initial commit of ebook 19934HEADmain

5 files changed, 6411 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/19934-8.txt b/19934-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..edc96b3
--- /dev/null
+++ b/19934-8.txt
@@ -0,0 +1,6395 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ilman menestyksettä, by 
+Charles Dickens and Wilkie Collins
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ilman menestyksettä
+       Joulukertomus
+
+Author: Charles Dickens and Wilkie Collins
+
+Translator: O. G. C.
+
+Release Date: November 27, 2006 [EBook #19934]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN MENESTYKSETTÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ILMAN MENESTYKSETTÄ
+
+Joulukertomus
+
+
+Kirj.
+
+CHARLES DICKENS ja WILKIE COLLINS
+
+
+Suomentanut [No Thoroughfare, 1867] O. G. C.
+
+
+G. L. Söderström, Porvoo, 1870.
+
+
+
+
+Vuosiluku on 1835, päivä on Marraskuun 30:nes. Pyhän Paavalinkirkon
+suuri kello Lontoossa näyttää 10:ttä tuntia illalla. Kaikki kaupungin
+pienemmät kirkonkellot jännittävät metallisia kurkkujansa. Muutamat
+alkavat nenäkkäästi ennen suuren tuomiokirkon raskasta kelloa; toiset
+alkavat hitaisesti, kolme, neljä, viisi lyömää sen jälkeen, mutta
+kaikki soveltuvat ne niin toisiinsa, että ilmaan jättävät helinän,
+ikäänkuin olisi siivillä varustettu Kronos isä itse, joka nielee omia
+sikiämiä, hirmuisella viikatteellansa tehnyt helähtävän iskun ilmaan,
+lentäessään kaupungin yli.
+
+Mutta mikä se on kello, joka lyöpi toisia hitaammasti, joka kaikuu niin
+paljon likempänä korvaa ja tänä iltana on niin suuresti jälessä, että
+kerkeää ainoastaan osaa ottaa jälki-kaikunaan? Se on Löytölastenhuoneen
+kello.
+
+Ennen aikaan otettiin löytölapset vastaan ilman minkäänlaisia
+tiedustelemisia portissa olevaan kätkyeesen; nyt vaaditaan sen sijaan
+kaikenlaisia tietoja lapsista ja ne otetaan vastaan ikäänkuin armosta;
+heidän äitiensä taas täytyy jättää kaikki vastainen vaariin ottaminen
+lapsistaan, niinkuin myös kaikki luonnolliset vaatimuksensa heitä
+kohtaan.
+
+Ilta on kaunis, ohuein pilvien läpi loistaa täysikuu. Päivä on ollut
+ihan toista luontoa, sillä kadut ovat mustat liasta ja mudasta, jonka
+tihiä sumu on tehnyt vielä sakeammaksi. Tuo hunnulla peitetty
+rouvasnainen, joka kävelee edes takaisin löytölasten huoneen takaportin
+edustalla, tarvitsee kyllä tänä iltana hyviä jalka-varustuksia.
+
+Hän kävelee levotonna edes takaisin, välttäen ajurien pysäyspaikkaa, ja
+seisahtuu usein suuren neliskulmaisen kartanonmuurin läntiseen päähän,
+kasvot porttia kohden. Mielensä näyttää levottomalta. Kirkas
+taivaankansi hänen päänsä ylitse kehoittaa häntä toivomaan, mutta
+likaantuneet kadunkivet allansa muistuttavat mailman vastuksista ja
+koetuksista. Niinkuin askeleensa alituisella ristin rastiin
+kävelemisellä olivat rakentaneet ikäänkuin sokkelon mutaan, niin olivat
+kentiesi hänen elämänsä jäljet ja vaiheet solmeuneet ikäänkuin
+monimutkaiseksi ja sekasortoiseksi verkoksi.
+
+Löytölastenhuoneen takaportti aukenee, ja nuori nainen tulee ulos.
+Rouvasnainen menee syrjään, huomaa että portti hiljaa suljetaan
+sisäpuolelta, ja alkaa seurata nuorta naista.
+
+Kaksi kolme katua on kuljettu äänetönnä, ennenkuin se, joka seuraa
+jäljestä, ojentaa kätensä ja koskee edelläkävijään. Nuori nainen
+pysähtyy ja kääntyy kummastellen.
+
+"Te koskitte minuun eilenkin illalla, mutta käännettyäni päätäni, ette
+tahtoneet puhua. Miksi seuraatte minua kuin äänetön haamu"?
+
+"Se ei ollut siitä syystä etten tahtonut puhua", -- vastasi
+rouvasnainen hiljaisella äänellä, -- "vaan siitä etten voinut, vaikka
+koetin puhua."
+
+"Noh! mitä tahdotte minulta? Olenko koskaan tehnyt teille mitään
+pahaa"?
+
+"Ette koskaan."
+
+"Tunnetteko minua?"
+
+"En."
+
+"Mitä te sitten tahdotte minulta?
+
+"Tässä paperissa löytyy kaksi guineeaa. Ottakaa vastaan tämä
+vähäpätöinen lahja, niin minä selvitän syyn!"
+
+Nuoren naisen kauniit ja rehelliset kasvot punastuivat ja hän vastasi:
+"Siinä suuressa laitoksessa, johon olen kuuluva, ei löydy yhtään
+täysi-ikäistä ihmistä eikä lastakaan, jolla ei ole hyvää sanaa
+Sallylle. Minä olen Sally. Pidettäisiinkö minua samassa armossa, jos
+minua voitaisiin lahjoa?"
+
+"Ajatukseni ei ole ollut teitä lahjoa; tahdoin vaan antaa teille pienen
+vähä-arvoisen palkinnon."
+
+Vakaasti, mutta ilman vihatta, painaa Sally tarjoovan käden kiinni ja
+lykkää sen syrjään.
+
+"Jos minä voin tehdä jotaan teidän edestä, jota en tahdo tehdä itse
+asian tähden, niin erehdytte suuresti, jos luulette minun tekevän sitä
+rahain tähden. Mitä te tahdotte?"
+
+"Olettehan yksi lastenhoitajista hospitaalissa; minä näin teidän
+tulevan sieltä sekä eilen että tänä iltana."
+
+"Niin olen. Minä olen Sally".
+
+"Teidän kasvoissa ilmoittaikse hellä kärsiväisyys, joka saattaa minun
+uskomaan, että pienet lapset teihin pian mielistyvät."
+
+"Se on, Jumala teitä siunatkoon, tosi."
+
+"Minä olen onneton äiti pienelle lapselle, joka nykyisin on tullut
+teidän hoidon alle. Minulla on rukous teille esiteltävänä."
+
+Kunnioittaen tätä luottamusta vieraan rouvan puolelta, joka nyt on
+laskenut huntunsa alas, vetää Sally, jonka koko olento on luonnollinen
+ja teeskentelemätön, sen jälleen eteen ja rupee itkemään.
+
+"Tahdotteko kuulla rukoukseni?" kysyy rouva hartaasti -- "ettehän tahdo
+tukkia korvianne särjetyn sydämmen tuskalliselta rukoukselta?"
+
+"O! Jumala, Jumala!" huokaa Sally. "Mitä saatan minä sanoa? mitä tehdä?
+Älkää puhuko rukouksista. Rukoukset kannetaan Jumalan eteen, joka on
+kaikkein isä, eikä lastenhoitajain ja niiden vertaisten eteen. Ja
+sitten, näetten, tulen minä vaan olemaan puolen vuotta enään
+palveluksessani, siksikuin toista nuorta naista keretään opettaa minun
+ammattiini. Sillä minä olen menevä naimisiin enkä olisi lähtenyt ulos
+ollenkaan tänä iltana, yhtä vähä kuin eilenkään, jos ei Dick -- se
+nuori mies, jolle rupean vaimoksi -- makaisi sairaana ja minä hänen
+äitinsä ja sisarensa apuna tahtoisi valvoa hänen tykönänsä."
+
+"Ah! hyvä, rakas Sally --" vaikertaa rouva ja tarttuu hänen hameesen --
+"niin totta kuin teillä on se toivo, joka minulta on rauvennut; niin
+totta kuin teille aukenee sileä tie elämän läpi, joka minulle ei enää
+voi tapahtua; niin totta kuin voitte toivoa tulla kunnioitetuksi
+vaimoksi ja jaloksi äitiksi, niin totta kuin olette elävä, rakastava
+nainen, niin kuulkaa Jumalan tähden harras rukoukseni!"
+
+"Ah! Ah! Ah!" huokaa Sally suuressa tuskassa. "Mitä minä voin tehdä?
+Katsokaa kuinka käännätte omia sanojani minua vastaan! Minä kertoon
+teille, että olen aikeessa naida, ainoastaan selvittääkseni teille,
+että, jos tahtoisinkin, niin en voi teitä raukkaa auttaa, ja nyt
+saatatte minun uskomaan että se oli julmasti minulta tehty mennä
+naimiseen eikä teitä auttaa. Sanokaa, onko se kauniisti teiltä
+raiskalta tehty?
+
+"Kuulkaa minua, rakas Sally! Rukoilemiseni ei koske vastaista apua,
+vaan mitä jo on tapahtunut. Sen voitte täyttää kahdella sanalla."
+
+"Vai niin. Tämähän pahenee pahenemistaan," sanoi Sally. "Mistä minä
+tietäisin ne kaksi sanaa, joita tarkoitatte?"
+
+"Sen tiedätte. Mikä nimi on annettu minun lapsi raukalleni? En kysy
+enempätä. Olen lukenut lastenhuoneen asetukset ja tiedän, että hän on
+kastettu ja kirjoitettu kirjaan jollaan sukunimellä. Hän kastettiin
+viime maanantai iltana. Kuinka ovat häntä kutsuneet?"
+
+Ellei Sally olisi sitä estänyt, niin olisi rouva heittäynyt polvilleen
+hänen eteensä sen sivukadun syvään mutaan, jonne olivat eksyneet. Se
+oli väestä tyhjä, toisessa päässään suljettu kuja, joka vei
+Löytölastenhuoneen pimeähän puutarhaan.
+
+"Heittäkää! heittäkää! minun käy mieleksi ikäänkuin aikoisin tehdä
+jotaan hyvää. Antakaa! minä vielä katson teidän kauniita silmiä.
+Laskekaa molemmat kätenne minun käsiini ja luvatkaa sitten, ettette
+kysy enempää kuin ne kaksi sanaa."
+
+"Sen lupaan."
+
+"Ja ettette koskaan väärinkäytä niitä, jos minä sanon ne teille."
+
+"Ei koskaan! Ei loskaan."
+
+"Walter Wilding."
+
+Rouva painaa kasvonsa lastenhoitajan rintaan, vetää häntä syliinsä,
+lukee siunauksen ja sanoo: "Suudelkaa häntä minun puolestani" ja on
+samassa kadonnut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosiluku on 1847, päivä on ensimmäinen pyhä lokakuussa. Pyhän
+Paavalinkirkon suuri kello on puolivälissä 2. Tänä päivänä on
+Löytölastentuoneen kello yhdessä tuomiokirkon kellon kanssa.
+Jumalanpalvelus kappelissa on lopetettu, ja löytölapset syövät
+puolista.
+
+Tavallisuuden mukaan on paljon katselijoita atrioimisissa, kaksi tai
+kolme hallitusjäsentä, koko perheitä rahvaasta, pienempiä joukkoja sekä
+mies- että naispuolia ja yksityisiä henkiä eri kansaluokista. Kirkas
+syysaurinko loistaa raittiisti ja iloisesti saleihin ja raskaat
+ikkunat, joidenka kautta se paistaa, ynnä paneilatut seinät, joihin se
+heijasee, johdattavat mieleen Hogarthin mainioita tauluja. Tyttöin ja
+nuorempain lasten ruokasali näyttävät paraiten vetävän katselijoita
+luokseen. Siististi puetut vartiattaret kulkevat hiljaa järjestettyin
+pöytäin ympäri; katselijat kävelevät taikka seisahtavat mielensä
+mukiin, ja kuiskuttavatkin usein keskenänsä ja monet kasvoinmuodot
+herättävätkin syystä huomiota puoleensa. Muutamat katselijoista ovat
+alinomaisia vieraita täällä ja ovat saaneet tuttavia nuorisossa. He
+nojautuvat alas ja puhuvat pari sanaa nuoren tuttavansa kanssa.
+Jokaisella lapsella oli määrätty sijansa pöydässä. Vieraitten
+sydämellisyydelle ei suinkaan ole viaksi luettava, että näillä sijoilla
+tavallisesti nähdään hyvänsävyisiltä näyttäviä lapsia. Täänkaltaiset
+kohtaukset, ehkä kuin vähäpätöisiä, katkaisevat miellyttävällä tavalla
+pitkien laveain salien ja siellä järjestettyin ruokapöytäin ikävää
+yksimuotoisuutta.
+
+Läsnäolijain joukossa on eräs huntuun puettu rouva ilman kumppalitta.
+Näyttää kuin uteliaisuus ja sattumus ensi kerran olisi vienyt hänen
+tänne. Hän näyttää hämmästyneeltä ja kävellessään pitkin pöytärivejä
+ovat askeleensa viivytteleväiset ja käytöksensä ujo. Viimein hän tulee
+poikalasten ruokasaliin, jossa ei näe yhtään vierastajaa, kun aukasee
+oven.
+
+Mutta juuri oven vieressä seisoo sattumalta vanha, vartioitseva nainen,
+jonkunmoinen emännöitsiä, jolle rouva tekee muutamia yksinkertaisia
+kysymyksiä: kuinka monta poikalasta siellä on; millä ijällä ne
+tavallisesti päästetään ulos mailmaan: näyttävätkö ne usein halua
+päästä merelle j.n.e. Näin hän jatkaa yhä alenevalla äänellä, kunnes
+viimein kysyy: "Kuka näistä on Walter Wilding?"
+
+Ämmä pudistaa päätänsä. Se on vastoin asetuksia.
+
+"Tiedättekö kuka on Walter Wilding?"
+
+Vartiatar tuntee kuinka terävästi rouvan silmät tutkivat hänen kasvoja
+ja laskee silmänsä laattiaan, jotteivät mitään ilmoittaisi kääntymisellä
+ehkä oikealle kohdalle.
+
+"Tiedän kyllä, mutta minulla ei ole oikeutta ilmoittaa mitään nimeä
+vieraille."
+
+"Noh hyvä! Sitten hän voitte häntä osoittaa ilman mitään puhumatta."
+
+Rouvan käsi lähenee hiljaa vartiatarta. Viipymys ja äänettömyys.
+
+"Minä menen ympäri pöytiä --" sanoo vartiatar nähtävästi ilman rouvaa
+puhuttelematta. "Seuratkaa minua silmillänne. Se poika, jonka tykönä
+seison ja jota puhuttelen, ei ole se, jota kysytte, vaan se, jota
+kosken, se on Walter Wilding. Älkää enää puhutelko minua ja menkää
+vähän syrjään."
+
+Sukkelasti seuraten viittausta, rouva menee edemmäksi saliin ja
+katselee ympärillensä. Heti sen jälkeen vartiatar menee arvelevaisesti
+alas pitkin pöytien ulkopuolta, vasemmalle, läpi koko rivin, kääntyy
+takaisin ja menee pitkin sisäpuolta. Salaa iskien rouvalle silmää hän
+nojautuu alas, kallistuen eteenpäin ja puhuu. Se poika, jota hän
+puhuttelee, nostaa päätänsä ja vastaa. Kuunnellen mitä poika vastaa,
+hän panee hellämielisesti ja luonteasti kätensä sen pojan olkapäälle,
+joka istuu vieressä oikealla puolella, ja että tämä tekemänsä tulisi
+selvästi näkymään, taputtelee hän häntä pari kertaa ennenkuin lähtee.
+Sitten hän kävelee vielä kerran ympäri pöytiä, ilman muihin koskematta,
+ja menee ulos toisessa päässä suurta salia olevasta ovesta.
+
+Atria on lopetettu, ja rouva menee myös alas pitkin pöytäin ulkosivua,
+alkaen vasemmalta ja pitkin koko riviä, kääntyy ja tulee takasin pitkin
+sisäpuolta. Onneksi hänelle on sillä aikaa useampia vieraita tullut
+saliin, seisoen siellä täällä erillään. Hän lykkää huntunsa syrjään,
+seisahtuu pojan viereen, jota oli vartiatar taputellut ja kysyy häneltä
+kuinka vanha hän on.
+
+"Kolmannella toista" -- vastaa poika, katsoen kysyjätä kirkkailla
+silmillä.
+
+"Oletko terve ja tytyväinen täällä?"
+
+"Olen."
+
+"Saatko sinä ottaa vastaan tämän konfektin minulta?"
+
+"Saan, jos tahdotte olla niin hyvä ja antaa sen." Nojauten tätä
+toimitusta varten alas, koskee rouva otsallaan ja hivuksillaan pojan
+kasvoja, ja peittäyten jällensä huntuunsa menee hän ulos ovesta
+taaksensa katsomatta.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+Esirippu nousee.
+
+
+City nimiseen osaan Lontoon kaupunkia erääsen kartanoon, jolta puuttui
+ulosmentävää sekä vaunuille että jalkamiehille ja joka oli jyrkän,
+liukkaan, ja monimutkaisen kadun varrella, mikä katu yhdistää
+Tower-Street- ja Middlesex-puolet Themsiä, oli suuri viininkauppahuone
+Wilding & C:o asettanut toimitus-konttorinsa. Ikäänkuin leikillä
+tunnustaakseen tämän sisällepääsyn vaikeata laatua, kantoi
+likimmäinen paikka, josta pääsi joen yli, (jos muuten kukaan ilkeän
+hajun tähden tunsi halua siihen) nimen Kaulantaittaja-porras,
+niinkuin kartano itse vanhoina aikoina aivan osoittavaisesti oli
+kutsuttu "Raajarikko-loukoksi."
+
+Moniaita vuosia ennen 1861 olivat jo ihmiset herjenneet kulkemasta
+joen poikki "Kaulantaittaja-portaan" luota ja lautturit laskemasta
+maalle sen tienoille. Pieni livakka katukivitys oli pitkällisellä
+itsensä-kieltämisellä painunut jokeen, ja pari kolme katkennutta vaajaa
+ynnä ruostunut rautainen kiinnitysrengas, oli kaikki mitä enään jälellä
+oli kadonneista "Kaulantaittaja"-laitoksista; sillä tosin sattui joskus
+sysillä lastattu lossivene sinne eksymään ja muutamat ahkerat niinkuin
+mudasta syntyneet sydenvetäjät sinne ilmautumaan jättäen lastinsa
+ympäristölle, jälleen lykäten ulos rannasta ja kadoten; mutta
+enimmästipä koko liikenne Kaulantaittaja-portaan ympärillä oli siinä,
+että kuljetettiin edes takaisin täysinäisiä tai tyhjiä vateja ja
+pulloja viinikauppiasten Wilding & C:o kellareista. Mutta tämäkin
+toimitus tapahtui sattumaisilta ja useimmiten tuli tuo likainen irstas
+joki-luuska pyörähtäen ihan yksin ja nuoli sivumennessä ruostunutta
+rautarengasta portaassa, ikään kuin olisi kuullut puhuttavan
+Dogista ja Adrian merestä ja tahtoisi mennä naimisiin hänen korkean
+vapaa-sukuisuutensa Lord-mayorin kanssa, joka valvoo tätä
+siivottomuutta.
+
+Muutamia satoja askeleita oikealle kädelle vastapäätä olevalla mäellä
+(kun, näet, tätä lähestyi Kaulantaittaja-portaan rinteen puolelta) oli
+Raajarikko-loukko. Siellä oli tuossa Raajarikko-loukossa pumppu,
+siellä kasvoi Raajarikko-loukossa myöskin yksi puu, ja koko
+Raajarikko-loukko oli Wildingin & C:on oma, noiden viinikauppiasten,
+joittenka kellarit olivat kaivetut sen alle, ja joitten huvila tahi
+asumahuone kohosi ilmaan sen ylitse. Siihen aikaan kuin kauppiaita asui
+Cityssä oli se todella ollutkin huvilana, jota vielä osoitti muun
+muassa tuo komea, ilman mitään näkyvää tukea oven yli oleva katos, joka
+oli ikään kuin taivas vanhanaikuisen saarnastuolin yli. Tätä paitse oli
+sillä useampia pitkiä ja kaitaisia viivannäköisiä ikkunoita, jotka
+olivat niin järjestetyt vakaisen tiilirakennuksen pitkäpuoleen, että
+tekivät sen oikein suhtasopuisesti rumaksi. Katon päälle oli lisäksi
+vielä rakennettu kupooli kelloneen.
+
+"Kun viidenkolmatta vuotias mies voipi panna hattunsa päähän ja sanoa:
+Tämä hattu on koko tämän omaisuuden omistajan oma hattu, niin luulen,
+herra Bintrey, että hän, lörpättäjänä olematta, voi saada luvan olla
+sydämmellisesti kiitollinen. En tiedä miten teistä näyttää, vaan
+minusta se niin näyttää."
+
+Näin lausui herra Walter Wilding asianajajallensa omassa konttorissaan,
+ja antaaksensa työn seurata lausetta, otti hän hattunsa alas naulasta
+ja painoi sen päähänsä. Sitten hän ripusti sen jälleen seinälle, jottei
+rikkoisi luonnossansa olevaa ujoutta vastaan.
+
+Herra Walter Wilding oli rehellinen ja suora mies, eikä näyttänyt
+paljon kokeneensa mailmaa. Ihonsa oli erinomaisen punainen ja valkea,
+ja ruumiinsa, vaikka muuten kaunis varreltansa, liiaksi paksu ja raskas
+niin nuorelle miehelle; tukkansa oli pitkä, ruskea ja kiherä, ja
+kirkkaista sinisistä silmistään kieli hyväntahtoisuus ja leppeys. Sitä
+paitsi hän oli hyvin halukas puhumaan, mutta puheliaisuutensa oli
+tyytyväisyyden ja kiitollisuuden väkinäinen seuraus. Herra Bintrey sitä
+vastaan oli varovainen mies väijyvillä silmillä; suurella, kallellansa
+olevalla kaljupäällä, joka hiljaa mutta sydämmen pohjasta nauroi hänen
+mielestään naurettavaa puheen, käden tahi sydämmen liiallista
+avoisuutta.
+
+"Jaa" -- sanoi herra Bintrey -- "jaa ha! ha! ha!"
+
+Kirjoituspöydällä seisoi karafiini, kaksi viinilasia ja kori pieniä
+korppuja.
+
+"Maistuuko teille tämä viiden ja neljänkymmenen vuoden vanha
+portviini?" kysyi Wilding.
+
+"Niin josko maistuu" -- sanoi Bintrey --. "Joo! kyllähän se!"
+
+"Se onkin parahasta päästä meidän paraammassa kellarissa, jossa pidämme
+viiden ja neljänkymmenen vuotista portviiniämme."
+
+"Tuhannen kiitosta, herra", sanoi Bintrey -- "tämä on erinomaisen
+hyvää."
+
+Nostaen lasipikaria päivää vasten ja antaen sille hellän silmäyksen,
+nauroi hän taas itsekseen hullutukselle tarjota niin hyvää portviiniä.
+
+"Ja nyt" -- sanoi Wilding lapsellisella ilolla kuin sai puhua
+asioistaan -- "luulen meillä olevan kaikki järjestettynä, herra
+Bintrey."
+
+"Kaikki järjestettynä" -- sanoi Bintrey.
+
+"Kumppani saatu kauppa-nimeemme --"
+
+"Kumppani saatu kauppa-nimeen" -- sanoi Bintrey --
+
+"Ilmoitus jätetty aviisiin emännöitsiästä --"
+
+"Ilmoitus jätetty aviisiin emännöitsiästä", sanoi Bintrey.
+"Tarjoutuminen tapahtuu Raajarikko-loukossa, suuri Tower-Streetin katu,
+kymmenestä kahteentoista -- nimittäin huomenna."
+
+"Toimitukset rakkaan äiti vainajani jälkeen lopetetut."
+
+"Lopetetut" -- sanoi Bintrey.
+
+"Ja kaikki kulut maksettu."
+
+"Maksettu" -- virkkoi Bintrey irvistellen, "luultavasti sille että oli
+maksettu ilman mitään vastaanpanemista.
+
+"Minä tulen aina vielä liikutetuksi, herra Bintrey, kun muistelen
+hellää äitivainajaani" -- sanoi herra Wilding ja kyyneleet nousi hänen
+silmiinsä, joita hän pyhki nenäliinallaan. "Tiedätte kuinka syvästi
+minä häntä rakastin, ja niinkuin hänen neuvonantajansa lakiasioissa
+tiedätte myös kuinka hellästi hän rakasti minua. Kuin äiti ja lapsi me
+rakastimme toisiamme eikä silmänräpäyksenkään tyytymättömyyttä tahi
+riitaa ollut meidän keskenämme aina siitä ajasta asti kuin hän otti
+minua huostaansa -- kolmetoista vuotta yhteensä! ja viimeisinä
+kahdeksana vuonna olin minä hänen salaa tunnustettu lapsi! Te tunnette
+elämänkertomukseni, herra Bintrey; ei tunne sitä kukaan tarkemmin kuin
+te."
+
+Herra Wilding huokasi näin lausuessaan ja pyhki silmiään,
+koittamattakaan sitä salata.
+
+Herra Bintrey lakki vaan tuota nauruttavaa portviiniänsä, ja sanoi,
+annettuaan sen pyöriä hetken suussa:
+
+"Minä tunnen sen jutun."
+
+"Rakas äiti vainajani, herra Bintrey," -- pitkitti viininkauppias --
+"oli tullut häpiällisesti petetyksi ja oli paljon kärsinyt; mutta tässä
+aineessa oli äiti vainajani huulet aina lukitut. Keneltä ja millä
+lailla hän petettiin, tietää ainoastaan taivas; kallis äiti vainaja ei
+ilmi antanut pettäjätään."
+
+"Hän oli tehnyt sen päätöksen," sanoi Bintrey, antaen taas viinin
+pyöriä suussaan, "ja osasi olla vaiti."
+
+Lystillinen silmään-isku lisäsi melkoisen selvästi. "Pirun paljoa
+paremmin kuin te koskaan tulette osaamaan."
+
+"Kunnioita isääs ja äitiäs, että kauvan eläisit maan päällä" -- sanoi
+Wilding huo'aten lausuessansa tätä Jumalan käskysanaa "Ollessani
+löytölastenhuoneessa en voinut ymmärtää miten noudattaisin tätä käskyä
+ja pelkäsin aina eläväni ainoastaan lyhyen ajan mailmassa, mutta
+myöhemmin tulin minä kunnioittamaan ja rakastamaan äitiäni syvästi ja
+hellästi, niinkuin minä vieläkin kunnioitan ja rakastan hänen
+muistiansa. Seitsemän onnellista vuotta sitten" -- jatkoi Wilding
+samalla viattomalla supistuneella äänellä ja samoilla vilpittömillä
+kyyneleillä -- "lähetti äitini minua oppiin Pebblenpojan & Veljenpojan
+luoksi, jotka olivat edelliseni tässä kaupassa, niinkuin myös
+lempeä huolensa toimitti, että minua kirjoitettiin jäseneksi
+viinikauppias-ammattiin ynnä -- ynnä -- kaikkia, mitä hellä äiti tiesi
+parasta olevan. Päästyäni lailliseen ikään, lahjoitti hän minulle sen
+osan tässä kauppatoimessa, jonka hän oli perinyt, osti rahoillaan ulos
+kauppa-yhtiöstä herrat Pebblenpoika & Veljenpoika ja asetti sen sijaan
+herrat Wilding & C:o ja määräsi testamentissaan minun ainoaksi
+perilliseksi kaikkeen, mitä hänellä oli, paitse tuohon murhesormukseen,
+jonka te kannatte sormessanne. Ja nyt, herra Bintrey," lisäsi hän ja
+liikutetut tunteensa puhkesivat jälleen kyyneliin, "nyt hän on poissa.
+Vähän yli puolen vuotta sitten tuli hän tänne ulos, nähdäksensä omilla
+silmillä kirjoitettuna portin yli: 'Wilding, & C:o Viininkauppiaat'."
+
+"Surullista, mutta yhteinen kohtalo" -- virkkoi Bintrey. "Varhain tahi
+myöhään täytyy meidän kaikkien lähteä." Ja mielihyvää osoittavaisena
+huokauksena lähetti hän tuota viiden ja neljänkymmenen vuotista
+portviiniä kaikkein viinien yhteistä tietä.
+
+"Jos en nyt" -- jatkoi Wilding, pistäen nenäliinan lakkariin, ja
+pyhkien silmiä kädellä -- "voikkaan enää näyttää kuinka korkiasti
+kunnioitin ja rakastin kallista äitiäni, johon sydämmeni tunsi itsensä
+vedetyksi niin selittämättömällä lailla, silloin kuin hän ensikerran
+vieraana puhutteli minua, istuessani pyhäpäivällispöydässä, niin voin
+kuitenkin näyttää, etten häpee oltuani löytölapsi, ja että minä, joka
+en itse ole tietänyt kuka isäni oli, tahdon olla sitä kaikille
+alamaisilleni. Sentähden" -- jatkoi Wilding, jonka sydän puhuessaan
+joutui aivan lämpimäksi -- "sentähden haluan minä taitavan
+emännöitsiän, joka ymmärtää hoitaa Wilding & C:on, Viinikauppiasten,
+taloutta tässä Raajarikko-loukossa, jotta jälleen osaksikaan voisin
+saada toimeen vanhan välin isännän ja palvelijan välillä, sen nimittäin
+että joka päivä saada istua pöydän päässä, jonka ääressä väkeni
+atrioitsee, syödä samasta vadista ja juoda samasta maljasta, ja että
+kaikki minun palveluksessa olevaiset saattaisit asua saman katoa alla
+minun kanssa ja me kaikki yhdessä -- -- -- suokaa anteeksi, herra
+Bintrey, mutta tuo vanha vikani, korvain humiseminen on taas
+äkkiarvaamatta karannut päälleni, ja olisin teille kiitollinen jos
+taluttaisitte minua pihalle."
+
+Pelästyksissään siitä kun näki, miten äkkiä veri nousi luottilaansa
+päähän, talutti herra Bintrey häntä viipymättä pihalle, joka olikin
+aivan helposti tehty, koska konttori, jossa olivat keskustelleet, oli
+pihapuolelle päin. Siellä alkoi nyt asianajaja luottilaansa
+viittauksesta kaikin voimin pumpata ja luottilas pesi molemmilla
+käsillä päätä ja kasvoja, ottipa vieläkin oivallisen kulauksen raikasta
+vettä. Käytettyänsä näitä keinoja vakuutti hän nyt voivansa paljoa
+paremmin.
+
+"Teidän ei pitäisi antaman lämpöisten tunteenne kiihoittavan itseänne
+-- sanoi Bintrey, kun taas tulivat konttoriin, jossa herra Wilding
+pyhki itseään oven takana rippuvaiseen käsi-liinaan.
+
+"Ei, sitä en tee" -- vastasi Wilding katsoen ylös. -- "En suinkaan
+teekään; mutta enhän ainakaan puhunut mitään hullutusta?"
+
+"Ei, te puhuitte ihan oikeen ja selvästi!"
+
+"Missä minä lopetinkaan, herra Bintrey?"
+
+"Ah! te lopetitte -- mutta teidän sijassanne en kiihoittaisi itseäni
+alkamalla nyt heti uudestaan."
+
+"Kyllä pidän varani, olkaa varma siitä. Missä se olikaan kuin korvani
+rupesivat humisemaan, herra Bintrey?"
+
+"Kesken vateja ja maljoja" -- vastasi asianajaja auttaakseen häntä
+uralle -- "asua saman katon alla teidän kanssa -- ja te kaikki
+yhdessä." --
+
+"Aivan oikeen! ja me kaikki yhdessä humista toisten korvain ympäri."
+
+"Teidän sijassa en tosin antaisi tunteitteni niin kiihoittaa itseäni"
+-- sanoi taas asianajaja huolestuneella äänellä. -- "Koittakaamme vielä
+kerran pumppua!"
+
+"Ei tarvitse, herra Bintrey, ei tarvitse. Me kaikki yhdessä on niinkuin
+yksi perhe! Tiedätte, herra Bintrey, etten lapsuudessani harjautunut
+sille itsenäiselle elämänlaadulle kuin useammat muut lapsuudessaan.
+Tämän ajan jälkeen elin minä kokonaan rakkaan äiti vainajani kanssa
+kahden kesken ja nyt, kun olen hänet kadottanut, havaitsen minä olevani
+enemmin luotu elämään toisten ihmisten seurassa, kuin itsekseni
+yksinäisyydessä. Tällä lailla elää ja täyttää velvollisuuksiani
+alamaisiani kohtaan ja yhdistää niitä minuhun tuntuisi minusta varsin
+iloiselta ja yksinkertaiselta. En tiedä kuinka se tuntuu teistä, herra
+Bintrey, vaan minusta se tuntuu niin."
+
+"Se asia ei kuulu minun toimeeni, vaan kokonaan teidän" -- vastasi
+Bintrey -- "ja sentähden se tekee juuri yhtä mitä minä siitä pidän." --
+
+"Minusta" -- sanoi h:ra Wilding lempeästi -- "tuntuu se toiveelliselta,
+hyödylliseltä ja iloiselta!"
+
+"Teidän sijassanne" -- rupesi asianajaja uudestaan -- "en
+antaisi" -- -- --
+
+"En annakaan, en. Ja sitten on Händel."
+
+"Kuka?" kysyi Bintrey.
+
+"Händel, Mozart, Haydn, Purcell, Greene ja Mendelsohn. Minä osaan
+köörit näihin kaikki ulkoa. Ne kuuluivat yhteisiin lauluihimme
+Löytölastenhuoneen kappelissa. Miksi emme siis oppisi niitä laulamaan
+yhdessä?"
+
+"Mitkä oppisivat niitä yhdessä?" kysyi asianajaja terävästi.
+
+"Isäntä ja palvelijat."
+
+"Ah! niinkö arvelette!" -- vastasi Bintrey leppyneenä, sillä hän oli
+odottanut vastaukseksi: asianajaja ja luottilaansa. -- "Se on toinen
+asia."
+
+"Se ei ole mikään toinen asia, herra Bintrey, ihan sama asia, osa siitä
+siteestä, joka tulee meitä yhdistämään. Me tulemme laittamaan
+laulukunnan pienessä, hiljaisessa kirkossa täällä lähellä, ja sitten
+pyhänä iloittuamme laulamisella yhdessä, menemme hyvillä mielin kotiin
+syömään aikuisen puolipäiväsen toistemme kanssa. Mikä nyt minua
+huolettaa on saada pikimmiten tämän elämän järjestyksen toimeen, jotta
+uusi kauppakumppalini löytäisi sen jo perustettuna tullessaan talohon."
+
+"Jumala antakoon siihen onnea ja menestystä!" sanoi Bintrey ja nousi
+ylös. -- "Ottakoon se kasvaakseen ja viheriöitäkseen! Tuleeko Ladlen
+Janne myös ottamaan osaa Händeliin, Mozartiin, Haydniin, Purcelliin,
+Greeniin ja Mendelsohniin?"
+
+"Sitä tahdon toivoa."
+
+"Jumala antakoon että onnistuisi!" -- sanoi Bintrey suurella
+hartaudella -- "Hyvästi, herra!"
+
+Ystävät antoivat toisilleen kättä ja erosivat, jonka jälkeen nykyinen
+ylikyypäri Herrojen viinikauppiasten Wilding & C:on kellarissa, ennen
+sitä ylikyypäri herrojen Pebblenpojan ja Veljenpojan kellarissa,
+kysyttyänsä ensinnä lupaa kolkuttamalla ovea rystysillään, astui
+sisälle herra Wildingin luoksi erään välioven kautta, joka oli
+rakennettu konttorin ja sen kammarin väliin, jossa kirjoittajat
+asuivat.
+
+Hän oli hitainen ja jykeä mies, kuuluva ihmisellisen järjestyksen
+mukaan juomatehdasrenkien luokkaan, jonka vaatteet olivat röijy ja
+housut vahvasta, kuluneesta verasta ynnä suuri esiliina jostakin
+aineesta ovi-maton ja häränvuodan välillä.
+
+"Tää seikka koskeva ylöspitoa ja asuntoa, nuori herra Wilding" -- --
+alkoi hän.
+
+"Mitä tarkoitatte, Janne?"
+
+"Itseni puolesta, nuori herra Wilding -- ja toisen puolesta en o'o
+koskaan puhunut enkä aiokaan vasta -- niin en huoli paljon ylöspidosta
+ja asunnosta, mutta jos teillä on halu ruokkia ja majauttaa minua, niin
+ottakaa. Minä pureskelen apettani yhtä hyvin kuin kukaan muukin, enkä
+huoli niin paljon siitä, missä minä sitä pureskelen, kuin siitä, mitä
+minä pureskelen ja kuinka paljon saan pureskella. Tulevatko kaikki
+asumaan tässä huoneessa, nuori herra Wilding? Ne kaksi muuta kyypäriä,
+ne kolme viininvetäjää, ne molemmat oppipojat ja työmiehet?"
+
+"Tulevat; toivon että me kaikki tulemme olemaan yksi perhe."
+
+"Varmaan! Sen toivon minäkin että ne tulevat olemaan!"
+
+"Ne? Sanokaa me, Janne!"
+
+Ladlen Janne pudisteli päätä.
+
+"Älkää sitä odottakokaan minun iällisyydeltä ja senlaisilta
+kohtauksilta, jotka minun luonnon-laatua ovat tehneet, nuori herra
+Wilding! Kun herrat Pebblenpoika ja Veljenpoika sanoivat minulle: näytä
+sinä vähän lloisemmalta, Janne! niin vastasin niille monta kertaa:
+kyllä se ei ole teille vaikea, hyvät herrat, olla iloisina, jotka
+olette harjauneet ryyppäämään viininne kurkkulaen kautta, vaan minä
+olen kaiken ikäni imenyt viinini hikireikien kautta, ja silloin se
+vaikuttaa toisin, se tekee ihmisen alakuloiseksi. Toista on, hyvät
+herrat, sanoin minä Pebblenpojalle ja Veljenpojalle, kaataa viiniä
+pikariin ruokasalissa huutaen 'Hip! hip! hurraa!' tahi 'maljanne,
+ystävät!' ja toista saada sitä sisäänsä hikireikien läpi matalassa
+pimeässä kellarissa ja lemehtyneessä ilmassa. Täällä nousee kuplat ja
+siellä höyryt, sanoin minä Pebblenpojalle ja Veljenpojalle, ja siinä on
+koko eroitus. Koko elinkauteni olen minä ollut kyypärinä innolla ja
+hengellä, vaan mikä seuraus on ollut? Joo! että olen niin köyhä kuin
+ihminen saattaa olla, etten voi löytää toista ihmistä, jota
+alakuloisuus niin kiusaa kuin minua. 'Kaaja maljaan! kaaja! anna viinin
+kuohuilla! Hei kuinka hyvältä tuntuu ruumiissa!' niin sanotaan
+laulussa ja voipi olla hyvinkin totta; mutta koetappa kaataa itseesi
+hikireikien läpi maan alla silloinkin, kun ei ole halua, niin saatpa
+nähdä!"
+
+"Se tekee minulle pahaa kuulla, Janne. Olin muuten miettinyt, että
+tahtoisitte ottaa osaa laulu-yrityksiimme tässä huoneessa."
+
+"Minäkö? Ei, ei, nuori herra Wilding, ette tarvitse peljätä minun
+tulevan sekoittamaan varislaulun sievyyttä, niinkuin sananlasku sanoo.
+Minä olen ainoastaan kelpaava koneeksi, joka osaa pureskella apettansa
+kellarissanne, herra; mutta se on teille sydämmestä suvaittu, jos
+luulette kannattavan pitää senlaista kalua huoneessanne."
+
+"Sen luulen, Janne."
+
+"Noh, sitten hyvä! Kauppatoimen sana on lakini. Aiottehan ottaa nuoren
+herra George Vendalen kumppaliksi vanhaan kauppatoimeen?"
+
+"Aion kyllä, Janne."
+
+"Vielä useampia muutoksia siis! Mutta ette saa enään muuttaa
+toimikunnan nimeä, ette ensinkään, nuori herra Wilding! Se oli jo paha
+tehdä sitä 'itseksenne & C:o.' Paljoa parempi olis ollut, jos olisitte
+antaneet sen pitää nimensä Pebblenpoika ja Veljenpoika, jolla aina oli
+onni ja menestys. Ei pitäisi koskaan muuttaa onnea, kun se on hyvä,
+herra Wildinq?"
+
+"Kaikessa tapauksessa en ai'o enää muuttaa kauppahuoneen nimeä, Janne:"
+
+"Se ilahuttaa minua, ja nyt hyvästi, nuori herra Wilding! Mutta
+kuitenkin", napisi Janne sulkiessaan ovea ja puistaen päätänsä, "ei
+olisi pitänyt koskea nimehen. Olisi ollut paras onnea seurata eikä sitä
+solmita."
+
+
+EMÄNNÖITSIÄ TULEE.
+
+Seuraavana päivänä istui viininkauppias ruokasalissaan
+vastaanottaakseen hakijoita talossaan avonaiseksi julistettuun
+ammattiin. Se oli vanhan-aikuinen huone, kaunistettu puuhun
+leikatulla kukka-seppeleellä; lattia, joka oli tammesta, oli peitetty
+kuluneella itämaalaisella matolla, ja huonekalut olivat ruskeasta
+mahonkipuusta, jotka kalkki olivat olleet uudet Pebblenpojan ja
+Veljenpojan aikana. Salin iso kenkki oli aikanansa nähnyt monta komeata
+puolipäivällistä, joita Pebblenpoika ja Veljenpoika olivat valmistaneet
+kauppa-ystävillensä, sen vanhan ohjeen mukaan että uhrattu salahka ei
+ole hukassa, kun sillä saadaan valaskala, ja Pebblenpoika ja
+Veljenpojan suuri, kolmikulmainen tallrikinlämmittäjä, joka oli
+rakennettu niin että täytti koko kamiinin etupuolen, vartioitsi allansa
+olevata kiviarkun-muotoista potelli-kopsaa, joka, aikoinaan oli
+sisältänyt monta mittaa Pebblenpojan ja Veljenpojan viiniä. Mutta pieni
+punaposkinen vanha kanki-palmikolla varustettu nuorukainen, jonka kuva
+rippui seinällä ja selvästi näkyi olevan herra Pebblenpoika eikä
+Veljenpoika, oli paneutunut levolle toiseen kiviarkkuun, ja
+tallrikinlämmittäjä oli joutua nyt yhtä kylmäksi kuin hän. Kullatut
+mustat aarnit, jotka, mustat kuulat suussa, istuivat kullattuin
+renkaitten päässä ja kantoivat haaraisen kynttiläjalan, näyttivät siltä
+kuin jos he vanhoina päivinänsä kokonaan olisivat menettäneet halun
+leikitellä kuulilla, ja, surumielisesti osoittaen renkaitansa, he
+ikäänkuin tahtoivat tehdä tuon tavallisen lähetyssaarnaja-kysymyksen,
+josko eivät vielä olleet vapauttansa ansainneet ja josko eivät olleet
+aarneja ja veljeksiä.
+
+Samaten kuin Columboa tarvittiin uuden mailman löytämiseksi, niin
+tarvittiin juuri tämmöistä aamua Raajarikkoloukon löytämiseksi. Päivä
+ja lämmin tunkeutui sisälle aukastujen akkunain kautta ja valaisi
+rouvasnaisen kamiinin yli rippuvaista kuvaa, joka muuten olikin ainoa
+seinien koristus huoneessa.
+
+"Äitini hänen viidennellä kolmatta vuodellansa", -- sanoi Wilding
+itsekseen, silmillään haaveksivasti seuraten auringonsäteitä maalatun
+kuvan kasvoilla, "olen mitä ripustanut seinälle tuohon, että saisit
+vieraat ihastella häntä hänen nuoruutensa ja kauneutensa
+kukoistuksessa. Äitini hänen viidennelläkymmenellä vuodella olen minä
+pannut omaan, yksinäiseen kammariini pyhäksi muistoksi itselleni. Ah,
+oletteko te, Jarvis?"
+
+Nämät viimeiset sanat sanoi hän eräälle konttoristille, joka oli
+koputtanut ovelle ja nyt sieltä tirkisteli.
+
+"Minä se olen, herra. Tahdoin vaan ilmoittaa, että kello on lyönyt
+kymmenen, ja että siellä on usiampia naisihmisiä konttorissa."
+
+"O! sinä hyvä Jumala!" sanoi viininkauppias, tullen punaisemmaksi,
+missä ennen oli punainen, ja valkeammaksi, missä entisestään oli valkea
+poskillaan, "onko siellä useampia? Niin monta kuin useampia? Sitten
+teen parasta, jos alotan ennenkuin tulee vielä enemmän. Tahdon
+puhutella niitä toinen toisensa perästä, siinä järjestyksessä kuin ovat
+tulleet, Jarvis!"
+
+Sukkelasti varustaen itseään nojaustuoliin pöydän eteen
+kirjoitus-neuvojensa taakse, aikoi herra Wilding, asetettuansa ensiksi
+tuolin toisellekin puolelle pöytää vastapäätä omaa, toimitustansa
+suurella pelvolla.
+
+Hän sai nyt kärsiä sitä juoksua, joka tällaisissa toimituksissa on
+niin tavallista. Siellä ilmestyi tuo aina tavattava laji naisia ilman
+tunteitta, sekä toisia ylimäärän herkkä-tunteisia. Sinne tuli
+saaliin-himoisia leskejä, jotka tulivat häntä anastamaan painaten
+kainaloonsa sateensuojaansa, ikäänkuin olisi tämä ollut hän itse, jota
+puristivat. Siellä oli ylpeitä naimattomia naisia, jotka olivat
+parempia päiviä nähneet ja tulivat varustettuina papintodistuksilla
+uskonsa puhtaudesta, ikään kuin olisi hän ollut Pyhä Pietari
+avaiminensa. Siellä oli leppeitä naimattomia naisia, jotka tulivat
+päästäksensä naimiseen hänen kanssa. Siellä oli emännöitsiöitä
+ammatiltaan, jotka, tuimat kuin vanhat partasuut korpraalit,
+äksierauttivat häntä taloushoitamisessa, sen sijaan että itse
+antautuisivat tutkinnon alle. Siellä oli nääntyväisiä potilaita, jotka
+eivät pitäneet niin paljon palkasta, kuin yksinäisen sairashuoneen
+vakavasta turvasta. Siellä oli hellätunteisia naisia, jotka
+purskahtivat itkuun joka sanan jälkeen ja joita sitte piti virvoittaman
+lasilla kylmää vettä. Siellä tulivat muutamat parittain, toinen
+erinomaisen kaunis toinen erinomaisen ruma, joista kaunotar hyvin
+tyydyttäväisellä tavalla vastasi kaikkiin kysymyksiin, kunnes viimeksi
+havaittiin, ettei hän ollutkaan hakija ammattiin, vaan ystävä rumalle,
+joka sillä aikaa syvällä äänettömyydellä ja nähtävällä vihalla oli
+silmiänsä mullistellut.
+
+Hyväntahtoisen viinikauppiaan yksinkertainen sydän rupesi jo
+epäilemään, kun viimein ilmautui hakija, joka oli toisia aivan
+erilainen. Se oli nainen noin viidenkymmenen vuoden paikoilla, ehkä
+näytti nuoremmalta. Hänen kasvonsa olivat merkilliset vakavan muotonsa
+vuoksi ja hänen käytöksensä osoitti hiljaa ujostelemattomuutta ja
+tasaista mielenlaatua. Kauniissa sovussa tämän vakavuuden ja tasaisen
+mielenlaadun kanssa oli hänen äänensä, kun hän kysymykseen: "minkä
+nimen saan luvan kirjoittaa ylös" vastasi: "nimeni on Sara Goldstraw.
+Mieheni, herra Goldstraw, on monta vuotta sitten kuollut ja meillä ei
+ollut yhtään lasta."
+
+Kymmenen kysymystä oli töin tuskin saanut niin pallon selvitystä
+matkaan toisilta hakijoilta. Hänen äänensä soi niin suloiselta herra
+Wildingin korviin, kun tämä kirjoitti muistoonpanojansa paperille, että
+herra Wilding viipyi melkoisen aikaa tässä toimessa. Katsoen jälleen
+ylös oli rouva Goldstrawin silmät luonnollisesti sillä aikaa vaeltaneet
+huoneen ympärillä ja palasivat nyt takaisin häneen rautakamiinista.
+Katsantonsa osoitti, että hän mieluisesti suostui tutkimukseen ja oli
+valmis antamaan todenmukaisia vastauksia.
+
+"Sallittehan että teen muutamia kysymyksiä?" sanoi ujosteleva
+viininkauppias.
+
+"Aivan mielelläni, herra; muutenhan en olis tullutkaan tänne."
+
+"Oletteko ennen palvelleet emännöitsiänä?"
+
+"Ainoastaan yhden kerran. Olen palvellut samaa rouvaa, erästä leskeä
+kaksitoista vuotta, aina siitä asti kuin kadotin mieheni. Rouva oli
+kivuloinen ja kuoli nykyjään ja siinä näette syyn miksi olen mustaan
+puettu."
+
+"En epäilekkään siis, että hän on teille antanut kauniimpia
+todistuksia" -- sanoi herra Wilding.
+
+"Sen toivon rohkenevani sanoa. Luulin tekeväni teille vähemmin vaivaa,
+jos kirjoitin ylös hänen testamentin-suorittajain nimet ja asunnon ja
+otin paperin mukaani".
+
+Näin sanoen pani hän paperilipun pöydälle.
+
+"Te muistutatte minua eriskummaisella tavalla, rouva Goldstraw", sanoi
+Wilding ottaessaan vastaan paperin, "eräästä käytännöstä ja äänestä,
+jotka olen ennen tuntenut. Ne eivät olleet jonkun vissin erityisen
+personan omia -- siitä olen vakaa, ehkä en muista asian oikeata laitaa
+-- vaan jotaan yleistä, mutta sen kuva oli suloinen ja hyvämielinen."
