initial commit of ebook 27788HEADmain

52 files changed, 21919 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/27788-8.txt b/27788-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..0949340
--- /dev/null
+++ b/27788-8.txt
@@ -0,0 +1,10739 @@
+Project Gutenberg's Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi
+
+Author: Various
+
+Editor: K. Raitio
+
+Release Date: January 12, 2009 [EBook #27788]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN TARPEIKSI
+
+Toimitti
+
+K. Raitio
+
+
+Kuudes, korjattu painos.
+
+
+WSOY, Porvoo, 1903.
+
+
+
+SISÄLLYSLUETTELO.
+
+
+HUOMAUTUKSIA. Kun useissa kansakouluissa arvatenkaan ei ole varaa
+hankkia erityistä lukukirjaa n.s. pientenlasten koulua eli kansakoulun
+kuusiviikkoista valmistuskoulua varten, vaan käytetään niissä samaa
+lukukirjaa kuin varsinaisessa kansakoulussakin, on tähän luetteloon
+_vinokirjaimilla_ painettuna kappaleet, jotka tekijän mielestä
+soveltuvat _valmistuskoulussa luettaviksi_.
+
+Kun tätä lukukirjaa ei ole aivottu järjestään luettavaksi, ei
+lukukappaleita ole sovitettu sisällyksen puolesta tarkoin
+rajoitettuihin ryhmiin. Kuitenkin on pidetty silmällä että ne
+kappaleet, joilla on sisällysyhteyttä, seuraavat toisiaan. Alla oleva
+ryhmäjako osoittaa, millä pääaloilla kirjan sisällys liikkuu. --
+Luetteloon on myös kappaleen nimen jälkeen sulkujen väliin asetetulla
+numerolla osoitettu, mitkä kappaleet sopisivat _toiseen vuorokurssiin_.
+Mutta kun vuorokurssijakokin suuresti riippuu koulun muusta
+opetusohjelmasta, ei tämä osoitus pyri olemaan muuna, kuin viittauksena
+ja ehdotuksena, jota kukin opettaja tarpeen mukaan itsenäisesti
+muuttakoon.
+
+Runokappaleet ovat tähdellä merkityt.
+
+
+Satuja, kertomuksia y.m. helppotajuisia kappaleita
+uskonnollis-siveelliseltä alalta.
+
+     Alkulause.
+  1. _Pienelle matkalaiselle_.* K. R.
+  2. Hiiri ja leijona
+  3. Kyyhkynen ja muurahainen,* muk. P. P. (Lasten Kuvalehti)
+  4. Korppi ja Kettu. (2)
+  5. Koira ja sen varjo,* muk. P. P. (Lasten Kuvalehti) (2)
+  6. Kaksi vuohta. (2)
+  7. _Viisas hiiri_
+  8. Ylpeä härkä. (2)
+  9. Sokea ja rampa. (Aisopos) (2)
+ 10. Joki ja lähde
+ 11. _Joki_*
+ 12. Susi, vuohi ja kaalit
+ 13. Tattari. Andersen (2)
+ 14. Halonhakkaaja. K. Schmidtin mukaan
+ 15. Lähde. (Kyläk. Kuval. 1881) (2)
+ 16. Tunnon rauha.* Oksanen (2)
+ 17. Oi, jos oisit sydämeni.* J. H. Erkko
+ 18. _Adalmiinan helmi_. Z. Topelius
+ 19. Se on kovaa. (Lasten Kuval. 1891) (2)
+ 20. _Älä heitä kiveä, se ponnahtaa takaisin_ (englantil. aihe)
+ 21. Pääskyselle.* F. P. Kemell
+ 22. Joudu, kevät.* O. J. (Suomen saloilta V) (2)
+ 23. Tulipalo. (Ruotsin Lärobok f. Folksk.) (2)
+ 24. Kelpo palvelija. (Saksasta)
+ 25. _Varo vaatteitasi_. (Läseb. för småskolan)
+ 26. _Löytö_. (Saksasta)
+ 27. Lörpötteiijä. (Saksasta) (2)
+ 28. Karhunnahka. (Saksasta) (2)
+ 29. Ystävällinen vastaanotto (Mau, Kristill. lukuk.) (2)
+ 30. _Pieni mierolainen_.* U. v. Schrowe
+ 31. Korpi kurjalla kotina.* Kant.
+ 32. Armottoman osa,* Kant
+ 33. Muinaiset ajat paremmat. Kant. (2)
+ 34. Oikeakiitos-uhri. (Mau, Kristill. lukukirja) (2)
+ 35. Herrasmies ja köyhä. (Mau, Kristill. lukukirja)
+ 36. Kiitollinen poika. (Mau, Kristill. lukukirja)
+ 37. Suvilaulu.* Suonio (2)
+ 38. Auringon säde. (Kasvatusopin. San.) (2)
+ 39. Rukous ruumiin ravinnosta.* Kaarlo Hammar (2)
+ 40. _Laivapoika_. (Ruotsin Läsebok för folksk.)
+ 41. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. (Kert. historiasta ja elämästä)
+ 42. Huolellinen tytär. (Mau, Krist. lukuk.) (2)
+ 43. Ken unohtaa meidät viimeiseksi. (Kasvatusopin. San.) (2)
+ 44. _Puuvati_. (Mau, Krist. lukuk.)
+ 45. Pimiä isoton pirtti.* Kant
+ 46. Vähä ilo emottomalle käestä.* Kant
+ 47. Ohoh kullaista kotia!* Kant
+ 48. Kuva.* P. Cajander (2)
+ 49. Eli Rem. Z. Topelius (2)
+ 50. Erotus. (Lasten Kuval. 1890)
+ 51. _Puhu totta_. (Saksasta) (2)
+ 52. _Rehellinen poika_. (Saksasta) (2)
+ 53. Lapsuuden-aikainen muisto. K. R.
+ 54. Töllin aarre.* Alpo Noponen
+ 55. Säästäväisyys ja anteliaisuus. (Mau, Krist. lukuk.)
+ 56. Kymmenen hyvää ystävää. (Lasten Kuval. 1887) (2)
+ 57. Huolellisesti. (Lasten Kuval. 1887)
+ 58. Rehellinen työ. (Lasten Kuval. 1893, De ungas tidn. 1902)
+ 59. Toisin ennen, toisin eilen.* Kant
+ 60. Puhtaus. (Osittain Alpo Noposen muk.) (2)
+ 61. Vaarallinen varas. (De ungas tidning, 1902) (2)
+ 62. Mitä et koskaan kadu. (Kasvatusop. San.) (2)
+
+Luonnon alalta.
+
+ 63. Karhu. (Ruotsin Läseb. för folkskolan muk.)
+ 64. Suksimiesten laulu.* Suonio
+ 65. Ilves. (Dahlström, Naturhist. läsebok) (2)
+ 66. Susi. (Ruotsin Läsebok för folkskolan)
+ 67. Hukka, karhu ja repo. (Satuja ja Tarinoita)
+ 68. Kissa ketun palvelijana. (Satuja ja Tarinoita) (2)
+ 69. Harakka, varis ja kettu. (Satuja ja Tarinoita) (2)
+ 70. Kyöstin metsästys. K. R.
+ 71. Käki. M. v. Wright'in muk.
+ 72. Lintuselle.* J. L. Runeberg.
+ 73. _Suomen salossa_.* Yrjö Koskinen
+ 74. _Varpunen_* Suonio (2)
+ 75. Syksytoiveita.* Oksanen (2)
+ 76. Talven aika. K. R.
+ 77. _Lumisateella_* Suonio (2)
+ 78. Unen tullessa.* J. Mustakallio (2)
+ 79. _Toukokuulla_.* K. R.
+ 80. Kauneinta metsässä. Z. Topelius
+ 81. Kevätlaulu.* U. v. Schrowe (2)
+ 82. Kevät* J. T. Granlund
+ 83. Sinikaunokki.* J. H. Erkko (2)
+ 84. Niittypuro.* J. H. Erkko (2)
+ 85. Keväällä.* Irene Mendelin
+ 86. Kuluu ikä laulamattaki.* Kant. (2)
+ 87. Mipä paimenten olla.* Kant.
+ 88. Paimenen pyhä.* J. Mustakallio
+ 89. Luoja tietää, sinä et.* Olli Wuorinen (2)
+
+Kansan elämästä.
+
+ 90. _Kärsivällisyys_* J. L. Runeberg
+ 91. Mökin poika.* J. L. Runeberg
+ 92. Makkonen. Sara Wacklin (2)
+ 93. Korpiemme raivaajille.* Onni Joutsen (Suomen saloilta IV) (2)
+
+Talven ja joulun aikaan liittyvää.
+
+ 94. _Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta_. Juhani Aho. (2)
+ 95. _Haltijan joululahjat_. Juhani Aho
+ 96. Jouluaamu. E. Aspelin'in muk.
+
+Suomen luontoa, maata ja kansaa koskevaa.
+
+ 97. Suomen luonto. K. F. Ignatiuksen muk.
+
+ 98. _Kirkkovenheessä_* P. J. Hannikainen (2)
+ 99. Punkaharjusta.* (Olli Kymäläinen)
+100. Savolaisen laulu.* Oksanen (2)
+101. Salomaa.* P. Cajander
+102. Sylvia linnun laulu kesäpäivänä Kangasalla. Z. Topelius
+103. Puijon mäki. (Suomen Kuvalehti) (2)
+104. Suomi kaunis.* K. G. T. (Suomen saloilta IV)
+105. Uudenmaan saaristossa. K. Suomalainen
+106. Vaasan marssi.* Z. Topelius
+107. Karjalan marssi.* P. J. Hannikainen
+108. _Laulu Suomessa_.* Jaakko Juteini (2)
+109. Ruhtinaalle.* F. M. Franzén
+110. _Virsi kotimaan puolesta_* Suonio
+111. Suomelle.* P. Cajander (2)
+112. Kansalaislaulu.* J. H. Erkko (2)
+113. Tuo kerta rajalle rauha.* Kant
+114. Suomen kansan sukulaiset
+115. Vieraalla maalia.*
+116. Antti sedän pakinoita. K. R.
+117. Poika Sammatista. Z. Topelius (2)
+118. Uuno Cygnaeus. K. R.
+119. Torpan pojasta kuvanveistäjä (Lasten Kuval. 1892)
+120. Laula, laula, veitoseni.* Kant. (2)
+121. Maamme.* J. L. Runeberg
+122. Jos ma lauluille rupean.* Kant
+123. Omat on virret oppimani.* Kant
+124. Sananlaskuja
+125. Kalevalan kertomuksia: (2)
+       I. Väinämöinen
+      II. Ilmarinen
+     III. Lemminkäinen
+      IV. Sota sammosta ja Väinämöisen soitto.* (Elias Lönnrot,
+          Kalevala, lyhen, laitos)
+126. Väinämöisen sanoja.* Kant
+127. Runolaulaja.* P. Cajander (2)
+128. Helsinki. K. R. (2)
+
+Maantietoon liittyvää.
+
+129. Matkakuvauksia. K. R.
+       I. Nykyajan kulkuneuvoista
+      II. Suomessa
+     III. Venäjällä
+      IV. Saksanmaa
+       V. Sveitsi
+      VI. Ruotsissa
+130. Moskova ja Kreml. (Kyläk. Kuval. 1885) (2)
+131. Tanskanmaa. (Ruotsin Läsebok f. Folksk:n muk.) (2)
+132. Lontoo. (Ruotsin Läsebok f. Folkskolan) (2)
+133. Käynti Neapelissa ja Vesuvius-vuorella (Kasvatusop. San) (2)
+
+Raamatun historiaan liittyvää.
+
+134. Pyhä maa. (Ruotsin Läseb. för Folkskolan)
+135. Kristinuskon leviäminen. Waaranen (2)
+
+
+
+
+ALKULAUSE.
+
+
+Kun "toisesta lukukirjasta" tuli uuden painoksen julkaiseminen
+tarpeelliseksi, oli luonnollista, että sitä oli mahdollisuuden mukaan
+korjattava ja uusittava sekä siten koetettava saada se nykyisiä
+vaatimuksia vastaavaksi. Oppikirjakomitean viittausten mukaan on tämän
+uuden painoksen toimittamisessa pidetty silmällä, että se tulisi entistä
+enemmän soveltumaan _ylempien kansakoulujen I ja II vuosiosastolle_ ja
+liittymään oppilaiden ajatus- ja harrastuspiiriin näillä asteilla.
+Moniaita kappaleita, joille ei samanaikuinen opetus vielä tarjoa mitään
+yhtymäkohtia, on poistettu; niin esimerkiksi muutamat maan- ja
+luonnontiedolliset kuvaukset, joiden aiheet kansakoulujen nykyisen
+opetussuunnitelman mukaan tulevat vasta ylemmillä osastoilla esille.
+Sitäpaitsi on jätetty pois muutamia muitakin raskaampia lukukappaleita.
+Sijalle on koetettu saada sellaista, mikä olisi oppilaiden kehityskantaa
+vastaavampaa ja muutenkin paremmin liittyisi muuhun samanaikuiseen
+opetukseen, --varsinkin uskonnollis-siveelliseen ja oman maan luontoa ja
+kansaa koskevaan. -- Mitä kappaleiden järjestykseen ja ryhmitykseen
+tulee, viittaamme siinä suhteessa sisällysluetteloon. Tarkoituksena ei
+kuitenkaan ole, että lukukappaleita yleensä luettaisiin kirjan
+järjestyksessä, vaan että niiden _lukemisjärjestys suunniteltaisiin sen
+mukaan, kuin muu samanaikuinen opetus, kouluelämä, vuodenajat y.m.
+tarjoavat edellytyksiä niiden käsittelemiseen_. Täten lukukappaleet
+pääsevät valaisemaan ja vahvistamaan sitä, mikä oppilaiden tajunnassa
+kulloinkin on etualalla. Ja poikkeamista kirjan järjestyksestä vaatii
+myös luettavan tekstin _jakaminen vuorokursseiksi_, jommoisia
+kansakouluissamme nykyään lukemisenkin opetuksessa pidetään
+tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. -- Mitä lukukappaleiden
+käsittelemistapaan tulee, pyydän siinä suhteessa viitata
+allekirjoittaneen ja H. Niemen toimittamassa "Äidinkielen opetusopissa"
+annettuihin ohjeisiin. -- Kirjan ulkoasua on myös koetettu uudessa
+painoksessa saada selvemmäksi, välttämällä liian pientä ja tiheätä
+painosta; kuvia on siihen hankittu, mikäli on ollut mahdollista kirjan
+hintaa suuresti korottamatta.
+
+Tekijä rohkenee toivoa, että tapahtuneet korjaukset ovat olleet
+"toiselle lukukirjalle" eduksi ja että sen siten sallittanee osaltaan
+kansakouluamme edelleen palvella.
+
+Jyväskylässä Heinäkuulla 1903.
+
+Tekijä.
+
+
+
+
+1. Pienelle matkalaiselle.
+
+
+    _1. Pien' on tuossa matkalainen,
+    kirjat, taulut laukussaan;
+    silm' on kirkas, hohtavainen
+    viel' on puna poskillaan.
+    Minne, minne käy sun tiesi,
+    pieni, reipas matkamiesi?
+
+    2. "Kouluhun" sä vastaat mulle,
+    toivon hymy kasvoillas. --
+    Käyös siis, ja Herra sulle
+    Olkoon siellä oppaanas.
+    Ahkeruuteen aikas käytä,
+    isän, äidin toiveet täytä!
+
+    3. Rinnassasi asukohon
+    onnen riemu lapsuuden
+    Olkoon sielus templi, johon
+    henget astuu hyvyyden!
+    Jotta toiminnoitas yhä
+    johtais Herran tahto pyhä.
+
+    4. Säännön tiedän taatun, vakaan,
+    "Rukoile ja työtä tee!"
+    Tiedot, taidot, sen mä takaan,
+    siten sulle aukenee,
+    tunnossasi rauha säilyy,
+    puhtautta silmäs päilyy.
+
+    5. Ja kun kerran koulustasi
+    astut elon taistohon,
+    kunto sull' on povessasi,
+    voimakas käs'vartes on,
+    taitosi myös käytät varmaan
+    kunniaksi maasi armaan._
+
+
+
+
+2. Hiiri ja leijona.
+
+
+Kuumana puolipäivän hetkenä oli leijona laskeutunut puun varjoon
+lepäämään. Silloin tuli siihen joukko hiiriä. Ne kiipesivät leijonan
+päälle, juoksivat ja telmivät sen pinnalla. Leijona heräsi tästä,
+julmistui ja otti yhden hiiristä kiinni. Kun tämä ei huomannut mitään
+pakenemisen mahdollisuutta, pyysi se leijonalta monin kerroin anteeksi
+epäkohteliaisuuttaan, sekä huomautti sille samalla, ettei eläinten
+kuninkaan arvolle soveltuisi suuttua niin pieneen eläimeen. Leijona
+leppyi ja päästi hiiren vapaaksi.
+
+Joku aika sen jälkeen tapahtui, että sama leijona, metsässä
+kuljeskellessaan, joutui metsästäjän verkkoon, josta se ei voinut irti
+päästä. Se rupesi nyt kaikin voimin kiljumaan. Kun hiiri sen kuuli,
+riensi se sinne ja nakerteli verkon rikki, joten leijona pääsi
+vapauteensa.
+
+
+
+
+3. Kyyhkynen ja muurahainen.
+
+
+    1. Kerran juoda pikkaraisen
+    teki mieli muurahaisen.
+    Hänpä järvehen kumartui,
+    mutta sinnepä kupertui.
+    Oli onneksi lähellä kyyhky
+    lehdon liepehellä.
+    Tämä kuivan oksan otti
+    sekä järvehen pudotti.
+    Näinpä onneton pelastui,
+    kalan vatsasta vapahtui.
+
+    2. Toisen kerran pensahissa
+    oli kyyhkyjä vahissa
+    linnustaja pyssyinensä.
+    Tuli kyyhky poikinensa.
+    Pyssy kääntyi kyyhkysihin,
+    muurahaisten ystävihin.
+    Mutta silloin muurahainen
+    ei ollut hitahanlainen:
+    juoksi ampujan kädelle,
+    oli purra sen verelle.
+    Ampujan käsi värähti,
+    laukaus metsähän tärähti.
+
+
+
+
+4. Korppi ja kettu.
+
+Korppi lensi kerran, juuri saalis suussa, hongan oksalle syömään. Kettu
+huomasi tämän ja juoksi hongan juurelle. Vesissä suin katseli se korpin
+saalista, miettien, millä viekkaudella sen omaksensa saisi. "Oi sinä
+kaunis lintu", lausui se korpille, "kuinka kauniit ovat sinun
+höyhenesi, kuinka suloinen on sinun äänesi! Kun sinä laulat, niin
+oikein sydämelle käypi. Annahan nyt kuulla suloista lauluasi, että
+rintani riemastuisi."
+
+Korppi, tämän kuultuaan, arveli: "Ei se minua syyttä noin kiittäne.
+Kuulkoon siis lauluani!" Nyt aukasi se suunsa ja alkoi rääkyä parhaansa
+mukaan. Mutta silloinpa putosi saalis sen suusta. Kettu sen heti
+tempasi käpäliinsä sanoen: "Tuki suusi, hurja, sinun äänesi on kehnompi
+karhun mölinää."
+
+
+
+
+5. Koira ja sen varjo.
+
+
+    Pitkin joen porraspuuta
+    kulki koira vieden luuta.
+    Aivan kuononsa edessä
+    näki hän varjonsa vedessä.
+    Luuli siinä naapurinsa,
+    suuren riitakumppaninsa,
+    astelevan kinkku suussa.
+    Nyt ei koiran mieli muussa.
+    Kun tuleepi koston hetki,
+    eipä muistu työläs retki --
+    näin on koirienkin laita.
+    Vaikk' olikin porras kaita,
+    oli kinkku riistettävä,
+    kumppani myös niistettävä.
+    Katsomattansa etehen
+    koira syöksyikin vetehen.
+    Mutta virta huuhtoi vimman
+    sekä saalihin somimman.
+
+
+
+
+6. Kaksi vuohta.
+
+
+Kaksi vuohta kohtasivat toissensa kapealla portaalla, jota myöten
+kuljettiin virran yli. Toinen pyrki toiselle rannalle, toinen taas
+päinvastaiselle. "Väistyhän vähän syrjään!" sanoi toinen vuohista.
+"Mitä rohkenetkaan sinä vaatia", huusi toinen, "minähän olin ensiksi
+sillalla; väisty sinä ja päästä minut ylitse!" "Minäpä en väisty",
+sanoi ensin mainittu vuohi, "on minulla tässä yhtä paljo oikeutta kuin
+sinullakin!" Näin riitelivät he vielä jonkun aikaa keskenänsä. Kun ei
+kumpikaan tahtonut peräytyä, syntyi lopulta tappelu. He tähtäsivät
+sarvensa eteenpäin ja puskivat tulisesti toisiansa. Mutta silloinpa
+putosivat molemmat veteen. Sinne olisivat he hukkuneetkin, ellei paimen
+olisi tullut heitä pelastamaan.
+
+
+
+
+7. Viisas hiiri.
+
+
+Hiiri tuli loukostaan ja näki pyydyksen. "Kas vaan", sanoi se,
+"tuossahan on pyydys! Ne ihmisethän ovat olevinaan viisaita. Ne ovat
+asettaneet raskaan painon laudalle, jonka toinen pää on puutikkujen
+nojalle ylös kohotettuna. Yksi tikuista on varustettuna makealla
+voileivän palasella. Jos minä vaan vähäsenkin koskisin voileipään,
+silloin tikut liikahtaisivat paikoiltaan ja lauta putoisi minun
+päälleni. Se olisi minun surmani. Mutta minäpä en koske voileipään.
+Olen viisaampi, kuin ihmiset; minä tunnen heidän kavaluutensa."
+
+"Mutta", jatkoi hiiri itsekseen, "haistella toki saa tuota voileipää.
+Eihän pyydys pelkästä haistelemisesta laukea. Ja veres voileipä haisee
+kuitenkin niin hyvältä. Annahan vähän haistelen sitä." Hiiri juoksi
+laudan alle voileipää haistelemaan. Sattuipa töytäsemään sitä vähän
+nokallaan. Silloin lauta heti pudota romahti alas, ja sen alle musertui
+tuo viisas hiiri.
+
+    "Ahneus se pettää viisaankin."
+
+
+
+
+8. Ylpeä härkä.
+
+
+Härkä pukeutui hevosen nahkaan ja luuli sillä hevosen arvoiseksi
+pääsevänsä. Toiset järkevämmät härät nauroivat sille, ja niin tekivät
+hevosetkin, vaikka he toisinaan piloillaan laskivat sen seuraansa.
+Entistä härän työtä katsoi se nyt kovin halvaksi eikä siihen enää
+ryhtynytkään, mutta eipä sillä myös ollut kykyä hevosen töihin. Tästä
+oli seurauksena että se makasi päivät päästään laiskana. Mutta kun se
+ei mitään tehnyt, niin ei se mitään ansainnutkaan. Hevosnahka kului
+ensin karvattomaksi, sitten repaleiksi ja viimein täytyi härän heittää
+se selästänsä. Mutta nyt oli härkä jo tullut vanhaksi ja kelvottomaksi
+häränkin työhön, ja uuden hevosnahan ostamiseen ei sillä varoja ollut.
+Viimein kuoli se nälkään, ja sen haudalle kirjoitettiin:
+
+    Tähän vaipui vanha herrashärkä:
+    syynä kuoloon työttömyys ja nälkä.
+
+
+
+
+9. Sokea ja rampa.
+
+
+Rampa mies istui suruissaan tien laidalla. Sokea sattui siitä ohi
+kulkemaan. Rampa, jolle aika kävi pitkäksi, kun täytyi toimettomana
+virua, huusi tälle: "Mitäs kuuluu, veikkonen?"
+
+Sokea valitti, ett'ei voinut tiellä pysyä, ja kysyi häneltä, eikö hän
+tahtoisi olla niin ystävällinen, että johtaisi häntä kappaleen matkaa.
+
+"Ah", vastasi rampa, "senhän mielelläni tekisin, kun minulla vaan olisi
+niin terveet jalat kuin sinulla; mutta minähän miesparka en saata
+kävellä!" "Ja minä mies poloinen en saata nähdä", lausui sokea. Näin
+valittelivat he toisilleen kurjuuttaan.
+
+Äkisti juolahti sokean mieleen hyvä tuuma. "Kuulehan", sanoi hän
+rammalle, "istu sinä minun selkääni; minä kannan sinua. Minä lainaan
+sinulle terveet jalkani, lainaa sinä minulle terveet silmäsi." Tuumasta
+toimeen. Sokea kantoi rampaa, rampa johti sokeata. Näin auttoi toinen
+toistaan. Yhdessä pystyivät he nyt suorittamaan, mitä kumpikin erikseen
+olisi ollut kykenemätön aikaan saamaan.
+
+
+
+
+10. Joki ja lähde.
+
+
+Joki ja lähde väittelivät kerran keskenänsä, kumpi toistansa etevämpi
+olisi. "Ettäpä kehtaatkin rinnalleni pyrkiä", ärjäsi viimein joki,
+"etkö huomaa, kuinka olen sinua paljo etevämpi! Minä kuljen ihanien
+kukkanurmien halki; rannoillani on kauniita ja rikkaita kaupunkeja;
+alituisesti kulkevat tavaroilla lastatut kauppalaivat minua pitkin;
+kaikki ylistävät minua; ja minähän merenkin voimassa pidän, sillä ilman
+minua se kyllä pian kuivuisi. Sinä sitävastoin juokset maan alla
+piilossa ja tuskin kehtaat minulle silmiäsi näyttää!"
+
+Tästä herjauksesta kävi lähde niin hävyn-alaiseksi, ett'ei enää
+ollenkaan silmiänsä näyttänyt, vaan asui aina maan alla. Mutta
+seurauksena tästä oli, että pian koko joki kuivui, se kun sai alkunsa
+lähteen silmästä. Niinpä joki nyt liian myöhään havaitsi, että oli
+aivan omaksi turmioksensa lähdettä soimannut.
+
+    "Ylpeys käy lankeemuksen edellä."
+
+
+
+
+11. Joki.
+
+
+    Kas, lähde virtaa vuoresta,
+    luo silmäns taivahalle,
+    ja lemmenkukat partaalla
+    suloa lausuu sille.
+    Se on niin kirkas, loistava,
+    se kuvaelee taivasta.
+
+    Se puroks' sitte muuttuvi,
+    mi kirkas ompi vielä,
+    vaan kun sen vesi juoksevi,
+    se himmentyypi tiellä;
+    se kukkasia suutelee
+    ja riemuisena rientelee.
+
+    Vaan kun se rientää kauemmas,
+    se paisuu suuremmaksi,
+    se tanssii, ollen riemukas,
+    ja muuttuu raivoisaksi.
+    Sen aallot kiehuu, pauhaavi,
+    niin että metsä kaikuvi.
+
+    Vaan kun on aikans ryskännyt,
+    niin hiljaiseksi jääpi;
+    sen pinta on nyt tyyntynyt,
+    se mereen häviääpi.
+    Näin joki syntyy, kuolevi,
+    niin elämämme virtaavi.
+
+
+
+
+12. Susi, vuohi jo kaalit.
+
+
+Erään miehen piti ruuhella kuljettaa susi, vuohi ja joukko kaaleja
+virran yli. Mutta ruuhi oli niin pieni, ett'ei hän voinut ottaa siihen
+samalla kertaa useampia kuin yhden noista kolmesta, hänen oli nyt
+keksittävä, minkä hän niistä ensiksi veisi yli.
+
+Ottaisiko hän ensi kerralla suden ruuheen? Sillaikaa söisi vuohi
+kaalit.
+
+Entä jos hän veisi ensin vuohen; sillä eihän susi sillaikaa kaalia
+söisi. Sehän kyllä kävisikin päinsä ensi kerralla; mutta minkä ottaisi
+hän toisella kerralla mukaansa? Sudenko? Jos hän sen veisi ja palaisi
+sitten kaaleja ottamaan, niin se sill'aikaa söisi vuohen. Veisikö hän
+siis toisella kerralla kaalit? Mutta silloinhan vuohi söisi ne, kun hän
+palaisi sutta ottamaan.
+
+Mies parka oli todella pulmallisessa asemassa. Hän olisi nyt vienyt
+suden ensiksi ja sitonut vuohen siksi ajaksi kiinni, jottei se pääsisi
+kaaleja syömään. Mutta ei ollut köyttä eikä puutakaan, mihin sitoa. Hän
+mietti ja mietti, mutta sopivaa keinoa ei vaan löytynyt.
+
+Viimein keksi hän sen kuitenkin. Hän otti ensi kerralla ruuheen vuohen.
+Susi jäi kaalien luo eikä tietysti niihin koskenut. Toisella kerralla
+vei hän kaalit, mutta otti paluumatkalla vuohen ruuheen ja toi sen
+takaisin. Nyt otti hän kolmannella kerralla suden, jättäen vuohen
+odottamaan. Siten tuli susi kaalien toveriksi. Viimein toi hän
+vuohenkin, ja nyt olivat kaikki ehjinä toisella rannalla.
+
+
+
+
+13. Tattari.
+
+
+Kun ukkos-ilman jälkeen kulkee tattari-pellon ohitse, saapi usein
+havaita, että se on aivan mustunut ja kärventynyt; näyttää siltä, kuin
+olisi tulen liekki kulkenut sen ylitse, ja maamies sanoo silloin: "sen
+on ukkonen tuhonnut!" -- Mutta miksi on ukkosen tuli sen näin
+polttanut?
+
+Kerron teille, mitä varpunen siitä on minulle jutellut. Varpunen on
+puolestaan sen kertomuksen kuullut vanhalta halavalta, joka kaiken
+ikänsä on kasvanut tattaripellon ääressä. Se on suuri ja arvokkaan
+näköinen, tuo halava, mutta vanha ja ryppyinen; sen rungossa on
+halkeama, jossa ruohoa ja sammalta kasvaa; se on kallistunut vinoon, ja
+sen oksat riippuvat maahan päin, ikäänkuin pitkät, vehreät hiukset.
+
+Kaikilla pelloilla sen ympärillä kasvoi viljaa: ruista, ohraa ja
+kauraa. Ne olivat jo hyvässä tähkässä, ja jota raskaampia tähkät
+olivat, sitä syvemmälle ne nöyrinä kumartuivat.
+
+Mutta olipa siellä tattaripeltokin ihan vanhan halavan läheisyydessä.
+Tattari ei kumartunut niinkuin muut viljat, vaan nosti ylpeänä ja
+pönäkkänä päätänsä.
+
+-- Minä olen aivan yhtä täyteläinen, kuin muutkin tähkät, sanoi se, ja
+olenpa sen lisäksi niitä paljo kauniimpi; kukkani ovat ihanat kuin
+omenapuun kukat; tuskinpa löytyy somempaa kasvia, kuin minä olen; vai
+tunnetko, halava vanhus, todella ketään kauniimpaa?
+
+Halava nyökytti päätään ikäänkuin sanoakseen: tunnenpa kylläkin! Mutta
+tattari kohentelihe pelkästä ylpeydestä ja sanoi: Halava tuhmuri! Sehän
+on niin vanha, että ruohoa kasvaa sen kupeissa.
+
+Nousipa tuosta kauhea myrsky; kaikki kedon kukkaset supistivat yhteen
+lehtensä tai kallistivat kupunsa alaspäin, jott'ei myrsky niitä
+vahingoittaisi; mutta tattari se vaan ylpeästi piti päänsä ylhäällä.
+
+-- Kumarru niinkuin mekin! sanoivat kukat.
+
+-- Sitäpä en tee! sanoi tattari.
+
+-- Kumarru niinkuin mekin! huusivat muut viljat. Nyt tulee myrskyn
+enkeli. Hänellä on siivet, jotka ulottuvat pilvistä alas maahan, ja hän
+katkaisee hennon runkosi, ennenkuin edes ennätät häneltä armoa pyytää.
+
+-- Tulkoon, mutta minä en tahdo kumartua! sanoi tattari.
+
+-- Sulje kukkasi ja piilota lehtesi! sanoi vanha halava. Älä katso
+salamaan, pilvien revetessä; sillä salaman läpi loistaa taivaan
+kirkkaus, mitä ei ihmistenkään silmät siedä; mitenkä sitten kävisikään
+meille mitättömille kasviraukoille, jos uskaltaisimme sitä katsoa.
+
+-- Mitättömätkö! sanoi tattari. Minäpä uhallakin tahdon katsoa
+taivaaseen.
+
+Ja niin se tekikin ylpeydessään, vaikka salamoi niin, että koko avaruus
+näytti olevan tulen vallassa.
+
+Kun raju-ilma oli ohitse, näyttivät kukat ja viljat entistä
+kauniimmilta. Ilma oli ukkosesta puhdistunut, ja kasvit olivat
+virkistyneet; mutta tattarin oli salama mustaksi polttanut; se makasi
+kuolleena ja hyödyttömänä pehkuna maan pinnalla.
+
+Ja vanha halava heilutteli tuulessa oksiaan, ja suuria vesipisaroita
+putoeli sen viheriäisiltä lehdiltä, ikäänkuin se olisi itkenyt. Ja
+varpuset kysyivät: Miksi itket, halava? Onhan kaikki nyt niin ihanaa!
+Päivä paistaa, loistavat pilvet kulkevat taivaalla, ja kukkasista ja
+pensaista leviää suloinen tuoksu. Miksi siis itket, vanha halava?
+
+Halava kertoi nyt tattarin ylpeydestä ja rangaistuksesta; sillä
+ylpeyttä seuraa aina rangaistus. Minä, joka tämän tarinan nyt teille
+kerron, kuulin sen varpusilta; -- ne sen pyynnöstäni juttelivat minulle
+eräänä iltahetkenä.
+
+    Älä suulla suurentele, ellet kunnossa kykene.
+    Ei neuvo väärään vie, oppi ei kaada kankahalle.
+
+
+
+
+14. Halonhakkaaja.
+
+
+Oli kerran halonhakkaaja, joka oli sangen tyytymätön toimeensa.
+Kerrankin taas halkoja hakatessaan valitteli hän: "Kylläpä vaan saa
+tässä vaivaa nähdä. Olemme me köyhät toki onnettomia. Annahan kun
+olisin rikas ja mahtava, hätäkös silloin olisi elää!" Silloin tuli
+siihen kaunis, kiharatukkainen poikanen. Sen puku loisti hopeasta, sen
+sauva kullasta välkkyi. "Terve sinulle, sinä köyhä mies parka", sanoi
+poika, "pyydä minulta, mitä ikinä sydämesi halajaa, ja heti tulee sinun
+pyyntösi täytetyksi." Halonhakkaajaa jo vähän pelotti. Mutta pian
+malttoi hän mielensä ja ottaen lakin päästään sanoi hän: "Hyvä
+enkelipoikanen! Minä pyydän, että kaikki, mihin minä kosketan,
+muuttuisi kullaksi". Poikanen hymyili surullisesti, mutta kosketti
+kuitenkin halonhakkaajaa sauvallansa, sanoen: "Olisin suonut sinun
+jotakin parempaa pyytävän. Mutta olkoon pyyntösi täytetty!" Sitten
+katosi poika ylös kirkkaaseen ilmaan.
+
+Nyt oli halonhakkaaja mielestään onnellinen. Hän ryhtyy heti
+koettelemaan uutta taitoansa. Hän koskettaa petäjään. Sen oksat, kävyt
+ja neulaset muuttuvat heti kultaisiksi. "Voi ihmettä, voi riemua!"
+huudahti halonhakkaaja. "Nyt menen minä kotia -- ken viitsisi nyt
+enää halkoja hakata! Täst'edes saan syödä pelkkiä herkkuja vaan ja
+juoda, mitä mieleni tekee. Nyt vaan tahdon vielä viimeisen kerran
+syödä entistä ruokaani." Hän ottaa leivän käteensä ja purasee sen
+reunasta, mutta -- hänen hampaansa katkeavat, leipä oli muuttunut
+kullaksi! Hän koettaa juoda vettä saviruukustaan, mutta sieltä ei heru
+mitään, vesikin muuttuu kimaltelevaksi kullaksi! "Voi hirmua, voi
+onnettomuutta! Mitä on minun nyt tekeminen?" voivotteli halonhakkaaja
+kauhistuksissaan. "Enhän voi syödä ja juoda kultaa! Mitä olenkaan minä
+tyhmyydessäni ja ahneudessani tehnyt! Olenhan halajamani onnellisuuden
+sijasta hankkinut itselleni kuoleman! Voi jospa minulla kullan sijasta
+olisi vaan leipää ja vettä!"
+
+Kauhun vaikutuksesta heräsi halonhakkaaja unestaan. Kaikki oli näet
+ollut vaan unennäköä hänen yöllä maatessaan. "Jumalan kiitos, että
+minulla vielä on jokapäiväinen leipäni ja terve järkeni", sanoi mies
+nyt. "Onhan uneni minulle opettanut, että Jumala on sangen armollinen,
+kun hän ei kaikkia meidän pyyntöjämme täytä". Hulluudessaan moni anoo
+kaikenmoista, muistamatta raamatun sanaa: "mitä auttaa se ihmistä, jos
+hän kaiken maailman voittaisi, mutta sielullensa saisi vahingon!"
+
+    Anna, armias Jumala, sitä mieltä miehen päähän,
+    ett'ei huomenna katuisi töitä tämänpäiväisiä.
+
+
+
+
+15. Lähde.
+
+
+Eräänä aamuna yhtyi kolme matkustajaa erämaan lähteen vieressä.
+Ensimmäinen heistä oli taideniekka, toinen vanha kunnianarvoinen ukko,
+kolmas nuori poika, joka kadonnutta lammasta etsi.
+
+Lähteen reunassa olevassa paadessa huomasivat he vanhan, puoleksi
+hävinneen kirjoituksen: "_Ottakaa minut esikuvaksenne_".
+
+Mitä merkitsee tämä kirjoitus? Matkustajat miettivät sitä.
+
+"Oja, joka tästä lähteestä saa alkunsa, kulkee hiljaa liristen laajan
+laakson läpi", selitti taideniekka, "järven halki juoksee se, puroja ja
+jokia yhtyy siihen, kunnes se vihdoin on suureksi virraksi kasvanut.
+Kirjoitus merkitsee, _että meidän tulee ahkerasti ja väsymättä tehdä
+työtä, jos tahdomme rikkaiksi tulla_."
+
+"Minä käsitän toisin kirjoituksen merkityksen", -- sanoi vanhus. "Tämä
+lähde tarjoo vieraanvaraisesta virvoittavaa sisällystänsä kaikille,
+jotka sitä lähestyvät. _Se kehoittaa meitä olemaan hyödyllisiä
+lähimäisillemme_."
+
+Ääneti kuunteli poika heidän selityksiänsä. Kun he häneltä kysyivät,
+kuinka hän sanat ymmärsi, vastasi hän kainosti: "Lähteen vedellä ei
+arvoa ole, jos se _puhtauttansa ja kirkkauttansa kaipaa sekoitettuna
+inhoo sitä luontokappalekin. Jos tahdot olla arvossa pidetty, niin ole
+puhdas_."
+
+
+
+
+16. Tunnon rauha.
+
+
+    1. Ah, kellä puhdas tunto on
+    Ja katoamaton mieli,
+    Jonk' ain' on retki polveton
+    Ja laittamaton kieli,
+    Jok' oikeast' ei luovuttaa,
+    Ei väärän puoleen horjuttaa
+    Voi vilpin viehätykset;
+
+    2. Sen silmä aina kirkas on,
+    Ja otsa puhdas hohtaa,
+    povess' on sydän pelvoton,
+    Jos kunka kumman kohtaa.
+    Hän on kuin nuori neitonen,
+    Jokaisen mielitehtoinen,
+    Vaikk' olkoon vanhus harmaa.
+
+    3. Kuin yöksi maata painaksen
+    Ja luojahansa luottaa,
+    Hän kummitusten, peikkojen
+    Näköj' ei säiky suotta,
+    Vaan yön unittoman lepää
+    Ja riemullisesti herää
+    Hyvien töiden toimeen.
+
+    4. Jos korvensyöntä yksinään
+    Hän kolkkoakin kulkee,
+    Tai meren aallot myrskyillään
+    Hätään jos häntä sulkee,
+    Hän hämmästy ei silloinkaan,
+    Hänell' on rauha rinnassaan
+    Ja turva tunnossansa.
+
+    5. Hän kaunis on kuin kukkainen,
+    Raitis kuin kevät-aamu.
+    Vaan omantunnon-vaivainen
+    Se hoippuu niinkuin haamu,
+    Ja päivät sekä pitkät yöt
+    Sen entiset pahuuden työt
+    Hänt' aina ahdistavat.
+
+
+
+
+17. Oi, jos oisit sydämeni.
+
+
+    Oi, jos oisit, sydämeni:
+    raitis kuni uusi oras,
+    puhdas kuni kehdon lapsi,
+    kirkas kuni lähteen silmä --
+    niin jos oisit sydämeni!
+
+
+
+
+18. Adalminan helmi.
+
+
+1. Oli kerran kuningas ja kuningatar, joilla oli pieni tyttö; ja koska
+hän oli kuninkaan tytär, niin häntä sanottiin prinsessaksi. Hän oli
+Adalmina nimeltänsä ja vanhempiensa ainoa lapsi. Sentähden he
+rakastivat häntä niin suuresti, että heidän rakkautensa oli melkein
+liian suuri, sillä Jumala ei suvaitse että ketään rakastetaan
+epäjumalan tavoin. Silloin unohdetaan, että _Jumalala_ tulee rakastaa
+kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.
+
+Adalmina prinsessan ristiäisiin kutsuttiin kaksi hyvää haltiatarta,
+punainen ja sininen haltiatar; semmoinen on tapa satujen kuninkailla.
+Ja nuo molemmat haltiattaret eivät unohtaneet antaa kumminlahjaansa
+pikkuprinsessalle. Punainen haltiatar antoi hänelle suuren kalliin
+helmen, niin verrattoman kauniin, ettei sen vertaista koskaan ole
+nähty, ja sitä seurasi vielä kolme oivaa lahjaa. "Tiedä", sanoi
+haltiatar, "niinkauan kuin Adalminalla on tämä helmi, tulee hän päivä
+päivältä yhä _kauniimmaksi, rikkaammaksi ja älykkäämmäksi_. Mutta jos
+hän kadottaa helmensä, silloin hän auttamattomasti myös kadottaa nuo
+kolme lahjaansa: kauneutensa, rikkautensa ja älynsä. Niitä hän ei saa
+takaisin, ennenkuin hän saa jälleen helmensä."
+
+Sininen haltiatar sanoi: "Adalmina on saanut kolme niin suurta lahjaa,
+ettei moni enempää maailmassa haluakaan. Mutta onpa vielä lahja, joka
+on kaikkein paras, ja sen minä annan Adalminalle, mutta vaan yhdellä
+ehdolla. Niinkauan kuin prinsessalla on helmensä ja nuo kolme
+lahjaansa, niin kauan on minun lahjani voimaton. Mutta jos hän kadottaa
+helmensä, kauneutensa, rikkautensa ja älynsä, niin hän saa korvaukseksi
+minulta neljännen lahjan. Se lahja on _nöyrä sydän_."
+
+Molemmat haltiattaret nyökkäsivät päätään jäähyväisiksi ja katosivat
+kuin kaksi valkeata pilveä siniseltä kesätaivaalta.
+
+Kuningas ja kuningatar olivat hyvin tyytyväisiä. He ajattelivat:
+"kunhan pikku prinsessa vaan tulee kauniiksi, rikkaaksi ja älykkääksi,
+niin vähät siitä, millainen hänen sydämensä on. Me varjelemme kyllä
+hänen helmeänsä, ja niin voi hän tulla toimeen ilman sinisen
+haltiattaren halpaa lahjaa. Punainen haltiatar se tosiaan tiesi, mitä
+prinsessa tarvitsee! Hänen lahjansa olivat kuninkaallisia lahjoja,
+mutta tuo sininen haltiatar oli oikein saita, kerrassaan saita; hän
+antoi lapsukaiselle armolahjan, aivan niinkuin kerjäläistytölle
+maantien varrella heitetään kupariraha."
+
+2. Nyt kuningas laitatutti kultakruunun, joka tarkallensa sopi pikku
+Adalminan päähän ja oli niin tehty, että se prinsessan kasvaessa myöskin
+samassa kasvoi ja sopi yhtä hyvin kuin ennenkin. Mutta kaikille muille
+oli tuo ihmeellinen kruunu joko liian suuri tai liian pieni. Kruunun
+yläpäässä oli huippu, ja huippuun oli helmi liitetty niin lujasti, että
+sen oli mahdoton siitä pudota.
+
+Kruunu pantiin nyt Adalminan päähän, ja hän piti sitä sitten
+alituisesti sekä maatessaan kullatussa kehdossaan että valveilla
+ollessaan. Mutta koska hänen vanhempansa, kuningas ja kuningatar, niin
+suuresti pelkäsivät helmen katoavan, niin oli jyrkästi kielletty
+päästämästä prinsessaa kauemmaksi kuin sille portille, joka oli
+kuninkaan kartanon ja puiston välillä. Ja kuitenkin hänellä oli
+seurassansa aina ulos mennessään neljä kamaripalvelijaa ja neljä
+kamarineitsyttä, ja palvelijoita oli ankarasti käsketty pitämään
+tarkasti silmällä prinsessaa ja hänen helmeänsä. Ei käynyt heidän
+päinsä olla huolimattomia, sillä hirveä, punaviittainen teloittaja,
+jolla oli julma parta ja hirmuinen teloitus-kirves, ei ymmärtänyt
+leikkiä.
+
+Näin kasvoi prinsessa suureksi, ja kaikki kävi punaisen haltiattaren
+ennustuksen mukaan. Adalmina kasvoi kaikkein kauneimmaksi prinsessaksi,
+mitä koskaan on nähty, niin kauniiksi ja ihanaksi, että hänen silmänsä
+heloittivat kuin kaksi kirkasta hopeatähteä kevät-iltana. Minne hän
+tuli, loi hän päiväpaistetta ympärillensä, kaikki kukkaset puutarhassa
+kumartelivat hänelle ja lausuivat: "sinä olet meitä kauniimpi!"
+
+Ja hän tuli niin rikkaaksi, niin rikkaaksi, että hänen ympärillensä
+ikäänkuin kasvoi pelkkiä aarteita. Hänen huoneensa lattia oli kullasta
+ja simpsukan kuorista; seinät olivat peililasia ja katto kultaa,
+hohtokivillä koristettua; oi, kuinka se säihkyi lamppujen valossa!
+Adalmina söi kulta-astioista, hänen vuoteensa ja vaatteensa olivat
+kultaa; jos olisi ollut mahdollista syödä kultaa, niin olisi hän tehnyt
+sitäkin, mutta se oli kuitenkin liian kovaa purra.
+
+Ja niin älykäs hän oli, niin älykäs, että hän osasi arvata kaikkein
+vaikeimmatkin arvoitukset ja muistaa kaikkein pisimmät läksyt, jos hän
+vaan kerran niitä silmäili. Ja kaikki viisaat miehet kuninkaan
+valtakunnassa kokoontuivat tekemään prinsessalle kysymyksiä. Ja kaikki
+olivat yksimieliset siitä, ettei niin älykästä prinsessaa, kuin
+Adalmina, koskaan ennen ole ollut maailmassa, eikä vastakaan tule
+olemaan, niin kauan kuin maailma seisoo.
+
+3. No niin, kaikki oli hyvin; kauneus, rikkaus ja äly eivät ole syntiä,
+jos vain ymmärtää käyttää näitä lahjoja Jumalan tahdon mukaisesti,
+mutta siinäpä juuri vaikeus onkin. Kuningas ja kuningatar olivat niin
+ihastuneet Adalmina prinsessaan, että luulivat häntä parhaimmaksi ja
+täydellisimmäksi olennoksi koko maan päällä. Ja onnettomuudeksi rupesi
+Adalmina itsekin sitä luulemaan. Kun hän alinomaa sai kaikilta kuulla,
+että hän oli tuhat vertaa kauniimpi ja rikkaampi ja älykkäämpi muita
+ihmisiä, niin uskoi hän sen itsekin mielellänsä. Ja niin hän
+kävi ylpeäksi mieleltänsä ja piti kaikkia muita, vieläpä omia
+vanhempiansakin, itseänsä huonompina. Adalmina parka, tuo oli suuri
+ruma tahra hänen kauneutensa loistossa; se oli suuri köyhyys hänen
+rikkaudessansa, se oli suuri älyttömyys kaikessa hänen viisaudessaan,
+ja hän oli vähällä sen kautta joutua kokonaan hukkaan.
+
+Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä ylpeämmäksi hän kävi. Ja ylpeyttä
+seuraavat kaikkein ilkeimmät viat, niin että Adalmina samalla tuli
+häijyksi ja kovasydämiseksi, ahneeksi ja kateelliseksi. Jos hän näki
+kauniin kukkasen puutarhassa, niin hän kiirehti sitä jaloillansa
+tallaamaan, sillä kaunis ei saanut olla kukaan muu kuin hän yksin. Jos
+Adalmina kohtasi toisen prinsessan, joka ajeli kullatuissa vaunuissa,
+niin se suututti häntä sanomattomasti, sillä ei kukaan muu kuin hän
+saanut olla rikas ja ylhäinen. Ja jos ketä toista tyttöä sanottiin
+hyväksi ja ymmärtäväiseksi, niin Adalmina itki harmista katkeria
+kyyneliä, sillä miksikä oli joku toinenkin älykäs?
+
+Kun prinsessa oli viisitoista-vuotias, meni hän eräänä päivänä
+kävelemään kuninkaan kartanon pihalle. Hän tuli portille ja yritti
+puistoon, mutta portti oli lukossa, eikä kukaan uskaltanut sitä avata
+vastoin kuninkaan ankaraa kieltoa. Neljä kamarineitsyttä ja neljä
+kamaripalvelijaa oli Adalminan seurassa; ensi kerran he kieltäytyivät
+noudattamasta prinsessan käskyä. Silloin Adalmina vihastui, hän
+vihastui niin silmittömästi, että hänen kauneutensa päivänpaiste
+kokonaan himmeni. Hän löi uskollisia palvelijoitansa vasten silmiä,
+juoksi pois heidän luotansa ja kiipesi veräjän yli. Kun palvelijat
+seurasivat jälessä, juoksi hän yhä kauemmaksi puistoon, kunnes ei
+ainoatakaan palvelijaa enää näkynyt viheriöiden puiden välissä.
+
+Silloin Adalmina ensi kerran eläissänsä tunsi janoa ja väsymystä, ja
+hän istahti lähteen reunalle lepäämään. Alentuipa hän ammentamaan
+lähteestä vettäkin hienolla, valkealla prinsessa-kädellään ja juomaan
+sitä ihan niinkuin muutkin ihmiset, kun ei kukaan kumarrellen tarjoa
+lautasella vesilasia. Yht'äkkiä huomasi hän kuvansa lähteessä. "Voi,
+kuinka kaunis minä olen!" sanoi hän itseksensä ja kallisti päätään yhä
+lähemmäksi vedenpintaa, paremmin nähdäksensä omaa kuvaansa, kunnes --
+loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä
+ja katosi kuin nuoli lähteen värähtelevään kuvastimeen.
+
+4. Adalmina sitä tuskin huomasikaan, niin hurmaantunut hän oli omaan
+kauneuteensa. Mutta mitenkäs kävi? Tuskin oli lähteen vesi jälleen
+tyyntynyt ja kirkastunut, niin Adalmina näki siinä aivan toisellaisen
+kuvan itsestänsä. Hän ei nähnyt enää tuota ihmeen ihanaa prinsessaa,
+jolla oli kultakudoksinen puku, kalliita kiviä hiuksissa ja välkkyvät
+timanttirenkaat korvissa: hän näki vaan ruman ja köyhän kerjäläistytön,
+paljaspäisen, avojalkaisen, vaatteet ryysyisinä ja hiukset
+sukimattomina. Silmänräpäyksessä katosi myös hänen suuri älynsä; hän
+tuli niin tietämättömäksi ja yksinkertaiseksi kuin kaikkein
+oppimattomin ihminen, ja ihmeellistä oli, että hän samassa tuokiossa
+kadotti muistinsakin, niin ettei hän enää tiennyt ken hän oli, mistä
+hän tuli ja minne hän aikoi mennä. Hän tunsi vain hämärästi, että suuri
+muutos oli tapahtunut, ja se pelotti häntä niin, että hän juoksi pois
+lähteeltä ja juoksi yhä kauemmaksi metsään, tietämättä, minne hänen
+tiensä kulki.
+
+Niin tuli ilta ja pimeä, ja sudet alkoivat ulvoa metsässä. Adalminaa
+pelotti yhä enemmän ja hän juoksi yhä kauemmaksi, kunnes hän etäältä
+näki kynttilän valoa. Lähemmäksi tultuansa näki hän pienen mökin, jossa
+asui vanha, köyhä eukko. "Lapsi parka", sanoi eukko, "mistä sinä tulet
+näin myöhään illalla?" Mutta siihen ei Adalmina osannut vastata. Hän ei
+edes tiennyt, kuka hän oli ja missä hänen vanhempansa asuivat. Sitä
+eukko suuresti ihmetteli ja armahti häntä ja sanoi hänelle: "koska olet
+niin köyhä ja yksinäsi suuressa maailmassa, niin saat asua minun
+luonani. Tarvitsen juuri jonkun vuohiani kaitsemaan metsässä. Sen saat
+työksesi, lapseni, jos olet hyvä ja tottelevainen, ja tyydyt veteen ja
+leipään sekä vuohen maitoon, jota saat joskus, kun meillä on pidot."
+
+Niin, siihen oli Adalmina varsin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena
+eukon kättä. Sillä hänen tietämättään oli sininen haltiatar pitänyt
+sanansa: Adalmina oli nyt saanut sen lahjan, joka oli kauneutta, älyä
+ja rikkautta parempi, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen. Paljoa
+onnellisempi oli hän nyt kaitessansa vuohia, syödessään niukkaa
+leipäänsä ja maatessaan kovalla olki- ja sammal-vuoteellansa. Paljoa
+parempi hän oli nyt kuin ennen, sillä nöyrää sydäntä seuraa monta
+oivallista lahjaa, niinkuin hyvä omatunto ja hiljainen tyytyväisyys,
+lepo ja rauha, hyvyys ja rakkaus, minne tahansa maailmassa joutuneekin.
+Ja missä vaan Adalmina kulki, siellä levisi päivänpaistetta hänen
+ympärilleen. Mutta se paiste ei lähtenyt enää hänen ulkonaisesta,
+katoavasta kauneudestansa, vaan siitä kirkastuksesta, joka paistaa maan
+päällä kaikkien hyvien ja hurskasten ympärillä.
+
+5. Mutta kuninkaan kartanossa nousi hirveä melu kun prinsessa oli
+kadonnut. Ei siitä apua lähtenyt, että poloiset kamarineitsyet ja
+hämmästyksestä puolihöperöt kamaripalvelijat, jotka olivat seuranneet
+häntä veräjälle, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä eikä
+kuu paistanut ja jonka ovella punaviittainen, rumapartainen teloittaja
+seisoi, kirves olalla. Kuninkaan ja kuningattaren suru oli sanomaton.
+He käskivät koko valtakunnan pukeutumaan surupukuun ja kuuluttivat
+kaikissa kirkoissa, että se, joka voi saada selvän Adalmina
+prinsessasta, saisi prinsessan vaimoksensa, jos hän ei vähempään
+tyytyisi, ja sitä paitsi puolen valtakuntaa kaupanpäällisiksi. Se oli
+tapana siihen aikaan, kuten jokainen tietää.
+
+Ne olivat aika hyvät löytäjäiset, ja monella kuninkaan pojalla ja
+ritarilla oli halu ansaita niitä. Kolme pitkää vuotta peräkkäin, suvet
+ja talvet, ratsastivat he halki avaran maailman ja etsivät etsimistään,
+mutta eivät vain löytäneet. Vihdoin sattui niin, että nuori ja reipas
+Frankinmaan prinssi Sigismund etsimäretkillään joutui tuon vanhan eukon
+mökkiin. Siellä eukko istui surupuvussa; se tosin ei ollut kovin hieno,
+mutta musta se oli, olivatpa vuohetkin kivikkomäellä mustat ja
+valkoiset. "Ketä surette, eukkoseni?" kysyi prinssi. "Kuningas on
+käskenyt kaikkien suremaan kadonnutta prinsessaamme", vastasi eukko;
+"mutta eipä hänestä suurta vahinkoa ollut. Kyllä hän oli kaunis ja
+rikas ja älykäs, mutta ihmiset väittävät, että hänellä oli ylpeä sydän,
+ja se oli paha asia, sillä sen tähden ei kukaan ihminen häntä oikein
+rakastanut."
+
+Samassa tuli Adalmina vuohinensa metsästä kotiin. Prinssi katseli häntä
+eikä voinut käsittää, mitenkä tyttö, joka oli niin köyhä ja ruma,
+kuitenkin vaikutti hänen sydämeensä niin ihmeellisesti, että hän
+melkein heti piti hänestä. Prinssi kysyi tytöltä, oliko hän nähnyt
+prinsessaa. "En", vastasi Adalmina. "Se on ihmeellistä", sanoi prinssi,
+"kolmeen pitkään vuoteen en ole ketään muuta ajatellut kuin pientä
+prinsessaani. Mutta nyt en häntä enää etsi. Rakennan itselleni linnan
+tänne metsään ja asun täällä kaiken elinaikani."
+
+Tuumasta toimeen. Prinssi rakensi linnan lähelle sitä lähdettä, jonka
+partaalla Adalmina kerran oli muuttunut. Tapahtuipa sitten kerran hyvin
+lämpimänä päivänä, että prinssiä rupesi janottamaan, ja hän kumartui
+alas juomaan lähteestä. "Mikäpä tuo lie, joka niin ihmeen kauniisti
+kimaltelee veden pohjassa?" sanoi hän itsekseen. "Annahan katson, mikä
+se on."
+
+Prinssi kumartui alas ja pisti käsivartensa lähteeseen ja nosti sieltä
+kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen ihana helmi. Silloin hänen
+mieleensä välähti ajatus: entä jos se olisi Adalminan helmi! Hän läksi
+kruunuineen kuninkaan linnaan, ja tuskin kuningas ja kuningatar ehtivät
+nähdä kalliin koristuksen, niin he jo huudahtivat molemmat: "Adalminan
+helmi! Adalminan helmi! Oi, missä hän itse on, missä on kaunis, pieni
+prinsessamme?"
+
+6. Nyt kuningas laski, että prinsessa, jos hän eläisi, olisi
+kahdeksantoista vuoden vanha. Hän muisti punaisen haltiattaren
+ennustuksen ja aavisti käyneen niinkuin todella oli käynytkin. Sen
+vuoksi hän uudestaan kuulututti kirkoissa, että kaikki tytöt, jotka
+olivat kahdeksantoista ikäiset, kokoontuisivat hänen kartanonsa pihalle
+kruunua koettelemaan. Ja se, jonka päähän se täysin sopi, oli
+tunnustettava oikeaksi ja kadonneeksi prinsessaksi, ja Frankinmaan
+prinssi Sigismund saisi hänet vaimokseen.
+
+Tietysti kaikki tytöt heti riensivät kuninkaan kartanoon; ja ne, jotka
+olivat vaille tai yli kahdeksantoista vuotta, eivät olleet sitä
+muistavinansa. Oli kaunis kesäpäivä ja vähintäin tuhat tyttöä seisoi
+pitkissä jonoissa onneaan koettelemassa. Aamusta varhain myöhään iltaan
+kulki kruunu päästä päähän, kaikki sitä koettelivat, mutta kelienkään
+se ei sopinut. Viimein tytöt rupesivat nurisemaan ja sanoivat:
+"kuningas tekee meistä pilkkaa; heittäkäämme arpaa ja kuka voittaa, hän
+saakoon kruunun ja prinssin." Sitä keinoa piti prinssi Sigismund hyvin
+pahana ja käski heidän odottamaan päivän laskuun asti. "Olkoon
+menneeksi", sanoivat tytöt.
+
+Vähää ennen auringon laskua asetettiin vartija tähystelemään, oliko
+vielä ketään tulossa maantiellä. Prinssi huusi: "Ilta kuluu; vartija,
+näetkö ketään tiellä?"
+
+Vartija vastasi: "Näen kukkasten kallistavan päänsä uneen, sillä yö on
+tulossa. Mutta ketään en näe tiellä tulevan."
+
+Taasen kysyi prinssi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?"
+
+Vartija sanoi: "Pilvi peittää laskevan auringon, ja lintu metsässä
+kätkee päänsä väsyneen siipensä alle. Yö on kohta käsissä, mutta en
+ketään näe tiellä tulevan."
+
+Vielä kerran kysyi prinssi: "Ilta on kulunut; vartija, etkö näe ketään
+tiellä tulevan?"
+
+Vartija sanoi: "Näen pienen tomupilven tuolla kaukana metsän rannalla.
+Nyt se lähenee; näen köyhän paimentytön, joka ajaa vuohiansa
+maantiellä."
+
+"Koettakaamme kruunua paimentytön päähän", sanoi prinssi. Toiset tytöt,
+jotka pitivät itseänsä paljoa parempina, huusivat: "ei, ei!" Mutta
+kuningas tuotti paimentytön luokseen, ja katso, kun kruunua koetettiin
+hänen päähänsä, niin sopi se täydellisesti.
+
+Samassa meni päivä maillensa ja tuli pimeä, niin ettei voinut selvästi
+erottaa paimentytön muotoa. Mutta Sigismund prinssi ajatteli
+mielessänsä: "Kas, hyvä Jumala tahtoo että ottaisin köyhän tytön
+vaimokseni, ja sen teenkin, sillä hänet olen ennen nähnyt eukon luona
+metsässä ja tiedän, että hänen ympärillänsä päivä paistaa, minne
+hyvänsä hän käy."
+
+Kaikki kansa huusi: "Kauan eläkööt Sigismund prinssi ja Adalmina
+prinsessa!" Mutta moni ajatteli itseksensä: "tuohan on vaan köyhä
+paimentyttö!"
+
+7. Sitten paimentyttö vietiin kruunu päässä kuninkaan saliin, jossa
+loisti tuhansittain vahakynttilöitä. Mutta kaikkien tuhansien
+kynttilöiden loiston voitti Adalminan ihmeteltävä kauneus, kun hän
+kultaiseen pukuunsa puettuna seisoi äkkiä kaikkien keskellä. Sillä
+saadessaan takaisin helmensä, sai hän myös samalla jälleen punaisen
+haltiattaren lahjat. Mutta paras puoli asiassa oli se, että hän samalla
+sai pitää sinisen haltiattaren lahjan: hyvän nöyrän sydämen. Ja koska
+hän sai takaisin myös hyvän muistinsa, niin hän muisti vallan hyvin,
+kuinka ilkeä hänen sydämensä ennen oli ollut ja kuinka hän toiseksi
+muutettiin, ja kuinka köyhä ja ruma ihminen, jolla on rauhallinen
+omatunto, on paljoa onnellisempi kuin rikas ja kaunis kaikessa
+ylpeydessänsä. Senvuoksi lankesi hän nyt polvilleen isänsä ja äitinsä
+eteen ja pyysi heiltä ja kaikilta anteeksi entistä ylpeyttänsä, -- ja
+osoitteeksi muuttuneesta sydämestään talutti hän esille metsätorpan
+köyhän eukon, syleili häntä ja sanoi: "Armelias on rikas köyhyydessään,
+mutta rikas, jonka sydän on kova, kärsii puutetta kaikkien aarteittensa
+keskellä".
+
+Ja kaikki, jotka tämän näkivät, eivät olleet uskoa silmiänsä. Mutta
+Sigismund prinssi sanoi: "Minä tiesin näin käyvän. Adalminan helmi on
+kaunis, mutta paljoa kauniimpi on nöyrä sydän."
+
+Sitten vietettiin suuret, iloiset häät kuninkaan kartanossa, ja ne
+neljä kamarineitsyttä ja neljä kamaripalvelijaa pääsivät vapaiksi
+tornista ja punaviittainen, rumapartainen teloittaja asetti kirveensä
+nurkkaan. Ja kaikki huusivat mailla ja mantereilla: "Kaunis, kaunis on
+Adalminan helmi, mutta paljoa kauniimpi on nöyrä sydän!"
+
+
+
+
+19. Se on kovaa.
+
+
+"On todellakin kovaa ettei saa muuta kuin velliä, kun toiset saavat
+kahvia ja paljon muuta hyvää", sanoi Maunu istuessaan murkinapöydässä,
+suuri leipäpala kädessään ja vati höyryävää velliä edessänsä; "ja kovaa
+on myös että täytyy nousta niin aikaisin aamulla ja tehdä työtä koko
+päivä, kun toiset saavat olla laiskoina tahi tehdä, mitä tahtovat. Nyt
+täytyy minun taas lähteä lunta kahlaamaan, kun toiset saavat ajaa
+hienoissa reissä -- se on kovaa, se on väärin."
+
+"Se on suuri siunaus", sanoi iso-äiti melkein niinkuin itselleen, siinä
+missä istui ja kutoi lapasia Maunulle; "se on suuri siunaus, että
+meillä on ruokaa, kun monet tuhannet kärsivät nälkää; se on suuri
+siunaus, että meillä on asunto, kun monet tuhannet kodittomina mieron
+tietä kulkevat; se on suuri siunaus, että meillä on näkö, kuulo ja
+voimia työntekoon, kun niin moni on sokea, kuuro, kivulias ja heikko."
+
+"Iso-äidin mielestä ei ole tietysti mitään kovaa", mumisi Maunu
+nurpeillansa -- "jollei kova leipä", lisäsi hän sitten hiljemmällä
+äänellä, sillä häntä hävetti kumminkin hänen epäkohteliaisuutensa
+vanhaa iso-äitiä kohtaan.
+
+"Kyllä, Maunu, kyllä minä tiedän jotakin, joka mahtaa olla hyvin
+kovaa."
+
+"Mikä se?" kysyi Maunu uteliaasti, sillä hän luuli iso-äidin viimeinkin
+saaneen aihetta valitukseen ja tyytymättömyyteen.
+
+"_Se on sydämesi, poikani, ja se mahtanee olla hyvin kova_, koska se ei
+ole kiitollinen Jumalalle hänen monista suurista hyvistä töistään."
+
+
+
+
+20. Älä heitä kiveä, se ponnahtaa takaisin.
+
+
+Kaksi poikaista tähtäili kivillä varpusta, joka hyppeli jonkun matkan
+päässä. Samassa tuli paikalle heidän iso-isänsä. "Älkää heitelkö kiviä,
+pojat; ne ponnahtavat takaisin." "Miten voi kivi ponnahtaa takaisin?"
+sanoi toinen pojista. "Kerron teille jotakin", sanoi iso-isä. "Onko se
+oikein tosi kertomus?" kysyivät pojat. "Se on tosi. Viisikymmentä
+vuotta takaperin olin minäkin poikanen, samallainen kuin tekin. Minua
+aina huvitti kivien heitteleminen. Olin siihen hyvin tottunut, ja
+kulutin aikaani sillä, kun minulla ei ollut ketään leikkitovereita.
+Eräänä päivänä oli minun määrä mennä työhön erään vanhan pariskunnan
+luokse. Ne olivat hyvin hyviä sekä ihmisille että eläimille, nuo
+molemmat vanhukset. Heidän asunnossaan oli pääskystenpesiä joka
+räystään alla, ja seitsemän vuotta perätysten oli sinne heti, kun talvi
+oli ohitse, tullut sama lintu, pesinyt samaan paikkaan ja hautonut
+munansa pojiksi. Vanhukset olivat aina kovin iloissaan, kun se saapui.
+Tällä kertaa oli se tullut ihan samana päivänä, jolloin minäkin tulin
+sinne työhön. Se lenteli ja liverteli ja näytti sekin olevan iloissaan,
+kun taas sai palata vanhaan kotiinsa. Mutta minussa syntyi silloin tuo
+kiven heittämisen halu. Oli mielestäni lystiä koettaa, osaisinko
+siihen. Enhän edes toivonutkaan osaavani, se kun istui jotenkin
+etäällä, mutta olisihan kuitenkin lystiä koettaa. Se istui erään
+patsaan päässä ja katseli minuun päin. Se oli siinä aivan pelotonna.
+Minä tähtäsin varmasti, heitin ja kivi osui sen päähän. Se putosi
+kuolleena maahan. On totta mitä sanoin: se kivi ponnahti takaisin.
+Sillä nähdessäni linnun putoavan, tuli minun niin paha olla, kuin jos
+minua itseä olisi kivellä heitetty. Pysyin koko päivän tuolta paikalta
+niin kaukana kuin mahdollista; mutta minä kuulin, kuinka sen puoliso
+lenteli kuolleen toverinsa ympärillä ja valitti. Se koski ihan
+sydänjuuriini asti.
+
+"Vanhukset eivät sanoneet mitään; mutta minä tiesin, että he surivat.
+En voinut sen jälkeen koskaan katsoa heitä suoraan silmiin. Kunpa
+olisin rohjennut heille edes kertoa, miten minä kaduin pahaa tekoani.
+
+"He ovat jo vuosia takaperin kuolleet; mutta tuota tapausta en voi
+koskaan unhottaa. Tuntuu, nähkääs, siltä, kuin tuo kivi istuisi minun
+sisässäni -- minun omassa-tunnossani."
+
+
+
+
+21. Pääskyselle.
+
+
+    1. Oi pääsky, lintu pienoinen,
+    sä riemurinta kaunoinen!
+    Jo taasen riensit Pohjolaan,
+    jo taasen löysit meidän maan.
+
+    2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!
+    Sun ääntäs taas mä kuulla saan;
+    noh, terve, terve tultuas,
+    ystäväni armias!
+
+    3. Sä kaunokieli, kultasuu!
+    oi, kuinka laulus luonnistuu,
+    kun lennät ilmass' liehuten
+    ja riemuvirttä veisaten.
+
+    4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan
+    sä riennät? Oi sä riennät vaan
+    sen kauneutta katsomaan,
+    sen ihanuutt' imehtimään.
+
+    5. Sen saaret, salmet, laaksolot,
+    sen kuusikot, sen koivikot,
+    sen kukkaset koreudessaan, --
+    et löynne, pääsky, vertojaan!
+
+    6. Sen taivas ehtookullassaan,
+    sen aamurusko loistossaan,
+    ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,
+    ne sai sun tänne saapumaan.
+
+    7. Sun Pohjolassa, herttainen,
+    on rakastella rauhainen;
+    sun tääll' on lysti ollakses
+    ja armas aikaellakses.
+
+
+
+
+22. Joudu, kevät.
+
+
+    Kevät armas, joudu jo,
+    talven kahleet poista!
+    Nouse taasen, aurinko,
+    kirkkahana loista;
+    joudu jo.
+
+    Sua, kevät, kaipaan ma
+    päivänpaisteinesi,
+    kaipaan taasen tuoksua
+    kukkanurmiesi.
+    Joudu jo!
+
+    Kaipaan riemulauluja
+    pikkulintujemme,
+    kaipaan aallon loisketta
+    taasen rannoillemme, --
+    Joudu jo!
+
+    Joudu, kevät, sulata
+    talven routa maasta,
+    riennä, kerro mahdista
+    lämmön voimakkaasta!
+    Joudu jo!
+
+    Ehkä lämpö tunkisi
+    munkin sydämeeni,
+    talven roudat poistaisi --
+    Joudu keväimeni,
+    joudu jo!
+
+
+
+
+23. Tulipalo.
+
+
+Eräässä kylässä syttyi tulipalo. Enin osa kylän väestä oli
+silloin ulkotyössä jonkun matkan päässä. Kun sanoma saapui tästä
+onnettomuudesta, riensivät kaikki kotia pelastaaksensa omaisuuttansa.
+Heidän joukossaan oli myös muudan köyhä mies, jolla oli ainoastaan
+pieni mökki. Kun hänelle sanottiin, että tämä oli syttynyt tuleen,
+mutta että hän vielä ehkä voisi sen sammuttaa taikka ainakin tavaransa
+pelastaa, kysyi hän, miten oli hänen lähimmän naapurinsa talon laita.
+Kun vastattiin, että sekin oli tulessa, sanoi hän: "Sittenpä täytyy
+minun rientää pelastamaan naapuriani, sillä hän on kipeä eikä voi
+itseänsä auttaa. Hän varmaankin odottelee minua." Heti kiirehti hän
+oman asuntonsa ohitse naapuri-raukan luokse. Tuli oli päässyt jo
+siihen huoneeseen, missä sairas makasi, ja palava katto oli alas
+putoamaisillaan. Siitä peljästymättä syöksyi mies savun ja liekkien
+lävitse sisään, otti sairaan syliinsä ja kantoi hänet onnellisesti
+turvaan.
+
+
+
+
+24. Kelpo palvelija.
+
+
+Parikymmentä vuotta takaperin paloi eräässä kylässä Sveitsissä muutamia
+taloja. Yhdessä näistä taloista palveli Jooseppi niminen mies eräällä
+käsityöläisellä. Hän heräsi tulen rätinään ja sen synnyttämään kamalaan
+valaistukseen. Nopeasti puki hän ylleen vähän vaatteita ja herätti
+muut palvelijat sekä mestarin perheen. Sitten kiirehti hän lasten
+huoneeseen, tempasi ne vuoteilta ja kantoi ulos. Vasta sitten toi hän
+oman arkkunsa, jossa hänellä oli se puku, jota hän asevelvollisena
+käytti; säästämänsä rahat ja muut vaatteensa jätti hän liekkien
+saaliiksi.
+
+Kun hän syöksyi tuosta palavasta talosta ulos, kuuli hän
+mestarin emännän surkeasti valittavan, että yksi lapsi oli
+vielä poissa. Jooseppi syöksyi silloin hengen vaaralla uudelleen
+palavaan rakennukseen. Hän saikin lapsen käsiinsä ja toi sen
+vahingoittumattomana kartanolle, jossa hän laski sen vanhempien syliin.
+
+Ennen paloa oli hän ajatellut vaihtaa paikkaa. Mutta nyt sanoi hän:
+"Kun mestarille on tällainen onnettomuus tapahtunut, en häntä nyt voi
+jättää; tahdon auttaa häntä talon uudestaan rakentamisessa".
+
+    Ei se ole hädässä ollut, joka ei toista auta.
+    Hädässä ystävä tutaan.
+    Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi.
+
+
+
+
+25. Varo vaatteitasi.
+
+
+Arvo oli pieni, vilkas poika. Hänen isänsä oli kuollut, ja nyt täytyi
+hänen köyhän äitinsä yksinään tehdä työtä hankkiaksensa elatusta ja
+vaatteita itselleen sekä pojalleen. Tätä ei Arvo kuitenkaan tullut
+ajatelleeksi, vaan palasi usein leikeistään kotia vaatteet
+rikkinäisinä.
+
+Kerran oli leikki ollut hyvin hilpeätä. Pojat olivat siinä kilpailleet,
+kuka paraiten voisi puuhun kiivetä. Arvo oli ollut siihen hyvin
+taitava, mutta seurauksena oli, että hänen vaatteensa menivät
+tavallista enemmän rikki. Äiti nuhteli häntä tästä lempeästi; kovuutta
+ei hän tahtonut käyttää, kun Arvo muuten oli siivo poika.
+
+Arvo meni vuoteelleen ja nukkui pian, kun oli väsynyt leikistään, mutta
+heräsi myöhään yöllä ja huomasi äitinsä vielä istuvan työnsä ääressä.
+Äiti paikkasi hänen vaatteitaan, ja kyyneleitä valui hänen silmistään.
+"Miksi itket, äiti?" sanoi Arvo nousten istumaan vuoteellaan. -- "Älä
+ole milläsikään, poikani", sanoi äiti, "en minä surusta itke." --
+"Miksi sitten itket?" -- "Silmiäni kirveltää, kun valvon näin myöhään
+ja teen työtä tulen ääressä", vastasi äiti. -- "Miksi et käy
+nukkumaan?" kysyi Arvo. -- "Sittenpä et sinä pääsisi huomenna ehjin
+vaattein kouluun; tiedäthän sinä minun haluavan, että olet ainakin
+ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin puettuna."
+
+Nytpä tulivat kyyneleet Arvonkin silmiin, ja hän pyysi äidiltään
+sydämestään anteeksi, että oli hänelle surua tuottanut. Äiti antoikin
+hänelle mielellään anteeksi ja unohti, nähdessään hänen kyyneleensä, ne
+monet yöt, jotka oli saanut valvoa ja tehdä työtä hänen tähtensä.
+
+Arvo ei koskaan unohtanut tätä hetkeä, ja ne kyyneleet, joita äiti
+sittemmin hänen tähtensä sai vuodattaa, olivat aina pelkkiä
+ilokyyneleitä.
+
+
+
+
+26. Löytö.
+
+
+Eero löysi maantieltä veitsen. Hän oli hyvin iloinen siitä, sillä siinä
+oli kaksi terää ja kaunis valkoinen pää. Hän poikkesi metsikköön ja
+leikkasi sieltä itselleen sauvan. Mutta siellä huomasi hän myös, kuinka
+eräs mies saapui tuolle paikalle, josta veitsi oli löytynyt, ja katseli
+alaspäin etsivän näköisenä. Hän ei nähnyt Eeroa, joka oli metsikön
+varjossa. Eero ajatteli: "tuo mies on varmaan veitsen pudottanut".
+
+Hän meni miehen luo ja kysyi, mitä tämä etsi. "Etsin veistä, jossa oli
+kaksi terää ja valkoinen pää", vastasi mies. Eero pisti käden
+taskuunsa, otti sieltä veitsen ja antoi sen miehelle, ilmoittaen
+löytäneensä sen maantieltä. Mies hyvin ihastui ja kiitteli Eeroa. Mutta
+Eero ymmärsi täyttäneensä velvollisuutensa. Emmehän saa koskaan pitää
+omanamme sellaista, mikä ei meille kuulu.
+
+
+
+
+27. Lörpöttelijä.
+
+
+Kalle oli aika lörppösuu. Aina hän puhui ja toimitti ja oli
+ymmärtävinään kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset. Vanha viisas
+mies, joka kerran kuunteli häntä ja väsyi tuohon alituiseen
+lörpöttelyyn, sanoi hänelle: "kun sinä nyt näytät kaikki tietävän,
+sanopas minulle, miksi meillä ihmisillä on kaksi korvaa, mutta vaan
+yksi suu!" Kalle vaikeni ja mietti kauan, mutta ei vaan päässyt sen
+perille. "Sanon sen sinulle", virkkoi vanhus; "sinulla on kaksi korvaa,
+mutta vaan yksi suu, jotta sinä enemmän kuuntelisit, mutta vähemmän
+puhuisit."
+
+    Ei puheen paljoudesta eikä kirjan suuruudesta.
+
+
+
+
+28. Karhunnahka.
+
+
+Kaksi nuorta metsämiestä lähti karhua ampumaan. Mennessään he jo
+iloitsivat nahasta, jonka ampumaltaan karhulta nylkisivät.
+
+"Jos minä sen ampuan", sanoi toinen, "teetän sen nahasta itselleni
+turkin." "Mutta minä", sanoi toinen, "sen ampuankin ja sitten myön minä
+nahan."
+
+Kun he olivat päässeet metsään, kuulivat he karhun askeleiden rätinän.
+Sydän alkoi kumpaisellakin pamppailla. Ja kun karhu hirveästi möristen
+tuli yhä lähemmäksi, silloin heitti miehistä se, joka oli luvannut
+karhun nahan myödä, pyssynsä pois ja kiipesi kiireimmän kaupalla
+puuhun. Toinen, näin yksin jääneenä, ei uskonut enää voivansa karhua
+vastustaa, mutta ei myöskään päässyt pakenemaan. Onneksi muisti hän,
+että karhu ei kuollutta ihmistä koske. Hän heittäytyi pitkälleen
+maahan, pidätti henkensä ja oli olevinaan kuollut.
+
+Karhu tuli julmistuneena häntä kohden. Mutta kun se huomasi, että tuo
+mies ei jäsentäkään liikuttanut, luuli se hänet kuolleeksi. Se nuuski
+häntä sieltä täällä, mutta kun se ei huomannut hänen hengittävän, lähti
+se tiehensä tekemättä mitään pahaa. Kun se oli jo kylliksi etäällä,
+tointuivat nuo nuoret metsämiehet säikähdyksestään. Toinen kapusi alas
+puusta, toinen nousi ylös maasta.
+
+Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle,
+mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä
+en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun
+oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet
+saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka
+hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".
+
+    Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa.
+    Ei suuret sanat suuta halkaise.
+
+
+
+
+29. Ystävällinen vastaanotto.
+
+
+Eräässä kaupungissa istui muutamana sunnuntaina jälkeen puolenpäivän
+perheen isä ja luki perheellensä Uutta Testamenttia. Hän oli juuri
+tullut näihin Jesuksen sanoihin: "Joka holhoo senkaltaisen lapsen minun
+nimeeni, hän holhoo minun" (Matth. 18, 5). -- Katso, silloin seisoi
+eräs 8-vuotias poika hänen ovensa edessä ja pyysi almua. Mies keskeytti
+lukunsa ja heitti vaimoonsa silmäyksen, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa:
+"Älkäämme ainoastaan kuulko Jumalan sanaa, vaan eläkäämme myös sen
+jälkeen!" Vaimo, jonka sydän myöskin oli avoinna Herran varoituksille
+sanassa, vastasi: "Rakas ystävä! Minulla on aivan sama ajatus kuin
+sinulla; tehkäämme niinkuin on kirjassa." Sen perästä kutsuivat he
+pojan sisään, ottivat hänen hyvin ystävällisesti vastaan sekä
+kasvattivat häntä niinkuin omaa lastansa.
+
+
+
+
+30. Pieni mierolainen.
+
+
+    1. Armas päivä paistaa,
+    kohta lämpimäks jo muuttuu sää,
+    hanki loisteessansa hohtaa,
+    sulain kiteet kimmeltää.
+
+    2. Poika repaleissa vallan
+    saloss' yksin kuljeksii.
+    Hongat, kuuset huminallaan
+    häntä täällä tervehtii.
+
+    3. Pieni mierolainen aina
+    yhä rientää eteenpäin,
+    eipä murhe mieltä paina,
+    rallatellen laulaa näin:
+
+    4. "Hopsis jalat! Väsymystä
+    tunnetteko? Talohon
+    kohta päästään, siellä kystä
+    minullekin kyllin on.
+
+    5. Hongat, kuuset, vaiheitani
+    tahdotteko tietää te?
+    Kuulkaa, tässä kulkeissani,
+    nyt mä teille kerron ne!
+
+    6. Aina muistan riemuin vielä
+    isän armaan mökkiä,
+    viisi meit' ol' lasta siellä,
+    vanhin niistä olin mä.
+
+    7. Muistan kuinka kotikaski
+    tähkäpäin jo kellerti;
+    noro hallan irti laski,
+    julma viljan runteli.
+
+    8. Talvi tuli, loppui leipä,
+    petäjäistä syötihin --
+    Äitiin tarttui tauti, veipä
+    hänet kohta hautaankin.
+
+    9. Häntä multaan saatoin, itkin
+    haudallaan ma hetkisen,
+    kyynel poskipäätä pitkin
+    vieri, jääksi hyytyen.
+
+    10. Siitä asti tepastellut
+    olen mieron tietä ain'...
+    Jopa sulle kertoellut
+    olen, metsä, muistelmain.
+
+    11. Hopsis, jalat, joutukaa jo!
+    muuten yövyn korpehen.
+    Varjot synkät lankeaa jo,
+    tuolla päivä laskeiksen." --
+
+    12. Yhä kiitää, vaan ei vielä
+    ihmis-asuntoa näy.
+    Metsän haamut poikaa tiellä
+    uhkaa, mustaks yö jo käy.
+
+    13. Kylmä yltyy. Tähtein valo
+    syttyy taivahalle jo,
+    leimuelee pohjanpalo,
+    huokaa synkkä hongisto.
+
+    14. Kohta aamun koittehessa
+    öinen jylhyys häviää --
+    Vaan, ken tuolla kinoksessa
+    kalvenneena lepäjää?
+
+    15. Pieni mierolainen siellä
+    lepoon vaipui viimeiseen,
+    jäätyneenä kiiltää vielä
+    kyynel silmän murtuneen.
+
+
+
+
+31. Korpi kurjalla kotina.
+
+
+     Kotihinsa muut menevät,
+     Majoillensa matkoavat,
+     Kurjall' ei ole kotia,
+     Katalalla kartanoa;
+     Korpi kurjalla kotina,
+     Salo sauna vaivaisella.
+     Moni on päivä päätön päivä,
+     Useampi einehetön:
+     Ilta ainaki tulevi,
+     Yö etehen ennättävi.
+     Moni tuikkari tulonen,
+     Vilkuttavi valkiainen.
+     Ei ole turvoa tulesta,
+     Valkiaisesta varoa,
+     Turvoa tuhoistakana,
+     Vaivaistakana varoa.
+     Tuikkaen tuli palavi,
+     Vilkutellen valkiainen
+     Eessä lapsen armottoman,
+     Kohalla kovaosaisen.
+     Noin tunsi tulen isäntä,
+     Virkkoi valkian pitäjä,
+     Tuvallinen tuumoavi,
+     Ja sanovi saunallinen:
+     "Pois turvaton tuvasta,
+     Armoton katoksen alta!
+     Tuulen vieä turvatonta,
+     Ahavaisen armotonta,
+     Varatonta vastarannan."
+
+   Älä sorra sorrettua, särje särjetyn sydäntä.
+
+
+
+
+32. Armottoman osa.
+
+
+    Alahan' on allin mieli
+    Uiessa vilua vettä.
+    Alempana armottoman
+    Käyessä kylän katua.
+    Vilu on vatsa varpusella
+    Jääoksalla istuessa,
+    Vatsani minun vilumpi
+    Astuessani ahoja.
+    Syän kylmä kyyhkysellä
+    Syöessä kylän kekoa,
+    Kylmempi minun sitäi
+    Jäävesiä juoessani.
+
+
+
+
+33. Muinaiset ajat paremmat.
+
+
+    Ajattelen aikojani,
+    Muistan muita päiviäni,
+    Parempia päiviäni,
+    Entistä elantoani.
+    Muin' oli ajat paremmat,
+    Päivät kaikki kaunihimmat,
+    Päivän laskut laupiaammat,
+    Koriammat huomenkoitot.
+    Toisin silloin touko kasvoi,
+    Toisin maa orahan otti.
+    Silloin nousi nuoret heinät,
+    Kun ma nousin nuorukainen;
+    Silloin kasvoi kaikki kaislat,
+    Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
+    Kasvoin koissa korkiassa,
+    Ylenin ylituvissa,
+    Kaunihilla kannikoilla,
+    Liioilla lihamuruilla.
+    Vaan tuli surma suutimaton,
+    Kesken yötä kenkimätön,
+    Pois otti minun poloisen,
+    Kauas kantoi Karjalasta
+    Näille ouoille oville,
+    Veräjille vierahille,
+    Jossa harvoin päivä paistoi,
+    Harvoin kuutamet kumotti;
+    Harvoin on kuultu kuikan ääni,
+    Harvoin kaakkurin kajatus;
+    Harvoin on hauki vierahana,
+    Siika ei sinä ikänä,
+    Lohen poik' ei polvenahan.
+    Niinpä nyt tätä nykyä,
+    Tällä tuhmalla iällä
+    Sijan tieän, kussa synnyin,
+    Kanssa kaiken, kussa kasvoin,
+    En tieä sitä sijoa,
+    Kussa kuolo kohtajavi,
+    Hengen loppu loukahtavi
+    Näillä ouoilla ovilla,
+    Veräjillä vierahilla.
+
+
+
+
+34. Oikea kiitos-uhri.
+
+
+Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli
+viimein terveeksi. Ensi kerran hengittäessään raitista ilmaa ja
+katsellessaan luonnon kauneutta, sai hän ikäänkuin uuden elämän sekä
+kiitti ja ylisti Luojaansa kaikesta sydämestänsä.
+
+"O Isä!" huudahti hän, "Sinä, joka vuodatat kaikkein päälle iloa ja
+siunausta, millä voipi ihminen, tämä heikko olento, palkita sinun
+äärettömän rakkautesi! Kuinka mielelläni tahtoisin uhrata sinulle
+kaikki, mitä minulla on!"
+
+Eräs Jumalata pelkääväinen vanhus kuuli hänen sanansa ja sanoi: "Kaikki
+hyvyys tulee ylhäältä; tuonne ylös et sinä voi lähettää mitään
+takaisin; mutta tule minun kanssani, niin näytän sinulle, miten
+paraiten voit Jumalata kiittää ja ylistää."
+
+Nuorukainen seurasi heti, ja he tulivat erääseen mökkiin, jossa
+vallitsi kurjuus ja viheliäisyys, sillä isäntä sairasti heikkona,
+emäntä oli suruun vaipunut ja puolialastomat lapset itkivät leipää.
+Nuori mies kauhistui tätä näkyä, mutta vanhus sanoi: "Katso tässä on
+alttari, jolle voit panna kiitos-uhrisi. Nämä ihmiset lähettää Herra
+sinun luoksesi. Kun sinä rakastat ja autat heitä, niin sinä myöskin
+paraiten rakastat ja ylistät omaa ja heidän Jumalaansa."
+
+Nuorukainen antoi liiastansa tarvitsevaisille, hoiti ja virvoitti
+heitä, ja nämä kutsuivat häntä siunaten Jumalan enkeliksi.
+
+
+
+
+35. Herrasmies ja köyhä.
+
+
+Eräs ylhäinen herra, rikas ajallisesta hyvyydestä, mutta köyhä
+jumalanpelosta ja kristillisestä uskosta, käveli muutamana iltana
+tiluksillansa. Hänen tiensä kävi vanhan, lahonneen mökin ohitse, jossa
+asui eräs mies monen lapsen kanssa sangen köyhissä varoissa. Kun rikas
+kuuli jonkun sisällä puhuvan korkealla ja selvällä äänellä, seisahtui
+hän kuuntelemaan. Ihmeekseen kuuli hän, että köyhä sydämellisimmillä
+sanoilla kiitti taivaallista Isäänsä, joka oli antanut hänelle ja hänen
+lapsillensa vaatteet ja jokapäiväisen leivän.
+
+"Mitä!" sanoi herra itseksensä, "tämä kiittää vaatteista ja ruoasta, ja
+minä en kiitä kaikesta ylellisyydestänikään!"
+
+Hyvin häpeissään kiirehti hän kotiinsa ja oppi tästä hetkestä katsomaan
+elämää sen oikeassa valossa. Hän päätti palata sen Jumalan tykö, jonka
+hän rakkaudesta maalliseen tavaraan oli hyljännyt. Hänen elämänsä tuli
+täst'edes jokapäiväiseksi jumalanpalvelukseksi ja lakkaamattomaksi
+kiitokseksi. Eikä hän myöskään laiminlyönyt tehdä hyvää tälle köyhälle
+miehelle, joka tietämättänsä oli ollut syynä hänen mielenlaatunsa
+muuttumiseen.
+
+
+
+
+36. Kiitollinen poika.
+
+
+Eräs korkea herra tapasi kerran kävelemässä ollessaan ahkeran ja
+iloisen talonpojan, jonka kanssa hän rupesi puhelemaan. Muutamain
+kysymysten perästä sai hän tietää, ett'ei maa, jota talonpoika kynti,
+ollut hänen omansa, vaan että hän oli päivämies ja sai palkkaa pari
+markkaa päivältä. Herra, joka ei voinut ymmärtää, kuinka niin vähällä
+voisi tulla toimeen, ihmetteli, että talonpoika oli niin hyvällä
+mielellä.
+
+Talonpoika vastasi: "Olisi hyvin huonosti, jos menettäisin ylläpitoon
+kaiken päiväpalkkani; minun pitää tulla toimeen kolmannella osalla.
+Toinen kolmas osa menee velkani suorittamiseen ja kolmannen osan panen
+korkoa kasvamaan."
+
+Tätä ei herra voinut ymmärtää, mutta päivämies, huomattuansa hänen
+ihmettelevän, lisäsi; "Minä ja'an tuloni vanhempieni kesken, jotka
+eivät enää jaksa työtä tehdä, ja lapsien kesken, joista ei vielä ole
+työntekijöiksi. Edellisille palkitsen minä sitä rakkautta, jota he
+minun lapsena ollessani ovat minulle osoittaneet, se on minun velkani
+maksamista; jälkimmäisten toivon vanhoilla päivilläni pitävän itsestäni
+murheen; se on se pääoma, josta kerran olen kantava koron."
+
+Korkea herra mieltyi hänen vastaukseensa niin, että otti pitääksensä
+murheen hänen pojistansa. Näistä tuli aikaa myöten yhtä kelvolliset
+miehet kuin heidän isänsäkin oli, jota he vanhana hellästi hoitivat ja
+runsaasti ravitsivat.
+
+    Anna kättä köyhän miehen,
+    köyhällä on lämmin koura.
+
+
+
+
+37. Suvilaulu.
+
+
+    Oisin pääskynä mä piennä,
+    Suvilintuna iloisna,
+    Lenteleisin, liiteleisin,
+    Suomehen suhauttaisin.
+    Sitte sinne saatuani,
+    Perillenpä päästyäni,
+    Ilmassa iloittelisin,
+    Räystähällä riemuitsisin
+    Kesän kaunihin tuloa,
+    Tuloo armahan auringon.
+    Vaan jos itkevän näkisin,
+    Huolellisen huomaitsisin,
+    Hälle mä visertelisin:
+    Mitäs itket ihmisparka,
+    Murehdit sä Mannun lapsi --
+    Kohtalosiko kovuutta?
+    Sydämeskö sulotuutta?
+    Katso luonnon kauneutta,
+    Ihanuutta ilman kaiken:
+    Suot jo läikkyvi sulana,
+    Järvet jäiden kahlehitta,
+    Nietos nurmelta katoopi,
+    Häviääpi maasta hanki,
+    Päivyen taas paistaessa,
+    Ahavan puhaltaessa;
+    Korpi kukkia on täynnä,
+    Puiden latvat lintusia;
+    Kukat ne hajuelevat,
+    Lintusetpa laulelevat:
+    Iloitkaamme, riemuitkaamme,
+    Laulakaamme, kiittäkäämme!
+    Suven meille Luoja saattoi,
+    Jumalamme joudutteli!
+
+    Ellös itke ihmisparka,
+    Murehdi sä Mannun lapsi!
+    Hänpä, joka suven saattoi
+    Näille Pohjanki perille,
+    Joka kaikki suot sulatti,
+    Pani järvet aaltoomahan,
+    Kukat pienet kukkimahan,
+    Lintusetkin laulamahan, --
+    Suven saattavi sullekin,
+    Kesän kerran kerittävi,
+    Sielus nietokset sulattaa
+    Lempensä lämmittämällä,
+    Huoles hattarat hajottaa
+    Henkensä puhaltamalla.
+
+
+
+
+38. Auringon säde.
+
+
+Aamuauringon kultainen säde pilkisti sisälle pienen puutalon ikkunasta
+ja lankesi ompelukoneelle, jonka neula nuolen nopeudella hyppelehti
+ylös ja alas. Nuori leski istui siinä joukko keskentekoisia paitoja
+vieressään. Väliin hän katsoi kelloon. Itsekseen hän puheli: "Tänään
+pitäisi työn olla valmis, enkä ymmärrä, miten se käy mahdolliseksi klo
+4:ksi". Silloin juuri auringon säde hymyili hänelle vasten silmiä.
+Hänen mielensä ihastui ja keventyi tästä. Reippaasti hän alkoi ommella
+uutta saumaa.
+
+"Naapuri, onko teillä yhtään kiehuvaa vettä? Minulla ei vielä ole
+valkeata uunissa ja Kerttu raukka joisi niin mielellään kahvia."
+Vanhanpuoleinen vaimo seisoi ovessa ja lausui tämän pyynnön vähän
+arastelevasti. "Vesi kiehuu juuri minun pannussani, ottakaa
+vaan, ikävä, ett'en ennätä teitä auttaa", vastasi nuori nainen
+sydämellisesti. Hänen silmässään loisti auringon säde.
+
+Kun vanha nainen palasi omaan huoneeseensa pannuineen, niin oli hänkin
+sydämessään tuntenut päivänpaistetta ja heijastus siitä näkyi hänen
+silmissäänkin.
+
+Hän astui vuoteen ääreen, jossa nuori, sairas tyttö kalpeana lepäsi.
+"Suuttuiko hän, mummo?" kysyi tyttö, huolestuneena. "Ei ensinkään, hän
+oli niin ystävällinen ja herttainen, että se oikein teki sydämelleni
+hyvää", vastasi mummo.
+
+Ja auringon säde lensi kalpean sairaankin sydämeen. Köyhäin lääkäri,
+joka ei ollut liioin ystävällinen mies, astui juuri huoneeseen. Hän
+puhui harvoin sairaittensa kanssa ja tänään oli hän tavallista
+huonommalla tuulella. Kerttu-raukan käsivarressa täytyi tehdä vaikea
+leikkaus, mutta tohtori näytti olevan aivan ilman sydäntä ja sääliä,
+vaikka kaksi sinistä silmää mitä herttaisimmasti häneen katseli.
+"Kiitos, herra tohtori", lausui tyttö ystävällisellä äänellä, kun
+työ oli tehty. "Hm, hän kiittää, vaikka minä vaan tuotin hänelle
+tuskia", ajatteli tohtori itsekseen; ääneen hän jatkoi: "Te olette
+ystävällinen".
+
+Kerttu muisti ystävällistä naapuria ja mummon ystävällisiä silmiä sekä
+sanoi iloisesti:
+
+"Niin, minulle ovat myös kaikki ystävällisiä".
+
+Kun tohtori läheni kotiansa, niin oli auringonsäde hiipinyt hänenkin
+sydämeensä. -- Itkusilmissä tuli Miina, tohtorin talouden hoitaja,
+aukaisemaan ovea. Hän oli pyytänyt kolmen päivän vapautta käydäkseen
+tervehtimässä sairasta sisartaan; mutta tohtori oli sen kieltänyt, hän
+ei tahtonut mennä ravintolaan ruokailemaan. Kynnyksen yli astuessaan
+muisteli tohtori juuri nuorta kiitollista sairastaan ja sanoi:
+
+"Miina voi kuitenkin mennä sisarensa luo, olen asiaa lähemmin
+miettinyt."
+
+Oi kuinka Miina tuli iloiseksi, hänen kasvonsa oikein loistivat, kun
+hän jälleen riensi keittiöön -- auringonsäde oli pujahtanut hänenkin
+sydämeensä. Kerjäläistyttö seisoi keittiön oven pielessä. Miina oli
+juuri aikonut käskeä hänet pois, kun tohtori soitti ovikelloa. Nyt hän
+ystävällisesti sanoi:
+
+"Tuossa, lapsi, on sinullekin vähän päivälliseksi". Ja sitte hän oikein
+täytti tytön korin ruokavaroilla.
+
+"Äiti, äiti, minulla on leipää, lihaa, kalaa ja kaikenmoista hyvää
+tavaraa sinulle syödä", huusi pieni tyttönen tultuansa äitinsä luo.
+Kalpea ja riutunut vaimo pani kätensä ristiin ja sanoi: "Minä kiitän
+sinua, Jumala!" Auringon säde tunki hänenkin sydämeensä, ja se lämpeni,
+kun hän muisteli jumalallisen rakkauden aurinkoa. -- Ystäväni, oletko
+huomannut, että jo pelkät ystävälliset sanat ja lempeät katseet ovat
+auringonsäteitä. Ja'a niitä ympäristöösi, ja ne synnyttävät yhä uusia
+auringonsäteitä.
+
+
+
+
+39. Rukous ruumiin ravinnosta.
+
+
+    Suo, Herra, meille aina
+    ravinto ruumihin
+    ja leipä kallis lainaa,
+    oi Isä armoisin!
+    Sä kätes avaa, anna
+    myös meille tarpeemme
+    ja armolahjas kanna
+    nyt Suomen kansalle.
+
+    Suo maasta kasvaa jyvät
+    ja viljan pelloilla,
+    suo vuodentulot hyvät
+    kansalles armosta.
+    Vaan hallan vahingosta
+    sä meitä varjele
+    ja nälkävuodet poista,
+    jotk' uhkaa maatamme.
+
+    Kovasta köyhyydestä
+    meit' auta aina sä,
+    mut sydämemme estä
+    myös ylpeydestä,
+    ett' antimistas emme
+    kerskaisi milloinkaan,
+    vaan nöyrä sydämemme
+    sua yksin kiittäis vaan.
+
+
+
+
+40. Laivapoika.
+
+
+Eräs laiva oli matkalla valtamerellä. Se oli jo hyvin etäällä
+mannermaasta, kun nousi kova myrsky, jota kesti viisi päivää. Laiva oli
+semmoisessa vaarassa, että väki jo luuli hukkuvansa. Juuri kun myrsky
+oli kauneimmillaan ja heitteli laivaa sinne tänne mahtavilla aalloilla,
+joutuivat ison maston köydet epäjärjestykseen. Tämä vika oli
+korjattava. Mutta näytti melkein mahdottomalta tuollaisessa myrskyssä
+kiivetä ylös mastoon; ainakin oli sellaisessa yrityksessä kuolemanvaara
+tarjona. Kapteeni käski erään laivapojan sinne kiipeämään. Tämä poika
+oli hento ruumiiltaan, iältään vaan kolmetoistavuotias. Hän oli köyhän
+lesken ainoa poika. Äidin oli köyhyydessään täytynyt lähettää rakas
+poikansa merille elatustaan ansaitsemaan.
+
+Kun poika oli kuullut kapteenin käskyn, katsahti hän ensin ylös maston
+huippuun ja sitten alas aaltoihin, jotka vyöryivät laivan kannen ylitse
+ja ikäänkuin kurottautuivat häntä syliinsä vetämään. Sitten katsahti
+hän kapteeniin, seisoi hetken ääneti, mutta sanoi sitten: "minä tulen
+heti".
+
+Nyt juoksi hän kajuuttaan. Parin minuutin päästä palasi hän sieltä ja
+alkoi sitten ripeästi ja uskaliaasti kiivetä ylös köysiportaita myöten.
+Mies, joka on tämän tapauksen kertonut, oli silloin kannella maston
+vieressä ja katseli hämmästyneenä kiipeävää poikaa. Hän kysyi
+kapteenilta: "Miksi lähetätte tuon pienen pojan mastoon? Hän ei sieltä
+elävänä alas pääse." Kapteeni vastasi: "Miehet usein putoavat, pojat ne
+pitävät paikkansa; tämäkin poika kiipeää kuin orava". Mies katsahti
+ylös: nyt oli poika mastokorissa, nyt nousi hän ylemmäksi; myrsky
+kallisti laivan niin, että masto melkein koski laineisiin, mutta poika
+pysyi lujasti kiinni, ja neljännestunnin kuluttua oli hän jälleen
+terveenä ja reippaana laivan kannella.
+
+Mies kiitti Jumalaa, sillä hän oli ollut pojan vuoksi suuressa
+tuskassa. Samana päivänä puhutteli hän vielä poikaa ja kysyi häneltä,
+eikö häntä ollut pelottanut. "Pelottipa kyllä", vastasi poika. --
+"Senpä kyllä huomasin", sanoi mies, "ja varmaankin sinä kajutassa ensin
+vähän tuumit asiata." "En minä tuuminut", vastasi poika; "minä vaan
+tahdoin ensin rukoilla. Minä en luullut sieltä hengissä alas tulevani,
+ja sen vuoksi tahdoin minä rukoilla ja uskoa itseni Jumalan huomaan.
+Sitten en enää peljännytkään." Mies kysyi häneltä edelleen: "Missä olet
+oppinut rukoilemaan?" "Sen opin kotona", vastasi poika; "äitini opetti
+minut siihen, ja kun läksin kotoa, pyysi hän minua aina rukoilemaan
+Jumalaa, että Hän auttaisi ja suojelisi minua hädässä."
+
+
+
+
+41. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
+
+
+Preussin kuninkaan Fredrik Suuren aikana oli eräässä preussilaisessa
+rykmentissä urhokas ja reima ratsumestari, jonka köyhät vanhemmat
+asuivat Meklenburgissa. Kun ratsumestari seitsenvuotisen sodan
+loputtua, kunniamerkillä koristettuna, tuli rykmenttinsä kanssa
+erääseen kaupunkiin kotiseudullaan, tulivat vanhukset sinne
+monivuotisen eron perästä jälleen tapaamaan poikaansa. He odottivat
+häntä torilla. Niin pian kuin poika tunsi vanhempansa, laskeutui
+hän heti alas hevosensa seljästä ja syleili heitä, vuodattaen
+ilokyyneleitä. Hän pyysi heitä muuttamaan luokseen ja tarjoutui
+sulostuttamaan heidän vanhuutensa päiviä, mikäli hänen vähät varansa
+sen myönsivät.
+
+Kun kerran eräs upseeri laski siitä pilaa, että talonpojat istuivat
+ratsumestarin pöydässä, vastasi tämä kiitollinen poika:
+
+"Miksikäs minä en kiittäisi ja kunnioittaisi elämäni ensimmäisiä
+hyväntekijöitä. Ennenkuin minä tulin kuninkaan ratsumestariksi, olin
+minä näiden poika."
+
+Nämä sanat tulivat kenraalin korviin. Hän meni ratsumestarin tykö ja
+ilmoitti aikovansa vierailla hänen luonansa sekä lausui toiveen saada
+hänen luonaan tavata muitakin upseereja.
+
+Päivä, jolloin juhlallisuus oli tapahtuva, saapui. Kenraali tuli aivan
+täsmälleen ja huomasi upseerien jo olevan koossa. Pöytään istuttaessa
+kysyi kenraali: "Mutta, rakas ratsumestari, missä ovat teidän
+vanhempanne? Minä luulen, että he syövät samassa pöydässä kuin tekin?"
+
+Ratsumestari hymyili eikä tiennyt alussa, mitä vastata. Silloin nousi
+kenraali ylös, meni itse hakemaan vanhuksia ja pakotti heidät istumaan
+viereensä sekä keskusteli heidän kanssaan mitä ystävällisimmällä
+tavalla. Pitäen heille julkisen puheen sanoi hän muun muassa: "Hyvät
+herrat! Kunnioittakaamme sen miehen vanhempia, joka käytöksellänsä
+osoittaa, että kiitollinen poika on suurempi-arvoinen kuin kopea
+ratsumestari."
+
+Myöhemmin sai kenraali tilaisuuden kertoa kuninkaalle siitä
+kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolla ratsumestari kohteli vanhoja
+vanhempiansa. Fredrik Suuri oli siitä hyvin mielissään. Kun
+ratsumestari pian sen jälkeen tuli Berliniin, kutsuttiin hänet
+kuninkaan pöytään päivälliselle.
+
+"Kuulkaa, herra ratsumestari", sanoi kuningas, koetellakseen häntä,
+"mistä suvusta olette syntyisin ja kutka ovat teidän vanhempanne?"
+
+"Teidän majesteettinne!" vastasi tämä suora sotilas, "minä olen
+alhaisesta kodista; vanhempani ovat talonpoikaista väkeä ja saavat nyt
+minun kanssani nauttia sitä varallisuutta, josta minä saan kiittää
+teidän majesteettianne."
+
+"Se on oikein", sanoi kuningas hyvin iloissaan. "Se joka kunnioittaa
+vanhempiansa, on kunnollinen ja rehellinen mies, mutta joka heitä
+ylönkatsoo, hän ei ansaitse, että hän koskaan olisi nähnyt päivän
+valkeutta."
+
+
+
+
+42. Huolellinen tytär.
+
+
+Kuningas Kustaa III ratsasti kerran erään kylän läpi, eikä kukaan
+tiennyt, kuka hän oli. Eräältä talonpoikaistytöltä, joka palasi
+kaivolta, pyysi kuningas vähän vettä juodaksensa. Tyttö ojensi hänelle
+sitä rohkeasti ja ystävällisesti, sanoen: "hyvin mielelläni, mutta
+antakaa, herra, anteeksi, että minulla on kiire, sillä äitini odottaa
+minua." -- "Mikä on sitten syynä kiireeseen?" kysyi kuningas. --
+"Äitini on sairaana, eikä ole ketään, joka häntä hoitaa." -- "Vie minut
+äitisi luo", pyysi kuningas; "minä tahdon nähdä sen, joka sinusta on
+niin rakas." Sitten laskeutui hän alas hevosensa seljästä ja seurasi
+hellää tytärtä. -- Viimein tulivat he sisälle matalaan majaan. Sieltä
+kuului heidän korviinsa syvä huokaus vanhan, yksinkertaisella
+olkivuoteella lepäävän vaimon rinnasta. Tyttö meni äitinsä luo ja
+sanoi: "Rakas äiti, tässä on vieras herra, joka tahtoo nähdä teitä". --
+"Muori parka", sanoi kuningas, "minä surkuttelen teitä!" -- "Niin",
+vastasi sairas, "minun tilani olisi hyvin surkea, ellei Jumala olisi
+antanut minulle tätä hyvää tytärtä, joka tekee kaikki lieventääksensä
+minun kipujani ja hankkiaksensa minulle elämäni ylläpitoa. Jumala häntä
+siunatkoon!"
+
+Kuningas tuli hyvin liikutetuksi ja sanoi: "Ottakaa tämä rahakukkaro!
+Minä olen teidän kuninkaanne, teidän isänne! Nyt tunnen minä ilon
+isänä-olosta ja olen pian näyttävä, kuinka suuressa arvossa minä pidän
+keskinäisen rakkauden." Tytölle sanoi hän: "pidä edeskinpäin huolta
+äidistäsi!"
+
+Tuskin oli hän pääkaupunkiin palannut, niin hän äidille ja tyttärelle
+määräsi vuotuisen eläkkeen, jonka, toisen kuoltua, piti jäämän
+jälkeenjääneelle.
+
+
+
+
+43. Ken unohtaa meidät viimeiseksi?
+
+
+Tuomas niminen käsityöläispoika, joka työmatkoillaan oli kauvan
+oleskellut kaukana kotoaan, lähestyi iloisella mielellä kotikyläänsä.
+Aurinko oli polttanut hänen kasvonsa ruskeiksi, hänen hiuksensa ja
+vaatteensa olivat pitkästä vaelluksesta pölyisinä. Kun hän lähestyi
+kotikyläänsä, tuli häntä vastaan nuori mies, joka aikoinaan oli ollut
+hänen paras ystävänsä ja leikkikumppalinsa. Mutta tämä ei tuntenut
+kuljeksivaa vierasta. Murheellisena astui Tuomas kotikylänsä kujaa
+pitkin. Siellä näki hän sisarensa, joka hänen poissaollessaan oli
+joutunut naimisiin, istuvan naapuritalon ikkunan ääressä. Hän tervehti
+sisartaan ystävällisesti; mutta sisar ei tuntenut veljeään ja vastasi
+varsin kylmästi hänen tervehdykseensä. Kyyneleet tulivat Tuomaan
+silmiin ja kiirein askelin meni hän kotitaloaan kohti. Äkkiä näki hän
+edessään vanhan äitinsä, joka juuri tuli kirkosta. Tuomas tahtoi
+koetella äitiänsäkin ja sanoi sen vuoksi ainoastaan lyhyesti: "Hyvää
+iltaa!" Mutta äiti tunsi poikansa heti, lankesi hänen kaulaansa ja
+huudahti ilosta: "Oi, rakas poikani, rakas poikani!" -- Ystävät voivat
+sinut unhottaa, siskosikaan ehkei sinua enää tunne, mutta äiti ei sinua
+ikinä unhota.
+
+    Suloinen syli isosen, äidin helma hempeämpi.
+
+
+
+
+44. Puuvati.
+
+
+Eräs vanha mies, jolta vanhuus oli heikontanut näön ja kuulon, asui
+poikansa tykönä. Kun hänen koko ruumiinsa vapisi, sattui välistä että
+hän syödessään riputteli ruokaa päällensä, joka niin suututti hänen
+poikaansa ja tämän vaimoa, ettei hän enää saanut syödä heidän
+kanssansa, vaan sai uuninnurkkaan kivilautasella niukan ruokamääränsä.
+Usein katsoi hän vesissä silmin pöytään, jossa muut istuivat syömässä.
+Eräänä päivänä sattui hänelle se kova onni, että kivivati särkyi, ja
+kun pojan vaimo tästä häntä torui, ei hän virkkanut sanaakaan
+puolustukseksensa, vaan ainoastaan huokasi. Seuraavalla atrialla täytyi
+hänen tyytyä puuvatiin, jonka pojan vaimo oli vartavasten hänelle
+ostanut.
+
+Eräänä päivänä, kun nuori pariskunta istui pöydän vieressä, kantoi
+heidän pieni, nelivuotinen poikansa puupalasia ja laudanpäitä kokoon,
+ja kun häneltä kysyttiin, mitä hän niillä aikoi tehdä, vastasi hän
+sävyisästi: "Minä teen astian, josta isä ja äiti saavat syödä, kun minä
+tulen isoksi".
+
+Tämä viaton vastaus kävi vanhempain sydämelle ja pani heidät
+ajattelemaan, kuinka pahoin he olivat vanhusta kohdelleet ja että
+jotakin samanlaista voi tapahtua heille vanhoiksi tultuansa. Kun he
+hetkisen olivat vesissä silmin katsoneet toisiinsa, taluttivat he ukon
+pöydän ääreen, jossa hän täst'edes sai syödä heidän kanssansa niinkuin
+ennenkin.
+
+
+
+
+45. Pimiä isoton pirtti.
+
+
+    Oli mulla muoto muinen,
+    Oli muoto muien rinnan,
+    Kun ma notkuin nuorempana,
+    Kasvoin heinän karvallisna.
+    Hyvä oli lapsen lassa olla
+    Hyvän vanhemman varassa;
+    Ikävä isättä olla,
+    Outo äitittä eleä,
+    Vaiva suuri vanhemmatta:
+    Pimiä isoton pirtti,
+    Vaikka päivä paistakohon,
+    sokia emoton soppi,
+    Vaikka kuu kumottakohon.
+
+
+
+
+46. Vähä ilo emottomalle käestä.
+
+
+    Käki kukkui kuusikossa,
+    Käki kukkui, lintu lauloi,
+    Kukkui muien kuultavaksi,
+    Autuallisten iloksi,
+    Ei minulle milloinkana,
+    Ei kuku ajasta siitä,
+    Kun kerran emoni kuoli,
+    Kaatui kaunis kantajani.
+    Elköhön emoton lapsi,
+    Elköhön sinä ikänä
+    Kauan kuunnelko käkeä
+    Päivän puolelta mäkeä:
+    Kun käki kukahtelevi,
+    Niin syän sykähtelevi,
+    Syän syttyvi tulelle,
+    Pää palolle paukahtavi.
+    Elköhön emoton lapsi,
+    Elköhön sinä ikänä
+    Kuunnelko kevätkäkeä
+    Pohjan puolelta mäkeä:
+    Itku silmähän tulevi,
+    Veet poskille valuvi,
+    Heriämmät hernet-aarta,
+    Paksummat pavun jyveä;
+    Kyynärän ikä kuluvi,
+    Vaaksan varsi vanhenevi,
+    Kuultua kevätkäkösen.
+
+
+
+
+47. Ohoh kullaista kotia!
+
+
+    Lämmin paita liinainenki
+    Oman äidin ompelema;
+    Vilu on vaippa villainenki
+    Vaimon vierahan tekemä.
+
+    Lämmin on emosen sauna
+    Ilman löylyn lyömättäkin;
+    Kylmäpä kyläinen sauna,
+    Vaikka löyly lyötäköhön.
+
+    Koria kotoinen leipä,
+    Jos on täynnä tähkäpäitä;
+    Vihavainen vieras leipä,
+    Vaikka voilla voituohon.
+
+    Villainen emosen vitsa,
+    Ruokoinen isosen ruoska,
+    Joskon viikon virpokohon,
+    Rupeaman ruoskikohon;
+    Vitsa vierahan verinen,
+    Kyläläinen kynnäppäinen,
+    Josko kerran iskeköhön,
+    Tahi puolen koskekohon.
+
+    Ohoh kullaista kotia,
+    Armasta ison eloa!
+    Jos oli leipeä vähempi,
+    Niin oli unta viljemmältä;
+    Ei toruttu torkunnasta,
+    Makoamasta ei manattu.
+
+
+
+
+48. Kuva.
+
+
+    Mun huonehessani seinäll' on
+    yks kuva halpa ja koruton,
+    se siinä ollut on monta vuotta,
+    ja aina ihaelen ma tuota.
+
+    En tiedä mi siinä viehättää,
+    lumenko peittämä harmaa pää,
+    vai surun uurtamat vaot nuoko,
+    vai silmän lempeä tuike tuoko.
+
+    En tiedä; mutta niin lämmin on
+    sen läheisyys kuin auringon,
+    ja ompa kuin hänen katsannastaan
+    heloittais taivahan rauha vastaan.
+
+    Ma tuntikausia ihaillen
+    kuvoa tuot' yhä katselen.
+    Ei sulho kultoaan punastuvaa
+    niin tyystin katso, kuin minä kuvaa.
+
+    Ja kun ma katson, niin vähittäin
+    herääpi muistoja mielessäin,
+    niin armahaita, niin ihanoita
+    ja kaivatessani katkeroita.
+
+    Ma poies mennehen polvekseen
+    nään lapsuusmaailman riemuineen,
+    nään kynttilöitä ja joulupuita
+    ja ystävyksiä hymysuita.
+
+    Ja ompa kuin kuva elon sais
+    ja mua hellästi katsahtais,
+    ja ompa kuin hänen katsannastaan
+    heloittais taivahan rauha vastaan.
+
+    Ja senhän vuoksi niin lämmin on
+    sen läheisyys kuin auringon.
+    Mut ken se ompi se armahainen?
+    Mun oma äitini on se vainen.
+
+
+
+
+49. Eli Rem.
+
+
+Kaukana tuolla suuressa Amerikassa on monta rautatietä, joilla vaunujen
+pyörät nopeasti kiitävät eteenpäin rautaisia kiskoja myöten, eikä
+siellä ole hevosia valjastettu vaunujen eteen, vaan ne kuljetetaan
+vesihöyryn avulla. Ja höyry kohoaa ensimmäisessä vaunussa kiehuvasta
+kattilasta ja käyttää höyrykonetta, ja höyrykone panee pyörät
+liikkeelle, ja niin kulkee ensimmäinen vaunu eteenpäin, vetäen kaikki
+muut perässään. Usein on koko pitkä jono vaunuja kiinnitetty toisiinsa,
+ja koska tämä kulkee kolme kertaa nopeammasti kuin virkku hevonen
+juoksee, niin ihmiset matkustavat mielellään rautatiellä höyryvaunussa.
+Sentähden ovat useimmiten kaikki vaunut täynnä, toiset ihmisiä, toiset
+härkiä ja lampaita ja toiset kaikenlaisia tavaroita, joita kuljetetaan
+paikasta toiseen.
+
+Tosin on hyvä, että on rautateitä, ja melkein kaikissa maissa niitä jo
+onkin. Onpa Suomessakin, vaikka tänne lienee niitä kenties vaikeampi
+rakentaa, sillä täällä on paljo mäkiä ja järviä ja jokia, joiden yli
+rakennettavat sillat maksavat paljo rahaa. Vaan jopa sentään useimmat
+meilläkin matkustavat rautateillä. Tiedämmehän me, kuinka toisissa
+maissa on porattu teitä läpi korkeiden vuorien, ja toisissa paikoissa
+on rakennettu kauhean korkeita siltoja järvien ja syvien rotkojen yli;
+niin, on semmoisiakin rautateitä, joissa kuljetaan kattojen päällitse
+suurissa kaupungeissa. Kaikkea tätä on tehty sentähden, että ihmiset
+ja tavarat voisivat tulla pian perille; sillä aika on kaikesta
+omaisuudesta kallein. Nyt jo saamme Suomessakin syödä ruokaveron
+Turussa, toisen Helsingissä ja kolmannen Viipurissa. Helsingistä
+matkustetaan kahdessa vuorokaudessa Ouluun; semmoinen matka käy
+nopeammin kuin rattailla istuen laiskaa kyytihevosta lyödessä.
+
+Nyt tahdon kertoa jotakin, joka tapahtui rautatiellä Yhdysvalloissa
+Pohjois-Amerikassa, eikä siitä ole pitkää aikaa kulunut.
+
+Siellä on kaupunki nimeltä York, ja ennenkuin tullaan kaupunkiin
+Baltimoresta, kulkee rautatie korkean sillan ylitse. Tapahtuipa, että
+höyryvaunun kulkiessa sillan yli putosi hehkuvia hiiliä vaunun-uunista
+sillalle, ja siitä syntyi tulipalo. Tuulen puhaltaessa kovasti ja kun
+ei ketään ollut lähellä silloin, kun vaunut ohitse kulkivat, oli pian
+koko silta tulen vallassa ja paloi poroksi.
+
+Vähitellen tuli ihmisiä, jotka koettivat sammuttaa, mutta turhaan,
+Silloin huusi joku heistä, että kymmenen minuutin perästä odotettiin
+toista junaa samalta haaralta kuin edellinenkin; ja kun tien vieressä
+oli vuori, joka esti siltaa tielle näkymästä, ennenkuin oltiin aivan
+sen likellä, niin voisi tapahtua se onnettomuus, että toisen junan
+johtaja ei tietäisi sillan palosta, vaan kulkisi täyttä vauhtia sinne
+ja syöksyisi syvyyteen enemmän kuin sadan hengen kanssa, jotka
+seurasivat mukana vaunuissa. Siinä seisoivat nyt kaikki neuvottomina ja
+säikähtyneinä eivätkä tietäneet, mitä heidän piti tehdä, ilmoittaakseen
+tuleville vaaraa.
+
+Silloin oli siellä kaksitoistavuotias potka Eli Rem, ja hän oli
+rivakkaampi kaikkia muita. Hän rupesi juoksemaan pitkin tietä niin
+kauas kuin voi, eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hän näki pitkän
+jonon vaunuja tulevan tiellä täyttä kyytiä hyökäten häntä vastaan. Mitä
+teki nyt Eli Rem? Huutaminen ei paljoa auttanut, sillä ei kukaan olisi
+kuullut häntä suuren kolinan tähden, jota vaunut pitivät. Hänellä ei
+ollut aikaa kauan ajatella. Hän asettui keskelle tietä, niin että
+kaikkien vaunujen välttämättömästi täytyi kulkea hänen ylitsensä, jos
+tahtoivat eteenpäin, ja siinä seisoi hän huutaen ja hojuen käsillään ja
+viittaili minkä taisi. Junan kuljettaja, joka oli ensimmäisessä
+vaunussa ja ohjasi koko junaa, luuli pojan olevan hullun ja huusi taas
+puolestaan ja viittasi, että hän juoksisi pois tieltä. Mutta Eli Rem
+seisoi paikallaan; seisoipa siinä kuolema silmiensä edessä, eikä
+kuitenkaan väistynyt, sillä hän tiesi, että monen ihmishengen pelastus
+riippui siitä, että hän seisoi paikallaan. Sillä tavalla täytyi junan
+kuljettajan seisattaa kaikki monet vaununsa, ett'ei tulisi syypääksi
+pojan kuolemaan. Mutta hän oli niin vihainen, että hän heti, kun juna
+seisahtui, hyppäsi alas tielle ja rupesi lyömään Eli Rem parkaa, koska
+hän oli uskaltanut tehdä junalle semmoisen viivykkeen.
+
+Mutta nyt tuli muitakin ihmisiä juosten sillalta ja he kertoivat,
+kuinka vähällä kaikki vaunut olivat syöstä syvyyteen. Silloinpa junan
+kuljettajan silmät suurenivat ja kaikki vaunuissa olijat saivat
+tietää, että heidän, lähinnä Jumalaa, oli kiittäminen Eli Rem'iä
+pelastuksestaan. Siinä syntyi hämmästys ja ilo yht'aikaa niin suuressa
+määrin, ett'ei sitä voi kertoa. Kaikki tulivat ulos vaunuista,
+syleilivät ja suutelivat Eli Rem'iä kyyneleet silmissä, ja heti
+koottiin hänelle sata kultarahaa palkinnoksi. Sitten menivät he
+jalkaisin palaneelle sillalle, nähdäkseen sitä syvyyttä, joka oli ollut
+nielaisemaisillaan heidät kaikki. Rivakka Eli Rem tuli lavealta
+kuuluksi kaupungissa, ja kansa kantoi hänet riemukulussa hänen
+vanhempiensa taloon. Mutta enemmän kuin kullasta ja kunniasta riemuitsi
+hän siitä tiedosta, että hän hyvän Jumalan avulla oli pelastanut
+satojen ihmisten hengen.
+
+Niin, mitä sinä olisit tehnyt Eli Rem'in sijassa, jos olisit seisonut
+keskellä rautatietä, kohiseva juna vaunuineen edessäsi ja aivan varmana
+kuoliaaksi musertumisestasi, jos juna olisi kulkenut eteenpäin?
+Mielelläsi olisit tahtonut tehdä hyvän työn ja pelastaa monen ihmisen
+hengen, mutta olisiko sinulla ollut rohkeutta sentähden panna alttiiksi
+omaa henkeäsi? Ja olisitko ollut niin nopea päättämään, ett'et yhtään
+silmänräpäystä olisi miettinyt, vaan heti katsonut kuolemaa silmiin,
+kun vielä oli aikaa? Niin, se ei ole varma. Sillä monella on hyvä
+tahto, mutta kaikilla ei ole miehekästä rohkeutta. Ja monella, jolla
+muutoin on sekä tahtoa että rohkeutta, ei ole samaa uskaliasta
+päättäväisyyttä, kuin pienellä Eli Rem'illä, vaan he seisovat ja
+miettivät, kunnes kaikki on liian myöhäistä. Muista tämä, rivakka
+poika, kun sinunkin joskus on tehtävä hyvä työ! Siinä ei saa olla
+mitään epäilystä. Reippaasti työhön, nopeasti, viisaasti, uljaasti, ja
+Jumala suojelee sinua, niinkuin hän suojeli Eli Rem'iä.
+
+
+
+
+50. Erotus.
+
+
+"Ville, miksi olitte niin kauan vettä hakemassa? kysyi opettaja
+pieneltä pojalta.
+
+"Ämpäri kaatui ja meidän täytyi palata takaisin", vastasi poika
+varmasti; mutta hänen muuten niin avonaiset ja rehelliset kasvonsa
+kävivät vähän synkemmiksi kuin tavallisesti, ja hän loi alas silmänsä
+opettajan katsoessa häneen.
+
+Opettaja meni lattian poikki ja seisahtui toisen pojan eteen, joka oli
+ollut Villen toverina vettä hakemassa.
+
+"Kustaa, ettekö viipyneet veden ha'ussa kauemmin kuin olisi tarvittu?"
+
+Kustaa silmäili hetken aikaa lattiaa hiukan levottoman näköisenä. Mutta
+se levottomuus ei kestänyt kauan; sitten katsoi hän opettajaansa
+suoraan silmiin.
+
+"Viivyimme", vastasi hän rohkeasti; "me tapasimme Heikki Juusolan ja
+seisahduimme leikkimään hänen kanssansa; sitten kaatui ämpäri, niin
+että meidän täytyi uudestaan käydä kaivolla."
+
+Sanokaapas, mikä erotus oli näiden molempain vastausten välillä?
+Kumpikaan ei suorastaan valehdellut. Mutta kumpaan luulette opettajan
+siitä lähtien enemmän luottaneen? Ja kumpiko heistä tunsi itsensä
+onnellisemmaksi?
+
+
+
+
+51. Puhu totta.
+
+
+Pikku Yrjö sai kerran isältään lahjaksi sievän kirveen. Se tuotti
+hänelle hyvin suuren ilon, sillä hänellä oli aina halu veistellä
+kaikenmoisia pikku esineitä. Seuraavana aamuna meni isä pieneen
+puutarhaansa. Siellä kohtasi häntä kovin surkea näky. Nuori, kukkiva
+omenapuu, jota hän oli erityisellä huolella hoitanut ja josta hän nyt
+ensi kertaa odotti hedelmää, oli poikki kaadettuna käytävällä. Hän
+tunsi sydämessään mitä suurinta katkeruutta tämän ilkityön johdosta.
+
+Samassa tuli Yrjö iloisena puutarhaan, äsken saatu pikku kirves
+kainalossa. "Ken on tämän tehnyt?" kysyi isä vakavasti ja osoitti
+kaadettua puuta. Yrjö, joka lapsellisessa ajattelemattomuudessa oli
+tuon puun kaatanut, huomasi nyt isänsä vakavasta muodosta, miten
+pahasti hän oli tehnyt. Hän ymmärsi, että ansaittu rangaistus tulisi
+häntä siitä kohtaamaan, ja häntä hirvitti. Mutta kauan hän ei
+epäröinyt. Kalpeana, mutta lujalla äänellä sanoi hän: "Isä, minä olen
+sen tehnyt. Tahdoin koettaa, olisiko kirves terävä."
+
+Isä katsoi hetken Yrjön rehellisiin silmiin. Suuttumus tuosta suuresta
+vahingosta oli hänessä kyllä suuri, mutta toiselta puolen ilahutti
+häntä pojan suoruus. "Isä, anna minulle anteeksi, en tee toiste enää
+semmoista", sanoi Yrjö. "Annan sinulle anteeksi", sanoi isä, "mutta
+minä toivon, että sinä myös koko elämäsi ajan aina puhut totta."
+
+
+
+
+52. Rehellinen poika.
+
+
+Eräs ruhtinaallinen henkilö käveli kerran vieraassa kaupungissa katua
+pitkin. Häntä vastaan tuli köyhä poika, joka pyysi almua, koska hänen
+äitinsä oli kipeä. Ruhtinas sanoi pojalle, että hänellä ei ollut pientä
+rahaa, vaan ainoastaan suuria kultarahoja, jommoinen olisi ollut
+pojalle liian suuri lahja. "Hyvä herra", sanoi poika, "antakaa minulle
+kultaraha; minä käyn sen vaihtamassa ja tuon teille pientä rahaa!"
+Ruhtinas naurahti, antoi hänelle kultarahan ja sanoi: "Jouduhan pian
+takaisin ja tuo raha minulle!" Mutta itsekseen ajatteli hän, että poika
+ei tulisi takaisin, vaan pakenisi kultarahan kanssa tiehensä. Tässä
+luulossa käveli hän jotenkin kauas edelleen. Mutta poikapa tulikin, toi
+rahat ja pyysi pientä ropoa. Ruhtinas sanoi: "Sinä lienet kunnon poika.
+Miksi et pitänyt kultarahaa omanasi?" "Siksi ett'en ole mikään varas",
+sanoi poika; "äitini ei myöskään varasta, vaan näkee mieluummin
+nälkää."
+
+Ruhtinas antoi nyt pojalle kaikki nuo vaihdetut rahat ja käski pojan
+sanomaan äidillensä, että tämä terveeksi tultuansa kävisi hänen
+luonansa. Äiti tulikin, ja ruhtinas lahjoitti hänelle monta kultarahaa.
+Mutta pojan otti hän luoksensa, antoi hänelle hyvät vaatteet ja pani
+hänet käsityöoppiin. Poika oli ahkera ja kunnollinen. Vähitellen tuli
+hänestä rikas mies ja äitinsä turva.
+
+
+
+
+53. Lapsuuden-aikainen muisto.
+
+
+1. Eräs mies, joka jo oli miehuutensa iässä, kertoi seuraavan muiston
+lapsuutensa ajoilta:
+
+Olin vain kolmentoista vuoden ikäinen. Vanhemmiltani olin taas, kuten
+usein ennen, saanut luvan mennä naapurikylään tervehtimään erästä
+koulutoveriani. Hän oli, niinkuin minäkin, talonpoikaisten vanhempain
+lapsi.
+
+Hauskalta tuntui päästä muutamaksi päiväksi tuon toverini seuraan.
+Meillä oli keskenämme monta viatonta huvitusta, joissa aika kului
+rattoisasti. Milloin kävimme yhdessä marjoja poimimassa tai
+kalastelemassa, milloin taas läheisessä havumetsässä leikimme sotilaina
+tai vierittelimme kiviä pitkin jyrkkää kallionseinää alas ja
+kuuntelimme siitä syntyvää pauketta. Usein juttelimme myös satuja
+toisillemme.
+
+Mutta voin sanoa, että pyrin tuohon taloon vieraaksi toisestakin
+syystä. Toverini koko koti tuntui näet minusta peräti miellyttävältä.
+En osaa sanoa, mikä sen vaikutti, mutta niin vaan tuntui minusta
+aina sinne saapuessani, kuin olisin astunut johonkin rauhoitettuun
+paikkaan, kau'as elämän levottomasta hyörinästä. Ja kuitenkin oli se
+vaan tavallinen talonpoikaistalo. Huoneet olivat yksinkertaisia,
+vanhanaikuisilla huonekaluilla varustettuja. Mutta tavallista suurempi
+järjestys ja siisteys vallitsi niissä. Kaikkialla oli kodikasta, kodin
+rauhallisuus ja lämpimyys huokui sieltä vastaan.
+
+Isäntä oli jo vanha mies ja vanhan-aikuinen tavoiltaankin. Käytti itse
+muun muassa vielä pukumallia, jota viime vuosisadan alussa hänen
+kotiseudullaan käytettiin; muu väki talossa kyllä noudatti
+nykyaikaisempaa pukumallia. Ukon koko olennossa oli jotakin
+juhlallista. Harmaat hiukset valuivat hartioille, kasvot ilmaisivat
+ankaraa vakavuutta, mutta samalla myöskin lempeyttä. Häntä katsellessa
+muistuivat elävästi mieleen raamatun patriarkat. Sen näköisiä hekin
+mahtoivat olla.
+
+Emäntä oli hiljainen, lempeä olento. Alituiseen oli hän toimissaan,
+hyörien sinne tänne, mutta aina tyyneys ja ystävällinen hymy
+kasvoillaan. -- Sitä paitsi oli talossa useampia jo täysikasvaneita
+poikia ja tyttäriä. Toverini oli nuorin talon lapsista. Mutta tästä
+väkirikkaudesta huolimatta kävi tuossa talossa kaikki merkillisen
+tyynesti ja tasaisesti. En koskaan havainnut mitään närkästystä väen
+kesken, ei koskaan kuulunut nurjaa sanaa, vielä vähemmin törkeätä ja
+sopimatonta puhetta. Ei milloinkaan puhuttu pahaa naapuritalojen
+oloista; jos joku vieras sellaista yritti, katkaistiin puhe talonväen
+puolelta jollakin sovittavalla lauseella. Erityinen Jumalan siunaus
+näkyi tässä talossa vallitsevan niin perheolojen kuin varallisuudenkin
+puolesta; sillä talo, vaikk'ei rikas ollutkaan, oli kuitenkin hyvästi
+toimeen tuleva.
+
+Mistä lähteestä valui onni ja rauha tämän suomalaisen talonpojan
+majaan?
+
+Varmaankin oli tälläkin perheellä aikoinaan ollut koettelemuksen
+päiviä. Nyt oli taistelut taisteltu, rauha oli astunut sydämiin, ja se
+rauha kuvastui kaikissa ulkonaisissakin oloissa. Minä näin tämän
+perheen sunnuntaisin ja muulloinkin kokoontuvan raamattunsa ympärille.
+Se avattiin, ja isäntä luki siitä jonkun luvun. Se raamattu oli vanha
+ja kulunut. Sitä oli nähtävästi paljon käytetty. Ja minä aloin
+aavistaa, mistä lähteestä tämän perheen rauha valui.
+
+2. Sillä kerralla, josta kertomukseni alussa mainitsin, sain tästä
+talosta viedä erityisen muiston mukaani. Olin jo viipynyt siellä
+moniaita hupaisia päiviä ja tein poislähtöä. Istuimme tuvan portailla,
+talon vanhukset, toverini ja minä. Oli ollut puhe siitä, miksi me
+nuoret miehiksi tultuamme aivoimme. Mitään varmaa ei tästä asiasta
+tietysti voitu sanoa puolelta eikä toiselta. "Tulevaisuutenne olkoon
+Herran kädessä", sanoi isäntä puheen lopulla. Emäntä huokasi syvään ja
+katsahtaen poikaansa silmillä, joissa asui hellä, pelonsekainen toivo.
+Se oli se huokaus, jonka niin moni äiti lähettää Korkeimman tykö
+rakastetun pojan tai tyttären tulevaisuuden tähden. Oi sitä äidin
+rakkautta ja hellyyttä!
+
+Ryhdyin viimein lausumaan jäähyväisiäni talonväelle. Isännälle käteni
+tarjotessani tarttui hän siihen lujasti ja piti kauan omassaan. Kirkas
+kyynel nousi hänen silmäänsä, ja näin että hän olisi tahtonut paljonkin
+sanoa, ellei liikutus olisi estänyt.
+
+"Olkaamme aina _rehellisiä_", lausui hän viimein vapisevalla äänellä,
+"rehellisiä Jumalan ja ihmisten edessä, kyllä sitten meidän täällä
+ajassakin hyvin käy!"
+
+Läksin kotimatkalle. Kesäistä metsätietä vaeltaissani oli alati
+silmäini edessä tuo korkeavartaloinen vanhus, kyynel silmässä, ja alati
+soivat korvissani hänen sanansa: "olkaamme aina rehellisiä!"
+
+Nämä olivatkin vanhuksen viimeiset sanat minulle. En saanut enää
+koskaan häntä nähdä, sillä pian sen jälkeen vaipui hän ikuisen rauhan
+majoihin.
+
+Olen sittemmin tutustunut moneen talonpoikaiskotiin rakkaassa
+Suomessamme. Ja, Jumalan kiitos, vielä löytyy niissä kodeissa
+Jumalanpelkoa, kuntoa ja rehellisyyttä ja pitää edelleenkin löytymän,
+jos vaan kasvava polvi osaa säilyttää näitä esi-isäin aarteita. Mutta
+rakkaimman muiston olen saanut tuosta talosta, jossa lapsuuteni aikana
+joskus oleskelin.
+
+Olen sittemmin myös kuullut monta hyvää opetusta rehellisyydestä ja
+muista hyveistä, mutta valtavimpana kaikuu minulle vielä nytkin tuon
+vanhuksen vapisevalla äänellä ja kyynelsilmin lausumat sanat: "Olkaamme
+aina rehellisiä, rehellisiä Jumalan ja ihmisten edessä!"
+
+
+
+
+54. Töllin aarre.
+
+
+    1. Tölli pieni kallellansa
+    seisoi mäen laidassa;
+    siinä äiti lapsiansa
+    vaalieli armasna.
+
+    2. Katovuott' ol' ollut monta.
+    Kärsintähän puuttehen
+    perhekuntaa avutonta
+    hätä neuvoi yhteinen.
+
+    3. Pala leivän karkeainen
+    ravintona lasten on,
+    mutta mieli nurkuvainen
+    täällä oli koditon.
+
+    4. Siunaukseen saman Herran,
+    joka lesken Zarpatin
+    jauhot riittämään sai kerran,
+    luotti äiti tämäkin.
+
+    5. Siunaten ja rukoellen
+    pienosille leivästä
+    jakoi äiti, kertoellen
+    heille Luojan ihmeitä.
+
+    6. Patriarkat, tuomaritkin
+    tuttuja jo heille on,
+    Tobiat ja Daviditkin,
+    Salomokin verraton.
+
+    7. Aapiskirjan, katkismuksen
+    kun he ehti oppia,
+    tuntevat he kaipauksen
+    saada lisää lukea.
+
+    8. Raamattu, tuo kirja parhain,
+    josta kaikki ihmehet
+    äiti heille kertoi varhain,
+    oi jos sen ois saanehet!
+
+    9. Kirveskalskehella isä
+    leipää suuhun yhdeksään
+    saanut ei, vaan äiti lisää
+    työtä teki yhtenään.
+
+    10. Ravinto se niukanlainen
+    tölliss' oli aina vaan;
+    vaatetuskin vajavainen.
+    Miten kirjan hankkiskaan?
+
+    11. Raamatun tok' armaillensa
+    tahtoi äiti toimittaa,
+    vaikk' ois vuoret saadaksensa
+    pitänytkin louhentaa.
+
+    12. Kärsi nälkää, teki työtä;
+    rukin ääressä hän näin
+    kehräs monta pitkää yötä
+    kehruuksia emäntäin.
+
+    13. Ponnistusta kauan kesti;
+    viimein voitto saatihin,
+    vaikka tautikin se esti
+    pääsemästä maalihin.
+
+    14. Jopa kirstun laatikosta
+    markkaa löytyi kymmenen;
+    Piplian niill' äiti ostaa,
+    vahvan, nahkakantisen.
+
+    15. Uusi aika, armahampi,
+    koittaa pikku pirtissä,
+    kuiva leipä makeampi
+    ompi siitä päivästä.
+
+    16. Aamusilla kirja varhain
+    lukea jos otetaan,
+    illoin kääritähän parhain,
+    laatikkohon lasketaan.
+
+    17. Siitä lasten vaisu henki
+    voimaa, ravintoa juo,
+    perheen koko elollenki
+    siunauksensa se tuo.
+
+    18. Vähitellen tuosta vaihtuu
+    vuodet pitkät puuttehen,
+    öisen usvan lailla haihtuu,
+    päivä koittaa jällehen.
+
+    19. Taivas avaa akkunansa,
+    hedelmänsä jakaa maa;
+    äiti saapi lapsiansa
+    puutteetoinna kasvattaa.
+
+    20. Varttuneina maailmalle
+    töllin lapset kulkevat,
+    nukkumahan nurmen alle
+    toiset taasen muuttavat.
+
+    21. Suojanaan on eri teillä
+    elämän ja kuoleman
+    äidin rukous ollut heillä,
+    kallis sana Jumalan.
+
+    22. Vanha äiti, kaihomiellä
+    odotellen kutsua
+    Herran iloon, elää vielä
+    muistain pyhää lausetta:
+
+    23. Nuori olin, vanhenneeksi
+    tulin, mutt'en hurskasta
+    Herran nähnyt hyljänneeksi
+    enkä hurskaan lapsia.
+
+    "Kärsivä kaikki voittaa."
+
+
+
+
+55. Säästäväisyys ja anteliaisuus.
+
+
+Kerran iski salama erääseen kylään ja poltti sen kokonansa. Koska
+onnettomuus tapahtui heti leikkuu-ajan perästä ja vasta korjatut elot
+paloivat myöskin, niin oli vahinko sitä tuntuvampi. Kaksi talonpoikaa
+lähetettiin naapuriseutuun apua pyytämään. He tulivat varhain aamulla
+erääseen taloon, jonka omistaja oli varakas maanviljelijä. Hän oli
+paraillaan moittimassa renkiänsä siitä, että tämä oli jättänyt ne
+ohjakset, joita hän edellisenä iltana oli käyttänyt, yöksi ulos
+sateeseen, eikä ollut ripustanut niitä kuivumaan.
+
+"Mitenkäs luulet tässä käyvän", sanoi toinen talonpoika toiselle; "mies
+on varmaan hyvin saita, emmekä tässä taida paljon hyötyä."
+
+Lähettiläät tuumivat lähteä paikalla pois, mutta päättivät kuitenkin
+ennen lähtöänsä koetella, jonkatähden he kohteliain sanoin ilmoittivat
+asiansa. Isäntä vei heidät sijalle, panetti pöytään ruokaa ja juomaa,
+antoi heille melkoisen summan rahaa sekä lupasi vast'edes lähettää
+vahinkoa kärsineille ohraa ja ruista siemeneksi.
+
+Molemmat talonpojat tulivat hyvin hämmästyksiinsä eivätkä malttaneet
+olla isännälle sanomatta, kuinka he puoli tuntia ennen olivat häntä
+arvostelleet, jonka arvostelun he nyt huomasivat aivan vääräksi. Isäntä
+vastasi: "Hyvät ystävät! Juuri sen kautta, että pidän huolen
+omaisuudestani, olen päässyt niin onnelliseksi, että voin auttaa
+toisia."
+
+"Ei saaden rikastuta, vaan säästäen."
+
+
+
+
+56. Kymmenen hyvää ystävää.
+
+
+"Soisin, että minulla olisi edes yksi hyvä ystävä, joka auttaisi minua
+eteenpäin maailmassa", mumisi Sakari nurpeillansa.
+
+"Edes yksi hyvä ystävä!" kertoi vanha kiertokoulun opettaja; "et sinä
+paljoa pyydä, ja sinulla on kumminkin _kymmenen_ hyvää ystävää, jotka
+voisivat auttaa sinua, jos vaan tahtoisit heidän apuaan käyttää."
+
+"Ei, ei, minulla ei ole läheskään niin monta", huokasi Sakari, "ja ne
+muutamat, mitkä minä ystäviksi sanon, ovat niin köyhiä, ett'eivät ne
+voi minua auttaa..."
+
+"Lue sormesi", kehoitti vanhus hyvänsävyisesti.
+
+Sakari katseli suuria, voimakkaita käsiään.
+
+"Lue peukalo ja kaikki muut sormesi", uudisti koulumestari.
+
+Sakari luki. "Niitä on kymmenen", sanoi hän, "tuonhan minä jo ennen
+tiesin."
+
+"No, älä enää koskaan sano, ettei sinulla ole kymmentä hyvää ystävää,
+jotka voivat auttaa sinua eteenpäin maailmassa", tuumaili vanhus.
+"Koeta sinä vaan, mihin ne kelpaavat, nämä ystäväsi. Se on paljoa
+parempi kuin että laiskana istut ja valitat, ettei sinulla ystävää ole,
+joka sinua eteenpäin auttaisi."
+
+Poika mietti vanhan opettajan sanoja. "Taidatte olla oikeassa", sanoi
+hän vihdoin. --
+
+Ja nyt, monen kymmenen vuoden kuluttua, tietää hän kokemuksesta kiittää
+kymmentä ystäväänsä, sillä niiden avulla on hänellä nyt oma talo ja
+iloinen mieli.
+
+    "Ei laiskan touko kasva."
+
+
+
+
+57. Huolellisesti.
+
+
+"Kas niin", huudahti Heikki ja pani pois harjan; "takkini ei tosin ole
+ihan vapaa tomusta, mutta se ei tee mitään. Kuka siitä huolii!"
+
+"Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös tulla hyvin
+tehdyksi", sanoi vakava, mutta ystävällinen ääni hänen vieressään.
+
+Heikki, joka oli luullut olevansa yksin huoneessa, kääntyi kummastuen
+katsomaan, kuka puhuja oli. Hän näki isänsä.
+
+"Poikani, takkisi on vielä aivan pölyinen. Harjaa se uudelleen ja
+hyvin. Kun kaikki pöly on siitä lähtenyt, niin tule minun kamariini."
+
+"Tulen, isä!" vastasi Heikki, vaikka hän itsessään oli nurpeillansa,
+sillä hänestä oli takki kyllin hyvä semmoisena kuin se oli. Hän tarttui
+kuitenkin harjaan, ja kun takki oli pölystä ja tomusta ihan vapaa, meni
+hän isänsä luo.
+
+"Heikki", sanoi tämä, "minä tahdon sinulle kertoa pienen kertomuksen.
+Tunsin nuoruudessani köyhän pojan, joka äidiltään oli oppinut
+sananparren: 'Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös
+tulla hyvin tehdyksi.' Tämä poika tuli juoksupoikana rikkaan
+asioitsijan palvelukseen; ja vaikka hänen tehtävänsä usein näyttivät
+olevan sangen vähä arvoisia, koetti hän ne huolellisesti toimittaa.
+Tämä miellytti isäntää niin, että hän otti pojan konttoriinsa. Ja poika
+noudatti sielläkin entistä ohjettaan. Jos häntä lähetettiin asialle,
+palasi hän kiireesti, sittenkun oli asian toimittanut; jos hänelle
+annettiin tilikirja kirjoitettavaksi, teki hän työnsä huolellisesti.
+Aste asteelta meni hän eteenpäin, kunnes hänestä tuli isäntänsä
+rahaston hoitaja ja viimein asiakumppani. Hän on nyt varakas mies,
+ja sydämestään soisi hän, että hänen poikansa Heikki ottaisi
+noudattaaksensa samaa ohjetta, mikä hänelle menestystä on antanut."
+
+"Mitä, isä, oletteko te ollut köyhä poika?" huudahti Heikki.
+
+"Olen, poikani, niin köyhä, että ensi toimeni oli harjata ja puhdistaa
+saappaita. Mutta kun minä tämän halvan työn huolellisesti tein, sain
+minä muuta toimitettavaa. Jumalan siunaus etupäässä ja äitini neuvo:
+'kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla hyvin
+tehdyksi', jota yhäti olen noudattanut, ovat tehneet minut rikkaaksi
+mieheksi."
+
+Heikki ei koskaan unohtanut tätä keskustelua; ja aina kun hän oli
+taipuva tekemään jotakin huolimattomasti, muistui hänen mieleensä ohje,
+jota meidänkin alati pitäisi muistaa:
+
+    Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi,
+    ansaitsee myös tulla hyvin tehdyksi.
+
+
+
+
+58. Rehellinen työ.
+
+
+1. Älä koskaan häpeä rehellistä työtä. Arvosi ei riipu siitä, mitä
+työtä toimitat, mutta kyllä siitä, _miten_ sitä toimitat. Jokainen
+rehellinen työ, jota huolellisesti tehdään, on kunniallinen. On nuoria,
+joiden mielestä moni ruumiillinen työ on alhainen ja alentava; mutta he
+erehtyvät suuresti.
+
+Ihmiselle on joka päiväksi määrätty ruumiillista ja henkistä tehtävää,
+ja siitä, miten ihminen sitä tekee, siitä riippuu hänen arvonsa. Työ,
+jota tehdään ihmisten hyväksi ja oikeassa mielessä -- oli se mitä
+laatua tahansa --, on aina ylentävää; mutta työ, jota teemme
+vastenmielisesti ja orjallisessa hengessä, -- se alentaa. "Jos olisin
+kengänparsija", sanoi kerran eräs jalo kristitty, "niin pyrkisin
+maailman parhaimmaksi kengänparsijaksi." Nuorukainen, joka aina tahtoo
+tehdä parastansa, oli hänen tehtävänsä kuinka halpa tahansa, kohoo
+hyvin pian.
+
+2. Eräänä päivänä huomasi muuan kauppamies puotiansa sulkiessaan että
+viimeinen ostaja, köyhä, vanha ja raajarikko leski, oli unhottanut
+lattialle tiskin viereen pienen jauhosäkin. Kaikki palvelijat olivat jo
+lähteneet pois, ainoastaan yksi, joka joitakuita päiviä sitä ennen oli
+kauppiaan palvelukseen tullut, oli enää puodissa. "Ole hyvä ja vie tuo
+säkki vanhan vaimon kotiin", sanoi hänelle kauppias. Kun poika siihen
+ylpeästi vastasi: "En minä ole tänne juoksupojaksi tullut", heitti
+kauppias häneen säälivän silmäyksen, otti sitten itse säkin
+kainaloonsa, sulki puodin ja vei säkin vanhan vaimon kotiin, jättäen
+siihen ylpeän ja hämmästyneen pojan miettimään tekoansa.
+
+Olen nähnyt kaupunginpoikia, jotka pitävät arvoansa alentavana kantaa
+kotiin torilta äidin ostoksia. Vaikka näkevät että äiti väsyy raskasta
+koria kantaessaan ja vaikka tietävät että siinä on ruoka-aineita
+heille, niin häpeävät he tarjota apuansa; "sen saattaisi joku toveri
+nähdä!" Mutta eipä näistä, jotka tällaista häpeevät, tulekaan kunnon
+ihmisiä, joll'eivät muutu toisellaisiksi.
+
+3. Seuraava kertomus eräästä Amerikan suurimmista miehistä ansaitsee
+tulla kaikkien aikojen nuorison mieleen painetuksi.
+
+Ylituomari Marschall oli hyvä ja ylevä mies. Hyvät ihmiset eivät ole
+ylpeitä. Ylituomari Marschall'illa oli tapana itse käydä torilla
+ostoksillaan ja itse kantaa kotiin, mitä hän oli ostanut. Usein näki
+hänen aamuisin torilta palaavan, lihamytty toisessa kädessä, kasviksia
+toisessa. Kerran näki hän torilla nuoren herran, joka kiroili ja oli
+tuskissaan, kun ei saanut ketään, joka olisi kantanut hänen kotiinsa
+hänen pienet ostoksensa. Tuomari meni hänen luokseen, nuhteli häntä
+ystävällisesti, kysyi missä hän asui ja sanoi, kun oli sen kuullut:
+
+"Tehän asutte likellä minun asuntoani; minä tahdon kantaa ostoksenne."
+
+Kun sitten olivat ehtineet huoneen luo, jossa nuori mies asui, kysyi
+tämä: "mitä olen velkaa?"
+
+"Ette mitään", vastasi Marschall; "meillähän oli sama tie, eikä mytty
+minua ollenkaan rasittanut?" Sitten erosivat he.
+
+"Tunnetteko tuota kohteliasta miestä, joka kantoi myttyni?" kysyi
+sitten tuo nuori keikari eräältä, joka oli nähnyt tapauksen.
+
+"Tunnen kyllä. Hän on tuomari Marschall, Yhdysvaltain ylituomari."
+
+"Miksi otti hän kantaakseen minun myttyni?"
+
+"Kaiketi saadaksensa teitä ymmärtämään, ettette ole liian hyvä
+auttamaan itseänne."
+
+Jotenkin samallainen kertomus on meillä suuresta Elias Lönnrotistamme.
+Hän kulki tavallisesti semmoisessa puvussa, ettei kukaan osannut
+aavistaakaan, kuka hän oli. Kerran kantoi hän rantaan erään nuoren
+ylioppilaan pyynnöstä hänen matkalaukkunsa ja souti sitten hänet järven
+yli. Mutta kylläpä ylioppilas häpesi, kun sai tietää, kuka kantaja ja
+soutaja oli.
+
+4. Eräs nuori mies oli saanut kirjanpitäjän toimen kaupungissa, joka
+oli hänen kotiseudultaan etäällä. Hän matkusti ottamaan saamansa toimen
+vastaan. Mutta kun hän saapui perille ja pyrki sen henkilön luokse,
+jolta hän oli paikan saanut, olikin tämä tehnyt vararikon ja koko liike
+oli suljettu. Siinä seisoi tuo nuori mies nyt neuvotonna. Ei ollut
+hänellä rahaa eikä ystäviä. Oli talvinen aika, ja hänen siitä syystä
+vieläkin vaikeampi saada työtä. Mutta hän ei antautunut epätoivoon,
+vaan ajatteli: teen työtä mitä tarjotaan. Kävellessään kadulla huomasi
+hän erään talon kohdalla työmiehiä, jotka loivat lunta. Hän kysyi, eikö
+hän saisi auttaa. Siihen myönnyttiin. Hän sai lapion ja loi sillä lunta
+niin innokkaasti ja tarkasti, kuin olisi hän sitä tehnyt koko ikänsä.
+
+Parin päivän perästä käveli talon omistaja lumenluojain ohitse. Hän oli
+rikas mies ja samalla hyvin huomaavainen. Ihmeekseen näki hän, että
+yksi lumenluojista oli erilainen kuin muut, näytti älykkäältä ja teki
+työtään reippaasti ja huolellisesti. Hän pysähtyi ja puhutteli tuota
+outoa lumenluojaa, joka vastasi kohteliaasti, mutta hyvin asiallisesti.
