57 files changed, 7237 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/26096-8.txt b/26096-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a4c6746
--- /dev/null
+++ b/26096-8.txt
@@ -0,0 +1,3428 @@
+Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden yön tarinoita III, by Anonymous
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tuhannen ja yhden yön tarinoita III
+
+Author: Anonymous
+
+Translator: Helmi Krohn
+
+Release Date: July 21, 2008 [EBook #26096]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN ***
+
+
+
+
+Produced by Marja and Kalevi Polamo
+
+
+
+
+
+
+TUHANNEN JA YHDEN YÖN TARINOITA III
+
+Toimittanut
+
+Helmi Krohn
+
+
+Nuorten Kirjoja N:o 18.
+
+
+Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1920.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Päivä kalifina
+Kalastaja ja henki
+Epäilevä sulttaani
+Pieni tuomari
+Kuningas Mahmud ja leipuri
+
+
+
+
+PÄIVÄ KALIFINA.
+
+
+Kalifi Harun al Rashidin aikana eli Bagdadissa kauppias, joka oli hyvin
+rikas ja hyvin itara.
+
+Hänellä oli yksi ainoa poika, jonka nimi oli Abu Hassan. Häntä
+kasvatettiin hyvin ankarasti. Hän sai käydä huonoissa vaatteissa
+aivankuin köyhän miehen poika ja syödä yhdessä työmiesten kanssa;
+huvituksia ei tullut koskaan kysymykseenkään, mutta sen sijaan hän sai
+selkäänsä ja nuhteita, jollei hän kyllin ahkerasti työskennellyt.
+
+Usein Abu Hassan ajatteli alakuloisena toisia nuoria miehiä, jotka
+kävivät hienosti puettuina ja elivät iloista elämää, vaikka heidän
+vanhempansa olivat paljoa varattomammat kuin hänen omansa, ja hän olisi
+mielellään antanut puolet perinnöstänsä, jos hän olisi saanut olla
+heidän asemassaan.
+
+Mutta kun Abu Hassan oli viidenkolmatta vuoden vanha, kuoli hänen
+isänsä. Poika oli vihdoinkin vapaa ja sai käyttää suurta omaisuuttansa
+miten itse vain halusi.
+
+Nyt hän tahtoi nauttia elämästä. Mutta olipa hän noina puutteen ja
+kärsimyksen aikoina oppinut yhtä ja toista ja tullut varovaisemmaksi,
+kuin mitä hän muuten varmaan olisi ollut, ellei hän olisi tuntenut
+rahan arvoa.
+
+Eräänä aamuna hän meni äitinsä luo, jota hän hellästi rakasti, ja kysyi
+häneltä neuvoa, miten hän parhaiten järjestäisi elämänsä. Hän sanoi
+tahtovansa elää yhtä iloisesti ja huolettomasti kuin muutkin nuoret
+miehet. Mutta hän pelkäsi, ettei hän voisi elää varojensa mukaan kerran
+vauhtiin päästyänsä ja siksi hän päätti jakaa omaisuutensa kahteen yhtä
+suureen osaan. Toisen osan varoistaan hän käyttäisi maatilojen
+ostamiseen, joita ei ollut helppo myödä, ja toisen osan huvituksiinsa.
+Jos hän kadottaisikin sen osan omaisuuttansa, niin se ei olisi niin
+vaarallista. Olihan hän joka tapauksessa saanut elää iloisesti, ja
+jäljelle jäisi sittenkin niin paljon, että hän saattaisi elää rauhassa
+lopun elämäänsä.
+
+Äiti taputti poikaansa päälaelle ja arveli, että hän teki oikein. Hän
+iloitsi siitä, että poika, jonka koko lapsuus oli ollut niin ilotonta,
+saisi nyt hiukan korvausta, ja ajatteli vain ilolla poikansa
+huvituksia, vaikka ne riistivätkin häneltä hänen seuransa.
+
+Poika tekikin niinkuin hän oli sanonut, osti maatiloja puolella
+omaisuudellaan ja käytti toisen puolen huvituksiin.
+
+Nytpä vasta iloinen elämä alkoi. Hän otti osaa jos jonkinlaisiin
+huveihin. Hän antoi koristaa talonsa kallisarvoisilla matoilla,
+huonekaluilla ja taloustarpeilla. Hän hankki itselleen hienoja
+vaatteita ja jalokiviä, ja ystäviä hän sai vaikka kuinka paljon.
+
+Vihdoin vanhan äidin mielestä talo kävi liian rauhattomaksi, sillä
+juhlia ja huvituksia riitti siellä yöt päivät, ja hän muutti asumaan
+pieneen taloon, jonka hän omisti kaupungin laidassa. Mutta silloin Abu
+Hassanin elämä muuttui vieläkin hurjemmaksi. Sellaisia juhlia kuin
+hänen talossansa ei ennen oltu nähtykään, ja kaikki rikkaat nuoret
+miehet etsivät kilvan hänen seuraansa, sillä ei missään ollut niin
+hauska olla kuin hänen luonansa. Sellaista komeutta kuin Abu Hassanin
+talossa ei ollut missään muualla, eikä muualla missään ollut niin
+iloista, ystävällistä ja vierasvaraista isäntääkään.
+
+Hän auttoi jokaista joka vain apua tarvitsi, ja koko kaupunki kilvan
+ylisti häntä. Eipä ollut ketään muuta nuorta miestä, jota kaikki
+olisivat niin suuresti ihailleet ja rakastaneet kuin häntä, ja hän
+ajatteli mielissään monia uskollisia ystäviänsä.
+
+Mutta eräänä päivänä tuli hänen taloudenhoitajansa hänen luoksensa ja
+pyysi saada enemmän rahaa.
+
+-- Mitä! huudahti Abu Hassan, olenhan antanut sinulle kaikki varani ja
+käskenyt sinua hoitamaan niitä järkevästi.
+
+-- Enhän minä ole voinut säästää, kun sinä tahdoit niin komeasti elää!
+vastasi taloudenhoitaja.
+
+Ja sitten hän näytti Abu Hassanille, että rahat olivat rehellisesti
+käytetyt hänen omiin tarpeihinsa. Parissa vuodessa oli Abu Hassan siten
+kuluttanut loppuun toisen puolen suurta perintöänsä.
+
+Surumielin läksi nyt Abu Hassan äitinsä luo ja kertoi hänelle asian
+laidan. Hänen oli pakko asettaa elämänsä aivan toiselle kannalle, jos
+mieli saada rahansa riittämään loppuelämäksensä, ja hänestä tuntui
+varsinkin kovin ikävältä ajatella, ettei hän enää entiseen tapaansa
+voisi seurustella monien ystäviensä kanssa, jotka olivat tulleet
+hänelle hyvin rakkaiksi.
+
+Mutta äiti lohdutti häntä niin hyvin kuin hän taisi.
+
+-- Minä muutan jälleen asumaan sinun luoksesi, sanoi hän, ja jos
+järkevästi elämme, niin tulemme erittäin hyvin toimeen niillä varoilla,
+jotka sinulla vielä on jäljellä, jollet voikkaan viettää enää yhtä
+suuria juhlia kuin ennen. Ja mitä ystäviisi tulee, niin he kyllä
+kutsuvat nyt vuorossaan sinut luoksensa, kun he saavat tietää, ettei
+sinulla enää ole siihen varaa.
+
+Nuo viimeiset sanat hän lausui kuitenkin hiukan pilkallisesti
+hymyillen, sillä hän oli nähnyt elämässä jo yhtä ja toista ja tiesi,
+etteivät kaikki ystävät olleet luotettavia.
+
+He tekivät niinkuin äiti oli ehdottanut. Äiti muutti pojan luo asumaan.
+Poika erotti useimmat palvelijoistansa, möi hevosensa ja vaununsa ja
+supisti elämäänsä kaikella tavalla.
+
+Mutta kun hänen ystävänsä kuulivat puhuttavan tästä muutoksesta, niin
+he luulivat hänen tulleen aivan köyhäksi, eikä hän sen jälkeen enää
+ollut heidän mielestään yhtä mieluisa ja hupainen kuin ennen.
+
+Kun he tapasivat hänet kadulla, niin heillä oli aina niin kiire,
+etteivät he ennättäneet puhua hänen kanssansa. Muutamat eivät yhtään
+häntä huomanneetkaan, vaikka hän tuli suoraan heitä vastaan, eikä
+mitään kutsujakaan saapunut, vaikka Abu Hassan olisi kuinka
+kärsivällisesti tahansa odottanut niitä.
+
+Vihdoin hän ei malttanut olla valittamatta äidillensä ja kysyi
+ihmeissänsä, mikähän saattoi olla syynä siihen, ettei kukaan hänen
+ystävistänsä enää tullut häntä tervehtimään.
+
+Äiti hymyili ja nyökkäsi päätään merkitsevästi.
+
+-- Niin, niin, sanoi hän, melkeinpä minä sitä aavistin. Mutta sellaisia
+ystäviä kuin nuo sinun ystäväsi näyttävät olleen, ei maksa vaivaa
+surra. Voitpa olla iloinen, että niin vähällä opit tietämään millaisia
+he oikeastaan ovat.
+
+Mutta Abu Hassan suuttui ja puolusti ystäviänsä. Niin huonoja he eivät
+olleet, että he hylkäisivät hänet. Heillä oli tietysti pätevät syyt,
+miksi he eivät olleet käyneet hänen luonansa, ja osoittaakseen
+äidilleen olevansa oikeassa, hän aikoi panna heidät koetukselle. Hän
+päätti sanoa heille tulleensa perin köyhäksi ja pyytää heiltä apua,
+niin silloin äiti saisi nähdä, etteivät he olleet unohtaneet häntä.
+
+Abu Hassan läksi lähimmän ystävänsä luo, mutta tämä vastasi, ettei hän
+tällä kertaa voinut häntä auttaa, sillä hän oli itsekin rahapulassa.
+
+Ja kuitenkin Abu Hassan näki suuren kasan kultarahoja pöydällä.
+
+Toisella, jonka luo hän läksi, ei ollut aikaa häntä puhutella.
+
+Kolmas katsoi häneen oudosti ja kysyi kuka hän oli. Hänen oli aivan
+mahdotonta muistaa nähneensä häntä ennen.
+
+Neljäs käski sanoa hänelle, että hän oli matkoilla, vaikka Abu Hassan
+näki hänet ikkunassa. Ja viides käski palvelijoidensa heittää hänet
+ulos ovesta.
+
+Abu Hassan kävi siten kaikkien ystäviensä luona, mutta ei ainoakaan
+antanut hänelle pienintäkään apua. Kaikki käänsivät vain hänelle
+selkänsä, eivätkä ajatelleet yhtään sitä ystävällisyyttä ja
+vieraanvaraisuutta, jota hän oli osoittanut heille niin runsaasti. Äiti
+oli oikeassa. Ihmisellä on ystäviä yllinkyllin, kun onni häntä suosii,
+mutta harvat pysyvät uskollisina onnettomuuden kohdatessa.
+
+Ja Abu Hassanin mieli katkeroittui hänen tehdessään tämän huomion. Hän
+ei tahtonut enää koskaan tulla tekemisiin näiden viekkaiden ihmisten
+kanssa. Hän ei luottaisi enää keneenkään. Ja hän antoi sen pyhän
+lupauksen, ettei kukaan Bagdadin asukkaista pääsisi enää hänen taloonsa
+eikä saisi nauttia hänen vieraanvaraisuuttansa.
+
+Hän sulkeutui nyt omaan taloonsa ja eli siellä äitinsä kanssa hiljaista
+elämää. Mutta hänen entinen hilpeä mielensä oli kadonnut, ja hän näytti
+niin synkältä ja miettivältä, että äiti alkoi tulla levottomaksi.
+
+-- Hae itsellesi seuraa, poikaseni! sanoi äiti. Voithan löytää uusia
+ystäviä ja ehkäpä lopulta tapaat sellaisiakin, jotka ovat hyviä ja
+vilpittömiä.
+
+Mutta Abu Hassanin kokemukset olivat niin katkeria, ettei hänen tehnyt
+mielensä yrittää uudestaan.
+
+Eräänä päivänä hän kuitenkin pyysi äitiään varustamaan oikein hienon
+aterian kahdelle hengelle.
+
+-- Olen keksinyt hyvän tuuman, sanoi hän. Tosin olen pyhästi luvannut,
+etten kestitse ainoatakaan Bagdadin asukasta enää talossani, mutta mikä
+estää minua kutsumasta luokseni muukalaisia. Olen aikonut kehottaa
+matkustavaisia, jotka tulevat kaupunkiin, tulemaan luokseni. Heidän
+parissaan on varmaan paljon kokeneita ihmisiä, ja luulenpa saavani
+paljon huvia heidän seurastansa. Mutta jotta en pettyisi heidänkin
+suhteensa, niin aion panna heille sen ehdon, etteivät he koskaan saa
+toistamiseen tulla talooni, eikä kutsua minua myöskään luoksensa, sillä
+minä en tahdo enää koskaan kiintyä mihinkään elävään olentoon.
+
+Äiti tuli iloiseksi, kun poika oli keksinyt jotakin, joka voisi tuottaa
+hänelle huvia, ja lupasi heti pitää huolta ateriasta. Sillä välin Abu
+Hassan läksi ulos etsimään sopivaa vierasta.
+
+Matkustavien piti aina kulkea leveän sillan yli päästäkseen itse
+kaupunkiin, ja tänne sillan korvaan asettui Abu Hassan nyt
+tarkastelemaan ohikulkevia. Moni sai kulkea häiritsemättä hänen
+ohitsensa, mutta kun hän vihdoin näki miehen, jonka kasvot näyttivät
+hänestä viisailta ja miellyttäviltä, niin hän astui hänen luokseen ja
+kutsui hänet kotiinsa illalliselle, samalla kun hän selitti, että
+tuttavuuden täytyi rajoittua tähän ainoaan kertaan.
+
+Vieras suostui mielissään Abu Hassanin pyyntöön, ja seurasi häntä
+kotiin.
+
+Siellä he viettivät iltansa iloisesti, söivät, joivat ja juttelivat,
+kunnes yö tuli ja isäntä ohjasi vieraansa huoneeseen, missä vuode oli
+varattuna häntä varten. Seuraavana aamuna miehet erosivat iäksi.
+
+Mutta parin päivän kuluttua Abu Hassan läksi jälleen sillalle ja kutsui
+luokseen uuden vieraan, ja siten hän hankki itselleen monta hauskaa
+hetkeä. Hän tuli iloiseksi taas mieleltänsä, ja jokainen, joka oli
+vieraana hänen talossansa, olisi mielellään tullut toisenkin kerran.
+Mutta heitä ei koskaan kutsuttu uudestaan. Vaikka Abu Hassan olisi
+ollut kuinka mieltynyt tahansa vieraaseensa, niin ei hän sittenkään
+luopunut päätöksestään ja jos hän sattumalta kohtasi hänet kadulla,
+niin hän väistyi aina hänen tieltään.
+
+Eräänä päivänä, kun Abu Hassan tapansa mukaan seisoi sillalla ja etsi
+jotakuta, jonka hän voisi kutsua vieraaksensa, näki hän muukalaisen,
+jonka ulkomuoto häntä suuresti miellytti.
+
+Se oli suuri, komea mies, joka astui pystypäisenä, ja jonka
+kasvojenpiirteet olivat jalot ja hienot. Mutta hänen pukunsa oli aivan
+tomussa ja kasvojenilme väsynyt.
+
+Päättävästi Abu Hassan astui hänen luokseen.
+
+-- Herra, sanoi hän ja kumarsi kunnioittavasti, minä näen, että olet
+väsynyt matkastasi. Jos tahtoisit tulla kotiini levähtämään, niin
+tekisit minulle suuren ilon. Se minun täytyy kuitenkin edeltäpäin
+sinulle ilmoittaa, etten voi pitää sinua luonani kauemmin kuin päivän,
+sillä olen pyhästi luvannut, etten samaa vierasta kutsu kuin kerran
+talooni.
+
+Matkustaja ei ollut kukaan muu kuin itse kalifi Harun al Rashid, joka
+kauppiaan valepuvussa oli matkustellut suurvisiirinsä, Giafarin, kanssa
+ympäri maata ottaaksensa selkoa alamaistensa elämästä ja oli juuri
+paluumatkalla palatsiinsa.
+
+Häntä huvitti Abu Hassanin merkillinen kutsu, ja kun miehen kasvot
+häntä miellyttivät, niin hän päätti seurata hänen mukanansa.
+
+-- Kiitos, sanoi hän, seuraan mielelläni sinua, mutta sillä ehdolla,
+että ulotat vieraanvaraisuutesi palvelijaanikin.
+
+Samalla hän viittasi Giafarille, joka oli astunut pari askelta hänen
+jäljessänsä, mutta nyt kiiruhti herransa rinnalle.
+
+Koska Giafar näytti rehelliseltä ja siivolta palvelijalta, vieläpä
+varsin herrasmaiseltakin, niin ei Abu Hassanilla ollut mitään sitä
+vastaan, ja iloisesti jutellen kaikki kolme astuivat hänen
+asunnollensa.
+
+Kalifi huomasi, että Abu Hassan oli erittäin miellyttävä nuori mies, ja
+mitä vieraanvaraisin isäntä. Pöytä oli katettu, kun he saapuivat
+perille, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia. Mutta parhaana ruuan
+höysteenä olivat Abu Hassanin leikkipuheet ja hyvä tuuli. Ja kun he
+olivat kyllikseen syöneet, niin haki Abu Hassan hyvää viiniä ja tarjosi
+sitä vieraillensa.
+
+-- Tavallisissa oloissa ei meillä muhamettilaisilla ole lupa juoda
+viiniä, sanoi hän, mutta juhlat ovat poikkeuksia, ja tänään on minulla
+juhla.
+
+Puhuessaan Abu Hassan kaatoi viiniä laseihin, ja koska sekä kalifi että
+Giafar pitivät hyvästä ruuasta ja juomasta, niin he joivat hyvällä
+halulla. Mieliala kävi yhä iloisemmaksi, ja he nauroivat aivan
+pakahtuaksensa kaikille Abu Hassanin hauskoille jutuille. Mutta lopulta
+kalifi ei voinut enää hillitä uteliaisuuttansa, vaan kysyi Abu
+Hassanilta, miksikä hän niin omituisella tavalla kutsui luokseen
+vieraita suoraan kadulta ja miksei hän useamman kerran halunnut olla
+heidän seurassansa.
+
+Abu Hassan kertoi asian alusta alkaen salaamatta mitään, ja sanoi ettei
+hän voinut enää luottaa keneenkään ihmiseen, kun hänen ystävänsä olivat
+pettäneet hänet niin häpeällisesti, ja että hän oli nyt asettanut
+elämänsä niin, että hän saattoi tyytyväisenä ja iloisena elää ilmankin
+heitä.
+
+Kun kalifi kuuli tämän tunnustuksen, niin hänen ihailunsa kohosi vielä
+entistä enemmän.
+
+-- Minä ihailen sinua todellakin, sanoi Harun al Rashid, sillä en
+koskaan ole kuullut puhuttavan kenestäkään, joka olisi järjettömästi
+tuhlannut varojansa, mutta kyennyt ajoissa hillitsemään halunsa,
+ennenkuin oli joutunut perikatoon. Mutta myönnäpä kuitenkin, että
+joskus olet tyytymätön ja saat taistella halujasi vastaan!
+
+Mutta Abu Hassan vastasi kieltävästi. Hän vakuutti olevansa täysin
+tyytyväinen, eikä toivovansa mitään muutosta elämässänsä.
+
+Mutta tämä vastaus ei tyydyttänyt kalifia. Hän oli suuresti mieltynyt
+viisaaseen ja hauskaan isäntäänsä, ja olisi mielellään jollakin tavalla
+osoittanut hänelle suosiotaan. Siksipä hän ei tyytynytkään tähän
+vastaukseen, vaan jatkoi kyselyjään ja tiedustelujaan.
+
+-- Rakas ystävä, ei ole mahdollista, että olisit täydellisesti
+tyytyväinen, sanoi hän. Jokainen ihminen haluaa jotakin, jota hänen on
+mahdoton saavuttaa, ja jos voisin auttaa sinua, jotta saisit jonkun
+toiveesi täytetyksi, niin olisin hyvin iloinen. Tosin olen vain
+kauppias Stambulista, mutta minä olen rikas ja minulla on paljon
+vaikutusvaltaa. Sano suoraan, eikö mikään toive mielessäsi päily?
+
+Vieraan erinomainen ystävällisyys ilahdutti Abu Hassania ja hän puristi
+sydämellisesti hänen kättänsä.
+
+-- Usko minua, sanoi hän, minä olen aivan tyytyväinen ja onnellinen, ja
+jos jotakin toivoisinkin, niin sitä et kuitenkaan voisi minulle
+hankkia.
+
+-- Mutta voisithan ainakin sanoa, mitä se on, pyysi kalifi.
+
+-- Te nauratte vain minulle jos sen sanon.
+
+Toiset lupasivat olla nauramatta.
+
+-- No, voinhan sen sitten vaikka sanoakin, sanoi Abu Hassan. Niin, minä
+toivoisin, että saisin olla yhden päivän kalifina, sillä minäpä tiedän
+yhtä ja toista, mistä hyvällä hallitsijallamme, Harun al Rashidilla, ei
+ole aavistustakaan.
+
+-- Mitä sinä silloin tekisit? kysyi kalifi.
+
+-- Sen minä sanon sinulle. Tiedäthän, että kaupunkimme on jaettu
+kortteleihin, ja joka korttelilla on oma moskeansa, joka moskealla
+imaninsa, jonka tulee hoitaa jumalanpalvelusta ja olla hyvänä
+esimerkkinä seurakuntalaisillensa. Mutta meidän korttelimme imani ei
+täytä laisinkaan velvollisuuttansa. Hän ei selitä yhtään koraania,
+mutta sen sijaan hän on hyvin kärkäs selittämään kanssaihmistensä
+sanoja ja tekoja huonolla tavalla, panettelee ja pitää heitä kovassa
+kurissa ja ottaa vastaan lahjoja. Jos olisin kalifi, niin ensi työkseni
+määräisin hänelle neljäsataa raippaa jalkapohjiin ja sitten antaisin
+hänen ratsastaa aasin selässä ympäri kaupunkia istuen takaperin sen
+selässä, aasin häntä ohjaksinaan, ja mies, joka taluttaisi häntä, saisi
+huutaa: "Ratsastakoon takaperin se, joka selittää takaperin Jumalan
+sanaa." Toiseksi määräisin kaksisataa raipaniskua kullekin noista
+neljästä kauppiaasta, jotka asuvat tuossa kadun toisella puolen ja
+sekottavat hiekkaa jauhoihin ja myövät sitä sitten köyhille. Ja
+kolmanneksi työkseni tekisin kepposet entisille ystävilleni.
+
+-- Millaiset ne kepposet olisivat? kysyi kalifi.
+
+-- Sitä en tiedä. Mutta kyllä kai minä keinon keksisin, jos vain
+pääsisin kalifiksi, sanoi Abu Hassan.
+
+-- Niin, niin, kukapa tietää, mitä voi tapahtua!
+
+Kalifi nyökkäsi päätään ja nauroi. Abu Hassanin toiveet huvittivat
+häntä suuresti ja hän alkoi tuumia, miten hän voisi ne täyttää. Pila
+oli hyvä, eikä uusi kalifi hoitaisi niinkään hullusti tointansa, sillä
+hän puhui sekä viisaasti että oikeudenmukaisesti. Voisipa todellakin
+olla huvittavaa nähdä miten hän käyttäytyisi.
+
+-- Rakas ystäväni, sanoi hän, sinun toiveesi miellyttää minua niin
+suuresti, että todellakin toivoisin voivani sen täyttää. Mutta ainakin
+voimme juoda sen onneksi!
+
+Hän tarttui itse viinikannuun ja kaatoi toisillekin. Samassa hän
+viittasi ulos ikkunasta kadulle, josta kuului melua, ja kun Abu Hassan
+kiiruhti ikkunan luo katsoakseen mitä ulkona tapahtui, niin kalifi
+sekotti unipulverin Abu Hassanin viinipikariin.
+
+Sitten hän nosti pikarinsa ja joi isäntänsä maljan. Mutta tuskin Abu
+Hassan oli laskenut pikarinsa jälleen pöydälle ja käynyt istumaan
+entiselle paikallensa, niin hän tunsi päätänsä pyörryttävän. Hän vaipui
+kokoon istuimelleen, pää painui alas rinnalle ja hän nukahti sikeään
+uneen.
+
+Kalifi viittasi Giafarille ja käski hänen heti mennä hakemaan pari
+vahvaa kantajaa. Hetken kuluttua Giafar palasikin jo takaisin mukanaan
+kaksi orjaa, jotka nostivat Abu Hassanin olkapäilleen. He kantoivat
+hänet kuninkaalliseen palatsiin ja laskivat hänet sohvalle Harun al
+Rashidin omassa makuuhuoneessa.
+
+Kun orjat olivat menneet, niin kamaripalvelijat käskettiin sisään ja he
+pukivat Abu Hassanin ylle kalifin yönutun, ja kantoivat hänet
+vuoteeseen, jossa hän sai nukkua levossa ja rauhassa.
+
+Sitten Harun al Rashid käski koko hovinsa saapuville ja sanoi heille,
+että kaikkien tuli seuraavana päivänä kohdella Abu Hassania kuin
+oikeata kalifia, täyttää kaikki hänen käskynsä ja kunnioittaa häntä
+aivankuin Harun al Rashidia itseäänkin.
+
+Kaikki läsnäolijat kumarsivat maahan saakka merkiksi, että he
+tottelisivat kalifin käskyä ja poistuivat sitten kukin tahollensa.
+Kalifi meni myös itse levolle.
+
+Seuraavana päivänä hän nousi varhain ylös, sillä hän tahtoi itse olla
+näkemässä, kun Abu Hassan heräisi komeuteensa ja loistoonsa. Hän meni
+makuuhuoneensa viereiseen suojaan, jonka seinässä oli pieni
+ristikkoikkuna, ja siitä hän saattoi kenenkään huomaamatta tarkastella
+Abu Hassania ja seurata kepposensa menestymistä.
+
+Juuri kun kalifi oli asettunut paikoillensa ikkunan ääreen, astuivat
+kaikki nekin, joilla oli tapana aamuisin käydä tervehtimässä kalifia
+itseänsä, Abu Hassanin luo. Siinä oli ministereitä ja visiirejä,
+hoviherroja ja virkamiehiä, kamaripalvelijoita ja orjia, ja kaikki he
+nyt asettuivat juhlallisina ja arvokkaina Abu Hassanin vuoteen
+ympärille. Ei kukaan edes uskaltanut vetää suutaan nauruun, sillä he
+tiesivät, että kalifi näki koko näytelmän, ja rankaisisi ankarasti
+sitä, joka uskaltaisi rikkoa hänen käskyänsä vastaan ja pilata hänen
+huvinsa.
+
+Kun kukin oli asettunut paikallensa, astui Giafar esiin ja piteli
+hetken aikaa etikkaan kastettua sientä Abu Hassanin nenän alla ja
+vetäytyi sitten kiireesti taas paikoillensa.
+
+Hassan aivasti, oikoi jäseniänsä ja avasi silmänsä. Ja samassapa hän
+nosti päänsä äkisti pystyyn ja katseli unimielissään ja hämillään
+ympärilleen. Missä hän oli? Miten hän oli tullut tänne? Samassa hän
+muistikin eilisen keskustelunsa kauppiaan kanssa. Varmaan hänen
+päässään pyörivät yhä nuo tyhjät puheet, miten hän oli toivonut
+saavansa olla yhden päivän kalifina, ja nyt tuo mielijohde varmaan
+sekaantui hänen unelmiinsakin. Ja siksipä hän laskeutui uudelleen alas
+päänalukselleen ja yritti nukkua.
+
+Mutta siitäpä ei tullutkaan mitään. Mesrur, orjien päällikkö, astui nyt
+hänen vuoteensa ääreen ja kumarsi syvään.
+
+-- Suurivaltainen herra, kaikkien oikeauskoisten hallitsija, suvaitse
+jo nousta toimittamaan aamuhartauttasi, sillä aurinko nousee pian!
+sanoi hän.
+
+Nyt Abu Hassan kohoutui jälleen vuoteellaan ja katseli hämmästyneenä
+ympärilleen, sillä kaikki, ihmiset, äänet, huone, päivänvalo, kaikki
+näytti hänestä niin todelliselta ja elävältä, ettei hän voinut enää
+luulla uneksivansa.
+
+Mutta missä ihmeessä hän oli? Hän ei tuntenut ainoatakaan ihmistä
+ympärillänsä, ei edes Giafaria, sillä edellisenä päivänä hänellä oli
+ollut valepuku, irtoparta leuassa ja irtokulmakarvat kulmilla.
+
+Äkkiä hänen silmänsä osuivat komeaan, kultakirjailtuun pukuun ja
+jalokivillä koristettuun turbaaniin, joita yksi orjista ojensi häntä
+kohti.
+
+Tuohan oli Harun al Rashidin puku ja turbaani, nehän jokainen Bagdadin
+asukas tunsi!
+
+Hän tarttui päähänsä. Oliko hän tullut hulluksi, vai olisiko Allah
+kuullut hänen toiveensa ja tehnyt hänestä kalifin? Kaikki hänen
+ympärillään kumarsivat hänelle maahan asti, ikäänkuin hän olisi ollut
+kalifi.
+
+Mutta eihän se sittenkään voinut olla mahdollista! Tiesihän hän
+olevansa Abu Hassan, äitinsä poika eikä kukaan muu, vaikka harhakuvat
+hänen ympärillään näyttivätkin niin ihmeen eläviltä. Ja hän laskeutui
+jälleen maata.
+
+Mutta rauhaa hän ei saanut. Tuskin hän oli painanut korvansa vasten
+tyynyä, kun Giafar astui hänen luoksensa ja kuiskasi hänen korvaansa:
+
+-- Kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, sanoi hän, et koskaan ennen
+ole nukkunut näin kauan. Aurinko on jo korkealla taivaalla ja
+rukoushetki on jo mennyt ohitse. Mutta suvaitse nyt nousta ja tulla
+neuvottelusaliin, sillä siellä odottavat sinua lähettiläät kaikista
+valtakunnan maakunnista, ja kansaa on keräytynyt idästä ja lännestä
+kuulemaan sinun viisaita tuomioitasi ja päätöksiäsi.
+
+Hassan kohosi kyynärpäänsä varaan ja siveli silmiänsä. Mutta kun tuo
+harhanäky ei sittenkään kadonnut, niin hän huudahti niin kovasti, että
+ääni kuului aina ulos kadulle saakka:
+
+-- Mutta missä ihmeessä minä olen?
+
+Kaikki hoviherrat, ministerit ja orjat painoivat käden sydämelle ja
+kumartuivat maahan aivankuin tuulessa huojuvat kaislat.
+
+-- Omassa palatsissasi, kaikkivaltias herra, vastasivat he.
+
+Silloin viittasi Abu Hassan luokseen lähimpänä olevan orjan.
+
+-- Sano minulle suoraan, keneksi sinä luulet minua? kysyi hän.
+
+-- Kaikkien oikeauskoisten hallitsijaksi, vastasi orja, eikä hänen
+kasvoissaan kuvastunut mitään muuta kuin kaikkein syvintä kunnioitusta.
+Ja lakkaamatta kumartaen hän astui takaperin takaisin paikallensa.
+
+Mutta Hassan suuttui, kun hän ei voinut hallita tätä ihmeellistä
+mielikuviensa leikkiä, jonka vallassa hän luuli olevansa.
+
+-- Tule tänne! huusi hän Mesrurille. Luuletko sinä todellakin, että te
+voitte saada minut uskomaan, että olisin muka kalifi? Ei, veikkonen,
+niin tyhmä minä en ole.
+
+Mesrur laski kätensä ristiin rinnalle ja kumarsi syvään.
+
+-- Salli minun, kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, kysyä sinulta,
+miten sinä jaksat, sanoi hän. Sinä olet varmaan nähnyt pahoja unia,
+koska et tunne omaa palatsiasi etkä omia palvelijoitasi, niin, etpä
+edes tiedä kuka oikeastaan olet. Mutta pitäisihän sinun toki luottaa
+meihin, uskollisiin orjiisi, jotka olemme niin kauan palvelleet sinua.
+Enkö minä, joka olen joka ainoa aamu ojentanut sinulle takkisi ja
+pesuvatisi, enkö minä tietäisi, että sinä olet minun rakkain herrani ja
+kalifini! Oi, herra, jos olemme rikkoneet sinun tahtoasi vastaan, ja
+jos tahdot meitä rangaista, niin sano, mitä me olemme tehneet, mutta
+älä väitä, ettet tunne meitä!
+
+Tämä puhe, joka näytti ilmaisevan syvää surua, täytti tarkoituksensa.
+Olisiko palvelija voinut puhua tuolla tavalla, ellei hän tarkoittanut
+mitä hän sanoi?
+
+Abu Hassan tuli äkkiä aivan rauhalliseksi.
+
+-- No, sanoi hän, koska todellakin näyttää siltä, kuin Allah olisi
+suvainnut tehdä minut teidän herraksenne ja kalifiksenne, niin en huoli
+sen kauemmin tuumailla, miten se on käynyt, vaan tyydyn kohtalooni.
+Olkaa hyvät, minä sallin teidän pukea ylleni!
+
+Hän ojensi jalkansa, jotta kengät vedettäisiin hänelle jalkaan. Kaikki
+orjat hyökkäsivät esiin samalla kertaa, toiset toivat pesuvettä, toiset
+hyvänhajuisia öljyjä, toiset taas vaatteita ja kallisarvoisia
+koristeita, joilla he koristivat uutta kalifia.
+
+Kun hän oli valmis, huusi Giafar:
+
+-- Tehkää tilaa kalifille!
+
+Ja kaikki palvelijat ja hoviherrat asettuivat kahteen riviin, ja kun
+Abu Hassan ja Giafar kulkivat heidän ohitsensa, niin he sanoivat kaikki
+kovalla äänellä:
+
+-- Allah antakoon armolliselle hallitsijallemme hyvän päivän!
+
+Mutta Harun al Rashid, joka oli seisonut ristikkoikkunan ääressä ja
+nauranut, kiersi toista tietä neuvossaliin ja piiloutui verhon taakse,
+jotta hän salassa saattaisi nähdä mitä nyt tapahtuisi.
+
+Vahdit avasivatkin jo samassa suuret ovet, ja Abu Hassan astui sisään
+Giafarin ja koko saattojoukkonsa kanssa.
+
+Hän ei näyttänyt olevan vähääkään hämillään, kun hän astui suoraan
+valtaistuimen luo, otti valtikan käteensä ja kävi istumaan, samalla kun
+ministerit ja neuvosherrat asettuivat hänen ympärilleen. Rummunräminää
+kuului salin perältä ja ovet avautuivat vieläkin kerran. Emiirit
+loistavissa puvuissaan astuivat saliin ja heidän jäljessään kaikki
+vieraat lähettiläät.
+
+Kukin vuorossaan astui hitaasti ja juhlallisesti Abu Hassanin eteen ja
+tervehtiessään häntä syvällä kumarruksella sanoi:
+
+-- Siunattu ollos sinä, oi herra ja kalifi, siunattu tämä päivä,
+jolloin silmäni sinut näkevät!
+
+Seurasi sitten hetken äänettömyys ennenkuin ryhdyttiin asioiden
+käsittelyyn.
+
+Lähettiläät astuivat esiin ja esittivät asiansa. Emiirit puhuivat
+lämpimästi uudelle kalifille monesta eri asiasta, ja suurvisiiri esitti
+valituksia, joita Bagdadin asukkaat olivat nostaneet toisiansa vastaan.
+
+Kaikkia näitä asioita tuli Abu Hassanin nyt tuomita, ja hän tekikin sen
+niin arvokkaasti ja älykkäästi, että oikea kalifi piilossansa oli aivan
+ihmeissään. Hänen täytyi tunnustaa, ettei hän itsekään olisi voinut
+niistä suoriutua sen paremmin.
+
+Kun kaikki asiat vihdoin olivat suoritetut, ja Giafar aikoi julistaa
+neuvottelun päättyneeksi, niin Abu Hassan käski hänen vielä odottaa
+hetken aikaa.
+
+-- Anna avata ovet vielä kerran! sanoi hän.
+
+Giafar viittasi vahdeille, ja ovesta astui nyt sisään surkean näköinen
+imani, jota kaksi henkivartiostoon kuuluvaa miestä talutti. Asian laita
+oli nimittäin se, että Abu Hassan oli asioiden käsittelyn väliaikana
+antanut käskyn hakea paikalle tuon kelvottoman papin josta hän
+edellisenä päivänä oli puhunut Harun al Rashidille. Hän ei ollut
+unohtanut, miksi hän oli halunnut tulla kalifiksi.
+
+-- Sinä kelvoton imani! sanoi hän hänelle. Minä tiedän, kuinka
+jumalattomasti sinä elät, ja että olet häpeäpilkkuna koko siinä
+kaupunginosassa, jossa asut. Varoitukseksi kaikille muille tuomitsen
+minä sinulle neljäsataa raipaniskua jalkapohjiin ja päälle päätteeksi
+saat ratsastaa takaperin aasin selässä ympäri kaupunkia, ja vahti, joka
+sinua kuljettaa, huutakoon kaikelle kansalle: Ratsastakoon takaperin
+se, joka selittää takaperin Jumalan sanaa!
+
+Salissa kajahti ääretön riemu, sillä moni tunsi tuon jumalattoman
+imanin, joka niin kauan oli saanut rankaisematta viettää huonoa
+elämäänsä. Ja kaikkien mielestä hän oli saanut ansaitun palkkansa, kun
+hänet kauhusta kokoonlyyhistyneenä kuljetettiin ulos rangaistustaan
+kärsimään.
+
+Mutta samassa kun hänet vietiin ulos, saattoivat vahdit neljä muuta
+rikollista sisään. Siinä oli nyt nuo neljä kauppiasta, joilla oli
+tapana sekottaa hiekkaa jauhojen sekaan ja myödä sitä sitten köyhille.
+Abu Hassan oli salassa lähettänyt myös heitä hakemaan.
+
+-- Te roistot! sanoi hän uhaten heitä sormella, kun he tulivat hänen
+eteensä. Te aioitte rikastua pettämällä köyhiä kansalaisianne. Mutta
+palkaksenne saatte kaksisataa raipaniskua jalkapohjiinne, ja tästälähin
+teidän täytyy aina kantaa kaulassanne hiekkapussia, jotta se painaisi
+teidän sydäntänne.
+
+Taaskin kajahti salissa riemu, sillä kaikki iloitsivat, kun näiden
+pettureiden viekkaus tuli ilmi ja rangaistuksi. Se oli terveellinen
+muistutus kaikille muillekin epärehellisille kauppiaille, sillä niitä
+oli kaupungissa yllinkyllin.
+
+Mutta kun nuo neljä rikollista astuivat ulos salista, katseet maahan
+luotuina, niin ovet pysyivät yhä edelleenkin auki, sillä joukko
+koreapukuisia nuoria miehiä tunkeutui nyt sisään saliin. Ne olivat Abu
+Hassanin entisiä ystäviä, jotka hän myös oli kutsuttanut paikalle.
+
+He näyttivät varsin ällistyneiltä, sillä he eivät voineet ymmärtää,
+miksi kalifi oli kutsuttanut heidät niin äkkiä luokseen, mutta he
+astuivat sittenkin selät kenossa sisään ja näyttivät hyvin kopeilta,
+sillä eipä ollut niinkään pieni kunnia tulla kutsutuksi kalifin
+palatsiin.
+
+-- Astukaa lähemmäksi, ystäväni, ja katselkaa minua! sanoi Abu Hassan.
+
+Ja ystävät astuivat aivan valtaistuimen ääreen ja katselivat häntä.
+Mutta silloinpa heidän kasvonsa muuttuivatkin niin ihmeen
+kummallisiksi. Toiset tulivat aivan vihreiksi, toiset keltaisiksi.
+Toiset irvistelivät, ikäänkuin he olisivat yrittäneet hymyillä, toisten
+hampaat alkoivat kalista.
+
+-- Tunnetteko minut? kysyi Abu Hassan.
+
+Mutta silloin he heittäytyivät kaikki maahan, niin että lattia tärisi.
+
+-- Hyvä, sanoi Abu Hassan. Minä näen, että tunnette minut. Kiitos
+viimeisestä. Tarkoitan sitä kertaa, jolloin te ajoitte minut ulos
+ovesta.
+
+-- Armoa, armoa, armoa! huusivat kaikki ystävät maatessaan
+valtaistuimen juuressa ja vapistessaan kuin haavan lehdet.
+
+-- Niin, sanoi Abu Hassan, tiedänhän minä, ettei teidän tarkoituksenne
+ollut olla epäystävällisiä vanhalle ystävälle. Te laskitte vain
+leikkiä. Ja tullakseni siitä vakuutetuksi minä lähetinkin teitä tänne
+hakemaan. Itse en enää kaipaa teidän apuanne, minä kun nyt olen
+kohonnut näin suuresti arvossa ja tullut kalifiksi. Mutta köyhiä on
+sittenkin yllin-kyllin tässä kaupungissa. Lähtekää kotiinne ja tuokaa
+tänne niin paljon rahaa, kuin olisitte halukkaat minulle antamaan, jos
+olisin avun tarpeessa. Minä annan ne sitten köyhille.
+
+Salissa kuului ikäänkuin sadottain lintuja olisi pyrähtänyt lentoon,
+niin äkkiä ystävät kohosivat maasta ja kiiruhtivat kotiin hakemaan
+lahjoja ja rahoja kalifille. Abu Hassan ei ehtinyt kuin hetken aikaa
+jutella vieraiden maiden lähettiläiden kanssa, kun hänen entiset
+juomatoverinsa palasivat jo takaisin tuoden mukanaan mitä
+kallisarvoisimpia lahjoja. Toiset toivat kultarahoja, toiset taas
+koristeita ja hopeakaluja, sillä kaikilla ei ollut aikaa hankkia rahaa.
+Muutamien lahjat olivat niinkin kallisarvoisia, että ne vastasivat
+neljättä osaa heidän omaisuuttaan, sillä kukin halusi antaa enimmin
+päästäkseen uuden kalifin suurimpaan suosioon.
+
+-- Hyvä, hyvä, sanoi Abu Hassan, nyt minä näen, että te säälitte
+köyhiä. Saatte mennä.
+
+Sitten hän antoi kaikki aarteet kuninkaalliselle almujenjakajalle, ja
+ystävät, jotka olivat luulleet, että heitä pyydettäisiin aterialle,
+saivat pötkiä tiehensä pitkin nenin.
+
+Mutta salissa nousi suuri ilo, kaikki hoviherrat ja visiirit ja
+emiirit, vieläpä orjatkin nauroivat, sillä jokaisen oli hauska nähdä,
+miten kavalat ystävät saivat ansaitun palkkansa.
+
+Mutta Abu Hassan otti sormestaan kauneimman sormuksensa. Mesrur oli
+ojentanut sen hänelle aamulla, kun hän puki yllensä, ja timantti, joka
+loisti siinä, oli suuri kuin kirsikka.
+
+-- Ota tämä sormus, sanoi hän yhdelle palvelijoistansa, ja vie se Abu
+Hassanin äidille ja sano hänelle paljon terveisiä pojaltansa,
+kalifilta!
+
+Hän selitti tarkalleen talon, missä hän asui, ja nousi sitten
+arvokkaasti ja levollisesti valtaistuimelta, käski Giafarin hajoittaa
+neuvottelun, viittasi jäähyväisiksi läsnäoleville ja läksi pois salista
+samaa tietä, kuin hän oli tullutkin.
+
+Mutta Giafar kiiruhti hänen jäljessään ja vei hänet juhlallisesti
+koristeltuun ruokasaliin, missä viidensadan hengen suuruinen kuoro
+alkoi laulaa kaikkein ihanimpia lauluja samassa hetkessä kun hän astui
+sisään. Seitsemän kultaista kynttiläkruunua riippui katosta ja niistä
+levisi valo, joka oli päivänvaloakin voimakkaampi. Seinillä
+kimaltelivat kultaukset ja jalokivet, ja keskellä lattiaa seisoi suuri
+pöytä, joka oli täynnä mitä herkullisimpia ja hyvähajuisimpia ruokia.
+
+Giafarin kehotuksesta hän kävi istumaan ja alkoi syödä, ja kaiken aikaa
+kuului palmupuiden muodostamasta lehdosta suloista soittoa, ja
+seitsemän nuorta, kaunista tyttöä leijaili sisään käsissään viuhkat,
+joilla he löyhöttelivät hänen kasvojansa ja tarjosivat hänelle ruokaa
+aterian kestäessä.
+
+-- No, jos näen yhä vieläkin unta, niin on tämä kaikkein ihaninta unta,
+mitä maan päällä voi nähdä, ajatteli Abu Hassan.
+
+Ja ilomielissään hän pyysi tyttöjä istumaan pöytään ja syömään hänen
+kanssaan, vaikka he olivatkin niin ujoja, etteivät juuri uskaltaneet
+koskea mihinkään. Mutta silloin hän pani itse ruokaa heidän eteensä,
+laski leikkiä heidän kanssansa ja kysyi heidän nimiänsä.
+
+Niin, ensimäinen oli nimeltään Kuutar, toinen Lilja, kolmas Kamelia,
+neljäs Annansilmä, viides Orvokki, kuudes Kirkassilmä ja seitsemäs
+Ruusunnuppu.
+
+Ja hän oli niin kohtelias ja laski niin paljon leikkiä, että hän sai
+kaikki nauramaan, mitä he eivät koskaan ennen olleet tehneet, ja oikea
+kalifi, joka seisoi palvelijoiden takana piilossa, nauroi myöskin.
+
+Kun ateria oli loppunut, niin Kuutar antoi merkin toisille orjille, ja
+nämä kiiruhtivat heti esille kantaen kultaista pesuvatia ja
+kukkasellista silkkipyyhettä. Abu Hassan kasteli kätensä vedessä,
+pyyhki ne silkkiliinaan ja nousi ylös.
+
+Heti soittokunta alkoi soittaa marssia. Viereisen huoneen ovet avattiin
+selkoselälleen ja nuo seitsemän neitosta saattoivat Abu Hassanin sinne.
+
+Tämä sali oli vieläkin loistavampi kuin edellinen. Kultaa ja jalokiviä
+säkenöi ikkunapuitteista, matto oli vihreätä samettia ja niin paksu,
+että olisi voinut luulla kävelevänsä pehmeässä ruohossa, ja kun kävi
+sohvapatjoille istumaan, niin tuntuipa siltä kuin olisi keinunut
+keveillä pilvillä.
+
+Herkullisia hedelmiä oli pöydällä huoneen nurkassa, ja kun Abu Hassan
+kävi sohvaan istumaan, niin taaskin tuli seitsemän nuorta tyttöä
+juoksujalassa saliin, otti kultaiset hedelmämaljakot käsiinsä ja
+tarjosi hänelle. Mutta hän pyysi heitäkin istumaan viereensä, ja ilo
+kohosi yhä korkeammalle.
+
+Täten aika kului nopeasti, eikä Abu Hassan huomannutkaan, että oli jo
+ilta. Silloin ovet avautuivat vielä kolmanteenkin saliin ja nuoret
+tytöt kuljettivat nyt hänet keskessään sinne.
+
+Häikäisevä valomeri tulvahti täällä häntä vastaan, sillä neljätoista
+aitokultaista kynttiläkruunua valaisi salia. Täällä ei ollut katettua
+pöytää. Sen sijaan sinne tuli taaskin seitsemän valkeapukuista nuorta
+tyttöä, joilla oli helmiä ja kultakoristeita, ja kullakin oli kädessä
+kultainen viinimalja ja kultainen pikari.
+
+Kun Abu Hassan oli käynyt istumaan kaikkein kauneimmalle, silkillä
+päällystetylle sohvalle, tulivat tytöt tanssien hänen luoksensa. Yksi
+joukosta astui piiristä esiin, laskeutui polvilleen maahan, kaatoi
+viiniä pikariin ja tarjosi sen hänelle.
+
+Niin hyvää viiniä ei hän eläissään ollut juonut, ja kun hän tahtoi
+lisää, niin hän viittasi vain tanssiville tytöille, niin heti oli yksi
+heistä valmis täyttämään hänen pikarinsa.
+
+Jotta tytöt saisivat levätä tanssin välillä, kutsui hän heidät
+viereensä istumaan ja hän jutteli ja laski leikkiä kaikkien kanssa.
+Sellaista iloa ei koskaan ennen ollut vallinnut Harun al Rashidin
+palatsissa.
+
+Kun keskiyö lähestyi, arveli kuitenkin oikea kalifi, että iloa oli
+ollut riittämään asti. Salaa hän antoi merkin yhdelle valkeapukuisista
+tytöistä, antoi hänelle unipulverin ja käski tämän sekottaa sen Abu
+Hassanin viiniin.
+
+Tyttö pani sen salaa siihen pikariin, joka hänellä oli kädessä, kaatoi
+sen täyteen viiniä ja tarjosi sen Abu Hassanille pyytäen, että hän
+tyhjentäisi tämän pikarin alamaistensa onneksi.
+
+-- Olkoon menneeksi, sanoi hän. Eläkööt onnellisina ja tyytyväisinä
+minun valtikkani kunniaksi!
+
+Mutta heti kun viimeinen pisara oli mennyt hänen kurkustaan alas,
+kaatui hän patjoja vasten ja vaipui yhtä sikeään uneen kuin silloinkin,
+kun hänet tuotiin palatsiin.
+
+Harun al Rashid astui nyt palvelijoiden joukosta esiin yhdessä Giafarin
+ja Mesrurin kanssa ja hän lähetti kaikki tytöt ja orjat pois paitsi
+kahta, jotka saivat toimekseen tuoda Abu Hassanin omat vaatteet, pukea
+ne hänen ylleen ja viedä hänet sitten takaisin hänen omaan asuntoonsa.
+
+Mutta kalifilla oli koko päivän ollut niin hauska, ettei hän tahtonut
+tähän lopettaa pilaansa. Hän tahtoi nähdä miten Abu Hassanin herätessä
+kävisi, ja sitä paitsi oli hän oppinut panemaan niin suurta arvoa
+häneen, että hän arveli velvollisuudekseen antaa hänelle jonkinmoisen
+selityksen.
+
+Puettuna kalifin pukuun ja Giafarin seuraamana hän läksi siis kantajien
+jäljissä Abu Hassanin taloon.
+
+Kun he olivat saapuneet perille, niin kolkuttivat orjat talon ovelle,
+ja hetken kuluttua näkyi tulta ikkunasta. Abu Hassanin vanha äiti oli
+herännyt kolkutukseen ja tuli nyt avaamaan ovea, lamppu kädessä.