+
+Hymyillen vastasi nainen:
+
+"Oli miten olikin niin ilahuttaa se minua kuulla."
+
+"Jaa" -- sanoi viininkauppias miettiväisesti kerraten viimeiset sanansa
+ja sukkelasti luoden silmänsä emännöitsiään -- "kuva oli suloinen ja
+hyvämielinen, mutta se on myös kaikki mitä voin muistaa asiasta. Muisto
+on välisti kuin puoleksi unehtunut unelma. En tiedä kuinka näyttää
+teistä, rouva Goldstraw, mutta minusta se näyttää niin."
+
+Luultavasti se näytti rouvastakin niin, kosk'ei mitään virkkanut
+vastaan. Herra Wilding tarjoutui heti menemään keskustelukseen
+paperissa nimitettyin, "Doctors Commons" asianajaja-yhteyteen
+kuuluvain, herrojen kanssa, johon rouva Goldstraw kiitollisuudella
+suostui. Ja koska ei ollut mainittu palkkaakana, ilmoitti herra Wilding
+rouvalle mahdolliseksi että hän jo parin tiiman perästä saisi tulla
+takaisin, jota rouva Goldstraw mielellään lupasi. Sanalla sanottu:
+herra Wildingin tarkastelemiset saivat tyydyttäväisimmän vastauksen ja
+seuraus siitä oli, että rouva Goldstraw samana iltana käskettiin omia
+aivan halpoja ehtojansa vastaan saapuville tulemaan seuraavana päivänä
+ja asettumaan emännöitsiäksi Raajarikkoloukkoon.
+
+
+EMÄNNÖITSIÄ PUHUU.
+
+Seuraavana päivänä tuli rouva Goldstraw ottaaksensa vastaan
+emännöitsiä-toimitustaan.
+
+Järjestettyänsä kapineensa omassa kammarissaan, antoi uusi emännöitsiä
+ilmoittaa, että odotti niitä käskyjä ja neuvoja, joita isäntänsä
+luultavasti halusi antaa hänelle. Viininkauppias vastaan-otti rouva
+Goldstrawia ruokasalissa, jossa olivat puhuneet eilispäivänä, ja
+vaihetettuansa tavalliset kohteliaisuuden osoitukset, istuivat he alas
+keskustelemaan talon asioista.
+
+"Mitä ensinnäkin atrioihin tulee, sire," sanoi rouva Goldstraw, "onko
+minun pitäminen huoli useista vai muutamista?"
+
+"Jos onnistun saamaan toimeen erään vanhanaikaisen tuuman" -- sanoi
+herra Wilding -- "niin saatte usiampia, joista on teidän huolta
+pitäminen. Minä olen yksin ja naimaton, rouva Goldstraw, ja tahdon elää
+kaikkein niiden kanssa, jotka ovat palveluksessani, niinkuin olisimme
+yhteen perheesen kuuluvia. Siihen aikaan asti tulette ainoastaan
+pitämään huolta minusta ja uudesta kauppakumppalistani, jota kohta
+odotan tänne. Mitkä ja minkälaiset kumppalini tavat lienevät, sitä en
+voi vielä sanoa, mutta itsestäni saatan mainita, että olen mies, joka
+toimitan toimitettavani kellon lyönnin mukaan, ja ruokahaluni on niin
+muuttumaton että voitte punnita sen melkeen luodille."
+
+"Kuinka on suurus asettaminen, sire?" kysyi rouva Goldstraw -- "onko
+mitään erittäin."...
+
+Hän herkesi ja jätti lauseen päättämättä; silmänsä kääntyivät
+hitaisesti isännästään katselemaan kamiinin friisiä, ja jos hän olisi
+ollut vähemmin taitava ja harjautunut emännöitsiä, niin olisi herra
+Wilding luullut, että hänen huomionsa alkoi eksyä jo puheen alussa.
+
+"Kello kahdeksan on suurusaikani" -- lausui taas herra Wilding -- "yksi
+hyveistäni on, etten koskaan kyllästy paistettuun sianlihaan ja yksi
+vioistani, että aina epäilen kananmunain tuoreutta."
+
+Rouva Goldstraw katsahti takasin häneen, vaan mielensä näytti vielä
+olevan hiukan jaettuna isännän ja hänen kamiini-friisinsä välillä.
+
+"Minä juon teetä" jatkoi herra Wilding, "ja olen aina innokas
+saadakseni sen määrätyllä ajalla, kun se on valmistettu. Jos teeni
+seisoo liiaksi kauvan." --
+
+Nyt taas herkesi Wilding ja jätti lauseensa kesken. Jos ei hän olisi
+ollut toimessa selvittää hänelle niin tähdellistä ainetta kuin
+suurustaan, niin olisi rouva Goldstraw luullut, että _hänen_ huomionsa
+alkoi eksyä jo puheen alussa.
+
+"Jos teenne tulee seisomaan liiaksi kauvan, sire?" -- sanoi
+emännöitsiä, kohteliaasti solmiten isännältä kadonnutta puheen säiettä.
+
+"Jos teeni saa seisoa liiaksi kauvan" uudisti koneenmukaisesti
+viininkauppias, jonka ajatukset väikkyivät yhä loitommaksi hänen
+suuruksestaan ja jonka silmät yhä tarkemmasti iskivät emännöitsiän
+kasvoihin. "Jos teeni -- -- mutta mikä Jumalan nimessä, rouva
+Goldstraw, se käytöstapa ja ääni on, josta te muistutatte? Tänä päivänä
+se johtuu minun mieleeni paljoa voimakkaammasti kuin eilen puhuessani
+teidän kanssanne. Mitä hän tuo mahtaa olla?"
+
+"Niin, mitähän se mahtaa olla?" pitkitti rouva Goldstraw.
+
+Nämät sanat hän lausui, mutta ajatuksensa olivat nähtävästi muualla, ja
+viininkauppias, joka vielä odottaen katsoi häneen, huomasi että hänen
+silmänsä vaelsivat kamiini-friisiin. Ne asettuivat hänen äitinsä
+kuvaan, joka rippui siellä, ja tarkastelivat sitä senkaltaisella
+keveällä kulmain rypyttämisellä, joka seuraa puoleksi tietämätöntä
+muiston ponnistusta. Herra Wilding lausui:
+
+"Se on minun rakas äitini viidennessäkolmatta vuodessansa."
+
+Rouva Goldstraw kiitti häntä, että oli vaivannut itseänsä selvittämällä
+hänelle, kenenkä kuva se oli, ja sanoi taasen kirkastuneella otsalla
+että se oli erittäin kauniin rouvan kuva.
+
+Herra Wilding, jonka entinen hämmennys uudestaan palasi, teki vielä
+yrityksen jälleen saadaksensa tuota kadotettua muistoa, joka oli niin
+likeisessä ja kuitenkin niin selkenemättömässä yhteydessä uuden
+emännöitsiänsä äänen ja käytös-tavan kanssa.
+
+"Suokaa anteeksi että teen kysymyksen, joka ei koske minua eikä
+suurustani" sanoi hän. "Oletteko koskaan palvelleet ennen kuin
+emännöitsiänä?"
+
+"Olen, sire. Astuessani ulos mailmaan, palvelin minä lapsipiikana
+Löytölastenhuoneessa."
+
+"Kas siinä se minulla nyt on!" sanoi viininkauppias, vetäen tuoliansa
+takaisin. "Se on juuri niiden käytös-tavasta siellä kuin muistutatte
+minua!"
+
+Ihmetteleväisesti silmäili häntä rouva Goldstraw ja kasvonsa väri
+muuttui; hän loi silmänsä lattiaan ja istui hiljaisena äänetönnä.
+
+"Mikäs nyt on?" kysyi herra Wilding.
+
+"Tarkoitatteko olleenne Löytölastenhuoneessa?"
+
+"Varmaan; ja sitä en häpeä tunnustaa."
+
+"Sillä nimellä, jota nyt kannatte?"
+
+"Nimellä Walter Wilding."
+
+"Ja rouvasnainen?" --
+
+Rouva Goldstraw herkesi äkisti ja katseli nähtävällä levottomuudella
+kuvaa.
+
+"Tarkoitatte äitiäni" keskeytti Wilding.
+
+"Teidän -- äitinne", jatkoi emännöitsiä niinkuin vasten mieltänsä --
+"ottiko hän teitä pois Löytölastenhuoneesta? Kuinka vanha olitte
+silloin?"
+
+"Yhden -- ja kahdentoista vuoden välillä. Tämä on koko romaani, rouva
+Goldstraw!"
+
+Vilpittömällä ja puheliaalla tavallansa kertoi hän nyt jutun tuosta
+rouvasta, joka oli puhutellut häntä hänen syödessänsä päivällistä
+muitten poikain kanssa Löytölastenhuoneessa sekä kaikkia mitä sen
+jälkeen oli tapahtunut.
+
+"Äiti raukkani ei olisi koskaan saanut selvää minusta," lisäsi hän,
+"ellei olisi tavannut muutaman naisvartioista, jonka kävi häntä
+sääliksi ja joka lupasi koskea siihen poikaan, jolla oli nimi Walter
+Wilding, kävellessänsä ympäri pöytiä; ja tällä tavalla löysi minua
+jälleen äitini, jätettyänsä hyvästit minulle, pienenä kapalolapsena
+ollessani, Löytölastenhuoneen portissa."
+
+Kun rouva Goldstraw näitä sanoja kuuli, painui hänen kätensä, joka
+tähän asti oli levännyt pöytää vasten, auttamattoman alas polville ja
+hän istui katsellen uutta isäntäänsä kuolleen-kelmeillä kasvoilla ja
+silmillä, jotka osoittivat sanomatonta kauhistusta.
+
+"Mitä tämä merkitsee?" kysyi viininkauppias. "Kuulkaapa, onko muuten
+mitään menneistä ajoista, jota mun pitänee asettaa yhteyteen teidän
+kanssa? Johtuu mieleeni, että äitini kertoi eräästä hengestä
+hospitaalissa, jonka hyvyydelle hän oli paljon kiitollisuutta velkaa;
+sillä koska hän oli jättänyt minulle jäähyvästit kapalolapsena
+ollessani, niin ilmoitti hänelle muuan lastenpiioista minkä nimen olin
+saanut laitoksessa. Oliko tämä lapsipiika ehkä te?"
+
+"Jumala suokoon anteeksi -- minä se olin, herra!"
+
+"Jumala suokoon anteeksi?"
+
+"Olisi parempi kun palattaisiin jälleen siihen, mitä minulla on
+toimittamista tässä talossa, jos rohkenen niin sanoa," virkkoi rouva
+Goldstraw. "Teidän suurusaikanne on siis kello kahdeksan. Syöttekö
+puolipäivästänne keskellä päivää?"
+
+"En tiedä mitä teen keskellä päivää, enkä voi puhua
+emännöitsiä-toimituksista mitään, ennenkuin selvitätte, miksi kadutte
+äitilleni osoitettua hyvyyttänne, josta hän viimeiseen hetkeen asti
+kiitollisuudella mainitsi. Ette suinkaan tee minulle hyvää vaiti
+olemisellanne, joka päin-vastoin säikähyttää, kiivastuttaa minua, ja
+saattaa korvani humisemaan."
+
+Uudestaan nosti hän kätensä otsaa kohden ja punaiset kasvonsa menivät
+vielä punaisemmaksi.
+
+"Kovaa on," sanoi emännöitsiä, "täytymys, astumaisillani
+palvelukseenne, lausua sanoja, jotka kenties karkoittavat minulta
+suosionne. Vaan olkaa hyvä, muistakaa, että minä, kuinka tahansa asia
+päättyy, puhun ainoasti siitä syystä, että olette sen vaatineet, ja
+koska huomaan, että vaiti-oloni tekee teidät levottomaksi. Sanoessani
+tuolle rouva-raukalle, jonka kuva teillä on rippuva tuolla, minkä
+nimen hänen lapsensa oli saanut kasteessa, joka tapahtui
+Löytölastenhuoneessa, unhoitin minä velvollisuuteni, josta, pelkään,
+surkuteltavia seurauksia on tapahtunut. Tahdon puhua teille totuuden
+niin selvästi kuin saatan. Muutamia kuukausia sen jälkeen, kuin olin
+ilmoittanut rouvalle hänen lapsensa nimen, tuli toinen rouvas-nainen --
+muukalainen -- laitokseemme siinä aikeessa että hän omakseen ottaisi
+yhden lapsistamme. Hänellä oli siihen tarpeellinen lupa, ja, otettuansa
+usiampia lapsista likempään tarkastukseen ja tutkintoon, tulematta
+minkäänlaiseen päätökseen, mieltyi hän äkkiarvaamatta erääsen niistä
+lapsista -- se oli poika -- jotka olivat pantut minun hoidon alle.
+Kaikella muotoa, koettakaa olla vakaa, sir! Ei auta enään salaaminen.
+Se poika, jonka muukalainen rouvas-nainen otti mukaansa, oli tuon
+rouvan lapsi, jonka kuva rippuu seinällä!"
+
+Herra Wilding hyppäsi ylös.
+
+"Mahdotonta!" huusi hän kiivaasti. "Mitä te juorittelette? Mikä se on
+naurettava tarina, jonka kerrotte minulle? Tuossahan on hänen kuvansa!
+Enkö ole sitä jo sanonut teille? Äitini kuva!
+
+"Kun tämä rouva-raukka monta vuotta jälemmin otti teidät pois
+hospitaalista," sanoi rouva Goldstraw, "jouduitte sekä hän että te
+julman erehdyksen uhriksi."
+
+Herra Wilding vaipui taas alas tuolille.
+
+"Huone juoksee ympäri minun kanssani," sanoi hän. "Pääni. Pääni!"
+
+Peljästyksissään nousi emännöitsiä ylös ja aukasi ikkunat; mutta
+ennenkuin ennähti ovelle huutaaksensa apua, lievensi äkkiä purahtava
+kyynelten virta sitä painoa, joka ensin uhkasi viedä häneltä hengen.
+Hän viittasi rukoilevalla tavalla rouva Goldstrawille, ettei hän
+jättäisi häntä, ja rouva pysyi siis paikallaan kunnes itku asettui.
+Viininkauppias alkoi vähitellen taas tointua ja kohotti päätänsä, mutta
+katseli myös rouvaa mielensairaan ihmisen kiivaalla ja vääjäämättömällä
+harmilla.
+
+"Erehdyksen uhriksi!" sanoi hän toistaen hurjalla äänellä rouvan
+viimeiset sanat. "Mistä tiedätte, ettette itse saata olla erehdyksen
+uhrina?"
+
+"Valitettavasti siihen on vähän toivoa, sir, ja minä selvitän teille
+syyn, kun tulette parempaan tilaisuuteen kuunnella minua."
+
+"Paikalla! Nyt paikalla!"
+
+Ääni, jolla hän lausui, vakuutti rouva Goldstrawia siitä, että olisi
+surkeata antaa hänen ainoastaan silmänräpäyksen lohduttaa itseänsä
+sillä turhalla toivolla, että hän ehkä oli erehtynyt. Muutamat sanat
+vielä tekisivät tälle toivolle lopun ja hän päätti niitä lausua.
+
+"Olen maininnut teille," sanoi hän, "että eräs muukalainen rouvasnainen
+omakseen otti sen rouvan lapsen, jonka kuva rippuu tuolla kamiini-uunin
+yläpuolella, joka rouva vei pienen lapsen mukaansa. Olen yhtä varmaa
+siitä, kuin että nyt istun täällä ja että suureksi mielipahakseni olen
+pakoitettu tuottaa teille surua, sir. Olkaa nyt hyvä ja seuratkaa minua
+ajatuksillanne noin kolme kuukautta sen ajan jälkeen. Minä olin silloin
+Löytölastenhuoneessa Lontoossa, odottaen saadakseni muutamia lapsia
+mukaani maalla olevaiseen laitokseemme. Eräänä päivänä oli kysymys
+antaa nimeä muutamalle poikalapselle, joka nykyjään on otettu vastaan.
+Tavallisesti nimitettiin lapset adressi-kirjan mukaan, mutta nyt sattui
+yksi johtajista juuri käydä läpi sisäänkirjoitus-luetteloa ja koska hän
+näki ulosotetun lapsen, Walter Wildingin, nimen olevan poispyhityn,
+siitä luonnollisesta syystä että lapsi oli ikuiseksi viety meiltä,
+sanoi hän: 'Tässä on joutilas nimi; annetaan tämän uuden löytölapsen,
+joka tänä päivänä on otettu vastaan, saada se omakseen.' Lapsi
+kastettiin ja sai pitää annetun nimen, ja se lapsi oli te, sir.'" --
+
+Viininkauppiaan pää vaipui hänen rinnallensa.
+
+"Se lapsi olin minä!" kuiskutti hän itsekseen turhaan koettaen pitää
+uudesta mielenjohdosta kiini. Se lapsi olin minä!"
+
+"Vähän aikaa siitä kuin teitä otettiin löytölasten laitokseen, sir,"
+jatkoi rouva Goldstraw, "jätin minä palvelukseni pitääkseni häitä. Jos
+ajattelette tarkemmin asiaa, huomaatte itse kuinka erehdys tapahtui.
+Yksi eli kaksitoista vuotta kului, ennenkuin rouva, jota olette
+pitäneet äitinänne, tuli uudestaan Löytölastenhuoneesen, hakiaksensa
+poikaansa ja ottaaksensa hänen ulos. Rouva ei tiennyt muuta kuin että
+lapsensa oli nimitetty Walter Wilding; naisvartia, joka säälitteli
+häntä, tiesi ainoastaan osoittaa hänelle ainoata Walter Wilding
+nimistä, joka löytyi laitoksessa, ja minä, joka yksin olisin saattanut
+valaista asiata, olin kaukana sieltä ja kaikesta mikä koski laitosta.
+Ei ollut mitään olemassa ei niin mitään, joka olisi estänyt tätä
+surkuteltavaa erehdystä. Sydämmeni todella surkuttelee teitä, sir!
+Teidän on ajatteleminen -- ja kaikella syyllä -- että se oli
+onnettomassa hetkessä kuin minä (ehkä tosiaan aavistamattani) tulin
+tätä emännöitsiä-ammattia hakemaan. On mielestäni niinkuin ansaitsisin
+nuhtelemista, koska en voinut sen enempää hillitä itseäni. Jos vaan
+olisin voinut olla sitä osoittamatta, mistä tuo kuva ynnä omat sananne
+muistuttivat minua, niin ette koko elinkautenanne olisi tarvinneet
+saada tietää, mitä nyt tiedätte."
+
+Herra Wilding katsoi yht'äkkiä ylös. Hänen luonnossansa asuva oikeuden
+tunto heräsi väittääksensä emännöitsiän viimeistä lausetta vastaan, ja
+sieluansa koitti hän vahvistaa sitä järistystä vastaan, jota oli
+kärsinyt.
+
+"Olisitteko siis salanneet tätä asiaa minulta, jos olisitte voineet?"
+
+"Toivon että aina olisin puhunut totuuden, jos olisi kysytty minulta",
+vastasi rouva Goldstraw, "ja tiedän että se ehkä onkin parempi minulle,
+ettei tuo salaisuus enään rasita mieltäni. Mitä se nyt hyödyttää
+että --"
+
+"Mitäkö hyödyttää? Mutta, suuri Jumala, jos kertomuksenne on
+todenmukainen --"
+
+"Olisinko nykyisessä tilassani sen teille kertonutkaan, ellei se olisi
+todenmukainen ollut?"
+
+"Suokaa anteeksi", sanoi viininkauppias. "Teidän täytyy kärsiä
+vikojani. Tämä hirvittävä havainto on minulle vielä jotaan
+käsittämätöntä. Me rakastimme toisiaan niin sydämmestä -- minä tunsin
+olevani niin onnellinen ollessani hänen poikansa. Hän kuoli minun
+sylissäni, rouva Goldstraw, kuoli siunaten minua niin kuin yksin äiti
+saattaa siunata lapsensa. Ja nyt monen vuoden kuluttua saan kuulla että
+hän ei ollutkaan äitini! voi! voi! En tiedä enään mitä puhun!" sanoi
+hän ja se malttavuus, jonka vaikutuksen alla hetken oli puhunut,
+liekutti ja sammui -- "Se ei ollut tästä hirvittävästä surusta,
+josta oli aikomukseni puhua, vaan jotaan muuta. Niin, oikeen! Te
+hämmästytitte, loukkasitte minua vasta, kun sanoitte tahtovanne salata
+asiaa minulta, jos olisi ollut mahdollista. Älkää enään niin puhuko. Se
+olisi ollut rikos. Salata sitä. Teidän tarkoituksenne on hyvä, en tahdo
+saattaa teitä pahoille mielin; olette hyvänluontoinen nainen, mutta
+ette arvaa minkälaisessa pulassa olen. Hän jätti minulle kaiken
+omaisuutensa, siinä täydessä luulossa että olin lapsensa, mutta nythän
+en olekkaan lapsensa ja olen anastanut toisen ihmisen perinnön ja
+vahingossa saanut hänen nimensä ja säätynsä. Sitä miestä täytyy hakea
+ja löytää! mistä voin tietää, ettei hän tällä hetkellä kärsi puutetta
+ja kenties ei hänellä ole leipä-palaista suuhun panna. Ainoa toivoni
+voidakseni kantaa tätä onnen koettamusta on tehdä jotaan, joka olisi
+voittanut äitini mieli-suosiota. Varmaan tiedätte, rouva Goldstraw,
+enemmän asiasta kuin mitä jo olette ilmaisseet. Kuka tuo muukalainen
+rouvasnainen oli, joka otti lapsen omakseen. Kuulittehan ainakin hänen
+nimensä."
+
+"En koskaan, sire. En ole sen enemmin nähnyt enkä kuullut
+puhuttavankaan hänestä."
+
+"Eikö hän mitään maininnut ottaessaan lasta mukaansa? Tutkikaa
+muistoanne. Varmaan hän jotaan sanoi."
+
+"Ainoastaan yhden seikan muistelen. Sinä vuonna vallitsi erinomaisen
+kova kivuloisuus, ja monta lasta makasi taudissa. Kun rouvas-nainen
+lähti pienen pojan keralla, sanoi hän hymyillen minulle: 'älkää
+huolehtiko hänen terveydestä. Hän tulee kasvatettavaksi paremmassa
+ilma-alassa kuin tämä on, sillä aion viedä häntä mukaani Sveitsin
+maahan.'"
+
+"Sveitsin maahan? minnekä siellä?"
+
+"Sitä ei maininnut, sire."
+
+"Ja tämä heikko lanka vaan johdatukseksi", sanoi herra Wilding. "Ja
+neljännes osa vuosisataa on kulunut siitä kuin lapsi vietiin pois. Mitä
+minun pitää tekemän?"
+
+"Toivon ett'ette pane pahaksi rohkeuttani, sir", sanoi rouva Goldstraw;
+"mutta miksi vaivaatte aivoanne sillä, mitä teidän muka on tehtävänä?
+Ettehän tiedä josko hän edes elääkään ja jos niinkin olisi, eihän ole
+luultavaa, että hän kärsii puutetta. Se rouvas-nainen, joka otti hänen
+omaksi lapseksensa, oli syntyisin korkeaa sukua, sen näki helposti, ja
+lienee myös vakuuttaneen löytölasten lapsihuoneen johtajia voivansa
+elättää ja kasvattaa lasta, sillä muuten hän ei olisi sitä saanut
+mukaansa. Teidän sijassanne -- suokaa anteeksi että puhun niin
+vapaasti -- olisin lohdutettu sillä, että olen rakastanut tuota
+rouva-raukkaa, jonka kuva teillä on seinällä, rakastanut häntä kaikessa
+vilpittömyydessä niinkuin äitiäni, ja että hän samalla vilpittömyydellä
+on rakastanut minua niinkuin omaa lastansa. Kaikki mitä hän antoi
+teille, antoi hän juuri tämän rakkauden tähden. Se ei muuttunut hänen
+elinaikanansa ja vakuutukseni on, että se pysyy yhtä muuttumattomana
+teidänkin elinaikananne. Kuinka teillä saattaakaan olla parempi oikeus
+pitää mitä olette saaneet, kuin juuri tämä?"
+
+Herra Wildingin järkähtämätön rehellisyys älysi heti vääryyden
+emännöitsiän mielen-johdossa.
+
+"Ette ymmärrä minua", sanoi hän. "Juuri sen vuoksi, että rakastin
+häntä niin sydämmestä, pidän minä velvollisuutenani, pyhänä
+velvollisuutenani, tehdä hänen pojallensa oikeutta. Jos hän elää,
+täytyy minun sekä hänen että itseni tähden koettaa saada hänestä selvä.
+Minä näännyn tämän kovan koetuksen alle, jos en voimallisesti ja
+viipymättä ota toimittaakseni kaikkea mitä omatuntoni käskee. Minun
+täytyy puhutella neuvonantajatani laki-asioissa ja saada häntä
+liikkeelle ennenkuin panen levolle tänä iltana."
+
+Samassa meni hän seinässä olevan puhe-torven luoksi ja huusi sen
+läpitse alas konttoriin.
+
+"Jättäkää minut nyt, rouva Goldstraw, hetkeksi", sanoi hän. "myöhemmin
+päivällä olen paremmin tilaisuudessa puhua teidän kanssanne. Kyllähän
+sovimme -- toivon että hyvinkin sovimme -- kysymättä siitä mitä on
+tapahtunut. Eihän se ollut teidän syynne; älyän kyliä ettei se teidän
+syy ollut. Kas niin! antakaa nyt tänne kätenne ja tehkää talonhoidon
+kanssa miten tahdotte -- nyt en voi siitä mitään puhua."
+
+Rouva Goldstraw oli juuri pääsemäisillänsä ovelle, kuu tämä aukeni ja
+herra Jarvis astui sisään.
+
+"Lähettäkää sana herra Bintreylle" -- sanoi viininkauppias, "että
+tahdon heti puhutella häntä."
+
+Konttori-herra jätti vasten tahtoansa toistaiseksi tämän käskyn
+toimittamisen esittelemällä "herra Vendale'a" ja osoittamalla sisään
+nuorta Wilding & Co:n kauppahuoneen osakasta.
+
+"Suokaa anteeksi hetkeksi, Yrjö Vendale", sanoi Wilding, "minulla on
+Jarvis'elle sana sanottava. Lähettäkää noutamaan herra Bintrey'tä"
+toisti hän, "ja viipymättä."
+
+Mentyänsä laski herra Jarvis kirjeen pöydälle.
+
+"Se on luultavasti meidän kirjeenvaihtajilta Neuschâtelissa, sir",
+sanoi hän -- "siinä on Sveitsin postimerkki kirjeessä."
+
+
+UUSIA HENKILÖITÄ NÄKYMÖLLÄ.
+
+Sanat "Sveitsin posti-merkki," jotka seurasivat niin äkkiä
+emännöitsiän mainitsemata Sveitsin maata, jouduttivat herra
+Wildingin mielen-liikutusta niin kiihtyneelle kannalle, ettei
+uusi kauppa-kumppani saattanut olla sitä huomaamatta.
+
+"Mitäs on tapahtunut, Wilding?' kysyi hän hätäisellä äänellä, mutta
+vaikeni samassa katsoen ympärillensä etsiäksensä jotaan näkyvää syytä
+hänen kauhistuneesen mielialaansa.
+
+"Hyvä Yrjö Vendale" -- vastasi viininkauppias surullisella katsannolla,
+ojentaen kättänsä enemmin niinkuin apua tarvitseva kuin joka
+tervetulemisiansa sanoo -- "hyvä Yrjö Vendale, asia on se, etten minä
+koskaan enää pääse minuksi. Se on vasta mahdotonta, että koskaan
+pääsisin minuksi takaisin; sillä toden teolla en ole enään minä itse."
+
+Uusi kauppa-kumppani, ruskean-verevä kaunis mies, melkein samassa iässä
+kuin Wildingkin, sukkelalla, vakavalla katsannolla ja raittiilla
+käytöksellä, vastasi ihan luonnollisella hämmästyksellä:
+
+"Ette te itse?"
+
+"En enään se, joksi luulin itseni" -- vastasi Wilding.
+
+"Mutta miksi te siis kaikkien kummituksien nimessä olette luulleet
+itsenne, jota ette nyt olisikaan" kuului taas kysymys samalla
+ujostelemattomalla suoruudella, joka olisi voittanut paljo
+varovaisemman ihmisen luottamusta. "Saattanen tehdä tämän kysymyksen,
+ilman että minua pidetään liian julkeana, koska olemme kerran
+kauppa-kumppaneja."
+
+"Kas niin! nyt taas!" huusi Wilding ja nojausi takaperin
+tuolillensa hämmentyneellä silmänluonnilla katsahtaen Vendaleen.
+"Kauppa-kumppaneja! Minulla ei ollut oikeutta mennä tähän
+kauppa-toimeen, joka ei koskaan ollut määrätty minulle. Ei ollut
+koskaan äitini tarkoitus että se tulisi minun omakseni. Arvelenpa
+olleen hänen äitinsä tarkoitus että se tulisi hänen omakseen -- jos
+muuten mitään arvelen taikka ketään tarkoitan."
+
+"Kas niin, kas niin!" väitti kauppa-kumppali hetken kuluttua ja otti
+hänestä vaarin sillä vakavalla luottamuksella, jota väkevä luonto aina
+vaikuttaa, kun todella tahtoo heikompaa auttaa. "Mikä tahansa lieneekin
+väärässä, niin te ette ole syypää siihen; siitä olen täydellisesti
+vakuutettu. En olisi ollut kolme vuotta yhdessä teidän kanssanne
+entisen kauppa-toimikunnan konttorissa, jos nyt epäilisin teitä. Siihen
+olemme olleet liiaksi hyvät ystävät nuorempina; antakaa minun siis
+aloittaa kumppali-toimitustamme näyttämällä itseäni hyödyllisenä ja
+ojentamalla mitä mahdollisesti on joutunut väärään. Onko kirjeellä
+mitään asian kanssa tekemistä?"
+
+"Haa!" huusi Wilding ja kätensä lensi aivoille, "Nyt taas. Pääni!
+pääni! Sen olin unhoittanut. Sveitsin posti-merkki."
+
+"Tarkemmin katseltuani havaitsen, että kirje on aukaisematta, jonka
+tähden sillä kaiken mahdollisuuden mukaan ei ole asian kanssa
+yhteyttä," sanoi Vendale tyynnyttäväisellä vakuutuksella. "Onko se
+teille vai meille yhteisesti?"
+
+"Meille yhteisesti" vastasi Wilding.
+
+"Enköhän siis aukaise ja lu'e sitä teille, jotta päästäisiin selville
+siitäkään."
+
+"Kiitoksia! Kiitoksia!"
+
+"Kirje on meidän sampanjaa-tekeviltä ystäviltämme Neuschâtelissä.
+'Korkeastikunnioitettu herra! Olemme saaneet kunnioitetun kirjeenne 28
+päivältä äsken kulunutta kuuta, jossa ilmoitatte meille, että olette
+ottaneet herra Vendalen kumppaliksenne kaupassa, josta syystä pyydämme
+teidän vastaan-ottaa vakuutukset onnen-toivotuksistamme. Sallikaa
+meidän myös käyttää tätä tilaisuutta erittäin esitelläksemme teidän
+suosioonne herraa Jules Obenreizer'iä' -- Se on mahdoton!"
+
+Wilding katsoi ylös äkkinäisellä pelästyksellä ja sanoi:
+
+"Mikä on?"
+
+"Mahdoton nimi" -- vastasi kumppalinsa huolettomasti. "Obenreizer!
+'Erittäin esittelemme teidän suosioonne herraa Jules Obenreizer'iä,
+jolla tästä päivästä luettu on täysi valta olla meidän asiantoimittaja,
+ja jolla jo on ollut kunnia tehdä herra Vendalen tuttavuutta hänen
+omassa (tuon mainitun herra Obenreizerin) isänmaassaan, Sveitsissä.'
+Aivan oikeen! Kah! missä minun on olleet ajatukseni? Nyt muistan; kun
+hän matkusteli veljen tyttärensä kanssa."
+
+"Veljen?" --
+
+Vendale oli niin homsuttanut viimeisiä sanoja lukiessaan, ettei Wilding
+niitä kuullut.
+
+"Kun hän matkusteli veljen-tyttärensä kanssa. -- Obenreizerin
+veljentyttären kanssa" -- lisäsi hän melkeen liiaksi selvittäväisellä
+tavalla, "veljentytär Obenreizerille. Tapasin niitä ensimmäisellä
+matkallani Sveitsissä, matkustin jonkun aikaa niiden seurassa, kadotin
+niitä näkyvistäni saman vuoden kuluessa; tapasin net jälleen
+viimeisellä matkallani Sveitsissä ja en ole sittemmin niitä nähnyt.
+Obenreizer! Obenreizerin veljentytär! Aivan oikeen! Kun tarkemmin
+ajattelen, on nimi kuitenkin mahdollinen. Herra Obenreizerilla on
+meidän täysi luottamuksemme, emmekä epäile teidänkään tulevan arvossa
+pitämään ansioitansa. Kauppahuone Desfresnier & C:o on kirjettä
+asianomaisesti allekirjoittanut. Noh miksei! otan päälleni käydä heti
+herra Obenreizerin luona selvittämässä asiaa hänen kanssa. Se voi
+myöskin selvittää tuota kirje seikkaa. Ja sanokaa nyt suoraan, rakas
+Wilding, mitä muuten voin selvittää teille, niin koetan tehdä
+parastani."
+
+Mielellään antaen toisen näin ottaa huolta hänestä ja hyvin
+kiitollinen, siitä, kertoi rehellinen viininkauppias nyt elämänsä
+vaiheet, johdatukseksi jo alussa juhlallisesti kutsuen itseänsä
+petturiksi.
+
+"Arvattavasti siitä syystä panitte käskemään herra Bintreytä tänne,
+astuessani sisään?" kysyi kumppali mietittyänsä hetken itsekseen.
+
+"Niin oli!"
+
+"Hän on kokenut ja älykäs mies ja halajan suuresti kuulla hänen
+ajatuksensa. Rohkenen kuitenkin sanoa omaa ajatustani teille, ennenkuin
+olen kuullut hänen, koska aikani ei myönnä viipymistä. Suoraan sanottu:
+en katso tätä asiaa samalta kannalta kuin te, enkä käsitä tilaanne
+samalta perustukselta kuin itse teette. Että olisitte petturi, rakas
+Wilding, se on ihan hullutusta, sillä ei kukaan saata olla petturi,
+joka ei ehdolla ja tahdolla ota osaa petokseen, ja sen hän ette
+koskaan ole tehneet. Mitä taas siihen tulee, että teitä teki rikkaaksi
+mieheksi se rouva, joka luuli teitä pojaksensa, ja jota teidän, hänen
+esittämistänsä todistuksista, täytyi pitää äitinänne, niin ajatelkaapa
+eikö tämä tapahtunut noista keskinäisistä kohdista hänen ja teidän
+välillä. Näin tuli vähitellen ajan joutuessa te hänelle hyvin rakkaaksi
+niinkuin hän teille. Se oli teille, teille itselle, jolle hän, minun
+käsitykseni mukaan, lahjoitti nämät maalliset edut, ja häneltä, häneltä
+itseltään otitte net vastaan."
+
+"Hän luuli," väitti Wilding, "että minulla oli luonnolliset vaatimukset
+häneltä, joita ei olutkaan."
+
+"Totuus väitöksessänne täytyy minun myöntää" vastasi kumppali. "Mutta
+luuletteko, että, jos hän puolen vuotta ennen kuolematansa olisi
+huomannut sen, mitä nyt olette keksineet, luuletteko että tämä olisi
+hävittänyt muistosta net ajat, jotka olitte yhdessä eläneet ynnä sen
+keskinäisen rakkauden, jonka tunsitte toisianne kohtaan, sitä suurempi,
+kuta tarkemmin tulitte toisianne tuntemaan?"
+
+"Se minkä luulen" -- sanoi Wilding, joka luottavalla
+yksinkertaisuudellansa piti ainoastaan itse teko-asiasta kiini --
+"voipi yhtä vähän muuttaa totuuden kuin ottaa auringon alas taivaasta.
+Totuus on, että omistan mitä oli toiselle aiottu."
+
+"Hän on kenties jo kuollut" -- sanoi Vendale.
+
+"Mahdollista! mutta voipi yhtä hyvin olla elossa" -- vastasi Wilding.
+"Ja jos hän elää, enkö siis ole -- tietämättä, sen myönnän -- ryöstänyt
+häntä tarpeeksi? Enkö ole ryöstänyt häneltä koko sitä syvää
+onnellsuutta, joka täytti sieluni ja henkeni, kun tämä jalomielinen ja
+minulle niin kallis nainen," -- hän ojensi kätensä kuvaa vastaan --
+"sanoi olevansa minun äitini? Enkö ole häneltä ryöstänyt sitä
+lempeyttä, jonka hän niin ylellisesti antoi minulle? Enkö sitä paitse
+vielä ole ryöstänyt häneltä sitä kunnioitusta ja kuuliaisuutta, jonka
+osoittamisesta olin niin ylpeä? Sen tähden kysyn itseltäni, Yrjö
+Vendale, ja kysyn teiltä, missä hän on? Mikä hänestä on tullut?"
+
+"Niin, kuka sen voi tietää?"
+
+"Mutta siitä juuri täytyy minun koettaa saada tietoa. Minun täytyy
+kuulustella ja lakkaamatta etsiä häntä. Sillä aikaa elän koroilla minun
+osastani -- hänen osasta olisi minun pitänyt sanoman -- tässä kaupassa,
+ja kokoon hänelle mitä jääpi. Jos löydän hänen, turvaan ehkä
+jalomielisyyteensä, mutta jätän hänelle kaikki pois. Sen minä teen, ja
+sen päälle vannon, niin totta kuin rakastin ja kunnioitin häntä" --
+sanoi Wilding suudellen kuvan sormia ja sitten kätkien silmänsä niihin
+-- "niin totta kuin rakastin ja kunnioitin häntä ja kuin minulla oli
+tuhansia syitä olla hänelle kiitollinen!"
+
+Näin lausuen painui hän taas kokoon.
+
+Mutta kauppa-toverinsa nousi ylös tuolista, jossa oli istunut, astui
+viereensä ja laskien kätensä hiljaa hänen olkapäällensä, sanoi hän:
+
+"Olen jo ennen tätä päivää tiennyt, Walter, että olette rehellinen mies
+puhtaalla omalla-tunnolla ja jalomielisellä sydämellä. Minulle se on
+suuri onni saadakseni vaeltaa elämän läpitse niin suoran ja luotettavan
+miehen rinnalla ja tunnen olevani siitä suuresti kiitollinen. Käyttäkää
+minua niinkuin omaa kättänne ja luottakaa minuhun kuolemaan saakka.
+Älkää pitäkö huonompaa ajatusta minusta, ehkä vakuutan että voittavin
+tunteeni tällä hetkellä on epäselvä. Minä säälin rouvaa ja teitä sen
+tähden että keskinäinen välinne ei ollut semmoinen kuin luulitte.
+Paljoa enemmin kuin tuota tuntematonta miestä (jos hän muuten koskaan
+on kasvanut mieheksi) sen tähden että hän tietämättä tungettiin
+paikaltaan. Teitte oikeen kun lähetitte käskemään herra Bintreytä
+tänne. Minkä neuvon hän tulee teille antamaan luulen osaksi olevan
+minunkin. Malttakaa kuitenkin mielenne tässä painavassa asiassa. Tarkka
+huoli on pidettävä tämän asian salaamisesta, sillä jos me sen ilman
+varomatta ilmaisemme, niin varmaan siitä on nouseva petollisia
+vaatimuksia, vääriä valoja ynnä kaikenlaisia sala-vehkeitä, joita
+ahneus ja oman voiton pyynti aina matkaan panevat. Muuta minulla nyt ei
+ole sanomista, Walter, kuin muistuttaa teitä, että myitte minulle yhden
+osan kaupassanne, nimen-omaan päästäksenne enemmästä työstä kuin
+terveytenne salli teitä tehdä, ja että minä nimen-omaan otin sen
+päästäkseni toimitukseen, jota rakastan."
+
+Näillä sanoilla ja, hyvästiksi lyöden kätensä toverinsa olkapäälle,
+lähti Yrjö Vendale konttoriin ja sieltä hetken päästä herra Jules
+Obenreizerin kortteliin.
+
+Kääntyen Soho Sqvare nimisen, kaupungin osan pohjoiseen puoleen päin
+punastuivat hänen ahvettuneet kasvonsa punastumistaan. Tällaisen
+punastumisen varmaan Wildingkin, jos olisi ollut tarkempi vaarinottaja
+tahi vähemmin omilta huoliltaan raskautettuna, helposti olisi
+huomannut, silloin kuin kauppakumppalinsa luki erästä paikkaa
+Sveitsiläisen kirjeen-vaihtajan kirjeessä, jota paikkaa hän oli lukenut
+sangen sekavaisesti.
+
+Kauan aikaa jo oli kummallinen siirtokunta vuorilaisia asunut pienessä,
+aukeassa Soho nimisessä osassa Lontoon kaupunkia. Sveitsiläisiä
+kellontekiöitä, sveitsiläisiä hopea- ja juveli-seppiä, sveitsiläisiä
+kauppiaita, jotka toivat maahan sveitsiläisiä soitto-toosia ja
+sveitsiläisiä leikkikaluja asuu täällä toistensa vieressä.
+Sveitsiläisiä opettajia soitannossa, piirustuksessa ja kielissä,
+sveitsiläisiä käsityöläisiä ja palkollisia, jotka sattumalta olivat
+jääneet palveluksetta, ahkeroita sveitsiläisiä pesijöitä, sekä
+mies- että naispuolisia, Sveitsiläisiä tuntemattomalla elinkeinolla,
+rehellisiä niinkuin petollisiakin Sveitsiläisiä, sangen luotettavia
+sekä sangen luottamattomia Sveitsiläisiä, kaikki ovat supistetut Soho
+Sqvaren keskelle, jossa myös löytyy siivottomia sveitsiläisiä
+ravintoloita, kahviloita ja huoneita matkustavaisille, sveitsiläistä
+ruokaa ja juomaa, sveitsiläinen jumalan palvelus pyhänä ja
+sveitsiläisiä kouluja arkipäivinä. Myös täällä olevaiset englantilaiset
+ravintolat käyttävät jonkunmoista murtevaa Engelskaa ammatissaan,
+ilmoittaen ikkunoissaan sveitsiläistä viinaa ynnä muita väkeviä, ja
+melkeenpä joka ilta lainaten kestihuoneitansa sveitsiläisille
+ystävyyden- ja vihollisuudentaisteluille. --
+
+Uusi osakas Wilding ja kumppanien kauppatoimessa seisahtui oven eteen,
+johon oli messinkipellille piirretty nimi "Obenreizer." Tämä ovi vei
+suureen huoneesen, jonka alakerrassa myytiin sveitsiläisiä kelloja.
+Soitettuansa oven kelloa tuli hän heti sveitsiläiseen kotiin. Valkea
+porsliini-uuni seisoi talvella käytettävänä huoneessa, johon oli
+vierasta ohjattu; peitettymättömään lattiaan oli useampia eri puulajia
+lovitettu kauniin mallin mukaan; huone näytti ylipäänsä paljaalta ja
+ahkerasti pestyltä ja pieni neliskulmainen, kukilla koristettu matto
+sohvan edessä, ynnä sametilla koristettu kamiinifriisi kelloneen ja
+kukkavaasineen, joihin oli pantu konstitekoisia kukkia, tekivät
+katselijaan saman vaikutuksen kuin jos Parisilainen olisi
+asuntohuoneeksensa asettanut maitokamarin.
+
+Taidolla tehty vesi-mukaelma juoksi alas myllyrattaasta kellon alla.
+Vendale ei ollut kauvan seisonut tämän edessä, seuraten sitä silmillä,
+ennen kuin herra Obenreizer hämmästytti häntä, sanoen ihan hänen
+vieressään selvällä engelskalla ainoastaan vähän murtaen:
+
+"Sydämmellisesti tervetultuanne! Kuinka minua ihastuttaa saada teitä
+nähdä!"
+
+"Pyydän anteeksi! En kuullut teidän tulevan."
+
+"Eipä haittaa! Olkaa hyvä ja istukaa!"
+
+Päästäen vieraansa käsivarsia, joita hän, syleilemisen asemesta, oli
+keveästi likistänyt kyynäspäistä istui herra Obenreizerkin alas ja
+sanoi hymyillen ja uudestaan likistäen vieraansa kyynäspäitä:
+
+"Kuinka minua ilahuttaa nähdä teitä terveenä."
+
+"En tiedä" -- sanoi Vendale vastattuansa tervehdyksiin -- "oletteko jo
+kuulleet mainittavan minusta kirjeen-vaihtajiltamme Neuschâtelissa?"
+
+"Olen kuin olenkin."
+
+"Yhteydessä kauppa-huoneen Wilding & Co:n kanssa?"
+
+"Aivan niin."
+
+"Eikö ole se kummallista, että minun kauppa-huoneen Wilding & C:o
+osakkaana piti tuleman teitä tervehtimään Lontoossa ja tuoman teille
+kauppa-huoneen tervehtimiset?"
+
+"Ei ollenkaan kummallista! Mitäs minä aina sanoin matkustaessamme
+yhdessä vuorilla? Me sanoimme niitä suuriksi jopa suunnattomiksi, mutta
+mailma on niin pieni -- ettemme helposti pääse toisia tapaamasta.
+Mailmassa löytyy niin vähän ihmisiä, että lakkaamatta risteilevät
+toistensa askeleita. Niin, mailma on niin erinomattain pieni, että töin
+tuskin ihmisestä pääsee. Eipä sillä" -- lisäsi hän mielittelevällä
+hymyilemisellä taas likistäen vieraansa kyynäspäitä -- "että kukaan
+haluaisi teistä päästä."
+
+"Sitä tahdonkin toivoa, monsieur Obenreizer."
+
+"Olkaa niin hyvä ja sanokaa mister Obenreizer täällä isänmaassanne.
+Mielin kutsuttaa niin, syystä että minä rakastan teidän maatanne.
+Jumala suokoon että voisin tulla Englantilaiseksi! Mutta olenhan jo
+syntynyt. Ja te? Vaikka olette syntyneet niin korkeasta suvusta, olette
+kuitenkin alentaneet itseänne kaupan-toimituksiin. Vaan odottakaapa!
+Viini? Onko se täällä Englannissa kauppa vai ammatti? Kenties kuuluu se
+johonkin ihannetaiteista?"
+
+"Herra Obenreizer" -- sanoi Vendale vähän hämillänsä -- "olin
+ainoastaan tyhmä poika nulikka, joka vasta oli päässyt täysi-ikäiseksi,
+kun minulla ensi kerta oli huvi matkustaa teidän seurassa, ja kun te,
+minä ja mamseli, teidän veljentyttärenne -- -- -- toivon että hän on
+terveenä?"
+
+"Kiitoksia! hän voipi hyvin."
+
+"Kun, sanon minä, me yhdessä kärsimme muutamia pieniä vaaroja jääkelien
+seassa. Jos minä silloin lapsellisella joutavuudella vähän ylpeilinkin
+sukuani, niin toivon kuitenkin, että se oli ainoastansa esitelläkseni
+itseäni. Se oli tyhmästi minulta tehty; mutta tunnette ehkä
+Englantilaista sananparttamme: Niinkauvan kuin elämme, opimme."
+
+"Teette kovin paljon puuhaa niin vähäpätöisestä asiasta," vastasi
+Sveitsiläinen. "Ja olettehan, hitto vieköön, sittenkin korkeasta
+suvusta."
+
+Yrjö Vendalen hymyileminen ilmoitti vielä hiukan harmia kun hän
+vastasi:
+
+"No niin! vanhemmistani pidin paljon, ja kun ensi kerran matkailimme
+yhdessä, herra Obenreizer, olin ehkä vähän ylpeä vastikään saatuani
+käsiini sen perinnön, jonka olivat minulle jättäneet. Toivon sen tähden
+että se enemmin oli nuorukaisen puheen ja sydämmen avoisuutta kuin
+kerskaamisen taipumusta."
+
+"Pelkkää puheen ja sydämmen avoisuutta eikä mitään kerskaamista!" sanoi
+Obenreizer. "Te itseänne liioin huoletatte; minähän se muutoin aloitin.
+Muistan aivan elävästi vielä tuota iltaa, kun istuimme veneessä
+ajelehtaen tyyneä järveä, johon vuoret ja laaksot, kukkulat ja
+kuusimetsät kuvautuivat, muistan myös että silloin koetin tehdä
+kuvauksen kurjasta lapsuudestani --- köyhästä mökistämme vesiputouksen
+partaalla, jota äitini näytteli matkustavaisille; navetasta, jossa
+makasin lehmän vieressä; pöllöpäästä velipuolestani, joka aina istui
+oven suussa, ellei hän hiipinyt vuoria alas kerjätäkseen;
+sisarpuolestani, joka myötään kehräsi ja nojasi mahdottoman suuren
+kaula-ajoksensa isoa kiveä vastaan; kuinka minä olin nälkäytynyt,
+alaston poika raukka, kahden, kahden kolmen vuoden vanha, kuin he sitä
+vastoin olivat täysiä miehiä ja naisia kovilla kourilla minua
+lyödäkseen -- minua ainoata lasta isäni toisessa naimisessa, jos se
+muutoin oikeaa naimista olikaan. Mikä siis oli luonnollisempi kuin että
+vertasitte itseänne minuun sanoen: Olemme yhden ikäiset; minä samalla
+aikaa istuin äitini polvella isäni vaunuissa ja ajelin pitkin Lontoonin
+rikkaita katuja, ympärilläni ylellisyyttä ja kaukana likaisesta
+köyhyydestä. Sellaiset ovat 'minun' muistot, teidän muistoja vastaan."
