diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 21673-8.txt | 3893 | ||||
| -rw-r--r-- | 21673-8.zip | bin | 0 -> 79421 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3909 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/21673-8.txt b/21673-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7bc1a02 --- /dev/null +++ b/21673-8.txt @@ -0,0 +1,3893 @@ +The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja III, by Kaapro Jääskeläinen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Iloisia juttuja III + +Author: Kaapro Jääskeläinen + +Release Date: June 4, 2007 [EBook #21673] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA III *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ILOISIA JUTTUJA III + +Kirj. + +Kaapro Jääskeläinen + + +Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908. + + + +SISÄLLYS: + +Reservimuistoja +Pyhiinvaellus 19:llä vuosisadalla +Liinaharja +Hurskas vaimo +Käynti Tuovilanlahden Korkeallakoskella +Matkalla Viipuriin +Vekseli +Kaksi iltaa taivaassa +Pahoille pojille ojennukseksi +"Rahat tai henki!" +Esa Huttusen "talvisesonki" +Pyhäjärvi +Raittiuskokouksessa +Miksi Mari lähti meiltä + + + + +RESERVIMUISTOJA. + + +Suomen väljälahkeiset, valkoiset reservimiehen housut ennättivät jo +sulkea syliinsä useamman kuin yhden parin kirjallisesti sivistyneitä ja +kirjallisella kyvyllä varustettuja sääriä -- taikka oikeastaan +tämmöisellä sivistyksellä ja kyvyllä lahjoitettujen miesten sääriä. +Suomalaisen yleisön luettavaksi on näet jo tätä ennen ilmestynyt niin +hyvästi kirjoitettuja muistelmia minkä mistäkin reservikomppaniasta, +ettei senlaatuinen kirjallisuus enää kaipaisi minulta mitään lisäystä. + +Mutta kaikilla ihmisillä on omat heikkoutensa. Minä tahtoisin niin +mielelläni kertoa sille pienelle Kaaprolle, joka joskus tulee sanomaan +minua isoisäkseen, että minäkin olen ollut sotamiehenä, valmiina +uhraamaan ensimäisen ja viimeisen veripisarani isänmaan ja +valtaistuimen puolesta. Tahtoisin nähdä, kuinka tämän sankarisuvun +kolmannella polvella silmät palaisivat, kun hänelle urhon äänellä +lausuisin: + + "Jotakin ehkä tietäisin, + olinhan siellä minäkin." + +Vaan terveyteni on murtunut, ja toiveet kolmannesta Kaaprosta vielä +niin kaukaiset, etten ole varma, ehdinkö sanoa tätä hänelle +suullisesti, ennenkuin minut kutsutaan täältä pois, niihin +sotajoukkoihin joissa ei ainoastaan housut ja voimistelupaidat, vaan +myös virkatakit ja sinellitkin ovat hohtavan valkoiset. + +Näyttää siis olevan parasta varmuuden vuoksi koettaa panna paperille ja +siten pelastaa minun kanssani hautaan menemästä joitakin näkemiäni, +kuulemiani ja kokemuksiani reservikasarmissa. Jos ne eivät ole omiansa +virittämään sotaista henkeä tuossa kolmannen polven Kaaprossa, niin ei +kaikki syy ole minussa, vaan osa on itse niissä oloissa. + + +KASARMIIN TULTUA. -- ENSIMÄISET TUTTAVUUDET. + +Tyhjää, kylmää, kolkkoa, pimeänlaista. Ei ketä käskeä, ei yhtä piian +palleroa. Pane itse oljet polsteriisi, polsteri hinkaloosi, hae itse +juotavasi -- sekin on vettä, ei muuta. + +Vähitellen kasarmi kansoittuu. Väännäksen jonkinnäköistä ukkoa: +suutaria, räätäliä, renkiä, talon jälliä, herran heikaletta. Viulujakin +on joillakuilla, ketä lienevät kylän pelaria; heittiömiehiä kait. Vielä +toki on kello tallella taskussani. Pannaan vaan polkaksi, kylmähän +täällä on. + +Uhkeita miehiä nuo aliupseerit. Kenen heistä saanee lähimmäksi +päällikökseen. Täytyy varoilta antaa heidän voittaa sormikoukussa +itsekunkin. + +Talosta iltanen. Puuro näköjään riittää. Maitoa määrältä. Vieläkö tässä +ruokaluvut? Mutta onhan kruunulla aikaa. + +Ja sitte maata. Hitto tässä kotia muistelkoon! -- Kyll' on kova vuode, +ja peite kuin hevosloimi. Pari sataa miestä yksien seinäin sisällä, +kaikkea säätyä, sama vapaus kaikilla. Tympeyttää vähän tämä +"kansallishenki." Olisipa saanut olla puuroakin määrältä. + + * * * * * + +Aamusella viedään tukka kuin vesileipäläisiltä. Sitte selkään kruunun +hallava takki, jalkaan housut. Ja minkälaiset housut! -- Liiviä ei +anneta. Vähänpä tulee tälle kesälle taskuja. Takissakaan ei ole kuin +yksi, vuorissa. Saappaat sangen neliskulmaiset, päälliset ainoastaan +hiukan ohuemmat kuin anturat. Ja leukalappu -- aikuisille miehille! Vyö +vielä, "hihnainen vyö", sinelli ja lakki kuin marjatuohinen. + +"Jopa on tuolla Korpelaisella päätä! Tässä nyt on komppanian suurin +lakki, joka riittäisi silppukoriksi pikku taloon, mutta hänellä se on +kuin olisi tulitikkulaatikko päälaella." + +Korpelainen oli Hankasalmen sydänmailta, Mikko Annaliisanpoika +Korpelainen. Äitinsä ainoa poika, "ja se oli leski", elävän miehen +leski. Kehuttiin olevan hyvänlainen hevosvaras ja kahdesti istunut +linnassa viinankeitosta. No, terve mieheen, koska tässä tullaan yksiin +leipiin! + +Sitte ruvetaan riviin, lyhyet vasemmalle päin. Katsotaan, kuinka +sotahaarniska istuu. Saksilla tasataan virkatakkien helmuksia. Valmista +sotaväkeä, ja vähällä vaivalla. Aika pulskaa väkeä. Mitä ne kasakat +meihin nähden! + +"Miks'ei Ryhänen pysy ojennuksessa?" + +Ei voi. Jos jalat asettaa riviin, menee vatsa yli puolen metrin +ulommaksi muita; jos vatsan panee muiden tasalle, jäävät jalat yli +puolen metriä rivin taakse. + +"Rovastiksi piti ruveta." + +"Mutta tuli sotaherra." + +"Valmis parooni." + +Tuo viimeinen arvostelu oli Ryhäsen oma. + +Lopuksi lääkärintarkastus, yksityiskohtiin menevä. Sairaille ja +raihnaisille annetaan omat vaatteensa takaisin ylleen, ja he saavat +lähteä hiljakseen kotia kohden. Toiset vielä ilkkuivat portilla: + +"Maalta olet sinä tullut ja maalle pitää sinun jälleen menemän." + + +SOTAMIEHEN OLEMUS JA TARKOITUS. + + "Ras, vaa, rii, tiree, + ras, vaa, rii, tiree." + +Siinä se sotamarssi, jota lakkaamatta harjoteltiin. Kolmen viikon +kuluttua osattiin ihan sujuvasti kaikki jalka- ja kivääritemput; +neljännellä jo syvästi ylenkatsottiin siviilimiestä ja siviilivaatetta. +Eikä näihin taitoihin paljokaan lisää tullut niinä yhdeksänä viikkona, +mitä sitte vielä palveltiin. + +"Miks' ei saa panna kivääriä olalleen sillä lailla kuin se liukkaimmin +menisi? Miks'ei ruveta ampuma-asentoon ilman kymmeniä temppuja ja +jonkinjoutavia mutkia? -- Niin, miksi koiralle ei pistetä sokeria +suoraan suuhun, vaan asetetaan se kuonolle, luetaan yks, kaks, kolme -- +ja sitte vasta saa koira kiepsauttaa makupalan sinne, mihin se alkujaan +oli menevä." + +Kenellä oli näin kapinallisia ajatuksia? + +Sillä hienohipiäisellä ylioppilaalla, jolla oli omat teettämänsä +housut, kun ei näet kelvannut talon tarjous -- eikä olisi hänellä ollut +sanottavasti sisällystäkään pantavana noihin kruunun kaatioihin. Ei +lähtenyt herra potaatin kuorintaan, söi kaupungilla, makasi +voimistelutunnit, tuli aamusilla ampumaradalle kun joutui, eikä käynyt +sisäharjoituksissa. Sanoi luutnantin edessä suorittaneensa +yksityistutkinnon koko "käsikirjasta." Ainakin hän kiusaksi asti +vaivasi luutnanttia siviililäisillä aatteillaan. + +Luutnanttia ei toki voinut sanoa liian sotarakkaaksi. Oli hyvin sievä +ja oppinut mies. Piti pyhänseutuna komppanialle luentoja muurahaisista, +sienistä, auringosta, kuusta ja tähdistä sekä siitä, kuinka tämä +maapallo on syntynyt suuresta tulipommista. Hän oli pitkä ja solakka, +eikä kasvoissakaan olisi naisväellä pitänyt olla muistutuksen syytä, +vaikka päällimäisen tuoreuden kyllä oli paljo luku vienyt. + +Onko sotaväessä uskontoa? + +On! Joka iltahuudon jälkeen luetaan Isämeitä täydellä vatsalla, +kirkkoon lähetetään sunnuntaisin komennuskunta, ja kun syömään +ruvetaan, kuunnellaan lusikka kourassa, kuinka vetreäkielinen mies +sivauttaa rukouksen "kaarneen pojista." Jos se ei tunnu lähtevän niin +joutuisasti kuin miesten vatsa vaatisi, tarttuu lähin aliupseeri +keskeltä kiini ja riuhtasee ruokaluvun yhdessä vilauksessa loppuun, yli +kivien ja kantojen -- "aamen!" Silloin on jo useimmalla lusikka vadissa +ja pala suussa. + +Mutta Ahonen, se ylioppilas, väitti ettei sotamiehen uskonto ole +kristinuskoa, koska hänelle ei opeteta mitään Aaprahamista, Iisakista +ja Jaakopista eikä kuningas Taavetista ja hänen suvustaan, vaan Venäjän +keisarista ja häntä ympäröivistä tähtisikermistä. Se on kaldealaista +tähteinpalvelusta, niin hän sanoi. Katkismuksenkin hän oli kyhännyt +nuorelle sotamiehelle, yksinkertaiseen muotoon: + + Vänrikill' on tähti yksi, + aliluutnantilla kaksi, + kolme niit' on luutnantilla, + neljä alikapteenilla, + mutta kapteen' on paljas kuin kuu. + + Everstillä ei oo yhtään, + eikä kenraalilla mitään, + kolme everst' luutnantilla, + kolme kenraal' luutnantilla, + kahteen kenraal' majuri tyytyy. + + Kunniata tehdä nuille + muista, tähdille ja kuille, + myös lipuille, standaareille, + vaan ei tarvis vertaisille. -- + Karta siviililäistä konnaa! + +Viimeinen säe oli veisattava muissa värsyissä kahdesti, vaan +viimeisessä kolmasti. + +Kunnianteon ohessa on sotamiehen tarkoituksena taistella valtakunnan +ulkonaisia ja sisällisiä vihollisia vastaan. Ahonen puolestaan ei koko +sotaväessä-oloaikanaan sanonut nähneensä muita vihollisia kuin +ruostepilkkuja kiväärissään, sekä sisällisiä että ulkonaisia. + +Niinmuodoin olisi sotamiehen ulkonaisessa elämässä nämä kaksi +pääkappaletta: kunnianteko ja kiväärin puhdistus. + +Entäs sisällisessä? -- Ahosen mukaan siinä on myös kaksi pääkappaletta: +lomalippu ja rakkaus. + +Mutta luutnantti sanoi Ahosen oppia vääräksi opiksi. Minä en tiedä. + + +HOUSUT LIIAN OHUET. -- SAAPPAAT LIIAN PAKSUT. + +Ryhäsen miehuuton vatsa suli, hoikkeni vähitellen, ja hänestä tuli +sotamies kuin harvat. Taipui talon tavoille, otti päivät onnineen, teki +salaa mitä ei saanut tehdä julki, eikä missään vaiheissa surkeillut. +Kunnioitti kaikkia, ja puhutteli vertaisiaankin arvonimeltä. Viimeksi +mainitun seikan tulin tietämään seuraavasta tapauksesta. + +Oltiin uimassa, mutapohjainen rantama täynnä meitä valtaistuimen +pylväitä. Monet yksin tein pesivät vaatteitaan. Silloin joku sotatoveri +äänettömästä päästä läimäytti märillä housuillaan Ryhäsen alastomaan +selkään. Leikkiä se tietysti oli, vaikka kovakätistä. + +"Elä sinä perkele lyö!" kiljasi Ryhänen. + +"Ei saa kiroilla", muistutti aliupseeri rannalta. + +"Ymmärrän, herra aliupseeri, mutta sotamiehen pitää aina mainita +puhuteltavan arvonimi." + +Mitä muuten kiroilemiseen tulee, teki sitä syntiä vähä kukin, eikä +kieltämisellä oikein päätotta tarkotettukaan. Se oli samanlaista kuin +kiväärin puhdistuksessa: aliupseerit kävelivät alinomaa ympäriinsä, +terottaen mieliin, että kulumisen välttämiseksi ei kivääriä saa hangata +muulla kuin tappuroilla, vaatteella tai pehmeällä puulla -- ja juuri +sitä julistaissaan salaa jakelivat miehistölle hyvin ottavata +puhdistuspumaadaa. + +Ryhänen ei ollut oikein hyvä ampuja milloinkaan. Mutta eräänä kylmän +koleana aamuna hän laski kaikki luotinsa "isänmaan poveen." Oli saanut +kauemman aikaa odottaa vuoroaan, metsänrinnassa värjötellyt ja salaisin +puolin tupakoinut. Pahasti tutisivat kintut tähdätessä, ja kivääri +tietysti myös vapisi. Kapteeni sanoi nuhtelevalla äänellä: + +"Ryhänenkin juapi yäkauret ja elää huanosti; sitte kohmelossa tärisee." + +"Ei, herra kapteeni, mutta minulla on vaan _yhdet_ housut", selitti +Ryhänen, ja laukasi taas. Luoti raapasi muutaman sylen päässä maahan. + +"Mihenkäs se nyt taasen meni?" kysyi kapteeni. + +"Kyllä se eteenpäin meni, herra kapteeni." + +Siivo mieshän se Ryhänen oli itse asiassa eikä ollut juonnilla pilattu. +Mutta minkäpä hän sille taisi, etteivät häneltä luodit sattuneet +niinkuin sanat? + + * * * * * + +Korpelaisesta vaan ei tahtonut tulla kalua. Häntä juoksutettiin kaikki +loma-ajatkin kuin lapautunutta hevosta, ja äkseeruutettiin monella +muotoa, mutta mies ei norjennut sen notkeammaksi. Sitäpaitsi hän joutui +tuontuostakin "kiiniottoon", sai kotiarestia ja työvuoroja, seisoi +"kiväärin alla", istuipa putkassakin, sekä valoisassa että pimeässä. +Ruumiinsa puolesta hän kyllä tänvertaiset vaivat kesti, sillä hän oli +vahvimpia miehiä mitä löytyy, eikä missään pidetty niin hyvällä ruualla +kuin täällä -- ei linnassakaan. Itse sotalaitosta vastaan hänellä ei +olisi ollut mitään. Luontoa ei puuttunut: oli tappelun taitava mies, +monta kaunista voittoa saanut. Mutta kasarmielämä ei soveltunut hänen +verilleen -- tämä kuri, järjestys ja nämä temppujen teot. Hän ei siitä +puhunut, niinkuin Ahonen; tuskin sitä oikein ymmärsi itsekään. Vaan se +näkyi kaikista hänen viitteistään, etupäässä siitä uhkamielisyydestä, +millä hän otti rangaistuksia, täpösen tahallaan -- ottipa niskaansa +toistenkin syitä. Arestihuone oli hänen mieluisin olopaikkansa, koska +edes siellä sai olla niinkuin tahtoi, pitkin tai poikin. + +Hän halusi vapautta, niinkuin sydänmaalainen sitä halaa. Olipa häntä +vaikka hevosrosvona ja viinankeittäjänä, kunhan saa olla vapaudessaan! + +Kerran kuitenkin oli Korpelainen hyvällä tuulella sotaväessä: kävellä +veipotteli edestakasin kasarmissa, sulki syliinsä jokaisen, joka vaan +vastaan tuli, eikä tahtonut missään saada sijojaan. Kasvot paistoivat +pullevina kuin viinaleilin kupeet, ja suupielistä kihosi ruskea tupakan +mehu. Ylimielisyydessään rohkeni mennä hyväilemään Ahostakin, mutta +tämä pudotti häntä korvalle minkä jaksoi. Tyytyväisesti hymyillen otti +Korpelainen hänet uudestaan kiini, painoi sulavimman suutelonsa +ylioppilaan pehmoselle poskelle ja meni sitte menojaan. + +Mistä oli Korpelaisella näin hyvä mieli? + +Oli nähnyt lääkärin tulevan kasarmille ja toivoi nyt pääsevänsä täältä +pois. + +Harjoituksiin mentyä ilmestyi lääkäri kentälle kapteenin kanssa. +Keskeytettiin marssit ja koko komppania kutsuttiin yhteen riviin. Sitte +lääkäri kertoi, kuinka eräs reservimies oli iltahämärässä tuonut +hänelle kaksikymmentä markkaa rahaa ja hopeakuorisen silinterikellon, +että pääsisi pois sotapalveluksesta. + +"Miehen minä kyllä voin tuntea. Mutta parempi on, jos hän itse +ilmoittaa itsensä ja astuu ulos rivistä." + +Helppo se mies olikin tuntea, sillä kukas muu astuu esiin kuin Mikko +Annaliisan poika Korpelainen. Pettymys, häpeä ja viha näyttivät hänessä +taistelevan ylivallasta, kun sitte kapteeni omalla mehevällä tavallaan +jutteli tämän tapauksen johdosta yhtä ja toista sekä kokoontuneelle +komppanialle yhteisesti että hänelle erikseen. + +Rahansa ja kellonsa hän sai takasin, mutta äskeinen hyvä mieli oli +mennyt. + +Iltapäivällä tuotiin Korpelainen kantamalla välskärin luokse. Oli puita +pilkkoessaan lyönyt jalkaansa, enimmät vasemman jalan varpaat poikki. +"Vahingossa" tietysti. Mutta kun tarkemmin katsottiin, nähtiin +oikeassakin saappaassa kirveen haava; sukka oli myös puhki, vaan +jalassa ei muuta kuin pieni punainen naarmu. + +Loppuajan sai Korpelainen maata sairashuoneessa. Sitte tuli asiasta +sotaoikeus ja vankila. Kaikki siitä syystä, ettei ensi yrityksellä +arvannut sitä kruunun saapasnahkaa niin kovin vahvaksi. + + +KIISTA KAHDESTA KOIRASTA. + +Ahonen oli ollut luutnantin kanssa lomalla. Olivat jo palanneet ja +istuivat sillan kaiteilla, odotellen iltahuutoa. Vähä poskemmassa oli +toisia lomalta tulevia reserviläisiä. + +Silta oli virran yli kaupungin laidassa. Virta ei ollut Koljonvirta +eikä silta Virransilta, vaan kuitenkin vanha tappelupaikka, joka +muistutti sotamiestä hänen jalosta kutsumuksestaan, niinkuin Ahonen +tahtoi sen sanoa. Kaupungin koirat siinä keväisin taistelivat +maalaisveljiänsä vastaan. + +Kaunis näköala myötävirtaa: lehteviä vaaroja, ruohoisia niemiä, +takalikolla järven selkä, sivulta nousi jylhä salomaa, ja taivaanrantaa +vasten painelivat toisiaan siintävät harjanteet. + +Mutta luutnantin silmä seurasi sillan tienoille kokoontuneita kaupungin +koiria. Jos siinä oli joutavia rakkeja, oli eräitä hyvännäköisiä +jahtikoiriakin. Pitivät silmällä kaupungin porttia, josta vähänväliä +joku pörhökarvainen maan musti yritti pujahtaa kaupunkilaisten +seurustelupiiriin. Vuodenaika oli taivuttanut heidänkin suljetun +sydämensä etsimään suurempia huvitilaisuuksia. Portin takana +vääjäilivät, häntä koipien välissä, syvästi mietiskellen, miksi rakkaus +asuu juuri seuraelämässä, huvimatkoissa, vene- ja rekiretkissä. + +Ahonen äänetönnä nautti, kun laskeva aurinko valoi kultiaan vesille ja +maille. Mikä viehättävä maisema! Noiden metsäisten harjujen +salaperäinen sini vietteli mielen kauas pois. + +Luutnantti vihdoin herätti hänet unelmistaan. + +"Tunnetko tuota koiraa?" + +"Ei ole minulla kunnia tuntea." + +"Se on apteekkarin Hektor, paras tappelija koko kaupungissa." + +"Elähän loukkaa meidän vääpeliä!" + +"En, mutta oikein todella: kyllä se Hektor on vahva. Eikö ole?" + +"Taitaapa olla." + +"Kaksi saa tulla oikein vankkaa koiraa, ja maalaiskoiria vaikka +kymmenen, kyllä se puolensa pitää. Eikös sillä ole oikein kaartilaisen +ryhti?" + +"Kaikkia sinä ihailetkin kun tappelevia koiria!" + +"Jaa, mutta tuollaista koiraa --! Katsoppas nyt, tuossa tulee maan +musti. Se on Hamulan Vahti. Pois käännyttää Hektor senkin." + +"Ennen minä sentään ottaisin toverikseni tuon pystykorvan kuin näitä +hyvästi syötetyitä herraspiskiä." + +"Elä sano piskiksi, mies, tuommoista poikaa! Näet nyt, eikö vaan luiki +Vahti takasin portin taa." + +"Rauhan mies." + +"Sepä sen on. Saattaisi se Hektorille riittää voimiltaan, mutta näes, +kun ei ole sitä luontoa." + +"Eikä tarvista." + +"Ei ole kunniantuntoa, sano vaan suoraan. Pidäthän sinä muulloin kiini +kunniantunnosta." + +"Vietäisiinpäs karhun pesälle tuo pörhökarva, niin eiköhän siitä vaan +löytyisi enemmän luontoa ja kunniantuntoa kuin näistä kaupungin +hienorotuisista. + +"Näyttää sillä olevan ihan tarpeeksi jäntterät jäsenet, ja karvanjuuri +sähisee sitkeää kiukkua." + +"Niin no, Vahti on luonnostaan karhukoira. Hektoria ei ole siihen +opetettu." + +"Mitä se sitte tekee sillä kaartilaisryhdillään? -- Vaikuttaa ehkä +kunnioitusta jossakussa maalaiskoirassa, joka ei satu olemaan +tappelutuulella. Mutta senkin kunnioituksen laita on niin ja näin. +Menköönpäs koetteeksi Hektor portin tuolle puolen!" + +Jo törähti iltatorvi. Miehet läksivät vilhakasti astumaan kasarmille +päin. Luutnantti ja Ahonen vielä kaiken matkaa väittelivät niistä +kahdesta koirasta: toinen yhä puolusti apteekkarin Hektoria, toinen +Hamulan Vahtia. + + +AURINKO, KUU JA YKSI LEMPEÄ TÄHTI. + +Sillä tavalla kuin Ahonen sovitti luutnantin tähtitieteellisiä +sunnuntaiopetuksia sotilasmaailmaan, oli reservikomppanian kiinteänä +keskipisteenä _kapteeni_. Niinkuin luutnantti sanoi meidän taivaallisen +aurinkomme sentään hitaasti kiertävän jotakuta kaukaisempaa ja vielä +mahtavampaa taivaankappaletta, jolla taas vuorostaan on oma isäntänsä, +niin noudattaa reservikapteenin elämänrata piiriesiupseeria, tämän taas +asianomaista pataljoonan päällikköä j.n.e. aina uusien avaruuksien läpi +niin korkealle kuin tässä matoisessa maailmassa voi ajatella. Mutta +kapteenilla itsellään oli myös joukko eriarvoisia kiertotähtiä +ympärillään, niinkuin luutnantti, kolme- ja kaksinauhaiset eli +vanhemmat ja nuoremmat aliupseerit ja yksinauhaiset jefreitterit eli +korpraalit. + +Tyvenyys oli kapteenimme etevin avu, ja jokseenkin tarkoin hän toteutti +keskipisteen ensimäisen velvollisuuden: liikkumattomuuden aatteen. Hän +ei turhan tähden hievahtanut huoneestaan eikä sohvaltaan, sanomalehden +alta. Ja sen hän teki oikein, sillä eihän nykymaailmassa kaikki mahdu +reuhaamaan. + +Vuosia takaperin oli sama tyyneys ollut muutaman länsisuomalaisen +nuorukaisen kaunistuksena, karvarin pojan, jota oli aiottu isänsä +ammattiin. Kuinka sotahenki sitte oli hänet temmannut ja nostanut +kokonaisen reservikomppanian päälliköksi, se ei kuulu maantieteellisen +Suomen eikä reservikasarmiemme historian rajojen sisäpuolelle. Hän oli +näet ylennyt Venäjän väessä. + +Matalajalkainen, lujatekoinen ruumis oli hänen hätäilemättömän henkensä +ajallisena majana. Kasvot avonaiset, miehekkäät, ja yhä miehekkäämpi +sankka parta, mutta punainen. Nenän kupeessa oli arpi, sotilaan paras +kaunistus. Hän oli saanut siihen haavan. Oli kaatunut -- mutta oli +jälleen noussut ylös, nostanut vielä hevosen ja rattaatkin pystyyn. Se +oli tapahtunut jo ennen hänen sotilaaksi menoaan. + +Hän ei koskaan kiivastunut, paitsi jos oikein huonosti ammuttiin. +Silloin hän katsoi tarpeelliseksi kutsua ampumaradalle joitakuita +niistä hengistä, joiden nuolet päivällä lentävät ja pimeässäkin +sattuvat pilkkaan. + +Jos kapteeni on aurinko, on _vääpeliä_ verrattava kuuhun, joka saa +valonsa auringosta ja jakaa sitä ihmisten lapsille. Vääpelin kautta +kulkevat kaikki kapteenin käskyt miehistölle. + +Mutta nähdessä meidän vääpeliä Tervasharjua olisi tuskin kenellekään +ihmiselle johtunut mieleen kalpea kuun haltijatar. Hän oli luiseva, +pitkä, hartiakas ja jumalattoman vahva mies, päässä tuikeat silmät ja +niiden välissä uljas kotkannenä. Melkein tuntui todelta, mitä hän +joskus harjoituskentällä meille sanoi pohjalaismurteellaan, että nim. +"Olen minä tommosia rääpyksiä syönykkin!" + +Hänen kasvonsa olisivat voineet vivahtaa Kuuttaren kasvoihin ainoastaan +siinä tapauksessa, että kuuntervaaja olisi onnistunut katalassa +aikeessaan. Suoraan sanoen ei hän ollut paljoa valkoisempi kuin se, +jonka nimeä hän itse usein tarpeettomastikin sekotti puheesensa. Vaikka +ei aina tarpeettomasti, sillä hän oli ollut Turkin sodassa, taistellut +muhamettilaisia vastaan -- ja hänen kertomuksiansa niistä otteluista +monasti kyllä sieti tukevalla tavalla vahvistaa. + +Yrjön ristin oli hän saanut, sen voi jokainen nähdä. Omien laskujensa +mukaan hän oli yksin painetilla tappanut enemmän kuin puolen +pataljoonaa turkkilaisia; ammutuista oli mahdoton kenenkään saada +selvää. Vaikea hänen enää oli palautua näihin rauhallisiin oloihin. +Sentähden hän sydämensä pohjasta odotti sotaa joka kevät. Hän oli koko +komppaniassa ainoa, joka sodasta puhui muulloin kuin palvelustoimissa. +Kapteeni ei