initial commit of ebook 34980HEADmain

5 files changed, 8247 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/34980-8.txt b/34980-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3878994
--- /dev/null
+++ b/34980-8.txt
@@ -0,0 +1,8231 @@
+The Project Gutenberg EBook of Eteenpäin!, by Jonas Lie
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Eteenpäin!
+       Kertomus mereltä
+
+Author: Jonas Lie
+
+Release Date: January 16, 2011 [EBook #34980]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ETEENPÄIN! ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ETEENPÄIN!
+
+Kertomus mereltä
+
+
+Kirj.
+
+JONAS LIE
+
+
+Suomensi --o. --ai--
+
+
+Tampereella,
+Hj. Hagelberg'in kustannuksella 1886.
+Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+     I. Vanha Jan Juhl Aa-vuonossa. -- Sillikuningas. -- Kylän kuningas
+    II. Juhl'in veneen Kolumbusmatka
+   III. Rakkaus ja sillit
+    IV. Minäkö taipuisin? -- en, ennen tahdon murtua!
+     V. Hän pesee ja pestään
+    VI. Mietteitä viistopurjeen juurella
+   VII. Hai-kala
+  VIII. Rejer on sekä herättäjä että puunhakkaajana
+    IX. Rejer'iä kärvennetään ystävyyden ahjossa
+     X. Rejer tutkii ensimmäistä perämiestä, ja löytää liian
+        pian pohjan
+    XI. Ystävyys ja rakkaus
+   XII. Liian myöhään, neiti Rördam!
+  XIII. Rejer ohjaa Hammernäs'iä kohti
+   XIV. Taloudellisia kokemuksia
+    XV. Sillikuningas
+   XVI. Eteenpäin!
+
+
+
+
+I.
+
+Vanha Jan Juhl Aa-vuonossa. -- Sillikuningas. -- Kylän kuningas.
+
+
+Ympäri vuonojen levisi huhu, että kummallinen kala oli saatu. Se oli
+sen ja sen näköinen, toiset sanoivat sen olleen yhdeksän, toiset
+kahdeksantoista kyynärän pituisen, muutamat taas luulivat sitä vieläkin
+pitemmäksi. Se oli saatu rannalta Karnön ulkopuolelta, se oli
+päältäpäin loistavan sininen, punasinervä ja tulipunainen, niinkuin
+loistava taivaankaari, altapäin hohtavan valkoinen kuin hopea ja
+päälaella oli sillä pilkku, tulenvärisen kruunun näköinen.
+
+Luultiin sen olevan sillikuninkaan ja ennustavan äärettömän rikasta
+kalan saalista.
+
+Ihmiset, suuret ja pienet kokoontuivat, kohta kun joku vene vaan
+lähestyi rantaa, jäisille, aukeille, tuulisille mäille, mistä he
+paraiten taisivat katsella yli vuonon, -- huippumyssyt päässä,
+paitahihasillaan, ja hameisillaan, aivan niinkuin jokainen tuli suoraan
+työstänsä. Tämä muistutti väkijoukosta sunnuntai-iltapäivin, ainoastaan
+sillä eroituksella, ett'ei kukaan nyt ajatellut pukuaan naapurien
+tähden. Arvattiin ja luultiin, ennustettiin, otaksuttiin ja
+arveltiin...
+
+Kun huhu levisi enemmän, alkoi jokaisen veri kuohua ja mielikuvitus
+kiihtyä ... jokaista vaivasi ikäänkuin kullanhimo. Kahden, kolmen
+vuoden jälkeen, jolloin sillin pyyntö oli huonosti onnistunut,
+nostettiin taas kysymys, ryhdyttäisiinkö silliä pyytämään ja
+uskallettaisiinko sitä varten uhrata kovalla työllä ansaitut viimeiset
+roponsa. Torppari tahtoi myödä lehmänsä ja puolet veljen-osastaan,
+hankkiakseen itselleen meripukuja ja ruokavaroja, talonpoika ja
+tilallinen tahtoivat myödä hevosensa, ottaa lainan ja käyttää viimeiset
+rahansa veneen, verkon ja vaatteiden ostamiseen ja nuotan lainan
+maksamiseen, -- ja niin paljon kuin oli mahdollista jokainen koetella
+ottaa velaksi maakauppiaalta.
+
+Toiset seisoivat miettiväisinä, toiset taas puhuivat innokkaasti, ja
+useampien puheesta kuului, että jotain ihmeellistä, satumaista saalista
+odotettiin.
+
+Eihän suinkaan "helminauhat" turhan tähden jo ennen Mikonpäivää
+ajelehtineet vuonossa rivittäin niinkuin kirkkaat, punaiset sillin
+silmät; se ennusti sillin saalista.
+
+"Jokainen ymmärsi nyt, että jotain seuraisi sillikuningasta. Kun vanha
+koira haukkuu, täytyy pitää silmät auki..."
+
+Yhä enemmän oli kuin ilmassa oleva sähkö olisi heidät hurmannut ja
+kiihoittanut.
+
+Mitä enemmän huhu levisi vuonoihin, sitä kummallisemmaksi se muuttui ja
+lopulla niin kummalliseksi, että se poiketessaan niemien ja taipalien
+läpi ja tunkeutuessaan ahtaisin sivuvuonoihin, oli tullut "tulimerkiksi
+taivaalla" -- "kalaksi, jolla oli suuri luuta perässään."
+
+Vasta Hammernäs'issä kuoli tämä sillikuningas tavallisesti ja muuttui
+joksikin ilmassa, niinkuin siellä ylipäänsä kaikki huhut vaikenivat ja
+kuolivat, sillä vanha Jan Juhl ei tahtonut kuulla puhuttavankaan kansan
+lähdöstä merelle, ja purjehtimisesta useampia peninkulmia, tullakseen
+"narreiksi" ja "hukkuakseen aavalla merellä." Ja kun vanhus
+Hammernäs'issä pudisti päätänsä, niin ei kukaan siinä kylässä, joka
+tahtoi olla viisaana pidettynä, uskonutkaan sitä.
+
+Tämä oli muutoin viimeinen mitä Jan Juhl teki elämässään, saadessaan
+tuon kiihoittavan huhun vaikenemaan ja kotiseutunsa pelastetuksi
+onnettomuudesta, sillä tuskin kahdeksan päivää senjälkeen kuoli hän
+sydämen halvaukseen, istuessaan par'aikaa ja polttaen piippuaan
+penkillä Hammernäs'in hongan alla.
+
+Hammernäs'istä kääntyi seutu, jota kutsutaan Aa-vuonoksi yksinäisenä,
+muista erillään itäänpäin tunturia kohti, ensin kapeana vuonona, mutta
+etempänä apupitäjissä lumen peittämien sinertävien vuorien ympäröimänä.
+
+Täällä löytyi ei ainoastaan taruja, lauluja, kirjoituksilla
+varustettuja oluthaarikoita ja vanhoja, kummallisilla puuleikkauksilla
+koristettuja, aittoja, vaan myöskin kummallista vanhanaikuista kansaa,
+jonka selvät, karkeat kasvonpiirteet osoittivat ymmärrystä ja
+järkevyyttä, sukuja, jotka aina olivat menneet keskenään naimisiin.
+Frenoloogi olisi naisten pään etuosassa huomannut kuopan tahi monen
+vuoden painosta vajonneen katonharjan kaltaisen syvennyksen.
+
+Tunturin purossa uiskenteli rautu -- vanha ja suuripäinen, -- pää suuri
+kuin kolmas osa ruumista ja sammaleinen -- silla nuoriso ei täällä
+koskaan kalastaneet, jonkatähden kalalajit kaipasivat uudistusta!
+Kapeilla, ahtailla laitumilla, joihin pääsi liian paljon varjoa ja
+liian vähän auringon paistetta, kuljeskelivat lehmät kurjan näköisinä
+ja pieninä terävöillä lonkkaluillaan -- luonnollinen seuraus
+satavuotisesta nälän kärsimisestä ja tukahuttavan navetan ilmasta!
+Melkein joka kolmannella lehmällä oli ainoastaan yksi sarvi tahi se oli
+töppösarvinen, -- mitä vanhemmaksi ne tulivat sitä haureemmiksi tulivat
+sarvet. Kansa arveli sen tulevan siitä, että ne kiistellen ruoasta
+puskivat maanalaisten lehmien kanssa. Täällä peljästyttivät karjatytöt
+toisiaan keskellä valoisaa keskipäivää, kertoen kuinka lapsia oli äkkiä
+kadonnut "tonttien" kanssa ovien alle tahi miten metsän mäillä heille
+naurettiin ja irvisteltiin ja he kuiskasivat nyt surullisesti
+toisilleen manauksia taikaa vastaan.
+
+Hevosetkin näyttivät harmailta, pitkiltä ja vanhoilta; ne astua
+jahnustivat vääräsäärisinä eteenpäin rattaitten edessä, joiden
+ratisevien raskaitten puupyörien akselit olivat niin lujasti kuivuneet
+kiinni, että ne pyörivät mukana ajaessa -- niinkuin Abrahamin aikoina!
+-- -- Niin, siatkin näyttivät vielä olevan tuota vanhaa uudistamatonta
+lajia, -- korkeajalkaisina, pitkäkärsäisinä, laihoina ja vihaisina
+syöksyivät ne esiin talojen välitse, niinkuin pikajuoksijat. Ne
+näyttivät olevan omiansa tuottamaan noita raudankovia, suolaisia
+pilaantuneita, kymmenen- jopa kahdenkymmenvuotisia lappeita, jotka
+suurena aarteena riippuivat aitoissa.
+
+Tällä seudulla elettiin vielä vanhojen taikamerkkien mukaan. Yhä vielä
+jaettiin levollisesti päivän toimia niiden jälkeen sekä aika kylvön ja
+heinänteon välillä, että talvipäivän seisahdus, ja pyhäinmiesten
+päivänä, ensimmäisenä päivänä marraskuuta, jolloin meriliikkeen piti
+lakata, veti moni tunnokkaasti veneensä ylös vuonon rannalle.
+
+Laakion ala-osa olisi oikeastaan niinkuin muutkin sellaiset seudut
+pitänyt loppuman sisäjärveen, siksi sellainen seutu tarvitsee ikäänkuin
+lukkoa. Vaan sen sijaan oli se saanut osakseen vuonon, pienen ja kapean
+kuin käsivarsi, joka ulottui suureen vuonoon saakka ja päättyi aavaan
+mereen, -- kauas, kauemmaksi kuin seudun asukkaat kykenivät
+ajattelemaankaan.
+
+Mutta sellainen seutu, niinkuin jo mainittiin, tarvitsee
+välttämättömästi lukkoa.
+
+Ja juuri sellaisena hyödyllisenä salpana ja lukkona istui vanha Jan
+Rejersen Juhl Hammernäs'issä -- niinkuin hänen isänsä ja iso-isänsä
+hänen edellään -- siksi kuin hän nyt syksyllä oli muuttanut manalan
+majoille.
+
+Pitkin laaksoa kuului nyt huokaus, kumiseva kuin tyhjän tynnyrin
+suusta:
+
+"Toden totta me kadotimme paljon, -- isä Juhl, niin!"
+
+Jan oli Juhl'ien suurta sukua. Yksi perheen jäsenistä, merimies, oli
+saavuttanut rikkautensa Hollannissa ja Bataviassa, oli puolitoista
+vuosisataa sitten tahi vielä kauemminkin, ostanut itselleen Aa-vuonossa
+useampia taloja -- melkeinpä kokonaisen tiluksen. Ja ihmeellistä on
+miten monta pitkää, vahvaa, laihaa Juhl'ia kovilla, säännöllisillä
+kasvoilla ja vaaleilla hiuksilla sekä heille vastakohtaisia solakoita,
+kauniita, vaaleatukkaisia naisia sitten sai nähdä seudun muuten niin
+tummien ja lyhytkasvuisten asukkaitten seassa.
+
+Sitten oli perhe yhä enemmän lisääntynyt ja levinnyt, kunnes se
+vihdoinkin oli jälleen hävinnyt nimettömän rahvaan sekaan, -- tahi
+niinkuin ne Juhl'it, jotka ainakin viimevuosisadalta saakka olivat
+asuneet Hammernäs'issä, olivat tunnetut yksinkertaisuudestaan ja
+jäykkämielisyydestään.
+
+Isä Juhl, niin, -- -- siellä seisoi vielä tuo pitkä, harmaa,
+yksikerroksinen rakennus, jonka katonharja oli vanhuudesta jo aivan
+vajonnut, jonka pienistä lyijyruutuisista reunimmaisista ikkunoista oli
+näkö-ala kaalimaahan päin; ja molemmin puolin porstuan ovea oli uudet,
+vasta pannut, vähän suuremmat, valkoisiksi kitatut ikkunat. Kauempana,
+viheriäisellä nurmella levittelivät muutamat sitkeät, hienot
+koivunrungot latvojaan tuulessa.
+
+Mutta muuten oli koko kasvullisuus niin koukkuista ja pientä,
+koukkuiset lepät molemmin puolin puroja alhaalla tuntureilla,
+koukkuiset koivut, jotka kasvoivat kyyristyneinä tuulisilla mäillä.
+Rakennusten alapuolella, joka osa ennen oli aiottu suureksi
+hedelmäpuutarhaksi, kasvoi nyt koukkuisia happoimia puita, pieniä
+viinamarjapensaita, huonoja karviaismarjoja, ja siellä oli jäännöksiä
+vanhoista huvihuoneista, joiden seiniä pitkin rehoitti humaloita ja
+nokkosia, joissa kanat munivat ja kaakottivat.
+
+Mäellä kasvoi paksu monihaarainen honka, joka levitti koukkuisia
+oksiaan tuulessa ja sen juuren ympärillä oli vanha, pyöreä penkki...
+Siellä istui Jan Juhl tuntikausia polttaen tupakkaa ja katsellen
+veneitä, joilla purjehdittiin maakauppiaan luo vastapäätä olevalle
+taipaleelle ja sieltä taas takaisin.
+
+Ja kansa tiesi, että hän istui siellä, tunsi heidät jokaisen, ja sai
+aina tietää millä kannalla heidän asiansa olivat. Ei saanut paljoa
+tapahtua ilman isä Juhl'in neuvoa ja mieltymystä!
+
+Rakennus oli aivan entisellään; mutta mies, talon lukko, oli poissa.
+Ja asukkaat soutelivat ohitse ihmetellen ja odottaen, mitä nyt
+tapahtuisi.
+
+Hautajaiset vietettiin hyvin komeasti, -- ylt'ympäri vuonoa levisi aina
+huhu, kuin vaan joku Juhl haudattiin. Sen jälkeen oli kaikki taas niin
+hiljaista ... ja talossa sekä alhaalla kylässä kerrottiin vaan, ett'ei
+Hammernäs'iä enää omistanut vanha Jan Rejersen, vaan nuori Rejer Jansen
+Juhl...
+
+Joulu lähestyi. Ilma oli itäpakkasesta ja hallasta muuttunut
+lounaistuuleksi ja leudoksi, niin suojaiseksi, että katosta tippui alas
+vettä ja pantiin saavia rännien alle kootakseen sadevettä pesua ja
+lipeäkalaa varten.
+
+Vanha lato näytti oikein kostealta ja läpimärältä, niin että
+ikkunanlaudat olivat turvonneet. Siellä täällä kasvoi koivuja
+koukkuisine, valkoisine runkoineen nuoskassa lumessa ja niiden oksat
+olivat mustat ja synkät kuin luudat tahi koulumestarin vitsa.
+Karjapalvelija vanha Jörun, joka oli kotoisin ylämaasta, kutsui tätä
+ilman muutosta ennen joulua "näkkileipäsuojaksi."
+
+Ja leipomatuvassa kaulasi ja leipoi naapurikylän loisvaimo ahkerasti
+näkkileipää. Kynttilöitä oli jo valettu, joulukalaa pyydetty ja
+jouluolut, ehkä vähän miedompi kuin tavallisesti, niinkuin lesken olut
+oikeastaan pitäisikin olla, oli jo valmis ja pantu tynnöriin.
+
+Sisällä tuvassa istui leski kerien lankaa uunin edessä, jonka punainen
+valo alkoi loistaa iltahämärässä.
+
+Hän oli komean näköinen ja kohta huomasi, että väkevän, levottoman
+laaksoissa asuvan Ramstad kansan veri kuohui hänen suonissaan -- hänen
+kasvonpiirteensä olivat selvät, niinkuin puuhun veistetyt, harmaan pään
+ympärillä oli hänellä kaulaliina, hän oli Jan Juhl'en sisaren lapsen
+lapsi, jonka tämä entisen tavan mukaan oli ottanut vaimokseen.
+
+Suuressa, puolipimeässä, matalassa huoneessa, jonka kattohirret olivat
+painosta aivan koukkuiset, oli nahkainen sohva, jonka yläpuolella oli
+pieni peili, suuri lyömäkello oli toisessa nurkassa, missä riippui
+tupakkapiippuja, joiden pää oli aivan rikki purtu ja toisessa oli
+ruskea kaappi, johon oli maalattu ruusuja. Ikkunain välissä seisoi
+alaskäännetty siipi-pöytä, jonka päällä oli ompelutyyny ja käsityö, ja
+yksinkertaisia kuusipuusta tehtyjä tuolia, joiden joukossa muutamia
+korkeaselkäisiä ja nahalla päällystettyjä oli asetettu rivittäin pitkin
+seiniä, niinkuin sotamiehiä, joten koko maalaamaton leveistä,
+oksaisista honkahirsistä rakennettu lattia, pitkillä, hiekkaisilla,
+tummilla raoilla oli vapaa kuin harjoituskenttä. Seinillä riippui
+muutamia vaalistuneita, perittyjä tauluja: -- kärpäsien likaama,
+kellastunut vaskipiirros, kuvaava sotalaivaa, jonka alla oli kirjoitus:
+"Kenraalikuvernööri Svardecroon, Batavia 1720," -- sekä taulu kuvaava
+Kaarlo Juhan'ia Dennewitz'issa.
+
+Tuo kookas nainen, joka keri lankaa uunin luona, istui
+koukkuselkäisenä, niinkuin väsynyt hevonen, joka vedettyään raskasta
+kuormaa pysähtyy mäellä lepäämään. Hän huokasi vähän väliä ja tähän
+huokaukseen kuului vastaus ikkunan luota, missä kaksikymmentäkuusi,
+kaksikymmentäseitsemän vuotias tytär, pitkä ja kapea kuin oljenkorsi,
+istui nojaten päätään ikkunaa vasten ja ompeli iltahämärässä.
+
+He eivät puhuneet sanaakaan, vaan vyyhti hienoni hienonemistaan;
+-- molemmat naiset istuivat vaan niinkuin kaikki kyläläiset odottaen
+jotain kummallista tapahtuvan. Varmaankin saisivat he henkikirjurilta
+kuulla jotain kuolinpesästä, luultavasti jo ennen joulua... Kumpikin
+heistä epäili. He olivat molemmat ymmärtäväiset, vaan he eivät olleet
+uskaltaneet ajatella, niin kauan kuin heidän isänsä ja miehensä
+ajatteli heidän edestään ... ja nyt istuivat he yhä vielä vaieten.
+Mutta he eivät voineet olla ajattelematta!
+
+Tähän vuoden aikaan ei posti tullut vuonoon kuin kerran viikossa ja
+tämä oli viimeinen postipäivä ennen joulua... Vanha Jan Juhl ei tosin
+koskaan mennyt postia hakemaan, ennenkuin pari päivää myöhemmin,
+jolloin myös oli asiaa maa-kauppiaalle; mutta nämä naiset eivät olleet
+niin kärsivällisiä, ollessaan yksin kotona. He laskivat tuntiakin...
+
+Kello alkoi jo surista ja löi puoli kolme.
+
+Mitä se oli?
+
+Levottomuus, juokseminen ja huuto ilmaisivat selvään, että jotain oli
+tapahtunut. Suutari Jo pilkisti renkituvasta, naskali kädessä ja lauta
+sylissä. Jörun vanhus katseli navetan ovesta; pari karjatyttöä,
+punaisissa, paikatuissa liivissään pilkisti keittiön porstuasta, ja
+nokisesta lautakatoksesta, mistä kuultiin vasarankalsketta, kurkisti
+seitsemän-kahdeksantoistavuotias, pitkä, hartiakas, vaaleatukkainen
+poika, katsellen sinne tänne ympärillensä. Hänen kasvonsa ja paljaat
+kätensä olivat nokiset pyssystä, jota hän par'aikaa korjaili ja
+puhdisti öljyllä.
+
+Hän oli talon oma poika, joka näkyi selvästi hänen terävistä,
+säännöllisistä kasvonpiirteistään, pörröisistä hiuksistaan ja nenästä,
+joka syntyperäisellä ylpeydellä katseli ulos maailmaan; se näytti
+niinkuin Hammernäs'kin olevan niemi, jonka ohi kansa harvoin kulki
+pysähtymättä siellä; se niinkuin koko hänen kasvonsakin ilmasi jotain
+syntyperäistä, jaloa, arvokasta ja kysyväistä, tutkivaista.
+
+Postivene oli juuri tullut näkyviin niemellä puitten yläpuolella. Kolme
+miestä oli soutamassa ja sillä oli kuusi airoa, jotka lepäsivät pitkin
+teljoja, sillä aikaa kuin keula pengasteli vaahdon läpi. Kokassa oli
+seiväs, johon oli kiinnitetty riepu tahi joku muu vaatepalanen
+viiriksi! Vene kulki vinosti postikonttooriin päin...
+
+"Enteitä!... Silli-enteitä!" -- huusi suutari, heittäen laudan
+käsistään ja juosten ulos villaröijyssään ja nahka-esi-liinoissaan. --
+"Näin aikaiseen! -- ennen joulua... No, nyt tulee jokaiselle
+vuonolaiselle kiirettä!... Niin, nyt saa laskea nuottansa ja rihmansa
+ennenkuin ajattelikaan... Niin, nyt saavat karjatytöt olla mukana
+parsimassa verkkoja, niin paljon kuin he voivat, Jörun... Karjakin se
+saa mennä rannalle."
+
+Ja sitten oli vene, jonka kokassa oli tuo kummallinen seiväs näinä
+viimeisinä kahtena päivänä herättänyt eloa ja liikettä kaikkialla
+ylt'ympäri vuonoa. Joka talosta ja torpasta tuli väkeä ulos, jääden
+katselemaan sitä, kädellä varjostaen silmiään.
+
+Ei ollut epäilemistäkään... "Enteitä!"... "Silli-enteitä!"
+
+"Seitsemän, kahdeksan peninkulmaa merelle, koillispuolella Udsire'ä oli
+joku laivuri nähnyt meren aivan viheriänä ja hän oli purjehtinut
+useimpien sillivuorien yli, ne kohosivat -- koko ja puolen penikulman
+pituisina -- toistensa yli, niinkuin hopeaseinät!...
+
+"Stavangerista tullut laiva oli yöllä saanut hyökylaineen ylitsensä ja
+samalla tuli vene ja kajutta täyteen lihavaa, sileää suurta silliä.
+
+"Illalla oli merenpinta sillistä aivan punertava, -- koko taivas näytti
+punaiselta kuin tulenliekki!"
+
+Nämä postiveneestä saadut vähäiset tiedot levisivät tulen nopeudella
+kyliin.
+
+Renkivouti, joka oli vetänyt hirsiä ylhäällä Hammernäs'in tiluksilla,
+oli nähnyt tuon kummallisen ja hän kiirehti nyt laukinjuoksua
+saapuakseen pian pihalle. Vääräsäärisenä, matalana ja lyhytjalkaisena
+mateli ja ryömi se melkein niinkuin ankeriainen mahallaan kivisen
+metsikön mättäitten ja pensaitten yli vetäen hirsiä perässään, ja
+jännittäen rumia, paksuja takajalkojaan. Liukkaalla Hammernäs'in mäellä
+oli sillä vaikea vetää kuormaansa, sillä se oli huonosti kengitetty; ja
+kun renki tuli pihalle kulettaen hiestä vaahtoovaa laukkia, oli vene jo
+päästetty irroilleen vesille ja tytöt seisoivat alaalla jääsohjossa
+ojentaen hänelle sunnuntainutun, niin että voisi kohta soutaa
+postikonttoriin hakemaan rouvalle postia.
+
+Vähän sen jälkeen näkivät molemmat naiset ikkunasta miten vene
+sysättiin rannalta ja miten airot taipuivat kuin raidanoksat.
+
+Vaan he eivät ajatelleet silliä tahi silli-enteitä; mutta kirjettä,
+josta heidän onnensa riippui...
+
+Tämä päivä tulisi todellakin olemaan Hammernäs'ille ratkaiseva päivä!
+
+Jos jotain tilusta taidettiin pitää mallina -- ikivanhasta huonosta
+hoidosta ja kaikesta huonosta maanviljelyksestä, niin oli se todellakin
+vanhan Jan Juhl'in talo. Siellä oli lanta tallin ja navetan edessä
+vuodet pitkät tuulessa ja auringonpaahteessa. Saman luonnollisen
+säädelmän mukaan levitettiin sitä paikka paikoin pellolle, vaan muut
+paikat jätettiin sateen ja niiden purojen huuhdottavaksi, jotka
+tunturilta virtasivat alas maahan, tehden sen rämeiseksi ja kosteaksi.
+
+"Ilmaa ja valoa navettoihin! ... puhdastako? -- Lopuksi varmaankin
+pitää vielä pestä siatkin!" morisi Jan Juhl.
+
+Kunhan vaan oli useita laihoja lehmiä ja nälkää kärsineitä mökkiläisiä,
+oli se hänen mielestään sama kuin suuri rikkaus. Hän pudisti vaan
+päätänsä, kun mainittiin, että ruokakin olisi rahaa ja että hänen monet
+työmiehensä tekisivät hänet köyhäksi, vaikka kuinka huonossa ruo'assa
+heitä pidettäisiinkin; sillä -- "jos niin olisi, niin johan talo olisi
+iso-isänkin aikoina tullut perin köyhäksi!"
+
+Ja syytä siihen minkätähden niin ei käynyt, ei olisi ollut niinkään
+vaikeata huomata, jos ei sitä olisi aina salattu alituisen lainaamisen
+tahi taloon kuuluvien tilojen myömisen kautta, joka taas tuotti
+vanhalle nimismies Haarstad'ille suuria sisääntuloja! Bergen'in
+kauppatavarat ja Hammervigen'in maakauppiaan velat maksettiin myös
+silloin tällöin nimismies Haarstad'in avulla.
+
+Näinä viimeisinä vuosina oli Jan Juhl'illa kuitenkin ollut paljon
+harmia sentähden, että hänen kauppa-asioitsijansa Bergen'issä ei
+tahtonut antaa hänelle uutta lainaa, ennenkuin hän saisi entisen
+maksetuksi.
+
+Tähän aikaan kuoli Jan Juhl ja juuri tämä suru toimeeutulosta
+huolestutti hänen jälkeistänsä niinkuin synkkä, kiusallinen tuska!
+
+Lukitussa huoneessa istuivat äiti ja tytär lukien kirjettä, jonka renki
+oli sinä päivänä tuonut postista. Huoneessa oli hiljaista ja
+puolipimeää ja he istuivat kumpikin vuoteellaan, -- tämän
+kuolontapauksen jälkeen olivat he muuttaneet yhteen asumaan. Näytti
+siltä kuin suru nyt vasta olisi näyttänyt oikean muotonsa.
+Kuolinpesällä oli suuria velkoja! Kevään puoleen täytyi Hammernäs myödä
+huutokaupalla ja syksystä piti heidän muuttaa pois talosta... Yksi
+heidän suurimmista velkojistaan oli heidän naapurinsa, nimismies
+Haarstad.
+
+Ottilie meni itkusta pöhöttynein silmin, jota ei palvelijoiden olisi
+pitänyt saada nähdä, alas kutsumaan Rejer'iä sisään.
+
+Sitten istuivat he kaikki kolme ylhäällä huoneessa myöhään iltaan,
+siksikuin kynttilä äkkiä sammui ja Rejer hiipi omaan huoneesensa, missä
+hän rajusti heittäytyi surun valtaan, jota hän ei tähän saakka ollut
+uskaltanut muille näyttää.
+
+... Korkeinta mitä hän oli tietänyt tässä maailmassa, oli Hammernäs,
+hänen oma perintötilansa! Juuri se ajatus oli herättänyt hänessä
+itsetuntoa. Niin kanan kuin hän vaan muisti olivat sekä seudun että
+talon asukkaat kohdelleet ja imarrelleet häntä niinkuin perillistä
+ainakin. Hän oli kasvatettu "Juhl'in poikana," Hammernäs'in ruhtinaana
+ja perillisenä, ja minne ikinä hän tuli, häihin tahi muihin seuroihin,
+niin kaikkialla häntä suosittiin.
+
+Ja nyt ei tästä kaikesta löytynyt enään naulaakaan jäljellä ... ei
+löytynyt ainoatakaan lastua, joka olisi ollut hänen omansa!... Honka ja
+rakennukset, palvelijat ja lehmät, nuottahuoneet ja lampaat -- jokainen
+yksityinen esine, joita hän oli aina tottunut pitämään niin omanaan,
+että luuli näkevänsä niihin poltettuna nimensä Reijer Jansen Juhl, --
+kaikki tämä täytyi hänen nyt jättää, eihän ne olleet hänen omiansa!...
+
+Hän oli kahtena kesänä käynyt koulua kappalaisen luona papin lasten
+kanssa yhdessä, ja tämä oli sanonut, että Rejer'illä oli erinomainen
+ymmärrys, jonkatähden pitäisi lähettää hänet Bergen'iin lukujaan
+jatkamaan. Mutta Rejer ei tahtonut! Ja siinä antoi isä hänen tehdä oman
+mielensä mukaan niinkuin hän ylipäänsä aina sai tahtonsa perille --
+isältä kun hän suuttuneena marisi ja äidiltä kun hän häntä hemmoitteli.
+
+Sitävastoin oli vanhus arvellut viisaaksi tuumaksi lähettää poikansa
+naapurin, nimismies Haarstad'in konttoriin, niin että hän voisi tämän
+jälkeen saada siellä viran ja joskus päästä Hammernäs'in nimismieheksi.
+Mutta Rejer ei tahtonut sitäkään! Ja sentähden oli heidän välinsä näinä
+kahtena viimeisenä vuotena ollut hyvin jäykkä. Isä ei koskaan puhunut
+hänen kanssaan siitä; vaan hän oli lujasti päättänyt saada tahtonsa
+perille, ja Rejer oli taas jäykkämielisenä, niinkuin koko hänen
+sukunsakin yhtä harras vastustaja.
+
+Nyt näytti kuitenkin, niinkuin hän olisi pakoitettuna kulkemaan tietä,
+jota hän ei tahtonut -- tietä, jota hän itse vihasi!... Näytti siltä
+kuin täytyisi hänen ratsastaa Haarstad'in konttoripukilla, sen sijaan
+että hän olisi saanut olla Hammernäs'in perillisenä!...
+
+Asian todellista laitaa taidettiin salata huutokauppapäivään saakka;
+mutta senjälkeen oli Hammernäs hänen ja hänen omaistensa silmissä
+ikäänkuin vajonnut vuonoon! -- "Ah, jos hänkin olisi saanut vajota --
+pois kaikesta tästä häpeästä..."
+
+Luoteistuuli vinkui ja suhisi uuninpiipuissa, tärisytti vanhaa,
+rappeutunutta rakennusta, niin että se huokaili, rankka sade löi
+raskaasti ikkunaruutuja vasten, -- ja uudelleen rupesi taas ulvomaan ja
+vinkumaan...
+
+Poika raukka makasi, ajatellen ja mietiskellen, kunnes hän vihdoinkin
+vaipui uneen ... ja unessa loisti kummallinen kala yhä selvemmin, yhä
+monivärisempänä ja loistavana, punaisena, sinisenä, hopeankirkkaana, ja
+hopeasuomuisena hänen silmiensä edessä. Se oli suuri ja kiiltävä ja se
+uiskenteli hiljakseen edestakaisin Hammernäs'in lahdessa; vihdoin
+viimeinkin pysähtyi se suoraan venehuoneen edustalle, katsellen pieniä
+kalaverkkoja, joita oli sinne ripustettu...
+
+Rejer makasi myöhään aamuun. Mutta kun hän heräsi olivat hänen kasvonsa
+niin omituisen näköiset; -- niissä ilmautui tuo Juhl'ien tapa puristaa
+huuliaan vähän kokoon, niin että leuka pisti esiin ja kasvot
+muistuttivat veneen kokasta.
+
+Hän oli hetkisen ylhäällä vintillä, missä hän katseli ja eroitteli
+joukon nahkaisia vaatteita. Sitten meni hän alas renkien tupaan, jossa
+suutari Jo puheli noista kaikista erilaisista sillihuhuista ja ompeli
+joulukiireessään piki-astia ja sianharja edessään ikkunalaudalla.
+
+"Voisitko tehdä minulle saappaat isän suurista merisaappaista --
+näistä?"
+
+Kohta sen jälkeen näkyi hänen pitkä muotonsa aitan ovella, jossa hänen
+äitinsä seisoi antaen palvelijalle seulomattomia jauhoja, voita ja
+silliä. Hän ei sanonut mitään, sillä aikaa kuin äiti mätti jauhoja
+hinkalosta; hän kulki vaan ympäri, vihelsi hiljakseen, pilkisti
+erilaisiin tynnöreihin ja kirstuihin ja laski lappeita, jotka rippuivat
+katon alla.
+
+Palvelijan mentyä pois, huudahti hän: "Jauhoja ja leipää on sinulla
+ainakin kylläksi ... ja perunoita ... ja näkkileipää ... ja suolaista
+lihaa ... mutta ryyniä ja silavaa -- miten häpeällisesti ovat he
+syöneet sinulta, äiti, kaikki sianlappeet!"
+
+"Voit olla oikeassa, poikaseni!" -- hän lakkasi mättämästä jauhoja.
+
+Sitten tutki Rejer lihatiinua.
+
+"Miten kauheasti liha on vähentynyt, äiti! -- Ovathan he aivan syöneet
+sinut köyhäksi ... jo nyt, kun kaikkea niin hyvin tarvittaisiin!"
+
+Hänen äitinsä taisi töin tuskin kuulla näitä sanoja. Hän oli koko ajan
+ihmetellen katsellut poikansa käytöstä; -- nyt nousi hän äkkiä ylös ja
+istui surullisena ja epätietoisen näköisenä jauhohinkalon reunalle.
+
+"Niin, sinä olet liiaksikin oikeassa, Rejer!... Minä olen aina nähnyt
+tämän aitan täynnä, mutta nyt tulee meille toiset ajat!" Hän huokasi
+niin syvään että olisi luullut aitan halkeavan.
+
+"Oi, älä huoli siitä, äiti! Saatpa nähdä, että vielä kiistellään
+Hammernäs'istä, ennenkuin tuo vanha Haarstad nahjus saa talon
+haltuunsa; -- jos vaikka aitta ryöstettäisiin tyhjäksi, niin että
+paljaat seinät olisivat enään jäljellä! Minä lähden sillin pyyntöön
+suurella ja ehkäpä kuusilaitaisellakin veneellä. Meidän täytyy varustaa
+väkemme matkalle... Verkkoja voin kyllä saada rahalla tahi kun annan
+osan voitostani. Tädiltäni perimät sata taaleria käytän nyt
+hyödykseni."
+
+Rouva Juhl katseli hämmästyneenä poikaansa. Hänen kasvonsa olivat
+jäykät, suuret ja laihat, myssyn yli oli sidottu kaulaliina. Hän
+tarvitsi kauan aikaa ymmärtääkseen poikaansa ja tarttui hetkeksi
+kädellään kirstuun, jolla hän istui nojatakseen sitä vastaan.
+Vihdoinkin, mutta hitaasti, käsitti hän kuitenkin poikansa sanat ja
+hitaasti, mutta hämmästyneenä pudisti hän päätänsä, ihmetellen, että
+niin halveksivainen ajatus olisi voinut juohtua jonkun Juhl'in mieleen.
+
+Tahtomatta sekaantua tällaisiin iloisiin tuumiin, valitti hän
+uudestaan, -- hänen huokauksensa muistutti vanhasta puurakennuksesta,
+jota tuuli jyskytteli.
+
+"Poikaseni! Sinä olet nuori ... niin nuori!"
+
+"Minäkö! -- minä olen pitempi isääni! ja minä tahdon nähdä sen, joka
+soutaa vahvemmin kuin minä! -- ainakin tässä talossa... Sinä tarkoitat
+ehkä renkivoutia Anders'ia?"
+
+"Minä tarkoitan, että sinä olet vielä hoikka ruoko poikaseni!"
+
+"-- Mutta sitkeä, äiti! -- sitkeä kuin koivunvitsa!"
+
+"Rejer, Rejer ... isäsi katselee tänne alas! -- Mitä luulet, että hän
+nyt sanoisi!"
+
+"-- Että se oli hirveän tuhmasti, kun hän antoi koko elin-aikansa
+veneiden lahoa venehuoneessa!"
+
+"... Ja kyläläiset, kun he näkivät sinun, hänen ainoan poikansa
+lähtevän pois ja poikkeavan entisestä tavasta!... Sinä et, Rejer, itse
+tiedä mitä sanot! Sinä, -- nuori, kokematon vuononpoika, -- merelle
+keskellä talvea ... tällaisessa ilmassa! --"
+
+Ja tuuli tempasi samassa aitan oven auki ja lumiräntää tuiskusi sisään,
+niinkuin tarkemmin selittämään hänen puhettaan.
+
+"Minä tiedän vaan, että muutoin kadottaisimme Hammernäs'in!"
+
+"Ethän sinä, Rejer, sentähden joudu kurjuuteen!"...
+
+"Sinä tahdot minut nimismiehen konttoristiksi!"
+
+"Kannattaa kyllä kumartua voidakseen kerran päästä nimismieheksi
+Aa-vuonolla Haarstad'in jälkeen!"
+
+"Minäkö kumartuisin? -- En, ei ennenkuin selkäni menee kolmeen
+palaseen!" huudahti hän äkkiä valeana ja tuskissaan, -- "ja sitten
+voitte katsella onko kenessäkään heissä mitään koukistunutta."
+
+Rouva Juhl säpsähti; piirteet suun ympärillä ja ylöspäinen nenä olivat
+hänelle ennestään tutut, -- hänen miehensä nenä oli aina vaan punainen
+silmälasien kohdalla ja vähän alempana poskilla. Se ilmasi että hänen
+nuori, heikko runkonsa aikoi pyrkiä eteenpäin siksi kuin se katkeisi,
+-- ja ett'ei äiti saisi tehdä muuta kuin antaa hänen seurata omaa
+tahtoaan.
+
+Tuo pitkä, koukkuinen nainen istui jauhohinkalolla ja huokasi kolmannen
+kerran, sillä aikaa kuin tuuli jyskytteli ja tärisytti aittaa, -- ja
+Hammernäs'in honka taivutteli luoteismyrskyssä vääntyneitä oksiaan,
+niin että ne ryskivät tuulessa.
+
+
+
+
+II.
+
+Juhl'in veneen Kolumbusmatka.
+
+
+Niin, tosin tuntui Rejer'istä ja aa-vuonolaisista vähän vaikealta, kun
+he pääsivät Bommelhut'iin saakka ja saivat meren vastaansa, -- kamalan
+näköisenä, harmaana kuin lyijy kohosi tyrsky maston keskipalkoille
+saakka! -- varsinkin kun lyhyt, pimeä talvipäivä alkoi hämärtää.