+
+Mutta hän peräytyi kauhusta nähdessään poikansa kankean ruumiin, jota
+kaksi vierasta miestä kantoi, ja kalifin heidän jäljessään koko
+kuninkaallisessa komeudessaan. Hän oli ollut hyvin huolissaan, kun Abu
+Hassan oli kadonnut kotoa, ja ihmetellyt suuresti sitä ihmeellistä
+lahjaa, jonka hän oli saanut pojaltaan, kalifilta, mutta nyt hän oli
+varmasti vakautunut siitä, että jotakin pahaa oli tapahtunut.
+
+Mutta kalifi rauhoitti häntä.
+
+-- Älä pelkää, hyvä vaimo! sanoi hän. Päästä meidät vain poikasi
+huoneeseen, jotta voimme laskea hänet vuoteeseen makaamaan, niin
+selitän sinulle koko jutun.
+
+Vaimo astui edeltä ja molemmat miehet kantoivat Abu Hassanin
+vuoteeseen. Sitten orjat läksivät pois. Mutta Harun al Rashid ja Giafar
+jäivät taloon.
+
+-- Nyt, sanoi kalifi, saat tietää, miksi me olemme täällä.
+
+Ja hän kertoi sitten koko jutun alusta alkaen, siitä saakka kun Abu
+Hassan ensin kohtasi hänet sillalla aina siksi kunnes hän toisen kerran
+juotti hänelle unijuomaa, ja kehui sitten hänen älykkäisyyttään ja
+sukkeluuttaan ja miten paljon huvia hän oli tuottanut hänelle.
+
+-- Mutta tämä pila ei ole täydellinen, jollen saa olla mukana näkemässä
+hänen heräämistänsä. Sentähden pyydän saada jäädä tänne yöksi. Sitä
+paitsi haluan aamulla päästä sellaiseen paikkaan, josta voin hänen
+huomaamattaan nähdä ja kuulla kaikki. Mutta lupaa, ettet anna meitä
+ilmi.
+
+Abu Hassanin äiti oli tietysti kovin mielissään kalifin
+ystävällisyydestä ja kiiruhti laittamaan kuntoon korkealle vieraalle
+yösijaa.
+
+Varhain seuraavana aamuna hän herätti heidät ja osoitti heille paikan
+erään esiripun takana, joka erotti Abu Hassanin makuusuojan hänen
+pukuhuoneestansa. Sinne he saattoivat kuulla joka sanan makuuhuoneesta
+ja esteettömästi nähdäkin esiripussa olevien ratkeamien kautta.
+
+Giafar antoi nyt Abu Hassanin äidille sienen, joka oli kastettu
+etikkaan, ja neuvoi häntä miten hänen tuli pitää sitä poikansa nenän
+alla saadakseen hänet heräämään. Vanha vaimo tekikin niinkuin häntä
+neuvottiin ja vetäytyi sitten nopeasti pois vuoteen äärestä.
+
+Kaikkein ensiksi kuului kova aivastus, sitten Abu Hassan avasi silmänsä
+ja katseli unisena ympärilleen.
+
+-- Giafar! huusi hän. Mesrur! Ettekö kuule?
+
+Hetken aikaa hän makasi ja odotti, mutta sitten hän alkoi taas huutaa,
+joskin toisia nimiä.
+
+-- Kuutar! Orvokki! Annansilmä! Ruusunnuppu!
+
+Kun ei kukaan saapunut, tuli hän hyvin hämillensä, kohosi kyynärpäänsä
+varaan ja siveli kädellään otsaansa selvitelläkseen ajatuksiaan.
+
+-- Missä ovat kaikki minun orjani? mutisi hän itsekseen. Kyllä minä
+heitä vielä opetan. Ja missä ovat kaikki muutkin, jotka eilen olivat
+niin ihmeen kohteliaita? Ovatko he nukkuneet yli ajan?
+
+Mutta kun hän sai silmänsä oikein auki ja oli ehtinyt katsella
+tarkemmin ympärilleen, hämmästyi hän entistään enemmän. Hänestä tuntui
+ikäänkuin hän olisikin ollut taas siinä samassa huoneessa, jossa hän
+asui ennen ollessaan Abu Hassan. Mutta kuinka se oli mahdollista, nyt
+kun hän oli tullut kalifiksi? Varmaan hän uneksi vielä.
+
+No, kyllä siitä on helppo ottaa selkoa. Hän puraisi sormeensa niin
+kovasti, että veri alkoi juosta ja valui alas vaatteille ja hän itse
+huudahti tuskasta.
+
+Ei, ei hän enää nukkunut. Sitten varmaan hänen mielikseen oli huone
+järjestetty samanlaiseksi, kuin hänellä oli ennen kotonaankin ollut.
+Mutta oliko tuo nyt laita, että hänet jätettiin näin yksin. Ja hän
+alkoi huutaa niin kovaan kuin hän jaksoi:
+
+-- Giafar! Mesrur! Missä te olette? Kiiruhtakaa tänne!
+
+Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun esirippunsa takana.
+
+Mutta kun Abu Hassan ei lakannut huutamasta, vaan oli herättää kaikki
+naapuritkin melullansa, niin hänen äitinsä meni hänen luokseen ja kysyi
+mitä ihmeen peliä hän piti.
+
+Abu Hassan mittaili häntä kiireestä kantapäähän saakka, ojensi itsensä
+suoraksi ja teki kopean liikkeen kädellänsä.
+
+-- Keneksi luulet minua, koska uskallat täten minua kohdella? kysyi
+hän.
+
+-- Keneksikö luulen sinua! toisti äiti. Kukapa muu sinä olisit kuin
+minun rakas poikani, Abu Hassan?
+
+Mutta silloin Abu Hassan vimmastui.
+
+-- Mitä sinä uskallat väittää? huusi hän. Etkö tiedä, etkö näe, että
+minä olen kalifi, kaikkien oikeauskoisten hallitsija? En minä ole Abu
+Hassan. Allah on korottanut minut valtaistuimelle, jotta tuomitsisin
+ihmisiä lain ja oikeuden mukaan. Enkö muka lähettänyt sinulle eilen
+sormusta sormestani ja käskenyt viedä terveiset pojaltasi, kalifilta,
+jotta sinäkin saisit tietää, mihin arvoon olin korotettu.
+
+-- Kyllä, sen sinä teit, änkytti vanha vaimo. Mutta hän ei ehtinyt
+sanoa sen enempää, sillä samassa Abu Hassan seisoikin suorana hänen
+edessään etusormi ojossa.
+
+-- Sinä siis tunnustat? huusi hän. Polvistu siis ja pyydä anteeksi, kun
+uskalsit minua puhutella niin röyhkeästi!
+
+Olihan siinä selvä todistus, että hän oli kalifi, koska äitikin
+tunnusti saaneensa sormuksen.
+
+Mutta vanha äiti pudisti päätään ja koetti puhua hänelle järkeä. Hän
+pyysi ettei hän ajattelisi enää eilistä päivää. Pitihän hänen huomata,
+ettei hän nyt enää ainakaan ollut kalifi. Makasihan hän omassa
+vuoteessansa, omissa vaatteissansa. Kaikki esineet huoneessakin olivat
+hänen omiaan, ja ikkunastahan hän saattoi nähdä naapurien talot. Ja
+pitäisihän hänen tuntea myös oma äitinsä, joka oli aina ollut hänelle
+rakas.
+
+Vähitellen Abu Hassan tuli rauhallisemmaksi. Hän alkoi ymmärtää, että
+jotakin hullua varmaan oli tapahtunut.
+
+-- Voi, rakas äiti, sanoi hän, minustapa tuntuu melkein siltä, kuin
+sinä olisitkin oikeassa. Enhän minä voi olla kukaan muu kuin Abu Hassan
+vain. Varmaan en ollut aivan viisas.
+
+Mutta kun hän rupesi muistelemaan kaikkia kalifin palatsin ihanuuksia,
+loistavia saleja, joissa hän oli saanut hallita, kaikkia visiirejä ja
+emiirejä, jotka polvistuivat hänen eteensä, Kuutarta, Orvokkia,
+Ruusunnuppua ja kaikkia muita, jotka olivat häntä palvelleet ja
+auttaneet, niin ajatukset alkoivat pyöriä sekaisin hänen päässänsä.
+
+-- Mutta olenpa sittenkin kalifi, huudahti hän ukkosäänellä ja iski
+nyrkkinsä pöytään. Minä opetan sinua, sinä vanha noita, osoittamaan
+kunnioitusta kaikkien oikeauskoisten hallitsijalle!
+
+Hän aikoi hyökätä äitinsä kimppuun kurittaakseen häntä. Mutta samassa
+oikea kalifi työnsi esiripun syrjään ja seisoi kuninkaallisessa
+komeudessaan Abu Hassanin edessä, kalifin vaippa hartioilla. Nyt Abu
+Hassan aivan kivettyi. Hän näki heti paikalla, että Harun al Rashid,
+oikeauskoisten oikea hallitsija seisoi hänen edessänsä, ja hän vapisi
+pelosta ajatellessaan, että hän itse oli tahtonut esiintyä kalifina.
+Mutta samassa, kun hän ymmärsi, että Harun al Rashid oli huoneessa,
+tunsi hän myöskin hänet siksi kauppiaaksi, joka oli ollut hänen
+vieraanaan, ja hän alkoi aavistaa, miten kaikki oli käynyt.
+
+Sanaakaan sanomatta hän vihdoin polvistui maahan ja nosti ristiin
+pannut kätensä kalifia kohti.
+
+-- Nouse ylös! sanoi kalifi ja auttoi hänet ystävällisesti ylös. Ei
+sinulla ole syytä pyytää minulta armoa. Päin vastoin pitää minun pyytää
+sinulta anteeksi, kun olen sinun kustannuksellasi huvitellut.
+
+Sitten hän kertoi, miten hänen oli tehnyt mieli täyttää Abu Hassanin
+toive ja antaa hänen olla päivän kalifina, ja kuinka paljon huvia
+hänellä oli ollut nähdessään, miten hän täytti tehtävänsä
+oikeauskoisten hallitsijana.
+
+-- Niin, kiitos avusta! lopetti hän puheensa ja puristi Abu
+Hassanin kättä. Olipa oikein ihanaa, kun kerrankin sain levätä
+hallitustoimistani kokonaisen päivän, varsinkin kun sain sijaisen, joka
+hoiti tehtäviä niin hyvin kuin sinä.
+
+Abu Hassan nauroi nyt itsekin koko jutulle ja oli mielissänsä, että hän
+oli saavuttanut hallitsijansa suosion. Ja hänen ilonsa muuttui vieläkin
+suuremmaksi, kun kalifi ehdotti hänelle, että hän muuttaisi äitinsä
+kanssa palatsiin asumaan ja lupasi antaa hänelle oman huoneustonkin.
+Hänen ei tarvitsisi tehdä muuta kuin silloin tällöin pitää hänelle
+seuraa ja huvittaa häntä hauskoilla jutuillaan. Abu Hassan suostui
+tähän, eikä hänen koskaan tarvinnut sitä katua. Sillä kalifi oli aina
+hänelle armollinen ja ystävällinen. Ja siten leikki oli kaikille
+mieleen ja sai hyvän ja onnellisen lopun.
+
+
+
+
+KALASTAJA JA HENKI.
+
+
+Olipa kerran vanha kalastaja, jolla oli vaimo ja kolme lasta. Hän oli
+hyvin köyhä, mutta hän koetti kalastuksella elättää perhettään niin
+hyvin kuin taisi. Joka päivä hän laski verkkonsa neljästi mereen, mutta
+saalis oli enimmäkseen hyvin huonoa.
+
+Eräänä päivänä hän läksi taaskin keskipäivän aikana merenrantaan ja
+laski verkkonsa veteen. Hän odotti kunnes se oli laskeutunut pohjaan,
+ja kun hän alkoi vetää sitä jälleen ylös, tunsi hän, että se oli kovin
+raskas. Hän veti sitä kaikin voimin ja iloitsi jo mielessänsä, että
+vihdoinkin onni oli häntä suosinut ja verkkoon tarttunut oikein kosolta
+kaloja. Mutta kylläpä hän ällistyi, kun verkossa ei ollut ainoatakaan
+kalaa, vaan sen sijaan vanhan aasin raato, joka oli repinyt verkon
+monesta kohti rikki.
+
+Pahoilla mielin kalastaja irrotti aasin verkosta, korjasi rikkinäiset
+kohdat ja laski sen uudestaan mereen rukoillen Jumalalta nyt parempaa
+kalaonnea.
+
+Tuskin verkko tälläkään kertaa oli painunut veteen, niin kalastaja
+alkoi vetää sitä ylös, ja se tuntui vieläkin raskaammalta kuin
+edellisellä kerralla. Kalastaja luuli taaskin saavansa koko kantamuksen
+kaloja, mutta pahastipa hän jälleen pettyi, kun verkkoon olikin
+tarttunut vain kiviä ja liejua.
+
+Hän puhdisti verkon ja huokasi istuessaan meren rannalla:
+
+-- Jumalalla ei suinkaan ole aikaa ajatella minua, koska hän niin
+kokonaan on hyljännyt minut!
+
+Sitten hän heitti verkkonsa jälleen mereen ja rukoillen Jumalalta
+parempaa kalaonnea hän katseli, miten se hiljalleen vaipui syvyyteen.
+
+Tälläkin kertaa verkko tuntui heti hyvin raskaalta, mutta kun hän veti
+sen ylös, niin ei siinä ollutkaan muuta kuin lasinsiruja. Ja
+alakuloisena hän alkoi taas puhdistaa verkkoansa.
+
+Kolme kertaa hän oli jo turhaan heittänyt verkkonsa veteen, mutta hän
+päätti vielä kerran koettaa. Eiköhän Jumala häntä vihdoin armahtaisi ja
+antaisi hänelle edes hiukan saalista. Eihän hän voinut sallia, että
+hänen vaimonsa ja lapsensa kuolisivat nälkään.
+
+Hän heitti siis vielä viimeisen kerran verkon veteen, ja hetken
+kuluttua se tuntui jälleen raskaalta. Kun hän sai verkon ylös, niin hän
+huomasi, ettei siinä tälläkään kertaa ollut kaloja, mutta sen sijaan
+raskas vaskipullo, joka sisälsi jotakin nestettä. Pullo oli tarkasti
+suljettu sinetillä. Kalastaja oli mielissään tästäkin saaliista, sillä
+saisihan hän sillä hiukan rahaa, kun hän sen möisi markkinoilla.
+
+Kalastaja irroitti pullon verkosta ja koetti avata sitä. Kun hän
+vihdoin sai sen auki, yritti hän kaataa siitä nestettä käteensä, mutta
+vaikka hän olisi kallistellut pulloa kuinka paljon tahansa, niin eipä
+siitä sittenkään lähtenyt mitään. Ihmeekseen hän huomasi vain, että
+paksu savu alkoi nousta pullosta ja kohota aina ylös taivaaseen asti.
+Ja kun pullo vihdoin oli tyhjä, niin koko seutu oli paksun savun
+peitossa.
+
+Vähitellen savu alkoi vetäytyä kokoon ja muodostua pilviksi, ja äkkiä
+kalastaja ihmeekseen näki edessään hirveän jättiläisen, jonka pää
+ylettyi pilviin asti, mutta jalat koskettelivat maata. Pää oli niin
+suuri kuin kirkon kupu, kädet ikäänkuin heinähankoja, suu kuin
+kallioluola, hampaat kuin kivilohkareita ja silmät kuin kaksi
+suunnatonta lamppua.
+
+Kalastaja vapisi pelosta nähdessään tuon hirviön, ja hampaat kalisivat
+hänen suussaan. Ja vieläkin enemmän hän kauhistui, kun hirviö huusi
+ukkosäänellään:
+
+-- Jumala on yksi ja Salomon on hänen profeettansa! Anna minulle
+anteeksi, Salomon, mitä sinua vastaan olen rikkonut! En enää koskaan
+vastusta sinun tahtoasi.
+
+Kun kalastaja tämän kuuli, rohkaisi hän mielensä. Tokkopa tuo hirviö
+olikaan niin pelottava, koska hän puhui noin nöyrästi.
+
+-- Puhutko sinä profeetta Salomonista? kysyi kalastaja hengeltä. Hänhän
+on maannut haudassaan jo tuhatkahdeksansataa vuotta. Mikä on sinulle
+tapahtunut? Miksi sinä olit sulkeutunut pulloon?
+
+Henki katseli kalastajaa halveksien ja huudahti kovalla äänellä:
+
+-- Kurja raukka, kuinka sinä uskallat puhutella minua? Tiedä, että minä
+olen voimakkain kaikista hengistä! Sinä olet kuoleman oma!
+
+Kalastaja pelästyi pahanpäiväisesti, mutta sanoi äkisti:
+
+-- Miksikä minun pitäisi kuolla? Minähän pelastin sinut juuri äsken
+pullosta.
+
+-- Sinun täytyy kuolla, sanoi henki taaskin ukkosäänellänsä. En voi
+muuta armoa sinulle suoda, kuin sallia sinun valita tavan, millä tahdot
+kuolla.
+
+-- Mitä minä sitten olen tehnyt, koska palkitset minua tuolla tavalla?
+
+-- Kuule siis, mitä sinulle kerron, sanoi henki. Ja kun olet kuullut
+kertomukseni, niin huomaat itsekin, etten voi toisin tehdä. Suuri
+joukko henkiä liittoutui kerta taivasta vastaan, ja minä olin heidän
+joukossansa. Me emme tahtoneet tunnustaa muuta valtaa olevankaan, kuin
+meidän omamme vain. Mutta profeetta Salomon oli sittenkin meitä
+voimakkaampi. Hänen palvelijansa ottivat kerta minut kiinni ja veivät
+hänen valtaistuimensa eteen. Hän istui siinä kaikessa komeudessaan ja
+loistossaan ja puhui minulle hyvin ystävällisesti. Hän lupasi minulle
+anteeksiantoa, jos tunnustaisin Jumalan kaikkivallan, mutta minä olin
+uhkamielinen. Silloin Salomon tuli kärsimättömäksi, antoi tuoda
+vaskipullon ja pani minut siihen. Hän sulki pullon sinetillänsä, jota
+me henget emme kykene rikkomaan, ja sitten hän käski heittää sen
+mereen, kaikkein syvimpään kohtaan. Eipä minulla ole ollut paljon
+toivoa, että koskaan enää saisin nähdä päivän valoa. Minä kaduin
+katkerasti tottelemattomuuttani. Ja maatessani syvällä meren pohjassa
+lupasin pyhästi, että jos joku pelastaisi minut ennenkuin vuosisata on
+loppuun kulunut, niin tekisin hänet rikkaaksi ja onnelliseksi. Mutta
+vuosisata meni menojaan, eikä kukaan tullut minua vapahtamaan. Silloin
+minä tein uuden lupauksen, sen nimittäin, että jos seuraavan vuosisadan
+kuluessa joku tulisi minua pelastamaan, niin antaisin pelastajalleni
+kaikki maailman aarteet. Mutta sekin vuosisata meni menojaan, eikä
+pelastajaa kuulunut. Kolmannen vuosisadan alkaessa lupasin korottaa
+pelastajani kuninkaaksi ja suojella häntä koko elinaikansa. Mutta ei
+sinäkään aikana kukaan säälinyt minua. Silloin minä sydännyin ja
+päätin, että jos joku nyt tulisi minua pelastamaan, niin hän olisi
+kuoleman oma. Ja katso, sinä olet pelastanut minut! Sinua tämä kova
+kohtalo nyt kohtaa!
+
+Kalastaja joutui aivan suunniltansa. Hän pyysi ja rukoili, että henki
+armahtaisi häntä, mutta mikään ei auttanut. Tämä käski hänen vain
+sanoa, millä tavalla hän halusi kuolla, mutta hänen piti kiiruhtaa,
+sillä hänellä ei ollut aikaa tuhlata turhaan.
+
+Kun kalastaja huomasi, ettei mikään tässä auttaisi, niin hän ajatteli
+suruissaan vaimoaan ja lapsiaan, jotka varmaan kuolisivat nälkään, kun
+hän ei enää voinut pitää heistä huolta, ja äkkiä hän sai päähänpiston.
+Ehkäpä hän viekkaudella voisi pelastua tästä vaarasta.
+
+-- Suuri ja voimakas henki, sanoi kalastaja, jos sinä todellakin olet
+niin kovasydäminen, että tahdot kostaa hyvän pahalla ja tappaa minut,
+niin täytynee minun alistua kohtalooni, mutta lupaa minulle ainoan
+oikean Jumalan nimessä, että vastaat minulle yhteen kysymykseen,
+ennenkuin otat minut hengiltä.
+
+Kun henki kuuli Jumalan nimen, niin häntä vapisutti, mutta hän ei
+voinut kieltäytyä, kun kalastaja vetosi siihen nimeen.
+
+-- Puhu, mutta nopeasti!
+
+Silloin kysyi kalastaja:
+
+-- Kuinka sinä, joka olet niin suuri, voit mahtua noin pieneen astiaan?
+Ehkäpä koko juttusi on vain turhaa lorua!
+
+-- Etkö sinä usko, että minä olin tuon pullon sisällä? kysyi henki.
+
+-- En usko, jollen näe sitä omin silmin, vastasi kalastaja.
+
+-- No, jollet usko, sanoi henki, niin voinhan ryömiä sinne sisään.
+
+Hän muutti itsensä savuksi, joka kohosi aina ylös taivaaseen asti, ja
+tunkeutui vähitellen pullon sisään, kunnes viimeinenkin jälki hänestä
+oli kadonnut.
+
+Silloin kalastaja sulki pullon suun nopeasti ja huusi:
+
+-- Valitsepa nyt millä tavalla tahdot kuolla! Minä viskaan sinut
+takaisin mereen, mistä sinut löysinkin. Sen saat palkaksesi, kun hyvää
+tahdoit pahalla palkita.
+
+Henki väänteli itseään pullossa ja koetti päästä pois vankeudestansa,
+mutta kalastaja oli painanut Salomonin sinetin pullon suulle, eikä
+henki voinut sitä rikkoa. Kun hänellä ei ollut muuta neuvoa, rupesi hän
+kauniisti rukoilemaan ja lupasi kalastajalle kultaa ja kalleuksia, jos
+tämä päästäisi hänet jälleen vapaaksi.
+
+Mutta kalastaja nosti vaskipullon veneeseensä ja työnsi jo aluksensa
+vesille.
+
+-- Ei minun mieleni tee kuolla, sanoi kalastaja, ja koska olet maannut
+tuhatkahdeksansataa vuotta meren pohjassa, niin saat maata siellä vielä
+kauemminkin, aina tuomiopäivään asti. Enkö minä pyytänyt sinua
+armahtamaan itseäni, mutta välititkö sinä minun pyynnöstäni? Sentähden
+Jumala antoi sinut minun valtaani, jotta saisit ansaitun
+rangaistuksesi.
+
+-- Kuulehan, sanoi henki. Jos päästät minut vapaaksi, niin minä
+palkitsen sinua moninkertaisesti. Korkeimman nimessä minä vannon, että
+pidän lupaukseni.
+
+Kalastaja tiesi, että henget pitävät aina lupauksensa, kun he vannovat
+jotakin Jumalan nimeen, sillä muuten heitä kohtaa ikuinen perikato. Ja
+ehkäpä hänellä ja hänen perheellään voisi olla jotakin hyötyäkin siitä,
+jos hän päästäisi hengen vapaaksi.
+
+-- No, koska sinä lupaat niin pyhästi, niin uskon sinua, sanoi hän
+hengelle ja nosti pullon veneestä maalle.
+
+Kalastaja aukaisi pullon suun ja savu kohosi jälleen ylös ilmaan ja
+muodostui jättiläismäiseksi haamuksi. Mutta hän seisoi nyt kalastajan
+edessä nöyränä ja kiitti häntä sydämellisin sanoin pelastuksestansa.
+Sitten hän heitti pullon kauaksi mereen, jotta se ei enää tuottaisi
+hänelle harmia. Sen tehtyään hän käski kalastajan koota verkkonsa ja
+seurata hänen mukanansa.
+
+He astuivat tietä myöten ja kulkivat kaupungin ohi korkealle
+kukkulalle, ja siitä he laskeutuivat alas suureen laaksoon. Siellä
+henki pysähtyi.
+
+-- Kuule nyt tarkoin mitä sinulle sanon, virkkoi henki. Sinä voit
+pelastaa erään onnettoman ihmisen ja samalla saavuttaa itsekin onnen.
+Mutta yksin et voi sitä työtä suorittaa. Noudata siis tarkasti minun
+neuvojani, niin kaikki käy hyvin.
+
+Henki veti kepillänsä ympyrän maahan, ja heti siihen ilmestyi kirkasta
+vettä. Ihmeissään kalastaja katseli eteensä, eikä voinut ymmärtää,
+mistä tuo järvi äkkiä oli tullut keskelle kuivaa maata. Se oli syvä ja
+vesi oli läpikuultavan kirkasta. Hän saattoi nähdä monen sylen
+syvyyteen, ja järven pohjalla hän ihmeekseen huomasi kokonaisen
+kaupungin, jossa oli komeita taloja ja kristallipalatseja. Kalat
+uiskentelivat edestakaisin talojen ikkunoista ja ovista, aivankuin ne
+olisivat olleet niiden omia asuntoja. Mutta olivatpa ne kummia kaloja!
+Toiset olivat sinisiä, toiset aivan valkeita, toiset taas tulipunaisia.
+
+-- Kerran päivässä vain saat heittää verkkosi veteen, sanoi henki. Joka
+kerralla saat neljä kalaa. Mutta kun viet nuo kalat sulttaanille, niin
+hän antaa sinulle paljon rahaa, niin ettei sinun enää tarvitse
+puutteessa elää. Mitä sitten tapahtuu, sen saat tietää myöhemmin.
+
+Heti kun hän oli puhunut loppuun, polki hän maata, ja maa avautui hänen
+jalkojensa juuressa ja tuo jättiläishenki katosi tietymättömiin.
+
+Kalastaja hieroi silmiään tullakseen vakuutetuksi siitä, että hän oli
+valveilla, mutta kun hän yhä edelleen näki moniväristen kalojen
+uiskentelevan järven pohjassa, niin hän laski kiireesti verkkonsa
+veteen. Ja kun hän veti sen ylös, niin verkossa olikin neljä kalaa,
+sininen, punainen, keltainen ja valkoinen.
+
+Hyvillä mielin kalastaja kiiruhti saaliineen kaupunkiin, astui
+sulttaanin palatsiin ja tapasi ovella sulttaanin itsensä.
+
+Sulttaani, jota alamaiset rakastivat, mutta viholliset pelkäsivät,
+nyökkäsi ystävällisesti kalastajalle päätään ja katseli hänen
+kalojansa.
+
+Hän ihastui suuresti näihin kauniihin kaloihin ja käski rahavartijansa
+maksaa niistä kaksisataa sekiiniä.
+
+Kalastaja oli vähällä hypätä ilosta ilmaan, ja onnellisena hän läksi
+kotiinsa vieden mukanaan lihaa ja leipää ja kaikenlaista muuta hyvää
+vaimolleen ja lapsilleen. Nyt heillä oli mitä he tarvitsivat pitkäksi
+aikaa.
+
+Mutta sulttaani antoi kalat visiirilleen, ja visiiri vei ne keittiöön
+ja käski kokin valmistaa niistä maukkaan aterian.
+
+Kokki perkasi ja huuhtoi ne hyvin, pani paistinpannun tulelle ja
+paistoi ne voissa, niin että ne kiehuivat ja pihisivät ja näyttivät
+oikein maukkailta.
+
+Mutta juuri kun hän oli kääntämässä kaloja, avautui keittiön seinä, ja
+solakka, kaunis tyttö astui sieltä esiin. Hän oli puettuna hienoon
+silkkipukuun ja otsalla loisti jalokivillä koristettu päänauha.
+
+Toisessa kädessään hänellä oli sauva, jolla hän liikutteli kaloja. Hän
+lausui seuraavat sanat:
+
+    Kirjokalat, ystäväni,
+    noudatteko käskyjäni?
+
+Kaikki kalat kohottivat samassa päänsä ja vastasivat yhteen ääneen:
+
+    Kuinka toisin olla vois? --
+    Tottelemme -- huoli pois!
+
+Sitten kalat painuivat taas paikoillensa, ja haamu katosi. Mutta kun
+kokki hiukan tointui hämmästyksestään ja yritti jälleen kääntää kaloja,
+niin ne hyppäsivät kaikki pannun laidan yli tuleen ja paloivat poroksi,
+jotta niitä oli mahdoton syödä.
+
+Kokki kiiruhti heti visiirin luo ja kertoi mitä oli tapahtunut, hän
+vuorostaan meni taas sulttaanin luo. Juttu tuntui sulttaanista niin
+kummalliselta, että hänen oli vaikea sitä uskoa, mutta hän antoi
+kuitenkin kokille anteeksi ja käski lähettää kalastajalle sanan, että
+tämä toisi hänelle uusia kaloja.
+
+Kalastaja läksi seuraavana aamuna järven rannalle ja heitti taas
+verkkonsa veteen ja sai tälläkin kertaa neljä kalaa: punaisen,
+keltaisen, sinisen ja valkoisen. Hän vei ne jälleen sulttaanin
+palatsiin. Palkakseen hän sai nytkin kaksisataa kultarahaa, joista hän
+ihastui ikihyväksi.
+
+Nyt hän mielestään oli oikein rikas ja osti kaikenlaisia herkkuja
+vaimolleen ja lapsilleen.
+
+Visiiri vei kalat keittiöön ja varmuuden vuoksi hän tahtoi itse olla
+läsnä, kun kokki niitä valmisti, jotta onnettomuutta ei uudestaan
+tapahtuisi.
+
+Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne sitten pannulle paistumaan.
+Mutta juuri kun ne alkoivat pihistä, tapahtui aivan samoin kuin
+edelliselläkin kerralla. Seinä halkesi kahtia ja nuori, kaunis tyttö
+tuli esille. Hän kosketteli taaskin kaloja sauvallaan ja sanoi:
+
+    Kirjokalat, ystäväni,
+    noudatteko käskyjäni?
+
+Heti kalat nostivat päänsä pystyyn ja vastasivat yhteen ääneen:
+
+    Kuinka toisin olla vois? --
+    Tottelemme -- huoli pois!
+
+Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi.
+
+Visiiri seisoi ihmeissään, ja kokki astui varovaisesti lieden ääreen
+veitsi kädessä. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko hän koskea kaloihin ja
+kysyi visiiriltä neuvoa.
+
+-- Käännä vaan, sanoi visiiri ja asetti kätensä suojelevasti pannun
+yli, jotta kalat eivät voisi päästä karkuun.
+
+Mutta tuskin kokki oli veitsellä niihin kajonnut, niin kalat hypähtivät
+korkealle ilmaan ja putosivat tuleen.
+
+Kauhun vallassa visiiri ja kokki juoksivat sulttaanin luo ja kertoivat
+mitä oli tapahtunut. Varmaan tuossa jutussa sittenkin oli perää,
+ajatteli sulttaani, koska he molemmat olivat sen nähneet.
+
+Kalastajalle lähetettiin taaskin sana ja käskettiin hänen tuoda uusia
+kaloja. Seuraavana päivänä hän toikin taas neljä kalaa ja sai nytkin
+palkakseen kaksisataa kultarahaa. Tällä kertaa hän osti vaimolleen ja
+lapsilleen vaatteita ja meni iloisin mielin kotiinsa.
+
+Sulttaani oli nyt niin utelias, että hän tahtoi omin silmin nähdä,
+millä tavalla kokki valmisti kalat, ja siksi hän meni nyt keittiöön
+katselemaan.
+
+Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne pannulle. Ja totta tosiaan,
+juuri kun voi alkoi pihistä, avautui seinä taaskin kovalla rytinällä.
+Mutta tällä kertaa ei kaunis tyttö astunutkaan esiin, vaan suuri, musta
+mies, joka näytti hyvin ankaralta. Hän kosketteli kaloja sauvalla ja
+huusi kovalla äänellä:
+
+    Kalat, mik' on toimenne?
+
+Ja kalat kohottivat heti päänsä pystyyn ja vastasivat:
+
+    Käskyjäsi seuraamme.
+
+Seinä sulkeutui jälleen ja näky katosi. Sulttaani, visiiri ja kokki
+katsoivat ihmeissään toisiinsa.
+
+-- No, käännäpä nyt kalat! sanoi sulttaani, kun kokki seisoi pelosta
+vapisten veitsi kädessä, muuten ne palavat.
+
+Sekä sulttaani että visiiri koettivat käsillään varjella pannua, jotta
+kalat eivät pääsisi karkuun, mutta heti kun kokki kosketteli niitä
+veitsellään, hyppäsivät kalat korkealle ilmaan ja katosivat liekkeihin.
+
+-- Tässä on jotakin hullua, sanoi sulttaani. Käskekää kalastaja tänne
+huomen-aamulla! Hänen täytyy viedä minut ja koko hovini tuon järven
+rannalle, mistä hän on pyytänyt nämät kalat, niin saadaanpa nähdä,
+emmekö saa jotakin selvitystä tälle arvoitukselle.
+
+Seuraavana päivänä sai kalastaja tehdä sulttaanille selkoa tuosta
+merkillisestä järvestä.
+
+-- Mutta eihän siellä ole mitään järveä, sanoivat kaikki ministerit,
+kun kalastaja oli lopettanut kertomuksensa.
+
+Ei kukaan ihminen ollut kuullut puhuttavankaan järvestä niin lähellä
+kaupunkia.
+
+Sulttaani läksi kuitenkin koko hovinsa kanssa sinne, missä kalastaja
+oli sanonut järven olevan, ja vähän matkaa kuljettuansa he saapuivat
+korkealle kukkulalle, josta he näkivät laajan laakson edessänsä.
+
+-- Tuolla, tuolla se on, sanoi kalastaja ja osoitti järveä, jonka
+kirkas vesi päilyi auringon paisteessa, tuossa järvi on!
+
+-- Missä, missä? huusivat ministerit ja hoviherrat ja katselivat
+ympärilleen. Mutta he eivät voineet nähdä mitään.
+
+-- Sepä kummallista, että te ette näe mitään, sanoi sulttaani.
+
+Hän näki sen aivan selvästi, ja kun he astuivat järven rantaan, niin
+hän varoitti toisia, etteivät he menisi liian lähelle, sillä muuten he
+putoaisivat veteen. Mutta hoviherrat, jotka eivät nähneet mitään, eivät
+voineet sitä varoa, ja ihmeekseen sulttaani huomasi, että he astuivat
+keskelle järveä suoraan laineihin, kastamatta kuitenkaan jalkojansa.
+Mutta kun sulttaani pisti kätensä veteen, niin tuli se märäksi. Sen
+kaikki saattoivat selvästi nähdä ja he ihmettelivät suuresti.
+
+-- Heitä verkkosi veteen, sanoi sulttaani kalastajalle, joka hyvän
+aikaa oli seisonut ja katsellut veteen.
+
+-- En minä näe ainoatakaan kalaa, sanoi hän. En myöskään näe kaunista
+kaupunkia enkä kristallipalatseja ja puutarhoja.
+
+-- No, voithan kuitenkin heittää verkkosi veteen, arveli sulttaani.
+
+Kalastaja totteli ja veti verkon jälleen ylös. Tosin se oli märkä ja
+ruohojakin siihen oli takertunut, mutta siinä ei ollut ainoatakaan
+kalaa.
+
+Silloin sulttaani viittasi hänelle ja sanoi:
+
+-- Mennään me molemmat, jotka voimme nähdä järven, hiukan kauemmaksi.
+Toiset voivat meitä niinkauan odottaa.
+
+Hän nyökkäsi päätään toisille ja läksi kalastajan kanssa astumaan
+pitkin järven rantaa. Kalastaja tarkasteli koko ajan vettä, mutta hän
+ei nähnyt ainoatakaan kalaa.
+
+He olivat kulkeneet noin tunnin aikaa, kun sulttaani äkkiä huudahti:
+
+-- Kas, mikä kaunis kaupunki on tuolla, järven toisessa päässä! Kumma,
+etten sitä ennemmin huomannut!
+
+Kalastaja katseli ja katseli, mutta hän ei voinut nähdä mitään. Mutta
+kun hän katsoi alas järveen, niin hän näki taaskin kauniin
+vesikaupungin järven pohjassa.
+
+-- Armollisin sulttaani, sinä tarkoitat kai tätä vesikaupunkia! sanoi
+hän, sen minäkin nyt näen.
+
+Mutta sitä ei sulttaani tarkoittanut. Hän näki kaupungin kuivalla
+maalla, ja kalastaja näki sen vedessä. Sulttaani oli jo aivan suuttua,
+kun kalastaja ei voinut sitä nähdä, vaikka se kohosi aivan heidän
+nenänsä edessä järven rannassa. He tulivat yhä lähemmäksi sitä ja
+olivat nyt aivan portin edessä.
+
+-- No, nyt ainakin sinä näet sen, sanoi sulttaani. Sinähän isket nenäsi
+suoraan vasten muuria.
+
+-- En minä sitä tunne, sanoi kalastaja. Mutta varohan toki, kaikkein
+armollisin sulttaani, sinähän astut suoraan veteen!
+
+Hän kiiruhti auttamaan sulttaania, joka peräytyikin askeleen, mutta
+hänen vaatteensa eivät olleet yhtään märkiä.
+
+-- Nyt minä kolkutan porttia, sanoi sulttaani.
+
+Kalastajaa kuuli kolkutuksen, vaikkei hän nähnytkään mitään porttia.
+Mutta sulttaani näki sen aivan selvästi, hän näki myös, miten se
+avautui, vaikkei ainoatakaan ihmistä ollut paikalla.
+
+-- Astu sisään, sanoi hän kalastajalle, kuljettuaan itse portista
+sisään.
+
+Mutta kalastaja vetäytyi kauemmaksi kauhun vallassa. Jos hän olisi
+seurannut sulttaania, niin hän olisi astunut suoraan veteen. Hän näki
+hänet jo syvällä järvessä.
+
+-- No, odota sitten täällä minua, kunnes palaan takaisin! sanoi
+sulttaani ja sulki portin jälessään kiinni.
+
+-- Allah meitä auttakoon! huudahti kalastaja ja nosti kätensä taivasta
+kohti, sillä hän näki, miten aallot löivät sulttaanin pään yli ja hän
+katosi syvyyteen.
+
+Kalastaja arvasi, että suuri henki, jonka hän oli vapauttanut
+vaskipullosta, oli mukana tässäkin pelissä ja oli loihtinut heidän
+silmänsä, ja siksi hän jäi kaikessa rauhassa odottamaan järven
+rannalle.
+
+Mutta sulttaani läksi edelleen astumaan ja tuli kaupunkiin. Siellä oli
+kauniita palatseja ja ihania puutarhoja, mutta hän ei voinut nähdä
+ainoatakaan ihmistä. Kadut ja torit olivat tyhjät, ja jos kaupungissa
+oli asukkaita, niin ne varmaan nukkuivat kaikki sikeässä unessa.
+
+Hetken kuluttua hän tuli suuren ja komean linnan edustalle, joka oli
+niin ihana, ettei se voinut olla muuta kuin kuninkaallinen palatsi, ja
+kun portit olivat auki, niin hän astui sisään.
+
+Sisältäkin linna oli yhtä kaunis kuin ulkopuolelta. Sulttaani katseli
+ihaillen korkeita pilarikäytäviä ja kultaisia saleja, joiden läpi hän
+astui, ja ihmetteli kaikkea sitä komeutta ja loistoa, mikä kohtasi
+täällä hänen silmäänsä. Mutta eipä täälläkään ollut ainoatakaan
+ihmistä, ja hän luuli jo, ettei eläviä olentoja ollutkaan koko
+kaupungissa, kun äkkiä surkea valitushuuto kohtasi hänen korvaansa.
+
+Hän pysähtyi ja kuunteli. Huuto kuului uudestaan, vaikkei se tällä
+kertaa ollutkaan yhtä äänekäs.
+
+Hän astui ääntä kohti ja kulki vielä usean huoneen läpi, joissa
+marmorisista suihkukaivoista vesi kohosi korkealle ilmaan, levittäen
+vilpoisuutta ylt'ympärille. Hän näki pehmeitä patjoja, jotka olivat
+päällystetyt kulta- ja hopeakankailla ja tarjosivat hetken lepoa ja
+rauhaa. Mutta hän kiiruhti niiden ohi yhä kauemmaksi, sillä hän ei
+voinut ajatella muuta kuin tuota onnetonta, jonka surkea valitus oli
+kuulunut hänen korviinsa.
+
+Vihdoin hän kuuli sen aivan läheltä, ja kun hän avasi puoleksi suljetun
+oven, niin hän näki kauniin, nuoren miehen, joka istui keskellä suurta
+salia mustalla marmorisella valtaistuimella. Päässään hänellä oli
+kultainen kruunu. Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan ja kädessä
+hänellä oli valtikka. Mutta vaikka hän olikin näin komeasti puettu,
+niin hänen kasvojensa ilme oli tuskallinen, ikäänkuin joku suuri suru
+olisi häntä vaivannut.
+
+Sulttaani tervehti häntä syvään kumartaen, mutta mies ei
+liikahtanut paikaltaan, vastasi vain tervehdykseen ystävällisellä
+päännyökkäyksellä.
+
+-- Tervetultua, muukalainen, ken lienetkin, sanoi hän. Äläkä ihmettele,
+vaikken tervehdikään sinua kohteliaammin. Jos astut lähemmäksi, niin
+selitän sinulle syyn tarkemmin.
+
+Nuori mies avasi purppuraviittansa. Hänen ruumiinsa oli solakka ja
+kaunis, aivankuin tavallisen ihmisen. Mutta vain lanteita myöten se oli
+lihaa ja verta. Koko alaosa oli mustaa marmoria, samoinkuin
+valtaistuinkin.
+
+Sanaakaan sanomatta onneton nuorukainen kääri taas viitan ympärilleen,
+peitti kasvonsa käsiinsä ja purskahti itkuun.
+
+Sulttaani seisoi ensin aivan kivettyneenä kauhusta, mutta sitten hän
+astui nuorukaisen luo ja syleili häntä hellästi, osoittaakseen hänelle
+siten myötätuntoisuuttaan.
+
+-- Kerro miten tämä onnettomuus on tapahtunut, pyysi hän, ja minä
+tahdon tehdä sinulle mitä ikänä voin, helpoittaakseni ja kostaakseni
+sinun kärsimyksiäsi.
+
+Nuorukainen katsoi sulttaaniin kiitollisena.
+
+-- Minä kerron sinulle tarinani, sanoi hän. Se on yhtä surullinen kuin
+ihmeellinenkin.
+
+Kun sulttaani hänen kehotuksestaan oli istunut sohvalle hänen
+viereensä, alkoi hän kertoa:
+
+-- Minä olen kuningas Mahmudin poika. Isäni hallitsi Neljän mustan
+saaren valtakunnassa. Hänen kuolemansa jälkeen minä astuin
+valtaistuimelle ja nain setäni tyttären. Hän oli kaunis ja hyvä ja hän
+rakasti minua niin suuresti, ettei hän tahtonut edes syödäkään minun
+poissaollessani. Monta vuotta me elimme onnellisina yhdessä.
+
+Sattuipa sitten kerran, että vanha, ruma harpunsoittaja tuli linnaan ja
+pyysi saada soittaa ja laulaa meille. Hän sai luvan siihen, ja me
+olimme hyvin ihastuneet häneen ja hänen soittoonsa. Mutta varsinkin
+kuningatar ihastui häneen suuresti. Hän ei voinut kyllin kuunnella
+häntä, pidätti hänet linnassa päivän toisensa jälkeen, ja vihdoin hänen
+pyynnöstään mies sai jäädä linnaan opettaakseen kuningatarta soittamaan
+harppua.
+
+Siitä hetkestä alkaen minun onneni oli kadonnut. Vanha harpunsoittaja
+opetti tosin puolisoani soittamaan harppua, mutta vain sen vuoksi, että
+saisi hänet valtaansa ja voisi käyttää häntä hyväksensä. Ammatiltaan
+hän oikeastaan oli noita, ja hänen tarkoituksensa oli syöstä minut
+valtaistuimelta ja anastaa minun paikkani.
+
+Kun hän opetti kuningatarta soittamaan, käytti hän samalla tilaisuutta
+hyväkseen huvittaakseen häntä pienillä noitakonsteilla, ja ne
+huvittivat häntä niin suuresti, että hän alati tahtoi nähdä uusia.
+Noita tarjoutui silloin opettamaan häntä itseäänkin tekemään niitä, ja
+sen sijaan että he olisivat soittaneet, he istuivat nyt kaiken aikaa ja
+tekivät noitakonsteja.
+
+Puolisoni tuli yhä epäystävällisemmäksi minua kohtaan, ja minä huomasin
+pian, ettei hän välittänyt enää kenestäkään muusta kuin vanhasta,
+rumasta noitaukosta. Siihen määrään hän oli jo noiduttu.
+
+Mutta kun minä huomasin tämän, niin päätin tehdä lopun koko jutusta.
+Minä kutsuin puolisoni luokseni ja pyysin, että hän erottaisi
+harpunsoittajan toimestaan. Mutta hän vastasi minulle kieltävästi
+kylmällä ja uhkamielisellä äänellä. Ja vaikka kuinka hartaasti olisin
+häntä pyytänyt ja rukoillut, niin hän ei muuttanut mieltänsä. Silloin
+minä suutuin ja sanoin, että hänen täytyi totella minua, jos hän mieli
+elää minun luonani. Ja silloin vasta hän alistui tahtooni.
+
+Noitaa ei enää näkynyt. Minä luulin, että hän oli lähtenyt pois ja
+toivoin, että kaikki muuttuisi taas entiselleen ja onni palaisi
+kotiini. Mutta siinäpä minä petyinkin.
+
+Eräänä iltapäivänä, kun olin paneutunut sohvalle lepäämään, ja kaksi
+orjatarta seisoi pääpuolessa löyhötellen viuhkoillansa, suljin minä
+silmäni. Mutta en ollut ennättänyt vielä nukahtaa, kun kuulin
+orjattarien keskustelevan hiljaa keskenänsä otaksuen, että olin
+nukkunut.
+
+-- Onpa se sentään hyvin merkillistä, sanoi toinen, ettei kuningatar
+rakasta hyvää kuningastamme, joka on niin lempeä ja ystävällinen
+ruhtinas.
+
+-- Niin, sanoi toinen, kuinka häpeällistä, että hän pettää häntä tuon
+vanhan, ruman noidan vuoksi. Jospa kuningas vain tietäisi, että hän on
+piilottanut hänet huvimajaan puutarhassa ja käy hänen luonaan joka yö
+keittämässä noitasoppiaan. Mutta ei kukaan uskalla sitä hänelle sanoa,
+sillä kuningatar kostaisi aivan kauheasti.
+
+-- Mutta minä en voi ymmärtää, sanoi toinen, ettei kuningas itse mitään
+huomaa, kun kuningatar joka yö nousee vuoteeltaan ja lähtee ulos
+huoneesta.
+
+-- Ihmekö tuo, vastasi taas toinen, kuningatar sekoittaa joka ilta
+unipulverin kuninkaan juomaan, ja silloin hän nukkuu vaikka kuinka
+kauan.
+
+Orjattaret vaikenivat, ja vaikka olin aivan suunniltani siitä, mitä
+olin kuullut, niin makasin sittenkin vielä hetken aikaa aivan hiljaa ja
+olin nukkuvinani, jotta he eivät huomaisi, että olin kuullut koko
+heidän keskustelunsa.
+
+Mutta illalla, kun kuningatar hymyillen tarjosi minulle juomaa, menin
+ikkunan luo ja kaadoin hänen huomaamattaan juoman ulos ikkunasta.
+Sitten panin maata ja olin nukkuvinani. Onneksi juuri silloin pääsin
+hänen petoksensa perille, sillä hän olikin sekottanut juomaan myrkkyä.
+Hän ilmaisi sen itse kumartuessaan hetken kuluttua vuoteeni yli ja
+sanoessaan:
+
+-- Makaa nyt siinä, äläkä koskaan enää nouse ylös!
+
+Sitten hän läksi ulos huoneesta ja hetken kuluttua näin hänen kulkevan
+puutarhan kautta huvimajaa kohti.
+
+Kiireesti puin ylleni ja juoksin hänen jälkeensä. Minä hiivin hiljaa
+pensaitten varjossa, ja kun hän kolkutti huvimajan ovelle, niin seisoin
+minä nurkan takana piilossa ja näin noidan avaavan hänelle oven. He
+seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa, ja minä kuulin heidän
+puhuvan keskenänsä.
+
+-- Onko hän kuollut? kysyi noita.
+
+-- Hän makaa henkitoreissaan, vastasi kuningatar, mutta en malttanut
+jäädä sinne, sillä minä ikävöin sinun luoksesi.
+
+Silloin vanha noita ojensi hänelle armollisesti kätensä suudeltavaksi.
+
+-- Hyvä, sanoi hän. Silloin minusta vihdoinkin tulee kuningas ja
+sinusta minun kuningattareni.
+
+Nyt olin kuullut kylliksi. Minä hyökkäsin esiin ja iskin petturia
+miekallani päähän, niin että hän kaatui maahan, ja minä luulin hänen
+kuolleen.
+
+Sitten tartuin puolisoani ranteesta kiinni ja koetin vetää hänet
+mukanani. Mutta hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin haamun ja silmät
+pyörivät päässä. Ja hän nosti kätensä minua kohti ja lausui
+loihtusanoja.
+
+Minä pelästyin ja päästin hänet irti, kiiruhdin takaisin linnaan,
+herätin palvelijat ja käskin kutsua ministerit neuvottelusaliin. Itse
+kävin istumaan valtaistuimelle. Vielä tänä yönä tahdoin tuomita tuon
+uskottoman vaimon.
+
+Mutta kun me kaikki olimme kokoontuneet saliin, niin ovet avautuivat
+aivan itsestänsä. Kuningatar astui sisään yhtä kalmankalpeana kuin
+äskenkin ja lähestyi minua käsi pystyssä.
+
+-- Sinä murhasit sen ainoan, jota minä rakastin, sanoi hän. Ota siis
+vastaan palkkasi! Ole puoleksi ihminen, puoleksi marmoria, niinkuin
+valtaistuin, jolla istut!
+
+Minä tunsin heti kivettyväni ja siitä saakka olen nyt ollut tämmöinen.
+
+Mutta ei tässä kyllin. Hänen kostonsa ulottui myös alamaisiini. Hän
+viittasi kädellään ja karkotti siten ministerini ja palvelijani
+salista, ja myöhemmin hän kertoi minulle, että hän upotti valtakuntani
+järven pohjaan ja muutti kaikki kaloiksi: muhamettilaiset valkoisiksi
+kaloiksi, persialaiset punaisiksi, kristityt sinisiksi ja juutalaiset
+keltaisiksi. Vain linnan ja pienen osan kaupunkia hän erotti vedestä
+piirtämällä sauvallaan piirin sen ympärille. Mutta millä tavalla sinä
+olet voinut päästä tänne veden alle, sitä en ymmärrä, jollei siinäkin
+ole taikakonsteja käytetty.