+
+Herra Obenreizer oli mustatukkainen nuori mies, jonka mustaverisen ihon
+läpitse ei noppaakaan punaista ruskottanut. Kun nousi väri jokaisen
+muun ihmisen kasvoille, ilmestyi hänen kasvoihin tuskin näkyvä
+tykytys, ikäänkuin olisi se kone-rakennus, jonka oli paneminen lämpimä
+veri liikkeelle, vielä kyllä paikoillaan, mutta kuivettuneena ja
+ravistuneena. Hän oli vahva ruumiiltansa, jäsenensä olivat oikean
+suhtaiset ja kasvot kauniit. Moni olisi ehkä miettinyt että joku muutos
+hänen ulkonaisessa muodossa olisi häntä tehnyt mieluisemmaksi, mutta ei
+kukaan voinut sanoa minkälaisen tämän muutoksen piti oleman. Jos
+huulensa olisivat voineet muuttua jotensakin paksummiksi ja kaulansa
+hienommaksi, niin olisi kenties tämä moite tullut poistetuksi.
+
+Herra Obenreizerin merkillisin omituisuus oli kuitenkin siinä, että --
+nähtävästi hänen omasta vapaasta tahdostaan -- hänen silmäinsä ylitse
+saattoi levetä eräs nimetön sumu, joka näkymättömiin peitti kaiket muut
+hänen tunteittensa osoitukset paitsi tarkkaa vaarinottavaisuutta eikä
+ainoastaan hänen silmissänsä vaan ylipäänsä kasvoissansa, tästä ei
+kuitenkaan seurannut että hänen vaarin-ottavaisuutensa kokonaan olisi
+ollut käännetty ainoasti siihen, jonka kanssa hän haasteli, eikä
+myöskään niille äänille ja esineille, jotka olivat hänen ympärillänsä;
+vaan se oli pikemmin jonkunlainen lavea huomaus kaikista sellaisista
+asioista, jotka painoivat hänen omaa taikka, hänen tiedon mukaan,
+muiden sydäntä.
+
+Tähän asti oli päästy kanssapuheessa kun tuo mainittu sumu levesi herra
+Obenreizerin kasvoin ylitse.
+
+"Tuskin tarvinnen mainita," sanoi Vendale, "että tämän käyntini
+tarkoitus on vakuuttaa teitä Wilding & C:on ystävyydestä, meidän
+luottamuksestamme teihin ynnä toivostamme olla teille hyödyksi.
+Toivomme myös kohta pääsevämme tilaisuuteen osottaa teille
+kestillisyyttämme, mutta emme vielä ole päässeet aivan järjestykseen,
+sillä kumppalini, joka juuri näinä aikoina on askaroinnut taloutemme
+toimeen panemista, on tässä toimessa tullut häirityksi eräältä
+odottamattomalta tapaukselta. Luultavasti ette tunne herra Wildingiä?"
+
+Herra Obenreizer häntä ei tuntenut.
+
+"Teidän pitää kohta tavata toistanne. Hänen käy varmaan mieleksi saada
+tuttavuutta teidän kanssa rakentaa, ja luulen myös voivani ennustaa,
+että teillekin käy yhtä mieleksi päästä hänen tuttavaksi. Varmaan ette
+ole kauan asuneet täällä Lontoossa herra Obenreizer?"
+
+"Vasta näinä päivinä olen ottanut vastaan tämän asioitsija-sijan."
+
+"Mamseli, veljentyttärenne -- -- ei ole -- ei ole vielä naitu?"
+
+"Ei ole."
+
+Yrjö Vendale katseli ympärillensä ikäänkuin etsiäkseen jotaan merkkiä
+hänen läsnäolostansa.
+
+"Onko hän oleskellut Lontoossa?"
+
+"Hän oleskelee Lontoossa."
+
+"Milloin ja missä saisin kunnian itse tervehtiä häntä?"
+
+Poistaen tuon sumun kasvoiltansa, ja, niinkuin ennenkin, likistäen
+vieraansa kyynäspäitä, sanoi herra Obenreizer haluttomasti:
+
+"Seuratkaa minua porrasta ylös!"
+
+Jokseen hämillänsä nopeudesta, jolla etsimänsä tapaaminen hänelle
+myönnettiin, seurasi Yrjö Vendale isäntäänsä portaita ylös. Huoneen
+toisessa kerroksessa aivan sen kamarin päällä, jota he vasta jättivät,
+oli kamari, joka sekin oli Sveitsiläiseen tapaan koristettu. Tässä
+huoneessa istui nuori neiti ikkunan vieressä ja työskenteli
+tapiserineulosta, ja vanhempi rouvasnainen istui pää ihan likellä
+porsliin-uunia (vaikka nyt oli kesä ja uuni lämpimänä) ja pesi
+hansikkaita. Nuorella neidellä oli erinomattain rikas, kaunis vaaleva
+tukka, somasti järjestetty valkoisen otsan ympärille, joka oli
+ympyräisempi kuin tavallinen englantilainen muoto, niinkuin myös hänen
+kasvot ja varsi ehkä olivat vähän pyöreämmät kuin useampain
+yhdeksäntoistavuotisten englantilaistyttöin. Hänen käytöksensä osoitti
+tavallista enemmin miellyttävää vapautta ja poskien värin sekä
+kirkkaitten harmaitten silmien erinomainen puhtaus ja terveys
+osoittiikse selvästi raittiin vuori-ilman vaikuttamana. Ehkä pukunsa
+ylimalkaan oli englantilaista mallia, tirkisteli kuitenkin Sveitsi ulos
+hänen koreista liivistä ja väijyi hänen kummallisilla kaistoilla
+koriotetussa sukassa sekä hopeasoljella varustetussa kengässä. Vanhempi
+rouvasnainen, joka istui nojaten jalkojansa alempaa uuninfranssia
+vastaan, polvi täynnä hansikkaita, joista yksi, vedetty vasempaan
+käteensä, parasta aikaa puhdistettiin, oli todenmukainen, ehkä
+erilaatuinen, Sveitsiläinen ilmestys, aina leveästä, tyynynnäköisestä
+selästään ja raskaista sorkistaan (jos tätä sanaa sopii käyttää)
+alkaen, niin siihen mustaan nauhaan saakka, joka oli sidottu kovasti
+hänen kaulansa ympäri esteeksi alkavaa kaulanajosta vastaan, tahikka,
+vielä ylempänä, suuriin vasken-karvaisiin kulta-korvarenkaisiin saakka
+tahi, vieläkin ylempänä, tukkapukuunsa saakka mustasta, rautalangalle
+levitetystä harsikosta.
+
+"Muistatteko tätä herraa, miss Marguerite?" kysyi Obenreizer nuorelta
+neideltä.
+
+"Sen luulen tekeväni" -- vastasi neiti vähän hämmästyneenä ja ujosti
+nousten tuoliltaan -- "eikö se ole herra Vendale?"
+
+"Niin muka luulisin;" sanoi Obenreizer kuivasti. "Herra Vendale! Rouva
+Dor!"
+
+Vanhempi rouvasnainen nousi puoleksi istualtaan, hansikka levitetty
+vasemmalle kädelle ikään kuin joku hansikkamaakarin kyltti, katseli
+puoleksi leveän olkapäänsä ylitse, mulskahti jälleen alas ja pitkitti
+hieromistaan.
+
+"Rouva Dor", sanoi nauraen Obenreizer, "on niin hyvä että pitää minua
+vapaana pilkuista ja reijistä. Hän tuntee heikkouteni, että aina tahdon
+olla siisti ja puhdas, ja käyttää aikansa poistamallansa persoonastani
+kaikki pilkut ja tähneet."
+
+Korkealle ilmaan nostaen kädelle levitettyä hansikkaa ja tarkasti tätä
+tutkien keksi rouva Dor tässä hetkessä pahan pilkun herra Obenreizerin
+persoonassa, ja hieroi ja kihnutti hansikkaa kaikin voimin. Yrjö
+Vendale istui tapiseri-kehyksen viereen (puristettuansa ensiksi pientä
+kättä, jota Vendalen sisäänastuma oli pidättänyt sen työssä) ja heitti
+samalla hartaudella kuin pyhiin-vaeltaja, joka viimein on pyhään
+paikkaan päässyt, salaisen silmänluonnin neitosen, liivin sisäpuolella
+kätkettyhyn, kultaristiin. Obenreizer seisoi keskellä lattiata peukalot
+liivinlakkareissa ja kasvot sumussa.
+
+"Hän sanoi tuolla alahalla, miss Obenreizer," lausui Vendale, "että
+mailma on niin pieni, ettei voi toinen välttää toistansa. Minä olen
+päin vastoin havainnut sen olevan liiaksi suuren, siitä asti kuin
+viimeksi teitä näin."
+
+"Oletteko siis matkailleet hyvin kaukana?" kysyi tyttö.
+
+"En niinkään kaukana, koska joka vuosi olen palannut Sveitsiin; mutta
+olisin saattanut toivoa -- ja olenkin tosiaan monta kertaa toivonut --
+ettei pieni mailma antaisi pitkällisiin eroamisiin niin hyvää
+tilaisuutta, kuin se todellakin antaa. Jos olisi mailma pienempi ollut,
+kentiesi olisin tavannut teitäkin useammin."
+
+Kaunis Marguerite punastui ja loi pikaisen salaisen silmäyksen rouva
+Dor'een.
+
+"Viimein meitä kuitenkin löysitten, herra Vendale; vaan kentiesi
+kadotatte meitä kohta taas nä'östänne."
+
+"Sitä en tahdo uskoa. Asianhaarojen omituinen yhteensattumus, joka toi
+minulle onnen tavata teitä, kehoittaa minua toivomaan vastakohtaa."
+
+"Mikä se on omituinen asiainhaarain yhteensattumus, jos saan kysyä?"
+
+Suloinen sveitsiläinen vivahdus tässä lauseessa ja ääni, jolla
+viimeiset sanat sanottiin, tekivät sen Yrjö Vendalelle erinomaisen
+miellyttäväiseksi, samalla kertaa kuin hän taas huomasi salaisen
+silmäyksen rouva Dor'een. Vaikka pikainen kuin salama näytti se
+kuitenkin osoittavan jonkumoista varoitusta, jonka tähden Vendale tästä
+hetkestä hiljaisuudessa piti rouvaa silmällä.
+
+"Se, että sattumaisilta olen tullut osakkaaksi yhteen kauppa-toimeen
+Lontoossa, jonka tykönä herra Obenreizer sattumaisilta juuri tänä
+päivänä on nimen-omaisesti hyväksi esitelty, jopa sen lisäksi vielä
+semmoiselta kauppa-toimelta Sveitsissä, jonka kanssa meillä molemmilla,
+niinkuin näyttää, on kauppa-asioita. Eikö hän ole tätä teille
+maininnut?"
+
+"Ei," puuttui tässä puheesen herra Obenreizer, vapaa tuosta sumustansa,
+"sitä en ole vielä maininnut miss Margueritelle. Mailma on niin pieni
+ja yksmuotoinen, että iloinen hämmästys välisti on tarpeellinen. Asia
+on tosiaan niinkuin hän sanoo, miss Marguerite. Hän tuolla, joka on
+niin korkeata sukua, ja on saanut niin siveän kasvatuksen, hän on
+alentanut itseänsä kaupan-tekoon. Kaupantekoon! Ihan kuin me köyhät
+talonpojat, jotka olemme hiipineet ylös ojista!"
+
+Pilvi levesi neiden valkoiselle otsalle ja hän loi silmänsä alas
+lattiaan.
+
+"Mutta kaupalle se on hyvää!" pitkitti Obenreizer suurella
+innostuksella. "Se ylevöittää kauppaa. Kaupan onnettomuus ja alennus on
+että koko halvempi kansa -- esimerkiksi me köyhät talonpojat -- saattaa
+antautua sille elämän-radalle ja sen avulla kohota. Katsokaa, hyvä
+ystäväni Vendale;" pitkitti hän voimakkaasti, "miss Margueriten isä,
+vanhin velipuoleni, joka nyt olisi kaksi kertaa vanhempi teitä ja
+meitä, jos vielä eläisi, vaelsi ilman kengittä melkeen ryysyissä pois
+ilkeästä vuoren-solasta, jossa asuimme, vaelsi vaeltamistaan, sai
+joskus ruokaa muulien ja koirien joukossa eräässä ravintolassa kaukana
+päälaksossa, otti palvelusta siellä, tuli tallirengiksi, kokiksi, ja
+pääsi viimein paikan isännäksi. Semmoisena otti hän minua tykönsä
+(saattoiko hän ottaakaan velimiestäni, tuota mielipuolista kerjääjää,
+tahi sisartansa, tuota kehräävää kummitusta?) ja pani minua oppiin
+naapurin ja ystävänsä mainion kellonsepän luoksi. Vaimonsa kuoli miss
+Margueriteä synnyttäessä. Mitä seisoi testamentissaan, ja mitkä olivat
+Margueriten isän viimeiset sanansa minulle kun kuoli ennenkuin lapsi
+oli päässyt täysi-ikäiseksi? Näin hän sanoi: 'Kaikki tulee
+Margueritelle paitsi niin ja niin paljon vuodessa sinulle. Olet nuori,
+vaan teen sinua kuitenkin hänen holhojaksi; sillä sinä olet
+alhaisimmasta ja köyhimmästä talonpojan säädystä ja niin olin myös
+minäkin sekä Margueriten äiti; me olemme kaikki kurjia talonpoika
+raukkoja ja sitä et saa koskaan unhoittaa.' Sama on myös useimpain
+maanmiesteni laita, jotka nyt pitävät kauppaa Soho-korttelissa täällä
+Lontoossa. He ovat ennen olleet talonpoikia, halpasukuisia, orjailevia
+Sveitsin talonpoikia. Kuinka hyvää ja etevää eikö siis ole kaupalle" --
+tässä hän muuttui iloiseksi ja likisti taas tapansa mukaan nuoren
+viininkauppiaan kyynäspäitä -- "kun sitä herrasmiehet viljelevät ja
+jalostavat."
+
+"Sitä en voi huomata" -- sanoi Marguerite palavin poskin ja kiivaalla
+silmäyksellä. "Minun mielestäni jalostamme kauppaa yhtä hyvin me
+talonpojat."
+
+"Noh! noh! miss Marguerite" -- sanoi Obenreizer. "Muistakaa että
+puhutte ylpeässä Englannissa."
+
+"Minä puhun ylpeällä totuudella" -- vastasi hän ja asettui jälleen
+levollisesti työhönsä -- "enkä ole Englantilainen, vaan Sveitsiläisen
+talonpojan tyttö."
+
+Lauseessaan oli jotaan, asiata päättävää, jota vastaan Vendale ei
+tahtonut väittää. Hän sanoi siis vaan hyvin totisena.
+
+"Minä yhdyn täydellisesti teidän ajatukseenne, miss Obenreizer, ja olen
+jo lausunut tässä talossa samaa mielipidettä, jota herra Obenreizer
+itse voipi vakuuttaa" -- jota kuitenkaan tämä ei tehnyt.
+
+Vendalella oli viekkaat ja terävät silmät, ja tuon tuossakin
+tarkastellen rouva Dorea huomasi hän jotaan tuon leveän selän takana,
+jota mainittu rouva tarjosi vieraalle nähtäväksi. Hansikkain
+puhdistamisessa oli, näet, eräs suuri pantomimillinen ilmeys. Se kävi
+hyvin hiljaa ja varovaisesti kun Vendale puhui Margueriten kanssa, jopa
+herkesi lopulla kokonaan, ikäänkuin olisi hän pysähtynyt työssään
+kuunnellaksensa. Kun Obenreizer oli lopettanut puheensa talonpojista,
+oli rouva hieronut hansikkaansa kaikin voimin, ikäänkuin olisi puhe
+voittanut hänen erinomaista suosiotansa, ja pari kertaa kun tuo
+hansikka, jota rouva piti silmiensä edessä, nostettiin ilmaan taikka
+kun toinen sen sormista kohosi toinen aleni, luuli Vendale mainitun
+hansikkaan tehneen jonkun sananlennätin-merkin Obenreizerille, joka
+todellakin ei koskaan ollutkaan kääntänyt sille selkäänsä, ehkä tämä ei
+ollut sitä muka ollenkaan huomaavinansa.
+
+Vendale oli myös havainnut että se tapa, jolla Marguerite poisti tuota
+ainetta, jota Obenreizer jo kaksi kertaa oli alkanut, osoitti jotaan
+harmia holhojaa vastaan, jota harmia hän nähtävästi koitti hillitä --
+ikäänkuin olisi Margueriten mieli tehnyt häntä nuhdella, jos vaan
+uskaltaisi. Hän oli myöskin havainnut -- vaikka tämä kyllä oli
+vähäpätöinen asia -- että Obenreizer ei ollut Margueriteä lähestynyt
+enemmin kuin alustakaan, ikäänkuin olisi niitten välillä ollut
+määrätyitä rajamerkkejä. Ei kertaakaan hän myöskään ollut häntä
+puhutellut käyttämättä sanaa "miss", vaikka sen käyttämisessä aina oli
+ollut joku melkeen havaamaton pilkan osoitus. Ja nyt johtui Vendalelle
+ensi kerta mieleen, että tuo omituisuus tämän miehen käytännössä, jota
+hän ei ollut ennen voinut selvittää, oli joku ehkei aina huomattava
+pilkkaamisen halu. Hän tunsi itsensä vakuutetuksi siitä että Marguerite
+jollaan tavalla pidettiin vankina oman vapaan tahtonsa puolesta; ehkä
+hän teki molemmille vastarintaa vakavalla mielen-kuvituksellansa, joka
+kuitenkaan ei riittänyt häntä vapauttamaan. Vakuutus tästä teki nuorta
+viininkauppiasta vielä taipuvammaksi mielistymään neitoon, kuin ennen.
+Sanalla sanottu, hän oli hurjasti rakastunut neitoon ja vakaasti
+päättänyt käyttää tätä tilaisuutta, joka viimein oli tarjoutunut
+hänelle.
+
+Tällä kertaa mainitsi hän vaan sivumennen, että Wilding & C:o pian
+tulisi pyytämään miss Obenreizeria hänen läsnäolemisellaan
+kunnioittamaan taloansa -- vanhuutensa tähden merkittävä paikka, ehkä
+ainoastaan nuorten miesten asuma -- eikä pitentänyt tervehtimistään
+tavallisen määrän ylitse. Tultuansa alas isäntänsä seuraamana, näki
+hän Obenreizerin kauppa-konttorin olevan tässä päässä porstuata.
+Konttorissa oli useampia renttuisia miehiä muukalaisessa puvussa, joita
+Obenreizer, päästäksensä sivutse, lykkäsi syrjään muutamilla sanoilla
+äitinkielellänsä.
+
+"Maanmiehiäni," selvitti hän, seuraten Vendalea portille, "köyhiä
+maanmiehiäni! Kiitollisia ja uskollisia kuin koirat. Hyvästi! Tavataan
+toiste. Kuinka tuleekin se minua ilahuttamaan!"
+
+Kaksi keveää likistystä kyynäspäästä saattoi Vendalea ulos kadulle.
+
+Ihana Marguerite kehyksensä vieressä ja rouva Doren leveä selkä
+sananlennättimensä kanssa, väikkyivät edellänsä Raajarikko-loukkoon.
+Hänen tänne tullessa, oli Wilding sulkenut itsensä sisään Bintreyn
+kanssa; ja koska kellarin-ovet sattumalta seisoivat auki, sytytti
+Vendale kynttelin halkaistuhun kepin päähän ja meni alas tehdäkseen
+tarkastelun kellareissa. Ihanan Margueriten kuva väikkyi uskollisesti
+edellänsä, mutta rouva Doren leveä selkä jäi ulkopuolelle.
+
+Kellarit olivat aika laajat ja aika vanhat. Täällä oli ollut
+holvi-käytävä silloin kuin menneet ajat eivät vielä olleet menneinä;
+muutamat luulivat sen kuuluneen erääsen luostariin, toiset johonkuhun
+kappeliin, vieläpä toiset johonkuhun pakanalliseen temppeliin. Oli mikä
+olikin, nyt se teki yhtä. Jokainen saattoi tehdä miksi tahtoi puoleksi
+lahonnutta pylvästä eli haljennutta holvia. Mennyt aika jo oli sen
+kanssa menetellyt niinkuin se tahtoi, ei huolinut ensinkään
+vastaväitöksistä.
+
+Suljettu ilma ynnä ummehtunut haju ja jyrisevä kolina, joka kuului
+ylhäältä kaduilta, soveltui, eroten jokapäiväisen elämän ikävästä
+yhtäläisyydestä, hyvin yhteen kauniin Margueriten kanssa, joka teki
+vastarintaa molemmille kaitsijoillensa. Vendale käveli kävelemistään
+kunnes kääntyessään nurkan ympäri, näki yhdenlaisen kynttilän kuin
+minkä itse kantoi.
+
+"Oho! oletteko siellä, Janne?"
+
+"Eikö olis parempaa syytä minulla sanoa: Oho! oletteko täällä, master
+Vendale? Se kuuluu minun ammattiini olla täällä, mutta ei teidän."
+
+"No, no! älkää nyt möriskö, Janne!"
+
+"Oh! en minä mörise" -- vastasi kyypäri; "jos joku mörisee, niin se on
+se, mitä minä olen saanut sisääni hikireikien kautta, enkä minä.
+Varokaa ettei joku _teissä_ rupea mörisemään, master Yrjö. Pysykää
+täällä siksi että höyryt alkavat vaikuttaa, niin kyllä saavat teistäkin
+kiini."
+
+Kyypärin nykyinen toimitus oli pistää päänsä pakkaushuoneisin, tehdä
+mittauksia ja laskea lukua päässään sekä kirjoittaa havainnot
+härjänvuotamoiseen muistokirjaan, joka näytti olevan osana hänestä
+itsestään.
+
+"Ne saavat kyllä kiini teistä" -- jatkoi hän sitten kuin oli saanut
+mittauskeppinsä kahden tynnyrin päälle, kirjoittanut viimeisen
+havainnon kirjaansa ja oikaissut selkäänsä -- "siihen voitte luottaa!
+Olette siis nyt ruvenneet kauppa-toimeenne, master Yrjö?"
+
+"Niin olen tehnyt ja toivon ettei teillä ole sitä vastaan mitään,
+Janne?"
+
+"Ei _minulla_, Jumala varjelkoon siitä! Vaan höyryillä on teitä vastaan
+se, että olette liiaksi nuori. Olette molemmat liiaksi nuoret!"
+
+"Väkevyys siinä väitöksessä vähenee aina päivä päivältä, Janne."
+
+"Se on tosi, master Yrjö; mutta minä en päivä päivältä vähennä
+väkevyyttä siinä väitöksessä, että minä jo olen liiaksi vanna, enkä
+siis tule tilasuuteen nähdä erittäin suurta parannusta teidän tykönä."
+
+Tämä vastaus näytti itse Ladlen Jannelle niin soveliaalta, että
+röhkäisi karkeaan nauruun ja vielä kerran uudisti lauseensa samalla
+naurun röhkäisemisellä tuolle "parannusta teidän tykönä."
+
+"Mutta mille ei ole naurettava, master Yrjö," jatkoi Janne, jälleen
+oikasten selkäänsä -- "on se, että nuori master Wildinq on mennyt
+vaihettamaan onnea. Huomatkaa sanani! Hän on vaihtanut onnea ja tulee
+sen kohta havaitsemaan. En ole lystin vuoksi koko elinaikaani asunut
+täällä alhaalla. Siitä, mitä täällä näen, tiedän milloin rupee
+satamaan, ja milloin jälleen lakkaa, milloin rupee tuulemaan, ja
+milloin taas tyvenee. Ja siitä mitä nyt näen täällä alhaalla tiedän
+myös että onnemme on muuttunut."
+
+"Onko näillä katossa kasvavilla ilkiöillä mitään tekemistä
+ennustuksenne kanssa?" kysyi Vendale nostaen kynttilänsä mustia,
+piikkisiä sieni-möhkäreitä kohden, jotka rippuivat alas katosta ja
+näyttivät vallan inhoittavilta. "Olemmehan tulleet maineesen näitten
+sienien kautta kellarissamme!"
+
+"Se on totta, master Yrjö" -- sanoi Ladlen Janne ottaen pari askelta
+takaperin -- "ja jos tottelette neuvoani, niin annatte niiden olla
+rauhassa."
+
+Ottaen tynnyrillä makaavaa vapaa ja sillä hiljaa kaivaen sitkeitä
+sieniä kysyi Vendale:
+
+"Tosiaanko? Miksi niin?"
+
+"Ah, ei niinkään paljon siitä syystä, että syntyvät viinihöyryistä ja
+siis voitte niistä arvata mitä lajia kyypäri vetää sisäänsä kun
+elinkautensa vaeltaa täällä ympäri, eikä myöskään niin paljon siitä,
+että nämät sienet päästyänsä määrättyyn aikaan vaurastumistilaan,
+muuttuvat madoiksi, jotka putoovat alas päällemme," -- vastasi Janne
+yhä pitäen itsensä etäällä -- "kuin enemmin eräästä toisesta syystä."
+
+"Mistä muusta syystä?"
+
+"Jos olisin teidän sijassa, sir, niin en koskisi niihin! Sen selvitän
+teille jos seuraatte minua täältä ulos. Mutta huomatkaa ensiksi heidän
+väriänsä, master Yrjö."
+
+"Kyllä, sen teen."
+
+"Se on hyvä. Tulkaa siis pois täältä, sir."
+
+Hän lähti edeltä kynttylänensä ja Vendale seurasi jälestä, hänkin
+kynttyläneen. Saatuansa hänen kiini, sanoi Vendale paluumatkalla:
+
+"No, Janne! mikäs kumma nyt oli heidän värissä!"
+
+"Eikö se ole juurikuin hyytynyt veri, master Yrjö?"
+
+"Niinpä melkeen."
+
+"Enemmin kuin melkeen, minusta," vastasi Janne puistellen totisesti
+päätänsä.
+
+"Vaikkapa niinkin! annetaan siis olla aivan kokonaan, jos tahdotte;
+mitä sitten?"
+
+"Master Yrjö, ne sanoo" -- -- --
+
+"Kuka sanoo."
+
+"Mistä minä tiedän kuka?" -- vastasi kyypäri, nähtävästi harmissa
+rohkeasta kysymyksestä. -- "Ne, näetten! Ne, jotka sanovat kaikkia,
+ymmärrättekö? Kuinka minä voin sanoa kuka se Ne on, jos ette itse tiedä
+sitä?"
+
+"Se on totta! Jatkakaa!"
+
+"Ne sanoo, että joka sattuu saamaan tuommoisen tukon mustanpunaisia
+sieniä suoraan rinnallensa, hän tulee murhatuksi niin varmaan kuin
+mailma on."
+
+Pysähtyen suu naurussa, kohdataksensa vanhan kyypärin silmiä, joita
+tämä oli kyntteliinsä luonut ikäänkuin uneksiva lausuen mainitut sanat,
+tunsi Vendale yhtäkkiä raskaan käden putoavan rinnallensa. Ja kun hän
+silmänräpäyksessä seurasi sitä kättä, joka oli häntä tavoittanut ja
+joka käsi ei ollut muun kuin opastajansa -- näki hän että tämä oli
+lyönyt hänen rinnaltansa tukon sieniä, jotka samassa putosivat maahan.
+
+Tuokion katseli hän kyypäriin yhtä kauhistuneena kuin tämä häneen,
+mutta samassa he tulivat päivänvaloon kellarin portaitten päähän ja
+ennenkuin Vendale raittiisti juoksi niitä ylös sammutti hän sekä
+kynttelinsä että kauhistavan taika-uskonsa.
+
+
+WILDING LÄHTEE.
+
+Seuraavana päivänä edeltä puolenpäivää läksi Wilding yksinään
+ulos ilmoitettuansa kotona, että, jos herrat Vendale eli Bintrey
+kävisivät häntä kyselemässä, niille sanottaisiin että hän oli mennyt
+Löytölasten-huoneesen: Vasten kaikkia, mitä kauppa-kumppalinsa oli
+hänelle puhunut, vasten myös mitä hänelle oli muistuttanut laki-asiain
+neuvon-antajansa, joka oli ollut samasta ajatuksesta kuin edellinenkin,
+pysyi Wilding järkähtämättömänä päätöksessään. Löytää kadonnutta
+nuorukaista, jonka paikkaa itse oli omistanut, oli tästä hetkestä
+elämänsä päätarkoitus, ja kuulustelemin Löytölasten-huoneessa oli
+selvästi ensimmäinen askele haluttua löytöä varten. Tästä syystä läksi
+nyt viininkauppias Löytölasten-huoneesen.
+
+Kartanon hänelle ennen niin tuttu muoto näytti hänestä nyt yhtä oudolta
+kuin kamiinifriisin yli rippuvan kuvan. Rakkahin muistonsa siitä
+paikasta, joka oli ollut hänen lapsuutensa turvana, oli siitä nyt
+ijäksi poistunut. Kummallinen vasta-hakoisuus valtasi häntä, kun hän
+sisälle astuessa ilmoitti asiansa; sydäntänsä pakoitti, kun istui
+yksinään odotus-salissa, sill'aikaa kuin lähetettiin noutamaan
+laitoksen rahaston-hoitajaa, jonka kanssa hän tahtoi puhua ja
+pakinomisen alkaessa voi hän ainoastaan laskea vaivalla selittää
+tulonsa tarkoitusta.
+
+Rahaston-hoitaja kuunteli häntä katsannolla, joka lupasi tarpeellista
+huomiota, vaan ei enempääkään.
+
+"Meidän täytyy," sanoi hän kun puheen vuoro tuli hänelle, "olla
+varovaiset kaikissa kysymyksissä, joita meille vieraat tekevät."
+
+"Tuskinpa saatatte pitää minua vieraana," sanoi Wilding tavallisella
+suoruudellaan, "koska ennen mailmassa minäkin olin yksi lapsi-raukoista
+täällä."
+
+Rahaston-hoitaja vastasi kohteliaasti, että tämä seikka herätti hänessä
+erinomaista osan-ottamista hänen vierastansa kohden, mutta pyysi
+kuitenkin saada tietää oikeat syyt näihin kysymyksiin, jonka tähden
+Wilding ilman kiertelemättä ilmoitti syynsä, koittamattakaan mitään
+salata.
+
+Rahaston-hoitaja nousi ylös ja meni edeltä toiseen huoneesen, jossa
+laitoksen pöytäkirjat säilytettiin.
+
+"Kaikki ne tiedot, jotka kirjamme voivat antaa, ovat kernaasti teidän
+käytettävinä," sanoi hän; "vaan niin monen vuoden kuluttua pelkään
+tämän myös olevan ainoan tiedon, jonka saatamme teille tarjota."
+
+Kirjat tarkasteltiin ja muistutus, joka niissä löydettiin, kuului
+seuraavalla tavalla:
+
+[3:mas päivä Marraskuuta 1836. Ottanut otto-pojakseen ulos
+Löytölastenhuoneesta poikalapsen nimeltä Walter Wilding. Ottajan nimi
+ja sääty: rouva Jane Anne Miller, leski. Asuntopaikka: Lime-Tree Lodge,
+Groombridge Wells. Suosia-lauseita ynnä muita tietoja ovat jättäneet:
+Hänen kunnioitettavuutensa John Harker, Groombridge Wells, ja herrat
+Giles, Jeremie ja Giles, pankkiirit, Lombard Street.]
+
+"Ja siinäkö kaikki?" kysyi viininkauppias. "Ettekö sittemmin ole
+kuulleet mitään rouva Milleristä?"
+
+"Emme mitään; siinä tapauksessa kyllä löytyisi joku muistutus
+kirjoissa."
+
+"Saanko ottaa kopian kirjoituksesta?"
+
+"Aivan mielellään. Mutta olette vähän liikutettuna? Enkö minä saa
+kirjoittaa sen teille?"
+
+"Ainoa neuvoni tässä asiassa," sanoi Wilding surumielisesti silmäellen
+kopiaa, "on kuulustella rouva Milleriä entisessä korttelissa, ja katsoa
+voivatko nuot herrat, jotka häntä suosittivat, jollaan tavalla minua
+auttaa".
+
+"Tosiaan, se on ainoa keino, jonka minäkin nykyjään voin keksiä,"
+vastasi rahaston-hoitaja. "Olisin sydämmestäni toivonut saattavani
+jättää teille parempia tietoja!"
+
+Näillä jäähyväis-sanoilla kehoituksena pitkitti Wilding
+keksimis-matkaansa; joka oli alkanut Löytölastenhuoneen portilla.
+Ensimmäinen pysäyspaikka oli tietysti pankkiirein konttori
+Lombard-street kadun varrella. Kaksi osakkaista kauppatoimessa eivät
+ottaneet vastaan sattunaisia kävijöitä, mutta tehtyänsä alusta muutamia
+välttämättömiä esteitä myöntyi kolmas antamaan kirjurinsa tutkia
+"M"-kirjaimella merkittyä pääkirjaa. Leski-rouva Millerin kontto
+löydettiin, vaan ristitettynä kahdella pitkällä viivalla, joista läkki
+jo oli vaalennut ja alahalla syrjässä seisoi kirjoitettuna: "kontto
+päätetty 30 päivä Syyskuussa 1837."
+
+Näin oli ensimmäinen paikka matkalla saavutettu ja _Ilman
+Menestyksettä_! Lähetettyänsä kirjasen Raajarikkoloukkoon ilmoituksella
+kauppa-kumppanillensa, että hän kentiesi tulisi viipymään moniaita
+tuntia, lähti Wilding höyry-jonolla toiseen pysäyspaikkaan matkallansa
+rouva Millerin kortteriin, Groombridge Wells.
+
+Äitejä ja lapsia matkusti hänen seurassa; äitejä ja lapsia tapasi
+toisiansa pysäyspaikalla; äitejä ja lapsia oli puotissa, joihin
+poikkesi kyselemään tietä. Joka paikassa astui hänen eteensä tuo hellin
+ja kalliin side ihmisellisissä oloissa suloisena ja onnellisen päivän
+ihanassa valossa. Kaikkialla muistutettiin hän siitä sydämmessään
+haudotetusta harhauksesta, josta hän niin äkkiä oli herätetty -- siitä
+kadonneesta muistokuvasta, joka oli hajonnut ikäänkuin kuvaus
+kuvastimessa.
+
+Eikä sieltä täältä kyseskellen, hän ei kuitenkaan saanut selvää
+sellaisesta paikasta, jolla olisi nimenä ollut Lime-Tree Lodge.
+Nähtyänsä erään asioitsian konttorin meni hän sinne tuoden viimeisen
+kerran kysymyksensä esiin. Asiotsia viittasi suoraan kadun poikki
+monella ikkunoilla varustettuun vanhaan puurakennukseen, joka näytti
+jonkunmoiselta tehtaalta, vaikka oli olevinaan ravintola.
+
+"Tuolla, sir," sanoi hän, "oli Lime-Tree Lodge kymmenen vuotta
+takaperin."
+
+Toinen paikka oli saavutettu ja taas _Ilman Menestyksettä_.
+
+Yksi mahdollisuus oli kuitenkin vielä jälillä. Herra Harker,
+pappismies, joka muitten muassa hänkin oli antanut tietoja rouva
+Milleristä, ei vielä ollut tavoitettuna. Koska samassa tuli muutamia
+tuttuja, jotka vaativat asioitsijan huomiota, lähti Wilding pois katua
+alaspäin erääsen kirjakauppaan, jossa kysyi hänen kunnioitettavuuden
+John Harkerin nykyistä adressia.
+
+Kirjankauppias oli nähtävästi sekä harmistuneena että kummastuksissa
+kysymyksestä eikä vastannut.
+
+Wilding uudisti kysymyksensä.
+
+Kirjankauppias otti pöydältään pienen siistin kirjan yksinkertaisessa
+siteessä, ojensi sen vieraalle näyttäen nimilehteä:
+
+Kunnioitettavan herran John Harkerin marttyri-kuolema Uudessa
+Seelandissa. Kertonut eräs entinen seurakuntalaisensa.
+
+Wilding laski kirjan jälleen pöydälle.
+
+"Pyydän anteeksi" sanoi hän, ajatellen ehkä omaa marttyriyyttänsä.
+Hiljainen kirjankauppias vastasi kumarruksella, ja Wilding meni.
+
+Kolmas ja viimeinen paikka, ja kolmas ja viimeinen kerta _Ilman
+Menestyksettä_!
+
+Mikä nyt oli tehtävänä? Nähtävästi ei löytynyt muuta neuvoa kuin
+palata Lontoosen, pettyneenä joka haaralla. Paluumatkallansa katseli
+Wilding tuon tuostakin kopiaa, jota oli saanut Löytölasten huoneen
+pöytäkirjoista. Yksi epätoivon monista muodoista -- kohta surkuteltavin
+kaikista -- on se, joka itsepäisesti rakastaa pukeutua Toivon
+vale-pukuun. Heittämäisillään mitätöntä paperia ulos vaunun ikkunasta
+pidätti Wilding yhtäkkiä kätensä.
+
+"Kentiesi saattaa tuo vielä viedä johonkuhun keksintöön," arveli hän.
+"Niinkauvan kuin elän en tahdo erkauda tästä ja kuolemani jälkeen
+löytävät testamenttini suorittajat sen saman sinetin alla kuin
+testamenttinikin."
+
+Nyt johdatti sana testamentti rehellistä viininkauppiasta uudelle
+mielen uralle, ehkä päätarkoituksensa ei kuitenkaan jäänyt unehduksiin.
+Hänen täytyi aivan hetimmiten tehdä testamenttinsa.
+
+Sanat "Ilman Menestyksettä" olivat alkuperäisesti herra Bintreyn
+käyttämät tässä asiassa. Ensimmäisessä pitkällisessä keskustelussa,
+joka pidettiin asiasta, oli tämä terävä-järkinen mies satoja kertoja
+kieltävällä päänsä-pudistamisella toistanut: "Ilman Menestyksettä,
+herra, Ilman Menestyksettä! Minun mieleni mukaan tämä tuuma on kokonaan
+ilman menestyksettä, ja neuvoni on siis, että rauhallisesti pysytte
+siinä missä olette."
+
+Tämän pitkän keskustelun kuluessa oli potelli tuota
+neljänkymmenenviiden vuoden vanhaa portviiniä tuotu pöydälle
+virvoitukseksi herra Bintreyn kurkulle, vaan kuta selvemmästi hän näki
+lasinsa pohjaa, sitä selvemmästi näkyi myös hänestä, ettei tällä
+asialla ollut mitään menestystä, ja kerta kerralta oli hän laskenut
+tyhjennetyn lasinsa pöydälle sanoen: "Ilman menestyksettä, herra
+Wilding! Eläkää rauhassa ja olkaa kiitollinen."
+
+Varmaa on, että syy rehellisen viininkauppiaan haluhun tehdäksensä
+testamenttinsa tuli hellimmästä omastatunnosta, ehkä se kyllä on
+mahdollista, että hän, vaikka tietämättä, tunsi jonkunlaisen
+lievityksen kun sai laskea oman neuvottomuutensa kahden muun ihmisen
+niskoille, jotka aikanansa astuisivat hänen sijaansa. Oli miten
+tahansa, niin seurasi hän hartaasti tätä uutta mielen-johtoa ja
+kiirehti kiirehtimistään pyytämään Yrjö Vendalea ja herra Bintreytä
+kohtaamaan häntä Raajarikko-loukossa ja vastaanottamaan hänen
+luottamustaan.
+
+"Koska me nyt kaikki kolme olemme koossa ja ovet suljettuina," alotti
+herra Bintrey kääntyen uudelle osamiehelle, "täytyy minun, ennenkuin
+meidän ystävämme (ja minun luottilaani) antaa meille tarkempia tietoja
+ajatuksistaan, muistuttaa, että olen tässä asiassa neuvonut yhdellä
+lailla kuin olen kuullut teidänkin neuvoneen, herra Vendale, ja jota
+jokainen järjellinen ihminen olisi neuvonut. Olen sanonut hänelle että
+hänen välttämättömästi pitää säilyttämän salaisuutensa ja puhuteltuani
+sekä hänen läsnä ollessa että poissa ollessa rouva Goldstrawia olen
+minä vakaa siitä että jos joku on uskottava (mikä _jos_ tässä kyllä on
+painava), niin saamme huoletta uskoa häntä tässä asiassa. Olen
+teroittanut meidän ystävämme (ja minun luottilaani) huomiota senkin
+päälle, kuinka hän, ryhtymällä satunnaisiin tiedustelemisiin,
+arvaamatta tulisi ei ainoastaan houkuttelemaan pirua liikkeelle
+kaikenlaisten petturien muodoissa, vaan myös hävittämään omaisuntensa.
+Nyt tiedätte, herra Vendale ettei meidän ystävämme (ja minun
+luottilaani) tahdo hävittää omaisuuttaan, vaan päin vastoin säilyttää
+sen sille, jonka hän pitää -- vaan jonka minä en voi sanoa pitäväni --
+laillisena omistajana, jos semmoinen laillinen omistaja koskaan tulee
+löytymään. Erehtyisin suuresti, jos semmoinen omistaja koskaan
+löytyisi, vaan se nyt on yhtä. Herra Wilding ja minä olemme kuitenkin
+yhdestä mielestä siinä, ettei omaisuus saa hävitä. Olen suostunut herra
+Wildingin tahtoon tuo tuostakin lähettää ilmoituksen aviisiin, josta
+se, joka mahdollisesti jotaan tietää tuosta omaksi-otetusta lapsesta,
+joka sillä ja sillä ajalla otettiin ulos Löytölasten-huoneesta,
+varovaisesti kutsutaan löydyttää itsensä minun konttorissa, ja olen
+velvoittanut itseäni määrätyillä ajoilla panemaan mainittu ilmoitus
+aviisiin. Meidän ystävältämme (ja minun luottilaaltani) olen saanut
+tietää, että olen kutsuttu tänne vastaanottamaan käskyjänsä ja pitämään
+tahtonsa, vaan pyydän teitä huomaamaan, etten siltä virkani-puolesta
+ole hyväksynyt kumpaistakaan."
+
+Näin puhui herra Bintrey kääntyen välisti toiseen välisti toiseen
+kuulijoista, mutta, ehkä muutoin tarkka huolenpidossaan
+luottilaastansa, hän ei kuitenkaan voinut olla nauramatta Wildingin
+innostuneelle hommaamiselle, ja katseli häneen ehtimiseen vilkkuvin
+silmin ikään kuin olisi hän ollut joku oitis nauruttava ilmiö.
+
+"Ei mikään voi olla selvempi," sanoi Wilding. "Toivoisin vaan, että
+minun pääni olis yhtä selvä kuin teidän, herra Bintrey."
+
+"Havaatteko mitään huminaa korvissanne?" sanoi asianajaja huolellisella
+silmäyksellä, "niin heittäkää se -- puheemme, näetten, vastaseksi."
+
+"Ei, kiitoksia! Ei tarvitse!" sanoi Wilding. "Mitä aioin sanoa oli." --
+
+"Älkää kiihoittako itseänne, herra Wilding," pyysi asianajaja.
+
+"En, sitä en tee," vastasi viininkauppias. "Tekisittenkö te, herra
+Bintrey ja Yrjö Vendale, joitakuita esteitä jos teitä nimitettäisiin
+testamenttini suorittajiksi, tahi voittenko heti vastata siihen
+suostumalla?"
+
+"Minä suostun puolestani," sanoi Vendale mielukkaasti.
+
+"Minä myös," sanoi herra Bintrey ei varsin niin mielukkaasti.
+
+"Kiitän teitä molempia, sydämmestäni. Testamenttiani koskevat
+määräykset ovat lyhyet ja selvät, ja olette ehkä hyvät ja kirjoitatte
+ne heti paperille. Kaiken irtonaisen ja kiinteän omaisuuteni määrään
+minä ilman eroituksetta ja ehdotta teille, että te maksatte kaikki
+todenmukaiselle herra Wildingille, siinä tapauksessa että tämä mies
+ilmautuu ja oikeaksi nähdään kahden vuoden kuluessa luettuna
+kuolemapäivästäni. Muussa tapauksessa tulette antamaan koko summan
+lahjaksi Löytölastenhuoneelle.
+
+"Onko tämä koko teidän määräyksenne, herra Wilding?" kysyi Bintrey
+hetken viivyttyä, jona toinen ei toistansa ollut katsonut.
+
+"Niin on."
+
+"Ja tämän määräyksen oikeudesta olette vahvasti vakuutettu?"
+
+"Vahvasti, ilman ehdoitta; kaikin puolin."
+
+"Siis ei muuta ole," sanoi asianajaja kohottaen olkapäitänsä, kuin
+asettaa sen lailliseen muotoon, allekirjoituttaa ja todistuttaa sen.
+Mutta onko teillä niin kiire? Ettehän toki kuole niin pian, herra?"
+
+"Milloin kuolema tulee, Herra Bintrey," vastasi Wilding totisesti,
+"sitä ette tiedä te enkä minä; sen tietää ainoastaan korkeampi viisaus.
+Mutta minulle olisi rakasta jos niin pian kuin mahdollista saisin
+tämän painon rinnaltani poistetuksi."
+
+"Nyt olemme taas asian-ajajana ja luottilaana," sanoi Bintrey hetken
+melkeen liikutettuna. "Jos Herra Vendalelle ja teille sopii kahdeksas
+päivä tästä luettuna, samalla tunnilla, kuin nyt, niin panen ylös
+muistokirjaani, että silloin löydytän itseni täällä."
+
+Suostumus tehtiin ja kävikin toteen määrätyllä ajalla; testamentti
+allekirjoitettiin laillisesti ja Bintrey pani sen tarkkaan säilyyn
+muitten luottilasten paperein joukkoon, jotka Bintreyn konttorin
+rautahyllyillä olivat kätkettynä erityisiin rauta-arkkusiin, itsekunkin
+omistajan nimi-merkki päällä ikään kuin olisi tämä lain pyhä paikka
+ollut joku ahdas luottilasten suku-hauta.
+
+Suuremmalla innolla kuin mitä hän viimeisinä aikoina oli osoittanut
+asioissa, jotka hänelle tuntuivat vähemmin mieluisilta, alkoi Wilding
+nyt asettaa yksinkertaista talous-hoitoansa, jossa voimakkaasti tulivat
+häntä avuksi ei ainoastaan rouva Goldstraw, vaan myös herra Vendale,
+jonka luultavasti teki mieli mitä pikimmiten antaa päivällis-pitoja
+Obenreizer-perheelle. Ainakin kävi niin, että, kun kaikki oli
+järjestyksessä, kutsuttiin Obenreizerit, holhoja sekä holhottavansa,
+päivällisille Raajarikko-loukkoon, johon kutsumukseen myös rouva Dor
+oli suljettu. Jos Vendale tätä ennen oli korvia myöten rakastunut --
+jota ei epäiltäkö -- niin upottivat nämä päivälliset häntä
+kymmenentuhatta syltä rakkauden syvyyteen. Ja kuitenkin, jos olis
+vaikka henkensä antanut, hän ei saanut tilaisuutta puhua sanaakaan
+kahden kesken ihanan Margueriten kanssa. Kuinka varmaan tämmöinen
+suloinen hetki näkyikin tulevan, niin seisoi aina arvaamatta Obenreizer
+sumukasvoin vieressä, tahi ilmausi rouva Doren leveä selkä hänen
+silmäinsä eteen. Aivan hänen tulemisesta poislähtöön saakka ei nähty
+tätä äänetöntä ämmää silmänräpäystäkään edestäpäin, paitsi hänen
+syödessään mutta siitä hetkestä asti, kuin hän, oivallisen syömisen
+perästä, oli vetäynyt takaisin vieras-saliin, oli hän kääntynyt kasvot
+seinää vasten.
+
+Mutta olipa toki Margueriten nähtävä, olipa Marguerite kuultava, olipa
+Marguerite vielä välistä koskettavanakin neljän viiden viehättelevän,
+vaikka mieltä hämmentävän tunnin kuluessa. Kun hän käveli vanhoissa,
+pimeissä kellareissa, talutti Vendale häntä kädestä; kun hän lauloi
+illalla valaistussa vierassalissa, piteli Vendale, seisoen vieressä,
+hänen hansikkaita ja olisi mielellään niitä vaihettanut jokainoata
+tilkkaa vastaan tuosta viiden ja neljänkymmenen vuoden vanhasta
+portviinistä, jos olisi se ollut vaikkapa viisi ja neljäkymmentä kertaa
+vanhempaa ja sen hinta viisi ja neljäkymmentä kertaa viis ja
+neljäkymmentä puntaa tusinasta. Ja vielä kun vieraat jo olivat menneet
+matkoihinsa ja kynttelit olivat sammutetut Raajarikkoloukossa,
+tuskautti hän itseään alituisilla kysymyksillä: Tokkohan Marguerite
+luuli, että hän häntä ihasteli? Arvasiko Marguerite kuinka hän häntä
+rakasti? Tokko Marguerite aavistikaan, että oli voittanut hänen
+elämälle ja kuolemalle. Ja samaa suuntaa meni yhä vaan: tokko vai tokko
+ei? sävelikköä ylös ja sävelikköä alas, yli viivoja, viivain alle,
+lakkaamatta. Oi! sä levoton ihmis-sydän raukka! Kuinka ihmeellistä
+ajatella että ihmiset, jotka jo tuhansia vuosia takaperin ovat olleet
+muumioina, nekin tekivät ihan samaa, ja kuitenkin kaikki ilman
+poikkeuksetta keksivät salaisuuden, kuinka vasta pääsisivät lepoon!
+
+"Mitä ajattelette, Yrjö," kysyi Wilding seuraavana päivänä häneltä,
+"Obenreizerista? -- Minä en kysy mitä ajattelette mamseli
+Obenreizerista."
+
+"En tosiaan tiedä," vastasi Vendale, "enkä ole koskaan tiennyt mitä
+hänestä ajattelisin!"
+
+"Hän on sivistynyt mies ja tarkka-päinen" -- sanoi Wilding.
+
+"Kieltämättä, hänellä on tarkka pää."