+
+Ei kenenkään mieleen juohtunut edes epäilläkään Juhl'in kirkkoveneen
+hyvyyttä, -- sillä sitä oli koetettu ja koputettu vasaralla ja
+tarkastettu päivää vasten nuottahuoneessa. Leveäharteinen, lyhyt,
+vääräsäärinen Martin Vigepladsen, joka oli ikäänkuin kaikkien Aa-vuonon
+veneiden lääkärinä ja jota sentähden yleisesti pidettiin merimiehenä,
+istui kokassa ja tarkasteli kulkuväylää. Mies, joka istui etuhangoilla
+auttoi airollaan kivelle tarttumasta.
+
+Vanha, Hardanger'issa rakennettu, tavattoman leveä hieno- ja
+hataralaitanen vene toimitti kyllä velvollisuutensa; vanha raakapurje
+kohotti veneen kokkaa korkealle ylös laineista ja veti kuin hevonen.
+
+Suuri, viisisoutuinen kirkkovene -- ja koko rivi uteliaasti todistavia
+talonpoikia teljojen yläpuolella -- herätti suurta huomiota, varsinkin
+kun he kaikkialla pysähtyivät ja kyselivät oikeata kulkuväylää
+kalastuspaikalle. Häväistys- ja pilkkasanoja sateli aa-vuonolaista
+vastaan, joka "jokaisessa taipaleessa otti evässäkkinsä esille," ja
+joka "kuletti omenoita ja lampaan lihaa kaupunkiin!"
+
+Mitä lähemmäksi he tulivat Rövär'iä, sitä tiheämmin vilisi veneitä;
+airotkin otettiin purjeiden avuksi -- kaikilla oli nyt kiirettä!...
+Vettä tippuviin nahkavaatteisiin puettuja olentoja kohousi teljoista ja
+he huusivat toisilleen sillistä ja sillin enteistä ... kuinka monen
+peninkulman päässä silli uiskenteli ... yksityisistä silliparvista,
+joita oli ilmestynyt Udsire-vuonossa, vaikk'ei oikea valaskalan
+pyynti vielä ollut alkanutkaan ... missä taidettiin nyt odottaa
+sillintuloa?... Ja nimet sellaiset kuin Fej-saari, Beavaag,
+Ferkinstad-saaret, Brande-salmi, Stolmen ja Udsire suhisivat ilmassa
+kaikilla murteilla -- suurista, pitkän matkan päästä tulleista
+verkko- ja nuottavenheistä pieniin Laderum'in laivoihin saakka.
+
+Rejer'ista ja hänen aa-vuonolaisistaan oli tämmöinen elämä jotain
+lumoavaa ja hurmaavaa. Näytti melkein siltä kuin he olisivat juoneet
+paloviinaa, se muistutti osaksi kirkolliskokousta, osaksi markkinoita
+-- kuu he purjehtivat aaltoja, korkeita kuin mäet heidän kotonaan,
+rääkkyvät vesilinnut heidän päänsä yläpuolella. Missä he vaan kulkivat,
+kaikkialla tyrskyjä yhdellä puolen! ja luotoja, joilla pitkissä
+riveissä istui mahtavan näköisinä suuria ruokkia, jotka levittelivät
+siipiään ja katselivat ulos merelle -- hekin odottaen sillin enteitä!
+
+Tiira valitti ja huusi istuen luodolla, -- muutamat joutsenet ja kuikat
+pyyhkäsivät siivillään aaltojen harjoja lentäessään ulos merelle.
+Kalalokit lentelivät levottomina sateisessa, utuisessa ilmassa -- joka
+osoitti että he vielä odottivat. Ruokit ja sorsat uiskentelivat siellä
+täällä hyökylaineissa sukeltaen varovaisesti, niinkuin heidän tapansa
+on. Yksinäisellä kivellä istui merikotka katsoa tuijottaen merelle
+päin!
+
+Mitä enemmän lähestyttiin paikkaa, missä kansa makasi, odottaen sillin
+tuloa, sitä kovemmaksi tuli airojen synnyttämä melu.
+
+Hälinä lisääntyi, yhä kovemmin soudettiin ja veneet oikein kilpailivat,
+-- jokainen koetti ensimmäiseksi päästä laiturille, voidakseen varmaan
+hankkia itselleen yösijaa jossain tuvassa maalla ja ett'eivät airot
+katkeaisi kapeassa satamassa. Siellä ei vielä ollut ketään, joka olisi
+kaikkea pitänyt silmällä, jokainen koetti vaan päästä perille niin
+hyvin kuin oli mahdollista, saadakseen veneelleen hyvän ja sopivan
+paikan ja esiintyäkseen niin mahtavana kuin vaan taisi.
+
+Aa-vuonolaiset olivat laiskat soutamaan ja sitäpaitsi tiesivät he nyt
+että "Juhl'in poika" oli veneessä; hän kyllä hankkisi hyvän paikan!
+
+Rejer seisoi kohteliaana, köysi kädessään -- hänkin ajatteli melkein
+samoin, -- vaikka Aa-vuono olisi kuinka täynnä tahansa kirkkoveneitä,
+niin kyllä he väistyisivät, kun Juhl'in vene vaan tulisi näkyviin.
+
+Satama oli täynnä suuria ja pieniä mastoja ja rannat kaikkialla täynnä
+veneitä tiheissä riveissä, suuret ankkurissa merellä, pienemmät
+vedettyinä rannalle.
+
+Kahden veneen ja kivisillan välillä, joka vei suolauspaikalle, huomasi
+Rejer oivan paikan, paraimman koko satamassa ... ihmeellistä, että se
+oli tyhjä!
+
+He ohjasivat veneensä sinne ja kaikki aa-vuonolaiset seurasivat
+Rejer'iä, he tervehtivät kauniisti niinkuin heidän kotonaan oli tapana.
+
+"Jumala siunatkoon kokousta!... Ruma ilma tänään!"
+
+Ulkona aitan ovesta seisoisi nuori sillinperkaaja, punainen huivi
+hartioilla, ja nauroi.
+
+Rejer heitti köyden muutamille miehille, jotka seisoivat sillalla. He
+vetivät todellakin hyvin ystävällisesti veneen luoksensa, vaan kun he
+saivat kiinni kokasta, lykkäsivät he sen äkkiä Rejer'in suureksi
+hämmästykseksi, pilkallisesti nauraen ja huutaen eläköön! -- ulos
+sillan ohi, kauas ulkopuolella olevien veneitten luo. Ja niinkuin
+taikavoimasta tarttui nyt kansa airoihin, sauvoihin ja seipäisin,
+kirosi ja riiteli kuin hullu, ja lykkäsi venettä vielä kauemmaksi.
+Kahdessa jahtilaivassa heidän takanaan huutaa hoilotettiin ja tyttö
+aitan ovella nauroi ääneen.
+
+Tällä kertaa huomasi hänet Rejer.
+
+Tätä pilkkaa vastaan ei ollut mitään sanomista; mutta vähän
+neuvottomina odottivat he siellä ulkopuolella satamaa. Nyt ei ollut
+muuta neuvoa kuin kaikin voimin soutaa venettä aivan samaan paikkaan.
+
+Kalanperkaaja tuli uteliaasti aivan ovelle nähdäkseen miten kävisi.
+
+Aa-vuonolaiset soutivat, mutta töytäsivät kovasti köyttä vastaan, joka
+oli heitetty ulos sillan ja veneiden väliin. Sekin koetus oli aivan
+turha... Naurua ja pilkkaa. Rejer kuuli taas tytön nauravan.
+
+Hän oli laiha ja hento, niin että hänet olisi voinut puhaltaa pois ...
+ja tuuli levitteli hänen viheriän paikatun hameensa helmoja.
+Nojatakseen paremmin piti hän lujasti kiinni vipuköydestä, potkaisten
+sitä raskailla, rumilla kengillään. Liinan alta pilkisti muutamia
+mustia hiuskutria, joita hän pyyhkäsi kädellään likaisilta, laihoilta
+kasvoiltaan, hänen silmänsä olivat vilkkaat ja suu irvissään, valmiina
+osoittamaan kaunopuheliaisuutta.
+
+"Onko teillä voita myötävänä, häh? -- tahi vanhaa juustoa tuolla verkon
+alla?... Ettekö voi käsittää, että tuo paikka on kauppiaan, eikä
+kenenkään muun?... Sinä, -- sinä pitkänokkainen vuonolainen? -- Jos te
+kerran voitte airoillanne tunkeutua harmaan venehuoneen luo saaren
+taakse, ennenkuin tuo nuottavene tulee, niin siellä kyllä pääsette
+rantaan! -- Sinä, pitkänokka, älä töllistele tuolla touvissa. Et sinä
+ollenkaan tarvitse tervehtiä!... Souda! niin, souda sinä vaan!"
+
+Aa-vuonolaiset olivat jo kääntäneet veneensä. He sousivat nyt kaikin
+voimin suoraan määrättyyn paikkaan, niin että he melkein töytäsivät
+raskasta nuottavenettä vasten, joka lähestyi reivatuin purjein.
+
+Syynä siihen, että Rejer oli hetkeksi jäänyt töllistämään, oli se että
+hoikka, vaalea, paikattuun hameesen puettu sillinperkaaja oli niin
+ihmeellisen näköinen -- hän oli jotain toista kuin nuo hitaat, laiskat
+Aa-vuonon talonpoikaistytöt.
+
+He pääsivätkin rantaan ja saivat itselleen asunnon maalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja nyt olivat he siellä, keskellä hälinää, tungettuina satojen
+veneitten, jahtien, pursien, kaljaasien ja laivojen väliin, jotka
+olivat tuoneet suolaa, toivossa saada ostaa tuoretta silliä, -- kaikki
+loiskuen, hölkkyen, kiikkuen, kosteina toistensa vieressä, harmaalla,
+rauhattomalla merellä, niin lähetysten, että monessa kohden voitiin
+kulkea veneitten ja laivojen yli niinkuin siltaa myöten.
+
+Joka kerta, kuin sumu hiukankin haihtui, olivat kaikki saaret täynnä
+ihmisiä, jotka katsoivat ulos merelle: -- lyijynharmaa meri, pilvinen,
+harmaa taivas, kivenharmaat, lumettomat rannat!... Yksinäisiä
+vesilintuja lensi tyrskyjä kohden ja sitten taas suoraan takaisin,
+ikäänkuin olisivat aikoneet halkaista merisumun, joka ylt'ympäri peitti
+taivaanrannan, tähystelläkseen silliä.
+
+Siitä saakka, kuin alkoi hämärtää, kuuli Rejer vähän väliä kolkkoa
+rantapuodista, ja kun tuli pimeämpi, valaisi himmeä valojuova koko
+joukon päitä laiturilla sen edustalla.
+
+Täällä suolauspaikalla vietettiin tanssia juomingeilla, mässäämisellä
+ja tappeluilla ja tanssittiin sillinperkaajien kanssa puodin
+permannolla.
+
+Kaikki tahtoivat päästä sisään! Rejer'in pitkä, kookas vartalo näkyi jo
+oven suussa. Hän tunkeutui eteenpäin, raivaten ylpeästi itselleen tietä
+väkijoukon läpi, joten hänelle todellakin onnistui hankkia itselleen
+paikka.
+
+Eipä kuitenkaan kestänyt kauan, ennenkuin vankka, luinen nyrkki tarttui
+hänen takkinsa kaulukseen ja veti hänet takaisin. Rejer'in suuttumus
+tästä hävittömästä menettelystä Juhl'ia kohtaan oli selittämätön! Mutta
+täällä ei ollut yhtään aikaa niellä harmia, joka haaralta saatiin
+iskuja, sysättiin ja töytättiin... Nyt repesi taskukin! Siitä kostoksi
+potkasi hän raudoitetun saappaansa korolla, mutta seurauksena oli
+tukkanuotta ja sitten taas pari raskasta potkua, jotka lähettivät hänet
+kauas eteenpäin nuorta, mustatukkaista merimiestä kohti, joka seisoi
+kynttilän valossa ja otti hänet vastaan lausumalla: "No, no ... no, no,
+jättäkää hänet rauhaan! -- Ettekö näe, että poikanulikkahan hän vaan
+on!... Mitä sinä teet täällä, poikanulikka?"
+
+Viimeinen sana koski kovemmin kuin kaikki muu kohtelu ulkona pimeässä
+käytävässä. Jos oli jotain, jona Rejer ei tahtonut käyttäytyä, niin oli
+se juuri poikanulikkana, -- hän, joka oli yli kahdeksantoista ja puolen
+vuotta ja joka täysi-ikäisyytensä arvolla johdatti kokonaista
+venekuntaa.
+
+Hän pujahti niin vikkelästi pois avuliaan merimiehen luota, kuin olisi
+hän ollut vähällä polttaa itseään ja hiipi niin huomaamatta kuin
+mahdollista sisään seinää pitkin miesten tumman rivin takaa, jotka
+seisoivat tarjoellen toisilleen pulloistaan.
+
+Rantapuodin permannolla jatkettiin tanssia herkeämättä.
+
+Polskaa, kädet toistensa sivulla, valssia ja hambopolkkaa! Viulut
+kilpailivat merisaapasten töminän kanssa. Rasvasoihdut leimusivat ja
+savusivat vedossa ja katto-orsista riippui pari lyhtyä alas katkuavaan
+ilmaan ja valasi punaisia kasvoja, joista hiki tippui hattujen alta...
+Viinahöyry ja tupakansavu, märistä vaatteista ja pilaantuneista
+sillistä syntynyt haju, suolan kosteus, kun sitä jalkojen alla
+poljettiin likaiseksi, veteläksi sohjoksi, verhosi kaikki kuumaan,
+tiheään viinasumuun, jonka läpi kaikki vaan himmeästi haamoitti. Naurua
+ja rähinää kaikui kaikkien korvissa.
+
+Muutamia asioitsijoita ja kirjureita istui punssipullojen ääressä ja
+pelasi tynnörin pohjan päällä sillistä, joka vielä oli kaukana merellä.
+Aina vähän väliä virkistivät he itseään menemällä sisään ja
+pyöräyttämällä jonkun kerran ympäri permantoa.
+
+Rejer'illä oli kova taistelu taisteltavana voittaaksensa ujoutensa, kun
+hänen piti näin hienojen, keikkailevien kauppapalvelijoiden ohitse,
+jotka istuivat siellä. Häntä vaivasi suuri arkatuntoisuus, hänellä oli
+vielä aivan selvään poikamaiset kasvonpiirteet ja ääni ja kaikkialla
+tunsi hän itsensä liian pitkäksi ja näkyväksi. Sentähden kulki hän niin
+koukkuisena kuin mahdollista ja koetti olla niin vakavan ja
+järkähtämättömän näköinen kuin tullinhoitaja.
+
+Tämä viimeinen seikka oli mahdollisesti syynä siihen, että juuri ne
+silmät, joita hän mieluimmin olisi tahtonut välttää huomasivat kohta
+hänet. Hiipiessään tynnörien ohitse kuuli hän takanansa:
+
+"Mika puoliherra tuo on, tuo, jolla on pitkä nenä ja neulottu vyö?"
+
+Silloin juuri tunkeutui niin paljon väkeä kokoon, ett'ei Rejer voinut
+liikkua, vaan hän luuli hälinässä kuulevansa sanottavan: "Jan Juhl'in
+poika Aa-vuonosta ... perin pohjin köyhtynyt..."
+
+Rejer'in posket hehkuivat ja ohimot tykyttivät. Hän ei ollut varma
+siitä kuuliko hän oikein tahi oliko se hänen omatuntonsa, joka hänelle
+siitä kuiskasi... Mutta miten olisi huhu ehtinyt tänne saakka levitä.
+
+Hän ei uskaltanut katsella taaksensa kauemmin kuin silmänräpäyksen,
+jonka hän tarvitsi, huomataksensa lihavaa, paksua miestä kortti
+kädessä, joka oli sanonut tätä; hän oli asioitsija vuonolta, kolmen
+peninkulman päästä Hammernäs'istä.
+
+Tuota "perinpohjin köyhtynyt" ei hän mitenkään voinut unhottaa...
+Uhallakin koetti hän kohottaa niskaansa. Oliko siis totta, että
+Juhl'it Hammernäs'issä olivat perinpohjin köyhtyneet? Siitä oli ensin
+taistelu loppuun taisteltava! -- mutta täällä oli kuitenkin niin
+tukehduttavaa ... niin ahdistavaa!
+
+Hän oli jo päättänyt uudestaan jättää puodin, kun äkillinen liike
+väkijoukossa antoi hänelle tilaisuuden nähdä suoraan ahtaasen piiriin,
+jossa tanssijat pyörivät.
+
+Pitkä, hoikka tyttö riippui kiiltonahkahattuun ja suureen takkiin
+puetun, reippaan, kookkaan rotevan sillinpyytäjän käsivarrella...
+Hiukset olivat epäjärjestyksessä, silmät pikimustat, -- hän tunsi heti
+sillinperkaajan rantapuodin ovelta. Hän tanssi notkeasti, mutta
+koukkuisena ja vaaleana; nojautuessaan tanssittajaa vasten, näytti hän
+koko ajan kissalta, joka väjyy saalistaan valmiina hyppyyn. Hänen
+katsantonsa oli silmäänpistävä ja Rejer tunkeutui ehdottomasti
+lähemmäksi...
+
+Ei ollut helppoa tietää, mitä pitkä, hieno kauppapalvelija oli hänelle
+tehnyt, mutta kun hän tuli päättäväisen näköisenä, tahtoen viedä hänet
+muassaan tanssiin, purskahti tyttö raikkaasen nauruun ja käänsi hänelle
+selkänsä, tanssiakseen puotiin palkatun tynnörin tekijän kanssa.
+
+Rejer'iä suututti totta puhuen, että noin renttumaisesti puettu,
+viehättäväsilmäinen sillinperkaaja uskalsi käyttäytyä niin rohkeasti.
+Kotona vallitsi aivan toisellainen ero eri säätyläisten välillä!
+
+Otsa oli matala, leveä ja aivan kahvinruskea. Ilvehtivä hymy huulilla
+teki kasvot melkein vastenmielisiksi ... kyynäspäät ja olkapäät olivat
+teräviä... Selkä, kun hän piti niskaansa kyyristyneenä, melkein
+koverrettuna ... koko vartalo hieno ja laiha! Ja kuitenkin oli hän
+sellainen, että hän yhä enemmän kiihoitti Rejer'in uteliaisuutta, niin
+että hänen vaan täytyi katsella häntä.
+
+Hän siirtyi ehdottomasti eteenpäin paikalle, jossa tytön täytyi useampi
+kerta pysähtyä ja seurasi yhä häntä silmillänsä tanssista tanssiin...
+
+Täällä oli niin paljon aivan uutta! Niin, hambopolskaa hän kyllä
+osasi! ... ja tuokin, tuo mustatukkainen perämies, jonka kanssa hän nyt
+tanssi! -- Se kävi niin nopeasti, niin keveästi ja luontevasti!...
+Liivi oli kohonnut kaulukseen saakka ... hän oli kapea kuin ankerias ja
+melkeinpä ilman lanteita.
+
+Hänkään ei näyttänyt jääneen huomaamatta, että Rejer lakkaamatta
+katseli häntä. Tuttavallinen silmäys, jonka tyttö loi häneen, sai hänen
+poskensa hehkumaan, ja kun hän kulki ohitse nyykäytti hän hänelle
+päätään.
+
+Rejer'in teeskennelty, vakava katse oli poissa, katkerat ajatukset,
+jotka äsken olivat täyttäneet hänen sydämmensä haihtuivat kuin savu!
+
+Kun tanssi hetkeksi taukosi, näki hän parin äkkiä tulevan lähelle
+ennenmainittua kauppapalvelijaa. Aivan kuin huomaamatta puhalsi tämä
+piippunysäänsä, niin että tuhka lensi suoraan perämiehen kasvoille ja
+rinnalle, jonkatähden hänen täytyi aivastaa ja sylkeä ja oli vähällä
+aivan raivostua, mutta siihen ei ollut aikaa, sillä silloin juuri tuli
+heidän vuoronsa ja tyttö veti hänet muassaan tanssiin.
+
+Perämiehen jalat ja sääret liikkuivat yhtä vilkkaasti kuin ennen, mutta
+se katse, jonka hän vähän väliä loi kauppapalvelijaan, osoitti toista
+mieli-alaa. Hän oli lujasti päättänyt kostaa hänelle tämän häväistyksen
+ja aina näytti siltä, kuin kohtaisivat he toisiaan, jota tyttö
+kuitenkin koetti estää. Hänen suuret kissansilmänsä loistivat harmista
+hänen nojautuessaan perämiehen käsivartta vasten, joka kerta kuin he
+pyörähtelivät ohitse.
+
+Äkkiä viskasi kauppapalvelija hattunsa perämiehen jalkojen väliin.
+Hänen jalkansa luiskahti ja hän koetti turhaan nousta ylös,
+kauppapalvelija oli käynyt hänen kimppuunsa... Oli hälinää, melua,
+jalkojen töminää ja väentungosta!... Kauppapalvelijalla näkyi olevan
+auttajia; nyt oli kolme yhtä vastaan ja sillinperkaaja keskellä kaikkea
+tätä melskettä, notkeana ja reippaana kuin katupoika, vapauttaaksensa
+perämiestä!
+
+Silloinpa tuli Rejer tytölle avuksi. Hän tarttui maassa kellehtävän
+perämiehen niskaan, samoin kuin tämäkin ennen oli hänelle tehnyt, ja
+antoi hänelle sellaisen iskun, että hän vauhdillansa mursi tiheän kehän
+heidän ympärillään. Se sulkeutui jälleen hänen jälkeensä ja tappelu
+herkesi.
+
+Naurusta ja suostumushuuhoista näki Rejer, että hän äkkiä oli yleisenä
+ihmettelyn esineenä, -- jonkunlaisena voitto-sankarina.
+
+Hän näki sillinperkaajan tunkeutuvan ulos hälinästä, kaulahuivi niskan
+taakse työnnettynä, niin että hiukset ikäänkuin aaltoilivat esiin,
+samalla kun hän aina vähän väliin katsoi taaksensa kauppapalvelijaan;
+hänen tummansiniset silmänsä salamoivat. Ovella nyykäytti hän päätään
+Rejer'ille, joka oli jäänyt sinne tulistuneena ja vielä vähän
+pyörröksissään siitä, että niin äkkiä oli tullut osalliseksi tähän
+kaikkeen. Olihan hän käyttäytynyt kuin mies!
+
+Tuolla liidutun tynnörin luona jaettiin paloviinaa. Sen ympärillä
+melusi joukko punakasvoisia miehiä tupakkamälli suussa.
+
+Hän veti esille roponsa, otti miehekkäästi ryypyn ja kiirehti ulos, --
+kotiin, ahtaasen hökkeliinsä, jossa hän käytti kolmatta osaansa
+makuupaikasta punnitaksensa päivän tapauksia: -- hän oli liiaksi
+liikutettuna voidaksensa nukkua.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vetelehtiminen rannalla kaikkien näitten nahkahousujen keskellä, jotka
+siellä tuulessa ja sateessa tähystelivät sillin tuloa, kävi kuitenkin
+ajan pitkään ikäväksi. Reijer kiinnittikin kieltämättä katseensa
+enemmän toisella puolella satamaa olevaan ranta-aittaan kuin silliin.
+Hän oli havainnut, että sillinperkaaja seisoi usein rantapuodin
+vinnillä ja silmäili satamaa, jossa heidän veneensä oli. Tyttö
+tarkasteli varmaankin häntä!... Tyttö ei luultavasti koskaan ollut
+ajatellutkaan mitään sellaista, jota Reijer oli tehnyt perämiehelle!...
+Mutta niinpä ei hänellä ollutkaan mitään oikeata käsitystä
+aa-vuonolaisista, minkälaista kansaa he olivat!...
+
+Ei yhtään silliä vielä näkyvissä, -- ei mitään tekemistä!
+
+Ja niinpä seisoivat he, sillinperkaajat ja muut vaimot, nuoret ja
+vanhat sillalla tahi pitkin rantapuodin seinää tuulen suojassa ja
+puhelivat sillä aikaa kuin koko laivaväkijoukko, joka tunsi
+tarpeelliseksi liikuttaa jalkojansa, astua tömisteli edestakaisin ja
+osti itselleen kahvia. Rejer ei voinut olla aina vähän väliä
+pistäytymättä sinne, keksien aina jos jotakin asiata. Mutta jos hän
+sattui tulemaan liian lähelle, oli se samaa kuin jos olisi ruvennut
+kujanjuoksuun, saaden joka haaralta kuulla pilkka- ja häväistyssanoja.
+
+Kaupustelija-akkojen ympärillä, jotka moninkertaisiin päällysvaatteisin
+puettuina istuivat kädet kohmeissa, kutoen sukkaa tahi kahvia myöden,
+seisoi alituisesti lukuisa joukko nuoria merimiehiä ja sillinpyyntöön
+kokoontuneita talonpoikia, ja heidän keskellänsä näki hän
+sillinperkaajan tinkivän ja pilailevan tahi istuvan sillitynnörin
+päällä, pitkät jalkansa riipuksissa ja koputellen kenkänsä korolla
+tynnöriä kylmän tähden. Aina oli naurua ja iloa hänen ympärillään!
+
+Ilma alkoi selvetä, hopeanhohtava pumpulin kaltainen sumu levisi
+taivaalle ja pilvien raoista pilkoitti sinitaivas. Näytti tulevan kylmä
+ja tuuli puhalsi idästä.
+
+Tämä äkillinen muutos synnytti uutta eloa, uutta toimea!
+
+Saarilla, laivoilla ja kaikkialla maalla vilisi kansaa. Seisottiin
+joukoissa, puheltiin ja kestitettiin toisiansa veneissä rannalla,
+puodeissa ja taloissa; viinapullo ja tupakkakääry kulki ympäri... Vasta
+tällä ilmalla saataisiin silliä!
+
+Tuuli tyyntyi ja iltapäivä-aurinko paistoi märille kareille ... ei
+satanut enää ainoatakaan vedenpisaraa. Oli kuin juhlapäivä äkkiä olisi
+tullut!
+
+Rejer näki veneen, jota vaimot sousivat, laskevan samalle paikalle,
+jossa hänenkin veneensä oli... He kulkivat meluten ja sysäten toisiaan
+saaren ohi toisella puolella olevaan lahteen, jossa oli muutamia
+suurempia aluksia. Ainoastaan sillinperkaaja pysähtyi hetkeksi toisten
+jälkeen ja tuli puoleksi maalle vedetyn veneen luo, jossa Rejer seisoi.
+
+"Kuules aa-vuonolainen!" alkoi hän rohkeasti, -- "illalla vietetään
+sillinpyynnön alkajaisia tanssilla! Tulethan sinä mukaan?" Hän asettui
+kokan viereen ja tarkasteli innokkaasti veneen sisustaa, nähdäkseen,
+mitä siinä löytyi; hetkisen katseli hän kirstua, jonka lukossa avain
+oli, ja kääntyi sitten Rejer'iin päin.
+
+"Näytätkö noita raskaita hopeavitjoja, jotka sinulla on liivin
+taskussa, käytätkö niitä sitoaksesi venettä kiinni? ... vetovitjoiksi?"
+-- alkoi hän pilaillen. -- "Oi, anna minun kosketella niitä!"
+
+Hän ihmetteli niitä suuresti ja antoi niiden lukemattomia kertoja solua
+sormiensa välitse, joissa oli valkoinen arpi; hän oli kaiketi saanut
+haavan kaloja peratessaan.
+
+"Niin, kuin mies on rikas," huokasi hän -- "voipi hän käydä naisväen
+koristuksissa, -- minun täytyy pitää linkkuveistäni seililangan
+pätkässä!" -- Rejer huomasi, että hänellä oli sellainen kaulassa. Kun
+Rejer itsepintaisesti pysyi ääneti, virkkoi hän äkkiä:
+
+"Oletko nähnyt perämiestä?"
+
+"En."
+
+"Hän on 'Resolut'issa,' joka tuli Skudesnäsistä. Teit hyvin kun autoit
+häntä -- reippaammin kuin sinusta luulinkaan."
+
+"No niin, Aa-vuonossa!"
+
+"Hänen nimensä on Lind ja hän on nyt jossain lahdessa Bergen'in
+läheistössä; hän on alaperämies. Vai niin, sinä et ole nähnyt häntä?"
+-- Hän nauroi ilveillen: -- "Häntä nähdäkseen varmaankin tytöt
+juoksevat tänään Matrosvigen'iin. -- Niin, mutta minäpä en!"
+
+Ei, sen Rejer kyllä ymmärsi ... "mutta niinpä onkin hän paras tanssija
+koko Planken'issa Bergen'issä, vaikka sinne tulee merimiehiä koko
+maailmasta!"
+
+Rejer myönsi tämän todeksi, niinkuin kokenut ainakin, vaikka sana
+"Planken" oli hänelle täydellisesti himmeä käsite.
+
+Hän istahti veneen laidalle ja jatkoi: -- "Jos sinä menet ja käsket
+häntä tulemaan tanssiin tänä iltana, niin kyllä hän tulee, sillä
+autoithan sinä häntä!... Oli monta hänen ympärillään; minä en edes
+voinut liikuttaa kättänikään seuraavana päivänä ainoastaan sentähden,
+että olin pidättänyt heitä!" Hän teki liikkeen laihalla, kapealla
+käsivarrellaan ja jatkoi sen jälkeen niskaansa nykäisten: -- "sillä
+vaikkapa olenkin köyhä tyttö, on minussa kuitenkin niin paljon
+kunniantuntoa, ett'en tahdo tehdä niinkuin muut, mennä sinne ja kutsua
+häntä luoksemme tanssiin! Minun puolestani tehköön hän, miten vaan
+tahtoo, sillä en minä hänestä välitä! Sinä voit mielelläsi kertoa
+senkin hänelle... Kauppapalvelijasta voipi hän olla huoleton, minä en
+tanssi ainoatakaan tanssia hänen kanssaan!"
+
+Rejer koetti näyttää niin miehekkäältä kuin suinkin vaan voi; -- hän
+oli suuresti mielissään siitä, että tyttö noin luotti häneen, niin
+melkeinpä oli hän tuntevinaan sydämmensä lämpiävän siitä, että tyttö
+niin hyvin tunsi hänet! Hän loi vaaleansiniset kujeelliset silmänsä
+suostumuksen osotteeksi mastojen huippuihin Matrosvigen'issä ja kysyi
+senjälkeen tuttavalla, matalalla äänellä, niinkuin se, joka myös voi
+käyttää hyväkseen ystävän oikeuksia:
+
+"Minkätähden olet niin vihainen kauppapalvelijalle? -- mitä on hän
+tehnyt sinulle?"
+
+"Tehnyt minulle? -- Hän?" -- Hän hypähti äkkiä ylös niinkuin syttynyt
+ruuti. -- "Hän vaan arvelee voivansa polkea sellaista matoa kuin minä,
+jalkojensa alle niinkuin silliä! -- Minä tiedän kyllä, mitä hän sanoi
+Kristen Brisling'ille niin kovaa, että kaikki voivat sen kuulla, -- tuo
+sinitakkinen, hän, joka niin keikkailee tanssiessaan! -- että minä olen
+kaikissa huutokaupoissa, joita pidetään Bukken'ista Smörshavn'iin
+saakka!... Silloinpa pitäisi myös hänen, joka on niin hieno, pitää
+itsensä liian hyvänä tanssiakseen sellaisen kanssa kuin minä! eikä
+raivostua siitä, että minä jonkun kerran pyörähtelen perämiehen kanssa,
+josta hän ei pidä!"
+
+Hänen hartioissaan, ruumiissaan ja käsivarsissaan oli eloa ja
+vilkkautta!...
+
+Sillä aikaa kuin hänen silmänsä rohkeasti tuijottivat eteenpäin
+ja nopea kieli sanatulvan kestäessä aina löyti uusia sanoja
+suuttumukseensa, kirosi Rejer sydämessään sitä kysymystä, jonka hän oli
+tullut lausuneeksi ja joka niin kokonaan oli pilannut hauskan
+keskustelun heidän välillään! Hän koetti rauhoittaa häntä yhtä
+sydämmellisesti kuin itserakkaasti, lausumalla:
+
+"Oh, tulkoon hän vaan; kun meitä on kaksi, niin kyllä me hänet
+opetamme!"
+
+Mutta solakka mustatukkainen, huivin ja viheriäiseen hameesen pukeunut
+sillinperkaaja köyristi selkäänsä veneen laidalle ja alkoi puhua niin
+innokkaasti, että koko rivi valkeita hampaita tuli näkyviin.
+
+... "Ja vieläpä on hän koetellut antaa täällä minulle haukkumanimenkin!
+-- kutsunut minua ... sanonut, että minä olen mustalainen! Mutta senpä
+hän valehteli, sillä minä olen syntynyt Strudshan'issa ja minun isäni
+on rehellinen läkkiseppä Röraas'ista, sen todistaa papinkirjani"...
+
+"Stiina! -- Musta Stiina!" -- huusi ja viittaili pari hänen
+naistuttaviaan; he olivat kääntyneet takaisin, etsiäksensä häntä...
+"Musta Stiina! Hoi!"
+
+"Kyllä, kyllä, -- nyt tulen!" -- huusi hän kimeästi, pitäen kätensä
+suunsa edessä ja juoksi pois ehtimättä sanoa Rejer'ille edes
+jäähyväisiä.
+
+Ikäänkuin salama tunkeutui Rejer'iin ajatus, että hän oli mustalainen!
+-- pahinta mitä kotona Aa-vuonossa tiedettiin ihmisestä sanoa.
+
+Hän seisoi häpeissään ja suutuksissaan!
+
+Hän oli ollut vähällä unhottaa, kuka hän itse oli ja kuka tuo toinen
+oli, -- -- että hän oli Rejer Jansen Juhl ... ja tyttö! -- hän tarttui
+äkisti kellonvitjoihinsa... Ei, täytyypä olla varoillansa, muuten voi
+helposti saada tekemistä sekä varkaiden että lurjuksien kanssa!"
+
+"Tanssiin en mene!" -- kertoi hän koko ajan itsekseen, kuljeskellessaan
+saarella kauniina iltapäivänä.
+
+Hän näki naisien soutavan satamassa toisesta laivasta toiseen. Kun he
+tulivat "Resolut'iin," kiipesivät he ylös portaita ja istuivat pitkin
+laitaa, syöden tai nakerrellen jotain, niinkuin rivi variksia, jotka
+pitävät käräjiä.
+
+Nyt kiiruhtivat he ylös ikäänkuin olisivat peljästyneet ja uudestaan
+veneisin. Kapteeniko se ajoi pois heidät? -- -- Sillinperkaaja seisoi
+viimeisenä jälellä, käsi mastotouvissa ja toinen jalka portaalla;
+näytti siltä kuin olisi hän ottanut puhuaksensa toisten puolesta...
+
+Aivan oikein! -- kapteeni ei tahtonut kuulla mitään lörpötyksiä
+kannella ja hän oli nyt tullut laivan portaalle saakka; mutta tyttöpä
+piti puoliaan ... aina viimeiseen saakka, jolloin hän viime
+silmänräpäyksessä heittäytyi veneesen. Vaikka hän hyppäsikin niin
+korkealta, jäi hän kuitenkin seisaalleen ja näytti niin keveältä ja
+reippaalta! -- Juuri noissa kapeissa, nivelittömissä lanteissa oli
+jotain niin luontevata, somaa ja notkeata... Rejer neuvotteli
+itsekseen, menisikö hän tanssiin, vai eikö, -- kunnes jo kauan oli
+ollut pimeä...
+
+Kuljeksiminen näin myöhään illalla, kun taivas on tähtikirkas ja ilma
+niin kylmä, olikin kaikkea muuta kuin hauskaa... Astuskellessaan siellä
+edestakaisin, taisteli hän kovan taistelun sydämmessään tuon laihan,
+likaisen, villasukkiin ja paikattuun hameesen puetun sillinperkaajan
+tähden!... Olikohan perämies siellä?... Tanssikohan hän hänen
+kanssaan?...
+
+Tämä viimeinen ajatus saattoi hänen hiipimään rantaäyräälle -- juuri
+kun toiset tulivat sisään tunkeutuaksensa pitkin sängyn laitoja
+toisensa viereen, niinkuin sillit. Ja muutamien minuuttien perästä
+seisoi Rejer hengästyneenä, pitkänä ja punaisena piirissä tanssivien
+ympärillä.
+
+Siellä vietettiin sillinpyynnön alkajaisia, niin että oli oikein
+hupaista nähdä, -- hypittiin niin että lattia tömisi!...
+
+Hän näki sekä perämiehen että sillinperkaajan. He tulivat täyttä
+vauhtia tanssista, perämies pyyhkäsi juuri hikeä kasvoiltaan
+nenäliinallansa, kun hän huomasi Rejer'in.
+
+Hohoi! -- sinäkö siellä! huusi hän viitaten.
+
+Rejer ei vastannut. Nopeasti ja notkeasti vetäytyessään perämiehen
+luota, oli silliperkaaja kokonaan hänet hurmannut. Hän otti molemmat
+hartiansa avukseen, sysäsi ja tunkihe koko joukon läpi ennättääksensä
+perille ennen kirjuria, jolla oli punainen villavyö päällä ja joka myös
+pyrki tytön luo. Hän kuuli takanansa perämiehen huutavan: "Kuules! --
+hoi -- hoi; kuules!"... Mutta Rejer ei nyt huolinut mistään, eipä
+vaikk'ei häntä olisi kutsuttu poikanulikaksi, hänellä oli ainoastaan
+sillinperkaajan hoikka muoto edessään; ja äkkiä eteenpäin astuen
+huudahti hän:
+
+-- "Tahdotko tanssia kanssani, Stiina?"
+
+"Tahdotko sinäkin koetella?" kysyi hän kummastuneena ja seurasi häntä
+tanssiin...
+
+Ja nyt kävi niin, ett'ei kumpikaan heistä enää tahtonut jättää
+lattiata! Rejer oli kuin hurmaantunut; hän näki vaan ikäänkuin sumussa,
+että tyttö nyökäytti päätänsä ja nauroi nuorelle mustatukkaiselle
+alaperämiehelle, joka kerta kun he kulkivat hänen ohitsensa! hän näytti
+niin reippaalta kirjavassa paidassaan, silkkihuivi höllästi kaulan
+ympäri sidottuna ja katsellen heitä...
+
+Rejer ei herennyt ennenkuin oli saanut lupauksen seuraavaankin tanssiin
+ja hänet itsensä mukaansa kävelemään portaiden luo, jossa myötiin
+piparkakkuja ja rinkeliä sekä kirjoja, lauluja ja kaikellaisia
+lehtisiä.
+
+Etempänä pimeässä vaateseinän takana, jossa ihmiset olivat yhteen
+sullottuina kuin muuri ja josta tanssiin yhä tuli uusia, punaisia,
+meluavia tanssijoita, myötiin jotain, jota kutsuttiin punssiksi. Vähän
+aikaa senjälkeen seisoivat he yhdessä portailla, jossa hän tarjosi
+tytölle tätä juomaa kupposesta.
+
+"Kuka hän itse oli ja kuka tyttö oli!" ei hän enää tullut
+ajatelleeksikaan.
+
+Alimmalla portaalla istui kauppamies, joka muutoin päivällä kantoi koko
+varastonsa selässänsä, talikynttiläkulunsa portaan rakoon pistettynä.
+Hän kiusasi ostamaan punaisia lompakoita, peiliä, kääntöpääveitsiä,
+kaulahuivia morsiamille ja kulmilla varustettuja nenäliinoja -- ja nyt
+juuri ojensi hän peilikamman.
+
+Rejer otti esille kukkaronsa ja osti sen kuudestatoista killingistä.
+
+Nyt tarjosi hän jälleen hänelle sinisen kaulahuivin "ainoastaan
+ostohinnasta!" hän ymmärsi, että Rejer oli tänään antelias.