puhunut paljo mitään; luutnantti kertoeli hyönteisistä, +tähtisikermistä y.m.s.; alempiarvoiset vertailivat kellojaan tai +henttujaan. Vääpelin kertoelmat olivat terveellisenä suolana tässä +rauhanmakuisessa sotilaselämässä, ja vaikka niiden tieteellinen +tarkkuus voitaisiinkin panna epäilyksen alaiseksi, oli niillä kuitenkin +se suuri ansio, että niitä kuullessa ei nukuttanut. + +Muuten Tervasharju oli kaikin puolin rehti mies, ei tyhjän jurnottaja +eikä saivartelija. Miehistön vahvin tuki liian korkealle lentäviä +aliupseereja vastaan. + +Komppanian piirissä oli vielä yksi hyvin tärkeä henkilö, jota ei +ollenkaan mainita "käsikirjassa Suomen reservimiehelle". Hän ei ollut +täällä asevelvollisuuden ja arvan perusteella, vaan oli tullut +tarjokkaana. + +Eikä hän noudattanut sääntöjä kunnianteosta. + +Hellu hän oli nimeltään, parinkymmenen vuotias ja viraltaan _kapteenin +piika_. + +Vieläkin olen näkevinäni tuon pitkänhuiskean tytön vaaleine +palmikkoineen -- niin tarkoin se tuli katsottua. Kaikkein silmät +vartioitsivat häntä, kun hän milloin liikkui ulkosalla, Korpelaisesta +aina Ahoseen saakka, ja vielä sitäkin ylemmäksi. Ne olivat juhlahetkiä, +kun hän joskus aitaan nojaten katseli harjoituksia kentällä. Joka mies +teki silloin parastaan: komentajat huusivat haletakseen, ja +komennettavilta oikesi selkä kuin jos olisivat äkkiä seipään nielleet. +Ei parooninkaan tarkastus tehnyt suurempaa vaikutusta. Mutta koko tässä +yhteiskunnassa ei ollutkaan muuta ihailtavaa naista kuin Hellu. +Keittäjätär tosin oli -- vanha vaimo -- ja pidettiin hänenkin kanssaan +hyvää väliä, että olisi saatu vatiimme niin monta lihapalasta kuin +mahdollista. + +Mutta Hellun seikka oli ihan toista. Ahonen esimerkiksi tuli jo ensi +päivänä heikkorintaiseksi, hankki kapteenilta maitotingan ja joi litran +lämmintä maitoa aamuin illoin. Joi Hellun kädestä. Lypsyajat hän aina +noudatti täsmälleen, vaikka ei muuta mitään. + +En koskaan kuullut hänen sovittavan Hellua tähtijärjestelmäänsä. Mutta +jos minä saisin koettaa, panisin hänet mielukkaimmin pyrstötähdeksi. +Nehän kuuluvat kulkevan suuria soikeita ratoja, joiden toisessa päässä +on aurinko. Niin oli Hellunkin radalla pienemmässä päässä kapteeni, +jota hän palveli, se meidän aurinkomme. Mutta sitte kulki rata kautta +alipäällikkökunnan ja miehistön ties kuinka kauaksi. + +Luonnollisena syynä pyrstötähtien ratojen soikeuteen sanotaan olevan +se, että toiset taivaankappaleet vetävät niitä pois auringosta mikä +mihinkin päin. Niinpä jo alkukesästä lähetettiin varusmestari takasin +pataljoonaan, kun kapteeni oli löytänyt varushuoneesta -- huivin. + +Mutta kyllä oli Hellussakin vetovoimaa. Monta kertaa täytyi ajattomalla +ajalla vaihtaa yövahtia ja viedä entinen arestiin, kun eivät pysyneet +kasarmin portilla, vaan turhanpäiten vahtasivat kapteenin keittiön +ovea. Kerran oli vetovoima ottanut niin ankarasti, että vääpeli -- +"itte Tervasharju" -- oli lähtenyt ulos saappaistaan, joita maa veti +puoleensa. Onneksi vääpelille, ettei kapteeni niitä tavannut keittiön +portailta. Olisi voinut tulla auringonpimennys. + +Pyrstötähtien lopullinen kohtalo on surullinen, sanoi +luutnantti luennoissaan. Aurinko voittaa aikojen kuluessa toisten +taivaankappaleitten vetovoiman ja sulkee hehkuvaan syliinsä avaruuden +vallattomat tyttäret, pyrstötähdet. Niin kuuluu lopuksi Hellunkin +käyneen: hänestä on tullut "kapteenska". + + +LÄHTÖPÄIVÄNÄ. + +Oli meidän viimeisen kesän viimeisen päivän viimeinen harjoitus. Muut +näkyivät antavan mennä miten tahansa, mutta meidän plutoonan päällikkö +teki tarkkaa, tarkempaa kuin koskaan ennen. Ei hän hyvin lähenneltävä +mies ollut muulloinkaan, mutta tänään hän oli tavattoman pahalla +päällä: marssitti ja juoksutti ja juoksutti ja marssitti, kun muissa +plutoonissa lepäiltiin; kävi moneen kertaan läpi kaikki kivääritemput, +ampuma-asennot, pistintaistelut, kaikki. Ja taas juoksutti, että hiekka +pölisi. + +Hän oli mies, joka tunsi suonissaan valtiaan verta, jotain Hannibalin, +Napoleonin tai Skobeleffin tapaista. Niin hän oli lyhyt ja laiha kuin +Napoleon, mutta ryhti kahta kauheampi. Ikävä vain, että sydämetön +sallimus oli hänet paiskannut ainoastaan reservialiupseeriksi. Ei +tehnyt edes oikeata vakinaisen väen aliupseeria. Tuokin valkoisella +maalattu viitonen hänen olkalapussaan oli kiukusta kurttuinen. Miks'ei +hän saanut olla keltainen, niinkuin noilla vakinaisesta pataljoonasta +tulleilla? + +Nyt taas oli lopussa hänen käskyvaltansa tältä kesältä. Huomenna jo oli +pantava siviilipuku ylle ja alennuttava muiden ihmisten kaltaiseksi. +Hammasta purren hän sitä ajatteli, ja koetti vielä viime hetkestä imeä +niin paljo nautintoa kuin suinkin saada voi. + +Hänellä oli komentoääni kimakka, vähä akkamaiselta soiva, vaan se kesti +kauan, ennenkuin laskeutui. Mutta vihdoin viimeinkin kuulosti kurkku +käyvän karheaksi, ja hän lausui kauan odotetun: "Voina!" (Lepo!) + +Siinä hikeä pyyhkiessä joku sanoi pian kuin huokasemalla: + +"Hyvällepä tuo jo onkin." + +"Onko mitä sanomista?" kysyy aliupseeri kivakasti. + +"Ei muuta kuin että hyvää se voina jo tekee." + +"Vai niin, vai jo te luulette olevanne täältä irti? Taidatte hyvinkin +olla miehiä mielestänne?" + +"Kylläpä se niskakarvoja pöyhistää, kun tästä koiran virasta pääsee." + +Koko tänä päivänä ei kuultu vastauksiin liitettävän "herra +aliupseeria". Mutta plutoonanpäällikkömme oli niin tuohuksissaan, ettei +huomannut tarttua siihen, mistä olisi päässyt kiini. + +"Mirnaa! -- Pikom mars!" (Reilaan! -- Juoksuun mars!) + +Ja taas alettiin laukata. Nyt se meidät ajoi kasarmin aitausta vasten +ja siinä hyppyytti yksillä sijoilla, ettei hänen tarvinnut itsensä +juosta; seisoi vain vieressä ja luki tahtia ihan läkähtyäkseen: "ras, +vaa, rii, tiree". Mutta jaksettiin sitä nyt mekin ja polettiin uhalla, +kun oikein pureuttiin. Muut plutoonat katselivat ihmeissään tätä +leiskettä. + +Täytyi lopulta taas antaa lepoa, kun ei enää tahtonut miehellä kieli +suussa kääntyä. + +"Tulipa sitä nyt tehdyksi taivalta!" sanoo Ryhänen. + +"Mitä taas on tuikuttamista?" + +"Että hyvästi sitä juostiin." + +"Mitenkä hyvästi?" + +"Melkein tuolle aidalle piisattiin." + +"Eikös -- tuota -- minulla ole valta juoksuttaa?" + +"Ei sitä toki muuten olisi juostukaan." + +"Häh?" kiljasee aliupseeri, nyrkki ojona. "Vastaatko puheesi, mies? +Sanoppas toisen kerran se sana!" + +"No, ei sitä nyt muuten olisi juostu, jos Teillä ei olisi valta +juoksuttaa." + +"Vai haluttaa sinua vielä pääsinpäivänäsi putkaan! Vai ei minulla ole +valta juoksuttaa? Kysytäänpäs kapteenilta!" + +"Kysykää vain", kuului vihainen murina koko plutoonasta. "On tässä +vierasmiehiä." + +"Voipas pirkule, ettei ole ryssän laki!" lausui aliupseeri katkerasti +ja poistui vähä ulommaksi. Taisi sentään huomata itsekin joutuneensa jo +pois suunniltaan. Mutta kun meiltä ei häläkkä loppunut, hän pyörähti +yht'äkkiä takasin ja muisti, että: + +"Rivissä ei saa äännellä!" + +"Saapi levon aikana!" + +"Kuka sen sanoi? Kuka se uskaltaa vastustaa esimiestään virkatoimessa?" + +Kuka lie ollut. Mahdoton siitä oli saada selkoa. + +"Päästäänhän tästä lepoasennosta. Mirnaa! -- Turiskaapas nyt, jos on +luontoa!" + +Semmoista sitä kesti, kunnes tuli määräaika lähteä pois harjoituksista. + +Iltapäivä meni kruunu kapineita jättäessä. Kun sitte omissa +vaatteissamme järjestyttiin viimeiseen iltahuutoon, oltiin taas yhtä +kirjavia kuin tullessammekin: suutaria, räätäliä, renkiä, talon jälliä, +herran heikaletta. Siviiliukkoja kaikki. Ei jälkeäkään äskeisistä +sotamiehistä, muuta kuin kerityt korvalliset. Ruotukumppanukset oli +unohdettu. Kukin haki vaan vertaisiaan ja kotipuolelaisiaan. Siihen se +hupeni kolmen kesän yhteishenki. + +Hellu tuolla hiipii navettaan niin alla päin. Ei nyt enää häneen moni +vilkase. Tänä iltana juo Ahonenkin viimeisen maitolitransa. + +Palvelustodistuksia jakaissaan kapteeni piti näin kuuluvan +jäähyväispuheen: + +"Te tairatte olla kotianne menossa?" + +Ei hän ollut mikään puhesankari, vaan hänen miehekkäiltä kasvoiltaan +loisti niin iloinen ja tyytyväinen hymy, että se tarttui meihinkin. + +Kapteenin mentyä lausui vääpeli puolestaan muutamia sanoja erojaisiksi. + +"Nyt teille on annettu se oppi, kuinka miähiä tapetaan" -- siitä hän +lähti, ja puhui sitte kuin poika tulevista sodista ja taisteluista, +"joista kumminkin jumala isänmaata varjelkoon". Mutta jos milloin +tarvis tulisi, niin toivoi hän, ettei saisi syytä hävetä olleensa tämän +komppanian ensimäinen vääpeli. + +"Perhanasti", hän sanoi lopuksi, "perhanasti teitä täällä on +trahvattukin, siihen vähäseen aikaan nähren; tihiään annettu putkaa ja +piikkipostia. Mutta siitä teirän ei ränttää olla karmialla miälellä... +Olen ma ittekin monessa liämessä keitetty, enkä ole tän valkiammaksi +tullu. + + Vilu ja nälkä on kumppalinan' ollut + Tonavan toisella pualella. + +Vaan mitäs niistä nyt! -- Rajuimmallani olin, kun otin pestin +kaartihin, ja samana päivänä ne rahat ryypättiin. Neljä kamraatia oli +mua kantamassa kasarmiin sinellin päällä kuin paarilla -- enkä +sittenkään meinannu pysyä. Siitä sain viikon pimiää. Ja se mulla oli +ensimäinen palvelusviikko. Mutta sotamiäs tuli, ja helvetin hyvä." + + + + +PYHIINVAELLUS 19:LLÄ VUOSISADALLA. + + +Ennen Ruotsin vallan alkuaikana sanotaan Suomessa olleen pappeja niin +harvassa, että useimmat ihmiset näkivät niitä ainoastaan kerran +eläissään, nimittäin silloin kun menivät kastettaviksi. Sillä siihen +aikaan ei ihmisiä viety, kannettu kasteelle, vaan he menivät itse. +Kesällä ei päästy kulkemaan kymmenpenikulmaisten soiden takaa, ja +talvella taas olisivat lapset niin pitkällä matkalla paleltuneet. Vasta +sitte kun itse kykenivät hiihtämään parikymmentä penikulmaa yhteen +menoon ja siitä saivat lämpimänsä, vasta sitte he pääsivät hakemaan +ristinmerkkiä otsaansa ja partaisiin kasvoihinsa. Muuta etua ei tästä +ollut kuin etteivät suinkaan sen ajan miehet itkeneet kummien +käsivarsilla ja sillä tavoin häväisseet sukupuoltaan. + +Nykyään on meidän maassamme piispoja melkein yhtä harvassa kuin silloin +oli pappeja. Mutta nykyinen aika on kuitenkin entistä paljoa +onnellisempi, siitä syystä että tavallinen ihminen tarvitsee piispaa +paljoa harvemmin kuin pappia. Monta ihmistä on elänyt ja kuollut, +näkemättäkään piispaa. Vieläpä elänyt niin, että kelpaa muille +esikuvaksi, ja kuollut kadehdittavan "kauniin" kuoleman. Eikä piispa +saata tuntea kuin pienen osan hiippakuntalaisistaan. Suurimman osan +sieluista hänen täytyy tehdä tili kirkonkirjain perusteella. + + * * * * * + +Minä en ole nähnyt muita piispoja kuin Kuopion piispan. Ja siitäkin on +jo vuosia. + +Oli syksy myöhä, rannat jäässä. Väinölännientä lakasi jääkylmä tuuli, +ja vaikka oli sunnuntai-ilta, ei siellä ollut kävelijöitä muita kuin +minä. Kauan en siellä kestänyt minäkään, kun jo piti kääntyä pois. +Palatessani näin eräässä niemen puoleisessa talossa pidettävän jotain +kokousta. Väkeä oli paljo. Läksin joutessani katsomaan, mutta +huoneeseen ei ollut yrittämistäkään. Kaikki paikat olivat ihan täydet, +etehistä ja ulkoportaita myöten. Useita näkyi kääntyvän takasin ovelta, +semmoisiakin, jotka olivat tulleet jo ennen minua. Tuossapa täytyi +kääntyä meidän talonrouvankin. Hän ei ollut ollenkaan sovinnollisen +eikä kristillisesti kärsivällisen näköinen, niinkuin olisi voinut +odottaa hänen uskonnolliseen maineeseensa nähden. Murahti vaan +hammastensa raosta katkerat sanat: "Lie tuota kumminkin taivaan +valtakunnassa tilaa!" + +"Mikä kokous täällä on?" kysyin häneltä. + +"Piispa pitää selitystä." + +"Saapiko sinne mennä?" + +"Saa kyllä, jos sopii. Vaan ette Te sinne sovi, enemmän kuin minäkään. +-- Mutta joutaisitteko, Jääskeläinen, huomenna meitä soutamaan +Vaajasaloon? Minä lähden sinne Stenströmin vanhan rouvan kanssa, ja +Koivusaaren ryökkinät tulevat mukaan, ja ehkä Ahlgrenin vanha rouva. +Joudatteko, kuulkaapas?" + +"Joudanhan minä muuten, mutta ei nyt ole enää mikään venekulun aika. +Saattaa yöllä jo jäätää selän umpeen." + +"Ei suinkaan se vielä ensi yönä mene. Näin tärkeässä asiassa ei auta +katsoa, jos saa kärsiä vähä vaivaakin. Siitä saa kuitenkin +satakertaisen palkinnon. Lähdettehän Te?" + +"No, miltä aamulla näyttää." + +"Kiitoksia, kiitoksia!" + +Sen varmemmaksi minä en luvannut, mutta rouva pakotti minun heti +viemään sanaa Stenströmin ja Ahlgrenin vanhoille rouville sekä +Koivusaaren vielä vanhemmille neidoille, joita oli kolme kappaletta. +Heidän piti kokoontua meidän talonrouvan luokse huomenaamuna kello 10. + +Tuli huomisaamu. Selkä ei ollut mennyt jäähän, vaikka oli kylmä. Tuuli +tavattoman tuimasti, niin että soutamaan lähtö minusta oli ihan +hullutusta. Mutta nuo määrälleen kokoontuneet kolme rouvaa ja yhtä +monta neitoa eivät ottaneet kuullakseen mitään estelyitä. Ja vähä alkoi +tuntua minunkin povessani siltä, että tämä matka saattaa olla hyväksi. +Kun ottaa nähdäkseen noin paljo vaivaa jumalansanan tähden, niin ehkä +sen kerran vielä ilolla löytää edestään. Eikä minun, vanhan syntisen, +elämässäni tähän asti suinkaan ollut liian paljo tällaisia valokohtia. + +Myönnyin siis, ja lähdettiin rantaan. Vene oli jäätynyt teloilleen, +että tuskin sain sitä irti. Työnsin sen jään reunalta veteen. + +Peränpitäjäksi rupesi Stenströmin vanha rouva, joka yleensä oli +tunnettu miehekkäästä luonteestaan. Hän ajoi tavallisesti itse hevosta, +ja kuului tappaneen lampaitakin nuorempana ollessaan. Nyt hänet täytyi +kumminkin sitoa nuoranpätkällä perälautaan kiini, sillä hän pelkäsi +voivansa nukahtaa; oli kuullut, että semmoisessa tapauksessa joskus oli +perämies pudonnut venheestä. + +Näin varustettuina lähdettiin liikkeelle. Matka sujui hyvästi, sillä +meillä oli myötätuuli. Veneessä tietysti puhuttiin yksinomaan +uskonnollisista asioista. Niihin olivat matkatoverini hyvin +perehtyneet. Sentähden en oikein voinut käsittää, miksi he vaativat +kuullakseen yhä lisää tältä alalta. Eihän useimmilla ollut puoltakaan +sitä tietoa, mikä heillä oli. He olivat hyvissä perheissä syntyneitä ja +erinomaisen huolellisen kasvatuksen saaneita. Eikä kukaan heistä ollut +tehnyt mitään mainittavaa syntiä, sillä siihen heillä ei ole ollut +tilaisuutta, jos joskus olisi haluttanutkin. + +Kuta kauemmaksi tultiin, sitä raskaammaksi kävi soutaminen. Vesi jäätyi +airoihin, jotka siitä syystä yhä paksunivat. Maantieteen oppikirjoissa +tosin sanottiin, että yksi Suomen piispoista asuu Kuopiossa. Mutta +siihen aikaan se asui Vaajasalo nimisessä Kallaveden saaressa, joka +juuri näkyi Kuopioon. Nyt soutaissani minä vasta oikein tunsin, kuinka +suuri virhe niissä oppikirjoissa oli. + +"Että niitä voipi olla semmoisia, jotka eivät usko!" siitä tärkeästä +asiasta keskusteltiin koko loppumatka, ja päätettiin se ongelma esittää +piispan, ratkaistavaksi. "Hän sen kuitenkin osaa selittää paremmin kuin +kukaan muu." + +Vihdoin tultiin Vaajasalon rannalle jään reunaan. Sain siinä murtaa +jäätä ja tehdä jos jotakin, ennenkuin sain matkatoverini maihin. Kun +vielä päästin peränpitäjän siteestään, oltiin valmiina lähtemään +maamatkalle. Piispa näet ei asunut rannalla, vaan keskellä saarta +tornissa, joka ulottui puiden latvojen yläpuolelle. + +Tornin juurella oli piispa vastaanottamassa vieraitaan. Ja silloin minä +hänet näin. Toiset menivät sisälle piispan puheille, minä vetelin +renkituvassa unia, kootakseni voimia paluumatkan ponnistuksiin. + + * * * * * + +Ilta alkoi jo hämärtää, kun rupesimme lähtöpuuhiin. Piispa saattoi +meidät rannalle ja omin käsin auttoi venettä irti. Toivotti vielä onnea +matkalle. + +Pakkanen oli vähän kiihtynyt entisestään, ja tuuli oli senverran +kääntynyt, ettei ollut ihan vastainen, vaan vastalaitainen. Se +heilautteli venettä jotakuinkin, ja joka heilauksessa kuului huuto; +milloin se pääsi kaikilta soudettaviltani yht'aikaa, milloin taas vaan +parilta hengeltä kerrallaan. Peränpitäjäkin oli hädissään, vaikka olin +hänet nuorittanut niinkuin mennessäkin. + +Minua alkoi vähä kyllästyttää tuo alituinen kirkuminen. Nythän heidän +piti olla valmiimmat kuolemaan kuin koskaan muulloin, kun juuri olivat +tulossa jumalansanan luota. Jos he todella luottivat jumalan +varjelukseen, niin mitä hätäilemistä tässä sitte oli? Enhän minäkään, +paatunut syntinen, joutanut hätäilemään. Päinvastoin olisin hyvin +halusta lähtenyt maailmasta näin valitussa seurassa, sillä tuskin +semmoista tilaisuutta taas piakkoin sattuukaan minun kohdalleni. + +Kun alettiin päästä Itkonniemeen, josta olisi ollut vielä pari +kilometriä soudettavana kaupunkiin, oli jo niin pimeä, että tuskin näki +mitään eteensä. Tuuli yhä hurjemmin, ja aironlehdet olivat muodostuneet +pyöreiksi jääpölkyiksi. Kulku kävi huonosti. Sentähden ehdottelivat +matkatoverini, että lasketaan Itkonniemeen, ja he menevät siitä +jalkasin kaupunkiin. Mieleenhän se oli minulle, kun vaan peränpitäjä +osaisi laskea rannalle eikä "Akkaluodolle", joka on laaja kari lähellä +Itkonnientä. Koetin häntä opastaa minkä pimeässä osasin. + +Mutta yht'äkkiä karahtaa vene kiville. Ja siihen se jäi. En saanut +irtautumaan, en mitenkään. Huudettiin, vaan eihän se sellaisessa +tuulessa mihin kuulunut. Rantasella tosin oli kesähuviloita, mutta +tuskin siellä olikaan enää ketään asukkaita näin myöhällä. + +Kaikeksi onneksi oli luodolta lähtein melkein yhtä matalaa rantaan +saakka. Silloin minä tein elämäni ehkä jaloimman teon. Tarjousin +kantamaan heidät yksitellen veneestä rantaan. Ja kun ei ollut muuta +neuvoa, täytyi heidän suostua siihen. Vettä oli puolireiteen, jääkylmää +vettä. Kuuteen kertaan sain kahlata sen matkan edestakasin. Viimeistä +kuormaa asetellessani rannalle, sanoin helpotuksen huokauksella: + +"Jos, hitto vie, minulta vaan ei tässä kestissä jää pois muutaman +vuotiset synnit --" + +"Ai, ai, Jääskeläinen, ei saa puhua sillä lailla!" sanottiin minulle. + +He olivat kaikki kuivina. Mutta minun täytyi märissä vaatteissani vielä +soutaa juppasta vene kaupungin rantaan. Nyt se kyllä lähti karilta, kun +ei ollut painoa sisässä. + +Rantaan päästyäni vielä vilkasin piispan tornia kohden. Siellä ei +näkynyt muuta kuin tähden lailla tuikkava tuli itäisellä taivaalla, +toisten tähtien joukossa. + +Kuinka muutamat jo täällä ajassa saavat asua tähtien joukossa! Ja +kuinka muutamat ovat hartaat kuulemaan jumalansanaa! Mutta toiset taas, +vaikka ovat paljoa syntisemmät, eivät viitsi ihan kirkon vierestä mennä +kirkkoon sitä kuulemaan. Ei edes poutapyhinä. + + + + +LIINAHARJA. + + +Viralliset kilpa-ajopäivälliset olivat aikoja sitten päättyneet, mutta +Seurahuoneen "juhlasali" oli vielä täynnä väkeä. Äskeinen juhlallinen +mieliala oli muuttunut suureksi innostukseksi. Tunteet lainehtivat +hevosmiesten povissa. Koko sali näytti lainehtivan tupakansavussa ja +nousuviinassa. + +Käräjäkirjurien ja lääninkanslistien pöydässä olivat sentään hevosasiat +jo saaneet väistyä roskaisten oikeusjuttujen tieltä. Ainoastaan joku +nuorempi koetti vielä saada sanotuksi jotain "Jormalaisen +Liinaharjasta", vaan hänen ei onnistunut siihen kiinnittää huomiota. +Keskeyttämättä vanhemmat vain jatkoivat juttujaan. + +Maalaisten pöydissä taas jokainen puhui omasta tai "setänsä" hevosesta, +eikä yksikään välittänyt toisen puheista. Itsekukin tahtoi kuulla omaa +säveltään yhteisessä törinässä. Välistä kuitenkin joku löi nyrkkiä +pöytään ja sai kuuluville: "Semmoinen p----leen tamma kuin sillä +Jorm----", mutta törinä nieli lopun. + +Itse hevosystäväinkin pöydässä, jossa etevimpäin hevosten omistajat +sekä palkintotuomarit istuivat, oli jo muuan kaskuniekka kertomassa, +kuinka hän kerran oli peijannut saituri Liimataisen syöttämään +sahajauhoja hevoselleen. + +Se oli valitellut viljan kalleutta hänelle. "Senpätähden minä olen jo +pari viikkoa syöttänyt sahajauhoja", oli hän sanonut. "Oikeinko +totta?" -- "Ensi kerranko sinä sitä kuulet? Laita vain Koskelta +hakemaan muutamia kuormia. Mutta elä käske pyytää sahajauhoja, vaan +priima _sirkkelijauhoja_, niissä ei ole mustia." Ja se haetti kolme +kuormaa ja sekotti appeeseen. Mutta hevoset katsoivat niin h----tin +pitkään... + +"Hei, Jormalainen! Tulithan toki takasin. Se mies ei ole syöttänyt +sahajauhoja hevosillaan." + +"Eikä ole itse syönyt." + +Jormalainen oli paksu, lihava mies. Kasvot vaalahtavat, kylmät, +riippuvat. + +"Hyvä tammarotu meidän on ensikädessä saaminen", alotti valtion +asiamies taas yhtä vakavasti kuin ennenkin. Samasta asiasta hän oli +puhunut koko illan, ja päivällisillä siitä pitänyt innokkaan puheen +Suomen tammoille. "Vahva ja hyvälahjainen kotimainen tammarotu, se on +pohja, jolle sitte voidaan rakentaa. Ja ensimäinen askel siihen +suuntaan on tamma-emansipatsiooni." + +"Eläköön tamma-emansipatsiooni! Eläkööt Suomen tammat!" + +Tamma-emansipatsiooni -- tuo uuden ajan virtaus oli saanut paljo yltyä +näistä kilpa-ajoista. Jormalaisen Liinaharja oli juossut palkintonsa 5 +minutissa 49 sekunnissa, kun taas ensimäisen oripalkinnon ottaja oli +viipynyt 5 minuttia 49 ja yhden viidesosan sekuntia. Miksi siis oriista +annettiin 400 markan palkinto, mutta tamman täytyi tyytyä 200 markkaan? +Mikä verinen vääryys! + +Oli kiitollinen aine puhua tosissaan ja laskea leikkiä. Muutamia +orivallan puolustajiakin oli, mutta he olivat nyt pienenä vähemmistönä. + +"Vankka kotimainen tammarotu" -- sitä oli niin pulska sanoa, äänen +ollessa karkeana, ja sentähden enemmistö oli sillä kannalla. +Jormalaiselle ehdotettiin kunnianimeksi: "suomalaisen tammarodun isä". + +Huomio kääntyi hetkeksi muutamaan sarkatakkiseen, lapikasjalkaiseen +maamieheen, joka jo oli ruvennut reuhaamaan. Hän istui yksin +olutpullonsa ääressä, rallatti torvisoiton mukaan ja löi tahtia sekä +jaloillaan lattiaan että juomalasilla pöytään. Hihkasikin väliin. + +Ravintolan puolesta oli jo käyty kieltämässä, vaan siitä ei ollut apua. +Sitte koetettiin saada häntä sievästi pois, mutta