+Pari minuuttia juteltuaan pyysi herra lumenluojan tulemaan
+konttoriinsa. Ja siihen loppui lumenluonti. Tuo nuori mies sai
+talonomistajalta sen sijaan konttori-työtä, ja sitä hän toimitti yhtä
+tunnollisesti kuin lumenluontia. Hän sai isäntänsä luottamuksen ja
+kohosi hänen liikkeessään pian hyvään asemaan. Hänen menestyksensä
+johtui siitä, että hän ei kammonut halpaakaan työtä ja että hän tuota
+halpaa työtä teki huolellisesti ja reippaasti.
+
+    "Työ miehen kunnia."
+    "Laiska töitähän lukeepi, virkku ei mitään virka".
+    "Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen."
+    "Ei miestä nutusta arvaaman pidä."
+    "Kärsi pahaa, toivo parempaa."
+
+
+
+
+59. Toisin ennen, toisin eilen.
+
+
+    Toisin ennen, toisin eilen,
+    Toisinpa tätä nykyä;
+    Toisin ennen toimi käski,
+    Toisin ennen työ opetti.
+    Toimi käski tonkimahan,
+    Maa väkevä vääntämähän,
+    Ei kun nyt tätä nykyä,
+    Elon entisen lopulla.
+    Eip' on maaten maa pietty,
+    Istuen isosen pelto;
+    Ei suannut suuri pelto,
+    Maa ei sallinut savinen
+    Miestä verkaista vaolla,
+    Koriata kuokan päässä,
+    Piian pitkiä hameita,
+    Sukan vartta valkiata.
+    Nyt tämä nykyinen kansa
+    Sekä kansa kasvavainen
+    Maaten maitansa pitävät,
+    Penkin päässä peltojansa;
+    Syövät maansa makkaroina,
+    Itroina isonsa pellon.
+
+
+
+
+60. Puhtaus.
+
+
+Olemmehan yksimieliset siitä, että terveys on ajallisen onnen
+ensimmäisiä ehtoja. Mutta jokainen, joka laiminlyö puhtauden
+noudattamisen, panee terveytensä lukemattomille vaaroille alttiiksi.
+
+Ummehtunut, saastainen ilma asuin- ja makuuhuoneissa estää veren
+puhdistumisen keuhkoissa. Kalpeat kasvot, voimattomuus ja haluttomuus
+työhön ovat sen tavalliset seuraukset. Pitäkäämme siis asunnoissamme
+ilma puhtaana.
+
+Asuinhuoneiden lattian, seinien ja katon liassa ja pölyssä asuu
+miljoonittain kaikellaisia taudin siemeniä. Lattialle sylkeminen on
+yhtä siivoton kuin tuhoa tuottava tapa, sillä se on omansa edistämään
+keuhkotaudin levenemistä. Pitäkäämme siis asuntomme puhtaana liasta ja
+pölystä.
+
+Vaatteiden, käsien, astiain ynnä muiden esineiden likaisuus, samalla
+kun se on perin inhottava, on usein syynä tarttuvien tautien
+raivoamiseen. Ihon säännölliselle toiminnalle on ruumiin puhtaus
+välttämätön ehto. Pitäkäämme ruumiimme, vaatteemme, astiamme ja kaikki
+esineet, joita päivittäin käytämme, puhtaina.
+
+Mutta jos puhtaus jo terveyden kannalta on tärkeä, eipä sen merkitys
+rajoitu vaan siihen. Yhtä suuriarvoinen on puhtauden noudattaminen
+yleensä koko ajalliselle onnellemme. Siivottomuus karkoittaa kodistamme
+rauhan, tyytyväisyyden ja hauskuuden. Ja pahinta on se, että ulkonaisen
+puhtauden puute tavallisesti on sisällisen likaisuuden merkkinä.
+Siivottomassa ympäristössä eivät jalot sielun ominaisuudet menesty,
+sillä ihmisen ulkonainen elämä on sisällisen ihmisen kuvastin. Hyvä puu
+ei kanna huonoja hedelmiä? Siivottomat tavat, pahat ajatukset, riettaat
+puheet, tyhmät teot saavat aina alkunsa turmeltuneesta sydämestä.
+
+Sieltä tulvivat nuo ruokottomat puheet, kirosanat ja rivot laulut,
+joita valitettavasti niin usein saa kuulla siellä, missä nuorisoa on
+koolla. Olisipa onni, jos sinä, nuori ystävä, oppisit niitä kaikesta
+sydämestäsi kammoamaan.
+
+Kun sinä, suuremmaksi tultuasi, saat oman kodin, tee se kodikkaaksi ja
+hauskaksi. Pidä se puhtaana ja siistinä sisäpuolelta, pidä se puhtaana
+ja siistinä myöskin ulkopuolelta. Lukemattomat asunnot Suomessa ovat
+ulkopuoleltakin kolkkoja nähdä. Mikähän siihen on syynä? Etupäässä se,
+että niiden ympäriltä on kaikki puut hakattu pois. Istuta sinä asuntosi
+ympärille pieni puutarha koivuineen ja pihlajilleen. Hanki myös, jos
+voit, muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita. Ne tulevat kaunistamaan
+sinun asuntoasi suuresti, ja tuletpa huomaamaan, että niistä on suurta
+hyötyäkin.
+
+
+
+
+61. Vaarallinen varas.
+
+
+"Missä on minun lakkini? En löydä sitä mistään. Voi voi, nyt minä tulen
+kouluun liian myöhään!" Näin valittaa Kalle poika aamulla kouluun
+lähtiessään. Ja lakkiaan etsiessään hän penkoo kaikki paikat hujan
+hajan.
+
+"Minä olen kadottanut sormikkaani. Eikö kukaan ole nähnyt minun
+sormikkaitani? Voi kun minua suututtaa!" Lyyli tyttö se tällä tavalla
+asialle lähtiessään touhuaa. Ja kaikki vaatteet etehisessä huiskii hän
+sinne ja tänne, sormikkaitaan etsiessään.
+
+"Lainaa minulle lyijykynäsi, omani on hukkunut. Voi voi, minä en ennätä
+laskea lukuani ja saan jäädä jälki-istuntoon." Näin hätäilee Paavo
+vierustoverilleen.
+
+"Nyt en voi ommella -- olen hukannut sormustimeni. Mitenkäs nyt?" Se on
+kiusallinen seikka Laina tytölle, jonka pitäisi saada ajoissa pukunsa
+korjatuksi.
+
+Tiedättekö, kuka kaikki nämä kysymykset ja voivotukset aikaansaa? Sanon
+sen teille: se on herra Epäjärjestys. Se on kiusallinen ja kauhea
+olento, kuten jokainen, joka vähänkin on rakentanut tuttavuutta sen
+kanssa, kyllä hyvin tietää. Se vie kapineet pois niiden oikeilta
+paikoilta, se hukkaa niitä, se tekee asunnot ikäviksi, se tuottaa
+mielipahaa ja kiivastumista, ja jos emme sitä karkoita luotamme, saamme
+pian huomata, että se on mitä vaarallisin varas.
+
+Sinä ehkä huudahdat: Varasko! Onko epäjärjestys varas!
+
+Siitä saat olla varma. Ja mikä asiassa on pahinta, on se, että se
+varastaa sinun parhaan kalleutesi, sen, jota et millään rahalla voi
+takaisin hankkia. Se varastaa sinun aikasi. Se tempaa ajan sinun
+käsistäsi ja hävittää sen, etkä mahda sille mitään. Älä siis päästä
+sitä ollenkaan kotiisi. Tunnen monta poikaa ja tyttöä, jotka sen vuoksi
+eivät ole osanneet läksyjänsä.
+
+Harrasta aina järjestystä, pidä laatikkosi kunnossa. Pane kirjasi aina
+kirjojen pitopaikalle. Aseta lakkisi ja vaatteesi naulakoille. Hanki
+joka esineelle oma paikka ja pane joka esine omalle paikalleen. Koeta
+todenteolla estää tämä vaarallinen varas pääsemästä kotiisi.
+
+
+
+
+62. Mitä et koskaan kadu.
+
+
+    Että aina koetat tehdä parhaasi mukaan.
+    Että vietät puhdasta elämää.
+    Että olet ystävällinen köyhille.
+    Että ensin kuulet, ennenkuin tuomitset.
+    Että suljet korvasi panettelulta.
+    Että olet kohtelias kaikille.
+    Että säntillisesti pidät lupauksesi.
+    Että toisten teoista etsit aina hyvät puolet.
+
+
+
+
+63. Karhu.
+
+
+1.
+
+Karhu on suurin petoeläin Europassa.
+
+Ollen luonteeltaan epäluuloinen ja arka, kätkeytyy se etäisiin
+salomaihin, missä metsät eivät vielä ole harvenneet eikä
+uutis-asutuksia ole perustettu. Ennen muinoin oli se paljon yleisempi,
+asuskellen kaikissa osissa maatamme.
+
+Harvoin tavataan karhu vuorilla ja ylävillä mailla, koska sen on niillä
+vaikea elatustaan löytää; sitä vastoin viihtyy se hyvin suurissa ja
+tiheissä metsissä, missä sillä on runsaasti saatavissa juuria ja
+mehukkaita kasveja sekä mustikoita, puolukoita ynnä muita marjoja. Nämä
+ynnä muurahaiset ovat nuoren karhun pääasiallisena ravintona. Kun se on
+tullut vanhemmaksi sekä päässyt lihan makuun, syö se mieluimmin tätä
+ruokaa. Silloin se käy karjan kimppuun.
+
+Karhu on mainion voimakas eläin. Se voi, takajaloillaan käyden, kantaa
+hevosen tai lehmän etukäpälillään. Se osaa uidakin kauan ja nopeasti,
+ja kuumina kesinä kylpee se usein vedessä. Peloitettuna juoksee se
+nopeasti, mutta kömpelösti. Sillä on hyvin kehittyneet aistit: näkö on
+tarkka, kuulo hyvä ja hajuaisti erittäin hieno. Senpä tähden ihmiset
+vaan harvoin saavat sitä kesällä metsissä tavata.
+
+Karhu ryntää muita eläimiä vastaan aina kahdella jalalla. Siten voi se
+vapaasti käyttää etukäpäliään saaliinsa kaatamiseen.
+
+Vaikka karhu luonnoltaan on villi ja kiukkuinen, ei se kuitenkaan
+hyökkää ihmisen kimppuun, ellei sitä ole suututettu. Haavoitettuna
+ahdistaa se raivoisasti metsästäjää, varsinkin jos tämä pelkää ja
+juoksee pakoon. Mutta jos metsästäjä häikäilemättä käy karhua kohden,
+lähtee se useimmiten tiehensä ja osoittaa kiukkuansa vaan sammalille ja
+kannoille, heitellen niitä sinne tänne. Omituista on, että se vaan
+harvoin lyö ihmistä käpälällään; tavallisesti koettaa se puremalla tätä
+haavoittaa.
+
+Kesällä karhu on aina laiha, mutta syksyllä, kun se kypsyneistä
+marjoista saa runsaasti ravintoa, lihoo se suuresti. Lokakuun
+loppupuolilla lakkaa se syömästä. Marraskuun keskitienoilla menee se
+pesäänsä, jonka se jo sitä ennen on valmistanut. Jos sitä ei häiritä,
+makaa se siinä koko talven yhtämittaisessa levossa.
+
+Karhun pesänä on havuista, sammalista ja kanervista tehty vuode, jonka
+se laatii milloin mihinkin: vuoren-onkaloon, ulkonevan kallionkyljen
+alle, kaatuneen puun juurien alle, tyhjennettyyn muurahaispesään,
+maakuoppaan y.m. Kerrotaanpa sen joskus asettavan pesänsä suureen
+puuhunkin, milloin sen runko on sattunut jakautumaan kolmeen tai
+neljään haaraan, joiden väliin pesä mahtuu. Ennenkuin se menee
+pesäänsä, makaa se muutamia päiviä sen ulkopuolella avonaisella
+paikalla, tullakseen vakuutetuksi siitä, että pesä on turvallisessa
+paikassa. Vanhat uroskarhut makaavat usein koko talven paljaan taivaan
+alla, toisinaan aivan lumen peittäminä.
+
+Vaikka karhu ei talvella mitään syö, pysyy se kuitenkin syksyisessä
+lihavuudessaan. Ja metsästäjät vakuuttavat, että naaraskarhu, joka
+talvileponsa aikana synnyttää penikkansa pesään, elättää niitä niin
+hyvästi, että ne ovat jotenkin lihavia ja suuria, kun ne emän kanssa
+lähtevät pesästä. Eikä emä kuitenkaan sillä aikaa mitään syö.
+
+
+2.
+
+Karhuja pyydetään monella tavalla.
+
+Kun on satanut lunta paksulta, menee metsästäjä tammi- tai helmikuussa
+muutamain seuralaisten kanssa pesälle. Jos tämä on kallion reunan alla,
+työntää kaksi heistä kankensa pesään siten, että ne käyvät ristiin.
+Karhu ryntää ylös ja pyrkii pesästä pois, mutta kanget ovat edessä; ja
+metsästäjä tappaa sen silloin pesään. Mutta jos karhu syöksyy ulos,
+ennenkuin kanget on työnnetty pesään, päästää metsästäjä koiransa sen
+kimppuun ja lähtee hiihtäen ajamaan sitä takaa, kunnes hän sen
+saavuttaa ja ampuu kuoliaaksi.
+
+Kun karhu on kaatanut jonkun eläimen ja syönyt sitä kylläksensä, jättää
+se tavallisesti jäännöksen paikalleen tai kaivaa sen maahan. Kun
+tuollainen haaska keksitään, tehdään ampumamatkan päähän suojus, johon
+asettuu yksi tai useampia metsästäjiä varustettuina ladatuilla
+pyssyillä. He odottavat karhua jälleen haaskalle aterioimaan.
+Tavallisesti se tuleekin vuorokauden tai parin perästä ja saa silloin
+surmansa.
+
+Monella muullakin tavalla voipi karhu joutua pelottoman metsämiehen
+saaliiksi. Onpa joskus tapahtunut, että yksinäinen puunhakkaaja
+metsässä kävellessään on äkisti tavannut karhun ja kirveellään sen
+surmannut. Mutta rohkeutta ja kylmäverisyyttä sellaiseen tekoon
+tarvitaan.
+
+
+3.
+
+Esi-isämme pitivät karhua melkein jumalallisena olentona. Vanhoissa
+runoissamme ylistellään sitä monella tavalla ja annetaan sille
+monenmoisia lempinimiä, niinkuin "mesikämmen", "metsän kuningas",
+"metsän omena" y.m. Ja kun karhu oli kaadettu, pidettiin sen kunniaksi
+juhlallisia peijaisia, joissa laulettiin runoja kuolleen salon-uroon
+kunniaksi. Ja voipi sanoa, että kansa nytkin vielä katselee tätä
+"metsän kuningasta" jonkinmoisella kunnioituksella. Siihen on
+nähtävästi syynä sen mahtava voima, sen niin sanoaksemme "suora"
+luonto, josta on kaukana esim. revossa ja sudessa tavattava viekkaus ja
+kavaluus, sekä se peloton vastarinta, jota karhu ärsytettynä ja
+kuoleman uhatessa osoittaa. Kalliin nahkansa ja hyvien tapporahojen
+vuoksi, jotka sen kaatamisesta saadaan, on tämä otus alituisen vainon
+ja hävityksen alaisena. Tiheämmin asutuilta seuduilta on se jo
+hävinnytkin melkein sukupuuttoon.
+
+
+
+
+64. Suksimiesten laulu.
+
+
+    1. Ylös Suomen pojat nuoret,
+    ulos sukset survaiskaa!
+    Lumi peittää laaksot, vuoret,
+    hyv' on meidän luikuttaa!
+        Jalka potkee,
+        suksi notkee
+    sujuilevi sukkelaan!
+
+    2. Heräs tuuli tuntureilla,
+    lehahtihe lentämään. --
+    Sukkelat on sukset meillä, --
+    lähtään veikot, kiistämään!
+        Saishan koittaa
+        kumpi voittaa,
+    eikö tuulta saavuttaisi
+
+    3. Koti kontion on tuossa,
+    siihen sukset kääntäkää!
+    Havuin alla korpisuossa
+    vanhus nukkuu röhöttää. --
+        "Kuules, ukko,
+        oves lukko
+    miehissä jo murretaan!"
+
+    4. Kohoaapi kämmenille
+    metsän kuulu kuningas. --
+    "Lähtään otso painisille,
+    tässä löydät vertojas!"
+        Hammasluske,
+        keihäsruske
+    kai'uttavi korpea.
+
+    5. Jo on karhu kaatununna; --
+    keihäs sattui rintahan;
+    ukko nukkuu uupununna
+    sikehintä untahan. --
+        "Riemuellen,
+        soitatellen
+    viekää saalis kotihin!"
+
+    6. Vaan kun verivainolainen
+    Suomellemme rynnättää,
+    silloin saalis toisellainen,
+    veikot, meitä hiihdättää.
+        Käsi sauvan,
+        toinen raudan,
+    teräväisen tempoaa.
+
+    7. Verihinsä kohta nääntyy
+    kuka meitä vastustaa,
+    kenpä pakosalle kääntyy,
+    senkin suksi saavuttaa.
+        Pelastettu,
+        rakastettu
+    kohta ompi kotimaa.
+
+
+
+
+65. Ilves.
+
+
+Kissan sukuisiin petoeläimiin kuuluu maassamme, tavallista kotikissaa
+lukuunottamatta, ainoastaan yksi eläin, nimittäin ilves.
+
+Ilves on ison koiran suuruinen. Sillä on suuret, voimakkaat käpälät ja
+niissä hyvin terävät ja vahvat kynnet, jotka se, samoin kuin muutkin
+kissansukuiset pedot, voi vetää nahan sisään ja siten estää kulumasta.
+Häntä sillä on lyhyt; korvat ovat siitä omituiset, että ne päättyvät
+pitkällä, penselin-tapaisella mustalla töyhdöllä. Ilveksen nahka on
+tiheä-karvainen ja pehmeä. Naaman ympärillä on sillä parta, joka antaa
+tälle pedolle omituisen muodon, joten sen helposti erottaa muista
+eläimistä. Sen nahalla on vaihteleva pohjaväri: milloin punertava,
+milloin kelta-harmaa; mutta kaikilla ilveksillä on mustia tai
+tummanruskeita pilkkuja tuolla pohjavärillä.
+
+Nykyään löytyy ilveksiä ainoastaan Euroopan pohjoisissa salomaissa.
+Suomenkin metsissä on se vielä yleiseen tavattavissa. Se oleskelee
+vuorisilla metsämailla, joilta se talvisin kuljeskelee ympäristöllä.
+
+Ilves etsii saalistaan tavallisesti hämärän aikana sekä joskus
+yölläkin. Keksittyään saaliin hiipii se aivan kuin kissa lähemmäksi
+ja ottaa sitte rohkean hypyn uhrinsa kimppuun. Jos se tapaa
+laitumella esim. lammaslauman, tappaa se paljo useampia kuin se jaksaa
+syödä. Etupäässä syö se kuitenkin lintuja, oravia ja jäniksiä;
+viimeksi-mainittujen lihaa pitää se sellaisena herkkuna, että se
+tavallisesti tappaa ne aivan sukupuuttoon niiltä tienoilta, missä se
+oleskelee.
+
+Jäniksiä pyytäessään asettuu ilves väijyksiin lähelle jäniksenpolkua.
+Kun jänö sitä pitkin tulla puikkii, joutuu se ilveksen saaliiksi. Mutta
+jos jänis joskus pääsee pakenemaan, ei ilves lähde sitä takaa ajamaan,
+vaan hiipii nolona tiehensä tai asettuu uudelleen väijymään. Talvisin
+se joskus hautaa jäniksiä lumeenkin, saadakseen niistä toisella kertaa
+aterian itselleen.
+
+Suurempia elukoita tappaa ilves siten, että hyppää saaliinsa niskaan,
+repii kynsillään auki kaulasuonet ja istuu sitten elukan päälle
+pureskellen sitä siksi, kunnes se verenvuodosta kuolee. Ensin syö se
+saaliinsa sisukset: sydämen, keuhkot ja maksan; lihan syöpi se vasta
+jälestäpäin, jos ei ole sattunut saamaan uutta saalista.
+
+Vaikka ilves onkin arka, kulkee se kuitenkin nälän ahdistaessa
+asutuille paikoille ja tunkeutuu karjattoihin, tappaen niissä viljalti
+pienempiä elukoita.
+
+Päivillä pysyy ilves tavallisesti paikoillaan, maaten jollain suurella
+kivellä tai kallion reunalla, josta on mukava silmäillä ympäri
+tienoota. Mutta jos saalis sattuu näkyviin, ei se malta olla
+hyökkäämättä sen niskaan.
+
+Ilves kiipee hyvästi puihin, ei kuitenkaan saalista etsiäkseen, vaan
+vaaran ahdistaessa. Varsinkin pakenevat nuoret ilvekset niihin.
+
+Ilveksen ääni muistuttaa vähän kissan naukumista, mutta on paljo
+voimakkaampaa ja karkeampaa. -- Luonteeltaan on ilves villi ja
+kiukkuinen. Henkeänsä puolustaa se viimeiseen asti. Kun koirat
+ahdistavat sitä, rähisee ja murisee se sekä repii niitä terävillä
+kynsillään; moni metsäkoira onkin tuollaisesta taistelusta saanut
+pahoja arpia. Jo pienet, tuskin päivän vanhat poikaset purevat ja
+kynsivät vimmatusti, kun niitä koettaa ottaa kiinni. Kuitenkin sanotaan
+niiden tulevan sangen kesyiksi. Vanhemmat ilvekset sitä vastoin eivät
+koskaan kesyynny.
+
+
+
+
+66. Susi.
+
+
+1.
+
+Susi on sekä ruumiinrakennuksensa että kokonsa puolesta suuren
+lammaskoiran näköinen. Kaula ja ruumiin etupuoli ovat sillä hyvin
+vahvat ja jäntevät. Karva on varsinkin talvella tiheä ja pitkä; siinä
+on osaksi hyvin hienoa villaa, osaksi pitempiä ja karkeampia karvoja.
+Sen harmaa väri on talvella tummempi, keväällä vaaleampi. Susi on
+tavattavissa melkein koko Euroopassa, pohjois- ja keski-Aasiassa sekä
+myöskin pohjois-Afrikassa. Suomessakin on se kautta koko maan tunnettu.
+
+Kesällä oleskelevat sudet mieluimmin tiheissä ja synkissä metsissä,
+joissa niillä aina on sopivia piilopaikkoja tarjona. Mutta talvella
+kulkevat ne lakeille ja asutuillekin seuduille, varsinkin jos on kovia
+pakkasia.
+
+Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen
+tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin
+väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä
+on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja
+hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja
+rohkea. Siten ryöstää se metsistä parhaat otukset sukupuuttoon ja, mikä
+vielä pahempi, hävittää maamiehen karjalaumoja suurissa määrin sekä
+anastaa usein metsästäjältä koirat.
+
+Ylipäänsä on susi arkaluontoinen ja pelkuri, mutta nälän ahdistaessa
+voi se, kuten jo mainittiin, käydä hyvinkin rohkeaksi, jopa toisinaan
+siinä määrässä, että hyökkää tiellä reen eteen valjastetun hevosen
+kimppuun. Aniharvoin on susi sellaisissa tiloissa ihmisiä ahdistanut.
+Milloin talvet ovat kylmiä ja tuiskuisia, silloin ovat sudet
+vaarallisia, varsinkin koska ne silloin kuljeskelevat laumoissa
+ja tappavat, mitä vaan eteen sattuu. Tulevatpa aivan lähelle
+ihmis-asuntojakin ja tunkeutuvat navettoihin, joissa tietysti
+tappavat karjaa, mikäli ennättävät. Ja vaarallista on pienten lasten
+talvi-iltoina liikkua yksinään ulkona, milloin susia on kuuluvissa.
+Muutamia vuosia takaperin kuului länsi-Suomesta kamalia kertomuksia
+siitä, miten sudet olivat saaliikseen temmanneet pieniä lapsia.
+
+Nälkäisenä voipi väkevämpi susi syödä heikomman toverinsakin. Karhukin
+saattaa susilauman ahdistaessa joutua alakynteen ja jäädä näiden
+petojen saaliiksi. Yleensä ahdistaa susi, ahnas ja ruokahaluinen kun
+on, suurempia elukoita, niinkuin lehmiä, lampaita, sikoja, poroja y.m.,
+mutta tyytyy niiden puutteessa pienempiinkin. Haaskat ovat sille myös
+mieluisia.
+
+Tavallisesti tappaa susi, samoinkuin ilveskin, yht'aikaa useampia
+elukoita ja sitten vasta ryhtyy syömään. Lapissa ovat porolaumat aina
+sen vainon esineenä, eikä se jätä niitä milloinkaan näkyvistään. Kun
+vaan joku poro jääpi muiden jälkeen tai erkanee laumasta, joutuu se
+heti suden saaliiksi. On tapahtunut, että susi yhtenä yönä on tappanut
+kolmekymmentä poroa.
+
+
+2.
+
+Sudet etsivät saalistaan enimmäkseen hämärän aikaan ja öisin. Talvella
+saapi usein havaita, että ne tekevät säännöllisiä matkoja, kulkien
+matkalla melkein samoilla paikoilla, joten usein voipi edeltäpäin
+arvata päivänkin, milloin ne jälleen saapuvat.
+
+Saalista tavoittaessaan koettaa susi ensin hiipiä sitä lähelle ja
+sitten pitkillä hyppäyksillä päästä sen kimppuun. Jos se ei heti saa
+saalista kiinni, ajaa se sitä takaa. Jos on useampia susia yhdessä,
+juoksee tavallisesti yksi niistä ahdistetun elukan jälkiä myöten ja
+toiset koettavat syrjämatkoin päästä sen pakeille. Hevosia ja muitakin
+suurempia elukoita koettavat ne ajaa soille ja nevoille, käsittääkseen
+ne sieltä sitä paremmin.
+
+Tavallisesti tarttuu susi saaliinsa kurkkuun. Isommat elukat, joihin se
+on tällä tavalla kiinni käynyt, hinaavat sitä usein mukanaan siksi,
+kunnes uupumuksesta ja verenvuodosta kaatuvat maahan. Silloin syö susi
+ensin kuolleen elukan jalommat, verisemmät osat, sitten muutakin lihaa
+siksi kunnes tuntee itsensä kylläiseksi. Jätteet kätkee se vastaisen
+varalle.
+
+
+3.
+
+Susi ja koira ovat verivihollisia; milloin ne vaan tapaavat toisensa,
+syntyy niiden kesken taistelu elämästä ja kuolemasta. Jos susi voittaa,
+syö se vastustajansa, mutta koira sitävastoin jättää tappamansa suden
+tämän omien toverien saaliiksi.
+
+Susi ei helposti kesyynny. Jos sen penikkanakin ottaa hoidettavaksi,
+pyrkii se vanhempana takaisin viileyteensä. Mutta suuri vaara on
+tarjona, jos tuollainen susi pääsee vapauteensa, se kun näet on
+kadottanut pelkonsa ihmisiä kohtaan.
+
+Penikoitaan hoitaa emäsusi hellästi, kantaen niitä vaaran tullessa
+hampaissaan turvallisempaan paikkaan. Kuukauden vanhoina jättävät
+penikat jo pesänsä ja alkavat seurata vanhempiansa näiden retkillä.
+
+Susi ei hauku, vaan ulvoo. Sitä saapi sen kuulla tekevän kovilla
+pakkasilla, nälän ahdistaessa ja kun siltä on penikat ryöstetty.
+
+Kun sudet kulkevat laumoissa, saapi havaita, että ne lumessa astuvat
+toistensa jälkiin; joten näyttää, kuin olisi vain yksi susi kulkenut.
+Kovemmilla teillä eivät ne näin varovaisia ole.
+
+Suden elin-ajan arvellaan kestävän noin viisitoista, toisinaan
+kaksikymmentäkin vuotta. Sen nahka on arvokas, siitä kun saapi hyviä
+matkaturkkeja y.m.
+
+
+
+
+67. Hukka, karhu ja repo.
+
+
+1. Kerran hukka kulki kotiinsa Ilvolan taustalle. Sinne oli repo ja
+karhukin keräytyneet, ja heidän yhteinen ohrahuhtansa kun oli paraiksi
+joutunut, niin käytiin korjaamaan eloja. Nämä saatiinkin pian
+leikatuiksi, josta ahdettiin riihi, ja ohrat kun olivat kuivia, niin
+saatiin jo puimaan niitä, ja karhu haettiin apumieheksi. -- Oltiin
+sitten kolmen miehen riihessä, niin kysyy karhu toisilta: "mitenkäs,
+kuomaseni, tätä työtä tehdään?" Repo, joka ei mielellänsä puimaan
+ruvennut, kapusi ylös parsille ja sanoi toisille: "teistä on toinen
+väkevä, toinen taitava tuiki: puikaatte te, kuomaseni, viskatkaatte
+riihi, minä mitätön mies täällä parsia pitelen, ett'eivät puut
+päällenne putoo."
+
+Karhu siitä puida pänttäsi riihen, ja susi puolestaan viskasi elot,
+josta on silmänsä riimussa nytkin vielä, niinkuin riihen viskaajalla
+on. Heidän tätä tehdessä istuu repo parsilla vaan, siellä suotta
+aikojaan laulelee huviksensa ja aika välistä aina parren sortaa toisten
+päälle. "Tapat sie varsin!" sanoi hukka, "tahallasi puita päällemme
+pudottelet." "En, kuomaseni, en ainakaan tahallani pudottele", vastasi
+repo, "raskaita ovat nämä parret, niin putoelevat, en jaksa niitä
+pidellä." Tästä leppyivät toiset ja saadaan sovinnolla työ tehdyksi.
+
+Oli siitä jo riihi puitu, viskattu ja ruvetaan jyviä tasaamaan, että
+kukin osansa saisi, niin sanoo hukka revolle: "milläpä nyt ja'amme,
+kuoma, kapallako vai millä?" "Isommalle isompi kasa, pienemmälle
+pienempi, se mielestäni on paras ja suorin jako", vastasi repo. Tähän
+tyytyivät toiset mielellänsä, ja siten tuli karhulle olet, sudelle
+ruumenet, revolle jyvät osaksi.
+
+Yksissä kuletaan Ilvolan myllylle, ja kukin saapi riihiosaansa
+jauhattamaan, niin kuulevat karhu ja hukka, että heidän kivensä jauhaa
+eri äänellä, kuin revon. Tästä kummastuen kysyvät revolta: "Miksikä
+sinun kivesi panee 'jyrin, järin' jauhaissansa ja meidän panee 'tissis,
+tassis?'" "Pankaatte hiekkaa kiven silmään, niinkuin minäkin", vastasi
+repo, "niin panee kivenne samalla lailla, kuin minunkin." Neuvoa myöten
+kaatavat siitä karhu ja hukka hiekkaa kiven silmään ja alkavat jauhaa
+taas, niin panee heidänkin "jyrin, järin" ja vielä kovemmalla äänellä,
+kuin revon. Täten sai jokainen riihiosansa jauhattaneeksi, ja
+sovinnossa kuljettiin siitä jo kolmen miehen myllyltä kotiin, jossa
+jokainen korjasi jauhot aittaansa.
+
+2. Kotiin tultua keittivät myllyssä käviät, kukin jauho-osastaan,
+puuroa, mutta ei tullutkaan karhun ja hukan keitos hyvää ja makeata,
+niinkuin oli toivottu, vaan mustaa, karvasta ja kelvotonta. Siitä
+pahoillansa lähtee karhu revon luona käymään, saisiko hän tuolta
+neuvoa, miten puuroa pitäisi keittää, että se parempaa tulisi. Niissä
+mielin kulkeekin revon kotiin, jossa perheenmies ikään oli murkinakseen
+puuroa keittänyt. Sen nähtyänsä katselee karhu tuttavansa keitosta ja
+sanoo siitä revolle: "miksi, kuomaseni, sinun puurosi on noin
+valkoista, minun keitokseni tuli niin mustaa ja karvasta?" "Mustaa
+minunkin olisi", vastasi repo, "vaan minä jauhoni pesin joessa tuolla,
+niin sen kautta tuli minun puuroni näin hyvää ja kaunista." -- Karhu,
+tämän kuultuaan, päätti hänkin pestä joessa jauhonsa ja kulki sitä
+tehdäkseen joen rannalle; mutta kun siinä jauhonsa veteen hajoitti,
+niin joki vei ne myötänsä, ja siihen meni puuroaineet iäksi päiväksi.
+
+Paljoa paremmin tuskin kävi hukallekaan. Kun ei keittämänsä puuro ollut
+hänestä hyvänmakuista, luuli hän syyn olevan keittäjässä ja läksi,
+niinkuin karhukin, saamaan neuvoa revolta. Niissä mielin otti hän
+puuron aineita mukaansa ja kulki revon kotiin, jossa parhaallansa oli
+puuropata liedellä kiehumassa. Tämän nähtyänsä pyysi hukka revolta
+luvan keittääkseen hänkin samassa kohdin, että hän siihen työhön
+oppisi. Sen soi repo mielellänsä, ja keittivät nyt kumpikin siinä
+puuroa eri padalla, mutta yksillä tulilla. Saihan kumminkin revon puuro
+ennemmin valmiiksi, se kun oli aikaisemmin tulelle pantu, mutta hukan
+puuro oli mustaa, revon valkeata, vaikka sitä hukka ei niin kohta
+sattunut näkemään. Vaan kun tuli hukka ennen syömään ruvettuansa ulkona
+pistäymään, niin otti repo lusikallisen puuroa hukan padasta omaan
+pataansa. Tulipa hukka takaisin ja rupesivat syömään. Hukka maisteli
+suussaan puuroa ja sanoi: "eipä tämä maista juuri miltään; annapa,
+kuomaseni, maistaakseni, millinen sinulla on puuro." "Maista, kuoma,
+tuosta kohden, siinä on parasta", lausui repo. Hukka teki neuvoa myöten
+ja sai omaa puuroaan suuhunsa; mutta kun se ei hänestä paljon millekään
+maistunut, luuli hän vian olevan omassa suussansa eikä puurossa, ja
+virkkoi nuivilla nenin: "yksi mämmillä maku, yksi tapa talkkunalla,
+vaan on väli maistajilla, -- ei tämä ruoka mun suuhuni sovellu."
+
+    "Ei kavaluus kauas auta."
+
+
+
+
+68. Kissa ketun palvelijana.
+
+
+1. Kerran repo sai kissan palvelijakseen. Kodissaan sille työt
+määrättyään, niinkuin palvelijalle ainakin, lähtee repo tavalliselle
+matkallensa ja kohtaa kävellessään tuttavansa hukan. Tälle tekee hän
+hyvän päivän ja kysyy: "miten jaksat, kuomaseni?" "Meneehän tuo
+päivästä päivään, Mikko kulta, tosin olivat jo hampaani naulaan käydä,
+mutta sain toki viimeinkin hyvän härän tappaneeksi."
+
+Sen kuultuansa antautui repo hukan seuraan, toivoen pääsevänsä hänen
+saaliistaan osalliseksi, ja alkoi hänen kanssaan pakinoida, sanoen: "et
+usko, kuoma, minkälaisen elävän minä äskettäin löysin; ei se ole suuren
+suuri, mutta on niin sievä ja ovela, että söisi sinutkin, jos sattuisit
+saapuville." "Vai niin; no pitäisipä minunkin se nähdä", sanoi hukka
+revolle. "Kyllähän sen nähdä saat", tuumaili repo, "mutta älä pahasti
+lähene sitä, muuten syöpi se sinut."
+
+Hukka lähti nyt matkalle tätä ihmettä nähdäkseen ja kulki hiljaa
+hiipien revon asuntopaikalle. Sinne tultuansa rupesi hän pesän suusta
+kissaa katselemaan, mutta tämä kun hukan kuvan siinä näki, luuli sitä
+hiireksi ja töytäsi hukan kuonoon. Tämä, jonka turpaan kissan kynnet
+koskivat kipeästi, säikähti pahanpäiväisesti, luullen kissaa isoksikin
+eläväksi, ja pakeni metsään, minkä ennätti. Siellä selitti sitten
+revolle tapahtuman sanoen: "nyt siellä sun asunnollasi kävin, mutta en
+kuomaseni saanut koko elävää nähdä; kun vaan turpani pesän suuhun
+pistin, se niin kipakasti raapaisi sitä, että nytkin vielä vihamoipi."
+-- "Johan sinua mennessäsi varoitin! Taisit tuhmasti lähestyä sitä, kun
+sinulle niin pahasti kävi", vastasi repo; "kiitä onneasi, ettei se
+sinua kiinni saanut ja peräti tappanut."
+
+2. Käyvät hukka ja repo yksissä metsää sitten, niin yhtyy siellä heihin
+karhu, mistä lienee matkoiltaan tullut. Repo, joka entisten petoksiensa
+vuoksi pelkäsi häntä, aikoi ensi hämmästyksessään pakoon lähteä, mutta
+kävi tuosta kuitenkin kohta rohkeammaksi, kun hukka ja karhu rupesivat
+pakinoimaan keskenänsä. "Et usko", sanoi hukka karhulle, "minkälaisen
+elävän Mikko on kotiinsa saanut; ei se ole suuren suuri, mutta söisi se
+sinutkin, jos kynsiinsä saisi. Varsin nähdäkseni sitä kävin minä
+vast'ikään Mikon asunnolla, mutta en saanut kuin vilahdukselta vaan
+koko petoa nähdä, se kun oli niin vihainen, että oli silmät päästäni
+syödä."
+
+Hukan kertomuksen kuultuaan halusi karhukin tätä näin ihmeellistä
+eläintä nähdä. Vanhan vihansa unhottaen alkoi hän repoa puhutella,
+sanoi: "etkö, Mikko, veisi minua sitä sinun vierastasi katsomaan?" --
+"En jouda nyt kanssasi lähtemään", vastasi repo, "minulla on täällä
+metsässä vähän asioimista; mutta lähde sinä, kuoma, yksinäsi, kulje
+minun asunnolleni, niin kyllä sen mun vieraani siellä näet. Karta
+kuitenkin, ett'et kovin rohkeasti sitä lähesty, muuten ehkä sen
+kynsissä henkesi heität."
+
+Neuvon mukaan kulkee nyt karhu hiljaa ja varovasti revon asunnolle,
+jossa asettuu pesän suulle katsomaan; mutta kun kissa siitä vähän
+tirkistelijän turpaa näki, luuli siinä hiiren olevan ja tavoitti karhun
+kuonoa kynsiinsä. Tätä peljästyen läksi karhu pötkimään pakoon koko
+paikalta ja tuli toisten luo, sanoi: "no, sehän elävä lie. Se Mikon
+kodissa olija; kun vaan pesän suuta likenin, tulla töytti se päälleni,
+pitkä keihäs olalla." Karhu kissan häntää näet luuli keihääksi.
+
+3. Kuultuansa, miten karhullekin oli käynyt, sanoi hukka: "pitäisi
+meidän se Mikon kodissa asuja eläin tarkemmin nähdä, mitä tuumaa
+pitäisimme?" "Kyllähän sen tarkoinkin nähdä saatte, kun tahtonette",
+vastasi repo. "Laatikaatte pidot ja kutsukaatte se vieraaksi, niin
+uskon minä sen tulevan." Tämä tuuma oli kaikista hyvä, ja hukka lupasi
+vasta tappamansa härän pitoruuaksi. Repo läksi kutsumaan kissaa
+pitoihin, sanoen lähtiessään: "minä kun vieraan seurassa kulen ja hänen
+kanssaan aterialle rupean, niin olkaa jossakin piilossa ja katselkaa
+sitä syrjästä, ettei se päällenne tulisi". -- Revon neuvoa seuraten
+jäivät hukka ja karhu haaskan luo metsään; karhu kapusi kuuseen, hukka
+taas hongan murtoon peittäytyi.
+
+Ei aikaakaan, niin tulikin repo kissan kanssa haaskalle. He rupesivat
+aterioimaan. Tätä ei kuitenkaan hukka nähnyt, kun ei piiloon mennessään
+muistanut asettua haaskaan päin. Repo keksi sen ja nykäsi vähän
+käpälällään kissaa, joka tästä rupesi murisemaan. Hukka kun niin oudon
+äänen kuuli, halusi nähdä itse eläintä, mutta kun sitä nähdäkseen
+kääntymään rupesi, niin hänen häntänsä risuissa vähän rusahteli. Kissa,
+joka hännän päätä hiireksi luuli, hyppäsi kesken syöntinsä sitä
+tavoittamaan, Sitäpä säikähti hukka kovasti ja juosta romahutti hongan
+murrosta pois. Kissa puolestaan säikähti hukkaa ja kiipesi siihen
+kuuseen, jossa karhu oli piilossa. Tämä, joka pelkäsi kissan tulevan
+päällensä, hyppäsi kuusesta alas ja taittoi kolme kylkiluutansa. Vaikka
+näin oli ruumiinsa rikkonut, ei kuitenkaan rohjennut haaskalle jäädä,
+vaan pakeni peloissaan koko paikalta, ja niin jäi härkä revon ja kissan
+syötäväksi.
+
+
+
+
+69. Harakka, varis ja kettu.
+
+
+1. Repo metsää kävellessään keksii eräässä kohden puun, jossa harakalla
+on pesä ja pojat. Mikko, mielevä mies, asettuu kohta puun alle siihen
+ja alkaa sitä joka puolelta tarkkaan katsella. "Mitä katsot, Mikko?"
+kysyi puun latvasta harakka. -- "Katsonpahan tätä puuta suksekseni,"
+vastasi repo. Sitä säikähtäen rukoili harakka: "älä, veikkonen, tätä
+puuta ota, minulla tässä on pesäni ja pesässä pojat." -- "No, yhden
+pojistasi kun antanet", virkkoi repo, "minä en pesäpuutasi ota, vaan
+käyn suksipuuta etsimässä muualta." Hädissään suostui harakka toisen
+vaatimukseen ja heitti puun latvasta yhden pojistaan revolle, joka
+siepaten saaliinsa läksi sukkelaan tiehensä.
+
+Tästä ihastui harakka, luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten
+muut poikansa revolta säilytti; mutta toisena päivänä tuli repo jälleen
+ja asettui taas puun juurelle. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka.
+"Katson tätä puuta suksekseni", vastasi repo. "Älä, veikkonen, tätä
+ota", rukoili harakka, "johan me eilen sovimme siitä, ett'et tätä puuta
+kaataisi, vaan katsoisit suksipuuta muualta." "Taisihan se välipuheemme
+semmoinen olla", vastasi repo; "mutta katso, minä en niin sopivaa
+suksipuuta löydä koko metsästä, kuin tämä ompi. Täytynee minun siis
+tämä sinun pesäpuusi kumminkin kaataa, ell'et mulle pesästäsi vielä
+toista poikaa anna." Mikäs neuvoksi? Harakkarukan täytyi vielä
+toinenkin poikansa antaa revolle, joka hyvillään läksi matkaansa.
+
+Suruissaan istuu nyt pesässään harakka, niin tulee varis hänen
+luoksensa vieraaksi ja kysyy, pesää katsellen: "mihin, ystäväiseni,
+kaksi poikaasi on kadonnut?" "Minä ne revolle annoin", vastasi harakka.
+"Repo, näet, kaksi päivää perätysten on minun pesäpuutani käynyt
+suksekseen katsomassa, niin sille täytyi kaksi poikaani antaa, ettei
+hän koko pesääni sortaisi." -- "Ei sinun olisi pitänyt revolle mitään
+antaa, ei poikaa, ei muuta, eihän hänellä ole veistä, ei kirvestä,
+millä hän puun kaataisi", tuumasi varis. Tämän neuvon pani harakka
+mieleensä ja päätti toiste olla varovampi, jos repo vielä koettaisi
+viekastella.
+
+2. Jo tuleekin toisena päivänä repo pesäpuun juurelle taas ja alkaa
+sitä suksekseen katsella, saadakseen sillä keinoin kolmannen pojan
+harakalta, mutta tämä on jo entisestäan viisastunut eikä enää repoa
+pelkää, vaan sanoo pilkaten: "saat repo reuhkana matkaasi mennä, ei
+sulla ole veistä, ei kirvestä, millä mun pesäpuuni kaataisit." "Ken
+sinua neuvoi?" kysyi repo kummastellen. "Varis vieraana kävi, se minua
+neuvoi." "Vai varis sinua opasti; no viisas hän on olevinansa, mutta
+maltahan, vielä minä hänenkin petän."
+
+Sen sanottuansa läksikin Mikko, mielevä mies, harakan pesäpuulta
+matkaansa ja kulki aukealle kedolle, johon heittäytyi pitkällensä,
+ojentaen kielen suustansa pitkälle, oli muka olevinaan kuollut. Ei
+aikaakaan, niin varis lentomatkoillansa keksi revon tässä ja laskeusi
+hänen päällensä, luullen kedolla makaajata kuolleeksi. Rupesi jo kieltä
+kuoliaan suusta nokkimaan; mutta repo, joka tätä varsin odotteli,
+rämähti samassa eleille ja sieppasi variksen kiinni, sanoen: "nyt ei
+sinua variskulta viisautesi auta, etkä kynsistäni ennen pääse, kuin mun
+vatsani täyttelet". -- "Älä, veli kulta, niin pahalla tapaa syö, syö
+hyväisesti", rukoili varis, "työnnä tuonne törmän alle, kuhun jää
+siipi, kuhun jalka kiviin, risuloihin, josta ihmisetkin näkevät, miten
+olet minua rangaissut."
+
+Repo teki neuvon mukaan, mutta varis ei maata myöten mennytkään, vaan
+lemahti lentoon ja sanoi mennessään revolle: "oli sinulla neroa
+pyytääksesi, mutta ei ollut neroa saalistasi syödä!"
+
+
+
+
+70. Kyöstin metsästys.
+
+
+1. Haaviston Kyöstinkin piti saada isältään pyssy. Olihan hän jo iso
+poika, joka muka kyllä jo ymmärtäisi pyssyä käyttää. Olisi kerrassaan
+lystiä kulkea saloilla pyssy olalla, niinkuin muutkin metsämiehet, ja
+ampua jäniksiä, metsoja, teeriä ynnä muuta metsän riistaa. Kyöstin isä
+pani aluksi vastaan, mutta viimein hän taipui antamaan hänelle vanhan
+haulikon käytettäväksi. Ja nyt oli Kyösti vasta miestä mielestään. Hän
+jo edeltäpäin iloitsi siitä, kuinka hän nyt voisi hämmästyttää
+kotiväkeä metsästyskertomuksillaan.
+
+Ensimmäisenä poutapäivänä lähti hän liikkeelle. Pyssy oli muhkeasti
+olalla, reppu riippui kainalossa. Ikävä vaan, ett'ei hänellä ollut
+metsästystorvea, niinkuin herrasmetsästäjillä.
+
+Hän vaelsi ensin pitkin maantietä, mutta poikkesi sitten tiheään
+petäjämetsään. Käveli jolkutteli, joskus lauleli ja viheltelikin. Tämä
+oli tosiaankin somaa ja kerrassaan miesmäistä. Kunpa nyt vaan joku
+saalis osuisi hänen tiellensä! Petäjiköstä saapui hän niityn laidalle.
+Siellä kasvoi kaunista koivikkoa. Ja mikäs on tuo tuolla koivun
+latvassa? On teeri totta tosiaan. Kyöstin sydän alkoi pamppailla.
+Hiljaa, tuskin hengittää uskaltaen, hiipi hän nyt ampumamatkan päähän.
+Nostaa pyssyn, tähtää, laukaisee. Mutta mikä ihme! Kun ruudinsavu oli
+hälvennyt, näki Kyösti teeren yhä edelleen istua kököttävän koivun
+latvassa. Hän panee pyssyynsä uuden panoksen, tähtää uudelleen ja
+laukaisee. Mutta sama tulos taaskin! Teeri istuu edelleen koivun
+latvassa. Nyt Kyöstiä suututti. Hän otti kiven maasta ja aikoi näin
+käsivoimin hyökätä teeren kimppuun. Hän meni lähemmäksi ja ojensi jo
+kätensä heittoon, kun hän viimeinkin huomasi, että koivun latvassa oli
+vaan -- teeren kuva. Ja hän muistaa, kuinka naapurin miehet talvella
+juuri näillä tienoilla olivat olleet teeriä ampumassa. He olivat
+jättäneet käyttämänsä kuvan koivun latvaan. Kyöstiä suututti ja
+hävetti, hän sylkäsikin nolon mielialansa osoitteeksi. Tästä
+tapauksesta ei hän aikonut kotona mitään kertoa, kaikki nauraisivat
+hänelle kuollakseen.
+
+2. Asteli tuosta sankarimme taas eteenpäin niityn laitaa. Hänen hyvä
+mielialansa oli melkoisesti laimentunut. Ei tehnyt mieli enää laulaa ja
+vihellellä. Mutta koettaa tahtoi hän edelleen. Hän saapui jälleen
+petäjämetsään. Kuului pieni risahdus eräästä petäjästä. Kyösti silmäsi
+sinne. Pian keksi hän petäjän oksalla käpyä pureskelevan oravan. Ja se
+ei totta tosiaan ollut mikään kuva, vaan ihka elävä orava, sievä ja
+ketterä. Kyöstin huomattuaan se parilla hyppäyksellä livahti petäjän
+latvapuoleen. Mutta Kyösti näki sen sieltäkin. Entä jos ampuisin
+oravan! Mutta eihän oravan liha kelpaa syötäväksi. Eipä kyllä, mutta
+onhan oravan nahka kuitenkin kaupaksi käypä, saisihan sillä
+parikymmentä penniä. Mutta kukapa sen näin kesän aikaan ostaisi? Ja
+enhän minä osaa oravaa nylkeäkään. Ei maksa vaivaa oravaa ampua. Mutta
+jos en minä siitä itse mitään hyötyä saisikaan, voisinhan sen kuitenkin
+ampua ja lahjoittaa sen luurangon koulun luonnontieteellisiin
+kokoelmiin. Sepäs vasta oli mainio ajatus! Minä ampuan "tieteellisessä
+tarkoituksessa". Nämä sanat oli Kyösti jostakin sanomalehdestä lukenut,
+ja hän tunsi sydämensä paisuvan luonnontieteellisestä harrastuksesta.
+Ehkäpä opettaja lukuvuoden lopulla tai muussa sopivassa tilaisuudessa
+antaisi yleisönkin tietää, että koulun oppilas Kyösti Haavisto oli
+koulun kokoelmiin lahjoittanut oravan luurangon. Kyöstin pyssy kohosi
+oravaa kohden. Mutta vielä empi hän. Mitä pahaa on tuo viaton, sievä
+eläin sinulle tehnyt? Miksi tahdot turhanpäiten sen elämän katkaista?
+Pyssyn piippu vähän aleni. Mutta taas muisti Kyösti koulun
+luonnontieteelliset kokoelmat. Piippu jälleen nousi. Ampujan "käsi
+käski, toinen kielsi". Kyösti tuossa kahden vaiheilla ollessaan yhä
+kiihtyi. Käsi vapisi, sydän tykytti, ei hän pystynyt enää oikein
+selvästi ajattelemaankaan, mutta ampua hänen lopultakin piti. Ja hän
+ampui. Laukaus tärähti niin että metsä kaikui.
+
+Huohottaen, kasvot kiihkosta punaisina rupesi Kyösti nyt tarkkaamaan,
+mikä vaikutus laukauksella oli ollut. Ei näkynyt maassa oravaa. Minne
+oli se joutunut? Vihdoin näki Kyösti, että se oli tarttunut erääseen
+petäjän oksaan. Ja hän huomasi, että se vielä eli. Se oli siis vaan
+haavoittunut. Tottumaton metsästäjä oli huonosti ampunut. Mitäs oli nyt
+tehtävä? Jättääkö orava tuonne ylös itseksensä kitumaan ja kuolemaan?
+Mutta sehän olisi julmaa. Tiesi kuinka monta päivää se vielä siellä
+saisi kitua. Ei, sitä ei Kyösti voinut tehdä, niin julma hän ei toki
+ollut. Hän rupesi nyt viskelemään sitä kivillä, saadakseen sen alas
+putoamaan. Se viimein onnistuikin. Tuossa makasi nyt tuo eläinraukka
+hänen edessään verissään, mutta elävänä. Ilkeä tunne täytti Kyöstin
+sydämen. Miksi oli hän ampunut turhanpäiten, miksi oli hän viattomalle
+eläimelle tuottanut tällaisen kärsimyksen? Ja Kyöstistä tuntui, kuin
+olisi hän sillä hetkellä tahtonut piiloutua pois Jumalan ja ihmisten
+kasvojen edestä häpeätään kätkeäkseen.
+
+Mutta asia oli auttamattomissa. Kyöstin omatunto oli nyt herännyt. Hän
+ymmärsi, ett'ei hän voinut pahaa työtään lisätä vielä sillä, että
+jättäisi oravan kitumaan. Hänen täytyi tavalla tai toisella lopettaa
+se. Hui miten ilkeä tehtävä!
+
+Kyösti palasi kotiansa. Ei hän kenellekään retkestään kertonut.
+Näytti hyvin umpimieliseltä ja nololta. Mutta pyssyn ja laukun hän
+pani seinälle, eikä hän niihin sen jälkeen enää koskenut. Hänen
+metsästys-intonsa oli mennyt. Kun hän täysikasvuisena miehenä sitten
+tästä ensimmäisestä ja viimeisestä metsästysretkestään kertoi, lisäsi
+hän: Ikävä tapaus se minulle oli, mutta paljon minä siitä opin. Siitä
+päivästä asti en ole voinut nähdä luontokappaleita rääkättävän.
+
+
+
+
+71. Käki.
+
+
+1. Tällä linnulla, joka on niin yleiseen tunnettu ja jota keväällä
+kesän ennustajana niin hartaasti odotellaan, on hyvin omituiset
+elintavat.
+
+Käki oleskelee melkein koko Europassa sekä Aasiassa ja
+pohjois-Afrikassa. Suomeen saapuu se Toukokuun alkupuolella, mutta
+muuttaa jo Elokuun lopulla ja Syyskuun alussa takaisin etelään,
+Välimeren tienoille.
+
+Käki vaihtaa pari kertaa väriänsä. Poikaset eivät ole vanhempien käkien
+näköisiä eivätkä aina toistensakaan näköisiä. Kaksivuotiset naaraskäet
+ovat milloin punasenruskeita, milloin harmaita. Vanhempana on käellä
+yläpuoli ruumista sinisenharmaa ja alapuoli valkea tummilla
+poikkijuovilla. Sen pituus on noin 14£ tuumaa.
+
+Värinsä, ruumiinrakennuksensa ja lentonsa puolesta on käki hyvin haukan
+näköinen, josta syystä kaiketikin kansan kesken on noussut se väärä
+luulo, että käki täysikasvuisena muuttuisi haukaksi.
+
+Käki lentää nopeasti, mutta kävelee vaivaloisesti, jonka vuoksi se vaan
+hätätilassa laskeutuukin maahan. Se on levoton, hätäinen ja arka lintu.
+Toisten lintujen, vieläpä toisten käkienkin seuraa se karttaa, ja
+varsinkin pikkulinnut sitä hyvin vihaavat. Ainoastaan oman naaraansa
+kanssa elää se sovinnossa, ja sille se kesällä antaa sointuvan ja
+miellyttävän kukuntansa kuulua. Tämä kaunis kukunta onkin tehnyt käen
+niin suosituksi linnuksi.
+
+Käki elää perhosen ja muitten hyönteisten toukista, ja koska sillä on
+hyvä ruokahalu, syö se sellaisia suuret määrät.
+
+2. Yksi tämän linnun merkillisimmistä ominaisuuksista on se, että
+naaras itse ei haudo muniansa eikä pidä huolta poikasistansa. Se näet
+salavihkaa laskee munansa jonkun toisen linnun valmiiseen pesään ja
+jättää ne vieraan haudottaviksi. Kivitaskujen, västäräkkien, leivosten
+ynnä muiden hyönteisistä elävien pikkulintujen niskoille laskee se
+siten muniensa ja poikaistensa hoidon. Kun naaraskäki on keksinyt
+sellaisen linnun pesän, hiipii se sinne pesän omistajan poissa ollessa
+ja laskee munansa pesään, usein vielä työntäen ulos ne munat, mitkä
+siellä entuudestaan olivat. Käki munii vuosittain 4 tai 5 munaa, ja
+joka munalle etsii se uuden pesän, joka tavallisesti kuuluu jollekin
+toiselle lintulajille kuin edellinen pesä. Munimis-aika kestää
+Touko- ja Kesäkuun, vieläpä osan Heinäkuutakin. Munat ovat
+hyvin erilaisia värilleen: sinisen vihreitä, valkeanharmaita,
+valkeankeltaisia, ruskeita, harmailla ja ruskeilla pilkuilla ja
+viivoilla kirjavoituja. Käen omaan suuruuteen verraten on sen muna
+hyvin pieni, tavallisesti vaan sen kokoinen, kuin senkin linnun muna,
+jonka pesää se hyväksensä käyttää. Toisinaan laskee se munansa pesään,
+jolla on niin ahdas aukko, että se ei itse pääse sinne sisälle. Sillä
+on kuitenkin keinonsa: se munii maahan, ottaa munan nokkaansa ja
+heittää sen sitte pesään, jolloin usein tapahtuu, että sekä käenmuna
+että pesässä ennen löytyvät munat särkyvät.
+
+3. Pikkulintu, joka tällä tavalla on saanut käenmunan pesäänsä, suuttuu
+siitä toisinaan ja heittää munan ulos; mutta tavallisesti rupee se sitä
+kuitenkin omien muniensa ohessa hautomaan. Munasta päässyt käenpoika on
+hyvin pieni ja tavattoman ruma; sillä on suuret silmät ja leveä suu,
+joten se on enemmän sammakon kuin linnun näköinen, mutta sillä on kova
+ruokahalu ja se kasvaa pian. Muutaman päivän päästä ryöstää se kaiken
+ravinnon kasvinkumppaneiltaan ja työntää ne viimein ulos pesästä.
+Avuttomina ollen ne silloin tavallisesti kuolevat. Emälintu
+tuollaisissa tapauksissa esiytyy niinkuin usein äidit ihmistenkin
+kesken: se lapsi, joka sille enimmän surua tuottaa, on sille kaikista
+rakkain. Niinpä antaa se omien poikastensa kuolla ja koettaa
+viimeisetkin voimansa panna liikkeelle jaksaaksensa hankkia elatusta
+ahnaalle kasvatillensa, jolla on alituinen nälkä. Eräs tiedemies näki
+kerran myöhään syksyllä, miten yksinäinen västäräkki hyvin kiireissään
+kokosi hyönteisiä sekä sitten lensi onttoon tammeen ruokkiakseen siellä
+olevaa täysikasvuista käenpoikaa. Tämä oli näet yhä edelleen puun
+sisässä olevassa pesässä, josta se ei mahtunut ulos lentämään. Vasta
+sitten, kun aukko kirveen avulla suurennettiin, pääsi se vankeudestaan.
+Tämän kasvattinsa vuoksi oli tuo pieni västäräkki raukka laiminlyönyt
+ajoissa muuttaa lämpimiin maihin, ja piankin olisi sille kylmyyden ja
+nälän kautta tuho tullut.
+
+Käenpojan ääni on: tsis, tsis, tsis ja tsis, sis, sis. Nälissään
+ollessaan se varsin myötäänsä sillä tavalla ääntää, ja siitä on helppo
+huomata sen olopaikka.
+
+Käenpoika ei siis ole mikään miellyttävä olento. Mutta onpa tahdottu
+tehdä se vielä ilkeämmäksi, kun on syyttä parjattu sen olevan niin
+ahnaan, että se lopulla, täysikasvuiseksi tultuaan, muka söisi omat
+elatusvanhempansa.
+
+    "Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpeämän."
+
+
+
+
+72. Lintuselle.
+
+
+    Oi lausu lintu pieno,
+    sa peippo pihlajan,
+    kuink' aina voit sa laulaa,
+    iloita ainian?
+    Sun laulus aamust' iltaan
+    ma kuulen kultaisen,
+    ja ain' on kirkas äänes
+    ja rikas riemu sen.
+
+    Niin elantos on niukka,
+    niin ahdas asuntos,
+    mut majas maireutta
+    vain soi sun laulelos.
+    Et kylvä etkä niitä,
+    et korjaa latohon,
+    vaan huoli huomisesta
+    se sulle outo on.
+
+    Kuin moni maailmassa
+    sai kultaa, kunniaa
+    ja loistolinnoiss' asuu,
+    maat, vallat omistaa,
+    mut huoleen hänet huomen
+    ja kyyneliin se koi
+    vain nostaa, jolle juuri
+    sun ylistykses soi!
+
+    Miks ylös nurkusilmän
+    niin kylmän vain hän luo?
+    Hän mitä vaatii, kaikki
+    kun Luoja lahjaks suo?
+    Edessä jalkojensa
+    kun kaikk' on riemut maan,
+    miks' alempaansa tallaa
+    ja lisää huokaa vaan?
+
+    Ei, laula, lintu pieno,
+    vaan onnest' ainiaan,
+    en valitusta virtees
+    sekoita konsanaan.
+    Tee aina kesän tullen
+    pihaani pesäses,
+    opeta aamuin, illoin
+    ilohos, onnehes.
+
+
+
+
+73. Suomen salossa.
+
+
+    _Honkain keskellä mökkini seisoo
+    Suomeni soreassa salossa;
+    honkain väliltä siintävä selkä
+    vilkkuvi koittehen valossa.
+    Hoi la la la la laa,
+    Hoi la la la la laa!
+    kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
+
+    Kaukana korvessa käkönen kukkuu,
+    sulhonsa suloutta ylistää;
+    paimenten soitanto laitumen tieltä
+    ääntänsä korviini vilistää.
+    Hoi la la la la laa,
+    Hoi la la la la laa!
+    kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
+
+    Omanpa henkeni kieltä ne puhuu
+    honkain humina ja luonto muu;
+    itse en sydäntäin hillitä taida,
+    riemusta soikohon raikas suu.
+    Hoi la la la la laa,
+    Hoi la la la la laa!
+    kaikuu mun suloinen Suomeni maa._
+
+
+
+
+74. Varpunen.
+
+
+    Jos ruikutella voisin
+    ma kielin sataisin
+    tai kiurusena oisin
+    kohoova pilvihin, --
+
+    niin aina kiitteleisin
+    suloista Suomea,
+    ja Jumalalle veisin
+    ma huokauksensa.
+
+    Hän silmät ehkä loisi
+    myös meihin raukkoihin
+    ja päivän paistaa soisi
+    saloihin synkkihin.
+
+    Ei ääni mulle suotu
+    oo satakielisen;
+    heikoksi siipi luotu,
+    ei kanna taivaasen.
+
+    Vaan laulustani kuiten
+    en huoli vai'eta,
+    kun ääni lintuin muitten
+    ei kuulu talvella.
+
+    Paremmat laulu-äänet
+    keväällä ehtinee,
+    niin kuunnellessaan noita
+    jo varpu vaikenee!
+
+
+
+
+75. Syksytoiveita.
+
+
+    Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu,
+    lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;
+    talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö,
+    -- miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
+
+    Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talviki tullee,
+    kun suven-aikainen työn' turha se ollut tok' ei;
+    aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni [jyvähinkaloni] paisuu,
+    karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu [rasva].
+
+    Jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,
+    ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee,
+    [Elon uuden siemen, jonka kylvin maan poveen, ei huku siellä.]
+    mut suvi uus' kuni [kun] kirkastaa taas maita, se nousee
+    uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
+
+    Ihminen, näinpä se sunkin suhtasi on elämässäs,
+    surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt,
+    vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää,
+    [kinostaa, tekee lumen näköiseksi],
+    hiljemmin suonesi lyö, jalkasi horjuen käy.
+    Nuorra [nuorena] ja voimasi päivinä teit sinä miehenä työtä,
+    kasvopa karttunut sen nyt isänmaallesi jää,
+    tuo isänmaallesi jää, sekä jääpipä lapsesi hurskaat,
+    joidenka mielihin myös kelvon ja kunnian loit.
+    Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,
+    henkesi kuolematoin kuoloa tunne tok' ei,
+    vaan valo uus' kun kirkastaapi jo uusia maita,
+    uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin.
+
+
+
+
+76. Talven aika.
+
+
+Usein kuulee valitettavan talvien pituutta ja kolkkoutta täällä
+pohjoismaissa. Väitetäänpä vielä, että meillä muka olisi yhdeksän
+kuukautta talvea eikä kolmeen kuukauteen mitään kesää. Sietääpä
+lähemmin tarkastaa, ovatko nuo valitukset ja puheet oikeutettuja, vai
+liioiteltuja.
+
+Varsinaisia kesäkuukausia ovat tosin ainoastaan kesä-, heinä- ja
+elokuu. Mutta useimmiten on jo toukokuukin niin lämmin ja ihana, että
+sen saapi kesäajaksi lukea. Jos sitten, kuten usein on laita, vielä
+syyskuussa kestää kauniita ja lämpimiä ilmoja, niin pelastamme
+Pohjolalle kesää noin viisi kuukautta. Ja jäljellä olevat seitsemän
+kuukautta eivät nekään ole pelkkää talvea. Maalis- ja huhtikuu ovat
+näet kevätkuukausia, jolloin talven valta heltii, lumet ja jäät
+sulavat. Kun kirkkaalla kevät-ilmalla päivä paistaa heleästi ja
+leivonen livertelee ylhäällä ilmassa, tuntuu sydämessä niin suloiselta,
+kuin olisi jo kesä käsissä. Ikävin vuoden-aika on epäilemättä
+pimeä-öinen ja kolkko syksy, jota tavallisesti kestää loka- ja
+marraskuun ajan. Ja sitten alkaa tuo monen niin kammoksuma talvi.
+Mitäpä siinä oikeastaan on vikaa ja moittimista?
+
+Ei se ole niin pitkän pitkä, ett'ei sitä kestää voisi. Joulu-,
+tammi- ja helmikuuhan vaan ovat varsinaisia talvikuukausia. Monesti
+toivoisi maamies sen pitemmäksikin, päästäksensä syksyn ja kevään
+epätasaisista ilmoista ja huonosta kelistä. -- Eikä talvi ole niin
+kylmäkään, ett'ei sitä kärsiä voisi. Hyvät ja lämpimät vaatteet tosin
+tarvitaan, jos ulkoilmassa on liikuttava, mutta näin varustettuna eipä
+mitään hätää olekaan. Ja kun pakkaseen kerran tottuu, ei se niin
+ankaralta tunnukaan. Jos olisi valittavanamme Afrikan kuumuus tai
+Pohjolan talvi, ennen toki pitäisimme raikkaan, pirteätä mieltä
+herättävän talvemme. -- Mutta hirmuiset ovat talven tuiskut ja pyryt,
+sanotaan. Totta on, että näiden aikana ei ulkoilmassa ole hauska
+liikkua, mutta muistettava on, että tuiskuja on verraten paljon
+vähemmän, kuin kirkkaita ja tyyniä ilmoja. Pysymme siis tuisku-ilmoilla
+lämpimässä huoneessamme, istuen hauskan uunivalkean ääressä ja
+toimitellen kotiaskareitamme. -- Väärin on myös sanoa talvea kolkoksi.
+Puhdas, valkea lumi silloin kattaa maat ja vedet; ja kirkkaina päivinä
+hohtavat lumikiteet kuin timantit hangen pinnalla. Eikä kaikki ole
+silloin kuollutta luonnossa. Havumetsät pysyvät talvellakin vehreinä;
+kun silmä väsyy valkeiden lumikenttien katselemiseen, tarjoavat nuo
+metsät silloin miellyttävän vaihdoksen näköalassa. Entäs talven ihanat
+tähti- ja kuutamoyöt! Olet varmaankin ollut joskus matkalla tuollaisena
+yönä. Hiljaisuus vallitsee luonnossa, et kuule muuta kuin aisakellon
+yksitoikkoista kilahtelemista ja reenjalaksen narinaa. Tähän pian
+väsyisit, mutta kun nostat silmäsi tähtikirkkaaseen, kuun valaisemaan
+avaruuteen, on siellä näky niin mahtavan kaunis, että väsymys kylläkin
+pakenee. Ja pian kiitävät ajatuksesi kauas avaruuden maailmoihin,
+taakse loistavien tähtitarhain. Kaunis ja juhlallinen on silloin
+Pohjolan talvi. -- Ei ole tarvis puhuakaan talven huvituksista, ne me
+nuoret kyllä tunnemme. Tiedämme myös, minkä edun talvi tarjoaa kaikelle
+liikkeelle, kun pääsee jäitä ja muita oikoteitä myöten kulkemaan
+keveämmin ja nopeammin, kuin kesällä, sekä liikkumaan kuormilla
+metsissä ja muilla paikoilla, minne kesällä ei ole yrittämistäkään. --
+Pian kuluvat nuo varsinaiset kylmät talvikuukaudet. Joululta alkavat
+päivät pian pidetä, pian tulee "Kyntteli", josta muutamat jo kevättä
+lukevat, ja kun maaliskuun loppupuolille päästään, ollaan jo armaisen
+kevään kynnyksellä.
+
+Mikäpä siis vikana meidän talvallamme! Ilman sitä piankin kesään
+kyllästyisimme. Kun hyvä Luoja on suonut meille näinkin paljon hyvää
+talven mukana, olkaamme tyytyväiset ja kiitolliset, vaikka talvi joskus
+ankaraltakin tuntuu. Onhan lämpimillä kesämailla taas omat haittansa,
+joista me raittiin Pohjolan asukkaat emme mitään tiedä.
+
+    "Ei mene kesä vesittä, eikä talvi pakkasitta."
+
+
+
+
+77. Lumisateella.
+
+
+    Lumia lentää
+    ristin ja rastin,
+    leikkiä lyöden ja
+    taistellen;
+    vaan väsyneinä
+    vaipuvat viimein
+    etsien rauhaa
+    povehen maan.
+    Mutta kun päivä
+    keväinen kutsuu,
+    pilviks ilmahan
+    haihtuvat taas.
+
+    Ihmiset myöskin,
+    maailman lapset,
+    raatavat, lempivät,
+    taistelevat;
+    vaan väsyneinä
+    horjuvat hautaan
+    töistähän, teistään
+    lepäjämään.
+    Kerran kun kutsuvi
+    Jumalan ääni,
+    henkinä nousevat
+    taivahasen.
+
+
+
+
+78. Unen tullessa.
+
+
+    Hiljaa, hiljaa! Ilta on.
+    Taivas tummeneepi.
+    Luonto tyyntyy lepohon,
+    maa jo himmeneepi.
+
+    Haukottava hämäryys
+    pirtin pienen täyttää.
+    Pärekin jo pihdissään
+    pienemmästi näyttää.
+
+    Tuutusessa tummemmin
+    keinuu leino lapsi --
+    alkaa armas äitikin
+    tulla tummemmaksi.
+
+    Sitte saapuu unonen,
+    päreen sammuttaapi,
+    pitkin pirtin penkkejä
+    hiljaa hamuaapi --
+
+    Istuvaiset nujertaa
+    vitkon [vähitellen] vuotehelle,
+    pitkälleen jo äidinkin
+    kaataa kätkyelle.
+
+    Yö jo on ja hämynen
+    pirtti unelmoipi.
+    Sirkka uunin korvassa
+    tyytyväisnä soipi -- --
+
+
+
+
+79. Toukokuulla.
+
+
+Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä
+näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat
+"hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen
+lapsilauma vaelsi maantietä pitkin. Tänään oli näet koululla lupapäivä,
+ja opettajansa johdolla kulkivat lapset nyt muutaman virstan päässä
+olevaan Tuomisalon metsikköön vapauttansa viettämään. Oli määrä siellä
+varsinkin kukkia poimia.
+
+Maantien varrella oli taloja ja peltoja. Kyntömiehet ja hevoset olivat
+ahkerassa puuhassa; kaurankylvö tapahtui näet parhaillaan. Hikisinä
+kulkivat sekä kyntäjät että hevoset auran ääressä, mutta maamies
+unhotti väsymyksen ajatellessaan, että hyvä Jumala hänen kylvönsä
+siunaisi ja antaisi sen tehdä hedelmän ajallansa. Ruisvainiot
+vehreydessään olivat ihanat nähdä. Kauan lumen alla maattuansa
+näyttivät oraat nyt sitä suuremmalla innolla pyrkivän nousemaan. Koko
+maisema näytti hymyilevän kevään kirkkaassa auringonpaisteessa.
+Ylhäältä sinertävästä avaruudesta kuului kiurun suloinen kevätviserrys.
+Luonto vietti onnellista lapsuutensa aikaa. Ja lapsuuden onni ja ilo
+loisti nuorten koululastenkin kasvoilla.
+
+Lähestyttiin jo matkan päämäärää, Tuomisaloa. Siinä kasvoi sekä
+lehti- että havupuita. Sen päivänpuoleisella kupeella oli sievä nurmi.
+Ruoho ei vielä ollut sanottavasti noussut, mutta sen sijaan kasvoi
+siinä jotakin muuta, mikä oli omiansa elähyttämään lasten mielet. Se
+oli näet koristettu monilukuisilla valkovuokoilla. Oletko nähnyt näitä
+keväimen ihania lapsia? Taivaan puhtaus ja viattomuus asuu vuokon
+lumivalkeassa kukassa; sen lehdillä on kevään ensimmäinen heleä
+vehreys; sen tuoksu on vieno ja raikas, kuin olisi se henkäys tuon
+keväällä uudistuvan ja kirkastuvan luonnon povesta. Mieli täyttyy
+selittämättömällä armaudella sitä katsellessa.
+
+Mutta syvemmällä metsän sisässä kukkii vielä valkovuokon sisar, tuo
+vähän aikaisempi sinivuokko. Jo silloin kun leivon laulu alkaa kuulua
+taivaalta, aukaisee sinivuokko kukkansa. Keväisen päivän paisteesta ja
+taivaan sinestä kaiketikin sen kukka saapi tuon ihmeen ihanan
+sinivärinsä, joka on kuin ensimmäinen toivon ja elämän hohde talven
+kylmyyden ja kolkkouden jälkeen.
+
+Valko- ja sinivuokoista sommittelivat lapset nyt herttaisen kauniita
+kukkavihkoja. Opettaja huomautti heille, että heillä noissa vihoissaan
+oli viattomuuden ja toivon värit. "Nehän oroat oikeat lasten värit",
+sanoi hän. "Niin -- ja niistä väreistä me Suomessa pidämme", sanoi yksi
+pojista.
+
+Vielä muutamia muitakin kevätkukkia oli nähtävissä. Kaino orvokki
+esimerkiksi oli jo aukaissut vaaleansiniset terälehtensä; voikukka ja
+rentukka näyttelivät heleän keltaisia kukkiansa. Tämän ihanuuden
+lisäksi levisi aukenevista puiden lehdistä raitis tuoksu, suloinen
+hengittää, kuin olisi ikuisen nuoruuden henkäys siinä asunut. Ja koko
+metsikkö kajahteli pesivien laululintujen viserryksistä. Rastaat,
+peipot ja sirkut pitivät oikein kilpalaulajaisia. Laulu ei tosin tahdin
+mukaan käynyt, mutta se oli niin heleätä, riemullista ja sydämellistä,
+että sitä kannatti kuunnella; suruisimmankin sydän olisi siitä jälleen
+virkistynyt. Ja väliaikoina kuului tuon tuostakin käen sointuisata
+kukuntaa, josta luonnonihanuudelle herkät esi-isämme ovat laulaneet:
+
+    Kun käki kukahtelevi,
+    niin syän sykähtelevi,
+    itku silmähän tulevi,
+    ve'et poskille valuvi.
+
+Kyllä oli siis lapsille tänä Toukokuun päivänä ihanuutta ja hauskuutta
+tarjona. Keveillä sydämillä ja nauttien tästä Luojan lahjoittamasta
+kauneudesta, jolle ei vertoja löydy, viettivät he päivänsä Tuomisalon
+metsikössä luonnon helmassa, leikkien, lauleskellen ja kukkia poimien.
+
+    "Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta,
+    viikkokausi kivenviasta, yksi päivä pääskysestä,
+    västäräkistä ei vähääkään."
+
+
+
+
+80. Kauneinta metsässä.
+
+
+1. Niin, kauniina kesä-aamuna se oli ja aikaisin olikin; luulen, ett'ei
+kello ollut enempää kuin viisi, sillä aurinko oli vielä alhaalla ja
+koivun varjot näyttivät pitkiltä viheriällä nurmella. Isä ja äiti eivät
+sallineet, että nukuimme kauan aamusella, ja kotona oli vanha
+kalastaja, jonka oli tapana kello neljän aikana huutaa ikkunamme takaa:
+"nouse nuottasille! nouse nuottasille!" ja nuolen nopeudella nousimme
+vuoteelta; kyllä tuo alussa tuntui raskaalta, mutta lopuksi ymmärsimme,
+että on totta, mitä vanhat ihmiset sanovat "aamuhetki kullan kallis".
+Niin, niin, siksi tulee kauniisti käydä levolle jo yhdeksän aikaan
+illalla.
+
+Mutta pitihän minun sanoa, miten oli aamulla metsässä. Niin, siellä oli
+viheriää ja raitista ja hyvin suloista. Siellä oli monenlaisia puita,
+alkaen pilviin ulottuvasta hongasta, joka kerran vielä aikoo korkeaksi
+mastopuuksi, tuohon nystyräiseen katajapensaaseen asti, joka lohdutti
+itseänsä sillä, että muka hänkin voisi kohota puuksi, jos karsittaisiin
+oksat ja latva ja sidottaisiin paaluun; vaan näetsen, siitä minä en
+huoli, sanoi hän; enemmän rakastan vapauttani. Ajatteleppas, jos olisin
+puu, niin lapset eivät tulottuisi minuun, kun tulevat poimimaan katajia
+ripotellaksensa tuvan lattialle pyhäaamuna.
+
+"Se onkin ainoa, mihin kelpaat", sanoi kuusi, joka isostellen seisoi
+hänen ääressään. "Sinä olet omiasi poljettavaksi, raukka", arveli
+kuusi.
+
+"Mitäpä siitä?" sanoi katajapensas. "Onhan siinä kyllä, että voin
+ihmisiä ilahuttaa hyvällä metsätuoksullani. Sitä paitsi kelpaan
+savustusaineeksi sääskien karkoittamiseksi ja kelpaanpa vielä kaareksi
+poikien jousipyssyyn, ja minun marjoistani keitetään nestettä ja siitä
+tehdään siirappia ja sitten..."
+
+"Äläpäs nyt. Ole vaiti", sanoi pihlaja, "kuuluu kovin itserakkaalta,
+kun noin luettelee ansioitansa. Tahtoisinpa tietää, kuka on kaunein
+täällä metsässä. Mitä sinä siitä sanot?" Ja silloin pihlaja somasti
+ravisteli tuuheita, valkoisia oksiansa, sillä hän oli juuri nyt
+parhaimmassa kukoistuksessaan juhannuksen aikaan.
+
+"Sitäpä sopii kysyä", korotti äänensä tuomi, sillä hän oli niin
+valkoinen, kuin olisi hän juuri ollut lumisilla; hän kukkii näet,
+hänkin juuri par'aikaa. "Miettikäämmepä tarkoin, kuka meistä mahtanee
+olla kaunein", hän sanoi. Ja samassa levisi tuomen lumivalkoisista
+kukista suloisin tuoksu.
+
+Koivun mielestä oli tuo hyvin viisaasti puhuttu, sillä hän oli
+kauniisti järjestänyt pitkät, viheriät hiuksensa ja heilutti kepeästi
+kiharoitansa hiljaisessa aamutuulessa. "Minä olen ihan varmaan
+kaunein", ajatteli hän salaa itsekseen.
+
+"Meidän pitäisi kysyä kukkasilta", sanoi vaahtera, joka levitti
+vilpoisen, tuuhean lehtikattonsa mättäiden yli, jotka olivat täynnä
+vuokkoja ja valokin kukkia.
+
+"Se ei ensinkään ole tarpeellista", tiuskasi siihen mänty. "Kaunis on
+vasta se, joka on suuri ja voimallinen. Katsokaapas minua? Enkö ole
+mahtavan näköinen?" Ja sitte tekeytyi hän niin ankaran näköiseksi, että
+oikein pelottaisi muita.
+
+Tammi seisoi tyvenenä ja kuunteli. "Narrimaista on noin arvostella
+omassa asiassaan", arveli hän. "Olenpa varma siitä, että jokainen
+teistä luulee olevansa kaikista kaunein. Kysykäämme siksi peipposelta,
+joka keinuu tuolla ylhäällä koivun latvassa. Hän ei ole puolueellinen."
+
+Tuumasta toimeen; he kysyivät peipposelta. Mutta hän mietti asiaa kauan
+eikä tahtonut laulaa totuutta kaikkein kuultavaksi.
+
+2. Sitte tuli kaksi pientä lasta, poika ja tyttö, jotka asuivat
+pienoisessa mökissä metsän rinteellä. Kun he lähtivät ulos varhaisena,
+ihanana kesä-aamuna, panivat he kätensä ristiin ja sanoivat: "Hyvä
+Jumala, mitenkä metsäsi on kaunis! Hyvä Jumala, miten sinun maailmasi
+on ihana! Hyvä Jumala, auta meitä pieniä, köyhiä lapsukaisia, että
+kasvamme sinun viisaudessasi ja todistamme sinun voimastasi ja
+ylistämme sinun armoasi kaikkena elinaikanamme!"
+
+Kun puut metsässä kuulivat lasten rukouksen, vaikenivat he ihmetyksestä
+ja mielen liikutuksesta; heidän huminansa hiljeni melkein äänettömään
+kuiskaukseen, ja selvästi saattoi kuulla peipposen liverryksen, kun hän
+tuossa viserti koivun latvassa:
+
+"Kaunis, kaunis on viheriä metsäni ja koko Jumalan luomakunta on
+kauttaaltaan kaunis. Mutta minä sanon teille, te puut, jotka kysytte,
+mikä on kauneinta metsässä, että kaikesta, mitä ihanaa ja kaunista
+Jumala on antanut kasvaa tässä seudussa, ei ole mitään niin
+rakastettavan hyvää ja viattoman suloista, kuin nämä kaksi lasta, jotka
+kiittävät Jumalan hyvyyttä kirkkaana aamuhetkenä. Sillä kauneus ja
+voima ja taito ja suuruus on kaikki mitätöntä, ellei ole nöyrää
+sydäntä, joka unohtaa itsensä, antaen kaiken kunnian yksin Jumalalle.
+Lasten rukous Jumalalle on parempi kuin lintujen laulu ja puitten
+viheriäisyys ja kukkasten tuoksu. Jumala teitä siunatkoon, rakkaat
+pienet lapset! Jumala teitä siunatkoon, pienet kukkaset elämän suuressa
+metsässä, ja antakoon teidän kasvaa viisaudessa ja armossa
+ijankaikkisesti!"
+
+
+
+
+81. Kevätlaulu.
+
+
+    Jo kinos sulaa, katoaa
+    Pois noron ouruvesiin,
+    Ja roudatonna taasen maa
+    Käy hangen alta esiin,
+    Jo päivän silmä keväinen
+    Taas paistaa meille myhäillen --
+    Jo kevät tullut on!
+
+    Jo riutuu ulapalla jää
+    Ja laineen kahle irkoo,
+    Taas tantereella nukkapää
+    Jo kohta nurmi virkoo,
+    Ja koivun urvut aukeaa
+    Ja vihannaksi lehto saa --
+    Jo kevät tullut on!
+
+    Taas taivaan alla kiurusen
+    Soi ääni korkealla,
+    Ja tuttavamme käkönen
+    Taas kukkuu kankahalla,
+    Ei malta pieni perhokaan
+    Nyt uinailuaan jatkamaan --
+    Jo kevät tullut on!
+
+    Siis mielen routa, murhe pois!
+    Sen kevään lämmin voittaa --
+    Ken kaihon orja olla vois,
+    Kun riemun aika koittaa?
+    Siis kevään laulu raikas vaan
+    Nyt kaikkialla kaikukaan!
+    Jo kevät tullut on!
+
+
+
+
+82. Kevät
+
+
+    1. Touon aika lähenee,
+    Kylmät hallat vähenee,
+    Päivä kirkkahasti
+    Paistaa, ihanasti
+        Korkealta,
+        Taivahalta
+    Siintävältä, loistavalta.
+    Virta vilpas vieriää,
+    Järven laine kieriää
+    Hiljallehen rantaan,
+    Pois katoopi santaan.
+    Koivut, haavat
+    Lehden saamat,
+    Tuomet, raidat kukoistavat.
+    Pensaat ja puut,
+    Niityt ja haat,
+    Laaksot ja muut
+    Ruohoiset maat
+    Kaunistuvat ihaniksi.
+    Saaret, mantereet,
+    Luodot, tantereet
+    Muuttui taas jo tuttaviksi.
+    Kukkula ja suo,
+    Kaikki tyyni tuo
+    Hauskuutensa tullessaan.
+
+    2. Pienet linnut visertää,
+    Pyyt ne puissa viheltää,
+    Teeret kuhertavat.
+    Kumppaninsa saavat
+        Pikkusetkin
+        Lintusetkin,
+    Itse pienet perhosetkin.
+    Sorsat ruo'istohon ui,
+    Kyttä maahan kumartui,
+    Rastas laulaa puussa,
+    Äijä lahden suussa
+    Ruuhessansa
+    Verkostansa
+    Päästeleepi saalistansa.
+    Tuohen ja muun
+    Astian tuo
+    Ympäri puun
+    Lapset ja juo
+    Mahlajaansa naureskellen.
+    Sitten lähdetään
+    Leikittelemään
+    Luikaten ja lauleskellen!
+    Kiekot kieppumaan,
+    Pallot paukkumaan,
+    Mailallansa kukin lyö.
+
+    3. Paimentorvi paikoin soi,
+    Äijä laitumelta toi
+    Touko-pellollensa
+    Pari-hevosensa.
+        Lapset kanssa
+        Lampaissansa
+    Soittelevat huilujansa.
+    Nuori kansa tuomistoon,
+    Maahan istui ruohistoon;
+    Naiset kukkasista
+    Kaiken-muotoisista
+    Vääntää vaulat,
+    Suuret paulat
+    Kaunistamaan päät ja kaulat.
+    Niin kevät tuo
+    Riemuja maan,
+    Uudeksi luo
+    Luonnon ja maan
+    Hauskuudeksi sydämelle.
+    Laihot toukokuun,
+    Kasvut maan ja puun
+    Muistuttavat ihmiselle
+    Uutta elantoo,
+    Uutta olentoo,
+    Uutta eloo elämään.
+
+
+
+
+83. Sinikaunokki.
+
+
+    Kysytte miks' elokaunikki
+    Kasvoi pellon leipäviljahan,
+    Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? --
+    Taivassinellään se muistuttaa,
+    Että on maan päällä muutakin --
+    Taivahista, pyhää, ihanaa --
+    Paljon muutakin kuin leipä vaan.
+
+
+
+
+84. Niittypuro.
+
+
+    Näin moititaan: voi kuink' on murheinen
+    Ja synkän musta niittypuron juoksu,
+    Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen
+    Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.
+
+    Ei muisteta: tuo puro kotoisin
+    On synkältä ja hallaiselta suolta,
+    Ja korven kautta juosten, kuulikin
+    Se näljänhätää, itkua ja huolta.
+
+    Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan,
+    Vilkastui puro, iloisammin hyppii,
+    Vaan murhe kuvastuupi muodossaan,
+    Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii.
+
+
+
+
+85. Keväällä.
+
+
+    Nyt on Suomen suloin aika:
+    Nyt sen luonto kukoistaa,
+    Nyt sen kaikuu laulun taika --
+    Väinön kannel kajahtaa.
+
+    Katso kuinka järvet hohtaa,
+    Suomen sulojärvet nuo,
+    Lehtoloista sua kohtaa
+    Tuoksut, joita kukat luo.
+
+    Tarkastele, nuorukainen,
+    Onko kaunis maa, min näät:
+    Tuolla hoikka koivahainen,
+    Täällä kuuset kukkapäät;
+
+    Tuolla niitty tuoksuvainen,
+    Sinilampi laineineen,
+    Täällä metsä laulavainen,
+    Jylhät vuoret rotkoineen.
+
+    Lehtoloissa linnut laulaa
+    Linnun kielin suloisin,
+    Suomalainen myöskin laulaa
+    Suomen kielin kotoisin.
+
+    Nyt on Suomen suloin aika:
+    Nyt sen luonto kukoistaa,
+    Nyt sen kaikuu laulun taika --
+    Väinön kannel kajahtaa.
+
+    Nyt on sunkin suloin aikas:
+    Sull' on voimat nuoruuden,
+    Sull' on sulo lemmen taikas:
+    Lempi suuri Suomehen.
+
+    Toimeen siksi! kaikin voimin
+    Työsi maalles omista --
+    Lempi vahva töin ja toimin
+    Paljon, paljon aikaan saa.
+
+
+
+
+86. Kuluu ikä laulamattaki.
+
+
+    Noin sanoi minun emoni,
+    Varotteli vanhempani:
+    "Elä lapsi paljon laula,
+    Tytär tyhjiä sanele;
+    Ikä kultainen kuluvi,
+    Aika armas rientelevi,
+    Sinun lapsen lauluissasi,
+    Kurjan kukkumaisissasi."
+    Vaan ellös emoni surko,
+    Valitelko vanhempani,
+    Iän kultaisen kulusta,
+    Armahan ali menosta,
+    Minun lapsen lauluissani,
+    Pienen pilpatuksissani! --
+    Ikä kuitenki kuluvi,
+    Aika armas rientelevi,
+    Jos en laula polvenani,
+    Hyrehi sinä ikänä;
+    Aika kultainen kuluvi,
+    Päivä kaunis karkelevi,
+    Ilman lintujen ilosta,
+    Varvuisten visertämistä.
+
+
+
+
+87. Mipä paimenten olla?
+
+
+    Mipä meiän paimenien,
+    Kupa karjan katsijoien?
+    Ei ole paha paimenien,
+    Pah' ei karjan kaitsijoien:
+    Kiikumma joka kivellä,
+    Laulamma joka mäellä,
+    Joka suolla soittelemma,
+    Lyömmä leikkiä aholla,
+    Syömmä maalta mansikoita,
+    Ja juomma joesta vettä.
+    Marjat kasvon kaunistavi,
+    Puolukat punertelevi.
+    Vesi ei voimoa vähennä,
+    Jokivesi ei varsinkana.
+
+
+
+
+88. Paimenen pyhä.
+
+
+    Kaukaa kuuluu kumahellen
+    Ääni kirkon kellojen,
+    Tuota tarkkaa kaihoellen
+    Mäellä paimentyttönen.
+
+    Tuota tarkkaa -- Kyyneleitä
+    Vierii vienoposkillen -- --
+    Silloin sana tuulten teitä
+    Syöksee immen sydämeen:
+
+    "Älä itke, paimen pieno!
+    Herra kuulee tässäkin!"
+    Silloin vaipuu tyttö vieno
+    Maahan, Herran jalkoihin.
+
+    Pyhävirttä huminoipi
+    Sitte maa ja taivaskin --
+    Mäeltä mäelle sana soipi:
+    Herra kuulee tässäkin.
+
+
+
+
+89. Luoja tietää, sinä et.
+
+
+    1. Nosta silmäs, ihminen,
+    Lue tähdet taivaan;
+    Mittaa koko avaruus
+    Tarkallensa aivan!
+
+    Sano, miks' ei luonnon lait
+    Vanhene ja hajoo,
+    Korkeuden kappaleet
+    Syvyytehen vajoo?
+    Ihminen, sä vaikenet,
+    Luoja tietää, sinä et.
+
+    2. Mistä tuuli matkustaa,
+    Mihin pilvi kulkee?
+    Kuka taivaan akkunat
+    Aukaisee ja sulkee?
+    Montako on lehteä
+    Puissa, pensastoissa?
+    Monellako linnulla
+    Pesänsä on noissa?
+    Ihminen, sä vaikenet,
+    Luoja tietää, sinä et.
+
+    3. Montakohan pisaraa
+    Meressä on vettä?
+    Montakohan maassa on
+    Hietajyväkettä?
+    Ota pienin elävä,
+    Suurimpaan se vertaa,
+    Onko toinen suurempi
+    Toista monta kertaa?
+    Ihminen, sä vaikenet,
+    Luoja tietää, sinä et.
+
+    4. Sano, mont' on päällä maan
+    Ollut asukasta?
+    Mont' on tällä hetkellä,
+    Monta tulee vasta?
+    Voiko järkes tunkea
+    Kuolon salaisuuteen,
+    Kuinka tomu kirkastuu,
+    Virkoo eloon uuteen?
+    Ihminen, sä vaikenet,
+    Luoja tietää, sinä et.
+
+
+
+
+90. Kärsivällisyys.
+
+
+    Saarijärven salomailla asui
+    tilallansa hallaisella Paavo,
+    perkas, hoiti ahkerasti maataan,
+    mutta Jumalalta kasvun toivoi.
+    Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
+    niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan,
+    ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
+
+    Tuli kevät, nietos suli mailta,
+    myötänsä vei puolet orahista;
+    tuli kesä, raekuuro kulki,
+    kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
+    tuli syksy, kaikki ryösti halla.
+
+    Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
+    Paavo parka, kovan onnen lapsi!
+    Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs;
+    miero raskas, raskahampi nälkä.
+
+    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
+    Herra koettelee vain, meit' ei hylkää;
+    pane leipään puoleks petäjäistä,
+    kaksin verroin minä ojaa kaivan,
+    mutta Jumalalta kasvun toivon.
+
+    Pantiin leipään puoleks petäjäistä,
+    kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo,
+    lampaat myi ja siement' osti, kylvi.
+    Tuli kevät, nietos suli mailta,
+    mut ei orahia vesi vienyt:
+    tuli kesä, raekuuro kulki,
+    kaatoi maahan puolet tähkäpäistä,
+    tuli syksy, kaikki ryösti halla.
+    Rintahansa lyöden vaimo lausui:
+    Paavo parka, kovan onnen lapsi,
+    kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
+    kova kuolo on, mut toivo turha.
+
+    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
+    Herra koettelee vain, meit' ei hylkää.
+    Pane toinen verta petäjäistä,
+    ojat kahta suuremmat ma kaivan,
+    mutta Jumalalta kasvun toivon.
+
+    Pantiin toinen verta petäjäistä,
+    kahta suuremmat loi ojat Paavo,
+    karjan myi ja siement' osti, kylvi.
+    Tuli kevät, suli nietos mailta,
+    mut ei orahia vesi vienyt:
+    tuli kesä, raekuuro kulki,
+    mut ei kaatunutkaan kaunis olki;
+    tuli syksy, halla kultaviljan
+    koskematta korjaajalle säästi.
+
+    Silloin Paavo polvistuen lausui:
+    Herra koettelee vain, eipä hylkää.
+    Myöskin vaimo polvistuen lausui:
+    Herra koettelee vain, eipä hylkää.
+    Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
+    Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi,
+    syrjähän nyt petäjäinen silkko,
+    rukihisen nyt ma leivän leivon.
+
+    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
+    Vaimo, vaimo, _sit'_ ei kuri kaada,
+    veljeään ken hädässä ei hylkää;
+    pane leipään puoleks petäjäistä,
+    veihän naapurimme touon halla.
+
+
+
+
+91. Mökin poika.
+
+
+    Jo olen hetken heilunut
+    ma kirves kädessäin,
+    mut voimani on vaipunut --
+    ei horju honka näin.
+
+    Jäi ennen jälki, kun ma löin;
+    nyt käs' on tarmotoin,
+    kun talven pettua ma söin
+    ja vettä päälle join.
+
+    Jos muille työhön muuttaisin,
+    ehk' etu eessä ois,
+    isännän ehkä löytäisin,
+    ken selvän leivän sois.
+
+    Kai kaupungissa palkan tois
+    työ, toimi totinen. --
+    Niin tuumin, mutta tuonne
+    pois en toki toivo, en.
+
+    Niin kuvastuisko kukkulat
+    siell' lahtiin siintäviin,
+    ois päivän koitot korkeat
+    ja laskut lauhat niin?
+
+    Niin humisisko honkapuu,
+    lois tuomi tuoksuaan,
+    ja laaksoss' impi laulusuu
+    mua konsa kohtaiskaan?
+
+    Vain lelu tuulen lennättää
+    on pilvi turvaton. --
+    Kodotta, vailla ystävää
+    mit' ihmis-elo on?
+
+    Ehk' kuulee Herra ääntä maan
+    ja avun antaakin;
+    parempi vuosi parempaan
+    jo leipään auttaakin.
+
+
+
+
+92. Makkonen.
+
+
+1. Makkonen oli rehellinen ja varakas talollinen Siikajoen pitäjään
+kuuluvassa Paavolan kappelissa. Hän oli kirkon isäntä ja nautti
+kaikissa tärkeissä asioissa koko pitäjän luottamusta. Hän teki paljon
+hyvää köyhille; samoin myös hänen vaimonsa. Tällä oli itsellä kymmenen
+lasta, ja hän sääli eritenkin kaikkia orpolapsia. Hän oli ahkera ja
+järjestystä rakastava emäntä, hoiti hyvin lapsiaan ja totutti niitä
+pienestä pitäen jumalanpelkoon ja ahkeruuteen. Pojat olivat metsässä ja
+pellolla uuraan isänsä mukana ja ottivat, mikäli ikä ja voimat
+sallivat, osaa kaikkiin töihin. Tyttäret taas auttoivat äitiä navetassa
+ja aitassa, pellolla ja niityllä. Mutta olipa tällä vireällä emännällä
+vielä aikaa käydä valmistamassa kaikki talonpoikaispidot niillä
+seuduin. Hän oli sävyisä ja viisas eukko, ja hänen neuvojansa kysyttiin
+moninaisissa asioissa.
+
+Onnellisena ja tyytyväisenä eleli Makkonen omaistensa keskuudessa. Kun
+hän näki vaivansa tulevan palkituksi ja täyteläiset tähät pellolla
+hiljaa huojumassa, kohotti hän hartaana kätensä taivasta kohden,
+kiittäen kaikkien hyväin lahjain antajaa. Hän oli hurskas mies. Oli
+todella kunnioitusta herättävää nähdä Makkosen sunnuntai-illoin
+lukuisan perheensä keskuudessa, havuilla koristetussa tuvassa, pitävän
+iltarukouksen. Heleällä ja sointuvalla äänellään aloitti hän ensin
+virren. Kaikki väki yhtyi siihen, laulaen tuolla heleän suruisella
+äänellä, joka kansan virsilaulussa on huomattavana. Lastenkin äänet
+kuuluivat kirkkailta ja liikuttavan kauniilta. Virren jälkeen luki
+Makkonen luvun raamatusta sekä muutamia iltarukouksia. Sen jälkeen taas
+veisattiin hartain sydämin. Rukoushetki päättyi siten, että Makkonen
+luki Herran siunauksen. Sitten levitti yö pyhän hiljaisuuden ja rauhan
+Jumalan siunaukseen uskotun perheen yli.
+
+2. Mutta tähänkin rauhan majaan löysivät pian surut ja tuskat tiensä.
+Kuolon ankarimmat iskut kohtasivat Makkosen perhettä.
+
+Tarttuva tauti levisi paikkakunnalla nopeasti. Makkonen ja hänen
+perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä,
+jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies
+itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli
+ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta.
+
+Noiden vainajien ympärillä nyyhkytti seitsemän orpolasta, vanhin vasta
+kahdentoista ikäinen poika. Ystävät, naapurit ja köyhät sukulaiset
+itkivät, muuta he eivät osanneet näiden hyväksi tehdä. Makkonenhan oli
+ollut heidänkin parhaana tukenaan ja neuvonantajanaan. Pitivät
+kuitenkin huolen vainajain kunniallisesta hautaamisesta.
+
+Hautajaisiin saapui seurakunnan kunnioitettu pappi itse ja kysyi
+siellä: "kutka läsnäolevista tahtovat ottaa hoitaakseen pienokaisia ja
+heidän kotiaan?"
+
+Kaikki olivat liikutettuja ja halukkaitakin, mutta tehtävä ei ollut
+helppo -- tarvittiin mietintöaikaa.
+
+Mutta ennenkuin kukaan vielä ennätti vastata, tapahtui jotakin
+hämmästyttävää. Pekka, talon vanha uskottu palvelija, joka aina ennen
+oli ollut siisti ja puhdas, mutta nyt noessa ja takkuisena, kuin vanha
+vahtikoira, kapusi alas uunilta, jossa hän syömättä ja itkien oli
+viettänyt kolme vuorokautta. Hänen silmiänsä kirvelti, hän ei voinut
+niitä nostaa päivää vasten. Ruskealla karkealla kädellään pyyhkieli
+äijä nyt kyyneleitä, jotka väkisten virtailivat hänen silmistään ja
+estivät häntä puhumasta. "Voi, voi!" oli kaikki, mitä hän ensi aluksi
+sai sanotuksi, katsellessaan noita seitsemää orpolasta. Mutta viimein
+voitti hän luontonsa ja nosti äkisti vanhimman pojan käsivarrelleen, ja
+melkein huutamalla lausui hän: "Tässä on minun isäntäni! Häntä tahdon
+minä palvella vaikkapa palkatta, kun hän vaan lupaa tulla yhtä
+rehelliseksi ja hyväksi mieheksi, kuin hänen isänsäkin oli, ja pitää
+huolta pienistä siskoistaan. Ne ovat kaikki minulle niin rakkaat, ne
+ovat minun hyväntekijäni lapsia!"
+
+Ääneen nyyhkyttäen lupasi tuo kaksitoistavuotias poika kiitollisena
+tämän ja vakuutti noudattavansa kokeneen Pekan neuvoja kaikessa.
+Liikutettuina ilmoittivat talon muutkin palvelijat seuraavansa Pekan
+erimerkkiä.
+
+Pappi oli hyvin mielissään tästä köyhän palvelusväen
+myötätuntoisuudesta. Itse tarjoutui hän pikku orpojen neuvonantajaksi
+ja tueksi, uskoen heidät Kaikkivaltiaan suojaan.
+
+3. Äidin sijaiseksi lapsille valittiin eräs vanha hyväntahtoinen
+sukulainen. Sitte tarkastettiin talon raha-asiat. Tehtiin silloin se
+vähän odottamaton huomio, että talo vielä oli suuressa velassa; osa
+ostosummasta sekä korot olivat kyllä säntillisesti maksetut.
+
+Kun tämä kaksitoista-vuotias isäntä tämän kuuli, näytti hän äkisti
+saavan aivan miehen voiman. Vakavasti lausui hän: "Minä yksin tahdon
+maksaa isä vainajan velan. Sisarten ei tarvitse siihen perintöön ottaa
+osaa. Minä uskon että Jumala antaa minulle voimaa tehdä työtä niin että
+talo tulee velattomaksi."
+
+"Pidä sanasi, poikaseni", sanoi pappi, "ja tapahtukoon sinulle niinkuin
+uskot!"
+
+Seuraavana päivänä hautajaisten jälkeen oli nuoren isännän ensimmäisenä
+huolena neuvotella Pekan kanssa, mitä olisi myötävä sen pikku velan
+maksamiseksi, mikä oli hautajaisten vuoksi täytynyt ottaa.
+
+Pekka sanoi, että sitä varten tulisi myydä vaan pari tynnöriä tervaa.
+Mutta isännän itsensä tuli nyt tehdä ensimmäinen matkansa kaupunkiin,
+koska Pekan ja muiden renkien täytyi jäädä kotiin raskaampiin töihin.
+
+Matka päätettiin tehtäväksi jo seuraavana päivänä. Hevonen
+valjastettiin ilman ajopeliä kolmen tervatynnyrin eteen, niin että ne
+pyörivät hevosen perässä. Sillä tavalla talonpojat yleensä kuljettavat
+tervaa maamatkoilla.
+
+Pari naapuria läksi samalla viemään tervaansa kaupunkiin, joten nuori
+Matti Makkonen sai heidät matkatoverikseen.
+
+4. Parin päivän päästä saapuivat matkamiehet Ouluun. Oli pimeä ja
+myöhäinen syysilta. Matkatoverit hajaantuivat kukin majataloonsa. Matti
+raukka jäi yksin kadulle. Kaupungin hälinä huumasi hänet niin, ettei
+hän muistanutkaan majatalon nimeä, johon hänen piti mennä.
+
+Pimeys tuli yhä suuremmaksi, satoi lumiräntää, ainoatakaan ihmistä ei
+ollut näkyvissä. Valot sammuivat akkunoista toistensa jälkeen. Myrsky
+yhä yltyi. Läpimärkänä ja väristen seisoskeli poika raukka tuossa
+pimeässä syysyössä. Lumi pieksi kyyneleet pois ja hänen poskensa
+punaisiksi. Hän ajoi väsynyttä hevostaan jonkun matkan eteenpäin, mutta
+pysähtyi taas; ei tiennyt minne mennä, mistä suojaa saisi! Pelkäsipä
+hän vielä että poliisi tulisi ja veisi hänet putkaan -- tällä olivat
+matkatoverit häntä ilkamoisillaan pelotelleet. Poika parka oli jo
+miltei lohduttomassa tilassa. -- Mutta silloin muistui hänelle mieleen
+Jumala, muistui mieleen pienet siskot, kuinka ne kotona nukkuivat
+rauhassa ja lämpimässä. Tästä sai hän vähän lohdutusta. Rohkeampana
+ajoi hän eteenpäin kirkkokatua; mutta se loppui rantaan, eikä hän
+vieläkään nähnyt ihmisiä eikä tulta akkunoissa. Ei hän nähnyt paria
+tähteäkään, jotka yön synkeydessä näyttivät viittovan hänelle
+lohdutusta ja valoa.
+
+Matin tila kävi yhä surkeammaksi. Itkien ja hampaat kylmästä kalisten
+päätti hän viimein panna kaiken rohkeutensa liikkeelle; hän koputti
+lähellä olevan apteekin ovea, kun huomasi sen akkunoista valoa
+häämöttävän.
+
+Eräs proviisori avasi oven, näki säälien pojan surkean tilan ja käski
+hänen ajamaan kuormansa kartanolle. Sitte johti hän hänet yöksi
+lämpimään huoneeseen. Pian vaipui tuo nuori matkalainen makean unen
+helmaan.
+
+Aamulla kun talon herra oli saanut nähdä pojan ja kuullut hänen
+kertomuksensa, tarjosi hän hänelle majaa luonaan ja lupasi ostaa hänen
+tervansa. Talon nuoret tyttäret myös puhelivat ystävällisesti hänen
+kanssaan ja tarjosivat hänelle makeisia. Mielellään olisi Matti jäänyt
+sinne, mutta hän sanoi, että isä-vainajansa oli jäänyt heidän entiseen
+majataloonsa jonkun verran velkaa ja että hän ei siitä syystä voinut
+siitä majatalosta luopua, vaikka hänen isänsäkin oli jo aikonut sen
+tehdä, koska se ei ollut mikään luotettava paikka.
+
+"Jos tahdot", sanoi apteekkari, jota poika miellytti, "saat sinä
+minulta rahoja tuon velan maksuksi. Ne voit sitte tuonnempana maksaa.
+Voit myös siirtää talon velan minulle."
+
+Nyt oli Matti ilon ja riemun vallassa. "En koskaan, en koskaan unhota
+teidän hyvyyttänne minua kohtaan", sanoi hän silmät kyynelissä ja
+puristaen tuon hyväntahtoisen herran kättä. Siinä oli vakavuutta tuossa
+pojan kiitoksessa -- ja sanansa hän piti kuolinpäiväänsä asti, kuten
+kunnon mies ainakin.
+
+5. Kaksikymmentä vuotta Matti Makkosen ensimmäisen kaupunkimatkan
+jälkeen eli köyhä leski halvassa mökissä Kajaanin tullin läheisyydessä
+Oulussa. Kolme laihtunutta ja nälkäistä lasta oli hänen luonaan. Hän
+oli jakanut niille viimeisen leivän ja käskenyt niiden menemään varhain
+nukkumaan, jotta hänen ei tarvitsisi kuulla heidän vielä pyytävän
+ruokaa, sitä kun hänellä ei sillä kertaa enää ollut. Lapset, jotka
+olivat tottuneet itsensä kieltämiseen, lukivat iltarukouksensa ja
+kävivät levolle, vaikka nälkäinen vatsa viivyttikin unen tuloa. Äiti
+sen jälkeen kävi kaupungissa viemässä ompeluksia, joita hän viime
+päivinä oli valmistanut. Hänen täytyi kuitenkin palata tyhjin käsin,
+sillä häntä oli käsketty vasta seuraavana päivänä maksua perimään. Näin
+jäivät ruokavarat ostamatta. Toimettomana palasi hän kotiin lastensa
+luokse. Uni ei tullut yöllä hänen silmiinsä. Aamulla varhain nousi hän
+työhön, rukoiltuaan Jumalalta apua hätäänsä.
+
+Äkisti alkoi hän kuunnella, hän oli kuulevinaan kärrynpyörien ratinaa.
+Hän katsahti ulos akkunasta ja näki talonpojan, joka hiljaisesti
+ajoi kuormaa kartanolle. Huomattuaan, että talonpoika, kuormansa
+tyhjennettyään, aikoi huomaamatta lähteä pois, meni hän ulos ja tunsi
+Matti Makkosen. Yllätettynä, hämillään ja punehtuen pyysi tämä kunnon
+mies anteeksi, että hän muka nyt vasta voi maksaa vanhaa velkaansa.
+
+Molemmille tuli kyyneleet silmiin. "Et sinä, Matti, ole minulle
+mitään velkaa", sanoi leski. "Minkä olit isälleni velkaa, sen olet
+kunniallisesti kuolinpesälle maksanut."
+
+"Teidän suvullenne olen minä ainaisesti velkaa omasta ja omaisteni
+toimeentulosta", sanoi Makkonen, jolla jo itsellä nyt oli kahdeksan
+lasta. "Älkää hyljätkö sitä pientä korvausta, minkä minä nyt, mitään
+rasitusta siitä tuntematta, voin tarjota hyväntekijäni tyttärelle.
+Voisinko milloinkaan unohtaa, kuinka tekin olitte hyvä minulle,
+orporaukalle!"
+
+Näin pelasti Jumala lesken puutteesta tuon kiitollisen Makkosen kautta.
+Eikä tämä kerta jäänyt ainoaksi. Sillä niin kauan kuin lesken lapset
+vielä olivat pieniä, toi Makkonen vuosittain hänelle lahjaksi
+maantuotteita. Ja yhä oli hän niin arkatuntoinen, että väitti vaan
+maksavansa vanhoja velkoja.
+
+    "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet."
+    "Ei itku hädästä päästä, parku päivistä pahoista."
+            "Lupaus hyvä, anto parempi."
+            "Miehen sana miehen kunnia."
+
+
+
+
+93. Korpiemme raivaajille.
+
+
+    Synkkä metsä ennen peitti salomaita Suomenmaan,
+    Tuskin lomiin korpikuusten pääsi päivä paistamaan;
+    Ikihongat, satavuosin paikoillansa seisoneet,
+    Kauvan peitti isänmaamme päivärinnat, jyrkänteet.
+
+    Kauvan kaikui korpimailla vihellykset kontion;
+    Herrana se siellä liikkui, kuninkaana kuusikon.
+    Mahtavana, vapahana, kuni ikikuuset nuo,
+    Kulki kotiseudullansa metsän herra vankka tuo.
+
+    Mutta kaukaa idän puolta kuului kummat kohinat,
+    Aamusilla päivää vasten väikkyi savuhattarat.
+    Silloin tällöin korpimailta kuului isku kirvehen.
+    Ääntä tuota oudostellen painui karhu korpehen.
+
+    Mutta yhä lähemmäksi kohu kumma kulki vaan,
+    Luonnon vanhaa hiljaisuutta häiriellen tullessaan. --
+    Suomen kansa siellä kulki etsinnässä isänmaan.
+    Löytänyt sen täällä oli, kävi kodin laitantaan.
+
+    Perheinensä tänne saapui kaukaa uutisasukas;
+    Mies ol' vankkahartehinen, tanakka ja voimakas.
+    Silmäyksen ympärilleen heitti ajatuksissaan,
+    Kontin laski seljästänsä, loihe siitä lausumaan:
+
+    "Jopa löysin talonpaikan! Tuoss' on sija navetan,
+    Tuohon paikkaan tallin laitan, tuohon lammaskarsinan,
+    Mutta tähän pirtin laitan, avaran ja korkean. --
+    Kestäköön sen hirret vielä jälkeen niiden kaatajan!"
+
+    Kirveen otti kätehensä ajatuksin totisin,
+    Korven kuusta kaatamahan kävi kourin jäntevin.
+    Kirves-iskut korpimaalta kajahteli kaikuen,
+    Kokkohongat, korpikuuset maahan kaatui ryskäten.
+
+    Talo nousi taivas-alle synkän korven keskehen,
+    Korpi yhä kauemmaksi väistyi iskuin kirvehen.
+    Kohta laajat vainiotkin ympäröivät taloa,
+    Viljapellot, karjan kellot kiitti miehen kuntoa.
+
+    Kiitos sulle kunnostasi, talonpoika tanakka,
+    Korpiemme raivaaja ja peltojemme perkaaja!
+    Sulle, tarmo esi-isäin, kiitosta ja kunniaa
+    Lausuu polvet nousevaiset -- sua kiittää Suomenmaa.
+
+
+
+
+94. Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta.
+
+
+-- Katsoppas tätä! huudahti Pekka ja heitti tuvan ovesta sisään valkean
+jäätyneen jäniksen.
+
+Kaikki tuvassa olijat riensivät Pekan saalista ihailemaan ja häntä
+itseään kiittelemään:
+
+-- No, jopahan sai saaliin!
+
+-- Mistä sinä sen sait?
+
+-- Jo sitä on poikaa!
+
+-- Sinusta se vasta metsämies tulee!
+
+Olikin se Pekka nyt miestä mielestään. Kaiken talvea oli jänislanka
+ollut pellon alla aidan raossa ja melkein joka päivä oli hän käynyt
+pyydystään kokemassa, mutta aina oli se ollut tyhjä. Nyt oli siihen
+vihdoinkin käynyt, kun ei sitä enää osannut odottaakaan. Pekan posket
+hehkuivat, silmät loistivat ja voiton riemulla riiputteli hän saalista
+takajaloista. Kaikki muut häntä kehuivat, äiti vaan ei mitään
+virkkanut. Äänetönnä hän vaan hämmenteli puuropataa lieden päällä,
+sitten sanoi hän:
+
+-- Pupu parka! Kun toki raatsit pihajäniksen tappaa!
+
+Pekka ei ollut ensin kuulevinaankaan. Äidin säälitteleminen häiritsi
+kuitenkin hiukan hänen iloaan ja hän koetti puolustella itseään sillä,
+että sanoi:
+
+-- Itsepähän kävi lankaan!
+
+-- Vaan kukas sen pani sen langan?
+
+Mutta siitä ei Pekka välittänyt, virkkoi vaan:
+
+-- Nyt niitä vasta oikein aletaan pannakin lankoja!
+
+Eikä hän nyt koko talvena joutanut muuta tekemään eikä ajattelemaan
+kuin jänislankojaan. Päiväkaudet hiihteli hän talon takalistolla ja
+missä vaan oli pupu polkua tehnyt aitain alatse laihopeltoihin tai
+tepastellut syönnöksillään haapapuiden ympärillä, siihen sitoi Pekka
+pyydyksensä ja oppi vähitellen niin taitavasti niitä asettelemaan, että
+oli melkein ainainen jänisrokka mökin padassa porisemassa. Hyvin ne
+talonväet siitä Pekkaa kehuivat ja kylässäkin häntä kiiteltiin. Mihin
+hän vaan tuli, sanottiin hänestä: -- Tämä Pekka se vasta poikaa on! --
+Äiti vaan ei koskaan kiitellyt. -- Kaulastaanpahan on taas kuristunut.
+Kuinkahan kauvan lie tuokin kitunut! oli hänen tapanaan surkutella.
+
+Yksi oli kuitenkin Pekalla huoli, se, ett'ei saanut käymään lankaansa
+sitä jänistä, jota olisi mielensä kaikista enimmin himoinnut. Se oli
+pihajänis sekin, joka kaikilla uusilla lumilla laukkaili talon
+ympäryksen jälkiä täyteen. Se oli tullut sen entisen pihajäniksen
+sijaan, joka oli Pekan ensimmäinen saalis, niinkuin uusi jänis usein
+ilmestyy entisen olinpaikoille.
+
+-- Antaisit tuon olla pyydystelemättä, sanoi äiti. Se siinä niin
+somasti tepastelee.
+
+-- Laihoapa tuo tärvelee, virkkoi Pekka vastaan.
+
+Ja hän ponnisti nyt kaikki voimansa juuri tätä jänistä saadakseen.
+
+Mutta kun hän viritti lankansa yhteen aidan rakoon, alkoi jänis pitää
+polkuaan toisesta. Pekka haki kaikki lankansa metsästä ja sulki joka
+raon. Mutta silloin kulki jänis sisään ja ulos veräjistä. Eikä se
+näyttänyt mitään pelkäävän. Välistä pistihe, niinkuin se entinenkin
+pihajänis, ihan pirtin oven edessä, ikäänkuin ivatakseen Pekan
+pyyntihommia.
+
+Mutta nyt oli Pekka huomannut, että se kulkiessaan pihaan ja pihasta
+metsään, jossa sillä oli makuupaikkansa jossain mökin takana olevan
+korkean vuoren rinteellä, pistäytyi alangon niittyladolla. Se kiersi
+aina ladon ihan lähitse nurkkia ja kävi syömässä heinän rippeitä ladon
+edestä. Pekka viritti lankansa siihen jälen päälle ja pisti kepakon,
+johon vaskilanka oli kiinnitetty, ladon seinänrakoon. Panipa vielä
+vähän tuohenkäpryäkin jälen alle, että se siihen astuessaan säikähtää
+ja lentää suin päin satimeen.
+
+Varhain seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, lähti Pekka uutta
+pyydystään kokemaan. Jo kaukaa näki hän, että saalis oli käynyt
+satimeen ja oli vielä elossa. Pekalta pääsi ilon huudahdus ja hän
+ponnisti pitkän potkun suksillaan. Se hyppi ja telmi siellä ja
+pölyytteli lunta ympärilleen. Kun se oli käynyt kiinni vaan toisesta
+takajalastaan ja Pekka pelkäsi sen pääsevän irti, hyppäsi hän lähelle
+tultuaan alas suksiltaan ja aikoi käydä sulin käsin saaliiseensa
+kiinni. Mutta silloin katkesi lanka irti kepakosta ja Pekan kainaloiden
+alatse pääsi jänis pakoon. Ennenkun Pekka ehti päästä syvästä lumesta
+taas suksilleen, oli se jo matkainsa päässä niityllä.
+
+Takajalassa laahustava lanka vaikeutti kuitenkin jänön kulkua ja hetken
+päästä oli Pekka sen kintereillä. Mutta juuri kun hän oli sen
+saavuttamaisillaan, lähti se taas menemään. Peräkkäin, jänis vähän
+edellä ja Pekka jälessä, kulkivat he niittyä myöten, poikkesivat
+pelloille, pistäytyivät vähän metsän reunassakin ja tulivat taas
+aukealle. Mutta sitten lähti jänis pyrkimään vuorta kohti ja pääsikin
+sinne. Vastamäessä jäi Pekka suksineen yhä enemmän jälelle, ja kun
+jänis istua kökötti vuoren harjulla, ponnisteli Pekka vasta
+puolimäessä.
+
+Pekkaa alkoi jo uuvuttaa, hiki valui virtanaan otsalta ja sydän
+läähätti niin, että täytyi välistä pysähtyä henkeä vetämään, kun
+jalkaakin livetti niin, että oli tuon tuostakin siimalleen tuuskahtaa.
+Päästyään mäen päälle jaksoi hän tuskin jäsentä liikauttaa.
+
+Mutta uupunut on jäniskin. Se on painautunut kiven kupeeseen ja laskee
+aivan lähelle. Vähän toinnuttuaan lähettää Pekka sitä sauvallaan, mutta
+sauva menee sivu ja töksähtää hankeen. Siitä pelästyneenä puhaltuu
+jänis laukkaan entisiä jälkiään alas vuoren rinnettä.
+
+Ehtimättä ottaa sauvaansakaan syöksee Pekka jälkeen. Siinä hän nyt
+viimeinkin luulee sen saavuttavansa alamäessä ja huimaavaa vauhtia
+kiitävät he nyt molemmat rinnettä alas. Mutta keskellä mäkeä on
+kaatunut puu ja sen latvan alle pujahtaa jänis. Pekka ei saa suksiaan
+käännetyksi, vaan lentää rydön yli sen toiselle puolelle suin päin
+lumeen.
+
+Kun hän siitä selviää, seisoo hän polviaan myöten kinoksessa. Toinen
+suksi on pystyssä hangessa, toinen on ryöstäytynyt menemään mäen alle.
+Jänis istuu toisella puolella kaatunutta puuta ja katselee Pekkaa
+surullisin silmin. Sillä on lanka jalassa ja lanka on hangannut sen
+verille, niin että hankikin punottaa.
+
+Pekka ei taida sille mitään. Molemmat ovat uuvuksissa. Pekka läähättää
+niinkuin olisi sydän rinnasta ryöstäytymässä ja jäniskin näyttää
+huohottavan. Voimatta siinä mitään katselevat he toisiaan.
+
+Hetken päästä tointuu kuitenkin jänis sen verran, että lähtee
+hiljalleen kuukkimaan pois ja katoo katajapensaiden taa.
+
+Pekalta pääsee itku ja kun hän on aikansa itkenyt kahlaa hän toisen
+suksensa avulla alas niitylle toisen suksensa luo ja pääsee viimein,
+yhä vetistellen, kotiinsa.
+
+Äiti on juuri tullut kirkosta ja panee Pekan kertomaan mitä hänelle on
+tapahtunut.
+
+-- Ja sitäkö sinä itket, ett'et saanut jänistäsi? sanoo äiti. Ja minä
+kun luulin sinun itkeväsi sitä, että pupuparka sinun tähtesi nyt siellä
+vaivaisena kolmijalkana kulkea remputtaa. Entäs jos olisit _sinä_
+jäniksen sijassa ja lanka luutasi kalvaisi?
+
+Muuta ei äiti sanonut, mutta Pekka pillahti yhä katkerampaan itkuun ja
+itki nyt sitä, mitä äiti oli sanonut. Itki koko illan ja itki vielä
+yölläkin maatessaan vuoteellaan seinäänpäin kääntyneenä. Niinpiankun
+hän vaan muisti jäniksen ja sen verisen jalan ja miten se oli häntä
+surullisesti katsellut, alkoivat kyyneleet aina vuotaa. "Entäs jos
+olisit _sinä_ jäniksen sijassa ja lanka luutasi kalvaisi."
+
+Niinpiankun päivä alkoi valeta, hiipi Pekka ylös vuoteeltaan ja hiihti
+metsään sille paikalle, missä oli kaatunut mäen rinteessä. Siinä löysi
+hän helposti jäniksen jälet, joihin oli verta tippunut. Hän noudatteli
+niitä ja tapasi vähän päästä jäniksen makuultaan näreen juuresta. Se ei
+yrittänytkään pakoon lähteä, sillä lanka oli takertunut näreeseen.
+
+Pekka irtautti langan jänön jalasta ja päästi sen menemään. Iloisena
+otti se muutamia lyhyviä laukkoja ja kapsahti sitten takajaloilleen
+istumaan. Se katseli kuin ihmeissään Pekkaa, vilkutteli korviaan ja
+puulautui sitten menemään, töpöhännällään ystävällisesti hyvästiä
+vilkuttaen.
+
+Kun Pekka tuli kotiin, ei ollut hänellä muuta saalista kuin katkennut
+jänislanka. Mutta ei hän ollut saanut milloinkaan mielestään niin hyvää
+saalista. Hänen oli niin herttainen olla ja elää, että ilokyynel
+kihahti hänen silmässään.
+
+Sen päivän perästä ei Pekka enää pitänyt jänislankoja, vaan hävitti
+muidenkin panemat langat, jos niitä milloin tapasi metsässä.
+
+Se jänis, jonka hän oli päästänyt menemään, koteutui pian taas
+tepastelemaan talon ympärillä -- ja eikö tuo tepastelle tuolla vielä
+nytkin.
+
+
+
+
+95. Haltijan joululahjat.
+
+
+Lapset olivat joulun aattoiltaa kuluttaakseen menneet mäkeen. He
+laskivat alas rantatörmästä ja aina nousivat. Mutta kun alkoi tulla
+hämärä, rupesi nouseminen tuntumaan niin kovin raskaalta. Pikku-Heikki,
+joka oli nuorin ja jolla sentähden oli huonoin ja raskain kelkka, ei
+jaksanut yhteen menoon ponnistaa mäkeä ylös. Hänen täytyi istuutua
+levähtämään saunan eteen, joka oli puolivälissä pihasta rantaan.
+
+Taas uuvutti häntä niin, että silmiä huikasi ja rentonaan heittäytyi
+hän kelkkaansa. Mutta kun hän siinä istui tiepuolessa saunan
+seinämällä, niin tuli hänen mieleensä ajatus, joista semmoinen pikku
+poika ei tiedä, mistä ne aina tulevat:
+
+-- "Mitenkähän se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa?"
+
+Tuskin oli hän ne sanat saanut mielessään lausutuksi, kun saunan takaa
+samassa hivahti hänen eteensä tielle pikku haltija, semmoinen
+unienkeli, joita Heikki usein näki unissaan öillä ja välistä
+ilmisissään päivälläkin. Se oli melkein Heikin itsensä näköinen ja
+kokoinen, semmoinen, mimmoisena hän oli nähnyt itsensä salin suuressa
+kuvastimessa, ja sentähden ei Heikki sitä pelästynytkään, kun se
+hänelle virkkoi:
+
+-- Ei se jaksaisikaan, jos en minä auttaisi.
+
+-- Mitenkä sinä autat?
+
+-- Tule mukaani, niin saat nähdä. Istu vaan siinä kelkassasi, kyllä
+minä vedän.
+
+-- Minnekkä sinä menet?
+
+-- Menen joululahjoja viemään.
+
+-- Annatko minullekin?
+
+-- En anna sinulle, kun eilen vanhaa ruunaa piiskalla selkään sivalsit,
+vaikka sillä oli täysi vesitynnöri reessä.
+
+-- Kenellekäs sitten annat?
+
+-- Annan kaikille niille eläimille, joita pahat ihmiset ahdistelevat ja
+pahoin pitelevät ja kiusaavat.
+
+-- Minkätähden sinä viet minut metsään? kysyi Heikki, kun näki haltijan
+kääntyvän hakaveräjälle päin. Vaikka ei ollut hankiainen, niin ei
+kelkkaa upottanut.
+
+-- Vien jäniksille joululahjoja.
+
+-- Jäniksillekö joululahjoja? Jopa sinä olet soma...
+
+-- Olehan vaiti nyt!
+
+Oli menty vähän matkaa hakaan, niin vihelti haltija hiljaa ja Heikki
+näki valkosen jäniksen tulla kuukkivan pensaikosta ja kepsahtavan
+kahdelle jalalle haltijan eteen.
+
+-- Iloista joulua sinulle! Tulin sanomaan sinulle, että olen kaatanut
+haapoja pihapellon alle, jossa ei kukaan tiedä niitä kaatuneen. Saatat
+mennä sinne mistä tahdot, et tarvitse pelätä lankoja, jotka olen
+katkonut, etkä koiraakaan, se on pantu koppiinsa. Sano muillekin, että
+saavat sieltä mennä jouluruokaa hakemaan. -- Kuulehan, elähän mene...
+Sano siellä, kun tapaat ne peltopyyt, että menevät vaan riihen alle,
+jos tahtovat joulujyviä noukkia... Kissa makaa tuvan uunilla
+joulunpyhät.
+
+Iloissaan lähti jänis mennä hippasemaan ja heitti kuperkeikan
+mennessään.
+
+-- Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki.
+
+-- Käyhän huomenna katsomassa, niin näet.
+
+-- Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa,
+että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet.
+
+-- Minä ne katkon ja lauvon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja
+koirat lumoon. Minä niille ruokapaikankin neuvon, ajan lumen
+laihopelloilta, panen tuulen haapoja kaatamaan ... kohta olisivat
+kaikki hyvät metsän eläimet lopussa, jos en minä niitä aina hoiteleisi.
+
+-- Vaan äitipä panee ohralyhteet varpusille jouluksi.
+
+-- Niin, kun minä panetan. Kun se muissa töissään häärii eikä muista,
+piiperrän minä sen korvaan niinkuin varpunen ja silloin se muistaa.
+
+-- Piipersitkö tänäänkin, kun äiti yhtäkkiä sanoi: ai, ei pidä varpusia
+unohtaa!
+
+-- Silloin juuri seisoin sen korvan takana, vaikk'ette nähneet.
+
+Puhuessaan näin oli haltija juosta hipsutellut keveästi kuin koira
+hankea pitkin piennarta myöten pihaan päin. Tallin eteen tultuaan kävi
+hän Heikkiä kainaloihin ja hyppyyttää ponnahutti hänet luukusta
+ylisille pehmeihin heiniin. Haltija kurkisti alas häkkiin, se oli
+heiniä täynnä. Sitten pudottautui hän Heikin kanssa häkin läpi ruunan
+eteen ruuheen, joka oli puolillaan vasta pantuja kauroja.
+
+-- Mikset sinä syö? kysyi haltija.
+
+Mutta ei ruuna vastannut, seisoi vaan alla päin, huuli lerpallaan ja
+korvat velttoina.
+
+-- Polle! sanoi haltija taas hyväilevällä äänellä ja taputteli ruunaa
+kaulalle. Etkö tunne minua, minähän olen se jouluhaltija?
+
+Jo hörhähti ruuna vähäsen ja kohotti hiukan päätään.
+
+-- Ei maista ruoka, sanoi haltija. Se ei osaa valittaa vaivojaan, mutta
+kyllä minä tiedän, mitä se ajattelee. Koko vuoden on sen pitänyt
+yksinäisenä hevosena raskaita kuormia kiskoa. Kaupungissakin piti nyt
+joulun edellä käydä jouluvaroja noutamassa umpikelillä. Kiire oli ja
+kovasti ajettiin eivätkä nousseet vastamäessäkään reestä, vaikka Polle
+pysähtyi odottamaan. Sitten on ollut kerta päivässä halolla, toisen
+heinässä, ja aamuin ja illoin on saanut vesitynnörin jyrkästä termästä
+vetää. Eihän se vielä mitään, kun kuitenkin ruokaa antavat, mutta siitä
+on mielensä niin murheellinen, ettei syödä saata, kun eivät turpaa
+hyväile, eivät kaulalle taputa, vaan selkään piiskalla sivaltavat. Se
+löi sinua, Polle, eilen tämä poika, mutta tämän päivän perästä se ei
+enää milloinkaan lyö. Ethän lyö, Heikki?
+
+-- En lyö, vakuutti Heikki, itku kurkussa.
+
+-- Ei se lyö eikä anna muidenkaan lyödä, kun suureksi kasvaa; vaan
+lupaa olla ystävällinen sekä sinulle että muillekin hevosille ja
+eläimille. Tule nyt, Heikki, tänne Pollea taputtamaan.
+
+Jo kohotti Polle yhä enemmän päätään ja korviaan pyöräytti ja sen
+silmissä näkyi, että se alkoi leppyä.
+
+-- Vielä ne, Polle, sinulle ilopäivätkin koittaa, puhui haltija yhä
+hellemmällä äänellä. Huomenna saat herralta uudet kulkuset länkiisi ja
+uudet tiuvut ja mäkivyöt pislaihelain kanssa. Katein silmin sinua
+kirkonmäellä muut hevoset katselevat ja niin olet kuin ori ikään. Ja
+kun talven kestää jaksanet, niin jo tulee kesä, Polle, kuuletko, tulee
+kesä! Laitumelle pääset, kulet siellä missä tahdot, kahlaat polviasi
+myöten heinikossa, porskuttelet järvien rantoja, yöt mehevillä
+ahomailla syöskentelet ja päivät viileissä viidakoissa seisoskelet.
+Kelpaako elääksesi?
+
+Nyt hörhähti ruuna niin, että sieramet suurina tuprusivat, kyömisti
+kaulaansa ja nyhtäsi ison heinävihkon häkistä.
+
+-- Jokos maistaa! Pidä nyt mielessäsi, mitä olen puhunut eläkä
+murheitasi muistele eläkä huoliasi haudo. Tämä Heikkikin tulee sinua
+nyt joka päivä taputtelemaan.
+
+Mielihyvissään näykkäsi ruuna Heikkiä huulillaan, tavotellen häntä
+nuollakseen, pisti turpansa sieramia myöten kauroihin, ja alkoi niitä
+purra rouskutella.
+
+-- Rouskuttele, ruuna, rouskuttele, kehoitteli haltija. Me lähdemme nyt
+ja jätämme sinut rauhaan. Hyvästi, Polle! Hauskaa joulua!
+
+-- Ethän sinä sille joululahjoja antanutkaan, sanoi Heikki, kun olivat
+tulleet tallin eteen yläsillan ja luukun kautta ja Heikki taas istui
+kelkassaan.
+
+-- Enkö antanut? -- kun mielensä kevensin ja sydämensä sulatin! Nyt se
+sitä kesään asti muistelee.
+
+-- Muistaakohan se?
+
+-- Hevosella on hyvä muisti. Kun sitä kerta vuodessakaan hyvin kohtelet
+ja hellästi sille haastelet, niin muistaa se vaan sen ja kaikki pahat
+päivänsä unhottaa ja raskaimmatkin kuormansa iloisin mielin vetää. Nyt
+tiedät, mitenkä se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa. --
+Hauskaa joulua nyt sinullekin!
+
+-- Joko sinä menet?
+
+-- Minulla on kova kiire. Pitää mennä vielä navettaan lehmiä
+lohduttelemaan, jotka talvikauden kytkyessä kiusaantuvat ... kuuletko,
+kuinka ne jo ammuvat, kun tuntevat minun mailla olevan ... ja monet
+muut talot ovat käytävät, joissa minua tänä iltana odotetaan, ja paljon
+on semmoisia pikku poikia kuin sinä olet, Heikki, joita minun täytyy
+tavata! Muista nyt Pollea hyvin kohdella.
+
+-- En lyö enää Pollea; huudahti Heikki innoissaan, mutta
+silloin nyyhtäsi haltija kelkan jukkoa ja antoi jalallaan vauhtia
+taka-kaplaihin, niin että kelkka lähti vinhaa vauhtia kiitämään ja
+kiiti kuin myötämäkeen. Mutta kun Heikki siitä vauhdista tointui, niin
+oli kelkka siinä, missä oli ollut silloin, kun haltija sitä ensin
+vetämään lähti, ja Heikki istui kelkassa, kaikki muut lapset
+ympärillään.
+
+-- Missä sinä olet ollut, kun me huudettiin? ne kysyivät. -- Nukuitko
+sinä?
+
+-- Ei saa enää milloinkaan Pollea lyödä, vastasi Heikki.
+
+-- Mitä sinä horiset?
+
+-- Vaan pitää kaulaa taputtaa jouluna, toimitti Heikki. Kun minä isoksi
+kasvan, niin en anna kenenkään Pollea lyödä.
+
+Toiset lapset Heikille nauramaan, mutta Heikki puhui vaan jäniksistä ja
+peltopyistä, joille pitää jouluna ruokaa antaa ... tulkootpahan
+huomenna katsomaan, niin itse näkevät.
+
+Ja sitä samaa Heikki poika hoki aina tuontuostakin joulu-illan
+kestäessä eikä huolinut, vaikka toiset hänelle nauroivat ja sanoivat,
+että ne on taas niitä Heikin houreita.
+
+Vaan Heikki uskoi niin varmasti siihen, mitä haltija oli hänelle
+sanonut, että meni jouluaamuna pellon alle katsomaan, oliko siellä
+jänis käynyt haapoja syömässä. Oli se käynyt, ja oli peltopyidenkin
+jälkiä riihen edessä. Vielä meni Heikki talliinkin, ja pyöreänä kuin
+säkki seisoi Polle pilttuussaan ja katseli ystävällisesti silmillään.
+Ja navetassa märehtivät lehmät pitkällään parsissaan, niinkuin ei
+heiltä olisi mitään puuttunut.
+
+Vaan kun Heikki palasi joulukirkosta ja näki jonkun aikovan piiskalla
+hevostaan sivaltaa, niin huusi hän:
+
+-- Elä lyö! -- jolloin mies kääntyi jälelleen niin ihmeissään, että jäi
+lyönti lyömättä, ja pudotti piiskan kupeelleen rekeen.
+
+
+
+
+96. Jouluaamu.
+
+
+1. "Anna lasten nukkua", kuiskasi äiti Maijalle, "ne heräävät itsestään
+kyllä varhain ennättääksensä kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät
+akkunoihin!" Molemmat menivät, ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi.
+Vilaukselta näkyi vaan kiharatukkaisia päitä pehmeillä pään-alaisilla.
+Pimeässä välkkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautasien alla.
+
+On jouluaamu.
+
+Kynttilöitä sytytettiin pappilan joka akkunaan, ja kauas loisti niiden
+valo pitkin tietä tervehtimään vaeltajia, jotka kirkolle pyrkivät.
+Himmeänä aamuna valaisi iso huone loistavine akkunoineen ympäristön.
+
+Jo kuuli Maija itseänsä huudettavan. Lapset olivat heränneet, ja vilkas
+liike syntyi heidän kamarissaan. "Mitä kello on? missä minun vaatteeni
+ovat, Maija? ehdimmekö vielä kirkkoon? miks'ei Maija ole meitä
+herättänyt?" kysyttiin yht'aikaa, että Maijan oli vaikea kaikkeen
+vastata. Rauhallisemmiksi tulivat he vasta, kun kuulivat isän vielä
+olevan kotona. Kiireesti ja iloisesti pukivat lapset yllensä. Tässä
+puuhassa eivät ajatukset ennättäneet selvitä. Pian toinen toisensa
+perästä valmistui ja meni ulos kamarista.
+
+On jouluaamu! Outo hiljaisuus vallitsee kaikkialla, vaikka äidillä,
+isolla sisarella ja Liisalla onkin paljon askaroimista saadakseen
+kaikki niin toimitetuksi, ett'ei kenenkään sen vuoksi tarvitsisi olla
+kirkkoon menemättä.
+
+Kimeitä kulkusia kuului ulkoa. Lapset katsoivat ulos akkunasta, mutta
+muuta eivät nähneet kuin hahmot omista verevistä kasvoistansa.
+
+Isä teki lähtöä kirkkoon. Isot turkit oli hän pukenut päällensä ja
+myhäillen sanoi hän jäähyväiset lapsille. Sinne jäivät nyt lapset
+yksinänsä isän kamariin, jossa kuitenkin pian rupesi heille ikävältä
+tuntumaan, kun isä oli poissa. Kirkkoon, kirkkoon he haluavat, sinnehän
+jokainen tänä aamuna pyrkii.
+
+Jo olivat toiset valmiit lähtemään. Täysi työ oli äidillä ja isolla
+sisarella saada lapset ottamaan kylläksi vaatteita yllensä, ett'eivät
+kirkossa paleltuisi. He katsoivat näet äidin varovaisuuden kokonansa
+liialliseksi. Äiti ja Johannes istuivat toiseen rekeen, iso sisar
+Väinön ja Selman kanssa toiseen. Ainoastaan pikku sisar nukkui vielä
+makeata unta, josta häntä ei suinkaan saanut herättää. Maija jäi hänen
+hoitajaksensa ja kodin vartiaksi.
+
+Hauska oli matka kirkolle jouluaamuna. Virkut olivat hevoset; keveästi
+luistivat reet sileällä tiellä; kulkuset soivat kimeästi. Metsä
+molemmin puolin tietä lepäsi pimeässä varjossa; mutta tähdet taivaalla
+tuikkivat, ja valkoinen lumi tiellä ja tien vieressä valaisi himmeästi
+kuljettavaa tietä.
+
+Samassa jo metsä loppui. Joka akkunasta koko kirkonkylässä näkyi
+loimuava takkavalkea. Käyden ajettiin kirkkomäkeä ylös. Siinä voi jo
+kirkon akkunoissa erottaa joka kynttilän erikseen, ja korkea torni
+haamotti tähdikästä taivasta kohden.
+
+2. Jumalanpalvelus oli jo aljettu, kun astuttiin kirkkoon. Äiti tahtoi
+Väinöä istumaan kanssansa penkkiin; mutta vaikka kirkossa oltiin, pani
+Väinö vastaan. Oikealla puolen käytävää, jossa muut miehet istuivat,
+piti hänenkin istua, ja uskaliaasti seurasi hän Johannesta, jättäen
+naiset omaan huomaansa.
+
+Ensin tietysti katsottiin, ja paljon oli täällä katsomista. Satoja
+kynttilöitä alttarilla, kruunuissa, saarnastuolilla ja penkkien
+väliseinillä. Lukkari veisasi ankaralla äänellä, mahtavasti johtaen
+miesten vakavia, höriseviä, sekä vaimoväen heleitä, kimakoita ääniä.
+Penkeissä istui monta hyvin tuttua, ja käytävillä seisoi lapsia
+vanhempinensa, nojaten penkin seiniin. Juuri keskellä kirkkoa, jossa
+käytävät ristitsevät toisiaan, seisoi Takalan muori, pikku Liisa piti
+häntä lujasti hameesta, mutta Jooseppi, joka oli Väinön ikäinen, piti
+totisena molemmin käsin lakkiaan leukansa alla.
+
+Virsi loppui ja isä, joka valkeassa messupuvussaan seisoi alttarin
+edessä, rupesi messuamaan. Mahtavasti kaikui hänen äänensä kirkossa ja
+hän näytti niin oudon vakavalta.
+
+Sitten alkoi lukkari taas veisata, ja juuri samaa virttä, joka eilen
+ehtoolla kotona veisattiin. Ihmeellistä oli sitä tässä nyt kuulla.
+Tuossa istuu äiti ja Selma ja iso sisar, ja tuolla alttarilla seisoo
+juhlallisessa puvussa isä. Lapsista tuntui ikäänkuin olisivat kotona
+olleet; ehkä koti yht'äkkiä oli kirkoksi muuttunut. Kaikki tuntui niin
+pyhältä. Pyhältä näytti kansa, joka hartaudella veisasi. Pyhältä se
+kirkas valo, jonka joulukynttilät loivat kirkkoon. Ja niin sanomattoman
+lempeältä kuului isän ääni, kun hän alttarilta lausui: "älkäät
+peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva
+kaikelle kansalle. Teille on tänäpäivänä syntynyt Vapahtaja."
+
+Niistä sanoista hän sitte saarnasi.
+
+Pyhä oli tämä aamu. Kuin muinoin Betlehemissä kaikui enkelein
+kiitoslaulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja
+ihmisille hyvä tahto." Kuvat alttaritaululla, Vapahtaja ja lapset,
+joita hän siunasi, ja kansa, joka seisoi siinä läsnä, näyttivät elävän,
+ja he hymyilivät pyhästä ilosta.
+
+
+
+
+97. Suomen luonto.
+
+
+1. Suomen luonto on milloin hymyilevän kaunis, milloin synkän
+surumielinen. Melkein kaikkialla tapaa siinä ylängöitä, laaksoja, vesiä
+ja soita. Ylängöt ovat tavallisesti havumetsäisiä kumpuja, mäkiä ja
+kangasmaita. Laaksoissa nähdään lehtimetsiä, viljeltyjä maita ja kyliä.
+Vedet ovat milloin jokia ja koskia, milloin sinertäviä sisäjärviä. Suot
+ja nevat ovat vesiperäisiä maita, joiden pinnalla silmä näkee vaan
+sammalta ja muutamia kitukasvuisia puita.
+
+Laaksot ja alankoseudut ovat tavallisesti viljeltyjä. Laakson
+syvimmässä osassa juoksee joki tai välkkyelee sievä sisäjärvi, jonka
+rannalla usein on kirkko sekä kyliä siellä täällä. Kyläin välillä on
+peltoja ja niittyjä, ja etäämpänä rajoittaa tätä viljeltyä maata tumma
+metsä joka taholla.
+
+Enin osa maamme pinta-alasta onkin vielä metsien peittämänä. Ne
+täyttävät laaksojen välillä olevat ylänköseudut ja erottavat siten
+viljellyt tienoot toisistaan. Varsin usein on tuollainen metsien
+rajoittama laaksoseutu erityisenä pitäjänä, jossa asukkaatkin kielensä
+ja tapainsa puolesta eroavat naapuripitäjäin asukkaista.
+
+2. Vaikka kaikilla Suomen maakunnilla onkin nuo edellä mainitut
+päätuntomerkit, on niillä jokaisella kuitenkin luonnossa jotakin
+omituista, mikä erottaa ne toisistaan. Suomen pohjoisimmassa kolkassa,
+Utsjoen tienoilla, on maa kuivaa ja hedelmätöntä. Vuoret ovat
+alastomia, pyöreitä tunturikumpuja; niiden välisissä vesiperäisissä
+laaksoissa kasvaa vaan kitukasvuisia koivuja. Ainoastaan Tenojoen
+laaksossa, jota jyrkät vuoret suojelevat kylmiltä tuulilta, kasvaa
+koivu- ja mäntymetsää, mutta puut ovat matalia ja pieniä. Vähän
+etelämpänä, Inari-järven tienoilla, kasvaa jo vuorilla metsää; ja
+Ivalo-joen suupuolella saapi nähdä Suomen pohjoisimmat peltomaat.
+
+Suolaselän eteläpuolella, Kemi-joen laaksossa, on tuntureita jo
+harvemmassa, kummuilla kasvaa metsää, ja niiden väliset maat ovat
+enimmäkseen kankaita ja upottavia nevoja. Näissä äärettömän
+laajoissa salomaissa ovat virrat melkein yksinomaisina kulkuteinä.
+Koskipaikoissa, joita on lukuisasti, sauvotaan veneet ylös tai
+alaspäin, aina matkan päämäärän mukaan. Virtain ja järvien rannoille on
+näiden seutujen harvalukuinen väestökin asettunut, raivaten sinne
+niittyjä ja pieniä peltotilkkuja. Maanselän itäpuolella olevat seudut
+ovat varsinaista vuorimaata. Kuusamoa kutsutaan pohjolan Sveitsiksi.
+Sen korkeilla vuorenhuipuilla pysyy lumi melkein koko kesän sulamatta.
+
+3. Etelä-Pohjanmaa on rinnemaata, joka hiljalleen viettää mereen päin.
+Siinä on rinnatusten monta samansuuntaista jokilaaksoa. Näitä erottaa
+toisistaan matalat vuorenselänteet, jotka ikäänkuin kylkiluut ruumiissa
+kulkevat maanselästä mereen päin. Toisinaan ei näitä selänteitä saata
+ollenkaan huomatakaan, ne kun useinkin ovat maanpinnan tasalla.
+Kukin laakso on vanhoista ajoista asti muodostanut jonkinmoisen
+yhteiskunnallisen kokonaisuuden. Maa on nimittäin tullut viljellyksi
+pitkin jokivarsia. Jokien suupuolille rakennettiin ensimmäiset kirkot,
+ja sieltä kulki sitten viljelys rantoja myöten jokien lähteille asti.
+Tästäpä syystä ovatkin Pohjanmaan pitäjät aina näihin asti ulottuneet
+ikäänkuin pitkät vyöt meren rannalta Suomenselkään. Melkein kaikki
+vanhimmat emäkirkot ovat lähellä meren rantaa parin kolmen penikuorman
+päässä toisistaan, mutta niiden entiset kappelit ovat sisämaassa,
+joskus kymmenen ja vielä useammankin penikuorman päässä emäkirkosta.
+Kappelit tosin ovat nykyään jo itsenäisinä pitäjinä, mutta maakunnan
+muoto vielä ilmaisee, miten viljelys niillä tienoilla on kulkenut.
+Jokien rannat ovat tavallisesti parin virstan leveydeltä viljeltyjä.
+
+Maantiet, jotka jokivarsia myöten johtavat rannikolta sisämaahan,
+kulkevat enimmäkseen hyvin asuttujen kylien ja viljelymaiden läpi.
+Matkustaessa esim. Kyrö-joen vartta saapi kulkea penikuormamäärin
+aaltoilevien viljavainioiden sivutse. Näiden viljeltyjen jokilaaksojen
+väliset paikat ovat metsiä, matalia vuoria ja laajoja, viljelykseen
+kelpaavia suomaita. Ylimalkaan on maa siellä tasaista. Suomen suurimmat
+tasangot löytyvät etelä-Pohjanmaalla. Siitäpä syystä kaiketi nuo
+tienoot ovatkin kaksi kertaa olleet sotatanterina, joilla maamme
+kohtalo on ratkaistu.
+
+4. Aivan toisenlainen on Savon ja Karjalan luonne. Tämä osa maatamme on
+ehkä maailman järvirikkaimpia tienoita. Samalla on siinä tiheässä
+vaaroja ja kumpuja. Korkeita ja jyrkkiä hiekkaharjanteita kulkee siellä
+pohjoisesta etelään päin, ja näiden välillä on pitkät sarjat yksityisiä
+kukkuloita. Niiden väliset laaksot ovat, varsinkin pohjois-Savossa,
+pieniä ja ahtaita. Soita löytyy viljalti. Maa on hyvin kivikkoa, mutta
+heinä ja vilja kasvaa siinä hyvästi. Omituista Savon maisemille
+on, että, järvien rantoja lukuun ottamatta, tavallisesti vaan
+harjannepaikat ovat viljeltyjä. Niillä näkee kyliä ja peltoja, kun
+sitävastoin alavilla paikoilla on tiheitä lehtimetsiä, jotka hyvin
+menestyvät vanhoilla kaskimailla.
+
+Kun kauniina kesä-aamuna joltakin korkealta mäeltä katselee savolaista
+maisemaa, on silmäin edessä mitä viehättävin näköala. Katselijan
+jalkain juurella leviävät vihannat lehtimetsät, joiden välissä ja
+ympärillä siellä täällä kimaltelee jonkun sisäjärven salmet ja
+lahdekkeet. Edempänä kohoaa ylänkö, jonka harjalla on harmaita kyliä,
+viljavainioita ja viheriäisiä lehtoja. Tämän harjanteen takaa näkyy
+toinen samanlainen ja samansuuntainen harjanne, vähän tummempana ja
+epäselvempänä vaan; ja äärimmäisenä, näköpiirin rajalla, voi ehkä vielä
+hämärästi nähdä kolmannen harjanteen, jonka metsiä, vainioita ja kyliä
+paljaalla silmällä ei enää voi erottaa. Siellä täällä kohoaa
+harjanteiden välillä vielä yksityisiä kukkuloita tummine havumetsineen.
+
+Joka paikassa on erilaisia näköaloja. Jos jonkun suuremman sisäjärven
+rannalla nouset ylävämmälle paikalle, saat tuolla järvellä nähdä
+lukemattomia kauniita saaria. Toisinaan on järvenselkien välillä saari,
+jonka muodostaa pitkä hiekkaharjanne, mikä on ikäänkuin luonnollisena
+siltana rantojen välillä. Tällaisista saarista on tullut mainioksi
+varsinkin Punkaharju, joka kohoaa Puruveden kirkkaasta helmasta. Se on
+seitsemän kilometriä pitkä, mutta ainoastaan 3, paikoin 12 metrin
+levyinen ja noin 25 metriä korkea. Sen rinteillä kasvaa runsaasti
+kaunista havu- ja lehtimetsää. Sekä saaren oman kauneuden että niiden
+kauniiden näköalain vuoksi, joita se tarjoaa, käy siellä vuosittain
+paljo huvimatkailijoita.
+
+Karjalan pohjois-osassa on luonto melkein samanlaista kuin
+Savossa. Harjanteet ovat siellä korkeammat, mutta loivemmat.
+Etelä-Karjalassa, Laatokan pohjois- ja luoteisrannalla, näkee
+sitävastoin graniitti-vuoria ja niiden välillä hymyileviä laaksoja.
+Maisemat ovat siellä samoin kuin myöskin etelämpänä, Vuoksen
+ympäristöillä, hyvin kauniita. Suomenlahden rannikolla on matalia
+vuoria, joiden välissä on tasangoita. Salpausselän ja Suomenlahden
+välisellä maalla tapaa paljo rapakiveä.
+
+5. Samoin kuin Savossa ja Karjalassa, näkee Hämeessäkin kukkulain ja
+laaksojen, maiden ja vesien alituisesti vaihtelevan. Kuitenkin on
+maisemien luonto siellä vähän toisenlainen. Hämeen metsissä on
+etupäässä mäntyjä ja kuusia. Ne eivät ole ahtaissa laaksoissa, vaan
+harjanteiden huipuilla. Sieltä ne ikäänkuin suojelevat vartiat
+katselevat alas tasangolle, missä laajat vainiot ja kauniit, saarekkaat
+sisäjärvet leviävät niiden juurella.
+
+Kehittyneemmän viljelyksensä kautta on Hämeen maisemilla, Savon
+maisemiin verraten, hymyileväisempi luonne. Kasvikuntakin on niissä
+rikkaampi. Vaahterat ja pähkinäpuut kasvavat etelä-Hämeen metsissä, ja
+viljavainiotkin antavat lukuisampia tuotteita. Paitsi tavallisia
+viljakasvia saapi siellä nimittäin nähdä runsaasti myöskin pellava-,
+nisu- ja herneviljelyksiä.
+
+Hämeen pohjoiset osat ovat enimmäkseen korkeita hiekkaharjanteita ja
+kankaita. Ne ovat Suomen metsärikkaimpia seutuja. Valitettavasti ovat
+kulovalkeat ja metsänhaaskuu siellä saaneet aikaan sen, että
+paikoittain löytyy pitkiä aloja, jotka ovat aivan paljaat metsistä ja
+kasvavat ainoastaan kanervaa ja pensaita.
+
+6. Satakunnan sisäosissa on luonto melkein samankaltaista kuin
+Hämeessäkin. Kun satakuntakin on rinnemaata ja jyrkempää, kuin muut
+Suomen rinnemaat, juoksevat vedet siellä ylimalkaan nopeammin, ja
+koskia ja putouksia on runsaasti. Ei missään Suomen maakunnassa ole
+vesivoimaa enemmän käytettävissä kuin Satakunnassa. Suomen suurimmat ja
+tärkeimmät tehtaat ovat niiden vesien varsilla, jotka Kokemäenjoen
+kautta laskevat mereen. Maakunnan keskitse, luoteesta kaakkoon päin,
+kulkee pitkä vuorenharju, jonka muutamat kohdat, niinkuin Pyynikin ja
+Kangasalan harjut ympäristöineen, ovat ihanimpia Suomessa. Satakunnan
+pohjois-osassa levenee Suomenselkä yläväksi hiekkatasangoksi, jonka
+laiha maanlaatu vaan niukasti ja usein riittämättömästi palkitsee
+viljelijän vaivat. Sitävastoin on Kokemäenjoen laakso Suomen enimmin
+viljeltyjä ja asuttuja seutuja.