+
+Ja Rejer tahtoikin vähän aikaa arveltuaan ostaa sen ... hän ajatteli
+tanssia ja että tyttö tämä kaulassa tanssisi hänen kanssaan -- kun
+äkkiä perämies tuli, tarttui huiviin ja viskasi sen hänelle, sanoen:
+
+"Ei, minulta sinä sen saat, Stiina!" -- Hän maksoi sen pienillä
+hopearahoilla liivintaskusta, aivan kuin ei tällainen kauppa olisi
+ollut mitään hänelle, ja seisoi sen jälkeen rivakasti hypättyään
+rihkamavaraston yli portailla heidän luonansa:
+
+"No, sinähän sait aika pyöräyksen, Stiina!... Niin, minä olin viimein
+saada selkääni!" jatkoi hän, tehden notkean liikkeen, joka erittäin
+miellytti Rejer'iä. Ja sitten kiitti hän häntä kädenlyönnillä, --
+"siitä että hän silloin niin hyvin lennätti hänet pois tappelusta!"
+
+Tämä näytti niin peräti reippaalta, merimiehentapaiselta ja hänestä
+tuntui melkein kuin olisi hän antanut selkään, sen sijaan että hän itse
+oli vähällä saada sitä.
+
+Ottaessaan sillinperkaajan muassaan pyörteesen, nyökäytti perämies
+Rejer'ille päätään: -- "Stiina on reipas tyttö, hän ei sovi
+merisaappaille täällä!" ja viitaten: "me tapaamme jälleen toisemme
+täällä iltasin!" -- lähti hän tanssiin.
+
+Rejer jäi paikallensa seisomaan omasta mielestänsä suuresti kohonneena
+arvossa tämän uuden tuttavansa tähden. Hän näki portailta, että tyttö
+pyörähteli merimiehen kanssa, sininen kaulaliina kaulassa, kunnes
+keskellä tanssia huudettiin, että puoti pantaisiin kiinni ja että
+kaikki olisi lopussa!
+
+Lukuun ottamatta ripillelaskemispäivää, jolloin Rejer'in oli vallannut
+jonkinmoinen ystävyyden tunne koko naispuolista nuorisoa kohtaan, oli
+Rejer vaan yhden ainoan kerran elämässään toden perään rakastunut,
+nimittäin karjapalvelija Jörun'in sisarentyttäreen, joka palveli
+nimismiehen luona. Hän oli kolmenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, pitkä,
+leveä ja roteva kuin mies ja hänellä oli keltainen tukka, valkoiset
+hampaat ja kasvot niin punaiset ja pyöreät kuin kuu syksyllä. Rejer oli
+salaa häntä katsellut, kun hän aamuin illoin Haarstad'issa meni
+navettaan maitorainta kädessään ja oli vuodattanut kuumia kyyneleitä
+sentähden, ett'ei hän voinut ajatellakaan mennä naimisiin hänen
+kanssansa, koska kerran kohtalo oli tehnyt hänet Juhl'iksi, eroittanut
+heidät ylitsepääsemättömällä rajalla. Itsestään seuraa, että hän oli
+liian hyvästi kasvatettu edes hetkistäkään epäilläkseen siitä, mikä
+sopi hänen asemaansa; mutta siitä huolimatta voipi kyllä kärsiä ja
+taistella taistelunsa!
+
+Ja nyt, -- nyt oli hänen vaikea saada unta sillinperkaajan tähden...
+Koko yön oli hän vaan näkevinään edessään ruskeat kasvot, muutamia
+mustia hiuksiharoja ympärillä ja kaksi mustaa silmää, jotka ikäänkuin
+salamoivat...
+
+Tämän jälkeen tapasivat Rejer ja perämies joka ilta toisensa tanssissa;
+hoikka sillinperkaaja, huivi rinnan ympäri sidottuna, veti häntä
+luoksensa kuin magneetti! Hänen nopea ajatuksensa ja kielensä, hänen
+elohopean tapainen vilkkautensa, joka ymmärsi, näki, tiesi, ajatteli
+kymmenen asiaa sillä aikaa kuin Rejer ehti käsittää yhden ainoan --
+saattoi Rejerin tuntemaan itsensä sekä kömpelöksi että kehnoksi, mutta
+herätti myöskin hänen suurinta ihailuaan.
+
+Ja aikaa oli täällä kylliksi -- silli viipyi. Kun nyt ilma oli
+muuttunut kylmäksi, oli meri joka aamu huurteesta valkeana. Veneet
+olivat sisästä härmettyneet, köydet ja purjeet jäätyneitä, kintaat ja
+merivaatteet niin kankeita, että ne ratisivat, kun ne pantiin päälle.
+Meri oli tyyni, aurinko paistoi himmeästi, siellä täällä näkyi
+sumupilviä ja virta ajoi rannalle äärettömän joukon manetti-eläviä,
+jotka milloin äärettömän suurina, punaisina, tuuheina, milloin pieninä,
+punasinervinä levittivät vedessä niin vienon, läpikuultavan hohteen,
+kuin kuu päivän valossa. Ne täyttivät kokonansa virran suun, riippuivat
+sitkeinä ankkuriköysissä ja kettingeissä, ja monet ja rehellisesti
+tarkoitetut olivat ne kiroukset, jotka tämä merihylkiösuku sai
+osakseen, kun kalastaja nosti niiden hyytelömäiset parvet
+aironlappeelle ja läiskähytti ne rantakiviä vastaan... Syynä siihen,
+että silli ei vielä tullut, vaikka olikin tällainen ilma, olivat
+tietysti manetti-elävät!... Siellä saivat nyt venyä ja odottaa ja
+eväskontti tuli yhä ohuemmaksi!... Eipä edes keittosilliäkään saatu,
+jota jokainen oli toivonut!...
+
+Mutta järkähtämättä pysyttiin siinä uskossa, että silli uiskenteli
+ulapalla tiheänä kuin muuri ja yhtä varmaa oli, että se tulisi
+rannikolle, kun vaan virta veisi manetit pois! Hulluuttahan olisi
+palata kotiin! Täytyi vaan kestää, odottaa ... vähentää ruokamäärät ...
+ja odottaa!...
+
+Oli kuin hiljainen tuska olisi alkanut vallata ihmiset ja iloisuudella,
+juomisella ja mässäämisellä oli se viihdytettävä!
+
+Elämä kalastuspaikalla kävi yhä hurjemmaksi ja kurjemmaksi. Tappelut,
+puukotukset, varkaudet ja sisäänmurtaumiset laivoihin kuuluivat päivän
+järjestykseen, niin että oikeusto koko viime ajan sai olla siellä ja
+pitää kuulustuksia toisen toisensa perästä.
+
+... Vielä viikko, -- ja siksi loppuisivat eväät jo monelta!
+
+Samaa tyyntä, jähmetyttävää, ankaraa pakkasta kesti yhä vielä, -- ja
+kerran maanantaina sousi sataviisi venettä jälleen kotiin!
+
+Peräpuolella voitiin nähdä joku sairas tahi soutoteljoilla mies, jonka
+kasvot selvään osoittivat, että hän vaan töintuskin pysyi pystyssä
+aironsa ääressä. Ihmisiä oli liiaksi vaan täällä istuakseen ja
+nähdäkseen nälkää, soutaakseen, soutaakseen vastatuuleen ... vaan
+soutaakseen -- ilottomaan kotiin, jossa viimeisetkin roposet oli
+uhrattu varustaakseen venettä kuntoon ... ja istuttiin, kenties tuskin
+pivollinenkaan jauhoja talossa -- odotettiin ja toivottiin runsasta
+kalansaalista!
+
+Saarilla seisoi mustana kansaa, joka vakavilla, arvelevilla katseilla
+silmäili heitä; -- useimmat tunsivat, että pian voisi heidänkin
+vuoronsa tulla!
+
+Yhä vielä tanssittiin viulun säestyksellä iltasin suolauspaikalla;
+mutta ei vallinnut enään samaa äänekästä, ylenmääräistä iloisuutta
+laivoissa, veneväestössä ja satamassa, ei enään äänekästä
+hoilottamista, ei samaa vauhtia soudossa, ei enään niin hurjaa
+vallattomuutta -- ainoastaan raskas synkkä hiljaisuus kaikkialla.
+
+Aa-vuonolaisiltakin oli ruokavarasto loppunut. Jo kauan aikaa sitten
+olivat he tehneet keitoksen viimeisistä sian luista ja jakoivat nyt
+parhaan taitonsa mukaan jauhovarastonsa; mutta olivathan Juhl'in
+torpparit tottuneet tyytymään vähään.
+
+Kaikki palvattu liha ja läski, joka heillä oli ollut muassaan, oli
+pidetty herkkuruokana ja nyt, kun palattiin takaisin vesivelliin,
+tähystelivät he sitä innokkaammin savusilliä, -- ja se, sanoi Rejer,
+oli vaan kolmen, neljän peninkulman päässä merellä! ... heidän piti
+vaan istua teljoilla ja odottaa!
+
+Anders-vouti, jonka rouva Juhl oli lähettänyt mukaan ja joka
+varsinaisesti ylläpiti järjestystä, vaikkapa hänen täytyikin totella
+Rejer'iä, oli sitä vastoin tullut sitä ajattelevammaksi ja vaati
+viimeisinä päivinä yhä jyrkemmin: joko silliä tahi kotimatkaa, -- niin
+että Rejer'in täytyi käyttää koko vaikutusvaltansa, johon kotona oli
+tottunut, saadakseen hänet taipumaan.
+
+Hän sai nyt kuulla sanoja, joita ei ollut helppo kumota: -- että hän
+oli tehnyt väärin viedessään heidät tänne ja asettuessaan kaikkea sitä
+vastaan, jota vanha Juhl, hänen isänsä oli pitänyt oikeana kotonaan
+kylässä... Nyt nähtiin selvään, ett'ei aa-vuonolaisten pitänyt
+kalastaa! ... mutta -- kun nuoriso pääsee valtaan, niin...
+
+Ja sitten voivottelivat he ja huokailivat, ikävöiden vaimojaan ja
+lapsiaan.
+
+Rejer ei vastannut sanaakaan. Hän kuljeskeli yksistään saaren takana ja
+tuijotti maneteihin ja mietiskeli... Näyttipä melkein, kuin hänen
+isällänsä olisi ollut oikein kutsuessaan tälläistä elämää toimettomien
+rauhanrikkojien juoneksi, jotka eivät pelänneet saattaa lähimmäistänsä
+onnettomuuteen! -- Hän ajatteli, miltä näyttäisi, jos Juhl'in poika
+palaisi kotiin sillinpyynnöstä kirkkoveneessä pilkaksi ja
+häväistykseksi koko kylälle... Hammernäs kadotettuna! -- Hän kuuli
+oikein hevosten hirnuvan ja lampaitten määkivän pilkasta häntä kohtaan;
+eihän hänellä sitten enään ollut mitään tehtävänä! Konttoriputki
+Haarstad'issa, se olisi juuri hänelle sopiva!...
+
+Tämmöinen olisi siis loppu! -- Hänen rintansa kuohahti uhasta -- "Ei,
+ennemmin...!" -- hän asetti leukansa Juhl'ien tapaan, se tiesi, että
+Anders-vouti saisi odottaa, kunnes suolet surisisivat nälästä. Itse
+tahtoi hän vihoviimeiseen saakka kärsiä nälkää, jos niin täytyi
+käydä ... muut saisivat kaikki kukin osuutensa!
+
+Yksi asia oli kuitenkin, jota Rejer ei ollut ottanut huomioon, ja se
+oli hänen oma ruokahalunsa! Hän oli siinä ijässä, jolloin hän vielä
+kasvoi ja öisin oli hän valveellaan ja vääntelihe, unta saamatta, vaan
+ajatellessaan ruokaa. Hän ei ollut koskaan aavistanut, että oli niin
+vaikeata olla nälkäisenä! Hän koetteli poistaa tämän ajatuksen,
+muistuttamalla mieleensä sillinperkaajan, jota hän muutamaan päivään ei
+ollut kaivannut. Se onnistuikin; hän näki hänet edessään, --
+pureskellen rinkeliä tahi piparikakkua! Hän koetteli uudelleen ja yhä
+uudelleen liimailla tyttöä mieleensä, mutta väkisinkin tuli hän taas
+ajatelleeksi kauraleipää ja voita.
+
+Hän meni nälkäisenä levolle ja kulki päivät pitkin levottomana ympäri
+saarta, saadaksen nälän katoamaan; siellä oli ainakin sinisiä raakkuja
+haurojen seassa syötävänä! Hänen, nälästä kekseliäässä päässään liikkui
+tuuma pyytää lokkia ... voisihan ilmassa olla koko lihavarasto ... hän
+tunsi väkensä liian hyvin, ei maksanut vaivaa tarjota aa-vuonolaiselle
+mitään sellaista saastutettua -- mieluummin nääntyivät he nälkään!...
+
+Ilma oli uudestaan alkanut kääntyä harmaaksi, lauhkeaksi ja nuoskeaksi.
+Lounastuuli lähetti yhä voimakkaampia puuskia, pilvet kiitivät harmaan
+mustina taivaalla ja meri vivahti viheriäiselle...
+
+Seuraavan aamun koitteessa tuli Laderum'in vene mereltä päin,
+vaahdoten, niin että vesi sen ympärillä räiskyi, puoleksi täynnä vettä
+ja isossa purjeessa oli kolme käärettä.
+
+Heti senjälkeen syntyi eloa ja hälinää kaikkialla. Kynttilä toisen
+perästä sytytettiin laivoilla ja väki kokoontui suolauspaikalle.
+
+Näytettiin sillinelikko, joka oli saatu Stolmen'in luota. Niillä oli
+selässä lankasilmukan kaltainen merkki -- ne olivat oikeata lajia! --
+Tämä vahvisti huhun todeksi... Silli oli tullut!...
+
+Tämä viimeinen sana levisi kuin sähkökipinä kaikkiin saariin!
+
+Se ennusti, että koko rahvas, tuhansittain ihmisiä Stolmen'iin saakka
+pohjaisessa lähtisi liikkeelle ... että kalastuspaikka täällä huomenna
+tahi ylihuomenna olisi tyhjä ja kaikki ihmiset kuin pois puhallettuja!
+
+Niiden veneitten joukossa, jotka sinä aamuna lähtivät merelle, oli myös
+Juhl'in kirkkovene.
+
+
+
+
+III.
+
+Rakkaus ja sillit.
+
+
+Siihen kariryhmään, joka esti näkemästä merelle kauas oli kokoontunut
+iso joukko nuottamiehiä ja lankavenheitä.
+
+Karia näytti reunustavan vaan mastot, ja ne olivat ihmisiä mustanaan.
+
+Odotettiin kuumeentapaisella jännityksellä sillien tuloa maihin --
+voitiin jo ulapalla näköpiirin rajalla eroittaa valaskalan
+vedenpurskuttaminen ja lintuparvet ilmassa.
+
+Vatamiesten tuli nyt ottaa selko parven suunnasta -- jos se kulki
+itä-  tai länsipuolitse saaria -- niin että voisivat olla ensimmäisinä
+oikeilla sulkupaikoilla rannikolla ja ajoissa ottaa huostaansa salmet
+ja lahdet.
+
+Aukealla ulapalla näkyi peninkulman pituisissa riveissä tuhansien
+lanka- ja nuottavenheiden kiiltäviä purjeita ja niiden välillä jahtia
+ja purjevenheitä, puukengänmuotoisia kaljaaseja, leveitä hartiakkaita
+prikiä, lujatekoisia huojuvia kuunaria, jotka kaikki kulkivat
+pohjoiseen täysissä purjeissa ikäänkuin kilpapurjehduksessa.
+
+Ne läksivät liikkeelle ulkosatamista, missä olivat olleet myrskyä
+paossa. Oli kuin meren ylitse olisi ollut rakennettuna valkonen muuri!
+
+Vaan yht'äkkiä nähtiin pitkä jono venheitä ulapalla kulkevan syrjäiseen
+suuntaan ja kääntyvän toiselle keulalle -- -- Tuopa oli kummallista...
+Siihen lienee joku syy ... merkkiä annettiin kiihkeästi joka suunnalta
+ja kaikella tavalla!... Moni jahti kääntyi ja ohjasi kulkunsa samaan
+suuntaan.
+
+Siellä täytyi sillien olla!
+
+Hetkinen sen perästä kohtasi heitä näky, joka vaikutti sen, mitä ei
+koskaan ollut tapahtunut Aa-vuonon asukkaalle, nimittäin että hän
+kokonaan unhotti puolistunnin olevan käsissä -- pitkin koko ulapan
+laitaa oli valaiden purskuttaminen ja lokkien vainoominen täydessä
+käynnissä.
+
+Sillit olivat poikenneet ulapalta ja vetäytyivät -- linnut yläpuolella
+ja valaat jäljessä -- lukemattomissa joukoissa matalikkoa kohti
+kutemaan.
+
+Kaukana niiden takana, niin pitkälle kuin silmä kantoi, kulki
+valasjono, purskuttaen sateen toisensa perästä melulla, joka oli
+höyrykoneiden käynnin kaltainen! Ne oli isovalaita ajamassa ja
+ahdistamassa silliä maata vasten.
+
+Meri tyyneni vähitellen ja kävi viheriäiseksi; se kiehui ilmarakoista
+-- sillin hengitystä! -- -- ja äkkiä ajosti ja hyppi isosonka suurissa
+parvissa tuhansia luvultaan silliparven ympärillä.
+
+Venheet olivat kerralla keskellä sillivilinää! -- koko ilma syvälle
+tuohon harmaasen sumuiseen taivaslakeen oli linnuista käynyt lumisateen
+kaltaiseksi, -- rähisevä, korvia särkevä taivaan sotajoukko, joka lensi
+ylös alas sillit nokissa, ahmi niitä ilmassa, tappeli, kynsi ja ajoi
+niitä perästä, niin että ilmassa oli sillisade ja mastot ikäänkuin
+raivasivat itselleen tietä lintupilven läpi!
+
+Viekkaat räiskät seurasivat luonnettaan ja pitivät parempana varastaa
+suurilta, ahneilta merilokeilta silliä, sen sijaan että olisivat
+ottaneet niitä altaan merestä... Tiira seurasi luonnettaan ja sieppasi
+keskellä sekamelskaa kalan yhtä keveästi ja näppärästi, kuin jos se
+olisi ollut häiritsemättömässä, peilikirkkaassa vedessä -- vaan kaikki
+syöksyivät raivoisasti ja kiivaasti päistikkaa kilvan mereen sampien,
+juoksuvalaiden ja kiinniottajain sekaan, jotka korskuivat ja ajoivat,
+niin että meri kiehui valkeassa vaahdossa. Siellä täällä kohosi veden
+pinnalle harmaa sonka, kylläisenä ja pyöreänä, ponnistaen turhaan
+voimiaan päästäkseen pinnalta jälleen syvyyteen ja rauhaan lokin
+iskuilta!
+
+Tämä oli etumaisin silliliuta. Se liukui vielä tiheänä kuin muuri
+keskellä vuonoa maata kohti suurena, mustansinisenä parvena eikä
+kyynäränkään syvyydessä kölistä. Muutamia silmänräpäyksiä oli heillä
+venheessä istuessaan tuskallinen tunne siitä, että venhe ikäänkuin
+luisti sillivuoren yli, kun he koskettivat välkkyviä silliä airoilla,
+hämmentelivät sillejä ruotelilla ja voivat huomata, kuinka
+pohjoisperäläiset varovasti ja vaaraa vainuten kulkivat tietään heidän
+allaan. Naapurivenheet tekivät turhia kokeita heittämällä verkkojaan:
+-- valaat, sammet ja songat vaan rikkoivat verkkoja.
+
+Sillien matka piti yhä maata kohti -- lintukuurot päällään ja kaikki
+meren nielevät asukkaat perässään. Siellä oli sen vastassa lankamuuri;
+-- useissa paikoin satoja solmittuja lankoja poikki sen tiellä vuonon
+väylässä, toinen toisensa perästä, niin että koko matkan näytti kuin
+laudus- ja kohoriviltä...
+
+Ja jos ajamassa vaan olisi ollut kaikki meren ja taivaan petokalat ja
+linnut, -- niin olisivat ne kääntyneet takaisin täältä!
+
+Mutta tässäpä olikin kysymys biljoonain sillien rakkaus-asiasta, --
+luonnonvoima, vahva kuin myrsky ja virta, meren nousu ja lasku.
+
+Ja luonnon Eroksen ajamina menivät sillit merkkeihin, täyttäen ne, niin
+että ne seisoivat kuin helmiseinät meressä! -- ja niiden yli kävi
+perästätulijain tie karkeahietaiselle leväiselle matalikolle...
+
+Vata vadan viereen laskettiin sillien sulkemiseksi parina kolmena
+päivänä vuonon lahdelmiin, poukamiin ja salmiin.
+
+Pitkin maanrantaa soudattivat pienissä venheissä vatamiehet itseään
+niinkuin kenraalit, kukin venhekuntansa edessä. He tutkivat
+vesikiikarilla ja luodilla, toisten seistessä luodolla ja komentaissa
+kukin sovituilla merkeillään. Niin kohta kuin luotilangan vapiseva liike
+ilmasi sillien lähestymisen, menivät venhekunnat kilvan ahtaasen
+salmeen, huolimatta vähintäkään toisistaan ja kokka kokan vieressä
+pitkin aaltoja, niin että hangat ja ääripuut naukuivat. Puomit ja airot
+kohosivat iskuja varten, haukkumasanoja kiiteli ilmassa, vatamiehet
+kirkuivat äänensä painuksiin vesilintujen rähinästä, kunnes saivat
+köyden maalle, vadan pohjukan sillien ympärille ja saaliin
+pelastetuksi. Elämä oli raivoisaa nuojamista, sekaantuneita
+lankatukkuja otettiin talteen, verkkojen yli mentiin venheillä ja
+revittiin kahtia, parikymmentä apajaa joutui epäjärjestykseen ja
+synnytti vihaa ja tappeluja.
+
+Päivät kuluivat kuin juovuksissa, kaiken aikaa ammensivat he haavilla
+silliä, jotka olivat niin taajassa, että airo voi seistä niiden
+keskellä. Sillit vietiin suoraan merestä kauppa-alukseen, jossa tynnöri
+tyhjennettiin lastiruomaan.
+
+-- -- Muutamia vuorokausia sen perästä näkivät Juhl'in torpparit
+Hammernäs'issä hopeakolikot kädessään -- uivat hopeassa --
+viisikolmatta hopeataaleria miehen osaksi, maksetut ostajalaivalla!
+
+"Juhl-pojan" piti lähettää kotiin rahat heidän edestään kalastuspaikan
+postiasemalta vakuutetussa kirjeessä punanen lakka päällä! -- Ja Rejer
+lähetti sitäpaitse omasta puolestaan sata taaleria niistä kahdesta
+sadasta kahdestatoista, jotka olivat tulleet hänen puoleksi osakseen.
+He tunsivat nautintoa siitä riemusta, jota rahakirjeet herättäisivät
+saavuttuaan seudulle, ja pitivät itseään oikein sankareina ja
+keksijöinä... Eikä tämä kuitenkaan ollut kuin alku kalastukseen! --
+Tuhdoilla ei istunut ainoatakaan, jolla ei olisi ollut kunnianhimoiset
+aikeensa, ei ainakaan Rejer ollut ilman niitä! Hän oli saanut
+tavattoman korkean ajatuksen kelvollisuudestaan ja taidostaan, kun hän
+nyt voi yhtyä osakkaaksi suureen vatakuntaan.
+
+Niin, olipa Rejer'illä montakin unelmaa Hammernäs'istä, kun hän sinä
+iltana meni kalastusasemalle panemaan rahoja postiin. Kun hän saisi
+perintötalonsa lunastetuksi, aikoi hän perustaa sinne suuren
+nuotankutomistehtaan ja lähteä sillin pyyntöön joka vuosi ... ja sitten
+ostaa talon talonsa perästä Juhl'ien vanhaa omaisuutta, ehkä jokaiselle
+nuottakunnalle oman talonsa! -- Hän tunnusteli lakkaamatta lompakkoaan
+takin povitaskussa... Eikö hänellä nyt ollut kokonainen pääoma
+hallussaan?... Mitä Aa-vuonossa tiedettiin siitä suuremmoisesta
+elämästä täällä?... Hopeainen neljän killingin raha oli kuin pyhä
+esine, oikea aarre siellä kotona, ja täällä sitten -- eihän sitä
+ajateltu enemmän kuin sillinsuomusta, joka oli tarttunut lompakkoon!
+Täällä oli hänen oikea toimialansa, -- hänen silmänsä oikeen
+säihkysivät, niin vakuutettu oli hän siitä.
+
+Tähän asti oli hän elänyt kuin lehmä karsinassa... Oih kuitenkin! --
+hänestä olisi tuntunut ahtaalta olla yhdeksän kuukautta vuodessa
+suljettuna Hammernäs'iin ja yhtä mittaa yksitoikkoisesti päivät
+päästään toimia hevosten kanssa, kyntää ja vanuttaa killinkiä
+ravinnokseen! -- ikävää, yksinäistä ja kuollutta! -- kaiken sen jälkeen
+kuin hän nyt oli saanut nähdä ja kokea elämästä, huvituksista, puheista
+ja tanssista.
+
+Koko ajan, kuin hän näitä mietti, tirkisti pari vallattomia mustia
+mustia silmiä esiin tummista kasvoista -- niissä oli tulta ja
+sukkeluutta kylliksi koko Aa-vuonolle!...
+
+Hohoo -- jaa'ah! -- oihki hän ja tunsi hirveitä kipuja povessaan!
+
+Tämä ei ollut ensi kertaa kuin Rejer taisteli uhrin taistelua sukunsa
+tähden! Hän istui, -- huolimatta kaikista niistä rahoista, joita
+hänellä oli taskussaan, ja kaikista suurista aikeistaan, --
+synkkämielisenä ja hyvin onnettomana kuunvalossa, sentähden että hänen
+täytyi luopua tytöstä. -- Tyttö ja sillinpyynti oli kaksi uutta asiaa,
+jotka olivat liittyneet hänen elämäänsä!
+
+Venheet, laiturit, laivat ja ihmiset olivat kaikki peitetyt
+suomuksilla. Sillinsuomus kiilsi meressä kuin laaja hopeatomu,
+sillinsuomuksia oli tarttunut kaikkeen, joka sattui silmiin tai käsiin.
+Tytöt ja akat, nuoret ja vanhat, seisoivat pitkin rantaa ja perkkasivat
+silliä, joita kannettiin pöntöissä sillalle puodin edustalla, jossa ne
+suolattiin keskellä tynnöripinoa, joista yhdellä puolella olivat tyhjät
+ja toisella täyteen sullotut.
+
+Rejer'in ensi tehtävänä oli mennä maakauppiaan luo, missä vakuutetut
+kirjeet toimitettiin tielle. Jonkunlaisella itsetietoisesti huojuvalla
+käynnillä raivasi hänen särmäkäs korkea vartalonsa itselleen tietä
+väkijoukon lävitse. Hän oli mielestään vatamiehiä ja kulki miettiväisen
+ja ymmärtäväisen näköisenä polttaen posliininykäänsä. Väkitungos oli
+tiheä, pelkkiä merimiehiä, parrakkaita ja merimieshattu eli lounas
+päässä, jonka alta oli vaikea eroittaa kasvoja. Sanottiin, että täällä
+kalastusasemalla kaikki oli niin täynnä, että ihmiset yöllä nukkuivat
+seisaallaan tuvissa ja monen venheen miehistön täytyi tyytyä lepäämään
+parin vaipan ja purjeen alla venhesatamassa. Mutta kukapa nyt olisi
+huolinut siitä, täällähän nukuttiin ja uneksittiin vaan sillikuumeessa,
+ja olisi kernaasti tyydytty tuhtoonkin!
+
+Reijer liikkui levottoman nopeasti... Hänen katseensa tähysi
+innokkaasti ympäri saadakseen varmuutta siitä, oliko hän joukossa...
+
+Tuolla alhaalla puotisillalla oli työ vielä täydessä käynnissä.
+Sillitynnöriä vieritettiin ja pinottiin purjevenheesen, ja joukko
+naisia perkkasi silliä kynttelin ja lyhdyn valossa kilpaa miesten
+kanssa, jotka latoivat ja suolasivat niitä tynnöreihin; puuttui enää
+muutamia tynnöriä lastista!
+
+Niiden joukossa huomasi hän solakan, pitkän olennon kaulaliina pään ja
+vyötäisen ympärillä. Hän notkistihe ja liikkui vilkkaammin kuin muut.
+
+Rejer seisatti silmäräpäyksessä käyntinsä, ja jäi seisomaan kuin
+kyntteli kaikki aistimet jännityksessään. Jotakin oli ristiriidassa
+hänen povessaan, joku ahdistava, ikäänkuin varoittava ääni -- ikäänkuin
+olisi ollut kysymys Rubiconin yli kulkemisesta... Hän oli milloin
+sisä-, milloin ulkopuolella kynttelin valoa... Eihän tuosta kuitenkaan
+voinut olla mitään vaaraa katsoa häneen!
+
+Hän lähestyi yhä enemmän ja enemmän häntä... Miten nopeasti hän
+perkkasi! Heitti vähintään kaksi silliä pönttöön, siksi kuin muut
+ehtivät tuskin yhden, ja kuitenkin kävi hänen suunsa ja hän piti
+iloisuutta vireillä! -- Nyt kantoi hän toisen kanssa pois täyden pöntön
+ja tuli takaisi tuoden uuden... Se ei ollut mitään hänelle! -- Hän
+kiidätti sen luotaan ja heitti ensimmäisen sillin siihen... Hän oli
+todellakin tavattoman nopsa! Ja paljoa vahvempi kuin hän näyttikään ...
+toisissa ei ollut ketään, joka olisi kyennyt vetämään vertoja hänelle
+missään suhteessa. Siitä oli Reijer ihan varma!...
+
+Silli luiskahti samalla hänen käsistään ja kirposi sillalle pimeään,
+jossa hän oli. Hän otti nuolen nopeudella sen ja pisti sivutaskuunsa,
+huolimatta sen märkyydestä, suomuksista tai liukkaudesta.
+
+Kohta sen perästä seisoi hän lähempänä, melkein hänen vieressään, ja
+oli juuri aikeissa välinpitämättömästi alkaa puhella hänen kanssaan,
+kun joku henkilö, joka seisoi tynnöripinon vieressä hehku suussa, joka
+näytti lähtevän sikarista, alkoi:
+
+"Sinulla on kiire tänä iltana, Stiina! Kas, miten sillit lentää!...
+Tietäähän sen, että on kiire -- että tanssihetki lyö!... Jos koko
+päivän liikkuisit tuolla tavalla, luulisin sinun suorittavan koko
+venheen yksinäsi!"
+
+"Kyllä, jos olisi isosonkaa tai turskaa, -- niin isoja kuin
+kauppapalvelijat! -- vaan nämähän nyt ovat vaan pikkusiiliä!"
+
+Rejer nauroi ääneensä. Hänellä oli vielä äänenmurros ja siitä sai hän
+kuulla: -- "Mikä oinas siellä määkii?" jotka sanat umpimähkään
+heitettiin hänelle pimeään.
+
+"Stiina ei ole oikein armias tänä iltana," jatkoi kauppapalvelija
+suututtamistaan -- "hän tietää perämiehen istuvan tuolla ylhäällä ja
+odottavan."
+
+"Perämies," -- hän löi puukon päällä pöntön laitaa vasten -- "hän voipi
+käydä käsillään ja kuitenkin tanssia kilpaa niiden kahden
+meripuotipatsaan kanssa, joilla te poljette lattiaa!"
+
+"Ja sitten tarjoaa hän niin auliisti piparikakkuja ja kahvia!" --
+arveli kauppapalvelija.
+
+"Niinpä kyllä, -- -- kun tekee työtä koko päivän kello neljästä aamua,
+niin ei jaksa vetää jauhosäkkiä mukanaan tanssissa iltasella!"
+
+"Mitä arvelet, Stiina! että hän sanoisi, tuo tohtori Fredriksen ... tuo
+mustalainen! -- tuo tataari -- hevostohtori! ... hän, joka sekä nylkee
+hevosia että pistää kuoliaaksi ihmisiä. Luullakseni sekä sinä että
+alaperämies saatte olla varuillanne!"
+
+Kumarruksistaan, jossa asemassa hän oli perkannut silliä, oikasihe hän
+äkkiä, niinkuin potkaiseva teräsvipu ja heitti veriset sillinkitaset
+puhujalle vasten kasvoja.
+
+"Sanoppas kerran vielä tuota samaa, niin saat enemmän!" huusi hän
+vimmoissaan.
+
+"Tästä saat palkkasi!" huusi kauppapalvelija ja lähestyi häntä, vaan
+hän vältti hänen tavottelemistaan kiertämällä pönttöä. Hän oli juuri
+tarttumaisillaan takaa päin hänen vyötäiseensä, kun nainen yht'äkkiä,
+kiukusta huudahti: -- "Koeta, jos uskallat!" -- ja raivoisalla
+liikkeellä hätisti hän puukkoaan.
+
+Ahdistaja seisattui epäröivänä.
+
+"Niin koetappas, jos sinussa on miestä!" -- karjasi Rejer ja tunkeutui
+yhdellä hyppäyksellä heidän väliinsä.
+
+Kauppapalvelija katsoi häntä silmiin. "Kas vaan -- Rejer Juhl?
+Konkurssintekijä!... Olisi parempi, jos maksaisit, mitä olet velkaa,
+etkä sekaantuisi tähän!"
+
+Heidän ympärilleen keräytyi heti ihmisiä. Siinä näytti syntyvän
+tappelu, ja kauppapalvelija jatkoi jymisevällä äänellä: "Niin, niin,
+seitsemänkymmenettä taaleria korkoineen, jotka olemme valvoneet isäsi
+pesässä, -- kangastavaroista!... Luulenpa olevan noista samoista
+vaatteista, joissa sinä nyt seisot!..." Hän nauroi ivallisesti, ja
+Rejer tunsi, kuinka ihmiset uteliaasti tirkistivät häneen, voidakseen
+oikein nähdä konkurssintekijän.
+
+Hän tunsi olevansa kuolemaisilleen loukattu. Hänen ylpeytensä kohosi
+koko Juhl-suvun voimalla. Antaa hänelle isku vasten näkimiä, ei tässä
+olisi auttanut mikään...
+
+Hän veti pikaisesti esille lompakkonsa ja kysyi korkealla äänellä,
+saisiko hän maksaa ... nyt heti! -- juuri tällä paikalla!
+
+"Kiitoksia tarjoojalle, -- meillä on asioimispöytä kaikkialla, missä
+vaan saamme rahoja!" -- vastasi kauppapalvelija säpsähtäen, vaan
+saavutti kuitenkin pian kylmäverisyytensä.
+
+Rejer piti vapisevalla kädellä punasta sadantaalerin seteliä
+lyhdyn valossa ... kauppapalvelija kutsui kaksi tynnörintekijää
+todistajaksi ... hän tunsi jo olevansa huonommalla puolella, ja
+vetäytyi syrjään.
+
+Rejerin silmissä mustui maailma; -- hän antoi pois viimeisen
+sadantaalerin setelinsä! -- mutta se rohkasi hänen mieltään, että oli
+ollut niin monta näkijää, ja hän kuuli sillinperkkaaja-naisen
+kummastuneena huutavan:
+
+"Rahakkaampaa miestä en ole vielä nähnyt!"
+
+"Konkurssintekijä! ... konkurssintekijä!" matki Rejer pilkallisesti
+itsekseen, kulkiessaan pimeässä edestakaisin -- "Konkurssintekijä!"...
+Hän pani kymmenentaalerin setelin, viimeisen, mikä hänellä oli,
+takaisin sinne, missä sadantaalerin oli ollut ja meni sitä tehdessään
+lyhdyn valoon; -- eihän haitannut, jos ihmiset uskoivat siellä olevan
+useampia sadantaalerin seteliä, mistä ensimmäinen oli lähtenyt!... Ja
+joll'ei hän ollutkaan rahakas, tulisi hän kuitenkin näyttämään heille,
+että hän pian pääsee siksi! -- hän keikisti niskaansa kuin jalopeura...
+
+Huuto ja äkkiä syntynyt hälinä naisten kesken sanoi, että viimeinen
+panos purjevenheesen milloinkin oli saatettu tielle ja päiväntyö
+lopussa. Ihmiset riensivät joukoissa sillalta ylös ja läksivät
+kulkemaan pitkin rantaa nuottahuoneelle, mistä valoa tuikki. Kahvihuone
+oli siellä.
+
+Rejer seurasi nopeasti muita... Ja hänen sydämmensä alkoi läkähdellä;
+sillä Stiina kulki yksinään hänen edellään. Tunto siitä, että tytön
+kanssa oli häpeällisesti menetelty, paisui hänessä... Häntä luulivat
+kaikki saavansa loukata, köyhä ja puoleton kun olikin sekä pakoitettu
+ansaitsemaan leipänsä! -- -- Ei ketään puollustajaa... Olipa yksi!
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi hän hänen vieressään niin
+yht'äkkiä, että hän säikähtäneenä vilkasi häneen. Hänen kasvoillaan
+näkyi vielä jäljet äskeisestä mielenliikutuksesta ja itkusta... Miten
+erinomaisen kaunis hän oli! "Stii ... Stiina!" -- lausui hän -- "Kas
+tuossa ... tuossa! -- ota vitjat!.... Niin, niin -- -- kuuletkos -- ota
+nyt vaan! -- Elä ole pahoillasi! Minä olen ajatellut sinua koko ajan
+sitten viimeisenkin -- keskellä sillinpyyntiä ... vaan sitä, ett'en
+saanut otetuksi jäähyväisiä sinulta! ja sitten sitä, olisitko sinä
+täällä kalastusasemalla?... Saat uskoa minun olleen peloissani sinun
+poissaolostasi! -- Sinun kaltaisesi ei ole kukaan muu ... ei kukaan muu
+nainen! -- sinun kaltaistasi ei ole maailmassa! Minä tuntisin sinut, ei
+niin pitkää matkaa, vartalostasi!... Ja niin keveästi kuin sinä käyt --
+ihan niin kuin tanssisit!...
+
+"Minä olen Rejer Jansen Juhl, näetkös. Jan Juhl Aa-vuonossa, hän oli
+minun isäni, hän! Uskotkos, Hammernäs'in perillinen -- sitä minä olen,
+näetkös! -- voi saada kenet tahtoo koko seudulla... Vaan jos olen
+lähtenyt sillinpyyntiin vastoin vanhaa tapaa, niinkuin haluni piti,
+niin on Rejer Juhlissa miestä ottamaan minkälaisen haluaa, vaikka koko
+seutu huutasi kurkkunsa halki! Vähät siitä, jos kutsuvatkin sinua
+Mustaksi Stiinaksi ja tataarittareksi! -- Tehkööt vaan niin ... se ei
+merkitse mitään! -- ei hituistakaan! -- jos vaan tahdot seurata minua
+Hammernäs'iin!... Sillä muutoin en huoli vähintäkään enää tuosta
+kaikesta ... ilman sinutta on nyt ikävä kaikkialla!"
+
+Naisen silmät olivat auenneet ja hän katsoi niillä häneen; -- koko
+hänen niveletön ruumiinsa teki torjuvan liikkeen!
+
+"Sitä ei kukaan saa sanoa minusta, Juhl! Fredriksenille, että olen
+antanut teille aihetta tähän! -- en teille, kauppapalvelijalle enkä
+alaperämiehelle! -- kun Fredriksen pääsee kuritushuoneesta takasin. Hän
+istuu ainoastaan yhdestä puukon haavasta siellä kuritushuoneessa! Mutta
+hän on minun rakkaani Jumalan edessä ja kunniani kautta!... Hän joutui
+kuritushuoneesen kahdeksi vuodeksi, sillä puukonisku tuli ilmi, ja on
+palvellut aikansa syksyllä."