se ei onnistunut, +eikä raaempaan väkivaltaan vielä näin alkuillasta haluttu ryhtyä. Mies +vain jatkoi ilonpitoaan. + +Silloin kääntyi Jormalainen häntä kohti ja sanoi tiukasti: + +"Pehkonen, mene nyt kortteeriisi!" + +Mieheltä luonto heti laskeusi. Epävarmoilla askelilla hän meni ovelle +ja aukasi sen jo. Mutta kääntyi sentään vielä takasin, tuli Jormalaisen +luo ja alkoi, kieli kömpelönä, puhella: + +"Isännän ei nyt pidä pahastua, jos minä vähä... Se on niinkuin meidän +perettä, se Liinaharja. Meiltähän se isäntä --" + +"Mene nyt vaan!" + +"Ei siitä minulla olisi tullut juoksijaa... Siihen pitää niin paljo +lyödä, eikä minulla olisi ollut sydäntä --" Ääni kävi itkunsekaiseksi. + +Jormalaista alkoi kyllästyttää. Hän nousi, tarttui miehen kaulukseen ja +saattoi hänet ulos. Eikä tuo vastustellutkaan, vaan itsekseen väitti: + +"Kyllä se on siinä lyönnin paljoudessa ... siinä se on..." + +"Ole huoleti! Minun pidollani siitä on hevonen tullut eikä sinun", +sanoi Jormalainen, enemmän salissa olijoille kuin Pehkoselle. "Humalaan +juonut itsensä", jatkoi hän pöytään palattuaan, "vaikka siivo mieshän +se on muuten." + +Kuului olevan Jormalaisen torppari. Siltä oli ostanut Liinaharjan +varsana, eikä olisi silloin luullut siitä tulevan hevosta +minkäänlaista. + +Ulos tultua kylmä talvinen viima koko joukon selvitti Pehkosen päätä. +Ensimäinen tunne hänellä oli ilkeä, rintaa jumottava katumus, että oli +ollenkaan mennyt tuonne herrojen käymäpaikkaan, kun kerran ei osannut +olla siivosti. Ei ollut juonut muuta kuin pullon olutta, mutta tupakan +katku, väen sorina ja ytimiä vihleksivä torvisoitto, ne olivat +huumanneet hänet ja saattaneet niin kiihkoihinsa. Tottumaton hän oli +kapakkamieheksi. Kerran ennen oli ollut, ja nyt Liinaharjan takia +toisen kerran. + +Mitä tekemistä hänellä oli täällä? Eihän Liinaharja ollut hänen, se oli +aikoja sitten myyty Jormalaiselle. Mutta vaikka hän sen hyvin ymmärsi, +tuntui hevonen kuitenkin vielä hiukan niinkuin häneen kuuluvalta. +Pakosta hän sen oli myynyt, kun isäntä väenväkeen oli sitä tahtonut. + +Eikä hän nyt malttanut olla käymättä puhuttelemassa Liinaharjaa, joka +kauroja pureskellen seisoi Seurahuoneen pihalla. Se oli erinomaisen +lauhaluontoinen ja älykäs hevonen; lapset ja naisethan sitä olivat +hoitaneetkin heillä ollessa. Entisen isäntänsä se nyt heti tunsi ja +hirnahti iloisesti. Pehkosta vähä hävetti tulla kapakasta niin älykkään +hevosen puheille. Vaikka se oli nuori, oli se yhtä viisas kuin +emonsakin, joka Pehkosella vielä oli. Se oli myös liinahtava, vaan ei +enää vanhoillaan niin puhdasjouhinen kuin tämä. + +Kehumatta se oli kaunis hevonen, tuo Liinaharja: rinta leveä ja kaula +pysty, melkein kuin oriilla; karva vaalean punerva, hieno ja kiiltävä; +kaikkein kauniimmat kuitenkin olivat jouhet: harja pitkä ja tuuhea, +puhtaan valkoinen, ja häntä samanlainen, lähes maata viistävä. Soma oli +ollut nähdä sen juoksua kilpa-ajoradalla. Sivakat jalat, kuin sorvatut. +Kuinka notkeasti ne nousivat. Ja harja, kuinka se hulmusi, varsinkin +vastatuulen puolella. Sieramet puhkuivat menonhalusta, ja silmät +paloivat, nuo lempeät silmät. Kun sitte palkintotuomarien taululle +ilmestyi "5 min. 49 sek.", ja kun väkijoukko ratkesi hurjiin +eläköönhuutoihin, silloin oli käynyt niin oudosti Pehkosen sydämeen, +että hän päätti mennä Seurahuoneelle ja juoda putelin olutta, niinkuin +muutkin hevosmiehet. Olihan hän Liinaharjan kasvattaja, vaikk'ei +omistaja. Paremmin toki hän olisi mielestään sopinut Liinaharjan +ajajaksi kuin Jormalainen, joka lihavana, velttona, puolihumalaisena +istua jähötti reessään ja ärjyi ajaessaan kuin karhu. Ei viitsinyt +nousta reestä sittenkään, kun oli ajanut pois radalta. Lyödä se ei toki +tohtinut radalla, eikä ihmisten näkyvissä muutenkaan ilennyt. Mutta +kyllä hän tiesi sen kurin. Monasti oli hevosparka vaahtoon pieksetty, +ennenkuin oppi rikkomatta ravaamaan tuollaista tuulispään vauhtia. Nyt +ajon edellä oli sitä rääkätty päivät päästään. Olisi sillä +pieksämisellä saanut pakenemaan minkälaisen kaakin tahansa. + +Yht'äkkiä välähtää pihalle valoa, ja palanen törinää läiskähtää +avaruuteen. Ulos tulee puolikymmentä päihtynyttä herrasmiestä, +Jormalainen keskellä, pullo kummassakin kädessä. Hoippuroivat lyhdyn +kanssa Liinaharjan luokse. Asiana näkyi olevan katsoa, kuinka +Jormalainen tyhjensi pullot kauravasuun. + +"Syö sinä samppanjaa, Liinaharja, hih! Mutta me juodaan", hihkui +Jormalainen ja löi hevosta kämmenellään lautaselle, että se vavahti. +Liinaharja peloissaan ei suostunut edes haistamaan koko herkkua. Seisoi +vain korvat luimussa. + +"Eikö passaa ryökkinälle samppanikalja, häh?" Ei tullut apua +uudestakaan läimäyksestä. + +"Ei se ole sahajauhoa tuo", koetti taannoinen kaskuniekka huomauttaa. +Mutta kukaan ei sille kallistanut korvaansa. Nyt oli Jormalaisen päivä, +ja häntä vaan nyt huomattiin, sillä hänen palkintorahansa olivat +liossa. + +"Eläköön suomalaisen tammarodun isä!" sai muuan mokeltaneeksi, ja +toiset alkoivat mölytä: "eläköön!" + +Herrat jäivät vielä toikkaroimaan pihalle, kun Pehkonen pimeässä salaa +pujahti ulos portista ja lähti astumaan majapaikkaansa. Hän oli jo ihan +selvä. + + * * * * * + +Vasta loppuviikolla oli Jormalainen ajanut kotiinsa, hurjasti kuin aina +ja kovin pahalla päällä. Palkintorahoista ei ollut mitään jälellä; ne +olivat luistaneet kapakoihin ja kaikkeen pahuuteen joka penni. Mutta +joutivat mennä -- helposti nuo olivat tulleetkin, vajaan kuuden minutin +ajosta. Oli hän tosin saanut myös kiitoslauseen "hevosen hyvästä +hoidosta", vaan se ei taskua paljon lämmittänyt. + +Hän koetti nukkua, mutta ei saanut unta. Päätä pakotti kovin, suu +maistui pahalta, koko elämä tuntui ilkeältä. Jormalainen ei ollut +ensimäistä kertaa tässä tuskassa. Aina hän oli siitä jollakin neuvolla +päässyt. Varmimmaksi keinoksi hän oli havainnut liikkumisen +ulkoilmassa, varsinkin jos pääsi vähä hikoomaan. Sentähden nähtiinkin +Jormalaisen usein kohmeloaamuinaan lähtevän ulkotöille, vaikka hän +muulloin tarkasti varoi työntekoa. Sitä keinoansa hän päätti käyttää +nytkin. Otti tuuran olalleen ja meni sytemään ranta-avantoa. Pulskalta +se näytti, kun isäntä itse löi jäätä; ihmetellen sitä katselivat +pihasta rengit ja piiat. Kyllä siinä pian sai lämpimänsä. + +Tämä työ kuitenkin tunnosti lukeutuvan vähäksi tällä kertaa. +Päivällisellä ei vielä ruoka maittanut. Saadakseen elämänsä oikein +korjautumaan, päätti isäntä mennä työhön iltapuoleksikin. + +Pehkonen oli tekemässä torppansa päivätöitä hevosineen. Aikoi juuri +lähteä heinänhakuun Suontaus-niityltä, kun isäntä käski hänen ruveta +halonvetoon ja sanoi itse menevänsä heinään. Valjasti Liinaharjan +heinähäkin eteen, jossa se ei ollut seissut moniin aikoihin. + +Isäntä väänsiin häkkiin ja läksi ajaa vilistämään. Pitihän niitä +Liinaharjan juoksulahjoja käyttää. Ilma oli raikas, jotensakin kylmä. +Miehen mielialakin korjautui vähitellen. Tuntui niin hyvältä, kun taas +monesta ajasta oli työssä. Huurteinen metsä oli niin raittiin, kohmeloa +parantavan näköinen, ja lumi niin puhdas, valkoinen. Eikä sitä vain +joka mies tämmöisellä hevosella ajele heinässä, ensimäisen palkinnon +ottajalla. Tuskin muut kuin hän, suomalaisen tammarodun isä. + +Maantieltä erottua oli Jormalaisen mieli jo niin ylhäällä, että hän +arveli laulaa. Eihän tuo mitä tekisi, kun ei ketään ollut kuulemassa; +olipa hän myöhemmällä laulanut Seurahuoneen salissakin. Saman laulun +hän nytkin viritti, ensin alavasti ja hiljaa, sitte yhä kovemmin ja +kiiveten yhä korkeampiin ääniasteihin: + + "Isä se hevosen valjasti + ja käskipä pojan luistaa, + hei, ajella sen hellun luo, + jonka rakkaimmaksi muistaa. + + Kahdeksan sataa on tarjottuna + mun liinakkotammastani. + Jos ei tuhatta anneta, + niin vetelen ma helluani. + + Seitsemänsataa ja seitsemänkymmentä + helluni hevonen maksaa. + Sepä se sitte linjaarirattaita + heilutella jaksaa." + +Ladolla oli aika hauska kelliä hyvänhajuisissa heinissä ja verkalleen +täyttää häkkiä, poleksia sitä ja hakea taas lisää. Oikein oli isäntä +tuohuksissaan, ennenkuin häkki oli täysi. Sitte hän rupesi loikomaan +kuorman päälle ja läksi kotimatkalle. Mutta äskeisen lämpimän jäleltä +pyrki kylmä ennen pitkää ahdistamaan häntä. Täytyi nousta kävelemään. +Sitoi ohjaksenperät häkin nurkkaan ja jäi astua juppasemaan kuorman +jälkeen. + + * * * * * + +Maantielle tultua kuului takaapäin aisakellon helinä. Kohta alkoi +erottaa kulkusiakin. Olivat kai matkustajia ja ajoivat aika vauhtia. +Lähemmäksi tultua kävi Liinaharja rauhattomaksi ja yritti puhaltautua +juoksuun, mutta kuorma oli raskas ja keli kireä. Liinaharjaa suututti: +silloin tulevat kiusaamaan kilpajuoksuun, kun hänellä on työtä +tosissakin! Hän koetti kääntää päätänsä ja katsoa, minkänäköisiä nuo +olivat, mutta silmälaput estivät näkemästä sivulle. Kellot ja kulkuset +raikuivat yhä lähempänä. Matkustajilla kun näytti olevan kiire, juoksi +Jormalainen hankea myöten hevosensa rinnalle, aikoen kääntää +tiepuoleen. Mutta yht'äkkiä Liinaharja hypähtää taaksepäin, ja +Jormalainen parkasee pahasti. + +Liinaharja oli luullut häntä sivupyrkiväksi hevoseksi ja purra +hotassut. Lakin läpi oli haukannut päänahkaa kämmenen kokoisen +lämpäreen keskeltä päälakea. Vasta purtuaan huomasi sen käyneen +ihmiseen ja alkoi vavista. Värisi kuin haavan lehti. + +Matkustavaiset hautoivat lumella haavaa, joten verenvuoto pian taukosi. +Mutta sitä kivisti ja vihloi kauheasti. + +"Hyvä hevonen, vaan pahat tavat", sanoi muuan matkustajista. "Ei ole +hennottu kurittaa." + +"Eikö tuosta pahat tavat eronne!" murahti Jormalainen hampaittensa +raosta. + +Katkeralla mielellä hän vihdoin kiipesi kuormalleen ja kiroillen ajoi +loppumatkan täyttä laukkaa kotiinsa. Päähän pantiin hauteita ja +kääreitä. Pehkonen laitettiin hevosellaan noutamaan lääkäriä +kaupungista. Talossa näet ei ollut muuta kunnollista hevosta kuin +Liinaharja; sitä oli hoidettu, muut jätetty omaan huonouteensa, kun ei +niistä aikanaan millään keinolla tullut juoksijaa, vaikka kyllä oli +koetettu. Liian vanhoja olivat enimmäkseen olleetkin, nykyiselle +isännälle tullessaan. + +Liinaharja ei nyt joutanut kaupunkimatkalle. Sitä oli kuritettava +verekseltään. Pahat tavat oli saatava pois. Oikeastaan ei Jormalaisella +ollutkaan muuta tärkeätä elämäntehtävää kuin suomalaisen tammarodun +kehittäminen ja kasvattaminen, "vahvan ja _hyvä_lahjaisen tammarodun", +niinkuin valtion asiamies oli sanonut. Tätä tehtävää ei hänen +arvoisensa mies voinut hetkeksikään unhottaa, varsinkaan nyt kun hän +itse sai tuntuvasti kärsiä pahantapaisen hevosensa tähden. Eipä sillä +koskaan ennen oltu tuollaisia kureja nähty. + +Liinaharja vietiin talliin pilttuuseensa ja kaksi renkiä vuorotellen +lyömään, ensin piiskalla, sitte rautariimuilla ja seipäillä. Kun yksi +väsyi, sai toinen jatkaa. Se oli isännän käsky, että katkeamaton läiske +piti kuulua tallista hänen sairasvuoteellensa. Ensin Liinaharja potki +ja hypähteli, mutta lopulta seisoi liikkumatta kuin seinä. Oli hän +ennenkin tässä talossa saanut kokea hevosen kuria, vaan ei koskaan +tämmöistä. Vasta kun eläin raukka alkoi hoippua ja molemmat rengit +olivat väsyksissä, katsottiin riittävän. Lääkärin tuotuaan sai Pehkonen +kuulla Liinaharjan pieksämisestä ja meni heti talliin katsomaan. +Lautaset, selkä ja reidet olivat makkaroilla. Muutamista repeämistä +tihkui verta. Ruokaan se ei koskenut eikä ollut tietävinäänkään +hyväilystä. Silmät olivat sameat ja tyhmän näköiset. Oikein kävi +ikävästi Pehkosesta, vaikka ei se enää hänen omansa ollut. Katui +katkerasti, että sitä sittenkään oli myynyt, ja päätti mielessään, +ettei kenenkään pitäisi mistään hinnasta myydä kotikasvatteja tietyille +kilpa-ajureille. + +Taitavasti kuroi lääkäri umpeen Jormalaisen päälaen. Kun tukka kasvoi, +ei haavaa paljo huomannutkaan. + +Kaunis hevonen oli Liinaharja vielä jälestäkinpäin ja juoksi myös aika +hyvästi. Mutta vaikka se näytti polkevan voimainsa takaa, ei sen +juoksussa enää ollut tuota entistä tuulispään vauhtia. Muiden "pahain +tapojen" mukana oli siitä piesty pois tuokin voiton ja kunnian himo, +joka sille kilparadalla oli tuottanut palkintoja, mutta vihdoin +aiheutti niin tunnottoman kurituksen. Nyt se kiistämättä antoi toisten +mennä sivutsensa, jos näyttivät haluavan. + +Jormalainen toivoi kuitenkin vielä saavansa kiitoslauseita, jos ei vaan +rahapalkintoja, "hyvästä hoidosta." + + + + +HURSKAS VAIMO. + + +Jos köyhä väki ei missään muualla pidä puoliaan, niin ainakin +rippikirjoituksissa. Siellä on heillä ehdoton enemmistö, ja siellä he +ovat melkein kuin kotonaan. Mutta varakkaammat ja ylhäisemmät tuntevat +niissä tilaisuuksissa olevansa jotenkin vieraita, niinkuin ei heidän +paikkansa olisi siellä. Sentähden he harvoin sinne tulevatkaan itse, +vaan ilmoituttavat muilla ripin tarpeensa. + +Antti Hentusen ja hänen rouvansa puolesta esimerkiksi oli vaan renki +läsnä rippikirjoituksessa, vaikka he eivät olleetkaan ihan ensimäisen +luokan herrasväkeä. + +Viraltaan ja arvoltaan Antti Hentunen oli maakauppias, ja meille lienee +jotenkin yhdentekevä, millä lailla hän oli päässyt siihen asemaan. +Kenties tämä seikka enemmän liikutti erästä herrassa nukkunutta entistä +maakauppiasta, jonka puotipalvelijana Antti oli ollut nuoruudessaan. +Mutta muulle maailmalle ei ole tarpeellista tietää, millä hetkellä ja +mistä lähteestä Antti sai kutsumuksen ruveta omantakeiseksi +kauppiaaksi. Hän on _nyt_ maakauppias, ja sillä hyvä. Elää omillaan ja +elättää muitakin, joka on vielä parempi. + +Ensimäiseksi, luulen minä, huomasi Antissa näitä edistyksen +mahdollisuuksia ja ylöspäin pyrkimisen oireita edellämainitun herrassa +nukkuneen entisen maakauppiaan Liisa niminen sisäneitsyt. Ja arassa, +puhtaasti neitseellisessä sielussaan hän päätti ottaa osaa näihin +pyrinnöihin, tukea niitä ja olla myös mukana, jos ne joskus hedelmän +kantaisivat. Kerran hämärissä, kun ei ollut muita kotona, se asia +päätettiin, sillä tavalla ettei sitä käynyt enää purkaminen. Oli siinä +syytä kummassakin. Alku oli Liisan tekemä, ja sentähden minusta oli +hänessä enemmän syytä. Mutta kukapa minua uskoo? Jos tapaus olisi +semmoisenaan tullut valkeuteen, olisivat kaikki päättäneet sen Antin +syyksi, ja kaikki olisivat katsoneet kieroon häneen. Siihen kait Liisa +olikin perustanut laskunsa. + +Ei auttanut muu kuin ruveta yksiin leipiin eli, kauniimmasti sanoen, +"yhdistää kohtalot." Vanhukset arvelivat, että tottapa lie jumala +valinnut heidät toisilleen. Ja miks'ei olisi jumala valinnut näitä +aviopuolisoja niinkuin muitakin? Itse he vaan olivat, mahdollisten +erehdyksien välttämiseksi, vähä ohjailleet tätä valintaa. Ja +jouduttaneet. + + * * * * * + +Kymmenen vuoden kuluttua vasta oikein voi nähdä, kuinka hyvästi Antti +ja Liisa soveltuivat toisilleen. Silloin heillä jo oli neljä lasta, +joista vanhin kahta viikkoa nuorempi kuin heidän kirkollinen +avioliittonsa. Heillä oli myös Mikko niminen puotilainen, josta ei +kukaan olisi osannut arvata, aikoiko hän koskaan avata omaa kauppaa, +vai eikö. + +Kauppias Hentunen oli tähän aikaan hyvin paksu ja hyvin pyöreä. +Lyhyempi hän luultavasti ei ollut nyt kuin ennenkään, vaikka näytti +semmoiselta kerältä. Silmät olivat kutistuneet hyvin pieniksi, ja +kasvoilla oli kukoistava väri. Kuitenkaan hän ei ollut terve. Kävi joka +kesä Kuopion kuuluisassa kylpylaitoksessa, istui savessa ja kiipesi +kylvyn jälestä Puijon rinnettä -- kaikki lääkärin määräyksen mukaan. + +Syynä sekä hänen pyöreyteensä että kylvyn tarpeeseensa oli hänen +käyttämänsä omantakeinen kirjanpito. Hän ei näet tyytynyt siihen, että +Mikko hoiti hänen tavallisia kauppakirjojaan, vaan sen ohessa hän itse +omakätisesti hoiti neljää erikokoista nassakkaa, ehkäpä vielä +huolellisemmin kuin Mikko puotikirjoja. Muut olivat pyöreäkylkiset, +paitsi yksi, jota voisi sanoa "muistikirjaksi." Se oli litteä, veti +kaikista vähimmän ja kulki aina taskussa. "Kassakladi" oli puotikamarin +uunin takana, "pääkirja" vaatekaapin nurkassa ja "varastokirja" +kellarissa. Näitä kirjoja hän "vei" vähä toisin puolin kuin varsinaisia +kauppakirjoja kuletetaan. Siirsi näet vähitellen varastokirjan sisällön +pääkirjaan, josta taas tarpeen mukaan täytti sekä kassakladin että +muistikirjan. Yhtä uuttera kuin Mikko oli täyttämään hänelle uskottua +kladia ja muistikirjaa, yhtä uuttera oli kauppamies tyhjentämään +omiaan. Mahdollisesti hän luuli tämän olevan sitä aina mainittavaa +"kaksinkertaista kirjanpitoa." + +Muuten hän oli erinomaisen hyväluontoinen niinkuin aina lihavat miehet, +ja peräti vähä välitti muista asioista kuin omasta kirjanpidostaan. +Mikkoa kohtaan hän oli enemmän toverin ja ystävän kuin isännän +kannalla. Aina kun Mikko jostakin syystä oli työlästynyt ja uhkasi +muuttaa pois, rukoili kauppamies itkusilmin häntä jäämään. + +"Minun tulee niin ikävä sinua", hän nyyhki, "minä kun vielä olen niin +akkavallan alainen..." + +Viimemainitulle asialle Mikko tietysti ei mitään voinut. Mutta eipä hän +lähtenyt, jos lie koskaan oikein aikonutkaan. + +Liisa rouva taas oli kehittynyt herransa ja miehensä täydelliseksi +vastakohdaksi niin ruumiin kuin sielun puolesta. Koska vastakohdat +sanotaan avioliitossa parhaiten sopivan yhteen, olivat he siis +ihanteellinen aviopari. + +Liisa rouva oli pitkä ja laiha, niin laiha, että "luut sinertivät +nahkan alta ja tuuli vinkui kylkiluiden välissä", kuten Mikon oli +tapana sitä kuvata. Laihuutensa syyksi rouva valitti huonoa ruokahalua, +vaikka hän useinkin pahimmin valitellessaan puri kuin tuskainen, ja +Mikko puolestaan arvioi hänen syövän ainakin neljän hengen edestä. +Mutta mikä lie ollut, ettei hänessä jumalanvilja ottanut asuakseen. + +Sisällisesti oli Liisa rouvassa tapahtunut se muutos, että hän nyt oli +peräti hurskas. Viljeli pyhänseutuna jumalansanaa, veisasi viikollakin +aamuin illoin ja kävi uutterasti "seuroissa." Jos asian ottaa +puolueettomasti, oli hän jumalisin ihminen koko kihlakunnassa. Naisista +ei kukaan uskaltanut ajatella itseään hänen vertaisekseen, ja miehistä +taas siinä suhteessa ei ole koko kilpailuun. Ei löytynyt yhtään +virhettä hänessä eikä hänen vaelluksessaan. Ei ainakaan hän itse +löytänyt. Ja muut eivät tohtineet ruveta etsimäänkään. Jos joku olisi +semmoista yrittänyt, olisi paikalla ollut hukassa. Kadotettu sekä +ajassa että ijankaikkisuudessa. Niin häntä suojeli vanhurskauden maine. +Sitäkään vanhimman lapsen syntymisjuttua ei enää kukaan uskaltanut +muistaa. Aina vaan säälitellen puhuttiin, kuinka työlästä on olla +"juopolla miehellä niin hurskas vaimo." + + * * * * * + +Oli lauantaipäivä paria viikkoa ennen joulua ja ensimäiset rekikelit. +Väkeä kiehui kylä täynnä, ja puodissa oli kauhea kiire. Mikko liikkui +kuin kärppä, ja kauppamies itsekin pyörähteli ja hikosi. Riitti hänellä +kuitenkin aikaa silloin tällöin kääntyä nurkkaan päin ja kopeloida +taskuaan. + +Vasta puolisen jälestä asettui tungos vähäksi aikaa, kun kirkkomiehet +läksivät eväilleen. Kauppamies oli päivälliselle kutsunut muutamia +varakkaimpia isäntiä, joiden huoleton toimeentulo selvästi näkyi sekä +kasvojen muodosta että ruumiin rakennuksesta. Vanhan hyvän ja +kunniallisen tavan mukaan otettiin syödessä riittävät ruokaryypyt. +Kotielannossa Liisa rouva oikeastaan oli enemmän myöten kuin vastaan +miehensä juopottelua. Mutta vieraitten ihmisten nähden hän aina oli +hyvin tarkka ja huolekas siitä asiasta. Nytkään hän ei mitenkään saanut +rauhaa muualla kuin ruokailuhuoneen oven takana. Ja ryypynottoaikoina +hän aina raotti ovea, aterian alkupuolella pikkusen vaan, niin että +toinen silmä ja puoli nenää näkyi päivällisvieraille, mutta sittemmin +rako yhä laajeni. Kauppamies istui selin oveen eikä huomannut mitään. +Puheli ylen rohkeasti, kehui suurilla asioillaan, alkoipa lopulta +laulahdellakin. Silloin kuului oven takaa, kuin raskaan painon alta +päästen, kuiskaus: + +"A-antti-i!" + +Kauppias kääntyi sinnepäin, mutta tunsi olevansa tällä kertaa +turvattuna, kun oli näin aikamiesten matkassa. Sitäpaitsi oli hänellä +nyt tarmoa luonteessaan tavallista enemmän. Ja kun hänellä kerran +luontoa oli, niin päätti hän sitä myös käyttää. + +"Mene tiehesi, akka!" sanoi hän ja katsoi jäykästi yli olkansa. Nauroi +vielä käheästi päälle, ja vieraatkin vetivät suutaan vinoon isännän +mieliksi. + +Tämmöistä loukkausta ei Liisa rouva muistanut saaneensa nieltäväkseen +koko avioliittonsa ajalla. Ei, vaikka kuinka olisi muistellut. Mutta +hän ei tehnyt niinkuin moni maailmallinen, parannuksen tekemätön ja +synnillisellä luonnolla varustettu heikompi astia tällaisessa +tapauksessa hänen luullakseen olisi tehnyt. Hän ei karannut miehensä +kimppuun eikä raapinut häneltä silmiä päästä, ei edes uhannut raapia, +ei sanalla sanoen näyttänyt olevansa milläänkään. Hiljaa vaan painoi +oven kiini, huokaili hetken aikaa ja alkoi sitte etsiä lohdutusta +jumalansanasta. + + * * * * * + +Iltapäivällä alkoi taas entinen touhu sekä puodissa että muualla +talossa. Mutta emäntää ei nähty ollenkaan. Piiat juoksivat kuin +päättömät; paljo olisi ollut tehtävää, vaan eivät tienneet, mihin +ryhtyä. Emännältä ei saatu mitään neuvoja, ei edes aitan avainta. Hän +ei sekaantunut mihinkään "maallisiin"; luki vaan postillaansa ja lomaan +veisasi väräjävällä äänellään. + +Kun iltasella kiire oli puodista hälvennyt ja viimeinen ostomies +pyyhkinyt kaupantekijäisryypyn jälet suupielistään, sulki Mikko oven, +pani luukut akkunoihin ja rautakangen ulkopuolelle oven poikki. + +Sitte ruvettiin talossa illallispuuhiin. Lapset saivat syödä yksin, ja +piiat sumppusivat heidät maata niinkuin parhaiten taisivat. Kauppamies +söi Mikon kanssa kahden -- vaikka ei heillä paljo syötävää ollut: leipä +oli homehtunutta, voi talinsekaista, sillinpalat kovia ja kuivia, +perunat ihan kylmiä. Näistä merkeistä alkoi kauppamies vähitellen +vainuta ukkosen olevan ilmassa, ja jos tunnustaa suoran totuuden, niin +heräsi hänessä jotain epäselvää pelon tapaista, jota asiantuntijat +sanovat tunnonvaivaksi, omantunnon kolkutukseksi y.m. Hän muisti joskus +ennenkin tehneensä melkein yhtä uhkarohkeita temppuja, kun oli ollut +vähä "toisella kymmenellä", vaikka tosin ei muuta kuin kolme kertaa +koko heidän avioliittonsa ajalla. Eikä yhdelläkään niillä kerroilla +hänen asiansa ollut niin paha kuin nyt. + +Hän koetti ajatella, että miltähän tuo oli kuulunut vieraista. Kaiketi +ne luulivat häntä hyvinkin tylyksi vaimolleen. Ja miltähän se oli +tuntunut Liisasta? Olikohan tuo kovinkin pahasti suuttunut? -- Mutta +nämä ajatukset eivät häntä ollenkaan huvittaneet. Päätä tahtoi +muutenkin pakottaa, kun oli tullut pitkin päivää naukatuksi tavallista +ahkerammin. + +Illallisen jälestä tuli piika kutsumaan kauppamiestä rouvan puheille. +Kutsu ei ollut odottamaton, sillä semmoinen oli asian meno ollut +ennenkin. Ensi työkseen kauppamies tiristi muistikirjan uurteista mitä +siellä vielä oli. Sitte hän otti käsille kassakladin uuninraosta, mutta +ei hän siitäkään sanottavasti kostunut. Täytyi käydä vaatekaapilla, +toisessa huoneessa. Pääkirjassa piti olla ainetta vielä pariksi +päiväksi. Mutta vaatekaapista ei löytynyt koko kapinetta, ei mistään +nurkasta. Ja aikaa oli etsiessä tuhrautunut niin paljo, että +kauppamiehen täytyi kiiruhtaa rouvansa luokse, voimatta asianmukaisesti +vahvistaa itseään. + +Kamarinsa keinutuolilla hän istui, rouva Liisa Hentunen kaikessa +laihuudessaan. Silmät punertivat kuin itkun jäleltä, ja postilla oli +hänellä käsissä. Kauppamies astui varovasti huoneesen ja istui tuolille +ovenpieleen. Hiljaisella, nuhtelevan tuskan painamalla äänellä alotti +rouva keskustelun: + +"Antti! -- Kuuletkos?" + +Antti ei virkkanut mitään. + +"Kuinka sinä sanoit minulle tänäpäivänä?" + +Ei vastausta. + +"Etkö sinä sanonut näin: mene tiehesi, akka? -- Oliko se niin?" + +Kauppamies ei vastannut sanaakaan. Hän oli kerta valinnut sen +taistelutavan, eikä siitä hellittänyt. Mutta rouva jatkoi hiljaa ja +tyvenesti niinkuin ennenkin: + +"Sillä lailla sinä sanoit, vierasten kuullen... Muistatko sinä entisiä +aikoja, Antti? Muistatko koskaan luvanneesi minulle ikuista rakkautta +ja uskollisuutta?" + +Ei vaan kuulunut hiiskaustakaan vastaukseksi. + +"Muistatko sinä sitä kallista hetkeä, kun meidät vihittiin pyhään +kristilliseen avioliittoon? Mitenkä sinä silloin sanoit? Sanoitko sinä: +mene tiehesi, akka? -- Etkö sinä silloin luvannut rakastaa minua +myötä- ja vastoinkäymisessä? Ja muistatko sinä papin sanoja?" + +Mutta kauppamiehen ajatukset lienevät liikkuneet muualla, koska hän ei +vieläkään antanut minkäänlaista ääntä. + +"Sanoihan pappi niin, että miehen ei ole sallittu pahasti vaimonsa +kanssa menetellä, oman häijyn mielensä jälkeen, niinkuin sen pahempi +nyt usein nähdään ja kuullaan; mutta pitää häntä rakastaman ja +kunniassa pitämän ja antaman, niinkuin pyhä Pietari sanoo, +vaimolliselle astialle niinkuin heikommalle hänen kunniansa. Tokko sinä +enää muistat sitä? -- Ja sitte sanoi pappi vielä, että niinkuin mies on +lahjoitettu suuremmalla viisaudella ja vahvemmalla luonnolla kuin +nainen, niin pitää hänen myös käyttämän sitä hänelle avuksi ja ei +sortamiseksi. -- Niin se pappi sinua neuvoi, Antti, eikä neuvonut +sanomaan vierasten kuullen: mene tiehesi, akka!" + +Kun Antti puolestaan ei antanut aihetta pitempiin alustaviin +keskusteluihin, täytyi rouvan nyt jo ryhtyä pääasiaan. Hän kertoi +ilmoituttaneensa samana iltapuolena pidettyyn rippikirjoitukseen sekä +itsensä että kauppamiehen. Rouva kyllä omasta puolestaan ei tiennyt +tehneensä mitään pahaa, joka olisi painanut hänen tuntoaan. Mutta +lohdutukseksi kärsimästään loukkauksesta ja sisälliseksi +vahvistuksekseen hän tahtoi tulla miehensä mukaan, ikäänkuin tukemaan +häntä. Hän oli valmis antamaan anteeksi puolisonsa raskaan +hairahduksen, mutta asia ei ollut sillä hyvä. Oli sovittava myös +jumalan kanssa. + +Tätä juuri oli kauppamies enimmän pelännyt. Hän ei ollut luonnostaan +mikään kirkonkävijä, eikä häntä semminkään haluttanut mennä +rippikirkkoon, jossa se ryyppy pahanen oli niin pitkän odotuksen +takana. Täytyi ensin puolen päivää istua kuivin suin. Mutta minkäpä +sille taisi? Olihan sinne mentävä, kun kerran oli kirjoitettu. Eikä hän +sanallakaan vastustanut Liisan esitystä. Ei muuta kuin hiukan +tuskaisena kynsäsi korvallistaan ja mutisi melkein kuin itsekseen: + +"Viitasaarelaisten kun piti tulla jauhon ostoon huomenna --" + +"Jääpihän Mikko kotiin", huomautti Liisa rouva sävyisästi. Näytti +aikovan jatkaa postillan lukemista. Siitä arvasi kauppamies ajan +tulleen hänelle lähteä omaan huoneeseensa. Mutta kellarissa täytyi +hänen sinä iltana vielä pistäytyä, kylmässä ja pimeässä. + + * * * * * + +Aikaseen sunnuntaina oli talossa aamiainen valmiina, vaan siihen ei +talon rouva koskenut. Olisihan ollut synti raskauttaa itseään +syömisellä juuri ennen herran ehtoolliselle menoa. Ei kauppamieskään +uskaltanut istua pöytään. Mutta rouvalta salaa hän teki kaksi kookasta +voileipää, asetti kourallisen muikkuja niiden väliin, pisti taskuunsa +muutamia keitettyjä munia ja katosi sitte vähäksi aikaa omaan +kamariinsa. + +Liisa rouva oleskeli myös tänä aamuna epäiltävän paljo omassa +huoneessaan. Kukaan ei voi varmasti sanoa, rukoiliko hän, vai +laitteliko hänkin tehokkaammalla tavalla itseään siihen kuntoon, että +saattoi ottaa vastaan herran pyhiä armovälikappaleita. + +Oli navakanlainen pakkanen näin alkutalven ilmoiksi. Hanget helottivat +puhtaimmillaan, puut huurteisine oksineen olivat lähes yhtä kauniit +kuin kesäpuvussaan. Muodot, piirteet olivat kauniimmatkin; se vain, +että värejä puuttui. + +Kauppamiehen talosta ei ollut kirkolle matkaa täyttä kilometriä. Mutta +karhunnahka oli kuitenkin pantava rekeen, sillä kirkon tienoilla oli +paljo katsovia. Nuori raudikko ori oli myös sennäköinen, että sillä +ilkesi ajaa. + +Melkein puolimatkassa oli jyvärengin Aatu Julkusen mökki. Koira istui +sen ovella ja haukahteli. Mutta ei se kauan malttanut siinä istua, vaan +läksi vilistämään hevosta kohti, että lumi pölisi. Haukkuen ja reuhaten +hyppeli kahden puolen hevosta ja aikavälistä yritti haukata reessä +olijoita. Renki koetti ohjasperillä lyödä koiraa, vaan ei tavannut. +Ärähtäen se aina silloin peräytyi tiepuoleen ja oli kohta taas valmiina +hyökkäykseen. Ori alkoi tuosta jo tulistua. + +Juuri mökin kohdalle tullessa ilmestyy jostakin nurkan takaa pieni, +tuskin kymmenvuotias tyttönen, juoksee avojaloin ja paitasillaan ajajia +kohti, huudellen: "Musti seh, Musti seh! Etkös tottele?" + +Sellaista ilmiötä ori vasta oikein säikähti, hyppäsi syrjään ja kaatoi +reen. Kauppamies vierähti raskaasti tielle ja rouva hänen päälleen. +Rouvalle ei tullut mitään vahinkoa, vaan kauppamies valitti kylkeensä +koskeneen. Kuitenkin häiritsi tämä tapaus rouvan yksinäisiä, hartaita +mietelmiä. Sentähden hän katsoi asianlaadun vaativan huomauttaa +rengille, kuinka hänen, Paavon, on huoneentaulun mukaan oltava +"kuuliainen ruumiillisille isännillensä, pelvolla ja vapistuksella, +sydämensä yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle", ja ettei hänelle +tilinteon päivänä tule olemaan hyvä palkka, kun hän näin +huolimattomasti menettelee isäntäväkeänsä kohtaan, panemalla heidän +henkensä tahi ainakin heidän ajallisen terveytensä vaaraan. + +Sitte rekeen päästyään hän kutsui tytön luokseen ja sanoi hänelle: + +"Sinun isäsi, tyttö parka, on tehnyt kovin pahasti ja sydämettömästi, +kun on ottanut elättääkseen rumaa ja vihaista koiraa, vaikka hänellä ei +kaikin ajoin ole leipää liiaksi lapsillensakaan." + +"Mustipa on aina isän toverina metsällä", väitti tyttö vilkkaasti. + +"Kuuleppas, lapsi, elä sinä opi vastustelemaan vanhempia ihmisiä. +Nuoret olkaat vanhoille alamaiset, sanotaan sanassa, ja pitäkäät +itseänne kiinteästi nöyryyteen. Mutta sinulle on tainnut mennä +perinnöiksi isäsi ylpeyttä. Minä olen jo ennen käskenyt hänen ampua +koiransa, jos tahtoo olla meidän leivässä. Mutta hän ei ole minua +totellut. Elä sinä, lapsi kulta, vaan tule hänen kaltaisekseen!" -- +Sitte tarttui hän tytön otsahivuksiin ja jatkoi: "Olkoon tämä nyt +pieneksi muistutukseksi pahanilkisyydestäsi, kun juoksit hevosta +säikyttämään." + +"Enhän minä kuin Mustia tulin kieltämään", väitti tyttö, itku kulkussa. + +"Tässä saat vielä vähä lisää siitä, että yhä vain olet uppiniskainen ja +väität vanhempia ihmisiä vastaan." + +Tyttö tuli saamaan kelpo tukkapöllyn, sillä rouva puhui harvaan ja pani +painoa joka sanalle. Jalkojakin tytön jo palelti hangessa seistessä. +Irti päästyään hän hiljaa nyyhkyttäen pakeni kotinsa ovelle, josta +Musti säälivin silmin hänen onnettomuuttaan katseli. + +Tämän pysäyksen jälkeen jatkoivat rippivieraat taas matkaansa. Ori +juoksi verraten rauhallisesti, vaikka Musti yhä seurasi rekeä, +tuontuostakin haukahdellen. Jäleltäpäin kuului tytön itkunsekainen +kutsu: "Musti seh! Musti seh!" + +Vähän matkaa ajettua tunsi kauppamies kylkeään omituisesti lämmittävän. +Ja kun hän sitä koetteli, olivat vaatteet siltä kohdalta kosteat. Hän +oli vähällä parkasta, luullen saaneensa kylkeensä suuren verihaavan. +Mutta tarkemmin koeteltua hän huomasi, että "muistikirja" oli +särkynyt taskussa ja sen sisältö imeytynyt vaatteisiin. Puhdas +kirkkonenäliinakin oli likomärkänä. Hiljaa kiroten kaivoi kauppamies +pullon sirut taskustaan ja pudotti ne reen viereen. Seurasi häntä +sentään kirkkoon miehen haju -- ja nenäliinasta voi imeä vähä makuakin. + +Kirkolla nousivat kauppamies ja hänen rouvansa reestä, ja renki +pyöräytti tyhjiltään kotiin. + +Rippisanoissa nuori kirkasääninen pappi puhui kelvollisista ja +kelvottomista ehtoollisvieraista. Piti tälle aterialle tullessaan +elävästi tuntea syntinsä ja niitä katkerasti katua sekä vahvasti uskoa, +että ne nyt anteeksiannetaan. Ja vakaa aikomus piti olla elämänsä +parantamiseen. Sitäpaitsi oli oltava sovinnollisella mielellä kaikkia +lähimäisiään kohtaan; sillä ken ei kanssaihmisilleen anna anteeksi +heidän virheitään, hän älköön myös toivoko jumalalta anteeksiantamusta. +Ne, jotka täyttivät nämä vaatimukset, olivat kelvollisia +ehtoollisvieraita. Kelvottomia taas olivat kaikki katumattomat ja +uskomattomat, jotka vain tavan vuoksi olivat saapuneet herran +armopöytään ja joilla kyti viha ja vaino povessaan toisia ihmisiä +vastaan. Niiden sanoi pappi syövän ja juovan itselleen tuomion ja +kadotuksen. + +"Ettehän te, ystäväiseni, ole sellaisia ehtoollisvieraita? Ette +suinkaan te ole katumattomalla ja paatuneella sydämellä tulleet tälle +pyhälle aterialle, saapuneet herran pitoihin ilman häävaatteita?" + +Eihän toki! Ei kukaan. Sen vastauksen olisi voinut lukea kaikkien +tyvenistä kasvoista. Ei kellään näyttänyt olevan vähintäkään pelkoa +siitä, että tässä olisi kadotukseen ja helvettiin meno niin veitsen +terällä. Vanhemmista vaimoista sentään moni hiljaa nyyhki ja peitti +nenäliinalla kostuneet silmänsä. Liisa rouva oli siinä asiassa edellä +muista, niinkuin pitikin. Hän ei enää nyyhkinyt, vaan uikutti hiljaa, +hartaasti. Tietysti hän, jos kukaan, oli kelvollinen. Epäilemättä +kaikkein kelvollisin. Suntion kukkaroonkin pudotti 2-markkaisen -- sen +näki jos kuinka moni ja kuuli heläyksen. Puolipäiväsaarnan piti rovasti +itse. Evankeliumissa sattui olemaan kehotus "kavahtamaan, ettei teidän +sydämenne koskaan raskauteta ylensyömisestä ja juopumisesta ja +elatuksen murheesta". Sen johdosta oli rovastilla tilaisuus tavallista +laveammin puhua mieliaineestaan, "ristin koulusta". Ne, joilla ei +mitään ole, saavat kärsimyksistään monenkertaisen palkan tulevaisessa +elämässä, jossa ei enää ole köyhyyttä, ei kurjuutta, ei nälkää eikä +janoa, ei vilua eikä väsymystä. Sitä aikaa odotellessa hän kehotti +maallisesta tavarasta osattomaksi jääneitä kärsivällisyydellä kantamaan +kuormaansa eikä toisilta, onnellisemmilta, kadehtimaan ja himoitsemaan +sitä, mitä herra kaikkinäkevässä viisaudessaan ei ollut katsonut +otolliseksi antaa heille. Heidän piti päinvastoin olla kiitolliset +siitä, etteivät olleet jumalalta mitään saaneet. Sillä sitä vapaampi +tie heillä oli taivaaseen. Mutta varsin hankala pääsy sinne on niillä, +jotka ovat paljon koonneet tämän maailman hyvyyttä ja henkensä +raskauttaneet mammonan palveluksessa. Se on tiukempaa kuin kamelilla +meno neulansilmän läpi. Ja kuta enemmän he ovat tavarata koonneet, sitä +ankarampi tili heidän kerran on tehtävä. Sillä tämä maallinen tavara ei +oikeastaan ole ihmisen omaa, vaan herran antama laina, jota ihmisen +tulee käyttää, niinkuin hänen haltuunsa uskottua leiviskää. + +Tässä saarnassa oli eräitä lauseita, joiden kohdalla Antti Hentunen +vähä alkoi höröstellä. Mutta kun rovasti jatkoi puhettaan ja meni +muihin asioihin, rauhottui hän, huomatessaan, ettei ollut puhe hänestä. +Mitäpä se rovasti häntä -- olihan heillä siksi paljon ollut asioita +keskenään. + +Sitte jatkuivat kirkonmenot tavallista kulkuaan. + +Mutta kesken ehtoollisen jakoa kuului alttarikaaren vaimopuolelta ensin +kova parahdus, sitte yhä kestävää liikutusta. Kaikkein katse kääntyi +sinne, sekä rippivieraitten että muiden kirkossa olijain. Kauppamiehen +katse oli ensimäiseksi ehtinyt siellä käydä ja jo siirtyä poiskin. +Hänen Liisansa näet ei ollut voinut hillitä liikutustaan. Ei se muuta +ollut. + +Vähä tuo hävetti kauppamiestä -- vaikka oikeastaan hän luki synniksi +itselleen tuon hävettämisen. Kyllä hän sen ymmärsi, että olisi pitänyt +tehdä samalla lailla hänenkin, ennenkuin olisi oikein kelvollinen. +Kovinhan papit armollisesti katselivat Liisaa, vaikka tämä ei ollut +mikään syntinen. Muuten vaan otti asian niin tunnolleen. Kuinka paljoa +enemmän kauppamiehen olisikaan pitänyt...! + + * * * * * + +Kirkosta päästessä oli jo renki hevosineen vastassa. Ilma oli +kirkkoaikana lauhtunut. Sateli harvaan ja verkalleen isoja, pehmeitä +lumihiukaleita. Aurinko vähä kumotti alaalta läntiseltä taivaalta, +vaikka tuskin oli päivällisaika. + +Ori sai astua kotimatkan. Niin tahtoi rouva aina kirkosta tullessa, +varsinkin rippikirkosta. + +Edellä kulki pari miestä, joita ei viitsitty sivuuttaa. Toinen näkyi +olevan se kauppamiehen jyvärenki Aatu Julkunen, kotiinsa menossa, +toinen hänen veljensä, joka oli mökkiläisenä jossain salokylillä. +Molemmat laihoja, puutteen ja huolten painamia; silmät olivat kuopalla, +ja niissä asui aina omituinen nälkäinen katse. + +Lähemmäksi tultua voi kuulla miesten puhetta, jos tarkasti kuunteli. + +"Meille kait tulet syömään ennen kotiin menoasi?" kysyi Aatu +veljeltään. "Eihän siellä suuria vieraanvaroja ole. Kipeänä on +eukkokin, vaan koetetaan katsoa jotain. Ei suinkaan sulla ole evästä +muassa?" + +"Ei tuota tullut pannuksi. Minua varten ei suinkaan rovastin tarvinnut +saarnata elatuksen murheesta." + +"Hyväpä sen on siitä saarnailla, kun ei ole sitä murhetta itsellään. +Mutta olisipas meidän sijassa... Leikkuuaikana kertoivat painaneen 15 +vanhaa leiviskää." + +"Antelias se kuitenkin on saarnoissaan, vaikka muuten moittivat +ahneeksi. Meille lupaa siellä tulevaisessa niin pulskan elannon, eikä +itse tunnu pyrkivänkään osille. Eihän se miten mene neulansilmästä +semmoinen." + +"Jospa se onkin tarkottanut imeä itseensä koko pahan mammonan, että +meillä olisi sitä helpompi pääsy. Hyvänä paimenena uhrautuu sillä +tavoin lammastensa edestä." + +Näin epäuskoista puhetta kuullessaan rouva käski rengin ajamaan sivu. +Mutta juuri sivuuttaissa sanoi salolainen Aatulle: + +"Noin laihaksiko se teidän rouva on ujunut? Mitähän se siellä kirkossa +niin ulisi, ihan kuin hännälle polettava koira?" + +Mitä lie Julkunen vastannut, on vaikea varmasti sanoa, sillä hän puhui +hyvin hiljaa. Mutta rouva kuunteli siksi herkällä korvalla, että sai +selville ainakin suuntia. + +Vähän matkaa ajettua hän sanoi miehelleen: + +"Erottaa täytyy meidän töistä tuo Julkunen. Niin paatunut ja jumalaton +raukka, että oikein tulee sääli. Ja muutenkin se on osottanut +tottelemattomuutta minulle, kun et sinä ole ollut mailla." + +"Kovinpa sillä on paljo huonoa joukkoa", sanoi kauppamies. "Jos tuota +sentään vielä koettaisi pitää." + +"Ei, ei sitä voi eikä uskalla, jos tahtoisikin. Jumalattoman työllä ei +ole siunausta, vaan kirous seuraa hänen askeleitansa. Ei sitä +mitenkään..." + +Samassa tultiin Julkusen mökin kohdalle. Tyttö oli taas ovella +torumassa Mustia, joka haukkui ja raapi ovea, päästäkseen ulos. Mutta +tyttö ei laskenut. + +Kauppamiehelle silloin juohtui mieleen, mikä vahinko hänelle oli +kirkkoon mennessä tullut, osaksi tuon tytön takia. Hän oli ollut +vähällä ihan suuttua. Mutta nyt tuntui kuin olisi jotain lämmintä +noussut hänen poveensa. Vyörähtivät mieleen papin puheet +sovinnollisuudesta, leiviskästä, tilinteosta j.n.e. Hän käski rengin +seisauttaa hevosen, viittasi tyttöä luokseen ja alkoi kaivella +taskuaan. Pani sitte jotain tytön käteen ja sanoi hiljaa: + +"Anna se isompi raha äidillesi!" + +Tyttö kiitti sievästi ja meni taas vartioimaan ovea. + +"Vieläkö sinä sille...!" alotti rouva puheen, kun taas lähdettiin +ajamaan. "Paljoko sinä annoit?" + +"Eihän tuota paljoa --. Ei tullut multa kirkossa pannuksi +kukkaroonkaan." + +"Vai sillä lailla sinä käytät sitä leiviskää, minkä herra on meille +uskonut! Tuommoisille jumalattomille jakelet. Pois olisit käskenyt +Julkusen joukon koko meidän alueelta, jos sinulla olisi vähänkään +rakkautta jumalaan ja omaan vaimoosi. Kyllä sinä et Julkusen käske +menemään tiehensä, niinkuin käskit vaimoasi. Vai oletko jo unhottanut +sen kauniin lauseesi? Tokko sinä enää muistatkaan, mitä varten +tänäpäivänä kävit herran armopöydässä, koska jo sieltä palatessa +pahotat vaimosi mielen? Kunhan sinä, polonen, et vain olisi ollut ilman +häävaatteita; kunhan et, Antti kulta, olisi ollut kelvoton vieras!" -- +Ja rouva alkoi taas tuntea liikutusta, pyyhki kosteita silmiään ja +nyyhkäsikin muutamia kertoja. + +"Antaa tuon Julkusen asian nyt olla edes tuonnemmaksi", sanoi +kauppamies arastellen. "Eihän sitä ilkiä ihmisiltäkään, keskellä talvea +ja joulun alla." + +"Enemmän tulee kuulla jumalaa kuin ihmisiä, Antti. -- Vaikka olkoon +vain tuonnemmaksi, mutta ei kesän yli. Silloin vetäisit päällesi sen +kirouksen, joka on jumalattomille valmistettu. Ja jos sinä muuten et +tätä asiata muista, niin minun tuntoni vaatii rovastille ilmoittamaan, +että sinä sanot vaimollesi: mene tiehesi, akka! Ja että sinä +rippikirkosta tullessa oman vaimosi nähden ja kuullen lähettelet rahaa +toisen miehen vihitylle vaimolle. Luuletko, ettei minua siinä asiassa +uskottaisi? Kyllä papit hyvin tietävät, kuinka nuhteettomasti sinä +muuten olet elänyt. Sitäpaitsi, kuulihan sen Paavokin." + +Kauppamies yritti sanoa jotain, mutta ei kuin rykäsi. Mitäpä puolta +hänellä oli? Liisa oli kelvollinen, hän kelvoton ja pahanlainen +ryyppymies. + +Lähempänä kotia ei oritta enää voinut hallita. Se riuhtasiin väkisin +juoksuun. Kauppamiehelle se oli mieleen, eikä rouvakaan siitä tällä +kertaa virkkanut mitään, sillä kotona odotti ehtoollisvieraita +valmiiksi katettu päivällispöytä. + + * * * * * + +Kenties minun on senverran onnistunut herättää lukijan mielenkiintoa, +että hän tahtoisi tietää, missä Liisa rouva _nyt_ on. + +Hän on jo kymmeniä vuosia ollut siellä, jonneka me kaikin toivomme +pääsevämme. Ennen lähtöään hän jo oli toimittanut siunattuun maahan +miehensäkin, Antti Hentusen. + +Hänelle itselleen pidettiin kirkossa ihana ruumissaarna, jonka mukaan +seurakuntalaisten, sekä nuorten että vanhain, oli otettava esikuvakseen +"tämän kristisisaren nöyrä ja hiljainen, mutta jalolta uskolta +läpitsetungettu vaellus; yksivakaisesti oli hän itselleen kilvoitellut +sen kaikkein kirkkaimman kruunun, ja uskollisemmasti kuin kenkään +meistä, päähän asti." + +En siis voi lukijan uteliaisuutta tyydyttääkseni muuta vastata kuin +että rouva Elisabeth Hentunen nykyään on enkelinä taivaassa. + +Ehkä voitte, jos haluatte, häneen siellä tutustua. + + + + +KÄYNTI TUOVINLAHDEN KORKEALLAKOSKELLA. + + +"Parasta se on nyt mennä, jos kerran aiot siellä käydä. Ja käytävähän +siellä on. Kun vaan ei jo nyt olisi liian myöhä." + +Sen neuvon sain eräänä aamuna kuopiolaiselta ystävältäni Heikiltä, joka +on Matkailijayhdistyksen jäsen, paikallisiin oloihin perehtynyt, ja +johon sokeasti luotin senkaltaisessa asiassa kuin Korkeallekoskelle +lähdössä. Vahinko vaan, ettei Heikki itse sanonut joutavansa mukaan. + +"Me kuopiolaiset siellä on käyty niin monasti", lisäsi hän hymyillen. +"Eikä sillä matkalla opasta tarvitse. Istut vaan Tähteen." + +Oli ensimäisiä kesäkuun päiviä, ilma ukkosen sekainen, särmikkäitä +pilviä kaikilla taivaan rannoilla. Mutta päivä paistoi vielä, ja +paistoikin "imelästi", niinkuin Heikki sanoi. Jos minulla olisi ollut +enemmän aikaa viipyä Kuopiossa, olisin odottanut vakavampaa matkasäätä, +vaan nyt täytyi tyytyä tähän. Kello 3 menin laivarantaan ja etsein +"Tähteä", niinkuin ne kolme kuningasta itäiseltä maalta. Kävin +edestakasin satamalaiturin reunaa ja tarkastelin lähteviä laivoja, +joilla kaikilla oli oma saattoväkensä. Mutta siellä oli vaan "Kainoja", +"Neitiä", "Lempiä", "Sukkelia" ... ahaa, tuolla pilkistää "Tähti" +toisen takaa. Niin, mutta meneppäs sinne! Siinä oli vesi välissä. + +"On kierrettävä lammakon taite", kuulin jonkun sanovan. + +Toisten laivain kello oli jo 3, koska alkoivat yksi toisensa perästä +puikkia selälle, mutta onneksi seisoi "Tähti" paikallaan niin kauan, +että ennätin kiertää "lammakon taite." Se näet kuuluu aina lähtevän +muita jälemmä, että sitte saapi ajaa niiden sivu. Onhan se iso kunnia +laivalle, ja ylpeältäpä se tuntuu matkustajastakin. Tuossa jäi jo +"Sukkela", ja nyt jää "Lempi" ... ei, ei jäänyt; pääsi parahiksi +kääntymään toiselle reitille. + +Ähkäin puhkain kierretään Puijonnientä. Vesillä tuntuu