diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 21026-8.txt | 2075 | ||||
| -rw-r--r-- | 21026-8.zip | bin | 0 -> 30389 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2091 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/21026-8.txt b/21026-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0a9fdc3 --- /dev/null +++ b/21026-8.txt @@ -0,0 +1,2075 @@ +Project Gutenberg's Vähemmät eepilliset runoelmat, by Johan Ludvig Runeberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vähemmät eepilliset runoelmat + +Author: Johan Ludvig Runeberg + +Translator: Kaarlo Forsman + +Release Date: April 10, 2007 [EBook #21026] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄHEMMÄT EEPILLISET RUNOELMAT *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +VÄHEMMÄT EEPILLISET RUNOELMAT. + + +Johan Ludvig Runeberg + + +Suomentanut +Kaarlo Forsman. + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +G. L. Söderström 1887. + + + + +Hauta Perhossa. + + +1. + +Miss' on hauta, kohta sata vuotta +Perhon salomailla pensastunut +Unhoksissa ilman ansiottaan? +Miss' on hauta? Älä kysy, vieras! +Kussa kavetessaan lampi lenkoo +Mäntynummen notkoon, siin' on paikka. +Koivut siinä latvoineen jo heiluu, +Missä niiden juurten alla kerran +Hauta peitettiin, ei kenkään tiedä. + +Runotar, sa Suomen sulo neito, +Muistavampi ihmislasta, lausu: +Kuuluisanko kuninkaan tuo hauta +Kätkee, vai sen vertaisenko? Eipä +Kuningasta, ei sen vertaistakaan +Vanha *Haane* talonpoika tässä +Lepää ja sen kuusi kelpo poikaa. -- +Istu jyrkän rannan reunamalle; +Niiden kauniin kohtalon ma kerron, +Koska kaste kanervassa kiiltää, +Harjun hongat päivän vielä kaihtaa. + +Haane sukuaan ol' suomalainen; +Talvi seitsenkymmenes jo hältä +Perityssä talossaan ol' vierryt. +Itse vanha, hän ol' nuoret poiat, +Kaksoiset jo kolmet kasvatellut; +Vanhin pari seitsentoista vuotta, +Nuorin vasta viisitoista täytti. +Sorjat, voimakkaat ol' poiat kaikki, +Niinkuin virrat kevättulvillansa; +Jos ol' joku muita uljahampi, +Veipä varmaan voiton aimo *Tuomas*, +Toisen kaksoisparin vanhee veljes. +Hänpä, vaikka ryysyt yllään, loisti +Niinkuin tähti pilvi-siekaleista; +Vaikka hän ois minkä työnkin tehnyt, +Hänt' ei kenkään vihata ois voinut. +Vihaavan hänt' isä sentään näytti; +Niinpä myöskin hänen veljiänsä. +Heit' ei kohdellut kuin lapsiansa, +Ei kuin vanhan päivän turvaajoita, +Vaan kuin orjiaan, ja kurjemminkin, +Niinkuin järjettömiä olennoita. + +Näin ne eläneet ol' lapsest' asti, +Ja jo joutui päivä, jona päätti +Nuorin pari viisitoista vuotta. +Kirkas aamu koitti metsän takaa, +Hattaraa ei taivahalla nähty. +Oljiltaanpa nousi veljesjoukko +Iloissaan, kuin päivä ennustettu. +Mutta tupaan isän luo, jok' yksin +Siellä asui, arkeillaan ne lähti; +Nuorimmatpa nöyrästi nyt astui +Ees ja tarttui taaton käsiin lausuin: +"Isä, suo nyt meidän ilotella, +Joutilaina tänään veljinemme, +Viisitoista vuotta täyttäneinä!" + +Kolkkona kuin talvi äijä kuuli +Lauseen, kipristellen kulmiansa +Virkki: "Mikä tänään laiminlyödään +Huomennakin laiminlyödyn jättää. +Kyntämättä maat on, menkää kyntöön!" +Vaiti vainiolle kaikki lähti, +Veräjällä virkki Tuomas: "Veikot, +Jos näin oikein isän silmiin, tänään +Työmme maksaa kultaa; myydä voipi +Joka hikihelmen kuusenneulaan. +Tänään täytyy kovin ponnistella, +Tuiman tarkastuksen tuopi ilta." + +Tuomaan tuota käskiessä, kohta +Kaikki auranterät peltoon painui. +Päivän noususta sen laskuun asti +Syömättä ja lepäämättä astui +Kukin määrätyitä vakojansa. +Vaan kun illan varjo pellon peitti, +Yksi sarka vaan ol' kyntämättä. + +Silloin sinne saapui myöskin vanhus, +Huusi koolle poikansa ja alkoi: +"Tosin työnne sujunut on teiltä, +Vaan jos oltais ahkerammat oltu, +Paremminkin sujunut se oisi. +Kaikkia en rangaista ma saata, +Yksi onkin muita syyllisempi, +Hänpä edestään ja muiden eestä +Rangaistakoon; kuopass' ahtahassa, +Pirtin paksuin siltahirtten alla, +Istua saa syypää suljettuna. +Kolmen yön ja päivän vaihetusta +Älköhön sen himmi silmä nähkö, +Kolmen yön ja päivän virvoketta +Älköhön sen kuiva kieli saako." +Lausui näin ja läksi, suu ja silmät +Täynnä kiukun tulta, mutt' ei sydän, +Joll'ei pettäneet ne kyynelmarjat, +Jotka, kun hän kääntyi, posken kastoi. + +Yönpä helmaan hiljaa maa jo untui. +Tuvassaan jo Haane ukko nukkui, +Veljet pirtiss' olkivuotehellaan, +Nukkumatta, vaikka nukkuvinaan; +Toisiaan he torkkuviksi vartoi. +Luullen toisten nukkuvan jo nousi +Nuorin, *Jaakko*, vuoteeltaan ja läksi +Tupaan isän luo ja lausui: "Isä, +Minä rikoin; jouten juoksennellen +Synnyinpäivänäni riemuttelin +Huoleti ja unhotinpa kynnön. +Rankaise mua yksin, ällös muita!" +Vanha isä vastas: "syytäs myöten +Huomenn' olet saapa rangaistukses." +Jaakko lähti levollensa jälleen. + +Taas kun toisten nukkuvan jo luuli, +Kaksoisveli *Kustaa* vuoteeltansa +Läksi tupaan isän luo ja lausui: +"Isä, kosto kohdatkoon mua yksin, +Niinkuin mä sen yksin ansaitsenkin. +Syntypäivälläni penkereiltä +Veljilleni vattuja ma juoksin. +Mun on yksin syyni eikä muiden". +Vanha isä vastas: "Syytäs myöten +Huomenn' olet saapa rangaistukses." +Kustaa lähti levollensa jälleen. + +Taas kun toisten nukkuvan jo luuli, +Kolmas veli, *Eero*, vuoteeltansa +Läksi tupaan isän luo ja lausui: +"Isä, jos sä kuritusta aiot +Kellekkään, on vika mun, ei muiden. +Juoksin joutilaana kaislikossa +Sorsan poikasia kivitellen: +Multa jäi se sarka kyntämättä." +Vanha isä vastas: "Syytäs myöten +Huomenn' olet saapa rangaistukses." + +Järjestään näin kaikki veljet käyvät +Isän luona, saaden saman vastuun; +Tuomas yksin käymättä on vielä. +Hän kun keksi veljestensä käynnit, +Heti heidän aikehensa arvas, +Malttoi mieltään, kunnes kaikki nukkui, +Sitte läksi isän luo ja lausui: +"Isä, kuules seikkaa kyllä kummaa! +Tuossa äsken nukkuvan kun näytin, +Istualleen nousi vuotehille +Veljet, ja kun jäin mä yksin ma'ata, +Kuiskivat he hiljaa keskenänsä: +"Veljet, kaikki tietää yksin Tuomaan +Syyksi rankaisun, mi meitä uhkaa, +Kuin myös, että vikansa hän myöntää. +Vaan niin usein syystämme hän kärsi, +Että kärsikäämme mekin kerran +Hänen syystään". -- Taas kun kaikki näytti +Nukkuvan, näin milloinkin mä minkä +Ulos hiipivän ja palajavan. +Arvasinko heidän asiansa? +Lempi heille sanat saatti suuhun, +Sillä velkapää mä olen totta." +Särjetyllä äänell' äijä vastas: +"Mene, kostos huomenna sun kohtaa." + +Tuskin aamurusko kultasiivin +Ehti lentää lainehista metsään, +Kun jo vanhus poikiansa kutsui. +Jylhän-jynkkä valkohapsineen se +Pyhävaatteiss' istui pöydän päässä, +Raha, isänmaansa lahja, riippui +Sinitakin rintapieluksesta. +"Kuka