoksia!" ja samalla +astui huoneeseni nuori nainen, täynnä vilkkainta elävyyttä, rohkeilla +sini-silmillä, kähäräisillä, ruskeilla hiuksilla ja pienellä +veitikkamaisella hatulla, jossa heilui höyhen viipotin toisella +korvalla. Hän tuli suorastansa minun kirjoituspöytäni ääreen ja +istautui viereheni. Minä katselin häntä suurimmalla ihmetyksellä ja +kummastuksella. Tämä ilmiö lehahti nauruun, tarttui käteeni ja lausui: + +"Katsos tänne nyt Harry, etkö tunne minua? No, jos niin on, +ystäväiseni, niin olet sinä nyt tilaisuudessa päästä tuttavuuteeni. +Minä olen lukenut viimeisen sekamelskasi 'Talvitiessä' ja olen nyt +tullut oppiakseni tuntemaan sinut itsesikin". + +Minä yhä tuijoittelin häneen, äänettömällä ihmetyksellä. + +"Kuules nyt, armas veikkoni, minä olen tullut sinua opettamaan", jatkoi +hän ja siirsi istuimensa vielä lähemmäksi, laski kätensä ystävällisesti +olalleni ja katseli mielistellen silmiini. Minun kauhistusta ilmoittava +katseeni näkyi suuresti naurattavan häntä. + +"Ha, ha, ha", nauroi hän; "no, johan minä sen heille sanoin? Sinä et +vielä ole puoleksikaan kuorestasi päässyt, etkä siis vielä hetkiin tätä +kuortasi jättävä. Sinä puolustat nais-emansipationia, mutta, voi poika +parka! sinä et aavistakaan mitä sillä tarkoitetaan; et rahtuakaan sinä +siitä ymmärrä, poikaiseni! Myönnä se", sanoi hän taputellen olkaani ja +silitellen hiuksiani. + +"Se on kyllä totta, rouvaseni, minä sen kyllä myönnän. Mutta minulla ei +ole kunnia -- -- --" sanoin minä epäillen. + +"Sinulla ei ole kunnia tuntea minua, oli aikomuksesi sanoa; no hyvä, +juuri tuon opin saat sinä nyt. Minä luin kappaleesi 'Talvitiessä' ja +ajattelin itsekseni: tuo poika on vielä pakanallisessa pimeydessä, +mutta minä tahdon oitis rientää häntä valaisemaan. Sinun aikeesi on +hyvä, Harry, mutta aine on niin laaja, ett'et sinä ole voinut sitä +läpitunkea. Huomaa lapsukaiseni! Sinä et ole nainen, niinkuin minä +olen; siinä on eroitus". + +Nyt kysyn kultakin lukijalta, mitä ujon nuoren miehen, joka on oppinut +kunnioittamaan naista melkeen Jumaluutena, tulee tehdä, kun hän äkkiä +sattuu naisen pariin, noin hämmästyttävässä suhteessa. Olin kyllä +kuullut puhuttavan Audacia Dangereyes'tä aivan merkillisen omituisena +olentona, mutta en kuitenkaan luullut joutuvani noin kursastelematta ja +ilman mitään valmistusta hänen tuttavuuteensa. + +"Ota vaari nyt, poikaseni", sanoi hän, "viidessä minuutissa tahdon +todistaa, että olet puhunut asiasta, jota sinä et vähintäkään ymmärrä. +Olet sokealla tavallasi vaatinut naisille vapautta ja yhden-arvoisuutta +-- sanalla sanoen samaa vapautta naisille kuin miehilläkin on. No +hyvä! Nyt tulee luoksesi nainen, joka _käytännöllisesti_ käyttää +oikeuksiansa, juuri samoin kuin mieskin tekisi. Minä vaadin itselleni +oikeutta polttaa tupakkaa ja ryypätä, tulla luoksenne teitä +tervehtimään ja viettämään hupaista hetkeä kanssanne, milloin vaan +tahdon, käskeä teitä tulemaan minua tervehtimään asunnossani j.n.e. +Tässä on nimikorttini. Kutsu minua Dacia'ksi, jos vaan tahdot, minä +inhoan kaikkea kursastelemista. Tule luokseni tupakoimaan tänä iltana! +Etkö tahdo tulla? Minä asun mitä somimmassa, pienessä huoneessa. Mitä +maksat huoneestasi? No, tahdotko tulla?" + +"Todella, -- neiti, -- kiitoksia -- -- --" + +"Kutsu minua Dacia'ksi vaan, mutkistelematta. Niinkuin jo sanoin, +inhoan kaikkea kursastelemista. Kohtele minua aivan kuin toveriasi. +Mutta myönnä nyt, että sinua sitovat vielä nuo inhoittavat, vanhat +tavat, jotka sortavat naisia niin, että heidän voimansa vihdoin +uupuvat. Sinä kuulut tuohon teeskentelevään joukkoon, joka saarnaa +naisen vapaudesta, mutta joka toki pitää naista vangittuna kultaisissa +häkeissä, kanarialinnun tavoin, ja sinä peljästyt omia mietteitäsi, kun +näet _todella vapaan_ naisen käytännöllisesti panevan ne toimeen. +Näetsen, minä olen nainen, jolla on uskallusta ei ainoastaan puhua, +vaan myöskin toimia. Miksi ei nainen saisi käydä miehiä tervehtimässä +aivan yhtähyvin kuin he saavat kodissansa odottaa kunnes miehet tulevat +heidän luoksensa. Minä tiedän ett'et hyväksy tätä, minä kyllä näen +ett'et sitä tee; mutta se on vaan seuraus siitä että vielä olet vanhain +tapain orjana. Mutta minä _pakoitan_ sinut pitämään minusta, vastoin +tahtoasikin. No, älä nyt luovu perus-aatteistasi, vaan myönnä minulle +oikeuteni naisena ja ihmisenä." + +Minä olin niin hämmästynyt ja harmistunut, että jouduin aivan hämille. +Ovi aukeni ja Jim astui nyt sisään. Ensi silmäyksellä huomasi hän +tilani, ja erinomaisen veitikkamaisella, ilveellisellä katsannolla teki +hän pienen pyörähdyksen naisen seljän takana. Tämä kääntyi ympäri, kun +Jim häntä läheni. + +"Ihanin suvustanne, -- moniaita vähäpätöisiä poikkeuksia lukuun +ottamatta, -- mikä onnellinen sattumus sallii meille tämän miellyttävän +kohtauksen?" + +"Oh, katsos Jim'iä, sinäkö se oletkin?" vastasi nainen. + +"Olen kun olenkin" sanoi Jim, ja istahti ystävällisesti hänen +viereensä. "No, mitäs kuuluu naisellisuuden loistavimmalle edustajalle +-- kiiluvalle pohjan-tähdelle -- Aurora Borealis'elle -- ihanimmalle +kaikista ihanista? Onko tuo pieni sydän-parka jo saavuttanut kaikki +oikeutensa? Ryypynkö vai sikarin saan tarjota? Tulkaa nyt otteloon +Jim'in kanssa niin saamme lystin kukontaistelun." + +"Pysy alallasi hieno herraseni", sanoi Audacia, ja lahjoitti Jim'ille +mitä somimman, pienen korvapuustin; "minä mieluimmin hyväilen itse. +Minä olen juuri ystävällenne tässä todistanut, kuinka vähän hän +ymmärtää vaimon todellisesta yhdenarvoisuudesta ja noista ihanista, +autuaista ajoista, jolloin meidän oikeutemme yleisesti tunnustetaan ja +me, niinkuin miehetkin, saamme toimia, mitä vaan itse tahdomme. +Uskaltaisinpa lyödä veikkaa, ett'ei yksikään noista van Arsdel'in +neideistä uskaltaisi tehdä, mitä minä nyt teen. Mutta me aukaisemme +tien, herraseni, me aukaisemme tien. Vielä tuleepi aika, jolloin kaikki +naiset ovat yhtä vapaita kuin miehetkin, ja voivat elää yhtä +ujottomasti, etsiä samoja huvia ja tehdä itsensä onnellisiksi, juuri +samoin kuin miehetkin." + +"Jumala meitä varjelkoon!" sanoin hiljaa itsekseni. + +"Rakas Audaciani", sanoi Jim, "suothan minun muistuttaa ensiksikin, +että miehillä myöskin pitää oleman vapautensa etsiä huvia, ja suothan, +lumoava kaunotar, minun huomauttaa, ett'ei pidä kaataa uutta viiniä +vanhaan astiaan, niinkuin raamattu sanoo. Nyt on asian laita sellainen, +että Harry ystäväni -- suo anteeksi sanani -- on vanha astia, johon, +luullakseni, olet nyt jo kaatanut niin paljon uutta viiniä kuin hän +sietää. Kun me kumpainenkin sitäpaitsi elämme ainoastaan paperin +tahraamisella, kirjoittamisella, ja meillä nyt on sanomalehteemme +kirjoitettavana pari kappaletta, joilla on kiire, ja hiisi aina, niin +sanoakseni, on niiden kannoilla, jotka ovat sanomalehden toimituksessa, +niin täytyy minun nöyrimmästi anoa, että te hetkeksi käännätte meistä +pois teidän silmäinne lumoavan valon, ja että muutatte taivaallisen +olentonne muille markkinoille." + +Näin sanoessansa kietoi Jim käsivartensa Audacian vyötäryksille, +talutti hänet ovelle, jonka hän paiskasi auki ja saattoi siten Audacian +ulos varsin juhlallisesti, nöyrällä kumarruksella. + +"Seis!" huusi hän, "ette lykkää minua noin helposti pois tieltänne. +Enhän vielä ole toimittanut asiaanikaan, jonka vuoksi oikeastaan tänne +tulin. Teidän täytyy kumpaisenkin tilata minun sanomalehteäni: +'Emansipeerattu nainen'". + +"En voi sitä tehdä, sä taivainen lumotar", sanoi Jim; "olen liian köyhä +-- mylly ei käy, -- vesi on varsin vähässä -- vähiä vaativa ansioni on +vielä palkitsematoin! Odota kunnes laivani tulee valkamaan, silloin +tilaan mitä vaan haluat". + +"Ohhoo, luuletko niin vähällä minusta pääseväsi. Ohoh! Johan minä +sanoin sen; minä olen tullut tänne saadakseni yhden tilaajan lisää, +enkä todellakaan ai'o hievahtaakaan täältä ennenkuin olen onnistunut. +No nyt Harry", sanoi hän käteeni tarttuen, "kirjoita nyt nimesi tuohon, +niin olet oikein hyvä poika". + +Tuskissani kirjoitin nimeni ja Jim seisoi vieressäni nauraen. + +"Joudu, Jim, kirjoita nimesi tähän, jotta kerrankin pääsemme tästä +kiipeleestä", sanoin minä. "Hyvä! 'helisevät' pöytään, -- viisi +dollaria kummaltakin!" + +Koneen tapaisesti tottelimme kumpainenkin. + +"Hyvä, hyvä!" sanoi hän ystävällisesti; "olkoonpa tämä nyt kylliksi +tällä kertaa. Hyvästi, hyvästi herrat!" + +Tämän sanoessansa liiteli hän huoneestani, päätänsä nyökähyttäen niin, +että höyhen-töyhtö heilahti. + +Jim sulki äkkiä oven hänen jälkeensä. + +"Jumala varjelkoon, Jim!" sanoin minä; "ken ja mikä on tämä olento?" + +"Siinä näit erään tämän _uuden yhteiskunnan_ edelläkulkijan", vastasi +Jim. "Eikö ole hupaista, kun kaikki tytöt tulevat hänen +kaltaisiksensa?" + +"Mutta silloin meidän täytyy pitää ovemme suljettuina". + +"Jim, onko mahdollista, että tämä on kunnon nainen?" + +"Hän on juuri sellainen kuin näet hänen olevan", sanoi Jim. "Jos hän on +kunnon nainen, se riippuu kunkin katsanto-tavasta. Löytyy naisia, jotka +rehellisellä aikomuksella kulkevat ja hääräävät kaikkialla, missä vaan +miehiä löytyy. Tämä nainen on kovasti vakuutettu siitä, että hän voipi +tehdä kaikkia, mitä nuori mies Newyorkissa tekee". + +"Voi taivahinen!" sanoin minä, "mitä van Arsdel'in perhe arvelisi +meistä, jos se tietäisi, että hän on täällä käynyt?" + +"Kaikeksi onneksi he eivät saa sitä tietää", vastasi Jim. "Tämä kaikki +on seuraus siitä, että sinä olet noiden uusien mietteiden edustaja ja +pyrit saamaan vaimon samalle kannalle, kuin mies on". + +"No pojat, mikä nyt on tapahtunut?" kysyi Bolton, joka juuri astui +sisään. + +"Eipä juuri mitään; -- Dacia Dangereyes on ollut täällä", vastasi Jim, +"ja Harry-parka on pyörtymäisillänsä ja vaipuisi mielellänsä laattian +alle. Hänellä ei vielä ole oikeaa rotua itsessänsä, vaikkapa hän +kirjoittaakin muhkeat kirjoituksensa yhdeksännestätoista vuosisadasta". + +"Minä olen kirjoittanut _naisista_", sanoin minä, "enkä tuollaisista +olennoista. Jos olisin vakuutettu, että suuremman vapauden myöntäminen +ja paremman kehkeytymis-tilaisuuden hankkiminen naiselle muuttaisi +hänet tuollaiseksi hirviöksi, kuin neiti Dacia on, niin olkaa varmat, +ett'ette koskaan näkisi minun sitä edistävän". + +"No, rauhoitu nyt, Harryseni", sanoi Bolton; "sinä et ole ensimmäinen +edistyksen sankari, jolla on ollut syytä huudahtaa: Jumala varjelkoon +meitä ystävistämme! Kaikkialla, missä vaan jalon innostuksen virta +valuu eteenpäin ja paisuu laitojensa yli, kaikkialla se kuljettaa +mukanansa romupuita ja roskiakin. Mitä neiti Audaciaan tulee, niin on +hän omituinen ilmiö nykyaikaan, jolloin kaikki kokeet elämässä ovat +tehtävät ja jotka sitte pysyvät tahi lankeavat omien ansioittensa +mukaan. Älä häpeä puhua totuuden puolesta sentähden, että puolihullut +ja hengellisesti vaivaiset tekevät sen naurettavaksi. Totta kyllä on, +niinkuin olet sanonut, että meidän pitäisi antaa naiselle vapaampi, +perusteellisempi ja tarpeenmukaisempi kasvatus ja koettaa enemmän +kehkeyttää hänen henkisiä voimiansa, ja totta on myöskin, että hänen +pitäisi saada samat oikeudet kuin miehelläkin on; -- tämä on aina yhtä +totta, vaikkapa jotkut mielipuolet naiset tästä tekevätkin vääriä +päätelmiä". + +"Luuletko Jim", sanoin minä levottomasti, "että tämä nainen vielä +toisen kerran vaivaa meitä täällä käymisellänsä?" + +"Kun olemme tilanneet hänen sanomalehteänsä, niin luulen, että hän +jättää meidät rauhaan, kunnes hän taas saapi jonkun hurjuuden päähänsä, +jota hän tahtoo edistää". + +"Tilannutko!" sanoin minä; "sen minä tein aivan pakosta, hänestä +päästäkseni, sillä tilani oli mielestäni varsin tukala. Mutta minä en +huoli hänen lehdestänsä enkä sallisi nimeänikään hänen listallensa. +Ajatteles jos van Arsdel'in perhe saisi vihiä tuosta! Ihmiset ovat aina +niin valmiit uskomaan, että perus-aatteemme menevät ylellisyyksiin. Jos +rouva Wouverman, heidän Maria-tätinsä, sattumoilta saisi tuon tietää, +ja meidän kohtalomme tulisi tunnetuksi heidän seurassansa, kuinka +harmillista eikö tuo olisi meille!" + +"Oh, älä siitä huoli", sanoi Jim. "Luulenpa että voimme pitää +salaisuutemme peitossa ja sitäpaitsi ei voine tulla kysymykseenkään, +että joku heistä näkisi tahi kuulisi puhuttavankaan tuosta lehdestä. +Enpä usko, että he pihdilläkään uskaltaisivat siihen koskea". + + + + +NELJÄSKOLMATTA LUKU. + +Maria-täti. + + +Maria-täti tuli huoneesen, jossa Eva ja Alice istuivat neulomassa. +Oitis näkyi päältäkinpäin, että hän oli puuhassa, tuon järkevän, +nykyaikana suuresti arvossa pidetyn mallin mukaan ylläpitääksensä +tuota yhteiskunnallista avua, jota kutsutaan "vieraissa käynniksi". +Hän oli aivan uupumaisillansa plyymien, kukkien, pitsien ja muiden +heloittimien alla ja hänen kasvoillansa oli vielä tuo omituinen +vieraissa-käynti-katsantokin. Selvään huomasi, että hän oli hymyellyt, +niiannut, kysellyt "mitäs kuuluu?" ja sanonut kauniita, mielisteleviä +lauseita, kunnes hän varsin oli väsynyt vaivoistansa. Myöntää täytyy, +että tuo on varsin väsyttävä kristillisen hyväntahtoisuuden +täyttäminen: muistaa kysellä kustakin enosta, tädistä, äidinäidistä, +kustakin kapalolapsesta, kustakin nuoresta herrasta ja naisesta +kolmensadan tuttavan joukossa: "miten hän jaksaa?" "mitä hänelle +kuuluu?" Maria-täti täytti kuitenkin tämän velvollisuutensa sellaisella +tarkkuudella, että jokaisen täytyi myöntää rouva Wouverman'in olevan +erittäin miellyttävän naisen. + +"No, nyt olen vihdoinkin taas täällä", lausui hän istautuen +noja-tuolille. "Minä olen käynyt melkeen läpi koko tuttava-listani, +taivas olkoon ylistetty!" + +"Monenko luona kävitte, täti kulta?" kysyi Eva. + +"Määrällensä kolmen tusinan luona, lapseni. Näetsen, minä valitsen +juuri tällaisen päivän, jolloin voipi otaksua, että jokainen on poissa +kotoansa. Se vähentää vaivaa varsin paljon. Tiedättekö, tytöt, minä +kävin Elmore'ssakin. Näkisittepä miten he pöyhkeilevät! Enpä ole +eläissäni nähnyt niin ylen onnellisia ihmisiä, kuin he ovat. Jos minä +olisin heidän asemassansa, niin kokisin toki vähän iloani salata". + +"Varmaankin he nyt katselevat alas meihin vielä suuremmalla +suojelevalla hyväntahtoisuudella, kuin tätä ennen", sanoi Alice. + +"Suojelevalla hyväntahtoisuudella! Toivonpa että olisit nähnyt Polly +Elmore'n ylpeää käytöstä; no, vähintäinkin hänet olisi voinut pitää +Faubourg S:t Germain'in herttuattarena. Hän oli niin liukastelevainen +ja kysyi niin alentavaisesti: 'miten teidän hyvät tytöt jaksavat? Koko +maailma odottaa uutisia neiti Evasta. Emmekö piakkoin saa toivottaa +onnea?'" + +"Ois! tuollaista puhetta, täti!" sanoi Eva levottomasti; "mitäs te +vastasitte?" + +"Minä sanoin hänelle, ett'ei Evalla ole mitään kiirettä, että hän pitää +omat personalliset suhteensa salassa, ja pitää sitä halpana ja +alentavaisena, kaikille niistä puhua. 'Vai niin', sanoi hän, 'jotakin +siis on tekeillä. Olen juuri sanonut tyttärilleni, että asia ehkä oli +paljasta puhetta vaan. Ihmiset puhuvat niin paljon. Mariastakin +sanottiin, että hän oli kihloissa jo kauan ennenkuin se oli +hankkeissakaan'. Sitte jatkoi hän puhettansa kertomalla miten ihaeltu +Maria oli ja kuinka monta kosijata hänellä oli ollut, joiden joukossa +hän mainitsi herra Sydney'nkin; 'mutta Maria ei saattanut suvaita häntä +ja tiedäthän', lisäsi hän tunnokkaalla äänellä, 'tuollaisissa asioissa +on _sydämen_ päätös painavin'". + +"Kuinka narrimainen hän on", sanoi Eva. + +"Minä tiedän", sanoi Alice, "että Wat Sydney oikein inhoaa Maria +Elmore'a; hän juuri olikin varsin hurjasti rakastunut Wat Sydney'hin ja +käytti itseänsä usein niin, että oikein hävetti nähdä". + +"Voi kuinka kaikki tuollainen puhe on inhoittavaa", sanoi Eva. +"Ken suvaitsee, että tuollaiset tyhjäntoimittajat, joilla ei ole +muuta tekemistä, haastelevat oman sydämemme salaisimmista ja +arkatuntoisimmista asioista?" + +"Sitä emme voi auttaa, Evaseni. Kaikkialla, minne vaan tulin, kyseltiin +kihlauksestasi Wat Sydney'n kanssa; huomaat siis, ett'et voi sitä enään +pitää salassa. Sinä kuulut maailmalle ja se vaatii sinulta, ettäs teet +samoin kuin kaikki muutkin. Minä tosin en puhunut mitään sinun +kihlauksestasi, kun minulle ei ole annettu siihen lupaa, mutta asia on +yhtä tunnettu kuin jos olisitte julki-kihloissa". + +"Mutta täti", sanoi Eva, harmista punastuen, "tämä kulku-puhe on aivan +perätöintä! Te kihlaatte ja naitatte minut huolimatta kiellostani. Minä +en ole kihloissa Wat Sydney'n kanssa, enkä ai'o koskaan mennäkään hänen +kanssansa kihloihin. Hän on nyt pitkällä matkalla; senpätähden toivon, +että ihmiset piankin lakkaavat tuosta asiasta puhumasta". + +"Eipä sinun todellakaan, rakas Evani, pitäisi noin pahasti kohteleman +siivoa miestä". + +"Kohteleman! mitä täti tarkoittaa?" kysyi Eva. + +"Niin, tarkoitan vaan, ett'ei sinun pitäisi antaa hänen olla +tuollaisessa epätietoisuudessa, antamatta hänelle varmaa vastinta". + +"Hän olisi voinut koska tahansa näinä kolmena viimeisenä kuukautena +saada sellaisen, jos hän vaan olisi pyytänyt; mutta eihän minun +tarvinne vastata, kun ei minulta kysytä". + +"Ethän tarkoittane, Eva, että hän lähti matkallensa mitään varmaa +vastinta pyytämättä -- -- ilman että hänellä oli asia selvillä?" + +"Juuri sitä minä tarkoitan, tätiseni, ja vieläpä enemmänkin -- minä +iloitsen, että niin on ja toivon, että hän, ennenkuin hän palajaa, on +tavannut jonkun, josta hän pitää enemmän kuin minusta, ja silloinhan on +kaikki lopussa. Siispä, rakas täti, jos joku vielä puhelee teidän +kanssanne tästä asiasta, niin olenpa hyvin kiitollinen jos vastaatte, +ett'ei konsanaan ole ollut puhettakaan koko asiasta". + +"No ei, sitäpä en toki sano. Minä sanon sinun antaneen hänelle +rukkaset". + +"Miksi niin? Minä en tahdo tuota kunniaa itselleni. Sitäpaitsi on +mielestäni naisen varsin huonoa ja sopimatointa kopeilla sillä, että +joku nuori mies on hänelle osoittanut suurimman kunnian ja luottamuksen +mitä mies naiselle voipi tehdä". + +"No, no Eva; älä nyt sanokaan ett'ei siitä liitosta koskaan mitään +tule. Tämä on seikka, jossa tytöt saavat muuttaa mielensä". + +"Minä puolestani", sanoi Alice, "toivon, että hän rakastuisi minuun; +minä ottaisin hänet oitis. Näittekö, tätiseni, tuon pienen, erittäin +soman vaunun, jolla hän ajeli puistossa päivää ennen poislähtöänsä +-- -- entäs hevosensa sitte ja tuo valkoinen, pitkä-karvainen peite, +pitkillä hopeanhohtavilla karvoillansa? Täytyypä sanoani, että sinä +olet pieni hupsu, Evaseni". + +"Minulla ei ole mitään vaunuja, hevosia ja peitettä vastaan +muistuttamista; mutta, näetsen, enhän minä niiden kanssa menisi +naimisiin". + +"Mutta Eva", sanoi Maria-täti, "jos et sinä pidä sellaisesta miehestä +kuin Wat Sydney on, niin kenestä sinä sitte huolit? Hän on siivo mies, +joka ei elä irstaisesti, ja samaa emme voi sanoa puolestakaan nykyajan +nuorista miehistä". + +"Mutta eihän naisen tarvinne ottaa miestä uskollisimmaksi ystäväksensä +elämässä, ainoastaan sen vuoksi, ett'ei hän ole juoppo?" sanoi Eva. + +"Mutta hän on kaunis". + +"Niinpä kyllä sanotaan, mutta minä en ole samasta mielipiteestä. +Sanalla sanoen täti, _minä en rakasta häntä_, enkä tee sitä ilmoisna +ikänäni, ja jos tulisin sidotuksi häneen kiinteimmillä siteillä, luulen +varmaan, että vihaisin häntä; niinkuin nyt on, toivon, että voimme +keskenämme olla hyvät ystävät". + +"Tahtoisinpa varsin mielelläni tietää, ken sinua kerrankin miellyttää, +Eva", sanoi Maria-täti. + +"Oh, sellainen kyllä tulee vielä kerran; älä siitä ole huolissasi, +täti. Minä varmaankin tunnen hänet heti, kun vaan saan hänet nähdä; ja +olenpa varma että kaikki ihmiset ihmetellen lausuvat: mikähän hänelle +nyt tuli? mutta _minä_ olen tyytyväinen, onnellinen". + +"Mutta, Eva, sinun täytyy muistaa yksi asia. Ei löydy monta miestä, +jotka voivat pitää sinua sillä asemalla, johon olet tottunut". + +"Sentähden tahdon, kun tuo oikea tulee, elää hänen varainsa mukaan". + +"Ja asua kolmessa pienessä huoneessa muka? Siihenpä sinä juuri +taidatkin kelvata!" + +"Niinpä kyllä ja ai'onpa itse laittaa ruokammekin. Minä pidän varsin +paljon tuosta toimesta ja minulla on varmaankin taipumusta siihen. +Kysykääpäs Johannalta alhaalla kyökissä enkö taida valmistaa oivallisia +kakkuja? Näetten, täti, minä tunnen sisimmässäni niin yltäkyllin +voimaa ja toimeliaisuutta, että todellakin olisi vahinko jättää +minut rikkaalle miehelle. Köyhä maapappi, tummilla silmillä, +niinkuin Longfellow; katso siinä on minun ihanteeni. Minä kutoisin +alttari-peitteitä ja pitäisin pappilan niin siistinä ja somana. Voi, +miksi ei tuollainen mies tule minua kosimaan! Minä oikein toivon +joutuvani tuollaiseen asemaan, saadakseni näyttää mihin oikeastaan +kelpaan". + +"Mutta minua ei kenkään naita köyhän miehen kanssa", sanoi Alice. +"Älköon köyhä pappi, tahi joku alakuloinen taiteilija koettakokaan". + +"Kuules, Eva", sanoi Maria-täti, "onpa kyllä hyvä sinun asemallasi +uneksia ainoastaan 'mökistä ja sydämestä'; mutta jahkapa olet nähnyt +yhtäpaljon maailmaa kuin minä, niin varmaankin pidät rikkautta arvossa. +Vaikea on meidän luopua niistä tavoista, joihin kerran olemme +tottuneet". + +"Minä uskallan koettaa kumminkin, täti. Olkaa siis varallanne, kun +jonakuna päivänä näette ihmisien lyövän käsiänsä yhteen ja +hämmästyksellä huudahtavan: mitä, onko Eva van Arsdel todellakin +kihloissa _hänen_ kanssansa! Mikä Evalle nyt on tullut? Juuri noin +kuulin Lotten Simmons'in puhuvan Bella S:t Johns'in kihlauksesta!" + +"Oh, tuostapa muistuu mieleeni", sanoi Maria-täti, "miten ai'ot +pukeutua häihin? Alkaapa jo olla aika tuota miettiä ja sinun pitää +siksi saada uusi hame". + +"Enpä todellakaan siitä huolisi nyt. Onhan minulla kyllin hameita ja +minä olen sitäpaitsi aivan kyllästynyt koreuksiin. Nämät nykyajan +meteliset häät ovat mielestäni varsin ikäviä. Luulenpa melkeen että +jään pois koko huvista Alice'n eduksi. Hän on nykyään tullut ulos +seura-elämään ja minä olen melkeen hyljätty". + +"Älä puhu noin, Eva, sitä en salli kuulla", sanoi Maria-täti. "Mutta, +tarkemmin sinua katsellessani huomaan ett'et ole oikein terveen +näköinen. Sinun pitää ottaa hermoja vahvistavaa lääkettä näin +kevätpuoleen ja etenkin varoa, ett'et vaivaa itseäsi". + +"Minä luulen", sanoi Alice, "että Eva vaivaa itseänsä käymällä niin +usein aamu-saarnassa". + +"Niin, aivan oikein lapseni. Miten sinä tuollaista voit ajatellakaan, +Eva?" + +"No, jättäkää nyt, täti kulta, tämä asia ja kertokaa, mitä Elmore'ssa +näitte. Luultavasti teille näytettiin kaikki hää-varustukset?" + +"Niin tekivätkin, ja kuulkaa nyt mitä näin: vihkiliinikon ensin, joka +maksoi kaksituhatta dollaria; se oli toki mielestäni varsin tavallisen +näköinen ja oli liian raskas ja kankea liiallisen kuteensa tähden". + +"Minä en siitä huolisi, vaikka saisin sen lahjaksi", sanoi Eva. +"Tuollaiset liiallisuudet ovat mielestäni huonon maun osoitteita". + +"Jatkakaa, jatkakaa täti!" pyysi Alice. + +"Niin, sitte näin morsius-puvun, joka oli valmistettu uusimman muotin +mukaan ja todellakin loistava, se täytyy myöntääni ja muut varukkeet +olivat kuni ruhtinattarelle. Enpä ole koskaan nähnyt niin turhamaisia +ihmisiä, kuin nämät Elmore'n ovat. Mutta, Eva, nyt muistuu mieleeni, +että sinulla on 'kalterit' uudessa popelini-hameessasi; niitä ei nyt +enää käytetä. Nyt käytetään franssuja -- sen näin heidän komeista +hameistansa, jotka juuri olivat tulleet Parisista". + +"Ja mitä täti luulee minulle tapahtuvan, jos minä käyttäisin +kaltereita, vaikk'ei muut niitä enää käytäkään". + +"Ethän, rakas lapseni, voi niitä käyttää kauemmin kuin niitä +_yleisesti_ käytetään. Minä sanon neulojalle että hän muuttaa hameesi, +ja katson itse perään, että se tehdään, niinkuin sen pitää oleman; +suostutko siihen?" + +"Tehkää, täti, mitä vaan haluatte, kunhan ette naita minua jonkun +kanssa", sanoi Eva. "Muotin pitäisi mielestäni kumminkin kestämän niin +kauan, että edes ennättäisimme kääntyä, ennenkuin se taas muutetaan". + +"Eva, oletko kirjeen-vaihdossa herra Sydney'n kanssa?" kysyi +Maria-täti, hetken ääneti oltuansa. + +"Kirjeen-vaihdossa? En, en todellakaan ole. Miksipä sen tekisin?" + +"Äidillemme hän kumminkin kirjoittaa", sanoi Alice nauraen. + +"Se on hänen oma asiansa, jos hän sen tekee, mutta minä sanoin hänelle +lähtiessänsä, ett'en tahdo olla kirjeen-vaihdossa herrain kanssa; enkä +ai'o sitä tehdäkään, ell'en tapaa miestä, jonka kirjeet erittäin minua +huvittavat." + +"Mitä sinä pidät nuoresta Henderson'ista?" + +"Idan ihailijasta?" kysyi Eva, punastuen, "meidän mielestämme hän on +kyllin miellyttävä, vai miten Alice?" + +"Vieläkö Ida on hänelle suopea?" + +"Tottakai; he ovat mitä parhaimpia ystäviä", vakuutti Eva. "Hän on +todellakin kunnon mies. Hän lukee runonsa ensin Idalle ja kysyy hänen +mielipidettänsä niistä." + +"Hän tulee aina yhdessä Jim Fellows'in kanssa", sanoi Alice, "ja +mielestäni ovat he kunnon miehiä molemmat -- todellakin paljoa +kunnollisempia kuin useimmat muut. Henderson tosin ei ole yhtä lystikäs +kuin Jim, mutta häneen voi paremmin luottaa". + +"Minä en pidä niistä, jotka yhä ilveilevät", sanoi Eva. "Miehen, joka +ei milloinkaan ole totinen, pitäisi kantaa kilistimiä lakissansa, +niinkuin hovinarreilla entiseen aikaan oli tapana". + +"Jopa järki! Sehän on juuri Jim'in tapaista. Hän saa minut aina +nauramaan ja minä nauran mielelläni". + +"Etkö usko Eva, että herra Henderson hyvin sopisi Idan mieheksi?" kysyi +Maria-täti. + +"Mitä siihen tulee", väitti Alice, "niin on hänestä yhtävähän kuin +Jim'istä mieheksi. Tiedättehän, että he ovat varattomia kumpainenkin, +eivätkä tosiaan voi ajatellakaan naimista". + +"Mutta olisihan", sanoi Maria-täti, "Ida sopiva vaimoksi köyhälle +miehelle. Hänellä on taipumusta säästäväisyyteen, eikä hän huoli +koreista vaatteista ja voisi ehkä vähän ko'otakin perheen +ylläpitämiseksi. Hän näkyy todellakin rakastavan työtä itse työn +tähden. Toivon sydämestäni, että hän menisi naimisiin, jotta hän +pääsisi kaikista noista kummallisista ajatuksista, jotka nyt pyörivät +hänen päässänsä. En tiedä milloinkaan, mitä vastaisin ihmisille, kun he +kysyvät miksi hän ei ota osaa seura-elämään". + +"Miks'ette sano suoraan, että hän mieluummin auttaa isäämme hänen +toimissansa?" sanoi Eva. + +"Sentähden, ystäväiseni, että se on niin outoa. Ihmiset eivät voi +ymmärtää sitä". + +"He eivät siis voi ymmärtää, että nainen voi kyllästyä joutilaasen +elämään ja tahtoo käyttää sielunsa voimia. Mutta _minä_ ymmärrän sen. +Tahtoisinpa antaa kaikki maailman hyvyydet jos voisin olla yhtä +hyödyllinen jollekulle, kuin Ida on isällemme. Ja luulen varmaan että +se on mieliksi vanhalle isä-raukalleni, joka tekee työtä orjan lailla +meidän edestämme. Tahtoisinpa mielelläni minäkin auttaa häntä". + +"Sitä voit, lapsi-kultani, tehdäkin, jos vaan tahdot", sanoi +Maria-täti. + +"Millä tavalla sitte?" + +"Menemällä naimisiin Wat Sydney'n kanssa". + +"Täti-kulta, miten se isään voisi kuulua?" + +"Se kuuluu häneen enemmän kuin luuletkaan", sanoi Maria-täti, +umpisalaisesti nyökähyttäen päätänsä. + + + + +VIIDESKOLMATTA LUKU. + +Naiskysymys, kaikin puolin tarkastettuna. + + +Neiti Audacia Dangereyes'in käytös luonani oli minulla sangen +inhoittavana mielessäni. Tämä vastenmielisyyteni häntä kohtaan ei +kadonnut sittekään, kun sain hänen sanomalehtensä, joka oli täynnä +esityksiä kommunismin hurjimmista perus-aatteista. "Emansipeerattu +nainen" tähtäsi hyökkäyksellään kristinuskoa, avioliittoa, järjestystä +ja kaikkea ihmisellistä lakia vastaan, ollen samaa laatua kuin ne +kirjoitukset, joitten oppia ennen ensimmäistä vallankumousta Ranskassa +levitettiin kansaan, joka kyllä sitte kantoikin verisiä hedelmiä. +Silloin, samoin kuin nyt, leikiteltiin näillä opeilla kirjallisissa +salonkeissa ja ylimys-seuroissa, joissa niiden uutuus antoi +miellyttävää kiihoitusta horroksellisessa jokapäiväisyydessä. Silloin +tulivat ne, samoin kuin nykyäänkin, innostuksella suosituiksi kauneilta +illuminateilta, jotka niissä luulivat näkevänsä päivän-koin tulevaan +onnellisuuteen, ja jotka, rouva Rolandin tavoin, herätettiin unestaan +guillotinin juurella ja siellä, taivuttaen päätänsä kuolemaan, +huudahtivat: "ah, vapaus, mitä ei sinun nimessäsi tehdäkään!" + +Suurin eroitus "Emansipeeratun naisen" ja Ranskan illuminatein välillä +oli siinä, että nämät ranskalaiset esikuvat olivat hienoja miehiä ja +naisia, älykkäitä ja hyvin kasvatettuja, jota vastoin amerikalaiset +jätkyttelijänsä olivat, vaikk'ei juuri ilman voimaa ja kykyä, raakoja +puheessaan, ilman kasvatuksetta ja vajaalla sopivaa esitystapaa +mielipiteensä julistamisessa. + +Se minulle oli erittäinkin inhoittavaa, että tämä sanomalehti kaikessa +raakuudessaan ja törkeydessään ilmaantui muka etevimpänä naisen +oikeuksien puolustajana ja piti rääkkyvän äänensä naisen äänenä. En +myös ollut tyytyväinen siihen tapaan, jolla tulin pakoitetuksi +tilaamaan tätä sanomalehteä ja niinmuodoin sekä nimelläni että +rahallani edistämään sen levenemistä. + +Asia minun silmissäni sai vieläkin suuremman painon, kun ajattelin, +että tämä nainen, kun hän _kerran_ oli tullut, voisi vieläkin tulla ja +samalla tavoin veroittaa minua mielensä mukaisella pakko-verolla. Mutta +kaikkein enemmin pelkäsin, että huhu tästä jollakin tavoin voisi tulla +herra van Arsdel'in korviin. Ja kuvitelkaa hämmästystäni, kun samana +iltana, istuessani Idan luona, herra van Arsdel ihan odottamattomasti +rupesi puhumaan tästä aineesta. + +"Oletteko herra Henderson", sanoi hän, "tilanneet 'Emansipeerattua +naista', tätä naisen oikeuksien uutta äänen-kannattajaa?" + +"Mutta, isä", virkahti Ida, "se on väärin kutsua sitä niin! Sanomalehti +kyllä sanoo olevansa naisen oikeuksien äänen-kannattaja, mutta me emme +ole sitä siksi tunnustaneet" + +"Oletteko nähneet tuota sanomalehteä, herra Henderson?" kysyi herra van +Arsdel. + +Amerikalaisen tavoin koetin välttää vastausta tekemällä toisen +kysymyksen: + +"Oletteko _te_ tilanneet sitä, herra van Arsdel?" + +"Olen", vastasi hän nauraen; "tunnustan niin tehneeni ja olen sen +kautta joutunut somaan pulaan. Se lehti on sellainen, ett'ei sitä +kenkään kunnon mies tahdo huoneesensakaan. Mutta sen toimittajatar tuli +itse konttoriini ja kiusasi minua siksi, että minun oli myöntyminen. En +päässyt hänestä muulla tavoin, enkä tietänyt, mitä olisin pitänyt +tehdä. En ole koskaan ollut pahemmassa pulassa, ja päästäkseni hänestä +annoin hänelle viisi dollaria. Jos hän olisi ollut mies, niin olisin +heittänyt hänet huoneestani ulos". + +"Ah, isä, tiedän mitä sinun olisi pitänyt tehdä. Olisit kutsunut minua, +-- minulta hän ei olisi saanut rahaa eikä nimeä, eikä myös sinultakaan, +jos olisin ollut saapuvilla". + +"Onko hän ollut teidän luonanne, herra Henderson?" + +"Onpa kylläkin", sanoin, "ja minä tein ihan samoin kuin tekin, tilasin +tuskissani lehteä". + +"Herra Henderson", sanoi Ida, "tämän naisen ja hänen kaltaistensa +käytös on suuresti harmittava ja inhoittava, kun se suorastaan +solvaisee ja väärin esittää kaikkia naisia, jotka tahtovat tulla +itsetyisiksi ja omavaltaisiksi. Se hävittää sen hellätuntoisuuden, jota +miehet, erittäinkin amerikalaiset, osoittavat naiselle, ja tekee tien +itsenäisyyteen paljon vaikeammaksi sille naiselle, joka tahtoo +itsenäisyyden uraa kulkea. Ei ole pienintäkään syytä, joka vaikuttaisi, +että nainen lakkaa olemasta nainen, sen vuoksi, että hän pyrkii +itsenäiseksi ja tahtoo itse pitää huolta toimeentulostansa. Vaatia +naisille oikeutta saada heittää naisellisuutensa ja olla kuin mies, on +yhtä naurettavaa kuin jos mies vaatisi oikeutta saada käydä naisen +puvussa. Jospa yhteiskunta niin muodostuisikin, että nainen saisi samat +lailliset ja yhteiskunnalliset oikeudet kuin miehellä on, jospa +yhteiskunnallinen tapa antaisi hänen toimeen-tulemiseksensa tehdä +kaikkea mitä vaan keksisi, niin olisi kuitenkin nainen aina oleva +heikompi puoli ja aina tarvitseva samaa hellää ja hienoa kohtelemista +kuin nytkin. Nämä raivottaret tekevät kaikkia mitä voivat, +haihduttaaksensa sen ritarillisuuden ja hieno-tuntoisuuden, jota mies +tähän asti on naiselle osoittanut. Se on varsinkin harmillista ja +äkäyttävää minulle, joka olen määrännyt itselleni tien, toisenlaisen +kuin minun kaltaiseni naiset tavallisesti käyvät; ja sellaiset ihmiset, +kuin Maria-tätini ja kaikki hänen tuttavansa, eivät tee eroitusta neiti +Audacian ja minun käytös-tapani välillä, vaan pitävät meitä kaikkia +yhtäläisinä. Mielipiteittensä puolesta on Audacian sanomalehti kyllä +vaarallinen, pääasiallisesti niiden puoli-totuuksien tähden, joita +siinä esiintuodaan. Jos ei yhteiskunnassa löytyisi todellisia vikoja ja +erehdyksiä, jotka tarvitsevat oikaisemista, niin ei senkaltaisella +sanomalehdellä olisi minkäänlaista vaikutusvoimaa, mutta kun niin ei +ole, niin en ensinkään epäile, ett'ei se voita kansan suosiota ja tule +matkaan saattamaan paljon pahaa. Pelkään että sekasorto ja petokset +lisääntyvät meidän tasavallassamme yhtä onnettomuutta tuottavina kuin +Ranskassa ennen vallankumousta!" + +"Jaa, kun kaikki ympäri käydään", sanoin minä, "ovat tasavallat vaan +jonkunlaisia koetuksia. Meidän kokeemme ei ole vielä edes kahdensadan +vuoden vanha, ja nyt jo kokoontuu kaikenlaisia pilviä ja myrskyjä +päällemme. Työväen-kysymys, siirtolais-kysymys, naiskysymys -- kaikki +kysymykset näyttävät uhkaavilta." + +"Näettekös, herra Henderson", sanoi Ida, "mitä naiskysymykseen tulee, +niin se on kohtuullinen puolue, johon minäkin kuulun, joka on tukalassa +tilassa ja jonlaiseen aina joutuu, kun ilmaantuu rinnalle toinen +puolue, joka on ottanut muutamia toisen mielipiteistä, mutta tahtoo +viedä ne varsin mahdottomiin. Minä puolestani en voi muuta tehdä kuin +tyynenä pysyä siinä, minkä pidän oikeana; sillä se, mikä on _oikea_, +pysyy oikeana, vaikka sitä ylenpalttiset kuinkakin vääntävät." + +"Niinpä kyllä, tyttäreni", sanoi herra van Arsdel, "mutta mitä tulisi +meidän maastamme, jos kaikki naiset saisivat ääntö-vallan, ja Audacian +kaltaiset naiset astuisivat esille vaali-kokelaina?" + +"Varmaankin olisi se sangen inhoittavaa ja me saisimme nähdä paljon +sellaista, joka olisi loukkaavatakin", sanoi Ida. + +"Siinä ei ole kyllin", lisäsi herra van Arsdel, "sellaiset naiset +tulisivat vaikuttamaan nuoriin miehiinkin sangen pahentavasti." + +"Kun ajattelen kaikkia näitä vaaroja", sanoi Ida, "olen ylimalkaan +hyvin tyytyväinen, ett'ei naisella ole mitään toivoa saada +ääntö-valtaa, ja toivon ett'ei se tulisi kysymykseenkään ennen, +kun uusi suku-polvi paremmalla kasvatuksella, suuremmalla +mielenvakavuudella ja yhtäpitäväisemmällä ajatuksen juoksulla, on +kasvanut joukkoomme." + +"Mistä täällä puhutte niin vilkkaasti", kysyi Eva, joka juuri tuli +huoneesen. "Äiti ja Maria-täti ovat ihan pyörryksissä erään +sanomalehden tähden, jonka isä on äsken saanut kotia. He sanovat lehden +sisältävän ilettävimpiä asioita, herra Henderson, ja että se on sen +puolueen äänen-kannattaja, johon te ja Ida, sekä kaikki edistyksen +taistelijat, kuulutte." + +"Se on ainoastaan pidettävä kasvannaisena, tautina", sanoin minä, "eikä +neiti Ida, enemmän kuin minäkään, hyväksy tämän lehden mielipiteitä, +vaikka ne ovat vähän sinnepäin." + +"Ah", sanoi Eva, "olen varsin utelijas saadakseni nähdä sitä lehteä, ja +juuri senvuoksi, kun eivät tahdo sitä minulle antaa. Mitähän siinä +onkaan, joka on niin huonoa." + +"Älä siitä välitä, tyttäreni", sanoi herra van Arsdel ja silitteli +hänen hiuksiansa. "Ja nyt, Ida, tahdon minä suoraan sanoa sinulle +ajatukseni. Todellisille naisille ei ole sopivaa hallita maailmaa, +koska te ette tunne ettekä saakaan tuntea kaikkea sitä huonoutta ja +kurjuutta, jota saisitte vallitaksenne. Meidän miesten pitää tietää, +että löytyy roistoja, pettäjiä, tasku-varkaita, tappelijoita ja paljon +muuta viheliäisyyttä; meidän täytyy käydä koviksi, ankaroiksi, ja +lopuksi sellaisiksi, ett'emme usko ketään. Ja useammissa tapauksissa +voimmekin pitää sääntönä ja varmana asiana, että jokainen, jonka kanssa +meillä on tekemistä, tahtoo pettää, ainoastaan pettää, jos hän vaan voi +sitä tehdä. Tämä on kyllä pahasti; mutta jos tulisimme niin pitkälle, +että huomaisimme jokaisen _naisen_ tahtovan pettää, jos hänellä on +siihen tilaisuutta, näkisimme naisen tulevan kovaksi ja ankaraksi kuin +mies, silloin sanon minä: pitäköön taivas meitä hänestä erossa." + +"Tulethan, isäni, oikein kaunopuhelijaaksi", sanoi Eva. "En ole koskaan +ennen kuullut sinun niin paljon puhuvan. Pitäisi menemäsi 'Vaimon +oikeuksia puolustavien' ensi kokoukseen, ja pitämäsi siellä heille +oikein hyvän saarnan". + +"Kiitoksia; mutta minä jätän heidät mielelläni rauhaan", sanoi herra +van Arsdel. "En tahdo joutua minkäänlaiseen yhteyteen heidän kanssansa, +enkä myös soisi että tyttärenikään seurustelisivat heidän kanssansa. +Tosin ei minulla ole mitään sitä vastaan, mitä Ida aikoo tehdä; sillä +luulen hänen tekevää viisaasti, vaikka äitinsä ja Maria-täti pitävät +sitä hirvittävänä. Minua miellyttää, kun näen naisella olevan rohkeutta +ryhtyä johonkin kelvolliseen toimeen. En käsitä miks'ei meillä myös +saattaisi olla nais-lääkäreitä; niitä juuri pitäisi löytymänkin; +mutta asettaa naista johdattamaan valtiota, antaa hänelle sija +la'in-säädännössä, asettaa hänen vaalikokelaaksi presidentin vaaliin, +ja tiesi taivas mihin vielä -- siihen en minä saata suostua!" + +"Mutta onhan hallitsevia kuningattariakin", muistutin minä. + +"Tosin kyllä; mutta se on ihan toista; he tulevat hallitukseen kaikessa +hiljaisuudessa, sillä he syntyvät siihen; mutta se, joka pyrkii +kokelaaksi Yhdysvallan presidentin virkaan, saapi olla varma siitä, +että jokainen mitätöin sanomalehti koko maassa rupeaa hänen +luonnettansa solvaisemaan ja tahraamaan. Jos maailma olisi toisin +muodostunut kuin se on, niin ei mikään olisi herttaisempaa kuin se, +että antaa kauniin ja miellyttävän naisen, esimerkiksi sellaisen kuin +Idan ystävä rouva Cerulian on, hallita meitä; mutta nyky-oloilla täytyy +meidän olla tuota huvia vailla." + +Tässä keskeytti puheen Jim Fellows, joka tuli sisään hengästyneenä ja +riemuissaan. Tuskin oli hän tervehtinyt kun jo istui viereeni ja sanoi: + +"Tiedätkö, Harry, minä tulen suorastaan polisikamarista; siellä vasta +oli aika hälinä! Ystävämme Dacia Dangereyes on haastettu petoksesta ja +muista konnantöistä ja siellä paraillaan pestään likaista kangasta +oikein aikalailla. Minä tulin ihan paraiksi saadakseni lehteemme siitä +tuoreita uutisia." + +"Se oli onnellinen tapaus, että tuo kelvotoin vihdoin tuli kiinni", +sanoi herra van Arsdel. + +"Älkää luulkokaan että hän joutuu kiinni", sanoi Jim; "hän on yhtä +sitkeähenkinen kuin kissa. Häntä eivät he koskaan saa kiinni. Hän puhuu +pussiin kaikki tyyni." + +"Se on ilettävää", huudahti Ida. + +"Niin", sanoi Jim, "se on ainoastaan näytteeksi, miten käypi täällä +maailmassa. Hän epäilemättä pääsee onnellisesti tästä pulasta, ja sitte +hän rupeaa käymään vielä enemmin niska kenassa kuin ennen." + +"Tämä on oikein inhoittavaa", sanoi Eva, "että sellaisia naisia löytyy! +Pitää ihan sukupuoltansa häpeämän." + +"Minun luullakseni ei meidän ollenkaan tarvitse olla levottomia hänen +tähtensä, sillä hänessä on niin vähän todellista naisellisuutta, +ett'emme voi häntä lukea joukkoomme", sanoi Ida. + +"Kuitenkin", sanoi Jim, "jos minua uskotte tahi ette, aikoo rouva +Cerulian, ja kaksi tahi kolme naista hänen seurastansa, kutsua Dacian +seuraan ja ottaa hänet suojeluksensa alle." + +"Se on mahdotointa", lausui Ida, punastuen ruusun punaiseksi, "se ei +ole mahdollista." + +"Te ette näy tuntevan rouva Cerulian'ia", sanoi Jim. "Dacia kävi +sanomalehtensä kanssa hänen luonansa ja oli niin nöyrä ja +mielinkielinen kuin mahdollista, heittäytyi rouva Cerulian'in jalkoihin +ja pyysi hänen suojelustansa. Ja rouva Cerulian, joka katselee kutakin +asiaa noiden silmälasien lävitse, jotka tekevät kaikki kohdat varsin +ihaniksi, otti hänen heti syliinsä, pitäen häntä sellaisena, josta on +suuret toiveet tuleville ajoille." + +"Oh", sanoi Ida, "onko mahdollista, että sellaiset naiset, kuin rouva +Cerulian on, saattavat hyväksyä tämän sanomalehden mielipiteitä?" + +"Senpä he juuri tekevätkin", sanoi Jim. "Rouva Cerulian aikoo itse +kirjoittaa lehteen, ja hän luulee, että se paljon kohottaisi lehden +arvoa, jos siihen otettaisi muutamia sieviä värsyjä samaan nuottiin +kuin "_Jos enkeliksi voisin tulla_!'" + +"Tämä tekee kerrassaan lopun seurustelemisestani rouva Cerulian'in +kanssa", sanoi Ida, punastuen ja nousten seisomaan. + +"Mutta", sanoi Eva, "häpeän, tästä oikeuden käymisestä, pitäisi +kumminkin aukaiseman heidän silmänsä." + +"Saattepahan nähdä" sanoi Jim, "että rouva Cerulian juuri tästä syystä +vielä enemmin liittyy häneen. Tämä on vainoamista, ja avuja on kaikkina +aikoina vainottu: sentähden ovat kaikki vainotut hyvä-avuisia. Eikö +tämä teidänkin mielestänne ole ihan järjellistä?" + +"En ymmärrä", sanoi Ida, "kuinka hän saattaa käyttää itseänsä näin, +vallan vasten selvää järkeä." + +"Selvää järkeä?" sanoi Jim; "Rouva Cerulian ja hänen seuransa on jo +kauan sitte mennyt selvän järjen rajojen ylitse." + +"Rouva Cerulian on kuitenkin avullinen nainen, hyvästä perheestä", +sanoi herra van Arsdel, "mutta Dacia on kelvotoin olento, joka ylpeilee +lainatuilla höyhenillä. Se on ihan mahdotointa, että rouva Cerulian +tietää minkälainen henkilö on hänen edessänsä." + +"Minä uskalsinkin hienostaan huomauttaa rouva Cerulian'ia samasta +asiasta", sanoi Jim, "mutta olisittepahan kuulleet miten hän silloin +alkoi soimata meitä miehiä ja sanoi, ett'emme koskaan tarkemmin tutki +niiden henkilöiden luonnetta, joiden kanssa yhdymme johonkin +yritykseen, ja että me liitymme kenen kanssa tahansa, joka vaan tahtoo +auttaa meitä, ilman tutkimatta hänen edellistä elämäänsä." + +"Siinä hän on väärässä", lausui herra van Arsdel, "sillä me miehet +olemme hyvin varovaisia ja katsomme paljon niiden henkilöiden +maineesen, joiden kanssa yhdymme asioihin. Rahan-kauppijaat eivät +suinkaan ota joukkoonsa epä-rehellistä miestä, lääkärit eivät tunnusta +puoskaroitsijaa tiedekuntansa jäseneksi, ja papit eivät ota +virkaveljekseen sellaista, jonka maine sanoo siveettömäksi. Jos naiset +tahtovat seurustella sellaisten naisten kanssa, joiden mielipiteitä ja +tapoja eivät laisinkaan tunne, menettelevät he niin kehnojen +perusteiden mukaan, ett'ei kukaan mies tee samoin". + +"Ilman sitä", muistutin minä, "sortaa tällainen välin-pitämättömyys +itse naiskysymyksen perusteita, sillä pää-perusteena siihen, että +koetetaan hankkia naiselle sijaa valtiossa, on, että sen kautta +hankittaisiin myös siihen samankaltaista hienoutta ja puhtautta, +kuin naisen kautta ilmaantuu perheessä; mutta jos nainen unhoittaa +säädyllisyyden ja astuu esille sellaisella hävyttömyydellä +kuin -- -- --" + +"Lopettakaa kaikin mokomin", pyysi Eva; "aine rupeaa tulemaan järin +ikäväksi. En kestä sitä ajatellakaan. Ruvetkaamme sen sijaan, +siitä päästäksemme, pelaamaan 'vistiä'. Tulkaa nyt, ja olkaamme +seura-mielisiä." + +Menimme saliin ja istuimme peli-pöydän ympärille -- Alice Jim'in +kanssa, Evaa ja minua vastaan -- ja pelasimme halveksimalla kaikkia +sääntöjä, kuten nuoret tavallisesti ilahuttamiseksensa tekevät. Otimme +kanssa-pelaajamme rouvan valtilla sekä teimme kaikenlaisia hullutuksia, +samalla kun pakinoimisemme oli mitä vilkkainta. + +Jos nuori mies haluaa tulla tuntemaan jonkun henkilön kasvoja, niin +siihen ei hänellä ole missään muualla parempaa tilaisuutta kuin +peli-pöydän ääressä kun hän asettaikse vastakkaiseksi sille, jota hän +tahtoo tulla tunteman. + +"Herra Henderson", sanoi Alice, "ai'omme tehdä teistä oikein hurskaan +hengen-miehen." + +"Sehän on ihastuttavaa", vastasin minä; "tehkää mielenne mukaan; minä +olen kuuliainen." + +"Me ai'omme pestata teidän ja herra Pellows'in kirkon palvelukseen", +jatkoi Alice. + +"Minä olen erittäin kiitollinen!" sanoi Jim. "Jos kirkko olisi tuntenut +minun kykyni, olisi se jo aikaa halunnut minua palvelukseensa." + +"Koska ei teillä ole mitään esitystämme vastaan", sanoi Eva, "niin +tulkaa huomena kanssamme koristamaan kirkkoa pääsiäis-aamuksi. Ah, te +ette edes saata arvatakaan, kuinka kauniiksi ai'omme sen koristaa! +Meidän pitää tekemän ahkeraa työtä koko huomispäivän ja sitoman +kukka-seppeleitä; mutta itse koristeleminen on jätettävä niin myöhään +kuin suinkin, ett'eivät kukat kerkiäisi lakastua. Meidän täytyy saada +kaikki valmiiksi ennen aamu-saarnaa; ahkeruutta siinä kyllä kysytään". + +"Mutta siitähän tulee vallan oivallinen huvi", sanoin minä. + +"Aivan niin; uskonnollinen huvi, ymmärrättekö?" kysyi Alice. + +"Niin, minkätähden emme voisi yhtä yötä valvoa kirkkoa koristaissamme, +yhtähyvin kuin kulutamme monta yötä tansseissa?" sanoi Eva. "Ida sanoo +kumpaistakin hulluudeksi, sillä hän oikein kiihkoaa sen perään, että +ihmiset hoitaisivat terveyttänsä". + +"Se on kyllä hyvä", sanoin minä, "mutta jos on ylimalkaan varovainen, +niin saattaahan siitä joskus, hyvän tarkoituksen tähden, tehdä +poikkeuksenkin". + +"Niin ajattelen minäkin", sanoi Eva. "Te ja herra Fellows juotte +niinmuodoin huomen-ehtoona teetä meillä ja autatten meitä koristeiden +kantamisessa kirkkoon". + + + + +KUUDESKOLMATTA LUKU. + +Taaskin Karolina-serkku. + + +Kotiin tullessani oli pöydälläni kirje Karolina-serkultani. Sen sisältö +oli seuraava: + +"Armas Harryseni! + +"Viime vuonna ei minulla ollut aikaa olla kirjeenvaihdossa kenenkään +kanssa. Isäni terveyden tila vaati yöt ja päivät siihen määrään kaiken +huomioni, ett'en vähintäkään joutunut muuta ajattelemaan. -- Kuusi +kuukautta makasi hän aivan avuttomana säilö-taudissa. Hänen +kärsimisensä olivat pitkälliset ja vaikeat, ja kaikki minun koetukseni +taudin lievittämiseksi eivät voineet paljon vaikuttaa. Kun vihdoinkin +kuolema tuli ja katkasi isäni elämän-langan, oli se vaan hyvä-työ, +sillä se lopetti hänen kärsimisensä. + +"Väsyneenä valvomisesta ja huolesta, olin minä kokonaisen kuukauden +isäni kuoleman jälkeen varsin voimatoin sekä ruumiini että sieluni +suhteen. Isä-vainajani oli kaltaisensa aina viimeiseen asti -- +kuuliainen, kärsiväinen, hiljainen ja harva-puheinen. Olisin tahtonut +antaa kaiken maailman hyvyyden hänen yhdestä ainoastakin hellästä +sanastaan! Minä säälin häntä ja rakastin häntä, jota kumpaakaan en +tohtinut hänelle näyttää, ja hänen kärsimisensä musersi minun +sydäntäni; mutta hän ei sanonut ainoatakaan myötätuntoista sanaa, vaan +oli kylmä ja hiljainen aina viimeiseen. Ja kuitenkin minä luulen, että +hän rakasti minua ja että hänen sielunsa, häntä ympäröivän kylmän +jää-siteen alla, oli yksinäinen vanki, joka halusi ilmoittaa +ajatuksiansa, halusi valoa ja lämmintä siltä rakkaudelta, joka ei +koskaan voinut tunkeutua tämän jää-haarniskan lävitse. + +"Nyt on kaikki ohitse. Minä olen yksin ja voin vapaasti määrätä +toimeni. + +"Perinnöksi minulle jäi muutama tynnyrin-ala metsää, muutama +tynnyrin-ala viljelemätöintä, kivistä maata ja sata dollaria vuotista +sisääntuloa. Kun tämä on varsin riittämätöin toimeen-tulemisekseni, +täytyy minun ryhtyä johonkin ammattiin. Aina siitä saakka, kun sinä +lähdit täältä, olen lukenut Jaakko-enon edessä, joka on ollutkin +erittäin hyvä minua kohtaan; luulenpa varmaan, että sinun keskustelusi +hänen kanssansa on tämän vaikuttanut. Kuitenkin on lukemiseni usein +keskeytynyt muitten toimien kautta, varsinkin viime vuonna, kun minun +täytyi hoitaa sairasta isääni. + +"Nyt toivon, että jollakin tavoin voisin ansaita niin paljon, jotta +saattaisin matkustaa Franskaan jatkamaan siellä lukujani, +harjaantuakseni täydellisesti lääketieteessä. Nyt kysyn sinulta, jos +sinä, joka täydellisesti tunnet minun kykyni, luulet, että voisin +Newyorkissa, kirjoittamisella sanomalehdille, yhtenä eli kahtena +vuotena ansaita niin paljon kuin tarvitsisin tuumaini toteuttamiseksi? +En tahdo toimittaa sanomalehteä, sillä se tulisi järin väsyttäväksi; +mutta jos voisin kirjoittaa ainoastaan jostakin eri aineesta, johon +minulla mahdollisesti on kykyä, niin ehkä onnistuisin. + +"Minä voin elää pienillä sisään-tuloilla, osaan jotenkin helpolla pukea +itseni sievästi ja asun mielelläni halvassa asunnossa, ja kestän +yleisesti mitä itseni-kieltämisiä tahansa, tarkoitukseni voittamiseksi. +Minä luotan sinun ystävyyteesi ja luulen, että sinä tahdot auttaa minua +niin paljon kuin voit." + +Tässä hän alkoi puhua perheellisistä suhteista, joita ei tarvitse +luetella. Päätin näyttää kirjeen Bolton'ille. Ajattelin, että se voisi +minulle nostaa sitä salaisuuden huntua, johon hänen aikaisempi +tuttavuutensa Karolina-serkkuni kanssa oli kätketty. Täydellinen +vaiti-olonsa tästä ystävyydestä, vaikka hän vieläkin aarteena säilytti +Karolina-serkkuni muotokuvaa, näytti minusta yhdellä tahi toisella +tavalla olevan yhteydessä sen tapauksen kanssa, jota äitini tarkoitti +kun hän sanoi, että Karolinan onnellisuuden on hänen oma isänsä kerran +polkenut jalkojensa alle. + +Kas, sinä viekas, vanha kettu, ajattelin itsekseni, joka saat minun +puhumaan kaikki tyyni, samalla kun et itse virka mitään siitä, mikä +sinua koskee! Minä kyllä tiesin, kuinka tunnotointa ja sopimatointa oli +kysellä tahi urkkia häneltä sitä, jota hän tahtoi salata; mutta tämä +tilaisuus, jonka Karolinan kirje tarjosi minulle tukahdutti sekä +kunniantuntoni että omantuntoni. Bolton oli kauemmin kuin minä +työskennellyt kirjallisella alalla, ja vaatimuksiinsa verraten oli +hänellä kuitenkin suuri mahtavuus. Itsellensä ei hän näyttänyt toivovan +mitään, mutta minä tiesin omasta kokemuksestani, ett'ei se ollut +paljasta kehumista, kun hän minulle ystävyytemme alussa sanoi, että hän +ehkä voi väliin vaikuttaa kirjallisissa seuroissa. Hän oli jo minulle +hankkinut tointa eräässä mahtavassa aikakaus-lehdessä, johon minä +kirjoitin useoita kirjoituksia; tämä oli sekä imartelevaa ylpeydelleni +että tuottavaa kukkarolleni. Tämän kautta lisääntyivät sisääntuloni +melkoisesti; ja se olikin aivan tarpeellista, sillä palkkani "Suurelta +Kansanvallalta" oli ihan riittämätöin. + +Minä päätin kun päätinkin mennä Bolton'in luo ja näyttää kirjeen +hänelle. Minä naputin oveen, mutta kun ei kukaan vastannut, niin +aukasin minä sen ja menin sisälle. + +Bolton ei ollut kotona, mutta täällä kohtasi minua odottamatoin näky. +Valkean edessä istui sama kirpula-kasvoinen poika, jonka ennenkin olin +Bolton'in luona nähnyt, ja pieni, vähän nuorempi tyttö, jotka molemmat +hoitivat pientä terveen näköistä kapalolasta, joka oli heidän +keskellänsä. + +"Mitä nyt", sanoin minä, "mitä tämä on, mitä täällä teette?" + +Juuri samassa, ja ennen kuin lapset ehtivät vastata, kuulin Bolton'in +askeleet rappusista. Hän astui huoneesen ja nähtyään minut sekä +lapsijoukon uunin edessä, punastuivat hänen poskensa. + +"Mitä tämä on Harry?" kysyi hän hymyillen. + +"Mitä tämä tahtoo sanoa, Bolton?" matkasin minä; "Oletko tänne +laittanut löytölasten-huoneen?" + +"No, no", sanoi Bolton, "annapa olla ja älä ole milläsikään. Tässä +lapset," jatkoi hän ja otti lakkaristaan pienen mytyn leivoksia. +"Syökää nyt, ja kun pienokainen on nukkunut, niin laskekaa se vuoteelle +tuonne sisähuoneesen; sitte saat sinä lukea ääneen sisarellesi. Nyt, +Harryseni, olen vapaa. Toivotko jotakin minulta? Tahdon tulla kanssasi +alas huoneesesi; siellä saamme puhua ketään häiritsemättä." + +Tämän sanottuaan tarttui hän käteeni ja me menimme alas portaita; kun +olimme tulleet minun huoneeseni, sulki hän oven ja sanoi: + +"Näet Harry, asia on se, että minä hoidan vähän pesijättäreni perhettä. +Rouva Molloy-raukka; hänellä on mies, joka noin kerran kuukaudessa elää +kuin hiisi itse; silloin lapset ovat pakoitetut pelosta pakenemaan +piiloon, sillä hän saattaisi lyödä heidät kuoliaaksi. Hän on tottunut +lähettämään lapsensa luokseni ja minä olin juuri luonansa katsomassa +onnetointa miestänsä." + +"Jumalani", sanoin minä, "kuinka naiset voivat elää sellaisten kanssa?" +Bolton istahti ja nojausi tuolin selkälautaa vasten; hänen kasvoillansa +vaihetteli katkeruus ja leikillisyys. + +"Asia on se, näetsen, että hän rakastaa miestänsä." + +"Mutta hänen ei pitäisi rakastaman häntä", sanoin minä. + +"Ehk'ei; mutta niin hän tekee kuitenkin", lisäsi Bolton. "Hän rakastaa +Pat Molloy'ta niin suuresti, että hänen on yhtä mahdotoin vihastua +häneen kuin sinun oikean kätesi vasempaasi. Otaksu, että vasemmassa +kädessäsi olisi suuri haava; voiko oikea silloin tehdä muuta kuin +odottaa kärsivällisesti siksi, kun vamma on ohitse? Näet, sen tekee +rakkaus, ja missä sitä löytyy, siinä ei voi vaimoa eroittaa +miehestänsä." + +"Mutta se on ihan kohtuutointa että vaimo on kiinnitetty sellaiseen +mieheen", sanoin minä. + +"Minkätähden? Kolme viikkoa kuukaudesta on Pat ystävällisin ja hellin +puoliso ja isä, mitä voipi olla; mutta neljännellä viikolla saapi +juopumus vallan, ja silloin muuttuu hän perkeleeksi. Vaimonsa puolustaa +häntä kuitenkin aina, ja sanoo että Pat ei itse voi sille mitään, ja +pitää lapsia piilossa, kunnes tuo raivo on ohitse. Jos hän hylkäisi +Pat'in, niin taivas tiesi miten Pat lopettaisi päivänsä." + +"Mutta eikö hänen pitäisi lastensa tähden eroaman?" sanoin minä. + +"Miksi niin? Nuot pienokaiset ovat jo oppineet äidistänsä auttamaan +toinen toistansa ja rakastamaan isäraukkaansa, juuri kuin äitinsäkin +tekee. Minä ajattelen samoin kuin rouva Molloy'kin, että Pat on liian +hyvä vaipumaan pahuuden lokaan, ja sentähden tahdon minä kantaa edes +vähän osan rististänsä, jos voin." + +Bolton puhui vakavasti ja kolkolla, surullisella äänellä, ikääskuin hän +olisi ollut liikutettu syvältä, sisälliseltä tunteelta. Hetken +äänettömyys seurasi. Vihdoin huokasi hän syvästi ja sanoi: + +"Harry, mitä olikaan, kuin sinä tahdot?" + +"Minä olen saanut eräältä ystävältäni kirjeen, jota tahtoisin sinulle +näyttää, jos sinä voisit tehdä hänen eduksensa jotakin", vastasin minä +ja annoin kirjeen hänelle. + +Hän siirtyi lähelle lamppua sitä lukeaksensa. Kun hän näki käsi-alan, +säpsähti hän. Suuret, mustat silmänsä samosivat pian koko kirjeen läpi, +ja joutuin käänsi hän sen nähdäksensä allekirjoituksen. Sanomatoin +hämmästys kuvautui kasvoillansa, ikääskuin olisi hän peljännyt +horjahtavansa jonkun äkkinäisen mielenliikutuksen tähden; mutta +nähtävän ponnistuksen perästä hallitsi hän liikutuksensa, ja alkoi +vitkaan lukea kirjettä. Hän luki pari kolme kertaa sen lävitse, käänsi +sen kokoon ja antoi minulle, muistutusta tekemättä, jonka tehtyä hän +nojautui pöytää vasten ja peitti käsillään kasvonsa. + +"Serkkuni on varsin erinomainen luonteeltaan", sanoin minä, "ja kuten +huomaat kirjeestä, on hänellä myös kirjailijan kykyä." + +"Minä tunnen hänet", sanoi Bolton lyhyesti ja huiskautti äkkiä +kättänsä. + +"Tunnetko? missä olet tullet hänen tuntemaan?" + +"Siitä on monta vuotta", vastasi hän viipyen; "ollessani opettajana +eräässä koulussa oli hän minun oppilaani. Minä tiedän että hän on +hyvä-päinen." + +Tämä vastaus oli niin lyhyt ja varovaisesti lausuttu, että näytti siltä +kuin olisi hän peljännyt sanoa enemmän kuin tahtoikaan. + +"Näytin tämän kirjeen sinulle sen vuoksi, kun tiedän, että sinä voit +tehdä enemmän hänen eduksensa kuin minä. Sitä parempi jos tunnet hänet, +sillä sittehän voit itse päättää voipiko hän täällä saada sopivaa +toimipaikkaa ja maksaako ollenkaan vaivaa hänen tulla tänne koettamaan. +Minulla on aina ollut se ajatus, että hän on varustettu rikkailla +luonnonlahjoilla." + +"Siitä ei olekaan epäilemistä", sanoi Bolton kiiruusti; "hän on +erinomainen nainen." + +Hän nousi ylös ja otti kirjeen minulta. "Jos suvaitset minun vähän +aikaa pitää tätä", sanoi hän, "niin tahdon katsoa, mitä voisin tehdä. +Tällä hetkellä on minulla työtä, joka on lopetettava; huomenna saamme +siitä puhua enemmän." + +Samana ehtoona puhuin minä ystäväni Ida van Arsdel'in kanssa ja kerroin +hänelle Karolina-serkkuni elämän. Hän mieltyi oitis serkkuuni ja toivoi +innokkaasti, että aivottu tuuma toteutuisi. + +"Toivon hänen tulevan Newyorkiin", lausui hän, "jotta tulisimme hänen +tuttavuuteensa. Pyydän teidän, herra Henderson, antamaan minulle heti +tieto, kun hän tulee tänne, sillä oikein ikävöitsen tullakseni hänet +tuntemaan." + + + + +SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. + +Pääsiäisliljoja. + + +Puheen mukaan menimme, Jim ja minä, seuraavana ehtoona van Arsdel'iin. +Sali oli siellä muutettu oikein kukkatarhaksi. Kukka-kiehkuroita, +seppeleitä, ja kukkakääryjä osaksi valmiita, osaksi puolivalmiita oli +pitkin salia. Me rupesimme oitis työhön auttamaan nuoria naisia; +kokosimme ja valikoitsimme liljoja, joista he sitte sitoivat mitä +somimpia koristeita. Kun olimme juoneet teetä, lähdimme kirkkoon +viemään koristeitamme. Kukkien paljouden tähden ajoimme kahdella +vaunulla. Kirkon eteen tultuamme olikin meillä koko työ kukkien +kuljettamisessa kirkkoon. Täällä tapasimme paljon auttajia, ja nyt +alkoi koristaminen. Jim ja minä teimme työtä urhokkaasti ihanien +nais-ystäviemme johdolla. Puolen yön aikaan saatiin työ loppuun; kirkko +oli muuttunut suureksi, tuoksuavaksi lehtimajaksi. Saarnastuoli oli +kuin liljoista tehty vuode, kastemalja oli kokonansa päällistetty +haju-orvokeilla ja sen sisässä oli komea kukkakääry, tehty valkoisista +liljoista, sellaisista kuin puutarhurit tavallisesti pääsiäisiksi +kasvattavat. + +Eva ja minä olimme kaiken ajan työskennelleet vierekkäin ja minä en +koskaan ollut tuntenut sydämessäni sellaista ystävyyden tunnetta +häneen, kuin silloin. Niiden monien vaarallisten tilaisuuksien +joukossa, joihin nuori mies voipi joutua, ei varmaankaan ole mikään +houkuttelevampi, kuin yön hiljaisina, pyhinä hetkinä ottaa osaa kirkon +kaunistamiseen. Päätä tuntuu huimaavan; kaikki maallinen varovaisuus +katoaa ja on kuin olisi muutettu ihaniin ylä-ilmoihin, joissa +sopusointuisia sieluja ei koskaan eroiteta. Niin tuntui minusta +kumminkin kun, työn loputtua, Evan kanssa vetäysin varjoisaan penkkiin +istumaan, sieltä paremmin nähdäksemme, miltä tekemämme koristukset +näyttäisivät. Olimme antaneet sytyttää muutamia kaasu-tulia, joista +säteilevä valo, liljojen ja pyhien muistomerkkien ylitse, oli melkeen +taivaallinen. Taas, kuten kerran ennenkin, tunsin hänen pienen kätensä +kädessäni, ja me puhuimme hiljaa, kuiskuttaen toisillemme, kuinka +suloista on yhdessä tehdä sellaista työtä kuin nyt juuri lopetettu työ +oli. + +Myöhään yöllä menin kotia ajattelemaan ja uneksimaan Evasta ja +heräämään aamun ensi koissa tavatakseni häntä kirkolla. + +Jim -- joka Alice'n kysymykseen, aikoiko hän tulla aamu-saarnaan, +vakuutti seuraavansa häntä aina, olkoonpa se sitte aikaiseen eli +myöhään -- ei nousnutkaan, vaikka minä häntä herätin, vaan katsoi +kelloansa ja sanoi hänellä vähintäänkin vielä olevan puolen tuntia +aikaa nukkua. Suloista on aamulla varahin, ennenkuin ihmisiä on +liikkeellä, tulla ulos raittiisen ilmaan. Kellot, jotka kutsuivat +aikaiseen Jumalan palvelukseen, kajahtelivat juhlallisesti. Muratin +oksilla, joka kasvoi pitkin kirkon seinää, hyppeli viserteleviä +varpusia, ja kirkas aamutaivas lupasi ihanaa auringon nousua. Minä +seisoin kirkon ulkopuolella odottaen ja olin melkein yksinäni, siksi +kun vähitellen, joukko toisensa perästä, naisia ja nuorukaisia, virtasi +kirkkoon kaikilta haaroilta. + +Eva tuli ensimmäisten joukossa; toisten tyttöjen piti tuleman perässä, +sanoi hän. Me menimme kirkkoon ja istuimme erään muurin-kulman varjoon, +odottaen että näkisimme aamu-auringon ensi-säteiden loistavan +monivärisien akkunain lävitse. Emme virkkaneet sanaakaan toisillemme; +mutta se ei ollut paljasta tyhjää äänettömyyttä, sillä elämässä on +hetkiä, jolloin äänettömyys ilmoittaa paljon enemmän kuin kauniimmat +sanat. + +Vähitellen täyttyi kirkko kuulijoista ja kun nousevan auringon valo +virtaili akkunoista sisään ja valaisi valkoisia liljoja, alkoivat +lapset urku-parvella laulaa kiitoslaulua, joka näytti tunkeuvan +kaikkein sydämiin. + +Jumalan palveluksen päätettyä tervehtivät ystävät ja tuttavat toisiansa +kävellessänsä ympäri kirkkoa koristuksia katsellen. + + * * * * * + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Isabella Convers'ille. + +Rakas Bellani! + +Olen ollut varsin huolimatoin ja antanut kirjeesi olla näin kauan +vastaamatta. Mutta siihen ei ole se ollut syynä, jota Sinä viime +kirjeessäsi viittaat, että sisarellinen ystävyys, joka meidät yhdisti +koulussa, olisi ruvennut laimistumaan, ja ett'en minä enää kohtelisi +Sinua uskollisena ystävänäni. Minä vakuutan, armas ystäväni, ett'ei +niin ole laita. Kallis Bella, se päivä ei koita koskaan, jolloin +lakkaisin Sinulle ilmoittamasta sisimpiä tunteitani. + +Ja tullakseni kohta "tuohon herra Henderson'iin", saan sanoa, että +erehdyt suuresti. Tosin kyllä hän, minun suureksi ihmeekseni, on +ruvennut meillä ystävän tavoin käymään vieraisilla, ja on tullut koko +perheen lemmikiksi; mutta Sinun pitää muistaa, että häntä yleisesti +pidetään Idan ihailijana. Ainakin ovat Ida ja herra Henderson +keskenänsä hyviä ystäviä, ja kun hän on meillä, viettää hän suurimman +osan iltaansa Idan työhuoneessa. He juttelevat ylentäväisellä tavalla +"naisen oikeuksista", ja kaikesta muusta, mikä koskee uudempia +aatteita. Yksi asia on minusta kuitenkin vähän merkillinen, sen +tunnustan, ja se on se, että hän huomaa kaikki mitä sanon -- en ole +koskaan nähnyt toista niin tarkkaa! Esimerkiksi, kun eräänä ehtoona +tulin sanoneeksi, että käyn paaston aikana aamu-rukouksissa, niin -- +voitko uskoa? -- tuli hän myös sinne ja seurasi minua sitte kotia. +Tiellä puhuimme ainoastaan vakavista aineista; toivon että Sinäkin +olisit kuullut häntä! Hän näyttää olevan vakava-luonteinen ja +syvä-mietteinen. Mutta erittäinkin pidän sen vuoksi paljon hänestä, +ett'ei hän koskaan imartele eikä sano mitään kuluneita, mauttomia +sanoja eikä lörpöttele turhanpäiväisiä, jota useimmat miehet pitävät +ainoana aineena, millä voipi naisia huvittaa. Ei hän koskaan puhu noin +halveksivalla tavalla, kuten toisinaan mahtavat miehet tekevät, +puhuessaan meidän naisten kanssa. Olen kerran lukenut jossakin, että +voimme päättää mitä ihmiset ajattelevat meistä, siitä tavasta, jolla he +puhuttelevat meitä; ja jos niin on, niin voin olla hyvin tyytyväinen +siihen tapaan, jolla herra Henderson puhuttelee minua, sillä hän +näyttää melkein yhtä innokkaasti kuulevan minun arveluitani asiasta, +kuin Idankin. Ehkäpä Sinusta näyttää hiukan kummalliselta, kun sanon, +että hän, aina ensimmäisestä aamusta alkaen, kun tapasimme toisemme +kirkolla, on käynyt yhtä säännöllisesti aamu-rukouksissa kuin minäkin, +ja että hän aina sen loputtua on saattanut minua kotia. Tällä tavoin on +välillämme syntynyt varsin ystävällinen tuttavuus. Mutta, Bella, älähän +nyt luule, että tällä olisi erinäistä merkitystä, sillä _itse asiassa +ei kaikki tämä merkitse mitään_. Sinä hämmästyisit, jos kuulisit kuinka +vakavasti ja filosofillisesti me puhumme. + +Etkö Sinä, Bella, myös ole siitä mielestä, että meitä, niin sanotuita +hienoja naisia, kohtaan tehdään väärin, kun otaksutaan, ett'emme kykene +ajattelemaan mitään vakavampaa ja päätetään, että meitä enin miellyttää +ne miehet, joiden puhe on paljasta turhanpäiväistä imartelemista? Se on +juuri sentähden, kun minä pidän herra Henderson'in ystävyyttä arvossa, +että hänellä on syvä ja vakava käsitys elämästä ja että hän arvostelee +ja saapi hereille minun jaloimpia tunteitani. Minä sanon ehdolla +_ystävyys_, armas Bellani, sillä luulen että puhdas ja pelkkä ystävyys +voipi kyllä syntyä naisen ja miehen välillä, -- ja mitä meihin +molempiin tulee, on se _ainoastaan ystävyyttä_, eikä mitään muuta. + +Tällä kertaa täytyy minun lopettaa, sillä on tullut vieraita. + +_Keskiviikko-iltana_. + +Olen antanut kirjeesi, Bellaseni, olla muutaman päivän valmistamatta, +syystä että täällä on ollut niin paljon meneviä ja tulevia ja aika +on kulunut -- tiesi kuinka. Tällä ajalla on herra Henderson'kin +ollut hyvin usein meillä. Minä olen keksinyt jotakin, joka koskee +häntä. Hänellä on kaunis serkku, jota hän suuresti pitää arvossa, +"Karolina-serkku", joka mahtaa olla erinomainen nainen. Tästäkin nyt +näet kuinka turhamaiset Sinun epäilyksesi ovat. Luulenpa varmaan, että +hän on kihloissa tämän Karolina-serkkunsa kanssa, joka luullakseni +kohta tulee tänne Newyorkiin. Minä olen varsin utelias saadakseni +tavata häntä, ymmärrettävästi ainoastaan sen vuoksi, että saisin nähdä, +jos hän minuakin miellyttää. Hän luultavasti on sopiva herra +Henderson'ille ja _toivon_, että minäkin voisin mielistyä häneen. Ida +luulee varmaan mielistyvänsä häneen. Maria-täti, joka aina tahtoo olla +kuolevaisten onnen jakajana, on päättänyt, että Henderson'in _pitää_ +ihaella Idaa -- sanalla sanoen, että heistä, Idasta ja Henderson'ista, +pitää tuleman avio-pari. + +Ida katselee kaikkea tätä rauhallisella välin-pitämättömyydellä. Hän +halveksii sitä niin täydellisesti, ett'ei hän edes viitsi olla +harmissaankaan siitä. Hän pitää paljon herra Henderson'ista ja kohtelee +häntä rehellisellä ja vilpittömällä ystävyydellä, eikä vaivaa aivojansa +sillä, mitä ihmiset puhuvat. + +_Lauantai-aamuna_. + +Meillä on kaikilla nyt aika kiire kirkon kaunistamisella pääsiäisiksi. +Olemme tilanneet suuren joukon kukkia, sillä ai'omme kaunistaa vanhan +kirkkomme oikein somaksi. Tilaamme avuksemme kaikki kädet, mitä voimme +saada. Herra Henderson ja Jim Fellows tulevat meille tänä iltana, ja +sitte kun olemme teetä juoneet, käyvät he kanssamme kirkkoon, auttamaan +meitä kaunistus-työssä. + +_Maanantai-aamuna_ + +Minä olen vallan väsyksissä! Olimme valveilla melkein koko +lauantai-yön, ja menimme sitte pääsiäis-aamuna sangen varhain +aamu-saarnaan. Siellä olikin erittäin herttaista ja ihanaa! Mutta kun +joskus vietämme iloisia hetkiä täällä maailmassa, niin täytyy niistä +toisinaan maksaa kalliisti -- minä olen aivan voimatoin väsymyksestä! + +Herra Henderson oli kanssamme kaiken aikaa. Minä pudotin hansikkaani +kukkain joukkoon, kun ripustin ylös erästä lilja-seppelettä, ja +huomasin salaa, kuinka hän vikkelästi otti sen ja kätki sen taskuunsa. +Hetkisen kuluttua tulin sinne ja sanoin: "Pudotin tähän hansikkaani; +missä se lienee?" Tuo veijari auttoi minua innokkaasti hansikkaan +hakemisessa, mutta ei antanut sitä takaisin. Kaikki tämä tapahtui +hiljaa ja salavihkaan. Kuten tiedät tahtovat muutamat herrat väliin +puoli-julkisesti anastaa naiselta joko hansikkaan, nauhan tahi jotakin +muuta muistoksi; sillä muka osoittaakseen että he ihailevat näitä +naisia, -- mutta herra Henderson teki pienen näpistyksensä niin salaa +kuin mahdollista. Varmaankin hän luuli ett'ei kukaan sitä nähnyt. Mitä +sinä tuollaisesta ajattelisit? + + Evasi. + + + + +KAHDEKSASKOLMATTA LUKU. + +Lumous ja todellisuus. + + +Koko kuukauden pääsiäisen jäljestä olin minä melkein kuin lumottuna; +koko tämä maallinen elämä näkyi loihdutun hunnun lävitse; yksin vanha, +kuiva, ykstoikkoinen Newyorkikin loisti yht'äkkiä, kaikkine +ikävyyksineen, kirkastetussa valossa. + +En oikein tiedä mikä minuun tuli, mutta tuntui kuin olisin nauttinut +elämän-vettä ja hengittänyt ijäistä nuoruuden ilmaa. Joka kerta kun +istuin kirjoittamaan jotakin, tunsin itseni innostuneeksi. Tunsin +ett'en enää ollut yksin ajatuksissani; minä kirjoitin toiselle sielulle +-- sielulle, jonka tiesin tuntevan minut, ja jätin työni sitte Ida van +Arsdel'in arvosteltavaksi. Ida oli taitava kritikoitsija ja oli +hyväntahtoisesti luvannut auttaa minua sillä alalla. Mutta oliko se +Ida, joka minua innostutti? + +Sellaisissa tilaisuuksissa tuli Eva silloin tällöin sisälle, tahi istui +viereemme, nojautuneena korko-ompelunsa ylitse, samalla kun minä luin +ääneen. Toisinaan oli hän ajatuksissansa, toisinaan iloinen ja +veitikkamainen, toisinaan juonikas ja äkeä, mutta aina ihastuttava ja +elähyttävä. Tämä lukemiseni johdatti ystävällisiin keskusteluihin +kaikenlaisista aineista, sillä yksi kysymys antoi aina syytä toiseen ja +täten kesti meillä kanssapuhetta jos kuinka paljon; saadaksemme jatkaa +näitä keskustelujamme oli meillä hyvin usein tuollaisia pieniä +ilta-seuroja. + +Minä olin joka päivä kävelemässä "Central Parkissa" ja siellä ajoi myös +van Arsdel'in perhe vaunuissansa, niillä tunneilla kun ylhäiset olivat +ulkona. Kävellessäni ulkona jäljestä puolen päivän tapasin aina +useimmin ja useimmin neiti Eva van Arsdel'in. Tosin kyllä oli hänellä +aina kumppalia, väliin Ida, väliin Alice, toisinaan taas koko joukko +iloisia ystäviä; mutta se ei vaikuttanut mitään, kun Eva vaan oli +joukossa. + +"Central Park" on täydellinen Arkadia -- sen uskallan sanoa, sillä olen +nähnyt useimmat puistot tähän saakka tunnetussa maailmassa. Varsinkin +kaikkein rakastajien pitäisi myrteillä seppelöitsemän niitä, jotka ovat +tämän puiston perustaneet, sillä se on niin sopiva herättämään ja +ylläpitämään rakkautta, että saattaa melkein ihmeeksi sanoa, jos joku +nuori mies jää vanhaksipojaksi, joka kerrankin on tässä puistossa +käynyt. + +Tähän aikaan nautin minä kumminkin oikein ahmaamalla sitä suloutta, +jota "Central Park" tarjosi. Ei ollut sitä nurkkaa, sitä soppea, jossa +istuttamattomat kukat tuoksuivat, jossa valkeavartiset koivut +kuvastuivat hiljaisessa, tyvenessä vedessä tahi muratit kiertäin +kasvoivat vuoren kupeilla, jota minä en tuntenut. + +Väliin tuli Eva koko lapsi-lauman kanssa vaunuissa tänne puistoon, +näitten pienten iloisten olentojen seurassa viettääksensä kaunista +iltaa. Sellaisen _sattumuksen_ kautta saimme usein tilaisuutta olla +kahden kesken, ilman että olimme sitä hakemalla etsineet. Toisten +läsnäolo oli kuin lievitys omalletunnolleni, sillä minä aina pidin Evaa +toisen kihlattuna, ja varoin sen vuoksi sangen tarkkaan, ett'en +käytökseni kautta siirtyisi "sopivan" rajain ylitse. Ymmärrykseni kyllä +sanoi minun seisovan sellaisella alueella, joka kentiesi saattaisi +häiritä omaakin rauhaani, mutta minä tukin korvani ymmärryksen +huudoille, kuten nuoret miehet tavallisesti tällaisessa tilaisuudessa +tekevät. Mitä se tekee, vaikka hän onkin kihloissa! ajattelin minä. +Minkätähden en minä saattaisi kunnioittaa häntä ja jumaloita hänen +kuvaansa? Niinhän teki Dante Beatrix'en ja Tasso Leonora'n kanssa! Minä +kyllä ymmärsin, että hän aina on oleva ainoastaan loistavana tähtenä +taivaallani, mutta sainhan minä kunnioittaa ja jumaloita häntä samoin +kuin jumaloitsen kaikkea muutakin kaunista, ja olihan minulla häneen +sama oikeus kuin kukkasiin kedolla, siintävään taivaan-lakeen +korkeudessa ja säteilevän auringon valoon avaruudessa. Tiesin kyllä, +että minulla, salaisimmassa piilopaikassani, oli hänen pudottamansa +hansikka, johon ei minulla ollut vähintäkään omistus-oikeutta; -- mutta +jos lehti putoaa ruususta, kuka voipi kieltää minua sitä poimimasta? +Minulla oli sitäpaitsi vielä muuan noista pienistä esineistä, joita +Evan tyttäret kutsuvat nenäliinoiksi. Minä olin niin viatoin, ett'en +tietänyt varkauden olevan syntiä, sentähden varastin senkin ja kätkin +sen kalliimpana omaisuutenani lompakkooni. Nyt aloin käsittää, mikä +loihtu-voima pyhillä jäännöksillä voipi olla, sillä tunsin, että jos +joutuisin johonkin tuskaan ja kiusaukseen, niin en tarvitsisi muuta +kuin asettaa nämät pienet esineet sydämelleni saadakseni lievitystä ja +lohdutusta. + +Huolimatta kaikesta tästä hoin lakkaamatta itselleni, ett'ei tunteeni +häntä kohtaan ole _rakkautta_, -- ei mitenkään; se on _ystävyyttä_, +korkeaa, harvinaista ystävyyttä, eikä mitään muuta. Mielelläni olisin +toki uhrannut vaikka elämänikin hänen edestänsä. Minulla oli vilkas +kuvitus-voima, ja öisin, kun en saanut unta, ajattelin kaikenmoisia +vaaroja, saadakseni edes ajatuksissani tilaisuutta pelastaa häntä. Minä +olin sytyttävinäni van Arsdel'in talon tuleen, olin syöksyvinäni sisään +ja kantavinani hänet liekkien keskitse ulos. Kuvittelin mielessäni +kauheata salaliittoa, joka uhkaisi hänen isänsä henkeä ja juuri +viimeisessä silmänräpäyksessä olin pelastavinani isänsä, josta sitte +palkinnoksi sain nauttia Evan iloa. Kuvittelin, että sain äkkiä periä +rikasta enoani Indiassa, tulin miljonain omistajaksi ja kiiruhdin +kantamaan kaikki aarteeni Evan jalkojen eteen. + +Sitä vastoin olin erittäin tunnotoin ja rauhallinen, kun luulin +näkeväni herra Sydney'n joutuvan haaksirikkoon tahi musertuvan +rautatiellä, samalla kun minä riensin Evan luokse lohduttavana +ystävänä. Todellisuudessa en olisi suonut sellaisien hirveiden +tapauksien tapahtuvan, mutta oli kuitenkin lohduttavaa ajatella, ett'ei +tuollainen ollut aivan mahdotointa. + +Näin kului muutamia viikkoja. Mutta kun nuori mies on kauan kulkenut +tällaisessa suloisessa unelmassa, sattuu toisinaan, että äkkinäinen +leimaus todellisuudesta tapaa hänet aavistamattomalla hetkellä. Ja +tällainen hetki tuli vihdoin minullekin. + +Eräänä ehtoona, kun menin vieraisiin van Arsdel'iin, olivat kaikki +nuoret naiset menneet soittajaisiin, mutta rouva van Arsdel oli kotona, +ja jostakin tuntemattomasta syystä oli hän erittäin lempeä ja +ystävällinen minulle. + +"Hyvä herra Henderson", sanoi hän, "todellakin kova kohtaus teille, kun +nyt nuoruuden ja kauneuden sijasta saatte tyytyä tällaisen vanhan eukon +seuraan. Kuitenkin en ole pahoillani, vaikka tyttöni ovatkin poissa, +sillä haluan saada hetkisen puhella vapaasti ja ystävällisesti +kanssanne. Meidän seurustelemisemme on ollut mitä ystävällisintä ja +minä pidän teidät, sen tiedätte, kuin perheesen kuuluvana". + +Minä vastasin, että olin sanomattomasti mielissäni ja kiitollinen hänen +hyvyydestänsä, ja vakuutin hänelle innolla ja, jos en pety, kyyneleet +silmissäni, että hän on saattanut minun unohtamaan olevani vieras +Newyorkissa, ja lisäsin, että olen aina unohtumattomana muistissani +säilyttävä sitä ystävyyttä, jolla minua on hänen perheessänsä kohdeltu +sekä ne iloisat hetket, jotka olen hänen huoneessansa viettänyt. + +"Minua ilahuttaa, että ajattelette niin, sillä minä soisin nuorten +miesten kotiutuvan luonamme. Mutta", jatkoi hän, "minä tulen +alakuloiseksi kun ajattelen, ett'ei aina voi pitää perhe-piiriä +rikkoontumattomana. En todella voi ymmärtää, kuinka monet äidit +saattavat iloita siitä, että ovat saaneet tyttärensä naitetuiksi, niin +kuin esimerkiksi rouva Elmore tekee". + +Vakuutin olevani ihan samasta mielestä kuin hänkin. + +"Ja nyt", sanoi hän, "kun tuo aika lähenee, jolloin minun täytyy ruveta +ajattelemaan eroamistani Evasta, niin tuntuu hyvin raskaalta, vaikkapa +annammekin hänet miehelle mitä paraimmalle". + +Huomasin kyllä, että keskustelumme rupesi minulle käymään sangen +tuskalliseksi ja vastenmieliseksi, mutta minä ponnistin kaiken +sisällisen voimani, ollakseni niin levollisen näköinen kuin suinkin. + +"Neiti Eva on siis kihlattu herra Sydney'n kanssa", sanoin väkisten +hymyillen. + +"Niin on. Mutta Eva pelkää niin julkisuutta, ett'ei hän mitenkään +tahtoisi kihlauksensa julkaisemista; mutta ymmärrättehän, herra +Henderson, että löytyy muitakin liittoja, jotka ovat samanarvoiset kuin +kihlauskin". + +Näin sanoessaan nojautui rouva van Arsdel taaksepäin sohvassa ja otti +taskustansa kirjeen. Minä istuin paikallani hämmästyneenä ja voimatta +sanoa sanaakaan. + +"Asia on se, herra Henderson, että tänään sain kirjeen herra +Sydney'ltä", sanoi hän ja käänteli juvelisormuksia hienoilla +sormillaan. "Hän on jalo mies", lisäsi hän innolla. + +Minä toivoin itsekseni tätä jaloa miestä aina Kamtschatkaan. + +"Hän tulee kohta tänne Newyorkiin ja minä luulen, että kaikki vihdoin +saadaan selville", pitkitti hän. "Tunnustan teille heikkouteni, että +ahdistaa sydäntäni, kun ajattelen sitä kaipausta, jonka äiti tuntee +erotessaan rakkaasta tyttärestään". + +"Ennen kaikkea toivon", sanoin minä, "että herra Sydney on arvollinen +saamaan neiti van Arsdel'in omaksensa, vaikka", lisäsin innolla, "sitä +ei kenkään saata olla täydellisesti". + +"Eva on hyvä tyttö", sanoi rouva van Arsdel, "ja eroamiseni hänestä +tuleekin olemaan suurin koetus, mitä minulla tähän asti on ollut. Mutta +minä katsoin tarpeelliseksi sanoa teille miten asian laita on, sillä +luotan teihin sanomattomasti". + +Minulla oli tarpeeksi mielen malttia, voidakseni kohteliaasti lausua +kiitokseni minulle osoitetusta kunniasta. Rouva van Arsdel jatkoi, +leikitellen sormuksillaan: + +"Kentiesi täytyy minun vielä sanoa yksi asia, herra Henderson. Vaikka +teidän ystävällinen seurustelemisenne meidän perheessä on ja on aina +ollut sellainen, kuin olen toivonut, niin löytyy, kuten itse tiedätte, +turhamaisia ihmisiä, jotka saattavat puhua ihan mahdottomia asioita, ja +sen vuoksi ei liene liiaksi, jos kehoitan varovaisuuteen. Ymmärrätte +ett'ei mielellään tahtoisi antaa syytä huhuun, josta voisi olla ikäviä +seurauksia ... eli johonkin sellaiseen, joka voisi tulla herra Sydney'n +korviin ... te ymmärrätte". + +"Hyvä rouva van Arsdel, onko mahdollista että on sanottu jotakin...?" + +"No, no, herra Henderson, älkää noin innostuko! Tiedän mitä ai'otte +sanoa -- ei, ei mitään. Mutta, näettekös, me vanhat, jotka tunnemme +maailmaa ja tiedämme kuinka helposti turha huhu saadaan liikkeelle, +katsomme toisinaan velvollisuudeksemme antaa siitä nuorille pieniä +viittauksia. Teidän suhteenne meidän perheesen on ollut erittäin +kiitettävä ja kelpaisi esikuvaksi muillekin ja, herra Henderson, me +olemmekin suuresti luottaneet teihin. Minä pyydän sen vuoksi, että +pidätte kaiken sen, jonka nyt olen lausunut, ainoastaan suurimman +ystävyyden osoitteena". + +"Sen tahdon tehdä", sanoin nousten istualtani ja ai'oin jättää hyvästi, +melkein samalla kiireellä, kuin jos olisin noussut ylös hammaslääkärin +tuolilta, vaikean hammasleikkauksen perästä. + +Nyt kuulin kotia palaavien tyttöjen ääniä ulkoa, mutta minä sanoin +tärkeiden töiden pakoittavan minua joutumaan kotiin, jonne oitis +kiiruhdinkin sellaisessa tuskassa, ett'ei pahin vihollisenikaan olisi +voinut toivoa minulle pahempaa. Rouva van Arsdel, kuten hellätuntoinen +neuvonantaja ainakin, joka pelkää loukkaavansa tunteitamme, ei sanonut +mitään varmaa, mutta kuitenkin kylläksi, saattaaksensa minut +levottomaksi. Mitä hän oikeastaan tarkoitti? Oliko huhu noussut? Oliko +tämä ehkä viittaus Evalta itseltä? Olikohan Eva kertonut tunteistani +äidillensä ja hänen kauttansa tahtonut varoittaa minua vaarasta? + +Pieni romanini oli nyt kerrassansa katkaistu. Rakkauden haaveksimisia +vartioitsee, samoin kuin salaisia aarteita, kauheat peikot, joista +saduissa puhutaan. Ne katoavat kun sanankin vaan lausumme. Ne ovat +ihanien unien kaltaisia, jotka katoavat samalla kuin heräjämme, samalla +kun luomme silmämme auki. Levottomana kääntelin itseäni koko yön +vuoteellani ja päätin olla aivan menemättä van Arsdel'in perheesen, +välttääkseni, ett'en Evaa näkisi -- joka oli hyvin tyhmästi tehty, +asiain näin ollessa. + +Seuraavana aamuna huomasin toki, ett'ei sopinut näin yht'äkkiä lopettaa +käymistäni van Arsdel'in perheessä, jos tahdoin välttää Jim Fellows'in +muistutuksia ja kysymyksiä. Päätin sentähden vähitellen luopua +tavoistani. + + * * * * * + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Isabella Convers'ille. + +Rakas Bellani! + +Omituisia muutoksia on täällä tapahtunut sitte kun Sinulle viimeksi +kirjoitin. Enpä todella tiedä mitä minun pitää ajatteleman. Muistathan +mitä kerroin pääsiäisillasta, _eräästä henkilöstä_, hansikkaastani ynnä +monesta muusta asiasta. Loppupäätös, jonka sinä kaikesta tuosta teit, +oli luultavasti juuri samanlainen kuin minunkin tekemäni. Minä en +voinut selittää kaikkea tuota muulla kuin yhdellä tavalla, ja jos sinä, +rakas Bellani, olisit täällä, niin voisin kertoa monta vähäpätöistä +kohtaa, jotka toki yhteenlaskettuina todistavat, että hänen tunteensa +minun suhteeni eivät ole ainoastaan ystävyyttä. Minä luulin, ett'en +voisi siinä erehtyä. Tuskinpa kului ainoatakaan päivää, häntä +näkemättäni. _Hän_ oli kumminkin yhden päivän viikossa Jim'in kanssa +luonamme, ja sattumoilta me tapasimme toisemme lukemattomia kertoja. +Kun me esimerkiksi päivällisten jälkeen olimme tavallisella +ajomatkallamme "Central Park'issa" istui hän aina Jim'in kanssa eräällä +penkillä meitä odottamassa, ja kun vaunumme pysähtyivät ja me astuimme +ulos kävelläksemme, olivat he aina meitä auttamassa vaunuista pois. +Alice ja Jim kävelivät yhdessä ja herra Henderson seurasi minua noiden +somain lehtimajain ja rotkojen läpi, jotka ovat niin erittäin +miellyttäviä. Minä en ole tuntenut kaikkia niitä ihanuuksia, joita +"Central Park'issa", löytyy, ennenkuin vasta tänä keväänä! Arvaathan, +että me täten olemme tulleet hyvin tuttaviksi toistemme kanssa. Hän on +kertonut minulle kaikki itsestänsä, kodistansa, äidistänsä -- koko +elämänsä on hän kuvannut eteeni. Ystävä ei voi avo-sydämellisimmin +puhua ystävällensä, kuin hän puhui minulle ja minäkin, rakas Bellani, +olen haastellut hänen kanssansa aivan ujostelematta. Nyt tunnemme me +toinen toisemme aivan perin pohjin. Parin viikon ajalla olen joka päivä +odottanut jotakin ratkaisevaa tapausta; olen vaan odottanut, että hän +sanoilla lausuisi sen, jonka hänen katseensa ja käytöksensä jo kauan +ovat ilmoittaneet. Mutta kunnes hän puhuu, olen minä varallani; minä en +millään ehdolla tahdo hänelle näyttää kuinka paljon minä pidän hänestä, +sillä, niinkuin tiedät, rakas Bellani, olen ylpeä ja olen aina +säästänyt sydämeni vapautta pyhimpänä aarteenani. Ystävyytemme on +erittäin hauska, miellyttävä, mutta en ai'o antaa sen käydä aivan +välttämättömäksi itselleni. Tahtoisinpa sangen mielelläni tuntea hänen +tunteensa -- en juuri sentähden, että minä niistä niin suuresti +välitän, mutta niinkuin tiedät, olemme aina uteliaat oppiaksemme +tuntemaan huvittavia ilmiöitä. Kun pääsiäis-iltana näin tuon pienen +kujeen hansikkaani kanssa, ajattelin: no nyt on kala verkossani, mutta +mitä vielä; ihmeekseni ei siitä ole tullut sen enempää ja myöntää minun +täytyy ett'en nyt enää tiedä mitä minun tulee ajatella. Väliin olen +ajatellut, että hänellä ehkä on joku este, joku vanha lupaus jollekin +naiselle, ehkä tuolle "Karolina-serkulle;" mutta hänestä hän haastelee +kanssani suurimmalla tyyneydellä. Väliin taas ajattelen: ehkä on hän +kuullut huhua kihlauksestani herra Sydney'n kanssa; mutta jos niin on, +miks'ei hän saata kysyä? Olen aina valmis sanomaan hänelle, miten asian +laita on jos hän kysyisi, mutta minä en ala puhua. Ehkä hän, niinkuin +Ida luulee, on ylpeä ja köyhä eikä tahdo kosia rikasta, kelvotointa +tyttöä. Mutta tässä ei auta mikään; hänen _täytyy_ kosia, jos hän +tahtoo saada minut omaksensa, sillä minä en ai'o sitä tehdä. _Hänen_ +täytyy kosia, _minä_ en sitä tee. Jos hän kosisi niin _ehkä_ sanoisin +kuinka paljon enemmän minä pidän jalosta, uskollisesta sydämestä, kuin +kaikesta siitä, mitä herra Sydney'llä on tarjottavaa. Väliin minua +melkeen harmittaa kun hänen silmänsä ilmoittavat niin paljon ja hänen +suunsa niin vähän. Tekeepä mieleni ruveta liehakoitsemaan jonkun toisen +edessä pakoittaakseni häntä avaamaan suuria silmiänsä vielä enemmän ja +käyttämään puhe-voimaansa. Väliin taas leimahtaa sisimmässäni joku +vähäinen koston tunne ja silloin tekee mieleni käyttää kynsiäni, noita +hienoja sametti käpälöitämme, jotka meillä ovat piilossa. + +_Keskiviikko iltana_. + +En tiedä mikä kumma lie tapahtunut _eräälle_ henkilölle, sillä olomme +ovat nyt tykkänään muuttuneet. Tuskinpa olen nähnyt häntä kertaakaan +koko viikon ajalla. Hän tuli tosin Jim Fellows'in kanssa tavalliselle +viikko-kestillemme, mutta hän ei mennyt Idan luo, eikä lähestynyt +minua, vaan näytti koko illan olevan kauheassa tuskassa päästäksensä +pois. Hänkin oli Elmore'n häissä, mutta sielläkään emme vaihtaneet +sanaakaan. Minä kyllä huomasin kuinka hän seurasi kutakin liikettäni ja +katseli minua etäältä; mutta niinpian kun minä tulin siihen huoneesen, +jossa hän oli, siirtyi hän seuraavaan huoneesen ja asettui aina niin, +että hän sai katsella minua. Tuopa harmitti minua, ja arvelin: koska +ylpeä herrani haluaa tarkastella mitä teen, niin tahdon antaa hänelle +jotakin katsottavaa, ja aloin liehakoida Jerrole Rivingston'in edessä, +josta en pidä vähintäkään lukua, ja koetin tahallani viehättää noita +viiksi-huulisia keikareita, joita tavallisesti huvikseni ärsyttelen. +Minä kyllä huomasin että hän oli onnettoman näköinen -- ja se oli +minulle suuri huvi -- mutta ei hän sittenkään lähestynyt minua ennen +kuin juuri poislähtiessämme, jolloin hän tuli luokseni ja pyysi minua +vähän viivähtämään, sanoen, ett'ei hän ole koko iltana nähnyt minua +vilahdukseltakaan. Sepä toki oli liian paljon. Aivan viattomana ja +teeskennellyllä hämmästyksellä kysyin minä: "Katsokaas herra +Henderson'ia, oletteko tekin täällä? Missä te olette kaiken iltaa +olleet?" jonka lausuttuani riensin ulos, ylpeänä. Hänen viimeinen +silmäyksensä, kun portahilla katsahdin taakseni, oli todella +tragillinen. Hän on aivan kuin arvoitus; mutta minä en tahdo enää pitää +lukua hänestä. Vapaehtoisesti hän tuli, vapaehtoisesti hän myös saapi +mennä. Mutta eikö ole harmillista, ett'ei hän tällaisessa tilaisuudessa +voi tehdä yhtä ainoata kysymystä, kun sillä pääsisimme koko rettelöstä! +Ystävyys miehen ja naisen välillä on ainoastaan puheen-parsi, eikä +mitään muuta. Nuot miehet ovat niin paljon meitä etevämmät. He voivat +tulla aina lähemmäksi ja lähemmäksi meitä, miellyttävät meitä ja +saattavat meitä sellaiseen tilaan, ett'emme enää voi olla niitä paitse, +mutta sitte he kääntyvät meistä pois ja me emme saa kysyä miksi he sen +tekevät, emme edes olla huomaavinammekaan tätä muutosta. Ei, naisen, +joka menee ystävyyden-liittoon miehen kanssa, täytyy tehdä itsensä +sydämettömäksi, voidaksensa kääntyä sinne tahi tänne, aina sen mukaan +miten tuo ystävä kääntyy. -- Kuitenkin olen pahoillani hänen tähtensä, +mutta omahan hänen on syynsä -- miks'ei hän ollut suora käytöksessänsä? + +Sinä olet varsin väärässä jos luulet hänen olevan noita ylellisesti +kiihkoisia, jotka pauhaamalla vaativat eteenpäin-pyrkimistä nykyaikaan. +Niinkuin kaikki jalot ja ylevät miehet, puolustaa hänkin heikkoja +vaimoja, kun heitä sorretaan; tämän täytyy sanoani hänen kunniaksensa, +vaikka minulla muuten kyllä on syytä olla tyytymätöin hänen kanssansa. + +Sinä kysyt miten Alice'n ja Jim Fellows'in laita on. Heidän välillä ei +voi olla mitään hellempää suhdetta. He viihtyvät hyvin toistensa +seurassa ja sopivatkin hyvin yhteen -- sillä he ovat vaihettelevia, +epävakaisia olennoita kumpainenkin, eivätkä luota laisinkaan +toisihinsa. Alice'n luonne on kerroksittain, niinkuin vuolu-kivi. +Päällimäinen kerros on loistava pinta vaan, mutta kaiva syvemmältä, +niin löydät lämpöisen maa-lajin, jossa jalommatkin kasvit voivat +juurtua. Nykyään on hän ainoastaan pintana vaan, hänen täytyy +keikailla, seurata "muotia", ja tällä hetkellä ei hän toivo muuta kuin +rikasta avioa. Luonteensa pohjalla löytyy toki rikkaita aarteita ja +minä toivon, ett'ei hän mene naimisiin ennenkuin hän on tunkeutunut +sisimpäänsä ja oppinut tuntemaan mitä aarteita siellä löytyy. Nyt hän +purjehtii myötätuuleen, liehakoitsee oikealle ja vasemmalle ja saattaa +monen miehen mielettömäksi. + +Kirjeeni on kyllä jo liiaksikin pitkä, mutta en voi sitä lopettaa, +lausumatta pari sanaa hää-kemuista. Kuvaa eteesi kaikki se loisto ja +komeus, jonka rikkaus saattaa hankkia! Kuvaa eteesi kaikki miehet +päihtyneinä sampanjasta! Kuvaa eteesi, jos voit, sulhanen, joka +kantamalla vietiin maata! Mitkä häät! Mutta mitäs tuo kaikki merkitsee? +Morsiamella oli kolme tahi neljä koristetta puhtaista kalliista kivistä +ja suuri paljous muita kaunistuksia. Kauanpa taitaa kulua, ennenkuin +jällensä pääsen tuollaisiin häihin. Minä olen aivan kyllästynyt +liialliseen komeuteen. + + Oma Evasi. + +J. K. Vielä sananen, armas ystävä -- oikea tunnon kysymys -- olisiko +tuo syntiä jos minä liehakoitsisin vähän herra Sydney'n edessä -- juuri +niin paljon kuin tarvittaisiin harmittaakseni _erästä_ henkilöä? +Sydney'n niin kutsuttu rakkaus ei käy syvälle. Hän varmaankin ottaisi +minut sentähden, ett'en ole niin aivan helppo saalis, ja että olen +jonkun aikaa ollut nuorten miesten lemmikkinä, mutta en usko että herra +Sydney'n sydän sortuisi kenenkään naisen tähden. Mutta kun tarkemmin +ajattelen asiaa en tahdo kuitenkaan liehakoida, tahdon koettaa toista +keinoa. + + * * * * * + +Keskusteluni rouva van Arsdel'in kanssa murti tykkänään kaikki +tuulentupani! + +Emme arvaa kuinka kauas kuvittelon kentille olemme joutuneet, ennenkuin +heräjämme. Nyt tunsin selvään, että minä lemmin Eva van Arsdel'ia, -- +lemmin häntä niin suuresti, ett'en enää saattanut nukuttaa omaatuntoani +_ystävyys_ sanalla. Tämän olisi minun pitänyt huomaaman jo alusta, ja +nyt minä nuhtelin itseäni, ett'en ennen ollut tuota tunnustanut. +Ystävänä oli minua kohdeltu perheessä, sen parain aarre oli usein +jätetty johtoni alle, ja vaikka tiesin että tämä aarre oli toisen, olin +toki niin heikko, että mielistyin siihen. Minä en voinut onnitella +häntä toisen morsiamena, ja kun katsahdin takaisin tuohon ystävälliseen +suhteesen, joka välillämme oli syntynyt, huomasin, että oli parasta +pysyä hänestä erillä, niin paljon kuin mahdollista. Kaksi luonnetta, +joilla on aivan samat mietteet, samat tunteet, huomaavat tämän sangen +pian ja tuntevat, että he eivät voi elää eroitettuina toisistansa. +Selväähän oli, että jos Eva menisi naimisiin Wat Sydney'n kanssa, en +voisi vaaratta jatkaa sitä ystävyyttä, josta olin nauttinut näinä +viimeisinä viikkoina. + +Kullakin kunniallisella miehellä on suuri edesvastaus siitä, jos hän +ryhtyy hellempään tuttavuuteen, jonka nuoren naisen kokemattomuus ja +viattomuus voipi hänelle tarjota. Miehen luonne, kasvatus ja asema +yhteiskunnassa tekee, että hän paremmin, kuin nainen, voipi kyllin +korkealle arvostella avioliiton tärkeyttä. Kukin mies tuntee +aistin-tapaisesti, että avioliitto tuopi myötänsä yksinomaisen +omistusoikeuden aviopuolisoon -- mutta miten silloin käypi jos tunteet, +ajatus ja koko olemus vaikuttavat, että joku muu henkilö miellyttää +enemmän kuin oma puoliso? + +Pian huomaa mies henki-heimolaisuutta itsensä ja jonkun naisen välillä; +silloin vaatii hänen kunniansa ja omatuntonsa että hän tutkii tunteensa +ja päättää, mikä luonnon lakien mukaan on oleva tuon välttämätöin +seuraus. Minä olin laimiinlyönyt tuon varovaisuuden, sokeasti +antautuessani tämän uuden tunteen suloiselle lumousvoimalle, +senpätähden olinkin nyt sellaisessa tilassa, ett'en tietänyt miten +voisin astua eteen tahi taaksepäin. + +Miten voisin äkkiä lopettaa tämän tuttavuuteni, joka oli niin +vaarallinen rauhalleni, selittämättä syytä, miksi sen tein, ja minkä +sanoisin syyksi? Voisin kyllä heittäytyä hänen jalkainsa eteen ja +tunnustaa kaikki -- mutta otaksu, että hän, naisen oman voiton +pyytämättömyydellä, ottaisi rakkauteni mieluummin, kuin arvoa ja +rikkautta; mitä minä silloin tekisin? + +Jos minulla olisi ollut edes puoli Wat Sydney'n rikkaudesta, tahi jos +minulla edes olisi ollut vakinainen asema tarjota hänelle, niin olisin +häikäilemättä tunnustanut hänelle lempeni ja jättänyt onnemme hänen +päätettäväksensä. Mutta minulla ei ollut mitään vakituista asemaa, olin +köyhä enkä omannut muuta tarjottavaa, kuin oman itseni, ja kuka on +kyllin itserakas, että hän luulee voivansa vastata kaikkia maallisia +etuja? Eva oli sitäpaitsi rikkaan miehen tytär ja koko maailma pitäisi +minua turhanpäiväisenä onnen-hakijana, eikä minua kenkään uskoisi, +vaikka vakuuttaisin, että rakastan häntä ainoastaan oman itsensä +tähden. Mutta ennen kaikkia vastusti ylpeyteni minua köyhänä kosijana +menemästä rikkaasen perheesen! Jospa tietäisinkin, että Eva rakastaisi +minua, niin en sitä sittekään tekisi! Eikö koko maailma sanoisi, että +minä käytin tilaisuutta vetääkseni hänet loistavasta asemastansa alas +köyhyyteen ja halpaan kotiin? Ja olisiko tuo edes omasta mielestäni +oikein tehty häntä kohtaan? + +Kun mies tekee työtä tullaksensa toimeen elämässä, oppii hän tuntemaan +rahan arvon. Franklin on sanonut: "Jos tahdot oppia tuntemaan rahan +arvon, niin koeta lainata rahaa". Minä mieluummin lausuisin: koeta itse +hankkia rahaa ja elää ainoastaan sillä mitä ansaitset. + +Oma kokemukseni tässä suhteessa saattoi minut vakavammin ajattelemaan +tuon suuren edesvastauksen painoa, jonka mies ottaa päällensä, kun hän +saattaa hienon, ylellisyyteen tottuneen naisen omaan alhaiseen +asemaansa. Sivistys ja hienous ovat tuoneet mukanansa monta tarvetta, +ja sanottakoonpa mitä tahansa rakkaudesta ja myötätuntoisuudesta +onnellisen avioliiton pääperusteena, varma on kumminkin, että joku +määrä aineellista omaisuutta myöskin on tarpeen elämän sulostamiseksi. +Mies ja vaimo, jotka ovat aivan väsyneet päivän töistä, eivät jaksa +miellyttää toisiansa. Kysyin itseltäni, eikö minun, Evan todellisena +ystävänä, pitänyt toivoa, että hän menisi naimisiin jonkun kunnon +miehen kanssa, joka saattaisi pitää hänet sillä asemalla, johon hän oli +tottunut, tahi pitikö minun, jos voisin, anastaa tuon miehen sijan +hänen sydämessänsä. + +Kun mies huomaa itsellänsä jonkun onnettoman kiihkon, on kunnon +miehellä, kaikeksi onneksi, aina lohdutusta tämän kadotetun ilon +sijassa siinä, jota hän toivoo elämässä saavansa toimeen. + +Olipa siis onni, että Bolton'in ystävyys juuri tähän aikaan hankki +minulle vakinaisen kirjallisen toiminnan. + + + + +YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU. + +Uusia toiveita. + + +"Henderson", kysyi Bolton eräänä päivänä, "kuinka kauaksi olet 'Suuren +kansan-vallan' palveluksessa?" + +"Ainoastaan tämän vuoden", vastasin minä. + +"Tämän kysyn syystä, että minulla on sinulle tarjottavana vielä +edullisempi paikka. Hesterman ja kumpp. kutsuivat minut eilen salaiseen +kokoukseen. Heidän sanomalehtiensä ja aikakaus-kirjainsa pää-toimittaja +lähtee nyt matkalle Europaan ja he pyytävät sentähden minua tuohon +toimeen". + +"Iloitsen sydämestäni, että saat itsellesi arvollisen paikan, sillä +nykyinen vaikutus-alasi on liian vähäinen", sanoin minä. "Otathan +vastaan tuon toimen?" + +"Otanko tahi en, se riippuu sinusta", vastasi hän. + +"En ymmärrä mitä tarkoitat". + +"Asia on näetsen aivan yksinkertaisesti se, että tuo toimi on niin +vaikea, ett'en minä uskalla siihen ryhtyä, ell'ei minulla ole +kanssa-toimittaja, johon voin luottaa, niinkuin itseheni -- minä +tarkoitan _enemmän_ kuin itseheni", lisäsi hän. + +"Sinä olet liian hyvä, Bolton", sanoin minä, "eikä minua mikään +miellyttäisi niin suuresti kuin tuollainen työ. Mutta minä melkeen +häpeän, kun kuulen miten sinä arvostelet kykyäni. Uskotko, että minä +kelpaan tuollaiseen toimeen?" + +"Sitä en epäilekään", vastasi hän, "ja tässä tapauksessa olen minä +paras tuomari. Tämä paikka tarjoaa sinulle juuri mitä tarvitset -- +vakavan paikan, vapautta lausua ajatuksesi ja hyvän palkan. Hesterman +ja Kumpp. ovat rikkaita ja tietävät kyllä, että ainoastaan runsaalla +palkalla saapi hyviä työntekijöitä". + +"Mutta sinuahan he ovat toimeensa pyytäneet, eikä minua". + +"Niinpä kyllä; minä olen jo vanhastansa tuttu heidän kanssansa, mutta +olen puhunut sinustakin heille; huomenna täytyy sinun seurata kanssani +sinne, päästäksesi heidän tuttavuuteensa. He ovat antaneet minulle +täydellisen vapauden tehdä liiton kanssasi ja jättäneet minulle +raha-summan, jota saan käyttää mieleni mukaan. Sanalla sanoen", jatkoi +hän hymyillen, "minä rupean pastoriksi ja sinä apulaisekseni. +Luonnollisesti tarvitset aikaa, ajatellaksesi ehdotustani. Tässä on +suunnitelma ehdoistamme; ota se mukaasi, mieti asiaa ja ilmoita +huomenna minulle päätöksesi". + +Minä riensin huoneeseni, katselin ehtoja, jotka paperille olivat +kirjoitetut ja huomasin, että ne olivat paljon paremmat, kuin olin +toivonutkaan. Pää-tulo oli minulle ja ainoastaan vähäinen summa +Bolton'ille. + +Seuraavana iltana, kun menin hänen luoksensa lausuin: + +"Kuules, ystäväni! Nämät ehdot ovat aivan liiallisia!" + +"Kuinka niin?" kysyi hän tyvenesti, katsahtaen ylös kirjastansa. "Mikä +siinä on