sangen kylmältä. +Järvi ei ole vielä ehtinyt lämmetä, kun niin äsken on päässyt +jäävaipastaan. Tuuli puskee kohtivastaan, pitkin suurta selkää. Kiihtyy +kiihtymistään. Vedenkalvo on ihan musta, hirveän vihaisen näköinen. +Ukkonen jyrähtää kaukaa ja alkaa roiskuttaa sadetta. Mutta laivan +kannelta ei kukaan lähde alas salonkiin. Uskollisesti vaan istuvat ja +ottavat vettä niskaansa. + +"Kun tulis antamaan piletit!" huokaa vieressäni istuja niin hartaasti, +että se herätti uteliaisuuteni. "Mikäpä kiire sillä asialla on?" +kysäsin. "Pääsis tästä paleltumasta", oli vastaus. Tarkemmin asiaa +tutkittuani sain selville, että maksu Kuopiosta Tuovilanlahteen on +kannella 1 mk. 25 p., etusalongissa 2 mk. ja peräsalongissa 2 mk. 50 p. +-- ja että paikan määrääjänä on se, missä kippari pilettejä jakaissaan +tapaa kunkin matkustajan. Sitte piletin saatua voi vapaasti oleskella +missä tahansa. + +Mutta tällä kertaa ei kippari ollenkaan ollut kiireinen piletin antoon. +Näkyi olevan tulossa oikein ankara sadekuuro, ja hän luultavasti +ajatteli, että se väkisin ajaa matkustajat salonkiin. Eikä hän siinä +erehtynyt. Muutaman minutin kuluttua oltiin keskellä myrskyn myräkkää. +Satoi ja tuuli kuin viimeistä päivää. Yksitellen painautuivat +kansimatkustajat salonkiin. Ja kun siellä näytti olevan mahdollisimman +suurin määrä väkeä, astui kippari pilettipönttöineen sisälle. +Ainoastaan kaikkein urhoollisimmat olivat enää kannella. Minä heidän +mukanaan jo iloitsin saaneeni urhoollisuuden palkinnon, 75 penniä +säästettyä rahaa. + +Ilomme oli kuitenkin ennenaikainen, sillä kippari oli meitä ovelampi. +Salongista noustuaan hän keskeytti rahankannon eikä ollut millänsäkään +meistä kannella olijoista. Kävi vaan tyynesti vääntämään peräsimen +kehrää. Taisi olla tärkeä käänne tekeillä. + +Tiesin, että ennen ensimäistä pysäyspaikkaa hänen täytyy ottaa raha, ja +koetin kärsiä kuin mies. Mutta oli jo mennyt selkä selän perästä ja +tullut salmi salmen jälestä, eikä mitään pysäyspaikkaa kuulunut. Kylmä +kosteus kävi läpi luiden ja ytimien. En enää olisi kauan kestänyt tässä +75 pennin taistelussa. Sentähden päätin pikimältään pistäytyä +salongissa, sillä aikaa kun kippari oli käänteen teossa. Ehkäpä sitte +kestäisin, kun näin varkain saisin lisätyksi lämpövarojani. + +Mutta tuskin olin ennättänyt tuntea salonkilämpimän hyväilevän +ruumistani, ja hampaani vähä asettuneet loukkua lyömästä, kun näen +edessäni kipparin kiertävän pilettisuikaletta salaperäisestä +tötteröstään. Kenties oli hän jättänyt laivan keskelle käännettä tahi +pannut täkkimiehen jatkamaan sitä manööveriä. + +Silloin, ihan viime tingassa, vilahti mieleeni vielä yksi toivon +kipinä. + +"Myydäänkö pilettiä edestakasin?" kysyin. "Minä en muuta kuin käväsen +Korkeallakoskella ja palaan aamulla Kuopioon. Eikö siitä saa +alennusta?" + +"Onkos herra _huvimatkailija_?" + +"Kyllä -- kun vaan ilma myötenantaisi." + +"Huvimatkailijoilta on maksu ainoastaan 2 mk. 50 p. edestakasin, +salongissa." + +Ja minä kun olin kannella värjötellyt turhanpäiten, kärsinyt kylmää ja +ehkä ijäksi turmellut terveyteni! Samalla maksulla olisin saanut +vapaasti oleskella salongissa. Viisaasti kyllä, ne eivät julkisuudessa +ilmota mitään taksoistaan ja alennuksistaan. Sanomalehdistä olin nähnyt +ainoastaan laivojen matkasuunnat ja lähtöajat. Mutta kaikesta muusta +"antaa tietoja kippari aluksella." + +Nyt minulla taas oli hyvä olla. Lämmin tuntui niin suloiselta. +"Lämmintä ja leipää" -- nehän ovat ihmiselämän perussävelet. Leivän +arvon kyllä jokainen muistaa kolmasti päivään, mutta lämpimän tärkeys +tahtoo unohtua, ellei siitä joskus saisi tällaisia muistutuksia. +Jaksoin taas ruveta odottamaan pysäyspaikkaa, jos semmoista ollenkaan +oli tulossa. Vihdoin tuli Kehvo, jossa kuului olevan orpokoulu, ja +kohta senjälkeen Hirvilahti kansakouluineen. Sivistykseen pyrkivää +väkeä siis täällä Kuopion takana. + +Kun sitte lähestyttiin Ruokovirran matalarantaisia seutuja ja +pujahdettiin samannimisestä kauniista kanavasta, alkoi tulla +pysäyspaikkoja oikein tulemalla. Muuan tukevan näköinen, jyrkkäpuheinen +Pielaveden isäntä selitti syyksi, että nyt oli saavuttu Maaningan +pitäjän rajoihin, ja maaninkalaiset kuuluivat niin riitauneen +kunnallisissa asioissaan, että korkeintaan kolme henkeä sopii samaan +laituriin; ja vaikka laitureita on niin tiheässä, täytyy paraita +pukareita viedä veneellä laivaan keskiselälle saakka. Sellaista se +tuntui sielläpäin olevan kunnallisen itsehallinnon vaikutus +laivaliikkeeseen. + +Seudut olisivat ehkä olleet hyvinkin viehättävät, jos olisi ollut +kaunis ilma ja täysi kesä. Mutta nyt vielä niistä puuttui viimeinen +voitelus: lehti oli vasta alulla, ruoho kulonkirjava, ja kukkia tuskin +olisivat monta löytäneet luonnontutkijatkaan. Näin ollen voi olla aivan +totta, mitä arvoisa pielaveteläinen opastajani lausui näistä +maisemista, että nimittäin "ne eivät ole niin rumat kuin näyttää" -- +vaikka se vähä oudolta kuului. + +Ahkiolahden eli Viannan kanavasta ei enää menty. Ihan ovelta +käännyttiin ja alettiin etsiä Tuovilanlahden suuta. Olisipa ollut ihme, +jos sitä ei olisi löydetty. Niin erilainen se on muista Savon lahdista. +Se ei ollut hymyilevä eikä välkkyvä, ei ruohikkorantainen eikä +lehdikkoreunainen -- eikä taas pilalle asti jylhäkään, vaan se oli vähä +kutakin. Enimmän se muistuttaa kauniita Laatokan lahtia. Alastomat +kallioseinät nousevat jyrkkinä vedestä, mutta niiden hartioilla +vihannoivat nurmikot ja oraspellot talojen tienovilla. Lahti on sangen +pitkä ja kaita. Kun peremmältä silmäilee suullepäin, näkee maisemia, +jotka -- sanoipa heitä nyt reiniläisiksi tai alppimaisiksi -- ovat +suorastaan juhlallisia näin kotioloissa. + +Eräässä kallion kylessä on, vähän matkaa vesirajan yläpuolella, +miehenmentävä reikä, jonka sanotaan syvemmällä vuoressa leviävän +avaraksi huoneeksi. Tämä paikka on nimeltään "Pirun pesä." +Pielaveteläinen, joka nyt oli oman kuntansa piirissä, pyysi kipparin +ajamaan lähitse pesän suuta, koettaakseen tarttuuko ukko laivaamme +kiini. Mutta ei se tarttunut. Ei liene ollut kotosalla, koska ei +kuulunut näyttäyneen moniin vuosiin. + +"Jos lienevät papit karkottaneet?" arvelin pielaveteläiselle. + +"Ei se näistä oman pitäjän papeista -- on se niihin ennättänyt +perehtyä. Enemmän minä sitä Kuopion uutta piispaa -- olisiko sitä +pakoon muuttanut toiseen hiippakuntaan." + +Tuovilanlahti on vahva liikepaikka. Ranta täynnä makasiineja, lotjia ja +tynnyrikasoja; kylällä kauppapuoteja ja meijereitä; syksyisin voin osto +kova. Ahaa, ajattelin, ei ole ihme, jos semmoisen liikkeen keskellä ei +vuoren ukko joudakaan makailemaan pesässään. Pitää heilua, jos mieli +jotain saada toimeksi. + +Rannalle päästyä oli ensin saatava kievarista aineellista voimaa matkan +jatkamista varten. Sillä vielä oli astuttava noin kolme kilometriä. Ja +sitä saatiin, kun joutui. Savossa saadaan vaikka mitä "kun joutuu". + +Syödessä kertoi kievarin isäntä, ettei Matkailijayhdistys vielä ollut +alottanutkaan rakentaa aikomiaan mukavia portaita Korkeakosken alle. +Hän, joka kehui olevansa innokas matkailuasian ystävä -- mahdollisesti +tosin ei ilman aineellisia sivutarkoituksia --, sanoi omalla +kustannuksellaan pitäneensä siinä portaat jo kaksikymmentä vuotta. +Mutta miehen sekä ikään että silmänluontiin katsoen en voinut uskoa +sitä aikaa ihan niin pitkäksi. + +Maat täällä ovat mäkiset, ja kaukaisuudessa siintää yhä korkeampia +kukkuloita. Se joki tai virta tai oja -- miksi hänet tahtoo +sanoa -- jossa Korkeakoski on, kulkee pitkin matkaa sangen syvän ja +jyrkkä-äyräisen haudan pohjaa. Kosken kohina kuuluu, tarkkaan ottaen, +vajaan kilometrin päähän, eikä sen lähellä heikosta puhelusta saa +selvää. + +Ja nyt sitä sitte ollaan Korkeallakoskella. Suurella vauhdilla syöksyy +vesi kallion kielekkeeltä alas kivikkorinnettä synkkään syvyyteen. On +aikoinaan särkenyt myllynkin niskastaan, koska pari myllynkiveä ja +joukko seinähirsiä törröttää paraassa nielussa. Onhan siinä vilskettä: +vesi valkeana vaahtona, ja hieno huuru kohoaa kohden korkeutta. Astumme +siinä portaita myöten kosken alle, toivoen joka askeleella, että +Matkailijayhdistys jo olisi tehnyt aikomansa paremmat portaat. Raskas +pielaveteläinen sitä varsinkin toivoi, sillä hän sanoi pelkäävänsä +kuolemaa, kun oli huonoissa väleissä papiston kanssa kunnanesimiehen +vaalin takia. + +"Mitenkäs teidän pitäjässä on paljo laivalaitureita?" kysäsin. + +"On niitä siksi kuin laivojakin," + +Korkeankosken alle on metsäiseen maahan aikojen kuluessa syöpynyt syvä, +laaja kattila, josta ainoastaan vesi pääsee pois ilman siipiä tai +portaita. Tämän kattilan pohjasta on koskea katseltava. Siihen näkyvät +kaikki sen kuohut ja tummat paadet. Seutu on jylhän kaunis, tekee +miltei kolkon vaikutuksen, niin oudon Savossa. + +Olisi siinä mainio kosken paikka, kun vaan olisi vettä. Korkeutta on +yli tarpeenkin, mutta vettä on vähä. + +"Piti tulla kahta viikkoa aikasemmin, silloin vesi oli ylimmillään", +lohdutteli pielaveteläinen. + +Kyllä kai! Tuskin tarkenin nytkään. + +Maalareille tämä on erinomainen tauluntekopaikka. Heidän kankaalleen on +helppo lisätä vettä, ja muuta tässä maisemassa kyllä riittää. Niin +rauhaisa vielä istua siellä kattilan pohjassa ja maalata. + +Silloin juolahti mieleeni rohkea ajatus. Jos minun teknillinen kykyni +olisi yhtä suuri kuin luontainen kekseliäisyyteni, tekisin +Matkailijayhdistykselle seikkaperäisen ehdotuksen Korkeankosken +laittamisesta vierasten varalle. Eikö voisi sulkulaitosten avulla +säästää keväistä tulva- ja kesäistä sadevettä suureen säiliöön kosken +yläpuolelle ja sitte vaikka kerran viikossa, esimerkiksi sunnuntaisin, +määrätuntina laskea tulemaan oikein hurjasti? Se olisi suurenmoista. +Sitä kannattaisi tulla kaukaakin katsomaan, eikä kiellettäisi pientä +pääsymaksua kustannusten korvaukseksi. -- Kenties on ollut yhtä +viisaita ennen minua, ja kenties on tuuma huomattu epäkäytännölliseksi +-- mutta hyvä tuuma se olisi sittenkin, + +Pielaveteläinen oli myös kekseliäs. Kesäiseen aikaan oli hänestä paras +lähteä Kuopiosta aamusella Iisalmeen menevässä laivassa ja jäädä Ahkion +kanavalle. Sen läheisyydessä on Viannan koski, jossa on viljalta vettä. +Seutu ihmeen kaunis siinäkin. Sitte vasta olisi maisin tahi veneellä +Tuovilanlahtea myöten tultava Korkeallekoskelle ja _ajateltava_, että +"ollappa tässä Viannan vesi!" -- Ai, ai, sinä Heikki ystäväni, kun et +tuota neuvonut! + +"Tähti" lähti Tuovilanlahdesta takasin Kuopioon aamulla ani varahin. +Hyvä vain, että ennätti mukaan. Nyt vasta oikein voi nähdä tuon lahden +kaikessa loistossaan. Nyt se oli sekä hymyilevä että välkkyvä nousevan +auringon kullassa, kun rannat kuvastuivat syvälle tyyneen veteen, eikä +mitään sen jylhyydestä ollut kadonnut. Verraton lahti. + +Kuopioon mennään samoja jälkiä kuin sieltä tultiinkin. Se erotus vain +matkanteossa, että nyt kun kauniin ilman vuoksi hyvin olisi voinut +istua kannella ja ihailla luontoa, nyt oleksittiin enimmäkseen +salongissa, josta noustiin pois vasta viimeisellä pysäysvälillä. +Paluumatkalla näet kannettiin rahat ja annettiin liput aivan kaupunkiin +päästessä. + + + + +MATKALLA VIIPURIIN. + + +Kuopiosta lähteissä oli minulla muutama markka rahaa yli varsinaisen +tarpeen. Kun en ole mikään pääomien ystävä, esiinnyin Viipuriin +tultuani jotakuinkin reilusti. Istuin vossikan rekeen ja käskin ajaa +johonkin hotelliin, jossa saisin hiukan levähtää matkan vaivoista, +kunnes voisin mennä ihmisten ilmoille, tarvitsematta häiritä heidän +makeinta aamu-untaan. Kello ei näet ollut vielä kuuttakaan aamusella. + +"Eikös tuossa kulmassa jo ole hotelli?" kysäsin, kun vossikka näkyi +aikovan ajaa ohi. "Hotel -- mitä siinä on kyltissä?" + +"Ohan se siinäik, mut on niin helevetin kallis." + +"Kuuleppas, poika -- mistee sin' out peräsin?" + +"Kuopiosta tietysti." + +"Kuinka niin _tietysti_?" + +"Misteepäs ne oikeet miehet muualta --? Tunnen minä teijättii", hän +lisäsi, kääntyen tuttavallisesti minuun päin. "Työ junalla tulitta?" + +"Junalla." + +Niin, junalla -- ja kolmannessa luokassa. Minä olen Härmässä syntynyt, +Kuopiossa kasvanut ja Helsingissä turmeltunut, niin ettei minuun enää +pysty se, miltä nuoria upseereja tahdotaan varjella, antamalla heidän +kulkea toisessa luokassa kolmannen luokan piletillä -- se turmelus +nimittäin. + +Tunnenpa olevani kuin turvan takana, koska on Viipurissa edes yksi +kuopiolainen vossikka, s.t.s. "oikea mies". Ihan samanlainen pulloposki +oli kuin nekin, jotka jätin Kuopion asemalle. + +Vielä kerran lensivät ajatukseni takaisin Kuopioon, vielä kerran +kuvastui lähtöhetki sieluni silmiin ja vielä kerran sain taistella +inhimillistä heikkoutta vastaan. Sydämeni suli, katsellessani tuon +vossikan pyöreitä hartioita. Olin tuntevinani täällä vieraalla maalla +lämpöisen tuulahduksen Kallaveden kimaltelevilta rannoilta. + +Sinne ne jäivät kaikki hyvät toverit ja uskolliset ystävät, monissa +vaiheissa koetellut. Minut otettiin pois heidän silmäinsä edestä, +niinkuin ennen Elia profeetta: tulisella hevosella ja lämmitetyillä +vaunuilla. + +Viimeiseksi vilahti kosteihin silmiini... Jaa, muiden mielestä se ei +ehkä ole ollenkaan runollista, mutta minun heltyneesen olemukseeni +painui eronhetki kaikkine sivuseikkoineen kuin vahaan. Kun Kuopiosta +junalla lähtee, näkee viimeiseksi lääninvankilan ja heti sen rinnalla +sairashuoneen. Nämä myös ensimäisinä tervehtivät tulijaa. En tiedä, +lieneekö lääninvankilan sijottamisessa näin lähelle rautatieasemaa +pidetty silmällä sitä seikkaa, että vangeilla olisi mukava tehdä pieniä +virkistysmatkoja. Vai olisivatko nuo rakennukset ehkä siihen asetetut +etupäässä kaupunkiin tulijoita varten -- tarpeellisen lajittelun +vuoksi? + +Vähitellen jäivät jälelle viimeisetkin tuttavat paikat. Oli turha vaiva +enää tähystellä vaunun akkunoista. Seudut olivat ikävät ja tyhjät +lumivaipassaan; vaunut vielä ikävämmät ja tyhjemmät; mutta oma +mielialani kaikista ikävin ja tyhjin. Tupakanpoltto, paras lohdutukseni +tällaisissa mielentiloissa, sekin oli kielletty viidellä eri kielellä. +Ja ovilasiin oli piirretty ystävällinen huomautus: "Pysykää vaunuissa +junan kulkiessa!" + +Jopa jo! Konstipa tässä pysyä, tämmöisessä kyydissä kuin Savon radalla +annetaan. + +Meidän sekajunassa oli kaksi kolmannen luokan vaunua ja vielä yksi +matkustajavaunu, jossa takapuoli oli ensimäistä ja etupuoli toista +luokkaa. Siinä vaunussa luullakseni ei tällä kertaa ollut ketään, +taikka jos oli, olivat ne niin hienoja, etten voinut nähdä niitä +ruumiillisilla silmilläni. + +Etumaisessa kolmannen luokan vaunussa olin toisessa päässä minä, +toisessa lihava maakauppias jostain hätää kärsivästä Karjalan puolen +pitäjästä. Tutkimusmatkoillani havaitsin, ettei hänen puolellaan ollut +tupakanpoltto kielletty, jonkatähden asetuin sinne. + +Hän oli puhelias mies. Nähtävästi hiukan karaissut itseään talvista +matkaa ja niitä herroja influentsabasilleja vastaan, jotka +matkustelevat sekä Suomen että Keisarikunnan radoilla ilman pilettiä, +siis vielä suuremmilla etuoikeuksilla kuin nuoret upseerit. Kauppias +oli nyt matkalla Helsinkiin, puuhaamaan kunnalleen jotain hätäaputyötä +tai viljalainaa tai mitä vain saisi. Uhkasi panna kielensä oikein +ohueksi, vaikka kyllä hän ei sydämessään ollut leppyinen koko Helsingin +herroille. Oliko niillä ollut järkeä määrätessään viimeisiä valtion +viljalainoja? -- Ei pennin edestä! Alin lainasumma oli 35,000 markkaa, +ja sitte piti olla omia rahoja vähintään toinen sen verta panna viljan +ostoon. Mistä tavallinen liikemies otti tänä aikana kaikki ne rahat ja +kaikki ne takaukset? Niin ovatkin lainat suurina summina menneet +viidelle kuudelle "kopekkaneuvokselle" läänissä. Heillä on nyt valta +ottaa viljalla, minkä syntinen sydämensä sietää, ja nylkeä maakunta +niin paljaaksi kuin tahtovat. Maakauppa sortuu toivottomassa +kilpailussa valtion pääomien kanssa. Olisi pitänyt antaa korkeintaan +10-20,000 markkaa käteensä, ilman muuta velvollisuutta kuin että niillä +tuotetaan viljaa ulkoa. Näin olisivat rahat levinneet pitkin maata ja +kilpailu tasottanut hinnat. Maakunta olisi voinut päästä jotenkin +ehyenä hätäajan yli. Maakauppiaan täytyy aina lomitella: antaa huonona +aikana velaksi ja odottaa aikaa parempaa. Mutta ne "neuvokset" eivät +ole siihen tottuneet eikä heillä ole siihen mitään pakkoa. Hallituksen +olisi pitänyt panna ehdoksi: "Anna velaksi sinun lähimäiselles, niin +sinulle myös velkaa annetaan." Mutta onko meidän viranomaisilla +kymmenettä osaa sitä ymmärrystä kuin niillä on palkkaa? + +Tähän suuntaan hän nyt puheli. Miten lie sitte Helsingissä kieli +ohennut. + + * * * * * + +Kouvolaan tultua näimme uusia kansoja ja kuulimme uusia kieliä. + +Tässä erkanin maakauppiaasta, joka jäi odottamaan Helsinkiin menevää +junaa. Se oli vahinko minulle, sillä häneltä olisin voinut saada vielä +monta opettavaista tietoa Viipuriin mennessä. Viimeisiksi sanoikseen +hän kysyi: + +"Mitä varten sinä nyt oikeastaan jätät savolaiset ystäväsi ja lähdet +Viipuriin?" + +"No, jos saisin ystävikseni karjalaisetkin, tulisi ystäviä enemmän." + +"Se saattaa olla vähä niin ja näin", hän lausui mietiskellen. "Viipuria +sanotaan Suomen lukoksi. Mutta siinä lukossa on väärä avain, joka ei +liiku sinne eikä tänne: istuu ruostuneena lukossa, eikä lähde pois. +Siellä ovat viikingit vallassa." + +Vielä kipeämmin koski savolaistuneesen sydämeeni eräs toinen uutinen, +jonka kuulin siltä kuopiolaiselta vossikalta. Hän kertoi, että +Viipurissa ei saa "oikeeta piimee, ei yhtä kokkelia." -- Viikingeistä +minä viis veisaan, mutta voi kaupunkia, jossa ei ole piimää! + + + + +VEKSELI. + + +Se maakauppias, jonka Viipuriin mennessäni Savon radalla tapasin, +kertoi Kuopiossa joutuneensa pieneen vekseliasiaan. Ja ne ovat niitä +vihoviimeisiä näin huonona aikana. + +"Yks maakauppias" ei saisi koskaan mennä kovin laajoihin asioihin. +Hänen olisi otettava esimerkkiä pienemmistä "liikkeenharjoittajista" +kaupungissa. Kun Kuopiossa pannaan kauppa pystyyn, niin ensiksi tehdään +aukko seinään, sitte haetaan leipurilta kolme kappaletta "10 pennin +korvapuustia" ja kuusi kappaletta piparkakkuja -- 5 penniä pari -- +kuuden kuukauden myynti- ja maksuajalle. Vielä tuotetaan tehtaalta 1 +kori olutta sillä puheella, että maksu seuraa joka kerran kuin "kuoret" +vaihdetaan uuteen koriin. Jos nyt epäsuotuisat liikeolot tekevät +asianomaiselle mahdottomaksi täyttää sitoumuksiaan ja hänen täytyy +ilmottautua konkurssitilaan, niin ei kellekään siitä tule kovin +tuhoavaa iskua. Suurimmalla saamamiehellä, nikkarilla, on ensimäinen +kiinnitys tärkeimpään omaisuuskohtaan: puodin oveen; oluttehdas ei +koskaan menetä enempää kuin yhden korin, josta kuitenkin on toivo saada +takasin tyhjät ja myymättömät pullot; leipurin ei tarvitse pelätä, että +olisi mitään myyty noista kuusi kuukautta sitten valmistetuista +leivoksista -- hän saa aina takasin sen osan, mikä ei mene velallisen +ja hänen perheensä ylläpidoksi valvontapäivään asti eikä uskottujen +miesten palkaksi. Enimmän kärsii tämmöisestä konkurssista seppä, joka +on takonut kyltin, sillä hänen täytyy maalauttaa siihen uusi nimi, +ennenkuin se kelpaa jollekulle toiselle yhtä yritteliäälle +liikemiehelle. Näin oli eräskin seppä viime elokuusta marraskuuhun +mennessä "valvonut" samaa kylttiä neljässätoista eri konkurssipesässä +ja toivoo sen avulla pääsevänsä ennen vuoden loppua osamieheksi vielä +moneen "pesään"; sillä liikesuhteet kallistuvat yhä arveluttavammalle +kannalle. + +Oli se ennen Kuopiossakin toinen aika. Rahaa oli ja sitä läksi. Vielä +viime kevännä oli kertojani saanut Yhdyspankista vekselillä 1,500 +markkaa ja sitä hän nyt oli käynyt selvittämässä. Rahansa hän oli +jättänyt kotiin parempain tarpeiden varalle, sillä nykyinen aika ei ole +mikään pankkien täyttämisen aika. Oli aikonut saada saman summan +jostakusta toisesta pankista ja sillä maksaa Yhdyspankkiin. Vekseli oli +langennut jo lauantaina, mutta meni pyhän yli maanantaihin, jolloin hän +vasta joutui kaupitsemaan uutta vekseliään. Koska hänellä oli kaksi +vankkaa nimeä apunaan, luuli hän paperinsa varmasti kelpaavan Suomen +pankkiin. Odotettuaan sikäläisen "rippitunnin" kello 11-12, meni hän +nostamaan rahoja. + +"Jassoo -- niin -- kyllä -- tuota --", juttelee pankin kirjuri, +etsiessään vekseliä kaikenlaisten paperien joukosta; sitte hän kuiskaa +niin hiljaa, etteivät toiset rippivieraat kuulisi: "Kyllä ne eivät +hyväksyneet sitä ostettavaksi!" + +No, ollaan sitte kuitit, ajatteli kauppamies. Yhdyspankki suletaan +kello 1 -- ennätti siis vielä käydä Kansallispankissa. Hänellä oli +kymmenkunta osaketta tähän kansalliseen yritykseen; jos eivät osta +sinne hänen vekseliään, niin hän myy osakkeensa juutalaisille vaikka +puolesta hinnasta. Niin hän päätti. Saisivat sitte juutalaiset äänestää +vaikka koko pankin nurin tulevassa yhtiökokouksessa. + +Kalpeana otti Kansallispankin johtaja paperin käteensä, ja yhä enemmän +kalpeni, kun näki sen kulmassa niin pelottavan suuren summan kuin "Smk. +1,500:-". Aijai, kuinka pahoissa asioissa miesparka liikkuu! + +Kovasti epäili johtaja, voisiko pankki ostaa noin suurta vekseliä edes +kuukauden päästä. Tällä hetkellä ei puhettakaan. Meni kumminkin +"sakaristoon" hankkimaan vahvistusta käsitykselleen. + +Mutta yhä toivottomampana hän palasi. + +"Ei voi, hyvä veli, aivan totisesti ei nyt voi! Ei muuta kuin uudistaa +entisiä. Helsingistä tulee myötäänsä kovia kirjeitä, eikä ole rahaa. +Ihmiset ottavat ulos kaikki talletuksensa -- olisitpas nähnyt sitä +vilskettä tänäkin päivänä! -- Ei, ei voi mitenkään, ei millään tavalla. +Nimiä vastaan ei ole mitään, mutta kun ei voi! Anna nyt, hyvä veli, +anteeksi!" + +Täytyihän se uskoa. + +Mutta viikon sisään tulee kymmenen juutalaista Kansallispankin +osakkaiksi. Ei hän muuten olisi niin kiirettä