teistä", kolkkona hän kysyi, +"Seisoo tässä rikos hartioillaan?" +"Minä", kaikui joka veljen suusta. + +Sulku, joka seitsentoista vuotta +Lapsilt' isän itkutulvat kätki, +Särkyi nyt, ja pannen sormet ristiin +Lausui hän: "Oi kiitos Herran! täytin +Lupauksen, eikä isänsydän +Särkynytkään, lasten' vihatessa. +Poiat, joit' en enää aio pitää +Orjina, vaan lapsin' armahina, +Kuulkaat mitä haastaa vanha isä: +Nuorna palvellessain likikyläss' +Isän näin ja kuus' sen pulskaa poikaa, +Mutt' ei vihamiehetkään niin julmat +Keskenään voi olla kuin ne veljet; +Heidän yhtyessään puhui puukko, +Toistaan sivutessaan sinkoi kivi. +"Voi!" ma mietin, "paremp' olla ilman +Armaan vaimon suomaa suloisuutta, +Kuin on vuosikausin pelvoss' elää +Että semmoisilla pedoill' ehkä +Täytän maamme; tuuma toimeen pantiin. +Puolisataa vuotta jo mun päätän' +Painoi, vaan ei ruumiin vankkaa voimaa +Vuodet sortaneet, ei sodan vaivat. +Noin mä kerran sysihaudall' istuin +Yöllä, kun yht'äkkiä mun luonain, +Liekin leimahtaissa, miesi lausui: +Tässä näät sä häijyin veljein isän! +Älä säästä suontes suurta voimaa +Syötäväksi hautas matosille. +Ota vaimo, siitä poiat maalle; +Oppikoot ne hädäst' yhteisestä, +Mit' ei onnest' oppineet mun poikan'. +Näin hän. Tuulen tulta kiihottaissa, +Miesi katos saman tien kuin tuli. +Hän se neuvoi, Luoja luonnistutti. +Vannokaa nyt Herran nimeen, poiat, +Että niinkuin tähän asti teidät +Sulo-sopu liitti, vastakaan ei +Mikään turva, vaara, riemu, tuska +Toisen veljen liene, jok' ei toisen, +Jos vaan elon päivät teille suodaan; +Niin ei murhe, tuimuuteni tuoma, +Hyödytönnä haudassain mua pilkkaa." + +Esihin nyt Tuomas astui lausuin: +"Suloisinpa onkin tämä vala +Eikä totta työläs täyttääksemme. +Miksi emme, ollessamme orjain +Arvoss', eikä poikain, täältä menneet, +Muualt' onnee etsimään ja leipää? +Siks' ett' ero oisi raskas ollut. +Toinen toistaan tahtonut ei jättää. +Mekö maailmalle hajoisimme, +Niinkuin teerenpoiat metsikossa, +Joille metsästäjä murhaa miettii? +Vaivan aikana näin arvelimme, +Samoin teemme onnen hetkinäkin." + +Herran nimeen vannoi veljet kaikki, +Että niinkuin siihen asti heidät +Liitti sulo-sopu, vastakaan ei +Mikään turva, vaara, riemu, tuska +Toisen veljen oisi, jok' ei toisen, +Jos vaan elon päivät heille suotais. +Näin ne vannoi, mutta vanha isä +Valan kätki riemuin sydämmeensä. + + +2. + +Kadonnut jo oli rakas rauha, +Poltto, surma Suomen seudut täytti, +Miehet kaatui, naiset pakoon pyrki. +Lintulahden, Saarijärven mailta +Surulliset sanat saatiin Perhoon, +Lapuan ja Kyrön tasangoilta +Tietoj' iloisempia ei tullut. + +Pitkän pöydän päässä tuvassansa +Istui harmaa Haane poikinensa +Murkinoiden, koska pakolainen +Kahdentoista vanha poika pääsi +Talohon ja tupaan tultuansa +Hengästellen huusi: "Haane isä, +Herra varjelkoon teit'! Yöllä poltti +Kaksikymment' tuimaa ratsumiestä +Peitsikästä talomme; ne lepää +Kirkolla nyt matkallansa tänne, +Ennen iltaa lienevät jo täällä." + +Vihoissaanpa vanhus nousi, lausui: +"Herra mulle kyllä kuusi poikaa, +Jäntevää ja hartevaa, on suonut; +Vaan jos niit' ois vaikka kaksitoista, +Tokko kukaan ilomielin lähtis +Isänmaan ja kodin eestä kuoloon?" +Lausui näin ja seinän vaarnalt' otti +Tyynnä kiväärinsä ruostuneen jo. + +Ylpi-hymy suullaan Tuomas virkkoi: +"Vanhoillen ei sota-aseet sovi, +Niinkuin nuorten sydämmiin ei pelko; +Isä, nosta pyssy naulaan jälleen, +Salli mun ja veljesteni koittaa!" + +Tuohon ukko mielellänsä suostui. +Veljeksetpä oitis uhkamielin +Tarkat pyssyt nahkaverhoinensa +Heitti ollalleen ja käteen sieppas +Karhukeihäät lyhkäiset ja vahvat. +Näissä aseiss' astui kaikki matkaan +Ääneti, mutt' aikoin mielessänsä, +Missä ikään vainolaiset nähtäis, +Surmaan syöstä net, tai itse kuolla. + +Tuskin puoli neljännest' ol' käyty +Kaitaa kappel'kunnan tietä eespäin, +Kun jo Tuomas veljillensä virkkoi: +"Veikot, menkää tietä tuonne asti, +Kussa kaartuu lampi laakson notkoon; +Yläpuolla nummen puiden takaa +Vainolaista sopii odotella. +Ennen iltaa tuo ei vielä tulle, +Jos tien varrelt' ensin talot polttaa. +Sillä aikaa viivyn hetken tuolla +Torppasessa maantien vierisessä, +Tyttö kulta tuloain siell' uottaa." +Haastoi näin ja poikkes torpan tielle. + +Veljet vitkaan astuen jo ehti +Määräpaikkaan, missä lammen luota +Honkanummi nousi laakson laitaan. +Siellä viidan väijyksissä piillen, +Pitkin tietä kaikki katselivat. + +Tuskin kauemmin kuin metsämiesi, +Mentyänsä kevät-aamun koissa +Teeren soitimelle, suojuksessaan +Uottelee, kun laskee soija maahan, +Sotahuudoin lammen rannat täyttäin, +Vartoi veljetkään, kun vihollisten +Tuima joukko loitompaa jo näkyi +Ratsastavan pystypeitsinensä. + +Ennen muita huomas heidät *Aatu*, +Tuomas Haanen kallis kaksoisveli, +"Nyt", hän lausui, "kohta kovat alkaa". +Riisukaapa pyssyt huotristaan ja, +Kun on laakson tuolle puolen päässyt +Vihollinen ahteen rintehelle, +Ampukaat, kell' luoti pyssyss' on vaan!" + +Lausui näin, ja samass' ehti ahteen +Kukkulalle rajut ratsumiehet; +Ensi-askeleella alamäkeen +Veljein pyssyt paukkuivat, ja luodit +Jähtyi neljään otsaan, kaksi yhteen; +Neljä hevost' irti juoksi, miehet +Nolot kuuttatoista seisatteli. +"Ladatkaatte, veljet!" huusi Aatu +Uhkasilmin piilost' ilmi käyden, +Ja kun sanat kuului, vihollisten +Tuima joukko tuulispäänä ryntäs. +Vikkelinpä veljeksistä tuskin +Ehti ruudit luikkuhunsa heittää, +Saati sitte työntää luodin perään, +Kun jo kukkulalle päästyänsä +Viholliset, harpattuaan maahan, +Oiennetuin peitsin syöksi päälle: +Mutta veljet, vahvoin käsin käyttäin +Keihäit', astui vastaan rohkeasti. + +Hälistenpä surman työhön käytiin, +Väistyvää ei, voittavaa ei nähty. +Ensin kaatui ampumasta Erkki, +Ampujanpa kaasi Kustaan keihäs. +Telme yltyi, pisto piston kosti, +Kuusi vihollista kuolo korjas, +Veljeksetkin kaikki verta vuoti. +Vihdoin heist' ol jäljill' Aatu yksin. +Hartioon ja jalkaan haavattuna, +Ryöstetyllä miekallaan hän huiski +Vihollista vimmassansa vielä, +Kunnes saaden surman-piston rintaan +Kuolemaan jo kaatui haavoitellen. +Hänen päänsä irti leikattuna, +Joukon päämies peitsen päähän pisti, +Huohotellen joukkoineen sielt' ajoi; +Kaksikymment' oli tullut -- niistä +Kuusi läksi, yksi haavan kanssa. + +Mutta synkän metsän polkutietä +Saapui surmatuiden vanha isä. +Eipä poikain mentyä viihtynyt hän +Tuvassaan; hän läksi aseetonna +Neuvomaan heit' oikein ottelussa. +Nyt hän näki ratsumiesten retken +Kun ne loitoll' ajoi nelistellen. +Peitsen päässä Aatun pään hän äkkäs. +Väristessä vanhain jäsentensä +Ukko riensi polkutietä, kunnes +Ehti paikkaan, missä poikain sarja +Sorja