+
+7. Suomenlahteen viettävä rannikkomaa Salpausselän eteläpuolella kuuluu
+suurimmaksi osaksi Uuteen-maahan. Sielläkin on maanpinta ylimalkaan
+hyvin epätasainen, vähemmin kuitenkin maakunnan itäisessä osassa,
+jossa matalien vuorien välissä tavantakaa on suuria ja hedelmällisiä
+laaksoja. Länsiosassa, jossa Lohjanselkä kulkee, vaihettelevat vuoret
+ja kangasmaat. Salpausselän ja Lohjanselän välisessä kulmassa oleva
+laakso on luontonsa puolesta Hämeen kaltaista. Metsäiset kukkulat,
+kauniit sisäjärvet ja hymyilevät, viljellyt laaksot vaihettelevat
+sielläkin.
+
+Uudenmaan saariston sisäosat ovat luonnon-ihania. Niiden kauneutta on
+monin paikoin vielä keinotekoisesti lisätty. -- Uudellamaalla on paljo
+kauniita herraskartanolta, hyvin rakennettuja talonpoikaistaloja,
+viljavia vainioita sekä hyvin hoidettuja metsiä. Kaikesta näkyy, että
+viljelys siellä jo on vakaantuneempaa laatua.
+
+Varsinais-Suomeen kuuluu Itämeren rannikko ja tämän ääressä oleva
+laaja saaristo. Rantamaalla, jota vesi on leikellyt lukemattomiksi
+saariksi, niemiksi ja lahdiksi, tapaa korkeita ja jyrkkiä kallioita
+sekä pieniä, hyvin viljeltyjä vainioita. Ei missään ole viljelys niin
+tunkeutunut jokaiselle pienimmällekin tilkulle, kuin täällä, Suomen
+vanhimman sivistyksen pohjalla. Täällä vallitsee Suomen manner-ilma
+lempeimmillään, ryytimaita näkee useimpien talojen ja torppainkin
+edustalla; mehiläisten hoito on yleinen; metsissä kasvaa tammia,
+saarnia, lehmuksia, jalavia y.m. pohjois-Suomelle tuntemattomia
+puulajeja. Saaristossa on kauniita paikkoja, esimerkiksi tuo
+runoilijain ylistämä, tuuheiden tammi-puiden peittämä Ruissalo y.m. Ja
+historiallisia muistoja tapaa täällä kaikkialla. -- Maakunnan
+sisäosissa ovat vuoret matalampia, ja toisinaan tapaa suuria
+lakeuksiakin. Maanlaatu on kuitenkin pitkällisen viljelemisen kautta
+laihtunut.
+
+Ahvenanmaa ympärillä-olevan saariston kanssa muodostaa erityisen
+maakunnan. Siinä on syvälle pistäytyviä lahtia ja vuonoja, pieniä
+kukkuloita ja viljavainioita. Lempeä meri-ilma sekä hedelmällinen
+maanlaatu ovat siellä synnyttäneet kasvikunnan, joka on rikkaampi, kuin
+missäkään muualla Suomessa. Niityt tarjoavat karjalle mehukasta
+ravintoa, jonka vuoksi karjantuotteet aina ovat olleet Ahvenanmaan
+vientitavaroita. Ylipäänsä on tuon pienen saaren luonto viehkeä ja
+miellyttävä. Talot ovat hyvin rakennetut ja useimmiten punasiksi
+maalatut sekä varustetut puutarhoilla. Tämä kaikki vielä lisää seudun
+kauneutta.
+
+
+
+
+98. Kirkkovenheessä.
+
+
+    Hei! soutakaamme pojat
+    ja norjat neitoset!
+    Me kilvan soutakaamme,
+    ett' aallot vaahtoiset
+    vierellä venehemme
+    hilpeinä hyppelee
+    ja kokka mahtavasti
+    edessä kohisee.
+
+    Ah, kaunis ompi ilma,
+    tää Herran päivä on!
+    Vienosti vedet välkkyy,
+    on taivas sumuton,
+    ja metsät vehreässä
+    on juhlaverhossaan,
+    ja vakavina vaarat
+    nostaapi rintojaan.
+
+    Ja uutta ihastusta
+    vaan nousee mielehen,
+    kun venhe viilettääpi
+    välitse niemien,
+    ja joka salmen suulla
+    meit' yhä tervehtää
+    taas uudet rannat, saaret --
+    oi, hausk' on retki tää!
+
+    Me airokkahat, kelvot
+    olkaamme soutajat:
+    pois joukostamme
+    veltot ja -- turhan-kiskojat!
+    Ken voimat taiten käyttää
+    ja, harras toimessaan,
+    mies ompi kestämähän --
+    se meistä miesi vaan!
+
+    Mut kunnon perämiesi
+    täss' ensi arvon saa,
+    hän kaikki karit tuntee
+    ja suunnan suuntoaa,
+    hän, hänpä meidät saattaa
+    vakaasti valkamaan,
+    siis kiitoksemme hälle
+    nyt ensin kaikukaan!
+
+    Ja nyt me laulakaamme,
+    oi siskot, veikkoset,
+    tään Suomen suloutta,
+    mi hurmaa sydämet!
+    Ja niinkuin mieli puhdas
+    nyt kirkkomatkan' on,
+    niin työssä tälle maalle
+    se puhdas olkohon!
+
+    Ah, herttainen on hetki,
+    tää Herran päivä on!
+    Jo kirkon torni nousee
+    tuolt' yli kuusikon.
+    Ja aamupaistehessa
+    se noin kun hohtelee,
+    totuuden pyhän tietä
+    se meille viittailee.
+
+    Niin maamme tulevaisuus
+    myös meille hohtakoon,
+    kuin pyhä templi tuolla,
+    ja meitä kutsukoon!
+    Se hohto sydämemme
+    innolla täyttäköön,
+    ja vauhti rientojemme
+    sen ilmi näyttäköön!
+
+    Hei! Soutakaamme veikot
+    ja siskot armahat!
+    Me kilvan soutakaamme,
+    ett' aallot vaahtoisat
+    vierellä venehemme
+    hilpeinä hyppelee
+    ja kokka mahtavasti
+    edessä kohisee.
+
+    Ja laulakaamme kaikki
+    nyt täysin sydämin,
+    kuink' on tää maamme kallis
+    ja meille rakkahin,
+    mut Herrallemme harras
+    myös kiitos kohotkaan,
+    ett' armostaan loi meille
+    näin armaan isänmaan!
+
+
+
+
+99. Punkaharjusta.
+
+
+    Oli kerran miestä kolme,
+    jotka sattuivat Savosta
+    kulkemahan kuuluisahan,
+    haluisehen Helsinkihin.
+    Tuunan salmehen tulivat,
+    joss' on saari salmen suussa;
+    yli salmen saatettihin
+    sille puolen Punkaharjun.
+
+    Astuvat ylämäkeä,
+    kääntelevät, katselevat,
+    istuvat, ajattelevat;
+    kuuntelevat kukkumista,
+    kesä-linnun laulamista,
+    kuinka siinä linnut lauloi,
+    linnut lauloi, metsä soitti,
+    antoi aurinko ilonsa,
+    päivä paistoi pitkin nientä;
+    siitä koko luonto liikkui,
+    ilma silmissä iloitsi,
+    ilahutti ihmiskunnan.
+
+    Kaikki' näitä katsellessa,
+    läikkyviä lähtehiä,
+    järven, lahen lainehia,
+    kerran vielä keskenänsä
+    miehet mielestä hyvästä
+    puhelevat puolestansa:
+
+    "Kun ois tässä kukkasia,
+    lehtipuita lempehiä,
+    oksakaan omenapuuta,
+    oisipa osa hyveä
+    Paratiisin maan paria,
+    Aatamin asunto-maata!"
+
+    Tuosta kärryihin kävivät,
+    rupesivat rattahille.
+    Ratas vieri tietä myöten,
+    aatos Luojan töitä myöten.
+    Ajoit siltoa sinistä
+    sekä harjua haluista;
+    siell' on puista portti tehty,
+    katu-varret kaunistettu.
+    Tämä silta on silloin tehty,
+    kun on kuu kokohon pantu,
+    kun on aurinko aljettu,
+    laskettuna maan perustus!
+    Viel' ei vaivu vuoliaiset,
+    eikä arkut alta murru!
+
+
+
+
+100. Savolaisen laulu.
+
+
+    Mun muistuu mielelleni nyt
+      Suloinen Savonmaa,
+    sen kansa kaikki kärsinyt
+    ja onnehensa tyytynyt,
+      tää armas, kallis maa.
+
+    Kuin korkeat sen kukkulat,
+      kuin vaarat loistoiset!
+    Ja laaksot kuinka rauhaisat,
+    ja lehdot kuinka vilppahat,
+      kuin tummat siimehet!
+
+    Sen salot kuin siniset on,
+      puut kuinka tuuheat,
+    ja kuin humina hongikon
+    Syv' on ja jylhä, ponneton,
+      ja tuulet lauhkeat!
+
+    Ja kussa tähdet tuikkavat
+      kovalla talvella,
+    ja kussa Pohjan valkeat
+    suloisemmasti suihkavat
+      kuin Savon taivaalla?
+
+    Tok' yhtä vielä muistelen,
+      sen suihke armaampi,
+    se silmä on savottaren,
+    johonka taivas loistehen
+      ja sinens' yhdisti.
+
+    Me emme liioin kerskuko,
+      sanomme kumminkin:
+    Muu Suomi, ellös ilkkuko,
+    jos meill' on hoikka kukkaro,
+      jos köyhiks' keksittiin.
+
+    Useinpa pelto kultainen
+      se sulla kellerti,
+    kun meidän vaivat, viljehen
+    kumohon löi vihollinen
+      ja poltti tuhkaksi.
+
+    Ja monta kertaa sattui niin,
+      kun meitä vainot löit,
+    kun vaimot, lapset kaadettiin
+    ja miehet sortui sotihin,
+      sä rauhan leipää söit.
+
+    Jos kielin voisi kertoa
+      näkönsä vanhat puut,
+    ja meidän vaarat virkkoa,
+    ja meidän laaksot lausua,
+      sanella salmensuut;
+
+    niin niistäpä useampi
+      hyv' ois todistamaan:
+    "Täss' Savon joukko tappeli,
+    ja joka kynsi kylmeni
+      edestä Suomenmaan!"
+
+    Siis maat' en muuta tietää voi
+      Savoa kalliimpaa,
+    ja mulle ei mikään niin soi
+    kaikesta, minkä Luoja loi,
+      kuin: "armas Savonmaa!"
+
+
+
+
+101. Salomaa.
+
+
+    Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa
+    tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
+    Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
+    lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
+    Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvot,
+    joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään.
+    Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot
+    kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
+
+    Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
+    salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
+    katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata,
+    hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
+    taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
+    kietonut verkkoihin, nostanut venheeseen.
+
+    Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,
+    noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen,
+    noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani
+    niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan;
+    nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
+    kultia lähteissään heitellen yli maan,
+    tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt
+    Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;
+    tuon olen nähnyt ja siin' useast' olen istunut yöhön,
+    ääneti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.
+
+    Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket
+    tuolla sun helmassas, seurass' ystävien!
+    Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
+    polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
+    Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin
+    kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,
+    nähnyt valtavat hahmot sen sekä rohkeudella
+    taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
+    nähnyt kaunoiset unet maalleni,
+    toivonut sille, toivonut taivasten antimet runsaimmat,
+    toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,
+    teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...
+    Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään
+    tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!
+
+    Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,
+    valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,
+    kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,
+    muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.
+
+
+
+
+102. Sylvia-linnun laulu kesäpäivänä Kangasalla.
+
+
+    Ma oksalla ylimmällä
+    oon Harjulan seljänteen.
+    Niin kauas kuin silmään siintää
+    näen järviä lahtineen.
+    Kas, Längelmänvesi tuolla
+    vöin hopeisin hohtelee,
+    ja Roineen armaiset aallot
+    sen rantaa hyväilee.
+
+    Kuin lemmikin sulosilmä,
+    niin kirkas, niin sininen,
+    on välkkyvä Vesijärvi,
+    mi hiljalleen keinuen
+    tuoll' hiipivi heidän luokseen
+    ja satoja saariaan
+    niin hellästi tuuditteleepi
+    kuin emonen lapsiaan.
+
+    Vaan ympäri lehtorantain
+    on hongikko mietteissään
+    ja vanhuksen lailla katsoo
+    kuin lapset lyö leikkiään,
+    ja peltojen laihot heitä
+    ne tervehtii aaltoillen
+    ja niittyjen kukkivat nurmet
+    luo tuoksuja tuulehen.
+
+    Mik' aarre, oi köyhä Suomi,
+    ois sulosi vertainen!
+    Tuon järvies sinivälkkeen,
+    tuon hopeisen, kultaisen!
+    Jos murhe tai riemu nostaa
+    tääll' lauluhun säveleet,
+    niiss' ainian kuvastuupi
+    nää kirkkahan-sinervät veet.
+
+    Mä vaan olen lintu pieni
+    ja siipeni heikot on;
+    vaan oisinko uljas kotka,
+    niin nousisin lentohon,
+    ja nousisin taivoon asti
+    luo Jumalan istuimen,
+    ja nöyrin, hartahin mielin
+    näin laulaisin rukoellen:
+
+    Oi taivahan pyhä Herra,
+    sä isämme armias!
+    Ah, kuink' on sun maasi kaunis,
+    kuink' ihana taivahas!
+    Sä järveimme säihkyellä
+    suo lempemme tulta vaan!
+    O Herra, intoa anna
+    ain' maatamme rakastamaan!
+
+
+
+
+103. Puijon mäki.
+
+
+Kuka Suomalainen, jolla on edes hiukkanenkaan kauneuden tuntoa, ei ole
+sykähtävin sydämin useasti ihaillut synnyinmaansa somia näköaloja! Kas
+tuota jylhää vuorta! Se nousee jyrkkänä korkeutta kohti, sen
+halkeamista ja rotkoista kohottavat ikivanhat hongat kampuraisia
+oksiansa; pienoinen metsälampi kuvastaa sitä tyynessä kuvastimessansa;
+kaikki on siinä jylhää, mutta sentään sopusointuista ja silmää
+miellyttävää, somaa. Käy vähä matkaa metsän halki, tulet ehkä
+kunnaalle, josta aivan toisellainen näky kohtaa silmääsi. Edessäsi näet
+suuren järvenselän, jonka sinertävien laineiden läikynnässä uiskentelee
+vihertäviä saaria, rannalla rehottelee viljavainioita ja heinäniittyjä,
+ja niiden välistä pilkistelee siellä täällä ihmisasunnoita. Etäällä
+järven toisella puolella siintää korkeita kunnaita taivaan rannalla.
+Tällaisia näköaloja tapaa lukemattomilla vaihdoksilla pitkin Suomen
+nientä, vaan erittäinkin Savo on niistä rikas.
+
+Jos joskus käyt Kallaveden tienoilla, älä suinkaan jätä käymättä Puijon
+mäellä, jos sinulla on luonnon ihanuudelle vähänkin avoin mieli.
+Kauniina kesäiltana on näky tästä mitä herttaisimpia. Luo silmäsi
+minnepäin tahansa, joka haaralla näet Kallavettä saarineen ja
+niemineen. Sen hopeahohtoisilla ulapoilla tai sinertävillä salmilla
+keksinee ehkä silmäsi sauhua tupruttavan höyryveneen, joka kiitää samaa
+nientä kohden, jonka keskisellä mäellä juuri luontoa ihailet. Samalla
+niemellä on Savon suurin kaupunki, Kuopio. Harvalle kaupungille on
+luonto suonut niin soman ja miellyttävän kävelypaikan kuin
+Kuopiolaisilla Puijon mäki on.
+
+
+
+
+104. Suomi kaunis.
+
+
+    On Suomi kaunis, kun tyyn' on ilta
+    ja laulu rastahan laaksoss' soi
+    ja päivä laskeva taivahilta
+    viel' laakson lehtoja purpuroi!
+
+    Ja päivän noustess' on kaunis Suomi,
+    kun koski soittavi kanneltaan
+    ja nurmi kukkii ja rannan tuomi
+    kun hurmaa mun sulotuoksullaan.
+
+    Ja kaunis Suomi on silmäellä,
+    kun taivas suo valonlahjojaan
+    ja kirkas kuu, kuni äiti hellä,
+    luo katsehen joka nukkuvaan.
+
+    Mut Suomi kuiten on kaunihimpi,
+    kun aate kansoa innostaa
+    ja joka mies, joka ainut impi
+    sen eestä itsensä uhrajaa.
+
+
+
+
+105. Uudenmaan saaristossa.
+
+
+-- "No maisteri!" sanoi minulle isäntäni, jonka luokse olin muuttanut
+kesäksi Uudenmaan saaristoon. "Lähdettekö tänään verkonlaskentaan?"
+
+-- "Lähden mielellänikin", vastasin minä, "sillä tämä rantanuotan veto
+alkaa käydä hyvin yksipuoliseksi."
+
+Ja todellakin! Jokapäivä aina samat apajalle joudut, samat köyden
+vääntämiset, samat nuotiovalkeat ja rantakalan syönnit, ja ennen
+kaikkia niukka saalis, -- niistä olin jo saanut tarpeekseni.
+
+Päivällisen jälkeen läksimme, minä neljäntenä miehenä, ulapalle. Erään
+kallion kohdalla laskettiin ensin seisovat verkot. Ne pantiin noin 10
+sylen päähän toisistansa aivan vaakasuoriin linjoihin, kiinni
+molemmista päistä. Minua oudostutti tuo verkkojen laskeminen niin
+lähelle toisiaan samaan suuntaan, mutta veneväki naurahti vain. --
+"Odottakaa huomiseen", virkkoivat he. "Ennen yötä laskevat muut
+verkkojansa vielä meidän verkkojemme väliin, ja kalaa tulee, jos vaan
+on tullakseen!"
+
+Alkoi jo olla ilta, kun läksimme yhä edemmäksi ulapalle, ja vasta
+kaukana selällä laskettiin 3 ja 5:kin syltä korkeat verkot, useampia
+yhteen jataan. Viimeinen verkko kiinnitettiin veneeseen ja purjeet
+laskettiin alas. Tuulen ja merenvirtain oli määrä kuljettaa meitä,
+minne tahtoivat; joko hailiparven päälle tahi ohi. Onnen kauppaa on
+kalamiehen toimi kerrassaan.
+
+Tuli yö kylmineen, tuulineen ja pimeyksineen. Olihan jo elokuu
+puolivälissä. En voi kieltää, ett'en tuntenut hieman pelkoa tällaisesta
+umpimähkäisestä kulusta aavalla meren selällä. Eikä tämä pelko suinkaan
+vähentynyt niistä kertomuksista, joilla venemiehet höystelivät
+yksinkertaista illallistamme. Ne päättyivät, nämä kertomukset, usein
+runsaisiin saaliisiin, mutta usein myöskin myrskyihin ja menetettyihin
+verkkoihin ja välistä rannalle jääneisiin leskiin ja orpoihin. Toiselta
+puolen taas oli tässä yöllisessä keinumisessa meren ulapalla jotakin
+salaista viehätystä. Välistä vingahti tuuli maston köysissä, ja aalto
+löi vilkkaammin veneen kylkeen; ja silloin liikahti uninen pursi
+kiivaammin, niinkuin liikahtaa torkkuva mies, kun pää hiljalleen
+painuessaan viimein kadottaa tasapainonsa. Ylhäällä taivaalla
+kimaltelivat tähdet. Minä koetin haeskella niistä harvoja tuttaviani,
+-- mikä ääretön paljous niitä, joita en ensinkään tuntenut! Minä panin
+kokkaan pitkäkseni ja tunsin tuommoista suloista raukeamista
+jäsenissäni. En enää selvään erottanut miesten puheita. Joskus vaan,
+kun vihuri tuli ja vene keikahti, kuului joku virkkavan:
+
+-- "Kaisa!"
+
+Välistä heräsin nauruun; joku miehistä oli kai sanonut jonkun
+sanasutkauksen. Kuulin vielä kun joku virkkoi:
+
+-- "Tuolla on Söderskär!"
+
+En jaksanut enää kohottaa päätäni. Olin näkevinäni Söderskär'in majakan
+vilkkuvalkeat. Mutta nekin kävivät yhä harvemmiksi. Minä nukuin
+kokonaan. Heräsin kovaan puheeseen ja alituisiin liikkeisiin. Aamu oli
+jo valjennut, mutta taivas oli pilvessä ja meri lakkapäissä. Venemiehet
+vetivät verkkojansa veneeseen kiiruimman kaupassa. Minä hyppäsin ylös
+ja yritin auttaa, mutta koko yritykseni jäi sikseen, kun isäntä
+virkkoi:
+
+-- "Kyllä nyt on parasta että maisteri pysyy kokassa!"
+
+Kiivaasti tekivät miehet raskasta työtään. Ei kykene moiseen toimeen
+se, jolla ei ole vuosikausien harjaantumista siinä. Kerrassaan ankara
+työ! Ei arvaa sisämaan mies, siepatessaan vadista hailia pyrstöstä
+kiinni ja lyödessään sitä vadin laitaan, kuinka monta hikipisaraa,
+kuinka monta ponnistusta on vaadittu, ennenkuin tämä välttämätön särvin
+on joutunut valmiina vatiin! -- Tuuli yltyi yltymistään. Se vonkui
+kamalasti köysissä ja vene keikkui kovasti aalloilla, jotka vihaisesti
+möyrivät sen ympärillä. Minä odotin joka hetki isännän käskyä: "hakkaa
+poikki!" Mutta yhä vetivät miehet, ja hopean hohtoisina kiilsivät
+hailit verkkojen silmukoissa, pyrstöänsä lyöden, kunnes uusi päälle
+tullut verkkokerros pakotti niiden olemaan alallaan. Suurella mielen
+jännityksellä katselin minä miesten työtä. Viimeinen verkko oli jo
+nousemaisillaan. Ja vihdoin, kun sen pää jo näkyi, komensi isäntä:
+
+-- "Reivaa purje ja vedä ylös!"
+
+Käsky oli pian noudatettu. Tuuli työnnähti vimmatusti purjeeseen. Vene
+keikahti tavattomasti, ja niin läksimme laitamyötäiseen kulkemaan
+rantaan päin.
+
+-- "Söderskär'iä kohti!" komensi isäntä.
+
+Tuimasti kiiti vene reivatuillakin purjeilla kilpaa sen laidoilla
+kiehuvien aaltojen kanssa. Söderskär alkoi kohota yhä ylemmäksi taivaan
+rannasta, kunnes vihdoin, parin tunnin purjehduksen perästä, laskimme
+sen kallioiseen kylkeen.
+
+Helpoltapa tuntui jälleen päästä kuivalle maalle ja saada lämmitellä
+ystävällisten majakkamiesten tuvassa.
+
+-- "Myrskyksi vaan vetää taas", puhuivat Söderskär'in miehet. "Kunhan
+vaan ei tulisi samallaista möyryä, kuin oli tässä toissa yönä. Herra
+varjelkoon!"
+
+-- "Tapahtuiko mitään erinomaista?"
+
+-- "Tapahtuipa niinkin. Virolainen jaala koetti päästä silloisessa
+hirveässä myrskyssä tänne, mutta eivät tienneet poloiset tuota
+salakaria tuolla -- näettekö, kuinka sen pinta paljastuu nytkin aallon
+pohjalta! Me yritimme apuun, mutta aalto kävi niin kova, ettemme
+päässeet liikkeelle ensinkään. Jaala tuli suoraa päätä karia kohti.
+Aalto paiskasi sen kariin."
+
+-- "Pirstaleiksiko meni?"
+
+-- "Ei pienaakaan enää nähty. Sinne meni pursi ja miehet!..."
+
+Kamalalta kuului tämä jutelma, kerrottuna majakkamieben
+yksitoikkoisella äänellä.
+
+Kuinka olisi meidän käynyt, jos olisimme samana yönä olleet
+ulapalla?...
+
+
+
+
+106. Vaasan marssi.
+
+
+    Miss' aukee laaja Pohjanmaa,
+    veet merten, virtain vaahtoaa,
+    me siellä maassa hallojen
+    niin kasvoimme kuin kuuset sen!
+        Ei niitä sää
+        voi säikyttää,
+        ei kuihtumaan
+        saa talvetkaan,
+    ei puute, kurjuus korpimaan.
+
+    Kuin aallot järvein tuhanten
+    käy rannoillamme yhtehen,
+    niin liittohon myös meidät saa
+    sun nimes, kallis synnyinmaa.
+        Jos vainomies
+        sun sulkee ties,
+        niin kuolemaan
+        me taistellaan
+    kuin Vaasan urhot ainiaan.
+
+    Et turvatta sa, Suomi, jää,
+    on vankka pohjas ranta tää,
+    ja muuris meidän olla suo,
+    jot' eivät myrskyt maahan luo.
+        Pois unteluus,
+        ja hervakkuus!
+        Niin onnehen
+        maan pohjoisen
+    vie kunto, työ sen poikien.
+
+
+
+
+107. Karjalan marssi.
+
+
+    Suloisessa Suomessamme
+    oisko maata armaampaa,
+    kuin on kaunis Karjalamme,
+    laulun laaja kotimaa!
+    Kun seison Imatralla
+    ja kuulen kuohuaan,
+    se huutaa pauhinalla
+    näin mulle ainiaan:
+    Suloisessa Suomessamme
+    oisko maata armaampaa,
+    kuin on kaunis Karjalamme,
+    laulun laaja kotimaa!
+
+    Vaan, veikot, konsa kaikuu
+    näin äänin tuhansin
+    ja rinnoistamme raikuu
+    laulu ihanin:
+    Suomessamme armahassa
+    Väinön kiel' on vallassaan!
+    Silloin kannel Karjalassa
+    suloisin on soinnultaan!
+
+    Ja salon siimeksessä
+    kun kannel vieno soi,
+    sävelten helkkehessä
+    näin hongat huminoi:
+    Suloisessa Suomessamme
+    oisko maata armaampaa,
+    kuin on kaunis Karjalamme,
+    laulun laaja kotimaa!
+
+
+
+
+108. Laulu Suomessa.
+
+
+    Arvon mekin ansaitsemme
+    Suomenmaassa suuressa,
+    ehk'ei riista riemuksemme
+    saavu miesten maatessa;
+    laiho kasvaa kyntäjälle,
+    arvo työnsä täyttäjälle.
+
+    Suomen poika pellollansa
+    työtä tehdä jaksaapi,
+    korvet kylmät voimallansa
+    perkailee hän pelloksi;
+    rauhass' on hän riemullinen,
+    mies sodassa miehuullinen.
+
+    Opin teillä oppineita
+    Suomessa on suuria,
+    Väinämöisen kanteleita
+    täällä tehdään uusia;
+    valistus on viritetty,
+    järki hyvä herätetty.
+
+    Suomen tytön poskipäihin
+    veri vaatii kukkaset,
+    hall' ei pysty harmaa näihin,
+    näit' ei pane pakkaset;
+    luonnossa on lempeyttä,
+    sydämessä siveyttä.
+
+
+
+
+109. Ruhtinaalle.
+
+
+    Eläköön armias,
+    rakkahin Ruhtinas
+    Suomenkin maan!
+    Täälläkin toimea,
+    tapoja, taitoa,
+    parempaa oloa
+    kartuttamaan!
+
+    Pahojen pelvoksi,
+    oikeuden ohjaksi
+    eläköön hän.
+    Korvenkin kodassa
+    kullekin omansa,
+    orvolle osansa
+    säilyttämään!
+
+    Karttaa suo, Jumala,
+    kamalain juonia
+    kansan ja maan!
+    Hänestä hoivamme,
+    turvamme toivomme,
+    armahin apumme
+    ain' olkohon!
+
+    Eläköön Ruhtinas,
+    vilpitön valtias
+    meidänkin maan;
+    rantamme rauhassa,
+    lakimme vahvana,
+    uskomme vakaana
+    varjelemaan!
+
+
+
+
+110. Virsi kotimaan puolesta.
+
+
+    _Oi kuningasten kuningas,
+    sä maan ja taivaan valtias,
+    myös tälle maalle silmäs luo
+    ja armos runsaat lahjat suo!
+
+    Vähäinen meidän kansa on,
+    maailman silmiss' arvoton;
+    vaan mitä mahtavinkaan vois,
+    jos voimaa sult' ei saanut ois?
+
+    Kuin tomu edessäs on vaan
+    suuruudet, voimat, vallat maan;
+    kun viittaat, korkein alenee
+    ja matalaiset ylenee.
+
+    Kuink' usein juuri valitset
+    aseikses pienet, alhaiset,
+    siks että sinun voimasi
+    selvemmin heissä näkyisi!
+
+    Kun tahdoit kansan valitun,
+    otitpa ylenkatsotun
+    ja halvan Juudan kansan,
+    sen teit vartijaksi totuuden.
+
+    Ja Betlehempä, pienoisin
+    tuo kaupungeista Juudankin,
+    sai armon armoist' ylimmän,
+    Messiaan nähdä syntyvän.
+
+    Oi Herra, kuule meitä myös!
+    tee meissäkin sun armotyös!
+    Suuruutta emme rukoile,
+    me pienuuteemme tyydymme.
+
+    Jos meidän kansa aina sais
+    vaan olla palvelijanais,
+    sun töitäs aina toimittaa,
+    valistua ja valistaa!_
+
+
+
+
+111. Suomelle.
+
+
+    Sinua, kultainen ja kallis maamme,
+    sinua kaikki työmme tarkoittaa;
+    elomme, onnemme me sulta saamme,
+    sä ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
+    Jo pienoisista saakka meille kannoit,
+    kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
+    ja tyhjiks usein rintas imetit,
+    ja usein kärsit nälkää saadaksesi
+    paremman toimeentulon lapsillesi,
+    ja usein vilussa sä värjähdit.
+
+    Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,
+    mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
+    ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
+    ja elon sulle huolettoman tuo.
+    Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
+    sill' erämaasi viljaviksi teemme,
+    näin vaivannäkös palkiten ja työs.
+    Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
+    kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
+    niin silloin hyv' on olla meidän myös.
+
+    Ja mitä -- vaikk' ei työmme suuremp' oisi
+    kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
+    ja verrata vaikk' eloamme voisi
+    meressä yksityiseen pisaraan? --
+    Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
+    kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
+    ja katoamme tuimaan taisteloon.
+    Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
+    ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
+    Jumala synnyinmaata siunatkoon!
+
+
+
+
+112. Kansalaislaulu.
+
+
+    Olet maamme armahin Suomenmaa,
+    ihanuuksien ihmemaa!
+    Joka niemeen, notkohon, saarelmaan
+    kodin tahtoisin nostattaa.
+
+    Kodin ympäri viljavat vainiot
+    kalarantoja kaunistais,
+    jalon kansan kuntoa laulelmat
+    yli aaltojen kuljettais.
+
+    Saisi kuulla maailma kummakseen,
+    miten täälläkin taistellaan;
+    pyhän, kauniin, oikean voitellen
+    ilojuhlina riemuitaan.
+
+    Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
+    edistykselle uhria toi,
+    ihanteen, jalon aatteen alttariin
+    rovon viimeisen kantaa voi.
+
+    Kuinka uskaltaa sekä toivoa
+    tämä kansa on tohtinut,
+    vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
+    valo maast' oli sammunut.
+
+    Tohti toivoa sekä voittaakin,
+    valon temmata soihdukseen,
+    omat laulunsa nostaa kuuluviin,
+    ihanimmaksi oppaakseen.
+
+    Työhön, työhön yhtenä kansana siis,
+    rehellisehen, arvoisaan!
+    Saman maan, saman kansan onnelle
+    joka korsikin kannetaan.
+
+    Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
+    Suomen onnea valvomaan!
+    Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
+    isänmaahan ja maailmaan.
+p/
+
+
+
+
+113. Tuo kerta rajalle rauha.
+
+
+    Oi Ukko ylinen herra,
+    taivahallinen Jumala,
+    tuo kerta rajalle rauha,
+    Suomehen sula sovinto,
+    rauha raukoille rajoille,
+    sana kaunis Karjalahan!
+
+    Kun toisit rajalle rauhan,
+    Suomehen hyvän sovinnon,
+    viel' ois miestä mielehistä,
+    sulhoa sulosanaista,
+    kyntäjäksi, kylväjäksi,
+    siemenen sirottajaksi;
+    itku ei kuuluisi kujilla,
+    valitus vajojen päissä,
+    lehot ei nurmelle leveisi,
+    pellolle petäjän taimet.
+
+
+
+
+114. Suomen kansan sukulaiset.
+
+
+Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan
+kansat. Nämä näet kuuluvat n.s. indo-europalaiseen kansaryhmään, jonka
+alkuperäinen kotoperä lienee Indian ja Persian välirajalla, josta se
+muinaisuudessa on levinnyt Europaan. Me Suomalaiset sitä vastoin
+kuulumme n.s. ural-altailaiseen kansaryhmään, jonka aikaisimmat
+asunto-alat on havaittu olleen Altai- ja Uralivuorten tienoilla.
+Niinkuin me Suomalaiset, jotka nyt elämme täällä Suomenniemellä,
+niin on paljo muitakin Suomensukuisia kansoja jo varhain noilta
+alkuperäisiltä kotitienoiltaan siirtynyt Europan puolelle, jossa niitä
+vieläkin tavataan suuret määrät. Aivan ilman heimolaisia me emme siis
+täällä Europassa ole.
+
+Eteläpuolella Suomenlahtea, Virossa ja Liivinmaan pohjois-osassa,
+asuvat _Virolaiset_. Ne kuuluvat Suomen kansan hämäläiseen heimoon.
+Niiden kielikin on niin suomenkielen kaltaista, että sitä pian oppii
+ymmärtämään. Virolaiset ovat älykästä ja vilkasta kansaa, vaikka ovat
+saaneet aina tämän vuosisadan alkupuolille asti olla orjina
+saksalaisten tilanomistajain alla. Heillä on sanomalehtiä ynnä muuta
+kirjallisuutta, kuin myös muinais-aikuisia kansanrunoja, jotka ovat
+Suomalaisten runojen luontoisia. He harrastavat suuresti soittoa ja
+laulua. Heitä on noin yhden miljonan vaiheilla.
+
+Itäpuolella suomen rajaa asuu _Karjalaisia_, jotka ovat tunnetut
+suuresta kauppahalustaan. He vaeltelevat usein täällä Suomessakin
+kaikenmoista rihkamaa kaupustelemassa. Kansa heitä nimittää
+"reppuryssiksi" ja "Arkangelin miehiksi". Kun kauemmin kuulisit heidän
+puhelevan keskenään, oppisit pian ymmärtämään heidän kieltänsä, joka on
+kyllä suomenkieltä, vaikka venäjänkielen tapaiset suhaus-äänet ja
+venäläiset lainasanat tekevät sen korvallemme oudoksi. Heidän
+keskuudestaan ovat enimmät Kalevalan runot saadut. _Inkeriläiset_
+Pietarin ympärillä ovat myös Karjalaisia.
+
+Sukulaisiamme ovat vielä Inkerinmaan länsiosassa elävät Vatjalaiset_,
+sekä Äänisjärven rannalla ja sen eteläpuolella asuvat _Vepsäläiset_,
+kuin myös _Liiviläiset_ Kuurinmaan rannalla. Nämä nyt mainitut
+heimolaisemme ovat vähälukuiset, yhteensä vaan muutamia tuhansia.
+
+Kaikki tähän asti luetellut sukulaiskansat voisimme pitää lähimpinä
+sukulaisinamme; sillä heidän kielensä ovat vielä suuressa määrässä oman
+kielemme kaltaisia. Etäisempiä sukulaisia ovat meille seuraavat kansat.
+
+_Lappalaiset_ asuvat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän
+pohjois-osissa, elättäen itseään porokarjoilla ja kalastuksella. Heillä
+ei ole hirsistä rakennettuja tupia, vaan kotia. Nämä tehdään siten,
+että maahan pistetään seipäitä, joiden yläpäät yhdistetään yhteen;
+seipäät peitetään saralla tai muilla kankailla; keskelle kotaa tehdään
+kivistä tulisija, ja niin asunto on valmis. Lappalaisten kieli eroaa jo
+suuremmassa määrässä Suomen kielestä, vaikka sukulaisuus niiden välillä
+onkin helposti huomattava.
+
+Niillä tasangoilla, missä suuri Volgajoki Venäjällä tekee mutkan
+etelään päin, asuu laajalti Suomensukuisia kansoja. Niistä mainittakoon
+ensinnäkin _Mordvalaiset_, nerokas, maata viljelevä kansa, jonka
+lukumäärä nousee päälle miljoonan. Heille läheistä heimoa
+ovat vähempilukuiset _Tsheremissit_, jotka niinikään elävät
+maanviljelyksellä, mutta myöskin metsästyksellä. Paitsi kieliensä
+kautta, ilmaisevat nämä kansat vielä ulkonäkönsä, tapainsa y.m. kautta
+suomalaista sukuperäänsä.
+
+Näistä koilliseen päin, Kamajoen tienoilla, asuu hajallaan Venäläisten
+kesken _Syrjäänejä, Votjakeja ja Permalaisia_, jotka ovat läheistä
+heimoa toisilleen. Nämä ovat Suomensukuisia kansoja, kuten heidän
+kielensäkin osoittaa. Syrjäänit ovat pohjois-Venäjän uutterinta
+kauppakansaa. Votjakit ja Permalaiset ovat maanviljelijöitä. Näiden
+yhteinen lukumäärä tekee noin 400,000 henkeä.
+
+Urali-vuorien molemminpuolin ja Obi-virran varsilla asuu kaksi
+puolivilliä kalastaja- ja metsästäjäkansaa, _Vogulit ja Ostjakit_,
+jotka myös ovat Suomensukuisia. Heidän lukumääränsä tehnee vaan likemmä
+30,000 henkeä.
+
+Useammat näistä itä-Venäjällä asuvista Suomen-sukuisista kansoista
+arvattavasti vähitellen sekaantuvat Venäläisiin ja häviävät siten pois.
+Heillä ei näet ole mitään kirjallisuutta tai omaa sivistystä, mikä
+heitä estäisi häviämästä; sitäpaitsi asuvat he hajallaan pienenä
+vähemmistönä lukuisan venäläisen väestön keskessä.
+
+Mahtavin meidän Europalaisista sukulaiskansoistamme on uljas _Magyarein
+eli Unkarinkansa_. Heitä on noin 6 1/2 miljoonaa. Heillä on
+asuttavanaan laaja ja hedelmällinen Unkarin maa, Tonavan ja sen
+lisäjoen Tiszan varsilla. He ovat sivistynyttä kansaa, jolla on laaja
+kirjallisuus ja kehittynyt kieli. Tulisesti rakastavat he isänmaataan
+ja ovat hankkineet sille itsenäisen valtiollisen aseman Itävallan
+rinnalla, jonka keisari on Unkarin kuningas. Unkarinkieli on aikojen
+kuluessa jo siksi muuttunut, että meidän Suomalaisten on aivan mahdoton
+siitä mitään ymmärtää. Mutta oppineet miehet, jotka ovat Suomen ja
+Unkarin kieltä toisiinsa verranneet, ovat huomanneet selvän
+yhtäläisyyden näiden kielten rakennuksessa, vieläpä koko joukon
+yksityisiä sanojakin todistavan tätä sukulaisuutta.
+
+Ylimalkaan ovatkin kaikkien etäisempien sukulaistemme kielet
+ennättäneet muuttua siinä määrässä, että ainoastaan kielitieteilijät
+pystyvät tuon sukulaisuuden huomaamaan ja osoittamaan. Kuinka kuitenkin
+vielä yksityisissä sanoissakin tuo yhtäläisyys ilmautuu, sen seikan
+valaisemiseksi liitämme tähän muutamia esimerkkejä. Suomen kielen
+_kala_ on Virolaisilla _kala_, Liiviläisillä _kalaa_, Lappalaisilla
+_guolle_, Mordvalaisilla _kal_, Voguleilla ja Ostjakeilla _kul_ ja
+Unkarilaisilla _hal_; _käsi_ on Virolaisilla _käsi_, Liiviläisillä
+_keizh_, Lappalaisilla _kät, gietta_, Tsheremisseillä _ket_, Voguleilla
+ja Ostjakeilla _kat, keet_, Unkarilaisilla _keez_; _neljä_ on
+Virolaisilla _neli_, Lappalaisilla _nelje_, Mordvalaisilla _nila_,
+Syrjääneillä ja Votjakeilla _njod, nil_, Voguleilla ja Ostjakeilla
+_nile, ne_ ja Unkarilaisilla _needj_.
+
+Olemme täten luetelleet Suomenkansan sukulaiset. Niinkuin olemme
+nähneet, eivät ne ole maailman mahtavia kansoja. Useat niistä ovat
+asettuneet epäedullisille asuinpaikoille, kylmille pohjan perille,
+missä maanviljelys ja sen rinnalla syntyvä sivistys eivät ole
+mahdollisia; useat taas ovat hajallaan Venäjän suurilukuisen kansan
+keskessä ja ehkä vähitellen häviävät sen sekaan. Edullisimmissa
+oloissa ovat tähän asti olleet Unkarilaiset ja me Suomenmaahan
+asettuneet Suomalaiset, koska meillä on kaikki sivistyneiden kansain
+ehdot ja olomuodot sekä mahdollisuus omaa kansallista elämää säilyttää.
+
+
+
+
+115. Vieraalla maalla.
+
+
+    (Virolainen laulu).
+
+    Yksinäin, yksinäin
+    täytyy pois mun rientämäin!
+    Silmän täyttää kyynel karvas,
+    loitos jäi mun maani armas,
+    kauas kallis synnyinmaan'.
+
+    Synnyinmaan', synnyinmaan'!
+    konsa taas sun nähdä saan?
+    Konsa kumpus mulle loistaa,
+    sylis hellä huolen poistaa
+    kaipaavalta kyynelin?
+
+    Kyynelin, kyynelin
+    vierahissa kuljeksin.
+    Tääll' ei äidinkieli kaiu,
+    huuliltain ei laulut raiu.
+    Kaukana on äidinkiel'!
+
+    Äidinkiel', äidinkiel'!
+    Lemmekäs kuin äidin miel'!
+    Vieras kiel' on outo, vento,
+    tuosta taukos laulun lento --
+    Vieras ään' on lemmetön.
+
+    Pohjolain, Pohjolain!
+    Siell' on hauska vaeltain!
+    Siellä vienot lauluin liikkuu,
+    kukkasilmikot ne kiikkuu
+    päällä niittyin loistavain.
+
+
+
+
+116. Antti sedän pakinoita.
+
+
+1.
+
+Oli suuri ilopäivä Kuusiston Laurilla, kun hänen setänsä, urkuri Antti
+Arvola, tuli Kuusistoon muutamiksi päiviksi kalastelemaan. Kuusiston
+läheisyydessä oli näet muutamia pienempiä järviä, joista kesäisin sai
+runsaasti ahvenia. Lauri, kaksitoista-vuotias kansakoululainen, sai
+noilla kalaretkillä olla sedän mukana. Antti-setä piti paljon pienestä
+kalastus-toveristaan. Hän oli puhelias mies, ja milloin ei kala ottanut
+oikein syödäkseen tai milloin hiljalleen soudeltiin pitkin järven
+selkää, silloin Antti setä jutteli Laurin kanssa monenmoisista
+asioista. Ujostelematta uskalsi Lauri sedältä kysellä, mitä vaan
+halusi. Ja paljon oli Laurilla kyseltävääkin, koulussa oli näet pojan
+tiedonhalu herännyt.
+
+"Kuulkaapas, setä", sanoi Lauri, kun he veneessä istuivat onkimassa
+Särkijärven selällä, "se meidän Matti renki ei osaa edes nimeänsä
+kirjoittaa, vaikka on jo vanha mies."
+
+"Eihän se niin kummallista ole", vastasi setä, "onhan vanhemman kansan
+joukossa vielä sellaisia, jotka sitä taitoa eivät osaa, kun he
+lapsuudessaan eivät ole saaneet mitään koulua käydä."
+
+"Mutta parissa viikossahan tuon taidon oppisi", virkkoi Lauri. "Kun
+vaan kirjaimet oppii ja tavata osaa, eihän se ole konstikaan."
+
+"Eihän se niin vaikea taito olekaan, kun sen saa nuorena oppia."
+
+"Kukahan lienee kirjoitustaidon ensin keksinyt?"
+
+"Se on vähitellen keksitty. Muinaisajan ihmiset koettivat monella
+tavalla saattaa ajatuksiansa näkyvään muotoon. Alkuperäisin tapa oli
+piirtää esineiden kuvia merkitsemään niitä vastaavia sanoja. Nuo kuvat
+aikojen kuluessa muodostettiin yhä yksinkertaisemmiksi piirteiltään,
+kunnes niistä vähitellen kehittyi kirjaimia, joilla merkittiin
+äänteitä."
+
+"Missä maassa on kirjoitustaito ensin keksitty?"
+
+"Vanhassa Egyptissä. Sen vanhimmat kirjalliset muistomerkit ovat
+piirretyt jo noin neljätuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää."
+
+"Kylläpä ovat vanhoja."
+
+"Nykyään, kun kirjoitustaito on niin yleinen, emme oikein pysty
+käsittämäänkään, miten suurenmoinen tämän taidon keksiminen on alkujaan
+ollut. Paljon on ihmishenki saanut ponnistella, ennenkuin se
+kömpelöistä ja hämäristä kuvakirjoituksista on johtunut kirjaimien
+keksimiseen ja käyttämiseen. Senpä vuoksi kirjoitustaito nykyäänkin
+vielä esim. Afrikan tai Australian raakalais-ihmisistä tuntuu
+kerrassaan ihmeelliseltä, jopa yliluonnolliselta. Muistuu mieleeni eräs
+tapaus, joka sattui englantilaiselle lähetyssaarnaajalle Williams'ille
+Rarotongan saarella, joka oli yksi Austraalian saarista.
+
+"Kun hän eräänä aamuna tuli kirkon rakennus-paikalle, huomasi hän
+unohtaneensa kulmamitan kotiinsa. Hän otti lastun ja kirjoitti siihen
+hiilellä muutamia sanoja vaimolleen pyytäen häntä lähettämään
+kulmamitan. Sitten kutsui hän luoksensa erään saaren asukasten
+päämiehistä ja sanoi hänelle: 'vie tämä vaimolleni!' Mies, joka oli
+hyvin vilkasluontoinen, katseli lähetyssaarnaajaa aivan hämmästyneenä
+sanoen: 'Tämä lastuko on minun hänelle vietävä? Sittenpä on hän pitävä
+minua ihka hupsuna ja toruva minua turhasta juoksusta.' 'Ei suinkaan'
+vastasi Williams, 'mene sinä vaan lastullesi kiireesti!' Kun mies
+huomasi täyttä totta tarkoitettavan, otti hän lastun ja kysyi, mitä
+hänen tulisi Williams'in vaimolle sanoa. Williams vastasi: 'Sinun ei
+tarvitse sanoa hänelle mitään; lastu sanoo hänelle kaiken, mitä
+hänen tarvitsee tietää.' Tästä kummastui mies yhä enemmän ja piti
+mahdottomana, että lastu, jolla ei mitään suuta ole, voisi puhua.
+Uudistetusta käskystä riensi hän kuitenkin perille ja antoi siellä
+lastun Williamsin rouvalle. Tämä luki siinä olevan kirjoituksen, heitti
+sen maahan ja toi miehelle kulmamitan. Mies oli ihmeissään ja kysyi:
+'Mistäs tiesit sinä että miehesi tarvitsee kulmamittaa?' 'Lastuhan sen
+sanoi.' 'Mutta minä en kuullut lastun mitään puhuvan', intti mies.
+'Minäpä kuulin', sanoi rouva; 'lastu antoi minulle tietää, mitä mieheni
+tarvitsee; vie nyt kiireesti kulmamitta hänelle!' -- Mies nosti lastun
+maasta ja lähti juoksemaan kylän kautta työpaikalle, lastu toisessa,
+kulmamitta toisessa kädessä. Ja vastaantulijoille uhosi hän
+Englantilaisten muka suurta viisautta, kun he saavat lastutkin
+puhumaan.
+
+"Hänelle sitten kyllä koetettiin tuota salaisuutta selvittää, mutta se
+kävi sittenkin hänen ymmärryksensä yli. Taikakaluksi luuli hän tuota
+lastua ja kantoi sitä jonkun aikaa kaulassaan."
+
+"Kylläpä oli tuhma", sanoi Lauri.
+
+"Ehkäpä mekin olisimme olleet yhtä tuhmia hänen sivistysasteellaan",
+sanoi Antti setä.
+
+
+2.
+
+Seuraavana päivänä istuivat Antti-setä ja Lauri jälleen onkimassa.
+Lauri kertoi:
+
+"Olin pari viikkoa takaperin isän kanssa kaupungissa. Päätin tällä
+kertaa viimeinkin päästä erääseen paikkaan, johon jo kauan olin
+halunnut. Olin nimittäin monasti itsekseni aprikoinut, miten oikeastaan
+kirjat ja sanomalehdet syntyvät. Kotona ei sitä kukaan osannut oikein
+minulle selvittää. Mutta nyt piti minun saada siitä selvä, minun piti
+päästä kirjapainoon. Isä sen viimein lupasikin; eräs hänen tuttavistaan
+vei minut sinne. -- Siellä minä sitten näin, kuinka latojat latoivat
+irtonaiset metallikirjaimet vieretysten sanoiksi, riveiksi ja
+kokonaisiksi sivuiksi. Näin vielä, kuinka nuo ladotut sivut pantiin
+painokoneeseen ja kuinka ne tuon koneen avulla ensin mustattiin ja
+sitten peitettiin paperilla, joka painettiin niitä vasten niin
+tiukkaan, että nuo mustatut metallikirjaimet jättivät siihen kuvansa.
+Näin, kuinka tällä tavalla saatiin lyhyessä ajassa sadottain
+jäljennöksiä tuosta latomuksesta. Ymmärsin nyt, kuinka voidaan saada
+tuhansia arkkeja painetuksi, kun kerran yksi arkki on noilla
+metallikirjaimilla ladottu, ja kuinka samaa kirjaa voidaan helposti
+painaa monta tuhatta kappaletta. Mutta sanokaapas, setä, joko vanhassa
+Egyptissäkin tunnettiin kirjapaino."
+
+"Ei toki", vastasi Antti-setä, "ei sitä tunnettu Egyptissä, eipä
+muinaisessa Kreikassa eikä Roomassakaan, vaikka näissä maissa oli hyvin
+rikas kirjallisuus. Kaikki kirjat siellä kirjoitettiin käsin. Ja niinpä
+tehtiin vielä kauan jälkeenpäinkin. Sillä kirjapaino keksittiin vasta
+noin neljäsataa viisikymmentä vuotta takaperin."
+
+"Kertokaa, setä, jotakin sen keksimisestä!"
+
+"Niinkuin jo mainitsin, kirjoitettiin kaikki kirjat sitä ennen käsin.
+Jos tahdottiin jostakin kirjasta useampia kappaleita, palkattiin suuri
+lukumäärä kirjureita, sekä lukija, jonka sanelemisen mukaan kirjurit
+kirjoittivat. Näin saatiin samaa kirjaa joku satamäärä kappaletta
+valmiiksi. Mutta mitä se riitti miljoonille ihmisille! Senpätähden
+kirjat vanhaan aikaan olivatkin hyvin harvinaisia ja kalliita.
+Ainoastaan rikkaat pystyivät niitä itselleen hankkimaan. Raamatusta
+esimerkiksi maksettiin noin 2,500 Suomen markkaa, Ymmärrettävää on,
+että näin ollen enemmistö ihmisistä oli suuressa tiedottomuudessa.
+Mutta kirjojen tarve tuli yhä suuremmaksi, ja mietittiin helpompia
+keinoja niiden monistelemiseen. Ikäänkuin ensimäisenä ituna kirjapainon
+keksintöön on pidettävä puunleikkaustaitoa. Keksittiin näet, että kuvia
+kävi helposti monisteleminen. Kuva ensin leikattiin laudalle sillä
+tavalla, että se tuli olemaan korkeammalla laudan muuta pintaa. Jos
+kuvat sitten siveltiin värillä ja paperi pantiin sen päälle, syntyi
+tähän vastaava kuva. Sillä tavalla väriä ja paperia uusimalla, saattoi
+valmistaa kuinka monta samallaista kuvaa tahansa. Pian johduttiin
+tästä leikkaamaan kirjoituksiakin puuhun ja niitä samalla tavalla
+monistelemaan. Mutta kovin suuritöinen oli isompien kirjain
+monisteleminen sillä tavalla, koska oli jokaista kirjan sivua varten
+leikattava eri lautansa. Ilmestyi viimein mies, joka nerollansa keksi
+vapautuksen tästä vaivaloisesta työstä ja kerrassaan aukasi tien
+kirjallisuuden levenemiselle ja siten samalla kaikelle henkiselle
+kehitykselle ihmiskunnassa. Se mies oli saksalainen Johan Gutenberg,
+kotoisin Mainz'in kaupungista.
+
+"Kun kirjoituksen leikkaaminen puuhun vaati paljon aikaa ja vaivaa,
+heräsi näet Gutenbergissä ajatus laatia irtonaisia kirjaimia, joita
+saattoi latoa toistensa viereen sanoiksi, lauseiksi, sivuiksi ja siten
+kokonaiseksi kirjaksikin sekä, kirjan valmistuttua, purkaa ne jälleen
+irti toisia kirjoja varten. Tässä ajatuksessa juuri piili Gutenberg'in
+keksinnön ydin ja ponsi. Yritys onnistui, ja suuri keksintö oli siten
+tehty.
+
+"Gutenberg'in irtonaiset kirjaimet eli _kirjasimet_ olivat ensin puusta
+tehtyjä. Niitä ladottiin rinnatusten; siten syntyi sivu ja useampia,
+mikäli tarve vaati; latomus kun kostutettiin musteella ja paperi
+painettiin sitä vasten, syntyi paperiin vastaava jäljennös. Kun latomus
+uudelleen kostutettiin ja siihen painettiin uusi paperi, syntyi siten
+taas uusi jäljennös, näin saattoi nyt valmistaa satoja ja tuhansiakin
+jäljennöksiä. Mutta monta vajanaisuutta oli tuossa keksinnössä vielä.
+Puusta oli näet työläs leikata kirjaimia niin paljo, kuin niitä
+pitempää latomusta varten tarvittiin, jota paitsi puukirjaimet tulivat
+karkeita ja pian kuluivat. Tämän hankaluuden poistamiseksi ryhtyi
+Gutenberg valamaan kirjaimia metallista. Se onnistui. Kirjasimet
+tulivat kestävämpiä sekä säännöllisiä ja siroja muodolleen. Myöskin
+laati hän painokoneen eli prässin, jonka avulla saattoi tasaisesti
+painaa paperin latomusta vastaan. Täten oli nyt kirjapainotaito
+keksitty."
+
+"Siitä miehestä vasta rikas mahtoi tulla", sanoi Lauri.
+
+"Niinpä luulisi. Mutta Gutenbergin kävi, niinkuin useampien, jotka ovat
+jotakin suurta ihmisten hyväksi tehneet. Hän sai osakseen puutetta,
+kateutta ja kiittämättömyyttä. Kun hänellä ei ollut itsellä varoja
+hankkia kirjapainoa, täytyi hänen lainata rahoja eräältä rikkaalta Fust
+nimiseltä porvarilta. Kun kirjapaino oli saatu valmiiksi ja siinä
+alettu painaa Pyhää Raamattua, vaati Fust äkisti rahansa takaisin.
+Gutenbergin täytyi nyt luovuttaa koko kirjapaino Fustille. Sittemmin
+perusti Gutenberg kyllä vielä uuden kirjapainon, mutta sekin täytyi
+varattomuuden takia luovuttaa toisiin käsiin. Köyhänä ja vastuksista
+väsyneenä kuoli Gutenberg v. 1468. Jälkimaailma on kyllä ymmärtänyt
+hänen keksintönsä suuruuden ja pystyttänyt hänelle muistopatsaan."
+
+
+3.
+
+"Milloinkas Suomeen saatiin ensimmäinen kirjapaino?" kysyi Lauri Antti
+sedältä seuraavan päivän kalastusretkellä.
+
+"Se perustettiin Turkuun vuonna 1642. Mutta suomalaisia kirjoja
+painettiin jo sitä ennen Tukholmassa", vastasi setä.
+
+"Kuka on ensimmäiset kirjat suomeksi kirjoittanut?"
+
+"Sen miehen nimi oli Mikael Agrikola. Hän on suomalaisen kirjallisuuden
+isä."
+
+"Mihin aikaan eli tämä mies?"
+
+"Hän eli noin kolmesataa viisikymmentä vuotta takaperin eli siihen
+aikaan kuin katolinen oppi Suomesta poistettiin ja Lutherin uskonoppi
+tuli maahan."
+
+"Mikä mies se Luther oli? Olen hänestä kyllä yhtä ja toista kuullut ja
+lukenut, mutta oikeata käsitystä minulla ei hänestä vielä ole."
+
+"Hän oli oppinut, Jumalan hengen valaisema mies, joka Saksanmaalla
+nousi katoolisen kirkon suuria erehdyksiä vastustamaan. Hän väitti muun
+muassa, että Pyhä Raamattu on oleva meidän ainoa opettajamme uskon
+asioissa. Katolinen kirkko ei sallinut kansan edes lukeakaan Raamattua,
+mutta Luther käänsi sen saksan kielelle ja vaati, että kaiken kansan
+tuli itse oppia sitä lukemaan. Myöskin piti kansalle nyt saarnattaman
+sen omalla kielellä, eikä enää latinan kielellä, kuten katoolisissa
+kirkoissa tehdään."
+
+"Mutta kertokaapa jotakin Mikael Agrikolasta!"
+
+"Hän oli köyhän kalastajan poika Pernajan pitäjästä. Kun hän oli hyvin
+lahjakas ja opinhaluinen, pääsi hän hyväin ihmisten avulla koulutielle.
+Olipa hän jonkun aikaa Saksanmaallakin tohtori Lutherin oppilaana.
+Palattuaan sieltä kotimaahansa, alkoi hän levittää Lutherin oppia
+maahamme sillä tavalla, että rupesi toimittamaan suomeksi hengellisiä
+kirjoja. Ensiksi toimitti hän aapisen, sitten katekismuksen ja
+rukouskirjan. Tärkein kaikista hänen kirjoistaan oli Uuden Testamentin
+käännös. Se ilmestyi painosta vuonna 1548. Sen jälkeen suomensi
+Agrikola vielä muitakin Raamatun osia. Koko Raamattua hän ei ehtinyt
+suomentaa, se saatiin noin sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1642. Näin
+laski Agrikola perustuksen meidän kirjallisuudellemme ja samalla
+Lutherin opille. Hänestä tuli senjälkeen Turun piispa, mutta tässä
+tärkeässä toimessa ehti hän olla ainoastaan kolme vuotta. Hän kuoli
+vuonna 1557."
+
+"Vai sellainen se oli suomalaisen kirjallisuuden alku. Olikos
+suomenkieli silloin samanlaista kuin nytkin?"
+
+"Jokseenkin samanlaista, mutta sitä ei kirjoitettu aivan samalla
+tavalla kuin nyt. Agrikolan täytyi itse harkita ja keksiä, miten
+suomenkieltä olisi kirjoitettava, sitä kun ei oltu sitä ennen
+kirjakielenä käytetty. Luonnollista oli, että tämä ensimmäinen yritys
+oli monessa suhteessa vaikea. Saat ehkä joskus lukea jonkun näytteen
+Agrikolan aikuisesta suomenkielestä. Kyllä sitä ymmärtää, mutta huomaa
+samalla, että sanojen oikeinkirjoitus on erilainen kuin nykyään."
+
+"Olen lainakirjastossa nähnyt tavattoman paljon suomalaisia kirjoja.
+Onkohan siinä kaikki, mitä suomeksi on painettu?"
+
+"Eipä suinkaan! Siellä lienee vaan pieni osa siitä, mitä meillä nykyään
+on suomalaista kirjallisuutta. Ei ole nykyisenä aikana meillä
+suomalaisilla enää luettavan puutetta. Kuka tahansa voi nyt hyvistä
+kirjoista tyydyttää tiedonhaluansa."
+
+
+4.
+
+Seuraavana päivänä sattui olemaan erittäin ihana kesäpäivä. Särkijärvi
+rantoineen, saarineen ja salmineen oli lumoavan kaunis. Kalamiesten
+mieli kävi tästä iloiseksi. Hiljalleen soudeltaissa puhkesi Lauri
+laulamaan. Hän lauloi: "Ma oksalla ylimmällä oon Harjulan selänteen".
+Kun laulu oli päättynyt, lausui Antti-setä:
+
+"Onhan sinulla hyvä ääni; mutta kaunis on itse laulukin. Tiedätkö kenen
+tekemä se laulu on?"
+
+"Opettaja sanoi, että sen on tehnyt _Sakari Topelius_", vastasi Antti.
+
+"Aivan oikein. Tunnetko mitään muuta, mitä Topelius on kirjoittanut?"
+
+"Lukukirjassa on häneltä kaksi kaunista satua: 'Koivu ja tähti' ja
+'Adalminan helmi'. Sitten on hän kirjoittanut 'Luonnonkirjan' ja
+'Maamme-kirjan'."
+
+"Kyllä niin. Mutta hän on kirjoittanut paljon muutakin. Ensinnäkin
+suuren joukon kauniita satuja lapsille. Vielä on hän kirjoittanut
+paljon ihania runoja, sellaisia kuin tuo äsken laulamasi, sekä suuren
+joukon kertomuksia Suomen entisiltä ajoilta. Kun saat koulussa ensin
+lukea Suomen historiaa, sitten voit lukea Topeliuksen kertomuksiakin.
+Niiden nimenä on 'Välskärin kertomukset'. Mutta tiedätkö, mikä mies
+Topelius oikeastaan oli?"
+
+"Sitä en tiedä."
+
+"Hän oli opettajana Suomen yliopistossa. Mutta samalla kirjoitteli hän
+runoja, satuja ja kertomuksia. Ne ovat erittäin hyvää ja jaloa
+luettavaa Suomen lapsille ja nuorisolle. Senpä vuoksi tulee lasten myös
+tuntea tämä suuri suomalainen runoilija."
+
+"Vieläkö Topelius elää?"
+
+"Hän kuoli syvästi kunnioitettuna, rakastettuna ja kaivattuna
+vuonna 1898, kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä. Hanki itsellesi
+lainakirjastosta Topeliuksen 'Lukemisia lapsille' ja lue niitä
+lupa-aikoina. Tulet huomaamaan, kuinka tämä mies todella oli Suomen
+lasten suuri ystävä ja opettaja."
+
+"Sen tahdon tehdä ensi tilassa. Mutta olkaa, setä, hyvä ja selittäkää
+minulle, mitä kirjoja Kalevala ja Kanteletar ovat! Olen niistä kuullut
+paljon puhuttavan."
+
+"Kalevala ja Kanteletar sisältävät Suomen kansan vanhoja runoja,
+siis semmoisia runoja, joita kansa itse on sepittänyt ja laulanut.
+Kalevalassa on kertovia runoja, mutta Kantelettaressa laulurunoja.
+Elias Lönnrot on ne kaikki kansan suusta koonnut ja sitten julkaissut."
+
+"Mitenkä hän ne kokosi!"
+
+"Hän matkusteli paljon kansan keskuudessa, varsinkin itä-Suomessa ja
+Venäjän Karjalassa; kansa lauloi hänelle ja hän kirjoitti laulut
+muistiin."
+
+"Vieläkös se Lönnrot elää?"
+
+"Lönnrot kuoli vuonna 1884, kahdeksankymmenen kahden vuoden ikäisenä,
+hänkin koko Suomen kansan kunnioittamana ja rakastamana. Hänestä kuin
+myös Kalevalasta ja Kantelettaresta saat kyllä koulussasi enemmän
+tietoja."
+
+"Minä en ole koskaan täällä kuullut tuollaisia vanhoja runoja
+laulettavan. Olisi hauska tietää miten niitä laulettiin."
+
+"Tavallisesti siten, että kaksi laulajaa istui vieretysten tai
+vastatusten, pitäen toisiaan kädestä, ja lauloi yhden säkeen
+kerrassaan, jonka toinen laulaja vielä yksinään uudisti. Usein myös
+säestettiin laulua kanteleella."
+
+"Sepä mahtoi olla juhlallista. Onpa kerrassaan ikävää, ettei kansa
+täällä niitä osaa laulaa. Ja entäs se kanteleen soitto! Opettajallamme
+on kantele, ja olen kuullut hänen sillä joskus soittavan. Se on kovin
+kaunista se soitto, paljon kauniimpaa kuin Mäkelän Taavetin
+viulunsoitto taikka Arposen Villen hanurin renkutus."
+
+"Kyllä se on kaunista. Enkä minä tässä suhteessa muuta soisi, kuin että
+hanurit katoaisivat kerrassaan ja niiden sijalle tulisi vanha
+kanteleemme joka taloon ja mökkiin. Ajattelen, kuinka esimerkiksi
+iltapuhteet täällä maakansan keskuudessa kuluisivat rattoisasti ja
+jalostavasti, jos joka perheessä olisi kantele ja joku, joka osaisi
+sitä soittaa. Takkavalkean iloisesti loimutessa tehtäisiin kaikenmoisia
+käsitöitä, mutta yksi joukosta aina ilahuttaisi muita laulullaan ja
+kanteleensoitollaan. Laulettaisiin ja soitettaisiin hyviä lauluja ja
+lopuksi joku virsi. Se olisi ihanaa iltapuhteiden viettoa. Kyllä raa'at
+puheet ja huonot laulunrenkutukset, jotka nyt rumentavat kansamme
+elämää, sitten vähitellen väistyisivät pois. Hankkikaapas te,
+koululaiset, jokainen itsellenne kantele! Ehkäpä pystyisitte sellaisen
+käsityönäkin koulussa tekemään. Ja oppikaa sitä soittamaan, se taito ei
+ole ylen vaikea."
+
+
+
+
+117. Poika Sammatista.
+
+
+Sammatti on paikkakunta pobjois-Uusmaalla. Siellä on paljo vuoria ja
+järviä sekä korkeita, vanhoja, varjoisia metsiä. Seutu on kaunista,
+mutta yksinäistä ja köyhää.
+
+Siellä on Paikkarin torppa Valkjärven rannalla. Torpassa asui ammoin
+sitte köyhä mies vaimonsa ja seitsemän lapsensa, viiden pojan ja kahden
+tytön, keralla. Torppa oli köyhä; mitä suuremmaksi lapsilauma kasvoi,
+sitä niukemmaksi kävi jokapäiväinen leipä. Mutta torppari ja hänen
+vaimonsa olivat jumaliset ja ahkerat. Heistä oli turha nähdä nälkää,
+kun he voivat ja jaksoivat tehdä työtä. Torppari osasi vähän
+räätälin-työtä, ja kun pojat kasvoivat, niin että voivat vähin autella
+töissä, ryhtyi hän talvi-aikoina käymään taloissa ompelemassa
+vaatteita.
+
+Torpan luona oli iso mänty. Siinä pojat hyvin mielellään kiipeilivät.
+Eräänä päivänä näki torppari neljä poikaansa ylhäällä männyssä. Kolme
+vanhinta poikaa sysi ja tyrkki ilon innoissaan toinen toistansa
+ylimmillä oksilla, mutta neljäs poika, Elias nimeltään, istui alempana
+oksalla selin runkoa vasten ja luki.
+
+"No, Elias", sanoi isä, "etkö sinäkin tahdo kiivetä korkealle täällä
+maailmassa? Mitä sinä nyt teet?"
+
+"Luen katkismusta", vastasi poika.
+
+"Kaikkiapa saakin kuulla!" ilvehti isä. "Vastahan sinä olet kuudennella
+vuodella. Tulehan alas, niin opetan sinut ompelemaan nuttua!"
+
+Elias laskeutui maahan ja oppi kuromaan yhteen nutun eri kappaleet;
+mutta kun se oli tehty, kiipesi hän jälleen puuhun kirjoinensa. Kuuden
+vuoden iässä osasi hän koko katkismuksen ulkoa. Pappi ja kaikki
+naapurit ihmettelivät kylänluvuissa. "Kuulkaas, isä torppari", sanoi
+pappi, "tuo poika teidän pitäisi toimittaa kouluun."
+
+"Ei ole varaa", vastasi isä.
+
+Mutta miten olikaan; kun naapurit eivät lakanneet ihmettelemästä pojan
+suurta oppia, kokosivat vanhemmat säkillisen leipiä, pytyn voita ja
+toisen suolaisia muikkuja sekä lähettivät pojan lähimpään kouluun
+Tammisaareen. Mutta Sammatissapa puhuttiin pelkkää suomea ja
+Tammisaaren koulussa opetettiin kaikki ruotsiksi. Kovalla poika oli,
+mutta täytyipä sentään asian käydä, ja kävikin se, sillä poika oli
+uuttera. Kohta hän osasi katkismuksensa ulkoa ruotsiksikin. Mutta
+kauanpa ei ollut kotoa lähettää leipää, voita ja muikkuja, ja niin
+täytyi pojan lopettaa koulunkäyntinsä parin vuoden kuluttua. Se on
+tapahtunut monellekin köyhälle pojalle Suomessa.
+
+"Rupea sinä räätäliksi, rakas poikani, ja kulje minun kanssani!" sanoi
+isä. Pikku Elias huokasi, sillä häntä enimmin huvitti kirjansa, mutta
+hän oli tottelevainen, nöyrä ja oppivainen, kulki isänsä kanssa
+taloissa, ompeli ja palttoi niin että sormia pakotti. Välistä sattui
+niinkin, että hänellä oli kirja taskussa ja hän hiipi johonkin komeroon
+lukemaan aikaisin aamulla ja myöhään iltasilla. Kynttilää hänellä ei
+ollut pimeänä vuoden aikana, mutta osataanpa lukea päreenkin valossa.
+Ja hauskinta oli kirja kädessä istua Ison Männyn pitkällä oksalla,
+varisten raakkuessa sen latvassa. Mutta kun hän yksinään käveli
+suuressa metsässä tai souteli pienellä ruuhellaan yksin kalastelemassa
+Valkjärvellä ja jyrkät vuoret katselivat kuviansa syvästä vesipeilistä
+sekä aikainen aamuaurinko kultasi honkain latvat, silloin tuli pojan
+mieleen ihmeellisiä ajatuksia. Hänestä tuntui, kuin kuulisi hän luonnon
+sydämen sykkivän ja osaisi lukea runoja aaltojen väreistä. Kun tuuli
+humisi honkain tummissa latvoissa, oli hän kuulevinaan muinaisia,
+ammoin unhottuneita satuja. Tähdet taivaalla sanoivat: "täällä asuu
+Jumala!" Ja jokainen nuori kuusenvesa, joka yleni salon sammalikosta,
+sanoi: "tässä on isänmaa!" Ne kaksi sanaa juurtuivat niin syvälle hänen
+sydämeensä, ett'ei hän koskaan voinut unhottaa niitä.
+
+Kun hän sellaisilta retkiltä palasi torppaan ja isä käski häntä
+ompelutyöhön, alkoi hän itkeä. "Miksi itket?" kysyi isä. Poika oli
+vaiti ja itki, mutta viimein hän tunnusti, että hän mieluisemmin lukisi
+kuin ompelisi. "No, minä puhun pastorin kanssa", lohdutti isä.
+
+Pastori sanoi: "lähetä poikasi kouluun Turkuun, siellä hän oppii
+enemmän kuin Tammisaaressa." Isä mietti asiaa, ja miten hän
+neuvottelikaan naapurien kanssa, sai hän vähän apua, ja poika
+lähetettiin Turkuun. Hänet otettiin koetteeksi alimmalle luokalle,
+jossa hän sai kumppaniensa kanssa lukea latinaa ja ruotsia. Kyllä siinä
+tarvittiin ahkeruutta ja kärsivällisyyttä, mutta vähitellen rupesi
+kuitenkin onnistumaan, ja poika luki koulussa kolme luokkaa. Mutta
+silloin loppuivat taas varat köyhästä torpasta, ja Eliaksen täytyi
+laukku seljässä vaeltaa kotiin ilman vähintäkään toivoa koskaan enää
+päästä sinne takaisin.
+
+Eräänä sunnuntaina hän joutui kirkolla pastorin puheille, joka kysyi
+häneltä, miten hänen lukunsa edistyi. Eliaksen täytyi tunnustaa että
+hän nyt lueskeli vain saksia, neulaa ja silitysrautaa. "Mitä hullua!"
+virkkoi pastori; "pyydä isältäsi, että saat tulla pyhinä iltapäiväksi
+minun luokseni, niin opetan sinulle latinaa!"
+
+Tuohon isä suostui, poika kävi pyhä-illoin, jolloin jouti räätälin
+ammatiltaan, pastorin luona ja luki latinaa. Viikon varrella nousi hän
+tuntia aikaisemmin ja kävi levolle tuntia myöhemmin kuin muut ja käytti
+ne hetket läksyjensä lukemiseen. Siten hän pääsi niin pitkälle, että
+saattoi mennä Porvooseen lukiolaiseksi.
+
+Hänestä tulikin nyt lukiolainen. Hän luki ja näki nälkää. Isä ja äiti
+eivät voineet lähettää hänelle muuta kuin kotikutoista sarkaa, josta
+hän itse sai ommella itselleen vaatteet, mutta jotainhan hänen piti
+myöskin syödä ja juoda. Hän läksi lupa-aikoina kyliin ja lauloi siellä
+leipäkakusta tai ruiskappasesta. Jumalisessa kodissaan oli hän oppinut
+monta virttä, ja osasi hän muitakin lauluja. Hyviä kylän ihmisiä
+liikutti kuulla köyhän lukiolaisen laulavan heille, ja he antoivat
+mielellään hänelle vähän lisää evässäkkiin. Täten sai hän kokoon suuren
+määrän viljaa, joten hänen ei tarvinnut enää nälkää nähdä. Mutta hänen
+piti päästä ylioppilaaksikin, ja siihen hänellä ei ollut rahaa. Pitikö
+hänen nyt uudestaan vielä ruveta räätäliksi?
+
+Elias sai kuulla Hämeenlinnassa tarvittavan apulaispoikaa apteekkiin.
+Hän astuskeli sinne ja selitti saavansa kyllä selon latinalaisista
+lääkkeenmääräyksistä. Hänen onnistui päästä apteekkiin, ja vähitellen
+tuli hän kelvolliseksi proviisoriksi. Säästettyään kokoon pikku summan
+matkusti hän Turun yliopistoon ja tuli ylioppilaaksi. Hän oli silloin
+kahdenkymmenen vuoden iässä.
+
+Nyt ansaitsi hän leipänsä johtamalla pienempien poikain lukemisia.
+Siinä sivussa täytyi hänen hoitaa omiakin lukujansa. Seitsemän vuoden
+kuluttua suoritti hän maisteritutkinnot. Silloin oli hänen tiensä
+maailmassa turvattu.
+
+No sinä, joka luet tätä pikkukertomusta, tahdotko tietää, mikä tuli
+Sammatin pojasta, joka lukutiellään sai näin paljon kovaa kokea. Minä
+kerron sen. Hänestä tuli yksi kuuluisimpia ja suurimpia miehiä, kuin
+koskaan on Suomessa syntynyt. Hänestä tuli lääkäri, kirjailija,
+professori, virsien sepitsijä ja kielentutkija. Eikä siinä kyllä, sillä
+niiksi voi moni muukin kohota; vaan hänestä tuli se mies, joka
+etäisistä salomaista etsi ja löysi ne vanhat, kauniit, muualta jo
+ammoin unohtuneet runot, joissa on Suomen kansan vanhimmat muistomerkit
+muinaisajoilta. Hän liitteli ne kokonaiseksi ja ikäänkuin lahjoitti
+kansalle sen muinaisuuden ja antoi sille uutta rohkeutta elää ja
+katsella tulevaisuutta kohti. Tuskinpa oli maassamme niin köyhää
+tölliä, ett'ei hänen nimensä siinä olisi ollut tuttu ja rakas;
+tuskin oli mitään niin etäistä maanosaa, ett'ei hänen kuuluisa
+kansanlaulukokoelmansa olisi siellä ollut tuttu ja ihmetelty oppineiden
+miesten keskuudessa. Ja kun hän hyvin iäkkäänä kuoli, kokoontuivat sekä
+rikkaat että köyhät, ylhäiset ja alhaiset hänen hautansa ympärille
+osoittamaan hänen muistollensa kunnioitusta.
+
+Mitä muuta tahdot vielä tietää Sammatin pojasta? Sitäkö, miten nöyrä,
+yksinkertainen, jumalinen ja ihmisystävällinen hän oli. Hän ajatteli
+aina, että muut olivat tehneet paljon enemmän kuin hän. Hän käveli
+paljain jaloin kesällä ja hiihteli talvella; hänen pukunsa oli niin
+yksinkertainen, että, missä häntä ei tunnettu, käskettiin hänet
+kyökkiin palvelusväen pariin istumaan. Hän katsoi itseään aina Jumalan
+ja kansan palvelijaksi; milloin ei pyhinä sattunut olemaan pappia
+yksinäisessä Sammatissa, luki hän kirkossa saarnan; ja hän on
+sepittänyt monta ytimekästä virttä suomalaiseen virsikirjaan. Hän
+autteli salaa monta köyhää, oli yhtä lempeä kaikille eikä hänellä ollut
+yhtään vihamiestä, mutta monta, hyvin monta ystävää. Kas, sellainen
+mies voi tulla joka pojasta, vaikkapa ei jokainen saakaan niin suurta
+mainetta.
+
+Jos vielä tahdot tietää hänen nimensäkin, niin sanon sen sinulle, sillä
+ei sitä voida salata, se on Paikkarin torpasta levinnyt yli maan ja
+maailman. Joka tuuli on sen kertoellut Suomen kuusille, hongille ja
+koivuille; joka aalto merellä ja järvellä on kertonut rannoillensa;
+joka äiti sanonut sen lapsillensa; eikä miespolvi, joka nyt elää,
+suinkaan unohda sitä kertomatta tuleville miespolville. Sammatin poika
+oli Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+118. Uuno Cygnaeus.
+
+
+Nykyään on kansankin lapsilla Suomessa tilaisuutta saada hyödyllistä ja
+tarpeellista opetusta. Varsinaisissa oppikouluissa tarjotaan laajaa ja
+perinpohjaista opetusta kaikille niille, jotka pyrkivät tiedemiehiksi
+tai papeiksi ja muiksi virkamiehiksi. Niissä kuitenkin vaan
+varakkaimpien lapset voivat käydä. Sitä vastoin voivat usiammat lapset
+jo käydä kansakouluissa. Niitähän nykyään jo löytyy melkein joka
+pitäjässä, muutamin paikoin jo melkein joka suuremmassa kylässäkin. Ja
+niissä tarjotaan opetusta kaikissa niissä asioissa, jotka ihmiselle
+ovat tärkeimmät tietää, jotta hän voisi olla ja elää Jumalata
+pelkääväisenä, kunnollisena ja toimekkaana kansalaisena. Kristinopin
+perustotuudet niissä selvitetään; opetetaan hyvästi lukemaan,
+kirjoittamaan ja lukua laskemaan; annetaan tietoja kansamme ja koko
+ihmiskunnan entisistä vaiheista; opetetaan tuntemaan kotimaa ja vieraat
+maat sekä Jumalan ihmeellistä luomakuntaa; harjoitetaan kaunista
+laulua, vieläpä voimistelua ja käsitöitäkin. Onnellisiksi voimme nyt
+sanoa Suomen lapsia, kun heille on kansakouluissa tarjona tällaiset
+opin ja tiedon aarteet. Näin ei ole ollut vielä kauan laita. Noin
+kolmekymmentä vuotta takaperin olivat kansakoulut vielä maassamme aivan
+harvinaisia. Kansan lapset saivat tyytyä siihen lukutaitoon, mitä
+heille kotona osattiin opettaa. Jos kiertokoulussa -- missä nimittäin
+sellaisia löytyi -- vielä lisäksi opittiin vähän kirjoitusta, niin
+olikin saavutettu se sivistysmäärä, mikä yhteiselle kansalle vielä
+miespolvi takaperin oli mahdollinen saavuttaa.
+
+Että laajempi tiedon ja opin tie on tullut Suomen lapsille
+kansakoulujen kautta avatuksi, sen on vaikuttanut etupäässä yksi jalo
+mies, jolla oli tähän asiaan lämmin into ja harrastus. Se mies on
+Suomen kansakouluoppilasten aina muistettava. Hänen nimensä oli _Uuno
+Cygnaeus_.
+
+Uuno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa 12 p. Lokakuuta 1810. Suoritettuaan
+yliopistossa maisterin ja papintutkinnot, oli hän ensin jonkun aikaa
+pappina Viipurissa, mutta määrättiin sitten lutherilaisen seurakunnan
+pastoriksi venäläisille uutis-asutuksille Amerikan luoteiskulmassa.
+Siellä oleskeli hän viisi vuotta. Palattuaan Pietariin oli hän siellä
+v. 1846-1858 ruotsalaisen seurakunnan pappina ja koulun tarkastajana
+sekä uskonnon-opettajana suomalaiselle nuorisolle. Tällä ajalla hän
+varsinkin tutustui etevien ulkomaisten kasvattajain periaatteisiin
+kansan-opetuksen alalla. Kun Suomessa Keisari Aleksanteri II:sen
+toivomuksesta alettiin kansakoulujen perustamista tuumia, lähetti
+Cygnaeus hallitukselle kirjallisen mietintönsä tästä tärkeästä asiasta.
+Hänen siinä lausumansa aatteet katsottiin suuressa määrässä huomiota
+ansaitseviksi. Hallitus määräsi nyt Cygnaeuksen matkustelemaan sekä
+koti- että ulkomaille ja siten ottamaan selvää kansakouluasioista.
+Matkoilta palattuaan ja annettuaan kertomuksen tekemistään
+havainnoista, sai hän toimekseen valmistaa ehdotuksen kansakoulujen ja
+seminaarien järjestämisestä Suomessa. Hänen ehdotuksensa sitten
+pääasiassa hyväksyttiinkin. Itse nimitettiin hän v. 1861 Suomen
+kansakoulujen ylitarkastajaksi. V. 1863 perustettiin Jyväskylään
+seminaari mies- ja nais-opettajain valmistamista varten kansakouluille.
+Cygnaeus itse oli tätä laitosta järjestämässä ja johtamassa ensi
+vuosina. Sen jälkeen oli hänen harrastuksensa ja työnsä yhä
+suunnitettuna seminaarien ja kansakoulujen kehitykseen maassamme.
+Seitsemän uutta seminaaria on perustettu ja kansakouluja on syntynyt
+vuosi vuodelta yhä enemmän. Pian alkaa jo jokaisella Suomen lapsella
+olla tilaisuutta kansakoulusivistyksen saamiseen. Kansamme itse on näet
+jo ruvennut huomaamaan, että hengenlahjain kehittäminen ja terveellinen
+oppi ovat kaikille ihmisille välttämättömät ja että nousevan nuorison
+kasvatus on elämän kalliimpia velvollisuuksia. Sen vuoksi rientää
+Suomen lapsia, poikia ja tyttöjä, nyt joukottain kansakouluihin. Ja me
+saamme toivoa, että niistä kerran kasvaa Suomelle kunnollisia
+kansalaisia. Mutta se on etupäässä tohtori Uuno Cygnaeuksen ansio, että
+näin pitkälle on päästy. Sydämensä rakkauden ja elämänsä voiman uhrasi
+hän tämän tärkeän asian hyväksi. Sen edistämiseksi työskenteli hän
+elämänsä loppuun asti. Paljo oli hänellä hankaluuksia ja vastuksia
+voitettavana, mutta hänen harras intonsa ja uupumaton toimintansa
+poisti vaikeudet. Ja elämänsä ehtoolla sai hän iloita työnsä
+hedelmistä. Kansakoulu oli tullut Suomessa yleiseksi, se oli tullut
+kansalle rakkaaksi.
+
+Uuno Cygnaeus kuoli 2 p. Tammikuuta 1888. Häntä ja hänen työtänsä on
+Suomen kansa aina kiitollisena muisteleva, sillä kansakoululaitosten
+järjestämisellä on hän johtanut koko kansamme suurempaan sivistykseen,
+henkiseen ja taloudelliseenkin kehitykseen.
+
+
+
+
+119. Torpan pojasta kuvanveistäjä.
+
+
+Kolmekymmentä vuotta sitten oli Virolahden pitäjässä Haminan lähellä
+pieni poika, jota sanottiin Sillanpään Johannekseksi. Hänen isänsä oli
+herrastalon torppari. Koti oli köyhä ja Johannes sai pienestä pitäen
+tottua tekemään mitä voi. Kymmenvuotiaasta oli hän kesäisin pantu
+käymään toisen torpan lehmiä paimenessa. Mutta Johannes ei ollut mikään
+vetelehtijä, joka olisi työtä surkeillut, vaan niitä iloisia ja
+virkkuja poikia, jotka aina ovat toimessa. Paimenessa ollessaan
+hän teki vispilöitä ja luutia tai vuoleskeli haarukoita, joilla
+kiinnitetään vaatteita köysiin kuivamaan. Toisinaan hän taas naperteli
+kaikenlaisia somia leikkikaluja, sillä hän oli oikein näppärä puukkoa
+käyttämään. Omissa pienissä toimissaan hän viihtyikin paremmin kuin
+ikäistensä seurassa. Kun Johannes oli kolmentoista vuoden vanha, rupesi
+herrastalon neiti pitämään koulua torpparien lapsille, ja siihen pääsi
+Johanneskin. Koulussa saivat lapset harjoitella käsitöitäkin; tytöt
+kutoivat sukkaa, neuloivat j.n.e, pojat taas saivat vuoleskella
+kaikenlaisia esineitä puusta mallien jälkeen. Enimmin heitä viehättivät
+eläimenkuvat, joita he kilvan jäljittelivät. Mutta Johannes se
+kuitenkin oli paras mestari, niin että toiset pian luopuivat
+kilpailusta hänen kanssaan. Kerran vuoli hän mallin mukaan istuvan
+luppakoiran kuvan, jonka opettajatar lähetti veljelleen, kauppiaalle
+Viipurissa. "Onpas se aika mestari, joka tämän on tehnyt!" huudahti
+kauppias sitä katsellessaan. Se oli sievästi ja puhtaasti tehty, mutta
+varsinkin koiran katse ja asento oli osattu hämmästyttävän elävästi.
+Johannes tahtoi yhä uusia malleja. "Antakaa vaikka mikä kuva, kyllä
+minä sen toimeen saan", pyysi hän opettajattareltaan. Neiti antoi
+hänelle pienen sveitsiläisen huoneenmallin, tuskin nuppineulankaan
+pituisen ja korkuisen. Hän piti mahdottomana että Johannes paksuilla
+sormillaan voisi tehdä semmoista. Mutta jonkun ajan perästä tarjosi
+poika hänelle nöyrästi ja vaatimattomasti pienen soman rasian, johon
+oli kätketty uusi sveitsiläinen huone, melkeinpä mallia pienempi ja
+sievempi. Siitä pitäen hankki neiti Johannekselle erityisiä, vaikeita
+malleja. Hän leikkasi puusta samanlaiset ja niin hyvin että se herätti
+kaikkien kummastusta; nähtiin että hänessä oli paremman kuin tavallisen
+torpanpojan alku. Tuo viipurilainen kauppias kutsui poikaa luoksensa
+tulemaan, ja Johannes lähtikin. Eräs venäläinen kenraali, joka sattui
+käymään Viipurissa, sai nähdä pojan teoksia ja päätti toimittaa hänet
+Pietariin oppimaan kuvanveistäjäksi. Vielä koetellakseen poikaa käski
+hän Johanneksen leikata puusta Viipurin linnan kuvan. Sen tämä tekikin,
+ja Viipurin linna syntyi ihka uutena leppäpölkystä.
+
+Mutta Pietariin ei Johannes kuitenkaan tullut lähtemään. Muutamat
+viipurilaiset keräsivät hänelle rahoja, joilla hän pääsi Helsinkiin
+erään etevän kuvanveistäjän luo oppiin. Ja niin oli taiteilijan alku
+valmis lähtemään ulos maailmaan.
+
+Johannes Takasesta -- se oli pojan nimi -- tuli kuuluisa kuvanveistäjä,
+jonka teoksia ihaillaan milt'ei hienoimpina ja taiteellisimpina, mitä
+kukaan taideniekka on luonut. Hän muutti sittemmin Roomaan, jossa ovat
+maailman suurimmat taideteoskokoelmat, ja jossa kuvanveistäjillä siis
+on paras tilaisuus edistyä taiteessaan. Siellä hän sitten oli monta
+vuotta, taistellen hädän ja puutteen kanssa, mutta kuitenkin
+hylkäämättä jaloa taidettansa. Hän on kaavaillut Juhana Vilhelm
+Snellmanin rintakuvan, joka on pystytetty Kuopiossa puistoon
+tuomiokirkon edustalle, ja hän sai myöskin toimekseen jalon Keisarimme
+Aleksanteri II:n kuvapatsaan valmistamisen sitä muistopatsasta varten,
+joka oli pystytettävä Helsinkiin hänen kunniakseen. Hän ei kuitenkaan
+ehtinyt työhön ryhtyä; kuolema katkaisi hänen elämänsä langan sitä
+ennen, kun hän vasta oli 35 vuoden ikäinen. Syvää surua herätti
+Suomessa hänen varhainen kuolemansa, sillä taiteilijan lahja, kyky
+nähdä kauneutta luonnossa ja ihmisissä ja sitä esittää, on harvinainen
+Jumalan lahja.
+
+
+
+
+120. Laula, laula, veitoseni.
+
+
+    Laula laula veitoseni,
+    kuku, kuku kultaseni;
+    anna aikasi ilohon,
+    ääni laske laulamahan!
+    Ota kaunis kantelesi,
+    soitto kultainen kuleta,
+    kielet soppehen sovita,
+    käännä sormet soittamahan,
+    jotta kuuluisi kujilla,
+    kajahtaisi kankahilla,
+    sekä soitto, jotta laulu,
+    jotta ainoinen ilosi --
+    kuuluisi kyliä myöten,
+    kajahtaisi kaikin paikoin,
+    Savossa soria soitto,
+    ilo kaunis Karjalassa!
+
+
+
+
+121. Maamme.
+
+
+    _Maa, isänmaamme, Suomenmaa,
+    soi sana kultainen!
+    Ei laaksoa, ei kukkulaa,
+    ei vettä, rantaa rakkaampaa,
+    kuin kotimaa tää pohjainen,
+    maa kallis isien.
+
+    On Suomi köyhä, siksi jää,
+    jos kultaa kaivannet.
+    Sen vieras kyllä hylkäjää,
+    vaan meille kallein maa on tää;
+    sen salot, saaret, manteret
+    ne meist' on kultaiset.
+
+    Ovatpa meille rakkahat
+    koskemme kuohuineen,
+    ikuisten honkain huminat,
+    täht'yömme, kesät kirkkahat,
+    kaikk', kuvineen ja lauluineen
+    mi painui sydämeen.
+
+    Täss' auroin, miekoin, miettehin
+    isämme sotivat.
+    Kun päivä piili pilvihin
+    tai loisti onnen paistehin,
+    täss' Suomen kansan vaikeimmat
+    he vaivat kokivat.
+
+    Tään kansan taistelut ken voi
+    ne kertoella, ken?
+    Kun sota laaksoissamme soi,
+    ja halla nälän tuskan toi,
+    ken mittasi sen hurmehen
+    ja kärsimykset sen?
+
+    Täss' on sen veri virrannut
+    hyväksi meidänkin,
+    täss' iloaan on nauttinut
+    ja tässä huoltaan huokaillut
+    se kansa, jolle muinakin
+    kuormamme pantihin.
+
+    Tääll' olo meill' on verraton
+    ja kaikki suotuisaa;
+    vaikk' onni mikä tulkohon,
+    maa, isänmaa se meillä on.
+    Mi maailmass' on armaampaa
+    ja mikä kalliimpaa!
+
+    Ja tässä, täss'on tämä maa,
+    sen näkee silmämme;
+    me kättä voimme oientaa
+    ja vettä, rantaa osoittaa
+    ja sanoa: kas tuoss' on se,
+    maa armas isäimme!
+
+    Jos loistoon meitä saatettais
+    vaikk' kultapilvihin,
+    miss' itkien ei huoattais,
+    vaan tähtein riemun sielu sais,
+    ois tähän kurjaan kotihin
+    halumme kumminkin.
+
+    Totuuden, runon kotimaa,
+    maa tuhatjärvinen,
+    miss' elämämme suojan saa,
+    sa muistojen, sa toivon maa,
+    ain' ollos, onnees tyytyen,
+    vapaa ja iloinen.
+
+    Sun kukkas vielä kuorestaan
+    vapaaksi puhkeaa;
+    viel' lempemme saa hehkullaan
+    sun toivos, riemus nousemaan,
+    ja kerran laulus, synnyinmaa,
+    korkeemman kaiun saa._
+
+
+
+
+122. Jos ma lauluille rupean.
+
+
+    Jos ma lauluille rupean,
+    virrentöille työnteleme,
+    laulan pihlajat pihalle,
+    tammen keskitanhualle,
+    tammelle tasaiset oksat,
+    joka oksalle omenan,
+    omenalle kultapyörän,
+    kultapyörälle käkösen;
+    kun käki kukahtelevi,
+    kulta suusta kuohahtavi,
+    vaski leuoilta valuvi,
+    kultaisehen kuppisehen,
+    vaskisehen vakkasehen,
+    ilman maahan vieremättä,
+    rikoille ripoamatta.
+    Siitä tammen taittelemma,
+    pihlajat pirottelemma,
+    tyvet teemmä tynnyriksi,
+    latvat laivan mastiloiksi,
+    kesken kestipöytäsiksi,
+    pikariksi pienet oksat.
+
+
+
+
+123. Omat on virret oppimani.
+
+
+    Ei ole seppä sen parempi,
+    eikä tarkempi takoja,
+    jos syntyi sysikeolla,
+    kasvoi hiilikankahalla.
+
+    En olo opissa ollut,
+    käynyt mailla mahtavien,
+    samonnut Lapin saloja,
+    souellut Viron vesiä;
+    omat on virret oppimani,
+    omat saamani sanaset,
+    tiepuolista tempomani,
+    risukoista riipomani,
+    pajukoista poimimani,
+    vesoista vetelemäni,
+    kanervoista katkomani,
+    päästä heinän hieromani.
+    Kun olin piennä paimenessa,
+    lassa karjan kaitsijana,
+    metisillä mättähillä,
+    kultaisilla kunnahilla,
+    kirjavaisilla kivillä,
+    paistavilla paateroilla;
+    tuuli toi sata sanoa,
+    tuhat ilma tuuvitteli,
+    virret aaltona ajeli,
+    laulut läikkyi lainehina.
+    Ne minä kerälle käärin,
+    sykkyrälle syylättelin,
+    panin aitan parven päähän,
+    kukkarohon kultaisehen,
+    rasiahan rautaisehen,
+    vaskisehen vakkasehen.
+
+
+
+
+124. Sananlaskuja.
+
+
+    _1. Aika muuttuupi moneksi, ihminen ajan keralla.
+    2. Edessä pitkä kanto kaskessa.
+    3. Ei hyvä sana haavoita.
+    4. Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen.
+    5. Ei hädällä kauas keritä.
+    6. Ei kaikki kultaa, joka kiiltää, ei kaikki hopeata, joka hohtaa.
+    7. Ei lopu uni maaten, eikä työ tehden.
+    8. Ei kaikki suuhun, mitä sydämessä.
+    9. Ei miestä nuttuunsa arvaaman pidä.
+    10. Ei niin hyvää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei
+        kiitetä.
+    11. Ei pidä ennen hypätä, kuin oja tulee.
+    12. Ei saa siltoa sanoista, puita siihen tarvitahan.
+    13. Ei Turku tunnissa tehty.
+    14. Ei vesa kauas kannosta kasva.
+    15. Ennen rauta katkeaa, kuin miehen sana ratkeaa.
+    16. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
+    17. Joka tyynellä makaa, se tuulella soutaa.
+    18. Juuresta puuhun noustaan, ei latvasta.
+    19. Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.
+    20. Lupaus hyvä, anto parempi.
+    21. Miehen sana miehen kunnia.
+    22. Niinkuin korvessa huhutaan, niin korpi kaikaa;
+        niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä vastaa.
+    23. Odottavan onkeen kala tulee.
+    24. Parempi oma olkivuode, kuin on vieras höyhenvuode.
+    25. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
+    26. Syy sysissä, syy sepissä.
+    27. Totuus ei pala tulessakaan.
+    28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.
+    29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy.
+    30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu._
+
+
+
+
+125. Kalevalan kertomuksia.
+
+
+I. Väinämöinen.
+
+Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen,
+tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar. Vasta
+luodun maan päälle astuttuaan Väinämöinen rupesi sitä viljelemään. Hän
+kaatoi ensimmäisen kasken ja kylvi siihen ensimmäisen ohran.
+
+Hänen asuinpaikkansa oli Väinölässä. Siellä hän eleli aikojansa.
+Hänestä tuli suuri laulaja, viisain mies koko kansan joukossa. Maine
+hänen viisaudestaan ja laulutaidostaan levisi etäälle. Kuulipa sen
+myöskin nuori lappalaisuros, Joukahainen nimeltään. Hän luuli itseään
+suureksi laulajaksi ja kävi kovin kateelliseksi Väinämöistä kohtaan.
+Vastoin vanhempiensa kieltoa lähti hän tapaamaan Väinämöistä,
+kilpaillakseen hänen kanssaan laulutaidossa ja viisaudessa.
+
+Kolme päivää matkustettuaan saapui hän Väinölään. Siellä tuli
+Väinämöinen häntä vastaan ajaen hevosella. Nuori Joukahainen ajoi häntä
+vastaan niin varomattomasti että valjaat takertuivat toisiinsa. Kysyi
+vanha Väinämöinen: "ken olet sinä, joka noin tuhmasti ajat vastaan?"
+Joukahainen vastasi: "olen nuori Joukahainen, mutta sanohan, mitä
+kurjaa sukua sinä itse olet". Väinämöinen ilmoitti nimensä ja sanoi:
+"Kun olet nuori Joukahainen, vetäy syrjähän vähäisen, olethan nuorempi
+minua". Tähän vastasi Joukahainen: "mitäpä miehen nuoruudesta tai
+vanhuudesta. Kumpi on tiedoilta parempi, se tiellä seisokoon, toinen
+tieltä väistyköön. Jos lienet vanha Väinämöinen, laulaja iänikuinen,
+niin ruvetkaamme laulamahan, mies miestä oppimahan, toinen toista
+voittamahan." Väinämöinen lausui: "Mitäpä minusta on laulajaksi, kun
+olen kaiken aikani elellyt vaan näillä Väinölän ahoilla, kotipellon
+pientarilla; mutta sanohan sinä, mitä sinä enintä tiedät, yli muiden
+ymmärtelet."
+
+Nyt alkoi Joukahainen ladella tietojansa. Mutta ne olivat aivan
+jokapäiväisiä asioita, jotka olivat kaikille tunnettuja. Väinämöinen
+sanoi: "Nuo tietosi ovat lapsen tietoja, eikä partasuun uroon. Laula
+syntyjä syviä". Joukahainen lauloi: "Tiedänpä tiaisen synnyn; tiedän
+tiaisen linnuksi, kyyn käärmeeksi, kiiskin kalaksi. Vuoresta on vesi
+syntyisin, tuli on syntynyt taivahasta, rauta ruostehesta. Märkä mätäs
+on maista vanhin, paju puista ensimmäinen, hongan juuri huoneista,
+paasi padoista." "Muistatko vielä enemmän, vai joko lorusi loppuivat?"
+kysyi Väinämöinen.
+
+Silloin Joukahainen turvautui valheeseen. Hän kertoi muka olleensa
+niiden uroiden joukossa, jotka maailman loivat. Väinämöinen sanoi: "Sen
+sinä suorastaan valhettelit, sillä ei sinua silloin nähty eikä kuultu".
+"Kun ei liene itselläni mieltä ja viisautta", sanoi Joukahainen, "kysyn
+mieltä miekaltani. Lähde, Väinämöinen, miekan mittelöhön." Väinämöinen
+vastasi: "En pelkää sinun miekkojasi enemmän kuin sinun tietojasikaan.
+Mutta en lähde sinun katalan kanssa miekkasille." Nyt Joukahainen murti
+suuta, väänti päätä ja lausui: "Sen, joka ei lähde minun kanssani
+miekkasille, sen minä laulan tunkiolle, nutistan läävän nurkkaan."
+
+Jo loppui Väinämöisen kärsivällisyys, suuttuneena alkoi hän nyt itse
+laulaa. Se oli vasta uroon laulua, sen voimasta järvet läikkyi, maa
+järisi, vuoret vaskiset vapisi. Ja hän lauloi nuoren Joukahaisen
+syvälle suohon, niin että hän sinne oli uppoamaisillaan.
+
+Jo tunsi Joukahainen lähteneensä etevämpänsä kanssa kilpailuun. Hän
+alkoi nyt rukoilla henkensä edestä ja lupasi Väinämöiselle ylen kalliit
+lunnaat, jos tämä peräyttäisi pyhät sanansa ja päästäisi hänet suosta.
+Väinämöinen siihen vihdoin suostuikin. Joukahainen pääsi suosta ja
+lähti alla päin, pahoilla mielin kotiansa.
+
+2. Kerran lähti Väinämöinen Pohjolaan pyytääkseen itselleen Pohjolan
+tytärtä puolisoksi. Mutta matkalla väijyi häntä Joukahainen, jonka
+sydämessä asui katkera viha ja kateus Väinämöistä kohtaan. Kun hän
+viimein keksi Väinämöisen ratsastavan meren lahtea pitkin, jännitti hän
+jousensa ja ampui. Nuoli sattuikin Väinämöisen hevoseen, mutta
+Väinämöinen itse suistui meren aaltoihin.
+
+Siellä hän ui kahdeksan päivää ja oli viimein aivan menehtymäisillään.
+Tällöin keksi hänet suuri kotka, jolle Väinämöinen kerran oli
+osoittanut hyvyyttä. Se käski Väinämöisen nousemaan selkäänsä ja kantoi
+hänet Pohjolaan. Kun Louhi, Pohjolan emäntä, sai tietää, että vieras
+oli kuuluisa Väinämöinen, ihastui hän suuresti ja kestitsi Väinämöistä
+kaikella tavalla. Mutta Väinämöisen teki mieli kotia. Pohjolan emäntä
+sanoi: "Hyvähän tääll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, syödä lohta
+lautaselta, sivulta sianlihaa." Mutta tähän vastasi Väinämöinen: "Mies
+on maallansa parempi, kotonansa korkeampi. Soisipa Jumala että vielä
+pääsisin omille maille. Parempi omalla maalla vesi virsun alta, kuin
+vieraalla maalla mesi kultamaljoista." Pohjolan emäntä lupaa saattaa
+hänet kotimaalle, jos hän takoisi Pohjolaan sammon, lupasipa vielä
+tyttärensäkin siitä hyvästä hänelle puolisoksi. Väinämöinen sanoi: "En
+taida sampoa takoa, mutta jos saatat minut omille maille, lähetän
+sinulle seppo Ilmarisen, joka on taivasta takonut, ilman kantta
+kalkutellut, se sinulle kyllä sammon takovi." Tähän lupaukseen luottaen
+toimitti Pohjolan emäntä Väinämöisen kotimatkalle.
+
+3. Väinämöinen laati itselleen venettä, mennäkseen uudelle
+kosioretkelle Pohjolaan. Laulun voimalla hän sitä valmisteli. Olikin jo
+saamaisillaan sen valmiiksi, mutta ei muistanut kolmea loitsu-sanaa,
+joilla olisi veneen keulat saanut kuntoon. Monelta taholta koetteli
+Väinämöinen noita loitsusanoja saada, mutta turhaan. Läksipä hän niitä
+etsimään Tuonelastakin, kuolleiden valtakunnasta. Kolme viikkoa
+matkailtuaan saapui hän Tuonelan joelle. Hän näki joen toisella
+rannalla Tuonen tyttären ja huusi sille: "Tuo venettä, Tuonen tyttö,
+yli joen tullakseni!" Tuonen tytär esteli häntä Tuonelaan elävänä
+tulemasta. "Parempi olisi sinun palata omille maille; paljon on tänne
+tulleita, ei paljon palanneita." Kun Väinämöinen yhä pyysi, vei Tuonen
+tytär hänet viimein joen yli Tuonelaan. Siellä Tuonelan emäntä antoi
+hänelle tervetuliaisiksi olutta, jossa sammakot ja madot uiskentelivat.
+Kysyi sitten, miksi Väinämöinen oli Tuonelaan tullut. Väinämöinen
+ilmoitti tulleensa etsimään sanoja, joilla veneensä valmistaisi.
+Tuonelan emäntä virkkoi: "Ei Tuoni sanoja anna, etkä sinä ikinä enää
+täältä kotiisi pääse". Väinämöinen laskeutui levolle, mutta ei
+nukkunut. Tuoni itse ja hänen emäntänsä valmistivat suuren vaskinuotan,
+ja Tuonen poika laski sen Tuonelan jokeen, jotta Väinämöinen ei pääsisi
+pakenemaan. "Jokohan nyt lienee tuhoni tullut?" arveli Väinämöinen.
+Mutta pian keksi hän keinon paetakseen. Hän loitsi itsensä saukoksi ja
+pujahti semmoisena Tuonen verkon lävitse. Näin pelastui hän Tuonelasta,
+mutta paljon oli hän siellä kokenut ja nähnyt. Hän kielsi kenenkään
+ihmisen sinne itse ehdon tahdon menemästä, koska se paikka on ylen
+kamala. -- Veneen valmistamiseen tarvittavat loitsusanat sai
+Väinämöinen sitten ammoin kuolleen jättiläisen Antero Vipusen vatsasta
+ja laittoi veneensä valmiiksi.
+
+4. Suuren viisautensa ja tietäjä-taitonsa käytti Väinämöinen Väinölän
+kansan hyväksi. Väinölän ja Pohjolan välille syttyi sota sammosta,
+jonka Ilmarinen oli sinne takonut ja joka tuotti Pohjolalle suurta
+onnea ja rikkautta. Väinämöinen ja muut Väinölän uroot kävivät sampoa
+ryöstämässä Pohjolasta, ja siitä syntyi suuri taistelu Väinölän ja
+Pohjolan väen välillä. Siitä taistelusta on kertomus tuonnempana.
+Kuinka Väinämöinen tällä retkellä myös teki ensimmäisen kanteleen hauin
+leukaluusta ja soitollansa hurmasi koko luomakunnan, kerrotaan myös
+tuonnempana.
+
+Kerran kuu ja aurinko laskeutuivat alas puunoksalle kuuntelemaan
+Väinämöisen soittoa. Louhi, Pohjolan emäntä, otti ne siitä ja kätki
+Pohjolan Kivimäkeen. Pimeys tuli maailmaan. Vilu tuli viljoille,
+karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ikävä ihmisille, kun ei
+päivä paistanut eikä kuu kumottanut. Vihdoin sai Väinämöinen arvan
+avulla tietää, että kuu ja aurinko olivat piilotettuina Pohjolan
+kivimäessä. Väinämöinen päätti mennä ne sieltä pois hakemaan. Kun hän
+astui Pohjolan tupaan, istuivat siellä Pohjolan miehet miekka vyöllä.
+Väinämöinen vaati kuun ja auringon päästettäväksi irti Pohjolan
+kivimäestä, mutta siihen ei suostuttu. Silloin Väinämöinen vaati
+Pohjolan väkeä taisteluun. Ulos kartanolle mentiin nyt taistelemaan.
+Väinämöinen kaatoi miekallaan Pohjolan väkeä kuin nauriin varsia. Nyt
+pääsi hän vapaasti kivimäkeen. Mutta sieltä ei ollutkaan niin helppo
+kuuta ja aurinkoa saada, ovet eivät auenneet käsivoimalla eikä
+loitsuillakaan. Väinämöinen palasi kotia teettääksensä Ilmarisella
+sopivia aseita ovien avaamiseksi. Louhi sai tästä tiedon ja hätäytyi.
+Hän päästi kuun ja auringon kivimäestä. Ne nousivat jälleen entisille
+sijoillensa taivaalla. Siitä nousi ilo koko luomakunnassa, ja
+Väinämöinen tervehti kuuta ja aurinkoa toivottaen, että ne aina
+tuottaisivat terveyttä ja onnea kansalle.
+
+5. Kristinuskon Suomeen tullessa lähti Väinämöinen, joka ei uutta uskoa
+suvainnut, Väinölästä pois. Hän astui meren rannalle ja lauloi siellä
+viimeisen kerran. Hän lauloi itsellensä vaskisen veneen. Siihen hän
+astui ja läksi purjehtimaan. Lähtiessään lauloi hän: "Annahan ajan
+kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan uuden sammon
+saattajaksi, uuden soiton suoriaksi, uuden kuun kulettajaksi, uuden
+päivän päästäjäksi, kun ei ole kuuta, aurinkoa eikä iloa maailmassa".
+Siitä purjehti hän vaskisella veneellään yläisihin maaemihin, alaisihin
+taivosihin, jätti kantelon jälelle, soiton Suomelle sorean, kansalle
+ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.
+
+
+II. Ilmarinen.
+
+Väinölän uroista oli seppo Ilmarinen kuuluisa taitavana takojana. Jo
+maailmaa luotaissa oli hän taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut.
+
+Hän se myös takoi Pohjolaan onnea ja rikkautta tuottavan sammon. Se oli
+taottava joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä
+jyvästä, kesäuuhen untuvasta. Kun Ilmarinen oli löytänyt sopivan
+pajapaikan ja rakentanut palkeet ja ahjon, työnsi hän nuo aineet
+tuleen. Kolme päivää ja yötä lietsoivat orjat palkeilla. Seppo
+Ilmarinen kallistui nyt katsomaan ahjoon. Sieltä tuli kultakaarinen
+jousi. Seppo Ilmarinen ei sitä hyväksy, se kun oli pahantapainen, joka
+päivä ihmishengen vaati. Hän katkaisi jousen, tunki palaset uudelleen
+ahjoon ja pani orjat lietsomaan. Seuraavana päivänä ilmestyi ahjosta
+kullalla koristeltu vene. Ei Ilmarinen siihenkään tyytynyt, se kun
+olisi suotta sotahan lähtenyt. Hän särki veneen, työnsi kappaleet
+uudelleen ahjoon ja pani orjat jälleen lietsomaan. Tällä kertaa tuli
+ahjosta kultasarvinen hieho. Ei tyytynyt Ilmarinen siihenkään, se kun
+metsissä olisi makaillut, maidon maahan kaadellut. Hän leikkeli hiehon
+paloiksi, työnsi ne ahjoon ja pani orjat jälleen lietsomaan. Nyt tuli
+kultateräinen aura tulesta. Oli aura hyvännäköinen, ei ollut hyvän
+tapainen, kylän pellot olisi kynnellyt, vainiot vakoellut. Seppo
+Ilmarinen katkaisi auran kahdeksi ja työnsi ahjoon. Nyt laittoi hän
+tuulet lietsomahan. Ne lietsoivat kolme päivää niin, että tuli tuiski
+ikkunasta, säkenet ovesta räiskyi, ja savu nousi pilviin asti.
+Ilmarinen kallistui silloin katsomaan, mitä ahjossa syntyisi. Ja hän
+näki siellä nyt kirjokantisen sammon valmistuvan. Ilmarinen takoi sen
+nyt taitavasti: yhteen laitaan jauhomyllyn, toiseen suolamyllyn,
+rahamyllyn kolmanteen. Siitä jauhoi uusi sampo, jauhoi purnun
+puhteessa, yhden purnun syötäviä, toisen myötäviä, kolmannen
+kotipitoja. Pohjolan emäntä oli siihen kovin ihastunut ja kätki sen
+Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Palkaksi sai Ilmarinen
+kauniin Pohjolan neidon puolisokseen.
+
+
+III. Lemminkäinen.
+
+Väinölän uroita oli myöskin kaunis Lemminkäinen eli Kaukomieli. Hänkin
+oli mahtava loitsija, mutta samalla ylen sotaisa ja seikkailuihin
+taipuvainen.
+
+Kun Pohjolassa vietettiin seppo Ilmarisen ja Pohjolan neiden häitä,
+jätettiin Lemminkäinen häihin kutsumatta, hän kun oli niin toraisa ja
+tappelun haluinen. Tästä suuttui Lemminkäinen kovasti ja päätti käydä
+Pohjolassa kostamassa tämän häväistyksen.
+
+Saavuttuaan Pohjolan tupaan käyttäytyi hän hyvin ylpeästi. Hän kävi
+istumaan peräpöydän päähän ja komensi Pohjolan väkeä kestitsemään
+itseänsä. Pohjolan emäntä sanoi, ett'ei talossa nyt ollut vieraalle
+tarjottavaa, kun vast'ikään oli häät pidetty. Lemminkäinen vastasi:
+"Jopa on täällä syömät syöty, häät juotu, pidot pidetty. Oi sinä
+Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas, pidit häät häijyn tavalla,
+kutsuit kaiken muun kansan, minun heitit kutsumatta. En nyt liene
+Lemminkäinen, ellei minulle anneta syötävää ja juotavaa." Pohjolan
+emäntä käski nyt tuoda Lemminkäiselle olutta. Mutta siinä oluessa
+mateli matoja ja sisiliskoja. Lemminkäinen onki ne pois ja joi oluen.
+Mutta hän vaati edelleen parempaa kestitystä. Pohjolan isäntä silloin
+sanoi: "Miksi sinä tulit tänne, ken sinut tänne kutsui?" Virkkoi
+Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun
+ostaa olutta itselleni!"
+
+Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat
+vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan
+seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti
+valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli
+vähän pitempi. Lemminkäinen sanoi: "Sinunpa miekkasi pitempi, sinun
+ensin iskeminen". Pohjolan isäntä koetti iskeä Lemminkäistä päähän,
+mutta ei tavannut; sen sijaan kävi miekka orteen, niin että se meni
+poikki. Ilkkuen sanoi Lemminkäinen: "Mitä pahaa orret tekivät, kun
+niitä tavoittelet? Mutta tukala on tora tuvassa, tuvan uuden
+turmelemme. Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla
+veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat
+pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä
+miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin
+koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta
+tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.
+
+Mutta nytpä Pohjolan emäntä julmistui: Hän lauloi tuhannen aseellista
+miestä, jotka olisivat Lemminkäisen tuhonneet, ellei hän kiireimmän
+kautta olisi paennut Pohjolasta.
+
+
+IV. Sota sammosta ja Väinämöisen soitto.
+
+
+    (Kalevan runot 39-43 lyhennettyinä.)
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Veli seppo, veikkoseni,
+    lähtekämme Pohjolahan
+    tuon on sammon saa'ntahan [saantaan, hankintaan],
+    kirjokannen katsantahan;
+    laatikaamme laiva suuri,
+    johon sampo saatetahan
+    Pohjolan kivimäestä,
+    vaaran vaskisen sisästä!"
+
+    Sanoi seppo Ilmarinen:
+    "Vakavampi mainen matka,
+    lempo menköhön merelle,
+    surma suurelle selälle!"
+
+    Sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Lysti on venon vesillä,
+    purren juosta jolkutella,
+    veet väljät välkytellä;
+    vaan kuitenki, kaikitenki,
+    kun et mieline merisin,
+    niin on maisin matkatkamme,
+    rantaisin ratustelkamme!"
+
+    "Tao nyt mulle uusi miekka,
+    tee miekka tuliteräinen,
+    jolla hurttia hutelen,
+    Pohjan kansan kaikottelen,
+    Saaessa [saadessa, tullessa] otolle sammon,
+    kirjokannen katselohon."
+
+    Tuo on seppo Ilmarinen
+    takoi miekan mieltä myöten,
+    senp' on kullalla kuvasi,
+    hopealla huolitteli [koristeli].
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    sai miekan tuliteräisen
+    kätehensä oikeahan;
+    senpä kuu kärestä paistoi,
+    päivä paistoi lappeasta,
+    tähet västistä [kahvasta] valotti.
+
+    Sylkytteli miekkoansa
+    vuoren rautaisen raossa,
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Jo minä terällä tällä
+    vaikka vuoret poikki löisin,
+    kalliot kaha jakaisin!"
+
+    Lähteä luku [aika] tulevi,
+    liitto [määrä-aika] käyä kerkiävi;
+    yks' on vanha Väinämöinen,
+    toinen seppo Ilmarinen,
+    läksivät hevon hakuhun,
+    kuloharjan kuuntelohon,
+    suvikunnan [vuoden vanha] suitset vyöllä,
+    varsan valjahat olalla.
+
+    Astua ratustelevat
+    kahen miehen rantamaita,
+    kuului rannalta kujerrus,
+    valitanla valkamalta.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    meni tuota katsomahan,
+    näki purren itkemässä,
+    venosen valittamassa,
+    kysytteli, lausutteli:
+    "Mitä itket puinen pursi,
+    itketkö sä puisuuttasi,
+    hankauttasi haveksit [huolehdit]?
+
+    Pursi puinen vastoavi,
+    vene hankava sanovi:
+    "En mä itke puisuuttani,
+    hankauttani haveksi;
+    itken viejäistä [sellaista, joka veisi] vesille,
+    laskiaista lainehille."
+
+    "Muut purret, pahatki purret,
+    ne aina sotia käyvät,
+    tuovat täytensä rahoja,
+    alustansa aartehia;
+    minä lahon lastuillani,
+    venyn veistännäisilläni;
+    pahimmatkin maan matoset
+    alla kaarteni asuvat,
+    linnut ilman ilkeimmät
+    pesän pielessä pitävät."
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    tuossa tuon sanoiksi virkki:
+    "Elä itke puinen pursi,
+    vene hankava havise,
+    kohta saat sotia käyä,
+    tappeluita tallustella!"
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    lauloi purren lainehille,
+    lauloi ensin laitapuolen
+    sukapäitä [sileätukkaisia] sulhosia,
+    lauloi toisen laitapuolen
+    tinapäitä [tinakoristeilla varustettuja] tyttäriä,
+    lauloi vieläki lisäksi
+    teljot täytehen väkeä,
+    kuss' oli vähän sijoa,
+    nuorukaisilta esinnä.
+
+    Pani sulhot soutamahan,
+    neiet ilman istumahan;
+    sulhot souti, airot notkui,
+    eipä matka eistykkänä [edistykään].
+
+    Pani neiet soutamahan,
+    sulhot ilman istumahan;
+    neiet souti, sormet notkui,
+    eipä matka eistykkänä.
+
+    Muutti vanhat soutamahan,
+    nuoret päältä katsomahan;
+    vanhat souti, päät vapisi,
+    eipä vielä matka eisty.
+
+    Siitä seppo Ilmarinen
+    itse istui soutamahan.
+    Jopa juoksi puinen pursi,
+    pursi juoksi, matka joutui,
+    loitos kuului airon loiske,
+    kauas hankojen hamina.
+
+    Ahti saarella asuvi,
+    Kaukoniemen kainalossa;
+    kalatuutta Kauko itki,
+    leivätyyttä Lemminkäinen,
+    Ahti aitan pieneyttä,
+    veitikka osan vähyyttä.
+
+    Veisti laitoja venehen,
+    uuen purren pohjapuuta,
+    päässä pitkän nälkäniemen,
+    paltalla [rinteellä] kylän katalan.
+
+    Se oli korvalta korea,
+    silmältä sitäi parempi;
+    näki purren kulkemassa,
+    venosen vaeltamassa,
+    selvällä meren selällä,
+    ulapalla aukealla.
+
+    Huuti mies nenästä niemen,
+    verevä vesien poikki:
+    "Kenen on vene vesillä,
+    kenen laiva lainehilla?"
+
+    Miehet purresta puhuvat:
+    "Mi olet mies metsän asuja,
+    kun et tunne tuota purtta,
+    keksi Väinölän venettä?"
+
+    Sanoi lieto Lemminkäinen,
+    virkkoi kaunis kaukomieli:
+    "Jo tunnen perän pitäjän,
+    jo älyän airollisen;
+    minnekä menette, miehet,
+    kunne läksitte, urohot?"
+
+    Sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Kohti pohjoista kulemme
+    sampoa tapoamahan,
+    kirjokantta katsomahan,
+    Pohjolan kivimäestä,
+    vaaran vaskisen sisästä."
+
+    Sanoi lieto Lemminkäinen:
+    "Ohoh vanha Väinämöinen!
+    otappa minua miestä
+    urohoksi kolmanneksi,
+    kun saat sammon nostantahan,
+    kirjokannen kannantahan;
+    vielä mieki miesnä maksan,
+    jos saisi tapella tarve."
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    otti miehen matkoihinsa,
+    veitikan venosehensa.
+
+          -- -- --
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    laskea karehtelevi
+    tuon on pitkän niemen päästä;
+    laski päivän maavesiä,
+    päivän toisen suovesiä,
+    kolmannen kosen [kosken] vesiä.
+
+    Äsken [sitten] tuonne tultuansa
+    noille väljille vesille
+    puuttui pursi juoksemasta,
+    venonen pakenemasta.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+    "Oi sie lieto Lemminpoika,
+    kallistaite katsomahan,
+    miss' on pursi puuttumassa,
+    kivelläkö vai haolla."
+
+    Se on lieto Lemminkäinen
+    kallistitte katsomahan.
+    Itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Ei ole veno kivellä,
+    ei kivellä, ei haolla,
+    vene on hauin hartioilla."
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    itse miekkansa veälti [tempasi],
+    tempasi terävän rauan,
+    veti haukea ve'estä;
+    hauki katkesi kaheksi,
+    pursto pohjahan putosi,
+    pää kavahti karpahasen [venheeseen].
+
+    Jo otti venonen juosta;
+    vaka vanha Väinämöinen
+    luotti [lähestytti] purren luotosehen,
+    ravahutti [ravakasti laski] rantasehen.
+    Siitä hauki keitetähän,
+    murkinoiahan muruina,
+    jäipä luita luotoselle,
+    kalan luita kalliolle.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    noita tuossa katselevi,
+    sanan virkkoi noin nimesi:
+    "Mikä tuostaki tulisi,
+    noista hauin hampahista,
+    leveästä leukaluusta,
+    jos oisi sepon pajassa,
+    miehen mahtavan käsissä?"
+
+    Sanoi seppo Ilmarinen:
+    "Ei tule tyhjästä mitänä,
+    kalan ruotasta [ruodosta] kalua,
+    ei seponkana pajassa."
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Noistapa toki tulisi
+    kalanluinen kanteloinen,
+    kun oisi osoajata,
+    soiton luisen laatijata."
+
+    Itse loihe laatijaksi,
+    tekiäksi teentelihe,
+    laati soiton hauvinluisen,
+    suoritti ilon ikuisen.
+
+    Kust' on koppa kanteletta [kanteleen koppa]
+    Hauvin suuren leukaluusta.
+    Kusta naulat kanteletta?
+    Ne on hauin hampahista;
+    Kusta kielet kanteletta?
+    Hivuksista hiien ruunan.
+
+    Kun oli soitto suorittuna,
+    vaka vanha Väinämöinen
+    käski nuoren, käski vanhan
+    soittamahan sormillansa
+    tuota ruotaista rojua,
+    kalanluista kanteletta.
+
+    Soitti nuoret, soitti vanhat,
+    soitti keskikertaisetki,
+    ei ilo ilolle noussut,
+    soitto soitollen ylennyt.
+
+    Se on lieto Lemminkäinen
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+
+    "Ei ole teissä soittajata,
+    tuokatte minulle soitto
+    kahen polven pystyn päähän,
+    kynnen kymmenen nenähän!"
+
+    Saip' on kantelon käsille,
+    soiton alle sormiensa;
+    tuota käänti, tuota väänti,
+    tuota sormin suoritteli,
+    eikä soitto soitakkana,
+    ei ilo iloakkana.
+
+    Sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Ei ole tässä nuorisossa
+    tuon on soiton soittajaista;
+    joko Pohjola paremmin
+    saisi soiton soittamahan,
+    josp' on laitan Pohjolahan."
+
+    Siitä vanha Väinämöinen
+    laittoi soiton Pohjolahan;
+    soitti pojat Pohjolassa,
+    soitti pojat jotta piiat,
+    ei ilo ilolle tunnu,
+    eikä soitto soitannolle.
+
+    Sokea sopesta lausui,
+    ukko vanha uunin päältä:
+      "Heretkätte, heittäkätte!
+    puhki korvani puhuvi,
+    läpi pääni läylentävi [rasittavi],
+    viepi viikoksi uneni."
+
+    Noin ukko sanoiksi virkki:
+    "Jos ei soitto Suomen kansan
+    vasta vaikuta ilolle,
+    tahi uuvuta unehen,
+    niin vetehen visko'otte [viskatkaatte],
+    aaltoihin upottaotte!"
+
+    Soitto kielin kerkiävi,
+    kantelo sanoin kajahui:
+    "En mie vetehen joua,
+    alle aaltojen asetu,
+    ennen soitan suorijalla,
+    vangun [äännän] vaivan nähnehellä."
+      Soitto vietihin visusti,
+    kannettihin kaunihisti,
+    miehen laatijan kätehen,
+    pyytänehen polvuksille.
+
+          -- -- --
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    istuiksen ilokivelle,
+    hopeaiselle mäelle,
+    kultaiselle kunnahalle.
+      Otti soiton sormillensa,
+    käänsi käyrän polvillensa,
+    kantelen kätensä alle,
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+      "Tulkohon jo kuulemahan,
+    kun ei liene ennen kuullut
+    iloa iki runojen,
+    kajahusta kanteloisen!"
+
+    Alkoi soittoa somasti;
+    jo kävi ilo ilolle,
+    riemu riemulle remahti:
+    ei ollut sitä metsässä
+    jalan neljän juoksevata,
+    koivin koikkelehtavata,
+    ku ei tullut kuulemahan,
+    iloa imehtimähän.
+
+    Oravat ojentelihe
+    lehväseltä lehväselle,
+    tuohon kärpät kääntelihe,
+    aioillen asettelihen,
+    hirvet hyppi kankahilla,
+    ilvekset piti iloa.
+
+    Tapiolan tarkka ukko,
+    ja kaikki Tapion kansa
+    kulki vuoren kukkulalle
+    soittoa tajuamahan.
+    Itseki metsän emäntä
+    loihe koivun konkelolle
+    kanteloista kuulemahan,
+    iloa imehtimähän.
+
+    Mi oli ilman lintusia,
+    kahen siiven sirkovia [kahdella siivellä lentäviä],
+    ne tulivat tuiskutellen,
+    kiiätellen kiirehtivät
+    soittohon sulan urohon,
+    Väinämöisen vääntelöhön.
+
+    Korkealta kokko lenti,
+    halki pilvien havukka,
+    allit aaltojen seliltä,
+    joutsenet sulilta soilta;
+    pieniäki peipposia,
+    sirkkuja sivertäviä,
+    leivoja satalukuisin,
+    rastahia ratki paljon,
+    ilmassa ihastelivat,
+    hartioilla haastelivat,
+    tehessä isän iloa,
+    soitellessa Väinämöisen.
+
+    Itse ilman Luonnottaret,
+    ilman impyet ihanat,
+    iloa imehtelivät,
+    kanteloista kuuntelivat,
+    ken se ilman vempelellä,
+    taivon kaarella kajotti,
+    ken se pienen pilven päällä
+    rusoreunalla rehotti.
+
+    Uipi hauvit hangotellen,
+    ve'en koirat vengotellen,
+    lohet luo'oilta samosi,
+    siikaset syväntehiltä,
+    säret pienet, ahvenetki,
+    mujehetki, muut kalatki,
+    kaikki parvihin panihe,
+    rantahan rakenteleikse
+    virttä Väinön kuulemahan,
+    soittoa tajuamahan.
+
+    Ahto aaltojen kuningas,
+    ve'en ukko ruohoparta,
+    rinnoin aalloillen ajaikse
+    ja lapaikse lainehille;
+    sisarekset Sotkottaret,
+    rannan ruokoiset kälykset,
+    ve'en kalvolle vetäikse,
+    luikahaikse lumpehelle;
+    itseki ve'en emäntä,
+    ve'en eukko ruokorinta
+    väännäikse vesikivelle,
+    vatsalolle vaivoaikse,
+    tuota ääntä kuulemahan,
+    iloa imehtimähän,
+    kun oli ääni kummanlainen,
+    soitanto ylen sorea.
+
+    Siitä vanha Väinämöinen
+    soitti päivän, soitti toisen;
+    ei ollut sitä urosta,
+    ollut ei miestä eikä naista,
+    kellen ei itkuksi käynyt,
+    kenen syäntä ei sulannut.
+
+    Itsensäki Väinämöisen
+    tippui tilkat silmistänsä,
+    vierivät vesipisarat
+    karkeammat karpaloita,
+    hereämmät [suuremmat] hernehiä,
+    pyöreämmät pyyn munia.
+
+    Ve'et pyöri silmistänsä
+    kaunihille kasvoillensa,
+    rehe'ille rinnoillensa,
+    päteville polvillensa,
+    jalkapöy'iile jaloille,
+    maahan alle jalkojensa,
+    läpi viien villavaipan,
+    sarkakauhtanan kaheksan.
+
+    Vierivät vesipisarat
+    rannalle meren sinisen,
+    rannalta meren sinisen
+    alle selvien vesien.
+      Olipa sorea sotka
+    ve'essä vilvoitteleiva
+    rannalla meren sinisen;
+    sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Usein utuinen sotka
+    suullasi sukelteleihet
+    alle syvien vesien,
+    käyppä poimi kyyneleeni
+    alta selvien vesien,
+    annan sulle sulkaturkin."
+
+    Saipa sotka poimimahan,
+    poimi kyynelet merestä,
+    alta selvien vesien,
+    kantoi Väinölle kätehen:
+    jo oli muiksi muuttunehet,
+    kasvanehet kaunoisiksi,
+    helmiksi heristynehet,
+    simpukoiksi siintynehet,
+    kuningasten kunnioiksi,
+    valtojen iki iloksi.
+
+         -- -- --
+
+    Vaka vanha Väinämöinen,
+    toinen seppo Ilmarinen,
+    kolmas lieto Lemmin poika
+    siitä lähtevät selälle,
+    tuonne kylmähän kylähän,
+    pimeähän Pohjolahan.
+
+    Päästyänsä matkan päähän
+    vetivät venosen maalle,
+    teloille teräksisille,
+    valkamoille vaskisille.
+
+    Astuvat tuville tuosta,
+    alle kattojen ajoihe;
+    kysyi Pohjolan emäntä,
+    tutkaeli tullehilta:
+      "Mipä miehillä sanoma,
+    millä matkalla olette?"
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    tuopa tuohon vastoavi:
+    "Sammosta sanomat miesten,
+    sillä matkalla olemme;
+    saimme sampuen jaolle,
+    kirjokannen katselulle."
+      Louhi Pohjolan emäntä
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+    "Ei pyyssä kahen jakoa,
+    oravassa kolmen miehen;
+    hyvä on sampuen hyrätä
+    Pohjolan kivimäessä,
+    hyvä olla itseniki
+    sammon suuren haltijana."
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Kun et antane osoa,
+    tuota sammon toista puolta,
+    niin on kaiken kantanemme,
+    vienemme venehesemme."
+
+    Louhi Pohjolan emäntä
+    tuo tuosta pahoin pahastui,
+    kutsui Pohjolan kokohon,
+    pään varalle Väinämöisen.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    kävi kanteloisehensa;
+    tuota kaikki kuulemahan,
+    iloa imehtimähän.
+
+    Väkeä väsyttelevi,
+    rahvahaista raukaisevi,
+    kaikki nukkui kuuntelijat
+    Väinämöisen soitantoa [soitannosta].
+
+    Siitä viisas Väinämöinen,
+    tietäjä iän-ikuinen,
+    ottavi uniset neulat,
+    voiteli unella silmät,
+    pani pitkähän unehen
+    koko Pohjolan perehen.
+
+    Meni sammon saatantahan,
+    kirjokannen katsantahan,
+    lauloa hyrähtelevi
+    vaaran vaskisen ovilla,
+    jopa liikkui linnan portit,
+    ovet vahvat aukieli.
+
+    Siitä vanha Väinämöinen,
+    toinen seppo Ilmarinen,
+    kolmas lieto Lemmin poika.
+    saattelivat sammon suuren,
+    veivät sen venosehensa,
+    latjasivat laivahansa.
+
+    Siitä vanha Väinämöinen
+    lähti pois Pohjolasta.
+    Laskea karehtelevi
+    selkeä meren sinisen;
+    laski päivän, laski toisen,
+    päivänäpä kolmantena
+    tuo on lieto Lemminkäinen
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+
+    "Miks'et laula Väinämöinen
+    hyrehi hyväntöläinen [hyvä mies],
+    hyvän sammon saatuamme,
+    tien oikein osattuamme?"
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    hänpä varman vastaeli:
+    "Varahinen laulannaksi,
+    aikainen ilon pioksi;
+    äsken laulanta sopisi,
+    ilon teentä kelpoaisi,
+    kun omat ovet näkyisi,
+    omat ukset ulvahtaisi."
+
+    Sanoi lieto Lemminkäinen:
+    "Kun et lauloa luvanne,
+    itse luome [luon itseni] laulamahan
+    heitäme [heitän itseni, ryhdyn] heläjämähän."
+
+    Sai itse säveltämähän,
+    loihe kurja kukkumahan,
+    äreällä äänellänsä,
+    käreällä kulkullansa.
+
+    Kurki istui kannon päässä,
+    märän mättähän nenässä,
+    sepä säikähti kovasti,
+    lenti poikki Pohjolahan,
+    vielä parkaisi pahasti
+    Pohjan puolle saatuansa,
+    sillä Pohjolan herätti,
+    pahan vallan valveutti.
+
+    Nousi Pohjolan emäntä
+    unen pitkän maattuansa,
+    kiirehti kivimäelle,
+    vaaran vaskisen ovelle,
+    sanoi tuonne tultuansa:
+
+    "Voi polonen päiviäni!
+    jop' on täältä sampo saatu,
+    kaikki lukot lonkaeltu [sijaltansa väännetty]."
+
+    Uutarta [Udutarta] rukoelevi:
+    "Utu-tyttö, terhen [sumun] neiti,
+    seulo seulalla utua
+    selvälle meren selälle,
+    jott' ei päästä Väinämöisen,
+    osata Uvantolaisen!"
+
+    "Kun ei tuosta kyllin liene,
+    oi Ukko ylijumala,
+    rakenna rajuinen ilma,
+    nosta suuri säien voima
+    aivan vastahan venettä,
+    kulkematta kunnekkana!"
+
+    Utu-tyttö, neiti terhen,
+    u'un huokuvi merelle,
+    sumun ilmahan sokesi.
+    Piti vanhan Väinämöisen
+    kokonaista kolme yötä
+    sisässä meren sinisen.
+
+    Yön kolmen levättyänsä
+    sisässä sumun sakean
+    virkki vanha Väinämöinen:
+
+    "Ei ole mies pahempikana
+    u'ulla upottaminen,
+    terhenellä voittaminen."
+
+    Veti vettä kalvallansa,
+    merta miekalla sivalsi:
+    nousi talma taivahalle,
+    utu ilmoille yleni,
+    selvisi meri sumusta,
+    meren aalto auteresta.
+
+    Siitä vanha Väinämöinen
+    laski eelle laivoansa;
+    oli aikoa vähäinen,
+    jo Ukko ylijumala
+    virkki tuulet tuulemahan,
+    säät rajut rajuamahan.
+
+    Nousi tuulet tuulemahan,
+    säät rajut rajuamahan,
+    kovin läikkyi länsituuli,
+    luoe-tuuli tuikutteli,
+    etelä enemmän tuuli,
+    itä inkui ilkeästi,
+    kauheasti kaakko karjui,
+    pohjonen kovin porasi.
+
+    Kovin silloin tuulet tuuli,
+    aallot hakkasi alusta,
+    veivät harpun hauvinluisen,
+    kantelon kalan-eväisen,
+    väen Vellamon hyväksi,
+    Ahtolan iki-iloksi.
+
+    Siinä vanhan Väinämöisen
+    ve'et silmihin vetihe,
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Sinne sattui saalahani [saamani, tuottamani],
+    katosi iki iloni,
+    en tuota enempi saane
+    sinä ilmoisna ikänä
+    kuuna kullan valkeana."
+
+  [Sampo-retkeltään palattuaan teki Väinämöinen koivusta
+  uuden kanteleen.]
+
+         -- -- --
+
+    Louhi Pohjolan emäntä
+    laittoi miehet miekkoihinsa,
+    rakenteli Pohjan purren,
+    suoritti sotavenosen,
+    siitä läksi laskemahan,
+    sekä läksi jotta joutui,
+    sampoa tapoamahan,
+    venehestä Väinämöisen.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    laskevi sinistä merta.
+    Itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Oi sie lieto Lemmin poika,
+    nouse purjepuun nenähän!
+    katsaite etinen ilma,
+    tarkkoa takainen taivas,
+    onko selvät ilman rannat."
+
+    Tuopa lieto Lemminkäinen
+    nousi purjepuun nenähän,
+    katsoi iät, katsoi lännet,
+    katsoi luotehet, etelät,
+    katsoi poikki pohjan rannan,
+    siitä tuon sanoiksi virkki:
+    "Pieni on pilvi pohjoisessa,
+    pilven lonka luotehessa."
+
+    Sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Ei se pilvi ollekkana,
+    se on pursi purjehinen;
+    katso toiste tarkemmasti!"
+
+    Katsoi toiste, katsoi tarkoin,
+    sanovi sanalla tuolla:
+    "Saari kaukoa näkyvi,
+    etähältä ennättävi,
+    havukoita haavat täynnä,
+    koivut kirjo-koppeloita."
+
+    Sanoi vanha Väinämöinen:
+    "Jo vainen valehtelitki;
+    havukoita ei ne olle,
+    eikä kirjo-koppeloita,
+    ne on Pohjan poikasia;
+    katso tarkoin kolmannesti!"
+
+    Se on lieto Lemminkäinen
+    katsoi kerran kolmannenki,
+    sanovi sanalla tuolla:
+    "Jo tulevi Pohjan pursi,
+    satahanka hakkoavi,
+    sata miestä soutimilla,
+    tuhat ilman istumassa."
+
+    Silloin seppo Ilmarinen
+    souti kourilla kovilla,
+    souti lieto Lemminkäinen,
+    souti kansa kaikenlainen,
+    lyllyivät [notkuivat] melat lylyiset [mäntypuiset],
+    hangat piukki pihlajaiset,
+    nenä hyrski hylkehenä,
+    perä koskena kohisi,
+    eipä matka eistykkänä,
+    ei pakene puinen pursi.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    jo tunsi tuhon tulevan,
+    arvelee ajattelevi,
+    siitä tuon sanoiksi virkki:
+    "Vielä mä tuohon mutkan muistan,
+    keksin kummoa vähäsen."
+
+    Otti piitä pikkuruisen,
+    tauloa taki [aivan] vähäsen,
+    ne merehen mestoavi
+    yli olkansa vasemman,
+    sanovi sanalla tuolla,
+    lausui tuolla lausehella:
+
+    "Tuosta tulkohon karinen,
+    salasaari kasvakohon,
+    johon juosta pohjan purren,
+    satahangan halkiella!"
+
+    Se siitä kariksi kasvoi,
+    loihe luo'oksi merehen,
+    itähän pitemmin puolin,
+    poikkipuolin pohjosehen.
+
+    Tulla puikki Pohjan pursi,
+    halki aallon hakkoavi,
+    juoksi Iuotohon lujasti,
+    kaaret poikki katkieli,
+    meren myrskyn hiertimessä,
+    lainehen rapaimessa [hyrskyssä].
+
+    Louhi Pohjolan emäntä
+    tohti toiseksi ruveta,
+    levitäikse lentämähän,
+    kokkona kohotteleikse,
+    sata miestä siiven alla,
+    tuhat purston tutkaimella,
+    sata miestä miekallista,
+    tuhat ampuja-urosta.
+
+    Yllättävi Väinämöisen,
+    lenti purjepuun nenähän,
+    oli pursi päin pu'ota,
+    laiva laioin kallistua.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+    "Ohoh Pohjolan emäntä!
+    joko saat jaolle sammon
+    nenähän utuisen niemen,
+    päähän saaren terhenisen?"
+
+    Sanoi Pohjolan emäntä:
+    "En lähe jaolle sammon
+    sinun kanssasi katala,
+    kerallasi Väinämöinen."
+
+    Tahtoi sampoa tavata
+    venehestä Väinämöisen.
+    Sammon saatatti vetehen,
+    selvälle meren selälle;
+    siinä sai muruiksi sampo,
+    kirjokansi kappaleiksi.
+
+    Mi meni muruja noita,
+    sammon suuria paloja,
+    alle selvien vesien,
+    ne jäivät ve'en varaksi
+    jäipä toisia muruja,
+    pienempäisiä paloja
+    selälle meren sinisen,
+    meren laajan lainehille.
+    Niitä tuuli työnnytteli,
+    aalto rannallen ajeli.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    näki tyrskyn työntelevän,
+    hyrskyn maalle hylkeävän
+    noita sampuen muruja.
+    Hän tuosta toki ihastui,
+    sanan virkkoi, noin nimesi:
+    "Tuost' on siemenen sikiö,
+    alku onnen ainiaisen,
+    tuosta kyntö, tuosta kylvö,
+    tuosta kasvu kaikenlainen
+    Suomen suurille tiloille,
+    Suomen maille mairehille."
+
+    Louhi Pohjolan emäntä
+    itse tuossa arvelevi:
+    "Jo minulta valta vaipui,
+    jo aleni arvioni,
+    eloni meni merehen,
+    sampo särkyi lainehisin."
+
+    Läksi itkien kotihin,
+    polotellen pohjosehen,
+    ei saanut sanottavata
+    koko sammosta kotihin;
+    veipä kuitenkin vähäsen
+    sormella nimettömällä,
+    kantoi kannen Pohjolahan,
+    sai rivan Sariolahan;
+    siit' on polo Pohjolassa,
+    elo leivätön Lapissa.
+
+    Vaka vanha Väinämöinen
+    itse maalle mentyänsä
+    löysi sampuen muruja,
+    kirjokannen kappaleita,
+    rannalta merelliseltä,
+    hienoselta hietikolta.
+
+    Saattoi sampuen muruset,
+    kirjokannen kappalehet,
+    nenähän utuisen niemen,
+    päähän saaren terhenisen,
+    kasvamahan, karttumahan,
+    saamahan, satoamahan,
+    olui'ksi ohrasiksi,
+    leiviksi rukihisiksi.
+
+    Siitä vanha Väinämöinen
+    itse tuon sanoiksi virkki:
+    "Anna luoja, suo Jumala,
+    anna onni ollaksemme,
+    hyvin ain' eleäksemme,
+    kunnialla kuollaksemme,
+    suloisessa Suomen maassa,
+    kaunihissa Karjalassa!"
+
+
+
+
+126. Väinämöisen sanoja.
+
+
+    1. Kielsi vanha Väinämöinen,
+    epäsi Suvannon sulho
+    kullalle kumartamasta
+    hopealle horjumasta.
+
+    2. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    Kaunis on kattila tulella,
+    vaikka vettä kiehukohon;
+    hyvä mieli miehen päässä,
+    vaikka ilman istukohon --
+    väki ei väännä hartioita,
+    säre ei mieli miehen päätä.
+
+    3. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    Hoida honkaista venettä,
+    hoida hongan veistäjätä;
+    pah' on orja palkatonna,
+    paha paljon palkan kanssa --
+    osallahan mies elävi,
+    koira toisen kohtalolla.
+
+    4. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    Aina auttavi Jumala,
+    ajan kunkin katkasevi;
+    viipyen erät paremmat,
+    kauan ollen kaunihimmat --
+    harvoin syötti harva verkko,
+    silloin suurilla kaloilla.
+
+    5. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    Jumalass' on juoksun määrä,
+    ei miehen ripeydessä;
+    juokseva johonki saapi,
+    käypä kauas kerkeävi --
+    usein käypi käypä härkä,
+    kun jo hengästyi hevonen.
+
+    6. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    Sitä kuusta kuuleminen,
+    jonka juurella asunto;
+    kiitä muille muita maita,
+    itselle omia maita --
+    omat maat makuisimmat,
+    omat metsät mieluisimmat.
+
+    7. Sanoi vanha Väinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+    soisin Suomeni hyväksi,
+    Karjalani kaunihiksi,
+    hyvin aina elettäväksi,
+    kunnialla kuoltavaksi --
+    laiskat Lappihin menevän,
+    muut veltot Viron vesille.
+
+
+
+
+127. Runolaulaja.
+
+
+    Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,
+    kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,
+    hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää,
+    ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
+
+    Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;
+    jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken.
+    Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
+    vaan tavan vuoks' on kaikki ja teeskeltyä vaan.
+
+    Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen;
+    siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen,
+    ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin ...
+    kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.
+
+    Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa,
+    ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa:
+    "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan,
+    kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
+
+    Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan,
+    olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan,
+    hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen
+    ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
+
+    Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus,
+    "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus,
+    ja yli otsain lentää pimeät varjot yön,
+    ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.
+
+    Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan;
+    vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan,
+    kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin,
+    säveltään visertääpi sydämin tykkivin.
+
+    Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää,
+    ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää,
+    ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa,
+    ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
+
+    Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan,
+    ja valon taistelusta pimeyttä vastahan,
+    hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on,
+    ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.
+
+    Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois,
+    kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois:
+    värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa,
+    ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
+
+    Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää,
+    punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää,
+    ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat,
+    ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
+
+    Ja ompi niinkuin riemu taas näyttais riemullen,
+    ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden;
+    iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
+    ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
+
+    Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty,
+    hän, hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän,
+    ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon
+    satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.
+
+
+
+
+128. Helsinki.
+
+
+Helsinki on, niinkuin tiedämme, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.
+Meistä Suomalaisista näyttää se niin suurelta ja komealta, että
+luulemme sille tuskin vertoja löytyvänkään. Mutta muukalaisetkin, jotka
+siellä käyvät, sanovat, että se on Europan sievimpiä kaupunkeja, jos
+kohta se onkin pieni Europan varsinaisten suurten kaupunkien rinnalla.
+
+Helsinki herättää huomiota varsinkin rakennustensa, puhtautena ja
+järjestyksensä sekä ympäristöjensä kautta.
+
+Mitä ensinnäkin rakennuksiin tulee, on niiden joukossa koko joukko
+varsin komeita ja kauniita. Varsinkin viime vuosina on sinne
+lisääntynyt paljo suuria kartanoita, jotka ovat rakennustaiteellisessa
+suhteessa erittäin uljaita. Kun vaeltelee Helsingin valtakatuja ja
+yleisempiä paikkoja pitkin ja näkee nuo monikerroksiset rakennukset
+taiteellisine koristuksineen, luuleepa todellakin olevansa jossakin
+Europan suurista kaupungeista. Mahtava Nikolain kirkko sekä Yliopiston
+ja Senaatin suuret, arvokkaan näköiset rakennukset tarjoavat
+Senaatin-torilla kävelijälle varsin mahtavan katseltavan. Vähän matkan
+päässä näistä ovat Suomen säätyjen talo, Suomen Pankki, Valtioarkisto,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kartano ja Ritarihuone, kaikki uusia,
+mahtavia rakennuksia. Viehättävimpiä paikkoja on myös n.s. Runebergin
+puisto, jonka keskellä on suuren runoilijamme Johan Ludvig Runeherg'in
+korkea kuvapatsas. Uljaita rakennuksia on sen ympäristöllä.
+
+Kaikkialla Helsingissä valvotaan huolellisesti puhtauden ja
+järjestyksen noudattamista. Siinä suhteessa varsinkin tekee se
+ulkomaalaisiinkin matkailijoihin hyvän vaikutuksen.
+
+Helsingin ympäristöllä on kauniita puistoja, Kaisaniemi, Kaivopuisto,
+Alppila y.m., joissa kaupunkilaisten on mukava itseään kauniina
+kesäpäivinä virkistää. Koska Helsinki on meren rannalla, voipi sieltä
+monesta paikasta myös nähdä aavan meren. Sellainen paikka on varsinkin
+n.s. Ohservatori-vuori, jossa on laitos tähtitieteellisiä tutkimuksia
+varten.
+
+Mutta vielä enemmän, kuin tuon ulkonaisen komeutensa vuoksi,
+on Helsingillä meille suomalaisille suuri merkitys sen vuoksi,
+että se todella on Suomen pääkaupunki ja sellaisena kaiken
+valtiollisen ja henkisen elämämme keskuspaikka. Siellä on korkein
+kotimainen hallitus-virastomme, Keisarillinen Senaatti, joka
+Keisarin-Suuriruhtinaan nimessä hoitaa maan hallintoa ja ylimpänä
+tuomioistuimena ratkaisee sinne vedotut oikeus-asiat. Helsinkiin
+kokoontuvat kansamme edusmiehet valtiopäiville keskustelemaan ja
+päättämään tärkeistä, koko maata koskevista asioista. Siellä on Suomen
+korkein opisto, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, joka valmistaa
+maalle oppineita tiedemiehiä sekä pappeja, tuomareita ja muita
+virkamiehiä. Samalla on siellä paljo muita kouluja. Siellä toimitetaan
+Suomen suurimmat sanomalehdet, jotka sitten leviävät ympäri maata,
+antaen tietoja sekä koti- että ulkomaisista oloista ja tapahtumista.
+Siellä on suuria kokoelmia Suomen maalaus- ja kuvanveistotaiteilijain
+teoksista. Monet seurat ja yhdistykset, jotka tavalla tai toisella
+koettavat yhteiskuntaa ja yleisiä asioita edistää, vaikuttavat
+tehokkaimmasti juuri pääkaupungissa. Täten on Helsinki todella tullut
+maamme henkisen ja aineellisen kehityksen keskukseksi.
+
+Elämä Helsingissä on sangen vilkasta. Asukasluku siellä nouseekin nyt
+jo noin 100,000 tienoille. Suuremmilla kaduilla on alituinen liike ja
+hyörinä; samoin myös avoveden aikaan satamassa, jossa on lukuisasti
+höyry- ja purjelaivoja. Monet pääkaupungin asukkaat kuitenkin muuttavat
+Helsingistä kuumaksi kesä-ajaksi maaseuduille saadaksensa siellä
+nauttia maa-elämän rauhaa ja raittiimpaa ilmaa. Syksyllä yliopiston ja
+koulujen avautuessa palaavat jälleen kaikki pääkaupunkiin takaisin.
+Pian alkaa kaduilla vilistä koulunuorisoa ja muuta yleisöä. Hupaista
+on silloin taas nähdä suuria laumoja ylioppilaitakin, valkea,
+kultalyyryllä koristettu lakki päässä. Hekin tulevat kaikilta Suomen
+ääriltä sinne lukujansa jatkamaan, valmistuaksensa työntekijöiksi
+isänmaansa ja kansansa hyväksi.
+
+Kun Helsinki täten on muodostunut oikein suuren kaupungin tapaiseksi,
+on siihen siten tarttunut tällaisten kaupunkien varjopuoliakin. Ei voi
+kieltää, että komeutta sekä ylöllisyyttä asunnoissa, puvuissa ja
+nautinnossa on Helsingissä tavattavissa enemmän, kuin köyhän Suomen
+kansan pääkaupungille soveltuisi. Mutta ehkäpä tällaiset puolet
+vähitellen ajan kuluessa tasaantuvat kaiken sen hyvän ja jalon
+vaikutuksesta, mitä pääkaupungistamme epäilemättä löytyy.
+
+
+
+
+129. Matka-kuvauksia.
+
+
+I. Nykyajan kulkuneuvoista.
+
+Arvaamattoman nopeasti voi nykyaikaan matkustella. Kun ennen kului
+viikkokausia tai enemmänkin matkustaessa esimerkiksi Oulusta
+Helsinkiin, suoritetaan tuo matka nykyään likimiten yhdessä
+vuorokaudessa. Ja mikä ero matkustamisen välillä! Ennen kuljettiin
+hevosvoimalla, reellä tai rattailla, ja matkustavainen oli kaikkien
+niiden hankaluuksien alainen, joita pahat ilmat, huono keli ja huonot
+ajoneuvot mukanansa tuovat. Nyt sitävastoin kuljetaan höyryn voimalla,
+mukavissa vaunuissa, pitkin tasaista rautatietä. Olkoon ulkona
+millainen sää tahansa, lämpimässä rautatievaunussa istut aivan
+turvallisena mukavalla istuimellasi. Ja kesäiseen aikaan pääsee
+nopeakulkuisilla ja mukavilla höyrylaivoilla vesiä myöten
+matkustelemaan. Totta on, että tällaista vauhtia kulkiessa ei juuri
+ennätä tutustua teiden ja kulkuväyläin varsilla oleviin maisemiin ja
+niiden asukkaisiin, mutta aikaa voitetaan paljo ja kaikki asiat tulevat
+nopeammin suoritetuiksi.
+
+Ja niinkuin nykyään liike omassa maassamme hyvien kulkuneuvojen kautta
+on lisääntynyt, niinpä on se tehnyt ulkomaillakin ja vielä suuremmassa
+määrässä. Eikä nykyään tarvita suuria valmistuksia ja puuhia
+ulkomaamatkaa varten. Pieni matkalaukku, jossa on kaikkein tärkeimmät
+ja välttämättömimmät matkatarpeet, on pian varustettu. Kaikkia tarpeita
+et ota mukaasi, koska ne voit matkallasi huokeasta hinnasta hankkia ja
+pääset siten kuljettamasta mukanasi suuria tavarajoukkoja. Jos sinulla
+on aikaa liikenemään ja varallisuutta joku määrä, voit hyvinkin pian
+tehdä matkan minne tahansa Europassa, ja vieläkin edemmäksi, jos asiasi
+niin vaativat.
+
+Tahdotko, nuori lukijani, joka äskettäin olet tutustunut oman maasi ja
+Europan maantietoon, lähteä kanssani lyhyelle huvimatkalle oman maan
+halki lähimpiin naapurimaihimme Europassa? Jos olet läksysi hyvin
+lukenut ja muutenkin itsesi hyvin käyttänyt, luulisin tuon matkan
+sinulle tuottavan virkistystä. Paljoja en sinulle tuosta matkasta
+lupaa, koska meillä on kiire. Emme siis joudu missään kauvoja aikoja
+viipymään. Matkustamme, minkä ennätämme, ja koetamme samalla kiinnittää
+huomiotamme ympäristöömme. Voipihan siitäkin olla sekä huvia että
+hyötyä.
+
+
+II. Suomessa.
+
+Mistä lähtisimmekään liikkeelle? Ehkä Suomen rautatien nykyjään
+pohjoisimmasta kohdasta, Oulun kaupungista. On aamupäivä kun sanomme
+jäähyväiset ystävällisille ja vilkkaille Oululaisille. Me istumme jo
+vaunussa muiden matkustavaisten kanssa, ja juna lähtee liikkeelle.
+Ensin se kulkee hitaasti, mutta vähitellen sen vauhti kiihtyy, jopa
+kulkenee se ainakin kahden ja puolen penikuorman vauhdilla tunnissa.