+
+"Minä toivon teille liiaksi hyvää, Juhl!" pitkitti hän itkusilmin --
+"tämän tarjouksen tekemisestä ... ja myös kauniista hopeavitjoista ...
+jättääkseni sanomatta ja varottamatta teitä, -- sillä hän tarttuu heti
+suututtuaan puukkoon... Niin että te itse voitte ymmärtää, ett'ei
+meidän kahden välillä voi mitään avioliittoa syntyä ... ei!" -- ja hän
+pisti tätä sanoessaan varovasti hopeavitjat taskuunsa.
+
+Rejer sai iskun, sen tunsi hän, vaan päähänsä, otsaan tai rintaan, sitä
+hän ei tiennyt! Hän seisoi vaan puoleksi avoissa suin ja tuijotti
+hoikkaan, nivelettömään tyttöön, jonka suusta tulvasi sanoja ja
+silmistä kyyneleitä pimeässä, ja joka välistä tanssi ja välistä kävi
+hienoksi kuin rihma hänen silmissään.
+
+"Vai niin! -- niin, minä ymmärrän!" höpisi hän ja nauroi
+houkkiomaisesti! Ulkopuolelta alkoi kuitenkin hänen ymmärrykseensä
+mennä hänen asemansa -- hän alkoi nähdä kuin pettyneiden toiveiden
+pohjattoman kuilun.
+
+Pois piti hänen, kuului hänen huutonsa, päästyään venheelleen, eikä
+siinä auttanut, heidän täytyi lähteä liikkeelle. Sinä yönä sousi hän
+itsensä läpimärjäksi!
+
+
+
+
+IV.
+
+Minäkö taipuisin? -- en, ennen tahdon murtua!
+
+
+Myöhään yöllä tulivat he takaisin pohjoissalmeen, missä heillä oli
+sulkunsa.
+
+Hän istui unenhorroksissa airoissaan ja tuskin huomasikaan, milloin
+venhe törmäsi rantaan, kunnes hänet herätti usealta taholta pimeässä
+kuuluva huuto:
+
+-- Onko silliä näkynyt alhaalla kalastuspaikalla?
+
+Täällä olivat ihmiset levottomia ja kävelivät vaan odottaen
+päiväntuloa. Venhe oli iltasella kulkenut ohitse ja ihmiset siinä
+olivat tuumailleet, ett'ei verkot sinä päivänä tulisi antamaan monta
+silliä; -- he olivat kuulleet huhuja, että sillit olivat pohjoisempana
+meressä!
+
+"Huhuja!... Sillit yht'äkkiä vetäytyneet takaisin mereen?... Venhe,
+jota soudettiin ohitse? -- heillä olisi tieto siitä, heillä," -- koetti
+hän innokkaasti saada muita toiseen uskoon.
+
+"Ylös ja alas! alas ja ylös!... Ensin ylös ja sitten alas!" --
+kuuluivat sitten perästäpäin hänen omat tuumailunsa.
+
+"Haluaisinpa tietää, mikä päivä tänään on? -- kuudestoista
+maaliskuuta!... Jos hän joskus tekisi jotakin 16 päivänä maaliskuuta,
+niin saisivat hakata hänet palasiksi!..."
+
+"Kirottu päivä... Sata taaleria mennyttä!... Kellonvitjat -- nekin
+poissa -- hän saa ne varmaankin, hän tuolla kuritushuoneessa --
+ylpeilläkseen, vapaaksi päästyään!... Kauniita juttuja! -- tanssinut ja
+ollut lemmenseikkailussa kuritushuonevangin hentun kanssa ... ehkäpä
+nainen itsekin on ollut siellä!...
+
+"Huhuja! -- antaisiko hän pelottaa itseään semmoisilla huhuilla!..."
+
+Hän ei enää jaksanut kävellä ahtaassa, raskasilmaisessa huoneessa,
+jossa he pitivät majaa, vaan kulki päivänkoittoon asti niiden luona
+rannalla, jotka varustautuivat verkonheittoon. Hän oli löytänyt
+johtajan sille suuttumukselle, jonka sillinperkkaajatar oli hänessä
+synnyttänyt.
+
+Seuraavana päivänä odottivat kaikki kiihkeimmällä jännityksellä
+lankaveneiden palajamista: niillä oli kolmen neljän tunnin matka
+soudettavana.
+
+Rejer oli satakin kertaa saaren ulkosivulla vaaleansinisillä
+lokinsilmillään katsomassa, eivätkö he tulisi. Sieltä kääntyi hänen
+katseensa ehdottomasti sille paikalle, mihin hänen verkkonsa olivat
+heitetyt. Hän tuijotti nolosti niihin öljymäisiin sillinlimapilkkuihin,
+jotka vielä läikkyivät merenpinnalla; rantaan heitettyihin
+pikkusilleihin, meritähtiin ja isosongan jäännöksiin, jotka
+vetelehtivät kankeina levän ja merivasikkain seassa luodoilla, sekä
+siellä ja täällä puolimädännyt valas.
+
+Oli aivan hänen nykyisen tuulensa mukaista tuijottaa näihin haiseviin
+jäännöksiin. Välähtelevä, kirkas, kiiltävä hopeameri, joka oli
+liikkunut nuotassa, oli hänen ärsytetyssä helposti kiihtyvässä
+mielikuvituksessaan levinnyt laajalle oli hänen nuottansa liikkuvan
+seinämän tulevaisuuteen, jossa hänen vaan tarvitsi seista haavi kädessä
+ja ammentaa rikkautta ... harjoittaa kalastusta suuressa määrässä,
+lunastaa takaisin Hammernäs kaikkine viisineneljättä taloineen ja
+torppineen!...
+
+Sillit vetäytyneet mereen! -- Juuri kuin hän oli tullut niiden
+saantiin? -- mahdotonta!...
+
+Vaan kaikki tämä mädännyys täällä rannikolla puhui kokoajan ihan toista
+kieltä: -- että se oli mahdollista... Hänellä oli jonkunlainen
+onnettomuudenaavistus, ahdistus... Hän tunsi povessaan, ett'ei väki
+venheessä suotta ollut huutanut noita sanoja! -- Jos venheet tulisivat
+nyt takasin silliä täynnä, tulisi hän vimmatun hämmästyneeksi! -- yhtä
+hämilleen kuin jos yht'äkkiä näkisi Hammernäs'in seisovan edessään
+uusine rakennuksineen, uusine meripuotineen ja nuotankutomustehtaineen!
+
+-- -- -- Ja lankavenheet tulivat soutaen pitkissä rivissä maata kohti;
+ne olivat korkealla vedessä, ruskeat verkot kasoissa kokassa ja
+keskellä venhettä...
+
+Tämä oli satojen soutua, pitkäveteistä, ruumissaaton kaltaista --
+lastina raskain, mikä venhettä voi täyttää -- pettyneet toiveet!
+
+Verkot olivat seisseet siellä tyhjinä kuin seulat! -- Ei sonkaa, ei
+valaita eikä lintuja missään nähtävänä. Meri autiota, mustaa ja
+kuollutta! -- ne, jotka olivat olleet rannassa, olivat olleet songan
+eroittama parvi isosta joukosta merellä!
+
+Sillit olivat poissa? -- ehkä pohjoisessa...
+
+Keskellä kaikkea tätä saapui hänelle eräässä venheessä kirje äidiltään.
+Se oli kulkenut pitkiä matkoja ja ollut monissa käsissä, ennenkuin se
+likaantuneena ja suomuksisena nyt saapui perille... Hänen verensä
+kuohui liian raivoisasti, jott'ei hän voinut erittäin suurella
+tarkkuudella sitä lukea.
+
+"Saanenko enää milloinkaan maailmassa nähdä sinua Rejer!" -- oli
+kirjeessä äidin suurten huokausten seassa.
+
+"Nähdä minua? -- kyliäkin aikanaan!" -- puhki hän ja
+vaipui ajatuksiinsa, jolla aikaa hänen silmänsä väsyneinä ja
+välinpitämättömästi luistivat pitkin riviä. Äkkiä seisahtuivat ne; --
+hänen sisarensa oli mennyt naimisiin Haarstad'in kanssa!... Hän luki sen
+uudestaan ja taas uudestaan: -- "Ottilie teki siinä uhrauksen, siliä
+hänhän on vanha mies eikä juuri miellyttävä ulkonäöltään; sinähän
+tiedät hänen jo kosinen häntä ensimmäisen vaimonsa kuoltua; nyt tulee
+hän oikein turvatuksi, kun ei Haarstad'illa ole lapsia -- sekä hän että
+minäkin: -- ja sinä saat pitääksesi Hammernäs'in... Minun mielestäni
+pitäisi meidän olla järkevälle sisarellesi ikuisesti kiitollisia,
+Rejer! -- Hän on pelastanut talon!..."
+
+Hän pisti kirjeen hitaasti taskuunsa.
+
+"Haarstad'in kanssa! ... sen vanhan vääräsäären koronkiskurin!" --
+riehui hän -- "joka koko ajan on nylkenyt seutua.... Niin kauan ja
+täydellisesti on hän harjoittanut koronkiskomistaan Hammernäs'issä, että
+on voinut ostaa sisareni -- -- -- ja sitten minut kaupanpäälliseksi."
+
+Hän venyi valveilla myöhään yöhön veri kiihkeässä kuohussa. Niin moni
+hänen toiveistaan oli törmännyt karille!
+
+Hän makasi ja tuijotti vaan tuohon yhteen ainoaan ajatukseen, -- nyt
+täytyy hänen kotiin!... Hänestä tuntui se aivan mahdottomalta ... hän
+olisi yhtä helposti voinut katketa keskeltä kahtia!...
+
+Luonto pääsi kuitenkin lopulta oikeuksiinsa, ja hän nukkui.
+
+Aamuyöstä kävi elämä levottomaksi tuvassa. Ihmisillä oli huoli
+kotimatkasta, he nousivat ylös, tähysivät ilmaa ja paneutuivat
+uudestaan levolle... Hän kuuli unissaan, kuinka he puhuivat, että
+näytti tulevan itätuuli ja vaikea joulu kotiin. He kävellä kolusivat ja
+häärivät evässäkkien ja liinojen puuhassa, kulkivat ulos ja sisään, ja
+joka kerran pieneni heikko valo pienessä likaisessa ikkunassa. Hän
+tunsi sen unissaan...
+
+Yht'äkkiä tunsi hän jotakin suurta, kaarevaa ja synkkää, jolla oli
+kohmuraiset käsivarret, leviävän edessään... Hän tunsi Hammernäs'in
+hongan -- se tuijotti vihaisesti ja ruskaen häneen ja puisteli
+ikivanhoja mahtavia lehtiänsä...
+
+Mitä enemmän hän siihen katsoi, sitä enemmän se muuttui hänen äitinsä
+raskaan vartalon kaltaiseksi, joka istui koukistuneena ja
+kumarruksissaan rahilla kädet sylissä. Hän katsoi ankarasti ja
+raskaalla katseella häneen ja sanoi:
+
+-- "Meidän pitää olla ikuisesti kiitollisia Ottilialle! Näetkös Rejer!
+meidän pitää taipua ja pyrkiä eteenpäin, miten parhaiten voimme!"
+
+"Minun taipua? -- en, ennen tahdon murtua!" -- hän karkasi ylös.
+
+Ja näillä sanoilla alkoi hän sen pienen, lyijykynällä piirretyn lapun,
+jossa hän ilmoitti äidilleen, että kotiin hän ei tule! -- ennenkuin
+voisi omilla rahoillaan lunastaa Hammernäs'in, ja että hän nyt aikoi
+koettaa onneansa maailmassa. Kun tulisi tietämään jotakin enemmän,
+saisi äiti kirjeen kiitolliselta ja kuuliaiselta pojaltaan -- Rejer J.
+Juhl --
+
+Suuri ja mahdoton kertoa oli renkivouti Andersin ja niiden muiden
+hämmästystä, kuu hän samalla, kuin heidän pii kantaa purje veneesen,
+lyhyesti ja päättävästi ilmoitti heille että oli päättänyt matkustaa
+Bergeniin sen sijaan että tuli heidän kanssaan kotiin. Hän oli tullut
+siihen vakuutukseen yöllä ... mutisi jotakin isänsä pesästä ja
+sillinpyynnöstä ensi kesänä. Hän aikoi nousta maalle Skudenäsissä ja
+koettaa päästä jollakin niitä laivoja, jotka menivät pohjoiseen!
+
+Aluksi ainoastaan äänettömiä ja ammottavia suita ja sitten -- kun he
+alkoivat tajuta -- pitkiä naamoja, maahan luotuja katseita, tupakan
+sylkyjä sinne tänne ja miettiväistä korvallisten ruopimista...
+
+"Tulla kotiin Aa-vuonoon ilman Juhl-poikaa? ... semmoisella häpeällä
+kaikkein ihmisten ilmoihin."
+
+Ei liene perätöntä, että pari henkeä oli lapasellaan pyyhkinyt
+kyyneleitä silmistään, nähdessään sen kaikesta houkutuksesta
+huolimattoman katseen, jolla Rejer pysyi lujana päätöksessään.
+
+Siinä ei auttanut mikään! -- Juhl-poikaa täytyi totella ja he saivat
+lohduttaa itseään kirjeellä rouvalle; -- vaan kotiin joutaminen oli
+heistä raskasta!
+
+-- -- "Kuules, Anders! -- Sinä vastaat Laukista! -- ett'eivät saa
+vedättää sillä myllynkiviä siellä Haarstad'issa!... Sano vaan terveisiä
+äidille sekä että minä olen sen sanonut!"
+
+Tämä oli Rejer'in viimeinen kuiskaava määräys renkivouti Andersille,
+kun hänet laskettiin maalle Skudesnäs'in sataman laivasillalla.
+
+Ja mitä Rejer silloin sanoi hänelle, sitä arvailtiin monta vuotta
+Hammernäs'in mökkiläisten kesken, sillä renkivouti Andershan sai sanoa
+sen ainoastaan rouva Juhl'ille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuonopiirikunnat olivat antautuneet peliin meren viheriäisellä
+pöydällä ... taas yhtenä vuonna uskaltaneet kaiken omaisuutensa -- ja
+menettäneet! --
+
+Onnennappulan takapuoli oli tämmöinen: -- tyhjä vene, tyhjä huone,
+epätoivoa synnyttävä puute aitassa... Sairautta ja kurjuutta.
+
+Muutamia vuosia vielä samalla tavalla, ja ne samaset saaret, luodot ja
+karit purjehdusväylällä, jotka nyt olivat siellä hajallaan toisistaan
+huoneineen, puutarhoineen, viljelyksineen ja uudisrakennuksineen täynnä
+iloista tulevaisuuden toivoa ja toimintaa, seisoisivat siellä yhtä
+autioina, kolkkoina ja alastomina kuin ennen sillin tuloakin, --
+ainoastaan vanha vesilintujen kirkuminen ympärillään.
+
+Vielä muutamia semmoisia vuosia, ja ne säästöpankit, isonnetut huoneet,
+parempi järjestys, laajennettu maanviljelys, jotka olivat hyvän ajan
+synnyttämiä, paremmat koulut ja suurempi valo, joka oli tunkeutunut
+näihin ahtaisin seutuihin -- kaikki menisi entiselleen, kuolisi
+ja sammuisi ja vanhat taitamattomuuden, ennakkoluulojen ja
+liikauskoisuuden hämähäkinverkot laskisivat harmaan verhonsa kaiken
+yli!
+
+Tässä oli pelattu enemmästä kuin rahasta, enemmästä kuin ihmishengistä
+-- jos meri olisikin vaatinut niitä suuressa määrin -- tässä oli
+kysymyksessä itse ihmisten uskallus, heidän uskonsa tulevaisuuteen, ja
+nyt jäätyi se sydämmen pohjaan asti!...
+
+Jokaiseen taloon, jokaiseen kotiin -- mökkiläiselle ja talolaiselle oli
+meren arpanappula kolmannen kerran lähettänyt päätelmänsä! --
+kuoppasilmäisen köyhyyden, sairauden ja kylmän hädän!
+
+Oli pelattu ja menetetty!
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Rejer Juhl! hoi -- hoi hoi -- hoi!..."
+
+Oltiin Skudesnäs'in satamassa; -- hänen ystävänsä alaperämies seisoi
+"Resolut'illa" ja huusi häntä. Rejer oli jo nähnyt sen viheriäksi
+maalatun, likaisen prikin seisovan pakkapuotien luona, niinkuin
+näytti, vielä puolilleen lastattuna suolalla.
+
+"Mitä sinä täällä teet?" -- kysyi hän Rejer'iltä saatuaan hänet
+lähemmäksi. -- "Hopeahelaisena? -- Sinullahan oli hyvä kalansaalis....
+Kuules, poikaseni! -- Elä vaan antau suola-asioihin, sillä sillit on
+tuuli vienyt! -- Oo, odotas vähän, meillä on kohta päivällislepo!"
+
+Alaperämies Lind oli tavattoman kaunis velikulta, pitkä,
+soreavartaloinen, mustasilmä ja mustatukka.
+
+"Täällä olisi silavaa ja herneitä keittiössä!" -- sanoi hän Rejer'in
+tultua laivalle -- "tarvitset varmaan jotakin itseäsi lämmittääksesi!"
+
+Rejer'istä tuntui kuin olisi jo pitkiä aikoja kulunut siitä kuin
+hänellä oli ollut semmoinen ateria, kuin hän nyt söi keittiössä
+alaperämiehen kanssa.
+
+"Talonpoikaistavat ... talonpoikaislaivuri ... talonpoikaislaiva! ...
+vaan heti pääsenkin tästä!" mutisi perämies. -- "Koiranelämää tämä
+kalastaminen...
+
+"No niin Rejer Juhl! ... eipä sillä, ett'ei se minusta olisi ollut
+hiiden hyvää. Elämää ja liikettä sitä täytyy olla... Eteenpäin,
+eteenpäin, vaikka missä olisi! ... vaan hiukan järkeä täytyy kuitenkin
+olla, muuten joudut naimiseen tuossa paikassa, poikaseni! -- ja silloin
+on loppu hauskuudesta. -- Hän -- sillinperkkaajatar -- musta Stiina,
+kertoi kaikkityyni samana iltana minulle ... hänellä riippui veitsensä
+sinun kauniissa vitjoissasi... Vaan olitko silloin aivan laapihullu? --
+mies, jolla on puoli taloa ja on semmoista sukua kuin sinä! -- hyökkää
+suinpäin ja kosii! -- -- No niin, nyt sinä varmaankin lähdet koettamaan
+onneasi Bergen'issä? Minä matkustan myöskin sinne, ja sentähden
+huusinkin sinua."
+
+Rejer sysäsi hernevadin keskemmälle pöytää.
+
+Perämies silmäili häntä!
+
+"Ethän vaan yhä liene niin laapihullu, että vielä kuljet rakkauden
+houreissa ja suret? Siihen löytyy ainoastaan yksi lääke: -- rakastua
+uuteen... Kuinka vanha olet?"
+
+"Kohta yhdeksäntoista."
+
+"Niin, kun minä neljä viisi vuotta sitten olin sinun ikäisesi, kävi
+minun samoin!"
+
+"Ei -- eh" -- nauroi Rejer mahtavasti. "Sen painajaisen sousin minä jo
+maalle samana yönä! Ei -- eh ... mutta" -- hän mietti totisena,
+uskoisiko hän aikeensa perämiehelle, hänessä oli jotakin niin
+hyväntahtoista, hän oli niin perinpohjin kelvollinen ja luotettava
+olento!"
+
+"Sinä näytät, kuin olisit jossakin pulassa, vaan et tahdo tulla esille
+sillä... Etkö ole saanut selville, mitä tekisit kaikilla rahoillasi?"
+
+Rejer otti esille lompakkonsa, jossa oli keltainen kymmentaalerin
+seteli:
+
+"Kas tässä kaikki, mitä minulla on!"
+
+"Eipä niinkään vähän, totta vieköön! Parahiksi kymmenen taaleria
+enemmän kuin minulla, -- sillä kurja palkka tällä silliprikillä tuottaa
+tuskin sen vertaa, että voisi olla maalla kahtena iltana viikossa...
+Otinkin sen vaan sentähden, ett'en joutuisi tuuliajolle sillä aikaa,
+kuin 'Alert' on Bergen'issä korjattavana... Kallis kaupunki, joka
+perinpohjin vetää lokaan miehen! Viisainta, että pötkii tiehensä,
+ajattelin, ennenkuin on paljaalla mäellä! -- -- Vai niin, sinulla on
+kymmenen taaleria, Juhl! -- Ethän vaan aikone hurvitella niitä täällä
+Skudesnäs'in satamassa... Täällä ei ole niin mitään!"
+
+"En ... minä ... minä," -- alkoi hän äkkiä, "minä en tiedä, mitä
+rupeaisin toimittamaan täällä maailmassa ... minä menen Bergen'iin,
+tullakseni joksikin, yhdentekevä miksi! -- Minä tahdon pois kotoa" --
+lisäsi hän matalalla äänellä ja katsoi alas lattiaan, -- "tila
+Aa-vuonossa on mennyt käsistäni!"
+
+"Vai -- niin?... Vai -- niin!" -- tuumaili perämies hieman ällistyneenä
+ja siirsihe tietämättään peremmäksi penkille. -- "Vai on se käynyt
+sillä tavalla... Niin" -- lisäsi hän ja karkasi seisalleen -- "minä
+olisin uskaltanut panna pääni pantiksi, että jotakin semmoista piili
+sinun tuuheatukkaisessa kallossasi Juhl! ... ja tuo pilviin pyrkivä
+nenä! -- sinä karkaat tietysti kotoa... Hm!" -- hän koetti viheltää ja
+polkea tahtia keittiön lattiaan, vaan heitti sen sikseen tilanahtauden
+tähden, jossa hänen täytyi olla kumarruksissaan -- "karkaat --
+luonnollisesti! Niin, näetkös, Juhl, samoin tein minä Reaalikoulusta...
+No niin, mitä aiot sitten tehdä?"
+
+"Päästä vaan matkalle!"
+
+"Myömään ryyniä ja rusinoita?"
+
+Rejer oli vaiti. Kysymys oli tuntunut ivalliselta. "Mennä tiskiä
+vasten?" -- Perämies nyökäytti päätään, -- "ennen sitten riippua
+raakapuussa, poikaseni! -- se on jotakin ihan toista... Mitä?"... Hän
+pisti molemmat peukalonsa liiviensä kainaloreikiin ja huojutti tukevaa,
+kaunista vartaloansa... "Merelle -- me -- merelle! luonnollisesti
+poikaseni!..."
+
+Tämä neuvo miellytti Rejer'iä mitä enimmän, -- puhumattakaan siitä,
+että hän isoni omissa silmissään; hän oli kauan ihaillut merimiehen
+vapaata merimiesryhtiä, hänen iloista esiintymistään ja liikkeitään
+sekä hänen reipasta ja köykäistä käytöstään. Hän mörisi jotakin
+kulkussansa, joka kuitenkaan ei vielä merkinnyt myönnytystä eikä
+kieltoa.
+
+"Merisairaus?" -- tiedusteli merimies.
+
+"En ole koskaan tuntenut sitä."
+
+"Vai niin! -- se onkin luonnollisesti koiranelämää, aluksi."
+
+"Ei haittaa hituistakaan!"
+
+-- -- "Saat kuunnella ja kauniisti pistää ison kärsäsi ... parilla ensi
+matkalla -- pitää sitä kotelossa!"
+
+"Oo, se käy kyllä päinsä!"
+
+"Olet liian pitkä, se on sinun onnesi, -- ei kukaan tahdo
+mokomaa hongankolistajaa hyttinsä vahdiksi... Kuuleppas!" kysäsi hän
+äkkiä -- "sinä luulet voivasi keittää herneitä polttamatta niitä ...
+ryynipuuroa ... kahvia? Jos saat neljätoista päivää harjoitellaksesi
+Bergen'issä?"
+
+Rejer sanoi vaatimattomasti jotakin itsestään.
+
+"Kyllä, ihan varmaan voit sinä sitä! -- 'Alert'illa' tarvitsemme me
+uuden kokin, sinä voit sentähden tulla kanssamme etelään Välimerelle ja
+keittää ensimmäinen matkasi niin hyvästi kuin voit... Kymmenen
+taaleriasi saat käyttää taklataksesi hiukan itseäsi... Sillä
+tuommoisessa pitkässä vanutetussa sarkatakissa luunapit seljässä
+hinaisivat ne sinut märssyraakaan koko sataman kummitukseksi!..."
+
+Ajatellessaan tätä odottamattoman uutta virkaansa oli Rejer istunut
+ääneti jonkun aikaa ja tuijottanut hernevatiin. Hänen näkönsä muuttui
+enemmän ja enemmän Juhle-naamaksi, ankaraksi kuin etukeula.
+
+Hän katsahti äkkiä perämieheen:
+
+"Samantekevä, tapahtuuko piiskaaminen herneillä tai merellä -- merelle
+minun pitää!"
+
+
+
+
+V.
+
+Hän pesee ja pestään.
+
+
+... "Ylös! ... käärikää ... käärikää ... käärikää!" -- huudettiin
+äkkiä keskellä hälinää ja melua "Alert'in" kannella. Rejer avasi
+varovasti silmänsä, -- ja ensi päivinä Pohjanmerellä makasi hän
+hirveän huolellisena siitä, ett'ei kuulisi komentoa "ulos" -- hän
+tiesi olevansa raskasuninen ja oli ryhtynyt kaikellaisiin
+varovaisuuskeinoihin, jotta olisi hyväkuntoinen. Kokkina pääsi hän
+nimittäin vapaaksi yleisestä vahdista ja voi nukkua koko yön, paitse
+silloin kuin oli käärimistä (leimaamista) tai muuta jokaisen tehtävää
+työtä.
+
+"Käärikää märssypurje! ... prampurje kiinni... Ylös!" --
+uudistettiin komento ylhäällä, samalla kuin portaissa rämistettiin
+läkkikastrullilla.
+
+Rejer nousi ylös kopissaan, hänen ensimmäinen, pikainen ja epäilevä
+silmäyksensä lankesi saappaille, jos joku ehkä olisi taas naulannut ne
+lattiaan kiinni niinkuin viime yönä!...
+
+Ne, joilla oli päävahti, istuivat jo arkuillaan panemassa vaatteita
+ylleen; toiset juoksivat täysin varustettuina öljyvaatteissa ja isoissa
+saappaissa portaille. Hieno juova päivänvaloa tunkeutui ruhvista alas,
+sade löi suojustimia vasten ja laiva liikkui kovasti.
+
+"Ottakaa kokkikin pramraakaan ... kiiruhtakaa!" -- jyrähytti pursimies
+ruhvin kautta. Rejer hyppäsi kuin nuoli saappaihinsa.
+
+Kannella oltiin täydessä työssä ja komentohuuto seurasi toistaan
+huutajan huulilta. Purjeet löivät myrskykuurojen välillä raskailla ja
+voimakkailla iskuilla ja lämäyksillä mastoihin, samalla kuin nuorissa
+ja köysissä suhisi ja vinkui.
+
+"Kuntoon prampurjeen laskemisessa, kantanuora ja nostotouvi!"
+
+Rejer läksi heti kiipeämään reelingistä. Vaikka hän ennen oli ollut
+märssyssä, ei hänen kuitenkaan ollut ihan helppo tulla toimeen näissä
+pehmeissä köysitikapuissa. Häneltä kävi matka hitaasti ja varovasti,
+puoleksi vatsallaan, tarttuen edestäpäin kynsin kiinni ja vanuttaen
+itseään ylöspäin niinkuin merikrapu. Nähdessään jungmannien menevän
+ohitsensa, teki hän turhan kokeen pitkillä säärillään ja käsillään
+mennäkseen kaksi puolapuuvälistä kerrallaan. Puttinkitouvissa märssyn
+alla, jossa piti kulkea takaperin, seisattui hän miettiväisenä; vaan
+samalla huomasi hän sisäpuolella rei'än märssyyn ja käytti samassa
+silmänräpäyksessä tätä käytävää. Ylhäällä kokoamissarvessa seisattui
+hän taas vähän, ikäänkuin olisi hakenut jotakin uutta pelastusreikää,
+ja pitkitti sitten kilpikonnan tavoin hyppäyksiään köydeltä toiselle,
+milloin käsillään milloin jaloillaan.
+
+Kohta sen perästä seisoi hän ison pramraa'an perttinuoralla, tuulen
+vinkuessa hänen purjekangashousuissaan sekä mustanharmaan ja vihertävän
+meren ankarasti läikkyessä, niin että pyrki päätä panemaan pyörälle!
+Hän oli aivan sekaisin. Hän kuuli komentohuudot alhaalta, vaan ne
+sekoittivat häntä enemmän... Ne kuuluivat kuin äänet toisesta
+maailmasta yhdeksi taklaasin vikinän ja kitinän kanssa.
+
+"Mikä sinulla on, kokki?" -- kysyi häneltä jungmanni yläpuolella
+nokassa.
+
+"Ei mikään!" -- vastasi Rejer lyhyesti; -- hän sattui samalla katsomaan
+alleen mereen, jonka yläpuolella he kiikkuivat.
+
+Ja että hänellä oli jotakin, sen sai hänen naapurinsa, ruotsalainen nyt
+nähdä, silla hän karjasi:
+
+"Ei tuulenpäälle! ei tuulenpäälle, sinä pitkä kuhnus! ... ei
+tuulepäälle -- kuuletko!"
+
+Vaan Rejer ei osoittanut kykyä eroittamaan tuulenpäällystä eikä alusta
+tai yleensä käyttäytymään järkevästi kummankaan suhteen. -- Tässä oli
+kysymys vaan yksinomaan siitä, -- sen tunsi hän -- että jäisi raakapuun
+päälle ja pelastaisi henkensä, tapahtuipa muutoin mitä tahansa.
+
+Hetkisen perästä oli pyörtymys kuitenkin asettunut ja hän voi jälleen
+käydä käsiksi työhönsä.
+
+"Tuossa!" -- sanoi ruotsalainen ja ojensi hänelle pyöreän pullon --
+"niinhän sinä olet valkea kuin haamu!"
+
+Rejer otti kulauksen ja se tuntui hänestä auttavan kummallisesti.
+
+"Kun ei vaan pramtanko menisi matkaansa meidän istuessamme tässä!"
+jatkoi ruotsalainen, se olikin todella kiinni kuin viulun jousi.
+
+"Ei siinä ainakaan oksia ole," -- tuumaili Rejer ja tarttui
+purjeihin voimakkain käsin.
+
+"Turkanen, tuota karhua!" -- sanoi göteporilainen, -- "hänellä ei ole
+kädet, vaan karhunkäpälät!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Prampurje oli vedetty ylös, isopurje kiinni, lyyväri kiinni ja
+märssypurje reivattu:
+
+Ja nyt piti Rejerin keittää kahvia päivävahdille!...
+
+Hän teki tulen keittiöön, huuhteli suuren kuparikattilan ja nosti sen
+liedelle. Kaikki tämä tapahtui kiukustuneella itsepintaisuudella.
+Muutamat merimiehistä tulivat sytyttämään nysiään, toiset taas, joilla
+oli vahti kannella, kärttivät miesmieheltä kahvia. He hakivat huvitusta
+pahassa säässä siten, että haukkuivat kokkia; mutta tämä käänsi heille
+vaan selkänsä, keikisti niskaansa, pani hiiliä tuleen tai puhalsi
+vetoreikään.
+
+Rejer oli täydessä kiihkossa ja touhussa sekä puheli koko ajan
+itsekseen.
+
+Oli todellakin liiankin suuri onni, että hän oli päässyt jälleen
+alas ... tavattoman suuri onni ... sikamaisen suuri! -- Hän hymyili
+vihaisesti ja katkerasti; Niin, niidenhän siellä kotona olisi pitänyt
+nähdä Juhl-poika tuommoisessa koirankiikussa! nähdä Hammernäs'in
+perillinen venymässä raakapuussa, ja -- -- -- ainoastaan hiuskarvan
+verran puuttui, ett'ei hän laskenut luisua!
+
+Hän otti kipakasti reiältä kiehuvan kattilan ja asetti sen kallelleen
+selviämään; vaan hän oli unhottanut panna ensin riepua kattilan korviin
+ja huitoi nyt ilmaa poltetuilla sormillaan.
+
+"No kokki!" -- pistihe pitkävillainen karvalakki taas esiin, -- "eikö
+kahvi vieläkään ole keitetty?"
+
+Rejer nosti kannen yhdellä tempauksella, niin kuuma kuin se olikin ja
+heitti kalannahkaa kattilaan:
+
+"Minusta nähden voitte kernaasti juoda sen niin sellaisena kuin
+tahdotte -- -- siinä se on!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, kyllä Rejer tiesi lähteneensä merelle! Kanavassa olivat he
+iloisesti laskeneet mäkeä, kunnes pääsivät Hispanjan merelle ... ja
+sitten Kap da Rocan ulkopuolelle! ei ollut aina niinkään hauska seista
+raskasilmaisessa keittiössä paistinpannun ääressä, jossa piti liha
+paistaa voissa ja samalla hoitaa herneitä ja silavaa.
+
+Vaan hän tuuleutti silloin tällöin itseään kannella ja siellä oli
+tuulta kylliksi.
+
+Oi kuitenkin, minkälainen ulappa!
+
+Paidanhihat ylös käärittyinä näytti hän pitkältä, hiestä kiiltävältä,
+nokiselta sepänsälliltä... Eikä arvostelukaan, joka lankesi hänen
+toimintansa osaksi, ollut erittäin sääliväinen. Milloin olivat herneet
+pohjaanpalaneita, milloin ryyniksi jauhettuja -- ja tätä hän ei voinut
+auttaa! Milloin viskunat keitetyt liemeksi ... ihan kokonaan kadonneet,
+hän on varmaankin syönyt itse jok'ainoan!... Tai jos hän koetti tehdä
+sen paremmin, oli keitto kiehumatonta. -- Vettä ja ryyniä! -- oikeata
+hevosenruokaa!
+
+Hän oli ensi hetkestä asti päättänyt olla vastaamatta, ja hän pysyi
+lujana ja järkähtämättömänä päätöksessään!
+
+Velvollisuutensa kokkina pitää kaikki kirkkaana ja puhtaana keittiössä
+ja ruoan valmiina ammennettavaksi ja vietäväksi pöydälle määrättynä
+aikana, sen hän sekä tiesi että täytti! -- sitten sai steewartti viedä
+sen perälle kajuttiin.
+
+Steewartti niin! -- tuo hieno keikari kiharoine otsalla kahtia
+jaettuine hiuksineen, joka sipsutteli niin sievästi ja jota ne
+kutsuivat peruukkimaakariksi -- hänkin katsoi sopivaksi tehdä pilaa
+hänestä!
+
+Oli juuri se päivä, jolloin he olivat Kap da Rocan ulkopuolella...
+
+Rejer ymmärsi hyvin hyvästi, että hänet oli jonkunlaiseksi yleiseksi
+hauskuudeksi komennettu keskellä aamupäivää yläilmoihin ja että
+väki oli seissut hänen alapuolellaan huvitellen itseään hänen
+epämerimiesmäisellä käytöksellään, ikäänkuin hän olisi ollut marakatti,
+joka teki temppujaan!
+
+Miettiessään tätä oli hän silmänräpäykseksi ennen ruoan laittamista
+lähtenyt keittiöstä tuuleuttamaan itseään ja seisoi katsellen laidan
+yli mekon napit auki. Hän hengitti raitista ilmaa.
+
+Oli äkkiä tullut niin hirmuisen kuuma täällä Portugalin rannikon
+kohdalla! Meri aaltoili vihertävänsinertävänä ja aallot olivat korkean
+huoneen kaltaisia -- heillä oli koko Atlantti sivullaan ja he kulkivat
+märssypurje osaksi reivattuna.
+
+Kun steewartti tuli tyhjä keittomalja kädessä, silmäili hän Rejeriä
+kiireestä kantapäähän ja katsahti sitten useampia kertoja tutkivaisesti
+mastoihin.
+
+"Täällä etelässä saat pian nähdä apinoita joukoittain kokki! Ne
+kiipeävät vielä kauniimmin kuin sinä!"
+
+Rejer kipristi nokkaansa ja meni takaisin keittiöön; vaan steewartti
+tuli kohta sen perästä mainingin aikana saamaan häneltä herneitä, ja
+kärvennettiin, niin että hän mölisten ja malja tyhjänä kädessä hyökkäsi
+kajuttaan takaisin.
+
+Siellä syntyi elämä! Steewartti valitti ja voihki, vaan perämies Lind
+väitti pontevasti vastaan ja julisti hänen kuhnukseksi sekä sanoi sen
+tapahtuneen hänen varomattomuudestaan. Ei hän voisi kenenkään
+vakuutuksesta tulla siihen uskoon, että tuo velvollisuuksissaan niin
+uskollinen maalaispoika olisi tahallaan tahtonut ketään kärventää!
+
+He käänsivät kulkunsa Gadir-mutkaan, jossa he ottivat vettä satamasta
+ostivat viiniä, joka riittäisi Välimerelle.
+
+Iltasella läksivät he taas ulapalle ja seuraavana aamuna auringon
+noustessa kulkivat he ankaraa myötävirtaa Gibraltarin salmesta. Se oli
+täynnä purjeita selukkeista ja marokkolaisista schebekkeristä alkaen
+suuriin linjalaivoihin saakka -- toisten piti sisään, toisten ulos --
+liput liehuivat, merkkiä annettiin ja tervehdyslaukauksia ammuttiin
+sotalaivoista, jotka kohtasivat toisiaan, ja tervehdittiin kaikilla
+kielillä ja kaikilla kansallisväreillä!
+
+"Tästä kuljetaan ulos ja sisään niinkuin putellin kaulassa!" -- selitti
+pursimies itseään.
+
+Vaan Rejer seisoi siinä ikäänkuin olisi ollut muutettu toiseen
+maailmaan... Hän näki Hispanjan vuorien lumiset huiput, kummallisen
+tummat varjot välisissä, kaukana merestä hehkuvan ja rusottavan
+korkeudessa sinistä taivasta vasten. Hänen sydämmensä kävi
+viehkeäksi...
+
+Miltähän nyt näyttikään Hammernäs'issä? -- lienee siellä varmaankin
+lehden puhkeamisaika... Hän oli näkevinään vilaukselta äitiään ovella.
+
+"Huu ... uh!" -- hekotteli pursimies aamuilmassa.
+
+Valkeista kukkivista mantelipuista tuli silloin tällöin melkein
+huumaava tuoksu aamutuulehdusten mukana, ja Välimeri oli
+purppuransinertävänä heidän edessänsä.
+
+"Tästälähin" -- sanoi pursimies, osoittaen Gibraltariin -- "saamme vaan
+purjehtia sinisessä vedessä maa syrjäkeulassa, kunnes pääsemme fanaalin
+eli majakan näkyviin Barcelonan edustalla!"
+
+-- -- Ja maakielekkeen sisäpuolitse, joka pistää mereen Barcelonan
+sataman ulkopuolella, luisti Alert peilikirkkaana aamupäivänä käärityin
+purjein.
+
+Korkea vuorenhuippu, Mont Juich, luja linnoitus kuin kotkanpesä,
+huipullaan kanunarivinensä ja castilialainen lippu harjallaan, kohtasi
+varjollaan laivankokin alla majakkatornin, joka oli toisella puolella
+kulkuväylää.
+
+Täpösen täynnä laivoja oli tuo uhkea satama ja joukko luggeria ja
+selukkia latinalaisine purjeineen tuli tuoden kalaa, viinitynnöriä,
+kaaliksia, orangeja, pähkinöitä, munia ja kanoja, pinottuina vasuihin
+aina mastonnenihin asti.