liikaa?" + +"Annathan minulle koko tulon". + +"Odotahan kunnes näet mitä sinulta vaadin; ai'on kyllä käyttää sinua +niin paljon kuin maksankin". + +"Tuskinpa saat itse mitään", + +"Saan niin paljon kuin tahdon, ja siinä on kyllin. Minä olen, kuten +tiedät, kirjallinen eräkäs; minulla ei ole muuta perhettä kuin kissani +ja Stumpy-parka, minä en siis paljon tarvitse". + +Kuullessansa nimeänsä mainittavan pystytti Stumpy korviansa ja heilutti +häntäänsä. + +"Stumpy-parka", sanoi Bolton, "et tiedä, että olet rumin koira koko +Newyorkissa, mutta toki olet hyvänluontoisin kaikista". + +Stumpy näytti erittäin onnelliselta tätä kuunnellessansa ja asetti +rumat käpälänsä Bolton'in polville. + +"Ihminen on niin sanoakseni koirain Jumala", jatkoi Bolton, "enkä minä +voi ymmärtää miten ihminen voi olla kova koiraa kohtaan. Koira", lisäsi +hän silitellen Stumpy'n takkuisia selkä-karvoja, "on neljällä jalalla +kulkeva rakkaus, rakkaus suljettuna karvaiseen ruumiisen, rakkaus, joka +mielellänsä menisi vaikka kuolemaan lemmittynsä edestä, mutta jonka +ainoa vika on, ettei se taida haastaa -- ja sepä onkin kaikkein +liikuttavinta! Stumpy'kin mielellänsä puhuisi; sen rinta paisuu +tunteista, joita se tahtoisi ilmoittaa, mutta ei taida. Eikö niin +Stumpy?" + +Stumpy katseli vakavasti Bolton'in silmiin. "Kauniit ovat silmäsi, sitä +ei voi kieltää! -- Ehkäpä ruma haukuntasi haudan tuolla puolen muuttuu +puheeksi -- ken tiesi! Tunnustan, että olen samasta luulosta Indianin +kanssa, joka luuli tuonelassa tapaavansa koiransa. Miksi noin paljon +rakkautta haihtuisi aivan tyhjään. Ei, Stumpy, me tapaamme toisemme +tuonelassa, eikö niin?" + +Stumpy haukkui hiljaa vastaukseksi. "Sinun pitäisi olla perheen-isä, +Bolton. Miksi olet tuollainen eräkäs ja tuhlaat rakkautesi kissoihin ja +koirihin? + +"Sinun, Harry, täytyy mennä naimisiin ja minä lupaan rakastaa lapsiasi +aivan kuin omiani. Senpätähden tahtoisinkin sinulle hankkia vakaan +aseman mitä pikemmin. Näetsen, koira kuolee ja se koskee kipeästi +sydämeeni. Jos sinulla nyt olisi poika mielistyisin minä häneen". + +"Miks'et hanki omaa poikaa itsellesi, jota voisit lempiä?" kysyin minä. + +"En, en voi; onni on määrännyt minut vanhaksi pojaksi". + +"Älä puhu tuollaisia. Miksi aina pysyt tässä sopessasi, etkä liiku +mihinkään? Mikset ota osaa seura-elämään, vaan elät aivan kuin erakko +majassaan? Jospa kerran joutuisit maailman tohuun, niin varmaankin +mielelläsi jättäisit yksinäisyytesi". + +"Etkö luule minun sitä koettaneen? Unohdat, että olen moniaita vuosia +vanhempi kuin sinä". + +"Sinä olet vielä nuori ja kaunis; pitäisipä sinun käyttää sitä +hyödyksesi, Miksi jätät minulle koko palkan tuosta toimesta, etkä itse +pidä mitään?" + +"Sentähden, että olen laiska -- tahi paremmin sanoen, ai'on antaa sinun +niskoillesi koko kuorman". + +"Miksi sanot olevasi laiska, vaikka rakastat työtä itse työn tähden". +Kysymykseen vastaamatta lausui Bolton: + +"Toinenkin syy, jonka tähden iloitsen tästä toimestasi, on se, että +toivon sen kautta voivani vaikuttaa jotakin hyvää Jim Fellows'illekin, +josta tahtoisin tehdä kunnon miehen. Nyt hän on oikea hulivili, joka +seuraa ainoastaan hetken halua ja antaa käyttää itseänsä mihin toimeen +tahansa". + +"Hän on hauska seurakumppali, mutta järkevää ajatusta ei hän näy +tuntevankaan". + +"Ja kuitenkin on maailmamme semmoinen, että Jim tulee paljon paremmin +toimeen kuin sinä tahi minä. Hänen vilkas narrimaisuutensa huvittaa +kaikkialla, ja nyt hän saapi lausua melkeen mitä hän itse vaan tahtoo. +Minä en kuitenkaan saata tulla toimeen häntä paitsi ja pidänkin sangen +paljon hänestä. Makea nauru on aina mieleeni, ja jospa olisin hyvällä +tahi huonolla tuulella saapi hän aina minut nauramaan", sanoi Bolton. + +"Se toki on myönnettävä hänen kunniaksensa, että hänellä on hyvä sydän. +Ei hän koskaan tahdo loukata muita sukkeluuksillansa ja kiistoissa +puolustaa hän aina heikompaa. Vaikka hän onkin noin ylen iloinen ottaa +hän aina osaa toisen onnettomuuteen, ja auttaa mielellänsä köyhiä". + +"Jim ei laisinkaan pidä väliä, mitä maailma hänestä lausuu", sanoi +Bolton. "Mutta", lisäsi hän äkkiä, "emmehän ole vielä keskustelleet +mitään serkkusi kirjeestä. Minulla on hänelle tarjolla paikka eräässä +viikottain ulostulevassa sanomalehdessä. Tahdotko kirjoittaa hänelle +siitä?" + +"Suo anteeksi", sanoin minä, "mutta etkö tahdo itse kirjoittaa hänelle, +koska olet tuttu hänen kanssansa. Siinähän on syytä kyllin uudistaa +tuttavuutenne". + +Bolton punastui ja istui hetken ääneti. Vihdoin lausui hän: + +"Harryseni, surulliset seikat ovat yhteydessä tuttavuutemme kanssa. En +tahtoisi koskaan nähdä häntä jällensä, enkä uudistaa tuttavuuttamme. +Vast'edes tahdon sanoa miksi", lisäsi hän. + +Seuraavana aamuna oli kirje pöydälläni. Se oli Bolton'ilta ja sisälsi +seuraavan: + +"Henderson ystäväni! + +Arvelematta voit ottaa vastaan toimen, jonka olen Sinulle tarjonnut, +sillä jos siinä on etuja on siinä vastuksiakin, joista et ole voinut +uneksiakaan; sillä ai'on vaatia Sinulta sellaistakin työtä, jota ei voi +rahalla palkita, ja ennenkuin opin sinut tuntemaan, en tuntenut ketään, +jolta olisin voinut niitä vaatia. Minä tarvitsen rohkean, tyynen ja +rehellisen ystävän, joka saattaa ajatella selvään ja tunnon-mukaisesti, +ystävän, joka voipi aina olla itseni sijasta, väliinpä johtajananikin. + +Minä arvaan, että suuresti hämmästyt tätä lukiessasi. Mutta minä tunnen +Sinut aivan väärin, jos et ole ainoa tuhansien joukossa, johon voin +näin täydellisesti luottaa. + +Sinä olet usein naureskellut minun eräkäs-tavoilleni, ja minun +velttoudelleni. Mutta minä olen aivan kuin murrettu laiva, jolle +valkama ja ranta ovat parhaimmat turva-paikat. Minä en enää luota +itseheni, omiin voimiini, enkä uskalla lähteä merelle, jos ei ystävän +luja käsi ole mukanani, johon saatan luottaa. + +Minä astuin ensin elämään suurella itseeni-luottamuksella. Minä olin +vilkas luonteeltani, terveyteni oli hyvä ja minä opin kaikki helposti. +Ruumiini voimia karkaisin nurjimmalla tavalla. Minä ratsastin, soudin +ja painiskelin, ja vaikka olin kaikkien huvien toimeenpanijana, olin +toki aina etevimpiä yliopistossa. Minä luulin voimani ja terveyteni +olevan loppumattomia. Voimiani lisätäkseni rupesin nauttimaan väkeviä +juomiakin. Minä elin juuri kuin se, joka elää rahojensa nojalla, eikä +huomaa, että pää-oma kutistuu yhä pienemmäksi. Mutta kun olin kolme +vuotta ollut yliopistossa huomasin mitä tällainen elämä vaikutti. Minä +kävin voimattomaksi, en voinut enää hillitä itseäni -- minä eksyin +tieltäni. Minä kävin äreäksi, enkä sallinut kenenkään neuvoa itseäni -- +vaikka kyllä huomasin kuinka vaivuin vaipumistani. Sisäisen tuntoni +ääniä tukahuttaakseni antauin turmiollisiin huveihin ja yliopiston +opettajat vihastuivat minuun. Vihdoin jouduin kiini eräästä pienestä +kahakasta ja tulin eroitetuksi yliopistosta. + +Silloin jouduin Sinun kotiseudullesi lukeakseni ja opettaakseni. +Yliopiston opettajat antoivat mielellänsäkin hyviä lauseita opistani, +siten hankkiaksensa minulle tilaisuutta jällensä kohoamaan +turmiollisesta elämästäni. Nyt päätin muuttua tykkänänsä ja elinkin +sentähden erittäin siivosti. Samaan aikaan tutustuin serkkusi kanssa ja +silloin vietin pari unhottumatointa kuukautta, nauttien mitä puhtainta +onnea eläissäni olen nauttinut. Minä rakastin häntä koko sieluni +kiihkolla, rakastin häntä lemmellä, joka ei koskaan kuole. Hänkin +rakasti minua, ehkä enemmän kuin hän uskalsi tunnustaakaan, sillä hän +oli vielä aivan nuori, ainoastaan kuusitoista vuotta vanha. Mutta +ennenkuin ennätimme tunnustaa rakkauttamme toisillemme eroitti hänen +isänsä meidät toisistamme. Hän kuului sen koulun johtokuntaan, jossa +minä olin opettajana. Meidän välillämme nousi riita, jossa hän kohteli +minua niin ylpeästi, ett'en minä sitä voinut kärsiä. Minulla oli oikein +ja kun selitin perusteeni muille johtokunnan jäsenille myönsivät he +kaikki, että minä olin oikeassa -- mutta tätä voittoani ei Karolinan +isä voinut koskaan unhoittaa. + +Ennenkuin tämä riita alkoi, olin ystävän tavoin käynyt hänen +kodissansa. Karolina ja minä saimme aivan vapaasti olla yhdessä. +Tavallisesti saatoin häntä kotiin koulusta ja samoin tein mainittuna +iltanakin, jolloin olin hänen isänsä kanssa riidellyt. Portilla tuli +hän meitä vastaan ja, estäen minua astumasta sisään, sanoi hän äreällä +äänellä, ett'ei hän enää kärsi nähdä minua talossansa ja sulki äkkiä +portin edessäni. + +Joku aika tämän jälkeen jouduin minä keskusteluun hänen kanssansa, +jolloin hän moitti minua siitä että petoksella olin pyrkinyt toimeeni, +vakuuttaen ett'en koskaan olisi päässyt koulun opettajaksi enkä heidän +perheisinsä jos he olisivat tunteneet miten yliopistossa olin elänyt. +Turhaa oli puolustaa itseänsä. Minä kyllä tiesin, että olin tuntoni +mukaan täyttänyt virkani ja ett'ei oppilailla eikä heidän +vanhemmillansa olisi mitään minua vastaan moittimista; mutta joku +vihamieheni oli saattanut yliopisto-elämäni hänen korviinsa ja nyt hän +mieluummin näkisi tyttärensä haudassa, kuin minun vaimonani. + +Seuraavana päivänä ei Karolina tullutkaan kouluun; hänen isänsä oli +lähettänyt hänet viidenkymmenen englantilaisen penikulman päähän +toiseen kouluun. + +Minä en seurannut Karolinaa enkä kirjoittanutkaan hänelle. Mieleni kävi +hyvin synkeäksi. Entinen kurja elämäni asettui myöskin nyt eteeni ja +saattoi kauheat tuskat sydämelleni. En ollut ennen ajatellutkaan kuinka +vaarallista on herättää lemmen tunteita nuoren naisen povessa. Vasta +kun Karolinan isä niin ankarasti moitti minua siitä, huomasin kuinka +väärin olin tehnyt, mutta tämän vikani ko'in parantaa sillä, että +vast'edes pysyin kaukana hänestä, enkä häirinnyt hänen rauhaansa. + +Nyt päätin, ett'ei hän saisi kuulla mitään minusta, ennenkuin olisin +kyllin vahvalla perusteella, voidakseni tarjota itseni hänen +suojelijaksensa. Mutta niinkuin moni muukin huomasin, että olin tehnyt +päätöksiä, joita en voinut täyttää. Mies, joka väkevillä juomilla +tahtoo virkistyttää voimiansa, ei tiedä kuinka vaarallisella pohjalla +hän seisoo, -- hän ei koskaan voi luottaa itsehensä. Hän on ottanut +palvelijan, joka pian muuttuu hirmu-haltijaaksi. Hän kyllä kokee +karkoittaa sen luotansa mutta huomaa, ett'ei hän enää voi tulla toimeen +sitä paitsi. + +Sanalla sanoen, väkevien juomien käyttäminen hermojen vahvistamiseksi +matkaan saattaa taudin, jonka raivotessa ihminen ei voi hallita +itseänsä enemmän kuin kuumeen houreissa -- taudin, jota ei muut ymmärrä +ja jota ei kenkään sääli. + +En voi sanoilla selittää sitä kauheata epä-toivoa, joka valtasi minut, +kun väliin jouduin tuollaiseen tautiin, jolloin ystäväni ja omatuntoni +aina minua soimasivat ja jolloin luulin tulleeni hulluksi. Muistan +nuorena poikana lukeneeni kertomuksen eräästä hää-seurasta, joka +iloisesti purjehteli Norjan rannalla ja joka vähitellen, mutta +auttamattomasti, tuli vedetyksi Mal-virran kurimukseen. Mikä kauhea +hetki eikö se lie ollut kun perämies ilmoitti, ett'ei laiva enää +tottele peräsintä, ja kuinka kauhea eikö se tunne mahtanut olla, joka +anasti koko seuran, kun he huomasivat, että he vastustamatta olivat +kuoleman omia! Kirkkaana loisti vielä aurinko siintävältä taivaalta ja +ranta, viheriöine puineen, visertelevine lintuineen ja tuoksuvine +kukkineen oli aivan lähellä, mutta virta kuljetti heitä kauhealla +vauhdilla yhä pienenevissä pyörteissä rannalla seisovain ystäväin, +vanhempain, veljien ja sisarien sivutse, jotka varoitellen huusivat, +voimatta auttaa heitä. Toivottomina, pelastamattomina veti kurimus +heitä syvyyteen, vaikka koti ja ystävät ja kaikki, jotka tekevät elämän +suloiseksi, olivat niin lähellä. + +Aivan tuollaisia hetkiä olen minäkin saanut kokea, kun minä jo luulin +pääseväni toivojeni perille, kun luulin saavani oman kodin, lempivän +puolison, suuren maineen ja rikkauksia -- mutta jotka kaikki menetin +samalla kun tunsin, että kohtaloni kuljetti minua tuon näkymättömän +kurimuksen pohjattomuuteen. + +Kuta lujaluontoisempi mies on, sitä suuremmat ovat hänen tuskansa; kuta +suurempi hänen kunnian-tunteensa on, sitä katkerammat ovat vaivat ja +monesti olen kiittänyt Jumalaani, ett'en ole myrkyttänyt naisen elämää, +pakoittamalla häntä läheisyydessäni huomaamaan kuinka yhä enenevä +synkeys on kietoutunut sieluni ympäri. + +Mutta maailma vaatii, että aina pysymme mukana, muutoin jäämme jälkeen. +Ainoa, joka minulla nyt oli tehtävänä, oli ryhtyä johonkin työhön, joka +poistaisi mieleni heikkouden. Nykyaikaan pidetään ajatusten pukemista +sanoihin suurena taitona, josta maksetaan sangen hyvin. Tämän kautta +olen minäkin hankkinut itselleni nimen ja sijan maailmassa -- vieläpä +enemmänkin, sillä toivon tehdä jotakin hyvääkin. + +Minä päätin siis parantaa hulluuteni, ja ensimmäiseksi ehdoksi määräsin +ankaran työn. Minä toivon, että minussa löytyvä terve puoli vähitellen +poistaa kaikki sairaat ja epäraittiit osat, ja luonto on laupias, se +antaa vikamme anteeksi ja parantaa kaikki vammat. Siitä saakka kun opit +minut tuntemaan olet huomannut, että teen säännöllisesti ja ahkeraan +työtä, että vältän kaikkia vietteleviä seuroja, ja ett'en maista mitään +väkevää. Omituinen seikka tässä kohden on se, että kauan aikaa olemme +aivan vapaat tuosta vaarallisesta halusta, jopa väliin kammoammekin +kaikkia väkeviä juomia; mutta tämän petollisen tyyneyden takana on aina +vaara valveilla. Pari kolme pisaraa alkoholia lääkkeessä, jonka +lääkärit pelkäämättä meille tarjoavat, voivat saada hulluuden +uudistumaan. Hetken varomattomuus voipi turmella monen vuoden ankaran +työn. Ennenkuin tämän huomasin, jouduin aina uudestaan hulluuteeni, +sillä minun kaltaisilleni on maailma täynnä ansoja ja muu ei niitä +pelasta kuin pako. + +Nyt olen kauan aikaa ollut vapaa taudistani, niin että voisin luulla jo +päässeeni siitä kokonaan, ell'en niin usein ennen olisi jällensä +langennut tällaisten petollisten luulo-parantumisten jälkeen. + +Nuori Hesterman oli kumppalini ja uskottu ystäväni ylioppilas ajalla; +myötä- ja vastoin-käymisissä on hän aina ollut ystäväni. Minä olen +tahtonut palkita hänen ystävyyttänsä, vaikka voimia väliin on +puuttunutkin. + +Ainoa syy, jonkatähden nyt otin tämän toimen, oli, että toivon tekeväni +tulevaisuutesi vakavammaksi ja luulen voivani auttaa Karolinaa. + +Tämän uskallan tehdä ainoastaan siinä toivossa, että saan palkkioksi +Sinulta ystävyyttä, joka ei ole tuota tavallista laatua -- sanalla +sanoen veljellistä rakkautta. Jos kiusaus tulisi päälleni, niin et saa +antaa minun turmella sekä itseni, että sinut, vaan Sinun pitää viedä +minut johonkin sairas-huoneesen kunnes paranen. + +Kun pyydän Sinulta tuollaista ystävyyttä, olen iloinen, että voin +palkita Sinua, tarjoamalla Sinulle sellaisen palkan, että tulet muista +riippumattomaksi, että voit hankkia itsellesi oman kodon -- autuus, +jota minä en voi toivoa itselleni. Kerran minäkin pääsen voitolle, sen +tunnen sisimmässäni, joko tässä tahi tulevassa elämässä. Minä luotan +Jumalan isälliseen rakkauteen ja olen vakuutettu siitä, että hänellä on +oma tarkoitus silläkin, kun hän antaa meidän sokeasti hoiperrella +elämän läpi, niinkuin me teemme. Minä tunnen, että koko kiusaus on +aivoissa ja hermostossa. Tuo aivo-parkakin pääsee kerran rauhaan, +levoittuu, kylmettyy ja minä saan vapaasti ajatella miksi minun tuli +kamppailla tämä kova taistelu. Niin, _kuolemattomuus_ antaa meille +toivon, joka palkitsee elämän selittämättömän katkeruuden. + +Nyt ymmärrät miks'en tahdo joutua sen naisen pariin, joka on ainoa, +jota olen rakastanut, ainoa, jota voin rakastaa ja jonka rauhaa pelkään +häiritä. Suurin iloni on kuitenkin tehdä jotakin hänen eduksensa; mutta +ymmärräthän, ett'ei _hänen_ pidä koskaan saaman siitä tietoa. + +Suo vielä sanoani, että olet paljon läpikuultavampi, kuin itse +luuletkaan. Ystävyyden tarkat silmät pian huomaavat, että Sinä lemmit, +mutta että kainostelet ja viivyt, syystä ett'et tahdo tarjota +lemmityllesi alhaista asemaasi; mutta etkö pidä sitä kohtuullisena, +että annat hänelle tilaisuutta valita _miehen_ ja _rikkauden_ välillä? +Ja jos suostut minun ehdotukseeni, niin saat sitä paitse sangen +arvollisen aseman yhteiskunnassa ja hyvät tulot. Mene sentähden hänen +luoksensa, sano miehen vakavuudella, että lemmit häntä -- ja jos hän on +sinulle ansiollinen, saat Sinä hänet omaksesi. + +Antakoon taivahinen Sinulle oman kodin ja oman lieden, Harry; +vanhuksena tahdon minä lämmitellä itseäni koti-onnesi ääressä. Aina +olen oma + + Boltonisi". + + + + +KOLMASKYMMENES LUKU. + +Levottomuutta. + + +Edessämme on Idan työ-huone. Ida istuu kirjoitellen eräästä kirjasta; +Eva neuloo. Äkkiä lausuu Eva: + +"Voi, kuinka kauheasti ikävää kaikki on! Minä olen väsynyt huveihin, +väsynyt Newyork'iin, joka on niin yksitoikkoinen kuin mahdollista. +Olisinpa edes mies, niin ottaisin matkalaukun käteeni ja lähtisin oitis +Europaan. Rakas Ida, pane nyt pois tuo työsi ja haastele hetkinen +kanssani!" + +Ida asettaa kirjan ja kynän pois ja kysyy: + +"Mistä sinä nyt haluat haastella?" + +"Sen kyllä tiedät! Tahtoisin mielelläni tietä mikä _erästä_ vaivaa. Hän +ei tullut eilenkään luoksemme ja kun kysyn Jim Fellows'ilta, miks'ei +hänen ystävänsä tullut, vastasi Jim että Henderson on viime aikoina +käynyt niin alakuloiseksi, eikä enää käy missään". + +"Mutta enhän minä, rakas Evani, voi antaa mitään selvitystä tässä +asiassa, enhän minä tiedä enemmän kuin sinäkään". + +"Tiedätkös, Ida, kun me tänään jälkeen puolen päivää pysähdyimme +puistossa ja menimme lehtimajaan, tuolla mäen kummulla, näin minä hänen +kiiruhtavan ulos toiselta puolelta, kun me astuimme sisään toiselta +puolen, juuri kuin olisi hän peljännyt tavata minua". + +"Sepä oli kummallista!" + +"Kummallista! Niinpä se olikin, mutta mikä oli vielä oudompaa oli se, +että hän istui niin lähelle meitä, toiseen lehtimajaan, että hän aivan +voi nähdä meidät ja kuulla mitä puhelimme. Bella Forester ja Wat +Jerrold olivat kanssani ja me naureskelimme ja olimme erittäin +vilkkaalla tuulella. Enpä muista aikoja koska olisin nauranut niin +paljon ja ollut niin vallatoin kuin tänään; kuinka narrimaista eikö +siis ollut, että hän istui ja katseli meitä, kuin huuhkaja pensaasta, +eikä tullut ottamaan osaa ilosta! Minä aivan tuskaannun häneen; enpä +kärsi nähdä, että hän käyttää itseänsä tuolla tavalla." + +"Se on kyllä harmillista, Eva, mutta miksi sitä ajatteletkaan kun et +sille taida mitään tehdä kumminkaan?" + +"Siksi, etten voi olla sitä ajattelematta. Jos joku henkilö on +ystäväsi, jos olet huvitettu hänen seurastansa, etkö pidä laisinkaan +väliä pakeneeko hän sinua tahi ei? Sitä et suinkaan voi. Me olimme +ystäviä, sangen hyviäkin ystäviä, ja enpä häpeä tunnustaa, että +kaipaan häntä sangen paljon -- ja sitte tuo hänen omituinen +käytöksensä! Minä luulin että sinäkin kaipaisit häntä?" + +"Kaipaanpa minäkin häntä vähän, mutta niinkuin tiedät on minulla paljon +muuta ajattelemista, minulla on määrätty työni joka päivä". + +"Mutta, Ida, eikö hän mielestäsi käyttänyt itseänsä juuri +kuin -- -- --" + +"Juuri kuin hän rakastaisi sinua, ai'ot sanoa". + +"Hm -- -- niin". + +"Niin se minustakin näytti, jos saan päältäpäin päättää. Mutta, rakas +Eva, miehet usein mielistyvät naisiin, ilman että he aikovat naida +heidät". + +"Kukapa ajattelee naimista hänen kanssansa? sepä olisi hauskaa tietää. +Minä en kumminkaan sitä tee". + +"Ehkä hän on huomannut, että _hän_ mielellänsä naisi sinut, ja ehkä +jostakin syystä pitää sitä mahdottomana ja sentähden koettaa välttää +seuraasi". + +"Siinä hän tekisi sangen tyhmästi. Toivonpa ett'en olisi ikänäni häntä +nähnytkään". + +"Miehellä on tällaisessa kohdassa se etuus, että hänellä on määrätyt +pyrintönsä, joihin hän saapi kokonansa antautua". + +"Aivan totta, Idaseni; mutta mikä pyrintö voipi meillä tytöillä olla, +meillä, jotka saamme ilman vaivaa kaikkia mitä tarvitsemme -- niinkuin +esimerkiksi minäkin?" + +"Mutta näethän, että minulla on pyrintöni!" + +"Sen kyllä tiedän, että sinulla on, mutta sinä ja minä olemme aivan +erinlaatuiset. Minulle olisi yhtä mahdotointa elää sinun tavallasi, +kuin kalalle uida kuivalla maalla". + +"Näetsen, Eva, tuo työtöin, pintapuolinen elämäsi on syynä kaikkiin +suruihisi. Te nykyajan naiset ette tee muuta kuin huvittelette +itseänne. Seurauksena siitä on, että te pian väsytte kaikkiin +huveihin ja että pieninkin kohteliaisuus miehen puolelta näyttää +silmissänne erinomaisen suurelta. Senpätähden on varsin vaarallista, +että ajattelet -- --" + +"Älä nyt saarnaa enää, Ida! Minä _en tahdo_ enää ajatella häntä +vähintäkään ja siten pääsen siitä asiasta! Minä ajan hänet oitis ulos +aivoistani ja suljen oven. Anna, Ida, minulle joku sinun ikävimmistä +kirjoistasi, niin koetan tehdä otteen siitä, niinkuin ennen koulussa +teimme. Kas! tässähän on 'Ihmisen synnystä'. Minä ryhdyn oitis työhön." + +Eva otti kynän ja paperia ja alkoi käännellä kirjan lehtiä. + +"'Luonnollinen valikoitseminen'. Hyi, kuinka ikävää! 'Hänen apinan +kaltainen ruumiinsa'. Häpeäisinpä puhua noin esi-isistäni. Apinoita! +miks'ei joku jalompi eläin ole valittu esi-isäksemme, esimerkiksi +jalopeura tahi hevonen? Eikö tämä ole hyvin ikävä kirja, Ida?" + +"Ei se minun mielestäni kumminkaan ole ikävä. Minä luen sitä suurella +mielihalulla, mutta myöntää täytyy, että sitä on vaikea ymmärtää". + +"Minä en ole kirjaa lukenut, mutta herra Henderson antoi minulle siitä +niin selvän kuvauksen, että hyvin tunnen sen sisällön. Hän kuorii aina +kerman kustakin kirjasta ja antaa sen minulle, niin ett'en tarvitse +maitoon kajotakaan. Muistuu mieleeni viimeinen keskustelumme. Me +haastelimme Darwin'ista ja minä sanoin, että tämä uusi oppi mielestäni +aivan vastustaa raamatun oppia. Me emme siis olisikaan _langennut_ +suku, vaan _edistyvä_, joka nyt on korkeimmallansa; ja minne 'paratisin +yrttitarha' sitte joutuisi? Minä ilmoitin herra Henderson'ille, ett'en +minä ai'o luopua Milton'in ja raamatun ihanasta runollisuudesta +sentähden, että Darwin on saanut päähänsä, että esi-isämme +seitsemänkymmentäviisi miespolvea taaksepäin ehkä oli paksu, +leveänenäinen babiani, huippu-korvilla". + +"Eva kulta, sinulla on suuria syitä uskoa ja olla uskomatta. Usko sitä +vaan, joka on mielestäsi miellyttävintä ja runollisinta". + +"Aivan niin, Ida; ja niin teenkin etenkin mitä tulee noihin aikoihin +kuusitoista miljonaa biljonaa vuotta takaperin? Kenpä tietää mitä +silloin tapahtui? Kenpä oli näkemässä miten koko näkyväinen maailma +syntyi alkusolukkeesta? Paljoa helpompi on uskoa paratiisin löytyneen, +sillä se on paljon runollisempaa ja kauniimpaa, mutta herra Henderson +sanoo, että vaikka uskommekin tätä uutta teoriaa, on tuo pyhä kirja +kuitenkin aina yhtä tosi. Enpä ole koskaan tavannut miestä, joka +samalla olisi niin syvä-mietteinen ja Jumalaa pelkäävä, kuin hän on". + +"Minä luulin, että sinä luet Darwin'ia, etkä ajattele herra +Henderson'ia". + +"Edellistä minä teenkin; mutta miten lienekään, kaikki muistuttaa minua +hänestä, sillä olemme haastelleet melkeen joka aineesta -- ja, totta +puhuakseni, luulenpa että olen laiska. Minä en rakasta kovaa, ankaraa +työtä; minä tarvitsen jonkun joka koko teoksesta noukkii parhaimmat +kohdat ja asettaa ne eteeni. Mielelläni kuulen pää-sisällön kirjasta, +esiteltynä harvoilla, selvillä sanoilla, voidakseni päättää onko sitä +uskominen tahi ei. Eikö sentähden ole harmillista, että tämä maailma on +niin järjestetty, ett'ei meillä saa olla järkevä, viisas mies +johtajanamme, ilman että tuo ijankaikkinen kysymys naimisesta asetetaan +etupäähän? Jos nainen koettaa olla järkevän miehen ystävänä, huudetaan +paikalla, että hän kokee hankkia miestä itsellensä. Nyt tuo Henderson +parka on aivan onnetoin, hän on laihtunut, käynyt kalpeaksi ja +synkkämieliseksi; mutta minä en saa kirjoittaa riviäkään hänelle, +pyytääkseni häntä tulemaan lopettamaan esityksensä Darwin'in opista. +Mutta enpä minä sitä tahdokaan tehdä, sillä olenpa liian ylpeä ottamaan +ensi askeletta tahi antamaan pienintäkään viittausta siitä, ett'ei +hänen poissa-olonsa ole yhtä hauska kuin hänen läsnä-olonsa." + +"Eva, minä kirjoitan hänelle, ja pyydän häntä tulemaan _minua_ +tervehtimään. Minä en ensinkään pelkää mitä hän minusta ajattelee." + +"Älä, älä, Herran nimessä, sitä tee, Näyttäisipä siltä kuin me +kaipaisimme häntä -- älä kirjoita. Miehet käyvät hyvin itserakkaiksi +jos huomaavat, että me kaipaamme heitä". + +"Mutta en ole koskaan huomannut rahtuakaan itserakkautta herra +Henderson'issa." + +"Ehk'ei. -- Mutta, Ida, eikö tuo ole varsin kummallinen, tuo +naimis-kysymys? Kaikki ihmiset vakuuttavat, että me elämme ainoastaan +joutuaksemme naimisiin; kaikki romanit loppuvat naimisella, useimmat +runot tarkoittavat jotakin sinnepäin, kaikkialla kuulemme siitä +puhuttavan ja kuitenkin täytyy meidän teeskennellä, ett'emme laisinkaan +pidä siitä lukua. Jos joku miellyttävä mies kokee voittaa meidän +suosiota täytyy meidän teeskennellä täydellistä kylmyyttä, kunnes hän +tekee tuon tärkeän kysymyksen." + +"Minä myönnän, että se on epäkohta elämässämme; mutta minä vältän sitä +kulkemalla omaa polkuani. Minulle avio olisi este; se kumoaisi kaikki +entiset suunnitelmani ja pakoittaisi minut tekemään uusi ohjelma +elämälleni, ja sitä minä en viitsisi." + +"Oletko järkähtämättömästi päättänyt aina elää naimattomana?" + +"En; mutta en ai'o mennä naimisiin ennenkuin löydän jonkun, joka on +minulle kalliimpi kuin kaikki muu maailmassa. En kaipaa avioa ollakseni +onnellinen. Minä en tarvitse apua toimeen tullakseni ja sitäpaitsi on +minulla määrätty pyrintöni, nimittäin aukaista tietä, jolla moni muukin +nainen voi päästä itsenäisyyteen ja varallisuuteen." + +"Hartaasti toivon että voisin olla kaltaisesi, Ida! mutta minä en voi. +Näyttää siltä kuin avio-liitto olisi ainoa pyrintö, jonka tähden meidän +tulee elää. Sitte vasta maailma lakkaa yhä meistä puhumasta. Siinäpä +syy miksi minäkin kerran olin aivan vähällä joutua naimisiin Wat +Sydney'n kanssa. Maria-täti taisteli niin urhollisesti minua vastaan ja +lateli eteeni sellaisia loistavia etuja, ett'en oikein tietänyt, mitä +minun piti tehdä. Mutta tuttavuuteni herra Henderson'in kanssa on +vakuuttanut minua siitä, että olisi ollut kovin tuskallista elää +yhdessä miehen kanssa, jolle en voisi lausua kaikki ajatukseni. Nyt en +saa puhella herra Henderson'in kanssa, enkä tahdo mennä naimisiin Wat +Sydney'n kanssa; mitä minun siis tulee tehdä? Pitääkö minun pukeutua +viheriäiseen pukuun, lukea Darwin'ia, tutkia sanakirjoja ja käydä +läpi-oppineeksi naiseksi? tahi menenkö laupeuden sisarien joukkoon, +rupeanko käymään valkoisessa päähineessä ja harmaassa hameessa, saaden +siten koko maailman uskomaan, että teen siten, syystä ett'en voinut +saada Wat Sydney'tä miehekseni, (sillä niin he varmaankin luulevat), +tahi mitä minun pitää tehdä? Vaikein pula on äitini ja Maria-tädin +kanssa. Onpa kyllä ihme että äitimme elää, vaikka sinä olet valinnut +noin omituisen polun elämässä; mutta jos minäkin kokisin asettaa eteeni +itsenäisen 'silmä-määrän', niin pelkään, että äiti-parkamme kuolisi +surusta". + +Nyt astui Alice sisään nopein askelin ja lausui vilkkaasti: + +"Tytöt hoi! Nyt on Wat Sydney palannut takaisin ja aikoo laittaa suuren +croquet-huvin Clairmont'issa. Me olemme luonnollisesti kaikki, +kultareunuksisilla kutsumus-kirjeillä, pyydetyt sinne tulemaan. +Höyry-alus, soiton kanssa, kuljettaa vieraita sinne ja kemut tulevat +mitä loistavimmiksi. Siellä poltetaan ilo-tulia ja sitte matkustetaan +kotia kuutamossa -- eikö tuo ole hupaista ja miellyttävää? Mielestäni +on Wat Sydney erinomainen -- ja kaiken tämän tekee hän sinun tähtesi, +Eva; sen tiedän varmaan." + +"Ole vaiti, narrimainen lapsi, sitä en uskokaan. Luulenpa varmaan, että +hän pitää nämät huvit ilmoittaaksensa, että hän on kihloissa jonkun +toisen kanssa." + +"Eipä varmaankaan!" vastasi Alice; "äsken tapasin Jim Fellows'in, joka +kertoi, että kaikki ihmiset ovat aivan kuin hulluja saadakseen olla +mukana tällä huvimatkalla, sillä siitä toivotaan jotakin varsin +erinomaista, jotakin aivan tavatointa!" + +"Tuleeko Jim sinne?" + +"Tulee; hän näytti sekä omansa että Henderson'in kutsumus-kirjeen ja +sanoi ottavansa Harryn mukaansa, tahtoipa hän tahi ei. Hän sanoi että +Henderson kirjoittelee, lukee ja tekee työtä kuin hullu, ja hän lupasi +väkisin tuoda hänet mukaansa, jos hän ei tule mielisuosiolla. Tule +kanssani, Eva, niin mietitään miten pukeumme sinne. Meillä ei ole +kumpaisellakaan sopivaa pukua sitä varten". + + + + +YHDESNELJÄTTÄ LUKU. + +Kohtalo. + + +Bolton'in kirje sai tunteet rinnassani kauheaan liikkeesen. Jo heti +ensi hetkestä olin häntä ihmetellyt, ja tämä ihmetykseni eneni päivä +päivältä. Hänen perinpohjainen oppinsa ja hänen tarkkuutensa herättivät +ihmetykseni samalla, kuin hänen ystävyytensä minua kohtaan sai sydämeni +sykkimään kiitollisuudesta. Tuo salaisuus, joka häntä ympäröitsi, antoi +tälle ihmetykselleni vielä enemmän kiihoketta. Tämä hänen kirjeensä, +jossa ilmestyi niin paljon synkkämielisyyttä ja rehellistä totisuutta, +salli minun heittää silmäyksen hänen sisimpäänsä. Tämä kirje oli +avaimena tuohon tyveneen kärsivällisyyteen, jolla hän maailmaa katseli. + +Tuo heikkous, jonka hän niin kaunistelematta oli minulle tunnustanut, +on pidettävä ainoastaan nuoruuden varomattomuutena; sillä ken voi +edeltäpäin arvata niiden seurauksia. Kymmenestä nuoresta miehestä, +jotka antautuvat väkevien juomien nauttimiseen, löytyy ehkä viisi, +joiden rinnassa väijyy tuo käärme, joka vasta on oleva heidän +leppymätöin hirmu-haltijansa, jota ei kyyneleet, ei rukoukset, ei +sielun tuskakaan voi sovittaa, ja jonka kanssa he saavat taistella yhtä +turhaan kuin muinoin Laokoon. Mutta laulut, seppeleet ja runous +ympäröivät maljaa, ja pilkka ja ylenkatse on sen palkkana, joka ei +uskalla siihen kajota. + +Tämä kirje liikutti minua sangen suuresti, sillä se ilmoitti niin +paljon kärsivällistä arvollisuutta, niin suurta vakavuutta tuon kovan +totuuden esittelemisessä ja niin paljon oman voiton pyytämättömyyttä. +Mielestäni tuomitsi hän toki liian ankarasti itseänsä ja ajattelin, +että tässä olisi naisella hyvä tilaisuus vaikuttaa paljon hyvää, +tekemällä hänen luontonsa lujemmaksi ja siten voiton varmemmaksi. + +Minä riensin, kirje kädessäni, hänen huoneesensa. Oli hämärä ja hän +istui akkunan luona tuijoittaen pimenevää taivasta, vaikk'en minä +voinut eroittaa hänen kasvojansa. Löytyy asioita, joista mieluummin +haastelemme pimeässä, joista puhuessamme näkyväiset esineet ovat +haitaksi, sillä pimeässä puhuttelee sielu enemmän välittömästi sielua. + +"Bolton!" huudahdin minä, "olen _ystäväsi_ kaikissa elämän vaiheissa, +olen ystäväsi elämässä ja kuolemassa". + +"Kiitos Harry", lausui hän vakavasti, hiljaisella äänellä, "sen kyllä +tiesin". + +"Mutta, Bolton, sinä tuomitset itseäsi liian ankarasti. Miksi sinä +hylkäät sen ilon, jonka muut miehet, jotka eivät läheskään voi asettua +rinnallesi, vaativat itsellensä? Olisinpa minä nainen, niinkuin +Karolina, niin eläisin mieluummin kanssasi, ottaen osaa vaaroihisi ja +levottomuuteesi, kuin eläisin rauhallisesti jonkun toisen miehen +kanssa". + +Hetken istui hän syvissä mietteissä; vihdoin lausui hän hitaasti: + +"Karolina onnekseen ei ajattele samoin kuin sinä; varmaankin on hän jo +unhottanut minut, ja minä en tahtoisi millään ehdolla herättää hänen +rinnassansa uudestaan niitä tunteita, joita hän ennen tunsi minua +kohtaan". + +Kun ajattelin Karolinan elämää, huomasin kuinka kova naisen kohtalo on, +kun hän on vangittuna sillä seudulla, josta hänen pitäisi päästä +surullisia muistoja pakoon. Ajattelin yksitoikkoista hiljaisuutta siinä +pienessä kaupungissa, jossa Karolina oli kaiken ikänsä elänyt; +ajattelin hänen tuskaansa ja levottomuuttansa, haluansa päästä muihin +suhteisin, muihin oloihin, jonka hän lausui minulle ennen Europaan +lähtöäni. Hän oli kertonut minulle elämäkertansa, mutta jätti +mainitsematta tärkeimmän kohdan siitä. Muistui mieleeni kuinka +huolettomasti, melkeen pistelevästi, hän puhui sydämen asioista. Tekikö +hän niin sentähden, että hän oli unohtanut? Tahi oliko isänsä kuvannut +hänen rakastajaansa niin kurjaksi, että hän luuli tämän ei ansaitsevan +muuta kuin ylenkatsetta? Ehkä Karolina piti Bolton'in ylpeän vaiti-olon +kylmäkiskoisuutena; ehkä hän, muistellessansa tuttavuuttansa Bolton'in +kanssa, harmilla ajatteli, että tuo hurjapäinen ylioppilas, +joutohetkien hauskuudeksi oli leikitellyt hänen kanssansa, niinkuin +leikki-kalun kanssa. Edellisissä kirjeissäni olin Karolinalle puhunut +paljon Bolton'ista ja kertonut että löysin hänen valokuvansakin +Bolton'in säästöissä. Vastaukseksi tähän oli eräässä kirjeessä, jossa +hän haasteli yhtä ja toista, seuraava lyhyt jälki-kirjoitus; "Tuo herra +Bolton, josta puhut oli, siihen aikaan kun Sinä olit yliopistossa, +täällä opettajana ja minä olin hänen oppilaansa; mutta sitte en ole +häntä nähnyt enkä kuullut hänestä mitään. Minä olin silloin vielä aivan +nuori ja pidin häntä oivallisena miehenä, mutta olin silloin niin +kokematoin, ett'en voinut tehdä omantakeista arvostelua". -- Kaikkea +tätä ajattelin, istuessani pimeässä Bolton'in huoneessa. + +"Luuletko tehneesi oikein, niinkuin teit?" + +Syvä hiljaisuus vallitsi; vihdoin vastasi hän, huoaten raskaasti. + +"Luulen; sillä olen vakuutettu siitä, että kuta vähemmin Karolina +muistaa minua, sitä parempi". + +"Mutta etkö luule, että äänettömyytesi, että tuo teeskennelty +välinpitämättömyytesi on koskenut kipeästi hänen sydämeensä?" + +"Ehkä; mutta sitä helpomminhan hän on minut unohtanut, ja sehän oli +aivan välttämätöintä". + +"Bolton, sinä arvostelet aivan väärin itseäsi". + +"Sinä et tunne kaikkia, Harry. Kauaksi merelle tulin temmaistuksi, +vaivuin syvälle aaltojen alle, jotka kohisten peittivät minua". + +"Mutta nyt, Bolton, nyt sinä taas olet kuivalla maalla". + +"Ja toki voin silmänräpäyksessä olla uudestansa samassa kadotuksessa", +lausui hän kauhistuksella. "Joku päivä sitte, kun olin päivällisellä +Hesterman'in luona oli hänellä erittäin hienoja viinejä, joita hän +sydämellisellä ystävyydellä tarjosi minulle, mutta joiden paljas +hajukin teki minun levottomaksi. Katselin tuota pientä lasia, johon +hän oli kaatanut erittäin hienoa sherryä ja se näytti silmissäni +sydän-vereltä. Jos olisin maistanut ainoankin pisaran siitä, ainoankin, +niin olisin monta viikkoa ollut halveksittava ja kelvotoin kurja. Mutta +Hesterman ei sitä ymmärtänyt -- sitä ei voi kenkään muu ymmärtää kuin +se, jolla on sama katkera kokemus kuin minulla on. Se olisi tulena +hyökännyt aivoihini ja silloin olisi pelko, kunniantunto ja kaikki +hyvät päätökseni haihtuneet tuuleen ja olisin vastustamattomasti +tyhjentänyt kaksikymmentä lasia, enkä yhden lasin, ja silloin olisit +saanut etsiä minua jostakin noista kurjuuden luolista, joihin +paholaisen vallitsemat pakenevat, kun vimma tulee heidän päällensä, ja +jossa he turmelevat ja raatelevat itseänsä kunnes raivo on ohitse. Tämä +on usein tapahtunut minulle, suuren itsenikieltämisen ja petollisen +toivon jälkeen. Kova, leppymätöin kohtalo näkyy tuominneen minut tuon +tuostakin kärsimään hukkuvan ihmisen kaikki tuskat -- syöksyn +syvyyteen, taistelen vimmatusti, olen tukehtumaisillani, tunnen kauhua, +kuolon tuskaa, tartun rantaan, kiipeän jyrkkää kalliota pitkin ylös, +toivon pelastuvani, pelastun -- mutta vaivun uudestaan, syöksyn +takaisin mereen, taistelemaan, tukehtumaan ja hukkumaan." + +Hän puhui kolkolla, liikutetulla äänellä; minä kuuntelin häntä niin +tarkkaan, että tuskin uskalsin hengittää; haudan hiljaisuus vallitsi +hetken. + +"Harry", jatkoi hän hetken ääneti oltuansa, "eikö ole omituista, että +me nuoruuden kokemattomuudessa ja ajattelemattomuudessa itse luomme +kohtalomme, joka turmelee koko miehuuden ijän; eikö ole outoa että +laulu, runollisuus ja seura-elämän huvit ja nautinnot kaunistavat sen +pohjattomuuden reunoja, jossa kiusaus väijyy. Tuskin löytyy operaa, +jossa ei löytyisi jotakin juomalaulua. Muistanpa hyvin sen ajan, +jolloin minun täytyi joka tilaisuudessa laulaa juoma-lauluja -- mutta +sellainenhan tämä maailma on! Ihminen ylpeilee ja iloitsee kulkiessansa +kohtaloa kohden, johon verrattuna kuolema ei ole mitään! Jos olisin +kuolleena kaatunut ensi lasini ääreen olisi sitä pidetty kauheana +tapauksena, ja kuitenkin olisi se ollut parempi, kuin että olen elänyt, +niinkuin olen." + +"Älä, älä, Bolton, puhu noin; sinä menet liiallisuuksiin. Älä enää +ajattele tätä asiaa, joka sinua noin liian liikuttaa." + +"Niin sinä puhut, Harry, syystä ett'et tunne tuota tilaa yhtähyvin kuin +minä. Tämä kirous, joka lepää päälläni on tehnyt elämän raskaaksi +kuormaksi, rangaistukseksi nautinnon sijaan, se on pettänyt ystävieni +toiveet ja saattanut minulle sanomattomia nöyryytyksiä ja suurta tuskaa +-- ja pää-syynä siihen oli ainoastaan ajattelemattomuus ja +kokemattomuus, Minä olin kadotettu ennenkuin itse aavistinkaan," + +"Sinä et ole kadotettu, etkä ikinä joudu kadotukseen!" huudahdin minä. +"Sinä käyt voittajana taistelusta; sinä voitat tämän kirouksen." + +"En koskaan! Aina olen haljennut astia." + +"Mutta hieno porslini-astia, vaikka siinä onkin pieni vika, on parempi +kuin savi-astia ehjänäkin, sanoin minä. + +"Jos en olisi niin usein pettynyt, luulisin olevani parannettu. Mutta +paljas näky ja haju Hesterman'in viinistä huimasi päätäni ja muistutti, +ett'en vielä ole vaaratta. Sinun täytyy sentähden olla vartianani. +Sinun hermostosi on terve, ne ovat vaurastuneet ilman ulkonaista +kiihoketta ja sinulla on sentähden voimaa meidän kumpaisenkin edestä." + +"Suokoon Jumala, että niin olisi!" sanoin vakavasti. + +"Mutta minä varoitan sinua jo edeltäpäin, ett'et luota minuun, kun +kirous tulee päälleni. Selvällä päällä ollessani olen kunnon mies, +mutta yksi ainoa viini-lasi voipi tehdä minusta aivan vastakohdan. Minä +valehtelen, keinottelen, petän vaikka enkeleitä, saadakseni tyydyttää +herätettyä himoani, ja silloin löytyy hetkiä, jolloin olen niin +kiihkoisessa tilassa, että joka silmänräpäys pelkään ottavani askeleen +sille tielle, jolta en enää voisi kääntyä takaisin. Se on kauhea, se on +tuskallinen kiusaus. Mutta kun meillä on vieressämme tyyni ystävä, +ystävä, joka kaikki tuntee, silloin olemme paljon rauhallisempia; +tieto, että aina olet luonani, auttaa minua pysymään lujana." + +"Bolton, oletko muistanut, että se virka 'Nais-maailman' toimituksessa, +jonka Karolinalle tarjoat, pakoittaa hänet tulemaan Newyorkiin? Sinä +tapaat häntä ja sinun täytyy uudistaa tuttavuutesi hänen kanssaan." + +"Sitä en tahdo tehdä", vastasi hän epävakaisella äänellä. + +"Mutta sinä et voi sitä välttää; sinun täytyy puhella hänen kanssansa +viran eduista ja ehdoista." + +"Sekin tulee sinun monien toimiesi lisäksi. Kaikki mikä häntä koskee +täytyy sinun ottaa toimeksesi. Mutta nyt meidän täytyy vähän +keskustella sanomalehtemme toimista tällä vuodella. Miksi sinä, Harry, +tuhlaat kaikki voimasi pienien, vähäpätöisien kertomuksien +kirjoittamisella? Miks'et kirjoita pitkää romania? Kuules nyt, +poikaseni, minä olen päättänyt, että piakkoin on ilmestyvä Harry +Henderson'in kirjoittama romani." + +"Ja minä ehdoittelen sille loistavan nimen", lisäsi Jim Fellows, joka +tuli huoneesen Bolton'in lausuessa viimeiset sanansa, ja asettui +istuimeni taakse. "Kutsukaamme hänen taide-teostansa 'Henderson'in +kauhu, eli verisen portinavaimen salaisuus.' Kas siinä päällekirjoitus, +joka miellyttää yleisöä! Sanomalehti-romanien lukijat ovat tavallisesti +tyttöjä, kahdentoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä, jotka, +hajalla hapsin, laiskoitellen viruvat sohvalla, lukien jonkun kappaleen +sanomalehdestä, ennenkuin nukkuvat päivällis-uneensa. Näissä romaneissa +täytyy löytyä paljon verta, tappeluita, murhia, avioliiton rikkomisia +ja suuri joukko salaisuuksia, muutoin eivät nämät ihastuttavat olennot +voi lukea puolta tuntiakaan yhtämittaa." + +"Luulenpa, että sanomalehti-romanit jo ovat kadottaneet arvonsa +nykyaikaan", sanoin minä. + +"Eipä varmaankaan. Nella-sisareni ei lue mitään muuta. Hän saattaa +lukea viittä eri romania, sekoittamatta niiden sisällystä, ja hän +vakuuttaa, että kaikki hänen tuttavansa yhtä-ikäiset tytöt tekevät +samoin. Täytyy todellakin hämmästyä, kun huomaamme kuinka hyvin he +oppivat tuntemaan ihmisiä ja maailmaa juuri tuon kautta. Nykyään on +Nella-siskoni erittäin huvitettu eräästä nuoresta lady'sta, joka on +liitossa kamaripiikansa kanssa, miestänsä väijyäkseen, ja joka sivulla +löytyy siinä kertomuksessa vääriä valoja ja valheita, puhumattanikaan +kaikista muista huvittavista asioista. Luonnollisesti tahdotaan tämän +kautta ainoastaan opettaa nuoria naisia, ett'ei heidän pidä tehdä +samalla tavalla. Kaikki tämä, näetsen, vaikuttaa hyvin jalostuttavasti +kasvavaan sukuun." + +"Mutta, vakavasti puhuaksemme, Bolton, eikö lehtesi ole kyllä vahva, +voidaksensa johdattaa ja muuttaa yleisön makua, sen sijaan, että se nyt +sitä seuraa vaan." + +"Kyllä kaiketi; ja jos lehti olisi minun, tahtoisin koettaa", sanoi +Bolton. "Mutta kun Hesterman antaa minun toimittaa sitä aivan vapaasti, +vaatii hän, että minä toimitan sitä niin, että se miellyttää yleisöä. +Kasvava polvi on huoletoin ja ajattelematoin, se tarvitsee jotakin +höystettyä, purevaa, pistävää -- sama se mitä. Mutta löytyyhän +romaneihin muutakin höystettä, kuin salaliittoja, valheita, murhia ja +muuta tuon kaltaista. Ja jos ajattelemattomat lukevat romaneja, miks'ei +ajattelevaiset niitä heille kirjoittaisi?" + +"Sitä heidän pitäisi tehdäkin", sanoi Jim, sytyttäen valkean, jonka +kirkas loiste äkkiä valaisi pientä seuraamme. "Mutta kuulkaa nyt, niin +kerron teille päivän tuoreimpia uutisia", jatkoi hän, heittäen pöydälle +pari kutsumus-kirjettä. "Me, sanomakirjallisuuden lapset, totuuden +julistajat, olemme kutsutut läsnä-olollamme kunnioittamaan Wat Sydney'n +juhlaa ensi tiistaina. Kaikki Newyorkin rikkaimmat ja hienoimmat +perheet tulevat sinne. Se tulee olemaan erittäin loistava, ja tiedänpä +monta, jotka antaisivat vaikka pikkusormensa, sinne päästäksensä. +Tahdotko tulla mukaan, Bolton?" + +"En, minä en ole tuollaisiin tottunut", vastasi Bolton. + +"Harryn nyt kaikessa tapauksessa täytyy tulla sinne, sillä olen +luvannut kauniille Alice'lle, että tuon sinut sinne, vaikkapa +raastaisinkin sinua tukastasi." + +Mielelläni olisin kieltänyt, sillä ajattelin, ett'ei se ollut viisaasti +tehty; mutta toiselta puolelta taas en ollut koskaan nähnyt Wat +Sydney'tä, ja minun teki suuresti mieleni nähdä häntä yhdessä Evan +kanssa. Kuinka olikaan, niin sain itseni vakuutetuksi, että minulla oli +monta syytä mennäkseni sinne. + + + + +KAHDESNELJÄTTÄ LUKU. + +Croquet-huvi. + + +Kaikille niille, jotka aina vaan ovat viisaita ja varovaisia, täytyy +minun antaa se neuvo, ett'eivät seuraa minua nyt, sillä olen aikeessa +tehdä jotakin, jota ei kenenkään varovaisen nuoren miehen, minun +asemallani, pitäisi tehdä. Miehelle, joka vastustamattomasti ja +toivottomasti rakastaa ihanaa naista, joka on toisen oma, ei löydy +mitään muuta pelastusta, kuin paeta hänen seuraansa ja tehdä niin +paljon työtä, ett'ei hän jouda mitään muuta ajattelemaan. + +Tätä viimeistä keinoa olisin minäkin kyllä voinut seurata, sillä +minulla oli yltäkyllin kirjoittelemista, ja kaikki pienet työt olivat +ensin lopetettavat, voidakseni sitte käyttää kaikki voimani uuteen +toimeemme. Narrimaista olikin sentähden mielestäni, että halusin +Croquet-huviin, jonne minulla ei ollut mitään muuta syytä mennä, kuin +se, että siellä oli nainen, jota minun piti paeta. Koetin uskoittaa +itseäni ett'en voisi olla noin tyhmä, ja menin sentähden Bolton'in +huoneesen kirjoittamaan, vaikka kyllä arvasin, että Jim minut sieltäkin +löytäisi ja iskisi koukkunsa kaulukseeni, niinkuin hän tekikin. + +"Tule nyt Harry", huusi Jim, tullen kiiruusti huoneesen. "Lupasin +ihanimmalle naiselle koko maan piirillä tuoda sinut mukanani." + +"Älä häiritse minua, Jim. En minä saata sinne tulla, sillä minun täytyy +lopettaa tämä kappaleeni." + +"Mene pellolle kappaleesi kanssa! Tule nyt, sanon minä. Ei se käy +laatuun, että nuori mies pysyy aina huoneessansa, vanhojen kirjain +keskellä. Sen minä sanon sinulle, Harry, jos ai'ot ihmisille +kirjoittaa, niin sinun täytyy nähdä näitä ihmisiä ja olla heidän +seurassansa. Etkö ymmärrä mikä kunnia sinulle tapahtuu? Seura on +tarkasti valittu ja sinne tulee kauneimmat tytöt ja kaikki hienot +perheet Newyorkista. Jo paljas croquet-kenttäkin ansaitsee nähdä. Se on +virran rannalla ja sitäpaitse kerrotaan, että kihlaus julistetaan +siellä; kaikki ihmiset ovat aivan kuin hulluja uteliaisuudesta +nähdäksensä tuleeko tuosta mitään tahi ei. Kaikki tytöt ovat teettäneet +fantastisia croquet-pukuja itsellensä; Alice näytti vilahdukselta vaan +minulle pukuansa ja se oli niin soma, että se pian tekee kurjan +syntisen hulluksi. Kas niin, tule pois nyt", sanoi Jim, sysäten +paperini syrjään, ja tarttuen käsivarteeni. "Meidän täytyy hankkia +hansikkaat itsellemme ja tehdä itsemme mitä hienoimmiksi. Muista, että +me olemme sanomakirjallisuuden edusmiehiä siellä, ja että meidän täytyy +olla erittäin hienoja, maksoipa mitä maksoi! Tule pois nyt, äläkä sure +huomisesta päivästä." + +Kaikkia näitä houkutuksia auttoi vielä tuo onnetoin halu ihmisellä, +joka pakoittaa meitä näkemään ja maistamaan vähän enemmän sitä, jota +olemme jo liiaksikin nähneet ja maistaneet. Sitäpaitse halusin nähdä +Evaa Wat Sydney'n seurassa, omin silmin vakuuttaakseni itseäni, että he +ovat kihloissa, ja että Eva todella rakastaa häntä. Jos niin on, +ajattelin itsekseni, on hän varmaankin läpi-liukas keikailija ja +vaarallinen nainen, jonka seuraa tahdon välttää. + +Kun minä, rouva van Arsdel'in äidillisen kanssapuheen jälkeen, +ajattelin seurustelemistani hänen kanssansa, tuntui väliin kuin hän +ainoastaan huviksensa, ikäviä hetkiä hauskuuttaaksensa, olisi koettanut +herättää minussa tunteita, joita hän ei aikonut vastata. -- Ja +katsellessani asiaa tältä kannalta tunsin sisimmässäni vihaa ja +ylenkatsetta, jonka tähden päätin näyttää kaunottarelleni, että minä +olin yhtä kylmä kuin hänkin. Väliin minua vaivasi ajatus, että rouva +van Arsdel hänen käskystänsä oli haastellut kanssani, ja että hän tämän +kautta tahtoi huomauttaa minua, että hän oli keksinyt tunteeni ja +päättänyt tehdä niistä lopun. Mutta luonnollisesti en ajatellutkaan +tuota yksinkertaisinta ja järkevintä keinoa epäilyksistä päästäkseni, +nimittäin pyytää selvitystä häneltä itseltänsä. Sitäpaitse oli +ystävyytemme, viimeisen keskusteluni jälkeen rouva van Arsdel'in kanssa, +käynyt yhä kylmemmäksi ja oli nyt ainoastaan tavallinen tuttavuus. Hän +oli kylmä, melkeen ylpeä ja minäkin olin niin jäykkä ja kylmä kuin +mahdollista. Kun muistin kuinka vapaita ja ujottomia olimme ennen +olleet, tuntui varsin kummalliselta kun huomasin, kuinka vähän iloa me +nyt tunsimme, tavatessamme toisemme, ja kuinka vähän meillä oli +sanottavaa toisillemme. Näytti siltä kuin ilkeä noita olisi koskettanut +meitä noita-sauvallansa ja tukehduttanut meissä kaikki ilon tunteet. +Ennen odotin hauskoja, suloisia hetkiä, kun toivoin tapaavani häntä +seura-elämässä -- nyt oli toisin; ja kuitenkaan en voinut vastustaa +haluani tavata häntä, maksoipa se vaikka henkeni, vaikka kyllä +tiesin ett'ei tästä kohtaamisesta ollut muuta toivottavaa kuin +tyytymättömyyttä ja tukaluutta. Mutta tänään, sanelin itselleni, tahdon +taittaa kaikki kuvittelujen ruusupensaat ja astua todellisuuteen. Jos +hänen kihlauksensa tänään julkaistaan, tahdon miehen tavalla tyytyä +kohtalooni ja käydä luoksensa, toivottaakseni, kuten tapa on, hänelle +onnea, ja niinhän meidän tuttavuutemme sitte haihtuu hääkynttiläin +loistossa ja juhla-torvien raikuessa, ja sitte -- pois viheriöille +kentille ja tuoreille laitumille! + +Sanalla sanoen, kun salaisesti haluamme jotakin, silloin