+Katselemme ympärillemme tutustuaksemme matkatovereihimme. Talonpoikia,
+maakauppiaita ja muutamia herrasmiehiä istuu samassa vaunussa.
+Matkustajat istuvat toistaiseksi itsekseen, ei kukaan puhele naapurinsa
+kanssa, kaikki ovat hyvin juhlallisen ja vakavan näköisiä. Sellainen on
+meidän suomalaisten luonto. Ellei tuossa harvapuheisuudessa mitään
+pahaa olekaan, niin eipä haittaisi kuitenkaan vähän suurempi
+vilkkauskaan. Mutta tämä sikseen. Kempeleen aseman ohi olemme jo
+menneet, ja nyt aukenevat Limingan laajat niittymaat eteemme. Onpas
+siinä viheriöivää alankoa niin pitkälti kuin silmä kantaa! Mutta pian
+jättää kiitävä juna nekin jälkeensä. Yhä etelämmäksi tullaan.
+Oulun läänin eteläosassa alkaa jo kaikenmoinen viljelys tulla
+näkyviin. Peltoja, niittyjä ja hyvin rakennettuja kyliä näkee siellä
+täällä tuon tuostakin. Iltapuolella päivää saavutaan Pohjanmaan
+rannikolle ruotsinkielisen väestön asuma-aloille. Kuuluisan Kokkolan
+kaupunginkin saamme sivumennen nähdä. Sitten kääntyy matka taas
+rannikkomaalta sisämaahan päin suomalaisten keskuuteen. Nytpä
+tullaankin etelä-Pohjanmaan hyvin viljellyille tasangoille. Toisin
+paikoin saapi nähdä silmäkannot viljeltyä maata. Talonpoikaistalot ovat
+upeita ja siistejä ulkonäöltään. Seinäjoen asemalla yömme vietettyämme
+kiidämme seuraavana päivänä taas sisämaahan päin. Nyt tullaan
+vähitellen varsinaiselle Hämäläisten alueelle. Sen voipi kuulla
+vastasaapuneiden matkustavaisten kielimurteestakin. Seudut, joiden läpi
+kuljemme, ovat hyvin vaihtelevia. Suomen luonnon moninaisuus tulee
+näkyviin. Milloin metsiä ja kankaita, milloin kauniita järvimaisemia,
+milloin erämaata, milloin taas hyvin asuttuja kyliä on tien varsilla.
+-- Iltapuolella päivää olemme jo saapuneet Kangasalan luonnon-ihanille
+seuduille. Hupaista olisi poiketa niitä lähemmin katsomaan, nousta
+esimerkiksi Harjulan harjulle, jonka hurmaavan kauniista näkö-aloista
+Topeliuksen Sylvia-lintu laulaa. Mutta tällaiseen poikkeamiseen ei
+meillä ole aikaa. Pian jo saavumme kuuluisaan Tampereen kaupunkiin.
+Juna viipyy tässä ainoastaan jonkun minuutin. Emme siis ennätä käydä
+kaupunkia lähemmin katsomassa, mutta kehoitan sinua joskus toiste
+siellä käymään. Kannattaa katsoa sen uljaita, monikerroksisia
+tehdasrakennuksia, uljasta Tammerkoskea sekä kauniita ympäristöjä,
+esimerkiksi ihanista näköaloistaan kuuluisata Pyynikin harjua.
+
+Tunnin päästä jo saavamme Toijalaan, jossa Turusta päin
+tulevat matkustajat yhtyvät seuraamme. Yhä vilkkaammaksi näyttää
+matkustaja-liike käyvän. Kansaa monenmoista kulkee nyt jo mukanamme,
+näkeepä muutamia ulkomaalaisiakin. Enemmistönä kuitenkin on vielä
+hämäläinen maalaiskansa. Hyvin viljellyt seudut sekä talonpoikain
+siisti vaatteus ja arvokas ulkonäkö osoittavat, että kuljemme
+seuduilla, joissa kansa ylimalkaan on varakasta ja hyvästi
+toimeentulevaa. Mutta Hämäläisestähän onkin se maine, että hän on
+uuttera ja voimakas peltomies. Onpa matkailijani joukossa kuitenkin
+myös vähemmän miellyttäviä ilmiöitä. Tuolla istuu näet joukko räyhääviä
+miehiä. Kaupungista tullessaan ovat he "tuliaisiksi" ostaneet itselleen
+paloviinaa. Sitä he maistelevat jo matkallakin. Oudoksuen katselet
+tätä, kammoksuen kuuntelet rumia kiroussanoja, joita heidän suustaan
+tiheään tulvaa. -- On jo ilta tulemassa. Kauan ei viivytä Hämeenlinnan
+asemalla. Vilaukselta vaan voimme katsella noin virstan päässä olevaa
+Hämeenlinnaa. Kun vielä tunnin aikaa matkustetaan, saavutaan Riihimäen
+asemalle, josta toinen tie erkanee Helsinkiin, toinen Pietariin päin.
+Tällä asemalla on suuri matkustaja-tulva. Kaikennäköistä kansaa saat
+tässä katsella ja monta eri kieltäkin kuulla. Matkustavaisten joukossa
+löytyy näet paljo ulkomaalaisiakin, jotka ovat matkalla, mitkä
+Pietariin, mitkä Helsinkiin, mitkä taas Suomen ihania maisemia
+katselemaan. Maamme luonnon ihanuus on näet jo tullut ulkomaillakin
+tunnetuksi. -- Muutaman tunnin odotettuamme saapuu Riihimäelle
+Helsingistä Pietariin päin menevä juna. Siihen astumme. Koska on yön
+aika, ovat useimmat matkustajat etsineet itselleen leposijaa vaunuissa.
+Niinpä on paras meidänkin tehdä, koska näkyy siksi tilaa löytyvän. Juna
+viepi meitä nyt yötä myöten itään päin. Meillä ei siis ole tilaisuutta
+katsella tien varsilla olevia maisemia. Ne ovatkin jotenkin
+yksitoikkoisia, koska rautatie kulkee Salpausselän tasaisia rinteitä
+pitkin. Yön hiljaisuutta ei häiritse muu kuin höyryveturin silloin
+tällöin kuuluva vihellys, tai joku matkustaja, joka jollakin asemalla
+astuu vaunuun tai menee siitä pois.
+
+Aamulla olemme jo Viipurissa, Karjalan pääkaupungissa. Hauska olisi
+käydä katsomassa tuota vanhaa, muistorikasta kaupunkia ja sen vanhaa,
+Torkel Knuutinpojan rakentamaa linnaa, mutta juna viipyy Viipurin
+asemalla ainoastaan 15 minuuttia. Ennätämme vain juoda lasin teetä
+(joka juoma näkyy täälläpäin, samoin kuin Venäjällä, olevan hyvin
+käytännössä) maukkaan "Viipurin-rinkelin" kanssa. Pian jo kuljettaa
+juna meitä eteenpäin. Matkustettuamme vielä jonkun tunnin kiidämme
+pienoisen Rajajoen yli, ja lähin eli Valkeasaaren asema on jo Venäjän
+puolella. Suomen suuriruhtinaanmaan, rakkaan kotimaamme, olemme nyt
+jättäneet. Joku viikko voipi mennä, ennenkuin sitä jälleen saamme
+tervehtiä. Mutta vielä tuntuu olo kuitenkin kodikkaalta. Suuri osa
+matkustajista on suomalaisia, varsinkin kauppiaita, jotka matkustavat
+Pietariin kauppoja tekemään.
+
+
+III. Venäjällä.
+
+Jo ennenkuin Pietariin saavumme, huomaamme, että tuo Venäjän
+keisarikunnan suuri pääkaupunki ei ole enää etäällä. Pitkin matkaa
+Valkeasaaresta alkaen näkyy rautatien varrella tiheässä sieviä
+kesähuviloita, joissa varakkaat Pietarilaiset kesäänsä viettävät. Seutu
+ei itsestään muuten ole erittäin ihanaa; yksitoikkoista, havupuuta
+kasvavaa alankoa on kaiken matkaa. Mutta Pietarilaiset pitävät
+kuitenkin suurena onnena, että saavat täällä havupuiden siimeksessä
+nauttia maaelämän raittiutta. Siksipä ovatkin Pietarin lähimmät
+ympäristöt täynnä heidän huviloitansa. Ja maa, joka on luonnostaan
+perin laihaa, on hedelmä- ynnä lehtipuita istuttamalla muutamin paikoin
+muutettu oikein yrttitarhan muotoiseksi. Ja siellä täällä näkee laajoja
+peltoja, jotka ovat viljellyt kuin ryytimaat. Kaalit, lantut, kurkut ja
+muut kyökkikasvit rehoittavat niillä uuraan Venäläisen hoidolla. Tämä
+on suomalaiselle silmiin pistävää. Suomalainen ei näet vielä suuresti
+harrasta ryytimaan hoitoa, mutta Venäläinen sitä vastoin, joka paljon
+enemmän käyttää kasviaineita ravinnokseen, hoitaa ryytimaitaan hyvin
+innokkaasti ja huolellisesti. Eipä olisi vahingoksi, jos mekin enemmän
+perehtyisimme tähän hupaiseen ja hyödylliseen viljelyshaaraan.
+
+Tunnin kuluttua Valkeasaaresta lähdettyämme saavumme Pietariin Suomen
+rautatie-asemalle. Hiljaisesta, yksinkertaisesta Suomestamme olemme
+siis saapuneet keskelle suuren maailmankaupungin hälinää ja loistoa. Ja
+nyt lähdemme katselemaan tuota kuulua kaupunkia. Jos olet Helsingissä
+käynyt, et suurestikaan hämmästy Pietarin rakennusten komeutta. Sillä
+yhtä komeita ja soreita löytyy edellisessäkin kaupungissa, jos kohta
+vähemmässä määrässä. Mutta sille, joka ensi kertaa katselee tuollaista
+jättiläis-kaupunkia, on jo rakennuksissakin ihmettelemistä. Kolmi-,
+neli- ja viisikerroksisia kartanoita näkee sadottain. Moniaat ovat
+rakennetut erittäin komeasti ja aistikkaasti, kuten esim. keisarilliset
+linnat. On niissä yksinkertaisella maalaisella katselemista.
+
+Mutta mennäänpä jollekin Pietarin liikepaikalle, esimerkiksi suurelle
+Nevski-kadulle. Hauska on kulkea sileitä jalkakäytäviä myöten ja
+katsella vastaantulevia ihmisjoukkoja. Kuka kulkee jalkasin, kuka ajaen
+vaunuissa tai "isvosikkain" nelipyöräisissä ajoneuvoissa. On siinä
+ihmistä jos jonkin säätyistä ja muotoista. Tuossa on parvi parrakkaita
+työmiehiä, punapaitaisia ja leveähousuisia. Tuossa kulkee komppania
+sotamiehiä. Tuossa ajaa komeasti puettu sotaherra. Miehiä, naisia ja
+lapsia kiitää tulvinaan ohitse, kaikilla näyttää olevan kiire. Mikä on
+puettu silkkiin ja samettiin, mikä kerjäläisen repaleisiin. Alituinen
+ohitse ajavain hälinä huumaa silmäsi. Et jaksa enää tarkatakaan.
+Omituiseen pitkään kaapuun puettu mies vetää kuitenkin huomion
+puoleensa. Arvelet että se on joku muhamettilainen, jonka kotimaa on
+kaukana Venäjän Aasian-puoleisilla alusmailla. Uljaan näköinen
+Tsherkessi, Kaukasian lapsi, kulkee ohitsesi, päässä karvalakki ja yllä
+pitkänläntä nuttu, jonka rintapuolet ovat varustetut lukuisilla
+pistoleilla ynnä muilla aseilla.
+
+Tylsistyt viimein katsellessasi tuota ihmishälinää. Alat tarkastella
+kadun varsilla olevia asuntoja. Minne vaan katsot, näet mahtavia
+palatseja. Niiden alakerroksissa on usein komeita kauppapuoteja ja
+ravintoloita. Edellisissä vallitsee huikaiseva komeus ja tavarain
+runsaus. Kyllä niissä on myytävänä, mitä vaan mielesi haluaa. Ja jos
+pistäydyt niihin kauppoja tekemään, olenpa varma, että kielevät
+kauppapalvelijat saavat kukkarostasi kopeekat heltiämään.
+
+Ylimalkaan näkee kansan syvän kunnioituksen uskontoansa kohtaan
+kaikkialla esiytyvän. Kirkkoja ja luostareita on paljon. Harras
+Venäläinen aina kirkon kohdalla paljastaa päänsä ja tekee ristinmerkin.
+Samoin hän huoneeseen tullessaan, ennenkuin talon asukkaita tervehtii,
+ristii itsensä Jumalan-kuvan edessä. Matkalle lähtiessään ei hän unohda
+siunata itseään. Tämä kaikki osoittaa, että kansa kaikessa elossaan ja
+olossaan ikäänkuin tahtoo asettua Korkeimman silmäin eteen ja
+suojelukseen. Paljo sellaisessa tavassa epäilemättä on pelkkää
+ulkomuotoa, ilman sydämen hartautta, mutta ei ole miellyttäväisyyttä
+vailla tuo ulkonainenkaan kunnioitus uskontoa kohtaan.
+
+Mahtava Neva-joki laskee Pietarin lävitse Suomenlahteen. Useita komeita
+siltoja on rakennettu sen ylitse. Ja sen pinnalla kulkee tiheään
+pieniä höyrylaivoja, joissa aina on suuri joukko matkustavaisia. --
+Kaikenmoisia kulkuneuvoja onkin tarpeen sellaisessa kaupungissa, kuin
+Pietari on. Jalkaisin ei siellä jaksaisi matkoja suorittaa. Samoin kuin
+nykyään muissakin suurissa kaupungeissa on Pietarissakin paljo suuria,
+monta kymmentä henkeä vetäviä vaunuja, joita hevoset kuljettavat
+pitkin katuja rautakiskoisia ratoja myöten. Niissä pääsee muutamalla
+kopeekalla kulkemaan virstamääriä. Sitäpaitsi vilisee ajureita, n.s.
+isvosikoita, jotka aina ovat alttiit kuljettamaan sinua, jopa perin
+halvastakin, jos vaan osaat hyvästi tinkiä. Sillä Pietarissa, niinkuin
+muuallakin Venäjällä, kuuluu tinkiminen välttämättömänä pahana kaikkeen
+asioimiseen.
+
+Hupaista olisi meidän käydä Pietarin monilukuisissa julkisissa
+paikoissa, mutta tällä kertaa kuitenkin mieluummin tahdomme nähdä
+palasen Venäjän maaseutuakin. Lähdemme Pietarista rautateitse
+lounaaseen päin, Saksan rajalle. Se matka kestää vähän toista
+vuorokautta. Istuinpaikat vaunussa saatuamme alamme tarkastella
+ympärillemme. Siisteyden puolesta olisi vaunussamme yhtä ja toista
+korjattavaa. Mitä matkustavaan yleisöön tulee, on se hyvin sekalaista:
+upseereja, sotamiehiä, ylioppilaita, talonpoikaisia miehiä ja naisia,
+kaupustelijoita, työmiehiä y.m. Melkein kaikki polttavat papyrosseja,
+yksin herras-naisetkin. Puhellaan vilkkaasti ja isoäänisesti, ja
+puhellessa tehdään käsillä liikkeitä. Vaunun etäisimmässä nurkassa
+oleva nuori mies alkaa soittaa käsiharmonikkaa. Sävelten vaikutuksesta
+alkaa koko hänen olentonsa elää. Kuulioihinkin tarttuu soiton hurmaus.
+Venäläisen hilpeä ja soittoa rakastava luonne puhkee näkyviin. Jos tila
+vaunussa sallisi, saisimme ehkä nähdä nuorten miesten pian pyörivän
+huimaavassa tanssissa.
+
+Seudut, joiden läpi kuljemme, ovat enimmäkseen yksitoikkoisia
+alanko- ja nummimaita. Kyliä näkee vaan harvakseltaan rautatien
+varsilla. Tämä osa Venäjää ei olekaan maan viljavimpia seutuja. Ne ovat
+Venäjän keski- ja etelä-osissa. Siellä ovat mainion viljavat
+"mustanmullan" maat, ja väkirikkaita kaupunkeja ja kyliä on tiheästi.
+
+Väsyttäväksi alkaa käydä matkustaminen tätä yksitoikkoista seutua
+pitkin. Muutamia kaupunkeja on tien varrella, mutta juna ei niiden
+kohdalla kauvoja viivy. Tulee ilta ja yö. Juna yhä jatkaa kulkuaan.
+Matkustajat käyvät uneliaiksi. Kukin koettaa nukahtaa istumapaikallaan,
+mutta eipä se oikein onnistu. Levottoman yön jälkeen ollaan aamusella
+jotenkin nurpeamielisiä. Mutta siitä toinnutaan. Matkustajilla on näet
+mukanaan teekannut, joihin he asemilta saavat kuumaa vettä. Pian he
+siis voivat nauttia mielijuomaansa, höyryävää teetä, jota moni heistä
+jaksaa juoda hämmästyttävän suuret määrät. Elämä vaunussa vilkastuu. Ei
+olla totuttu suuriin kursastelemisiin, vaan häikäilemättä aletaan
+vaunussa siistiä puvut, pestä kasvot, suoria hiukset y.m.
+
+Likeisen yhteydemme kautta Venäläisten kanssa olemme jo entuudesta
+jossakin määrin oppineet heitä ja heidän tapojansa tuntemaan, joten
+matka tähän asti ei ole voinut vielä tarjotakaan mitään erityisesti
+uutta ja huomiotamme herättävää. Mutta juna kiitää eteenpäin. Pian
+tulemme tutustumaan maahan ja kansaan, jotka ovat meille verraten
+oudot. Tuntuupa sen vuoksi hieman juhlalliselta mielessä.
+
+
+IV. Saksanmaa.
+
+Ollaan siis ensimmäisellä rautatie-asemalla Saksan puolella, Preussin
+kuningaskunnan alueella. Suuri muutos on tosiaan tapahtunut oloissa
+muutamana minuuttina, joiden kuluessa olemme siirtyneet viimeiseltä
+venäläiseltä asemalta ensimmäiselle saksalaiselle asemalle. Kansan
+ulkomuoto, kieli, puku ja rakennuksetkin ovat toisenlaatuisia. Nuo
+venäläisillä asemilla tavattavat teekeittiöt ovat melkein kadonneet.
+Peränurkassa ei näe Jumalan-kuvaa eikä kansan tekevän ristinmerkkiä sen
+edessä -- todistus siitä, että olemme tulleet toisen uskonnon alueelle.
+Preussilaisethan ovatkin luterilaisia, tunnustavat siis samaa uskontoa,
+kuin Suomen kansan enemmistökin. Muuten tapaamme yhtäläisyyttä omien
+olojemme kanssa; ellei saksankieli, jota kuulemme puhuttavan,
+muistuttaisi meitä siitä, että olemme vieraalla maalla, eipä sitä
+muusta paljo huomaisikaan. -- Mutta juna lähtee pian Saksan ja Preussin
+pääkaupunkiin Berliniin päin, ja sitä ennen ovat passimme ja
+matkatavaramme tarkastuksessa käytettävät; rajan yli mennessä näet
+täytyy muutamista tavaroista tullia maksaa, ja ilman täydellistä passia
+ei matkustavaisen ole yrittämistäkään Saksan alueelle. Nämä
+tarkastukset onnella kestettyämme istumme viimeinkin junassa, joka
+hyvää vauhtia alkaa viedä meitä Berliniä kohden. Matkaa kestää noin
+päiväkauden. Mainittuamme vaan, että maisemat, joiden läpi kuljemme,
+ovat enimmäkseen laajoja tasangoita, joilla näkee paljon
+viljelemättömiäkin aloja, kankaita ja metsämaitakin, siirrymme nyt
+suorastaan Berliniin.
+
+Junan pysähdyttyä sille asemalle, johon Pietarista tuleva juna saapuu
+-- sillä Berlinissä, samoin kuin Pietarissa ja muissa suurissa
+kaupungeissa, on monta rautatie-asemaa -- astumme katettuun, yhden
+hevosen vedettävään vaunuun, jossa kuljemme johonkin majataloon eli
+"hotelliin", niinkuin niitä sanotaan. Siellä puhdistettuamme
+itsestämme matkan pölyt, lähdemme tarkastelemaan tätä suurta
+kaupunkia, jonka asukasmäärä tekee noin kaksi miljoonaa. Kiirehdimme
+kaupungin keskuksessa olevalle kuuluisalle "Unter den Linden-" eli
+lehmus-kadulle. Sen keskikohtana on pitkin pituuttaan tuuheain
+lehmusten varjoama kävelypuisto. Kadun molemmilla puolilla on mahtavia
+rakennuksia, toinen toistaan kauniimpia ja komeampia. Istahdamme
+viheriäiselle penkille lehmuksen varjoon ja katselemme ohi kulkevaa
+ihmisten vilinää. Ja vilinää siinä on todellakin, aivan yhtä suurta,
+kuin Pietarin Nevskikadulla. Yhden ja kahden hevosen vetämiä vaunuja
+kulkee sadottain ohitsemme, mutta mitään sanottavaa jyrinää ei niistä
+synny, kun katu tällä kohdalla on peitetty sementillä, jota myöten
+pyörät kulkevat tasaisesti. Jalan kävelijöitä on katu melkein
+mustanaan. Mutta, jos emme ota lukuun tuota suurenmoisuutta
+rakennuksissa ja liikkeessä, emme tässä katsellessamme oikeastaan
+mitään outoa huomaa. Katu itsessään muistuttaa koko lailla Helsingin
+esplanaadikatua. Ja kun katselemme ohi kulkevia ihmisiä, emme
+niissäkään mitään erityisempää huomaa, näyttävätpä kasvoiltaan ja
+puvuiltaan melkein, kuin olisivat vanhoja tuttuja, joita muka olisimme
+tavanneet Helsingissä tai muissa oman maamme kaupungeissa. Siinä
+määrässä tekee yhtäläinen sivistys ja samallaiset olosuhteet ihmiset
+toistensa näköisiksi. Ja vaikka olemme nyt jo koko joukon omaa
+maatamme etelämpänä, ei asukasten ulkomuodossa vielä huomaa tuota
+etelämaalaisten tummaverisyyttäkään paljoa suuremmassa määrässä, kuin
+meilläkään. Sen vuoksi niiden yhtäläisyys omien kansalaistemme kanssa
+on sitä tuntuvampi. Tarkemmin katsoessa huomaat kuitenkin useampien
+kasvonpiirteissä jotakin omituisesti saksalaista. Varsinkin saat usein
+nähdä kasvoja, jotka ovat laihanpuoleiset, mutta ilmaisevat suurta
+henkevyyttä ja tarmoa. Ylimalkaan ovat Preussilaiset kookkaita ja
+uljaita ryhdiltään. Siinä huomaa sotilaallisen kasvatuksen jälkiä.
+Heidän varsinaiset soturinsa, joita kaikkialla tapaa, ovat enimmäkseen
+voimakkaan näköisiä, soreavartaloisia miehiä.
+
+Berlinissä on lukemattomia merkillisiä katseltavia; esimerkiksi
+komeat kuninkaalliset linnat, mainio yliopisto, suurenmoiset
+taideteoskokoelmat, eläintarha j.n.e. Niihin tarkemmin tutustuaksemme
+tarvitsisimme moniaita viikkoja aikaa. Jätämme ne siis tällä kertaa ja
+riennämme syvemmälle Saksaan, nähdäksemme, miltä maa ja kansa siellä
+päin näyttävät. Teemme ensinnäkin matkan Saksin kuningaskuntaan.
+
+Sinne päin kuljetaan ensin tasaisia maita myöten. Minne vaan katsot,
+näet hyvin viljeltyjä peltoja ja metsiköitä, joissa on omena- ja
+kirsikka-puita, pyökkejä, tammia y.m. kauniita lehtipuita.
+Petäjä-metsää näkee täällä, niinkuin muuallakin Saksassa, vaan ani
+harvoin. Kyliä, suurempia kuin meidän pikkukaupungit, on tiheässä. Ne
+näyttävät jotenkin yhdennäköisiltä. Asunnot ovat enimmäkseen rakennetut
+tiilistä, puuristikoista muodostettuihin kehyksiin. Puuta ei näet
+täällä enää rakennustarpeiksi riitä. Kesällä näkee akkunoissa
+puuliisteistä tehtyjä varjostimia, jotka ovat viheriäisiksi maalatut ja
+siten rakennetut, että liisteet voipi sulkea umpeen tai eroittaa
+toisistaan, aina sen mukaan, miten mieli tekee päivänvaloa tai varjoa.
+-- Kullakin kylällä on tavallisesti oma pieni kirkkonsa, kivestä tai
+tiilestä rakennettu, harja terävä, akkunat ylöspäin suippenevat. Ne
+ovat siis samanlaatuisia kuin meidän vanhimmat kivikirkkomme ovat. --
+Talojen ympärillä on tavallisesti puutarhoja. Sitenpä nuo muuten
+harmaanväriset kylät näyttävätkin varsin sieviltä.
+
+Huomaamme siis, että maisemat täällä Saksassa näyttävät koko lailla
+toisenmoisilta kuin meillä Suomessa. Silmä ei enää näe meidän
+havumetsäisiä salojamme, ei meidän soreita koivikoitamme, ei
+sinijärviämme -- tasankoa vaan ja siinä peltoa, niittyä, ryytimaata,
+hedelmäpuumetsiköitä, kaupunkeja, kyliä ja tehtaita. Eipä näe enää
+meidän aitojammekaan. Mistäpä Saksalainen siihen tarvittavat puut
+saisikaan? Kun hän lähettää raavas- tai hanhikarjansa niityille
+laitumelle, panee hän siis paimenen aina mukaan.
+
+Tällaista on ylimalkaan Saksanmaan maaseutujen ulkomuoto. Kaikkialla ei
+kuitenkaan ole näin tasaista. Löytyy toisin paikoin kunnasmaisemia,
+jopa juhlallisia vuoriseutujakin, niinkuin maantiedostakin jo olemme
+oppineet. Ja sellaisilla tienoilla saapi nähdä havumetsiäkin.
+
+Mutta tutustukaamme nyt myös junassa matkustavaan yleisöön. Sen
+joukossa näkee köyhiä ja rikkaita, iloisia ja vakavia, aivan kuin
+meilläkin. Mutta päihtyneitä ei näe. Se on huomio, jonka saamme
+kaikkialla Saksan-matkallamme tehdä. Matkustavaiset puhelevat
+vilkkaasti keskenään. Saksankieltä ei yleensä pidetä kauniina kielenä,
+mutta hienona, sointuisana ja ytimekkäänä se mielestämme valuu
+sivistyneen Saksalaisen huulilta. Voi huomata, että tämä kieli on
+pitkällisen käytännön kautta käynyt perin notkeaksi ajatusten
+ilmituojaksi. -- Vaunuun astuessaan lausuvat usiammat matkustajat
+tervehdyksen ja samoin hyvästit sieltä poistuessaan. Tutut ja
+tuntemattomat ovat pian hauskassa keskustelussa toistensa kanssa; ei
+sen alkamiseen mitään juhlallisia esittelyjä tarvita. Ellet sinä
+lähesty matkatovereitasi, lähestyvät he sinua, ja herttaisen
+ystävällisissä pakinoissa on piankin puolelta ja toiselta juteltu
+tehtävän matkan tarkoitukset, vieläpä elämänvaiheetkin. Kun olemme
+muukalaisia, saamme tietysti tehdä selvää kotimaastammekin, josta
+Saksalaisilla yleensä näkyy olevan himmeät käsitykset, he kun
+kouluissaan tarkemmin tutustuvat vaan oman maansa maantietoon. --
+Tällaista ystävällistä kohtelua saapi matkustavainen kaikkialla
+Saksassa osakseen. Se tuntuu varsin hauskalta, etenkin kun omassa
+maassamme useinkin matkustamme niin hiljaisina ja nyrpeinä, kuin
+olisivat muut matkustavaiset vihamiehiämme tai olennoita, joista meidän
+ei tarvitse vähääkään huolia. -- Mutta jatkakaamme matkakertomustamme.
+
+Saavumme jo Saksin kuningaskunnan pääkaupunkiin Dresdeniin, jossa on
+noin 250 tuhatta asukasta. Se on Elhevirran rannalla, kuuluisa
+kauniista rakennuksistaan ja maailman-mainiosta taulukokoelmastaan. Sen
+ympäristöt ovat erittäin kauniit. Siellä näemme päivänpuoleisilla
+rinteillä ensimmäiset viiniköynnöstarhatkin matkallamme. Syyspuolla
+kesää saisimme syödä niiden mehukkaita rypäleitä. Nyt sen sijaan on
+saatavissamme halvasta kaikenmoisia muita hedelmiä ja eritenkin
+mehukkaita kirsikoita.
+
+Dresdenistä viepi juna meidät jonkun tunnin matkan päässä olevaan
+"Saksilaiseen Sveitsiin", joka on ihanuudestaan kuuluisa. Tie kulkee
+pitkin Elbejoen varsia Erzgebirge-vuoriston liepeillä. Kylläpä ovat
+nämä seudut todellakin hurmaavan ihania. Tien varrella näkyy tuon
+tuostakin korkeita, metsien peittämiä kukkuloita. Niiden rinteillä ja
+huipuilla on usein komeita linnoja ja raunioita. Kukkulain väliset
+laaksot sievine kaupunkeineen ja kylineen näyttävät niin rauhallisilta
+ja onnellisilta, että luulisi ihmisten niissä elävän kuin Edenissä.
+Likemmältä tutkien kaiketikin saisi kuitenkin nähdä elämän moninaisten
+huolien ja murheitten sielläkin majailevan.
+
+Jos tätä tietä vielä jonkun matkaa kulkisimme, tulisimme Böömiin,
+Itävallan keisarikunnan alueelle ja katoolisen väestön keskuuteen.
+Saisimme sillä matkalla nähdä Böömin pääkaupungin Pragin ja Itävallan
+pääkaupungin, kauniin Wienin. Ja jos siitä vielä matkustaisimme
+mahtavaa Tonava-virtaa noin päivän matkan, saapuisimme Unkariin,
+sukulaistemme Magyaarein maahan. Mutta näin pitkille matkoille emme
+tällä kertaa lähde, niin hupaista kuin se olisikin. Muistamme näet,
+että meillä olisi Saksassa käytävä useissa paikoissa, joihin on
+liittynyt suuria muistoja menneiltä ajoilta, muistoja, jotka ovat
+meille Suomalaisillekin rakkaita. Miten paljo ovatkaan Saksan kansan
+etevät miehet aikojen kuluessa tuottaneet tieteen, taiteen, keksintöjen
+ja ylimalkaan inhimillisen sivistyksen alalla sellaista, josta on ollut
+hyötyä koko ihmiskunnalle ja meidänkin kansalle! Mutta tällä kertaa
+asuu mielessämme elävimpänä muisto siitä miehestä, joka kerran totuuden
+voimalla kukisti paavilaisuuden Saksassa ja pohjoismaissa. Martti
+Lutherista näet löytyy vielä Saksassa jäljillä paljo muistoja, ja niitä
+nyt haluaisimme nähdä. Löytäisimme niitä etupäässä Wittenbergistä;
+jossa hän, kuten historiasta tiedämme, uskonpuhdistajana eli ja
+vaikutti, sekä Eisleben'istä, jossa hän syntyi ja kuoli. Matkustamme
+viimeksi mainittuun kaupunkiin. Tie sinne kulkee vanhan Leipzigin
+kaupungin ohi. Sen läheisyydessä tapaisimme Breitenfeld'in ja Lytzenin
+taistelukentät, joilla 30-vuotisessa sodassa urhoolliset esi-isämmekin
+vuodattivat vertansa puhdistetun opin puolesta.
+
+Eisleben'in kaupunki on Harz-vuoriston kaakkoisella liepeellä. Se on
+yksi Saksan n.s. pieniä kaupunkeja, vaikka se meidän käsityksemme
+mukaan kuitenkin on koko suuri, koska siinä on noin 20 tuhatta
+asukasta. Tässä, niinkuin useissa muissakin Saksan kaupungeissa,
+herättää huomiota asuntojen vanhan-aikuisuus. Suuri joukko taloja on
+monen sadan vuoden vanhoja, jo keskiajalla rakennettuja. Kun kävelee
+noita kapeita katuja pitkin ja näkee nuo keskiajan malliin rakennetut
+talot katujen varsilla, luulisi monasti siirtyneensä neljä tai viisi
+vuosisataa ajassa takaperin, jos eivät asukkaat vaatepartensa kautta
+ilmaisisi, että elämme nykyajassa.
+
+Yksi tuollaisista vanhoista taloista Eisleben'issä on _Martti Lutherein
+syntymätalo_. Siinä talossa syntyi Luther 10 p. Marraskuuta 1483. Sillä
+on jo siis ainakin viidettä sataa vuotta ikää. Se on pieni,
+kaksikerroksinen rakennus. Yläkerros on saanut kestää tulipalon
+hävitystä, joten se on täytynyt osaksi uudesta rakentaa. Omituinen tunne
+valtaa mielesi astuessasi tähän halpaan asuntoon, jossa yksi historian
+suurimpia miehiä on nähnyt päivän valon, yksi niitä miehiä, joiden
+hengen voimaa, lujuutta ja jaloa taistelua totuuden puolesta jo
+lapsuudestasi saakka olet tottunut ihmettelemään ja kunnioittamaan.
+--Tässä Lutherin syntymätalossa löytyy vielä moniaita muistoja hänestä,
+esim. yksi hänen käyttämänsä pöytä, hänen kirjoittamiansa kirjeitä,
+jotka ovat vielä siinä kunnossa, että niitä voipi lukea, muutamia
+Lutherin aikuisia maalauksia y.m. -- Jäljellä on Eisleben'issä vielä
+sekin talo, missä Luther 18 p. Helmikuuta 1546 kuoli. Ja vanhassa n.s.
+Andrean-kirkossa on vielä käytännössä sama saarnastuoli, josta hän
+aikanaan julisti Eislebeniläisille evankeliumia. -- Juhlallisilla
+tunteilla eroamme näistä muistoista.
+
+Monilukuisia merkillisiä paikkoja olisi meillä vielä Saksassa
+nähtävänä, mutta ohjelmamme vaatii meitä rajoittamaan matkojamme. Emme
+kuitenkaan lähde Saksasta, ennenkuin olemme nähneet edes vilahdukselta
+kuuluisan Rhein-virran, Saksalaisten ihailun ja ylpeyden esineen.
+Kiirehdimme siis lyhintä tietä Rheinin rannalle. Koblenz'in kaupungin
+luona astumme yhteen noista suurista höyrylaivoista, jotka kuljettavat
+huvimatkailijoita Rhein-virralla.
+
+Rhein-virta lienee näillä tienoilla päälle 1,000 jalan levyinen. Onhan
+siinäkin jo leveyttä virraksi. Sen vesi, joka Sveitsistä lähtiessään on
+kirkasta, on täällä jo jotenkin sameata. Mutta tämän seikan korvaa
+Rheinin rantojen arvaamattoman suuri ihanuus. Kun Koblenz'ista
+matkustaa etelään päin, näkee rannoilla milloin jyrkkiä vuoria ja
+kukkuloita, joilla useinkin on keskiaikuisten ritarilinnojen
+jäännöksiä, milloin viheriäisten viinitarhain peittämiä mäenrinteitä,
+milloin taas hymyileviä kaupungeita ja kyliä. Linnoista on tavallisesti
+olemassa taruja ja kertomuksia niiltä ajoilta, jolloin ne vielä ovat
+olleet rautaan puettujen ritarien asuntoina. -- Kaunis ilma, ihanat
+rannat, synkät muinais-ajan linnat ja koko seudun viehkeys synnyttävät
+matkailijassa unelman-tapaisen mielen-tilan, jossa hämärän ritari-ajan
+haamut ja kauniit maisemat sulautuvat suloiseksi utukuvaksi, jota
+ei tahtoisi häirittävän. Ja hiljalleen mentäissä taruperäisen
+Lurlei-kallion ohitse hyräilemme saksalaisen runoilijan Heinen
+tunnettua laulua: "En tiedä, mistähän lienee näin mielein murheinen --"
+
+Bingen'in kaupungin kohdalla tekee Rhein-virta mutkan itäänpäin.
+Tämä kohta on Rhein-virran kauniimpia. Sen vaikuttavaisuutta
+lisää vielä virran pohjoispuolella, Niederwald-vuoriston korkealla
+rinteellä kohoava naisolento, joka kuvaa Saksaa ja sen parikymmentä
+vuotta takaperin saavutettua valtiollista ja kansallista
+yhteyttä. Isänmaallisin tuntein katselee Saksalainen tätä
+kansallis-muistopatsasta.
+
+Matka Bingen'istä Mainz'in kaupunkiin ei enää ole niin viehättävätä,
+koska Rheinin rannoilla sillä välillä on lakeita niittymaita.
+
+Nähtyämme täten palasen Rheinin vartta suuntaamme matkamme vielä maitse
+etelään päin. Haluamme näet pikimiten pistäytyä Sveitsissäkin. Kuljemme
+Neckar-virran ihanien laaksojen läpi. Meillä on siten tilaisuus
+tutustua Würtenberg'in ystävällisiin asukkaisiin sekä Neckarvirran
+seutuihin, joilla rinteet ovat viinitarhoina ja laaksot peltoina,
+kaupunkeina ja hedelmätarhoina. Ulm'in kaupungin tienoilla satumme
+vaunusta katsahtamaan etelään päin. Etäällä taivaanrannalla näkyy
+jylhä, valkeaharjainen pilviröykkiö. Vai ovatko ne todella pilviä?
+Eivät oikein siltäkään näytä. Eräs toinen matkustajista huomaa saman
+ilmiön. Hänen ihastunut huutonsa: "Alpit, Alpit!" selittää meille asian
+laidan. Alppien lumiharjat näkyvät meille nyt ensi kerran. Ja kuitenkin
+olemme Alpeilta vielä ehkä noin 18 penikuorman päässä! Mutta juna
+kiitää yhä etelään päin. Malttamattomina odotamme matkamme päämäärää.
+
+
+V. Sveitsi.
+
+Yht'äkkiä tuopi juna meidät Boden-järven rannalle. Pitkistä ajoista
+saamme taas nähdä _järven_! Miten suloiselta se tuntuu, sen voipi
+aavistaa ainoastaan se, joka on kauan matkustanut järvettömiä
+tasangotta myöten ja hengittänyt rautatie-pölyä keuhkoihinsa. Ja
+mahtava on kerrassaan se näkymö, joka tämän järven rannalla aukenee
+matkustajan silmäin eteen. Järvi on noin penikuorman levyinen, vaikka
+se silmään näyttää vaan virstan tai parin levyiseltä. Sen vesi on,
+samoin kuin muidenkin Sveitsin järvien, viheriäistä, mutta kirkasta ja
+läpinäkyvää. Ja sen toisella rannalla on mahtavan kaunis Sveitsin
+vuorimaa. Tähän järven pohjois-puolelle jo näemme koko majesteetillisen
+Alppi-maailman. Laskeutuvan auringon säteet heittävät lumoavaa valoa
+sen korkeimmille lumi- ja jäähuipuille. -- Kuljemme nyt höyrylaivalla
+Boden-järven yli, milloin ihaillen Alppien mahtavuutta, milloin järven
+rantoja sievine kylineen ja kaupunkeineen.
+
+Niinkuin tiedämme, on Sveitsi pienoinen maa, pinta-alalleen noin
+yhdeksäs osa Suomen pinta-alasta. Ja tästäkin alasta anastavat suuren
+osan asumattomat vuoriseudut. Asukkaita on Sveitsissä kuitenkin enemmän
+kuin Suomessa. Siitä voimme päättää, että Sveitsi, omaan maahamme
+verrattuna, on monta kertaa tiheämmin asuttua. Tapaammekin matkallamme
+myötäänsä sieviä kaupunkeja ja kyliä. Sveitsin pohjois-osalla, missä
+nyt kuljemme, ei ole vielä varsinaisen vuorimaan luonnetta, jonka
+vuoksi siellä näkee maanviljelystäkin harjoitettavan. Etelämpänä,
+varsinaisten Alppien alueilla, on karjanhoito etevimpänä elatuskeinona.
+
+Muutamassa tunnissa viepi juna meidät ensin Zyrich'in kaupunkiin, joka
+on ihanan Zyrich'in järven rannalla. Tämän järven rannoilla näkee joka
+haaralla viehättäviä kaupungeita, kyliä ja huviloita. Alpit näyttävät
+olevan jo paljon lähempänä; juhlallisina ja korkeina kuin kesäiset
+ukkospilvet rajoittavat ne näköalan etelään päin. Jonkun tunnin vielä
+kuljettuamme rautateitse sekä veneellä pienen, sievän Zug-järven yli
+saavutamme yhden Alppien etuvartioista, kuuluisan Rigi-kukkulan.
+
+Tuossa on nyt Rigi mahtavana edessämme. Sen huipulle pitäisi meidän
+nousta, saadaksemme sieltä lähemmältä katsella Alppeja. Mutta miten
+jaksamme kiivetä pitkää ja jyrkkää rinnettä ylös? Siihen vaivaan ei
+meidän tarvitse antautuakaan. Rigin huipulle vie meidät näet
+höyryveturi pitkin rautatietä. Tämä rautatie on yksi nykyajan ihmeistä
+kulkuneuvojen alalla. Tavallinen juna ei tietysti voisi nousta sileitä
+kiskoja pitkin ylös jyrkkää rinnettä; senpä tähden onkin Rigille vievän
+junan veturissa pyörä, joka on varustettu hampailla, mitkä junan
+kulkiessa laskeutuvat niitä vastaaviin syvennyksiin radassa. Täten juna
+pääsee ylöspäin, jos kohta hitaastikin.
+
+Astumme siis junaan. Avonaisesta vaunusta on meidän mukava katsella
+ympärillemme. Jota korkeammalle noustaan, sitä avarammiksi ja
+juhlallisemmiksi käyvät näköalat. Lehtimetsäinen vuoren lieve jää
+alapuolelle; sen havumetsäinen osuus alkaa. Päätä huimaa toisin
+paikoin, kun rata on rakennettu hirvittävien rotkojen ja kuilujen
+partaille, jotka nielisivät syvyyteensä, jos juna jotenkin joutuisi
+kiskoilta pois. Pelottaapa sekin, että radan perustus ei aina kestäisi,
+kun vuori näyttää olevan varsin haurasta kivilajia. Onnellisesti
+kuitenkin pääsemme Rigin ylimmälle huipulle. Siellä on pienoinen
+tasanko komeine ravintoloineen. Huvimatkailijoita on siellä myös
+runsaasti, mikä miltäkin maailman ääreltä.
+
+Matkamme vuoren juurelta tänne ylös, 11 kilometriä pitkä, on kestänyt
+puolitoista tuntia. Täällä huipulla olemme nyt 1800 metriä eli lähes
+kaksi virstaa merenpintaa korkeammalla. Niin korkealla emme ole
+milloinkaan olleet. Kylmältä tuntuu täällä, vaikka on keskikesä.
+Huipulla ei enää kasva puitakaan, vaan ainoastaan ruohoa ja muutamia
+kukkasia.
+
+On ilta. Laskeutuvan auringon valossa katselemme nyt ympärillemme.
+Olemme sanomattoman ihmettelyn valtaamina -- niin mahtavaa ja kaunista
+on kaikki se mitä näemme. Luomme silmämme etelään päin. Bernin ja
+Glärnisch-alppien majesteetillinen vuori- ja kukkulasarja on siellä
+nähtävissämme. Lähimmillä kukkuloilla ja huipuilla ei vielä näe lunta,
+mutta etäämpänä näkyvät ovat melkein kaikki peitetyt ikuisella lumella
+ja jäällä, joka hohtaa kummallisen ihanasti ilta-auringon säteistä.
+Koko tuo mahdottoman suuri kukkula- ja vuoriryhmä näyttää olevan aivan
+lähellä; arvelisit lähimmille lumihuipuille suorin matkoin olevan noin
+pari virstaa. Kuitenkin on lähimpäänkin niistä, Titlis nimiselle
+huipulle, vähintäänkin 3 penikuormaa. Ja edempänä oleville
+jäähuipuille, Finsteraarhorn'ille ja Jungfraulle, on kartasta päättäen
+matkaa noin 7 penikuorman tienoille. Ilman puhtaus ja läpinäkyväisyys
+täällä ylhäällä on niin suuri, että silmä kokonaan pettyy matkain
+pituuden suhteen.
+
+Monilukuiset ovat ne kukkulat, jotka nostavat lumipeitteiset päänsä
+muuta vuoristoa ylemmäksi. Korkeimmat niistä kuitenkin ovat nuo
+edellä mainitut Finsteraarhorn ja Jungfrau, joista edellinen on 4275
+metriä (yli neljä virstaa) ja jälkimmäinen 4167 metriä merenpintaa
+korkeammalla. Rigi on siis kuin lapsi näiden jättiläisten rinnalla. Ja
+kuitenkin olemme Rigillä mielestämme jo hirmuisen korkealla. Jos olisi
+pilvinen sää, saisimme nähdä olevamme pilvienkin yläpuolella, nämä kun
+usein kulkevat Rigin huippua alempana.
+
+Näköala pohjoiseen päin on äärettömän laaja, siellä kun ei ole mitään
+korkeampia vuoria sitä rajoittamassa. Lähempänä erottaa hymyilevien
+maisemien piirteet vielä jotenkin tarkoin, mutta edempänä, näköalan
+rajalla, muodostavat maisemat vaan siintävän ja himmeän juovan,
+josta paljaalla silmällä on mahdoton yksityiskohtia erottaa. Nuo
+taivaanrannalla olevat seudut ovatkin jo Baden'in, Württenberg'in ja
+Bayern'in eteläosiin kuuluvia.
+
+Rigin juurella kiertelee monimutkainen, kaunis Vierwaldstätter-järvi.
+Tänne ylös näyttää se kapealta, melkein kuin olisi se vaan suurempi
+joki, vaikka sillä muutamin paikoin on 3-4 virstan leveys.
+Matkustajahöyrylaivat, jotka kulkevat sen pinnalla, näyttävät tänne
+ylös mitättömän pieniltä. Näkyypä eräs soutuvenhekin ja siinä soutaja.
+Voipi erottaa soutajan tekevän soutuliikkeitä, mutta venhe näyttää
+pysyvän aivan paikoillaan.
+
+Yö saapuu. Maisemat peittyvät pimeyteen. Mutta pian nousee kuu
+näkyviin. Huvimatkailijat ovat siirtyneet huoneisiinsa. Yksinäsi ja
+hiljaisuudessa voit katsella, miltä alppi-maisemat kuutamolla
+näyttävät. On vaikea sanoin selittää sitä jylhää kauneutta, missä ne
+silloin esiintyvät. Hiljaisuus, mikä kaikkialla vallitsee, lumihuiput,
+jotka aaveentapaisina kuultavat kuutamossa, tieto siitä, että olet
+täällä korkeudessa muusta maailmasta erotettuna -- kaikki tämä
+vaikuttaa melkein värisyttävän tunteen sielussasi, on kuin
+ijankaikkisuuden maailma jo esikartanoillaan sinua ympäröitsisi...
+Mutta alhaalla Vierwaldstätter-järven rannoilla vielä valvotaan,
+Kussnach'in ja Luzern'in kaupungeista näkyvät tuhannet tulenliekit
+tänne ylös. Siellä alhaalla on maailma rientoineen ja touhuineen,
+suruineen ja iloineen...
+
+Aamulla varhain, auringon noustessa, kiirehdimme jälleen
+ulos. On ihanata nähdä täältä auringon nousua ja miten se
+säteillään luo hohtoa Alppien huipuille, ensin lähemmille sitten
+etäisemmille. Mutta värisyttävän kylmältä tuntuu ilma täällä ylhäällä.
+Vähitellen se kuitenkin lämpenee. Katselemme nyt uudelleen Alppeja,
+Vierwaldstätter-järveä ja muita näköaloja. Kiikarikin on tarjona, ja
+kummaksemme näemme sen avulla muutamia huvimatkailijoita kävelemässä
+pitkin edellä-mainitun Titlishuipun lumista harjannetta. Rohkeat
+huvimatkailijat näet joskus nousevat luotettavien oppaiden avulla
+korkeimmillekin Alppihuipuille. Mutta vaivaloisia ja vaarallisia
+nuo nousut ovat. Jalka voi pettää jäätikkö-rinnettä kiivetessä,
+luotettavalta näyttävä lumihanki voi upottaa ja matkustaja siten pudota
+alas johonkin hirvittävän syvään kuiluun, josta paluu ei enää ole
+mahdollinen, tai saattaa ylhäältä irroittunut lumivyöry hänet allensa
+haudata. Kertomuksia tällaisista tapahtumista on runsaasti. Joskus
+saattaa itse vuorikin lohjeta ja syöstä hirvittävällä voimalla alas
+laaksoihin. Rigin läheisyydessä on sellainen vuori, nimeltään Rossberg.
+V. 1806 irtautui sen kupeelta noin parin virstan pituinen lohkare ja
+syöksyi alas laaksoon, haudaten allensa neljä kylää.
+
+Vaikealta tuntuu erota siitä ihmemaailmasta ja ihanuudesta, mikä Rigin
+huipulla on ollut nähtävänämme ja nautittavanamme. Kuitenkin on meidän
+siitä eroaminen. Laskeudumme nyt rautatietä myöten jälleen alas vuoren
+eteläpuolista rinnettä myöten. Hämmästymme sitä etelän rehoittavaa
+kasvullisuutta, mikä Rigin täänpuolisella juurella aukenee eteemme.
+Viikuna-, manteli- ja kastanja-puut menestyvät siellä, ja koko paikka
+on lumoavan ihana. Tuntuu, kuin olisimme jo lämpimän Italian alueella,
+vaikka se alkaa vasta Alppien eteläpuolella.
+
+Italia, ihana, suurien historiallisten muistojen maa! Ja Venetia, Roma
+ja Neapel! Nehän kaikki houkuttelevat meitä tuonne Alppien toiselle
+puolelle. Gotthardin kuuluisan tunnelin läpi sinne menisi tie,
+ja pian olisimme pohjois-Italiassa. Mutta olemmehan jo nähneet Europaa
+suuren palasen. Ja mielessä alkaa tuntua koti-ikävä, halu päästä
+jälleen kotikuusien kuiskehille. Astumme nyt laivaan ja kuljemme
+Vierwaldstätter-järven yli Luzern'in kaupunkiin. On helteinen
+kesäpäivä, ja järven viheriäinen, kirkas pinta on rasvatyynenä. Mutta
+kuumuuden rasitusta ei muistakaan katsellessa järveä ympäröivää
+Alppi-maailmaa. Kuljemme kuin unelmassa tai tarumaailmassa. -- Laivalla
+on muutamia sveitsiläisiä käsityöläisperheitä. Niiden lapset
+lauleskelevat sveitsiläisiä kansanlauluja kaksiäänisesti. Sveitsin
+vuorista ja muusta luonnosta on laulujen aihe. Muukin sveitsiläinen
+yleisö innostuu ja yhtyy lauluun. Erään laulun värssyt aina loppuvat
+sanoilla: "oi armas vuoristo, nyt hyväst' jää, nyt hyväst' jää!" Sanat
+ja sävel painuvat mieleemme. Mekin sanomme sillä laululla hyvästi
+Sveitsin ihanalle vuorimaalle. Suorinta tietä kiirehdimme kotia päin,
+Saksan kautta Pohjolata kohden.
+
+
+VI. Ruotsissa.
+
+Olemme Saksan pohjois-rannalta saapuneet Itämeren ylitse Ruotsin
+etelä-rannalle. Tahdomme näet hiukan tutustua tähänkin maahan, jonka
+kansan kanssa ennen muinoin olemme niin monta yhteistä vaihetta,
+yhteistä iloa ja surua kestäneet. Malmön kaupungista kuljemme
+rautateitse Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin.
+
+Olemme kuvitelleet mielessämme, että Ruotsi ylimalkaan näyttäisi
+jotenkin samanlaiselta, kuin kotimaammekin, sillä erotuksella vaan että
+Suomessa löytyy enemmän järviä kuin Ruotsissa. Mutta mitä ainakin
+Ruotsin eteläisimpään osaan, Skoonen maakuntaan, tulee, on se
+kerrassaan toisenlaatuista, kuin Suomi. Pikemmin voisi sanoa sitä
+pohjoisen Saksan näköiseksi. Äärettömän laajat viljellyt tasangot
+leviävät joka haaralle. Kyliä on tiheään, ulkonäölleen samanlaatuisia,
+kuin Saksassakin. Mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän
+muuttuvat seudutkin samanluontoisiksi, kuin ne kotimaassammekin ovat;
+kasvullisuus vaan, maan eteläisemmästä asemasta riippuen, on tietysti
+rehoittavampi. Mutta metsät, järvet ja nummet vuorottelevat täälläkin
+viljeltyjen tienoiden kanssa. Sievät maalaiskartanot jonkun järven
+tienoilla ovat kuin vanhoja tuttuja etelä-Suomesta. Koivumetsääkin
+alkaa ilmaantua runsaammin, kuin etelämpänä, missä pyökki ja
+tammimetsät olivat yleisempinä. -- Rautatie kulkee eräässä kohden
+mainion Göta-kanavan ylitse. Tätä suurenmoista laitosta emme kuitenkaan
+tällä kertaa joudu tarkemmin ja laajemmalta silmäilemään. Sivumennen
+vaan näemme Ruotsin kukoistavan tehdaskaupungin Norrköpingin. Kuljemme
+vielä jonkun tunnin rautatietä ihanien seutujen lävitse ja saavumme
+Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan.
+
+Tukholma on kerrassaan kaunis kaupunki, niin hyvin asemansa ja
+ympäristönsä kuin rakennustensa puolesta. Luulemme että harva kaupunki
+Europassa sille tässä suhteessa vertoja vetää. Rakennuksista on
+huomattavin kuninkaallinen linna. -- Tukholmassa on noin 300,000
+asukasta. Se on siis varsin suuri kaupunki. Ja kun katselee elämää ja
+liikettä sen kaduilla ja julkisilla paikoilla, ei luulisi olevansakaan
+Pohjolassa, vaan jossakin keski- tai etelä-Europan suurista
+kaupungeista. -- Tukholmalaiset, niinkuin Ruotsalaiset ylimalkaan, ovat
+iloisia ja ystävällisiä. Ja matkustavaiset Suomalaiset saavat
+tavallisesti osakseen hyvin herttaista kohtelua. Noin 650 vuotta
+kestänyt yhteytemme Ruotsin kanssa ja monet kauniit historialliset
+muistot, jotka ovat Ruotsin ja Suomen kansoille yhteiset, ylläpitävät
+keskinäistä kunnioitusta ja ystävyyttä näiden kansain välillä.
+Sitäpaitsi ovat, kuten tiedämme, monet muut seikat ja olosuhteet
+Ruotsin ja Suomen kansoilla samanlaatuiset. Siksipä oleskelu Ruotsissa
+tuntuukin Suomalaisesta vähemmin oudolta, kuin muissa vieraissa maissa.
+
+Mutta jo on meidän aika sanoa jäähyväiset ystävällisille
+Ruotsalaisillekin. Astumme Tukholmassa suomalaiseen höyrylaivaan, joka
+noin 18 tunnissa viepi meidät Itämeren yli oman kotimaamme rantaan.
+Olemme jo kauan tunteneet koti-ikävää, mikä vieraalla maalla toisinaan
+aivan vastustamattomasti valtaa matkustajan mielen. Lähenemme nyt Turun
+kaunista saaristoa; on kuin ilo kotimaan jälleennäkemisestä suloisesti
+raukaisisi koko olentoamme. Laivan merimiehistä useat haastavat suomea;
+tuntuu oikein nautinnolta saada jälleen vapaasti lausua ajatuksiaan
+rakkaalla äidinkielellämme. Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin
+kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet
+erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse
+näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle,
+vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen
+menneiltä vuosisadoilta! -- -- --
+
+
+
+
+130. Moskova ja Kreml.
+
+
+"Joka ei ole Moskovaa nähnyt", sanoo Venäläinen, "ei ole kaunista
+nähnyt." Eikä hän peräti väärässä olekaan. Harvassa näetsen löytyy
+kaupunkia, joka niin omituisella tavalla vetäisi tulijan huomion
+puoleensa, kuin seitsemälle kunnaalle rakennettu ikivanha
+keisarikaupunki.
+
+Kun silmä ensi kerran etäältä näkee Moskovan lukemattomia rakennuksia
+punaisine kattoineen, joiden yli kohoaa kullattuja kaarevia kupoleja,
+ristejä ja kirjavia kirkontorneja, täytyy myöntää, että Venäläisen
+rakkaus vanhaan pääkaupunkiin on oikeutettu. Vielä enemmän kiihtyy
+huomio, kun itse kaupunkiin ehtii. Kirjava liike kaduilla, itämaalainen
+koreus ja lännen raitis viljelys -- tämä kaikki tekee omituisen
+vaikutuksen. Joka askeleella tapaa uutta ihmeteltävää. Moskova on
+Venäläisen mielestä nimi, johon hänen maansa pyhimmät muistot yhtyvät,
+se on sitäpaitse uudenaikaisen Pietarin vastakohta, oikean,
+vääristelemättömän venäläisyyden edustaja. Seitsemän vuosisataa on
+kulkenut sen ohitse, raakalais-kansat ovat sitä ryöstäneet ja
+hävittäneet, tuli on useita kertoja tuhonnut milloin kaupungin
+kokonaisuudessaan, milloin sen erityisiä osia, mutta raunioistaan
+on se aina kohonnut ja pysynyt semmoisena, minä se alusta oli:
+tosivenäläisenä kaupunkina. Sentähden on se kansalle rakas, sentähden
+nimitetään sitä milloin milläkin lempinimellä. Nimi "äitiseni" tavataan
+jo vanhoissa kansanlauluissa, ja siksi nimittää kansa sitä vielä tänä
+päivänä.
+
+Moskovan ihmeellisin paikka on "Kreml", satojen vuosien muistoista pyhä
+Venäjän vallan kehto. Kreml on kaupungin sisässä sijaitseva kaupunki,
+sillä vieläkin on sillä 1,500-2,000 asukasta. Muinoin nousi asukkaiden
+luku paljoa suuremmaksi, kun Venäjän tsaarit, korkeampi papisto ja
+valtakunnan ylimykset siinä pitivät asuntoa. Vielä seitsemännentoista
+vuosisadan keskipaikoilla oli Kremlissä kolmattakymmentä katua, joista
+nyt enää on jäljellä ainoastaan yksi: Komentajankatu. Matkustajaan
+vaikuttaa Kreml, kuin sadun lumottu linna, joka odottaa ritarin
+kotiintuloa herätäkseen suuruutensa ja kauneutensa uinailusta
+uuteen elämään. Paitse suurta keisarillista palatsia, ylensuurta
+synodaalirakennusta, senaatinpalatsia ynnä muita suuria rakennuksia, on
+Kreml'issä vielä tänä päivänä 15 kirkkoa, 1 kappeli ja 2 luostaria.
+Vahvat muurit, joiden läpi 5 porttia vie, ympäröivät tätä
+kokonaisuutta. Vallihaudat, mitkä muinen erottivat Kreml'in muusta
+kaupungista, ovat nyt täytetyt, ja kaunis leveä katu on anastanut
+niiden paikan, mutta vielä ylläpidetään 18 tornilla varustetut
+linnanmuurit, ja tarkoin valvotaan, kun jotakin vanhaa parannetaan tahi
+uutta laitetaan, ettei alkuperäistä rakennustyyliä loukata. Kreml onkin
+pysynyt vapaana uuden ajan rakennustavan kaikista vaikutuksista.
+Sentähden voidaan sanoa, että Kreml on Venäjän valtakunnan historia
+hakattuna kiveen, joka niin sanoaksemme heijastaa Venäjän onnen
+vaiheet.
+
+Kreml'in keisarillinen palatsi on erinomaisen loistava. Se sisältää
+kaikkiaan 700 eri huonetta. Näistä ovat mainittavimmat ritarisalit,
+luvultaan 5: äärettömän suuri Yrjänän sali, seinät täynnä
+marmori-levyjä, joihin on piirretty Venäjän sotarykmenttien nimet ynnä
+perustusvuodet sekä niiden upseerien nimet, joiden rintoja Venäjän
+korkein urhollisuuden arvomerkki, pyhän Yrjänän risti, on kaunistanut;
+Aleksanterin sali, mikä lumoo katsojaa suurilla seinäpeileillään,
+punaisilla silkkitapeteillaan ja rikkailla maalauksillaan ja
+aseillaan; Antreaan sali, jossa puhtaasta kullasta tehty keisarillinen
+valta-istuin tavataan; Katarinan sali, jossa on keisarinna Katarinan
+valta-istuin, ja viimein Vladimirin sali 4,000 naulaa painavine
+pronssisine kynttiläkruunuineen.
+
+Tähän vertoja vetävää loistoa tavataan myöskin muissa huoneissa. Niinpä
+esim. keisarillisessa makuuhuoneessa on vuoteen vieressä kaksi
+erinomaisen kallista marmori-pilaria, jotka sanotaan neljän miljoonan
+markan arvoisiksi. Perintöruhtinaan puolison vastaanottohuone,
+hopeahuoneeksi sanottu, on maailman rikkaimpia. Kaikkialla kohtaa silmä
+täällä hopean huikaisevaa loistoa: seitsemän raskasta, hopeasta
+tehtyä pöytää, kukin kullattujen tuolien ympäröimänä; hopeisia
+kynttiläkruunuja riippuu katosta, ja taiteellisesti tehdyillä
+hopeakehillä ympäröidyt suuret peilit heijastavat huoneen sanomatonta
+loistetta.
+
+
+
+
+131. Tanskanmaa.
+
+
+Tanska on ystävällinen, ihana saarimaa. Siellä ei ole vuoria, vaan
+melkein kaikkialla viheriöiviä tasangoita, hedelmällisiä peltoja ja
+kauniita metsiä. Seelannissa on rikkaita viljavainioita, vanhoja
+kaupunkeja muinais-muistoineen, hautakumpuineen ja linnoineen;
+Fyen'issä on puutarhoja, kauniita herraskartanoita sekä rikkaita
+talonpoikaistaloja; Juutinmaalla tapaa paljo nummia. Suurempien saarien
+ympärillä on joukko pienempiä saaria.
+
+Näillä Tanskan saarilla, joita Pohjanmeri, Kattegat, Skagerrak ja
+Itämeri aalloillaan piirittävät, vallitsee raitis, ystävällinen ja
+keväinen henki. Nämä ominaisuudet on kansallakin. Vaikka sen muinaiset
+muistot ovat vakavia, vaikka perhe-elämä ja olot ylimalkaan ovat
+Pohjolan tapaan, voipi kuitenkin selvästi huomata, että Tanska yhdistää
+Skandinavian eteläiseen Europaan ja että etelän eloisuus sekä
+saaristolais-kansan hilpeys asuu Tanskan kansassa.
+
+Kööpenhaminan Tanskalaiset ovat muukalaisen mielestä hyvin hilpeitä,
+iloisia, avuliaita, avosydämisiä ja puheliaita. Kööpenhamina on
+Tanskalle saman-arvoinen kuin Pariisi Ranskalle. Se on maan keskusta,
+josta henkeä ja elämää virtaa koko maahan. -- Vilkasta on elämä
+Kööpenhaminassa. Suurimmilla kaduilla on yhtenään liikettä, väkeä
+vilisee ja juoksee, tunkee ja lykkii toisiaan, mutta kaikki näkyvät
+siitä huolimatta olevan iloisella mielellä.
+
+Jos tahdot päästä tuntemaan Tanskalaisten luonteen rakastettavia
+puolia, niin mene kaduille, käy köyhimmänkin kansan joukkoon, katsele
+sen keskinäisiä kauppoja ja muita suhteita, puhuttele sitä, kysy tietä
+tai pyydä jotakin avuntekoa, ja sinun täytyy ihmetellä sitä
+hyväntahtoisuutta ja auliutta, jota sinulle osoitetaan.
+
+Tanskalainen maalaiskansa on hyvin sivistynyttä. Se seuraa innokkaasti
+yleisiä asioita. Maanviljelyksensä ja karjanhoitonsa on se kohottanut
+erittäin korkealle asteelle. Tämän kehityksen ovat Tanskassa
+aikaansaaneet kansakoulut ja varsinkin kansanopistot, jommoisia
+Suomessakin jo on muutamia. Onpa tullut tavaksi, että suomalaiset
+talonpojat käyvät opintomatkoilla Tanskassa, oppiakseen Tanskalaista
+maatalouden hoitoa ja varsinkin nähdäkseen, miten pikkuviljelijät
+siellä osaavat tarkoituksenmukaisesti viljellä maitaan ja järjestää
+talouttaan.
+
+
+
+
+132. Lontoo.
+
+
+Lontoo, Englannin pääkaupunki, rakennettu kummallekin puolen Themsen
+jokea, on maailman suurin kaupunki; sen väkiluku nousee noin viiteen
+miljoonaan.
+
+Kaupungin vanhin osa on kaupan keskustana, toinen pääosa on hallituksen
+paikka ja kolmas useimpain tehdasten alueena. Näiden ohessa kuuluu
+kaupunkiin joukko kyliä, jotka nyt ovat ainoastaan eri kortteereina ja
+vähempinä kaupungin osina.
+
+Huonerakennuksia tässä jättiläiskaupungissa on lähes 800,000 ja katuja
+16,000, joista muutamat ovat puolen penikulman pituisia. Yksityisten
+huoneet eivät ylimalkaan ole suuria; tavallisesti ovat ne rakennetut
+ainoastaan yhdelle perheelle. Varakkaampainkin huoneet ovat
+ulkonäöltään yksinkertaisia, mutta sisältä erittäin hyvässä
+järjestyksessä, mukavia ja puhtaita.
+
+Yleisistä rakennuksista ovat ainoastaan muutamat rakennukseltaan
+kauniita, mutta ne ovat tavallisesti sitä suurempia ja komeampia.
+Niistä mainittakoon vaan kuningattaren palatsi, parlamentin eli
+eduskunnan uusi talo ja suuri museo eli kokoelmahuone, johon on
+kerättynä taiteen ja kirjallisuuden tuotteita kaikista maista ja
+kansoista. --
+
+Kirkkojen luku on noin 700, ja niistä on Paavalin kirkko suurin
+kaikista protestanttisten maiden kirkoista. Se on ristin muotoinen ja
+keskustan yli kohoaa suuri ympyräinen kupu, jota kannattavat 400 jalan
+korkuiset pilarit. Tässä, niinkuin Westminsterinkin kirkossa, näkee
+kalliita muistomerkkiä, joita kansan kiitollisuus on rakentanut maan
+mainioimmille miehille.
+
+Huomattava on myöskin pörssi eli kauppamiesten kokoushuone. Se on
+suuri, vaikka ei mikään kaunis rakennus. Sen keskellä on avonainen
+neliö, jonka kaikilla puolin on katettu pylväskäytävä. Tässä käytävässä
+on kunkin kansan kauppiailla määrätyt paikkansa, ja siellä on
+kokous-aikana kauppiaita koolla kaikista maailman osista. On laskettu
+tähän maailman-kaupan keskustan ympärille joka tunti keräytyvän noin
+50,000 ja joka päivä noin 500,000 ihmistä, ja äänien ja kielten
+sekanaisen surinan siellä saattaisi verrata kosken pauhinaan.
+
+Liike Lontoon kaduilla on niin suuri, että töin tuskin edelleen pääsee,
+jos ei vaan halua väen virtaan antautua. Kaksi semmoista virtaa käy
+näet lakkaamatta vastakkain katujen leveillä käytävillä niiden
+kummallakin puolella. Katujen keskusta on täynnä hevosilla ajavia.
+Isompien katujen varsilla on puotia, suurista, komeista akkunoistaan
+milt'ei läpinäkyviä, toistensa kanssa kilpaillen tavarain somuudella ja
+paljoudella.
+
+Monilukuisia rautateitä, osaksi huoneiden yli rakennetuita, kulkee
+Lontoon läpi melkein kaikkiin suuntiin, ja niillä on kaupungissa
+useampi kuin sata pysäyspaikkaa. Enemmän kuin kolmesataa höyrylaivaa
+kulkee edestakaisin Themsen joella, jossa laivoja on niin pitkältä,
+kuin silmä kantaa, ja mastoja niin tiheässä kuin puut metsässä.
+Molemmin puolin jokea itään päin ovat laivain tokat, joihin laivat
+kuljetetaan tavarain lastaamista ja tyhjentämistä varten ja joiden
+rannoilla on äärettömiä tavara-aittoja. Lontoon tokassakin saa jo kaksi
+sataa laivaa hyvästi tilaa; ja Länsi-Indian kauppaa varten rakennetut
+tokat ovat vieläkin suurempia.
+
+Erääseen paikkaan, missä liike joella on vilkkain, on siltain sijaan
+rakennettu joen alainen käytävä eli niin sanottu tunneli, jota
+jalan-kulkijat käyttävät.
+
+Lontoon kaupungin sisässä on vielä suuria puistoja ja avonaisia
+paikkoja, joihin on istutettu puita ja pensaita. Tämä seikka ynnä
+järjestys ja puhtaus, joka ylimalkaan vallitsee, tekevät Lontoon,
+vaikka ilma on siellä kosteata ja alati kivihiilen savulla sekoitettua,
+kuitenkin terveellisemmäksi, kuin monet muut suuret kaupungit ovat.
+
+Lontoota ei tosin voi sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksikään
+kaupungiksi, mutta sen sopiva paikka, sen teollisuus, sen kauppa ja
+meriliike, sen rikkaudet sekä väestön uutteruus ja vakava mielenlaatu
+tekevät sen kuitenkin maailman ensimmäiseksi kaupungiksi.
+
+
+
+
+133. Käynti Neapelissa ja Vesuvius-vuorella.
+
+
+1. Sananlasku sanoo: "Neapelin kun on nähnyt, voi rauhassa kuolla";
+silloin on näet nähnyt mitä kauniinta on olemassa, jottei enempää muka
+enää saata toivoa. Tuo usein kuulemani lause mielessäni istuin junassa,
+joka aika vauhtia hetki hetkeltä kiidätti minua Etelä-Italian kauneinta
+rannikkoa kohti. Tie kulki joka paikassa halki viljavain vainioiden ja
+reheväin rotkojen, joissa näki viiniköynnösten kiehkuran tavoin
+kietoutuvan silkkipuiden runkojen ympäri sekä ojentavan hennot oksansa
+puusta puuhun, joten koko tarha oli aivan kuin vihreäin seppelten
+koristamana. Rypäleitä ei näin keväällä nähnyt, mutta sen sijaan sattui
+silmään aika ajoin tummanvihreä sitruuna- tahi appelsinipuu, jonka
+lehtien välistä näki hedelmien runsain määrin riippuvan oksilla, ja
+omituisinta kaikesta oli se, että sama puu latvastaan oli täynnä
+valkeita, tuoksuvia kukkia.
+
+Saloja, tuollaisia laajoja asumattomia seutuja, joita kotimaassa
+rautateiden varsilla tuon tuostakin huomaa, en vielä missään täällä
+etelässä ole nähnyt, vaan joka paikassa kohoavat ihmisasuntojen valkeat
+kiviseinät, vihreine, enimmäkseen suljettuine puuluukkuineen, joka
+painaa koko rakennukseen omituisen kuolleen leiman. Katot ovat aivan
+litteät, joten talo mielestäni muistuttaa suurta korkeaseinäistä
+laatikkoa. Kaipaa kodikkuutta. Ja sitten on vielä jotain, jota
+suomalaisen silmä sanomattomasti kaipaa näissä Luojan siunaamissa
+viljavissa maissa: vettä, järviä, jokia, puroja. Tuon tuostakin näki
+virran uoman, näki siltoja siellä täällä johtavan sen yli, mutta vettä
+oli siinä tuskin nimeksikään. Jopa muutamassa paikassa näki virran
+puhtaalla hiekkapohjalla vaatteita levitettyinä kuivamaan, aivan kuten
+meillä kotona niitä nurmikolle hajoitetaan! Ja missä vettä oli, oli se
+omituisen harmaan kellertävää ja liejuista sekä enimmäkseen aivan
+matalaa.
+
+Saavuttiin Välimeren rannalle. Nyt ei enää tarvinnut vettä kaivata!
+Laajana, äärettömänä, ihanan sinisenä levisi edessäni tuo mahtava meri,
+joka erottaa kaksi maanosaa toisistaan. Satuin saamaan asunnon läheltä
+rantaa, joten aina aamuin ja illoin pieneltä, ikkunan edessä olevalta
+parvekkeelta saatoin katsella kauas etelää kohti, josta kevään raikkaat
+tuulet puhalsivat. Caprin saaren jyrkät kalliot oikealta puolen
+sulkivat näköpiirin ja Sorrenton suloiset seudut vasemmalta kehyksen
+tavoin ympäröivät lahtea. Vielä enemmän mantereen puolella, vasemmalla,
+kohosi Vesuvion jättiläiskukkula, jonka huipusta lakkaamatta savua
+tuprusi, joten koko sen puoleinen osa maisemaa oli ikäänkuin
+harmahtavan harson verhomana.
+
+Elämä kaduilla eroaa yleensä Italiassa paljon siitä, mitä meillä
+Suomessa on tottunut näkemään, mutta enemmän, kuin missään muualla,
+huomaa sitä Neapelissa. Useimmat kadut, varsinkin vanhemmissa osissa
+kaupunkia, ovat hyvin kapeat ja pimeät, korkeat kivitalot kun näet
+kohoavat niiden kummallakin puolen, ja suuri osa alakertojen asukkaista
+oleskelee kaiken päivää ulkona. Siinäpä elämää on! Mikä on missäkin
+touhussa ja toimessa: nikkari häärää höyläpenkkinsä ääressä; pesijätär
+hieroo vaatteita, aina toisinaan tyhjentäen likaveden kadulle ilman
+pitemmittä mutkitta; vihanneskauppias kiljuu kimakalla äänellä
+tavaroitaan kaupaksi; maidonmyyjä kuljettaa muhkeata lehmäänsä katua
+pitkin, aina vähän väliin pysähtyen sitä lypsämään sen mukaan kuin
+ostajia sattuu; suuret vuohilaumat liikkuvat siinä samaa tarkoitusta
+varten kuin lehmäkin; ja kymmenittäin kohtaa miltei joka askeleella
+pieniä mustasilmäisiä lapsukaisia, jotka mikä milläkin tempulla
+koettavat huomiota herättää ja siten almuja saada ohikulkijoilta.
+Kerjääminen on Neapelissa kehittynyt äärettömään määrään, joten tuskin
+voi kadulla liikkua kuulematta aina tuon tuostakin milloin vanhan,
+milloin lapsen, milloin kurjan raajarikon, milloin aivan terveen miehen
+surkealla äänellä huutavan: "Pieni roponen, hyvä herra!" Ei näy olevan
+halua työhön, vaan tuolla tavoin on elämä mukavampaa. -- Omituinen
+seikka, joka täällä heti herättää huomiota, on se, miten äärettömiä
+kuormia pieni aasi saattaa liikkeelle saada, puhumattakaan
+siitä, että näkee hevosen välistä vetävän rattaita, joissa istuu
+viisitoista, jopa kaksikymmentäkin henkeä. Kylläpä siinä kohden olisi
+eläinsuojelusyhdistyksellä paljon tehtävää Välimeren rannalla.
+
+2. Nousu Vesuviolle viehättää tietysti kaikkia Neapelissa kävijöitä,
+joten ne, jotka suinkin voimiensa puolesta siihen kykenevät, harvoin
+jättävät siellä käymättä? Sinne on tapana kulkea varsinkin kahta tietä:
+toinen mukavampi, johtaa sinne suoraan Neapelista, ja sitä myöten voi
+ajaa huipun juurelle, josta mäkijunalla pääsee miltei kraaterille asti;
+toinen tie Pompejin kaupungista päin on paljoa vaivaloisempi, mutta
+omituisuutensa takia hauskempi. Ensin ajetaan vaunuissa jonkun matkaa,
+sitten alkaa nousu hevosen selässä. Tätä kestää siksi, kunnes tullaan
+tuhkakummun juurelle, josta joko jalan voi astua ylöspäin, tai myöskin
+saattaa käyttää yllämainittua mäkijunaa. Tämä ei kuitenkaan vie aivan
+perille asti, vaan vielä on viimeistä jyrkännettä kiivettävä yhä
+enemmän kuumenevassa tuhassa, kunnes lopulta seisotaan savua suitsuavan
+jättiläiskraaterin reunalla. Omituinen tunnelma valtaa mielen tuolla
+ylhäällä. Lakkaamatta tupruaa ruskeaa savua paksuina patsaina noista
+suuren suurista aukoista maassa. Välistä näkee liekkien luovan niihin
+punertavan hohteen. Kellertävää tulikiveä on kraaterin seiniä
+koristamassa ja omituinen haju täyttää ilman. Tuhka, jossa seisoo, on
+aivan lämmintä ja monesta kohden ympärillään näkee hienoja savupilviä
+nousevan maankuoren alta, todistuksena siitä, mikä lakkaamaton tuli
+tuolla jalkojen alla hävitystyötään harjoittaa.
+
+Näkö-ala kraaterilta saattaa kirkkaalla säällä olla suurenmoinen, mutta
+enimmiten estää milloin sumu, milloin tuulen merelle päin ajama savu
+näkemästä selvään niitä ihania maisemia, jotka edessä ovat. Kauan ei
+saa olla ylhäällä, sillä opas, joka sinne kuljettaa, tavallisesti ennen
+määrääjänkin kuluttua alkaa kiirehtiä. Mutta tällainen lyhytkin käynti
+Vesuviolla on kuitenkin jättänyt mieleen unohtumattoman muiston. On
+nähnyt luonnon jättiläisvoimin tekevän työtään, jota ei mikään
+ihmisnero ole voinut muuttaa tai toiseen suuntaan ohjata; on kuullut
+liekkien räiskynnän maan sisästä, jota ääntä vuosituhansia lakkaamatta
+on jatkunut; on tuntenut olevansa "tuhkaa ja tomua" Jumalan äärettömän
+ylevyyden rinnalla.
+
+Kraaterista levinnyt tuhka peittää laajalta maan yltympärillä, joten
+siinä ei mikään kasvi enää voi elää, vaan koko maisema on kauttaaltaan
+yksi ainoa musta kukkula, jossa ei muita elonmerkkejä näe kuin junaa
+varten rakennettuja asemahuoneita toisella rinteellä, ja toisella
+muurattua kiertelevää tietä jalkamiehiä varten. Mutta alempana alkaa
+siellä täällä jokunen viheriä pensas, jopa pienoinen puukin ilmestyä
+tien varrelle. Ja kun vielä enemmän laskeutuu, on kohta kaunisten
+viinitarhojen keskellä. Aivan tulivuoren alla on useampia pikku
+kaupungeita, muiden muassa Uusi Pompeji, joka muinaisen samannimisen
+kaupungin vieressä nykyään kohoaa. Sieltä muutaman askeleen päässä on
+nähtävänä nuo laavan alta esille kaivetut, jotakuinkin hyvässä kunnossa
+olevat jätteet, jotka todistavat, että tuossa paikassa aikoinaan oli
+kukoistava kaupunki säännöllisine katuineen ja taloineen, julkisine
+kokoushuoneineen ja amfiteaattereineen. Kun astuu noita katuja myöten,
+joilla paikoittain huomaa rattaiden kuluttamia jälkiä kivityksessä, ja
+kun pistäytyy sisälle asuinhuoneisiin, joiden seinissä kuviakin vielä
+näkee maalattuna siellä täällä, saa hyvän käsityksen siitä, että tässä
+kaupungissa Kristuksen aikaan liike oli varsin vilkasta, ennenkuin
+laavavirta sen hautasi allensa v. 79. Kun vielä lisäksi näkee niitä
+erityiseen museoon koottuja tavaroita, jotka Pompejista on löydetty:
+pronssi-, puu- ja kiviastioita jos jonkinlaisia, aseita, kuvapatsaita
+ja maalauksia, niin edellämainittu käsitys yhä enemmän vahvistuu. Miten
+arvokkaita lähteitä historian ja muinaistieteen tutkimukselle onkaan
+täältä löydetty! Samassa museossa näkee myös muutamia tuhkan peittämiä,
+kivettyneitä ihmisruumiita. Kummallista on katsella niitä! Saattaa
+jäsenten jännityksestä ja kasvojen tuskallisista piirteistä aavistaa,
+mikä kauhu täytti mielen, kun äkkiä nuo onnettomat näkivät olevansa
+elävältä suljettuina hautaan, josta ei ollut mitään mahdollisuutta
+paeta.
+
+Suurenmoisen hirveältä mahtoi tosiaan aikoinaan näyttää tuo Vesuvion
+purkaus, joka hautasi allensa Pompejin sekä sen läheisyydessä olevan
+toisenkin kaupungin, Herkulanumin. Voi mielessään kuvata, miten
+tuliliekit silloin leimahtelivat kraaterin suusta, miten kuumat
+mahtavat laavavirrat vyörivat laaksoon rinteitä myöten, miten kaikki
+elävät olennot päistikkaa paeten koettivat henkeään pelastaa, miten
+tuskanhuudot sekä ihmisten että eläinten mahtoivat kaikua yli tienoon.
+Ja lopulta, hävitystyön tauottua, olivat noitten sitä ennen
+kukoistavien kaupunkien sijalla höyryävät laava- ja tuhkaläjät
+todistamassa ihmisvoiman mitättömyyttä luonnon jättiläis voiman
+rinnalla.
+
+
+
+
+134. Pyhä maa.
+
+
+1. Maa ennen ja nyt.
+
+Merkillisempää maata ei ole, kuin Palestiina eli, miten sitä toisin
+sanotaan, _Kanaa_, Israelin maa, luvattu ja pyhä maa, omaisuuden maa,
+jossa taivaan ja maan Herra usein ja monella tavalla puhui profeetoin
+suun kautta, jossa David ja Assaf korottivat pyhiä ylistysvirsiään.
+
+Juutalaisten maa, kolmenkolmatta penikulman pituinen ja kolmentoista,
+toisin paikoin viidentoistakin penikulman levyinen, ulottui pohjaan
+päin Libanonin vuoreen, itään Jordanin jokeen ja Kuolleeseen mereen
+tahi, jos maa itäpuolella Jordania lukuun otetaan, Syrian erämaahan,
+etelään Arabian erämaahan ja länteen päin Välimereen, jonka rannalla
+filistealaisilla kuitenkin oli pitkä rantamaa. Abrahamille annettu
+lupaus tarkoitti koko Eufratin virran ja Välimeren välistä maata; koko
+tämä seutu olikin Davidin ja Salomonin päivinä "Judan valtikan" alla.
+Vapahtajan aikana oli päämaa Jordanin läntisellä puolella jaettu
+kolmeen osaan; eteläisinnä Judea, keskellä Samaria ja pohjoisinna
+Galilea aina Libanon vuoreen saakka. Jordanin itäisellä puolella oli
+Perea.
+
+Täällä ei ole lyhimpäin ja pisimpäin päiväin, kesäkuuman ja
+talvipakkasen suurta erotusta eikä lämpimän ja kylmän äkkinäistä
+vaihtelua, niinkuin meidän pobjoisissa maissamme. Pisin päivä kestää
+viidestä aamulla seitsemään illalla, lyhin seitsemästä aamulla viiteen
+illalla.
+
+Vuoden-ajat ovat kesä ja talvi. Talvi eli sade-aika alkaa Lokakuun
+loppupuolella sateella, joka valmistaa vainiot kynnölle ja kylvölle ja
+pukee kuivan maan raittiin viheriäksi. Joulukuussa alkavat sitte
+yhtämyötäiset sateet ja lumen aika; mutta jo Helmikuussa kukoistavat
+puut, varsinkin mantelipuu, ja vilja vaurastuu, kunnes se, vuoroon
+saaden auringon paistetta ja vienoa sadetta, kypsyy Huhtikuussa,
+jolloin, sateen kokonaan loputtua, leikkuu alkaa. Nyt astuu sijaan
+kuuma vuoden-aika aina Lokakuuhun saakka, jona aikana ilma on alati
+selkeä, viheriäisyys lakastuu, lähteet kuivuvat, ja erämaasta
+virtaavaiset lämpimät tuulet rasittavat maata; vainioita virvoittaa
+kuitenkin koko tänä aikana viljava yökaste. Kesäkuusta alkain kypsyvät
+viinamarjat ja muut etelän hedelmät.
+
+Tämä maa oli kerran Jumalan siunauksesta ja ihmisten uutteruudesta
+totisesti kaunis ja ihana maa, missä maito ja hunaja vuotivat.
+Muinaisina aikoina kastelivat maata lähteet, ojat tahi kaivetut kaivot
+ja lammikot. Useimmat niistä ovat nyt kuivuneina tahi tukittuina.
+Komeat, alati viheriöitsevät tammi- ja terebinttimetsät kaunistivat
+vuorien kukkuloita ja laiteita; varjoisa platani, korkea puksi-puu,
+tuoksuava myrtti, hieno, vakainen sypressi ja etenkin majesteetillinen
+ja hyvänhajuinen seeteri Libanonin vuorella olivat maan kaunistuksena.
+Kalliita hedelmäpuita oli yleensä istutettuna: ihana daadelipalmu,
+siunauksen ja menestyksen kuva, manteli- ja granatipuu, Johanneksen
+leipäpuu, viikunapuu ja lehdekäs öljypuu arvokkaine hedelmineen.
+Kautta koko maan ulottui viinamäkiä mehevine rypäleineen ja rikkaita
+vilja-vainioita, jotka kasvoivat nisua, ohraa ja kaikellaisia
+maahedelmiä. Jokaisen askeleen maata laaksoissa ja vuorilla oli
+tiheä ja uuttera väestö suurimmalla huolella viljellyt, ja maan
+tasoittamisella ja taidollisella kastelemisella oli ihmisien uutteruus
+saanut aikaan hedelmällisyyden, josta pyhät kirjoittajat kiittäin ja
+ihmetellen puhuvat ja veisaavat. Niityillä ja vainioilla vilisivät
+lukuisat karja- ja lammaslaumat.
+
+Kuningas Davidin aikana, milloin maa oli voimakkain, asui siinä viiteen
+miljoonaan ihmisiä; ja vielä tänä päivänä arvataan ympäri maan piiriä
+hajonneita Juutalaisia olevan sama määrä.
+
+Vaikka pyhä maa vieläkin paikoin on yhtä hedelmällinen, kuin muinen, on
+suurin osa siitä nyt kuitenkin autiona ja viljelemättömänä: maa on
+turmeltunut ja surkean näköinen. Se ei ole likimainkaan muinaisen
+kaltainen. Pelloilla kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita. Kaupunkien
+jäännökset ovat muuttuneet metsäeläinten asunnoiksi. Kadut ovat
+autioina ja tasoittamattomina. Ryöstäen ja murhaten kulkevat erämaan
+Beduinit maassa ja raiskaavat, mitä maamies vaivalla ja työllä
+rakentaa. Hedelmällisimmät peltomaat ovat muuttuneet laitumiksi. Maa,
+jossa kerran Vapahtaja vaelsi ja hänen opetuslapsensa ensin saarnasivat
+evankeliumin sanaa, huokaa nyt puolivillien Turkkilaisten vallan alla.
+
+
+2. Näköala Galileassa.
+
+Galilea on Libanonin eteläisellä liepeellä, Samarian pohjoisella
+puolella. Se on vesi- ja metsärikas vuorimaa, täynnä kukkuloita.
+Välimereen päin laskeutuu maa vähitellen; etelään kallistuu se
+jyrkempään Jesreelin laaksoa vastaan, mutta syvimmälle ja jyrkimmästi
+Genetsaretin merta vastaan.
+
+Maa oli muinoin erinomaisen hedelmällinen. Parhaimmat pähkinä-, palmu-,
+viikuna- ja öljypuut kasvoivat Galileassa. Viinamarjoja ja viikunoita
+sai kymmenen kuukautta vuoteensa, muita hedelmiä koko vuoden. Puhdas
+ilma, sopiva ilman-ala, hyvä maanlaatu tekivät kasvullisuuden mitä
+viljavimmaksi. Kristuksen aikoina oli Galileassa kaksi sataa neljä
+kaupunkia ja kylää.
+
+Eteläistä suuntaa juoksee alas Libanonista koko ylä-Galilean läpi
+Naftalin vuori, joka etelässä yhdistyy jyrkkään Natsaretin vuoreen.
+Tämä vuori on Jesreelin laakson pohjoisena rajana.
+
+Vähä yli penikulman matkan Kanaasta etelään on Natsaret suloisessa
+ja hedelmällisessä laaksossa. Kolmelta puolen ulottuvat vuoret
+aina kaupungin luoksi, ja neljännellä on soma laakso, joka kasvaa
+viikuna- ja öljypuita. Sieviä, valkeita huoneita seisoo vieretysten
+puoliympyrässä vuoren laidetta ylöspäin. Täällä ovat ne polut, joita
+Vapahtaja lapsena vaelsi. Kaupungissa olevassa luostarissa kaikuvat
+ylistysvirret hänen kunniakseen. Kaupunki, jossa asuu noin kolme
+tuhatta ihmistä, on nähtävästi varakas; useimmat asukkaat ovat
+kristityitä. Pääpuolella kaupunkia olevalta kukkulalta on verrattoman
+kaunis näkö-ala Galilean yli. Likellä kaupunkia juoksee öljypuiden
+varjossa Neitseen kaunis lähde, josta Maria ehkä nosti vettä.
+
+Kaksi penikulmaa Natsaretista kaakkoon kohoaa yksinäinen, kaunis Tabor.
+Sen laiteita peittää tiheä tammimetsä; huippu nousee tuhannen jalkaa
+laaksoa korkeammalle ja on melkein kolmannes penikulmaa ympäri mitaten.
+Linnoituksen ja kirkon jätteitä makaa siellä hajallansa. Taborin huippu
+on usein pilvien vallassa; aamusumut riippuvat sen ympärillä vanuneiden
+hiuksien tavoin. Mutta kun tuuli ja päivänpaiste ovat ne hajoittaneet,
+avautuu tältä vuorelta mitä ihanin näkö-ala.
+
+Vuoren juurelta alkain levenee Jesreelin hedelmällinen laakso, jonka
+toiselta puolelta näkyy Endor, missä Saul kysyi neuvoa noitavaimolta.
+Ei kaukana siitä on Nain, jossa leski kuolleen poikansa paarien ääressä
+sai kuulla Vapahtajan sanat: "elä itke!" -- sen toisella puolella
+Gilboan vuori ja eteläänpäin Efraimin vuori ynnä Ebal ja Garizim.
+Lounaaseen siitä kohoaa kaunis Karmelin vuori. Koillisessa nostaa
+Hermon juhlallisena alati lumista huippuaan vainioiden yli, jotka
+Jordanin rantoja pitkin laskeutuvat Genetsaretin kirkkaisiin aaltoihin.
+Idässä saa silmä seurata Jordanin eteläistä juoksua, ja tämän toiselta
+puolen sinertää tammista ja laitumista rikas Basanin vuorimaa ja sitä
+etelämpänä Gileadin mustat vuoret.
+
+Taborista etelään levenee vainio Jesreelin eli Esbrelonin laakso,
+viiden penikulman levyisenä juosten idästä länteen. Kristuksen aikana
+tätä alaa peittivät monet kansakkaat kaupungit ja kylät. Jakobin
+ajoista nykyisiin saakka ovat sitä tallanneet kierteleväiset kansat
+laumoineen. Mutta näillä tantereilla on tulisimpia taistelujakin
+kamppailtu. Täällä esim. Barak löi Kananealaiset vihollisessa
+taistelussa, jota Debora ylistää, ja täällä Josia kaatui taistellessaan
+Egyptin kuningasta vastaan. Tämän laakson itäpuolelta kohoavat Gilboan
+vuoret, missä Saul ja hänen poikansa löysivät kuoleman.
+
+Gilboan vuoren luoteisella syrjällä on korkealla kaunis Jesreelin
+kaupunki. Siinä asui Ahab ja hänen kujeellinen vaimonsa Isebel
+loistavissa linnoissa ja likellä Nabot, jonka veren he vuodattivat
+hänen viinamäkeään anastaakseen. Lakeuden läpi virtaa länteen Kison,
+jonka rannoilla Barak sai toisen suuren voiton Kananealaisista, ja joka
+knljetti lyötyjen vihollisten ruumiit mereen. Ahtaan laakson läpi
+virtaa se Jesreelin lakeudelta Akkon lakeudelle, missä Foinikialaiset
+asuivat.
+
+Tämän lakeuden eteläisellä puolella on Karmel. Päättyen jyrkäksi
+niemeksi, kohoaa se korkealle ympärillä olevan maan ja meren yli.
+Karmel on kaunis ja hedelmällinen vuori. Sen juuria peittävät
+laakeri- ja hedelmäpuut; ylempänä kasvaa viikunapuita ja tammia; koko
+metsä on täynnä kauniimpia kukkasia. Sitä paitsi on Karmel mainio
+kahdesta tuhannesta luolastaan, joita asukkaat käyttivät majoinaan,
+tallinaan, pakolaisina ollessaan piilopaikkoinaan ja puolustussodissa
+linnoituksinaan.
+
+
+3. Judea.
+
+Pyhässä maassa on monta hedelmällistä lakeutta. Semmoinen on Välimeren
+rantalakeuskin, joka ulottuu Karmelin vuoresta aina Gatsan kaupunkiin.
+Sen pohjoista osaa nimitetään Saronin ja eteläistä Sefelan lakeudeksi.
+Molemmat yhdistyvät toisiinsa Joppen merikaupungin luona.
+
+Joppessa länsimaiden toivioretkeilijät tavallisesti astuvat maalle.
+Joppe on suomeksi "kauneus". Kaupungin paikka onkin kaunis, mutta
+kuitenkin on se näöltään kolkko. Lännessä näkee silmä lavean meren,
+joka on sininen, niinkuin korkea taivaskin; idässä näkee etäällä Judean
+siniset vuoriseinät; likinnä kaupunkia kasvaa oranja-puistoja.
+Täällä näkee matkustavaisia kaikilta suunnilta: Beduinia valkeissa
+villavaipoissa, Armenialaisia pitkissä valkean ja punaisen juovaisissa
+nutuissaan, pitkäpartaisia Juutalaisia kaikista maailman osista;
+Turkkilaisia ratsastaa kopeina ohitsesi, ja köyhiä kreikkalaisia
+perheitä, jotka ovat toivioretkellään, istuu katujen kulmissa, syöden
+riisiä tahi keitettyjä ohria puukupeistaan.
+
+Kaktus-pensastojen välitse menee tie Saronin lakeutta myöten Judean
+vuorille. Tällä lavealla lakeudella on lukuisia karjalaumoja. Keväällä
+on lakeus erittäin kaunis nähdä. Tanner on viheriä, mitä kirjavin
+kukkapeitto yllä. Tulpaanit, valkeat ja punaiset ruusut, valkeat ja
+keltaiset liljat ja muratit kukkivat täällä ihmisten hoidotta.
+Myöhemmin muuttuu lakeus suureksi, rikkaaksi viljavainioksi. Mutta kun
+vilja on korjattuna ja hehkuvat auringon säteet ovat polttaneet kaikki
+kasvit, näkee ainoastaan alastoman, punertavan maan, josta siellä
+täällä nousee terebintti tahi vaalealehtinen öljypuu.
+
+Ahtaita laaksoja myöten lähestytään nyt Judean vuoria. Ensin
+luikertelee tie puiden ja pisteleväin pensaiden välitse, mutta kuta
+edemmäksi tullaan, sitä köyhemmäksi käy kasvikunta, sitä kivisemmäksi
+ja ahtaammaksi tie. Tuhka-harmaat kukkulat, päälletysten syöstyt
+kallionmöhkäleet, orjantappurat ja ohdakkeet kallioiden ra'oissa
+tekevät seudun kolkoksi. Sitten tullaan Emauksen kautta vuorelle.
+
+Pian näkyy öljypuilla ympäröitty kukkula. Se on Öljymäki. Korkeita
+torneja, mahtavia kupukattoja, leveitä muureja pilkistää silmään, ja
+vähitellen näkyy koko kaupunki. Se ei ole suuri, ei loistava eikä
+komea, jotta se siten olisi etevämpi itämaan muita kaupungeita, ja
+kuitenkin näyttää se hyvin erinomaiselta juhlallisessa vakavuudessaan
+ja synkkämielisessä viehättäväisyydessään. Se on Jerusalem, maailman
+kaikista kaupungeista enimmin ylistetty ja muistorikas.
+
+Penikulma eteläänpäin Jerusalemista on Betlehem. Mahtavaa
+vuorenselännettä ylöspäin nousee kaupunki portaiden tavoin. Viinipuu
+menestyy tämän vuoren laiteilla. Manteli-, öljy- ja viikunapuut
+peittävät kukkuloita, ja alastomain kallioiden välitse näkyy kultaisia
+viljavainioita ja viheriöitä suloisia laaksoja. Näillä vainioilla poimi
+Ruth tähkäpäitä Naemille. Täällä Isain poika veisaili ensimmäiset
+virtensä, ja täällä ilmoitti enkeli paimenille Vapahtajan syntymisen.
+
+Muutamia penikulmia etelämpänä Betlehemiä on Hebron kauniissa
+maakunnassa. Hebron oli Kaanaanmaan vanha pääkaupunki. Täällä asui
+Abraham Mamren laaksossa ja sitte David. Ympäristö on rikas
+kaikkinaisista hedelmistä, etenkin viinimarjoista. Täällä on mainio
+Eskolin viinimarjain laakso, josta Israelilaisten vakoojat leikkasivat
+jättiläisoksan, jota kahden miehen täytyi kantaa sauvalla.
+
+Hebronia etelämpänä on maa aaltomaista, korkeaa lakeutta, jota vuoret
+kolmelta puolelta ympäröivät, mutta joka itään käsin alenee Judan
+erämaahan. Täällä on Judan kaupunki, jossa Zakarias ja Elisabet
+asuivat. Tästä länteen päin ovat ne seudut, joissa David vaelteli
+Saulin murhaavia käsiä vältellessään ja Sifin nummella ynnä Maonin ja
+Karmelin vuorilla oleskellessaan maanpakolaisena, petettynä, vainottuna
+ja kuitenkin ihmeellisellä tavalla Jumalan suojelemana. Etelämpänä
+alkaa erämaa eli korpi. Kaupungit, kylät, puut ja viljavainiot katoavat
+katoamistaan. Eteläisin kaupunki, Palestinan rajapaikka, on Ber-Saba.
+
+
+
+
+135. Kristinuskon leviäminen.
+
+
+Apostolit ja ensimmäiset kristityt rakastivat Herraansa ja Mestariansa
+ja sentähden he mielellänsä tekivät, mitä hän oli käskenyt. Jeesus oli
+heille sanonut: "Menkäät siis ja tehkäät kaikki kansat minun
+opetuslapsikseni, kastaen heitä nimeen Isän, Pojan ja P. Hengen ja
+opettaen heitä pitämään kaikki, kuin minä olen teidän käskenyt", ja
+sentähden he julistivat lähellä ja kaukana sanomaa Jesuksesta
+Kristuksesta ja kastoivat hänen nimeensä. Jo Apostolien elin-ajalla
+levisi evankeliumi Vähään-Aasiaan sekä Europassa Kreikanmaalle ja
+Italiaan, vieläpä Espanjaan asti; etelässä sitä saarnattiin Egyptissä
+ja pohjois-Afrikassa sekä itäänpäin Armeniassa, Persiassa ja
+Babyloniassa. Kaikkialla syntyi kristillisiä seurakuntia; ja
+kaikkialla, jossa evankeliumin valo alkoi koittaa, poistuivat
+epäjumalanpalvelus ja pakanalliset tavat.
+
+Mutta kristityt saivat maailman puolelta kokea vihaa ja vainoa. Jesus
+oli jo opetuslapsilleen sanonutkin, että he tulevat vihattaviksi hänen
+nimensä tähden; hän oli painanut tämän heidän mieleensä, sanoen:
+"Muistakaat sitä sanaa, kuin minä teille sanoin: ei ole palvelija
+suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä
+vainoovat." Vaino kohtasi sekä Juutalaisten että pakanain puolelta.
+Juutalaiset olivat Jeesuksen ristiinnaulinneet ja he myös vainosivat
+hänen opetuslapsiaan. Stefanus oli ensimmäinen, joka Jerusalemissa sai
+vuodattaa verensä uskonsa tähden ja sillä tavalla todistaa Herrastansa.
+Hän tekikin sen kärsivällisesti ja ilomielin. Kuollessaan huokasi hän:
+"Herra Jesus, ota minun henkeni", ja viimeiset sanansa olivat rukous
+hänen murhaajainsa edestä: "Herra, älä lue heille tätä syntiä". Vaino
+kasvoi yhä ja moni muukin veritodistaja eli marttyri sai kuollessaan
+osoittaa, kehen Herraan hän uskoi. Apostoleista oli Jakob vanhempi
+ensimmäinen, joka kärsi marttyrikuoleman. Juutalaisten puolelta ei
+vaino kuitenkaan saattanut kauan kestää, sillä he olivat Roomalaisten
+vallan alla ja Jerusalem hävitettiin jo vuonna 70 Kr. j. Mutta sitä
+ankarammaksi tuli vaino pakanain puolelta. Saarna ristiinnaulitusta
+Kristuksesta oli todellakin "Juutalaisille pahennus ja Kreikkalaisille
+(pakanoille) hulluus", niinkuin apostoli Paavali sanoo.
+
+Ensimmäinen suuri vaino pakanain puolelta tapahtui keisari Neron
+aikana. Roomassa raivosi vuonna 64 suuri tulipalo, joka hävitti osan
+tästä suuresta kaupungista. Silloin syytti harmistunut pakanallinen
+kansa kristityitä tämän suuren onnettomuuden aikaansaamisesta, ja
+keisari itsekin väitti heitä siihen syypääksi. Tämän johdosta syntyi
+ankara vaino kristityitä vastaan, jossa suurta julmuutta käytettiin.
+Kaikki, jotka kristityn nimeä tunnustivat, otettiin kiinni ja
+kidutettiin kuoliaaksi. Kuka heitettiin petojen eteen tahi käärittiin
+eläinten vuotiin ja heitettiin koirien raadeltavaksi, kuka
+ristiinnaulittiin, kuka milläkin tavalla tapettiin; toisia voideltiin
+piillä, pystytettiin patsaille keisarin puistoon ja sytytettiin
+juhlatiloissa palamaan. Tällaisten soihtujen valossa kansa sitten
+katseli keisarin toimeenpanemia huvituksia; valaistuilla teillä keisari
+itse ohjasi hevosiaan kilpa-ajoissa. -- Tässä vainossa mestattiin
+Paavali, ja apostoli Pietari, niinkuin kirkollinen taru kertoo,
+ristiinnaulittiin pää alaspäin. Sangen suuri oli tapettujen luku, niin
+kertoo eräs roomalainen kirjailija; mutta vaino ei nähtävästi ulottunut
+Rooman kaupungin ulkopuolelle.
+
+Vielä oli kristityillä monta muutakin vainoa kestettävinä pakanain
+puolelta, ja jotkut näistä ulottuivat yli koko laajan Rooman
+valtakunnan. Tahdottiin hävittää heidät kokonansa, koska eivät
+suostuneet palvelemaan valtakunnan epäjumalia eikä kantamaan uhria
+kuvapatsaille. Lukuisten marttyrien joukosta mainittakoon Smyrnan
+piispa Polykarpus, joka kärsi kuoleman v. 167. Kristittynä otettiin hän
+kiinni ja tuotiin maaherran eteen. Maaherra sääli tätä vanhusta, sillä
+Polykarpus oli lähes 100 vuoden vanha, ja sanoi hänelle: "Ajattele
+vanhuuttasi; sano jotain pahaa Kristuksesta, niin päästän sinut
+vapaaksi". Polykarpus vastasi tähän: "Minä olen häntä palvellut 86
+vuotta, eikä hän ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa; kuinka
+minä nyt voisin pilkata kuningastani ja Vapahtajaani?" "Minulla on
+villipetoja", uhkasi maaherra. "Anna niiden tulla", sanoi Polykarpus
+tyynesti. "Niin tahdon sinua tulen kautta pakottaa", huusi maaherra;
+mutta vastaus kuului: "Tuli polttaa ainoastaan vähän aikaa ja sammuu
+sitten, mutta jospa tuntisit ijankaikkisen kadotuksen tulen, joka
+jumalattomia varten palaa. Vaan mitä viivyttelet; toimita tänne
+mitä haluat." Nyt pystytettiin rovio, kohta liekit tarttuivat
+kunnia-arvoiseen vanhukseen. Vielä roviolla kuultiin Polykarpuksen
+rukoilevan, kiittävän ja ylistävän Herraa Kristusta.
+
+Antiokian piispa Ignatius sai myös kärsiä marttyrikuoleman v. 115. Kun
+hän vangittiin ja tuotiin keisari Trajanuksen eteen, tunnusti hän
+rohkeasti Kristuksen kuninkaakseen ja että Kristus asui hänen
+sydämessään, vaikka hän kyllä tiesi, mikä semmoista tunnustusta
+seurasi. Keisari langetti tuomion, että piispa oli vietävä Roomaan ja
+siellä näyttelykentällä heitettävä petojen eteen. Tuomion kuultuaan
+kiitti Ignatius Jumalaa, että hän oli katsonut hänet mahdolliseksi
+kärsimään samaa kuin Herran apostolitkin.
+
+Vainoojat eivät julmuudessaan katsoneet kristittyjen sukupuolta eikä
+ikää. Vaimojen ja lastenkin seassa löytyi monta, jotka saivat kärsiä
+paljon uskonsa tähden, mutta kuitenkin pysyivät uskollisina loppuun
+asti. Eräs korkeasukuinen nuori rouva Karthagosta, nimeltä Perpetua,
+tuli oikeuden edessä syytetyksi siitä, että hän oli kristitty. Vaikka
+vanha isä, joka oli pakana, häntä rukoili säästämään itseänsä, ja
+vaikka pieni lapsi, jota hän rinnoillaan kantoi, hellitti hänen
+kyyneliään, niin ei voinut hän kuitenkaan kieltää, vaan tunnusti
+rohkeasti. "En voi muuta sanoa, kuin että olen kristitty". Kolkkoon
+vankeuteen pantiin hän nyt, vaan sielläkin oli hän tyytyväinen ja
+iloinen siitä, että pieni lapsi hänelle jätettiin. Vihdoin otettiin
+lapsikin häneltä pois, ja hän heitettiin petojen eteen monen muun
+kristityn kanssa päivänä, jolloin uusi keisari astui hallitukseen.
+Samassa tilaisuudessa heitettiin petojen eteen eräs orjapiika. Kun
+vartija häneltä kysyi: "Miten sinun nyt käy, kun joudut petojen eteen?"
+vastasi piika: "Minä tosin saan kärsiä; mutta on minulla toinen,
+joka kärsei minun edestäni, sentähden minäkin mielelläni kärsin".
+Ylistysvirsiä veisaten menivät he näyttämölle, jossa petojen hampaat
+heidät kohta musersivat.
+
+Vaikka kovin paljo kristityitä hukkui näissä vainoissa ja vaikka löytyi
+semmoisiakin, jotka kidutusten ja kuoleman uhatessa kielsivät uskonsa,
+niin ei kristittyjen luku kuitenkaan vähentynyt. Marttyrien veri oli
+todellakin siemen, josta kasvoi uutta laihoa uskossa ja rakkaudessa
+kirkon vainiolla. Rauhallisempina väliaikoina he rakensivat kirkkoja,
+levittivät pyhiä kirjoja ja järjestivät seurakuntia. Viimeinen ankara
+ja laajimmalle ulottuva vaino alkoi vuonna 303. Keisari antoi käskyn,
+että kristittyjen kirkot hävitettäisiin koko Rooman valtakunnassa ja
+heidän pyhät kirjansa poltettaisiin. Monta vuotta kesti tätä vainoa
+erittäinkin Aasiassa. Suuri joukko ihmisiä pakeni pois metsiin ja
+erämaihin vainoa pakoon, mutta toiset taas kärsivät rohkeasti kuoleman,
+ennenkuin uskonsa kielsivät. Vihdoin väsyivät vainoojatkin. Se keisari,
+joka tässä vainossa oli ankarimmin raivonnut kristityitä vastaan,
+joutui itse Jumalan tuomion alle, hän sairastui kauheaan tautiin, jossa
+ruumiinsa vähitellen mätäni. Silloin hän kuolin-vuoteeltansa v. 311
+antoi julistuksen, jossa kristityille myönnettiin jumalanpalveluksen
+vapaus, ja käskettiin heitä ahkerasti rukoilemaan valtakunnan ja
+keisarin edestä.
+
+Tämän jälkeen vainot lakkasivat; ja kun Konstantinus Suuri sitten tuli
+keisariksi v. 323, julisti hän kristinuskon valtion uskonnoksi Rooman
+valtakunnassa. Vanha, sivistynyt pakanamaailma oli nyt voitettu, ja
+tästälähin voi kristinusko levitä kaikkiin ilmansuuntiin muihin
+pakanakansoihin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Toinen lukukirja kansakoulujen
+tarpeiksi, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN ***
+
+***** This file should be named 27788-8.txt or 27788-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/7/7/8/27788/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/27788-8.zip b/27788-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1875c67
--- /dev/null
+++ b/27788-8.zip
diff --git a/27788-h.zip b/27788-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..6d5d460
--- /dev/null
+++ b/27788-h.zip
diff --git a/27788-h/27788-h.htm b/27788-h/27788-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..9a29d04
--- /dev/null
+++ b/27788-h/27788-h.htm
@@ -0,0 +1,11164 @@
+<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN"
+    "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
+
+<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
+  <head>
+    <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" />
+    <title>
+      The Project Gutenberg eBook of Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi, toimittanut K. Raitio.
+    </title>
+    <style type="text/css">
+/*<![CDATA[  XML blockout */
+<!--
+    p {  margin-top: .75em;
+         text-align: justify;
+         margin-bottom: .75em;
+         }
+    h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+         text-align: center; /* all headings centered */
+         clear: both;
+         }
+    hr { width: 33%;
+	 margin-top: 2em;
+	 margin-bottom: 2em;
+         margin-left: auto;
+         margin-right: auto;
+         clear: both;
+       }
+
+    table {margin-left: auto; margin-right: auto;}
+
+    body{margin-left: 10%;
+         margin-right: 10%;
+        }
+
+    .bb       {border-bottom: solid 2px;}
+    .bl       {border-left: solid 2px;}
+    .bt       {border-top: solid 2px;}
+    .br       {border-right: solid 2px;}
+    .bbox     {border: solid 2px;}
+
+    .center   {text-align: center;}
+    .smcap    {font-variant: small-caps;}
+    .u        {text-decoration: underline;}
+
+    .caption  {font-weight: bold;}
+
+    .figcenter   {margin: auto; text-align: center;}
+
+    .figleft     {float: left; clear: left; margin-left: 0; margin-bottom: 1em; margin-top:
+                 1em; margin-right: 1em; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .figright    {float: right; clear: right; margin-left: 1em; margin-bottom: 1em;
+                 margin-top: 1em; margin-right: 0; padding: 0; text-align: center;}
+
+    .poem             {margin-left:10%; margin-right:10%; text-align: left;}
+    .poem br          {display: none;}
+    .poem .stanza     {margin: 1em 0em 1em 0em;}
+    .poem span.i0     {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i2     {display: block; margin-left: 2em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    .poem span.i4     {display: block; margin-left: 4em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;}
+    // -->
+    /* XML end  ]]>*/
+    </style>
+  </head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+Project Gutenberg's Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi
+
+Author: Various
+
+Editor: K. Raitio
+
+Release Date: January 12, 2009 [EBook #27788]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+
+
+
+
+<h1>TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN TARPEIKSI</h1>
+
+<h4>Toimitti</h4>
+
+<h3>K. Raitio</h3>
+
+
+<h4>Kuudes, korjattu painos.</h4>
+
+<h4>Kuvallinen.</h4>
+
+
+<h4>WSOY, Porvoo, 1903.</h4>
+
+
+
+<p><b>SISÄLLYSLUETTELO</b>.</p>
+
+
+<p>HUOMAUTUKSIA. Kun useissa kansakouluissa arvatenkaan ei ole varaa
+hankkia erityistä lukukirjaa n.s. pientenlasten koulua eli kansakoulun
+kuusiviikkoista valmistuskoulua varten, vaan käytetään niissä samaa
+lukukirjaa kuin varsinaisessa kansakoulussakin, on tähän luetteloon
+<i>vinokirjaimilla</i> painettuna kappaleet, jotka tekijän mielestä
+soveltuvat <i>valmistuskoulussa luettaviksi</i>.</p>
+
+<p>Kun tätä lukukirjaa ei ole aivottu järjestään luettavaksi, ei
+lukukappaleita ole sovitettu sisällyksen puolesta tarkoin
+rajoitettuihin ryhmiin. Kuitenkin on pidetty silmällä että ne
+kappaleet, joilla on sisällysyhteyttä, seuraavat toisiaan. Alla oleva
+ryhmäjako osoittaa, millä pääaloilla kirjan sisällys liikkuu. &mdash;
+Luetteloon on myös kappaleen nimen jälkeen sulkujen väliin asetetulla
+numerolla osoitettu, mitkä kappaleet sopisivat <i>toiseen
+vuorokurssiin</i>. Mutta kun vuorokurssijakokin suuresti riippuu koulun
+muusta opetusohjelmasta, ei tämä osoitus pyri olemaan muuna, kuin
+viittauksena ja ehdotuksena, jota kukin opettaja tarpeen mukaan
+itsenäisesti muuttakoon.</p>
+
+
+<p>
+<b>Satuja, kertomuksia y.m. helppotajuisia kappaleita uskonnollis-siveelliseltä alalta.</b>
+<a href="#ALKULAUSE"><b>ALKULAUSE.</b></a><br />
+<a href="#Pienelle_matkalaiselle"><b>1. Pienelle matkalaiselle.</b></a><br />
+<a href="#Hiiri_ja_leijona"><b>2. Hiiri ja leijona.</b></a><br />
+<a href="#Kyyhkynen_ja_muurahainen"><b>3. Kyyhkynen ja muurahainen.</b></a><br />
+<a href="#Korppi_ja_kettu"><b>4. Korppi ja kettu.</b></a><br />
+<a href="#Koira_ja_sen_varjo"><b>5. Koira ja sen varjo.</b></a><br />
+<a href="#Kaksi_vuohta"><b>6. Kaksi vuohta.</b></a><br />
+<a href="#Viisas_hiiri"><b>7. Viisas hiiri.</b></a><br />
+<a href="#Ylpea_harka"><b>8. Ylpeä härkä.</b></a><br />
+<a href="#Sokea_ja_rampa"><b>9. Sokea ja rampa.</b></a><br />
+<a href="#Joki_ja_lahde"><b>10. Joki ja lähde.</b></a><br />
+<a href="#Joki"><b>11. Joki.</b></a><br />
+<a href="#Susi_vuohi_jo_kaalit"><b>12. Susi, vuohi jo kaalit.</b></a><br />
+<a href="#Tattari"><b>13. Tattari.</b></a><br />
+<a href="#Halonhakkaaja"><b>14. Halonhakkaaja.</b></a><br />
+<a href="#Lahde"><b>15. Lähde.</b></a><br />
+<a href="#Tunnon_rauha"><b>16. Tunnon rauha.</b></a><br />
+<a href="#Oi_jos_oisit_sydameni"><b>17. Oi, jos oisit sydämeni.</b></a><br />
+<a href="#Adalminan_helmi"><b>18. Adalminan helmi.</b></a><br />
+<a href="#Se_on_kovaa"><b>19. Se on kovaa.</b></a><br />
+<a href="#Ala_heita_kivea_se_ponnahtaa_takaisin"><b>20. Älä heitä kiveä, se ponnahtaa takaisin.</b></a><br />
+<a href="#Paaskyselle"><b>21. Pääskyselle.</b></a><br />
+<a href="#Joudu_kevat"><b>22. Joudu, kevät.</b></a><br />
+<a href="#Tulipalo"><b>23. Tulipalo.</b></a><br />
+<a href="#Kelpo_palvelija"><b>24. Kelpo palvelija.</b></a><br />
+<a href="#Varo_vaatteitasi"><b>25. Varo vaatteitasi.</b></a><br />
+<a href="#Loyto"><b>26. Löytö.</b></a><br />
+<a href="#Lorpottelija"><b>27. Lörpöttelijä.</b></a><br />
+<a href="#Karhunnahka"><b>28. Karhunnahka.</b></a><br />
+<a href="#Ystavallinen_vastaanotto"><b>29. Ystävällinen vastaanotto.</b></a><br />
+<a href="#Pieni_mierolainen"><b>30. Pieni mierolainen.</b></a><br />
+<a href="#Korpi_kurjalla_kotina"><b>31. Korpi kurjalla kotina.</b></a><br />
+<a href="#Armottoman_osa"><b>32. Armottoman osa.</b></a><br />
+<a href="#Muinaiset_ajat_paremmat"><b>33. Muinaiset ajat paremmat.</b></a><br />
+<a href="#Oikea_kiitos-uhri"><b>34. Oikea kiitos-uhri.</b></a><br />
+<a href="#Herrasmies_ja_koyha"><b>35. Herrasmies ja köyhä.</b></a><br />
+<a href="#Kiitollinen_poika"><b>36. Kiitollinen poika.</b></a><br />
+<a href="#Suvilaulu"><b>37. Suvilaulu.</b></a><br />
+<a href="#Auringon_sade"><b>38. Auringon säde.</b></a><br />
+<a href="#Rukous_ruumiin_ravinnosta"><b>39. Rukous ruumiin ravinnosta.</b></a><br />
+<a href="#Laivapoika"><b>40. Laivapoika.</b></a><br />
+<a href="#Kunnioita_isaasi_ja_aitiasi"><b>41. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.</b></a><br />
+<a href="#Huolellinen_tytar"><b>42. Huolellinen tytär.</b></a><br />
+<a href="#Ken_unohtaa_meidat_viimeiseksi"><b>43. Ken unohtaa meidät viimeiseksi?</b></a><br />
+<a href="#Puuvati"><b>44. Puuvati.</b></a><br />
+<a href="#Pimia_isoton_pirtti"><b>45. Pimiä isoton pirtti.</b></a><br />
+<a href="#Vaha_ilo_emottomalle_kaesta"><b>46. Vähä ilo emottomalle käestä.</b></a><br />
+<a href="#Ohoh_kullaista_kotia"><b>47. Ohoh kullaista kotia!</b></a><br />
+<a href="#Kuva"><b>48. Kuva.</b></a><br />
+<a href="#Eli_Rem"><b>49. Eli Rem.</b></a><br />
+<a href="#Erotus"><b>50. Erotus.</b></a><br />
+<a href="#Puhu_totta"><b>51. Puhu totta.</b></a><br />
+<a href="#Rehellinen_poika"><b>52. Rehellinen poika.</b></a><br />
+<a href="#Lapsuuden-aikainen_muisto"><b>53. Lapsuuden-aikainen muisto.</b></a><br />
+<a href="#Tollin_aarre"><b>54. Töllin aarre.</b></a><br />
+<a href="#Saastavaisyys_ja_anteliaisuus"><b>55. Säästäväisyys ja anteliaisuus.</b></a><br />
+<a href="#Kymmenen_hyvaa_ystavaa"><b>56. Kymmenen hyvää ystävää.</b></a><br />
+<a href="#Huolellisesti"><b>57. Huolellisesti.</b></a><br />
+<a href="#Rehellinen_tyo"><b>58. Rehellinen työ.</b></a><br />
+<a href="#Toisin_ennen_toisin_eilen"><b>59. Toisin ennen, toisin eilen.</b></a><br />
+<a href="#Puhtaus"><b>60. Puhtaus.</b></a><br />
+<a href="#Vaarallinen_varas"><b>61. Vaarallinen varas.</b></a><br />
+<a href="#Mita_et_koskaan_kadu"><b>62. Mitä et koskaan kadu.</b></a><br />
+<b>Luonnon alalta.</b><br />
+<a href="#Karhu"><b>63. Karhu.</b></a><br />
+<a href="#Suksimiesten_laulu"><b>64. Suksimiesten laulu.</b></a><br />
+<a href="#Ilves"><b>65. Ilves.</b></a><br />
+<a href="#Susi"><b>66. Susi.</b></a><br />
+<a href="#Hukka_karhu_ja_repo"><b>67. Hukka, karhu ja repo.</b></a><br />
+<a href="#Kissa_ketun_palvelijana"><b>68. Kissa ketun palvelijana.</b></a><br />
+<a href="#Harakka_varis_ja_kettu"><b>69. Harakka, varis ja kettu.</b></a><br />
+<a href="#Kyostin_metsastys"><b>70. Kyöstin metsästys.</b></a><br />
+<a href="#Kaki"><b>71. Käki.</b></a><br />
+<a href="#Lintuselle"><b>72. Lintuselle.</b></a><br />
+<a href="#Suomen_salossa"><b>73. Suomen salossa.</b></a><br />
+<a href="#Varpunen"><b>74. Varpunen.</b></a><br />
+<a href="#Syksytoiveita"><b>75. Syksytoiveita.</b></a><br />
+<a href="#Talven_aika"><b>76. Talven aika.</b></a><br />
+<a href="#Lumisateella"><b>77. Lumisateella.</b></a><br />
+<a href="#Unen_tullessa"><b>78. Unen tullessa.</b></a><br />
+<a href="#Toukokuulla"><b>79. Toukokuulla.</b></a><br />
+<a href="#Kauneinta_metsassa"><b>80. Kauneinta metsässä.</b></a><br />
+<a href="#Kevatlaulu"><b>81. Kevätlaulu.</b></a><br />
+<a href="#Kevat"><b>82. Kevät</b></a><br />
+<a href="#Sinikaunokki"><b>83. Sinikaunokki.</b></a><br />
+<a href="#Niittypuro"><b>84. Niittypuro.</b></a><br />
+<a href="#Kevaalla"><b>85. Keväällä.</b></a><br />
+<a href="#Kuluu_ika_laulamattaki"><b>86. Kuluu ikä laulamattaki.</b></a><br />
+<a href="#Mipa_paimenten_olla"><b>87. Mipä paimenten olla?</b></a><br />
+<a href="#Paimenen_pyha"><b>88. Paimenen pyhä.</b></a><br />
+<a href="#Luoja_tietaa_sina_et"><b>89. Luoja tietää, sinä et.</b></a><br />
+<b>Kansan elämästä.</b><br />
+<a href="#Karsivallisyys"><b>90. Kärsivällisyys.</b></a><br />
+<a href="#Mokin_poika"><b>91. Mökin poika.</b></a><br />
+<a href="#Makkonen"><b>92. Makkonen.</b></a><br />
+<a href="#Korpiemme_raivaajille"><b>93. Korpiemme raivaajille.</b></a><br />
+<b>Talven ja joulun aikaan liittyvää.</b><br />
+<a href="#Iloinen_tarina_janiksesta_ja_pojasta"><b>94. Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta.</b></a><br />
+<a href="#Haltijan_joululahjat"><b>95. Haltijan joululahjat.</b></a><br />
+<a href="#Jouluaamu"><b>96. Jouluaamu.</b></a><br />
+<b>Suomen luontoa, maata ja kansaa koskevaa.</b><br />
+<a href="#Suomen_luonto"><b>97. Suomen luonto.</b></a><br />
+<a href="#Kirkkovenheessa"><b>98. Kirkkovenheessä.</b></a><br />
+<a href="#Punkaharjusta"><b>99. Punkaharjusta.</b></a><br />
+<a href="#Savolaisen_laulu"><b>100. Savolaisen laulu.</b></a><br />
+<a href="#Salomaa"><b>101. Salomaa.</b></a><br />
+<a href="#Sylvia-linnun_laulu_kesapaivana_Kangasalla"><b>102. Sylvia-linnun laulu kesäpäivänä Kangasalla.</b></a><br />
+<a href="#Puijon_maki"><b>103. Puijon mäki.</b></a><br />
+<a href="#Suomi_kaunis"><b>104. Suomi kaunis.</b></a><br />
+<a href="#Uudenmaan_saaristossa"><b>105. Uudenmaan saaristossa.</b></a><br />
+<a href="#Vaasan_marssi"><b>106. Vaasan marssi.</b></a><br />
+<a href="#Karjalan_marssi"><b>107. Karjalan marssi.</b></a><br />
+<a href="#Laulu_Suomessa"><b>108. Laulu Suomessa.</b></a><br />
+<a href="#Ruhtinaalle"><b>109. Ruhtinaalle.</b></a><br />
+<a href="#Virsi_kotimaan_puolesta"><b>110. Virsi kotimaan puolesta.</b></a><br />
+<a href="#Suomelle"><b>111. Suomelle.</b></a><br />
+<a href="#Kansalaislaulu"><b>112. Kansalaislaulu.</b></a><br />
+<a href="#Tuo_kerta_rajalle_rauha"><b>113. Tuo kerta rajalle rauha.</b></a><br />
+<a href="#Suomen_kansan_sukulaiset"><b>114. Suomen kansan sukulaiset.</b></a><br />
+<a href="#Vieraalla_maalla"><b>115. Vieraalla maalla.</b></a><br />
+<a href="#Antti_sedan_pakinoita"><b>116. Antti sedän pakinoita.</b></a><br />
+<a href="#Poika_Sammatista"><b>117. Poika Sammatista.</b></a><br />
+<a href="#Uuno_Cygnaeus"><b>118. Uuno Cygnaeus.</b></a><br />
+<a href="#Torpan_pojasta_kuvanveistaja"><b>119. Torpan pojasta kuvanveistäjä.</b></a><br />
+<a href="#Laula_laula_veitoseni"><b>120. Laula, laula, veitoseni.</b></a><br />
+<a href="#Maamme"><b>121. Maamme.</b></a><br />
+<a href="#Jos_ma_lauluille_rupean"><b>122. Jos ma lauluille rupean.</b></a><br />
+<a href="#Omat_on_virret_oppimani"><b>123. Omat on virret oppimani.</b></a><br />
+<a href="#Sananlaskuja"><b>124. Sananlaskuja.</b></a><br />
+<a href="#Kalevalan_kertomuksia"><b>125. Kalevalan kertomuksia.</b></a><br />
+<a href="#Vainamoisen_sanoja"><b>126. Väinämöisen sanoja.</b></a><br />
+<a href="#Runolaulaja"><b>127. Runolaulaja.</b></a><br />
+<a href="#Helsinki"><b>128. Helsinki.</b></a><br />
+<b>Maantietoon liittyvää.</b><br/>
+<a href="#Matka-kuvauksia"><b>129. Matka-kuvauksia.</b></a><br />
+<a href="#Moskova_ja_Kreml"><b>130. Moskova ja Kreml.</b></a><br />
+<a href="#Tanskanmaa"><b>131. Tanskanmaa.</b></a><br />
+<a href="#Lontoo"><b>132. Lontoo.</b></a><br />
+<a href="#Kaynti_Neapelissa_ja_Vesuvius-vuorella"><b>133. Käynti Neapelissa ja Vesuvius-vuorella.</b></a><br />
+<b>Raamatun historiaan liittyvää.</b><br />
+<a href="#Pyha_maa"><b>134. Pyhä maa.</b></a><br />
+<a href="#Kristinuskon_leviaminen"><b>135. Kristinuskon leviäminen.</b></a><br />
+</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="ALKULAUSE" id="ALKULAUSE"></a>ALKULAUSE.</h2>
+
+
+<p>Kun "toisesta lukukirjasta" tuli uuden painoksen julkaiseminen
+tarpeelliseksi, oli luonnollista, että sitä oli mahdollisuuden mukaan
+korjattava ja uusittava sekä siten koetettava saada se nykyisiä
+vaatimuksia vastaavaksi. Oppikirjakomitean viittausten mukaan on tämän
+uuden painoksen toimittamisessa pidetty silmällä, että se tulisi
+entistä enemmän soveltumaan <i>ylempien kansakoulujen I ja II
+vuosiosastolle</i> ja liittymään oppilaiden ajatus- ja harrastuspiiriin
+näillä asteilla. Moniaita kappaleita, joille ei samanaikuinen opetus
+vielä tarjoa mitään yhtymäkohtia, on poistettu; niin esimerkiksi
+muutamat maan- ja luonnontiedolliset kuvaukset, joiden aiheet
+kansakoulujen nykyisen opetussuunnitelman mukaan tulevat vasta
+ylemmillä osastoilla esille. Sitäpaitsi on jätetty pois muutamia
+muitakin raskaampia lukukappaleita. Sijalle on koetettu saada
+sellaista, mikä olisi oppilaiden kehityskantaa vastaavampaa ja
+muutenkin paremmin liittyisi muuhun samanaikuiseen opetukseen, &mdash;
+varsinkin uskonnollis-siveelliseen ja oman maan luontoa ja kansaa
+koskevaan. &mdash; Mitä kappaleiden järjestykseen ja ryhmitykseen tulee,
+viittaamme siinä suhteessa sisällysluetteloon. Tarkoituksena ei
+kuitenkaan ole, että lukukappaleita yleensä luettaisiin kirjan
+järjestyksessä, vaan että niiden <i>lukemisjärjestys suunniteltaisiin
+sen mukaan, kuin muu samanaikuinen opetus, kouluelämä, vuodenajat y.m.
+tarjoavat edellytyksiä niiden käsittelemiseen</i>. Täten lukukappaleet
+pääsevät valaisemaan ja vahvistamaan sitä, mikä oppilaiden tajunnassa
+kulloinkin on etualalla. Ja poikkeamista kirjan järjestyksestä vaatii
+myös luettavan tekstin <i>jakaminen vuorokursseiksi</i>, jommoisia
+kansakouluissamme nykyään lukemisenkin opetuksessa pidetään
+tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. &mdash; Mitä lukukappaleiden
+käsittelemistapaan tulee, pyydän siinä suhteessa viitata
+allekirjoittaneen ja H. Niemen toimittamassa "Äidinkielen opetusopissa"
+annettuihin ohjeisiin. &mdash; Kirjan ulkoasua on myös koetettu uudessa
+painoksessa saada selvemmäksi, välttämällä liian pientä ja tiheätä
+painosta; kuvia on siihen hankittu, mikäli on ollut mahdollista kirjan
+hintaa suuresti korottamatta.</p>
+
+<p>Tekijä rohkenee toivoa, että tapahtuneet korjaukset ovat olleet
+"toiselle lukukirjalle" eduksi ja että sen siten sallittanee osaltaan
+kansakouluamme edelleen palvella.</p>
+
+<p>Jyväskylässä Heinäkuulla 1903.</p>
+
+<p>Tekijä.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pienelle_matkalaiselle" id="Pienelle_matkalaiselle"></a>1. Pienelle matkalaiselle.</h2>
+
+<div class="figcenter" style="width: 531px;">
+<img src="images/pict01.jpg" width="531" height="358" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Pien' on tuossa matkalainen,<br /></span>
+<span class="i0">kirjat, taulut laukussaan;<br /></span>
+<span class="i0">silm' on kirkas, hohtavainen<br /></span>
+<span class="i0">viel' on puna poskillaan.<br /></span>
+<span class="i0">Minne, minne käy sun tiesi,<br /></span>
+<span class="i0">pieni, reipas matkamiesi?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. "Kouluhun" sä vastaat mulle,<br /></span>
+<span class="i0">toivon hymy kasvoillas. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Käyös siis, ja Herra sulle<br /></span>
+<span class="i0">Olkoon siellä oppaanas.<br /></span>
+<span class="i0">Ahkeruuteen aikas käytä,<br /></span>
+<span class="i0">isän, äidin toiveet täytä!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Rinnassasi asukohon<br /></span>
+<span class="i0">onnen riemu lapsuuden<br /></span>
+<span class="i0">Olkoon sielus templi, johon<br /></span>
+<span class="i0">henget astuu hyvyyden!<br /></span>
+<span class="i0">Jotta toiminnoitas yhä<br /></span>
+<span class="i0">johtais Herran tahto pyhä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Säännön tiedän taatun, vakaan,<br /></span>
+<span class="i0">"Rukoile ja työtä tee!"<br /></span>
+<span class="i0">Tiedot, taidot, sen mä takaan,<br /></span>
+<span class="i0">siten sulle aukenee,<br /></span>
+<span class="i0">tunnossasi rauha säilyy,<br /></span>
+<span class="i0">puhtautta silmäs päilyy.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Ja kun kerran koulustasi<br /></span>
+<span class="i0">astut elon taistohon,<br /></span>
+<span class="i0">kunto sull' on povessasi,<br /></span>
+<span class="i0">voimakas käs'vartes on,<br /></span>
+<span class="i0">taitosi myös käytät varmaan<br /></span>
+<span class="i0">kunniaksi maasi armaan.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Hiiri_ja_leijona" id="Hiiri_ja_leijona"></a>2. Hiiri ja leijona.</h2>
+
+
+<p>Kuumana puolipäivän hetkenä oli leijona laskeutunut puun varjoon
+lepäämään. Silloin tuli siihen joukko hiiriä. Ne kiipesivät leijonan
+päälle, juoksivat ja telmivät sen pinnalla. Leijona heräsi tästä,
+julmistui ja otti yhden hiiristä kiinni. Kun tämä ei huomannut mitään
+pakenemisen mahdollisuutta, pyysi se leijonalta monin kerroin anteeksi
+epäkohteliaisuuttaan, sekä huomautti sille samalla, ettei eläinten
+kuninkaan arvolle soveltuisi suuttua niin pieneen eläimeen. Leijona
+leppyi ja päästi hiiren vapaaksi.</p>
+
+<p>Joku aika sen jälkeen tapahtui, että sama leijona, metsässä
+kuljeskellessaan, joutui metsästäjän verkkoon, josta se ei voinut irti
+päästä. Se rupesi nyt kaikin voimin kiljumaan. Kun hiiri sen kuuli,
+riensi se sinne ja nakerteli verkon rikki, joten leijona pääsi
+vapauteensa.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kyyhkynen_ja_muurahainen" id="Kyyhkynen_ja_muurahainen"></a>3. Kyyhkynen ja muurahainen.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Kerran juoda pikkaraisen<br /></span>
+<span class="i0">teki mieli muurahaisen.<br /></span>
+<span class="i0">Hänpä järvehen kumartui,<br /></span>
+<span class="i0">mutta sinnepä kupertui.<br /></span>
+<span class="i0">Oli onneksi lähellä kyyhky<br /></span>
+<span class="i0">lehdon liepehellä.<br /></span>
+<span class="i0">Tämä kuivan oksan otti<br /></span>
+<span class="i0">sekä järvehen pudotti.<br /></span>
+<span class="i0">Näinpä onneton pelastui,<br /></span>
+<span class="i0">kalan vatsasta vapahtui.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Toisen kerran pensahissa<br /></span>
+<span class="i0">oli kyyhkyjä vahissa<br /></span>
+<span class="i0">linnustaja pyssyinensä.<br /></span>
+<span class="i0">Tuli kyyhky poikinensa.<br /></span>
+<span class="i0">Pyssy kääntyi kyyhkysihin,<br /></span>
+<span class="i0">muurahaisten ystävihin.<br /></span>
+<span class="i0">Mutta silloin muurahainen<br /></span>
+<span class="i0">ei ollut hitahanlainen:<br /></span>
+<span class="i0">juoksi ampujan kädelle,<br /></span>
+<span class="i0">oli purra sen verelle.<br /></span>
+<span class="i0">Ampujan käsi värähti,<br /></span>
+<span class="i0">laukaus metsähän tärähti.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Korppi_ja_kettu" id="Korppi_ja_kettu"></a>4. Korppi ja kettu.</h2>
+
+<p>Korppi lensi kerran, juuri saalis suussa, hongan oksalle syömään. Kettu
+huomasi tämän ja juoksi hongan juurelle. Vesissä suin katseli se korpin
+saalista, miettien, millä viekkaudella sen omaksensa saisi. "Oi sinä
+kaunis lintu", lausui se korpille, "kuinka kauniit ovat sinun
+höyhenesi, kuinka suloinen on sinun äänesi! Kun sinä laulat, niin
+oikein sydämelle käypi. Annahan nyt kuulla suloista lauluasi, että
+rintani riemastuisi."</p>
+
+<p>Korppi, tämän kuultuaan, arveli: "Ei se minua syyttä noin kiittäne.
+Kuulkoon siis lauluani!" Nyt aukasi se suunsa ja alkoi rääkyä parhaansa
+mukaan. Mutta silloinpa putosi saalis sen suusta. Kettu sen heti
+tempasi käpäliinsä sanoen: "Tuki suusi, hurja, sinun äänesi on kehnompi
+karhun mölinää."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Koira_ja_sen_varjo" id="Koira_ja_sen_varjo"></a>5. Koira ja sen varjo.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Pitkin joen porraspuuta<br /></span>
+<span class="i0">kulki koira vieden luuta.<br /></span>
+<span class="i0">Aivan kuononsa edessä<br /></span>
+<span class="i0">näki hän varjonsa vedessä.<br /></span>
+<span class="i0">Luuli siinä naapurinsa,<br /></span>
+<span class="i0">suuren riitakumppaninsa,<br /></span>
+<span class="i0">astelevan kinkku suussa.<br /></span>
+<span class="i0">Nyt ei koiran mieli muussa.<br /></span>
+<span class="i0">Kun tuleepi koston hetki,<br /></span>
+<span class="i0">eipä muistu työläs retki &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">näin on koirienkin laita.<br /></span>
+<span class="i0">Vaikk' olikin porras kaita,<br /></span>
+<span class="i0">oli kinkku riistettävä,<br /></span>
+<span class="i0">kumppani myös niistettävä.<br /></span>
+<span class="i0">Katsomattansa etehen<br /></span>
+<span class="i0">koira syöksyikin vetehen.<br /></span>
+<span class="i0">Mutta virta huuhtoi vimman<br /></span>
+<span class="i0">sekä saalihin somimman.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kaksi_vuohta" id="Kaksi_vuohta"></a>6. Kaksi vuohta.</h2>
+
+
+<p>Kaksi vuohta kohtasivat toissensa kapealla portaalla, jota myöten
+kuljettiin virran yli. Toinen pyrki toiselle rannalle, toinen taas
+päinvastaiselle. "Väistyhän vähän syrjään!" sanoi toinen vuohista.
+"Mitä rohkenetkaan sinä vaatia", huusi toinen, "minähän olin ensiksi
+sillalla; väisty sinä ja päästä minut ylitse!" "Minäpä en väisty",
+sanoi ensin mainittu vuohi, "on minulla tässä yhtä paljo oikeutta kuin
+sinullakin!" Näin riitelivät he vielä jonkun aikaa keskenänsä. Kun ei
+kumpikaan tahtonut peräytyä, syntyi lopulta tappelu. He tähtäsivät
+sarvensa eteenpäin ja puskivat tulisesti toisiansa. Mutta silloinpa
+putosivat molemmat veteen. Sinne olisivat he hukkuneetkin, ellei paimen
+olisi tullut heitä pelastamaan.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Viisas_hiiri" id="Viisas_hiiri"></a>7. Viisas hiiri.</h2>
+
+
+<p>Hiiri tuli loukostaan ja näki pyydyksen. "Kas vaan", sanoi se,
+"tuossahan on pyydys! Ne ihmisethän ovat olevinaan viisaita. Ne ovat
+asettaneet raskaan painon laudalle, jonka toinen pää on puutikkujen
+nojalle ylös kohotettuna. Yksi tikuista on varustettuna makealla
+voileivän palasella. Jos minä vaan vähäsenkin koskisin voileipään,
+silloin tikut liikahtaisivat paikoiltaan ja lauta putoisi minun
+päälleni. Se olisi minun surmani. Mutta minäpä en koske voileipään.
+Olen viisaampi, kuin ihmiset; minä tunnen heidän kavaluutensa."</p>
+
+<p>"Mutta", jatkoi hiiri itsekseen, "haistella toki saa tuota voileipää.
+Eihän pyydys pelkästä haistelemisesta laukea. Ja veres voileipä haisee
+kuitenkin niin hyvältä. Annahan vähän haistelen sitä." Hiiri juoksi
+laudan alle voileipää haistelemaan. Sattuipa töytäsemään sitä vähän
+nokallaan. Silloin lauta heti pudota romahti alas, ja sen alle musertui
+tuo viisas hiiri.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ahneus se pettää viisaankin."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ylpea_harka" id="Ylpea_harka"></a>8. Ylpeä härkä.</h2>
+
+
+<p>Härkä pukeutui hevosen nahkaan ja luuli sillä hevosen arvoiseksi
+pääsevänsä. Toiset järkevämmät härät nauroivat sille, ja niin tekivät
+hevosetkin, vaikka he toisinaan piloillaan laskivat sen seuraansa.
+Entistä härän työtä katsoi se nyt kovin halvaksi eikä siihen enää
+ryhtynytkään, mutta eipä sillä myös ollut kykyä hevosen töihin. Tästä
+oli seurauksena että se makasi päivät päästään laiskana. Mutta kun se
+ei mitään tehnyt, niin ei se mitään ansainnutkaan. Hevosnahka kului
+ensin karvattomaksi, sitten repaleiksi ja viimein täytyi härän heittää
+se selästänsä. Mutta nyt oli härkä jo tullut vanhaksi ja kelvottomaksi
+häränkin työhön, ja uuden hevosnahan ostamiseen ei sillä varoja ollut.
+Viimein kuoli se nälkään, ja sen haudalle kirjoitettiin:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Tähän vaipui vanha herrashärkä:<br /></span>
+<span class="i0">syynä kuoloon työttömyys ja nälkä.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Sokea_ja_rampa" id="Sokea_ja_rampa"></a>9. Sokea ja rampa.</h2>
+
+
+<p>Rampa mies istui suruissaan tien laidalla. Sokea sattui siitä ohi
+kulkemaan. Rampa, jolle aika kävi pitkäksi, kun täytyi toimettomana
+virua, huusi tälle: "Mitäs kuuluu, veikkonen?"</p>
+
+<p>Sokea valitti, ett'ei voinut tiellä pysyä, ja kysyi häneltä, eikö hän
+tahtoisi olla niin ystävällinen, että johtaisi häntä kappaleen matkaa.</p>
+
+<p>"Ah", vastasi rampa, "senhän mielelläni tekisin, kun minulla vaan olisi
+niin terveet jalat kuin sinulla; mutta minähän miesparka en saata
+kävellä!" "Ja minä mies poloinen en saata nähdä", lausui sokea. Näin
+valittelivat he toisilleen kurjuuttaan.</p>
+
+<p>Äkisti juolahti sokean mieleen hyvä tuuma. "Kuulehan", sanoi hän
+rammalle, "istu sinä minun selkääni; minä kannan sinua. Minä lainaan
+sinulle terveet jalkani, lainaa sinä minulle terveet silmäsi." Tuumasta
+toimeen. Sokea kantoi rampaa, rampa johti sokeata. Näin auttoi toinen
+toistaan. Yhdessä pystyivät he nyt suorittamaan, mitä kumpikin erikseen
+olisi ollut kykenemätön aikaan saamaan.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Joki_ja_lahde" id="Joki_ja_lahde"></a>10. Joki ja lähde.</h2>
+
+
+<p>Joki ja lähde väittelivät kerran keskenänsä, kumpi toistansa etevämpi
+olisi. "Ettäpä kehtaatkin rinnalleni pyrkiä", ärjäsi viimein joki,
+"etkö huomaa, kuinka olen sinua paljo etevämpi! Minä kuljen ihanien
+kukkanurmien halki; rannoillani on kauniita ja rikkaita kaupunkeja;
+alituisesti kulkevat tavaroilla lastatut kauppalaivat minua pitkin;
+kaikki ylistävät minua; ja minähän merenkin voimassa pidän, sillä ilman
+minua se kyllä pian kuivuisi. Sinä sitävastoin juokset maan alla
+piilossa ja tuskin kehtaat minulle silmiäsi näyttää!"</p>
+
+<p>Tästä herjauksesta kävi lähde niin hävyn-alaiseksi, ett'ei enää
+ollenkaan silmiänsä näyttänyt, vaan asui aina maan alla. Mutta
+seurauksena tästä oli, että pian koko joki kuivui, se kun sai alkunsa
+lähteen silmästä. Niinpä joki nyt liian myöhään havaitsi, että oli
+aivan omaksi turmioksensa lähdettä soimannut.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ylpeys käy lankeemuksen edellä."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Joki" id="Joki"></a>11. Joki.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kas, lähde virtaa vuoresta,<br /></span>
+<span class="i0">luo silmäns taivahalle,<br /></span>
+<span class="i0">ja lemmenkukat partaalla<br /></span>
+<span class="i0">suloa lausuu sille.<br /></span>
+<span class="i0">Se on niin kirkas, loistava,<br /></span>
+<span class="i0">se kuvaelee taivasta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se puroks' sitte muuttuvi,<br /></span>
+<span class="i0">mi kirkas ompi vielä,<br /></span>
+<span class="i0">vaan kun sen vesi juoksevi,<br /></span>
+<span class="i0">se himmentyypi tiellä;<br /></span>
+<span class="i0">se kukkasia suutelee<br /></span>
+<span class="i0">ja riemuisena rientelee.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan kun se rientää kauemmas,<br /></span>
+<span class="i0">se paisuu suuremmaksi,<br /></span>
+<span class="i0">se tanssii, ollen riemukas,<br /></span>
+<span class="i0">ja muuttuu raivoisaksi.<br /></span>
+<span class="i0">Sen aallot kiehuu, pauhaavi,<br /></span>
+<span class="i0">niin että metsä kaikuvi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan kun on aikans ryskännyt,<br /></span>
+<span class="i0">niin hiljaiseksi jääpi;<br /></span>
+<span class="i0">sen pinta on nyt tyyntynyt,<br /></span>
+<span class="i0">se mereen häviääpi.<br /></span>
+<span class="i0">Näin joki syntyy, kuolevi,<br /></span>
+<span class="i0">niin elämämme virtaavi.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Susi_vuohi_jo_kaalit" id="Susi_vuohi_jo_kaalit"></a>12. Susi, vuohi jo kaalit.</h2>
+
+
+<p>Erään miehen piti ruuhella kuljettaa susi, vuohi ja joukko kaaleja
+virran yli. Mutta ruuhi oli niin pieni, ett'ei hän voinut ottaa siihen
+samalla kertaa useampia kuin yhden noista kolmesta, hänen oli nyt
+keksittävä, minkä hän niistä ensiksi veisi yli.</p>
+
+<p>Ottaisiko hän ensi kerralla suden ruuheen? Sillaikaa söisi vuohi
+kaalit.</p>
+
+<p>Entä jos hän veisi ensin vuohen; sillä eihän susi sillaikaa kaalia
+söisi. Sehän kyllä kävisikin päinsä ensi kerralla; mutta minkä ottaisi
+hän toisella kerralla mukaansa? Sudenko? Jos hän sen veisi ja palaisi
+sitten kaaleja ottamaan, niin se sill'aikaa söisi vuohen. Veisikö hän
+siis toisella kerralla kaalit? Mutta silloinhan vuohi söisi ne, kun hän
+palaisi sutta ottamaan.</p>
+
+<p>Mies parka oli todella pulmallisessa asemassa. Hän olisi nyt vienyt
+suden ensiksi ja sitonut vuohen siksi ajaksi kiinni, jottei se pääsisi
+kaaleja syömään. Mutta ei ollut köyttä eikä puutakaan, mihin sitoa. Hän
+mietti ja mietti, mutta sopivaa keinoa ei vaan löytynyt.</p>
+
+<p>Viimein keksi hän sen kuitenkin. Hän otti ensi kerralla ruuheen vuohen.
+Susi jäi kaalien luo eikä tietysti niihin koskenut. Toisella kerralla
+vei hän kaalit, mutta otti paluumatkalla vuohen ruuheen ja toi sen
+takaisin. Nyt otti hän kolmannella kerralla suden, jättäen vuohen
+odottamaan. Siten tuli susi kaalien toveriksi. Viimein toi hän
+vuohenkin, ja nyt olivat kaikki ehjinä toisella rannalla.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tattari" id="Tattari"></a>13. Tattari.</h2>
+
+
+<p>Kun ukkos-ilman jälkeen kulkee tattari-pellon ohitse, saapi usein
+havaita, että se on aivan mustunut ja kärventynyt; näyttää siltä, kuin
+olisi tulen liekki kulkenut sen ylitse, ja maamies sanoo silloin: "sen
+on ukkonen tuhonnut!" &mdash; Mutta miksi on ukkosen tuli sen näin
+polttanut?</p>
+
+<p>Kerron teille, mitä varpunen siitä on minulle jutellut. Varpunen on
+puolestaan sen kertomuksen kuullut vanhalta halavalta, joka kaiken
+ikänsä on kasvanut tattaripellon ääressä. Se on suuri ja arvokkaan
+näköinen, tuo halava, mutta vanha ja ryppyinen; sen rungossa on
+halkeama, jossa ruohoa ja sammalta kasvaa; se on kallistunut vinoon, ja
+sen oksat riippuvat maahan päin, ikäänkuin pitkät, vehreät hiukset.</p>
+
+<p>Kaikilla pelloilla sen ympärillä kasvoi viljaa: ruista, ohraa ja
+kauraa. Ne olivat jo hyvässä tähkässä, ja jota raskaampia tähkät
+olivat, sitä syvemmälle ne nöyrinä kumartuivat.</p>
+
+<p>Mutta olipa siellä tattaripeltokin ihan vanhan halavan läheisyydessä.
+Tattari ei kumartunut niinkuin muut viljat, vaan nosti ylpeänä ja
+pönäkkänä päätänsä.</p>
+
+<p>&mdash; Minä olen aivan yhtä täyteläinen, kuin muutkin tähkät, sanoi se, ja
+olenpa sen lisäksi niitä paljo kauniimpi; kukkani ovat ihanat kuin
+omenapuun kukat; tuskinpa löytyy somempaa kasvia, kuin minä olen; vai
+tunnetko, halava vanhus, todella ketään kauniimpaa?</p>
+
+<p>Halava nyökytti päätään ikäänkuin sanoakseen: tunnenpa kylläkin! Mutta
+tattari kohentelihe pelkästä ylpeydestä ja sanoi: Halava tuhmuri! Sehän
+on niin vanha, että ruohoa kasvaa sen kupeissa.</p>
+
+<p>Nousipa tuosta kauhea myrsky; kaikki kedon kukkaset supistivat yhteen
+lehtensä tai kallistivat kupunsa alaspäin, jott'ei myrsky niitä
+vahingoittaisi; mutta tattari se vaan ylpeästi piti päänsä ylhäällä.</p>
+
+<p>&mdash; Kumarru niinkuin mekin! sanoivat kukat.</p>
+
+<p>&mdash; Sitäpä en tee! sanoi tattari.</p>
+
+<p>&mdash; Kumarru niinkuin mekin! huusivat muut viljat. Nyt tulee myrskyn
+enkeli. Hänellä on siivet, jotka ulottuvat pilvistä alas maahan, ja hän
+katkaisee hennon runkosi, ennenkuin edes ennätät häneltä armoa pyytää.</p>
+
+<p>&mdash; Tulkoon, mutta minä en tahdo kumartua! sanoi tattari.</p>
+
+<p>&mdash; Sulje kukkasi ja piilota lehtesi! sanoi vanha halava. Älä katso
+salamaan, pilvien revetessä; sillä salaman läpi loistaa taivaan
+kirkkaus, mitä ei ihmistenkään silmät siedä; mitenkä sitten kävisikään
+meille mitättömille kasviraukoille, jos uskaltaisimme sitä katsoa.</p>
+
+<p>&mdash; Mitättömätkö! sanoi tattari. Minäpä uhallakin tahdon katsoa
+taivaaseen.</p>
+
+<p>Ja niin se tekikin ylpeydessään, vaikka salamoi niin, että koko avaruus
+näytti olevan tulen vallassa.</p>
+
+<p>Kun raju-ilma oli ohitse, näyttivät kukat ja viljat entistä
+kauniimmilta. Ilma oli ukkosesta puhdistunut, ja kasvit olivat
+virkistyneet; mutta tattarin oli salama mustaksi polttanut; se makasi
+kuolleena ja hyödyttömänä pehkuna maan pinnalla.</p>
+
+<p>Ja vanha halava heilutteli tuulessa oksiaan, ja suuria vesipisaroita
+putoeli sen viheriäisiltä lehdiltä, ikäänkuin se olisi itkenyt. Ja
+varpuset kysyivät: Miksi itket, halava? Onhan kaikki nyt niin ihanaa!
+Päivä paistaa, loistavat pilvet kulkevat taivaalla, ja kukkasista ja
+pensaista leviää suloinen tuoksu. Miksi siis itket, vanha halava?</p>
+
+<p>Halava kertoi nyt tattarin ylpeydestä ja rangaistuksesta; sillä
+ylpeyttä seuraa aina rangaistus. Minä, joka tämän tarinan nyt teille
+kerron, kuulin sen varpusilta; &mdash; ne sen pyynnöstäni juttelivat minulle
+eräänä iltahetkenä.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Älä suulla suurentele, ellet kunnossa kykene.<br /></span>
+<span class="i0">Ei neuvo väärään vie, oppi ei kaada kankahalle.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Halonhakkaaja" id="Halonhakkaaja"></a>14. Halonhakkaaja.</h2>
+
+
+<p>Oli kerran halonhakkaaja, joka oli sangen tyytymätön toimeensa.
+Kerrankin taas halkoja hakatessaan valitteli hän: "Kylläpä vaan saa
+tässä vaivaa nähdä. Olemme me köyhät toki onnettomia. Annahan kun
+olisin rikas ja mahtava, hätäkös silloin olisi elää!" Silloin tuli
+siihen kaunis, kiharatukkainen poikanen. Sen puku loisti hopeasta, sen
+sauva kullasta välkkyi. "Terve sinulle, sinä köyhä mies parka", sanoi
+poika, "pyydä minulta, mitä ikinä sydämesi halajaa, ja heti tulee sinun
+pyyntösi täytetyksi." Halonhakkaajaa jo vähän pelotti. Mutta pian
+malttoi hän mielensä ja ottaen lakin päästään sanoi hän: "Hyvä
+enkelipoikanen! Minä pyydän, että kaikki, mihin minä kosketan,
+muuttuisi kullaksi". Poikanen hymyili surullisesti, mutta kosketti
+kuitenkin halonhakkaajaa sauvallansa, sanoen: "Olisin suonut sinun
+jotakin parempaa pyytävän. Mutta olkoon pyyntösi täytetty!" Sitten
+katosi poika ylös kirkkaaseen ilmaan.</p>
+
+<p>Nyt oli halonhakkaaja mielestään onnellinen. Hän ryhtyy heti
+koettelemaan uutta taitoansa. Hän koskettaa petäjään. Sen oksat, kävyt
+ja neulaset muuttuvat heti kultaisiksi. "Voi ihmettä, voi riemua!"