+
+"Hän on hyvä muusikko."
+
+"Kieltämättä, hän on hyvä muusikko."
+
+"Ja puhuu hyvin."
+
+"Niin," sanoi Yrjö Vendale mietiskellen, "ja puhuu hyvin. Tiedättekö,
+Wilding, että välistä kun ajattelen häntä, niin johtuu mieleeni, että
+hän ei ole yhtä hyvin vaiti."
+
+"Mitä sillä tarkoitatte? Hän ei olen röyhkeän puhelias."
+
+"Ei suinkaan, enkä tarkoita sitä minäkään. Vaan kun hän on vaiti, niin
+ei ole hyvä olla häntä epäluulolla kohtelematta ehkä kentiesi ilman
+syyttä. Ottakaa esimerkiksi joku, jota tunnette ja pidätte rakkaana,
+ottakaa kuka tahansa."
+
+"Se on pian tehty, rehellinen ystäväni," sanoi Wilding, "otanpa
+teidän."
+
+"Sitä en tahtonut enkä odottanut," vastasi Vendale nauraen; "vaan
+olkoon menneeksi, ottakaa minä. Ajatelkaapa hetken. Onko se seikka,
+että hyväksymisellä katsotte kasvojani, kuinka erilaiselta nämät
+välistä voivatkin näkyä, onko se varsinaisesti perustettu katsantooni,
+vaiti ollessani?"
+
+"Niinpä luulen," sanoi Wilding,
+
+"Niin luulen minäkin. Nähkää nyt, koska Obenreizer puhuu -- tahi toisin
+sanottu kun hän saapi mielensä mukiin haastella -- niin hän pääsee
+jokseenkin hyvästi asiasta; mutta koska häneltä puuttuu tilaisuutta
+pakisemaan, niin hänen käypi melkeen kehnosti. Se on siitä syystä kun
+sanon että hän ei ole vaiti yhtä hyvin kuin hän puhuu. Ja kun
+pikaisesti ajattelen semmoisia kasvoja, joita tunnen, ja joita en usko,
+niin tekee minun nyt, kun ajattelen asiata, mieli päättää että eivät
+osaa hyvin olla vaiti."
+
+Koska tämä väite kasvojen-tutkinto-opissa oli ihan uusi Wildingille,
+oli hän alusta vähän hidas myöntämään sen oikeutta, kunnes viimein,
+kysyen itseltään oliko rouva Goldstraw hyvin vaiti, ja muistaessaan
+että tämän kasvot, hänen vaiti ollessansa, kehoittivat luottamukseen,
+tuli varsin iloiseksi niinkuin ihminen ainakin tulee, kun hän saapi
+sitä uskoa, mitä hän mieluisasti haluaa uskoa.
+
+Koska Wildingin terveys ja iloisuus kuitenkin ainoastaan hitaasti
+palasi jälleen, johdatti Vendale hänen mieleen toisen virkistymiskeinon
+-- kentiesi oli tässä Obenreizeriläisiä syrjä-tarkoituksia
+vaikuttamassa -- nimittäin nuo soitannolliset tuumat palvelioitten
+kanssa, ja mitenkä laulukoulu kotona talossa ynnä yhteinen kööri
+likimmäisessä kirkossa oli toimeen pantava. Koulu tuli pian toimeen, ja
+koska muutamilla palvelioista jo ennestään oli vähäinen soitannollinen
+sivistys ja taisivat laulaa kelpo lailla, niin seurasi yhteinen kööri
+kohta jälestä. Tätä johdatti ja opetti enimmästi Wilding itse, joka
+toivoi saattavansa tehdä alammaisistaan yhtä monta löytölasta, mitä
+koski heidän kykyä laulaa pyhien köörien laulannossa.
+
+Koska nyt Obenreizerit olivat tottuneita laulajia, niin seurasi siitä,
+että nekin kutsuttiin osaa ottamaan näihin laulu-seuroihin ja kun oloja
+holhottavansakin puolesta oli antanut suostumuksensa, seurasi siitä
+myös luonnollisesti että Vendalen elämä muuttui -- muuttui rajattoman
+orjuuden ja tenhouksen elämäksi. Sillä vanhassa, synkässä kirkossa,
+jossa rakas veljeskunta pyhäpäivinä kokoontui viiden kolmatta hengen
+lukuisena oli, se "hänen" äänensä, joka säkeneen tavalla valaisi
+pimeimmätkin loukot ja sai muurit pylvinensä vavahtamaan, ikäänkuin
+olisivat ne olleet kappaleita Vendalen omasta sydämestä.
+
+Vaan eipä nämä taivaalliset pyhäpäivät sittenkään pitäneet vertoja
+niille keskiviikko-soitannoille, jotka tapahtuivat kotona
+yksinkertaisessa perheessä. Näissä tiloissa istuikse miss Obenreizer
+pianon eteen ja lauloi lauluja aitinkielellänsä, lauluja isänmaastaan,
+lauluja, jotka kuiskasivat Vendalen korviin: "Nouse ylös matelemasta
+tasaista maata; tule kanssani kauas ihmisten joukkosta; seuraa minua
+kun nousen korkeammalle ja korkeammalle ja sulaan yhteen etäiseen
+siniin; nouse kanssani korkeammalle kukkulalles ja rakasta minua
+siellä." Ja silloin olivat kaunis liivivaate, kaistoilla kaunistetut
+sukat ja hopea-soljilla koristetut kengät, yhtä hyvin kuin korkea otsa
+ja kirkkaat silmänsä täynnä todellista Alppi-kevättä kunnes laulu
+vaikeni.
+
+Mutta Vendale itsekään ei joutunut semmoiseen intoon näistä lauluista
+kuin Ladlen Janne, vaikka eri lailla. Myötäänsä kieltäen muka
+tahtovansa pilata "laulun sieveyttä" ottamalla osaa siihen ja osoittaen
+syvimpää ylenkatsetta sävelikköä ja muita soitannon alkeis-perustuksia
+vastaan -- jotka myös todellakin harvoin huvittavat sellaisia, jotka
+ainoastansa kuulijoina läsnä olevat -- piti Janne alusta alkaen koko
+tämän tuuman turhana yrityksenä ja kaikki laulajat olivat hänen
+mielestään ulvovaisia munkkeja. Mutta kun yhtenä päivänä hänkin huomasi
+"laulun sieveyttä" eräässä sveitsiläisessä laulussa, niin myönsi hän
+nyt molemmille alakyypärillensä heikon toivon löytyvän että muka
+heistäkin aikoja myöten voisi jotaan tulla. Muuan Händelin ylistysvirsi
+voitti vielä enemmin hänen suosiota, ehkä hän tekisi sen väitöksen,
+että tämä suuri sävelniekka jokseen kauvan on mahtanut olla jossaan
+ulkomaalaisessa kellarissa, koska osasi kertoa samaa asiata niin monta
+kertaa, joka hänen mielestä oli aivan varma merkki siitä, että hän
+yhdellä toi toisella tavalla oli saanut sitä sisäänsä.
+
+Kolmas kerta kun herra Jarvis soitti huilua ja toinen herra viulua ja
+molemmat sitten yhdessä suorittivat duettiä, niin saatti tämä hänen
+semmoiseen kummastukseen, että hän ihan omasta päästä tuli sanoneeksi
+Da Capo, joita sanoja hän useita kertoja toisti, ikään kuin olisi hän
+kaikessa sovinnossa kutsunut jotaan tämän nimistä naista joka ehkä oli
+laulajaisissa joutunut hänen suosioon. Vaan tämä olikin myönteinen
+todistus hänen tovereinsa ansioista; sillä koska kahdensoitto
+ensimäisenä keskiviikko-iltana oli lopetettu, ja heti sen jälkeen miss
+Obenreizerin ääni alkoi kuulua, istui hän, ikään kuin lumottuna,
+avosuin loppuun asti; sitten hän nousi juhlallisesti ylös tuoliltaan,
+ja puheen johdannoksi tehden kumarruksen, joka erittäin tarkoitti herra
+Wildingiä, puhkesi hän seuraaviin imarteleviin sanoihin: "Tämän
+jälkeen saatatte kaikki todellakin panna maata" eikä tahtonut sen
+perästä enään muilla sanoilla antaa perheen soitannollisille lahjoille
+kunnioitustansa.
+
+Tällä tavalla syntyi omituinen tuttavuus miss Obenreizerin ja
+Ladlen Jannen välillä. Marguerite nauroi niin hilpeästi Jannen
+kohteliaisuudelle ja tuli kuitenkin samalla kertaa niin hämille siitä,
+että Janne, soitannon lopetettua, rohkaisi itsensä hänelle sanomaan
+toivovansa, ettei hän ollut niin höyrypäinen, jotta olisi mitään
+sopimatonta puhunut? Marguerite vastasi häntä leppeällä hempeydellä,
+johon Janne teki syvän ja kömpelöisen kumarruksen.
+
+"Aikaa myöten te kyllä tulette onnea muuttamaan, miss," sanoi Janne
+yhdenlaisella syvällä kumarruksella. "Senlaiset ihmiset, kuin te,
+voitte tuoda onnen tänne jälleen takaisin."
+
+"Minäkö? Tuoda onnen tänne jälleen," vastasi hän viehättävällä
+engelskallaan ja ihanalla kummastuksella. "Tosiaan en ymmärrä teitä;
+minä olen niin typerä."
+
+"Nuori herra Wilding," selvitti Janne suosiollisesti, kyllä
+Margueritelle yhtä käsittämättömästi, "muutti onnen ennenkuin otti
+nuoren Yrjö herran osakkaaksi kauppaan. -- Sen sanon suoraan ja sen
+saatte nähdä. Vaan tulkaa te, miss Obenreizer, ja laulakaa onni tänne,
+niin se ei voi tehdä vastusta."
+
+Näin sanoen läksi Janne syvillä kumarruksilla takaperin ulos
+huoneesta; mutta koska hänellä oli kaikenlaiset etu-oikeudet, ja koska
+vasten-tahtoinen voitto miellyttää nuoruutta ja kauneutta, niin kyseli
+Marguerite häntä tulevana kertana iloisin silmin.
+
+"Missä minun Janneni on?"
+
+Ja niin tuotiin Janne sisään ja otettiin häntä käteen, joka sitten jäi
+tavaksi.
+
+Toinen tapa syntyi seuraavalla lailla. Janne oli vähän vähänkuuloinen.
+Itse hän siitä syytti "höyryjä," joka voi olla hyvinkin todenmukaista.
+Mikä lieneekin ollut syynä, sen vaikutus oli ainakin nähtävä. Ensi
+kerta oli häntä nähty kiipeilevän pitkin seinää vasempi käsi vasemman
+korvan takana, kunnes hän pääsi aivan lähelle laulajatarta; ja siinä
+oli hän sitten pysynyt siksi kun lausui yllä mainitut imarteelliset
+sanat ystävillensä. Seuraamana keskiviikkona havaittiin, että Janne
+purema-koneena oli menettänyt melkoista voimaa puolipäiväisillä
+ollessa, ja pöydän ympärillä kuiskattiin että tämä oli selitettävä
+hänen erinomaisista toiveista miss Obenreizerin laulun suhteen, ja että
+se tapahtui pelkästä pelvosta jäädä laulajaisissa ilman sopivaa paikkaa
+jossa hän oikein voisi kuulla miss Obenreizerin laulua. Tämä kuiskutus
+tuli myös herra Wildingin korviin, ja tavallisella hyvän-tahtoisuudella
+toimitti hän illalla ennenkuin laulu alkoi, Jannelle sijaa
+ensimmäiselle riville. Siitä tuli tavaksi että Marguerite seuraavina
+iltoina ennenkuin istuikse pianon eteen aina kysyi herra Vendalelta
+"missä minun Janne herrani on?" ja että Vendale silloin aina toi hänen
+esiin ja asetti hänen aivan lähelle Margueriteä. Näin kaikkien
+nähtävänä hän osoitti syvintä ylenkatsetta ystäviensä soitannollisia
+yrityksiä vastaan ja ihaili ainoastaan Margueriten laulua. Hän tässä
+sitten istua röhötti ikään kuin aapis-kirjan kesytetty takajaloilla
+seisova sarvikuono kuunnellen ja ihaellen laulua; ja jos joku silloin
+hänen selkänsä takaa rohkeni kysyä: "Noh kuinka on mielestänne tämä,
+Janne?" oli hän aina valmis vastaamaan nuot merkilliset sanat,
+ikäänkuin olisi hän juuri siinä hetkessä ne keksinyt: "Tämän jälkeen
+saatatte kaikki todellakin panna maata!"
+
+Mutta Raajarikko-loukon viatonten huvitusten ja lystillisten
+leikkipuheitten ei ollut sallittu kauvan kestää. Niitten alla oli jo
+alusta alkaen piilonnut ankara totuus, josta jokainen perheen-jäsen
+tiesi, mutta josta kaikki hiljaisen sopimuksen kautta olivat olleet
+mainitsematta. Herra Wildin'gin terveyden laita ei ollut hyvä.
+
+Hän olisi ehkä voinut kärsiä sen kovan kohtauksen, joka oli koskenut
+hänen elämänsä peritunteisin, tahi voittaa sitä tietoansa että hänellä
+oli toisen ihmisen omaisuus, vaan molemmat yhteensä olivat hänelle
+liiaksi raskaat. Taistellessaan näitten kaksoiskyöpeleitten kanssa
+nääntyi hän päivä päivältä nääntymistänsä. Eroomattomat kyöpelit
+istuivat hänen kanssansa atrioitsemassa, söivät hänen tallrikiltaan,
+joivat hänen viinilasistaan ja väijyivät hänen sänkynsä takana yöllä.
+Ajatellessaan luuleteltun äitinsä lempeyttä oli hänen mielestään ikään
+kuin olisi sen varastanut, ja vaikka alamaisensa kunnioitus ja
+mielen-hartaus kyllä välistä häntä vähän elähyttikin ja virkistytti,
+näytti näiden onnellisiksi tekeminenkin hänestä petokselliselta, koska
+tämä muka oli tuntemattoman perillisen tehtävä velvollisuus ja ilo.
+
+Vähitellen vaipuivat näin hänen ruumiinsa voimat hänen tuskittelevaisen
+mielen painon alle, hänen käyntinsä menetti jäntevyytensä, harvoin loi
+hän silmänsä maasta ylös. Hän tiesi olevansa syytönnä tähän surulliseen
+erehdykseen, mutta tiesi myös olevansa kykenemätön sitä poistamaan; ja
+viikot päivät yhä vierivät eikä ilmestynyt ketään, joka olisi vaatinut
+häneltä pois hänen nimensä ja omaisuutensa. Ja nyt alkoi hänessä
+herätä epä-selkoinen tieto usein palaavasta aivojen hämmennyksestä,
+sillä pitkät hetket, välistäpä koko vuorokausi, katosivat häneltä
+selvittämättömällä tavalla tietämättömiin.
+
+Kerran seisahtui hänen muistonsa kun hän oli ruokapöydän ääressä, eikä
+päässyt liikkeelle ennenkuin seuraavana aamuna; toinen kerta pysähtyi
+se, kun hän löi laulu-tahtia ja pääsi silloin käymään vasta keskellä
+yötä, kun hän kauppa-toverinsa kanssa käveli pihalla kuun valossa. Hän
+kysyi Vendalelta, joka aina oli kohteliaisuutta täynnä ja valmis
+avuliaisuuteen, mitenkä tämän laita oikeastaan oli, mutta sai vaan
+vastukseksi: "Ette ole olleet oikeen terve, siinä kaikki:" Hän haki
+selvitystä palvelioittensa kasvoista, vaan nämä käänsivät sen kaikki
+leikiksi sanoen: "Sepä hupaista että nyt olette paljon terveemmän
+näköinen, sir;" tahi: "Toivon voimanne paremmin nyt, sir," -- joista ei
+mitään selvitystä ollut.
+
+Viimein täytyi Walter Wildingin, oltuansa ainoastaan viisi kuukautta
+Vendalen kanssa kauppa-kumppalina, laskeuta sairasvuoteelle ja
+emännöitsiänsä tuli sairashoitajaksi.
+
+"Maatessani tässä teillä ei mahda olla mitään sitä vastaan että teitä
+kutsun Sallyksi, rouva Goldstraw," sanoi viininkauppias parka.
+
+"Se tuntuu minusta paljon luonnollisemmalta kuin kaikki muut
+nimitykset, sir, ja minä olen siihen hyvin mieltynyt!"
+
+"Kiitoksia, Sally! Luulenpa, Sally, että minulla viimeisinä aikoina on
+ollut useampaa halvauksen kohtausta. Eikö niin ole, Sally? Nyt voitte
+sen mielellään minulle tunnustaa."
+
+"Niin tosiaan on laita, sir!"
+
+"Ah, siinä siis selitys!" sanoi hän vakaasti. "Katsokaa, Sally, herra
+Obenreizer puhuu mailmasta, että se on niin pieni, jotta ei ensinkään
+ole ihmeteltävä kuin samat ihmiset niin usein kohtaavat toisiaan eri
+paikoilla ja eri ajoilla elämässä. Vaan tuntuupa kummasta, Sally, että
+minun, niin sanoakseni, piti joutuman Löytölastenhuoneesen sinne
+kuollakseni."
+
+Hän ojensi Sallylle kätensä, jota tämä puristi lempeästi.
+
+"Ette toki vielä kuole, rakas herra!"
+
+"Niin sanoi myös herra Bintrey, mutta arvelenpa, että hän erehtyi.
+Vanhat lapsuuden tunteet palajavat minuhun jälleen takaisin, Sally --
+tuo vanha hiljaisuus ja rauha, ennenkun tavan mukaan vaivuin uneen."
+
+Ja hetken kuluttua sanoi hän leppeästi: "Suudelkaa minua, Sally!" ja
+nähtävää oli, että hän luuli makaavansa entisessä kodissaan
+Löytölastenhuoneessa.
+
+Niinkuin Sally ennenkin oli kumartunut orpolapsien ylitse, kumartui hän
+nytkin isättömän ja äidittömän miehen ylitse, ja painoi huulensa hänen
+otsalle, kuiskaten:
+
+"Jumala siunatkoon teitä!"
+
+"Jumala siunatkoon teitä!" vastasi hän samalla äänellä. Vielä hetken
+kuluttua, loi hän silmänsä ylös, nyt jälleen tointuneena, ja sanoi:
+
+"Älkää minua liikuttako paikasta, Sally, vaikka aion puhua muutaman
+sanan. Minä makaan niin levollisesti näin. Luulenpa, että hetkeni on
+tullut. En tiedä kuinka teistä näyttää, vaan..."
+
+Nyt hän hetkeksi joutui tainnuksiin, vaan tointui vielä kerran.
+
+"En tiedä kuinka näyttää teistä, Sally, vaan minusta se näyttää niin."
+
+Ja näin täydellä tunnolla ja järjellä lopetettuaan mieli-lauseensa, oli
+hetkensä tullut ja hän kuoli.
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+Vendale kosii.
+
+
+Kesä ja syksy olivat menneet; Joulu ja Uusivuosi olivat tulossa.
+
+Testamentin-suorittajina, jotka rehellisesti tahtoivat täyttää
+velvollisuuksiaan vainajata kohtaan, olivat Vendale ja Bintrey useammat
+kerrat pitäneet kiivaita keskusteluja. Laki-mies oli heti alusta
+julistanut, että oli ihan mahdotonta ryhtyä mihinkään uuteen toimeen
+asiassa, koska ainoat mahdolliset tutkimukset kadonneesta jo olivat
+tehdyt itse Wildingin toimesta sillä menestyksellä, että aika ja
+kuolema yhdessä eivät olleet hänestä jättäneet vähintäkään jälkeä.
+
+Jos tehtäisiin sanomalehtiin ilmoitus siitä miehestä, jolla oli oikeus
+omaisuuteen, niin olisi tarpeellista siinä mainita kaikenlaisia pieniä
+seikkoja joka taas yllyttäisi puolet kaikista Englannin veijareista
+esittelemään itsiään varsinaiseksi Walter Wildingiksi. "Jos löydämme
+tilaisuutta päästä kadonneen jäljille, niin käyttäkäämme se, vaan ellei
+niin yhtykäämme uuteen neuvotteluun ensi tulevana vuosi-päivänä
+Wildingin kuolemasta." Tämä oli herra Bintreyn neuvo, ja Vendalen
+täytyi antaa asian jäädä vastaiseksi, ehkä hän kernaasti olisi
+noudattanut ystävä vainajansa mieltä.
+
+Jos Yrjö Vendale kääntyi huolistaan menneistä päivistä tulevaisiin,
+olivat hänen toiveensa yhtä epäselkoisella kannalla kuin ennenkin.
+Kuukausia oli kulunut ensimmäisestä käynnissään Soho-Sqvaressa, ja tällä
+pitkällä ajalla oli ainoana kielenä, millä hän oli Margueriten kanssa
+saanut puhua lempeydestään, ollut silmien kieli, sopivissa tiloissa
+autettuna käden puristuksella.
+
+Mikä tuo sitten oli vastus, joka aina asettui hänen tiellensä? Sama
+järkähtämätön vastus, joka alusta alkaen oli sulkenut häneltä tien.
+Kuinka sopivaiselta tahansa näyttikin tilaisuus päästä Margueriten
+kanssa kahden kesken puheelle saivat Vendalen yritykset kuitenkin
+muuttumatta aina saman päätöksen. Kaikissa sattumaisimmissakin tiloissa
+oli herra Obenreizer viattomimmalla tavalla aina hänelle vastukseksi.
+
+Mutta vanhan vuoden viimeisenä päivänä tuli taas odottamaton tilaisuus
+viettää iltaa Margueriten seurassa ja tätä tilaisuutta päätti Vendale
+uudestaan käyttää puhuakseen hänen kanssa kahden kesken. Ystävällinen
+kirje Obenreizeriltä kutsui näet häntä uudenvuoden-päivänä pieniin
+päivällispitoihin Soho-Sqvareen.
+
+"Tulemme olemaan ainoastaan neljä henkeä" -- kuuluivat sanat kirjeessä.
+
+"Tulemme olemaan ainoastaan kaksi ennen illan loppua" -- päätti
+Vendale.
+
+Englannissa uudenvuoden päivänä annetaan ja vastaan-otetaan
+puoli-päivällispidot niinkuin muulloinkin ilman muuta, vaan
+muissa maissa pidetään tätä päivää suurena lahjain antamisen ja
+vastaan-ottamisen tilaisuutena. Välistä on mahdollista noudattaa
+vieraita tapoja ja Vendale ei pelännyt kokeen tekemistä. Vaikeampi oli
+hänen päättää minkälaisen hänen uudenvuoden-lahjansa Margueritelle
+pitäisi oleman. Talonpojan tyttären arka arvonsa tunto, joka
+kipeimmästi tunsi eroituksen oman ja hänen yhteiskunnallisten asemain
+välillä, oli varmaan hiljaisuudessa nouseva häntä vastaan, jos hän
+uskalsi tarjota hänelle kallista lahjaa, ja köyhänkin miehen varoilla
+ostettava lahja oli siis ainoa, jonka hän toivoi, antajan vuoksi,
+löytävän tien tytön sydämmeen. Vakaa-mielisesti vastustaen kiusausta,
+timanttein ja rupiinein muodoista kiusausta, osti Vendale nastion,
+Genualaisen taidekalun, joka oli yksinkertaisin ja vaatimattomin
+koristus, jonka hän löysi juveleerarin puodissa.
+
+Hän pisti lahjansa salaa Margueriten käteen, kun Marguerite tätä
+hänelle ojensi tervehtiäksensä Vendalea päivällis-pidoille määrättynä
+päivänä.
+
+"Tämä on ensimmäinen uudenvuoden-päivä, jota vietätte Englannissa,"
+sanoi Vendale. "Sallitteko minun käyttää samaa tapaa kuin teidän
+kodissanne harjoitetaan?"
+
+Marguerite kiitti vähäisen hämillänsä, katsellen pientä rasiaa,
+epä-tietoisena mitä tuo mahtoi sisältää; vaan kun hän sen aukaisi ja
+näki kuinka huolellisesti yksinkertaisesti Vendalen pieni muistinlahja
+oli valittu, tajusi hän kohta Vendalen syitä ja käänsi häntä kohtaan
+iloiset kasvonsa, joissa selvään oli luettava hänen mielipiteensä:
+"tunnustan todellakin että olette minua ilahuttaneet ja miellyttäneet."
+Ei milloinkaan hän Vendalen mielestä oli ollut näin kauniina kuin
+tällä hetkellä. Hänen talvi-pukunsa tummanruskea silkki-hame mustan
+sametti-liivin kanssa, joka nousi kaulaan asti ja pehmeästi ympäröitsi
+sitä pienellä joutsen-höyhenisellä seppeleellä -- koroitti vastakohdan
+koko voimalla hänen ihonsa hohtavaa valkeutta.
+
+Vasta silloin kuin Marguerite hänestä kääntyi peiliä vastaan
+pannaksensa uuden lahjansa entisen sijaan, tuli Vendale havaitsemaan
+että muitakin läsnä-olijoita oli huoneessa. Hän näki nyt Obenreizeria,
+joka tapansa mukaan likisti hänen kyynäspäätänsä ja kuuli tämän äänen
+hienolla ivauksella kiittelevän häntä kohteliaisuudestaan Margueriteä
+kohtaan: "Kuinka siisti ja yksinkertainen lahja, hyvä herra! Minkä
+hienon aistin se osoittaa!" -- Nyt vasta huomasi myös Vendale, että
+paitsi häntä itseä vielä toinenkin vieras, mutta ainoastaan yksi, oli
+saapuvilla, jota Obenreizer esitteli hänelle maanmiehenänsä ja
+ystävänään. Ystävän kasvot olivat homehtuneet, ja ystävän ruumiinvarsi
+paksu ja puhlakka. Hänen ikänsä muistutti ihmisellisen elämän syksystä,
+ja illan kuluessa osoitti hän kaksi silmiin-astuvaa omaisuutta, toinen:
+olla vaiti; ja toinen: tyhjentää potelleja.
+
+Rouva Dor ei ollut huoneessa, eikä hänelle ollut jätetty sijaakaan
+pöydässä kun ruualle ruvettiin. Obenreizer ilmoitti, että hyvän rouvan
+yksinkertainen tapa oli syödä puolipäivällistään "keskellä päivää."
+Myöhemmin illalla oli hän lausuva puolustus-syitänsä.
+
+Vendale ihmetteli oliko tuo hyvä rouva Dor tällä erää vaihtanut
+toimitustansa puhdistaa Obenreizerin hansikkaita toimitukseen
+laittaa Obenreizerin ruokaa. Varmaa oli, että ruokalaitokset olivat
+keitto-taidon mestari-teoksia, joittenka kanssa Englannin kätkyessä
+vielä makaavan keitto-taidon tuotteet eivät olleet verrattaviakaan.
+Päivällinen oli oiva, ehkä yksinkertainen. Mitä viiniin tulee, niin
+pyörivät tuon äänettömän ystävän silmät juhlallisesta innostuksesta.
+Välisti hän sanoi: "Hyvä!" kun uusi potelli tuotiin esiin, ja välisti
+hän sanoi: "Ah!" kun tyhjennetty kannettiin ulos, ja sillä oli kaikki
+hänen puoleltansa illan huviksi loppunut.
+
+Vaiti-olo on välistä tarttuva. Raskautetut omilta salaisilta
+huoliltaan, näkyivät Marguerite ja Vendale joutuneen äänettömän
+ystävän painavaisen vaikutus-voiman alle. Edesvastaus kanssapuheen
+ylläpitämisestä rippui siis kokonaan Obenreizerin hartioilla, ja hän
+kantoikin takkansa kuin mies. Hän aukaisi sydämmensä sivistyneenä
+muukalaisena ylistäen Englannin kunniaa. Muitten aineitten loppuessa
+palasi hän aina tähän tyhjentymättömään lähteesen, ja sai jälleen
+virran juoksemaan yhtä vilkkaasti kuin ennenkin. Hän ihasteli Englannin
+korkea-kasvuista, voimakasta kansaa; hän ihmetteli sen komeita
+kaupunkeja ja yhteisiä rakennuksia ynnä kiiteltävää järjestystä näitten
+ylläpitämisessä. Hän kiitti Englannin kansallista hallitusta ja ylisti
+sen lakien vapamielisiä perusteita varsinkin oikeuden käynnissä y.m.
+y.m.; sanalla sanottu ihastuksensa oli niin täydellinen, että hän
+viimein, ennenkuin päivällis-pidot loppuivat, pyysi luvan pitää
+vähäisen puheen, joka päättyi sanoilla: Eläköön vanha Englanti! hip!
+hip! huraah!
+
+Tuskin oli Obenreizerin ääni veisannut tämän englantilaisen
+ylistysvirren viimeistä säveltä, tuskin oli tuo äänetön ystävä saanut
+viimeisen viini-pisaran kurkkuunsa, kun hiljainen kolkutus ovelle
+häiritsi juhlaa. Palvelija-tyttö astui sisään ja meni suoraan isäntänsä
+luoksi pieni kirje kädessä. Obenreizer aukaisi kirjeisen ja luettuansa
+sen teeskentelemättömällä harmilla, ojensi hän sen ystävälleen ja
+maanmiehellensä. Vendale sitä vastoin tunsi itsensä ikään kuin
+virkistyvän nähdessänsä koko tätä hommaa. Oliko hän tuossa
+harmittavaisessa kirjeisessä saanut liittolaisen? Oliko tuo niin
+hartaasti odotettu hetki nyt ainakin tulemaisillaan? "Pelkäänpä, ettei
+tässä muu auta;" sanoi Obenreizer maanmiehellensä. "Pelkäänpä että
+meidän en lähteminen."
+
+Äänetön ystävä antoi hänelle kirjeisen takasin, nykähytti paksuja
+hartioitansa ja kaasi viimeisen kerran viiniä pikariinsa. Viljavat
+sormensa puristivat hartaasti potellin kaulaa ja halasivat sitä
+lempeällä hyvästi-heittämisellä. Hänen pallon-pyöreät silmäinsä
+katselivat himeästi, ikään kuin sumun lävitse, Vendalea ja Margueriteä.
+Sortunut äänensä kärisi ja sai arvaamatta matkaan kokonaisen lauseen:
+
+"Luulenpa" -- sanoi hän --, "että tekisi mieleni juoda vähän enemmän
+viiniä!"
+
+Tästä ponnistuksesta tukehtumaisillaan hän huokahti raskaasti ja läksi
+ovea kohti.
+
+Obenreizer kääntyi Vendaleen syvällä mielipahan katsannolla.
+
+"Minä olen niin liikutettuna, niin hämilläni, oikeenpa ikävöittää"
+-- -- -- alkoi hän. "Muuan maanmiehistäni on joutunut onnettomuuteen;
+hän on yksin eikä ymmärrä teidän kieltänne ensinkään, josta syystä minä
+ynnä hyvä ystäväni täällä emme näe muuta neuvoa kuin lähteä häntä
+auttamaan. Mitä osaankaan sanoa puolusteekseni? En voi kuvata kuinka
+pahoilla mielin olen, kun minun täytyy menettää teidän seurustelemisen
+huvi ja kunnia."
+
+Hän vaikeni, nähtävästi odottaen että Vendale ottaisi hattunsa ja
+menisi; vaan tämä, joka nyt älysi onnellisen hetken lähestyvän, päätti
+tehdä vastoin hänen luuloansa ja mieltänsä. Hän vastusti siis
+Obenreizeriä taitavasti tämän omilla aseilla.
+
+"Älkää nyt kaikin mokomin panko niin pahaksenne," sanoi hän. "Minä
+odotan aivan mielelläni täällä siksi kuin palaatte."
+
+Marguerite punastui ja kääntyi ompelu-kehäänsä akkunan vieressä.
+Sumu ilmeysi Obenreizerin silmissä ja hymyileminen tuli vähän
+teeskennellyksi hänen huulillensa. Sanoa Vendalelle, ettei häntä ollut
+odottaminen takaisin hyvään aikaan, ei käynyt laatuun, koska oli
+vaarallista loukata semmoista miestä, jonka hyvä ajatus oli hänelle
+suuresti tarpeellinen hänen kauppa-toimessaan; hän tyytyi siis, niin
+paljon kuin mielensä malttoi, tappioonsa ja vakuutti että Vendalen
+esitys sekä miellytti että ilahutti häntä. "Se oli muka niin
+vapaamielisesti, niin ystävällisesti, niin Englantilaiseen tapaan
+tehty!"
+
+Hän käveli hetken askaroiden, ikäänkuin olisi hän etsinyt jotaan
+poissa-olevata, meni kaksi-puolisesta ovesta ulos toiseen huoneesen,
+tuli jälleen takaisin, hattu ja päällystakki kädessä, syleili Vendalen
+kyynäspäitä luvaten piammiten palata, ja katosi näkymättä äänettömän
+ystävänsä keralla.
+
+Vendale kääntyi akkuna-loukkoon, johon Marguerite oli istautunut
+työllensä. Huoneessa istua röhötti nyt, ikäänkuin olisi hän kadosta
+pudonnut tahi lattian läpi noussut, -- vanhan tapansa mukaan, kasvot
+uunia vastaan -- odottamattomana esteenä rouva Dor itse. Hän nousi
+puoleksi pystöön; katsoi puoleksi leveäin olkapäittensä yli Vendalea ja
+pudota pulskahti jälleen alas tuoliinsa. Työskentelikö hän? Varmaan.
+Tekikö hän, niinkuin ennenkin, Obenreizerin hansikkaita puhtaaksi? Ei;
+hän parsi sukkia.
+
+Asian laita oli nyt toivoton. Vendale mietti vakavasti kaksi seikkaa.
+Oliko mahdollista pistää rouva Dorea kammiinin-uuniin? Ei; hän ei olisi
+mahtunut sinne. Oliko mahdollista pitää rouva Dorea, ei elävänä
+naisena, vaan muuna huone-kaluna? Voisiko hän katsella tätä rehellistä
+eukkoa samoilla silmin kuin pöytä, jonka päälle satunnalta oli
+heitetty jonkulainen hiuspuku harsikosta? Varmaan; sen hän voi ja
+sen hän tekikin ilman erityistä omantunnon vaivaamista. Mentyänsä
+istumaan vanhan-aikuiseen akkuna-loukkoon aivan Margueriten ja hänen
+ompelu-kehänsä viereen, ilmaantui vähäinen liikutus mainitussa
+huone-kalussa, mutta mitään ääntä siitä ei kuulunut. Muistaa tulee,
+ettei ole aivan helppo liikuttaa tällaista raskasta kalua, josta taas
+seuraa se etu, ettei tarvitse pelätä sen niin äkkiä kaatuvan.
+
+Äänetönnä ja varsin hämillä kallistihe kaunis Marguerite ompelunsa yli
+ja neuloi ikäänkuin olisi henkensä rippunut neulan terässä. Sill'aikaa
+ajeli hänen kasvoillansa hohtavat ruusut ja lumenvalkoinen vaaleus, ja
+sormensa osoittivat levotonta, kuumeen-tapaista toimeliaisuutta. Itse
+tuskin vähemmässä tuskassa älysi Vendale kuitenkin tarpeelliseksi
+hiljaa ja varovaisesti johtaa häntä siihen tunnustukseen, jonka hän
+halusi itse tehdä sekä siihen vielä suloisempaan tunnustukseen, jota
+hän itse ikävöitsi saada kuulla. Naisen rakkaus harvoin voitetaan
+äkkinäisellä rynnäköllä, se myöntyy vähitellen lähestymisen kautta, ja
+kuuntelee mieluisammin hiljaista ääntä.
+
+Vendale johdatti hänen muistoonsa heidän entistä yhdessä-oloansa, kun
+matkustivat Sveitsissä, ja tapaukset tästä onnellisesta, kadonneesta
+ajasta elähyttivät jälleen heidän mieltänsä. Vähitellen katosi
+niinikään Margueriten ujous; hän hymyili, tuli puheliaaksi, katseli
+Vendalea, laiskotteli neulomisessaan ja pisti usein neulansa väärään.
+Molempain äänet alenivat alenemistaan ja kasvonsa kallistuivat heidän
+puhuessaan aina likemmäksi toisiansa. Mutta rouva Dor? Rouva Dor
+käyttäiksi juuri kuin enkeli, hän ei ollut mitään näkevinään, ei
+virkkanut sanaakaan, parsi vaan ahkerasti Obenreizerin sukkia. Kun
+rouva Dor tässä toimessaan veti sukkaa vasemmalle käsivarrellensa ja
+aina väliinsä nosti tätä käsivartta ilmaan, jotta valo paremmin
+sattuisi hänen työhönsä, ilmestyi kummallisia ja kuvaamattomia hetkiä,
+jolloin rouva Dor näytti ikäänkuin ylös-alasin istuvalta ja omia ilmaan
+nostettuja sääriänsä tarkastelevalta. Sitä myöten kuin aika kului,
+tapahtuivat nämä ilmaan nostamiset aina pitemmällä väli-ajalla. Tuo
+tuostakin nyykähytteli musta harsikkopuku, painui raskaasti alaspäin ja
+virkkui jälleen. Pieni läjä sukkia vieri hiljaa rouva Doren polvilta ja
+jäi makaamaan huomaamatta laattialle. Mahdottoman suuri villalanka-kerä
+seurasi sukkia ja pyörähti hiljaa pöydän alle. Musta harsikko-puku
+nyykähytti, painui alaspäin ja virkkui jälleen, nyykähytti vielä
+kerran, painui alas ja ei virkkanutkaan sen enemmin. Monen-säveleinen
+äänähdys, kuuluva puoleksi niinkuin suuren kissan hyrräys, puoleksi
+kuin höylän viiltäminen pehmeätä kaulaa vastaan, kohosi rakastavaisten
+alentuneitten äänten ylitse, kajahdellen säännön mukaisella väliajalla
+huoneessa. Luonto ja rouva Dor olivat tehneet liiton auttaaksensa
+Vendalea. Rehellisin naisista nukkui.
+
+Marguerite kohosi tuoliltansa, pysähyttääkseen rouva Doren kuorsausta,
+sitä emme tahto sanoa, vaan kuuluvaa unta; mutta Vendale pani kätensä
+hänen käsivarrelleen ja painoi häntä jälleen alas istumaan.
+
+"Antakaa hänen olla" -- kuiskasi hän. "Minä olen odottanut tilaisuutta
+uskoakseni teille salaisuuden. Sallikaa sen nyt tapahtuvan."
+
+Marguerite istuihe jälleen ja tahtoi tarttua neulaansa, vaan turhaan;
+silmänsä sekä sormensa pettivät, hän ei löytänyt mitään.
+
+"Olemme puhuneet," sanoi Vendale. "niistä ajoista jolloin ensikerran
+satuimme yhteen ja jolloin ensikerran matkustelimme toistemme seurassa.
+Minulla on tunnustus tehtävä, koska olen erästä asiaa salannut.
+Puhukaamme ensimmäisestä matkustelemisestani Sveitsissä, luettelin
+teille kaikki ne mielen liikutukset, joita toin muassani kotia
+Englantiin, paitse yhden ainoan. Saatatteko arvata mikä tämä mielen
+liikutus on?"
+
+Margueriten silmät tarkastelivat ahneesti ompelusta ja kasvonsa
+kääntyivät vähän syrjään. Alkoipa ilmauda levottomuuden merkkiä kauniin
+liivinsä alla nastion tienoilla. Hän ei vastannut, vaan Vendale ahdisti
+häntä armahtamatta kysymyksellään.
+
+"Voitteko arvata mikä mielen-liikutus Sveitsissä se on, josta en ole
+vielä teille maininnut?"
+
+Margueriten kasvot kääntyivät taas Vendalea kohtaan ja hieno hymyilys
+leikitteli hänen huulillansa.
+
+"Ehkä se on joku mielen-liikutus vuoriloista?" vastasi hän viekkaasti.
+
+"Ei; se tulee paljon syvemmältä."
+
+"Taikka sitten järvistä?"
+
+"Ei; järvet eivät ole tulleet minulle päivä päivältä rakkaammiksi.
+Järvillä ei ole mitään yhteyttä nykyisen onnellisuuteni toiveitteni
+kanssa vastaisuudesta. Marguerite! kaikki, mikä antaa elämälle arvonsa
+rippuu yhdestä sanasta teidän huulilta; Marguerite, -- minä lemmin
+teitä!"
+
+Neitosen pää vaipui alas, ja Vendale tarttui hänen käteensä. Hän veti
+häntä tykönsä ja katseli häntä. Kyyneleet tulivat neiden silmiin, jotka
+hän oli maahan luonut ja vuosivat kauniita poskiansa alas.
+
+"Ah! herra Vendale," sanoi hän. "Olisi ollut kauniimmin tehty teiltä
+pitää salaisuutenne. Oletteko unhoittaneet sen välin, joka eroittaa
+meitä. Ei milloinkaan se voi tapahtua!"
+
+"Ainoasti yksi väli voipi meitä eroittaa, Marguerite, ja se on se,
+jonka itse teette. Oma lemmityiseni! minun silmissäni ei löydy mitään
+korkea-arvoisempaa kuin sinun hyvyytesi, sinun ihanuutesi! O! kuiskaa
+minulle se ainoa pieni sana, että tahdot ruveta vaimokseni!"
+
+Hän huokasi suru-mielisesti.
+
+"Muistakaa sukuanne," sammalti hän, "ja muistakaa minuakin."
+
+Vendale veti häntä vielä likemmäkseen.
+
+"Jos viivyttelette semmoisilla esteillä," sanoi hän, "niin täytynee
+minun uskoa, että olen loukannut teitä."
+
+Hän vävähti ja katsoi ylös.
+
+"O! ei! ei!" sanoi hän viattomuudessaan; mutta samana hetkenä, kun
+nämät sanat olivat päässeet huuliltansa, älysi hän minkä merkityksen
+Vendale oli niille antava. Hänen tunnustuksensa oli vasten tahtoansa
+tullut ilmi, ja ihana punastus kaunisti nyt poskiansa. Hän teki heikon
+ponnistuksen päästäkseen irti rakastajansa syleilyksestä, katsoi häntä
+rukoillen silmiin ja tahtoi puhua, vaan sanat keskeysivät Vendalen
+suuta suikatessa.
+
+"Päästäkää minut, herra Vendale!" sanoi hän sortuneella äänellä.
+
+"Kutsu minua Yrjöksi."
+
+Hän painoi päänsä hänen rintaansa, ja vihdoin oli nyt koko sydämensä
+hänen omana.
+
+"Yrjö!" kuiskasi hän.
+
+Neiden käsivarret kietoutuivat lempeästi hänen kaulaansa, ja ujosti
+koskien huulillansa hänen kasvoja, kuiskasi neiti nuot viehättäväiset
+sanat: "minä lemmin sinua!"
+
+Sillä suloisella hetkellä, joka tästä seurasi, kuului kolina portin
+aukaisemisesta ja sulkemisesta selvästi talvisen kadun hiljaisuudessa.
+
+Marguerite kavahti.
+
+"Antakaa minun mennä," sanoi hän; "Hän on tullut takaisin."
+
+Hän riensi ulos huoneesta, taputtaen sivumennessä rouva Dorea
+olkapäähän. Ämmä heräsi kaikuvalla kuorsauksella, tuijotti ensiksi
+yhden sitten toisen olkapäänsä yli, katseli alas helmaansa, vaan ei
+keksinyt sieltä sukkia, ei villalankaa, ei parsinneulaa. Samassa kuului
+askeleita portaista.
+
+"Mon Dieu!" sanoi rouva Dor ja värisi kuin haavan lehti. Vendale kokosi
+ylös sukat ja lankakerät ja nakkasi kaikki yhtenä tukkona rouvan
+olkapään yli.
+
+"Mon Dieu!" huusi rouva Dor toistamiseen, kun tämä villa-tulva putosi
+alas hänen avaraan syliinsä.
+
+Ovi aukeni, ja Obenreizer astui sisään. Ensimmäisellä silmäyksellään
+huoneen ympäri hän huomasi Margueriten poissa-olon. "Kuinka?" kiivastui
+hän, "onko veljeni tytär mennyt? Eikö hän ole täällä huvittamassa
+teitä, minun poissa-ollessani? Se on anteeksi antamaton asia. Minä tuon
+hänen paikalla alas."
+
+Vendale pidätti häntä.
+
+"Minä pyydän että annatte miss Obenreizerin olla," sanoi hän. "Huomaan
+että olette tulleet takaisin ilman ystävättänne."
+
+"Niin, ystäväni jäi sinne lohduttamaan onnetonta maanmiestämme, Se oli
+sydäntä leikkaava näky, herra Vendale! Huoneen haltiat koron-kiskojalla
+-- koko perhe kyynelissä! Me syleilemme kaikki toisiamme äänettöminä.
+Yksin ihmeteltävä ystäväni ei kadottanut malttiansa, vaan lähetti
+paikalla noutamaan pullon viiniä."
+
+"Saanko puhua muutaman sanan kahden kesken teidän kanssanne, herra
+Obenreizer?"
+
+"Aivan mielelläni."
+
+Sitten kääntyi hän rouva Doreen.
+
+"Te näännytte kokonaan levon puutteesta, hyvä rouva; herra Vendale
+suopi kyllä anteeksi."
+
+Rouva Dor nousi ylös ja alkoi matkustella kylki edellä kamiinista
+sänkyyn päin, vaan pudotti tällä matkalla sukan. Vendale otti sen ylös
+hänelle ja aukasi yhden kaksois-ovista, vaan pari askelta astuttuaan
+pudotti rouva taas kolme sukkaa. Vendalen kumartuessa niitäkin
+poimimaan, joutui Obenreizer väliin, pyytäen anteeksi ja
+varoittavaisesti iskein silmää rouva Dorelle, joka tunnusti tämän
+huomanneensa sillä, että uudestaan pudotti kaikki sukat yhteen
+läjään ja sitten kauhistuneena tallusti pois onnettomuutensa
+näytelmä-paikalta.
+
+Obenreizer kokosi vihoissaan sukkia molemmilla käsillä, ja huutaen:
+"mene! sen" -- -- -- heilutti hän myttyä ilmassa. Rouva Dorelta kuului
+vielä yksi: "Mon Dieu," ennenkuin katosi likimmäiseen huoneesen, johon
+häntä seurasi kokonainen pilvi sukkasia.
+
+"Mitä teidän on ajatteleminen, herra Vendale," sanoi Obenreizer,
+lukiten ovea, "tämmöisestä ikävästä seka-sorroksesta perheessä. Oikeen
+minun täytyy hävetä itse omani puolesta. Me alotamme uutta vuotta niin
+kehnosti kuin mahdollista on; kaikki on mennyt nurin tänä iltana. Olkaa
+hyvä ja istukaa -- ja sanokaa mitä saan tarjota teille. Näyttäisimmekö
+vielä kunnioituksemme yhdelle teidän oivallisista englantilaisista
+tavoista? Koetanpa olla, mitä englantilainen kutsuu iloiseksi ja
+lystiksi. Minä esittelen 'groggia'."
+
+Vendale kielsi groggin, kaikella kunnioituksella oivallista tapaa
+kohtaan.
+
+"Haluaisin puhua teille yhdestä asiasta, joka on minulle varsin
+tärkeä," sanoi hän. "Olette epäilemättä havainneet, herra Obenreizer,
+että minä jo kauan olen suuresti ihaellut teidän veljenne tytärtä."
+
+"Tosiaan olette varsin hyvä; veljeni tyttären nimessä minä kiitän
+teitä."
+
+"Ja olette myös ehkä havainneet, että ihastukseni miss Obenreizeriin on
+kohonnut hellempään ja syvempään tuntoon --?"
+
+"Sanommeko ystävyyteen, herra Vendale?"
+
+"Sanokaa rakkauteen, niin olemme totuutta likempänä."
+
+Obenreizer kavahti tuolilta. Tuo tuskin nähtävä tykytys, joka hänessä
+oli likeisin aste punastumiseen, ilmausi yhtäkkiä kasvoihinsa.
+
+"Te olette miss Obenreizerin holhoja;" jatkoi Vendale, "ja pyydän nyt
+teitä osoittamaan minulle suurinta hyvyyttä kuin koskaan voitte, sillä
+että annatte hänen minulle vaimoksi."
+
+Obenreizer vaipui taas tuolillensa.
+
+"Te oikeen hämmästytätte minua, herra Vendale!" sanoi hän.
+
+"Minä odotan kunnes rauhoitutte jälleen," vastasi Vendale.
+
+"Vielä muuan sana, ennenkuin voin rauhoittua! Ettehän ainakaan ole
+puhuneet tästä asiasta mitään veljeni tyttärelle?"
+
+"Olen! Minä olen avannut koko sydämeni hänelle, ja on syytä
+toivoa." -- --
+
+"Kuinka?" keskeytti häntä Obenreizer; "te olette kosineet veljeni
+tytärtä, kysymättä siihen ensiksi minulta lupaa."
+
+Hän löi nyrkkinsä pöytään, ja hukkasi ensi kerran siitä asti, kun
+Vendale oli tullut häntä tuntemaan, kokonaan aivonsa avaimet.
+
+"Hyvä herra!" jatkoi hän, "mikä on tämä käytös? Kuinka taidatte
+puolustaa tällaista menetystä kunniallisena miehenä, joka puhuu toisen
+kanssa?"
+
+"Minä taidan puolustaa sitä sillä, että se on muuan meidän
+englantilaisista tavoista," vastasi Vendale vakaasti, "ja niitähän te
+aina olette kiittäneet. Totta puhuen, herra Obenreizer, en voi sanoa,
+että minä katuisin mitä olen tehnyt, sen vaan voin vakuuttaa, että
+käytökseni ei ole lähtenyt ehdollisesta ylenkatseesta teitä kohtaan. Ja
+tämän nyt selvitettyäni, pyydän teitä sanomaan suoraan ja rehellisesti,
+mitkä väitökset teillä on tehtävänä kosimistani vastaan."