+
+"Täällä saat nähdä hispanjattaren!" sanoi steewartti kulkiessaan
+keittiön ohitse.
+
+Rejer oli heti laivan laidalla, pari venettä latinalais-purjeissa ja
+muutamia häliseviä ihmisiä sisässä oli tarttunut laivan kupeesen.
+Toisessa oli vanha auringonpaahtama, kurttunaamainen, käheä-ääninen
+ämmä, jolla oli musta jouhimainen tukka, huuliparta ja melkein
+eläimenkynnet sormissa; hän tarjosi innokkaasti joitakin kaaliksia sekä
+vasua, jossa verkolla peitettyinä oli kaakottavia kanoja.
+
+"Rumia ihmisiä!" -- ajatteli Rejer! ... vaan miten nämä venheet
+kolmikulmaisiksi leikattuine purjeineen kiitivät eteenpäin, vaikka oli
+niin tyyni, ett'ei tuntenut tuulenhengähdystäkään! Hän oli pitkin koko
+Hispanjan rannikkoa ottanut vaaria siitä.
+
+Hänen kävellessään sunnuntain iltapäivänvahdissa iltasella -- he olivat
+suoriutuneet tullitarkastuksesta ja kapteeni oli soutanut maalle, --
+tuli perämies hänen tykönsä:
+
+"Kuules!" sanoi hän. -- "Olet kuullut puhuttavan hispanjattarista.
+Niin, ne eivät ole kaikki semmoisia kuin tuo tarhapöllö selukkissa
+tänään!... Tahdon vaan antaa sinulle ystävällisen viittauksen siksi,
+että olet varoillasi täällä, kun tulemme laivasiltaan ... niissä on
+kyllä semmoisia, jotka koettavat saada satimeensa merimiehiä! ... pysy
+aisoissasi ja tee työtä -- kernaimmin selin maahan, niin on
+luotettavinta... Tahdon vaan varoittaa sinua, ymmärräthän!" -- Tämän
+sanottuaan katosi hän.
+
+He olivat hinautuneet peremmälle satamaan, missä kalalasti purettiin
+pieniin aluksiin, jotka menivät Barcelonettaan, jota työtä kesti päivät
+päästään iltaan asti. Iltasella sai miehistö tavallisesti maalupaa
+kaksi ja kaksi erällään. Siellä kyllä oli merkillisyyksiä, sen kuuli
+niiden puheesta, jotka sieltä palasivat laivalle.
+
+Näytti melkein kuin ei koskaan Rejerin vuoro tulisi saada maalupaa!
+Niillä parilla kertaa kuin hän koetti onneansa, sai hän kieltävän
+vastauksen. Kokin täytyi olla laivalla sanottiin.
+
+"Ei edes pidetä steewartinkaan vertaisena!" jahkaili hän eräänä
+iltana kiukuissaan, kun vene lykättiin veteen laivalta, lyhdyt
+sytytettiin ylt'ympäri satamaan ja kaikki loivat värillisen leimunsa
+maalle. Hän seisattui kääntönuoran luona ja seurasi valoa aivan
+laivasillalle asti:
+
+"Sen verran silmiä päässä luulin minä kuitenkin kapteenilla olevan,
+että hän olisi huomannut minun ei olevan tavallisia huijareitaan ...
+ett'en minä ole mikään kaalinpää, joka on puhaltanut nointuostaan
+maasta! Hän tietää hyvin hyvästi, kenen poika minä olen!... Ei kukaan
+voi väittää näiden täällä houkuttelevan minua ... minua vaan
+petkutetaan iltasella ja muita päästetään maihin!... Häpeällistä!" Hän
+löi lujasti köydenpäätä laivanlaitaan: -- "Noin halpamaisesti käyttää
+hyväkseen sitä, että minä satunnaisesti olen joutunut hänen
+alammaisekseen! Nooh ... minulle ei siitä ole mitään vahinkoa" -- sanoi
+hän nöyrästi; -- "he voivat olla varmat siitä, etten minäkään ole
+kohteliaampi heille!... Rejer Juhl ei päästä käsistään sitä
+köydenpäätä, josta hän on ruvennut vetämään. Ei -- ei -- sitä --
+hän ... ei ... tee!"...
+
+Vaan jonakuna iltapäivänä löi hänenkin hetkensä, -- maalupaa,
+puoliyöhön yhdessä kirvesmiehen ja steewartin kanssa, joka viimeksi
+mainittu varustettuna pystykauluksella ja viraltapannussa mustassa
+hännystakissa, perintö hänen aikaisemmasta palvelustoimestaan maalla,
+kepsutteli lyhyillä säärillään kuin harakka alas laskuliinaa.
+
+Markkinoista laivasillalla olivat he saaneet kyllänsä, kun he päivässä
+kävivät venheellä maalla. He olivat peräti ikävystyneet niihin
+vanhoihin akkoihin, jotka istuivat siellä papukaijoineen, huusivat ja
+möivät hapanta viiniä, orangeja ja kaikenlaista rihkamaa, ja sentähden
+kiiruhtivat merimiehet heidän ohitsensa matkaansa kaupunkiin. Kokeneena
+opasti steewartti heitä puolipimeään luolaan satamakadun varrella,
+jossa he ravitsivat ruumistansa muutamilla eltautuneessa öljyssä
+uivilla sienillä ja mustilla lihapaloilla, jotka olivat kovia kuin puu.
+Tyhjennettyään pullon viiniä saamatta eltaantuneen makua suustaan ja
+maksettuaan otoksensa, läksivät he kuljeksimaan ja katselemaan
+kaupunkia... Kaikkien noiden varjostimien takana istuu hispanjattaria,
+selitti steewartti, vaan me pääsimme liikkeelle vasta auringon
+laskeuttua.
+
+Käveltyään pitkältä ja kauan ympäri huoneiden varjossa ja
+jäähdytettyään itseään ostamalla jäätä ja anisettiä, seisattuivat he
+lopulta suuren valaistun talon edustalle, jossa oli iso ovi.
+
+Se oli suuri teaatteri la Romblalla. Siellä vilisi hevosia ja vaunuja,
+ja pian olivat he keskellä ihmisvirtaa.
+
+Kirvesmies kävi miettiväiseksi. Steewartti tahtoi heitä kivenkovaan
+lähtemään Barcelonettaan; hän oli jo kahdesti ollut siellä ja siellä
+oli huvituksia huokeasta maksusta, sekä nuorallatanssia että
+teaatteria.
+
+Vaan Rejer'iä ei nyt enää saatu askeltakaan edemmäksi. Hän tunsi
+ikäänkuin pistoksia sydämmessään nähdessään tätä loistetta. Laivassa
+ollessa kävi kyllä päinsä olla koirana ja kokkina -- se oli jotakin,
+jonka hän kerran oli määrännyt osakseen -- vaan täällä -- maalla?...
+Hän, tuo rouvasihminen tuossa, joka seisoi noin ylpeänä pitsiverho
+tukan ympärillä ja hartioilla -- hän kyllä huomasi hänen olevan
+parempia ihmisiä... Jos hän olisi tiennyt hänen seisovan nokisena
+kokkina päivillä, ei hän varmaankaan olisi heittänyt häneen semmoisia
+silmäyksiä!...
+
+Häntä rupesi yht'äkkiä hävettämään seuransa ja alkoi tekeytyä niinkuin
+hän ei olisi kuulunutkaan heihin. Kun kirvesmies nyt vaatimattomasti ja
+epäillen muistutti, että täällä oli ehkä liian hienoa heille, kohotti
+hän pöyhistäen leukaansa: "Liian hienoa?... Minulle?" -- ja kuulematta
+toisten varoituksia, tunkeutui hän sinne, mistä näki ostettavan
+pääsylippuja. Sisälle tahtoi hän... Heidän vallassaan oli erota tai
+seurata!
+
+He saivat pääsyliput ja sitten hinauttivat he, alinomaa näyttäen
+lippujaan, itsensä ihmisvirralla, kunnes joutuivat ihan katon alle
+lyhtyjen viereen luukkuaukolla.
+
+Tuolla alhaalla oli lastiruuma täyteen sullottu ihmisiä. Ett'ei
+välikannen kurkiaisia ja lankkuja oltu pantu välille, arveli
+kirvesmies tulevan siitä, että tarvittiin esteetöntä paikkaa
+liinallatanssimiseen... Uu! oikein päätä viepotti katsellessa tuonne
+alas pataan!
+
+"Hiljaa!" -- sanoi Rejer; -- hän ei pitänyt tästä vertauksesta; -- ja
+nojautui laitarakennusta vasten katsellakseen yksinään.
+
+Soitto alkoi yht'äkkiä, niin että he säpsähtivät! -- ja sitten
+vedettiin isopurje ylös.
+
+Siellä seisoi ritari sapeli sivulla ja käsi rinnan päällä, joka veti
+hirmuisen pitkää purjenuoraa, ja sitten tuli valkeihin puettu donna ja
+lankesi polvilleen sekä nousi jälleen ylös.
+
+Ne lauloivat vuorovuoroltaan, ja tuntui siltä kuin eivät he koskaan
+olisi tahtoneet lopettaa.
+
+Kirvesmies haukotteli kerta toisensa perästä pahemmin kuin toiset, niin
+että ihmiset kääntyivät ympäri ja katsoivat tuimasti häneen.
+
+Yht'äkkiä virtasi ja tulvasi donnia sisälle, jotka hyppivät ja pyörivät
+ympäri kuin villikissat; ne pelmusivat esille kuin säkistä.
+
+Kirvesmies istui kotvasen hyvin miettiväisenä, vaan sitten puistatti
+hän äkkiä päätään, nousi päättäväisesti ylös ja sanoi lähtevänsä! ...
+ei sopinut naineen miehen istua ja katsoa rouvasihmisiä, jotka
+tanssivat paljain säärin ja melkein ylös-käärityillä aluspurjeilla!...
+Steewartti oli luvannut opastaa hänet jonnekin, jossa saisivat viinaa
+ja giniä ... ja nyt hän meni!
+
+Hiukan vastahakoisena seurasi steewartti häntä.
+
+Rejer'illäkin oli kummallinen tunne nähdessään tämmöistä tavatonta
+näytäntöä; vaan kun koko huone huusi ja taputti käsiään, ymmärsi hän,
+että kaikki mahtoi olla paikallaan, -- vaan jotakin ahdistavaa tunsi
+hän kaikissa tapauksissa.
+
+Jotakin helpotusta tunsi hän siitä, että oli päässyt seurastaan, ja
+istui nyt vapaammin katsellen ympärilleen -- näyttämölle ja yleisöön;
+kaikki oli niin uutta ja itse asiassa samantekevää hänelle.
+
+Niin, nyt hän oli kerrankin tullut ulos maailmaan, yksinään ja
+tuntemattomana keskelle muurahaispesää!... Kun hän ennen oli ajatellut,
+minkälaista olisi ulkona maailmassa, niin oli hän aina ajatellut
+Bataviaa ... purjehtinut sinne "kenraali Svadecroonilla," sillä
+vanhalla haaksella siellä kotiseinällä korkeine peräkannen
+linnoituksineen ja pullistuneine purjeineen raakapuissa ... niinkuin
+hänen isoisänsä! Miltä _hänestä_ lienee maailma näyttänyt? Hän oli
+vasta sitkeä ja pyrki eteenpäin, se mies!
+
+... Ja ehkäpä oli yksi tai toinen Juhl mukana hänen jälkeensäkin! ...
+mutta köyhempi kuin hän ei kukaan kernaasti voinut olla, -- ei
+kahtakaan taaleria taskussa!...
+
+No niin, olenhan nyt kuitenkin kokki! -- saa katsoa, että voi pistää
+kapustansa johonkin ... ei niin kauhean tarkka siitä, jos joku polttaa
+itsensä vellillä! -- --
+
+Sillä aikaa kuin hän hajamielisesti katseli ylös ja alas, tuntui
+hänestä äkkiä kuin hänen olisi pitänyt tuntea mustakiharainen pää
+ensimmäisellä rivillä heistä alaspäin...
+
+... Perämies! -- Niin kyllä, se on perämies Lind!
+
+Koko huone muuttui äkkiä ihan toisennäköiseksi hänen silmissään; nyt
+siellä oli joku, jonka hän tunsi!
+
+Esirippu kohosi, vaan koko näytöksen ajan täytyi hänen katsoa
+perämieheen... Silkkiliina pisti vapaasti esiin hänen mekkonsa
+rintataskusta ja takki oli polvilla... Äkkiä kumartui hän eteenpäin
+naista vasten, joka istui hänen edessään. Hän oli kalpea ja hänellä oli
+neilikankukka tukassaan. Perämies sanoi jotakin, jolle hän nauroi, ja
+sitten huiskutti hän viuhkallaan... Nyt kuori perämies appelsiinin ja
+ojensi sen hänelle... Perämies oli julman kohtelias ... ja puhua
+laverteli lakkaamatta. Ei kumpikaan heistä huolinut siitä, mitä
+näyttämöllä tapahtui.
+
+Perämies ja se kaunis nainen pitivät Rejerin huomiota kiinnitettynä,
+kunnes kappale loppui. Hänen ihmeeksen läksivät he yhtenä ulos, ja hän
+näki vilahduksen heistä vielä joukon seassa ulkopuolella ovea.
+
+Hetkinen sen perästä käveli hän lyhdynvalossa satamassa ja odotti
+toisia, ennenkuin antoi merkkiä Alert'ille.
+
+Oli niin kolkkoa siellä satamassa, jossa kuului olevan niin paljon
+hylkyjä! -- Ja sitten oli niillä nuo pitkät kataloonilaiset puukot...
+Vaan -- hän tunnusteli tuppea, joka hänellä oli mekon alla -- hänelläpä
+oli Aa-vuonon puukko, ja se oli hänen isänsä oma!
+
+Tuntui helpommalta, kun perämies Lind tuli rantaan; hän oli
+veitikkamaisella tuulella ja hyräili!...
+
+"Hyvää iltaa Rejer!"
+
+Niin reipas ja merimiesmäinen hän oli! Tarvitsi ainoastaan nähdä sitä
+tapaa, millä hän pani käden suulleen ja toitotti muutamia kertoja,
+kunnes ulompaa kuului "_hollaa_" vastaukseksi hänelle! -- Rejer
+jumaloitsi perämiestä.
+
+"Kuulkaas perämies!" kysyi hän äkkiä, -- "mikä se oli se hispanjalainen
+nainen, jonka kanssa te istuitte siellä teaatterissa?"
+
+Perämies näytti vähän ällistyneeltä:
+
+"Vai niin? -- Olitko sinä siellä?... Niinkö hän! -- Noo, hän oli
+kaukainen sukulainen minulle..."
+
+"Täällä Barcelonassa?"
+
+"Niin -- hän on joutunut tänne -- sattumalta -- hän on oikeastaan
+jonkunlainen serkku ... hyvin kaukainen..."
+
+"Ymmärtääkö hän norjankieltä?"
+
+"N -- niin, hiukan ... ainoastaan vähän... Vaan ei ole tarpeen,
+että lavertelet nähneesi meitä yhdessä, -- et kellenkään nokalle
+laivalla!..."
+
+"Ymmärräthän!" -- Hän vihelsi vähän.
+
+"Näitkö sitä hienovyötäistä ja säihkösilmäistä, joka tanssi cachuchaa?
+-- se oli toista kuin mitä Norjassa olet nähnyt! Semmoisia
+kastagnettiä, nastoja, joilla ne lyö tahtia, niin että tulta
+suitsuu ... ja sielu käännäkse ruumiissa!... Ne ovat puusta, näetkös
+kovasta kiiltävästä puusta... Vaan tuommoinen mustasilmä panee tulta
+niihin, että ne helähtävät ... helähtävät, poikaseni!" -- hän vihelsi
+sävelen. -- "Hm! -- sinulla on vielä paljon nähtävää, Rejer! ... ja
+hyvä on, ett'et tiedä mitään ... minä tahtoisin kernaasti säästää
+sinua ... vaan hiukan tietoa täytyy minun kuitenkin ajaa päähäsi,
+muuten et tietäisi olla varuillasi!"
+
+Hän käveli hyräillen edestakaisin laivasillalla... "Vaan kuules nyt,
+poikani! Tiedänhän, että sinulla on koko joukko ymmärrystä kasattuna
+yläkertaasi... Sinä muistat hyvin, ett'et koskaan anna kenenkään tietää
+tunteneesi minut ennen laivalle tuloasi. Se olisi juuri oikea tapa
+tehdä itsensä koko laivaväen vihaamaksi... Ota ennen vastaan toria,
+niistä kyllä lopulta pääset! ja minä teen parastani, missä minun käy...
+Nyt toivon voimani asettaa niin, että steewartti ottaa puolet sinun
+toimestasi keittiössä."
+
+"Kas niin, miehet siellä! -- kiirehtikääpä hiukan askeleitanne!" --
+huusi hän kirvesmiehelle ja steewartille, jotka kovalla äänellä
+puhellen tulivat ylhäältä päin, samalla kuin vene laski laivasiltaan.
+
+Epävarmassa lyhdynvalossa heitti laivat pitkiä mustia varjoja sataman
+perälle ja Mont-Juichin linna näytti synkältä jättiläishaamulta yön
+pimeässä heidän soutaessaan laivalle.
+
+Suuria, kiiluvia tähtiä tuikki lukemattomien mastojen ja raakapuiden
+lävitse ... ja Rejer istui muistellen taas häntä, joka oli tanssinut
+cachuchaa ja jota hän silloin ei ollenkaan ollut ymmärtänyt. Nyt näki
+hän taas hänet ajatuksissaan jokaisine liikkeineen ... kuuli
+kastagnetit... Oi, miten hauska hänellä oli ollut maalla!...
+
+"Hyvin soudettu!" kuului perämiehen huulilta, kun he laskivat laivan
+kupeesen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+He olivat laivasillassa ja lastasivat koko markkinavenheiden vilinä
+ympärillään aamuisin.
+
+Siinä huudettiin, ärjyttiin ja meluttiin, ett'ei voinut kuulla omaa
+ääntään, ja he tarvitsivat ainoastaan kumartua laidan yli, päästäkseen
+kaikista rahoistaan. Samat venheet laskivat melkein samoille paikoille;
+Rejer alkoi jo tuntea ne.
+
+Kun hän sumuisena aamuhetkenä seisoi ja nojasi laidan yli ja tunsi sen
+vanhan sarvipöllön, kaupustelijan, joka istui kaulaansa myöten
+kaaliksissaan ja huusi, näkyi tänään kansiteltan alla perempänä toinen
+näky.
+
+Nuori tyttö valkeissa sukissa ja ohuissa kengissä istui siellä hihat
+käärittyinä ja lumivalkea liina polvella sekä pesi ja kampasi pientä
+veljeään, kunnes heidän piti lähteä laivasillalle. Hän taisteli
+lakkaamatta veljensä kanssa, joka oli vastahakoinen; hän ihaili
+nähtävästi pientä mustakiharaista, itsepäistä prinssiä, veljeään...
+Äkkiä riuhtasi hän itsensä hänen käsistään. Hän juoksi perästä ja sai
+kiinni hänet juuri kuin oli likaamaisillaan itseään terva-astiassa ja
+vanha sarvipöllö kaaliskasassa riiteli.
+
+Ikäänkuin kutsuakseen todistajaa ja saadakseen oikeutta vilkasi hän
+äkkiä ympärilleen. Hänen silmänsä kohtasivat Rejer'in. Hän punastui
+hiukan ja vastasi samalla hymyillen vanhukselle sekä veti poikaa
+takaisin.
+
+Vaan minkälainen hymyily! -- minkälaiset silmät!...
+
+Rejer katsoi häneen; hän varastautui näkemään neitiä, oli kääntävinään
+selkänsä istuessaan kahdenreisin käsipuulla ja käärien nostonuoraa
+rautapultin ympärille... Hän laskeutui käsipuuta alas laivalta ja nousi
+jälleen, ikäänkuin hänellä olisi ollut laivatyötä ja jotakin
+tarkastettavana -- tätä kaikkea, jott'ei vilauskaan hänestä jäisi
+näkemättä -- kunnes hän velineen oli valmiina laivasillalla. He menivät
+varmaankin kirkkoon tai vieraiksi, niin laitetut olivat he; hänen
+paitansa oli niin valkonen kuin lumi -- jalat niin sirot...
+
+Rejer oli aina luullut, ett'ei missään olisi niin komeita juhlapukuja
+kuin siellä kotona Aa-vuonossa! vaan mitä oli tötterölakki ja paksu
+huntu tuommoisen hatun rinnalla! -- se asui niin kenosti päässä ... ja
+sitten paksu sarkapiedin, jota talonpoikaistytöt siellä kotona
+kantoivat vyötäisillään, sen tavan rinnalla, jolla hänen hameensa valui
+alas sarvenoille... Ja kun hän sitten nyökkäsi jäähyväisiksi päätään
+vanhukselle el Rejer ollut ihan varma, joll'ei vaan ne tummat silmät,
+jotka olivat niin suuret kuin Hispanjan pähkinät, silmänräpäystä
+veitikkamaisen hymyn seuraamina olisi luistaneet vaan häneenkin,
+ikäänkuin hän olisi kiinnittänyt huomionsa laivalla-olijaan.
+
+Rejer kulki koko päivän kuin humalassa ja piti vaaria, mutta he eivät
+palanneet, ja selukki purjehti tiehensä ilman heitä.
+
+Se tuli taas seuraavana aamuna laivankupeesen ja hän osti kerta
+toisensa perästä mitan pähkinöitä tuolta mustaharjaksiselta akalta,
+ennenkuin he vetäytyivät laivasillasta.
+
+He olivat juuri nostaneet ankkurin satamassa iltapäivällä, ja Rejer
+raatanut päänsä hikeen auringon helteessä vetäessään rautavitjoja pois
+vääntötukin ympäriltä, -- he olivat lähdössä viemään vuotia ja
+silkkitavaroita Civitavechiaan, -- kun he taas silmänräpäykseksi saivat
+selukin kupeelleen. Molemmat sisarukset seisoivat vasujen vieressä ja
+puhelivat vanhan akan kanssa; he tekivät arvattavasti tiliään.
+
+Selukkia ajoi tuuli, vaan Alert seisoi vielä paikallaan, ja Rejer
+kiirehti, unhottaen kaikki saadakseen ainoastaan nähdä, eteenpäin
+pitkin lautakäytävää; hän seisoi viimeisenä ja lopulta aina
+kokkapenkereellä... Vanhus oli luultavasti kertonut kaikista niistä
+pähkinöistä, joita hän oli ostanut, sillä nuori tyttö nauroi kovasti ja
+hilpeästi häneen päin, samalla kuin hän ensin nyökäytti päätään sekä
+kääntyi sitten ympäri ja viittoi vitjoilla, jotka hänellä oli
+kädessään, niinkuin oli tapana tehdä jollekin, jota ei enää luule
+koskaan saavansa nähdä maailmassa.
+
+Miten loistavan valkoiset hampaat ja mitkä tähtisilmät! -- -- ja
+Juanitaksi oli vanhus häntä nimittänyt!
+
+Köysi oli vedettävä laivalle, joka heillä oli ollut ulkona hinatakseen
+itseään erilleen naapuristaan, raskaasta sokerinkuljettajasta kotoisin
+Venezuelasta, ja Rejer hyökkäsi sokeasti työhön käsiksi.
+
+"Hoo? tahdotko sinä, pöllöpää, hinata etunenässä täysinpurjehtineiden
+miesten edellä! ... ehkäpä edellä pursimiestäkin?" huudettiin hänelle
+ivallisesti ja kopeasti -- "joudu! ... perälle kuuletko!"
+
+Rejer loi "täysinpurjehtineesen" katseen, joka -- no niin, hän tyytyi,
+vaikka vähän hitaasti, lähtemään perälle köyden päähän, jossa hän
+asettui viimeiseksi mieheksi. Mutta hänen sydämmensä sisin kiehuva
+ajatus oli, että olipa se pursimies tai kirvesmies tahi köykäisiä
+matruusia taikka vihdoin steewartti ja laivakoira, niin, -- -- olisi
+heillä edes aavistustakaan, kuinka paljon alapuolella Rejer Jansen
+Juhl'in arvoa heidän ranki-järjestyksensä oli!... Törkeyttä heiltä!
+vaan olihan hän nyt kerran päättänyt kulkea tämän rapasateen
+lävitse! --
+
+Vaan iltasella meni hän kuitenkin vahtiin aivan toisellaisissa
+ajatuksissa kuin nuo päivän katkeruudet. Aurinko meni mailleen
+Hispanjan vuorien taakse, meri loisti väriltä, joka oli sulatun raudan
+tai tumman viinin kaltainen...
+
+Juanitaksi oli vanhus nimittänyt häntä... Juanita... Hän oli ollut
+lumoavan kaunis, kun hän eilen katsoi häneen... Ja nyt tänään, kun hän
+vitjat kädessä viittasi hänelle ... ylösnostetuin käsivarsin, ja
+hymyili samalla!... Kaikkien maailman naisten pitäisi olla
+mustasilmäisiä -- siitä tulisikin jotakin toista kuin tuo ikuinen
+sinisilmä maitosekoitus siellä pohjolassa!
+
+... Niin, hän nauroi ... vaan Rejer ei nauranut... Oi, ett'ei hän
+koskaan olisi nähnyt häntä! Mitä huoli hän naisista? Vaan hänestä --
+Juanitasta ... Juanita oli hänen nimensä! -- häntä tahtoi hän -- täytyi
+hänen vielä kerran nähdä... Hänen täytyi toimittaa niin, että pääsee
+matkustamaan Hispanjaan...
+
+Hän käveli edestakaisin sekanaisella tunteella siitä, että koko ajan
+näki hänen vartalonsa, ja oli hyvin onneton. Hän seisattui vähän väliä
+laivanlaidalle ja katseli ulos.
+
+Göteporilainen istui pysättimellä etupuolella ja lauloi:
+
+"Näki poika ruususen" ... ja Rejer seisoi kuunnellen ja ajatellen
+ruusuaan...
+
+
+
+
+VI.
+
+Mietteitä viistopurjeen juurella.
+
+
+Lähtiessään merelle oli Rejer Jansen Juhl tuntenut povessaan kokonaisen
+ruutikammarin hyvää tahtoa antautua taisteluun maailman kanssa, missä
+vaan tilaisuutta siihen olisi tarjona. Sentähden oli hän ottanut
+kärsiäkseen meritautia, seistakseen keittiössä ja auringonpaahteessa,
+sietääkseen hävyttömyyksiä ja uskollisesti pysyäkseen Alert'illa ne
+kaksi vuotta, jotka kuluivat Väli- ja Mustalla merellä.
+
+Vaan mitä voittoa tästä kaikesta oli ollut? Ei, satamia ei pitäisi
+koskaan olla olemassa, tai ainakin ainoastaan semmoisia kuin
+Taganrogissa, jossa he olivat kolmenkymmenen virstan päässä kaupungista
+ja ottivat laivaansa ruista pistäytymättä kaupungissa! Vaan kaikki nämä
+satamat valaistuine huoneineen ja satamarakennuksineen täällä Välimeren
+rannikolla, -- ne olivat toistensa kaltaisia hiuskarvaakaan eroamatta,
+olipa ne sitten Triestissä, Cattarossa, Palermossa tai Malagassa -- ne
+saattoivat mahdollisesti olla hyvin edullisia kapteeneille ja
+laivanreitaajille ... vaan semmoiselle kuin hän, joka tahtoo nähdä
+vähän maailmaa, oli jokainen semmoinen satama ikäänkuin seula, johon
+voi viskata palkkansa!...
+
+Jos joku olisi sanonut hänen unhottaneen, ken hän oli, tai olleen
+mukana minkäänlaisessa hekumassa, juoppoudessa tai haureudessa, niin
+hän valehteli! ... vaan kaikki tämmöiset tilapäät olivat kohdanneet
+häntä melkein joka satamassa, paitse tuolla kaukana Taganrogissa, jossa
+he, kuten sanottu, olivat olleet ja... Niin, niin sitkeä, mutainen ja
+pahanhajuinen kuin Asovanmeri oli ollutkin purjehtia, niin oli
+Taganrog kuitenkin ainoa satama, josta hän voi muistaa, päässeensä
+eheänahkaisena, -- hän oli säästänyt sillä kertaa seitsemän kuukauden
+palkan ja hänellä oli tuumia korkojen suhteen ja päätti panna ne
+vastakirjalle!...
+
+Ei maksa vaivaa väittää, että Hispanjatar Barcelonassa olisi enää
+yksinään hallinnut hänen ajatuksiaan. Päinvastoin, ja tunnustakaamme se
+suoraan -- oli Rejer'illä, niin lujaluontoinen kuin hän muuten olikin
+-- luultavasti hänen suvussaan sekä kehitetyt että perityt heikot
+puolensa, jotka vaikuttivat että rakastumiskuume jotenkin varmaan
+väjyi häntä jokaisessa satamassa, niinkuin tuhkarokko -- ja se tapahtui
+vielä sen lisäksi kaikella muulla tavalla kuin sillä, josta lääkäri
+sanoisi helppo kohtaus. Se syntyi samoinkuin Barcelonassa mitä
+odottamattomimmista ja satunnaisimmista aiheista, heti kuin he
+tulivat tai juuri kuin olivat lähtemässä satamasta, silmäyksestä
+ikkunanparvelle tai kauppaa tehdessä jääpuodissa, yhtä hehkuvasti
+kuin keveästikin. Odessassa näki hän juuri viimeisenä iltana
+pitkävartaloisen, kuumatovaalean Mariankan kiitävän hevosen seljässä
+sirkuksessa, ja nyt viimeiseksi Malagassa, jossa he olivat niin
+sanoaksemme viistopurjeen puomi anniskeluhuoneen sisällä, oli pieni
+mustatukkainen olento, joka aivan ensi hetkestä alkaen pani hänet
+kuumeesen ja miettimään puolen päivää, -- niin mielettömän tyhmältä
+kuin se hänestä itsestäänkin näytti -- kosimista ja ehkä
+hispanjalaiseksi rupeamista.
+
+No, sillä kertaa otti perämies hänet ajoissa hoitoonsa! -- Vaan joka
+kerta kärsi hän masentumatonta raskas- ja synkkämielisyyttä vähintään
+kuukauden ajan; -- tuntui kuin ei enää olisi maksanut vaivaa elää eikä
+tehdä mitään työtä tässä maailmassa ... harmaata harmaassa ... mustaa
+mustassa; -- hän jaksoi tuskin avata suutaan ja vastata ihmisille...
+Kun ei vaan naisilla olisi ollut silmiä ... ainakaan ei niin isoja kuin
+siellä Välimeren rannikoilla!... Kaukana Taganrogissa, siellä -- niin
+siellä oli hän pyydystänyt sammen; -- tuntui aina niin keventävältä
+ajatella siellä oloa...
+
+Mustilla silmillä, -- ei ollenkaan sinisillä -- oli aina ollut
+omituinen tenho tehdä häntä pyöräpäiseksi; -- sen näki hän kyllä
+seistessaan viistopurjeen portailla.
+
+Ainoa, johon hän jollakin varmalla tyytyväisyydellä voi katsella
+taakseen, oli se sitkeys tai synnynnäinen Juhl'ien jäykkyys,
+jolla hän oli käynyt laivatöiden opin; häntä voitiin nyt pitää
+kelvollisena matruusina ja märssymiehenä, yhtä hyvästi kuin jotakuta
+täysinpurjehtinutta.
+
+Hän olikin nyt aivan toinen ihminen kuin se, joka oli tullut
+laivaan Bergenissä punakukkaisine tukevasti raudoitettuine
+talonpoikaisarkkuineen. Se keveämatruusi, joka nyt istut siinä,
+tuumaili ja ratsasti puomilla, oli vielä hiukan hoikka ja laiha, vaan
+tavattoman rohkeannäköinen, muutamista voi ehkä tuntuakin, että hän
+voimakkaasti kehittyneen nenänsä tähden näytti koko äykäriltä!
+
+Se, mikä tänään oli pannut hänen ajatuksensa liikkeelle siellä
+viistopurjeen puomilla, oli viimeinen kotoa tullut kirje... Monesta
+tuntuu, kirjoitti hänen äitinsä, hyvin autiolta tällä seudulla, kun ei
+ketään Juhl'ia ole Hammernäs'issä.
+
+
+
+
+VII.
+
+Hai-kala.
+
+
+Alert oli melkein kaksi vuotta kulkenut Välimerellä, kun kapteeni
+käytti hyväkseen edullista rahatarjousta ja läksi matkalle Amerikaan.
+Honduraksessa ja Rio del Nortessa viipyivät he useita viikkoja
+paistavassa helteessä ja mosqvitohyönteisten kiusaamina, samboksien,
+mestitsien ja indiaanein seurassa ja ottivat laivaansa sinipuuta ja
+mahonkia.
+
+Rejer oli katsellut ikäväkseen asti sekä tummaihoisia että mexikolaisia
+karjan- ja hevosenajajia ja heidän raakoja tylyjä kasvojaan, jotka
+olivat käyneet kiehuvan kuumiksi ainaisesta pippurin ja papujen
+syömisestä. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun Alert vaaleata savista
+Bahamamatalikkoa vihdoinkin käänsi keulansa pohjoiseen, määräpaikkana
+Montreal!
+
+Tultuaan sinne oli hänellä tilissä viiden kuukauden palkka
+nostettavana. Hänen kontrahtinsa Alert'illa oli loppuun kulunut ja hän
+oli tinkinyt itselleen kahdeksan päivän mietintö-ajan, antaisiko hän
+tarkastaa itsensä uudestaan. Siksi sai hänen laiva-arkkunsa jäädä
+laivalle.
+
+Vapaana miehenä ollessaan tahtoi hän juuri miettiä valitseisiko hän
+norjalaisen vai amerikalaisen reitin. Hän oli lähtenyt matkalle
+valmistaakseen itselleen tulevaisuutta, eikä vaan vetääkseen yhdestä
+tai toisesta köyden päästä!...
+
+Tuntiessaan taas maata jalkainsa alla oli hänellä melkein rajaton
+tajunta vapaudesta, siitä nimittäin että oli oma herransa ja vapaa
+mies! Oli kuin olisi päässyt häkistä, jossa oli istunut kaksi
+vuotta!...
+
+Hän katseli ympärilleen kylttiä ja merkkiä. Jokaisesta ovesta, jonka
+hän näki, olisi hän voinut mennä sisälle; jokaiseen anniskeluhuoneesen
+tai ravintolaan olisi hän vapaasti voinut mennä istumaan. Ei ollut
+ketään, jolle hänen olisi tarvinnut nostaa lakkiansa, ei mitään rajaa
+ajalla! Hän voi matkustaa maalle, jos niin tahtoi! ... asettua minne
+tahtoi...
+
+Hän kulki siellä niin liukkaasti kuin viheriäisellä suovalla voideltu
+köysi, ja neuvokkaana tulemaan toimeen kenen kanssa hyvänsä! Hän oli
+järkähtämättömällä kylmäverisyydellä karkottanut kimpustaan värvääjän
+toisensa perästä, jotka olivat ahdistaneet häntä, ja samoin muutamia
+merimiesmajan kätyrejä! -- Pursimies oli kertonut hänelle kylliksi
+petoksista ja peijauksista maalla!
+
+Mr Pumpin merimiesmaja oli kuitenkin niin viehättävä kadun varrella,
+varustettu kuin vene mastolla ja rikillä, kahdella messinkikanunoilla
+laveteillaan ovenpielessä ja kaikellaisten mertakulkevain kansain liput
+sinisen kyltin päällä ja seinillä.
+
+Hänellä oli arvelunsa, -- ja olisi hän ottanutkin ne varteen! ... vaan
+muutamissa tapauksissa saa kohtalo päättää; ja kun hän huomasi pienen
+norjalaisenkin lipun, valtasi ihastus hänet...
+
+Hän, tuo vaaleaverinen, äänetön tuolla tiskin takana! -- Lizzy oli
+hänen nimensä -- ihmeellisen kalpea, valkotukkainen, hiukan kuolleine,
+maidonsinisine silmineen melkein ilman kulmakarvoja, joka teki hänen
+täydellisesti säännölliset kasvonsa omituisesti raukeannäköisiksi ...
+vaan hänen kätensä, hampaansa, ja milloin niin tahtoi -- hymyilynsä!...
+
+Hän istui tiskin takana, piti kirjat ja kirjoitti laskut niin vakavasti
+ja liikemiehen tavoin kuin varsinainen kirjanpitäjä ainakin; hän ei
+katsonut Rejer'iin, ennenkuin tämä tuli hänen luokseen pyytämään
+jotakin, ja silloinkin ainoastaan vilaukselta!
+
+Seuraavana iltapäivänä antaessaan hänelle takaisin rahaa kumartui hän
+kuitenkin tiskin yli ja kuiskasi.
+
+"Minä näen teidän olevan parempia ihmisiä! -- hankkikaa itsellenne
+felbihattu ja pysykää kernaammin sisäravintolassa... Siellä on
+enimmäkseen laivaupseereja!" -- Hän kääntyi äkkiä hänestä, ikäänkuin
+olisi peljännyt tulevansa huomatuksi.
+
+Kohta sen perästä tuli hän itse hänen pöytäänsä tuoden tarjottimen,
+jolla oli leivoksia ja pullo portteria: -- "Elkää ostako vaatteitanne
+täältä, teitä vaan petettäisiin täällä ... ainoastaan Simpson et
+Comp:sta vastapäätä ... vaan elkää maksako! -- antaa hänen lähettää
+lasku minulle!"
+
+Hän katosi taas; vaan Rejer ei lähtiessään ravintolasta laiminlyönyt
+tervehtiä häntä nyökkäyksellä, joka merkitsi samaa kuin: lämmin kiitos
+neiti!
+
+Simpson et Comp:illa varustautui hän kaikilla mitä tarvitsi.
+
+Kysyessään seuraavana päivänä miss Lizzyltä laskua, sanoi tämä sen
+olleen hyvin kohtuullisen, niin että hän oli maksanut sen ja
+kirjoittanut hänen nimelleen kirjaan; vaan hänellä ei nyt juuri tällä
+hetkellä ollut aikaa kirjoittaa sitä siitä -- "joll'ei hän nimenomaan
+sitä vaatisi" -- hymyili hän.
+
+Ei, Rejer ei vaatinut! -- Hän oli merkillisen sievä ja hieno, tuntui
+Rejer'istä. Sitten meni Rejer hänen tykönsä, kiitti ja pahoitteli
+ett'ei voinut tehdä mitään vastapalvelusta hänelle.
+
+"Elkää sanoko niin," -- vastasi hän hiljaisesti hymyillen -- "minulla
+ja sisarellani on semmoinen halu päästä teaatteriin katsomaan
+'Merirosvo Jekinsiä' ja 'Luisianan mustaa seuraa;' vaan meillä ei ole
+ketään seurakumppalia ... mutta semmoisen kanssa ... kuin te -- olisi
+se ihan toista!..."
+
+Rejer oli kuin pilvistä pudonnut siitä, että oli saanut tekemistä niin
+hienon miss'in kanssa tavallisessa merimiesmajassa! -- vaan elämähän
+tarjoaa niin suurta vaihtelevaisuutta, sitä saa ulkomailla kokea ...
+niin uskomattoman erilaisia suhteita!
+
+Iltasella tuli hauskaa, ensin teaatterissa ja sitten ravintolassa,
+jossa söivät illallista. Olihan luonnollista, ett'ei Rejer päästänyt
+käsistään kunniaa saada maksaa kaikki -- jossa hänellä oli kova vastus,
+kun sisarukset pitivät mahdottomana ottaa vastaan semmoista uhrausta
+niin "ihan vennon vieraalta."