+huudahti halonhakkaaja. "Nyt menen minä kotia &mdash; ken viitsisi nyt
+enää halkoja hakata! Täst'edes saan syödä pelkkiä herkkuja vaan ja
+juoda, mitä mieleni tekee. Nyt vaan tahdon vielä viimeisen kerran
+syödä entistä ruokaani." Hän ottaa leivän käteensä ja purasee sen
+reunasta, mutta &mdash; hänen hampaansa katkeavat, leipä oli muuttunut
+kullaksi! Hän koettaa juoda vettä saviruukustaan, mutta sieltä ei heru
+mitään, vesikin muuttuu kimaltelevaksi kullaksi! "Voi hirmua, voi
+onnettomuutta! Mitä on minun nyt tekeminen?" voivotteli halonhakkaaja
+kauhistuksissaan. "Enhän voi syödä ja juoda kultaa! Mitä olenkaan minä
+tyhmyydessäni ja ahneudessani tehnyt! Olenhan halajamani onnellisuuden
+sijasta hankkinut itselleni kuoleman! Voi jospa minulla kullan sijasta
+olisi vaan leipää ja vettä!"</p>
+
+<p>Kauhun vaikutuksesta heräsi halonhakkaaja unestaan. Kaikki oli näet
+ollut vaan unennäköä hänen yöllä maatessaan. "Jumalan kiitos, että
+minulla vielä on jokapäiväinen leipäni ja terve järkeni", sanoi mies
+nyt. "Onhan uneni minulle opettanut, että Jumala on sangen armollinen,
+kun hän ei kaikkia meidän pyyntöjämme täytä". Hulluudessaan moni anoo
+kaikenmoista, muistamatta raamatun sanaa: "mitä auttaa se ihmistä, jos
+hän kaiken maailman voittaisi, mutta sielullensa saisi vahingon!"</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Anna, armias Jumala, sitä mieltä miehen päähän,<br /></span>
+<span class="i0">ett'ei huomenna katuisi töitä tämänpäiväisiä.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lahde" id="Lahde"></a>15. Lähde.</h2>
+
+
+<p>Eräänä aamuna yhtyi kolme matkustajaa erämaan lähteen vieressä.
+Ensimmäinen heistä oli taideniekka, toinen vanha kunnianarvoinen ukko,
+kolmas nuori poika, joka kadonnutta lammasta etsi.</p>
+
+<p>Lähteen reunassa olevassa paadessa huomasivat he vanhan, puoleksi
+hävinneen kirjoituksen: "<i>Ottakaa minut esikuvaksenne</i>".</p>
+
+<p>Mitä merkitsee tämä kirjoitus? Matkustajat miettivät sitä.</p>
+
+<p>"Oja, joka tästä lähteestä saa alkunsa, kulkee hiljaa liristen laajan
+laakson läpi", selitti taideniekka, "järven halki juoksee se, puroja ja
+jokia yhtyy siihen, kunnes se vihdoin on suureksi virraksi kasvanut.
+Kirjoitus merkitsee, <i>että meidän tulee ahkerasti ja väsymättä tehdä
+työtä, jos tahdomme rikkaiksi tulla</i>."</p>
+
+<p>"Minä käsitän toisin kirjoituksen merkityksen", &mdash; sanoi vanhus. "Tämä
+lähde tarjoo vieraanvaraisesta virvoittavaa sisällystänsä kaikille,
+jotka sitä lähestyvät. <i>Se kehoittaa meitä olemaan hyödyllisiä
+lähimäisillemme</i>."</p>
+
+<p>ääneti kuunteli poika heidän selityksiänsä. Kun he häneltä kysyivät,
+kuinka hän sanat ymmärsi, vastasi hän kainosti: "Lähteen vedellä ei
+arvoa ole, jos se <i>puhtauttansa ja kirkkauttansa kaipaa sekoitettuna
+inhoo sitä luontokappalekin. Jos tahdot olla arvossa pidetty, niin ole
+puhdas</i>."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tunnon_rauha" id="Tunnon_rauha"></a>16. Tunnon rauha.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Ah, kellä puhdas tunto on<br /></span>
+<span class="i0">Ja katoamaton mieli,<br /></span>
+<span class="i0">Jonk' ain' on retki polveton<br /></span>
+<span class="i0">Ja laittamaton kieli,<br /></span>
+<span class="i0">Jok' oikeast' ei luovuttaa,<br /></span>
+<span class="i0">Ei väärän puoleen horjuttaa<br /></span>
+<span class="i0">Voi vilpin viehätykset;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Sen silmä aina kirkas on,<br /></span>
+<span class="i0">Ja otsa puhdas hohtaa,<br /></span>
+<span class="i0">povess' on sydän pelvoton,<br /></span>
+<span class="i0">Jos kunka kumman kohtaa.<br /></span>
+<span class="i0">Hän on kuin nuori neitonen,<br /></span>
+<span class="i0">Jokaisen mielitehtoinen,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikk' olkoon vanhus harmaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Kuin yöksi maata painaksen<br /></span>
+<span class="i0">Ja luojahansa luottaa,<br /></span>
+<span class="i0">Hän kummitusten, peikkojen<br /></span>
+<span class="i0">Näköj' ei säiky suotta,<br /></span>
+<span class="i0">Vaan yön unittoman lepää<br /></span>
+<span class="i0">Ja riemullisesti herää<br /></span>
+<span class="i0">Hyvien töiden toimeen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Jos korvensyöntä yksinään<br /></span>
+<span class="i0">Hän kolkkoakin kulkee,<br /></span>
+<span class="i0">Tai meren aallot myrskyillään<br /></span>
+<span class="i0">Hätään jos häntä sulkee,<br /></span>
+<span class="i0">Hän hämmästy ei silloinkaan,<br /></span>
+<span class="i0">Hänell' on rauha rinnassaan<br /></span>
+<span class="i0">Ja turva tunnossansa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Hän kaunis on kuin kukkainen,<br /></span>
+<span class="i0">Raitis kuin kevät-aamu.<br /></span>
+<span class="i0">Vaan omantunnon-vaivainen<br /></span>
+<span class="i0">Se hoippuu niinkuin haamu,<br /></span>
+<span class="i0">Ja päivät sekä pitkät yöt<br /></span>
+<span class="i0">Sen entiset pahuuden työt<br /></span>
+<span class="i0">Hänt' aina ahdistavat.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Oi_jos_oisit_sydameni" id="Oi_jos_oisit_sydameni"></a>17. Oi, jos oisit sydämeni.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi, jos oisit, sydämeni:<br /></span>
+<span class="i0">raitis kuni uusi oras,<br /></span>
+<span class="i0">puhdas kuni kehdon lapsi,<br /></span>
+<span class="i0">kirkas kuni lähteen silmä &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">niin jos oisit sydämeni!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Adalminan_helmi" id="Adalminan_helmi"></a>18. Adalminan helmi.</h2>
+
+
+<p>1. Oli kerran kuningas ja kuningatar, joilla oli pieni tyttö; ja koska
+hän oli kuninkaan tytär, niin häntä sanottiin prinsessaksi. Hän oli
+Adalmina nimeltänsä ja vanhempiensa ainoa lapsi. Sentähden he
+rakastivat häntä niin suuresti, että heidän rakkautensa oli melkein
+liian suuri, sillä Jumala ei suvaitse että ketään rakastetaan
+epäjumalan tavoin. Silloin unohdetaan, että <i>Jumalala</i> tulee
+rakastaa kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.</p>
+
+<p>Adalmina prinsessan ristiäisiin kutsuttiin kaksi hyvää haltiatarta,
+punainen ja sininen haltiatar; semmoinen on tapa satujen kuninkailla.
+Ja nuo molemmat haltiattaret eivät unohtaneet antaa kumminlahjaansa
+pikkuprinsessalle. Punainen haltiatar antoi hänelle suuren kalliin
+helmen, niin verrattoman kauniin, ettei sen vertaista koskaan ole
+nähty, ja sitä seurasi vielä kolme oivaa lahjaa. "Tiedä", sanoi
+haltiatar, "niinkauan kuin Adalminalla on tämä helmi, tulee hän päivä
+päivältä yhä <i>kauniimmaksi, rikkaammaksi ja älykkäämmäksi</i>. Mutta
+jos hän kadottaa helmensä, silloin hän auttamattomasti myös kadottaa
+nuo kolme lahjaansa: kauneutensa, rikkautensa ja älynsä. Niitä hän ei
+saa takaisin, ennenkuin hän saa jälleen helmensä."</p>
+
+<p>Sininen haltiatar sanoi: "Adalmina on saanut kolme niin suurta lahjaa,
+ettei moni enempää maailmassa haluakaan. Mutta onpa vielä lahja, joka
+on kaikkein paras, ja sen minä annan Adalminalle, mutta vaan yhdellä
+ehdolla. Niinkauan kuin prinsessalla on helmensä ja nuo kolme
+lahjaansa, niin kauan on minun lahjani voimaton. Mutta jos hän kadottaa
+helmensä, kauneutensa, rikkautensa ja älynsä, niin hän saa korvaukseksi
+minulta neljännen lahjan. Se lahja on <i>nöyrä sydän</i>."</p>
+
+<p>Molemmat haltiattaret nyökkäsivät päätään jäähyväisiksi ja katosivat
+kuin kaksi valkeata pilveä siniseltä kesätaivaalta.</p>
+
+<p>Kuningas ja kuningatar olivat hyvin tyytyväisiä. He ajattelivat:
+"kunhan pikku prinsessa vaan tulee kauniiksi, rikkaaksi ja älykkääksi,
+niin vähät siitä, millainen hänen sydämensä on. Me varjelemme kyllä
+hänen helmeänsä, ja niin voi hän tulla toimeen ilman sinisen
+haltiattaren halpaa lahjaa. Punainen haltiatar se tosiaan tiesi, mitä
+prinsessa tarvitsee! Hänen lahjansa olivat kuninkaallisia lahjoja,
+mutta tuo sininen haltiatar oli oikein saita, kerrassaan saita; hän
+antoi lapsukaiselle armolahjan, aivan niinkuin kerjäläistytölle
+maantien varrella heitetään kupariraha."</p>
+
+<p>2. Nyt kuningas laitatutti kultakruunun, joka tarkallensa sopi pikku
+Adalminan päähän ja oli niin tehty, että se prinsessan kasvaessa myöskin
+samassa kasvoi ja sopi yhtä hyvin kuin ennenkin. Mutta kaikille muille
+oli tuo ihmeellinen kruunu joko liian suuri tai liian pieni. Kruunun
+yläpäässä oli huippu, ja huippuun oli helmi liitetty niin lujasti, että
+sen oli mahdoton siitä pudota.</p>
+
+<p>Kruunu pantiin nyt Adalminan päähän, ja hän piti sitä sitten
+alituisesti sekä maatessaan kullatussa kehdossaan että valveilla
+ollessaan. Mutta koska hänen vanhempansa, kuningas ja kuningatar, niin
+suuresti pelkäsivät helmen katoavan, niin oli jyrkästi kielletty
+päästämästä prinsessaa kauemmaksi kuin sille portille, joka oli
+kuninkaan kartanon ja puiston välillä. Ja kuitenkin hänellä oli
+seurassansa aina ulos mennessään neljä kamaripalvelijaa ja neljä
+kamarineitsyttä, ja palvelijoita oli ankarasti käsketty pitämään
+tarkasti silmällä prinsessaa ja hänen helmeänsä. Ei käynyt heidän
+päinsä olla huolimattomia, sillä hirveä, punaviittainen teloittaja,
+jolla oli julma parta ja hirmuinen teloitus-kirves, ei ymmärtänyt
+leikkiä.</p>
+
+<p>Näin kasvoi prinsessa suureksi, ja kaikki kävi punaisen haltiattaren
+ennustuksen mukaan. Adalmina kasvoi kaikkein kauneimmaksi prinsessaksi,
+mitä koskaan on nähty, niin kauniiksi ja ihanaksi, että hänen silmänsä
+heloittivat kuin kaksi kirkasta hopeatähteä kevät-iltana. Minne hän
+tuli, loi hän päiväpaistetta ympärillensä, kaikki kukkaset puutarhassa
+kumartelivat hänelle ja lausuivat: "sinä olet meitä kauniimpi!"</p>
+
+<p>Ja hän tuli niin rikkaaksi, niin rikkaaksi, että hänen ympärillensä
+ikäänkuin kasvoi pelkkiä aarteita. Hänen huoneensa lattia oli kullasta
+ja simpsukan kuorista; seinät olivat peililasia ja katto kultaa,
+hohtokivillä koristettua; oi, kuinka se säihkyi lamppujen valossa!
+Adalmina söi kulta-astioista, hänen vuoteensa ja vaatteensa olivat
+kultaa; jos olisi ollut mahdollista syödä kultaa, niin olisi hän tehnyt
+sitäkin, mutta se oli kuitenkin liian kovaa purra.</p>
+
+<p>Ja niin älykäs hän oli, niin älykäs, että hän osasi arvata kaikkein
+vaikeimmatkin arvoitukset ja muistaa kaikkein pisimmät läksyt, jos hän
+vaan kerran niitä silmäili. Ja kaikki viisaat miehet kuninkaan
+valtakunnassa kokoontuivat tekemään prinsessalle kysymyksiä. Ja kaikki
+olivat yksimieliset siitä, ettei niin älykästä prinsessaa, kuin
+Adalmina, koskaan ennen ole ollut maailmassa, eikä vastakaan tule
+olemaan, niin kauan kuin maailma seisoo.</p>
+
+<p>3. No niin, kaikki oli hyvin; kauneus, rikkaus ja äly eivät ole syntiä,
+jos vain ymmärtää käyttää näitä lahjoja Jumalan tahdon mukaisesti,
+mutta siinäpä juuri vaikeus onkin. Kuningas ja kuningatar olivat niin
+ihastuneet Adalmina prinsessaan, että luulivat häntä parhaimmaksi ja
+täydellisimmäksi olennoksi koko maan päällä. Ja onnettomuudeksi rupesi
+Adalmina itsekin sitä luulemaan. Kun hän alinomaa sai kaikilta kuulla,
+että hän oli tuhat vertaa kauniimpi ja rikkaampi ja älykkäämpi muita
+ihmisiä, niin uskoi hän sen itsekin mielellänsä. Ja niin hän
+kävi ylpeäksi mieleltänsä ja piti kaikkia muita, vieläpä omia
+vanhempiansakin, itseänsä huonompina. Adalmina parka, tuo oli suuri
+ruma tahra hänen kauneutensa loistossa; se oli suuri köyhyys hänen
+rikkaudessansa, se oli suuri älyttömyys kaikessa hänen viisaudessaan,
+ja hän oli vähällä sen kautta joutua kokonaan hukkaan.</p>
+
+<p>Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä ylpeämmäksi hän kävi. Ja ylpeyttä
+seuraavat kaikkein ilkeimmät viat, niin että Adalmina samalla tuli
+häijyksi ja kovasydämiseksi, ahneeksi ja kateelliseksi. Jos hän näki
+kauniin kukkasen puutarhassa, niin hän kiirehti sitä jaloillansa
+tallaamaan, sillä kaunis ei saanut olla kukaan muu kuin hän yksin. Jos
+Adalmina kohtasi toisen prinsessan, joka ajeli kullatuissa vaunuissa,
+niin se suututti häntä sanomattomasti, sillä ei kukaan muu kuin hän
+saanut olla rikas ja ylhäinen. Ja jos ketä toista tyttöä sanottiin
+hyväksi ja ymmärtäväiseksi, niin Adalmina itki harmista katkeria
+kyyneliä, sillä miksikä oli joku toinenkin älykäs?</p>
+
+<p>Kun prinsessa oli viisitoista-vuotias, meni hän eräänä päivänä
+kävelemään kuninkaan kartanon pihalle. Hän tuli portille ja yritti
+puistoon, mutta portti oli lukossa, eikä kukaan uskaltanut sitä avata
+vastoin kuninkaan ankaraa kieltoa. Neljä kamarineitsyttä ja neljä
+kamaripalvelijaa oli Adalminan seurassa; ensi kerran he kieltäytyivät
+noudattamasta prinsessan käskyä. Silloin Adalmina vihastui, hän
+vihastui niin silmittömästi, että hänen kauneutensa päivänpaiste
+kokonaan himmeni. Hän löi uskollisia palvelijoitansa vasten silmiä,
+juoksi pois heidän luotansa ja kiipesi veräjän yli. Kun palvelijat
+seurasivat jälessä, juoksi hän yhä kauemmaksi puistoon, kunnes ei
+ainoatakaan palvelijaa enää näkynyt viheriöiden puiden välissä.</p>
+
+<p>Silloin Adalmina ensi kerran eläissänsä tunsi janoa ja väsymystä, ja
+hän istahti lähteen reunalle lepäämään. Alentuipa hän ammentamaan
+lähteestä vettäkin hienolla, valkealla prinsessa-kädellään ja juomaan
+sitä ihan niinkuin muutkin ihmiset, kun ei kukaan kumarrellen tarjoa
+lautasella vesilasia. Yht'äkkiä huomasi hän kuvansa lähteessä. "Voi,
+kuinka kaunis minä olen!" sanoi hän itseksensä ja kallisti päätään yhä
+lähemmäksi vedenpintaa, paremmin nähdäksensä omaa kuvaansa, kunnes &mdash;
+loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä
+ja katosi kuin nuoli lähteen värähtelevään kuvastimeen.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 316px;">
+<img src="images/pict02.jpg" width="316" height="550" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>4. Adalmina sitä tuskin huomasikaan, niin hurmaantunut hän oli omaan
+kauneuteensa. Mutta mitenkäs kävi? Tuskin oli lähteen vesi jälleen
+tyyntynyt ja kirkastunut, niin Adalmina näki siinä aivan toisellaisen
+kuvan itsestänsä. Hän ei nähnyt enää tuota ihmeen ihanaa prinsessaa,
+jolla oli kultakudoksinen puku, kalliita kiviä hiuksissa ja välkkyvät
+timanttirenkaat korvissa: hän näki vaan ruman ja köyhän kerjäläistytön,
+paljaspäisen, avojalkaisen, vaatteet ryysyisinä ja hiukset
+sukimattomina. Silmänräpäyksessä katosi myös hänen suuri älynsä; hän
+tuli niin tietämättömäksi ja yksinkertaiseksi kuin kaikkein
+oppimattomin ihminen, ja ihmeellistä oli, että hän samassa tuokiossa
+kadotti muistinsakin, niin ettei hän enää tiennyt ken hän oli, mistä
+hän tuli ja minne hän aikoi mennä. Hän tunsi vain hämärästi, että suuri
+muutos oli tapahtunut, ja se pelotti häntä niin, että hän juoksi pois
+lähteeltä ja juoksi yhä kauemmaksi metsään, tietämättä, minne hänen
+tiensä kulki.</p>
+
+<p>Niin tuli ilta ja pimeä, ja sudet alkoivat ulvoa metsässä. Adalminaa
+pelotti yhä enemmän ja hän juoksi yhä kauemmaksi, kunnes hän etäältä
+näki kynttilän valoa. Lähemmäksi tultuansa näki hän pienen mökin, jossa
+asui vanha, köyhä eukko. "Lapsi parka", sanoi eukko, "mistä sinä tulet
+näin myöhään illalla?" Mutta siihen ei Adalmina osannut vastata. Hän ei
+edes tiennyt, kuka hän oli ja missä hänen vanhempansa asuivat. Sitä
+eukko suuresti ihmetteli ja armahti häntä ja sanoi hänelle: "koska olet
+niin köyhä ja yksinäsi suuressa maailmassa, niin saat asua minun
+luonani. Tarvitsen juuri jonkun vuohiani kaitsemaan metsässä. Sen saat
+työksesi, lapseni, jos olet hyvä ja tottelevainen, ja tyydyt veteen ja
+leipään sekä vuohen maitoon, jota saat joskus, kun meillä on pidot."</p>
+
+<p>Niin, siihen oli Adalmina varsin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena
+eukon kättä. Sillä hänen tietämättään oli sininen haltiatar pitänyt
+sanansa: Adalmina oli nyt saanut sen lahjan, joka oli kauneutta, älyä
+ja rikkautta parempi, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen. Paljoa
+onnellisempi oli hän nyt kaitessansa vuohia, syödessään niukkaa
+leipäänsä ja maatessaan kovalla olki- ja sammal-vuoteellansa. Paljoa
+parempi hän oli nyt kuin ennen, sillä nöyrää sydäntä seuraa monta
+oivallista lahjaa, niinkuin hyvä omatunto ja hiljainen tyytyväisyys,
+lepo ja rauha, hyvyys ja rakkaus, minne tahansa maailmassa joutuneekin.
+Ja missä vaan Adalmina kulki, siellä levisi päivänpaistetta hänen
+ympärilleen. Mutta se paiste ei lähtenyt enää hänen ulkonaisesta,
+katoavasta kauneudestansa, vaan siitä kirkastuksesta, joka paistaa maan
+päällä kaikkien hyvien ja hurskasten ympärillä.</p>
+
+<p>5. Mutta kuninkaan kartanossa nousi hirveä melu kun prinsessa oli
+kadonnut. Ei siitä apua lähtenyt, että poloiset kamarineitsyet ja
+hämmästyksestä puolihöperöt kamaripalvelijat, jotka olivat seuranneet
+häntä veräjälle, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä eikä
+kuu paistanut ja jonka ovella punaviittainen, rumapartainen teloittaja
+seisoi, kirves olalla. Kuninkaan ja kuningattaren suru oli sanomaton.
+He käskivät koko valtakunnan pukeutumaan surupukuun ja kuuluttivat
+kaikissa kirkoissa, että se, joka voi saada selvän Adalmina
+prinsessasta, saisi prinsessan vaimoksensa, jos hän ei vähempään
+tyytyisi, ja sitä paitsi puolen valtakuntaa kaupanpäällisiksi. Se oli
+tapana siihen aikaan, kuten jokainen tietää.</p>
+
+<p>Ne olivat aika hyvät löytäjäiset, ja monella kuninkaan pojalla ja
+ritarilla oli halu ansaita niitä. Kolme pitkää vuotta peräkkäin, suvet
+ja talvet, ratsastivat he halki avaran maailman ja etsivät etsimistään,
+mutta eivät vain löytäneet. Vihdoin sattui niin, että nuori ja reipas
+Frankinmaan prinssi Sigismund etsimäretkillään joutui tuon vanhan eukon
+mökkiin. Siellä eukko istui surupuvussa; se tosin ei ollut kovin hieno,
+mutta musta se oli, olivatpa vuohetkin kivikkomäellä mustat ja
+valkoiset. "Ketä surette, eukkoseni?" kysyi prinssi. "Kuningas on
+käskenyt kaikkien suremaan kadonnutta prinsessaamme", vastasi eukko;
+"mutta eipä hänestä suurta vahinkoa ollut. Kyllä hän oli kaunis ja
+rikas ja älykäs, mutta ihmiset väittävät, että hänellä oli ylpeä sydän,
+ja se oli paha asia, sillä sen tähden ei kukaan ihminen häntä oikein
+rakastanut."</p>
+
+<p>Samassa tuli Adalmina vuohinensa metsästä kotiin. Prinssi katseli häntä
+eikä voinut käsittää, mitenkä tyttö, joka oli niin köyhä ja ruma,
+kuitenkin vaikutti hänen sydämeensä niin ihmeellisesti, että hän
+melkein heti piti hänestä. Prinssi kysyi tytöltä, oliko hän nähnyt
+prinsessaa. "En", vastasi Adalmina. "Se on ihmeellistä", sanoi prinssi,
+"kolmeen pitkään vuoteen en ole ketään muuta ajatellut kuin pientä
+prinsessaani. Mutta nyt en häntä enää etsi. Rakennan itselleni linnan
+tänne metsään ja asun täällä kaiken elinaikani."</p>
+
+<p>Tuumasta toimeen. Prinssi rakensi linnan lähelle sitä lähdettä, jonka
+partaalla Adalmina kerran oli muuttunut. Tapahtuipa sitten kerran hyvin
+lämpimänä päivänä, että prinssiä rupesi janottamaan, ja hän kumartui
+alas juomaan lähteestä. "Mikäpä tuo lie, joka niin ihmeen kauniisti
+kimaltelee veden pohjassa?" sanoi hän itsekseen. "Annahan katson, mikä
+se on."</p>
+
+<p>Prinssi kumartui alas ja pisti käsivartensa lähteeseen ja nosti sieltä
+kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen ihana helmi. Silloin hänen
+mieleensä välähti ajatus: entä jos se olisi Adalminan helmi! Hän läksi
+kruunuineen kuninkaan linnaan, ja tuskin kuningas ja kuningatar ehtivät
+nähdä kalliin koristuksen, niin he jo huudahtivat molemmat: "Adalminan
+helmi! Adalminan helmi! Oi, missä hän itse on, missä on kaunis, pieni
+prinsessamme?"</p>
+
+<p>6. Nyt kuningas laski, että prinsessa, jos hän eläisi, olisi
+kahdeksantoista vuoden vanha. Hän muisti punaisen haltiattaren
+ennustuksen ja aavisti käyneen niinkuin todella oli käynytkin. Sen
+vuoksi hän uudestaan kuulututti kirkoissa, että kaikki tytöt, jotka
+olivat kahdeksantoista ikäiset, kokoontuisivat hänen kartanonsa pihalle
+kruunua koettelemaan. Ja se, jonka päähän se täysin sopi, oli
+tunnustettava oikeaksi ja kadonneeksi prinsessaksi, ja Frankinmaan
+prinssi Sigismund saisi hänet vaimokseen.</p>
+
+<p>Tietysti kaikki tytöt heti riensivät kuninkaan kartanoon; ja ne, jotka
+olivat vaille tai yli kahdeksantoista vuotta, eivät olleet sitä
+muistavinansa. Oli kaunis kesäpäivä ja vähintäin tuhat tyttöä seisoi
+pitkissä jonoissa onneaan koettelemassa. Aamusta varhain myöhään iltaan
+kulki kruunu päästä päähän, kaikki sitä koettelivat, mutta kelienkään
+se ei sopinut. Viimein tytöt rupesivat nurisemaan ja sanoivat:
+"kuningas tekee meistä pilkkaa; heittäkäämme arpaa ja kuka voittaa, hän
+saakoon kruunun ja prinssin." Sitä keinoa piti prinssi Sigismund hyvin
+pahana ja käski heidän odottamaan päivän laskuun asti. "Olkoon
+menneeksi", sanoivat tytöt.</p>
+
+<p>Vähää ennen auringon laskua asetettiin vartija tähystelemään, oliko
+vielä ketään tulossa maantiellä. Prinssi huusi: "Ilta kuluu; vartija,
+näetkö ketään tiellä?"</p>
+
+<p>Vartija vastasi: "Näen kukkasten kallistavan päänsä uneen, sillä yö on
+tulossa. Mutta ketään en näe tiellä tulevan."</p>
+
+<p>Taasen kysyi prinssi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?"</p>
+
+<p>Vartija sanoi: "Pilvi peittää laskevan auringon, ja lintu metsässä
+kätkee päänsä väsyneen siipensä alle. Yö on kohta käsissä, mutta en
+ketään näe tiellä tulevan."</p>
+
+<p>Vielä kerran kysyi prinssi: "Ilta on kulunut; vartija, etkö näe ketään
+tiellä tulevan?"</p>
+
+<p>Vartija sanoi: "Näen pienen tomupilven tuolla kaukana metsän rannalla.
+Nyt se lähenee; näen köyhän paimentytön, joka ajaa vuohiansa
+maantiellä."</p>
+
+<p>"Koettakaamme kruunua paimentytön päähän", sanoi prinssi. Toiset tytöt,
+jotka pitivät itseänsä paljoa parempina, huusivat: "ei, ei!" Mutta
+kuningas tuotti paimentytön luokseen, ja katso, kun kruunua koetettiin
+hänen päähänsä, niin sopi se täydellisesti.</p>
+
+<p>Samassa meni päivä maillensa ja tuli pimeä, niin ettei voinut selvästi
+erottaa paimentytön muotoa. Mutta Sigismund prinssi ajatteli
+mielessänsä: "Kas, hyvä Jumala tahtoo että ottaisin köyhän tytön
+vaimokseni, ja sen teenkin, sillä hänet olen ennen nähnyt eukon luona
+metsässä ja tiedän, että hänen ympärillänsä päivä paistaa, minne
+hyvänsä hän käy."</p>
+
+<p>Kaikki kansa huusi: "Kauan eläkööt Sigismund prinssi ja Adalmina
+prinsessa!" Mutta moni ajatteli itseksensä: "tuohan on vaan köyhä
+paimentyttö!"</p>
+
+<p>7. Sitten paimentyttö vietiin kruunu päässä kuninkaan saliin, jossa
+loisti tuhansittain vahakynttilöitä. Mutta kaikkien tuhansien
+kynttilöiden loiston voitti Adalminan ihmeteltävä kauneus, kun hän
+kultaiseen pukuunsa puettuna seisoi äkkiä kaikkien keskellä. Sillä
+saadessaan takaisin helmensä, sai hän myös samalla jälleen punaisen
+haltiattaren lahjat. Mutta paras puoli asiassa oli se, että hän samalla
+sai pitää sinisen haltiattaren lahjan: hyvän nöyrän sydämen. Ja koska
+hän sai takaisin myös hyvän muistinsa, niin hän muisti vallan hyvin,
+kuinka ilkeä hänen sydämensä ennen oli ollut ja kuinka hän toiseksi
+muutettiin, ja kuinka köyhä ja ruma ihminen, jolla on rauhallinen
+omatunto, on paljoa onnellisempi kuin rikas ja kaunis kaikessa
+ylpeydessänsä. Senvuoksi lankesi hän nyt polvilleen isänsä ja äitinsä
+eteen ja pyysi heiltä ja kaikilta anteeksi entistä ylpeyttänsä, &mdash; ja
+osoitteeksi muuttuneesta sydämestään talutti hän esille metsätorpan
+köyhän eukon, syleili häntä ja sanoi: "Armelias on rikas köyhyydessään,
+mutta rikas, jonka sydän on kova, kärsii puutetta kaikkien aarteittensa
+keskellä".</p>
+
+<p>Ja kaikki, jotka tämän näkivät, eivät olleet uskoa silmiänsä. Mutta
+Sigismund prinssi sanoi: "Minä tiesin näin käyvän. Adalminan helmi on
+kaunis, mutta paljoa kauniimpi on nöyrä sydän."</p>
+
+<p>Sitten vietettiin suuret, iloiset häät kuninkaan kartanossa, ja ne
+neljä kamarineitsyttä ja neljä kamaripalvelijaa pääsivät vapaiksi
+tornista ja punaviittainen, rumapartainen teloittaja asetti kirveensä
+nurkkaan. Ja kaikki huusivat mailla ja mantereilla: "Kaunis, kaunis on
+Adalminan helmi, mutta paljoa kauniimpi on nöyrä sydän!"</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Se_on_kovaa" id="Se_on_kovaa"></a>19. Se on kovaa.</h2>
+
+
+<p>"On todellakin kovaa ettei saa muuta kuin velliä, kun toiset saavat
+kahvia ja paljon muuta hyvää", sanoi Maunu istuessaan murkinapöydässä,
+suuri leipäpala kädessään ja vati höyryävää velliä edessänsä; "ja kovaa
+on myös että täytyy nousta niin aikaisin aamulla ja tehdä työtä koko
+päivä, kun toiset saavat olla laiskoina tahi tehdä, mitä tahtovat. Nyt
+täytyy minun taas lähteä lunta kahlaamaan, kun toiset saavat ajaa
+hienoissa reissä &mdash; se on kovaa, se on väärin."</p>
+
+<p>"Se on suuri siunaus", sanoi iso-äiti melkein niinkuin itselleen, siinä
+missä istui ja kutoi lapasia Maunulle; "se on suuri siunaus, että
+meillä on ruokaa, kun monet tuhannet kärsivät nälkää; se on suuri
+siunaus, että meillä on asunto, kun monet tuhannet kodittomina mieron
+tietä kulkevat; se on suuri siunaus, että meillä on näkö, kuulo ja
+voimia työntekoon, kun niin moni on sokea, kuuro, kivulias ja heikko."</p>
+
+<p>"Iso-äidin mielestä ei ole tietysti mitään kovaa", mumisi Maunu
+nurpeillansa &mdash; "jollei kova leipä", lisäsi hän sitten hiljemmällä
+äänellä, sillä häntä hävetti kumminkin hänen epäkohteliaisuutensa
+vanhaa iso-äitiä kohtaan.</p>
+
+<p>"Kyllä, Maunu, kyllä minä tiedän jotakin, joka mahtaa olla hyvin
+kovaa."</p>
+
+<p>"Mikä se?" kysyi Maunu uteliaasti, sillä hän luuli iso-äidin viimeinkin
+saaneen aihetta valitukseen ja tyytymättömyyteen.</p>
+
+<p>"<i>Se on sydämesi, poikani, ja se mahtanee olla hyvin kova</i>, koska
+se ei ole kiitollinen Jumalalle hänen monista suurista hyvistä
+töistään."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ala_heita_kivea_se_ponnahtaa_takaisin" id="Ala_heita_kivea_se_ponnahtaa_takaisin"></a>20. Älä heitä kiveä, se ponnahtaa takaisin.</h2>
+
+
+<p>Kaksi poikaista tähtäili kivillä varpusta, joka hyppeli jonkun matkan
+päässä. Samassa tuli paikalle heidän iso-isänsä. "Älkää heitelkö kiviä,
+pojat; ne ponnahtavat takaisin." "Miten voi kivi ponnahtaa takaisin?"
+sanoi toinen pojista. "Kerron teille jotakin", sanoi iso-isä. "Onko se
+oikein tosi kertomus?" kysyivät pojat. "Se on tosi. Viisikymmentä
+vuotta takaperin olin minäkin poikanen, samallainen kuin tekin. Minua
+aina huvitti kivien heitteleminen. Olin siihen hyvin tottunut, ja
+kulutin aikaani sillä, kun minulla ei ollut ketään leikkitovereita.
+Eräänä päivänä oli minun määrä mennä työhön erään vanhan pariskunnan
+luokse. Ne olivat hyvin hyviä sekä ihmisille että eläimille, nuo
+molemmat vanhukset. Heidän asunnossaan oli pääskystenpesiä joka
+räystään alla, ja seitsemän vuotta perätysten oli sinne heti, kun talvi
+oli ohitse, tullut sama lintu, pesinyt samaan paikkaan ja hautonut
+munansa pojiksi. Vanhukset olivat aina kovin iloissaan, kun se saapui.
+Tällä kertaa oli se tullut ihan samana päivänä, jolloin minäkin tulin
+sinne työhön. Se lenteli ja liverteli ja näytti sekin olevan iloissaan,
+kun taas sai palata vanhaan kotiinsa. Mutta minussa syntyi silloin tuo
+kiven heittämisen halu. Oli mielestäni lystiä koettaa, osaisinko
+siihen. Enhän edes toivonutkaan osaavani, se kun istui jotenkin
+etäällä, mutta olisihan kuitenkin lystiä koettaa. Se istui erään
+patsaan päässä ja katseli minuun päin. Se oli siinä aivan pelotonna.
+Minä tähtäsin varmasti, heitin ja kivi osui sen päähän. Se putosi
+kuolleena maahan. On totta mitä sanoin: se kivi ponnahti takaisin.
+Sillä nähdessäni linnun putoavan, tuli minun niin paha olla, kuin jos
+minua itseä olisi kivellä heitetty. Pysyin koko päivän tuolta paikalta
+niin kaukana kuin mahdollista; mutta minä kuulin, kuinka sen puoliso
+lenteli kuolleen toverinsa ympärillä ja valitti. Se koski ihan
+sydänjuuriini asti.</p>
+
+<p>"Vanhukset eivät sanoneet mitään; mutta minä tiesin, että he surivat.
+En voinut sen jälkeen koskaan katsoa heitä suoraan silmiin. Kunpa
+olisin rohjennut heille edes kertoa, miten minä kaduin pahaa tekoani.</p>
+
+<p>"He ovat jo vuosia takaperin kuolleet; mutta tuota tapausta en voi
+koskaan unhottaa. Tuntuu, nähkääs, siltä, kuin tuo kivi istuisi minun
+sisässäni &mdash; minun omassa-tunnossani."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Paaskyselle" id="Paaskyselle"></a>21. Pääskyselle.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Oi pääsky, lintu pienoinen,<br /></span>
+<span class="i0">sä riemurinta kaunoinen!<br /></span>
+<span class="i0">Jo taasen riensit Pohjolaan,<br /></span>
+<span class="i0">jo taasen löysit meidän maan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!<br /></span>
+<span class="i0">Sun ääntäs taas mä kuulla saan;<br /></span>
+<span class="i0">noh, terve, terve tultuas,<br /></span>
+<span class="i0">ystäväni armias!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Sä kaunokieli, kultasuu!<br /></span>
+<span class="i0">oi, kuinka laulus luonnistuu,<br /></span>
+<span class="i0">kun lennät ilmass' liehuten<br /></span>
+<span class="i0">ja riemuvirttä veisaten.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan<br /></span>
+<span class="i0">sä riennät? Oi sä riennät vaan<br /></span>
+<span class="i0">sen kauneutta katsomaan,<br /></span>
+<span class="i0">sen ihanuutt' imehtimään.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Sen saaret, salmet, laaksolot,<br /></span>
+<span class="i0">sen kuusikot, sen koivikot,<br /></span>
+<span class="i0">sen kukkaset koreudessaan, &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">et löynne, pääsky, vertojaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">6. Sen taivas ehtookullassaan,<br /></span>
+<span class="i0">sen aamurusko loistossaan,<br /></span>
+<span class="i0">ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,<br /></span>
+<span class="i0">ne sai sun tänne saapumaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">7. Sun Pohjolassa, herttainen,<br /></span>
+<span class="i0">on rakastella rauhainen;<br /></span>
+<span class="i0">sun tääll' on lysti ollakses<br /></span>
+<span class="i0">ja armas aikaellakses.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Joudu_kevat" id="Joudu_kevat"></a>22. Joudu, kevät.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kevät armas, joudu jo,<br /></span>
+<span class="i0">talven kahleet poista!<br /></span>
+<span class="i0">Nouse taasen, aurinko,<br /></span>
+<span class="i0">kirkkahana loista;<br /></span>
+<span class="i0">joudu jo.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sua, kevät, kaipaan ma<br /></span>
+<span class="i0">päivänpaisteinesi,<br /></span>
+<span class="i0">kaipaan taasen tuoksua<br /></span>
+<span class="i0">kukkanurmiesi.<br /></span>
+<span class="i0">Joudu jo!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaipaan riemulauluja<br /></span>
+<span class="i0">pikkulintujemme,<br /></span>
+<span class="i0">kaipaan aallon loisketta<br /></span>
+<span class="i0">taasen rannoillemme, &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Joudu jo!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Joudu, kevät, sulata<br /></span>
+<span class="i0">talven routa maasta,<br /></span>
+<span class="i0">riennä, kerro mahdista<br /></span>
+<span class="i0">lämmön voimakkaasta!<br /></span>
+<span class="i0">Joudu jo!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ehkä lämpö tunkisi<br /></span>
+<span class="i0">munkin sydämeeni,<br /></span>
+<span class="i0">talven roudat poistaisi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Joudu keväimeni,<br /></span>
+<span class="i0">joudu jo!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tulipalo" id="Tulipalo"></a>23. Tulipalo.</h2>
+
+
+<p>Eräässä kylässä syttyi tulipalo. Enin osa kylän väestä oli
+silloin ulkotyössä jonkun matkan päässä. Kun sanoma saapui tästä
+onnettomuudesta, riensivät kaikki kotia pelastaaksensa omaisuuttansa.
+Heidän joukossaan oli myös muudan köyhä mies, jolla oli ainoastaan
+pieni mökki. Kun hänelle sanottiin, että tämä oli syttynyt tuleen,
+mutta että hän vielä ehkä voisi sen sammuttaa taikka ainakin tavaransa
+pelastaa, kysyi hän, miten oli hänen lähimmän naapurinsa talon laita.
+Kun vastattiin, että sekin oli tulessa, sanoi hän: "Sittenpä täytyy
+minun rientää pelastamaan naapuriani, sillä hän on kipeä eikä voi
+itseänsä auttaa. Hän varmaankin odottelee minua." Heti kiirehti hän
+oman asuntonsa ohitse naapuri-raukan luokse. Tuli oli päässyt jo
+siihen huoneeseen, missä sairas makasi, ja palava katto oli alas
+putoamaisillaan. Siitä peljästymättä syöksyi mies savun ja liekkien
+lävitse sisään, otti sairaan syliinsä ja kantoi hänet onnellisesti
+turvaan.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kelpo_palvelija" id="Kelpo_palvelija"></a>24. Kelpo palvelija.</h2>
+
+
+<p>Parikymmentä vuotta takaperin paloi eräässä kylässä Sveitsissä muutamia
+taloja. Yhdessä näistä taloista palveli Jooseppi niminen mies eräällä
+käsityöläisellä. Hän heräsi tulen rätinään ja sen synnyttämään kamalaan
+valaistukseen. Nopeasti puki hän ylleen vähän vaatteita ja herätti
+muut palvelijat sekä mestarin perheen. Sitten kiirehti hän lasten
+huoneeseen, tempasi ne vuoteilta ja kantoi ulos. Vasta sitten toi hän
+oman arkkunsa, jossa hänellä oli se puku, jota hän asevelvollisena
+käytti; säästämänsä rahat ja muut vaatteensa jätti hän liekkien
+saaliiksi.</p>
+
+<p>Kun hän syöksyi tuosta palavasta talosta ulos, kuuli hän
+mestarin emännän surkeasti valittavan, että yksi lapsi oli
+vielä poissa. Jooseppi syöksyi silloin hengen vaaralla uudelleen
+palavaan rakennukseen. Hän saikin lapsen käsiinsä ja toi sen
+vahingoittumattomana kartanolle, jossa hän laski sen vanhempien syliin.</p>
+
+<p>Ennen paloa oli hän ajatellut vaihtaa paikkaa. Mutta nyt sanoi hän:
+"Kun mestarille on tällainen onnettomuus tapahtunut, en häntä nyt voi
+jättää; tahdon auttaa häntä talon uudestaan rakentamisessa".</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei se ole hädässä ollut, joka ei toista auta.<br /></span>
+<span class="i0">Hädässä ystävä tutaan.<br /></span>
+<span class="i0">Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Varo_vaatteitasi" id="Varo_vaatteitasi"></a>25. Varo vaatteitasi.</h2>
+
+
+<p>Arvo oli pieni, vilkas poika. Hänen isänsä oli kuollut, ja nyt täytyi
+hänen köyhän äitinsä yksinään tehdä työtä hankkiaksensa elatusta ja
+vaatteita itselleen sekä pojalleen. Tätä ei Arvo kuitenkaan tullut
+ajatelleeksi, vaan palasi usein leikeistään kotia vaatteet
+rikkinäisinä.</p>
+
+<p>Kerran oli leikki ollut hyvin hilpeätä. Pojat olivat siinä kilpailleet,
+kuka paraiten voisi puuhun kiivetä. Arvo oli ollut siihen hyvin
+taitava, mutta seurauksena oli, että hänen vaatteensa menivät
+tavallista enemmän rikki. Äiti nuhteli häntä tästä lempeästi; kovuutta
+ei hän tahtonut käyttää, kun Arvo muuten oli siivo poika.</p>
+
+<p>Arvo meni vuoteelleen ja nukkui pian, kun oli väsynyt leikistään, mutta
+heräsi myöhään yöllä ja huomasi äitinsä vielä istuvan työnsä ääressä.
+Äiti paikkasi hänen vaatteitaan, ja kyyneleitä valui hänen silmistään.
+"Miksi itket, äiti?" sanoi Arvo nousten istumaan vuoteellaan. &mdash; "Älä
+ole milläsikään, poikani", sanoi äiti, "en minä surusta itke." &mdash;
+"Miksi sitten itket?" &mdash; "Silmiäni kirveltää, kun valvon näin myöhään
+ja teen työtä tulen ääressä", vastasi äiti. &mdash; "Miksi et käy
+nukkumaan?" kysyi Arvo. &mdash; "Sittenpä et sinä pääsisi huomenna ehjin
+vaattein kouluun; tiedäthän sinä minun haluavan, että olet ainakin
+ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin puettuna."</p>
+
+<p>Nytpä tulivat kyyneleet Arvonkin silmiin, ja hän pyysi äidiltään
+sydämestään anteeksi, että oli hänelle surua tuottanut. Äiti antoikin
+hänelle mielellään anteeksi ja unohti, nähdessään hänen kyyneleensä, ne
+monet yöt, jotka oli saanut valvoa ja tehdä työtä hänen tähtensä.</p>
+
+<p>Arvo ei koskaan unohtanut tätä hetkeä, ja ne kyyneleet, joita äiti
+sittemmin hänen tähtensä sai vuodattaa, olivat aina pelkkiä
+ilokyyneleitä.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Loyto" id="Loyto"></a>26. Löytö.</h2>
+
+
+<p>Eero löysi maantieltä veitsen. Hän oli hyvin iloinen siitä, sillä siinä
+oli kaksi terää ja kaunis valkoinen pää. Hän poikkesi metsikköön ja
+leikkasi sieltä itselleen sauvan. Mutta siellä huomasi hän myös, kuinka
+eräs mies saapui tuolle paikalle, josta veitsi oli löytynyt, ja katseli
+alaspäin etsivän näköisenä. Hän ei nähnyt Eeroa, joka oli metsikön
+varjossa. Eero ajatteli: "tuo mies on varmaan veitsen pudottanut".</p>
+
+<p>Hän meni miehen luo ja kysyi, mitä tämä etsi. "Etsin veistä, jossa oli
+kaksi terää ja valkoinen pää", vastasi mies. Eero pisti käden
+taskuunsa, otti sieltä veitsen ja antoi sen miehelle, ilmoittaen
+löytäneensä sen maantieltä. Mies hyvin ihastui ja kiitteli Eeroa. Mutta
+Eero ymmärsi täyttäneensä velvollisuutensa. Emmehän saa koskaan pitää
+omanamme sellaista, mikä ei meille kuulu.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lorpottelija" id="Lorpottelija"></a>27. Lörpöttelijä.</h2>
+
+
+<p>Kalle oli aika lörppösuu. Aina hän puhui ja toimitti ja oli
+ymmärtävinään kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset. Vanha viisas
+mies, joka kerran kuunteli häntä ja väsyi tuohon alituiseen
+lörpöttelyyn, sanoi hänelle: "kun sinä nyt näytät kaikki tietävän,
+sanopas minulle, miksi meillä ihmisillä on kaksi korvaa, mutta vaan
+yksi suu!" Kalle vaikeni ja mietti kauan, mutta ei vaan päässyt sen
+perille. "Sanon sen sinulle", virkkoi vanhus; "sinulla on kaksi korvaa,
+mutta vaan yksi suu, jotta sinä enemmän kuuntelisit, mutta vähemmän
+puhuisit."</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei puheen paljoudesta eikä kirjan suuruudesta.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Karhunnahka" id="Karhunnahka"></a>28. Karhunnahka.</h2>
+
+
+<p>Kaksi nuorta metsämiestä lähti karhua ampumaan. Mennessään he jo
+iloitsivat nahasta, jonka ampumaltaan karhulta nylkisivät.</p>
+
+<p>"Jos minä sen ampuan", sanoi toinen, "teetän sen nahasta itselleni
+turkin." "Mutta minä", sanoi toinen, "sen ampuankin ja sitten myön minä
+nahan."</p>
+
+<p>Kun he olivat päässeet metsään, kuulivat he karhun askeleiden rätinän.
+Sydän alkoi kumpaisellakin pamppailla. Ja kun karhu hirveästi möristen
+tuli yhä lähemmäksi, silloin heitti miehistä se, joka oli luvannut
+karhun nahan myödä, pyssynsä pois ja kiipesi kiireimmän kaupalla
+puuhun. Toinen, näin yksin jääneenä, ei uskonut enää voivansa karhua
+vastustaa, mutta ei myöskään päässyt pakenemaan. Onneksi muisti hän,
+että karhu ei kuollutta ihmistä koske. Hän heittäytyi pitkälleen
+maahan, pidätti henkensä ja oli olevinaan kuollut.</p>
+
+<p>Karhu tuli julmistuneena häntä kohden. Mutta kun se huomasi, että tuo
+mies ei jäsentäkään liikuttanut, luuli se hänet kuolleeksi. Se nuuski
+häntä sieltä täällä, mutta kun se ei huomannut hänen hengittävän, lähti
+se tiehensä tekemättä mitään pahaa. Kun se oli jo kylliksi etäällä,
+tointuivat nuo nuoret metsämiehet säikähdyksestään. Toinen kapusi alas
+puusta, toinen nousi ylös maasta.</p>
+
+<p>Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle,
+mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä
+en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun
+oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet
+saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka
+hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa.<br /></span>
+<span class="i0">Ei suuret sanat suuta halkaise.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ystavallinen_vastaanotto" id="Ystavallinen_vastaanotto"></a>29. Ystävällinen vastaanotto.</h2>
+
+
+<p>Eräässä kaupungissa istui muutamana sunnuntaina jälkeen puolenpäivän
+perheen isä ja luki perheellensä Uutta Testamenttia. Hän oli juuri
+tullut näihin Jesuksen sanoihin: "Joka holhoo senkaltaisen lapsen minun
+nimeeni, hän holhoo minun" (Matth. 18, 5). &mdash; Katso, silloin seisoi
+eräs 8-vuotias poika hänen ovensa edessä ja pyysi almua. Mies keskeytti
+lukunsa ja heitti vaimoonsa silmäyksen, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa:
+"Älkäämme ainoastaan kuulko Jumalan sanaa, vaan eläkäämme myös sen
+jälkeen!" Vaimo, jonka sydän myöskin oli avoinna Herran varoituksille
+sanassa, vastasi: "Rakas ystävä! Minulla on aivan sama ajatus kuin
+sinulla; tehkäämme niinkuin on kirjassa." Sen perästä kutsuivat he
+pojan sisään, ottivat hänen hyvin ystävällisesti vastaan sekä
+kasvattivat häntä niinkuin omaa lastansa.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pieni_mierolainen" id="Pieni_mierolainen"></a>30. Pieni mierolainen.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Armas päivä paistaa,<br /></span>
+<span class="i0">kohta lämpimäks jo muuttuu sää,<br /></span>
+<span class="i0">hanki loisteessansa hohtaa,<br /></span>
+<span class="i0">sulain kiteet kimmeltää.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Poika repaleissa vallan<br /></span>
+<span class="i0">saloss' yksin kuljeksii.<br /></span>
+<span class="i0">Hongat, kuuset huminallaan<br /></span>
+<span class="i0">häntä täällä tervehtii.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Pieni mierolainen aina<br /></span>
+<span class="i0">yhä rientää eteenpäin,<br /></span>
+<span class="i0">eipä murhe mieltä paina,<br /></span>
+<span class="i0">rallatellen laulaa näin:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. "Hopsis jalat! Väsymystä<br /></span>
+<span class="i0">tunnetteko? Talohon<br /></span>
+<span class="i0">kohta päästään, siellä kystä<br /></span>
+<span class="i0">minullekin kyllin on.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Hongat, kuuset, vaiheitani<br /></span>
+<span class="i0">tahdotteko tietää te?<br /></span>
+<span class="i0">Kuulkaa, tässä kulkeissani,<br /></span>
+<span class="i0">nyt mä teille kerron ne!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">6. Aina muistan riemuin vielä<br /></span>
+<span class="i0">isän armaan mökkiä,<br /></span>
+<span class="i0">viisi meit' ol' lasta siellä,<br /></span>
+<span class="i0">vanhin niistä olin mä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">7. Muistan kuinka kotikaski<br /></span>
+<span class="i0">tähkäpäin jo kellerti;<br /></span>
+<span class="i0">noro hallan irti laski,<br /></span>
+<span class="i0">julma viljan runteli.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">8. Talvi tuli, loppui leipä,<br /></span>
+<span class="i0">petäjäistä syötihin &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Äitiin tarttui tauti, veipä<br /></span>
+<span class="i0">hänet kohta hautaankin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">9. Häntä multaan saatoin, itkin<br /></span>
+<span class="i0">haudallaan ma hetkisen,<br /></span>
+<span class="i0">kyynel poskipäätä pitkin<br /></span>
+<span class="i0">vieri, jääksi hyytyen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">10. Siitä asti tepastellut<br /></span>
+<span class="i0">olen mieron tietä ain'...<br /></span>
+<span class="i0">Jopa sulle kertoellut<br /></span>
+<span class="i0">olen, metsä, muistelmain.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">11. Hopsis, jalat, joutukaa jo!<br /></span>
+<span class="i0">muuten yövyn korpehen.<br /></span>
+<span class="i0">Varjot synkät lankeaa jo,<br /></span>
+<span class="i0">tuolla päivä laskeiksen." &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">12. Yhä kiitää, vaan ei vielä<br /></span>
+<span class="i0">ihmis-asuntoa näy.<br /></span>
+<span class="i0">Metsän haamut poikaa tiellä<br /></span>
+<span class="i0">uhkaa, mustaks yö jo käy.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">13. Kylmä yltyy. Tähtein valo<br /></span>
+<span class="i0">syttyy taivahalle jo,<br /></span>
+<span class="i0">leimuelee pohjanpalo,<br /></span>
+<span class="i0">huokaa synkkä hongisto.<br /></span>
+</div></div>
+
+<div class="figcenter" style="width: 403px;">
+<img src="images/pict03.jpg" width="403" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">14. Kohta aamun koittehessa<br /></span>
+<span class="i0">öinen jylhyys häviää &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Vaan, ken tuolla kinoksessa<br /></span>
+<span class="i0">kalvenneena lepäjää?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">15. Pieni mierolainen siellä<br /></span>
+<span class="i0">lepoon vaipui viimeiseen,<br /></span>
+<span class="i0">jäätyneenä kiiltää vielä<br /></span>
+<span class="i0">kyynel silmän murtuneen.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Korpi_kurjalla_kotina" id="Korpi_kurjalla_kotina"></a>31. Korpi kurjalla kotina.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i1">Kotihinsa muut menevät,<br /></span>
+<span class="i1">Majoillensa matkoavat,<br /></span>
+<span class="i1">Kurjall' ei ole kotia,<br /></span>
+<span class="i1">Katalalla kartanoa;<br /></span>
+<span class="i1">Korpi kurjalla kotina,<br /></span>
+<span class="i1">Salo sauna vaivaisella.<br /></span>
+<span class="i1">Moni on päivä päätön päivä,<br /></span>
+<span class="i1">Useampi einehetön:<br /></span>
+<span class="i1">Ilta ainaki tulevi,<br /></span>
+<span class="i1">Yö etehen ennättävi.<br /></span>
+<span class="i1">Moni tuikkari tulonen,<br /></span>
+<span class="i1">Vilkuttavi valkiainen.<br /></span>
+<span class="i1">Ei ole turvoa tulesta,<br /></span>
+<span class="i1">Valkiaisesta varoa,<br /></span>
+<span class="i1">Turvoa tuhoistakana,<br /></span>
+<span class="i1">Vaivaistakana varoa.<br /></span>
+<span class="i1">Tuikkaen tuli palavi,<br /></span>
+<span class="i1">Vilkutellen valkiainen<br /></span>
+<span class="i1">Eessä lapsen armottoman,<br /></span>
+<span class="i1">Kohalla kovaosaisen.<br /></span>
+<span class="i1">Noin tunsi tulen isäntä,<br /></span>
+<span class="i1">Virkkoi valkian pitäjä,<br /></span>
+<span class="i1">Tuvallinen tuumoavi,<br /></span>
+<span class="i1">Ja sanovi saunallinen:<br /></span>
+<span class="i1">"Pois turvaton tuvasta,<br /></span>
+<span class="i1">Armoton katoksen alta!<br /></span>
+<span class="i1">Tuulen vieä turvatonta,<br /></span>
+<span class="i1">Ahavaisen armotonta,<br /></span>
+<span class="i1">Varatonta vastarannan."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Älä sorra sorrettua, särje särjetyn sydäntä.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Armottoman_osa" id="Armottoman_osa"></a>32. Armottoman osa.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Alahan' on allin mieli<br /></span>
+<span class="i0">Uiessa vilua vettä.<br /></span>
+<span class="i0">Alempana armottoman<br /></span>
+<span class="i0">Käyessä kylän katua.<br /></span>
+<span class="i0">Vilu on vatsa varpusella<br /></span>
+<span class="i0">Jääoksalla istuessa,<br /></span>
+<span class="i0">Vatsani minun vilumpi<br /></span>
+<span class="i0">Astuessani ahoja.<br /></span>
+<span class="i0">Syän kylmä kyyhkysellä<br /></span>
+<span class="i0">Syöessä kylän kekoa,<br /></span>
+<span class="i0">Kylmempi minun sitäi<br /></span>
+<span class="i0">Jäävesiä juoessani.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Muinaiset_ajat_paremmat" id="Muinaiset_ajat_paremmat"></a>33. Muinaiset ajat paremmat.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Ajattelen aikojani,<br /></span>
+<span class="i0">Muistan muita päiviäni,<br /></span>
+<span class="i0">Parempia päiviäni,<br /></span>
+<span class="i0">Entistä elantoani.<br /></span>
+<span class="i0">Muin' oli ajat paremmat,<br /></span>
+<span class="i0">Päivät kaikki kaunihimmat,<br /></span>
+<span class="i0">Päivän laskut laupiaammat,<br /></span>
+<span class="i0">Koriammat huomenkoitot.<br /></span>
+<span class="i0">Toisin silloin touko kasvoi,<br /></span>
+<span class="i0">Toisin maa orahan otti.<br /></span>
+<span class="i0">Silloin nousi nuoret heinät,<br /></span>
+<span class="i0">Kun ma nousin nuorukainen;<br /></span>
+<span class="i0">Silloin kasvoi kaikki kaislat,<br /></span>
+<span class="i0">Kun ma kasvoin kaunis lapsi.<br /></span>
+<span class="i0">Kasvoin koissa korkiassa,<br /></span>
+<span class="i0">Ylenin ylituvissa,<br /></span>
+<span class="i0">Kaunihilla kannikoilla,<br /></span>
+<span class="i0">Liioilla lihamuruilla.<br /></span>
+<span class="i0">Vaan tuli surma suutimaton,<br /></span>
+<span class="i0">Kesken yötä kenkimätön,<br /></span>
+<span class="i0">Pois otti minun poloisen,<br /></span>
+<span class="i0">Kauas kantoi Karjalasta<br /></span>
+<span class="i0">Näille ouoille oville,<br /></span>
+<span class="i0">Veräjille vierahille,<br /></span>
+<span class="i0">Jossa harvoin päivä paistoi,<br /></span>
+<span class="i0">Harvoin kuutamet kumotti;<br /></span>
+<span class="i0">Harvoin on kuultu kuikan ääni,<br /></span>
+<span class="i0">Harvoin kaakkurin kajatus;<br /></span>
+<span class="i0">Harvoin on hauki vierahana,<br /></span>
+<span class="i0">Siika ei sinä ikänä,<br /></span>
+<span class="i0">Lohen poik' ei polvenahan.<br /></span>
+<span class="i0">Niinpä nyt tätä nykyä,<br /></span>
+<span class="i0">Tällä tuhmalla iällä<br /></span>
+<span class="i0">Sijan tieän, kussa synnyin,<br /></span>
+<span class="i0">Kanssa kaiken, kussa kasvoin,<br /></span>
+<span class="i0">En tieä sitä sijoa,<br /></span>
+<span class="i0">Kussa kuolo kohtajavi,<br /></span>
+<span class="i0">Hengen loppu loukahtavi<br /></span>
+<span class="i0">Näillä ouoilla ovilla,<br /></span>
+<span class="i0">Veräjillä vierahilla.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Oikea_kiitos-uhri" id="Oikea_kiitos-uhri"></a>34. Oikea kiitos-uhri.</h2>
+
+
+<p>Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli
+viimein terveeksi. Ensi kerran hengittäessään raitista ilmaa ja
+katsellessaan luonnon kauneutta, sai hän ikäänkuin uuden elämän sekä
+kiitti ja ylisti Luojaansa kaikesta sydämestänsä.</p>
+
+<p>"O Isä!" huudahti hän, "Sinä, joka vuodatat kaikkein päälle iloa ja
+siunausta, millä voipi ihminen, tämä heikko olento, palkita sinun
+äärettömän rakkautesi! Kuinka mielelläni tahtoisin uhrata sinulle
+kaikki, mitä minulla on!"</p>
+
+<p>Eräs Jumalata pelkääväinen vanhus kuuli hänen sanansa ja sanoi: "Kaikki
+hyvyys tulee ylhäältä; tuonne ylös et sinä voi lähettää mitään
+takaisin; mutta tule minun kanssani, niin näytän sinulle, miten
+paraiten voit Jumalata kiittää ja ylistää."</p>
+
+<p>Nuorukainen seurasi heti, ja he tulivat erääseen mökkiin, jossa
+vallitsi kurjuus ja viheliäisyys, sillä isäntä sairasti heikkona,
+emäntä oli suruun vaipunut ja puolialastomat lapset itkivät leipää.
+Nuori mies kauhistui tätä näkyä, mutta vanhus sanoi: "Katso tässä on
+alttari, jolle voit panna kiitos-uhrisi. Nämä ihmiset lähettää Herra
+sinun luoksesi. Kun sinä rakastat ja autat heitä, niin sinä myöskin
+paraiten rakastat ja ylistät omaa ja heidän Jumalaansa."</p>
+
+<p>Nuorukainen antoi liiastansa tarvitsevaisille, hoiti ja virvoitti
+heitä, ja nämä kutsuivat häntä siunaten Jumalan enkeliksi.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Herrasmies_ja_koyha" id="Herrasmies_ja_koyha"></a>35. Herrasmies ja köyhä.</h2>
+
+
+<p>Eräs ylhäinen herra, rikas ajallisesta hyvyydestä, mutta köyhä
+jumalanpelosta ja kristillisestä uskosta, käveli muutamana iltana
+tiluksillansa. Hänen tiensä kävi vanhan, lahonneen mökin ohitse, jossa
+asui eräs mies monen lapsen kanssa sangen köyhissä varoissa. Kun rikas
+kuuli jonkun sisällä puhuvan korkealla ja selvällä äänellä, seisahtui
+hän kuuntelemaan. Ihmeekseen kuuli hän, että köyhä sydämellisimmillä
+sanoilla kiitti taivaallista Isäänsä, joka oli antanut hänelle ja hänen
+lapsillensa vaatteet ja jokapäiväisen leivän.</p>
+
+<p>"Mitä!" sanoi herra itseksensä, "tämä kiittää vaatteista ja ruoasta, ja
+minä en kiitä kaikesta ylellisyydestänikään!"</p>
+
+<p>Hyvin häpeissään kiirehti hän kotiinsa ja oppi tästä hetkestä katsomaan
+elämää sen oikeassa valossa. Hän päätti palata sen Jumalan tykö, jonka
+hän rakkaudesta maalliseen tavaraan oli hyljännyt. Hänen elämänsä tuli
+täst'edes jokapäiväiseksi jumalanpalvelukseksi ja lakkaamattomaksi
+kiitokseksi. Eikä hän myöskään laiminlyönyt tehdä hyvää tälle köyhälle
+miehelle, joka tietämättänsä oli ollut syynä hänen mielenlaatunsa
+muuttumiseen.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kiitollinen_poika" id="Kiitollinen_poika"></a>36. Kiitollinen poika.</h2>
+
+
+<p>Eräs korkea herra tapasi kerran kävelemässä ollessaan ahkeran ja
+iloisen talonpojan, jonka kanssa hän rupesi puhelemaan. Muutamain
+kysymysten perästä sai hän tietää, ett'ei maa, jota talonpoika kynti,
+ollut hänen omansa, vaan että hän oli päivämies ja sai palkkaa pari
+markkaa päivältä. Herra, joka ei voinut ymmärtää, kuinka niin vähällä
+voisi tulla toimeen, ihmetteli, että talonpoika oli niin hyvällä
+mielellä.</p>
+
+<p>Talonpoika vastasi: "Olisi hyvin huonosti, jos menettäisin ylläpitoon
+kaiken päiväpalkkani; minun pitää tulla toimeen kolmannella osalla.
+Toinen kolmas osa menee velkani suorittamiseen ja kolmannen osan panen
+korkoa kasvamaan."</p>
+
+<p>Tätä ei herra voinut ymmärtää, mutta päivämies, huomattuansa hänen
+ihmettelevän, lisäsi; "Minä ja'an tuloni vanhempieni kesken, jotka
+eivät enää jaksa työtä tehdä, ja lapsien kesken, joista ei vielä ole
+työntekijöiksi. Edellisille palkitsen minä sitä rakkautta, jota he
+minun lapsena ollessani ovat minulle osoittaneet, se on minun velkani
+maksamista; jälkimmäisten toivon vanhoilla päivilläni pitävän itsestäni
+murheen; se on se pääoma, josta kerran olen kantava koron."</p>
+
+<p>Korkea herra mieltyi hänen vastaukseensa niin, että otti pitääksensä
+murheen hänen pojistansa. Näistä tuli aikaa myöten yhtä kelvolliset
+miehet kuin heidän isänsäkin oli, jota he vanhana hellästi hoitivat ja
+runsaasti ravitsivat.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Anna kättä köyhän miehen,<br /></span>
+<span class="i0">köyhällä on lämmin koura.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suvilaulu" id="Suvilaulu"></a>37. Suvilaulu.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oisin pääskynä mä piennä,<br /></span>
+<span class="i0">Suvilintuna iloisna,<br /></span>
+<span class="i0">Lenteleisin, liiteleisin,<br /></span>
+<span class="i0">Suomehen suhauttaisin.<br /></span>
+<span class="i0">Sitte sinne saatuani,<br /></span>
+<span class="i0">Perillenpä päästyäni,<br /></span>
+<span class="i0">Ilmassa iloittelisin,<br /></span>
+<span class="i0">Räystähällä riemuitsisin<br /></span>
+<span class="i0">Kesän kaunihin tuloa,<br /></span>
+<span class="i0">Tuloo armahan auringon.<br /></span>
+<span class="i0">Vaan jos itkevän näkisin,<br /></span>
+<span class="i0">Huolellisen huomaitsisin,<br /></span>
+<span class="i0">Hälle mä visertelisin:<br /></span>
+<span class="i0">Mitäs itket ihmisparka,<br /></span>
+<span class="i0">Murehdit sä Mannun lapsi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Kohtalosiko kovuutta?<br /></span>
+<span class="i0">Sydämeskö sulotuutta?<br /></span>
+<span class="i0">Katso luonnon kauneutta,<br /></span>
+<span class="i0">Ihanuutta ilman kaiken:<br /></span>
+<span class="i0">Suot jo läikkyvi sulana,<br /></span>
+<span class="i0">Järvet jäiden kahlehitta,<br /></span>
+<span class="i0">Nietos nurmelta katoopi,<br /></span>
+<span class="i0">Häviääpi maasta hanki,<br /></span>
+<span class="i0">Päivyen taas paistaessa,<br /></span>
+<span class="i0">Ahavan puhaltaessa;<br /></span>
+<span class="i0">Korpi kukkia on täynnä,<br /></span>
+<span class="i0">Puiden latvat lintusia;<br /></span>
+<span class="i0">Kukat ne hajuelevat,<br /></span>
+<span class="i0">Lintusetpa laulelevat:<br /></span>
+<span class="i0">Iloitkaamme, riemuitkaamme,<br /></span>
+<span class="i0">Laulakaamme, kiittäkäämme!<br /></span>
+<span class="i0">Suven meille Luoja saattoi,<br /></span>
+<span class="i0">Jumalamme joudutteli!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ellös itke ihmisparka,<br /></span>
+<span class="i0">Murehdi sä Mannun lapsi!<br /></span>
+<span class="i0">Hänpä, joka suven saattoi<br /></span>
+<span class="i0">Näille Pohjanki perille,<br /></span>
+<span class="i0">Joka kaikki suot sulatti,<br /></span>
+<span class="i0">Pani järvet aaltoomahan,<br /></span>
+<span class="i0">Kukat pienet kukkimahan,<br /></span>
+<span class="i0">Lintusetkin laulamahan, &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Suven saattavi sullekin,<br /></span>
+<span class="i0">Kesän kerran kerittävi,<br /></span>
+<span class="i0">Sielus nietokset sulattaa<br /></span>
+<span class="i0">Lempensä lämmittämällä,<br /></span>
+<span class="i0">Huoles hattarat hajottaa<br /></span>
+<span class="i0">Henkensä puhaltamalla.<br /></span>
+</div></div>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict04.jpg" width="600" height="300" alt="" title="" />
+</div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Auringon_sade" id="Auringon_sade"></a>38. Auringon säde.</h2>
+
+
+<p>Aamuauringon kultainen säde pilkisti sisälle pienen puutalon ikkunasta
+ja lankesi ompelukoneelle, jonka neula nuolen nopeudella hyppelehti
+ylös ja alas. Nuori leski istui siinä joukko keskentekoisia paitoja
+vieressään. Väliin hän katsoi kelloon. Itsekseen hän puheli: "Tänään
+pitäisi työn olla valmis, enkä ymmärrä, miten se käy mahdolliseksi klo
+4:ksi". Silloin juuri auringon säde hymyili hänelle vasten silmiä.
+Hänen mielensä ihastui ja keventyi tästä. Reippaasti hän alkoi ommella
+uutta saumaa.</p>
+
+<p>"Naapuri, onko teillä yhtään kiehuvaa vettä? Minulla ei vielä ole
+valkeata uunissa ja Kerttu raukka joisi niin mielellään kahvia."
+Vanhanpuoleinen vaimo seisoi ovessa ja lausui tämän pyynnön vähän
+arastelevasti. "Vesi kiehuu juuri minun pannussani, ottakaa
+vaan, ikävä, ett'en ennätä teitä auttaa", vastasi nuori nainen
+sydämellisesti. Hänen silmässään loisti auringon säde.</p>
+
+<p>Kun vanha nainen palasi omaan huoneeseensa pannuineen, niin oli hänkin
+sydämessään tuntenut päivänpaistetta ja heijastus siitä näkyi hänen
+silmissäänkin.</p>
+
+<p>Hän astui vuoteen ääreen, jossa nuori, sairas tyttö kalpeana lepäsi.
+"Suuttuiko hän, mummo?" kysyi tyttö, huolestuneena. "Ei ensinkään, hän
+oli niin ystävällinen ja herttainen, että se oikein teki sydämelleni
+hyvää", vastasi mummo.</p>
+
+<p>Ja auringon säde lensi kalpean sairaankin sydämeen. Köyhäin lääkäri,
+joka ei ollut liioin ystävällinen mies, astui juuri huoneeseen. Hän
+puhui harvoin sairaittensa kanssa ja tänään oli hän tavallista
+huonommalla tuulella. Kerttu-raukan käsivarressa täytyi tehdä vaikea
+leikkaus, mutta tohtori näytti olevan aivan ilman sydäntä ja sääliä,
+vaikka kaksi sinistä silmää mitä herttaisimmasti häneen katseli.
+"Kiitos, herra tohtori", lausui tyttö ystävällisellä äänellä, kun
+työ oli tehty. "Hm, hän kiittää, vaikka minä vaan tuotin hänelle
+tuskia", ajatteli tohtori itsekseen; ääneen hän jatkoi: "Te olette
+ystävällinen".</p>
+
+<p>Kerttu muisti ystävällistä naapuria ja mummon ystävällisiä silmiä sekä
+sanoi iloisesti:</p>
+
+<p>"Niin, minulle ovat myös kaikki ystävällisiä".</p>
+
+<p>Kun tohtori läheni kotiansa, niin oli auringonsäde hiipinyt hänenkin
+sydämeensä. &mdash; Itkusilmissä tuli Miina, tohtorin talouden hoitaja,
+aukaisemaan ovea. Hän oli pyytänyt kolmen päivän vapautta käydäkseen
+tervehtimässä sairasta sisartaan; mutta tohtori oli sen kieltänyt, hän
+ei tahtonut mennä ravintolaan ruokailemaan. Kynnyksen yli astuessaan
+muisteli tohtori juuri nuorta kiitollista sairastaan ja sanoi:</p>
+
+<p>"Miina voi kuitenkin mennä sisarensa luo, olen asiaa lähemmin
+miettinyt."</p>
+
+<p>Oi kuinka Miina tuli iloiseksi, hänen kasvonsa oikein loistivat, kun
+hän jälleen riensi keittiöön &mdash; auringonsäde oli pujahtanut hänenkin
+sydämeensä. Kerjäläistyttö seisoi keittiön oven pielessä. Miina oli
+juuri aikonut käskeä hänet pois, kun tohtori soitti ovikelloa. Nyt hän
+ystävällisesti sanoi:</p>
+
+<p>"Tuossa, lapsi, on sinullekin vähän päivälliseksi". Ja sitte hän oikein
+täytti tytön korin ruokavaroilla.</p>
+
+<p>"Äiti, äiti, minulla on leipää, lihaa, kalaa ja kaikenmoista hyvää
+tavaraa sinulle syödä", huusi pieni tyttönen tultuansa äitinsä luo.
+Kalpea ja riutunut vaimo pani kätensä ristiin ja sanoi: "Minä kiitän
+sinua, Jumala!" Auringon säde tunki hänenkin sydämeensä, ja se lämpeni,
+kun hän muisteli jumalallisen rakkauden aurinkoa. &mdash; Ystäväni, oletko
+huomannut, että jo pelkät ystävälliset sanat ja lempeät katseet ovat
+auringonsäteitä. Ja'a niitä ympäristöösi, ja ne synnyttävät yhä uusia
+auringonsäteitä.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Rukous_ruumiin_ravinnosta" id="Rukous_ruumiin_ravinnosta"></a>39. Rukous ruumiin ravinnosta.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Suo, Herra, meille aina<br /></span>
+<span class="i0">ravinto ruumihin<br /></span>
+<span class="i0">ja leipä kallis lainaa,<br /></span>
+<span class="i0">oi Isä armoisin!<br /></span>
+<span class="i0">Sä kätes avaa, anna<br /></span>
+<span class="i0">myös meille tarpeemme<br /></span>
+<span class="i0">ja armolahjas kanna<br /></span>
+<span class="i0">nyt Suomen kansalle.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Suo maasta kasvaa jyvät<br /></span>
+<span class="i0">ja viljan pelloilla,<br /></span>
+<span class="i0">suo vuodentulot hyvät<br /></span>
+<span class="i0">kansalles armosta.<br /></span>
+<span class="i0">Vaan hallan vahingosta<br /></span>
+<span class="i0">sä meitä varjele<br /></span>
+<span class="i0">ja nälkävuodet poista,<br /></span>
+<span class="i0">jotk' uhkaa maatamme.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kovasta köyhyydestä<br /></span>
+<span class="i0">meit' auta aina sä,<br /></span>
+<span class="i0">mut sydämemme estä<br /></span>
+<span class="i0">myös ylpeydestä,<br /></span>
+<span class="i0">ett' antimistas emme<br /></span>
+<span class="i0">kerskaisi milloinkaan,<br /></span>
+<span class="i0">vaan nöyrä sydämemme<br /></span>
+<span class="i0">sua yksin kiittäis vaan.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Laivapoika" id="Laivapoika"></a>40. Laivapoika.</h2>
+
+
+<p>Eräs laiva oli matkalla valtamerellä. Se oli jo hyvin etäällä
+mannermaasta, kun nousi kova myrsky, jota kesti viisi päivää. Laiva oli
+semmoisessa vaarassa, että väki jo luuli hukkuvansa. Juuri kun myrsky
+oli kauneimmillaan ja heitteli laivaa sinne tänne mahtavilla aalloilla,
+joutuivat ison maston köydet epäjärjestykseen. Tämä vika oli
+korjattava. Mutta näytti melkein mahdottomalta tuollaisessa myrskyssä
+kiivetä ylös mastoon; ainakin oli sellaisessa yrityksessä kuolemanvaara
+tarjona. Kapteeni käski erään laivapojan sinne kiipeämään. Tämä poika
+oli hento ruumiiltaan, iältään vaan kolmetoistavuotias. Hän oli köyhän
+lesken ainoa poika. Äidin oli köyhyydessään täytynyt lähettää rakas
+poikansa merille elatustaan ansaitsemaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 369px;">
+<img src="images/pict05.jpg" width="369" height="480" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Kun poika oli kuullut kapteenin käskyn, katsahti hän ensin ylös maston
+huippuun ja sitten alas aaltoihin, jotka vyöryivät laivan kannen ylitse
+ja ikäänkuin kurottautuivat häntä syliinsä vetämään. Sitten katsahti
+hän kapteeniin, seisoi hetken ääneti, mutta sanoi sitten: "minä tulen
+heti".</p>
+
+<p>Nyt juoksi hän kajuuttaan. Parin minuutin päästä palasi hän sieltä ja
+alkoi sitten ripeästi ja uskaliaasti kiivetä ylös köysiportaita myöten.
+Mies, joka on tämän tapauksen kertonut, oli silloin kannella maston
+vieressä ja katseli hämmästyneenä kiipeävää poikaa. Hän kysyi
+kapteenilta: "Miksi lähetätte tuon pienen pojan mastoon? Hän ei sieltä
+elävänä alas pääse." Kapteeni vastasi: "Miehet usein putoavat, pojat ne
+pitävät paikkansa; tämäkin poika kiipeää kuin orava". Mies katsahti
+ylös: nyt oli poika mastokorissa, nyt nousi hän ylemmäksi; myrsky
+kallisti laivan niin, että masto melkein koski laineisiin, mutta poika
+pysyi lujasti kiinni, ja neljännestunnin kuluttua oli hän jälleen
+terveenä ja reippaana laivan kannella.</p>
+
+<p>Mies kiitti Jumalaa, sillä hän oli ollut pojan vuoksi suuressa
+tuskassa. Samana päivänä puhutteli hän vielä poikaa ja kysyi häneltä,
+eikö häntä ollut pelottanut. "Pelottipa kyllä", vastasi poika. &mdash;
+"Senpä kyllä huomasin", sanoi mies, "ja varmaankin sinä kajutassa ensin
+vähän tuumit asiata." "En minä tuuminut", vastasi poika; "minä vaan
+tahdoin ensin rukoilla. Minä en luullut sieltä hengissä alas tulevani,
+ja sen vuoksi tahdoin minä rukoilla ja uskoa itseni Jumalan huomaan.
+Sitten en enää peljännytkään." Mies kysyi häneltä edelleen: "Missä olet
+oppinut rukoilemaan?" "Sen opin kotona", vastasi poika; "äitini opetti
+minut siihen, ja kun läksin kotoa, pyysi hän minua aina rukoilemaan
+Jumalaa, että Hän auttaisi ja suojelisi minua hädässä."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kunnioita_isaasi_ja_aitiasi" id="Kunnioita_isaasi_ja_aitiasi"></a>41. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.</h2>
+
+
+<p>Preussin kuninkaan Fredrik Suuren aikana oli eräässä preussilaisessa
+rykmentissä urhokas ja reima ratsumestari, jonka köyhät vanhemmat
+asuivat Meklenburgissa. Kun ratsumestari seitsenvuotisen sodan
+loputtua, kunniamerkillä koristettuna, tuli rykmenttinsä kanssa
+erääseen kaupunkiin kotiseudullaan, tulivat vanhukset sinne
+monivuotisen eron perästä jälleen tapaamaan poikaansa. He odottivat
+häntä torilla. Niin pian kuin poika tunsi vanhempansa, laskeutui
+hän heti alas hevosensa seljästä ja syleili heitä, vuodattaen
+ilokyyneleitä. Hän pyysi heitä muuttamaan luokseen ja tarjoutui
+sulostuttamaan heidän vanhuutensa päiviä, mikäli hänen vähät varansa
+sen myönsivät.</p>
+
+<p>Kun kerran eräs upseeri laski siitä pilaa, että talonpojat istuivat
+ratsumestarin pöydässä, vastasi tämä kiitollinen poika:</p>
+
+<p>"Miksikäs minä en kiittäisi ja kunnioittaisi elämäni ensimmäisiä
+hyväntekijöitä. Ennenkuin minä tulin kuninkaan ratsumestariksi, olin
+minä näiden poika."</p>
+
+<p>Nämä sanat tulivat kenraalin korviin. Hän meni ratsumestarin tykö ja
+ilmoitti aikovansa vierailla hänen luonansa sekä lausui toiveen saada
+hänen luonaan tavata muitakin upseereja.</p>
+
+<p>Päivä, jolloin juhlallisuus oli tapahtuva, saapui. Kenraali tuli aivan
+täsmälleen ja huomasi upseerien jo olevan koossa. Pöytään istuttaessa
+kysyi kenraali: "Mutta, rakas ratsumestari, missä ovat teidän
+vanhempanne? Minä luulen, että he syövät samassa pöydässä kuin tekin?"</p>
+
+<p>Ratsumestari hymyili eikä tiennyt alussa, mitä vastata. Silloin nousi
+kenraali ylös, meni itse hakemaan vanhuksia ja pakotti heidät istumaan
+viereensä sekä keskusteli heidän kanssaan mitä ystävällisimmällä
+tavalla. Pitäen heille julkisen puheen sanoi hän muun muassa: "Hyvät
+herrat! Kunnioittakaamme sen miehen vanhempia, joka käytöksellänsä
+osoittaa, että kiitollinen poika on suurempi-arvoinen kuin kopea
+ratsumestari."</p>
+
+<p>Myöhemmin sai kenraali tilaisuuden kertoa kuninkaalle siitä
+kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolla ratsumestari kohteli vanhoja
+vanhempiansa. Fredrik Suuri oli siitä hyvin mielissään. Kun
+ratsumestari pian sen jälkeen tuli Berliniin, kutsuttiin hänet
+kuninkaan pöytään päivälliselle.</p>
+
+<p>"Kuulkaa, herra ratsumestari", sanoi kuningas, koetellakseen häntä,
+"mistä suvusta olette syntyisin ja kutka ovat teidän vanhempanne?"</p>
+
+<p>"Teidän majesteettinne!" vastasi tämä suora sotilas, "minä olen
+alhaisesta kodista; vanhempani ovat talonpoikaista väkeä ja saavat nyt
+minun kanssani nauttia sitä varallisuutta, josta minä saan kiittää
+teidän majesteettianne."</p>
+
+<p>"Se on oikein", sanoi kuningas hyvin iloissaan. "Se joka kunnioittaa
+vanhempiansa, on kunnollinen ja rehellinen mies, mutta joka heitä
+ylönkatsoo, hän ei ansaitse, että hän koskaan olisi nähnyt päivän
+valkeutta."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Huolellinen_tytar" id="Huolellinen_tytar"></a>42. Huolellinen tytär.</h2>
+
+
+<p>Kuningas Kustaa III ratsasti kerran erään kylän läpi, eikä kukaan
+tiennyt, kuka hän oli. Eräältä talonpoikaistytöltä, joka palasi
+kaivolta, pyysi kuningas vähän vettä juodaksensa. Tyttö ojensi hänelle
+sitä rohkeasti ja ystävällisesti, sanoen: "hyvin mielelläni, mutta
+antakaa, herra, anteeksi, että minulla on kiire, sillä äitini odottaa
+minua." &mdash; "Mikä on sitten syynä kiireeseen?" kysyi kuningas. &mdash;
+"Äitini on sairaana, eikä ole ketään, joka häntä hoitaa." &mdash; "Vie minut
+äitisi luo", pyysi kuningas; "minä tahdon nähdä sen, joka sinusta on
+niin rakas." Sitten laskeutui hän alas hevosensa seljästä ja seurasi
+hellää tytärtä. &mdash; Viimein tulivat he sisälle matalaan majaan. Sieltä
+kuului heidän korviinsa syvä huokaus vanhan, yksinkertaisella
+olkivuoteella lepäävän vaimon rinnasta. Tyttö meni äitinsä luo ja
+sanoi: "Rakas äiti, tässä on vieras herra, joka tahtoo nähdä teitä". &mdash;
+"Muori parka", sanoi kuningas, "minä surkuttelen teitä!" &mdash; "Niin",
+vastasi sairas, "minun tilani olisi hyvin surkea, ellei Jumala olisi
+antanut minulle tätä hyvää tytärtä, joka tekee kaikki lieventääksensä
+minun kipujani ja hankkiaksensa minulle elämäni ylläpitoa. Jumala häntä
+siunatkoon!"</p>
+
+<p>Kuningas tuli hyvin liikutetuksi ja sanoi: "Ottakaa tämä rahakukkaro!
+Minä olen teidän kuninkaanne, teidän isänne! Nyt tunnen minä ilon
+isänä-olosta ja olen pian näyttävä, kuinka suuressa arvossa minä pidän
+keskinäisen rakkauden." Tytölle sanoi hän: "pidä edeskinpäin huolta
+äidistäsi!"</p>
+
+<p>Tuskin oli hän pääkaupunkiin palannut, niin hän äidille ja tyttärelle
+määräsi vuotuisen eläkkeen, jonka, toisen kuoltua, piti jäämän
+jälkeenjääneelle.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ken_unohtaa_meidat_viimeiseksi" id="Ken_unohtaa_meidat_viimeiseksi"></a>43. Ken unohtaa meidät viimeiseksi?</h2>
+
+
+<p>Tuomas niminen käsityöläispoika, joka työmatkoillaan oli kauvan
+oleskellut kaukana kotoaan, lähestyi iloisella mielellä kotikyläänsä.
+Aurinko oli polttanut hänen kasvonsa ruskeiksi, hänen hiuksensa ja
+vaatteensa olivat pitkästä vaelluksesta pölyisinä. Kun hän lähestyi
+kotikyläänsä, tuli häntä vastaan nuori mies, joka aikoinaan oli ollut
+hänen paras ystävänsä ja leikkikumppalinsa. Mutta tämä ei tuntenut
+kuljeksivaa vierasta. Murheellisena astui Tuomas kotikylänsä kujaa
+pitkin. Siellä näki hän sisarensa, joka hänen poissaollessaan oli
+joutunut naimisiin, istuvan naapuritalon ikkunan ääressä. Hän tervehti
+sisartaan ystävällisesti; mutta sisar ei tuntenut veljeään ja vastasi
+varsin kylmästi hänen tervehdykseensä. Kyyneleet tulivat Tuomaan
+silmiin ja kiirein askelin meni hän kotitaloaan kohti. Äkkiä näki hän
+edessään vanhan äitinsä, joka juuri tuli kirkosta. Tuomas tahtoi
+koetella äitiänsäkin ja sanoi sen vuoksi ainoastaan lyhyesti: "Hyvää
+iltaa!" Mutta äiti tunsi poikansa heti, lankesi hänen kaulaansa ja
+huudahti ilosta: "Oi, rakas poikani, rakas poikani!" &mdash; Ystävät voivat
+sinut unhottaa, siskosikaan ehkei sinua enää tunne, mutta äiti ei sinua
+ikinä unhota.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Suloinen syli isosen, äidin helma hempeämpi.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Puuvati" id="Puuvati"></a>44. Puuvati.</h2>
+
+
+<p>Eräs vanha mies, jolta vanhuus oli heikontanut näön ja kuulon, asui
+poikansa tykönä. Kun hänen koko ruumiinsa vapisi, sattui välistä että
+hän syödessään riputteli ruokaa päällensä, joka niin suututti hänen
+poikaansa ja tämän vaimoa, ettei hän enää saanut syödä heidän
+kanssansa, vaan sai uuninnurkkaan kivilautasella niukan ruokamääränsä.
+Usein katsoi hän vesissä silmin pöytään, jossa muut istuivat syömässä.
+Eräänä päivänä sattui hänelle se kova onni, että kivivati särkyi, ja
+kun pojan vaimo tästä häntä torui, ei hän virkkanut sanaakaan
+puolustukseksensa, vaan ainoastaan huokasi. Seuraavalla atrialla täytyi
+hänen tyytyä puuvatiin, jonka pojan vaimo oli vartavasten hänelle
+ostanut.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä, kun nuori pariskunta istui pöydän vieressä, kantoi
+heidän pieni, nelivuotinen poikansa puupalasia ja laudanpäitä kokoon,
+ja kun häneltä kysyttiin, mitä hän niillä aikoi tehdä, vastasi hän
+sävyisästi: "Minä teen astian, josta isä ja äiti saavat syödä, kun minä
+tulen isoksi".</p>
+
+<p>Tämä viaton vastaus kävi vanhempain sydämelle ja pani heidät
+ajattelemaan, kuinka pahoin he olivat vanhusta kohdelleet ja että
+jotakin samanlaista voi tapahtua heille vanhoiksi tultuansa. Kun he
+hetkisen olivat vesissä silmin katsoneet toisiinsa, taluttivat he ukon
+pöydän ääreen, jossa hän täst'edes sai syödä heidän kanssansa niinkuin
+ennenkin.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pimia_isoton_pirtti" id="Pimia_isoton_pirtti"></a>45. Pimiä isoton pirtti.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oli mulla muoto muinen,<br /></span>
+<span class="i0">Oli muoto muien rinnan,<br /></span>
+<span class="i0">Kun ma notkuin nuorempana,<br /></span>
+<span class="i0">Kasvoin heinän karvallisna.<br /></span>
+<span class="i0">Hyvä oli lapsen lassa olla<br /></span>
+<span class="i0">Hyvän vanhemman varassa;<br /></span>
+<span class="i0">Ikävä isättä olla,<br /></span>
+<span class="i0">Outo äitittä eleä,<br /></span>
+<span class="i0">Vaiva suuri vanhemmatta:<br /></span>
+<span class="i0">Pimiä isoton pirtti,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikka päivä paistakohon,<br /></span>
+<span class="i0">sokia emoton soppi,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikka kuu kumottakohon.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Vaha_ilo_emottomalle_kaesta" id="Vaha_ilo_emottomalle_kaesta"></a>46. Vähä ilo emottomalle käestä.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Käki kukkui kuusikossa,<br /></span>
+<span class="i0">Käki kukkui, lintu lauloi,<br /></span>
+<span class="i0">Kukkui muien kuultavaksi,<br /></span>
+<span class="i0">Autuallisten iloksi,<br /></span>
+<span class="i0">Ei minulle milloinkana,<br /></span>
+<span class="i0">Ei kuku ajasta siitä,<br /></span>
+<span class="i0">Kun kerran emoni kuoli,<br /></span>
+<span class="i0">Kaatui kaunis kantajani.<br /></span>
+<span class="i0">Elköhön emoton lapsi,<br /></span>
+<span class="i0">Elköhön sinä ikänä<br /></span>
+<span class="i0">Kauan kuunnelko käkeä<br /></span>
+<span class="i0">Päivän puolelta mäkeä:<br /></span>
+<span class="i0">Kun käki kukahtelevi,<br /></span>
+<span class="i0">Niin syän sykähtelevi,<br /></span>
+<span class="i0">Syän syttyvi tulelle,<br /></span>
+<span class="i0">Pää palolle paukahtavi.<br /></span>
+<span class="i0">Elköhön emoton lapsi,<br /></span>
+<span class="i0">Elköhön sinä ikänä<br /></span>
+<span class="i0">Kuunnelko kevätkäkeä<br /></span>
+<span class="i0">Pohjan puolelta mäkeä:<br /></span>
+<span class="i0">Itku silmähän tulevi,<br /></span>
+<span class="i0">Veet poskille valuvi,<br /></span>
+<span class="i0">Heriämmät hernet-aarta,<br /></span>
+<span class="i0">Paksummat pavun jyveä;<br /></span>
+<span class="i0">Kyynärän ikä kuluvi,<br /></span>
+<span class="i0">Vaaksan varsi vanhenevi,<br /></span>
+<span class="i0">Kuultua kevätkäkösen.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ohoh_kullaista_kotia" id="Ohoh_kullaista_kotia"></a>47. Ohoh kullaista kotia!</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 550px;">
+<img src="images/pict06.jpg" width="550" height="430" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Lämmin paita liinainenki<br /></span>
+<span class="i0">Oman äidin ompelema;<br /></span>
+<span class="i0">Vilu on vaippa villainenki<br /></span>
+<span class="i0">Vaimon vierahan tekemä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Lämmin on emosen sauna<br /></span>
+<span class="i0">Ilman löylyn lyömättäkin;<br /></span>
+<span class="i0">Kylmäpä kyläinen sauna,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikka löyly lyötäköhön.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Koria kotoinen leipä,<br /></span>
+<span class="i0">Jos on täynnä tähkäpäitä;<br /></span>
+<span class="i0">Vihavainen vieras leipä,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikka voilla voituohon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Villainen emosen vitsa,<br /></span>
+<span class="i0">Ruokoinen isosen ruoska,<br /></span>
+<span class="i0">Joskon viikon virpokohon,<br /></span>
+<span class="i0">Rupeaman ruoskikohon;<br /></span>
+<span class="i0">Vitsa vierahan verinen,<br /></span>
+<span class="i0">Kyläläinen kynnäppäinen,<br /></span>
+<span class="i0">Josko kerran iskeköhön,<br /></span>
+<span class="i0">Tahi puolen koskekohon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ohoh kullaista kotia,<br /></span>
+<span class="i0">Armasta ison eloa!<br /></span>
+<span class="i0">Jos oli leipeä vähempi,<br /></span>
+<span class="i0">Niin oli unta viljemmältä;<br /></span>
+<span class="i0">Ei toruttu torkunnasta,<br /></span>
+<span class="i0">Makoamasta ei manattu.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kuva" id="Kuva"></a>48. Kuva.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Mun huonehessani seinäll' on<br /></span>
+<span class="i0">yks kuva halpa ja koruton,<br /></span>
+<span class="i0">se siinä ollut on monta vuotta,<br /></span>
+<span class="i0">ja aina ihaelen ma tuota.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">En tiedä mi siinä viehättää,<br /></span>
+<span class="i0">lumenko peittämä harmaa pää,<br /></span>
+<span class="i0">vai surun uurtamat vaot nuoko,<br /></span>
+<span class="i0">vai silmän lempeä tuike tuoko.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">En tiedä; mutta niin lämmin on<br /></span>
+<span class="i0">sen läheisyys kuin auringon,<br /></span>
+<span class="i0">ja ompa kuin hänen katsannastaan<br /></span>
+<span class="i0">heloittais taivahan rauha vastaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ma tuntikausia ihaillen<br /></span>
+<span class="i0">kuvoa tuot' yhä katselen.<br /></span>
+<span class="i0">Ei sulho kultoaan punastuvaa<br /></span>
+<span class="i0">niin tyystin katso, kuin minä kuvaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja kun ma katson, niin vähittäin<br /></span>
+<span class="i0">herääpi muistoja mielessäin,<br /></span>
+<span class="i0">niin armahaita, niin ihanoita<br /></span>
+<span class="i0">ja kaivatessani katkeroita.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ma poies mennehen polvekseen<br /></span>
+<span class="i0">nään lapsuusmaailman riemuineen,<br /></span>
+<span class="i0">nään kynttilöitä ja joulupuita<br /></span>
+<span class="i0">ja ystävyksiä hymysuita.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja ompa kuin kuva elon sais<br /></span>
+<span class="i0">ja mua hellästi katsahtais,<br /></span>
+<span class="i0">ja ompa kuin hänen katsannastaan<br /></span>
+<span class="i0">heloittais taivahan rauha vastaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja senhän vuoksi niin lämmin on<br /></span>
+<span class="i0">sen läheisyys kuin auringon.<br /></span>
+<span class="i0">Mut ken se ompi se armahainen?<br /></span>
+<span class="i0">Mun oma äitini on se vainen.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Eli_Rem" id="Eli_Rem"></a>49. Eli Rem.</h2>
+
+
+<p>Kaukana tuolla suuressa Amerikassa on monta rautatietä, joilla vaunujen
+pyörät nopeasti kiitävät eteenpäin rautaisia kiskoja myöten, eikä
+siellä ole hevosia valjastettu vaunujen eteen, vaan ne kuljetetaan
+vesihöyryn avulla. Ja höyry kohoaa ensimmäisessä vaunussa kiehuvasta
+kattilasta ja käyttää höyrykonetta, ja höyrykone panee pyörät
+liikkeelle, ja niin kulkee ensimmäinen vaunu eteenpäin, vetäen kaikki
+muut perässään. Usein on koko pitkä jono vaunuja kiinnitetty toisiinsa,
+ja koska tämä kulkee kolme kertaa nopeammasti kuin virkku hevonen
+juoksee, niin ihmiset matkustavat mielellään rautatiellä höyryvaunussa.
+Sentähden ovat useimmiten kaikki vaunut täynnä, toiset ihmisiä, toiset
+härkiä ja lampaita ja toiset kaikenlaisia tavaroita, joita kuljetetaan
+paikasta toiseen.</p>
+
+<p>Tosin on hyvä, että on rautateitä, ja melkein kaikissa maissa niitä jo
+onkin. Onpa Suomessakin, vaikka tänne lienee niitä kenties vaikeampi
+rakentaa, sillä täällä on paljo mäkiä ja järviä ja jokia, joiden yli
+rakennettavat sillat maksavat paljo rahaa. Vaan jopa sentään useimmat
+meilläkin matkustavat rautateillä. Tiedämmehän me, kuinka toisissa
+maissa on porattu teitä läpi korkeiden vuorien, ja toisissa paikoissa
+on rakennettu kauhean korkeita siltoja järvien ja syvien rotkojen yli;
+niin, on semmoisiakin rautateitä, joissa kuljetaan kattojen päällitse
+suurissa kaupungeissa. Kaikkea tätä on tehty sentähden, että ihmiset
+ja tavarat voisivat tulla pian perille; sillä aika on kaikesta
+omaisuudesta kallein. Nyt jo saamme Suomessakin syödä ruokaveron
+Turussa, toisen Helsingissä ja kolmannen Viipurissa. Helsingistä
+matkustetaan kahdessa vuorokaudessa Ouluun; semmoinen matka käy
+nopeammin kuin rattailla istuen laiskaa kyytihevosta lyödessä.</p>
+
+<p>Nyt tahdon kertoa jotakin, joka tapahtui rautatiellä Yhdysvalloissa
+Pohjois-Amerikassa, eikä siitä ole pitkää aikaa kulunut.</p>
+
+<p>Siellä on kaupunki nimeltä York, ja ennenkuin tullaan kaupunkiin
+Baltimoresta, kulkee rautatie korkean sillan ylitse. Tapahtuipa, että
+höyryvaunun kulkiessa sillan yli putosi hehkuvia hiiliä vaunun-uunista
+sillalle, ja siitä syntyi tulipalo. Tuulen puhaltaessa kovasti ja kun
+ei ketään ollut lähellä silloin, kun vaunut ohitse kulkivat, oli pian
+koko silta tulen vallassa ja paloi poroksi.</p>
+
+<p>Vähitellen tuli ihmisiä, jotka koettivat sammuttaa, mutta turhaan,
+Silloin huusi joku heistä, että kymmenen minuutin perästä odotettiin
+toista junaa samalta haaralta kuin edellinenkin; ja kun tien vieressä
+oli vuori, joka esti siltaa tielle näkymästä, ennenkuin oltiin aivan
+sen likellä, niin voisi tapahtua se onnettomuus, että toisen junan
+johtaja ei tietäisi sillan palosta, vaan kulkisi täyttä vauhtia sinne
+ja syöksyisi syvyyteen enemmän kuin sadan hengen kanssa, jotka
+seurasivat mukana vaunuissa. Siinä seisoivat nyt kaikki neuvottomina ja
+säikähtyneinä eivätkä tietäneet, mitä heidän piti tehdä, ilmoittaakseen
+tuleville vaaraa.</p>
+
+<p>Silloin oli siellä kaksitoistavuotias potka Eli Rem, ja hän oli
+rivakkaampi kaikkia muita. Hän rupesi juoksemaan pitkin tietä niin
+kauas kuin voi, eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hän näki pitkän
+jonon vaunuja tulevan tiellä täyttä kyytiä hyökäten häntä vastaan. Mitä
+teki nyt Eli Rem? Huutaminen ei paljoa auttanut, sillä ei kukaan olisi
+kuullut häntä suuren kolinan tähden, jota vaunut pitivät. Hänellä ei
+ollut aikaa kauan ajatella. Hän asettui keskelle tietä, niin että
+kaikkien vaunujen välttämättömästi täytyi kulkea hänen ylitsensä, jos
+tahtoivat eteenpäin, ja siinä seisoi hän huutaen ja hojuen käsillään ja
+viittaili minkä taisi. Junan kuljettaja, joka oli ensimmäisessä
+vaunussa ja ohjasi koko junaa, luuli pojan olevan hullun ja huusi taas
+puolestaan ja viittasi, että hän juoksisi pois tieltä. Mutta Eli Rem
+seisoi paikallaan; seisoipa siinä kuolema silmiensä edessä, eikä
+kuitenkaan väistynyt, sillä hän tiesi, että monen ihmishengen pelastus
+riippui siitä, että hän seisoi paikallaan. Sillä tavalla täytyi junan
+kuljettajan seisattaa kaikki monet vaununsa, ett'ei tulisi syypääksi
+pojan kuolemaan. Mutta hän oli niin vihainen, että hän heti, kun juna
+seisahtui, hyppäsi alas tielle ja rupesi lyömään Eli Rem parkaa, koska
+hän oli uskaltanut tehdä junalle semmoisen viivykkeen.</p>
+
+<p>Mutta nyt tuli muitakin ihmisiä juosten sillalta ja he kertoivat,
+kuinka vähällä kaikki vaunut olivat syöstä syvyyteen. Silloinpa junan
+kuljettajan silmät suurenivat ja kaikki vaunuissa olijat saivat
+tietää, että heidän, lähinnä Jumalaa, oli kiittäminen Eli Rem'iä
+pelastuksestaan. Siinä syntyi hämmästys ja ilo yht'aikaa niin suuressa
+määrin, ett'ei sitä voi kertoa. Kaikki tulivat ulos vaunuista,
+syleilivät ja suutelivat Eli Rem'iä kyyneleet silmissä, ja heti
+koottiin hänelle sata kultarahaa palkinnoksi. Sitten menivät he
+jalkaisin palaneelle sillalle, nähdäkseen sitä syvyyttä, joka oli ollut
+nielaisemaisillaan heidät kaikki. Rivakka Eli Rem tuli lavealta
+kuuluksi kaupungissa, ja kansa kantoi hänet riemukulussa hänen
+vanhempiensa taloon. Mutta enemmän kuin kullasta ja kunniasta riemuitsi
+hän siitä tiedosta, että hän hyvän Jumalan avulla oli pelastanut
+satojen ihmisten hengen.</p>
+
+<p>Niin, mitä sinä olisit tehnyt Eli Rem'in sijassa, jos olisit seisonut
+keskellä rautatietä, kohiseva juna vaunuineen edessäsi ja aivan varmana
+kuoliaaksi musertumisestasi, jos juna olisi kulkenut eteenpäin?
+Mielelläsi olisit tahtonut tehdä hyvän työn ja pelastaa monen ihmisen
+hengen, mutta olisiko sinulla ollut rohkeutta sentähden panna alttiiksi
+omaa henkeäsi? Ja olisitko ollut niin nopea päättämään, ett'et yhtään
+silmänräpäystä olisi miettinyt, vaan heti katsonut kuolemaa silmiin,
+kun vielä oli aikaa? Niin, se ei ole varma. Sillä monella on hyvä
+tahto, mutta kaikilla ei ole miehekästä rohkeutta. Ja monella, jolla
+muutoin on sekä tahtoa että rohkeutta, ei ole samaa uskaliasta
+päättäväisyyttä, kuin pienellä Eli Rem'illä, vaan he seisovat ja
+miettivät, kunnes kaikki on liian myöhäistä. Muista tämä, rivakka
+poika, kun sinunkin joskus on tehtävä hyvä työ! Siinä ei saa olla
+mitään epäilystä. Reippaasti työhön, nopeasti, viisaasti, uljaasti, ja
+Jumala suojelee sinua, niinkuin hän suojeli Eli Rem'iä.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Erotus" id="Erotus"></a>50. Erotus.</h2>
+
+
+<p>"Ville, miksi olitte niin kauan vettä hakemassa? kysyi opettaja
+pieneltä pojalta.</p>
+
+<p>"Ämpäri kaatui ja meidän täytyi palata takaisin", vastasi poika
+varmasti; mutta hänen muuten niin avonaiset ja rehelliset kasvonsa
+kävivät vähän synkemmiksi kuin tavallisesti, ja hän loi alas silmänsä
+opettajan katsoessa häneen.</p>
+
+<p>Opettaja meni lattian poikki ja seisahtui toisen pojan eteen, joka oli
+ollut Villen toverina vettä hakemassa.</p>
+
+<p>"Kustaa, ettekö viipyneet veden ha'ussa kauemmin kuin olisi tarvittu?"</p>
+
+<p>Kustaa silmäili hetken aikaa lattiaa hiukan levottoman näköisenä. Mutta
+se levottomuus ei kestänyt kauan; sitten katsoi hän opettajaansa
+suoraan silmiin.</p>
+
+<p>"Viivyimme", vastasi hän rohkeasti; "me tapasimme Heikki Juusolan ja
+seisahduimme leikkimään hänen kanssansa; sitten kaatui ämpäri, niin
+että meidän täytyi uudestaan käydä kaivolla."</p>
+
+<p>Sanokaapas, mikä erotus oli näiden molempain vastausten välillä?
+Kumpikaan ei suorastaan valehdellut. Mutta kumpaan luulette opettajan
+siitä lähtien enemmän luottaneen? Ja kumpiko heistä tunsi itsensä
+onnellisemmaksi?</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Puhu_totta" id="Puhu_totta"></a>51. Puhu totta.</h2>
+
+
+<p>Pikku Yrjö sai kerran isältään lahjaksi sievän kirveen. Se tuotti
+hänelle hyvin suuren ilon, sillä hänellä oli aina halu veistellä
+kaikenmoisia pikku esineitä. Seuraavana aamuna meni isä pieneen
+puutarhaansa. Siellä kohtasi häntä kovin surkea näky. Nuori, kukkiva
+omenapuu, jota hän oli erityisellä huolella hoitanut ja josta hän nyt
+ensi kertaa odotti hedelmää, oli poikki kaadettuna käytävällä. Hän
+tunsi sydämessään mitä suurinta katkeruutta tämän ilkityön johdosta.</p>
+
+<p>Samassa tuli Yrjö iloisena puutarhaan, äsken saatu pikku kirves
+kainalossa. "Ken on tämän tehnyt?" kysyi isä vakavasti ja osoitti
+kaadettua puuta. Yrjö, joka lapsellisessa ajattelemattomuudessa oli
+tuon puun kaatanut, huomasi nyt isänsä vakavasta muodosta, miten
+pahasti hän oli tehnyt. Hän ymmärsi, että ansaittu rangaistus tulisi
+häntä siitä kohtaamaan, ja häntä hirvitti. Mutta kauan hän ei
+epäröinyt. Kalpeana, mutta lujalla äänellä sanoi hän: "Isä, minä olen
+sen tehnyt. Tahdoin koettaa, olisiko kirves terävä."</p>
+
+<p>Isä katsoi hetken Yrjön rehellisiin silmiin. Suuttumus tuosta suuresta
+vahingosta oli hänessä kyllä suuri, mutta toiselta puolen ilahutti
+häntä pojan suoruus. "Isä, anna minulle anteeksi, en tee toiste enää
+semmoista", sanoi Yrjö. "Annan sinulle anteeksi", sanoi isä, "mutta
+minä toivon, että sinä myös koko elämäsi ajan aina puhut totta."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Rehellinen_poika" id="Rehellinen_poika"></a>52. Rehellinen poika.</h2>
+
+
+<p>Eräs ruhtinaallinen henkilö käveli kerran vieraassa kaupungissa katua
+pitkin. Häntä vastaan tuli köyhä poika, joka pyysi almua, koska hänen
+äitinsä oli kipeä. Ruhtinas sanoi pojalle, että hänellä ei ollut pientä
+rahaa, vaan ainoastaan suuria kultarahoja, jommoinen olisi ollut
+pojalle liian suuri lahja. "Hyvä herra", sanoi poika, "antakaa minulle
+kultaraha; minä käyn sen vaihtamassa ja tuon teille pientä rahaa!"
+Ruhtinas naurahti, antoi hänelle kultarahan ja sanoi: "Jouduhan pian
+takaisin ja tuo raha minulle!" Mutta itsekseen ajatteli hän, että poika
+ei tulisi takaisin, vaan pakenisi kultarahan kanssa tiehensä. Tässä
+luulossa käveli hän jotenkin kauas edelleen. Mutta poikapa tulikin, toi
+rahat ja pyysi pientä ropoa. Ruhtinas sanoi: "Sinä lienet kunnon poika.
+Miksi et pitänyt kultarahaa omanasi?" "Siksi ett'en ole mikään varas",
+sanoi poika; "äitini ei myöskään varasta, vaan näkee mieluummin
+nälkää."</p>
+
+<p>Ruhtinas antoi nyt pojalle kaikki nuo vaihdetut rahat ja käski pojan
+sanomaan äidillensä, että tämä terveeksi tultuansa kävisi hänen
+luonansa. Äiti tulikin, ja ruhtinas lahjoitti hänelle monta kultarahaa.
+Mutta pojan otti hän luoksensa, antoi hänelle hyvät vaatteet ja pani
+hänet käsityöoppiin. Poika oli ahkera ja kunnollinen. Vähitellen tuli
+hänestä rikas mies ja äitinsä turva.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lapsuuden-aikainen_muisto" id="Lapsuuden-aikainen_muisto"></a>53. Lapsuuden-aikainen muisto.</h2>
+
+
+<p>1. Eräs mies, joka jo oli miehuutensa iässä, kertoi seuraavan muiston
+lapsuutensa ajoilta:</p>
+
+<p>Olin vain kolmentoista vuoden ikäinen. Vanhemmiltani olin taas, kuten
+usein ennen, saanut luvan mennä naapurikylään tervehtimään erästä
+koulutoveriani. Hän oli, niinkuin minäkin, talonpoikaisten vanhempain
+lapsi.</p>
+
+<p>Hauskalta tuntui päästä muutamaksi päiväksi tuon toverini seuraan.
+Meillä oli keskenämme monta viatonta huvitusta, joissa aika kului
+rattoisasti. Milloin kävimme yhdessä marjoja poimimassa tai
+kalastelemassa, milloin taas läheisessä havumetsässä leikimme sotilaina
+tai vierittelimme kiviä pitkin jyrkkää kallionseinää alas ja
+kuuntelimme siitä syntyvää pauketta. Usein juttelimme myös satuja
+toisillemme.</p>
+
+<p>Mutta voin sanoa, että pyrin tuohon taloon vieraaksi toisestakin
+syystä. Toverini koko koti tuntui näet minusta peräti miellyttävältä.
+En osaa sanoa, mikä sen vaikutti, mutta niin vaan tuntui minusta
+aina sinne saapuessani, kuin olisin astunut johonkin rauhoitettuun
+paikkaan, kau'as elämän levottomasta hyörinästä. Ja kuitenkin oli se
+vaan tavallinen talonpoikaistalo. Huoneet olivat yksinkertaisia,
+vanhanaikuisilla huonekaluilla varustettuja. Mutta tavallista suurempi
+järjestys ja siisteys vallitsi niissä. Kaikkialla oli kodikasta, kodin
+rauhallisuus ja lämpimyys huokui sieltä vastaan.</p>
+
+<p>Isäntä oli jo vanha mies ja vanhan-aikuinen tavoiltaankin. Käytti itse
+muun muassa vielä pukumallia, jota viime vuosisadan alussa hänen
+kotiseudullaan käytettiin; muu väki talossa kyllä noudatti
+nykyaikaisempaa pukumallia. Ukon koko olennossa oli jotakin
+juhlallista. Harmaat hiukset valuivat hartioille, kasvot ilmaisivat
+ankaraa vakavuutta, mutta samalla myöskin lempeyttä. Häntä katsellessa
+muistuivat elävästi mieleen raamatun patriarkat. Sen näköisiä hekin
+mahtoivat olla.</p>
+
+<p>Emäntä oli hiljainen, lempeä olento. Alituiseen oli hän toimissaan,
+hyörien sinne tänne, mutta aina tyyneys ja ystävällinen hymy
+kasvoillaan. &mdash; Sitä paitsi oli talossa useampia jo täysikasvaneita
+poikia ja tyttäriä. Toverini oli nuorin talon lapsista. Mutta tästä
+väkirikkaudesta huolimatta kävi tuossa talossa kaikki merkillisen
+tyynesti ja tasaisesti. En koskaan havainnut mitään närkästystä väen
+kesken, ei koskaan kuulunut nurjaa sanaa, vielä vähemmin törkeätä ja
+sopimatonta puhetta. Ei milloinkaan puhuttu pahaa naapuritalojen
+oloista; jos joku vieras sellaista yritti, katkaistiin puhe talonväen
+puolelta jollakin sovittavalla lauseella. Erityinen Jumalan siunaus
+näkyi tässä talossa vallitsevan niin perheolojen kuin varallisuudenkin
+puolesta; sillä talo, vaikk'ei rikas ollutkaan, oli kuitenkin hyvästi
+toimeen tuleva.</p>
+
+<p>Mistä lähteestä valui onni ja rauha tämän suomalaisen talonpojan
+majaan?</p>
+
+<p>Varmaankin oli tälläkin perheellä aikoinaan ollut koettelemuksen
+päiviä. Nyt oli taistelut taisteltu, rauha oli astunut sydämiin, ja se
+rauha kuvastui kaikissa ulkonaisissakin oloissa. Minä näin tämän
+perheen sunnuntaisin ja muulloinkin kokoontuvan raamattunsa ympärille.
+Se avattiin, ja isäntä luki siitä jonkun luvun. Se raamattu oli vanha
+ja kulunut. Sitä oli nähtävästi paljon käytetty. Ja minä aloin
+aavistaa, mistä lähteestä tämän perheen rauha valui.</p>
+
+<p>2. Sillä kerralla, josta kertomukseni alussa mainitsin, sain tästä
+talosta viedä erityisen muiston mukaani. Olin jo viipynyt siellä
+moniaita hupaisia päiviä ja tein poislähtöä. Istuimme tuvan portailla,
+talon vanhukset, toverini ja minä. Oli ollut puhe siitä, miksi me
+nuoret miehiksi tultuamme aivoimme. Mitään varmaa ei tästä asiasta
+tietysti voitu sanoa puolelta eikä toiselta. "Tulevaisuutenne olkoon
+Herran kädessä", sanoi isäntä puheen lopulla. Emäntä huokasi syvään ja
+katsahtaen poikaansa silmillä, joissa asui hellä, pelonsekainen toivo.
+Se oli se huokaus, jonka niin moni äiti lähettää Korkeimman tykö
+rakastetun pojan tai tyttären tulevaisuuden tähden. Oi sitä äidin
+rakkautta ja hellyyttä!</p>
+
+<p>Ryhdyin viimein lausumaan jäähyväisiäni talonväelle. Isännälle käteni
+tarjotessani tarttui hän siihen lujasti ja piti kauan omassaan. Kirkas
+kyynel nousi hänen silmäänsä, ja näin että hän olisi tahtonut paljonkin
+sanoa, ellei liikutus olisi estänyt.</p>
+
+<p>"Olkaamme aina <i>rehellisiä</i>", lausui hän viimein vapisevalla
+äänellä, "rehellisiä Jumalan ja ihmisten edessä, kyllä sitten meidän
+täällä ajassakin hyvin käy!"</p>
+
+<p>Läksin kotimatkalle. Kesäistä metsätietä vaeltaissani oli alati
+silmäini edessä tuo korkeavartaloinen vanhus, kyynel silmässä, ja alati
+soivat korvissani hänen sanansa: "olkaamme aina rehellisiä!"</p>
+
+<p>Nämä olivatkin vanhuksen viimeiset sanat minulle. En saanut enää
+koskaan häntä nähdä, sillä pian sen jälkeen vaipui hän ikuisen rauhan
+majoihin.</p>
+
+<p>Olen sittemmin tutustunut moneen talonpoikaiskotiin rakkaassa
+Suomessamme. Ja, Jumalan kiitos, vielä löytyy niissä kodeissa
+Jumalanpelkoa, kuntoa ja rehellisyyttä ja pitää edelleenkin löytymän,
+jos vaan kasvava polvi osaa säilyttää näitä esi-isäin aarteita. Mutta
+rakkaimman muiston olen saanut tuosta talosta, jossa lapsuuteni aikana
+joskus oleskelin.</p>
+
+<p>Olen sittemmin myös kuullut monta hyvää opetusta rehellisyydestä ja
+muista hyveistä, mutta valtavimpana kaikuu minulle vielä nytkin tuon
+vanhuksen vapisevalla äänellä ja kyynelsilmin lausumat sanat: "Olkaamme
+aina rehellisiä, rehellisiä Jumalan ja ihmisten edessä!"</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tollin_aarre" id="Tollin_aarre"></a>54. Töllin aarre.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Tölli pieni kallellansa<br /></span>
+<span class="i0">seisoi mäen laidassa;<br /></span>
+<span class="i0">siinä äiti lapsiansa<br /></span>
+<span class="i0">vaalieli armasna.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Katovuott' ol' ollut monta.<br /></span>
+<span class="i0">Kärsintähän puuttehen<br /></span>
+<span class="i0">perhekuntaa avutonta<br /></span>
+<span class="i0">hätä neuvoi yhteinen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Pala leivän karkeainen<br /></span>
+<span class="i0">ravintona lasten on,<br /></span>
+<span class="i0">mutta mieli nurkuvainen<br /></span>
+<span class="i0">täällä oli koditon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Siunaukseen saman Herran,<br /></span>
+<span class="i0">joka lesken Zarpatin<br /></span>
+<span class="i0">jauhot riittämään sai kerran,<br /></span>
+<span class="i0">luotti äiti tämäkin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Siunaten ja rukoellen<br /></span>
+<span class="i0">pienosille leivästä<br /></span>
+<span class="i0">jakoi äiti, kertoellen<br /></span>
+<span class="i0">heille Luojan ihmeitä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">6. Patriarkat, tuomaritkin<br /></span>
+<span class="i0">tuttuja jo heille on,<br /></span>
+<span class="i0">Tobiat ja Daviditkin,<br /></span>
+<span class="i0">Salomokin verraton.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">7. Aapiskirjan, katkismuksen<br /></span>
+<span class="i0">kun he ehti oppia,<br /></span>
+<span class="i0">tuntevat he kaipauksen<br /></span>
+<span class="i0">saada lisää lukea.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">8. Raamattu, tuo kirja parhain,<br /></span>
+<span class="i0">josta kaikki ihmehet<br /></span>
+<span class="i0">äiti heille kertoi varhain,<br /></span>
+<span class="i0">oi jos sen ois saanehet!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">9. Kirveskalskehella isä<br /></span>
+<span class="i0">leipää suuhun yhdeksään<br /></span>
+<span class="i0">saanut ei, vaan äiti lisää<br /></span>
+<span class="i0">työtä teki yhtenään.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">10. Ravinto se niukanlainen<br /></span>
+<span class="i0">tölliss' oli aina vaan;<br /></span>
+<span class="i0">vaatetuskin vajavainen.<br /></span>
+<span class="i0">Miten kirjan hankkiskaan?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">11. Raamatun tok' armaillensa<br /></span>
+<span class="i0">tahtoi äiti toimittaa,<br /></span>
+<span class="i0">vaikk' ois vuoret saadaksensa<br /></span>
+<span class="i0">pitänytkin louhentaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">12. Kärsi nälkää, teki työtä;<br /></span>
+<span class="i0">rukin ääressä hän näin<br /></span>
+<span class="i0">kehräs monta pitkää yötä<br /></span>
+<span class="i0">kehruuksia emäntäin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">13. Ponnistusta kauan kesti;<br /></span>
+<span class="i0">viimein voitto saatihin,<br /></span>
+<span class="i0">vaikka tautikin se esti<br /></span>
+<span class="i0">pääsemästä maalihin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">14. Jopa kirstun laatikosta<br /></span>
+<span class="i0">markkaa löytyi kymmenen;<br /></span>
+<span class="i0">Piplian niill' äiti ostaa,<br /></span>
+<span class="i0">vahvan, nahkakantisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">15. Uusi aika, armahampi,<br /></span>
+<span class="i0">koittaa pikku pirtissä,<br /></span>
+<span class="i0">kuiva leipä makeampi<br /></span>
+<span class="i0">ompi siitä päivästä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">16. Aamusilla kirja varhain<br /></span>
+<span class="i0">lukea jos otetaan,<br /></span>
+<span class="i0">illoin kääritähän parhain,<br /></span>
+<span class="i0">laatikkohon lasketaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">17. Siitä lasten vaisu henki<br /></span>
+<span class="i0">voimaa, ravintoa juo,<br /></span>
+<span class="i0">perheen koko elollenki<br /></span>
+<span class="i0">siunauksensa se tuo.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">18. Vähitellen tuosta vaihtuu<br /></span>
+<span class="i0">vuodet pitkät puuttehen,<br /></span>
+<span class="i0">öisen usvan lailla haihtuu,<br /></span>
+<span class="i0">päivä koittaa jällehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">19. Taivas avaa akkunansa,<br /></span>
+<span class="i0">hedelmänsä jakaa maa;<br /></span>
+<span class="i0">äiti saapi lapsiansa<br /></span>
+<span class="i0">puutteetoinna kasvattaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">20. Varttuneina maailmalle<br /></span>
+<span class="i0">töllin lapset kulkevat,<br /></span>
+<span class="i0">nukkumahan nurmen alle<br /></span>
+<span class="i0">toiset taasen muuttavat.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">21. Suojanaan on eri teillä<br /></span>
+<span class="i0">elämän ja kuoleman<br /></span>
+<span class="i0">äidin rukous ollut heillä,<br /></span>
+<span class="i0">kallis sana Jumalan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">22. Vanha äiti, kaihomiellä<br /></span>
+<span class="i0">odotellen kutsua<br /></span>
+<span class="i0">Herran iloon, elää vielä<br /></span>
+<span class="i0">muistain pyhää lausetta:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">23. Nuori olin, vanhenneeksi<br /></span>
+<span class="i0">tulin, mutt'en hurskasta<br /></span>
+<span class="i0">Herran nähnyt hyljänneeksi<br /></span>
+<span class="i0">enkä hurskaan lapsia.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Kärsivä kaikki voittaa."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Saastavaisyys_ja_anteliaisuus" id="Saastavaisyys_ja_anteliaisuus"></a>55. Säästäväisyys ja anteliaisuus.</h2>
+
+
+<p>Kerran iski salama erääseen kylään ja poltti sen kokonansa. Koska
+onnettomuus tapahtui heti leikkuu-ajan perästä ja vasta korjatut elot
+paloivat myöskin, niin oli vahinko sitä tuntuvampi. Kaksi talonpoikaa
+lähetettiin naapuriseutuun apua pyytämään. He tulivat varhain aamulla
+erääseen taloon, jonka omistaja oli varakas maanviljelijä. Hän oli
+paraillaan moittimassa renkiänsä siitä, että tämä oli jättänyt ne
+ohjakset, joita hän edellisenä iltana oli käyttänyt, yöksi ulos
+sateeseen, eikä ollut ripustanut niitä kuivumaan.</p>
+
+<p>"Mitenkäs luulet tässä käyvän", sanoi toinen talonpoika toiselle; "mies
+on varmaan hyvin saita, emmekä tässä taida paljon hyötyä."</p>
+
+<p>Lähettiläät tuumivat lähteä paikalla pois, mutta päättivät kuitenkin
+ennen lähtöänsä koetella, jonkatähden he kohteliain sanoin ilmoittivat
+asiansa. Isäntä vei heidät sijalle, panetti pöytään ruokaa ja juomaa,
+antoi heille melkoisen summan rahaa sekä lupasi vast'edes lähettää
+vahinkoa kärsineille ohraa ja ruista siemeneksi.</p>
+
+<p>Molemmat talonpojat tulivat hyvin hämmästyksiinsä eivätkä malttaneet
+olla isännälle sanomatta, kuinka he puoli tuntia ennen olivat häntä
+arvostelleet, jonka arvostelun he nyt huomasivat aivan vääräksi. Isäntä
+vastasi: "Hyvät ystävät! Juuri sen kautta, että pidän huolen
+omaisuudestani, olen päässyt niin onnelliseksi, että voin auttaa
+toisia."</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei saaden rikastuta, vaan säästäen."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kymmenen_hyvaa_ystavaa" id="Kymmenen_hyvaa_ystavaa"></a>56. Kymmenen hyvää ystävää.</h2>
+
+
+<p>"Soisin, että minulla olisi edes yksi hyvä ystävä, joka auttaisi minua
+eteenpäin maailmassa", mumisi Sakari nurpeillansa.</p>
+
+<p>"Edes yksi hyvä ystävä!" kertoi vanha kiertokoulun opettaja; "et sinä
+paljoa pyydä, ja sinulla on kumminkin <i>kymmenen</i> hyvää ystävää,
+jotka voisivat auttaa sinua, jos vaan tahtoisit heidän apuaan käyttää."</p>
+
+<p>"Ei, ei, minulla ei ole läheskään niin monta", huokasi Sakari, "ja ne
+muutamat, mitkä minä ystäviksi sanon, ovat niin köyhiä, ett'eivät ne
+voi minua auttaa..."</p>
+
+<p>"Lue sormesi", kehoitti vanhus hyvänsävyisesti.</p>
+
+<p>Sakari katseli suuria, voimakkaita käsiään.</p>
+
+<p>"Lue peukalo ja kaikki muut sormesi", uudisti koulumestari.</p>
+
+<p>Sakari luki. "Niitä on kymmenen", sanoi hän, "tuonhan minä jo ennen
+tiesin."</p>
+
+<p>"No, älä enää koskaan sano, ettei sinulla ole kymmentä hyvää ystävää,
+jotka voivat auttaa sinua eteenpäin maailmassa", tuumaili vanhus.
+"Koeta sinä vaan, mihin ne kelpaavat, nämä ystäväsi. Se on paljoa
+parempi kuin että laiskana istut ja valitat, ettei sinulla ystävää ole,
+joka sinua eteenpäin auttaisi."</p>
+
+<p>Poika mietti vanhan opettajan sanoja. "Taidatte olla oikeassa", sanoi
+hän vihdoin. &mdash;</p>
+
+<p>Ja nyt, monen kymmenen vuoden kuluttua, tietää hän kokemuksesta kiittää
+kymmentä ystäväänsä, sillä niiden avulla on hänellä nyt oma talo ja
+iloinen mieli.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei laiskan touko kasva."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Huolellisesti" id="Huolellisesti"></a>57. Huolellisesti.</h2>
+
+
+<p>"Kas niin", huudahti Heikki ja pani pois harjan; "takkini ei tosin ole
+ihan vapaa tomusta, mutta se ei tee mitään. Kuka siitä huolii!"</p>
+
+<p>"Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös tulla hyvin
+tehdyksi", sanoi vakava, mutta ystävällinen ääni hänen vieressään.</p>
+
+<p>Heikki, joka oli luullut olevansa yksin huoneessa, kääntyi kummastuen
+katsomaan, kuka puhuja oli. Hän näki isänsä.</p>
+
+<p>"Poikani, takkisi on vielä aivan pölyinen. Harjaa se uudelleen ja
+hyvin. Kun kaikki pöly on siitä lähtenyt, niin tule minun kamariini."</p>
+
+<p>"Tulen, isä!" vastasi Heikki, vaikka hän itsessään oli nurpeillansa,
+sillä hänestä oli takki kyllin hyvä semmoisena kuin se oli. Hän tarttui
+kuitenkin harjaan, ja kun takki oli pölystä ja tomusta ihan vapaa, meni
+hän isänsä luo.</p>
+
+<p>"Heikki", sanoi tämä, "minä tahdon sinulle kertoa pienen kertomuksen.
+Tunsin nuoruudessani köyhän pojan, joka äidiltään oli oppinut
+sananparren: 'Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös
+tulla hyvin tehdyksi.' Tämä poika tuli juoksupoikana rikkaan
+asioitsijan palvelukseen; ja vaikka hänen tehtävänsä usein näyttivät
+olevan sangen vähä arvoisia, koetti hän ne huolellisesti toimittaa.
+Tämä miellytti isäntää niin, että hän otti pojan konttoriinsa. Ja poika
+noudatti sielläkin entistä ohjettaan. Jos häntä lähetettiin asialle,
+palasi hän kiireesti, sittenkun oli asian toimittanut; jos hänelle
+annettiin tilikirja kirjoitettavaksi, teki hän työnsä huolellisesti.
+Aste asteelta meni hän eteenpäin, kunnes hänestä tuli isäntänsä
+rahaston hoitaja ja viimein asiakumppani. Hän on nyt varakas mies,
+ja sydämestään soisi hän, että hänen poikansa Heikki ottaisi
+noudattaaksensa samaa ohjetta, mikä hänelle menestystä on antanut."</p>
+
+<p>"Mitä, isä, oletteko te ollut köyhä poika?" huudahti Heikki.</p>
+
+<p>"Olen, poikani, niin köyhä, että ensi toimeni oli harjata ja puhdistaa
+saappaita. Mutta kun minä tämän halvan työn huolellisesti tein, sain
+minä muuta toimitettavaa. Jumalan siunaus etupäässä ja äitini neuvo:
+'kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla hyvin
+tehdyksi', jota yhäti olen noudattanut, ovat tehneet minut rikkaaksi
+mieheksi."</p>
+
+<p>Heikki ei koskaan unohtanut tätä keskustelua; ja aina kun hän oli
+taipuva tekemään jotakin huolimattomasti, muistui hänen mieleensä ohje,
+jota meidänkin alati pitäisi muistaa:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi,<br /></span>
+<span class="i0">ansaitsee myös tulla hyvin tehdyksi.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Rehellinen_tyo" id="Rehellinen_tyo"></a>58. Rehellinen työ.</h2>
+
+
+<p>1. Älä koskaan häpeä rehellistä työtä. Arvosi ei riipu siitä, mitä
+työtä toimitat, mutta kyllä siitä, <i>miten</i> sitä toimitat. Jokainen
+rehellinen työ, jota huolellisesti tehdään, on kunniallinen. On nuoria,
+joiden mielestä moni ruumiillinen työ on alhainen ja alentava; mutta he
+erehtyvät suuresti.</p>
+
+<p>Ihmiselle on joka päiväksi määrätty ruumiillista ja henkistä tehtävää,
+ja siitä, miten ihminen sitä tekee, siitä riippuu hänen arvonsa. Työ,
+jota tehdään ihmisten hyväksi ja oikeassa mielessä &mdash; oli se mitä
+laatua tahansa &mdash;, on aina ylentävää; mutta työ, jota teemme
+vastenmielisesti ja orjallisessa hengessä, &mdash; se alentaa. "Jos olisin
+kengänparsija", sanoi kerran eräs jalo kristitty, "niin pyrkisin
+maailman parhaimmaksi kengänparsijaksi." Nuorukainen, joka aina tahtoo
+tehdä parastansa, oli hänen tehtävänsä kuinka halpa tahansa, kohoo
+hyvin pian.</p>
+
+<p>2. Eräänä päivänä huomasi muuan kauppamies puotiansa sulkiessaan että
+viimeinen ostaja, köyhä, vanha ja raajarikko leski, oli unhottanut
+lattialle tiskin viereen pienen jauhosäkin. Kaikki palvelijat olivat jo
+lähteneet pois, ainoastaan yksi, joka joitakuita päiviä sitä ennen oli
+kauppiaan palvelukseen tullut, oli enää puodissa. "Ole hyvä ja vie tuo
+säkki vanhan vaimon kotiin", sanoi hänelle kauppias. Kun poika siihen
+ylpeästi vastasi: "En minä ole tänne juoksupojaksi tullut", heitti
+kauppias häneen säälivän silmäyksen, otti sitten itse säkin
+kainaloonsa, sulki puodin ja vei säkin vanhan vaimon kotiin, jättäen
+siihen ylpeän ja hämmästyneen pojan miettimään tekoansa.</p>
+
+<p>Olen nähnyt kaupunginpoikia, jotka pitävät arvoansa alentavana kantaa
+kotiin torilta äidin ostoksia. Vaikka näkevät että äiti väsyy raskasta
+koria kantaessaan ja vaikka tietävät että siinä on ruoka-aineita
+heille, niin häpeävät he tarjota apuansa; "sen saattaisi joku toveri
+nähdä!" Mutta eipä näistä, jotka tällaista häpeevät, tulekaan kunnon
+ihmisiä, joll'eivät muutu toisellaisiksi.</p>
+
+<p>3. Seuraava kertomus eräästä Amerikan suurimmista miehistä ansaitsee
+tulla kaikkien aikojen nuorison mieleen painetuksi.</p>
+
+<p>Ylituomari Marschall oli hyvä ja ylevä mies. Hyvät ihmiset eivät ole
+ylpeitä. Ylituomari Marschall'illa oli tapana itse käydä torilla
+ostoksillaan ja itse kantaa kotiin, mitä hän oli ostanut. Usein näki
+hänen aamuisin torilta palaavan, lihamytty toisessa kädessä, kasviksia
+toisessa. Kerran näki hän torilla nuoren herran, joka kiroili ja oli
+tuskissaan, kun ei saanut ketään, joka olisi kantanut hänen kotiinsa
+hänen pienet ostoksensa. Tuomari meni hänen luokseen, nuhteli häntä
+ystävällisesti, kysyi missä hän asui ja sanoi, kun oli sen kuullut:</p>
+
+<p>"Tehän asutte likellä minun asuntoani; minä tahdon kantaa ostoksenne."</p>
+
+<p>Kun sitten olivat ehtineet huoneen luo, jossa nuori mies asui, kysyi
+tämä: "mitä olen velkaa?"</p>
+
+<p>"Ette mitään", vastasi Marschall; "meillähän oli sama tie, eikä mytty
+minua ollenkaan rasittanut?" Sitten erosivat he.</p>
+
+<p>"Tunnetteko tuota kohteliasta miestä, joka kantoi myttyni?" kysyi
+sitten tuo nuori keikari eräältä, joka oli nähnyt tapauksen.</p>
+
+<p>"Tunnen kyllä. Hän on tuomari Marschall, Yhdysvaltain ylituomari."</p>
+
+<p>"Miksi otti hän kantaakseen minun myttyni?"</p>
+
+<p>"Kaiketi saadaksensa teitä ymmärtämään, ettette ole liian hyvä
+auttamaan itseänne."</p>
+
+<p>Jotenkin samallainen kertomus on meillä suuresta Elias Lönnrotistamme.
+Hän kulki tavallisesti semmoisessa puvussa, ettei kukaan osannut
+aavistaakaan, kuka hän oli. Kerran kantoi hän rantaan erään nuoren
+ylioppilaan pyynnöstä hänen matkalaukkunsa ja souti sitten hänet järven
+yli. Mutta kylläpä ylioppilas häpesi, kun sai tietää, kuka kantaja ja
+soutaja oli.</p>
+
+<p>4. Eräs nuori mies oli saanut kirjanpitäjän toimen kaupungissa, joka
+oli hänen kotiseudultaan etäällä. Hän matkusti ottamaan saamansa toimen
+vastaan. Mutta kun hän saapui perille ja pyrki sen henkilön luokse,
+jolta hän oli paikan saanut, olikin tämä tehnyt vararikon ja koko liike
+oli suljettu. Siinä seisoi tuo nuori mies nyt neuvotonna. Ei ollut
+hänellä rahaa eikä ystäviä. Oli talvinen aika, ja hänen siitä syystä
+vieläkin vaikeampi saada työtä. Mutta hän ei antautunut epätoivoon,
+vaan ajatteli: teen työtä mitä tarjotaan. Kävellessään kadulla huomasi
+hän erään talon kohdalla työmiehiä, jotka loivat lunta. Hän kysyi, eikö
+hän saisi auttaa. Siihen myönnyttiin. Hän sai lapion ja loi sillä lunta
+niin innokkaasti ja tarkasti, kuin olisi hän sitä tehnyt koko ikänsä.</p>
+
+<p>Parin päivän perästä käveli talon omistaja lumenluojain ohitse. Hän oli
+rikas mies ja samalla hyvin huomaavainen. Ihmeekseen näki hän, että
+yksi lumenluojista oli erilainen kuin muut, näytti älykkäältä ja teki
+työtään reippaasti ja huolellisesti. Hän pysähtyi ja puhutteli tuota
+outoa lumenluojaa, joka vastasi kohteliaasti, mutta hyvin asiallisesti.
+Pari minuuttia juteltuaan pyysi herra lumenluojan tulemaan
+konttoriinsa. Ja siihen loppui lumenluonti. Tuo nuori mies sai
+talonomistajalta sen sijaan konttori-työtä, ja sitä hän toimitti yhtä
+tunnollisesti kuin lumenluontia. Hän sai isäntänsä luottamuksen ja
+kohosi hänen liikkeessään pian hyvään asemaan. Hänen menestyksensä
+johtui siitä, että hän ei kammonut halpaakaan työtä ja että hän tuota
+halpaa työtä teki huolellisesti ja reippaasti.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Työ miehen kunnia."<br /></span>
+<span class="i0">"Laiska töitähän lukeepi, virkku ei mitään virka".<br /></span>
+<span class="i0">"Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen."<br /></span>
+<span class="i0">"Ei miestä nutusta arvaaman pidä."<br /></span>
+<span class="i0">"Kärsi pahaa, toivo parempaa."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Toisin_ennen_toisin_eilen" id="Toisin_ennen_toisin_eilen"></a>59. Toisin ennen, toisin eilen.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Toisin ennen, toisin eilen,<br /></span>
+<span class="i0">Toisinpa tätä nykyä;<br /></span>
+<span class="i0">Toisin ennen toimi käski,<br /></span>
+<span class="i0">Toisin ennen työ opetti.<br /></span>
+<span class="i0">Toimi käski tonkimahan,<br /></span>
+<span class="i0">Maa väkevä vääntämähän,<br /></span>
+<span class="i0">Ei kun nyt tätä nykyä,<br /></span>
+<span class="i0">Elon entisen lopulla.<br /></span>
+<span class="i0">Eip' on maaten maa pietty,<br /></span>
+<span class="i0">Istuen isosen pelto;<br /></span>
+<span class="i0">Ei suannut suuri pelto,<br /></span>
+<span class="i0">Maa ei sallinut savinen<br /></span>
+<span class="i0">Miestä verkaista vaolla,<br /></span>
+<span class="i0">Koriata kuokan päässä,<br /></span>
+<span class="i0">Piian pitkiä hameita,<br /></span>
+<span class="i0">Sukan vartta valkiata.<br /></span>
+<span class="i0">Nyt tämä nykyinen kansa<br /></span>
+<span class="i0">Sekä kansa kasvavainen<br /></span>
+<span class="i0">Maaten maitansa pitävät,<br /></span>
+<span class="i0">Penkin päässä peltojansa;<br /></span>
+<span class="i0">Syövät maansa makkaroina,<br /></span>
+<span class="i0">Itroina isonsa pellon.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Puhtaus" id="Puhtaus"></a>60. Puhtaus.</h2>
+
+
+<p>Olemmehan yksimieliset siitä, että terveys on ajallisen onnen
+ensimmäisiä ehtoja. Mutta jokainen, joka laiminlyö puhtauden
+noudattamisen, panee terveytensä lukemattomille vaaroille alttiiksi.</p>
+
+<p>Ummehtunut, saastainen ilma asuin- ja makuuhuoneissa estää veren
+puhdistumisen keuhkoissa. Kalpeat kasvot, voimattomuus ja haluttomuus
+työhön ovat sen tavalliset seuraukset. Pitäkäämme siis asunnoissamme
+ilma puhtaana.</p>
+
+<p>Asuinhuoneiden lattian, seinien ja katon liassa ja pölyssä asuu
+miljoonittain kaikellaisia taudin siemeniä. Lattialle sylkeminen on
+yhtä siivoton kuin tuhoa tuottava tapa, sillä se on omansa edistämään
+keuhkotaudin levenemistä. Pitäkäämme siis asuntomme puhtaana liasta ja
+pölystä.</p>
+
+<p>Vaatteiden, käsien, astiain ynnä muiden esineiden likaisuus, samalla
+kun se on perin inhottava, on usein syynä tarttuvien tautien
+raivoamiseen. Ihon säännölliselle toiminnalle on ruumiin puhtaus
+välttämätön ehto. Pitäkäämme ruumiimme, vaatteemme, astiamme ja kaikki
+esineet, joita päivittäin käytämme, puhtaina.</p>
+
+<p>Mutta jos puhtaus jo terveyden kannalta on tärkeä, eipä sen merkitys
+rajoitu vaan siihen. Yhtä suuriarvoinen on puhtauden noudattaminen
+yleensä koko ajalliselle onnellemme. Siivottomuus karkoittaa kodistamme
+rauhan, tyytyväisyyden ja hauskuuden. Ja pahinta on se, että ulkonaisen
+puhtauden puute tavallisesti on sisällisen likaisuuden merkkinä.
+Siivottomassa ympäristössä eivät jalot sielun ominaisuudet menesty,
+sillä ihmisen ulkonainen elämä on sisällisen ihmisen kuvastin. Hyvä puu
+ei kanna huonoja hedelmiä? Siivottomat tavat, pahat ajatukset, riettaat
+puheet, tyhmät teot saavat aina alkunsa turmeltuneesta sydämestä.</p>
+
+<p>Sieltä tulvivat nuo ruokottomat puheet, kirosanat ja rivot laulut,
+joita valitettavasti niin usein saa kuulla siellä, missä nuorisoa on
+koolla. Olisipa onni, jos sinä, nuori ystävä, oppisit niitä kaikesta
+sydämestäsi kammoamaan.</p>
+
+<p>Kun sinä, suuremmaksi tultuasi, saat oman kodin, tee se kodikkaaksi ja
+hauskaksi. Pidä se puhtaana ja siistinä sisäpuolelta, pidä se puhtaana
+ja siistinä myöskin ulkopuolelta. Lukemattomat asunnot Suomessa ovat
+ulkopuoleltakin kolkkoja nähdä. Mikähän siihen on syynä? Etupäässä se,
+että niiden ympäriltä on kaikki puut hakattu pois. Istuta sinä asuntosi
+ympärille pieni puutarha koivuineen ja pihlajilleen. Hanki myös, jos
+voit, muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita. Ne tulevat kaunistamaan
+sinun asuntoasi suuresti, ja tuletpa huomaamaan, että niistä on suurta
+hyötyäkin.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Vaarallinen_varas" id="Vaarallinen_varas"></a>61. Vaarallinen varas.</h2>
+
+
+<p>"Missä on minun lakkini? En löydä sitä mistään. Voi voi, nyt minä tulen
+kouluun liian myöhään!" Näin valittaa Kalle poika aamulla kouluun
+lähtiessään. Ja lakkiaan etsiessään hän penkoo kaikki paikat hujan
+hajan.</p>
+
+<p>"Minä olen kadottanut sormikkaani. Eikö kukaan ole nähnyt minun
+sormikkaitani? Voi kun minua suututtaa!" Lyyli tyttö se tällä tavalla
+asialle lähtiessään touhuaa. Ja kaikki vaatteet etehisessä huiskii hän
+sinne ja tänne, sormikkaitaan etsiessään.</p>
+
+<p>"Lainaa minulle lyijykynäsi, omani on hukkunut. Voi voi, minä en ennätä
+laskea lukuani ja saan jäädä jälki-istuntoon." Näin hätäilee Paavo
+vierustoverilleen.</p>
+
+<p>"Nyt en voi ommella &mdash; olen hukannut sormustimeni. Mitenkäs nyt?" Se on
+kiusallinen seikka Laina tytölle, jonka pitäisi saada ajoissa pukunsa
+korjatuksi.</p>
+
+<p>Tiedättekö, kuka kaikki nämä kysymykset ja voivotukset aikaansaa? Sanon
+sen teille: se on herra Epäjärjestys. Se on kiusallinen ja kauhea
+olento, kuten jokainen, joka vähänkin on rakentanut tuttavuutta sen
+kanssa, kyllä hyvin tietää. Se vie kapineet pois niiden oikeilta
+paikoilta, se hukkaa niitä, se tekee asunnot ikäviksi, se tuottaa
+mielipahaa ja kiivastumista, ja jos emme sitä karkoita luotamme, saamme
+pian huomata, että se on mitä vaarallisin varas.</p>
+
+<p>Sinä ehkä huudahdat: Varasko! Onko epäjärjestys varas!</p>
+
+<p>Siitä saat olla varma. Ja mikä asiassa on pahinta, on se, että se
+varastaa sinun parhaan kalleutesi, sen, jota et millään rahalla voi
+takaisin hankkia. Se varastaa sinun aikasi. Se tempaa ajan sinun
+käsistäsi ja hävittää sen, etkä mahda sille mitään. Älä siis päästä
+sitä ollenkaan kotiisi. Tunnen monta poikaa ja tyttöä, jotka sen vuoksi
+eivät ole osanneet läksyjänsä.</p>
+
+<p>Harrasta aina järjestystä, pidä laatikkosi kunnossa. Pane kirjasi aina
+kirjojen pitopaikalle. Aseta lakkisi ja vaatteesi naulakoille. Hanki
+joka esineelle oma paikka ja pane joka esine omalle paikalleen. Koeta
+todenteolla estää tämä vaarallinen varas pääsemästä kotiisi.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Mita_et_koskaan_kadu" id="Mita_et_koskaan_kadu"></a>62. Mitä et koskaan kadu.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Että aina koetat tehdä parhaasi mukaan.<br /></span>
+<span class="i0">Että vietät puhdasta elämää.<br /></span>
+<span class="i0">Että olet ystävällinen köyhille.<br /></span>
+<span class="i0">Että ensin kuulet, ennenkuin tuomitset.<br /></span>
+<span class="i0">Että suljet korvasi panettelulta.<br /></span>
+<span class="i0">Että olet kohtelias kaikille.<br /></span>
+<span class="i0">Että säntillisesti pidät lupauksesi.<br /></span>
+<span class="i0">Että toisten teoista etsit aina hyvät puolet.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Karhu" id="Karhu"></a>63. Karhu.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 383px;">
+<img src="images/pict07.jpg" width="383" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+
+<p>1.</p>
+
+<p>Karhu on suurin petoeläin Europassa.</p>
+
+<p>Ollen luonteeltaan epäluuloinen ja arka, kätkeytyy se etäisiin
+salomaihin, missä metsät eivät vielä ole harvenneet eikä
+uutis-asutuksia ole perustettu. Ennen muinoin oli se paljon yleisempi,
+asuskellen kaikissa osissa maatamme.</p>
+
+<p>Harvoin tavataan karhu vuorilla ja ylävillä mailla, koska sen on niillä
+vaikea elatustaan löytää; sitä vastoin viihtyy se hyvin suurissa ja
+tiheissä metsissä, missä sillä on runsaasti saatavissa juuria ja
+mehukkaita kasveja sekä mustikoita, puolukoita ynnä muita marjoja. Nämä
+ynnä muurahaiset ovat nuoren karhun pääasiallisena ravintona. Kun se on
+tullut vanhemmaksi sekä päässyt lihan makuun, syö se mieluimmin tätä
+ruokaa. Silloin se käy karjan kimppuun.</p>
+
+<p>Karhu on mainion voimakas eläin. Se voi, takajaloillaan käyden, kantaa
+hevosen tai lehmän etukäpälillään. Se osaa uidakin kauan ja nopeasti,
+ja kuumina kesinä kylpee se usein vedessä. Peloitettuna juoksee se
+nopeasti, mutta kömpelösti. Sillä on hyvin kehittyneet aistit: näkö on
+tarkka, kuulo hyvä ja hajuaisti erittäin hieno. Senpä tähden ihmiset
+vaan harvoin saavat sitä kesällä metsissä tavata.</p>
+
+<p>Karhu ryntää muita eläimiä vastaan aina kahdella jalalla. Siten voi se
+vapaasti käyttää etukäpäliään saaliinsa kaatamiseen.</p>
+
+<p>Vaikka karhu luonnoltaan on villi ja kiukkuinen, ei se kuitenkaan
+hyökkää ihmisen kimppuun, ellei sitä ole suututettu. Haavoitettuna
+ahdistaa se raivoisasti metsästäjää, varsinkin jos tämä pelkää ja
+juoksee pakoon. Mutta jos metsästäjä häikäilemättä käy karhua kohden,
+lähtee se useimmiten tiehensä ja osoittaa kiukkuansa vaan sammalille ja
+kannoille, heitellen niitä sinne tänne. Omituista on, että se vaan
+harvoin lyö ihmistä käpälällään; tavallisesti koettaa se puremalla tätä
+haavoittaa.</p>
+
+<p>Kesällä karhu on aina laiha, mutta syksyllä, kun se kypsyneistä
+marjoista saa runsaasti ravintoa, lihoo se suuresti. Lokakuun
+loppupuolilla lakkaa se syömästä. Marraskuun keskitienoilla menee se
+pesäänsä, jonka se jo sitä ennen on valmistanut. Jos sitä ei häiritä,
+makaa se siinä koko talven yhtämittaisessa levossa.</p>
+
+<p>Karhun pesänä on havuista, sammalista ja kanervista tehty vuode, jonka
+se laatii milloin mihinkin: vuoren-onkaloon, ulkonevan kallionkyljen
+alle, kaatuneen puun juurien alle, tyhjennettyyn muurahaispesään,
+maakuoppaan y.m. Kerrotaanpa sen joskus asettavan pesänsä suureen
+puuhunkin, milloin sen runko on sattunut jakautumaan kolmeen tai
+neljään haaraan, joiden väliin pesä mahtuu. Ennenkuin se menee
+pesäänsä, makaa se muutamia päiviä sen ulkopuolella avonaisella
+paikalla, tullakseen vakuutetuksi siitä, että pesä on turvallisessa
+paikassa. Vanhat uroskarhut makaavat usein koko talven paljaan taivaan
+alla, toisinaan aivan lumen peittäminä.</p>
+
+<p>Vaikka karhu ei talvella mitään syö, pysyy se kuitenkin syksyisessä
+lihavuudessaan. Ja metsästäjät vakuuttavat, että naaraskarhu, joka
+talvileponsa aikana synnyttää penikkansa pesään, elättää niitä niin
+hyvästi, että ne ovat jotenkin lihavia ja suuria, kun ne emän kanssa
+lähtevät pesästä. Eikä emä kuitenkaan sillä aikaa mitään syö.</p>
+
+
+<p>2.</p>
+
+<p>Karhuja pyydetään monella tavalla.</p>
+
+<p>Kun on satanut lunta paksulta, menee metsästäjä tammi- tai helmikuussa
+muutamain seuralaisten kanssa pesälle. Jos tämä on kallion reunan alla,
+työntää kaksi heistä kankensa pesään siten, että ne käyvät ristiin.
+Karhu ryntää ylös ja pyrkii pesästä pois, mutta kanget ovat edessä; ja
+metsästäjä tappaa sen silloin pesään. Mutta jos karhu syöksyy ulos,
+ennenkuin kanget on työnnetty pesään, päästää metsästäjä koiransa sen
+kimppuun ja lähtee hiihtäen ajamaan sitä takaa, kunnes hän sen
+saavuttaa ja ampuu kuoliaaksi.</p>
+
+<p>Kun karhu on kaatanut jonkun eläimen ja syönyt sitä kylläksensä, jättää
+se tavallisesti jäännöksen paikalleen tai kaivaa sen maahan. Kun
+tuollainen haaska keksitään, tehdään ampumamatkan päähän suojus, johon
+asettuu yksi tai useampia metsästäjiä varustettuina ladatuilla
+pyssyillä. He odottavat karhua jälleen haaskalle aterioimaan.
+Tavallisesti se tuleekin vuorokauden tai parin perästä ja saa silloin
+surmansa.</p>
+
+<p>Monella muullakin tavalla voipi karhu joutua pelottoman metsämiehen
+saaliiksi. Onpa joskus tapahtunut, että yksinäinen puunhakkaaja
+metsässä kävellessään on äkisti tavannut karhun ja kirveellään sen
+surmannut. Mutta rohkeutta ja kylmäverisyyttä sellaiseen tekoon
+tarvitaan.</p>
+
+
+<p>3.</p>
+
+<p>Esi-isämme pitivät karhua melkein jumalallisena olentona. Vanhoissa
+runoissamme ylistellään sitä monella tavalla ja annetaan sille
+monenmoisia lempinimiä, niinkuin "mesikämmen", "metsän kuningas",
+"metsän omena" y.m. Ja kun karhu oli kaadettu, pidettiin sen kunniaksi
+juhlallisia peijaisia, joissa laulettiin runoja kuolleen salon-uroon
+kunniaksi. Ja voipi sanoa, että kansa nytkin vielä katselee tätä
+"metsän kuningasta" jonkinmoisella kunnioituksella. Siihen on
+nähtävästi syynä sen mahtava voima, sen niin sanoaksemme "suora"
+luonto, josta on kaukana esim. revossa ja sudessa tavattava viekkaus ja
+kavaluus, sekä se peloton vastarinta, jota karhu ärsytettynä ja
+kuoleman uhatessa osoittaa. Kalliin nahkansa ja hyvien tapporahojen
+vuoksi, jotka sen kaatamisesta saadaan, on tämä otus alituisen vainon
+ja hävityksen alaisena. Tiheämmin asutuilta seuduilta on se jo
+hävinnytkin melkein sukupuuttoon.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suksimiesten_laulu" id="Suksimiesten_laulu"></a>64. Suksimiesten laulu.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 326px;">
+<img src="images/pict08.jpg" width="326" height="440" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Ylös Suomen pojat nuoret,<br /></span>
+<span class="i0">ulos sukset survaiskaa!<br /></span>
+<span class="i0">Lumi peittää laaksot, vuoret,<br /></span>
+<span class="i0">hyv' on meidän luikuttaa!<br /></span>
+<span class="i4">Jalka potkee,<br /></span>
+<span class="i4">suksi notkee<br /></span>
+<span class="i0">sujuilevi sukkelaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Heräs tuuli tuntureilla,<br /></span>
+<span class="i0">lehahtihe lentämään. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Sukkelat on sukset meillä, &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">lähtään veikot, kiistämään!<br /></span>
+<span class="i4">Saishan koittaa<br /></span>
+<span class="i4">kumpi voittaa,<br /></span>
+<span class="i0">eikö tuulta saavuttaisi<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Koti kontion on tuossa,<br /></span>
+<span class="i0">siihen sukset kääntäkää!<br /></span>
+<span class="i0">Havuin alla korpisuossa<br /></span>
+<span class="i0">vanhus nukkuu röhöttää. &mdash;<br /></span>
+<span class="i4">"Kuules, ukko,<br /></span>
+<span class="i4">oves lukko<br /></span>
+<span class="i0">miehissä jo murretaan!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Kohoaapi kämmenille<br /></span>
+<span class="i0">metsän kuulu kuningas. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">"Lähtään otso painisille,<br /></span>
+<span class="i0">tässä löydät vertojas!"<br /></span>
+<span class="i4">Hammasluske,<br /></span>
+<span class="i4">keihäsruske<br /></span>
+<span class="i0">kai'uttavi korpea.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Jo on karhu kaatununna; &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">keihäs sattui rintahan;<br /></span>
+<span class="i0">ukko nukkuu uupununna<br /></span>
+<span class="i0">sikehintä untahan. &mdash;<br /></span>
+<span class="i4">"Riemuellen,<br /></span>
+<span class="i4">soitatellen<br /></span>
+<span class="i0">viekää saalis kotihin!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">6. Vaan kun verivainolainen<br /></span>
+<span class="i0">Suomellemme rynnättää,<br /></span>
+<span class="i0">silloin saalis toisellainen,<br /></span>
+<span class="i0">veikot, meitä hiihdättää.<br /></span>
+<span class="i4">Käsi sauvan,<br /></span>
+<span class="i4">toinen raudan,<br /></span>
+<span class="i0">teräväisen tempoaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">7. Verihinsä kohta nääntyy<br /></span>
+<span class="i0">kuka meitä vastustaa,<br /></span>
+<span class="i0">kenpä pakosalle kääntyy,<br /></span>
+<span class="i0">senkin suksi saavuttaa.<br /></span>
+<span class="i4">Pelastettu,<br /></span>
+<span class="i4">rakastettu<br /></span>
+<span class="i0">kohta ompi kotimaa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ilves" id="Ilves"></a>65. Ilves.</h2>
+
+
+<p>Kissan sukuisiin petoeläimiin kuuluu maassamme, tavallista kotikissaa
+lukuunottamatta, ainoastaan yksi eläin, nimittäin ilves.</p>
+
+<p>Ilves on ison koiran suuruinen. Sillä on suuret, voimakkaat käpälät ja
+niissä hyvin terävät ja vahvat kynnet, jotka se, samoin kuin muutkin
+kissansukuiset pedot, voi vetää nahan sisään ja siten estää kulumasta.