haemme koko +joukon järkeviä ja vastustamattomia syitä käytöksemme tueksi, ja niinpä +minäkin määrättynä päivänä astuessani höyry-alukseen, joka oli +täpötäynnä iloisia ja komeita vieraita. Matka pitkin Hudson-virtaa +kevät-aamuna, hyvässä seurassa, on mitä ihaninta voi toivoa. Mitä +luonnon ihanuuteen tulee, on Rein-virta paljon jäljessä Hudson'ia, ja +meidän amerikalaiset höyry-alukset ovat varmaan yhtä paljon etevämmät +Rein-virralla kulkevia virkaveljiänsä, kuin Aladdin'in palatsi +tavallisia rakennuksia. Komein höyry-alus oli vuokrattu tätä +tilaisuutta varten, ja muuan soittokunta piti valveilla iloa tässä +kieltämättä hupaisessa ja komeassa seurassa. + +Wat Sydney oli mitä kohteliain isäntä. Hän liikkui kaikkialla, piti +huolta vieraittensa huvista ja mukavuudesta, ja erittäin osoitti hän +innollista huomiota tuolle kirjavalle ja komealle lintuparvelle, jonka +hän täksi päivää oli saanut huostaansa. Jim esitteli minut hänelle, ja +minulla oli tilaisuus havaita, ett'ei hänellä, ell'emme ota lukuun +hänen äärettömiä rikkauksiansa, löytynyt mitään sellaisia personallisia +etuuksia, jotka olisivat tehneet hänet etevämmäksi satoja muita miehiä. +Hänen pukunsa oli soma ja niin huolellisesti valittu, että kyllä voi +huomata hänen koettaneen tehdä personansa niin miellyttäväksi kuin +mahdollista. Hän oli ko'oltaan keskinkertainen, vaaleilla hiuksilla ja +vaaleansinisillä silmillä ja hänen ihonsa oli tuota hienoa laatua, joka +miehillä tavallisesti muuttuu liian punertavaksi. + +Ensimmäinen ajatukseni olikin siis, lyödessäni kättä hänelle, ett'ei +Eva, jos hän todella rakasti häntä, sitä suinkaan tehnyt hänen +kauneutensa tähden. Ja kuitenkin näin minä monen, kieltämättä kauniin +silmäparin luovan häneen sellaisia silmäyksiä, että meidän on antaminen +hänelle anteeksi, jos hän itse oli siinä luulossa, että olentonsa oli +mitä viehättävin. Herra Sydney ei ollut ensikertaa säteilevien +nais-silmäysten esineenä, ja hyvin tuntien tämän seikan, käveli +hän nytkin edestakaisin pitkin laivan-kantta, sellaisen miehen +vakavuudella, joka varmaan tietää miellyttävänsä. Rikas ja säädyllinen +nuori mies, joka aina pitää loistavia juhlia, joka lahjoittaa kukkia ja +makeisia melkein satamalla nais-tuttavillensa, ja joka veikan-lyönnistä +antaa kalliita kiviä ja helmiä, ei tarvitsekaan olla niin idealisesti +kaunis eikä niin korkeasti sivistynyt, ollaksensa miellyttävä. Kaikki +huolelliset äidit olivatkin siitä ajatuksesta, ett'ei korkeampaa onnea +voisi tapahtua heidän tyttärilleen, kuin päästä hänen vaimoksensa ja +hänen tavaroittensa haltijaksi. Herra Sydney tiesikin tämän sangen +hyvin. Hän oli liian tottunut vanhain rouvain hellään huomaavaisuuteen +ja mitä noihin nuoriin, ihaniin naisiin tulee, niin oli hän varma +heidänkin suosiostansa. Hän oli vakuutettu menestyksestä ja olikin +yleensä päässyt toiveittensa perille maailmassa. Neiti Eva van Arsdel +oli ensimmäinen nuori nainen, joka antoi hänen oppia vastoinkäymisen, +hänelle ennen ihan tuntemattomia, alkeita, ja siitä päivin oli Eva koko +hänen huomionsa esineenä. Huolettoman ja suopean pinnan alla piileili +hänessä syntyperäinen itsepäisyys, hellittämättömyys, joka olikin +monesti tuottanut suuren menestyksen hänelle asioimis-elämässä. Hän +kuului niiden joukkoon, jotka innostuvat vielä enemmän esteistä +ja vaikeuksista ja joiden uutteruus saa uutta kiihoketta +vastoinkäymisestä. Hän oli varovainen, terävä-jarkinen ja aina valmis +odottamaan sopivampaa tilaisuutta hyökkäyksilleen, mutta ei milloinkaan +peräytymään pyrinnöistään. Hänen itseensä-luottamus lisääntyi joka +kerta kun hän onnistui, ja jota vaikeampi hänen oli saada jotakin, sitä +suuremmasta arvosta oli se hänelle. + +Jo ensi tunnin kuluessa sain vakuutuksen siitä, ett'ei kihlausta vielä +oltu julkaistu. Rouva van Arsdel ja Maria-täti olivat tosin sangen +helliä herra Sydney'tä kohtaan ja keskustelivat hänen kanssansa, +ikääskuin heillä muka olisi ollut suuria salaisuuksia toisillensa +uskottavina, ja koettivat saada seuraa siihen luuloon, että juhla oli +laitettu heidän perhettänsä varten. Mutta näihin heidän kokeisinsa ei +Eva ottanut millään tavalla osaa. Hän oli ihmeen kaunis, sinisessä +croquet-puvussansa, joka antoi vielä somemman vaikutuksen hänen +vaaleille, kullanvärisille hiuksillensa ja hienolle punalle hänen +poskillansa. Tavallisuuden mukaan oli hänellä suuri seura ympärillänsä, +ja koko hänen käytöksensä varmuus osoitti, että hän oli tottunut +olemaan ikääskuin seuran johtajana. + +Eva ei miellyttänyt ainoastaan miehiä, hän taisi ilahuttaa myös +nais-tuttaviansakin, joka ominaisuus harvemmin tavataan tällä +sukupuolella; ja sentähden kokoontuikin tavallisesti hänen ympärillensä +suuri parvi ihmetteleviä tyttöjä, ikääskuin henkivartijoiksi, +muodostaen siten loistavan piirin, joka oli täynnä suloa ja eloa. +Hänen luonnollinen hyväsydämisyytensä, ja taipuvaisuutensa +ihmettelemään muita ja auttamaan jokaista saamaan pienen osan siitä +suosion-osoituksesta ja ihmetyksestä, jota seura-elämässä aina ollaan +valmiit antamaan, kaikki tämä teki hänet miellyttäväksi. Kun minä +lähestyin tuota ryhmää, keskustelivat he innokkaasti kilpapelistä, jota +oli ehdoteltu tänään pidettäväksi Clairmont'illa. + +"Kas tuossa tulee herra Henderson", sanoi Eva lähestyessäni, +"kysykäämme häneltä. Eikö herra Sydney teidänkin mielestänne ole +tuuminut mukavasti siinä, että ensimmäisten pelien jälkeen valitaan +neljä taitavinta pelaajaa, kilpailemaan kaksi kahta vastaan?" + +"Siitähän tuo yksitoikkoinen croquet-peli saa vähän +vaihettelevaisuutta", vastasin minä. + +"Onko kummempia kuultu!" huudahti hän iloisesti; "te siis pidätte +croquet-peliä yksitoikkoisena? Minun mielestäni on siinä alati kyllin +vaihettelevaisuutta; ei kaksi peliä ole toistensa kaltaiset." + +"Minun ajatukseni on", lausuin minä, "että kyllin harjaantuneet tulevat +siinä melkein aina samaan loppuseuraukseen." + +"Kuulkaas tytöt", huudahti hän, "minä huomaan, että herra Henderson on +tottunut aina onnistumaan! Hän on kentiesi niin taitava pelaaja, että +hän ensi lyömävuorollansa menee kaikkien kaarien lävitse." + +"En suinkaan", vastasin minä. "Päin vastoin olisi ihme, ell'ei minulle +heti ensi lyönnillä kävisi onnettomasti." + +"Ei se seikka asiaa pahenna", sanoi Sydney; "minä olen monesti lyönyt +harhaan pelin alussa, mutta kuitenkin voittanut lopulta. Kun kerran +innostumme, tahdomme väkisinkin onnistua." + +"Mitä minuun tulee", virkki neiti Alice, "niin, jota innostuneempi +olen, sitä huonommin pelaan. En voi tähdätä, käteni vapisee ja minulle +käy huonosti." + +"Onni ei ole milloinkaan niin juonitteleva, kuin croquet-pelissä", +sanoi Eva. "Väliin voin minä monen viikon ajat lyödä säntillensä ja +alati voittaa; mutta äkkiä teen minä mitä hulluimpia virheitä, ja +tavallisesti juuri silloin, kun minulla olisi voitosta kunniaa." + +"Tahdon muistella, neiti Eva", lausui herra Sydney, "että te olitte +taitavin croquet-pelaaja Newport'issa viime kesänä." + +"Se seikka ei estä minua tänään joutumasta hirveästi tappiolle", +vastasi Eva. + +"Kuitenkin toivon minä, että meillä kaikilla on tilaisuutta näyttää +taitoamme", lausui herra Sydney. Olen teettänyt neljä croquet-kenttää +ja viidennellä, joka on kilpapeliä varten, on pitemmät matkat kaarien +välillä ynnä muita vaikeuksia, saadaksemme kilpailun sitä vaikeammaksi. +Voittaja saapi palkinnoksi..." + +"Sepä oli oivaa! Mikä on tuo palkinto sitte?" huudahtivat nuoret tytöt. + +"Katsokaat tänne, hyvät naiset", lausui herra Sydney, ottaen +taskustansa sametti-kotelon, jossa oli kullasta tehty rinta-neula, +pienen croquet-nuijan kaltainen, neljällä alasriippuvalla +kulta-ketjulla, joihin kuhunkin oli pieni pallo kiinnitetty. Nämät +neljä palloa olivat smaragd'ista, rubin'ista, ametist'ista ja +topas'ista. + +"Ah, kuinka erinomaista, kuinka viehättävää, kuinka kaunista, kuinka +ihanaa!" kaikui kaikkialta tuosta loistavasta piiristä, joka oitis +riensi aarretta katsomaan. + +"Te teette heidät aivan hulluiksi, herra Sydney", sanoi rouva van +Arsdel. "Croquet-peli on jo itsessänsä niin elähyttävä, että usein +innostumme liiaksikin." + +"Ah, äiti, teidän pitäisi nähdä rouva van Duzen'in ja Maria-tädin +pelaavan; silloinpa näkisitte oikean mieltäylentävän pelin!" huudahti +Eva nauraen. "Se on erittäin hauskaa nähdä! He ovat varsin kohteliaita +ja varovat, ett'eivät turmelisi toistensa peliä; ja kuitenkin tiedämme +kaikki, että croquet on mitä itsekkäimpiä peliä." + +"Mutta eikö tuo ole hyvin kovaa", lausui rouva van Arsdel, "että me, +kauan koeteltuamme saada pallomme kaaren läpi, tulemme karkoitetuksi +siitä parikymmentä kertaa?" + +"Se tapahtuu ainoastaan sentähden, että olisimme tilaisuudessa näyttää +kristillistä kärsivällisyyttä", muistutti Eva. "Croquet on elämän +peli". + +"Se on totta", sanoi herra Sydney, hieroen käsiänsä, "se opettaa meitä, +miten meidän tulee käyttää ystäviämme, auttaaksemme ensin itseämme +eteenpäin ja sitte saattaaksemme heitä sellaiseen tilaan, joka on +edullisin meille itsellemmekin; sillä sanotaanhan: käyttäkää +ystäviänne, niinkauan kuin te heitä tarvitsette, ja lähettäkää heidät +sitte..." + +"Sinne missä pippuria kasvaa", huudahti Jim, jolla aina oli sana +valmiina täyttämään aukkoa keskustelussa. + +"Sitä en minä sanonut", lausui Sydney. + +"Mutta te tarkoititte sitä, ja se on melkein yhdentekevä. Onhan se +sitäpaitse pää-summa elämän filosofiasta", vastasi Jim. + +"Niin, croquet on todellakin kuvaus elämästä", lisäsin minä. "Toiset +kulkevat eteenpäin määrättyä maalia kohden vakavilla lyönnillä, +kulkevat kaarien lävitse ja tapaavat palloihin, mutta tulevat +karkoitetuiksi ja kadottavat pelin, jota vastoin toiset voittavat +etuuksia erhetyksiensäkin kautta ja pääsevät taitavampien +kanssapelaajainsa avulla paraimpiin paikkoihin." + +"Meidän tyttöjen joukossa löytyy hyvin harvoja, jotka itse voivat +kulkea elämän kaarien läpi", sanoi Eva; "isät ja äidit meitä auttavat +eteenpäin." + +"Ja nerokas vaimo auttaa monta miestä eteenpäin", muistutti Sydney. + +"Mutta vielä useammin auttaa nerokas mies naisia eteenpäin", sanoi +rouva van Arsdel. + +Näiden lauseitten johdosta jatkettiin keskustelua tuolla +vilkkaudella, joka aina syntyy, kun kumpaisenkin sukupuolen avut ovat +keskustelu-aineena. + +Siinä keskusteltiin ja naurettiin iloisesti, kunnes saavuimme perille. + + + + +KOLMASNELJÄTTÄ LUKU. + +Kilpailu. + + +Clairmont'in ruoholakea, monella croquet-kentällänsä, näytti varsin +loistavalta. Ruoho oli kuin sametti, ja joka kentän luona oli kaunis +teltti, jossa naiset saivat parannella pukujansa. Moniväriset liput +heiluivat näiden telttien yli, tehden näyn mitä vilkkaimmaksi ja +kirjavimmaksi. Heti lakealle tultuamme, asetuimme croquet-kenttäin +ympärille, ja peli alkoi. Oli määrätty, että ensimmäiset pelit +alkaisivat oitis ja kilpailu-peli vasta sitte, kun olimme vähän +virvoittaneet itseämme ruoalla ja juomalla. + +Pelaavien vaihettelevat ja omituiset puvut, joita säteilevä aurinko +valaisi, ja jotka viheriällä ruohokentällä vielä paremmin pistivät +silmiin, muodostivat loistavan ja vilkkaan kuvan, jota ne, jotka eivät +pelanneet, istuessansa ruohopenkeillä ja puiden alla, suurella +mielihyvällä katselivat. Pelaajat olivat erittäin innokkaita ja peliä +jatkettiin tavallisella menestyksellä ja onnettomuudella; "hei!" ja +"voi!" huutoja kaikui yhä. Kaksi kertaa perättäin kävi minulle varsin +huonosti, ja se tapahtui niin omituisella tavalla, että olisi luullut +kovan onnen minua vainoavan. Mutta äkkiä, onnettarien suosimana, kulki +palloni yhdellä lyönnillä kahden kaaren läpi, sattui vastustajani +palloon ja seurasi yhdessä sen kanssa suorastansa kääntä-paaluun, josta +se poukahti takaisin keskimmäisen kaaren läpi, jossa se tapasi +kanssa-pelaajani palloon. Tämä oli muuan noita erittäin onnellisia +lyöntiä, jolloin pallomme kulkee juuri sinne, jonne sitä tähtäämme ja +pysähtyy oikeassa paikassa. Vaikka tämä pää-asiallisesti oli ainoastaan +onnellinen sattuma, hankki tämä menestys minulle suurta kunniaa ja +monta onnen-toivotusta. Minun kanssa-pelaajani, neiti Sofie Elmore, +joka itse oli oiva pelaaja, lausui suuren ihmetyksensä taidostani, +etenkin kun meidän puolueemme tämän kautta sai hetkeksi täydellisen +voiton. + +Neiti Sofie, joka oli pieni, miellyttävä, tummanhiveinen nainen somassa +croquet-puvussa, pelasi tuolla innolla ja vilkkaudella, joka tekee +naiset niin vaarallisiksi taistelijoiksi. + +"Voi, jospa saisimme ottaa osaa kilpa-peliin!" huudahti hän +miellyttävällä vallattomuudella. "Minä ihastuisin suuresti, jos voisin +voittaa Eva van Arsdel'in! Nuot van Arsdels'it luulevat menestyvänsä +kaikkialla, ja se äkäyttää minua, sen myönnän. Mutta teidän avullanne +herra Henderson luulen varmaankin voittavamme." + +"Älkää luottako liian paljon onneeni", vastasin minä; "yksi pääsky ei +tee kesää." + +"Olenpa aivan varma, nähtyäni miten äsken pelasitte, ett'ei se ollut +ainoastaan onnellinen sattumus. Tahtoisinpa mielelläni kilpailla Eva +van Arsdel'in kanssa, sillä viime suvena, ollessamme Newport'issa, +pidettiin meitä taitavimpina croquet-pelaajoina, mutta hän voitti minut +viimeisessä pelissämme, jonka siellä pelasimme. Se oli erittäin +harmittavaa -- nuijani luiskahti vähän ja tuotti minulle tappion! +Olette kai huomanneet, että nuija väliin vääntyy vähän kädessä ja +luiskahtaa. Juuri samoin luiskahti se minultakin, ja pallo lensi +väärään suuntaan, mutta se ei saa enää tapahtua." + +Tästä keskustelusta huomasin, että neiti Sofie tällä hetkellä ei +ajatellut muuta, kuin voittoa croquet-pelissä. Nyt heitettiin arpaa, +ketkä saisivat ottaa osaa tuohon päättävään kilpailuun. Arpa lankesi +neideille Sofie Elmore'lle ja Eva van Arsdel'ille sekä herra Sydney'lle +ja minulle. + +"Neiti Eva van Arsdel", lausui herra Sydney, "teidän täytyy tulla +kanssa-pelaajakseni, sillä nähtyämme teidän sekä herra Henderson'in +taitavuuden edellisissä pelissä, emme voi antaa teidän pelata samalla +puolella." + +"Se saattaa olla varsin yhdentekevää", sanoi Eva, "sillä minä tiedän +ennestään, että Sofie on vaarallinen vastustaja, ja kun hän _tuolla_ +tavalla vetää croquet-hansikkaat sormillensa, merkitsee se taistelua +elämästä ja kuolemasta -- hän ei ai'o sääliä. Mutta niinkuin tahdotte +-- ja nyt, alkakaamme taistelu." + +Kaaret tällä kentällä olivat kauempana toisistansa kuin tavallisesti, +sentähdenpä ei ollut hyvä lennättää palloansa kahden läpi peräkkäin. +Mutta neiti Sofie, joka pelasi vähän vallattomasti, löi palloansa niin +ankarasti, että se lensi kahden kaaren läpi ja meni niin etäälle, +ett'ei hän voinutkaan päästä seuraavan kaaren läpi. + +"Voih, kuinka harmillista!" huudahti hän, "vaikka kyllä saankin lyödä +kaksi kertaa perättäin, kun yhdellä lyönnillä pääsin kahden kaaren +läpi; mutta siitä ei minulla ole hyötyä." + +Näiden kahden lyönnin perästä asettuikin neiti Sofie'n pallo juuri +sille kohdalle, jossa seuraavan pelaajan pallo paraiten siihen sattui. + +Yhdellä lyömällä pääsi neiti Eva kahden kaaren läpi ja uudestaan +lyötyänsä sattutti hän pallonsa neiti Sofie'n palloon. + +"Oih! nyt on hän minut jo saavuttanut, ja ken tietää, missä hän +pysähtyy!" huudahti neiti Sofie tuskissaan. + +Eva leikitteli Sofie'n pallon kanssa samoin kuin kissa saaliinsa +kanssa, ennenkuin se sen tappaa. Hän käytti taitavasti kaikkia etuja ja +osoitti tässä tilaisuudessa kaiken neronsa, kulki loistavalla +menestyksellä läpi kaaren toisensa perään, tapasi kääntö-paalun ja +palasi takaisin keskimmäiseen kaareen, jossa onni hänet jätti. + +Nyt oli minun vuoroni. Minäkin pääsin kahden ensimmäisen kaaren läpi, +kosketin hänen palloansa, jota käytin, päästäkseni kanssa-pelaajani +luo, jolloin lennätin Evan pallon kauaksi kentälle, jonka tehtyä autoin +kanssapelaajani palloa kaarensa läpi ja asetuin sitte niin, että hän +seuraavalla lyönnillä saavuttaisi palloni. + +Nyt tuli herra Sydney muutamilla voimallisilla lyönneillä, karkoitti +Sofie'n ja minun palloni erihaaroille ja kiiruhti sitte +kanssapelaajansa avuksi. + +Nyt kävimme innokkaiksi, ja taistelu oli, niinkuin Eva oli ennustanut, +elosta ja kuolemasta. Mohawks-indianit eivät voi armahtamattomammasti +vainota ja vahingoittaa toisiansa, kuin me; ja hetken ajan näytti +siltä, kuin meillä ei olisi ollut muuta tehtävänä, kuin ahdistaa +toisiamme ja karkoittaa vastustajamme pallot kentän äärimmäiseen +reunaan. Kaikki olimme melkein yhtä taitavia ja kun alituisesti +karkoitimme vastustajamme pallon kentältä pois, näytti peli hetken +aikaa seisovan aivan samalla kannalla. Vihdoin pääsimme me, sen kautta, +että vastustajamme tekivät moniaita onnettomia lyöntiä, voiton +puolelle, ja neiti Sofie käytti tätä etuamme hyödyksensä, lyöden +kummankin meidän pallomme kolmen kaaren läpi kääntö-paaluun ja sieltä +takaisin, kunnes tuo harmittava keski-kaari esti häntä pitemmälle +pääsemästä. + +Iloisella huudolla toivotettiin onnea hänen menestyksellensä. Tuo pieni +nainen hehkui kuin tuli, ja luulenpa, että hänen silmänsä säihkyivät, +kun hän karkoitti Evan pallon kauas kentältä. + +Wat Sydney teki onnellisen iskun nuijallansa ja muutti kokonansa pelin +aseman. Nyt jouduimme me voittajat ahdinkoon, ja karkoitettu ruhtinatar +pääsi jällensä valtakuntaansa. + +Vilkkaat huudahdukset raikuivat joka kerta, kun onni näkyi +muuttuvan tahi kun teimme kauniin lyönnin, ja katsojien into nousi +korkeimmallensa. Naiset olivat niin innoissaan, että he olivat kuin +palavat tulet. Joka jänne, joka hermo oli heillä pingoitettuna ja me +miehet olimme heidän rinnallansa, kuin tunnottomat koneet, joita +ainoastaan heidän kiihkoinen tuli sai liikkeelle. Vihdoin teki neiti +Sofie onnellisen lyönnin, kiiruhti keskimmäisen kaaren läpi, karkoitti +Evan pallon kauas kentälle ja herra Sydney'n pallon lähelle +päätö-paalua, vei palloni läpi kaaren toisen perään, melkeen koko +kentän ympäri, jätti minut hetkeksi ja ajoi sitte herra Sydney'n pallon +päätö-paaluun kiini ja "kuoletti" sen. + +Yleinen ihastus-huuto kaikui ympärillämme ja "voitto" sanakin kuului +katsojain joukosta. + +"Nyt luulen voivani pitää meitä voittajoina, sillä ensi lyönnillä +toivon pääseväni loppuun", lausui neiti Sofie riemuiten, ja asetti +pallonsa palloni viereen. "Toivoakseni ei Eva tapaa pallojamme näin +pitkän matkan päästä." + +"Voinhan toki koettaa", vastasi Eva, mennen kentän yli, ja asettui +kalpeana ja tyynenä pallonsa viereen. + +Hän katsahti Sofie'n palloon, punnitsi nuijaa kädessänsä, tähtäsi ja +teki oivan lyönnin. Nuolen nopeudella kiiti pallo kentän yli, ja +rientäen viimeisen kaaren läpi tapasi se Sofie'n palloon. -- +Hurraa-huuto kaikui katsojain joukosta ja voittajatar meni varovasti +täyttämään työnsä, lyöden Sofie'n pallon kauas kentälle. Sitte kosketti +hän minun pallooni, jonka avulla hän kulki niiden kahden kaaren läpi, +jotka hänellä vielä oli kuljettavina. Tämän tehtyänsä, kosketti hän +jälleen minun palloani. + +"Nyt on teidän vuoronne", lausui hän, asettaen pienen, punaisella +silkkikengällä varustetun jalkansa palloni päälle, ja kauas lensi +palloni, samalla kun hänen oma pallonsa tapasi päätö-paaluun ja +taistelu oli voitettu. + +Riemu-huutoja raikui ympärillämme ja kolmenkertainen hurraa-huuto +tervehti voittajaa, jonka ympärille katsojat nyt kokoontuivat. +Notkistaen toisen polveni, laskin minä nuijani hänen jalkainsa eteen ja +lausuin: + +"Ihana impi, voitettu vihollisenne odottaa tuomiotansa." + +"Nouse ylös, jalo ritari", vastasi hän nauraen. "Minä tuomitsen teidän +kirjoittamaan runon tästä taistelosta; ja sinä Sofie," lisäsi hän +ystävällisesti, "tule lyömään kättä kanssani taistelon loputtua. Ensi +suvena saat kostaa minua Newport'issa." Ja riitasisaret löivät +ystävällisesti kättä. + +Wat Sydney lähestyi nyt ja antoi nöyrällä kumarruksella voiton +palkinnon, jonka Eva lempeästi otti vastaan ja kiinnitti liinaan, joka +liehui hänen hartioillansa. Sitte siirtyi seura kentän toiseen päähän, +jossa tanssi-asema oli valmistettu. Soiton miellyttävät sävelet +kaikuivat pian ja suurella vilkkaudella ja mielihalulla otimme osaa +tanssiin. + +Näin päättyi päivä Clairmont'issa ja me palasimme kotiin ihanassa +kuutamossa, kuunnellen soiton kaikua yön hiljaisuudessa. + + + + +NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU. + +Vihdoinkin. + + +Kirje Eva van Arsdel'ilta Isabella Convers'ille. + +Rakas Bellani! + +Kummallisia tapauksia on tapahtunut sitte kun viimeksi Sinulle +kirjoitin, ja niitä en voi olla Sinulle kertomatta. + +Aluksi ilmestyi herra Sydney jällensä näky-alallamme, loistavana kuin +pyrstö-tähti. Ennenkuin hän itse oikeastaan tuli näkyviin, ilmestyi +kutsumus-kirjeitä croquet-huviin Clairmont'issa, joka oli mitä +loistavimpia huvia voi toivoa. Herra Sydney näkyy huomanneen minkä +loiston kullatut raamit antavat kuvalle, senpätähden ilmestyikin hän +joukossamme Clairmont-huvin loistossa. + +Kerrottiin, että seura oli tarkoin valittu hienoimmista piireistä; +senpätähden halusi kukin päästä sinne. Elmore'n perhe oli niin utelias +saada tietää olimmeko me saaneet kutsumus-kirjeet ennen heitä, että +Sofie ainoastaan sentähden tuli vieraisiin meidän luoksemme. Huviksemme +saimme ilmoittaa, että olimme saaneet kutsumus-kirjeet paria päivää +ennen, kuin he. Maria-täti antoi hänen ymmärtää, että herra Sydney oli +valmistanut tämän juhlan ainoastaan minun tähteni; mutta se on +luullakseni liikaa luuloa. Minä olen jo kyllästynyt tähän kilpailuun +perheittemme välillä. + +Luullaan, että Sofie Elmore on rakastunut herra Sydney'hin. Sofie on +miellyttävä, nerokas tyttö, hyvällä ja jalolla sydämellä, ja olisipa +todellakin vahinko ell'ei hän saa herra Sydney'tä, jos hän häntä +rakastaa. + +Mutta palaan kertomukseeni. Minä olin hyvin utelias saamaan tietää, +tulisiko _eräs_ sinne tahi ei. Meidän seurustelemisemme on näinä viime +aikoina käynyt niin juhlalliseksi ja kankeaksi, että minua harmittaa. +Hän on karttanut kaikkea, joka näyttäisi sydämellisemmältä ystävyydeltä +ja pelkää lähestyä minua, mutta ei voi kuitenkaan olla seuraamatta +minua silmäyksillänsä; senpätähden olinkin utelias näkemään oliko hän +siellä tahi ei. + +Olen kyllä nähnyt monta loistavaa juhlaa, mutta täytyy myöntää, että +tämä herra Sydney'n juhla oli niin loistava ja hieno, kuin voipi +toivoa. Herra Henderson oli myös siellä, ja kun hän ensimmäisissä +pelissä kunnosti itseänsä, tuli hänkin osalliseksi kilpa-peliin. +Omituista kyllä oli hän Sofie'n kanssa toisella puolella, herra +Sydney'tä ja minua vastaan. Sofie on taitava pelaamaan, mutta niinpä +olen minäkin, ja voinpa vakuuttaa, että pidimme herrat lämpöisinä. +Sofie ja minä komensimme, kumpikin puolellamme, ja luulenpa, että +herrat huomasivat, että nais-johtajat taitavat pitää miehiä työssä. + +Olipa hyvin innostuttavaa pelata toisiansa vastaan, niinkuin me teimme. +Voit olla varma siitä, että minä ahdistin _hänen_ palloansa, karkoitin +sen pois kaarista ja ahdistin sitä hämmästyttävimmillä iskuilla. Sofie +taisteli vimmatusti toisella puolella, ja vihdoin näytti siltä kuin +voitto olisi heidän, sillä heillä ei ollut kuin yksi isku jäljellä. He +olivat "kuolettaneet", herra Sydney'n pallon, ja minun palloni oli +kentän toisella laidalla. Äitini aina vakuuttaa, että minulla on +syntyperäinen taito päästä vaikeista suhteista, ja kumma kyllä, nytkin +lensi palloni yli kentän, sattui Sofie'n palloon, jonka karkoitin kauas +kentän ulkopuolelle, sitte tapasin _hänen_ palloansa, jonka avulla +pääsin kahden viimeisen kaaren läpi, jonka tehtyä karkoitin _hänet_ +kauas kentälle ja pääsin itse loppuun. Ukkosen kaltainen käsien-taputus +palkitsi onneni. _Hän_ ei näyttänyt minkäänmoista harmia, vaan, +notkistaen toista polveansa, laski hän nuijansa eteeni, sanoen olevansa +voitettu vankini, jonka tähden minä tuomitsin hänet kirjoittamaan runon +tuosta taistelusta. Hän sulki itsensä hetken ajaksi telttiin, josta +tullessansa hän ihastuneille kuulijoillensa luki erittäin soman ja +vallattoman runon, jossa taistelumme kerrottiin. + +Yleensä täytyy toki myöntää, että herra Henderson'illa oli siellä hyvä +menestys, sillä kuulin monen ihmettelevän häntä suuresti, ja Elmore'n +perhe oli erittäin innokas pyytämään häntä ilta-huveillensa. Rouva +Elmore ylisti hänen runoansa niin pilviin saakka, että minua oikein +nauratti, sillä kyllä tiedän mitä _hän_ pitää tuollaisista +ylistyksistä. En tunne ketään, jota olisi niin vaikea imarrella, ja +joka niin pian huomaisi naurettavan puolen asiassa, kuin hän. Rouva +Elmore'n kohteliaisuudet satelevat sitäpaitsi aivan kuin kaataisi +hedelmiä jonkun pään yli, tarjoamatta niitä syötäviksi, -- mutta +huomaan innostuvani niin, muita moittiessani, että unohdan sanoa, että +voitin croquet-palkinnon, rintaneulan, joka juhlallisesti jätettiin +minulle. Mutta kun minä huomasin, että tappio kävi kovin Sofie'n +sydämelle, liikkui hellä luonteeni ja minä tarjosin hänelle sovinnon +merkiksi tuon palkintoni. Aluksi ei hän sitä tahtonut ottaa; mutta minä +olin itsepäinen ja todistin, niin hyvin kuin taisin, että hän, jos +taidon mukaan tuomitaan, voitti pelin, ja että minun voittoni oli +ainoastaan seuraus onnellisesta kohtauksesta. Niinkuin tiedät, voin +yleensä saada ihmisiä taipumaan melkeen mihin vaan tahdon, ja kun +imartelin Sofie'ta kunnioittamalla hänen taitoansa, ja rinta-neula +sitäpaitsi oli hyvin kaunis, sain hänet vihdoin sen ottamaan. Minä olen +jo saanut kyllin tuosta riidasta EImore'n ja meidän perheiden välillä, +enkä ai'o enää sitä jatkaa, sillä Sofie on todellakin hyvin miellyttävä +tyttö, eikä ole kujeellisempi kuin me muutkaan, vaikka häntä kyllä +kodissaan on järjettömästi kasvatettu, ja me olemme päättäneetkin +vast'edes olla ystäviä, tapahtuipa mitä tahansa. + +Vieläpä oli toinenkin syy, jonkatähden en tahtonut pitää omanani tuota +lahjaa, se nimittäin, ett'en ole koskaan ennenkään ottanut Sydney'ltä +lahjoja enkä siis tahtonut nytkään sitä tehdä. Jos voisin antaa hänen +sydämensäkin Sofie'lle, niin tekisin sen varsin mielelläni, sillä +luulen, että Sofie siitä suuresti ihastuisi. Koko päivän kartoin, +ett'en joutuisi kahden kesken herra Sydney'n kanssa, ja kun hän pyysi +minua kävelemään kanssansa, käskin aina Amy'n ja Jannen mukaani. -- +Mitä taas _erääsen_ tulee, niin koetti hän koko ajan pysyä kaukana +minusta, vaikka hän seurasi minua silmillänsä minne vaan menin. +Luulevatkohan miehet, että me tytöt emme huomaa heidän katseidensa +suuntaa, ja että emme näe päältäpäin heidän tunteitansa. Olenpa varma, +että hänkin ajattelee minua nyt, yhtäpaljo kuin ennenkin, olkoonpa syy +hänen nykyiseen kummalliseen käytökseensä mikä tahansa. + +Kuu kumoitti niin ihanasti tummalta taivaalta kotiin palatessamme ja +soittokunta soitti Schubert'in ja Beethoven'in kauniimpia kappaleita. +Koko ajan vaivasi Wat Sydney minua tyhjänpäiväisillä lörpötyksillänsä, +kun halusin kuunnella soittoa. Hän ei laisinkaan rakasta soittoa, ja +sellaiset ihmiset ovat aivan kuin kärpäset, ne eivät anna meille +hetkeksikään rauhaa. _Tuo toinen_ vetäytyi syrjään, katseli kuuta ja +kuunteli soittoa, ja oli aivan lumotun näköinen. + + * * * * * + +Näin pitkälle ennätin kertomuksessani, kun minun eilen täytyi lopettaa, +mutta nyt minulla onkin kerrottavana Sinulle jotakin erittäin +kummallista, joka vasta on tapahtunut. + +Kun eilen lakkasin kirjoittamasta ajoin Idan kanssa puistoon. Hän oli +luvannut Effie St. Claire'lle piirustaa kuvat moniaista puiston +penkeistä, jotka sopisivat Effie'n uuteen huvilinnaan Fern Valley'hin +ja minä päätin sill'aikaa kulkea yksin ympäri puistossa virvoittaakseni +sydäntäni ja aivojani. + +Sitäpaitsi olin edellisellä kerralla, puistossa ollessani, eräältä +sillalta nähnyt etäällä kauniin vesiputouksen, joka kuohuen syöksyi +pieneen järveen. Nyt päätin mennä tuon vesiputouksen luo, joka oli +kaukana, kiertelevien metsä-polkujen sisällä. + +Päivä oli loppumaisillaan ja ilta läheni; käytävät olivat aivan autiot, +sillä en tavannut ainoatakaan ihmistä. Olisin voinut luulla, että olin +jossakin etäisessä, synkässä vuori-seudussa, sillä tämä osa puistosta +oli niin jylhä ja autio. Pensaiden välistä kuulin kosken kohinan, mutta +en voinut vielä nähdä sitä. Väliin kuului se aivan läheltä, väliin taas +etempää, ja vihdoin luulin löytäneeni mutkaisen, kaitaisen polun, joka +johdattaisi minut sinne. Kun tulin erään kallion sivu, huomasin +pauhinasta, että olin aivan lähellä koskea. Minä olin hyvin vallatoin +ja juoksin iloisena eteenpäin. Äkkiä seisoinkin kosken rannalla, mutta +samalla huomasin eräällä penkillä nuoren miehen, -- se oli herra +Henderson. + +Hän nousi seisomaan kun hän huomasi minut ja oli hyvin kalpea, mutta +ilon salama valaisi hänen kasvonsa kun hän huomasi, että minä +pysähdyin. + +"Neiti van Arsdel!" huudahti hän, "mikä suosiollinen onnetar on +johdattanut askeleenne tänne?" + +Minä olin hyvin totisen näköinen ja sanoin ett'en huomannut siinä +mitään onnea. + +"Ehk'ei teille", sanoi hän, "mutta minulle tämä on onni. En ole kaukaan +aikaan nähnyt teitä vilahdukseltakaan", lisäsi hän surullisella +äänellä. + +"Enpä tiedä mikä olisi estänyt teitä minua näkemästä", sanoin minä. +"Mutta jos herra Henderson tahtoo olla outo ystävillensä, on se hänen +oma syynsä." + +Hän oli hämmästyneen näköinen ja puhui jotakin paljosta ja ankarasta +työstä. + +"Suokaa anteeksi herra Henderson", lausuin minä, "mutta kun teitä aina +on kodissani kohdeltu uskollisena ja arvossa pidettynä ystävänä, tuntuu +vähän omituiselta, että te viime aikoina käytte meidän luonamme aivan +kuin outo muukalainen." + +"Te teette väärin, kun moititte minua noin, neiti van Arsdel", sanoi +hän innokkaasti. "Te epäilemättä arvaatte tunteeni ja teidän täytynee +myöntää, että syyt, jonka tähden teen näin, enkä voi tehdä muulla +tavalla, ovat kyllin riittäväiset." + +"Minun täytyy myöntää, ett'en niistä tiedä mitään," vastasin minä, +"enkä voi ymmärtää miks'ei suhteemme voisi olla yhtä ystävällinen nyt, +kuin ennen. Viime aikoina olette käyttäneet itseänne, aivan kuin +olisitte peljänneet minua, ja syytä siihen en voi arvata. Mikä on syynä +siihen, että niin olette tehneet?" + +"Siksi -- siksi, että rakastan teitä, neiti van Arsdel, siksi, että +rakastan teitä niin sydämellisesti, ett'en voi nähdä teitä toisen +morsiamena -- toisen vaimona", lausui hän, nähtävästi suuressa +tuskassa. + +"Sitä ette tarvitse tehdäkään, herra Henderson, sillä en minä +kumminkaan tiedä olevani kenenkään vaimo enkä morsiankaan", vastasin +minä. + +Hän seisoi aivan kuin ukkosen lyömänä. + +"Mutta minä olen kuullut, että niin olisi laita, henkilöltä, jonka +pitäisi tunteman asian tarkalleen." + +"Keltä niin?" kysyin minä, "sillä väitän sen valheeksi." + +"Äidiltänne." + +"Äidiltäni!" + +Nyt minä vuorostani seisoin kuin ukkosen lyömänä. Siinäpä siis syy +hänen käytökseensä. Äiti parka! Nyt huomaan kaikki. + +"Äitinne ilmoitti minulle", jatkoi hän, "että te olette salaisesti +kihloissa herra Sydney'n kanssa, ja että kihlauksenne julkaistaisiin +oitis kun herra Sydney palaisi kotiin ja varoitti minua liiallisesta +ystävyydestä kanssanne." + +"Äitini on kyllä tehnyt mitä hän on taitanut, saadaksensa minua tuohon +liittoon", sanoin minä. "Alussa annoin herra Sydney'lle rukkaset, kerta +kerran perään, mutta äitini melkeen pakoitti minua antamaan hänen +jatkaa kosimistansa, toivoen, että mieleni muuttuisi, mutta se ei ole +muuttunut." + +Hän tuli liikutetuksi ja puhui hyvin innokkaasti. + +"Neiti van Arsdel, sanokaa, uskallanko toivoa, että voisin voittaa +lempeänne." + +"En hämmästyisi, jos sen voisitte tehdä", vastasin minä. + +Nyt seurasi joukko sekanaisia, kummallisia sanoja, joista, armas +Bellani, en enää muista mitään, -- hetki, josta en voi Sinulle kuvausta +antaa. Sen muistan vaan, että hetken kuluttua astuimme käsi kädessä +käytävää pitkin. -- Oi, mikä keskustelu syntyi välillämme! kuinka +suloiset hetket ne olivat, joita nyt vietimme, kävellessämme varjoisaa +käytävää pitkin, puhellen lemmestämme! Hämäräinen valo ympäröi meidät +ja hopeainen kuu nousi taivaalle. -- Äkkiä kuului Idan ääni, joka huusi +nimeäni. Hän tuli meitä vastaan, piirustusvihko kainalossa. + +"Ida, Harry ja minä olemme kihloissa", huusin minä jo kaukaa. + +"Niin olen aina toivonut käyvänkin", lausui hän hellästi, ojentaen +meille kumpaisetkin kätensä. + +Minä tartuin toiseen, Harry toiseen. + +"Luuletteko, että vanhempanne tähän suostuvat?" kysyi Harry. + +"Vakuutukseni on, että he ensin vastustavat; mutta luottakaa Evaan, hän +ei anna perään. Tule nyt, Eva, meidän täytyy rientää kotiin." + +"Niin, mennään nyt kauniisti kotiin, ett'ei myrsky heti alussa pääse +valloilleen", vastasin minä. + +Päätettyämme, että minä koettaisin ensin kaunopuheliaisuuttani äitini +luona, ja että Harry sitte puhuisi isäni kanssa, erosimme ja me +palasimme kotiin. + +Nyt, Bella, nyt on kaikki tuo salaisuus lopussa, nyt ei minun enää +tarvitse taistella tuon voiman kanssa, joka kielsi minua ensi askeletta +ottamasta. Eikö ole omituista, että avio-liitto, joka on niin +personallista ja yksityistä laatua kuin mahdollista, on asia, jossa +kukin ystävämme vaatii, että tekisimme heidän mielensä mukaan! Äitini +varmaan tunsi isääni kohtaan samat tunteet, kuin minä nyt tunnen, mutta +olenpa varma, että hän on aivan vimmattu, kun hän huomaa, ett'en voi +katsella Wat Sydney'tä hänen silmillänsä, vaan katselen mieluummin +Harry'a omilla silmilläni. Mutta eihän äitini tule elämään hänen +kanssansa, vaan minä; minun elämänihän siinä on kysymyksessä, eikä +hänen, ja minähän juuri annan tälle henkilölle oikeuden omistaa minut +kuolinpäivään asti. Kun ajattelen tätä, ihmettelen, että laisinkaan +uskallan antautua tällaiseen tilaan jonkun miehen kanssa -- mutta hänen +kanssaan minä uskallan. Minä tunnen hänet ja luotan häneen +täydellisesti. + +Et voi ajatella, kuinka minä sain hänet nauramaan, kuvaillessani +hänelle, kuinka hullumainen hänen käytöksensä oli ollut. Hän ei pahaksu +laisinkaan, että vähän teen pilaa hänestä, eikä voi kyllin ihmetellä, +kuinka minä taisin päästä hänen tunteittensa perille. Miehet, rakas +Bellani, ovat tällaisissa asioissa, niin naurattavan yksinkertaisia! + +Kuitenkin, ell'en pettyne, erosin hänestä eilen illalla onnellisimpana +kuolevaisten joukossa, jota onnea ei sekään poistanut, että pelkäsin +"kovia vanhempiani." + +Mutta mikä lörpöttelijä olenkaan! Näet toki sentään, Bellani, että olen +pitänyt sanani. Olenhan aina sanonut, että Sinun ensimmäiseksi pitää +saada tiedon kihlauksestani, ja nyt olet saanut sen. Sinä saat kertoa +siitä muillekin, jos tahdot, sillä minä olen luja päätöksessäni. + + Oma Evasi. + + + + +VIIDESNELJÄTTÄ LUKU. + +Mitä perhe neuvottelee. + + +Seuraavana iltana croquet-huvin jäljestä, vetäytyivät Maria-täti ja +rouva van Arsdel talon äärimmäiseen huoneesen, salaisuudessa +neuvotellaksensa. + +"No, Elli", kysyi Maria-täti, "miltä näytti asiamme sinun mielestäsi +eilen illalla?" + +"Minä vaan yhä vartosin, että jotakin piti tapahtuman, mutta tuon tytön +kanssa ei pääse häistä läksijäisiin. Hän ei antanut Sydney'lle +vähintäkään kosioimis-lomaa, vaan karttoi häntä aina ehdollaan. Pari +kolme kertaa koetin asettaa asiat niin, että he jäisivät kahdenkesken; +mutta Eva pääsi aina pakoon ja kuljetti mukanansa Seaton'in tyttöjä, +ikääskuin ne olisivat olleet kiini-kasvaneina häneen." + +"Tuo oli harmillista", sanoi Maria-täti, "sentähden että Elmore'n perhe +oli siellä. Tuo Elmore'n joukko pöyhkeilee heidän perheessään +tapahtuneesta naimisesta niin, että luulisi heillä olevan prinsin +vävynä. He kuiskuttelevat ja jaarittelevat, ikääskuin me olisimme +koettaneet saada Sydney'tä verkkoomme, vaan emme olisi onnistuneet, ja +tuopa juuri äkäyttää minua! He kuuntelivat aina, korvat sojossa, ja +ottivat vaarin pienimmästäkin tapahtumasta, niin että minun olisi +tehnyt mieleni hämmästyttää heitä kihlauksella. Kuinka on tuon Evan +laita oikein? Luonnollisesti mielii hän ottaa Sydney'n; jokainen tyttö +hänen ijällään ottaisi avoimin sylin sellaisen tarjouksen vastaan; sinä +tiedät, että hän on vasta kolmenkolmatta vuotias". + +"Niin, se on totta; mutta oletko kummempaa kuullut! Croquet-palkinnon, +jonka hän sai Sydney'ltä, antoi tuo veitikka Sofie Elmore'lle. Minä +kuulin, kuinka hän tyrkytti sitä Sofie'lle, ja Sydney kuuli sen myös, +ja minä huomasin, ett'ei se seikka häntä laisinkaan miellyttänyt, sillä +se herätti suurta huomiota, ett'ei Eva pitänyt mitä oli saanut." + +"Antoiko Eva kultaneulan Sofie Elmore'lle? Onko tyttö hullu! Hänpä nyt +voi katkeruuttaa ihmisen sisimpää. En saata ymmärtää, Elli, miksi sinun +tyttäresi ovat niin omituisia." + +Rouva Wouverman oli, kuten näkyi, yksi niistä sävyisistä ihmisistä, +jotka aina hakevat tilaisuutta näyttääkseen, kuinka tyhmiä lähimäisensä +ovat heihin itsiinsä verrattuina. Syynä kaikkiin harmillisiin +tapauksiin sanoi hän aina olevan sen, että oli menetelty toisin, kuin +hän sellaisessa kohdassa olisi menetellyt. Vaikka rouva van Arsdel +yleensä myönsi, että Maria-sisarensa oli häntä etevämpi, tunsi hän +kuitenkin väliin kapinallista henkeä sydämessänsä tuon alinomaa +kerrotun väitöksen tähden, että hän olisi syypää kaikkiin perheen +epäkohtiin. + +"Minä puolestani en laisinkaan", vastasi hän sentähden, "pidä +tyttäriäni muita ihmisiä omituisempina. Väittäväthän kaikki, että +harvoilla äideillä on niin viehättäviä tyttäriä kuin minulla." + +"Mutta minä sanon, Elli, että ne ovat omituisia", vakuutti rouva +Wouverman. "Käyhän Ida omaa tietänsä, ja neiti Eva sitte. No olkoonpa +kuinka hyvänsä, minussa ei ole mitään vikaa. Minä olen koettanut +taitoni mukaan kasvattaa heitä, mutta tämän omituisuuden täytyy +riippua van Arsdel'in suvusta, sillä meidän perheessämme eivät +tytöt milloinkaan matkaan saattaneet tällaista mielen-harmia. +Meitä kasvatettiin ymmärtäväisiksi, me otimme vastaan parhaan +naimis-tarjouksen, tulimmekin sentähden naiduiksi ja täytimme +huolellisesti velvollisuutemme, emmekä koskaan nostaneet mitään +rettelöitä, vaikk'ei meille luonnollisesti koskaan tehty niin eteviä +tarjouksia, kuin Sydney nyt tekee Evalle." + +"Minua ei laisinkaan kummastuttaisi, jos Sydney kääntyisi Sofie +Elmore'n puoleen, joka silminnähtävästi on ihastunut häneen! Miehet +rupeavat usein kosimaan toista, harmissaan, että ovat tulleet +hyljätyiksi." + +"Aivan totta", vastasi Maria-täti; "en minäkään ihmettelisi, jos Sydney +mielistyisi Sofie'en, samoin kuin Mac Gerald Blanche Sinclair'iin, kun +Edith Enderly oli niin epävakainen häntä kohtaan. Hän ei olisi +milloinkaan ajatellutkaan Blanche'ia, ell'ei Edith olisi hyljännyt +häntä. Edith oli sittemmin kyllä harmissaan, mutta katumus oli silloin +liian myöhäinen." + +"Ei huolista tiedetä mitään ennen, kuin tyttäret ovat joutuneet +naima-ikään", virkki rouva van Arsdel. + +"Se on oma vikasi", muistutti Maria-täti; "sinä olet ollut liian hellä +heille. Minä puolestani", jatkoi hän, "suostun ranskalaisten tapaan +yhdistää avio-liittoja. Avioliiton ei pitäisi riippuman nuorten +tyttöjen omasta kokemattomasta vaalista. Vanhempain pitäisi sada +päättää heidän puolesta ja panna asian toimeen ilman mitään +vastustamista tyttöjen puolelta. Luonnollisesti voivat ijäkkäämmät +ja kokeneemmat henkilöt paremmin, kuin tyttö itse, valvoa hänen +naimis-etujansa. Meidän amerikalaisilla tytöillä on liian paljon +vapautta, ja jos minulla olisi tyttäriä, kasvattaisin minä ne niin, +ett'ei heidän koskaan tekisi mielensä vastustaa minun tahtoani". + +"Niin sinä aina puhut, Maria", sanoi rouva van Arsdel, "ja helppoa +onkin sinun sanoa, kuinka sinä menettelisit tyttäriesi kanssa, kun ei +sinulla sellaisia ole, mutta minun kanssani on toisin laita. +Toivoisinpa todella, että sinulla olisi Ida ja Eva hoitosi alla." + +"Niin, siinä tapauksessa", huudahti Maria-täti, "olisivat he jo aikoja +sitte naituina. Tuollainen järjettömyys, jota sinä heissä suvaitset, ei +silloin olisi tullut kysymykseen. Minä olisin polkenut jalkaani +permantoon ja sanonut: minä en _tahdo_ tietää mitään tuosta, ja minun +tyttärieni olisi ollut _totteleminen_. Sinä annat heidän tehdä +kanssasi, mitä tahtovat." + +"Sinä luotat aina itseesi liian paljon, Maria, ja moitit minua +kaikesta, mikä tapahtuu. Ah, jospa Jumala olisi suonut sinulle lapsia, +niin tietäisit, mikä vaiva heistä on! Lapsettomat henkilöt ovat aina +tyytyväisiä itseensä ja moittivat alati niitä, joilla on lapsia. Jospa +sinulla olisi lapsi-parvi ympärilläsi, saisit kyllä kovat kokea." + +"Jatka sinä vaan tällä tavalla, Elli-kulta, niin saat koko joukon +vanhoja piikoja niskoillesi", sanoi Maria-täti. "Idasta meillä ei ole +enää mitään toivoa, eikä piakkoin Evastakaan. Tytöt, jotka ovat liian +itsepintaisia ja haaveksivia ja jotka eivät tiedä mitä tahtovat, jäävät +varmaan naimattomiksi. Elli Gelliflower'illa ja Jane Seabright'illa +esimerkiksi olisi nyt oma koto, hevosia ja vaunuja, jos he olisivat +suostuneet heille tehtyihin naimis-tarjomuksiin." + +"Mutta muistathan, että Jane kadotti sulhasensa." + +"Niin, hän kuoli muistaakseni, vai kuinka? Jane ei siis voinut päästä +naimisiin hänen kanssansa, mutta eihän se voinut estää häntä menemästä +naimisiin toisen kanssa. John Smithson tahtoi tehdä hänet Newyork'in +melkein rikkaimmaksi rouvaksi, ja hänellä olisi ollut omat hevoset ja +vaunut, aivan kuten nykyisellä rouva Smithson'illa on. Mutta kaikki +tämä on seuraus tuosta narrimaisesta mielentilasta, jota sanotaan +rakkaudeksi. Minä vakuutan sinulle, että tytöt voivat mieltyä keneen he +tahtovat, ja jos minulla olisi tytär, mielistyisi hän siihen, kuin minä +tahtoisin." + +"Jumala tiesi, onko sinulla oikein, Maria, vai ei", sanoi rouva van +Arsdel. "Ei se ole leikintekoa, pakoittaa tyttöjä lempimään ketä +tahansa, tukahduttaa tyttöjen omaa taipumusta." + +"Omaa taipumusta! turhia puheita, Elli; älä nyt sinäkin rupea +tuollaisesta puhumaan. Minä tuskaannun kuullessani tuollaista. Rikkaat +ihmiset aina rakastavat _kyllin_ toisiansa, ja joka ainoa tyttö voipi +elää onnellisena sen miehen kanssa, joka antaa hänelle hyvän aseman +elämässä ja jolla on kyllin rikkautta komeaan talouden pitämiseen. Jos +Idaa, oitis koulusta päästyänsä, olisi pakoitettu naimisiin jonkun +_rikkaan_ ja muutoin kunnon miehen kanssa, niin ei hän varmaankaan +olisi joutunut tuollaisiin hulluihin houreisin, jotka häntä nyt +vaivaavat, vaan eläisi tyytyväisenä ja onnellisena, ja samoin kävisi +Evankin. Meidän olisi pitänyt pakoittaman häntä naimisiin Wat Sydney'n +kanssa, sillä onhan aivan jumalatointakin näin viivytellä. Jos Sydney +olisi Sam Rivingston'in kaltainen, niin en virkkaisi sanaakaan. Polly +on oikein inhoittavasti tyhmä, ja jos Sam rupeaa juomaan vielä enemmän +ja tekee kotinsa kurjuuden pesäksi, niin syyttäköön Polly itseänsä, +sillä hän tiesi mimmoinen Sam oli. Mutta toista on Evan ja Wat Sydney'n +avioliiton kanssa." + +Portinkello soi, ja hetkisen kuluttua tulee palvelija sisään, kantaen +kirjettä hopea lautasella. Naiset rientävät kumpainenkin palveliaa +vastaan ja Maria-täti huutaa: "se on Sydney'ltä sinulle", samalla kun +hän aukaisee kirjeen ja alkaa lukea. + +"Luulisinpa, siskoseni", sanoi rouva van Arsdel loukattuna, "että itse +saisin ensimmäisenä lukea kirjeeni." + +"Älä nyt ole lapsellinen", vastasi Maria-täti ja viskasi kirjeen +kädestänsä. "Jos et pidä väliä osanottavaisuudestani, niin en enää +tahdo pitääkään lukua asioistasi. Hoida nyt itse asioitasi, minä menen +tieheni!" + +"Mutta, rakas Maria, täytyyhän sinun myöntää, että mielellämme luemme +ensin itse kirjeemme", sanoi rouva van Arsdel-parka anteeksi anoen. + +"No, no, rakas lapsi, rauhoitu, rauhoitu", vastasi Maria-täti; "nythän +sinulla on kirjeesi, lue, ja pian huomaat, että minä olen oikeassa. +Tyttö on loukannut häntä ylpeydellään, ja nyt hän aikoo lopettaa +kosioimisensa." + +"Päinvastoin pysyy hän vielä avio-tarjouksessaan", sanoi rouva van +Arsdel lukien kirjettä; "mutta kun Eva on niin tyly häntä kohtaan, ei +hän tahdo enää ottaa rukkasia." + +"Nythän huomaat", muistutti Maria-täti, "että Eva on tilaisuudessa itse +päättää onnestansa. Jos hän vaan tahtoisi olla kohtelias ja sallisi, +että sinä kutsuisit Sydneyn tänne, jotta he saisivat keskustella +asiasta, niin luulen, että kaikki vielä saataisiin selville. Annapas +kun katson... Kirje on todellakin selvä kosimis-kirje. Elli, nyt täytyy +Evan olla järkevä. Soisinpa, että olisit vähä ankarampi hänen +kanssansa." + +"Siitä ei asia paranisi; sinä et tunne Evaa. Monessa asiassa on hän +hyvinkin taipuvainen, mutta luja on hänen luonteensa yleensä. +Ainoastaan lempeydellä voipi häntä saada taipumaan, enkä minä ole +tahtonutkaan kiusata häntä, sillä hän on aina ollut hyvä lapsi". + +"No hyvä, kerro hänelle sentähden lempeästi kuinka tukala koko perheen +asema on, sano, että hän voipi pelastaa isänsä perikadosta, ja että hän +on tilaisuudessa päättää kaikkein meidän elosta ja kuolosta. Laske +sanasi oikein hänen sydämellensä. Olisihan kauheata, jos hänen, +kujeensa kautta, täytyisi kaikkein meidän kanssa muuttaa toisen luokan +asuntoon ja elää siellä niinkuin muut tavalliset ihmiset, sen sijaan, +että hän nyt voisi päästä Clairmont'in ja Newport'in omistajaksi. +Peloita häntä, Elli; kuvaa asemamme kauhistuttavilla värillä ja vetoa +hänen hellätuntoisuuteensa." + +"Kyllä ko'en tehdä parastani", vastasi rouva van Arsdel. + +"Missä Eva on nyt? anna _minun_ puhua hänen kanssansa", lausui +Maria-täti. + +"Hän lähti Idan kanssa ajelemaan puistoon; mutta kun oikein asiaa +mietin, niin luulen olevan parasta, että minä puhun itse Evan kanssa. +Tiedän varmaan, että hän tekee enemmän minun, kuin muiden puolesta, +sillä hän pitää paljon minusta." + +"Voisiko hän rakastaa ketään toista, kuin Sydney'tä?" kysyi Maria-täti. +"Olipa tuo vähän varomatointa, että otitte tuon Henderson'in ystäväksi +perheesen; mutta näinä viime aikoina näkyy hän lakanneen täällä +käymästä." + +"Luulenpa poistaneeni kaiken vaaran siltä puolelta", vastasi rouva van +Arsdel tyytyväisesti. "Minä annoin hänelle pienen äidillisen +varoituksen, jolla oli omituinen vaikutus. Olihan se velvollisuuteni +häntä, poika-parkaa, kohtaan. Eva on hyvin miellyttävä ja minä +huomasin, että Henderson alkoi olla liiaksi huvitettu hänen +seurastansa. Tuo Henderson on kuitenkin hyvin siivo mies." + +"Minun aikomukseni oli saada hänet mieheksi Idalle", sanoi Maria-täti. +"Se olisi ollut erittäin sopivaa". + +"Maria kulta", lisäsi rouva van Arsdel, "etkö jo huomaa, ett'eivät +kaikki ihmiset kulje sitä uraa, jonka sinä heille määräät?" + +"Se olisi kuitenkin parempi heille", vastasi Maria-täti. "Jos lapsiesi +kasvatus olisi alusta pitäin ollut minun käsissäni, luulenpa, että +olisit nähnyt parempia hedelmiä, kuin nyt koskaan saat nähdä. Kumma +kyllä, ett'ei luonto lahjoita lapsia sille, joka taitaisi niitä +paraiten kasvattaa. Tee mitä voit! Mitäs kello on? Nyt minun täytyy +rientää kotiin. Minulla on uusi piika ja minä pelkään, että hän kääntää +koko talon ylösalaisin; minä tulen huomenna takaisin, saadakseni nähdä +miten asiat ovat muodostuneet." + + + + +KUUDESNELJÄTTÄ LUKU. + +Rikkaus ja rakkaus vastakkain. + + +Eva van Arsdel istui huoneessansa, vavisten ja punastuen, onnellisena +ja täynnä toivoa. Hänen rinnassansa tulvailivat nuot omituiset, +sekanaiset tunteet, joita nuori tyttö tuntee, ajatellessansa, että +elämänsä onni on onnellisesti päätetty, että tuo tärkeä askel on +otettu. + +"Niin", lausui hän itsekseen, "minä lemmin häntä, ja lemmin häntä aina, +sanoipa äitini ja Maria-täti ja koko maailma mitä tahansa. Uskollisena +tahdon häntä seurata elämässä ja kuolemassa." + +Hänen äitinsä astui nyt huonneesen. + +"Herra varjele, Eva, etkö jo ole mennyt levolle? Miten on laitasi? Voi +kuinka poskesi ovat punaiset! Olet aivan kuin olisit kuumeessa." + +"Olenko niin", kysyi Eva, melkeen tietämättä mitä hän vastasi. "Eikö se +kaunista minua?" + +"Etkö ole terve?" kysyi äitinsä, "Kivistääkö päätäsi?" + +"Todella -- -- niin vähän -- mutta en ole koskaan voinut paremmin kuin +nyt, rakas äitini", sanoi Eva, istahtaen äitinsä polvelle ja kietoen +kätensä hyväellen äitinsä kaulalle; "en ole koskaan ollut terveempi, +raittiimpi, äiti." + +"Se on huvittavaa kuulla, lapseni. Mielelläni haastelisin hetken +kanssasi tänä ehtoona. Minulla on jotakin sinulle kerrottavaa", lausui +hän ja otti kirjeen taskustansa. "Tämä kirje on Sydney'ltä; minä +tahtoisin lukea pari riviä siitä sinulle." + +"Voi äiti, miksi? kirjeiden lukeminen on kauheasti ikävää!" + +"Rakas lapseni", jatkoi rouva van Arsdel, "Sydney on niin erittäin hyvä +mies ja rakastaa sinua sanomattomasti." + +"Se on varsin oivallista, että hän on hyvä mies; pysyköön aina vaan +sellaisena. Mutta mitä hänen rakkauteensa minuun tulee, niin olen siitä +hyvin pahoillani." + +"Lue edes, Eva, tämä kirje, niin huomaat kuinka jalo hän on." + +Eva otti kirjeen ja silmäili nopeasti sen läpi. + +"Se on yhdentekevää, rakas äitini", sanoi hän antaen kirjeen takaisin. +"Minä en tahtoisi hänelle tuottaa minkäänlaista tuskaa; mutta olenpa +varma, että hän pääsee tästä, aivan yhtä helposti kuin rokko-taudista. +Seikka on se, armas äitini, että herra Sydney ei voi kärsiä, ett'ei hän +onnistu siinä, jonka hän kerran on päättänyt tehdä; eikä hän tahdo +minua vaimoksensa sentähden, että hän rakastaa minua noin innokkaasti, +vaan sentähden, että hän on kerran saanut päähänsä, että hänen pitää +voittaa minut. Jos hän olisi minut oitis saanut, olisi hän jo aikoja +sitte kyllästynyt minuun. Olen kuullut hänen itsensä vakuuttavan, +ett'ei hän pidä lukua naisesta, jonka hän voisi helposti saada +omaksensa; ja se onkin ainoastaan sentähden, että minä olen häntä +karttanut ja ollut vaikea voittaa, kun hän näin kiihkoisesti haluaa +minua vaimoksensa. Olenpa varma että hän oitis, jos hän saisi minut, +kääntäisi mielensä johonkin muuhun esineesen, jota hän ei voi saada. +Sellainen on hänen luonteensa, äiti." + +"Mutta, Eva, hän on kunnon mies." + +"Ei hän minun mielestäni ole mikään erinomainen." + +"Eikö? Katso vaan noita nuoria miehiä, joiden kanssa naiset nykyaikaan +menevät naimisiin!" jatkoi rouva van Arsdel. "Katsos nuorta +Rivingstone'ia; kerrotaan, että hän on juopuneena kumminkin kolme iltaa +joka viikko. Ja vielä kauheampiakin kerrotaan hänestä. Hän elää ja on +aina elänyt hyvin irstaisesti, ja kumminkin on Polly Elmore aivan +hulluna ihastuksesta, että hän on saanut sellaisen vävyn. Herra Sydney +sitä vastoin elää, kuten kaikki tiedämme, hyvin siivosti." + +"No, rakas äitini, jos ainoastaan vaadit, että mieheni tulee olla +siivo, niin onhan tässä herra Henderson, joka on yhtä siivo ja +sitäpaitsi paljon sivistyneempi ja miellyttävämpi." + +"Mitä mielettömiä ajatuksia sinulla on! Eihän herra Henderson'illa ole +mitään, millä hän vaimonsa elättäisi. Hän on kyllä hyvänluontoinen, +siivo nuori mies, sen myönnän mielellänikin, ja sitäpaitsi nerokas ja +miellyttävä; mutta, rakas lapseni, et sinä voi elää köyhänä. Sinun +täytyy mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa, joka voi pitää sinut +sillä asemalla, jolla nyt olet." + +"Onko sama äiti, rakastanko häntä tahi enkö?" + +"Eva kulta, täytyyhän sinun rakastaa miestäsi; sillä täytyyhän sitä +miestä rakastaa, joka meille antaa arvoa ja rikkautta, kaikkia mitä +vaan haluamme." + +"Aivan oikein äitini; ja nyt kun meillä on mies, joka pitää huolta +meistä, ja antaa meille kaikki mitä tarvitsemme, niin enhän tarvitse +muuta miestä. Isäni kyllä elättää minut, senpätähden, kun menen +naimisiin, tahdon itselleni sellaisen miehen, joka minua miellyttää. +Minulla on jo kyllin rannerenkaita, kalliita-kiviä ja sormuksia, +kaikkia mitä vaan voin toivoa, ja jos tahtoisin vielä enemmän, niin ei +minun tarvitse muuta kuin hyväillä isääni, kunnes hän antaa niitä. Hyvä +isäni antaa aina, mitä vaan tarvitsen; senpätähden en ymmärrä mitä minä +tarvitsen herra Sydney'ltä." + +"Pieni Evaseni, minun täytyy puhua pari vakavaa sanaa kanssasi. Siinä +olet jo niin vanha ett'ei minun tarvitse puhella kanssasi niinkuin +lapsen kanssa. Seikka on se, ett'ei löydy mitään niin epävakaista +täällä maailmassa kuin meidän elämämme. Isääsi pidetään paljon +rikkaampana kuin hän onkaan, ja meidän täytyy ylläpitää tätä luuloa, +sillä se on eduksi hänen asioillensa. Mutta näinä parina, kolmena +viimeisenä vuonna on hänellä ollut suuria tappioita ja usein olen minä +nähnyt hänen niin syvästi murheellisena menekkien tähden, että iloni +elämästämme on sangen vähäinen. Tätä naimistasi olemme aina toivoneet +ja olemme olleet vakuutetut, että siitä vihdoin jotakin tulisi, +sillä jos sinä pääset noin rikkaan miehen vaimoksi, auttaisi se +hyvin paljon isäsi asioita. Herra Sydney on jalo mies ja hänen +rikkautensa antaisivat isällesi erittäin suuren luottamuksen +asioitsemis-maailmassa. Ja sitäpaitsi, ajatteles lapseni minlaisen +asunnon saisit. Eipä löydy koko maassa sellaista kartanoa kuin hänen +Clairmont'issa on. Näithän sen eilen. Voitko enempää toivoa? Ja sitte +hänen kaunis huvilinnansa Newport'issa! Siellä voisit oleskella suvella +ja kutsua kaikki sisaresi luoksesi. Hänellä on sitäpaitsi erinomainen +maku ajo-kaluin, huonekaluin ja muiden sellaisten valitsemisessa. Ja, +niinkuin ennen olen sanonut -- hän on hyvä mies." + +"Mutta, rakas äiti, ei se sittekään käy päinsä, vaikka hänellä olisikin +koko itä ja länsi-Intia. Kaikella tällä ei _hän_ voi ostaa pientä +Evaasi. Sanopas, arvoisa äitini, oliko isäni rikas, kun menit naimisiin +hänen kanssansa? -- minä tarkoitan silloin, kun rakastuit häneen?" + +"Hm, eipä juuri paljon, mutta sanottiin, että hän on mies, joka voipi +päästä vielä kerran korkeallekin maailmassa." + +"Mutta silloin et, äiti, asunut tällaisessa kartanossa, kuin nyt. Sinä +aloit alusta ja autoit häntä minkä jaksoit, etkö tehnyt niin?" + +"Niin lapseni, me aloimme aivan vähällä ja ensi vuosina olimme hyvin +vähissä varoissa. Minä tein ankarasti työtä ja tiedän sentähden mitä +työnteko on, senpätähden tahtoisin, ett'ei sinun tarvitsisi kokea +samaa." + +"Mutta jos minä saisin tehdä työtä, niin ehkä tulisin sinun +kaltaiseksesi, äiti. Mutta, totta puhuen, jos isäni varat ovat vähässä, +miksi me elämme näin ylellisesti? Miks'emme elä säästävämmin? Minä +puolestani suostuisin siihen hyvin mielelläni." + +"Ah, rakas lapseni, se ei käy laatuun! Me emme saa muuttaa elämätämme; +sillä jos kerran ruvettaisiin epäilemään isäsi varallisuudesta, +karkaisivat kaikki velkojat isääsi kiini. Meidän täytyy siis elää +samoin kuin tähänkin asti, meidän täytyy levittää kaikki purjeet, +muutoin voisi huhuja levitä, jotka vahingoitsisivat isäsi arvoa +asioitsemis-maailmassa ja estäisi häntä saamasta rahoja toimiinsa. Hän +on nyt suurissa asioissa, jotka, jos ne onnistuvat, tuottavat +miljonia." + +"Ja jos hän häviää, kadotamme miljonia -- eikö niin?" kysyi Eva. + +"Niin teemme, Evaseni, ja, niinkuin jo olen sanonut, me rikkaat, me +elämme hyvin liukkailla perustuksilla, senpätähden tahtoisin nähdä +tyttäreni vakavalla asemalla." + +"Arvaas äiti, mitä ajattelen? Ajattelen, että koska rikkaudelle pian +kasvaa siivet, joilla se lentää matkoihinsa, miksi aina haluamme mennä +naimisiin miehen kanssa, jonka ainoa hyvä ominaisuus on, että hän on +rikas? Se on ainoa etuus, joka tällä hetkellä tekee herra Sydneyn +paremmaksi kuin herra Henderson ja moni muu kunnon mies tuttaviemme +joukossa on. Jos minä nyt menisin naimisiin herra Sydney'n kanssa, jota +minä, totta sanoakseni, en vähintäkään voi lempiä, vaan joka päin +vastoin on mielestäni varsin ikävä, ja jonakuna päivänä hänen pankkinsa +lakkauttaisi liikkeensä, hänen rautatiensä purettaisiin, hänen kaunis +huvi-linnansa Newport'issa myytäisiin ja minun täytyisi asua yhdessä +hänen kanssansa vähäpätöisessä asunnossa ja pienillä varoilla, miten +silloin kävisi? Niin, silloin toivoisin, että olisin valinnut +seura-kumppalikseni elämän läpi jonkun hauskemman, miellyttävämmän +miehen, sillä hänen kanssansa en voisi keskustella mistään joka minua +huvittaa. Huomaat siis, rakas äiti, että me, koska emme tiedä milloin +onnen pyörä kääntyy, pian voimme joutua sellaiseen tilaan, ett'ei +meillä ole muuta jäljellä, kuin mies itse. Senpätähden, niin minusta +kumminkin näyttää, pitäisi meidän suurella varovaisuudella valita +puolisomme. Miehemme täytyy olla sellainen, että voimme elää +onnellisena, vaikka menettäisimmekin kaiken muun, ja kun minä kerran +menen naimisiin, äiti, valitsen sellaisen miehen joka minulle on kaikki +kaikessa." + +"Se on kyllä hyvä, Eva, mutta mistä sinä löydät sellaisen miehen?" + +"Ajatteles äiti, jos olisin löytänyt hänet jo!" + +"Mitä tarkoitat lapseni?" + +"Äiti, minä olen löytänyt miehen, jota rakastan ja joka rakastaa minua, +ja me olemme jo kihloissakin." + +"Eva lapseni! Tuota en olisi odottanut sinulta. Miks'et ole virkkanut +tuosta ennen minulle sanaakaan?" + +"Siksi, että vasta tänä iltana sain tietää, että _hän_ rakastaa minua +ja tahtoo minut vaimoksensa." + +"Ja uskallanko kysyä, ken tuo onnellinen on?" kysyi rouva van Arsdel, +vähän pistelevästi. + +"Rakas äiti, se on Harry Henderson." + +"Herra Henderson! No täytyypä sanoani, että hänen käytöksensä on +kaikkea muuta paitsi rehellinen, sillä minä olen ilmoittanut hänelle +suhteestasi herra Sydney'hin." + +"Niin äiti, sinä olet sanonut hänelle, että minä olen kihloissa herra +Sydney'n kanssa, mutta minä olen sanonut hänelle tänä iltana, ett'en +ole kihloissa, enkä koskaan ai'o mennä kihloihin herra Sydney'n kanssa. +Harry on käyttänyt itseänsä aivan rehellisesti. Siitä saakka kun hän +puhui kanssasi, on hän väistellyt minua. Minä olin onnetoin ja hän oli +onnetoin, mutta kun tänä iltana tapasin sattumalta hänet puistossa, en +laskenut häntä käsistäni, ennenkuin sain tietää, miksi hän pelkäsi +minua. Vihdoin sainkin sen tietää ja sitte pääsimme selville asiassa. +Nyt ymmärrämme toisiamme aivan hyvin, eikä kenkään voi enää meitä +eroittaa. Äiti, minä tahdon seurata häntä vaikka maailman äärimäiseen +päähän! Ei löydy mitään, jota en voisi tehdä tahi kärsiä hänen +edestänsä, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, että voin häntä rakastaa +niin suuresti." + +"Voi rakas lapseni, mitä meidän nyt tulee tehdä?" kysyi rouva van +Arsdel, alakuloisena. + +"Rakas äitini, minä tahdon tehdä mitä vaan voin isäni ja sinun +puolestasi, ja luulenpa varmaan, että me kaikki sisarukset tahtoisimme +tehdä samoin. Onpa kyllä totta, mitä Ida usein on sanonut, että olisi +parempi jos meillä olisi vähemmän varoja, että oppisimme paremmin +luottamaan itseemme ja enemmän käyttämään voimiamme. Veljemme, jotka +ovat yliopistossa, eivät tarvitse tuhlata niin paljon rahaa, ja olenpa +vakuutettu, että jos isä ilmoittaisi heille surunsa, tekisi se heistä +_miehiä_, niinkuin se minusta on tehnyt vaimon." + +"Näistä asioista en nyt tiedä mitään aivan tarkkaan", lausui rouva van +Arsdel. "Isäsi ei ole sanonut mitään varmaan, mutta minä huomaan aivan +selvään, että hän on suruissaan ja minä tunnen hänet jo niin hyvin, +että huomaan jo päältäpäin koska asiansa häntä surettavat... Mutta Eva, +minulle tämä on kova isku." + +"Se surettaa minua suuresti, armas äitini, mutta sille en voi nyt enää +tehdä mitään. Olisihan hyvin huonosti tehty minulta, jos menisin +naimisiin jonkun toisen kanssa, vaikka rakastankin Harryä. Rakkaus ei +ole kuin hansikka, että voisin vetää sitä kädelleni ja kädeltäni pois, +oman mieleni mukaan; ei, kaukana siitä. Näetsen äiti, Harryn seurassa +ei minulla ole koskaan ikävä; sillä suurin huvini on hänen kanssansa +haastella. Hän ei väsytä minua koskaan, enkä soisi hänen milloinkaan +poistuvan luotani. Me ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin ja me +varmaankin elämme onnellisina yhdessä. Kas niin äitini, ole nyt +iloinen, ja anna minun olla onnellinen tavallani." + +"Täytynee niin tehdä", lausui rouva van Arsdel, syvällä huokauksella, +ja tarttui lamppuun mennäkseen pois. "Sinä olet aina kulkenut omaa +tietäsi, Eva." + +"Rakas äitini, toivon että kerran vielä iloitset tästä. Hyvää yötä!" + + + + +SEITSEMÄSNELJÄTTÄ LUKU. + +Uusia neuvotteluja. + + +Äidin mentyä pois, koetti Eva turhaan saada unta. Hänen poskensa +hehkuivat, ja hänen päässänsä pyörivät tuhannet eri ajatukset. Rouva +van Arsdel oli puhunut kylliksi perheen varallisuuden tilasta, +saadakseen hänet hiukan pelkäämään. Hän käveli levottomana edestakaisin +huoneessansa, jossa kaikki todisti rikkautta ja ylellisyyttä, ja +katseli melkein vastenmielisesti tauluja, veistokuvia, kauniita +huonekaluja ja kaikkea sitä ylellisyyttä, jota hän tähän asti oli +koonnut ympärillensä ja joiden ostamiseksi isänsä aina oli antanut +hänelle kyllin varoja. Nyt hän katui, että hän, kaikkia näitä +ylellisyyksiä hankkiaksensa, oli ainoastaan seurannut mielen-tekoansa, +huolimatta siitä, mitä ne maksoivat ja katsomattakaan hinta-kuitteja; +ja nyt hän oli kihloissa miehen kanssa, jolla ei ollut muita varoja +kuin ne, joita hänen neronsa ja säästäväisyytensä voivat hankkia. +Toiselta puolelta oli hänellä tarjolla toinenkin avio-liitto, joka +olisi antanut hänelle tilaisuutta vast'edeskin elää ylellisyydessä, +joka aina toki on sangen viehättävää. Ei hän kuitenkaan hetkeäkään +ajatellut myydä itseänsä, näitä etuja saavuttaaksensa. Mutta kun hän +ajatteli Harry'ansa, niitä vaikeuksia, joita hän saisi kärsiä ja sitä +huolta ja surua, jonka hän hänelle saattaisi, kysyi hän itseltänsä: +"enkö tee väärin, kun saatan Harry'n elämään yhdessä niin kelvottoman +ja hyödyttömän vaimon kanssa, kuin minusta varmaankin tulee?" + +"Mutta minä _en ole_ kelvotoin _enkä tahdo_ olla hyödytöin", jatkoi hän +itseksensä. "Voimia minulla kyllä on; niitä minä tahdon käyttää ja +näyttää, että minäkin voin jotakin toimittaa. Olisipa hauskaa tietää +onko isäni asiat todellakin niin huonolla kannalla kuin äiti kuvasi +niiden olevan! Ah, jospa hän luottaisi meihin ja sanoisi suoraan, miten +asia on, niin me mielellämmekin auttaisimme häntä ja eläisimme +säästävämmin!" + +Kaikki nämät ajatukset pitivät häntä hereillä, vaikka hän koetti +rauhoittua, voidaksensa nukkua, mutta siinä hän ei onnistunut. Vihdoin +meni hän Idan huoneesen. Ida oli tavalliseen aikaan mennyt levolle ja +jo kauan nauttinut makeata unta. + +"Herää, rakas Ida, herää", kuiskasi hän kumartuen sisarensa yli. + +Ida aukaisi silmänsä ja nousi istumaan vuoteellensa. + +"Mitä nyt, Eva? Etkö jo, rakas lapsi, ole mennyt levolle? Miten on +laitasi? Turmelethan itsesi, kun valvot näin kauan öillä." + +"Voi, Ida, minä olen niin levotoin, minä en voi saada unta! Minun on +kyllä vaikeata herättää sinua, mutta minun täytyy puhua kanssasi +eräästä asiasta, joka tekee minut niin murheelliseksi, ja, niinkuin +tiedät, olet sinä jo aamusilla mennyt ulos ennenkuin minä herään." + +"Mikä se on sitte, Eva?" kysyi Ida, silitellen Evan otsaa. + +"Äitimme oli vast'ikään luonani ja näytti minulle erästä kirjettä herra +Sydney'ltä. Hän jatkaa yhä vielä vanhaan lapaan ja nyt hän on +kirjoittanut äidillemme, joka puhui minulle niin mieltä-liikuttavasti, +että olisin valmis itkemään. Tiedäthän mitä tapahtui Henderson'in ja +minun välillä eilen puistossa", sanoi Eva, "emmekö ole kihloissa?" + +"Tottakai te kihloissa olette", vastasi Ida vakavasti. + +"Mutta äitini vihastui siitä suuresti ja sanoi pettyneensä +toiveissaan." + +"Sinä kerroit hänelle siis, että...?" + +"Minä kerroin hänelle kaikki, mutta voi Ida! silloin ilmoitti äiti, +että isämme asiat ovat hyvin huonolla kannalla ja että perikato uhkaa +meitä kaikkia jos en minä pelasta häntä, menemällä naimisiin herra +Sydney'n kanssa. Olisiko se mielestäsi oikein tehty? Eihän se liene +velvollisuuteni? Eikö olisi huonosti tehty, jos menisin naimisiin +toisen kanssa, kuin sen, jota rakastan?" + +"Vaatia naiselta, että hän menisi naimisiin miehen kanssa, jota hän +ei rakasta, ainoastaan pelastaaksensa vanhempansa mahdollisesta +onnettomuudesta, on samaa, kuin vaatia, että hän varastaisi rahaa tahi +kirjoittaisi vääriä velka-kirjoja heitä pelastaaksensa. Eva, sinä et +voi sitä tehdä." + +"En voikaan; sen sanoin äidillenikin", virkki Eva. "Mutta sano armas +Ida, onko isämme asiat niin perin huonolla kannalla?" + +"Isämme ei puhu naisien kanssa asioistansa", vastasi Ida, "ei edes +minunkaan kanssani; mutta tiedän, että hän on vaarallisissa +kauppa-yrityksissä ja minä puolestani en laisinkaan hämmästyisi, jos +koko tämä tuulentupa, jossa nyt elämme, haihtuisi kuin sumu ja jättäisi +meidät tyhjälle kadulle. Ainoa, jonka voin sanoa, on, että minä koko +ikäni olen odottanut tällaista muutosta. Senpätähden en olekaan antanut +tehdä itsestäni tuollaista nukkea, kuin tytöt meidän asemallamme +yleensä ovat, vaan olen päättänyt pitää sekä ruumiini että sieluni +terveenä, enkä ole totuttanut itseäni ylellisyyteen, voidakseni, jos +niin vaaditaan, elättää sekä itseäni että muitakin. Jos onnettomuus +sentähden kohtaa meitä, olen _minä_ varallani." + +"Mutta, Ida, eikö olisi parasta, että me nyt oitis vähentäisimme +menekkiämme ja eläisimme toisin, kuin nyt? Minä puolestani kyllä +muuttaisin halvempaankin asuntoon ja olisin mielelläni hevosia ja +vaunuja paitse. Voisimmehan elää paljon helpommin ja rauhallisemmin, +kuin nyt, ja kuitenkin omata kaikki, mikä meille on rakasta. Minä +puolestani möisin mielelläni kaikki maalauksetkin -- paitse joitakuita +-- ja olisin kuitenkin onnellisempi, ollessamme muista riippumattomia, +kuin nyt, eläessämme tällaista loistavaa, epävakaista elämää, josta +päästäksemme minun täytyisi mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa, jota +en rakasta." + +"Voi, ystäväiseni; Maria-täti ei voi koskaan sallia, että äitimme +lakkaa kilpailemasta Elmore'n perheen kanssa, ennenkuin viimeinen +tykkimme on haljennut ja laiva on uppoamaisillaan! Ajatus _mitä ihmiset +sanoisivat_, pelko että tuttavat surkuttelisivat meitä, ja että +tulisimme voitetuiksi kilpailussa, ylläpitää heidän voimiansa +viimeiseen saakka. Jos puhut elämämme muuttamisesta, vakuuttavat +he, ett'ei se käy päinsä -- se vahingoittaisi isämme luottamusta +asioimis-maailmassa. Minä tiedän mitä tämmöinen elämä maksaa, ja täytyy +sanoani, että tuhlaamme kauheasti. Jos meillä olisi kanta-varasto, +jonka korot nousisivat kahteen tahi kolmeen sataan tuhanteen dollariin +vuosittain, silloin voisimme elää, niinkuin nyt teemme; mutta kun koko +varallisuutemme riippuu asioista, jotka tänään kohoavat, mutta huomenna +vähenevät, niin voipi pian onnettomuus tapahtua. Isällämme oli hyvä +onni, ostaessaan osakkeita, jotka kohosivat monenkertaiseen arvoon; +mutta nyt ne ovat alenemassa ja, niinkuin jo sanoin, en laisinkaan +hämmästyisi jos äkkiä olisimme aivan köyhiä." + +"Harry-parka!" lausui Eva; "hän pelkäsi pyytää minua vaimoksensa +sentähden että olin rikas. Ehkä hän nyt saapikin minut köyhänä. Mutta, +Ida, enkö tee väärin kun rupean hänen vaimoksensa näin hyödyttömänä +olentona, kuin olen? Minä olen aivan kelvotoin, enkö ole Ida?" + +"Etpä toki, lemmikkini", vastasi Ida. "Päinvastoin toivon paljonkin +hyvää sinusta; sillä nainen, joka on voinut uskollisesti lempiä, vaikka +häntä on kaikkialta ahdistettu, niinkuin sinä olet, hän voipi varmaan +täyttää velvollisuutensa puolisonakin. Luonnollisesti täytyy sinun +tottua käytännölliseen elämään enemmän kuin tähän saakka. Sinä tulet +elämään aivan erinlaisissa suhteissa, kuin tähän asti, ja sinun täytyy +oppia laskemaan, mitä kukin esine maksaa. Ensiksikin täytyy sinun +luopua nykyajan loistavasta seura-elämästä ja sinun täytyy kärsiä, +että sinua surkutellaan onnettomana, joka on alentunut korkeasta +suku-piiristänsä. Hienot tuttavasi lakkaavat seurustelemasta kanssasi; +et ole tilaisuudessa ajella puistossa; sinun täytyy asua pienessä +talossa, vähäpätöisen kadun varrella; sinun täytyy pitää huolta +taloudestasi ja pitää vaari, että menot ja tulot ovat yhtäsuuria." + +"Kaikki tuo on hyvin vähäpätöistä, Ida. Minä en vähintäkään pidä lukua +siitä, mitä nuot hienot ystäväni sanovat ja ajattelevat; ja mitä siihen +tulee, että minun täytyy asua pienessä talossa, niin on se mielestäni +ainoastaan etua, sillä helpompihan sitä on hoitaa, kuin suurta, enkä +pelkää edes sitäkään, että minun täytyisi asua vähäpätöisen kadun +varrella. Kaikki ne, joita lemmin, varmaankin tulevat luokseni, asuinpa +sitte missä tahansa. Harry ja minä olemme tässäkin suhteessa aivan +samasta mielestä. Me emme ai'o elää maailman ja ystäviemme tähden, vaan +toinen toisemme tähden. Me valmistamme itsellemme mitä somimman, pienen +kodin, jossa todelliset ystävämme perehtyvät yhtä pian kuin me itse. Ja +etkö usko, Ida, että minusta tulee hyvä emäntä? Minä tunnen hyvin, että +voin vähillä varoilla valmistaa soman miellyttävän kodin; se on varsin +hauskaa! Minä en toivo, että isäni asiat kävisi onnettomasti; mutta +siinä olen vähän kaltaisesi, ett'en nyt enää pelkää, jos onnettomuus +kohtaisikin meitä, sillä onhan minulla Harry tukenani. Hiljaa me alamme +ja valmistamme onnemme vähitellen. Minä tiedän monta asiaa, joissa voin +häntä auttaa. Kuules, Ida -- mutta sinä naurat varmaankin minulle -- +minä otin hänen hansikkaansa kotiin ja paikkasin niitä tänä iltana. +Lupasin nyt jo pitää huolta hänestä; kaikin tavoin ko'en minä vähentää +hänen menekkiänsä. Minä en tahdo olla hänelle vaivaksi. Olenpa oikein +malttamatoin, kunnes saan näyttää mitä kaikkea taidan tehdä." + +"Ensin täytyy sinun, Eva kulta", sanoi Ida, "pitää vaari terveydestäsi. +Älä valvo suotta, se heikontaa aivojasi! Sentähden on parasta, että nyt +oitis menet levolle ja nukut makeasti." + +"Ah, Ida, tästälähin ai'on olla hyvin kiltti ja säännöllinen, mutta +ymmärräthän, että tämä ilta on eroavaisuus. Emme mene kihloihin joka +ilta elämässämme, sentähdenpä sinun täytyy suoda anteeksi, että tulin +lepoasi häiritsemään. Seikka on se, että kaikki mitä puhuin Harry'n +kanssa tänä iltana, kuin myös keskustelu äitini kanssa, ovat pitäneet +silmäni niin auki, ett'en varmaankaan luule saavani unta, jospa +koettaisinkin. Oi, Ida! Harry puheli paljon äidistänsä ja tuosta +Karolina-serkusta, jota minä hullu niin suuresti pelkäsin! Luulin +varmaan, että hän oli anastanut Harryn sydämen. Mutta kuules Ida, +hänkin aikoo lähteä Ranskaan oppia hankkimaan, juurikuin sinäkin; eikö +teidän sopisi matkustaa yhdessä?" + +"Se olisi erittäin hupaista", vastasi Ida. "Täytyy tunnustaani, ett'en +matkusta mielelläni yksin; ja kun eroan sinusta, pieni lemmikkini, +tarvitsen jonkun, jonka kanssa saan vaihtaa ajatuksiani. Mutta nyt, +pieni, rakas siskoseni, nyt sinun täytyy mennä maata, lukea +iltarukouksesi ja koettaa nukkua." + +"Voi, pieni, rakas tohtorini", sanoi Eva, "onhan se hyvin pahasti +tehty, että pidän sinut valveilla! No, nyt tahdon olla hyvä tyttö -- +huomaa kuinka olen tottelevainen! Hyvää yötä rakas sisko", lisäsi hän +suudellen Idaa, ja meni sitte huoneesensa. + + + + +KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU. + +Minä kosin appia. + + +Elämässä löytyy monta porrasta lumouksesta todellisuuteen, jotka eivät +ole niin varsin helppoja kulkea. -- Jok'ainoa ihastus, jok'ainoa +miellyttävä tapaus tässä maallisessa elämässämme on ylellisyys, +jonka meidän täytyy maksaa jollakin vastaavalla surulla tahi +kärsimyksellä. Saksalainen kirjalija Tieck kertoo kauniin sadun +lumotusta seudusta, ihmeellisillä kultaisilla linnoilla, lähteillä, +kukilla ja kulta-siipisillä keijukaisilla, jotka elävät alituisessa +onnellisuudessa. Mutta tätä ihanuutta eivät nähneet muut, kuin +salaisuuden tuntijat -- kaikkien muiden silmissä oli tämä keijukaisten +maailma autio erämaa. Parina päivänä olin minäkin nähnyt tämän +ihme-maailman, olin kulkenut sen lumotuissa lehdoissa, tietämättä +olinko elävien joukossa tahi en. Noina ensimmäisinä, sanomattoman +suloisina hetkinä, jolloin kukin sumu haihtui lemmen-maailmasta, +jolloin kaikki oli selkeyttä, sopusointua ja rauhaa, tuntui elämä +muuttuvan aivan kokonansa. Mutta kuljettuani tässä autuuden maassa ja +puhuttuani enkelien kielillä, täytyi minun palata takaisin +jokapäiväisyyden maailmaan, koettaakseni kuolevaisen kielellä tulkita +näitä ihmeitä ja salaisuuksia -- sanalla sanoen, minun täytyi mennä +herra van Arsdel'in luo, pyytämään hänen tytärtänsä omakseni. + +Niin viehättävää kuin onkin menestyksellä kosia ihanaa naista, niin +tukalaa on sama tehtävä vastaisen apin luona. + +Tavallisesti ei miehet katsele suopeilla silmäyksillä, kun joku toinen +rakastaa viehettävää naista heidän tuttavistansa, he harmistuvatkin kun +kuulevat, että _tuo toinen_ on onnistunut kosimisessaan. "Mikähän +ominaisuus tuolla miehellä tyttöä miellytti?" on aina ensimmäinen +kysymys tällaisissa tilaisuuksissa. Ja ne, joilla on tyttäriä, vihaavat +jo edeltäpäin kaikkia, jotka haluavat heidän tyttäriänsä omiksensa. +Tämän kyllä tiesin edeltäpäin aistin-tapaisesti, ja jos minulla olisi +sellainen tytär kuin Eva oli, olisin valmis ampumaan sitä otsaan, joka +tulisi ryöstämään häntä minulta. + +Herra van Arsdel oli tosin kyllä tyvenellä tavallansa tähän saakka +ollut minulle hyvin suosiollinen. Mutta kuitenkin olin vähän levotoin, +pelonalainen, kun pyysin saada puhua erittäin hänen kanssansa Idan +työhuoneessa. + +"Minä olen puhunut äidin kanssa, Harry", kuiskasi Eva, "ja _hän_ rupeaa +jo tointumaan hämmästyksestänsä." + +Rouva van Arsdel kohteli minua tyvenellä kärsivällisyydellä, ikääskuin +olisin ollut hammastauti, tahi joku muu elämän karttamattomista +rasituksista. Neiti Alice oli hyvin kylmä minua kohtaan, ainoastaan Ida +oli ystävällinen. + +Herra van Arsdel oli myöskin kylmä, kuiva ja varovainen, ja näkyi +karttavan kaikkea, joka antaisi minulle syytä tunteitani selittää; +senpätähden päätin ruveta kiertelemättä puhumaan asiastani, yhtä +suoraan, kuin jos juttelisimme jostakin kauppa-asiasta. + +"Herra van Arsdel, minä rakastan teidän tytärtänne. Hän on luvannut +puolestansa myöskin rakastaa minua ja hänen luvallansa pyydän nyt +teidän suostumustanne avio-liittoomme." + +Hän otti silmä-lasit käteensä, pyyhki niitä hitaasti minun puhuessani, +yskäsi ja lausui: + +"Herra Henderson, minä olen aina kunnioittanut teitä; mutta minun +täytyy myöntää, ett'en tiedä miksi antaisin teille tyttäreni." + +"Aivan yksinkertaisesti sentähden, että teidän, hyvä herra, luonnon +lakien mukaan, täytyy antaa hänet jollekulle, ja _hän_ on valinnut +minut." + +"Mutta hänen äitinsä mielestä olisi Eva kyllä voinut valita +paremminkin." + +"Minä kyllä tiedän, että neiti van Arsdel voisi mennä naimisiin jonkun +rikkaamman miehen kanssa, kuin minä olen, mutta sen takaan, ett'ei hän +koskaan löydä miestä joka hellemmin häntä lempisi, tahi pitäisi enemmän +huolta hänen onnestansa kuin minä. Sitä paitse on minulla ollut kunnia +tulla valituksi häneltä itseltä ja olettehan huomanneet, että Eva pysyy +lujana siinä, johon hän kerran on kiintynyt." + +Hän hymyili, katseli minua ja iski veitikkamaisesti silmäänsä, +lausuessansa: + +"Eva on aina seurannut omaa päätänsä." + +"Suokaa sanoani, että naisen, valitessansa kumppalia elämän läpi, aina +täytyy saada seurata omaa mieltänsä." + +"Teillä on kyllä oikein, herra Henderson, mutta eiköhän hänen +vanhemmillansakin ole oikeus kieltää häntä menemästä epä-vakaiseen +avio-liittoon." + +"Herra van Arsdel, minä en tiedä, että tarjoan hänelle mitään +epä-vakaista avio-liittoa. Minulla tosin ei ole rikkauksia +tarjottavina, mutta minä toivon toki voivani hyvin elättää vaimon ja +perheen. Minä olen terve, jaksan kyllin tehdä työtä, ja virkani lupaa +minulle hyvän palkan ja arvollisen aseman yhteiskunnassa." + +"Mitä te kutsutte viraksenne?" + +"Kirjalliset toiminnot." + +Hän katseli minua, hymyellen epäilevästi. + +"Niin, herra van Arsdel", lisäsin minä. "Nykyaikaan on työ +kirjallisella alalla virka, joka hankkii meille sekä mainetta että +varoja." + +"Mutta eikö se ole hyvin epä-vakainen virka?"' kysyi hän. + +"Sitä en usko. Työ, jonka, tarkoitus on tyydyttää suurta, yhä +lisääntyvää tarvetta, on mielestäni sangen edullinen. Lukemisen +tarve on yhtä-laajalle levinnyt ja yhtä vakava, kuin kaikki muutkin +tarpeet elämässä ja niillä, jotka tätä tarvetta tyydyttävät, on yhtä +varma toimi, kuin niillä, jotka hankkivat meille kankaita ja +rautatien-kiskoja. Nykyaikaan on kirjailijain onni kohoamassa." + +Ajatuksiinsa vaipuneena naputteli herra van Arsdel pöytää sormillansa. + +"Suokaa", jatkoin minä, "että ko'en käytännöllisesti esitellä +tätä asiaa. Jos nuorella miehellä, joka on hyvä ja siivo +käytökseltänsä, jolla on oivallinen terveys ja hyvät perus-aatteet, +on seitsemänkymmentä tuhatta dollaria hyvässä asiassa, voipiko hän +elättää perhettä?" + +"Kaiketi", vastasi herra van Arsdel, ja alkoi tarkastaa puhettani; "se +olisi kyllä hyvä alku." + +"No hyvä", pitkitin minä, "terveyteni, kasvatukseni ja kirjallinen +taitoni vastaavat tätä summaa ja tuottavat minulle ensi vuonna yhtä +paljon, kuin seitsemänkymmentä tuhatta dollaria kymmenen prosentin +jälkeen. Mielestäni on tuo summa _miehessä_ yhtä varmana kuin jossakin +kauppa-yrityksessä. Minusta nähden on _mies_, joka säästää +terveyttänsä, maassamme paljon varmemmalla perusteella, kuin mikään +kanta-varasto." + +"Se on kyllä totta sekin", vastasi herra van Arsdel. + +"Niin onkin, isä kulta", virkki Eva, joka nyt tuli sisään, eikä voinut +hillitä haluansa lisätä jonkun sanan keskusteluumme; "jos otamme +kiinityksen omaisuuteen, josta emme voi luopua koko ikänämme, niin on +aina parasta, että valitsemme sellaisen omaisuuden, joka voi meitä +miellyttää." + +"Niinkö luulet olevan laidan tässäkin tapauksessa, pieni tyttöseni?" +kysyi isänsä, nipistäen hänen poskeansa. + +"Olenpa melkeen varma siitä. Herra Henderson on vähin ikävä +seurakumppali kaikista tuttavistani, ja muutoin, onhan jo aika, että +otan jonkun; sillä ethän tahtone, että menen luostariin?" + +"Mutta miten käy tuolle herra Sydney-paralle?" + +"Herra Sydney-parka kävi vast'ikään täällä. Minä pyysin saada lausua +hänelle pari sanaa kahden kesken, ja vakuutin hänelle, ett'en minä +millään tavoin voisi tehdä häntä onnelliseksi, ja hän asettaa aina oman +onnensa etupäähän. + +"Hyvä, hyvä! Varmaankin olette, herra Henderson, huomanneet, että +naiset hallitsevat tässä talossa. Te ja Eva saatte sentähden päättää +tästä asiasta Evan äidin kanssa." + +"Saan siis otaksua, että te puolestanne..." + +"Minä puolestani suostuu siihen", keskeytti herra van Arsdel. + +"Minä siis olen voittanut", huusi Eva iloisesti. + +"Siitä en voi olla aivan varma, nuori neitini", sanoi herra van Arsdel, +"jos saan päättää jotakin siitä tavasta, jolla äitisi valitti +käytöstäsi eilen illalla." + +"Nyt on Maria-täti ainoastaan voitettava. Näetsen, isä, nyt on +vallan-kumouksien aika. Maria-tädinkin valta on nyt kumottava. Hän on +jo kyllin kauan johdattanut äitiämme ja meitä kaikkia, mutta nyt on +hänen luopuminen vallastansa ja minä ai'on astua hänen sijaansa. Harry +ja minä ai'omme alkaa uuden hallitus-suvun. Minä kruunaan hänet +kuninkaaksi ja hän kohottaa minut kuningattareksi ja sitte me +hallitsemme omassa valtakunnassamme. Maria-tädin täytyy lohduttaa +itseänsä, sillä meitä ei nyt enää voi kenkään estää. Me tahdomme elää +onnellisina omalla tavallamme, kysymättä heiltä neuvoa." + +"Hyvä, hyvä!" lausui herra van Arsdel ja katseli iloisesti niitä +vallottomia hyppyjä, joita Eva teki, viimeisiä sanojansa lausuessaan. +"Nuoret ihmiset ovat hyvin uskaliaita." + +"Joka ei uskalla mitään, se ei mitään voitakaan", sanoin minä, melkeen +itsekseni. + +"Eva ei ymmärrä rahan arvosta enemmän kuin vastasyntynyt peipon poika", +sanoi hänen isänsä. + +"Mutta nuot vastasyntyneet peipon pojat taitavat toki laittaa pesiä +itselleen, kun heidän aikansa tulee", vastasi hän. "He eivät vaivaa +aivojansa kiinityksien hankkimisella, eikä korkojen laskemisella, vaan +laulelevat ja ovat aina iloisia, ja kuitenkin käy heille aina hyvin; +samoin toivon itsellenikin käyvän." + +"Mutta sinulla on suuri taipumus miellyttävimmällä tavalla menettää +rahoja, sen minä kyllä tiedän", muistutti herra van Arsdel. + +"Kuinka voit, isä, noin moittia omaa tytärtäsi! Minulle ei anneta sitä +arvoa, jonka ansaitsen. Sisimmässäni löytyy oikea nerollisuus talouden +hoitoon. Harry on luvannut opettaa minulle kauppa-kirjan pitoa ja kun +kuulun tuohon sukuun, joka aina voittaa opettajansa, niin luulen, että +voin kuuden kuukauden kuluttua tuoda esiin jonkun uuden tavan kirjan +pidossa. Jahkapa saan oman kodin niin varmaankin tulette minua +tervehtimään; minä tahdon tehdä sen mitä hauskimmaksi, iloisimmaksi ja +valoisimmaksi ja kestitän teitä aina hyvällä ruo'alla. _Minun_ +kodissani saapi kukin mitä vaan haluaa, siellä saapi kukin huvitella +itseänsä miten vaan tahtoo, siitä ihmiset pitävät." + +"Senpä kyllä uskon, mutta taloja ei kasva puissa, niinkuin itse +tiedät", sanoi herra van Arsdel. + +"Mutta onhan minulla kuusi tuhatta dollaria, jotka isän-äiti lahjoitti +minulle." + +"Ja kuinka suuren talon luulet sillä voivasi ostaa?" + +"Ehkäpä niin suuren kun se oli, jossa sinä ensin asuit äidin kanssa." + +"Sinä et tyydy sellaiseen asuntoon." + +"Miksikä en? Olemmeko me paremmat kuin te?" + +"Ette olekaan, mutta nykyaikaan ei mikään nuori pariskunta tahtoisi +tehdä niinkuin me teimme." + +"Sittepä saat, isä kulta, nähdä jotakin varsin outoa auringon alla, +sillä Harry ja minä ai'omme olla esikuvia tyytyväisyydessä ja +onnellisuudessa. Me ai'omme elää niinkuin muinaisessa kultaisessa +ajassa elettiin. -- Vaan, mitä näen! Eikö Maria-täti tule tuolla +kadulla? Nyt, Harry, nyt saamme tulisimman taistelun. Minä riennän +edelläpäin valloittamaan äitiä ja julistamaan, että vallankumous on +hankkeissa." Näin sanoessaan kiiruhti hän ulos huoneesta. + +"Herra Henderson", lausui herra van Arsdel, Evan mentyä ulos, +"näyttääpä siltä kuin todella joutuisitte jäseneksi perheessämme. +Sentähden tahdon olla rehellinen teitä kohtaan, ett'ette joudu +perheesen suljetuin silmin. Yleensä luullaan, että tyttäreni perivät +suuria rikkauksia; mutta nyt kallistuvat asiat sille suunnalle, että +piakkoin saatan olla samalla asemalla, josta aloin, niin että saan +alkaa jällensä aivan alusta. Tyttäreni eivät saa mitään, sillä näen +vaaran uhkaavan, jota en voi torjua." + +"Arvoisa herra van Arsdel", sanoin minä, "vaikk'en teidän tähtenne +soisi tuollaisen onnettomuuden tapahtuvan -- ja sydämestäni toivon +ett'ei se tapahdukaan -- niin haluaisin toki tilaisuutta näyttää, +kuinka suuresti rakastan Evaa." + +"Nähtävästi on hänen sydämensä teihin kiintynyt, ja, totta puhuen, +sehän onkin tosi onnemme, kun saamme sen, jonka sydämemme on omaksensa +valinnut. Itse puolestani en minä, herra Henderson, rakasta +liiallisuutta, huvimatkoja ja kaikkea tuollaista, jota naiset niin +paljon ajattelevat, ja luulenpa, että Eva siinä kohden on vähän +kaltaiseni. Minä puolestani olisin mieluimmin suvella vanhassa +kodissani, söisin mansikoita ja maitoa, istuisin isä-vainajani vanhassa +nojatuolissa, ja katselisin kun karja palaa laitumelta. Jos muut +ihmiset olisivat samasta mielestä kuin minä, ei olisi niin vaikeata +elää tässä maailmassa. New Hampshire'ssä, josta minä olen syntyisin, +tuskin löytyy ainoatakaan perhettä, joka tarvitsisi enemmän kun viisi +tuhatta dollaria vuodessa ja kuitenkin on heillä kaunis talo, hyvä +pöytä, he voivat antaa almuja köyhille ja elää sangen iloisesti." + +Näissä, tuon kunnon miehen sanoissa, oli jotakin hyvin liikuttavaa, ja +ehkä olin minä ensimmäinen, jolle hän tunnusti salaiset vaaransa, +joiden kanssa hän kamppaili. + +"Näette, herra Henderson, raha-asioista emme voi koskaan puhua +varmuudella mitään. Pankit, joiden perustuksia luulisi yhtä +järkähtämättömiksi kuin maan, jonka päällä seisomme, samat pankit, +joihin viisaimmat ja varovimmat asioitsijat panevat rahansa, menevät +kumoon, ja sitte ei meillä ole niistä mitään hyötyä, ymmärrättehän? +Tahtoisinpa mieluummin olla isä-vainajani maa-tilalla, viiden tuhannen +dollarin vuotisella tulolla, kuin olla kaikkien rikkauksieni +omistajana, kaikkine niitä seuraavine murheineen. Minä olen onnistunut +toimissani tähän asti, mutta nyt voi onni kääntyä ja onnettomuus astua +sijaan." + + + + +YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU. + +Kihlattu. + + +Nyt minä siis olin kihloissa Evan kanssa! + +Morsiameni perheessä oli tunteet minua kohtaan hyvin erinlaatuiset. +Rouva van Arsdel näkyi kärsivällisesti tyytyvän kohtalon tutkimattomiin +töihin ja herra van Arsdel näkyi vähitellen muuttuvan ystäväkseni. Ida +oli yhtä ystävällinen kuin ennenkin ja Alice'kin yhtyi vihdoin meidän +puolueesen, joka olikin luonnollista, sillä iloiset, jalot, nuoret +tytöt ovat aina taipuvaisia katselemaan elämää sen valoisalta puolelta +ja suosivat aina nuorien rakastavien onnea. + +Minä kirjoitin kaikesta mitä oli tapahtunut äidilleni, joka, jos hän +teki päätelmiä minun kirjeeni mukaan, olisi voinut luulla, että +"Hesperian sadut" ovat todellisuudeksi muuttuneet, ja että todellakin +löytyy naisia, jotka ovat muodostetut ainoastaan hyvistä +ominaisuuksista. Sekä lapsuuteni morsian, että nuoruuteni uni-morsian +ilmaantuivat elävinä, liikkuivat ja hengittivät tässä lumoavassa, +todellisessa morsiamessani. Minä koetin muilta salata onneani, koetin +olla maailman silmissä tyyni ja levollinen, koetin uskottaa muita, että +olin järkevä ja kylmä enkä sokaistu ja lumottu, niinkuin todella olin. +Kaikki ihmiset näyttivät nyt erittäin ystävällisiltä silmissäni, ja +toivoin oikein sydämestäni, että kaikki ystäväni joutuisivat kihloihin. +Kuinka ihminen voisi olla onnellinen, ellei hän nauti samaa onnea kuin +minä? Mutta eipä kenkään voinut olla _yhtä_ onnellinen kuin minä, sillä +eihän löytynyt kuin yksi Eva, ja hän oli minun! + +Joka aamu, kun heräsin, tunsin omituisen ilon väristyksen ruumiissani. +Oliko tämä kaikki todellakin totta? Vieläkö _hän_ oli tässä maailmassa, +tahi oliko tuo sanomattomasti suloinen kangastus sumuna kohonnut +taivaasen? Minä vapisin kun ajattelin ihmis-elämän katoavaisuutta. +Oliko mahdollista, että _hän_ voisi kuolla? Oliko mahdollista, että +onnettomuus rautatiellä, että varomatoin askel, että lääkärin hairahdus +voisi saattaa tämän kalliin elämän murtumaan kuin vesi-kuplan, voisi +saada Evan katoamaan maan päältä? Rakkauteni tuimuus johdatti +ajatukseni kaikkiin niihin onnettomuuksiin, jotka ihmis-elämää +uhkaavat. Kuhunkin iloon on suljettuna yhtäsuuren surun mahdollisuus. +Rakkaus, jos ei mikään muu, saapi meidät huomaamaan oman heikkoutemme +ja sentähden rukoillen laskemaan aarteemme taivaallisen isämme +varjeluksen alle. + +Väliin tuntui liian rohkealta toivoa, että hän todella eläisi niin +kauan, että saisin häntä kerran vaimokseni kutsua. Joka aamu vein +hänelle tuoreen orvokki-kääriön ynnä sydämellisiä tervehdyksiä, +vakuuttaakseni itseäni, että hän vielä eli maan päällä. Sitte tein +väsymättä työtä koko päivän, ajatellen aina vaan tuota miellyttävää, +pientä kamaria, jossa tapasin hänet, kun ilta tuli. Ken uskaltaa +väittää että nyky-aika on prosaillinen? Kuolematoin poesia naisen ja +miehen välillä on yhtä elävä, yhtä tuores nyt, kuin se oli edenin +kukka-tarhassa. + +Muuan mainio kirjailija puhuu siitä vapaudesta, jonka mies saavuttaa, +kun hän on löytänyt elämänsä johdattajan. Hänen ei tarvitse enää olla +kohtelias ketään muita kohtaan kuin _häntä_, hänen ei tarvitse pitää +lukua muiden hymyistä tahi harmista. Lempeni ihana ruhtinatar oli +valinnut minut kumppaliksensa, ja kun hän rakasti minua, niin mitä minä +välitin muusta maailmasta! + +Se ei minua laisinkaan surettanut, että hänen äitinsä ja tätinsä +pitivät minua karttamattomana onnettomuutena, jota täytyy kärsiä, +tahtoipa tahi ei. Vähät minä pidin lukua noista kylmistä katseista ja +pistävistä lauseista, niinkauan kuin kulta-kähäräinen Ariadne'ni piti +kiini siitä langasta, joka johdatti minut tämän labyrintin läpi, ja +joka antoi minulle sen taika-avaimen, jonka avulla sain oven auki. Kun +kerran jälleen pääsin hänen pieneen "Italiaansa", -- tuohon +miellyttävään kamariin, jossa ensin tutustuimme -- naureskelimme, +puhelimme ja teimme muistutuksiamme kaikesta muusta maailmasta. +Keskustelun aineista ei ollut koskaan puute, eikä kenkään voinut olla +onnellisempi kuin me. + +"Etpä arvaa, Harry, mikä työ meillä on ollut Maria-tädin kanssa", +sanoi Eva eräänä iltana, sitte kun kihlauksemme oli julkaistu. +"Tiedäthän, että hän on äitini vanhin sisar ja kun äitini on ollut +pehmeäluontoinen, on Maria-täti aina hallinnut sekä häntä, että meitä. +Hän päättää niin jyrkästi kaikista äitini asioista, että varmaankin +luulen äitini pelkäävän häntä. Ei Maria-täti ole paha-luontoinen, ei +suinkaan; mutta hän pitää aivan luonnollisena asiana, että hänen tulee +hallita koko maailmaa, ja hän hämmästyy aina suuresti, kun hän huomaa, +ett'ei hän taida sitä tehdä. Minä en ole koskaan vastustanut häntä, +sillä on aina paljon helpompi antaa perään, kuin vastustella; ja +sanoohan katekismuksemme sitä paitsi: olkaat kuuliaiset teidän +opettajillenne ja isännillenne." + +"Mutta nyt luulit tulleesi asemaan, jossa myöntyväisyys ei enää ole +mikään avu." + +"Aivan niin. Ida saarnasi aina, että meillä täytyy löytyä rohkeutta +olla väliin mielistelemättäkin, jos tahdomme saada jotakin toimeen +tässä maailmassa; senpätähden minäkin istuin korkeille hevosilleni ja +peloitin Maria-tädin myöntyväisyyteen." + +"Silloin lienet todella ollut peloittava", muistutin minä nauraen. + +"Olisitpahan nähnyt minua vaan! Oikein minä hämmästyin itsekin. Minä +sanoin hänelle, että hän on tähän asti hallinnut äitiäni, mutta että +hänen nyt täytyy jättää äitini rauhaan; ja mitä minuun itseeni tulee, +vakuutin olevani nainen, enkä mikään lapsi ja sanoin tahtovani itse +valita osani elämässä, sillä se oli oikeuteni. Voinpa vakuuttaa, että +se oli kiivas taistelu, mutta minä jäin toki voittajaksi." + +"Selvä kapinahan se oli", lausuin minä. + +"Niin, se oli oikein tuima taistelu, mutta seuraus siitä oli, että uusi +hallitus julistettiin vanhan sijaan. Äitini hallitsee nyt +valtakunnassaan ja minä olen hänen ensimmäinen ministerinsä. Äitini on +myöskin sangen iloinen, että hän pääsi Maria-tädin hirmu-hallituksesta +vapaaksi sen kautta, että minä päätin itse valita tieni elämässä. +Maria-täti on peloitellut minua kauheimmilla ennustuksilla ja +uhkauksilla ja on ladellut eteeni pitkän rivin esimerkkejä naisista, +jotka ovat menneet naimisiin rakkauden vaikutuksesta ja sentähden +joutuneetkin onnettomuuteen. Olisipa voinut luulla, että kerjäläissauva +ja nälkään nääntyminen on ainoa tulevaisuutemme; ja kuta enemmän minä +nauroin, sitä kauheammaksi kävi hän. Hän ei säälinyt minua ja antoi +minulle hyvin huonon päästö-kirjan. Minä olin muka kasvatettu siten, +ett'en kelvannut mihinkään, en taitanut mitään, en ymmärtänyt mitään ja +hän vakuutti olevani aivan kykenemätöin työhön. Sanalla sanoen, hän +kuvasi kelvottomuuteni niin perinpohjaiseksi, että olisit varmaankin +vavissut, jos olisit kuullut kaikki mitä hän sanoi." + +"En minä vähintäkään vapise", sanoin minä, "toivoni on vaan, että jo +huomenna voisimme saada oman kodon itsellemme." + +"Maria-täti sanoi minun tehneen kunnottomasti siinä, että menin +kihloihin varattoman miehen kanssa, sitä enemmän, kun isän rikkaus +nyt on joutunut rappio-tilaan, ja hänellä ei ole varoja suuriin +kustannuksiin minun tähteni. Ymmärräthän, että Maria-tädin +silmä-määränä ovat häät, puolta komeammat ja myötäjäiset kahta +muhkeammat kuin Elmore'n, palatsi, toista vertaa laajempi kuin +Rivingston'in, ja päälliseksi puolta suurempi määrä vaunuja, hevosia ja +ajokaluja, kuin Maria Rivingstone saapi; ja jos isäni laittaisi minulle +kaikkia näitä, olisi hän köyhä mies, sanoi hän." + +"Sinä kaiketi vakuutit hänelle, ett'emme kaipaa laisinkaan tuota +ylellisyyttä", vastasin minä. + +"Luonnollisesti tein minä niin. Minä sanoin hänelle, ett'emme huoli +tuollaisista hälisevistä ja kalliista häistä, ett'en minä aikonut +tuottaa hääpukuani Parisista, että nuorella naisella, joka on vähänkin +säästäväinen, on kylliksi vaatteita mennäksensä naimisiin, ett'ei +meillä ole aikomus asua palatsissa ja että me tulemme toimeen +vaunuittakin. Minä sanoin myöskin hänelle, että löytyy halpoja +asunnoita, vähäpätöisemmillä kaduilla, että se, jota haluttaisi, kyllä +tulisi meitä tervehtimään, vaikka asuisimme missä hyvänsä, ja että se, +joka ei sitä tekisi, voisi pysyä poissa." + +"Oivallisesti, Evaseni, ja sinä olisit samassa voinut kertoa hänelle, +kuinka rouva Recamier viekoitteli koko nerokkaan ja loistavan maailman +Parisissa pieniin halpa-arvoisiin huoneisinsa Abbaye-aux-Bois'in +vanhassa luostarissa Sèrnes-kadun varrella. Ihmiset tahtovat aina tulla +sinne missä sinä olet." + +"Minä en tahdo olla rouva Recamier'in vertainen", huudahti hän; "mutta +uskallan kuitenkin väittää, että ystävät aina tulevat iloiseen ja +hauskaan kotiin, jossa heitä mielihyvällä otetaan vastaan; ja muista +emme pidä lukuakaan, kuin ystävistä." + +"Niin, me tahdomme näyttää heille, kuinka suloiseksi koti voidaan +muodostaa", lausuin minä. + +"Sen me tahdomme tehdä", vastasi Eva; "toivoni on aina ollut saada +pieni soma huone, joka olisi minun omani, ja jossa minä voisin näyttää +kaiken kuntoni. Minulla on koko joukko mieli-kuvitteluja, jotka tahdon +toteuttaa omassa kodissamme, ja luuloni onkin, että voin tehdä sen +hauskaksi." + +"Ell'et sinä voi, ken sitte voisi sen tehdä?" kysyin minä ihastuneena. + +"Katsos tänne, Harry", lisäsi hän, "minulla on jo alku tiedossa. +Kaikki taulut tässä pienessä huoneessa ovat minun, ostetut minun +kuukaus-rahoillani; ne kuuluvat kokonaan minulle, ja ajattelepas, +kuinka taulut somentavat huonetta! Sinä tiedät myös, että meillä on +kuusi tuhatta dollaria, jotka isäni äiti lahjoitti minulle! +Päälliseksi, huomaapas herraseni, koko hopeainen kermakulppo ja kuusi +ruokalusikkaa! No, Harry, eikös minulla ole oivallisia perinnöitä, +vaikka isäni kadottaisikin kaiken omaisuutensa?" + +Tässä oli jotakin, joka muistutti minua lapsuuteni, aikoja sitte +kuluneista päivistä, kun Susie ja minä laitoimme pienen pesämme suuren +vahterin alle ja kokosimme kastanja- ja pähkinä-varastojamme, sekä +tuumimme yksivakaisesti vastaisesta elämästämme, yhtä viattomina, kuin +kaksi oravaa, ja minä hymyilin kyyneleet silmissä. Minä juttelin Evalle +pienen eidyllini, ja sanoin, että se varmaan oli kangastus hänestä, ja +että minun pieni lapsuuden-enkelini oli johtanut minut hänen luokseen. + +"Sinun pitää kerran viedä minut sinne ja näyttää minulle ne paikat, +joilla te yhdessä leikitte, ja siellä me noukimme mansikoita ja kukkia +ja kuuntelemme peipon viserrystä", sanoi hän. "Ah, maailma ei ymmärrä, +kuinka vähällä voidaan olla onnellisia!" + +"Niin, ne, jotka ymmärtävät hakea onnea", vastasin minä. + +"Ihmiset koettavat hankkia rahoja, saadakseen esineitä, joita he eivät +tarvitse, sillä tarpeettomiahan ovat nuo suuret kutsumukset ja kemut, +ja kaikki niitä seuraava ylellisyys, turhamaisuus ja kuolettava +ikävyys; sillä maksaahan yksi ainoa niistä yhtä paljon, kuin +tarvittaisiin koko perhekunnan vuotiseksi elatukseksi New +Hampshire'ssa. Minä toivon, että asuisimme siellä." + +"Sitä minäkin toivon kaikesta sydämestäni, mutta minun työni +pakoittavat minut olemaan täällä; sentähden täytyy meidän laittaa +itsellemme pieni koti Newyorkissa. Minun täytyy aina olla +kirjanpainajain läheisyydessä ja näiden juoksupoikain kiusattavana, +jotka käyvät käsikirjoituksia vaatimassa; mutta kesällä lähdemme New +Hampshire'en äitini luokse ja elämme oman päämme mukaan." + +"Tiedätkös, Harry", sanoi Eva hetken ääneti oltuaan, "minä olen +huomannut, että Sofie Elmore todella on ihastunut Sydney'hin. Minä en +käsitä, kuinka se voi käydä laatuun, mutta niin on kuitenkin asian +laita. Toivotko, että he joutuisivat kihloihin?" + +"Totta kaiketi", vastasin minä. "Minä toivon, että kaikki kunnon +ihmiset menisivät kihloihin ja tulisivat yhtä onnellisiksi kuin me. +Sillä tavalla minä selvitän