+
+"Minulla on se tärkeä muistutus tehtävänä," vastasi Obenreizer, "että
+te ja veljenitytär seisotte niin erilaisella sivistyksen kannalla. Hän
+on köyhän talonpojan tytär, ja te olette ylhäistä sukua. Te osoitatte
+meille kunnian," -- lisäsi hän, ja koetti jälleen asettua tavalliselle
+kohteliaalle kannallensa, -- "joka tosin ansaitsee meidän kiitollista
+myöntämistä; mutta eroitus on liian silmiin pistävä; uhraus on liian
+suuri. Englantilaiset ovat ylpeätä kansaa, herra Vendale! Minä tunnen
+tämän tarpeeksi, käsittääkseni että avioliitto, sellainen kuin te
+olette esittäneet, olisi herättävä yleistä häiriötä täällä. Ei yhtäkään
+kättä ojennettaisi talonpoikaselle vaimollenne, ja paraat ystävänne
+hylkäisivät teidät."
+
+"Malttakaapa hetki," puuttui Vendale tässä puheesen. "Ilman röyhkeyttä
+rohkenen sanoa, että tunnen maanmieheni ylimalkaan ja ystäväni erittäin
+paremmin kuin te. Kaikkein niitten nähden, joitten ajatus on minkään
+arvoinen, olisi syy naimiseeni selvästi vaimoni itsen ylevyys. Jos en
+olisi vakaa -- huomatkaa, että sanon vakaa -- siitä, että voin tarjota
+hänelle paikan, jonka hän saattaa vastaan-ottaa ilman vähintäkään
+masentumista, niin en olisi koskaan pyytänytkään häntä vaimokseni. Onko
+teillä vielä useampia väitöksiä tehtävinä? Onko teillä mikään
+persoonallinen väitös minua vastaan?"
+
+Obenreizer levitti molemmat kätensä, ikäänkuin osoittaaksensa
+jonkunlaista kohteliasta kieltoa.
+
+"Persoonallinen väitös?" virkahti hän. "Sellainen kysymys, hyvä herra,
+saattaa vaan tehdä mieleni karvaaksi!"
+
+"Me olemme molemmat kauppiaita," pitkitti Vendale, "ja teillä on syytä
+vaatia, että teille näytän voivani elättää vaimoa. Varallisuuteni
+laita käypi selittäminen parilla sanalla. Vanhemmiltani olen perinyt
+kaksikymmentätuhatta puntaa, joitten toisesta osasta minä elinaikanani
+vaan kannan koron, joka taas, siinä tapauksessa, että satun kuolemaan
+ja jättämään jälkeeni vaimon, tulee hänen omakseen. Jos kuoltuani jätän
+jälkeeni lapsia, niin tulee itse pääoma jaettavaksi niiden välillä,
+heidän päästyänsä täyteen ikään. Toisen puolen rahoistani saan minä
+vapaasti käyttää, sen olen jo pannut viinikauppaan, jota luulen vielä
+voivani melkoisesti isontaa. Ylipäänsä lasken minä tuloni tästä
+laitoksesta kahteentoistasataan puntaan vuodelta, ja kun tähän
+pannaan lisäksi elatusrahani, niin nousee vuotinen tuloni nykyään
+viiteentoistasataan puntaan, vaan minulla on paraat toiveet
+saattaakseni vielä korottaa tätä summaa. Kysyn sen vuoksi, onko teillä
+mitään väittämistä minua vastaan varallisuuteni puolesta?"
+
+Ahdistettuna viimeiseen varustukseensa saakka, nousi Obenreizer ylös ja
+käveli edes takaisin huoneessa. Selvästi näkyi, ettei hän tällä
+hetkellä tiennyt mitä sanoisi tahi mitä tekisi.
+
+"Ennenkuin vastaan tähän kysymykseen," sanoi hän hetken mietittyään,
+"täytyy minun pyytää että saan puhutella miss Margueritea. Mainitsitte
+äsken, muistaakseni, että toivotte hänen hyväksyvän niitä tunteita,
+joilla olette häntä kunniottaneet."
+
+"Minulla on se arvaamatoin onni, että tiedän hänen lempivän minua,"
+vastasi Vendale.
+
+Obenreizer vaikeni: sumu-pilvi levisi silmäinsä yli, ja tuskin
+havaittava veren tykytys ilmaantui taas hänen kasvoihinsa.
+
+"Jos tahdotte olla hyvä ja suoda anteeksi, että jätän teidät vähäksi
+aikaa yksinänne," sanoi hän mittelevällä kohteliaisuudella, "niin
+haluaisin mielelläni puhua pari sanaa veljenityttären kanssa."
+
+Hän kumarsi ja meni ulos.
+
+Yksin jääneenä kääntyivät Vendalen ajatukset luonnollisesti
+tutkistelemaan mahdollista syytä Obenreizerin käytökseen. Tämä oli
+koettanut estää hänen kosimistansa ja teki nyt esteitä naimisellekin,
+vaikka se nähtävästi tarjosi etuja, joita ei hänenkään varovaisuus
+saattanut epäillä. Käytöstänsä oli mahdoton käsittää.
+
+Etsiessään vastausta tähän kysymykseen, johtui Vendalen mieleen, että
+Obenreizer oli melkein samalla ijällä kuin hän; ja että Marguerite,
+tarkoin mitattu, ei ollut Obenreizerin kanssa niin erittäin läheisessä
+sukulaisuudessa, koska vaan oli hänen velipuolensa tytär. Hän kysyi
+siis itseltään rakastuneen helposti heränneellä luulevaisuudella, oliko
+hänellä ehkä kilpailija kosimisessaan voitettavana, samoin kuin hänellä
+oli holhoja suostutettavana. Tämä ajatus lensi hänen aivonsa läpi
+silmänräpäykseksi, vaan ei kauemmin. Muisto Margueriten suutelosta joka
+vielä hehkui poskessansa, johdatti hänelle suloisesti mieleen, että
+hetkenkin luulevaisuus nyt oli rikos lemmittyänsä vastaan.
+
+Asiaa tarkemmin tutkittuaan, näytti hänen mielestä Obenreirerilla
+olevan yksi tahi toinen syy tällaiseen käytökseen. Margueriten kauneus
+ja suloisuus olivat kalliita koristuksia tässä pienessä perheessä, jolle
+ne antoivat erinomaisen lumouksen, niinkuin ne Obenreizerillekin
+tuottivat jonkinlaista mahtavuutta, minkä kautta hän aina osasi tehdä
+huoneensa viehättäväiseksi. Näitä Margueriten miellyttäviä omaisuuksia
+hän aina enemmin tahi vähemmin tiesi käyttää omain, itsekästen
+tarkoitustensa edistämiseksi. Oliko hän se mies, joka tahtoi menettää
+tällaisia etuja, saamatta sijaan mahdollisesti suurimpaa korvausta
+niitten menettämisestä? Yhdistys Vendalen kanssa naimisen perustuksella
+tarjosi tosiaan luotettavia etuja; mutta Lontoossa löytyi monta sataa
+nuorta miestä, paljoa rikkaampaa ja mahtavampaa kuin Vendale. Oliko
+mahdollista, että tämän miehen kunnian-himo tavoitti itselleen
+korkeampia etuja, kuin mitä Vendalen esittämä naiminen hänen veljensä
+tyttären kanssa lupasi hänelle. Vendalen tätä itseltään kysyessä,
+ilmausi mainittu mies uudestaan hänen viereensä, antamaan vastausta
+siihen, taikka ei antamaan.
+
+Nähtävä muutos oli tapahtunut Obenreizerilla, kun hän jälleen istuutui.
+Käytöksensä ei ollut niin vakava ja surutoin kuin ennen, ja
+suupielissään näkyi jälki jostakin mielen-liikutuksesta, joka ei vielä
+ollut asettunut. Hän oli puhunut jotakin Vendalesta tahi itsestään,
+joka oli herättänyt Margueriten inhon ja ensi kerran pakoittanut hänen
+lausumaan omaa vakaata tohtoansa. Asian laita saattoi olla niin, mutta
+aivan varmaa tuo ei ollut. Ainoasti niin paljon voi sanoa, että hän
+näytti siltä kuin olisi tullut tappiolle.
+
+"Minä olen puhunut veljenityttären kanssa;" alotti hän, "ja saanut
+tietää ettei teidänkään vaikutus-voima ole riittänyt tekemään häntä
+sokiaksi sille epä-suhtaisuudelle säädyn puolesta, joka seuraa
+tarjoustanne."
+
+"Rohkenenko kysyä," sanoi Vendale, "onko tämä ainoa päätös, johon
+olette tulleet puhuttuanne miss Obenreizerin kanssa."
+
+Silmänräpäyksen leimaus lensi Obenreizerin sumu-pilvestä.
+
+"Voitto on teidän puolella," vastasi hän pistävällä nöyryydellä. "Jos
+vaaditte minua sitä tunnustamaan, niin myönnän sen näillä sanoilla.
+Veljenityttären ja minun tahto olivat tätä ennen yhtäpitävät, herra
+Vendale; mutta te olette astuneet meidän väliin, ja teidän tahtonne on
+nyt hänenkin. Kotimaassani tiedämme koska olemme voitettuna ja
+myönnämmekin sen, panematta asiaa erittäin huoleksi, ja niin aivon
+minäkin nyt tehdä, mutta ainoasti muutamilla ehdoilla. Ottakaamme
+rahavarojanne vielä tarkastellaksemme. Minulla on yksi väitös tehtävä
+teitä vastaan, hyvä herrani -- hyvin kummallinen ja rohkea väitös
+tämmöiseltä vähän-arvoiselta mieheltä."
+
+"Minkälainen se väitös on?"
+
+"Te olette osoittaneet minulle kunnian pyytää nuorta sukulaistani
+vaimoksi. Tällä erää täytyy minun -- aina suurimmalla kiitollisuudella
+kieltää pyyntönne."
+
+"Mistä syystä?"
+
+"Siitä syystä ettette ole tarpeeksi rikas."
+
+Niinkuin Obenreizer oli ennustanut hämmästytti tämä väittämys kokonaan
+Vendalea, ja hän istui hetken aivan äänettömänä.
+
+"Vuotinen tulonne on viisitoista sataa puntaa;" jatkoi Obenreizer.
+"Köyhässä kotimaassani lankeaisin minä polvilleni teidän edessänne ja
+sanoisin: 'mikä ruhtinaallinen omaisuus', mutta rikkaassa Englannissa
+istun minä liikkumatta sanoen: 'kohtuullinen toimeen-tulo, herraseni,
+vaan ei enempääkään!' Omaisuutenne olisi ehkä riittävä vaimolle, joka
+olisi syntyänsä omasta säätystänne, mutta ei se ulotu kuin puoleksi
+vaimolle, joka on muukalainen halvasta suvusta ja jota kaikki turhat
+luulot yrmivät. Jos veljenitytär menee naimiseen teidän kanssanne, niin
+tulee hänelle jo alusta vaikea työ saadaksensa itselleen sitä arvoa,
+jossa hän on pidettävä teidän vaimona. Niin, niin, tämä nyt kyllä ei
+ole teidän ajatuksenne, vaan se on minun ja tulee järkähtämättä
+pysymään minun ajatuksena. Nuoren sukulaiseni tähden vaadin minä, että
+tämä työ tulee niin huokeaksi kuin mahdollista on, ja ne maalliset
+edut, joita hän avukseen tarvitsee, ovat myös sulan oikeuden mukaan
+hänelle hankittavat. Sanokaa nyt, herra Vendale, taitaako vaimonne
+viidellätoistasadalla punnalla vuoteensa asua kaupungin parhaassa
+osassa -- ja pitää palvelijaa, joka avaa hänelle ovet, pöydän-kattajaa,
+joka passaa häntä syödessä, tahi hevoisia ja vaunuja ajaaksensa? Minä
+luen vastauksen silmistänne, se on kieltävä. Noh, yks asia vielä, niin
+olen lopettanut! Onko totta, että nainen, sellainen kuin teidän maanne
+sivistyneet, taiteelliset ja lempeät naiset, ja joka asuu Lontoon
+parhaassa korttelissa, jolla on palvelija, joka avaa hänelle oven,
+pöydän-kattaja, joka passaa häntä syödessä, ja hevoiset ja vaunut
+ajaaksensa, onko totta, sanon minä että sellainen nainen heti kohta
+ylenee neljä askelta vaimon-puolien mielestä? Onko vai ei?"
+
+"Tulkaa jo asiaan," sanoi Vendale. "Te pidätte tätä kysymystä ehtona.
+Mitkä ovat siis ne ehdot, joita vaaditte?"
+
+"Halvimmat ehdot, hyvä herra, joilla saatan toimittaa vaimonne nuot
+neljä askelta ylös. Teidän täytyy enentää nykyistä tuloanne kahta
+suuremmaksi; tarkin säästäväisyys ei tule Englannissa vähemmällä
+toimeen. Mainitsitte äsken, että toivotte melkoisesti voivanne isontaa
+viini-kauppaanne. Olkaa siis ahkera ja suurentakaa se. Perin juurin
+olen minä hyväntahtoinen mies, ja sinä päivänä, jolloin selvillä
+todistuksilla näytätte vuotisten tulonne nousevan kolmeentuhanteen
+puntaan, silloin on nuoren sukulaiseni käsi teidän oma, jos nimittäin
+pyydätte sitä minulta."
+
+"Saanko kysyä, oletteko antaneet miss Obenreizerille tiedon tästä
+ehdosta?"
+
+"Olen kyllä. Hän antaa minulle vielä hiukan arvoa, herra Vendale, ja
+suostuu ehtoihini. Toisin sanoen: hän antaa holhojansa huolen pidon ja
+avaramman maailman-tuntemuksen johdattaa itseänsä."
+
+Näin sanoen nojausi hän takaperin tuoliinsa vakaalla luottamuksella
+nykyiseen asentoonsa ja paraalla tuulellaan.
+
+Siinä tilassa, johon Vendale nyt oli joutunut, näytti hänestä suora
+vetominen oikeuteensa kokonaan toivottomalta, sillä hänellä ei ollut,
+niin sanoaksemme, pohjaa jalkainsa alla. Joko Obenreizerin väitökset
+olivat hänen itsensä ajattelemat taikka hän ainoastaan tahtoi venyttää
+naimis-asiata toivoen ajan kuluessa saattavansa sen kokonaan tyhjäksi
+tehdä, niin kummassakin tapauksessa oli kaikki vastarinta Vendalen
+puolelta nykyään turhanpäiväistä. Ei ollut muuta neuvoa kuin myöntyä ja
+koettaa saada niin hyvät ehdot kuin mahdollista.
+
+"Minä panen vastaan" -- alkoi hän.
+
+"Arvattavasti; sen tekisin minäkin teidän sijassanne," sanoi
+Obenreizer.
+
+"Mutta jos niin olisi," sanoi Vendale, "että suostuisin ehtoihinne,
+niin sallikaa minunkin puoleltani määrätä kaksi ehtoa. Ensiksi toivon
+minä saavani tuontuostakin käydä tervehtimässä veljenne tytärtä."
+
+"Ahaa! Käydä tervehtimässä veljeni tytärtä! Ja tehdä häntä yhtä
+naimakiihkoiseksi, kuin itse olette? Jos nyt kieltäisin, kävisittekö
+hänen tykönä ilman minun luvatta?"
+
+"Aivan varmaan."
+
+"Mikä viehättävä vilpittömyys! Ihan englantilaista! Te saatte käydä
+häntä tervehtimässä, herra Vendale, vissillä päivillä, jotka me
+yhteisesti määräämme, vaan mitä vielä?"
+
+"Väitöksenne vuotisia tulojani vastaan on minua aivan hämmästyttänyt,"
+pitkitti Vendale, "ja tahtoisin sen tähden vastaiseksi hankkia
+itselleni turvan senkaltaisesta hämmästyksestä. Nykyisen ajatuksenne
+jälkeen tarvitsen minä, kyetäkseni naimiseen, kolmentuhannen punnan
+vuotisen rahatulon; mutta mistä minä tiedän, ett'ette, sitä myöten kuin
+tietonne Englannin maasta kasvaa, yhä korota vaatimuksianne?"
+
+"Selvällä Englannin kielellä," sanoi Obenreizer, "merkitsee tämä, että
+epäilette sanaani!"
+
+"Uskotteko te minun sanaani, jos ilmoitan teille, että olen kaksin
+kerroin enentänyt tulojani?" kysyi Vendale. "Ellei muistoni petä,
+vaaditte vasta juuri täydellisiä todistuksia."
+
+"Tosiaan! viekkaasti! Te osoitatte muukalaisen sukkeluutta samassa
+kuin englantilaisen perin-pohjaisuutta. Ottakaa vastaan paraat
+onnen-toivotukseni ja samalla kirjallisen lupaukseni."
+
+Hän nousi ylös, istui kirjoitus-pöydän ääreen, kirjoitti muutamia
+rivejä ja ojensi paperin Vendalelle syvällä kumarruksella.
+Suostumuskirja oli aivan suora ja selvä -- ja allekirjoitettu
+tunnollisella tarkkuudella.
+
+"Oletteko tyytyväinen kirjoitukseeni?"
+
+"Olen kaikin puolin."
+
+"Sepä minua ilahuttaa kuulla. Me olemme tässä vähin otelleet -- ja
+olleet erinomaisen sukkelat ja viisaat molemmin puolin. Nyt on
+kauppamme selvillä, emmekä pidä toisillemme vihaa. Ja lopuksi, herra
+Vendale, lyökäämme käsi käteen, niinkuin rehelliset miehet!"
+
+Vendale ojensi hänelle kättä, suuresti kummastellen Obenreizerin
+äkkinäistä muutosta toisesta luonnosta toiseen.
+
+"Milloinka rohkenen toivoa taas saadakseni tavata miss Obenreizeria?"
+kysyi hän ja nousi ylös lähteäksensä.
+
+"Tehkää hyvin ja käykää huomenna tykönäni," sanoi Obenreizer, "niin
+saatamme sen asian päättää, mutta ennenkuin lähdette, niin ottakaamme
+'groggi.' Eikö? Noh! sitten kätkemme sen siksi kuin olette saaneet
+tulonne nousemaan kolmeen tuhanteen puntaan. Olispa hupaista tietää,
+milloin tuo tapahtunee."
+
+"Muutamia kuukausia takaperin laskin minä arviolta lukua kauppani
+laajentamisen mahdollisuudesta", sanoi Vendale, "ja ellei laskuni ole
+väärä, niin olen tehnyt tuloni kahta suuremmaksi."
+
+"Ja olette naineet" -- -- sanoi Obenreizer.
+
+"Ja olen nainut" -- toisti Vendale -- "tästä päivästä vuoden kuluttua!
+Hyvästi!"
+
+
+VENDALE SAATTAA HÄIRIÖTÄ MATKAAN.
+
+Kun Vendale seuraavana aamuna tuli konttoriinsa, olivat nuo ikävät ja
+kuivat toimitukset Cripple Cornerissa häneltä saaneet uuden ja
+elähyttävän viehätyksen. Marguerite oli nyt tullut osalliseksi niihin.
+Koko se koneisto, joka Wildingin kuoltua oli pantu liikkeelle
+saadakseen tietoja huoneen asioista -- pääkirjain päättäminen, luvun
+laskeminen "aktivoista," luvun pitäminen kaupan-kaluista, j.n.e. -- oli
+nyt muuttunut koneistoksi, joka antoi hänelle tietoa kuinka pian
+naimisensa voi tapahtua. Tarkastettuansa kirjurin antaman tilinteon, ja
+verrattuansa erinäisiä summia toisiinsa, käänsi Vendale huomionsa
+viini-varastoon ja lähetti alas kellariin pyytämään luetteloa sen
+sisällyksestä.
+
+Pääkyyppäri oli tuskin pistänyt päänsä ovesta isäntänsä yksityiseen
+huoneesen, ennenkuin Vendale huomasi, että hänen näkönsä oli kokonaan
+toinen kuin ennen. Jotakin erinomaista oli epäilemättä tapahtunut tänä
+aamuna. Ladlen Jannen liikunnossa oli jonkinlaista melkeen elävyyden
+tapaista ja kasvonsa miltei osoittaneet iloisuutta.
+
+"Kuinka on laitanne?" kysyi Vendale. "Onko mitään tapahtunut?"
+
+"Haluaisin sanoa yhden asian," vastasi Janne. "Nuori herra Vendale, en
+ole koskaan tahtonut kehua itseäni profeetaksi."
+
+"Noh! kuka sen on sanonutkaan?"
+
+"Ei yksikään profeeta ole minun tietääkseni," jatkoi Janne, "kuluttanut
+enintä aikaansa maan alla. Ei yksikään profeeta ole, mitä tahansa
+lieneekin saanut sisäänsä, ikänänsä saanut sisäänsä viiniä hikireikien
+kautta aamusta iltaan monen vuoden kuluessa. Kuin minä, siitä syystä
+että nuori herra Wilding oli muuttanut kaupan toimi-nimen, sanoin
+hänelle, että hän siinä samassa oli muuttanut kaupan onnen, kehuinko
+minä silloin itseäni profeetaksi? En, sitä en tehnyt. Onko se, mitä
+hänelle sanoin, käynyt toteen? On niinikään. Pebblenpojan ja
+Veljenpojan aikana ei koskaan tapahtunut erhetystä tavaralähetyksessä,
+joka oli kauppahuoneellemme jätetty. Vaan nyt on tapahtunut erhetys.
+Olkaa hyvä ja merkitkää, että se tapahtui ennenkuin miss Marguerite oli
+käynyt täällä, jonkatähden ei tämä siis sotine sitä vastaan mitä
+ennustin, että Marguerite laulaisi onnen tänne takaisin. Lukekaa tätä",
+päätti Janne, viitaten sormella, joka ei näyttänyt saaneen muuta kuin
+likaa sisäänsä hikireiistä, erääsen paikkaan luettelossa. "Vasten
+luontoani on pahan ennustaminen sille huoneelle, jota palvelen, mutta
+minä pidän velvollisuutenani pyytää teitä lukemaan tuota, herra."
+
+Vendale luki kuin seuraa:
+
+"Huom. Sveitsiläisen sampanjan suhteen! Erhetys on havaittu
+kauppahuoneelta Desfresnier & C:o tulleessa lähetyksessä."
+
+Vendale keskeytti lukemisen ja katsoi vieressään olevaan muistokirjaan.
+
+"Se oli Wildingin aikana" -- muistutti hän. Viinin-saalis silloin oli
+erittäin runsas, ja hän otti niin paljon kuin sai. Onhan Sveitsin
+sampanja ollut hyvää, vai kuinka?"
+
+"En tahdo sanoa, että se on huonoakaan ollut, herra;" sanoi kyyppäri.
+"On saattanut hapata ostajaimme kellareissa tahi särkeä niiltä pullot,
+vaan en tahdo sanoa sen näyttäneen huonolta meidän kellareissa."
+
+Vendale luki edemmäksi luettelossa: "Tarkemmin tutkittuamme kirjoja,
+havaitsemme, että lootain lukumäärä on aivan oikea; vaan kuusi niistä,
+joiden merkki vähän eriää toisista, on aukaistu ja havaittu sisältävän
+punaista viiniä eikä sampanjaa. Merkkein yhtäläisyys on luultavasti
+vaikuttanut erhetyksen Neuschâtelista lähetettäessä. Erhetys koskee
+vaan kuutta koria."
+
+"Onko tämä kaikki?" kysyi Vendale ja nakkasi luettelon syrjään.
+
+Jannen silmät seurasivat synkästi löyhyilevää paperia.
+
+"Iloitsen nähdessäni että otatte tämän asian niin huokealla mielellä
+vastaan," sanoi hän. "Välistä tapahtuu, että yksi erhetys tuopi toisen
+seurassaan. Joku pudottaa erhetyksestä palasen apelsiinikuorta kadulle,
+ja toinen tulee erhetyksestä sen päälle lankeemaan, ja sitten saadaan
+jotakin toimittamista lasaretissa ja ihminen joutuu Raaja-rikoksi koko
+elinajakseen. Minua ilahuttaa nähdä että otatte asian niin huokeasti.
+Pebblenpojan ja Veljenpojan aikana me emme olisi ottaneet sitä niin
+keveästi ennenkuin lopun olisimme nähneet. Tahtomatta ennustaa pahaa
+huoneellemme, nuori herra Vendale, soisin kuitenkin, että tämä olisi
+onnellisesti tullut ja mennyt. Toivon teidän ei pahastuvan, herra;"
+sanoi kyyppäri, avaten oven mennäkseen ja katsoen vielä kerran
+synkkämielisesti taakseen ennenkuin löi oven lukkoon; "myönnän
+mielelläni että olen hourupäinen ja vähän alakuloinen luonnoltani, vaan
+minä olen kauvan palvellut Pebblenpojan ja Veljenpoikaa, ja toivon että
+onnellisesti pääsisitte noista kuudesta punaviinin korista."
+
+Yksin jääneenä purskahti Vendale nauruun ja tarttui kynään.
+
+"Lienee parasta, että kirjoitan muutamia sanoja Desfresnier & Co:lle
+ennenkuin kaikki unhottuu," ajatteli hän ja kirjoitti heti
+seuraavaisesti:
+
+"H. H. Paraillaan toimitamme viinivarastomme lukemista, ja olemme
+siinä huomanneet pienoisen erhetyksen teidän puolelta viimeisessä
+sampanja-lähetyksessä. Kuusi lootaa sisälsi nimittäin punaista viiniä,
+jotka täten lähetämme takaisin. Asia on helposti korjattu jos saadaan
+toisia sijaan, taikka muussa tapauksessa, jos meidän äsken maksamaamme
+rätinkiin, juuri 500 puntaa, panette näitten kuuden loodan hinnan
+maksetuksi.
+
+                                         Kaikella kunnioituksella
+                                              Wilding & C:o"
+
+Tämä kirje lähetettiin heti postiin, ja Vendale kohta unhotti koko
+asian. Mieleensä johtui aineita, hänestä paljoa tähdellisempiä. Päivän
+kuluttaa edemmäksi, meni hän, väli-puheen mukaan, Obenreizerin luo.
+Seuraus keskinäisestä sopimuksesta täällä oli, että Vendale sai luvan
+viettää määrätyt illat viikossa Margueriten seurassa, kuitenkin vaan
+kolmannen hengen läsnä ollessa, josta viimeisestä ehdosta Obenreizer ei
+millään muotoa tahtonut luopua. Ainoa myönnytys, minkä salli, oli,
+että jätti Vendalelle vapaan oikeuden valita mainitun kolmannen hengen.
+Luottaen entiseen kokemukseensa, tämä ei kauan epäillyt ennenkuin hän
+siihen ammattiin valitsi tuon oivallisen eukon, joka parsi Obenreizerin
+sukkia. Kuultuansa mikä ankara edesvastaus oli hänelle pantu, näyttäysi
+rouva Dor arvaamatta uudelta kannalta hengellisessä edestymisessä. Hän
+odotti kunnes Obenreizerin terävät silmät olivat hänen jättäneet -- ja
+katsoi sitten Vendaleen, vaivihkaa iskien hänelle silmää.
+
+Aika vieri ja sen kanssa myös onnelliset ilta-hetket Margueriten
+luona. Kymmenentenä päivänä siitä, jona Vendale oli kirjoittanut
+sveitsiläiselle kauppa-huoneelle, makasi vastaus kirjoitus-pöydällänsä,
+muitten samana päivänä tulleitten kirjeitten joukossa. Vastaus kuului
+näin:
+
+"H. H. Pyydämme anteeksi tapahtuneesta pienestä erhetyksestä. Samalla
+kertaa täytyy meidän valitettavasti lisätä, että hyväntahtoisesti
+antamanne ilmoitus on johdattanut meitä toiseen odottamattomaan
+huomaukseen. Asia on hyvin ankara sekä teille että meille. Likemmät
+kohdat ovat seuraavaiset:
+
+"Koska meillä ei enään ollut sen vuoden sampanjaa, josta viimein
+lähetimme teille, niin olimme aikeessa, esityksenne mukaan, panna
+rätinkiinne maksetuksi nuot kuusi korillista. Ryhtyessämme tähän
+toimeen, saattoivat erityiset meidän kauppa-liikkeelle omituiset tavat
+meitä tutkimaan sekä pankki-kirjaamme että pää-kirjaa, jonka kautta
+olemme tulleet täysin vakuutetuksi siitä, ettei mikään sellainen rahan
+lähetys, josta mainitsette, ole tullut meidän kauppa-huoneelle osaksi,
+ja saaneet varman tiedon, ettei sellaista summaa ole meidän konton
+kautta pankkiin maksettu.
+
+"Sillä kannalla kuin asiat nyt ovat, olisi turhaa vaivata teitä
+kaikilla pienimmilläkin seikoilla. Rahat ovat epäilemättä varastetut
+matkallansa teidän ja meidän välillä. Muutamat omituiset asianhaarat,
+joita olemme havainneet petoksen tavan suhteen, saattavat meitä
+uskomaan, että varas on toivonut kykenevänsä suorittaa puuttuvan summan
+pankkiireillemme, ennenkuin vuotinen tilin-tekomme saattaisi asian ilmi.
+Tavallisen järjestyksen mukaan tämä tilinteko olisi tapahtunut vasta
+kolmen kuukauden perästä, ja tämän ajan olisimme siis, ellei kirjeenne
+olisi tullut, kokonaan olleet tietämättä tapahtuneesta varkaudesta.
+
+"Mainitsemme tätä viimeistä seikkaa, koska se näkyy todistavan, että
+meillä tässä ei ole tekemistä tavallisen varkaan kanssa. Tähän asti ei
+meillä ole ollut minkäänlaista epäluuloa, kuka varas olisi, vaan
+toivomme teidän auttavan meitä asian ilmi saattamisessa ensiksikin
+sillä lailla, että tarkastelette tuota -- arvattavasti väärennettyä --
+kuittia, joka epäilemättä on tullut teidän haltuun kauppa-huoneen
+nimessä annettuna. Olkaa hyvä ja katselkaa onko kuitti kokonaan
+kirjoitettu, vai onko se numerolla ja päivä-luvulla painettu lanketti,
+jonka ainoastaan tarvitsee täyttää summalla. Tämän, niinkuin näyttäisi,
+vähäpätöisen kysymyksen vastaaminen on, sen vakuutamme, hyvin tärkeä.
+Levottomuudella ja halulla odotamme vastaustanne ja olemme kaikella
+kunnioituksella H. H:n
+
+                                                     uskolliset
+                                                 Desfresnier & C:o."
+
+Vendale laski kirjeen pöydälle ja istui hetken aikaa aivan liikkumatta,
+tointuaksensa kovan onnen kohtauksesta. Tällä aikaa, koska, enemmin
+kuin milloinkaan, tulojensa isontaminen huoletti häntä, uhkasi häntä
+viidensadan punnan tappio. Ajatellen Margueritea veti hän pienen
+avaimen lakkaristaan ja aukaisi seinään rakennetun rauta-kaapin, jossa
+talletti kauppa-huoneen kirjoja ja tähdellisiä papereita.
+
+Vielä etsiessään kaapista väärennettyä kuittia vavahti hän äkkiä, kun
+kuuli vieraan äänen ihan vierestään.
+
+"Pyydän tuhat kertaa anteeksi;" sanoi ääni. "Taidanpa tulla
+sopimattomalla ajalla?"
+
+Vendale kääntyi ympäri ja seisoi Margueriten holhojan edessä silmä
+silmää vastaan.
+
+"Olen tullut tänne," jatkoi Obenreizer, "tiedustelemaan voinko olla
+teille joksikin hyödyksi. Toimitukset kutsuvat minua muutamaksi
+päiväksi Manchester'iin ja Liverpool'iin. Saattaisinko ehkä samalla
+kertaa toimittaa teille jotakin? Teillä on täysi valta käyttää minua
+asiamiehenä, joka matkustaa kauppa-huoneen Wilding & C:on puolesta."
+
+"Olkaa niin hyvä ja odottakaa hetki;" vastasi Vendale, "minä olen
+palkalla valmis puhumaan kanssanne."
+
+Hän kääntyi uudestaan kaappiin päin ja rupesi etsimään papereista.
+
+"Te tulette tänne," jatkoi hän hetken vaiti oltua, "ajalla,
+semmoisella, kun ystävälliset tarjoukset ovat minulle erinomaisia. Olen
+tänä päivänä, näette, saanut ikäviä sanomia Neuschâtelista."
+
+"Ikäviä sanomia!" sanoi Obenreizer. "Desfresnier & C:lta?"
+
+"Niin. Muuan rahasumma, jonka lähetimme heille, on varastettu, ja minä
+tulen kadottamaan viisisataa puntaa. -- Mitäs nyt?"
+
+Kun Vendale äkkiä kääntyi ja toisen kerran loi silmänsä huoneen yli,
+näki hän kirjerasiansa makaavan laattialla ja Obenreizerin polvillaan
+poimimassa ylös sen sisällystä.
+
+"Kömpelyyteni on syypää tähän," sanoi Obenreizer. "Tuo hirveä
+sanoma, jota mainitsitte, hämmästytti minua kovasti; otin askeleen
+takaperin." --
+
+Kirjeitten kokoominen, jotka olivat hajalla pitkin laattiata, veti
+hänen huomion taas puoleensa, jottei joutanut lausettaan päättää.
+
+"Älkää vaivatko itseänne," sanoi Vendale, "joku kirjureista voipi ne
+poimia ylös."
+
+"Mikä kauhea sanoma!" toisti Obenreizer yhäti kokoellen kirjeitä. "Mikä
+kauhea sanoma!"
+
+"Jos tahdotte lukea kirjeen;" sanoi Vendale, "niin havaitsette
+etten ole ollenkaan liioitellut. Se makaa aukaistuna tuolla
+kirjoitus-pöydällä."
+
+Hän etsi sillaikaa etsimistään ja löysi viimeinkin väärennetyn kuitin.
+Se oli yksi noista numerolla ja päivä-luvulla painetuista lanketeista,
+joita sveitsiläiset kirjeessään mainitsivat. Vendale kirjoitti ylös
+sekä numeron että päivä-luvun. Kätkettyänsä kuitin jälleen ja
+lukittuansa kaapin oven, sai hän aikaa tarkemmin katsella Obenreizeria,
+joka istui kaukana akkunan-loukossa ja luki kirjettä.
+
+"Tulkaa tänne kamiinin tykö," sanoi Vendale. "Näytättehän aivan
+paleltuneelta. Minä soitan tänne enemmin hiiliä."
+
+Obenreizer nousi ylös ja käveli vitkaan takaisin kirjoitus-pöydän tykö.
+
+"Marguerite tulee tästä sanomasta varmaan yhtä murheelliseksi kuin
+minä," sanoi hän ystävällisesti. "Mitä aivotte nyt tehdä?"
+
+"Minä olen Desfresnier ja C:n vallassa," vastasi Vendale, "enkä voi,
+tietämättömyydessäni asian oikeasta laadusta, tehdä muuta kuin mitä he
+neuvovat. Kuitti, jonka vast'ikään löysin, on kirjoitettu painettuun ja
+numeroittuun lankettiin. Näkyy olevan erittäin tähdellistä, että se
+löytyy. Koska olette olleet heidän palveluksessa, niin tunnette varmaan
+heidän menetys-tapoja asiain toimittamisessa. Aavistatteko mitä aikovat
+tehdä?"
+
+Obenreizer esitteli jonkunlaisen luulon.
+
+"Saanko nähdä kuittia?" kysyi hän.
+
+"Voitteko pahoin?" sanoi Vendale, kummastellen muutosta hänen
+kasvoissa, jonka nyt vasta oikein huomasi. "Mutta menkäähän kamiinin
+eteen. Oikeinhan vapisette vilusta; toivonpa ett'ette tule kipeäksi."
+
+"Ei suinkaan," vastasi Obenreizer; "vaan olen ehkä kylmistynyt. Olispa
+Englantilainen ilmanne saanut vähän armahtaa Englantilaisten tapojenne
+ihailijaa. Antakaa ma katson kuittia."
+
+Vendale aukaisi rauta-kaapin, ja Obenreizer siirsi tuolinsa kamiinin
+eteen ja lämmitteli käsiänsä liekillä.
+
+"Antakaa ma katson kuittia!" sanoi hän vielä kerran, kun Vendale palasi
+paperi kädessä.
+
+Samassa tuli mies sisään, uusi takka hiiliä sylissä, ja Vendale käski
+hänen syytää niitä melkoisesti, jotta aika liekki syttyisi. Mies
+noudatti käskyä onnettomalla innolla. Astuessaan edemmäksi ja
+nostaessaan hiilikoppaa tarttui jalkansa mattoon, jotta mies parka
+lensi silmälleen ja kaasi koko hiilistön valkeaan, joka tuosta aivan
+tuokiossa sammui. Harmaan-keltainen savu-pilvi nousi yhtäkkiä ilmaan,
+vaan ei yksikään tuli-kipinä ilmoittanut mistä se nousi.
+
+"Nuhjus!" sanoi Obenreizer puoleksi itsekseen ja heittäen mies parkaan
+silmäyksen, jota tämä vielä kauvan jälestäpäin muisteli.
+
+"Ehkä haluatte astua konttorin puolelle?" kysyi Vendale. "Meillä on
+siellä toinen kamiini."
+
+"Mitäpä vielä; ollaan täällä!"
+
+Vendale ojensi hänelle kuitin, vaan Obenreizerin halu sitä tutkimaan
+näytti tukehtuneen yhtä äkkiä kuin valkea kamiinissa. Hän heitti vaan
+pikaisen silmäyksen paperiin ja sanoi:
+
+"En ymmärrä tätä ensinkään. Minun on mieleni paha etten voi olla teille
+hyödyksi tässä asiassa."
+
+"Minä kirjoitan tänä iltana postissa Neuschâteliin," sanoi Vendale
+toisen kerran sulkien kuitin lukon taa. "Täytyy odottaa ja katsella
+mitä seuraa."
+
+"Postissa tänä iltana!" kertoi Obenreizer. "Malttakaa ma katson!
+Kahdeksan tai yhdeksän päivän perästä saatte vastauksen, ja siksi ehdin
+minäkin takaisin. Jos ehkä voin hyödyttää teitä kauppa-matkailijana,
+niin toivon että annatte minun sen tietää. Ehkä lähetätte minulle
+käskynne kirjallisesti? Olen siitä kiitollinen. Minä ikävöitsen kovin
+kuulla minkälaisen vastauksen saatte Neuschâtelista. Kentiesi on kaikki
+vaan erhetystä! Olkaa huoletta, ystäväiseni, olkaa huoletta!"
+
+Hän oli tullut ilman erityistä kiirettä, vaan nyt hän sieppasi hattunsa
+ja jätti hyvästi ikäänkuin ei olis hetkeäkään pois antaa.
+
+Yksin jääneenä alkoi Vendale kävellä edes takasin syvissä ajatuksissa.
+
+Entinen mieli-piteensä Obenreizerista oli vähän hämmentynyt hänen
+käytöksestään tässä tilassa, ja hän luuli nyt itsensä ensi kerran
+elämässään olleen liian pikainen ja kova arvostellessaan
+lähimmäistänsä.
+
+Obenreizer oli näet kuultuansa Vendalelle tapahtuneen kovan onnen
+osoittanut kauhistuksen, joka näytti olevan peräti todellinen, eikä
+mikään kohteliaisuuden vaikuttama. Vaikka hänellä oli huolta omista
+asioistansa ja hän nähtävästi oli jonkun äkillisen kivun vallassa, oli
+hän sekä puhunut että käyttänyt itsensä ikäänkuin tuttava joka
+surkuttelee ystävänsä onnettomuutta. Vendale olisi Margueriten tähden
+useasti halunnut pitää parempaa ajatusta hänen holhojasta, vaan tähän
+asti oli kaikki yrityksensä siinä kohden olleet turhat. Nyt olivat
+kuitenkin luontonsa jalommat tunteet heränneet ja kumosivat sen
+todistuksen, joka tähän asti oli näyttänyt vastustamattomalta.
+
+"Kentiesi," arveli hän, "olen minä ainakin erhettynyt päättämyksessäni
+tästä miehestä."
+
+Aika vieri, ja sen ohessa tulivat ja menivät myös nuot ihanat
+ilta-hetket Margueriten seurassa. Kymmenen päivää oli taas kulunut
+siitä kuin Vendale kirjoitti sveitsiläiselle kauppa-huoneelle ja taas
+makasi vastaus kirjoitus-pöydällä muitten samana päivänä tulleitten
+kirjeitten joukossa:
+
+"H. H. Kauppa-liikkeemme vanhempi osakas on tähdellisissä asioissa
+matkustanut Milano'on. Hänen poissa-ollessa ja hänen täydellä
+suostumuksella, kirjoitan nyt toistamiseen teille kadonneitten rahojen
+johdosta.
+
+"Keksimisenne, että väärennetty kuitti on kirjoitettu yhteen meidän
+numeroituista ja painetuista lanketeista on saattanut meidät sangen
+suureen hämmästykseen. Kun raha-lähetyksenne varastettiin, löytyi
+ainoastaan kolme avainta siihen arkkuun, jossa kuittilankettiamme aina
+säilytetään. Minulla oli yksi, kauppa-kumppanillani toinen, ja kolmas
+oli erään persoonan hallussa, joka siihen aikaan nautitsi täydellistä
+luottamustamme meidän palveluksessa. Me saattaisimme yhtä hyvin epäillä
+itsiämme kuin häntä; vaan nyt lankee epäluulo kuitenkin hänen
+päällensä. En raski ilmoittaa teille, kuka tämä persoona on, niinkauan
+kuin löytyy hänelle mahdollisuutta päästä viattomana siitä tutkinnosta,
+joka nyt on tehtävä. Suokaa varovaisuuteni anteeksi; syyt ja perusteet
+siihen ovat rehelliset.
+
+"Se muoto, johon tutkimisemme nyt täytyy pukeutua, on aivan
+yksinkertainen. Käsi-ala teidän kuitissa täytyy asian-ymmärtäväin
+miesten, jotka ovat meidän käytettäviä, verrata muutamain kirjoitusten
+kanssa, jotka sattuvat olemaan hallussamme. Näitä kirjoituksia en voi
+lähettää teille syystä, jotka kyllä hyväksytte, kun tulette ne
+tietämään. Pyytäisin siis teitä lähettämään kuitin minulle tänne
+Neusthâteliin ja saan minä varoitukseksi vielä lisätä muutamia rivejä.
+
+"Jos mainittu persoona, joka nyt on epäluulon alaisena, todella on se,
+joka tämän väärennyksen ja varkauden on tehnyt, niin on minulla
+syytä peljätä, että huomionsa jo on herännyt varovaisuuteen. Ainoa
+todistus-kappale häntä vastaan on teidän käsissänne, ja varmaan hän
+mullistaa maat ja taivaat sen saadakseen ja hävittääkseen. Sen vuoksi
+saan kiihkeästi kehoittaa teitä, ettette lähettäisi kuittia postissa.
+Lähettäkää se minulle piammiten yksityisen persoonan kanssa ja
+valitkaa lähettilääksenne vaan semmoinen mies, joka on kauan ollut
+palveluksessanne, joka on harjaantunut matkustamaan ja osaa ranskan
+kieltä; uljas ja luotettava mies, josta voipi vakaasti päättää, ettei
+hän salli kenenkään muukalaisen päästä tuttavuuteensa. Älkää
+ilmoittako kellenkään -- sanani jälkeen ei kellenkään -- paitse
+sanansaattajallenne, miten asia nyt on kääntynyt. Kuitin turvallinen
+tänne-pääsy rippuu kentiesi siitä, että sanasta sanaan seuraatte
+neuvoani.
+
+"Lopuksi saan vielä lisätä, että ajan-säästäminen nyt on kovin
+tarpeellinen. Useampia kuitti-lanketeistamme kaivataan, ja mahdotonta
+on arvata, mitkä uudet petokset voivat tapahtua, ellemme saa varasta
+käsiimme.
+
+                                                  Nöyrä palvelianne
+                                                  Desfresnier & C:o.
+                                                  Rolland'in kautta."
+
+Ken oli hän, jota epäiltiin? Vendalen tilassa ei ollut helppo sitä
+arvata.
+
+Kenen hän lähettäisi Neuschâteliin? Uljaita ja luotettavia miehiä tosin
+kyllä löytyi Cripple Cornerissa, vaan mistä ottaa sellainen mies, joka
+oli tottunut ulkomailla matkustamaan, joka taisi ranskan kieltä ja
+josta voi vakaasti päättää, ettei hän sallisi muukalaisien päästä
+tuttavaksensa? Ainoastaan yksi mies löytyi, jossa kaikki nämät
+tarpeelliset asiat olivat yhdistettynä, ja se oli Vendale itse.
+
+Tosiaan oli kauppansa jättäminen häneltä suuri uhraus, ja vielä
+suurempi Margueriten jättäminen. Viisisataa puntaa rippui tulevasta
+tutkinnosta, ja herra Rolland'in neuvo kirjeessä oli sanasta sanaan
+seurattava.
+
+Kuta enemmän Vendale asiata mietti, sitä selvemmin huomasi hän
+tarpeelliseksi itse lähteä matkalle.
+
+Kätkiessään kirjeen ynnä kuitin, muistutti eräs mielen johto häntä
+Obenreizerista. Nyt näytti mahdollisemmalta kuin ennen saada tietoa
+kuka tuo epäluulon alainen voi olla. Luultavasti tiesi Obenreizer sen.
+
+Tämä mielen johto oli tuskin herännyt hänessä, ennenkuin ovi aukaistiin
+ja Obenreizer astui sisään.
+
+"Soho Square'ssa sanottiin, että teitä odotettiin kotia tänä iltana,"
+sanoi Vendale tervehdittyänsä häntä. "Kuinka olette jaksaneet maalla?
+Voitteko paremmin nyt?"
+
+Tuhansia kiitoksia. Obenreizer oli voinut hyvin ja oli nyt paljoa
+terveempi. Ja mitä uutta täällä? Oliko tullut kirjettä Neuschâtelista?"
+
+"Varsin kummallinen kirje," vastasi Vendale. "Asia on tehnyt uuden
+mutkan, ja kirje vaatii minun salaamaan vastaiset toimemme kaikille
+ilman eroituksetta, oli kuka tahansa."
+
+"Ilman eroituksetta!" matki Obenreizer. Näin sanoen läksi hän taas
+miettien akkunan ääreen toisessa päässä huonetta, ja katseltuansa siitä
+hetken, palasi hän jälleen Vendalen luoksi. "Lienee se unhotus heiltä,"
+otti hän taas puhuakseen; "muussa tapauksessa he tuskin olisivat minua
+eroittaneet."
+
+"Se on herra Rolland, joka kirjoittaa", sanoi Vendale, "ja niinkuin
+sanotte, lienee tuo varmaan unhotus häneltä. Tämä ajatus asiasta on
+tähän asti minulta jäänyt tarkkaamatta. Minä halusin neuvotella teidän
+kanssa, juuri kuu astuitte sisään, ja nyt minua sitoo erityinen kielto,
+joka kentiesi ei ollenkaan ole määrätty teitä varten. Harmillista!"
+
+Obenreizerin sumuiset silmät kiintyivät tarkasti Vendaleen.
+
+"Kentiesi enemmin kuin harmillista," sanoi hän. "Minä lähdin tänne
+tänä päivänä, ei ainoastaan saadakseni kuulla uutisia, vaan myös
+tarjotakseni teille apuani sanan-saattajana, kaupan-hierojana eli minä
+tahansa tahtoisitte käyttää minua. Uskotteko että minäkin olen saanut
+kirjeitä, jotka pakottavat minun päätäpahkaa lähtemään Sveitsiin?
+Suullisia sanomisia, kirjeitä, todistuksia, mitä tahansa olisin teiltä
+voinut viedä muassani Desfresnierille ja Rolland'ille."
+
+"Olette juuri se mies, jota tarvitsen," vastasi Vendale. "ei viittäkään
+minuutia takaperin päätin vasten tahtoani itse lähteä Neuschâteliin,
+koska en tuntenut ketään täällä, jonka olisin uskaltanut panna
+edestäni. Tahdon kuitenkin vielä kerran lukea kirjeen."
+
+Hän aukaisi rauta-kaapin ottaakseen sieltä kirjeen, ja vasta
+katsottuansa taakseen jos olivat kahden kesken, kävi Obenreizer pari
+askelta hänen jälessään, seisahtui sitten ja mittasi Vendalea
+silmillään. Vendale oli pitempi ja nähtävästi myös voimakkaampi heistä.
+Obenreizer kääntyi pois ja lämmitteli kamiinin edessä.
+
+Sillaikaa luki Vendale kolmannen kerran viimeistä osaa kirjeestä. Siinä
+seisoi selvä varoitus -- siinä seisoi tuo loppu-lause, joka vaati sen
+ymmärtämistä ja tulkitsemista sanasta sanaan. Käsi, joka ojasi Vendalea
+pimeässä, ohjasi häntä ainoastaan tällä ehdolla. Iso rahasumma oli
+vaarassa, ja kauhean epäluulon piti ensinnä toteutua. Jos hän menetteli
+oman mielensä mukaan, ja sitten jotakin tapahtuisi, joka häiritsisi
+järjestettyjä tuumia, kenen syyksi vahinko silloin oli luettava?
+Kauppamiehenä Vendalella ei ollut kuin yksi tehtävä. Hän kätki taas
+kirjeen.
+
+"Tosiaan vallan harmillista!" sanoi hän Obenreizerille. "Tuo unhotus
+herra Rolland'in puolelta saattaa minua pahaan pulaan, ja tekee
+keskinäisen välimme yhtä ikäväksi kuin naurun alaiseksi. Mutta mitä
+voin tehdä? Minä työskentelen sangen tärkeässä asiassa ja
+työskentelenpä aivan pimeässä. Muuta neuvoa mulla ei ole kuin
+ohjeekseni ottaa kirjeen kirjaimia eikä sen henkeä. Älyätte varmaan,
+että, jos en olisi ollut näin sidottu, minä ilomielin olisin nautinnut
+auttavaisuuttanne."