+Häntä sillä on lyhyt; korvat ovat siitä omituiset, että ne päättyvät
+pitkällä, penselin-tapaisella mustalla töyhdöllä. Ilveksen nahka on
+tiheä-karvainen ja pehmeä. Naaman ympärillä on sillä parta, joka antaa
+tälle pedolle omituisen muodon, joten sen helposti erottaa muista
+eläimistä. Sen nahalla on vaihteleva pohjaväri: milloin punertava,
+milloin kelta-harmaa; mutta kaikilla ilveksillä on mustia tai
+tummanruskeita pilkkuja tuolla pohjavärillä.</p>
+
+<p>Nykyään löytyy ilveksiä ainoastaan Euroopan pohjoisissa salomaissa.
+Suomenkin metsissä on se vielä yleiseen tavattavissa. Se oleskelee
+vuorisilla metsämailla, joilta se talvisin kuljeskelee ympäristöllä.</p>
+
+<p>Ilves etsii saalistaan tavallisesti hämärän aikana sekä joskus
+yölläkin. Keksittyään saaliin hiipii se aivan kuin kissa lähemmäksi
+ja ottaa sitte rohkean hypyn uhrinsa kimppuun. Jos se tapaa
+laitumella esim. lammaslauman, tappaa se paljo useampia kuin se jaksaa
+syödä. Etupäässä syö se kuitenkin lintuja, oravia ja jäniksiä;
+viimeksi-mainittujen lihaa pitää se sellaisena herkkuna, että se
+tavallisesti tappaa ne aivan sukupuuttoon niiltä tienoilta, missä se
+oleskelee.</p>
+
+<p>Jäniksiä pyytäessään asettuu ilves väijyksiin lähelle jäniksenpolkua.
+Kun jänö sitä pitkin tulla puikkii, joutuu se ilveksen saaliiksi. Mutta
+jos jänis joskus pääsee pakenemaan, ei ilves lähde sitä takaa ajamaan,
+vaan hiipii nolona tiehensä tai asettuu uudelleen väijymään. Talvisin
+se joskus hautaa jäniksiä lumeenkin, saadakseen niistä toisella kertaa
+aterian itselleen.</p>
+
+<p>Suurempia elukoita tappaa ilves siten, että hyppää saaliinsa niskaan,
+repii kynsillään auki kaulasuonet ja istuu sitten elukan päälle
+pureskellen sitä siksi, kunnes se verenvuodosta kuolee. Ensin syö se
+saaliinsa sisukset: sydämen, keuhkot ja maksan; lihan syöpi se vasta
+jälestäpäin, jos ei ole sattunut saamaan uutta saalista.</p>
+
+<p>Vaikka ilves onkin arka, kulkee se kuitenkin nälän ahdistaessa
+asutuille paikoille ja tunkeutuu karjattoihin, tappaen niissä viljalti
+pienempiä elukoita.</p>
+
+<p>Päivillä pysyy ilves tavallisesti paikoillaan, maaten jollain suurella
+kivellä tai kallion reunalla, josta on mukava silmäillä ympäri
+tienoota. Mutta jos saalis sattuu näkyviin, ei se malta olla
+hyökkäämättä sen niskaan.</p>
+
+<p>Ilves kiipee hyvästi puihin, ei kuitenkaan saalista etsiäkseen, vaan
+vaaran ahdistaessa. Varsinkin pakenevat nuoret ilvekset niihin.</p>
+
+<p>Ilveksen ääni muistuttaa vähän kissan naukumista, mutta on paljo
+voimakkaampaa ja karkeampaa. &mdash; Luonteeltaan on ilves villi ja
+kiukkuinen. Henkeänsä puolustaa se viimeiseen asti. Kun koirat
+ahdistavat sitä, rähisee ja murisee se sekä repii niitä terävillä
+kynsillään; moni metsäkoira onkin tuollaisesta taistelusta saanut
+pahoja arpia. Jo pienet, tuskin päivän vanhat poikaset purevat ja
+kynsivät vimmatusti, kun niitä koettaa ottaa kiinni. Kuitenkin sanotaan
+niiden tulevan sangen kesyiksi. Vanhemmat ilvekset sitä vastoin eivät
+koskaan kesyynny.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Susi" id="Susi"></a>66. Susi.</h2>
+
+
+<p>1.</p>
+
+<p>Susi on sekä ruumiinrakennuksensa että kokonsa puolesta suuren
+lammaskoiran näköinen. Kaula ja ruumiin etupuoli ovat sillä hyvin
+vahvat ja jäntevät. Karva on varsinkin talvella tiheä ja pitkä; siinä
+on osaksi hyvin hienoa villaa, osaksi pitempiä ja karkeampia karvoja.
+Sen harmaa väri on talvella tummempi, keväällä vaaleampi. Susi on
+tavattavissa melkein koko Euroopassa, pohjois- ja keski-Aasiassa sekä
+myöskin pohjois-Afrikassa. Suomessakin on se kautta koko maan tunnettu.</p>
+
+<p>Kesällä oleskelevat sudet mieluimmin tiheissä ja synkissä metsissä,
+joissa niillä aina on sopivia piilopaikkoja tarjona. Mutta talvella
+kulkevat ne lakeille ja asutuillekin seuduille, varsinkin jos on kovia
+pakkasia.</p>
+
+<p>Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen
+tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin
+väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä
+on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja
+hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja
+rohkea. Siten ryöstää se metsistä parhaat otukset sukupuuttoon ja, mikä
+vielä pahempi, hävittää maamiehen karjalaumoja suurissa määrin sekä
+anastaa usein metsästäjältä koirat.</p>
+
+<p>Ylipäänsä on susi arkaluontoinen ja pelkuri, mutta nälän ahdistaessa
+voi se, kuten jo mainittiin, käydä hyvinkin rohkeaksi, jopa toisinaan
+siinä määrässä, että hyökkää tiellä reen eteen valjastetun hevosen
+kimppuun. Aniharvoin on susi sellaisissa tiloissa ihmisiä ahdistanut.
+Milloin talvet ovat kylmiä ja tuiskuisia, silloin ovat sudet
+vaarallisia, varsinkin koska ne silloin kuljeskelevat laumoissa
+ja tappavat, mitä vaan eteen sattuu. Tulevatpa aivan lähelle
+ihmis-asuntojakin ja tunkeutuvat navettoihin, joissa tietysti
+tappavat karjaa, mikäli ennättävät. Ja vaarallista on pienten lasten
+talvi-iltoina liikkua yksinään ulkona, milloin susia on kuuluvissa.
+Muutamia vuosia takaperin kuului länsi-Suomesta kamalia kertomuksia
+siitä, miten sudet olivat saaliikseen temmanneet pieniä lapsia.</p>
+
+<p>Nälkäisenä voipi väkevämpi susi syödä heikomman toverinsakin. Karhukin
+saattaa susilauman ahdistaessa joutua alakynteen ja jäädä näiden
+petojen saaliiksi. Yleensä ahdistaa susi, ahnas ja ruokahaluinen kun
+on, suurempia elukoita, niinkuin lehmiä, lampaita, sikoja, poroja y.m.,
+mutta tyytyy niiden puutteessa pienempiinkin. Haaskat ovat sille myös
+mieluisia.</p>
+
+<p>Tavallisesti tappaa susi, samoinkuin ilveskin, yht'aikaa useampia
+elukoita ja sitten vasta ryhtyy syömään. Lapissa ovat porolaumat aina
+sen vainon esineenä, eikä se jätä niitä milloinkaan näkyvistään. Kun
+vaan joku poro jääpi muiden jälkeen tai erkanee laumasta, joutuu se
+heti suden saaliiksi. On tapahtunut, että susi yhtenä yönä on tappanut
+kolmekymmentä poroa.</p>
+
+
+<p>2.</p>
+
+<p>Sudet etsivät saalistaan enimmäkseen hämärän aikaan ja öisin. Talvella
+saapi usein havaita, että ne tekevät säännöllisiä matkoja, kulkien
+matkalla melkein samoilla paikoilla, joten usein voipi edeltäpäin
+arvata päivänkin, milloin ne jälleen saapuvat.</p>
+
+<p>Saalista tavoittaessaan koettaa susi ensin hiipiä sitä lähelle ja
+sitten pitkillä hyppäyksillä päästä sen kimppuun. Jos se ei heti saa
+saalista kiinni, ajaa se sitä takaa. Jos on useampia susia yhdessä,
+juoksee tavallisesti yksi niistä ahdistetun elukan jälkiä myöten ja
+toiset koettavat syrjämatkoin päästä sen pakeille. Hevosia ja muitakin
+suurempia elukoita koettavat ne ajaa soille ja nevoille, käsittääkseen
+ne sieltä sitä paremmin.</p>
+
+<p>Tavallisesti tarttuu susi saaliinsa kurkkuun. Isommat elukat, joihin se
+on tällä tavalla kiinni käynyt, hinaavat sitä usein mukanaan siksi,
+kunnes uupumuksesta ja verenvuodosta kaatuvat maahan. Silloin syö susi
+ensin kuolleen elukan jalommat, verisemmät osat, sitten muutakin lihaa
+siksi kunnes tuntee itsensä kylläiseksi. Jätteet kätkee se vastaisen
+varalle.</p>
+
+
+<p>3.</p>
+
+<p>Susi ja koira ovat verivihollisia; milloin ne vaan tapaavat toisensa,
+syntyy niiden kesken taistelu elämästä ja kuolemasta. Jos susi voittaa,
+syö se vastustajansa, mutta koira sitävastoin jättää tappamansa suden
+tämän omien toverien saaliiksi.</p>
+
+<p>Susi ei helposti kesyynny. Jos sen penikkanakin ottaa hoidettavaksi,
+pyrkii se vanhempana takaisin viileyteensä. Mutta suuri vaara on
+tarjona, jos tuollainen susi pääsee vapauteensa, se kun näet on
+kadottanut pelkonsa ihmisiä kohtaan.</p>
+
+<p>Penikoitaan hoitaa emäsusi hellästi, kantaen niitä vaaran tullessa
+hampaissaan turvallisempaan paikkaan. Kuukauden vanhoina jättävät
+penikat jo pesänsä ja alkavat seurata vanhempiansa näiden retkillä.</p>
+
+<p>Susi ei hauku, vaan ulvoo. Sitä saapi sen kuulla tekevän kovilla
+pakkasilla, nälän ahdistaessa ja kun siltä on penikat ryöstetty.</p>
+
+<p>Kun sudet kulkevat laumoissa, saapi havaita, että ne lumessa astuvat
+toistensa jälkiin; joten näyttää, kuin olisi vain yksi susi kulkenut.
+Kovemmilla teillä eivät ne näin varovaisia ole.</p>
+
+<p>Suden elin-ajan arvellaan kestävän noin viisitoista, toisinaan
+kaksikymmentäkin vuotta. Sen nahka on arvokas, siitä kun saapi hyviä
+matkaturkkeja y.m.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Hukka_karhu_ja_repo" id="Hukka_karhu_ja_repo"></a>67. Hukka, karhu ja repo.</h2>
+
+
+<p>1. Kerran hukka kulki kotiinsa Ilvolan taustalle. Sinne oli repo ja
+karhukin keräytyneet, ja heidän yhteinen ohrahuhtansa kun oli paraiksi
+joutunut, niin käytiin korjaamaan eloja. Nämä saatiinkin pian
+leikatuiksi, josta ahdettiin riihi, ja ohrat kun olivat kuivia, niin
+saatiin jo puimaan niitä, ja karhu haettiin apumieheksi. &mdash; Oltiin
+sitten kolmen miehen riihessä, niin kysyy karhu toisilta: "mitenkäs,
+kuomaseni, tätä työtä tehdään?" Repo, joka ei mielellänsä puimaan
+ruvennut, kapusi ylös parsille ja sanoi toisille: "teistä on toinen
+väkevä, toinen taitava tuiki: puikaatte te, kuomaseni, viskatkaatte
+riihi, minä mitätön mies täällä parsia pitelen, ett'eivät puut
+päällenne putoo."</p>
+
+<p>Karhu siitä puida pänttäsi riihen, ja susi puolestaan viskasi elot,
+josta on silmänsä riimussa nytkin vielä, niinkuin riihen viskaajalla
+on. Heidän tätä tehdessä istuu repo parsilla vaan, siellä suotta
+aikojaan laulelee huviksensa ja aika välistä aina parren sortaa toisten
+päälle. "Tapat sie varsin!" sanoi hukka, "tahallasi puita päällemme
+pudottelet." "En, kuomaseni, en ainakaan tahallani pudottele", vastasi
+repo, "raskaita ovat nämä parret, niin putoelevat, en jaksa niitä
+pidellä." Tästä leppyivät toiset ja saadaan sovinnolla työ tehdyksi.</p>
+
+<p>Oli siitä jo riihi puitu, viskattu ja ruvetaan jyviä tasaamaan, että
+kukin osansa saisi, niin sanoo hukka revolle: "milläpä nyt ja'amme,
+kuoma, kapallako vai millä?" "Isommalle isompi kasa, pienemmälle
+pienempi, se mielestäni on paras ja suorin jako", vastasi repo. Tähän
+tyytyivät toiset mielellänsä, ja siten tuli karhulle olet, sudelle
+ruumenet, revolle jyvät osaksi.</p>
+
+<p>Yksissä kuletaan Ilvolan myllylle, ja kukin saapi riihiosaansa
+jauhattamaan, niin kuulevat karhu ja hukka, että heidän kivensä jauhaa
+eri äänellä, kuin revon. Tästä kummastuen kysyvät revolta: "Miksikä
+sinun kivesi panee 'jyrin, järin' jauhaissansa ja meidän panee 'tissis,
+tassis?'" "Pankaatte hiekkaa kiven silmään, niinkuin minäkin", vastasi
+repo, "niin panee kivenne samalla lailla, kuin minunkin." Neuvoa myöten
+kaatavat siitä karhu ja hukka hiekkaa kiven silmään ja alkavat jauhaa
+taas, niin panee heidänkin "jyrin, järin" ja vielä kovemmalla äänellä,
+kuin revon. Täten sai jokainen riihiosansa jauhattaneeksi, ja
+sovinnossa kuljettiin siitä jo kolmen miehen myllyltä kotiin, jossa
+jokainen korjasi jauhot aittaansa.</p>
+
+<p>2. Kotiin tultua keittivät myllyssä käviät, kukin jauho-osastaan,
+puuroa, mutta ei tullutkaan karhun ja hukan keitos hyvää ja makeata,
+niinkuin oli toivottu, vaan mustaa, karvasta ja kelvotonta. Siitä
+pahoillansa lähtee karhu revon luona käymään, saisiko hän tuolta
+neuvoa, miten puuroa pitäisi keittää, että se parempaa tulisi. Niissä
+mielin kulkeekin revon kotiin, jossa perheenmies ikään oli murkinakseen
+puuroa keittänyt. Sen nähtyänsä katselee karhu tuttavansa keitosta ja
+sanoo siitä revolle: "miksi, kuomaseni, sinun puurosi on noin
+valkoista, minun keitokseni tuli niin mustaa ja karvasta?" "Mustaa
+minunkin olisi", vastasi repo, "vaan minä jauhoni pesin joessa tuolla,
+niin sen kautta tuli minun puuroni näin hyvää ja kaunista." &mdash; Karhu,
+tämän kuultuaan, päätti hänkin pestä joessa jauhonsa ja kulki sitä
+tehdäkseen joen rannalle; mutta kun siinä jauhonsa veteen hajoitti,
+niin joki vei ne myötänsä, ja siihen meni puuroaineet iäksi päiväksi.</p>
+
+<p>Paljoa paremmin tuskin kävi hukallekaan. Kun ei keittämänsä puuro ollut
+hänestä hyvänmakuista, luuli hän syyn olevan keittäjässä ja läksi,
+niinkuin karhukin, saamaan neuvoa revolta. Niissä mielin otti hän
+puuron aineita mukaansa ja kulki revon kotiin, jossa parhaallansa oli
+puuropata liedellä kiehumassa. Tämän nähtyänsä pyysi hukka revolta
+luvan keittääkseen hänkin samassa kohdin, että hän siihen työhön
+oppisi. Sen soi repo mielellänsä, ja keittivät nyt kumpikin siinä
+puuroa eri padalla, mutta yksillä tulilla. Saihan kumminkin revon puuro
+ennemmin valmiiksi, se kun oli aikaisemmin tulelle pantu, mutta hukan
+puuro oli mustaa, revon valkeata, vaikka sitä hukka ei niin kohta
+sattunut näkemään. Vaan kun tuli hukka ennen syömään ruvettuansa ulkona
+pistäymään, niin otti repo lusikallisen puuroa hukan padasta omaan
+pataansa. Tulipa hukka takaisin ja rupesivat syömään. Hukka maisteli
+suussaan puuroa ja sanoi: "eipä tämä maista juuri miltään; annapa,
+kuomaseni, maistaakseni, millinen sinulla on puuro." "Maista, kuoma,
+tuosta kohden, siinä on parasta", lausui repo. Hukka teki neuvoa myöten
+ja sai omaa puuroaan suuhunsa; mutta kun se ei hänestä paljon millekään
+maistunut, luuli hän vian olevan omassa suussansa eikä puurossa, ja
+virkkoi nuivilla nenin: "yksi mämmillä maku, yksi tapa talkkunalla,
+vaan on väli maistajilla, &mdash; ei tämä ruoka mun suuhuni sovellu."</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei kavaluus kauas auta."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kissa_ketun_palvelijana" id="Kissa_ketun_palvelijana"></a>68. Kissa ketun palvelijana.</h2>
+
+
+<p>1. Kerran repo sai kissan palvelijakseen. Kodissaan sille työt
+määrättyään, niinkuin palvelijalle ainakin, lähtee repo tavalliselle
+matkallensa ja kohtaa kävellessään tuttavansa hukan. Tälle tekee hän
+hyvän päivän ja kysyy: "miten jaksat, kuomaseni?" "Meneehän tuo
+päivästä päivään, Mikko kulta, tosin olivat jo hampaani naulaan käydä,
+mutta sain toki viimeinkin hyvän härän tappaneeksi."</p>
+
+<p>Sen kuultuansa antautui repo hukan seuraan, toivoen pääsevänsä hänen
+saaliistaan osalliseksi, ja alkoi hänen kanssaan pakinoida, sanoen: "et
+usko, kuoma, minkälaisen elävän minä äskettäin löysin; ei se ole suuren
+suuri, mutta on niin sievä ja ovela, että söisi sinutkin, jos sattuisit
+saapuville." "Vai niin; no pitäisipä minunkin se nähdä", sanoi hukka
+revolle. "Kyllähän sen nähdä saat", tuumaili repo, "mutta älä pahasti
+lähene sitä, muuten syöpi se sinut."</p>
+
+<p>Hukka lähti nyt matkalle tätä ihmettä nähdäkseen ja kulki hiljaa
+hiipien revon asuntopaikalle. Sinne tultuansa rupesi hän pesän suusta
+kissaa katselemaan, mutta tämä kun hukan kuvan siinä näki, luuli sitä
+hiireksi ja töytäsi hukan kuonoon. Tämä, jonka turpaan kissan kynnet
+koskivat kipeästi, säikähti pahanpäiväisesti, luullen kissaa isoksikin
+eläväksi, ja pakeni metsään, minkä ennätti. Siellä selitti sitten
+revolle tapahtuman sanoen: "nyt siellä sun asunnollasi kävin, mutta en
+kuomaseni saanut koko elävää nähdä; kun vaan turpani pesän suuhun
+pistin, se niin kipakasti raapaisi sitä, että nytkin vielä vihamoipi."
+&mdash; "Johan sinua mennessäsi varoitin! Taisit tuhmasti lähestyä sitä, kun
+sinulle niin pahasti kävi", vastasi repo; "kiitä onneasi, ettei se
+sinua kiinni saanut ja peräti tappanut."</p>
+
+<p>2. Käyvät hukka ja repo yksissä metsää sitten, niin yhtyy siellä heihin
+karhu, mistä lienee matkoiltaan tullut. Repo, joka entisten petoksiensa
+vuoksi pelkäsi häntä, aikoi ensi hämmästyksessään pakoon lähteä, mutta
+kävi tuosta kuitenkin kohta rohkeammaksi, kun hukka ja karhu rupesivat
+pakinoimaan keskenänsä. "Et usko", sanoi hukka karhulle, "minkälaisen
+elävän Mikko on kotiinsa saanut; ei se ole suuren suuri, mutta söisi se
+sinutkin, jos kynsiinsä saisi. Varsin nähdäkseni sitä kävin minä
+vast'ikään Mikon asunnolla, mutta en saanut kuin vilahdukselta vaan
+koko petoa nähdä, se kun oli niin vihainen, että oli silmät päästäni
+syödä."</p>
+
+<p>Hukan kertomuksen kuultuaan halusi karhukin tätä näin ihmeellistä
+eläintä nähdä. Vanhan vihansa unhottaen alkoi hän repoa puhutella,
+sanoi: "etkö, Mikko, veisi minua sitä sinun vierastasi katsomaan?" &mdash;
+"En jouda nyt kanssasi lähtemään", vastasi repo, "minulla on täällä
+metsässä vähän asioimista; mutta lähde sinä, kuoma, yksinäsi, kulje
+minun asunnolleni, niin kyllä sen mun vieraani siellä näet. Karta
+kuitenkin, ett'et kovin rohkeasti sitä lähesty, muuten ehkä sen
+kynsissä henkesi heität."</p>
+
+<p>Neuvon mukaan kulkee nyt karhu hiljaa ja varovasti revon asunnolle,
+jossa asettuu pesän suulle katsomaan; mutta kun kissa siitä vähän
+tirkistelijän turpaa näki, luuli siinä hiiren olevan ja tavoitti karhun
+kuonoa kynsiinsä. Tätä peljästyen läksi karhu pötkimään pakoon koko
+paikalta ja tuli toisten luo, sanoi: "no, sehän elävä lie. Se Mikon
+kodissa olija; kun vaan pesän suuta likenin, tulla töytti se päälleni,
+pitkä keihäs olalla." Karhu kissan häntää näet luuli keihääksi.</p>
+
+<p>3. Kuultuansa, miten karhullekin oli käynyt, sanoi hukka: "pitäisi
+meidän se Mikon kodissa asuja eläin tarkemmin nähdä, mitä tuumaa
+pitäisimme?" "Kyllähän sen tarkoinkin nähdä saatte, kun tahtonette",
+vastasi repo. "Laatikaatte pidot ja kutsukaatte se vieraaksi, niin
+uskon minä sen tulevan." Tämä tuuma oli kaikista hyvä, ja hukka lupasi
+vasta tappamansa härän pitoruuaksi. Repo läksi kutsumaan kissaa
+pitoihin, sanoen lähtiessään: "minä kun vieraan seurassa kulen ja hänen
+kanssaan aterialle rupean, niin olkaa jossakin piilossa ja katselkaa
+sitä syrjästä, ettei se päällenne tulisi". &mdash; Revon neuvoa seuraten
+jäivät hukka ja karhu haaskan luo metsään; karhu kapusi kuuseen, hukka
+taas hongan murtoon peittäytyi.</p>
+
+<p>Ei aikaakaan, niin tulikin repo kissan kanssa haaskalle. He rupesivat
+aterioimaan. Tätä ei kuitenkaan hukka nähnyt, kun ei piiloon mennessään
+muistanut asettua haaskaan päin. Repo keksi sen ja nykäsi vähän
+käpälällään kissaa, joka tästä rupesi murisemaan. Hukka kun niin oudon
+äänen kuuli, halusi nähdä itse eläintä, mutta kun sitä nähdäkseen
+kääntymään rupesi, niin hänen häntänsä risuissa vähän rusahteli. Kissa,
+joka hännän päätä hiireksi luuli, hyppäsi kesken syöntinsä sitä
+tavoittamaan, Sitäpä säikähti hukka kovasti ja juosta romahutti hongan
+murrosta pois. Kissa puolestaan säikähti hukkaa ja kiipesi siihen
+kuuseen, jossa karhu oli piilossa. Tämä, joka pelkäsi kissan tulevan
+päällensä, hyppäsi kuusesta alas ja taittoi kolme kylkiluutansa. Vaikka
+näin oli ruumiinsa rikkonut, ei kuitenkaan rohjennut haaskalle jäädä,
+vaan pakeni peloissaan koko paikalta, ja niin jäi härkä revon ja kissan
+syötäväksi.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Harakka_varis_ja_kettu" id="Harakka_varis_ja_kettu"></a>69. Harakka, varis ja kettu.</h2>
+
+
+<p>1. Repo metsää kävellessään keksii eräässä kohden puun, jossa harakalla
+on pesä ja pojat. Mikko, mielevä mies, asettuu kohta puun alle siihen
+ja alkaa sitä joka puolella tarkkaan katsella. "Mitä katsot, Mikko?"
+kysyi puun latvasta harakka. &mdash; "Katsonpahan tätä puuta suksekseni,"
+vastasi repo. Sitä säikähtäen rukoili harakka: "älä, veikkonen, tätä
+puuta ota, minulla tässä on pesäni ja pesässä pojat." &mdash; "No, yhden
+pojistasi kun antanet", virkkoi repo, "minä en pesäpuutasi ota, vaan
+käyn suksipuuta etsimässä muualta." Hädissään suostui harakka toisen
+vaatimukseen ja heitti puun latvasta yhden pojistaan revolle, joka
+siepaten saaliinsa läksi sukkelaan tiehensä.</p>
+
+<p>Tästä ihastui harakka, luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten
+muut poikansa revolta säilytti; mutta toisena päivänä tuli repo jälleen
+ja asettui taas puun juurelle. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka.
+"Katson tätä puuta suksekseni", vastasi repo. "Älä, veikkonen, tätä
+ota", rukoili harakka, "johan me eilen sovimme siitä, ett'et tätä puuta
+kaataisi, vaan katsoisit suksipuuta muualta." "Taisihan se välipuheemme
+semmoinen olla", vastasi repo; "mutta katso, minä en niin sopivaa
+suksipuuta löydä koko metsästä, kuin tämä ompi. Täytynee minun siis
+tämä sinun pesäpuusi kumminkin kaataa, ell'et mulle pesästäsi vielä
+toista poikaa anna." Mikäs neuvoksi? Harakkarukan täytyi vielä
+toinenkin poikansa antaa revolle, joka hyvillään läksi matkaansa.</p>
+
+<p>Suruissaan istuu nyt pesässään harakka, niin tulee varis hänen
+luoksensa vieraaksi ja kysyy, pesää katsellen: "mihin, ystäväiseni,
+kaksi poikaasi on kadonnut?" "Minä ne revolle annoin", vastasi harakka.
+"Repo, näet, kaksi päivää perätysten on minun pesäpuutani käynyt
+suksekseen katsomassa, niin sille täytyi kaksi poikaani antaa, ettei
+hän koko pesääni sortaisi." &mdash; "Ei sinun olisi pitänyt revolle mitään
+antaa, ei poikaa, ei muuta, eihän hänellä ole veistä, ei kirvestä,
+millä hän puun kaataisi", tuumasi varis. Tämän neuvon pani harakka
+mieleensä ja päätti toiste olla varovampi, jos repo vielä koettaisi
+viekastella.</p>
+
+<p>2. Jo tuleekin toisena päivänä repo pesäpuun juurelle taas ja alkaa
+sitä suksekseen katsella, saadakseen sillä keinoin kolmannen pojan
+harakalta, mutta tämä on jo entisestäan viisastunut eikä enää repoa
+pelkää, vaan sanoo pilkaten: "saat repo reuhkana matkaasi mennä, ei
+sulla ole veistä, ei kirvestä, millä mun pesäpuuni kaataisit." "Ken
+sinua neuvoi?" kysyi repo kummastellen. "Varis vieraana kävi, se minua
+neuvoi." "Vai varis sinua opasti; no viisas hän on olevinansa, mutta
+maltahan, vielä minä hänenkin petän."</p>
+
+<p>Sen sanottuansa läksikin Mikko, mielevä mies, harakan pesäpuulta
+matkaansa ja kulki aukealle kedolle, johon heittäytyi pitkällensä,
+ojentaen kielen suustansa pitkälle, oli muka olevinaan kuollut. Ei
+aikaakaan, niin varis lentomatkoillansa keksi revon tässä ja laskeusi
+hänen päällensä, luullen kedolla makaajata kuolleeksi. Rupesi jo kieltä
+kuoliaan suusta nokkimaan; mutta repo, joka tätä varsin odotteli,
+rämähti samassa eleille ja sieppasi variksen kiinni, sanoen: "nyt ei
+sinua variskulta viisautesi auta, etkä kynsistäni ennen pääse, kuin mun
+vatsani täyttelet". &mdash; "Älä, veli kulta, niin pahalla tapaa syö, syö
+hyväisesti", rukoili varis, "työnnä tuonne törmän alle, kuhun jää
+siipi, kuhun jalka kiviin, risuloihin, josta ihmisetkin näkevät, miten
+olet minua rangaissut."</p>
+
+<p>Repo teki neuvon mukaan, mutta varis ei maata myöten mennytkään, vaan
+lemahti lentoon ja sanoi mennessään revolle: "oli sinulla neroa
+pyytääksesi, mutta ei ollut neroa saalistasi syödä!"</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kyostin_metsastys" id="Kyostin_metsastys"></a>70. Kyöstin metsästys.</h2>
+
+
+<p>1. Haaviston Kyöstinkin piti saada isältään pyssy. Olihan hän jo iso
+poika, joka muka kyllä jo ymmärtäisi pyssyä käyttää. Olisi kerrassaan
+lystiä kulkea saloilla pyssy olalla, niinkuin muutkin metsämiehet, ja
+ampua jäniksiä, metsoja, teeriä ynnä muuta metsän riistaa. Kyöstin isä
+pani aluksi vastaan, mutta viimein hän taipui antamaan hänelle vanhan
+haulikon käytettäväksi. Ja nyt oli Kyösti vasta miestä mielestään. Hän
+jo edeltäpäin iloitsi siitä, kuinka hän nyt voisi hämmästyttää
+kotiväkeä metsästyskertomuksillaan.</p>
+
+<p>Ensimmäisenä poutapäivänä lähti hän liikkeelle. Pyssy oli muhkeasti
+olalla, reppu riippui kainalossa. Ikävä vaan, ett'ei hänellä ollut
+metsästystorvea, niinkuin herrasmetsästäjillä.</p>
+
+<p>Hän vaelsi ensin pitkin maantietä, mutta poikkesi sitten tiheään
+petäjämetsään. Käveli jolkutteli, joskus lauleli ja viheltelikin. Tämä
+oli tosiaankin somaa ja kerrassaan miesmäistä. Kunpa nyt vaan joku
+saalis osuisi hänen tiellensä! Petäjiköstä saapui hän niityn laidalle.
+Siellä kasvoi kaunista koivikkoa. Ja mikäs on tuo tuolla koivun
+latvassa? On teeri totta tosiaan. Kyöstin sydän alkoi pamppailla.
+Hiljaa, tuskin hengittää uskaltaen, hiipi hän nyt ampumamatkan päähän.
+Nostaa pyssyn, tähtää, laukaisee. Mutta mikä ihme! Kun ruudinsavu oli
+hälvennyt, näki Kyösti teeren yhä edelleen istua kököttävän koivun
+latvassa. Hän panee pyssyynsä uuden panoksen, tähtää uudelleen ja
+laukaisee. Mutta sama tulos taaskin! Teeri istuu edelleen koivun
+latvassa. Nyt Kyöstiä suututti. Hän otti kiven maasta ja aikoi näin
+käsivoimin hyökätä teeren kimppuun. Hän meni lähemmäksi ja ojensi jo
+kätensä heittoon, kun hän viimeinkin huomasi, että koivun latvassa oli
+vaan &mdash; teeren kuva. Ja hän muistaa, kuinka naapurin miehet talvella
+juuri näillä tienoilla olivat olleet teeriä ampumassa. He olivat
+jättäneet käyttämänsä kuvan koivun latvaan. Kyöstiä suututti ja
+hävetti, hän sylkäsikin nolon mielialansa osoitteeksi. Tästä
+tapauksesta ei hän aikonut kotona mitään kertoa, kaikki nauraisivat
+hänelle kuollakseen.</p>
+
+<p>2. Asteli tuosta sankarimme taas eteenpäin niityn laitaa. Hänen hyvä
+mielialansa oli melkoisesti laimentunut. Ei tehnyt mieli enää laulaa ja
+vihellellä. Mutta koettaa tahtoi hän edelleen. Hän saapui jälleen
+petäjämetsään. Kuului pieni risahdus eräästä petäjästä. Kyösti silmäsi
+sinne. Pian keksi hän petäjän oksalla käpyä pureskelevan oravan. Ja se
+ei totta tosiaan ollut mikään kuva, vaan ihka elävä orava, sievä ja
+ketterä. Kyöstin huomattuaan se parilla hyppäyksellä livahti petäjän
+latvapuoleen. Mutta Kyösti näki sen sieltäkin. Entä jos ampuisin
+oravan! Mutta eihän oravan liha kelpaa syötäväksi. Eipä kyllä, mutta
+onhan oravan nahka kuitenkin kaupaksi käypä, saisihan sillä
+parikymmentä penniä. Mutta kukapa sen näin kesän aikaan ostaisi? Ja
+enhän minä osaa oravaa nylkeäkään. Ei maksa vaivaa oravaa ampua. Mutta
+jos en minä siitä itse mitään hyötyä saisikaan, voisinhan sen kuitenkin
+ampua ja lahjoittaa sen luurangon koulun luonnontieteellisiin
+kokoelmiin. Sepäs vasta oli mainio ajatus! Minä ampuan "tieteellisessä
+tarkoituksessa". Nämä sanat oli Kyösti jostakin sanomalehdestä lukenut,
+ja hän tunsi sydämensä paisuvan luonnontieteellisestä harrastuksesta.
+Ehkäpä opettaja lukuvuoden lopulla tai muussa sopivassa tilaisuudessa
+antaisi yleisönkin tietää, että koulun oppilas Kyösti Haavisto oli
+koulun kokoelmiin lahjoittanut oravan luurangon. Kyöstin pyssy kohosi
+oravaa kohden. Mutta vielä empi hän. Mitä pahaa on tuo viaton, sievä
+eläin sinulle tehnyt? Miksi tahdot turhanpäiten sen elämän katkaista?
+Pyssyn piippu vähän aleni. Mutta taas muisti Kyösti koulun
+luonnontieteelliset kokoelmat. Piippu jälleen nousi. Ampujan "käsi
+käski, toinen kielsi". Kyösti tuossa kahden vaiheilla ollessaan yhä
+kiihtyi. Käsi vapisi, sydän tykytti, ei hän pystynyt enää oikein
+selvästi ajattelemaankaan, mutta ampua hänen lopultakin piti. Ja hän
+ampui. Laukaus tärähti niin että metsä kaikui.</p>
+
+<p>Huohottaen, kasvot kiihkosta punaisina rupesi Kyösti nyt tarkkaamaan,
+mikä vaikutus laukauksella oli ollut. Ei näkynyt maassa oravaa. Minne
+oli se joutunut? Vihdoin näki Kyösti, että se oli tarttunut erääseen
+petäjän oksaan. Ja hän huomasi, että se vielä eli. Se oli siis vaan
+haavoittunut. Tottumaton metsästäjä oli huonosti ampunut. Mitäs oli nyt
+tehtävä? Jättääkö orava tuonne ylös itseksensä kitumaan ja kuolemaan?
+Mutta sehän olisi julmaa. Tiesi kuinka monta päivää se vielä siellä
+saisi kitua. Ei, sitä ei Kyösti voinut tehdä, niin julma hän ei toki
+ollut. Hän rupesi nyt viskelemään sitä kivillä, saadakseen sen alas
+putoamaan. Se viimein onnistuikin. Tuossa makasi nyt tuo eläinraukka
+hänen edessään verissään, mutta elävänä. Ilkeä tunne täytti Kyöstin
+sydämen. Miksi oli hän ampunut turhanpäiten, miksi oli hän viattomalle
+eläimelle tuottanut tällaisen kärsimyksen? Ja Kyöstistä tuntui, kuin
+olisi hän sillä hetkellä tahtonut piiloutua pois Jumalan ja ihmisten
+kasvojen edestä häpeätään kätkeäkseen.</p>
+
+<p>Mutta asia oli auttamattomissa. Kyöstin omatunto oli nyt herännyt. Hän
+ymmärsi, ett'ei hän voinut pahaa työtään lisätä vielä sillä, että
+jättäisi oravan kitumaan. Hänen täytyi tavalla tai toisella lopettaa
+se. Hui miten ilkeä tehtävä!</p>
+
+<p>Kyösti palasi kotiansa. Ei hän kenellekään retkestään kertonut.
+Näytti hyvin umpimieliseltä ja nololta. Mutta pyssyn ja laukun hän
+pani seinälle, eikä hän niihin sen jälkeen enää koskenut. Hänen
+metsästys-intonsa oli mennyt. Kun hän täysikasvuisena miehenä sitten
+tästä ensimmäisestä ja viimeisestä metsästysretkestään kertoi, lisäsi
+hän: Ikävä tapaus se minulle oli, mutta paljon minä siitä opin. Siitä
+päivästä asti en ole voinut nähdä luontokappaleita rääkättävän.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kaki" id="Kaki"></a>71. Käki.</h2>
+
+
+<p>1. Tällä linnulla, joka on niin yleiseen tunnettu ja jota keväällä
+kesän ennustajana niin hartaasti odotellaan, on hyvin omituiset
+elintavat.</p>
+
+<p>Käki oleskelee melkein koko Europassa sekä Aasiassa ja
+pohjois-Afrikassa. Suomeen saapuu se Toukokuun alkupuolella, mutta
+muuttaa jo Elokuun lopulla ja Syyskuun alussa takaisin etelään,
+Välimeren tienoille.</p>
+
+<p>Käki vaihtaa pari kertaa väriänsä. Poikaset eivät ole vanhempien käkien
+näköisiä eivätkä aina toistensakaan näköisiä. Kaksivuotiset naaraskäet
+ovat milloin punasenruskeita, milloin harmaita. Vanhempana on käellä
+yläpuoli ruumista sinisenharmaa ja alapuoli valkea tummilla
+poikkijuovilla. Sen pituus on noin 14&pound; tuumaa.</p>
+
+<p>Värinsä, ruumiinrakennuksensa ja lentonsa puolesta on käki hyvin haukan
+näköinen, josta syystä kaiketikin kansan kesken on noussut se väärä
+luulo, että käki täysikasvuisena muuttuisi haukaksi.</p>
+
+<p>Käki lentää nopeasti, mutta kävelee vaivaloisesti, jonka vuoksi se vaan
+hätätilassa laskeutuukin maahan. Se on levoton, hätäinen ja arka lintu.
+Toisten lintujen, vieläpä toisten käkienkin seuraa se karttaa, ja
+varsinkin pikkulinnut sitä hyvin vihaavat. Ainoastaan oman naaraansa
+kanssa elää se sovinnossa, ja sille se kesällä antaa sointuvan ja
+miellyttävän kukuntansa kuulua. Tämä kaunis kukunta onkin tehnyt käen
+niin suosituksi linnuksi.</p>
+
+<p>Käki elää perhosen ja muitten hyönteisten toukista, ja koska sillä on
+hyvä ruokahalu, syö se sellaisia suuret määrät.</p>
+
+<p>2. Yksi tämän linnun merkillisimmistä ominaisuuksista on se, että
+naaras itse ei haudo muniansa eikä pidä huolta poikasistansa. Se näet
+salavihkaa laskee munansa jonkun toisen linnun valmiiseen pesään ja
+jättää ne vieraan haudottaviksi. Kivitaskujen, västäräkkien, leivosten
+ynnä muiden hyönteisistä elävien pikkulintujen niskoille laskee se
+siten muniensa ja poikaistensa hoidon. Kun naaraskäki on keksinyt
+sellaisen linnun pesän, hiipii se sinne pesän omistajan poissa ollessa
+ja laskee munansa pesään, usein vielä työntäen ulos ne munat, mitkä
+siellä entuudestaan olivat. Käki munii vuosittain 4 tai 5 munaa, ja
+joka munalle etsii se uuden pesän, joka tavallisesti kuuluu jollekin
+toiselle lintulajille kuin edellinen pesä. Munimis-aika kestää
+Touko- ja Kesäkuun, vieläpä osan Heinäkuutakin. Munat ovat
+hyvin erilaisia värilleen: sinisen vihreitä, valkeanharmaita,
+valkeankeltaisia, ruskeita, harmailla ja ruskeilla pilkuilla ja
+viivoilla kirjavoituja. Käen omaan suuruuteen verraten on sen muna
+hyvin pieni, tavallisesti vaan sen kokoinen, kuin senkin linnun muna,
+jonka pesää se hyväksensä käyttää. Toisinaan laskee se munansa pesään,
+jolla on niin ahdas aukko, että se ei itse pääse sinne sisälle. Sillä
+on kuitenkin keinonsa: se munii maahan, ottaa munan nokkaansa ja
+heittää sen sitte pesään, jolloin usein tapahtuu, että sekä käenmuna
+että pesässä ennen löytyvät munat särkyvät.</p>
+
+<p>3. Pikkulintu, joka tällä tavalla on saanut käenmunan pesäänsä, suuttuu
+siitä toisinaan ja heittää munan ulos; mutta tavallisesti rupee se sitä
+kuitenkin omien muniensa ohessa hautomaan. Munasta päässyt käenpoika on
+hyvin pieni ja tavattoman ruma; sillä on suuret silmät ja leveä suu,
+joten se on enemmän sammakon kuin linnun näköinen, mutta sillä on kova
+ruokahalu ja se kasvaa pian. Muutaman päivän päästä ryöstää se kaiken
+ravinnon kasvinkumppaneiltaan ja työntää ne viimein ulos pesästä.
+Avuttomina ollen ne silloin tavallisesti kuolevat. Emälintu
+tuollaisissa tapauksissa esiytyy niinkuin usein äidit ihmistenkin
+kesken: se lapsi, joka sille enimmän surua tuottaa, on sille kaikista
+rakkain. Niinpä antaa se omien poikastensa kuolla ja koettaa
+viimeisetkin voimansa panna liikkeelle jaksaaksensa hankkia elatusta
+ahnaalle kasvatillensa, jolla on alituinen nälkä. Eräs tiedemies näki
+kerran myöhään syksyllä, miten yksinäinen västäräkki hyvin kiireissään
+kokosi hyönteisiä sekä sitten lensi onttoon tammeen ruokkiakseen siellä
+olevaa täysikasvuista käenpoikaa. Tämä oli näet yhä edelleen puun
+sisässä olevassa pesässä, josta se ei mahtunut ulos lentämään. Vasta
+sitten, kun aukko kirveen avulla suurennettiin, pääsi se vankeudestaan.
+Tämän kasvattinsa vuoksi oli tuo pieni västäräkki raukka laiminlyönyt
+ajoissa muuttaa lämpimiin maihin, ja piankin olisi sille kylmyyden ja
+nälän kautta tuho tullut.</p>
+
+<p>Käenpojan ääni on: tsis, tsis, tsis ja tsis, sis, sis. Nälissään
+ollessaan se varsin myötäänsä sillä tavalla ääntää, ja siitä on helppo
+huomata sen olopaikka.</p>
+
+<p>Käenpoika ei siis ole mikään miellyttävä olento. Mutta onpa tahdottu
+tehdä se vielä ilkeämmäksi, kun on syyttä parjattu sen olevan niin
+ahnaan, että se lopulla, täysikasvuiseksi tultuaan, muka söisi omat
+elatusvanhempansa.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpeämän."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lintuselle" id="Lintuselle"></a>72. Lintuselle.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi lausu lintu pieno,<br /></span>
+<span class="i0">sa peippo pihlajan,<br /></span>
+<span class="i0">kuink' aina voit sa laulaa,<br /></span>
+<span class="i0">iloita ainian?<br /></span>
+<span class="i0">Sun laulus aamust' iltaan<br /></span>
+<span class="i0">ma kuulen kultaisen,<br /></span>
+<span class="i0">ja ain' on kirkas äänes<br /></span>
+<span class="i0">ja rikas riemu sen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Niin elantos on niukka,<br /></span>
+<span class="i0">niin ahdas asuntos,<br /></span>
+<span class="i0">mut majas maireutta<br /></span>
+<span class="i0">vain soi sun laulelos.<br /></span>
+<span class="i0">Et kylvä etkä niitä,<br /></span>
+<span class="i0">et korjaa latohon,<br /></span>
+<span class="i0">vaan huoli huomisesta<br /></span>
+<span class="i0">se sulle outo on.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuin moni maailmassa<br /></span>
+<span class="i0">sai kultaa, kunniaa<br /></span>
+<span class="i0">ja loistolinnoiss' asuu,<br /></span>
+<span class="i0">maat, vallat omistaa,<br /></span>
+<span class="i0">mut huoleen hänet huomen<br /></span>
+<span class="i0">ja kyyneliin se koi<br /></span>
+<span class="i0">vain nostaa, jolle juuri<br /></span>
+<span class="i0">sun ylistykses soi!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Miks ylös nurkusilmän<br /></span>
+<span class="i0">niin kylmän vain hän luo?<br /></span>
+<span class="i0">Hän mitä vaatii, kaikki<br /></span>
+<span class="i0">kun Luoja lahjaks suo?<br /></span>
+<span class="i0">Edessä jalkojensa<br /></span>
+<span class="i0">kun kaikk' on riemut maan,<br /></span>
+<span class="i0">miks' alempaansa tallaa<br /></span>
+<span class="i0">ja lisää huokaa vaan?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei, laula, lintu pieno,<br /></span>
+<span class="i0">vaan onnest' ainiaan,<br /></span>
+<span class="i0">en valitusta virtees<br /></span>
+<span class="i0">sekoita konsanaan.<br /></span>
+<span class="i0">Tee aina kesän tullen<br /></span>
+<span class="i0">pihaani pesäses,<br /></span>
+<span class="i0">opeta aamuin, illoin<br /></span>
+<span class="i0">ilohos, onnehes.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suomen_salossa" id="Suomen_salossa"></a>73. Suomen salossa.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 550px;">
+<img src="images/pict09.jpg" width="550" height="430" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Honkain keskellä mökkini seisoo<br /></span>
+<span class="i0">Suomeni soreassa salossa;<br /></span>
+<span class="i0">honkain väliltä siintävä selkä<br /></span>
+<span class="i0">vilkkuvi koittehen valossa.<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa,<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa!<br /></span>
+<span class="i0">kaikuu mun suloinen Suomeni maa!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaukana korvessa käkönen kukkuu,<br /></span>
+<span class="i0">sulhonsa suloutta ylistää;<br /></span>
+<span class="i0">paimenten soitanto laitumen tieltä<br /></span>
+<span class="i0">ääntänsä korviini vilistää.<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa,<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa!<br /></span>
+<span class="i0">kaikuu mun suloinen Suomeni maa!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Omanpa henkeni kieltä ne puhuu<br /></span>
+<span class="i0">honkain humina ja luonto muu;<br /></span>
+<span class="i0">itse en sydäntäin hillitä taida,<br /></span>
+<span class="i0">riemusta soikohon raikas suu.<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa,<br /></span>
+<span class="i0">Hoi la la la la laa!<br /></span>
+<span class="i0">kaikuu mun suloinen Suomeni maa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Varpunen" id="Varpunen"></a>74. Varpunen.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos ruikutella voisin<br /></span>
+<span class="i0">ma kielin sataisin<br /></span>
+<span class="i0">tai kiurusena oisin<br /></span>
+<span class="i0">kohoova pilvihin, &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">niin aina kiitteleisin<br /></span>
+<span class="i0">suloista Suomea,<br /></span>
+<span class="i0">ja Jumalalle veisin<br /></span>
+<span class="i0">ma huokauksensa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Hän silmät ehkä loisi<br /></span>
+<span class="i0">myös meihin raukkoihin<br /></span>
+<span class="i0">ja päivän paistaa soisi<br /></span>
+<span class="i0">saloihin synkkihin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei ääni mulle suotu<br /></span>
+<span class="i0">oo satakielisen;<br /></span>
+<span class="i0">heikoksi siipi luotu,<br /></span>
+<span class="i0">ei kanna taivaasen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan laulustani kuiten<br /></span>
+<span class="i0">en huoli vai'eta,<br /></span>
+<span class="i0">kun ääni lintuin muitten<br /></span>
+<span class="i0">ei kuulu talvella.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Paremmat laulu-äänet<br /></span>
+<span class="i0">keväällä ehtinee,<br /></span>
+<span class="i0">niin kuunnellessaan noita<br /></span>
+<span class="i0">jo varpu vaikenee!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Syksytoiveita" id="Syksytoiveita"></a>75. Syksytoiveita.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu,<br /></span>
+<span class="i0">lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;<br /></span>
+<span class="i0">talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö,<br /></span>
+<span class="i0">&mdash; miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talviki tullee,<br /></span>
+<span class="i0">kun suven-aikainen työn' turha se ollut tok' ei;<br /></span>
+<span class="i0">aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni [jyvähinkaloni] paisuu,<br /></span>
+<span class="i0">karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu [rasva].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,<br /></span>
+<span class="i0">ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee,<br /></span>
+<span class="i0">[Elon uuden siemen, jonka kylvin maan poveen, ei huku siellä.]<br /></span>
+<span class="i0">mut suvi uus' kuni [kun] kirkastaa taas maita, se nousee<br /></span>
+<span class="i0">uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ihminen, näinpä se sunkin suhtasi on elämässäs,<br /></span>
+<span class="i0">surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt,<br /></span>
+<span class="i0">vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää,<br /></span>
+<span class="i0">[kinostaa, tekee lumen näköiseksi],<br /></span>
+<span class="i0">hiljemmin suonesi lyö, jalkasi horjuen käy.<br /></span>
+<span class="i0">Nuorra [nuorena] ja voimasi päivinä teit sinä miehenä työtä,<br /></span>
+<span class="i0">kasvopa karttunut sen nyt isänmaallesi jää,<br /></span>
+<span class="i0">tuo isänmaallesi jää, sekä jääpipä lapsesi hurskaat,<br /></span>
+<span class="i0">joidenka mielihin myös kelvon ja kunnian loit.<br /></span>
+<span class="i0">Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,<br /></span>
+<span class="i0">henkesi kuolematoin kuoloa tunne tok' ei,<br /></span>
+<span class="i0">vaan valo uus' kun kirkastaapi jo uusia maita,<br /></span>
+<span class="i0">uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Talven_aika" id="Talven_aika"></a>76. Talven aika.</h2>
+
+
+<p>Usein kuulee valitettavan talvien pituutta ja kolkkoutta täällä
+pohjoismaissa. Väitetäänpä vielä, että meillä muka olisi yhdeksän
+kuukautta talvea eikä kolmeen kuukauteen mitään kesää. Sietääpä
+lähemmin tarkastaa, ovatko nuo valitukset ja puheet oikeutettuja, vai
+liioiteltuja.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict10.jpg" width="600" height="366" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Varsinaisia kesäkuukausia ovat tosin ainoastaan kesä-, heinä- ja
+elokuu. Mutta useimmiten on jo toukokuukin niin lämmin ja ihana, että
+sen saapi kesäajaksi lukea. Jos sitten, kuten usein on laita, vielä
+syyskuussa kestää kauniita ja lämpimiä ilmoja, niin pelastamme
+Pohjolalle kesää noin viisi kuukautta. Ja jäljellä olevat seitsemän
+kuukautta eivät nekään ole pelkkää talvea. Maalis- ja huhtikuu ovat
+näet kevätkuukausia, jolloin talven valta heltii, lumet ja jäät
+sulavat. Kun kirkkaalla kevät-ilmalla päivä paistaa heleästi ja
+leivonen livertelee ylhäällä ilmassa, tuntuu sydämessä niin suloiselta,
+kuin olisi jo kesä käsissä. Ikävin vuoden-aika on epäilemättä
+pimeä-öinen ja kolkko syksy, jota tavallisesti kestää loka- ja
+marraskuun ajan. Ja sitten alkaa tuo monen niin kammoksuma talvi.
+Mitäpä siinä oikeastaan on vikaa ja moittimista?</p>
+
+<p>Ei se ole niin pitkän pitkä, ett'ei sitä kestää voisi. Joulu-,
+tammi- ja helmikuuhan vaan ovat varsinaisia talvikuukausia. Monesti
+toivoisi maamies sen pitemmäksikin, päästäksensä syksyn ja kevään
+epätasaisista ilmoista ja huonosta kelistä. &mdash; Eikä talvi ole niin
+kylmäkään, ett'ei sitä kärsiä voisi. Hyvät ja lämpimät vaatteet tosin
+tarvitaan, jos ulkoilmassa on liikuttava, mutta näin varustettuna eipä
+mitään hätää olekaan. Ja kun pakkaseen kerran tottuu, ei se niin
+ankaralta tunnukaan. Jos olisi valittavanamme Afrikan kuumuus tai
+Pohjolan talvi, ennen toki pitäisimme raikkaan, pirteätä mieltä
+herättävän talvemme. &mdash; Mutta hirmuiset ovat talven tuiskut ja pyryt,
+sanotaan. Totta on, että näiden aikana ei ulkoilmassa ole hauska
+liikkua, mutta muistettava on, että tuiskuja on verraten paljon
+vähemmän, kuin kirkkaita ja tyyniä ilmoja. Pysymme siis tuisku-ilmoilla
+lämpimässä huoneessamme, istuen hauskan uunivalkean ääressä ja
+toimitellen kotiaskareitamme. &mdash; Väärin on myös sanoa talvea kolkoksi.
+Puhdas, valkea lumi silloin kattaa maat ja vedet; ja kirkkaina päivinä
+hohtavat lumikiteet kuin timantit hangen pinnalla. Eikä kaikki ole
+silloin kuollutta luonnossa. Havumetsät pysyvät talvellakin vehreinä;
+kun silmä väsyy valkeiden lumikenttien katselemiseen, tarjoavat nuo
+metsät silloin miellyttävän vaihdoksen näköalassa. Entäs talven ihanat
+tähti- ja kuutamoyöt! Olet varmaankin ollut joskus matkalla tuollaisena
+yönä. Hiljaisuus vallitsee luonnossa, et kuule muuta kuin aisakellon
+yksitoikkoista kilahtelemista ja reenjalaksen narinaa. Tähän pian
+väsyisit, mutta kun nostat silmäsi tähtikirkkaaseen, kuun valaisemaan
+avaruuteen, on siellä näky niin mahtavan kaunis, että väsymys kylläkin
+pakenee. Ja pian kiitävät ajatuksesi kauas avaruuden maailmoihin,
+taakse loistavien tähtitarhain. Kaunis ja juhlallinen on silloin
+Pohjolan talvi. &mdash; Ei ole tarvis puhuakaan talven huvituksista, ne me
+nuoret kyllä tunnemme. Tiedämme myös, minkä edun talvi tarjoaa kaikelle
+liikkeelle, kun pääsee jäitä ja muita oikoteitä myöten kulkemaan
+keveämmin ja nopeammin, kuin kesällä, sekä liikkumaan kuormilla
+metsissä ja muilla paikoilla, minne kesällä ei ole yrittämistäkään. &mdash;
+Pian kuluvat nuo varsinaiset kylmät talvikuukaudet. Joululta alkavat
+päivät pian pidetä, pian tulee "Kyntteli", josta muutamat jo kevättä
+lukevat, ja kun maaliskuun loppupuolille päästään, ollaan jo armaisen
+kevään kynnyksellä.</p>
+
+<p>Mikäpä siis vikana meidän talvallamme! Ilman sitä piankin kesään
+kyllästyisimme. Kun hyvä Luoja on suonut meille näinkin paljon hyvää
+talven mukana, olkaamme tyytyväiset ja kiitolliset, vaikka talvi joskus
+ankaraltakin tuntuu. Onhan lämpimillä kesämailla taas omat haittansa,
+joista me raittiin Pohjolan asukkaat emme mitään tiedä.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei mene kesä vesittä, eikä talvi pakkasitta."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lumisateella" id="Lumisateella"></a>77. Lumisateella.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Lumia lentää<br /></span>
+<span class="i0">ristin ja rastin,<br /></span>
+<span class="i0">leikkiä lyöden ja<br /></span>
+<span class="i0">taistellen;<br /></span>
+<span class="i0">vaan väsyneinä<br /></span>
+<span class="i0">vaipuvat viimein<br /></span>
+<span class="i0">etsien rauhaa<br /></span>
+<span class="i0">povehen maan.<br /></span>
+<span class="i0">Mutta kun päivä<br /></span>
+<span class="i0">keväinen kutsuu,<br /></span>
+<span class="i0">pilviks ilmahan<br /></span>
+<span class="i0">haihtuvat taas.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ihmiset myöskin,<br /></span>
+<span class="i0">maailman lapset,<br /></span>
+<span class="i0">raatavat, lempivät,<br /></span>
+<span class="i0">taistelevat;<br /></span>
+<span class="i0">vaan väsyneinä<br /></span>
+<span class="i0">horjuvat hautaan<br /></span>
+<span class="i0">töistähän, teistään<br /></span>
+<span class="i0">lepäjämään.<br /></span>
+<span class="i0">Kerran kun kutsuvi<br /></span>
+<span class="i0">Jumalan ääni,<br /></span>
+<span class="i0">henkinä nousevat<br /></span>
+<span class="i0">taivahasen.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Unen_tullessa" id="Unen_tullessa"></a>78. Unen tullessa.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Hiljaa, hiljaa! Ilta on.<br /></span>
+<span class="i0">Taivas tummeneepi.<br /></span>
+<span class="i0">Luonto tyyntyy lepohon,<br /></span>
+<span class="i0">maa jo himmeneepi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Haukottava hämäryys<br /></span>
+<span class="i0">pirtin pienen täyttää.<br /></span>
+<span class="i0">Pärekin jo pihdissään<br /></span>
+<span class="i0">pienemmästi näyttää.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuutusessa tummemmin<br /></span>
+<span class="i0">keinuu leino lapsi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">alkaa armas äitikin<br /></span>
+<span class="i0">tulla tummemmaksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sitte saapuu unonen,<br /></span>
+<span class="i0">päreen sammuttaapi,<br /></span>
+<span class="i0">pitkin pirtin penkkejä<br /></span>
+<span class="i0">hiljaa hamuaapi &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Istuvaiset nujertaa<br /></span>
+<span class="i0">vitkon [vähitellen] vuotehelle,<br /></span>
+<span class="i0">pitkälleen jo äidinkin<br /></span>
+<span class="i0">kaataa kätkyelle.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Yö jo on ja hämynen<br /></span>
+<span class="i0">pirtti unelmoipi.<br /></span>
+<span class="i0">Sirkka uunin korvassa<br /></span>
+<span class="i0">tyytyväisnä soipi &mdash; &mdash;<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Toukokuulla" id="Toukokuulla"></a>79. Toukokuulla.</h2>
+
+
+<p>Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä
+näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat
+"hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen
+lapsilauma vaelsi maantietä pitkin. Tänään oli näet koululla lupapäivä,
+ja opettajansa johdolla kulkivat lapset nyt muutaman virstan päässä
+olevaan Tuomisalon metsikköön vapauttansa viettämään. Oli määrä siellä
+varsinkin kukkia poimia.</p>
+
+<p>Maantien varrella oli taloja ja peltoja. Kyntömiehet ja hevoset olivat
+ahkerassa puuhassa; kaurankylvö tapahtui näet parhaillaan. Hikisinä
+kulkivat sekä kyntäjät että hevoset auran ääressä, mutta maamies
+unhotti väsymyksen ajatellessaan, että hyvä Jumala hänen kylvönsä
+siunaisi ja antaisi sen tehdä hedelmän ajallansa. Ruisvainiot
+vehreydessään olivat ihanat nähdä. Kauan lumen alla maattuansa
+näyttivät oraat nyt sitä suuremmalla innolla pyrkivän nousemaan. Koko
+maisema näytti hymyilevän kevään kirkkaassa auringonpaisteessa.
+Ylhäältä sinertävästä avaruudesta kuului kiurun suloinen kevätviserrys.
+Luonto vietti onnellista lapsuutensa aikaa. Ja lapsuuden onni ja ilo
+loisti nuorten koululastenkin kasvoilla.</p>
+
+<p>Lähestyttiin jo matkan päämäärää, Tuomisaloa. Siinä kasvoi sekä
+lehti- että havupuita. Sen päivänpuoleisella kupeella oli sievä nurmi.
+Ruoho ei vielä ollut sanottavasti noussut, mutta sen sijaan kasvoi
+siinä jotakin muuta, mikä oli omiansa elähyttämään lasten mielet. Se
+oli näet koristettu monilukuisilla valkovuokoilla. Oletko nähnyt näitä
+keväimen ihania lapsia? Taivaan puhtaus ja viattomuus asuu vuokon
+lumivalkeassa kukassa; sen lehdillä on kevään ensimmäinen heleä
+vehreys; sen tuoksu on vieno ja raikas, kuin olisi se henkäys tuon
+keväällä uudistuvan ja kirkastuvan luonnon povesta. Mieli täyttyy
+selittämättömällä armaudella sitä katsellessa.</p>
+
+<p>Mutta syvemmällä metsän sisässä kukkii vielä valkovuokon sisar, tuo
+vähän aikaisempi sinivuokko. Jo silloin kun leivon laulu alkaa kuulua
+taivaalta, aukaisee sinivuokko kukkansa. Keväisen päivän paisteesta ja
+taivaan sinestä kaiketikin sen kukka saapi tuon ihmeen ihanan
+sinivärinsä, joka on kuin ensimmäinen toivon ja elämän hohde talven
+kylmyyden ja kolkkouden jälkeen.</p>
+
+<p>Valko- ja sinivuokoista sommittelivat lapset nyt herttaisen kauniita
+kukkavihkoja. Opettaja huomautti heille, että heillä noissa vihoissaan
+oli viattomuuden ja toivon värit. "Nehän oroat oikeat lasten värit",
+sanoi hän. "Niin &mdash; ja niistä väreistä me Suomessa pidämme", sanoi yksi
+pojista.</p>
+
+<p>Vielä muutamia muitakin kevätkukkia oli nähtävissä. Kaino orvokki
+esimerkiksi oli jo aukaissut vaaleansiniset terälehtensä; voikukka ja
+rentukka näyttelivät heleän keltaisia kukkiansa. Tämän ihanuuden
+lisäksi levisi aukenevista puiden lehdistä raitis tuoksu, suloinen
+hengittää, kuin olisi ikuisen nuoruuden henkäys siinä asunut. Ja koko
+metsikkö kajahteli pesivien laululintujen viserryksistä. Rastaat,
+peipot ja sirkut pitivät oikein kilpalaulajaisia. Laulu ei tosin tahdin
+mukaan käynyt, mutta se oli niin heleätä, riemullista ja sydämellistä,
+että sitä kannatti kuunnella; suruisimmankin sydän olisi siitä jälleen
+virkistynyt. Ja väliaikoina kuului tuon tuostakin käen sointuisata
+kukuntaa, josta luonnonihanuudelle herkät esi-isämme ovat laulaneet:</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kun käki kukahtelevi,<br /></span>
+<span class="i0">niin syän sykähtelevi,<br /></span>
+<span class="i0">itku silmähän tulevi,<br /></span>
+<span class="i0">ve'et poskille valuvi.<br /></span>
+</div></div>
+
+<p>Kyllä oli siis lapsille tänä Toukokuun päivänä ihanuutta ja hauskuutta
+tarjona. Keveillä sydämillä ja nauttien tästä Luojan lahjoittamasta
+kauneudesta, jolle ei vertoja löydy, viettivät he päivänsä Tuomisalon
+metsikössä luonnon helmassa, leikkien, lauleskellen ja kukkia poimien.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta,<br /></span>
+<span class="i0">viikkokausi kivenviasta, yksi päivä pääskysestä,<br /></span>
+<span class="i0">västäräkistä ei vähääkään."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kauneinta_metsassa" id="Kauneinta_metsassa"></a>80. Kauneinta metsässä.</h2>
+
+
+<p>1. Niin, kauniina kesä-aamuna se oli ja aikaisin olikin; luulen, ett'ei
+kello ollut enempää kuin viisi, sillä aurinko oli vielä alhaalla ja
+koivun varjot näyttivät pitkiltä viheriällä nurmella. Isä ja äiti eivät
+sallineet, että nukuimme kauan aamusella, ja kotona oli vanha
+kalastaja, jonka oli tapana kello neljän aikana huutaa ikkunamme takaa:
+"nouse nuottasille! nouse nuottasille!" ja nuolen nopeudella nousimme
+vuoteelta; kyllä tuo alussa tuntui raskaalta, mutta lopuksi ymmärsimme,
+että on totta, mitä vanhat ihmiset sanovat "aamuhetki kullan kallis".
+Niin, niin, siksi tulee kauniisti käydä levolle jo yhdeksän aikaan
+illalla.</p>
+
+<p>Mutta pitihän minun sanoa, miten oli aamulla metsässä. Niin, siellä oli
+viheriää ja raitista ja hyvin suloista. Siellä oli monenlaisia puita,
+alkaen pilviin ulottuvasta hongasta, joka kerran vielä aikoo korkeaksi
+mastopuuksi, tuohon nystyräiseen katajapensaaseen asti, joka lohdutti
+itseänsä sillä, että muka hänkin voisi kohota puuksi, jos karsittaisiin
+oksat ja latva ja sidottaisiin paaluun; vaan näetsen, siitä minä en
+huoli, sanoi hän; enemmän rakastan vapauttani. Ajatteleppas, jos olisin
+puu, niin lapset eivät tulottuisi minuun, kun tulevat poimimaan katajia
+ripotellaksensa tuvan lattialle pyhäaamuna.</p>
+
+<p>"Se onkin ainoa, mihin kelpaat", sanoi kuusi, joka isostellen seisoi
+hänen ääressään. "Sinä olet omiasi poljettavaksi, raukka", arveli
+kuusi.</p>
+
+<p>"Mitäpä siitä?" sanoi katajapensas. "Onhan siinä kyllä, että voin
+ihmisiä ilahuttaa hyvällä metsätuoksullani. Sitä paitsi kelpaan
+savustusaineeksi sääskien karkoittamiseksi ja kelpaanpa vielä kaareksi
+poikien jousipyssyyn, ja minun marjoistani keitetään nestettä ja siitä
+tehdään siirappia ja sitten..."</p>
+
+<p>"Äläpäs nyt. Ole vaiti", sanoi pihlaja, "kuuluu kovin itserakkaalta,
+kun noin luettelee ansioitansa. Tahtoisinpa tietää, kuka on kaunein
+täällä metsässä. Mitä sinä siitä sanot?" Ja silloin pihlaja somasti
+ravisteli tuuheita, valkoisia oksiansa, sillä hän oli juuri nyt
+parhaimmassa kukoistuksessaan juhannuksen aikaan.</p>
+
+<p>"Sitäpä sopii kysyä", korotti äänensä tuomi, sillä hän oli niin
+valkoinen, kuin olisi hän juuri ollut lumisilla; hän kukkii näet,
+hänkin juuri par'aikaa. "Miettikäämmepä tarkoin, kuka meistä mahtanee
+olla kaunein", hän sanoi. Ja samassa levisi tuomen lumivalkoisista
+kukista suloisin tuoksu.</p>
+
+<p>Koivun mielestä oli tuo hyvin viisaasti puhuttu, sillä hän oli
+kauniisti järjestänyt pitkät, viheriät hiuksensa ja heilutti kepeästi
+kiharoitansa hiljaisessa aamutuulessa. "Minä olen ihan varmaan
+kaunein", ajatteli hän salaa itsekseen.</p>
+
+<p>"Meidän pitäisi kysyä kukkasilta", sanoi vaahtera, joka levitti
+vilpoisen, tuuhean lehtikattonsa mättäiden yli, jotka olivat täynnä
+vuokkoja ja valokin kukkia.</p>
+
+<p>"Se ei ensinkään ole tarpeellista", tiuskasi siihen mänty. "Kaunis on
+vasta se, joka on suuri ja voimallinen. Katsokaapas minua? Enkö ole
+mahtavan näköinen?" Ja sitte tekeytyi hän niin ankaran näköiseksi, että
+oikein pelottaisi muita.</p>
+
+<p>Tammi seisoi tyvenenä ja kuunteli. "Narrimaista on noin arvostella
+omassa asiassaan", arveli hän. "Olenpa varma siitä, että jokainen
+teistä luulee olevansa kaikista kaunein. Kysykäämme siksi peipposelta,
+joka keinuu tuolla ylhäällä koivun latvassa. Hän ei ole puolueellinen."</p>
+
+<p>Tuumasta toimeen; he kysyivät peipposelta. Mutta hän mietti asiaa kauan
+eikä tahtonut laulaa totuutta kaikkein kuultavaksi.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 161px;">
+<img src="images/pict11.jpg" width="161" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>2. Sitte tuli kaksi pientä lasta, poika ja tyttö, jotka asuivat
+pienoisessa mökissä metsän rinteellä. Kun he lähtivät ulos varhaisena,
+ihanana kesä-aamuna, panivat he kätensä ristiin ja sanoivat: "Hyvä
+Jumala, mitenkä metsäsi on kaunis! Hyvä Jumala, miten sinun maailmasi
+on ihana! Hyvä Jumala, auta meitä pieniä, köyhiä lapsukaisia, että
+kasvamme sinun viisaudessasi ja todistamme sinun voimastasi ja
+ylistämme sinun armoasi kaikkena elinaikanamme!"</p>
+
+<p>Kun puut metsässä kuulivat lasten rukouksen, vaikenivat he ihmetyksestä
+ja mielen liikutuksesta; heidän huminansa hiljeni melkein äänettömään
+kuiskaukseen, ja selvästi saattoi kuulla peipposen liverryksen, kun hän
+tuossa viserti koivun latvassa:</p>
+
+<p>"Kaunis, kaunis on viheriä metsäni ja koko Jumalan luomakunta on
+kauttaaltaan kaunis. Mutta minä sanon teille, te puut, jotka kysytte,
+mikä on kauneinta metsässä, että kaikesta, mitä ihanaa ja kaunista
+Jumala on antanut kasvaa tässä seudussa, ei ole mitään niin
+rakastettavan hyvää ja viattoman suloista, kuin nämä kaksi lasta, jotka
+kiittävät Jumalan hyvyyttä kirkkaana aamuhetkenä. Sillä kauneus ja
+voima ja taito ja suuruus on kaikki mitätöntä, ellei ole nöyrää
+sydäntä, joka unohtaa itsensä, antaen kaiken kunnian yksin Jumalalle.
+Lasten rukous Jumalalle on parempi kuin lintujen laulu ja puitten
+viheriäisyys ja kukkasten tuoksu. Jumala teitä siunatkoon, rakkaat
+pienet lapset! Jumala teitä siunatkoon, pienet kukkaset elämän suuressa
+metsässä, ja antakoon teidän kasvaa viisaudessa ja armossa
+ijankaikkisesti!"</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kevatlaulu" id="Kevatlaulu"></a>81. Kevätlaulu.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Jo kinos sulaa, katoaa<br /></span>
+<span class="i0">Pois noron ouruvesiin,<br /></span>
+<span class="i0">Ja roudatonna taasen maa<br /></span>
+<span class="i0">Käy hangen alta esiin,<br /></span>
+<span class="i0">Jo päivän silmä keväinen<br /></span>
+<span class="i0">Taas paistaa meille myhäillen &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Jo kevät tullut on!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jo riutuu ulapalla jää<br /></span>
+<span class="i0">Ja laineen kahle irkoo,<br /></span>
+<span class="i0">Taas tantereella nukkapää<br /></span>
+<span class="i0">Jo kohta nurmi virkoo,<br /></span>
+<span class="i0">Ja koivun urvut aukeaa<br /></span>
+<span class="i0">Ja vihannaksi lehto saa &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Jo kevät tullut on!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Taas taivaan alla kiurusen<br /></span>
+<span class="i0">Soi ääni korkealla,<br /></span>
+<span class="i0">Ja tuttavamme käkönen<br /></span>
+<span class="i0">Taas kukkuu kankahalla,<br /></span>
+<span class="i0">Ei malta pieni perhokaan<br /></span>
+<span class="i0">Nyt uinailuaan jatkamaan &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Jo kevät tullut on!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siis mielen routa, murhe pois!<br /></span>
+<span class="i0">Sen kevään lämmin voittaa &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Ken kaihon orja olla vois,<br /></span>
+<span class="i0">Kun riemun aika koittaa?<br /></span>
+<span class="i0">Siis kevään laulu raikas vaan<br /></span>
+<span class="i0">Nyt kaikkialla kaikukaan!<br /></span>
+<span class="i0">Jo kevät tullut on!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kevat" id="Kevat"></a>82. Kevät</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Touon aika lähenee,<br /></span>
+<span class="i0">Kylmät hallat vähenee,<br /></span>
+<span class="i0">Päivä kirkkahasti<br /></span>
+<span class="i0">Paistaa, ihanasti<br /></span>
+<span class="i4">Korkealta,<br /></span>
+<span class="i4">Taivahalta<br /></span>
+<span class="i0">Siintävältä, loistavalta.<br /></span>
+<span class="i0">Virta vilpas vieriää,<br /></span>
+<span class="i0">Järven laine kieriää<br /></span>
+<span class="i0">Hiljallehen rantaan,<br /></span>
+<span class="i0">Pois katoopi santaan.<br /></span>
+<span class="i0">Koivut, haavat<br /></span>
+<span class="i0">Lehden saamat,<br /></span>
+<span class="i0">Tuomet, raidat kukoistavat.<br /></span>
+<span class="i0">Pensaat ja puut,<br /></span>
+<span class="i0">Niityt ja haat,<br /></span>
+<span class="i0">Laaksot ja muut<br /></span>
+<span class="i0">Ruohoiset maat<br /></span>
+<span class="i0">Kaunistuvat ihaniksi.<br /></span>
+<span class="i0">Saaret, mantereet,<br /></span>
+<span class="i0">Luodot, tantereet<br /></span>
+<span class="i0">Muuttui taas jo tuttaviksi.<br /></span>
+<span class="i0">Kukkula ja suo,<br /></span>
+<span class="i0">Kaikki tyyni tuo<br /></span>
+<span class="i0">Hauskuutensa tullessaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Pienet linnut visertää,<br /></span>
+<span class="i0">Pyyt ne puissa viheltää,<br /></span>
+<span class="i0">Teeret kuhertavat.<br /></span>
+<span class="i0">Kumppaninsa saavat<br /></span>
+<span class="i4">Pikkusetkin<br /></span>
+<span class="i4">Lintusetkin,<br /></span>
+<span class="i0">Itse pienet perhosetkin.<br /></span>
+<span class="i0">Sorsat ruo'istohon ui,<br /></span>
+<span class="i0">Kyttä maahan kumartui,<br /></span>
+<span class="i0">Rastas laulaa puussa,<br /></span>
+<span class="i0">Äijä lahden suussa<br /></span>
+<span class="i0">Ruuhessansa<br /></span>
+<span class="i0">Verkostansa<br /></span>
+<span class="i0">Päästeleepi saalistansa.<br /></span>
+<span class="i0">Tuohen ja muun<br /></span>
+<span class="i0">Astian tuo<br /></span>
+<span class="i0">Ympäri puun<br /></span>
+<span class="i0">Lapset ja juo<br /></span>
+<span class="i0">Mahlajaansa naureskellen.<br /></span>
+<span class="i0">Sitten lähdetään<br /></span>
+<span class="i0">Leikittelemään<br /></span>
+<span class="i0">Luikaten ja lauleskellen!<br /></span>
+<span class="i0">Kiekot kieppumaan,<br /></span>
+<span class="i0">Pallot paukkumaan,<br /></span>
+<span class="i0">Mailallansa kukin lyö.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Paimentorvi paikoin soi,<br /></span>
+<span class="i0">Äijä laitumelta toi<br /></span>
+<span class="i0">Touko-pellollensa<br /></span>
+<span class="i0">Pari-hevosensa.<br /></span>
+<span class="i4">Lapset kanssa<br /></span>
+<span class="i4">Lampaissansa<br /></span>
+<span class="i0">Soittelevat huilujansa.<br /></span>
+<span class="i0">Nuori kansa tuomistoon,<br /></span>
+<span class="i0">Maahan istui ruohistoon;<br /></span>
+<span class="i0">Naiset kukkasista<br /></span>
+<span class="i0">Kaiken-muotoisista<br /></span>
+<span class="i0">Vääntää vaulat,<br /></span>
+<span class="i0">Suuret paulat<br /></span>
+<span class="i0">Kaunistamaan päät ja kaulat.<br /></span>
+<span class="i0">Niin kevät tuo<br /></span>
+<span class="i0">Riemuja maan,<br /></span>
+<span class="i0">Uudeksi luo<br /></span>
+<span class="i0">Luonnon ja maan<br /></span>
+<span class="i0">Hauskuudeksi sydämelle.<br /></span>
+<span class="i0">Laihot toukokuun,<br /></span>
+<span class="i0">Kasvut maan ja puun<br /></span>
+<span class="i0">Muistuttavat ihmiselle<br /></span>
+<span class="i0">Uutta elantoo,<br /></span>
+<span class="i0">Uutta olentoo,<br /></span>
+<span class="i0">Uutta eloo elämään.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Sinikaunokki" id="Sinikaunokki"></a>83. Sinikaunokki.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kysytte miks' elokaunikki<br /></span>
+<span class="i0">Kasvoi pellon leipäviljahan,<br /></span>
+<span class="i0">Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Taivassinellään se muistuttaa,<br /></span>
+<span class="i0">Että on maan päällä muutakin &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Taivahista, pyhää, ihanaa &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Paljon muutakin kuin leipä vaan.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Niittypuro" id="Niittypuro"></a>84. Niittypuro.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Näin moititaan: voi kuink' on murheinen<br /></span>
+<span class="i0">Ja synkän musta niittypuron juoksu,<br /></span>
+<span class="i0">Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen<br /></span>
+<span class="i0">Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei muisteta: tuo puro kotoisin<br /></span>
+<span class="i0">On synkältä ja hallaiselta suolta,<br /></span>
+<span class="i0">Ja korven kautta juosten, kuulikin<br /></span>
+<span class="i0">Se näljänhätää, itkua ja huolta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan,<br /></span>
+<span class="i0">Vilkastui puro, iloisammin hyppii,<br /></span>
+<span class="i0">Vaan murhe kuvastuupi muodossaan,<br /></span>
+<span class="i0">Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kevaalla" id="Kevaalla"></a>85. Keväällä.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Nyt on Suomen suloin aika:<br /></span>
+<span class="i0">Nyt sen luonto kukoistaa,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt sen kaikuu laulun taika &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Väinön kannel kajahtaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Katso kuinka järvet hohtaa,<br /></span>
+<span class="i0">Suomen sulojärvet nuo,<br /></span>
+<span class="i0">Lehtoloista sua kohtaa<br /></span>
+<span class="i0">Tuoksut, joita kukat luo.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tarkastele, nuorukainen,<br /></span>
+<span class="i0">Onko kaunis maa, min näät:<br /></span>
+<span class="i0">Tuolla hoikka koivahainen,<br /></span>
+<span class="i0">Täällä kuuset kukkapäät;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuolla niitty tuoksuvainen,<br /></span>
+<span class="i0">Sinilampi laineineen,<br /></span>
+<span class="i0">Täällä metsä laulavainen,<br /></span>
+<span class="i0">Jylhät vuoret rotkoineen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Lehtoloissa linnut laulaa<br /></span>
+<span class="i0">Linnun kielin suloisin,<br /></span>
+<span class="i0">Suomalainen myöskin laulaa<br /></span>
+<span class="i0">Suomen kielin kotoisin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Nyt on Suomen suloin aika:<br /></span>
+<span class="i0">Nyt sen luonto kukoistaa,<br /></span>
+<span class="i0">Nyt sen kaikuu laulun taika &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Väinön kannel kajahtaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Nyt on sunkin suloin aikas:<br /></span>
+<span class="i0">Sull' on voimat nuoruuden,<br /></span>
+<span class="i0">Sull' on sulo lemmen taikas:<br /></span>
+<span class="i0">Lempi suuri Suomehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Toimeen siksi! kaikin voimin<br /></span>
+<span class="i0">Työsi maalles omista &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Lempi vahva töin ja toimin<br /></span>
+<span class="i0">Paljon, paljon aikaan saa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kuluu_ika_laulamattaki" id="Kuluu_ika_laulamattaki"></a>86. Kuluu ikä laulamattaki.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Noin sanoi minun emoni,<br /></span>
+<span class="i0">Varotteli vanhempani:<br /></span>
+<span class="i0">"Elä lapsi paljon laula,<br /></span>
+<span class="i0">Tytär tyhjiä sanele;<br /></span>
+<span class="i0">Ikä kultainen kuluvi,<br /></span>
+<span class="i0">Aika armas rientelevi,<br /></span>
+<span class="i0">Sinun lapsen lauluissasi,<br /></span>
+<span class="i0">Kurjan kukkumaisissasi."<br /></span>
+<span class="i0">Vaan ellös emoni surko,<br /></span>
+<span class="i0">Valitelko vanhempani,<br /></span>
+<span class="i0">Iän kultaisen kulusta,<br /></span>
+<span class="i0">Armahan ali menosta,<br /></span>
+<span class="i0">Minun lapsen lauluissani,<br /></span>
+<span class="i0">Pienen pilpatuksissani! &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Ikä kuitenki kuluvi,<br /></span>
+<span class="i0">Aika armas rientelevi,<br /></span>
+<span class="i0">Jos en laula polvenani,<br /></span>
+<span class="i0">Hyrehi sinä ikänä;<br /></span>
+<span class="i0">Aika kultainen kuluvi,<br /></span>
+<span class="i0">Päivä kaunis karkelevi,<br /></span>
+<span class="i0">Ilman lintujen ilosta,<br /></span>
+<span class="i0">Varvuisten visertämistä.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Mipa_paimenten_olla" id="Mipa_paimenten_olla"></a>87. Mipä paimenten olla?</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 356px;">
+<img src="images/pict12.jpg" width="356" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Mipä meiän paimenien,<br /></span>
+<span class="i0">Kupa karjan katsijoien?<br /></span>
+<span class="i0">Ei ole paha paimenien,<br /></span>
+<span class="i0">Pah' ei karjan kaitsijoien:<br /></span>
+<span class="i0">Kiikumma joka kivellä,<br /></span>
+<span class="i0">Laulamma joka mäellä,<br /></span>
+<span class="i0">Joka suolla soittelemma,<br /></span>
+<span class="i0">Lyömmä leikkiä aholla,<br /></span>
+<span class="i0">Syömmä maalta mansikoita,<br /></span>
+<span class="i0">Ja juomma joesta vettä.<br /></span>
+<span class="i0">Marjat kasvon kaunistavi,<br /></span>
+<span class="i0">Puolukat punertelevi.<br /></span>
+<span class="i0">Vesi ei voimoa vähennä,<br /></span>
+<span class="i0">Jokivesi ei varsinkana.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Paimenen_pyha" id="Paimenen_pyha"></a>88. Paimenen pyhä.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaukaa kuuluu kumahellen<br /></span>
+<span class="i0">ääni kirkon kellojen,<br /></span>
+<span class="i0">Tuota tarkkaa kaihoellen<br /></span>
+<span class="i0">Mäellä paimentyttönen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuota tarkkaa &mdash; Kyyneleitä<br /></span>
+<span class="i0">Vierii vienoposkillen &mdash; &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Silloin sana tuulten teitä<br /></span>
+<span class="i0">Syöksee immen sydämeen:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Älä itke, paimen pieno!<br /></span>
+<span class="i0">Herra kuulee tässäkin!"<br /></span>
+<span class="i0">Silloin vaipuu tyttö vieno<br /></span>
+<span class="i0">Maahan, Herran jalkoihin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pyhävirttä huminoipi<br /></span>
+<span class="i0">Sitte maa ja taivaskin &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Mäeltä mäelle sana soipi:<br /></span>
+<span class="i0">Herra kuulee tässäkin.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Luoja_tietaa_sina_et" id="Luoja_tietaa_sina_et"></a>89. Luoja tietää, sinä et.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Nosta silmäs, ihminen,<br /></span>
+<span class="i0">Lue tähdet taivaan;<br /></span>
+<span class="i0">Mittaa koko avaruus<br /></span>
+<span class="i0">Tarkallensa aivan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sano, miks' ei luonnon lait<br /></span>
+<span class="i0">Vanhene ja hajoo,<br /></span>
+<span class="i0">Korkeuden kappaleet<br /></span>
+<span class="i0">Syvyytehen vajoo?<br /></span>
+<span class="i0">Ihminen, sä vaikenet,<br /></span>
+<span class="i0">Luoja tietää, sinä et.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Mistä tuuli matkustaa,<br /></span>
+<span class="i0">Mihin pilvi kulkee?<br /></span>
+<span class="i0">Kuka taivaan akkunat<br /></span>
+<span class="i0">Aukaisee ja sulkee?<br /></span>
+<span class="i0">Montako on lehteä<br /></span>
+<span class="i0">Puissa, pensastoissa?<br /></span>
+<span class="i0">Monellako linnulla<br /></span>
+<span class="i0">Pesänsä on noissa?<br /></span>
+<span class="i0">Ihminen, sä vaikenet,<br /></span>
+<span class="i0">Luoja tietää, sinä et.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Montakohan pisaraa<br /></span>
+<span class="i0">Meressä on vettä?<br /></span>
+<span class="i0">Montakohan maassa on<br /></span>
+<span class="i0">Hietajyväkettä?<br /></span>
+<span class="i0">Ota pienin elävä,<br /></span>
+<span class="i0">Suurimpaan se vertaa,<br /></span>
+<span class="i0">Onko toinen suurempi<br /></span>
+<span class="i0">Toista monta kertaa?<br /></span>
+<span class="i0">Ihminen, sä vaikenet,<br /></span>
+<span class="i0">Luoja tietää, sinä et.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Sano, mont' on päällä maan<br /></span>
+<span class="i0">Ollut asukasta?<br /></span>
+<span class="i0">Mont' on tällä hetkellä,<br /></span>
+<span class="i0">Monta tulee vasta?<br /></span>
+<span class="i0">Voiko järkes tunkea<br /></span>
+<span class="i0">Kuolon salaisuuteen,<br /></span>
+<span class="i0">Kuinka tomu kirkastuu,<br /></span>
+<span class="i0">Virkoo eloon uuteen?<br /></span>
+<span class="i0">Ihminen, sä vaikenet,<br /></span>
+<span class="i0">Luoja tietää, sinä et.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Karsivallisyys" id="Karsivallisyys"></a>90. Kärsivällisyys.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 650px;">
+<img src="images/pict13.jpg" width="650" height="141" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Saarijärven salomailla asui<br /></span>
+<span class="i0">tilallansa hallaisella Paavo,<br /></span>
+<span class="i0">perkas, hoiti ahkerasti maataan,<br /></span>
+<span class="i0">mutta Jumalalta kasvun toivoi.<br /></span>
+<span class="i0">Vaimoineen ja lapsineen hän siinä<br /></span>
+<span class="i0">niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan,<br /></span>
+<span class="i0">ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuli kevät, nietos suli mailta,<br /></span>
+<span class="i0">myötänsä vei puolet orahista;<br /></span>
+<span class="i0">tuli kesä, raekuuro kulki,<br /></span>
+<span class="i0">kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;<br /></span>
+<span class="i0">tuli syksy, kaikki ryösti halla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Paavo parka, kovan onnen lapsi!<br /></span>
+<span class="i0">Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs;<br /></span>
+<span class="i0">miero raskas, raskahampi nälkä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Herra koettelee vain, meit' ei hylkää;<br /></span>
+<span class="i0">pane leipään puoleks petäjäistä,<br /></span>
+<span class="i0">kaksin verroin minä ojaa kaivan,<br /></span>
+<span class="i0">mutta Jumalalta kasvun toivon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pantiin leipään puoleks petäjäistä,<br /></span>
+<span class="i0">kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo,<br /></span>
+<span class="i0">lampaat myi ja siement' osti, kylvi.<br /></span>
+<span class="i0">Tuli kevät, nietos suli mailta,<br /></span>
+<span class="i0">mut ei orahia vesi vienyt:<br /></span>
+<span class="i0">tuli kesä, raekuuro kulki,<br /></span>
+<span class="i0">kaatoi maahan puolet tähkäpäistä,<br /></span>
+<span class="i0">tuli syksy, kaikki ryösti halla.<br /></span>
+<span class="i0">Rintahansa lyöden vaimo lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Paavo parka, kovan onnen lapsi,<br /></span>
+<span class="i0">kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;<br /></span>
+<span class="i0">kova kuolo on, mut toivo turha.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Herra koettelee vain, meit' ei hylkää.<br /></span>
+<span class="i0">Pane toinen verta petäjäistä,<br /></span>
+<span class="i0">ojat kahta suuremmat ma kaivan,<br /></span>
+<span class="i0">mutta Jumalalta kasvun toivon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pantiin toinen verta petäjäistä,<br /></span>
+<span class="i0">kahta suuremmat loi ojat Paavo,<br /></span>
+<span class="i0">karjan myi ja siement' osti, kylvi.<br /></span>
+<span class="i0">Tuli kevät, suli nietos mailta,<br /></span>
+<span class="i0">mut ei orahia vesi vienyt:<br /></span>
+<span class="i0">tuli kesä, raekuuro kulki,<br /></span>
+<span class="i0">mut ei kaatunutkaan kaunis olki;<br /></span>
+<span class="i0">tuli syksy, halla kultaviljan<br /></span>
+<span class="i0">koskematta korjaajalle säästi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Silloin Paavo polvistuen lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Herra koettelee vain, eipä hylkää.<br /></span>
+<span class="i0">Myöskin vaimo polvistuen lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Herra koettelee vain, eipä hylkää.<br /></span>
+<span class="i0">Mutta miehellensä virkkoi vaimo:<br /></span>
+<span class="i0">Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi,<br /></span>
+<span class="i0">syrjähän nyt petäjäinen silkko,<br /></span>
+<span class="i0">rukihisen nyt ma leivän leivon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:<br /></span>
+<span class="i0">Vaimo, vaimo, <i>sit'</i> ei kuri kaada,<br /></span>
+<span class="i0">veljeään ken hädässä ei hylkää;<br /></span>
+<span class="i0">pane leipään puoleks petäjäistä,<br /></span>
+<span class="i0">veihän naapurimme touon halla.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Mokin_poika" id="Mokin_poika"></a>91. Mökin poika.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Jo olen hetken heilunut<br /></span>
+<span class="i0">ma kirves kädessäin,<br /></span>
+<span class="i0">mut voimani on vaipunut &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">ei horju honka näin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jäi ennen jälki, kun ma löin;<br /></span>
+<span class="i0">nyt käs' on tarmotoin,<br /></span>
+<span class="i0">kun talven pettua ma söin<br /></span>
+<span class="i0">ja vettä päälle join.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos muille työhön muuttaisin,<br /></span>
+<span class="i0">ehk' etu eessä ois,<br /></span>
+<span class="i0">isännän ehkä löytäisin,<br /></span>
+<span class="i0">ken selvän leivän sois.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kai kaupungissa palkan tois<br /></span>
+<span class="i0">työ, toimi totinen. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Niin tuumin, mutta tuonne<br /></span>
+<span class="i0">pois en toki toivo, en.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Niin kuvastuisko kukkulat<br /></span>
+<span class="i0">siell' lahtiin siintäviin,<br /></span>
+<span class="i0">ois päivän koitot korkeat<br /></span>
+<span class="i0">ja laskut lauhat niin?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Niin humisisko honkapuu,<br /></span>
+<span class="i0">lois tuomi tuoksuaan,<br /></span>
+<span class="i0">ja laaksoss' impi laulusuu<br /></span>
+<span class="i0">mua konsa kohtaiskaan?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vain lelu tuulen lennättää<br /></span>
+<span class="i0">on pilvi turvaton. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Kodotta, vailla ystävää<br /></span>
+<span class="i0">mit' ihmis-elo on?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ehk' kuulee Herra ääntä maan<br /></span>
+<span class="i0">ja avun antaakin;<br /></span>
+<span class="i0">parempi vuosi parempaan<br /></span>
+<span class="i0">jo leipään auttaakin.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Makkonen" id="Makkonen"></a>92. Makkonen.</h2>
+
+
+<p>1. Makkonen oli rehellinen ja varakas talollinen Siikajoen pitäjään
+kuuluvassa Paavolan kappelissa. Hän oli kirkon isäntä ja nautti
+kaikissa tärkeissä asioissa koko pitäjän luottamusta. Hän teki paljon
+hyvää köyhille; samoin myös hänen vaimonsa. Tällä oli itsellä kymmenen
+lasta, ja hän sääli eritenkin kaikkia orpolapsia. Hän oli ahkera ja
+järjestystä rakastava emäntä, hoiti hyvin lapsiaan ja totutti niitä
+pienestä pitäen jumalanpelkoon ja ahkeruuteen. Pojat olivat metsässä ja
+pellolla uuraan isänsä mukana ja ottivat, mikäli ikä ja voimat
+sallivat, osaa kaikkiin töihin. Tyttäret taas auttoivat äitiä navetassa
+ja aitassa, pellolla ja niityllä. Mutta olipa tällä vireällä emännällä
+vielä aikaa käydä valmistamassa kaikki talonpoikaispidot niillä
+seuduin. Hän oli sävyisä ja viisas eukko, ja hänen neuvojansa kysyttiin
+moninaisissa asioissa.</p>
+
+<p>Onnellisena ja tyytyväisenä eleli Makkonen omaistensa keskuudessa. Kun
+hän näki vaivansa tulevan palkituksi ja täyteläiset tähät pellolla
+hiljaa huojumassa, kohotti hän hartaana kätensä taivasta kohden,
+kiittäen kaikkien hyväin lahjain antajaa. Hän oli hurskas mies. Oli
+todella kunnioitusta herättävää nähdä Makkosen sunnuntai-illoin
+lukuisan perheensä keskuudessa, havuilla koristetussa tuvassa, pitävän
+iltarukouksen. Heleällä ja sointuvalla äänellään aloitti hän ensin
+virren. Kaikki väki yhtyi siihen, laulaen tuolla heleän suruisella
+äänellä, joka kansan virsilaulussa on huomattavana. Lastenkin äänet
+kuuluivat kirkkailta ja liikuttavan kauniilta. Virren jälkeen luki
+Makkonen luvun raamatusta sekä muutamia iltarukouksia. Sen jälkeen taas
+veisattiin hartain sydämin. Rukoushetki päättyi siten, että Makkonen
+luki Herran siunauksen. Sitten levitti yö pyhän hiljaisuuden ja rauhan
+Jumalan siunaukseen uskotun perheen yli.</p>
+
+<p>2. Mutta tähänkin rauhan majaan löysivät pian surut ja tuskat tiensä.
+Kuolon ankarimmat iskut kohtasivat Makkosen perhettä.</p>
+
+<p>Tarttuva tauti levisi paikkakunnalla nopeasti. Makkonen ja hänen
+perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä,
+jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies
+itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli
+ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta.</p>
+
+<p>Noiden vainajien ympärillä nyyhkytti seitsemän orpolasta, vanhin vasta
+kahdentoista ikäinen poika. Ystävät, naapurit ja köyhät sukulaiset
+itkivät, muuta he eivät osanneet näiden hyväksi tehdä. Makkonenhan oli
+ollut heidänkin parhaana tukenaan ja neuvonantajanaan. Pitivät
+kuitenkin huolen vainajain kunniallisesta hautaamisesta.</p>
+
+<p>Hautajaisiin saapui seurakunnan kunnioitettu pappi itse ja kysyi
+siellä: "kutka läsnäolevista tahtovat ottaa hoitaakseen pienokaisia ja
+heidän kotiaan?"</p>
+
+<p>Kaikki olivat liikutettuja ja halukkaitakin, mutta tehtävä ei ollut
+helppo &mdash; tarvittiin mietintöaikaa.</p>
+
+<p>Mutta ennenkuin kukaan vielä ennätti vastata, tapahtui jotakin
+hämmästyttävää. Pekka, talon vanha uskottu palvelija, joka aina ennen
+oli ollut siisti ja puhdas, mutta nyt noessa ja takkuisena, kuin vanha
+vahtikoira, kapusi alas uunilta, jossa hän syömättä ja itkien oli
+viettänyt kolme vuorokautta. Hänen silmiänsä kirvelti, hän ei voinut
+niitä nostaa päivää vasten. Ruskealla karkealla kädellään pyyhkieli
+äijä nyt kyyneleitä, jotka väkisten virtailivat hänen silmistään ja
+estivät häntä puhumasta. "Voi, voi!" oli kaikki, mitä hän ensi aluksi
+sai sanotuksi, katsellessaan noita seitsemää orpolasta. Mutta viimein
+voitti hän luontonsa ja nosti äkisti vanhimman pojan käsivarrelleen, ja
+melkein huutamalla lausui hän: "Tässä on minun isäntäni! Häntä tahdon
+minä palvella vaikkapa palkatta, kun hän vaan lupaa tulla yhtä
+rehelliseksi ja hyväksi mieheksi, kuin hänen isänsäkin oli, ja pitää
+huolta pienistä siskoistaan. Ne ovat kaikki minulle niin rakkaat, ne
+ovat minun hyväntekijäni lapsia!"</p>
+
+<p>ääneen nyyhkyttäen lupasi tuo kaksitoistavuotias poika kiitollisena
+tämän ja vakuutti noudattavansa kokeneen Pekan neuvoja kaikessa.
+Liikutettuina ilmoittivat talon muutkin palvelijat seuraavansa Pekan
+erimerkkiä.</p>
+
+<p>Pappi oli hyvin mielissään tästä köyhän palvelusväen
+myötätuntoisuudesta. Itse tarjoutui hän pikku orpojen neuvonantajaksi
+ja tueksi, uskoen heidät Kaikkivaltiaan suojaan.</p>
+
+<p>3. Äidin sijaiseksi lapsille valittiin eräs vanha hyväntahtoinen
+sukulainen. Sitte tarkastettiin talon raha-asiat. Tehtiin silloin se
+vähän odottamaton huomio, että talo vielä oli suuressa velassa; osa
+ostosummasta sekä korot olivat kyllä säntillisesti maksetut.</p>
+
+<p>Kun tämä kaksitoista-vuotias isäntä tämän kuuli, näytti hän äkisti
+saavan aivan miehen voiman. Vakavasti lausui hän: "Minä yksin tahdon
+maksaa isä vainajan velan. Sisarten ei tarvitse siihen perintöön ottaa
+osaa. Minä uskon että Jumala antaa minulle voimaa tehdä työtä niin että
+talo tulee velattomaksi."</p>
+
+<p>"Pidä sanasi, poikaseni", sanoi pappi, "ja tapahtukoon sinulle niinkuin
+uskot!"</p>
+
+<p>Seuraavana päivänä hautajaisten jälkeen oli nuoren isännän ensimmäisenä
+huolena neuvotella Pekan kanssa, mitä olisi myötävä sen pikku velan
+maksamiseksi, mikä oli hautajaisten vuoksi täytynyt ottaa.</p>
+
+<p>Pekka sanoi, että sitä varten tulisi myydä vaan pari tynnöriä tervaa.
+Mutta isännän itsensä tuli nyt tehdä ensimmäinen matkansa kaupunkiin,
+koska Pekan ja muiden renkien täytyi jäädä kotiin raskaampiin töihin.</p>
+
+<p>Matka päätettiin tehtäväksi jo seuraavana päivänä. Hevonen
+valjastettiin ilman ajopeliä kolmen tervatynnyrin eteen, niin että ne
+pyörivät hevosen perässä. Sillä tavalla talonpojat yleensä kuljettavat
+tervaa maamatkoilla.</p>
+
+<p>Pari naapuria läksi samalla viemään tervaansa kaupunkiin, joten nuori
+Matti Makkonen sai heidät matkatoverikseen.</p>
+
+<p>4. Parin päivän päästä saapuivat matkamiehet Ouluun. Oli pimeä ja
+myöhäinen syysilta. Matkatoverit hajaantuivat kukin majataloonsa. Matti
+raukka jäi yksin kadulle. Kaupungin hälinä huumasi hänet niin, ettei
+hän muistanutkaan majatalon nimeä, johon hänen piti mennä.</p>
+
+<p>Pimeys tuli yhä suuremmaksi, satoi lumiräntää, ainoatakaan ihmistä ei
+ollut näkyvissä. Valot sammuivat akkunoista toistensa jälkeen. Myrsky
+yhä yltyi. Läpimärkänä ja väristen seisoskeli poika raukka tuossa
+pimeässä syysyössä. Lumi pieksi kyyneleet pois ja hänen poskensa
+punaisiksi. Hän ajoi väsynyttä hevostaan jonkun matkan eteenpäin, mutta
+pysähtyi taas; ei tiennyt minne mennä, mistä suojaa saisi! Pelkäsipä
+hän vielä että poliisi tulisi ja veisi hänet putkaan &mdash; tällä olivat
+matkatoverit häntä ilkamoisillaan pelotelleet. Poika parka oli jo
+miltei lohduttomassa tilassa. &mdash; Mutta silloin muistui hänelle mieleen
+Jumala, muistui mieleen pienet siskot, kuinka ne kotona nukkuivat
+rauhassa ja lämpimässä. Tästä sai hän vähän lohdutusta. Rohkeampana
+ajoi hän eteenpäin kirkkokatua; mutta se loppui rantaan, eikä hän
+vieläkään nähnyt ihmisiä eikä tulta akkunoissa. Ei hän nähnyt paria
+tähteäkään, jotka yön synkeydessä näyttivät viittovan hänelle
+lohdutusta ja valoa.</p>
+
+<p>Matin tila kävi yhä surkeammaksi. Itkien ja hampaat kylmästä kalisten
+päätti hän viimein panna kaiken rohkeutensa liikkeelle; hän koputti
+lähellä olevan apteekin ovea, kun huomasi sen akkunoista valoa
+häämöttävän.</p>
+
+<p>Eräs proviisori avasi oven, näki säälien pojan surkean tilan ja käski
+hänen ajamaan kuormansa kartanolle. Sitte johti hän hänet yöksi
+lämpimään huoneeseen. Pian vaipui tuo nuori matkalainen makean unen
+helmaan.</p>
+
+<p>Aamulla kun talon herra oli saanut nähdä pojan ja kuullut hänen
+kertomuksensa, tarjosi hän hänelle majaa luonaan ja lupasi ostaa hänen
+tervansa. Talon nuoret tyttäret myös puhelivat ystävällisesti hänen
+kanssaan ja tarjosivat hänelle makeisia. Mielellään olisi Matti jäänyt
+sinne, mutta hän sanoi, että isä-vainajansa oli jäänyt heidän entiseen
+majataloonsa jonkun verran velkaa ja että hän ei siitä syystä voinut
+siitä majatalosta luopua, vaikka hänen isänsäkin oli jo aikonut sen
+tehdä, koska se ei ollut mikään luotettava paikka.</p>
+
+<p>"Jos tahdot", sanoi apteekkari, jota poika miellytti, "saat sinä
+minulta rahoja tuon velan maksuksi. Ne voit sitte tuonnempana maksaa.
+Voit myös siirtää talon velan minulle."</p>
+
+<p>Nyt oli Matti ilon ja riemun vallassa. "En koskaan, en koskaan unhota
+teidän hyvyyttänne minua kohtaan", sanoi hän silmät kyynelissä ja
+puristaen tuon hyväntahtoisen herran kättä. Siinä oli vakavuutta tuossa
+pojan kiitoksessa &mdash; ja sanansa hän piti kuolinpäiväänsä asti, kuten
+kunnon mies ainakin.</p>
+
+<p>5. Kaksikymmentä vuotta Matti Makkosen ensimmäisen kaupunkimatkan
+jälkeen eli köyhä leski halvassa mökissä Kajaanin tullin läheisyydessä
+Oulussa. Kolme laihtunutta ja nälkäistä lasta oli hänen luonaan. Hän
+oli jakanut niille viimeisen leivän ja käskenyt niiden menemään varhain
+nukkumaan, jotta hänen ei tarvitsisi kuulla heidän vielä pyytävän
+ruokaa, sitä kun hänellä ei sillä kertaa enää ollut. Lapset, jotka
+olivat tottuneet itsensä kieltämiseen, lukivat iltarukouksensa ja
+kävivät levolle, vaikka nälkäinen vatsa viivyttikin unen tuloa. Äiti
+sen jälkeen kävi kaupungissa viemässä ompeluksia, joita hän viime
+päivinä oli valmistanut. Hänen täytyi kuitenkin palata tyhjin käsin,
+sillä häntä oli käsketty vasta seuraavana päivänä maksua perimään. Näin
+jäivät ruokavarat ostamatta. Toimettomana palasi hän kotiin lastensa
+luokse. Uni ei tullut yöllä hänen silmiinsä. Aamulla varhain nousi hän
+työhön, rukoiltuaan Jumalalta apua hätäänsä.</p>
+
+<p>Äkisti alkoi hän kuunnella, hän oli kuulevinaan kärrynpyörien ratinaa.
+Hän katsahti ulos akkunasta ja näki talonpojan, joka hiljaisesti
+ajoi kuormaa kartanolle. Huomattuaan, että talonpoika, kuormansa
+tyhjennettyään, aikoi huomaamatta lähteä pois, meni hän ulos ja tunsi
+Matti Makkosen. Yllätettynä, hämillään ja punehtuen pyysi tämä kunnon
+mies anteeksi, että hän muka nyt vasta voi maksaa vanhaa velkaansa.</p>
+
+<p>Molemmille tuli kyyneleet silmiin. "Et sinä, Matti, ole minulle
+mitään velkaa", sanoi leski. "Minkä olit isälleni velkaa, sen olet
+kunniallisesti kuolinpesälle maksanut."</p>
+
+<p>"Teidän suvullenne olen minä ainaisesti velkaa omasta ja omaisteni
+toimeentulosta", sanoi Makkonen, jolla jo itsellä nyt oli kahdeksan
+lasta. "Älkää hyljätkö sitä pientä korvausta, minkä minä nyt, mitään
+rasitusta siitä tuntematta, voin tarjota hyväntekijäni tyttärelle.
+Voisinko milloinkaan unohtaa, kuinka tekin olitte hyvä minulle,
+orporaukalle!"</p>
+
+<p>Näin pelasti Jumala lesken puutteesta tuon kiitollisen Makkosen kautta.
+Eikä tämä kerta jäänyt ainoaksi. Sillä niin kauan kuin lesken lapset
+vielä olivat pieniä, toi Makkonen vuosittain hänelle lahjaksi
+maantuotteita. Ja yhä oli hän niin arkatuntoinen, että väitti vaan
+maksavansa vanhoja velkoja.</p>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">"Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet."<br /></span>
+<span class="i0">"Ei itku hädästä päästä, parku päivistä pahoista."<br /></span>
+<span class="i8">"Lupaus hyvä, anto parempi."<br /></span>
+<span class="i8">"Miehen sana miehen kunnia."<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Korpiemme_raivaajille" id="Korpiemme_raivaajille"></a>93. Korpiemme raivaajille.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Synkkä metsä ennen peitti salomaita Suomenmaan,<br /></span>
+<span class="i0">Tuskin lomiin korpikuusten pääsi päivä paistamaan;<br /></span>
+<span class="i0">Ikihongat, satavuosin paikoillansa seisoneet,<br /></span>
+<span class="i0">Kauvan peitti isänmaamme päivärinnat, jyrkänteet.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kauvan kaikui korpimailla vihellykset kontion;<br /></span>
+<span class="i0">Herrana se siellä liikkui, kuninkaana kuusikon.<br /></span>
+<span class="i0">Mahtavana, vapahana, kuni ikikuuset nuo,<br /></span>
+<span class="i0">Kulki kotiseudullansa metsän herra vankka tuo.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<div class="figcenter" style="width: 319px;"><br />
+<img src="images/pict14.jpg" width="319" height="450" alt="" title="" /><br />
+</div>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mutta kaukaa idän puolta kuului kummat kohinat,<br /></span>
+<span class="i0">Aamusilla päivää vasten väikkyi savuhattarat.<br /></span>
+<span class="i0">Silloin tällöin korpimailta kuului isku kirvehen.<br /></span>
+<span class="i0">ääntä tuota oudostellen painui karhu korpehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mutta yhä lähemmäksi kohu kumma kulki vaan,<br /></span>
+<span class="i0">Luonnon vanhaa hiljaisuutta häiriellen tullessaan. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Suomen kansa siellä kulki etsinnässä isänmaan.<br /></span>
+<span class="i0">Löytänyt sen täällä oli, kävi kodin laitantaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Perheinensä tänne saapui kaukaa uutisasukas;<br /></span>
+<span class="i0">Mies ol' vankkahartehinen, tanakka ja voimakas.<br /></span>
+<span class="i0">Silmäyksen ympärilleen heitti ajatuksissaan,<br /></span>
+<span class="i0">Kontin laski seljästänsä, loihe siitä lausumaan:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Jopa löysin talonpaikan! Tuoss' on sija navetan,<br /></span>
+<span class="i0">Tuohon paikkaan tallin laitan, tuohon lammaskarsinan,<br /></span>
+<span class="i0">Mutta tähän pirtin laitan, avaran ja korkean. &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Kestäköön sen hirret vielä jälkeen niiden kaatajan!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kirveen otti kätehensä ajatuksin totisin,<br /></span>
+<span class="i0">Korven kuusta kaatamahan kävi kourin jäntevin.<br /></span>
+<span class="i0">Kirves-iskut korpimaalta kajahteli kaikuen,<br /></span>
+<span class="i0">Kokkohongat, korpikuuset maahan kaatui ryskäten.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Talo nousi taivas-alle synkän korven keskehen,<br /></span>
+<span class="i0">Korpi yhä kauemmaksi väistyi iskuin kirvehen.<br /></span>
+<span class="i0">Kohta laajat vainiotkin ympäröivät taloa,<br /></span>
+<span class="i0">Viljapellot, karjan kellot kiitti miehen kuntoa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kiitos sulle kunnostasi, talonpoika tanakka,<br /></span>
+<span class="i0">Korpiemme raivaaja ja peltojemme perkaaja!<br /></span>
+<span class="i0">Sulle, tarmo esi-isäin, kiitosta ja kunniaa<br /></span>
+<span class="i0">Lausuu polvet nousevaiset &mdash; sua kiittää Suomenmaa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Iloinen_tarina_janiksesta_ja_pojasta" id="Iloinen_tarina_janiksesta_ja_pojasta"></a>94. Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta.</h2>
+
+
+<p>&mdash; Katsoppas tätä! huudahti Pekka ja heitti tuvan ovesta sisään valkean
+jäätyneen jäniksen.</p>
+
+<p>Kaikki tuvassa olijat riensivät Pekan saalista ihailemaan ja häntä
+itseään kiittelemään:</p>
+
+<p>&mdash; No, jopahan sai saaliin!</p>
+
+<p>&mdash; Mistä sinä sen sait?</p>
+
+<p>&mdash; Jo sitä on poikaa!</p>
+
+<p>&mdash; Sinusta se vasta metsämies tulee!</p>
+
+<p>Olikin se Pekka nyt miestä mielestään. Kaiken talvea oli jänislanka
+ollut pellon alla aidan raossa ja melkein joka päivä oli hän käynyt
+pyydystään kokemassa, mutta aina oli se ollut tyhjä. Nyt oli siihen
+vihdoinkin käynyt, kun ei sitä enää osannut odottaakaan. Pekan posket
+hehkuivat, silmät loistivat ja voiton riemulla riiputteli hän saalista
+takajaloista. Kaikki muut häntä kehuivat, äiti vaan ei mitään
+virkkanut. äänetönnä hän vaan hämmenteli puuropataa lieden päällä,
+sitten sanoi hän:</p>
+
+<p>&mdash; Pupu parka! Kun toki raatsit pihajäniksen tappaa!</p>
+
+<p>Pekka ei ollut ensin kuulevinaankaan. Äidin säälitteleminen häiritsi
+kuitenkin hiukan hänen iloaan ja hän koetti puolustella itseään sillä,
+että sanoi:</p>
+
+<p>&mdash; Itsepähän kävi lankaan!</p>
+
+<p>&mdash; Vaan kukas sen pani sen langan?</p>
+
+<p>Mutta siitä ei Pekka välittänyt, virkkoi vaan:</p>
+
+<p>&mdash; Nyt niitä vasta oikein aletaan pannakin lankoja!</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 474px;">
+<img src="images/pict15.jpg" width="474" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Eikä hän nyt koko talvena joutanut muuta tekemään eikä ajattelemaan
+kuin jänislankojaan. Päiväkaudet hiihteli hän talon takalistolla ja
+missä vaan oli pupu polkua tehnyt aitain alatse laihopeltoihin tai
+tepastellut syönnöksillään haapapuiden ympärillä, siihen sitoi Pekka
+pyydyksensä ja oppi vähitellen niin taitavasti niitä asettelemaan, että
+oli melkein ainainen jänisrokka mökin padassa porisemassa. Hyvin ne
+talonväet siitä Pekkaa kehuivat ja kylässäkin häntä kiiteltiin. Mihin
+hän vaan tuli, sanottiin hänestä: &mdash; Tämä Pekka se vasta poikaa on! &mdash;
+Äiti vaan ei koskaan kiitellyt. &mdash; Kaulastaanpahan on taas kuristunut.
+Kuinkahan kauvan lie tuokin kitunut! oli hänen tapanaan surkutella.</p>
+
+<p>Yksi oli kuitenkin Pekalla huoli, se, ett'ei saanut käymään lankaansa
+sitä jänistä, jota olisi mielensä kaikista enimmin himoinnut. Se oli
+pihajänis sekin, joka kaikilla uusilla lumilla laukkaili talon
+ympäryksen jälkiä täyteen. Se oli tullut sen entisen pihajäniksen
+sijaan, joka oli Pekan ensimmäinen saalis, niinkuin uusi jänis usein
+ilmestyy entisen olinpaikoille.</p>
+
+<p>&mdash; Antaisit tuon olla pyydystelemättä, sanoi äiti. Se siinä niin
+somasti tepastelee.</p>
+
+<p>&mdash; Laihoapa tuo tärvelee, virkkoi Pekka vastaan.</p>
+
+<p>Ja hän ponnisti nyt kaikki voimansa juuri tätä jänistä saadakseen.</p>
+
+<p>Mutta kun hän viritti lankansa yhteen aidan rakoon, alkoi jänis pitää
+polkuaan toisesta. Pekka haki kaikki lankansa metsästä ja sulki joka
+raon. Mutta silloin kulki jänis sisään ja ulos veräjistä. Eikä se
+näyttänyt mitään pelkäävän. Välistä pistihe, niinkuin se entinenkin
+pihajänis, ihan pirtin oven edessä, ikäänkuin ivatakseen Pekan
+pyyntihommia.</p>
+
+<p>Mutta nyt oli Pekka huomannut, että se kulkiessaan pihaan ja pihasta
+metsään, jossa sillä oli makuupaikkansa jossain mökin takana olevan
+korkean vuoren rinteellä, pistäytyi alangon niittyladolla. Se kiersi
+aina ladon ihan lähitse nurkkia ja kävi syömässä heinän rippeitä ladon
+edestä. Pekka viritti lankansa siihen jälen päälle ja pisti kepakon,
+johon vaskilanka oli kiinnitetty, ladon seinänrakoon. Panipa vielä
+vähän tuohenkäpryäkin jälen alle, että se siihen astuessaan säikähtää
+ja lentää suin päin satimeen.</p>
+
+<p>Varhain seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, lähti Pekka uutta
+pyydystään kokemaan. Jo kaukaa näki hän, että saalis oli käynyt
+satimeen ja oli vielä elossa. Pekalta pääsi ilon huudahdus ja hän
+ponnisti pitkän potkun suksillaan. Se hyppi ja telmi siellä ja
+pölyytteli lunta ympärilleen. Kun se oli käynyt kiinni vaan toisesta
+takajalastaan ja Pekka pelkäsi sen pääsevän irti, hyppäsi hän lähelle
+tultuaan alas suksiltaan ja aikoi käydä sulin käsin saaliiseensa
+kiinni. Mutta silloin katkesi lanka irti kepakosta ja Pekan kainaloiden
+alatse pääsi jänis pakoon. Ennenkun Pekka ehti päästä syvästä lumesta
+taas suksilleen, oli se jo matkainsa päässä niityllä.</p>
+
+<p>Takajalassa laahustava lanka vaikeutti kuitenkin jänön kulkua ja hetken
+päästä oli Pekka sen kintereillä. Mutta juuri kun hän oli sen
+saavuttamaisillaan, lähti se taas menemään. Peräkkäin, jänis vähän
+edellä ja Pekka jälessä, kulkivat he niittyä myöten, poikkesivat
+pelloille, pistäytyivät vähän metsän reunassakin ja tulivat taas
+aukealle. Mutta sitten lähti jänis pyrkimään vuorta kohti ja pääsikin
+sinne. Vastamäessä jäi Pekka suksineen yhä enemmän jälelle, ja kun
+jänis istua kökötti vuoren harjulla, ponnisteli Pekka vasta
+puolimäessä.</p>
+
+<p>Pekkaa alkoi jo uuvuttaa, hiki valui virtanaan otsalta ja sydän
+läähätti niin, että täytyi välistä pysähtyä henkeä vetämään, kun
+jalkaakin livetti niin, että oli tuon tuostakin siimalleen tuuskahtaa.
+Päästyään mäen päälle jaksoi hän tuskin jäsentä liikauttaa.</p>
+
+<p>Mutta uupunut on jäniskin. Se on painautunut kiven kupeeseen ja laskee
+aivan lähelle. Vähän toinnuttuaan lähettää Pekka sitä sauvallaan, mutta
+sauva menee sivu ja töksähtää hankeen. Siitä pelästyneenä puhaltuu
+jänis laukkaan entisiä jälkiään alas vuoren rinnettä.</p>
+
+<p>Ehtimättä ottaa sauvaansakaan syöksee Pekka jälkeen. Siinä hän nyt
+viimeinkin luulee sen saavuttavansa alamäessä ja huimaavaa vauhtia
+kiitävät he nyt molemmat rinnettä alas. Mutta keskellä mäkeä on
+kaatunut puu ja sen latvan alle pujahtaa jänis. Pekka ei saa suksiaan
+käännetyksi, vaan lentää rydön yli sen toiselle puolelle suin päin
+lumeen.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 289px;">
+<img src="images/pict16.jpg" width="289" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Kun hän siitä selviää, seisoo hän polviaan myöten kinoksessa. Toinen
+suksi on pystyssä hangessa, toinen on ryöstäytynyt menemään mäen alle.
+Jänis istuu toisella puolella kaatunutta puuta ja katselee Pekkaa
+surullisin silmin. Sillä on lanka jalassa ja lanka on hangannut sen
+verille, niin että hankikin punottaa.</p>
+
+<p>Pekka ei taida sille mitään. Molemmat ovat uuvuksissa. Pekka läähättää
+niinkuin olisi sydän rinnasta ryöstäytymässä ja jäniskin näyttää
+huohottavan. Voimatta siinä mitään katselevat he toisiaan.</p>
+
+<p>Hetken päästä tointuu kuitenkin jänis sen verran, että lähtee
+hiljalleen kuukkimaan pois ja katoo katajapensaiden taa.</p>
+
+<p>Pekalta pääsee itku ja kun hän on aikansa itkenyt kahlaa hän toisen
+suksensa avulla alas niitylle toisen suksensa luo ja pääsee viimein,
+yhä vetistellen, kotiinsa.</p>
+
+<p>Äiti on juuri tullut kirkosta ja panee Pekan kertomaan mitä hänelle on
+tapahtunut.</p>
+
+<p>&mdash; Ja sitäkö sinä itket, ett'et saanut jänistäsi? sanoo äiti. Ja minä
+kun luulin sinun itkeväsi sitä, että pupuparka sinun tähtesi nyt siellä
+vaivaisena kolmijalkana kulkea remputtaa. Entäs jos olisit <i>sinä</i>
+jäniksen sijassa ja lanka luutasi kalvaisi?</p>
+
+<p>Muuta ei äiti sanonut, mutta Pekka pillahti yhä katkerampaan itkuun ja
+itki nyt sitä, mitä äiti oli sanonut. Itki koko illan ja itki vielä
+yölläkin maatessaan vuoteellaan seinäänpäin kääntyneenä. Niinpiankun
+hän vaan muisti jäniksen ja sen verisen jalan ja miten se oli häntä
+surullisesti katsellut, alkoivat kyyneleet aina vuotaa. "Entäs jos
+olisit <i>sinä</i> jäniksen sijassa ja lanka luutasi kalvaisi."</p>
+
+<p>Niinpiankun päivä alkoi valeta, hiipi Pekka ylös vuoteeltaan ja hiihti
+metsään sille paikalle, missä oli kaatunut mäen rinteessä. Siinä löysi
+hän helposti jäniksen jälet, joihin oli verta tippunut. Hän noudatteli
+niitä ja tapasi vähän päästä jäniksen makuultaan näreen juuresta. Se ei
+yrittänytkään pakoon lähteä, sillä lanka oli takertunut näreeseen.</p>
+
+<p>Pekka irtautti langan jänön jalasta ja päästi sen menemään. Iloisena
+otti se muutamia lyhyviä laukkoja ja kapsahti sitten takajaloilleen
+istumaan. Se katseli kuin ihmeissään Pekkaa, vilkutteli korviaan ja
+puulautui sitten menemään, töpöhännällään ystävällisesti hyvästiä
+vilkuttaen.</p>
+
+<p>Kun Pekka tuli kotiin, ei ollut hänellä muuta saalista kuin katkennut
+jänislanka. Mutta ei hän ollut saanut milloinkaan mielestään niin hyvää
+saalista. Hänen oli niin herttainen olla ja elää, että ilokyynel
+kihahti hänen silmässään.</p>
+
+<p>Sen päivän perästä ei Pekka enää pitänyt jänislankoja, vaan hävitti
+muidenkin panemat langat, jos niitä milloin tapasi metsässä.</p>
+
+<p>Se jänis, jonka hän oli päästänyt menemään, koteutui pian taas
+tepastelemaan talon ympärillä &mdash; ja eikö tuo tepastelle tuolla vielä
+nytkin.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Haltijan_joululahjat" id="Haltijan_joululahjat"></a>95. Haltijan joululahjat.</h2>
+
+
+<p>Lapset olivat joulun aattoiltaa kuluttaakseen menneet mäkeen. He
+laskivat alas rantatörmästä ja aina nousivat. Mutta kun alkoi tulla
+hämärä, rupesi nouseminen tuntumaan niin kovin raskaalta. Pikku-Heikki,
+joka oli nuorin ja jolla sentähden oli huonoin ja raskain kelkka, ei
+jaksanut yhteen menoon ponnistaa mäkeä ylös. Hänen täytyi istuutua
+levähtämään saunan eteen, joka oli puolivälissä pihasta rantaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 550px;">
+<img src="images/pict17.jpg" width="550" height="417" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Taas uuvutti häntä niin, että silmiä huikasi ja rentonaan heittäytyi
+hän kelkkaansa. Mutta kun hän siinä istui tiepuolessa saunan
+seinämällä, niin tuli hänen mieleensä ajatus, joista semmoinen pikku
+poika ei tiedä, mistä ne aina tulevat:</p>
+
+<p>&mdash; "Mitenkähän se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa?"</p>
+
+<p>Tuskin oli hän ne sanat saanut mielessään lausutuksi, kun saunan takaa
+samassa hivahti hänen eteensä tielle pikku haltija, semmoinen
+unienkeli, joita Heikki usein näki unissaan öillä ja välistä
+ilmisissään päivälläkin. Se oli melkein Heikin itsensä näköinen ja
+kokoinen, semmoinen, mimmoisena hän oli nähnyt itsensä salin suuressa
+kuvastimessa, ja sentähden ei Heikki sitä pelästynytkään, kun se
+hänelle virkkoi:</p>
+
+<p>&mdash; Ei se jaksaisikaan, jos en minä auttaisi.</p>
+
+<p>&mdash; Mitenkä sinä autat?</p>
+
+<p>&mdash; Tule mukaani, niin saat nähdä. Istu vaan siinä kelkassasi, kyllä
+minä vedän.</p>
+
+<p>&mdash; Minnekkä sinä menet?</p>
+
+<p>&mdash; Menen joululahjoja viemään.</p>
+
+<p>&mdash; Annatko minullekin?</p>
+
+<p>&mdash; En anna sinulle, kun eilen vanhaa ruunaa piiskalla selkään sivalsit,
+vaikka sillä oli täysi vesitynnöri reessä.</p>
+
+<p>&mdash; Kenellekäs sitten annat?</p>
+
+<p>&mdash; Annan kaikille niille eläimille, joita pahat ihmiset ahdistelevat ja
+pahoin pitelevät ja kiusaavat.</p>
+
+<p>&mdash; Minkätähden sinä viet minut metsään? kysyi Heikki, kun näki haltijan
+kääntyvän hakaveräjälle päin. Vaikka ei ollut hankiainen, niin ei
+kelkkaa upottanut.</p>
+
+<p>&mdash; Vien jäniksille joululahjoja.</p>
+
+<p>&mdash; Jäniksillekö joululahjoja? Jopa sinä olet soma...</p>
+
+<p>&mdash; Olehan vaiti nyt!</p>
+
+<p>Oli menty vähän matkaa hakaan, niin vihelti haltija hiljaa ja Heikki
+näki valkosen jäniksen tulla kuukkivan pensaikosta ja kepsahtavan
+kahdelle jalalle haltijan eteen.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 550px;">
+<img src="images/pict18.jpg" width="550" height="451" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>&mdash; Iloista joulua sinulle! Tulin sanomaan sinulle, että olen kaatanut
+haapoja pihapellon alle, jossa ei kukaan tiedä niitä kaatuneen. Saatat
+mennä sinne mistä tahdot, et tarvitse pelätä lankoja, jotka olen
+katkonut, etkä koiraakaan, se on pantu koppiinsa. Sano muillekin, että
+saavat sieltä mennä jouluruokaa hakemaan. &mdash; Kuulehan, elähän mene...
+Sano siellä, kun tapaat ne peltopyyt, että menevät vaan riihen alle,
+jos tahtovat joulujyviä noukkia... Kissa makaa tuvan uunilla
+joulunpyhät.</p>
+
+<p>Iloissaan lähti jänis mennä hippasemaan ja heitti kuperkeikan
+mennessään.</p>
+
+<p>&mdash; Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki.</p>
+
+<p>&mdash; Käyhän huomenna katsomassa, niin näet.</p>
+
+<p>&mdash; Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa,
+että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet.</p>
+
+<p>&mdash; Minä ne katkon ja lauvon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja
+koirat lumoon. Minä niille ruokapaikankin neuvon, ajan lumen
+laihopelloilta, panen tuulen haapoja kaatamaan ... kohta olisivat
+kaikki hyvät metsän eläimet lopussa, jos en minä niitä aina hoiteleisi.</p>
+
+<p>&mdash; Vaan äitipä panee ohralyhteet varpusille jouluksi.</p>
+
+<p>&mdash; Niin, kun minä panetan. Kun se muissa töissään häärii eikä muista,
+piiperrän minä sen korvaan niinkuin varpunen ja silloin se muistaa.</p>
+
+<p>&mdash; Piipersitkö tänäänkin, kun äiti yhtäkkiä sanoi: ai, ei pidä varpusia
+unohtaa!</p>
+
+<p>&mdash; Silloin juuri seisoin sen korvan takana, vaikk'ette nähneet.</p>
+
+<p>Puhuessaan näin oli haltija juosta hipsutellut keveästi kuin koira
+hankea pitkin piennarta myöten pihaan päin. Tallin eteen tultuaan kävi
+hän Heikkiä kainaloihin ja hyppyyttää ponnahutti hänet luukusta
+ylisille pehmeihin heiniin. Haltija kurkisti alas häkkiin, se oli
+heiniä täynnä. Sitten pudottautui hän Heikin kanssa häkin läpi ruunan
+eteen ruuheen, joka oli puolillaan vasta pantuja kauroja.</p>
+
+<p>&mdash; Mikset sinä syö? kysyi haltija.</p>
+
+<p>Mutta ei ruuna vastannut, seisoi vaan alla päin, huuli lerpallaan ja
+korvat velttoina.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 500px;">
+<img src="images/pict19.jpg" width="500" height="410" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>&mdash; Polle! sanoi haltija taas hyväilevällä äänellä ja taputteli ruunaa
+kaulalle. Etkö tunne minua, minähän olen se jouluhaltija?</p>
+
+<p>Jo hörhähti ruuna vähäsen ja kohotti hiukan päätään.</p>
+
+<p>&mdash; Ei maista ruoka, sanoi haltija. Se ei osaa valittaa vaivojaan, mutta
+kyllä minä tiedän, mitä se ajattelee. Koko vuoden on sen pitänyt
+yksinäisenä hevosena raskaita kuormia kiskoa. Kaupungissakin piti nyt
+joulun edellä käydä jouluvaroja noutamassa umpikelillä. Kiire oli ja
+kovasti ajettiin eivätkä nousseet vastamäessäkään reestä, vaikka Polle
+pysähtyi odottamaan. Sitten on ollut kerta päivässä halolla, toisen
+heinässä, ja aamuin ja illoin on saanut vesitynnörin jyrkästä termästä
+vetää. Eihän se vielä mitään, kun kuitenkin ruokaa antavat, mutta siitä
+on mielensä niin murheellinen, ettei syödä saata, kun eivät turpaa
+hyväile, eivät kaulalle taputa, vaan selkään piiskalla sivaltavat. Se
+löi sinua, Polle, eilen tämä poika, mutta tämän päivän perästä se ei
+enää milloinkaan lyö. Ethän lyö, Heikki?</p>
+
+<p>&mdash; En lyö, vakuutti Heikki, itku kurkussa.</p>
+
+<p>&mdash; Ei se lyö eikä anna muidenkaan lyödä, kun suureksi kasvaa; vaan
+lupaa olla ystävällinen sekä sinulle että muillekin hevosille ja
+eläimille. Tule nyt, Heikki, tänne Pollea taputtamaan.</p>
+
+<p>Jo kohotti Polle yhä enemmän päätään ja korviaan pyöräytti ja sen
+silmissä näkyi, että se alkoi leppyä.</p>
+
+<p>&mdash; Vielä ne, Polle, sinulle ilopäivätkin koittaa, puhui haltija yhä
+hellemmällä äänellä. Huomenna saat herralta uudet kulkuset länkiisi ja
+uudet tiuvut ja mäkivyöt pislaihelain kanssa. Katein silmin sinua
+kirkonmäellä muut hevoset katselevat ja niin olet kuin ori ikään. Ja
+kun talven kestää jaksanet, niin jo tulee kesä, Polle, kuuletko, tulee
+kesä! Laitumelle pääset, kulet siellä missä tahdot, kahlaat polviasi
+myöten heinikossa, porskuttelet järvien rantoja, yöt mehevillä
+ahomailla syöskentelet ja päivät viileissä viidakoissa seisoskelet.
+Kelpaako elääksesi?</p>
+
+<p>Nyt hörhähti ruuna niin, että sieramet suurina tuprusivat, kyömisti
+kaulaansa ja nyhtäsi ison heinävihkon häkistä.</p>
+
+<p>&mdash; Jokos maistaa! Pidä nyt mielessäsi, mitä olen puhunut eläkä
+murheitasi muistele eläkä huoliasi haudo. Tämä Heikkikin tulee sinua
+nyt joka päivä taputtelemaan.</p>
+
+<p>Mielihyvissään näykkäsi ruuna Heikkiä huulillaan, tavotellen häntä
+nuollakseen, pisti turpansa sieramia myöten kauroihin, ja alkoi niitä
+purra rouskutella.</p>
+
+<p>&mdash; Rouskuttele, ruuna, rouskuttele, kehoitteli haltija. Me lähdemme nyt
+ja jätämme sinut rauhaan. Hyvästi, Polle! Hauskaa joulua!</p>
+
+<p>&mdash; Ethän sinä sille joululahjoja antanutkaan, sanoi Heikki, kun olivat
+tulleet tallin eteen yläsillan ja luukun kautta ja Heikki taas istui
+kelkassaan.</p>
+
+<p>&mdash; Enkö antanut? &mdash; kun mielensä kevensin ja sydämensä sulatin! Nyt se
+sitä kesään asti muistelee.</p>
+
+<p>&mdash; Muistaakohan se?</p>
+
+<p>&mdash; Hevosella on hyvä muisti. Kun sitä kerta vuodessakaan hyvin kohtelet
+ja hellästi sille haastelet, niin muistaa se vaan sen ja kaikki pahat
+päivänsä unhottaa ja raskaimmatkin kuormansa iloisin mielin vetää. Nyt
+tiedät, mitenkä se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa. &mdash;
+Hauskaa joulua nyt sinullekin!</p>
+
+<p>&mdash; Joko sinä menet?</p>
+
+<p>&mdash; Minulla on kova kiire. Pitää mennä vielä navettaan lehmiä
+lohduttelemaan, jotka talvikauden kytkyessä kiusaantuvat ... kuuletko,
+kuinka ne jo ammuvat, kun tuntevat minun mailla olevan ... ja monet
+muut talot ovat käytävät, joissa minua tänä iltana odotetaan, ja paljon
+on semmoisia pikku poikia kuin sinä olet, Heikki, joita minun täytyy
+tavata! Muista nyt Pollea hyvin kohdella.</p>
+
+<p>&mdash; En lyö enää Pollea; huudahti Heikki innoissaan, mutta
+silloin nyyhtäsi haltija kelkan jukkoa ja antoi jalallaan vauhtia
+taka-kaplaihin, niin että kelkka lähti vinhaa vauhtia kiitämään ja
+kiiti kuin myötämäkeen. Mutta kun Heikki siitä vauhdista tointui, niin
+oli kelkka siinä, missä oli ollut silloin, kun haltija sitä ensin
+vetämään lähti, ja Heikki istui kelkassa, kaikki muut lapset
+ympärillään.</p>
+
+<p>&mdash; Missä sinä olet ollut, kun me huudettiin? ne kysyivät. &mdash; Nukuitko
+sinä?</p>
+
+<p>&mdash; Ei saa enää milloinkaan Pollea lyödä, vastasi Heikki.</p>
+
+<p>&mdash; Mitä sinä horiset?</p>
+
+<p>&mdash; Vaan pitää kaulaa taputtaa jouluna, toimitti Heikki. Kun minä isoksi
+kasvan, niin en anna kenenkään Pollea lyödä.</p>
+
+<p>Toiset lapset Heikille nauramaan, mutta Heikki puhui vaan jäniksistä ja
+peltopyistä, joille pitää jouluna ruokaa antaa ... tulkootpahan
+huomenna katsomaan, niin itse näkevät.</p>
+
+<p>Ja sitä samaa Heikki poika hoki aina tuontuostakin joulu-illan
+kestäessä eikä huolinut, vaikka toiset hänelle nauroivat ja sanoivat,
+että ne on taas niitä Heikin houreita.</p>
+
+<p>Vaan Heikki uskoi niin varmasti siihen, mitä haltija oli hänelle
+sanonut, että meni jouluaamuna pellon alle katsomaan, oliko siellä
+jänis käynyt haapoja syömässä. Oli se käynyt, ja oli peltopyidenkin
+jälkiä riihen edessä. Vielä meni Heikki talliinkin, ja pyöreänä kuin
+säkki seisoi Polle pilttuussaan ja katseli ystävällisesti silmillään.
+Ja navetassa märehtivät lehmät pitkällään parsissaan, niinkuin ei
+heiltä olisi mitään puuttunut.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict20.jpg" width="600" height="376" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Vaan kun Heikki palasi joulukirkosta ja näki jonkun aikovan piiskalla
+hevostaan sivaltaa, niin huusi hän:</p>
+
+<p>&mdash; Elä lyö! &mdash; jolloin mies kääntyi jälelleen niin ihmeissään, että jäi
+lyönti lyömättä, ja pudotti piiskan kupeelleen rekeen.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Jouluaamu" id="Jouluaamu"></a>96. Jouluaamu.</h2>
+
+
+<p>1. "Anna lasten nukkua", kuiskasi äiti Maijalle, "ne heräävät itsestään
+kyllä varhain ennättääksensä kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät
+akkunoihin!" Molemmat menivät, ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi.
+Vilaukselta näkyi vaan kiharatukkaisia päitä pehmeillä pään-alaisilla.
+Pimeässä välkkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautasien alla.</p>
+
+<p>On jouluaamu.</p>
+
+<p>Kynttilöitä sytytettiin pappilan joka akkunaan, ja kauas loisti niiden
+valo pitkin tietä tervehtimään vaeltajia, jotka kirkolle pyrkivät.
+Himmeänä aamuna valaisi iso huone loistavine akkunoineen ympäristön.</p>
+
+<p>Jo kuuli Maija itseänsä huudettavan. Lapset olivat heränneet, ja vilkas
+liike syntyi heidän kamarissaan. "Mitä kello on? missä minun vaatteeni
+ovat, Maija? ehdimmekö vielä kirkkoon? miks'ei Maija ole meitä
+herättänyt?" kysyttiin yht'aikaa, että Maijan oli vaikea kaikkeen
+vastata. Rauhallisemmiksi tulivat he vasta, kun kuulivat isän vielä
+olevan kotona. Kiireesti ja iloisesti pukivat lapset yllensä. Tässä
+puuhassa eivät ajatukset ennättäneet selvitä. Pian toinen toisensa
+perästä valmistui ja meni ulos kamarista.</p>
+
+<p>On jouluaamu! Outo hiljaisuus vallitsee kaikkialla, vaikka äidillä,
+isolla sisarella ja Liisalla onkin paljon askaroimista saadakseen
+kaikki niin toimitetuksi, ett'ei kenenkään sen vuoksi tarvitsisi olla
+kirkkoon menemättä.</p>
+
+<p>Kimeitä kulkusia kuului ulkoa. Lapset katsoivat ulos akkunasta, mutta
+muuta eivät nähneet kuin hahmot omista verevistä kasvoistansa.</p>
+
+<p>Isä teki lähtöä kirkkoon. Isot turkit oli hän pukenut päällensä ja
+myhäillen sanoi hän jäähyväiset lapsille. Sinne jäivät nyt lapset
+yksinänsä isän kamariin, jossa kuitenkin pian rupesi heille ikävältä
+tuntumaan, kun isä oli poissa. Kirkkoon, kirkkoon he haluavat, sinnehän
+jokainen tänä aamuna pyrkii.</p>
+
+<p>Jo olivat toiset valmiit lähtemään. Täysi työ oli äidillä ja isolla
+sisarella saada lapset ottamaan kylläksi vaatteita yllensä, ett'eivät
+kirkossa paleltuisi. He katsoivat näet äidin varovaisuuden kokonansa
+liialliseksi. Äiti ja Johannes istuivat toiseen rekeen, iso sisar
+Väinön ja Selman kanssa toiseen. Ainoastaan pikku sisar nukkui vielä
+makeata unta, josta häntä ei suinkaan saanut herättää. Maija jäi hänen
+hoitajaksensa ja kodin vartiaksi.</p>
+
+<p>Hauska oli matka kirkolle jouluaamuna. Virkut olivat hevoset; keveästi
+luistivat reet sileällä tiellä; kulkuset soivat kimeästi. Metsä
+molemmin puolin tietä lepäsi pimeässä varjossa; mutta tähdet taivaalla
+tuikkivat, ja valkoinen lumi tiellä ja tien vieressä valaisi himmeästi
+kuljettavaa tietä.</p>
+
+<p>Samassa jo metsä loppui. Joka akkunasta koko kirkonkylässä näkyi
+loimuava takkavalkea. Käyden ajettiin kirkkomäkeä ylös. Siinä voi jo
+kirkon akkunoissa erottaa joka kynttilän erikseen, ja korkea torni
+haamotti tähdikästä taivasta kohden.</p>
+
+<p>2. Jumalanpalvelus oli jo aljettu, kun astuttiin kirkkoon. Äiti tahtoi
+Väinöä istumaan kanssansa penkkiin; mutta vaikka kirkossa oltiin, pani
+Väinö vastaan. Oikealla puolen käytävää, jossa muut miehet istuivat,
+piti hänenkin istua, ja uskaliaasti seurasi hän Johannesta, jättäen
+naiset omaan huomaansa.</p>
+
+<p>Ensin tietysti katsottiin, ja paljon oli täällä katsomista. Satoja
+kynttilöitä alttarilla, kruunuissa, saarnastuolilla ja penkkien
+väliseinillä. Lukkari veisasi ankaralla äänellä, mahtavasti johtaen
+miesten vakavia, höriseviä, sekä vaimoväen heleitä, kimakoita ääniä.
+Penkeissä istui monta hyvin tuttua, ja käytävillä seisoi lapsia
+vanhempinensa, nojaten penkin seiniin. Juuri keskellä kirkkoa, jossa
+käytävät ristitsevät toisiaan, seisoi Takalan muori, pikku Liisa piti
+häntä lujasti hameesta, mutta Jooseppi, joka oli Väinön ikäinen, piti
+totisena molemmin käsin lakkiaan leukansa alla.</p>
+
+<p>Virsi loppui ja isä, joka valkeassa messupuvussaan seisoi alttarin
+edessä, rupesi messuamaan. Mahtavasti kaikui hänen äänensä kirkossa ja
+hän näytti niin oudon vakavalta.</p>
+
+<p>Sitten alkoi lukkari taas veisata, ja juuri samaa virttä, joka eilen
+ehtoolla kotona veisattiin. Ihmeellistä oli sitä tässä nyt kuulla.
+Tuossa istuu äiti ja Selma ja iso sisar, ja tuolla alttarilla seisoo
+juhlallisessa puvussa isä. Lapsista tuntui ikäänkuin olisivat kotona
+olleet; ehkä koti yht'äkkiä oli kirkoksi muuttunut. Kaikki tuntui niin
+pyhältä. Pyhältä näytti kansa, joka hartaudella veisasi. Pyhältä se
+kirkas valo, jonka joulukynttilät loivat kirkkoon. Ja niin sanomattoman
+lempeältä kuului isän ääni, kun hän alttarilta lausui: "älkäät
+peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva
+kaikelle kansalle. Teille on tänäpäivänä syntynyt Vapahtaja."</p>
+
+<p>Niistä sanoista hän sitte saarnasi.</p>
+
+<p>Pyhä oli tämä aamu. Kuin muinoin Betlehemissä kaikui enkelein
+kiitoslaulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja
+ihmisille hyvä tahto." Kuvat alttaritaululla, Vapahtaja ja lapset,
+joita hän siunasi, ja kansa, joka seisoi siinä läsnä, näyttivät elävän,
+ja he hymyilivät pyhästä ilosta.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suomen_luonto" id="Suomen_luonto"></a>97. Suomen luonto.</h2>
+
+
+<p>1. Suomen luonto on milloin hymyilevän kaunis, milloin synkän
+surumielinen. Melkein kaikkialla tapaa siinä ylängöitä, laaksoja, vesiä
+ja soita. Ylängöt ovat tavallisesti havumetsäisiä kumpuja, mäkiä ja
+kangasmaita. Laaksoissa nähdään lehtimetsiä, viljeltyjä maita ja kyliä.
+Vedet ovat milloin jokia ja koskia, milloin sinertäviä sisäjärviä. Suot
+ja nevat ovat vesiperäisiä maita, joiden pinnalla silmä näkee vaan
+sammalta ja muutamia kitukasvuisia puita.</p>
+
+<p>Laaksot ja alankoseudut ovat tavallisesti viljeltyjä. Laakson
+syvimmässä osassa juoksee joki tai välkkyelee sievä sisäjärvi, jonka
+rannalla usein on kirkko sekä kyliä siellä täällä. Kyläin välillä on
+peltoja ja niittyjä, ja etäämpänä rajoittaa tätä viljeltyä maata tumma
+metsä joka taholla.</p>
+
+<p>Enin osa maamme pinta-alasta onkin vielä metsien peittämänä. Ne
+täyttävät laaksojen välillä olevat ylänköseudut ja erottavat siten
+viljellyt tienoot toisistaan. Varsin usein on tuollainen metsien
+rajoittama laaksoseutu erityisenä pitäjänä, jossa asukkaatkin kielensä
+ja tapainsa puolesta eroavat naapuripitäjäin asukkaista.</p>
+
+<p>2. Vaikka kaikilla Suomen maakunnilla onkin nuo edellä mainitut
+päätuntomerkit, on niillä jokaisella kuitenkin luonnossa jotakin
+omituista, mikä erottaa ne toisistaan. Suomen pohjoisimmassa kolkassa,
+Utsjoen tienoilla, on maa kuivaa ja hedelmätöntä. Vuoret ovat
+alastomia, pyöreitä tunturikumpuja; niiden välisissä vesiperäisissä
+laaksoissa kasvaa vaan kitukasvuisia koivuja. Ainoastaan Tenojoen
+laaksossa, jota jyrkät vuoret suojelevat kylmiltä tuulilta, kasvaa
+koivu- ja mäntymetsää, mutta puut ovat matalia ja pieniä. Vähän
+etelämpänä, Inari-järven tienoilla, kasvaa jo vuorilla metsää; ja
+Ivalo-joen suupuolella saapi nähdä Suomen pohjoisimmat peltomaat.</p>
+
+<p>Suolaselän eteläpuolella, Kemi-joen laaksossa, on tuntureita jo
+harvemmassa, kummuilla kasvaa metsää, ja niiden väliset maat ovat
+enimmäkseen kankaita ja upottavia nevoja. Näissä äärettömän
+laajoissa salomaissa ovat virrat melkein yksinomaisina kulkuteinä.
+Koskipaikoissa, joita on lukuisasti, sauvotaan veneet ylös tai
+alaspäin, aina matkan päämäärän mukaan. Virtain ja järvien rannoille on
+näiden seutujen harvalukuinen väestökin asettunut, raivaten sinne
+niittyjä ja pieniä peltotilkkuja. Maanselän itäpuolella olevat seudut
+ovat varsinaista vuorimaata. Kuusamoa kutsutaan pohjolan Sveitsiksi.
+Sen korkeilla vuorenhuipuilla pysyy lumi melkein koko kesän sulamatta.</p>
+
+<p>3. Etelä-Pohjanmaa on rinnemaata, joka hiljalleen viettää mereen päin.
+Siinä on rinnatusten monta samansuuntaista jokilaaksoa. Näitä erottaa
+toisistaan matalat vuorenselänteet, jotka ikäänkuin kylkiluut ruumiissa
+kulkevat maanselästä mereen päin. Toisinaan ei näitä selänteitä saata
+ollenkaan huomatakaan, ne kun useinkin ovat maanpinnan tasalla.
+Kukin laakso on vanhoista ajoista asti muodostanut jonkinmoisen
+yhteiskunnallisen kokonaisuuden. Maa on nimittäin tullut viljellyksi
+pitkin jokivarsia. Jokien suupuolille rakennettiin ensimmäiset kirkot,
+ja sieltä kulki sitten viljelys rantoja myöten jokien lähteille asti.
+Tästäpä syystä ovatkin Pohjanmaan pitäjät aina näihin asti ulottuneet
+ikäänkuin pitkät vyöt meren rannalta Suomenselkään. Melkein kaikki
+vanhimmat emäkirkot ovat lähellä meren rantaa parin kolmen penikuorman
+päässä toisistaan, mutta niiden entiset kappelit ovat sisämaassa,
+joskus kymmenen ja vielä useammankin penikuorman päässä emäkirkosta.
+Kappelit tosin ovat nykyään jo itsenäisinä pitäjinä, mutta maakunnan
+muoto vielä ilmaisee, miten viljelys niillä tienoilla on kulkenut.
+Jokien rannat ovat tavallisesti parin virstan leveydeltä viljeltyjä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict21.jpg" width="600" height="381" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Maantiet, jotka jokivarsia myöten johtavat rannikolta sisämaahan,
+kulkevat enimmäkseen hyvin asuttujen kylien ja viljelymaiden läpi.
+Matkustaessa esim. Kyrö-joen vartta saapi kulkea penikuormamäärin
+aaltoilevien viljavainioiden sivutse. Näiden viljeltyjen jokilaaksojen
+väliset paikat ovat metsiä, matalia vuoria ja laajoja, viljelykseen
+kelpaavia suomaita. Ylimalkaan on maa siellä tasaista. Suomen suurimmat
+tasangot löytyvät etelä-Pohjanmaalla. Siitäpä syystä kaiketi nuo
+tienoot ovatkin kaksi kertaa olleet sotatanterina, joilla maamme
+kohtalo on ratkaistu.</p>
+
+<p>4. Aivan toisenlainen on Savon ja Karjalan luonne. Tämä osa maatamme on
+ehkä maailman järvirikkaimpia tienoita. Samalla on siinä tiheässä
+vaaroja ja kumpuja. Korkeita ja jyrkkiä hiekkaharjanteita kulkee siellä
+pohjoisesta etelään päin, ja näiden välillä on pitkät sarjat yksityisiä
+kukkuloita. Niiden väliset laaksot ovat, varsinkin pohjois-Savossa,
+pieniä ja ahtaita. Soita löytyy viljalti. Maa on hyvin kivikkoa, mutta
+heinä ja vilja kasvaa siinä hyvästi. Omituista Savon maisemille
+on, että, järvien rantoja lukuun ottamatta, tavallisesti vaan
+harjannepaikat ovat viljeltyjä. Niillä näkee kyliä ja peltoja, kun
+sitävastoin alavilla paikoilla on tiheitä lehtimetsiä, jotka hyvin
+menestyvät vanhoilla kaskimailla.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict22.jpg" width="600" height="354" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Kun kauniina kesä-aamuna joltakin korkealta mäeltä katselee savolaista
+maisemaa, on silmäin edessä mitä viehättävin näköala. Katselijan
+jalkain juurella leviävät vihannat lehtimetsät, joiden välissä ja
+ympärillä siellä täällä kimaltelee jonkun sisäjärven salmet ja
+lahdekkeet. Edempänä kohoaa ylänkö, jonka harjalla on harmaita kyliä,
+viljavainioita ja viheriäisiä lehtoja. Tämän harjanteen takaa näkyy
+toinen samanlainen ja samansuuntainen harjanne, vähän tummempana ja
+epäselvempänä vaan; ja äärimmäisenä, näköpiirin rajalla, voi ehkä vielä
+hämärästi nähdä kolmannen harjanteen, jonka metsiä, vainioita ja kyliä
+paljaalla silmällä ei enää voi erottaa. Siellä täällä kohoaa
+harjanteiden välillä vielä yksityisiä kukkuloita tummine havumetsineen.</p>
+
+<p>Joka paikassa on erilaisia näköaloja. Jos jonkun suuremman sisäjärven
+rannalla nouset ylävämmälle paikalle, saat tuolla järvellä nähdä
+lukemattomia kauniita saaria. Toisinaan on järvenselkien välillä saari,
+jonka muodostaa pitkä hiekkaharjanne, mikä on ikäänkuin luonnollisena
+siltana rantojen välillä. Tällaisista saarista on tullut mainioksi
+varsinkin Punkaharju, joka kohoaa Puruveden kirkkaasta helmasta. Se on
+seitsemän kilometriä pitkä, mutta ainoastaan 3, paikoin 12 metrin
+levyinen ja noin 25 metriä korkea. Sen rinteillä kasvaa runsaasti
+kaunista havu- ja lehtimetsää. Sekä saaren oman kauneuden että niiden
+kauniiden näköalain vuoksi, joita se tarjoaa, käy siellä vuosittain
+paljo huvimatkailijoita.</p>
+
+<p>Karjalan pohjois-osassa on luonto melkein samanlaista kuin
+Savossa. Harjanteet ovat siellä korkeammat, mutta loivemmat.
+Etelä-Karjalassa, Laatokan pohjois- ja luoteisrannalla, näkee
+sitävastoin graniitti-vuoria ja niiden välillä hymyileviä laaksoja.