+
+Sulttaani nyökkäsi päätään ja lupasi siitä kertoa myöhemmin, kun
+kuningas ensin oli lopettanut kertomuksensa.
+
+Niin, jatkoi kuningas, sen päivän jälkeen on minun elämäni ollut
+yhtämittaista kärsimystä. Joka aamu puolisoni tulee tänne ja lyö
+minua hartioihin nahkapiiskalla, jotta veri vuotaa pitkin selkääni.
+Ja sillä välin hän kertoo minulle, kuinka hän pitää hellää huolta
+tuosta kurjasta noidasta, sillä hän ei ole kuollut, vaikka ei
+oikein eläväkään. Noitakonsteillaan hänen onnistui pelastaa hänen
+henkensä, mutta oikein terveeksi hän ei häntä saanut. Hän on
+järjestänyt huvimajan komeaksi temppeliksi, ja siellä noita makaa
+purppurapatjoillansa voimatta kuitenkaan puhua. Mutta niinkauankuin
+nuo kaksi elävät, ei minun tuskillani ole mitään lievitystä.
+
+Onneton kuningas peitti kasvonsa viittaansa ja valitti surkeasti. Mutta
+sulttaani lohdutti häntä ja kertoi, miten hän oli joutunut tähän
+autioon kaupunkiin. Ihmeellinen käsi näytti johtavan heidän
+kohtaloitansa, ja se varmaan auttaisi häntä keksimään jonkun keinon,
+jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Mutta yö oli jo
+käsissä, ja he tarvitsivat kumpikin lepoa.
+
+Sulttaani meni viereiseen huoneeseen, sammutti janonsa suihkulähteen
+vedellä ja heittäytyi sohvalle kootakseen ajatuksensa ja keksiäkseen
+jonkun keinon, jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan.
+Pian hänellä olikin suunnitelma valmis ja hän nukkui hyvin koko yön.
+
+Heti aamun sarastaessa hän läksi ulos puutarhaan ottaakseen selkoa
+huvimajasta, jossa noita asusti. Sitä ei ollutkaan vaikea löytää, sillä
+sen kultainen katto ja kimaltelevat puolikuut loistivat jo pitkän
+matkan päähän.
+
+Astuttuaan sisään hän näki myös heti komean vuoteen, jossa noita lepäsi
+purppurapatjoilla. Mutta eipä sulttaani kauan vitkastellut, vaan otti
+miekkansa esille ja yhdellä iskulla irrotti pään hänen ruumiistansa.
+
+Nopeasti hän kääri hänet peitteeseen, laahasi hänet puutarhaan ja
+kaivoi kuopan, johon hän hautasi tuon vanhan petturin.
+
+Nyt toinen rikollisista oli saanut ansaitun palkkansa. Mutta toinen oli
+vielä jäljellä. Mieluimmin hän olisi yhdellä iskulla myös lopettanut
+uskottoman kuningattaren elämän, mutta hän pelkäsi, ettei hän voisikaan
+silloin vapauttaa kuningasta noituudesta, ja siksi hän päätti toimia
+viekkaasti ja varovaisesti.
+
+Hän palasi takaisin temppeliin ja kävi makaamaan noidan vuoteeseen,
+laitteli tukkaansa ja partaansa, jotta hän tuli noidan näköiseksi ja
+veti purppurapeitteen korviinsa, jotta kasvoista ei näkynyt juuri
+mitään.
+
+Heti kun hän oli laskeutunut vuoteeseen, kuuli hän surkeata
+valitushuutoa, ja hän tiesi, että kuningatar taaskin ensi työkseen
+piiskasi puolisoraukkaansa. Hetken kuluttua hän kuuli askeleita
+portailta, ja seuraavassa hetkessä kuningatar kumartui hänen ylitsensä.
+
+-- Miten voit tänään, rakas oppimestarini? kysyi hän hunajanmakealla
+äänellä.
+
+-- Hiukan paremmin, mutisi sulttaani peitteen alta.
+
+-- Paremminko?
+
+Ilosta huudahtaen kuningatar heittäytyi hänen ylitseen ja alkoi
+hyväillä häntä.
+
+-- Oi, armas ystäväni! Onko se mahdollista, että kuulet minun ääneni ja
+voit vastatakin minulle?
+
+-- Niin, vaikket sinä yhtään ansaitse, että puhuisin sinulle, sanoi
+sulttaani ja painautui vieläkin syvemmälle tyynyihin. Sinua saan
+kiittää siitä, että näin kauan olen saanut maata ja taistella elämästä
+ja kuolemasta. Sinun puolisosi valitushuudot estävät minua saamasta
+rauhaa yöllä ja päivällä. Niinkauankuin hän on noiduttuna, en minäkään
+voi parantua.
+
+-- Jollei mikään muu estä sinua terveeksi tulemasta, rakkahin herrani
+ja mestarini, niin kyllä se helposti on autettu, sanoi kuningatar.
+
+Hän kiiruhti temppelistä linnaan. Suihkulähteen luona hän täytti
+kultamaljan vedellä ja astui sitten valtaistuinsaliin, missä hänen
+puolisonsa istui. Kolme kertaa hän pirskotti vettä hänen ylitsensä ja
+mutisi samalla loihtuja.
+
+-- Jos alkujaan olet luotu sellaiseksi kuin nyt olet, niin jää myös
+entisellesi! sanoi hän. Mutta jos olet loihdittu, niin muutu jälleen
+entiseen muotoosi.
+
+Heti lumous katosi nuoren kuninkaan ruumiista. Hän nousi terveenä ja
+reippaana piinapenkiltänsä ja kiitti Allahia pelastuksestaan.
+
+Mutta kuningatar torjui häntä kädellään.
+
+-- Mene pois silmistäni! huusi hän. Äläkä palaa koskaan takaisin, jos
+henkesi on sinulle kallis!
+
+Peläten, että kuningatar loihtisi hänet uudestaan, läksi kuningas pois
+linnasta ja hiipi temppelin läheisyyteen, sillä hän aavisti, että hänen
+uusi ystävänsä, sulttaani, oli siellä, ja hän halusi nähdä, mitä nyt
+tapahtuisi.
+
+Kuningatar kiiruhti takaisin vuoteen ääreen, jossa hän luuli noidan
+nukkuvan.
+
+-- Nyt, herrani ja mestarini, sanoi hän ilosta loistaen, nyt ei enää
+mikään häiritse sinun rauhaasi. Ilkeä kuningas on mennyt tiehensä.
+
+-- Voi, en minä vieläkään saa rauhaa, mutisi sulttaani ja väänteli
+itseään peitteen alla. Niinkauankuin kalat huokaavat öisin ja vesi
+kohisee päämme päällä, en saa sitä lepoa ja rauhaa, jota tarvitsisin
+parantuakseni.
+
+-- No, kyllä sen saa autetuksi, vastasi kuningatar.
+
+Nopein askelin hän astui temppelin portaille, kohotti käsivartensa pään
+yli ja lausui loihdun hiljaisella ja yksitoikkoisella äänellä.
+
+Tuskin hän oli lopettanut, niin koko veteen vajonnut valtakunta kohosi
+aalloista. Taloja ja moskeoja, vuoria ja metsiä nousi vedestä ja joka
+puolelta kuului ihmisääniä ja melua. Kuninkaallisen linnan ikkunoista
+katselivat palvelijat ulos, ja kaikkialla oli elämää ja liikettä,
+niinkuin suuressa kaupungissa ainakin.
+
+Silloin astui kuningatar jälleen temppeliin.
+
+-- Olen totellut käskyäsi, sanoi hän. Ja nyt, armas opettajani, ei
+mikään enää voi sinua häiritä, eikä estää parantumistasi. Etkö voisi
+nousta ylös vuoteelta?
+
+-- Tule lähemmäksi, sanoi sulttaani, tule vieläkin lähemmäksi!
+
+Sulttaani tarttui lujasti miekkansa kahvaan, ja juuri kun kuningatar
+kumartui hänen ylitsensä, hyökkäsi hän ylös ja iski miekkansa hänen
+rintaansa niin nopeasti, ettei toisella ollut aikaa puolustautua.
+
+Sulttaani veti helpotuksenhuokauksen ja astui ulos portaille. Samassa
+nuori kuningaskin tuli häntä vastaan ja syleili häntä. Piilopaikastaan
+hän oli nähnyt, miten paha nainen oli saanut rangaistuksensa, ja hän
+kiitti pelastajaansa kyynelsilmin.
+
+Sitten hän vei hänet mukanaan linnaan voidakseen iloita hänen ja
+alamaistensa kanssa lumouksen katoamisesta. Ja minne ikänä sulttaani
+astui, siellä ihmiset laskeutuivat polvilleen hänen eteensä, ja kun hän
+näyttäytyi linnan parvekkeella, niin kansa huusi riemuiten:
+
+-- Eläköön jalo pelastajamme!
+
+Mutta vihdoin hän muisti kalastajan, joka istui kaupunginportin
+ulkopuolella ja odotti. Hän oli varmaan istunut siellä lähes
+vuorokauden. Ja yhdessä kuninkaan kanssa hän meni päästämään häntä
+sisään.
+
+Mutta kun hän katseli portista ulos, niin eipä siellä ollutkaan
+kalastajaa, ja koko seutu oli hänelle vallan vieras.
+
+Hän sanoi sen kuninkaalle, joka tuumi hetken aikaa ja kysyi sitten
+mistä maasta hän oli kotoisin, sillä sitä sulttaani ei ollut muistanut
+kertoa. Ja kun kuningas sai sen tietää, niin hän hämmästyi suuresti.
+
+-- Voi, ystäväni, sanoi hän, sinä olet kaukana kotoasi ja saat
+matkustaa kokonaisen kuukauden, ennenkuin pääset sinne. Voimakas henki
+se varmaan oli, joka muutti koko järven ja vedenalaisen kaupungin sinun
+pääkaupunkisi läheisyyteen. Mutta kun lumous katosi, niin kaikki tuli
+tietysti taas entiselle paikallensa, ja sinä jouduit kauaksi
+omaisistasi.
+
+Sulttaani ihmetteli, mitähän hänen uskolliset alamaisensa nyt tuumivat,
+kun hän niin äkkiä oli kadonnut. Mutta he saivat rauhoittua niin hyvin
+kuin saattoivat, ja hän jäi kolmeksi päiväksi "Neljän mustan saaren"
+kuninkaan luo ja oli mukana kaikissa juhlallisuuksissa, joita hänen
+kunniaksensa pantiin toimeen.
+
+Neljäntenä päivänä hän vihdoin läksi matkaan. Mutta nuori kuningas oli
+niin suuresti mieltynyt häneen, ettei hän voinut erota hänestä, vaan
+seurasi hänen kanssansa hänen valtakuntaansa ja otti mukanansa
+loistavan seurueen ja kaksikymmentä kamelia, joiden selkään sälytettiin
+kallisarvoisia lahjoja sulttaanille.
+
+Kuukauden kuluttua he tulivat perille, ja kaikki ihmiset sulttaanin
+valtakunnassa olivat suuren surun vallassa. Mutta kun he näkivät hänen
+lähestyvän kaupunkia, niin heidän surunsa muuttui yhtä suureksi iloksi.
+"Neljän mustan saaren" kuningas jäi pitkäksi aikaa sulttaanin vieraaksi
+ja nai sulttaanin sisaren. Siten heidän ystävyydenliittonsa vahvistui
+vielä entistä lujemmaksi, ja juhlia vietettiin loppumattomasti.
+
+Mutta eipä kalastajaakaan unohdettu. Hänet kutsuttiin kullatuissa
+vaunuissa linnaan ja hän sai niin paljon kultaa "Neljän mustan saaren"
+kuninkaalta, että hän saattoi ostaa itselleen suuren talon ja elää koko
+elinaikansa ylellisyydessä.
+
+Ja sen hän olikin rehellisesti ansainnut, sillä jollei hän olisi saanut
+verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeä palvelemaan itseänsä, niin
+olisi kai nuori kuningas vielä tänäkin päivänä saanut istua
+kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa.
+
+
+
+
+EPÄILEVÄ SULTTAANI.
+
+
+Useita satoja vuosia sitten eli Egyptissä sulttaani, joka ei ollut
+muitakaan ihmisiä parempi, mutta hänen oli hyvin vaikea uskoa todeksi
+niitä ihmeitä, joita kerrottiin Jumalan tehneen profeetta Muhamedin
+aikana.
+
+-- Siitähän on jo niin pitkä aika, oli hänellä tapana sanoa. Ja mikä on
+tapahtunut hyvin kauan sitten, siitä ei koskaan voi olla aivan varma.
+Jos nyt tapahtuisi jotakin ihmeellistä, jota minä itse saisin nähdä,
+niin se olisi toista. Silloin minä kyllä uskoisin. Mutta sellaista ei
+tapahdu.
+
+Eräänä päivänä hän oli neuvotellut kauan aikaa ministeriensä ja muiden
+viisaiden miesten kanssa maan asioista, ja sitten he alkoivat puhua
+henkisistä asioista ja sanoivat, ettei mikään ollut Jumalalle
+mahdotonta.
+
+Vanhin miehistä kertoi sen johdosta esimerkkinä, että Jumala antoi
+kerran ylienkelinsä Gabrielin tuoda luokseen profeetta Muhamedin
+suoraan vuoteesta, ja pidettyään kahdeksankymmentätuhatta keskustelua
+hänen kanssaan eri aineista, oli enkeli kantanut hänet takaisin maan
+päälle hänen omaan huoneeseensa. Mutta meno- ja paluumatka sekä nuo
+kahdeksankymmentätuhatta keskustelua eivät olleet kestäneet edes niin
+kauan, että hänen vuoteensa sillä välin olisi ehtinyt jähtyä. Niin,
+eipä edes vesi ruukusta, jonka enkeli Gabriel sattui kaatamaan nurin,
+ollut ehtinyt juosta loppuun.
+
+-- Loruja, sanoi sulttaani, kun viisas mies oli lopettanut
+kertomuksensa. Kuinka viisas ihminen voi uskoa tuollaisia tyhmyyksiä?
+Ei kukaan saa minua uskomaan, että profeetta Muhamed olisi kulkenut
+niin pitkää matkaa niin lyhyessä ajassa. Jokainen tietää, että jos
+kaataa ruukun nurin, jossa on vettä, ja kiiruhtaa nostamaan sitä
+pystyyn, niin vesi on sittenkin jo ehtinyt juosta kuiviin. Sanopa siis
+minulle, miten Muhamed saattoi nähdä veden vielä juoksevan ruukusta
+lattialle, kun hän matkusti kaikkien seitsemän taivaan halki
+päästäkseen Jumalan luo, ja kun matka kustakin taivaasta toiseen kestää
+viisi päivää, sillä sen lyhyempi se ei taida olla! Tahtoisinpa nähdä
+sen miehen, joka pystyy selvittämään sellaista laskuesimerkkiä.
+
+Viisaat miehet selittivät, että Jumala oli kaikkivaltias ja saattoi
+tehdä mitä hän tahtoi. Ihmetyö oli ihmetyö, eikä sitä voinut selittää
+siten, että kuolevainen sitä voisi ymmärtää. Mutta sulttaani suuttui,
+kun toiset eivät olleet samaa mieltä kuin hän, ja hetken kuluttua hän
+lausui neuvottelun päättyneeksi.
+
+Ylt'ympäri maata levisi tieto sulttaanin epäileväisyydestä, ja monet
+surivat sitä, sillä hallitsijan tulee aina osoittaa hyvää esimerkkiä
+alamaisilleen.
+
+Vihdoin tuo tieto saapui erään hurskaan dervishinkin korviin, joka asui
+Kiseldagi vuorella. Hänen nimensä oli Shahabeddin ja hän oli hyvin
+viisas ja oppinut mies, mutta viime aikoina hän oli vetäytynyt pois
+maailmasta ja eli erakkona pienessä majassa vuorellaan.
+
+Häntäkin sulttaanin epäusko suuresti suretti, ja hän läksi heti
+matkalle pääkaupunkiin, Kairoon, jossa sulttaani asui, koetellakseen
+valistaa ja käännyttää häntä.
+
+Kun hän oli tullut matkansa määrään ja astui sulttaanin palatsiin, otti
+maan hallitsija hänet sydämellisesti vastaan, sillä tämä kunnioitti
+häntä suuresti hänen viisautensa ja hurskautensa vuoksi. Hänet
+saatettiin komeaan saliin, jonka katto kaareutui korkeana kupuna ja
+joka sai valonsa neljästä, korkeasta, eri ilmansuunnille viettävästä
+ikkunasta. Sulttaani pyysi hänet viereensä istumaan pehmeälle
+sohvapatjalle, ja siinä he sitten keskustelivat kauan ja hartaasti.
+
+Dervishi koetti selittää kauniin sanoin Jumalan viisautta ja voimaa,
+mutta vaikka hän olisi sovitellut sanansa kuinka viehättävästi tahansa,
+niin sulttaanilla ei ollut muuta vastausta hänelle varattuna:
+
+-- En voi uskoa asioita ja tapahtumia, joita en itse ole nähnyt tai
+kokenut.
+
+Silloin dervishi nousi paikaltansa.
+
+-- Korkea-arvoinen sulttaani, sanoi hän kunnioittavasti, sinä et usko
+mitään, mitä et itse ole nähnyt tai kokenut. No hyvä, minäpä näytän
+sinulle jotakin, saadaanpa nähdä, voitko sitä sitten uskoa.
+
+Hän astui sen ikkunan ääreen, joka vietti pohjoisen puolelle, avasi sen
+ja kehotti sulttaania katsomaan ulos.
+
+Tämä seurasi hänen kehotustansa ja näki vuorien piirittämän laajan
+lakeuden, missä vilja hiljalleen huojui tuulenhengessä.
+
+Äkkiä hän huomasi, että keihäitten kärkiä välkkyi kallioiden lomassa,
+rautapukuisia miehiä hyökkäsi hevosten selässä alas laaksoon, heidän
+joukkonsa kasvoi kasvamistaan, eikä kestänyt kauan ennenkuin kokonainen
+armeija lähestyi pääkaupunkia. Aurinko välkkyi kiivissä, torvet
+toitottivat, sotahuutoja kajahti ilmassa ja hurja humina kohosi
+eteenpäin ryntäävästä joukosta.
+
+Sulttaani kalpeni ja tarttui dervishiä käsivarteen kiinni.
+
+-- Jumala armahtakoon meitä! huudahti hän. Miten voin puolustaa itseäni
+ja kaupunkiani tuollaista vihollisjoukkoa vastaan!
+
+Mutta dervishi vain hymyili ja kehotti sulttaania vielä kerran
+katsomaan ulos ikkunasta.
+
+Hän totteli ja seisoi siinä ihmeissään, sillä ei näkynyt enää
+jälkeäkään koko mahtavasta sotajoukosta. Lakeus siinsi silmään
+rauhallisena kuten ennenkin, ja vilja huojui taaskin tuulen hengessä.
+
+-- Katsopa nyt tänne; sanoi dervishi ja vei sulttaanin itäisen ikkunan
+ääreen.
+
+Sulttaani avasi ikkunan, mutta aluksi hän ei nähnyt muuta kuin Kairon
+kaupungin monine katuineen ja toreineen, palatseineen ja komeine
+moskeoineen. Mutta äkkiäpä kohosi liekkejä joka puolelta kaupunkia.
+Paksut savupylväät nousivat ilmaan, ja koko kaupunki näytti
+loppumattomalta tulimereltä.
+
+Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua.
+
+-- Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän.
+
+Mutta dervishi pidätti häntä.
+
+-- Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän.
+
+Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis
+kaupunki taas entisellään.
+
+Ennenkuin sulttaani ehti ilmaista ihmetystään, vei dervishi hänet
+taaskin eteläisen ikkunan ääreen.
+
+Sieltä näkyi suuri Niili-virta, kun se juhlallisena ja levollisena
+virtasi kaupungin ohi.
+
+Mutta äkkiä vesi alkoi nousta, se paisui yli äyräittensä ja kohosi
+aivan rakennusten tasalle. Äärettömiä vesijoukkoja vieri yli peltojen
+ja niittyjen, kaatui puita ja taloja ja lähestyi Kairoa hirveällä
+vauhdilla.
+
+Ei nytkään sulttaani voinut hillitä kauhistustansa ja huudahti
+tuskissaan:
+
+-- Niili paisuu yli äyräittensä! Se hukuttaa kaikki elävät olennot!
+
+Taaskin dervishi hymyili hänen kauhulleen ja käski hänen katsoa
+uudestaan ulos ikkunasta. Ja kun hän sen teki, niin virta oli jälleen
+aivan tyyni ja vesi kulki rauhallisesti eteenpäin.
+
+Kun sulttaani oli rauhoittunut, vei dervishi hänet läntisen ikkunan
+ääreen.
+
+-- Katsopas nyt tänne! sanoi hän. Tästä ikkunasta näkyi tavallisesti
+autio, hedelmätön erämaa, jonka lentohiekassa ei puu eikä kasvi voinut
+juurtua, mutta kun sulttaani katsoi nyt ulos, niin hänen silmäänsä
+kohtasi näky, joka sai hänet ihastuksesta huudahtamaan ja mielissään
+hän siveli mustaa partaansa.
+
+Siinä missä erämaa oli ennen ollut, ulottui nyt ihana puutarha yli koko
+lakeuden. Ruusupensaista levisi suloinen tuoksu aina palatsiin asti.
+Komeat, korkeat liljat huojuivat tuulessa. Palmulehdot humisivat ja
+tarjosivat vilpoista suojaa. Purojen hopeankirkas vesi kiemurteli
+vihantojen pensaitten ja tuuheiden puiden lomissa. Linnut visertelivät
+lentäessään taivaan alla.
+
+-- Millainen paratiisi! Mikä ihana paikka! huudahti sulttaani. Minä
+tahdon mennä lähemmäksi katselemaan.
+
+Ja hän käännähti ympäri mennäkseen uuteen puutarhaansa, mutta dervishi
+tarttui häntä käteen kiinni.
+
+-- Säästä vaivasi! sanoi hän. Ennenkuin pääset perille, on puutarhasi
+kadonnut.
+
+Ja hän viittasi ulos ikkunasta, jotta sulttaani katsoisi sinne.
+
+Ihmeekseen hän nyt näki miten palmut käpertyivät, kukat kuihtuivat,
+ruoho lakastui, purot kuivuivat. Hetken kuluttua oli viimeinenkin jälki
+kauniista puutarhasta kadonnut. Erämaa avautui siinä silmien eteen
+niinkuin ennenkin.
+
+-- Oletko nyt huomannut, ettei aina voi luottaa silmiinsä ja korviinsa?
+kysyi dervishi.
+
+-- Arvoisa isä, vastasi sulttaani kumartaen syvään dervishille. Jumala
+on antanut sinulle suuren vallan. Mutta vaikka oletkin voinut hetkeksi
+lumota minun silmäni, niin ei se sittenkään todista tosiksi niitä
+ihmeellisiä ihmeitä, joita profeetta Muhamed on voinut nähdä.
+
+-- Hyvä, vastasi dervishi, minäpä teen vielä yhden kokeen, jotta saisin
+sinut uskomaan. Käske palvelijoiden tuoda tänne kylpyamme ja valmistaa
+kaikki kylpyä varten.
+
+Sulttaani teki kuten dervishi pyysi ja käski palvelijoiden valmistaa
+kylvyn. Kun se oli valmis, niin dervishi sanoi:
+
+-- Anna minun nyt auttaa päältäsi ja kylvettää sinua! Mutta ei kukaan
+palvelijoistasi saa poistua huoneesta.
+
+Sulttaani oli hyvin utelias näkemään tätä uutta ihmettä ja suostui
+sentähden dervishin pyyntöön. Ja hetken kuluttua hän oli kylvyssä.
+
+-- Pistä nyt pääsi veden alle, mutta nosta se heti taas ylös! sanoi
+dervishi.
+
+Sulttaani teki niinkuin häntä käskettiin, mutta samassa hän tunsi
+aivan käsittämättömällä tavalla joutuvansa pois huoneestaan ja
+ympäristöstään, ja kun hän tointui tuosta pyörryttävästä tunteesta ja
+avasi silmänsä, niin hän huomasi makaavansa alastomana ja avuttomana
+vieraalla, autiolla rannalla, hyrskyävä meri silmiensä edessä.
+
+Sulttaani kauhistui huomatessaan minne hän oli joutunut ja katui
+herkkäuskoisuuttaan, sillä hän käsitti nyt, että viekas dervishi oli
+käyttänyt valtaansa saattaakseen hänet perikatoon. Hän kohotti kätensä
+nyrkkiin ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin dervishi olisi voinut
+kuulla hänen äänensä:
+
+-- Lurjus! Petturi! Sinä olet käyttänyt väärin minun luottamustani
+anastaaksesi maani ja valtakuntani. Mutta jos joskus pääsen takaisin
+valtaan, niin silloin minun kostoni kohtaa sinua! Tuhatkertaisen
+kuoleman sinä saat kestää! Voi, minua houkkiota! Kuinka onneton nyt
+olen!
+
+Täten hän valitti ja kulki tuntikausia pitkin rantaa, melkein hulluna
+surusta ja vihasta. Vihdoin alkoi kuitenkin aurinko paahtaa niin
+kuumasti, että hänen täytyi paeta palmupuitten suojaan, jotka näkyivät
+jonkun matkan päässä rannasta.
+
+Nyt hän huomasikin, ettei seutu ollutkaan niin autio kuin hän oli
+luullut, sillä hänen korvaansa kuului kirveen iskuja ja hetken kuluttua
+hän tapasi useita puunhakkaajia, jotka kaatoivat puita. Kun he näkivät
+hänet aivan alastomana, niin he hämmästyivät suuresti, eikä sulttaani
+uskaltanut kertoa heille asian todellista laatua, sillä he eivät olisi
+sitä kuitenkaan uskoneet. Hän koetti keksiä siis jotakin uskottavampaa.
+
+-- Hyvät ystävät, sanoi hän, armahtakaa minua! Olen haaksirikkoinen, ja
+monta päivää olen ajelehtinut aalloilla. Kaiken omaisuuteni olen
+kadottanut, vieläpä viimeiset vaateriepunikin. Antakaa minulle jotakin,
+millä alastomuuteni peittäisin!
+
+Hyväsydämiset miehet säälivät onnetonta ja ottivat hänet mukanaan
+kotiin. Kukin antoi hänelle jonkun vaatekappaleen, niin että hän sai
+vaatteet päälleen. Sitten he neuvoivat hänelle tietä läheiseen
+kaupunkiin, jossa hän ehkä voisi saada työtä. Hän läksi matkaan
+kiittäen ja siunaten hyväntekijöitään.
+
+Heti kun hän kohtasi ihmisiä, kysyi hän heiltä, tokko he tunsivat hänen
+maatansa ja voisivatko he neuvoa hänelle tietä sinne. Mutta ei kukaan
+ollut kuullut edes sen nimeä. Ja kun hän tuli kaupunkiin, niin ei
+sielläkään kellään ollut edes aavistusta siitä, että sellaista maata
+oli olemassakaan.
+
+Hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi tullut maailman toiseen ääreen ja
+hän kadotti kaiken toivonsakin enää koskaan päästä kotiinsa.
+
+Alakuloisena ja näännyksissä sekä nälästä että väsymyksestä hän
+kuljeskeli pitkin suuren kaupungin katuja tietämättä miten hän voisi
+ansaita palasenkaan leipää. Kerjäämäänkin hän oli liian ylpeä. Kun hän
+vihdoin oli väsymyksestä uupua maahan, pysähtyi hän erään pajan
+edustalle, missä parasta aikaa taottiin komeita aseita ja haarniskoja.
+
+Hän nojautui oven pieleen, mutta ei katsonut edes sisään, sillä hän
+ajatteli vain kovaa kohtaloansa, joka niin äkkiä oli muuttanut koko
+hänen elämänsä. Vielä eilen hän oli mahtava sulttaani, tänään kurjempi
+kurjintakin kerjäläistä, sillä kerjäläinen osasi ainakin kerjätä
+leipäänsä.
+
+Mutta pajan omistaja oli huomannut hänet ja hän tunsi sääliä tuota mies
+raukkaa kohtaan, joka näytti niin sairaalta ja kurjalta, eikä
+kuitenkaan valittanut. Hän oli hyväsydäminen mies ja niinpä hän meni
+kysymään, miten hän voisi häntä auttaa.
+
+-- Voi, sanoi sulttaani, minä olen kovan onnen mies!
+
+Sitten hän kertoi saman jutun haaksirikosta, jonka hän oli kertonut
+puunhakkaajillekin, sillä hän tiesi, että jokainen luulisi häntä
+petturiksi, jos hän kertoisi asian niinkuin se todellisuudessa oli.
+Sehän oli aivan uskomaton asia.
+
+Kun hän oli kertonut loppuun, tunsi seppä vielä entistä suurempaa
+sääliä häntä kohtaan ja vei hänet asuntoonsa, missä hän sai levätä ja
+syödä hyvän aterian. Sitten hän lupasi antaa hänelle hyvän neuvon.
+
+-- Koska et osaa mitään ammattia, jolla voisit hankkia itsellesi
+elatusta, niin voithan koettaa onneasi. Mene joen rantaan, sinne missä
+naisten uimahuoneet ovat, ja asetu oven eteen seisomaan. Kun näet
+jonkun naisen tulevan ulos uimahuoneesta lähteäkseen kotiinsa, niin
+kysy häneltä onko hän naimisissa. Jos hän on naimisissa, niin hän
+nyökkää päätään ja astuu edelleen. Mutta jollei hän ole naimisissa,
+niin täytyy hänen pysähtyä, sillä maan tapa on sellainen, että hän
+ottaa miehekseen sen, joka tekee hänelle tuon kysymyksen. Jos sinulla
+on hyvä onni, niin voit saada rikkaan vaimon. Ja jollei ole, niin
+tuskimpa voit joutua sen kurjempaan tilaan, kuin missä nyt jo olet.
+
+Sulttaani kiitti häntä ja päätti seurata miehen neuvoa. Voisihan
+sattua, että onni suosisi häntä.
+
+Sepän neuvon mukaan hän kulki nyt kaupungin läpi ja tuli pian naisten
+uimahuoneelle. Hän kävi seisomaan oven pieleen ja odotti, kunnes joku
+tuli ulos.
+
+Hetken kuluttua ovi aukenikin ja toinen hunnutettu nainen toisensa
+jälkeen astui ulos. Muutamista hän luuli voivansa huomata, että he
+olivat vanhoja ja rumia, ja jonkunmoisella pelolla hän kysyi heiltä
+olivatko he naimisissa. Mutta kaikki, sekä nuoret että vanhat, lihavat
+ja laihat nyökkäsivät päätään ja astuivat edelleen. Kylpyaika läheni
+loppuaan, ja sulttaani tuumi mielessänsä, tokko kaikki kaupungin naiset
+olivatkin naituja, kun ovi jälleen avautui ja kookas, komea nainen
+näyttäytyi kynnyksellä.
+
+Hänen pukunsa oli koristettu jalokivillä ja helmillä, ja siitä
+sulttaani päätti, että hän varmaan oli rikas. Ja luultavasti hän oli
+nuori ja kauniskin, sillä hänellä oli hyvä ryhti ja juostava käynti.
+Siksipä sulttaani nyt sykkivin sydämin kysyi häneltä, oliko hän
+naimisissa.
+
+Sulttaani otaksui, että tämäkin nainen nyökkäisi vain hänelle päätään
+ja astuisi hänen ohitsensa, niinkuin kaikki muutkin, mutta hän ihastui
+suuresti, kun tämä pysähtyikin ja jäi häntä katselemaan. Mutta hetken
+kuluttua hän viittasi palvelijallensa ja heittäen kopeasti päätään
+jatkoi matkaansa. Sulttaani jäi nolona paikoilleen seisomaan, sillä hän
+ei voinut muuta otaksua, kuin että nainen halveksi hänen huonoa
+pukuansa, ja ettei maan laki merkinnyt mitään tuollaiselle kurjalle
+raukalle kuin hän oli.
+
+Alakuloisena hän istahti nyt maahan ja peitti kasvonsa käsiinsä ja
+alkoi tuumia mitä hän nyt tekisi. Sillä turhaa hänen enää oli kysyäkään
+niiltä naisilta, jotka vielä tulivat uimahuoneesta, olivatko he naituja
+vai ei.
+
+Äkkiä hän heräsi kuitenkin ajatuksistansa, sillä joku puhutteli häntä,
+ja kun hän katsoi ylös, niin hän näki edessään mustan orjan, joka oli
+puettu komeaan pukuun ja kumarsi hänelle syvään.
+
+-- Minä etsin erästä repaleista miestä, joka vast'ikään kysyi kaikilta
+ohikulkevilta naisilta, olivatko he naituja vai ei, sanoi orja. Minä
+oletan, että sinä olet samainen mies.
+
+Kun sulttaani vastasi myöntävästi, niin orja pyysi häntä seuraamaan
+itseään. He kulkivat kadulta toiselle, kunnes he tulivat kauniin
+palatsin edustalle, jonka portilla seisoi kaksi orjaa. Nämät avasivat
+portin ja kumarsivat syvään sulttaanille. Orja saattoi hänet komeaan
+saliin, jossa oli peililasiset seinät ja purppuranpunaiset, pehmeät
+sohvat.
+
+Orja jätti hänet hetkeksi yksin ja palatessaan takaisin toi hänelle
+komean puvun, jonka hän auttoi hänen yllensä.
+
+Eipä kestänyt kauan ennenkuin sulttaani oli kurjasta kerjäläisestä
+muuttunut kauniiksi, komeaksi mieheksi, mikä hän todellisuudessa
+olikin, ja musta orja katseli häntä ihmeissään. Hän kumarsi nyt vielä
+entistään syvempään ja vei hänet toiseen huoneeseen, joka oli vieläkin
+suurempi ja komeampi kuin se, jossa hän äsken oli ollut.
+
+Kaunis tyttö nousi sohvalta, kun sulttaani tuli sisään, ja astui häntä
+vastaan.
+
+Hänen kasvonilmeensä oli kylmä, eikä hän ensin tahtonut edes silmiään
+kohottaa sulttaaniin. Mutta kun hän vihdoin katsoi häneen, niin hänen
+kasvonsa kirkastuivat. Hän näytti hyvin hämmästyneeltä, mutta samassa
+hänen hämmästyksensä muuttui iloksi ja hän ojensi ystävällisesti
+sulttaanille kätensä.
+
+-- Tervetuloa, herrani ja puolisoni! sanoi hän. Maan lain mukaan olen
+minä nyt sinun vaimosi ja minun olisi pitänyt tyytyä sinuun sittenkin,
+vaikka olisit ollut vain kurja kerjäläinen, joksi sinua luulin. Mutta
+iloni on suuri, kun nyt huomaankin, että olet jalo ja miellyttävä mies.
+
+Tytön vanhemmat astuivat nyt sisään ja lausuivat sulttaanin
+tervetulleeksi. Sitten he veivät hänet suureen saliin, jossa
+juhla-ateria oli valmistettu. Herkullisia ruokia ja hienoja viinejä
+tarjottiin ihanan soiton kajahtaessa korkeitten lehtikasvien takaa, ja
+laulajattaret lauloivat morsiamen kunniaksi.
+
+Kun juhla, oli päättynyt, niin morsiamen äiti saattoi tyttärensä ja
+sulttaanin heitä varten varattuihin huoneihin, jotka olivat järjestetyt
+hyvin aistikkaasti ja kauniisti.
+
+Täällä sulttaani vietti nyt onnellisia päiviä yhdessä kauniin
+puolisonsa kanssa. Vuoden kuluttua syntyi heille kaksoiset, tyttö ja
+poika. Ja kun taaskin vuosi oli umpeen kulunut, syntyi heille jälleen
+tyttö ja poika. Siten jatkui vuosi vuodelta, kunnes heillä kaikkiaan
+oli neljätoista lasta.
+
+Mutta silloinpa oli sekä heidän omat varansa että appivanhempien
+omaisuus lopussa. Niin monta suuta oli vaikea syöttää, kun ei kukaan
+ansainnut mitään. Kallisarvoiset huonekalut olivat nyt myötävät, samoin
+orjat, vaatteet ja koristukset. Vihdoin heidän oli pakko muuttaa pois
+kauniista palatsistaankin ja asua pienessä kurjassa mökissä. Ja eräänä
+päivänä tuli sulttaanin puoliso hänen luoksensa käsiään väännellen.
+
+-- Nyt kaikki varat ovat lopussa, sanoi hän. Nekin rahat, jotka saimme
+palatsistamme, ovat kuluneet loppuun, eikä minulla ole edes leipää
+antaa nälkäisille lapsillemme. Seitsemän vuotta minä olen elättänyt
+sinua. Nyt on sinun vuorosi elättää meitä.
+
+Sulttaani tietysti tuli kovin pahoillensa. Mutta hän myönsi kuitenkin,
+että hänen vaimonsa oli oikeassa, ja että hänen velvollisuutensa oli
+nyt pitää huolta perheestänsä. Raskaalla mielellä hän läksi ulos ja
+astuessaan edestakaisin kaduilla tietämättä mitä tehdä, hänen mieleensä
+äkkiä muistui seppä, joka seitsemän vuotta sitten oli antanut hänelle
+niin hyvän neuvon. Ehkäpä hän nytkin voisi auttaa häntä.
+
+Viipymättä hän läksi hänen luokseen ja kertoi hänelle huolensa.
+
+-- Mitä minä nyt teen? lopetti hän puheensa. Nyt minun asemani on tuhat
+vertaa tukalampi kuin seitsemän vuotta sitten, sillä silloin minä olin
+yksin, jota vastoin minulla nyt on neljätoista lasta, vaimo, anoppi ja
+appi.
+
+Seppä pudisti päätänsä ja tuumi hetken aikaa. Sitten hän ojensi hänelle
+kultarahan ja sanoi:
+
+-- Ystävä parka, ota tämä raha ja osta itsellesi nuora! Sinulla ei ole
+muuta neuvoa kuin heittää se olalle ja mennä satamaan, asettua siellä
+toisten kantajien joukkoon ja odottaa kunnes joku antaa sinulle työtä.
+Muuta neuvoa en tiedä, kun et osaa mitään ammattia.
+
+Tuo neuvo ei ollut kovin houkutteleva, mutta sulttaani kiitti kuitenkin
+seppää, osti nuoranpätkän ja asettui kantajien joukkoon seisomaan.
+Mutta toiset olivat paljoa nopeammat kuin hän tarjoutumaan työhön, ja
+kesti kauan ennenkuin sulttaani sai tavaroita kannettavakseen.
+
+Vihdoin kuitenkin eräs kauppias antoi hänelle arkun kannettavaksi.
+Sulttaani kiersi nuoran arkun ympärille ja nosti sen selkäänsä. Mutta
+se oli niin raskas, että hänen täytyi matkalla levätä monta kertaa.
+Hiki juoksi virtana otsalta, ja hän luuli tuon kovan painon musertavan
+jalat hänen altaan. Kun hän vihdoin kumminkin pääsi määräpaikalle, sai
+hän kauppiaalta muutamia hopearahoja, ja hän kiiruhti kotiin antaakseen
+ne vaimolleen.
+
+Mutta vaimo alkoi vain valittaa ja voivotella.
+
+-- Voi, puoliso raukkani, sanoi hän, etkö koko päivään ole ansainnut
+sen enempää? Jollet joka päivä voi antaa minulle ainakin kymmenen
+vertaa näin paljon, niin me kuolemme nälkään.
+
+Nämä sanat koskivat kovasti sulttaaniin, kun hän ajatteli, kuinka
+kovasti hän oli saanut raataa ansaitakseen tämänkin summan, ja hän
+huomasi, että hänen olisi aivan mahdotonta ansaita edes kaksi sen
+vertaa. Ja kuitenkin vaimo olisi halunnut saada kymmenen kertaa
+enemmän.
+
+Epätoivoissaan hän läksi jälleen ulos ja astui kauaksi ulkopuolelle
+kaupunkia saadakseen olla yksin omine ajatuksineen. Kaiken yötä hän
+samoili umpimähkään ajatellen onnetonta kohtaloaan ja kiroten
+dervishiä, joka oli syynä kaikkeen. Kun päivä alkoi sarastaa, niin hän
+huomasi tulleensa aina sille autiolle rannalle, jossa hän seitsemän
+vuotta sitten oli herännyt alastomana ja turvattomana, kaukana kotoaan
+ja maastaan.
+
+Hän aikoi polvistua maahan ja rukoilla Allahilta armoa, mutta samassa
+hän muisti, että hänen sitä ennen tuli pestä itsensä, niinkuin
+jokaisella hurskaalla muhamettilaisella on tapana tehdä ennenkuin hän
+toimittaa hartauttansa.
+
+Kiireesti hän riisui yltään ja kasteli itseään vedessä. Mutta samassa,
+kun hän nosti päänsä ylös, himmeni kaikki hänen silmissänsä, eikä hän
+voinut ymmärtää mitä hänelle oikeastaan tapahtui.
+
+Hän ei tuntenut enää ympäristöään. Meri ja ranta oli kadonnut ja sen
+sijaan hän olikin omassa kylpyammeessansa. Hänen vieressään seisoi
+dervishi ja kaikki hänen palvelijansa.
+
+Ensin hän hieroi silmiään eikä voinut uskoa muuta, kuin että näkö petti
+häntä. Mutta kun ei mikään muuttunut hänen ympärillään, kohosi hän
+vihdoin ylös ja puristi nyrkkiään dervishille.
+
+-- Sinä lurjus! huusi hän. Miten olet uskaltanut kohdella tällä tavalla
+herraasi ja sulttaaniasi? Minä kostan sinulle nuo seitsemän vuotta,
+jotka olen saanut maanpaossa viettää!
+
+-- Seitsemän vuotta! Minä en käsitä mitä sinä sanot, armollisin
+hallitsijani, sanoi dervishi. Tuskin on tunti siitä kulunut, kun tulin
+palatsiisi ja näin sinut ensi kertaa. Enkä minä ole tehnyt sinulle
+mitään muuta kuin että pyysin sinua kastamaan pääsi veteen ja heti
+nostamaan sen taas ylös.
+
+-- Valehtelija! huudahti sulttaani. Väitätkö sinä, että aivan äsken
+pistin pääni veden alle?
+
+Dervishi nauroi ja viittasi palvelijoihin.
+
+-- Voithan kysyä palvelijoiltasi, sanoi hän.
+
+Kaikki orjat vakuuttivat yhdellä suulla, että siitä oli kulunut vain
+sekunnin verran aikaa ja etteivät he sinä aikana olleet liikahtaneet
+paikoiltansakaan.
+
+Mutta hän ei tahtonut sitä sittenkään uskoa, vaan kertoi vaimostansa ja
+neljästätoista lapsestansa ja kaikesta, mikä hänelle noina seitsemänä
+vuonna oli tapahtunut, jolloin hän oli ollut poissa.
+
+Silloin dervishi lähetti hakemaan sulttaanin omaa pientä poikaa, joka
+oli vain kahden vuoden vanha, ja vasta kun tämä ojensi molemmat kätensä
+isällensä, putosivat ikäänkuin suomut hänen silmiltänsä ja hän ymmärsi,
+että nuo seitsemän vuotta olivatkin olleet vain silmänräpäys.
+
+Hän kumartui maahan ja suuteli dervishin vaipan lievettä, ja dervishi
+laski kätensä hänen päälaellensa.
+
+-- Allah on minun heikon voimani kautta tahtonut antaa sinulle
+todistuksen voimastaan, sanoi hän. Älä nyt enää epäile niitä ihmeitä,
+joita järkesi ei voi käsittää!
+
+Pyhä mies palasi takaisin yksinäisyyteensä vuorelle. Mutta sulttaani
+oli parantunut epäuskostansa ja hallitsi suuremmalla viisaudella ja
+lempeydellä alamaisiaan kuin ennen.
+
+
+
+
+PIENI TUOMARI.
+
+
+Harun al Rashidin hallitessa asui Bagdadissa mies, nimeltä Ali Chodjah.
+Hän harjoitti pientä kauppaa omassa talossaan, jonka hän oli isältään
+perinyt. Siten hän ansaitsi niukan leipänsä.
+
+Kolmena yönä perätysten hän näki unen, joka vaikutti häneen hyvin
+valtavasti. Vanha, kunnianarvoinen ukko astui hänen vuoteensa ääreen,
+kohotti kätensä ja lausui lujalla äänellä:
+
+-- Ali Chodjah, miksi nukut toimettomana vuoteellasi? Nouse ja lähde
+pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan!
+
+Joka kerta Ali Chodjah säikähti niin kovasti, että hän heräsi kesken
+untaan, ja kolmannella kerralla hän päätti heti lähteä matkaan. Hän möi
+kaikki tavaransa, vuokrasi talonsa toisille ja hankki matkatarpeita
+pitkää ja vaivalloista retkeänsä varten. Kun kaikki oli valmista, niin
+hän huomasi omistavansa vielä tuhatta sekiiniä, joita hän ei turhan
+päiten halunnut ottaa matkaan. Hän koetti keksiä jonkun varman
+säilytyspaikan, jonne hän rahansa piilottaisi, kunnes hän palaisi taas
+kotiin, ja hän luuli löytäneensä hyvänkin paikan. Aitassaan hänellä oli
+suuri, savinen ruukku, sen hän nyt otti, pani rahat ruukun pohjalle ja
+täytti astian oliiveilla. Sitten hän sulki ruukun visusti ja meni
+naapurinsa luo, joka oli hänen hyvä ystävänsä.
+
+-- Olen aikonut lähteä Mekkaan, kertoi Ali Chodjah ystävälleen,
+Mustafalle, tokko ottaisit tämän ruukun talteen ja säilyttäisit sitä,
+kunnes parin kuukauden kuluttua palaan takaisin?
+
+-- Mielelläni, sanoi Mustafa, tässä on aittani avain, laske ruukkusi
+minne sinua haluttaa. Kotiinpalatessasi löydät sen samasta paikasta.
+
+He menivät yhdessä aittaan, ja Ali Chodjah laski ruukkunsa aitan
+nurkkaan. Sitten he sulkivat aitan ja Ali läksi matkaan.
+
+Suuren karavaanin mukana hän saapuikin Mekkaan ja rukoiltuaan Muhamedin
+haudalla hän otti esille mukanaan tuomat tavaransa ja alkoi kaupitella
+niitä, sillä viisaana kauppiaana hän oli ajatellut myös omaa etuansa.
+Hän möikin tavaroitaan edulliseen hintaan, mutta kun hän kuuli
+kerrottavan, että tavaroiden hinta Egyptissä oli vielä paljoa suurempi
+kuin Mekassa, niin hän päätti lähteä sinne ja koettaa siellä onneansa.
+Kauppa onnistuikin hyvin ja menestys viekoitteli häntä kulkemaan yhä
+kauemmaksi ja poikkeamaan yhä useampiin kaupunkeihin. Siten hänen
+matkansa kestikin paljoa kauemmin kuin mitä hän alkuaan oli aikonut, ja
+kun hän vihdoin kääntyi kotimatkalle, olikin jo seitsemättä vuotta
+kulunut.
+
+Sillä välin ei Mustafa ollut yhtään muistanut Ali Chodjahia eikä hänen
+oliiviruukkuansa. Mutta eräänä päivänä, kun hän istui vaimonsa kanssa
+aterioimassa, sanoi vaimo äkkiä:
+
+-- Kylläpä nyt oliivit hyvältä maistuisivat! Meillä ei ole ollut niitä
+moneen aikaan.
+
+-- Maltahan, sanoi Mustafa, aitassa on ruukullinen oliiveja, jotka Ali
+Chodjah jätti sinne ennen matkalle lähtöänsä. Mutta siitä on jo lähes
+seitsemän vuotta, ja hän on varmaan sillä retkellä kuollut, koskei
+häntä ole takaisin kuulunut. Haepas ruukku aitasta, ja jos oliivit ovat
+vielä tuoreita, niin voimme syödä ne hyvällä maulla.
+
+-- Älä koske niihin, sanoi vaimo. Ethän voi tietää, vaikka Ali Chodjah
+tulisi huomispäivänä kotiin.
+
+Mutta Mustafa ei ottanut hänen puhettaan korviinsa. Hän meni aittaan,
+sytytti lyhdyn ja etsi ruukun nurkasta esille. Se oli tarkasti
+suljettu, mutta kun Mustafa avasi sen ja maisteli paria marjaa, niin ne
+olivat aivan pilaantuneet ja homeessa. Hän kallisteli ruukkua
+nähdäksensä, olivatko ne pohjaa myöten pilaantuneet, ja silloin hän
+kuuli kilahtavan äänen ruukun pohjalta. Hän ei malttanut nyt olla
+kaatamatta koko ruukun sisällystä toiseen astiaan, ja ihmeekseen hän
+näki, että ruukussa olikin joukko kirkkaita, kiiltäviä kultarahoja.
+
+Kiusaus oli liian suuri. Kiireesti hän pisti rahat taskuunsa, kaatoi
+oliivit takaisin ruukkuun ja sulki aitan oven.
+
+-- Ne olivat aivan pilaantuneet, sanoi hän vaimollensa, ei niitä kukaan
+voi syödä.
+
+Mutta vaimo oli levottomalla mielellä.
+
+-- Ei sinun olisi pitänyt niihin koskea, sanoi hän. Jos Ali Chodjah
+palaa takaisin, niin hän on varmaan pahoillansa, kun hänen ruukkuunsa
+on koskettu.
+
+Siitä Mustafakin pelästyi. Kaataessaan oliivit ruukusta oli osa
+pudonnut maahan ja tahraantunut, eikä niitä käynyt enää ruukkuun
+paneminen. Sitä paitsi kun rahatkin olivat poissa, niin astia ei ollut
+enää yhtä täynnä kuin alkuaan. Siksipä Mustafa osti tuoreita oliiveja,
+täytti ruukun niillä ja asetti sen jälleen entiselle paikallensa. Ei
+kukaan voinut nyt huomata, että ruukkuun oli koskettu.
+
+Eipä kestänytkään monta viikkoa ennenkuin Ali Chodjah palasi kotiin.
+Ensi työkseen hän meni ystävänsä, Mustafan, luo. Hän tervehti iloisena
+ystäväänsä, joka koetti myös tekeytyä iloiseksi, vaikka hän sydämessään
+tunsikin levottomuutta ja pelkoa. Kun Ali Chodjah oli kertonut
+matkastaan ja onnistuneista kaupoistansa, pyysi hän saada saviruukkunsa
+takaisin, jonka hän ennen matkalle lähtöään oli jättänyt Mustafan luo
+talteen.