nais-kysymyksen." + +"Tiedäpäs, minä annoin Sydney'lle, kun hänet viime kerran tapasin, +pienen viittauksen Sofie'sta. Saas nähdä, enkö minä lennättänyt hänen +sydäntänsä, croquet-pallon tavoin, Sofie'n puoleen." + +"Miten menettelit sitte?" + +"Oh, anna minun olla siitä kertomatta. Tuollaisia miehiä voimme johtaa +tavalla, jota on vallan mahdotoin selittää, ja tahdonpa panna +hansikka-parin vetoon kanssasi, että Sydney kääntyy Sofie'n puoleen. +Sydney ei todella ansaitsisi saada häntä, mutta Sofie pitää hänestä ja +tulee kyllä hyväksi vaimoksi. Mutta kuinka on silloin Maria-tädin +laita! Se on oleva hänen viimeinen katkera palansa, jos Sydney joutuu +Elmore'n perheesen." + +"Niin kauan, kun hän ei vaan saa sinua, olen minä tyytyväinen", sanoin +minä. + +"Ajattelepas", lisäsi hän, "kuinka vähältä piti, ett'en viime keväänä +joutunut kihloihin tämän miehen kanssa juuri sentähden, että olin +väsynyt ja suuttunut koko maailmaan, ett'en tietänyt, mitä minun oikein +piti tekemän, kun ei minulla aina ollut voimaa antaa kieltäviä +vastauksia äidilleni, Maria-tädille ja kaikille muille." + +"Mutta mistä sait sitte voimaa?" + +"Niin, herraseni, minä satuin näkemään, kuinka muuan joutui +joutumistaan pauloihini, ja minä tahdoin filosofin tarkkuudella ottaa +vaaria, kuinka piti käymän, kunnes ... minun tuli sääli sinua." + +"Ja sitte?" + +"Sitte rupesin minä huomaamaan, ett'en olisi voinut sopia kenenkään +muun kanssa, ja, kuten tiedät, oli minun joku ottaminen." + +"Vai niin, minun kanssani sinä sovit; kiitos siitä sanastasi." + +"Niin, Harry, sinä olet minun mielestäni hauskuttavakin. Sydney'n +kanssa ei minua koskaan olisi miellyttänyt istua koko iltaa, kuten +sinun kanssasi. Minä otin aina turvani whistiin ja muihin seurapeliin, +huvittaakseni häntä. Ei minun päähäni milloinkaan juolahtanut ajatus, +rientää akkunan ääreen, katsoakseni, josko hän tulisi, enkä tuntenut +vähintäkään kaipausta, kun hän oli matkustanut seudultamme pois. +Päinvastoin luulen minä, että olisin toivonut hänen matkojensa yhä +kestävän. Mutta Sofie tekee toisin. Mies-rukka! jonkun toki täytyy +häntäkin kaivata, sillä hän ei ole tyytyväinen, ell'ei lemmittävänsä +ihaile häntä. Minä sanoin hänelle, että hän tarvitsee vaimon, joka +uhraisi itsensä hänelle suuremmassa määrässä kuin minä, ja mielistelin +häntä hiukan -- se oli niin tuon hupsun mieleen! Hetken kuluttua +mainitsin minä ikääskuin sattumalta kohteliaan lausunnon, jonka hänestä +oli antanut muuan nainen, jota ei muka olisi niin helppo miellyttää, ja +sinä et voi arvata hänen ihastustaan! Hiiri, joka on keksinyt paistetun +juuston-palasen, ei voi olla ihastuneempi. Minä en tahtonut sanoa, kuka +tuo nainen oli, mutta minä johdatin hänet niin selville jäljille, että +hänen täytyy arvata ketä tarkoitin. Sitähän minä tarkoitin, kun sanoin +työntäneeni hänen sydämensä, croquet-pallon tavoin, Sofie'n puoleen. +Saatpas nähdä, että heillä on komeat häät samalla kertaa kuin meillä +yksinkertaiset." + + + + +NELJÄSKYMMENES LUKU. + +Onnentoivotuksia. + + +Minun kihlaukseni julkaiseminen matkaansaattoi, niinkuin tavallista on, +pitkän sarjan onnentoivotuksia, sekä suullisia että kirjallisia. +Bolton'in ilo oli syvä ja vakainen; hän pusersi isällisesti kättäni ja +lupasi jättää erakko-komeronsakin, tullaksensa kanssani van Arsdel'in +perheesen. + +Mitä Jim'iin tulee, hyppeli hän niin rajusti että hän sai paperit +lentämään aika tuulella. + +"Kihlattu! sinä viekas kettu!" virkki hän. "Jos jätämme nuo +tuntehikkaat herrat itsekseen, niin saamme pian havaita, mitä vehkeitä +heillä on tekeillä. Sinä et siis turhanpäiten huokaillut, runoillut, +puhunut ystävyydestäsi, voiton-haluttomuudestasi ynnä muusta. Niin, nyt +nähdään, mikä sinun tarkoituksesi oli. Kuitenkin olet sinä ottanut +oivallisen askeleen. Van Arsdel'in tytöt vastaavat jo sataa tuhatta ja +lisää seuraa testamentissa. Siis, ei muuta kuin onnea sinulle, +poikaseni! äläkä unhoita vanhaa vaariasi". + +Ei olisi maksanut vaivaa puhua Jim'ille jalommista syistä käytökseeni, +jonka tähden minun täytyikin ottaa hänen onnittelujansa vastaan +onnenhakijana, vaikk'eivät minun mielipiteeni sekä ylpeyteni nyt, +enemmän kuin muulloinkaan, sitä olisi suvainneet. Päältä katsoen +näytinkin tosin onnenhakijalta, ja Jim'in mielestä oli asia päivää +selvempi. + +"Täytyy myöntääni, Harry, että tuommoiset seikat saattavat tällaisen +raukan yksitotiseksi", sanoi hän ja asettui kahdenreisin tuolille. +"Emme tiedä koskaan, koska oma vuoromme tulee. Ei kukaan ole varma; +tänään sinä, huomenna minä. Kentiesi olen minä ennen viikon loppua +kihlattu, minäkin -- ken tiesi!" + +"Ell'ei mitään pahempaa tapahdu sinulle, ei sinulla ole syytä pelkoon", +sanoin minä. Koetapas onneasi, sinäkin; minun mielestäni ei sitä ole +raskas kantaa". + +"Mutta ajattele seurauksia, mies! Hää-reisu, hatturasiat ja sateen- ja +auringon-varjot huolenasi, paistia ja kahvia kahdelle; hyyry ja +henkirahat, torirahat, puotimaksut, kaikkia sataa sinun päällesi kuin +tiilikiviä! Ja sitte, 'armahani, etkö tahtoisi ottaa selvää tästä?' ja, +'ystäväni, oletko pitänyt huolta tuosta?' tai, 'armas ystäväni, miksi +annat sataa?' tai, 'käpyseni, kuinka monta kertaa tarvitsee minun sanoa +sinulle, ett'en huoli liiasta lämmöstä?' ja, 'rakas ystävä, etkö tahdo +mennä noutamaan kuuta ja seulaisia minun hattuuni?' Niin, kas tuossa on +kylliksi työtä miehelle! Minä sanon sinulle, Harry, ett'ei naiminen ole +leikintekoa!" + +"Jos se voipi saattaa sinut yksitotiseksi, Jim, niin uskon, että niin +on laita", vastasin minä. + +"No, koska vietät häitäsi? Koska tulee tuo autuas päivä?" + +"Aikaa ei ole vielä määrätty". + +"Miks'ei? Sinun pitäisi kiiruhtaa. Ei siinä ole mitään viivyttämistä, +ell'et juuri Parisista tuota hääkoristeita. No, minun täytyy myöskin +lähteä sinne. Jos neiti Alice huolisi minusta, voisi meistäkin tulla +pariskunta; tuohan olisi hupaista! Sanopas Harry, millä tavalla sinä +suorit itsesi pulasta?" + +"Mistä pulasta?" + +"Niin, tuosta kosimisesta". + +"Sen saat arvata, -- en muista enää". + +"Minä sanon sinulle, Harry, minä en koskaan tohdi kosia tyttöä, josta +en ole varma. Minä tutkisin hänet ensin juurtajaksain, saadakseni +tietää, huoliiko hän minusta vai ei". + +"Jos sinä käytät tätä keinoa neiti Alice'n kanssa, niin saat +luullakseni vertaisesi kanssa tekemistä. Minä arvelen, että hän osaa +vaihtaa kielto- ja myönnytyslauseitansa yhtä hyvin kuin ranskalainen +nainen". + +"Oh, ei mikään ranskalainen nainen vedä vertoja sille lapselle", sanoi +Jim, "vaikka ei voi kieltää, että hän onkin harakka; mutta, vakaasti +puhuen, on Alice yksi Newyorkin suloisimmista tytöistä. Jim'in aika ei +ole sentään vielä tullut. Älä siis häiritse minua, Harry, tuollaisilla +joutavilla puheilla. Minun täytyy tänään ilmoittaa kolme kirjaa, ja +minulla on vaan puolentoista tuntia aikaa". + +Minä rupesin salaisesti toivomaan, että se onnettomuuden-pilvi, joka +oli asettunut van Arsdel'in huoneen yli, pian puhkeaisi ja että asiat, +tavalla tai toisella, tulisivat ratkaisevaan tilaan, jotta meidän +asentomme tulisi maailmalle näkyviin sellaisena, kuin se todella oli. + +Herra van Arsdel'in ilmoitukset minulle olivat sanotut kahden kesken, +kuin ystävälle, niin ett'en minä voinut antaa niistä vihiä lähemmille +ystävillenikään. Samassa kun kaikki katselivat minua rikkaan perillisen +tulevana miehenä, teimme minä ja Eva huolella ja säästäväisyydellä +arviolaskuja vastaisuudellemme, ja kun kaikki muut ajattelivat +ainoastaan koristuksia ja komeutta, tuumimme me, kuinka me hylkäisimme +maailman komeuden ja loiston, ja käsikädessä vaeltaisimme +yksinkertaisuuden ja kohtuuden tiellä. + +Viikko tämän jälkeen sain minä Karolinalta kirjelippusen, jolla hän +minulle ilmoitti tulonsa kaupunkiin. Minä kävin oitis hänen luonansa ja +sain häneltä onnentoivotuksia kihlaukseeni. Eva ja Ida van Arsdel +kävivät myös piakkoin häntä tervehtimässä, ja näiden kolmen naisen +kesken syntyi ystävyys, joka kasvoi tuolla ihmetyttävällä vilkkaudella +ja voimalla, joka on niin omituista naisen luonteelle. Ida ja Karolina +tulivat heti hyviksi ystäviksi. + +"Minä olen niin iloinen siitä, että Ida on tavannut Karolinan", sanoi +Eva. "Kun sinä ja minä nyt olemme niin usein yhdessä, pelkään, että +yksinäisyys ikävystyttää Idaa, sillä hän on aina suosinut minua ja +käyttänyt minua apunansa. Päälliseksi on minulla yhtäläisyyttä +äitinikin kanssa, niin että minä voin olla yhdys-siteenä hänen ja Idan +välillä. Molemmilla on täysi luottamus minuun ja he uskovatkin +sentähden minulle kaikki salaisuutensa, eikä kumpikaan voi tulla +minutta toimeen". + +"Sen kyllä uskon", vastasin minä, "sen tiedän omasta kokemuksestanikin. +Mutta nyt olen minä tullut ikääskuin kolmanneksi aineeksi, vetääkseni +sinua pois tuosta, niin sanoakseni, kemiallisesta yhdistyksestä. Varsin +luonnollista on, ett'ei se heitä miellytä". + +"No, tuohan on luonnon järjestyksen mukaan! Äitini luopui äidistänsä +isäni tähden, mutta, mitä Idaan tulee, olen minä iloinen, että hän on +saanut ystävän, jolla on samat mielipiteet kuin hänelläkin. Toivoni on, +että hän ensi vuonna lähtee Karolinan kanssa Parisiin, siellä +lukeaksensa yhdessä hänen kanssaan. Kuules, Harry, minä luulin sinun +olleen kihloissa hänen kanssaan? Kaiketi olitkin?" + +"Hän ei olisi koskaan huolinut minusta -- hän oli antanut sydämensä +toiselle". + +"Miksi hän siis ei ole naitu?" + +"Hm! Hänen rakkaudellensa kävi niin, kuin usein käy totiselle +rakkaudelle". + +"Kerro minulle jotain siitä". + +"Hän ei ole tehnyt minua uskotuksensa", vastasin minä välttäen. + +"Sano minulle toki, ketä hän rakasti", pyysi Eva. + +"Bolton'ia". + +"Mitä, tuota vakaata, hienoa ja sävyisää Bolton'iako, joka oli kanssasi +tuonnoin iltasella täällä! Me pidimme hänestä paljon! Minun mielestäni +on hän pulskea mies, ja Karolina olisi varsin sopiva hänen vaimoksensa. +Mistä syystä meni tämä liitto mitättömiin?" + +"Sanoinhan sinulle äsken, ett'ei Karolina ole tehnyt minua +uskotuksensa". + +"Eikö Bolton'kaan edes". + +"Evaseni", sanoin minä, tunteissani joutuneeni ahdinkoon; "minä vetoan +sinun jalomielisyyteesi. Tämä on toisen salaisuus, jota en saa +ilmaista, mutta jos sinä pyydät minua, niin en voi olla sitä +tekemättä". + +"Olkoonpa se sitte oikein tai väärin?" + +"Niin, kaunis Eva, aivan samoin kuin Adam söi omenasta; siis, ole +varovainen". + +"Minä melkein kuolen halusta saada tietää, mutta ell'ei sinulla ole +lupa puhua sitä, niin en tahdo kiusata sinua. Mutta, Harry, mieleeni +juolahti muuan seikka; sinun sijassasi toimittaisin minä heidät +pariksi". + +"Olisiko sinulla todella rohkeutta naittaa kaksi henkilöä toistensa +kanssa?" + +"Olisi varmaan; minä en ole pelkuri, minä". + +"Minulla ei ole sinun rohkeuttasi", sanoin minä, "mutta jos olet +huvitettu siitä, tahdon ilmoittaa, että Bolton on uudistamaisillaan +tuttavuuttansa, vaikk'ei hän ensin aikonut sitä tehdä". + +"Sinä voit luullakseni kumminkin jutella minulle, mikä on syynä +_siihen_". + +"Sen teen mielellänikin. Siihen on syynä, samoin kuin moniin muihinkin +hirvittäviin tapauksiin, kohtaus -- ajajan-vaunussa". + +"Vai niin!" sanoi hän nauraen. + +"Niin; hän ajoi taannoin illalla pitkin Sixth Avenue'ta, kun hän äkkiä +sai kuulla erään juopuneen vaunun johtajan käyttävän itseänsä hyvin +sopimattomasti kahta naista kohtaan. Bolton riensi väliin, antoi +miehelle nuhteita ja saattoi näitä molempia naisia kadun poikki heidän +portillensa -- samoin kuin eräs toinenkin kerran teki -- kun samassa +toisen naisen huntu poistuu naisen kasvojen edestä, valo katu-lyhdystä +valaisee heitä ja toinen lausuu 'herra Bolton!' toinen 'neiti Simmons!' +ja niin on romani alkanut". + +"Ah, kuinka hauskaa! Luonnollisesti käypi Bolton Karolinaa +tervehtimässä. Hänen _täytyy_ niin tehdä, ymmärräthän?" + +"Niin täytyi minun kumminkin tehdä samallaisessa tilassa". + +"Ja sitte käypi asia itsestään. He ovat luodut toisilleen. Ida raukka, +hän ei saakaan Karolinaa kanssaan Parisiin". + +"Eikö? Minä luulen päinvastoin. Minä arvelen, että Karolinallekin olisi +matkustus edullisempi". + +"Niinkö luulet? Sinä et siis tahdo, että he tulevat naiduiksi?" + +"En tiedä. Minä en tosin uskalla sanoa mitä tahtoisin, mutta en minä +millään muotoa tahtoisi itselleni mitään edesvastausta seurauksista". + +"Oi, Jumala! Tässä on jokin salaisuus, este, jotain tuntematointa, +hirmuista, etkä sinä voi kertoa, mitä se on, enkä minä kysyä! Tämähän +on hirveätä! Olleeko Bolton'issa mitään suurta vikaa?" + +"Bolton on kunnianarvoisin mies kaikista niistä, joita minä tunnen", +sanoin minä. + +"Mitähän se siis on?" + +"Emmekö jättäne tätä seikkaa salliman ja tulevaisuuden haltuun", +lausuin minä. + + + + +YHDESVIIDETTÄ LUKU. + +Rikki-räjähdys. + + +"Harry, sepä nyt vasta on kirottua!" sanoi Jim Fellows, syösten sisään +huoneeseni. "Sinä olet polttanut puitasi turhaan. Salama on iskenyt van +Arsdel'in perheesen. Ukon miljonat ovat menneet Lightning rautatien +velkojille, ja siinä seisotte te kaikki nyt tyhjin käsin! Menkää nyt jo +kaikki hirteen! Minuakin tämä asia surettaa sangen suuresti". + +Ja totta puhuen, ilmaisivatkin Jim'in kasvot niin paljon surua, kuin +oli mahdollista hänen kasvoillensa. "Mutta sinä näyt aivan +rauhallisesti kuuntelevan tätä hirmuista uutista", lisäsi hän. + +"Katsos, Jim, minä tunsin aseman jo siiloin, kun kosin. Minä tiesin +mitä piti tapahtuman ja olen iloinen, että se on tapahtunut, koska ei +sitä kumminkaan olisi voitu välttää. Herra van Arsdel sanoi minulle +vilpittömästi, mitä minulla oli odotettavana, naidessani hänen +tyttärensä". + +"Ja sinä ai'ot kuitenkin tanssia neiti Eva van Arsdel'in kanssa läpi +elämän, ja elää päivänpaisteesta ja kauniista ilmasta?" + +"Ei niin", sanoin minä; "meillä on aikomus näytellä tuota hauskaa +näytelmää _mies ja vaimo_. Minä teen työtä Evan edestä ja annan kaikki, +mitä ansaitsen, hänen huostaansa". + +"Kuinka! Ell'ei tuosta vaan syntyisi toista virttä, kun menojen ja +tulojen pitäisi käydä yhteen". + +"Sitä me emme laisinkaan pelkää, sen saat nähdä". + +"Eva on tähtyläinen tyttöjen joukossa", sanoi Jim, "juuri sitä parasta +lajia. Ja Alice, sitte! Minun tulee kovin sääli häntä! Juuri kun hän +oli astunut ulos maailmaan -- ja niin pulskea tyttö sitte! Mikä +vahinko!" + +Tällä hetkellä tuli konttoripoika kirjeen kanssa. + +"Evalta", sanoin minä ja avattuani sen, luin siinä seuraavat rivit: + +Rakkaani! Myrsky on päässyt valloilleen, mutta ei kukaan meistä vielä +ole joutunut kuolon uhriksi. Isäni ilmaisi tämän äidilleni eilen +illalla, ja äiti meille tänään. Me olemme kaikki päättäneet olla +rohkeita ja levollisia, jott'emme saattaisi vielä enemmän surua +isällemme. Armas isämme! Meidän puolestamme hän ahkeroitsi, meidän +tähtemme oli hän murheellinen, ja nyt me puolestamme olemme näyttävät +hänelle, että me taidamme tyytyä uuteen asemaamme. Tule joutuun tänne. +Äiti sanoo, että hän voi uskoutua sinulle, niinkuin pojallensa. Eikö +tämä ole ystävällistä? + + Oma Evasi. + +"Minä menen heti sinne", sanoin minä. + +"Minä tahtoisin myös jollakin tavalla näyttää sääliväisyyttäni", sanoi +Jim, "mutta mitenkä? Äläpä huoli, minä ostan kukka-kiehkuran Alice'lle, +ja sinä viet sen mennessäsi, monien terveisten kanssa". + +Ja tämän sanottuaan juoksi Jim alas minun kanssani, syöksyi kadun +poikki kukka-kauppaan, josta hän kukka-aarteiden joukosta valitsi +suurimman ja kauniimman. + +"Minä en millään muotoa olisi tahtonut lähettää hänelle näin +hurjamaista kukka-kiehkuraa silloin, kun hän vielä oli kaikkein +suosimana, mutta nyt olisin valmis tekemään mitä tahansa". + +"Jim", sanoin minä, "sinä et ole ainoastaan ystävä myötäkäymisessä". + +"En, minä tuen aina heikompaa, se on minun perus-aatteeni; mutta +mene nyt, ja viivy kuinka kauan tahdot. Minä kirjoitan sinun +kirja-ilmoituksesi. Minä tiedän varsin tesmälleen, mitä sinä niistä +lausuisit ja minä teen arvosteluni niin syvämietteisiksi, ett'et sinä +voi eroittaa niitä omistasi". + +Kun minä tulin van Arsdel'in taloon, luulin heti ilmassa tuntevani, +että jotain ratkaisevaa oli tapahtunut; sillä siellä tuntuu +tavallisesti omituisemmalta, missä jotain merkillistä on tapahtunut. +Tuo kulta-nauhoilla varustettu palvelija, joka aukaisi oven minulle, +oli niin yksitotisen ja surullisen näköinen, kuin hautiaisvieras. +"Neiti Eva on kamarissaan", sanoi hän, "mutta neiti Alice ei ole vielä +tullut alas". + +Minä lähetin hänelle kukka-kiehkuran sekä terveisiä herra Fellows'ilta, +ja riensin Evan luo. + +Minä tapasin hänet pienessä "Italiassaan". Hän oli hiukan vaalea ja +hyvin totisen-näköinen, mutta ylipäänsä sangen hyvällä mielellä. + +"Pahemmin ei juuri voi olla asiain laita kuin meillä nyt on", sanoi +hän. "Isälläni oli osakkeita eräässä rautatie-yhtiössä, ja kun tämä +yhtiö nyt on mennyt kumoon on hän joutunut kauheaan tappioon. Minulla +ei ole käsitystä tästä, mutta loppu-päätös siitä on kuitenkin se, että +isän täytyy luopua tavarastaan ja alkaa aivan alusta. Tämä talo, +huonekaluineen päivineen, ilmoitetaan nyt myytäväksi, ja kaikki taulut +viedään Goupil'in taulumakasiiniin; siitähän syntyy kaunis kokous". + +"Mutta sinun taulujasi tässä huoneessa ei kaiketi lueta niiden +joukkoon?" sanoin minä. + +"Ah! minä kyllä luulin, että me saisimme pitää ne, mutta isäni tahtoo +tarkkuudella ylös-antaa kaikki, mitä todella kuuluu hänelle -- ja +ovathan nämä taulut oikeastaan hänen. Minä ostin ne hänen rahoillansa. +Menköötpä samaa tietä kuin muutkin; me emme kaipaa niitä, vai kuinka?" + +"Emme, niin kauan kuin me omistamme toinen toisemme", vastasin minä, +"ja mitä minuun tulee, niin siunaan minä tätä tapausta, joka jouduttaa +yhtymistämme, vaikka se minua surettaakin sinun vanhempiesi tähden. +Näetsen, meidän täytyy heti laittaa itsellemme uusi koti, eikös niin? +Kuules, Eva, viettäkäämme häämme kesäkuussa, joka on vuoden ihanin +aika, ja meidän hääretkemme olkoon sitte käynti äitiäni katsomassa. +Tuolla vuoristossa on viehättävän ihanaa. Kuinka tuumit?" + +"Kuten tahdot, Harry. Se ehkä onkin sopivin aika senkin vuoksi, että +Ida nyt lähtee Parisiin, ennenkuin hän oli aikonut". + +"Minkä tähden?" + +"Idalla, näetsen, on kolmena viimeisenä vuonna ollut isäni koko +ulkomainen kirjeen-vaihto hallussaan, josta isäni on maksanut hänelle +jotenkin suuren palkan, jota hän ei laisinkaan ole käyttänyt, vaan +säästänyt matkaansa varten. Hän on nyt tarjonnut isälle nämät rahat +takaisin, mutta isä ei ota niitä vastaan sanoen, että Idan, ell'ei hän +tahdo saattaa häntä kovin mielipahoilleen, tulee pitää ne ja matkustaa +Parisiin, ja jos hän heti matkustaisi, voisi hän järjestää muutamia +isän ulkomaisia asioita. Siis viipyy Ida täällä ainoastaan siksi, että +häämme ovat pidetyt, ja heti niiden jälkeen lähtee hän". + +"Me varmaankin vihitään samassa pienessä kirkossa, jota me koristimme +pääsiäis-liljoilla", sanoin minä. + +"Niin; kuinka vähän aavistimme me tätä silloin", vastasi hän; "mutta +tästä juolahtaa mieleeni kysyä teiltä, herraseni, mitä te olette +tehneet minun hansikkaallani, jonka samassa tilaisuudessa varastitte +minulta? Sinä poika ilkiö, sinä et luullut kenenkään näkevän, mutta +joku näki kumminkin". + +"Sinun hansikkaasi on hyvässä säilyssä minun pyhimys-arkussani, useain +muiden aarteiden kera". + +"Sinä vilpillinen olento! Mitä olet sinä ottanut? Tunnusta!" + +"Olkoon menneeksi, yhden nenäliinasen". + +"Kurja! Mitä vielä". + +"Kaksi hiusneulaa, yhden lakastuneen ruusun, kaksi helmeä, jotka +putosivat sinun croquet-puvustasi ja yhden mansetin-napin. Lisäksi +löytyy siellä kuiva myrtin-oksa, jonka sinä pudotit -- äläs huoli, +huhtikuun neljäntenätoista päivänä, istuessasi eräässä lehti-majassa +puistossa". + +"Vai niin; silloin kun sinä huuhkaimen tavoin töllistelit meihin. Minä +muistelen nähneeni sinut siellä". + +Nyt huomasimme me, että nauroimme kovemmin, kuin tilamme oikeastaan +olisi sallinut; äkkiä kuului Evan isän askeleet ja silloin koetimme +olla nauramatta. + +"Tuolla tulee isä-raukkakin. Onko häpeällistä, että nauramme? Kyllähän +meidän pitäisi olla totisia nyt, mutta minä en voi. Sisäinen +vilkkauteni ei anna tukehduttaa itseänsä". + +"Yhtähyvin voimme nauraa kuin itkeä, kaikissa kohtaloissa", sanoin +minä. + +"Se onkin monta vertaa parempi", vastasi hän. "Mutta, vakavasti puhuen, +luulenpa että isämmekin nyt, kun kaikki on ohitse on tyytyväinen. +Silloin kärsi hän enin, kun hän teki työtä ja pelkäsi onnettomuutta, +eikä uskaltanut sanoa meille miten asiain laita oikeastaan oli". + +"Ei löydy onnettomuutta, joka olisi niin kauhea, kuin pelko siitä", +sanoin minä, "ja Pandoran rasian pohjalla löytyy aina joku toivo +jäljellä". + +"Aivan niin, herra kirjailija, ja tämän selvittämiseksi minä tahdon +kertoa erään uutisen. Viime viikolla kirjoitimme, Ida ja minä, +veljillemme, jotka ovat Cambridge'ssä ja kerroimme heille kaikki +pelkomme ja pahat aavistuksemme, ja tänä aamuna saimme heiltä hyvin +järkeviä kirjeitä kumpaiseltakin. Katsos tässä mitä Tom kirjoittaa", +sanoi hän aukaisten erään kirjeen. "'Sano isälle, että minä kyllä +luulen voivani pitää huolta itsestäni. Minulla on ainoastaan tämä vuosi +jäljellä täällä oltavana ja minä en ai'o alkaa toista lukumäärää, sillä +minulle, ja asuinkumppalilleni, on tarjottu paikka rautatiellä. Minä +ai'on tehdä työtä kuin viisi miestä, ja teen itseni niin +välttämättömäksi heille, ett'eivät he voi tulla toimeen minua paitsi ja +kun ensikerran kirjoitan teille, saan varmaankin kertoa, että olen +koroitettu jonkun osaston pää-mieheksi. Olkaa huolettomia minusta'. -- +Ja tässä on kirje Will'iltä, joka kysyy miks'ei isä ole ennen asiata +ilmoittanut. 'Me olemme tuhlanneet enemmän rahaa, kuin olisimme +tarvinneet, mutta nyt ai'omme olla säästäväisiä. Viime viikolla olin +kilpa-soutua katselemassa Worcester'issa ja kirjoitin, omaksi +hauskuudekseni vaan, kertomuksen siitä 'Argus'-lehteen. Oitis sain +kirjeen, jossa minua pyydetään sanomalehden kirjeenvaihtajana +matkustamaan kaikkiin suuriin vaali-kokouksiin. Saan kolmekymmentä +dollaria viikossa, paitsi matka-kustannuksia ja ruoka-rahaa. Huomaat +siis, että olen yht'äkkiä joutunut kirjailijaksi. Me ai'omme myydä +kaikki maalauksemme ja huone-kalumme jollekin vastatulleelle ja +asetamme menekkimme niin, ett'ei isän tarvitse lähettää meille +vähintäkään rahaa, ennenkuin hän pääsee noista ikävistä asioistaan. +Sano äidillemme, ett'ei hänen tarvitse olla murheellinen; me kyllä +pidämme huolta hänestä, ja sekä Tom että minä teemme voimaimme mukaan +työtä hänen edestänsä'." + +"Oivallisia poikia!" sanoin minä. "Onnettomuutta mielellänsäkin kärsii, +nähdäkseen kuinka hyvin he käyttävät itseään. No", lisäsin minä, "mikä +päivä määrätään hää-päiväksemme? esimerkiksi neljästoista päivä +kesäkuuta?" + +"Siihen kysymykseen en minä voi varmuudella vastata, sillä minun täytyy +ensin neuvoitella äitini kanssa. Älkäämme vielä määrätkö päivää, sillä +se haihduttaa toivon poesian". + +"No, kesäkuun kuluessa me varmaan kuitenkin vietämme häämme?" + +"Niin, jos sallima sen myöntää", vastasi hän, "nimittäin jos äiti, Ida, +Maria-täti ja kaikki muut siihen suostuvat". + + + + +KAHDESVIIDETTÄ LUKU. + +Ilta ennen häitämme. + + +Jos romanit ovat kuvauksia todellisesta elämästä, täytyy meidän tulla +siihen päätökseen, että askel rikkaudesta köyhyyteen ei ole Amerikassa +yhtäsuuri onnettomuus, kuin muualla maailmassa. + +Jos miljonain omistaja Englannissa esimerkiksi äkkiä joutuu köyhyyteen, +on sen seuraukset melkeen samat, kuin jos hän olisi tehnyt jonkun +häpeällisen rikoksen. Jos jonkun vanhan mies-paran äkkiä täytyy jättää +kaiken omaisuutensa velkojilleen, lopettavat kaikki tuttavat +kanssakäymisensä hänen kanssaan. Ei kukaan käy enää hänen vaimoansa +tervehtimässä, eikä ole häntä tuntevinansakaan kadulla, ja se perhe, +joka hyväili tytärtä ja suuteli maata hänen jalkainsa alla, saadaksensa +hänet poikansa puolisoksi, pakoittavat tämän poikansa luopumaan +kaikesta tuttavuudesta tuon tyttären kanssa, ja jos hän kuitenkin ottaa +hänet vaimoksensa, karkoittavat he poikansa pois kodistaan. + +Amerikassa on päinvastoin. Mies voipi asioissansa köyhtyä, mutta ei hän +sentähden kadota ystäviänsä, kunniatansa ja arvoansa yhteiskunnassa. +Hän muuttaa pienempään asuntoon, saapi jonkun toimen, jolla hän voipi +kunniallisesti elättää itseänsä, ja tuttavat ja ystävät käyvät +tervehtimässä hänen vaimoansa aivan kuin ennenkin. Ystävät ja naapurit +auttavat heitä kukin voimainsa mukaan, ja nuori mies, joka tuollaisen +onnettomuuden tapahtuessa murtaisi liittonsa tyttären kanssa, olisi +pian kaikkien pilkkana. + +Newyorkin arvokkaimmat miehetkin kunnioittivat suuresti herra van +Arsdel'ia. Hänen luusimatoin kunniantuntonsa ja järkähtämätöin +rehellisyytensä vaikuttivat, että kukin otti osaa hänen +onnettomuuteensa. Yhdistetyillä voimilla hankittiin hänelle paikka +tulli-virastossa, josta hän voisi saada riittävät tulot. Sanalla +sanoen, siihen aikaan kun häitäni varustettiin oli van Arsdel'in perhe +joutunut rikkaudesta asemaan, jossa he auttavasti tulivat toimeen. Tuo +komea kartano Fifth Avenue'llä oli jo myytäväksi ilmoitettu ja meidän +häiden piti olla tämän perhe-draman viimeinen näytös, tällä +näyttämöllä. Oitis häittemme jälkeen oli aikomuksemme lähteä äitini luo +New Hampshire'n vuori-seutuun ja herra van Arsdel aikoi perheineen +muuttaa kesäksi tuonne vanhaan kartanoon, jossa hänen äitinsä vielä +asui. + +Häitämme valmistettiin kuitenkin sangen suurella ilolla, ja monet +ystävät ja sukulaiset näyttivät suurta osan-ottavaisuutta. Avio-liitto, +jonka tosi lempi solmii, herättää aina aistinmukaista hellyyttä ja +osan-ottoa muiden puolelta. Evasta oli kaikki hänen tuttavansa pitäneet +hyvin paljon, senpätähden saikin hän suuren joukon lahjoja kaikkialta. + +Vihdoin läheni tuo tärkein kaikista päivistä ja minä astuin van +Arsdel'in palatsin portaita ylös, viettääkseni viimeisen illan Eva van +Arsdel'in kanssa. -- Hän tuli minua vastaan kamarinsa ovella. + +"Sepä oli hyvä että tulit, Harry", sanoi hän; "Minulla on niin paljon +sinulle kerrottavaa. Portin kello on soinut alituisesti kaiken päivää +ja lahjoja on oikein satamalla satanut. Meillä on kaksittain talouden +välttämättömimpiä tarpeita. Suola-astioitakin on semmoinen paljous, +ett'en ole joutunut niitä lukemaankaan." + +"Tuo on kaikki varsin hyvin! Suola on kuvaus vieraanvaraisuudesta", +sanoin minä. "Suola-astioita siis ei voi koskaan olla liiaksi." + +"Ja katsos tänne, Harry", jatkoi hän, "hää-hame on jo tullut. Tullery on +tuskin koskaan ennen niin tarkkaan täyttänyt lupaustansa. Katsos tänne +nyt!" + +Erään istuimen yli oli levitetty aivan kuin pilvi hienosta kankaasta. + +"Kaikki tämä on lahja Idalta. Hän on lahjoittanut minulle +koko morsius-puvun ja Tullery-parka on tehnyt parastansa sen +valmistamisessa, vaikka hän neuloikin sitä kyynelet silmissään. Hänellä +on hyvä sydän ja näkyy todella kiintyneen minuun, ehkä sentähden ett'en +koskaan torunut häntä, vaikk'ei hän aina pitänytkään sanaansa. Meidän +tyttöjen kautta on hänellä aina ollut hyvät tulot; eipä ihme jos hän +vähän sureekin meitä. Uskotko Harry, tuo vanha vaimo oikein suuteli +minua!" + +"Se ei minua laisinkaan ihmetytä", vastasin minä. + +"Minäkin olin hyvin hellä hänelle. -- Mutta mitä pidät +morsius-puvustani?" + +"Mitäkö pidän siitä? se on kuin aamu-pilvi, kuin pyhyyden puku, kuin +joku selittämätöin autuudensalaisuus! Tuntuupa juuri kuin se mielisi +haihtua ilmaan, ennen huomeista päivää." + +"Hui, kuinka kauheata, Harry! Sinä et saa ajatella noin synkästi, +kaikista esineistä, joita näet. Aukaise silmäsi ja huomaa, että Tullery +sulasta armosta on kaunistanut hameeni aivan uusilla koristeilla, +jommoisia muut tytöt eivät vielä ole nähneetkään. Se on hänen omaa +keksintöänsä. Sano, eikö se ole viehättävä?" + +"Erittäin viehättävä!" vastasin tottelevaisesti. + +"Sinä et ihmettele -- sinä et ole oikein herännyt vielä, luulen minä." + +"Minä ihmettelen, minä ihailen, teen mitä vaan tahdot; mutta en voi +estää, että tuntuu juuri kuin sinä haihtuisit, katoaisit näissä +pilven-tapaisissa koristeissa." + +"Mitä? Kylläpähän pian huomaat, että minä sekä näyn, että tunnun +pienenä, pistäväisenä okana kyljessäsi. Mutta katsos nyt tänne, täällä +ovat jalkineeni!" ja tämän sanoessaan asetti hän eteeni pienet, +teräväkärkiset, miellyttävät jalkineet, valkoisesta silkki-kankaasta, +korkeilla koroilla ja säihkyvillä helmi-soljilla. + +"Mutta tule nyt, Harry", jatkoi hän vilkkaasti; "minä olen vähän +levotoin huomeisen päivän tähden. Sinä et ole koskaan ennen ollut +naimisissa, senpätähden on parasta, että saat vähän opetusta, miten +sinun tulee käyttää itseäsi huomenna." + +"Myönnän", vastasin minä, "että olen hyvin outo tuossa asiassa." + +"Luonnollisesti; mutta minä olen ollut morsiusneitsyeenä monta +monituista kertaa ja olen nähnyt kaikki, joka voipi tapahtua +tuollaisissa hupaisissa tilaisuuksissa. Minä olen nähnyt kuinka monet +miehet ovat kömpelöitä, kuinka he aina astuvat jonkun esineen päälle, +jonka kanssa heidän jaloillansa ei pitäisi olla vähintäkään tekemistä, +kuinka he nyppilöivät sormusta ja kuinka heillä aina on vaikea saada +hansikkaat käsistään. Kaikki tämä on hyvin tukalaa, ja nyt täytyy sinun +luvata, ett'et saata minulle häpeätä tuollaisien kömpelyyksien kautta." + +"Hyvä, hyvä, neuvo minulle tarkasti miten minun tulee tehdä, ja minä +lupaan oppia kaikki aivan ulkoa." + +"Kuule sitte, ystäväni", lausui hän. "Kaikki on jo valmistettu +huomeseksi; vaunut tulevat kello kymmenen ja juhla-menot alkavat kello +yksitoista. Kirkon ovella muodostuu seura seuraavalla tavalla. Ensin +käypi Jim Fellows ja Alice, sitte äiti ja sinä, sitte isä ja minä, ja +kun me tapaamme toisemme altarin luona, niin ota vaari minne asetat +jalkasi, ett'et astu liinikolleni etkä tylli-liepeilleni, sillä vaikka +ne ovatkin utu-pilvien kaltaiset, et sinä toki voi astua niiden läpi. +Laita myöskin niin, ett'eivät hansikkaasi istu kovin lujassa, ja että +sinulla on sormus oitis käsillä. Nyt ystäväni, kertokaamme vihkimisen +kaikki kysymykset ja vastaukset." + +Me luimme ne tarkasti läpi; äkkiä osoitti Eva sormellansa erästä sanaa +ja katseli minua silmiin. + +"_Totella_, Harry", lausui hän, "eikö tuo ole omituinen sana sinun ja +minun välillä? Minä en voi sitä ymmärtää. Tähän saakka olet _sinä_ aina +totellut minua." + +"Niin, näetsen, Eva, aina siitä saakka kun Aatami otti omenan Evalta on +mies totellut vaimoa; senpätähden ei sana _totella_ olekaan tarpeen +heidän lupauksessaan. Muu ei auta, vaimojen täytyy luvata totella, +sillä heidän hentoja, hienoja olentojansa ei voi sitoa mihinkään +lakiin." + +"Mutta, Harry, tästä sanasta voin järkevästikin kertoa sinulle jotakin. +Tytöt ovat usein hyvin vallattomia! Jane Seymour esimerkiksi kertoi, +että hän lausui 'olla iloinen' 'totella' sanan sijaan ja Maria Elmore +jätti koko sanan mainitsematta. Mutta kun seisomme Herran alttarin +edessä ja teemme lupauksen, niin tulee meidän käsittää mitä sanomme ja +pitää kaikki mitä lupaamme." + +"Kultaseni, jos pelkäät tätä juhla-menoa, niin jätetään se tykkänänsä +pois. Sivili-aviot ovat nykyaikaan hyvin tavallisia." + +"Älä puhu tuosta mitään, Harry! Minäkö menisin naimisiin ilman +vihkimistä kirkossa. Mitäs ajattelet? Minä puolestani en voi +siihen myöntyä; enpä pitäisi siinä tapauksessa itseäni oikeana +avio-puolisonasi." + +"Niinkuin tahdot, pieni kuningattareni, tehdään niinkuin tahdot. Jos +lupaat totella minua olen varsin kiitollinen tästä kunniasta; ja jos +tuo lupaus antaisi minulle joitakuita oikeuksia, niin saat sinä niitä +antaa minulle; minä en vaadi mitään." + +"Mutta mitä nainen lupaa, kun hän alttarin edessä lupaa totella?" + +"Hän lupaa totella miestänsä kaikessa, joka ei sodi jumalallista lakia +vastaan." + +"Mutta tarkoitetaanko sillä, että hänen joka tapauksessa kun mies ja +vaimo ovat eri mieltä, täytyy mukautua miehensä mielen mukaan?" + +"Jos hän on tehnyt niin tyhmästi, että hän on antanut tuollaisen +lupauksen miehelle, jolla ei ole järkeä eikä kunniantuntoa ja joka +vaatii että hänen tahtonsa on vallitseva kaikessa, niin en voi ymmärtää +muuta, kuin että hänen on totteleminen." + +"Mutta sellaisien henkilöiden välillä kuin sinä ja minä olemme, Harry?" + +"Meidän kaltaisten henkilöiden välillä, armahani, ei tuolla sanalla, +minun ymmärtääkseni ole vähintäkään arvoa. Totteleminen ei voi tulla +kysymykseen muualla kuin siellä, jossa käsketään, ja mitä siihen tulee, +että minä käskisin sinua, niin voisin yhtähyvin käskeä aurinkoa ja +kuuta." + +"Mutta, tiedäthän Harry, että me emme aina voi ajatella aivan samoin +jokaisessa eri asiassa." + +"Silloin keskustelemme asiasta, ja se, joka esittää parhaat syyt +puolustukseksensa, vallitkoon. Olkaamme niinkuin kaksi hyvää ystävää, +jotka kokevat edistää jotakin pyrintöä; tutkikaamme asiaa joka +kannalta, siten saapi väliin toinen, väliin taas toinen asian oman +mielensä mukaan." + +"Mutta, Harry, tämä ei ole aivan selvänä minulle. Miksi raamatussa +seisoo, että vaimon aina tulee totella? Perhe-asioissa tietää vaimo +enin, hän voipi siis arvostella kutakin perhettä koskevaa asiaa +paremmin, kuin mies." + +"Tämä määräys on, minusta nähden, yksi noista laajoista määräyksistä, +jotka ovat selvän järjen avulla tulkittavat. Alhaisemmissa +kansan-luokissa, jossa raaka voima on vallan päällä, on vaimo aivan +kokonansa miehensä alamainen, ja ainoastaan kuuliaisuudella ja +nöyryydellä saattaa hän ylläpitää rauhan kodissaan. Mutta ihmiskunnan +korkeimmissa piireissä, joissa mies ja vaimo ovat toistensa uskollisia +seurakumppalia ja vertaisia, siellä ei tuo käsky vaikuta mitään pahaa, +sillä ei mies koskaan tahdo käyttää sitä hyväksensä, yhtävähän kuin +ruumiillista voimaansa." + +"Nyt ymmärrän", virkki Eva, "tämä käsky on samaa laatua kuin se, joka +käskee lasten tottelemaan vanhempiansa. Kun lapset ovat kasvaneet +suuriksi, joutuneet naimisiin ja saaneet omat kodit, silloin ei +vanhemmat enää muistakaan koko käskyä." + +"Aivan niin, ystäväni", vastasin minä; "sinä ja minä olemme +kristillisen kirkon täysikasvuisia lapsia, ja käsky totella on tuo +vanha kuori, jonka sisällä lemmen kukka kasvoi, mutta kun tämä on +puhjennut, kun täydellisyys on astunut esiin, katoaa se, mikä on +vaillinaista." + +"Siispä, Harry, saan minä vapaasti lausua ajatukseni, ja ehkäpä +joskus saan karkoittaa pallosi kentän ulkopuolelle, niinkuin kerran +croquet-pelissä tein, muistathan?" + +"Se on varma. Käytöksesi tuossa pelissä, kaunis Evaseni, muistutti +hyvin paljon perheen-emännän ankaruudesta; ja kun huomasin millä +innolla sinä ahdistit palloani aloin jo toivoa, ett'et ole aivan +huoletoin minusta." + +"Täytyy tunnustaa, että oli erittäin hauskaa ahdistaa sinun palloasi -- +mutta tuosta muistuu mieleni suuri uutinen, jota en vielä ole kertonut. +Sofie ja Sydney ovat jo kihloissa! Sofie tuli tänään edellä puolen +päivää luokseni ja toi minulle tämän soman ametistiristin lahjaksi. Hän +on oikein hurjasti rakastunut Sydney'hin ja Sydney on niin ihastunut, +että hän vakuuttaa, ett'ei hän koskaan ennen ole rakastanut ketään +muuta, kuin Sofie'ta." + +"Tuo tuuli-kela! Mitä hän ajattelee?" kysyin minä. + +"Niin, hän on kertonut Sofie'lle, että tuo pieni noita Eva van Arsdel +oli niin lumonnut hänet, että todella luuli rakastavansa häntä, mutta +että tuo noita ei toki voinut saada hereille niitä syviä rakkauden +tunteita, joita hän nyt tunsi Sofie'ta kohtaan." + +"No, kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin", sanoin minä. + +"Ja näyttääkseen, ett'ei hän vihaa minua, on hän lahjoittanut minulle +hää-lahjaksi vieras-huone koristeita, pöytä-kellon, kukka-vaasia, +kynttilänjalkoja ja paljon muuta. Eikö se ole oivallista?" + +"Varsin oivallista!" vastasin minä. "Varmaankin ne suuresti kaunistavat +huoneitamme! Eipä todella ole niin aivan paha, että löytyy hyljätyltä +kosijoita." + +"Ei suinkaan; mutta nyt minun täytyy näyttää sinulle Bolton'in lahja, +jonka sain tänä iltana." + +Näin sanoen talutti Eva minua kauniiden hyllyjen eteen, joilla seisoi +Longfellow'in, Whittier'in, Lowell'in, Holmes'in ja Hawthorn'in kaikki +teokset, nidottuina kauniisiin kansiin. + +"Eikö tuo ollut hyvin tehty häneltä?" kysyi Eva; "Kuinka monta hupaista +hetkeä eikö hän ole tämän kautta valmistanut meille!" + +"Oi, jalo ystäväni!" huudahdin minä, ja tunsin kyyneleen kostuttavan +silmiäni; "löytyykö maailmassa ketään ihmistä, joka niin vähän pitää +omasta hyödystänsä, kuin Bolton!" + +"Ah, Harry! miks'ei hän saata mennä naimisiin ja olla yhtä onnellinen +kuin me?" + +"Ehkä hän sen kerran vielä tekeekin!" vastasin minä. "Mutta, herranen +aika! Ken on antanut sinulle tuon kummallisen muste-astian?" + +"Etkö arvaa? Ken muu kuin Jim Fellows; eikö se ole aivan Jim'in +kaltaista?" + +"Olisihan minun pitänyt huomaaman, että se ei voi olla muilta kuin +Jim'iltä", vastasin minä. + +"Tiedä, Harry, minä pelkään kauheasti, että tuo kujeilija Jim rupeaa +huomenna ilveilemään ja saattaa minut katsahtamaan häneen, tahi +häiritsee minua; sillä kun olen hyvin liikutettu rupean pian joko +itkemään tahi nauramaan ja jos minä näen Jim'in edes vilahdukselta +vaan, niin olen varmaankin hukassa." + +"Toivokaamme, ett'ei mitään tuollaista tapahdu", sanoin minä. "Jos minä +sanallakaan varoittaisin häntä kävisi hän vaan kymmentäkertaa +kujeellisemmaksi. Hän on täynnä hulluuksia, eikä voi olla yhä +ilveilemättä." + +"Alice torui häntä siitä eilen illalla, ja ainoa seuraus tuosta oli, +että olimme vähällä kuolla naurusta; mutta kuitenkin täytyy meidän +pitää Jim'istä. Aina siitä saakka kun onnettomuus kohtasi meitä on hän +ollut mitä hellin, kohteliain ja osanottavin ystävä. Tuskin odotin +tuollaista häneltä. Mitä arvelet, Harry, tahtoisitko, että Alice ja Jim +mielistyisivät toisihinsa? Onko hän kyllin vakava mieheksi?" + +"Jim on omituinen ilmiö", vastasin minä. "Ensi katsahduksella voisi +luulla, että hän on paljaita kujeita ja ilkkuja täynnä, että hänen +ainoa huvinsa on kumota kaikki kunnioitettavat, vanhat säännöt, ja että +hän kokee tekeytyä huonommaksi, kuin hän on, tahi koskaan aikoo tulla. +Mutta, katsoen siihen, että hän on nuori mies, ei Jim'illä ole mitään +pahoja tapoja. Hän ei juo, eipä edes poltakaan. Hän on laadussaan +uutterin ja tarkin työntekijä kaikista Newyorkin sanomalehtien +toimittajista. Hän on myöskin hyvä poika ja hellä veli." + +"Mutta, tuosta huolimatta, ei hänellä mielestäni ole todellisia, +vakavia perusteita." + +"Jim on nykyaikaisen Newyorkin lapsi, oppilas sen koulusta. Hyvä vaimo +ja hyvä koti voisivat tehdä paljonkin hyvää hänestä, mutta aina hän +toimii enemmän hyvän sydämensä kiihoituksesta, kuin vakavien +perusteiden johdosta." + +"Ennen vanhaan, tuon hyvän ajan kestäessä, kun Alice vietti voittojaan +suuressa maailmassa, en koskaan ajatellutkaan, että tuo olisi +mahdollista", virkki Eva; "vasta sitte kun onnettomuus kohtasi meitä, +ja Jim on osoittanut meitä kohtaan niin paljon ystävyyttä ja +hyväntahtoisuutta, olen tullut ajatelleeksi heidän liittymistä yhteen." + +"Jättäkäämme se suosiollisien onnettarien käsiin, Evaseni", vastasin +minä; "sitä asiaa emme voi edistää emmekä estää; mutta jos heistä +kerran tulee pariskunta iloitsen minä sydämellisesti Jim'in tähden, +sillä minä pidän hyvin paljon hänestä. Ja nyt, rakas Evani, jos sinulla +vielä on joitakuita neuvoja tahi varoituksia huomiseksi annettavina, +niin tee ne sukkelaan, sillä jo alkaa olla myöhä ja sinun täytyy mennä +levolle ja maata oikein makeasti." + +"Voi, olen unohtanut sanoa sinulle, ett'en ai'o käyttää uutta +matka-pukuani, enkä hattuani, enkä mitään, joka ilmaisisi, että olen +vastanaitu! Ja kuules, Harry, sinunkin täytyy opetella käyttämään +itseäsi vanhan, vakaantuneen aviomiehen tavoin. Varokaamme ett'eivät +ihmiset oitis huomaa, että olemme vastanainut pariskunta." + +"Tuleeko minun kääntää selkäni sinulle ja lukea sanomalehtiä? Olen +huomannut, että monet naineet miehet tekevät siten." + +"Niin; ja jos voisit hyvin ystävällisesti pudistella tomua saappaistasi +minun hameeni-liepeellä, niin auttaisi se hyvin paljon ihmisiä +luulemaan, että olemme jo kauan olleet naimisissa. Sinä voit lukea +sanomalehdet _ensin_ ja antaa minulle ne sitte -- se on myöskin tärkeä +huomattava." + +"Pelkäänpä, että minä, jos ohjeitasi seuraisin, menisin liian pitkälle +kömpelyydessäni", sanoin minä. "Ethän tahtone, että minä olisin niin +kohtelematoin tuota kaunista tyttöä kohtaan, että muut gentlemannit +pitäisivät velvollisuutenaan tulla häntä lohduttamaan?" + +"En suinkaan; mutta löytyyhän aina keski-suunta. Voimmehan olla +ikääskuin kaksi sukulaista, jotka matkustavat yhdessä." + +"Pelkäänpä, että ihmiset sittekin huomaavat oikean suhteen välillämme. +Ensimmäisen päivän matka kulkee samaan suuntaan kuin hää-matkat +yleensä, ja olenpa varma, että me joka kolmannella tahi neljännellä +pysähdys-paikalla näemme jonkun ihastuneen avioparin, josta voimme +ottaa esimerkkiä jos tahdomme, ja, kaikessa tapauksessa, tiedäthän, +lemmittyni, ett'ei siinä yleensä ole mitään pahaa, että ollaan +vastanaineita. + +"Eipä olekaan, mutta se on paha jos käytämme itseämme typerästi, jota, +toivoakseni, me emme tee. Tahdon, että olemme esimerkkinä järkevyydessä +ja hyvissä tavoissa." + +Kello löi nyt kaksitoista ja ilmoitti että Eva van Arsdel'in viimeinen +päivä oli lopussa. + + + + +KOLMASVIIDETTÄ LUKU. + +Bolton. + + +Keski-yön jälkeen palasin siis kotiin, iloisena ja unettomana. Kun +huomasin valon loistavan ra'osta Bolton'in kamarin ovessa, menin minä +ylös, naputin ovelle ja sain astua sisään. Hän istui lamppunsa luona, +käännellen paperia ja kirjeitä eräässä kirjoitus-laukussa; moniaat +kirjeet olivat auki hänen edessänsä ja paperia oli siellä täällä hänen +ympärillänsä. Oitis ensi katsahduksella huomasin, että niissä oli +Karolinan käsi-alaa. Minä katsahdin hänen silmiinsä, samalla kun hän +loi silmäyksensä minuun, ja hieno pune nousi hänen poskillensa. + +"Olen tässä katsellut kokoelmaa kirjoituksia, joita serkkusi +yksinäisyydessään maalla on kyhäellyt", lausui hän. + +"Mitäs pidät niistä?" + +"Tämä on kirjallinen aarre!" sanoi hän vilkkaasti. "Olen vakuutettu, +että ne hankkivat hänelle hyvän nimen ja antavat hänelle tilaisuutta +hankkia itsellensä niin paljon varoja, että hän voipi saada halunsa +päästä Parisiin lukemaan tyydytetyksi. Hän lähtee oitis teidän +häittenne jälkeen neiti Ida van Arsdel'in kanssa. Minä olen hankkinut +hänelle varoja siihen sen kautta, että onnistuin saada hänelle sangen +edullisen paikan 'Cronicle' sanomalehden kirjeen-vaihtajana. Huomaat +siis, että hänellä on tie avoinna." + +"Mutta miten teemme 'nais-maailman' kanssa?" + +"Sitä saamme hoitaa yhdessä. Karolina kirjoittaa silloin tällöin jonkun +kappaleen siihen." + +"_Karolina_!" Kun Bolton lausui tämän nimen, huomasin oitis syvän +tunteellisuuden hänen äänessänsä. Monet ihmiset voivat ainoastaan +nimen lausumisella ilmoittaa yhtäpaljon tuntoa, kuin joku toinen +innokkaimpien lauseiden kautta. Minä olin tuossa omituisessa +mielen-tilassa, joka varmaankin anastaa kunkin nuoren miehen, iltana +ennen kauan odotettua hää-päivää. Minä olin onnellinen; senpätähden +suretti minua tuo syvän surun värähdys, jonka huomasin Bolton'in +äänessä. + +"Bolton", lausuin minä hellästi, "miksi panet itsesi ja hänet altiiksi? +Hän rakastaa sinua, sinä rakastat häntä. Miks'emme saa nähdä vielä yhtä +avio-paria, vielä yhtä kotia?" + +Hänen kasvonsa vapisivat hetken mielen-liikutuksesta; mutta pian +levoittui hän ja lausui hymyillen: + +"Harry, ystäväni, aivan luonnollista on, että sinä et ajattele tällä +hetkellä mitään muuta, kuin naimista. Mutta kaikilla naisilla ja +miehillä, jotka rakastavat toisiansa, ei ole _oikeutta_ mennä naimisiin +toistensa kanssa. Hän rakastaa minua", lisäsi hän melkeen +läähättämällä, "ja hän jaksaa kantaa kaiken sen itsensä kieltämyksen, +joka tekee naiset elämämme enkeleiksi." + +"Siinä tapauksessa, miks'et -- -- -- --" + +"_Siksi, että rakastan häntä_ liian suuresti voidakseni ottaa tuota +uhria vastaan. Minä en jaksa ajatella, että hän ehkä turmelisi elämänsä +minun tähteni. Se suru, jonka hän nyt tuntee minusta erotessansa, +haihtuu pian, kun hän ihastuu uusiin toimiinsa. Jumalan kiitos, nyt +koittaa jo aika, jolloin naisella, yhtä hyvin kuin miehelläkin, on +toinenkin tie elämässä kuin sydämen. Anna hänen tutkia ammattiansa, +muodostaa luonnollista taipumustansa, laajentaa ajatus-voimaansa, anna +hänen kohota niin korkealle kuin hän voipi. Se ei estä häntä matkallaan +muistelemasta, että hänellä on ystävä, joka aina rakastaa häntä yhtä +hellästi; ja tieto että _hän_ rakastaa minua, pelastaa minut -- jos +enää voin pelastua." + +"Jos -- -- oi Bolton, ystäväni! _Miksi_ sanot sinä _jos_?" + +"Sillä vaara, joka minua aina uhkaa on sellainen, ett'en minä voi +poistaa sitä. Kirous _ehkä_ ei enää tule päälleni -- rukoile Jumalaa, +että hän tukee minua -- mutta jos niin kävisi, että se jällensä alkaisi +vaivata minua, en tahdo musertaa samalla toisenkin sydäntä." + +"Bolton, kuinka voit ajatella noin, kun tiedät, että hän rakastaa +sinua?" + +"Nyt ei hän rakasta minua niinkuin hän rakastaisi, jos hän olisi +vaimoni. Hänen kohtalonsa ei nyt ole niin kiinitetty minun kohtalooni, +kuin se olisi jos olisimme avio-liitossa. Sitäpaitsi jos veressäni ja +aivoissani on kätkettynä siemen tuohon onnettomaan himoon, niin +uskallanko minä antautua mahdolliseen vaaraan jättää tämä kirous +perinnöksi pienelle lapsi-paralle? Tuleeko minun antaa tuollaisen +vaimon kärsiä uudestaan samoja tuskia äitinä, kuin hän jo on saanut +kärsiä puolisona? Ei, niin totta kuin Jumala on tuomarini, en tahdo +antaa vielä toisen vaimon kärsiä samoja tuskia, kuin äitini sai kärsiä +tähteni." + +Hän puhui innokkaasti ja hänen äänensä vapisi liikutuksesta. Hetken +kuluttua levoittui hän jälleen ja lausui ystävällisesti: + +"Älä, Harry, rakenna minulle mitään tuulen-tupia. Minä toivon kyllä +hyvin tulevani toimeen. Ja nyt, katsokaammepa, ennenkun lähdet +matkallesi, mitä voin tehdä edestäsi. Jim ja minä käymme kaikkialla +hakemassa sinulle tuollaista pientä taloa, jossa on monta suurta +huonetta, juuri sellaisia, joita vastanaineet aina haluavat. Kaikki +ilmoitukset tahdon minä leikata irti sanomalehdistä ja lähettää sinulle +ynnä tiedon, mitä kukin maksaa. Minä kyllä luen korrekturia +kappaleihisi 'Talvitiessä' ja kirjoitan puolestasi 'Suureen +kansanvaltaan.' Sen sijaan täytyy sinun olla meidän kirjeen vaihtajamme +edenin kukka-tarhoista, sieltä voit lähettää meille matka-kertomuksia." + +"Kiitoksia", sanoin minä. "Sinä kyllä saat kirjeitä minulta, mutta +luultavasti et saa painattaa niitä 'Suureen kansan-valtaan'." + +"Kun palaat takaisin matkoiltasi", lisäsi Bolton, "luulen varmaan +ett'et saa paljon jouto-aikaa töittesi paljouden tähden, senpätähden: +matkusta nyt ja nauti elämää, niin paljon kuin taidat. En minäkään ole +aivan ilman kotoista huvia. Finettani on lahjoittanut koko sarjan +miellyttäviä kissanpoikia. Katsos tänne vaan!" + +Korissa, uunin edessä, makasi lömpöisellä vuoteella emä-kissa ynnä +neljä silkki-karvaista pienokaista. Bolton otti lampun, istahti +laattialle ja näytteli niitä suurimmalla ihastuksella. Stumpy'kin tuli +korin luo ja katseli mielihyvällä tuota pientä perhettä korissa. Mitä +Finettaan tulee, aukaisi se keltaisia silmiänsä ja oikaisi uneliaasti +käpälöitään, haristeli kynsiänsä ja kehräsi ilonsa ja ylpeytensä +osoitteeksi. + +"Harry, minä säästän yhden näistä kissanpojista sinulle, sillä ei +mikään perhe ole täydellinen, ell'ei siinä ole kissaa. Koiran sinun +myöskin tulee hankkia itsellesi; mutta Stumpy'stä en minä voi luopua. +Enpä luule koko maailmassa löytyvän sen vertaista koiraa." + +"Sen kyllä uskon", vastasin minä. "Stumpy'n hyvät ominaisuudet ovat +täydellisesti moraliset, jotta pelkään ett'ei niitä koskaan kyllin +arvostella. Sitäpaitsi jos minä lahjoittaisin hänet jollekin