+
+"Ei sen enempää siitä asiasta!" vastasi Obenreizer. "Teidän sijassanne
+olisin tehnyt ihan samalla lailla. Minä en ole ensinkään loukattu, hyvä
+ystäväiseni, vaan kiitän teitä päin vastoin hyväntahtoisuudestanne.
+Kaiken mokominhan kuitenkin tulemme olemaan matka-kumppaleita, koska te
+arvattavasti, niinkuin minäkin lähdette hetimiten?"
+
+"Se olkoon päätetty; vaan ensiksi täytyy minun puhua Margueriten
+kanssa."
+
+"Arvattavasti! arvattavasti! Puhukaa hänen kanssa illalla ja käykää
+minua noutamaan kun lähdette rautatielle. Lähdemmekö pikajunalla tänä
+iltana?"
+
+"Lähdetään tänä iltana."
+
+Oli jo myöhempi kuin Vendale luulikaan, kun hän pysäytti vaununsa
+tunnetun huoneen eteen Soho-Sqwaressa. Kaikellaiset tähdelliset
+toimitukset, jotka seurasivat hänen äkkinäistä lähtöänsä, olivat
+anastaneet suuren osan sitä aikaa, jonka hän oli toivonut saavansa
+viettää Margueriten parissa.
+
+Hämiksensä ja iloksensa oli Marguerite yksin salissa, kun hän astui
+sisään.
+
+"Meillä ei ole paljon aikaa, Yrjö," sanoi hän; "mutta rouva Dor on
+ollut hyvä minua kohtaan, ja me saamme viettää nämät minuutit
+itseksemme." Nyt kiersi Marguerite käsivarret hänen kaulansa ympäri ja
+kuiskasi: "Oletko tehnyt mitään, joka on voinut loukata Obenreizeria?"
+
+"Minäkö?" kysyi Vendale kummastellen.
+
+"Hiljaa!" sanoi hän. "Minun täytyy kuiskata se sinulle. Muistat varmaan
+tuon pienen valokuvan, jonka sain sinulta. Se sattui tänäpänä makaamaan
+kamiinin-friisillä, josta hän sen löysi. Hän katseli sitä ja minä näin
+hänen kasvonsa peilissä. Tiedän varmaan, että olet häntä loukannut; hän
+on kostonhaluinen ja armoton, ja samalla äänetön kuin hauta. Älä
+matkusta hänen kanssansa, Yrjö; älä lähde hänen seuraan!"
+
+"Oma ystäväiseni," vastasi Vendale, "sinä annat turhain luulojen
+peljättää itseäsi. Obenreizer ja minä emme ole koskaan olleet parempia
+ystäviä kuin juuri tällä erää."
+
+Ennenkuin enemmän ehdittiin sanoa, alkoi laattia likimmäisessä
+huoneessa vavista jonkun raskaan ruumiin liikunnosta, ja heti sen
+jälkeen näyttäikse rouva Dor.
+
+"Obenreizer!" huusi tämä hyväntahtoinen olento kuiskaavalla äänellä ja
+upposi silmänräpäyksessä tavalliselle istuimelleen kamiinin viereen.
+
+Obenreizer tuli sisään matka-salkku rippuva olkapäällä.
+
+"Oletteko valmis?" kysyi hän Vendalelta. "Saanko teille ottaa jotaan
+mukaani? Teillä ei ole matka-salkkua, vaan minulla on. Tämä papereita
+varten tehty paikka on oleva teidän käytettävänä."
+
+"Kiitoksia tarjouksestanne," vastasi Vendale; "minulla on ainoastaan
+yksi tähdellinen paperi, ja siitä täytyy minun itse pitää huolta. Tässä
+se on," lisäsi hän katsellen povitaskuansa, "ja tässä sen täytyy olla
+kunnes pääsemme Neuschâteliin."
+
+Vendalen näin puhuessa tarttui Marguerite hänen käteensä ja puristi
+sitä hartaasti, katsellen ankarasti Obenreizeria; vaan ennenkuin
+Vendale huomasikaan oli jo Obenreizer kääntynyt ja oli nyt
+jättämäisillään hyvästit rouva Dorelle.
+
+"Hyvästi, ihana veljentytär;" sanoi hän kääntyen Margueritea kohti. "Ja
+nyt pois Neuschâteliin, ystäväni!"
+
+Näin sanoen hän keveästi koski Vendalen povi-taskuun, ja kulki edeltä
+ovelle.
+
+Vendalen viimeinen silmäys tarkoitti Margueriteä ja Margueriten
+viimeiset sanat hänelle olivat:
+
+"Älä lähde."
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+Laaksossa.
+
+
+Oli noin keski-paikoilla Helmikuuta kun Vendale ja Obenreizer lähtivät
+matkaan, ja koska talvi oli kova, niin ei ollut matkakaan erittäin
+hupainen; päin vastoin oli tämä aika kaikille matkustavaisille varsin
+kamala, ja tultuansa vihdoin Strasburgiin, löysivät matkustajamme tämän
+kaupungin suuret ravintolat melkeen tyhjinä, ja ne harvat ihmiset,
+joita he siellä tapasivat, ja jotka Englannista tahi Parisista
+kaupan toimissa olivat kulkeneet Sveitsin sisämaihin, olivat hekin
+paluu-matkalla.
+
+Usea Sveitsin rauta-teistä, joita matkailijat nykyjään kulkevat ilman
+vastuksitta ja vaivoitta, olivat siihen aikaan melkeen kokonaan
+mahdottomat kulkea, sillä moniaita ei oltu vielä alettukaan rakentaa ja
+useimpia parhaillaan rakennettiin. Niissä rautatien-jaksoissa, joita
+myöten jo kuljettiin, kohtasi vielä pitkät matkat vanhaa maantietä,
+jossa liikenne usein talven aikana tykkänänsä taukosi; toisaalla löytyi
+heikkoja paikkoja, joissa uusi laitos kovalla pakkaisella tahi äkkiä
+nousevalla pyryllä ei ollut luotettava.
+
+Strasburgissa kerrottiin useita juttuja tien vaivaloisuuksista ja ehkä
+useat näistä jutuista olivat ylenmäärin väännetyt, saivat kuitenkin
+kummallisimmatkin jonkunlaisen todenmukaisuuden siitä ainoasta syystä,
+että ihmiset toden-teolla palasivat matkoiltaan kesken. Koska tie
+Baseliin kuitenkin oli auki, niin pysyi Vendale järkähtämättä
+päätöksessään matkustaa eteenpäin, ja Obenreizerin päätös oli tietysti
+sama kuin Vendalen, sillä nyt hänen oli noista kahdesta valitseminen,
+joko jäädä elin-ajakseen onnettomaksi taikka hävittää se todistus,
+jonka Vendale vei muassaan, jos vaikka tähän tarpeesen täytyisi murhata
+Vendalen.
+
+Näiden molempain matkustavaisten keskinäinen suhta oli ihan erilainen.
+Obenreizer, joka Vendalen toimen-sukkeluudesta näki turmion uhkaavan
+ja jokaisen tunnin kuluessa huomasi tämän turmion aina enemmän
+läheneväksi, vihasi häntä villin metsäelävän kavaluudella. Hän oli aina
+tuntenut erästä vainun-kaltaista inhoa Vendalea vastaan, johon syy oli
+ehkä haettava vanhassa riitaisuudessa herran ja talonpojan välillä,
+kentiesi myöskin Vendalen luonnon julki-suoruudessa, kentiesi hänen
+kauniimmassa ulko-muodossakin, taikkapa tämän menestyksessä etsiessä
+Margueriten lempeä; ja viimeksi mainitut syyt olivat ehkä painavimmat.
+Ja nyt hän tätä paitsi Vendalessa havaitsi metsästäjän, joka vainosi
+häntä elämän ja kuoleman uhalla. Vendale sitä vastoin, joka aina
+jalomielisesti oli taistellut ensimmäistä epä-luuloansa vastaan, älysi
+nyt velvollisuutensa olevan kaikin voimin vastustella tätä epäluuloa ja
+lakkaamatta sanoi hän itselleen: "Hän on Margueriten holhoja. Välimme
+on varsin ystävällinen; hän on itse esittänyt matka-seuruutta ja
+hänellä ei voi olla minkäänlaisia itsekkäitä sivutarkoituksia tällä
+ikävällä matkustamisella." Näihin kaikkiin seikkoihin, jotka puhuivat
+Obenreizerin puolustukseksi, lisäsi sattumus vielä yhden tapauksen,
+silloin kuin he, oltuansa matkalla kahta vertaa kauemmin kuin
+tavallisesti, vihdoin tulivat Baseliin.
+
+Matkustajat olivat syöneet myöhäisen puolipäiväisen, ja olivat
+yksinänsä eräässä huoneessa ravintolassa, jonka akkunoista nähtiin
+sivutse juokseva Rheinin-virta, väkivaltainen ja syvä, paisunut ja
+kohiseva. Vendale makasi sohvalla ja Obenreizer käveli edes takaisin
+laattialla, välistä seisahtaen akkunan eteen katsellakseen kuinka
+kynttiläin valo kaupungista kuvastui pimeään veteen -- ja ehkä
+ajatellen mielessään: "Ah! jos voisin syöstä hänen tuonne alas!"
+välistä pitkittäen käyntiänsä silmät kiinteästi tuijottaen laattiaan.
+
+"Missä häntä ryöstän, jos voin? Missä hänen murhaan, jos täytyy?"
+Tämmöisiä kohisi virta, kohisi, väsymättä kohisi hänen kävellessä
+edestakaisin laattialla.
+
+Tämä sävel kuului hänestä viimein niin selvään, että hän pysähtyi
+ajatellen parasta olevan laulaa matka-toverillensa toisen säveleen.
+
+"Rheinin-virta kohisee tänä iltana", sanoi hän hymyillen, "ihan
+samalla tapaa kuin tuo vedenputous kotonani, jota äitini osoitti
+matkustavaisille ja josta olen ennenkin maininnut. Senkin ääni muuttui
+ilman mukaan ikäänkuin juoksevan virran kohina. Ollessani kello-sepän
+opissa muistan sen vielä suhisseen minun korviini pitkin päiväkausia:
+'ken sä olet, pieni raukkaseni? ken sä olet, pieni raukkaseni?'
+Muistelenpa vielä sen toisissa tiloissa, kun sen ääni oli kolakka, ja
+myrsky raivosi vuoren solassa, kohisseen: 'Bum, bum, bum. Lyö hänet,
+lyö hänet, lyö hänet!" Ikään kuin vihastunut äitini -- jos tuo minun
+äitini lienee ollutkaan!"
+
+"Jos hän oli äitinne!" sanoi Vendale, joka vähitellen oli noussut
+istumaan. "Jos hän oli äitinne? Miksi niin sanotte?"
+
+"Niin, mitä minä tiedän?" vastasi toinen jäykästi, nostaen käsiänsä ja
+antaen niiden jälleen pudota alas. "Minä olen niin halvasta suvusta,
+ettei siitä ole puhumistakaan. Olin hyvin nuori, ja kaikki muut
+perheessä olivat täysi-ikäiset ja niin kutsutut vanhempani ijälliset.
+Eikö voi olla kaikki mahdollista tällaisessa tapauksessa?"
+
+"Oletteko koskaan epäilleet -- --?"
+
+"Olen jo kerran sanonut, että epäilen noitten kahden todellista
+naimista," vastasi hän, taasen nostaen käsiänsä, ikäänkuin
+poistaaksensa tätä ikävää puheen-ainetta. "Vaan mailmaan olen minä
+tullut, jos en olekkaan ylhäisestä suvusta siinnyt. Ja mitä se muutoin
+asiaan tekee?"
+
+"Kumminkin olette aina Sveitsiläinen," sanoi Vendale seuraten häntä
+edes takasin silmillään.
+
+"Mistä minä sen tiedän?" vastasi hän lyhyesti ja seisahtui katsoen
+taakseen. "Jos sanon teille: kumminkin olette aina Englantilainen --
+mistä sen tiedätte?"
+
+"Siitä, mitä olen lapsuudestani kuullut."
+
+"Niin, sen verran tiedän minäkin itsestäni."
+
+"Ja," lisäsi Vendale, "varhaimmista muistoistani."
+
+"Niin minä myös. Yhdenlaiset ovat minunkin tietoni itsestäni -- jos
+tämä on mikään vakava todistus."
+
+"Eikö nämät todistukset teitä tyydytä?"
+
+"Tyydyttäneväthän kaiketi. Ei mikään tässä mailmassa ole verrattava
+täyttymykseen. Se on vaan lyhyt sana, mutta voimallisempi kuin pitkät
+todistukset ja järkipäätelmät."
+
+"Te ja Wilding vainaja olitte syntyneet samana vuonna ja melkeen
+yhden-ikäiset," sanoi Vendale, miettiväisesti katsellen kuinka hän
+käveli edestakaisin laattialla.
+
+"Niinpä melkeen."
+
+Voisiko ehkä Obenreizer olla tuo kadonnut perillinen? Oliko tuossa
+hänen opissa mailman pieneydestä, joka alinomaa makasi hänen
+kielellänsä, kentiesi syvempi merkitys, kuin itse arvasikaan? Oliko tuo
+sveitsiläinen kirje niin pian seurannut rouva Goldstrawin ilmoittamisia
+sen tähden, että hän oli tämä lapsi, joka nyt oli kasvanut täydeksi
+mieheksi? Mailmassa, jossa niin monet syvyydet vielä ovat tutkimatta,
+saattoi tämä olla hyvinkin mahdollista. Ne sattumukset eli lait --
+kutsuttakoon niitä miksi tahansa, -- jotka olivat perustaneet Vendalen
+ja Obenreizerin keskenäistä tuttavuutta ja johdattaneet heitä yhteen
+täällä eräänä talvis-iltana, olivat tuskin vähemmin ihmeteltävät, koska
+ne, tarkasteltuna tältä kannalta, näyttivät koettavansa edistää jotain
+järjestyksellistä ja käsitettävää tarkoitusta.
+
+Vendalessa herätetyt ajatukset kiihtyivät kiihtymistään hänen
+seuratessaan miettivin silmin Obenreizeriä, joka yhä käveli
+edestakaisin virran alinomaa kohistessa: "Missä häntä ryöstän, jos
+voin? Missä hänet murhaan, jos täytyy?" Ei ollut ensinkään pelkäämistä,
+että Vendalen kuolleen ystävän salaisuus tulisi hänen huuliltaan ilmi;
+vaan niinkuin hänen ystävänsä oli vaipunut tämän painon alle, niin
+tunsi Vendalekin paljoa pienemmässä perinnössään kuinka raskaasti häntä
+painoi se asia, joka hänelle oli uskottu, ja kuinka vaikea
+velvollisuutensa seurata himmeimpiäkin jälkiä oli. Hän kysyi samassa
+itseltään, näkisikö hän mielellään että tuo mies olisi todellinen
+Walter Wilding? Ei. Kuinka hyvänsä koettikin sysätä epäluulonsa
+syrjään, niin ainakaan hän ei mielellään tahtonut suostua asettamaan
+tätä miestä vilpittömän, suoran ja lapsellisen kauppakumppalinsa
+paikalle. Hän kysyi äkkiä itseltään; soisiko mielellään tämän miehen
+tulevan rikkaaksi? Ei: Obenreizerin valta Margueriten yli oli jo
+tarpeeksi suuri, rikkaus sen tietysti enentäisi. Soisiko hän mielellään
+tämän miehen olevan Margueriten holhojana, jos kohta toteen
+näytettäisiinki, ettei hän ollut kaukaisimmassakaan sukulaisuudessa
+hänen kanssansa? Ei. Vaan nämät olivat mietteitä, jotka eivät saaneet
+hämmentää uskollisuuttansa vainajaa vastaan; hänen oli vaariin
+ottaminen että nämät mietteet kulkisivat onnellisesti sivutse, ja että
+ne vaan vahvistaisivat häntä hänen päätöksessään rehellisesti täyttää
+velvollisuuksiansa. Ja pikemmin kuin luulikaan onnistui hänen malttaa
+mieltänsä niin täydellisesti, että ilman vasta-hakoisuutta seurasi
+silmillään matka-toveriansa, tämän alinomaa kävellessä edestakaisin
+laattialla, -- tämä matkatoveri, jonka hän luuli synkästi
+mietiskelevän sukuansa, eikä toisen ihmisen -- vähintäin hänen --
+väkivaltaista murhaamista.
+
+Tie Baselista Neuschateliin oli oivallisempi, kuin mitä siitä oli
+juteltu, sillä ilmat olivat sen viimeisinä päivinä tehneet
+kulettavammaksi. Aasit ja muulin-ajurit olivat samana iltana palanneet
+pimeässä ja sanoivat muita vaivaloisuuksia ei löytyvän, kuin
+koettelemuksia kärsimykselle, siloille, rattaan-akseleille ja
+ruoskan-siimoille. Vuokrattiin kohta hevoiset ja vaunut, joilla
+matkustavaisemme seuraavana aamuna ennen päivän noustua lähtisivät.
+
+"Onko teillä tapana lukita ovenne iltaisilla, näin matkustellessanne?"
+kysyi Obenreizer, lämmitellen käsiänsä valkean ääressä Vendalen
+huoneessa, ennenkuin lähti omaansa.
+
+"Ei; sitä tehdäkseni nukun minä liian raskaasti."
+
+"Onko teillä niin hyvä uni?" kysyi hän ihmettelevällä silmäyksellä.
+"Mikä onni!"
+
+"Kaikkea muuta paitse onnea olisi talon toisille asukkaille," sanoi
+Vendale, "jos minua herätettäisiin aamulla ulkopuolelta sänkykammarini
+ovea."
+
+"Minäkään en lukitse oveani," sanoi Obenreizer; "vaan antakaa minun
+Sveitsiläisenä, joka tuntee maantavat, antaa teille neuvon.
+Matkustaessanne isänmaassani kätkekää aina paperinne -- niinkuin
+tietysti rahannekin pään-aluksenne alle; aina samaan paikkaan."
+
+"Ette juuri puhu hyvää maanmiehistänne," sanoi Vendale nauraen.
+
+"Maanmieheni," vastasi Obenreizer, "ovat luultavasti niinkuin useimmat
+muutkin ihmiset, ja useimmat ihmiset ottavat mitä saavat. Hyvästi!
+Kello neljä siis aamulla!"
+
+"Hyvästi! Kello neljä!"
+
+Jäätyänsä yksin kohensi Vendale kekäleitä, peitti ne valkoisella
+tuhalla ja istuikse malttaaksensa mieltään. Ajatuksensa pyörivät vielä
+viimeisen aineen ympäri, ja virran kohina ei auttanut niitä, vaan piti
+ne pikemmin valveella. Istuessaan näin ja miettien, katosi ennestäänkin
+vähäinen unenhalunsa ja, huomattuansa ettei olisikaan miksikään
+auttanut mennä levolle, jäi hän istumaan kamiinin eteen täysissä
+vaatteissa. Marguerite, Wilding, Obenreizer, matkustamisen tarkoituksen
+tuhansia epäilyksiä ja toiveita ajeli yht'aikaa mielessään.
+Kaikellaiset esineet häntä vastasivat, paitse uni, joka piti itsensä
+kaukana hänestä.
+
+Näin istuttuansa kauvan aikaa syvissä mietteissä kamiinin edessä, paloi
+kynttilä alas jalkaansa ja sammui; vaan tämä ei mitään tehnyt, koska
+oli tarpeeksi valoa kamiinin valkeasta. Hän heitti käsivartensa
+tuolinkarmille, nojasi leukansa käteen ja istui yhä miettien.
+
+Hän istui valkean ja sängyn välissä ja kun valkea liehui kohisevan
+virran viimasta, liehui myös hänen oma varjonsa sängyn yli. Hänen
+asemansa antoi varjolle puoleksi surullisen puoleksi rukoilevaisen
+muodon. Silmänsä katsoa tuijottivat siihen lakkaamatta, kunnes viimein
+rupesi luulemaan, että se olikin Wildingin eikä hänen oma varjonsa.
+
+Vähäinen aseman muuttaminen saisi varjon katoamaan, ja tämän muutoksen
+tehtyänsä, katosikin vallattoman mielensä kuvelma. Nyt istui hän
+pimeässä loukossa kamiinin vieressä vastapäätä huoneen ovea.
+
+Ovi oli varustettu pitkällä, kömpelöisellä rautaha'alla ja tämän hän
+nyt näki hiljaa ja varovaisesti nostettavan. Ovi aukeni hiukan, ja meni
+jälleen kiini, ikäänkuin olisi ilman viima sitä liikuttanut. Mutta hän
+havaitsi, ettei haka enään mennyt paikalleen.
+
+Ovi aukeni uudestaan aivan hiljaa, kunnes oli niin paljon tilaa, että
+ihminen mahtui lävitse. Nyt se jäi seisomaan auki, niinkuin joku olisi
+varovaisesti pitänyt siitä kiini. Ihmisen haamu astui viimein sisään,
+kasvot käännettynä sänkyä vastaan ja jäi seisomaan äänetönnä oven
+vieressä. Hetken kuluttua otti haamu askeleen eteenpäin ja sanoi
+kuiskaten:
+
+"Vendale!"
+
+"Mikä on hätänä?" vastasi tämä ja hyppäsi ylös. "Kuka siellä on?"
+
+Se oli Obenreizer, joka nyt hänkin vuoroonsa antoi kuulla hämmästyksen
+huudahuksen nähdessään Vendalen tulevan vastaansa ihan odottamattomalta
+taholta.
+
+"Ei sängyssä?" sanoi hän, tarttuen Vendalea hartioihin, ikäänkuin
+tekisi hänen suuresti mieli painiskella hänen kanssansa. On jotain
+kuitenkin väärässä."
+
+"En älyä mitä tarkoitatte;" sanoi Vendale, repien itsensä irti.
+
+"Sanokaa ensiksi, ett'ette ole kipeä."
+
+"Kipeä? En ollenkaan!"
+
+"Minä näin ilkeän unen teistä. Miksikä olette vielä vaatteissa?"
+
+"Yhtä paljon syytä on minullakin kysyä teiltä, ystäväni, miksikä olette
+ylhäällä ja riisuttu."
+
+"Sen olen jo maininnut. Näin ilkeän unen teistä ja sitten on minun
+ollut mahdotonta nukkua. Oli mahdotonta pysyä huoneessani, tietämättä
+miten teidän oli laitanne, ja vaikea oli minun tulla tännekin. Minä
+olen kauvan seisonut ovenne takana ja epäillyt, menisinkö sisälle.
+Toisen on kyllä helppo nauraa unelle, joka ei ole häntä vaivannut. Vaan
+missä kynttilänne on?"
+
+"Se on loppunut."
+
+"Minulla on yksi alkamaton huoneessani. Lähdenkö sitä noutamaan?"
+
+"Jos olisitte niin hyvä."
+
+Obenreizerin huone oli ihan vieressä ja hän ei viipynyt kuin
+silmänräpäyksen. Palattuansa kynttilällä, heittäysi hän polvilleen
+kamiinin eteen ja sytytti sen; mutta hänen siihen tarkoitukseen
+puhaltaessaan tulta hiileen havaitsi Vendale, katsahdessaan alas, hänen
+huulensa olevan vaaleat ja vapisevan jostaan mielenliikutuksesta.
+
+"Niin," sanoi Obenreizer, asettaen sytytettyä kynttilää pöydälle, "se
+oli ilkeä uni. Katselkaapa vaan minkä näköinen olen!"
+
+Hänen jalkansa olivat paljaat; punainen villapaitansa oli auki
+kauluksesta, ja hiat käärityt kyynäspäihin asti; ahtaat sukkahousut,
+jotka ulottuivat nilkka-luihin asti, oli muuten ainoa pukunsa.
+Vartalonsa näytti notkealta ja tuimalta, ja silmänsä olivat erinomaisen
+kirkkaat.
+
+"Jos minun olisi täytynyt painiskella varkaan kanssa, kuten unessa
+näin," sanoi Obenreizer, "niin olen siihen toimitukseen täydesti
+puettu."
+
+"Ja aseissa myös näemme;" sanoi Vendale silmäellen hänen vyötänsä.
+
+"Tämän veitsen minä aina kannan vyölläni kun matkustelen;" vastasi hän
+jäykästi ja veti veitsen puoleksi tupesta. "Eikö teillä ole tämmöistä?"
+
+"Ei. Minulla ei ole mitään sellaista."
+
+"Eikä pistoolejakaan?" lisäsi Obenreizer, luoden silmäyksen pöydälle ja
+sieltä koskemattomalle pään-alukselle.
+
+"Ei niitäkään."
+
+"Te Englantilaiset olette niin hyvän-luuloiset! Aiotteko panna
+nukkumaan?"
+
+"Sen olisin jo aikaa tehnyt, vaan en saa unta."
+
+"Niin on minunkin laitani onnettoman unen-näköni perästä. Valkeani on
+mennyt samaa tietä kuin teidän kynttilä. Suvaitsetteko minun istua
+täällä teidän tykönä. Kello on jo yli kahden ja kohta on aika lähteä
+matkalle, jottei enään kannata mennä levolle."
+
+"Niin minustakin," sanoi Vendale; "istukaa tähän ja pitäkää minulle
+seuraa."
+
+Obenreizer meni huoneesensa järjestämään pukuansa ja palasi hetken
+kuluttua väljä kappa hartioilla ja tohvelit jalassa. Ystävät istausivat
+yksi kummallekin puolelle kamiinia.
+
+Vendale oli lisännyt puita uuniin ja Obenreizer oli huoneestaan ottanut
+mukaansa potellin ja pienen pikarin, jotka hän pani pöydälle.
+
+"Halpaa ravintolan konjakkia, pelkään mä," sanoi hän ja täytti
+pikarin; "se on ostettu matkalla eikä verrattava teidän konjakkiin
+Raajarikko-loukossa; mutta teidän on valitettavasti juotu selväksi.
+Kylmä yö, kylmä aika yöllä, kylmä maa ja kylmä huone tekevät tämän
+kuitenkin tyhjää paremmaksi. Maistakaa!"
+
+Vendale otti pikarin ja ryyppäsi sen puoleksi.
+
+"Miltä tuntuu?"
+
+"Sillä on karkea jälki-maku," sanoi Vendale ja laski väristyksellä
+pikarin pöydälle; "eikä ole minun mieleeni."
+
+"Aivan oikeen," sanoi Obenreizer, kasteltuansa kieltänsä pikarissa ja
+maiskuttaen huulilla; "sillä on tosiaan karkea jälki-maku, joka ei ole
+minunkaan mieleen. Uh! Mutta voimaa siinä on, koskahan palaa."
+
+Hän oli, näet, viskannut jäännökset pikarista kamiiniin.
+
+Molemmat matkustavaiset nojasivat toisen kyynäspäänsä pöydälle ja
+päätänsä käteen, ja katselivat leimuavaisia kekäleitä. Obenreizer pysyi
+valveella ehkä äänetönnä; mutta Vendale, joka oli oivallisemman ryypyn
+ottanut, tunsi kohta väristyksiä ja repimisiä suonissa ja hermoissa.
+Kerran hän hyppäsi pystöön ja katseli tuimasti ympärillensä, vaan
+vaipui kohta kummallisimpiin ja hämmentäväisiin unelmiin. Hänellä oli
+paperinsa kätkettynä lompakkoon sisimmäisessä povi-taskussa
+kiininapitetun päällys-takin alla; vaan mitä hyvänsä uneksikin,
+keskeytti häntä kuitenkin aina horroksissaan joku tuskallinen luulo
+papereistansa, ehkä ei päässyt täydellisesti heräämään. Häntä tapasi yö
+Venäjän aromailla -- joku tuntematon antoi tämän nimityksen seudulle --
+Margueriten seurassa, ja kuitenkin tunsi hän vieraan käden hiljaa
+kulkevan lompakkoa myöten päällys-takkinsa alla, maatessansa itse
+unessa valkean vieressä. Haaksi-rikkoisena ajelehti hän aavalla merellä
+avonaisessa aluksessa, ilman vaatteitta ja ilman muuta suojaa kuin
+vanha purje, ja kuitenkin kehoitti häntä heräämään ja nousemaan eräs
+tunto hiipivästä kädestä, joka koetteli kaikkia taskujansa, etsiäkseen
+papereita, vaan ilman mitään löytämättä. Hän luuli olevansa vanhassa
+kellarissa Raajarikko-loukossa, johon sänky Baselin ravintolasta oli
+muutettu ja Wilding -- joka, vasten hänen luuloansa, ei ollutkaan
+kuollut -- puisteli häntä kuiskaten hänen korvaansa: "Katselkaapa tuota
+ihmistä! Näettekö, että hän on noussut tuolilta ja parast'aikaa etsii
+ja kääntelee pään-alustaanne? Minkä tähden hän tuota tekee, jos hän ei
+tahtoisi saada käsiinsä paperia, joita kannatte lähellä rintaanne?
+Herätkää!" Ja kuitenkin nukkui hän nukkumistaan ja eksyi uusiin
+unelmiin.
+
+Valveella ja liikkumatta, nojaten päätä käteensä sanoi hänen
+matka-kumppalinsa viimein: "Vendale! meitä huudetaan! Kello on neljä!"
+Ja kun Vendale aukasi silmänsä näki hän syrjästä Obenreizerin sumuisia
+kasvoja.
+
+"Olette nukkuneet raskaasti," sanoi hän; "seuraus vaivaloisesta
+matkasta ja vilusta."
+
+"Nyt olen minä hereillä," sanoi Vendale ja hyppäsi ylös, ehkä
+horjuvilla jaloilla. "Ettekö itse ole nukkuneet?"
+
+"Olen luulemma nukahtanut hiukan, vaikka olen mielestäni koko ajan
+ollut katsovinani hiljaa ja kärsiväisesti valkeaan. Kuitenkin täytyy
+meidän nyt pestä itsiämme ja einehtiä ja sitten lähteä matkalle. Kello
+on yli neljän, Vendale; se on yli neljän!"
+
+Tätä hän sanoi pitääkseen hereillä Vendalea, joka jälleen oli
+vähällä vaipua uneen, ja joka pukiessaan ja einehtiessään nukahti
+useita kertoja, vaikka hän koneenmukaisesti liikkui. Vasta päivän
+koittaessa sai hän jonkulaisen selvemmän tunnon ajamisesta, kulkusten
+helinästä, ankarasta pakkasesta, luiskahtavista hevosista, jyrkistä
+vuoren-rinteistä, lehdettömistä metsistä, ja pysähdyksestä jonkun
+ravintolan edessä, jossa täytyi kulkea navetan läpitse tullakseen
+kesti-huoneesen. Hän ei ollut tähän asti tietänyt paljoa muuta, kuin
+että Obenreizer koko päivän oli istunut miettiväisenä hänen vieressään
+ja useasti katsellut häntä tutkivilla silmäyksillä.
+
+Mutta kuin hän horroksistaan tointui, ei istunutkaan enään Obenreizer
+hänen vieressään. Vaunut olivat pysähtyneet tien varrella olevan
+ravintolan eteen, ja rivi pitkiä kaitaisia kärryjä, jotka olivat
+täytetyt viini-tynnyreillä ja vedetyt vahvoilta hevosilta sinisillä
+vempeleillä ja päähisillä, oli myös siellä hakenut majaa. Ne tulivat
+tieltä päin, johon matkustavaisemme aikoivat, ja Obenreizer, joka ei
+enään ollut mietteisin vaipuneena vaan iloinen ja hilpeä, puhutteli
+etuimmaista ajajaa. Sill'aikaa kuin Vendale valvaantui ja saadakseen
+verensä liikkumaan, juoksi edes takaisin raittiissa ilmassa, lähtivät
+kärryt taas matkalle ja kaikki ajajat tervehtivät Vendalea ajaessaan
+ohitse.
+
+"Mitä väkeä nuo on?" kysyi Vendale.
+
+"Ne ovat meidän -- Desfresnier & C:on -- viinin-kuljettajia," vastasi
+Obenreizer.
+
+Hän hymyeli itsekseen ja sytytti sikarin.
+
+"Tänäpänä olen minä ollut varsin ikävä matkakumppani," sanoi Vendale;
+"en ymmärrä ensinkään mikä minua vaivaa."
+
+"Ette saaneet nukkua viime yönä, ja veri nousee useasti päähän
+tämmöisellä pakkasella," sanoi Obenreizer, "sen olen havainnut. Mutta,
+kuten nyt näyttää, olemme matkustaneet turhaan."
+
+"Mitä tarkoitatte?"
+
+"Niin, kauppa-huoneen päällysmies on tällä erää Milanossa. Niinkuin
+tiedätte on meillä viinin-kauppa Neuschatelissa ja silkki-kauppa
+Milanossa. No niin, koska silkki viimeisinä aikoina on vaatinut
+suurempaa huolen-pitoa kuin viini, niin on Desfresnier äkkiarvaamatta
+kutsuttu Milanoon, ja Rolland, toinen osakas, hänen lähdettyä,
+sairastunut, ja lääkärit ovat kieltäneet häntä puhumasta kenenkään
+kanssa. Neuschatelissa odottaa teitä kirje näistä asioista. Minä kuulin
+sen ensimmäiseltä viinin-kuljettajalta, jonka kanssa näitte minun
+haastelevani. Hän sanoi saaneensa terveisiä teille, jos tapaisi teitä
+matkalla. Mitä nyt aiotte tehdä? Kääntyä takaisin?"
+
+"Matkustaa eteenpäin;" vastasi Vendale.
+
+"Eteenpäin?"
+
+"Niin eteenpäin. Vuorten yli Milanoon."
+
+Obenreizer herkesi polttamasta katsellakseen Vendalea. Sitten veti hän
+taas syvän savun, silmäellen tietä ylöspäin ja alaspäin ja kiviä
+jalkainsa juuressa.
+
+"Minulla on tähdellinen asia toimitettavana," sanoi Vendale; "useita
+noista kaivatuista lanketeista voidaan käyttää samalla lailla, ellei
+pahemminkin; minua on kehoitettu aikaa menettämättä auttamaan
+kauppa-huonetta varkaan kiini saamisessa eikä mikään saa minua
+kääntymään takaisin!"
+
+"Eikö?" sanoi Obenreizer, ottaen sikarin suustaan ja nauraen, sitten
+ojensi hän matka-kumppanilleen kätensä ja lisäsi: "no, ei totta maar
+mikään elämässä siis minuakaan enään saa palaamaan! Hoi, kuski! Anna
+mennä!"
+
+Ajettiin pitkin yötä. Lunta oli tuiskunut, vaan nyt alkoi vähin suveta,
+jotta täytyi väsyneitten hevosten tähden enemmiten ajaa kävellen.
+Aurinko oli noin tunnin aikaa ollut näkyvissä, kun vaunut seisahtuivat
+erään ravintolan eteen Neuschatelissa kuljettuansa kaksitoista
+peninkulmaa kahdeksassa kolmatta tunnissa.
+
+Nautittuansa pikaisen virvoituksen ja vaatteita muutettuansa, lähtivät
+matka-toverit yhdessä Desfresnier & C:n konttoriin, jossa saivat
+viinin-kuljettajan mainitseman kirjeen, joka sisälsi vääräntäjän
+keksimiseen tarpeelliset kirjoitus-mallit. Koska Vendale pysyi
+järkähtämättä päätöksessään matkustaa kiireimmittäin eteenpäin, oli
+ainoastaan määrääminen, mitä tietä valittaisiin kuljettavaksi Alppien
+yli.
+
+Opastajain ja muulin-ajurein ajatukset noista kahdesta teistä, jotka
+veivät toinen S:t Gothardin toinen Simplonin vuorisolain läpitse, olivat
+ihan erilaiset, ja molemmat nämät paikat olivat vielä liiaksi kaukana
+heistä, että saaduista tiedoista olisi mitään erityistä hyötyä ollut,
+varsinkin koska hyvin hyvästi tiesivät, että pyry-ilma yhdessä tunnissa
+saattoi kokonaan muuttaa teitten äskeistä tilaa, jos oli tämä vaikka
+kuinka todenmukaisesti kuvailtu. Vaan koska tie Simplonin yli näytti
+ylimalkaan olevan luotettavin, päätti Vendale sitä seurata. Obenreizer
+ei ollut ollenkaan osaa ottanut keskusteluun, eikä virkannut sanaakaan.
+
+Eteenpäin ja yhä eteenpäin meni matka Genf'iin, Lausanne'en,
+pitkin järven aavaa rantaa Peway'hin, ja sieltä mutkistelevaitten
+vuori-kulmain välitse ihanaan Rhonen laaksoon. Ikävä yksi-äänisyys
+vaunu-rattaitten pyörimisessä yötä päivää alkoi vihdoin kuulua
+matkustavaisten korvissa ikäänkuin hyrisevältä kellon-koneelta, joka
+niille ilmoitti ajan kulkua. Äkkinäistä suvi-ilmaa seurasi nyt ankara
+pakkanen pimeän ja sumuisen ilman kanssa, Alppien vuori-kukkulat
+näkyivät etäältä ja kuvastivat lika-harmaata taivasta vasten, ja
+läheisimmillä ja matalimmilla harjanteilla oli niin kosolta
+heijaisevan-valkeaa lunta, että järvet, virrat ja kosket sen rinnalla
+näyttivät melkeen sameilta ja likaisilta, ja kylätkin saivat
+vaalennetun ja likaisen muodon. Oli tauonnut tuiskumasta ja lunta ei
+näkynyt teillä. Harmaa sumu, joka leveni laakion yli ja jääti
+matkustavaisten hiukset ja vaatteet, oli ainoa vaihe ikävällä matkalla.
+Ja lakkaamatta pyörivät rattaat yötä päivää ja lakkaamatta soittivat
+ne toisen matkatoverin korvissa sitä nuottia, joka nyt oli tullut
+Rheininvirran soitelman sijaan: "Aika ryöstää häntä elävänä on mennyt,
+minun täytyy hänet murhata."
+
+Vihdoin ehtivät pieneen köyhään Briegin kaupunkiin Simplon-vuoren
+juurella.
+
+Oli jo pimeä illalla kun tulivat tänne, vaan kuitenkin havaitsivat
+kuinka kääpiön-kaltaisilta näytti sekä ihmiset että rakennukset
+täällä, verrattuna niihin jättiläisvuoriin, jotka kohosivat heidän
+ympärillänsä. Tänne täytyi jäädä yöksi, ja täällä oli lämmintä,
+ruokaa ja viiniä, sekä sen jälkeen taas keskustelu opastajain ja
+kyyti-miesten kanssa. -- Neljään päivään ei ollut yksikään ihminen
+kulkenut vuoren-solan läpitse. Vuori oli toisella puolen lumirajaa
+liian pehmeä rattaille, vaan ei sentään tarpeeksi kova reelle. Lunta
+oli jo monta päivää tuntunut olevan ilmassa, vaan, kumma kyllä,
+sitä ei vielä satanut; kuitenkin oli varmaan pyry-ilma kohta tulossa.
+Ajo-kaluilla ei ollut yrittäminenkään päästä läpitse, ja matka oli
+tehtävä joko muuleilla taikka jalkasin, vaan kummassakin tapauksessa
+täytyi taitavimmille opastajille maksaa tavallista korkeampi palkka,
+olkoon sitten että onnistuivat saattamaan matkustavaiset ylitse, tahi
+pakoitettiin palaamaan kesken.
+
+Tähänkään keskusteluun ei ottanut Obenreizer osaa, vaan istui hiljaa ja
+äänetönnä kamiinin edessä, polttaen sikaria, kunnes huone oli tyhjänä
+ja Vendale lykkäsi asian hänen päätettäväksi.
+
+"Pah!" tuhisi hän. "Olen kyllästynyt noihin vaivaisiin raukkoihin
+ja heidän ammattiinsa. Se on loppumatta sama virsi heidän
+virka-toimituksesta tänään, ikäänkuin vuosia takaperin, ollessani itse
+ryysyinen poika nulikka. Mitä me kaksi siis tarvitsemme? Niin, me
+tarvitsemme laukun selkään ja vahvan, rautakiskoisen sauvan käteen.
+Opastajaa emme tarvitse ensinkään; me tulisimme vaan häntä opastamaan,
+sen asemesta että hän opastaisi meitä. Jätämme kapsäkit tänne ja
+kävelemme yhdessä vuoren yli. Olemmehan ennenkin matkustaneet yhdessä
+vuorten yli, ja olenhan minä syntyisin vuori-asukas ja tunnen tämän
+solan -- mieliipä sanoa maantien -- ihan ulkoa. Armosta sallittakoon
+noiden raukkain hoitaa virkaansa muitten tarpeeksi; vaan meitä he eivät
+saa viivyttää ansaitaksensa enemmän rahaa, joka heillä kuitenkin on
+ainoana tarkoituksena."
+
+Hyvillään toivosta päästäkseen pulasta ja voidaksen katkaista sekaisen
+solmun, antoi Vendale -- voimakas, pelkäämätön ja vakava päätöksessään
+lähteä matkalle, kuten olikin, ja sentähden myös taipuva viimeiseen
+viittaukseen, -- mielellään suostumuksensa. Kahden tunnin kuluessa oli
+kaikki matkaan tarpeelliset neuvot ostettuna ja laukut pakattuna.
+Sitten pantiin levolle.
+
+Herättyänsä aamulla hämärässä näkivät he puolet kaupungin asukkaista
+kokoontuneena kaitaiselle kadulle katselemaan heidän lähtöänsä. Väki
+haasteli keskenänsä joukoissa, opastajat ja kyytimiehet kuiskasivat
+loitompana ja katselivat tuon tuostakin taivasta. Ei kukaan toivonut
+heille onnea matkalle.
+
+Kun alkoivat ylös nousemistansa vuorelle, näkyi vilahdukselta aurinko
+muuten muuttumattomalla taivaalla, ja muutti hetkeksi kaupungin soleat
+tornin-huiput hopean hohtaviksi.
+
+"Hyvä ennustus-merkki!" sanoi Vendale, vaikka aurinko katosi vielä
+hänen puhuessansa. "Esimerkkimme tulee ehkä aukasemaan solaa tältä
+puolen."
+
+"Erehdys! Ei kukaan tule meitä seuraamaan," vastasi Obenreizer katsoen
+ensin ylös taivaalle ja sitten alas laaksoon. "Me tulemme olemaan
+kahden kesken tuntureilla."
+
+
+TUNTUREILLA.
+
+Tie oli jotensakin mahdollinen kävelijöille, ja ilma kävi ohuemmaksi ja
+keveämmäksi hengähdykselle, kuta korkeammalle matkailijat nousivat.
+Pimeys ja sumu pysyivät kuitenkin samalla kannalla kuin edellisinä
+päivinäkin; kummallinen tainnos ja kuoleman-hiljaisuus vallitsi
+luonnossa; näytti ikäänkuin olisi sen voima hetkeksi tau'onnut
+toimituksissaan. Sekä näön- että kuulon-aistille oli vaivaksi se, että
+tapahtuva ilman-muutos niin kauvan viipyi. Tyyneys oli sangen painava
+ja näytti antavan yhtä vakavia varoituksia kuin raskaat pilvet tahi,
+oikeemmin sanottu, raskas pilvi; sillä taivas näytti olevan ainoastaan
+yhdeltä ainoalta suurelta pilveltä peitetty ja pimitetty.
+
+Ehkä siis auringon valo oli pimitetty, oli matkailijoilla kuitenkin
+vapaa näky-ala joka haaralle. Alhaalla ja takanansa olevassa
+Rhonen-laaksossa voivat he selvästi eroittaa synkeän ja uhkaavan
+lyyjyn-karvaisen virran moni-mutkaista juoksua. Kaukana etäällä ja
+korkealla pilvien rajalla nostivat vuoren-kukkulat jäiset päänsä ja
+hirvittäviä lumi-tönkäleitä rippui tien yli, jota myöten heidän oli
+käveleminen. Oikealla puolella, syvässä heidän jalkainsa alla,
+avasivat kauheat syvyydet kitansa, ja kosket kuohuivat hurjassa
+vimmassa. Joka haaralta kohosi mahtavia tuntureita ja pilviin ulottuvia
+vuoren-kukkuloita. Jättiläis-maisema, jota ei mikään vaihteleva
+valon-vilaus eikä ainoakaan auringon-säde lieventänyt, vaan jolla
+kaikilta puolin oli sama tumma ja himeä väri, kuvautui kuitenkin ihan
+selvästi jylhyydessään. Tosiaan luulisi kahden yksinäisen ihmisen
+sydänten vähän värisevän, jos heidän peninkulmittain ja monta tuntia
+perätysten täytyisi matkustaa läpi epälukuisan joukon äänettömiä ja
+liikkumattomia ihmisiä -- ainoastaan ihmisiä kuin itsekin ovat -- jotka
+kaikki katselisivat heitä synkeillä ja uhkaavilla silmillä; mutta
+kuinka paljoa enemmin heidän sydämensä kauhistuisi, kun matkustus
+tapahtuisi läpi luonnon mahtavimpia luomia, joittenka uhkaus yhdessä
+silmän-räpäyksessä voipi toteutua!
+
+Kuta korkeammalle nousivat, sitä epätasaisemmaksi ja vaivaloisemmaksi
+tuli tiekin, vaikka tämä seikka ei ensinkään peloittanut Vendalea, joka
+vaan tuli uljaammaksi ja iloisemmaksi kuta korkeammalle he ehtivät
+ja kuta enemmän matka kului. Obenreizer ei puhunut monta sanaa,
+vaan käveli myötäänsä kumppalinsa edellä uutterana, väsymättä ja
+ikäänkuin innostunut jostaan vakavasta päätöksestä. Molemmat olivat
+voimakkaat, notkeat ja kestäväiset ruumiinsa puolesta ja siis aivan
+sopivaiset tälläiseen vaellukseen. Mitä ennustuksia tuo syntyänsä
+vuorimaalainen luki ilman ja tunturein merkeistä, jotka toiselle
+olivat selittämättömiä seikkoja, net hän kätki sydämensä pohjaan.
+
+"Voimmeko keritä vuoren yli tänä päivänä?" kysyi Vendale.
+
+"Enpä usko;" vastasi toinen. "Niinkuin näette, on täällä lunta paljoa
+kosommalta, kuin oli aiempana. Kuta korkeammalle ehdimme, sitä
+kosommalta sitä ilmautuu, ja kävelymme on jo puoleksi muuttunut
+kahlaamiseksi. Muutenkin ovat päivät niin lyhyet nykyjään. Jos voimme
+ennättää viidenteen pako-paikkaan ja asettua luostari-majaan yöksi,
+niin saatamme olla hyvinkin tyytyväiset."
+
+"Mutta eikö ole pelkäämistä että yöksi nousee pyry," kysyi Vendale
+hartaasti, "ja että me kentiesi jäämme lumen alle?"
+
+"Vaaroja meillä on tarpeeksi joka taholla ympärillämme," vastasi
+Obenreizer varovaisella silmäyksellä eteen- ja ylöspäin, "jotta
+parasta lienee pitää suunsa kiini. Oletteko kuulleet puhuttavan
+Gantherin-sillasta?"
+
+"Kyllä, olen itsekin kerran kulkenut sen yli."
+
+"Kesä aikanako?"
+
+"Niin, silloin kuin matkat tavallisesti tehdään."
+
+"Niin, mutta tähän aikaan vuodessa on matkaileminen täällä ihan
+toista," sanoi Obenreizer ilkkuvaisesti, ikäänkuin olisi hän huonolla
+tuulella ollut. "Minkä-kaltainen vuoren-sola tähän aikaan vuodessa on,
+sen tuntevat herrat matkailijat aivan vähän."
+
+"Te olette opastajani," vastasi Vendale hyväntahtoisesti, "ja minä
+luotan teihin."
+
+"Niin olen," sanoi Obenreizer, "ja aionkin viedä teidät matkanne
+perille. Tuossa näkyy silta edessämme."
+
+Olivat nyt tulleet jylhään ja kamoittavaan vuoren-rotkoon, jossa lunta
+makasi kosolta ympärillä sekä allansa ja päänsä yli. Puhuessansa
+viittasi Obenreizer sormella siltaan ja tarkasteli Vendalen kasvoja
+omituisella mielen ilmauksella omissa kasvoissansa.
+
+"Jos minä nyt opastajananne olisin antanut teidän kulkea edellä, ja
+kehoittanut teitä huudahtamaan pari kertaa, niin olisi kauheita
+lumi-tönkäleitä kentiesi syöksynyt alas vuorilta, ja nämät ei
+ainoastaan tappaneet, vaan myös haudanneet teidät ikuisiksi päiviksi."
+
+"Se voipi kyllä olla mahdollista."
+
+"Se on aivan varmaa. Mutta tämä nyt ei kuulu opastajan toimeen. Menkää
+siis äänetönnä eteenpäin; muuten saattaisi seuraus varomattomuudestamme
+olla se, että lumi-vyöry minun musertaisi ja peittäisi. Käykäämme siis
+eteenpäin."
+
+Mahdottoman suuri lumi-kinos makasi sillalla, ja niin kauheita
+lumi-tönkkiä rippui ulkonevista kallion-seinistä heidän päänsä yli,
+että näytti ikäänkuin olisivat kulkeneet valkoisissa pilvissä
+myrskyisellä taivaalla. Obenreizer käveli hitaasti edellä, taitavasti
+käyttäen sauvaansa, johon nojausi sitä myöten kuin kulki askel
+askeleelta edemmäksi ja katsellen ylös päin kyyristyneellä niskalla,
+ikään kuin valmis vastustelemaan alas vyöryviä lumi-tönkkiä. Vendale
+seurasi häntä kiireesti kintereissä kiini. Olivat vielä vaarallisen
+tien keski-paikoilla, kun yhtäkkiä takanansa tapahtui hirmuinen
+lumi-vyöry, jota seurasi pamahdus ikään kuin ukkosen jyrinä. Obenreizer
+pani kätensä Vendalen suulle ja viittasi sormellaan polkuun heidän
+takanansa. Tämä oli silmän räpäyksessä muuttunut tuntemattomaksi;
+lumi-lohkare oli vierinyt sen ylitse ja sitten syöksähtänyt syvyyden
+pohjassa olevaan koskeen.