+
+Miss Lizzy ehdoitteli kuitenkin, että saisi maksaa toistaiseksi laskun;
+hän ei tahtonut, että Rejer'iä petettäisiin... Muukalaiset olivat aina
+vaarassa siinä suhteen ... ja "hänhän oli tilienhoitajatar viraltaan!"
+-- lepersi miss katsoen lempeästi häntä silmiin, maksaessaan ja
+kirjoittaessaan maksunsa pieneen sievään muistikirjaan.
+
+Kieltämättä hänen itsetuntoaan kutkutti saada niin pitkällisen
+alennuksen perästä istua vertaisena niin hienojen naisten rinnalla!
+
+Muutamia iltoja sen perästä, kun he kävelivät värilyhtyjen valossa
+huvipaikalla "Great Hudson," huomasi hän äkkiä göteporilaisen, joka
+myöskin kuljeskeli Alert'ilta eronneena ilman paikkaa ja joka nyt
+rupesi omituisesti hullunkurisen näköiseksi sekä antoi merkkiä hänelle:
+
+"Tuhattulimmaista" -- kuiskasi hän pikaisesti ohikulkiessaan ruotsiksi
+-- "Lizzy Pump! ... kääri purjeesi ... poika!"
+
+Rejer loi häneen vihasta säkenöitsevän katseen ja meni eteen naisten
+kanssa.
+
+"Nosta ankkuriköysi ja päästä liikkeelle! -- Hai-kalan kidasta ei
+kukaan pääse elävänä! Häpeää ... häpeää ... sinä."
+
+Enempää ei Rejer kiireessään kuullut... Vaan nukuttuaan yönsä pyysi hän
+seuraavana aamuna laskunsa.
+
+"Heti, mr Juhl!" -- vastasi miss Lizzy ystävällisesti ja katsoi häneen
+raukeasti -- "olin juuri eilen kirjoittamassa sitä."
+
+Hän kääntyi pulpettiinsa ja alkoi selailla kirjoja ja tehdä
+muistiinpanoja.
+
+Tiskillä tuli yhä kiireempi... Majamestari tahtoi koko joukon laskuja,
+ja parvi likaisia miehiä tuli sisälle.
+
+Hänen täytyi myöntää itsekseen, että miss Lizzyn hyväntahtoisuus oli
+kokonaan karkoittanut hänen epäilyksensä.
+
+"Kuulkaas, mr Juhl," -- hymyili hän ja silmäili arvokkaasti työtään --
+"ettekö voisi odottaa vähän, niin tekisitte minulle suuren
+hyväntyön.... Tänne on tullut niin monta Paddya (irlantilaista)
+Corkista, jotka pitää toimittaa selville."
+
+Huone vilisi todellakin irlantilaisista. "Jos saan laskuni valmiiksi
+kello kolmeen, olen tyytyväinen, miss!"
+
+Kiitokseksi sai Rejer lempeän, hiljaista tuttavuutta osoittavan
+hymyilyn... "Ja sitten tulee teidän pitää vaari kapineistanne, ne eivät
+ole varmassa säilössä täällä tänään!" kuiskasi hän pikaisesti; oli
+mahdoton huomata hänen liikuttavan huuliaan, ja hän seisoi taas heti
+pulpettinsa ääressä ja kirjoitti.
+
+Rejer tunsi omantunnon nuhteita; hän ei ollenkaan toivonut
+neiden saavan sitä käsitystä, että hän olisi vastannut hänen
+ystävällisyyteensä ja luottamukseensa halpamaisella epäluulolla.
+
+Puolenpäivän aikaan julistettiin suurella melulla se tieto, että "Pearl
+of Ocean," lähtevä Bahiaan, on satamassa valmiina nostamaan ankkuria ja
+tarjosi tavattomia hyyryjä ... ja merimiesolento tuli ja löi Rejeriä
+olkapäähän, selittäin ett'ei semmoista tilaisuutta enää olisi tarjona!
+Laivalla oli kaikki niin hienosti kuin tanssisalissa... Jos Rejer
+tahtoisi, tekisi hän heti sopimuksen hänen puolestaan! Kapteeni oli jo
+ollut siellä tiedustelemassa luotettavaa väkeä...
+
+Rejer kiitti puolestansa; -- jos hän tahtoisi ottaa hyyryä, olisi hän
+mies tekemään sen itse! "No, niinkuin hyväksi näette!" -- sai hän
+hieman äreästi vastaukseksi.
+
+Merimiesmajan isäntä oli syystä tai toisesta taas herättänyt hänen
+epäluulonsa, ja kello kolmen lyönnillä oli Rejer taas tiskin ääressä;
+hänellä oli tavaramyttynsä valmiina kädessään:
+
+"Ja nyt minun laskuni, miss!"
+
+"Oo, sen olin ihan unhottanut ... huomenna..."
+
+"Nyt heti, saanko pyytää, -- jos mieli saada siitä maksua!"
+
+Hän tuijotti raukeasti häneen ja soitti kellonnuorasta... "Sano mr
+Pumpille, että mr Juhl tahtoo suorittaa laskunsa!" Hän jatkoi
+kirjoittamistaan.
+
+Tultuaan otti mr Pump häneltä muistiinpanot ja laskut pulpetilta ja
+alkoi kirjoittaa ja laskea mitä tarkimmalla huolellisuudella; hän ei
+pitänyt kiirettä ja tarkasti varmuuden vuoksi useampia kertoja jokaista
+eri menoa... Vihdoin kohosi hänen muhkea vartalonsa tiskin äärestä:
+
+"Olkaa hyvä, mr Juhl!... Kolmekahdeksatta dollaria viisiseitsemättä
+centtiä!..."
+
+"Mitä? ... mitä tämä tietää! -- Viidestä päivästä?"
+
+"Olette varustautuneet uusilla vaatteilla, mr Juhl, -- hattu neljä
+dollaria, liivit viisi, kaulaliina ja liinansolmu neljä ... Saappaat
+kuusi ja tässä hiukkanen kunniavelkoja huvituksista Montrealissa...
+Maksuja naisten puolesta... Tehkää hyvin ja lukekaa!... Meno menolta...
+Rohkenen vakuuttaa niiden olevan oikein. Itsekin myönnätte sen."
+
+Rejer seisoi lasku kädessä... Kolmekahdeksatta dollaria! -- Viisitoista
+dollaria enemmän kuin hänellä oli rahaa! -- kuukauden hyyry kuin tuulen
+puhallettu jokaisesta päivästä, -- ja vielä pari kolme kaupan
+päälliseksi! -- Tässä täytyy olla peijausta, hävytöntä peijausta! --
+Hän loi vihaisen katseen miss Lizzyyn, vaan tämä seisoi niin
+rauhallisena ja kylmänä, ett'ei Rejer voinut torjua epäluuloaan...
+Eihän hän tuntenut hintoja täällä!
+
+Hän oli siinä kiusallisessa asemassa, jolloin ei tiedetä, pitäiskö olla
+kohtelias vai raivoisa... Joll'ei muuta niin täytyy hänen saada lasku
+vähennetyksi viidellätoista dollarilla...
+
+"Se on ihan tavaton lasku, mr Pump! ... vaan olkoon menneeksi!
+vähentäkää viisitoista dollaria, niin tulee paraiksi kahdeksankuudetta,
+kaikki mitä minulla on!"
+
+"Mahdotonta, mr Juhl! -- siinä ei ole centtiäkään liikaa!"
+
+"Mr Juhl on ollut niin kohtelias ja ruvennut maksamaan minun ja
+sisareni edestä ... tahtoisin kernaasti maksaa osani!" -- sekaantui
+Lizzy puheesen lauhkeasti.
+
+Viimeinen muistutus saattoi Rejerin kunniantunnon kuohumaan.
+
+"Kiitos miss! -- vaan mihin olen sokeasti hyökännyt, niin saanen
+myöskin itse kavuta siitä ylös... Mr Pump!" -- hän kääntyi äkkiä tämän
+puoleen... "Minulla on ainoastaan kahdeksankuudetta dollaria
+taskussani; ettekö tahtoisi auttaa minua myömään uusia vaatteitani,
+niin..."
+
+Mr Pump käänsi ainoastaan raskassoutuista ruumistaan ja nyökäytti
+päätään parille henkilölle, joiden lakin ympärillä oli kultapunonaiset
+ja jotka istuivat nauttimassa tilauksiaan ihan viereisen huoneen oven
+poskessa.
+
+"Mr Fearwather 'The Pearlin' ensimmäinen perämies: istuu juuri tuolla
+sisällä tarjoamassa hyyryä; hän tarjoo mitä tahansa tuommoisesta
+miehestä kuin te, mr Juhl ... tavattomia hyyryjä..."
+
+Mr Fearwather astui sisään, tanakan kolmannen perämiehensä seuraamana.
+
+Rejer oli pulassa sekä kunniavelasta että muusta! Tässä ei enää ollut
+kysymyksessä tahtoiko hän tai ei. -- Elämä "The Pearlilla" oli kuin
+hienossa ravintolassa, sanoi hän, ja rahaa korvia myöten!
+
+"Pretty fellow, the norseman! meidän täytyy laivalle tällä hetkellä, my
+boy!"
+
+Kadulla tapasivat he göteporilaisen.
+
+"Viisikymmentä dollaria kuussa 'The Pearlilla!'" -- huusi Rejer; --
+"Bahiaan ensin ... en ota kauemmaksi hyyryä!"
+
+"Tuhannen pirua! -- minä tulen mukaan!"
+
+Asia päätettiin heidän kulkiessaan laivalle.
+
+Tämä oli täynnä äsken hyyrättyä väkeä, -- kummallisia naamoja
+kaikkialta! Venheen pohjalla näkyi seljät kahdesta täydellisesti
+juopuneesta, mustasta jätkästä punaset paidat yllä...
+
+"Liikkeelle!" -- kaikui komento.
+
+He olivat iloisia ja lauloivat toistensa suuhun, kunnes pääsivät laivan
+luokse, johon kului hyvä aika, sillä "The Pearl" oli laskettu kauas
+pitkin virtaa.
+
+Päästyään laivalle kohtasi heitä kuitenkin hyvin odottamaton
+vastaanotto, kun heidät tuotapikaa ilman mitään selityksiä komennettiin
+lastaustyöhön. Raskaita säkkiä ja laatikoita oli pinottain ja koko
+joukko lastia oli vielä laskematta alas; näytti siltä kuin työstä
+yht'äkkiä olisi heretty kesken.
+
+Tämä oli hävytön kolttonen! -- täydessä ristiriidassa kaiken
+amerikalaisen menetyksen kanssa, jonka mukaan kaikki pitää oleman
+valmiina purjehdukseen, kun hyyrynottaneet saapuvat laivalle, niin että
+he pääsevät kaikesta lastauksesta. Vaan täällä ei näkynyt olevan mitään
+tehtynä purjehduskuntoon pääsemiseksi; eikä miehistökään ollut juuri
+muuta kuin puolilukuinen!
+
+Tyytymättömyys ja suuttumus oli ääretön. He olivat tulleet sinne
+houkuteltuina mitä loistavimmilla lupauksilla, ja nyt, silmänräpäys sen
+perästä, seisoivat he silmä silmää vastaan koko joukon kanssa röyhkeitä
+upseereja -- melkein yhtä monta kuin heitä itseään, -- jotka uhaten
+revolvereilla ja raskailla käsnäsauvoilla pakoittivat heitä raskaasen
+työhön.
+
+Silmänräpäykseksi syntyi hämmästyksestä äänettömyys. Seuraavassa
+riensivät kaikki niinkuin yksi mies matruusinruhviin ja varustautuivat
+siihen niinkuin linnoitukseen.
+
+Taistelussa, joka nyt syntyi, onnistui upseerien murtautua lävitse ja
+vetää pari etumaisinta kannelle. Kaksi muuta, joita ajettiin takaa,
+pakeni jäähdyttimeen. Vastarinta kävi kuitenkin niin voimakkaaksi, että
+hyökkäys ruhvia vastaan keskeytettiin toistaiseksi; -- vaan ainoastaan
+siksi, että kannella tulisi tilaa niiden kahden polosen kiinnisaadun
+ruoskimiseksi niin julmasti ja surkeasti, että sen olisi pitänyt
+liikuttaa kiveäkin.
+
+Tämä antoi semmoisen tuloksen, kuin sillä tarkoitettiinkin -- että
+matruusit tulivat esille miesmieheltä allapäin ja suostuivat pitemmittä
+mutkitta rupeamaan työhön.
+
+Yöksi suljettiin heidät taas ruhviin, jossa saisivat varmuuden siitä,
+ett'eivät pääsisi karkaamaan, ennenkuin ankkuri nostettaisiin.
+
+Oli pimeä siellä auringon paahtamassa raskasilmaisessa huoneessa.
+
+Kaikki -- paitse niitä kahta sikahumalassa -- olivat yksimielisiä
+siitä, että heidän piti päästä laivalta, maksoi mitä maksoi!
+
+Tuumittiin äänettöminä; tutkittiin ja koetettiin lankut ja luukut sekä
+ajateltiin jokaista mahdollisuutta ulospääsemiseen; pikainen toiminta
+oli tarpeen!
+
+Seinään kaivettiin aukko; ja kello puoli kaksi yöllä hiivittiin yksi
+kerrallaan kirvesmiehen asehuoneesen ja sieltä pilkkopimeälle kannelle.
+
+Yksi meni sukkajalassa peränpuolelle, jossa he olivat nähneet suuren
+vihaisen koiran. Se sai päänsä halki ääntä päästämättä.
+
+Kolme asetettiin vahdiksi pursimiehelle, joka nukkui ja jota tällä
+epätoivon hetkellä olisi kohdannut onneton kohtalo, jos hän olisi
+herännyt.
+
+Kaikki venheet huomasivat he kuitenkin kauhukseen laivalle vedetyiksi
+ja kiinniköytetyiksi. Upseerit olivat tehneet paon mahdottomaksi.
+Yht'äkkiä juohtui jonkun mieleen, että oli nähnyt ison venheen nuorassa
+laivan perässä -- vaan kuinka päästä sinne perälle kantta myöten?
+mahdotonta!
+
+Silloin äjähti göteporilaisen päähän mennä pitkin touvinreikää ja alas
+ankkurivitjoja sekä antaa pimeässä väkevän virran viedä itseään pitkin
+laivankuvetta, kunnes saisi venheen käsiinsä. Suurella vaivalla
+onnistuikin se.
+
+Mutta näkyi taas, että köytenä, jolla se oli kiinni laivassa, oli
+rautavitjat; tie oli jokapuolelta suljettu!
+
+Taas ui kolme miestä pimeässä pitkin laivan sivua auttamaan vitjain
+murtamisessa.
+
+Vihdoinkin saivat he sanomattomalla varovaisuudella venheen ääneti
+kuljetetuksi touvinreiän alle.
+
+Heidän laskeutuessaan miesmieheltä alas taittui tullo rasahtaen, niin
+että pursimies heräsi.
+
+Ne, jotka vielä olivat laivalla, heittäytyivät nyt suinpäin venheesen.
+Pari kolme putosi veteen ja pelastautui pitämällä venheen laidasta
+kiinni. Toiset seisoivat sullottuina kuin sillit venheessä!
+
+He olivat tuskin lykänneet venheen laivan sivusta, kun jo kuulivat
+upseerien hyökkäävän etukannelle ja napsuttavan revolveria vireesen.
+
+Tulenleimaus seurasi toisensa perästä ja he kuulivat luotien
+suhinan korvissaan; vaan, kiitos pimeydelle, kovalle virralle ja
+kiinniköytetyille venheille -- he pääsivät maalle! --
+
+-- Noin kello viisi aamusella asettui Rejer ja göteporilainen taas
+vanhoihin, tuttuihin majoihinsa Alert'illa; vaan ei kumpikaan heistä
+nukkunut sinä yönä!
+
+Rejer'istä tuntui kuin hän olisi kokenut jotakin, ja sitä paitse oli
+hän parantunut Amerikahoureestaan.
+
+Kun hän kuvitellen mielessään edellisen päivän vaihtelevia kuvia makasi
+majanseinään päin kääntyneenä, kohosivat vaaleat, värittömät,
+säännölliset kasvot häntä vastaan, vaalea tukka ja raukeat, pyöreät
+maidonsiniset silmät, joihin voi katsella melkein kuin muodottomaan
+savuun!... Kimeltelevän valkoset, pienet hampaat ja leuka, joka näkyi
+ikäänkuin vetäytyvän suun alle...
+
+"Niin, kyllä hän oli haikala!" -- huudahti hän.
+
+"Lizzy Pumpko!" -- vastasi göteporilainen majastaan... "Niin paljon
+olen minä kuullut Montrealissa, ett'ei Pumpista pääse kukaan, ennenkuin
+hän on kaupannut hänet kolmeksi vuodeksi Kap Hornin seuduille tai
+olemaan orjana Guinea-reitillä!" --
+
+Nostokone oli käynnissä! he nostivat ankkurin ja varppasivat itsensä
+liikkeelle lähteäkseen Quebeciin. Nostolaulu kaikui sammuvasti:
+
+    Het' ankkurimme nielas hai,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+    Kun Portlannissa pohjaan sai,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+
+    Ja sitten varpit kiskottiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+    Ja viinaa päälle ryypättiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+
+    Kun kortit viimein etsittiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+    Niin vaatteet panttiin saatettiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+
+    Voi-lastit sitten purjettiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+    Ja neekereitä kaupittiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+
+    Siit' nuora kaulaan käärittiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+    Niin loppu-polska tanssittiin,
+      Ho-ii-oi, näin se käy!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Alert'in mennessä eräänä syksynä kotiseudulleen, Fredriksvärniin,
+seisoi Rejer surullisissa mietteissään. Kaupunki oli kolean, aution
+saariston sisäpuolella, joka muodosti kulkuväylät, ja hänen taskussaan
+oli melkein yhtä kolkkoa ja tyhjää hyyrystä!
+
+Hän ei tällä hetkellä ollut miellyttävällä tuulella nähdessään
+entuudestaan tuntijan tajunnalla kotimaansa harmaat, paljaat ja koleat
+saaristot. Kolme viikkoa sitten oli hän antanut Bremenissä perämiehen
+lainata itseltään melkein viimeiseen kolikkoon hyyrynsä.
+
+Perämies oli "valitettavasti sittenkin typötyhjä!"
+
+Tästä lainauksesta oli Rejer mies mielestään; sillä siitä näkyi, ett'ei
+perämies, huolimatta heidän nykyisestä suhteestaan päällikön ja
+käskyläisen, ollut unhottanut, millä kannalla he ennestään olivat
+seisseet toisiinsa, vaan myönsi hiljaisuudessa hänen olevan
+samanarvoisen itsensä kanssa.
+
+Toinen puoli asiaa oli kuitenkin se, että ne varat, joilla hänen nyt
+olisi pitänyt ottaa perämiehen tutkintonsa, olivat tiessään. Hän oli
+juuri säästänyt tämän jäännöksen, voidakseen olla likipitäen työstä
+vapaana ne talvikuukaudet, jotka Alert seisoi korjattavana; -- ja nyt
+sattui perämiehen pula niin sikamaisen sopimattomasti juuri hänen
+hyyryonnettomuutensa perästä!
+
+... Ilman rahoitta ei mitään perämiehen tutkintoa, se nyt oli enemmän
+kuin päivän selvä asia. -- -- -- Se on, joll'ei sitä kuitenkin
+ottanut!... Hm! saamalla jostakin työtä ja lukemalla öisin?...
+
+Niinpä kyllä, lukea öisin!
+
+Ikäänkuin hän ei olisi kylliksi nukkunut ja kuorsannut majassaan niinä
+kolmena vuonna Alert'illa!...
+
+Ja sitten myömällä niin paljon kuin mahdollista omaisuudestaan ...
+myömällä kellonsa, rintaneulansa ... pyhävaatteensa.
+
+Kasvot kävivät päättäväisiksi ja ankaroiksi, leuka ulospistäväksi, ja
+hän vihelsi hampaittensa välitse.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Rejer on sekä herättäjä että puunhakkaajana.
+
+
+... Vaan miksi kulki tuo reipas velikulta alinomaa niin unisena ja
+kalpeana? Tuolla haukotteli se hirtehinen taas, juuri kuin meni
+koulunovesta!...
+
+"Kuuleppas!" -- huusi purjehdusopettaja äkkiä hänelle takaapäin --
+"sinä Juhl -- sanos minulle tässä kahden kesken ... miksi sinä käyt
+niin ohuissa vaatteissa?"
+
+"Minäkö? -- minulla ei ole koskaan vilu!"
+
+Rejer tunsi kopeutensa kovasti loukkautuneen meriupseerin edessä:
+
+"Ei hätää! -- sukuni on varakasta -- jos vaan tahtoisin vaivata sitä."
+
+"Niin, niin, ystäväni! tämä oli vaan hyvää tarkoittava kysymys!" -- Hän
+päästi Rejer'in menemään pienellä päännyökkäyksellä.
+
+Purjehdusopettaja oli saanut oppilaan, josta hän oli hiukan ihmeissään.
+Hän saattoi välistä istua ja haukotella niin kauheasti tai ääneti
+tukahuttaa haukotuksen toisensa perästä, niin että olisi voinut luulla
+hänen olevan sekä laiskan että haluttoman. Vaan jos oli jotakin, jota
+hän ei ymmärtänyt, nousi hän kysymään ja pitkitti hiljaa, vaan
+ikäänkuin tyytymätön juonne nenän ympärillä, ja väsymättömästi
+kysymistään ja syyn tiedustelemistaan, kunnes se lopulta selvisikin
+hänelle. Hänessä oli jotakin järkähtämättömästi eteenpäin
+persoonassaan! Vaan yhä enemmän ja enemmän selveni opettajalle, että
+mitä hän kerran oli näin saanut pääkoppaansa ajetuksi, pysyi se siellä
+paremmin ja varmemmin kuin kenenkään muun. Hänestä näytti tulevan tämän
+vuoden paras oppilas.
+
+Ensi päivinä, kun Rejer vielä neuvottomana samoili ympäri, oli hän
+useita kertoja seisottanut leivosvasun kohdalle pääkadun kulmassa, ja
+mitä enemmän hän kyseli ämmältä, joka siinä istui myömässä, sitä
+selvemmäksi hänelle kävi, ett'ei hän kuitenkaan ollut joutunut ihan
+huonoihin käsiin. Ämmä tiesi, kuinka saisi päällystakin ja kellon
+myödyksi ja antoi hänelle monta muutakin hyvää neuvoa. Sillä matami
+Wahl eli "Wallan," niinkuin häntä yleisesti nimitettiin, oli laajoissa
+asioissa. Hänellä oli hyvin toisistaan erilaisia asioita, johtuvia
+leivoskaupasta viranhakijain ja kadettien kanssa, hän osteli heidän
+vanhat vaatteensa, palveli heitä, herätti toisia aamusella sekä
+toimitti sitä paitse koko joukon muita tehtäviä, jotka tuottivat
+hänelle jonkun pienen raha-ansion.
+
+Häneltä oli Rejer saanut vuokralle pienen huonekölsän, kyökin uunin
+takana, ja siellä tehtiin nyt yötyötä viikko viikolta.
+
+Hänen edessään talikynttelin valossa oli korkealla siipipöydällä
+laskutaulu, jolle hän teki muistiinpanonsa ja laskunsa.
+
+Hän istuu vanha, rikkonainen ja tervanen mekko yllä, hattu päässä ja
+kaulaliina kaulassa, sillä uunissa ei ollut puita. Silloin tällöin
+nousee hän pieksämään itseään lämpöiseksi tai puhaltamaan punaisiin
+kohmettuneihin käsiinsä, joissa piirustin ei enää tahdo pysyä.
+
+Herättäjäkello seinällä lyö nyt rämisten ja meluten neljää.
+
+Nyt oli hänen lähteminen ulos herättämään -- ensin leiripaikan
+sairashuoneen porttivahtia, sitten kanunanlaukasijaa, sitten
+neljännestä vaille viisi kolkuttamaan ovelle puolella tusinaa
+merikadettia, joilla on kiireitä lukuja joulun edellä ja pitää nousta
+niin varhain ylös; -- hän oli ruvennut Wallanin sijaiseksi
+vaivaloisessa herättäjätoimessa talviaamuina. Sitten taas kello puoli
+kahdeksan hakkaamaan puita kanunamiehelle, jossa hän joka aamu sai
+kahvia ja kaksi voileipää. Miten hän kaipasi kahvia, tuota lämmintä
+kahvia ja voileipää!... Hänen teki mielensä sadatella vatsaansa, joka
+alkoi kurista ja porata aamiaista jo kello neljä aamusella!
+
+Ja huolimatta siitä, että hänellä aamupuhteella oli niin paljon
+toimittamista, tuli se kuitenkin hirveän pitkäksi hänelle! -- hän
+hakkasi puita, niin että lastut lentelivät, saadakseen vaan sisällistä
+ääntä kuulumattomaksi -- ei rinnassaan; silla siellä tiesi Rejer ...
+huu! -- Jansen haa! -- Juhl ... rätsis -- nyt katkesi puu! -- mitä hän
+tahtoi, vaan vatsassa... Se saattoi huutaa järkileipää, pyhäleipää,
+vehnäpullia, rinkeliä, sanalla sanoen kokonaisia pinoja kaikellaisia
+ruokia, joita hänen mielensä vaan kuvitteli.
+
+Ja kun hän sitten vihdoinkin oli lopettanut, niin täytyi hänen
+kuitenkin välistä vieläkin odottaa! ... he eivät pitäneet mitään
+kiirettä hänen kanssaan niinä päivinä, kun kanunamiehelle kannettiin
+aamiaisensa laivanveistämölle.
+
+Hän tahtoi kahvinsa paikalla, se mies, olipa hän sitten kotona tai
+ulkosalla, ja niin pitäisi kaikkien olla! -- hän oli vanha sotalaivan
+jätkä, joka tiesi pitää talonsa komennossa! ... ja jos Rejer joskus
+saisi oman kodin, niin -- niin, silloin tahtoisi hän nähdä sen, joka
+uskaltaisi viivyttää häneltä kahvia minuutinkaan!... Hän paiskasi
+kirveen mäelle, otti sen taas ylös ja iski kovalla lyönnillä
+hakkauskantoon. Hän oli päättänyt työnsä.
+
+Kas niin, nyt tulivat ne neljä koululaista vihdoinkin väliin; -- hän
+kuuli niiden jankkaavan sisarelleen sekä ovia avattavan ja suljettavan
+siellä sisällä.
+
+Oikein tukeva taloudenpitäjätär! ... harmaa puolivillainen hame ja
+siniset silmät ja kodikas, -- sakeata vesivelliä, tuo!
+
+Rejer tuli hiljaa ja ujosti... Kah, kanunamies oli kotona tänään; --
+sitähän hän arvelikin! Niin, silloin oli neiti täsmällinen; muutoin ei
+tahtonut loppua tullakaan tuosta kahvin ja aamiaisen käärimisestä
+esiliinaan isää varten! Hänhän oli kerran yrittänyt jotakin semmoista
+kuin pyytää häntä ensin viemään sitä isälle laivanveistämölle; vaan
+silloin oli hän antanut hänelle niin röyhkeän -- "ei ole aikaa!" --
+ett'ei hän enää koskaan uudistanut pyyntöänsä!
+
+"Hyvää huomenta!" tervehti Rejer tullessaan lämpöseen kyökkiin, jossa
+kahvinhaju tuli hänelle vastaan; -- "syli on hakattu!"
+
+"Hyvää huomenta, ystäväni!" -- kanunamies puhui tanskalaiseen tapaan ja
+sanoi aina "ystäväni," "harvinainen ystäväni" -- hän istui laakea,
+punonaisilla varustettu meriunivormulakki päässä kyökin penkillä ja
+hämmensi kahvia... "Hyvää huomenta, ystäväni!... Istu... Vai niin!"
+
+Paksu ja lyhyt sekä puujalkainen oli tämä "haubitsari," niinkuin
+ainakin Wallan kutsui häntä.
+
+Saara tuli kahvi ja molemmat voileivät lautasella.
+
+"Hm, hm!" -- ryvästeli kanunamies vähänväliä, kahvia hämmentäessään,
+jolla aikaa Rejer, niin kauniisti kuin taisi, iski hampain paksuihin
+ruisleipäviipaleihin ja laski niiden riittäväisyyttä hammasrivin voihin
+muodostamista renkaista... Minkä eläimen näköinen kanunamies oli,
+istuessaan siinä puujalka suorana eteenpäin, pyöreä lakki päässään ja
+harmaatukkaisena, suippuiset korvat pörröllään molemmilla puolilla
+lakin alta, ei Rejer voinut saada selville ... oliko se vanha susi,
+leveänenäinen ja isosuinen, joka aina näyttää ikäänkuin katsovan
+siihen, mitä ajattelee, tai viekas kettu, tahi viatoin jänis, joka
+istui takajaloillaan? -- Hän sieppasi pari kertaa itselleen tilaisuuden
+vilaista hätäisesti häneen, sillä aikaa kuin äänettömyyttä kyökissä
+ainoastaan häiritsi kanunamiehen ryvästeleminen, tuo hm ... -- hm! --
+Ukko oli varmaankin maannut pitkään tänään eikä ollut vielä ehtinyt
+oikein virkistyä. -- Ei, jotakin muuta se näkyi olevan...
+
+"Hm! ... hm!" -- sai hän viimeinkin sanotuksi -- "lukea perämiehen
+tutkintoa ja hakata puita ... hm ... hm, ei tahdo oikein sopia yhteen!"
+
+"Eipä erittäin!" myönsi Rejer.
+
+"Tyhjentänyt hyyrynsä kuiviin ja niin edespäin? ... hm ... hm!" --
+kysyi kanunamies varovasti pälyen häneen.
+
+Rejer kekisti vaan niskaansa hiukan. Ei liikuta sinua! ajatteli hän.
+
+"Ja sitten tullaan kotiin ja pitäisi suorittaa luvattu perämiehen
+tutkinto?" -- pitkittyi puhe.
+
+Rejer oli vaiti.
+
+"-- Ja sitten ... niin, sitten hakataan puita ja tehdään yö päiväksi?"
+
+Rejer tunsi, kuinka tytär, joka näköjään innokkaasti kirkasti
+vohvelipannua, tutkivasti pälyi häneen, isän pitäessä tutkintoaan.
+
+"Eikö totta, ystäväni?"
+
+Se ei ollut jänis eikä kaniini... Se oli -- pyöreine päineen, soukeine
+kasvoineen ja märehtivine suurine leukoineen -- viisas koira ja vielä
+päälliseksi semmoinen, joka varustautui puremaan! -- Tytär oli hänen
+näköisensä, -- se oli vaan hieno, nuoltu pentu hänen seurassaan... No
+niin, voihan sattua, että he huomaavat edessään aivan toisenlaisen
+olennon kutu aavistivatkaan!
+
+... "Ja, sitten ei uskalleta kirjoittaa kotiin, harvinainen ystäväni?"
+
+"Eikö uskalla?" pääsi Rejer'in huulilta.
+
+"Pidetään parempana hakata puita, olla herättäjänä ja tehdä yö päiväksi
+oudossa kaupungissa..."
+
+"Joll'ette tarvitse minua, kanunamies Rördam! -- niin hyvästi!" --
+ennättihe nyt Rejer nielaisten äkkiä viimeisen suupalan. Hän otti
+lakkinsa, nousi seisalleen ja oli jo tarttunut oven pyörään, kun
+kanunamies innokkaasti viittoi kädellään:
+
+"Ei, ei, ei, harvinainen ystäväni! ... harvinainen ystäväni! -- niin ei
+ollut ajatukseni -- ei ajatukseni! -- Istu, istu, istu vaan puulle!
+Päinvastoin! -- mitä tahdoinkaan sanoa, hm!... Se on hyvin hyvästi ...
+siivosti; .. että nuori mies kuitenkin voipi ottaa perämiehen
+tutkintonsa! Voisihan tehdä jotakin kehnompaa kuin sen... Kas niin,
+istu nyt vaan puulle... Tee hyvin, nämä ovat hyviä rinkeliä..."
+
+Rejer kiitti paljon
+
+"Tarjoa sinä hänelle, Saara!"
+
+Rejer oli yhä taipumaton ... oli täysin ravittu!
+
+"Oli jotakin, josta meidän piti puhua, harvinainen ystäväni!"
+
+Ja nyt tuli Saara toinen kuppi höyryävää lämmintä kahvia kädessä. Kun
+hän sitten taas sysäsi rinkelilautasen hänen eteensä pöydälle, sanoi
+vanhus ystävällisesti:
+
+-- "Kas niin, ota nyt vaan ... elä ujostele!"
+
+Ujosteleko? -- luulivatko ne sitä hänestä! -- hän otti lautaselta ...
+suuria, pulleita vehnärinkeliä...
+
+"Niinkuin tiedät, ystäväni, emme me jouluna hakkaa puita!"
+
+Rejer vastasi tietävänsä sen, mutta, sanoaksemme totuus, se oli suuri
+ereys hänen laskuissansa; pitihän joulunakin syödä aamiaista!
+
+"Ainoastaan sitä tahdoin sanoakin!" -- muistutti haubitsari.
+
+Rejer istuutui hetkisen ja puisteli kahvikuppia saadakseen viimeisen
+sokerin suuhunsa; -- hän näki hengessään hauskan joulun, vaan vastasi
+huolettomasti pannessaan kupin pöydälle:
+
+"Vai niin, olkoon sitten sinänsä! Paljon kiitoksia kahvista!" -- Hän
+nousi taas lähteäkseen.
+
+"Ei, kuuleppas nyt, ystäväni! -- me sovimme kyllä, luullakseni! Jos
+vaan tahdot hakata vuoden tarpeen siellä vajassa ennen pyhiä sitä
+myöten kuin me saamme ajetuksi kotiin jäännöksiä laivanveistämöltä,
+niin voit syödä päivällisesi täällä meillä joulun aikana... Nuorille
+miehille ei ole hyvä alinomaa syödä heikkoa ruokaa."
+
+Rejer mietti hiukan. Hän tunsi tämmöisen hyväntahtoisen sopimuksen
+mukaan pikemmin tulevansa hakkaamaan paljon kuin vähän.
+
+"Sinä et saa pakoittaa häntä, isä! Merimiehillä on toinen tapa viettää
+joulua!" -- sanoi Saara vähän ärsyttävästi samalla kuin hän ripeästi
+puisti käsistään jauhot, joita niihin oli jäänyt vohvelin juurta
+hämmentäessä. Kaikki kävi häneltä kuin tanssi, ensin munat ja sitten
+jauhot! -- Hän ei suinkaan näyttänyt turhanpäiväiseltä siellä
+kyökissään.
+
+"No niin, sama se!" ... lupasi Rejer.
+
+Ja niinä kuutena päivänä ennen joulua seisoi hän väsymättä koko ajan,
+kuin oli vapaa, kanunamiehen puuvajassa, hakkaamassa ja pilkkomassa,
+niin että hiki juoksi pakkasessa, ja tulivat täyteen rakkoja.
+
+Iltapäivällä tuli Saara vajaan tuoden olutjuustoa ja voileipiä, ja hän
+oli niin huolehtiva, että lainasi hänelle parin kanunamieheltä jääneitä
+vanhoja lapasia, vaan muutoin ei hän sanonut sanaakaan, -- ja samanhan
+se tekikin.
+
+Hän ei ollenkaan ollut niitä naisia, jotka liekehtivät tunteittensa
+vallassa ... vahva ja päättäväinen niin että kyllä olisi voinut heittää
+miehen tantereesen!... Hän tuli aina ulos rientäen joulukiireessään
+maitoinen purje esiliinana...
+
+Hän katsoi aina puihin, eikä hakkaajaan, ikäänkuin olisi tahtonut
+laskea, kuinka paljon hän oli hakannutkaan... Vaan Rejer huomasi kyllä,
+että hän kummasteli häntä... Omituinen väre oli hänen suunsa ympärillä,
+melkein kuin hän olisi tahtonut sanoa, ett'ei hän todellakaan voinut
+ymmärtää, kuinka niin pitkä matruusi oli voinut joutua heidän vajaansa!
+
+Iltasella, kun Rejer tuli kyökkiin jättämään lyhtyä, oli siinä
+paraiksi, jos hän huomasi hänet ja nyökäytti päätään alustaessaan ja
+kääriessään taikinansa ... ja roteva hispanjatar oli hän niskansa
+suhteen, ojennaitessaan taikinakaukalosta ja pyytäessään hänen
+jättämään lyhtyä; -- hän tiesi näyttävänsä kauniilta!
+
+Hän oli jo sytyttänyt kynttelin ja asettunut lukemaan pienessä kylmässä
+hökkelissään, kun hän kuuli Wallanin tulevan raskaine vasuineen
+porraskäytävässä. Hän meni ulos avaamaan ovea ja näyttämään tulta
+hänelle.
+
+"Kiitoksia! -- Te olette oikein kohtelias ja hieno mies, sen uskallan
+sanoa kaikille ja jokaiselle ... ja se on päivän totta! -- Huu,
+sulkekaa porstuan ovi, Juhl!... Huude on niin paksu, ett'ei se tahdo
+sulaakaan ... pakkanen ei koskaan ole niin purevaa muulloin kuin
+kuutamolla!"
+
+Hän kantoi ämmän toisen vasun ja odotti kynttelin tynkä kädessä, kunnes
+hän ehti sytyttää tulen pesään... Hän haisi vähän viinalta, niinkuin
+tavallista oli hänen tullessaan kotiin iltasilla.
+
+"Niin, niin," -- laverteli hän riisuessaan enimpiä kääreitään -- "ja
+sitten minä sanon koko teidän kasvatuksenne olevan paremman kuin
+tavallisen matruusin... Voisin kyllä kertoa, kuka tänään tuli vanhan
+Wahl-muorin luokse... Se ei ollut sen pienempi herra kuin itse
+luutnantti perämieskoulusta. Eipäs vaan, eikös ollut niin..."
+
+Rejer höristi korviaan...
+
+"'No, vanha Wallan! -- saatteko hyvin kaupaksi leivoksianne
+joulunpyhinä?' sanoi hän.
+
+"'Jotakuinkin, mutta, herra luutnantti! Kiitos ja kunnia kysymästänne,'
+-- sanoin minä... 'Ainahan niitä vähin menee... Niin kyllä, meneepä
+niinkin!'
+
+"'Olkaa varoillanne, Wallan!' -- sanoi hän -- Hän on aina niin
+leikkisä, tiedättekös. 'Nyt me tulemme tutkimaan teidän laskujanne. Te
+saatatte nuorison maantielle! sanotaan. Voin panna pääni pantiksi
+siitä, että he ovat teille velkaa jok'ainoa -- aivan niinkuin
+muinaisinakin aikoina,' sanoi hän ja iski silmää. Niin, eikös hän
+sanonut niin!... Sillä saatte uskoa" -- hän katsoi veitikkamaisesti
+pienillä harmailla silmillään häneen -- "hänellä oli vuosilaskut
+minulle, kunnes hän tuli aliupseeriksi; hän oli kaikkein ahnein
+kakkuihin ... vaan, -- ei hän muista sitä, enkä minä muista sitä. Me
+vaan laskemme leikkiä! Hän kyllä olisi viimeinen, joka hennoisi ottaa
+vanhalta matami Wahl'ilta hänen elinkeinoansa... Yht'äkkiä pisti hän
+keppinsä lumeen... 'Kuulkaas, Wallan,' sanoi hän -- 'minkä kummallisen
+otuksen te olette tallettanut?' ja -- antakaa anteeksi! hänhän on niin
+leikkisä -- täytyykö hänen maksaa erittäin nenästään? -- 'No niin, te
+saatte olla hyvä poikaa kohtaan, Wallan! sillä jos hän jatkaa, niinkuin
+on alkanut, niin haukottelee hän kyllä itsensä perämiehen tutkinnon
+lävitse!... Vaan käsirahoista taitaa olla puute,' sanoi hän; ja sen
+sanottuaan nauroi hän ja läksi."