+Maisemat ovat siellä samoin kuin myöskin etelämpänä, Vuoksen
+ympäristöillä, hyvin kauniita. Suomenlahden rannikolla on matalia
+vuoria, joiden välissä on tasangoita. Salpausselän ja Suomenlahden
+välisellä maalla tapaa paljo rapakiveä.</p>
+
+<p>5. Samoin kuin Savossa ja Karjalassa, näkee Hämeessäkin kukkulain ja
+laaksojen, maiden ja vesien alituisesti vaihtelevan. Kuitenkin on
+maisemien luonto siellä vähän toisenlainen. Hämeen metsissä on
+etupäässä mäntyjä ja kuusia. Ne eivät ole ahtaissa laaksoissa, vaan
+harjanteiden huipuilla. Sieltä ne ikäänkuin suojelevat vartiat
+katselevat alas tasangolle, missä laajat vainiot ja kauniit, saarekkaat
+sisäjärvet leviävät niiden juurella.</p>
+
+<p>Kehittyneemmän viljelyksensä kautta on Hämeen maisemilla, Savon
+maisemiin verraten, hymyileväisempi luonne. Kasvikuntakin on niissä
+rikkaampi. Vaahterat ja pähkinäpuut kasvavat etelä-Hämeen metsissä, ja
+viljavainiotkin antavat lukuisampia tuotteita. Paitsi tavallisia
+viljakasvia saapi siellä nimittäin nähdä runsaasti myöskin pellava-,
+nisu- ja herneviljelyksiä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 580px;">
+<img src="images/pict23.jpg" width="580" height="449" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Hämeen pohjoiset osat ovat enimmäkseen korkeita hiekkaharjanteita ja
+kankaita. Ne ovat Suomen metsärikkaimpia seutuja. Valitettavasti ovat
+kulovalkeat ja metsänhaaskuu siellä saaneet aikaan sen, että
+paikoittain löytyy pitkiä aloja, jotka ovat aivan paljaat metsistä ja
+kasvavat ainoastaan kanervaa ja pensaita.</p>
+
+<p>6. Satakunnan sisäosissa on luonto melkein samankaltaista kuin
+Hämeessäkin. Kun satakuntakin on rinnemaata ja jyrkempää, kuin muut
+Suomen rinnemaat, juoksevat vedet siellä ylimalkaan nopeammin, ja
+koskia ja putouksia on runsaasti. Ei missään Suomen maakunnassa ole
+vesivoimaa enemmän käytettävissä kuin Satakunnassa. Suomen suurimmat ja
+tärkeimmät tehtaat ovat niiden vesien varsilla, jotka Kokemäenjoen
+kautta laskevat mereen. Maakunnan keskitse, luoteesta kaakkoon päin,
+kulkee pitkä vuorenharju, jonka muutamat kohdat, niinkuin Pyynikin ja
+Kangasalan harjut ympäristöineen, ovat ihanimpia Suomessa. Satakunnan
+pohjois-osassa levenee Suomenselkä yläväksi hiekkatasangoksi, jonka
+laiha maanlaatu vaan niukasti ja usein riittämättömästi palkitsee
+viljelijän vaivat. Sitävastoin on Kokemäenjoen laakso Suomen enimmin
+viljeltyjä ja asuttuja seutuja.</p>
+
+<p>7. Suomenlahteen viettävä rannikkomaa Salpausselän eteläpuolella kuuluu
+suurimmaksi osaksi Uuteen-maahan. Sielläkin on maanpinta ylimalkaan
+hyvin epätasainen, vähemmin kuitenkin maakunnan itäisessä osassa,
+jossa matalien vuorien välissä tavantakaa on suuria ja hedelmällisiä
+laaksoja. Länsiosassa, jossa Lohjanselkä kulkee, vaihettelevat vuoret
+ja kangasmaat. Salpausselän ja Lohjanselän välisessä kulmassa oleva
+laakso on luontonsa puolesta Hämeen kaltaista. Metsäiset kukkulat,
+kauniit sisäjärvet ja hymyilevät, viljellyt laaksot vaihettelevat
+sielläkin.</p>
+
+<p>Uudenmaan saariston sisäosat ovat luonnon-ihania. Niiden kauneutta on
+monin paikoin vielä keinotekoisesti lisätty. &mdash; Uudellamaalla on paljo
+kauniita herraskartanolta, hyvin rakennettuja talonpoikaistaloja,
+viljavia vainioita sekä hyvin hoidettuja metsiä. Kaikesta näkyy, että
+viljelys siellä jo on vakaantuneempaa laatua.</p>
+
+<p>Varsinais-Suomeen kuuluu Itämeren rannikko ja tämän ääressä oleva
+laaja saaristo. Rantamaalla, jota vesi on leikellyt lukemattomiksi
+saariksi, niemiksi ja lahdiksi, tapaa korkeita ja jyrkkiä kallioita
+sekä pieniä, hyvin viljeltyjä vainioita. Ei missään ole viljelys niin
+tunkeutunut jokaiselle pienimmällekin tilkulle, kuin täällä, Suomen
+vanhimman sivistyksen pohjalla. Täällä vallitsee Suomen manner-ilma
+lempeimmillään, ryytimaita näkee useimpien talojen ja torppainkin
+edustalla; mehiläisten hoito on yleinen; metsissä kasvaa tammia,
+saarnia, lehmuksia, jalavia y.m. pohjois-Suomelle tuntemattomia
+puulajeja. Saaristossa on kauniita paikkoja, esimerkiksi tuo
+runoilijain ylistämä, tuuheiden tammi-puiden peittämä Ruissalo y.m. Ja
+historiallisia muistoja tapaa täällä kaikkialla. &mdash; Maakunnan
+sisäosissa ovat vuoret matalampia, ja toisinaan tapaa suuria
+lakeuksiakin. Maanlaatu on kuitenkin pitkällisen viljelemisen kautta
+laihtunut.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 580px;">
+<img src="images/pict24.jpg" width="580" height="434" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Ahvenanmaa ympärillä-olevan saariston kanssa muodostaa erityisen
+maakunnan. Siinä on syvälle pistäytyviä lahtia ja vuonoja, pieniä
+kukkuloita ja viljavainioita. Lempeä meri-ilma sekä hedelmällinen
+maanlaatu ovat siellä synnyttäneet kasvikunnan, joka on rikkaampi, kuin
+missäkään muualla Suomessa. Niityt tarjoavat karjalle mehukasta
+ravintoa, jonka vuoksi karjantuotteet aina ovat olleet Ahvenanmaan
+vientitavaroita. Ylipäänsä on tuon pienen saaren luonto viehkeä ja
+miellyttävä. Talot ovat hyvin rakennetut ja useimmiten punasiksi
+maalatut sekä varustetut puutarhoilla. Tämä kaikki vielä lisää seudun
+kauneutta.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kirkkovenheessa" id="Kirkkovenheessa"></a>98. Kirkkovenheessä.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Hei! soutakaamme pojat<br /></span>
+<span class="i0">ja norjat neitoset!<br /></span>
+<span class="i0">Me kilvan soutakaamme,<br /></span>
+<span class="i0">ett' aallot vaahtoiset<br /></span>
+<span class="i0">vierellä venehemme<br /></span>
+<span class="i0">hilpeinä hyppelee<br /></span>
+<span class="i0">ja kokka mahtavasti<br /></span>
+<span class="i0">edessä kohisee.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ah, kaunis ompi ilma,<br /></span>
+<span class="i0">tää Herran päivä on!<br /></span>
+<span class="i0">Vienosti vedet välkkyy,<br /></span>
+<span class="i0">on taivas sumuton,<br /></span>
+<span class="i0">ja metsät vehreässä<br /></span>
+<span class="i0">on juhlaverhossaan,<br /></span>
+<span class="i0">ja vakavina vaarat<br /></span>
+<span class="i0">nostaapi rintojaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja uutta ihastusta<br /></span>
+<span class="i0">vaan nousee mielehen,<br /></span>
+<span class="i0">kun venhe viilettääpi<br /></span>
+<span class="i0">välitse niemien,<br /></span>
+<span class="i0">ja joka salmen suulla<br /></span>
+<span class="i0">meit' yhä tervehtää<br /></span>
+<span class="i0">taas uudet rannat, saaret &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">oi, hausk' on retki tää!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Me airokkahat, kelvot<br /></span>
+<span class="i0">olkaamme soutajat:<br /></span>
+<span class="i0">pois joukostamme<br /></span>
+<span class="i0">veltot ja &mdash; turhan-kiskojat!<br /></span>
+<span class="i0">Ken voimat taiten käyttää<br /></span>
+<span class="i0">ja, harras toimessaan,<br /></span>
+<span class="i0">mies ompi kestämähän &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">se meistä miesi vaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut kunnon perämiesi<br /></span>
+<span class="i0">täss' ensi arvon saa,<br /></span>
+<span class="i0">hän kaikki karit tuntee<br /></span>
+<span class="i0">ja suunnan suuntoaa,<br /></span>
+<span class="i0">hän, hänpä meidät saattaa<br /></span>
+<span class="i0">vakaasti valkamaan,<br /></span>
+<span class="i0">siis kiitoksemme hälle<br /></span>
+<span class="i0">nyt ensin kaikukaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja nyt me laulakaamme,<br /></span>
+<span class="i0">oi siskot, veikkoset,<br /></span>
+<span class="i0">tään Suomen suloutta,<br /></span>
+<span class="i0">mi hurmaa sydämet!<br /></span>
+<span class="i0">Ja niinkuin mieli puhdas<br /></span>
+<span class="i0">nyt kirkkomatkan' on,<br /></span>
+<span class="i0">niin työssä tälle maalle<br /></span>
+<span class="i0">se puhdas olkohon!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ah, herttainen on hetki,<br /></span>
+<span class="i0">tää Herran päivä on!<br /></span>
+<span class="i0">Jo kirkon torni nousee<br /></span>
+<span class="i0">tuolt' yli kuusikon.<br /></span>
+<span class="i0">Ja aamupaistehessa<br /></span>
+<span class="i0">se noin kun hohtelee,<br /></span>
+<span class="i0">totuuden pyhän tietä<br /></span>
+<span class="i0">se meille viittailee.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Niin maamme tulevaisuus<br /></span>
+<span class="i0">myös meille hohtakoon,<br /></span>
+<span class="i0">kuin pyhä templi tuolla,<br /></span>
+<span class="i0">ja meitä kutsukoon!<br /></span>
+<span class="i0">Se hohto sydämemme<br /></span>
+<span class="i0">innolla täyttäköön,<br /></span>
+<span class="i0">ja vauhti rientojemme<br /></span>
+<span class="i0">sen ilmi näyttäköön!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Hei! Soutakaamme veikot<br /></span>
+<span class="i0">ja siskot armahat!<br /></span>
+<span class="i0">Me kilvan soutakaamme,<br /></span>
+<span class="i0">ett' aallot vaahtoisat<br /></span>
+<span class="i0">vierellä venehemme<br /></span>
+<span class="i0">hilpeinä hyppelee<br /></span>
+<span class="i0">ja kokka mahtavasti<br /></span>
+<span class="i0">edessä kohisee.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja laulakaamme kaikki<br /></span>
+<span class="i0">nyt täysin sydämin,<br /></span>
+<span class="i0">kuink' on tää maamme kallis<br /></span>
+<span class="i0">ja meille rakkahin,<br /></span>
+<span class="i0">mut Herrallemme harras<br /></span>
+<span class="i0">myös kiitos kohotkaan,<br /></span>
+<span class="i0">ett' armostaan loi meille<br /></span>
+<span class="i0">näin armaan isänmaan!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Punkaharjusta" id="Punkaharjusta"></a>99. Punkaharjusta.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 570px;">
+<img src="images/pict25.jpg" width="570" height="456" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oli kerran miestä kolme,<br /></span>
+<span class="i0">jotka sattuivat Savosta<br /></span>
+<span class="i0">kulkemahan kuuluisahan,<br /></span>
+<span class="i0">haluisehen Helsinkihin.<br /></span>
+<span class="i0">Tuunan salmehen tulivat,<br /></span>
+<span class="i0">joss' on saari salmen suussa;<br /></span>
+<span class="i0">yli salmen saatettihin<br /></span>
+<span class="i0">sille puolen Punkaharjun.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Astuvat ylämäkeä,<br /></span>
+<span class="i0">kääntelevät, katselevat,<br /></span>
+<span class="i0">istuvat, ajattelevat;<br /></span>
+<span class="i0">kuuntelevat kukkumista,<br /></span>
+<span class="i0">kesä-linnun laulamista,<br /></span>
+<span class="i0">kuinka siinä linnut lauloi,<br /></span>
+<span class="i0">linnut lauloi, metsä soitti,<br /></span>
+<span class="i0">antoi aurinko ilonsa,<br /></span>
+<span class="i0">päivä paistoi pitkin nientä;<br /></span>
+<span class="i0">siitä koko luonto liikkui,<br /></span>
+<span class="i0">ilma silmissä iloitsi,<br /></span>
+<span class="i0">ilahutti ihmiskunnan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaikki' näitä katsellessa,<br /></span>
+<span class="i0">läikkyviä lähtehiä,<br /></span>
+<span class="i0">järven, lahen lainehia,<br /></span>
+<span class="i0">kerran vielä keskenänsä<br /></span>
+<span class="i0">miehet mielestä hyvästä<br /></span>
+<span class="i0">puhelevat puolestansa:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Kun ois tässä kukkasia,<br /></span>
+<span class="i0">lehtipuita lempehiä,<br /></span>
+<span class="i0">oksakaan omenapuuta,<br /></span>
+<span class="i0">oisipa osa hyveä<br /></span>
+<span class="i0">Paratiisin maan paria,<br /></span>
+<span class="i0">Aatamin asunto-maata!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuosta kärryihin kävivät,<br /></span>
+<span class="i0">rupesivat rattahille.<br /></span>
+<span class="i0">Ratas vieri tietä myöten,<br /></span>
+<span class="i0">aatos Luojan töitä myöten.<br /></span>
+<span class="i0">Ajoit siltoa sinistä<br /></span>
+<span class="i0">sekä harjua haluista;<br /></span>
+<span class="i0">siell' on puista portti tehty,<br /></span>
+<span class="i0">katu-varret kaunistettu.<br /></span>
+<span class="i0">Tämä silta on silloin tehty,<br /></span>
+<span class="i0">kun on kuu kokohon pantu,<br /></span>
+<span class="i0">kun on aurinko aljettu,<br /></span>
+<span class="i0">laskettuna maan perustus!<br /></span>
+<span class="i0">Viel' ei vaivu vuoliaiset,<br /></span>
+<span class="i0">eikä arkut alta murru!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Savolaisen_laulu" id="Savolaisen_laulu"></a>100. Savolaisen laulu.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Mun muistuu mielelleni nyt<br /></span>
+<span class="i2">Suloinen Savonmaa,<br /></span>
+<span class="i0">sen kansa kaikki kärsinyt<br /></span>
+<span class="i0">ja onnehensa tyytynyt,<br /></span>
+<span class="i2">tää armas, kallis maa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuin korkeat sen kukkulat,<br /></span>
+<span class="i2">kuin vaarat loistoiset!<br /></span>
+<span class="i0">Ja laaksot kuinka rauhaisat,<br /></span>
+<span class="i0">ja lehdot kuinka vilppahat,<br /></span>
+<span class="i2">kuin tummat siimehet!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sen salot kuin siniset on,<br /></span>
+<span class="i2">puut kuinka tuuheat,<br /></span>
+<span class="i0">ja kuin humina hongikon<br /></span>
+<span class="i0">Syv' on ja jylhä, ponneton,<br /></span>
+<span class="i2">ja tuulet lauhkeat!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja kussa tähdet tuikkavat<br /></span>
+<span class="i2">kovalla talvella,<br /></span>
+<span class="i0">ja kussa Pohjan valkeat<br /></span>
+<span class="i0">suloisemmasti suihkavat<br /></span>
+<span class="i2">kuin Savon taivaalla?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tok' yhtä vielä muistelen,<br /></span>
+<span class="i2">sen suihke armaampi,<br /></span>
+<span class="i0">se silmä on savottaren,<br /></span>
+<span class="i0">johonka taivas loistehen<br /></span>
+<span class="i2">ja sinens' yhdisti.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Me emme liioin kerskuko,<br /></span>
+<span class="i2">sanomme kumminkin:<br /></span>
+<span class="i0">Muu Suomi, ellös ilkkuko,<br /></span>
+<span class="i0">jos meill' on hoikka kukkaro,<br /></span>
+<span class="i2">jos köyhiks' keksittiin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Useinpa pelto kultainen<br /></span>
+<span class="i2">se sulla kellerti,<br /></span>
+<span class="i0">kun meidän vaivat, viljehen<br /></span>
+<span class="i0">kumohon löi vihollinen<br /></span>
+<span class="i2">ja poltti tuhkaksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja monta kertaa sattui niin,<br /></span>
+<span class="i2">kun meitä vainot löit,<br /></span>
+<span class="i0">kun vaimot, lapset kaadettiin<br /></span>
+<span class="i0">ja miehet sortui sotihin,<br /></span>
+<span class="i2">sä rauhan leipää söit.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos kielin voisi kertoa<br /></span>
+<span class="i2">näkönsä vanhat puut,<br /></span>
+<span class="i0">ja meidän vaarat virkkoa,<br /></span>
+<span class="i0">ja meidän laaksot lausua,<br /></span>
+<span class="i2">sanella salmensuut;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">niin niistäpä useampi<br /></span>
+<span class="i2">hyv' ois todistamaan:<br /></span>
+<span class="i0">"Täss' Savon joukko tappeli,<br /></span>
+<span class="i0">ja joka kynsi kylmeni<br /></span>
+<span class="i2">edestä Suomenmaan!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siis maat' en muuta tietää voi<br /></span>
+<span class="i2">Savoa kalliimpaa,<br /></span>
+<span class="i0">ja mulle ei mikään niin soi<br /></span>
+<span class="i0">kaikesta, minkä Luoja loi,<br /></span>
+<span class="i2">kuin: "armas Savonmaa!"<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Salomaa" id="Salomaa"></a>101. Salomaa.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa<br /></span>
+<span class="i0">tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.<br /></span>
+<span class="i0">Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,<br /></span>
+<span class="i0">lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.<br /></span>
+<span class="i0">Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvot,<br /></span>
+<span class="i0">joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään.<br /></span>
+<span class="i0">Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot<br /></span>
+<span class="i0">kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,<br /></span>
+<span class="i0">salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;<br /></span>
+<span class="i0">katsellut sylissäs olen Vellamon neitosen maata,<br /></span>
+<span class="i0">hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;<br /></span>
+<span class="i0">taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan<br /></span>
+<span class="i0">kietonut verkkoihin, nostanut venheeseen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,<br /></span>
+<span class="i0">noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen,<br /></span>
+<span class="i0">noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani<br /></span>
+<span class="i0">niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan;<br /></span>
+<span class="i0">nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,<br /></span>
+<span class="i0">kultia lähteissään heitellen yli maan,<br /></span>
+<span class="i0">tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt<br /></span>
+<span class="i0">Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;<br /></span>
+<span class="i0">tuon olen nähnyt ja siin' useast' olen istunut yöhön,<br /></span>
+<span class="i0">ääneti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket<br /></span>
+<span class="i0">tuolla sun helmassas, seurass' ystävien!<br /></span>
+<span class="i0">Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,<br /></span>
+<span class="i0">polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.<br /></span>
+<span class="i0">Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin<br /></span>
+<span class="i0">kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,<br /></span>
+<span class="i0">nähnyt valtavat hahmot sen sekä rohkeudella<br /></span>
+<span class="i0">taas tulevaisuuden verhoa nostellut;<br /></span>
+<span class="i0">nähnyt kaunoiset unet maalleni,<br /></span>
+<span class="i0">toivonut sille, toivonut taivasten antimet runsaimmat,<br /></span>
+<span class="i0">toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,<br /></span>
+<span class="i0">teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...<br /></span>
+<span class="i0">Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään<br /></span>
+<span class="i0">tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,<br /></span>
+<span class="i0">valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,<br /></span>
+<span class="i0">kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,<br /></span>
+<span class="i0">muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Sylvia-linnun_laulu_kesapaivana_Kangasalla" id="Sylvia-linnun_laulu_kesapaivana_Kangasalla"></a>102. Sylvia-linnun laulu kesäpäivänä Kangasalla.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Ma oksalla ylimmällä<br /></span>
+<span class="i0">oon Harjulan seljänteen.<br /></span>
+<span class="i0">Niin kauas kuin silmään siintää<br /></span>
+<span class="i0">näen järviä lahtineen.<br /></span>
+<span class="i0">Kas, Längelmänvesi tuolla<br /></span>
+<span class="i0">vöin hopeisin hohtelee,<br /></span>
+<span class="i0">ja Roineen armaiset aallot<br /></span>
+<span class="i0">sen rantaa hyväilee.<br /></span>
+</div></div>
+
+<div class="figcenter" style="width: 345px;">
+<img src="images/pict26.jpg" width="345" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuin lemmikin sulosilmä,<br /></span>
+<span class="i0">niin kirkas, niin sininen,<br /></span>
+<span class="i0">on välkkyvä Vesijärvi,<br /></span>
+<span class="i0">mi hiljalleen keinuen<br /></span>
+<span class="i0">tuoll' hiipivi heidän luokseen<br /></span>
+<span class="i0">ja satoja saariaan<br /></span>
+<span class="i0">niin hellästi tuuditteleepi<br /></span>
+<span class="i0">kuin emonen lapsiaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan ympäri lehtorantain<br /></span>
+<span class="i0">on hongikko mietteissään<br /></span>
+<span class="i0">ja vanhuksen lailla katsoo<br /></span>
+<span class="i0">kuin lapset lyö leikkiään,<br /></span>
+<span class="i0">ja peltojen laihot heitä<br /></span>
+<span class="i0">ne tervehtii aaltoillen<br /></span>
+<span class="i0">ja niittyjen kukkivat nurmet<br /></span>
+<span class="i0">luo tuoksuja tuulehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mik' aarre, oi köyhä Suomi,<br /></span>
+<span class="i0">ois sulosi vertainen!<br /></span>
+<span class="i0">Tuon järvies sinivälkkeen,<br /></span>
+<span class="i0">tuon hopeisen, kultaisen!<br /></span>
+<span class="i0">Jos murhe tai riemu nostaa<br /></span>
+<span class="i0">tääll' lauluhun säveleet,<br /></span>
+<span class="i0">niiss' ainian kuvastuupi<br /></span>
+<span class="i0">nää kirkkahan-sinervät veet.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mä vaan olen lintu pieni<br /></span>
+<span class="i0">ja siipeni heikot on;<br /></span>
+<span class="i0">vaan oisinko uljas kotka,<br /></span>
+<span class="i0">niin nousisin lentohon,<br /></span>
+<span class="i0">ja nousisin taivoon asti<br /></span>
+<span class="i0">luo Jumalan istuimen,<br /></span>
+<span class="i0">ja nöyrin, hartahin mielin<br /></span>
+<span class="i0">näin laulaisin rukoellen:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi taivahan pyhä Herra,<br /></span>
+<span class="i0">sä isämme armias!<br /></span>
+<span class="i0">Ah, kuink' on sun maasi kaunis,<br /></span>
+<span class="i0">kuink' ihana taivahas!<br /></span>
+<span class="i0">Sä järveimme säihkyellä<br /></span>
+<span class="i0">suo lempemme tulta vaan!<br /></span>
+<span class="i0">O Herra, intoa anna<br /></span>
+<span class="i0">ain' maatamme rakastamaan!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Puijon_maki" id="Puijon_maki"></a>103. Puijon mäki.</h2>
+
+
+<p>Kuka Suomalainen, jolla on edes hiukkanenkaan kauneuden tuntoa, ei ole
+sykähtävin sydämin useasti ihaillut synnyinmaansa somia näköaloja! Kas
+tuota jylhää vuorta! Se nousee jyrkkänä korkeutta kohti, sen
+halkeamista ja rotkoista kohottavat ikivanhat hongat kampuraisia
+oksiansa; pienoinen metsälampi kuvastaa sitä tyynessä kuvastimessansa;
+kaikki on siinä jylhää, mutta sentään sopusointuista ja silmää
+miellyttävää, somaa. Käy vähä matkaa metsän halki, tulet ehkä
+kunnaalle, josta aivan toisellainen näky kohtaa silmääsi. Edessäsi näet
+suuren järvenselän, jonka sinertävien laineiden läikynnässä uiskentelee
+vihertäviä saaria, rannalla rehottelee viljavainioita ja heinäniittyjä,
+ja niiden välistä pilkistelee siellä täällä ihmisasunnoita. Etäällä
+järven toisella puolella siintää korkeita kunnaita taivaan rannalla.
+Tällaisia näköaloja tapaa lukemattomilla vaihdoksilla pitkin Suomen
+nientä, vaan erittäinkin Savo on niistä rikas.</p>
+
+<p>Jos joskus käyt Kallaveden tienoilla, älä suinkaan jätä käymättä Puijon
+mäellä, jos sinulla on luonnon ihanuudelle vähänkin avoin mieli.
+Kauniina kesäiltana on näky tästä mitä herttaisimpia. Luo silmäsi
+minnepäin tahansa, joka haaralla näet Kallavettä saarineen ja
+niemineen. Sen hopeahohtoisilla ulapoilla tai sinertävillä salmilla
+keksinee ehkä silmäsi sauhua tupruttavan höyryveneen, joka kiitää samaa
+nientä kohden, jonka keskisellä mäellä juuri luontoa ihailet. Samalla
+niemellä on Savon suurin kaupunki, Kuopio. Harvalle kaupungille on
+luonto suonut niin soman ja miellyttävän kävelypaikan kuin
+Kuopiolaisilla Puijon mäki on.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suomi_kaunis" id="Suomi_kaunis"></a>104. Suomi kaunis.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">On Suomi kaunis, kun tyyn' on ilta<br /></span>
+<span class="i0">ja laulu rastahan laaksoss' soi<br /></span>
+<span class="i0">ja päivä laskeva taivahilta<br /></span>
+<span class="i0">viel' laakson lehtoja purpuroi!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja päivän noustess' on kaunis Suomi,<br /></span>
+<span class="i0">kun koski soittavi kanneltaan<br /></span>
+<span class="i0">ja nurmi kukkii ja rannan tuomi<br /></span>
+<span class="i0">kun hurmaa mun sulotuoksullaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja kaunis Suomi on silmäellä,<br /></span>
+<span class="i0">kun taivas suo valonlahjojaan<br /></span>
+<span class="i0">ja kirkas kuu, kuni äiti hellä,<br /></span>
+<span class="i0">luo katsehen joka nukkuvaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut Suomi kuiten on kaunihimpi,<br /></span>
+<span class="i0">kun aate kansoa innostaa<br /></span>
+<span class="i0">ja joka mies, joka ainut impi<br /></span>
+<span class="i0">sen eestä itsensä uhrajaa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Uudenmaan_saaristossa" id="Uudenmaan_saaristossa"></a>105. Uudenmaan saaristossa.</h2>
+
+
+<p>&mdash; "No maisteri!" sanoi minulle isäntäni, jonka luokse olin muuttanut
+kesäksi Uudenmaan saaristoon. "Lähdettekö tänään verkonlaskentaan?"</p>
+
+<p>&mdash; "Lähden mielellänikin", vastasin minä, "sillä tämä rantanuotan veto
+alkaa käydä hyvin yksipuoliseksi."</p>
+
+<p>Ja todellakin! Jokapäivä aina samat apajalle joudut, samat köyden
+vääntämiset, samat nuotiovalkeat ja rantakalan syönnit, ja ennen
+kaikkia niukka saalis, &mdash; niistä olin jo saanut tarpeekseni.</p>
+
+<p>Päivällisen jälkeen läksimme, minä neljäntenä miehenä, ulapalle. Erään
+kallion kohdalla laskettiin ensin seisovat verkot. Ne pantiin noin 10
+sylen päähän toisistansa aivan vaakasuoriin linjoihin, kiinni
+molemmista päistä. Minua oudostutti tuo verkkojen laskeminen niin
+lähelle toisiaan samaan suuntaan, mutta veneväki naurahti vain. &mdash;
+"Odottakaa huomiseen", virkkoivat he. "Ennen yötä laskevat muut
+verkkojansa vielä meidän verkkojemme väliin, ja kalaa tulee, jos vaan
+on tullakseen!"</p>
+
+<p>Alkoi jo olla ilta, kun läksimme yhä edemmäksi ulapalle, ja vasta
+kaukana selällä laskettiin 3 ja 5:kin syltä korkeat verkot, useampia
+yhteen jataan. Viimeinen verkko kiinnitettiin veneeseen ja purjeet
+laskettiin alas. Tuulen ja merenvirtain oli määrä kuljettaa meitä,
+minne tahtoivat; joko hailiparven päälle tahi ohi. Onnen kauppaa on
+kalamiehen toimi kerrassaan.</p>
+
+<p>Tuli yö kylmineen, tuulineen ja pimeyksineen. Olihan jo elokuu
+puolivälissä. En voi kieltää, ett'en tuntenut hieman pelkoa tällaisesta
+umpimähkäisestä kulusta aavalla meren selällä. Eikä tämä pelko suinkaan
+vähentynyt niistä kertomuksista, joilla venemiehet höystelivät
+yksinkertaista illallistamme. Ne päättyivät, nämä kertomukset, usein
+runsaisiin saaliisiin, mutta usein myöskin myrskyihin ja menetettyihin
+verkkoihin ja välistä rannalle jääneisiin leskiin ja orpoihin. Toiselta
+puolen taas oli tässä yöllisessä keinumisessa meren ulapalla jotakin
+salaista viehätystä. Välistä vingahti tuuli maston köysissä, ja aalto
+löi vilkkaammin veneen kylkeen; ja silloin liikahti uninen pursi
+kiivaammin, niinkuin liikahtaa torkkuva mies, kun pää hiljalleen
+painuessaan viimein kadottaa tasapainonsa. Ylhäällä taivaalla
+kimaltelivat tähdet. Minä koetin haeskella niistä harvoja tuttaviani,
+&mdash; mikä ääretön paljous niitä, joita en ensinkään tuntenut! Minä panin
+kokkaan pitkäkseni ja tunsin tuommoista suloista raukeamista
+jäsenissäni. En enää selvään erottanut miesten puheita. Joskus vaan,
+kun vihuri tuli ja vene keikahti, kuului joku virkkavan:</p>
+
+<p>&mdash; "Kaisa!"</p>
+
+<p>Välistä heräsin nauruun; joku miehistä oli kai sanonut jonkun
+sanasutkauksen. Kuulin vielä kun joku virkkoi:</p>
+
+<p>&mdash; "Tuolla on Söderskär!"</p>
+
+<p>En jaksanut enää kohottaa päätäni. Olin näkevinäni Söderskär'in majakan
+vilkkuvalkeat. Mutta nekin kävivät yhä harvemmiksi. Minä nukuin
+kokonaan. Heräsin kovaan puheeseen ja alituisiin liikkeisiin. Aamu oli
+jo valjennut, mutta taivas oli pilvessä ja meri lakkapäissä. Venemiehet
+vetivät verkkojansa veneeseen kiiruimman kaupassa. Minä hyppäsin ylös
+ja yritin auttaa, mutta koko yritykseni jäi sikseen, kun isäntä
+virkkoi:</p>
+
+<p>&mdash; "Kyllä nyt on parasta että maisteri pysyy kokassa!"</p>
+
+<p>Kiivaasti tekivät miehet raskasta työtään. Ei kykene moiseen toimeen
+se, jolla ei ole vuosikausien harjaantumista siinä. Kerrassaan ankara
+työ! Ei arvaa sisämaan mies, siepatessaan vadista hailia pyrstöstä
+kiinni ja lyödessään sitä vadin laitaan, kuinka monta hikipisaraa,
+kuinka monta ponnistusta on vaadittu, ennenkuin tämä välttämätön särvin
+on joutunut valmiina vatiin! &mdash; Tuuli yltyi yltymistään. Se vonkui
+kamalasti köysissä ja vene keikkui kovasti aalloilla, jotka vihaisesti
+möyrivät sen ympärillä. Minä odotin joka hetki isännän käskyä: "hakkaa
+poikki!" Mutta yhä vetivät miehet, ja hopean hohtoisina kiilsivät
+hailit verkkojen silmukoissa, pyrstöänsä lyöden, kunnes uusi päälle
+tullut verkkokerros pakotti niiden olemaan alallaan. Suurella mielen
+jännityksellä katselin minä miesten työtä. Viimeinen verkko oli jo
+nousemaisillaan. Ja vihdoin, kun sen pää jo näkyi, komensi isäntä:</p>
+
+<p>&mdash; "Reivaa purje ja vedä ylös!"</p>
+
+<p>Käsky oli pian noudatettu. Tuuli työnnähti vimmatusti purjeeseen. Vene
+keikahti tavattomasti, ja niin läksimme laitamyötäiseen kulkemaan
+rantaan päin.</p>
+
+<p>&mdash; "Söderskär'iä kohti!" komensi isäntä.</p>
+
+<p>Tuimasti kiiti vene reivatuillakin purjeilla kilpaa sen laidoilla
+kiehuvien aaltojen kanssa. Söderskär alkoi kohota yhä ylemmäksi taivaan
+rannasta, kunnes vihdoin, parin tunnin purjehduksen perästä, laskimme
+sen kallioiseen kylkeen.</p>
+
+<p>Helpoltapa tuntui jälleen päästä kuivalle maalle ja saada lämmitellä
+ystävällisten majakkamiesten tuvassa.</p>
+
+<p>&mdash; "Myrskyksi vaan vetää taas", puhuivat Söderskär'in miehet. "Kunhan
+vaan ei tulisi samallaista möyryä, kuin oli tässä toissa yönä. Herra
+varjelkoon!"</p>
+
+<p>&mdash; "Tapahtuiko mitään erinomaista?"</p>
+
+<p>&mdash; "Tapahtuipa niinkin. Virolainen jaala koetti päästä silloisessa
+hirveässä myrskyssä tänne, mutta eivät tienneet poloiset tuota
+salakaria tuolla &mdash; näettekö, kuinka sen pinta paljastuu nytkin aallon
+pohjalta! Me yritimme apuun, mutta aalto kävi niin kova, ettemme
+päässeet liikkeelle ensinkään. Jaala tuli suoraa päätä karia kohti.
+Aalto paiskasi sen kariin."</p>
+
+<p>&mdash; "Pirstaleiksiko meni?"</p>
+
+<p>&mdash; "Ei pienaakaan enää nähty. Sinne meni pursi ja miehet!..."</p>
+
+<p>Kamalalta kuului tämä jutelma, kerrottuna majakkamieben
+yksitoikkoisella äänellä.</p>
+
+<p>Kuinka olisi meidän käynyt, jos olisimme samana yönä olleet
+ulapalla?...</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Vaasan_marssi" id="Vaasan_marssi"></a>106. Vaasan marssi.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Miss' aukee laaja Pohjanmaa,<br /></span>
+<span class="i0">veet merten, virtain vaahtoaa,<br /></span>
+<span class="i0">me siellä maassa hallojen<br /></span>
+<span class="i0">niin kasvoimme kuin kuuset sen!<br /></span>
+<span class="i4">Ei niitä sää<br /></span>
+<span class="i4">voi säikyttää,<br /></span>
+<span class="i4">ei kuihtumaan<br /></span>
+<span class="i4">saa talvetkaan,<br /></span>
+<span class="i0">ei puute, kurjuus korpimaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuin aallot järvein tuhanten<br /></span>
+<span class="i0">käy rannoillamme yhtehen,<br /></span>
+<span class="i0">niin liittohon myös meidät saa<br /></span>
+<span class="i0">sun nimes, kallis synnyinmaa.<br /></span>
+<span class="i4">Jos vainomies<br /></span>
+<span class="i4">sun sulkee ties,<br /></span>
+<span class="i4">niin kuolemaan<br /></span>
+<span class="i4">me taistellaan<br /></span>
+<span class="i0">kuin Vaasan urhot ainiaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Et turvatta sa, Suomi, jää,<br /></span>
+<span class="i0">on vankka pohjas ranta tää,<br /></span>
+<span class="i0">ja muuris meidän olla suo,<br /></span>
+<span class="i0">jot' eivät myrskyt maahan luo.<br /></span>
+<span class="i4">Pois unteluus,<br /></span>
+<span class="i4">ja hervakkuus!<br /></span>
+<span class="i4">Niin onnehen<br /></span>
+<span class="i4">maan pohjoisen<br /></span>
+<span class="i0">vie kunto, työ sen poikien.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Karjalan_marssi" id="Karjalan_marssi"></a>107. Karjalan marssi.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Suloisessa Suomessamme<br /></span>
+<span class="i0">oisko maata armaampaa,<br /></span>
+<span class="i0">kuin on kaunis Karjalamme,<br /></span>
+<span class="i0">laulun laaja kotimaa!<br /></span>
+<span class="i0">Kun seison Imatralla<br /></span>
+<span class="i0">ja kuulen kuohuaan,<br /></span>
+<span class="i0">se huutaa pauhinalla<br /></span>
+<span class="i0">näin mulle ainiaan:<br /></span>
+<span class="i0">Suloisessa Suomessamme<br /></span>
+<span class="i0">oisko maata armaampaa,<br /></span>
+<span class="i0">kuin on kaunis Karjalamme,<br /></span>
+<span class="i0">laulun laaja kotimaa!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan, veikot, konsa kaikuu<br /></span>
+<span class="i0">näin äänin tuhansin<br /></span>
+<span class="i0">ja rinnoistamme raikuu<br /></span>
+<span class="i0">laulu ihanin:<br /></span>
+<span class="i0">Suomessamme armahassa<br /></span>
+<span class="i0">Väinön kiel' on vallassaan!<br /></span>
+<span class="i0">Silloin kannel Karjalassa<br /></span>
+<span class="i0">suloisin on soinnultaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja salon siimeksessä<br /></span>
+<span class="i0">kun kannel vieno soi,<br /></span>
+<span class="i0">sävelten helkkehessä<br /></span>
+<span class="i0">näin hongat huminoi:<br /></span>
+<span class="i0">Suloisessa Suomessamme<br /></span>
+<span class="i0">oisko maata armaampaa,<br /></span>
+<span class="i0">kuin on kaunis Karjalamme,<br /></span>
+<span class="i0">laulun laaja kotimaa!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Laulu_Suomessa" id="Laulu_Suomessa"></a>108. Laulu Suomessa.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Arvon mekin ansaitsemme<br /></span>
+<span class="i0">Suomenmaassa suuressa,<br /></span>
+<span class="i0">ehk'ei riista riemuksemme<br /></span>
+<span class="i0">saavu miesten maatessa;<br /></span>
+<span class="i0">laiho kasvaa kyntäjälle,<br /></span>
+<span class="i0">arvo työnsä täyttäjälle.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Suomen poika pellollansa<br /></span>
+<span class="i0">työtä tehdä jaksaapi,<br /></span>
+<span class="i0">korvet kylmät voimallansa<br /></span>
+<span class="i0">perkailee hän pelloksi;<br /></span>
+<span class="i0">rauhass' on hän riemullinen,<br /></span>
+<span class="i0">mies sodassa miehuullinen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Opin teillä oppineita<br /></span>
+<span class="i0">Suomessa on suuria,<br /></span>
+<span class="i0">Väinämöisen kanteleita<br /></span>
+<span class="i0">täällä tehdään uusia;<br /></span>
+<span class="i0">valistus on viritetty,<br /></span>
+<span class="i0">järki hyvä herätetty.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Suomen tytön poskipäihin<br /></span>
+<span class="i0">veri vaatii kukkaset,<br /></span>
+<span class="i0">hall' ei pysty harmaa näihin,<br /></span>
+<span class="i0">näit' ei pane pakkaset;<br /></span>
+<span class="i0">luonnossa on lempeyttä,<br /></span>
+<span class="i0">sydämessä siveyttä.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Ruhtinaalle" id="Ruhtinaalle"></a>109. Ruhtinaalle.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Eläköön armias,<br /></span>
+<span class="i0">rakkahin Ruhtinas<br /></span>
+<span class="i0">Suomenkin maan!<br /></span>
+<span class="i0">Täälläkin toimea,<br /></span>
+<span class="i0">tapoja, taitoa,<br /></span>
+<span class="i0">parempaa oloa<br /></span>
+<span class="i0">kartuttamaan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pahojen pelvoksi,<br /></span>
+<span class="i0">oikeuden ohjaksi<br /></span>
+<span class="i0">eläköön hän.<br /></span>
+<span class="i0">Korvenkin kodassa<br /></span>
+<span class="i0">kullekin omansa,<br /></span>
+<span class="i0">orvolle osansa<br /></span>
+<span class="i0">säilyttämään!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Karttaa suo, Jumala,<br /></span>
+<span class="i0">kamalain juonia<br /></span>
+<span class="i0">kansan ja maan!<br /></span>
+<span class="i0">Hänestä hoivamme,<br /></span>
+<span class="i0">turvamme toivomme,<br /></span>
+<span class="i0">armahin apumme<br /></span>
+<span class="i0">ain' olkohon!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Eläköön Ruhtinas,<br /></span>
+<span class="i0">vilpitön valtias<br /></span>
+<span class="i0">meidänkin maan;<br /></span>
+<span class="i0">rantamme rauhassa,<br /></span>
+<span class="i0">lakimme vahvana,<br /></span>
+<span class="i0">uskomme vakaana<br /></span>
+<span class="i0">varjelemaan!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Virsi_kotimaan_puolesta" id="Virsi_kotimaan_puolesta"></a>110. Virsi kotimaan puolesta.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi kuningasten kuningas,<br /></span>
+<span class="i0">sä maan ja taivaan valtias,<br /></span>
+<span class="i0">myös tälle maalle silmäs luo<br /></span>
+<span class="i0">ja armos runsaat lahjat suo!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vähäinen meidän kansa on,<br /></span>
+<span class="i0">maailman silmiss' arvoton;<br /></span>
+<span class="i0">vaan mitä mahtavinkaan vois,<br /></span>
+<span class="i0">jos voimaa sult' ei saanut ois?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuin tomu edessäs on vaan<br /></span>
+<span class="i0">suuruudet, voimat, vallat maan;<br /></span>
+<span class="i0">kun viittaat, korkein alenee<br /></span>
+<span class="i0">ja matalaiset ylenee.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuink' usein juuri valitset<br /></span>
+<span class="i0">aseikses pienet, alhaiset,<br /></span>
+<span class="i0">siks että sinun voimasi<br /></span>
+<span class="i0">selvemmin heissä näkyisi!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kun tahdoit kansan valitun,<br /></span>
+<span class="i0">otitpa ylenkatsotun<br /></span>
+<span class="i0">ja halvan Juudan kansan,<br /></span>
+<span class="i0">sen teit vartijaksi totuuden.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja Betlehempä, pienoisin<br /></span>
+<span class="i0">tuo kaupungeista Juudankin,<br /></span>
+<span class="i0">sai armon armoist' ylimmän,<br /></span>
+<span class="i0">Messiaan nähdä syntyvän.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi Herra, kuule meitä myös!<br /></span>
+<span class="i0">tee meissäkin sun armotyös!<br /></span>
+<span class="i0">Suuruutta emme rukoile,<br /></span>
+<span class="i0">me pienuuteemme tyydymme.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos meidän kansa aina sais<br /></span>
+<span class="i0">vaan olla palvelijanais,<br /></span>
+<span class="i0">sun töitäs aina toimittaa,<br /></span>
+<span class="i0">valistua ja valistaa!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suomelle" id="Suomelle"></a>111. Suomelle.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Sinua, kultainen ja kallis maamme,<br /></span>
+<span class="i0">sinua kaikki työmme tarkoittaa;<br /></span>
+<span class="i0">elomme, onnemme me sulta saamme,<br /></span>
+<span class="i0">sä ihanteemme, kaunis Suomenmaa.<br /></span>
+<span class="i0">Jo pienoisista saakka meille kannoit,<br /></span>
+<span class="i0">kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,<br /></span>
+<span class="i0">ja tyhjiks usein rintas imetit,<br /></span>
+<span class="i0">ja usein kärsit nälkää saadaksesi<br /></span>
+<span class="i0">paremman toimeentulon lapsillesi,<br /></span>
+<span class="i0">ja usein vilussa sä värjähdit.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,<br /></span>
+<span class="i0">mi jäät ja lumet poluiltasi luo,<br /></span>
+<span class="i0">ja työmme harras poistaa nälkäs sulta<br /></span>
+<span class="i0">ja elon sulle huolettoman tuo.<br /></span>
+<span class="i0">Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,<br /></span>
+<span class="i0">sill' erämaasi viljaviksi teemme,<br /></span>
+<span class="i0">näin vaivannäkös palkiten ja työs.<br /></span>
+<span class="i0">Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,<br /></span>
+<span class="i0">kun hyvä vaan on olla meidän äiden,<br /></span>
+<span class="i0">niin silloin hyv' on olla meidän myös.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja mitä &mdash; vaikk' ei työmme suuremp' oisi<br /></span>
+<span class="i0">kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,<br /></span>
+<span class="i0">ja verrata vaikk' eloamme voisi<br /></span>
+<span class="i0">meressä yksityiseen pisaraan? &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,<br /></span>
+<span class="i0">kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,<br /></span>
+<span class="i0">ja katoamme tuimaan taisteloon.<br /></span>
+<span class="i0">Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks<br /></span>
+<span class="i0">ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.<br /></span>
+<span class="i0">Jumala synnyinmaata siunatkoon!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kansalaislaulu" id="Kansalaislaulu"></a>112. Kansalaislaulu.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Olet maamme armahin Suomenmaa,<br /></span>
+<span class="i0">ihanuuksien ihmemaa!<br /></span>
+<span class="i0">Joka niemeen, notkohon, saarelmaan<br /></span>
+<span class="i0">kodin tahtoisin nostattaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kodin ympäri viljavat vainiot<br /></span>
+<span class="i0">kalarantoja kaunistais,<br /></span>
+<span class="i0">jalon kansan kuntoa laulelmat<br /></span>
+<span class="i0">yli aaltojen kuljettais.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Saisi kuulla maailma kummakseen,<br /></span>
+<span class="i0">miten täälläkin taistellaan;<br /></span>
+<span class="i0">pyhän, kauniin, oikean voitellen<br /></span>
+<span class="i0">ilojuhlina riemuitaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin<br /></span>
+<span class="i0">edistykselle uhria toi,<br /></span>
+<span class="i0">ihanteen, jalon aatteen alttariin<br /></span>
+<span class="i0">rovon viimeisen kantaa voi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kuinka uskaltaa sekä toivoa<br /></span>
+<span class="i0">tämä kansa on tohtinut,<br /></span>
+<span class="i0">vaikka vallitsi nälkä, kuolema,<br /></span>
+<span class="i0">valo maast' oli sammunut.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tohti toivoa sekä voittaakin,<br /></span>
+<span class="i0">valon temmata soihdukseen,<br /></span>
+<span class="i0">omat laulunsa nostaa kuuluviin,<br /></span>
+<span class="i0">ihanimmaksi oppaakseen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Työhön, työhön yhtenä kansana siis,<br /></span>
+<span class="i0">rehellisehen, arvoisaan!<br /></span>
+<span class="i0">Saman maan, saman kansan onnelle<br /></span>
+<span class="i0">joka korsikin kannetaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt<br /></span>
+<span class="i0">Suomen onnea valvomaan!<br /></span>
+<span class="i0">Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,<br /></span>
+<span class="i0">isänmaahan ja maailmaan.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tuo_kerta_rajalle_rauha" id="Tuo_kerta_rajalle_rauha"></a>113. Tuo kerta rajalle rauha.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Oi Ukko ylinen herra,<br /></span>
+<span class="i0">taivahallinen Jumala,<br /></span>
+<span class="i0">tuo kerta rajalle rauha,<br /></span>
+<span class="i0">Suomehen sula sovinto,<br /></span>
+<span class="i0">rauha raukoille rajoille,<br /></span>
+<span class="i0">sana kaunis Karjalahan!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kun toisit rajalle rauhan,<br /></span>
+<span class="i0">Suomehen hyvän sovinnon,<br /></span>
+<span class="i0">viel' ois miestä mielehistä,<br /></span>
+<span class="i0">sulhoa sulosanaista,<br /></span>
+<span class="i0">kyntäjäksi, kylväjäksi,<br /></span>
+<span class="i0">siemenen sirottajaksi;<br /></span>
+<span class="i0">itku ei kuuluisi kujilla,<br /></span>
+<span class="i0">valitus vajojen päissä,<br /></span>
+<span class="i0">lehot ei nurmelle leveisi,<br /></span>
+<span class="i0">pellolle petäjän taimet.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Suomen_kansan_sukulaiset" id="Suomen_kansan_sukulaiset"></a>114. Suomen kansan sukulaiset.</h2>
+
+
+<p>Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan
+kansat. Nämä näet kuuluvat n.s. indo-europalaiseen kansaryhmään, jonka
+alkuperäinen kotoperä lienee Indian ja Persian välirajalla, josta se
+muinaisuudessa on levinnyt Europaan. Me Suomalaiset sitä vastoin
+kuulumme n.s. ural-altailaiseen kansaryhmään, jonka aikaisimmat
+asunto-alat on havaittu olleen Altai- ja Uralivuorten tienoilla.
+Niinkuin me Suomalaiset, jotka nyt elämme täällä Suomenniemellä,
+niin on paljo muitakin Suomensukuisia kansoja jo varhain noilta
+alkuperäisiltä kotitienoiltaan siirtynyt Europan puolelle, jossa niitä
+vieläkin tavataan suuret määrät. Aivan ilman heimolaisia me emme siis
+täällä Europassa ole.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict27.jpg" width="600" height="298" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Eteläpuolella Suomenlahtea, Virossa ja Liivinmaan pohjois-osassa,
+asuvat <b>Virolaiset</b>. Ne kuuluvat Suomen kansan hämäläiseen
+heimoon. Niiden kielikin on niin suomenkielen kaltaista, että sitä pian
+oppii ymmärtämään. Virolaiset ovat älykästä ja vilkasta kansaa, vaikka
+ovat saaneet aina tämän vuosisadan alkupuolille asti olla orjina
+saksalaisten tilanomistajain alla. Heillä on sanomalehtiä ynnä muuta
+kirjallisuutta, kuin myös muinais-aikuisia kansanrunoja, jotka ovat
+Suomalaisten runojen luontoisia. He harrastavat suuresti soittoa ja
+laulua. Heitä on noin yhden miljonan vaiheilla.</p>
+
+<p>Itäpuolella suomen rajaa asuu <b>Karjalaisia</b>, jotka ovat tunnetut
+suuresta kauppahalustaan. He vaeltelevat usein täällä Suomessakin
+kaikenmoista rihkamaa kaupustelemassa. Kansa heitä nimittää
+"reppuryssiksi" ja "Arkangelin miehiksi". Kun kauemmin kuulisit heidän
+puhelevan keskenään, oppisit pian ymmärtämään heidän kieltänsä, joka on
+kyllä suomenkieltä, vaikka venäjänkielen tapaiset suhaus-äänet ja
+venäläiset lainasanat tekevät sen korvallemme oudoksi. Heidän
+keskuudestaan ovat enimmät Kalevalan runot saadut. <b>Inkeriläiset</b>
+Pietarin ympärillä ovat myös Karjalaisia.</p>
+
+<p>Sukulaisiamme ovat vielä Inkerinmaan länsiosassa elävät
+<b>Vatjalaiset</b>, sekä äänisjärven rannalla ja sen eteläpuolella
+asuvat <b>Vepsäläiset</b>, kuin myös <b>Liiviläiset</b> Kuurinmaan
+rannalla. Nämä nyt mainitut heimolaisemme ovat vähälukuiset, yhteensä
+vaan muutamia tuhansia.</p>
+
+<p>Kaikki tähän asti luetellut sukulaiskansat voisimme pitää lähimpinä
+sukulaisinamme; sillä heidän kielensä ovat vielä suuressa määrässä oman
+kielemme kaltaisia. Etäisempiä sukulaisia ovat meille seuraavat kansat.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict28.jpg" width="600" height="454" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p><b>Lappalaiset</b> asuvat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän
+pohjois-osissa, elättäen itseään porokarjoilla ja kalastuksella. Heillä
+ei ole hirsistä rakennettuja tupia, vaan kotia. Nämä tehdään siten,
+että maahan pistetään seipäitä, joiden yläpäät yhdistetään yhteen;
+seipäät peitetään saralla tai muilla kankailla; keskelle kotaa tehdään
+kivistä tulisija, ja niin asunto on valmis. Lappalaisten kieli eroaa jo
+suuremmassa määrässä Suomen kielestä, vaikka sukulaisuus niiden välillä
+onkin helposti huomattava.</p>
+
+<p>Niillä tasangoilla, missä suuri Volgajoki Venäjällä tekee mutkan
+etelään päin, asuu laajalti Suomensukuisia kansoja. Niistä mainittakoon
+ensinnäkin <b>Mordvalaiset</b>, nerokas, maata viljelevä kansa, jonka
+lukumäärä nousee päälle miljoonan. Heille läheistä heimoa ovat
+vähempilukuiset <b>Tsheremissit</b>, jotka niinikään elävät
+maanviljelyksellä, mutta myöskin metsästyksellä. Paitsi kieliensä
+kautta, ilmaisevat nämä kansat vielä ulkonäkönsä, tapainsa y.m. kautta
+suomalaista sukuperäänsä.</p>
+
+<p>Näistä koilliseen päin, Kamajoen tienoilla, asuu hajallaan Venäläisten
+kesken <b>Syrjäänejä, Votjakeja ja Permalaisia</b>, jotka ovat läheistä
+heimoa toisilleen. Nämä ovat Suomensukuisia kansoja, kuten heidän
+kielensäkin osoittaa. Syrjäänit ovat pohjois-Venäjän uutterinta
+kauppakansaa. Votjakit ja Permalaiset ovat maanviljelijöitä. Näiden
+yhteinen lukumäärä tekee noin 400,000 henkeä.</p>
+
+<p>Urali-vuorien molemminpuolin ja Obi-virran varsilla asuu kaksi
+puolivilliä kalastaja- ja metsästäjäkansaa, <b>Vogulit ja Ostjakit</b>,
+jotka myös ovat Suomensukuisia. Heidän lukumääränsä tehnee vaan likemmä
+30,000 henkeä.</p>
+
+<p>Useammat näistä itä-Venäjällä asuvista Suomen-sukuisista kansoista
+arvattavasti vähitellen sekaantuvat Venäläisiin ja häviävät siten pois.
+Heillä ei näet ole mitään kirjallisuutta tai omaa sivistystä, mikä
+heitä estäisi häviämästä; sitäpaitsi asuvat he hajallaan pienenä
+vähemmistönä lukuisan venäläisen väestön keskessä.</p>
+
+<p>Mahtavin meidän Europalaisista sukulaiskansoistamme on uljas
+<b>Magyarein eli Unkarinkansa</b>. Heitä on noin 6 1/2 miljoonaa.
+Heillä on asuttavanaan laaja ja hedelmällinen Unkarin maa, Tonavan ja
+sen lisäjoen Tiszan varsilla. He ovat sivistynyttä kansaa, jolla on
+laaja kirjallisuus ja kehittynyt kieli. Tulisesti rakastavat he
+isänmaataan ja ovat hankkineet sille itsenäisen valtiollisen aseman
+Itävallan rinnalla, jonka keisari on Unkarin kuningas. Unkarinkieli on
+aikojen kuluessa jo siksi muuttunut, että meidän Suomalaisten on aivan
+mahdoton siitä mitään ymmärtää. Mutta oppineet miehet, jotka ovat
+Suomen ja Unkarin kieltä toisiinsa verranneet, ovat huomanneet selvän
+yhtäläisyyden näiden kielten rakennuksessa, vieläpä koko joukon
+yksityisiä sanojakin todistavan tätä sukulaisuutta.</p>
+
+<p>Ylimalkaan ovatkin kaikkien etäisempien sukulaistemme kielet
+ennättäneet muuttua siinä määrässä, että ainoastaan kielitieteilijät
+pystyvät tuon sukulaisuuden huomaamaan ja osoittamaan. Kuinka kuitenkin
+vielä yksityisissä sanoissakin tuo yhtäläisyys ilmautuu, sen seikan
+valaisemiseksi liitämme tähän muutamia esimerkkejä. Suomen kielen
+<i>kala</i> on Virolaisilla <i>kala</i>, Liiviläisillä <i>kalaa</i>,
+Lappalaisilla <i>guolle</i>, Mordvalaisilla <i>kal</i>, Voguleilla ja
+Ostjakeilla <i>kul</i> ja Unkarilaisilla <i>hal</i>; <i>käsi</i> on
+Virolaisilla <i>käsi</i>, Liiviläisillä <i>keizh</i>, Lappalaisilla
+<i>kät, gietta</i>, Tsheremisseillä <i>ket</i>, Voguleilla ja
+Ostjakeilla <i>kat, keet</i>, Unkarilaisilla <i>keez</i>; <i>neljä</i>
+on Virolaisilla <i>neli</i>, Lappalaisilla <i>nelje</i>, Mordvalaisilla
+<i>nila</i>, Syrjääneillä ja Votjakeilla <i>njod, nil</i>, Voguleilla
+ja Ostjakeilla <i>nile, ne</i> ja Unkarilaisilla <i>needj</i>.</p>
+
+<p>Olemme täten luetelleet Suomenkansan sukulaiset. Niinkuin olemme
+nähneet, eivät ne ole maailman mahtavia kansoja. Useat niistä ovat
+asettuneet epäedullisille asuinpaikoille, kylmille pohjan perille,
+missä maanviljelys ja sen rinnalla syntyvä sivistys eivät ole
+mahdollisia; useat taas ovat hajallaan Venäjän suurilukuisen kansan
+keskessä ja ehkä vähitellen häviävät sen sekaan. Edullisimmissa
+oloissa ovat tähän asti olleet Unkarilaiset ja me Suomenmaahan
+asettuneet Suomalaiset, koska meillä on kaikki sivistyneiden kansain
+ehdot ja olomuodot sekä mahdollisuus omaa kansallista elämää säilyttää.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Vieraalla_maalla" id="Vieraalla_maalla"></a>115. Vieraalla maalla.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">(Virolainen laulu).<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Yksinäin, yksinäin<br /></span>
+<span class="i0">täytyy pois mun rientämäin!<br /></span>
+<span class="i0">Silmän täyttää kyynel karvas,<br /></span>
+<span class="i0">loitos jäi mun maani armas,<br /></span>
+<span class="i0">kauas kallis synnyinmaan'.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Synnyinmaan', synnyinmaan'!<br /></span>
+<span class="i0">konsa taas sun nähdä saan?<br /></span>
+<span class="i0">Konsa kumpus mulle loistaa,<br /></span>
+<span class="i0">sylis hellä huolen poistaa<br /></span>
+<span class="i0">kaipaavalta kyynelin?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kyynelin, kyynelin<br /></span>
+<span class="i0">vierahissa kuljeksin.<br /></span>
+<span class="i0">Tääll' ei äidinkieli kaiu,<br /></span>
+<span class="i0">huuliltain ei laulut raiu.<br /></span>
+<span class="i0">Kaukana on äidinkiel'!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Äidinkiel', äidinkiel'!<br /></span>
+<span class="i0">Lemmekäs kuin äidin miel'!<br /></span>
+<span class="i0">Vieras kiel' on outo, vento,<br /></span>
+<span class="i0">tuosta taukos laulun lento &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">Vieras ään' on lemmetön.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pohjolain, Pohjolain!<br /></span>
+<span class="i0">Siell' on hauska vaeltain!<br /></span>
+<span class="i0">Siellä vienot lauluin liikkuu,<br /></span>
+<span class="i0">kukkasilmikot ne kiikkuu<br /></span>
+<span class="i0">päällä niittyin loistavain.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Antti_sedan_pakinoita" id="Antti_sedan_pakinoita"></a>116. Antti sedän pakinoita.</h2>
+
+
+<p>1.</p>
+
+<p>Oli suuri ilopäivä Kuusiston Laurilla, kun hänen setänsä, urkuri Antti
+Arvola, tuli Kuusistoon muutamiksi päiviksi kalastelemaan. Kuusiston
+läheisyydessä oli näet muutamia pienempiä järviä, joista kesäisin sai
+runsaasti ahvenia. Lauri, kaksitoista-vuotias kansakoululainen, sai
+noilla kalaretkillä olla sedän mukana. Antti-setä piti paljon pienestä
+kalastus-toveristaan. Hän oli puhelias mies, ja milloin ei kala ottanut
+oikein syödäkseen tai milloin hiljalleen soudeltiin pitkin järven
+selkää, silloin Antti setä jutteli Laurin kanssa monenmoisista
+asioista. Ujostelematta uskalsi Lauri sedältä kysellä, mitä vaan
+halusi. Ja paljon oli Laurilla kyseltävääkin, koulussa oli näet pojan
+tiedonhalu herännyt.</p>
+
+<p>"Kuulkaapas, setä", sanoi Lauri, kun he veneessä istuivat onkimassa
+Särkijärven selällä, "se meidän Matti renki ei osaa edes nimeänsä
+kirjoittaa, vaikka on jo vanha mies."</p>
+
+<p>"Eihän se niin kummallista ole", vastasi setä, "onhan vanhemman kansan
+joukossa vielä sellaisia, jotka sitä taitoa eivät osaa, kun he
+lapsuudessaan eivät ole saaneet mitään koulua käydä."</p>
+
+<p>"Mutta parissa viikossahan tuon taidon oppisi", virkkoi Lauri. "Kun
+vaan kirjaimet oppii ja tavata osaa, eihän se ole konstikaan."</p>
+
+<p>"Eihän se niin vaikea taito olekaan, kun sen saa nuorena oppia."</p>
+
+<p>"Kukahan lienee kirjoitustaidon ensin keksinyt?"</p>
+
+<p>"Se on vähitellen keksitty. Muinaisajan ihmiset koettivat monella
+tavalla saattaa ajatuksiansa näkyvään muotoon. Alkuperäisin tapa oli
+piirtää esineiden kuvia merkitsemään niitä vastaavia sanoja. Nuo kuvat
+aikojen kuluessa muodostettiin yhä yksinkertaisemmiksi piirteiltään,
+kunnes niistä vähitellen kehittyi kirjaimia, joilla merkittiin
+äänteitä."</p>
+
+<p>"Missä maassa on kirjoitustaito ensin keksitty?"</p>
+
+<p>"Vanhassa Egyptissä. Sen vanhimmat kirjalliset muistomerkit ovat
+piirretyt jo noin neljätuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää."</p>
+
+<p>"Kylläpä ovat vanhoja."</p>
+
+<p>"Nykyään, kun kirjoitustaito on niin yleinen, emme oikein pysty
+käsittämäänkään, miten suurenmoinen tämän taidon keksiminen on alkujaan
+ollut. Paljon on ihmishenki saanut ponnistella, ennenkuin se
+kömpelöistä ja hämäristä kuvakirjoituksista on johtunut kirjaimien
+keksimiseen ja käyttämiseen. Senpä vuoksi kirjoitustaito nykyäänkin
+vielä esim. Afrikan tai Australian raakalais-ihmisistä tuntuu
+kerrassaan ihmeelliseltä, jopa yliluonnolliselta. Muistuu mieleeni eräs
+tapaus, joka sattui englantilaiselle lähetyssaarnaajalle Williams'ille
+Rarotongan saarella, joka oli yksi Austraalian saarista.</p>
+
+<p>"Kun hän eräänä aamuna tuli kirkon rakennus-paikalle, huomasi hän
+unohtaneensa kulmamitan kotiinsa. Hän otti lastun ja kirjoitti siihen
+hiilellä muutamia sanoja vaimolleen pyytäen häntä lähettämään
+kulmamitan. Sitten kutsui hän luoksensa erään saaren asukasten
+päämiehistä ja sanoi hänelle: 'vie tämä vaimolleni!' Mies, joka oli
+hyvin vilkasluontoinen, katseli lähetyssaarnaajaa aivan hämmästyneenä
+sanoen: 'Tämä lastuko on minun hänelle vietävä? Sittenpä on hän pitävä
+minua ihka hupsuna ja toruva minua turhasta juoksusta.' 'Ei suinkaan'
+vastasi Williams, 'mene sinä vaan lastullesi kiireesti!' Kun mies
+huomasi täyttä totta tarkoitettavan, otti hän lastun ja kysyi, mitä
+hänen tulisi Williams'in vaimolle sanoa. Williams vastasi: 'Sinun ei
+tarvitse sanoa hänelle mitään; lastu sanoo hänelle kaiken, mitä
+hänen tarvitsee tietää.' Tästä kummastui mies yhä enemmän ja piti
+mahdottomana, että lastu, jolla ei mitään suuta ole, voisi puhua.
+Uudistetusta käskystä riensi hän kuitenkin perille ja antoi siellä
+lastun Williamsin rouvalle. Tämä luki siinä olevan kirjoituksen, heitti
+sen maahan ja toi miehelle kulmamitan. Mies oli ihmeissään ja kysyi:
+'Mistäs tiesit sinä että miehesi tarvitsee kulmamittaa?' 'Lastuhan sen
+sanoi.' 'Mutta minä en kuullut lastun mitään puhuvan', intti mies.
+'Minäpä kuulin', sanoi rouva; 'lastu antoi minulle tietää, mitä mieheni
+tarvitsee; vie nyt kiireesti kulmamitta hänelle!' &mdash; Mies nosti lastun
+maasta ja lähti juoksemaan kylän kautta työpaikalle, lastu toisessa,
+kulmamitta toisessa kädessä. Ja vastaantulijoille uhosi hän
+Englantilaisten muka suurta viisautta, kun he saavat lastutkin
+puhumaan.</p>
+
+<p>"Hänelle sitten kyllä koetettiin tuota salaisuutta selvittää, mutta se
+kävi sittenkin hänen ymmärryksensä yli. Taikakaluksi luuli hän tuota
+lastua ja kantoi sitä jonkun aikaa kaulassaan."</p>
+
+<p>"Kylläpä oli tuhma", sanoi Lauri.</p>
+
+<p>"Ehkäpä mekin olisimme olleet yhtä tuhmia hänen sivistysasteellaan",
+sanoi Antti setä.</p>
+
+
+<p>2.</p>
+
+<p>Seuraavana päivänä istuivat Antti-setä ja Lauri jälleen onkimassa.
+Lauri kertoi:</p>
+
+<p>"Olin pari viikkoa takaperin isän kanssa kaupungissa. Päätin tällä
+kertaa viimeinkin päästä erääseen paikkaan, johon jo kauan olin
+halunnut. Olin nimittäin monasti itsekseni aprikoinut, miten oikeastaan
+kirjat ja sanomalehdet syntyvät. Kotona ei sitä kukaan osannut oikein
+minulle selvittää. Mutta nyt piti minun saada siitä selvä, minun piti
+päästä kirjapainoon. Isä sen viimein lupasikin; eräs hänen tuttavistaan
+vei minut sinne. &mdash; Siellä minä sitten näin, kuinka latojat latoivat
+irtonaiset metallikirjaimet vieretysten sanoiksi, riveiksi ja
+kokonaisiksi sivuiksi. Näin vielä, kuinka nuo ladotut sivut pantiin
+painokoneeseen ja kuinka ne tuon koneen avulla ensin mustattiin ja
+sitten peitettiin paperilla, joka painettiin niitä vasten niin
+tiukkaan, että nuo mustatut metallikirjaimet jättivät siihen kuvansa.
+Näin, kuinka tällä tavalla saatiin lyhyessä ajassa sadottain
+jäljennöksiä tuosta latomuksesta. Ymmärsin nyt, kuinka voidaan saada
+tuhansia arkkeja painetuksi, kun kerran yksi arkki on noilla
+metallikirjaimilla ladottu, ja kuinka samaa kirjaa voidaan helposti
+painaa monta tuhatta kappaletta. Mutta sanokaapas, setä, joko vanhassa
+Egyptissäkin tunnettiin kirjapaino."</p>
+
+<p>"Ei toki", vastasi Antti-setä, "ei sitä tunnettu Egyptissä, eipä
+muinaisessa Kreikassa eikä Roomassakaan, vaikka näissä maissa oli hyvin
+rikas kirjallisuus. Kaikki kirjat siellä kirjoitettiin käsin. Ja niinpä
+tehtiin vielä kauan jälkeenpäinkin. Sillä kirjapaino keksittiin vasta
+noin neljäsataa viisikymmentä vuotta takaperin."</p>
+
+<p>"Kertokaa, setä, jotakin sen keksimisestä!"</p>
+
+<p>"Niinkuin jo mainitsin, kirjoitettiin kaikki kirjat sitä ennen käsin.
+Jos tahdottiin jostakin kirjasta useampia kappaleita, palkattiin suuri
+lukumäärä kirjureita, sekä lukija, jonka sanelemisen mukaan kirjurit
+kirjoittivat. Näin saatiin samaa kirjaa joku satamäärä kappaletta
+valmiiksi. Mutta mitä se riitti miljoonille ihmisille! Senpätähden
+kirjat vanhaan aikaan olivatkin hyvin harvinaisia ja kalliita.
+Ainoastaan rikkaat pystyivät niitä itselleen hankkimaan. Raamatusta
+esimerkiksi maksettiin noin 2,500 Suomen markkaa, Ymmärrettävää on,
+että näin ollen enemmistö ihmisistä oli suuressa tiedottomuudessa.
+Mutta kirjojen tarve tuli yhä suuremmaksi, ja mietittiin helpompia
+keinoja niiden monistelemiseen. Ikäänkuin ensimäisenä ituna kirjapainon
+keksintöön on pidettävä puunleikkaustaitoa. Keksittiin näet, että kuvia
+kävi helposti monisteleminen. Kuva ensin leikattiin laudalle sillä
+tavalla, että se tuli olemaan korkeammalla laudan muuta pintaa. Jos
+kuvat sitten siveltiin värillä ja paperi pantiin sen päälle, syntyi
+tähän vastaava kuva. Sillä tavalla väriä ja paperia uusimalla, saattoi
+valmistaa kuinka monta samallaista kuvaa tahansa. Pian johduttiin
+tästä leikkaamaan kirjoituksiakin puuhun ja niitä samalla tavalla
+monistelemaan. Mutta kovin suuritöinen oli isompien kirjain
+monisteleminen sillä tavalla, koska oli jokaista kirjan sivua varten
+leikattava eri lautansa. Ilmestyi viimein mies, joka nerollansa keksi
+vapautuksen tästä vaivaloisesta työstä ja kerrassaan aukasi tien
+kirjallisuuden levenemiselle ja siten samalla kaikelle henkiselle
+kehitykselle ihmiskunnassa. Se mies oli saksalainen Johan Gutenberg,
+kotoisin Mainz'in kaupungista.</p>
+
+<p>"Kun kirjoituksen leikkaaminen puuhun vaati paljon aikaa ja vaivaa,
+heräsi näet Gutenbergissä ajatus laatia irtonaisia kirjaimia, joita
+saattoi latoa toistensa viereen sanoiksi, lauseiksi, sivuiksi ja siten
+kokonaiseksi kirjaksikin sekä, kirjan valmistuttua, purkaa ne jälleen
+irti toisia kirjoja varten. Tässä ajatuksessa juuri piili Gutenberg'in
+keksinnön ydin ja ponsi. Yritys onnistui, ja suuri keksintö oli siten
+tehty.</p>
+
+<p>"Gutenberg'in irtonaiset kirjaimet eli <i>kirjasimet</i> olivat ensin
+puusta tehtyjä. Niitä ladottiin rinnatusten; siten syntyi sivu ja
+useampia, mikäli tarve vaati; latomus kun kostutettiin musteella ja
+paperi painettiin sitä vasten, syntyi paperiin vastaava jäljennös. Kun
+latomus uudelleen kostutettiin ja siihen painettiin uusi paperi, syntyi
+siten taas uusi jäljennös, näin saattoi nyt valmistaa satoja ja
+tuhansiakin jäljennöksiä. Mutta monta vajanaisuutta oli tuossa
+keksinnössä vielä. Puusta oli näet työläs leikata kirjaimia niin paljo,
+kuin niitä pitempää latomusta varten tarvittiin, jota paitsi
+puukirjaimet tulivat karkeita ja pian kuluivat. Tämän hankaluuden
+poistamiseksi ryhtyi Gutenberg valamaan kirjaimia metallista. Se
+onnistui. Kirjasimet tulivat kestävämpiä sekä säännöllisiä ja siroja
+muodolleen. Myöskin laati hän painokoneen eli prässin, jonka avulla
+saattoi tasaisesti painaa paperin latomusta vastaan. Täten oli nyt
+kirjapainotaito keksitty."</p>
+
+<p>"Siitä miehestä vasta rikas mahtoi tulla", sanoi Lauri.</p>
+
+<p>"Niinpä luulisi. Mutta Gutenbergin kävi, niinkuin useampien, jotka ovat
+jotakin suurta ihmisten hyväksi tehneet. Hän sai osakseen puutetta,
+kateutta ja kiittämättömyyttä. Kun hänellä ei ollut itsellä varoja
+hankkia kirjapainoa, täytyi hänen lainata rahoja eräältä rikkaalta Fust
+nimiseltä porvarilta. Kun kirjapaino oli saatu valmiiksi ja siinä
+alettu painaa Pyhää Raamattua, vaati Fust äkisti rahansa takaisin.
+Gutenbergin täytyi nyt luovuttaa koko kirjapaino Fustille. Sittemmin
+perusti Gutenberg kyllä vielä uuden kirjapainon, mutta sekin täytyi
+varattomuuden takia luovuttaa toisiin käsiin. Köyhänä ja vastuksista
+väsyneenä kuoli Gutenberg v. 1468. Jälkimaailma on kyllä ymmärtänyt
+hänen keksintönsä suuruuden ja pystyttänyt hänelle muistopatsaan."</p>
+
+
+<p>3.</p>
+
+<p>"Milloinkas Suomeen saatiin ensimmäinen kirjapaino?" kysyi Lauri Antti
+sedältä seuraavan päivän kalastusretkellä.</p>
+
+<p>"Se perustettiin Turkuun vuonna 1642. Mutta suomalaisia kirjoja
+painettiin jo sitä ennen Tukholmassa", vastasi setä.</p>
+
+<p>"Kuka on ensimmäiset kirjat suomeksi kirjoittanut?"</p>
+
+<p>"Sen miehen nimi oli Mikael Agrikola. Hän on suomalaisen kirjallisuuden
+isä."</p>
+
+<p>"Mihin aikaan eli tämä mies?"</p>
+
+<p>"Hän eli noin kolmesataa viisikymmentä vuotta takaperin eli siihen
+aikaan kuin katolinen oppi Suomesta poistettiin ja Lutherin uskonoppi
+tuli maahan."</p>
+
+<p>"Mikä mies se Luther oli? Olen hänestä kyllä yhtä ja toista kuullut ja
+lukenut, mutta oikeata käsitystä minulla ei hänestä vielä ole."</p>
+
+<p>"Hän oli oppinut, Jumalan hengen valaisema mies, joka Saksanmaalla
+nousi katoolisen kirkon suuria erehdyksiä vastustamaan. Hän väitti muun
+muassa, että Pyhä Raamattu on oleva meidän ainoa opettajamme uskon
+asioissa. Katolinen kirkko ei sallinut kansan edes lukeakaan Raamattua,
+mutta Luther käänsi sen saksan kielelle ja vaati, että kaiken kansan
+tuli itse oppia sitä lukemaan. Myöskin piti kansalle nyt saarnattaman
+sen omalla kielellä, eikä enää latinan kielellä, kuten katoolisissa
+kirkoissa tehdään."</p>
+
+<p>"Mutta kertokaapa jotakin Mikael Agrikolasta!"</p>
+
+<p>"Hän oli köyhän kalastajan poika Pernajan pitäjästä. Kun hän oli hyvin
+lahjakas ja opinhaluinen, pääsi hän hyväin ihmisten avulla koulutielle.
+Olipa hän jonkun aikaa Saksanmaallakin tohtori Lutherin oppilaana.
+Palattuaan sieltä kotimaahansa, alkoi hän levittää Lutherin oppia
+maahamme sillä tavalla, että rupesi toimittamaan suomeksi hengellisiä
+kirjoja. Ensiksi toimitti hän aapisen, sitten katekismuksen ja
+rukouskirjan. Tärkein kaikista hänen kirjoistaan oli Uuden Testamentin
+käännös. Se ilmestyi painosta vuonna 1548. Sen jälkeen suomensi
+Agrikola vielä muitakin Raamatun osia. Koko Raamattua hän ei ehtinyt
+suomentaa, se saatiin noin sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1642. Näin
+laski Agrikola perustuksen meidän kirjallisuudellemme ja samalla
+Lutherin opille. Hänestä tuli senjälkeen Turun piispa, mutta tässä
+tärkeässä toimessa ehti hän olla ainoastaan kolme vuotta. Hän kuoli
+vuonna 1557."</p>
+
+<p>"Vai sellainen se oli suomalaisen kirjallisuuden alku. Olikos
+suomenkieli silloin samanlaista kuin nytkin?"</p>
+
+<p>"Jokseenkin samanlaista, mutta sitä ei kirjoitettu aivan samalla
+tavalla kuin nyt. Agrikolan täytyi itse harkita ja keksiä, miten
+suomenkieltä olisi kirjoitettava, sitä kun ei oltu sitä ennen
+kirjakielenä käytetty. Luonnollista oli, että tämä ensimmäinen yritys
+oli monessa suhteessa vaikea. Saat ehkä joskus lukea jonkun näytteen
+Agrikolan aikuisesta suomenkielestä. Kyllä sitä ymmärtää, mutta huomaa
+samalla, että sanojen oikeinkirjoitus on erilainen kuin nykyään."</p>
+
+<p>"Olen lainakirjastossa nähnyt tavattoman paljon suomalaisia kirjoja.
+Onkohan siinä kaikki, mitä suomeksi on painettu?"</p>
+
+<p>"Eipä suinkaan! Siellä lienee vaan pieni osa siitä, mitä meillä nykyään
+on suomalaista kirjallisuutta. Ei ole nykyisenä aikana meillä
+suomalaisilla enää luettavan puutetta. Kuka tahansa voi nyt hyvistä
+kirjoista tyydyttää tiedonhaluansa."</p>
+
+
+<p>4.</p>
+
+<p>Seuraavana päivänä sattui olemaan erittäin ihana kesäpäivä. Särkijärvi
+rantoineen, saarineen ja salmineen oli lumoavan kaunis. Kalamiesten
+mieli kävi tästä iloiseksi. Hiljalleen soudeltaissa puhkesi Lauri
+laulamaan. Hän lauloi: "Ma oksalla ylimmällä oon Harjulan selänteen".
+Kun laulu oli päättynyt, lausui Antti-setä:</p>
+
+<p>"Onhan sinulla hyvä ääni; mutta kaunis on itse laulukin. Tiedätkö kenen
+tekemä se laulu on?"</p>
+
+<div class="figright" style="width: 297px;">
+<img src="images/pict29.jpg" width="297" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Opettaja sanoi, että sen on tehnyt <b>Sakari Topelius</b>", vastasi
+Antti.</p>
+
+<p>"Aivan oikein. Tunnetko mitään muuta, mitä Topelius on kirjoittanut?"</p>
+
+<p>"Lukukirjassa on häneltä kaksi kaunista satua: 'Koivu ja tähti' ja
+'Adalminan helmi'. Sitten on hän kirjoittanut 'Luonnonkirjan' ja
+'Maamme-kirjan'."</p>
+
+<p>"Kyllä niin. Mutta hän on kirjoittanut paljon muutakin. Ensinnäkin
+suuren joukon kauniita satuja lapsille. Vielä on hän kirjoittanut
+paljon ihania runoja, sellaisia kuin tuo äsken laulamasi, sekä suuren
+joukon kertomuksia Suomen entisiltä ajoilta. Kun saat koulussa ensin
+lukea Suomen historiaa, sitten voit lukea Topeliuksen kertomuksiakin.
+Niiden nimenä on 'Välskärin kertomukset'. Mutta tiedätkö, mikä mies
+Topelius oikeastaan oli?"</p>
+
+<p>"Sitä en tiedä."</p>
+
+<p>"Hän oli opettajana Suomen yliopistossa. Mutta samalla kirjoitteli hän
+runoja, satuja ja kertomuksia. Ne ovat erittäin hyvää ja jaloa
+luettavaa Suomen lapsille ja nuorisolle. Senpä vuoksi tulee lasten myös
+tuntea tämä suuri suomalainen runoilija."</p>
+
+<p>"Vieläkö Topelius elää?"</p>
+
+<p>"Hän kuoli syvästi kunnioitettuna, rakastettuna ja kaivattuna
+vuonna 1898, kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä. Hanki itsellesi
+lainakirjastosta Topeliuksen 'Lukemisia lapsille' ja lue niitä
+lupa-aikoina. Tulet huomaamaan, kuinka tämä mies todella oli Suomen
+lasten suuri ystävä ja opettaja."</p>
+
+<p>"Sen tahdon tehdä ensi tilassa. Mutta olkaa, setä, hyvä ja selittäkää
+minulle, mitä kirjoja Kalevala ja Kanteletar ovat! Olen niistä kuullut
+paljon puhuttavan."</p>
+
+<p>"Kalevala ja Kanteletar sisältävät Suomen kansan vanhoja runoja,
+siis semmoisia runoja, joita kansa itse on sepittänyt ja laulanut.
+Kalevalassa on kertovia runoja, mutta Kantelettaressa laulurunoja.
+Elias Lönnrot on ne kaikki kansan suusta koonnut ja sitten julkaissut."</p>
+
+<p>"Mitenkä hän ne kokosi!"</p>
+
+<p>"Hän matkusteli paljon kansan keskuudessa, varsinkin itä-Suomessa ja
+Venäjän Karjalassa; kansa lauloi hänelle ja hän kirjoitti laulut
+muistiin."</p>
+
+<p>"Vieläkös se Lönnrot elää?"</p>
+
+<p>"Lönnrot kuoli vuonna 1884, kahdeksankymmenen kahden vuoden ikäisenä,
+hänkin koko Suomen kansan kunnioittamana ja rakastamana. Hänestä kuin
+myös Kalevalasta ja Kantelettaresta saat kyllä koulussasi enemmän
+tietoja."</p>
+
+<p>"Minä en ole koskaan täällä kuullut tuollaisia vanhoja runoja
+laulettavan. Olisi hauska tietää miten niitä laulettiin."</p>
+
+<p>"Tavallisesti siten, että kaksi laulajaa istui vieretysten tai
+vastatusten, pitäen toisiaan kädestä, ja lauloi yhden säkeen
+kerrassaan, jonka toinen laulaja vielä yksinään uudisti. Usein myös
+säestettiin laulua kanteleella."</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 550px;">
+<img src="images/pict30.jpg" width="550" height="464" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>"Sepä mahtoi olla juhlallista. Onpa kerrassaan ikävää, ettei kansa
+täällä niitä osaa laulaa. Ja entäs se kanteleen soitto! Opettajallamme
+on kantele, ja olen kuullut hänen sillä joskus soittavan. Se on kovin
+kaunista se soitto, paljon kauniimpaa kuin Mäkelän Taavetin
+viulunsoitto taikka Arposen Villen hanurin renkutus."</p>
+
+<p>"Kyllä se on kaunista. Enkä minä tässä suhteessa muuta soisi, kuin että
+hanurit katoaisivat kerrassaan ja niiden sijalle tulisi vanha
+kanteleemme joka taloon ja mökkiin. Ajattelen, kuinka esimerkiksi
+iltapuhteet täällä maakansan keskuudessa kuluisivat rattoisasti ja
+jalostavasti, jos joka perheessä olisi kantele ja joku, joka osaisi
+sitä soittaa. Takkavalkean iloisesti loimutessa tehtäisiin kaikenmoisia
+käsitöitä, mutta yksi joukosta aina ilahuttaisi muita laulullaan ja
+kanteleensoitollaan. Laulettaisiin ja soitettaisiin hyviä lauluja ja
+lopuksi joku virsi. Se olisi ihanaa iltapuhteiden viettoa. Kyllä raa'at
+puheet ja huonot laulunrenkutukset, jotka nyt rumentavat kansamme
+elämää, sitten vähitellen väistyisivät pois. Hankkikaapas te,
+koululaiset, jokainen itsellenne kantele! Ehkäpä pystyisitte sellaisen
+käsityönäkin koulussa tekemään. Ja oppikaa sitä soittamaan, se taito ei
+ole ylen vaikea."</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Poika_Sammatista" id="Poika_Sammatista"></a>117. Poika Sammatista.</h2>
+
+
+<p>Sammatti on paikkakunta pobjois-Uusmaalla. Siellä on paljo vuoria ja
+järviä sekä korkeita, vanhoja, varjoisia metsiä. Seutu on kaunista,
+mutta yksinäistä ja köyhää.</p>
+
+<p>Siellä on Paikkarin torppa Valkjärven rannalla. Torpassa asui ammoin
+sitte köyhä mies vaimonsa ja seitsemän lapsensa, viiden pojan ja kahden
+tytön, keralla. Torppa oli köyhä; mitä suuremmaksi lapsilauma kasvoi,
+sitä niukemmaksi kävi jokapäiväinen leipä. Mutta torppari ja hänen
+vaimonsa olivat jumaliset ja ahkerat. Heistä oli turha nähdä nälkää,
+kun he voivat ja jaksoivat tehdä työtä. Torppari osasi vähän
+räätälin-työtä, ja kun pojat kasvoivat, niin että voivat vähin autella
+töissä, ryhtyi hän talvi-aikoina käymään taloissa ompelemassa
+vaatteita.</p>
+
+<p>Torpan luona oli iso mänty. Siinä pojat hyvin mielellään kiipeilivät.
+Eräänä päivänä näki torppari neljä poikaansa ylhäällä männyssä. Kolme
+vanhinta poikaa sysi ja tyrkki ilon innoissaan toinen toistansa
+ylimmillä oksilla, mutta neljäs poika, Elias nimeltään, istui alempana
+oksalla selin runkoa vasten ja luki.</p>
+
+<p>"No, Elias", sanoi isä, "etkö sinäkin tahdo kiivetä korkealle täällä
+maailmassa? Mitä sinä nyt teet?"</p>
+
+<p>"Luen katkismusta", vastasi poika.</p>
+
+<p>"Kaikkiapa saakin kuulla!" ilvehti isä. "Vastahan sinä olet kuudennella
+vuodella. Tulehan alas, niin opetan sinut ompelemaan nuttua!"</p>
+
+<p>Elias laskeutui maahan ja oppi kuromaan yhteen nutun eri kappaleet;
+mutta kun se oli tehty, kiipesi hän jälleen puuhun kirjoinensa. Kuuden
+vuoden iässä osasi hän koko katkismuksen ulkoa. Pappi ja kaikki
+naapurit ihmettelivät kylänluvuissa. "Kuulkaas, isä torppari", sanoi
+pappi, "tuo poika teidän pitäisi toimittaa kouluun."</p>
+
+<p>"Ei ole varaa", vastasi isä.</p>
+
+<p>Mutta miten olikaan; kun naapurit eivät lakanneet ihmettelemästä pojan
+suurta oppia, kokosivat vanhemmat säkillisen leipiä, pytyn voita ja
+toisen suolaisia muikkuja sekä lähettivät pojan lähimpään kouluun
+Tammisaareen. Mutta Sammatissapa puhuttiin pelkkää suomea ja
+Tammisaaren koulussa opetettiin kaikki ruotsiksi. Kovalla poika oli,
+mutta täytyipä sentään asian käydä, ja kävikin se, sillä poika oli
+uuttera. Kohta hän osasi katkismuksensa ulkoa ruotsiksikin. Mutta
+kauanpa ei ollut kotoa lähettää leipää, voita ja muikkuja, ja niin
+täytyi pojan lopettaa koulunkäyntinsä parin vuoden kuluttua. Se on
+tapahtunut monellekin köyhälle pojalle Suomessa.</p>
+
+<p>"Rupea sinä räätäliksi, rakas poikani, ja kulje minun kanssani!" sanoi
+isä. Pikku Elias huokasi, sillä häntä enimmin huvitti kirjansa, mutta
+hän oli tottelevainen, nöyrä ja oppivainen, kulki isänsä kanssa
+taloissa, ompeli ja palttoi niin että sormia pakotti. Välistä sattui
+niinkin, että hänellä oli kirja taskussa ja hän hiipi johonkin komeroon
+lukemaan aikaisin aamulla ja myöhään iltasilla. Kynttilää hänellä ei
+ollut pimeänä vuoden aikana, mutta osataanpa lukea päreenkin valossa.
+Ja hauskinta oli kirja kädessä istua Ison Männyn pitkällä oksalla,
+varisten raakkuessa sen latvassa. Mutta kun hän yksinään käveli
+suuressa metsässä tai souteli pienellä ruuhellaan yksin kalastelemassa
+Valkjärvellä ja jyrkät vuoret katselivat kuviansa syvästä vesipeilistä
+sekä aikainen aamuaurinko kultasi honkain latvat, silloin tuli pojan
+mieleen ihmeellisiä ajatuksia. Hänestä tuntui, kuin kuulisi hän luonnon
+sydämen sykkivän ja osaisi lukea runoja aaltojen väreistä. Kun tuuli
+humisi honkain tummissa latvoissa, oli hän kuulevinaan muinaisia,
+ammoin unhottuneita satuja. Tähdet taivaalla sanoivat: "täällä asuu
+Jumala!" Ja jokainen nuori kuusenvesa, joka yleni salon sammalikosta,
+sanoi: "tässä on isänmaa!" Ne kaksi sanaa juurtuivat niin syvälle hänen
+sydämeensä, ett'ei hän koskaan voinut unhottaa niitä.</p>
+
+<p>Kun hän sellaisilta retkiltä palasi torppaan ja isä käski häntä
+ompelutyöhön, alkoi hän itkeä. "Miksi itket?" kysyi isä. Poika oli
+vaiti ja itki, mutta viimein hän tunnusti, että hän mieluisemmin lukisi
+kuin ompelisi. "No, minä puhun pastorin kanssa", lohdutti isä.</p>
+
+<p>Pastori sanoi: "lähetä poikasi kouluun Turkuun, siellä hän oppii
+enemmän kuin Tammisaaressa." Isä mietti asiaa, ja miten hän
+neuvottelikaan naapurien kanssa, sai hän vähän apua, ja poika
+lähetettiin Turkuun. Hänet otettiin koetteeksi alimmalle luokalle,
+jossa hän sai kumppaniensa kanssa lukea latinaa ja ruotsia. Kyllä siinä
+tarvittiin ahkeruutta ja kärsivällisyyttä, mutta vähitellen rupesi
+kuitenkin onnistumaan, ja poika luki koulussa kolme luokkaa. Mutta
+silloin loppuivat taas varat köyhästä torpasta, ja Eliaksen täytyi
+laukku seljässä vaeltaa kotiin ilman vähintäkään toivoa koskaan enää
+päästä sinne takaisin.</p>
+
+<p>Eräänä sunnuntaina hän joutui kirkolla pastorin puheille, joka kysyi
+häneltä, miten hänen lukunsa edistyi. Eliaksen täytyi tunnustaa että
+hän nyt lueskeli vain saksia, neulaa ja silitysrautaa. "Mitä hullua!"
+virkkoi pastori; "pyydä isältäsi, että saat tulla pyhinä iltapäiväksi
+minun luokseni, niin opetan sinulle latinaa!"</p>
+
+<p>Tuohon isä suostui, poika kävi pyhä-illoin, jolloin jouti räätälin
+ammatiltaan, pastorin luona ja luki latinaa. Viikon varrella nousi hän
+tuntia aikaisemmin ja kävi levolle tuntia myöhemmin kuin muut ja käytti
+ne hetket läksyjensä lukemiseen. Siten hän pääsi niin pitkälle, että
+saattoi mennä Porvooseen lukiolaiseksi.</p>
+
+<p>Hänestä tulikin nyt lukiolainen. Hän luki ja näki nälkää. Isä ja äiti
+eivät voineet lähettää hänelle muuta kuin kotikutoista sarkaa, josta
+hän itse sai ommella itselleen vaatteet, mutta jotainhan hänen piti
+myöskin syödä ja juoda. Hän läksi lupa-aikoina kyliin ja lauloi siellä
+leipäkakusta tai ruiskappasesta. Jumalisessa kodissaan oli hän oppinut
+monta virttä, ja osasi hän muitakin lauluja. Hyviä kylän ihmisiä
+liikutti kuulla köyhän lukiolaisen laulavan heille, ja he antoivat
+mielellään hänelle vähän lisää evässäkkiin. Täten sai hän kokoon suuren
+määrän viljaa, joten hänen ei tarvinnut enää nälkää nähdä. Mutta hänen
+piti päästä ylioppilaaksikin, ja siihen hänellä ei ollut rahaa. Pitikö
+hänen nyt uudestaan vielä ruveta räätäliksi?</p>
+
+<p>Elias sai kuulla Hämeenlinnassa tarvittavan apulaispoikaa apteekkiin.
+Hän astuskeli sinne ja selitti saavansa kyllä selon latinalaisista
+lääkkeenmääräyksistä. Hänen onnistui päästä apteekkiin, ja vähitellen
+tuli hän kelvolliseksi proviisoriksi. Säästettyään kokoon pikku summan
+matkusti hän Turun yliopistoon ja tuli ylioppilaaksi. Hän oli silloin
+kahdenkymmenen vuoden iässä.</p>
+
+<p>Nyt ansaitsi hän leipänsä johtamalla pienempien poikain lukemisia.
+Siinä sivussa täytyi hänen hoitaa omiakin lukujansa. Seitsemän vuoden
+kuluttua suoritti hän maisteritutkinnot. Silloin oli hänen tiensä
+maailmassa turvattu.</p>
+
+<p>No sinä, joka luet tätä pikkukertomusta, tahdotko tietää, mikä tuli
+Sammatin pojasta, joka lukutiellään sai näin paljon kovaa kokea. Minä
+kerron sen. Hänestä tuli yksi kuuluisimpia ja suurimpia miehiä, kuin
+koskaan on Suomessa syntynyt. Hänestä tuli lääkäri, kirjailija,
+professori, virsien sepitsijä ja kielentutkija. Eikä siinä kyllä, sillä
+niiksi voi moni muukin kohota; vaan hänestä tuli se mies, joka
+etäisistä salomaista etsi ja löysi ne vanhat, kauniit, muualta jo
+ammoin unohtuneet runot, joissa on Suomen kansan vanhimmat muistomerkit
+muinaisajoilta. Hän liitteli ne kokonaiseksi ja ikäänkuin lahjoitti
+kansalle sen muinaisuuden ja antoi sille uutta rohkeutta elää ja
+katsella tulevaisuutta kohti. Tuskinpa oli maassamme niin köyhää
+tölliä, ett'ei hänen nimensä siinä olisi ollut tuttu ja rakas;
+tuskin oli mitään niin etäistä maanosaa, ett'ei hänen kuuluisa
+kansanlaulukokoelmansa olisi siellä ollut tuttu ja ihmetelty oppineiden
+miesten keskuudessa. Ja kun hän hyvin iäkkäänä kuoli, kokoontuivat sekä
+rikkaat että köyhät, ylhäiset ja alhaiset hänen hautansa ympärille
+osoittamaan hänen muistollensa kunnioitusta.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 304px;">
+<img src="images/pict31.jpg" width="304" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Mitä muuta tahdot vielä tietää Sammatin pojasta? Sitäkö, miten nöyrä,
+yksinkertainen, jumalinen ja ihmisystävällinen hän oli. Hän ajatteli
+aina, että muut olivat tehneet paljon enemmän kuin hän. Hän käveli
+paljain jaloin kesällä ja hiihteli talvella; hänen pukunsa oli niin
+yksinkertainen, että, missä häntä ei tunnettu, käskettiin hänet
+kyökkiin palvelusväen pariin istumaan. Hän katsoi itseään aina Jumalan
+ja kansan palvelijaksi; milloin ei pyhinä sattunut olemaan pappia
+yksinäisessä Sammatissa, luki hän kirkossa saarnan; ja hän on
+sepittänyt monta ytimekästä virttä suomalaiseen virsikirjaan. Hän
+autteli salaa monta köyhää, oli yhtä lempeä kaikille eikä hänellä ollut
+yhtään vihamiestä, mutta monta, hyvin monta ystävää. Kas, sellainen
+mies voi tulla joka pojasta, vaikkapa ei jokainen saakaan niin suurta
+mainetta.</p>
+
+<p>Jos vielä tahdot tietää hänen nimensäkin, niin sanon sen sinulle, sillä
+ei sitä voida salata, se on Paikkarin torpasta levinnyt yli maan ja
+maailman. Joka tuuli on sen kertoellut Suomen kuusille, hongille ja
+koivuille; joka aalto merellä ja järvellä on kertonut rannoillensa;
+joka äiti sanonut sen lapsillensa; eikä miespolvi, joka nyt elää,
+suinkaan unohda sitä kertomatta tuleville miespolville. Sammatin poika
+oli Elias Lönnrot.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Uuno_Cygnaeus" id="Uuno_Cygnaeus"></a>118. Uuno Cygnaeus.</h2>
+
+
+<p>Nykyään on kansankin lapsilla Suomessa tilaisuutta saada hyödyllistä ja
+tarpeellista opetusta. Varsinaisissa oppikouluissa tarjotaan laajaa ja
+perinpohjaista opetusta kaikille niille, jotka pyrkivät tiedemiehiksi
+tai papeiksi ja muiksi virkamiehiksi. Niissä kuitenkin vaan
+varakkaimpien lapset voivat käydä. Sitä vastoin voivat usiammat lapset
+jo käydä kansakouluissa. Niitähän nykyään jo löytyy melkein joka
+pitäjässä, muutamin paikoin jo melkein joka suuremmassa kylässäkin. Ja
+niissä tarjotaan opetusta kaikissa niissä asioissa, jotka ihmiselle
+ovat tärkeimmät tietää, jotta hän voisi olla ja elää Jumalata
+pelkääväisenä, kunnollisena ja toimekkaana kansalaisena. Kristinopin
+perustotuudet niissä selvitetään; opetetaan hyvästi lukemaan,
+kirjoittamaan ja lukua laskemaan; annetaan tietoja kansamme ja koko
+ihmiskunnan entisistä vaiheista; opetetaan tuntemaan kotimaa ja vieraat
+maat sekä Jumalan ihmeellistä luomakuntaa; harjoitetaan kaunista
+laulua, vieläpä voimistelua ja käsitöitäkin. Onnellisiksi voimme nyt
+sanoa Suomen lapsia, kun heille on kansakouluissa tarjona tällaiset
+opin ja tiedon aarteet. Näin ei ole ollut vielä kauan laita. Noin
+kolmekymmentä vuotta takaperin olivat kansakoulut vielä maassamme aivan
+harvinaisia. Kansan lapset saivat tyytyä siihen lukutaitoon, mitä
+heille kotona osattiin opettaa. Jos kiertokoulussa &mdash; missä nimittäin
+sellaisia löytyi &mdash; vielä lisäksi opittiin vähän kirjoitusta, niin
+olikin saavutettu se sivistysmäärä, mikä yhteiselle kansalle vielä
+miespolvi takaperin oli mahdollinen saavuttaa.</p>
+
+<p>Että laajempi tiedon ja opin tie on tullut Suomen lapsille
+kansakoulujen kautta avatuksi, sen on vaikuttanut etupäässä yksi jalo
+mies, jolla oli tähän asiaan lämmin into ja harrastus. Se mies on
+Suomen kansakouluoppilasten aina muistettava. Hänen nimensä oli <b>Uuno
+Cygnaeus</b>.</p>
+
+<div class="figright" style="width: 303px;">
+<img src="images/pict32.jpg" width="303" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Uuno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa 12 p. Lokakuuta 1810. Suoritettuaan
+yliopistossa maisterin ja papintutkinnot, oli hän ensin jonkun aikaa
+pappina Viipurissa, mutta määrättiin sitten lutherilaisen seurakunnan
+pastoriksi venäläisille uutis-asutuksille Amerikan luoteiskulmassa.
+Siellä oleskeli hän viisi vuotta. Palattuaan Pietariin oli hän siellä
+v. 1846-1858 ruotsalaisen seurakunnan pappina ja koulun tarkastajana
+sekä uskonnon-opettajana suomalaiselle nuorisolle. Tällä ajalla hän
+varsinkin tutustui etevien ulkomaisten kasvattajain periaatteisiin
+kansan-opetuksen alalla. Kun Suomessa Keisari Aleksanteri II:sen
+toivomuksesta alettiin kansakoulujen perustamista tuumia, lähetti
+Cygnaeus hallitukselle kirjallisen mietintönsä tästä tärkeästä asiasta.
+Hänen siinä lausumansa aatteet katsottiin suuressa määrässä huomiota
+ansaitseviksi. Hallitus määräsi nyt Cygnaeuksen matkustelemaan sekä
+koti- että ulkomaille ja siten ottamaan selvää kansakouluasioista.
+Matkoilta palattuaan ja annettuaan kertomuksen tekemistään
+havainnoista, sai hän toimekseen valmistaa ehdotuksen kansakoulujen ja
+seminaarien järjestämisestä Suomessa. Hänen ehdotuksensa sitten
+pääasiassa hyväksyttiinkin. Itse nimitettiin hän v. 1861 Suomen
+kansakoulujen ylitarkastajaksi. V. 1863 perustettiin Jyväskylään
+seminaari mies- ja nais-opettajain valmistamista varten kansakouluille.
+Cygnaeus itse oli tätä laitosta järjestämässä ja johtamassa ensi
+vuosina. Sen jälkeen oli hänen harrastuksensa ja työnsä yhä
+suunnitettuna seminaarien ja kansakoulujen kehitykseen maassamme.
+Seitsemän uutta seminaaria on perustettu ja kansakouluja on syntynyt
+vuosi vuodelta yhä enemmän. Pian alkaa jo jokaisella Suomen lapsella
+olla tilaisuutta kansakoulusivistyksen saamiseen. Kansamme itse on näet
+jo ruvennut huomaamaan, että hengenlahjain kehittäminen ja terveellinen
+oppi ovat kaikille ihmisille välttämättömät ja että nousevan nuorison
+kasvatus on elämän kalliimpia velvollisuuksia. Sen vuoksi rientää
+Suomen lapsia, poikia ja tyttöjä, nyt joukottain kansakouluihin. Ja me
+saamme toivoa, että niistä kerran kasvaa Suomelle kunnollisia
+kansalaisia. Mutta se on etupäässä tohtori Uuno Cygnaeuksen ansio, että
+näin pitkälle on päästy. Sydämensä rakkauden ja elämänsä voiman uhrasi
+hän tämän tärkeän asian hyväksi. Sen edistämiseksi työskenteli hän
+elämänsä loppuun asti. Paljo oli hänellä hankaluuksia ja vastuksia
+voitettavana, mutta hänen harras intonsa ja uupumaton toimintansa
+poisti vaikeudet. Ja elämänsä ehtoolla sai hän iloita työnsä
+hedelmistä. Kansakoulu oli tullut Suomessa yleiseksi, se oli tullut
+kansalle rakkaaksi.</p>
+
+<p>Uuno Cygnaeus kuoli 2 p. Tammikuuta 1888. Häntä ja hänen työtänsä on
+Suomen kansa aina kiitollisena muisteleva, sillä kansakoululaitosten
+järjestämisellä on hän johtanut koko kansamme suurempaan sivistykseen,
+henkiseen ja taloudelliseenkin kehitykseen.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Torpan_pojasta_kuvanveistaja" id="Torpan_pojasta_kuvanveistaja"></a>119. Torpan pojasta kuvanveistäjä.</h2>
+
+
+<p>Kolmekymmentä vuotta sitten oli Virolahden pitäjässä Haminan lähellä
+pieni poika, jota sanottiin Sillanpään Johannekseksi. Hänen isänsä oli
+herrastalon torppari. Koti oli köyhä ja Johannes sai pienestä pitäen
+tottua tekemään mitä voi. Kymmenvuotiaasta oli hän kesäisin pantu
+käymään toisen torpan lehmiä paimenessa. Mutta Johannes ei ollut mikään
+vetelehtijä, joka olisi työtä surkeillut, vaan niitä iloisia ja
+virkkuja poikia, jotka aina ovat toimessa. Paimenessa ollessaan
+hän teki vispilöitä ja luutia tai vuoleskeli haarukoita, joilla
+kiinnitetään vaatteita köysiin kuivamaan. Toisinaan hän taas naperteli
+kaikenlaisia somia leikkikaluja, sillä hän oli oikein näppärä puukkoa
+käyttämään. Omissa pienissä toimissaan hän viihtyikin paremmin kuin
+ikäistensä seurassa. Kun Johannes oli kolmentoista vuoden vanha, rupesi
+herrastalon neiti pitämään koulua torpparien lapsille, ja siihen pääsi
+Johanneskin. Koulussa saivat lapset harjoitella käsitöitäkin; tytöt
+kutoivat sukkaa, neuloivat j.n.e, pojat taas saivat vuoleskella
+kaikenlaisia esineitä puusta mallien jälkeen. Enimmin heitä viehättivät
+eläimenkuvat, joita he kilvan jäljittelivät. Mutta Johannes se
+kuitenkin oli paras mestari, niin että toiset pian luopuivat
+kilpailusta hänen kanssaan. Kerran vuoli hän mallin mukaan istuvan
+luppakoiran kuvan, jonka opettajatar lähetti veljelleen, kauppiaalle
+Viipurissa. "Onpas se aika mestari, joka tämän on tehnyt!" huudahti
+kauppias sitä katsellessaan. Se oli sievästi ja puhtaasti tehty, mutta
+varsinkin koiran katse ja asento oli osattu hämmästyttävän elävästi.
+Johannes tahtoi yhä uusia malleja. "Antakaa vaikka mikä kuva, kyllä
+minä sen toimeen saan", pyysi hän opettajattareltaan. Neiti antoi
+hänelle pienen sveitsiläisen huoneenmallin, tuskin nuppineulankaan
+pituisen ja korkuisen. Hän piti mahdottomana että Johannes paksuilla
+sormillaan voisi tehdä semmoista. Mutta jonkun ajan perästä tarjosi
+poika hänelle nöyrästi ja vaatimattomasti pienen soman rasian, johon
+oli kätketty uusi sveitsiläinen huone, melkeinpä mallia pienempi ja
+sievempi. Siitä pitäen hankki neiti Johannekselle erityisiä, vaikeita
+malleja. Hän leikkasi puusta samanlaiset ja niin hyvin että se herätti
+kaikkien kummastusta; nähtiin että hänessä oli paremman kuin tavallisen
+torpanpojan alku. Tuo viipurilainen kauppias kutsui poikaa luoksensa
+tulemaan, ja Johannes lähtikin. Eräs venäläinen kenraali, joka sattui
+käymään Viipurissa, sai nähdä pojan teoksia ja päätti toimittaa hänet
+Pietariin oppimaan kuvanveistäjäksi. Vielä koetellakseen poikaa käski
+hän Johanneksen leikata puusta Viipurin linnan kuvan. Sen tämä tekikin,
+ja Viipurin linna syntyi ihka uutena leppäpölkystä.</p>
+
+<p>Mutta Pietariin ei Johannes kuitenkaan tullut lähtemään. Muutamat
+viipurilaiset keräsivät hänelle rahoja, joilla hän pääsi Helsinkiin
+erään etevän kuvanveistäjän luo oppiin. Ja niin oli taiteilijan alku
+valmis lähtemään ulos maailmaan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 335px;">
+<img src="images/pict33.jpg" width="335" height="460" alt="Takasen tekemä Rebekan kuva." title="" />
+<span class="caption">Takasen tekemä Rebekan kuva.</span>
+</div>
+
+<p>Johannes Takasesta &mdash; se oli pojan nimi &mdash; tuli kuuluisa kuvanveistäjä,
+jonka teoksia ihaillaan milt'ei hienoimpina ja taiteellisimpina, mitä
+kukaan taideniekka on luonut. Hän muutti sittemmin Roomaan, jossa ovat
+maailman suurimmat taideteoskokoelmat, ja jossa kuvanveistäjillä siis
+on paras tilaisuus edistyä taiteessaan. Siellä hän sitten oli monta
+vuotta, taistellen hädän ja puutteen kanssa, mutta kuitenkin
+hylkäämättä jaloa taidettansa. Hän on kaavaillut Juhana Vilhelm
+Snellmanin rintakuvan, joka on pystytetty Kuopiossa puistoon
+tuomiokirkon edustalle, ja hän sai myöskin toimekseen jalon Keisarimme
+Aleksanteri II:n kuvapatsaan valmistamisen sitä muistopatsasta varten,
+joka oli pystytettävä Helsinkiin hänen kunniakseen. Hän ei kuitenkaan
+ehtinyt työhön ryhtyä; kuolema katkaisi hänen elämänsä langan sitä
+ennen, kun hän vasta oli 35 vuoden ikäinen. Syvää surua herätti
+Suomessa hänen varhainen kuolemansa, sillä taiteilijan lahja, kyky
+nähdä kauneutta luonnossa ja ihmisissä ja sitä esittää, on harvinainen
+Jumalan lahja.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Laula_laula_veitoseni" id="Laula_laula_veitoseni"></a>120. Laula, laula, veitoseni.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Laula laula veitoseni,<br /></span>
+<span class="i0">kuku, kuku kultaseni;<br /></span>
+<span class="i0">anna aikasi ilohon,<br /></span>
+<span class="i0">ääni laske laulamahan!<br /></span>
+<span class="i0">Ota kaunis kantelesi,<br /></span>
+<span class="i0">soitto kultainen kuleta,<br /></span>
+<span class="i0">kielet soppehen sovita,<br /></span>
+<span class="i0">käännä sormet soittamahan,<br /></span>
+<span class="i0">jotta kuuluisi kujilla,<br /></span>
+<span class="i0">kajahtaisi kankahilla,<br /></span>
+<span class="i0">sekä soitto, jotta laulu,<br /></span>
+<span class="i0">jotta ainoinen ilosi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">kuuluisi kyliä myöten,<br /></span>
+<span class="i0">kajahtaisi kaikin paikoin,<br /></span>
+<span class="i0">Savossa soria soitto,<br /></span>
+<span class="i0">ilo kaunis Karjalassa!<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Maamme" id="Maamme"></a>121. Maamme.</h2>
+
+
+<div class="figcenter" style="width: 520px;">
+<img src="images/pict34.jpg" width="520" height="454" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Maa, isänmaamme, Suomenmaa,<br /></span>
+<span class="i0">soi sana kultainen!<br /></span>
+<span class="i0">Ei laaksoa, ei kukkulaa,<br /></span>
+<span class="i0">ei vettä, rantaa rakkaampaa,<br /></span>
+<span class="i0">kuin kotimaa tää pohjainen,<br /></span>
+<span class="i0">maa kallis isien.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">On Suomi köyhä, siksi jää,<br /></span>
+<span class="i0">jos kultaa kaivannet.<br /></span>
+<span class="i0">Sen vieras kyllä hylkäjää,<br /></span>
+<span class="i0">vaan meille kallein maa on tää;<br /></span>
+<span class="i0">sen salot, saaret, manteret<br /></span>
+<span class="i0">ne meist' on kultaiset.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ovatpa meille rakkahat<br /></span>
+<span class="i0">koskemme kuohuineen,<br /></span>
+<span class="i0">ikuisten honkain huminat,<br /></span>
+<span class="i0">täht'yömme, kesät kirkkahat,<br /></span>
+<span class="i0">kaikk', kuvineen ja lauluineen<br /></span>
+<span class="i0">mi painui sydämeen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Täss' auroin, miekoin, miettehin<br /></span>
+<span class="i0">isämme sotivat.<br /></span>
+<span class="i0">Kun päivä piili pilvihin<br /></span>
+<span class="i0">tai loisti onnen paistehin,<br /></span>
+<span class="i0">täss' Suomen kansan vaikeimmat<br /></span>
+<span class="i0">he vaivat kokivat.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tään kansan taistelut ken voi<br /></span>
+<span class="i0">ne kertoella, ken?<br /></span>
+<span class="i0">Kun sota laaksoissamme soi,<br /></span>
+<span class="i0">ja halla nälän tuskan toi,<br /></span>
+<span class="i0">ken mittasi sen hurmehen<br /></span>
+<span class="i0">ja kärsimykset sen?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Täss' on sen veri virrannut<br /></span>
+<span class="i0">hyväksi meidänkin,<br /></span>
+<span class="i0">täss' iloaan on nauttinut<br /></span>
+<span class="i0">ja tässä huoltaan huokaillut<br /></span>
+<span class="i0">se kansa, jolle muinakin<br /></span>
+<span class="i0">kuormamme pantihin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tääll' olo meill' on verraton<br /></span>
+<span class="i0">ja kaikki suotuisaa;<br /></span>
+<span class="i0">vaikk' onni mikä tulkohon,<br /></span>
+<span class="i0">maa, isänmaa se meillä on.<br /></span>
+<span class="i0">Mi maailmass' on armaampaa<br /></span>
+<span class="i0">ja mikä kalliimpaa!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja tässä, täss'on tämä maa,<br /></span>
+<span class="i0">sen näkee silmämme;<br /></span>
+<span class="i0">me kättä voimme oientaa<br /></span>
+<span class="i0">ja vettä, rantaa osoittaa<br /></span>
+<span class="i0">ja sanoa: kas tuoss' on se,<br /></span>
+<span class="i0">maa armas isäimme!<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos loistoon meitä saatettais<br /></span>
+<span class="i0">vaikk' kultapilvihin,<br /></span>
+<span class="i0">miss' itkien ei huoattais,<br /></span>
+<span class="i0">vaan tähtein riemun sielu sais,<br /></span>
+<span class="i0">ois tähän kurjaan kotihin<br /></span>
+<span class="i0">halumme kumminkin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Totuuden, runon kotimaa,<br /></span>
+<span class="i0">maa tuhatjärvinen,<br /></span>
+<span class="i0">miss' elämämme suojan saa,<br /></span>
+<span class="i0">sa muistojen, sa toivon maa,<br /></span>
+<span class="i0">ain' ollos, onnees tyytyen,<br /></span>
+<span class="i0">vapaa ja iloinen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sun kukkas vielä kuorestaan<br /></span>
+<span class="i0">vapaaksi puhkeaa;<br /></span>
+<span class="i0">viel' lempemme saa hehkullaan<br /></span>
+<span class="i0">sun toivos, riemus nousemaan,<br /></span>
+<span class="i0">ja kerran laulus, synnyinmaa,<br /></span>
+<span class="i0">korkeemman kaiun saa.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Jos_ma_lauluille_rupean" id="Jos_ma_lauluille_rupean"></a>122. Jos ma lauluille rupean.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Jos ma lauluille rupean,<br /></span>
+<span class="i0">virrentöille työnteleme,<br /></span>
+<span class="i0">laulan pihlajat pihalle,<br /></span>
+<span class="i0">tammen keskitanhualle,<br /></span>
+<span class="i0">tammelle tasaiset oksat,<br /></span>
+<span class="i0">joka oksalle omenan,<br /></span>
+<span class="i0">omenalle kultapyörän,<br /></span>
+<span class="i0">kultapyörälle käkösen;<br /></span>
+<span class="i0">kun käki kukahtelevi,<br /></span>
+<span class="i0">kulta suusta kuohahtavi,<br /></span>
+<span class="i0">vaski leuoilta valuvi,<br /></span>
+<span class="i0">kultaisehen kuppisehen,<br /></span>
+<span class="i0">vaskisehen vakkasehen,<br /></span>
+<span class="i0">ilman maahan vieremättä,<br /></span>
+<span class="i0">rikoille ripoamatta.<br /></span>
+<span class="i0">Siitä tammen taittelemma,<br /></span>
+<span class="i0">pihlajat pirottelemma,<br /></span>
+<span class="i0">tyvet teemmä tynnyriksi,<br /></span>
+<span class="i0">latvat laivan mastiloiksi,<br /></span>
+<span class="i0">kesken kestipöytäsiksi,<br /></span>
+<span class="i0">pikariksi pienet oksat.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Omat_on_virret_oppimani" id="Omat_on_virret_oppimani"></a>123. Omat on virret oppimani.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Ei ole seppä sen parempi,<br /></span>
+<span class="i0">eikä tarkempi takoja,<br /></span>
+<span class="i0">jos syntyi sysikeolla,<br /></span>
+<span class="i0">kasvoi hiilikankahalla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">En olo opissa ollut,<br /></span>
+<span class="i0">käynyt mailla mahtavien,<br /></span>
+<span class="i0">samonnut Lapin saloja,<br /></span>
+<span class="i0">souellut Viron vesiä;<br /></span>
+<span class="i0">omat on virret oppimani,<br /></span>
+<span class="i0">omat saamani sanaset,<br /></span>
+<span class="i0">tiepuolista tempomani,<br /></span>
+<span class="i0">risukoista riipomani,<br /></span>
+<span class="i0">pajukoista poimimani,<br /></span>
+<span class="i0">vesoista vetelemäni,<br /></span>
+<span class="i0">kanervoista katkomani,<br /></span>
+<span class="i0">päästä heinän hieromani.<br /></span>
+<span class="i0">Kun olin piennä paimenessa,<br /></span>
+<span class="i0">lassa karjan kaitsijana,<br /></span>
+<span class="i0">metisillä mättähillä,<br /></span>
+<span class="i0">kultaisilla kunnahilla,<br /></span>
+<span class="i0">kirjavaisilla kivillä,<br /></span>
+<span class="i0">paistavilla paateroilla;<br /></span>
+<span class="i0">tuuli toi sata sanoa,<br /></span>
+<span class="i0">tuhat ilma tuuvitteli,<br /></span>
+<span class="i0">virret aaltona ajeli,<br /></span>
+<span class="i0">laulut läikkyi lainehina.<br /></span>
+<span class="i0">Ne minä kerälle käärin,<br /></span>
+<span class="i0">sykkyrälle syylättelin,<br /></span>
+<span class="i0">panin aitan parven päähän,<br /></span>
+<span class="i0">kukkarohon kultaisehen,<br /></span>
+<span class="i0">rasiahan rautaisehen,<br /></span>
+<span class="i0">vaskisehen vakkasehen.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Sananlaskuja" id="Sananlaskuja"></a>124. Sananlaskuja.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Aika muuttuupi moneksi, ihminen ajan keralla.<br /></span>
+<span class="i0">2. Edessä pitkä kanto kaskessa.<br /></span>
+<span class="i0">3. Ei hyvä sana haavoita.<br /></span>
+<span class="i0">4. Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen.<br /></span>
+<span class="i0">5. Ei hädällä kauas keritä.<br /></span>
+<span class="i0">6. Ei kaikki kultaa, joka kiiltää, ei kaikki hopeata, joka hohtaa.<br /></span>
+<span class="i0">7. Ei lopu uni maaten, eikä työ tehden.<br /></span>
+<span class="i0">8. Ei kaikki suuhun, mitä sydämessä.<br /></span>
+<span class="i0">9. Ei miestä nuttuunsa arvaaman pidä.<br /></span>
+<span class="i0">10. Ei niin hyvää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei<br /></span>
+<span class="i4">kiitetä.<br /></span>
+<span class="i0">11. Ei pidä ennen hypätä, kuin oja tulee.<br /></span>
+<span class="i0">12. Ei saa siltoa sanoista, puita siihen tarvitahan.<br /></span>
+<span class="i0">13. Ei Turku tunnissa tehty.<br /></span>
+<span class="i0">14. Ei vesa kauas kannosta kasva.<br /></span>
+<span class="i0">15. Ennen rauta katkeaa, kuin miehen sana ratkeaa.<br /></span>
+<span class="i0">16. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.<br /></span>
+<span class="i0">17. Joka tyynellä makaa, se tuulella soutaa.<br /></span>
+<span class="i0">18. Juuresta puuhun noustaan, ei latvasta.<br /></span>
+<span class="i0">19. Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.<br /></span>
+<span class="i0">20. Lupaus hyvä, anto parempi.<br /></span>
+<span class="i0">21. Miehen sana miehen kunnia.<br /></span>
+<span class="i0">22. Niinkuin korvessa huhutaan, niin korpi kaikaa;<br /></span>
+<span class="i4">niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä vastaa.<br /></span>
+<span class="i0">23. Odottavan onkeen kala tulee.<br /></span>
+<span class="i0">24. Parempi oma olkivuode, kuin on vieras höyhenvuode.<br /></span>
+<span class="i0">25. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.<br /></span>
+<span class="i0">26. Syy sysissä, syy sepissä.<br /></span>
+<span class="i0">27. Totuus ei pala tulessakaan.<br /></span>
+<span class="i0">28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.<br /></span>
+<span class="i0">29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy.<br /></span>
+<span class="i0">30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kalevalan_kertomuksia" id="Kalevalan_kertomuksia"></a>125. Kalevalan kertomuksia.</h2>
+
+
+<p>I. Väinämöinen.</p>
+
+<p>Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen,
+tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar. Vasta
+luodun maan päälle astuttuaan Väinämöinen rupesi sitä viljelemään. Hän
+kaatoi ensimmäisen kasken ja kylvi siihen ensimmäisen ohran.</p>
+
+<p>Hänen asuinpaikkansa oli Väinölässä. Siellä hän eleli aikojansa.
+Hänestä tuli suuri laulaja, viisain mies koko kansan joukossa. Maine
+hänen viisaudestaan ja laulutaidostaan levisi etäälle. Kuulipa sen
+myöskin nuori lappalaisuros, Joukahainen nimeltään. Hän luuli itseään
+suureksi laulajaksi ja kävi kovin kateelliseksi Väinämöistä kohtaan.
+Vastoin vanhempiensa kieltoa lähti hän tapaamaan Väinämöistä,
+kilpaillakseen hänen kanssaan laulutaidossa ja viisaudessa.</p>
+
+<p>Kolme päivää matkustettuaan saapui hän Väinölään. Siellä tuli
+Väinämöinen häntä vastaan ajaen hevosella. Nuori Joukahainen ajoi häntä
+vastaan niin varomattomasti että valjaat takertuivat toisiinsa. Kysyi
+vanha Väinämöinen: "ken olet sinä, joka noin tuhmasti ajat vastaan?"
+Joukahainen vastasi: "olen nuori Joukahainen, mutta sanohan, mitä
+kurjaa sukua sinä itse olet". Väinämöinen ilmoitti nimensä ja sanoi:
+"Kun olet nuori Joukahainen, vetäy syrjähän vähäisen, olethan nuorempi
+minua". Tähän vastasi Joukahainen: "mitäpä miehen nuoruudesta tai
+vanhuudesta. Kumpi on tiedoilta parempi, se tiellä seisokoon, toinen
+tieltä väistyköön. Jos lienet vanha Väinämöinen, laulaja iänikuinen,
+niin ruvetkaamme laulamahan, mies miestä oppimahan, toinen toista
+voittamahan." Väinämöinen lausui: "Mitäpä minusta on laulajaksi, kun
+olen kaiken aikani elellyt vaan näillä Väinölän ahoilla, kotipellon
+pientarilla; mutta sanohan sinä, mitä sinä enintä tiedät, yli muiden
+ymmärtelet."</p>
+
+<p>Nyt alkoi Joukahainen ladella tietojansa. Mutta ne olivat aivan
+jokapäiväisiä asioita, jotka olivat kaikille tunnettuja. Väinämöinen
+sanoi: "Nuo tietosi ovat lapsen tietoja, eikä partasuun uroon. Laula
+syntyjä syviä". Joukahainen lauloi: "Tiedänpä tiaisen synnyn; tiedän
+tiaisen linnuksi, kyyn käärmeeksi, kiiskin kalaksi. Vuoresta on vesi
+syntyisin, tuli on syntynyt taivahasta, rauta ruostehesta. Märkä mätäs
+on maista vanhin, paju puista ensimmäinen, hongan juuri huoneista,
+paasi padoista." "Muistatko vielä enemmän, vai joko lorusi loppuivat?"
+kysyi Väinämöinen.</p>
+
+<p>Silloin Joukahainen turvautui valheeseen. Hän kertoi muka olleensa
+niiden uroiden joukossa, jotka maailman loivat. Väinämöinen sanoi: "Sen
+sinä suorastaan valhettelit, sillä ei sinua silloin nähty eikä kuultu".
+"Kun ei liene itselläni mieltä ja viisautta", sanoi Joukahainen, "kysyn
+mieltä miekaltani. Lähde, Väinämöinen, miekan mittelöhön." Väinämöinen
+vastasi: "En pelkää sinun miekkojasi enemmän kuin sinun tietojasikaan.
+Mutta en lähde sinun katalan kanssa miekkasille." Nyt Joukahainen murti
+suuta, väänti päätä ja lausui: "Sen, joka ei lähde minun kanssani
+miekkasille, sen minä laulan tunkiolle, nutistan läävän nurkkaan."</p>
+
+<p>Jo loppui Väinämöisen kärsivällisyys, suuttuneena alkoi hän nyt itse
+laulaa. Se oli vasta uroon laulua, sen voimasta järvet läikkyi, maa
+järisi, vuoret vaskiset vapisi. Ja hän lauloi nuoren Joukahaisen
+syvälle suohon, niin että hän sinne oli uppoamaisillaan.</p>
+
+<p>Jo tunsi Joukahainen lähteneensä etevämpänsä kanssa kilpailuun. Hän
+alkoi nyt rukoilla henkensä edestä ja lupasi Väinämöiselle ylen kalliit
+lunnaat, jos tämä peräyttäisi pyhät sanansa ja päästäisi hänet suosta.
+Väinämöinen siihen vihdoin suostuikin. Joukahainen pääsi suosta ja
+lähti alla päin, pahoilla mielin kotiansa.</p>
+
+<p>2. Kerran lähti Väinämöinen Pohjolaan pyytääkseen itselleen Pohjolan
+tytärtä puolisoksi. Mutta matkalla väijyi häntä Joukahainen, jonka
+sydämessä asui katkera viha ja kateus Väinämöistä kohtaan. Kun hän
+viimein keksi Väinämöisen ratsastavan meren lahtea pitkin, jännitti hän
+jousensa ja ampui. Nuoli sattuikin Väinämöisen hevoseen, mutta
+Väinämöinen itse suistui meren aaltoihin.</p>
+
+<p>Siellä hän ui kahdeksan päivää ja oli viimein aivan menehtymäisillään.
+Tällöin keksi hänet suuri kotka, jolle Väinämöinen kerran oli
+osoittanut hyvyyttä. Se käski Väinämöisen nousemaan selkäänsä ja kantoi
+hänet Pohjolaan. Kun Louhi, Pohjolan emäntä, sai tietää, että vieras
+oli kuuluisa Väinämöinen, ihastui hän suuresti ja kestitsi Väinämöistä
+kaikella tavalla. Mutta Väinämöisen teki mieli kotia. Pohjolan emäntä
+sanoi: "Hyvähän tääll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, syödä lohta
+lautaselta, sivulta sianlihaa." Mutta tähän vastasi Väinämöinen: "Mies
+on maallansa parempi, kotonansa korkeampi. Soisipa Jumala että vielä
+pääsisin omille maille. Parempi omalla maalla vesi virsun alta, kuin
+vieraalla maalla mesi kultamaljoista." Pohjolan emäntä lupaa saattaa
+hänet kotimaalle, jos hän takoisi Pohjolaan sammon, lupasipa vielä
+tyttärensäkin siitä hyvästä hänelle puolisoksi. Väinämöinen sanoi: "En
+taida sampoa takoa, mutta jos saatat minut omille maille, lähetän
+sinulle seppo Ilmarisen, joka on taivasta takonut, ilman kantta
+kalkutellut, se sinulle kyllä sammon takovi." Tähän lupaukseen luottaen
+toimitti Pohjolan emäntä Väinämöisen kotimatkalle.</p>
+
+<p>3. Väinämöinen laati itselleen venettä, mennäkseen uudelle
+kosioretkelle Pohjolaan. Laulun voimalla hän sitä valmisteli. Olikin jo
+saamaisillaan sen valmiiksi, mutta ei muistanut kolmea loitsu-sanaa,
+joilla olisi veneen keulat saanut kuntoon. Monelta taholta koetteli
+Väinämöinen noita loitsusanoja saada, mutta turhaan. Läksipä hän niitä
+etsimään Tuonelastakin, kuolleiden valtakunnasta. Kolme viikkoa
+matkailtuaan saapui hän Tuonelan joelle. Hän näki joen toisella
+rannalla Tuonen tyttären ja huusi sille: "Tuo venettä, Tuonen tyttö,
+yli joen tullakseni!" Tuonen tytär esteli häntä Tuonelaan elävänä
+tulemasta. "Parempi olisi sinun palata omille maille; paljon on tänne
+tulleita, ei paljon palanneita." Kun Väinämöinen yhä pyysi, vei Tuonen
+tytär hänet viimein joen yli Tuonelaan. Siellä Tuonelan emäntä antoi
+hänelle tervetuliaisiksi olutta, jossa sammakot ja madot uiskentelivat.
+Kysyi sitten, miksi Väinämöinen oli Tuonelaan tullut. Väinämöinen
+ilmoitti tulleensa etsimään sanoja, joilla veneensä valmistaisi.
+Tuonelan emäntä virkkoi: "Ei Tuoni sanoja anna, etkä sinä ikinä enää
+täältä kotiisi pääse". Väinämöinen laskeutui levolle, mutta ei
+nukkunut. Tuoni itse ja hänen emäntänsä valmistivat suuren vaskinuotan,
+ja Tuonen poika laski sen Tuonelan jokeen, jotta Väinämöinen ei pääsisi
+pakenemaan. "Jokohan nyt lienee tuhoni tullut?" arveli Väinämöinen.
+Mutta pian keksi hän keinon paetakseen. Hän loitsi itsensä saukoksi ja
+pujahti semmoisena Tuonen verkon lävitse. Näin pelastui hän Tuonelasta,
+mutta paljon oli hän siellä kokenut ja nähnyt. Hän kielsi kenenkään
+ihmisen sinne itse ehdon tahdon menemästä, koska se paikka on ylen
+kamala. &mdash; Veneen valmistamiseen tarvittavat loitsusanat sai
+Väinämöinen sitten ammoin kuolleen jättiläisen Antero Vipusen vatsasta
+ja laittoi veneensä valmiiksi.</p>
+
+<p>4. Suuren viisautensa ja tietäjä-taitonsa käytti Väinämöinen Väinölän
+kansan hyväksi. Väinölän ja Pohjolan välille syttyi sota sammosta,
+jonka Ilmarinen oli sinne takonut ja joka tuotti Pohjolalle suurta
+onnea ja rikkautta. Väinämöinen ja muut Väinölän uroot kävivät sampoa
+ryöstämässä Pohjolasta, ja siitä syntyi suuri taistelu Väinölän ja
+Pohjolan väen välillä. Siitä taistelusta on kertomus tuonnempana.
+Kuinka Väinämöinen tällä retkellä myös teki ensimmäisen kanteleen hauin
+leukaluusta ja soitollansa hurmasi koko luomakunnan, kerrotaan myös
+tuonnempana.</p>
+
+<p>Kerran kuu ja aurinko laskeutuivat alas puunoksalle kuuntelemaan
+Väinämöisen soittoa. Louhi, Pohjolan emäntä, otti ne siitä ja kätki
+Pohjolan Kivimäkeen. Pimeys tuli maailmaan. Vilu tuli viljoille,
+karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ikävä ihmisille, kun ei
+päivä paistanut eikä kuu kumottanut. Vihdoin sai Väinämöinen arvan
+avulla tietää, että kuu ja aurinko olivat piilotettuina Pohjolan
+kivimäessä. Väinämöinen päätti mennä ne sieltä pois hakemaan. Kun hän
+astui Pohjolan tupaan, istuivat siellä Pohjolan miehet miekka vyöllä.
+Väinämöinen vaati kuun ja auringon päästettäväksi irti Pohjolan
+kivimäestä, mutta siihen ei suostuttu. Silloin Väinämöinen vaati
+Pohjolan väkeä taisteluun. Ulos kartanolle mentiin nyt taistelemaan.
+Väinämöinen kaatoi miekallaan Pohjolan väkeä kuin nauriin varsia. Nyt
+pääsi hän vapaasti kivimäkeen. Mutta sieltä ei ollutkaan niin helppo
+kuuta ja aurinkoa saada, ovet eivät auenneet käsivoimalla eikä
+loitsuillakaan. Väinämöinen palasi kotia teettääksensä Ilmarisella
+sopivia aseita ovien avaamiseksi. Louhi sai tästä tiedon ja hätäytyi.
+Hän päästi kuun ja auringon kivimäestä. Ne nousivat jälleen entisille
+sijoillensa taivaalla. Siitä nousi ilo koko luomakunnassa, ja
+Väinämöinen tervehti kuuta ja aurinkoa toivottaen, että ne aina
+tuottaisivat terveyttä ja onnea kansalle.</p>
+
+<p>5. Kristinuskon Suomeen tullessa lähti Väinämöinen, joka ei uutta uskoa
+suvainnut, Väinölästä pois. Hän astui meren rannalle ja lauloi siellä
+viimeisen kerran. Hän lauloi itsellensä vaskisen veneen. Siihen hän
+astui ja läksi purjehtimaan. Lähtiessään lauloi hän: "Annahan ajan
+kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan uuden sammon
+saattajaksi, uuden soiton suoriaksi, uuden kuun kulettajaksi, uuden
+päivän päästäjäksi, kun ei ole kuuta, aurinkoa eikä iloa maailmassa".
+Siitä purjehti hän vaskisella veneellään yläisihin maaemihin, alaisihin
+taivosihin, jätti kantelon jälelle, soiton Suomelle sorean, kansalle
+ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.</p>
+
+
+<p>II. Ilmarinen.</p>
+
+<p>Väinölän uroista oli seppo Ilmarinen kuuluisa taitavana takojana. Jo
+maailmaa luotaissa oli hän taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut.</p>
+
+<p>Hän se myös takoi Pohjolaan onnea ja rikkautta tuottavan sammon. Se oli
+taottava joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä
+jyvästä, kesäuuhen untuvasta. Kun Ilmarinen oli löytänyt sopivan
+pajapaikan ja rakentanut palkeet ja ahjon, työnsi hän nuo aineet
+tuleen. Kolme päivää ja yötä lietsoivat orjat palkeilla. Seppo
+Ilmarinen kallistui nyt katsomaan ahjoon. Sieltä tuli kultakaarinen
+jousi. Seppo Ilmarinen ei sitä hyväksy, se kun oli pahantapainen, joka
+päivä ihmishengen vaati. Hän katkaisi jousen, tunki palaset uudelleen
+ahjoon ja pani orjat lietsomaan. Seuraavana päivänä ilmestyi ahjosta
+kullalla koristeltu vene. Ei Ilmarinen siihenkään tyytynyt, se kun
+olisi suotta sotahan lähtenyt. Hän särki veneen, työnsi kappaleet
+uudelleen ahjoon ja pani orjat jälleen lietsomaan. Tällä kertaa tuli
+ahjosta kultasarvinen hieho. Ei tyytynyt Ilmarinen siihenkään, se kun
+metsissä olisi makaillut, maidon maahan kaadellut. Hän leikkeli hiehon
+paloiksi, työnsi ne ahjoon ja pani orjat jälleen lietsomaan. Nyt tuli
+kultateräinen aura tulesta. Oli aura hyvännäköinen, ei ollut hyvän
+tapainen, kylän pellot olisi kynnellyt, vainiot vakoellut. Seppo
+Ilmarinen katkaisi auran kahdeksi ja työnsi ahjoon. Nyt laittoi hän
+tuulet lietsomahan. Ne lietsoivat kolme päivää niin, että tuli tuiski
+ikkunasta, säkenet ovesta räiskyi, ja savu nousi pilviin asti.
+Ilmarinen kallistui silloin katsomaan, mitä ahjossa syntyisi. Ja hän
+näki siellä nyt kirjokantisen sammon valmistuvan. Ilmarinen takoi sen
+nyt taitavasti: yhteen laitaan jauhomyllyn, toiseen suolamyllyn,
+rahamyllyn kolmanteen. Siitä jauhoi uusi sampo, jauhoi purnun
+puhteessa, yhden purnun syötäviä, toisen myötäviä, kolmannen
+kotipitoja. Pohjolan emäntä oli siihen kovin ihastunut ja kätki sen
+Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse. Palkaksi sai Ilmarinen
+kauniin Pohjolan neidon puolisokseen.</p>
+
+
+<p>III. Lemminkäinen.</p>
+
+<p>Väinölän uroita oli myöskin kaunis Lemminkäinen eli Kaukomieli. Hänkin
+oli mahtava loitsija, mutta samalla ylen sotaisa ja seikkailuihin
+taipuvainen.</p>
+
+<p>Kun Pohjolassa vietettiin seppo Ilmarisen ja Pohjolan neiden häitä,
+jätettiin Lemminkäinen häihin kutsumatta, hän kun oli niin toraisa ja
+tappelun haluinen. Tästä suuttui Lemminkäinen kovasti ja päätti käydä
+Pohjolassa kostamassa tämän häväistyksen.</p>
+
+<p>Saavuttuaan Pohjolan tupaan käyttäytyi hän hyvin ylpeästi. Hän kävi
+istumaan peräpöydän päähän ja komensi Pohjolan väkeä kestitsemään
+itseänsä. Pohjolan emäntä sanoi, ett'ei talossa nyt ollut vieraalle
+tarjottavaa, kun vast'ikään oli häät pidetty. Lemminkäinen vastasi:
+"Jopa on täällä syömät syöty, häät juotu, pidot pidetty. Oi sinä
+Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas, pidit häät häijyn tavalla,
+kutsuit kaiken muun kansan, minun heitit kutsumatta. En nyt liene
+Lemminkäinen, ellei minulle anneta syötävää ja juotavaa." Pohjolan
+emäntä käski nyt tuoda Lemminkäiselle olutta. Mutta siinä oluessa
+mateli matoja ja sisiliskoja. Lemminkäinen onki ne pois ja joi oluen.