+
+Matkustavaisten tulo yksinäiseen ravintolaan, vähän matkan päässä
+vaarallisesta sillasta, herätti monta kummastuksen huutoa huoneesen
+suljettujen ihmisten huulilta.
+
+"Aikomuksemme on viipyä ainoastansa hetken aikaa täällä ja
+pitkittää matkaamme hiukan levähdettyämme," sanoi Obenreizer, astuen
+takka-valkean eteen ja pudistaen lumen vaatteistansa. "Tälle herralle
+on erittäin tähdellistä päästä kiireimmästi perille; sanokaa että niin
+on, Vendale."
+
+"Se on ihan totta, että tähdelliset toimitukset kutsuvat minua;"
+vakuutti Vendale, "ja että minun välttämättömästi täytyy päästä
+toiselle puolelle."
+
+"Kuulette nyt itse. Ystävälläni on vallan kiire, ja emme tarvitse
+neuvojanne eikä apuanne. Minä olen yhtä hyvä opastaja kuin kukaan
+teistä, maanmiehet. Antakaa meille nyt vaan jotaan syödäksemme ja
+juodaksemme."
+
+Kun he pimetessä suurella tuskalla ponnistettuansa päästä pitkin yhä
+tukalammaksi käyvää tietä, tulivat siihen paikkaan, jossa heidän oli
+määrä yötä viettää, antoi Obenreizer täälläkin uteliaalle väelle samat
+tiedot samoilla sanoillakin, kuin viimeisessä paikassa. Astuttuansa
+edemmäksi valkean eteen pudistaaksensa lumen vaatteistaan ja
+riisuakseen kastuneita saappaita jaloistansa, kokoontuivat maja-paikan
+asukkaat kummastuneina heidän ympärillensä ja kuuntelivat tarkasti
+Obenreizerin selityksiä.
+
+"Paras että heti pääsemme selville toistemme kanssa, hyvät ystävät.
+Tällä kerralla --."
+
+"On" lisäsi Vendale ja jatkoi nauru-suin lausetta -- "hyvin tähdellisiä
+toimituksia, jotka kutsuvat häntä, jotta hänen välttämättömästi täytyy
+päästä toiselle puolelle."
+
+"Kuulette nyt itse. Hänelle on vallan tähdellistä päästä perille,
+emmekä tarvitse neuvojanne eikä apuanne. Minä olen syntynyt ja kasvanut
+vuorilla, ja toimitan hänelle opastajan virkaa. Älkää siis vaivatko
+meitä lörpötyksillänne, vaan toimittakaa meille iltasta, viiniä ja
+sänkyjä."
+
+Sama peljättävä tyyneys vallitsi tuon ankaran kylmän yön. Päivän
+noustessa lumi ei nytkään kultautunut tahi punertunut ainoastakaan
+valon-säteestä. Äärettömässä lumi-korvessa vallitsi joka suunnalla sama
+ikävä, kalman-karvainen vaaleus; ilma oli yhtä raskas ja liikkumaton
+kuin ennenkin, ja taivas yhtä sumuinen ja tuiman-näköinen.
+
+"Matkamiehet!" huusi heille leppeä ääni ovessa juuri kuin olivat
+valmiit laukku selässä ja sauva kädessä taas aloittamaan vaellustansa.
+"Muistakaa yksi seikka! Viisi on paikkaa toisiansa likitysten, joissa
+voitte hakea suojaa vaarallisella matkallanne, ja sitten tulee
+puu-risti ja sitten viimeinen maja-talo. Älkää eksykö tieltä ja jos
+tuulis-pää tulee, niin etsikää heti suojaa!"
+
+"Nuot kurjat pirut luulevat olevansa velkapäät puhua korkean muka
+virkansa puolesta," sanoi Obenreizer osoittaen halveksivalla tavalla
+kädellänsä taappäin. "Te Englantilaiset syytätte meitä sveitsiläisiä
+oman voiton pyynnöstä, ja todellakin näyttää kuin olisitte siinä kohden
+oikeassa."
+
+Ennenkuin jättivät majatalon olivat he pistäneet laukkuihinsa vähän
+ruokaa, sellaista kuin oli täällä saatavana ja jota katsoivat
+tarpeelliseksi ottaa mukaansa matkalle. Kannettavansa jakoivat sillä
+tavoin, että Obenreizer kantoi viinin laukussaan ja Vendale viinapullon
+ynnä leipää, lihaa ja juustoa.
+
+Kaalattuansa kappaleen matkaa lumessa, joka tielläkin ulottui heille
+polviin asti -- kuinka syvältä sitä muualla oli, sitä ei voinut määrätä
+-- ja ollessansa juuri pahimmalla paikalla tässä jylhässä ja
+hirvittäväisessä erämaassa, rupesi lunta satamaan. Alussa putosi
+ainoastaan muutamia hiuteita hyvin harvaan, vaan ei aikaakaan niin
+rupesi tulemaan tiheämmältä, ja viimein alkoi tuuli yht'äkkiä, ilman
+mitään näkyvää syytä, tupruta sakeana pilvenä ilmassa. Ensimäinen
+muutos ilmassa oli tuskin tapahtunut, ennenkuin jääkylmä tuulen viima
+viuhuen sukaisi tien yli ja pieksi matkailijoita kasvoihin. Kohta
+raivosi myrsky heidän ympärillänsä ja koko luonto oli villittömässä ja
+hurjassa metelissä. Kaikki ikäänkuin kahleissa pidetyt voimat ja äänet
+näyttivät nyt silmän räpäyksessä päässeen irti.
+
+Raju-ilman alkaessa olivat matkailijat lähellä erästä noita kamaloita
+suojamia, joitten läpitse tie kulkee; se oli eräs vuoreen koverrettu,
+vahvojen pylvästen kantama, luola. Tähän paikkaan he pyrkivät ja tänne
+he onnellisesti pääsivätkin raju-ilman pahimmillaan raivotessa. Myrskyn
+vinkuna, veden suhina, jymisevä ryske alasvyörivistä lumi-vuorista ja
+kallion-lohkareista, julmat ja kauheat äänet, jotka nousivat jokaisesta
+kuilusta lähellä ja loitolla, synkkä yömusta pimeys ympärillä,
+tupruava lumi, jota tuuli lennätti suojamaan ja joka hetkeksi teki
+matkustavaisten silmät sokeiksi, hurja, hillitsemätön hävityksen-himo,
+joka näytti valloittaneen koko luonnon, äkillinen muuttumus
+epä-luontoisesta hiljaisuudesta pauhaavaiseen jyrinään -- kaikki nämä
+seikat ynnä tieto siitä, että pohjaton syvyys aukoi kitansa ihan heidän
+jalkainsa juurilla, täytyi välttämättömästi saattaa veri hyytymään
+heidän ruumiissa, jos kohta ei läpi tunkeva tuulikaan, joka oli jäätä
+ja lunta täynnä, olisikin sitä tehnyt.
+
+Obenreizer, joka väsymättä käveli edes takaisin suojamassa, viittasi
+Vendalelle tulla häntä auttamaan laukun aukaisemisessa. Parhaiksi
+voivat eroittaa toisiansa pimeässä, vaan toinen ei kuullut sanaakaan
+mitä toinen puhui. Vendale noudatti kehoituksen, ja Obenreizer sai
+viinipullon käsiinsä, täytti matka-pikarinsa ja käski viittauksella
+Vendalea sitä tyhjentämään, pysyäksensä lämpimänä, kehuen viinin
+paremmaksi virvoituskeinoksi kuin paloviinan. Vendale noudatti tämänkin
+viittauksen, Obenreizer oli myös ryyppäävinänsä ja molemmat kävelivät
+taas edes takaisin vieretysten suojamassa. Molemmat tiesivät että
+turmio tulisi, jos heittäisivät maahan nukkumaan.
+
+Lumi lensi tupruten sisälle suojamaan, ja nosti suuria kinoksia sen
+etäisimpään päähän, josta heidän oli ulosmeneminen, jos tahtoivat
+päästä vielä vankeudestaan, sillä palaaminen oli nyt vaarallisempi kuin
+eteenpäin kulkeminen. Kohta alkoi lumi kokonaan tukkia uloskäytävää ja
+tunnin kuluttua makasi se jo niin korkeana että peitti viimeisenkin
+päivän-valon. Lunta yhtä mittaa sataessa jähtyi ilmakin jähtymistään,
+kunnes viimein oli mahdollista kaivaa itsensä ulos tahi kiivetä
+kinosten ylitse. Raivoova myrsky alkoi nyt asettua, ja sen asemesta
+tuli tasainen ja sakea lumen-sato. Tuon tuostakin se kuitenkin aina
+hetkeksi uudestaan virkeni, vaan lakastui jälleen, ja väli-aikoina
+putosi lumi raskaissa hiuteissa.
+
+He olivat noin pari tuntia olleet kamalassa kammiossaan, kun Obenreizer
+lähestyi sen etäisintä suuta ja kömpi ulos suojamasta, välistä uppoen
+kainaloita myöten kinoksiin, välistä kiiveten niiden yli pää edeltä ja
+ruumis viistäen suojaman kattoa. Vendale köhmi hänen jälessä, vaan
+ilman selvää tietoa ja miettimisen voimaa; sillä sama unen-kaltainen
+horros, jonka hän tunsi Baselissa, vaivasi häntä nytkin ja valloitti
+vastustamatta hänen aistinsa.
+
+Kuinka kauan hän oli kahlaellut kinoksissa päästäkseen ulos suojamasta,
+ja mitä esteitä vastaan hänen siinä oli taisteleminen, siitä hän ei
+tiennyt mitään, vaan heräsi tainnoksistaan sen kautta, että Obenreizer
+oli käynyt hänen kimppuunsa ja että he hurjasti painivat lumessa.
+Hänelle johtui yhtäkkiä mieleen mitä päällekarkaajansa kantoi vyöllä,
+hän tarttui siihen kiinni, veti sen ulos, tavoitti häntä sillä, paini
+uudestaan hänen kanssa, tavoitti häntä uudestaan, sysäsi hänet syrjään
+ja seisoi hänen kanssaan silmä silmää vasten.
+
+"Minä lupasin viedä teitä matkanne perille," sanoi Obenreizer; "ja olen
+nyt täyttänyt lupaukseni. Täällä loppuu elämänne matka; ei mikään voi
+sitä enään pidentää. Te nukutte jo tuossa seisoessanne."
+
+"Rosvohan olette! Mitä olette minulle tehneet?"
+
+"Te olette tyhmä raukka; olen nukuttanut teitä uni-juomalla. Te olette
+jo kerran tätä ennen osoittaneet olevanne tyhmä raukka, sillä minä
+saatoin teidät jo kerran horroksiin matkalla, koetellakseni uni-juoman
+voimaa. Niin, te olette alusta loppuun asti olleet tyhmää tyhmempi,
+sillä minähän se olen varas ja väärentäjä, ja muutaman hetken perästä,
+kun makaatte horroksissa ja liikkumatonna jalkaini edessä, ryöstän minä
+teiltä kaikki paperinne ja todistuksenne varasta ja väärentäjää
+vastaan, joita kannatte taskussanne!"
+
+Kavaluudella voitettu mies parka koetti turhaan pudistaa unen
+jäsenistään; se oli jo päässyt semmoiseen valtaan hänestä, että hän
+tylsä-mielisyydessään ihmetteli, kuka heistä oli haavoitettu, ja oliko
+se hänen vai Obenreizerin veri, joka punersi lumen hänen vieressänsä.
+
+"Mitä pahaa minä olen teille tehnyt, että näin käytätte itseänne minua
+kohtaan?" kysyi hän synkällä äänellä ja sammaltavalla kielellä. "Minkä
+tähden pyritte murhaajakseni?"
+
+"Mitäkö pahaa olette minulle tehneet? Olisittehan saattaneet minut
+onnettomuuteen, ellen olisi katkaissut matkanne. Kirotulla kiireellänne
+estitte minua takaisin maksamasta rahoja niin varhain, että olisin
+välttänyt asian ilmi-tulon. Mitä pahaa olette minulle tehneet?
+Olettehan aina olleet tielläni, ei ainoastaan kertaa eikä kahdesti,
+vaan alinomaa. Enkö koettanut päästä teistä erille heti tuttavuutemme
+alussa? Vaan se ei onnistunut, ja sen vuoksi kuolette nyt!"
+
+Vendale koetti järjestää ajatuksiansa, puhuakseen jotakin ja ottaakseen
+ylös sauvansa, jonka oli kadottanut. Vaan kun ei onnistunut sen
+löytäminen koki hän kömpiä eteenpäin ilman mihinkään nojaumatta. Mutta
+kaikki oli turhaa, ihan turhaa. Hän kompastui ja lankesi silmilleen,
+niin että jäi makaamaan aivan syvän kuilun partaalle, jonka sivutse tie
+kulki.
+
+Tainnoksissa, puoleksi nukkuneena, kykenemätönnä nousemaan ja seisomaan
+jaloillansa, pimenneellä näöllä ja heikonneella kuulolla, teki hän
+kuitenkin niin väkevän ponnistuksen, että hetkeksi jälleen tointui.
+Nojautuen käsivarsiinsa, kohotti hän päätä ja näki Obenreizerin
+seisovan vakaana vieressänsä, vieläpä ymmärsikin mitä hän sanoi.
+
+"Kutsutte minua murhaajaksi," virkahti hän katkeralla, pilkallisella
+naurulla. Nimi vaikuttaa sangen vähän asiaan. Ja kuitenkin olen
+minäkin pannut henkeni alttiiksi, sillä vaaroja kaikenlaisia on minua
+ympäröitsemässä ja kentiesi ei minulle onnistukaan elävänä päästä
+täältä! Myrsky alkaa uudestaan raivota. Minun täytyy saada paperinne
+heti paikalla. Joka hetki on mulle kallis, henkeni rippuu siitä että
+joudun."
+
+"Malttakaa vähän!" huusi Vendale tarttuen viimeisellä hurjalla
+voiman-ponnistuksella ahneisin käsiin, jotka jo koperoivat hänen
+taskuansa. "Antakaa olla! Älkää koskeko! Menkää matkaanne! Jumala
+suojelkoon Margueritea! Kaikeksi onneksi ei hän koskaan saa tietää
+millä tavalla kuolin. Astukaa vähän edemmäksi, jotta saan katsella
+veren-himoisia kasvojanne. Ne johdattanevat nyt mieleeni erään
+huolettavan muiston."
+
+Kun Obenreizer näki, kuinka raivoisasti Vendale taisteli pysyäksensä
+selvillä, pelkäsi hän, että maassa makaava mies hetkeksi saisi voimansa
+takaisin, vieläpä kentiesi viiden miehen väkevyydenkin, eikä vielä
+uskaltanutkaan lähestyä. Katsoa tuijottaen vihollistansa tuimilla
+silmillä, sammalti Vendale seuraavaiset katkennaiset sanat:
+
+"Ei se saa tapahtua -- pettänyt vainajan luottamusta -- väärät
+vanhemmat -- vääryydellä peritty omaisuus -- tutkia asiaa." --
+
+Päänsä painui rintaan, ja hän vaipui taas maahan ihan kuilun partaalle.
+Vaan Obenreizer rupesi heti ahneilla kynsillään koperoimaan hänen
+povi-taskussaan. Vendale huusi vielä kerran tuskallisesti: vaan vieri,
+hurjasti irti ponnistellen, vuoren rinteen yli, syöksyi päistikkaa alas
+syvyyteen ja katosi viha-miehensä silmistä ikäänkuin haamu ilkeässä
+unessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myrsky raivosi uudestaan ja asettui jälleen. Hirvittävät vuoren-äänet
+herkesivät parkumasta, kuu nousi taivaalle kumottamaan, pehmiää lunta
+satoi tasasesti ja hiljaa maahan.
+
+Kaksi miestä ynnä kaksi suurta koiraa tuli ulos luostarimajan portista.
+Miehet katselivat huolellisesti ympärillensä ja taivasta kohden, ja
+koirat pehtaroivat lumessa, ja viskasivat sitä ilmaan käpälillään.
+
+Toinen miehistä sanoi toiselle:
+
+"Arvelenpa että nyt uskallamme lähteä liikkeelle. Ehkä tapaamme heidät
+jossakin suojamassa."
+
+Nyt ottivat kumpanenki korin selkään, vahvan rauta-kiskoisen sauvan
+käteen, ja tekivät kumpikin paulan vahvasta köydestä, johon pujottivat
+itsensä kainaloihin asti jotta olivat kiini sidotut toisiinsa.
+
+Yhtäkkiä koirat lakkasivat leikillisistä ilveistään lumessa, katsoivat
+alas polkua myöten, nostivat kuononsa ilmaan, nuuskivat jälleen polkua,
+hätäilivät ja ärjähtivät viimein yhtaikaa kovasti haukkumaan.
+
+Miehet katselivat koiria ja molemmat koirat katselivat miehiä vähintään
+yhtä viisailla silmillä.
+
+"Eteenpäin avuksi! Avuksi!" huusivat miehet, ja iloisesti, kaikuvasti
+haukkuen juoksivat koirat tietä myöten eteenpäin.
+
+"Kaksi hullua lisäksi!" sanoivat miehet pysähtyen ja katsoen etehensä
+kuun valossa. "Onko mahdollista? Ja toinen päälliseksi vielä nainen!"
+
+Kumpikin koira piti lähestyvää naista hameen liepeestä kiinni, ja veti
+häntä muassaan. Nainen taputteli niitä lähestyen miehiä tottuneen
+vuoren-kulkijan askeleilla. Häntä seurasi raskas-jalkainen miehenpuoli,
+joka hikoili ja ähkyi liiallisesta ponnistuksestaan.
+
+"Rakkaat opastajat, te matkustavaisten uskolliset ystävät, minä olen
+teidän maassanne syntynyt ja kasvanut, ja me etsimme kahta herraa,
+jotka ovat kulkenet vuoren-solan kautta ja aikoivat majataloon
+illaksi."
+
+"He tulivatkin sinne, mamseli!"
+
+"Kiitetty olkoon taivas, oh, kiitetty!"
+
+"Mutta valitettavasti lähtivät jälleen matkalle, ja me olemme juuri
+aikeessa mennä heitä etsimään, vaan meidän on täytynyt odottaa, kunnes
+myrsky asettui. Se on raivonnut julmasti näillä paikoin."
+
+"Rakkaat opastajat, te matkustavaisten uskolliset ystävät, suokaa minun
+lähteä mukaanne! Antakaa minun, Jumalan tähden, seurata teitä! Toinen
+noista herroista on tuleva mieheni! Minä lemmin häntä, o, niin
+suuresti, niin suuresti! Niinkuin näette, en ole ollenkaan väsynyt.
+Minä olen suvultani talonpoikainen tyttö, ja olen kohta näyttävä
+teille, että osaan taitavasti sitoa itseni köyteenne kiinni. Omilla
+käsilläni minä sen teen ja vakuutan että olen rohkea ja voimakas. Mutta
+antakaa Jumalan tähden! Jos häntä on kohdannut onnettomuus, niin
+lempeni hänet löytää, kun ei mikään muu enää auta. Polvillani, hyvät
+ystävät, ja sen rakkauden nimessä, jonka äitinne osoittivat isillenne
+aikanansa, rukoilen minä teitä!"
+
+Raa'at, vaan hyväntahtoiset miehet tulivat liikutetuiksi.
+
+"Tarkkaan tutkittu hän voipi olla oikeassa," tuiskasi toinen miehistä
+toiselle. "Hän näkyy osaavan vuorilla vaeltaa. Katsopa vaan, kuinka
+ihmeellisesti hän on tänne tullut! Mutta tuo herra vieressänne,
+mamseli?"
+
+"Hyvä Janne," sanoi Marguerite hänelle äitinkielellänsä. "Te jäätte
+kyllä tänne odottamaan minua, eikö niin?"
+
+"Jospa tietäisin, kuka teistä on antanut tuon neuvon," ärisi Janne
+katsellen miehiä tuimilla silmillä, "niin antaisin hänelle semmoisen
+keikahduksen, että hän seisoisi pää lumessa. Ei, hyvä mamseli; minä
+seuraan teitä niinkauan kuin henkeni käy, ja kuolen mielelläni teidän
+edestänne, jos en parempaa voi tehdä."
+
+Kuun joutuisa kulku taivalla varoitti heitä menettämästä aikaa tyhjiin
+lörpötyksiin, ja koska koiratkin näyttivät levottomilta, tulivat
+molemmat miehet pian päätökseen. Köysi, johon olivat sitoutuneet
+kiinni, vaihetettiin pitempään; molemmat vieraat sidottiin siihen,
+Marguerite etunenään ja sitten kyypäri toiseksi, ja näin lähdettiin
+matkaan suojamia tutkimaan. Väli ei tosiaan ollut pitkä, koska kaikki
+viisi suojamaa ynnä lähimmäinen maja-talo oli ainoasti kuuden Englannin
+penikulman päässä, vaan tietä oli vaikea osata vahvan lumisateen
+jälestä.
+
+Hetken perästä tulivat kuitenkin, eksymättä, siihen suojamaan, jossa
+Vendale ja Obenreizer olivat etsineet suojaa. Toinen lumimyrsky oli
+näillä tienoin raivonnut niin kovasti, että kaikki jäljet heistä
+tykkänään olivat kadonneet; vaan koirat juoksivat edes takaisin kuonot
+maassa ja näyttivät varmaan tietävän asiansa. Kun meidän neljä
+vaeltajaa hetkeksi pysähtyi suojaman toiseen päähän, johon myrsky oli
+koonnut kauheita kinoksia, rupesivat koirat taas hätäilemään, juoksivat
+ympäri, haistelivat ja etsivät ja näyttivät kadottaneen vainun
+jäljistä.
+
+Koska molemmat opastajat tiesivät että leveä, syvä kuilu oli oikealla
+kädellä, niin olivat he poikenneet liian paljon vasemmalle. Heidän
+täytyi nyt suurella vaivalla kahlata lumessa päästäksensä uudestaan
+oikealle tielle. Seuran johtaja oli seisahtanut, ja katseli par'aikaa
+ympärillensä, löytääkseen joitakin tunnettuja merkkiä tiestä, kun
+toinen koirista rupesi kaivamaan lumessa kappaleen matkaa heidän
+edessänsä. Kaikki kiiruhtivat nyt sinne, luullen jonkun siihen
+kaatuneen ja uupuneen. Eivät he kuitenkaan löytäneet ketään, vaan lumi
+oli sillä paikalla pilkkuja täynnä, ja tarkemmin katsottua näkyivät
+pilkut olevan punaisia.
+
+Toinen koira oli sill'aikaa laskeunut vatsalleen ihan kuilun partaalle
+ja katseli alas syvyyteen värisevillä jäsenillä ja pidättäen itsiänsä
+etu-käpälillä, jottei vierisi alas. Se koira, joka oli löytänyt pilkut
+lumesta, juoksi nyt, hänkin, toisen viereen, ja molemmat alkoivat nyt
+juosta edestakaisin ulvoen ja haukkuen ja osoittaen kaikenlaisia
+levottomuuden merkkiä. Vihdoin seisahtuivat molemmat aivan kuilun
+partaalle, nostivat kuononsa pystyyn ja päästivät yht'aikaa pitkän,
+valittavaisen ulvonnan.
+
+"Siellä on joku alhaalla," sanoi Marguerite.
+
+"Niin luulen minäkin," vastasi yksi miehistä. "Käykääpä vähän takaperin
+te molemmat, jotka olette jälimmäisinä, niin astumme, me toiset,
+likemmäksi ja katsahdamme alas."
+
+Jälkimmäinen miehistä sytytti kaksi tuli-soittoa, jotka hän otti
+kopastaan, ja oijensi net, toisen ensimmäiselle, toisen Margueritelle,
+joka seisoi häntä lähinnä. Soitot päästettiin alas köysillä ja
+Marguerite ynnä toinen oppaista laskeusivat polvilleen kuilun
+partaalle, tarkasti seuraten silmillänsä liekkiä, ja liikuttaen sitä
+välistä vasemmalle, sitä myöten kuin kuun valo alhaalla taisteli
+pimeitten varjojen kanssa. Sydäntä leikkaava huuto Margueritelta
+häiritsi pitkällistä äänettömyyttä.
+
+"Herra Jumala! Tuolla, alhaalla, jossa jäätynyt vuoren seinä ulkonee
+virran ylitse, näen minä ihmisen makaavan."
+
+"Missä paikassa, mamselli, missä?"
+
+"Tuolla, suurella litteällä jää-lohkareella suoraan koirain alla."
+
+Mies, joka oli seurannut johtajana, vetäysi takaisin kasvot kalman
+karvaisina, ja yhteinen äänettömyys vallitsi taas. Eivät kuitenkaan
+kaikki olleet toimettomina, sillä Marguerite oli taitavilla ja
+sukkelilla sormilla viidessä minuutissa irroittanut sekä itsensä että
+johtajan köydestä.
+
+"Näyttäkää minulle kopat! Ovatko nämät kahdet köydet ainoat, joita
+meillä on?"
+
+"Ainoat täällä, vaan majatalossa." --
+
+"Jos hän elääkin vielä -- minä tiedän että se on ylkämieheni -- niin
+hän on kuollut ennenkuin ehditte sinne ja jälleen takaisin. Rakkaat
+opastajat, te matkustavaisten uskolliset ystävät, katselkaa minua;
+katselkaa käsiäni. Jos ne vapisevat taikka hutiloivat liikkeissään,
+niin pidättäkäät minua väkivallalla; vaan jos olen vikkelä ja vakava
+kädeltäni, niin täytyy teidän auttaa minua pelastamaan häntä."
+
+Nyt kiersi hän toisen köyden käsivartensa ja vyötäröittensä ympäri
+jonkunlaiseksi tröijyksi tahi haarniskaksi, teki siihen useampia
+solmuja, sitoi sitten kumpaisenki köyden pään yhteen, astui jalallansa
+solmun päälle, kiinnitti sen kaikin voimin ja oijensi sitten köyden
+miehille, jotka vetäisivät solmun vielä lujempaan.
+
+"Hän on haltioissaan!" sanoivat miehet toisillensa.
+
+"Se on kaikkivaltias Jumala, joka antaa minulle rohkeutta ja voimaa
+tällä hetkellä," sanoi Marguerite. "Tiedätte itse, että minä
+vertaamatta olen kevein meistä kaikista. Antakaa minulle viina-pullo ja
+laskekaa minut alas hänen tykö. Joutukaa sitten enempää apua noutamaan
+ja vahvempaa köyttä. Kun olette sen saaneet minulle tänne, niin köytän
+sen hänen vyötäröittensä ympäri. Näettehän että hoksaan millä lailla se
+pitää tehtämän, katselkaapa vaan tätä solmua! Oli hän hengissä taikka
+ei, niin laitan hänet tänne ylös, taikka kuolen minä hänen kanssaan.
+Minä rakastan häntä tuhannen kertaa enemmin kuin henkeäni. Taidanko
+enempää sanoa?"
+
+Miehet kääntyivät nyt katselemaan hänen seura-kumppaniansa, vaan hän
+makasi pyörryksissä lumella.
+
+"Laskekaa minut alas hänen tykönsä," pyysi Marguerite hartaasti ja otti
+käteensä pienet nuorasta riippuvat soppa-pullot. "Antakaa minun päästä
+tuonne alas, muuten minä syöksyn sinne, jos menisin vaikka mäsäksikin.
+Olen talonpojan tyttö enkä tiedä mikä pyörtymys ja pelko on. Laskekaa
+minut alas!"
+
+"Niin, mutta, mamseli, hän on luultavasti kuolemaisillansa taikka jo
+kuollut!"
+
+"Kuollut tai ei, pitää ylkämieheni pää lepäämän minun rintaani vastaan,
+muuten minä syöksyn alas!"
+
+Voitettuina hänen vakavan luottamukseensa kautta, myöntyivät miehet
+vihdoin laskemaan häntä alas, sillä varovaisuudella, jonka tottumus oli
+heille opettanut ja vaarallinen tila vaati. Itse ohjasi hän matkaa
+molemmilla käsillään jyrkkää jäistä kallioseinää myöten alaspäin, ja
+syvemmälle häntä laskettiin, kunnes kuului alahalta huuto: "Tarpeeksi!"
+
+"Onko se ylkämiehenne, ja onko hän kuolleena vai elävänä?" kysyivät
+miehet yihäältä kumartuen kuilun yli.
+
+Vastaus tuli kohta: "Hän on tainnoksissa, vaan sydämensä sykkii, sykkii
+rintaani vastaan."
+
+"Kuinka makaa hän?"
+
+Huudettiin alahalta: "Jäälohkareella. Hänen allansa on sulanut ja
+minunkin alla sulaa mitä kerkeää. Joutukaa! Jos kuolemme, niin kuolen
+ilolla."
+
+Toinen miehistä juoksi kiireen kautta pois koirien kanssa; toinen pisti
+liehuvan soiton lumeen seisomaan ja koetti saada tainnoksissa olevaa
+kyypäriä virkomaan. Hierottu hetken aikaa lumella ja saamansa vähän
+viinaa suuhunsa pääsi Ladlin Janne kohta taas jaloillensa, vaikka vielä
+oli aivan pyörryksissä eikä tiennyt missä oli.
+
+Saapuville jäänyt Sveitsiläinen vartioitsi kuilun partaalla ja huusi
+tuon tuostakin aina alhaalla odottavalle tytölle: "Pysykää toivossa! Ne
+ovat kohta täällä. Kuinkas on?"
+
+Vastaus kuului: "Sydämensä sykkii vielä. Minä lämmitän häntä siten että
+pitelen häntä sylissäni. Olen päästänyt köyden itsestäni irti, sillä
+jää sulaa allamme, ja köysi eroittaisi meidät mutta en pelkää
+ollenkaan."
+
+Nyt katosi kuu vuoren-kukkulain taa ja koko syvyys makasi pimeyden
+peitossa. Huudettiin alaspäin: "Kuinkas on laitanne?" ja vastaus
+kuului: "Painumme syvempään ja syvempään, vaan sydämensä vielä sykkii."
+
+Vihdoin ilmoitti koirain haukunta ja tulen-vilahdus lumella että apu
+oli lähellä. Kolme -- ellei neljäkymmentä ihmistä, varustettuna
+lyhdyillä, soitoilla, paareilla, köysillä, peitto-vaatteilla ynnä
+puilla valkean tekemiseksi ja kaikenlaisilla virvoitus-aineilla,
+lähestyi kiireisillä askeleilla. Koirat juoksivat hätäillen toisesta
+toiseen, paneusivat taas mahallensa vuoren-rinteelle, juoksivat jälleen
+herrainsa tykö, heiluttivat häntää ja nuolivat isäntäinsä käsiä,
+sanalla sanottu, pyysivät hekin tavallansa ihmiset joutumaan.
+
+Huudettiin alas: "Jumalan kiitos! kaikki on valmis! kuinka on
+laitanne?"
+
+Huudettiin ylös: "Painumme yhä vielä, ja olemme aivan jähmettyneet
+kylmästä. Sydämensä ei enään tykytä minun sydäntäni vastaan. Ei kukaan
+saa tulla alas lisäämään painoamme. Laskekaa vaan alas köysi."
+
+Valkea leimahti ylös ilmaan, soitot valaisivat kuilun seiniä, ja
+lyhtyjä ynnä vahva köysi päästettiin alas. Miehet näkivät ylhäältä,
+kuinka hän kääri sen makaavan ympäri monin kerroin ja sitoi sen kiinni.
+
+Hallitsevan kuoleman-hiljaisuuden läpi kuului alahalta: "Nostakaa ylös!
+varovaisesti!"
+
+Kun ruumis kohosi jäälohkareelta ja alkoi heilua ilmassa taivaan ja
+maan välillä, näkivät he tytön ikään kuin madon kiemuroitsevan pelvosta
+ja tuskasta.
+
+Ei mitään ilon-huutoa kajahtanut kun miehet asettivat ruumiin paareille
+ja toiset laskivat uuden köyden alas. Taas kuului haudan hiljaisuudessa
+huuto: "Nostakaa ylös! varovaisesti!"
+
+Vaan nyt kun oli tyttökin saatu onnellisesti ylös kuilun partaalle, nyt
+kaikui yhteinen ilon huuto, nyt itkivät kaikki, kiittivät Jumalaa, ja
+suutelivat tytön vaatteita sekä jalkoja, ja koirat hyväilivät häntä,
+nuolivat hänen jääkylmiä käsiänsä sekä lämmittelivät hänen jähtynyttä
+rintaansa suurilla, rehellisillä villa-päillänsä.
+
+Mutta Marguerite repi itsensä irti kaikista ja vaipui lemmittynsä yli
+paareille, kädet hänen liikkumattoman sydämensä päällä.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+Kello-lukku.
+
+
+Seuraavaisten tapausten näytelmä-paikka on rehellinen Neuschatelin
+kaupunki, ja Huhtikuun aika on käsissä. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu
+pienessä, valoisassa huoneessa, joka on julkisen notarin konttori,
+vaikkei sitä siksi luulis ensi katsannossa. Kaksi miestä on huoneessa,
+toinen notari itse, punaisen verevä, hyvän-tahtoinen ja kaunis, vankka
+mies, enimmin etsitty ja käytetty notari Neuschatelissa, ja ympäri
+maakuntaa yleisesti tunnettu nimellä "maitre Voigt." Hän oli
+kansan-mielinen mies, kunniassa pidetty ja rakastettu kansalaisiltansa
+sekä virkamiehenä että ihmisenä. Hänen monituiset rakkauden-työt sekä
+yhtä monituiset omituisuudet olivat aikoja sitten johdattaneet häntä
+yleisön huomioon hauskassa pienessä kaupungissa. Pitkä ruskean-värinen
+hännys-takkinsa ynnä musta kalottinsa olivat paikan vakinaisia
+laitoksia, ja hänellä oli nuuska-toosa, jolla, suuruuden puolesta, ei
+löytynyt vertaisensa koko Euroopassa.
+
+Toinen mies notarin konttorissa ei ollut niin hyvän-näköinen ja
+miellyttävä kuin tämä. Se ei ollutkaan muu kuin Obenreizer.
+
+Konttori oli sisustettu omituiseen, melkeen idylliseen muotoon, ja
+Englannissa ei olisi ensinkään sopinut niin arvossa pidettävän miehen,
+kuin notari oli, pitää tällaista virkahuonetta. Tämä oli, näet, pieni
+ihana huone, rakennettu pihanpuoleen, josta yksi osa oli laitettu
+kauniiksi kukkatarhaksi. Joukko vuohia syöskenteli ihan oven-kynnyksen
+edustalla ja lehmä käveli niin lähellä konttorin akkunaa, että piti
+ikäänkuin seuraa kirjurille. Eri vuoden aikoina nähtiin kaikenlaisia
+ruusuja tirkistelevän akkunoista sisään. Maitre Voigtin mehiläiset
+surisivat pitkin kesää konttorissa, lensivät yhdestä akkunasta sisään
+ja toisesta ulos, ja huvittelivat siellä niin mielellään, ikäänkuin
+olisivat luulleet saattavansa imeä mettä tuon hyvän notarion leppeästä
+sydämestä. Iso soitto-toosa, joka oli asetettu kamiinin-friisille,
+liritteli usein Fra Diavolon ouverturea taikka valittuja kappaleita
+soitelmasta "Wilhelm Tell" elävyydellä, jota täytyi hillitä kun joku
+neuvon kysyjä tuli sisään, vaan joka jälleen pujahti heläjämään heti
+kuin vieras pääsi ovesta ulos.
+
+"Olkaa hyvässä turvassa, ystäväni!" sanoi maitre Voigt lohduttavalla
+äänellä ja isällisellä lempeydellä taputtaen Obenreizeria polvelle.
+"Huomenna saatte alottaa uuden elämän täällä konttorissani."
+
+Obenreizer, joka tekeytyi hyvin murheelliseksi ja alakuloiseksi, nosti
+oikean käden, jossa piteli valkeaa nenäliinaa, sydäntänsä kohti.
+
+"Tässä," sanoi hän, "tässä asuu kiitollisuus. Vaan sanoja puuttuu,
+joilla sitä ilmoittaisin."
+
+"Ta, ta, ta! Älkää koskaan minun kanssani lörpöttäkö kiitollisuudesta.
+En voi kärsiä että ihmistä vääryydellä kohdellaan, ja se oli aivan
+sattumuksesta kuin oijensin teille käteni. Paitse sitä en ole vielä
+niin varma, että olisin nuoruuteni päiviä unhottanut. Isänne lähetti
+minulle ensimmäisen neuvon-kysyjän; riita koski erästä viini-tarhan
+kappalta, josta harvoin saatiin muutamia rypäleitä. Olenko siis mitään
+velkaa isänne pojalle? Totta kaiketi, minä olen velassa isällenne
+osoitetusta ystävyydestä ja minä maksan velkani hänen pojallensa.
+Tuohan oli aika somasti sanottu, eikö niin?" lisäsi maitre Voigt
+hyvillänsä. "Suokaa anteeksi että minä palkitsen omia ansioitani
+nuuskapriisillä!"
+
+Obenreizer loi silmänsä alas, ikäänkuin ei hän olisi ansainnut sitä
+kunniaa, joka tuli katsojalle osaksi nähdessään notarin nuuskaavan.
+
+"Sallikaa minun vielä pyytää teiltä yhtä suosion-osoitusta," sanoi hän
+jälleen nostaen ylös silmänsä. "Älkää seuratko sydämenne kehoitusta
+tässä asiassa. Olette vasta saaneet yleisen silmäyksen tilaani.
+Ennenkuin annatte minulle jotakin toimitettavaksi konttorissanne,
+täytyy teidän kuulla kaikki, mitä minusta väitetään sekä edukseni että
+moitteekseni. Malttakaa, siksi kun terve arvostelusvoimanne, yhtä hyvin
+kuin oivallinen sydämenne, tunnustaa, että minulla on oikeutta teidän
+hyväntahtoisuuteenne ja hyvään ajatukseenne. Siinä tapauksessa
+taitaisin minä kantaa päätäni pystyssä katkerimpiakin vihamiehiäni
+vastaan, ja koettaisin rakentaa uuden elämän-rakennuksen hyvän nimeni
+ja maineeni rauniolle, jotka olen menettänyt."
+
+"Kuni tahdotte," sanoi maitre Voigt. "Te haastelette taitavasti,
+poikaseni. Huomatkaa sanani: teistä tulee vielä kuuluisa asian-ajaja!"
+
+"Asia on pian kerrottu," jatkoi Obenreizer. "Vastukseni ja vaivani
+alkoivat sen herran kuoltua, jonka seurassa viime talvena matkustin
+tänne Englannista. Herra Vendale oli likeisin ystäväni ja minä rakastin
+häntä sydämeni pohjasta."
+
+"Herra Vendale," puuttui notari puheesen, "niin, niin! Aivan oikein.
+Olen useammat kerrat tämän kuun kuluessa kuullut sen nimen mainittavan
+ja nähnyt sen päivälehdissäkin. Sehän oli tuon nuoren englantilaisen
+nimi, joka hukkui Simplon-vuoren solassa? Ja samassa tilassahan tekin
+saitte tuon naarman poskeenne ja kaulaanne?"
+
+"Aivan niin, ja vieläpä omasta veitsestäni," sanoi Obenreizer ja nosti
+kätensä naarmaan, joka nähtävästi oli ollut pitkä ja syvä haava.
+
+"Niin omasta veitsestänne," toisti notari, "ja yrittäessänne häntä
+pelastaa. Hyvä, hyvä. Se oli kauniisti tehty teiltä. Vendale! Niin,
+aivan oikein. Se on kumma, että näinä viimeisinä aikoina useasti on
+johtunut mieleeni että minun tykönäni muinoin kävi neuvonkysyjä sillä
+nimellä."
+
+"Mutta maailma on niin pieni, hyvä herra Voigt," virkkoi Obenreizer,
+"niin aivan pieni."
+
+Kuitenkin hän pani muistoonsa että notarilla ennen muinoin oli ollut
+neuvonkysyjä sillä nimellä.
+
+"Niinkuin jo mainitsin, alkoivat vastukseni ja onnettomuus tämän
+rakkaan matka-toverini kuoltua. Mitä tapahtuu? Kun minä pelastan töin
+tuskin henkeni ja tulen Milanoon, jossa minua kylmäkiskoisesti
+kohtelevat herrat Desfresnier & C:o, ja pian sen jälkeen panevat minun
+viraltani. Minkä tähden? Sitä eivät tahdo selittää. Minä kysyn,
+tahtovatko ahdistaa kunniaani. Ei vastata mitään. Minä kysyn onko
+heillä syytä epäilemään minua. Ei sanaakaan. Minä kysyn onko heillä
+todistuksia minua vastaan. Ei vieläkään vastata. Minä kysyn, mitä minun
+pitää ajatella tästä asiasta, ja vastaus viimein kuuluu: 'Teillä on
+oikeus ajatella mitä tahdotte. Mitä herra Obenreizer ajattelee on
+Desfresnier & C:lle ihan yhtä!' Ja siinä kaikki."
+
+"Ja siinä kaikki," toisti notari ja otti priisin.
+
+"Vaan onko siinä tarpeeksi?"
+
+"Ei ole tarpeeksi, ei ole," vastasi maitre Voigt. "Desfresnier & C:n
+päämiehet ovat kotoisin samasta kaupungista kuin minäkin ja arvossa
+pidettäviä miehiä, vaan heillä ei oli oikeutta äänettömällä epäluulolla
+hävittää toisen ihmisen hyvää nimeä ja mainetta. Syytöksen taitaa
+näyttää valheeksi, vaan kuka voipi kumota epäluulon?"
+
+"Teidän oikeuden-tuntonne, jalo suosijani," sanoi Obenreizer, "kuvaa
+yhdellä sanalla asian julman laadun. Vaan onko se siihen loppunut? Ei.
+Ei, sillä mitä tämän jälkeen seuraa?"
+
+"Se on totta, poika raukkaseni," sanoi notari lohduttavaisella
+nyykähdyksellä; "sitten nousee holhun-alaisenne teitä vastaan."
+
+"Nousee minua vastaan on liian lempeä sana. Holhun-alaiseni kääntyy
+inhoituksella pois minusta. Hän kiusaa minua. Hän ei tottele valtaani,
+vaan turvautuu rouva Dor'in kanssa erääsen englantilaiseen laki-mieheen
+nimeltä Bintrey, joka, kehoitettuani tyttöä antautumaan minun valtaani,
+vastaa, ettei hän tahdo sitä tehdä?"
+
+"-- ja lopuksi kirjoittaa," lisäsi notari muuttaen suurta nuuska-toosaa
+toiseen paikkaan, hakeaksensa kirjettä paperein joukosta, "että hän
+tahtoo itse tulla tarkemmin puhumaan asiasta minun kanssani."
+
+"Oikeenko totta?" sanoi Obenreizer vähän kummastellen. "Noh, sanokaapa
+ajatuksenne. Eikö minullakin ole laillisia oikeuksia?"
+
+"Varmaan, poikaseni, varmaan!" vastasi notari. "Laillisia oikeuksia on
+jokaisella, joka ei ole rikollinen."
+
+"Ja kuka kutsuu minua rikolliseksi?" kysyi Obenreizer kiivaasti.
+
+"Ei kukaan. Kärsikää sortamisia tyvenellä mielin. Jos Desfresnier
+& C:o kutsuisi teitä rikolliseksi, niin tietäisimme kyllä miten
+menettelisimme."
+
+Näin sanoen ojensi hän Bintreyn lyhyen kirjoituksen Obenreizerille,
+joka sen luettuansa sanoi:
+
+"Kun tämä englantilainen laki-mies kirjoittaa tulevansa teidän tykö
+asiasta likemmin keskustelemaan, niin hän sillä tarkoittaa, että hän
+tulee tekemään tyhjäksi valtani holholaiseni ylitse."
+
+"Luuletteko niin?"
+
+"Siitä olen täydellisesti vakuutettu. Minä tunnen hänet, hän on
+itsepäinen ja riitaa rakastava mies. Sanokaapa, hyvä herra Voigt, eikö
+valtani nuoren holholaiseni yli ole suojeltu muiden sekaantumisesta
+siihen asti että hän joutuu täysi-ikäiseksi."
+
+"Niin kieltämättä suojeltu."
+
+"Siinä tapauksessa tahdon myös pitää kiinni oikeuksistani, ja
+laillisilla neuvoilla pakoittaa häntä taipumaan valtaani, sillä,"
+lisäsi Obenreizer muuttaen vihaisen äänensä kiitolliseen nöyryyteen,
+"sen olen teille velvollinen, hyvä herra, teille, joka niin
+uskollisesti olette ottaneet sorrettua miestä turvaanne ja
+palvelukseenne."
+
+"Olkaa vaan huoletta", sanoi maitre Voigt; "ei sanaakaan enempää siitä
+asiasta, eikä kiitoksia ensinkään. Tulkaa tänne huomenna aamulla,
+ennenkuin toinen kirjurini tulee -- noin seitsemän ja kahdeksan
+vaiheella. Tapaatte minun silloin täällä, ja minä ilmoitan itse sitten,
+mitä teillä on tästä lähtien tehtävänä. Mutta menkää nyt, menkää!
+Minulla on kirjeitä kirjoitettavina, enkä tahdo kuulla sanaakaan
+enään."
+
+Jätettyänsä hyvästi ja vakuutettuna siitä, että oli voittanut
+jalo-mielisen, vanhan notarin suosiota, sai Obenreizer aikaa miettiä
+mitä jo oli pannut muistoonsa, että, näet, maitre Voigt'illa ennen
+muinoin oli ollut neuvon-kysyjä nimeltä Vendale.
+
+"Luulenpa melkein tarkasti tuntevani Englannin," ajatteli hän,
+istuessaan lavitsalla ulkona notarin pihalla, "ja tuota nimeä en ole
+tavannut siellä paitse" -- ja tässä loi hän pelkäävän silmäyksensä --
+"'hänellä' ainoastaan. Onko mailma siis todellakin niin pieni, etten voi
+päästä hänestä nytkään, vaikka hän on kuollut? Viimeisellä hetkellään
+tunnusti hän pettäneensä jonkun vainajan luottamuksen ja vääryydellä
+omistaneensa toisen perintöä. Hän käski minun pitää huolta asiasta, ja
+sitten hän käski minun mennä vähän matkaa edemmäksi, jotta kasvoini
+näkeminen hänelle muistuttaisi asian varsinaista laatua. Miksikä juuri
+minun kasvot? Jos niiden näkeminen taisi virkistyttää hänen muistoansa,
+niin asia varmaan koskenee minua. Olen vakuutettu siitä, etten
+erhettynyt, sillä sanansa ovat siitä hetkestä asti soineet korvissani.
+Oliskohan tuolla vanhalla pöllöpäällä tuolla sisällä papereita
+hallussansa, jotka voisivat antaa minulle tiedon koko tästä salaisesta
+jutusta, ja tuoda todistuksia ilmi, jotka korottaisivat minun
+rikkauteen ja mahtavuuteen samalla kertaa kuin peittäisivät 'hänen'
+nimeä häpeällä? Eräänä iltana hän Basel'issa väkisin tahtoi minua
+kertomaan varhaisempia lapsuuteni muistoja. Miksi hän niin olisi
+tehnyt, ellei hänellä ollut mitään tarkoitusta sillä?"
+
+Maitre Voigtin kaksi suurinta pukkia sysäsi häntä sarvillansa,
+ajaakseen häntä pois, ikäänkuin rangastukseksi sille hävittömälle
+tavalle, jolla hän ajatuksissaan oli puhunut heidän herrastaan. Hän
+nousi ylös ja pötki matkaansa kiireen kautta. Sitten hän käveli kauan
+järven rannalla, ihan yksinään ja syvissä mietteissä.
+
+Seitsemän ja kahdeksan välillä seuraavana aamuna tuli hän notarion
+konttoriin. Maitre Voigt istui yksinänsä ja puuhaili moniaiden paperien
+järjestämistä, jotka olivat hänelle lähetetyt edellisenä iltana.
+Muutamilla sanoilla selitti nyt ukko Obenreizerille konttorissa
+harjoitettua menetystapaa ynnä ne työt ja toimitukset, jotka tulivat
+hänen osakseen. Kello ei ollut vielä kahdeksaa lyönyt, kun notari
+ilmoitti päättäneensä ensimmäiset, tarpellisimmat neuvomiset.
+
+"Minä vien teitä ympäri huoneisin," sanoi maitre Voigt, "vaan ensiksi
+täytyy minun kätkeä nuo paperit. Ne ovat kunnallis-hallitukselta, ja
+tarkasti vaariin otettavat."
+
+Obenreizer näki tässä heti tilaisuuden keksiäkseen sen piilopaikan,
+jossa isäntänsä salaiset paperit säilytettiin.
+
+"Enkö minä voisi säästää teiltä sitä vaivaa?", kysyi hän. "Enkö minä
+saattaisi kätkeä noita papereita teidän ohjauksenne jälkeen?"
+
+Maitre Voigt nauroi hiljaa itseksensä, lukitsi laukun, jossa paperit
+olivat hänelle lähetetyt, ja antoi sen Obenreizerille.
+
+"Koettakaa," sanoi hän. "Kaikki tähdelliset paperini ovat kätketyt
+tuonne."
+
+Näin sanoen viittasi hän sormella suureen, rautanauloilla kiskottuhun,
+tammi-oveen toisessa päässä huonetta; mutta kun Obenreizer tuli
+ovelle, havaitsi hän ihmeekseen, ettei ollut minkäänlaista neuvoa sen
+aukaisemiseksi. Siinä ei näkynyt lukkua eikä salpaa ja -- ihmeellisintä
+kaikista! -- ei avaimen reikääkään.
+
+"Luultavasti tuohon piilo-paikkaan on toinen ovi?" kysyi Obenreizer.
+
+"Ei ole," vastasi notari. "Arvatkaa vielä."
+
+"Onhan siihen joku akkuna?"
+
+"Ei sitäkään. Akkuna on muurattu kiinni. Ainoa tie sinne on tuon oven
+kautta. Epäilettekö voivanne selittää tuon sekaisen vyhdin?" virkahti
+maitre Voigt riemuten. "Kuunnelkaa, ystäväiseni, sanokaa minulle,
+kuuletteko mitään oven takaa."