toiselle, +luulen minä varmaan, että hän kuolisi rakkaudesta minuun. Se on siinä +kohden niin täydellinen, että harvat ihmiset ovat sen kaltaisia. Mutta, +mene levolle nyt, Harry, muutoin olet huomenna liian väsynyt. Jumala +siunatkoon sinua!" + + + + +NELJÄSVIIDETTÄ LUKU. + +Hää-matka. + + +Hää-matka -- mikä se on? Se on matka kaikkiin kalliimpiin ja komeimpiin +ravintoloihin ja kylpy-paikkoihin, se on huolenpito matka-laukuista ja +hattu-koteloista, se on uusien pukujen näytteleminen, joita tätä +tilaisuutta varten on valmistettu kolme aivan erinlaatuista joka päivän +varaksi. -- Tuo on kaikki sangen oivallista, ja tosi-rakkaus ehkä sopii +hyvinkin yhteen sen kanssa. Monet, jotka todella ovat rakastaneet +lämpimästi, ovat tehneet tällaisen matkan, eivätkä ole siitä +pahentuneet, sillä kaikki muu on sangen vähästä arvosta siinä, jossa +tosi-rakkautta löytyy. + +Mutta, kun halu saada näytellä noita eri pukuja on ainoa peruste +avio-liittoon, tahi kun tällaisella matkalla tuhlataan niin paljon +varoja, kuin tarvittaisiin kotoisen onnen perustamiseksi, silloin ovat +tuollaiset matkat ainoastaan puhdasta onnettomuutta. + +Mutta tästäkin huolimatta on mielestäni halpaa panna kalliimmat ja +juhlallisimmat päivät ihmis-elämässä altiiksi jokapäiväsyyden +uteliaille katseille. Yhdistys vaimon ja miehen välillä on mielestäni +niin pyhä, että sen ensi hetket vaativat hiljaista yksinäisyyttä, +kaukana jokapäiväisen elämän hälinästä. + +Näille molemmille, joista toinen on toisellensa kalliimpi kuin koko muu +maailma, on luonnon hiljaisuus paras seura. Turve-penkit ovat heille +mieluisammat kuin komeimman ravintolan hienot huone-kalut ja oravat +ja peipposet sopivat heille paremmin seuralaisiksi kuin meluava +"hieno-maailma," + +Ilo ja tyytyväisyys vallitsi meidän häissämme. Monet ystävälliset kädet +olivat koristaneet kirkon ihanilla, hyvän-hajuisilla kukilla. Jim +Fellows ja monet muut perheen ystävät olivat tehneet parastansa, ja +olivat onnistuneetkin saada kirkon erittäin komeaksi. Hää-vieraina oli +ainoastaan sukulaisia ja parhaimpia ystäviämme, ja kaikki liiallinen +komeus ja ylellisyys oli vältetty. Kaikki vanhemmat sukulaiset itkivät, +niinkuin he tavallisesti tekevät tuollaisissa tilaisuuksissa, mutta +enimmät kyynelet valuivat toki Maria-tädin silmistä, sillä hän katseli +yhä vaan yhdistystämme synkimmältä kannalta. Aina siitä saakka, kun tuo +onnettomuus kohtasi herra van Arsdel'ia, oli hänellä kauheimpia +ennustuksia tulevasta kohtalostamme, ja hän piti kaikki ilon ja +tyytyväisyyden osoitteet sopimattomana ilveenä kovan onnen kanssa. + +Mutta Maria-tädin hautiais-naama ei voinut häiritä iloamme, ja Jim +Fellows oli tavallista oivallisempi ilon ja naurun matkaan saamisessa, +ja päivä olikin mitä hupaisimpia voin muistaa. + +Ainoastaan päivän matka oli Newyorkista tuohon vanhaan, yksinkertaiseen +asema-paikkaan, josta tie poikkesi New Hampshire'en. Rautatiellä täytyi +minun olla koko päivän, ruhtinattareni tahdon mukaan, niin jäykkä kuin +mahdollista. Tuskin sain istua hänen vieressänsä, ja kun varoimme, että +muut voisivat kuulla keskustelumme, puhelimme mitä jokapäiväisimmistä +asioista. + +Meidän häämme pidettiin tuossa varsinaisessa hääkuukaudessa, ja tiemme +kulki samaa suuntaa kuin kaikki muutkin vastanaineet matkustavat; +senpätähden näimmekin alituisesti ylen onnellisia nuoria pariskuntia, +joiden liialliset hyväilykset melkeen inhoittivat Evaa. Penkillä meidän +vastapäätä nojasi onnellinen avio-mies päänsä puolisonsa olkaa vastaan +ja vieressämme istui nuori morsian, joka autuuden hurmaamana painoi +kähärähivuksisen päänsä sulhonsa rinnalle. + +"Kuinka ilettävältä ja vastenmieliseltä tuo näyttää!" kuiskasi Eva +korvaani. + +"Armahani", vastasin minä, "emmehän voi sille mitään." + +"Emme, tosin kyllä; mutta en ymmärrä miten järjelliset ihmiset voivat +tuolla tavalla käyttää itseänsä!" lausui hän. + +"Ollaan me järkevämpiä!" lohduttelin minä. + +Iltapuolella saavuimme vuoriseudun laidalle, jossa erosimme +rautatiestä, ja josta jatkoimme matkaamme posti-vaunussa. Me saavuimme +tuohon ihanaan seutuun, jossa tiet kulkevat kovalla kalliolla, jossa +kuuset ja muratit kasvavat vuorien rinteillä, jossa hopeankirkkaat +kosket hyppelevät kivien välissä ja kristalli-puhtaat purot lirisevät, +ja jossa kansa on yksinkertainen tavoiltansa, mutta sydämellisesti +ystävällinen. Pian huomasimme, että olimme kaukana tuosta +teeskennellystä maailmasta. Me istuimme vieretysten posti-vaunun +katolla ja kuljimme eteenpäin kuin lintupari puiden oksain läpi, +katsellen alas varjoisiin metsä-polkuihin laaksossa. Eteenpäin yhä +riensimme, vapaina teeskennellyn maailman pakosta. Me välitimme yhtä +vähän puvustamme kuin orava- tahi peippos-pari. Me unhotimme, että +löytyykään maailmaa katsojineen, me olimme kuin kotonamme vapaassa +luonnossa, jonka vieraan-varaisuutta mielimme nauttia. + +Highland, jossa äitini asui, oli päivän matkan päässä, valko-vuorien +kauniimmassa seudussa. + +Hiljaa kuljimme eteenpäin ja nautimme ihanasta matkastamme. +Iltapuolella saavuimme äitini hiljaiseen kotiin. Säteilevin silmin +riensi hän meitä vastaan tervehtimään uutta tytärtänsä, jonka minä +ihastuneena laskin hänen syliinsä. + +Pieni kylämme oli niin hiljainen ja aivan entisellään! Tuolla oli +kirkko, jossa isäni ennen saarnasi; tuossa seisoivat vielä samat talot, +siellä elivät vielä samat henkilöt, joita minä lapsuudessani olin +tuntenut; tässä vanha tavara-aitta ja tuossa ravintola, jonka kyltti +kiikkui kitisten tuulessa. Ja, parhaimpana kaikista, tuossa oli +Jaakko-enon kartano, jossa löytyi kirjoja joka sopessa, hiljaisilla, +mukavilla huoneillansa, tutulla vieraan varaisuudellaan ja +juhlallisella rauhallisuudellaan. Tämä oli paratisi, jonne sain viedä +Evani lepoon ja rauhaan. + +En voi kertoa kuinka ihania ne päivät olivat, joita me nyt vietimme +kodissamme! Koulu-lasten tavoin kuljimme käsi-kädessä kaikkialla ja +kävimme kaikissa lapsuuteni mielikki paikoissa. Siellä, jossa pienen +lapsuuteni morsiamen kanssa olin poiminut keltaisia liljoja ja punaisia +mansikoita, siellä mekin noukimme niitä nyt. Sama peipponen, istui +vieläkin tuon vanhan puun korkeimmalla oksalla, liverrellen laulujansa, +aivan samoin kuin muinoin, kun Susie'n kanssa makasimme heinikossa ja +kuuntelimme sen laulua. Luulinpa itseni äkkiä muutetuksi poika-vuosieni +onnellisiin päiviin, niin elävästi herätti nuori puolisoni muistojani +aikaisimman lapsuuteni pienestä morsiamesta. Me olimme aivan kuin +lapsia, jotka elävät nauttien valoisasta nykyisyydestä, vähintäkään +pelkäämättä tulevaisuutta. + +Joka kerta, kun palasimme matkoiltamme, otti äitimme, ilosta säteilevin +kasvoin, meitä vastaan, hän hymyili aina niin sydämellisesti ja otti +osaa iloomme. Jaakko-eno oli yhtä kuiva ja satirinen kuin ennenkin, +mutta katseli kuitenkin onneamme teeskentelemättömällä ihastuksella. + +"Nyt olet oikean löytänyt, Harry", sanoi hän minulle. "Hänestä tulee +oivallinen puoliso. Sinä olet onnen poika, kun kaupungin tyttöjen +joukosta tapasit sellaisen naisen." + +Pian laittoi Eva itsellensä soman ja hyvin mukavan vuori-puvun, joksi +hän sitä kutsui, ja johon puettuna hän kiipeili kanssani kaikkialla +vuoristossa. Me tunkeusimmekin kaikkialle, tutkimme rotkojen ja metsäin +salaisuudet. + +Eno lainasi meille hevosensa ja vaununsa ja äitimme varusti meitä +hyvällä eväällä, niin että me usein matkustimme pari päivää +vuoristossa, jolla ajalla haimme ja ihailimme kauniimpia näky-aloja. +Kun täten nautimme vapaassa hiljaisessa luonnossa luonnon ihanuutta, +opimme aina tuntemaan kumppalimme perinpohjaisemmin, kuin seura-elämän +teeskennellyissä piireissä. Kun olemme kaukana maailman tohusta, kun +puhdas, ihana tuoksu ympäröi meitä, silloin kohoaa sisimmässämme +piileilevät jalot ja puhtaat tunteet pinnalle, ja mietteitämme +vaihtamalla tuomme silloin esiin parhaimmat sielumme ominaisuudet. + +Kun Evan kanssa olin kaukana ikivanhan metsän siimeessä, jossa jalkamme +vaipui mattoon, joka oli taidokkaammin tehty, kuin paras taideteos, +jossa nuot ikivanhat puiden rungot olivat päällistetyt hienolla +sammal-kuteella, jossa linnut lauloivat joka oksalla -- silloin tuntui +ikääskuin olisimme olleet pois koko maailmasta, ikääskuin olisimme +muutetut paratiisiin, ja täällä tumman vehreäin kuusten suojassa voimme +vapaasti tehdä päätelmiämme muusta maailmasta. + +Tuo rohkea yritys päättää käsi-kädessä elää erillään tämän maailman +turhuudesta ja loistosta, elää ainoastaan sydämen todellisen onnen +vuoksi, sai täällä uutta virkistystä, uutta voimaa. Luonto hymyili +suopeasti liitollemme. Kukin heinän korsi, jota tuuli tuuditteli, kukin +tuoksuva kukka-pensas, kukin visertelevä lintu, kuului kukin tavallansa +kuiskaavan meille: "se on oikein tehty!" + +"Luulenpa varmaan", sanoi Eva, kun kerran istuimme eräällä autiolla +paikalla, josta komea koski näkyi etäällä, "että löytyy sangen monta, +jotka suuresti surkuttelevat minua. Isäni on kadottanut rikkautensa, +minä olen mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla ei ole muita rikkauksia +kuin sisäiset, ja meillä ei ole varaa oleskella Niagaran luona tahi +jossakin muussa loistavassa seudussa, jossa rikkaat vastanaineet +viettävät lempiviikkonsa, emmekä myöskään voi oitis Newyorkiin +tultuamme itse pitää suuria pitoja, emmekä käydä sellaisissa." + +"Voi Eva van Arsdel parka, miltä onnen kukkulalta etkö sinä ole +vaipunut!" huudahdin minä. + +"Maria-täti parka!" jatkoi Eva. "Minua todellakin surettaa hänen +tähtensä. Hänkin rakasti minua tavallansa -- samoin kuin kaikki muut +ihmiset rakastavat, se on, he tahtovat, että olisimme onnellisia sen +kautta, että teemme mitä he tahtovat. Hän oli määrännyt minulle rikkaan +naimisen ja kuvitellut mielessään, että minä, häiden vietettyä, jotka +olisivat komeammat kuin mitkään tähän asti vietetyt häät, olisin +loistavana tähtenä Newyorkin loistavissa piireissä. Nyt on kaikki nämät +hänen toiveensa menneet mitättömiin. Arvaas kuinka katkeralta se mahtaa +tuntua! Minä mielelläni lohduttaisin häntä ja sopisin hänen kanssaan, +mutta hän ei voi antaa minulle anteeksi mitä olen tehnyt. Kun hän +lähtiessämme suuteli minua, luin selvään hänen kasvoillansa sanat: 'Jos +tahdot mennä perikatoon, niin mene, minä en sitä voi enää estää'." + +"Mutta ehkä hänen mielensä muuttuu, kun hän näkee kuinka onnellisia me +olemme", sanoin minä. + +"Minä pelkään ett'ei hän sitä tee. Maria-täti ei voi käsittää, että se +voisi olla onnellinen, jonka täytyy alkaa taloutensa yksinkertaisella +villa-matolla laattialla. Hän pitää sitä varsin sopimattomana ja +ymmärryksen puutteena, että olemme onnellisia sellaisessa tilassa. Minä +ai'on juuri tuollaisessa tilassa olla hyvin onnellinen; luonnollisesti +tulen minä alati loukkaamaan hänen moralista tunnettansa, ja, niinkuin +jo äsken sanoin, tahtoisin välttää sitä, sillä minä pidän paljon +Maria-tädistä, ja se huolettaa minua, ett'en voi tehdä hänen mielensä +mukaan." + +"Arvattavasti on mahdotoin saada häntä käsittämään, mikä aarre +meillä on toisissamme ja rakkaudessamme tähän iloiseen, raittiisen +luonto-elämään", sanoin minä. + +"Niin, se on mahdotointa. Maria-tädin käsitys matkasta vuoristossa on +se, että istumme hienoimmassa puvussamme ravintolan akkunan luona ja +katselemme vuoria. Hän ei varmaankaan viitsisi kastella kenkiänsäkään +nähdäkseen näitä kauniita maisemia. Varmaan tuo hyvä sielu nyt valvoo +kaiket yöt surren onnettomuuttani, ja vaivaa aivojansa ajattelemalla +kuinka voisimme helpoimmalla tavalla viettää loistavaa elämää." + +"Ja sinä olet vapaa ja iloinen kuin rastas." + +"Niinpä olenkin. Minä en toivo mitään hartaammin, kuin että voisimme +asua jossakin näistä pienistä vuorikaupungeista, niinkuin äitisi ja +enosi tekevät. Minä rakastan näitä yksinkertaisia, ystävällisiä luonnon +lapsia." + +"Mutta kun emme voi asua täällä, täytyy meidän koettaa valmistaa +itsellemme Newyorkissa pienen, yksinkertaisen, ystävällisen ja +vilpittömän kodin, samallaisen, kuin kodit täällä ovat." + +"Niin, sen kyllä teemmekin", vastasi hän; "kun vaan päätämme olla +vapaita, niin olemmekin vapaita. Tämäpä onkin avio-liiton etuja. Yksin +eläessämme olemme jäsenenä jossakin perheessä, ja meidän täytyy seurata +sitä, minne se matkustaa. Mutta nyt kun olemme naineet, voimme aivan +seurata omaa tahtoamme, sillä olemmehan kuningas ja kuningatar omassa +valtakunnassamme. Oman kotimme saamme järjestää miten itse tahdomme ja +hallita aivan yksivaltaisesti siinä." + +"Se on aivan totta", vastasin minä. "Tästä lähin kutsutaan sinua ja +minua Henderson'in perheeksi, ja ihmiset kertovat että Henderson'illa +tehdään niin tahi niin, ja Henderson'illa ei tehdä niinkuin muualla. +Meitä tutkitaan aivan kuin jotakin uutta valtiota." + +"Niin kai!" sanoi Eva innokkaasti; "ja kun he ovat kyllin tutkineet +leveys- ja pituus-asteemme, maanlaadun ja tavat valtakunnassamme +päättävät he, voivatko käydä meitä tervehtimässä tahi ei." + +"Ja sinä et laisinkaan pelkää vaikka meistä sanottaisiin: 'voi kuinka +nuot Henderson'it ovat omituisia ihmisiä!'" + +"En vähintäkään, niinkauan kuin tuo ihmeteltävä omituisuus on +ainoastaan joku omituisempi mukavuus", vastasi Eva. "Jokapäiväis-huone, +esimerkiksi sellainen kuin Jaakko-enosi, räiskyvällä tulellaan pienessä +uunissa, kirjoillaan ja yksinkertaisilla aterioillaan, olisi jotakin +varsin outoa Newyorkissa, jossa ei tulla toimeen ilman suuria peilejä, +marmori-levyjä, silkki-tupsuja, damastikartiineja ja ilman suurta +joukkoa mukavia ranskalaisia nojatuoleja, joita ympäröi ylellisyyden +haudankaltainen pimeys. Nyt minä ai'on asettaa kotini aivan samalle +yksinkertaiselle kannalle, kuin kodit täällä ovat; meidän +vierashuoneemme on oleva valoisa, vilkas, laaja ja vapaa ylellisistä +koristeista, kullattuna ainoastaan auringon kultaisilta säteiltä, aivan +niinkuin äitisi vieras-huone on. Kuinka ihanasti miellyttävältä eikö +kaikki näytä äitisi kodissa hämärässä, kun me kaikki istumme valkean +ympärillä ja liekki valaisee tauluja ja kirjoja ja antaa niille +tuollaisen uneksuvan hohteen." + +"Sinä olet pieni runoilija, lemmittyni; sinun toimenasi on nyt muuttaa +elämän prosan runoudeksi." + +"Niin, ja sitä kutsun minä naisen tehtäväksi maan päällä. Meidän +naisien 'kutsumus' tässä maailmassa on, minun ajatukseni mukaan, tehdä +elämän suloiseksi, salata, peittää kaikki mikä on kovaa, kuivaa ja +prosaillista elämässämme ja tuoda esiin sen runolliset, valoisat +puolet. Minun mielestäni pitäisi naisen olla, niinkuin Hawthorne sanoo, +'elämän sulostaja'." + + + + +VIIDESVIIDETTÄ LUKU. + +Vaimoni vaatteet. + + +Lukija älköön luulko, että vaimoni unohti ottaa sopivia pukuja mukaansa +matkallemme, vaikk'emme matkustaneetkaan Saratogaan tahi Niagaralle. +Niin vähiä vaativa kuin nuori puolisoni olikin, oli hänellä toki täysi +varustus vuori-matkallemme. + +Michelet'in opetuksien mukaan pidin avio-miehen velvollisuutena +olla vaimonsa kamari-piikana. Minä laitoin hänen vaatteensa +matka-arkkuihimme ja otin ne jällensä ylös niistä. Nöyränä ja suurella +kunnioituksella pitelin minä kaikkia näitä omituisia, kummallisia +vaatteuksia, joista moni näytti silmissäni selittämättömästi lumotulta. + +Tuntuipa oikein kauhealta, kun joku aika sitte luin erään kirjoituksen, +jonka muuan hyvin etevä nainen oli kirjoittanut tuon jumalaisen suvun +pukujen muuttamisesta. + +Löytyy todella niitä, jotka tahtoisivat muuttaa naisien puvut yhtä +jokapäiväisiksi ja prosaisiksi kuin meidän, tomun kömpelöin poikain on. +Minulle oli toki vaimoni puku joka päivä uusi runo, ja kun minä +näin _hänen_ kantavan näitä eri pukuja, sai moni ajatus, joka oli +aivoissani piileillyt, äkkiä siivet, aivan samoin kuin hyönteinen +levittää hieno-verkkoiset siipensä kovan kuoren alta. Kun Venedig'in +maalaus-kokouksissa katselin Paulo Verones'en ja Titian'in maalauksia, +nureksin minä aina nykyajan tapaa, joka lähettää miehen ulos elämän +merelle, niinkuin mustan venheen, joka on pakoitettu aina kantamaan +samaa väriä. Kaikki nämät sametti-puvut, taivaan-kaaren eri väreissä, +nämät oivalliset pitsit, nämät kalliit helmet, joita miehet muinoin +saivat käyttää pukuinansa, ovat aivan kadonneita, meidän miehien +puvuissa ei nyt enää löydy mitään runoutta. Räätäli tekee vaatteemme +kaikki toisensa näköisiksi. Vaimoillamme olemme toki vielä +tilaisuudessa ihaella tuota vaatteiden vaihettelevaisuutta. Minä +mielelläni yhdyn siihen väitteesen, että miehien ihmetys herättää +naisissa halun pukeutua komeasti. Se on totta -- sen tunnustan +kyynel-silmin -- että se vilkas mielen-kuvittelu ja runous, joka +ilmaantuu naisen puvussa, lumoaa ja miellyttää meitä. + +Naisen silmissä ei toisen naisen puku ole yhtä viehättävä, yhtä +hurmaava kuin miehien silmissä. + +Vaimoni johdon alla opin minä miten nuot utu-pilven kaltaiset +vaatteukset ovat käännettävät ja levitettävät, vaikka kyllä monesti +sain nuhteitakin kömpelyydestäni. Hänellä oli suuri paljous kirjavia +nauhoja, kimelteleviä helmi-koristeita, kolibri-linnun siipiä ja muita +koristeita, joista hän otti milloin yhden milloin toisen, ja asetti ne +väliin hiuksiinsa, väliin kaulallensa, väliin taas johonkin pukuunsa, +ihmetyttävällä taidolla, ja seuraus tuosta oli, ett'ei hän koskaan +kahtena päivänä ollut aivan samanlainen. Somasti ja miellyttävästi oli +hän aina puettu; se ei maksanut paljon, mutta oli meille aina uutena +ilon lähteenä. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun minä ensin ihmettelin +häntä ja sitte äitini, Polly-täti ja Jaakko-eno kääntelivät ja +katselivat häntä joka sivulta, aivan kuin hän olisi ollut joku outo, +etelämainen kukka. On vaadittu, että vaimon puvun pitäisi olla hyvin +yksinkertaisen ja työn-tekoon soveltuvan; onpa vaadittu, että se olisi +tehtävä aivan miehen puvun kaltaiseksi. Mutta jo itse luonto näkyy +vaativan, että naisen puku on oleva erillainen kuin miehen, samoin kuin +luoja on muodostanut hänen jäsenensä hienoimmiksi ja hänen hiuksensa +soreammiksi kuin miehen. Naisen päämaali on korkeampi kuin työn-teko; +nainen on luotu elämän sulostuttajaksi, sen lumottareksi, ja siinä on +syy, jonka tähden naiset aina ovat huolellisempia pukunsa suhteen kuin +miehet. + +Epäilemättä ovat monet hurjuudet ja liiallisuudet seurauksena siitä, +mutta sitä emme voi auttaa tavan poistamalla, vaan siten, että +johdatamme sen paremmalle suunnalle. + +Kauniin vaimoni soma puku herätti tässä pienessä seurassamme suurta +huomiota, jota vastoin tuskin kukaan olisi häntä ihmetellyt Saratogassa +tahi Newport'issa. Hän teki tämän pienen piirimme ihanaksi, melkein +loistavaksi, ja ihmettelevät katseet seurasivat häntä kaikkialla. + +Vaimollani oli syntyperäinen taipumus pukea itsensä miellyttävästi. +Jos hän olisi elänyt Robinpoika Crusoe'n autiolla saarella, jossa +hänellä ei olisi ollut muita katsojia, kuin papukaijoja ja marakattia, +ja jossa hänellä ei olisi ollut muuta peiliä, kuin kirkas vesilammikko, +olisi hän varmaankin pukenut itseänsä huolellisesti, ainoastaan +kauneuden-tunteensa kiihoituksesta. Tällä kauneuden-tunteellansa +muodosti hän pian äitini kodista pienen edenin. + +Äidilläni kyllä myöskin oli taipuvaisuutta kaikkeen siistiin ja somaan, +mutta hän oli köyhä papin vaimo, hänen siis täytyi luopua kaikesta +koreudesta. Olipa hauskaa nähdä, kun nuot vanhat harmaa-hapsiset +naiset, äitini ja tätini, istuivat matka-arkkujen päällä huoneessamme, +kuin kaksi kyyhkyistä, sill'aikaa kun nuori vaimoni levitteli heidän +eteensä kaikki koristuksensa; he haastelivat silloin niin innokkaasti, +että olisi voinut luulla koreuksien olevan elämän pää-maalina. + +Joka päivä olimme tilaisuudessa ihmetellä kuinka sopivasti vaimoni oli +valinnut jonkun soman kukan pukuunsa. Hän rakasti suuresti kukkia, ja +pian olivat kaikki äitini huoneet aivan kuin kasvi-tarhat. + +Väliin näin nuoren vaimoni, puettuna puuvillahameesen ja valkoiseen +esiliinaan, hääräävän suuressa, valoisassa kyökissä, jossa hän sai +opetusta äidiltäni ja tädiltäni emännän-viran salaisuuksissa. Yhdessä +neuvoin onnistui näille kolmelle naiselle, suurimmalla huolella ja +juhlallisuudella loihtia esiin kummallisia, hyvän makuisia kakkuja ja +sylttyjä, joiden valmistaminen oli perhe-salaisuus, joka kulki suvusta +sukuun. + +Vähitellen sai Evakin tuollaisen perhe-äidin juhlallisen vakavuuden; +hänellä oli pitkiä kanssa-puheita äitini ja tätini kanssa +kaikenmoisista talouden hoitoon kuuluvista asioista; he näyttivät +hänelle kaikki ruoka- ja vaate-kaappien salaisuudet, ja eroittivat +liina-vaatteista paraimpia esineitä, joita he lahjoittivat meidän +uuteen kotiimme. + +Ennenmuinoin olivat kaikki morsiamen liina-vaatteet hänen omia +kehräämiänsä ja kutomiansa tahi myös hänen äitinsä tai jonkun muun +naispuolisen sukulaisen valmistamia, joten jok'ainoaan lankaan niissä +oli yhdistetty joku rakas muisto. Täytyy otaksua, että suloiset unet +liikkuivat sen vuoteen ympärillä, jonka valmistamiseen niin moni rakas +ja kunnioitettava käsi oli ottanut osaa. Äitini lahja nuorelle +vaimolleni oli tuollainen aarre, jossa kullakin palasella on oma +historiansa. Tämän silmiliinan oli tuo rakas Annie-täti kehrännyt ja +kutonut, nuot tyynyn-päällysteet olivat äitini-äidin työtä. Ne olivat +kulkeneet polvesta polveen, ja kun me ne saimme, lehahti niistä vanha +satu meitä vastaan, ja me pitelimme niitä kunnioituksella, juuri kuin +ne olisivat olleet pyhien jätteitä. + +Sitte seurasivat perhe-kirjat, joissa oli sääntöjä ruo'an laittamisessa +ja muissa talouden asioissa, joilla myöskin oli oma runollisuutensa. +Minä puolestani katselin aina hellyydellä noita kellastuneita vanhoja +kirjoja, joihin äitimme ja äiteimme äidit ovat kirjoittaneet +kokeistansa, miten elämä on tehtävä mukavaksi ja terveelliseksi. +Näiden kirjojen lukeminen herätti sentähden aina muistoja vanhasta +koti-elämästä. Tämän arvokkaan, rakkaan kirjan lahjoitti äitini nyt +Evalle, joka oitis päätti saman mallin mukaan valmistaa uuden, omista +kokeistansa. + +Seurauksena kaikesta tästä oli se, että Eva, kun palasimme täältä, +luuli olevansa täydellisesti koti-elämän salaisuuksien perillä. Minua +kohteli hän aina vähän ylpeästi, kun noista asioista tuli puhe, ja +todisti aina, että miehet eivät noista asioista ymmärrä mitään. Eva oli +tavallansa aivan kuin äiti minulle. + +Äitini ja tätini olivat vakuutetut, että hän hyvin menestyisi uudessa +valtakunnassaan. Vaikka hän olikin kaupungin tyttö ja rikkauden ja +ylellisyyden hennoiteltu lapsi, huomasivat äitini ja tätini, +luonnollisesti, hänessä suurta taitoa talouden hoitamiseen ja kodin +sulostuttamiseen. Eva oikein kiihkoisesti halusi päästä Newyorkiin +saadaksensa siellä perustaa oman valtakuntansa. + + + + +KUUDESVIIDETTÄ LUKU. + +Kirjeitä Newyorkista. + + +Tähän aikaan saapui Jim'iltä muuan kirje, joka antaa hyvin selvän +kuvauksen hänestä. Sen sisältö oli seuraava: + +Rakas veliseni! + +Minun pääni kuhisee kuin mehiläispesä. Voi kuinka paljon olen saanut +toimeen sitte kun sinä lähdit täältä! Van Arsdel'in perhe on nyt aivan +valmis lähtemään matkalle, ja minä olen luonnollisesti auttanut heitä +niin paljon kuin olen voinut. Olen ollut tuon jumaloittavan Alice'n +juoksupoikana ja palvelijana. Tuo tyttö on kallis helmi! Enpä ole +koskaan pitänyt hänestä niin paljon kuin nyt -- hän on todella oikein +oivallinen. Hän käsittää kaikki asiat ja suhteet niin hiton järkevästi +ja säntilleen. Minä oikein kunnioitan häntä -- saat olla vakuutettu +siitä, ett'ei tässä puheessani ole vähintäkään ilvettä, se on pelkkää +totuutta joka sana. He lähtevät kaikki herra van Arsdel'in isän luo +kesää viettämään, ja ensi syksynä toivotaan, että herra van Arsdel +saapi pienen viran, jonka tuloilla perhe voipi tulla toimeen. Syksyllä +vuokraavat he täällä pienen talon itsellensä, ja luulenpa, että he +tulevat elämään sangen onnellisina; mutta ajatteles mikä muutos tämä +kaikessa tapauksessa on Alice'lle! + +Niin, olinpa unhoittaa, nyt minun täytyy kertoa Sinulle, että hiisi +taas on ollut liikkeellä. Kun eilen istuin ja kirjoitin niin +uutterasti, kuin olisi henkeni ollut kysymyksessä, purjehti arvoisa +ystävämme Dacia huoneeseni, kukon-höyhenet hatussa, juhlallisena ja +majesteetillisena, kuin tavallisesti. Hän oli taaskin rahoja +hankkimassa; mutta tällä kertaa vaati hän minua tilaamaan hänen uutta +kirjaansa. Hän ilmoitti, että tämän kirjan tarkoituksena on +yhteiskunnan uudestaan synnyttäminen, ja vaati siitä ainoastaan viisi +dollaria. Kirjan nimi on: + + Yleinen empyreal-harmoniadi + joka selvittää ijankaikkisuuden + Dual-Triplicat-Conglomerationia. + +Katsos, siinä on kirja sinulle! + +Dacia oli erittäin miellyttävällä tuulella, vapaa ja ujotoin kuin +tavallisesti. Hän ilmoitti minulle, että tuo tuhat-vuotinen valtakunta +jo oli lähestymässä, ja huvitti minua kertomalla, miten hän ja hänen +vertaisensa aikoivat hallita sitte, kun tuo autuuden aika joutuu. + +Nykyään, sanoi hän, ovat nuot omistavaiset asemasanat kaikkein +harmittavimmat; hän ja hänen vertaisensa aikovat kokonansa hävittää ne. +Tästä-lähin ei pidä enää löytymän mitään _sinun_ tahi _minun_. Kunkin +pitää oitis saada, mitä hän tahtoo, sitä ei kenkään saa estää. +Avio-liitto on vanha, kulunut laitos, jäte entisistä sivistymättömistä +ajoista. Vast'edes ei pidä löytymän mitään _minun_, miehien, vaimojen +eikä lapsienkaan joukossa. Valtion tulee kasvattaa kaikkia lapsia, +aivan samoin kuin nauriita kasvatetaan suurissa kasvihuoneissa, ja ne +ovat olevat kaikkien yhteisenä omaisuutena. Rakkaus, niin vakuutti hän, +on silloin oleva vapaa kuin ilma, ja kukin saa seurata omaa tahtoansa +-- oikeus, jonka hän nyt jo sanoi anastaneensa. "Jos näen miehen, joka +minua miellyttää", lisäsi hän, "en minä ai'o kysyä papilta enkä muilta +lupaa, saanko minä ottaa hänet, tahi en." Tämän hän lausui niin +rohkealla katsannolla, että minä melkein vapisin, mutta hän rauhoitti +minua sanoilla: "Älä pelkää, sinuun en ole luonut silmiäni. Sinusta en +huoli, et sinä kelpaa minulle. Sinulta en tahdo muuta kuin rahaa", ja +sitte hän jällensä puheli raha-asioistaan. + +Jok'ainoan sanan tässä kirjassa, niin vakuutti hän, on henki +kehoittanut häntä kirjoittamaan, kun se tuli hänen päällensä. Kirjan +tekijöinä ilmoitti hän Sokrateen, Pauluksen, Ching-Ling'in ja Jim +Crow'in olleen, niin että olemme siinä tilaisuudessa verrata eri +kirjailijain kykyä eri aikoina. Hän luki minulle kappaleita +teoksestaan, joista minä tulin siihen vakuutukseen, että on parasta +elää niin kauan kuin mahdollista, jos me tuollaisia kirjoittelemme +kuolemamme jälkeen. + +Oli todellakin hauskaa kuunnella hänen puhettansa, sillä siinä ei ollut +päätä eikä perää. Mutta kun uudestaan nousi kysymys kirjan tilaamisesta +ja rahojen hellittämisestä, kävin minäkin jäykemmäksi. Minä sanoin +Dacia'lle, että minä olen aivan samasta mielestä kuin hän, mitä noihin +omistaviin asema-sanoihin tulee, ja ko'in selvittää, että seurauksena +siitä oli se, ett'ei hänellä ole suurempaa oikeutta kirjaan kuin +minullakaan, sillä onhan jokaisella ihmisellä yhtäsuuri oikeus +totuuteen. Siispä, jos tuossa kirjassa löytyisi jotakin totta, oli se +minun yhtä hyvin kuin hänen, ja kun minä tarvitsin viisikon paremmin +kuin hän, ehdoittelin, että hän ostaisi kirjan minulta. Hän ei ollut +aivan samasta mielestä ja me jouduimme sentähden riitaan, jossa hän +antoi suuren paljouden kohteliaita loukkauksia ja solvauksia sadella +vasten silmiäni; tämä ei kuitenkaan estänyt minua kiireimmän kautta +rientämästä ulos ja kohteliaasti pyytämästä, että hän hyväntahtoisesti +sulkisi oven, kun hän on kyllin saarnannut, ja päättänyt lähteä pois. + +Eikö hän ole erinomainen ilmiö? Dominus istui komerossaan, ja pahoin +pelkään, että Dacia meni hänen luoksensa, sitte kun minä lähdin +huoneestani. Kuinka hän pääsi erilleen Dacia'sta, sitä en tiedä, sillä +hän ei virka siitä sanaakaan. Dominus tekee työtä varsin kauheasti ja +hänen pieni perheensä on mitä miellyttävin. Pienet kissanpojat +juoksentelevat ympäri huonetta ja tekevät niin somia hyppyjä kuin +keijukaiset, ja usein olen kuullut hänen aivan yksinänsä nauravan +niiden somille kujeille. Me olemme käyneet katsomassa kymmenkuntaa +taloa ja olemme ilmoittaneet sanomalehdissä, mutta emme ole vielä +löytäneet sellaista, kuin Sinä haluat. Joka päivä olemme liikkeessä, +löytääksemme sopivan asunnon Sinulle, ja luulenpa varmaan, että piankin +löydämme sellaisen, kuin tarvitset. + +Heheijaa, Harry! Sinä olet oikein onnettaren kultapoika. Minä kävelen +kuni vanha kimo laihalla laitumella, ja katselen aidan yli sinua, joka +seisot heinikossa korviasi myöten. Jos kahden henkilön ateria voisi +kiehua padassani, niin tekisipä mieleni tehdä pieni ko'e omistavaisten +asema-sanain kanssa. Totuuden tunnustaakseni, olen jo aivan kyllästynyt +noihin _minä_ ja _minun_ ja tahtoisin mieluummin käyttää _me_ ja +_meidän_ -- jos vaan uskaltaisin. + +Riennä pian tänne, laita majasi täällä ja anna kurjan kuleksijan +lämmitellä itseään lietesi luona. + + Nöyrin orjasi + Jim. + +Bolton'in kirjeellä oli seuraava sisällys: + +Rakas Harryni! + +Minä lupasin Sinulle perhe-kissan, mutta minä en ai'okaan supistaa +lahjaani niin vähään. Pari kissanpojistani ovat niin ylen hauskoja, +että ne voisivat saada kuolevan erakonkin hymyilemään. Tuskinpa löytyy +kujeellisempia, iloisempia ja vilkkaampia olennoita, jotka ovat +lihasta, verestä ja karvaisesta nahasta, kuin nämät kissanpojat. Ken +viitsisi maksaa dollarin nähdäksensä yhden ainoan ilveilyksen, kun +perhe-kissa vuosittain lahjoittaa meille kahdeksan hauskaa +kissanpoikaa? Olenpa vakuutettu, että nämät kaksi kissanpoikaa voisivat +parantaa kauheimmankin raskasmielisyyden, ja ajatteles, nämät +kumpaisetkin lahjoitan minä Sinulle! Niiden nimet ovat Visky ja Frisky, +ja niiden suloutta on kynäni kykenemätöin kuvaamaan. + +Emme ole vielä löytäneet sitä taloa, jossa kultaisen ajan paimen-runo +on esitettävä. Se on jossakin keijukaisten maailmassa ja ilmaantuu +varmaankin eteesi yhtä äkki-arvaamatta, kuin kultaiset linnat muinoin +hurskaille ritareille lumotuissa metsissä. + +Eilen menin Jim'in kanssa alas höyry-aluksen luo, nähdäksemme neiti van +Arsdel'in ja serkkusi lähtevän Europaan. He näkyivät olevan hyvin +iloisia ja täynnä rohkeaa luottamusta. Serkkusi kirjoitukset ovat +herättäneet suurta huomiota, ja lukeva yleisö haluaa niitä yhä enemmän. +Kaikki on siis hyvin täällä. Viivy siellä vaan kuukautesi loppuun, +poikaseni, ja nauti niin paljon kuin voit, ennenkuin palaat tähän +kauheasti meluavaan Newyorkiin. + + Aina olen oma + Boltonisi. + +J. K. Sill'aikaa kun minä olen tätä kirjettäni kirjoittanut ovat +Visky ja Frisky tanssineet korrekturiarkilla Sinun kertomukseesi +"Talvitiehen", niin että se nyt on sangen kurjan näköinen. Vahinkoa ei +toki ole tapahtunut, sillä sitä voi vielä lukea aivan hyvin. -- Eilen +tapasin Hesterman'in, joka kehui erästä kappalettasi "Suuressa +kansan-vallassa;" minä käytin oitis tilaisuutta ja kerroin hänelle, +että minulla oli ollut onni hankkia Sinut hänen toimeensa ensi +vuodeksi. Huomaat siis, että onnesi tähti on ylenemässä. Hesterman +maksaa runsaasti kaikille apulaisillensa, ja paikka, joka Sinulla nyt +on, on yhtä varma kuin englannin pankki. Tästä huomaat, että Sinulla on +hyvä kappale maallista pohja-perustusta jumalaiselle eidyllillesi. + +Seuraava kirje oli Alicelta. + +Rakas sisareni! + +Minä olen vallan uuvuksissa matkaan-valmistuksesta ja monista muista, +huolenani olevista toimista. Tiedäthän, että äiti on sangen heikko, ja +nyt kun sekä Ida että Sinä olette poissa, olen minä muka vanhin tytär +talossa ja täytyy minun sentähden ottaa kaikki huolet hartioilleni. +Maria-täti käy meillä jokapäivä, kolkon näköisenä kuin ruumis-vaunu. +Luulenpa hänen todellakin noilla alituisilla vaikeroimisillaan enemmän +lisäävän äidin surua, kuin lohduttavan häntä. Täti, sen tiedät, on +hyvin äreä-luontoinen. Vakuuttamalla vakuuttaa hän aina, että äitimme +on ymmärtämätöin, ja että hän on syypää kaikkiin onnettomuuksiin. Kun +Maria-täti on päivän meillä, niin voimme olla vakuutetut, että äidillä +on iltasella pään-kivistystä. Muutoin olen huomannut itselläni enemmän +voimaa, kuin tähän saakka olen voinut aavistaakaan. Minä olen ottanut +toimekseni eroittaa myytävät kappaleet niistä, joita talossa tarvitaan, +sekä ne esineet, jotka otamme mukaamme maalle, niistä, jotka jätämme +tänne Newyorkiin. Kaikissa näissä toimissa on Jim Fellows ollut minulle +suurena apuna; hän on sekä hyvä että ymmärtäväinen ystävä. Isällä on +täysi työ omien asioittensa järjestämisessä, senpätähden emme tahdo +vaivata häntä, ainakaan sellaisella, jota me itse voimme toimittaa. Jim +auttaa meitä oikein veljellisesti; hän on hankkinut talletuspaikan +tavaroillemme, hän hankki miehen, joka vie ne sinne hevosella, hän on +myöskin auttanut minua arkkujen pakkaamisessa. Senpätähden täytyikin +minun lopulta sanoa hänelle, ett'ei hän saa uhrata meille sitä aikaa, +jonka hän tarvitsee omaa itseänsä varten. Muutoin on kaikkein näitten +tehtäväin kestäessä naurettu ja ilveilty, niin että on samalla ollut +hyvin hauskaakin; tämä tietysti ei ole ollut Maria-tädin mieleen, sillä +hän yhä tahtoo, että meillä vallitseisi sellainen mieli-ala, kuin jos +löytyisi ruumis talossa. + +Jim-veitikka matkii yhä tätiä, ja vaikka minä torun häntä siitä, niin +onpa tuo hänen ivansa, näin meidän kesken puhuen, Eva, mitä +naurettavinta. Hän käy, hän silmäilee ympärillensä, hän puhuu, +juurikuin täti, ja kun joku meistä toruu häntä siitä, niin sanoo hän: +"Kuinka? Mitä te nyt taas torutte! Enhän minä edes ajatellutkaan häntä, +jota tarkoitatte!" Hän on aika veitikka, eikä häntä saa paranemaan; +mutta enpä todellakaan tiedä, miten olisimme tulleet toimeen hänen +avuttansa. + +Sofie Elmore kävi tuonoin meillä ja kertoi naimisestaan Sydney'n +kanssa. Hän tuottaa Parisista hääpukunsa. Häät pidetään lokakuussa, ja +sitte tekevät he huvimatkan Europaan. Oi, olisitpa nähnyt Maria-tädin +otsaa, kuinka synkeä se oli, kun Sofie jutteli tästä! Jos tuo onni +olisi tapahtunut jollekin muulle kuin Elmore'n perheelle, olisi täti +kentiesi voinut sitä kärsiä, mutta Elmore't ovat aina olleet raiskoja +hänen silmissään. Muutoin puhelee täti meistä, kuin kokonaan perikatoon +joutuneista, josta syystä minä tuonoin sanoin hänelle huomanneeni +perikadon raunioita mukavimmiksi ja paremmiksi, kuin alussa luulinkaan, +ja tätä sanoessani katsahti täti minuun, kuin kadotettuun syntiseen, +huokasi raskaasti, eikä puhunut sanaakaan. Tätiparka! Minun ei pitäisi +oikeastaan nauraman, mutta hän ärsyttelee minua noilla voivotuksillaan +niin, että minun tekee todellakin mieli kostaa häntä pienellä +naurun-myhäyksellä. + +Joku päivä sitte kertoi Jim minulle eräästä kartanosta, jota hän oli +käynyt katsomassa teidän asunnoksenne. Maria-täti kuunteli puhetta +juhlallisen totisena ja virkki tuosta viimein: "Sillä kadulla ei +luonnollisesti kenkään saata asua. Eva varmaankin pyörtyisi pelkästä +ajatuksestakin jo; koko siinä kaupungin-osassa ei asu yhtäkään hienoa +perhettä." + +Minä puolestani arvelin siihen, ett'et Sinä huoli asua muodinmukaisessa +kaupungin-osassa, mutta silloin katsahti täti minuun sangen tuimasti ja +lausui: "Minä toivon, ett'en tarvitse nähdä Evan asuvan siellä; sen +kadun varrella ei asu muita, kuin halpaa kansaa." Ajattelepas vaan, +Eva! jos sinä joutuisit asumaan sellaisen kadun varrella, jossa asuu +ainoastaan halpaa kansaa? Eikö se olisi hirveätä! Enempää en nyt tällä +kertaa, lemmikkini, jaksa kirjoittaa; käteni ovat vielä tomussa päivän +töistä, ja tätä kirjettä kirjoitan erään laatikon päällä, odottaessani +tavaran-kantajia. Me voimme kaikki hyvin, ja mitä siskoihin tulee, niin +ovat he niin sieviä ja avuliaita, kuin tytöt suinkin saattavat olla. +Äiti sanoo nyt vasta tuntevansa minkä ilon lapset voivat vanhemmillensa +tuottaa. + +Jumala siunatkoon Sinua, rakas Eva! Voi hyvin! + + Sinun hellä. Alice'si. + + + + +SEITSEMÄSVIIDETTÄ LUKU. + +Maria-tädin viimeinen ehdoitus. + + +Ihana kuukautemme oli jo loppumaisillaan, ja se aika läheni, jolloin +meidän piti, niinkuin muinoin Aatamin ja Evan, kääntää selkämme +paratiisille ja lähteä ulos maailman kamppailuun. + +Koko avara maailma oli meille avoinna! Juuri tähän aikaan saimme +Maria-tädiltä näin kuuluvan kirjeen: + +Rakas Eva! + +Enpä saata, huolimatta siitä, mitä on tapahtunut, olla sinulle +kirjoittamatta pari riviä, sitä enemmän kun minulla, sinun äitisi +sisarena ja sinun kumminasi, mielestäni on oikeus tuntea sinun asiasi; +ja, vaikka minä tiedän, ett'ei minun neuvoistani juuri paljon lukua +pidetä, niin pidän kuitenkin velvollisuutenani lausua ajatukseni, ja +minä lausun sen nyt tässä. + +Saattaa kentiesi näyttää siltä, kuin minä tahtoisin sekaantua teidän +asioihinne, sitä enemmän, kun te ette ole kysyneet minulta neuvoa, +ettekä muutoinkaan tehneet minua osalliseksi luottamuksestanne; mutta +minä kuulin herra Fellows'in kertovan Alice'lle, että hän haki teille +sopivaa kartanoa, joka olisi myytävänä, ja minun täytyy tunnusta, että +suuresti hämmästyin, kun kuulin teidän mointa ajattelevankaan. Oma +taloudenpito käy nykyään hyvin kalliiksi, jos vaan vähääkään välitätte +siitä, minlainen se on, jota vastoin hyyryllä-olo jossakin perheessä on +paljoa halvempi. Mitä taasen siihen tulee, että ai'ot käyttää tuon +pienen, äidin-äitisi lahjoittaman summan talon ostoon, niin on se sulaa +lapsellisuutta, enkä siihen nähden voi muuta kuin surkutella sinua. +Minä arvaan, ett'et sinä, eikä liioin sinun miehesikään, tiedä mitä +David & Saul ottavat huonekaluista. Eipä teillä sitäpaitsi liene mitään +aavistusta siitäkään, kuinka paljon kaikki nuot pienet talontarpeet +maksavat. Sinun mielessäsi kuvittelee talo, joka on varustettu isäsi +talon mukaan, mutta et ota ollenkaan lukuun, ett'ei sitä seikkaa +sinun nykyinen asemasi salli sinun edes ajatellakaan sellaisia +koru-tavaroita. Mitä muutoin itse kartanoon tulee, niin eipä nuot +pienet raha-varasi riittäisi likimainkaan sellaisen talon ostoon, joka +olisi sinulle sopiva. + +Newyorkissa on kyllä myytävänä pieniä taloja halvastakin hinnasta, +mutta millä paikoilla, minkä katujen varrella ne sitte ovat! Ethän +aikone asua käsityöläisten, rihkamakauppijoiden ja sellaisten parissa? +Vasta-naineiden tulee heti alusta alkaen ottaa arvonsa mukaisen aseman +elämässä. Tuosta isäsi onnettomuudesta alkaen -- josta minä en suinkaan +tahdo sinua moittia, vaikka kyllä sinäkin puolestasi olisit voinut sitä +estää -- tulee olla entistä varovaisempi. Minä olen jo puhunut teidän +puolestanne rouva Mivarts'in kanssa siitä, että te muuttaisitte hänen +luoksensa asumaan. Tietystihän tulee Teidän ensin antaa suostumuksenne +siihen. Mainittu talo on sellainen, että siitä kyllä sopii puhua sillä +siinä ei käy kuin hienointa väkeä. Rouva Mivarts on minun vanha +ystäväni ja suostuu antamaan Teille hyvin helposta vuokrasta yhden +huoneen, jonka akkunat ovat pihaan päin. Tällä lailla ei tule sinulle +liikoja huolia, eikä mitään emännän velvollisuuksia, ja siten voit +käyttää aikasi ja varasi pukuihin; niihin tarvitaankin nyt paljon +varoja, sillä kaikki välttämättömimmät esineet niinkuin esimerkiksi +silkit, hansikkaat, kengät y.m. ovat nykyaikaan hyvin kalleita. + +Tämä ulkonaisen komeuden ylläpitäminen on erittäin suuresta arvosta +Alice'n tulevaisuudelle. Mieleni on vieläkin raskautettu tuosta isäsi +onnettomuudesta, joka hävittää kaikki Alice'nkin tulevaisuuden toiveet. +Vuosi sitte oli Alice'lla parhaimpia avio-liittoja tarjona, ja me +saatoimme silloin toivoa hänelle sitä onnea, jota hänen kauneutensa +ja luonnonlahjansa kyllin ansaitsisivat. Uskallanpa kuitenkin lohduttaa +itseäni sillä, että hän kentiesi vielä joutuu hyviin naimisiin, +vaikka hänen, vähiin varoihinsa katsoen, tietysti täytyy tehdä +ahkerasti työtä, voidaksensa pysyä hänelle sopivalla asemalla, mutta +uutteruudella ja kestäväisyydellä saamme paljon toimeen. Minä tunnen +tyttöjä, jotka taitavat itse tehdä niin kauniita vaatteita ja hattuja, +että luulisi niiden lähteneen etevimpien ompelijoiden käsistä. Tuo soma +tylli-hame, joka Sellie Morton'illa oli viime tanssi-huvissa päällänsä, +oli kokonansa hänen omaa työtänsä -- tämän ilmoitti hänen äitinsä +kaikessa salaisuudessa minulle, sillä hän tiesi, ett'ei kukaan +muu saisi sitä tietää. Mutta varma on, että jäät kokonaan pois +seura-elämästä ja halvennat koko sukuasi ihmisien silmissä, jos +asetut asumaan johonkin hökkeliin, halpa-säätyisten ihmisten keskelle +ja jos elät niukasti. Minä olen varma siitä -- ja sen minä jo sinun +äidillesikin olen sanonut -- että kaikki tuollaiset tuumat tulevat +vaan sinun kokemattomuudestasi. Miehesi joka on kirjailija, ei voi +käsittää tuommoisia asioita. Minä olen nähnyt paljon maailmaa ja olen +havainnut erittäinkin kahden asian vaikuttavan paljon meidän arvoomme +seura-elämässä, nimittäin: sen kaupunginosan, jossa asumme, ja sen +kirkon, jossa käymme. Minä toivon, ett'et lakkaa käymästä siinä +kirkossa, jossa parhain osa Newyorkin asukkaista käypi. Yleensä ei +miehen tule laisinkaan sekaantua naisen uskonnollisiin asioihin. Samoin +toivon minä, ett'et lapsellisessa tietämättömyydessäsi pane rahojasi +kartanon ostoon, sillä sinä tarvitset korkoja noista rahoista +vaatteisin, vaunuihin ja moneen muuhun välttämättömään tarpeesen. + +Kaiketikin olet kuullut, kuinka Elmore'n perhe tekee suunnattomia +varustuksia Sofie'n häihin ensi syksynä. Kun minä ajattelen tämän +maailman tavaran turhuutta ja katoavaisuutta, niin enpä voi olla +iloitsematta siitä, että löytyy toinen parempi maailma; aika väliin on +uskonnollinen lohdutus ainoana lohdutuksenamme. Hoida tarkoin +terveyttäsi, lapseni, äläkä anna jalkojesi kostua, sillä kotiisi +lähettämästä kirjeestäsi huomaan sinun käyskentelevän, ilman aikojaan, +kosteilla paikoilla. Kirjoita pian, mitä minun on Mivarts'ille +sanominen. Aina suopea tätisi, + + Maria Wouverman. + +Olipa lystiä nähdä kuinka vaimoni kasvot, hänen lukiessaan tätä +kirjettä, lensivät punaisiksi, ja kuinka hän kärsimättömyydellä polki +pientä jalkaansa. + +"Tämäpä nyt on aivan Maria-tädin tapaista, tämä", huudahti hän ja +heitti minulle kirjeen, jota minä luin suurella huvilla. + +"Meidän tulee saada oma talo, niinpian kuin mahdollista", sanoi hän. +"Minä kuvittelen jo itseni muka istuvana muiden hyyryläisten kanssa, +kuiskaten puhellen muiden ihmisten vioista ja salaa ompelevani +tylli-hameita, ja vaivaavani itseäni näyttämällä olevani muka yhtä +rikas, kuin nekin, joilla on viittä kertaa suuremmat tulot. Jos joku saa +Eva van Arsdel'in tekemään tuollaista, silloin olen minä suuri narri!" + +"Eva van Arsdel on jo ollut ja mennyt, ja se on kaikki minun onnekseni, +armaani". + +"Hyvä, olkoon sitte Eva van Arsdel-Henderson", sanoi hän. "Tuo +kaksoispersoona on paljon voimallisempi ja voipi paljoa helpommin +vastustaa maailman turhuuksia, kuin tuo vanha Eva taisi tehdä". + +"Minun luullakseni ei tätisi voi aavistaakaan mikä muutos Alice'ssä +parhaillaan on tapahtumassa". + +"Tietysti ei vähääkään. Alice on ylpeä ja ymmärtäväinen -- minä +tarkoitan jalosti ylpeä, -- hän ei milloinkaan alenna itseään siihen +määrään, että hän tahtoisi näyttää rikkaalta, vaikk'ei hän olekaan. Ei +hän rupea koskaan _etsimään_ rikasta miestä, ei. Minä olen aina sanonut +Alice'n luonteen olevan kahdessa eri kerroksessa; ylimmäisessä on +turhamaisuutta, joutavuutta, alimmaisessa jaloutta, ylevämielisyyttä. +Meidän köyhtyminen on ollut maanjäristys, joka on ruhjonut koko +ylikerroksen ja jättänyt alimmaisen jäljelle. Alice on kyllä näyttävä +olevansa sekä vankka että jalomielinen vaimo. Meidän kihlauksemme ja +meidän häämme ovat perin pohjin hänet muuttaneet". + +"Entäs tuo kirje...?" + +"Sinun tulee kirjoittaa vastaus siihen! Onpa jo aika että Maria-täti +saapi huomata, että miehen tulee olla johtajanamme; sinua tuo kirje ei +harmita, vaan ainoastaan naurattaa, senpätähden voitkin tyvenenä kyhätä +oivallisen vastimen". + +"Ja sanoa hänelle kaikella kunnioituksella, nöyrästi ja sydämellisesti, +ett'ei asia kuulu häneen laisinkaan", vastasin minä. + +"Niinpä juuri; mutta luonnollisesti nöyrimmästi vakuuttaen häntä sinun +sydämellisestä kunnioituksestasi. Kirjoita myös, että kyllä voimme +hankkia oman talon itsellemme. Minun luullakseni voimme kesäksi saada +vuokrata jonkun pienen maa-talon lähellä Newyorkia, joten sinä pääsisit +iltasin tulemaan maalle ja olemaan siellä kaiken sunnuntaipäivän". + +"Ihan niin, ystäväiseni. Minä olen jo aikoja sitte arvellut samaa +asiaa ja olenpa jo vähän toimiinkin ryhtynyt. Minä tunnen erään +sievän kweekari-perheen, jolla on maa-talo, jossa sinä saat sekä +hyvän-makuisia hedelmiä että hyviä ihmisiä kumppaliksesi ja päälle +päätteeksi sellaisesta hinnasta, ett'ei se meidänkään varoihin katsoen +ole liian kallis". + +"Ja syksyksi luulen kyllä löytävämme sopivan talon itsellemme", sanoi +hän. + +"Varmaankin", vastasin minä. "Minä uskon sellaisen talon jo odottavan +meitä jossakin". + +"Katsopas vaan", sanoi vaimoni, "tuota Maria-tätiä, joka tahtoisi +asettaa meitä hyyryllä asumaan, jotta pääsisimme vieraan-varaisuuden +velvollisuuksista! Mutta kovinpa tukalalta tuntuisi elämä, ell'emme +voisi kerätä omia ystäviämme ympärillemme ja antaa heidän nauttia +koti-onnestamme oman kattomme alla". + +"Kenpä pitää lukua niistä rahoista, joita vieraanvarasuuteen menee?" +lausuin minä. + +"Ja kuitenkin löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka tahallaan laittavat +niin, ett'ei heillä ole huonetta vieraittensa varaksi", jatkoi Eva. +"Maria-täti ylisteli kerran rouva Jacobs'ia pilviin saakka juuri +tällaisesta tarkkuudesta". + +"Ja tuolla tarkkuudella saa hän ehkä säästetyksi rahoja muhkeisiin +vaatteisiin ja komeilun pitoihin, arvelen minä". + +"Luultavasti", vastasi Eva. "Mutta minun mielestäni pitää kodin oleman +sellaisen, että siellä käypi ystäviäkin, ja että siinä on jokaiselle +sinun ja minun omaiselle edes lämmin nurkka tarjona. Sehän se juuri +onkin miellyttävää meidän tulevaisuuden toiveissamme, että ystävämme +myöskin saavat nauttia meidän onnestamme. Vaan tiedätkös mitä, minulla +on jo tiedossa hyvä apu koti-toimessamme. Joku vuosi sitte meni muuan +piika vanhempieni palveluksesta naimisiin. Hän piti hyvin paljon +minusta ja kehoitti minua useasti menemään naimisiin, jotta hän saisi +tulia minun piiakseni. Nyt hän on leski, hänellä on kahdeksan vuotinen +tytär ja hän tarvitsee sellaista paikkaa, jossa hän saapi pitää +tyttärensä luonaan. Meille ovat he varsin sopivia. Tytön voisin opettaa +palvelemaan ruokapöydässä ja tulemaan saapuville kellon soidessa, ja +Mary voisi olla minulle monessa asiassa äitinä, sillä varmaan olen +hyvin kokematoin talouden hoitamisessa". + +"Sepä on oivallista!" sanoin minä. "Minä olen varma siitä, että onnemme +tähti on yhä kohoamassa, ja että jo ennen kesän loppua saamme oman +talon itsellemme". + +Eräänä sunnuntaipäivänä, vähän ennen lokakuun alkua, ollessani pienellä +maatilallamme, sain Jim'iltä näin kuuluvan kirjeen: + +"Vanha, kelpo ystäväni! + +Nyt luulen löytäneemme sopivan talon Teille. Minä en tiedä mitä vaimosi +siitä sanoo, mutta eilen tapasin sattumalta neiti Alice'n ja hänen +mielestään on se Teille hyvin sopiva. Kuule päälle nyt! + +Eilen, kun menin kaupungille, ostin Herald-lehden ja luin siinä +suureksi ilokseni, että Jack Fergus on määrätty konsuliksi Algier'iin. +Suoraan sanoen, luultiin Jack-paran pian muuttavan Tuonelan tuville, +sillä hänen keuhkonsa kävivät yhä vaan huonommiksi. Luettuani tuon +uutisen, iloitsin hänen puolestaan, koska tuo virka sopii hänelle +erinomaisen hyvin. Oitis riensin sentähden toivottamaan hänelle onnea; +siellä oli jo edelläni kolme, neljä toveria, jotka olivat tulleet sinne +samassa tarkoituksessa, kuin minäkin. Jack oli kyllä tyytyväinen uuteen +virkaansa, mutta pian huomasin, että joku epäkohta suretti häntä; kun +toisten toverien lähdettyä jäin kahden