vihollisten vieress' uinui. +Harmahista ripsistään hän riisti +Kyynelen ja katsoi ylpeästi, +Luki kuolleet, ystävät ja oudot. +Kaikki poiat löysi, paitsi Tuomaan. +"Miss' on Tuomas? onko eloss' yksin +Eikä täällä veljestensä luona?" + +Näin hän lausui. Torpass' etähällä +Istui jalo Tuomas neidon luona. +Aivan nyt hän riisti kullan käistä +Kätensä ja sanoi kauhistunna: +"Silminkö vai niskoinko nyt nähnen? +Sinua, tyttö, silmän' pitäis nähdä +Ja mun niskan' seinää mustunutta. +Mikä aisti loihti nyt tuon ilveen, +Veljet verissään ja surmattuina, +Aatu veljen pääkö peitsen päässä?" +Virkkoi näin ja luodikon ja keihään +Koppoi kätehen ja ulos riensi. +Pitkin tietä vuotanut ol' verta +Ja kun surmapaikallen hän pääsi, +Puiden alla veljein ruumiit löysi +Verissään ja äijän niiden luona. +Metsää kohden käydä ei hän tohdi, +Vaan hän seisoi mykkänä ja kuuli, +Kuinka isä vanhus siinä äänsi: + +"Voi mun harmaa pääni! Miss' on Tuomas? +Missä Tuomas? Hänkö yksin väistyi? +Hän se armain poi'istani muinoin, +Hänkö petti veljensä ja väistyi? +Voipa kurjaa konnaa, kavaltajaa! +Arkana kuin Kain hän kuljeskelkoon, +Säikkyin haavan lehden vavahdusta, +Pyytä säikähtäin, mi metsätieltä +Pauhusiivin pyrähtääpi lentoon! +Taivaan hurskas Herra, vainoo häntä, +Niinkuin ennen rakastin ma häntä, +Ja miss' ikään kuollessaan hän herää, +Isänmaa ja heimot hältä kiellä!" + +Tuomas kuuli sanat, kauhuun hyytyi, +Eikä isää hirvinnyt hän nähdä. +Niinkuin koira ärsytetty vainuu +Karhun tietä korven loukeroissa, +Läks' hän käymään verten viittotietä +Vaiti, mieless' äänsi murhan nälkä. +Kun hän kotitalon ohi kulki, +Katosta jo tuprus tul' ja sauhu; +Vaan ei Tuomas nähnyt eikä kuullut, +Silmä kiintyi liikkumatta tiehen. + +Jop' oli päivä mennyt metsän taakse, +Kun hän ehti kylään kansattomaan. +Liki tietä, pellon kuhilaasta +Poika kurkistellen, varovasti +Viittas kädellään ja hiljaa äänsi: +"Älä sinne käy, sun hukka perii! +Tuolla taloll' lepää vainolaiset. +Niit' on kuusi, niill' on pitkät peitset, +Julmin ratsumies ja vahvin kantoi +Peitsen päässä verist' ihmispäätä." + +Kiivaammin vaan Tuomas riensi eespäin. +Vaan kun ensi tuvan oven päällä +Aatun pään hän näki naulattuna, +Kiljaisten hän heitti pyssyn pois ja +Karkas sisään; ensiks kohtaavaisen +Rintaan survas keihään ristiin asti. +Sitte vimmoissaan hän, huolimatta +Asehista, riehui niinkuin kotka +Paljain kourin surmaa, turmaa tuoden, +Tuntematta tuimimpaakaan lyömää. +Milloin yksi, milloin toinen kohtas, +Kurkuin raadelluin ne maahan mursi. + +Vihdoin jäljell' ol' vain joukon päämies. +Tuonpa vyötäisiin nyt Tuomas tarttui, +Mursi rikki rinnan, särki seljän, +Jotta kahda taittuen hän kaatui; +Sitte kaatuneelta pään hän katkas, +Surren veljen pään myös ovelt' otti, +Vihdoin haavoist' uuvuksissa, ehkä +Keveemmällä mielin kotiin kääntyi. + +Puoliyö jo peitti maan, kun Tuomas, +Kuivin suonin, pääsi isän majaan. +Sauhu, tuhka tuiski sieltä silmiin; +Pihass' ol' vaan lato palamatta, +Sinne läks' hän leposijaa saamaan. +Oven suulle tultuaan hän seisoi, +Kuullen isäns' ääntelevän siellä: +"Keltä kuullen, tokko Tuomas petti? +Josko, josko ei lie pettänytkään! +Anna, Herra, hänen syytöin olla! +Laita hänet tuomaan pedon päätä, +Joka peitsess' Aatun päätä kantoi, +Jott' ois vilpitön hän silmissäni; +Ja sun kostos, jonka hälle huusin, +Vieriköön mun harmaan pääni päälle +Sitte kartanoni tuhkiltakin, +Kaatuneiden poikain' ruumiiltakin +Ylistän sua, että vielä elän!" + +Tämän kuullen Tuomas astui sisään: +"Rauha harmajalle päälles, isä! +Tässä minun seisoissan' ei enää +Hengitä sun poikais murhamiehet." +Lausui näin ja isän jalkain ääreen +Vihamiehen tuiman pään hän paiskas. + +Lattialta vanhus kavahti ja +Syliins' sulki poikansa, -- vaan tämä +Vaipui kohta kuolijaana maahan; +Vaipuvanpa myötä isä vaipui. -- +Haavoistansa kuoli Tuomas Haane, +Ja sen vanha isä iloon kuoli. + + + + +Mustalainen. + +(Kansantarinan mukaan). + + +Suomess' ei lie nähty mustalaista +Vahvempaa ja uljaampaa kuin *Aatu*. +Hämeen kankahilt' ei löytty pönkkää, +Kyllin lujaa häntä salpaamahan; +Tyrmän halki tunki hän kuin viidan, +Miehet alleen löi kuin ä'es paakut. +Vaan hän olostel' kuin metsän karhu; +Mitä urho kaipas, sen hän otti, +Mit' ei tarvinnut, sen antoi olla. + +Osans' saatuaan nyt käräjistä, +Raudoissa ja potein haavojansa, +Kangasalan harjua hän tuotiin. +Keski-taipaleella, missä harju +Soukimallaan halkoo seljät kahda, +Katseen loi hän kauas ympärilleen, +Katseli ja vartialle virkkoi: +"Totta maarin! Suomen salot saaret, +Järvet, rannat, niityt, vuoret kyllä +Tenhoo tänne mustalaista jäämään. +Jos tään pitkän harjusillan päässä, +Missä rannan keltakoivut harvat +Tuolla tummain kuusten kesken heiluu, +Jos siell' armas vaimoni mun kohtais, +Sanoisinpa hälle: 'Vaimo viivy, +Täällä lapses synnytä sä maalle, +Jotta lapsi syntyissään sais nähdä, +Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka +Viipy meille raskas on kuin kuolo.'" +Lausui näin. Puhetta tarkkaamatta, +Tyynnä viejä ajoi rattaitansa. +Hiljaa vierren ehti rattaat rantaan; +Vähän matkaa niiden eellä tiellä +Kulki vitkaan yksinäinen vaimo. +Raitaiselle hamehelle valui +Vaaleenharmaa huivi hartioilta, +Kiemuroiss' sen päälle musta tukka. +Viejä ajain saavutti jo naisen. + +Toisellapa kädell' liekutellen +Rintalasta povellaan, se toisell' +Lasta näytti, viejälle näin virkkoi: +"Laske kuormalles mua hetkeks' aikaa; +Kainaloinen kantamus mua painaa". +Pyytäjänpä kuormalleen mies päästi, +Vangin viereen perällen se istui + +Eipä pyy, jolt' oksatoverinsa +Luoti surmas, lennä säikkyin eemmäs, +Kuin tuo viejä huoletonna ajoi, +Koska liinan piilopoimuist' otti +Musta nainen naurusuisna puukon; +Mieheen kallistui ja hiljaa haasti: +"Ole valmis, kultain, kun ma isken, +Työnnä viejä kohta kärryilt' alas!" +Lausui näin ja kaiken voiman takaa +Vihamiehen olkaan veitsen iski. + +Sarkaisenpa takin läpi tunki +Pisto olkaluun ja niskan väliin, +Viejän käsist' ohjat, ruoska heltis. +Aatu sysäs olallaan, ja oitis +Tainnuksiin hän putos pyöräin alle. + +Iloitenpa vaimo maahan astui, +Kaatuneelta otti avaimet ja +Päästi herransa ja miehens' irti. +Vyö- ja käsiraudat kyllä kirpoi; +Yksin jalat eivät irti päässeet. +Viiden-leiviskäiset lukottomat +Pultit, pajass' umpeen vasaroidut, +Painoi niit', ei avaimille aukee. + +Iloissaanpa seisoi sentään Aatu +Mustalainen maassa mietiskellen, +Minne tiensä suuntaisi hän sieltä; +Kun jo viejä virkos horroksestaan, +Silmäns' aukais, rosvon silmän kohtas. +Kohta karkas vihollista vastaan +Tää ja, nostain veistä ilmaan, virkkoi: +"Etpäs täältä koskaan käänny kotiin +Kertomaan sa, minne musta Aatu, +Minne mustalaisen vaimo lähti!" + +Lausui; kaatunutpa pyytäin virkkoi: +"Ollos lyömättä ja henken' säästä; +Enhän kuitenkaan ma koskaan palaa +Tuonne, tyhmyydestäin piestäväksi, +Pilkattavaks', tyrmään pantavaksi. +Ennen jätän vankan talonikin, +Teidän kanssann' erämaita kuljen, +Jos suo Herra siihen mulle voimaa." + +Näin hän pyys', -- ja mustalainen suostuin +Hänt' ei tappanut, vaan hengen säästi. +"Jos sa kautta Luojan vannot ollas, +Niinkuin veli, uskollinen aina, +Hiustakaan ei katkota sun päästäs, +Konsa Aatu rosvo vainen elää +Ja sun näillä silmillänsä näkee." + +Näin hän virkkoi; vitsan lyömäst' orhi +Lähti kohta karkuun taipaleelle. +Aatu itse poikkes tieltä metsään, +Sairas kantain sairast' ystäväänsä, +Puolisonsa kulki kolmantena. + +Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt, +Kahdest' yöstä valjennut ol' aamu; +Vaan kun kolmas päivä iltaan päättyi, +Lepopaikan löysivät he, ladon +Etähällä ihmis-asunnoista. +Tuonne heinillen kun istuutuivat, +Alkoi Aatu mustalainen haastaa: +"Totta toisenkin ma kovan päivän +Oon jo nähnyt, armaat ystäväiset, +En tok' oo näin kauan nälkää nähnyt. +Jospa jalkan' oisi valloillansa, +Aikaa sitten syötäis ruokaa täällä; +Erämaita kiertäneet nyt oomme +Iloiten jos marja, veden tippa +Löyttiin nälkään pahimpaan ja janoon. +Mutt' en, jumaliste, kallis eukkoin, +Sure sun ja itsen' tähden niin kuin +Sairaan kelpo veikkosemme tähden!" + +Näin hän lausui, mutta vaimo vastas: +"Älköön surko suuri syömmes tuota; +Herra, jos tään yön tääll' aiot olla, +Sairas veljemme mun rintaan' syököön." +Lausui näin, ja siihen suostuneelle, +Nälkään-nääntyvälle sairahalle +Äidin tavoin tarjos tummaa rintaa. + +Ja kun tääkin yö ol' loppuun mennyt +Sekä harjuin huipuillen ja metsän +Loi syys-aamu ensi-ruskoloitaan, +Viejä ruoast', unest' elpyneenä +Heräs heinävuoteeltaan ja lausui: +"Nytpä, kelpo ystäväni Aatu, +Tahdon käydä ihmis-asunnoilla +Ruokaa meille noutamaan, jos jaksan. +Jos käyn polkutietä halki metsän, +Keskipäiviks' ehtinen kai taloon; +Ehtooll' olen ruokinein taas täällä. +Eipä kukaan, ken mun täällä näkee, +Antto viejält' apuansa kiellä." + +Anton tuumaa kiittäin Aatu vastas: +"Mielelläin niin pitkällen sua kannan +Polulla, kuin voimat suinkin sallii; +Siitä käy, ja Luoja taas sun tuokoon!" + +Molemmin nyt matkailen ne lähti, +Toinen käyden, toinen kannettuna, +Kunnes metsäpolku vahvemp' alkoi; +Veljessovuss' erjettiin nyt siinä. +Aatu lähti ladollensa jälleen, +Viejä, ehkä heikko, ruokaa tuomaan. +Mutta vuoroin leväten ja käyden +Pääs' hän ennen päivällistä taloon, +Astui sisään, istui penkin päähän. +Isänt' oitis miehen tuns' ja lausui: +"Mitäs kummaa kuuluu, vanha naapur? +Jalan tulet ja on kasvos kalpeet!" +Syvään huokas viejä väsyksissään, +Selkä seinän nojassa, näin lausui: +"Onhan, naapur', outo matka ollut, +Oudostippa talohos oon tullut +Yksin, jalkasin ja kalvenneena, +Suo tok' ensin nälkään, janoon hoivaa, +Sitte kuule tehtävät ja tehdyt." +Virkki näin ja mielessään jo mietti +Väijyksillä mustalaisen kiertää, +Aatu mustalaisen vaimoinensa. + +Heti tuotiin pöytään ruoat, juomat, +Kalaa, lihaa, leipää, voita, viinaa; +Honkahaarikossa kalja kuohui. +Mielissänsä miesi ruokiin ryhtyi. +Kyllin syötyään ja juotuansa, +Penkillen hän oikoi lepäämään ja +Isännälle viitaten näin alkoi: +"Laita sana voudillen täst' oitis, +Aseitten ja miesten kanss' se tulkoon +Aatu mustalaista kiinni saamaan. +Katsos, olkaluun ja niskan väliin +Puukolla mua pisti rosvon vaimo. +Sitte täytyi henkikullan vuoksi +Seurata heit' erämaiden helmaan; +Metsiss' oltuan' näin kolme päivää +Neljänten' oon vihdoin tänne päässyt. +Kuu kun yöllä laskee, menkää tuonne, +Missä Mättäkoski lampeen laskee, +Pienen ladon luokse vuorten väliin; +Siell' on paikka, sieltä rosvo löytyy +Vaimoineen tän' yönä lepäämästä; +Sieltä löydyn miekin, apuun uljas." + +Tuohon vastas isäntä: "Et suinkaan, +Vanha naapur', takaisin saa mennä; +Kyllä terveet toimii, jää sä kotiin!" + +Hälle Antto vanginviejä vastas: +"Jollen tuo ma heille ruokaa, viinaa, +Jollen palaa, niinkuin lupasinkin, +Turhaan ladost' etsitään heit' enää. +Suo mun mennä, pidä muusta tointa!" +Lausui näin ja sulloi pussiin ruokaa +Ja, ehk' uupuin, läksi paluutielle. + +Samaan aikaan istui Aatu rosvo +Harvan ladon heiniss' eukkoinensa. +Levottomin silmin vaimo aina +Katsoi pikkulasta povellansa; +Mies se tähtäs aina polun päähän. +Ikävöiden veikkoansa sieltä. +Virkattu ei sanaa; sirkka yksin +Kirkui heiniss', sorsa lammikossa +Ynnä joskus äidin rinnall' lapsi. + +Näinpä päivä hiljaksensa päättyi. +Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse, +Paikallaan viel' istui Aatu, sentään +Viilall' enää vihlomatta rautaa, +Urkkien vaan yhä polkutietä. +Vihdoin viejän saapuvan hän keksi. + +Ylös hyppäs hän, ja kyynelvirta +Vierren kasti posket ahvettuneet; +Mutta riemuun ratketen hän virkkoi: +"Eipä hätää, armas laps' ja vaimo, +Eipä hätää, vilpitön on veikko!" +Kohta kohden tulijaa hän astui, +Hartioilleen vankoillen sen nosti +Sekä uupuneen taas latoon kantoi. + +Vaan kun viejä ruoat esiin otti, +Pyrskäht' itkuun mustalaisen vaimo, +Mustalainen itse istui lausuin: +"Syökää nyt, mä kahlettani viilaan; +Mitä tähteeks' jää, sen syön mä sitten." +Vaan kun kaikkein poistunut ol' nälkä, +Riemull' levollen ne laski heiniin. + +Varjoillansa yö jo seudut peitti, +Vitkaan käyden rataa rauhallista. +Vielä valvoi sentään mustalainen, +Valvoi myöskin oiva puolisonsa; +Kumpikin ol' vaiti, kunnes vaimo +Virkkoi: "Mitä kummia nyt tullee, +Koska sirkka laulelee niin taajaan?" + +Hälle vastas mustalainen jälleen: +"Sirkkaa ilahuttaa heinäin tuoksu, +Ilahuttaa täyden ladon lämpö +Ynnä ihmistenkin hyvä seura; +Minua tähti pilven yltä nähty, +Mua vapaus jälleen saavutettu, +Ynnä uskollisen veikon saanti." + +Jälleen virkkoi mustalaisen vaimo: +"Rukoile, ettei käy tähti pilveen, +Ettei vapaus kahlehisin sorru, +Ettei veljen uskollisuus petä!" + +Tuskin lausuttu ol' viime sana, +Hälinään kun harva lato saartui, +Sekä pimeest' ovest' ääni huusi: +"Onko täällä ihmisiä ja keitä? +Vastatkaa!" -- Ei ääntä -- jälleen huus' se: +"Miehet, pankaa tulta ladon alle, +Mustalaiskuninkaan tääll' on hovi!" + +Ovellen nyt syöksi Aatu rosvo, +Veistä käissään välkytellen huusi: +"Täss' on mies; ei kukaan vaimon saama +Rankaisutta hoviin pääse ennen, +Kuin hän suostuu ehtoon: vannokaatte, +Että Antto viejä saapi turvan! +Sitten perheenein oon teidän vanki." + +Mutta mentyään jo ovest' ulos +Haastoi Antto viejä miesten kesken: +"Hoida itses, mustalainen! Antto +Viejä ei