+Mutta hän vaati edelleen parempaa kestitystä. Pohjolan isäntä silloin
+sanoi: "Miksi sinä tulit tänne, ken sinut tänne kutsui?" Virkkoi
+Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun
+ostaa olutta itselleni!"</p>
+
+<p>Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat
+vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan
+seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti
+valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli
+vähän pitempi. Lemminkäinen sanoi: "Sinunpa miekkasi pitempi, sinun
+ensin iskeminen". Pohjolan isäntä koetti iskeä Lemminkäistä päähän,
+mutta ei tavannut; sen sijaan kävi miekka orteen, niin että se meni
+poikki. Ilkkuen sanoi Lemminkäinen: "Mitä pahaa orret tekivät, kun
+niitä tavoittelet? Mutta tukala on tora tuvassa, tuvan uuden
+turmelemme. Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla
+veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat
+pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä
+miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin
+koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta
+tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.</p>
+
+<p>Mutta nytpä Pohjolan emäntä julmistui: Hän lauloi tuhannen aseellista
+miestä, jotka olisivat Lemminkäisen tuhonneet, ellei hän kiireimmän
+kautta olisi paennut Pohjolasta.</p>
+
+
+<p>IV. Sota sammosta ja Väinämöisen soitto.</p>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">(Kalevan runot 39-43 lyhennettyinä.)<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Veli seppo, veikkoseni,<br /></span>
+<span class="i0">lähtekämme Pohjolahan<br /></span>
+<span class="i0">tuon on sammon saa'ntahan [saantaan, hankintaan],<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen katsantahan;<br /></span>
+<span class="i0">laatikaamme laiva suuri,<br /></span>
+<span class="i0">johon sampo saatetahan<br /></span>
+<span class="i0">Pohjolan kivimäestä,<br /></span>
+<span class="i0">vaaran vaskisen sisästä!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi seppo Ilmarinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Vakavampi mainen matka,<br /></span>
+<span class="i0">lempo menköhön merelle,<br /></span>
+<span class="i0">surma suurelle selälle!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Lysti on venon vesillä,<br /></span>
+<span class="i0">purren juosta jolkutella,<br /></span>
+<span class="i0">veet väljät välkytellä;<br /></span>
+<span class="i0">vaan kuitenki, kaikitenki,<br /></span>
+<span class="i0">kun et mieline merisin,<br /></span>
+<span class="i0">niin on maisin matkatkamme,<br /></span>
+<span class="i0">rantaisin ratustelkamme!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Tao nyt mulle uusi miekka,<br /></span>
+<span class="i0">tee miekka tuliteräinen,<br /></span>
+<span class="i0">jolla hurttia hutelen,<br /></span>
+<span class="i0">Pohjan kansan kaikottelen,<br /></span>
+<span class="i0">Saaessa [saadessa, tullessa] otolle sammon,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen katselohon."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuo on seppo Ilmarinen<br /></span>
+<span class="i0">takoi miekan mieltä myöten,<br /></span>
+<span class="i0">senp' on kullalla kuvasi,<br /></span>
+<span class="i0">hopealla huolitteli [koristeli].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">sai miekan tuliteräisen<br /></span>
+<span class="i0">kätehensä oikeahan;<br /></span>
+<span class="i0">senpä kuu kärestä paistoi,<br /></span>
+<span class="i0">päivä paistoi lappeasta,<br /></span>
+<span class="i0">tähet västistä [kahvasta] valotti.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sylkytteli miekkoansa<br /></span>
+<span class="i0">vuoren rautaisen raossa,<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Jo minä terällä tällä<br /></span>
+<span class="i0">vaikka vuoret poikki löisin,<br /></span>
+<span class="i0">kalliot kaha jakaisin!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Lähteä luku [aika] tulevi,<br /></span>
+<span class="i0">liitto [määrä-aika] käyä kerkiävi;<br /></span>
+<span class="i0">yks' on vanha Väinämöinen,<br /></span>
+<span class="i0">toinen seppo Ilmarinen,<br /></span>
+<span class="i0">läksivät hevon hakuhun,<br /></span>
+<span class="i0">kuloharjan kuuntelohon,<br /></span>
+<span class="i0">suvikunnan [vuoden vanha] suitset vyöllä,<br /></span>
+<span class="i0">varsan valjahat olalla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Astua ratustelevat<br /></span>
+<span class="i0">kahen miehen rantamaita,<br /></span>
+<span class="i0">kuului rannalta kujerrus,<br /></span>
+<span class="i0">valitanla valkamalta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">meni tuota katsomahan,<br /></span>
+<span class="i0">näki purren itkemässä,<br /></span>
+<span class="i0">venosen valittamassa,<br /></span>
+<span class="i0">kysytteli, lausutteli:<br /></span>
+<span class="i0">"Mitä itket puinen pursi,<br /></span>
+<span class="i0">itketkö sä puisuuttasi,<br /></span>
+<span class="i0">hankauttasi haveksit [huolehdit]?<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pursi puinen vastoavi,<br /></span>
+<span class="i0">vene hankava sanovi:<br /></span>
+<span class="i0">"En mä itke puisuuttani,<br /></span>
+<span class="i0">hankauttani haveksi;<br /></span>
+<span class="i0">itken viejäistä [sellaista, joka veisi] vesille,<br /></span>
+<span class="i0">laskiaista lainehille."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Muut purret, pahatki purret,<br /></span>
+<span class="i0">ne aina sotia käyvät,<br /></span>
+<span class="i0">tuovat täytensä rahoja,<br /></span>
+<span class="i0">alustansa aartehia;<br /></span>
+<span class="i0">minä lahon lastuillani,<br /></span>
+<span class="i0">venyn veistännäisilläni;<br /></span>
+<span class="i0">pahimmatkin maan matoset<br /></span>
+<span class="i0">alla kaarteni asuvat,<br /></span>
+<span class="i0">linnut ilman ilkeimmät<br /></span>
+<span class="i0">pesän pielessä pitävät."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">tuossa tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Elä itke puinen pursi,<br /></span>
+<span class="i0">vene hankava havise,<br /></span>
+<span class="i0">kohta saat sotia käyä,<br /></span>
+<span class="i0">tappeluita tallustella!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">lauloi purren lainehille,<br /></span>
+<span class="i0">lauloi ensin laitapuolen<br /></span>
+<span class="i0">sukapäitä [sileätukkaisia] sulhosia,<br /></span>
+<span class="i0">lauloi toisen laitapuolen<br /></span>
+<span class="i0">tinapäitä [tinakoristeilla varustettuja] tyttäriä,<br /></span>
+<span class="i0">lauloi vieläki lisäksi<br /></span>
+<span class="i0">teljot täytehen väkeä,<br /></span>
+<span class="i0">kuss' oli vähän sijoa,<br /></span>
+<span class="i0">nuorukaisilta esinnä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pani sulhot soutamahan,<br /></span>
+<span class="i0">neiet ilman istumahan;<br /></span>
+<span class="i0">sulhot souti, airot notkui,<br /></span>
+<span class="i0">eipä matka eistykkänä [edistykään].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Pani neiet soutamahan,<br /></span>
+<span class="i0">sulhot ilman istumahan;<br /></span>
+<span class="i0">neiet souti, sormet notkui,<br /></span>
+<span class="i0">eipä matka eistykkänä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Muutti vanhat soutamahan,<br /></span>
+<span class="i0">nuoret päältä katsomahan;<br /></span>
+<span class="i0">vanhat souti, päät vapisi,<br /></span>
+<span class="i0">eipä vielä matka eisty.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä seppo Ilmarinen<br /></span>
+<span class="i0">itse istui soutamahan.<br /></span>
+<span class="i0">Jopa juoksi puinen pursi,<br /></span>
+<span class="i0">pursi juoksi, matka joutui,<br /></span>
+<span class="i0">loitos kuului airon loiske,<br /></span>
+<span class="i0">kauas hankojen hamina.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ahti saarella asuvi,<br /></span>
+<span class="i0">Kaukoniemen kainalossa;<br /></span>
+<span class="i0">kalatuutta Kauko itki,<br /></span>
+<span class="i0">leivätyyttä Lemminkäinen,<br /></span>
+<span class="i0">Ahti aitan pieneyttä,<br /></span>
+<span class="i0">veitikka osan vähyyttä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Veisti laitoja venehen,<br /></span>
+<span class="i0">uuen purren pohjapuuta,<br /></span>
+<span class="i0">päässä pitkän nälkäniemen,<br /></span>
+<span class="i0">paltalla [rinteellä] kylän katalan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se oli korvalta korea,<br /></span>
+<span class="i0">silmältä sitäi parempi;<br /></span>
+<span class="i0">näki purren kulkemassa,<br /></span>
+<span class="i0">venosen vaeltamassa,<br /></span>
+<span class="i0">selvällä meren selällä,<br /></span>
+<span class="i0">ulapalla aukealla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Huuti mies nenästä niemen,<br /></span>
+<span class="i0">verevä vesien poikki:<br /></span>
+<span class="i0">"Kenen on vene vesillä,<br /></span>
+<span class="i0">kenen laiva lainehilla?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Miehet purresta puhuvat:<br /></span>
+<span class="i0">"Mi olet mies metsän asuja,<br /></span>
+<span class="i0">kun et tunne tuota purtta,<br /></span>
+<span class="i0">keksi Väinölän venettä?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi lieto Lemminkäinen,<br /></span>
+<span class="i0">virkkoi kaunis kaukomieli:<br /></span>
+<span class="i0">"Jo tunnen perän pitäjän,<br /></span>
+<span class="i0">jo älyän airollisen;<br /></span>
+<span class="i0">minnekä menette, miehet,<br /></span>
+<span class="i0">kunne läksitte, urohot?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Kohti pohjoista kulemme<br /></span>
+<span class="i0">sampoa tapoamahan,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokantta katsomahan,<br /></span>
+<span class="i0">Pohjolan kivimäestä,<br /></span>
+<span class="i0">vaaran vaskisen sisästä."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi lieto Lemminkäinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Ohoh vanha Väinämöinen!<br /></span>
+<span class="i0">otappa minua miestä<br /></span>
+<span class="i0">urohoksi kolmanneksi,<br /></span>
+<span class="i0">kun saat sammon nostantahan,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen kannantahan;<br /></span>
+<span class="i0">vielä mieki miesnä maksan,<br /></span>
+<span class="i0">jos saisi tapella tarve."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">otti miehen matkoihinsa,<br /></span>
+<span class="i0">veitikan venosehensa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i6">&mdash; &mdash; &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">laskea karehtelevi<br /></span>
+<span class="i0">tuon on pitkän niemen päästä;<br /></span>
+<span class="i0">laski päivän maavesiä,<br /></span>
+<span class="i0">päivän toisen suovesiä,<br /></span>
+<span class="i0">kolmannen kosen [kosken] vesiä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Äsken [sitten] tuonne tultuansa<br /></span>
+<span class="i0">noille väljille vesille<br /></span>
+<span class="i0">puuttui pursi juoksemasta,<br /></span>
+<span class="i0">venonen pakenemasta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i0">"Oi sie lieto Lemminpoika,<br /></span>
+<span class="i0">kallistaite katsomahan,<br /></span>
+<span class="i0">miss' on pursi puuttumassa,<br /></span>
+<span class="i0">kivelläkö vai haolla."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se on lieto Lemminkäinen<br /></span>
+<span class="i0">kallistitte katsomahan.<br /></span>
+<span class="i0">Itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Ei ole veno kivellä,<br /></span>
+<span class="i0">ei kivellä, ei haolla,<br /></span>
+<span class="i0">vene on hauin hartioilla."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse miekkansa veälti [tempasi],<br /></span>
+<span class="i0">tempasi terävän rauan,<br /></span>
+<span class="i0">veti haukea ve'estä;<br /></span>
+<span class="i0">hauki katkesi kaheksi,<br /></span>
+<span class="i0">pursto pohjahan putosi,<br /></span>
+<span class="i0">pää kavahti karpahasen [venheeseen].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Jo otti venonen juosta;<br /></span>
+<span class="i0">vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">luotti [lähestytti] purren luotosehen,<br /></span>
+<span class="i0">ravahutti [ravakasti laski] rantasehen.<br /></span>
+<span class="i0">Siitä hauki keitetähän,<br /></span>
+<span class="i0">murkinoiahan muruina,<br /></span>
+<span class="i0">jäipä luita luotoselle,<br /></span>
+<span class="i0">kalan luita kalliolle.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">noita tuossa katselevi,<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i0">"Mikä tuostaki tulisi,<br /></span>
+<span class="i0">noista hauin hampahista,<br /></span>
+<span class="i0">leveästä leukaluusta,<br /></span>
+<span class="i0">jos oisi sepon pajassa,<br /></span>
+<span class="i0">miehen mahtavan käsissä?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi seppo Ilmarinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Ei tule tyhjästä mitänä,<br /></span>
+<span class="i0">kalan ruotasta [ruodosta] kalua,<br /></span>
+<span class="i0">ei seponkana pajassa."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Noistapa toki tulisi<br /></span>
+<span class="i0">kalanluinen kanteloinen,<br /></span>
+<span class="i0">kun oisi osoajata,<br /></span>
+<span class="i0">soiton luisen laatijata."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Itse loihe laatijaksi,<br /></span>
+<span class="i0">tekiäksi teentelihe,<br /></span>
+<span class="i0">laati soiton hauvinluisen,<br /></span>
+<span class="i0">suoritti ilon ikuisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kust' on koppa kanteletta [kanteleen koppa]<br /></span>
+<span class="i0">Hauvin suuren leukaluusta.<br /></span>
+<span class="i0">Kusta naulat kanteletta?<br /></span>
+<span class="i0">Ne on hauin hampahista;<br /></span>
+<span class="i0">Kusta kielet kanteletta?<br /></span>
+<span class="i0">Hivuksista hiien ruunan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kun oli soitto suorittuna,<br /></span>
+<span class="i0">vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">käski nuoren, käski vanhan<br /></span>
+<span class="i0">soittamahan sormillansa<br /></span>
+<span class="i0">tuota ruotaista rojua,<br /></span>
+<span class="i0">kalanluista kanteletta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Soitti nuoret, soitti vanhat,<br /></span>
+<span class="i0">soitti keskikertaisetki,<br /></span>
+<span class="i0">ei ilo ilolle noussut,<br /></span>
+<span class="i0">soitto soitollen ylennyt.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se on lieto Lemminkäinen<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei ole teissä soittajata,<br /></span>
+<span class="i0">tuokatte minulle soitto<br /></span>
+<span class="i0">kahen polven pystyn päähän,<br /></span>
+<span class="i0">kynnen kymmenen nenähän!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Saip' on kantelon käsille,<br /></span>
+<span class="i0">soiton alle sormiensa;<br /></span>
+<span class="i0">tuota käänti, tuota väänti,<br /></span>
+<span class="i0">tuota sormin suoritteli,<br /></span>
+<span class="i0">eikä soitto soitakkana,<br /></span>
+<span class="i0">ei ilo iloakkana.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Ei ole tässä nuorisossa<br /></span>
+<span class="i0">tuon on soiton soittajaista;<br /></span>
+<span class="i0">joko Pohjola paremmin<br /></span>
+<span class="i0">saisi soiton soittamahan,<br /></span>
+<span class="i0">josp' on laitan Pohjolahan."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">laittoi soiton Pohjolahan;<br /></span>
+<span class="i0">soitti pojat Pohjolassa,<br /></span>
+<span class="i0">soitti pojat jotta piiat,<br /></span>
+<span class="i0">ei ilo ilolle tunnu,<br /></span>
+<span class="i0">eikä soitto soitannolle.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sokea sopesta lausui,<br /></span>
+<span class="i0">ukko vanha uunin päältä:<br /></span>
+<span class="i2">"Heretkätte, heittäkätte!<br /></span>
+<span class="i0">puhki korvani puhuvi,<br /></span>
+<span class="i0">läpi pääni läylentävi [rasittavi],<br /></span>
+<span class="i0">viepi viikoksi uneni."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Noin ukko sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Jos ei soitto Suomen kansan<br /></span>
+<span class="i0">vasta vaikuta ilolle,<br /></span>
+<span class="i0">tahi uuvuta unehen,<br /></span>
+<span class="i0">niin vetehen visko'otte [viskatkaatte],<br /></span>
+<span class="i0">aaltoihin upottaotte!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Soitto kielin kerkiävi,<br /></span>
+<span class="i0">kantelo sanoin kajahui:<br /></span>
+<span class="i0">"En mie vetehen joua,<br /></span>
+<span class="i0">alle aaltojen asetu,<br /></span>
+<span class="i0">ennen soitan suorijalla,<br /></span>
+<span class="i0">vangun [äännän] vaivan nähnehellä."<br /></span>
+<span class="i2">Soitto vietihin visusti,<br /></span>
+<span class="i0">kannettihin kaunihisti,<br /></span>
+<span class="i0">miehen laatijan kätehen,<br /></span>
+<span class="i0">pyytänehen polvuksille.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i6">&mdash; &mdash; &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">istuiksen ilokivelle,<br /></span>
+<span class="i0">hopeaiselle mäelle,<br /></span>
+<span class="i0">kultaiselle kunnahalle.<br /></span>
+<span class="i2">Otti soiton sormillensa,<br /></span>
+<span class="i0">käänsi käyrän polvillensa,<br /></span>
+<span class="i0">kantelen kätensä alle,<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i2">"Tulkohon jo kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">kun ei liene ennen kuullut<br /></span>
+<span class="i0">iloa iki runojen,<br /></span>
+<span class="i0">kajahusta kanteloisen!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Alkoi soittoa somasti;<br /></span>
+<span class="i0">jo kävi ilo ilolle,<br /></span>
+<span class="i0">riemu riemulle remahti:<br /></span>
+<span class="i0">ei ollut sitä metsässä<br /></span>
+<span class="i0">jalan neljän juoksevata,<br /></span>
+<span class="i0">koivin koikkelehtavata,<br /></span>
+<span class="i0">ku ei tullut kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">iloa imehtimähän.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Oravat ojentelihe<br /></span>
+<span class="i0">lehväseltä lehväselle,<br /></span>
+<span class="i0">tuohon kärpät kääntelihe,<br /></span>
+<span class="i0">aioillen asettelihen,<br /></span>
+<span class="i0">hirvet hyppi kankahilla,<br /></span>
+<span class="i0">ilvekset piti iloa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tapiolan tarkka ukko,<br /></span>
+<span class="i0">ja kaikki Tapion kansa<br /></span>
+<span class="i0">kulki vuoren kukkulalle<br /></span>
+<span class="i0">soittoa tajuamahan.<br /></span>
+<span class="i0">Itseki metsän emäntä<br /></span>
+<span class="i0">loihe koivun konkelolle<br /></span>
+<span class="i0">kanteloista kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">iloa imehtimähän.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mi oli ilman lintusia,<br /></span>
+<span class="i0">kahen siiven sirkovia [kahdella siivellä lentäviä],<br /></span>
+<span class="i0">ne tulivat tuiskutellen,<br /></span>
+<span class="i0">kiiätellen kiirehtivät<br /></span>
+<span class="i0">soittohon sulan urohon,<br /></span>
+<span class="i0">Väinämöisen vääntelöhön.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Korkealta kokko lenti,<br /></span>
+<span class="i0">halki pilvien havukka,<br /></span>
+<span class="i0">allit aaltojen seliltä,<br /></span>
+<span class="i0">joutsenet sulilta soilta;<br /></span>
+<span class="i0">pieniäki peipposia,<br /></span>
+<span class="i0">sirkkuja sivertäviä,<br /></span>
+<span class="i0">leivoja satalukuisin,<br /></span>
+<span class="i0">rastahia ratki paljon,<br /></span>
+<span class="i0">ilmassa ihastelivat,<br /></span>
+<span class="i0">hartioilla haastelivat,<br /></span>
+<span class="i0">tehessä isän iloa,<br /></span>
+<span class="i0">soitellessa Väinämöisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Itse ilman Luonnottaret,<br /></span>
+<span class="i0">ilman impyet ihanat,<br /></span>
+<span class="i0">iloa imehtelivät,<br /></span>
+<span class="i0">kanteloista kuuntelivat,<br /></span>
+<span class="i0">ken se ilman vempelellä,<br /></span>
+<span class="i0">taivon kaarella kajotti,<br /></span>
+<span class="i0">ken se pienen pilven päällä<br /></span>
+<span class="i0">rusoreunalla rehotti.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Uipi hauvit hangotellen,<br /></span>
+<span class="i0">ve'en koirat vengotellen,<br /></span>
+<span class="i0">lohet luo'oilta samosi,<br /></span>
+<span class="i0">siikaset syväntehiltä,<br /></span>
+<span class="i0">säret pienet, ahvenetki,<br /></span>
+<span class="i0">mujehetki, muut kalatki,<br /></span>
+<span class="i0">kaikki parvihin panihe,<br /></span>
+<span class="i0">rantahan rakenteleikse<br /></span>
+<span class="i0">virttä Väinön kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">soittoa tajuamahan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ahto aaltojen kuningas,<br /></span>
+<span class="i0">ve'en ukko ruohoparta,<br /></span>
+<span class="i0">rinnoin aalloillen ajaikse<br /></span>
+<span class="i0">ja lapaikse lainehille;<br /></span>
+<span class="i0">sisarekset Sotkottaret,<br /></span>
+<span class="i0">rannan ruokoiset kälykset,<br /></span>
+<span class="i0">ve'en kalvolle vetäikse,<br /></span>
+<span class="i0">luikahaikse lumpehelle;<br /></span>
+<span class="i0">itseki ve'en emäntä,<br /></span>
+<span class="i0">ve'en eukko ruokorinta<br /></span>
+<span class="i0">väännäikse vesikivelle,<br /></span>
+<span class="i0">vatsalolle vaivoaikse,<br /></span>
+<span class="i0">tuota ääntä kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">iloa imehtimähän,<br /></span>
+<span class="i0">kun oli ääni kummanlainen,<br /></span>
+<span class="i0">soitanto ylen sorea.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">soitti päivän, soitti toisen;<br /></span>
+<span class="i0">ei ollut sitä urosta,<br /></span>
+<span class="i0">ollut ei miestä eikä naista,<br /></span>
+<span class="i0">kellen ei itkuksi käynyt,<br /></span>
+<span class="i0">kenen syäntä ei sulannut.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Itsensäki Väinämöisen<br /></span>
+<span class="i0">tippui tilkat silmistänsä,<br /></span>
+<span class="i0">vierivät vesipisarat<br /></span>
+<span class="i0">karkeammat karpaloita,<br /></span>
+<span class="i0">hereämmät [suuremmat] hernehiä,<br /></span>
+<span class="i0">pyöreämmät pyyn munia.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ve'et pyöri silmistänsä<br /></span>
+<span class="i0">kaunihille kasvoillensa,<br /></span>
+<span class="i0">rehe'ille rinnoillensa,<br /></span>
+<span class="i0">päteville polvillensa,<br /></span>
+<span class="i0">jalkapöy'iile jaloille,<br /></span>
+<span class="i0">maahan alle jalkojensa,<br /></span>
+<span class="i0">läpi viien villavaipan,<br /></span>
+<span class="i0">sarkakauhtanan kaheksan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vierivät vesipisarat<br /></span>
+<span class="i0">rannalle meren sinisen,<br /></span>
+<span class="i0">rannalta meren sinisen<br /></span>
+<span class="i0">alle selvien vesien.<br /></span>
+<span class="i2">Olipa sorea sotka<br /></span>
+<span class="i0">ve'essä vilvoitteleiva<br /></span>
+<span class="i0">rannalla meren sinisen;<br /></span>
+<span class="i0">sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Usein utuinen sotka<br /></span>
+<span class="i0">suullasi sukelteleihet<br /></span>
+<span class="i0">alle syvien vesien,<br /></span>
+<span class="i0">käyppä poimi kyyneleeni<br /></span>
+<span class="i0">alta selvien vesien,<br /></span>
+<span class="i0">annan sulle sulkaturkin."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Saipa sotka poimimahan,<br /></span>
+<span class="i0">poimi kyynelet merestä,<br /></span>
+<span class="i0">alta selvien vesien,<br /></span>
+<span class="i0">kantoi Väinölle kätehen:<br /></span>
+<span class="i0">jo oli muiksi muuttunehet,<br /></span>
+<span class="i0">kasvanehet kaunoisiksi,<br /></span>
+<span class="i0">helmiksi heristynehet,<br /></span>
+<span class="i0">simpukoiksi siintynehet,<br /></span>
+<span class="i0">kuningasten kunnioiksi,<br /></span>
+<span class="i0">valtojen iki iloksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i5">&mdash; &mdash; &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen,<br /></span>
+<span class="i0">toinen seppo Ilmarinen,<br /></span>
+<span class="i0">kolmas lieto Lemmin poika<br /></span>
+<span class="i0">siitä lähtevät selälle,<br /></span>
+<span class="i0">tuonne kylmähän kylähän,<br /></span>
+<span class="i0">pimeähän Pohjolahan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Päästyänsä matkan päähän<br /></span>
+<span class="i0">vetivät venosen maalle,<br /></span>
+<span class="i0">teloille teräksisille,<br /></span>
+<span class="i0">valkamoille vaskisille.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Astuvat tuville tuosta,<br /></span>
+<span class="i0">alle kattojen ajoihe;<br /></span>
+<span class="i0">kysyi Pohjolan emäntä,<br /></span>
+<span class="i0">tutkaeli tullehilta:<br /></span>
+<span class="i2">"Mipä miehillä sanoma,<br /></span>
+<span class="i0">millä matkalla olette?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">tuopa tuohon vastoavi:<br /></span>
+<span class="i0">"Sammosta sanomat miesten,<br /></span>
+<span class="i0">sillä matkalla olemme;<br /></span>
+<span class="i0">saimme sampuen jaolle,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen katselulle."<br /></span>
+<span class="i2">Louhi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i0">"Ei pyyssä kahen jakoa,<br /></span>
+<span class="i0">oravassa kolmen miehen;<br /></span>
+<span class="i0">hyvä on sampuen hyrätä<br /></span>
+<span class="i0">Pohjolan kivimäessä,<br /></span>
+<span class="i0">hyvä olla itseniki<br /></span>
+<span class="i0">sammon suuren haltijana."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Kun et antane osoa,<br /></span>
+<span class="i0">tuota sammon toista puolta,<br /></span>
+<span class="i0">niin on kaiken kantanemme,<br /></span>
+<span class="i0">vienemme venehesemme."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Louhi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">tuo tuosta pahoin pahastui,<br /></span>
+<span class="i0">kutsui Pohjolan kokohon,<br /></span>
+<span class="i0">pään varalle Väinämöisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">kävi kanteloisehensa;<br /></span>
+<span class="i0">tuota kaikki kuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">iloa imehtimähän.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Väkeä väsyttelevi,<br /></span>
+<span class="i0">rahvahaista raukaisevi,<br /></span>
+<span class="i0">kaikki nukkui kuuntelijat<br /></span>
+<span class="i0">Väinämöisen soitantoa [soitannosta].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä viisas Väinämöinen,<br /></span>
+<span class="i0">tietäjä iän-ikuinen,<br /></span>
+<span class="i0">ottavi uniset neulat,<br /></span>
+<span class="i0">voiteli unella silmät,<br /></span>
+<span class="i0">pani pitkähän unehen<br /></span>
+<span class="i0">koko Pohjolan perehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Meni sammon saatantahan,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen katsantahan,<br /></span>
+<span class="i0">lauloa hyrähtelevi<br /></span>
+<span class="i0">vaaran vaskisen ovilla,<br /></span>
+<span class="i0">jopa liikkui linnan portit,<br /></span>
+<span class="i0">ovet vahvat aukieli.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen,<br /></span>
+<span class="i0">toinen seppo Ilmarinen,<br /></span>
+<span class="i0">kolmas lieto Lemmin poika.<br /></span>
+<span class="i0">saattelivat sammon suuren,<br /></span>
+<span class="i0">veivät sen venosehensa,<br /></span>
+<span class="i0">latjasivat laivahansa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">lähti pois Pohjolasta.<br /></span>
+<span class="i0">Laskea karehtelevi<br /></span>
+<span class="i0">selkeä meren sinisen;<br /></span>
+<span class="i0">laski päivän, laski toisen,<br /></span>
+<span class="i0">päivänäpä kolmantena<br /></span>
+<span class="i0">tuo on lieto Lemminkäinen<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Miks'et laula Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">hyrehi hyväntöläinen [hyvä mies],<br /></span>
+<span class="i0">hyvän sammon saatuamme,<br /></span>
+<span class="i0">tien oikein osattuamme?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">hänpä varman vastaeli:<br /></span>
+<span class="i0">"Varahinen laulannaksi,<br /></span>
+<span class="i0">aikainen ilon pioksi;<br /></span>
+<span class="i0">äsken laulanta sopisi,<br /></span>
+<span class="i0">ilon teentä kelpoaisi,<br /></span>
+<span class="i0">kun omat ovet näkyisi,<br /></span>
+<span class="i0">omat ukset ulvahtaisi."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi lieto Lemminkäinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Kun et lauloa luvanne,<br /></span>
+<span class="i0">itse luome [luon itseni] laulamahan<br /></span>
+<span class="i0">heitäme [heitän itseni, ryhdyn] heläjämähän."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sai itse säveltämähän,<br /></span>
+<span class="i0">loihe kurja kukkumahan,<br /></span>
+<span class="i0">äreällä äänellänsä,<br /></span>
+<span class="i0">käreällä kulkullansa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kurki istui kannon päässä,<br /></span>
+<span class="i0">märän mättähän nenässä,<br /></span>
+<span class="i0">sepä säikähti kovasti,<br /></span>
+<span class="i0">lenti poikki Pohjolahan,<br /></span>
+<span class="i0">vielä parkaisi pahasti<br /></span>
+<span class="i0">Pohjan puolle saatuansa,<br /></span>
+<span class="i0">sillä Pohjolan herätti,<br /></span>
+<span class="i0">pahan vallan valveutti.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Nousi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">unen pitkän maattuansa,<br /></span>
+<span class="i0">kiirehti kivimäelle,<br /></span>
+<span class="i0">vaaran vaskisen ovelle,<br /></span>
+<span class="i0">sanoi tuonne tultuansa:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Voi polonen päiviäni!<br /></span>
+<span class="i0">jop' on täältä sampo saatu,<br /></span>
+<span class="i0">kaikki lukot lonkaeltu [sijaltansa väännetty]."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Uutarta [Udutarta] rukoelevi:<br /></span>
+<span class="i0">"Utu-tyttö, terhen [sumun] neiti,<br /></span>
+<span class="i0">seulo seulalla utua<br /></span>
+<span class="i0">selvälle meren selälle,<br /></span>
+<span class="i0">jott' ei päästä Väinämöisen,<br /></span>
+<span class="i0">osata Uvantolaisen!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Kun ei tuosta kyllin liene,<br /></span>
+<span class="i0">oi Ukko ylijumala,<br /></span>
+<span class="i0">rakenna rajuinen ilma,<br /></span>
+<span class="i0">nosta suuri säien voima<br /></span>
+<span class="i0">aivan vastahan venettä,<br /></span>
+<span class="i0">kulkematta kunnekkana!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Utu-tyttö, neiti terhen,<br /></span>
+<span class="i0">u'un huokuvi merelle,<br /></span>
+<span class="i0">sumun ilmahan sokesi.<br /></span>
+<span class="i0">Piti vanhan Väinämöisen<br /></span>
+<span class="i0">kokonaista kolme yötä<br /></span>
+<span class="i0">sisässä meren sinisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Yön kolmen levättyänsä<br /></span>
+<span class="i0">sisässä sumun sakean<br /></span>
+<span class="i0">virkki vanha Väinämöinen:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Ei ole mies pahempikana<br /></span>
+<span class="i0">u'ulla upottaminen,<br /></span>
+<span class="i0">terhenellä voittaminen."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Veti vettä kalvallansa,<br /></span>
+<span class="i0">merta miekalla sivalsi:<br /></span>
+<span class="i0">nousi talma taivahalle,<br /></span>
+<span class="i0">utu ilmoille yleni,<br /></span>
+<span class="i0">selvisi meri sumusta,<br /></span>
+<span class="i0">meren aalto auteresta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">laski eelle laivoansa;<br /></span>
+<span class="i0">oli aikoa vähäinen,<br /></span>
+<span class="i0">jo Ukko ylijumala<br /></span>
+<span class="i0">virkki tuulet tuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">säät rajut rajuamahan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Nousi tuulet tuulemahan,<br /></span>
+<span class="i0">säät rajut rajuamahan,<br /></span>
+<span class="i0">kovin läikkyi länsituuli,<br /></span>
+<span class="i0">luoe-tuuli tuikutteli,<br /></span>
+<span class="i0">etelä enemmän tuuli,<br /></span>
+<span class="i0">itä inkui ilkeästi,<br /></span>
+<span class="i0">kauheasti kaakko karjui,<br /></span>
+<span class="i0">pohjonen kovin porasi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Kovin silloin tuulet tuuli,<br /></span>
+<span class="i0">aallot hakkasi alusta,<br /></span>
+<span class="i0">veivät harpun hauvinluisen,<br /></span>
+<span class="i0">kantelon kalan-eväisen,<br /></span>
+<span class="i0">väen Vellamon hyväksi,<br /></span>
+<span class="i0">Ahtolan iki-iloksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siinä vanhan Väinämöisen<br /></span>
+<span class="i0">ve'et silmihin vetihe,<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Sinne sattui saalahani [saamani, tuottamani],<br /></span>
+<span class="i0">katosi iki iloni,<br /></span>
+<span class="i0">en tuota enempi saane<br /></span>
+<span class="i0">sinä ilmoisna ikänä<br /></span>
+<span class="i0">kuuna kullan valkeana."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">[Sampo-retkeltään palattuaan teki Väinämöinen koivusta<br /></span>
+<span class="i0">uuden kanteleen.]<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i5">&mdash; &mdash; &mdash;<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Louhi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">laittoi miehet miekkoihinsa,<br /></span>
+<span class="i0">rakenteli Pohjan purren,<br /></span>
+<span class="i0">suoritti sotavenosen,<br /></span>
+<span class="i0">siitä läksi laskemahan,<br /></span>
+<span class="i0">sekä läksi jotta joutui,<br /></span>
+<span class="i0">sampoa tapoamahan,<br /></span>
+<span class="i0">venehestä Väinämöisen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">laskevi sinistä merta.<br /></span>
+<span class="i0">Itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Oi sie lieto Lemmin poika,<br /></span>
+<span class="i0">nouse purjepuun nenähän!<br /></span>
+<span class="i0">katsaite etinen ilma,<br /></span>
+<span class="i0">tarkkoa takainen taivas,<br /></span>
+<span class="i0">onko selvät ilman rannat."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tuopa lieto Lemminkäinen<br /></span>
+<span class="i0">nousi purjepuun nenähän,<br /></span>
+<span class="i0">katsoi iät, katsoi lännet,<br /></span>
+<span class="i0">katsoi luotehet, etelät,<br /></span>
+<span class="i0">katsoi poikki pohjan rannan,<br /></span>
+<span class="i0">siitä tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Pieni on pilvi pohjoisessa,<br /></span>
+<span class="i0">pilven lonka luotehessa."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Ei se pilvi ollekkana,<br /></span>
+<span class="i0">se on pursi purjehinen;<br /></span>
+<span class="i0">katso toiste tarkemmasti!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Katsoi toiste, katsoi tarkoin,<br /></span>
+<span class="i0">sanovi sanalla tuolla:<br /></span>
+<span class="i0">"Saari kaukoa näkyvi,<br /></span>
+<span class="i0">etähältä ennättävi,<br /></span>
+<span class="i0">havukoita haavat täynnä,<br /></span>
+<span class="i0">koivut kirjo-koppeloita."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi vanha Väinämöinen:<br /></span>
+<span class="i0">"Jo vainen valehtelitki;<br /></span>
+<span class="i0">havukoita ei ne olle,<br /></span>
+<span class="i0">eikä kirjo-koppeloita,<br /></span>
+<span class="i0">ne on Pohjan poikasia;<br /></span>
+<span class="i0">katso tarkoin kolmannesti!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se on lieto Lemminkäinen<br /></span>
+<span class="i0">katsoi kerran kolmannenki,<br /></span>
+<span class="i0">sanovi sanalla tuolla:<br /></span>
+<span class="i0">"Jo tulevi Pohjan pursi,<br /></span>
+<span class="i0">satahanka hakkoavi,<br /></span>
+<span class="i0">sata miestä soutimilla,<br /></span>
+<span class="i0">tuhat ilman istumassa."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Silloin seppo Ilmarinen<br /></span>
+<span class="i0">souti kourilla kovilla,<br /></span>
+<span class="i0">souti lieto Lemminkäinen,<br /></span>
+<span class="i0">souti kansa kaikenlainen,<br /></span>
+<span class="i0">lyllyivät [notkuivat] melat lylyiset [mäntypuiset],<br /></span>
+<span class="i0">hangat piukki pihlajaiset,<br /></span>
+<span class="i0">nenä hyrski hylkehenä,<br /></span>
+<span class="i0">perä koskena kohisi,<br /></span>
+<span class="i0">eipä matka eistykkänä,<br /></span>
+<span class="i0">ei pakene puinen pursi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">jo tunsi tuhon tulevan,<br /></span>
+<span class="i0">arvelee ajattelevi,<br /></span>
+<span class="i0">siitä tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Vielä mä tuohon mutkan muistan,<br /></span>
+<span class="i0">keksin kummoa vähäsen."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Otti piitä pikkuruisen,<br /></span>
+<span class="i0">tauloa taki [aivan] vähäsen,<br /></span>
+<span class="i0">ne merehen mestoavi<br /></span>
+<span class="i0">yli olkansa vasemman,<br /></span>
+<span class="i0">sanovi sanalla tuolla,<br /></span>
+<span class="i0">lausui tuolla lausehella:<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">"Tuosta tulkohon karinen,<br /></span>
+<span class="i0">salasaari kasvakohon,<br /></span>
+<span class="i0">johon juosta pohjan purren,<br /></span>
+<span class="i0">satahangan halkiella!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Se siitä kariksi kasvoi,<br /></span>
+<span class="i0">loihe luo'oksi merehen,<br /></span>
+<span class="i0">itähän pitemmin puolin,<br /></span>
+<span class="i0">poikkipuolin pohjosehen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tulla puikki Pohjan pursi,<br /></span>
+<span class="i0">halki aallon hakkoavi,<br /></span>
+<span class="i0">juoksi Iuotohon lujasti,<br /></span>
+<span class="i0">kaaret poikki katkieli,<br /></span>
+<span class="i0">meren myrskyn hiertimessä,<br /></span>
+<span class="i0">lainehen rapaimessa [hyrskyssä].<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Louhi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">tohti toiseksi ruveta,<br /></span>
+<span class="i0">levitäikse lentämähän,<br /></span>
+<span class="i0">kokkona kohotteleikse,<br /></span>
+<span class="i0">sata miestä siiven alla,<br /></span>
+<span class="i0">tuhat purston tutkaimella,<br /></span>
+<span class="i0">sata miestä miekallista,<br /></span>
+<span class="i0">tuhat ampuja-urosta.<br /></span>
+</div></div>
+
+<div class="figcenter" style="width: 464px;">
+<img src="images/pict35.jpg" width="464" height="460" alt="" title="" />
+</div>
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Yllättävi Väinämöisen,<br /></span>
+<span class="i0">lenti purjepuun nenähän,<br /></span>
+<span class="i0">oli pursi päin pu'ota,<br /></span>
+<span class="i0">laiva laioin kallistua.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i0">"Ohoh Pohjolan emäntä!<br /></span>
+<span class="i0">joko saat jaolle sammon<br /></span>
+<span class="i0">nenähän utuisen niemen,<br /></span>
+<span class="i0">päähän saaren terhenisen?"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Sanoi Pohjolan emäntä:<br /></span>
+<span class="i0">"En lähe jaolle sammon<br /></span>
+<span class="i0">sinun kanssasi katala,<br /></span>
+<span class="i0">kerallasi Väinämöinen."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Tahtoi sampoa tavata<br /></span>
+<span class="i0">venehestä Väinämöisen.<br /></span>
+<span class="i0">Sammon saatatti vetehen,<br /></span>
+<span class="i0">selvälle meren selälle;<br /></span>
+<span class="i0">siinä sai muruiksi sampo,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokansi kappaleiksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mi meni muruja noita,<br /></span>
+<span class="i0">sammon suuria paloja,<br /></span>
+<span class="i0">alle selvien vesien,<br /></span>
+<span class="i0">ne jäivät ve'en varaksi<br /></span>
+<span class="i0">jäipä toisia muruja,<br /></span>
+<span class="i0">pienempäisiä paloja<br /></span>
+<span class="i0">selälle meren sinisen,<br /></span>
+<span class="i0">meren laajan lainehille.<br /></span>
+<span class="i0">Niitä tuuli työnnytteli,<br /></span>
+<span class="i0">aalto rannallen ajeli.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">näki tyrskyn työntelevän,<br /></span>
+<span class="i0">hyrskyn maalle hylkeävän<br /></span>
+<span class="i0">noita sampuen muruja.<br /></span>
+<span class="i0">Hän tuosta toki ihastui,<br /></span>
+<span class="i0">sanan virkkoi, noin nimesi:<br /></span>
+<span class="i0">"Tuost' on siemenen sikiö,<br /></span>
+<span class="i0">alku onnen ainiaisen,<br /></span>
+<span class="i0">tuosta kyntö, tuosta kylvö,<br /></span>
+<span class="i0">tuosta kasvu kaikenlainen<br /></span>
+<span class="i0">Suomen suurille tiloille,<br /></span>
+<span class="i0">Suomen maille mairehille."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Louhi Pohjolan emäntä<br /></span>
+<span class="i0">itse tuossa arvelevi:<br /></span>
+<span class="i0">"Jo minulta valta vaipui,<br /></span>
+<span class="i0">jo aleni arvioni,<br /></span>
+<span class="i0">eloni meni merehen,<br /></span>
+<span class="i0">sampo särkyi lainehisin."<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Läksi itkien kotihin,<br /></span>
+<span class="i0">polotellen pohjosehen,<br /></span>
+<span class="i0">ei saanut sanottavata<br /></span>
+<span class="i0">koko sammosta kotihin;<br /></span>
+<span class="i0">veipä kuitenkin vähäsen<br /></span>
+<span class="i0">sormella nimettömällä,<br /></span>
+<span class="i0">kantoi kannen Pohjolahan,<br /></span>
+<span class="i0">sai rivan Sariolahan;<br /></span>
+<span class="i0">siit' on polo Pohjolassa,<br /></span>
+<span class="i0">elo leivätön Lapissa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaka vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse maalle mentyänsä<br /></span>
+<span class="i0">löysi sampuen muruja,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen kappaleita,<br /></span>
+<span class="i0">rannalta merelliseltä,<br /></span>
+<span class="i0">hienoselta hietikolta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Saattoi sampuen muruset,<br /></span>
+<span class="i0">kirjokannen kappalehet,<br /></span>
+<span class="i0">nenähän utuisen niemen,<br /></span>
+<span class="i0">päähän saaren terhenisen,<br /></span>
+<span class="i0">kasvamahan, karttumahan,<br /></span>
+<span class="i0">saamahan, satoamahan,<br /></span>
+<span class="i0">olui'ksi ohrasiksi,<br /></span>
+<span class="i0">leiviksi rukihisiksi.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Siitä vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">itse tuon sanoiksi virkki:<br /></span>
+<span class="i0">"Anna luoja, suo Jumala,<br /></span>
+<span class="i0">anna onni ollaksemme,<br /></span>
+<span class="i0">hyvin ain' eleäksemme,<br /></span>
+<span class="i0">kunnialla kuollaksemme,<br /></span>
+<span class="i0">suloisessa Suomen maassa,<br /></span>
+<span class="i0">kaunihissa Karjalassa!"<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Vainamoisen_sanoja" id="Vainamoisen_sanoja"></a>126. Väinämöisen sanoja.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">1. Kielsi vanha Väinämöinen,<br /></span>
+<span class="i0">epäsi Suvannon sulho<br /></span>
+<span class="i0">kullalle kumartamasta<br /></span>
+<span class="i0">hopealle horjumasta.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">2. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">Kaunis on kattila tulella,<br /></span>
+<span class="i0">vaikka vettä kiehukohon;<br /></span>
+<span class="i0">hyvä mieli miehen päässä,<br /></span>
+<span class="i0">vaikka ilman istukohon &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">väki ei väännä hartioita,<br /></span>
+<span class="i0">säre ei mieli miehen päätä.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">3. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">Hoida honkaista venettä,<br /></span>
+<span class="i0">hoida hongan veistäjätä;<br /></span>
+<span class="i0">pah' on orja palkatonna,<br /></span>
+<span class="i0">paha paljon palkan kanssa &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">osallahan mies elävi,<br /></span>
+<span class="i0">koira toisen kohtalolla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">4. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">Aina auttavi Jumala,<br /></span>
+<span class="i0">ajan kunkin katkasevi;<br /></span>
+<span class="i0">viipyen erät paremmat,<br /></span>
+<span class="i0">kauan ollen kaunihimmat &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">harvoin syötti harva verkko,<br /></span>
+<span class="i0">silloin suurilla kaloilla.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">5. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">Jumalass' on juoksun määrä,<br /></span>
+<span class="i0">ei miehen ripeydessä;<br /></span>
+<span class="i0">juokseva johonki saapi,<br /></span>
+<span class="i0">käypä kauas kerkeävi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">usein käypi käypä härkä,<br /></span>
+<span class="i0">kun jo hengästyi hevonen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">6. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">Sitä kuusta kuuleminen,<br /></span>
+<span class="i0">jonka juurella asunto;<br /></span>
+<span class="i0">kiitä muille muita maita,<br /></span>
+<span class="i0">itselle omia maita &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">omat maat makuisimmat,<br /></span>
+<span class="i0">omat metsät mieluisimmat.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">7. Sanoi vanha Väinämöinen<br /></span>
+<span class="i0">nuoremmalle veiollensa:<br /></span>
+<span class="i0">soisin Suomeni hyväksi,<br /></span>
+<span class="i0">Karjalani kaunihiksi,<br /></span>
+<span class="i0">hyvin aina elettäväksi,<br /></span>
+<span class="i0">kunnialla kuoltavaksi &mdash;<br /></span>
+<span class="i0">laiskat Lappihin menevän,<br /></span>
+<span class="i0">muut veltot Viron vesille.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Runolaulaja" id="Runolaulaja"></a>127. Runolaulaja.</h2>
+
+
+<div class="poem"><div class="stanza">
+<span class="i0">Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,<br /></span>
+<span class="i0">kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,<br /></span>
+<span class="i0">hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää,<br /></span>
+<span class="i0">ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;<br /></span>
+<span class="i0">jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken.<br /></span>
+<span class="i0">Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,<br /></span>
+<span class="i0">vaan tavan vuoks' on kaikki ja teeskeltyä vaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen;<br /></span>
+<span class="i0">siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen,<br /></span>
+<span class="i0">ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin ...<br /></span>
+<span class="i0">kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa,<br /></span>
+<span class="i0">ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa:<br /></span>
+<span class="i0">"Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan,<br /></span>
+<span class="i0">kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan,<br /></span>
+<span class="i0">olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan,<br /></span>
+<span class="i0">hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen<br /></span>
+<span class="i0">ne lumivalkeoina valuvat harteillen.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus,<br /></span>
+<span class="i0">"Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus,<br /></span>
+<span class="i0">ja yli otsain lentää pimeät varjot yön,<br /></span>
+<span class="i0">ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan;<br /></span>
+<span class="i0">vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan,<br /></span>
+<span class="i0">kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin,<br /></span>
+<span class="i0">säveltään visertääpi sydämin tykkivin.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää,<br /></span>
+<span class="i0">ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää,<br /></span>
+<span class="i0">ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa,<br /></span>
+<span class="i0">ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan,<br /></span>
+<span class="i0">ja valon taistelusta pimeyttä vastahan,<br /></span>
+<span class="i0">hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on,<br /></span>
+<span class="i0">ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois,<br /></span>
+<span class="i0">kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois:<br /></span>
+<span class="i0">värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa,<br /></span>
+<span class="i0">ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää,<br /></span>
+<span class="i0">punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää,<br /></span>
+<span class="i0">ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat,<br /></span>
+<span class="i0">ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Ja ompi niinkuin riemu taas näyttais riemullen,<br /></span>
+<span class="i0">ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden;<br /></span>
+<span class="i0">iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,<br /></span>
+<span class="i0">ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.<br /></span>
+</div><div class="stanza">
+<span class="i0">Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty,<br /></span>
+<span class="i0">hän, hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän,<br /></span>
+<span class="i0">ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon<br /></span>
+<span class="i0">satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.<br /></span>
+</div></div>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Helsinki" id="Helsinki"></a>128. Helsinki.</h2>
+
+
+<p>Helsinki on, niinkuin tiedämme, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.
+Meistä Suomalaisista näyttää se niin suurelta ja komealta, että
+luulemme sille tuskin vertoja löytyvänkään. Mutta muukalaisetkin, jotka
+siellä käyvät, sanovat, että se on Europan sievimpiä kaupunkeja, jos
+kohta se onkin pieni Europan varsinaisten suurten kaupunkien rinnalla.</p>
+
+<p>Helsinki herättää huomiota varsinkin rakennustensa, puhtautena ja
+järjestyksensä sekä ympäristöjensä kautta.</p>
+
+<p>Mitä ensinnäkin rakennuksiin tulee, on niiden joukossa koko joukko
+varsin komeita ja kauniita. Varsinkin viime vuosina on sinne
+lisääntynyt paljo suuria kartanoita, jotka ovat rakennustaiteellisessa
+suhteessa erittäin uljaita. Kun vaeltelee Helsingin valtakatuja ja
+yleisempiä paikkoja pitkin ja näkee nuo monikerroksiset rakennukset
+taiteellisine koristuksineen, luuleepa todellakin olevansa jossakin
+Europan suurista kaupungeista. Mahtava Nikolain kirkko sekä Yliopiston
+ja Senaatin suuret, arvokkaan näköiset rakennukset tarjoavat
+Senaatin-torilla kävelijälle varsin mahtavan katseltavan. Vähän matkan
+päässä näistä ovat Suomen säätyjen talo, Suomen Pankki, Valtioarkisto,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kartano ja Ritarihuone, kaikki uusia,
+mahtavia rakennuksia. Viehättävimpiä paikkoja on myös n.s. Runebergin
+puisto, jonka keskellä on suuren runoilijamme Johan Ludvig Runeherg'in
+korkea kuvapatsas. Uljaita rakennuksia on sen ympäristöllä.</p>
+
+<p>Kaikkialla Helsingissä valvotaan huolellisesti puhtauden ja
+järjestyksen noudattamista. Siinä suhteessa varsinkin tekee se
+ulkomaalaisiinkin matkailijoihin hyvän vaikutuksen.</p>
+
+<p>Helsingin ympäristöllä on kauniita puistoja, Kaisaniemi, Kaivopuisto,
+Alppila y.m., joissa kaupunkilaisten on mukava itseään kauniina
+kesäpäivinä virkistää. Koska Helsinki on meren rannalla, voipi sieltä
+monesta paikasta myös nähdä aavan meren. Sellainen paikka on varsinkin
+n.s. Ohservatori-vuori, jossa on laitos tähtitieteellisiä tutkimuksia
+varten.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict36.jpg" width="600" height="373" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Mutta vielä enemmän, kuin tuon ulkonaisen komeutensa vuoksi,
+on Helsingillä meille suomalaisille suuri merkitys sen vuoksi,
+että se todella on Suomen pääkaupunki ja sellaisena kaiken
+valtiollisen ja henkisen elämämme keskuspaikka. Siellä on korkein
+kotimainen hallitus-virastomme, Keisarillinen Senaatti, joka
+Keisarin-Suuriruhtinaan nimessä hoitaa maan hallintoa ja ylimpänä
+tuomioistuimena ratkaisee sinne vedotut oikeus-asiat. Helsinkiin
+kokoontuvat kansamme edusmiehet valtiopäiville keskustelemaan ja
+päättämään tärkeistä, koko maata koskevista asioista. Siellä on Suomen
+korkein opisto, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, joka valmistaa
+maalle oppineita tiedemiehiä sekä pappeja, tuomareita ja muita
+virkamiehiä. Samalla on siellä paljo muita kouluja. Siellä toimitetaan
+Suomen suurimmat sanomalehdet, jotka sitten leviävät ympäri maata,
+antaen tietoja sekä koti- että ulkomaisista oloista ja tapahtumista.
+Siellä on suuria kokoelmia Suomen maalaus- ja kuvanveistotaiteilijain
+teoksista. Monet seurat ja yhdistykset, jotka tavalla tai toisella
+koettavat yhteiskuntaa ja yleisiä asioita edistää, vaikuttavat
+tehokkaimmasti juuri pääkaupungissa. Täten on Helsinki todella tullut
+maamme henkisen ja aineellisen kehityksen keskukseksi.</p>
+
+<p>Elämä Helsingissä on sangen vilkasta. Asukasluku siellä nouseekin nyt
+jo noin 100,000 tienoille. Suuremmilla kaduilla on alituinen liike ja
+hyörinä; samoin myös avoveden aikaan satamassa, jossa on lukuisasti
+höyry- ja purjelaivoja. Monet pääkaupungin asukkaat kuitenkin muuttavat
+Helsingistä kuumaksi kesä-ajaksi maaseuduille saadaksensa siellä
+nauttia maa-elämän rauhaa ja raittiimpaa ilmaa. Syksyllä yliopiston ja
+koulujen avautuessa palaavat jälleen kaikki pääkaupunkiin takaisin.
+Pian alkaa kaduilla vilistä koulunuorisoa ja muuta yleisöä. Hupaista
+on silloin taas nähdä suuria laumoja ylioppilaitakin, valkea,
+kultalyyryllä koristettu lakki päässä. Hekin tulevat kaikilta Suomen
+ääriltä sinne lukujansa jatkamaan, valmistuaksensa työntekijöiksi
+isänmaansa ja kansansa hyväksi.</p>
+
+<p>Kun Helsinki täten on muodostunut oikein suuren kaupungin tapaiseksi,
+on siihen siten tarttunut tällaisten kaupunkien varjopuoliakin. Ei voi
+kieltää, että komeutta sekä ylöllisyyttä asunnoissa, puvuissa ja
+nautinnossa on Helsingissä tavattavissa enemmän, kuin köyhän Suomen
+kansan pääkaupungille soveltuisi. Mutta ehkäpä tällaiset puolet
+vähitellen ajan kuluessa tasaantuvat kaiken sen hyvän ja jalon
+vaikutuksesta, mitä pääkaupungistamme epäilemättä löytyy.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Matka-kuvauksia" id="Matka-kuvauksia"></a>129. Matka-kuvauksia.</h2>
+
+
+<p>I. Nykyajan kulkuneuvoista.</p>
+
+<p>Arvaamattoman nopeasti voi nykyaikaan matkustella. Kun ennen kului
+viikkokausia tai enemmänkin matkustaessa esimerkiksi Oulusta
+Helsinkiin, suoritetaan tuo matka nykyään likimiten yhdessä
+vuorokaudessa. Ja mikä ero matkustamisen välillä! Ennen kuljettiin
+hevosvoimalla, reellä tai rattailla, ja matkustavainen oli kaikkien
+niiden hankaluuksien alainen, joita pahat ilmat, huono keli ja huonot
+ajoneuvot mukanansa tuovat. Nyt sitävastoin kuljetaan höyryn voimalla,
+mukavissa vaunuissa, pitkin tasaista rautatietä. Olkoon ulkona
+millainen sää tahansa, lämpimässä rautatievaunussa istut aivan
+turvallisena mukavalla istuimellasi. Ja kesäiseen aikaan pääsee
+nopeakulkuisilla ja mukavilla höyrylaivoilla vesiä myöten
+matkustelemaan. Totta on, että tällaista vauhtia kulkiessa ei juuri
+ennätä tutustua teiden ja kulkuväyläin varsilla oleviin maisemiin ja
+niiden asukkaisiin, mutta aikaa voitetaan paljo ja kaikki asiat tulevat
+nopeammin suoritetuiksi.</p>
+
+<p>Ja niinkuin nykyään liike omassa maassamme hyvien kulkuneuvojen kautta
+on lisääntynyt, niinpä on se tehnyt ulkomaillakin ja vielä suuremmassa
+määrässä. Eikä nykyään tarvita suuria valmistuksia ja puuhia
+ulkomaamatkaa varten. Pieni matkalaukku, jossa on kaikkein tärkeimmät
+ja välttämättömimmät matkatarpeet, on pian varustettu. Kaikkia tarpeita
+et ota mukaasi, koska ne voit matkallasi huokeasta hinnasta hankkia ja
+pääset siten kuljettamasta mukanasi suuria tavarajoukkoja. Jos sinulla
+on aikaa liikenemään ja varallisuutta joku määrä, voit hyvinkin pian
+tehdä matkan minne tahansa Europassa, ja vieläkin edemmäksi, jos asiasi
+niin vaativat.</p>
+
+<p>Tahdotko, nuori lukijani, joka äskettäin olet tutustunut oman maasi ja
+Europan maantietoon, lähteä kanssani lyhyelle huvimatkalle oman maan
+halki lähimpiin naapurimaihimme Europassa? Jos olet läksysi hyvin
+lukenut ja muutenkin itsesi hyvin käyttänyt, luulisin tuon matkan
+sinulle tuottavan virkistystä. Paljoja en sinulle tuosta matkasta
+lupaa, koska meillä on kiire. Emme siis joudu missään kauvoja aikoja
+viipymään. Matkustamme, minkä ennätämme, ja koetamme samalla kiinnittää
+huomiotamme ympäristöömme. Voipihan siitäkin olla sekä huvia että
+hyötyä.</p>
+
+
+<p>II. Suomessa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict37.jpg" width="600" height="439" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Mistä lähtisimmekään liikkeelle? Ehkä Suomen rautatien nykyjään
+pohjoisimmasta kohdasta, Oulun kaupungista. On aamupäivä kun sanomme
+jäähyväiset ystävällisille ja vilkkaille Oululaisille. Me istumme jo
+vaunussa muiden matkustavaisten kanssa, ja juna lähtee liikkeelle.
+Ensin se kulkee hitaasti, mutta vähitellen sen vauhti kiihtyy, jopa
+kulkenee se ainakin kahden ja puolen penikuorman vauhdilla tunnissa.
+Katselemme ympärillemme tutustuaksemme matkatovereihimme. Talonpoikia,
+maakauppiaita ja muutamia herrasmiehiä istuu samassa vaunussa.
+Matkustajat istuvat toistaiseksi itsekseen, ei kukaan puhele naapurinsa
+kanssa, kaikki ovat hyvin juhlallisen ja vakavan näköisiä. Sellainen on
+meidän suomalaisten luonto. Ellei tuossa harvapuheisuudessa mitään
+pahaa olekaan, niin eipä haittaisi kuitenkaan vähän suurempi
+vilkkauskaan. Mutta tämä sikseen. Kempeleen aseman ohi olemme jo
+menneet, ja nyt aukenevat Limingan laajat niittymaat eteemme. Onpas
+siinä viheriöivää alankoa niin pitkälti kuin silmä kantaa! Mutta pian
+jättää kiitävä juna nekin jälkeensä. Yhä etelämmäksi tullaan.
+Oulun läänin eteläosassa alkaa jo kaikenmoinen viljelys tulla
+näkyviin. Peltoja, niittyjä ja hyvin rakennettuja kyliä näkee siellä
+täällä tuon tuostakin. Iltapuolella päivää saavutaan Pohjanmaan
+rannikolle ruotsinkielisen väestön asuma-aloille. Kuuluisan Kokkolan
+kaupunginkin saamme sivumennen nähdä. Sitten kääntyy matka taas
+rannikkomaalta sisämaahan päin suomalaisten keskuuteen. Nytpä
+tullaankin etelä-Pohjanmaan hyvin viljellyille tasangoille. Toisin
+paikoin saapi nähdä silmäkannot viljeltyä maata. Talonpoikaistalot ovat
+upeita ja siistejä ulkonäöltään. Seinäjoen asemalla yömme vietettyämme
+kiidämme seuraavana päivänä taas sisämaahan päin. Nyt tullaan
+vähitellen varsinaiselle Hämäläisten alueelle. Sen voipi kuulla
+vastasaapuneiden matkustavaisten kielimurteestakin. Seudut, joiden läpi
+kuljemme, ovat hyvin vaihtelevia. Suomen luonnon moninaisuus tulee
+näkyviin. Milloin metsiä ja kankaita, milloin kauniita järvimaisemia,
+milloin erämaata, milloin taas hyvin asuttuja kyliä on tien varsilla.
+&mdash; Iltapuolella päivää olemme jo saapuneet Kangasalan luonnon-ihanille
+seuduille. Hupaista olisi poiketa niitä lähemmin katsomaan, nousta
+esimerkiksi Harjulan harjulle, jonka hurmaavan kauniista näkö-aloista
+Topeliuksen Sylvia-lintu laulaa. Mutta tällaiseen poikkeamiseen ei
+meillä ole aikaa. Pian jo saavumme kuuluisaan Tampereen kaupunkiin.
+Juna viipyy tässä ainoastaan jonkun minuutin. Emme siis ennätä käydä
+kaupunkia lähemmin katsomassa, mutta kehoitan sinua joskus toiste
+siellä käymään. Kannattaa katsoa sen uljaita, monikerroksisia
+tehdasrakennuksia, uljasta Tammerkoskea sekä kauniita ympäristöjä,
+esimerkiksi ihanista näköaloistaan kuuluisata Pyynikin harjua.</p>
+
+<p>Tunnin päästä jo saavamme Toijalaan, jossa Turusta päin
+tulevat matkustajat yhtyvät seuraamme. Yhä vilkkaammaksi näyttää
+matkustaja-liike käyvän. Kansaa monenmoista kulkee nyt jo mukanamme,
+näkeepä muutamia ulkomaalaisiakin. Enemmistönä kuitenkin on vielä
+hämäläinen maalaiskansa. Hyvin viljellyt seudut sekä talonpoikain
+siisti vaatteus ja arvokas ulkonäkö osoittavat, että kuljemme
+seuduilla, joissa kansa ylimalkaan on varakasta ja hyvästi
+toimeentulevaa. Mutta Hämäläisestähän onkin se maine, että hän on
+uuttera ja voimakas peltomies. Onpa matkailijani joukossa kuitenkin
+myös vähemmän miellyttäviä ilmiöitä. Tuolla istuu näet joukko räyhääviä
+miehiä. Kaupungista tullessaan ovat he "tuliaisiksi" ostaneet itselleen
+paloviinaa. Sitä he maistelevat jo matkallakin. Oudoksuen katselet
+tätä, kammoksuen kuuntelet rumia kiroussanoja, joita heidän suustaan
+tiheään tulvaa. &mdash; On jo ilta tulemassa. Kauan ei viivytä Hämeenlinnan
+asemalla. Vilaukselta vaan voimme katsella noin virstan päässä olevaa
+Hämeenlinnaa. Kun vielä tunnin aikaa matkustetaan, saavutaan Riihimäen
+asemalle, josta toinen tie erkanee Helsinkiin, toinen Pietariin päin.
+Tällä asemalla on suuri matkustaja-tulva. Kaikennäköistä kansaa saat
+tässä katsella ja monta eri kieltäkin kuulla. Matkustavaisten joukossa
+löytyy näet paljo ulkomaalaisiakin, jotka ovat matkalla, mitkä
+Pietariin, mitkä Helsinkiin, mitkä taas Suomen ihania maisemia
+katselemaan. Maamme luonnon ihanuus on näet jo tullut ulkomaillakin
+tunnetuksi. &mdash; Muutaman tunnin odotettuamme saapuu Riihimäelle
+Helsingistä Pietariin päin menevä juna. Siihen astumme. Koska on yön
+aika, ovat useimmat matkustajat etsineet itselleen leposijaa vaunuissa.
+Niinpä on paras meidänkin tehdä, koska näkyy siksi tilaa löytyvän. Juna
+viepi meitä nyt yötä myöten itään päin. Meillä ei siis ole tilaisuutta
+katsella tien varsilla olevia maisemia. Ne ovatkin jotenkin
+yksitoikkoisia, koska rautatie kulkee Salpausselän tasaisia rinteitä
+pitkin. Yön hiljaisuutta ei häiritse muu kuin höyryveturin silloin
+tällöin kuuluva vihellys, tai joku matkustaja, joka jollakin asemalla
+astuu vaunuun tai menee siitä pois.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict38.jpg" width="600" height="421" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Aamulla olemme jo Viipurissa, Karjalan pääkaupungissa. Hauska olisi
+käydä katsomassa tuota vanhaa, muistorikasta kaupunkia ja sen vanhaa,
+Torkel Knuutinpojan rakentamaa linnaa, mutta juna viipyy Viipurin
+asemalla ainoastaan 15 minuuttia. Ennätämme vain juoda lasin teetä
+(joka juoma näkyy täälläpäin, samoin kuin Venäjällä, olevan hyvin
+käytännössä) maukkaan "Viipurin-rinkelin" kanssa. Pian jo kuljettaa
+juna meitä eteenpäin. Matkustettuamme vielä jonkun tunnin kiidämme
+pienoisen Rajajoen yli, ja lähin eli Valkeasaaren asema on jo Venäjän
+puolella. Suomen suuriruhtinaanmaan, rakkaan kotimaamme, olemme nyt
+jättäneet. Joku viikko voipi mennä, ennenkuin sitä jälleen saamme
+tervehtiä. Mutta vielä tuntuu olo kuitenkin kodikkaalta. Suuri osa
+matkustajista on suomalaisia, varsinkin kauppiaita, jotka matkustavat
+Pietariin kauppoja tekemään.</p>
+
+
+<p>III. Venäjällä.</p>
+
+<p>Jo ennenkuin Pietariin saavumme, huomaamme, että tuo Venäjän
+keisarikunnan suuri pääkaupunki ei ole enää etäällä. Pitkin matkaa
+Valkeasaaresta alkaen näkyy rautatien varrella tiheässä sieviä
+kesähuviloita, joissa varakkaat Pietarilaiset kesäänsä viettävät. Seutu
+ei itsestään muuten ole erittäin ihanaa; yksitoikkoista, havupuuta
+kasvavaa alankoa on kaiken matkaa. Mutta Pietarilaiset pitävät
+kuitenkin suurena onnena, että saavat täällä havupuiden siimeksessä
+nauttia maaelämän raittiutta. Siksipä ovatkin Pietarin lähimmät
+ympäristöt täynnä heidän huviloitansa. Ja maa, joka on luonnostaan
+perin laihaa, on hedelmä- ynnä lehtipuita istuttamalla muutamin paikoin
+muutettu oikein yrttitarhan muotoiseksi. Ja siellä täällä näkee laajoja
+peltoja, jotka ovat viljellyt kuin ryytimaat. Kaalit, lantut, kurkut ja
+muut kyökkikasvit rehoittavat niillä uuraan Venäläisen hoidolla. Tämä
+on suomalaiselle silmiin pistävää. Suomalainen ei näet vielä suuresti
+harrasta ryytimaan hoitoa, mutta Venäläinen sitä vastoin, joka paljon
+enemmän käyttää kasviaineita ravinnokseen, hoitaa ryytimaitaan hyvin
+innokkaasti ja huolellisesti. Eipä olisi vahingoksi, jos mekin enemmän
+perehtyisimme tähän hupaiseen ja hyödylliseen viljelyshaaraan.</p>
+
+<p>Tunnin kuluttua Valkeasaaresta lähdettyämme saavumme Pietariin Suomen
+rautatie-asemalle. Hiljaisesta, yksinkertaisesta Suomestamme olemme
+siis saapuneet keskelle suuren maailmankaupungin hälinää ja loistoa. Ja
+nyt lähdemme katselemaan tuota kuulua kaupunkia. Jos olet Helsingissä
+käynyt, et suurestikaan hämmästy Pietarin rakennusten komeutta. Sillä
+yhtä komeita ja soreita löytyy edellisessäkin kaupungissa, jos kohta
+vähemmässä määrässä. Mutta sille, joka ensi kertaa katselee tuollaista
+jättiläis-kaupunkia, on jo rakennuksissakin ihmettelemistä. Kolmi-,
+neli- ja viisikerroksisia kartanoita näkee sadottain. Moniaat ovat
+rakennetut erittäin komeasti ja aistikkaasti, kuten esim. keisarilliset
+linnat. On niissä yksinkertaisella maalaisella katselemista.</p>
+
+<p>Mutta mennäänpä jollekin Pietarin liikepaikalle, esimerkiksi suurelle
+Nevski-kadulle. Hauska on kulkea sileitä jalkakäytäviä myöten ja
+katsella vastaantulevia ihmisjoukkoja. Kuka kulkee jalkasin, kuka ajaen
+vaunuissa tai "isvosikkain" nelipyöräisissä ajoneuvoissa. On siinä
+ihmistä jos jonkin säätyistä ja muotoista. Tuossa on parvi parrakkaita
+työmiehiä, punapaitaisia ja leveähousuisia. Tuossa kulkee komppania
+sotamiehiä. Tuossa ajaa komeasti puettu sotaherra. Miehiä, naisia ja
+lapsia kiitää tulvinaan ohitse, kaikilla näyttää olevan kiire. Mikä on
+puettu silkkiin ja samettiin, mikä kerjäläisen repaleisiin. Alituinen
+ohitse ajavain hälinä huumaa silmäsi. Et jaksa enää tarkatakaan.
+Omituiseen pitkään kaapuun puettu mies vetää kuitenkin huomion
+puoleensa. Arvelet että se on joku muhamettilainen, jonka kotimaa on
+kaukana Venäjän Aasian-puoleisilla alusmailla. Uljaan näköinen
+Tsherkessi, Kaukasian lapsi, kulkee ohitsesi, päässä karvalakki ja yllä
+pitkänläntä nuttu, jonka rintapuolet ovat varustetut lukuisilla
+pistoleilla ynnä muilla aseilla.</p>
+
+<p>Tylsistyt viimein katsellessasi tuota ihmishälinää. Alat tarkastella
+kadun varsilla olevia asuntoja. Minne vaan katsot, näet mahtavia
+palatseja. Niiden alakerroksissa on usein komeita kauppapuoteja ja
+ravintoloita. Edellisissä vallitsee huikaiseva komeus ja tavarain
+runsaus. Kyllä niissä on myytävänä, mitä vaan mielesi haluaa. Ja jos
+pistäydyt niihin kauppoja tekemään, olenpa varma, että kielevät
+kauppapalvelijat saavat kukkarostasi kopeekat heltiämään.</p>
+
+<p>Ylimalkaan näkee kansan syvän kunnioituksen uskontoansa kohtaan
+kaikkialla esiytyvän. Kirkkoja ja luostareita on paljon. Harras
+Venäläinen aina kirkon kohdalla paljastaa päänsä ja tekee ristinmerkin.
+Samoin hän huoneeseen tullessaan, ennenkuin talon asukkaita tervehtii,
+ristii itsensä Jumalan-kuvan edessä. Matkalle lähtiessään ei hän unohda
+siunata itseään. Tämä kaikki osoittaa, että kansa kaikessa elossaan ja
+olossaan ikäänkuin tahtoo asettua Korkeimman silmäin eteen ja
+suojelukseen. Paljo sellaisessa tavassa epäilemättä on pelkkää
+ulkomuotoa, ilman sydämen hartautta, mutta ei ole miellyttäväisyyttä
+vailla tuo ulkonainenkaan kunnioitus uskontoa kohtaan.</p>
+
+<p>Mahtava Neva-joki laskee Pietarin lävitse Suomenlahteen. Useita komeita
+siltoja on rakennettu sen ylitse. Ja sen pinnalla kulkee tiheään
+pieniä höyrylaivoja, joissa aina on suuri joukko matkustavaisia. &mdash;
+Kaikenmoisia kulkuneuvoja onkin tarpeen sellaisessa kaupungissa, kuin
+Pietari on. Jalkaisin ei siellä jaksaisi matkoja suorittaa. Samoin kuin
+nykyään muissakin suurissa kaupungeissa on Pietarissakin paljo suuria,
+monta kymmentä henkeä vetäviä vaunuja, joita hevoset kuljettavat
+pitkin katuja rautakiskoisia ratoja myöten. Niissä pääsee muutamalla
+kopeekalla kulkemaan virstamääriä. Sitäpaitsi vilisee ajureita, n.s.
+isvosikoita, jotka aina ovat alttiit kuljettamaan sinua, jopa perin
+halvastakin, jos vaan osaat hyvästi tinkiä. Sillä Pietarissa, niinkuin
+muuallakin Venäjällä, kuuluu tinkiminen välttämättömänä pahana kaikkeen
+asioimiseen.</p>
+
+<p>Hupaista olisi meidän käydä Pietarin monilukuisissa julkisissa
+paikoissa, mutta tällä kertaa kuitenkin mieluummin tahdomme nähdä
+palasen Venäjän maaseutuakin. Lähdemme Pietarista rautateitse
+lounaaseen päin, Saksan rajalle. Se matka kestää vähän toista
+vuorokautta. Istuinpaikat vaunussa saatuamme alamme tarkastella
+ympärillemme. Siisteyden puolesta olisi vaunussamme yhtä ja toista
+korjattavaa. Mitä matkustavaan yleisöön tulee, on se hyvin sekalaista:
+upseereja, sotamiehiä, ylioppilaita, talonpoikaisia miehiä ja naisia,
+kaupustelijoita, työmiehiä y.m. Melkein kaikki polttavat papyrosseja,
+yksin herras-naisetkin. Puhellaan vilkkaasti ja isoäänisesti, ja
+puhellessa tehdään käsillä liikkeitä. Vaunun etäisimmässä nurkassa
+oleva nuori mies alkaa soittaa käsiharmonikkaa. Sävelten vaikutuksesta
+alkaa koko hänen olentonsa elää. Kuulioihinkin tarttuu soiton hurmaus.
+Venäläisen hilpeä ja soittoa rakastava luonne puhkee näkyviin. Jos tila
+vaunussa sallisi, saisimme ehkä nähdä nuorten miesten pian pyörivän
+huimaavassa tanssissa.</p>
+
+<p>Seudut, joiden läpi kuljemme, ovat enimmäkseen yksitoikkoisia
+alanko- ja nummimaita. Kyliä näkee vaan harvakseltaan rautatien
+varsilla. Tämä osa Venäjää ei olekaan maan viljavimpia seutuja. Ne ovat
+Venäjän keski- ja etelä-osissa. Siellä ovat mainion viljavat
+"mustanmullan" maat, ja väkirikkaita kaupunkeja ja kyliä on tiheästi.</p>
+
+<p>Väsyttäväksi alkaa käydä matkustaminen tätä yksitoikkoista seutua
+pitkin. Muutamia kaupunkeja on tien varrella, mutta juna ei niiden
+kohdalla kauvoja viivy. Tulee ilta ja yö. Juna yhä jatkaa kulkuaan.
+Matkustajat käyvät uneliaiksi. Kukin koettaa nukahtaa istumapaikallaan,
+mutta eipä se oikein onnistu. Levottoman yön jälkeen ollaan aamusella
+jotenkin nurpeamielisiä. Mutta siitä toinnutaan. Matkustajilla on näet
+mukanaan teekannut, joihin he asemilta saavat kuumaa vettä. Pian he
+siis voivat nauttia mielijuomaansa, höyryävää teetä, jota moni heistä
+jaksaa juoda hämmästyttävän suuret määrät. Elämä vaunussa vilkastuu. Ei
+olla totuttu suuriin kursastelemisiin, vaan häikäilemättä aletaan
+vaunussa siistiä puvut, pestä kasvot, suoria hiukset y.m.</p>
+
+<p>Likeisen yhteydemme kautta Venäläisten kanssa olemme jo entuudesta
+jossakin määrin oppineet heitä ja heidän tapojansa tuntemaan, joten
+matka tähän asti ei ole voinut vielä tarjotakaan mitään erityisesti
+uutta ja huomiotamme herättävää. Mutta juna kiitää eteenpäin. Pian
+tulemme tutustumaan maahan ja kansaan, jotka ovat meille verraten
+oudot. Tuntuupa sen vuoksi hieman juhlalliselta mielessä.</p>
+
+
+<p>IV. Saksanmaa.</p>
+
+<p>Ollaan siis ensimmäisellä rautatie-asemalla Saksan puolella, Preussin
+kuningaskunnan alueella. Suuri muutos on tosiaan tapahtunut oloissa
+muutamana minuuttina, joiden kuluessa olemme siirtyneet viimeiseltä
+venäläiseltä asemalta ensimmäiselle saksalaiselle asemalle. Kansan
+ulkomuoto, kieli, puku ja rakennuksetkin ovat toisenlaatuisia. Nuo
+venäläisillä asemilla tavattavat teekeittiöt ovat melkein kadonneet.
+Peränurkassa ei näe Jumalan-kuvaa eikä kansan tekevän ristinmerkkiä sen
+edessä &mdash; todistus siitä, että olemme tulleet toisen uskonnon alueelle.
+Preussilaisethan ovatkin luterilaisia, tunnustavat siis samaa uskontoa,
+kuin Suomen kansan enemmistökin. Muuten tapaamme yhtäläisyyttä omien
+olojemme kanssa; ellei saksankieli, jota kuulemme puhuttavan,
+muistuttaisi meitä siitä, että olemme vieraalla maalla, eipä sitä
+muusta paljo huomaisikaan. &mdash; Mutta juna lähtee pian Saksan ja Preussin
+pääkaupunkiin Berliniin päin, ja sitä ennen ovat passimme ja
+matkatavaramme tarkastuksessa käytettävät; rajan yli mennessä näet
+täytyy muutamista tavaroista tullia maksaa, ja ilman täydellistä passia
+ei matkustavaisen ole yrittämistäkään Saksan alueelle. Nämä
+tarkastukset onnella kestettyämme istumme viimeinkin junassa, joka
+hyvää vauhtia alkaa viedä meitä Berliniä kohden. Matkaa kestää noin
+päiväkauden. Mainittuamme vaan, että maisemat, joiden läpi kuljemme,
+ovat enimmäkseen laajoja tasangoita, joilla näkee paljon
+viljelemättömiäkin aloja, kankaita ja metsämaitakin, siirrymme nyt
+suorastaan Berliniin.</p>
+
+<p>Junan pysähdyttyä sille asemalle, johon Pietarista tuleva juna saapuu
+&mdash; sillä Berlinissä, samoin kuin Pietarissa ja muissa suurissa
+kaupungeissa, on monta rautatie-asemaa &mdash; astumme katettuun, yhden
+hevosen vedettävään vaunuun, jossa kuljemme johonkin majataloon eli
+"hotelliin", niinkuin niitä sanotaan. Siellä puhdistettuamme
+itsestämme matkan pölyt, lähdemme tarkastelemaan tätä suurta
+kaupunkia, jonka asukasmäärä tekee noin kaksi miljoonaa. Kiirehdimme
+kaupungin keskuksessa olevalle kuuluisalle "Unter den Linden-" eli
+lehmus-kadulle. Sen keskikohtana on pitkin pituuttaan tuuheain
+lehmusten varjoama kävelypuisto. Kadun molemmilla puolilla on mahtavia
+rakennuksia, toinen toistaan kauniimpia ja komeampia. Istahdamme
+viheriäiselle penkille lehmuksen varjoon ja katselemme ohi kulkevaa
+ihmisten vilinää. Ja vilinää siinä on todellakin, aivan yhtä suurta,
+kuin Pietarin Nevskikadulla. Yhden ja kahden hevosen vetämiä vaunuja
+kulkee sadottain ohitsemme, mutta mitään sanottavaa jyrinää ei niistä
+synny, kun katu tällä kohdalla on peitetty sementillä, jota myöten
+pyörät kulkevat tasaisesti. Jalan kävelijöitä on katu melkein
+mustanaan. Mutta, jos emme ota lukuun tuota suurenmoisuutta
+rakennuksissa ja liikkeessä, emme tässä katsellessamme oikeastaan
+mitään outoa huomaa. Katu itsessään muistuttaa koko lailla Helsingin
+esplanaadikatua. Ja kun katselemme ohi kulkevia ihmisiä, emme
+niissäkään mitään erityisempää huomaa, näyttävätpä kasvoiltaan ja
+puvuiltaan melkein, kuin olisivat vanhoja tuttuja, joita muka olisimme
+tavanneet Helsingissä tai muissa oman maamme kaupungeissa. Siinä
+määrässä tekee yhtäläinen sivistys ja samallaiset olosuhteet ihmiset
+toistensa näköisiksi. Ja vaikka olemme nyt jo koko joukon omaa
+maatamme etelämpänä, ei asukasten ulkomuodossa vielä huomaa tuota
+etelämaalaisten tummaverisyyttäkään paljoa suuremmassa määrässä, kuin
+meilläkään. Sen vuoksi niiden yhtäläisyys omien kansalaistemme kanssa
+on sitä tuntuvampi. Tarkemmin katsoessa huomaat kuitenkin useampien
+kasvonpiirteissä jotakin omituisesti saksalaista. Varsinkin saat usein
+nähdä kasvoja, jotka ovat laihanpuoleiset, mutta ilmaisevat suurta
+henkevyyttä ja tarmoa. Ylimalkaan ovat Preussilaiset kookkaita ja
+uljaita ryhdiltään. Siinä huomaa sotilaallisen kasvatuksen jälkiä.
+Heidän varsinaiset soturinsa, joita kaikkialla tapaa, ovat enimmäkseen
+voimakkaan näköisiä, soreavartaloisia miehiä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict39.jpg" width="600" height="459" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Berlinissä on lukemattomia merkillisiä katseltavia; esimerkiksi
+komeat kuninkaalliset linnat, mainio yliopisto, suurenmoiset
+taideteoskokoelmat, eläintarha j.n.e. Niihin tarkemmin tutustuaksemme
+tarvitsisimme moniaita viikkoja aikaa. Jätämme ne siis tällä kertaa ja
+riennämme syvemmälle Saksaan, nähdäksemme, miltä maa ja kansa siellä
+päin näyttävät. Teemme ensinnäkin matkan Saksin kuningaskuntaan.</p>
+
+<p>Sinne päin kuljetaan ensin tasaisia maita myöten. Minne vaan katsot,
+näet hyvin viljeltyjä peltoja ja metsiköitä, joissa on omena- ja
+kirsikka-puita, pyökkejä, tammia y.m. kauniita lehtipuita.
+Petäjä-metsää näkee täällä, niinkuin muuallakin Saksassa, vaan ani
+harvoin. Kyliä, suurempia kuin meidän pikkukaupungit, on tiheässä. Ne
+näyttävät jotenkin yhdennäköisiltä. Asunnot ovat enimmäkseen rakennetut
+tiilistä, puuristikoista muodostettuihin kehyksiin. Puuta ei näet
+täällä enää rakennustarpeiksi riitä. Kesällä näkee akkunoissa
+puuliisteistä tehtyjä varjostimia, jotka ovat viheriäisiksi maalatut ja
+siten rakennetut, että liisteet voipi sulkea umpeen tai eroittaa
+toisistaan, aina sen mukaan, miten mieli tekee päivänvaloa tai varjoa.
+&mdash; Kullakin kylällä on tavallisesti oma pieni kirkkonsa, kivestä tai
+tiilestä rakennettu, harja terävä, akkunat ylöspäin suippenevat. Ne
+ovat siis samanlaatuisia kuin meidän vanhimmat kivikirkkomme ovat. &mdash;
+Talojen ympärillä on tavallisesti puutarhoja. Sitenpä nuo muuten
+harmaanväriset kylät näyttävätkin varsin sieviltä.</p>
+
+<p>Huomaamme siis, että maisemat täällä Saksassa näyttävät koko lailla
+toisenmoisilta kuin meillä Suomessa. Silmä ei enää näe meidän
+havumetsäisiä salojamme, ei meidän soreita koivikoitamme, ei
+sinijärviämme &mdash; tasankoa vaan ja siinä peltoa, niittyä, ryytimaata,
+hedelmäpuumetsiköitä, kaupunkeja, kyliä ja tehtaita. Eipä näe enää
+meidän aitojammekaan. Mistäpä Saksalainen siihen tarvittavat puut
+saisikaan? Kun hän lähettää raavas- tai hanhikarjansa niityille
+laitumelle, panee hän siis paimenen aina mukaan.</p>
+
+<p>Tällaista on ylimalkaan Saksanmaan maaseutujen ulkomuoto. Kaikkialla ei
+kuitenkaan ole näin tasaista. Löytyy toisin paikoin kunnasmaisemia,
+jopa juhlallisia vuoriseutujakin, niinkuin maantiedostakin jo olemme
+oppineet. Ja sellaisilla tienoilla saapi nähdä havumetsiäkin.</p>
+
+<p>Mutta tutustukaamme nyt myös junassa matkustavaan yleisöön. Sen
+joukossa näkee köyhiä ja rikkaita, iloisia ja vakavia, aivan kuin
+meilläkin. Mutta päihtyneitä ei näe. Se on huomio, jonka saamme
+kaikkialla Saksan-matkallamme tehdä. Matkustavaiset puhelevat
+vilkkaasti keskenään. Saksankieltä ei yleensä pidetä kauniina kielenä,
+mutta hienona, sointuisana ja ytimekkäänä se mielestämme valuu
+sivistyneen Saksalaisen huulilta. Voi huomata, että tämä kieli on
+pitkällisen käytännön kautta käynyt perin notkeaksi ajatusten
+ilmituojaksi. &mdash; Vaunuun astuessaan lausuvat usiammat matkustajat
+tervehdyksen ja samoin hyvästit sieltä poistuessaan. Tutut ja
+tuntemattomat ovat pian hauskassa keskustelussa toistensa kanssa; ei
+sen alkamiseen mitään juhlallisia esittelyjä tarvita. Ellet sinä
+lähesty matkatovereitasi, lähestyvät he sinua, ja herttaisen
+ystävällisissä pakinoissa on piankin puolelta ja toiselta juteltu
+tehtävän matkan tarkoitukset, vieläpä elämänvaiheetkin. Kun olemme
+muukalaisia, saamme tietysti tehdä selvää kotimaastammekin, josta
+Saksalaisilla yleensä näkyy olevan himmeät käsitykset, he kun
+kouluissaan tarkemmin tutustuvat vaan oman maansa maantietoon. &mdash;
+Tällaista ystävällistä kohtelua saapi matkustavainen kaikkialla
+Saksassa osakseen. Se tuntuu varsin hauskalta, etenkin kun omassa
+maassamme useinkin matkustamme niin hiljaisina ja nyrpeinä, kuin
+olisivat muut matkustavaiset vihamiehiämme tai olennoita, joista meidän
+ei tarvitse vähääkään huolia. &mdash; Mutta jatkakaamme matkakertomustamme.</p>
+
+<p>Saavumme jo Saksin kuningaskunnan pääkaupunkiin Dresdeniin, jossa on
+noin 250 tuhatta asukasta. Se on Elhevirran rannalla, kuuluisa
+kauniista rakennuksistaan ja maailman-mainiosta taulukokoelmastaan. Sen
+ympäristöt ovat erittäin kauniit. Siellä näemme päivänpuoleisilla
+rinteillä ensimmäiset viiniköynnöstarhatkin matkallamme. Syyspuolla
+kesää saisimme syödä niiden mehukkaita rypäleitä. Nyt sen sijaan on
+saatavissamme halvasta kaikenmoisia muita hedelmiä ja eritenkin
+mehukkaita kirsikoita.</p>
+
+<p>Dresdenistä viepi juna meidät jonkun tunnin matkan päässä olevaan
+"Saksilaiseen Sveitsiin", joka on ihanuudestaan kuuluisa. Tie kulkee
+pitkin Elbejoen varsia Erzgebirge-vuoriston liepeillä. Kylläpä ovat
+nämä seudut todellakin hurmaavan ihania. Tien varrella näkyy tuon
+tuostakin korkeita, metsien peittämiä kukkuloita. Niiden rinteillä ja
+huipuilla on usein komeita linnoja ja raunioita. Kukkulain väliset
+laaksot sievine kaupunkeineen ja kylineen näyttävät niin rauhallisilta
+ja onnellisilta, että luulisi ihmisten niissä elävän kuin Edenissä.
+Likemmältä tutkien kaiketikin saisi kuitenkin nähdä elämän moninaisten
+huolien ja murheitten sielläkin majailevan.</p>
+
+<p>Jos tätä tietä vielä jonkun matkaa kulkisimme, tulisimme Böömiin,
+Itävallan keisarikunnan alueelle ja katoolisen väestön keskuuteen.
+Saisimme sillä matkalla nähdä Böömin pääkaupungin Pragin ja Itävallan
+pääkaupungin, kauniin Wienin. Ja jos siitä vielä matkustaisimme
+mahtavaa Tonava-virtaa noin päivän matkan, saapuisimme Unkariin,
+sukulaistemme Magyaarein maahan. Mutta näin pitkille matkoille emme
+tällä kertaa lähde, niin hupaista kuin se olisikin. Muistamme näet,
+että meillä olisi Saksassa käytävä useissa paikoissa, joihin on
+liittynyt suuria muistoja menneiltä ajoilta, muistoja, jotka ovat
+meille Suomalaisillekin rakkaita. Miten paljo ovatkaan Saksan kansan
+etevät miehet aikojen kuluessa tuottaneet tieteen, taiteen, keksintöjen
+ja ylimalkaan inhimillisen sivistyksen alalla sellaista, josta on ollut
+hyötyä koko ihmiskunnalle ja meidänkin kansalle! Mutta tällä kertaa
+asuu mielessämme elävimpänä muisto siitä miehestä, joka kerran totuuden
+voimalla kukisti paavilaisuuden Saksassa ja pohjoismaissa. Martti
+Lutherista näet löytyy vielä Saksassa jäljillä paljo muistoja, ja niitä
+nyt haluaisimme nähdä. Löytäisimme niitä etupäässä Wittenbergistä;
+jossa hän, kuten historiasta tiedämme, uskonpuhdistajana eli ja
+vaikutti, sekä Eisleben'istä, jossa hän syntyi ja kuoli. Matkustamme
+viimeksi mainittuun kaupunkiin. Tie sinne kulkee vanhan Leipzigin
+kaupungin ohi. Sen läheisyydessä tapaisimme Breitenfeld'in ja Lytzenin
+taistelukentät, joilla 30-vuotisessa sodassa urhoolliset esi-isämmekin
+vuodattivat vertansa puhdistetun opin puolesta.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 416px;">
+<img src="images/pict40.jpg" width="416" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Eisleben'in kaupunki on Harz-vuoriston kaakkoisella liepeellä. Se on
+yksi Saksan n.s. pieniä kaupunkeja, vaikka se meidän käsityksemme
+mukaan kuitenkin on koko suuri, koska siinä on noin 20 tuhatta
+asukasta. Tässä, niinkuin useissa muissakin Saksan kaupungeissa,
+herättää huomiota asuntojen vanhan-aikuisuus. Suuri joukko taloja on
+monen sadan vuoden vanhoja, jo keskiajalla rakennettuja. Kun kävelee
+noita kapeita katuja pitkin ja näkee nuo keskiajan malliin rakennetut
+talot katujen varsilla, luulisi monasti siirtyneensä neljä tai viisi
+vuosisataa ajassa takaperin, jos eivät asukkaat vaatepartensa kautta
+ilmaisisi, että elämme nykyajassa.</p>
+
+<p>Yksi tuollaisista vanhoista taloista Eisleben'issä on <i>Martti
+Lutherein syntymätalo</i>. Siinä talossa syntyi Luther 10 p.
+Marraskuuta 1483. Sillä on jo siis ainakin viidettä sataa vuotta ikää.
+Se on pieni, kaksikerroksinen rakennus. Yläkerros on saanut kestää
+tulipalon hävitystä, joten se on täytynyt osaksi uudesta rakentaa.
+Omituinen tunne valtaa mielesi astuessasi tähän halpaan asuntoon, jossa
+yksi historian suurimpia miehiä on nähnyt päivän valon, yksi niitä
+miehiä, joiden hengen voimaa, lujuutta ja jaloa taistelua totuuden
+puolesta jo lapsuudestasi saakka olet tottunut ihmettelemään ja
+kunnioittamaan. &mdash; Tässä Lutherin syntymätalossa löytyy vielä moniaita
+muistoja hänestä, esim. yksi hänen käyttämänsä pöytä, hänen
+kirjoittamiansa kirjeitä, jotka ovat vielä siinä kunnossa, että niitä
+voipi lukea, muutamia Lutherin aikuisia maalauksia y.m. &mdash; Jäljellä on
+Eisleben'issä vielä sekin talo, missä Luther 18 p. Helmikuuta 1546
+kuoli. Ja vanhassa n.s. Andrean-kirkossa on vielä käytännössä sama
+saarnastuoli, josta hän aikanaan julisti Eislebeniläisille
+evankeliumia. &mdash; Juhlallisilla tunteilla eroamme näistä muistoista.</p>
+
+<p>Monilukuisia merkillisiä paikkoja olisi meillä vielä Saksassa
+nähtävänä, mutta ohjelmamme vaatii meitä rajoittamaan matkojamme. Emme
+kuitenkaan lähde Saksasta, ennenkuin olemme nähneet edes vilahdukselta
+kuuluisan Rhein-virran, Saksalaisten ihailun ja ylpeyden esineen.
+Kiirehdimme siis lyhintä tietä Rheinin rannalle. Koblenz'in kaupungin
+luona astumme yhteen noista suurista höyrylaivoista, jotka kuljettavat
+huvimatkailijoita Rhein-virralla.</p>
+
+<p>Rhein-virta lienee näillä tienoilla päälle 1,000 jalan levyinen. Onhan
+siinäkin jo leveyttä virraksi. Sen vesi, joka Sveitsistä lähtiessään on
+kirkasta, on täällä jo jotenkin sameata. Mutta tämän seikan korvaa
+Rheinin rantojen arvaamattoman suuri ihanuus. Kun Koblenz'ista
+matkustaa etelään päin, näkee rannoilla milloin jyrkkiä vuoria ja
+kukkuloita, joilla useinkin on keskiaikuisten ritarilinnojen
+jäännöksiä, milloin viheriäisten viinitarhain peittämiä mäenrinteitä,
+milloin taas hymyileviä kaupungeita ja kyliä. Linnoista on tavallisesti
+olemassa taruja ja kertomuksia niiltä ajoilta, jolloin ne vielä ovat
+olleet rautaan puettujen ritarien asuntoina. &mdash; Kaunis ilma, ihanat
+rannat, synkät muinais-ajan linnat ja koko seudun viehkeys synnyttävät
+matkailijassa unelman-tapaisen mielen-tilan, jossa hämärän ritari-ajan
+haamut ja kauniit maisemat sulautuvat suloiseksi utukuvaksi, jota
+ei tahtoisi häirittävän. Ja hiljalleen mentäissä taruperäisen
+Lurlei-kallion ohitse hyräilemme saksalaisen runoilijan Heinen
+tunnettua laulua: "En tiedä, mistähän lienee näin mielein murheinen &mdash;"</p>
+
+<p>Bingen'in kaupungin kohdalla tekee Rhein-virta mutkan itäänpäin.
+Tämä kohta on Rhein-virran kauniimpia. Sen vaikuttavaisuutta
+lisää vielä virran pohjoispuolella, Niederwald-vuoriston korkealla
+rinteellä kohoava naisolento, joka kuvaa Saksaa ja sen parikymmentä
+vuotta takaperin saavutettua valtiollista ja kansallista
+yhteyttä. Isänmaallisin tuntein katselee Saksalainen tätä
+kansallis-muistopatsasta.</p>
+
+<p>Matka Bingen'istä Mainz'in kaupunkiin ei enää ole niin viehättävätä,
+koska Rheinin rannoilla sillä välillä on lakeita niittymaita.</p>
+
+<p>Nähtyämme täten palasen Rheinin vartta suuntaamme matkamme vielä maitse
+etelään päin. Haluamme näet pikimiten pistäytyä Sveitsissäkin. Kuljemme
+Neckar-virran ihanien laaksojen läpi. Meillä on siten tilaisuus
+tutustua W&uuml;rtenberg'in ystävällisiin asukkaisiin sekä Neckarvirran
+seutuihin, joilla rinteet ovat viinitarhoina ja laaksot peltoina,
+kaupunkeina ja hedelmätarhoina. Ulm'in kaupungin tienoilla satumme
+vaunusta katsahtamaan etelään päin. Etäällä taivaanrannalla näkyy
+jylhä, valkeaharjainen pilviröykkiö. Vai ovatko ne todella pilviä?
+Eivät oikein siltäkään näytä. Eräs toinen matkustajista huomaa saman
+ilmiön. Hänen ihastunut huutonsa: "Alpit, Alpit!" selittää meille asian
+laidan. Alppien lumiharjat näkyvät meille nyt ensi kerran. Ja kuitenkin
+olemme Alpeilta vielä ehkä noin 18 penikuorman päässä! Mutta juna
+kiitää yhä etelään päin. Malttamattomina odotamme matkamme päämäärää.</p>
+
+
+<p>V. Sveitsi.</p>
+
+<p>Yht'äkkiä tuopi juna meidät Boden-järven rannalle. Pitkistä ajoista
+saamme taas nähdä <i>järven</i>! Miten suloiselta se tuntuu, sen voipi
+aavistaa ainoastaan se, joka on kauan matkustanut järvettömiä
+tasangotta myöten ja hengittänyt rautatie-pölyä keuhkoihinsa. Ja
+mahtava on kerrassaan se näkymö, joka tämän järven rannalla aukenee
+matkustajan silmäin eteen. Järvi on noin penikuorman levyinen, vaikka
+se silmään näyttää vaan virstan tai parin levyiseltä. Sen vesi on,
+samoin kuin muidenkin Sveitsin järvien, viheriäistä, mutta kirkasta ja
+läpinäkyvää. Ja sen toisella rannalla on mahtavan kaunis Sveitsin
+vuorimaa. Tähän järven pohjois-puolelle jo näemme koko majesteetillisen
+Alppi-maailman. Laskeutuvan auringon säteet heittävät lumoavaa valoa
+sen korkeimmille lumi- ja jäähuipuille. &mdash; Kuljemme nyt höyrylaivalla
+Boden-järven yli, milloin ihaillen Alppien mahtavuutta, milloin järven
+rantoja sievine kylineen ja kaupunkeineen.</p>
+
+<p>Niinkuin tiedämme, on Sveitsi pienoinen maa, pinta-alalleen noin
+yhdeksäs osa Suomen pinta-alasta. Ja tästäkin alasta anastavat suuren
+osan asumattomat vuoriseudut. Asukkaita on Sveitsissä kuitenkin enemmän
+kuin Suomessa. Siitä voimme päättää, että Sveitsi, omaan maahamme
+verrattuna, on monta kertaa tiheämmin asuttua. Tapaammekin matkallamme
+myötäänsä sieviä kaupunkeja ja kyliä. Sveitsin pohjois-osalla, missä
+nyt kuljemme, ei ole vielä varsinaisen vuorimaan luonnetta, jonka
+vuoksi siellä näkee maanviljelystäkin harjoitettavan. Etelämpänä,
+varsinaisten Alppien alueilla, on karjanhoito etevimpänä elatuskeinona.</p>
+
+<p>Muutamassa tunnissa viepi juna meidät ensin Zyrich'in kaupunkiin, joka
+on ihanan Zyrich'in järven rannalla. Tämän järven rannoilla näkee joka
+haaralla viehättäviä kaupungeita, kyliä ja huviloita. Alpit näyttävät
+olevan jo paljon lähempänä; juhlallisina ja korkeina kuin kesäiset
+ukkospilvet rajoittavat ne näköalan etelään päin. Jonkun tunnin vielä
+kuljettuamme rautateitse sekä veneellä pienen, sievän Zug-järven yli
+saavutamme yhden Alppien etuvartioista, kuuluisan Rigi-kukkulan.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 301px;">
+<img src="images/pict41.jpg" width="301" height="450" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Tuossa on nyt Rigi mahtavana edessämme. Sen huipulle pitäisi meidän
+nousta, saadaksemme sieltä lähemmältä katsella Alppeja. Mutta miten
+jaksamme kiivetä pitkää ja jyrkkää rinnettä ylös? Siihen vaivaan ei
+meidän tarvitse antautuakaan. Rigin huipulle vie meidät näet
+höyryveturi pitkin rautatietä. Tämä rautatie on yksi nykyajan ihmeistä
+kulkuneuvojen alalla. Tavallinen juna ei tietysti voisi nousta sileitä
+kiskoja pitkin ylös jyrkkää rinnettä; senpä tähden onkin Rigille vievän
+junan veturissa pyörä, joka on varustettu hampailla, mitkä junan
+kulkiessa laskeutuvat niitä vastaaviin syvennyksiin radassa. Täten juna
+pääsee ylöspäin, jos kohta hitaastikin.</p>
+
+<p>Astumme siis junaan. Avonaisesta vaunusta on meidän mukava katsella
+ympärillemme. Jota korkeammalle noustaan, sitä avarammiksi ja
+juhlallisemmiksi käyvät näköalat. Lehtimetsäinen vuoren lieve jää
+alapuolelle; sen havumetsäinen osuus alkaa. Päätä huimaa toisin
+paikoin, kun rata on rakennettu hirvittävien rotkojen ja kuilujen
+partaille, jotka nielisivät syvyyteensä, jos juna jotenkin joutuisi
+kiskoilta pois. Pelottaapa sekin, että radan perustus ei aina kestäisi,
+kun vuori näyttää olevan varsin haurasta kivilajia. Onnellisesti
+kuitenkin pääsemme Rigin ylimmälle huipulle. Siellä on pienoinen
+tasanko komeine ravintoloineen. Huvimatkailijoita on siellä myös
+runsaasti, mikä miltäkin maailman ääreltä.</p>
+
+<p>Matkamme vuoren juurelta tänne ylös, 11 kilometriä pitkä, on kestänyt
+puolitoista tuntia. Täällä huipulla olemme nyt 1800 metriä eli lähes
+kaksi virstaa merenpintaa korkeammalla. Niin korkealla emme ole
+milloinkaan olleet. Kylmältä tuntuu täällä, vaikka on keskikesä.
+Huipulla ei enää kasva puitakaan, vaan ainoastaan ruohoa ja muutamia
+kukkasia.</p>
+
+<p>On ilta. Laskeutuvan auringon valossa katselemme nyt ympärillemme.
+Olemme sanomattoman ihmettelyn valtaamina &mdash; niin mahtavaa ja kaunista
+on kaikki se mitä näemme. Luomme silmämme etelään päin. Bernin ja
+Glärnisch-alppien majesteetillinen vuori- ja kukkulasarja on siellä
+nähtävissämme. Lähimmillä kukkuloilla ja huipuilla ei vielä näe lunta,
+mutta etäämpänä näkyvät ovat melkein kaikki peitetyt ikuisella lumella
+ja jäällä, joka hohtaa kummallisen ihanasti ilta-auringon säteistä.
+Koko tuo mahdottoman suuri kukkula- ja vuoriryhmä näyttää olevan aivan
+lähellä; arvelisit lähimmille lumihuipuille suorin matkoin olevan noin
+pari virstaa. Kuitenkin on lähimpäänkin niistä, Titlis nimiselle
+huipulle, vähintäänkin 3 penikuormaa. Ja edempänä oleville
+jäähuipuille, Finsteraarhorn'ille ja Jungfraulle, on kartasta päättäen
+matkaa noin 7 penikuorman tienoille. Ilman puhtaus ja läpinäkyväisyys
+täällä ylhäällä on niin suuri, että silmä kokonaan pettyy matkain
+pituuden suhteen.</p>
+
+<p>Monilukuiset ovat ne kukkulat, jotka nostavat lumipeitteiset päänsä
+muuta vuoristoa ylemmäksi. Korkeimmat niistä kuitenkin ovat nuo
+edellä mainitut Finsteraarhorn ja Jungfrau, joista edellinen on 4275
+metriä (yli neljä virstaa) ja jälkimmäinen 4167 metriä merenpintaa
+korkeammalla. Rigi on siis kuin lapsi näiden jättiläisten rinnalla. Ja
+kuitenkin olemme Rigillä mielestämme jo hirmuisen korkealla. Jos olisi
+pilvinen sää, saisimme nähdä olevamme pilvienkin yläpuolella, nämä kun
+usein kulkevat Rigin huippua alempana.</p>
+
+<p>Näköala pohjoiseen päin on äärettömän laaja, siellä kun ei ole mitään
+korkeampia vuoria sitä rajoittamassa. Lähempänä erottaa hymyilevien
+maisemien piirteet vielä jotenkin tarkoin, mutta edempänä, näköalan
+rajalla, muodostavat maisemat vaan siintävän ja himmeän juovan,
+josta paljaalla silmällä on mahdoton yksityiskohtia erottaa. Nuo
+taivaanrannalla olevat seudut ovatkin jo Baden'in, W&uuml;rttenberg'in ja
+Bayern'in eteläosiin kuuluvia.</p>
+
+<p>Rigin juurella kiertelee monimutkainen, kaunis Vierwaldstätter-järvi.
+Tänne ylös näyttää se kapealta, melkein kuin olisi se vaan suurempi
+joki, vaikka sillä muutamin paikoin on 3-4 virstan leveys.
+Matkustajahöyrylaivat, jotka kulkevat sen pinnalla, näyttävät tänne
+ylös mitättömän pieniltä. Näkyypä eräs soutuvenhekin ja siinä soutaja.
+Voipi erottaa soutajan tekevän soutuliikkeitä, mutta venhe näyttää
+pysyvän aivan paikoillaan.</p>
+
+<p>Yö saapuu. Maisemat peittyvät pimeyteen. Mutta pian nousee kuu
+näkyviin. Huvimatkailijat ovat siirtyneet huoneisiinsa. Yksinäsi ja
+hiljaisuudessa voit katsella, miltä alppi-maisemat kuutamolla
+näyttävät. On vaikea sanoin selittää sitä jylhää kauneutta, missä ne
+silloin esiintyvät. Hiljaisuus, mikä kaikkialla vallitsee, lumihuiput,
+jotka aaveentapaisina kuultavat kuutamossa, tieto siitä, että olet
+täällä korkeudessa muusta maailmasta erotettuna &mdash; kaikki tämä
+vaikuttaa melkein värisyttävän tunteen sielussasi, on kuin
+ijankaikkisuuden maailma jo esikartanoillaan sinua ympäröitsisi...
+Mutta alhaalla Vierwaldstätter-järven rannoilla vielä valvotaan,
+Kussnach'in ja Luzern'in kaupungeista näkyvät tuhannet tulenliekit
+tänne ylös. Siellä alhaalla on maailma rientoineen ja touhuineen,
+suruineen ja iloineen...</p>
+
+<p>Aamulla varhain, auringon noustessa, kiirehdimme jälleen
+ulos. On ihanata nähdä täältä auringon nousua ja miten se
+säteillään luo hohtoa Alppien huipuille, ensin lähemmille sitten
+etäisemmille. Mutta värisyttävän kylmältä tuntuu ilma täällä ylhäällä.
+Vähitellen se kuitenkin lämpenee. Katselemme nyt uudelleen Alppeja,
+Vierwaldstätter-järveä ja muita näköaloja. Kiikarikin on tarjona, ja
+kummaksemme näemme sen avulla muutamia huvimatkailijoita kävelemässä
+pitkin edellä-mainitun Titlishuipun lumista harjannetta. Rohkeat
+huvimatkailijat näet joskus nousevat luotettavien oppaiden avulla
+korkeimmillekin Alppihuipuille. Mutta vaivaloisia ja vaarallisia
+nuo nousut ovat. Jalka voi pettää jäätikkö-rinnettä kiivetessä,
+luotettavalta näyttävä lumihanki voi upottaa ja matkustaja siten pudota
+alas johonkin hirvittävän syvään kuiluun, josta paluu ei enää ole
+mahdollinen, tai saattaa ylhäältä irroittunut lumivyöry hänet allensa
+haudata. Kertomuksia tällaisista tapahtumista on runsaasti. Joskus
+saattaa itse vuorikin lohjeta ja syöstä hirvittävällä voimalla alas
+laaksoihin. Rigin läheisyydessä on sellainen vuori, nimeltään Rossberg.
+V. 1806 irtautui sen kupeelta noin parin virstan pituinen lohkare ja
+syöksyi alas laaksoon, haudaten allensa neljä kylää.</p>
+
+<p>Vaikealta tuntuu erota siitä ihmemaailmasta ja ihanuudesta, mikä Rigin
+huipulla on ollut nähtävänämme ja nautittavanamme. Kuitenkin on meidän
+siitä eroaminen. Laskeudumme nyt rautatietä myöten jälleen alas vuoren
+eteläpuolista rinnettä myöten. Hämmästymme sitä etelän rehoittavaa
+kasvullisuutta, mikä Rigin täänpuolisella juurella aukenee eteemme.
+Viikuna-, manteli- ja kastanja-puut menestyvät siellä, ja koko paikka
+on lumoavan ihana. Tuntuu, kuin olisimme jo lämpimän Italian alueella,
+vaikka se alkaa vasta Alppien eteläpuolella.</p>
+
+<p>Italia, ihana, suurien historiallisten muistojen maa! Ja Venetia, Roma
+ja Neapel! Nehän kaikki houkuttelevat meitä tuonne Alppien toiselle
+puolelle. Gotthardin kuuluisan tunnelin läpi sinne menisi tie,
+ja pian olisimme pohjois-Italiassa. Mutta olemmehan jo nähneet Europaa
+suuren palasen. Ja mielessä alkaa tuntua koti-ikävä, halu päästä
+jälleen kotikuusien kuiskehille. Astumme nyt laivaan ja kuljemme
+Vierwaldstätter-järven yli Luzern'in kaupunkiin. On helteinen
+kesäpäivä, ja järven viheriäinen, kirkas pinta on rasvatyynenä. Mutta
+kuumuuden rasitusta ei muistakaan katsellessa järveä ympäröivää
+Alppi-maailmaa. Kuljemme kuin unelmassa tai tarumaailmassa. &mdash; Laivalla
+on muutamia sveitsiläisiä käsityöläisperheitä. Niiden lapset
+lauleskelevat sveitsiläisiä kansanlauluja kaksiäänisesti. Sveitsin
+vuorista ja muusta luonnosta on laulujen aihe. Muukin sveitsiläinen
+yleisö innostuu ja yhtyy lauluun. Erään laulun värssyt aina loppuvat
+sanoilla: "oi armas vuoristo, nyt hyväst' jää, nyt hyväst' jää!" Sanat
+ja sävel painuvat mieleemme. Mekin sanomme sillä laululla hyvästi
+Sveitsin ihanalle vuorimaalle. Suorinta tietä kiirehdimme kotia päin,
+Saksan kautta Pohjolata kohden.</p>
+
+
+<p>VI. Ruotsissa.</p>
+
+<p>Olemme Saksan pohjois-rannalta saapuneet Itämeren ylitse Ruotsin
+etelä-rannalle. Tahdomme näet hiukan tutustua tähänkin maahan, jonka
+kansan kanssa ennen muinoin olemme niin monta yhteistä vaihetta,
+yhteistä iloa ja surua kestäneet. Malmön kaupungista kuljemme
+rautateitse Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin.</p>
+
+<p>Olemme kuvitelleet mielessämme, että Ruotsi ylimalkaan näyttäisi
+jotenkin samanlaiselta, kuin kotimaammekin, sillä erotuksella vaan että
+Suomessa löytyy enemmän järviä kuin Ruotsissa. Mutta mitä ainakin
+Ruotsin eteläisimpään osaan, Skoonen maakuntaan, tulee, on se
+kerrassaan toisenlaatuista, kuin Suomi. Pikemmin voisi sanoa sitä
+pohjoisen Saksan näköiseksi. äärettömän laajat viljellyt tasangot
+leviävät joka haaralle. Kyliä on tiheään, ulkonäölleen samanlaatuisia,
+kuin Saksassakin. Mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän
+muuttuvat seudutkin samanluontoisiksi, kuin ne kotimaassammekin ovat;
+kasvullisuus vaan, maan eteläisemmästä asemasta riippuen, on tietysti
+rehoittavampi. Mutta metsät, järvet ja nummet vuorottelevat täälläkin
+viljeltyjen tienoiden kanssa. Sievät maalaiskartanot jonkun järven
+tienoilla ovat kuin vanhoja tuttuja etelä-Suomesta. Koivumetsääkin
+alkaa ilmaantua runsaammin, kuin etelämpänä, missä pyökki ja
+tammimetsät olivat yleisempinä. &mdash; Rautatie kulkee eräässä kohden
+mainion Göta-kanavan ylitse. Tätä suurenmoista laitosta emme kuitenkaan
+tällä kertaa joudu tarkemmin ja laajemmalta silmäilemään. Sivumennen
+vaan näemme Ruotsin kukoistavan tehdaskaupungin Norrköpingin. Kuljemme
+vielä jonkun tunnin rautatietä ihanien seutujen lävitse ja saavumme
+Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan.</p>
+
+<p>Tukholma on kerrassaan kaunis kaupunki, niin hyvin asemansa ja
+ympäristönsä kuin rakennustensa puolesta. Luulemme että harva kaupunki
+Europassa sille tässä suhteessa vertoja vetää. Rakennuksista on
+huomattavin kuninkaallinen linna. &mdash; Tukholmassa on noin 300,000
+asukasta. Se on siis varsin suuri kaupunki. Ja kun katselee elämää ja
+liikettä sen kaduilla ja julkisilla paikoilla, ei luulisi olevansakaan
+Pohjolassa, vaan jossakin keski- tai etelä-Europan suurista
+kaupungeista. &mdash; Tukholmalaiset, niinkuin Ruotsalaiset ylimalkaan, ovat
+iloisia ja ystävällisiä. Ja matkustavaiset Suomalaiset saavat
+tavallisesti osakseen hyvin herttaista kohtelua. Noin 650 vuotta
+kestänyt yhteytemme Ruotsin kanssa ja monet kauniit historialliset
+muistot, jotka ovat Ruotsin ja Suomen kansoille yhteiset, ylläpitävät
+keskinäistä kunnioitusta ja ystävyyttä näiden kansain välillä.
+Sitäpaitsi ovat, kuten tiedämme, monet muut seikat ja olosuhteet
+Ruotsin ja Suomen kansoilla samanlaatuiset. Siksipä oleskelu Ruotsissa
+tuntuukin Suomalaisesta vähemmin oudolta, kuin muissa vieraissa maissa.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 447px;">
+<img src="images/pict42.jpg" width="447" height="460" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Mutta jo on meidän aika sanoa jäähyväiset ystävällisille
+Ruotsalaisillekin. Astumme Tukholmassa suomalaiseen höyrylaivaan, joka
+noin 18 tunnissa viepi meidät Itämeren yli oman kotimaamme rantaan.
+Olemme jo kauan tunteneet koti-ikävää, mikä vieraalla maalla toisinaan
+aivan vastustamattomasti valtaa matkustajan mielen. Lähenemme nyt Turun
+kaunista saaristoa; on kuin ilo kotimaan jälleennäkemisestä suloisesti
+raukaisisi koko olentoamme. Laivan merimiehistä useat haastavat suomea;
+tuntuu oikein nautinnolta saada jälleen vapaasti lausua ajatuksiaan
+rakkaalla äidinkielellämme. Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin
+kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet
+erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse
+näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle,
+vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen
+menneiltä vuosisadoilta! &mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Moskova_ja_Kreml" id="Moskova_ja_Kreml"></a>130. Moskova ja Kreml.</h2>
+
+
+<p>"Joka ei ole Moskovaa nähnyt", sanoo Venäläinen, "ei ole kaunista
+nähnyt." Eikä hän peräti väärässä olekaan. Harvassa näetsen löytyy
+kaupunkia, joka niin omituisella tavalla vetäisi tulijan huomion
+puoleensa, kuin seitsemälle kunnaalle rakennettu ikivanha
+keisarikaupunki.</p>
+
+<p>Kun silmä ensi kerran etäältä näkee Moskovan lukemattomia rakennuksia
+punaisine kattoineen, joiden yli kohoaa kullattuja kaarevia kupoleja,
+ristejä ja kirjavia kirkontorneja, täytyy myöntää, että Venäläisen
+rakkaus vanhaan pääkaupunkiin on oikeutettu. Vielä enemmän kiihtyy
+huomio, kun itse kaupunkiin ehtii. Kirjava liike kaduilla, itämaalainen
+koreus ja lännen raitis viljelys &mdash; tämä kaikki tekee omituisen
+vaikutuksen. Joka askeleella tapaa uutta ihmeteltävää. Moskova on
+Venäläisen mielestä nimi, johon hänen maansa pyhimmät muistot yhtyvät,
+se on sitäpaitse uudenaikaisen Pietarin vastakohta, oikean,
+vääristelemättömän venäläisyyden edustaja. Seitsemän vuosisataa on
+kulkenut sen ohitse, raakalais-kansat ovat sitä ryöstäneet ja
+hävittäneet, tuli on useita kertoja tuhonnut milloin kaupungin
+kokonaisuudessaan, milloin sen erityisiä osia, mutta raunioistaan
+on se aina kohonnut ja pysynyt semmoisena, minä se alusta oli:
+tosivenäläisenä kaupunkina. Sentähden on se kansalle rakas, sentähden
+nimitetään sitä milloin milläkin lempinimellä. Nimi "äitiseni" tavataan
+jo vanhoissa kansanlauluissa, ja siksi nimittää kansa sitä vielä tänä
+päivänä.</p>
+
+<p>Moskovan ihmeellisin paikka on "Kreml", satojen vuosien muistoista pyhä
+Venäjän vallan kehto. Kreml on kaupungin sisässä sijaitseva kaupunki,
+sillä vieläkin on sillä 1,500-2,000 asukasta. Muinoin nousi asukkaiden
+luku paljoa suuremmaksi, kun Venäjän tsaarit, korkeampi papisto ja
+valtakunnan ylimykset siinä pitivät asuntoa. Vielä seitsemännentoista
+vuosisadan keskipaikoilla oli Kremlissä kolmattakymmentä katua, joista
+nyt enää on jäljellä ainoastaan yksi: Komentajankatu. Matkustajaan
+vaikuttaa Kreml, kuin sadun lumottu linna, joka odottaa ritarin
+kotiintuloa herätäkseen suuruutensa ja kauneutensa uinailusta
+uuteen elämään. Paitse suurta keisarillista palatsia, ylensuurta
+synodaalirakennusta, senaatinpalatsia ynnä muita suuria rakennuksia, on
+Kreml'issä vielä tänä päivänä 15 kirkkoa, 1 kappeli ja 2 luostaria.
+Vahvat muurit, joiden läpi 5 porttia vie, ympäröivät tätä
+kokonaisuutta. Vallihaudat, mitkä muinen erottivat Kreml'in muusta
+kaupungista, ovat nyt täytetyt, ja kaunis leveä katu on anastanut
+niiden paikan, mutta vielä ylläpidetään 18 tornilla varustetut
+linnanmuurit, ja tarkoin valvotaan, kun jotakin vanhaa parannetaan tahi
+uutta laitetaan, ettei alkuperäistä rakennustyyliä loukata. Kreml onkin
+pysynyt vapaana uuden ajan rakennustavan kaikista vaikutuksista.
+Sentähden voidaan sanoa, että Kreml on Venäjän valtakunnan historia
+hakattuna kiveen, joka niin sanoaksemme heijastaa Venäjän onnen
+vaiheet.</p>
+
+<p>Kreml'in keisarillinen palatsi on erinomaisen loistava. Se sisältää
+kaikkiaan 700 eri huonetta. Näistä ovat mainittavimmat ritarisalit,
+luvultaan 5: äärettömän suuri Yrjänän sali, seinät täynnä
+marmori-levyjä, joihin on piirretty Venäjän sotarykmenttien nimet ynnä
+perustusvuodet sekä niiden upseerien nimet, joiden rintoja Venäjän
+korkein urhollisuuden arvomerkki, pyhän Yrjänän risti, on kaunistanut;
+Aleksanterin sali, mikä lumoo katsojaa suurilla seinäpeileillään,
+punaisilla silkkitapeteillaan ja rikkailla maalauksillaan ja
+aseillaan; Antreaan sali, jossa puhtaasta kullasta tehty keisarillinen
+valta-istuin tavataan; Katarinan sali, jossa on keisarinna Katarinan
+valta-istuin, ja viimein Vladimirin sali 4,000 naulaa painavine
+pronssisine kynttiläkruunuineen.</p>
+
+<p>Tähän vertoja vetävää loistoa tavataan myöskin muissa huoneissa. Niinpä
+esim. keisarillisessa makuuhuoneessa on vuoteen vieressä kaksi
+erinomaisen kallista marmori-pilaria, jotka sanotaan neljän miljoonan
+markan arvoisiksi. Perintöruhtinaan puolison vastaanottohuone,
+hopeahuoneeksi sanottu, on maailman rikkaimpia. Kaikkialla kohtaa silmä
+täällä hopean huikaisevaa loistoa: seitsemän raskasta, hopeasta
+tehtyä pöytää, kukin kullattujen tuolien ympäröimänä; hopeisia
+kynttiläkruunuja riippuu katosta, ja taiteellisesti tehdyillä
+hopeakehillä ympäröidyt suuret peilit heijastavat huoneen sanomatonta
+loistetta.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Tanskanmaa" id="Tanskanmaa"></a>131. Tanskanmaa.</h2>
+
+
+<p>Tanska on ystävällinen, ihana saarimaa. Siellä ei ole vuoria, vaan
+melkein kaikkialla viheriöiviä tasangoita, hedelmällisiä peltoja ja
+kauniita metsiä. Seelannissa on rikkaita viljavainioita, vanhoja
+kaupunkeja muinais-muistoineen, hautakumpuineen ja linnoineen;
+Fyen'issä on puutarhoja, kauniita herraskartanoita sekä rikkaita
+talonpoikaistaloja; Juutinmaalla tapaa paljo nummia. Suurempien saarien
+ympärillä on joukko pienempiä saaria.</p>
+
+<p>Näillä Tanskan saarilla, joita Pohjanmeri, Kattegat, Skagerrak ja
+Itämeri aalloillaan piirittävät, vallitsee raitis, ystävällinen ja
+keväinen henki. Nämä ominaisuudet on kansallakin. Vaikka sen muinaiset
+muistot ovat vakavia, vaikka perhe-elämä ja olot ylimalkaan ovat
+Pohjolan tapaan, voipi kuitenkin selvästi huomata, että Tanska yhdistää
+Skandinavian eteläiseen Europaan ja että etelän eloisuus sekä
+saaristolais-kansan hilpeys asuu Tanskan kansassa.</p>
+
+<p>Kööpenhaminan Tanskalaiset ovat muukalaisen mielestä hyvin hilpeitä,
+iloisia, avuliaita, avosydämisiä ja puheliaita. Kööpenhamina on
+Tanskalle saman-arvoinen kuin Pariisi Ranskalle. Se on maan keskusta,
+josta henkeä ja elämää virtaa koko maahan. &mdash; Vilkasta on elämä
+Kööpenhaminassa. Suurimmilla kaduilla on yhtenään liikettä, väkeä
+vilisee ja juoksee, tunkee ja lykkii toisiaan, mutta kaikki näkyvät
+siitä huolimatta olevan iloisella mielellä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict43.jpg" width="600" height="320" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Jos tahdot päästä tuntemaan Tanskalaisten luonteen rakastettavia
+puolia, niin mene kaduille, käy köyhimmänkin kansan joukkoon, katsele
+sen keskinäisiä kauppoja ja muita suhteita, puhuttele sitä, kysy tietä
+tai pyydä jotakin avuntekoa, ja sinun täytyy ihmetellä sitä
+hyväntahtoisuutta ja auliutta, jota sinulle osoitetaan.</p>
+
+<p>Tanskalainen maalaiskansa on hyvin sivistynyttä. Se seuraa innokkaasti
+yleisiä asioita. Maanviljelyksensä ja karjanhoitonsa on se kohottanut
+erittäin korkealle asteelle. Tämän kehityksen ovat Tanskassa
+aikaansaaneet kansakoulut ja varsinkin kansanopistot, jommoisia
+Suomessakin jo on muutamia. Onpa tullut tavaksi, että suomalaiset
+talonpojat käyvät opintomatkoilla Tanskassa, oppiakseen Tanskalaista
+maatalouden hoitoa ja varsinkin nähdäkseen, miten pikkuviljelijät
+siellä osaavat tarkoituksenmukaisesti viljellä maitaan ja järjestää
+talouttaan.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Lontoo" id="Lontoo"></a>132. Lontoo.</h2>
+
+
+<p>Lontoo, Englannin pääkaupunki, rakennettu kummallekin puolen Themsen
+jokea, on maailman suurin kaupunki; sen väkiluku nousee noin viiteen
+miljoonaan.</p>
+
+<p>Kaupungin vanhin osa on kaupan keskustana, toinen pääosa on hallituksen
+paikka ja kolmas useimpain tehdasten alueena. Näiden ohessa kuuluu
+kaupunkiin joukko kyliä, jotka nyt ovat ainoastaan eri kortteereina ja
+vähempinä kaupungin osina.</p>
+
+<p>Huonerakennuksia tässä jättiläiskaupungissa on lähes 800,000 ja katuja
+16,000, joista muutamat ovat puolen penikulman pituisia. Yksityisten
+huoneet eivät ylimalkaan ole suuria; tavallisesti ovat ne rakennetut
+ainoastaan yhdelle perheelle. Varakkaampainkin huoneet ovat
+ulkonäöltään yksinkertaisia, mutta sisältä erittäin hyvässä
+järjestyksessä, mukavia ja puhtaita.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 600px;">
+<img src="images/pict44.jpg" width="600" height="385" alt="" title="" />
+</div>
+
+<p>Yleisistä rakennuksista ovat ainoastaan muutamat rakennukseltaan
+kauniita, mutta ne ovat tavallisesti sitä suurempia ja komeampia.
+Niistä mainittakoon vaan kuningattaren palatsi, parlamentin eli
+eduskunnan uusi talo ja suuri museo eli kokoelmahuone, johon on
+kerättynä taiteen ja kirjallisuuden tuotteita kaikista maista ja
+kansoista. &mdash;</p>
+
+<p>Kirkkojen luku on noin 700, ja niistä on Paavalin kirkko suurin
+kaikista protestanttisten maiden kirkoista. Se on ristin muotoinen ja
+keskustan yli kohoaa suuri ympyräinen kupu, jota kannattavat 400 jalan
+korkuiset pilarit. Tässä, niinkuin Westminsterinkin kirkossa, näkee
+kalliita muistomerkkiä, joita kansan kiitollisuus on rakentanut maan
+mainioimmille miehille.</p>
+
+<p>Huomattava on myöskin pörssi eli kauppamiesten kokoushuone. Se on
+suuri, vaikka ei mikään kaunis rakennus. Sen keskellä on avonainen
+neliö, jonka kaikilla puolin on katettu pylväskäytävä. Tässä käytävässä
+on kunkin kansan kauppiailla määrätyt paikkansa, ja siellä on
+kokous-aikana kauppiaita koolla kaikista maailman osista. On laskettu
+tähän maailman-kaupan keskustan ympärille joka tunti keräytyvän noin
+50,000 ja joka päivä noin 500,000 ihmistä, ja äänien ja kielten
+sekanaisen surinan siellä saattaisi verrata kosken pauhinaan.</p>
+
+<p>Liike Lontoon kaduilla on niin suuri, että töin tuskin edelleen pääsee,
+jos ei vaan halua väen virtaan antautua. Kaksi semmoista virtaa käy
+näet lakkaamatta vastakkain katujen leveillä käytävillä niiden
+kummallakin puolella. Katujen keskusta on täynnä hevosilla ajavia.
+Isompien katujen varsilla on puotia, suurista, komeista akkunoistaan
+milt'ei läpinäkyviä, toistensa kanssa kilpaillen tavarain somuudella ja
+paljoudella.</p>
+
+<p>Monilukuisia rautateitä, osaksi huoneiden yli rakennetuita, kulkee
+Lontoon läpi melkein kaikkiin suuntiin, ja niillä on kaupungissa
+useampi kuin sata pysäyspaikkaa. Enemmän kuin kolmesataa höyrylaivaa
+kulkee edestakaisin Themsen joella, jossa laivoja on niin pitkältä,
+kuin silmä kantaa, ja mastoja niin tiheässä kuin puut metsässä.
+Molemmin puolin jokea itään päin ovat laivain tokat, joihin laivat
+kuljetetaan tavarain lastaamista ja tyhjentämistä varten ja joiden
+rannoilla on äärettömiä tavara-aittoja. Lontoon tokassakin saa jo kaksi
+sataa laivaa hyvästi tilaa; ja Länsi-Indian kauppaa varten rakennetut
+tokat ovat vieläkin suurempia.</p>
+
+<p>Erääseen paikkaan, missä liike joella on vilkkain, on siltain sijaan
+rakennettu joen alainen käytävä eli niin sanottu tunneli, jota
+jalan-kulkijat käyttävät.</p>
+
+<p>Lontoon kaupungin sisässä on vielä suuria puistoja ja avonaisia
+paikkoja, joihin on istutettu puita ja pensaita. Tämä seikka ynnä
+järjestys ja puhtaus, joka ylimalkaan vallitsee, tekevät Lontoon,
+vaikka ilma on siellä kosteata ja alati kivihiilen savulla sekoitettua,
+kuitenkin terveellisemmäksi, kuin monet muut suuret kaupungit ovat.</p>
+
+<p>Lontoota ei tosin voi sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksikään
+kaupungiksi, mutta sen sopiva paikka, sen teollisuus, sen kauppa ja
+meriliike, sen rikkaudet sekä väestön uutteruus ja vakava mielenlaatu
+tekevät sen kuitenkin maailman ensimmäiseksi kaupungiksi.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kaynti_Neapelissa_ja_Vesuvius-vuorella" id="Kaynti_Neapelissa_ja_Vesuvius-vuorella"></a>133. Käynti Neapelissa ja Vesuvius-vuorella.</h2>
+
+
+<p>1. Sananlasku sanoo: "Neapelin kun on nähnyt, voi rauhassa kuolla";
+silloin on näet nähnyt mitä kauniinta on olemassa, jottei enempää muka
+enää saata toivoa. Tuo usein kuulemani lause mielessäni istuin junassa,
+joka aika vauhtia hetki hetkeltä kiidätti minua Etelä-Italian kauneinta
+rannikkoa kohti. Tie kulki joka paikassa halki viljavain vainioiden ja
+reheväin rotkojen, joissa näki viiniköynnösten kiehkuran tavoin
+kietoutuvan silkkipuiden runkojen ympäri sekä ojentavan hennot oksansa
+puusta puuhun, joten koko tarha oli aivan kuin vihreäin seppelten
+koristamana. Rypäleitä ei näin keväällä nähnyt, mutta sen sijaan sattui
+silmään aika ajoin tummanvihreä sitruuna- tahi appelsinipuu, jonka
+lehtien välistä näki hedelmien runsain määrin riippuvan oksilla, ja
+omituisinta kaikesta oli se, että sama puu latvastaan oli täynnä
+valkeita, tuoksuvia kukkia.</p>
+
+<p>Saloja, tuollaisia laajoja asumattomia seutuja, joita kotimaassa
+rautateiden varsilla tuon tuostakin huomaa, en vielä missään täällä
+etelässä ole nähnyt, vaan joka paikassa kohoavat ihmisasuntojen valkeat
+kiviseinät, vihreine, enimmäkseen suljettuine puuluukkuineen, joka
+painaa koko rakennukseen omituisen kuolleen leiman. Katot ovat aivan
+litteät, joten talo mielestäni muistuttaa suurta korkeaseinäistä
+laatikkoa. Kaipaa kodikkuutta. Ja sitten on vielä jotain, jota
+suomalaisen silmä sanomattomasti kaipaa näissä Luojan siunaamissa
+viljavissa maissa: vettä, järviä, jokia, puroja. Tuon tuostakin näki
+virran uoman, näki siltoja siellä täällä johtavan sen yli, mutta vettä
+oli siinä tuskin nimeksikään. Jopa muutamassa paikassa näki virran
+puhtaalla hiekkapohjalla vaatteita levitettyinä kuivamaan, aivan kuten
+meillä kotona niitä nurmikolle hajoitetaan! Ja missä vettä oli, oli se
+omituisen harmaan kellertävää ja liejuista sekä enimmäkseen aivan
+matalaa.</p>
+
+<p>Saavuttiin Välimeren rannalle. Nyt ei enää tarvinnut vettä kaivata!
+Laajana, äärettömänä, ihanan sinisenä levisi edessäni tuo mahtava meri,
+joka erottaa kaksi maanosaa toisistaan. Satuin saamaan asunnon läheltä
+rantaa, joten aina aamuin ja illoin pieneltä, ikkunan edessä olevalta
+parvekkeelta saatoin katsella kauas etelää kohti, josta kevään raikkaat
+tuulet puhalsivat. Caprin saaren jyrkät kalliot oikealta puolen
+sulkivat näköpiirin ja Sorrenton suloiset seudut vasemmalta kehyksen
+tavoin ympäröivät lahtea. Vielä enemmän mantereen puolella, vasemmalla,
+kohosi Vesuvion jättiläiskukkula, jonka huipusta lakkaamatta savua
+tuprusi, joten koko sen puoleinen osa maisemaa oli ikäänkuin
+harmahtavan harson verhomana.</p>
+
+<p>Elämä kaduilla eroaa yleensä Italiassa paljon siitä, mitä meillä
+Suomessa on tottunut näkemään, mutta enemmän, kuin missään muualla,
+huomaa sitä Neapelissa. Useimmat kadut, varsinkin vanhemmissa osissa
+kaupunkia, ovat hyvin kapeat ja pimeät, korkeat kivitalot kun näet
+kohoavat niiden kummallakin puolen, ja suuri osa alakertojen asukkaista
+oleskelee kaiken päivää ulkona. Siinäpä elämää on! Mikä on missäkin
+touhussa ja toimessa: nikkari häärää höyläpenkkinsä ääressä; pesijätär
+hieroo vaatteita, aina toisinaan tyhjentäen likaveden kadulle ilman
+pitemmittä mutkitta; vihanneskauppias kiljuu kimakalla äänellä
+tavaroitaan kaupaksi; maidonmyyjä kuljettaa muhkeata lehmäänsä katua
+pitkin, aina vähän väliin pysähtyen sitä lypsämään sen mukaan kuin
+ostajia sattuu; suuret vuohilaumat liikkuvat siinä samaa tarkoitusta
+varten kuin lehmäkin; ja kymmenittäin kohtaa miltei joka askeleella
+pieniä mustasilmäisiä lapsukaisia, jotka mikä milläkin tempulla
+koettavat huomiota herättää ja siten almuja saada ohikulkijoilta.
+Kerjääminen on Neapelissa kehittynyt äärettömään määrään, joten tuskin
+voi kadulla liikkua kuulematta aina tuon tuostakin milloin vanhan,
+milloin lapsen, milloin kurjan raajarikon, milloin aivan terveen miehen
+surkealla äänellä huutavan: "Pieni roponen, hyvä herra!" Ei näy olevan
+halua työhön, vaan tuolla tavoin on elämä mukavampaa. &mdash; Omituinen
+seikka, joka täällä heti herättää huomiota, on se, miten äärettömiä
+kuormia pieni aasi saattaa liikkeelle saada, puhumattakaan
+siitä, että näkee hevosen välistä vetävän rattaita, joissa istuu
+viisitoista, jopa kaksikymmentäkin henkeä. Kylläpä siinä kohden olisi
+eläinsuojelusyhdistyksellä paljon tehtävää Välimeren rannalla.</p>
+
+<p>2. Nousu Vesuviolle viehättää tietysti kaikkia Neapelissa kävijöitä,
+joten ne, jotka suinkin voimiensa puolesta siihen kykenevät, harvoin
+jättävät siellä käymättä? Sinne on tapana kulkea varsinkin kahta tietä:
+toinen mukavampi, johtaa sinne suoraan Neapelista, ja sitä myöten voi
+ajaa huipun juurelle, josta mäkijunalla pääsee miltei kraaterille asti;
+toinen tie Pompejin kaupungista päin on paljoa vaivaloisempi, mutta
+omituisuutensa takia hauskempi. Ensin ajetaan vaunuissa jonkun matkaa,
+sitten alkaa nousu hevosen selässä. Tätä kestää siksi, kunnes tullaan
+tuhkakummun juurelle, josta joko jalan voi astua ylöspäin, tai myöskin
+saattaa käyttää yllämainittua mäkijunaa. Tämä ei kuitenkaan vie aivan
+perille asti, vaan vielä on viimeistä jyrkännettä kiivettävä yhä
+enemmän kuumenevassa tuhassa, kunnes lopulta seisotaan savua suitsuavan
+jättiläiskraaterin reunalla. Omituinen tunnelma valtaa mielen tuolla
+ylhäällä. Lakkaamatta tupruaa ruskeaa savua paksuina patsaina noista
+suuren suurista aukoista maassa. Välistä näkee liekkien luovan niihin
+punertavan hohteen. Kellertävää tulikiveä on kraaterin seiniä
+koristamassa ja omituinen haju täyttää ilman. Tuhka, jossa seisoo, on
+aivan lämmintä ja monesta kohden ympärillään näkee hienoja savupilviä
+nousevan maankuoren alta, todistuksena siitä, mikä lakkaamaton tuli
+tuolla jalkojen alla hävitystyötään harjoittaa.</p>
+
+<p>Näkö-ala kraaterilta saattaa kirkkaalla säällä olla suurenmoinen, mutta
+enimmiten estää milloin sumu, milloin tuulen merelle päin ajama savu
+näkemästä selvään niitä ihania maisemia, jotka edessä ovat. Kauan ei
+saa olla ylhäällä, sillä opas, joka sinne kuljettaa, tavallisesti ennen
+määrääjänkin kuluttua alkaa kiirehtiä. Mutta tällainen lyhytkin käynti
+Vesuviolla on kuitenkin jättänyt mieleen unohtumattoman muiston. On
+nähnyt luonnon jättiläisvoimin tekevän työtään, jota ei mikään
+ihmisnero ole voinut muuttaa tai toiseen suuntaan ohjata; on kuullut
+liekkien räiskynnän maan sisästä, jota ääntä vuosituhansia lakkaamatta
+on jatkunut; on tuntenut olevansa "tuhkaa ja tomua" Jumalan äärettömän
+ylevyyden rinnalla.</p>
+
+<p>Kraaterista levinnyt tuhka peittää laajalta maan yltympärillä, joten
+siinä ei mikään kasvi enää voi elää, vaan koko maisema on kauttaaltaan
+yksi ainoa musta kukkula, jossa ei muita elonmerkkejä näe kuin junaa
+varten rakennettuja asemahuoneita toisella rinteellä, ja toisella
+muurattua kiertelevää tietä jalkamiehiä varten. Mutta alempana alkaa
+siellä täällä jokunen viheriä pensas, jopa pienoinen puukin ilmestyä
+tien varrelle. Ja kun vielä enemmän laskeutuu, on kohta kaunisten
+viinitarhojen keskellä. Aivan tulivuoren alla on useampia pikku
+kaupungeita, muiden muassa Uusi Pompeji, joka muinaisen samannimisen
+kaupungin vieressä nykyään kohoaa. Sieltä muutaman askeleen päässä on
+nähtävänä nuo laavan alta esille kaivetut, jotakuinkin hyvässä kunnossa
+olevat jätteet, jotka todistavat, että tuossa paikassa aikoinaan oli
+kukoistava kaupunki säännöllisine katuineen ja taloineen, julkisine
+kokoushuoneineen ja amfiteaattereineen. Kun astuu noita katuja myöten,
+joilla paikoittain huomaa rattaiden kuluttamia jälkiä kivityksessä, ja
+kun pistäytyy sisälle asuinhuoneisiin, joiden seinissä kuviakin vielä
+näkee maalattuna siellä täällä, saa hyvän käsityksen siitä, että tässä
+kaupungissa Kristuksen aikaan liike oli varsin vilkasta, ennenkuin
+laavavirta sen hautasi allensa v. 79. Kun vielä lisäksi näkee niitä
+erityiseen museoon koottuja tavaroita, jotka Pompejista on löydetty:
+pronssi-, puu- ja kiviastioita jos jonkinlaisia, aseita, kuvapatsaita
+ja maalauksia, niin edellämainittu käsitys yhä enemmän vahvistuu. Miten
+arvokkaita lähteitä historian ja muinaistieteen tutkimukselle onkaan
+täältä löydetty! Samassa museossa näkee myös muutamia tuhkan peittämiä,
+kivettyneitä ihmisruumiita. Kummallista on katsella niitä! Saattaa
+jäsenten jännityksestä ja kasvojen tuskallisista piirteistä aavistaa,
+mikä kauhu täytti mielen, kun äkkiä nuo onnettomat näkivät olevansa
+elävältä suljettuina hautaan, josta ei ollut mitään mahdollisuutta
+paeta.</p>
+
+<p>Suurenmoisen hirveältä mahtoi tosiaan aikoinaan näyttää tuo Vesuvion
+purkaus, joka hautasi allensa Pompejin sekä sen läheisyydessä olevan
+toisenkin kaupungin, Herkulanumin. Voi mielessään kuvata, miten
+tuliliekit silloin leimahtelivat kraaterin suusta, miten kuumat
+mahtavat laavavirrat vyörivat laaksoon rinteitä myöten, miten kaikki
+elävät olennot päistikkaa paeten koettivat henkeään pelastaa, miten
+tuskanhuudot sekä ihmisten että eläinten mahtoivat kaikua yli tienoon.
+Ja lopulta, hävitystyön tauottua, olivat noitten sitä ennen
+kukoistavien kaupunkien sijalla höyryävät laava- ja tuhkaläjät
+todistamassa ihmisvoiman mitättömyyttä luonnon jättiläis voiman
+rinnalla.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Pyha_maa" id="Pyha_maa"></a>134. Pyhä maa.</h2>
+
+
+<p>1. Maa ennen ja nyt.</p>
+
+<p>Merkillisempää maata ei ole, kuin Palestiina eli, miten sitä toisin
+sanotaan, <i>Kanaa</i>, Israelin maa, luvattu ja pyhä maa, omaisuuden
+maa, jossa taivaan ja maan Herra usein ja monella tavalla puhui
+profeetoin suun kautta, jossa David ja Assaf korottivat pyhiä
+ylistysvirsiään.</p>
+
+<p>Juutalaisten maa, kolmenkolmatta penikulman pituinen ja kolmentoista,
+toisin paikoin viidentoistakin penikulman levyinen, ulottui pohjaan
+päin Libanonin vuoreen, itään Jordanin jokeen ja Kuolleeseen mereen
+tahi, jos maa itäpuolella Jordania lukuun otetaan, Syrian erämaahan,
+etelään Arabian erämaahan ja länteen päin Välimereen, jonka rannalla
+filistealaisilla kuitenkin oli pitkä rantamaa. Abrahamille annettu
+lupaus tarkoitti koko Eufratin virran ja Välimeren välistä maata; koko
+tämä seutu olikin Davidin ja Salomonin päivinä "Judan valtikan" alla.
+Vapahtajan aikana oli päämaa Jordanin läntisellä puolella jaettu
+kolmeen osaan; eteläisinnä Judea, keskellä Samaria ja pohjoisinna
+Galilea aina Libanon vuoreen saakka. Jordanin itäisellä puolella oli
+Perea.</p>
+
+<p>Täällä ei ole lyhimpäin ja pisimpäin päiväin, kesäkuuman ja
+talvipakkasen suurta erotusta eikä lämpimän ja kylmän äkkinäistä
+vaihtelua, niinkuin meidän pobjoisissa maissamme. Pisin päivä kestää
+viidestä aamulla seitsemään illalla, lyhin seitsemästä aamulla viiteen
+illalla.</p>
+
+<p>Vuoden-ajat ovat kesä ja talvi. Talvi eli sade-aika alkaa Lokakuun
+loppupuolella sateella, joka valmistaa vainiot kynnölle ja kylvölle ja
+pukee kuivan maan raittiin viheriäksi. Joulukuussa alkavat sitte
+yhtämyötäiset sateet ja lumen aika; mutta jo Helmikuussa kukoistavat
+puut, varsinkin mantelipuu, ja vilja vaurastuu, kunnes se, vuoroon
+saaden auringon paistetta ja vienoa sadetta, kypsyy Huhtikuussa,
+jolloin, sateen kokonaan loputtua, leikkuu alkaa. Nyt astuu sijaan
+kuuma vuoden-aika aina Lokakuuhun saakka, jona aikana ilma on alati
+selkeä, viheriäisyys lakastuu, lähteet kuivuvat, ja erämaasta
+virtaavaiset lämpimät tuulet rasittavat maata; vainioita virvoittaa
+kuitenkin koko tänä aikana viljava yökaste. Kesäkuusta alkain kypsyvät
+viinamarjat ja muut etelän hedelmät.</p>
+
+<p>Tämä maa oli kerran Jumalan siunauksesta ja ihmisten uutteruudesta
+totisesti kaunis ja ihana maa, missä maito ja hunaja vuotivat.
+Muinaisina aikoina kastelivat maata lähteet, ojat tahi kaivetut kaivot
+ja lammikot. Useimmat niistä ovat nyt kuivuneina tahi tukittuina.
+Komeat, alati viheriöitsevät tammi- ja terebinttimetsät kaunistivat
+vuorien kukkuloita ja laiteita; varjoisa platani, korkea puksi-puu,
+tuoksuava myrtti, hieno, vakainen sypressi ja etenkin majesteetillinen
+ja hyvänhajuinen seeteri Libanonin vuorella olivat maan kaunistuksena.
+Kalliita hedelmäpuita oli yleensä istutettuna: ihana daadelipalmu,
+siunauksen ja menestyksen kuva, manteli- ja granatipuu, Johanneksen
+leipäpuu, viikunapuu ja lehdekäs öljypuu arvokkaine hedelmineen.
+Kautta koko maan ulottui viinamäkiä mehevine rypäleineen ja rikkaita
+vilja-vainioita, jotka kasvoivat nisua, ohraa ja kaikellaisia
+maahedelmiä. Jokaisen askeleen maata laaksoissa ja vuorilla oli
+tiheä ja uuttera väestö suurimmalla huolella viljellyt, ja maan
+tasoittamisella ja taidollisella kastelemisella oli ihmisien uutteruus
+saanut aikaan hedelmällisyyden, josta pyhät kirjoittajat kiittäin ja
+ihmetellen puhuvat ja veisaavat. Niityillä ja vainioilla vilisivät
+lukuisat karja- ja lammaslaumat.</p>
+
+<p>Kuningas Davidin aikana, milloin maa oli voimakkain, asui siinä viiteen
+miljoonaan ihmisiä; ja vielä tänä päivänä arvataan ympäri maan piiriä
+hajonneita Juutalaisia olevan sama määrä.</p>
+
+<p>Vaikka pyhä maa vieläkin paikoin on yhtä hedelmällinen, kuin muinen, on
+suurin osa siitä nyt kuitenkin autiona ja viljelemättömänä: maa on
+turmeltunut ja surkean näköinen. Se ei ole likimainkaan muinaisen
+kaltainen. Pelloilla kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita. Kaupunkien
+jäännökset ovat muuttuneet metsäeläinten asunnoiksi. Kadut ovat
+autioina ja tasoittamattomina. Ryöstäen ja murhaten kulkevat erämaan
+Beduinit maassa ja raiskaavat, mitä maamies vaivalla ja työllä
+rakentaa. Hedelmällisimmät peltomaat ovat muuttuneet laitumiksi. Maa,
+jossa kerran Vapahtaja vaelsi ja hänen opetuslapsensa ensin saarnasivat
+evankeliumin sanaa, huokaa nyt puolivillien Turkkilaisten vallan alla.</p>
+
+
+<p>2. Näköala Galileassa.</p>
+
+<p>Galilea on Libanonin eteläisellä liepeellä, Samarian pohjoisella
+puolella. Se on vesi- ja metsärikas vuorimaa, täynnä kukkuloita.
+Välimereen päin laskeutuu maa vähitellen; etelään kallistuu se
+jyrkempään Jesreelin laaksoa vastaan, mutta syvimmälle ja jyrkimmästi
+Genetsaretin merta vastaan.</p>
+
+<p>Maa oli muinoin erinomaisen hedelmällinen. Parhaimmat pähkinä-, palmu-,
+viikuna- ja öljypuut kasvoivat Galileassa. Viinamarjoja ja viikunoita
+sai kymmenen kuukautta vuoteensa, muita hedelmiä koko vuoden. Puhdas
+ilma, sopiva ilman-ala, hyvä maanlaatu tekivät kasvullisuuden mitä
+viljavimmaksi. Kristuksen aikoina oli Galileassa kaksi sataa neljä
+kaupunkia ja kylää.</p>
+
+<p>Eteläistä suuntaa juoksee alas Libanonista koko ylä-Galilean läpi
+Naftalin vuori, joka etelässä yhdistyy jyrkkään Natsaretin vuoreen.
+Tämä vuori on Jesreelin laakson pohjoisena rajana.</p>
+
+<p>Vähä yli penikulman matkan Kanaasta etelään on Natsaret suloisessa
+ja hedelmällisessä laaksossa. Kolmelta puolen ulottuvat vuoret
+aina kaupungin luoksi, ja neljännellä on soma laakso, joka kasvaa
+viikuna- ja öljypuita. Sieviä, valkeita huoneita seisoo vieretysten
+puoliympyrässä vuoren laidetta ylöspäin. Täällä ovat ne polut, joita
+Vapahtaja lapsena vaelsi. Kaupungissa olevassa luostarissa kaikuvat
+ylistysvirret hänen kunniakseen. Kaupunki, jossa asuu noin kolme
+tuhatta ihmistä, on nähtävästi varakas; useimmat asukkaat ovat
+kristityitä. Pääpuolella kaupunkia olevalta kukkulalta on verrattoman
+kaunis näkö-ala Galilean yli. Likellä kaupunkia juoksee öljypuiden
+varjossa Neitseen kaunis lähde, josta Maria ehkä nosti vettä.</p>
+
+<div class="figcenter" style="width: 469px;">
+<img src="images/pict45.jpg" width="469" height="440" alt="Seeteripuita Libanonilla." title="" />
+<span class="caption">Seeteripuita Libanonilla.</span>
+</div>
+
+<p>Kaksi penikulmaa Natsaretista kaakkoon kohoaa yksinäinen, kaunis Tabor.
+Sen laiteita peittää tiheä tammimetsä; huippu nousee tuhannen jalkaa
+laaksoa korkeammalle ja on melkein kolmannes penikulmaa ympäri mitaten.
+Linnoituksen ja kirkon jätteitä makaa siellä hajallansa. Taborin huippu
+on usein pilvien vallassa; aamusumut riippuvat sen ympärillä vanuneiden
+hiuksien tavoin. Mutta kun tuuli ja päivänpaiste ovat ne hajoittaneet,
+avautuu tältä vuorelta mitä ihanin näkö-ala.</p>
+
+<p>Vuoren juurelta alkain levenee Jesreelin hedelmällinen laakso, jonka
+toiselta puolelta näkyy Endor, missä Saul kysyi neuvoa noitavaimolta.
+Ei kaukana siitä on Nain, jossa leski kuolleen poikansa paarien ääressä
+sai kuulla Vapahtajan sanat: "elä itke!" &mdash; sen toisella puolella
+Gilboan vuori ja eteläänpäin Efraimin vuori ynnä Ebal ja Garizim.
+Lounaaseen siitä kohoaa kaunis Karmelin vuori. Koillisessa nostaa
+Hermon juhlallisena alati lumista huippuaan vainioiden yli, jotka
+Jordanin rantoja pitkin laskeutuvat Genetsaretin kirkkaisiin aaltoihin.
+Idässä saa silmä seurata Jordanin eteläistä juoksua, ja tämän toiselta
+puolen sinertää tammista ja laitumista rikas Basanin vuorimaa ja sitä
+etelämpänä Gileadin mustat vuoret.</p>
+
+<p>Taborista etelään levenee vainio Jesreelin eli Esbrelonin laakso,
+viiden penikulman levyisenä juosten idästä länteen. Kristuksen aikana
+tätä alaa peittivät monet kansakkaat kaupungit ja kylät. Jakobin
+ajoista nykyisiin saakka ovat sitä tallanneet kierteleväiset kansat
+laumoineen. Mutta näillä tantereilla on tulisimpia taistelujakin
+kamppailtu. Täällä esim. Barak löi Kananealaiset vihollisessa
+taistelussa, jota Debora ylistää, ja täällä Josia kaatui taistellessaan
+Egyptin kuningasta vastaan. Tämän laakson itäpuolelta kohoavat Gilboan
+vuoret, missä Saul ja hänen poikansa löysivät kuoleman.</p>
+
+<p>Gilboan vuoren luoteisella syrjällä on korkealla kaunis Jesreelin
+kaupunki. Siinä asui Ahab ja hänen kujeellinen vaimonsa Isebel
+loistavissa linnoissa ja likellä Nabot, jonka veren he vuodattivat
+hänen viinamäkeään anastaakseen. Lakeuden läpi virtaa länteen Kison,
+jonka rannoilla Barak sai toisen suuren voiton Kananealaisista, ja joka
+knljetti lyötyjen vihollisten ruumiit mereen. Ahtaan laakson läpi
+virtaa se Jesreelin lakeudelta Akkon lakeudelle, missä Foinikialaiset
+asuivat.</p>
+
+<p>Tämän lakeuden eteläisellä puolella on Karmel. Päättyen jyrkäksi
+niemeksi, kohoaa se korkealle ympärillä olevan maan ja meren yli.
+Karmel on kaunis ja hedelmällinen vuori. Sen juuria peittävät
+laakeri- ja hedelmäpuut; ylempänä kasvaa viikunapuita ja tammia; koko
+metsä on täynnä kauniimpia kukkasia. Sitä paitsi on Karmel mainio
+kahdesta tuhannesta luolastaan, joita asukkaat käyttivät majoinaan,
+tallinaan, pakolaisina ollessaan piilopaikkoinaan ja puolustussodissa
+linnoituksinaan.</p>
+
+
+<p>3. Judea.</p>
+
+<p>Pyhässä maassa on monta hedelmällistä lakeutta. Semmoinen on Välimeren
+rantalakeuskin, joka ulottuu Karmelin vuoresta aina Gatsan kaupunkiin.
+Sen pohjoista osaa nimitetään Saronin ja eteläistä Sefelan lakeudeksi.
+Molemmat yhdistyvät toisiinsa Joppen merikaupungin luona.</p>
+
+<p>Joppessa länsimaiden toivioretkeilijät tavallisesti astuvat maalle.
+Joppe on suomeksi "kauneus". Kaupungin paikka onkin kaunis, mutta
+kuitenkin on se näöltään kolkko. Lännessä näkee silmä lavean meren,
+joka on sininen, niinkuin korkea taivaskin; idässä näkee etäällä Judean
+siniset vuoriseinät; likinnä kaupunkia kasvaa oranja-puistoja.
+Täällä näkee matkustavaisia kaikilta suunnilta: Beduinia valkeissa
+villavaipoissa, Armenialaisia pitkissä valkean ja punaisen juovaisissa
+nutuissaan, pitkäpartaisia Juutalaisia kaikista maailman osista;
+Turkkilaisia ratsastaa kopeina ohitsesi, ja köyhiä kreikkalaisia
+perheitä, jotka ovat toivioretkellään, istuu katujen kulmissa, syöden
+riisiä tahi keitettyjä ohria puukupeistaan.</p>
+
+<p>Kaktus-pensastojen välitse menee tie Saronin lakeutta myöten Judean
+vuorille. Tällä lavealla lakeudella on lukuisia karjalaumoja. Keväällä
+on lakeus erittäin kaunis nähdä. Tanner on viheriä, mitä kirjavin
+kukkapeitto yllä. Tulpaanit, valkeat ja punaiset ruusut, valkeat ja
+keltaiset liljat ja muratit kukkivat täällä ihmisten hoidotta.
+Myöhemmin muuttuu lakeus suureksi, rikkaaksi viljavainioksi. Mutta kun
+vilja on korjattuna ja hehkuvat auringon säteet ovat polttaneet kaikki
+kasvit, näkee ainoastaan alastoman, punertavan maan, josta siellä
+täällä nousee terebintti tahi vaalealehtinen öljypuu.</p>
+
+<p>Ahtaita laaksoja myöten lähestytään nyt Judean vuoria. Ensin
+luikertelee tie puiden ja pisteleväin pensaiden välitse, mutta kuta
+edemmäksi tullaan, sitä köyhemmäksi käy kasvikunta, sitä kivisemmäksi
+ja ahtaammaksi tie. Tuhka-harmaat kukkulat, päälletysten syöstyt
+kallionmöhkäleet, orjantappurat ja ohdakkeet kallioiden ra'oissa
+tekevät seudun kolkoksi. Sitten tullaan Emauksen kautta vuorelle.</p>
+
+<p>Pian näkyy öljypuilla ympäröitty kukkula. Se on &Ouml;ljymäki. Korkeita
+torneja, mahtavia kupukattoja, leveitä muureja pilkistää silmään, ja
+vähitellen näkyy koko kaupunki. Se ei ole suuri, ei loistava eikä
+komea, jotta se siten olisi etevämpi itämaan muita kaupungeita, ja
+kuitenkin näyttää se hyvin erinomaiselta juhlallisessa vakavuudessaan
+ja synkkämielisessä viehättäväisyydessään. Se on Jerusalem, maailman
+kaikista kaupungeista enimmin ylistetty ja muistorikas.</p>
+
+<p>Penikulma eteläänpäin Jerusalemista on Betlehem. Mahtavaa
+vuorenselännettä ylöspäin nousee kaupunki portaiden tavoin. Viinipuu
+menestyy tämän vuoren laiteilla. Manteli-, öljy- ja viikunapuut
+peittävät kukkuloita, ja alastomain kallioiden välitse näkyy kultaisia
+viljavainioita ja viheriöitä suloisia laaksoja. Näillä vainioilla poimi
+Ruth tähkäpäitä Naemille. Täällä Isain poika veisaili ensimmäiset
+virtensä, ja täällä ilmoitti enkeli paimenille Vapahtajan syntymisen.</p>
+
+<p>Muutamia penikulmia etelämpänä Betlehemiä on Hebron kauniissa
+maakunnassa. Hebron oli Kaanaanmaan vanha pääkaupunki. Täällä asui
+Abraham Mamren laaksossa ja sitte David. Ympäristö on rikas
+kaikkinaisista hedelmistä, etenkin viinimarjoista. Täällä on mainio
+Eskolin viinimarjain laakso, josta Israelilaisten vakoojat leikkasivat
+jättiläisoksan, jota kahden miehen täytyi kantaa sauvalla.</p>
+
+<p>Hebronia etelämpänä on maa aaltomaista, korkeaa lakeutta, jota vuoret
+kolmelta puolelta ympäröivät, mutta joka itään käsin alenee Judan
+erämaahan. Täällä on Judan kaupunki, jossa Zakarias ja Elisabet
+asuivat. Tästä länteen päin ovat ne seudut, joissa David vaelteli
+Saulin murhaavia käsiä vältellessään ja Sifin nummella ynnä Maonin ja
+Karmelin vuorilla oleskellessaan maanpakolaisena, petettynä, vainottuna
+ja kuitenkin ihmeellisellä tavalla Jumalan suojelemana. Etelämpänä
+alkaa erämaa eli korpi. Kaupungit, kylät, puut ja viljavainiot katoavat
+katoamistaan. Eteläisin kaupunki, Palestinan rajapaikka, on Ber-Saba.</p>
+
+
+
+<hr style="width: 65%;" />
+<h2><a name="Kristinuskon_leviaminen" id="Kristinuskon_leviaminen"></a>135. Kristinuskon leviäminen.</h2>
+
+
+<p>Apostolit ja ensimmäiset kristityt rakastivat Herraansa ja Mestariansa
+ja sentähden he mielellänsä tekivät, mitä hän oli käskenyt. Jeesus oli
+heille sanonut: "Menkäät siis ja tehkäät kaikki kansat minun
+opetuslapsikseni, kastaen heitä nimeen Isän, Pojan ja P. Hengen ja
+opettaen heitä pitämään kaikki, kuin minä olen teidän käskenyt", ja
+sentähden he julistivat lähellä ja kaukana sanomaa Jesuksesta
+Kristuksesta ja kastoivat hänen nimeensä. Jo Apostolien elin-ajalla
+levisi evankeliumi Vähään-Aasiaan sekä Europassa Kreikanmaalle ja
+Italiaan, vieläpä Espanjaan asti; etelässä sitä saarnattiin Egyptissä
+ja pohjois-Afrikassa sekä itäänpäin Armeniassa, Persiassa ja
+Babyloniassa. Kaikkialla syntyi kristillisiä seurakuntia; ja
+kaikkialla, jossa evankeliumin valo alkoi koittaa, poistuivat
+epäjumalanpalvelus ja pakanalliset tavat.</p>
+
+<p>Mutta kristityt saivat maailman puolelta kokea vihaa ja vainoa. Jesus
+oli jo opetuslapsilleen sanonutkin, että he tulevat vihattaviksi hänen
+nimensä tähden; hän oli painanut tämän heidän mieleensä, sanoen:
+"Muistakaat sitä sanaa, kuin minä teille sanoin: ei ole palvelija
+suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä
+vainoovat." Vaino kohtasi sekä Juutalaisten että pakanain puolelta.
+Juutalaiset olivat Jeesuksen ristiinnaulinneet ja he myös vainosivat
+hänen opetuslapsiaan. Stefanus oli ensimmäinen, joka Jerusalemissa sai
+vuodattaa verensä uskonsa tähden ja sillä tavalla todistaa Herrastansa.
+Hän tekikin sen kärsivällisesti ja ilomielin. Kuollessaan huokasi hän:
+"Herra Jesus, ota minun henkeni", ja viimeiset sanansa olivat rukous
+hänen murhaajainsa edestä: "Herra, älä lue heille tätä syntiä". Vaino
+kasvoi yhä ja moni muukin veritodistaja eli marttyri sai kuollessaan
+osoittaa, kehen Herraan hän uskoi. Apostoleista oli Jakob vanhempi
+ensimmäinen, joka kärsi marttyrikuoleman. Juutalaisten puolelta ei
+vaino kuitenkaan saattanut kauan kestää, sillä he olivat Roomalaisten
+vallan alla ja Jerusalem hävitettiin jo vuonna 70 Kr. j. Mutta sitä
+ankarammaksi tuli vaino pakanain puolelta. Saarna ristiinnaulitusta
+Kristuksesta oli todellakin "Juutalaisille pahennus ja Kreikkalaisille
+(pakanoille) hulluus", niinkuin apostoli Paavali sanoo.</p>
+
+<p>Ensimmäinen suuri vaino pakanain puolelta tapahtui keisari Neron
+aikana. Roomassa raivosi vuonna 64 suuri tulipalo, joka hävitti osan
+tästä suuresta kaupungista. Silloin syytti harmistunut pakanallinen
+kansa kristityitä tämän suuren onnettomuuden aikaansaamisesta, ja
+keisari itsekin väitti heitä siihen syypääksi. Tämän johdosta syntyi
+ankara vaino kristityitä vastaan, jossa suurta julmuutta käytettiin.
+Kaikki, jotka kristityn nimeä tunnustivat, otettiin kiinni ja
+kidutettiin kuoliaaksi. Kuka heitettiin petojen eteen tahi käärittiin
+eläinten vuotiin ja heitettiin koirien raadeltavaksi, kuka
+ristiinnaulittiin, kuka milläkin tavalla tapettiin; toisia voideltiin
+piillä, pystytettiin patsaille keisarin puistoon ja sytytettiin
+juhlatiloissa palamaan. Tällaisten soihtujen valossa kansa sitten
+katseli keisarin toimeenpanemia huvituksia; valaistuilla teillä keisari
+itse ohjasi hevosiaan kilpa-ajoissa. &mdash; Tässä vainossa mestattiin
+Paavali, ja apostoli Pietari, niinkuin kirkollinen taru kertoo,
+ristiinnaulittiin pää alaspäin. Sangen suuri oli tapettujen luku, niin
+kertoo eräs roomalainen kirjailija; mutta vaino ei nähtävästi ulottunut
+Rooman kaupungin ulkopuolelle.</p>
+
+<p>Vielä oli kristityillä monta muutakin vainoa kestettävinä pakanain
+puolelta, ja jotkut näistä ulottuivat yli koko laajan Rooman
+valtakunnan. Tahdottiin hävittää heidät kokonansa, koska eivät
+suostuneet palvelemaan valtakunnan epäjumalia eikä kantamaan uhria
+kuvapatsaille. Lukuisten marttyrien joukosta mainittakoon Smyrnan
+piispa Polykarpus, joka kärsi kuoleman v. 167. Kristittynä otettiin hän
+kiinni ja tuotiin maaherran eteen. Maaherra sääli tätä vanhusta, sillä
+Polykarpus oli lähes 100 vuoden vanha, ja sanoi hänelle: "Ajattele
+vanhuuttasi; sano jotain pahaa Kristuksesta, niin päästän sinut
+vapaaksi". Polykarpus vastasi tähän: "Minä olen häntä palvellut 86
+vuotta, eikä hän ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa; kuinka
+minä nyt voisin pilkata kuningastani ja Vapahtajaani?" "Minulla on
+villipetoja", uhkasi maaherra. "Anna niiden tulla", sanoi Polykarpus
+tyynesti. "Niin tahdon sinua tulen kautta pakottaa", huusi maaherra;
+mutta vastaus kuului: "Tuli polttaa ainoastaan vähän aikaa ja sammuu
+sitten, mutta jospa tuntisit ijankaikkisen kadotuksen tulen, joka
+jumalattomia varten palaa. Vaan mitä viivyttelet; toimita tänne
+mitä haluat." Nyt pystytettiin rovio, kohta liekit tarttuivat
+kunnia-arvoiseen vanhukseen. Vielä roviolla kuultiin Polykarpuksen
+rukoilevan, kiittävän ja ylistävän Herraa Kristusta.</p>
+
+<p>Antiokian piispa Ignatius sai myös kärsiä marttyrikuoleman v. 115. Kun
+hän vangittiin ja tuotiin keisari Trajanuksen eteen, tunnusti hän
+rohkeasti Kristuksen kuninkaakseen ja että Kristus asui hänen
+sydämessään, vaikka hän kyllä tiesi, mikä semmoista tunnustusta
+seurasi. Keisari langetti tuomion, että piispa oli vietävä Roomaan ja
+siellä näyttelykentällä heitettävä petojen eteen. Tuomion kuultuaan
+kiitti Ignatius Jumalaa, että hän oli katsonut hänet mahdolliseksi
+kärsimään samaa kuin Herran apostolitkin.</p>
+
+<p>Vainoojat eivät julmuudessaan katsoneet kristittyjen sukupuolta eikä
+ikää. Vaimojen ja lastenkin seassa löytyi monta, jotka saivat kärsiä
+paljon uskonsa tähden, mutta kuitenkin pysyivät uskollisina loppuun
+asti. Eräs korkeasukuinen nuori rouva Karthagosta, nimeltä Perpetua,
+tuli oikeuden edessä syytetyksi siitä, että hän oli kristitty. Vaikka
+vanha isä, joka oli pakana, häntä rukoili säästämään itseänsä, ja
+vaikka pieni lapsi, jota hän rinnoillaan kantoi, hellitti hänen
+kyyneliään, niin ei voinut hän kuitenkaan kieltää, vaan tunnusti
+rohkeasti. "En voi muuta sanoa, kuin että olen kristitty". Kolkkoon
+vankeuteen pantiin hän nyt, vaan sielläkin oli hän tyytyväinen ja
+iloinen siitä, että pieni lapsi hänelle jätettiin. Vihdoin otettiin
+lapsikin häneltä pois, ja hän heitettiin petojen eteen monen muun
+kristityn kanssa päivänä, jolloin uusi keisari astui hallitukseen.
+Samassa tilaisuudessa heitettiin petojen eteen eräs orjapiika. Kun
+vartija häneltä kysyi: "Miten sinun nyt käy, kun joudut petojen eteen?"
+vastasi piika: "Minä tosin saan kärsiä; mutta on minulla toinen,
+joka kärsei minun edestäni, sentähden minäkin mielelläni kärsin".
+Ylistysvirsiä veisaten menivät he näyttämölle, jossa petojen hampaat
+heidät kohta musersivat.</p>
+
+<p>Vaikka kovin paljo kristityitä hukkui näissä vainoissa ja vaikka löytyi
+semmoisiakin, jotka kidutusten ja kuoleman uhatessa kielsivät uskonsa,
+niin ei kristittyjen luku kuitenkaan vähentynyt. Marttyrien veri oli
+todellakin siemen, josta kasvoi uutta laihoa uskossa ja rakkaudessa
+kirkon vainiolla. Rauhallisempina väliaikoina he rakensivat kirkkoja,
+levittivät pyhiä kirjoja ja järjestivät seurakuntia. Viimeinen ankara
+ja laajimmalle ulottuva vaino alkoi vuonna 303. Keisari antoi käskyn,
+että kristittyjen kirkot hävitettäisiin koko Rooman valtakunnassa ja
+heidän pyhät kirjansa poltettaisiin. Monta vuotta kesti tätä vainoa
+erittäinkin Aasiassa. Suuri joukko ihmisiä pakeni pois metsiin ja
+erämaihin vainoa pakoon, mutta toiset taas kärsivät rohkeasti kuoleman,
+ennenkuin uskonsa kielsivät. Vihdoin väsyivät vainoojatkin. Se keisari,
+joka tässä vainossa oli ankarimmin raivonnut kristityitä vastaan,
+joutui itse Jumalan tuomion alle, hän sairastui kauheaan tautiin, jossa
+ruumiinsa vähitellen mätäni. Silloin hän kuolin-vuoteeltansa v. 311
+antoi julistuksen, jossa kristityille myönnettiin jumalanpalveluksen
+vapaus, ja käskettiin heitä ahkerasti rukoilemaan valtakunnan ja
+keisarin edestä.</p>
+
+<p>Tämän jälkeen vainot lakkasivat; ja kun Konstantinus Suuri sitten tuli
+keisariksi v. 323, julisti hän kristinuskon valtion uskonnoksi Rooman
+valtakunnassa. Vanha, sivistynyt pakanamaailma oli nyt voitettu, ja
+tästälähin voi kristinusko levitä kaikkiin ilmansuuntiin muihin
+pakanakansoihin.</p>
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Toinen lukukirja kansakoulujen
+tarpeiksi, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOINEN LUKUKIRJA KANSAKOULUJEN ***
+
+***** This file should be named 27788-h.htm or 27788-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/7/7/8/27788/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/27788-h/images/pict01.jpg b/27788-h/images/pict01.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e457bf3
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict01.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict02.jpg b/27788-h/images/pict02.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f8af098
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict02.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict03.jpg b/27788-h/images/pict03.jpg
new file mode 100644
index 0000000..08519f3
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict03.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict04.jpg b/27788-h/images/pict04.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6cbded1
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict04.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict05.jpg b/27788-h/images/pict05.jpg
new file mode 100644
index 0000000..5af1d25
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict05.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict06.jpg b/27788-h/images/pict06.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c57904a
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict06.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict07.jpg b/27788-h/images/pict07.jpg
new file mode 100644
index 0000000..b1d4253
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict07.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict08.jpg b/27788-h/images/pict08.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7121c90
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict08.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict09.jpg b/27788-h/images/pict09.jpg
new file mode 100644
index 0000000..82510bb
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict09.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict10.jpg b/27788-h/images/pict10.jpg
new file mode 100644
index 0000000..5723c57
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict10.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict11.jpg b/27788-h/images/pict11.jpg
new file mode 100644
index 0000000..83e47d4
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict11.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict12.jpg b/27788-h/images/pict12.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e56518e
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict12.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict13.jpg b/27788-h/images/pict13.jpg
new file mode 100644
index 0000000..2b2256b
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict13.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict14.jpg b/27788-h/images/pict14.jpg
new file mode 100644
index 0000000..11cbbfc
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict14.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict15.jpg b/27788-h/images/pict15.jpg
new file mode 100644
index 0000000..8e34de7
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict15.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict16.jpg b/27788-h/images/pict16.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d6364c2
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict16.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict17.jpg b/27788-h/images/pict17.jpg
new file mode 100644
index 0000000..21dd67e
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict17.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict18.jpg b/27788-h/images/pict18.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1d4d48d
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict18.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict19.jpg b/27788-h/images/pict19.jpg
new file mode 100644
index 0000000..abe8b7a
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict19.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict20.jpg b/27788-h/images/pict20.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6ced8d9
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict20.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict21.jpg b/27788-h/images/pict21.jpg
new file mode 100644
index 0000000..a9b303d
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict21.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict22.jpg b/27788-h/images/pict22.jpg
new file mode 100644
index 0000000..b43fab6
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict22.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict23.jpg b/27788-h/images/pict23.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f6b3557
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict23.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict24.jpg b/27788-h/images/pict24.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1a9fbdd
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict24.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict25.jpg b/27788-h/images/pict25.jpg
new file mode 100644
index 0000000..36ad143
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict25.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict26.jpg b/27788-h/images/pict26.jpg
new file mode 100644
index 0000000..dd286a0
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict26.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict27.jpg b/27788-h/images/pict27.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c4d91da
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict27.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict28.jpg b/27788-h/images/pict28.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4ea5b9e
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict28.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict29.jpg b/27788-h/images/pict29.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e4164ac
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict29.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict30.jpg b/27788-h/images/pict30.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c3cfcd5
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict30.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict31.jpg b/27788-h/images/pict31.jpg
new file mode 100644
index 0000000..988fd82
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict31.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict32.jpg b/27788-h/images/pict32.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6857352
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict32.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict33.jpg b/27788-h/images/pict33.jpg
new file mode 100644
index 0000000..8ed2b02
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict33.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict34.jpg b/27788-h/images/pict34.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c7a4836
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict34.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict35.jpg b/27788-h/images/pict35.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9d2b6db
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict35.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict36.jpg b/27788-h/images/pict36.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4d7606c
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict36.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict37.jpg b/27788-h/images/pict37.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e721d47
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict37.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict38.jpg b/27788-h/images/pict38.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7bd2a3d
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict38.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict39.jpg b/27788-h/images/pict39.jpg
new file mode 100644
index 0000000..cad84cb
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict39.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict40.jpg b/27788-h/images/pict40.jpg
new file mode 100644
index 0000000..8f6fc0f
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict40.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict41.jpg b/27788-h/images/pict41.jpg
new file mode 100644
index 0000000..ad720f4
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict41.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict42.jpg b/27788-h/images/pict42.jpg
new file mode 100644
index 0000000..61895dc
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict42.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict43.jpg b/27788-h/images/pict43.jpg
new file mode 100644
index 0000000..48868a9
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict43.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict44.jpg b/27788-h/images/pict44.jpg
new file mode 100644
index 0000000..0590539
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict44.jpg
diff --git a/27788-h/images/pict45.jpg b/27788-h/images/pict45.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d7ddf34
--- /dev/null
+++ b/27788-h/images/pict45.jpg
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8dd409d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #27788 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27788)