+
+-- Mene itse sitä aitastani hakemaan, sanoi Mustafa, itsehän parhaiten
+tiedät, minne sen panit. Minä en ole koko ruukkua sen koomin nähnyt.
+
+Ali Chodjah otti ruukun aitasta ja läksi kotiinsa. Heti sisään tultuaan
+hän kaasi oliivit ruukusta, mutta ihmeekseen hän huomasi, että
+kultarahat olivat poissa. Hän tuli kovin pahalle mielelle ja kiiruhti
+heti takaisin Mustafan luo.
+
+-- Rakas ystävä, sanoi hän astuessaan sisään, kun annoin tuon ruukun
+haltuusi, oli siinä tuhatta sekiiniä, mutta nyt ne ovat kaikki poissa.
+
+-- Mitä ihmettä, huudahti Mustafa, oliko ruukussa tuhat sekiiniä! Jos
+ne olivat siinä lähtiessäsi, niin ovat ne siellä vieläkin. Ethän voinne
+epäillä, että ystäväsi olisi sinua pettänyt?
+
+-- Ei, sitä en tosiaankaan tahtoisi, mutta ihmeen kummallista tämä on.
+Lähtiessäni ruukussa oli tuhat sekiiniä, mutta nyt ne ovat poissa. Ehkä
+olet ollut rahan tarpeessa ja olet lainannut ne? Jos niin on, niin
+tunnusta rehellisesti. En minä sinua siitä syytä. Saathan maksaa sitten
+kun jaksat.
+
+Mutta silloin alkoi Mustafa huutaa ja sättiä.
+
+-- En minä ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja, sanoi hän
+vihasta väristen. Ei kukaan ole sanaakaan puhunut rahoista. Yhtä hyvin
+voisit vaatia minulta helmiä ja jalokiviä!
+
+Ali Chodjah koetti kaikella tavalla saada häntä tunnustamaan ja uhkasi,
+että hän vetäisi asian oikeuteen, jollei toinen hyvällä tunnustaisi.
+Mutta Mustafa pysyi yhä väitteessään, ettei hän ollut rahoja
+nähnytkään. Hän tuli yhä äkäisemmäksi ja alkoi sättiä Ali Chodjahia.
+Ihmisiä kertyi paikalle, ja Mustafa selitti nyt kaikille, jotka
+halusivat häntä kuulla, kuinka hävyttömästi Ali Chodjah häntä syytti ja
+koetti pilata hänen hyvää mainettansa. Ja hän lupasi vaikka valalla
+vannoa viattomuutensa.
+
+Silloin Ali Chodjah tarttui häntä käsivarteen kiinni.
+
+-- Hyvä, sanoi hän, minä menen nyt tuomarin luo, hänelle et ainakaan
+voi valehdella. Mutta pidä mielessäsi, että varotin sinua.
+
+Ali Chodjah odotti vielä pari päivää, sillä hän toivoi Mustafan katuvan
+ja tunnustavan tekonsa. Mutta kun hän ei sitä tehnyt, niin Ali Chodjah
+meni tuomarin luo ja kertoi hänelle asiansa. Tuomari kuunteli hänen
+kertomustansa ja kysyi:
+
+-- Onko sinulla todistajia?
+
+-- Oi herra, vastasi Ali Chodjah, minä en uskaltanut kertoa kellekään,
+mihin rahani olin piilottanut, mutta minä luotin ystävääni ja luulin,
+että hän oli rehellinen mies.
+
+-- Sitten minä en voi muuta tehdä, sanoi tuomari, kuin käskeä mies
+valalle.
+
+Mustafa saapui röyhkeänä tuomarin eteen ja vannoi, ettei hän ollut
+rahoja nähnyt eikä tiennyt niistä yhtään mitään. Ja kun todistajia ei
+ollut, niin tuomari julisti hänet syyttömäksi.
+
+Ali Chodjah läksi suruissaan kotiinsa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi
+tuollaisen onnettomuuden oli pitänyt häntä kohdata. Mutta kaikkea
+toivoaan hän ei kuitenkaan kadottanut. Hän päätti kirjoittaa
+anomuskirjeen Harun al Rashidille ja anoa häneltä oikeutta, ja pantuaan
+pyyntönsä paperille, hän läksi kalifin palatsiin.
+
+Kalifi otti vastaan Ali Chodjahin anomuksen ja määräsi, että seuraavana
+päivänä oli pidettävä uusi tutkinto asiasta, ja lupasi itse saapua
+paikalle.
+
+Mutta vielä samana iltana läksi Harun al Rashid tapansa mukaan
+valepuvussa kaupungille ja yhdessä visiirinsä kanssa hän samoili pitkin
+katuja ja toreja, nähdäkseen omin silmin miten hänen alamaisensa
+elivät. Hän astui suuren torin yli, jossa parhaillaan muutamia lapsia
+oli leikkimässä, ja hän pysähtyi heidän leikkiänsä katsomaan. Siinä oli
+noin kaksitoista poikaa, jotka istuivat piirissä kuutamossa, ja Harun
+al Rashid kuuli erään nuoren, kauniin pojan sanovan tovereillensa:
+
+-- Ruvetaanko leikkimään Ali Chodjahia ja Mustafaa?
+
+Toiset olivat heti valmiit. Poika, joka oli leikin ehdottanut, rupesi
+tuomariksi ja kävi istumaan suurelle laatikolle vakavan ja juhlallisen
+näköisenä. Kaksi muuta poikaa rupesi Ali Chodjahiksi ja Mustafaksi.
+
+-- Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari korkealta tuomioistuimeltansa, ja
+esittäkää kumpikin asianne.
+
+Kun Harun al Rashid kuuli Ali Chodjahin nimen, niin hänen mieleensä
+muistui kauppiaan anomuskirje, ja hän jäi kuuntelemaan poikien leikkiä.
+Tuo oikeusjuttu oli varmaan herättänyt koko kaupungin huomiota, koska
+lapsetkin siitä puhuivat, ja hän päätti kuunnella, miten tuo pieni
+tuomari suoriutui asiastansa, ja minkä tuomion hän langettaisi.
+
+Molemmat pojat, jotka olivat olevinaan Ali Chodjah ja Mustafa, astuivat
+nyt tuomarin eteen, ja tämä kysyi heiltä:
+
+-- Ali Chodjah, mistä sinä syytät tätä kauppiasta?
+
+Syyttäjä esitti asiansa seikkaperäisesti. Kun hän oli lopettanut
+kertomuksensa, niin tuomari kääntyi sen pojan puoleen, joka esitti
+Mustafaa, ja sanoi hänelle:
+
+-- Mitä sinulla on tähän syytteeseen vastattavana ja miksi et antanut
+kultarahoja takaisin?
+
+Syytetty vastasi aivan samoin kuin todellinenkin Mustafa oli vastannut,
+ja oli valmiina vannomaan väitteensä todeksi.
+
+-- Odotahan hiukan, sanoi pieni tuomari miettivän näköisenä, ennenkuin
+vannot, tahtoisin nähdä sitä saviruukkua, jonka Ali Chodjah antoi sinun
+haltuusi.
+
+Se pojista, joka oli Ali Chodjah, läksi etsimään jotakin astiaa ja
+palasi hetken kuluttua rikkinäinen ruukku kädessä.
+
+-- Onko tämä sama ruukku, joka oli sinun aitassasi? kysyi tuomari
+Mustafalta.
+
+Hän myönsi sen samaksi. Silloin tuomari pisti kätensä ruukkuun ja oli
+ottavinaan sieltä oliiveja.
+
+-- Hyviäpä nämä ovatkin, sanoi poika maiskutellen suutansa. Ja hän
+puraisi niin, että hampaat narskuivat.
+
+-- Mutta sepä on ihmeellistä, jatkoi hän hetken kuluttua, kuinka ne
+voivat olla näin tuoreita ja hyvänmakuisia, vaikka ne ovat olleet
+seitsemän vuotta ruukussa? Miten sen asian laita oikeastaan lienee?
+Onko täällä yhtään oliivikauppiasta?
+
+Kaksi poikaa astui esille.
+
+-- No, mitä te arvelette, sanoi tuomari, kääntyen poikien puoleen,
+jotka esittivät oliivikauppiaita. Voivatko oliivit pysyä seitsemän
+vuotta pilaantumatta?
+
+-- Armollinen herra, vastasivat oliivikauppiaat, se on aivan
+mahdotonta. Oliivit voivat säilyä korkeintaan kolme vuotta hyvinä,
+mutta silloinkin ne ovat kadottaneet kauniin värinsä ja hyvän makunsa.
+
+Tuomari ojensi heille ruukun tarkasteltavaksi.
+
+-- Katsokaa näitä, sanoi hän. Voitteko suunnilleen sanoa, kuinka
+vanhoja ne ovat?
+
+Oliivikauppiaat olivat ruukusta ottavinansa muutamia oliiveja,
+maistelivat niitä ja vakuuttivat:
+
+-- Herra, nämä oliivit ovat erinomaisen hyviä ja aivan tuoreita.
+
+-- Sepä kumma, sanoi tuomari, sillä ne ovat jo seitsemän
+vuoden vanhoja. Seitsemän vuotta sitten, kun Ali Chodjah läksi
+pyhiinvaellusretkellensä, hän pani ne tähän astiaan.
+
+-- Se on mahdotonta, väittivät oliivikauppiaat, kysy keltä tahansa,
+mutta nämä oliivit ovat tämän vuoden satoa.
+
+Pieni tuomari katsoi ankarasti syytettyyn ja sanoi:
+
+-- Jos nämä oliivit ovat tämän vuoden satoa, niin silloin sinä olet
+varas ja petturi! Ja rangaistukseksi sinut ripustetaan hirsipuuhun.
+
+Kun pojat kuulivat tämän tuomion, niin he hyppivät ilosta ja taputtivat
+käsiänsä, ja sitten he ottivat sen pojan kiinni, joka oli esittänyt
+Mustafan osaa ja olivat ripustavinaan hänet läheisimpään puuhun.
+
+Kun leikki oli lopussa, niin Harun al Rashid ja hänen visiirinsä
+läksivät pois. Mutta kalifi oli niin ihmeissään pojan viisaudesta, että
+hän käski visiirinsä ottamaan selkoa pojasta ja tuomaan hänet
+seuraavana päivänä palatsiin. Myöskin hän käski hänen antaa sanaa Ali
+Chodjahille ja Mustafalle, että hekin saapuisivat palatsiin seuraavana
+päivänä, ja että Ali Chodjah toisi saviruukkunsa mukanaan.
+
+Kylläpä poika ja hänen äitinsä hämmästyivät, kun niin suuri vieras,
+itse kalifin visiiri, astui heidän matalaan mökkiinsä, mutta heidän
+hämmästyksensä muuttui peloksi ja kauhistukseksi, kun hän käski pojan
+seuraamaan mukanaan kalifin palatsiin. Äiti luuli pojan tehneen jotakin
+pahaa ja oli vähällä purskahtaa itkuun. Mutta visiiri lohdutti häntä ja
+vakuutti, ettei pojalle tulisi mitään pahaa tapahtumaan, ja että hän
+pian pääsisi taas kotiinsa. Äiti puki hänen ylleen hänen parhaat
+vaatteensa, ja sitten poika läksi visiirin kanssa linnaan.
+
+Visiiri vei hänet heti kalifin luo, ja kun poika kumarsi hänelle
+syvästi ja katsoi häntä rohkeasti silmiin, niin kalifi taputti häntä
+olkapäälle ja sanoi hänelle:
+
+-- Minä kuulin eilen teidän leikkinne, poikaseni, ja siksi olen
+käskenyt sinut nyt luokseni. Tule mukanani, niin saat tuomiosalissani
+uudistaa leikkisi ja ratkaista oikean Ali Chodjahin ja Mustafan riidan.
+
+Hän otti poikaa kädestä kiinni ja astui hänen kanssansa
+tuomioistuinsaliin, jossa koko hovi oli koolla. Ali Chodjah ja Mustafa
+seisoivat keskellä lattiaa, ja vähän matkan päässä heistä tuomari, joka
+oli langettanut väärän tuomion. Sillä kalifi tahtoi antaa hänellekin
+pienen opetuksen, miten tuomittaessa oli otettava asioista selkoa.
+
+Kalifi nousi tuomioistuimelleen ja nosti pienen pojan viereensä
+istumaan. Kaikki katsoivat ihmeissään tuota köyhää poikaa, voimatta
+ymmärtää, mitä tekemistä hänellä saattoi olla tässä tärkeässä
+tilaisuudessa.
+
+Nyt käski kalifi, että Ali Chodjah ja Mustafa esittäisivät asiansa.
+Mustafa vakuutti jälleen syyttömyyttään ja oli valmis valalla vannomaan
+viattomuutensa, ja Ali Chodjah pyysi, että hänelle annettaisiin
+takaisin kadottamansa rahat.
+
+Kun molemmat kauppiaat olivat lopettaneet kertomuksensa, sanoi pieni
+poika kaikkien läsnäolevien suureksi hämmästykseksi:
+
+-- Älä vanno, Mustafa, ennenkuin sinua käsketään. Tuokaa saviruukku
+tänne, jossa oliivit olivat säilössä.
+
+Ruukku tuotiin esille, ja Mustafan täytyi tunnustaa, että se oli sama
+astia, joka hänen aitassansa oli ollut seitsemän vuotta. Sitten poika
+kääntyi kohteliaasti kalifin puoleen ja pyysi, että hän maistaisi
+oliiveja.
+
+-- Totta tosiaan, ne ovat erinomaisen maukkaita, sanoi kalifi, pistäen
+yhden suuhunsa.
+
+-- Kuuletteko, sanoi pieni tuomari, oikeauskoisten hallitsija sanoo,
+että ne ovat maukkaita. Mutta kuinka kauan oliivit voivat säilyä? Jos
+täällä olisi oliivikauppiaita, niin voisimme saada sen tietää.
+
+Visiiri oli pitänyt tästäkin seikasta huolta, ja kutsuttanut useita
+oliivikauppiaita paikalle. Nämä astuivat nyt esille ja sanoivat
+olevansa valmiit lausumaan mielipiteensä.
+
+-- Kauemmin kuin kolme vuotta eivät oliivit voi säilyä, sanoivat he.
+
+-- Tutkikaa näitä ja sanokaa, kuinka vanhoja ne voivat olla, sanoi
+pieni tuomari.
+
+Oliivikauppiaat tekivät niinkuin heitä käskettiin, ja kaikki väittivät
+yhdestä suusta, että ne olivat saman vuoden satoa.
+
+-- Sehän on mahdotonta, huudahti pieni tuomari, seitsemän vuotta sitten
+Ali Chodjah antoi ne Mustafan haltuun!
+
+Mustafa kalpeni ja aikoi sanoa jotakin puolustukseksensa, mutta kalifi
+pakotti hänet vaikenemaan.
+
+-- Sinun rikoksesi on tullut ilmi, sanoi hän Mustafalle, tämä lapsi on
+sen paljastanut kaikille. Viekää pois varas ja hirttäkää hänet, mutta
+vasta sitten, kun hän on tunnustanut, minne hän on kätkenyt Ali
+Chodjahin rahat.
+
+Vahdit ottivat Mustafan heti vangiksi ja veivät hänet pois, ja kalifi
+kääntyi tuomarin puoleen, joka oli tuominnut Mustafan syyttömäksi.
+
+-- Ota oppia tältä lapselta, sanoi hän laskien kätensä pojan päälaelle,
+ja muista, että tästälähin tutkit tarkemmin asiaa, ennenkuin tuomitset.
+
+Sitten kalifi syleili poikaa ja käski antaa hänelle tuhat kultarahaa
+vanhempiansa varten. Eikä siinä kylliksi. Hän piti huolta siitä, että
+poika sai hyvän kasvatuksen, ja kun hän oli varttunut mieheksi, otti
+kalifi hänet palvelukseensa ja osoitti hänelle aina suurta suosiota ja
+hyvyyttä.
+
+
+
+
+KUNINGAS MAHMUD JA LEIPURI.
+
+
+Suuressa valtakunnassa itämailla hallitsi kauan aikaa sitten vanha
+kuningas, joka rakasti suuresti alamaisiansa. Siksipä hän kasvatti myös
+pojastansa hyvän hallitsijan ja antoi hänen oppia ja kehittää
+lahjojansa.
+
+Mutta jotakin häneltä vielä puuttui ennenkuin hänen kasvatuksensa oli
+loppuunsaatettu: hänen tuli matkustaa ja nähdä vieraita maita
+oppiakseen maailmaa tuntemaan. Vanha kuningas oli tähän asti halunnut
+pitää hänet kotona, sillä hän tiesi, ettei hänellä itsellään ollut enää
+pitkältä elinpäiviä ja hän tahtoi mielellään nähdä poikansa luonaan
+kuoleman lähestyessä. Mutta vihdoin hän päätti antaa hänen matkustaa,
+sillä kun poika kerran oli päässyt kuninkaaksi, ei hän voinut enää
+poistua valtakunnastaan.
+
+-- Rakas Mahmud, sanoi vanhus eräänä päivänä prinssille, koska minä
+näyn elävän vaikka sadan vuoden vanhaksi, niin ei maksa vaivaa lykätä
+enää matkaasi. Ota paras hevonen tallistani ja kaksi palvelijaa
+seuralaiseksesi! Ota matkaasi kaksi rahakukkaroa ja täytä kumpikin
+kolmella tuhannella sekiinillä! Ratsasta sitten ulos maailmaan ja palaa
+takaisin viisaampana ja kokeneempana!
+
+Mahmud suuteli isänsä kättä ja lähti iloisin mielin matkaan. Useita
+maita ja kaupunkeja ja paljon merkillisyyksiä hän näki tällä
+matkallansa, mutta kaikista näkemistään miellytti häntä kaikkein eniten
+eräs ihmeen ihana tyttö. Hänen isänsä oli linnanvoutina erään kuninkaan
+linnassa, jossa prinssi oli vieraisilla.
+
+Ihastuttava Naima hurmasi hänet siihen määrään kauneudellaan ja
+suloudellaan, että hän jäi linnaan paljoa pitemmäksi aikaa kuin mitä
+hän alkujaan oli aikonut ja lopulta hän huomasi, ettei hän voinut elää
+ilman häntä. Tosin tyttö ei ollut kuninkaallista sukua, mutta hänen
+suloinen käytöksensä, komea ryhtinsä ja kauneutensa olivat kuin
+kuningattaren, ja hän päätti pyytää hänet omaksensa.
+
+Eräänä aamuna prinssi kutsui tytön isän, linnanvoudin, luoksensa, ja
+kun tämä seisoi syvästi kumartaen hänen edessänsä, niin prinssi kehotti
+häntä ystävällisesti istuutumaan.
+
+-- Olen kutsunut sinut luokseni, sanoi hän, siksi että tyttäresi
+suuresti miellyttää minua, ja minä haluan ottaa hänet puolisokseni, jos
+isäni siihen vain suostuu.
+
+Linnanvouti nousi ylös kumartaen syvään.
+
+-- Suo anteeksi, herra prinssi, mutta minä saan luvan sanoa sinulle,
+ettei asia vielä sillä ole päätetty.
+
+Prinssi, joka aina oli tottunut saamaan tahtonsa täytetyksi ja joka
+sitäpaitsi luuli osoittaneensa yksinkertaiselle linnanvoudille
+tavattoman armon, josta tämän olisi pitänyt kiittää häntä polvillansa,
+hämmästyi niin suuresti, ettei hän aluksi voinut muuta kuin katsella
+voutia silmät pyöreinä päässä.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? sanoi hän vihdoin.
+
+-- Niin, se merkitsee sitä, että minullakin on jotakin sanottavaa
+asiassa.
+
+-- Ehkäpä minä sinun mielestäsi en ole kyllin hieno vävyksi? kysyi
+prinssi pilkallisesti.
+
+-- No, herra prinssi, mitä siihen tulee, niin voisin olla aivan
+tyytyväinen. Mutta katsos, minä olen antanut pyhän lupauksen, etten
+anna tytärtäni kellekään, joka ei taida jotakin ammattia. Voisihan
+tosin tuntua siltä, ettet sinä, tuleva kuningas, koskaan joutuisi
+minkäänlaiseen pulaan. Mutta eihän mistään voi olla aivan varma, ja
+kuningaskin voi menettää paikkansa. Ja täytyyhän jokaisen oppia itse
+ansaitsemaan leipänsä. Jos tahdot saada tyttäreni, niin tulee sinun
+oppia jokin ammatti. Se on minun viimeinen sanani.
+
+Tämä puhe tuntui kuitenkin prinssistä niin hävyttömältä, että hän antoi
+röyhkeän linnanvoudin heti lähteä ja läksi tapaamaan hänen tytärtänsä,
+kun tämä iltapuolella oli kävelyllä linnan puutarhassa.
+
+Prinssi ilmaisi hänelle peittelemättä rakkautensa ja pyysi, että hän
+lähtisi isänsä luota ja seuraisi häntä valtakuntaansa. Mutta tyttö loi
+vain ylpeän silmäyksen prinssiin.
+
+-- Prinssini, sanoi hän, en koskaan mene naimisiin vastoin isäni
+tahtoa.
+
+Toistamiseen hänen aikeensa siis menivät myttyyn ja vihan ja harmin
+vallassa hän läksi heti kotimatkalle. Hän tahtoi unohtaa tuon ylpeän
+kaunottaren ja hänen vieläkin kopeamman isänsä.
+
+Olipa sekin laitaa, kun pantiin ehtoja prinssille, joka kosi alhaista
+linnanvoudin tytärtä. Ja mikä häpeä, kun häntä käskettiin oppimaan
+jotakin ammattia.
+
+Kun hän saapui jälleen kotimaahansa, niin hän sai yllin kyllin muutakin
+ajateltavaa, sillä ensimäinen sanoma, joka kohtasi häntä, oli hänen
+isänsä äkillinen kuolema.
+
+Hän oli rakastanut hellästi isäänsä, ja siksi hänen surunsa oli hyvin
+suuri, ja hän tunsi nyt seisovansa aivan yksin maailmassa. Hänen uudet
+hallitsijavelvollisuutensa eivät voineet lievittää hänen suruansa, yhtä
+vähän kuin kansan rakkauskaan, ja yhä kiihkeämmin hän alkoi taas
+kaivata kaunista Naimaa, joka oli voittanut hänen sydämensä. Hän yksin
+olisi voinut lohduttaa häntä, sen hän nyt selvästi tunsi.
+
+Mutta osaamatta mitään ammattia hän ei voinut saada häntä puolisokseen,
+ja miten olikaan, niin hän aikoi koettaa oppia jotakin.
+
+Hän päätti oppia kutomaan silkkimattoja. Sehän on hienoa ja siistiä
+käsityötä, ja hän pyysi kaikessa salaisuudessa suurvisiiriään
+hankkimaan hänelle opettajan. Sellainen löytyikin helposti, ja kuningas
+Mahmud istui nyt joka ilta työssä kutoen silkkimattoja ja koristaen
+niitä reunusmalleilla tai kreikkalaisilla lauseparsilla, sillä hän oli
+hyvin mieltynyt kreikankieleen.
+
+Vihdoin hän sai valmiiksi maton, joka suurvisiirin mielestä oli niin
+erinomaisen kaunis, että se heloitti kirkkaammin kuin itse aurinko ja
+kuu. Oppimestarinkin mielestä se oli oikein hyvä, ja hän antoi kuningas
+Mahmudille mestarikirjan, joka todisti, että hän oli täysin oppinut
+matonkutomisammatissa. Nyt kuningas saattoi siis uudestaan lähteä
+kosimaan.
+
+Hän läksikin pian matkaan, eikä mikään estänytkään enää häntä tuomasta
+kaunista Naimaa morsiamenansa kotiin. Linnanvouti oli kovin hyvillänsä,
+sillä kun hän tiesi saavansa vävykseen matonkutojan, niin hän arveli,
+että hänen tyttärensä tulevaisuus oli taattu.
+
+Häät vietettiin suurella komeudella, juhlia pantiin toimeen ylt'yleensä
+koko valtakunnassa, ja kuningas Mahmud eli onnellisena kauniin
+kuningattarensa kanssa monta monituista vuotta. He saivat useita
+lapsia, ja kuningas hallitsi kansaansa rakkaudella ja viisaudella,
+jotta kaikki häntä rakastivat. Hänen paikkansa valtaistuimella ei siis
+ollutkaan niin epävarma, kuin hänen appensa oli luullut, ja usein hän
+itsekseen naureskeli ukon pelolle.
+
+Mutta saipa hän kerran kokea, ettei vanhus ollut niinkään väärässä
+ollut.
+
+Samoinkuin suuri sulttaani Harun al Rashid ja monta muuta itämaista
+hallitsijaa, oli kuningas Mahmudillakin tapana kuljeskella valepuvussa
+alamaistensa parissa oppiaksensa tuntemaan heidän olosuhteitansa niin
+hyvin kuin suinkin.
+
+Kerran hän oli pukeutunut dervishin pukuun ja läksi varhain aamulla
+yksin ulos. Kävelyllään hän osui aina laitakaupungille saakka, ja aika
+kului häneltä nopeammin kuin mitä hän oli luullut katsellessansa
+kaikenlaista, mikä hänen mieltänsä kiinnitti. Vihdoin hän tunsi
+kuitenkin olevansa nälkäinen, ja koska hän oli kaukana palatsista, niin
+hän päätti poiketa leipurin luo, joka oli ovensa edustalle ripustanut
+houkuttelevan kyltin. Siellä varmaan olisi ainakin jotain, joka
+poistaisi hänen nälkänsä.
+
+Astuttuaan sisään hän huomasi, että puoti oli erinomaisen hieno ja
+soma. Leivoksia oli rivissä pöydällä, ja kaikki oli puhdasta ja
+miellyttävää. Raollaan olevan oven kautta näkyi toinen vieläkin
+kauniimpi huone. Seiniä koristivat maalatut köynnökset, ja pehmeät,
+punaiset patjat huoneen nurkissa houkuttelivat hetken lepoa nauttimaan.
+
+Kohtelias leipuri, joka kiiruhti tarjoamaan vieraalleen parasta mitä
+talossa oli, kysyikin heti, eikö hän tahtonut astua toiseen huoneeseen.
+
+-- Siellä on hyvin mukava istua, sanoi hän, ja aivan rauhassakin saa
+siellä olla, sillä siellä ei ole ketään muuta tällä erää. Voinpa sulkea
+ovenkin, ettei kukaan pääse häiritsemään.
+
+Kuningas Mahmud oli mielissään saadessaan syödä ja levätä rauhassa. Hän
+astui siis aistikkaasti järjestettyyn huoneeseen ja antoi leipurin
+tuoda muutamia leivoksia, jotka tämä asetti pienelle pöydälle kaikkein
+pehmeimmän patjan viereen. Heti kun isäntä oli poistunut ja sulkenut
+oven, niin kuningas heittäytyi punaiselle höyhenpatjalle ja tarttui
+halukkaasti leivokseen.
+
+Mutta tuskinpa hän ehti haukatakaan sitä, ennenkuin hän kauhukseen
+huomasi vajoavansa lattian alle. Hän ei kyennyt liikuttamaan
+kättänsäkään pelastuaksensa, ennenkuin hän vajosi syvään pimeyteen.
+
+Kaikkein ensiksi hän kuuli kovan kolahduksen. Luukku oli osunut
+pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hän vieri kostealle maapermannolle.
+
+Kun hän tointui ja saattoi selvästi ajatella, niin hän käsitti
+joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa,
+ja kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämäryyteen, niin hän saattoi
+erottaa esineitä ympärillään.
+
+Mutta samalla hän keksi jotakin kauheaa. Hän näki lattialla ihmisten
+ruumiita ja katkottuja jäseniä, ja kaikesta päättäen nuo ihmiset olivat
+murhattuja. Kaikkialla oli pääkalloja ja luita, ja hirveä löyhkä oli
+tukehduttaa hänet.
+
+Mutta hän ei ehtinyt vielä selvästi käsittää koko onnettomuuttansa,
+ennenkuin rautaovi aukeni kellarin pimeimmässä sopukassa, ja mies hiipi
+sisään kädessään kirves, joka välähti puolihämärässä. Hetkeksi valo
+lankesi myös miehen kasvoille, ja Mahmud tunsi hänet. Se oli leipuri.
+
+Pimeässä ei leipuri voinut oikein tietää, missä hänen uhrinsa oli,
+mutta äkkiä hän huomasikin hänet ja ryntäsi häntä kohti kirves ojossa.
+Mutta kuningas oli huomannut hänen aikomuksensa, väistyi syrjään ja
+piiloutui suuren arkun taakse, joka seisoi nurkassa. Ensiksi hän aikoi
+ilmaista kuka hän oli, mutta hän huomasikin samassa, ettei se häntä
+auttaisi, sillä tuo roisto ei kuitenkaan koston pelosta uskaltaisi
+päästää häntä hengissä luotaan.
+
+Silloin äkkiä hänen mieleensä juolahti keino, millä pelastaa itsensä.
+
+-- Säästä minua! huudahti hän. Minähän olen vain köyhä dervishi, et
+sinä minusta hyödy yhtään. Mutta jos annat minun elää, niin voisit
+ansaita paljon minun työlläni, sillä minä olen taitava ammatissani.
+
+Leipuri näytti epäilevältä. Dervishin vaatteet eivät tosiaankaan olleet
+suuren arvoiset, ja jos hänellä oli rahoja, niin saattoihan hän ne
+ottaa häneltä tappamattakin häntä.
+
+-- No, mitä sinä sitten osaat? kysyi leipuri murahtaen.
+
+-- Minä osaan kutoa erinomaisen kauniita mattoja, sanoi kuningas
+Mahmud. Anna minulle vain silkkiä, lankaa ja kultarihmaa ja tuo minulle
+lamppu, niin kudon sinulle mattoja, joita ruhtinaat ja kuninkaatkin
+voivat kadehtia, ja sinä rikastut myömällä niitä.
+
+-- Sinä valehtelet varmaan, sanoi leipuri, mutta voithan saada koettaa.
+
+Leipuri läksi pois ja toi hetken kuluttua hiukan lankaa, silkkiä ja
+lampun, jotta Mahmud saattoi kutoa hänelle näytteen.
+
+Mahmud kävi heti työhön käsiksi, ja kun rosvo huomasi, kuinka
+taitavasti hän teki työtä, niin hän päätti antaa hänen elää.
+Taiteellisesti tehdyt matot olivat haluttua tavaraa, ja hän laski
+helposti ansaitsevansa tällä vangillaan enemmän kuin kymmenellä
+tavallisella vieraalla, joita hän pudotutti alas luukusta ja murhasi.
+
+Jotta Mahmudin olo ei olisi kovin tukala, kuljetti leipuri ruumiit pois
+kellarista, lakaisi lattian, antoi hänelle olkivuoteen ja toi hänelle
+kahdesti päivässä ruokaa ja juomaa. Sitäpaitsi hän antoi hänelle
+runsaasti silkkiä, lankaa ja kultaa ja näki iloksensa, miten suuri,
+komea matto valmistumistaan valmistui hänen uhrinsa käsistä. Iloiset,
+kirjavat värit muodostuivat kauniiksi kuosiksi, mutta laitoja pitkin
+kulki pienistä epäsäännöllisistä kuvioista punottu reunus, jota leipuri
+ei oikein voinut ymmärtää.
+
+-- Mitä tuo on olevinaan? hän kysyi.
+
+-- Se on uudenlainen kuosi, joka nykyään on hyvin muodissa, sanoi
+kuningas.
+
+Mutta todellisuudessa se ei ollutkaan mikään kuosi, vaan
+kirjoitusmerkkejä, ja tämän kummallisen reunuksen avulla kuningas
+Mahmud toivoi pelastuvansa.
+
+Parin viikon kuluttua matto oli vihdoin valmis, ja se ilahdutti
+loistollaan ja komeudellaan leipurin mustaa, ahnasta sielua. Sillä hän
+varmaan ansaitsisi hyvät rahat.
+
+-- Minäpä sanon sinulle, minne sinun tulee mennä saadaksesi matto
+myödyksi, sanoi kuningas Mahmud. Kuninkaan suurvisiiri on kovasti
+ihastunut kauniihin mattoihin. Ei kukaan osaa panna niihin niin suurta
+arvoa kuin hän, eikä kukaan voi niistä parempaa hintaakaan maksaa.
+
+Se neuvo oli leipurista hyvä. Hän kääri maton kokoon, otti sen
+kainaloonsa ja läksi heti visiirin luo, joka asui kuninkaallisessa
+palatsissa.
+
+Mutta tullessaan sinne oli koko hovi syvän surun vallassa, sillä
+rakastettu kuningas oli ollut kateissa kauan aikaa, eikä visiiri ensin
+tahtonut kuulla puhuttavankaan maton ostosta. Mutta kun leipuri oli
+kovin kiihkeä ja käski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nähnytkään niin
+kaunista mattoa kuin hänellä oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin
+halusi nähdä sitä, sillä muistuttihan se hänelle rakasta herraansa ja
+kuningastansa, jonka hän luuli ainaiseksi kadottaneensa.
+
+-- Anna miehen tulla sisään, sanoi hän, niin saamme nähdä mitä
+hänellä on!
+
+Leipuri saatettiin sisään, ja hän levitti maton visiirin eteen, joka
+heti ihastui siihen. Mutta mikä ihmeellinen reunus siinä oli? Hän
+kumartui lähemmäksi ja katseli sitä tarkemmin. Ja hänen hämmästyksensä
+eneni yhä. Siinähän oli kirjoitusmerkkejä ja kreikkalaisia sanoja!
+
+Hän alkoi tavata ja sommitella kirjaimia yhteen ja kun hän oli
+lopettanut lukemisensa, seisoi hän hämmästyksestä aivan jäykkänä. Siinä
+seisoi:
+
+"Seuratkaa miestä, joka tarjoo tätä mattoa! Hän on roisto, joka on
+vanginnut kuninkaanne kellariholviin."
+
+Visiiri ei kuitenkaan ilmaissut mielenliikutustansa, vaan käski maksaa
+sata sekiiniä leipurille kallisarvoisesta matosta. Mutta kun tämä oli
+lähdössä, niin visiiri käski kahden oikeudenpalvelijan seurata häntä
+salaa, ja itse hän heitti hartioilleen vaipan ja hiipi varovaisesti
+roiston jäljessä.
+
+Tämä ei aavistanut mitään. Hän ajatteli vain sitä suurta rahasummaa,
+jonka hän matosta oli saanut ja läksi tyytyväisenä kotiinsa
+valmistaakseen itselleen iloisen päivän.
+
+Mutta juuri kun hän oli päässyt ovesta sisään ja parhaillaan sitoi
+eteensä leipuriesiliinansa, astuivat oikeudenpalvelijat sisään ja
+tarttuivat häntä olkapäistä kiinni. Ja samassa suurvisiirikin ilmestyi
+kynnykselle.
+
+-- Lurjus, sinun konnanvehkeesi ovat tulleet ilmi! Vie meidät heti
+kellariin, huusi tämä ukkosäänellä.
+
+Leipuri vapisi kuin haavanlehti, sillä hän tiesi loppunsa nyt tulleen,
+ja vastustelematta hän otti esiin kuningas Mahmudin vankilan avaimen.
+Visiiri kiiruhti heti alas ja avasi kellarin oven selkoselälleen.
+Seuraavassa hetkessä hän sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä, ja he
+itkivät molemmat ilosta onnellisen pelastuksen johdosta.
+
+Sillä välin oli koko korttelissa levinnyt tieto siitä, mitä leipurin
+talossa oli tapahtunut. Väkijoukko tunkeili kellarin oven edustalle, ja
+kun kuningas Mahmud astui ulos, tervehdittiin häntä loppumattomalla
+riemulla, ja sitä jatkui pitkin matkaa hänen astuessaan linnaansa.
+
+Mutta kun oikeudenpalvelijat astuivat ulos puodista leipurin kanssa,
+niin silloinpa tuli toinen ääni kelloon. Silmänräpäyksessä kansanjoukko
+riisti hänet heidän käsistänsä ja kivitti häntä, kunnes hän heitti
+henkensä.
+
+Tämän seikkailun jälkeen kuningas Mahmud eli taas tyytyväisenä ja
+onnellisena perheensä ja rakkaitten alamaistensa keskuudessa. Mutta
+niinpiankuin hän sai aikaa, matkusti hän appensa luo ja kiitti häntä
+siitä, että hän oli pakottanut häntä oppimaan jotakin ammattia, sillä
+nyt hänen täytyi myöntää, että hänellä oli ollut siitä hyötyä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden yön tarinoita III, by Anonymous
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN ***
+
+***** This file should be named 26096-8.txt or 26096-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/6/0/9/26096/
+
+Produced by Marja and Kalevi Polamo
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/26096-8.zip b/26096-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5062c6f
--- /dev/null
+++ b/26096-8.zip
diff --git a/26096-h.zip b/26096-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..7ca1985
--- /dev/null
+++ b/26096-h.zip
diff --git a/26096-h/26096-h.htm b/26096-h/26096-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..88adc8c
--- /dev/null
+++ b/26096-h/26096-h.htm
@@ -0,0 +1,3793 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Tuhannen ja yhden yön tarinoita III, translated by Helmi Krohn.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+/*<![CDATA[  XML blockout */
+<!--
+    p {  margin-top: .75em;
+         text-align: justify;
+         margin-bottom: .75em;
+         }
+    h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+         text-align: center; /* all headings centered */
+         clear: both;
+         }
+    hr { width: 33%;
+	 margin-top: 2em;
+	 margin-bottom: 2em;
+         margin-left: auto;
+         margin-right: auto;
+         clear: both;
+       }
+
+    table {margin-left: auto; margin-right: auto;}
+
+    body{margin-left: 10%;
+         margin-right: 10%;
+        }
+
+    .bb       {border-bottom: solid 2px;}
+    .bl       {border-left: solid 2px;}
+    .bt       {border-top: solid 2px;}
+    .br       {border-right: solid 2px;}
+    .bbox     {border: solid 2px;}
+
+    .center   {text-align: center;}
+    .smcap    {font-variant: small-caps;}
+    .u        {text-decoration: underline;}
+
+    .caption  {font-weight: bold;}
+
+    .figcenter   {margin: auto; text-align: center;}
+
+    .figleft     {float: left; clear: left; margin-left: 0; margin-bottom: 1em; margin-top:
+                 1em; margin-right: 1em; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .figright    {float: right; clear: right; margin-left: 1em; margin-bottom: 1em;
+                 margin-top: 1em; margin-right: 0; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .poem             {margin-left:10%; margin-right:10%; text-align: left;}
+    .poem br          {display: none;}
+    .poem .stanza     {margin: 1em 0em 1em 0em;}
+    .poem span.i0     {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i2     {display: block; margin-left: 2em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i4     {display: block; margin-left: 4em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    // -->
+    /* XML end  ]]>*/
+    </style>
+  </head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden yön tarinoita III, by Anonymous
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tuhannen ja yhden yön tarinoita III
+
+Author: Anonymous
+
+Translator: Helmi Krohn
+
+Release Date: July 21, 2008 [EBook #26096]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN ***
+
+
+
+
+Produced by Marja and Kalevi Polamo
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+
+
+
+<h1>TUHANNEN JA YHDEN YÖN<br />
+TARINOITA III</h1>
+
+<h3>Toimittanut</h3>
+
+<h3>Helmi Krohn</h3>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<h3>Nuorten Kirjoja N:o 18.</h3>
+
+<h3>Viisikymmentä kuvaa.</h3>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<h3>Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1920.</h3>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<p>
+<b>SISÄLLYS:</b>
+</p>
+
+<p>
+<a href="#Paiva_kalifina"><b>Päivä kalifina.</b></a><br />
+<a href="#Kalastaja_ja_henki"><b>Kalastaja ja henki.</b></a><br />
+<a href="#Epaileva_sulttaani"><b>Epäilevä sulttaani.</b></a><br />
+<a href="#Pieni_tuomari"><b>Pieni tuomari.</b></a><br />
+<a href="#Kuningas_Mahmud_ja_leipuri"><b>Kuningas Mahmud ja leipuri.</b></a><br />
+</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Paiva_kalifina" id="Paiva_kalifina"></a>Päivä kalifina.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 466px;">
+<img src="images/pict01.jpg" width="466" height="364" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Kalifi Harun al Rashidin aikana eli Bagdadissa kauppias, joka oli hyvin
+rikas ja hyvin itara.</p>
+
+<p>Hänellä oli yksi ainoa poika, jonka nimi oli Abu Hassan. Häntä
+kasvatettiin hyvin ankarasti. Hän sai käydä huonoissa vaatteissa
+aivankuin köyhän miehen poika ja syödä yhdessä työmiesten kanssa;
+huvituksia ei tullut koskaan kysymykseenkään, mutta sen sijaan hän sai
+selkäänsä ja nuhteita, jollei hän kyllin ahkerasti työskennellyt.</p>
+
+<p>Usein Abu Hassan ajatteli alakuloisena toisia nuoria miehiä, jotka
+kävivät hienosti puettuina ja elivät iloista elämää, vaikka heidän
+vanhempansa olivat paljoa varattomammat kuin hänen omansa, ja hän olisi
+mielellään antanut puolet perinnöstänsä, jos hän olisi saanut olla
+heidän asemassaan.</p>
+
+<p>Mutta kun Abu Hassan oli viidenkolmatta vuoden vanha, kuoli hänen
+isänsä. Poika oli vihdoinkin vapaa ja sai käyttää suurta omaisuuttansa
+miten itse vain halusi.</p>
+
+<p>Nyt hän tahtoi nauttia elämästä. Mutta olipa hän noina puutteen ja
+kärsimyksen aikoina oppinut yhtä ja toista ja tullut varovaisemmaksi,
+kuin mitä hän muuten varmaan olisi ollut, ellei hän olisi tuntenut
+rahan arvoa.</p>
+
+<p>Eräänä aamuna hän meni äitinsä luo, jota hän hellästi rakasti, ja kysyi
+häneltä neuvoa, miten hän parhaiten järjestäisi elämänsä. Hän sanoi
+tahtovansa elää yhtä iloisesti ja huolettomasti kuin muutkin nuoret
+miehet. Mutta hän pelkäsi, ettei hän voisi elää varojensa mukaan kerran
+vauhtiin päästyänsä ja siksi hän päätti jakaa omaisuutensa kahteen yhtä
+suureen osaan. Toisen osan varoistaan hän käyttäisi maatilojen
+ostamiseen, joita ei ollut helppo myödä, ja toisen osan huvituksiinsa.
+Jos hän kadottaisikin sen osan omaisuuttansa, niin se ei olisi niin
+vaarallista. Olihan hän joka tapauksessa saanut elää iloisesti, ja
+jäljelle jäisi sittenkin niin paljon, että hän saattaisi elää rauhassa
+lopun elämäänsä.</p>
+
+<p>Äiti taputti poikaansa päälaelle ja arveli, että hän teki oikein. Hän
+iloitsi siitä, että poika, jonka koko lapsuus oli ollut niin ilotonta,
+saisi nyt hiukan korvausta, ja ajatteli vain ilolla poikansa
+huvituksia, vaikka ne riistivätkin häneltä hänen seuransa.</p>
+
+<p>Poika tekikin niinkuin hän oli sanonut, osti maatiloja puolella
+omaisuudellaan ja käytti toisen puolen huvituksiin.</p>
+
+<p>Nytpä vasta iloinen elämä alkoi. Hän otti osaa jos jonkinlaisiin
+huveihin. Hän antoi koristaa talonsa kallisarvoisilla matoilla,
+huonekaluilla ja taloustarpeilla. Hän hankki itselleen hienoja
+vaatteita ja jalokiviä, ja ystäviä hän sai vaikka kuinka paljon.</p>
+
+<p>Vihdoin vanhan äidin mielestä talo kävi liian rauhattomaksi, sillä
+juhlia ja huvituksia riitti siellä yöt päivät, ja hän muutti asumaan
+pieneen taloon, jonka hän omisti kaupungin laidassa. Mutta silloin Abu
+Hassanin elämä muuttui vieläkin hurjemmaksi. Sellaisia juhlia kuin
+hänen talossansa ei ennen oltu nähtykään, ja kaikki rikkaat nuoret
+miehet etsivät kilvan hänen seuraansa, sillä ei missään ollut niin
+hauska olla kuin hänen luonansa. Sellaista komeutta kuin Abu Hassanin
+talossa ei ollut missään muualla, eikä muualla missään ollut niin
+iloista, ystävällistä ja vierasvaraista isäntääkään.</p>
+
+<p>Hän auttoi jokaista joka vain apua tarvitsi, ja koko kaupunki kilvan
+ylisti häntä. Eipä ollut ketään muuta nuorta miestä, jota kaikki
+olisivat niin suuresti ihailleet ja rakastaneet kuin häntä, ja hän
+ajatteli mielissään monia uskollisia ystäviänsä.</p>
+
+<p>Mutta eräänä päivänä tuli hänen taloudenhoitajansa hänen luoksensa ja
+pyysi saada enemmän rahaa.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä! huudahti Abu Hassan, olenhan antanut sinulle kaikki varani ja
+käskenyt sinua hoitamaan niitä järkevästi.</p>
+
+<p>&mdash; Enhän minä ole voinut säästää, kun sinä tahdoit niin komeasti elää!
+vastasi taloudenhoitaja.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 199px;">
+<img src="images/pict02.jpg" width="199" height="450" alt="Taloudenhoitaja näytti hänelle tilikirjaa." title="" />
+<span class="caption">Taloudenhoitaja näytti hänelle tilikirjaa.</span>
+</div>
+
+<p>Ja sitten hän näytti Abu Hassanille, että rahat olivat rehellisesti
+käytetyt hänen omiin tarpeihinsa. Parissa vuodessa oli Abu Hassan siten
+kuluttanut loppuun toisen puolen suurta perintöänsä.</p>
+
+<p>Surumielin läksi nyt Abu Hassan äitinsä luo ja kertoi hänelle asian
+laidan. Hänen oli pakko asettaa elämänsä aivan toiselle kannalle, jos
+mieli saada rahansa riittämään loppuelämäksensä, ja hänestä tuntui
+varsinkin kovin ikävältä ajatella, ettei hän enää entiseen tapaansa
+voisi seurustella monien ystäviensä kanssa, jotka olivat tulleet
+hänelle hyvin rakkaiksi.</p>
+
+<p>Mutta äiti lohdutti häntä niin hyvin kuin hän taisi.</p>
+
+<p>&mdash; Minä muutan jälleen asumaan sinun luoksesi, sanoi hän, ja jos
+järkevästi elämme, niin tulemme erittäin hyvin toimeen niillä varoilla,
+jotka sinulla vielä on jäljellä, jollet voikkaan viettää enää yhtä
+suuria juhlia kuin ennen. Ja mitä ystäviisi tulee, niin he kyllä
+kutsuvat nyt vuorossaan sinut luoksensa, kun he saavat tietää, ettei
+sinulla enää ole siihen varaa.</p>
+
+<p>Nuo viimeiset sanat hän lausui kuitenkin hiukan pilkallisesti
+hymyillen, sillä hän oli nähnyt elämässä jo yhtä ja toista ja tiesi,
+etteivät kaikki ystävät olleet luotettavia.</p>
+
+<p>He tekivät niinkuin äiti oli ehdottanut. Äiti muutti pojan luo asumaan.