sun suojaas enää kaipaa." + +Vihdoin Aatu kavaluuden keksi; +Silmin säkenöivin pimeässä, +Vaahto suussa, huus' hän: "Jumal' auta! +Roistoja jos joitakin oon nähnyt, +Rosvoin veljiänsä ryöstävän ja +Petoin lapsensydämmiä syövän; +Mutta Anton työt' ei kukaan tehnyt." +Lausui näin, ja viejän sydämmehen +Sinkoi surman veitsi lausujalta. + + + + +Joulu-ilta. + + +Saloille loisti kalvas kuu, +Siell' ulvoi ilves nälkäsuu, +Kylästä kuului haukuntaa; +Mies astui metsän reunamaa, +Häll' erämaass' ol' mökkinen. +Ol' kolkko joulu-iltanen. + +Kodissa lapset odottaa -- +Nyt tietä tuiskun tukkimaa +Mies alkoi rientää minkä voi; +Hän kartanosta leipää toi, +Jot' armaat söisi joulunaan, +Petäistä syksyn purtuaan. + +Kun päivä joutui ehtoolleen, +Hän keksi poian yksikseen +Lumella vaiti värjyvän, +Käteensä kylmään henki hän; +Melkeinpä himmee kuutamo +Jähmettyneeks' sen näytti jo. + +"Mihinkä, lapsi parka, ties? +Käy meille, siell' on lämmin lies!" +Mies virkkoi, otti viluisen +Ja pääsi töllin ovellen, +Toi leivän töllin juhlahan +Ja pikku vieraan mukanaan. + +Takall' on vaimo armahin, +Povellaan lapsi piskuisin: +"Kah, kauan viivyit retkelläs, +Käy tänne, istu liedemmäs, +Ja siekin!" -- Poian hellästi +Näin lieden luo hän talutti. + +Kun äiti toimi, valkeekin +Pian alkoi loistaa kirkkaammin. +Ei nurkunut hän puutettaan, +Vaan leivän otti iloissaan, +Asetti iltaiseksi sen +Ja kehloss' maitotilkkasen. + +Ohuilta siltaoljilta +Jo lapsiparvi riemuisa +Käv' atrialle niukallen; -- +Jäip' yksin vieras takallen, +Niin äiti otti hänenkin, +Ja saattoi raukan esihin. + +Ja hartaasti rukoiltuaan +Nyt käytiin leipää osimaan. +"Siunattu hyvän lahja on", +Niin lausui lapsi turvaton, +Ja kyynelsilmin hymyillen +Hän tarjotun söi viipaleen. + +Äit' aikoi jatkaa jakoaan -- +Ol' ehjä leipä pivossaan. +Silmänsä ihmeissään hän loi +Pienoiseen, jonka isä toi; +Hän katselee ja kummaksuu, +Kun ihmeesti tuo muuttauu. + +Sen silmä loisti tähtenä, +Ol' otsa ihmeen välkkyvä, +Olalta vaate liehahtaa, +Kuin valkopilvi puodalla. +Äkisti enkel' nähtihin, +Kuin Luojan taivas, suloisin. + +Sydämmiin autuus valkenee +Niiss' ilo, toivo sykkäilee +Tuo ilta unhottumaton +Ihmisten hyväin tölliss' on. +Ja juhlaa kauniimpaa ei näe, +Sill' enkel' heille vieraaks' jäi. + + * * * * * + +Mon' talvi meni menojaan, +Ma joulu-iltaa katsomaan +Sain hyväin mökkiin, se ol' viel', +Ja poianpoika asui siell'; +Hän alkanut jo harmeta, +Ja ruoki takkavalkeella. + +Niin hilpeästi loisti lies', +Vaimonsa vieress' istui mies, +Ja lapsijoukko suloinen +Se näytti vasta rukoilleen, +Se näytti miltei uskovan +Ett' templi heill' ol' majanaan. + +Loi pöydän päässä kynttilä +Valonsa, ainut töllissä; +Sinnekkin ruokaa laaditaan, +Vaikk' ei käy kukaan maistamaan. +"Kenenkä paikka?" kysäisin: +Sanottiin: "hyvän enkelin." + + + + +Jenny. + + +Näinpä äiti kerran kertoi mulle: +Lasna ollessas tääll' asui tyttö, +Kuudentoista vuoden vanha Jenny. +Ommellen hän istui kammiossaan, +Ompel' uutteraan yöt päivät usein, +Omaks' ynnä äitins' elätteeksi. +Ol'pa sentään ihme ettei tästä +Nuoren neidon terveys ja iho +Haittaa kärsinyt. Hän oli sorja, +Kaunis monen mielest', uhkee, hieno; +Posken hohde ei se ruusun ollut, +Eikä liljankaan, vaan kumpaisenkin +Sekoitusta, liljan, jos se saisi +Veripiskon lainaks' ruususelta. +Semmoinen se, vaiti ommellessaan. +Vaan kun ylös katsahtain hän puhui, +Erityinen lämmin riemun sävy +Lensi kasvoilleen, kuin konsa kukan. +Päivän pilke kalvehesta keksii, +Ja sen terä kastein pirskoteltu +Kiiltää helmin tuhansin ja hymyy. +Eipä näinä hetkin muistettukaan +Katsella, kuink' impi oli kaunis, +Nähtiin enkelin vaan hymyhuulin +Välkkyvän, miss' äsken kasvot kukki. + +Kaupungissa käymästä tul' äiti +Kerran kotiin. "Lapseni", hän lausui, +"Valmistaudu kohtaamaan nyt luonas +Ylhäisiä. Eilen nuori kreivi, +Uljaan paroonittaremme heimo, +Saapui. Vartovanpa rouvan luullaan, +Että vanhint' tytärtään hän kosii. +Huomennapa kaupunkimme kaikki +Nuoret herrat laittaa tanssikemut, +Kiitollisna kunnioittaaksensa +Paronessaa perheineen ja kreivii. -- +Tyttö kultain, muiden iloitessa +Saat tääll' yksin istuin reutoella, +Sääntää muiden puvut, jättää omas. +Jos meill' olot ois kuin muinen, saisit +Siekin, tyttö parka, kutsukortin, +Tanssiss' saisit loistella kuin muutkin; +Poiss' se aik' on." + Muut' ei ehtinyt hän -- +Ovi aukes, tamineissaan airut +Astui sisään, kauniin immen käteen +Kortin oiens' hän ja lähti. Hohde +Ilon luoma lensi otsan yli, +Nimensä kun kortissa hän huomas. +Mutta hohde vaan, mi kohta haihtui +Ensi tuokiossa. "Äiti kulta", +Tyynen totisna hän lausui, "aika +Sentään siks' on kallis mulle, jääkööt +Tanssit sikseen. Muille neulominen +Nää kaks' päivää helpottaa mun työni +Viikoks', ehkä useemmaksi eespäin." + +Lausui. Mitä äiti lie ja tytär +Muuta haastelleet, sit' ei oo kuultu. +Mutta tunnin parin päästä vaunut +Pihaan seisahtui. Ja paronessa, +Ryökynöineen ynnä uljas, kaunis +Nuori kreivi, ääneens' ilvehdellen, +Maahan astuivat ja siitä oitis +Kammariin, viel' ovess' suottaellen. + +Neidon luo, jok' ompelulta nousi +Nöyrään kumarrellen, "armo" astui +Suopeaan ja suvaits' sormellaankin +Silittää sen hentoo ruusuposkee. +"Jättäkää nyt, ystäväni, oitis +Mit' on teillä tekeillä; mä yksin +Nää kaks' päivää omistaa teit' tahdon." +Samallapa katsahtain myös kreiviin +Hymysuin hän haasti: "Myöntäkääpä: +Kannattiko vaivaa vaunut jättää? +Sievä valkotukka -- eikö totta?" +Kerrotaanpa hienon hymyn, jossa +Toinen puol' ol' pilaa, toinen totta, +Sorjan herran viiksill' liihotelleen, +Kun hän ään'ti nyökkäs myöntyvänsä. + +Mutta nuori neito, näyttämättä +Huomanneensa ilveilystä, painoi +Päätään sievää kutrikasta hieman +Armo-rouvalle ja hiljaa virkkoi: +"Nää kaks' päivää olen estyneenä +Omalt' ompelultani. Äiti tahtoo +Huomenna mua käymään tanssiloissa." + +Vääntäin suunsa ilkun ihmetykseen +Kääntyi paronessa tytön äitiin: +"Hoh!" hän sanoi, "sepä kohteljasta +Heittää oma hyöty, suodaksenne +Meille kauniin tyttärenne seuraa. +Onko täyttä totta tuo vai voiko +Ehkä muuttaa päätöstänne, rouva?" + +Vanha vaimo vilpitön kun äkkäs +Kevyen tuon lauseen röyhkeyden, +Pahastui ja kohden astui, virkkain: +"Paronessa, kaksi vuotta on jo +Tämä lapsi omin heikoin sormin +Itsens', äitins', siskons' elätellyt. +Lukea voi ne harvat hetket, jotka +Hän täll' aikaa levolleen on suonut. +Nytkin -- hän on vasta ensi kerran +Kutsuttu -- mun täytynyt on pyytää, +Torua, kehottaa ja käskeäkin, +Ennenkuin hän muistamaan on saatu +Omaa pukuaan eik' aina muiden. +Riitaa maksoi, mutta kerran täytyy +Hälläi olla hauskaa niinkuin