kesken hänen kanssaan, pääsinkin +hänen huolensa perille. Hän tunnusti suoraan iloitsevansa tuosta +uudesta virastaan, hänelle sopivamman ilman-alan tähden, mutta valitti +samalla ett'ei hänellä ollut tarpeeksi rahaa; tuo virka Algier'issä ei +kuulu elättävän miestä, ja ell'ei hän saisi talonsa vaihdetuksi +puhtaaksi rahaksi, niin ei hän voisi ottaa tuota paikkaa vastaan. Minä +en ole tähän asti edes tiennyt hänellä taloa olevankaan. Minä kysyin +häneltä, miksikä hän ei myy taloansa, johon hän vastasi, ett'ei ole +ketään ostajaa. Arvaathan, että sinä ja vaimosi muistuitte oitis +mieleeni. + +Minä kysyin häneltä missä tuo talo on. Eräällä Varick-katuun +yhtyvällä poikkikadulla, vastasi hän. Mutta tuskinpa sinä tiedät missä +Varick-katu onkaan? Uskallanpa panna tusinan hansikkaita vetoon, ett'ei +ainakaan rouva Henderson sitä tiedä. Mentiinpä tuosta taloa katsomaan. +Talo on S:t George-kadun varrella! Mitä arvelet? Luulenpa Teidän +mielistyvän siihen. Mainittu talo on kulma-kartano. Katu on tosin +hieman sivussa, mutta sen varrella asuu hiljaista ja siivoa väkeä. +Rouva Wouverman pitäisi sitä varmaankin mitä suurimpana onnettomuutena +asua tämän kadun varrella, ja hän ei luonnollisesti voi ajatella muuta, +kuin että kaikki naapurit täällä ovat pelkkiä noitia, poppa-miehiä ja +heidän jälkeisiään. Muutoin on kartano somempi ja parempi muita saman +kadun varrella olevia, sillä näet, tuo vanha täti Martila tahi van +Beest tahi mikä hänen nimensä lie ollutkaan, on rakennuttanut sen omaa +itseään varten. Se on rakennettu tiilistä, puolitoista kerrosta korkea, +akkunat pienelle kirkkomaalle päin, jonka perällä näkyy S:t John'in +puisto. Jack ja hänen vaimonsa ovat paljon somistaneet taloa. Soisinpa +voivani ostaa sen ja viedä sinne vaimoni, jos vaan minulla olisi -- +rahaa ja vaimo. Jack myypi kartanonsa kahdeksasta tuhannesta +dollarista, joista neljä tuhatta tulee maksaa nyt oitis, mutta loppu +neljä tuhatta saavat olla kiinitystä vastaan vastaiseksi. Minun +mielestäni on tämä oikein polkuhinta ja Irvingstone, meidän vanhin +kirjanpitäjämme, joka ennen teki talonkauppoja, sanoo hinnan olevan +tavattoman huokean ja vakuuttaa, että voit milloin hyvänsä saada siitä +monta vertaa enemmän. Minä olen pyytänyt Jackia odottamaan vastausta +kolme päivää; tulkaa siis molemmat maanantai-aamuna tänne ja katsokaa +itse ostettavaanne". + +Ja me tulimme, näimme ja ostimme sen. Muutaman päivän kuluttua +seisoimme me kartanon portilla, avaimet kädessä, valmiina astumaan +"omaan taloomme". + + + + +KAHDEKSASVIIDETTÄ LUKU. + +Oma talomme. + + +Löytyy muutamia paljon merkitseviä sanoja, jotka aina viehättävät +ihmissydäntä, ja viehättävin näistä viehättävistä on tuo kaksois-sana +"oma talomme". Se ei ole minun oma, sinun oma, mutta "_meidän_ oma +talomme". Nuot kauniilta sointuvat -- _me_ ja _meidän_, ne antavat +niille liitetyille sanoille sen lumousvoiman, joka tekee ne joksikin +pyhäksi symboliksi. + +Niinkuin yksityisillä ihmisillä, on taloillakin oma, erityinen +muotonsa. Niinpä on yksinkertaisia taloja, miellyttäviä taloja, synkkiä +ja lumoavia taloja, juuri niinkuin ihmisiäkin. On taloja, joiden +akkunat näyttävät juurikuin haukoittelevan ikävästä ja onpa taas +toisia, jotka kolkolla näöllään peloittavat ja karkoittavat meitä +kauhulla pois luotansa; onpa myös sellaisiakin taloja, joiden akkunat +ja ovet tuntuvat aukeavan niin sanoakseni ystävällisesti ja +vieraanvaraisesti, ja jotka juurikuin levittävät kätensä meitä vastaan, +ystävällisesti syleilläksensä ja sisään pyytääksensä meitä. + +Kun vaimoni ja minä panimme avaimen lukon reikään, aukaisimme portin ja +astuimme taloon, joka nyt kivi-jalasta katon-rajaan asti oli meidän +omamme, sanoimme heti toisillemme: oi kuinka tämä on miellyttävä! Se +oli rakennettu vanhaan tapaan, jolloin vankat seinät ja laajat, +pieniruutuiset akkunat olivat tavallisia; mutta kaikki näytti +kotoiselta, mukavalta. Salissa oli vanha uuni, yltäympärinsä muurattu +omituisilla hollantilaisilla kivillä. Fergus'in perhe oli teettänyt +taloon sekä vesi- että kaasu-putkia; mutta uunit olivat useammissa +huoneissa vielä entisellään. + +Nuot suuret, valoisat akkunat, jotka olivat S:t John'in puistoon päin, +tekivät huoneet hauskoiksi ja valoisiksi, ja akkunan ulkopuolella +seisovan lehmuksen lehdet, jotka kimaltelivat syys-auringon valossa, +heittivät varjonsa huoneisin, muistutellen siten meille, jotka olimme +juuri palanneet maalta, maa-elämän ihanuutta. Olipa tuo oikein +viehättävää! + +Huoneet olivat hyvin mataloita, tuskin yhdeksän jalkaa korkeita. -- +Huoneista puhuessani tahdon sanoa, että minun luullakseni on se juuri +tuo omituisuus englantilaisessa ja hollantilaisessa rakennustavassa, +joka tekee huoneet niin kotoisiksi, niin miellyttäviksi. Matalat +huoneet pysyvät paremmin lämpöisinä, ja tuo seikka on erinomaisen +tärkeä meidän ilman-alassa, jossa valkea palaa uunissa kokonaista +yhdeksän kuukautta vuodessa. Yleensä olen huomannut, että huoneen +viehätysvoima vähenee samassa suhteessa, kuin sen korkeus enenee, ja +kaksi- tahi viisitoista jalkaa korkeat huoneet saattavat olla hyvinkin +kauniita ja komeita, mutta eivät koskaan tunnu kodikkailta. Niiltä +puuttuu tuo vetovoima, joka löytyy mataloilla huoneilla, jotka +juurikuin kutsuvat meitä äidilliseen syliinsä. + +Minun vaimoni juoksi oitis vallattomasti koko uuden valtakuntansa läpi, +katsoi tuota, katsoi tätä, tarkasteli, mittaeli ja selitteli hyvin +innokkaasti millä lailla hän järjestää tuon ja millä tavalla tämän. +Vaimoni oli todellakin kuningatar valtakunnassansa; hänen jalkansa +polki tuttua, omaa maata, ja hänellä oli oikea taiteilijan silmä +näkemään miten somaa tuosta kaikesta voisi tulla. + +Tuleepa minun tässä huomauttaa, ett'ei se minusta ole aivan +yhdentekevää, missä kylkeni lepää, missä asun ja miten asun. En tahdo +kieltää, että me sangen mielellämme olisimme asettuneet vaikka heti +asumaan johonkin palatsiin, jonka akkunat olisivat Newyorkin Central +Park'iin päin ja jossa olisimme olleet ympäröittyinä mitä hienoimmilla +huonekaluilla. Kaikki se olisi kyliäkin ollut mielemme mukaista, mutta +kun emme me voineet niitä saada, niin olipa meille yhtäsuuri ilo nähdä, +miten me voimme tulla toimeen ilman kaikkia näitä rikkauksiakin. + +Luulenpa varmaan, että tuollaiset pienet keksinnöt ja sinne tänne +laskemiset ja aprikoimiset, joita pienet tulot vaativat meitä tekemään, +tuottavan meille paljon mielihyvää, jota ne eivät tunne, jotka helposti +voivat kaikkia näitä saada. Jospa esimerkiksi noilla pikku lintusilla, +jotka pesiivät ikkunan edessä kasvavaan lehmukseen, olisi alusta alkaen +ollut valmis, muurattu, sisustettu ja kaikilla tarve-aineilla +varustettu pesä, eikä niiden olisi tarvinnut tehdä muuta, kuin astua +siihen asumaan, niin kuinka paljon lentämistä ja puuhaa, kuinka paljon +viserrystä ja piiperrystä eikö muuttopäivänä kaivattaisi! + +Aamun vietimme oikein hauskasti, vaikk'emme tehneetkään mitään muuta, +kuin käyskentelimme huoneesta huoneesen, tuumiskellen miten ne +varustaisimme ja järjestäisimme, ja aikaväliin kehuimme toinen +toisillemme, minkä hyvän kaupan olimme tehneet. Tuolla oli kaunis +näkö-ala, tuolla pieni puisto, joka oli ainakin suurta nenäliinaa +suurempi ja johon herra Fergus oli kylvänyt ruusuja ja geraniumeja +kylläksi yhtä kukkakimppua varten päivässä; tässä oli viiniköynnös, +jonkun vanhan tädin istuttama, josta Jack Fergus oli laittanut jotakin +lehtimajan tapaista, ja jolla oli purppuran punaisia rypäleitä. Me +söimme niistä ja tuntuipa siltä, kuin olisimme olleet Aatami ja Eva +paratiisissa. Mitä siitä, josko meidän pieni edenimme olikin +vähäpätöisessä kaupungin-osassa ja josko, niinkuin Maria-täti sanoi, ei +ollut yhtään elävää ihmistä monen peninkulman matkalla? Olihan tuo +kuitenkin meidän kaunis yrtti-tarhamme, jonka Herra Jumala oli +istuttanut itäänpäin edenistä. Sen ostaminen, se on kyllä totta, vei +koko vaimoni pienen omaisuuden, ja saattoipa meidät päällepäätteeksi +vielä velkaankin -- mutta me lohdutimme itseämme sillä, että olihan +tämä yhtähyvin helpoin vuokraus-laatu Newyorkissa; "sillä näetsen", +sanoi vaimoni minulle hyvin opettavasti, "isä sanoo meidän panneen +rahat hyvään talteen, sillä kartanon hinta kyllä kohoaa, niin että me, +jos myymme sen, saamme siitä paljon enemmän kuin itse maksoimmekaan." + +"Äkkiä sinusta tulee tarkkasilmäinen, pieni asioitsija!" sanoin minä, +ihmetellen vaimoni älyä raha-asioissa. + +"Sepä minä olenkin nyt jo, ja kuulepas, Harry ystäväni, älkäämme +kuluttako rahoja huonekaluihin, ennenkuin olen näyttänyt sinulle, mitä +minä puolestani voin saada toimeen. Minä tiedän keinon, millä lailla +huone vähillä menekillä saadaan soman näköiseksi. Esimerkiksi tämä +pieni huone täällä; siihen ostan huonekalut yhdeksällä tahi kymmenellä +dollarilla." + +"Sinäkö?" + +"Niin minä, Maryn avulla -- saatpahan nähdä. Ne ajavat saman asian kuin +sellaiset huonekalut, joista maksetaan kahdeksan-, yhdeksän-kymmentä +dollaria ja nämä kahdeksan-, yhdeksän-kymmentä dollaria säästyvät +meille toisiin tarpeisin. Stewarts'illa olen nähnyt hyvin kaunista +kangasta, leveillä tummanpunasilla reunuksilla. Minun luullakseni on +parasta ostaa koko pakka kerrassaan, siitähän sitte riittää päälliseksi +kaikkiin huone-kaluihin. Maltapas vaan! Akkunoihin ostan minä +draperiat, tuolit minä päällistän ja sitte emme tarvitse muuta, kuin +ostamme pari, kolme suurta, pehmeätä nojatuolia, niihinkin laitan itse +päällykset samasta kankaasta -- ah, saat nähdä, mitä ihmeitä minä saan +aikaan. Kaikki tulee niin somaksi ja siistiksi, että ihmiset oikein +hämmästyvät." + +"Hyvä, hyvä, muurahaiseni, minä jätän kaikki sinun haltuusi; nuot +toimet kuuluvat sinun piiriisi, sinä saat hoitaa kaikki sisä-asiat." + +"Luonnollisesti; sinulla on työtä kylliksi lehden toimituksessakin +noiden pääkirjoitusten kanssa ja sen ohessa, ystäväni, vaikka oletkin +viisas, niin etpä kuitenkaan tällaisista asioista ymmärrä juuri mitään. +Älä siis vaivaakaan itseäsi niillä. Meidän pienen valtakuntamme +sisäiset asiat ovat siis minun hoidettavinani. Ja nyt ei äiti, eikä +Maria-täti saa tulla tänne, ennenkuin kaikki on järjestyksessä. Alice +saa olla jonkun aikaa auttamassa minua, ja kun minä tarvitsen sinua, +niin sanon sinulle siitä edeltäkäsin, ja jos ei minulla olekaan taitoa +kirjoittaa pää-kirjoituksia, niin onpa minulla taitoa johonkin muuhun, +sen saat nähdä". + +"Oletpa sinä pikku lumooja", sanoin minä hänelle, "ja tämä huone on +tuleva vast'edes rajamaaksi nykyisen ja vielä lumoavamman maailman +rajalla. Iloiset, leikkivät keijukaiset ottavat vast'edes sen haltuunsa +ja heidän pikku kätösensä jatkavat sitä työtä, jota sinä olet +aloittanut." + + + + +YHDEKSÄSVIIDETTÄ LUKU. + +Pieni kotimme. + + +Pian huomasimme, että tämä koti oli _meidän_, sillä nuot uskolliset, +hyvät ystävämme Jim ja Bolton pitivät sitä aivan kuin omanansa. He +olivat meillä joka päivä, väliin melkeen joka tuntikin. He +neuvoittelivat ja tuumailivat kanssamme, ja ihmettelivät vaimoni +erinomaista kykyä kodin järjestämisessä. Jim joutui kaikkialle. Väliin +puuhasi hän paita-hihasillaan naulaten mattoja kiini, väliin lateli hän +laatikoista kaikki mitä niissä oli tuotu; väliin taas makasi hän jonkun +suuren laatikon päällä ja kirjoitti kappaleitaan sanomalehteen. +Alituisesti pyörähti hän pikimältään luonamme, ilmoittaakseen, että hän +matkoillaan kaupungissa oli keksinyt sen tahi sen helppo-hintaisen +esineen. + +Ensi-aikoina elelimme uudessa kodissamme aivan kuin matka-majassa, +aivan kuin huvi-retkeläiset ulkona luonnossa. + +Kotimme oli kehittymis-tilassaan, ja me söimme ateriamme miten +kulloinkin oli sopivinta, jonakuna joutohetkenä, ja se tapahtui oikein +paimenen-tapaisella yksinkertaisuudella. Tällaisissa tilaisuuksissa +vallitsi joukossamme sellainen eloisuus, vallattomuus ja vapaus, +jonkamoista emme tapaa järjestettyjen aterioiden ääressä. Kun me kaikki +kokoonnuimme Mary'n keitto-arinan ympärille kyökkiin, ja söimme +paistettua kalaa ja voileipää, huolimatta erittäin varustetusta +pöydästä, niin olimme lähemmässä liitossa, kuin kuukauden ajalla +olisimme olleet, jos taloutemme olisi ollut oikein tavanmukaisesti +järjestetty. + +Keitto-arinamme oli Bolton'in erityisen suojeluksen alla. Hän oli +ylistettävällä innolla tutkinut tätäkin tieteen haaraa, ja filosofisen +tutkimuksen jälkeen kehoitti hän meitä ostamaan tämän keitto-arinan, +jota hän katseli oikein isällisellä hellyydellä, ja josta hän toivoi +saavansa kunniaa sen oivallisuuden tähden. Minä näen hänet vieläkin, +kun hän istui kyökissä vakavana kuin tavallisesti, joku oppi-kirja +ruo'an laittamisessa kädessään, lukien ja selvittäen meille sen +salaisuuksia, sillä välin kun joukko pehmeätä tee-leipää paistui +uunissa. Nämät tee-leivät olivat vallan oivallisia, ja me söimme niitä +lämpöisinä, oitis kun ne uunista otettiin; syödessämme iloitsimme +oikein sydämellisesti, yksinkertaisella tavallamme, ja tulimme siihen +päätökseen, että keitto-arina ja uuni olivat varsin oivallisia. + +Vaimoni ensi-toimia oli ruoka-huoneen somistaminen. Kaaren-tapainen +kesku-akkuna oli hyvin kaunis ja viini-köynnös oli somasti kietoutunut +sen ympärille, mutta tapetit olivat hyvin rumat ja huonot tässä +huoneessa. Seinäin ala-osat olivat katetut tumman värisillä laudoilla, +niin että se osa seinästä, joka oli tämän laudoituksen ja matalan katon +välillä, ja jota nuo harmittavat tapetit peittivät, oli ainoastaan +neljän ja puolen jalan korkuinen. + +Kun ajattelin niitä monia toimia, joita meillä oli, saadaksemme kotimme +järjestetyksi, olisin mielelläni antanut näiden tapettien olla +koskemattomina. + +"Evaseni", sanoin minä, "miks'emme anna niiden olla paikallansa?" + +"Rakas lapseni", vastasi vaimoni, "nämät tapetit ovat kauhistuttavia." + +"Ei ne tosin ole kauniita, mutta kukapa niitä katseleekaan?" lausuin +minä. "Sinä hankit itsellesi suotta niin paljon työtä, että aivan +väsytät itsesi." + +"Se minua väsyttäisi, jos minun täytyisi katsella noita tapettia; +sentähden, Harry, ole nyt kiltti poika, ja tee mitä käsken. Mene nyt +Berthold & Capstick'in puotiin ja osta minulle käärö aivan mustia +tapettia, ja kuusi tahi kahdeksan kääröä karmosini-punaisia, sitte saat +nähdä mitä saan toimeen." + +Pari päivää myöhemmin oli ruoka-huoneemme muuttunut pompejiläisen +huoneen kaltaiseksi. Pohja oli karmosini-punainen, jolla oli +siellä täällä mustia pilareita, joita puolitoista jalkaa korkeat, +valkoiset kuvat kaunistivat. Nämät kuvat oli vaimoni leikannut +kivi-piirroksistaan. + +"Muistatko tuota helppo-hintaista neapelilaista +kivipiirros-kokoustani?" kysyi vaimoni. "Sano, enkö ole käyttänyt +niitä hyvään tarpeesen?" + +"Sinä olet pieni velho", sanoin minä; "sillä tuskinpa sinä taidat itse +asettaa tapettia seinille." + +"Enkö taida! Eikö minulla ole yhtä monta sormea kuin äidilläni? ja hän +on tehnyt samoin monta monituista kertaa. Tämä huone on hyvin pieni. +Jim'in ja Alice'n avulla olen tämän tehnyt tänä päivänä ja se olikin +oikein hauskaa työtä." + +"Jim'inkö?" kysyin minä veitikkamaisesti iskien silmää. + +"Niin, Jim'in", vastasi vaimoni hymyellen. + +"Näyttääpä siltä, kuin..." + +"Niin, siltä se näyttää", sanoi vaimoni, "mutta tuo poika on sekä +hyödyllinen, että hupaisa. Etpä voi arvata kuinka hauskaa meillä oli +tätä työtä tehdessämme." + +"Mutta ystävyys Jim'in ja Alice'n välillä rupeaa näyttämään +toden-teolta", lisäsin minä. + +"Älä virka siitä sanaakaan", sanoi vaimoni, naurahtaen; "se on +ainoastaan ystävyyttä, eikä mitään muuta." + +"Ja ystävyys Alice'n kaltaisen tytön ja nuoren miehen välillä, on, +kumminkin jälkimmäisen puolelta..." + +"Olkoonpa mitä tahansa", sanoi vaimoni. "Heillä on niin hauskaa +yhdessä, ja mikä on vielä parempi, sitä ei huomaa kukaan muu, kuin sinä +ja minä. Ei kukaan vaivaa Alice'ä kysymällä, onko hän kihloissa, ja hän +kokee aina selvittää minullekin, että hän pitää Jim'istä, ainoastaan +niinkuin veljestänsä. Huomaat siis, että on etua sekin, asua vieraiden +ihmisten keskellä; täällä ei kukaan tunne meitä ja saamme siis elää +aivan miten itse haluamme. Tämä pieni talo on meidän Crusoe'n saari +keskellä suurta Newyorkia. Mutta, Harry, jotakin puuttuu meiltä vielä. +Meidän täytyy saada hieno kulta-liista tuonne katon rajaan. Mene +Berthold & Capstick'in puotiin ja osta pari kyynärää, niin olet oikein +hyvä poika. Katsos tässä", lisäsi hän näyttäen taskukirjaansa, "tässä +olen laskenut kuinka paljon tarvitsemme." + +"Mutta taidammeko itse kiinittää sen seinään?" + +"Enpä usko; mutta pyydä että Tim Brady, joka nyt on heidän +palveluksessansa, tulee auttamaan meitä. Tim oli ennen juoksupoikana +isäni konttorissa ja tulee varmaan hyvinkin mielellään. Saatpa nähdä, +että huone yht'äkkiä on aivan kuin nuken-kaappi." + +Sillävälin kun minulla oli täysi työ kirjoitusteni kanssa, kasvoi ja +kehkeytyi pieni kotimme, lehti lehdeltä, ja kukka puhkesi kukan perään +armaan puolisoni lempeän hoidon alla. + +Aika ja tila ei salli laveammin kertoa miten pieni vaimoni järjesti ja +somisti kotoamme. Vähitellen sain sellaisen luottamuksen hänen +voimaansa, että olisin ollut valmis uskomaan hänen voivan vaikka +muuttaa kotimme Japaniin, jos hän olisi sanonut tahtovansa tehdä sen. +Kotimme oli kuvaus vaimoni luonteesta, samoin kuin maalauksessa +huomataan taiteilijan luonne. + +Monessa kodissa emme voi huomata mitään, joka ilmoittaisi sen +asukkaiden eri luonnetta. Mutta meidän kotimme muodostui Evan ympärille +samoin kuin kuori simpsukan ympärille. Minun kotini oli Eva -- hän oli +tuo luova, elähyttävä henki, joka siinä vallitsi. Eikö sekin ole ihana +taide, jonka kautta talo, itsessään kylmä ja kuollut, muuttuu +lämpimäksi, miellyttäväksi ja eri luonteiden elähyttämäksi? Tapetit, +huonekalut ja taulut ovat sellaisen taiteilijan kädessä aivan kuin nuot +maalatut lasin-palaiset koru-kiikarissa; nainen luopi niistä meille +kodin. + +Kun iltasella palasin kotiini väsyneenä päivän töistä, ja Eva näytteli +minulle riemulla mitä hän päivän ajalla oli saanut toimeen, silloin +aloin käsittää vanhaa kreikkalaisten jumaluus-oppia, enkä enää +ihmetellyt, että he pitivät koti-jumaliaan niin suuressa kunniassa. + +Mielestäni taisi Eva luoda aivan tyhjästä. Kodissamme ei löytynyt noita +mukavuuksia, joita pidetään aivan välttämättöminä, ja joita paitse +paremmat perheet eivät voi olla, ja kuitenkin oli kotimme niin +miellyttävä ja mukava, sillä kaikki osoitti hienoa makua ja suurta +kauneuden-tuntoa. Vaimollani oli erittäin tarkka silmä, kun hän osti +tarpeitaan; kukin esine oli niin sopiva paikallansa, kuin jos se olisi +ainoastaan sitä varten luotu. + +Hänen retkensä Newyorkin suurella merellä ja ne saaliit, jotka hän aina +toi mukanansa, muistuttivat minua suuresti siitä, miten Robinpoika +Crusoe valmisteli kotiansa autiolla saarella, käymällä useoita kertoja +noutamassa tarpeitaan laivasta, joka rannalla oli joutunut +haaksirikkoon. + + + + +VIIDESKYMMENES LUKU. + +Naapurimme. + + +"Harry", lausui vaimoni minulle eräänä päivänä, kun tulin kotiin +päivällistä syömään, "minä olen tehnyt mieluisan keksinnön." + +Vaimoni oli muuan noita vilkkaita, ahkeroita ja uutteroita naisia, +jotka aina hämmästyttävät sekä itsiään että ystäviään; ja joka päivä +kun väsyneenä ja uupuneena töistäni palasin kotiin, mietin jo matkalla +itsekseni, mitä hänellä taas olisi minulle kerrottavana, kun saavuin +kotiin, ja tavallisesti kiiruhtikin hän vastaani ja kertoi ihastuksella +mitä hän oli tehnyt, muuttanut ja järjestänyt. + +"No", kysyin minä, "mikä suuri keksintö se nyt on?" + +"Kuules vaan; muuan näistä naapuri-taloista, joka tähän asti on ollut +aivan kuollut silmissäni, on nyt käynyt eläväksi, sillä minä olen +saanut tuttavan siinä." + +Minä tiesin jo entuudestaan, että vaimoni oli niin seuramielinen, että +hän, jos hän olisi ollut Robinpoika Crusoe'n autiolla saarella, olisi +tekeynyt tuttavaksi apinain ja papukaijain kanssa mieluummin, kuin +olisi ollut ilman kumppalia, jota hän voisi puhutella. Senpätähden en +nyt hämmästynyt vähintäkään, oli vaan hauskaa nähdä, että vaimoni sai +tuttavia naapuri-talossa. + +"Ethän aikone ruveta seurustelemaan ihmisten kanssa, jotka asuvat näin +kaukana hienon maailman keskuksesta?" kysyin piloillani. + +"Ai'onpa kyllä; minä olen löytänyt aarteen aivan naapuri-talosta." + +"Saanko olla niin utelias, että kysyn miten tuon löytösi teit?" + +"Totta puhuen, Harry, niin olen aivan kykenemätöin teeskentelemään +liikaa hienoutta, enkä ole koskaan voinut elää aivan tietämättömänä, +mitä ihmisiä asuu naapuri-taloissa. Otaksupa, että äkkiä +sairastuisimme, tahi että joku onnettomuus tapahtuisi meille, niin ei +meillä olisi ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa saisimme puhella; +oikeinpa kauhistuttaa kun ajattelen tuollaista. Sentähden olin utelias +saamaan tietää, mitä ihmisiä asui naapuri-talossa. Minä menin +makuu-huoneemme akkunan luo, josta näin heidän pihaansa ja pian +huomasin, että heillä, asuipa siellä ken tahansa, oli pieni, soma +kukka-tarha, jossa kasvoi krassia, geranioita, asteria ja muita +kauniita kukkia. Tänä aamuna huomasin kukkatarhassa mitä somimman +kyyhkyn, pienen kweekarivaimon, puettuna harmaaseen hameesen ja +valkoiseen myssyyn. Minä mielistyin oitis häneen ja mietin vaan keinoa +miten pääsisin hänen tuttavuuteensa." + +"Sepä on juuri sinun tapaistasi", sanoin minä. -- "No, varmaankin +juoksit oitis alas ja lankesit hänen kaulallensa?" + +"Enpä tehnyt aivan niin. Mutta meillä oli kaikki akkunat auki, huoneita +tuulettaaksemme, ja nenä-liinani oli pöydällä akkunan vieressä. Äkkiä +tempasi tuuli sen ulos akkunasta ja kiidätti sen tuonne alas +kukkatarhaan. -- 'Katsos', sanoin Alice'lle, 'tuopa on varmaankin +onnettaren viittaus; minä riennän oitis sinne ja kysyn minne +nenä-liinani joutui.' -- Minä kiiruhdin siis hänen portillensa ja +soitin portti-kelloa. Sillävälin luin portin päällä löytyvällä +nimi-lipulla nimen Baxter. Ja kenen luulet avanneen portin minulle; se +oli itse tuo pieni kyyhkyläinen, kauniina kuin ruusu, valkoisessa +myssyssään ja harmaassa hameessaan. Tekeepä mieleni, Harry, valmistaa +itselleni kweekarin-puku. Se somistaa varmaankin meitä enemmän, kuin +kaikki koristukset." + +"Armahani", sanoin minä, "tämä näkyy olevan alku johonkin suurempaan +tapaukseen. Olenpa utelias saamaan tietää mitä sitte seurasi." + +"Sitte aloin näin: 'Suokaa anteeksi hyvä rouva Baxter; mutta minä olin +niin varomatoin, että annoin tuulen viedä nenä-liinani akkunasta ulos, +ja se putosi teidän kukka-tarhaanne.' -- Olisitpa nähnyt mikä +ihastuttava pune nousi hänen poskillensa, kun hän vastasi kohteliaasti: +'Minä riennän oitis noutamaan sen sinulle!' -- 'Ei suinkaan', vastasin +minä, 'älkää vaivatko itseänne. Jos suvaitsette niin menen itse +mielelläni alas pieneen kukka-tarhaanne.' -- Ja loppu-seuraus oli se, +että menimme yhdessä tarhaan, jossa puhelimme kauan kukista ja +muistakin asioista. Hän poimi minulle ison kääriön kauniita kukkia +ja minä kerroin hänelle meidän pienestä kukka-tarhasta, mitä ai'on +kylvää ja istuttaa siihen, vaikka myönsin olevani aivan outo +sellaisissa toimissa, mutta pyysin, että hän hyväntahtoisesti opettaisi +minua siinä. Sitte vei hän minut mitä miellyttävimpään, pieneen +vieras-huoneesen, jossa sekä matto, että istuimien päällisteet olivat +verasta, ja akkunat täynnä kukkia. Siinä oli monta kirjavaakin kukkaa, +vaikka se oikeastaan kuuluu heidän uskontoonsa, että kaikki kirjavuus +on vältettävä. Monta hyvää opetusta sain minä häneltä, ja hän lupasi +tulla tänne opettamaan minua miten järjestäisin kasvini ja kasvattaisin +murattiani niin, että se peittäisi koko tämän akkunan. Hänen murattinsa +muodostaa oikean lehti-majan." + +"Ja loppu-päätöksenä kaikesta tästä oli se, arvaan minä, että vannoit +hänelle ikuista ystävyyttä, se on aivan Evani kaltaista." + +"Aivan niin." + +"Etkä ollut laisinkaan ylpeä suku-perästäsi?" + +"En vähintäkään. Minä inhoan kaikkea ylpeyttä." + +"Ehk'et edes tiedä mikä hänen miehensä on?" + +"Tiedänpä kun tiedänkin; hän on kello-seppä. Sen sain tietää sen +kautta, että hän näytti minulle erästä hyvin taitavasti tehtyä, +omituista kelloa, jonka hänen miehensä oli valmistanut." + +"Tämä on varmaankin kauheasti alentavaista Maria-tätisi silmissä." + +"Minä en pelkää Maria-tätiä, en pelkää koko maailmaa! Minä olen nyt +naimisissa, ja teen kaikkia mitä itse pidän parhaimpana. Tiedäthän +sitäpaitsi, että kweekarit eivät ole maailman lapsia. He ovat astuneet +erilleen maailmasta eivätkä kuulu siihen enää. Tuon pienen olennon +seura on todellakin virvoittava; hän lausuu niin sydämellisesti 'sinä' +ja 'sinun.' He ovat vastanaineita, niinkuin mekin. He eivät ole asuneet +täällä kuin yhden vuoden ja kuitenkin tuntee hän jo kaikki tämän kadun +varrella, ymmärrettävästi ei maallisella tavalla, mutta hän on käynyt +katsomassa mitä hän voisi tehdä heidän edukseen ja tarjoamassa heille +apuaan ja ystävyyttään. Eikö tämä ole tavallansa pieni Arkadia?" + +"Onpa kyllä, mutta mitä sait tietää muista naapureistamme?" + +"Hän sanoi, että tämän kadun varrella löytyy koko joukko siivoa väkeä. +Minä en nyt taida kertoa kaikkia mitä hän jutteli, mutta muutamien +kanssa on meidän koettaminen päästä tuttavuuteen. Tuossa syrjin +vastapäätä kolmannessa kerrassa asuu köyhä ranskalainen, joka +valtiollisista syistä pakeni tänne Newyorkiin ja toivoi täällä voivansa +antaa opetusta kielessään, mutta hänellä ei ole kykyä päästä yleisön +huomioon. Hänellä on pieni, hieno ja hellä vaimo sekä vähäinen lapsi, +ja he ovat sangen köyhiä. Minä menen hänen kanssaan jonakuna päivänä +heitä katsomaan. Minä luulen, että tuo pikku sievä Ruth -- niin on +minun kweekari-vaimoni nimi -- oli lapsen syntyessä tuon rouva-raukan +luona. Minua ihmetytti kuullessani, kuinka kaikki ihmiset tämän kadun +varrella hänen mielestään ovat sävyisiä." + +"Siihen on syynä se, että ihmis-rakkaus on hänen katsantotapansa +perusteena." + +"Ja kuules, Harry, tuo pieni, miellyttävä vaimo on yksi niistä, joita +Maria-täti pitää halpa-arvoisina! Hän ei ole rikas, eikä ylhäinen, hän +ei kuulu 'suureen maailmaan', mutta hän on niin lempeä, miellyttävä ja +hieno, kuin joku voi olla. Tuo hänen yksinkertainen, suora tapansa on +oikein viehättävä. Tunnemmepa itsemme paljon tutuimmiksi niiden kanssa, +jotka koreilematta puhuttelevat meitä ristimä-nimellämme. Hän nimittää +minua Evaksi ja minä häntä Ruth'iksi, ja tuntuupa minusta siltä, kuin +olisimme jo kauan olleet tuttavia." + +"Minä tahtoisin mielelläni nähdä hänet", sanoin minä. + +"Siinä tekisit oikein. Miellytpä varmaan sinäkin häneen nähdessäsi +hänen katselevan sinua vakaalla, tyynellä silmäyksellään, ja +kuullessasi hänen kutsuvan sinua Harry Henderson'iksi. Onpa tuolla +omituinen vaikutus, kun kuulemme itseämme puhuteltavan omalla +nimellämme, ilman mitään arvonimiä!" + +"Niin, minä muistan, kuinka kauan minä sydämessäni kutsuin sinua +Evaksi, silloin kun puheessani mainitsin sinua neiti van Arsdel'iksi." + +"Harry, se oli Central Park'iin, kun me ainaiseksi hukkasimme 'herrat' +ja 'neidit'." + +"Onpa kummallista", jatkoin minä, "että kweekarien suora lausumis-tapa +tapahtuu jonkinmoisella arvoisuudella. Jos muut oudot ihmiset +nimittävät meitä ainoastaan ristimä-nimellämme, pidämme sitä heti +häväistyksenä, raakana röyhkeytenä, mutta näiden tarkoituksena näyttää +olevan toteuttaa kristillisen yksinkertaisuuden ja vilpittömyyden +aatetta, sitävastoin kuin nämä seikat melkeen kokonaan jäävät +takapajulle seura-elämässä." + +"Harry, emmekö voisi kuulustella tuttaviltamme, eivätkö he voisi saada +oppilaita tuolle onnettomalle ranskalaiselle? Minä ai'on käydä hänen +vaimonsa luona, ja tiedäppäs, minun luuloni mukaan on se meidän oma +vikamme, ell'ei meillä ole tuttavia naapuriemme joukossa. Enkö minä saa +tiedustella, onko minun naapurini sairas; tahi kuollut, sen takia, että +sattumalta kuulun siihen luokkaan, joka asuu kaupungin toisessa +päässä?" + +"Armas Evaseni, sinä tiedät, että minä jo syntyni puolesta olen +kansan-mielinen, mutta minua ilahuttaa, että sinä omantakeisesti olet +muodostanut mielipiteesi. Ystäviesi mielestä olin jo tarpeeksi pahoin +tehnyt, kun ryöstin sinulta rikkaan avioliiton ja palatsin Central +Park'in läheisyydessä, sentähden en suinkaan päälliseksi tahtoisi viedä +sinua muka 'sekanaiseen seuraan'; mutta minne sinä menet, sinne menen +minäkin." + + + + +YHDESKUUDETTA LUKU. + +Vaimoni ehdottelee pitojen pitämistä. + + +"Harry, ystäväni", sanoi vaimoni minulle suuruspöydässä, "nyt on +kotimme järjestetty. Tosin puuttuu muutamia vähäpätöisiä kapineita, +joita en vielä ole voinut saada, mutta meillä on sentään jotenkin +siistiä, enkä minä hetkeäkään epäilisi näyttää sitä äidilleni, +Maria-tädille tahi kenelle hyvänsä." + +"Luuletko, että tuo viimemainittu arvoisa henkilö taipuisi käymään +meitä tervehtimässä, kun meillä on ainoastaan halpa-arvoinen villamatto +vierashuoneemme laattialla ja asumme kaupungin-osassa, jossa ainoastaan +halpaa kansaa asuu?" + +"Ihmis-parka!" sanoi Eva, "hän varmaankin lukee sen elämän koetuksien +joukkoon ja hakee lohdutusta uskonnosta. Mutta, Harry, minä olen oikein +ylpeä vierashuoneestamme! Meillä oli todellakin hyvä onni, saadessamme +hää-lahjoiksi niin paljon kauniita koristeita, ja vaikk'ei meillä +olekaan sitä, kuin rikkailla tavallisesti on, niin näyttää täällä +sentäänkin hauskalta ja siistiltä." + +"Oikein ihanalta", vastasin minä. "Kotimme on minulla aina mielessäni. +Minä muistelen sitä joka päivä työssäni ja ikävöin aina takaisin, +nähdäkseni sitä uudestaan ja ihastuakseni jostakin muutoksesta, jonka +sinä tietämättäni olet valmistanut minulle. Tällä uralla onkin sinulla +ollut loppumattomia triumfia, ja parahin kaikista on, että koko huone +on niin sinun luonteesi mukainen!" + +"Siinä tapauksessa ei minun sitte tarvitse olla laisinkaan +mustasukkainen siitä, että se niin miellyttää sinua. Kuitenkin +ehdoittelen minä, että me, ennenkuin kutsumme tänne äitini, Maria-tädin +ja muut ystävämme, pidämme pienet hauskat tulijaiset meidän omalle, +uskotulle piirillemme, joka ymmärtää arvostella meitä." + +"Siihen suostun", vastasin minä. "Bolton, Jim, Alice, sinä ja minä +syömme juhlallisen päivällisen yhdessä. Nuo ystävämme näyttävät +kiinittävän yhtä paljon huomionsa tähän huoneesen, kuin jos se olisi +heidän omansa." + +"Minä tiedän sen", sanoi hän, "ja onpa oikein hauskaa nähdä Bolton'in +isällistä huolenpitoa meidän keitto-arinastamme, mutta se keittääkin +oivallisesti, ja minä olen varma siitä, että päivällinen tulee +makeaksi. Kuules, minä ai'on paistaa kananpoikia tuolla uudella +tavalla, jonka olen _itse_ keksinyt." + +"Ja joiden valmistusta me tahdomme kutsua à la Eva", virkin minä. + +"Minä olen jutellut Mary'n kanssa päivällisestä, ja hän puolestaan on +siihen hyvin taipuvainen. Mary väittää, ett'ei hän koskaan ole nähnyt +niin sieviä poikia, kuin herra Bolton ja herra Jim ovat, ja hän on siis +laittava päivällistä oikein sulasta suosion-osoituksesta. Minä olen +myöskin ahkeraan opettanut hänen pientä tyttöänsä palvelemaan +päivällis-pöydässä." + +"Kuinka?" sanoin minä; "eihän tuo tyttö-raiska vielä ylety edes pöydän +tasalle!" + +"Älä millään muotoa haastele tällaisia hänen kuullen. Hän luulee +olevansa jo sangen ko'okas ja tuntee kahdeksalla ikävuodellansa jo +lepäävän suuren edesvastauksen. Minä olen laittanut hänelle valkoisen, +taskuilla varustetun esiliinan, johon hän on erinomaisesti ihastunut, +ja hänen äitinsä on kangistanut ja silitellyt sen oikein kiiltäväksi. +Hän opettelee nyt kirkastamaan veitsiä ja vaihettamaan lautasia, ja +tekeekin ne toimet sievästi ja melkein naurattavalla vakavuudella." + +"Oivallista!" sanoin minä. "Koska pidämme pitomme?" + +"Vaikka jo huomenna." + +"Se on siis päätetty huomiseksi. Minä ilmoitan ystävillemme, että heitä +on kohtaava täällä oikea hämmästyttävä komeus, ja meidän on kaikin +voimin koettaminen näyttää kotimme parhaimmassa loistossa, joka ei +olekaan vaikeata monilukuisten ystäviemme anteliaisuuden kautta. Minun +mielestäni on tuo häälahjojen antaminen hyödyllinen tapa, kumminkin +mitä meihin tulee." + +"Niin, vaikka meillä onkin useita herkku-astioita, mutta herkkuja sen +sijaan vähän", sanoi vaimoni, "seikka, joka luultavasti usein on +tapahtuva meidän kodissamme." + +"Kuitenkin löytyy meidän hää-lahjojemme joukossa monta, jotka antavat +kokonaan toisen muodon halvalle kodillemme, kuin sillä olisi ollut, jos +meidän itse olisi täytynyt ostaa kaikki." + +"Niin", vastasi vaimoni, "ja sellaiset lahjat kuin pöytä-kello ja +haaralliset kynttilän jalat antavat koko huoneelle ikääskuin +vivahduksen rikkaudesta. Sitä paitsi on meidän vierashuoneellamme +lämmön väri -- tummanpunainen matto, tummanpunaiset kartiinit, kaikki +lämmintä ja hehkuvaa, ja kun vaan kaikki on somaa ja siistiä, niin ei +ole suurta väliä, onko matto maksanut kolme ja puoli dollaria kyynärä +tahi seitsemänyhdeksättä centimiä, tahi ovatko kartiinit damast'ista +tahi punaisesta puuvilla-kankaasta. Kaunis on aina kaunista ja tekee +saman vaikutuksen, olkoonpa se sitte helppoa tahi kallista." + +"Ja me miehet", sanoin minä, "emme pidä lukua esineiden kalleudesta, +vaan niiden somuudesta. Minä katselen huonetta, kuin taulua, +miettimättä, kuinka kallis tahi halpa se on, vaan huomaan vaikuttaako +se minuun miellyttävästi tahi ei, ja sinä olet antanut kodillemme juuri +sellaisen miellyttävän muodon. Minun mielestäni on huone miellyttävä +silloin, kun se sekä päivän valossa että puhteella tuntuu yhtä +hauskalta, niin että me mielellämme viivymme siellä, ja halajamme +takaisin sinne, kun lähdemme sieltä." + +"Niin", sanoi vaimoni, "minä kerskailen siitä, että huoneistamme saa +sen ajatuksen, että näissä asuu onnellisia ihmisiä; ja mitä erittäin +minuun tulee, viihdyn minä niissä erinomaisen hyvin. Kaikki nuot +ilta-pidot, tanssi-huvit ja vieraissa käymiset, joihin ennen kulutin +aikaani, ovat nyt mielestäni varsin ikäviä. Minä tahtoisin, että +sinäkin, Harry, käsittäisit, ett'ei se ole mikään itseni-kieltämys, +että luovun 'suuresta maailmasta'. Päinvastoin olen hyvin onnellinen +kun saan olla siitä erilläni." + +"Se huvittaa minua suuresti", vastasin minä; "ja saammehan me perustaa +täällä oman, pienen maailman itsellemme. Ne, jotka todella rakastavat +meitä, ja joita me rakastamme, tulevat kyllä tännekin luoksemme. Paras +seurusteleminen on mielestäni se, että pidämme kanssakäymistä +ainoastaan niiden harvojen kanssa, joiden seura meitä täydellisesti +miellyttää, ja jotka ovat huvitetut seurastamme." + +Täten puhelin minä vaimoni kanssa noina uuden koto-elämämme +ensimmäisinä suloisina päivinä. Keskustelu-aineista ei ollut koskaan +puutetta. Pienimmätkin muutokset kodissamme antoivat syytä pitkiin +keskusteluihin. Ensin ripustimme taulumme yhdellä tavalla ja pidimme +niitä erittäin hyvin asetettuina, mutta äkkiä muuttui mielemme ja sitte +muutimme niitä jälleen. Tauluista puhuessani täytyy minun tunnustaa, +että minäkin tein itseni syypääksi tuollaiseen hulluuteen, joita +onnelliset avio-miehet väliin tekevät. Minä ostin kaikki ne taulut, +jotka ennen olivat kaunistaneet Evan pientä kamaria. Seikka oli se, +että herra van Arsdel'in onnettomuus herätti suurta osan-ottavaisuutta, +ja muuan velkojista, jonka kanssa olin ennestään tuttu, laittoi niin, +että nämät taulut myytiin niin halvasta hinnasta, että minä voin ostaa +ne. Ne olivat alituisena, suurena ilon lähteenä sekä vaimolleni että +minulle. Kumminkin neljä kertaa, neljänä eri päivänä, otin ne alas +seinältä ja ripustin ne taas uudestaan, ennenkuin löysimme niille aivan +mieluisan paikan. + + + + +KAHDESKUUDETTA LUKU. + +Valmistukset pitoihimme. + + +"Kuules Harryseni", sanoi vaimoni sen päivän aamuna, jolloin pitomme +olivat pidettävät, "vielä puuttuu meiltä jotakin". + +"Mitäpä sitte, armas ruhtinattareni?" + +"Näetsen, vaikk'et sinä enkä minäkään pidä lukua viinistä, eikä meillä +ole varaa sitä joka päivä asettaa pöydällemme, täytyy meillä kuitenkin +juhlallisissa tilaisuuksissa olla viiniäkin tarjottavana, jotta saamme +tuoda kauniit pullomme ja pikarimme pöydälle. Etkö siis tahdo olla hyvä +ja mennä ostamaan pari pulloa viiniä?" + +Oitis muistui mieleeni Bolton ja tuo onnetoin vaikutus, jonka viini +Hesterman'in päivällisissä hänessä teki. Minä päätin sentähden, ett'ei +pöydällämme saisi löytyä pisaraakaan viiniä, mutta miten voisin +selittää syyn siihen, julkaisematta Bolton'in salaisuutta! Koko +vastainen seurusteleminen Bolton'in kanssa oli asetettava sen mukaan, +mitä tunsin hänen kiusauksistaan ja entisistä kamppailuksistaan. Mutta +nyt, niinkuin vastakin, täytyi vaimoni täydellisesti käsittää, miksi +tein niinkuin tunsin täytyväni tehdä. Emmehän, Eva ja minä, enää olleet +kaksi vaan yksi, ja olihan sentähden velvollisuuteni rajattomasti +uskoutua hänelle, sellaisissa tapauksissa, jolloin käytökseni oli +ristiriidassa hänen tahtonsa ja toiveittensa kanssa. + +"Eva, lempi-lintuseni", sanoin minä sentähden, "muistathan, että kerran +juttelin sinulle, että joku salaisuus eroittaa Bolton'in ja Karolinan +toisistaan?" + +"Muistan", vastasi hän hämmästyneenä, "mutta mitä yhteyttä sillä voisi +olla meidän viinimme kanssa? + +"Enemmän kuin luuletkaan", vastasin minä, mennen kirjoituspöytäni luo, +josta otin Bolton'in kirjeen ja annoin sen Evan käteen. "Lue tämä +kirje, ystäväiseni, ja sano sitte miten teemme". + +Hän otti kirjeen ja alkoi lukea sitä naisellisella uteliaisuudella; +minä menin ulos huoneesta. Hetken kuluttua tuli hän luokseni, laski +kätensä olalleni ja lausui: + +"Rakas Harry, minä tahdon auttaa sinua, minkä voin. Hänen salaisuutensa +on oleva pyhä minullekin ja minä tahdon valmistaa hänelle varman +valkaman luonamme, niin että hän pelvotta voipi pitää kotoamme omana +kotonansa!" + +"Sinä olet enkeli, Eva". + +"Täytyy tunnustaani, että minäkin välin pelkään tarjota viiniä +joillekuille nuorille miehille, joiden pitäisi pysyä siitä erillä, +mutta en ole koskaan ajatellutkaan, ett'en uskaltaisi tarjota sitä niin +vakavalle ja kunnon miehelle kuin Bolton on". + +"Emme saata koskaan tietää kelle se on vahingollista. Se riippuu +ihmisien sairaasta, heikosta hermostosta, joka voi olla syntyperäistä, +ja jota on yhtä vaikea selvittää, kuin taipumus hulluuteen tahi +kaatuvaiseen tautiin". + +"Enpä olisi koskaan voinut suoda itselleni vikaani anteeksi, jos olisin +asettanut viiniä pöydällemme". + +"Seuraus siitä olisikin ollut, ett'ei Bolton olisi koskaan enää syönyt +päivällistä luonamme", sanoin minä, "sillä hän on päättänyt välttää +kaikkia seuroja, joissa tämä kiusaus on hänelle tarjona". + +"Me emme tarvitse viiniä, emmekä hankikkaan sitä. Mary keittää vallan +oivallista kahvia ja se on paljon parempaa, kuin viini. Se asia siis on +päätetty ja olenpa oikein iloinen, Harry, ettäs ilmaisit miten asian +laita oikein on. Minä ihmettelen Bolton'ia suuresti. Tuossa hänen +kamppailuksessaan on jotakin surullista ja samalla jaloa". + +"Moni mies, joka lankeaa tuon kiusauksen uhriksi, saapi kuitenkin kokea +enemmän itsensä-kieltämistä, kuin kukaan aavistaakaan". + +"Mutta minä en tiedä itseni-kieltämisestä mitään ja teen yleensä juuri +mitä sydämeni käskee minut tekemään", lausui Eva. + +"Sydämesi käskee sinua aina tekemään sitä, joka on oikeaa, hyvää ja +jaloa", sanoin minä. + +"Luulenpa kuitenkin", lisäsi Eva vakavasti, "että minun +itseni-kieltämys on siinä, ett'en tee mitä ihmiset tahtovat minua +tekemään, sillä mielelläni tahtoisin olla kunkin ihmisen mielen mukaan, +ja olipa melkein kuin tarve aina miellyttää äitiäni ja Maria-tätiä..." + +"Ja olit sentähden vähällä mennä naimisiin miehen kanssa, jota et +lempinyt, ainoastaan tehdäksesi ihmisten mielen mukaan". + +"Niin, ell'et sinä olisi pelastanut minua", vastasi hän nauraen. +"Mutta, Harry, minä tahdon kuitenkin saada jotakin omituisempaa +päivällispitoihimme, minä tahdon tehdä jonkun pienen kujeen, +ymmärräthän. Kun emme saa viiniä, niin osta kauniimpia viini-rypäleitä +ja hedelmiä, kuin löydät -- minä valmistan pienen hedelmävadin keskelle +pöytää". + +"Rakas ystäväni, minä tuon sinulle niin paljon rypäleitä ja hedelmiä, +kuin vaan voit toivoa". + +"Pieni naapurini, Ruth, lähetti minulle tämän astian omena-hyytelöä. +Näetsen, eilen puhuin hänen kanssansa omena-hyytelön keittämisestä, +jossa minä olen aivan vasta-alkavainen, mutta hän on oikea taiteilija. +Katsos vaan tätä, kuinka aurinko kuultaa sen läpi! Ja, arvaas, tuo +hyväsydäminen vaimo lähetti minulle puolen tusinaa tällaisia +omena-hyytelöllä täytetyitä astioita!" + +"Hän on täydellinen pyhimys!" huudahdin minä. + +"Ja minä saan kaikki kukat hänen kukka-tarhastaan. Hän sanoo, että +halla ne hävittää parin päivän kuluttua, ell'en minä poimi pois +niitä. Ensi suvena täytyy meidän, Harry, ottaa oppia häneltä pienen +kukka-tarhamme hoitamisessa. Enpä ole nähnyt kenenkään voivan niin +vähällä maa-tilkalla kasvattaa niin paljon kukkia". + +"Hän varmaankin mielellään opettaa meitä", sanoin minä. + +"Kas niin, ystäväni, muista nyt, että tulet kotiin kello viisi. +Tahtoisin mielelläni, että heittäisit silmäyksen ruokapöydälle, +ennenkuin ystävämme tulevat, nähdäksesi olenko saanut sen niin somaksi +ja miellyttäväksi, kuin se voi olla". + +"Saavatko vieraamme kulkea juhla-kulussa läpi kaikkien huoneiden, +nähdäkseen sinisen huoneen, punaisen huoneen, vieras-huoneen ja kaikki +muut?" + +"Niin, tahdon, että he näkevät kuinka somat ja miellyttävät huoneemme +ovat. Mutta mene nyt, Harry, ja tule aikaisin kotiin!" + + + + +KOLMASKUUDETTA LUKU. + +Ensimmäiset pidot kodissamme. + + +Vaimoni oli kaunistanut kaikki huoneet kukilla, joita pieni, +hyväsydäminen naapurimme oli lahjoittanut meille. Minä palasin kotiin +tuntia aikaisemmin kuin määrä olikaan, sillä arvelin, että vaimoni ehkä +tarvitsisi jotakin vielä. + +"Harry", sanoi vaimoni, tullen kiiruusti vastahani, kasvot aivan +punaisina puuhasta, "nytpä luulen huoneemme olevan likimmittäin +täydessä asussaan. Asetupa tuohon oven luokse, että näet, miltä näyttää +kun ensin astuu sisään. Huomaatko, että olen asettanut ainoastaan +krassia noihin pronsi-vaaseihin, sillä nuot vehreät lehdet näyttävät +vielä vehreimmiltä tummaa pronsia vastaan. Valkoisia neilikoita olen +asettanut tuohon, vastakohdaksi punaisille kartiineille. Mutta +tule nyt ruoka-huoneesen pöytää katsomaan! Mitäs pidät tuosta +pöydän-koristeesta, jonka olen valmistanut rypäleistä ja hedelmistä? +eikö se ole viehättävä?" + +Minä suutelin häntä ja vakuutin, että se oli hyvin viehättävä, mutta +sanoin hänen itsensä olevan vielä viehättävämmän; sanoin, että hän on +pieni lumooja, keijukainen, enkeli ja mitä kaikkea lienen sanonutkaan. + +Nyt saapui Alice, puettuna juurikuin valloitusta varten, ja kaunis hän +olikin kuin ruusun nuppu. Kun kello löi kuusi ja vieraittemme askeleet +kuuluivat rappusista, sytytimme tulen pesään. Kuinka ihastuneita emmekö +olleet, kun tuo liekki omassa uunissamme leimuten valaisi huonetta, +heittäen punertavan valonsa tauluille ja seinille, muodostaen niille +haaveellisia valoja ja varjoja! Vaimoni oli nähtävästi hyvin +tyytyväinen ja Jim vakuutti, että huoneemme näyttivät niin lämpöisiltä, +että luulisi niiden voivan herättää vaikka kuolleenkin eloon. Bolton +istui, niinkuin sopikin, suuressa, pehmeässä nojatuolissa, jonka +sanoimme olevan varta vasten ostetun hänen tähtensä, ja nurkkaa, jossa +hän istui, päätettiin täst'edes kutsua Bolton'in nurkaksi. + +"Katsokaas tässä", sanoi hän juhlallisesti, vakavasti, ja nähtävästi +suurella tyytyväisyydellä, "tässä on minun pieni apuni teidän +talouteenne"; ja tämän sanoessaan veti hän laajoista nuttunsa taskuista +kaksi somaa kissanpoikaa, jotka hän asetti matolle uunin eteen. "Katsos +tässä, Harry, tässä saat kaksi baletti-tanssijaa, jotka ilmaiseksi +tanssivat koska tahansa." + +"No, voi katsos noita pieniä velhoja, kuinka somia ne ovat", huusivat +vaimoni ja Alice, kiiruhtaen kissanpoikia hyväilemään. + +Samalla vakavuudella otti Bolton nyt taskustansa kaksi pitkää rihmaa, +joihin kumpaiseenkin oli korkki kiinitetty ja pani ne riippumaan; mutta +nytkös tanssi alkoi, jota me kaikki katselimme suurella mieli-halulla. +Me ihmettelimme näiden pienien taiteilijain omituisia hyppyjä ja +miellyttäviä pyörähdyksiä, kunnes ilmoitettiin, että päivällinen oli +valmis. + +"Harry", sanoi vaimoni, "meidän täytyy panna nämät kissan pojat piiloon +päivällisen ajaksi, sillä jos meidän pieni piika-tyttömme näkee ne nyt +ennen päivällistä, niin hän ei voi muuta ajatella, eikä muistakaan +palvella meitä pöydässä." + +Harvoin lienee päivällis-ateriaa syöty niin iloisina ja onnellisina, +kuin me nyt teimme, ja syynä siihen oli varmaankin se, että olimme +kaikki kuin kotonamme ainakin. Koti oli _meidän_ ja päivällinen oli +_meidän_, me olimme kaikki niinkuin samaan perheesen kuuluvat. Kukin +sai osan kiitoksista, joita tässä runsain määrin jaeltiin. Mary'a +kiiteltiin ruoista ja Bolton'ia ylistettiin pilviin saakka +keitto-arinamme oivallisuudesta, ja Jim, Alice ja vaimoni ylistelivät +toisiansa ruoka-huoneen somasta ulkomuodosta. Oikein kauhistuimme, kun +muistelimme noita vanhoja tapettia ja kehuimme taiteilijoitamme, jotka +niin vähästä saivat näin kaunista kokoon. Huomautettiin mikä suuri +vaikeus oli tapettien kokoon panemisessa, jolloin Alice ja Jim +veitikkamaisesti muistuttivat toisiaan hauskoista erityiskohdista tätä +työtä tehdessä. Päivällistä syötyämme, joimme varsin oivallista kahvia, +ja palasimme sitte vierashuoneesen yhtä iloisina, kuin jos olisimme +juoneet hienoimpia viinejä. Nyt olivat kissanpojatkin jo perehtyneitä +ja tekivät niin somia, naurettavia hyppyjä, että katsojain täytyi +ilmoittaa niin suurta mieltymystä, että se olisi imarrellut suuria +taiteilijoitakin. Alice lupasi kutsua niitä Toglioni'ksi ja Pepita'ksi, +ja sitoi niiden kaulalle punaisen ja sinisen nauhan, joita ne oitis +rupesivat repimään ja raastamaan irti. Hiljainen vinkuminen kuului nyt +porstuasta; Eva aukaisi oven ja siellä istui Stumpy, alakuloisena ja +kärsivällisen näköisenä. + +"No, katsos Stumpy-parkaakin", sanoi hän. + +"Älkää olka sitä huomaavinannekaan", lausui Bolton. "Minä olen käskenyt +sitä istumaan hiljaa siellä ulkona matolla. Se on kyllä tyytyväinen kun +se tietää, että minä olen täällä sisällä." + +"Mutta koira-parka", virkki Eva, "se näyttää pyrkivän sisään." + +"Sillä on kyllä hyvä olla siellä ulkonakin", sanoi Bolton hieman ujona. +"Tyhmäpä olin, kun otin sen mukaani, mutta sillä on niin ikävä, kun +minä lähden kotoa ja jätän sen yksin." + +"Totta sen täytyy päästä sisään", lisäsi Eva. "Tule sisään vanha, +uskollinen, nukkavieru lemmikki", sanoi hän, "tänä iltana kun vietämme +ensimmäisiä pitoja omassa kodissamme, ei pidä edes koirankaan olla +tyytymättömän, senkin täytyy ottaa osaa iloomme." + +Stumpy laskettiin sisään, ja asettui Bolton'in viereen nurkkaan, jossa +se istui niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä kuin koira voipi +olla. + +Ja nyt, kun kaikki näyttelijämme ovat näyttämölle astuneet, ja +loppu-näytös on valmis; kun istumme ko'ottuna koti-lieden ympärille ja +kun luonamme ovat nuot eläin-paratkin, jotka iloitsevat onnestamme, on +sopiva hetki antaa esiripun langeta ja tehdä lopun kertomuksesta. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin +elämäkerta, by Harriet Beecher Stowe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIMONI JA MINÄ ELI HARRY *** + +***** This file should be named 19439-8.txt or 19439-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/9/4/3/19439/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/19439-8.zip b/19439-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0efb3a8 --- /dev/null +++ b/19439-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6593dc9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #19439 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19439) |