+
+Obenreizer kallisti korvaansa kuunnellaksensa, ja hyppäsi yhtäkkiä
+takaperin ovelta.
+
+"Nyt mä hoksaan!" sanoi hän. "Minä kuulin siitä puhuttavan ollessani
+kello-sepän opissa. Veljekset Perrin ovat vihdoin onnistuneet tekemään
+mainion kello-lukkunsa, ja se on teillä!"
+
+"Oikein!" sanoi maitre Voigt. "Se on tosiaan kello-lukku! Tuossa näette
+vielä, nuori ystäväni, yhden niistä kapineista, joita rehelliset
+ihmiset tässä kaupungissa kutsuvat 'pappa Voigt'in hullutuksiksi.'
+Mielelläni. Naurakoot mitä nauravat. Vaan varkaat ei varasta _minun_
+avaimia, eivätkä riko minun lukkujani. Ei mikään maallinen voima, ellei
+muurin-murtaja tahi kruuti-nelikko, voi liikuttaa tätä ovea, ennenkuin
+pieni oven-vartijani, joka laulaa: 'Tick-tick,' noudattaen käskyäni
+sanoo: 'Astu sisään! Suuri ovi tottelee 'Tick-tick'tä, ja pieni
+'Tick-tick' tottelee minua.' Tuo ovi," sanoi maitre Voigt ja näpähytti
+sormiansa, "on kaikkien varkaitten kiusana kristikunnassa."
+
+"Saisinko nähdä sen käyvän?" kysyi Obenreizer. "Antakaa uteliaisuuteni
+anteeksi, hyvä herra Voigt; vaan tiedättehän, että minäkin kerran olin
+jokseenki taitava työn-tekijä kello-sepän ammatissa."
+
+"Jaa, sen saatte kyllä," sanoi maitre Voigt. "Paljoko kello nyt on? Se
+on minuuttia vailla kahdeksan. Olkaa varoillanne nyt, niin saatte
+minuutin perästä nähdä kuinka ovi aukenee itsestään."
+
+Minuutin kuluttua aukeni raskas ovi sisällepäin, ikäänkuin olisi
+näkymättömät kädet sen avanneet, ja näytti katsojalle pimeän kammion.
+Kolme seinää oli täynnä hyllyjä laattiasta kattoon asti, ja hyllyillä
+seisoi rivittäin arkkusia, kaunista sveitsiläistä kirjotusta, joihin
+notarin neuvon-pyytäjäin nimet olivat koreilla kirjaimilla maalatut
+etupuoleen.
+
+Maitre Voigt sytytti kynttilän ja vei Obenreizerin kammioon.
+
+"Saatte nähdä kellon," sanoi hän ylpeästi. "Minulla on suurin kummitus
+koko Eroopassa, ja se näytetään ainoastansa muutamille, joille tuo
+etu-oikeus annetaan. Tämän etu-oikeuden annan minä isänne pojalle. Te
+olette yksi niistä valituista, jotka saavat tulla kanssani sisään.
+Katsokaa, tuossa se on seinällä oikealla puolen ovea!"
+
+"Aivanhan se on kuin tavallinen seinä-kello!" sanoi Obenreizer. "Vaan
+eipä olekaan, huomaan nyt, ettei siinä ole kuin yksi viisari."
+
+"Ei, lempo vieköön, olekaan tavallinen seinä-kello," sanoi maitre
+Voigt. "Ei, ei, ystäväni. Tuo ainoa viisari kulkee ympäri taulua, ja
+sitä myöten kuin minä tahdon, määrää hän ajan, milloin ovi aukenee.
+Katsokaa itse, viisari osoittaa nyt kahdeksan, ja kello kahdeksan
+aukeni ovi, kuni havaitsitte."
+
+"Aukeneeko ovi useimmin kuin kerran vuorokauteensa?" kysyi Obenreizer.
+
+"Useammin kuin kerran vuorokaudessa?" toisti notari hilpeällä harmilla.
+"Ette tunne 'Tick-tick'tä,' ystäväiseni. Hän aukaisee oven niin usein
+kuin tahdon. Katsokaapa taulun alapuolelle. Siinä on seinään tehty
+puoli ympyrä teräksestä, ja tässä on viisari (niin sanottu
+'oijentaja'), joka liikkuu minne käteni sen kääntää. Ottakaa
+huomataksenne että tuohon teräksiseen puoli-ympyrään on piirretty
+numeroita, jotka ovat minulle ohjeeksi. Numero I merkitsee: aukene
+kerta vuorokautena! Numero II aukene kahdesti j.n.e. Joka aamu
+luettuani kirjeeni ja määrättyäni mitä minun on tekeminen päivän
+kuluessa, asetan minä oijentajaa. Tekeekö mielenne katsella, miten sitä
+asetan? Mikäs päivä meillä nyt on? Keskiviikko. Hyvä! Tänä päivänä
+kokoontuu meidän ampuma-yhteys, ja koska ei ole paljo tekemistä, niin
+annan puolen jouto-päivän. Kello kolmen jälkeen täällä ei ole mitään
+työtä tänä päivänä. Mutta kätkekäämme ensiksi kirjalaukku, jossa on
+kunnallis-hallituksen paperit. Kas niin! Emme tarvitse vaivata
+'Tick-tick'tä' aukaisemaan ovea, ennenkuin huomen-aamulla kello
+kahdeksan. Hyvä! Minä annan viisarin jäädä seisomaan kahdeksalla, ja
+lykkään oijentajan takaperin numeroon I ja lukitsen oven, ja lukossa
+se sitten pysyy, ilman aukeamatta, aamuun asti, kunnes kello lyö
+kahdeksan."
+
+Obenreizerin sukkela mielen-juoksu sai hänen älyämään, kuinka saisi
+kello-lukun pettämään herransa luottamuksen, ja jättämään paperinsa
+hänen käytettäväksi.
+
+"Kuulkaapa, herra Voigt," sanoi Obenreizer, kun notari oli valmis
+sulkemaan oven, "ettekö näe tuolla jotakin liikkuvan arkkusten välissä
+lattialla?"
+
+Maitre Voigt kääntyi takaisin katsoakseen arkkuisten väliin, ja samassa
+lykkäsi Obenreizerin sukkela käsi oijentajan numerosta I numeroon II.
+Jos ei notari sen enempää katselisi teräksistä puoli-ympyrää, niin ovi
+aukenesi kello kahdeksan tänä iltana yhtä hyvin kuin seuraavana aamuna
+samaan aikaan, ilman kenenkään tietämättä siitä, paitse Obenreizer
+yksin.
+
+"Ei se ollut mitään," sanoi maitre Voigt. "Murheenne ja vaivanne ovat
+tärisyttäneet hermojanne, nuori ystäväni. Mahtoi olla varjo
+kynttilästäni, jonka näitte, tahi joku rusakka parka, joka eläen ja
+asuen vanhan lakimiehen paperissa, hiipi kynttilänvaloa pakoon. Hiljaa.
+Kuulen toisen kirjurin olevan konttorissa. Työhön, työhön, ja laskekaa
+tänä päivänä ensimmäinen perustus-kivi uuden onnenne rakennukseen!"
+
+Näin sanoen lykkäsi hän Obenreizerin leppeästi edellensä, sammutti
+kynttilän, heitti vielä hellän silmäyksen kelloon, vaan huomaamatta
+oijentajan asemaa kellon alapuolella, ja lukitsi jälleen raskaan
+tammisen oven.
+
+Kolmen aikana suljettiin konttori. Notari ynnä alammaisensa,
+paitsi yksi ainoa, menivät kaikki katselemaan maaliin-ampumista.
+Obenreizer oli sanonut, ettei häntä haluttanut ottaa osaa julkiseen
+juhlallisuuteen; ei kukaan tiennyt, mihin hän oli mennyt. Luultiin
+hänen menneen ulos yksinäisyydessä kävelemään.
+
+Huone oli ollut ainoastaan muutamia minuuttia suljettuna, kun
+vaate-kaapin ovi notarin kammarissa aukeni ja Obenreizer astui ulos.
+Hän meni akkunan tykö, aukaisi luukut, katseli oliko hänelle tie
+avoinna puutarhan läpi hiipiäksensä näkymättä pois, palasi jälleen
+takaisin ja istuutui notarin nojaus-tuoliin. Hän oli suljettu huoneesen
+ja hänen täytyi odottaa viisi tuntia ennenkuin kello löi kahdeksan.
+
+Nämät viisi tuntia mietti hän, osaksi lukien pöydällä makaavia kirjoja
+ja päivälehtiä, osaksi miettimisellä, ja osaksi kävelemisellä edes
+takaisin laattialla. Aurinko laskeusi, ja nyt hän pani akkunan-luukut
+kiini, ennenkuin sytytti kynttilän. Tämän tehtyä, ja koska aika
+lähestyi lähestymistään, otti hän kellonsa käteen, odottaen ja tarkasti
+silmäellen tammi-ovea.
+
+Kellon kahdeksaa lyödessä aukeni ovi hiljaa ja vitkaan.
+
+Hän luki nyt järjestään ensimmäisessä rivissä olevain arkkusten
+päälle-kirjoitukset, vaan ei löytynyt yhtään sellaista nimeä kuin
+Vendale. Hän muutahti syrjään ensimmäisen rivin ja tarkasteli takana
+olevia vanhempia ja pienempiä arkkusia, vaan neljään ensimmäiseen oli
+piirretty ranskalaisia ja saksalaisia nimiä. Viidennen arkkusen
+kyljessä oli nimi melkein mahdoton lukea. Hän kantoi sen ulos huoneesen
+ja tutki sitä tarkkaan, sillä se oli peitetty tomulla ja lialla, ja
+siinä seisoi nimi Vendale.
+
+Avain rippui arkun kanteen sidotussa nauhassa, ja avattuansa kannen,
+löysi hän arkkusen pohjalta neljä irtonaista paperia, jotka hän levitti
+pöydälle ja alkoi lukea. Tuskin oli hän minuutin ajan lukenut, kun
+himoa ja ahneutta osoittavaiset kasvonsa muuttuivat tuiman hämmästyneen
+ja odotuksessaan pettyneen kaltaisiksi. Vaan hetken mietittyä,
+kopioitsi hän papereita, kätki ne jällen arkkuseen, asetti tämän taas
+paikalleen, sulki oven, sammutti kynttilän ja luikahti matkaansa.
+
+Sillaikaa kun varas ja murhaaja hiipi puutarhan kautta pois, seisahti
+notari ynnä toisen miehen kanssa, joka häntä seurasi, portin eteen.
+Lyhdyt olivat viritetyt kaitaisella kadulla, ja notarilla oli portin
+avain kädessä.
+
+"Ette suinkaan saa mennä huoneeni sivutse, herra Bintrey", sanoi hän,
+"vaan tehkää minulle se kunnia, että astutte sisään. Tämä päivä on
+kaupunkilaisillemme puoli juhlapäivä -- maaliin-ampumisemme -- mutta
+väkeni kyllä kohta palaa kotia. Olipa tuo oikea sattumus että tulitte
+juuri minulta kysymään tietä ravinto-huoneesen. Ottakaa nyt minun
+talossani kipinä ruokaa ja juomaa ennenkuin menette sinne."
+
+"Kiitoksia paljo, ei tänä iltana," vastasi Bintrey, "vaan saanko tulla
+tykönne huomenna kello kymmenen aikana aamulla."
+
+"Minulle olis sangen hupaista, hyvä herra, kohta päästä tilaisuuteen
+hyvittää sorretun avun-etsijäni kunniaa", vastasi rehellinen notari.
+
+"Sen sortamisen laita voipi olla niin ja näin -- mutta sananen
+korvaanne!"
+
+Hän kuiskasi notarille jotakin korvaan ja meni. Kun emännöitsijä
+illalla palasi kotiin, näki hän notarin seisovan liikkumatonna portin
+edessä vaan portti vielä lukossa.
+
+
+OBENREIZERIN VOITTO.
+
+Taas muuttuu näytelmä-paikka -- Simplon-vuoren juureen sveitsiläiselle
+puolelle.
+
+Eräässä pimeässä ja ikävässä kammarissa Brieg'in kaupungin ainoassa
+ravintolassa istuivat herra Bintrey ja maitre Voigt keskustellen
+laki-asioissa. Herra Bintrey etsi jotakin paperi-laukustaan, ja maitre
+Voigt katseli erästä lukittua ovea, joka oli maalattu tumman-ruskeaksi,
+jotta näyttäisi mahonki-puusta olevan, ja joka vei sisimmäiseen
+kammariin.
+
+"Eikö hänen pitäisi jo olla täällä?" kysyi notari, muuttaen paikkaa ja
+katsellen toista ovea toisessa päässä huonetta, joka oli keltaiseksi
+maalattu, jotta näyttäisi hongasta olevan.
+
+"Hän on jo täällä," vastasi Bintrey, kuunneltuansa hetken.
+
+Keltaisen oven avasi palvelija, ja Obenreizer astui sisään.
+
+Tervehdittyänsä maitre Voigt'ia sydämellisyydellä, joka saatti
+notarin oikein hämille, teki hän jäykän ja kylmän kumarruksen herra
+Bintrey'lle.
+
+"Mistä syystä on minua kutsuttu Neuschatelista tänne Alppien juurelle?"
+kysyi hän istuttuansa alas tuolille, jonka Bintrey, oli hänelle
+tarjonnut.
+
+"Siitä saanette täydellisen selityksen ennen kuin keskustelumme on
+lopetettu," vastasi Bintrey. "Vaan ensiksi sallinette minun ottaa
+tutkiaksemme keskinäisiä asioitamme. Kirjeen-vaihto on ollut teidän ja
+veljenne tyttären välillä, herra Obenreizer. Minä olen täällä hänen
+asiamiehenä."
+
+"Eli toisin sanottu, te, joka olette laintunteva sekä taitava mies
+olette tulleet tänne puolustamaan lain-rikkomista."
+
+"Erinomaisen viisaasti esitetty!" sanoi Bintrey. "Kuinka huokea
+eikö virkani olis, jos kaikki ihmiset, joitten kanssa minulla on
+tekemistä, olisivat niin viisaat kuin te. Olen tullut tänne
+puolustamaan lain-rikkomusta -- se en teidän ajatuksenne asiasta. Olen
+tullut tänne saadakseni toimeen sovinnon teidän ja veljenne tyttären
+välille -- se on minun ajatukseni."
+
+"Sovinnon toimeen saamiseen tarvitaan vähintään kaksi henkeä," vastasi
+Obenreizer; "ja siinä tapauksessa minä en rupee toiseksi. Laki
+oikeuttaa minun määräämään holholaiseni tekemistä, kunnes hän joutuu
+lailliseen ikään, ja koska se aika ei vielä ole tullut, niin aion minä
+pitää oikeudestani kiini, ja sen pituinen se!"
+
+Tässä aikoi maitre Voigt puuttua puheesen, vaan herra Bintrey saatti
+hänen vaikenemaan armahtavalla lempeydellä, ikäänkuin olisi hän
+viihdytellyt lemmittyä lapsukaista.
+
+"Ei, ystäväiseni, ei sanaakaan. Älkää kiihoittako itseänne ilman
+tarvetta, vaan jättäkää minulle kaikki."
+
+Sitten kääntyi hän taas ja puhui Obenreizerille.
+
+"Minä en löydä muuta, johon olisitte verrattava, kuin kallioon, ja
+_kalliokin kuluu_ ajan mennessä. Rauhan ja sovinnon -- niin, oman
+kunnianne tähden, pyydän teitä olemaan vähän myöntyväinen. Jos
+tahtoisitte jättää huolen-pidon holhoamisestanne ystävälle, jonka minä
+tunnen, niin vakuutan teille, ettei hän laskis veljenne tytärtä
+silmistänsä ei yötä eikä päivää."
+
+"Ihan turhaan hukkaatte omanne sekä minun ajan," vastasi Obenreizer.
+"Jos ei veljeni tytärtä kahdeksan päivän sisällä anneta minun haltuuni,
+niin kutsun minä lakia avukseni, ja jos ette lakia tottele, niin
+ryöstän hänet väkivallalla."
+
+Tämän mainittuansa nousi hän ylös, ja maitre Voigt katseli taas
+tumman-ruskeaa ovea, joka vei sisimmäiseen kammariin.
+
+"Vaan armahtakaapa vähäisen tyttö parkaa," pyysi Bintrey. "Muistakaa
+kuitenkin, kuinka hiljakkoin hän kadotti ylkämiehensä. Eikö mikään voi
+teitä lepyttää?"
+
+"Ei mikään."
+
+Herra Bintrey nousi nyt myös ylös ja katsoi maitre Voigt'iä, jonka
+käsi alkoi väristä, ja jonka silmät vielä, ikäänkuin jostakin
+vastustamattomasta lumouksesta, olivat kiinitetyt ruskeaan ovehen.
+Obenreizer, joka heitä epäluuloisasti tarkasteli, katsoi myös samaan
+suuntaan.
+
+"Siellä on joku kuuntelija tuolla sisällä!" huusi hän, terävällä ja
+tutkivalla silmäyksellä herra Bintreyhin.
+
+"Siellä on kaksi, jotka kuuntelevat," vastasi Bintrey.
+
+"Kutka ne ovat?'
+
+"Sen saatte kohta nähdä."
+
+Tämän vastauksen annettuansa, korotti hän äänensä ja lausui
+seuraavaiset kaksi sanaa -- jotka alinomaa, melkein joka tunti päivästä
+kuuluvat ihmisten huulilta:
+
+"Astukaa sisään!"
+
+Tumman-ruskea ovi aukeni ja nojautuen Margueriten käsivarteen seisoi
+Vendale, näyttäen kasvot, jotka olivat kadottaneet ahvettuneen värinsä,
+ja käsi siteessä, murhaajan edessä, ikäänkuin kuolleista noussut
+ihmisen haamu.
+
+Siinä äänettömyydessä, joka nyt seurasi, oli häkissä istuvan linnun
+viserrys pihalta ainoa ääni, joka kuului huoneessa. Maitre Voigt
+nyhkäisi hiljaa Bintreytä kupeesen, osoittaen sormella Obenreizeriin,
+ja kuiskasi:
+
+"Katselkaapa häntä!"
+
+Kauhistus oli halvannut kaiken muun liikunnon, paitse veren,
+pahan-tekijän ruumiissa. Kasvonsa olivat kalman-karvaiset, ja ainoa
+verevyyden merkki, joka näkyi, oli eräs siniseen vivahtava punainen
+juova naarmassa, joka oli seuraus siitä, että uhrinsa oli häntä
+haavoittanut leukaan ja kaulaan. Ääntämättä, hengähtämättä ja
+liikkumatta, kuin oli, näytti ikään siltä, kuin olisi se kuolema, johon
+oli Vendalen tuominnut, kohdannut häntä itseään tätä nähdessänsä.
+
+"Jonkun meistä pitää häntä puhutella," sanoi maitre Voigt. "Teenkö minä
+sen?"
+
+Vielä kerran keskeytti Bintrey rehellistä notaria, ja pyysi saada itse
+johdattaa keskustelua. Kieltävällä viittauksella kädellänsä sai hän
+notarin vaikenemaan, ja lähetti seuraavilla sanoilla myös Vendalen ja
+Margueriten pois huoneesta:
+
+"Tarkoitus edes-astumisellanne on saavutettu, ja jos nyt tahtoisitte
+eritä täältä, niin se ehkä auttaisi herra Obenreizeria jälleen
+tointumaan."
+
+Ja auttikin nähtävästi. Kun olivat ovesta ulos päässeet, niin veti hän
+syvän hengähdyksen lievennyksestä, etsi itselleen tuolin, josta oli
+vasta noussut, ja istuutui jälleen alas siihen.
+
+"Antakaa hänelle ajatuksen aikaa," sanoi maitre Voigt.
+
+"Ei sovi, sillä en tiedä miten hän tulis sitä käyttämään," sanoi
+Bintrey, ja kääntyen taas Obenreizeriin lisäsi hän: "Minun on
+velvollisuuteni itseäni kohtaan -- huomatkaa, etten myönnä sen olevan
+teitä kohtaan -- selvittää käytöstäni tässä asiassa ja ilmoittaa, mitä
+tässä on tehty minun neuvostani ja minun edesvastauksellani ainoasti.
+Käsitättekö lausettani?"
+
+"Aivan hyvin."
+
+"Johdattakaa sitten mieleenne se aika, jolloin matkustitte Sveitsin
+maahan herra Vendalen seurassa," alotti Bintrey. "Olitte tuskin olleet
+neljäkolmatta tuntia matkallanne, kun veljenne tytär, huolimatta
+omasta vaarastaan, keksi ja käytti keinon, jota ei teidänkään
+tarkkapäisyys voinut ennakolta arvata. Hän seurasi, näette,
+ylkämiehensä jälessä, ilman kenenkään neuvoa tahi lupaa siihen
+kysymättä ja ilman muuta seura-kumppania kuin eräs kyyppäri herra
+Vendalen palveluksessa."
+
+"Mistä syystä hän seurasi minua matkallani, ja kuinka sattui kyyppäri
+tulemaan hänen seura-kumppaniksi?"
+
+"Hän seurasi teitä siitä syystä", vastasi Bintrey, "että pelkäsi jotakin
+tapahtuneen teidän ja Vendalen välillä, jota salattiin häneltä, ja sen
+tähden, että hän todenmukaiseksi uskoi teidän voivan edistää omia
+etujanne tahi tyydyttää vihaanne millä keinoin hyvänsä, vieläpä
+rikoksellakin. Heti lähdettyänne, hän myöskin oli kääntynyt kyyppäriin,
+herra Vendalen palvelijaan, saadaksensa tietää, oliko jotakin
+tapahtunut hänen isäntänsä ja teidän välillä. Naurettava taika-usko ja
+tavallinen sattumus, joka kerran kohdannut hänen isäntäänsä tämän
+kellarissa, oli kyyppärin ajatuksissa asettanut herra Vendalen
+yhteyteen jonkunlaisen suuren vaaran kanssa, joka uhkasi hänen
+henkeään. Veljenne-tytär oli viekotellut häneltä tunnustuksen, joka
+teki entisen pelkonsa ja kauhistuksensa kymmenen kertaa isommaksi. Kun
+nyt kyyppäri ymmärsi, minkä onnettomuuden oli matkaan-saattanut,
+sovitti hän vapaehtoisesti vikansa ainoalla keinolla, joka oli hänelle
+mahdollinen. 'Jos isäntäni on vaarassa,' sanoi hän, 'niin on
+velvollisuuteni pitää huolta teistä.' Siis matkustivat he pois yhdessä,
+ja tällä kertaa kumminkin osoitti taika-usko hyötynsä, niin muodoin
+kuin se saatti veljenne tyttären lähtemään matkaan ja siis vaikutti,
+että ihmisen henki pelastettiin. Oletteko tähän asti ymmärtäneet
+minua?"
+
+"Olen."
+
+"Ensimmäisen tiedon rikoksestanne," jatkoi Bintrey, "sain minä
+kirjeestä, jonka veljenne tytär kirjoitti. Kaikki, mitä tarvinnette
+tietää, on, että hänen rakkautensa ja jalomielisyytensä keksi uhrinne
+hermottoman ruumiin ja oli avullisena häntä henkiin saatettaessa.
+Sill'aikaa kun hän makasi avutonna Briegin ravintolassa, Margueriten
+hoidon alaisena, sain minä Margueritelta kirjallisen käskyn tulemaan
+hänen tykönsä. Ennenkuin lähdin matkalle, sanoin minä rouva Dorelle
+tietäväni, että miss Obenreizer oli hyvässä turvassa, ja missä hän piti
+majaa, jota vastoin rouva Dor puolestansa ilmoitti, että veljenne
+tyttärelle oli tullut kirje, jonka hän näki olevan teiltä. Tämän
+kirjeen otin mukaani ja toimitin myös, että vastaisetkin kirjeet
+tulisivat meidän käsiimme. Tultuani Brieg'iin, havaitsin minä vaaran
+herra Vendalen hengen puolesta jo olevan ohitse, ja päätin sen tähden
+jouduttaa teidänkin tilintekopäivää, herra Obenreizer. Desfresnier
+& C:o eroitti teidät palveluksestansa niitten ilmoitusten johdosta,
+jotka salaisuudessa annoin heille teistä. Tällä tavoin riisuttuani
+teiltä hyvän nimenne ja maineenne, johon teillä ei ollut mitään
+oikeutta, oli seuraava tehtäväni, ottaa teiltä pois valtanne veljenne
+tyttären suhteen. Tähän tarkoitukseen en minä ainoastaan ajatellut
+salaisesti kaivaa maata jalkainne alta, vaan myös tunsin suuren
+huvituksen taistellessani teitä vastaan omilla aseillanne. Minun
+neuvoni mukaan on totuus tässä asiassa huolellisesti salattu tähän
+päivään saakka, ja se ansa, johon vihdoin olette tarttuneet, on --
+mistä syystä, sen huomaatte nyt yhtä hyvin kuin minä -- viritetty juuri
+tähän paikkaan. Ainoastaan yksi luotettava keino löytyi, jolla voitiin
+hämmentää se pirullinen malttavaisuus, joka tähän saakka on tehnyt
+teidät niin vaaralliseksi ihmiseksi. Se keino on nyt koetettu ja --
+niin, katsokaa vaan minuun -- on näkynyt kelpaavan. Mitä vielä on
+tehtävänä," lopetti Bintrey, ottaen laukustaan muutamia kirjoitettuja
+papereita, "on vapauden toimittaminen veljenne tyttärelle. Olette
+syypää murhan yritykseen sekä väärentämiseen ja varkauteen, ja meillä
+on selvät todistukset teitä vastaan käsissämme. Jos teitä tuomitaan
+lain-rikkojaksi, niin tietänette itse, miten käypi holhojavaltanne, ja
+mitä minuun tulee, niin sanon suoraan, että olisin mieluisemmin
+ryhtynyt tähän neuvoon; vaan minulle on esitetty arveluita, joita en
+ole voinut vastustaa, ja tämän keskustelun täytyy, kuten jo olen
+sanonut, loppua sovinnolla. Jos tahdotte kirjoittaa nimenne näitten
+rivein alle, jonka kautta luovutte kaikesta vallasta veljennetyttären
+yli, ja sitoudutte siihen, ett'ette täst'edes koskaan enään ilmesty
+Englannissa eikä Sveitsissä, niin minä puolestani allekirjoitan
+lupauksen, joka vakuuttaa teidät vapaaksi kaikesta vastaisesta
+vainoomisesta meidän puolelta."
+
+Obenreizer otti, sanaa virkkaamatta, kynän käteensä ja allekirjoitti
+vaaditun luopumuksen. Saatuansa sitä vastaan luvatun vapaus-kirjeen
+vastaisesta vainoomisesta, nousi hän ylös, mutta ei sen enempää
+jouduttanut poislähtöänsä, vaan jäi seisomaan maitre Voigt'ia
+tirkistäen. Omituinen hymy liikkui huulillansa ja eriskummainen loiste
+leimahti sumuisista silmistään.
+
+"Odotatteko vielä mitään?" kysyi Bintrey.
+
+Obenreizer viittasi ruskeaan ovehen.
+
+"Kutsukaa heidät vielä kerta tänne", vastasi hän. "Minulla on vielä
+vähä sanomista heidän läsnä-ollessa, ennenkuin menen matkaani."
+
+"Sanokaa se minulle. En kutsu heitä enään."
+
+Obenreizer kääntyi maitre Voigt'iin.
+
+"Muistatteko, että kerroitte minulle, että teillä ennen muinoin oli
+ollut eräs englantilainen luottilas nimeltä Vendale?"
+
+"Noh, mitähän sitten?" kysyi notario.
+
+"Herra Voigt, kello-lukkunne on pettänyt teidät."
+
+"Mitä?"
+
+"Olen lukenut kirjeet ja todistukset luottilaanne arkkusessa, ja
+ottanut niistä kopiat, joita kannan taskussani. Eikö vieläkään ole
+syytä kutsua heitä?"
+
+Notari parka katsella tuijotti auttamattomalla kummastuksella
+Obenreizeristä Bintrey'hin ja hänestä taas takaisin Obenreizer'iin;
+vaan sitten miehistyi hän jälleen, vei virka-veljensä vähän syrjään, ja
+kuiskasi hänelle jotakin korvaan. Herra Bintrey'n kasvot näyttivät
+ensin yhtä kummastuneilta, kuin maitre Voigt'in, vaan yht'äkkiä ne
+saivat toisen muodon, ja nuorukaisen ripeydellä juoksi hän ovelle, joka
+vei sisimmäiseen kamariin, katosi hetkeksi sen taa ja palasi sitten,
+taluttaen Margueritea ja Vendalea kädestä.
+
+"Nyt, herra Obenreizer," sanoi Bintrey, "on viimeinen peli teidän.
+Vetäkää se!"
+
+"Ennenkuin luovun oikeudestani tämän nuoren neitosen holhojana," sanoi
+Obenreizer, "täytyy minun ilmoittaa salaisuus, joka likisästi koskee
+häntä, ja pyytäessäni hänen huomiota kertomukseeni, saan minä sen
+ohessa myös ilmoittaa, ettei minua tarvitse uskoa ainoastansa
+sanoistani, sillä minä olen varustettu kirjallisilla todistuksilla,
+kopioilla alkuperäisistä, joiden totuuden maitre Voigt itse voipi
+vakuuttaa. Merkitkää tämä tarkkaan, ja sallikaa minun johdattaa
+muistoanne kauas menneisin aikoihin -- helmikuun alkuun vuonna 1836."
+
+"Ottakaa vaari päivästä, herra Vendale," sanoi Bintrey.
+
+"Tämä on ensimmäinen todistukseni," sanoi Obenreizer, ottaen povestaan
+paperi-lehden. "Tämä on kopia kirjeestä, jonka eräs englantilainen
+nainen on kirjoittanut sisarellensa, leskelle. Kirjoittajan nimen
+säästän lopuksi, jota vastoin minä olen valmis ilmoittamaan sen lesken
+nimen, jolle kirje oli kirjoitettu. Kirjeen päällekirjoitus kuuluu
+näin: 'rouva Jane Anne Miller, Groombridge Wells, Englanti'."
+
+Vendale hämmästyi ja aukasi huulensa puhuakseen, vaan Bintrey pidätti
+häntä paikalla, niinkuin sitä ennen oli pidättänyt maitre Voigtia.
+
+"Ei," sanoi itsepäinen lakimies, "jättäkää tämä minulle."
+
+Obenreizer pitkitti.
+
+"En tarvitse vaivata teitä kuuntelemaan ensimmäistä osaa kirjeestä,
+vaan saatan selittää sen sisällyksen parilla sanalla. Kirjeen
+kirjoittajan tila oli siihen aikaan tämä. Hän oli kauan asunut
+Sveitsissä miehensä kanssa -- oli pakoitettu siihen miehensä terveyden
+tähden. Kahdeksan päivän kuluessa oli heidän muuttaminen uuteen
+asuntopaikkaan Neuschatelis-järven rannalla, jotta siellä kahden viikon
+kuluttua olisivat valmiit vastaan-ottamaan rouva Milleriä vieraaksensa.
+Sitten kääntyy kirjeen-kirjoittaja tähdelliseen perheen-asiaan. Hän
+ynnä miehensä olivat kauan eläneet lapsetonna ja molemmat olivat jo
+luopuneet toivosta saadakaan enään semmoista, he ikävöitsivät
+yksinäisyyttänsä ja kaipasivat jotakin, joka olisi elämätänsä
+suloistuttanut, jonka tähden olivat päättäneet omaksensa ottaa jonkun
+lapsen. Tässä alkaa nyt tähdellisempi osa kirjeestä, ja tästä tahdon
+siis lukea sen teille sanasta sanaan, niinkuin kirjeessä seisoo."
+
+Hän käänsi ensimmäisen lehden kirjeestä -- ja luki ääneensä seuraavaa:
+
+"Mielitkö auttaa meitä, siskoseni, saamaan uutta yritystämme toimeen?
+Ollemme itse englantilaisia, haluaisimme ottaa englantilaisen
+lapsenkin. Tämän luulen paraiten onnistuvan löytölasten-huoneessa, ja
+mieheni neuvon-antajat laki-asioissa kyllä neuvovat sinua Lontoossa,
+miten on asiassa menetteleminen. Valitsemisen saat tehdä kokonaan
+mielesi jälkeen, ainoastaan niillä kahdella ehdolla, että hän on poika,
+eikä vuotta vanhempi -- Tahdotko nyt minun tähteni kärsiä tätä vaivaa
+ja tuoda lapsen muassasi, kun tulet Neuschateliin?
+
+"Minun täyttyy vielä lisätä muutamia sanoja mieheni ajatuksesta tässä
+asiassa. Koska hän tahtoo säästää lapselta kaiken vastaisen mieli-pahan
+tunteen, joka ehkä voisi syntyä, jos lapsemme havaitsisi oikean
+sukuperänsä, niin tulee se kantamaan mieheni nimen ja kasvatettavaksi
+siinä uskossa, että hän on oma poikamme. Mitä hänelle jääpi
+perittäväksi kuolemamme jälkeen, tulee hänelle vakuutetuksi ei
+ainoastaan englantilaisten lakein mukaan tämmöisissä tapauksissa, vaan
+myös sen mukaan, mikä tässä maassa on tapana, sillä niin kauan olemme
+jo asuneet tässä maassa, että epäiltävä on, eikö meitä sovi pitää
+sveitsiläisinä. Ainoa varovaisuus, joka tätä paitse on vaarin otettava,
+on, että välttäisimme asian ilmitulon löytölasten-huoneesta
+tulevaisuudessa. Nyt on nimemme jokseenkin harvinainen ja jos meitä
+kirjoitettaisiin laitoksen päiväkirjoihin, niin saattaisi siitä aina
+jotakin seurata. Sitä vastoin on tuhansilla ihmisillä sama nimi kuin
+sinulla, ja jos tahtoisit sinä kirjotuttaa nimesi pöytäkirjaan, niin ei
+asian ilmituloa siltä puolelta tarvitsisi pelätä. Lääkärimme käskystä
+me nyt muutamme erääsen paikkakuntaan, jossa entiset olomme ovat ihan
+tuntemattomat; ja jos suinkin sopii, niin tee hyvin ja tuo mukanasi
+vieras lapsen-tyttö, kun tulet meille. Asian näin ollessa, sopii sinun
+sanoa, että lapsi on minun poikani, jota viedään äitinsä tykö sisarensa
+hoidon alla. Ainoa palvelija, jonka otamme myötämme entisestä kodista
+on oma piikani, johon saatamme vakaasti luottaa. Niin hyvin Englannissa
+kuin Sveitsissä kuuluu lakimiesten virkaan olla vaiti silloin kun
+tarvitaan, jotta siinäkin kohden voimme olla huoletoinna, ja siinä nyt
+on salaisuutemme! Vastaa ensi postissa, hyvä siskoseni, lupaatko ruveta
+liittoon meidän kanssa!"
+
+"Salaatteko vielä sen nimen, joka kirjoitti tämän kirjeen?" kysyi
+Vendale.
+
+"Säästän nimen viimeiseksi," vastasi Obenreizer, "ja ryhdyn nyt
+toiseen todistukseeni, ainoastaan pieni paperi-lippu, niinkuin näette,
+ja sen Sveitsiläisen notarin käytettävä, jonka oli määrä kokoon panna
+asia-kirjat. Se kuuluu näin: 'Kolmantena päivänä Maaliskuuta 1838
+omaksi otettu Löytölasten-huoneesta Lontoossa eräs poika-lapsi, joka
+laitoksen kirjoissa on kutsuttu nimellä Walter Wilding. Se, jonka
+nimelle lapsi kirjoitettiin pöytäkirjaan, oli leski-rouva Jane Ann
+Miller, joka tässä asiassa menetteli naidun, Sveitsissä asuvan
+sisarensa puolesta.' Vielä kipinä kärsimystä!" lisäsi Obenreizer,
+nähdessään Vendalen repivän itsensä irti Bintrey'stä ja hyppäävän
+seisaalle. "En tahdo myöskään salata nimeä teiltä. Kaksi pientä
+paperi-lippua vielä, ja sitten olen päättänyt. Nyt tulee kolmas
+todistus! Se on erään tohtori Ganz'in kirjoittama heinäkuulla v. 1838;
+hän vielä elää ja pitää virkaa Neuschatelissa. Tohtori todistaa --
+saatte paikalla lukea sen itse ensiksi -- hoitaneensa mainittua lasta
+kaikissa hänen lapsitaudissa; toiseksi: että se mies, joka oli ottanut
+lapsen omaksi pojakseen, kuoli kolme kuukautta ennen tämän todistuksen
+tehtyä; ja kolmanneksi: että samana päivänä, jolloin todistus
+kirjoitettiin, jättivät leski ynnä piikansa Neuschatelin, ja lähtivät
+Englantiin lapsen kanssa. Liitettyäni vielä yhden renkaan lisäksi, on
+todistus-vitjani valmis. Piika jäi rouvansa palvelukseen tämän
+kuolemaan saakka, joka tapahtui vasta muutamia vuosia takaperin,
+ja voipi valallansa ottaa toteennäyttääkseen lapsen kasvamisen
+nuorukaiseksi, ja siitä mieheksi, sillä miehuuden ijällä hän nyt on.
+Tuossa on hänen adressinsa Englannissa -- ja siinä, herra Vendale, on
+neljäs ja viimeisen todistukseni!"
+
+"Miksi käännytte minuun?" kysyi Vendale, kun Obenreizer laski
+kirjoitetun adressin pöydälle hänen eteensä.
+
+"_Sen vuoksi että te olette mainittu mies!_ Jos veljeni-tytär menee
+naimiseen teidän kanssanne, niin saa hän miehekseen ihmisten yhteisestä
+armosta kasvatetun seka-sikiön! Jos veljeni-tytär menee naimiseen
+teidän kanssanne, niin saa hän miehekseen petturin ilman nimettä ja
+suvutta, ja joka on valhetellut olevansa englantilainen 'gentlemanni'
+korkeasta ja jalosta suvusta!"
+
+"Hyvä!" lausui herra Bintrey. "Eriskummaisen viisaasti esitetty, herra
+Obenreizer! Nyt puuttuu ainoastaan muuan sana, niin on asia päätetty.
+Hän menee naimiseen -- ja, uskokaa minua, peräti teidän vehkeittenne
+kautta -- miehen kanssa, joka perii kauniin omaisuuden, ja jonka
+syntyperä tekee hänen ylpeämmäksi kuin ennen talonpoikaisesta
+vaimostansa. Yrjö Vendale, toivottakaamme testamentin-suorittajina
+toisillemme onnea! Kalliin ystävä vainajamme hartain toive eläessänsä
+on nyt täytetty. Olemme löytäneet kadonneen Walter Wildingin. Niinkuin
+herra Obenreizer äsken sanoi -- te olette mainittu mies!"
+
+Vendale ei kuullut mitä hän sanoi; mielensä oli taipunut ainoastaan
+yhteen ajatukseen, hän kuuli ainoastaan yhden äänen. Margueriten sormet
+pudistivat innokkaasti hänen kättänsä, Margueriten ääni kuiskasi
+hänelle: "En koskaan ole minä lempinyt sinua, Yrjö, niin hartaasti kuin
+tällä hetkellä!"
+
+
+
+
+ESI-RIPPU.
+
+
+Ollaan toukokuussa. Cripple Corner'issa on pidot, uunin piiput
+savuavat, yhteinen ruoka-sali oli koristettu seppeleillä, ja talon
+arvoisa emännöitsijä, rouva Goldstraw, on hyvin toimissaan; sillä
+juuri tänä kauniina päivänä viettää Cripple Cornerin herra häitä
+kaukana vieraalla maalla, nimittäin pienessä Brieg'in kaupungissa
+Simplon-vuoren juurella, jossa Marguerite on pelastanut hänet hengen
+vaarasta.
+
+Iloisesti soivat kellot pienoisessa Brieg'in kaupungissa, ja kadun yli
+liehuu lippusia poikittain, ja kaikkialla kuuluu pyssyn pamahduksia ja
+messinki-torvien helisevä soitto. Viini-tynnyreitä, koristettuina
+kirjavilla nauhoilla, on vieritetty kadulle kirjavan teltin alle
+ravintolan edessä, ja jokainen, joka haluaa, saa mielensä mukaan
+nauttia iloa ja riemua. Kellot ja lippuset, akkunoista riippuvat
+vaatteet, pyssyn laukaukset ynnä torvensoitto, kaikki nämät oudot
+tapaukset ovat ihastuttaneet ja elähyttäneet pienen kaupungin
+rehellisiä asukkaita.
+
+Yö on ollut myrskyinen ja vuoret ovat peitetyt lumella, mutta tänä
+päivänä loistaa aurinko kirkkaasti, ilma on niin puhdas, kaupungin
+soleat tornin huiput hohtavat kuin hopea, ja Alpit näyttävät
+kaukaisilta, valkoisilta hattaroilta tumman-sinisellä taivaalla.
+
+Pienoisen kaupungin hyväntahtoiset ja teeskentelemättömät asukkaat ovat
+poikkipuoleen katua rakentaneet kunniaportin, jonka kautta morsius-pari
+on juhlallisesti palaava kirkosta. Portin etupuolella luetaan seuraava
+päälle-kirjoitus: "_Kunnioitettu ja rakastettu olkoon Marguerite
+Vendale_!" Sillä hänestä ollaan ylpeät melkein jumaloitsemalla. Näiden
+odottamattomien tervehdys-sanain hänen uudella nimellänsä pitäisi muka
+ihastuttaa morsianta, ja sentähden onkin niin toimitettu, että häntä
+saatetaan kirkolle mutkaista taka-katua myöten, joka aivan helposti
+menestyy pienessä Briegin kaupungissa mutkaisine katuinensa.
+
+Nyt on kaikki järjestetty, ja kirkkoon mentiin jalkasin. Morsian ja
+ylkämies, notari Neuschatelista, lakimies Lontoosta, rouva Dor ynnä
+eräs outo, vahva, salamielinen englantilainen, tunnettu nimellä
+Zhoé Ladelle, ovat kaikki kokoontuneet ravintolan parhaasen,
+juhlallisesti puettuun huoneesen. Rouva Dor näkyy nyt puettuna
+puhtaisin hansikkoihin, tällä kertaa omiinsa, ja molemmat käsivartensa
+kiertyttyinä morsiamen kaulan ympäri; jonka tähden rouva, ollaksensa
+loppuun asti itsensä kaltainen on kääntänyt leveän selkänsä muulle
+seuralle.
+
+"Suo anteeksi, kaunis lapsukaiseni," pyytää rouva Dor, "että minä
+saatin olla hänen kissanansa."
+
+"Kissanansa, rouva Dor?"
+
+"Niin, jonka täytyy istua vartioitsemassa pientä ihanaa hiirtä,"
+selitti rouva Dor katuvaisella huokauksella.
+
+"Olettehan kuitenkin paras ystävämme! Sano, Yrjöseni, sinäkin, eikö
+ollut rouva Dor paras ystävämme?"
+
+"Varmaan, lemmityiseni! Kuinka me ilman hänettä olisimme tulleet
+toimeen?"
+
+"Olette molemmat niin ylevä-mieliset," sanoo rouva Dor, vastaan-ottaen
+tämän lohdutuksen, vaan lankee taas katumukseen. "Mutta kuitenkin
+alotin minä kissana."
+
+"Niin, mutta ikäänkuin kissa sadussa, hyvä rouva Dor", sanoo Vendale
+suudellen häntä poskelle, "olitte kuitenkin oikea nainen, ja sen vuoksi
+osoittikin sydämenne myötätuntoisuutta muitten rakkaudelle."
+
+"En tahdo millään muotoa tässä estää rouva Dorea saamasta syleilyksiä,"
+saarnaa herra Bintrey, kello kädessä, "enkä rohkene liioin moittia että
+olette tunkeuneet tänne loukkoon kuni kolme sulotarta; tahdon vaan
+muistuttaa, että lienee jo aika mennä. Mikä on teidän ajatuksenne,
+herra Ladle?"
+
+"Se on ihan selvä," vastasi Janne taipuvaisella irvistyksellä.
+"Ylimalkaan olen minä nyt paljoa selkeämpi, kun olen, näette,
+niin kauan vierinyt maan pinnalla. En ole ennen koskaan ollut näin
+kauan yhtä päätä pinnalla, ja tämä on tehnyt mulle oikein hyvää.
+Cripple Corner'issa olin liian paljon maanpinnan alla, ja tuolla
+Simplon-vuorella olin liiaksi korkealla sen yli, mutta täällä olen
+tavannut keski-suunnan, herra. Ja jos minä joskus maistelen iloisten
+parissa, niin se tapahtukoon tänä päivänä, kun juodaan malja:
+'Suojelkoon Jumala heitä molempia!'"
+
+"Niin minustakin!", sanoo Bintrey. "Mutta me, herra Voigt, olkaamme
+olevinamme ranskalaisia ja laulakaamme: Allons, marchons."
+
+Kaikki kääntyvät oveen, jossa saattoväki heitä odottaa, ja sitten
+mennään kirkkoon, jossa parikunnan vihkimys onnellisesti tapahtuu.
+Parahiksi ovat juhlalliset menot alkaneet, niin käsketään notariota
+käymään pikimmältään ulkona, ja palattuansa jälleen kirkkoon, on
+vihkimys jo ohitse. Hän seisahtuu Vendalen viereen ja taputtaa häntä
+olkapäähän.
+
+"Käykää tuota pikaa syrjä-ovella, herra Vendale, vaan yksinänne.
+Jättäkää vaimonne minun haltuuni."
+
+Kirkon syrjä-ovella seisoivat nuot kaksi miestä luostarimajasta, jotka
+jo tunnemme. He ovat läpikastuneet lumesta ja väsyneet matkastaan, vaan
+toivotettuansa onnea ja menestystä hänelle, panee kumpikin leveän
+kätensä Vendalea rinnalle, ja katsellen häntä totisilla silmillä sanoo
+toinen heistä hiljaisella äänellä:
+
+"Ne ovat taas täällä, herra! Paarinne -- ihan samat paarinne!
+
+"Paarini täällä? Mitä vasten?"
+
+"Hiljaa! Vaimonne tähden hiljaa! Matka-toverinne sinä päivänä -- --"
+
+"Miten on hänen?"
+
+Mies katselee kumppaniansa, ja tämä häntä. Kumpasenkin käsi makaa
+vakavasti Vendalen rinnan päällä.
+
+"Hän oli viipynyt muutamia päiviä ensimmäisessä pakopirtissä, herra;
+ilma oli välistä hyvä, välistä paha."
+
+"Noh, ja sitten?"
+
+"Toissa päivänä tuli hän meidän maja-taloomme ja tahtoi, nukuttuansa
+hetken laattialla, valkean ääressä, kaapuunsa peittyneenä, mennä
+seuraavaiseen majataloon, ennenkuin pimeä tulisi. Häntä peloitti paljon
+tämä osa matkasta, ja hän luuli tien vielä huononevan seuraavana
+päivänä."
+
+"Noh, kuinka sitten kävi?"
+
+"Hän kulki yksin, ja juuri kun pääsi suojaman sivutse, niin tuli
+lumivyöry -- ihan samanlainen kuin se joka vieri alas teidän takananne
+lähellä Ganther siltaa --."
+
+"Ja tappoi hänet?"
+
+"Me kaivoimme hänen ylös tukehtuneena ja musertuneena. Vaan puhukaamme
+nyt vaimostanne. Asian laita on semmoinen, että olemme kantaneet miehen
+tänne paareilla, saadaksemme hänet haudatuksi, ja meidän täytyy kulkea
+tätä samaa katua. Vaimonne ei tarvitse häntä nähdä. Olisi synti ja
+häpeä kantaa paareja kunniaportin kautta, ennenkuin vaimonne on siitä
+kulkenut. Kun lähdette kirkosta, niin me, jotka kannamme paareja,
+poikkeemme oikealla lähellä olevalle syrjä-kadulle ja asetumme paarein
+eteen; mutta varoittakaa vaimoanne kääntämästä silmiänsä siihen katuun.
+Aika joutuu, ja vaimonne ehkä jo kaipaa teitä. Hyvästi!"
+
+Vendale menee takasin kirkkoon ja panee morsiamensa käden oman terveen
+käsivartensa alle. Kirkon pääportilla odottaa heitä juhlavaatteisin
+puettu saattoväki, ja nyt astutaan katua alaspäin kelloin soidessa,
+pyssyin pamahtaessa, lippusten liehutessa, torvien helistessä ja
+innostuneen kaupungin riemutessa, itkiessä ja hymyillessä. Päät
+paljastetaan, mistä Marguerite kulkee sivutse, äidit näyttävät häntä
+lapsillensa, kaikki ihmiset siunaavat häntä. "Taivaan siunaus rakkaalle
+tytölle! Katso, kuinka hän kävelee nuoruudessaan ja kauneudessaan, hän
+joka niin uskalasti pelasti ylkänsä hengen."
+
+Tultuansa oikealta puolelta kohtaavan syrjä-kadun nurkkaan puhuttelee
+Vendale morsiantansa ja kääntää hänen huomiota vasemmalla kädellä
+oleviin akkunoihin. Päästyänsä nurkan sivutse vähän edemmäksi, sanoo
+hän; "Älä katso taaksesi, lemmityiseni!" ja kääntää samassa itse
+päänsä. Hän näkee nyt takanansa paaren ynnä sen kantajan katoavan
+kunniaportin kautta kirkkomaalle, vaan itse astuu hän morsiamensa ynnä
+hääjoukon kanssa alas ihanaan, auringon loisteessa kiiltävään laaksoon.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ilman menestyksettä, by 
+Charles Dickens and Wilkie Collins
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN MENESTYKSETTÄ ***
+
+***** This file should be named 19934-8.txt or 19934-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/9/9/3/19934/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/19934-8.zip b/19934-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..446c47b
--- /dev/null
+++ b/19934-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ce12f79
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #19934 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19934)