pitänytkään Helsingin +matkallaan. Kuopion juutalaiset ovat kaikki kääntyneet kristinuskoon, +jonkatähden hän ei heitä hyväksynyt. Piti saada oikeita israeliittoja. + +Nyt olisi kauppias voinut mennä kumartamaan vaikka Pohjoispankkia. +Mutta se oli sulettu jo kello 12, ja nyt kello pitkillä askelilla +harppaili jo lähemmä yhtä. + +Kun on oikein hätä, niin se tuopi ajatuksia ja neuvoja, joita ei +tavallisissa oloissa keksisi, ei kuolemakseen. Kuin salama, iski +kauppiaan mieleen, että hänellä on tässä kaupungissa vanha, hautaan +kaatuva täti, jonka luona hän ei ollut käynyt kymmeneen vuoteen, se kun +oli niin kirotun jumalinen. Ei muuta kuin sinne ja heittäytyä +katuvaiseksi syntiseksi. + +Täti ei tainnut häntä ensin tuntea. Alkoi kertoa, että hänellä kerran +nuoruutensa aikana oli ollut rahoja aina neljäänsataan markkaan, mutta +ei saanut pidetyksi niitäkään. Olivat menneet. + +Viimein täti kumminkin pääsi asian perille. + +"Vai Aatu se on! Niin kovin muuttunut! -- Minulla käypi rahankysyjiä +joka päivä. Ainahan minulla toki on Aatulle antaa. Kun, näet, vielä +muistaa tätiään! -- Istuhan nyt, että saan tämän vellipadan pois +tulelta, ei sen enää tarvitse kauan kiehua." + +Aatu oli kuin tulisilla hiilillä. Hänelle oli joka silmänräpäys kallis. +Viimein täytyi hänen ruveta hämmentämään velliä, siksi aikaa kuin täti +haki rahoja kätköistään. Siitä oli vuosia, kun hän viimeksi oli seissut +tätinsä vellipadan ääressä, pikku poikana ollessaan. + +Mutta nytpä hän olikin pelastettu. Suuteli vielä tätiä puhtaasta +kiitollisuudesta. + +Juuri kellon yhtä lyödessä miehemme astuu Yhdyspankkiin ja alkaa +rauhallisesti selittää asiaansa: + +"Sivukulkiessa muistin, että minulla on täällä vekseli, jonka pitäisi +näinä aikoina langeta. Olen unhottanut päivämäärän." + +"Se jo lankesi lauantaina. Tänään sen vielä voi maksaa." + +"Vai niin! Olipa hyvä, että poikkesin sisälle. -- Kuinka iso se +olikaan?" + +"Puolitoista tuhatta." + +"Niille paikoin se kyllä oli." + +Yhdyspankki lie ollut vähä paremmilla pohjilla kuin toiset, koskapa +eivät siellä sentään pyörtyneet, nähdessään yhdellä miehellä sellaisen +rahasumman. Hyvin totisiksi vaan menivät. + + + + +KAKSI ILTAA TAIVAASSA + +eli mitä siellä Viipurista tiedettiin. + + +Ei se nyt ole taivaassakaan ollut hauska näinä pimeinä päivinä ja +tämmöisillä lentsu-ilmoilla. Mutta eihän teistä hyvin moni taida +taivaasen päästäkään. Vielä harvempi teistä on taivaassa käynyt. En +minäkään siellä ole mikään jokapäiväinen vieras, vaan onnellisen +sattuman kautta olen kuitenkin nyt tilaisuudessa kertomaan parista +iltapakinasta siellä. Millä tavalla ne ovat tulleet minun tietooni, +sitä en katso olevani oikeutettu ilmaisemaan; sen vaan voin vakuuttaa, +ettei siinä ole käytetty mitään taikakeinoja ja että tiedonantoni ovat +kaikin puolin luotettavat, sillä tunnollisesti olen välttänyt antamasta +muistiinpanoilleni sellaista väritystä, joka olisi sopusoinnussa omain +mielipiteitteni kanssa. Kerron ainoastaan, mitä olen nähnyt ja kuullut, +aivan semmoisenaan -- puolueettomasti. Muistiinpanojeni vaillinaisuuden +takia voi yhtä ja toista jäädä kertomatta, mutta lisää en pane mitään +omasta päästäni. + + +ENSIMÄINEN ILTA. + +Oli uudenvuoden ilta v. 1894. Iltahuuto oli pidetty ja viimeiset +symbaalin sävelet vaienneet. Autuaat olivat vetäytyneet +makuuhuoneihinsa ja valmistivat vuoteitansa, antautuakseen unen +helmoihin, sillä kello 10 piti kaikki tulet olla sammutetut. +Napisematta noudatti itsekukin tätä sääntöä ja koetti nukkua niin +nopeasti kuin suinkin voi, saadakseen voimia taas uutta riemun päivää +viettämään. + +Ainoastaan eräästä nurkkahuoneesta olisi yövahti voinut nähdä tulen +hiukan kumottavan paksujen akkunaverhojen läpi, jos olisi arvannut +sinne katsoa. Se oli neljännessä kerroksessa, vanhemmassa +ruotsalaisessa osastossa. Huoneen asukkaina oli kolme ijäkästä arvon +miestä, joiden pieniä järjestysrikoksia ei ylimalkaan oltu näkevinään, +varsinkin kun niistä ei muille ollut pahennusta. He olivat tulleet +tänne vähä kuin pakosta -- ei hurskaan elämänsä tähden, vaan niiden +ansioitten, mitä heillä oli ollut oikean opin levittämisessä +maanpäällä. Näin ollen ei heiltä myöskään tahdottu jyrkästi kieltää +niitä erikoisvapauksia, joita he olivat itselleen ottaneet, sillä +muuten he eivät ehkä olisi tunteneet itseään täysin onnellisiksi. Ja +mielikarvautta ei saa olla kellään, joka kerran on tänne päässyt; +kaikkein tulee iloita onnesta. + +Tänä iltana oli noilla kolmella vielä erityinen syy valvoa myöhempään. +Heillä oli ollut ikävä koko viime vuoden -- semmoinen ikävä kuin täällä +voi olla. He olivat kauan olleet näkemättä toisiaan, erotettuina, ja +koko heidän elämänsä oli kuin hairahtunut vanhalta ladultaan. Ennen he +olivat aina kolmisin istuneet illoin: Eerikki kuningas, Birger jaarli +ja Torkkeli Knuutinpoika. Mutta nyt oli Torkkeli ollut lomalla +suurimman osan vuotta, ja elämä oli tuntunut vähä kuivalta kahteen +mieheen. Eikä Torkkelillakaan liene ollut hauska yksinään. + +Mutta nyt oli Torkkeli palannut. Kolmas vuode, joka niin kauan oli +ollut liikuttamatta, oli nyt pöyhitty, ja kaikki oli taas ennallaan. +Jälleennäkemisen ilo kuvastui jokaisen kasvoilla. Ei siis ole ihme, jos +Birger tämän johdosta iltahämärässä oli pistäytynyt puhvetin puolella +ja neuvotellut sieltä vähä virvokkeita tänne "ylös", vaikka se ei +oikein luvallista ollut. Niinpä oli nyt pöydällä pari litran pulloa +simaa, tuota vanhaa sankarijuomaa. Nuorempain ruotsalaisten +kansallisjuoma, punssi, ei ollut saavuttanut ystävysten suosiota. + +"Vai niin, vai ei siellä juhlaa tullutkaan", virkkoi Eerikki kuningas, +kun taas kilisti Torkkelin lasiin. + +"Ei tullut, ikävä kyllä. Ja minulta vuosi meni sitä odotellessa. Mistä +lienevätkään viipurilaiset saaneet päähänsä, että siellä muka +vietettäisiin 600 vuoden juhlaa linnan perustamisesta. Mitä nyt viime +vuosien kutsunnassa on viipurilaisia tänne tullut, kaikki ne ovat siitä +juhlasta puhuneet, niinkuin veljet muistavat, ja kehottaneet minun +pyytämään lomaa, että näkisin, kuinka suureksi Viipuri on paisunut +sitte vuoden 1293, ja kuinka tämä mahtava kaupunki nyt kunnioittaa +perustajansa muistoa. Sillä tavalla narrasivat minut lähtemään." + +"Milloinkas viipurilaisiin on ollut luottamista!" huomautti Birger +ivallisesti. "Toista on Hämeen miehen sana." + +"Noh, kenties he vaan tahtoivat puhua mielikseni eli kuten sanotaan -- +ryypyn puoleen. Mutta mahdollisesti oli heidän erehdyksensä kuitenkin +hyvin luonnollinen ja anteeksi annettava. Sillä minä tulin itsekin +samaan luuloon Viipurissa ollessani, ja juuri sentähden viivyin siellä +niin kauan turhassa odotuksessa." + +"Kuinka niin?" + +"Nähkääs, ne sitä linnaa korjailivat, rakentelivat ja puhdistivat koko +vuoden, ja samaa olivat tehneet jo monta vuotta ennen, enkä suinkaan +minä liene ollut ainoa, joka päivästä päivään odottelin sen +valmistumista. Sitte kait -- ajattelin -- juhlan vietto alkaa, kunhan +linna saadaan kuntoon. Paljo siinä onkin tehty työtä ja paljo muuttunut +rakennus siitään kun se minun kädestäni jäi. Lisää on muurattu koko +joukko matalampaa rakennusta, mutta minun uljaat tornini on typistelty +pilalle. Päätorni vain on hiukan entisessä haamussaan." + +"Tekevätkö hyvää työtä nykyiset miehet?" + +"Ei, huonoa tekevät, ylen huonoa. Käyttävät liian pehmoista kiveä, joka +ei kestä ilmoja vastaan niinkuin luonnon kivi. Semmoisesta rakentavat +kaikki rakennuksensa nykyisin, sillä se käy hyvin joutuisasti. Kivet +ovat särmäkkäitä kuin saaristolaisjuustot, vähä paksumpia vain, ja +niistä ladotaan seinää kuin halkopinoa." + +"Kenen toimesta sitä linnaa nyt rakennetaan?" + +Torkkeli ei heti vastannut. Ääneti kaasi hän ensin maljansa täyteen +vaahtoavaa nestettä. Kyynel vierähti hiljaa hänen silmästään +ahavoituneelle poskelle. + +"Surullinen on Viipurin linnan kohtalo ollut, mutta surullisempi nyt +kuin koskaan ennen. Viipurin vaiheet ovat myös Suomen vaiheet. +Tunnettehan Suomen tarinan... Minun muurini ja tornini eivät ajan +pitkään voineet pidättää historian kulkua. Linna on nyt niiden käsissä, +joiden vastustamiseksi se oli rakennettu, sen tiedätte ennestään. Mutta +sillä ei enää valloittajan silmissä edes ole linnoituksen arvoa, ja se +minua sotilaana enimmän loukkaa. Parempi raunioina Torkkelin linna kuin +korukaluna vihollisella. Niin, ryssäthän siinä nyt rehentelevät." + +"Maljasi, veikko! Eihän se murehtimisesta parane", sanoi Eerikki +kuningas. "Minunkin uhkea linnani Turussa kuuluu olleen pahantekijäin +säilytyspaikkana." + +"Entäs minun Hämeenlinnani sitte!" lisäsi Birger alakuloisesti. +"Kehruuhuoneena, pinhuusina maineettomille naisille." + +"Semmoisia vastaanhan ne meidän linnamme nykyaikana kelpaavat. Ihmisten +lapset ovat paljon oppineet siitä, kun me heidät jätimme. Oppineet sekä +hyvää että pahaa. Heidän linnansa purjehtivat nyt pitkin aavoja meriä, +kolahtavat karille ja menevät pohjaan kun sattuu, mutta pystyssä +ollessaan ne ovat ainakin yhtä lujia varustuksia kuin meidän mainiot +vallimme. Maasotaväki kaivautuu muutamissa minuteissa ehyeen +tantereesen, ja niin syntyy linna mihin milloinkin tarvitaan." + +"Oliko sulla muistopatsasta Viipurissa?" + +"Oli -- vaikka harva sitä on nähnyt. Se on piilotettuna raatihuoneen +saliin; luulevat ehkä, että minä en tarkeneisi ulkona. Taikka on siihen +joku muu syy. Kuulin olleen aikomuksena pystyttää kuvani julkiselle +paikalle, mutta siitä tuumasta oli luovuttu, ja kun syytä kysyin, +pudistelivat päätään niin surkean näköisinä, että jätin heidät rauhaan +omaan valtioviisauteensa. Sillä paikalla missä minun ja minun toverieni +pitäisi olla ikuistettuna -- Linnansillan päässä, vanhan Rinkiportin +pielissä -- siinä on kaksi pronssista valettua naista. Tässä he +kuitenkin ovat tavallaan olleet oikeassa, sillä miehuutta ei nykyinen +polvi tunne. Nainen heille on kaikki kaikessa. Hänen turmelevan +vaikutuksensa alaisina he unhottavat kunnian ja miehuuden vaatimukset. +Pitävät huolta vain omista yksityisistä asioistaan. Mutta nämä ovat +ikävystyttäviä nämä muistelmat ja saattavat meidät huonolle tuulelle. +Minulla on Viipurin matkaltani paljo muutakin kertomista, osaksi +hauskojakin havannoita nykyisen polven oloista ja elämisestä, jotka +ehkä uutuudellaan teitä huvittavat. Mutta alkaa jo olla myöhä ja +ruumiissa tuntuu matkaväsymys. Mennään nyt maata, että jaksetaan +aamulla nousta." + +"Parasta taitaa olla", myönsivät toiset haukotellen. + +Ryyppäsivät lasinsa pohjaan, riisuutuivat ja puhalsivat vahakynnttilän +sammuksiin. Sen jälkeen ei enää tulta pilkottanut mistään ikkunasta +laitoksessa. + + +TOINEN ILTA. + +Oli aamusta ja päivästä tullut toinen ehtoo. Ystävykset istuivat taas +entisellä paikallaan pyöreän pöytänsä ääressä. Torkkeli oli kertomassa. + +"Minä tulin Viipuriin aikaseen aamulla. Ajoin näet loppumatkan +junalla." + +"Junalla?" + +"Niin, junalla. Voin kyllä arvata, että veljet eivät tunne sitä +kulkuneuvoa. Outo laitos se oli minullekin, enkä vieläkään ole sen +salaisuuksista täysin selvillä. Siinä oli joukko vaunuja, joita veti +raudasta rakennettu hevonen. Kulkuvoima saadaan jonkunlaisella +koneella, jossa pääasiana on veden kuumentamisesta syntyvä höyry. +Samanlaatuinen kone kulettaa myös laivoja, joten soutaminen ja +purjeiden käyttäminen on vähentynyt. Junat liikkuvat erittäin +rakennettuja n.s. rautateitä myöten, pitkin maita mantereita ja tekevät +hevoskyydin harvinaiseksi. Sentähden onkin hevosen hoito laiminlyöty. +Ennen niin kuuluisa Karjalan hevonen on menettänyt kaiken ryhtinsä, +niin että maan ratsuväelle tarvittavat hevoset täytyy tuoda Venäjältä. +Ihme vaan, etteivät vielä ole keksineet höyryllä käypiä sotahevosia. +Tosin sain monestikin nähdä ratsastajia, joilla hevosen asemesta oli +allaan suuri pyörä; sitä jaloillaan kiertäen he kiitivät huimaa +vauhtia. Mutta siinä olivat ratsastajan kädet ja jalat kiini koneen +hoidossa, niin että heillä ei olisi mahdollisuutta taisteluun muilla +aseilla kuin ehkä hampaillaan." + +"Kulkiko juna nopeasti?" + +"Sangen nopeasti. Ja mukava siinä oli matkustaa. Viipuriin tullessa +alkoi niissä vaan tuntua omituinen tuoksu. Sierameni laajenivat +uteliaisuudesta, ja ennen pitkää ne huomasivat kohdanneensa tuttavan +entisiltä ajoilta. Vanha aatelisnenä ei petä. Paljo on 600 vuoden +kuluessa muuttunut, mutta musikan haju on ennallaan, ryssän musikan +haju. Sen laadun voitte arvata, kun ajattelette, että nenäni näin kauan +oli siitä säilyttänyt katkeran muiston. Kaikissa venäläisissä ei +kuitenkaan ole tätä hajua; oli toisia, joilla oli hieno hipiä, +parrattomat kasvot ja visertävä ääni. Ne ovat venäläisiä naisia, +ja he miellyttävät yhtä suuressa määrässä kaikkia aistimiamme. +Pääkansallisuutena Viipurissa ovat kuitenkin suomalaiset, enimmäkseen +karjalaisia." + +"Kumpiko kansallisuus nyt kaupunkia hallitsee, venäläinen vai +suomalainen?" + +"Ei kumpikaan. Ja sepä se onkin ihmeellistä. Hallitsevana osana on +kansa, jota ei kertaakaan mainita raamatussa ja jota minun tietääkseni +ei ihmiskunnan historiakaan tunne -- ikkefennomaanien kansa. Minulle se +oli ollut ihan tuntematon tähän asti, ja tietysti teille myös. Tosin +olemme tänne tulleiden edustajain kautta saaneet tietää monta uutta +kansaa, niinkuin tsheremissit, syrjäänit, hererolaiset y.m.m., joista +meillä ei ennen ollut aavistustakaan, mutta ikkefennomaanien kansasta +ei tänne ole saapunut ainoatakaan näytettä. Ja kuitenkin ovat he +kristityitä eivätkä ylimalkaan näyttäneet elävän suuremmissa paheissa +kuin heidän ympärillään asuvat kansat. Syynä lienee joku kirous +vanhoista synneistä. Muutamat ikkefennomaanit arvelevat olevansa Aasain +sukua, niinkuin mekin, ja siihen heidän kielensä hiukan viittaakin. +Mutta heidän luonteensa ja tekonsa puhuvat tätä olettamista vastaan. He +ovat yhtyneet ryssiin ja pitävät niiden avulla kaupunkia vallassaan. +Myös näyttävät he kavaluudessa olevan ryssien vertaiset, ellei +etevämmät näitä. Rauhallisen luonteensa takia ei suomalainen kansa, +vaikka onkin paljoa voimakkaampi, ole kukistanut ikkefennomaanien +valtaa. Yhteisissä asioissa tyytyy suomalainen äänestämään i ja 2 +äänellä, samalla kuin ikkefennomaanit äänestävät 25:llä. Heillä on näet +semmoinen laki, ja suomalaiset pitävät pyhänä kaikkea lakia." + +"Sillapa niitä on niin helppo kenen tahansa pitää orjuudessa", +huomauttivat toiset. + +Hetken vielä näistä asioista juteltuaan kääntyi Torkkeli puhumaan +Viipurin kaduista. + +"Muutamat niistä olivat suorat ja leveät, ja pitkin niiden vartta oli +korkeita patsaita, joihin oli kiinnitetty suoraksi pingotettuja +rautalankoja. Ensin ajattelin niiden olevan sitä varten, että jos +tulipalo hävittäisi kaupungin, jäisivät kuitenkin nämä langat +osottamaan katujen paikkaa ja niiden avulla voitaisiin kaupunki +uudestaan jakaa tontteihin. Mutta kun olin muutamia päiviä oleskellut +kaupungissa, sain selville, että näitä lankoja myöten kulkee ääni +pitkiä matkoja, joten ihmiset toistensa kanssa puhellessa saattavat +istua kukin kotonaan. Se vähentää jalkavaivoja ja helpottaa suuresti +ihmiselämää." + +"Mutta eikö se saata ihmisiä vieraantumaan toisistaan?" + +"Kyllähän se muuten voisi laimentaa seuraelämän tykkänään, jos ei olisi +vekseleitä." + +"Mitä ne ovat?" + +"Paperinsuikaleita, joilla pankeista lainataan rahaa. Niihin tarvitaan +useampia nimiä, jotka ovat jokaisen omakätisesti kirjoitettavat, ja +sentähden täytyy miesten käydä toistensa luona. Muutamista tuleekin +sillä tavoin hyvin ahkeria kylänkävijöitä ja miellyttäviä seuramiehiä." + +Sitte Torkkeli taas palasi jatkamaan kuvaustaan Viipurin kaduista. +Meille siinä ei ollut mitään uutta, vaan kyllä hänen kuulijoilleen. +Enimmän he ihmettelivät viipurilaisten huonoa muistia, kun melkein +jok'ainoan täytyy maalata nimensä kadunpuoleiselle seinälle, että +naapurit tietäisivät, kuka missäkin paikassa asuu. + + + + +PAHOILLE POJILLE OJENNUKSEKSI. + + +Muutama aika takaperin tuli lehtemme toimitukselle kirje eräästä +valiokunnasta, jonka Viipurin kaupungin kansakoulun opettajat olivat +valinneet "alustamaan näkökohtia niistä julkisemmista paheista, mitä +melkoinen osa alaikäistä koulunuorisoa (erittäin syystä tai toisesta +kansakoulun) harjoittaa, sekä pyytämään, että täkäläisten sanomalehtien +toimitukset ottaisivat kirjoittaakseen pääartikkelin tästä tärkeästä +asiasta, vetoomalla yleisön, kunkin kansalaisen siveelliseen +velvollisuuteen kaikkinakin aikoina, mutta erittäin huomauttamalla, +miten tämä velvollisuus on tärkeämpi lupa-aikoina, jolloin koulun +neuvot ja ohjeet ovat tiessään". + +Meidän lehtemme toimitus ei kuitenkaan liene arvellut olevansa kylliksi +asiantuntija tässä suhteessa, koskapa lehdessä ei ole näkynyt mitään +pääartikkelia, jossa koulunuorison pahankurisuus olisi joutunut tämän +lehden terveelliseksi tunnetun ruoskan alaiseksi. Taikka sitte ei +toimitus ole katsonut asiaa niin tärkeäksi, että siihen olisi pitänyt +uhrata valtiopäivien aikana muutenkin ahdasta tilaa. Mutta minä, minä +pidän asian peräti tärkeänä. Sillä vielä nytkin, kun muistan poikuuteni +huikeat päivät -- niinkuin Aleksis Kivi sanoo -- herahtaa silmästäni +katkera katumuksen kyynel. Jos minun poikana ollessani joku olisi +kirjoittanut mahtavan pääartikkelin sanomalehteen kaikista niistä +pahuuksista, joita minä ja kumppalini harjoitimme, olisimme varmaan ja +arvelematta kääntyneet hyveen tielle. Moni seikka olisi nyt toisin ja +omantuntoni taakka paljoa keveämpi. Mutta silloin vielä oli ruoskavalta +yksityisten lastenomistajain verraten heikoissa käsissä, eikä +sanomalehdistön -- tuon kolmannen valtiomahdin. + +Jos mitä olisi vuosien vieriessä unohtunut siitä pahanteko-ohjelmasta, +jota minä aikanani noudatin, niin on minulla nyt käytettävänä +äskenmainitun valiokunnan laatima luettelo niistä moitittavista +kohdista kasvavan nuorison tavoissa, mitä "vanhempien, holhojain ja +kaikkien kansalaisten, jotka tainten terveyttä toivovat", etupäässä +tulisi pitää silmällä. Luettelo on minun tunteakseni jotenkin +täydellinen, käsittäen kokonaista 17 numeroa, jotka kyllä puhuvat +puolestansa, niin että minun tuskin tarvinnee lisätä muuta kuin jonkun +sanan tärkeimpäin kohtain valaisemiseksi. Luettelossa on: + +"1) Kaikenlainen sopimaton käytös." + +Tämä ensimäinen kohta näyttäisi jo sisältävän jokseenkin koko asian, +mutta elä luule, sinä turmeluksen tiellä vaeltava pojan viikari, että +pääset näin vähällä! Sinun syntipussissasi on vielä paljon nostettavaa +päivän valoon semmoista, jota ei saa kuitata vain yhdellä yleisellä +lauseella. + +"2) Kaduilla ja toreilla kuleksivat tyhjäntoimittajina sekä oppivat +näpistelemään." + +Tiedättekö, ketkä muut kuleksivat samalla lailla tyhjäntoimittajina ja +näpistelevät torilla lihapalan sieltä, toisen täältä tahi haukkaavat +Viipurin rinkelin maalaismuijan kainalosta? Tiedättekö, mikä on +ihmisen uskollisin kotieläin, mutta myös suden lähin sukulainen? +Ja ymmärrättekö, kenen esimerkkiä silloin seuraatte, jos +tyhjäntoimittajina kuleksitte ja näpistelette? Ette suinkaan +opettajienne, niinkuin teitä on neuvottu, taikka raamatun hurskasten +pyhien -- vaan kulkukoirien. Elkää väittäkö, että nykyaikana vallitsee +yleinen työnpuute ja että te sentähden joutilaina kuleksitte! Pysykää +kauniisti kotonanne ja liekuttakaa nuorinta veikkoanne! Mitä te ulkona +teette? Eihän kesä ole kaupungin lapsia varten. + +"3) Rajaton vapaus (ei määrä-aikaa eikä -paikkaa)." + +Tämä huomautus nähtävästi on aiottu vanhemmille, että hankkisivat +pojille kellon, jonka mukaan näiden olisi elettävä, taikka eivät +antaisi heidän mennä muuanne kuin niihin paikkoihin, mihin palotornin +kello näkyy. + +"4) Eivät anna tietä, vieläpä tuuppivat vanhempia ihmisiä +ohikulkiessaan." + +"5) Pilkkaavat ja kiusaavat raajarikkoisia." + +Huomattava on, että valiokunta kaiketikin lukee raajarikkoisiin myös +"tilapäiset raajarikot" eli päihtyneet henkilöt, joiden kimpussa +poikalaumat luullakseni ovat paljoa useammin kuin muiden +raajarikkoisten, ja näiden pilkkaaminen tietysti on suuri synti. + +"6) Tunkeutuvat maksutta huvipaikkoihin." + +"7) Huomauttajille antavat karkeita vastauksia." + +"8) Tappelevat laitakaupungeilla; järjestetyt kivisodat väliin. +Pahimpia paikkoja tässä suhteessa ovat Kolikkoinmäki, Havi, +Tiiliruukki, Neitsytniemi ja Sorvali, jossa veden sijaan rauhalliselle +käyjälle sataa kiviä ja joka muutenkin on tunnettu otolliseksi kaikkien +paheiden taimilavaksi." + +"9) Keräävät paperossien päitä, tuhraavat tulitikkuineen ja tekevät +tulenvaaraa." + +Tahtoisin tämän johdosta kiinnittää nuorison huomiota siihen +asianhaaraan, että Muurahaisyhdistys, joka muuten kehottaa keräämään +kaikenlaista rojua, ei ilmota ottavansa vastaan paperossin päitä, vaan +kyllä sikaarin pätkiä. Niin että kerätkää vain noita viimemainittuja. + +"10) Kiroavat ja puhuvat tuhmuuksia." + +"11) Piirustelevat seiniin ja yleisiin paikkoihin hävyttömiä kuvia ynnä +kirjoituksia." + +Vanhempien, holhojain y.m., "jotka tainten terveyttä toivovat", +olisi tämän epäkohdan ehkäisemiseksi annettava lapsille +tilaisuus säännölliseen puunleikkaukseen sekä piirustus- ja +kirjoitusharjoituksiin kotona. Niille taas, joiden taideaisti vaatii +yleisiä paikkoja kuvilla ja leikkauksilla koristeltavaksi, tahtoisin +huomauttaa, että aina panisivat oman nimensä kunkin teoksensa alle. Se +on taidehistorialliselta kannalta paljoa tärkeämpi kuin kuvatun esineen +nimi, sillä jos kuva on jotakuinkin onnistunut, on sitä selittävä +kirjoitus aivan tarpeeton. + +"12) Varastavat syksyin kasvitarhojen tuotteita, hiipimällä ojia myöten +niihin illoilla ja öillä." + +"13) Esplanaadissa y.m. puistoissa katkovat puiden ja pensaitten oksia, +tallaavat nurmen, keikkuvat aidoilla ja jahtaavat risinkkapyssyillä +pikkulintuja, joita vastaan myös ankaraa hävityssotaa käyvät