muilla." + +Lausui näin. Mut "armo" olkapäitään +Nostahtain, "hyvästi'n" nyykähytti. +Käynti oli tehty, erjettiin siis. +Huomattiinpa sentään, että kreivin +Tervehtelytapa menness' oli +Toista kuin sen tulless', että näytti +Kumarrus nyt niinkuin todemmalta, +Että kasvot ilmaisi ja ryhti +Hiukemmin kuin äsken ylpeyttä, +Että silmäns' oven suulla vielä +Lämpimästi mieltyin osui Jennyyn. + +Päivä päättyi, niin myös huomispäivä. +Tanssiaisiin tultiin; kaikki mitä +Kaupungiss' ol' nuorta, uhkeaa ja +Ihanaa tääll' loistossansa nähtiin +Yhtyneenä nyt, ja poloneesi +Antoi alkajaiset tanssin iloon. +Ihmeen sorjana ja entistänsä +Sulompana nähtiin nuoren kreivin +Pyörittävän paronessaa saliss', +Sitten tyttäriä pari kertaa. +Kuitenkinpa toisinaan sen silmät +Ilmaisivat hiukan hajamieltä, +Jon hän kohta korjas kääntymällä +Naiseensa ja puhett' uusimalla. + +Päättyi kävelyt. Musiikki soitti +Tahdin muutaman, katrilli alkoi. +Oli tapa, että kavalieri +Paikkans' ennalt' otti, mihin luonut +Käsineensä ol', ja paukutellen +Kutsui naisens' sitte hyppypiiriin. + +Salin päässä seisoi nuori kreivi +Valmisna jo, kaikk' ol' säällään, kaikki +Vartoi vaan, ett' antais kreivi merkin. +Ja hän antoi. Kautta väljän salin +Pauke soi ja soitto kaikui mukaan, +Kaunotarta liehui kaikkialta +Ritareinsa rinnalle, katrilli +Sulkeutui -- vain kreivi yksin seisoi. + +Nytpä vasta salin alipäässä +Nähtiin kaino tyttö, epäröivä. +Tanssijain ja istujoiden rivein +Välitse hän turhaan pyrki, vihdoin +Täytyi tulla valoon laattialle. +Halpa puku yllään, soman päänsä +Kiharoissa valkokukka-vanne, +Astui hän, ja kaikki häntä tähtäs, +Astui ujostellen yhä eemmäs, +Kunnes seisomaan jäi kreivin viereen. +Se ol' Jenny. Immen posket hehkui +Kuumemmin kuin ruusun, lempee silmä, +Maahan luotu, kartti katsojoita. +Mutta jalo uljas kreivi otti, +Ketään muuta katsomatta yhtään, +Hymysuin ja riemull' immen käden; +Samallapa hetkell' alkoi tanssi. + +Sanotaanpaa samall' iltamalla +Saman parin tulleen kotiljonkiin, +Että kreivin lempee silmä siinä +Niinkuin päivänpaiste kaiken aikaa +Kiintynyt ol' Jennyyn yksinänsä. + +Toiset kertoi vielä ihastellen, +Kuinka kaino tyttö silloin tällöin +Tohti kreivin silmiin katsahdella, +Kuinka silloin taivaallinen loisto +Säteili sen kasvoilt' yhtenänsä, +Rusosuulta suutel' uusi sulo +Lennosta mit' ikään kreivi lausui. + +Muuten heidän puheitaan ei tietty; +Tarina vaan on, että syksyn tullen +Uljas kreivi ylkämiesnä nähtiin, +Viipyi pari päivää vaan ja lähti +Tilalleen taas onnellisna nuoren, +Onnellisen kreivinnansa kanssa, +Kauniin ompelijan, Jennyn kanssa. + + + + +Legendoja. + + + + +Kirkko. + + +Kova onni, kolkot koetus-alat +Köyhyyteen ja hätään oli syössyt +*Ollin* talostaan ja tavaroistaan. +Vihdoin vuodet vei, mink' onni säästi. +Viidenkahdeksatta talven lumet, +Joit' ei kesä sulaa, peitti päätä. +Yks jäi hälle vielä entisestä +Ilostansa: usko Jumalaansa, +Jolta onnetuus ja onni tulee. +Nyt hän asui toisen kartanossa, +Soppikulu, syrjään syösty kylky, +Pitäjäänsä armoill' elätelty. + +Juhannuspa koitti, pirtin väki +Heräs, nuoret niinkuin vanhemmatkin +Juhlaverhat yllens' otti, kaikki +Herran templihin nyt tahtoi rientää. +Äijässäpä syttyi sama into, +Isäntänsä luo hän astui, lausuin: +"Suo mun tänään päästä myötäs kirkkoon, +Rakas veikko! Koko kevään olen +Uuninnurkassan' ma sairastellut, +Enk' oo saarnaa kuullut puoleen vuoteen." + +Järvellen isäntä näytti. Siellä +Virui vahva vaaleen-harmaa usva, +Eikä nähty rantaa, vettä, saarta. +"Koetas itse löytää tietä tuolla," +Virkkoi, "kukaan muu ei venheell' lähde, +Jalkaisin on järvi pitkä kiertää +Eikä hevoseni sulle jouda." +Vanhus kuultuansa tylyn sanan +Astui hiljaa rantaan, venheen työnsi +Vesillen ja usvass' alkoi soutaa. +"Hän ku kalain matkat meress' ohjaa, +Lintuin retket ilmass', että sinne +Saapuvat ne kuin hän kutsuu, hänpä +Mun myös tänään kirkkons' sallii löytää." + +Hetket vieri. Vettä vaan ja usvaa +Vanhus näki, tieltään eksyneenä, +Uupua hän alkoi, raskaammalta +Soutu tuntui, käsi puutuneelta. +Aamutyynessä kun poikki järven +Kellot ensin soivat, heikko kaiku +Ukon korviin kaukaa kumahteli; +Kirkolt' olevansa loitompana +Huomas hän, kuin maalta lähtiessään, +Toinen kerta soitettiin ja kolmas, +Loitompaa vaan yhä soitto kuului. +Korkeuteen silmäns' ukko nosti +Sumu-ilmoihin, ikäänkuin kysyin, +Toivotonna, voimaa vailla, tietä. + +Mutta samallapa hiljaa liukuin +Venhe törmäs paateen, paaden päältä +Usvast' epäselvään haamoitteli +Ranta, suoden vanhukselle levon. +Rannalle hän astui, tutki paikkaa, +Tunsi sen, tuon järven-luodon, missä +Nuorna monast' oli maalle mennyt. +Kalliolle kaljulle hän istui +Miettimään, ja usvan varjot peitti +Taivahan ja maan ja äijän mielen. + +Kellot soivat yhteen. -- Liekö vanhus +Korkeampain valtain turviss' ollut? -- +Kun hän toivotonna katsoi ylös, +Loisti siniraita pilvilöistä, +Valon enne. Kirkossapa virsi +Alkoi silloin; luodoll' autiolla +Hengittikin tuulen ensi viima +Lehvissä, ja ensi leivo lensi, +Heränneenä valost', ilmaan. Poies +Haihtui luonnon horros. Säveleitä +Seuras säveleet, ja uudet virret +Virkos vuorill', laaksoiss'. Ilotelme +Kaikui pilvilöistä, kaikui puista +Ukon ympärillä; itse riemuun +Ratketen ei muistanut hän huolta. +Lauluun yhtyi hän, ja kaunis virsi +Suvivirs' "Jo joutuu armas aika" +Hiljaa värähdellen soi sen suusta. + +Ja se armas aika joutui, suvi, +Josta lauloi hän, siit' eivät muurit +Häntä sulkeneet. Sen yrttitarhat +Kasvoi eessähän, sen linnunlaulut +Kuuli hän; ja Kristus, laulamansa +Saaronin kukka, vehmaan laakson lilja, +Kukkana ja liljana hän huokui +Rukoilijan mieleen lämpimyyttä. + +Virren vieriessä oli taivas +Seljennyt, viel' ala-ilmoill' yksin +Viipyi usva. Silloin nousi idän +Pilvivuoteelt' aurinko ja valoi +Sädetulvan maan ja vetten usviin. +Ilmat hiljentyivät, ilman joukot +Lepoon pyrki, joka elävä näytti +Tahtovan nyt katsella, ei laulaa; +Ja tuo vanhus vaiti seuras silmin +Valon tietä harrasna. -- Mik' äsken +Siinsi himmeenä, se kirkastui jo. +Niemet perätysten usvast' uivat, +Luoto luotoon liittyi; sorja mailma +Hiljaa varttui varjoin tyhjyydestä, +Rajat sai ja värit, loiston. + + Mennyt +Aikaa sitten aamu ol', kun vanhus, +Otsa sekeenä ja kirkkain silmin, +Heltyneenä, kiitollisna nousi +Paikaltaan ja palas venehelle. +Mutta hyvästellen vielä vilkais +Rantaan hän. "Nyt Herran haltuun jääkäät, +Linnut kaikki, nuoret veljet, siskot", +Niin hän lausui, "Herran seurakunta, +Kun mun kanssain tänään temppelissä +Häntä virsin ootte ylistelleet. +Kiitos sulle, taivaan opin tulkki, +Aurinko, kun saarnannut