+Poika erotti useimmat palvelijoistansa, möi hevosensa ja vaununsa ja
+supisti elämäänsä kaikella tavalla.</p>
+
+<p>Mutta kun hänen ystävänsä kuulivat puhuttavan tästä muutoksesta, niin
+he luulivat hänen tulleen aivan köyhäksi, eikä hän sen jälkeen enää
+ollut heidän mielestään yhtä mieluisa ja hupainen kuin ennen.</p>
+
+<p>Kun he tapasivat hänet kadulla, niin heillä oli aina niin kiire,
+etteivät he ennättäneet puhua hänen kanssansa. Muutamat eivät yhtään
+häntä huomanneetkaan, vaikka hän tuli suoraan heitä vastaan, eikä
+mitään kutsujakaan saapunut, vaikka Abu Hassan olisi kuinka
+kärsivällisesti tahansa odottanut niitä.</p>
+
+<p>Vihdoin hän ei malttanut olla valittamatta äidillensä ja kysyi
+ihmeissänsä, mikähän saattoi olla syynä siihen, ettei kukaan hänen
+ystävistänsä enää tullut häntä tervehtimään.</p>
+
+<p>Äiti hymyili ja nyökkäsi päätään merkitsevästi.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, niin, sanoi hän, melkeinpä minä sitä aavistin. Mutta sellaisia
+ystäviä kuin nuo sinun ystäväsi näyttävät olleen, ei maksa vaivaa
+surra. Voitpa olla iloinen, että niin vähällä opit tietämään millaisia
+he oikeastaan ovat.</p>
+
+<p>Mutta Abu Hassan suuttui ja puolusti ystäviänsä. Niin huonoja he eivät
+olleet, että he hylkäisivät hänet. Heillä oli tietysti pätevät syyt,
+miksi he eivät olleet käyneet hänen luonansa, ja osoittaakseen
+äidilleen olevansa oikeassa, hän aikoi panna heidät koetukselle. Hän
+päätti sanoa heille tulleensa perin köyhäksi ja pyytää heiltä apua,
+niin silloin äiti saisi nähdä, etteivät he olleet unohtaneet häntä.</p>
+
+<p>Abu Hassan läksi lähimmän ystävänsä luo, mutta tämä vastasi, ettei hän
+tällä kertaa voinut häntä auttaa, sillä hän oli itsekin rahapulassa.</p>
+
+<p>Ja kuitenkin Abu Hassan näki suuren kasan kultarahoja pöydällä.</p>
+
+<p>Toisella, jonka luo hän läksi, ei ollut aikaa häntä puhutella.</p>
+
+<p>Kolmas katsoi häneen oudosti ja kysyi kuka hän oli. Hänen oli aivan
+mahdotonta muistaa nähneensä häntä ennen.</p>
+
+<p>Neljäs käski sanoa hänelle, että hän oli matkoilla, vaikka Abu Hassan
+näki hänet ikkunassa. Ja viides käski palvelijoidensa heittää hänet
+ulos ovesta.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 293px;">
+<img src="images/pict03.jpg" width="293" height="450" alt="Viides käski palvelijoidensa heittää hänet ulos ovesta." title="" />
+<span class="caption">Viides käski palvelijoidensa heittää hänet ulos ovesta.</span>
+</div>
+
+<p>Abu Hassan kävi siten kaikkien ystäviensä luona, mutta ei ainoakaan
+antanut hänelle pienintäkään apua. Kaikki käänsivät vain hänelle
+selkänsä, eivätkä ajatelleet yhtään sitä ystävällisyyttä ja
+vieraanvaraisuutta, jota hän oli osoittanut heille niin runsaasti. Äiti
+oli oikeassa. Ihmisellä on ystäviä yllinkyllin, kun onni häntä suosii,
+mutta harvat pysyvät uskollisina onnettomuuden kohdatessa.</p>
+
+<p>Ja Abu Hassanin mieli katkeroittui hänen tehdessään tämän huomion. Hän
+ei tahtonut enää koskaan tulla tekemisiin näiden viekkaiden ihmisten
+kanssa. Hän ei luottaisi enää keneenkään. Ja hän antoi sen pyhän
+lupauksen, ettei kukaan Bagdadin asukkaista pääsisi enää hänen taloonsa
+eikä saisi nauttia hänen vieraanvaraisuuttansa.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 191px;">
+<img src="images/pict04.jpg" width="191" height="440" alt="Hän antoi pyhän lupauksen." title="" />
+<span class="caption">Hän antoi pyhän lupauksen.</span>
+</div>
+
+<p>Hän sulkeutui nyt omaan taloonsa ja eli siellä äitinsä kanssa hiljaista
+elämää. Mutta hänen entinen hilpeä mielensä oli kadonnut, ja hän näytti
+niin synkältä ja miettivältä, että äiti alkoi tulla levottomaksi.</p>
+
+<p>&mdash; Hae itsellesi seuraa, poikaseni! sanoi äiti. Voithan löytää uusia
+ystäviä ja ehkäpä lopulta tapaat sellaisiakin, jotka ovat hyviä ja
+vilpittömiä.</p>
+
+<p>Mutta Abu Hassanin kokemukset olivat niin katkeria, ettei hänen tehnyt
+mielensä yrittää uudestaan.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä hän kuitenkin pyysi äitiään varustamaan oikein hienon
+aterian kahdelle hengelle.</p>
+
+<p>&mdash; Olen keksinyt hyvän tuuman, sanoi hän. Tosin olen pyhästi luvannut,
+etten kestitse ainoatakaan Bagdadin asukasta enää talossani, mutta mikä
+estää minua kutsumasta luokseni muukalaisia. Olen aikonut kehottaa
+matkustavaisia, jotka tulevat kaupunkiin, tulemaan luokseni. Heidän
+parissaan on varmaan paljon kokeneita ihmisiä, ja luulenpa saavani
+paljon huvia heidän seurastansa. Mutta jotta en pettyisi heidänkin
+suhteensa, niin aion panna heille sen ehdon, etteivät he koskaan saa
+toistamiseen tulla talooni, eikä kutsua minua myöskään luoksensa, sillä
+minä en tahdo enää koskaan kiintyä mihinkään elävään olentoon.</p>
+
+<p>Äiti tuli iloiseksi, kun poika oli keksinyt jotakin, joka voisi tuottaa
+hänelle huvia, ja lupasi heti pitää huolta ateriasta. Sillä välin Abu
+Hassan läksi ulos etsimään sopivaa vierasta.</p>
+
+<p>Matkustavien piti aina kulkea leveän sillan yli päästäkseen itse
+kaupunkiin, ja tänne sillan korvaan asettui Abu Hassan nyt
+tarkastelemaan ohikulkevia. Moni sai kulkea häiritsemättä hänen
+ohitsensa, mutta kun hän vihdoin näki miehen, jonka kasvot näyttivät
+hänestä viisailta ja miellyttäviltä, niin hän astui hänen luokseen ja
+kutsui hänet kotiinsa illalliselle, samalla kun hän selitti, että
+tuttavuuden täytyi rajoittua tähän ainoaan kertaan.</p>
+
+<p>Vieras suostui mielissään Abu Hassanin pyyntöön, ja seurasi häntä
+kotiin.</p>
+
+<p>Siellä he viettivät iltansa iloisesti, söivät, joivat ja juttelivat,
+kunnes yö tuli ja isäntä ohjasi vieraansa huoneeseen, missä vuode oli
+varattuna häntä varten. Seuraavana aamuna miehet erosivat iäksi.</p>
+
+<p>Mutta parin päivän kuluttua Abu Hassan läksi jälleen sillalle ja kutsui
+luokseen uuden vieraan, ja siten hän hankki itselleen monta hauskaa
+hetkeä. Hän tuli iloiseksi taas mieleltänsä, ja jokainen, joka oli
+vieraana hänen talossansa, olisi mielellään tullut toisenkin kerran.
+Mutta heitä ei koskaan kutsuttu uudestaan. Vaikka Abu Hassan olisi
+ollut kuinka mieltynyt tahansa vieraaseensa, niin ei hän sittenkään
+luopunut päätöksestään ja jos hän sattumalta kohtasi hänet kadulla,
+niin hän väistyi aina hänen tieltään.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä, kun Abu Hassan tapansa mukaan seisoi sillalla ja etsi
+jotakuta, jonka hän voisi kutsua vieraaksensa, näki hän muukalaisen,
+jonka ulkomuoto häntä suuresti miellytti.</p>
+
+<p>Se oli suuri, komea mies, joka astui pystypäisenä, ja jonka
+kasvojenpiirteet olivat jalot ja hienot. Mutta hänen pukunsa oli aivan
+tomussa ja kasvojenilme väsynyt.</p>
+
+<p>Päättävästi Abu Hassan astui hänen luokseen.</p>
+
+<p>&mdash; Herra, sanoi hän ja kumarsi kunnioittavasti, minä näen, että olet
+väsynyt matkastasi. Jos tahtoisit tulla kotiini levähtämään, niin
+tekisit minulle suuren ilon. Se minun täytyy kuitenkin edeltäpäin
+sinulle ilmoittaa, etten voi pitää sinua luonani kauemmin kuin päivän,
+sillä olen pyhästi luvannut, etten samaa vierasta kutsu kuin kerran
+talooni.</p>
+
+<p>Matkustaja ei ollut kukaan muu kuin itse kalifi Harun al Rashid, joka
+kauppiaan valepuvussa oli matkustellut suurvisiirinsä, Giafarin, kanssa
+ympäri maata ottaaksensa selkoa alamaistensa elämästä ja oli juuri
+paluumatkalla palatsiinsa.</p>
+
+<p>Häntä huvitti Abu Hassanin merkillinen kutsu, ja kun miehen kasvot
+häntä miellyttivät, niin hän päätti seurata hänen mukanansa.</p>
+
+<p>&mdash; Kiitos, sanoi hän, seuraan mielelläni sinua, mutta sillä ehdolla,
+että ulotat vieraanvaraisuutesi palvelijaanikin.</p>
+
+<p>Samalla hän viittasi Giafarille, joka oli astunut pari askelta hänen
+jäljessänsä, mutta nyt kiiruhti herransa rinnalle.</p>
+
+<p>Koska Giafar näytti rehelliseltä ja siivolta palvelijalta, vieläpä
+varsin herrasmaiseltakin, niin ei Abu Hassanilla ollut mitään sitä
+vastaan, ja iloisesti jutellen kaikki kolme astuivat hänen
+asunnollensa.</p>
+
+<p>Kalifi huomasi, että Abu Hassan oli erittäin miellyttävä nuori mies, ja
+mitä vieraanvaraisin isäntä. Pöytä oli katettu, kun he saapuivat
+perille, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia. Mutta parhaana ruuan
+höysteenä olivat Abu Hassanin leikkipuheet ja hyvä tuuli. Ja kun he
+olivat kyllikseen syöneet, niin haki Abu Hassan hyvää viiniä ja tarjosi
+sitä vieraillensa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 462px;">
+<img src="images/pict05.jpg" width="462" height="464" alt="Abu Hassan ja kalifi." title="" />
+<span class="caption">Abu Hassan ja kalifi.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Tavallisissa oloissa ei meillä muhamettilaisilla ole lupa juoda
+viiniä, sanoi hän, mutta juhlat ovat poikkeuksia, ja tänään on minulla
+juhla.</p>
+
+<p>Puhuessaan Abu Hassan kaatoi viiniä laseihin, ja koska sekä kalifi että
+Giafar pitivät hyvästä ruuasta ja juomasta, niin he joivat hyvällä
+halulla. Mieliala kävi yhä iloisemmaksi, ja he nauroivat aivan
+pakahtuaksensa kaikille Abu Hassanin hauskoille jutuille. Mutta lopulta
+kalifi ei voinut enää hillitä uteliaisuuttansa, vaan kysyi Abu
+Hassanilta, miksikä hän niin omituisella tavalla kutsui luokseen
+vieraita suoraan kadulta ja miksei hän useamman kerran halunnut olla
+heidän seurassansa.</p>
+
+<p>Abu Hassan kertoi asian alusta alkaen salaamatta mitään, ja sanoi ettei
+hän voinut enää luottaa keneenkään ihmiseen, kun hänen ystävänsä olivat
+pettäneet hänet niin häpeällisesti, ja että hän oli nyt asettanut
+elämänsä niin, että hän saattoi tyytyväisenä ja iloisena elää ilmankin
+heitä.</p>
+
+<p>Kun kalifi kuuli tämän tunnustuksen, niin hänen ihailunsa kohosi vielä
+entistä enemmän.</p>
+
+<p>&mdash; Minä ihailen sinua todellakin, sanoi Harun al Rashid, sillä en
+koskaan ole kuullut puhuttavan kenestäkään, joka olisi järjettömästi
+tuhlannut varojansa, mutta kyennyt ajoissa hillitsemään halunsa,
+ennenkuin oli joutunut perikatoon. Mutta myönnäpä kuitenkin, että
+joskus olet tyytymätön ja saat taistella halujasi vastaan!</p>
+
+<p>Mutta Abu Hassan vastasi kieltävästi. Hän vakuutti olevansa täysin
+tyytyväinen, eikä toivovansa mitään muutosta elämässänsä.</p>
+
+<p>Mutta tämä vastaus ei tyydyttänyt kalifia. Hän oli suuresti mieltynyt
+viisaaseen ja hauskaan isäntäänsä, ja olisi mielellään jollakin tavalla
+osoittanut hänelle suosiotaan. Siksipä hän ei tyytynytkään tähän
+vastaukseen, vaan jatkoi kyselyjään ja tiedustelujaan.</p>
+
+<p>&mdash; Rakas ystävä, ei ole mahdollista, että olisit täydellisesti
+tyytyväinen, sanoi hän. Jokainen ihminen haluaa jotakin, jota hänen on
+mahdoton saavuttaa, ja jos voisin auttaa sinua, jotta saisit jonkun
+toiveesi täytetyksi, niin olisin hyvin iloinen. Tosin olen vain
+kauppias Stambulista, mutta minä olen rikas ja minulla on paljon
+vaikutusvaltaa. Sano suoraan, eikö mikään toive mielessäsi päily?</p>
+
+<p>Vieraan erinomainen ystävällisyys ilahdutti Abu Hassania ja hän puristi
+sydämellisesti hänen kättänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Usko minua, sanoi hän, minä olen aivan tyytyväinen ja onnellinen, ja
+jos jotakin toivoisinkin, niin sitä et kuitenkaan voisi minulle
+hankkia.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta voisithan ainakin sanoa, mitä se on, pyysi kalifi.</p>
+
+<p>&mdash; Te nauratte vain minulle jos sen sanon.</p>
+
+<p>Toiset lupasivat olla nauramatta.</p>
+
+<p>&mdash; No, voinhan sen sitten vaikka sanoakin, sanoi Abu Hassan. Niin, minä
+toivoisin, että saisin olla yhden päivän kalifina, sillä minäpä tiedän
+yhtä ja toista, mistä hyvällä hallitsijallamme, Harun al Rashidilla, ei
+ole aavistustakaan.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä sinä silloin tekisit? kysyi kalifi.</p>
+
+<p>&mdash; Sen minä sanon sinulle. Tiedäthän, että kaupunkimme on jaettu
+kortteleihin, ja joka korttelilla on oma moskeansa, joka moskealla
+imaninsa, jonka tulee hoitaa jumalanpalvelusta ja olla hyvänä
+esimerkkinä seurakuntalaisillensa. Mutta meidän korttelimme imani ei
+täytä laisinkaan velvollisuuttansa. Hän ei selitä yhtään koraania,
+mutta sen sijaan hän on hyvin kärkäs selittämään kanssaihmistensä
+sanoja ja tekoja huonolla tavalla, panettelee ja pitää heitä kovassa
+kurissa ja ottaa vastaan lahjoja. Jos olisin kalifi, niin ensi työkseni
+määräisin hänelle neljäsataa raippaa jalkapohjiin ja sitten antaisin
+hänen ratsastaa aasin selässä ympäri kaupunkia istuen takaperin sen
+selässä, aasin häntä ohjaksinaan, ja mies, joka taluttaisi häntä, saisi
+huutaa: "Ratsastakoon takaperin se, joka selittää takaperin Jumalan
+sanaa." Toiseksi määräisin kaksisataa raipaniskua kullekin noista
+neljästä kauppiaasta, jotka asuvat tuossa kadun toisella puolen ja
+sekottavat hiekkaa jauhoihin ja myövät sitä sitten köyhille. Ja
+kolmanneksi työkseni tekisin kepposet entisille ystävilleni.</p>
+
+<p>&mdash; Millaiset ne kepposet olisivat? kysyi kalifi.</p>
+
+<p>&mdash; Sitä en tiedä. Mutta kyllä kai minä keinon keksisin, jos vain
+pääsisin kalifiksi, sanoi Abu Hassan.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, niin, kukapa tietää, mitä voi tapahtua!</p>
+
+<p>Kalifi nyökkäsi päätään ja nauroi. Abu Hassanin toiveet huvittivat
+häntä suuresti ja hän alkoi tuumia, miten hän voisi ne täyttää. Pila
+oli hyvä, eikä uusi kalifi hoitaisi niinkään hullusti tointansa, sillä
+hän puhui sekä viisaasti että oikeudenmukaisesti. Voisipa todellakin
+olla huvittavaa nähdä miten hän käyttäytyisi.</p>
+
+<p>&mdash; Rakas ystäväni, sanoi hän, sinun toiveesi miellyttää minua niin
+suuresti, että todellakin toivoisin voivani sen täyttää. Mutta ainakin
+voimme juoda sen onneksi!</p>
+
+<p>Hän tarttui itse viinikannuun ja kaatoi toisillekin. Samassa hän
+viittasi ulos ikkunasta kadulle, josta kuului melua, ja kun Abu Hassan
+kiiruhti ikkunan luo katsoakseen mitä ulkona tapahtui, niin kalifi
+sekotti unipulverin Abu Hassanin viinipikariin.</p>
+
+<p>Sitten hän nosti pikarinsa ja joi isäntänsä maljan. Mutta tuskin Abu
+Hassan oli laskenut pikarinsa jälleen pöydälle ja käynyt istumaan
+entiselle paikallensa, niin hän tunsi päätänsä pyörryttävän. Hän vaipui
+kokoon istuimelleen, pää painui alas rinnalle ja hän nukahti sikeään
+uneen.</p>
+
+<p>Kalifi viittasi Giafarille ja käski hänen heti mennä hakemaan pari
+vahvaa kantajaa. Hetken kuluttua Giafar palasikin jo takaisin mukanaan
+kaksi orjaa, jotka nostivat Abu Hassanin olkapäilleen. He kantoivat
+hänet kuninkaalliseen palatsiin ja laskivat hänet sohvalle Harun al
+Rashidin omassa makuuhuoneessa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 286px;">
+<img src="images/pict06.jpg" width="286" height="450" alt="He kantoivat Abu Hassanin kuninkaalliseen palatsiin." title="" />
+<span class="caption">He kantoivat Abu Hassanin kuninkaalliseen palatsiin.</span>
+</div>
+
+<p>Kun orjat olivat menneet, niin kamaripalvelijat käskettiin sisään ja he
+pukivat Abu Hassanin ylle kalifin yönutun, ja kantoivat hänet
+vuoteeseen, jossa hän sai nukkua levossa ja rauhassa.</p>
+
+<p>Sitten Harun al Rashid käski koko hovinsa saapuville ja sanoi heille,
+että kaikkien tuli seuraavana päivänä kohdella Abu Hassania kuin
+oikeata kalifia, täyttää kaikki hänen käskynsä ja kunnioittaa häntä
+aivankuin Harun al Rashidia itseäänkin.</p>
+
+<p>Kaikki läsnäolijat kumarsivat maahan saakka merkiksi, että he
+tottelisivat kalifin käskyä ja poistuivat sitten kukin tahollensa.
+Kalifi meni myös itse levolle.</p>
+
+<p>Seuraavana päivänä hän nousi varhain ylös, sillä hän tahtoi itse olla
+näkemässä, kun Abu Hassan heräisi komeuteensa ja loistoonsa. Hän meni
+makuuhuoneensa viereiseen suojaan, jonka seinässä oli pieni
+ristikkoikkuna, ja siitä hän saattoi kenenkään huomaamatta tarkastella
+Abu Hassania ja seurata kepposensa menestymistä.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 157px;">
+<img src="images/pict07.jpg" width="157" height="440" alt="Kalifi katseli ristikko -ikkunan kautta viereiseen
+huoneeseen." title="" />
+<span class="caption">Kalifi katseli ristikko -ikkunan kautta viereiseen
+huoneeseen.</span>
+</div>
+
+<p>Juuri kun kalifi oli asettunut paikoillensa ikkunan ääreen, astuivat
+kaikki nekin, joilla oli tapana aamuisin käydä tervehtimässä kalifia
+itseänsä, Abu Hassanin luo. Siinä oli ministereitä ja visiirejä,
+hoviherroja ja virkamiehiä, kamaripalvelijoita ja orjia, ja kaikki he
+nyt asettuivat juhlallisina ja arvokkaina Abu Hassanin vuoteen
+ympärille. Ei kukaan edes uskaltanut vetää suutaan nauruun, sillä he
+tiesivät, että kalifi näki koko näytelmän, ja rankaisisi ankarasti
+sitä, joka uskaltaisi rikkoa hänen käskyänsä vastaan ja pilata hänen
+huvinsa.</p>
+
+<p>Kun kukin oli asettunut paikallensa, astui Giafar esiin ja piteli
+hetken aikaa etikkaan kastettua sientä Abu Hassanin nenän alla ja
+vetäytyi sitten kiireesti taas paikoillensa.</p>
+
+<p>Hassan aivasti, oikoi jäseniänsä ja avasi silmänsä. Ja samassapa hän
+nosti päänsä äkisti pystyyn ja katseli unimielissään ja hämillään
+ympärilleen. Missä hän oli? Miten hän oli tullut tänne? Samassa hän
+muistikin eilisen keskustelunsa kauppiaan kanssa. Varmaan hänen
+päässään pyörivät yhä nuo tyhjät puheet, miten hän oli toivonut
+saavansa olla yhden päivän kalifina, ja nyt tuo mielijohde varmaan
+sekaantui hänen unelmiinsakin. Ja siksipä hän laskeutui uudelleen alas
+päänalukselleen ja yritti nukkua.</p>
+
+<p>Mutta siitäpä ei tullutkaan mitään. Mesrur, orjien päällikkö, astui nyt
+hänen vuoteensa ääreen ja kumarsi syvään.</p>
+
+<p>&mdash; Suurivaltainen herra, kaikkien oikeauskoisten hallitsija, suvaitse
+jo nousta toimittamaan aamuhartauttasi, sillä aurinko nousee pian!
+sanoi hän.</p>
+
+<p>Nyt Abu Hassan kohoutui jälleen vuoteellaan ja katseli hämmästyneenä
+ympärilleen, sillä kaikki, ihmiset, äänet, huone, päivänvalo, kaikki
+näytti hänestä niin todelliselta ja elävältä, ettei hän voinut enää
+luulla uneksivansa.</p>
+
+<p>Mutta missä ihmeessä hän oli? Hän ei tuntenut ainoatakaan ihmistä
+ympärillänsä, ei edes Giafaria, sillä edellisenä päivänä hänellä oli
+ollut valepuku, irtoparta leuassa ja irtokulmakarvat kulmilla.</p>
+
+<p>Äkkiä hänen silmänsä osuivat komeaan, kultakirjailtuun pukuun ja
+jalokivillä koristettuun turbaaniin, joita yksi orjista ojensi häntä
+kohti.</p>
+
+<p>Tuohan oli Harun al Rashidin puku ja turbaani, nehän jokainen Bagdadin
+asukas tunsi!</p>
+
+<p>Hän tarttui päähänsä. Oliko hän tullut hulluksi, vai olisiko Allah
+kuullut hänen toiveensa ja tehnyt hänestä kalifin? Kaikki hänen
+ympärillään kumarsivat hänelle maahan asti, ikäänkuin hän olisi ollut
+kalifi.</p>
+
+<p>Mutta eihän se sittenkään voinut olla mahdollista! Tiesihän hän
+olevansa Abu Hassan, äitinsä poika eikä kukaan muu, vaikka harhakuvat
+hänen ympärillään näyttivätkin niin ihmeen eläviltä. Ja hän laskeutui
+jälleen maata.</p>
+
+<p>Mutta rauhaa hän ei saanut. Tuskin hän oli painanut korvansa vasten
+tyynyä, kun Giafar astui hänen luoksensa ja kuiskasi hänen korvaansa:</p>
+
+<p>&mdash; Kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, sanoi hän, et koskaan ennen
+ole nukkunut näin kauan. Aurinko on jo korkealla taivaalla ja
+rukoushetki on jo mennyt ohitse. Mutta suvaitse nyt nousta ja tulla
+neuvottelusaliin, sillä siellä odottavat sinua lähettiläät kaikista
+valtakunnan maakunnista, ja kansaa on keräytynyt idästä ja lännestä
+kuulemaan sinun viisaita tuomioitasi ja päätöksiäsi.</p>
+
+<p>Hassan kohosi kyynärpäänsä varaan ja siveli silmiänsä. Mutta kun tuo
+harhanäky ei sittenkään kadonnut, niin hän huudahti niin kovasti, että
+ääni kuului aina ulos kadulle saakka:</p>
+
+<p>&mdash; Mutta missä ihmeessä minä olen?</p>
+
+<p>Kaikki hoviherrat, ministerit ja orjat painoivat käden sydämelle ja
+kumartuivat maahan aivankuin tuulessa huojuvat kaislat.</p>
+
+<p>&mdash; Omassa palatsissasi, kaikkivaltias herra, vastasivat he.</p>
+
+<p>Silloin viittasi Abu Hassan luokseen lähimpänä olevan orjan.</p>
+
+<p>&mdash; Sano minulle suoraan, keneksi sinä luulet minua? kysyi hän.</p>
+
+<p>&mdash; Kaikkien oikeauskoisten hallitsijaksi, vastasi orja, eikä hänen
+kasvoissaan kuvastunut mitään muuta kuin kaikkein syvintä kunnioitusta.
+Ja lakkaamatta kumartaen hän astui takaperin takaisin paikallensa.</p>
+
+<p>Mutta Hassan suuttui, kun hän ei voinut hallita tätä ihmeellistä
+mielikuviensa leikkiä, jonka vallassa hän luuli olevansa.</p>
+
+<p>&mdash; Tule tänne! huusi hän Mesrurille. Luuletko sinä todellakin, että te
+voitte saada minut uskomaan, että olisin muka kalifi? Ei, veikkonen,
+niin tyhmä minä en ole.</p>
+
+<p>Mesrur laski kätensä ristiin rinnalle ja kumarsi syvään.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 286px;">
+<img src="images/pict08.jpg" width="286" height="450" alt="Mesrur laski kätensä ristiin rinnalle ja kumarsi
+syvään." title="" />
+<span class="caption">Mesrur laski kätensä ristiin rinnalle ja kumarsi
+syvään.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Salli minun, kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, kysyä sinulta,
+miten sinä jaksat, sanoi hän. Sinä olet varmaan nähnyt pahoja unia,
+koska et tunne omaa palatsiasi etkä omia palvelijoitasi, niin, etpä
+edes tiedä kuka oikeastaan olet. Mutta pitäisihän sinun toki luottaa
+meihin, uskollisiin orjiisi, jotka olemme niin kauan palvelleet sinua.
+Enkö minä, joka olen joka ainoa aamu ojentanut sinulle takkisi ja
+pesuvatisi, enkö minä tietäisi, että sinä olet minun rakkain herrani ja
+kalifini! Oi, herra, jos olemme rikkoneet sinun tahtoasi vastaan, ja
+jos tahdot meitä rangaista, niin sano, mitä me olemme tehneet, mutta
+älä väitä, ettet tunne meitä!</p>
+
+<p>Tämä puhe, joka näytti ilmaisevan syvää surua, täytti tarkoituksensa.
+Olisiko palvelija voinut puhua tuolla tavalla, ellei hän tarkoittanut
+mitä hän sanoi?</p>
+
+<p>Abu Hassan tuli äkkiä aivan rauhalliseksi.</p>
+
+<p>&mdash; No, sanoi hän, koska todellakin näyttää siltä, kuin Allah olisi
+suvainnut tehdä minut teidän herraksenne ja kalifiksenne, niin en huoli
+sen kauemmin tuumailla, miten se on käynyt, vaan tyydyn kohtalooni.
+Olkaa hyvät, minä sallin teidän pukea ylleni!</p>
+
+<p>Hän ojensi jalkansa, jotta kengät vedettäisiin hänelle jalkaan. Kaikki
+orjat hyökkäsivät esiin samalla kertaa, toiset toivat pesuvettä, toiset
+hyvänhajuisia öljyjä, toiset taas vaatteita ja kallisarvoisia
+koristeita, joilla he koristivat uutta kalifia.</p>
+
+<p>Kun hän oli valmis, huusi Giafar:</p>
+
+<p>&mdash; Tehkää tilaa kalifille!</p>
+
+<p>Ja kaikki palvelijat ja hoviherrat asettuivat kahteen riviin, ja kun
+Abu Hassan ja Giafar kulkivat heidän ohitsensa, niin he sanoivat kaikki
+kovalla äänellä:</p>
+
+<p>&mdash; Allah antakoon armolliselle hallitsijallemme hyvän päivän!</p>
+
+<p>Mutta Harun al Rashid, joka oli seisonut ristikkoikkunan ääressä ja
+nauranut, kiersi toista tietä neuvossaliin ja piiloutui verhon taakse,
+jotta hän salassa saattaisi nähdä mitä nyt tapahtuisi.</p>
+
+<p>Vahdit avasivatkin jo samassa suuret ovet, ja Abu Hassan astui sisään
+Giafarin ja koko saattojoukkonsa kanssa.</p>
+
+<p>Hän ei näyttänyt olevan vähääkään hämillään, kun hän astui suoraan
+valtaistuimen luo, otti valtikan käteensä ja kävi istumaan, samalla kun
+ministerit ja neuvosherrat asettuivat hänen ympärilleen. Rummunräminää
+kuului salin perältä ja ovet avautuivat vieläkin kerran. Emiirit
+loistavissa puvuissaan astuivat saliin ja heidän jäljessään kaikki
+vieraat lähettiläät.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 287px;">
+<img src="images/pict09.jpg" width="287" height="450" alt="Emiirit loistavissa puvuissaan astuivat saliin." title="" />
+<span class="caption">Emiirit loistavissa puvuissaan astuivat saliin.</span>
+</div>
+
+<p>Kukin vuorossaan astui hitaasti ja juhlallisesti Abu Hassanin eteen ja
+tervehtiessään häntä syvällä kumarruksella sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Siunattu ollos sinä, oi herra ja kalifi, siunattu tämä päivä,
+jolloin silmäni sinut näkevät!</p>
+
+<p>Seurasi sitten hetken äänettömyys ennenkuin ryhdyttiin asioiden
+käsittelyyn.</p>
+
+<p>Lähettiläät astuivat esiin ja esittivät asiansa. Emiirit puhuivat
+lämpimästi uudelle kalifille monesta eri asiasta, ja suurvisiiri esitti
+valituksia, joita Bagdadin asukkaat olivat nostaneet toisiansa vastaan.</p>
+
+<p>Kaikkia näitä asioita tuli Abu Hassanin nyt tuomita, ja hän tekikin sen
+niin arvokkaasti ja älykkäästi, että oikea kalifi piilossansa oli aivan
+ihmeissään. Hänen täytyi tunnustaa, ettei hän itsekään olisi voinut
+niistä suoriutua sen paremmin.</p>
+
+<p>Kun kaikki asiat vihdoin olivat suoritetut, ja Giafar aikoi julistaa
+neuvottelun päättyneeksi, niin Abu Hassan käski hänen vielä odottaa
+hetken aikaa.</p>
+
+<p>&mdash; Anna avata ovet vielä kerran! sanoi hän.</p>
+
+<p>Giafar viittasi vahdeille, ja ovesta astui nyt sisään surkean näköinen
+imani, jota kaksi henkivartiostoon kuuluvaa miestä talutti. Asian laita
+oli nimittäin se, että Abu Hassan oli asioiden käsittelyn väliaikana
+antanut käskyn hakea paikalle tuon kelvottoman papin josta hän
+edellisenä päivänä oli puhunut Harun al Rashidille. Hän ei ollut
+unohtanut, miksi hän oli halunnut tulla kalifiksi.</p>
+
+<p>&mdash; Sinä kelvoton imani! sanoi hän hänelle. Minä tiedän, kuinka
+jumalattomasti sinä elät, ja että olet häpeäpilkkuna koko siinä
+kaupunginosassa, jossa asut. Varoitukseksi kaikille muille tuomitsen
+minä sinulle neljäsataa raipaniskua jalkapohjiin ja päälle päätteeksi
+saat ratsastaa takaperin aasin selässä ympäri kaupunkia, ja vahti, joka
+sinua kuljettaa, huutakoon kaikelle kansalle: Ratsastakoon takaperin
+se, joka selittää takaperin Jumalan sanaa!</p>
+
+<div class="figleft" style="width: 166px;">
+<img src="images/pict10.jpg" width="166" height="440" alt="Ratsastakoon takaperin se, joka selittää takaperin
+Jumalan sanaa!" title="" />
+<span class="caption">Ratsastakoon takaperin se, joka selittää takaperin
+Jumalan sanaa!</span>
+</div>
+
+<p>Salissa kajahti ääretön riemu, sillä moni tunsi tuon jumalattoman
+imanin, joka niin kauan oli saanut rankaisematta viettää huonoa
+elämäänsä. Ja kaikkien mielestä hän oli saanut ansaitun palkkansa, kun
+hänet kauhusta kokoonlyyhistyneenä kuljetettiin ulos rangaistustaan
+kärsimään.</p>
+
+<p>Mutta samassa kun hänet vietiin ulos, saattoivat vahdit neljä muuta
+rikollista sisään. Siinä oli nyt nuo neljä kauppiasta, joilla oli
+tapana sekottaa hiekkaa jauhojen sekaan ja myödä sitä sitten köyhille.
+Abu Hassan oli salassa lähettänyt myös heitä hakemaan.</p>
+
+<p>&mdash; Te roistot! sanoi hän uhaten heitä sormella, kun he tulivat hänen
+eteensä. Te aioitte rikastua pettämällä köyhiä kansalaisianne. Mutta
+palkaksenne saatte kaksisataa raipaniskua jalkapohjiinne, ja tästälähin
+teidän täytyy aina kantaa kaulassanne hiekkapussia, jotta se painaisi
+teidän sydäntänne.</p>
+
+<p>Taaskin kajahti salissa riemu, sillä kaikki iloitsivat, kun näiden
+pettureiden viekkaus tuli ilmi ja rangaistuksi. Se oli terveellinen
+muistutus kaikille muillekin epärehellisille kauppiaille, sillä niitä
+oli kaupungissa yllinkyllin.</p>
+
+<p>Mutta kun nuo neljä rikollista astuivat ulos salista, katseet maahan
+luotuina, niin ovet pysyivät yhä edelleenkin auki, sillä joukko
+koreapukuisia nuoria miehiä tunkeutui nyt sisään saliin. Ne olivat Abu
+Hassanin entisiä ystäviä, jotka hän myös oli kutsuttanut paikalle.</p>
+
+<p>He näyttivät varsin ällistyneiltä, sillä he eivät voineet ymmärtää,
+miksi kalifi oli kutsuttanut heidät niin äkkiä luokseen, mutta he
+astuivat sittenkin selät kenossa sisään ja näyttivät hyvin kopeilta,
+sillä eipä ollut niinkään pieni kunnia tulla kutsutuksi kalifin
+palatsiin.</p>
+
+<p>&mdash; Astukaa lähemmäksi, ystäväni, ja katselkaa minua! sanoi Abu Hassan.</p>
+
+<p>Ja ystävät astuivat aivan valtaistuimen ääreen ja katselivat häntä.
+Mutta silloinpa heidän kasvonsa muuttuivatkin niin ihmeen
+kummallisiksi. Toiset tulivat aivan vihreiksi, toiset keltaisiksi.
+Toiset irvistelivät, ikäänkuin he olisivat yrittäneet hymyillä, toisten
+hampaat alkoivat kalista.</p>
+
+<p>&mdash; Tunnetteko minut? kysyi Abu Hassan.</p>
+
+<p>Mutta silloin he heittäytyivät kaikki maahan, niin että lattia tärisi.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvä, sanoi Abu Hassan. Minä näen, että tunnette minut. Kiitos
+viimeisestä. Tarkoitan sitä kertaa, jolloin te ajoitte minut ulos
+ovesta.</p>
+
+<p>&mdash; Armoa, armoa, armoa! huusivat kaikki ystävät maatessaan
+valtaistuimen juuressa ja vapistessaan kuin haavan lehdet.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 286px;">
+<img src="images/pict11.jpg" width="286" height="450" alt="Armoa! Armoa! huusivat kaikki ystävät." title="" />
+<span class="caption">Armoa! Armoa! huusivat kaikki ystävät.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Niin, sanoi Abu Hassan, tiedänhän minä, ettei teidän tarkoituksenne
+ollut olla epäystävällisiä vanhalle ystävälle. Te laskitte vain
+leikkiä. Ja tullakseni siitä vakuutetuksi minä lähetinkin teitä tänne
+hakemaan. Itse en enää kaipaa teidän apuanne, minä kun nyt olen
+kohonnut näin suuresti arvossa ja tullut kalifiksi. Mutta köyhiä on
+sittenkin yllin-kyllin tässä kaupungissa. Lähtekää kotiinne ja tuokaa
+tänne niin paljon rahaa, kuin olisitte halukkaat minulle antamaan, jos
+olisin avun tarpeessa. Minä annan ne sitten köyhille.</p>
+
+<p>Salissa kuului ikäänkuin sadottain lintuja olisi pyrähtänyt lentoon,
+niin äkkiä ystävät kohosivat maasta ja kiiruhtivat kotiin hakemaan
+lahjoja ja rahoja kalifille. Abu Hassan ei ehtinyt kuin hetken aikaa
+jutella vieraiden maiden lähettiläiden kanssa, kun hänen entiset
+juomatoverinsa palasivat jo takaisin tuoden mukanaan mitä
+kallisarvoisimpia lahjoja. Toiset toivat kultarahoja, toiset taas
+koristeita ja hopeakaluja, sillä kaikilla ei ollut aikaa hankkia rahaa.
+Muutamien lahjat olivat niinkin kallisarvoisia, että ne vastasivat
+neljättä osaa heidän omaisuuttaan, sillä kukin halusi antaa enimmin
+päästäkseen uuden kalifin suurimpaan suosioon.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvä, hyvä, sanoi Abu Hassan, nyt minä näen, että te säälitte
+köyhiä. Saatte mennä.</p>
+
+<p>Sitten hän antoi kaikki aarteet kuninkaalliselle almujenjakajalle, ja
+ystävät, jotka olivat luulleet, että heitä pyydettäisiin aterialle,
+saivat pötkiä tiehensä pitkin nenin.</p>
+
+<p>Mutta salissa nousi suuri ilo, kaikki hoviherrat ja visiirit ja
+emiirit, vieläpä orjatkin nauroivat, sillä jokaisen oli hauska nähdä,
+miten kavalat ystävät saivat ansaitun palkkansa.</p>
+
+<p>Mutta Abu Hassan otti sormestaan kauneimman sormuksensa. Mesrur oli
+ojentanut sen hänelle aamulla, kun hän puki yllensä, ja timantti, joka
+loisti siinä, oli suuri kuin kirsikka.</p>
+
+<p>&mdash; Ota tämä sormus, sanoi hän yhdelle palvelijoistansa, ja vie se Abu
+Hassanin äidille ja sano hänelle paljon terveisiä pojaltansa,
+kalifilta!</p>
+
+<p>Hän selitti tarkalleen talon, missä hän asui, ja nousi sitten
+arvokkaasti ja levollisesti valtaistuimelta, käski Giafarin hajoittaa
+neuvottelun, viittasi jäähyväisiksi läsnäoleville ja läksi pois salista
+samaa tietä, kuin hän oli tullutkin.</p>
+
+<p>Mutta Giafar kiiruhti hänen jäljessään ja vei hänet juhlallisesti
+koristeltuun ruokasaliin, missä viidensadan hengen suuruinen kuoro
+alkoi laulaa kaikkein ihanimpia lauluja samassa hetkessä kun hän astui
+sisään. Seitsemän kultaista kynttiläkruunua riippui katosta ja niistä
+levisi valo, joka oli päivänvaloakin voimakkaampi. Seinillä
+kimaltelivat kultaukset ja jalokivet, ja keskellä lattiaa seisoi suuri
+pöytä, joka oli täynnä mitä herkullisimpia ja hyvähajuisimpia ruokia.</p>
+
+<p>Giafarin kehotuksesta hän kävi istumaan ja alkoi syödä, ja kaiken aikaa
+kuului palmupuiden muodostamasta lehdosta suloista soittoa, ja
+seitsemän nuorta, kaunista tyttöä leijaili sisään käsissään viuhkat,
+joilla he löyhöttelivät hänen kasvojansa ja tarjosivat hänelle ruokaa
+aterian kestäessä.</p>
+
+<p>&mdash; No, jos näen yhä vieläkin unta, niin on tämä kaikkein ihaninta unta,
+mitä maan päällä voi nähdä, ajatteli Abu Hassan.</p>
+
+<p>Ja ilomielissään hän pyysi tyttöjä istumaan pöytään ja syömään hänen
+kanssaan, vaikka he olivatkin niin ujoja, etteivät juuri uskaltaneet
+koskea mihinkään. Mutta silloin hän pani itse ruokaa heidän eteensä,
+laski leikkiä heidän kanssansa ja kysyi heidän nimiänsä.</p>
+
+<p>Niin, ensimäinen oli nimeltään Kuutar, toinen Lilja, kolmas Kamelia,
+neljäs Annansilmä, viides Orvokki, kuudes Kirkassilmä ja seitsemäs
+Ruusunnuppu.</p>
+
+<p>Ja hän oli niin kohtelias ja laski niin paljon leikkiä, että hän sai
+kaikki nauramaan, mitä he eivät koskaan ennen olleet tehneet, ja oikea
+kalifi, joka seisoi palvelijoiden takana piilossa, nauroi myöskin.</p>
+
+<p>Kun ateria oli loppunut, niin Kuutar antoi merkin toisille orjille, ja
+nämä kiiruhtivat heti esille kantaen kultaista pesuvatia ja
+kukkasellista silkkipyyhettä. Abu Hassan kasteli kätensä vedessä,
+pyyhki ne silkkiliinaan ja nousi ylös.</p>
+
+<p>Heti soittokunta alkoi soittaa marssia. Viereisen huoneen ovet avattiin
+selkoselälleen ja nuo seitsemän neitosta saattoivat Abu Hassanin sinne.</p>
+
+<p>Tämä sali oli vieläkin loistavampi kuin edellinen. Kultaa ja jalokiviä
+säkenöi ikkunapuitteista, matto oli vihreätä samettia ja niin paksu,
+että olisi voinut luulla kävelevänsä pehmeässä ruohossa, ja kun kävi
+sohvapatjoille istumaan, niin tuntuipa siltä kuin olisi keinunut
+keveillä pilvillä.</p>
+
+<p>Herkullisia hedelmiä oli pöydällä huoneen nurkassa, ja kun Abu Hassan
+kävi sohvaan istumaan, niin taaskin tuli seitsemän nuorta tyttöä
+juoksujalassa saliin, otti kultaiset hedelmämaljakot käsiinsä ja
+tarjosi hänelle. Mutta hän pyysi heitäkin istumaan viereensä, ja ilo
+kohosi yhä korkeammalle.</p>
+
+<p>Täten aika kului nopeasti, eikä Abu Hassan huomannutkaan, että oli jo
+ilta. Silloin ovet avautuivat vielä kolmanteenkin saliin ja nuoret
+tytöt kuljettivat nyt hänet keskessään sinne.</p>
+
+<p>Häikäisevä valomeri tulvahti täällä häntä vastaan, sillä neljätoista
+aitokultaista kynttiläkruunua valaisi salia. Täällä ei ollut katettua
+pöytää. Sen sijaan sinne tuli taaskin seitsemän valkeapukuista nuorta
+tyttöä, joilla oli helmiä ja kultakoristeita, ja kullakin oli kädessä
+kultainen viinimalja ja kultainen pikari.</p>
+
+<p>Kun Abu Hassan oli käynyt istumaan kaikkein kauneimmalle, silkillä
+päällystetylle sohvalle, tulivat tytöt tanssien hänen luoksensa. Yksi
+joukosta astui piiristä esiin, laskeutui polvilleen maahan, kaatoi
+viiniä pikariin ja tarjosi sen hänelle.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 290px;">
+<img src="images/pict12.jpg" width="290" height="450" alt="Yksi joukosta astui esiin ja tarjosi Abu Hassanille
+pikarin." title="" />
+<span class="caption">Yksi joukosta astui esiin ja tarjosi Abu Hassanille
+pikarin.</span>
+</div>
+
+<p>Niin hyvää viiniä ei hän eläissään ollut juonut, ja kun hän tahtoi
+lisää, niin hän viittasi vain tanssiville tytöille, niin heti oli yksi
+heistä valmis täyttämään hänen pikarinsa.</p>
+
+<p>Jotta tytöt saisivat levätä tanssin välillä, kutsui hän heidät
+viereensä istumaan ja hän jutteli ja laski leikkiä kaikkien kanssa.
+Sellaista iloa ei koskaan ennen ollut vallinnut Harun al Rashidin
+palatsissa.</p>
+
+<p>Kun keskiyö lähestyi, arveli kuitenkin oikea kalifi, että iloa oli
+ollut riittämään asti. Salaa hän antoi merkin yhdelle valkeapukuisista
+tytöistä, antoi hänelle unipulverin ja käski tämän sekottaa sen Abu
+Hassanin viiniin.</p>
+
+<p>Tyttö pani sen salaa siihen pikariin, joka hänellä oli kädessä, kaatoi
+sen täyteen viiniä ja tarjosi sen Abu Hassanille pyytäen, että hän
+tyhjentäisi tämän pikarin alamaistensa onneksi.</p>
+
+<p>&mdash; Olkoon menneeksi, sanoi hän. Eläkööt onnellisina ja tyytyväisinä
+minun valtikkani kunniaksi!</p>
+
+<p>Mutta heti kun viimeinen pisara oli mennyt hänen kurkustaan alas,
+kaatui hän patjoja vasten ja vaipui yhtä sikeään uneen kuin silloinkin,
+kun hänet tuotiin palatsiin.</p>
+
+<p>Harun al Rashid astui nyt palvelijoiden joukosta esiin yhdessä Giafarin
+ja Mesrurin kanssa ja hän lähetti kaikki tytöt ja orjat pois paitsi
+kahta, jotka saivat toimekseen tuoda Abu Hassanin omat vaatteet, pukea
+ne hänen ylleen ja viedä hänet sitten takaisin hänen omaan asuntoonsa.</p>
+
+<p>Mutta kalifilla oli koko päivän ollut niin hauska, ettei hän tahtonut
+tähän lopettaa pilaansa. Hän tahtoi nähdä miten Abu Hassanin herätessä
+kävisi, ja sitä paitsi oli hän oppinut panemaan niin suurta arvoa
+häneen, että hän arveli velvollisuudekseen antaa hänelle jonkinmoisen
+selityksen.</p>
+
+<p>Puettuna kalifin pukuun ja Giafarin seuraamana hän läksi siis kantajien
+jäljissä Abu Hassanin taloon.</p>
+
+<p>Kun he olivat saapuneet perille, niin kolkuttivat orjat talon ovelle,
+ja hetken kuluttua näkyi tulta ikkunasta. Abu Hassanin vanha äiti oli
+herännyt kolkutukseen ja tuli nyt avaamaan ovea, lamppu kädessä.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 184px;">
+<img src="images/pict13.jpg" width="184" height="440" alt="Äiti tuli avaamaan lamppu kädessä." title="" />
+<span class="caption">Äiti tuli avaamaan lamppu kädessä.</span>
+</div>
+
+<p>Mutta hän peräytyi kauhusta nähdessään poikansa kankean ruumiin, jota
+kaksi vierasta miestä kantoi, ja kalifin heidän jäljessään koko
+kuninkaallisessa komeudessaan. Hän oli ollut hyvin huolissaan, kun Abu
+Hassan oli kadonnut kotoa, ja ihmetellyt suuresti sitä ihmeellistä
+lahjaa, jonka hän oli saanut pojaltaan, kalifilta, mutta nyt hän oli
+varmasti vakautunut siitä, että jotakin pahaa oli tapahtunut.</p>
+
+<p>Mutta kalifi rauhoitti häntä.</p>
+
+<p>&mdash; Älä pelkää, hyvä vaimo! sanoi hän. Päästä meidät vain poikasi
+huoneeseen, jotta voimme laskea hänet vuoteeseen makaamaan, niin
+selitän sinulle koko jutun.</p>
+
+<p>Vaimo astui edeltä ja molemmat miehet kantoivat Abu Hassanin
+vuoteeseen. Sitten orjat läksivät pois. Mutta Harun al Rashid ja Giafar
+jäivät taloon.</p>
+
+<p>&mdash; Nyt, sanoi kalifi, saat tietää, miksi me olemme täällä.</p>
+
+<p>Ja hän kertoi sitten koko jutun alusta alkaen, siitä saakka kun Abu
+Hassan ensin kohtasi hänet sillalla aina siksi kunnes hän toisen kerran
+juotti hänelle unijuomaa, ja kehui sitten hänen älykkäisyyttään ja
+sukkeluuttaan ja miten paljon huvia hän oli tuottanut hänelle.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta tämä pila ei ole täydellinen, jollen saa olla mukana näkemässä
+hänen heräämistänsä. Sentähden pyydän saada jäädä tänne yöksi. Sitä
+paitsi haluan aamulla päästä sellaiseen paikkaan, josta voin hänen
+huomaamattaan nähdä ja kuulla kaikki. Mutta lupaa, ettet anna meitä
+ilmi.</p>
+
+<p>Abu Hassanin äiti oli tietysti kovin mielissään kalifin
+ystävällisyydestä ja kiiruhti laittamaan kuntoon korkealle vieraalle
+yösijaa.</p>
+
+<p>Varhain seuraavana aamuna hän herätti heidät ja osoitti heille paikan
+erään esiripun takana, joka erotti Abu Hassanin makuusuojan hänen
+pukuhuoneestansa. Sinne he saattoivat kuulla joka sanan makuuhuoneesta
+ja esteettömästi nähdäkin esiripussa olevien ratkeamien kautta.</p>
+
+<p>Giafar antoi nyt Abu Hassanin äidille sienen, joka oli kastettu
+etikkaan, ja neuvoi häntä miten hänen tuli pitää sitä poikansa nenän
+alla saadakseen hänet heräämään. Vanha vaimo tekikin niinkuin häntä
+neuvottiin ja vetäytyi sitten nopeasti pois vuoteen äärestä.</p>
+
+<p>Kaikkein ensiksi kuului kova aivastus, sitten Abu Hassan avasi silmänsä
+ja katseli unisena ympärilleen.</p>
+
+<p>&mdash; Giafar! huusi hän. Mesrur! Ettekö kuule?</p>
+
+<p>Hetken aikaa hän makasi ja odotti, mutta sitten hän alkoi taas huutaa,
+joskin toisia nimiä.</p>
+
+<p>&mdash; Kuutar! Orvokki! Annansilmä! Ruusunnuppu!</p>
+
+<p>Kun ei kukaan saapunut, tuli hän hyvin hämillensä, kohosi kyynärpäänsä
+varaan ja siveli kädellään otsaansa selvitelläkseen ajatuksiaan.</p>
+
+<p>&mdash; Missä ovat kaikki minun orjani? mutisi hän itsekseen. Kyllä minä
+heitä vielä opetan. Ja missä ovat kaikki muutkin, jotka eilen olivat
+niin ihmeen kohteliaita? Ovatko he nukkuneet yli ajan?</p>
+
+<p>Mutta kun hän sai silmänsä oikein auki ja oli ehtinyt katsella
+tarkemmin ympärilleen, hämmästyi hän entistään enemmän. Hänestä tuntui
+ikäänkuin hän olisikin ollut taas siinä samassa huoneessa, jossa hän
+asui ennen ollessaan Abu Hassan. Mutta kuinka se oli mahdollista, nyt
+kun hän oli tullut kalifiksi? Varmaan hän uneksi vielä.</p>
+
+<p>No, kyllä siitä on helppo ottaa selkoa. Hän puraisi sormeensa niin
+kovasti, että veri alkoi juosta ja valui alas vaatteille ja hän itse
+huudahti tuskasta.</p>
+
+<p>Ei, ei hän enää nukkunut. Sitten varmaan hänen mielikseen oli huone
+järjestetty samanlaiseksi, kuin hänellä oli ennen kotonaankin ollut.