kaupungin +liepeiden lähimetsissä, joissa kortinlyöntiäkin harjoitetaan." + +"14) Varastavat veneitä ja upottavat niitä, avaamalla tapit, särkien +lukot y.m." + +Tämä jo on suurten pahantekijäin työtä. Siitä syystä, että +sensuuntaiset vehkeet eivät aikoinaan kuuluneet minun ohjelmaani, on +minun mahdoton selittää, mitenkä veneitä voi upottaa särkemällä niistä +lukot, niinkuin valiokunnan tietoon näkyy tulleen. + +"15) Varastelevat tyhjiä pulloja ja tekevät saadulla rahalla +vaihtokauppaa." + +Toivoakseni ei valiokunnan tarkoitus ole, että vaihtokauppa +semmoisenaan olisi hyljättävä, sillä sehän se on Viipurin kaupungin +elinehto. Vaan pääponsi lienee se, että liikekapitaali on +hankittava jollakin vähä kunniallisemmalla keinolla kuin suoralla +varastelemisella, ennenkuin on päässyt edes kauppapalvelukseen. + +"16) Omenajaalat ja makeiskauppiaat ovat vaarassa syksyllä." + +Vaarassa tahtovat syksyisin olla näillä Suomenlahden perukoilla muutkin +purjehtijat, eikä ainoastaan omenajaalat, mutta näillä viimemainituilla +on -- lienee valiokunnan tarkoitus sanoa -- vihollisia pelättävänä myös +maan puolelta, semmoisia, jotka ilmaiseksi haluavat maistella, mistä +arvosta lasti on. Tämä nuorison taipumus ei minun käsittääkseni +kuitenkaan ole ehdottomasti ristiriidassa omena- ja makeiskauppiasten +oman edun kanssa. Kun nuorena saa kehittää makuaistiansa, niin sen +uutterampia ostajia heistä voi toivoa tulevaisuudessa. Annetaanhan +teaatteriinkin joku määrä vapaalippuja koulunuorisolle, että heidän +taideaistinsa heräisi ja heistä sittemmin tulisi ahkeroita teaatterissa +kävijöitä. Nykyisessä muodossa on tällä makeisiin totuttautumisella +kuitenkin näpistelemisen luonne, jonka poistamiseksi voisivat +tämänlaatuiset kauppiaat antaa jonkun vapaatunnin viikossa, esim. +kymmenelle pojalle kukin. + +"17) Hankkivatpa olutta ja 50 pennin punssiakin, kun sattuu." + +Siitä näkee, että omenakauppiaillekin voisi valua rahaa pojilta, jos +vaan asia viisaasti järjestetään. Eihän 50 pennin punssi taida niin +mainiota olla, ettei sitä vielä sillä ijällä hennoisi vaihtaa hyviin +omeniin. + +Tähän vihdoin loppuu kansakoulunopettajain valitseman valiokunnan +luettelo oppilastensa ansioista. Kauniita lapsia, täytyy myöntää. -- +"Mitä syntiluettelosta puuttuu, josta kannattaa huomauttaa, voi +toimitus lisätä", sanoo valiokunta lopuksi. Minusta on ylläoleva +luettelo siksi tarkkojen tuntijain kädestä lähtenyt, ettei ainakaan +minulla ole mitään lisäämistä. Kehotan vaan nuoren kansan lukemaan tätä +syntikirjaansa aamuin illoin. Samalla huomautan heille, että minä en +edes ole tahtonut sitä kaikkein mustimmassa muodossa julkisuuteen +tuoda. Minulla on se vahva vakaumus, että missä ei kodin vitsa eikä +koulun rottinki auta, siinä auttaa lievempikin sanomalehtikirjoitus. + +Samaa mieltä näyttää olleen valiokuntakin. + + + + +"RAHAT TAI HENKI!" + +Elämänohjeita esikaupunkilaisille. + + +Ystävälläni Esa Huttusella on monesta asiasta toisenlainen käsitys +kuin minulla, ja sentähden me usein joudumme keskusteluihin, jotka +joskus muodostuvat laajaperäisiksi väittelyiksikin. Mutta näissä +mielipiteittemme vaihteluissa me aina noudatamme mitä suurinta +tyyneyttä, sävyisyyttä ja kohteliaisuutta toistemme suhteen, antaen +keskustelun liikkua ja edistyä vain aatteellisella pohjalla. Jos me +menisimme mieskohtäisuuksiin, niinkuin useasti näemme tapahtuvan, voisi +ystävyytemme piankin kylmetä ja me saattaisimme käydä käsikähmään, +josta taas olisi seurauksena, että minä ennen pitkää tulisin +kykenemättömäksi jatkamaan keskustelua. Esa on näet hirmuisen vahva +mies. + +Yleensä voi sanoa, että Esan kanta suurissa yhteiskunnallisissa +kysymyksissä on ihanteellisempi kuin minun. Missä minä näen ainoastaan +kurjuutta ja turmelusta, joka auttamatta vie perikatoon kansan ja maan, +siinä hänen lapsellinen, puhdas sydämensä aina keksii jonkun +lohduttavan selityksen, jonkun valopuolen, joka taas sytyttää uutta +toivoa minunkin rintaani. Hän ei koskaan hyväksy väkivaltaa, vaikka on +niin vahva mies. Ei sotia eikä tappeluita edes itsensä puolustamiseksi. + +"Järki-ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen järkevällä puheella -- aina +ja kaikissa vaiheissa", on hänellä tapana sanoa. + +Viime kesäkuun alusta, kun Esa muutti asumaan Kolikkoinmäelle, olen +kuitenkin ollut siinä uskossa, että hän ennemmin taikka myöhemmin +alkaisi horjua vakaumuksessaan. Tahallani olen nyt öiden pimetessä +koettanut sekä aineellisten että henkisten nautintojen avulla pidättää +häntä luonani kaupungissa niin myöhään kuin suinkin. On näet tullut +tiedokseni, että Kolikkoinmäelle ei ole pimeinä iltoina niinkään hyvä +mennä yksinäisen vaeltajan, varsinkin jos hänen periaatteensa estävät +häntä käyttämästä niitä puolustuskeinoja, joita luonto ja hyvät sepät +ovat meille antaneet. + +"Eikö siellä ole rauhatonta öiseen aikaan?" kysäsin kerran, kun Esa oli +muutamia viikkoja asunut Kolikkoinmäellä. + +"Riippuu siitä, mitä rauhattomuudella tarkoitamme. Sinusta se voisi +olla kylläkin rauhatonta, minusta ei. Katsoppas, veli, minä lähden aina +siitä otaksumasta, että tämä uskonnollinen, heinää tekevä Suomen kansa +on kauttaaltaan rauhallista, mutta jos se jonkun mielestä osottaa +rauhattomuuden oireita, niin hän joko käsittää asian väärin tahi sitte +itse on suorastaan pakottanut toiset rauhattomuuksia tekemään. Ajaa +esim. aamupuoleen yötä pari kolme hevoskuormaa enemmän taikka vähemmän +päihtyneitä Viipurin herroja portilleni, lyövät oviin ja ikkunoihin, +että helisee, parkuvat ja hoilaavat; kova onni näet satutti minut +asumaan semmoiseen taloon, jonka entisillä eläjillä oli ollut laajoja +tuttavuuksia kaupungissa. Sinä tietysti, jos sinut sillä tavalla +herätettäisiin makeimmasta unestasi, hyökkäisit ase kädessä ulos heidän +kimppuunsa. Siihen tulisi naapureita ja paraimmassa tapauksessa +poliisejakin. Rauhattomuus olisi valmis, vai mitä arvelet?" + +"Niinpä kyllä saattaisi käydä." + +"Jaa, sen arvasinkin. Menisi tunti tai kaksi, ennenkuin uudestaan +saisit kiini unen päästä. Sitte tulisivat poliisitutkinnot, oikeusjutut +y.m. ikävyydet, joihin menettäisit monta vakaista työpäivää. Minä +sensijaan suoriun asiasta vähemmässä kuin puolessa tunnissa. Ensinnäkin +pukeudun huolellisesti, sillä se tekee aina hyvän vaikutuksen +tuntemattomiin. Sinä kaiketi tekisit rynnäkön alusvaatteissasi?" + +"Hyvin luultavaa. Mutta mihinkä toimiin sitte ryhdyt?" + +"Sitte menen kohteliaasti heidän puheilleen ja pakisen seuraavaan +tapaan: Herrat ovat nähtävästi tulleet tänne tarkastamaan työväen +asunto-oloja, ja se onkin paikallaan. Eikö näin yöllä? Elkää turhaan +peitelkö asiaanne! Enhän minä tahdo mitään salata. Olen päinvastoin +vointini mukaan altis avustamaan teitä kaikessa, mikä tulee yhteiseksi +hyväksi. Voin kyllä ymmärtää, että nykyisenä vaarallisena aikana herrat +eivät ehdi toimittaa kaikkia tarkastuksia päiväseen aikaan; sentähden +kunnioitan hartauttanne peljättävän koleravaaran torjumisessa. Minä +en ole niitä, jotka eivät osaa antaa arvoa itsensäuhraavalle +velvollisuuden tunnolle. Niin, mutta mitäs pitkistä puheista! Etupäässä +herrat kai haluavat tarkastaa ulkohuoneitamme täällä pihan perällä. +Ehkä suvaitsette myös ottaa näytteitä baktereoloogista tutkimusta +varten, vaikka minun tietääkseni ei ainakaan meidän perheessä ole ollut +arveluttavampia vatsataudin kohtauksia. Käykää vaan pihaan, olkaa +hyvät; minä otan ja sytytän lyhdyn. -- Usein ovat herrat kääntäneet +hevosensa ja lähteneet ajamaan tiehensä jo ennenkuin olen päässyt tämän +esitelmäni loppuun asti. Kertaakaan ei ole tapahtunut, että kukaan +olisi jäänyt odottamaan minun tulevan lyhdyn kanssa. Siinä näet, että +röyhkeyden ja väkivallan käyttäminen tämmöisissä tilaisuuksissa ei +ainoastaan ole tarpeetonta, vaan epäedullistakin sille, joka rakastaa +rauhaa ja tahtoo välttää rauhattomuutta. Nyt viime aikoina on minun +ainoastaan harvoina öinä enää tarvinnut tämän asian tähden nousta +vuoteeltani, ja toivoakseni nuo käynnit vähitellen kokonaan loppuvat." + +Otin sitte puheeksi sen seikan, kuinka hän iltasin pääsee sivu kaikista +niistä juomarijoukoista, joita sanotaan vilisevän Kolikkoinmäen tien +varsilla. + +"Tavallisesti ne eivät tee mitään sille, joka ei heitä häiritse +moittivilla tai säälivillä silmäyksillä tahi nenännyrpistyksillä. +Kerran kumminkin -- se oli juhannusyönä -- näytti asema mäkirinteessä +niin uhkaavalta, että minun täytyi turvautua erityiseen sotajuoneen. +Heittäysin näet minäkin päihtyneeksi, karjuin ja hoipertelin pahemmin +kuin kukaan heistä -- ja katso, kunnioituksella he väistyivät syrjään +kahden puolen tietä. Vielä jonkun aikaa minun mentyäni he olivat +äänettöminä pelkästä kateudesta, kuten minulla on syytä luulla." + +Täytyy myöntää, että Esa uskollisesti, vaikka ei siltä yksipuolisesti, +sovittaa käytäntöön periaatteensa. Semmoinen on oikea aatteen mies. Ja +hänen uskollisuutensa on tähän saakka aina tullut palkituksi. + +Viimein olen minäkin ruvennut luottamaan Esan periaatteeseen siinä +määrässä, että muutamana pimeänä iltana uskalsin lähteä yksin ja +aseettomana hänen luokseen Kolikkoinmäelle. Kun en tarkoin tuntenut +tietä ja omissa ajatuksissani astuin, tapasin pian itseni harhailemasta +milloin kivikkorinteillä, milloin taas vesiperäisissä vesakoissa, enkä +oikein tiennyt, mitä suuntaa oli mentävä. Jo jonkun aikaa olin ollut +kuulevinani hiljaisia askeleita lähettyvillä, ikäänkuin minua +seurattaisiin. Mutta oli niin pimeä, etten voinut nähdä mitään. Aloin +jo lohduttaa itseäni sillä, että mielikuvitus se vaan lyö leikkiä +kanssani, kun yht'äkkiä kuuluu käheä kuiskaus milt'ei korvani juuresta: + +"Ken se on?" + +Kylmä väre valahti läpi ruumiini. Käännyin katsomaan sinnepäin, mistä +ääni tuli, ja näin kaksi miehen haahmoa muutaman askeleen päässä +pensaikossa. Ennenkuin ehdin mitään vastata, oli jo toinen +kauluksessani. + +"Rahat tänne, olipa paljon taikka vähän!" sähisi äskeinen käheä ääni. + +"Kerjääminen on tässä kaupungissa kielletty, kuuleppas", ärjäsin minä +ja tavotin portin avainta taskustani. Mutta sitä ei ollutkaan. Minähän +olin päättänyt turvautua Esan periaatteeseen, vaikka en sitä heti +muistanut. Nyt se kuitenkin täytyi tehdä, sillä muuta neuvoa ei ollut. +Jos olisi ollut portin avain tai puukko muassani, olisin vielä tämän +kerran seurannut omia periaatteitani. Sillä tässä oli melkein liian +vakava kysymys alottelijalle. Esalla luultavasti olisi ollut suurikin +nautinto näin oivallisesta tilaisuudesta, mutta minä olisin suonut +saavani alkaa uuden uran vähemmän vaarallisissa oloissa. Sitte +tottuneempana ja harjaantuneempana olisi kyllä saanut tämmöinenkin +tulla. + +Kaikissa tapauksissa hämmästytti rohkea esiintymiseni miestä senverran, +että hän irrotti kätensä kauluksestani ja meni toverinsa luokse. Kuulin +heidän kuiskailevan keskenään hetkisen, sitte toinen yskähti pari +kertaa kulkkunsa selvittämiseksi, astui eteeni ja sanoi jotenkin +päättävällä äänellä: + +"Rahasiko annat vai henkesi?" + +Järki-ihmisten kanssa tulee toimeen järkevällä puheella -- se oli Esan +opetus, ja sitä piti minun nyt ruveta koettelemaan, vaikka itsekin +huomasin, että se minulta kävi kömpelösti. + +"Panehan nyt tupakka aluksi!" sanoin ja ojensin rosvolle paperossin. +Vaistomaisesti tarttui hän siihen, mutta samassa ikäänkuin havahti ja +viskasi sen metsään. Toinen mies myös läheni arveluttavan likelle. + +"Vai sinun tupakoitasi tässä! Rahat taikka henki!" + +"Niinkuin itsekin voitte käsittää, en mielelläni luopuisi +kumpasestakaan", vastasin. "Rahani olen saanut raskaalla työllä, ja +henkeni on myös minulle kallis. Eikä ainoastaan itselleni, vaan myös +omaisilleni. Sitäpaitsi ei esittämänne vaihtoehto ole täysin +johdonmukainen eikä tarkka. Teille nimittäin ei ole yhdentekevä, +annanko rahani taikka annanko henkeni, sillä jos voisin antaa henkeni +ja pitää rahat, niin teillä ei olisi mitään hyötyä siitä, jos +ottaisittekin henkeni. Ei myöskään minulle ole samantekevä, luovunko +hengestäni vai luovunko rahoistani. Tietysti minä paljoa ennemmin +pitäisin henkeni kuin ne pari markkaa rahaa, mitä minulla on. Mutta +asianlaita on oikeastaan niin, että jos te kerran otatte minulta +hengen, niin te myös viette rahat; taikka minun kannaltani katsoen: jos +minä kerran menetän henkeni, niin menevät minulta myös rahat. Te olette +esittäneet asian siinä valossa kuin olisi kysymyksessä toinen taikka +toinen: rahat taikka henki, vaikka tässä epäilemättä on kysymys +molemmista, jos nimittäin minä en suostuisi hyvällä antamaan rahojani. +Pyydän teitä huomauttaa tästä ajatusvirheestä, sillä voitte vastedeskin +tulla tekemään samansuuntaisia ehdotuksia." + +"Onko se hullu, vai luuleeko se meitä hulluiksi?" kuulin miesten +kyselevän toisiltaan. + +"Elä mökise siinä, panet pään sekasin meiltäkin..." keskeytti vihdoin +toinen heistä minun selitykseni. + +"Asia on päivän selvä. Ehkä kumminkin vielä suuremman selvyyden +saavuttamiseksi otamme pienen esimerkin --" + +"Me otamme sulta rahat ja kellon. Joutuun tänne! Koko yön tässä +seisotat lörpötyksilläsi." + +"Tarkoitukseni ei ollut häiritä teitä elinkeinonne harjottamisessa eikä +riistää teiltä kylläkin kallista aikaanne. Tahdoin vain huomauttaa +pienestä epäjohdonmukaisuudesta alkuperäisessä vaatimuksessanne, +joka --" + +"Kuule, mikä sinä oikein olet, hullu vai viisas? Tiedätkö edes +nimestäsi?" + +"Tiedän kyllä, ja jos ette katso sopimattomaksi, voin sen sanoa +teillekin. Minä olen Kaapro Jääskeläinen." + +"Oikeinko totta! Olisit heti sanonut, niin tässä olisi päästy hyvin +vähillä puheilla. Milloinka sinunlaisellasi miehellä on ollut rahaa +asiaksi asti -- mokomallakin kirjailijalla! Ja tappaa sinua taas ei +viitsi. Mutta ethän pane meitä lehteen?" + +"En toki. Voisitte kumminkin palkita minulle tämän ajanhukan, +opastamalla minut ystäväni Esa Huttusen asunnolle. Olen tainnut kävellä +vähä harhaan, kun en ole monasti liikkunut täälläpäin." + +Miehet tekivät työtä käskettyä ja veivät minut aivan lähelle Esan +kotia. Sitte puikkivat metsään taas. Oli kuin olikin Esalla oikein +siinä, että tämä kansa on pohjaltaan rauhallista. Ei meistä ole +rosvoiksi. + +Nyt kun kesä jo kallistuu syksyn puoleen ja yöt arveluttavasti +pimenevät, olen tahtonut piirtää nämä rivit opiksi ja ojennukseksi +niille, jotka asuvat rauhattomissa esikaupungeissamme. Ja miks'ei myös +muille, jotka sattuvat semmoisiin tilaisuuksiin kuin ne, mistä Esa +Huttunen ja minä olemme niin kunnialla selvinneet. + + + + +ESA HUTTUSEN "TALVISESONKI". + + +Moni on minulta kysellyt, mikä mies on oikeastaan Esa Huttunen, josta +niin usein olen puhunut ja kirjoittanut. + +Pitäisihän teidän hänet tuntea. Onhan hän kansallisen suomalaisen +puolueen pylväitä kaupungissamme, nousevan suomalaisen porvaristomme +kukkasia "sekä henkisessä että aineellisessa suhteessa." Henkisten +kykyjensä puolesta hän jo synnynnältään kuuluisi kukkasiin missä +yhteiskunnassa tahansa. Mutta päästäkseen aineellisessa suhteessa +samaan onnelliseen asemaan, täytyi hänen suorittaa -- minun nähdäkseni +-- mitä suurinta itsekieltämistä vaativa mainetyö. Sanotaan sanassa, +että helpompi on kamelin käydä neulansilmän lävitse kuin rikkaan päästä +taivaan valtakuntaan. Omasta puolestani en ole ollut tilaisuudessa +näkemään kumpaakaan temppua, enkä siis pysty vertailemaan niiden +helppoutta ja vaikeutta. Mutta sen voin täydellä varmuudella sanoa, +että helpompi on porsaan hypätä vanteen lävitse kuin köyhän miehen +ponnahtaa rikkaitten joukkoon. + +Esa Huttunen pääsi varoihin "naimisen kautta" -- eli toisin sanoen +joutui naimisiin, pyrkiessään rikkautta kohden. Ja tämä Esan naimisiin +meno oli oikea mainetyö kaikkien hänen ystäväinsä silmissä. Sillä se +vaimo, joka hänelle annettiin, oli viime vuosisadan ensimäiseltä +neljännekseltä, enemmän kuin kolmekymmentä vuotta vanhempi Esaa, vaikka +Esakaan ei enää ollut pilan nuori. Vaimo elää vielä, ja sitäpaitsi on +Esalla ilman omaa syytään kunnia olla isänä kahdeksalla pojalla ja +neljällä täysikasvuisella tyttärellä, joista nuorin ikänsä puolesta +parhaiten olisi sopinut hänelle pariksi. Molempain -- sekä poikain että +tyttöjen -- suhteen on hän yhtä edellä hurskaasta Jopista. + +Ja kuitenkaan ei hän koskaan ole kironnut syntymä- eikä edes +hääpäiväänsä. Eikä hän muutenkaan kiroile liiaksi. Ennen poikamiehenä +kuulin hänen joskus vähemmän valituilla sanoilla puhuvan +vekselinlankeamispäivästä, mutta nyt hänellä ei ole vekseleitäkään +enää. Hän on hyvinvoipa, arvossa pidetty mies ja kaikin puolin +tyytyväinen onneensa. + +Ei kumminkaan ihan kaikin puolin. + +Hän valittaa perhettään liian pieneksi. Arvatkaapas, mistä syystä! + +Kun tässä muutamana päivänä kävin Esan luona, tuli hän puita +pilkkomasta ja kantoi tullessaan sylyyksen kamariinsa sekä alkoi +viritellä tulta uuniin. + +"Eikö sulla ole nuorempaa väkeä tuohon puuhaan?" kysyin häneltä. + +"Eipä näy olevan kotosalla ketään. Kalle taitaa olla +Kauppaseuran ja Ville Työväenyhdistyksen kokouksessa, Antti V.P.K:n +soittoharjotuksessa, Pekka Nuorison Raittiusseuran iltamassa, Heikki +Kauppapalvelijain yhdistyksen juhlatoimikunnassa, Iivo Suomalaisen +seuran pukutanssissa, Bruno Reippaan voimistelussa ja Junnu Karjalan +Kaiun lauluharjoituksessa." + +"Entäs tytöt, missä ne ovat?" + +"Liina on Pakanalähetyksen ompeluiltamassa, Maiju Nuorisoseuran +perheiltamassa, Emma Sivorin köörissä ja Fanni Ahdin laulussa. Ei tässä +taas saa nappia nuttuunsa, ennenkuin keväällä", sanoi hän huoaten. + +"Ainahan noista toki joku sattunee kotiin, sillä harvoin niillä +yht'aikaa lienee kokouksiaan." + +"Niinkö luulet? Jos ne kuuluisivatkin ainoastaan yhteen +seuraan kukin, voisi joku joskus sattua kotiinkin. Mutta kun +kuuluvat moneen jok'ikinen, eivät ehdi muuta kuin syömässä +pistäytymään hätäjälin. Äsken mainittujen lisäksi istuu Kalle vielä +Kolikkoinmäen raittiusseuran johtokunnassa sekä Teollisuus- ja +Puutarhuriyhdistyksissä. Ville käy joskus Suomalaisessa klubissa ja +Kirjallisuusseurassa sekä on sitäpaitsi johtavana miehenä +Koneenkäyttäjä- ja Mekaanillisessa ammattiyhdistyksessä. Antti on +Taiteenharrastajain sihteerinä ja puuhailee parastaikaa muutoksia +Ajurien ja Vetomiesten sääntöihin sekä kyhäilee kilpakirjoitusta +T.V.Y:n Puhujayhdistykselle. Pekka liehuu Raittiusseurain +Keskustoimikunnassa, Kirvesmiesten ammattiyhdistyksessä ja kuuluu +T.V.Y:n soittokuntaan. Heikki taas saman yhdistyksen laulukuntaan ja +Liiton torvisoittoon sekä Puuseppäin ammattiyhdistykseen. Iivo on +Musiikkiystäväin yhdistyksessä, laulaa Kirkkoköörissä, käy pitämässä +puheita Kirjanpainajain yhdistyksessä ja Ahti-raittiusseuran iltamissa. +Bruno kuuluu kesät Purjehdusyhdistykseen ja Soutuklubiin, talvet taas +Luistinklubiin ja Hengenpelastusseuraan sekä koettaa ensi tilassa +päästä Laivanpäällysmiesyhdistykseen; Matkailijayhdistyksen jäsenenä +hän on kesät talvet. Junnu kirjoittautui Kansanopistoseuraan ja +johonkin ammattiyhdistykseen, vaikka en muista oliko se Suutarien vai +Räätälien; myös kuuluu hän Yritys-nuorisoseuraan ja nuorukaisten +puhujayhdistykseen Vesaan sekä Kipinä-lauluseuraan. Tytöt ovat kaikki +raittiusseuralaisia, joko Vellamon neitosia tahi jäseniä mikä Viipurin, +mikä Papulan, mikä Sorvalin raittiusseurassa, kuuluvat Naisyhdistykseen +ja sen ohessa viiteen tai kuuteen lauluseuraan ja vähintäin kolmen eri +yhdistyksen näyttelijöihin -- paitsi Liina, joka jo ikänsäkin vuoksi on +uskonnollinen. Hän kuuluu Siveellisyyden Ystäviin ja ompelee ei +ainoastaan pakanamaailmaa varten, vaan myös kotimaisen lähetystoimen, +köyhäin kansakoululasten y.m. tarpeiksi. Jos olisin minäkin köyhä +kansakoululainen tahi koti- tai ulkomaalainen pakana, pitäisi hän kyllä +huolen vaatetuksestani." + +"Onhan teillä pari piikaakin. Missä ne ovat?" + +"Tarkastamassa Naispalvelijain yhdistyksen pöytäkirjaa. Kuuluvat +valitun siihen toimeen. Vaikka -- näin meidän kesken -- minua vähän +epäilyttää, kun tuota tarkastusta on kestänyt milt'ei joka ilta nyt +syyspuoleen. -- Kun on, niinkuin minäkin, tavallaan johtavassa asemassa +ja nauttii puolueensa luottamusta, niin täytyyhän sitä ottaa osaa +aikakauden harrastuksiin. Itse en kuulu kuin Pamaukseen ja +Talonomistajain yhdistykseen sekä Maanviljelys-, Hevosystäväin ja +Eläinsuojelusseuroihin, jotka työskentelevät verraten vaatimattomasti, +vaan perheeni kautta tulen kannattaneeksi enimpiä kaupungissamme +työskenteleviä yleishyödyllisiä seuroja. Tosin en siinä määrässä kuin +haluaisin. Kyllähän minulla riittää sekä varoja että perhettä enemmän +kuin monella muulla, mutta, niinkuin näet, tahtoo viimemainittu +sittenkin loppua kesken." + +"Entäs arvoisa emäntäsi, vieläkö hän ottaa osaa ajan rientoihin?" + +"Etkö kuule? Kyllä hän on pysynyt mukana, hänkin." + +Aivan oikein. Kun pörhistin korviani, kuului jostain viereisestä +huoneesta hiljainen harpunsoitto sekä värisevä naisen ääni, joka +innostuksella veteli Pelastusarmeijan uusinta marssia: "Se oli onnen +päivä se." + +Tähän laatuun se on se "talvisesonki", joka Esa Huttusen sanoen "on +vähä liika pullistus näin pienelle kaupungille ja varsinkin pienille +perheille, kun vielä tulevat lisäksi teaatterit, konsertit, alituiset +arpajaiset y.m." + +Melkeinpä luulen, että Esa nykyisen vaimonsa kuoltua olisi valmis vielä +kerran menemään naimisiin yhtä lapsirikkaan lesken kanssa, saadaksensa +vihdoinkin kokoon perheen, joka osapuilleen riittäisi yhteiskunnassamme +ajelehtivain aatteiden palvelukseen. + + + + +PYHÄJÄRVI. + + +Pyhäjärvi nimisiä pitäjiä on Suomessa kolme, nimittäin Oulun, Uudenmaan +ja Viipurin läänissä, mutta itse sen nimisiä järviä on maassamme ties +kuinka monta. Pyhiä ne tietysti ovat kaikki -- olleet ainakin niinä +aikoina, kun vedenhaltijoille uhrattiin. Vielä tänäkin päivänä lienevät +nuo kolme pitäjää pyhempiä kuin yksikään