oot meille, +Syämmellemme hänen hyvyyttänsä +Silmillemme töitään selvitellyt!" + + + + +Kaste. + + +Arabian hietakorven luolass' +Asui eräkkäänä Eukharistos, +Ihmislempee, kokenut ja viisas. +Usein häneen turvas seudun kansa, +Konsa jonkun mieltä huoli painoi. +Saapui kerran hänen luokseen vaimo, +Äsken syntynyttä lasta kantain; +Kalpee hän ol', lapsi kalpeampi. +"Isä, mistä lohdutusta löydän?" -- +Lausui hän -- "tää laps' on kuollut, kasteen +Pyhän veden koskematta päätään. +Hukass' on se, ah! ei koskaan saane +Kristuksen se valtakunnast' osaa." + +Eräkäspä nuhtel': "Miksi, vaimo, +lapsen annoit kuolla kastehetta, +Jospa vaikka hätäkastehetta?" +Äiti parka alkoi vaikeroida: +"Isä, erämaassa synnytin mä +Lapsosen, ei siellä ollut vettä, +Päivä poltti päältä, santa alta; +Huokuut, kyynelet vain siell' ol' mulla." + +Silloin ukko heltyi, tuumiin vaipui, +Mietti hetkuisen ja harmahitten +Kulmakarvain päälle käden nosti. +Vihdoin vankka aatos hälle kypsyi, +Ja hän lausui lemmen-rauhallisna: +"Vesi kyll' ei tee sit' itsestänsä, +Mutta henki, jok' on veden kanssa. +Rauhoitu, on lapses pelastettu! +Herran henki erämaassa kastoi +Sen sun huokuillas ja kyynelilläs." + + + + +Rukous. + + +Hurskaiss', iloisissa jutteluissa +Atrialla istui vanha Luther +Tavan mukaan ystävineen kerran, +Kun yks' heistä alkoi päivitellä: +"Paha mailm' on, kurja elettävä, +Täynnä tyhjää puuhaa, turhaa hommaa; +Eipä kumma, että moni etsii +Luostarista ikävöimää rauhaa. +Minuakin tuo mailman taukoomaton +Touhu kiusaa ilki-äänillänsä. +Vieressäni pitkin päivää aina +Kolkutellaan, lyödään, vasaroidaan; +Vaikka kuinka varhain herään, häätää +Pajankalke aamuhartauttain. + +Luther lausui: "Miksi häiriinnytkään? +Mieti ennen: Nukuin liian kauan. +Kuules, ehtinyt on hurskas naapur +Nousta jo ja alkaa rukoustaan; +Työ ja ahkeruus on rukousta. +Tosiaan kun musta seppä herää +Aatellen: "On Herra mulle suonut +Päivän taas ja voimat tehdä työtä", +Sekä takomaan käy reippahasti, +Senpä huohotus on Jumalalle +Yhtä rakas kuin sun huokaukses, +Taivaan usta kolkuttaa sen moukar' +Ehkä lujemmin kuin rukoukses." + + + + +Khrysanthos. + + +Alkupuolla kristikirkon aikaa, +Uuden maailman kun loistaessa +Vaalen' maa ja usea uskovainen +Silmäns' siitä kauhumielin käänsi. +Asui Atheenassa mies Khrysanthos. +Varhain, ennenkuin viel' la'en päältä +Ruskee tukka kuihtui, kevään ruusut +Posken jätti, korkee otsa uurtui, +Ol' sen korviin sana soinut, rinta +Riemull' auennunna Kristukselle. +Mutta hänt' ei uusi syntymänsä +Saanut kammomaan, mit' elämässä +Pyhäks', armahaks' hän arvas ennen. +Vihaamaanpa hänt' ei koskaan saatu +Maata, jossa häll' ol' isänmaansa, +Kaunis Hellas; ihanteensa aina +Ol' Atheena, kirkas templikylä; +Hekkumaanpa vielä sielu suli +Äidinkielen joka ääntehestä. +Hellaan kielen kannelsävelistä. +Uskolaisens' umpimielet, synkät +Pyrki metsiin hiljaisiin, ja jylhäin +Kolkkoin vuoriluolain pimennoissa +Mailman viettelyiltä kätkeytyivät; +Hän vaan kirkkaana kuin ensi aamuns', +Suoran' astui, tyynnä, maltillisna, +Hopeehapsin elon hyörinässä. +Lasten tarut, miesten sanat tarkkas, +Kuulemass' ol' torilla, kun kansaan +Puhuja iski äänens' ukkosella, +Osaa otti päätöksiin ja laski +Ääntöliuskans' uurnahan, kuin muutkin. +Väliin taas, kun väsyneenä päivän +Huolista ja töistä, etsi rauhaa +Ja rukouksen aaltoon henki tahtoi +Pestä pölyt siiveltään kuin joutsen, +Ei hän mennyt korven kolkon luoliin, +Vaan miss' Salamin salmi kuullakkainna +Hymyy rannan vehmastoille, siellä +Piiniain ja laaker'puiden alla +Kävellen hän nautti viileyttä, +Lemuja henki, silmäs ulapalle, +Laskiessa auringon ja altoin +Kuvastaissa iltataivaan ruskoo. + +Elellen näin, nyt kuin ennen, vanhus +Sûnion huipull' illall' istui kerran. +Povellaan ol' kokoon-pantu kääry, +Suuren pakanan Sofokleen teelmä, +Jalon laulajan, ja kääryn reunaan +Piirrettynä: "Oidipûs Kolôneus." + +Lukenut hän äsken oli draaman, +Muistissaan sen ilmeet vielä viipyi, +Lauletulla seudull' liiti silmä. + +"Oi Kolônos", runoojaa hän säisti, +"Seutu kaikkein kauniin ilman alla, +Lempee, kirkas, kuulakka Kolônos, +Missä metsän vehmastossa viihtyin +Satakieli helein virsin kiittää +Tummaa muurikietolasta, pyhää +Bakkhon marjapuuta varjokasta, +Myrskytöntä; -- missä Dionysos +Kirmaa kuuluin kasvattajain kanssa; +Naisjumalten kutrissa narsissi +Loistaa, taivaan-kaste lehdillänsä: +Krookos[1] kellertää, ja vilkkaat lähteet +Juottaa virtoj', Afrodite ajaa +Kultasuitsin runotarten kanssa!" + +[1] = Sahrami. + +Pakananpa laulust' innoissansa +Näin Atheenalainen kotiseudun +Ihanuutta maalas -- värit kyll' ol' +Pakanan, vaan lämpö kristillinen -- +Niinpä nuorukainen, pyhään oppiin +Varhain viehätetty kuin Khrysanthos, +Vitkaan käyden luontelihe, kunnes +Seisahtui hän ukon jalkain juureen, +Vaiti, kädet ristiss' yli rinnan. +Kasvoiltaanpa vivahteli varjot +Surun, suuttumuksen, inhon, säälin, +Silmäns' oli luotu pergamenttiin. + +Kauan mietteissään hän seisoi, vihdoin +Vaiti-olon katkais, lausuin: "Ukko, +Kutsuttiinhan suakin kerran valon +Pyhään valtakuntaan, valuivathan +Sunkin rintaas armon lämpösäteet -- +Niin mä kuulin; -- mutta kuinkas elät? +Tuolla missä mailman lapset turhaan +Teuhaa, kärkkii, riehuu, rehkii, hukkuu, +Missä milloin posken purppuralla, +Milloin hyllyhuulten myhäilyllä, +Milloin muilla symboleilla horna +Merkinnyt on omans', siellä, vanhus, +Häärit, riehut, riemujas sa nautit. +Harvoin yksin nähdään sua, ja jos se +Joskus sattuukin, et Vapahtajaa, +Maan ja taivaan herraa, avuks' huuda; +Vaan, ihastuneena myrkylliseen +Tenholauluun, kuiskaat huulin, joita +Valkaisee jo tuonen tulomuisku, +Afroditeen nimee ja Dionyson. +Mikä loppu tullee? kauheasti +Kostetaan viel' uskorikkos sulle; +Sinä kerran armoliittoon päässyt, +Hirmu-osan liekkijärvess' saatkin, +Toivoton kun kadotus sun nielee; +Itkein et saa kyynelt' itketyksi +Janohos, ja kieles kuiva raukee, +Avukses kun ikiturhaan anot +Olottomia satujumaloitas." + +Näin hän lausui. Tyyni, niinkuin illan, +Vanhuksen ol' muoto. Katseen loi hän +Nuhtelijaan: "Nuorukainen tuima, +Rauha! Uskos vankka on, mun mieleen' +On ken uskoo. Vastaa sentään, voiko +Nuori ruskee silmäs, tuomitessais, +Nähdä läpi sy'änten, munaskuiden? +Älä tuomitse, niin tuomion vältät, +Sanoo Herra. Hurskas, uskollinen, +Lempee, iloinen ja sietäväinen +Kristitty käy mestarinsa jäljiss! +Rakkautt' uhkuu uskonsa, ja, poikan', +Rakkaus on laupias, se sietää, +Ei se paisu, riehu, eikä pahaa +Aattele, ei vihan vimmaan ylly. +Rakkaus uskoo kaikki, toivoo kaikki, +Kärsii kaikki eikä koskaan uuvu. +Nuorukainen, jos sull' oisi