+Mutta oliko tuo nyt laita, että hänet jätettiin näin yksin. Ja hän
+alkoi huutaa niin kovaan kuin hän jaksoi:</p>
+
+<p>&mdash; Giafar! Mesrur! Missä te olette? Kiiruhtakaa tänne!</p>
+
+<p>Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun esirippunsa takana.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 292px;">
+<img src="images/pict14.jpg" width="292" height="450" alt="Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun." title="" />
+<span class="caption">Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun.</span>
+</div>
+
+<p>Mutta kun Abu Hassan ei lakannut huutamasta, vaan oli herättää kaikki
+naapuritkin melullansa, niin hänen äitinsä meni hänen luokseen ja kysyi
+mitä ihmeen peliä hän piti.</p>
+
+<p>Abu Hassan mittaili häntä kiireestä kantapäähän saakka, ojensi itsensä
+suoraksi ja teki kopean liikkeen kädellänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Keneksi luulet minua, koska uskallat täten minua kohdella? kysyi
+hän.</p>
+
+<p>&mdash; Keneksikö luulen sinua! toisti äiti. Kukapa muu sinä olisit kuin
+minun rakas poikani, Abu Hassan?</p>
+
+<p>Mutta silloin Abu Hassan vimmastui.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä sinä uskallat väittää? huusi hän. Etkö tiedä, etkö näe, että
+minä olen kalifi, kaikkien oikeauskoisten hallitsija? En minä ole Abu
+Hassan. Allah on korottanut minut valtaistuimelle, jotta tuomitsisin
+ihmisiä lain ja oikeuden mukaan. Enkö muka lähettänyt sinulle eilen
+sormusta sormestani ja käskenyt viedä terveiset pojaltasi, kalifilta,
+jotta sinäkin saisit tietää, mihin arvoon olin korotettu.</p>
+
+<p>&mdash; Kyllä, sen sinä teit, änkytti vanha vaimo. Mutta hän ei ehtinyt
+sanoa sen enempää, sillä samassa Abu Hassan seisoikin suorana hänen
+edessään etusormi ojossa.</p>
+
+<p>&mdash; Sinä siis tunnustat? huusi hän. Polvistu siis ja pyydä anteeksi, kun
+uskalsit minua puhutella niin röyhkeästi!</p>
+
+<p>Olihan siinä selvä todistus, että hän oli kalifi, koska äitikin
+tunnusti saaneensa sormuksen.</p>
+
+<p>Mutta vanha äiti pudisti päätään ja koetti puhua hänelle järkeä. Hän
+pyysi ettei hän ajattelisi enää eilistä päivää. Pitihän hänen huomata,
+ettei hän nyt enää ainakaan ollut kalifi. Makasihan hän omassa
+vuoteessansa, omissa vaatteissansa. Kaikki esineet huoneessakin olivat
+hänen omiaan, ja ikkunastahan hän saattoi nähdä naapurien talot. Ja
+pitäisihän hänen tuntea myös oma äitinsä, joka oli aina ollut hänelle
+rakas.</p>
+
+<p>Vähitellen Abu Hassan tuli rauhallisemmaksi. Hän alkoi ymmärtää, että
+jotakin hullua varmaan oli tapahtunut.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, rakas äiti, sanoi hän, minustapa tuntuu melkein siltä, kuin
+sinä olisitkin oikeassa. Enhän minä voi olla kukaan muu kuin Abu Hassan
+vain. Varmaan en ollut aivan viisas.</p>
+
+<p>Mutta kun hän rupesi muistelemaan kaikkia kalifin palatsin ihanuuksia,
+loistavia saleja, joissa hän oli saanut hallita, kaikkia visiirejä ja
+emiirejä, jotka polvistuivat hänen eteensä, Kuutarta, Orvokkia,
+Ruusunnuppua ja kaikkia muita, jotka olivat häntä palvelleet ja
+auttaneet, niin ajatukset alkoivat pyöriä sekaisin hänen päässänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta olenpa sittenkin kalifi, huudahti hän ukkosäänellä ja iski
+nyrkkinsä pöytään. Minä opetan sinua, sinä vanha noita, osoittamaan
+kunnioitusta kaikkien oikeauskoisten hallitsijalle!</p>
+
+<p>Hän aikoi hyökätä äitinsä kimppuun kurittaakseen häntä. Mutta samassa
+oikea kalifi työnsi esiripun syrjään ja seisoi kuninkaallisessa
+komeudessaan Abu Hassanin edessä, kalifin vaippa hartioilla. Nyt Abu
+Hassan aivan kivettyi. Hän näki heti paikalla, että Harun al Rashid,
+oikeauskoisten oikea hallitsija seisoi hänen edessänsä, ja hän vapisi
+pelosta ajatellessaan, että hän itse oli tahtonut esiintyä kalifina.
+Mutta samassa, kun hän ymmärsi, että Harun al Rashid oli huoneessa,
+tunsi hän myöskin hänet siksi kauppiaaksi, joka oli ollut hänen
+vieraanaan, ja hän alkoi aavistaa, miten kaikki oli käynyt.</p>
+
+<p>Sanaakaan sanomatta hän vihdoin polvistui maahan ja nosti ristiin
+pannut kätensä kalifia kohti.</p>
+
+<p>&mdash; Nouse ylös! sanoi kalifi ja auttoi hänet ystävällisesti ylös. Ei
+sinulla ole syytä pyytää minulta armoa. Päin vastoin pitää minun pyytää
+sinulta anteeksi, kun olen sinun kustannuksellasi huvitellut.</p>
+
+<div class="figleft" style="width: 155px;">
+<img src="images/pict15.jpg" width="155" height="440" alt="&quot;Nouse ylös&quot;, sanoi Kalifi." title="" />
+<span class="caption">&quot;Nouse ylös&quot;, sanoi Kalifi.</span>
+</div>
+
+<p>Sitten hän kertoi, miten hänen oli tehnyt mieli täyttää Abu Hassanin
+toive ja antaa hänen olla päivän kalifina, ja kuinka paljon huvia
+hänellä oli ollut nähdessään, miten hän täytti tehtävänsä
+oikeauskoisten hallitsijana.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, kiitos avusta! lopetti hän puheensa ja puristi Abu
+Hassanin kättä. Olipa oikein ihanaa, kun kerrankin sain levätä
+hallitustoimistani kokonaisen päivän, varsinkin kun sain sijaisen, joka
+hoiti tehtäviä niin hyvin kuin sinä.</p>
+
+<p>Abu Hassan nauroi nyt itsekin koko jutulle ja oli mielissänsä, että hän
+oli saavuttanut hallitsijansa suosion. Ja hänen ilonsa muuttui vieläkin
+suuremmaksi, kun kalifi ehdotti hänelle, että hän muuttaisi äitinsä
+kanssa palatsiin asumaan ja lupasi antaa hänelle oman huoneustonkin.
+Hänen ei tarvitsisi tehdä muuta kuin silloin tällöin pitää hänelle
+seuraa ja huvittaa häntä hauskoilla jutuillaan. Abu Hassan suostui
+tähän, eikä hänen koskaan tarvinnut sitä katua. Sillä kalifi oli aina
+hänelle armollinen ja ystävällinen. Ja siten leikki oli kaikille
+mieleen ja sai hyvän ja onnellisen lopun.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kalastaja_ja_henki" id="Kalastaja_ja_henki"></a>Kalastaja ja henki.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 423px;">
+<img src="images/pict16.jpg" width="423" height="425" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Olipa kerran vanha kalastaja, jolla oli vaimo ja kolme lasta. Hän oli
+hyvin köyhä, mutta hän koetti kalastuksella elättää perhettään niin
+hyvin kuin taisi. Joka päivä hän laski verkkonsa neljästi mereen, mutta
+saalis oli enimmäkseen hyvin huonoa.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä hän läksi taaskin keskipäivän aikana merenrantaan ja
+laski verkkonsa veteen. Hän odotti kunnes se oli laskeutunut pohjaan,
+ja kun hän alkoi vetää sitä jälleen ylös, tunsi hän, että se oli kovin
+raskas. Hän veti sitä kaikin voimin ja iloitsi jo mielessänsä, että
+vihdoinkin onni oli häntä suosinut ja verkkoon tarttunut oikein kosolta
+kaloja. Mutta kylläpä hän ällistyi, kun verkossa ei ollut ainoatakaan
+kalaa, vaan sen sijaan vanhan aasin raato, joka oli repinyt verkon
+monesta kohti rikki.</p>
+
+<p>Pahoilla mielin kalastaja irrotti aasin verkosta, korjasi rikkinäiset
+kohdat ja laski sen uudestaan mereen rukoillen Jumalalta nyt parempaa
+kalaonnea.</p>
+
+<p>Tuskin verkko tälläkään kertaa oli painunut veteen, niin kalastaja
+alkoi vetää sitä ylös, ja se tuntui vieläkin raskaammalta kuin
+edellisellä kerralla. Kalastaja luuli taaskin saavansa koko kantamuksen
+kaloja, mutta pahastipa hän jälleen pettyi, kun verkkoon olikin
+tarttunut vain kiviä ja liejua.</p>
+
+<p>Hän puhdisti verkon ja huokasi istuessaan meren rannalla:</p>
+
+<p>&mdash; Jumalalla ei suinkaan ole aikaa ajatella minua, koska hän niin
+kokonaan on hyljännyt minut!</p>
+
+<p>Sitten hän heitti verkkonsa jälleen mereen ja rukoillen Jumalalta
+parempaa kalaonnea hän katseli, miten se hiljalleen vaipui syvyyteen.</p>
+
+<p>Tälläkin kertaa verkko tuntui heti hyvin raskaalta, mutta kun hän veti
+sen ylös, niin ei siinä ollutkaan muuta kuin lasinsiruja. Ja
+alakuloisena hän alkoi taas puhdistaa verkkoansa.</p>
+
+<p>Kolme kertaa hän oli jo turhaan heittänyt verkkonsa veteen, mutta hän
+päätti vielä kerran koettaa. Eiköhän Jumala häntä vihdoin armahtaisi ja
+antaisi hänelle edes hiukan saalista. Eihän hän voinut sallia, että
+hänen vaimonsa ja lapsensa kuolisivat nälkään.</p>
+
+<p>Hän heitti siis vielä viimeisen kerran verkon veteen, ja hetken
+kuluttua se tuntui jälleen raskaalta. Kun hän sai verkon ylös, niin hän
+huomasi, ettei siinä tälläkään kertaa ollut kaloja, mutta sen sijaan
+raskas vaskipullo, joka sisälsi jotakin nestettä. Pullo oli tarkasti
+suljettu sinetillä. Kalastaja oli mielissään tästäkin saaliista, sillä
+saisihan hän sillä hiukan rahaa, kun hän sen möisi markkinoilla.</p>
+
+<p>Kalastaja irroitti pullon verkosta ja koetti avata sitä. Kun hän
+vihdoin sai sen auki, yritti hän kaataa siitä nestettä käteensä, mutta
+vaikka hän olisi kallistellut pulloa kuinka paljon tahansa, niin eipä
+siitä sittenkään lähtenyt mitään. Ihmeekseen hän huomasi vain, että
+paksu savu alkoi nousta pullosta ja kohota aina ylös taivaaseen asti.
+Ja kun pullo vihdoin oli tyhjä, niin koko seutu oli paksun savun
+peitossa.</p>
+
+<p>Vähitellen savu alkoi vetäytyä kokoon ja muodostua pilviksi, ja äkkiä
+kalastaja ihmeekseen näki edessään hirveän jättiläisen, jonka pää
+ylettyi pilviin asti, mutta jalat koskettelivat maata. Pää oli niin
+suuri kuin kirkon kupu, kädet ikäänkuin heinähankoja, suu kuin
+kallioluola, hampaat kuin kivilohkareita ja silmät kuin kaksi
+suunnatonta lamppua.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 287px;">
+<img src="images/pict17.jpg" width="287" height="450" alt="Pää oli suuri kuin kirkonkupu." title="" />
+<span class="caption">Pää oli suuri kuin kirkonkupu.</span>
+</div>
+
+<p>Kalastaja vapisi pelosta nähdessään tuon hirviön, ja hampaat kalisivat
+hänen suussaan. Ja vieläkin enemmän hän kauhistui, kun hirviö huusi
+ukkosäänellään:</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 283px;">
+<img src="images/pict18.jpg" width="283" height="450" alt="Kalastaja vapisi peloissaan nähdessään tuon hirviön." title="" />
+<span class="caption">Kalastaja vapisi peloissaan nähdessään tuon hirviön.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Jumala on yksi ja Salomon on hänen profeettansa! Anna minulle
+anteeksi, Salomon, mitä sinua vastaan olen rikkonut! En enää koskaan
+vastusta sinun tahtoasi.</p>
+
+<p>Kun kalastaja tämän kuuli, rohkaisi hän mielensä. Tokkopa tuo hirviö
+olikaan niin pelottava, koska hän puhui noin nöyrästi.</p>
+
+<p>&mdash; Puhutko sinä profeetta Salomonista? kysyi kalastaja hengeltä. Hänhän
+on maannut haudassaan jo tuhatkahdeksansataa vuotta. Mikä on sinulle
+tapahtunut? Miksi sinä olit sulkeutunut pulloon?</p>
+
+<p>Henki katseli kalastajaa halveksien ja huudahti kovalla äänellä:</p>
+
+<p>&mdash; Kurja raukka, kuinka sinä uskallat puhutella minua? Tiedä, että minä
+olen voimakkain kaikista hengistä! Sinä olet kuoleman oma!</p>
+
+<p>Kalastaja pelästyi pahanpäiväisesti, mutta sanoi äkisti:</p>
+
+<p>&mdash; Miksikä minun pitäisi kuolla? Minähän pelastin sinut juuri äsken
+pullosta.</p>
+
+<p>&mdash; Sinun täytyy kuolla, sanoi henki taaskin ukkosäänellänsä. En voi
+muuta armoa sinulle suoda, kuin sallia sinun valita tavan, millä tahdot
+kuolla.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä minä sitten olen tehnyt, koska palkitset minua tuolla tavalla?</p>
+
+<p>&mdash; Kuule siis, mitä sinulle kerron, sanoi henki. Ja kun olet kuullut
+kertomukseni, niin huomaat itsekin, etten voi toisin tehdä. Suuri
+joukko henkiä liittoutui kerta taivasta vastaan, ja minä olin heidän
+joukossansa. Me emme tahtoneet tunnustaa muuta valtaa olevankaan, kuin
+meidän omamme vain. Mutta profeetta Salomon oli sittenkin meitä
+voimakkaampi. Hänen palvelijansa ottivat kerta minut kiinni ja veivät
+hänen valtaistuimensa eteen. Hän istui siinä kaikessa komeudessaan ja
+loistossaan ja puhui minulle hyvin ystävällisesti. Hän lupasi minulle
+anteeksiantoa, jos tunnustaisin Jumalan kaikkivallan, mutta minä olin
+uhkamielinen. Silloin Salomon tuli kärsimättömäksi, antoi tuoda
+vaskipullon ja pani minut siihen. Hän sulki pullon sinetillänsä, jota
+me henget emme kykene rikkomaan, ja sitten hän käski heittää sen
+mereen, kaikkein syvimpään kohtaan. Eipä minulla ole ollut paljon
+toivoa, että koskaan enää saisin nähdä päivän valoa. Minä kaduin
+katkerasti tottelemattomuuttani. Ja maatessani syvällä meren pohjassa
+lupasin pyhästi, että jos joku pelastaisi minut ennenkuin vuosisata on
+loppuun kulunut, niin tekisin hänet rikkaaksi ja onnelliseksi. Mutta
+vuosisata meni menojaan, eikä kukaan tullut minua vapahtamaan. Silloin
+minä tein uuden lupauksen, sen nimittäin, että jos seuraavan vuosisadan
+kuluessa joku tulisi minua pelastamaan, niin antaisin pelastajalleni
+kaikki maailman aarteet. Mutta sekin vuosisata meni menojaan, eikä
+pelastajaa kuulunut. Kolmannen vuosisadan alkaessa lupasin korottaa
+pelastajani kuninkaaksi ja suojella häntä koko elinaikansa. Mutta ei
+sinäkään aikana kukaan säälinyt minua. Silloin minä sydännyin ja
+päätin, että jos joku nyt tulisi minua pelastamaan, niin hän olisi
+kuoleman oma. Ja katso, sinä olet pelastanut minut! Sinua tämä kova
+kohtalo nyt kohtaa!</p>
+
+<p>Kalastaja joutui aivan suunniltansa. Hän pyysi ja rukoili, että henki
+armahtaisi häntä, mutta mikään ei auttanut. Tämä käski hänen vain
+sanoa, millä tavalla hän halusi kuolla, mutta hänen piti kiiruhtaa,
+sillä hänellä ei ollut aikaa tuhlata turhaan.</p>
+
+<p>Kun kalastaja huomasi, ettei mikään tässä auttaisi, niin hän ajatteli
+suruissaan vaimoaan ja lapsiaan, jotka varmaan kuolisivat nälkään, kun
+hän ei enää voinut pitää heistä huolta, ja äkkiä hän sai päähänpiston.
+Ehkäpä hän viekkaudella voisi pelastua tästä vaarasta.</p>
+
+<p>&mdash; Suuri ja voimakas henki, sanoi kalastaja, jos sinä todellakin olet
+niin kovasydäminen, että tahdot kostaa hyvän pahalla ja tappaa minut,
+niin täytynee minun alistua kohtalooni, mutta lupaa minulle ainoan
+oikean Jumalan nimessä, että vastaat minulle yhteen kysymykseen,
+ennenkuin otat minut hengiltä.</p>
+
+<p>Kun henki kuuli Jumalan nimen, niin häntä vapisutti, mutta hän ei
+voinut kieltäytyä, kun kalastaja vetosi siihen nimeen.</p>
+
+<p>&mdash; Puhu, mutta nopeasti!</p>
+
+<p>Silloin kysyi kalastaja:</p>
+
+<p>&mdash; Kuinka sinä, joka olet niin suuri, voit mahtua noin pieneen astiaan?
+Ehkäpä koko juttusi on vain turhaa lorua!</p>
+
+<p>&mdash; Etkö sinä usko, että minä olin tuon pullon sisällä? kysyi henki.</p>
+
+<p>&mdash; En usko, jollen näe sitä omin silmin, vastasi kalastaja.</p>
+
+<p>&mdash; No, jollet usko, sanoi henki, niin voinhan ryömiä sinne sisään.</p>
+
+<p>Hän muutti itsensä savuksi, joka kohosi aina ylös taivaaseen asti, ja
+tunkeutui vähitellen pullon sisään, kunnes viimeinenkin jälki hänestä
+oli kadonnut.</p>
+
+<p>Silloin kalastaja sulki pullon suun nopeasti ja huusi:</p>
+
+<p>&mdash; Valitsepa nyt millä tavalla tahdot kuolla! Minä viskaan sinut
+takaisin mereen, mistä sinut löysinkin. Sen saat palkaksesi, kun hyvää
+tahdoit pahalla palkita.</p>
+
+<p>Henki väänteli itseään pullossa ja koetti päästä pois vankeudestansa,
+mutta kalastaja oli painanut Salomonin sinetin pullon suulle, eikä
+henki voinut sitä rikkoa. Kun hänellä ei ollut muuta neuvoa, rupesi hän
+kauniisti rukoilemaan ja lupasi kalastajalle kultaa ja kalleuksia, jos
+tämä päästäisi hänet jälleen vapaaksi.</p>
+
+<p>Mutta kalastaja nosti vaskipullon veneeseensä ja työnsi jo aluksensa
+vesille.</p>
+
+<p>&mdash; Ei minun mieleni tee kuolla, sanoi kalastaja, ja koska olet maannut
+tuhatkahdeksansataa vuotta meren pohjassa, niin saat maata siellä vielä
+kauemminkin, aina tuomiopäivään asti. Enkö minä pyytänyt sinua
+armahtamaan itseäni, mutta välititkö sinä minun pyynnöstäni? Sentähden
+Jumala antoi sinut minun valtaani, jotta saisit ansaitun
+rangaistuksesi.</p>
+
+<p>&mdash; Kuulehan, sanoi henki. Jos päästät minut vapaaksi, niin minä
+palkitsen sinua moninkertaisesti. Korkeimman nimessä minä vannon, että
+pidän lupaukseni.</p>
+
+<p>Kalastaja tiesi, että henget pitävät aina lupauksensa, kun he vannovat
+jotakin Jumalan nimeen, sillä muuten heitä kohtaa ikuinen perikato. Ja
+ehkäpä hänellä ja hänen perheellään voisi olla jotakin hyötyäkin siitä,
+jos hän päästäisi hengen vapaaksi.</p>
+
+<p>&mdash; No, koska sinä lupaat niin pyhästi, niin uskon sinua, sanoi hän
+hengelle ja nosti pullon veneestä maalle.</p>
+
+<p>Kalastaja aukaisi pullon suun ja savu kohosi jälleen ylös ilmaan ja
+muodostui jättiläismäiseksi haamuksi. Mutta hän seisoi nyt kalastajan
+edessä nöyränä ja kiitti häntä sydämellisin sanoin pelastuksestansa.
+Sitten hän heitti pullon kauaksi mereen, jotta se ei enää tuottaisi
+hänelle harmia. Sen tehtyään hän käski kalastajan koota verkkonsa ja
+seurata hänen mukanansa.</p>
+
+<p>He astuivat tietä myöten ja kulkivat kaupungin ohi korkealle
+kukkulalle, ja siitä he laskeutuivat alas suureen laaksoon. Siellä
+henki pysähtyi.</p>
+
+<p>&mdash; Kuule nyt tarkoin mitä sinulle sanon, virkkoi henki. Sinä voit
+pelastaa erään onnettoman ihmisen ja samalla saavuttaa itsekin onnen.
+Mutta yksin et voi sitä työtä suorittaa. Noudata siis tarkasti minun
+neuvojani, niin kaikki käy hyvin.</p>
+
+<p>Henki veti kepillänsä ympyrän maahan, ja heti siihen ilmestyi kirkasta
+vettä. Ihmeissään kalastaja katseli eteensä, eikä voinut ymmärtää,
+mistä tuo järvi äkkiä oli tullut keskelle kuivaa maata. Se oli syvä ja
+vesi oli läpikuultavan kirkasta. Hän saattoi nähdä monen sylen
+syvyyteen, ja järven pohjalla hän ihmeekseen huomasi kokonaisen
+kaupungin, jossa oli komeita taloja ja kristallipalatseja. Kalat
+uiskentelivat edestakaisin talojen ikkunoista ja ovista, aivankuin ne
+olisivat olleet niiden omia asuntoja. Mutta olivatpa ne kummia kaloja!
+Toiset olivat sinisiä, toiset aivan valkeita, toiset taas tulipunaisia.</p>
+
+<p>&mdash; Kerran päivässä vain saat heittää verkkosi veteen, sanoi henki. Joka
+kerralla saat neljä kalaa. Mutta kun viet nuo kalat sulttaanille, niin
+hän antaa sinulle paljon rahaa, niin ettei sinun enää tarvitse
+puutteessa elää. Mitä sitten tapahtuu, sen saat tietää myöhemmin.</p>
+
+<p>Heti kun hän oli puhunut loppuun, polki hän maata, ja maa avautui hänen
+jalkojensa juuressa ja tuo jättiläishenki katosi tietymättömiin.</p>
+
+<p>Kalastaja hieroi silmiään tullakseen vakuutetuksi siitä, että hän oli
+valveilla, mutta kun hän yhä edelleen näki moniväristen kalojen
+uiskentelevan järven pohjassa, niin hän laski kiireesti verkkonsa
+veteen. Ja kun hän veti sen ylös, niin verkossa olikin neljä kalaa,
+sininen, punainen, keltainen ja valkoinen.</p>
+
+<p>Hyvillä mielin kalastaja kiiruhti saaliineen kaupunkiin, astui
+sulttaanin palatsiin ja tapasi ovella sulttaanin itsensä.</p>
+
+<p>Sulttaani, jota alamaiset rakastivat, mutta viholliset pelkäsivät,
+nyökkäsi ystävällisesti kalastajalle päätään ja katseli hänen
+kalojansa.</p>
+
+<p>Hän ihastui suuresti näihin kauniihin kaloihin ja käski rahavartijansa
+maksaa niistä kaksisataa sekiiniä.</p>
+
+<p>Kalastaja oli vähällä hypätä ilosta ilmaan, ja onnellisena hän läksi
+kotiinsa vieden mukanaan lihaa ja leipää ja kaikenlaista muuta hyvää
+vaimolleen ja lapsilleen. Nyt heillä oli mitä he tarvitsivat pitkäksi
+aikaa.</p>
+
+<p>Mutta sulttaani antoi kalat visiirilleen, ja visiiri vei ne keittiöön
+ja käski kokin valmistaa niistä maukkaan aterian.</p>
+
+<p>Kokki perkasi ja huuhtoi ne hyvin, pani paistinpannun tulelle ja
+paistoi ne voissa, niin että ne kiehuivat ja pihisivät ja näyttivät
+oikein maukkailta.</p>
+
+<p>Mutta juuri kun hän oli kääntämässä kaloja, avautui keittiön seinä, ja
+solakka, kaunis tyttö astui sieltä esiin. Hän oli puettuna hienoon
+silkkipukuun ja otsalla loisti jalokivillä koristettu päänauha.</p>
+
+<p>Toisessa kädessään hänellä oli sauva, jolla hän liikutteli kaloja. Hän
+lausui seuraavat sanat:</p>
+
+<div class="figright" style="width: 191px;">
+<img src="images/pict19.jpg" width="191" height="440" alt="Tyttö liikutti kaloja kepillään." title="" />
+<span class="caption">Tyttö liikutti kaloja kepillään.</span>
+</div>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Kirjokalat, ystäväni,</span><br />
+<span style="margin-left: 2em;">noudatteko käskyjäni?</span><br />
+</p>
+
+<p>Kaikki kalat kohottivat samassa päänsä ja vastasivat yhteen ääneen:</p>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Kuinka toisin olla vois? &mdash;</span><br />
+<span style="margin-left: 2em;">Tottelemme &mdash; huoli pois!</span><br />
+</p>
+
+<p>Sitten kalat painuivat taas paikoillensa, ja haamu katosi. Mutta kun
+kokki hiukan tointui hämmästyksestään ja yritti jälleen kääntää kaloja,
+niin ne hyppäsivät kaikki pannun laidan yli tuleen ja paloivat poroksi,
+jotta niitä oli mahdoton syödä.</p>
+
+<p>Kokki kiiruhti heti visiirin luo ja kertoi mitä oli tapahtunut, hän
+vuorostaan meni taas sulttaanin luo. Juttu tuntui sulttaanista niin
+kummalliselta, että hänen oli vaikea sitä uskoa, mutta hän antoi
+kuitenkin kokille anteeksi ja käski lähettää kalastajalle sanan, että
+tämä toisi hänelle uusia kaloja.</p>
+
+<p>Kalastaja läksi seuraavana aamuna järven rannalle ja heitti taas
+verkkonsa veteen ja sai tälläkin kertaa neljä kalaa: punaisen,
+keltaisen, sinisen ja valkoisen. Hän vei ne jälleen sulttaanin
+palatsiin. Palkakseen hän sai nytkin kaksisataa kultarahaa, joista hän
+ihastui ikihyväksi.</p>
+
+<p>Nyt hän mielestään oli oikein rikas ja osti kaikenlaisia herkkuja
+vaimolleen ja lapsilleen.</p>
+
+<p>Visiiri vei kalat keittiöön ja varmuuden vuoksi hän tahtoi itse olla
+läsnä, kun kokki niitä valmisti, jotta onnettomuutta ei uudestaan
+tapahtuisi.</p>
+
+<p>Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne sitten pannulle paistumaan.
+Mutta juuri kun ne alkoivat pihistä, tapahtui aivan samoin kuin
+edelliselläkin kerralla. Seinä halkesi kahtia ja nuori, kaunis tyttö
+tuli esille. Hän kosketteli taaskin kaloja sauvallaan ja sanoi:</p>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Kirjokalat, ystäväni,</span><br />
+<span style="margin-left: 2em;">noudatteko käskyjäni?</span><br />
+</p>
+
+<p>Heti kalat nostivat päänsä pystyyn ja vastasivat yhteen ääneen:</p>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Kuinka toisin olla vois? &mdash;</span><br />
+<span style="margin-left: 2em;">Tottelemme &mdash; huoli pois!</span><br />
+</p>
+
+<p>Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi.</p>
+
+<p>Visiiri seisoi ihmeissään, ja kokki astui varovaisesti lieden ääreen
+veitsi kädessä. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko hän koskea kaloihin ja
+kysyi visiiriltä neuvoa.</p>
+
+<p>&mdash; Käännä vaan, sanoi visiiri ja asetti kätensä suojelevasti pannun
+yli, jotta kalat eivät voisi päästä karkuun.</p>
+
+<p>Mutta tuskin kokki oli veitsellä niihin kajonnut, niin kalat hypähtivät
+korkealle ilmaan ja putosivat tuleen.</p>
+
+<p>Kauhun vallassa visiiri ja kokki juoksivat sulttaanin luo ja kertoivat
+mitä oli tapahtunut. Varmaan tuossa jutussa sittenkin oli perää,
+ajatteli sulttaani, koska he molemmat olivat sen nähneet.</p>
+
+<p>Kalastajalle lähetettiin taaskin sana ja käskettiin hänen tuoda uusia
+kaloja. Seuraavana päivänä hän toikin taas neljä kalaa ja sai nytkin
+palkakseen kaksisataa kultarahaa. Tällä kertaa hän osti vaimolleen ja
+lapsilleen vaatteita ja meni iloisin mielin kotiinsa.</p>
+
+<p>Sulttaani oli nyt niin utelias, että hän tahtoi omin silmin nähdä,
+millä tavalla kokki valmisti kalat, ja siksi hän meni nyt keittiöön
+katselemaan.</p>
+
+<p>Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne pannulle. Ja totta tosiaan,
+juuri kun voi alkoi pihistä, avautui seinä taaskin kovalla rytinällä.
+Mutta tällä kertaa ei kaunis tyttö astunutkaan esiin, vaan suuri, musta
+mies, joka näytti hyvin ankaralta. Hän kosketteli kaloja sauvalla ja
+huusi kovalla äänellä:</p>
+
+<div class="figleft" style="width: 176px;">
+<img src="images/pict20.jpg" width="176" height="440" alt="Musta mies astui esiin." title="" />
+<span class="caption">Musta mies astui esiin.</span>
+</div>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Kalat, mik' on toimenne?</span><br />
+</p>
+
+<p>Ja kalat kohottivat heti päänsä pystyyn ja vastasivat:</p>
+
+<p>
+<span style="margin-left: 2em;">Käskyjäsi seuraamme.</span><br />
+</p>
+
+<p>Seinä sulkeutui jälleen ja näky katosi. Sulttaani, visiiri ja kokki
+katsoivat ihmeissään toisiinsa.</p>
+
+<p>&mdash; No, käännäpä nyt kalat! sanoi sulttaani, kun kokki seisoi pelosta
+vapisten veitsi kädessä, muuten ne palavat.</p>
+
+<p>Sekä sulttaani että visiiri koettivat käsillään varjella pannua, jotta
+kalat eivät pääsisi karkuun, mutta heti kun kokki kosketteli niitä
+veitsellään, hyppäsivät kalat korkealle ilmaan ja katosivat liekkeihin.</p>
+
+<p>&mdash; Tässä on jotakin hullua, sanoi sulttaani. Käskekää kalastaja tänne
+huomen-aamulla! Hänen täytyy viedä minut ja koko hovini tuon järven
+rannalle, mistä hän on pyytänyt nämät kalat, niin saadaanpa nähdä,
+emmekö saa jotakin selvitystä tälle arvoitukselle.</p>
+
+<p>Seuraavana päivänä sai kalastaja tehdä sulttaanille selkoa tuosta
+merkillisestä järvestä.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta eihän siellä ole mitään järveä, sanoivat kaikki ministerit,
+kun kalastaja oli lopettanut kertomuksensa.</p>
+
+<p>Ei kukaan ihminen ollut kuullut puhuttavankaan järvestä niin lähellä
+kaupunkia.</p>
+
+<p>Sulttaani läksi kuitenkin koko hovinsa kanssa sinne, missä kalastaja
+oli sanonut järven olevan, ja vähän matkaa kuljettuansa he saapuivat
+korkealle kukkulalle, josta he näkivät laajan laakson edessänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Tuolla, tuolla se on, sanoi kalastaja ja osoitti järveä, jonka
+kirkas vesi päilyi auringon paisteessa, tuossa järvi on!</p>
+
+<p>&mdash; Missä, missä? huusivat ministerit ja hoviherrat ja katselivat
+ympärilleen. Mutta he eivät voineet nähdä mitään.</p>
+
+<p>&mdash; Sepä kummallista, että te ette näe mitään, sanoi sulttaani.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 292px;">
+<img src="images/pict21.jpg" width="292" height="450" alt="Sepä kummallista, ettette näe mitään, sanoi sulttaani." title="" />
+<span class="caption">Sepä kummallista, ettette näe mitään, sanoi sulttaani.</span>
+</div>
+
+<p>Hän näki sen aivan selvästi, ja kun he astuivat järven rantaan, niin
+hän varoitti toisia, etteivät he menisi liian lähelle, sillä muuten he
+putoaisivat veteen. Mutta hoviherrat, jotka eivät nähneet mitään, eivät
+voineet sitä varoa, ja ihmeekseen sulttaani huomasi, että he astuivat
+keskelle järveä suoraan laineihin, kastamatta kuitenkaan jalkojansa.
+Mutta kun sulttaani pisti kätensä veteen, niin tuli se märäksi. Sen
+kaikki saattoivat selvästi nähdä ja he ihmettelivät suuresti.</p>
+
+<p>&mdash; Heitä verkkosi veteen, sanoi sulttaani kalastajalle, joka hyvän
+aikaa oli seisonut ja katsellut veteen.</p>
+
+<p>&mdash; En minä näe ainoatakaan kalaa, sanoi hän. En myöskään näe kaunista
+kaupunkia enkä kristallipalatseja ja puutarhoja.</p>
+
+<p>&mdash; No, voithan kuitenkin heittää verkkosi veteen, arveli sulttaani.</p>
+
+<p>Kalastaja totteli ja veti verkon jälleen ylös. Tosin se oli märkä ja
+ruohojakin siihen oli takertunut, mutta siinä ei ollut ainoatakaan
+kalaa.</p>
+
+<p>Silloin sulttaani viittasi hänelle ja sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Mennään me molemmat, jotka voimme nähdä järven, hiukan kauemmaksi.
+Toiset voivat meitä niinkauan odottaa.</p>
+
+<p>Hän nyökkäsi päätään toisille ja läksi kalastajan kanssa astumaan
+pitkin järven rantaa. Kalastaja tarkasteli koko ajan vettä, mutta hän
+ei nähnyt ainoatakaan kalaa.</p>
+
+<p>He olivat kulkeneet noin tunnin aikaa, kun sulttaani äkkiä huudahti:</p>
+
+<p>&mdash; Kas, mikä kaunis kaupunki on tuolla, järven toisessa päässä! Kumma,
+etten sitä ennemmin huomannut!</p>
+
+<p>Kalastaja katseli ja katseli, mutta hän ei voinut nähdä mitään. Mutta
+kun hän katsoi alas järveen, niin hän näki taaskin kauniin
+vesikaupungin järven pohjassa.</p>
+
+<p>&mdash; Armollisin sulttaani, sinä tarkoitat kai tätä vesikaupunkia! sanoi
+hän, sen minäkin nyt näen.</p>
+
+<p>Mutta sitä ei sulttaani tarkoittanut. Hän näki kaupungin kuivalla
+maalla, ja kalastaja näki sen vedessä. Sulttaani oli jo aivan suuttua,
+kun kalastaja ei voinut sitä nähdä, vaikka se kohosi aivan heidän
+nenänsä edessä järven rannassa. He tulivat yhä lähemmäksi sitä ja
+olivat nyt aivan portin edessä.</p>
+
+<p>&mdash; No, nyt ainakin sinä näet sen, sanoi sulttaani. Sinähän isket nenäsi
+suoraan vasten muuria.</p>
+
+<p>&mdash; En minä sitä tunne, sanoi kalastaja. Mutta varohan toki, kaikkein
+armollisin sulttaani, sinähän astut suoraan veteen!</p>
+
+<p>Hän kiiruhti auttamaan sulttaania, joka peräytyikin askeleen, mutta
+hänen vaatteensa eivät olleet yhtään märkiä.</p>
+
+<p>&mdash; Nyt minä kolkutan porttia, sanoi sulttaani.</p>
+
+<p>Kalastajaa kuuli kolkutuksen, vaikkei hän nähnytkään mitään porttia.
+Mutta sulttaani näki sen aivan selvästi, hän näki myös, miten se
+avautui, vaikkei ainoatakaan ihmistä ollut paikalla.</p>
+
+<p>&mdash; Astu sisään, sanoi hän kalastajalle, kuljettuaan itse portista
+sisään.</p>
+
+<p>Mutta kalastaja vetäytyi kauemmaksi kauhun vallassa. Jos hän olisi
+seurannut sulttaania, niin hän olisi astunut suoraan veteen. Hän näki
+hänet jo syvällä järvessä.</p>
+
+<p>&mdash; No, odota sitten täällä minua, kunnes palaan takaisin! sanoi
+sulttaani ja sulki portin jälessään kiinni.</p>
+
+<p>&mdash; Allah meitä auttakoon! huudahti kalastaja ja nosti kätensä taivasta
+kohti, sillä hän näki, miten aallot löivät sulttaanin pään yli ja hän
+katosi syvyyteen.</p>
+
+<p>Kalastaja arvasi, että suuri henki, jonka hän oli vapauttanut
+vaskipullosta, oli mukana tässäkin pelissä ja oli loihtinut heidän
+silmänsä, ja siksi hän jäi kaikessa rauhassa odottamaan järven
+rannalle.</p>
+
+<p>Mutta sulttaani läksi edelleen astumaan ja tuli kaupunkiin. Siellä oli
+kauniita palatseja ja ihania puutarhoja, mutta hän ei voinut nähdä
+ainoatakaan ihmistä. Kadut ja torit olivat tyhjät, ja jos kaupungissa
+oli asukkaita, niin ne varmaan nukkuivat kaikki sikeässä unessa.</p>
+
+<p>Hetken kuluttua hän tuli suuren ja komean linnan edustalle, joka oli
+niin ihana, ettei se voinut olla muuta kuin kuninkaallinen palatsi, ja
+kun portit olivat auki, niin hän astui sisään.</p>
+
+<p>Sisältäkin linna oli yhtä kaunis kuin ulkopuolelta. Sulttaani katseli
+ihaillen korkeita pilarikäytäviä ja kultaisia saleja, joiden läpi hän
+astui, ja ihmetteli kaikkea sitä komeutta ja loistoa, mikä kohtasi
+täällä hänen silmäänsä. Mutta eipä täälläkään ollut ainoatakaan
+ihmistä, ja hän luuli jo, ettei eläviä olentoja ollutkaan koko
+kaupungissa, kun äkkiä surkea valitushuuto kohtasi hänen korvaansa.</p>
+
+<p>Hän pysähtyi ja kuunteli. Huuto kuului uudestaan, vaikkei se tällä
+kertaa ollutkaan yhtä äänekäs.</p>
+
+<p>Hän astui ääntä kohti ja kulki vielä usean huoneen läpi, joissa
+marmorisista suihkukaivoista vesi kohosi korkealle ilmaan, levittäen
+vilpoisuutta ylt'ympärille. Hän näki pehmeitä patjoja, jotka olivat
+päällystetyt kulta- ja hopeakankailla ja tarjosivat hetken lepoa ja
+rauhaa. Mutta hän kiiruhti niiden ohi yhä kauemmaksi, sillä hän ei
+voinut ajatella muuta kuin tuota onnetonta, jonka surkea valitus oli
+kuulunut hänen korviinsa.</p>
+
+<p>Vihdoin hän kuuli sen aivan läheltä, ja kun hän avasi puoleksi suljetun
+oven, niin hän näki kauniin, nuoren miehen, joka istui keskellä suurta
+salia mustalla marmorisella valtaistuimella. Päässään hänellä oli
+kultainen kruunu. Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan ja kädessä
+hänellä oli valtikka. Mutta vaikka hän olikin näin komeasti puettu,
+niin hänen kasvojensa ilme oli tuskallinen, ikäänkuin joku suuri suru
+olisi häntä vaivannut.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 290px;">
+<img src="images/pict22.jpg" width="290" height="450" alt="Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan." title="" />
+<span class="caption">Purppuraviitta riippui hänen hartioillaan.</span>
+</div>
+
+<p>Sulttaani tervehti häntä syvään kumartaen, mutta mies ei
+liikahtanut paikaltaan, vastasi vain tervehdykseen ystävällisellä
+päännyökkäyksellä.</p>
+
+<p>&mdash; Tervetultua, muukalainen, ken lienetkin, sanoi hän. Äläkä ihmettele,
+vaikken tervehdikään sinua kohteliaammin. Jos astut lähemmäksi, niin
+selitän sinulle syyn tarkemmin.</p>
+
+<p>Nuori mies avasi purppuraviittansa. Hänen ruumiinsa oli solakka ja
+kaunis, aivankuin tavallisen ihmisen. Mutta vain lanteita myöten se oli
+lihaa ja verta. Koko alaosa oli mustaa marmoria, samoinkuin
+valtaistuinkin.</p>
+
+<p>Sanaakaan sanomatta onneton nuorukainen kääri taas viitan ympärilleen,
+peitti kasvonsa käsiinsä ja purskahti itkuun.</p>
+
+<p>Sulttaani seisoi ensin aivan kivettyneenä kauhusta, mutta sitten hän
+astui nuorukaisen luo ja syleili häntä hellästi, osoittaakseen hänelle
+siten myötätuntoisuuttaan.</p>
+
+<p>&mdash; Kerro miten tämä onnettomuus on tapahtunut, pyysi hän, ja minä
+tahdon tehdä sinulle mitä ikänä voin, helpoittaakseni ja kostaakseni
+sinun kärsimyksiäsi.</p>
+
+<p>Nuorukainen katsoi sulttaaniin kiitollisena.</p>
+
+<p>&mdash; Minä kerron sinulle tarinani, sanoi hän. Se on yhtä surullinen kuin
+ihmeellinenkin.</p>
+
+<p>Kun sulttaani hänen kehotuksestaan oli istunut sohvalle hänen
+viereensä, alkoi hän kertoa:</p>
+
+<p>&mdash; Minä olen kuningas Mahmudin poika. Isäni hallitsi Neljän mustan
+saaren valtakunnassa. Hänen kuolemansa jälkeen minä astuin
+valtaistuimelle ja nain setäni tyttären. Hän oli kaunis ja hyvä ja hän
+rakasti minua niin suuresti, ettei hän tahtonut edes syödäkään minun
+poissaollessani. Monta vuotta me elimme onnellisina yhdessä.</p>
+
+<p>Sattuipa sitten kerran, että vanha, ruma harpunsoittaja tuli linnaan ja
+pyysi saada soittaa ja laulaa meille. Hän sai luvan siihen, ja me
+olimme hyvin ihastuneet häneen ja hänen soittoonsa. Mutta varsinkin
+kuningatar ihastui häneen suuresti. Hän ei voinut kyllin kuunnella
+häntä, pidätti hänet linnassa päivän toisensa jälkeen, ja vihdoin hänen
+pyynnöstään mies sai jäädä linnaan opettaakseen kuningatarta soittamaan
+harppua.</p>
+
+<p>Siitä hetkestä alkaen minun onneni oli kadonnut. Vanha harpunsoittaja
+opetti tosin puolisoani soittamaan harppua, mutta vain sen vuoksi, että
+saisi hänet valtaansa ja voisi käyttää häntä hyväksensä. Ammatiltaan
+hän oikeastaan oli noita, ja hänen tarkoituksensa oli syöstä minut
+valtaistuimelta ja anastaa minun paikkani.</p>
+
+<p>Kun hän opetti kuningatarta soittamaan, käytti hän samalla tilaisuutta
+hyväkseen huvittaakseen häntä pienillä noitakonsteilla, ja ne
+huvittivat häntä niin suuresti, että hän alati tahtoi nähdä uusia.
+Noita tarjoutui silloin opettamaan häntä itseäänkin tekemään niitä, ja
+sen sijaan että he olisivat soittaneet, he istuivat nyt kaiken aikaa ja
+tekivät noitakonsteja.</p>
+
+<p>Puolisoni tuli yhä epäystävällisemmäksi minua kohtaan, ja minä huomasin
+pian, ettei hän välittänyt enää kenestäkään muusta kuin vanhasta,
+rumasta noitaukosta. Siihen määrään hän oli jo noiduttu.</p>
+
+<p>Mutta kun minä huomasin tämän, niin päätin tehdä lopun koko jutusta.
+Minä kutsuin puolisoni luokseni ja pyysin, että hän erottaisi
+harpunsoittajan toimestaan. Mutta hän vastasi minulle kieltävästi
+kylmällä ja uhkamielisellä äänellä. Ja vaikka kuinka hartaasti olisin
+häntä pyytänyt ja rukoillut, niin hän ei muuttanut mieltänsä. Silloin
+minä suutuin ja sanoin, että hänen täytyi totella minua, jos hän mieli
+elää minun luonani. Ja silloin vasta hän alistui tahtooni.</p>
+
+<p>Noitaa ei enää näkynyt. Minä luulin, että hän oli lähtenyt pois ja
+toivoin, että kaikki muuttuisi taas entiselleen ja onni palaisi
+kotiini. Mutta siinäpä minä petyinkin.</p>
+
+<p>Eräänä iltapäivänä, kun olin paneutunut sohvalle lepäämään, ja kaksi
+orjatarta seisoi pääpuolessa löyhötellen viuhkoillansa, suljin minä
+silmäni. Mutta en ollut ennättänyt vielä nukahtaa, kun kuulin
+orjattarien keskustelevan hiljaa keskenänsä otaksuen, että olin
+nukkunut.</p>
+
+<p>&mdash; Onpa se sentään hyvin merkillistä, sanoi toinen, ettei kuningatar
+rakasta hyvää kuningastamme, joka on niin lempeä ja ystävällinen
+ruhtinas.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, sanoi toinen, kuinka häpeällistä, että hän pettää häntä tuon
+vanhan, ruman noidan vuoksi. Jospa kuningas vain tietäisi, että hän on
+piilottanut hänet huvimajaan puutarhassa ja käy hänen luonaan joka yö
+keittämässä noitasoppiaan. Mutta ei kukaan uskalla sitä hänelle sanoa,
+sillä kuningatar kostaisi aivan kauheasti.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta minä en voi ymmärtää, sanoi toinen, ettei kuningas itse mitään
+huomaa, kun kuningatar joka yö nousee vuoteeltaan ja lähtee ulos
+huoneesta.</p>
+
+<p>&mdash; Ihmekö tuo, vastasi taas toinen, kuningatar sekoittaa joka ilta
+unipulverin kuninkaan juomaan, ja silloin hän nukkuu vaikka kuinka
+kauan.</p>
+
+<p>Orjattaret vaikenivat, ja vaikka olin aivan suunniltani siitä, mitä
+olin kuullut, niin makasin sittenkin vielä hetken aikaa aivan hiljaa ja
+olin nukkuvinani, jotta he eivät huomaisi, että olin kuullut koko
+heidän keskustelunsa.</p>
+
+<p>Mutta illalla, kun kuningatar hymyillen tarjosi minulle juomaa, menin
+ikkunan luo ja kaadoin hänen huomaamattaan juoman ulos ikkunasta.
+Sitten panin maata ja olin nukkuvinani. Onneksi juuri silloin pääsin
+hänen petoksensa perille, sillä hän olikin sekottanut juomaan myrkkyä.
+Hän ilmaisi sen itse kumartuessaan hetken kuluttua vuoteeni yli ja
+sanoessaan:</p>
+
+<p>&mdash; Makaa nyt siinä, äläkä koskaan enää nouse ylös!</p>
+
+<p>Sitten hän läksi ulos huoneesta ja hetken kuluttua näin hänen kulkevan
+puutarhan kautta huvimajaa kohti.</p>
+
+<p>Kiireesti puin ylleni ja juoksin hänen jälkeensä. Minä hiivin hiljaa
+pensaitten varjossa, ja kun hän kolkutti huvimajan ovelle, niin seisoin
+minä nurkan takana piilossa ja näin noidan avaavan hänelle oven. He
+seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa, ja minä kuulin heidän
+puhuvan keskenänsä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 293px;">
+<img src="images/pict23.jpg" width="293" height="450" alt="He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa." title="" />
+<span class="caption">He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Onko hän kuollut? kysyi noita.</p>
+
+<p>&mdash; Hän makaa henkitoreissaan, vastasi kuningatar, mutta en malttanut
+jäädä sinne, sillä minä ikävöin sinun luoksesi.</p>
+
+<p>Silloin vanha noita ojensi hänelle armollisesti kätensä suudeltavaksi.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvä, sanoi hän. Silloin minusta vihdoinkin tulee kuningas ja
+sinusta minun kuningattareni.</p>
+
+<p>Nyt olin kuullut kylliksi. Minä hyökkäsin esiin ja iskin petturia
+miekallani päähän, niin että hän kaatui maahan, ja minä luulin hänen
+kuolleen.</p>
+
+<p>Sitten tartuin puolisoani ranteesta kiinni ja koetin vetää hänet
+mukanani. Mutta hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin haamun ja silmät
+pyörivät päässä. Ja hän nosti kätensä minua kohti ja lausui
+loihtusanoja.</p>
+
+<p>Minä pelästyin ja päästin hänet irti, kiiruhdin takaisin linnaan,
+herätin palvelijat ja käskin kutsua ministerit neuvottelusaliin. Itse
+kävin istumaan valtaistuimelle. Vielä tänä yönä tahdoin tuomita tuon
+uskottoman vaimon.</p>
+
+<p>Mutta kun me kaikki olimme kokoontuneet saliin, niin ovet avautuivat
+aivan itsestänsä. Kuningatar astui sisään yhtä kalmankalpeana kuin
+äskenkin ja lähestyi minua käsi pystyssä.</p>
+
+<p>&mdash; Sinä murhasit sen ainoan, jota minä rakastin, sanoi hän. Ota siis
+vastaan palkkasi! Ole puoleksi ihminen, puoleksi marmoria, niinkuin
+valtaistuin, jolla istut!</p>
+
+<p>Minä tunsin heti kivettyväni ja siitä saakka olen nyt ollut tämmöinen.</p>
+
+<p>Mutta ei tässä kyllin. Hänen kostonsa ulottui myös alamaisiini. Hän
+viittasi kädellään ja karkotti siten ministerini ja palvelijani
+salista, ja myöhemmin hän kertoi minulle, että hän upotti valtakuntani
+järven pohjaan ja muutti kaikki kaloiksi: muhamettilaiset valkoisiksi
+kaloiksi, persialaiset punaisiksi, kristityt sinisiksi ja juutalaiset
+keltaisiksi. Vain linnan ja pienen osan kaupunkia hän erotti vedestä
+piirtämällä sauvallaan piirin sen ympärille. Mutta millä tavalla sinä
+olet voinut päästä tänne veden alle, sitä en ymmärrä, jollei siinäkin
+ole taikakonsteja käytetty.</p>
+
+<p>Sulttaani nyökkäsi päätään ja lupasi siitä kertoa myöhemmin, kun
+kuningas ensin oli lopettanut kertomuksensa.</p>
+
+<p>Niin, jatkoi kuningas, sen päivän jälkeen on minun elämäni ollut
+yhtämittaista kärsimystä. Joka aamu puolisoni tulee tänne ja lyö
+minua hartioihin nahkapiiskalla, jotta veri vuotaa pitkin selkääni.