+
+Wallan oli iloissaan siitä huomiosta, jota hänen hyyryläisensä oli
+herättänyt. Hän puhui yhtämittaa, tehdessään tulta ja heinävasusta,
+jossa hän päivillä piti istuessaan jalkojaan, appoi hän useita vanhoja
+mattokääröjä kyökin muurille kuivamaan.
+
+"Vanha Wahl-muori on kyllä nähnyt parempiakin päiviä, rakas Juhl'ini! --
+silloin kuin palvelin kammarineitsyeenä Kjäkstadissa ... ja pu'in
+kumpasenkin röökkynän tanssiaisiin, niin hienoiksi kuin nuket sekä
+silkkiin että harsoihin!... Ja kun he aamusilla tulivat kotiin
+kaupungin tanssiaisista ihan vaahtoisilla hevosilla ... ja he tulivat
+kammariin ... ja röökkynä Nella ei koskaan tahtonut paneutua levolle,
+vaan istui ylhäällä suuressa salissa ja tuijotti aamukoitteesen sekä
+itki ja itki... Vaan Anna Wahl kyllä tiesi, mitä hän itki... Kyllä kai,
+kyllä kai!...
+
+"Hän itki nyt sitä kaunista luutnantti Engelsköniä, jonka kanssa hän
+oli salaa kihloissa... Vaan se toinen, hän, joka makasi siellä sisällä
+nukuksissa, hän ei tarvinnut itkeä... Sillä hän osasi punoa niin
+hienosti ja viekkaasti kaikissa käänteissään, että kun aika kului ...
+neiti Nella matkusti Kööpenhaminaan, kun luutnantti ja sisar viettivät
+häitään Kjäkstadissa!... Kyllä kai röökkynä Nella muistaa Anna Wahlin,
+kun tämä peitteli hänet rekeen ja antoi hänelle Hoffmanin tippoja!...
+Hän itki, niin ett'ei tahtonut osata lakata... Kyllä kai, Anna itki
+myös, niin että teelusikka olisi tullut täyteen hänen kyynelistään ...
+mutta hänen täytyi lukea tipat rehellisenä palvelijana ...
+kolmekymmentä kappaletta... Röökkynä Nella otti ne suuhunsa silmät
+ummessa... 'Hyvästi Anna!' -- sanoi hän -- 'elä kerro kellekään, mitä
+tiedät.'
+
+"-- Vaan Kjäkstadissa ei enää tullut yhtään iloista päivää, sillä hän
+ei ollutkaan niin suloinen, kuin näytti, tuo luutnantti!... Kyllä kai,
+vanha palvelijatar voisi kertoa paljonkin elämästään ... ja hyviä
+päiviä minulla oli ... muuta en voi sanoa!... Eikös vaan, olipa
+niinkin! Vaan jokainen tahtoo niin kernaasti muuttaa asemaansa ja
+pistää jalkansa oman pöydän alle. Naiset eivät siinä suhteessa ole
+erilaisia ... ja sitten syöstään sokeasti kohtaloaan kohti,
+Jumala paratkoon!... Wahlilla oli silloin viinakauppa ja asunto
+kaupungissa ... eikä hän siihen aikaan juonutkaan erittäin paljon ja
+oli hyvissä varoissa... Vaan aikaa voittaen kävi se pahemmaksi ja
+pahemmaksi! ... ja kun hän kuoli, oli talossa kaikki koluttu ja
+tyhjennetty ... niin että Annan täytyi turvautua kaupitsijattaren
+vasuun.
+
+"Ja kulmamäelle olen nyt istunut maaliskuussa kolmetoista vuotta...
+Vaan minä kiitän Jumalaa, joka on laittanut kaikki niin hyvin
+minulle!... No ei, ei, -- nyt teidän täytyy odottaa ja juoda kuppi
+kahvia vanhan Wahl-muorin kanssa!"
+
+Kuta enemmän hän puhui, sitä vilkkaammaksi kävi hänen sanatulvansa.
+Hänen pyöreät, vaaleanharmaat kasvonsa harmaine karvatöyhtöineen
+reunasilla, pieni palleroinen nenänypykkä, suurempi pyöreä leukapallero
+ja ne kaksi vielä suurempaa palleroa, poskipäät, loistivat, kun hän
+yksinäisellä kulmahampaalla kummallakin puolella suuta ikäänkuin
+haukkasi vahvistukseksi puhelleen ja nyökytti päätään kuin mursu.
+
+... "Ja sitten minä kuulin teidän sopineen niin hyvästi kanunamiehen
+kanssa, rakas Juhl'ini!
+
+"Vanha haubitsari ja minä olemme vanhoja kaupungin lapsia... Niin, aika
+se kuluu! -- Niin kyllä, niin! vaan nyt kulkee hän niin kopeana ja
+äreänä yhdellä jalallaan ... vaan silloin oli hänellä kaksi, ja ne
+olivat oikein terveitä molemmat kerran maailmassa; sillä ei kukaan
+lentänyt salin permannon yli niinkuin hän... Niin, niin, vaan kun hän
+ensi kerran tuli kuninkaan Kyöpenhaminasta ... oli hän jungmanni
+silloin... Silloin saattoi tapahtua, ett'ei Anna Ludvigsen kahta kertaa
+katsonut ympärilleen, ennenkuin sai hänet kintereilleen! Korkealla
+kantoi hän päänsä ... eikä tytärkään totta paratkoon, ollut notkeampi
+niskastaan... Me olimme kunniallisia nuoruudessamme, rakas Juhl'ini --
+vaan niin jäykkä kuin Saara Rördam...
+
+"Miesväki ei pidä koskaan semmoisesta omavaltaisuudesta ...
+ainakaan ulkonaisesta, ennen naimista. He eivät tahdo semmoista
+orjanruoskapensasta taloonsa! -- sillä vaikka siinä nuorena olisikin
+kuinka monta ruusua, niin jää ainoastaan varvut ja okaat kuitenkin
+lopulta jäljelle, säädyllisesti puhuen!"
+
+Vaan Wallan istui siinä kaulaliina pään ympärillä ja sukkajalassa sekä
+lämmitteli jalkojaan uunin edessä. Hän oli sytyttänyt liitupiippunsa ja
+nyt poltteli hän ja nautti elämää kuivasti ja vaivaloisesti vietetyn
+talvipäivän jälkeen. Lämmin, joka liekitsi uuninsuussa hänen istuessaan
+ja polttaessaan miettiväisenä, oli hänelle rahtunen päivänpaistetta
+elämässä.
+
+Rejer, nautittuaan kahvitarjouksen ja kiitettyään siitä vihelsi hiljaa
+mennessään huoneesensa, ennenkuin istausi kirjansa ääreen.
+
+Oli merkillistä miten juhlatuulella Wallan oli tänä iltana; se oli
+tehnyt vaikutuksen häneen, tuo luutnantti Albrechtsenin puheleminen.
+
+... Vai oli hän niin kopea, tuo Saara Rördam!... sitä oli hän kyllä
+saanut nähdä hänkin...
+
+No, hänestä nähden sai hän kyllä nostaa nenänsä, kuinka korkealle
+tahtoi... Mitä se häntä liikutti? -- Hänen tuli vaan hakata ja pilkkoa
+puita!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja Rejer nukkui joulunpyhinä! -- hän olisi kernaasti maannut
+kuorsaten koko vuorokauden läpeensä, etenkin kun Wallan tulvivassa
+ystävällisyydessään oli keksinyt lainata hänelle vanhan ruskean
+kaapunsa ohkasen peitteen lisäksi, jonka alla hän värisi ja tutisi
+kylmässä huoneessaan.
+
+Kanunamiehen punaseksi maalatussa siipipöydässä oli kylläkin levotonta
+päivällisillä. Kolme vallatonta persoa poikaa ja pieni tyttö -- lapsia
+kanunamiehen toisesta avioliitosta vanhoilla päivillä -- antoivat
+täysikasvuiselle sisarelle tekemistä eikä kanunamies itsekään ollut
+ihan vähällä tyytyväinen.
+
+Heillä oli kaalia ja tuoresta lihaa toisena joulupäivänä, ja kanunamies
+itse tilkki hänen vatsaansa annoksen toisensa perästä. Hän ei tahtonut
+kuulla puhuttavankaan mutkista polskassa -- sanoi hän -- tai tarjota
+näkymättömiä annoksia rehellisestä työstä; ja hän kyllä tiesi
+nuorison tuumat lihavadin suhteen... "Kun minä olin sinun ikäisesi,
+harvinainen ystäväni! Kööpenhaminalla, ennenkuin pääsin laivamieheksi
+fregatti Lollandille; -- vaan siihen aikaan toivoin minä aina, jotta
+voisin panna koko ruokavadin suoraan vatsaani kerralla niinkuin
+paistinuuniin!... Se oli sota-aikana. Pahinta oli vankeudessa siellä
+Englannissa, jossa saimme istua kuivilla suin ja haistella, kun ne
+paistoivat härkäpaistia sipulin kanssa..."
+
+Iltapäivällä tuli jouluvieraita ja Saaran tuttuja, joille tarittiin
+simaa ja kakkuja tarjottimella. Ne olivat sieviä, kauniita tyttöjä,
+tuntui Rejer'istä; vaan ne vetäytyivät aina nurkkaan, jossa ne
+kuiskivat ja supisivat, niin ett'ei hän, joka oli kiinnitetty
+kanunamiehen sivulle, oikein voinut päästä heitä näkemään. Hän piti
+kuitenkin heitä silmällä. Tarjottiin vähän väliä uudestaan jokaiselle,
+kun joku uusi vieras tuli -- haubitsari ei ollut kitsas -- ja niin
+täytyi heidän joka kerta tulla uudestaan sinne, missä tarjotin oli.
+
+"Hm ... hm!" -- rykäsi kanunamies äkkiä ja tuuppasi Rejer'iä, -- hän
+vilkasi puheleviin nuoriin tyttöihin...
+
+"Ole valmis nyt!... Nyt kysytään, miten vanha merimies suoriutuu..."
+
+"Isä!" -- tuli Saara pöydän tykö; hän vältti sitä puolta, millä Rejer
+oli -- "ne kuuluvat toisena uudenvuoden päivänä panevan toimeen
+tanssiaiset merimiesyhdistyksessä!"
+
+"Tanssikaa niin paljon kuin jaksatte minusta nähden, -- minulla on
+puujalka!"
+
+Hän seisoi pöydän vieressä ja nojasi kädellään siihen eikä Rejer'in
+tarkka silmä voinut olla huomaamatta sen olevan kalvosimeen asti
+punasen joulupesusta. Se oli oikein pieni pyöreä, punanen työkäsi, --
+muutoin ei ollenkaan ruma.
+
+... "Ne tulevat juuri ylipursimieheltä" -- jatkoi tytär -- "ja siellä
+oli sanottu, ett'eivät he pane nimeään sinne, ennenkuin tiedetään,
+panetko sinäkin nimesi listaan!"
+
+"Minun aikoinani olivat miespuolet yksinään maksajia, naiset tulivat
+vapaasti!" -- tokasi kanunamies.
+
+"En tiedä, minkälaisia naiset lienevät olleet sinun aikoinasi, isä!"
+
+Vanhus murisi.
+
+"No, no, isä! -- Tiedäthän, ett'en minä luvatta mene. Se maksaa sata
+markkaa."
+
+"Jokaiselta! ... jokaiselta!" -- napisi kanunamies, ... "kaksi markkaa
+minun puujalaltanikin! -- Neljä ... neljä markkaa!... Jos laskisin
+kaikki yhteen, mitä nyt viidenkymmenen vuoden kuluessa olen maksanut
+näistä iloista!"
+
+Sen mukaan kuin Rejer oli kuullut Wallanista, ei hän epäillyt
+silmäräpäystäkään, ett'ei kanunamiehen puhe ollut totta; vaan -- suurin
+osa lienee luettava ajoille ennen tytärtä.
+
+Saara oli varmaankin odottanut toisenlaista vastausta isältään; sillä
+hän seisoi nyt vähän hämmillään ja katsoi välistä pöytään välistä
+häneen samalla kuin pahoittumisen puna kohosi hänen poskilleen.
+
+"Voipihan kuitenkin välistä tuntea halua kokea jotakin muutakin kuin
+kyökissä rähkimistä ... eikähän minulla ole puujalkaa, isä!" lausui
+hän.
+
+"Jaa jaa, jaa jaa," -- peräytyi kanunamies -- "Minä en ymmärrä, miksi
+sinä ollenkaan tulet kysymään minulta, kun minun kuitenkin täytyy
+tanssia sinun pillisi mukaan."
+
+"Me kaikki tahdomme niin kernaasti tanssia, ylikanunamies!" --
+hyökkäsivät nyt kaikki naiset hänen kimppuunsa, ja yksi heistä, laiha
+valkoverinen tuli, vähän punehtunein kasvoin, esille listoineen... "Jos
+kanunamies vaan kirjoittaa, niin saamme ylipursimiehen mukaan!"
+
+Hän sai vihdoinkin siihen piirretyksi paksuilla kirjaimilla: "C. Rördam
+tyttärineen," ja riputti tupakanporoa päälle: -- "Kas niin, harvinainen
+ystäväni, Juhl! nyt tulee tilaisuus merijätkälle pyörähdellä. Maksaa
+vaan kirjoittaa nimensä -- niin, ja kaksi markkaa sitä paitse!" lisäsi
+hän kuivasti -- "vaan siihen on nuorisolla aina varoja!"
+
+Nuoret tytöt tirkistelivät uteliaasti Rejer'iä; he seisoivat pöydän
+ympärillä valmiina ottamaan listaa.
+
+"Eihän meillä ole mitään semmoista kiirettä saada jokaista
+kirjoittamaan, isä! -- Juhl'in pitää saada miettimisaikaa," -- lausui
+Saara.
+
+Rejer tulistui. Hän tunsi hyvästi, että siinä sai puuvajan jätkä.
+Kaikkein silmät olivat kääntyneet häneen.
+
+"Minulla on tapana hyvin vähän miettiä, neiti Rördam! -- Jos lista
+tulee minulle, niin saatte lukea siinä: Rejer Jansen Juhl!" -- sanoi
+hän pistävästi.
+
+Saara säpsähti; hänen sanoissaan oli ollut kovasti itsetuntoa, jota
+samaa katsekin ilmasi, ja hän ryysti kovasti R:ää sanoessaan Rejer'in
+nimessä.
+
+"Me tulemme toimeen Juhl'in nimellä yksinään" -- tuumi hän hymyillen.
+Hän räpytti hiukan silmiään katsoessaan häneen ja otti listan; "jos
+kirjoitatte toisetkin nimenne, voitte joutua maksamaan kolmen edestä!"
+
+Hispanjatar oli hän, siitä ei voitu erehtyä; vaan jos hän oli kopea,
+niin saattoi Rejer'kin olla sitä puolestaan! se ei ollut haitaksi, että
+neiti oli saanut kuulla hänen nimensä!
+
+"Häntä ei siepata niin helposti minulta!" kuiskasi kanunamies, osottaen
+piipulla Saaraa, joka juuri vieraittensa kanssa meni ovesta. -- "Sen
+sanon sinulle, ystäväni! -- Kuinka! hm! Tässä tulee toinen ilma ... sen
+tunnen puujalassani!" -- keskeytti hän irvistäen -- "olen antanut
+hänelle vähän tähystimiä ruhviin katsoakseen ympärilleen ja
+huomataksensa miehensä... Ei siinä kylliksi, että he tulla touhaavat
+laajat housut jalassa, hattu päässä ja pitkät silkkinauhat! Hän tuntee
+heidät, luulisin mä! -- hempukainen joka satamassa!... Niin, olen
+täydellisesti hänelle selittänyt suhteet! Olen tottunut puhumaan
+suoraan, saat uskoa, sanomaan asiata oikealla nimellään! -- koska
+hänellä on neljä sisarustaan hoidettavana, jos minusta aika jättää...
+Joko velaton kapteeni, Saara! -- olen sanonut, tai perämies, semmoinen,
+jossa huomaat oikeata ydintä! -- tai ei ollenkaan ketään! ...
+pundsnichts! Jos tulee matruusi -- vaikka hän olisikin kaunis kuin
+kulta! -- niin tulee pitää jäykästi suuntansa katsomatta häneen... Ja
+meriupseereista pitää heti pyrkiä tuulenpäälle ja sitten kääntää
+keulansa ja laskea toiselle suunnalle! ... ihan kokonaan toisille
+purjehdusvesille, Saara, sanon minä! se väki on kokonaan haaksirikko!"
+
+"Näetkös, harvinainen ystäväni, -- minä annan hänelle ainoastaan kaksi
+silmää päähän! ja sentähden ... hi, hi, hi, ksi ksi, ksi..." hän
+tuuppasi Rejer'iä käsivarteen, -- "pyrkivät niin monet vastatuulessa
+hänen peräänsä! Mu-utta ... hi, hi, hi, ksi, ksi, ksi," -- hän ryki ja
+sähähti ja hengästyi, "hän tietää, mitä hänen tulee ajatella."
+
+Rejer ajatteli kuitenkin istuessaan vaan sitä, miten suuri onni
+hänelle, ett'ei ollut menettänyt sinisiä hienoja merimiesvaatteitaan!
+Olihan se ollut hyvin lähellä, ett'ei mekko mennyt ennen jouluaattoa;
+hän oli antanut Wallanille jo jonkunlaisen viittauksen siihen
+suuntaan; mutta sitten tuli sopimus, että hän söisi kanunamiehen
+luona uudenvuoden aikana... Vaan joku välitys täytyi hänen ja
+Wallanin välillä alkaa, eihän kelvannut hänen olla ilman rahatta
+tanssiaisissa!... Ja oikeastaan oli hänellä omia rahoja otettavana
+perämies Lindiltä!... Se asia piti vielä tänä iltana saada selville;
+oli parasta takoa silloin, kuin Wallan oli hyvällä tuulella...
+
+"Hyvää yötä, herra ylikanunamies!" -- sanoi hän yht'äkkiä.
+
+"Noo!" -- äännähti tämä -- "joko sinä nyt lähdet? Ui, miten jalkaani
+pakoittaa!... Hyvää yötä, hyvää yötä, harvinainen ystäväni!"
+
+-- -- Kun Rejer toisena uudenvuoden päivänä harjasi hienoja sinisiä
+merimiesvaatteitansa ja asetteli jakausta päähänsä sekä sonnusti
+itseään, miten parhaiten taisi, tanssiaisiin pienen peilinsä edessä,
+murisi hän ja oli huonolla tuulella:
+
+... Tuskin olen katsonutkaan kirjoihini koko joulunpyhinä ainoastaan
+tämän tyhmyyden tähden, johon olen antautunut! -- Näyttääkseni
+keikarilta rouvasväen seassa!... Mitä minua liikuttaa heidän
+tanssihuvituksensa? -- Enhän ole täällä huvitteleimassa tai
+näyttelemässä keikarin osaa heille! -- en ollenkaan -- päinvastoin!
+
+Ja sitten ne sanovat sen maksavan vaan kaksi markkaa! Kun tulee lähtö,
+niin täytyy koko rikin olla valmiina paraadiin mastonhuipusta emäpuun
+päähän asti!... Rahoista se kaikki riippuu, jos minun täytyy joutua
+tuuliajolle kaikkine hynttyineni! -- -- --
+
+Vaan kun hänen nyt kerran täytyi mennä sinne, niin tahtoi hän nauttia
+niin paljon hyötyä siitä, kuin hän suinkin voi, ja huvitellaita!
+
+Tanssisali oli koristettu viheriäisillä kasvilla ja läkkisillä
+kynttelilampuilla pitkin seiniä sekä keskellä pari viiriä ja
+merisapelit ristissä niiden alla.
+
+Siellä tanssittiin nyt torvisoiton mukaan!...
+
+Rejer oli saanut puuvillasormikkaat käsiinsä ja rouvasihmisen
+kainaloonsa, jota hänen melkein täytyi nostaa joka kerta tanssiessaan
+hänen kanssaan; ei ollut juuri ollenkaan mahdollista siirtää häntä,
+niin raskas oli hän ja niin vähäpätöinen hänen hyppynsä...
+
+Niin se käy sen, joka ei ole tunnettu! -- Hänen täytyi harmikseen
+tunnustaa kulkevansa puulastissa olevan venheen kanssa, samalla kuin
+toiset leiasivat tanssissa täysin varustetuilla ja somasti köykäisillä
+kuunareilla tai prikillä sekä siellä ja täällä leveämmällä pyylevällä
+kaljaasilla, jotka arvattavasti kuuluivat naitujen joukkoon.
+
+Täällä kävi kaikki hieman kankeasti. Koko joukko meriupseereja
+laivastosta tai semmoisia, joilla oli vakinainen paikka
+laivanveistämössä, oli saapuvilla, ja he olivat hyvin tarkkoja
+arvoeroituksesta keskenään; sen sai kuulla puheesta oikealta ja
+vasemmalta. Jokainen ehkä vei omaisiansa tanssiin ja hänellä ei ollut
+ketään. Vaan jos he luulivat hänen olevan siellä lakasemassa lattiaa
+jokaisella rouvasihmisellä, jonka he jättivät istumaan, niin pettyivät
+he!
+
+Hänen silmänsä hakivat ympäri salia; hän tunsi että tässä oli kysymys
+hiukan pitää puoliansa... Angläsin tanssi hän tyynesti jonkun kaljaasin
+kanssa, joka oli löytänyt sataman penkillä hänen takanansa, ja joka
+kävi ruoteliin, kosk'ei Rejer tuntenut tanssia.
+
+Vaan sitten seurasi hambopolkka, ja nyt tiesi hän tehtävänsä! Hän oli
+nähnyt pienen mustasilmäisen vilkkaan olennon, pikimustine palmikoineen
+ja valkeine sitsihameineen, joka ei voinut olla kovin korkealla
+arvopykälikössä. Kasvot olivat järeät -- nenä hieman neekerikuosia --;
+vaan tanssia osasi hän, sen oli hän tullut huomaamaan. Hän seisoi
+rivissä ja keikkui oikein levottomuudesta sekä huojutti sarvenoitaan;
+kauemmas kuin matruusioppilaitten kanssa tanssimaan ei hän päässyt...
+
+Rejer oli yht'äkkiä hänen vierellään ja otti hänet ensin hambopolkkaan
+ja sitten valssiin.
+
+Hän tiesi, mitä hän teki! -- Eikä viipynyt kauan, ennenkuin
+kauniskasvuinen, pitkä, vieras matruusi hienoissa sinisissä
+vaatteissaan ja tyynellä teräväjuonteisella muodollaan herätti
+huomiota. Hän tunsi sen itsekin, ja jonkunlainen hiljainen raivon
+humala -- seuraus ponnistuksista ja luonnottoman niukasta elämästä,
+jota oli viettänyt -- valtasi hänet. Hän olisi voinut tanssia
+kuinka kauan tahansa, jalat liikkuivat kuin ilman vaikutuksesta,
+vaksinahkasaappailla, jotka hän oli ostanut Malagasta, oli paraiksi
+naukua, -- hän tunsi itsensä linnun kaltaiseksi; eikä kirvesmiehen
+tytär väsynyt!... Siinä pujotettiin taitavasti kaikellaisten parien
+välitse, pitkäveteisten, nopsain, kömpelöiden ja kompastuvien,
+törmäämättä koskaan yhteen, -- aina ripeämmin ja notkeammin kuin kukaan
+muu! -- ja kun hän lopulta päästi naisensa istumaan, ei se tapahtunut
+haluttomuudesta jatkamaan -- hän oli melkein kuin pillastunut hevonen,
+joka on päässyt vauhtiin, -- vaan sentähden että soitanto yht'äkkiä
+taukosi.
+
+Mennessään hänen luotaan salin poikki, tunsi hän olevansa tilaisuuden
+herra; ei kukaan enää epäillyt hänellä olevan oikeutta lattialle.
+
+Kas niin! -- nyt alkoi taas se ikävä angläsi, jota hän ei osannut! Hän
+ei enää ollenkaan ollut sillä tuulella, että olisi kuljetuttanut
+itseään tanssin lävitse vetoköydestä jollakin häneen kiinnitetyllä
+matamilla!
+
+Hän oli nyt kohonnut puollustajasta hyökkääjäksi ja alkoi katsella
+hieman muidenkin työtä. Vuoro oli tullut hänelle arvostella ja
+tarkastaa!
+
+Hän istui hyvin kenossa asemassa jalat ristissä penkillä, katsellen
+angläsiä, ja hän tiesi kyllä olevan monta, jotka katselivat häntä.
+Tanssivien joukossa viipyi hänen katseensa yhä kauemman ja kauemman
+eräässä sinihameisessa olennossa ikäänkuin hän olisi tahtonut nimittää
+sitä oikein tuoreeksi välimerensiniseksi vinheässä tuulessa -- hänessä
+oli vauhtia -- ja valkoiset sukat ja kengät. Se oli Saara Rördam, joka
+aina tanssi etumaisten joukossa. Ei maksanut vaivaa kieltää, ett'ei
+hänessä olisi ollut vartaloa ja asentoa! -- hän oli kuin nuo lujat,
+notkeat mastot, jotka voivat kannattaa raskaita purjeita... Juu, oikeus
+on oikeus! ... se on komea vartalo ... uljas tukka; keltainen ja tumma
+sekaisin, vähän zehran kaltainen Triestin eläintarhassa; -- vaan
+kylliksi kaunis! hänen ei vaan pitäisi tehdä niskakäännettään vielä
+enemmän hispanjalaiseksi tekemällä tukkaansa tuommoista solmua ... hän
+on kylliksi kopea ilman sitäkin. Iloinen oli hän tänä iltana, niin että
+hänen ympärillään välähteli; hän kuuli hänen nauravan siellä
+peremmällä, ja nyt läheni hän lähenemistään... On monenlaisia
+rouvasihmisiä maailmassa, ajatteli hän, muutamia, joista pidetään, ja
+toisia, joista ei pidetä; vaan ei kukaan osaa sanoa syytä siihen!...
+
+Saara tuli juuri jonkun vuoron ajan seisomaan hänen paikkansa
+vastapäätä, ja se ainoastaan hätäisesti heitetty katse, joka tuli hänen
+osakseen, painoi vaan sinetin hänen ajatuksilleen. Sitä seurasi väre,
+jonka nähtävästi piti merkitä sitä, että katsojasta tuntui, kuin
+istuisi hän liian keskellä penkkiä ja pitäisi nenänsä kovin korkealla
+ilmassa ollakseen ainoastaan matruusi ja sen lisäksi puunhakkaaja
+heidän liiterissään!
+
+Hän asetti vielä jalkansa polvelleen ja nojautui taaksepäin,
+huojutellen huolimattomasti jalkaansa.
+
+Hän katsoi neiteen sillä tarkastajan julkeudella, johon koko hänen
+kasvonsa niin hyvästi soveltuivat -- niin että hän tunsi aavistusta
+kuin tanssisi hän peilin edessä, joka ei juuri antanut hänestä
+mitään ruusunväristä kuvaa. Vaan sitä uhittelevammaksi ja
+välinpitämättömämmäksi -- Rejer ei voinut olla itsekseen sitä
+myöntämättä -- kävi hän... Hän puheli ja nauroi niiden kanssa, joiden
+kanssa hän tanssi, vaan muuttui yhä enemmän hispanjalaiseksi
+niskastaan, ja sitten lopulta sai Rejer, kun vuoro vaihtui, terveisiä
+silmistä, jotka täydellisesti kiittivät häntä kaikesta siitä kiusasta,
+jota hän oli tehnyt hänelle.
+
+"Kun vaan suututtaa naisia, tulevat ne kauniiksi" -- ajatteli Rejer --
+"ennen ei saa elämää kalanvereen täällä pohjolassa ... ei, toista on se
+Välimerellä!..." Ja sen sanottuaan kulki hän, kun angläsi oli lopussa,
+lättänenäisen kirvesmiehen tyttären luokse. Mutta nyt katseli hän hänen
+palmikoidun tukkansa yli vaan Saara Rördam'in sinistä vartaloa ja
+säihkyviä silmiä.
+
+Ilta lähestyi loppuansa ja hän oli nyt tanssinut sekä naimattomien että
+naitujen kanssa. Molemmat nurkkaikkunat olivat auki tähtikirkkaaseen
+yöhön, ja katosta riippui puinen kynttelikruunu kuumuudesta sulavine
+talikynttelineen, jotka vipattivat vedossa...
+
+Hän oli päässyt tuuleen; siinä ei epäilemistäkään; ja nyt käyttikin hän
+sitä niin ankarasti hyväkseen, kuin hän suinkin voi! Niillä kahdella
+viimeisellä tanssilla rouvain kanssa oli hän vaan tahtonut Saara
+Rördam'ille näyttää, että hän oli sekä hänen vertaisensa että hieman
+parempikin!
+
+Ja nyt astui hän esille ottamaan häntä. Hän näki hänen seisovan juuri
+päättyneen viimeisen tanssin perästä vilkkaassa keskustelussa muutamien
+nuorten tyttöjen kanssa.
+
+Kun ei voitu erehtyä siitä, ketä kohti hän suuntasi askeleensa,
+väistyivät toiset viipymättä tieltä.
+
+"Ei liene ihan helppo saada kerran tanssia neiti Rördam'in kanssa?" --
+tervehti hän ilakoiden.
+
+"Olen lupautunut pois jo tähän tanssiin, niin ett'ei minulla voi olla
+sitä kunniaa!" -- vastasi hän. Hän silmäili Rejer'iä uhittelevilla
+silmäyksillä, hän ei ollut unhottanut hänen menettelyään angläsin
+aikana.
+
+... "Ja seuraava?"
+
+"Kiitos, senkin olen luvannut!"
+
+Rejer punastui, ja hänen nenänsä alkoi kohota ilmaan ivaa uhkuilevana;
+vaan hän malttoi äkkiä mielensä. Hän tahtoi näyttää, ett'ei rukkaset
+pystyneet häneen, ja että hän oikeastaan olikin pyytänyt häntä vaan
+sentähden, että oli joulunpyhinä ollut heillä. Siinä erehtyi hän myös,
+jos luuli hänen kursailevan täällä enemmän kuin kotonakaan!
+
+"Käytätte varmaankin nyt paljon puita kotonanne?" -- kysyi hän
+ikäänkuin tehden välinpitämättömästi pilaa.
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Niin, sitten saisitte minut aamuisin puuvajaanne!" -- nauroi hän.
+
+Hän ei katsonut hänen ansaitsevan mitään vastausta, vaan virnisti
+ainoastaan hieman ivallisesti suutaan.
+
+Totta puhuen, ei Saara ollut niinkään vähän ihmeissään siitä, että
+Rejer esiintyi niin hienoissa sinisissä vaatteissa ja tanssi niin
+hyvästi; ja nyt, kun hän seisoi niin likellä, näki hän paidan
+kauluksessa silkkiliinan solmun yläpuolella kukan, jommoista talonpojat
+käyttävät.
+
+"Te olette varmaankin länsimaasta?" -- kysyi hän.
+
+"Miksi niin?" -- tiedusti Rejer vastaan.
+
+"Siksi ett'ette pidä lukua tavoista ettekä menoista täällä!" -- oli
+hänen lyhyt vastauksensa.
+
+Rejer hymyili hangottelevasti.
+
+... "En ehkä enemmän, kuin jos oltaisiin Riossa?" Hänen katseensa
+suututti häntä vielä enemmän.
+
+"Minua vaan ihmetyttää, ett'ette myös ole ruvenneet nuohojaksi täällä!"
+-- sanoi hän keikauttaen niskaansa.
+
+Rejer katsoi häneen.
+
+"Sen vakuutan teille, neiti!" -- lausui hän hilliten ääntään, jossa
+piili ankara vihanpuuska -- "että jos vaan voitte hankkia minulle
+nuohojan paikan, niin menee Rejer Jansen Juhl kyllä uuninpiippuun... Se
+on yhtä varma kuin että hän suorittaa perämiehen tutkinnon, vaikk'ei
+ole killinkiäkään taskussa!... Niin, minä olen länsimaasta, neitiseni!
+-- eräästä paikasta sieltä, jota kutsutaan 'Eteenpäin!' -- ja siitä
+huolitaan viisi, käykö tie puuvajan tai kaupungin uuninpiippujen
+kautta!" -- Hän nyökäytti päätään ja läksi.
+
+Kumpasessakin sisähuoneessa vilisi nuoria merimiehiä, jotka antoivat
+oikeuden tapahtua ravintolatavaroille, ja jotka nyt tanssien välillä
+lähettivät sakeita savupilviä piippunysistään ja sikareistaan. Rejer'in
+astuttua huoneesen ympäröi häntä heti parvi kumppalia merimieskoulusta.
+
+"Haukottelija" oli hämmästyttänyt heitä esiintymällä kavalieerinä
+rouvasväen seassa lattialla ja oli äkkiä muuttunut jalopeuraksi
+heidänkin mielestään... Että hän kävi hakkaamassa puita kanunamiehellä
+voidakseen suorittaa tutkintonsa, siitä kuiskattiin nyt hauskuutena,
+vaikka se sitä ennen korkeintaan oli herättänyt epäiltävää huomiota
+niissä muutamissa, jotka siitä tiesivät... Nyt näkivät kaikki niinkuin
+yksi mies, että hänessä oli miestä!
+
+"Ota minun nysäni lainaksi, Juhl! -- erinomaista tupakkaa... Birdseytä,
+Liverpoolissa ostettua!"... "Sikari, Juhl!" hänelle osoitettiin
+kahdelta puolelta. "Nyt käymme istumaan, pojat! -- ja sitten kokoamme
+yhteen punssimaljaksi! -- Mitä Juhl? -- Sanoppas sinä siellä ruhvissa!
+-- malja -- vaan jos sinä ehdottelet teevettä, saat itse huuhtoa
+kaulaasi sillä!... Väkevää, kuuletko! -- oikea säännöllinen kolmen
+markan malja, -- niin että veneellä voi siinä kulkea!"
+
+Ne olivat erittäin hyviä poikia, eikä Rejer voinut muuta kuin olla
+hyvillään siitä, että kaikki niin välttämättömästi tahtoivat häntä
+seuraansa.
+
+Kumppaleista ja ystävistä ei hän koskaan ollut tiennyt mitään. Koulussa
+kulki hän omaa tietään; hän pysyi erillään heistä ja he hänestä, niin
+että hän hyvin vähän tuli tuntemaan heitä; ja nyt istui hän yht'äkkiä
+hyvin kiinnitettynä ja tupakoiden, tavallaan parhaana miehenä koko
+hyväin ystäväin ja kumppalien seurassa! Näytti melkein siltä kuin
+jokainen heistä olisi tuntenut hänet jo kymmenen vuotta! -- ja he
+olivat oikein kohteliaita miehiä kaikkityyni, pikkukauppiasten ja
+ammattilaisten poikia.
+
+Tanssittiin ja juotiin, ja koko ajan muodostui luja muuri Rejer'in
+ympärille. Hänen suurenmoinen olentonsa ja ankara persoonallisuutensa
+veti puoleensa jonkunlaisella etevällä ja vakaantuneella varmuudella,
+vaikka asianlaita oikeastaan oli niin, että Rejer verrattomasti
+kehittyneemmällä ymmärryksellään innokkaasti tyydytti tiedonhaluaan ja
+täytti tuntuvan aukon kokemuksessaan. Hän oli kasvunaikanansa elänyt
+yhdessä vaan iäkkäiden ihmisten kanssa, eikä koskaan tiennyt mitä
+nuoruus oli ja nyt urkki ja tiedusteli hän kaikessa hiljaisuudessa
+sitä, kuinka hänen ikäisensä nuoret miehet käytiksevät!... He joivat
+kauheasti, se oli varma! kävivät yhä iloisemmiksi ja iloisemmiksi...
+
+Ja näytti siltä, -- niin kurillista kuin se onkin -- kuin heillä
+kaikilla olisi vaan ollut yksi kassa! Se, jolla oli, maksoi sen edestä,
+jolla ei ollut; oikeasta järjellisestä tilistä eli takaisinmaksusta ei
+ollut puhettakaan!... Jolta loppui raha, hän löi vaan iloisena taskuaan
+ja ilmoitti sen...
+
+Rejer voi nyt myös jotenkin lyödä taskuaan, vaan hänellä ei ollut halua
+ilmoittaa sitä!...
+
+Kolmas malja oli jo menossa ja ystävyys kävi yhä lämpöisemmäksi.
+Vähintäänkin viisi vakuutti, että he heti nähtyään hänet
+merimieskoulussa olivat huomanneet tai arvanneet, mitä miehiä hän oli,
+olkoon että hän oli näyttänyt niin hävyttömän ylpeältä! Yksi tahtoi
+ruveta hänen ensimmäiseksi perämiehekseen, kun hän saisi aluksen ja
+tulisi kapteeniksi... Yksi kutsui häntä koko ajan "Nilo Jueliksi"...
+Yksi siirsihe hänen viereensä ja lausui salaa:
+
+"Kuules, Juhl! -- mitä hyötyä tuosta puunhakkaamisesta haubitsarin
+tykönä on? -- Tiedäthän, että me aina voimme lainata sinulle rahaa!...
+Sano vaan minulle -- sillä vaikk'ei minulla itselläni olekaan rahaa,
+niin tiedän minä kummallekin kolme miestä, jotka voivat höllittää...
+Semmoinen merimies seisoa puita hakkaamassa!"
+
+Nyt tuli joku ovelle ilmoittamaan, että huomeniltana olisi
+merimiestanssiaiset Laurvigissä:
+
+"Menetkö sinä, Juhl, niin tulen minäkin?"
+
+"Ja minä!"
+
+"Minä myös!"
+
+Rejer aprikoi -- hänen leukansa oli taskussa.
+
+"Useita naisia on jo kutsuttu" -- jatkoi kertoja, "sinne ... ja
+ylipursimiehen kaksi tytärtä... Niin, ja Saara Rördam myös."
+
+"Tietysti, he poimivat parhaat meikäläisistä!..."
+
+"Hänen kanssaan sinun pitäisi tanssia, Juhl!"
+
+Rejer'in nenä kohosi taas korkealle, ikäänkuin hän olisi saanut kaikki
+selville; -- hän ei pitänyt lukua kertoa jo olleensa siellä
+koettelemassa onneaan.
+
+... "Hän lähettää yhden toisensa perästä laskuportaita alas, saat
+uskoa; vaan tanssia hän osaa!"
+
+"Ja sitten on hän niin sukkela puhutella!" -- lisäsi toinen -- "Minä
+näin hänen äsken seisovan ja katsovan sinuun, Juhl."
+
+"Koska?" -- hän käänsihe äkkiä.
+
+"Kun sinä tanssit! -- tuon pienen mustan kirvesmiehentyttären
+kanssa..."
+
+"Hän on erittäin kauniskasvuinen... Ja sitten on hänellä niin kauniit
+hampaat, että voi tulla hulluksi niitä lukiessaan, kun hän nauraa...
+Hän on aalto..."
+
+... "Sininen aalto!" säesti toinen hartaasti.
+
+... "Oliko hänellä siniset vai harmaat silmät? ... harmaat vai
+siniset?" -- Rejer ei kuolemakseenkaan voinut muistaa sitä, vaikka hän
+näki sekä ne että hänen kasvonsa edessään... Hänen täytyi saliin,
+saadakseen asiasta selkoa.
+
+Tuli valssia ja tuli polkkaa, ja kumpaakin tanssiessa kiisi hän ihan
+hänen ohitsensa. Vaan ovatko silmät harmaat vai siniset, ei hän
+kuitenkaan saanut selville, kun hän palasi kumppalien luokse, vaikka
+Saara olikin pari kertaa katsonut suoraan häneen.