muu läänissänsä. + +Mutta jos milloin tulisi kysymys siitä, mikä näistä kolmesta +Pyhäjärvestä on kaikkein pyhin, niin ehdottomasti katsoisin minä +etusijan olevan annettavan Viipurin läänin Pyhäjärvelle. Voinpa sanoa +syynkin siihen. + +Nyt kysymyksessä oleva Pyhäjärven pitäjä ulottuu, kuten tunnettu, +Laatokan rantaan. Eikä koko maassa -- kaikista "pyhistä" nimistä +huolimatta -- nykyaikana enää ole toista niin pyhää järveä kuin se, +yhtä vähän kuin on toista niin suurtakaan. "Laatokan laajat laineet" +sulkevat näet syleilyynsä kaksi kaunista saarta, joissa molemmissa on +pyhät paikat: _luostarit_. Niihin vaeltavat hurskaat ihmiset hyvinkin +kaukaa, keventääkseen syntikuormaansa. Kuinka niiden vaikutus ei sitte +tuntuisi läheisillä rannoilla? Tiedämmehän, että Valamon luostari, joka +kuitenkin on kaukana aavalla ulapalla, hohtaa hartautta aina +Sortavalaan asti. Sentähden on Sortavala epäilemättä pyhimpiä +kaupunkeja maan päällä, etenkin Kymölän puoli. Mutta nyt on Konevitsan +luostari vielä paljoa likempänä Pyhäjärven rannikkoa kuin Valamo +Sortavalaa -- tuskin kelpo uimamatkan päässä -- niin että se ei +mitenkään voi olla äärettömästi vaikuttamatta Pyhäjärven pitäjän +siveellisyysoloihin. + +Kuitenkin on muistettava, ettei sielunvihollinen missään ole niin +valpas kuin pyhien paikkojen läheisyydessä. Siellä se lakkaamatta +väijyy ja vehkeilee. Senjohdosta tulee väkisinkin ajattelemaan hyvän ja +pahan ikuista taistelua, ja likeltä pitää, ettei kallistu dualismiin, +siihen muinaisten idän kansojen uskoon, että valo ja pimeys alati +kamppailevat keskenään hengen maailmassa niinkuin luonnossakin, ja että +toiset olennot jo alun pitäin kuuluvat hyvän, toiset pahan +valtakuntaan. + +Vanha pyhäintaru Konevitsan luostarin perustamisen ajoilta kertoo, että +tuolla Laatokan saarella silloin, kun luostarin perustajat pyhimykset +sinne myllynkivellä tai muulla semmoisella kaksi miestä kannattavalla +aluksella purjehtivat, asusti itse herra Paholainen -- Sortta --, mutta +kiivaan ottelun jälkeen hänen täytyi koota kampsunsa ja lähteä +pakosalle. Eräässä saaren kalliossa on vielä tänäkin päivänä nähtävänä +kavion jälki, jonka paholainen oli polkenut, kun otti vauhtia +lähtöhyppyyn. Ponnahdus oli ollut siksi voimakas, että hän yhtä painoa +lensi läpi ilman läheisimmälle mantereen rannalle. Sille paikalle +annettiin sitte hänen muistokseen nimi "Sortanlahti" -- jollainen nimi +muuten ei olisi voinut tulla kysymykseenkään Pyhäjärven pitäjässä. +Uuden asukkaan tulosta Pyhäjärvelle ja elostelemisesta siellä +muistuttaa myös toinen nimi, "Kiimajärvi", joka on ainoastaan vähän +pienempi suurta Pyhäjärveä. + +Kiimajärven nimi myös ilmaisee peittelemättä ja raa'asti, mihin +suuntaan paholaisen myöhemmät harrastukset Pyhäjärvellä tähtäävät. +Naiset, jotka yleensä ovat alttiimmat viettelyksille kuin miehet, on +hän rahalla y.m. keinoilla houkutellut pahan palvelukseen ja koettaa +nyt vuorostaan heidän avullaan vietellä valkeuden lapsia lankeemukseen. +Paholainen -- tuntien miesten heikkouden naisien suhteen -- on +hamasta maailman alusta käyttänyt naista välikappaleena miesten +pyydystämiseksi, sillä hänen itsensä kanssa voisivat miehet kyllä pitää +puolensa. + +Niinpä viimeiset tiedot Pyhäjärveltä, mitä lehtemme toimituspaikassa +olen nähnyt ja joiden ei alkuperäisessä alastomuudessaan arveltu +pääsevän julkisuuteen, kertovat muutamista senlaatuisista paholaisen +yrityksistä. + +Eräänä päivänä tässä äskettäin hän lähetti nuorenpuoleisen naisihmisen +viettelysretkelle, neuvoen tätä lähtiessä, että korkean +luostarirakennuksen toiseen kerrokseen ei ole sovelias eikä +tarpeellinen mennä oven kautta ja portaita myöten, vaan parasta on +odottaa, kunnes akkunasta lasketaan köysi, jolla hänet kyllä nostetaan +asianomaiseen paikkaan. Juoni olisi muuten onnistunutkin paholaisen +mielen mukaan, mutta seudun hyvät henget olivat myös valveilla -- ja +katkasivat köyden, kun nainen roikkui vasta vähäsen yli puolimatkasta. +Pudotessa kosketti nainen itsensä niin pahoin, että joitakuita päiviä +sairastettuansa kuoli. Toiseksi yöksi valitsi paholainen kylästä +kevyemmän tytön, ja lähetti hänet matkalle samanlaisella evästyksellä. +Mutta tälle kävi samoin: nuora katkesi taas ja tyttö putosi maahan, +vaan ei saanut niin pahoja vammoja kuin ensimäinen. Paholainen on +kumminkin mies, joka ei kahta tyhjää säikähdä. Itsepintaisesti hän +pyrkii tarkoitustensa perille, eikä keskentekoiseksi jätä mitään. +Kolmanneksi kerraksi hän hankki käsiinsä oikein ottavan syötin. Tapasi +näet tänä syksynä rippikouluun aikovan tytön, joka valitteli pulaansa, +kun kesällä ei tullut siksi ansaittua, että nyt riittäisi syömistä +rippikoulun ajaksi. Ilkeän ilon irvistys karehti sitä kuullessa +paholaisen karvaisilla huulilla. "Kyllä tiedän keinon, millä siitä +pulasta pääset", kuiskasi hän tytölle, viekkaasti silmää iskien. +Rippikoulun edellisellä viikolla nähtiin tyttö vastatuulessa soutavan +sinne pyhään saareen, ja sitte perille päästyänsä riippuvan tuon jo +kahdesti katkenneen köyden päässä. Tällä kertaa nuora ei katkennut. +Eivätkö lie hyvät henget aavistaneet vaaraa siltä taholta, vai olisiko +kiusaus ollut niin väkevä, että heidän varjeluksensa raukesi turhaan. +Se vain tiedetään, että kun tyttö pari vuorokautta luostarissa +lystäiltyään souti takasin, hänellä oli rahaa useampia ruplia, ja +ruokatavaroita minkä kantaa jaksoi. Huoleti hän nyt voi mennä +rippikouluansa alottamaan. + +Sattuuhan sitä tämmöistä hyvän ja pahan taistelua muuallakin kuin +Pyhäjärvellä Viipurin läänissä. Se vain on eroa, etteivät nämä voimat +missään ole niin lähetyksin kuin siellä, jossa Sortanlahti on ihan +Konevitsan akkunain alla. + + + + +RAITTIUSKOKOUKSESSA. + + +Kesän kuivuutta lisäävät sanomalehtiä lukevan yleisön silmissä kaikki +ne pitkäpiimäiset kokoukset, joita kesällä pidetään, ja joista +julkisuuden edustajain täytyy kertoa. Se on kyllä hyvä tapa, että +kokoukset asetetaan kesäksi, sillä siitä on ihmisillä aihetta tehdä +pieniä huvimatkoja alennetuilla hinnoilla ja mahdollisesti myönnetyillä +apurahoilla. + +Minä en tänä kesänä vielä ole käynyt muuta kuin yhdessä kokouksessa. +Sekin oli raittiuskokous -- siis vähemmän kuiva kuin muut kokoukset, +sillä siellä käsiteltiin kosteita aineita sekä puheessa että työssä. +Kokoushuoneen ulkopuolella istuu joukko seudun nuoria miehiä +keskustelemassa siitä, mihin taloon laitettaisiin tanssit, ja +arvostelemassa niitä vanhoja vaimoja, jotka kokoukseen menivät +"synninhöylät", s.o. virsikirjat, kainalossa. + +Kokouksen suuri enemmistö oli semmoista, että raittiuspuheet sille +eivät juuri tehneet hyvää, joshan ei pahaakaan: hyvin vanhoja miehiä, +jotka jo olivat juoneet juotavansa ja harrastaneet harrastuksensa, sekä +heidän yhtä vanhoja vaimojaan. Silmälasit päässä he tuijottivat huoneen +peräseinälle, odottaen mitä tuleman piti. Alussa he näyttivät olevan +vähä niinkuin epävarmat asiastaan, nimittäin siitä että oliko heidän +paikkansa täällä, sillä huoneen koristuksissa ja seinille naulatuissa +raittiuslauseissa lienee ollut jotain vierasta. Mutta pian kävi +tyytyväisyyden kohaus yli seurakunnan, ja heidän katseensa muuttui +varmemmaksi. Kyllä he olivat osanneet oikeaan, sillä tuolta jo astuu +pappi suoraan perälle. Arvokkaan tyynesti hän kääntyy yleisöön päin, +korjaa kaulustaan, ottaa taskustaan kamman, jolla kaikkein nähden sukii +päälakeaan, mutta vaikka hän toisella kädellä koettaa estää hivusten +nousemasta uudelleen pystyyn, nousevat ne kumminkin, eikä kampaamisesta +ole mitään käytännöllistä hyötyä. Päälaki harrittaa vaan kuin poudan +harventama kaurapelto. Tämän julkisen kampaamisen tarkoituksena +lieneekin ollut näyttää seurakunnalle, ettei tukan pystyssä +törröttämiseen ollut syynä hyvän tahdon puute, vaan harjaksien +itsepintaisuus. + +Kun tämä osa kokouksen ohjelmasta on suoritettu, astuu papin luokse +muuan tärkeän näköinen henkilö neuvottelemaan. Nähtävästi on kysymys +siitä, mikä virsi veisattaisiin. Varsinaisten raittiusvirsien +puutteessa koetin arvailla, tulisiko sieltä "Niinkuin peura +janoissansa'" taikka joku muu tuttu virsi. Mutta ei tullut. Oli minulle +ihan outoja värsyjä ja samoin lienevät olleet muillekin, koska +seurakunta vain hiljaa hyrisi kuin ampiaiset pesässään eikä uskaltanut +oikein ääneen pärähtää. + +Seurasi sitte saarna, jonka tekstinä oli tuo raittiuskehotukseen +vivahtava raamatunlause: "valvokaat ja olkaat aina raittiit." Pappi +kertoi eräästä rovastista, jonka apulaisena hän oli ollut +nuoruudessaan. Oikein kelpo mies, etevä saarnaaja, hyvä järjestyksen +mies j.n.e., mutta otti joskus lasin, vaikka ei koskaan liiaksi; nyt +vuosien perästä näkyy sanomalehdissä uutinen, että hänet on ajaksi +erotettu virasta juoppouden tähden. Niin pahe kehittyy viattomasta +alusta voittamattomaksi himoksi. Eikä piru kierrä pappilatakaan, vaikka +rovasti nähtävästi oli "valvonut" liiaksikin. Mutta valvoa voi niin +monella tavalla. + +Saarnan loputtua lähti pois se osa yleisöä, joka oli ollut enemmistönä. +He eivät tahtoneet jäädä tänne "maailman lasten" kanssa neuvottelemaan +maallisista asioista, mutisivatpa vielä mennessään, että huone, jossa +kerran on jumalanpalvelus pidetty, on liian pyhä muille kokouksille. +Luultavasti he eivät olleet tyytyväiset saaliiseensa; saarnan nuotti ei +ollut oikein harras, eivätkä he saaneet kertaakaan itkeä. + +Semmoista se on tämä ihmiselämän juoksu. Jos he olisivat olleet +muutamia vuosikymmeniä nuoremmat, niin tietysti he olisivat istuneet +ulkopuolella, nykyisten nuorten kanssa neuvottelemassa tanssipaikasta. +Mutta nyt oli jo jalka raskas ja mieli sitäkin raskaampi, sillä he +tiesivät, ettei heitä enää juuri kaivattu missään. + +Kokoukseen jäi vaan muutama kymmenkunta raittiusmiestä ja joukko +uteliaita neitosia. Heille pidettiin ensin tervehdyspuhe, jossa +kerrottiin raittiusasian vähitellen vievän voiton vihollisistaan. Näitä +vihollisia kuvattiin kovin julmiksi ja voimakkaiksi. Sitä vaan en +saanut selville, missä niitä lienee. Taistelua sanottiin tarvittavan +vielä, oikein tuimaa taistelua. + +Tämän jälkeen luetuista toimintakertomuksista kävi selville, ettei oltu +raittiusasian edistämiseksi kuluneen vuoden ajalla tehty yhtään mitään. +Syitä siihen oli kaikenlaisia, ehkäpä niiden joukossa myös innon +laimentuminen. Mutta asia on suuri, paljo työtä tehtävänä, niin että +sietää sitä tästä puoleen ponnistella kahta uhemmin. + +Sitte seurasi muutamia kysymyksiä, joista kaikki olivat yksimieliset, +paitsi viimeisestä, nim. tulevan kokouksen paikasta. Siitä +keskusteltiin ja lopuksi äänestettiin. + +Nyt tuli torvisoittokunta huoneeseen, ja kokous muuttui kansanjuhlaksi. +Ensin saatiin kuulla hyvin pitkä ja hyvin asiallinen raittiusesitelmä, +jossa kerrottiin raittiusliikkeen synty ja leviäminen meillä aina +niistä kolmesta Vaasan naisesta nykyhetkeen asti. Sitte selitettiin +suurella asiantuntemuksella juomarin kaikki vehkeet ja kujeet, kuinka +hänellä on olevinaan paljo tärkeitä asioita ulkosalla, mutta ei olekaan +muuta kuin juonti mielessä j.n.e. Lopuksi laskettiin raittiusaate +kaikkien läsnäolijain sydämelle, ja koska naiset meillä olivat +raittiustyön alottaneet, niin varsinkin naisten sydämelle se painettiin +-- tällä kertaa kai noiden uteliasten neitosten, jotka kiusaksi asti +odotuttivat itseään. Ulkona näet olivat pojat jo aikoja sitten sopineet +illan ohjelmasta. + +Kun tästä esitelmästä oli selvitty, nousi puhujalavalle mies, jonka +koko ulkomuoto jo oli ankara varotushuuto juoppoutta vastaan: kasvot +tekivät saman vaikutuksen kuin maalittomaksi hangattu tuolin pohja; +nenä oli aikojen vaihdellessa saanut käsniä punaisuutensa peitoksi; +hampaat harvat ja keltaiset. Mutta hän puhui sujuvasti ja kauniisti, +vaikka en parhaalla tahdollanikaan voi sanoa, mitä hän puhui. Se oli +mestarillinen kokoelma kauniita sanoja ja lauseita, joihin kiinnyin +niin etten huomannutkaan, oliko niissä ajatusta. Raittiuden +vihollisille hän juonitteli, se jäi mieleeni. + +Paljoa paremmin muistan sitä seuraavan esitelmän sisällyksen. Puhuja +otti selittääkseen, mikä on kapakoitsijan mestariteos: sekö joka makaa +maantienojassa -- ei -- vaan se joka istuu lukkojen takana, +juovuspäissä tehdystä murhasta. + +Tuontuostakin olivat toimivat henkilöt pistäytyneet sisähuoneissa teetä +juomassa. Minusta myös tuntui siltä kuin olisin sen ansainnut, sillä +vähemmälläkin jo pitäisi päästä raittiusmiehen "rankiin". Mutta tuskin +olin saanut lasin huulilleni, kun kuuluu kilistys semmoinen, jota +soittoneuvojen puutteessa käytetään "fanfaarin" asemesta. Ja eikös vaan +tuo käsnänenä taas ole valmis pitämään puhetta. Luulin hänellä olevan +aikomuksena kiittää talonväkeä vierasvaraisuudesta, niinkuin juopot +tekevät, mutta siinä en arvannut oikein. Hän sanoi vaan tahtovansa +osottaa, että puhe sujuu ilman väkijuomiakin -- ja siinä hän oli +oikeassa. Hän oli käynyt suurissa raittiuskokouksissa ja kuullut +kuinka niissä kieli laulaa ihan vetelän veden jäleltä. Nyt hän +toivoi nuorempain raittiusmiesten lähtevän Savonlinnan suureen +raittiuskokoukseen, että hekin saisivat nähdä ja kuulla, kuinka niissä +on hauska. Tämä meidän pieni kokous -- hauska tämäkin oli ollut, mutta +ei niin hauska kuin ne suuret kokoukset. + +Tämä on ollut minulla tähän asti ainoa kokous tänä kesänä. Ja tietysti +minä siitä palatessani olin raittiusmielisempi kuin koskaan ennen. Nyt +minä vaan etsiskelen raittiusasian vihollisia. Ja varjele heitä, jos +saan jonkun käsiini! + + + + +MIKSI MARI LÄHTI MEILTÄ. + +Köyrijutelma. + + +Niin, meille on suuri juhla tulossa. Se suuri pääsinpäivä sekä +emännille että piioille. Ja sekä emännistä että piioista. On taloja, +joissa tämmöistä juhlaa vietetään neljäkin kertaa kuukaudessa, niin +että se lopulta ei enää juhlalle maistukaan. Mutta ne ovat +poikkeustaloja. Siellä on rouva "paha", pahempi kuin piru, ja piiat +tietysti enkeleitä, sillä muunlaisella luonnolla ei voisi tulla toimeen +semmoisessa talossa kahta päivää. + +Köyrinä on yleinen väen vaihto. Silloin voi jokainen, huomiota +herättämättä ja "pahan" nimeä saamatta, vaihtaa piikaa ja renkiä, ja +nämä taas emäntää ja isäntää. Jos vielä isäntäkin saisi vaihtaa emäntää +ja emäntä isäntää, menisi ihmiskunta aivan sekasin. Mutta onneksi +täytyy heidän pysyä "alallansa", niinkuin vanha katkismus sanoi. + +Olen sanomalehdissä nähnyt helläsydämisten ihmisten kirjoittavan pitkiä +juttuja "piikain puolesta." Mutta siitä huolimatta tahdon minäkin +kantaa korteni saman asian hyväksi. Minulla näet on sellainen luulo, +että emännät eivät muita niin usko kuin minua. Sitäpaitsi on minulla +erityinen syykin tällä kertaa veisata palvelijattarien ylistystä. + +Asia on, nähkääs, semmoinen, että minä nyt olen maannut pari viikkoa +vuoteen omana ja siinä tilassa tullut ajatelleeksi yhtä ja toista, joka +ennen elämän pauhinassa on saanut väistyä muka "parempain" ajatusten +tieltä. Minä olen tullut ajattelemaan niidenkin vaatimattomain +olentojen kohtaloa, joita palkkapiioiksi kutsutaan. + +Miksi juuri niiden? Sentähden, että he tavallaan kuuluvat siihen +asiaan, jonka johdosta minä sairastan. + +Se on itsessään murheellinen kertomus. Kuvauksen synkkyyttä lisää vielä +se seikka, että se tapahtui yöllä. Minä uneksin matkustavani +kaukaisilla mailla ja olin onnellinen, sillä eihän minun valveilla +kannata semmoisia matkoja tehdä. Häämatkallanikaan en käynyt kuin +Imatralla. Seudut, joita nyt unissani kuljin, olivat pitkän aikaa hyvin +viehättäviä, mutta muuttuivat sitte yhä elottomammiksi ja +yksitoikkoisemmiksi. Ilmassa vallitsi tappava, polttava tuoksu, jalkani +vajosivat polvia myöten pehmeään hietaan. Olin Saharan erämaassa. +Vihdoin heräsin, tuskan ja ahdistuksen tunne rinnassani. Minulla oli +hirmuinen jano. Iltaseksi olinkin syönyt hiilillä paistettuja suolaisia +silakoita. + +Aloin hapuilla juotavaa, mutta sitä ei ollutkaan. Mari tapansa mukaan +ei ollut muistanut sitä tuoda. Hänellä, polosella, onkin niin paljon +mielessä pidettävää. Olin ajatuksissani hänelle sanomattoman +kiitollinen, sillä liikunto yön aikana paljasjaloin on ylen +terveellistä: vetää veren pois päästä ja siten karkoittaa häijyt unet. +Tätä mietiskellen ja puvussa, jota sydämeni pohjasta häpeän teidän +edessänne, kunnioitettavat, kunnioitetut ja kunnialliset emännät, +astelin kyökkiin vettä hakemaan. Siellä makasi -- minä punastun vielä +kaikkien naispalvelijainkin edessä pukuni tähden -- siellä makasi +Mari ... peite päällä, huomatkaa se, mutta syvimmässä unessa. + +Kyökin oven avattuani olin taas tuntevinani samaa Saharan ilmaa, josta +juuri olin päässyt. Sitä tunnustellessani -- niin silloin se tapahtui. + +En enää muista, millä tavalla sinne oikeastaan tulin. Mutta kun taas +löysin itseni, olin pulskasti kaksi vanhaa syltä kyökin lattian alla, +pilkko pimeässä kellarissa. Meillä on näet kellari kyökin lattian alla. +Ja Mari -- hänellä polosella kun on niin paljon muistamista -- oli +unhottanut luukun auki. Joku turmeltuneempi mies olisi tietysti ensi +työkseen kironnut. Ja joku heikompi luonne olisi alkanut huutaa apua. +Mutta minä otin ensin selvän siitä, mitä vahinkoa oli tapahtunut. +Kerma-astia oli kaatunut, mutta ilokseni havaitsin, ettei siitä ollut +korvakaan katkennut. Molemmat koipeni olivat nähtävästi poikki polven +alapuolelta -- eivät ottaneet päälleen. Kananmunista oli yksi särkynyt +auttamattomasti ja toinen vioittunut, ei kumminkaan pahemmin kuin että +sitä voi vielä käyttää leipomiseen. Kylkiluita minulta tuskin oli +katkennut enempää kuin kolme. Mutta kädet olivat jääneet terveiksi. Ja +siitä minä heti kuumiltaan lähetin kiitosrukouksen Korkeuden Herralle, +että vielä täksikin köyriksi kykenen kirjoittamaan edes jonkun rivin +noiden sorrettujen, väärinymmärrettyjen ja niin usein tylysti +kohdeltujen palvelijatar-raukkain puolesta. + +Käsieni ja polvieni varassa kompuroin tikapuita myöten ylös kellarista. +Pahimmin olin pelännyt sitä, että Mari olisi putoamisestani herännyt, +jolloin hänen naisellinen kainoutensa olisi tullut kärsimään minun +ajattelemattomasta ja kaikin puolin sopimattomasta esiintymisestäni. +Mutta nyt rauhotuin kokonaan, sillä hän näytti edelleen nukkuvan +autuaitten unta. Hiljaa koetin laahata itseäni pois koko tienoolta, +vaikka en päässyt oikein hiljaa, kun katkenneet koipeni tahtoivat +tuontuostakin kolahdella lattiaan. + +Päästyäni vuoteelleni takasin, tulin ajattelemaan, mikä etevä palvelija +minulla sentään on. Eihän ollut mikään mahdottomuus, ajattelin, että +tuo luukku olikin tarkoituksella avattu. Ehkä Mari, joka kyllä on +maailman menoa oppinut tuntemaan, olikin jättänyt luukun auki, +tietäessään minun kuuluvan siihen sukupuoleen, jonka turmeluksesta +naiset ovat niin paljon kirjoittaneet. Eihän ihminen voi milloinkaan +olla liiaksi varovainen. + +Siinä tapauksessa hän olikin tarkoittanut sekä minun maineeni että +hänen, vieläpä koko perheellisen onneni, suojelemista. Tätä ajattelin +silloin ja olen nyt potiessani ajatellut monasti jälkeenkin päin. +Sydämeni on sulaa liikutuksesta ja kiitollisuudesta häntä kohtaan, +ajatellessani hänen harvinaista huolellisuuttaan. + +Monesta yksipuolisuudesta on Mari minut parantanut. Ennen olin esim. +niin kiihkoillen rauhanaatteen kannattaja, että melkein voin pahoin +joka kerran, kun näin sotamiehen. Nyt sitävastoin olen kokemuksesta +tullut huomaamaan, että tuntuu paljoa turvallisemmalta, jos tietää +sotamiehen olevan talossa edes kolmena yönseutuna viikossa -- kellarin +luukku ei ole lähellä kyökin ulko-ovea. Nyt osaan kyllä antaa +sotaväelle sen arvon mikä sille on tuleva sekä yleisvaltakunnallisen +että yksityiskyökillisen turvallisuuden kannalta. + +Meitä on kaksihenkinen perhe -- vaimoni ja minä -- joten me välttämättä +tarvitsemme ainoastaan kaksi paria kahvikuppia, kaksi matalaa ja kaksi +syvää lautasta j.n.e. Tilastollisten havaintojeni nojalla olen +kuitenkin jo kauan pitänyt tapanani jokaisella köyriviikolla ostaa +kaksi _tusinaa_ kutakin laatua särkyviä astioita. Ja jos siitä on +vuoden kuluessa jotakin jäänyt tähteeksi, sen on vaimoni lahjottanut +eroavalle palvelijattarellemme, säilytettäväksi hänen vastaista +kotiansa varten. Marilta kuitenkin olen saanut sen opetuksen, että +kolmaskaan tusina ei ole liikaa. Laskuissani en näet ollut ottanut +sotamiestä lukuun; pitäisikö hänen syödä kynsistään? + +Meillä ei köyri suinkaan tule olemaan ilojuhla. Surulla erkanen +Marista, tästä korvaamattomasta helmestä palvelijattarien joukossa. +Kuitenkin täytyy minun hänestä erota. + +Taisi jäädä kertomattani, että Mari silloin tapaturmayönä kumminkin oli +herännyt katkenneitten jalkojeni kolinasta. Varhain seuraavana aamuna +hän ilmotti vaimolleni ei aikovansa jatkaa palvelustaan semmoisessa +talossa -- yh -- yh -- jossa nuoren turvattoman tytön kunnia -- yh -- +ja maine voi joutua vaaranalaiseksi -- yh -- yh --, jossa isäntä +yökaudet konttaa polvillaan "yhden halpasen" palvelijan sängyn ääressä +-- yh -- yh -- yyh -- j.n.e. Vaikka vaimoni, ainakin pinnaltaan, näytti +olevan selvillä asian oikeasta laidasta, oli hän peräti taipusa Marin +lähtötuumiin. Ehkä olivat hänellä omat syynsä. Ehkä ei hän arvostellut +Marin ansioita samalta kannalta kuin minä. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Iloisia juttuja III, by Kaapro Jääskeläinen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA III *** + +***** This file should be named 21673-8.txt or 21673-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/1/6/7/21673/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/21673-8.zip b/21673-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9c1a848 --- /dev/null +++ b/21673-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9dc256a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #21673 (https://www.gutenberg.org/ebooks/21673) |