+Ja sillä välin hän kertoo minulle, kuinka hän pitää hellää huolta
+tuosta kurjasta noidasta, sillä hän ei ole kuollut, vaikka ei
+oikein eläväkään. Noitakonsteillaan hänen onnistui pelastaa hänen
+henkensä, mutta oikein terveeksi hän ei häntä saanut. Hän on
+järjestänyt huvimajan komeaksi temppeliksi, ja siellä noita makaa
+purppurapatjoillansa voimatta kuitenkaan puhua. Mutta niinkauankuin
+nuo kaksi elävät, ei minun tuskillani ole mitään lievitystä.</p>
+
+<p>Onneton kuningas peitti kasvonsa viittaansa ja valitti surkeasti. Mutta
+sulttaani lohdutti häntä ja kertoi, miten hän oli joutunut tähän
+autioon kaupunkiin. Ihmeellinen käsi näytti johtavan heidän
+kohtaloitansa, ja se varmaan auttaisi häntä keksimään jonkun keinon,
+jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Mutta yö oli jo
+käsissä, ja he tarvitsivat kumpikin lepoa.</p>
+
+<p>Sulttaani meni viereiseen huoneeseen, sammutti janonsa suihkulähteen
+vedellä ja heittäytyi sohvalle kootakseen ajatuksensa ja keksiäkseen
+jonkun keinon, jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan.
+Pian hänellä olikin suunnitelma valmis ja hän nukkui hyvin koko yön.</p>
+
+<p>Heti aamun sarastaessa hän läksi ulos puutarhaan ottaakseen selkoa
+huvimajasta, jossa noita asusti. Sitä ei ollutkaan vaikea löytää, sillä
+sen kultainen katto ja kimaltelevat puolikuut loistivat jo pitkän
+matkan päähän.</p>
+
+<p>Astuttuaan sisään hän näki myös heti komean vuoteen, jossa noita lepäsi
+purppurapatjoilla. Mutta eipä sulttaani kauan vitkastellut, vaan otti
+miekkansa esille ja yhdellä iskulla irrotti pään hänen ruumiistansa.</p>
+
+<p>Nopeasti hän kääri hänet peitteeseen, laahasi hänet puutarhaan ja
+kaivoi kuopan, johon hän hautasi tuon vanhan petturin.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 290px;">
+<img src="images/pict24.jpg" width="290" height="450" alt="Sulttaani laahasi noidan puutarhaan." title="" />
+<span class="caption">Sulttaani laahasi noidan puutarhaan.</span>
+</div>
+
+<p>Nyt toinen rikollisista oli saanut ansaitun palkkansa. Mutta toinen oli
+vielä jäljellä. Mieluimmin hän olisi yhdellä iskulla myös lopettanut
+uskottoman kuningattaren elämän, mutta hän pelkäsi, ettei hän voisikaan
+silloin vapauttaa kuningasta noituudesta, ja siksi hän päätti toimia
+viekkaasti ja varovaisesti.</p>
+
+<p>Hän palasi takaisin temppeliin ja kävi makaamaan noidan vuoteeseen,
+laitteli tukkaansa ja partaansa, jotta hän tuli noidan näköiseksi ja
+veti purppurapeitteen korviinsa, jotta kasvoista ei näkynyt juuri
+mitään.</p>
+
+<p>Heti kun hän oli laskeutunut vuoteeseen, kuuli hän surkeata
+valitushuutoa, ja hän tiesi, että kuningatar taaskin ensi työkseen
+piiskasi puolisoraukkaansa. Hetken kuluttua hän kuuli askeleita
+portailta, ja seuraavassa hetkessä kuningatar kumartui hänen ylitsensä.</p>
+
+<p>&mdash; Miten voit tänään, rakas oppimestarini? kysyi hän hunajanmakealla
+äänellä.</p>
+
+<p>&mdash; Hiukan paremmin, mutisi sulttaani peitteen alta.</p>
+
+<p>&mdash; Paremminko?</p>
+
+<p>Ilosta huudahtaen kuningatar heittäytyi hänen ylitseen ja alkoi
+hyväillä häntä.</p>
+
+<p>&mdash; Oi, armas ystäväni! Onko se mahdollista, että kuulet minun ääneni ja
+voit vastatakin minulle?</p>
+
+<p>&mdash; Niin, vaikket sinä yhtään ansaitse, että puhuisin sinulle, sanoi
+sulttaani ja painautui vieläkin syvemmälle tyynyihin. Sinua saan
+kiittää siitä, että näin kauan olen saanut maata ja taistella elämästä
+ja kuolemasta. Sinun puolisosi valitushuudot estävät minua saamasta
+rauhaa yöllä ja päivällä. Niinkauankuin hän on noiduttuna, en minäkään
+voi parantua.</p>
+
+<p>&mdash; Jollei mikään muu estä sinua terveeksi tulemasta, rakkahin herrani
+ja mestarini, niin kyllä se helposti on autettu, sanoi kuningatar.</p>
+
+<p>Hän kiiruhti temppelistä linnaan. Suihkulähteen luona hän täytti
+kultamaljan vedellä ja astui sitten valtaistuinsaliin, missä hänen
+puolisonsa istui. Kolme kertaa hän pirskotti vettä hänen ylitsensä ja
+mutisi samalla loihtuja.</p>
+
+<p>&mdash; Jos alkujaan olet luotu sellaiseksi kuin nyt olet, niin jää myös
+entisellesi! sanoi hän. Mutta jos olet loihdittu, niin muutu jälleen
+entiseen muotoosi.</p>
+
+<p>Heti lumous katosi nuoren kuninkaan ruumiista. Hän nousi terveenä ja
+reippaana piinapenkiltänsä ja kiitti Allahia pelastuksestaan.</p>
+
+<p>Mutta kuningatar torjui häntä kädellään.</p>
+
+<p>&mdash; Mene pois silmistäni! huusi hän. Äläkä palaa koskaan takaisin, jos
+henkesi on sinulle kallis!</p>
+
+<p>Peläten, että kuningatar loihtisi hänet uudestaan, läksi kuningas pois
+linnasta ja hiipi temppelin läheisyyteen, sillä hän aavisti, että hänen
+uusi ystävänsä, sulttaani, oli siellä, ja hän halusi nähdä, mitä nyt
+tapahtuisi.</p>
+
+<p>Kuningatar kiiruhti takaisin vuoteen ääreen, jossa hän luuli noidan
+nukkuvan.</p>
+
+<p>&mdash; Nyt, herrani ja mestarini, sanoi hän ilosta loistaen, nyt ei enää
+mikään häiritse sinun rauhaasi. Ilkeä kuningas on mennyt tiehensä.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, en minä vieläkään saa rauhaa, mutisi sulttaani ja väänteli
+itseään peitteen alla. Niinkauankuin kalat huokaavat öisin ja vesi
+kohisee päämme päällä, en saa sitä lepoa ja rauhaa, jota tarvitsisin
+parantuakseni.</p>
+
+<p>&mdash; No, kyllä sen saa autetuksi, vastasi kuningatar.</p>
+
+<p>Nopein askelin hän astui temppelin portaille, kohotti käsivartensa pään
+yli ja lausui loihdun hiljaisella ja yksitoikkoisella äänellä.</p>
+
+<p>Tuskin hän oli lopettanut, niin koko veteen vajonnut valtakunta kohosi
+aalloista. Taloja ja moskeoja, vuoria ja metsiä nousi vedestä ja joka
+puolelta kuului ihmisääniä ja melua. Kuninkaallisen linnan ikkunoista
+katselivat palvelijat ulos, ja kaikkialla oli elämää ja liikettä,
+niinkuin suuressa kaupungissa ainakin.</p>
+
+<p>Silloin astui kuningatar jälleen temppeliin.</p>
+
+<p>&mdash; Olen totellut käskyäsi, sanoi hän. Ja nyt, armas opettajani, ei
+mikään enää voi sinua häiritä, eikä estää parantumistasi. Etkö voisi
+nousta ylös vuoteelta?</p>
+
+<p>&mdash; Tule lähemmäksi, sanoi sulttaani, tule vieläkin lähemmäksi!</p>
+
+<p>Sulttaani tarttui lujasti miekkansa kahvaan, ja juuri kun kuningatar
+kumartui hänen ylitsensä, hyökkäsi hän ylös ja iski miekkansa hänen
+rintaansa niin nopeasti, ettei toisella ollut aikaa puolustautua.</p>
+
+<p>Sulttaani veti helpotuksenhuokauksen ja astui ulos portaille. Samassa
+nuori kuningaskin tuli häntä vastaan ja syleili häntä. Piilopaikastaan
+hän oli nähnyt, miten paha nainen oli saanut rangaistuksensa, ja hän
+kiitti pelastajaansa kyynelsilmin.</p>
+
+<p>Sitten hän vei hänet mukanaan linnaan voidakseen iloita hänen ja
+alamaistensa kanssa lumouksen katoamisesta. Ja minne ikänä sulttaani
+astui, siellä ihmiset laskeutuivat polvilleen hänen eteensä, ja kun hän
+näyttäytyi linnan parvekkeella, niin kansa huusi riemuiten:</p>
+
+<p>&mdash; Eläköön jalo pelastajamme!</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 286px;">
+<img src="images/pict25.jpg" width="286" height="450" alt="&quot;Eläköön jalo pelastajamme!&quot;" title="" />
+<span class="caption">&quot;Eläköön jalo pelastajamme!&quot;</span>
+</div>
+
+<p>Mutta vihdoin hän muisti kalastajan, joka istui kaupunginportin
+ulkopuolella ja odotti. Hän oli varmaan istunut siellä lähes
+vuorokauden. Ja yhdessä kuninkaan kanssa hän meni päästämään häntä
+sisään.</p>
+
+<p>Mutta kun hän katseli portista ulos, niin eipä siellä ollutkaan
+kalastajaa, ja koko seutu oli hänelle vallan vieras.</p>
+
+<p>Hän sanoi sen kuninkaalle, joka tuumi hetken aikaa ja kysyi sitten
+mistä maasta hän oli kotoisin, sillä sitä sulttaani ei ollut muistanut
+kertoa. Ja kun kuningas sai sen tietää, niin hän hämmästyi suuresti.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, ystäväni, sanoi hän, sinä olet kaukana kotoasi ja saat
+matkustaa kokonaisen kuukauden, ennenkuin pääset sinne. Voimakas henki
+se varmaan oli, joka muutti koko järven ja vedenalaisen kaupungin sinun
+pääkaupunkisi läheisyyteen. Mutta kun lumous katosi, niin kaikki tuli
+tietysti taas entiselle paikallensa, ja sinä jouduit kauaksi
+omaisistasi.</p>
+
+<p>Sulttaani ihmetteli, mitähän hänen uskolliset alamaisensa nyt tuumivat,
+kun hän niin äkkiä oli kadonnut. Mutta he saivat rauhoittua niin hyvin
+kuin saattoivat, ja hän jäi kolmeksi päiväksi "Neljän mustan saaren"
+kuninkaan luo ja oli mukana kaikissa juhlallisuuksissa, joita hänen
+kunniaksensa pantiin toimeen.</p>
+
+<p>Neljäntenä päivänä hän vihdoin läksi matkaan. Mutta nuori kuningas oli
+niin suuresti mieltynyt häneen, ettei hän voinut erota hänestä, vaan
+seurasi hänen kanssansa hänen valtakuntaansa ja otti mukanansa
+loistavan seurueen ja kaksikymmentä kamelia, joiden selkään sälytettiin
+kallisarvoisia lahjoja sulttaanille.</p>
+
+<p>Kuukauden kuluttua he tulivat perille, ja kaikki ihmiset sulttaanin
+valtakunnassa olivat suuren surun vallassa. Mutta kun he näkivät hänen
+lähestyvän kaupunkia, niin heidän surunsa muuttui yhtä suureksi iloksi.
+"Neljän mustan saaren" kuningas jäi pitkäksi aikaa sulttaanin vieraaksi
+ja nai sulttaanin sisaren. Siten heidän ystävyydenliittonsa vahvistui
+vielä entistä lujemmaksi, ja juhlia vietettiin loppumattomasti.</p>
+
+<p>Mutta eipä kalastajaakaan unohdettu. Hänet kutsuttiin kullatuissa
+vaunuissa linnaan ja hän sai niin paljon kultaa "Neljän mustan saaren"
+kuninkaalta, että hän saattoi ostaa itselleen suuren talon ja elää koko
+elinaikansa ylellisyydessä.</p>
+
+<p>Ja sen hän olikin rehellisesti ansainnut, sillä jollei hän olisi saanut
+verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeä palvelemaan itseänsä, niin
+olisi kai nuori kuningas vielä tänäkin päivänä saanut istua
+kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Epaileva_sulttaani" id="Epaileva_sulttaani"></a>Epäilevä sulttaani.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 402px;">
+<img src="images/pict26.jpg" width="402" height="445" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Useita satoja vuosia sitten eli Egyptissä sulttaani, joka ei ollut
+muitakaan ihmisiä parempi, mutta hänen oli hyvin vaikea uskoa todeksi
+niitä ihmeitä, joita kerrottiin Jumalan tehneen profeetta Muhamedin
+aikana.</p>
+
+<p>&mdash; Siitähän on jo niin pitkä aika, oli hänellä tapana sanoa. Ja mikä on
+tapahtunut hyvin kauan sitten, siitä ei koskaan voi olla aivan varma.
+Jos nyt tapahtuisi jotakin ihmeellistä, jota minä itse saisin nähdä,
+niin se olisi toista. Silloin minä kyllä uskoisin. Mutta sellaista ei
+tapahdu.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä hän oli neuvotellut kauan aikaa ministeriensä ja muiden
+viisaiden miesten kanssa maan asioista, ja sitten he alkoivat puhua
+henkisistä asioista ja sanoivat, ettei mikään ollut Jumalalle
+mahdotonta.</p>
+
+<p>Vanhin miehistä kertoi sen johdosta esimerkkinä, että Jumala antoi
+kerran ylienkelinsä Gabrielin tuoda luokseen profeetta Muhamedin
+suoraan vuoteesta, ja pidettyään kahdeksankymmentätuhatta keskustelua
+hänen kanssaan eri aineista, oli enkeli kantanut hänet takaisin maan
+päälle hänen omaan huoneeseensa. Mutta meno- ja paluumatka sekä nuo
+kahdeksankymmentätuhatta keskustelua eivät olleet kestäneet edes niin
+kauan, että hänen vuoteensa sillä välin olisi ehtinyt jähtyä. Niin,
+eipä edes vesi ruukusta, jonka enkeli Gabriel sattui kaatamaan nurin,
+ollut ehtinyt juosta loppuun.</p>
+
+<p>&mdash; Loruja, sanoi sulttaani, kun viisas mies oli lopettanut
+kertomuksensa. Kuinka viisas ihminen voi uskoa tuollaisia tyhmyyksiä?
+Ei kukaan saa minua uskomaan, että profeetta Muhamed olisi kulkenut
+niin pitkää matkaa niin lyhyessä ajassa. Jokainen tietää, että jos
+kaataa ruukun nurin, jossa on vettä, ja kiiruhtaa nostamaan sitä
+pystyyn, niin vesi on sittenkin jo ehtinyt juosta kuiviin. Sanopa siis
+minulle, miten Muhamed saattoi nähdä veden vielä juoksevan ruukusta
+lattialle, kun hän matkusti kaikkien seitsemän taivaan halki
+päästäkseen Jumalan luo, ja kun matka kustakin taivaasta toiseen kestää
+viisi päivää, sillä sen lyhyempi se ei taida olla! Tahtoisinpa nähdä
+sen miehen, joka pystyy selvittämään sellaista laskuesimerkkiä.</p>
+
+<p>Viisaat miehet selittivät, että Jumala oli kaikkivaltias ja saattoi
+tehdä mitä hän tahtoi. Ihmetyö oli ihmetyö, eikä sitä voinut selittää
+siten, että kuolevainen sitä voisi ymmärtää. Mutta sulttaani suuttui,
+kun toiset eivät olleet samaa mieltä kuin hän, ja hetken kuluttua hän
+lausui neuvottelun päättyneeksi.</p>
+
+<p>Ylt'ympäri maata levisi tieto sulttaanin epäileväisyydestä, ja monet
+surivat sitä, sillä hallitsijan tulee aina osoittaa hyvää esimerkkiä
+alamaisilleen.</p>
+
+<p>Vihdoin tuo tieto saapui erään hurskaan dervishinkin korviin, joka asui
+Kiseldagi vuorella. Hänen nimensä oli Shahabeddin ja hän oli hyvin
+viisas ja oppinut mies, mutta viime aikoina hän oli vetäytynyt pois
+maailmasta ja eli erakkona pienessä majassa vuorellaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 283px;">
+<img src="images/pict27.jpg" width="283" height="450" alt="Dervishi Shahabeddin." title="" />
+<span class="caption">Dervishi Shahabeddin.</span>
+</div>
+
+<p>Häntäkin sulttaanin epäusko suuresti suretti, ja hän läksi heti
+matkalle pääkaupunkiin, Kairoon, jossa sulttaani asui, koetellakseen
+valistaa ja käännyttää häntä.</p>
+
+<p>Kun hän oli tullut matkansa määrään ja astui sulttaanin palatsiin, otti
+maan hallitsija hänet sydämellisesti vastaan, sillä tämä kunnioitti
+häntä suuresti hänen viisautensa ja hurskautensa vuoksi. Hänet
+saatettiin komeaan saliin, jonka katto kaareutui korkeana kupuna ja
+joka sai valonsa neljästä, korkeasta, eri ilmansuunnille viettävästä
+ikkunasta. Sulttaani pyysi hänet viereensä istumaan pehmeälle
+sohvapatjalle, ja siinä he sitten keskustelivat kauan ja hartaasti.</p>
+
+<p>Dervishi koetti selittää kauniin sanoin Jumalan viisautta ja voimaa,
+mutta vaikka hän olisi sovitellut sanansa kuinka viehättävästi tahansa,
+niin sulttaanilla ei ollut muuta vastausta hänelle varattuna:</p>
+
+<p>&mdash; En voi uskoa asioita ja tapahtumia, joita en itse ole nähnyt tai
+kokenut.</p>
+
+<p>Silloin dervishi nousi paikaltansa.</p>
+
+<p>&mdash; Korkea-arvoinen sulttaani, sanoi hän kunnioittavasti, sinä et usko
+mitään, mitä et itse ole nähnyt tai kokenut. No hyvä, minäpä näytän
+sinulle jotakin, saadaanpa nähdä, voitko sitä sitten uskoa.</p>
+
+<p>Hän astui sen ikkunan ääreen, joka vietti pohjoisen puolelle, avasi sen
+ja kehotti sulttaania katsomaan ulos.</p>
+
+<p>Tämä seurasi hänen kehotustansa ja näki vuorien piirittämän laajan
+lakeuden, missä vilja hiljalleen huojui tuulenhengessä.</p>
+
+<p>Äkkiä hän huomasi, että keihäitten kärkiä välkkyi kallioiden lomassa,
+rautapukuisia miehiä hyökkäsi hevosten selässä alas laaksoon, heidän
+joukkonsa kasvoi kasvamistaan, eikä kestänyt kauan ennenkuin kokonainen
+armeija lähestyi pääkaupunkia. Aurinko välkkyi kiivissä, torvet
+toitottivat, sotahuutoja kajahti ilmassa ja hurja humina kohosi
+eteenpäin ryntäävästä joukosta.</p>
+
+<p>Sulttaani kalpeni ja tarttui dervishiä käsivarteen kiinni.</p>
+
+<p>&mdash; Jumala armahtakoon meitä! huudahti hän. Miten voin puolustaa itseäni
+ja kaupunkiani tuollaista vihollisjoukkoa vastaan!</p>
+
+<p>Mutta dervishi vain hymyili ja kehotti sulttaania vielä kerran
+katsomaan ulos ikkunasta.</p>
+
+<p>Hän totteli ja seisoi siinä ihmeissään, sillä ei näkynyt enää
+jälkeäkään koko mahtavasta sotajoukosta. Lakeus siinsi silmään
+rauhallisena kuten ennenkin, ja vilja huojui taaskin tuulen hengessä.</p>
+
+<p>&mdash; Katsopa nyt tänne; sanoi dervishi ja vei sulttaanin itäisen ikkunan
+ääreen.</p>
+
+<p>Sulttaani avasi ikkunan, mutta aluksi hän ei nähnyt muuta kuin Kairon
+kaupungin monine katuineen ja toreineen, palatseineen ja komeine
+moskeoineen. Mutta äkkiäpä kohosi liekkejä joka puolelta kaupunkia.
+Paksut savupylväät nousivat ilmaan, ja koko kaupunki näytti
+loppumattomalta tulimereltä.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 168px;">
+<img src="images/pict28.jpg" width="168" height="440" alt="Paksut savupylväät nousivat ilmaan." title="" />
+<span class="caption">Paksut savupylväät nousivat ilmaan.</span>
+</div>
+
+<p>Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän.</p>
+
+<p>Mutta dervishi pidätti häntä.</p>
+
+<p>&mdash; Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän.</p>
+
+<p>Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis
+kaupunki taas entisellään.</p>
+
+<p>Ennenkuin sulttaani ehti ilmaista ihmetystään, vei dervishi hänet
+taaskin eteläisen ikkunan ääreen.</p>
+
+<p>Sieltä näkyi suuri Niili-virta, kun se juhlallisena ja levollisena
+virtasi kaupungin ohi.</p>
+
+<p>Mutta äkkiä vesi alkoi nousta, se paisui yli äyräittensä ja kohosi
+aivan rakennusten tasalle. Äärettömiä vesijoukkoja vieri yli peltojen
+ja niittyjen, kaatui puita ja taloja ja lähestyi Kairoa hirveällä
+vauhdilla.</p>
+
+<p>Ei nytkään sulttaani voinut hillitä kauhistustansa ja huudahti
+tuskissaan:</p>
+
+<p>&mdash; Niili paisuu yli äyräittensä! Se hukuttaa kaikki elävät olennot!</p>
+
+<p>Taaskin dervishi hymyili hänen kauhulleen ja käski hänen katsoa
+uudestaan ulos ikkunasta. Ja kun hän sen teki, niin virta oli jälleen
+aivan tyyni ja vesi kulki rauhallisesti eteenpäin.</p>
+
+<p>Kun sulttaani oli rauhoittunut, vei dervishi hänet läntisen ikkunan
+ääreen.</p>
+
+<p>&mdash; Katsopas nyt tänne! sanoi hän. Tästä ikkunasta näkyi tavallisesti
+autio, hedelmätön erämaa, jonka lentohiekassa ei puu eikä kasvi voinut
+juurtua, mutta kun sulttaani katsoi nyt ulos, niin hänen silmäänsä
+kohtasi näky, joka sai hänet ihastuksesta huudahtamaan ja mielissään
+hän siveli mustaa partaansa.</p>
+
+<p>Siinä missä erämaa oli ennen ollut, ulottui nyt ihana puutarha yli koko
+lakeuden. Ruusupensaista levisi suloinen tuoksu aina palatsiin asti.
+Komeat, korkeat liljat huojuivat tuulessa. Palmulehdot humisivat ja
+tarjosivat vilpoista suojaa. Purojen hopeankirkas vesi kiemurteli
+vihantojen pensaitten ja tuuheiden puiden lomissa. Linnut visertelivät
+lentäessään taivaan alla.</p>
+
+<p>&mdash; Millainen paratiisi! Mikä ihana paikka! huudahti sulttaani. Minä
+tahdon mennä lähemmäksi katselemaan.</p>
+
+<p>Ja hän käännähti ympäri mennäkseen uuteen puutarhaansa, mutta dervishi
+tarttui häntä käteen kiinni.</p>
+
+<p>&mdash; Säästä vaivasi! sanoi hän. Ennenkuin pääset perille, on puutarhasi
+kadonnut.</p>
+
+<p>Ja hän viittasi ulos ikkunasta, jotta sulttaani katsoisi sinne.</p>
+
+<p>Ihmeekseen hän nyt näki miten palmut käpertyivät, kukat kuihtuivat,
+ruoho lakastui, purot kuivuivat. Hetken kuluttua oli viimeinenkin jälki
+kauniista puutarhasta kadonnut. Erämaa avautui siinä silmien eteen
+niinkuin ennenkin.</p>
+
+<p>&mdash; Oletko nyt huomannut, ettei aina voi luottaa silmiinsä ja korviinsa?
+kysyi dervishi.</p>
+
+<p>&mdash; Arvoisa isä, vastasi sulttaani kumartaen syvään dervishille. Jumala
+on antanut sinulle suuren vallan. Mutta vaikka oletkin voinut hetkeksi
+lumota minun silmäni, niin ei se sittenkään todista tosiksi niitä
+ihmeellisiä ihmeitä, joita profeetta Muhamed on voinut nähdä.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvä, vastasi dervishi, minäpä teen vielä yhden kokeen, jotta saisin
+sinut uskomaan. Käske palvelijoiden tuoda tänne kylpyamme ja valmistaa
+kaikki kylpyä varten.</p>
+
+<p>Sulttaani teki kuten dervishi pyysi ja käski palvelijoiden valmistaa
+kylvyn. Kun se oli valmis, niin dervishi sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Anna minun nyt auttaa päältäsi ja kylvettää sinua! Mutta ei kukaan
+palvelijoistasi saa poistua huoneesta.</p>
+
+<p>Sulttaani oli hyvin utelias näkemään tätä uutta ihmettä ja suostui
+sentähden dervishin pyyntöön. Ja hetken kuluttua hän oli kylvyssä.</p>
+
+<p>&mdash; Pistä nyt pääsi veden alle, mutta nosta se heti taas ylös! sanoi
+dervishi.</p>
+
+<p>Sulttaani teki niinkuin häntä käskettiin, mutta samassa hän tunsi
+aivan käsittämättömällä tavalla joutuvansa pois huoneestaan ja
+ympäristöstään, ja kun hän tointui tuosta pyörryttävästä tunteesta ja
+avasi silmänsä, niin hän huomasi makaavansa alastomana ja avuttomana
+vieraalla, autiolla rannalla, hyrskyävä meri silmiensä edessä.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 97px;">
+<img src="images/pict29.jpg" width="97" height="440" alt="Sulttaani makasi alastomana autiolla rannalla." title="" />
+<span class="caption">Sulttaani makasi alastomana autiolla rannalla.</span>
+</div>
+
+<p>Sulttaani kauhistui huomatessaan minne hän oli joutunut ja katui
+herkkäuskoisuuttaan, sillä hän käsitti nyt, että viekas dervishi oli
+käyttänyt valtaansa saattaakseen hänet perikatoon. Hän kohotti kätensä
+nyrkkiin ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin dervishi olisi voinut
+kuulla hänen äänensä:</p>
+
+<p>&mdash; Lurjus! Petturi! Sinä olet käyttänyt väärin minun luottamustani
+anastaaksesi maani ja valtakuntani. Mutta jos joskus pääsen takaisin
+valtaan, niin silloin minun kostoni kohtaa sinua! Tuhatkertaisen
+kuoleman sinä saat kestää! Voi, minua houkkiota! Kuinka onneton nyt
+olen!</p>
+
+<p>Täten hän valitti ja kulki tuntikausia pitkin rantaa, melkein hulluna
+surusta ja vihasta. Vihdoin alkoi kuitenkin aurinko paahtaa niin
+kuumasti, että hänen täytyi paeta palmupuitten suojaan, jotka näkyivät
+jonkun matkan päässä rannasta.</p>
+
+<p>Nyt hän huomasikin, ettei seutu ollutkaan niin autio kuin hän oli
+luullut, sillä hänen korvaansa kuului kirveen iskuja ja hetken kuluttua
+hän tapasi useita puunhakkaajia, jotka kaatoivat puita. Kun he näkivät
+hänet aivan alastomana, niin he hämmästyivät suuresti, eikä sulttaani
+uskaltanut kertoa heille asian todellista laatua, sillä he eivät olisi
+sitä kuitenkaan uskoneet. Hän koetti keksiä siis jotakin uskottavampaa.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvät ystävät, sanoi hän, armahtakaa minua! Olen haaksirikkoinen, ja
+monta päivää olen ajelehtinut aalloilla. Kaiken omaisuuteni olen
+kadottanut, vieläpä viimeiset vaateriepunikin. Antakaa minulle jotakin,
+millä alastomuuteni peittäisin!</p>
+
+<p>Hyväsydämiset miehet säälivät onnetonta ja ottivat hänet mukanaan
+kotiin. Kukin antoi hänelle jonkun vaatekappaleen, niin että hän sai
+vaatteet päälleen. Sitten he neuvoivat hänelle tietä läheiseen
+kaupunkiin, jossa hän ehkä voisi saada työtä. Hän läksi matkaan
+kiittäen ja siunaten hyväntekijöitään.</p>
+
+<p>Heti kun hän kohtasi ihmisiä, kysyi hän heiltä, tokko he tunsivat hänen
+maatansa ja voisivatko he neuvoa hänelle tietä sinne. Mutta ei kukaan
+ollut kuullut edes sen nimeä. Ja kun hän tuli kaupunkiin, niin ei
+sielläkään kellään ollut edes aavistusta siitä, että sellaista maata
+oli olemassakaan.</p>
+
+<p>Hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi tullut maailman toiseen ääreen ja
+hän kadotti kaiken toivonsakin enää koskaan päästä kotiinsa.</p>
+
+<p>Alakuloisena ja näännyksissä sekä nälästä että väsymyksestä hän
+kuljeskeli pitkin suuren kaupungin katuja tietämättä miten hän voisi
+ansaita palasenkaan leipää. Kerjäämäänkin hän oli liian ylpeä. Kun hän
+vihdoin oli väsymyksestä uupua maahan, pysähtyi hän erään pajan
+edustalle, missä parasta aikaa taottiin komeita aseita ja haarniskoja.</p>
+
+<p>Hän nojautui oven pieleen, mutta ei katsonut edes sisään, sillä hän
+ajatteli vain kovaa kohtaloansa, joka niin äkkiä oli muuttanut koko
+hänen elämänsä. Vielä eilen hän oli mahtava sulttaani, tänään kurjempi
+kurjintakin kerjäläistä, sillä kerjäläinen osasi ainakin kerjätä
+leipäänsä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 294px;">
+<img src="images/pict30.jpg" width="294" height="450" alt="Pajan omistaja huomasi hänet." title="" />
+<span class="caption">Pajan omistaja huomasi hänet.</span>
+</div>
+
+<p>Mutta pajan omistaja oli huomannut hänet ja hän tunsi sääliä tuota mies
+raukkaa kohtaan, joka näytti niin sairaalta ja kurjalta, eikä
+kuitenkaan valittanut. Hän oli hyväsydäminen mies ja niinpä hän meni
+kysymään, miten hän voisi häntä auttaa.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, sanoi sulttaani, minä olen kovan onnen mies!</p>
+
+<p>Sitten hän kertoi saman jutun haaksirikosta, jonka hän oli kertonut
+puunhakkaajillekin, sillä hän tiesi, että jokainen luulisi häntä
+petturiksi, jos hän kertoisi asian niinkuin se todellisuudessa oli.
+Sehän oli aivan uskomaton asia.</p>
+
+<p>Kun hän oli kertonut loppuun, tunsi seppä vielä entistä suurempaa
+sääliä häntä kohtaan ja vei hänet asuntoonsa, missä hän sai levätä ja
+syödä hyvän aterian. Sitten hän lupasi antaa hänelle hyvän neuvon.</p>
+
+<p>&mdash; Koska et osaa mitään ammattia, jolla voisit hankkia itsellesi
+elatusta, niin voithan koettaa onneasi. Mene joen rantaan, sinne missä
+naisten uimahuoneet ovat, ja asetu oven eteen seisomaan. Kun näet
+jonkun naisen tulevan ulos uimahuoneesta lähteäkseen kotiinsa, niin
+kysy häneltä onko hän naimisissa. Jos hän on naimisissa, niin hän
+nyökkää päätään ja astuu edelleen. Mutta jollei hän ole naimisissa,
+niin täytyy hänen pysähtyä, sillä maan tapa on sellainen, että hän
+ottaa miehekseen sen, joka tekee hänelle tuon kysymyksen. Jos sinulla
+on hyvä onni, niin voit saada rikkaan vaimon. Ja jollei ole, niin
+tuskimpa voit joutua sen kurjempaan tilaan, kuin missä nyt jo olet.</p>
+
+<p>Sulttaani kiitti häntä ja päätti seurata miehen neuvoa. Voisihan
+sattua, että onni suosisi häntä.</p>
+
+<p>Sepän neuvon mukaan hän kulki nyt kaupungin läpi ja tuli pian naisten
+uimahuoneelle. Hän kävi seisomaan oven pieleen ja odotti, kunnes joku
+tuli ulos.</p>
+
+<p>Hetken kuluttua ovi aukenikin ja toinen hunnutettu nainen toisensa
+jälkeen astui ulos. Muutamista hän luuli voivansa huomata, että he
+olivat vanhoja ja rumia, ja jonkunmoisella pelolla hän kysyi heiltä
+olivatko he naimisissa. Mutta kaikki, sekä nuoret että vanhat, lihavat
+ja laihat nyökkäsivät päätään ja astuivat edelleen. Kylpyaika läheni
+loppuaan, ja sulttaani tuumi mielessänsä, tokko kaikki kaupungin naiset
+olivatkin naituja, kun ovi jälleen avautui ja kookas, komea nainen
+näyttäytyi kynnyksellä.</p>
+
+<p>Hänen pukunsa oli koristettu jalokivillä ja helmillä, ja siitä
+sulttaani päätti, että hän varmaan oli rikas. Ja luultavasti hän oli
+nuori ja kauniskin, sillä hänellä oli hyvä ryhti ja juostava käynti.
+Siksipä sulttaani nyt sykkivin sydämin kysyi häneltä, oliko hän
+naimisissa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 296px;">
+<img src="images/pict31.jpg" width="296" height="450" alt="Sulttaani otaksui, että hänkin astuisi hänen ohitsensa." title="" />
+<span class="caption">Sulttaani otaksui, että hänkin astuisi hänen ohitsensa.</span>
+</div>
+
+<p>Sulttaani otaksui, että tämäkin nainen nyökkäisi vain hänelle päätään
+ja astuisi hänen ohitsensa, niinkuin kaikki muutkin, mutta hän ihastui
+suuresti, kun tämä pysähtyikin ja jäi häntä katselemaan. Mutta hetken
+kuluttua hän viittasi palvelijallensa ja heittäen kopeasti päätään
+jatkoi matkaansa. Sulttaani jäi nolona paikoilleen seisomaan, sillä hän
+ei voinut muuta otaksua, kuin että nainen halveksi hänen huonoa
+pukuansa, ja ettei maan laki merkinnyt mitään tuollaiselle kurjalle
+raukalle kuin hän oli.</p>
+
+<p>Alakuloisena hän istahti nyt maahan ja peitti kasvonsa käsiinsä ja
+alkoi tuumia mitä hän nyt tekisi. Sillä turhaa hänen enää oli kysyäkään
+niiltä naisilta, jotka vielä tulivat uimahuoneesta, olivatko he naituja
+vai ei.</p>
+
+<p>Äkkiä hän heräsi kuitenkin ajatuksistansa, sillä joku puhutteli häntä,
+ja kun hän katsoi ylös, niin hän näki edessään mustan orjan, joka oli
+puettu komeaan pukuun ja kumarsi hänelle syvään.</p>
+
+<p>&mdash; Minä etsin erästä repaleista miestä, joka vast'ikään kysyi kaikilta
+ohikulkevilta naisilta, olivatko he naituja vai ei, sanoi orja. Minä
+oletan, että sinä olet samainen mies.</p>
+
+<p>Kun sulttaani vastasi myöntävästi, niin orja pyysi häntä seuraamaan
+itseään. He kulkivat kadulta toiselle, kunnes he tulivat kauniin
+palatsin edustalle, jonka portilla seisoi kaksi orjaa. Nämät avasivat
+portin ja kumarsivat syvään sulttaanille. Orja saattoi hänet komeaan
+saliin, jossa oli peililasiset seinät ja purppuranpunaiset, pehmeät
+sohvat.</p>
+
+<p>Orja jätti hänet hetkeksi yksin ja palatessaan takaisin toi hänelle
+komean puvun, jonka hän auttoi hänen yllensä.</p>
+
+<p>Eipä kestänyt kauan ennenkuin sulttaani oli kurjasta kerjäläisestä
+muuttunut kauniiksi, komeaksi mieheksi, mikä hän todellisuudessa
+olikin, ja musta orja katseli häntä ihmeissään. Hän kumarsi nyt vielä
+entistään syvempään ja vei hänet toiseen huoneeseen, joka oli vieläkin
+suurempi ja komeampi kuin se, jossa hän äsken oli ollut.</p>
+
+<p>Kaunis tyttö nousi sohvalta, kun sulttaani tuli sisään, ja astui häntä
+vastaan.</p>
+
+<p>Hänen kasvonilmeensä oli kylmä, eikä hän ensin tahtonut edes silmiään
+kohottaa sulttaaniin. Mutta kun hän vihdoin katsoi häneen, niin hänen
+kasvonsa kirkastuivat. Hän näytti hyvin hämmästyneeltä, mutta samassa
+hänen hämmästyksensä muuttui iloksi ja hän ojensi ystävällisesti
+sulttaanille kätensä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 331px;">
+<img src="images/pict32.jpg" width="331" height="445" alt="&mdash; Tervetuloa, herrani ja puolisoni!" title="" />
+<span class="caption">&mdash; Tervetuloa, herrani ja puolisoni!</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Tervetuloa, herrani ja puolisoni! sanoi hän. Maan lain mukaan olen
+minä nyt sinun vaimosi ja minun olisi pitänyt tyytyä sinuun sittenkin,
+vaikka olisit ollut vain kurja kerjäläinen, joksi sinua luulin. Mutta
+iloni on suuri, kun nyt huomaankin, että olet jalo ja miellyttävä mies.</p>
+
+<p>Tytön vanhemmat astuivat nyt sisään ja lausuivat sulttaanin
+tervetulleeksi. Sitten he veivät hänet suureen saliin, jossa
+juhla-ateria oli valmistettu. Herkullisia ruokia ja hienoja viinejä
+tarjottiin ihanan soiton kajahtaessa korkeitten lehtikasvien takaa, ja
+laulajattaret lauloivat morsiamen kunniaksi.</p>
+
+<p>Kun juhla, oli päättynyt, niin morsiamen äiti saattoi tyttärensä ja
+sulttaanin heitä varten varattuihin huoneihin, jotka olivat järjestetyt
+hyvin aistikkaasti ja kauniisti.</p>
+
+<p>Täällä sulttaani vietti nyt onnellisia päiviä yhdessä kauniin
+puolisonsa kanssa. Vuoden kuluttua syntyi heille kaksoiset, tyttö ja
+poika. Ja kun taaskin vuosi oli umpeen kulunut, syntyi heille jälleen
+tyttö ja poika. Siten jatkui vuosi vuodelta, kunnes heillä kaikkiaan
+oli neljätoista lasta.</p>
+
+<p>Mutta silloinpa oli sekä heidän omat varansa että appivanhempien
+omaisuus lopussa. Niin monta suuta oli vaikea syöttää, kun ei kukaan
+ansainnut mitään. Kallisarvoiset huonekalut olivat nyt myötävät, samoin
+orjat, vaatteet ja koristukset. Vihdoin heidän oli pakko muuttaa pois
+kauniista palatsistaankin ja asua pienessä kurjassa mökissä. Ja eräänä
+päivänä tuli sulttaanin puoliso hänen luoksensa käsiään väännellen.</p>
+
+<p>&mdash; Nyt kaikki varat ovat lopussa, sanoi hän. Nekin rahat, jotka saimme
+palatsistamme, ovat kuluneet loppuun, eikä minulla ole edes leipää
+antaa nälkäisille lapsillemme. Seitsemän vuotta minä olen elättänyt
+sinua. Nyt on sinun vuorosi elättää meitä.</p>
+
+<p>Sulttaani tietysti tuli kovin pahoillensa. Mutta hän myönsi kuitenkin,
+että hänen vaimonsa oli oikeassa, ja että hänen velvollisuutensa oli
+nyt pitää huolta perheestänsä. Raskaalla mielellä hän läksi ulos ja
+astuessaan edestakaisin kaduilla tietämättä mitä tehdä, hänen mieleensä
+äkkiä muistui seppä, joka seitsemän vuotta sitten oli antanut hänelle
+niin hyvän neuvon. Ehkäpä hän nytkin voisi auttaa häntä.</p>
+
+<p>Viipymättä hän läksi hänen luokseen ja kertoi hänelle huolensa.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä minä nyt teen? lopetti hän puheensa. Nyt minun asemani on tuhat
+vertaa tukalampi kuin seitsemän vuotta sitten, sillä silloin minä olin
+yksin, jota vastoin minulla nyt on neljätoista lasta, vaimo, anoppi ja
+appi.</p>
+
+<p>Seppä pudisti päätänsä ja tuumi hetken aikaa. Sitten hän ojensi hänelle
+kultarahan ja sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Ystävä parka, ota tämä raha ja osta itsellesi nuora! Sinulla ei ole
+muuta neuvoa kuin heittää se olalle ja mennä satamaan, asettua siellä
+toisten kantajien joukkoon ja odottaa kunnes joku antaa sinulle työtä.
+Muuta neuvoa en tiedä, kun et osaa mitään ammattia.</p>
+
+<p>Tuo neuvo ei ollut kovin houkutteleva, mutta sulttaani kiitti kuitenkin
+seppää, osti nuoranpätkän ja asettui kantajien joukkoon seisomaan.
+Mutta toiset olivat paljoa nopeammat kuin hän tarjoutumaan työhön, ja
+kesti kauan ennenkuin sulttaani sai tavaroita kannettavakseen.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 169px;">
+<img src="images/pict33.jpg" width="169" height="440" alt="Sulttaani nosti arkun selkäänsä." title="" />
+<span class="caption">Sulttaani nosti arkun selkäänsä.</span>
+</div>
+
+<p>Vihdoin kuitenkin eräs kauppias antoi hänelle arkun kannettavaksi.
+Sulttaani kiersi nuoran arkun ympärille ja nosti sen selkäänsä. Mutta
+se oli niin raskas, että hänen täytyi matkalla levätä monta kertaa.
+Hiki juoksi virtana otsalta, ja hän luuli tuon kovan painon musertavan
+jalat hänen altaan. Kun hän vihdoin kumminkin pääsi määräpaikalle, sai
+hän kauppiaalta muutamia hopearahoja, ja hän kiiruhti kotiin antaakseen
+ne vaimolleen.</p>
+
+<p>Mutta vaimo alkoi vain valittaa ja voivotella.</p>
+
+<p>&mdash; Voi, puoliso raukkani, sanoi hän, etkö koko päivään ole ansainnut
+sen enempää? Jollet joka päivä voi antaa minulle ainakin kymmenen
+vertaa näin paljon, niin me kuolemme nälkään.</p>
+
+<p>Nämä sanat koskivat kovasti sulttaaniin, kun hän ajatteli, kuinka
+kovasti hän oli saanut raataa ansaitakseen tämänkin summan, ja hän
+huomasi, että hänen olisi aivan mahdotonta ansaita edes kaksi sen
+vertaa. Ja kuitenkin vaimo olisi halunnut saada kymmenen kertaa
+enemmän.</p>
+
+<p>Epätoivoissaan hän läksi jälleen ulos ja astui kauaksi ulkopuolelle
+kaupunkia saadakseen olla yksin omine ajatuksineen. Kaiken yötä hän
+samoili umpimähkään ajatellen onnetonta kohtaloaan ja kiroten
+dervishiä, joka oli syynä kaikkeen. Kun päivä alkoi sarastaa, niin hän
+huomasi tulleensa aina sille autiolle rannalle, jossa hän seitsemän
+vuotta sitten oli herännyt alastomana ja turvattomana, kaukana kotoaan
+ja maastaan.</p>
+
+<div class="figleft" style="width: 122px;">
+<img src="images/pict34.jpg" width="122" height="440" alt="Sulttaani tuli jälleen samalle rannalle." title="" />
+<span class="caption">Sulttaani tuli jälleen samalle rannalle.</span>
+</div>
+
+<p>Hän aikoi polvistua maahan ja rukoilla Allahilta armoa, mutta samassa
+hän muisti, että hänen sitä ennen tuli pestä itsensä, niinkuin
+jokaisella hurskaalla muhamettilaisella on tapana tehdä ennenkuin hän
+toimittaa hartauttansa.</p>
+
+<p>Kiireesti hän riisui yltään ja kasteli itseään vedessä. Mutta samassa,
+kun hän nosti päänsä ylös, himmeni kaikki hänen silmissänsä, eikä hän
+voinut ymmärtää mitä hänelle oikeastaan tapahtui.</p>
+
+<p>Hän ei tuntenut enää ympäristöään. Meri ja ranta oli kadonnut ja sen
+sijaan hän olikin omassa kylpyammeessansa. Hänen vieressään seisoi
+dervishi ja kaikki hänen palvelijansa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 289px;">
+<img src="images/pict35.jpg" width="289" height="450" alt="Meri ja ranta oli kadonnut, ja hän istui omassa
+kylpyammeessaan." title="" />
+<span class="caption">Meri ja ranta oli kadonnut, ja hän istui omassa
+kylpyammeessaan.</span>
+</div>
+
+<p>Ensin hän hieroi silmiään eikä voinut uskoa muuta, kuin että näkö petti
+häntä. Mutta kun ei mikään muuttunut hänen ympärillään, kohosi hän
+vihdoin ylös ja puristi nyrkkiään dervishille.</p>
+
+<p>&mdash; Sinä lurjus! huusi hän. Miten olet uskaltanut kohdella tällä tavalla
+herraasi ja sulttaaniasi? Minä kostan sinulle nuo seitsemän vuotta,
+jotka olen saanut maanpaossa viettää!</p>
+
+<p>&mdash; Seitsemän vuotta! Minä en käsitä mitä sinä sanot, armollisin
+hallitsijani, sanoi dervishi. Tuskin on tunti siitä kulunut, kun tulin
+palatsiisi ja näin sinut ensi kertaa. Enkä minä ole tehnyt sinulle
+mitään muuta kuin että pyysin sinua kastamaan pääsi veteen ja heti
+nostamaan sen taas ylös.</p>
+
+<p>&mdash; Valehtelija! huudahti sulttaani. Väitätkö sinä, että aivan äsken
+pistin pääni veden alle?</p>
+
+<p>Dervishi nauroi ja viittasi palvelijoihin.</p>
+
+<p>&mdash; Voithan kysyä palvelijoiltasi, sanoi hän.</p>
+
+<p>Kaikki orjat vakuuttivat yhdellä suulla, että siitä oli kulunut vain
+sekunnin verran aikaa ja etteivät he sinä aikana olleet liikahtaneet
+paikoiltansakaan.</p>
+
+<p>Mutta hän ei tahtonut sitä sittenkään uskoa, vaan kertoi vaimostansa ja
+neljästätoista lapsestansa ja kaikesta, mikä hänelle noina seitsemänä
+vuonna oli tapahtunut, jolloin hän oli ollut poissa.</p>
+
+<p>Silloin dervishi lähetti hakemaan sulttaanin omaa pientä poikaa, joka
+oli vain kahden vuoden vanha, ja vasta kun tämä ojensi molemmat kätensä
+isällensä, putosivat ikäänkuin suomut hänen silmiltänsä ja hän ymmärsi,
+että nuo seitsemän vuotta olivatkin olleet vain silmänräpäys.</p>
+
+<p>Hän kumartui maahan ja suuteli dervishin vaipan lievettä, ja dervishi
+laski kätensä hänen päälaellensa.</p>
+
+<p>&mdash; Allah on minun heikon voimani kautta tahtonut antaa sinulle
+todistuksen voimastaan, sanoi hän. Älä nyt enää epäile niitä ihmeitä,
+joita järkesi ei voi käsittää!</p>
+
+<p>Pyhä mies palasi takaisin yksinäisyyteensä vuorelle. Mutta sulttaani
+oli parantunut epäuskostansa ja hallitsi suuremmalla viisaudella ja
+lempeydellä alamaisiaan kuin ennen.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pieni_tuomari" id="Pieni_tuomari"></a>Pieni tuomari.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 462px;">
+<img src="images/pict36.jpg" width="462" height="448" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Harun al Rashidin hallitessa asui Bagdadissa mies, nimeltä Ali Chodjah.
+Hän harjoitti pientä kauppaa omassa talossaan, jonka hän oli isältään
+perinyt. Siten hän ansaitsi niukan leipänsä.</p>
+
+<p>Kolmena yönä perätysten hän näki unen, joka vaikutti häneen hyvin
+valtavasti. Vanha, kunnianarvoinen ukko astui hänen vuoteensa ääreen,
+kohotti kätensä ja lausui lujalla äänellä:</p>
+
+<p>&mdash; Ali Chodjah, miksi nukut toimettomana vuoteellasi? Nouse ja lähde
+pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan!</p>
+
+<p>Joka kerta Ali Chodjah säikähti niin kovasti, että hän heräsi kesken
+untaan, ja kolmannella kerralla hän päätti heti lähteä matkaan. Hän möi
+kaikki tavaransa, vuokrasi talonsa toisille ja hankki matkatarpeita
+pitkää ja vaivalloista retkeänsä varten. Kun kaikki oli valmista, niin
+hän huomasi omistavansa vielä tuhatta sekiiniä, joita hän ei turhan
+päiten halunnut ottaa matkaan. Hän koetti keksiä jonkun varman
+säilytyspaikan, jonne hän rahansa piilottaisi, kunnes hän palaisi taas
+kotiin, ja hän luuli löytäneensä hyvänkin paikan. Aitassaan hänellä oli
+suuri, savinen ruukku, sen hän nyt otti, pani rahat ruukun pohjalle ja
+täytti astian oliiveilla. Sitten hän sulki ruukun visusti ja meni
+naapurinsa luo, joka oli hänen hyvä ystävänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Olen aikonut lähteä Mekkaan, kertoi Ali Chodjah ystävälleen,
+Mustafalle, tokko ottaisit tämän ruukun talteen ja säilyttäisit sitä,
+kunnes parin kuukauden kuluttua palaan takaisin?</p>
+
+<p>&mdash; Mielelläni, sanoi Mustafa, tässä on aittani avain, laske ruukkusi
+minne sinua haluttaa. Kotiinpalatessasi löydät sen samasta paikasta.</p>
+
+<p>He menivät yhdessä aittaan, ja Ali Chodjah laski ruukkunsa aitan
+nurkkaan. Sitten he sulkivat aitan ja Ali läksi matkaan.</p>
+
+<p>Suuren karavaanin mukana hän saapuikin Mekkaan ja rukoiltuaan Muhamedin
+haudalla hän otti esille mukanaan tuomat tavaransa ja alkoi kaupitella
+niitä, sillä viisaana kauppiaana hän oli ajatellut myös omaa etuansa.
+Hän möikin tavaroitaan edulliseen hintaan, mutta kun hän kuuli
+kerrottavan, että tavaroiden hinta Egyptissä oli vielä paljoa suurempi
+kuin Mekassa, niin hän päätti lähteä sinne ja koettaa siellä onneansa.