usko +Siirtää vuoretkin ja nostaa laaksot, +Rakkaudetta oisit tyhjä varjo." + +Lausui näin, ja lempeästi nuorta +Kätellen sen veti vierellensä; +Samall' louhell' istuivat nyt kahden. + +Päivä vieri, himmeämmin hehkui +Länness' aurink', unta tuuli etsi, +Hellaan taivaalt' illan rauha laski. +Ei nyt tähän tauluun ukon silmä +Viehtynyt, vaan nuorukaiseen yksin +Silmä ynnä aatos kiintyi. Kauan +Ääneti hän istui, vihdoin virkki: +"Sorja sulho, ellei vanhan neuvo +Mieltäs pahoittanut, suo mun vielä +Seikkaa kysellä sult', ehkä kahta. +Kun sun kasvos soikeat ma näen, +Otsan, nenän uljaat oikoviivat, +Kun sun sorjaa kieltäs kuulen, jossa +Ionian ja Atthiin[1] murteet yhtyy +Sointuun suloiseen, kun tuomitsetkin, +Tiedän Helleeniks' sun. Mutta lausu, +Millä paikkaa kasvanut oot? Ehkä +Joku Arkhipelagin armas saari +Näki syntys, Samos, Naksos, Paros, +Mitylene? Ehkä päivään pääsit +Rikkaan Aasian rannall'? Iloissaanpa +Isäs sun, jos missä synnyit, nosti +Sylihinsä, onnen unta nähden." + +[1] = Attikan kielimurre. + +"Delos", äänell' leppeemmällä vastas +Miesi, "aaltoin huuhtelema Delos +Ol' mun kotimaani, Kallinikos +Se, jok' isän' maallinen ol' ennen, +Toisen oon nyt taivahasta löynnyt." + +"Kallinikos", virkkoi vanhus jälleen, +"Ei oo nimi outo; Delon saarell' +Ol' hän muinoin vieras-ystäväni. +Oi! sen saaren vihreen vielä muistan, +Lauluin ylistellyn, jumaloille +Armaan, mieluisan Dianan, Foibon +Synnyinmaan, sen korkeet harjut muistan, +Sypressein ja seetrein varjostamat, +Ja sen laaksot -- Nykton laaksot muistan, +Sitran jumalalle pyhitetyn. +Maata mont' oon nähnyt, kuljeskellut +Pelopin niemelt' Thessaliaan, nähnyt +Hellaan-merten saaret, salmet kaikki; +Mutt' ei mikään maa mua viehätellyt +Niin kuin Delon laakso templineen ja +Lehtoineen ja siin' ol' isäs mökki. +Nuorukainen, nähtyäs niin paljon +Kaunist' elos aamust' asti, vastaa: +Synkätkö on mailman kuvat kaikki +Sulle, eikö sielus pohjaan jäänyt +Yksi muisto, jota siedät, säästät, +Aioiltas, kun viatonna vielä +Nykton kukkain keskell' leikit, uinuit?" + +Näin hän virkkoi. Nuoren poskipäillä +Vaalevilla nähtiin heikon liekin +Välkähtävän, kohta sammuakseen. +Vanhus jatkoi: "Kerrottu on mulle +Kerran taru, jonk' Arkhipelagin +Saaret uskovat ja ehkä kohta +Levennee se kautta manterenkin. +Näin se kertoo: Delon maalla syntyi +Marmaryne. Kahden lustrin[1] kesät +Tuskin nähtyään, jo lemmen liekit +Sytytti hän seudun nuorukaisiin. +Mutt' ei aistillisen halun haltuun +Puhdast' itseään hän huoli heittää. +Foibon vaan hän lemmikikseen otti, +Rupes puhdasna ja uskollisna +Nyktoslaakson kukkain vaalijaksi. +Aamuin, illoin, joskus kaiken päivää +Kukkain kesken liikkui hän kuin sisko +Vanhemp', yhtä tuttava ja hellä, +Hoiti, istutti ja kasti niitä. +Mutt' ei ainoasti käsin niitä +Hoidellut hän, kallistuipa usein +Kukkaa kohden, loi sen silmään silmäns', +Antain pienokaisen juoda tulta +Sielustaan ja henkens' elähyttää +Kasvin pölyä himmeää ja mykkää. +Itse hengelleen hän ruumiin otti +Kukkasilta, pienimmänkin aatteen +Puki kasteen, tuoksun, värin verhoon, +Mullan lasten kanss' siis vaihtoi lahjoj', +Antoi, otti, lempi loppumatta. +Tässä rauhalassa, jost' ol' joukko +Suljettu, sai joskus nuorukainen +Sulo-uniin päivän hetket viettää, +Elää kauniin kukkaisheimon kanssa +Ja sen armaan hoitajankin kanssa. +Mutta tuosta taru taasen kertoo: +Kun hän, sydän täynnä ääretöntä +Lempeään, ei koskaan lausumaansa, +Marmarynen kukkain kesken kulki, +Neiden viipyessä temppelillä, +Ilmestyi tää häntä ilahuttain +Luomansa ja hoitamansa tarhan +Joka kasvissa, jok' olennossa. +Ruusu hohti hänen rusojansa, +Lilja immen silmin katsoi, puiden +Humina sen ääntä yksin kaikui, +Tuhansissa eri haamuis' eli +Hurskaan poian lemmellen vaan impi. +Kun taas kukkasista immen puoleen +Joskus silmäns' sai hän nostaa, kuulla +Haasteloissa, puhtaissa kuin soitto, +Hänen sanojaan, niin poiast' tuntui, +Kuin jos puiston ruusuin hehku hienoin +Hänen poskilleen ois liekin luonut, +Kaikki liljat säteens' sulatelleet +Immen silmiin, koko kasvitarha +Kirkkaampana immess' ilmestynyt. -- +Näin on juttu. Olen tiedustellut, +Ken tuo Delon nuorukainen lienee; -- +Kallinikon poika, kuului vastuu." + +[1] Latinan sana *lustrum* = viisivuotinen aikakausi. + +Nuoren poskill' itkuhelmet vieri. +"Isä", niin hän lausui, "heitä nimet, +Jotka sävelistä maan on soineet +Kauimmin mun korviin'; unhotin ne. +Suo mun inhota ja unhoon peittää +Öisen eloni varjohaamuin muistot!" + +Mutta vanhus vakavasti virkkoi: +"Poika, älä vihaa Nyktos-laakson, +Nuoruutesi koulus muisteloita! +Jalon opin siellä sydämmelles +Sääsi kuvat himmit, heikot, hennot. +Katso maalimaan! Oi, mitä nähnet? +Sovittajan kukkaisvallan yksin. +Sille synkkänä, ken umpisilmin +Sinne ryntää, on se kirkas, auki +Sille silmällen, ku rakkaudessa +Hiljaa ylennäksen häntä kohden. +Poika, nähtävä se kukkaismaa on. +Auringoita, tähtiä hän kylvää +Niinkuin liljoj', isot maat hän hoitaa, +Tukee kansat, kuulee pienimmänkin +Ihmistaimen itkut, kaikkein puoleen +Kääntyy, suoden lempeänsä juoda. +Käy kuin ennen Marmarynen tarhaan +Mailmaan, iloiten ja pelkäämättä, +Herran kukkatarhassapa kuljet. +Jos vaan Kristus asuu sydämmessäs, +Riehumatta, kainona sa nähnet, +Kuinka kaikess' ilmestyy hän, päivä +Loistaa hänen loistoansa, tähti +Välkkyy häntä, hänen lempee äänens' +Soi läp' elon hyörinän ja pauhun. +Nähtyäs sen, palaa hänen luokseen, +Hänen sanaansa, ja katso, sana +Siltä tuntuu, kuin jos kaikki valo, +Jok' on hänen taivaastansa tullut, +Lämmin aurinkonsa, tähtiensä +Lempee lauma, ihmissukunsakin -- +Koko ihmeikäs tuo kukkaisvalta +Kirkkahampana vain siinä asuis. + + + + +Sisällys: + + +Hauta Perhossa............Sivu 5 +Mustalainen............... " 24 +Joulu-ilta................ " 35 +Jenny..................... " 39 +Legendoja: +Kirkko.................... " 47 +Kaste..................... " 52 +Rukous.................... " 54 +Khrysanthos............... " 56 + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Vähemmät eepilliset runoelmat, by +Johan Ludvig Runeberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄHEMMÄT EEPILLISET RUNOELMAT *** + +***** This file should be named 21026-8.txt or 21026-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/1/0/2/21026/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/21026-8.zip b/21026-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c628a24 --- /dev/null +++ b/21026-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..47dc411 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #21026 (https://www.gutenberg.org/ebooks/21026) |