+Kauppa onnistuikin hyvin ja menestys viekoitteli häntä kulkemaan yhä
+kauemmaksi ja poikkeamaan yhä useampiin kaupunkeihin. Siten hänen
+matkansa kestikin paljoa kauemmin kuin mitä hän alkuaan oli aikonut, ja
+kun hän vihdoin kääntyi kotimatkalle, olikin jo seitsemättä vuotta
+kulunut.</p>
+
+<p>Sillä välin ei Mustafa ollut yhtään muistanut Ali Chodjahia eikä hänen
+oliiviruukkuansa. Mutta eräänä päivänä, kun hän istui vaimonsa kanssa
+aterioimassa, sanoi vaimo äkkiä:</p>
+
+<p>&mdash; Kylläpä nyt oliivit hyvältä maistuisivat! Meillä ei ole ollut niitä
+moneen aikaan.</p>
+
+<p>&mdash; Maltahan, sanoi Mustafa, aitassa on ruukullinen oliiveja, jotka Ali
+Chodjah jätti sinne ennen matkalle lähtöänsä. Mutta siitä on jo lähes
+seitsemän vuotta, ja hän on varmaan sillä retkellä kuollut, koskei
+häntä ole takaisin kuulunut. Haepas ruukku aitasta, ja jos oliivit ovat
+vielä tuoreita, niin voimme syödä ne hyvällä maulla.</p>
+
+<p>&mdash; Älä koske niihin, sanoi vaimo. Ethän voi tietää, vaikka Ali Chodjah
+tulisi huomispäivänä kotiin.</p>
+
+<p>Mutta Mustafa ei ottanut hänen puhettaan korviinsa. Hän meni aittaan,
+sytytti lyhdyn ja etsi ruukun nurkasta esille. Se oli tarkasti
+suljettu, mutta kun Mustafa avasi sen ja maisteli paria marjaa, niin ne
+olivat aivan pilaantuneet ja homeessa. Hän kallisteli ruukkua
+nähdäksensä, olivatko ne pohjaa myöten pilaantuneet, ja silloin hän
+kuuli kilahtavan äänen ruukun pohjalta. Hän ei malttanut nyt olla
+kaatamatta koko ruukun sisällystä toiseen astiaan, ja ihmeekseen hän
+näki, että ruukussa olikin joukko kirkkaita, kiiltäviä kultarahoja.</p>
+
+<div class="figleft" style="width: 172px;">
+<img src="images/pict37.jpg" width="172" height="440" alt="Ruukussa olikin kiiltäviä kultarahoja." title="" />
+<span class="caption">Ruukussa olikin kiiltäviä kultarahoja.</span>
+</div>
+
+<p>Kiusaus oli liian suuri. Kiireesti hän pisti rahat taskuunsa, kaatoi
+oliivit takaisin ruukkuun ja sulki aitan oven.</p>
+
+<p>&mdash; Ne olivat aivan pilaantuneet, sanoi hän vaimollensa, ei niitä kukaan
+voi syödä.</p>
+
+<p>Mutta vaimo oli levottomalla mielellä.</p>
+
+<p>&mdash; Ei sinun olisi pitänyt niihin koskea, sanoi hän. Jos Ali Chodjah
+palaa takaisin, niin hän on varmaan pahoillansa, kun hänen ruukkuunsa
+on koskettu.</p>
+
+<p>Siitä Mustafakin pelästyi. Kaataessaan oliivit ruukusta oli osa
+pudonnut maahan ja tahraantunut, eikä niitä käynyt enää ruukkuun
+paneminen. Sitä paitsi kun rahatkin olivat poissa, niin astia ei ollut
+enää yhtä täynnä kuin alkuaan. Siksipä Mustafa osti tuoreita oliiveja,
+täytti ruukun niillä ja asetti sen jälleen entiselle paikallensa. Ei
+kukaan voinut nyt huomata, että ruukkuun oli koskettu.</p>
+
+<p>Eipä kestänytkään monta viikkoa ennenkuin Ali Chodjah palasi kotiin.
+Ensi työkseen hän meni ystävänsä, Mustafan, luo. Hän tervehti iloisena
+ystäväänsä, joka koetti myös tekeytyä iloiseksi, vaikka hän sydämessään
+tunsikin levottomuutta ja pelkoa. Kun Ali Chodjah oli kertonut
+matkastaan ja onnistuneista kaupoistansa, pyysi hän saada saviruukkunsa
+takaisin, jonka hän ennen matkalle lähtöään oli jättänyt Mustafan luo
+talteen.</p>
+
+<p>&mdash; Mene itse sitä aitastani hakemaan, sanoi Mustafa, itsehän parhaiten
+tiedät, minne sen panit. Minä en ole koko ruukkua sen koomin nähnyt.</p>
+
+<p>Ali Chodjah otti ruukun aitasta ja läksi kotiinsa. Heti sisään tultuaan
+hän kaasi oliivit ruukusta, mutta ihmeekseen hän huomasi, että
+kultarahat olivat poissa. Hän tuli kovin pahalle mielelle ja kiiruhti
+heti takaisin Mustafan luo.</p>
+
+<p>&mdash; Rakas ystävä, sanoi hän astuessaan sisään, kun annoin tuon ruukun
+haltuusi, oli siinä tuhatta sekiiniä, mutta nyt ne ovat kaikki poissa.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä ihmettä, huudahti Mustafa, oliko ruukussa tuhat sekiiniä! Jos
+ne olivat siinä lähtiessäsi, niin ovat ne siellä vieläkin. Ethän voinne
+epäillä, että ystäväsi olisi sinua pettänyt?</p>
+
+<p>&mdash; Ei, sitä en tosiaankaan tahtoisi, mutta ihmeen kummallista tämä on.
+Lähtiessäni ruukussa oli tuhat sekiiniä, mutta nyt ne ovat poissa. Ehkä
+olet ollut rahan tarpeessa ja olet lainannut ne? Jos niin on, niin
+tunnusta rehellisesti. En minä sinua siitä syytä. Saathan maksaa sitten
+kun jaksat.</p>
+
+<p>Mutta silloin alkoi Mustafa huutaa ja sättiä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 292px;">
+<img src="images/pict38.jpg" width="292" height="450" alt="En minä ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja." title="" />
+<span class="caption">En minä ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; En minä ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja, sanoi hän
+vihasta väristen. Ei kukaan ole sanaakaan puhunut rahoista. Yhtä hyvin
+voisit vaatia minulta helmiä ja jalokiviä!</p>
+
+<p>Ali Chodjah koetti kaikella tavalla saada häntä tunnustamaan ja uhkasi,
+että hän vetäisi asian oikeuteen, jollei toinen hyvällä tunnustaisi.
+Mutta Mustafa pysyi yhä väitteessään, ettei hän ollut rahoja
+nähnytkään. Hän tuli yhä äkäisemmäksi ja alkoi sättiä Ali Chodjahia.
+Ihmisiä kertyi paikalle, ja Mustafa selitti nyt kaikille, jotka
+halusivat häntä kuulla, kuinka hävyttömästi Ali Chodjah häntä syytti ja
+koetti pilata hänen hyvää mainettansa. Ja hän lupasi vaikka valalla
+vannoa viattomuutensa.</p>
+
+<p>Silloin Ali Chodjah tarttui häntä käsivarteen kiinni.</p>
+
+<p>&mdash; Hyvä, sanoi hän, minä menen nyt tuomarin luo, hänelle et ainakaan
+voi valehdella. Mutta pidä mielessäsi, että varotin sinua.</p>
+
+<p>Ali Chodjah odotti vielä pari päivää, sillä hän toivoi Mustafan katuvan
+ja tunnustavan tekonsa. Mutta kun hän ei sitä tehnyt, niin Ali Chodjah
+meni tuomarin luo ja kertoi hänelle asiansa. Tuomari kuunteli hänen
+kertomustansa ja kysyi:</p>
+
+<p>&mdash; Onko sinulla todistajia?</p>
+
+<p>&mdash; Oi herra, vastasi Ali Chodjah, minä en uskaltanut kertoa kellekään,
+mihin rahani olin piilottanut, mutta minä luotin ystävääni ja luulin,
+että hän oli rehellinen mies.</p>
+
+<p>&mdash; Sitten minä en voi muuta tehdä, sanoi tuomari, kuin käskeä mies
+valalle.</p>
+
+<p>Mustafa saapui röyhkeänä tuomarin eteen ja vannoi, ettei hän ollut
+rahoja nähnyt eikä tiennyt niistä yhtään mitään. Ja kun todistajia ei
+ollut, niin tuomari julisti hänet syyttömäksi.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 291px;">
+<img src="images/pict39.jpg" width="291" height="450" alt="Kun todistajia ei ollut, niin tuomari julisti hänet
+syyttömäksi." title="" />
+<span class="caption">Kun todistajia ei ollut, niin tuomari julisti hänet
+syyttömäksi.</span>
+</div>
+
+<p>Ali Chodjah läksi suruissaan kotiinsa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi
+tuollaisen onnettomuuden oli pitänyt häntä kohdata. Mutta kaikkea
+toivoaan hän ei kuitenkaan kadottanut. Hän päätti kirjoittaa
+anomuskirjeen Harun al Rashidille ja anoa häneltä oikeutta, ja pantuaan
+pyyntönsä paperille, hän läksi kalifin palatsiin.</p>
+
+<p>Kalifi otti vastaan Ali Chodjahin anomuksen ja määräsi, että seuraavana
+päivänä oli pidettävä uusi tutkinto asiasta, ja lupasi itse saapua
+paikalle.</p>
+
+<p>Mutta vielä samana iltana läksi Harun al Rashid tapansa mukaan
+valepuvussa kaupungille ja yhdessä visiirinsä kanssa hän samoili pitkin
+katuja ja toreja, nähdäkseen omin silmin miten hänen alamaisensa
+elivät. Hän astui suuren torin yli, jossa parhaillaan muutamia lapsia
+oli leikkimässä, ja hän pysähtyi heidän leikkiänsä katsomaan. Siinä oli
+noin kaksitoista poikaa, jotka istuivat piirissä kuutamossa, ja Harun
+al Rashid kuuli erään nuoren, kauniin pojan sanovan tovereillensa:</p>
+
+<p>&mdash; Ruvetaanko leikkimään Ali Chodjahia ja Mustafaa?</p>
+
+<p>Toiset olivat heti valmiit. Poika, joka oli leikin ehdottanut, rupesi
+tuomariksi ja kävi istumaan suurelle laatikolle vakavan ja juhlallisen
+näköisenä. Kaksi muuta poikaa rupesi Ali Chodjahiksi ja Mustafaksi.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 294px;">
+<img src="images/pict40.jpg" width="294" height="450" alt="&mdash; Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari." title="" />
+<span class="caption">&mdash; Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari korkealta tuomioistuimeltansa, ja
+esittäkää kumpikin asianne.</p>
+
+<p>Kun Harun al Rashid kuuli Ali Chodjahin nimen, niin hänen mieleensä
+muistui kauppiaan anomuskirje, ja hän jäi kuuntelemaan poikien leikkiä.
+Tuo oikeusjuttu oli varmaan herättänyt koko kaupungin huomiota, koska
+lapsetkin siitä puhuivat, ja hän päätti kuunnella, miten tuo pieni
+tuomari suoriutui asiastansa, ja minkä tuomion hän langettaisi.</p>
+
+<p>Molemmat pojat, jotka olivat olevinaan Ali Chodjah ja Mustafa, astuivat
+nyt tuomarin eteen, ja tämä kysyi heiltä:</p>
+
+<p>&mdash; Ali Chodjah, mistä sinä syytät tätä kauppiasta?</p>
+
+<p>Syyttäjä esitti asiansa seikkaperäisesti. Kun hän oli lopettanut
+kertomuksensa, niin tuomari kääntyi sen pojan puoleen, joka esitti
+Mustafaa, ja sanoi hänelle:</p>
+
+<p>&mdash; Mitä sinulla on tähän syytteeseen vastattavana ja miksi et antanut
+kultarahoja takaisin?</p>
+
+<p>Syytetty vastasi aivan samoin kuin todellinenkin Mustafa oli vastannut,
+ja oli valmiina vannomaan väitteensä todeksi.</p>
+
+<p>&mdash; Odotahan hiukan, sanoi pieni tuomari miettivän näköisenä, ennenkuin
+vannot, tahtoisin nähdä sitä saviruukkua, jonka Ali Chodjah antoi sinun
+haltuusi.</p>
+
+<p>Se pojista, joka oli Ali Chodjah, läksi etsimään jotakin astiaa ja
+palasi hetken kuluttua rikkinäinen ruukku kädessä.</p>
+
+<p>&mdash; Onko tämä sama ruukku, joka oli sinun aitassasi? kysyi tuomari
+Mustafalta.</p>
+
+<p>Hän myönsi sen samaksi. Silloin tuomari pisti kätensä ruukkuun ja oli
+ottavinaan sieltä oliiveja.</p>
+
+<p>&mdash; Hyviäpä nämä ovatkin, sanoi poika maiskutellen suutansa. Ja hän
+puraisi niin, että hampaat narskuivat.</p>
+
+<p>&mdash; Mutta sepä on ihmeellistä, jatkoi hän hetken kuluttua, kuinka ne
+voivat olla näin tuoreita ja hyvänmakuisia, vaikka ne ovat olleet
+seitsemän vuotta ruukussa? Miten sen asian laita oikeastaan lienee?
+Onko täällä yhtään oliivikauppiasta?</p>
+
+<p>Kaksi poikaa astui esille.</p>
+
+<p>&mdash; No, mitä te arvelette, sanoi tuomari, kääntyen poikien puoleen,
+jotka esittivät oliivikauppiaita. Voivatko oliivit pysyä seitsemän
+vuotta pilaantumatta?</p>
+
+<p>&mdash; Armollinen herra, vastasivat oliivikauppiaat, se on aivan
+mahdotonta. Oliivit voivat säilyä korkeintaan kolme vuotta hyvinä,
+mutta silloinkin ne ovat kadottaneet kauniin värinsä ja hyvän makunsa.</p>
+
+<p>Tuomari ojensi heille ruukun tarkasteltavaksi.</p>
+
+<p>&mdash; Katsokaa näitä, sanoi hän. Voitteko suunnilleen sanoa, kuinka
+vanhoja ne ovat?</p>
+
+<p>Oliivikauppiaat olivat ruukusta ottavinansa muutamia oliiveja,
+maistelivat niitä ja vakuuttivat:</p>
+
+<p>&mdash; Herra, nämä oliivit ovat erinomaisen hyviä ja aivan tuoreita.</p>
+
+<p>&mdash; Sepä kumma, sanoi tuomari, sillä ne ovat jo seitsemän
+vuoden vanhoja. Seitsemän vuotta sitten, kun Ali Chodjah läksi
+pyhiinvaellusretkellensä, hän pani ne tähän astiaan.</p>
+
+<p>&mdash; Se on mahdotonta, väittivät oliivikauppiaat, kysy keltä tahansa,
+mutta nämä oliivit ovat tämän vuoden satoa.</p>
+
+<p>Pieni tuomari katsoi ankarasti syytettyyn ja sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Jos nämä oliivit ovat tämän vuoden satoa, niin silloin sinä olet
+varas ja petturi! Ja rangaistukseksi sinut ripustetaan hirsipuuhun.</p>
+
+<p>Kun pojat kuulivat tämän tuomion, niin he hyppivät ilosta ja taputtivat
+käsiänsä, ja sitten he ottivat sen pojan kiinni, joka oli esittänyt
+Mustafan osaa ja olivat ripustavinaan hänet läheisimpään puuhun.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 166px;">
+<img src="images/pict41.jpg" width="166" height="440" alt="He ottivat pojan kiinni." title="" />
+<span class="caption">He ottivat pojan kiinni.</span>
+</div>
+
+<p>Kun leikki oli lopussa, niin Harun al Rashid ja hänen visiirinsä
+läksivät pois. Mutta kalifi oli niin ihmeissään pojan viisaudesta, että
+hän käski visiirinsä ottamaan selkoa pojasta ja tuomaan hänet
+seuraavana päivänä palatsiin. Myöskin hän käski hänen antaa sanaa Ali
+Chodjahille ja Mustafalle, että hekin saapuisivat palatsiin seuraavana
+päivänä, ja että Ali Chodjah toisi saviruukkunsa mukanaan.</p>
+
+<p>Kylläpä poika ja hänen äitinsä hämmästyivät, kun niin suuri vieras,
+itse kalifin visiiri, astui heidän matalaan mökkiinsä, mutta heidän
+hämmästyksensä muuttui peloksi ja kauhistukseksi, kun hän käski pojan
+seuraamaan mukanaan kalifin palatsiin. Äiti luuli pojan tehneen jotakin
+pahaa ja oli vähällä purskahtaa itkuun. Mutta visiiri lohdutti häntä ja
+vakuutti, ettei pojalle tulisi mitään pahaa tapahtumaan, ja että hän
+pian pääsisi taas kotiinsa. Äiti puki hänen ylleen hänen parhaat
+vaatteensa, ja sitten poika läksi visiirin kanssa linnaan.</p>
+
+<p>Visiiri vei hänet heti kalifin luo, ja kun poika kumarsi hänelle
+syvästi ja katsoi häntä rohkeasti silmiin, niin kalifi taputti häntä
+olkapäälle ja sanoi hänelle:</p>
+
+<p>&mdash; Minä kuulin eilen teidän leikkinne, poikaseni, ja siksi olen
+käskenyt sinut nyt luokseni. Tule mukanani, niin saat tuomiosalissani
+uudistaa leikkisi ja ratkaista oikean Ali Chodjahin ja Mustafan riidan.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 168px;">
+<img src="images/pict42.jpg" width="168" height="440" alt="Hän otti poikaa kädestä kiinni." title="" />
+<span class="caption">Hän otti poikaa kädestä kiinni.</span>
+</div>
+
+<p>Hän otti poikaa kädestä kiinni ja astui hänen kanssansa
+tuomioistuinsaliin, jossa koko hovi oli koolla. Ali Chodjah ja Mustafa
+seisoivat keskellä lattiaa, ja vähän matkan päässä heistä tuomari, joka
+oli langettanut väärän tuomion. Sillä kalifi tahtoi antaa hänellekin
+pienen opetuksen, miten tuomittaessa oli otettava asioista selkoa.</p>
+
+<p>Kalifi nousi tuomioistuimelleen ja nosti pienen pojan viereensä
+istumaan. Kaikki katsoivat ihmeissään tuota köyhää poikaa, voimatta
+ymmärtää, mitä tekemistä hänellä saattoi olla tässä tärkeässä
+tilaisuudessa.</p>
+
+<p>Nyt käski kalifi, että Ali Chodjah ja Mustafa esittäisivät asiansa.
+Mustafa vakuutti jälleen syyttömyyttään ja oli valmis valalla vannomaan
+viattomuutensa, ja Ali Chodjah pyysi, että hänelle annettaisiin
+takaisin kadottamansa rahat.</p>
+
+<p>Kun molemmat kauppiaat olivat lopettaneet kertomuksensa, sanoi pieni
+poika kaikkien läsnäolevien suureksi hämmästykseksi:</p>
+
+<p>&mdash; Älä vanno, Mustafa, ennenkuin sinua käsketään. Tuokaa saviruukku
+tänne, jossa oliivit olivat säilössä.</p>
+
+<p>Ruukku tuotiin esille, ja Mustafan täytyi tunnustaa, että se oli sama
+astia, joka hänen aitassansa oli ollut seitsemän vuotta. Sitten poika
+kääntyi kohteliaasti kalifin puoleen ja pyysi, että hän maistaisi
+oliiveja.</p>
+
+<p>&mdash; Totta tosiaan, ne ovat erinomaisen maukkaita, sanoi kalifi, pistäen
+yhden suuhunsa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 291px;">
+<img src="images/pict43.jpg" width="291" height="450" alt="&mdash; Totta tosiaan, ne ovat erinomaisen hyviä, sanoi
+kalifi." title="" />
+<span class="caption">&mdash; Totta tosiaan, ne ovat erinomaisen hyviä, sanoi
+kalifi.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; Kuuletteko, sanoi pieni tuomari, oikeauskoisten hallitsija sanoo,
+että ne ovat maukkaita. Mutta kuinka kauan oliivit voivat säilyä? Jos
+täällä olisi oliivikauppiaita, niin voisimme saada sen tietää.</p>
+
+<p>Visiiri oli pitänyt tästäkin seikasta huolta, ja kutsuttanut useita
+oliivikauppiaita paikalle. Nämä astuivat nyt esille ja sanoivat
+olevansa valmiit lausumaan mielipiteensä.</p>
+
+<p>&mdash; Kauemmin kuin kolme vuotta eivät oliivit voi säilyä, sanoivat he.</p>
+
+<p>&mdash; Tutkikaa näitä ja sanokaa, kuinka vanhoja ne voivat olla, sanoi
+pieni tuomari.</p>
+
+<p>Oliivikauppiaat tekivät niinkuin heitä käskettiin, ja kaikki väittivät
+yhdestä suusta, että ne olivat saman vuoden satoa.</p>
+
+<p>&mdash; Sehän on mahdotonta, huudahti pieni tuomari, seitsemän vuotta sitten
+Ali Chodjah antoi ne Mustafan haltuun!</p>
+
+<p>Mustafa kalpeni ja aikoi sanoa jotakin puolustukseksensa, mutta kalifi
+pakotti hänet vaikenemaan.</p>
+
+<p>&mdash; Sinun rikoksesi on tullut ilmi, sanoi hän Mustafalle, tämä lapsi on
+sen paljastanut kaikille. Viekää pois varas ja hirttäkää hänet, mutta
+vasta sitten, kun hän on tunnustanut, minne hän on kätkenyt Ali
+Chodjahin rahat.</p>
+
+<p>Vahdit ottivat Mustafan heti vangiksi ja veivät hänet pois, ja kalifi
+kääntyi tuomarin puoleen, joka oli tuominnut Mustafan syyttömäksi.</p>
+
+<p>&mdash; Ota oppia tältä lapselta, sanoi hän laskien kätensä pojan päälaelle,
+ja muista, että tästälähin tutkit tarkemmin asiaa, ennenkuin tuomitset.</p>
+
+<p>Sitten kalifi syleili poikaa ja käski antaa hänelle tuhat kultarahaa
+vanhempiansa varten. Eikä siinä kylliksi. Hän piti huolta siitä, että
+poika sai hyvän kasvatuksen, ja kun hän oli varttunut mieheksi, otti
+kalifi hänet palvelukseensa ja osoitti hänelle aina suurta suosiota ja
+hyvyyttä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 451px;">
+<img src="images/pict44.jpg" width="451" height="445" alt="" title="" />
+</div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kuningas_Mahmud_ja_leipuri" id="Kuningas_Mahmud_ja_leipuri"></a>Kuningas Mahmud ja leipuri.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 452px;">
+<img src="images/pict45.jpg" width="452" height="445" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Suuressa valtakunnassa itämailla hallitsi kauan aikaa sitten vanha
+kuningas, joka rakasti suuresti alamaisiansa. Siksipä hän kasvatti myös
+pojastansa hyvän hallitsijan ja antoi hänen oppia ja kehittää
+lahjojansa.</p>
+
+<p>Mutta jotakin häneltä vielä puuttui ennenkuin hänen kasvatuksensa oli
+loppuunsaatettu: hänen tuli matkustaa ja nähdä vieraita maita
+oppiakseen maailmaa tuntemaan. Vanha kuningas oli tähän asti halunnut
+pitää hänet kotona, sillä hän tiesi, ettei hänellä itsellään ollut enää
+pitkältä elinpäiviä ja hän tahtoi mielellään nähdä poikansa luonaan
+kuoleman lähestyessä. Mutta vihdoin hän päätti antaa hänen matkustaa,
+sillä kun poika kerran oli päässyt kuninkaaksi, ei hän voinut enää
+poistua valtakunnastaan.</p>
+
+<p>&mdash; Rakas Mahmud, sanoi vanhus eräänä päivänä prinssille, koska minä
+näyn elävän vaikka sadan vuoden vanhaksi, niin ei maksa vaivaa lykätä
+enää matkaasi. Ota paras hevonen tallistani ja kaksi palvelijaa
+seuralaiseksesi! Ota matkaasi kaksi rahakukkaroa ja täytä kumpikin
+kolmella tuhannella sekiinillä! Ratsasta sitten ulos maailmaan ja palaa
+takaisin viisaampana ja kokeneempana!</p>
+
+<p>Mahmud suuteli isänsä kättä ja lähti iloisin mielin matkaan. Useita
+maita ja kaupunkeja ja paljon merkillisyyksiä hän näki tällä
+matkallansa, mutta kaikista näkemistään miellytti häntä kaikkein eniten
+eräs ihmeen ihana tyttö. Hänen isänsä oli linnanvoutina erään kuninkaan
+linnassa, jossa prinssi oli vieraisilla.</p>
+
+<p>Ihastuttava Naima hurmasi hänet siihen määrään kauneudellaan ja
+suloudellaan, että hän jäi linnaan paljoa pitemmäksi aikaa kuin mitä
+hän alkujaan oli aikonut ja lopulta hän huomasi, ettei hän voinut elää
+ilman häntä. Tosin tyttö ei ollut kuninkaallista sukua, mutta hänen
+suloinen käytöksensä, komea ryhtinsä ja kauneutensa olivat kuin
+kuningattaren, ja hän päätti pyytää hänet omaksensa.</p>
+
+<p>Eräänä aamuna prinssi kutsui tytön isän, linnanvoudin, luoksensa, ja
+kun tämä seisoi syvästi kumartaen hänen edessänsä, niin prinssi kehotti
+häntä ystävällisesti istuutumaan.</p>
+
+<p>&mdash; Olen kutsunut sinut luokseni, sanoi hän, siksi että tyttäresi
+suuresti miellyttää minua, ja minä haluan ottaa hänet puolisokseni, jos
+isäni siihen vain suostuu.</p>
+
+<p>Linnanvouti nousi ylös kumartaen syvään.</p>
+
+<p>&mdash; Suo anteeksi, herra prinssi, mutta minä saan luvan sanoa sinulle,
+ettei asia vielä sillä ole päätetty.</p>
+
+<p>Prinssi, joka aina oli tottunut saamaan tahtonsa täytetyksi ja joka
+sitäpaitsi luuli osoittaneensa yksinkertaiselle linnanvoudille
+tavattoman armon, josta tämän olisi pitänyt kiittää häntä polvillansa,
+hämmästyi niin suuresti, ettei hän aluksi voinut muuta kuin katsella
+voutia silmät pyöreinä päässä.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä tämä merkitsee? sanoi hän vihdoin.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, se merkitsee sitä, että minullakin on jotakin sanottavaa
+asiassa.</p>
+
+<p>&mdash; Ehkäpä minä sinun mielestäsi en ole kyllin hieno vävyksi? kysyi
+prinssi pilkallisesti.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 194px;">
+<img src="images/pict46.jpg" width="194" height="440" alt="Mitä siihen tulee, niin voisin olla aivan tyytyväinen." title="" />
+<span class="caption">Mitä siihen tulee, niin voisin olla aivan tyytyväinen.</span>
+</div>
+
+<p>&mdash; No, herra prinssi, mitä siihen tulee, niin voisin olla aivan
+tyytyväinen. Mutta katsos, minä olen antanut pyhän lupauksen, etten
+anna tytärtäni kellekään, joka ei taida jotakin ammattia. Voisihan
+tosin tuntua siltä, ettet sinä, tuleva kuningas, koskaan joutuisi
+minkäänlaiseen pulaan. Mutta eihän mistään voi olla aivan varma, ja
+kuningaskin voi menettää paikkansa. Ja täytyyhän jokaisen oppia itse
+ansaitsemaan leipänsä. Jos tahdot saada tyttäreni, niin tulee sinun
+oppia jokin ammatti. Se on minun viimeinen sanani.</p>
+
+<p>Tämä puhe tuntui kuitenkin prinssistä niin hävyttömältä, että hän antoi
+röyhkeän linnanvoudin heti lähteä ja läksi tapaamaan hänen tytärtänsä,
+kun tämä iltapuolella oli kävelyllä linnan puutarhassa.</p>
+
+<p>Prinssi ilmaisi hänelle peittelemättä rakkautensa ja pyysi, että hän
+lähtisi isänsä luota ja seuraisi häntä valtakuntaansa. Mutta tyttö loi
+vain ylpeän silmäyksen prinssiin.</p>
+
+<p>&mdash; Prinssini, sanoi hän, en koskaan mene naimisiin vastoin isäni
+tahtoa.</p>
+
+<p>Toistamiseen hänen aikeensa siis menivät myttyyn ja vihan ja harmin
+vallassa hän läksi heti kotimatkalle. Hän tahtoi unohtaa tuon ylpeän
+kaunottaren ja hänen vieläkin kopeamman isänsä.</p>
+
+<p>Olipa sekin laitaa, kun pantiin ehtoja prinssille, joka kosi alhaista
+linnanvoudin tytärtä. Ja mikä häpeä, kun häntä käskettiin oppimaan
+jotakin ammattia.</p>
+
+<p>Kun hän saapui jälleen kotimaahansa, niin hän sai yllin kyllin muutakin
+ajateltavaa, sillä ensimäinen sanoma, joka kohtasi häntä, oli hänen
+isänsä äkillinen kuolema.</p>
+
+<p>Hän oli rakastanut hellästi isäänsä, ja siksi hänen surunsa oli hyvin
+suuri, ja hän tunsi nyt seisovansa aivan yksin maailmassa. Hänen uudet
+hallitsijavelvollisuutensa eivät voineet lievittää hänen suruansa, yhtä
+vähän kuin kansan rakkauskaan, ja yhä kiihkeämmin hän alkoi taas
+kaivata kaunista Naimaa, joka oli voittanut hänen sydämensä. Hän yksin
+olisi voinut lohduttaa häntä, sen hän nyt selvästi tunsi.</p>
+
+<p>Mutta osaamatta mitään ammattia hän ei voinut saada häntä puolisokseen,
+ja miten olikaan, niin hän aikoi koettaa oppia jotakin.</p>
+
+<p>Hän päätti oppia kutomaan silkkimattoja. Sehän on hienoa ja siistiä
+käsityötä, ja hän pyysi kaikessa salaisuudessa suurvisiiriään
+hankkimaan hänelle opettajan. Sellainen löytyikin helposti, ja kuningas
+Mahmud istui nyt joka ilta työssä kutoen silkkimattoja ja koristaen
+niitä reunusmalleilla tai kreikkalaisilla lauseparsilla, sillä hän oli
+hyvin mieltynyt kreikankieleen.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 288px;">
+<img src="images/pict47.jpg" width="288" height="450" alt="Matto oli suurvisiirin mielestä erinomaisen kaunis." title="" />
+<span class="caption">Matto oli suurvisiirin mielestä erinomaisen kaunis.</span>
+</div>
+
+<p>Vihdoin hän sai valmiiksi maton, joka suurvisiirin mielestä oli niin
+erinomaisen kaunis, että se heloitti kirkkaammin kuin itse aurinko ja
+kuu. Oppimestarinkin mielestä se oli oikein hyvä, ja hän antoi kuningas
+Mahmudille mestarikirjan, joka todisti, että hän oli täysin oppinut
+matonkutomisammatissa. Nyt kuningas saattoi siis uudestaan lähteä
+kosimaan.</p>
+
+<p>Hän läksikin pian matkaan, eikä mikään estänytkään enää häntä tuomasta
+kaunista Naimaa morsiamenansa kotiin. Linnanvouti oli kovin hyvillänsä,
+sillä kun hän tiesi saavansa vävykseen matonkutojan, niin hän arveli,
+että hänen tyttärensä tulevaisuus oli taattu.</p>
+
+<p>Häät vietettiin suurella komeudella, juhlia pantiin toimeen ylt'yleensä
+koko valtakunnassa, ja kuningas Mahmud eli onnellisena kauniin
+kuningattarensa kanssa monta monituista vuotta. He saivat useita
+lapsia, ja kuningas hallitsi kansaansa rakkaudella ja viisaudella,
+jotta kaikki häntä rakastivat. Hänen paikkansa valtaistuimella ei siis
+ollutkaan niin epävarma, kuin hänen appensa oli luullut, ja usein hän
+itsekseen naureskeli ukon pelolle.</p>
+
+<p>Mutta saipa hän kerran kokea, ettei vanhus ollut niinkään väärässä
+ollut.</p>
+
+<p>Samoinkuin suuri sulttaani Harun al Rashid ja monta muuta itämaista
+hallitsijaa, oli kuningas Mahmudillakin tapana kuljeskella valepuvussa
+alamaistensa parissa oppiaksensa tuntemaan heidän olosuhteitansa niin
+hyvin kuin suinkin.</p>
+
+<p>Kerran hän oli pukeutunut dervishin pukuun ja läksi varhain aamulla
+yksin ulos. Kävelyllään hän osui aina laitakaupungille saakka, ja aika
+kului häneltä nopeammin kuin mitä hän oli luullut katsellessansa
+kaikenlaista, mikä hänen mieltänsä kiinnitti. Vihdoin hän tunsi
+kuitenkin olevansa nälkäinen, ja koska hän oli kaukana palatsista, niin
+hän päätti poiketa leipurin luo, joka oli ovensa edustalle ripustanut
+houkuttelevan kyltin. Siellä varmaan olisi ainakin jotain, joka
+poistaisi hänen nälkänsä.</p>
+
+<p>Astuttuaan sisään hän huomasi, että puoti oli erinomaisen hieno ja
+soma. Leivoksia oli rivissä pöydällä, ja kaikki oli puhdasta ja
+miellyttävää. Raollaan olevan oven kautta näkyi toinen vieläkin
+kauniimpi huone. Seiniä koristivat maalatut köynnökset, ja pehmeät,
+punaiset patjat huoneen nurkissa houkuttelivat hetken lepoa nauttimaan.</p>
+
+<p>Kohtelias leipuri, joka kiiruhti tarjoamaan vieraalleen parasta mitä
+talossa oli, kysyikin heti, eikö hän tahtonut astua toiseen huoneeseen.</p>
+
+<p>&mdash; Siellä on hyvin mukava istua, sanoi hän, ja aivan rauhassakin saa
+siellä olla, sillä siellä ei ole ketään muuta tällä erää. Voinpa sulkea
+ovenkin, ettei kukaan pääse häiritsemään.</p>
+
+<p>Kuningas Mahmud oli mielissään saadessaan syödä ja levätä rauhassa. Hän
+astui siis aistikkaasti järjestettyyn huoneeseen ja antoi leipurin
+tuoda muutamia leivoksia, jotka tämä asetti pienelle pöydälle kaikkein
+pehmeimmän patjan viereen. Heti kun isäntä oli poistunut ja sulkenut
+oven, niin kuningas heittäytyi punaiselle höyhenpatjalle ja tarttui
+halukkaasti leivokseen.</p>
+
+<p>Mutta tuskinpa hän ehti haukatakaan sitä, ennenkuin hän kauhukseen
+huomasi vajoavansa lattian alle. Hän ei kyennyt liikuttamaan
+kättänsäkään pelastuaksensa, ennenkuin hän vajosi syvään pimeyteen.</p>
+
+<p>Kaikkein ensiksi hän kuuli kovan kolahduksen. Luukku oli osunut
+pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hän vieri kostealle maapermannolle.</p>
+
+<p>Kun hän tointui ja saattoi selvästi ajatella, niin hän käsitti
+joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa,
+ja kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämäryyteen, niin hän saattoi
+erottaa esineitä ympärillään.</p>
+
+<p>Mutta samalla hän keksi jotakin kauheaa. Hän näki lattialla ihmisten
+ruumiita ja katkottuja jäseniä, ja kaikesta päättäen nuo ihmiset olivat
+murhattuja. Kaikkialla oli pääkalloja ja luita, ja hirveä löyhkä oli
+tukehduttaa hänet.</p>
+
+<p>Mutta hän ei ehtinyt vielä selvästi käsittää koko onnettomuuttansa,
+ennenkuin rautaovi aukeni kellarin pimeimmässä sopukassa, ja mies hiipi
+sisään kädessään kirves, joka välähti puolihämärässä. Hetkeksi valo
+lankesi myös miehen kasvoille, ja Mahmud tunsi hänet. Se oli leipuri.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 291px;">
+<img src="images/pict48.jpg" width="291" height="450" alt="Leipuri ryntäsi häntä kohti kirves ojossa." title="" />
+<span class="caption">Leipuri ryntäsi häntä kohti kirves ojossa.</span>
+</div>
+
+<p>Pimeässä ei leipuri voinut oikein tietää, missä hänen uhrinsa oli,
+mutta äkkiä hän huomasikin hänet ja ryntäsi häntä kohti kirves ojossa.
+Mutta kuningas oli huomannut hänen aikomuksensa, väistyi syrjään ja
+piiloutui suuren arkun taakse, joka seisoi nurkassa. Ensiksi hän aikoi
+ilmaista kuka hän oli, mutta hän huomasikin samassa, ettei se häntä
+auttaisi, sillä tuo roisto ei kuitenkaan koston pelosta uskaltaisi
+päästää häntä hengissä luotaan.</p>
+
+<p>Silloin äkkiä hänen mieleensä juolahti keino, millä pelastaa itsensä.</p>
+
+<p>&mdash; Säästä minua! huudahti hän. Minähän olen vain köyhä dervishi, et
+sinä minusta hyödy yhtään. Mutta jos annat minun elää, niin voisit
+ansaita paljon minun työlläni, sillä minä olen taitava ammatissani.</p>
+
+<p>Leipuri näytti epäilevältä. Dervishin vaatteet eivät tosiaankaan olleet
+suuren arvoiset, ja jos hänellä oli rahoja, niin saattoihan hän ne
+ottaa häneltä tappamattakin häntä.</p>
+
+<p>&mdash; No, mitä sinä sitten osaat? kysyi leipuri murahtaen.</p>
+
+<p>&mdash; Minä osaan kutoa erinomaisen kauniita mattoja, sanoi kuningas
+Mahmud. Anna minulle vain silkkiä, lankaa ja kultarihmaa ja tuo minulle
+lamppu, niin kudon sinulle mattoja, joita ruhtinaat ja kuninkaatkin
+voivat kadehtia, ja sinä rikastut myömällä niitä.</p>
+
+<p>&mdash; Sinä valehtelet varmaan, sanoi leipuri, mutta voithan saada koettaa.</p>
+
+<p>Leipuri läksi pois ja toi hetken kuluttua hiukan lankaa, silkkiä ja
+lampun, jotta Mahmud saattoi kutoa hänelle näytteen.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 168px;">
+<img src="images/pict49.jpg" width="168" height="440" alt="Mahmud kävi heti työhön käsiksi." title="" />
+<span class="caption">Mahmud kävi heti työhön käsiksi.</span>
+</div>
+
+<p>Mahmud kävi heti työhön käsiksi, ja kun rosvo huomasi, kuinka
+taitavasti hän teki työtä, niin hän päätti antaa hänen elää.
+Taiteellisesti tehdyt matot olivat haluttua tavaraa, ja hän laski
+helposti ansaitsevansa tällä vangillaan enemmän kuin kymmenellä
+tavallisella vieraalla, joita hän pudotutti alas luukusta ja murhasi.</p>
+
+<p>Jotta Mahmudin olo ei olisi kovin tukala, kuljetti leipuri ruumiit pois
+kellarista, lakaisi lattian, antoi hänelle olkivuoteen ja toi hänelle
+kahdesti päivässä ruokaa ja juomaa. Sitäpaitsi hän antoi hänelle
+runsaasti silkkiä, lankaa ja kultaa ja näki iloksensa, miten suuri,
+komea matto valmistumistaan valmistui hänen uhrinsa käsistä. Iloiset,
+kirjavat värit muodostuivat kauniiksi kuosiksi, mutta laitoja pitkin
+kulki pienistä epäsäännöllisistä kuvioista punottu reunus, jota leipuri
+ei oikein voinut ymmärtää.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä tuo on olevinaan? hän kysyi.</p>
+
+<p>&mdash; Se on uudenlainen kuosi, joka nykyään on hyvin muodissa, sanoi
+kuningas.</p>
+
+<p>Mutta todellisuudessa se ei ollutkaan mikään kuosi, vaan
+kirjoitusmerkkejä, ja tämän kummallisen reunuksen avulla kuningas
+Mahmud toivoi pelastuvansa.</p>
+
+<p>Parin viikon kuluttua matto oli vihdoin valmis, ja se ilahdutti
+loistollaan ja komeudellaan leipurin mustaa, ahnasta sielua. Sillä hän
+varmaan ansaitsisi hyvät rahat.</p>
+
+<p>&mdash; Minäpä sanon sinulle, minne sinun tulee mennä saadaksesi matto
+myödyksi, sanoi kuningas Mahmud. Kuninkaan suurvisiiri on kovasti
+ihastunut kauniihin mattoihin. Ei kukaan osaa panna niihin niin suurta
+arvoa kuin hän, eikä kukaan voi niistä parempaa hintaakaan maksaa.</p>
+
+<p>Se neuvo oli leipurista hyvä. Hän kääri maton kokoon, otti sen
+kainaloonsa ja läksi heti visiirin luo, joka asui kuninkaallisessa
+palatsissa.</p>
+
+<p>Mutta tullessaan sinne oli koko hovi syvän surun vallassa, sillä
+rakastettu kuningas oli ollut kateissa kauan aikaa, eikä visiiri ensin
+tahtonut kuulla puhuttavankaan maton ostosta. Mutta kun leipuri oli
+kovin kiihkeä ja käski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nähnytkään niin
+kaunista mattoa kuin hänellä oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin
+halusi nähdä sitä, sillä muistuttihan se hänelle rakasta herraansa ja
+kuningastansa, jonka hän luuli ainaiseksi kadottaneensa.</p>
+
+<p>&mdash; Anna miehen tulla sisään, sanoi hän, niin saamme nähdä mitä
+hänellä on!</p>
+
+<p>Leipuri saatettiin sisään, ja hän levitti maton visiirin eteen, joka
+heti ihastui siihen. Mutta mikä ihmeellinen reunus siinä oli? Hän
+kumartui lähemmäksi ja katseli sitä tarkemmin. Ja hänen hämmästyksensä
+eneni yhä. Siinähän oli kirjoitusmerkkejä ja kreikkalaisia sanoja!</p>
+
+<p>Hän alkoi tavata ja sommitella kirjaimia yhteen ja kun hän oli
+lopettanut lukemisensa, seisoi hän hämmästyksestä aivan jäykkänä. Siinä
+seisoi:</p>
+
+<p>"Seuratkaa miestä, joka tarjoo tätä mattoa! Hän on roisto, joka on
+vanginnut kuninkaanne kellariholviin."</p>
+
+<p>Visiiri ei kuitenkaan ilmaissut mielenliikutustansa, vaan käski maksaa
+sata sekiiniä leipurille kallisarvoisesta matosta. Mutta kun tämä oli
+lähdössä, niin visiiri käski kahden oikeudenpalvelijan seurata häntä
+salaa, ja itse hän heitti hartioilleen vaipan ja hiipi varovaisesti
+roiston jäljessä.</p>
+
+<p>Tämä ei aavistanut mitään. Hän ajatteli vain sitä suurta rahasummaa,
+jonka hän matosta oli saanut ja läksi tyytyväisenä kotiinsa
+valmistaakseen itselleen iloisen päivän.</p>
+
+<p>Mutta juuri kun hän oli päässyt ovesta sisään ja parhaillaan sitoi
+eteensä leipuriesiliinansa, astuivat oikeudenpalvelijat sisään ja
+tarttuivat häntä olkapäistä kiinni. Ja samassa suurvisiirikin ilmestyi
+kynnykselle.</p>
+
+<p>&mdash; Lurjus, sinun konnanvehkeesi ovat tulleet ilmi! Vie meidät heti
+kellariin, huusi tämä ukkosäänellä.</p>
+
+<p>Leipuri vapisi kuin haavanlehti, sillä hän tiesi loppunsa nyt tulleen,
+ja vastustelematta hän otti esiin kuningas Mahmudin vankilan avaimen.
+Visiiri kiiruhti heti alas ja avasi kellarin oven selkoselälleen.
+Seuraavassa hetkessä hän sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä, ja he
+itkivät molemmat ilosta onnellisen pelastuksen johdosta.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 289px;">
+<img src="images/pict50.jpg" width="289" height="450" alt="Visiiri sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä." title="" />
+<span class="caption">Visiiri sulki herransa ja kuninkaansa syliinsä.</span>
+</div>
+
+<p>Sillä välin oli koko korttelissa levinnyt tieto siitä, mitä leipurin
+talossa oli tapahtunut. Väkijoukko tunkeili kellarin oven edustalle, ja
+kun kuningas Mahmud astui ulos, tervehdittiin häntä loppumattomalla
+riemulla, ja sitä jatkui pitkin matkaa hänen astuessaan linnaansa.</p>
+
+<p>Mutta kun oikeudenpalvelijat astuivat ulos puodista leipurin kanssa,
+niin silloinpa tuli toinen ääni kelloon. Silmänräpäyksessä kansanjoukko
+riisti hänet heidän käsistänsä ja kivitti häntä, kunnes hän heitti
+henkensä.</p>
+
+<p>Tämän seikkailun jälkeen kuningas Mahmud eli taas tyytyväisenä ja
+onnellisena perheensä ja rakkaitten alamaistensa keskuudessa. Mutta
+niinpiankuin hän sai aikaa, matkusti hän appensa luo ja kiitti häntä
+siitä, että hän oli pakottanut häntä oppimaan jotakin ammattia, sillä
+nyt hänen täytyi myöntää, että hänellä oli ollut siitä hyötyä.</p>
+
+<hr style="width: 65%;" />
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden yön tarinoita III, by Anonymous
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN ***
+
+***** This file should be named 26096-h.htm or 26096-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/6/0/9/26096/
+
+Produced by Marja and Kalevi Polamo
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/26096-h/images/pict01.jpg b/26096-h/images/pict01.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e5620c9
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict01.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict02.jpg b/26096-h/images/pict02.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7e92115
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict02.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict03.jpg b/26096-h/images/pict03.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1aee9f0
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict03.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict04.jpg b/26096-h/images/pict04.jpg
new file mode 100644
index 0000000..cc7f8d1
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict04.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict05.jpg b/26096-h/images/pict05.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9d36df0
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict05.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict06.jpg b/26096-h/images/pict06.jpg
new file mode 100644
index 0000000..0321cf3
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict06.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict07.jpg b/26096-h/images/pict07.jpg
new file mode 100644
index 0000000..a689530
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict07.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict08.jpg b/26096-h/images/pict08.jpg
new file mode 100644
index 0000000..552b83c
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict08.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict09.jpg b/26096-h/images/pict09.jpg
new file mode 100644
index 0000000..eb68d18
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict09.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict10.jpg b/26096-h/images/pict10.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d49bcf6
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict10.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict11.jpg b/26096-h/images/pict11.jpg
new file mode 100644
index 0000000..2d989fb
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict11.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict12.jpg b/26096-h/images/pict12.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c2b6898
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict12.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict13.jpg b/26096-h/images/pict13.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9758405
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict13.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict14.jpg b/26096-h/images/pict14.jpg
new file mode 100644
index 0000000..94b1330
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict14.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict15.jpg b/26096-h/images/pict15.jpg
new file mode 100644
index 0000000..3f20bc6
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict15.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict16.jpg b/26096-h/images/pict16.jpg
new file mode 100644
index 0000000..5e5691f
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict16.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict17.jpg b/26096-h/images/pict17.jpg
new file mode 100644
index 0000000..39859cf
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict17.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict18.jpg b/26096-h/images/pict18.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1e96985
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict18.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict19.jpg b/26096-h/images/pict19.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4b00b4b
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict19.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict20.jpg b/26096-h/images/pict20.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e74dc32
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict20.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict21.jpg b/26096-h/images/pict21.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7b4fd29
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict21.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict22.jpg b/26096-h/images/pict22.jpg
new file mode 100644
index 0000000..579be86
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict22.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict23.jpg b/26096-h/images/pict23.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6583710
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict23.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict24.jpg b/26096-h/images/pict24.jpg
new file mode 100644
index 0000000..fff4844
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict24.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict25.jpg b/26096-h/images/pict25.jpg
new file mode 100644
index 0000000..2a7ab80
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict25.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict26.jpg b/26096-h/images/pict26.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d608c45
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict26.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict27.jpg b/26096-h/images/pict27.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f3c22ad
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict27.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict28.jpg b/26096-h/images/pict28.jpg
new file mode 100644
index 0000000..85f9bf4
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict28.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict29.jpg b/26096-h/images/pict29.jpg
new file mode 100644
index 0000000..ee00626
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict29.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict30.jpg b/26096-h/images/pict30.jpg
new file mode 100644
index 0000000..3d20c5e
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict30.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict31.jpg b/26096-h/images/pict31.jpg
new file mode 100644
index 0000000..bf7fcbc
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict31.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict32.jpg b/26096-h/images/pict32.jpg
new file mode 100644
index 0000000..21cc1bd
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict32.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict33.jpg b/26096-h/images/pict33.jpg
new file mode 100644
index 0000000..fac3e1f
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict33.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict34.jpg b/26096-h/images/pict34.jpg
new file mode 100644
index 0000000..a4203cd
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict34.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict35.jpg b/26096-h/images/pict35.jpg
new file mode 100644
index 0000000..ac3846e
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict35.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict36.jpg b/26096-h/images/pict36.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f9d17d5
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict36.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict37.jpg b/26096-h/images/pict37.jpg
new file mode 100644
index 0000000..14dcb50
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict37.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict38.jpg b/26096-h/images/pict38.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e6e35a5
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict38.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict39.jpg b/26096-h/images/pict39.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e835578
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict39.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict40.jpg b/26096-h/images/pict40.jpg
new file mode 100644
index 0000000..99da9a5
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict40.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict41.jpg b/26096-h/images/pict41.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e5552f1
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict41.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict42.jpg b/26096-h/images/pict42.jpg
new file mode 100644
index 0000000..624d15d
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict42.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict43.jpg b/26096-h/images/pict43.jpg
new file mode 100644
index 0000000..190cb5e
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict43.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict44.jpg b/26096-h/images/pict44.jpg
new file mode 100644
index 0000000..08415e4
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict44.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict45.jpg b/26096-h/images/pict45.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9813f78
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict45.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict46.jpg b/26096-h/images/pict46.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1926301
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict46.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict47.jpg b/26096-h/images/pict47.jpg
new file mode 100644
index 0000000..507d3ef
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict47.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict48.jpg b/26096-h/images/pict48.jpg
new file mode 100644
index 0000000..798b75f
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict48.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict49.jpg b/26096-h/images/pict49.jpg
new file mode 100644
index 0000000..bd9a5e9
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict49.jpg
diff --git a/26096-h/images/pict50.jpg b/26096-h/images/pict50.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c04affd
--- /dev/null
+++ b/26096-h/images/pict50.jpg
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2c7eecb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #26096 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26096)