+
+Hiukan sumuisilta ja häilyviltähän esineet näyttivätkin hänen
+ympärillään; vaan siitä huolimatta oli hän kuitenkin sangen tyyni,
+jott'ei kukaan huomaisi sitä hänestä!
+
+Harmaatko vai siniset ... sinisetkö vai harmaat? -- ajatteli hän. --
+Jospa olisi niin, että hakkaisin puita siellä huomenaamuna, niin
+katsoisin heti sen seikan!...
+
+... "Nyt olemme pitäneet laivaneuvottelun, Juhl!" -- lausuttiin hänelle
+tulijaisiksi useammilla huulilla perätysten, -- "äänestäneet sinunkin
+puolestasi... Laurvigiin menemme huomenna joka mies!... Rahaa meillä
+on... Ei kukaan tarvitse maksaa takaisin, ennenkuin ensi hyyrystä,
+Juhl!"
+
+"Olkoon menneeksi!" -- Hän ajatteli vielä, harmaatko vai siniset ...
+sinisetkö vai harmaat.
+
+Aamupuolella astuivat he sitten käsikädessä laulaen kuunvalossa
+Wallan'ille. Hän heräsi tavattomasta melusta, hälinästä ja monen äänen
+huudosta portin ulkopuolella.
+
+
+
+
+IX.
+
+Rejer'iä kärvennetään ystävyyden ahjossa.
+
+
+"Mies saa kyllä hevosen mäen päälle, vaan ei juomaan!" -- mutisi Rejer
+katkerasti, kun hän, Jumala tiesi, monettako kertaa lähetti ajatuksensa
+kotiin ja kirjoihinsa Laurvigistä... Siitä on vähän hyötyä istua täällä
+kilpailemassa!...
+
+Työaika oli taas alkanut. Puolitoistaviikkoisten keskeytymättömien
+jouluilojen jälkeen sekä Laurvigissä että täällä -- se oli ollut
+oikeata kumppalihutikkaa ja muuta hutikkaa myös! -- piti nyt taas
+todenteolla ryhtyä työhön; vaan se kävi ainoastaan huokaillen ja
+haukotellen ja muissa ajatuksissa kirjan ääressä.
+
+Yhtä ja toista juohtui uudestaan hänen mieleensä.
+
+Hän poltti tupakkaa piippunysästä, jossa oli merenpihtasuutin, lahja
+joltain kumppalilta. Kaikki tyyni olivat he erikseen pitäneet huolta
+siitä, että hän juuri olisi hänen paras ystävänsä ... ja olihan se
+kyllä hyvä ja paikallaan... Vaan kelpo miehiä olivat he jok'ikinen,
+jotka kernaasti käänsivät taskunsa nurin toistensa edestä!
+
+Puh ... puh! -- hän veteli savuja -- onko tämä lukemista?
+
+Ni-in, Saara Rördam sanoi todellakin minulle pistosanoja tanssiaisissa
+Laurvigissä! -- ei tehnyt sitä vaan yhden kerran ... "ne eivät ole
+hänen miehiään, jotka aina ovat olevinaan enemmän kuin ovatkaan!" -- ei
+-- puh!... -- "Vaan tiedättekö, mitkä ovat minun miehiäni, neiti
+Rördam? Juuri ne, jotka uskaltavat olla sitä, mitä he ovat ja jotka
+ennen murtuvat kuin taipuvat!" -- ja emmekö tanssineet niin erittäin
+hauskasti ja iloisesti koko viimeistä tanssia yhdessä!
+
+Näen kyllä hänestä, ett'ei hän ollenkaan tiedä, mikä velikulta hänellä
+on edessään, ja että hän ihmettelee, miten minä olen elänyt, että olen
+menettänyt kokonaan hyyryni... Hän ei ole tuhma!...
+
+No no! -- ei kelpaa tupakoida ja lukea samalla kertaa, siitä tulee pää
+sekavaksi. -- Hän pani nysän pois ja rupesi uudestaan.
+
+Vaan selvää ja säännöllistä ei ajatuksenjuoksu ollut tänään, ja hän oli
+iloinen, kuu joku kumppaleista iltapäivällä tuli pyytämään häntä
+luokseen polttamaan siellä piipullisen yhdessä. Ylimääräinen läksy
+purjehduksessa, jonka opettaja oli antanut heille joululuvan aikana
+selvitettäväksi, pantiin toistaiseksi syrjään.
+
+Merimieskoulussa ei käynyt enää haukotteleminen. Siellä oli elämää
+kyllä; kumppalia joka penkillä. Se oli vaan vikana, että oli liiaksi
+ajateltavaa sekä opetustunnilla että sen perästä. Milloin oli pullo
+punssia, jota oli naukattava jonkun kumppalin luona, milloin pieni
+huvimatka sinne tai tänne, niin että koko tammikuu meni menojaan siten,
+että lykättiin toistaiseksi eli syrjään, aikomuksella ottaa sopivassa
+tilaisuudessa käsille. Rejer'ille kävi tämä paljoa helpommin päinsä,
+kun hän kuului niihin, joista opettaja oli varma, jonkatähden hän
+ylipäänsä harvoin tekikään hänelle kysymyksiä. Vaan ne aukot, joita
+tällä tavalla tuli, alkoivat käydä arveluttavan moneksi.
+
+Nyt ei ollut enää kysymystäkään herättämisestä öillä. Hän olisi voinut
+hyviltä ystäviltään lainata itsensä puuvajastakin; vaan näytti siltä --
+oli joku heistä sanonut, -- kuin ajaksi olisi tullut rahanpuute koko
+seuralle. Ja tämän tiedon saatuaan piti hän ensiksikin parempana hakata
+puita kuin lainata. Sitäpaitse ... pani hän jotakin arvoa sille, että
+sai puhella Saara Rördamin kanssa, vaikka hänellä olikin jotakin
+itsessään, joka ärsytteli hänet esiintymään suurine sanoineen, joka
+seikka taas suututti häntä itseään. Oli kuin hän aina olisi epäillyt
+hänen suhteensa!...
+
+Niin tutuksi kuin hän nyt oli tullutkin paikkakunnalla, ei se ollut
+niinkään helppo enää, kuin ennen joulua, erota hienoista sinisistä
+vaatteistaan! Nyt oli hänellä hienoja kumppalia, ja kanuunamiehen luona
+ei häntä enää haluttanut näyttäytyä kuin lastaajana! Saara Rördamilla
+oli tapana katsoa tavalla kuin hän aina tuumisi, mitä hänen tulisi
+uskoa hänestä, ja, jos hän nyt tulisi sunnuntaisin purjehtien vanhassa
+kuluneessa asussaan, niin voisi tytär kyllä silmillään tutkia, minne
+hän oli menettänyt sinisen pukunsa, -- Wallanin äänettömyyteen ei
+myöskään voitu läheskään tuettaa!
+
+Kun nämät kaikki otettiin kuuloon, niin oli tässä seikkoja, jotka
+estivät häntä lukuvauhdista! Kun kaikki tuli selville, niin olihan hän
+jokaisen kumppalinsa taskussa, ja silloin oli vaikea olla olematta
+kohtelias ja jättää tulematta, kun he kärttivät häntä tulemaan mukaan.
+
+Hän tuumi todenteolle kirjoittaa perämies Lindille Sandesfordiin...
+Ei suinkaan millään tavalla velkoakseen häntä vaan ainoastaan
+kuullustellakseen, voisiko hän ilmoittaa mitään keinoa, jolla saisi
+hiukkasen hyyryä edeltäkäsin. Hän tahtoi antaa hänen tietää seikoista,
+jotka koskivat perämiestutkintoa.
+
+Yhtä hyvähän oli kirjoittaa tänään kuin huomenna! -- ja kirje läksi
+matkalle.
+
+Sillä välin auttoi hän asioitaan ottamalla työtä Alert'illa joka
+nostettiin jäälle. Tämä kyllä esti häntä koko lailla lukemisesta, juuri
+nyt kuin oli kiirein aika: vaan pitihän perämies Lindin kirjeenkin pian
+tulla! Ja hän lohdutti itseään sillä, että oli niin hyvin perehtynyt
+ensi alkeihin.
+
+Kanunamiehen vajassa seisoi hän aamuisin niin täsmälleen kuin
+lyömäkello.
+
+Sitten joulun ei ollut niinkään helppo päästä Saaran pakinoille: hän ei
+koskaan tullut kutsumaan häntä vajasta kyökkiin; -- jätti hänet
+aamiaisilla enimmäkseen isänsä huostaan, sillä aikaa kuin hän
+työskenteli huoneissa ja ulkona.
+
+Tänään, kanuunamies oli lähtenyt laivanveistämölle, oli hänellä
+kuitenkin silitystä. Lauta oli tuolilla kyökin penkkiä vasten ja hän
+seisoi puoleksi selin Rejeriin ja silitteli. Pantuaan kahvin pöydälle
+hänen eteensä, alkoi hän taas innokkaasti tehdä työtään.
+
+Rejer ei pitänyt kiirettä suurustelemisellaan, oli niin hauskaa
+katsella hänen työtään. Hän taputteli, silitteli ja pani lustuulleen
+kappaleen toisensa perästä; hän ei näyttänyt ollenkaan pitävän lukua
+Rejerin läsnäolosta...
+
+Lopulta tuntui hänestä kuitenkin kuin olisi istuja viipynyt jo kylliksi
+kauan.
+
+"Eihän teillä nyt varmaankaan ole monta tuntia päivässä menettää, Juhl!
+tutkintoonhan on tuskin viittä viikkoa enää!" -- lausui hän vähän
+lempeämmästi kuin tavallisesti, antaakseen hänelle muistutuksen
+lähdöstä.
+
+"Aina kylliksi aikaa sille, joka ymmärtää käyttää sitä!" -- vastasi hän
+ylvästellen! hän ei pitänyt siitä, että häntä tuolla tavalla
+opastettiin ja jäi sentähden istumaan paikalleen.
+
+Silitysrauta liikkui pitkäveteisesti höyryten edestakaisin. Hänen
+kasvoistaan voitiin huomata, että hän mietti jotakin:
+
+"Mahtanee olla niin hyvä tuntea itsensä aina ylimäiseksi -- silloinkin
+kuin on menettänyt hyyrynsä ja täytyy" -- hän heitti silmäyksen vajaan.
+
+Sehän oli äkkipikainen hyökkäys ihan ytimeen.
+
+"Kuka sanoo minun tehneen niin?"
+
+"Onko teillä se sitten hävittämättä?"
+
+"Ei, se on varmaa, ett'ei minulla sitä ole!"
+
+"Tahtoisin kernaasti nähdä teitä kolmen vuoden hyyry taskussa, kuinka
+korkealle te silloin nostaisitte nenänne."
+
+No, hänellä on, totta vieköön, hyvä vainu, ajatteli Rejer.
+
+... "On ihmisiä, jotka tulemat sitä kopeammiksi, mitä huonommalla
+kannalla asiat ovat, neitiseni!"
+
+"Huonommalla kannallako? -- täysikasvuinen mies, jolla on vaan
+pidettävänä huoli itsestään eikä tarvitse murehtia kestään muusta!" --
+huudahti hän.
+
+"Moni matruusi joutuu juuri sentähden haaksirikkoon, ett'ei hänellä ole
+muuta kuin oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte... Istua
+alukseen ahdettuna kuukausmäärät! ja sitten yht'äkkiä päästä maihin
+hyyry taskussa... Hänen pitäisi ehkä huvitella itseään juoksemalla vaan
+säästöpankkiin!"
+
+Neiti puisteli juuri suoraksi lapsenpaidan, jonka vuoro oli tullut
+silityslaudalle:
+
+"Huvitellako itseään? -- niin, teillä on ihan oikein, Juhl!" nauroi hän
+-- "sitähän me kaikki tahdomme niin kernaasti tehdä... Saamme vaan niin
+harvoin tilaisuutta siihen!"
+
+"Rouvasihmiset ovat nyt ihan toisenlaisia, sitä ei voida auttaa,
+neiti!"
+
+"Oo, en tiedä, ovatko ne niinkään toisenlaisia!" -- sanoi hän ja seisoi
+jonkun aikaa miettiväisenä, -- -- "sydämmessäni on aina tuntunut niin
+raskaalta laivain lähtiessä keväällä... Ei, oi ei! joka kerrankin saisi
+olla mukana näkemässä, kuinka muualla on! -- soittavatko, leipovatko ja
+puhdistavatko ne sielläkin ylösnousustaan aina maatapanoonsa asti!...
+
+"Kun me pikku tytöt tauluinemme tulimme koulusta ja tiesimme Ringdalin
+'Gydan' lähtevän merelle, tai Rödin 'Alidan,' tai 'Muiston' nostavan
+ankkuriaan satamassa, silloin saimme me jalat allemme, voitte uskoa! --
+on niin omituista kuulla ankkurivitjain kilinää!... Me viskasimme ojaan
+kirjat, kynäkotelot ja taulut yhteen kasaan ja sitten riensimme
+tähystystorneihin tai laivasillalle ja laivanveistämön vallille, aina
+sen mukaan, missä laivat olivat... Silloin olivat matruusit kuin
+varikset ympäri raakapuilla ja purkivat purjeita ja näyttivät kaikki
+siltä kuin olisivat voineet tähystellä ulkomaata!... Voih, -- jos
+minulla olisi ollut killinkikään joka kerta kuin minusta tuntui kuin
+rintani olisi kuristunut, sentähden että olin tyttö ja pakoitettu vaan
+istumaan kotona! Siellä ulkona oli semmoinen lähtölaulu ja semmoista
+elämää kaikkialla. Matruusi sai toisen äänen päästessään laivalle...
+
+"Heidän päästyään näkymättömiin Stavärn-niemen taakse, täytyi meidän
+taas patikoida kotiin niin köyhinä, kuin puoli maailmaa olisi
+hävinnyt!"
+
+Hän tarttui taas kiivaasti silitysrautaan, jonka hän oli unhottanut
+seisomaan, niin että paidalle oli muodostunut ruskea kolmio.
+
+Rejer oli noussut seisomaan pitkälle pituuttaan.
+
+"Niin, jos rouvasihmiset olisivat semmoisia. Teidän pitäisi mennä
+naimiseen jollekin reippaalle merimiehelle, neiti Rördam! -- niin
+pääsisitte täältä keittämästä ja paistamasta!"
+
+Saara liikutti vakavasti ja painolla rautaa pitkin kauluksen laitaa:
+
+"Kiitoksia hyvästä neuvostanne, Juhl! -- Meri on epäluotettava
+perustus ... eikä merimieskään parempi!... Olen nähnyt monen tulevan
+kotiin ja olevan suurena herrana talossa taskut tyhjänä!" -- Hän katsoi
+hiukan terävästi Rejer'iin.
+
+Tämä tiesi kyllä minkälaisia ajatuksia näillä sanoilla lausuttiin.
+
+"Mitä te tiedätte minusta, ja kuinka minä olen hyyryni menettänyt,
+neiti? ... vaan jos tahdotte tehdä minulle hyvän työn, jota en liioin
+luule! -- niin pyytäkää isänne hankkimaan minulle vähän parempi kuin
+tämä kurjan tylsä lihakirves puita hakatakseni; minun täytyy iskeä sitä
+pölkkyyn kuin kapakalaa!"
+
+Hän seisoi katsoen hiukan punastuneena Rejer'iin, kun tämä nuo sanat
+sanottuaan otti lakkinsa ja läksi tiehensä.
+
+Kovin hävytöntä! -- ajatteli Rejer -- Mitä häntä minun hyyryni
+liikuttaa?...
+
+... Hyvin suurellinen!... Hirmuisen suurellinen!... Niin, hänen pitäisi
+tulla Barceloonaan tai Malagaan katsomaan naisia siellä! -- luulisinpa
+hänen painavan päänsä alas nähdessään, minkälaisilla silmillä ne
+katselevat mieheen... Vaan -- Jumala ties, pitäisikö hän edes heitä
+minkäänarvoisina! -- ja ehkä ne siellä pitäisivät häntä oikein kauniina
+tuuheine keltasenvivahtavine hiuksineen ja kopeine ryhtineen ...
+oikeana gallioninkuvana!...
+
+Seuraavana päivänä löysi hän kirveen kirkkaaksi tahottuna pölkystä.
+
+Hän katseli sitä ja vaivasi hetkisen päätään sillä, miten se oli
+hänelle tehty; vaan vielä enemmän vaivasi hän päätään sillä, _miksi_
+hän oli sen tehnyt?... Mahtoiko se, olla siitä syystä, että neiti
+tahtoi kaikki hyväksi jälleen, vaiko sentähden, ett'ei hän tahtonut
+kuulla mitään moitetta Rejer'iltä!...
+
+Lyötyään kirveen pölkkyyn ja mentyään aamiaiselle tapasi hän neiden
+hispanjattarena, eikä hänkään ollut vähemmän jäykkä. -- Hän ei katsonut
+Rejer'iin melkein ollenkaan eikä ollut pitävinään lukua siitä tuliko
+hän vai läksi.
+
+Vaan Rejer'illä oli muita asioita mielessä kuin se... Perämies
+Lind'iltä ei tullut kirjettä, ja päivät menivät häneltä käsistä
+tehdessään iltapäivän työtä Alert'illa yhtä mittaa... Vaikka olikin
+niin, että hän saattoi palkita sen lukemalla öisin ja tekemällä kolme
+viikkoa kuudeksi, -- niin oli hän kuitenkin, juuri tällä hetkellä
+ilkeässä pulassa... Ankara iltapäivän työ tappoi yön häneltä. Oli
+mahdotonta pitää sen perästä enää silmiään auki!
+
+Kokonainen viikko kului vielä. Vaan silloin tulikin perämies itse. Hän
+oli kutsuttu niihin suuriin tanssiaisiin, joita aiottiin pitää laivan
+reitaaja Singdalsenillä kotonaoleville kapteeneille ja perämiehille.
+
+Hän seisoi juuri ajelemassa partaansa, kun Rejer tuli hänen luokseen
+matami Stenersenille. Avatusta matkalaukusta roikkuivat sikin sokin
+vaatteet, kangistetut paidat, valkeat liivit ja valkeat sormikkaat,
+käytetyt ja uudet ylt'ympäri tuoleilla. Hän oli asettanut peilin
+piirongin päälle ja talikynttelin kummallekin puolelle:
+
+-- "Huviteltu aivan kauheasti siellä Sande-vuonossa!... En arvellut
+sinun kuolevan kuitenkaan viikkoon tai pariin, Juhl! kunnes voisin
+tulla kapteenin kanssa puhumaan ennakkoannosta sinulle. -- -- Niin,
+sillä ethän toki liene eksyttänyt sieluasi siihen luuloon, että minulla
+olisi rahaa?" -- kääntyi hän hullunkurisen kohteliaasti peilistä
+häneen ... "sopimuksemmehan oli, että se saisi jäädä vähitellen
+maksettavaksi laivalla!"...
+
+"En," -- nauroi Rejer -- "aikomukseni ei suinkaan ole ollut pinnistää
+teitä, perämies! -- senhän näitte kirjeestä!"
+
+"Näin kyllä!" -- hän alkoi taas ajella partaansa -- "puhutaankin
+kapteenille sekä sinun että minun puolestani... Sillä tämmöisenä
+talvena maalla tulee aivan vaivaishoitolaiseksi!
+
+"Esitän asiani hänelle tänä iltana, kun pääsemme punssimaljan
+ääreen..."
+
+Hän veti jalkaansa ja polkasi pohjaan lakeeratut saappaansa.
+
+"Kas niin," -- oikasihe hän -- "nyt luulen olevani valmis
+purjehtimaan..."
+
+Ja siistikäs oli hän kiireestä kantapäähän, sitä ei voinut kieltää.
+
+Rejer'ille oli aina jotakin tenhottua tässä rohkeassa, reippaassa
+merimiesvartalossa; se oli nyt kerran ihastuttanut hänen
+kauneusaistinsa.
+
+Heidän erotessaan kadulla lausui Lind:
+
+"Sen verran ymmärrän minä ilmanennustustaitoa, ett'ei kukaan ennen
+selvää päivää palaja Singdalseniltä, ja sentähden ei maksa vaivaa sinun
+tulla, ennenkuin iltapäivällä kuulemaan rahoja, -- noin kello neljän
+viiden aikana!"
+
+Rejer kääntyi oikealle. Nyt aikoi hän täysin purjein ryhtyä
+tutkintolukuihin, -- ja hyvinpä siihen olikin jo aika!
+
+Hän alkoi, luki ja laski niin että korvissa suhisi koko yön. Oli
+asioita, joita hänen olisi pitänyt osata kuukaus sitten, ja nyt oli hän
+tiukalla; monasti takertui hän niin, että täytyi hakea selkoa ihan
+alusta. Hän asetti herättäjäkellon ja nukkui pari tuntia käsiensä
+varassa pöydän ääressä; alkoi sitten taas...
+
+Ei! -- jos se näin kävisi, niin ei hän joutuisi valmiiksi! -- Sitä ja
+sitä piti hänen kysyä niiltä, jotka olivat lukeneet sen ennen... Aikaa
+piti säästää, siinä solmu... Kanunamiehen puuvajasta ei hän enää
+tahtonut kuulla puhuttavankaan! -- tänään olkoon viimeinen kerta, jotta
+hän vaan saisi lukea... Kaksitoista tuntia päivässä ... ja yö, kosk'ei
+hän nukkunut enempää kuin neljä tuntia, -- siitä tuli vuorokaudeksi
+parikymmentä tuntia!
+
+Hän läksi aikaiseen puuvajaan lyhtineen saadakseen ajoissa kaikki
+selville päiväksi.
+
+Jo tunsi hän hyvinvointia siitä, että oli hakannut itsensä lämpöiseksi,
+kun rakennuksen nurkalta alkoi kuulua hänen korviinsa ääniä, joka
+vaikutti sen, että hän jäi kirves kädessä seisomaan paikalleen.
+
+... "Eikö koskaan ollut niin hauska kuin tänä iltana? niin olette
+sanoneet monta kertaa ennenkin, perämies Lind!" -- kuului iloinen
+naisääni.
+
+"Ei voi koskaan tietää, mitä paikalla kasvaa sillä aikaa kuin ollaan
+matkalla! Te juoksentelitte pienenä tyttönä ympäri, muistelen, kun minä
+kävin rippikoulua... Taittukoon minun praamitankoni, jos koskaan ennen
+olen tanssinut näin kenenkään kanssa!... Minunlaiseni ajatus on nyt se,
+jos saan luvan sanoa! että te ohjasitte kulkunne kuin priki pelkkien
+puulastialuksien seassa -- kaukana tuulenpäältä heistä kaikista! ...
+pois tieltä, täältä tulee joku, joka on oma herransa!"
+
+"Ei kukaan osaa käyttää niin suutaan ja jalkojaan, kuin merimiehet! --
+Tanssia ja suutaan pieksää osaavat ne kaikki; vaan muutoin... Löysitkö
+portinavaimen, isä?" -- keskeytti hän. -- He olivat seisattuneet portin
+eteen.
+
+"Löysin kyllä, löysin! -- Kiitos, harvinainen ystäväni, että autatte
+jalatonta miestä ylös portaista... Hyvästi, hyvästi, herra
+perämies!"...
+
+Ovea paiskattiin pari kertaa, ennenkuin kanunamies sai sen suljetuksi.
+
+Rejer oli silmänräpäyksessä puuvajan ovella; hänen kasvonsa olivat
+terävännäköiset. Hän seisoi kauan harmaassa hämärässä ja katsoi, kuinka
+perämies Lind kulki katua mustankiharainen pää ylpeästi kekassa... Hän
+oli arveluttavan kaunis! -- seistessaan siinä puhelemassa Saara
+Rördam'in kanssa prikeistä ja mitä kaikkea sokerinimelää lorua se
+olikaan, jota hän syötti hänelle!...
+
+Rejer ei välittänyt syödä aamiaista siellä sinä päivänä; neiti oli
+luonnollisesti uninen huvitettuaan itseään koko yön ja kulki nyt vaan
+ajatellen tulevaistaan!
+
+Hän heitti kirveen puukasan päälle ja riensi kotiin Wallanin luokse
+saadakseen kahvia, ennenkuin tämä läksisi ulos.
+
+"Josko minä laittaisin teille kahvia, Juhl? Kyllä varmaan, ja vielä
+semmoista, joka on voimakasta ja puhdasta -- nuorelle miehelle, joka on
+niin arvossa pidetty tässä kaupungissa, kuin te, sekä nuorten että
+vanhain, ylhäisten ja alhaisten kesken! Jos minä siten menettäisinkin
+ansioni sekä laitoksessa että koululla ... sillä aamuhetki tuottaa
+kultaa vanhalle ämmälle, joka hoitaa tointaan!..."
+
+Hän puheli ja puheli; vaan Rejer ei ollut kuuntelemistuulella ja tuli
+iloiseksi nähdessään hänen vanhan ruskean kappansa seljän häviävän
+portista.
+
+Hirveä puheliaisuus! -- Hän ajoi päähäni niin monta asiaa, että on
+mahdotonta ruveta lukemaan, ennenkuin ne ovat sieltä haihtuneet!
+
+Iltapäivällä oli hän perämies Lind'illä, joka karkasi ylös sängystä
+liivit päällä ja paitahihaisillaan:
+
+"On nukuttu yli puolenpäivän; vaan ennakolta-anto on järjestetty.
+Kaksikymmentä taaleria, milloin hyvänsä noudettavana!... Ohoi -- hoi!"
+-- hän venytti notkeata ruumistaan -- "miten olen tanssinut yöllä!...
+Tänä iltana taas kemuihin... Vaan etpäs usko, miten kauniin tytön minä
+olen tavannut! Me tanssimme ja tanssimme! ... ja hän sattui olemaan
+hyvä tuttu minulle siltä ajalta, kuin vetelehdin täällä poikana!"
+
+"Nyt en ole ollut vielä missään, perämies, jossa teillä ei olisi ollut
+sukulaisia tai tuttuja!" -- sanoi Rejer tuohuksissaan -- "vaan Saara
+Rördam!"
+
+"Mitä? -- oletko jo kuullut minun tanssineen Saara Rördam'in kanssa?"
+
+"Tämähän on juorujen pesä ... kauhea juorujen pesä!" -- puollusti Rejer
+itseään nolosti.
+
+"Hän on tavaton tyttö ... minun pitää mennä tervehtimään vanhaa
+haubitsaria!"
+
+Nämä sanat johtuivat Rejer'in mieleen taas hänen lukiessaan yöllä; ne
+saattoivat hänen miettiväiselle tuulelle...
+
+-- Hän nosti rahat seuraavana päivänä ja kävi perämiehelle sanomassa
+siitä ja -- urkkimassa, oliko hän ollut kanunamiehellä! Hän ei voinut
+olla pitämättä häntä silmällä.
+
+Wallanin sanatulva oli yhtä virtaava kuin hänen ilonsakin siitä, että
+huomasi hänet niin täsmälliseksi maksajaksi; "kyllä hän oli aina
+uskonutkin, että Rejer maksaisi sekä sen, mitä oli lainannut, että
+muunkin... Oli Jumalan lahja päästä tekemisiin noin kunnioitettavan
+nuoren miehen kanssa ... kyllä hän kertoo kaikille, miten erinomainen
+Rejer kaikissa kohdin oli!"
+
+Hän suoritti vielä pienen välttämättömän asian jollekin kumppalille ja
+alkoi sitten lukea, ensi kerran siinä rauhoittavassa tiedossa, että
+hänellä oli tarvittava liikepääoma taskussa, vaan samalla tuntien, että
+nyt piti ponnistaa viimeiset voimansa.
+
+Hän luki, juoksi jonkun kumppalin tykö saamaan tarvittavaa neuvoa,
+milloin takertui, ja sitten taas kotiin kuin nuoli. Oikeastaan hän
+vasta huomasi, kuinka hirmuisen paljon perässä hän oli. Luonnollisesti
+tuntui se kaikkein pahimmalta, ennenkuin hän oikein pääsi vauhtiin!...
+Hän laski päiviä. Kun hän eräänä ehtoona tuli kotiin pieniltä
+juoksuiltaan kirjoineen, tapasi hän Jens Nordberg'in -- hänet, joka
+lahjoitti hänelle nysän -- istumassa laiva-arkulla.
+
+Hän oli kumppalien lemmikki, pieni reipas veitikka, pyöreäkasvoinen
+kuin marjamaito ja sinisilmäinen, aina iloinen, aina valmis keksimään
+keinoja, kun oli kysymys rahain hankkimisesta johonkin hauskaan
+yritykseen... Vaan tänään ei hän näyttänyt iloiselta!... Hän oli
+"tullut hakemaan neuvoja Rejer'iltä!" -- ja sitten istui hän taas
+ääneti.
+
+"Ei ole killinkiäkään!" -- pääsi lopulta hänen suustaan... "Ei
+killinkiäkään saatavana mistään ... enkä ... enkä minä saa perämiehen
+tutkintoa, en!" -- lopetti hän ja katsoi miettiväisenä ylös, ikäänkuin
+hän puolestaan olisi jättänyt jo koko asian. Hänen silmänsä olivat
+punaset; näytti melkein siltä kuin hän olisi itkenyt... "Omasta
+puolestani ei se tekisi mitään, vaan vanhukset siellä kotona
+Nordbergissa tulevat ihan toivottomiksi, näetkös... Minä lupasin heille
+jo tutkinnon viime vuonna!"
+
+Veri kohosi Rejer'in kasvoihin; hän oli hänelle velkaa rahoja;
+kuitenkin vasta ensimmäisestä hyyrystä keväällä. Hän käveli vähän
+edestakaisin:
+
+"Niin, niin ... mitä voi tehdä tähän asiaan?" -- hänessä alkoi jo
+kiehua. Siinä se räivä istui arkulla! -- "Luullakseni juuri sinä sanoit
+saavan lainata rahaa jokaisesta taskusta!"
+
+"Niin se silloin näyttikin; ja minäkin annoin niin kauan kuin ylettyi!"
+
+Tämä oli syytös, ja Rejer tunsi äkkiä halua heittää tuon siron nysän
+vasten hänen kalloaan.
+
+"Anton Holm tuumi, että sinä ehkä tietäisit jonkun neuvon, koska olet
+maanantaina saanut rahoja. Vaan missä ei mitään ole, siellä on
+keisarikin menettänyt oikeutensa, tiedäthän!" -- sanoi hän surullisena
+ja nousi seisaalleen. -- "Perämiehen tutkintoni, se nyt on mennyt
+kaiken maailman tietä!... Mutta jos voisin kirjoittaa sata taaleria
+niiden seitsemän sijaan, joita nyt tarvitseisin..."
+
+"Tuossa on seitsemäsi, Nordherg! ... vaan nyt sinun pitää tehdä minulle
+mieliksi: -- ota pois nysäsi! -- minä heitän sen muuten ikkunasta
+kadulle!"
+
+"Mitä? -- heitä se, minne tahdot minusta nähden!" -- sanoi Jens
+Nordberg äkkiä kopeana, kun oli saanut rahat käteensä; -- "kaunista
+väkeä, joka kiittää tuolla tavalla, saatuaan ensin apua... En minä
+luullut sinua tuommoiseksi! No, hyvästi!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Koetutkinto oli edessä. Rejer oli viime aikana tehnyt työtä, nähnyt
+nälkää ja ehättämällä lukenut, hän antoi sen nyt olla sinänsä. Tosin
+siinä oli vaara tarjona, että hän takertuisi siellä ja täällä, vaan hän
+luotti onneensa ja opettajan hyvään ajatukseen itsestään ja
+kylmäverisyyteensä.
+
+Tutkija alkoi kuitenkin, -- oli hävyttömän huono onni -- kuulustella
+häntä juuri niissä asioissa, joista hän oli lukenut joulun perästä, ja
+kun hän heti tapasi suuren aukon hänen tietoarkussansa, pisti hän
+ihmeteltävällä varmuudella keppinsä tyhjästä paikasta toiseen -- ei
+koskaan muuanne kuin juuri aukkoon.
+
+Kumppaleista ei näyttänyt siltä kuin se olisi koskenut häneen, että
+hänet hyljättiin.
+
+Vaan iltasella kuin Rejer istui yksinään käsivarrellaan nojaten
+juovikkaaseen pöytään ja kasatut kirjat sekä taulu edessään, näyttivät
+hänen kasvonsa toisenlaisia tunteita! Hän tuijotti kylmästi ja
+liikkumatta eteensä. Talikyntteli seisoi jalassaan pitkä hiili
+liekissä; sen himmeä valo laukesi piisinmuuriin, jossa oli suljettu
+torvenpätkä...
+
+Hän oli perältäkin pyrkinyt yliluonnollisesti eteenpäin ... kulkenut
+kuin hevonen! -- tätä tutkintoa varten! -- Kitunut tässä hökkelissä
+enemmän kuin koskaan ennen elämässään!
+
+Hän oli pitänyt niin sanomattoman paljon tällä kortilla! -- luullut
+tekevänsä ihan uuden alun ylöspyrkimiselle maailmassa -- kokonaisen
+hyppäyksen eteenpäin!
+
+Hänen kasvolihaksensa värähtelivät; hän tunsi sydäntä viiltelevää
+epätoivoa!...
+
+... Ei hän olisi viettänyt näin säännötöntä elämää kaikkina näinä
+vuosina, joll'ei hän olisi luottanut siihen, että hän ottaisi
+tutkintonsa niin helposti kuin ei mitään, heti kuin vaan pääsisi
+kotiin, -- kerralla kiipeäisi oikein uskotuksi perämieheksi, joka
+käytännöllisellä merimiesmäisyydellään olisi hyvällä tiellä
+laivanpäälliköksi.
+
+Hän oli ajatellut voivansa kirjoittaa niin suurellisesti kotiin! --
+
+"Ah!" -- huokasi hän katkerasti -- "perältä onkin yhdentekevä, mikä
+tällaisesta tulee kuin minä ... joka kuljen yksinäni maailmassa ...
+niinkuin yksinäinen silli, joka on eksynyt mereen!... Up and dovn! ...
+eli pohjaan! -- eihän ole niin paljon väliä merellä!" ... hän painoi
+nyrkkejään ohimoihinsa...
+
+Saara Rördam'ille oli hän kylliksi kerskunut ... ja nyt oli hän
+siinä!... Ja kenen oli syy?
+
+Hän näki perämies Lind'in kauniit kasvot edessään, eikä suinkaan
+lempeillä tunteilla... Syy? -- hahaa, ha -- hän nauroi ääneensä --
+"luonnollisesti hänen omansa, sinä aimo pässinpää! -- joka annat
+kumppaliesi ja ystäviesi syödä itsesi, joka et edes huomaa, että he
+pistävät koko sinun perämiehen tutkintosi taskuunsa ... haha, ha, sinä
+raavas!"
+
+"Rakas Juhl! mitä nyt?" Vanha Wallan pisti päänsä ovesta sisään,
+säikähtyneenä tästä inhoittavasta nauramisesta.
+
+"Ei mitään, matami Wahl! -- ajattelin vaan jotakin hauskaa, ja nyt aion
+lähteä oikein pitkälle kävelymatkalle..."
+
+"Ja kuinka on käynyt kanssanne, Juhl! -- tutkinnossa tänään? Pitäisihän
+minun ehkä sanoa perämieheksi..."
+
+Hän oli jo ovesta ulkona...
+
+Hän kulki hitaasti tietä hyhmässä eikä huomannut astuvansa sotkussa
+saappaanvarren suita myöten. Hänen päänsä selkeni vähitellen ja mitä
+kauemmas hän kulki, sitä terävämmäksi kävi Juhl kasvot, joita suku oli
+vielä kehittänyt.
+
+Jos tahdot olla mukana tanssissa -- sanoi hän itsekseen -- taikka et
+tahdo! -- Ja jos tahdot, niin olen se minä, joka tanssitan muita,
+eivätkä toiset saa raastaa ja pyörittää minua!... He saavat kokea
+vitsaa, joka on sitkeä!
+
+Uudestaan eteenpäin! Ensi syksynä tutkinto... Pidetään kiinni pennistä!
+-- ja silloin saa ne, jotka sitä tahtovat, kernaasti minusta nähden
+olla mattia, -- Rejer Jansen Juhl ei ole oleva matti eikä joudu muiden
+syötäväksi!...
+
+Ho -- oh! -- luulenpa nyt olevani selvillä siitä, missä hait kulkevat!
+
+Seuraavilla viikoilla siitä, kuin hänet hyljättiin perämiehen
+tutkinnossa, oli hän ankarassa työssä satamassa päästäkseen veloistaan.
+Hän tahtoi saada kannen puhtaaksi, ennenkuin astui laivaan.
+
+Oli päivä ennen Alert'in lähtöä taas pitkälle matkalleen. Rördam'illa
+ei hän ollut pistäinnään, sittenkuin herkesi puita hakkaamasta.
+Perämies Lind'in käynnit siellä silloin tällöin eivät olleet pysyneet
+salassa häneltä; vaan mitä se häntä liikutti?
+
+Hän oli kuitenkin ollut kovasti kahdella päällä, pitikö hänen mennä
+ennen lähtöään sinne jäähyväisille ja kiittämään osoitetusta
+hyväntahtoisuudesta. Olihan haubitsari ollut niin ystävällinen
+hänelle ... ja saattoihan olla hauskaa nähdä, miten tytär käyttihe,
+sitten kuin hänen oli käynyt niin hullusti perämiehen tutkinnossa...
+Aikaa myöten tullaan viisaaksi! -- Wallan-parka käänsi vaan kappaansa
+tuulen mukaan ja laverteli kaupungilla! Hän oli tullut araksi ja
+epäileväiseksi hänen suhteensa tutkinnon perästä ... päästänyt suustaan
+ääniä maksusta paljoa ennen kuin aikakaan oli ja esittänyt jotakin
+ennakkomaksusta!... Semmoinen oli nyt hänen luontonsa, raukan!
+Köykäisistä höyhenistä tulee ottaa vaaria tuulen suunnasta!
+
+Hän oli iloissaan saatuaan ämmän suoraksi ja rauhoitetuksi.
+
+Rördam'ille meni hän aamupäivällä ja joku pojista näytti hänelle tien
+kanunamiehen luokse, joka makasi sairaana.
+
+"Maaliskuu! maaliskuu, harvinainen ystäväni!" -- tervehti hän Rejer'iä
+sängystä -- "ja silloin menee luuvalo puujalkaan... Olisin kernaasti
+ripustanut sen laivalle ilmapuntariksi, -- jos vaan vanha Conrad Rördam
+silloin olisi päässyt huutamasta 'ai,' 'ai!'" -- Hän siirsihe sängyssä.
+"Se paleltui minulta, kun englantilainen otti meidät tuulessa
+jäälohkareiden seasta Skagerakista, vaan en kuitenkaan päässyt siitä
+kokonaan... Niin, se teki vallattoman jätkän raajarikoksi!"
+
+Rejer'in täytyi nostaa hänet istumaan sängyssä ja kuulla muutamia "oih"
+ja "ai"...
+
+"Tapahtui haaksirikko tänä vuonna perämiehen tutkinnossa, harvinainen
+ystäväni! -- vaikka sait hyvän arvosanan lahjoistasi... Niin, niin --
+me kärsimme haaksirikon yksi siellä toinen täällä!
+
+"Ja nyt lähtee Alert matkalle taas! -- Kelpo mies, harvinainen, tuo
+perämies Lind; ei unhota vanhoja ystäviä siltä ajalta, kuin hän juoksi
+poikana täällä ... tahtoi tulla tänne sanomaan jäähyväiset tänä iltana
+... huvittaa istua kuuntelemassa vanhan Lolland'in jätkän kertomuksia."
+
+-- "Aika vähissä, näenmä!" -- sanoi hän, kun Rejer yht'äkkiä nousi
+seisaalleen. -- "Niin, niin, hyvästi, harvinainen ystäväni! -- Hyvä
+pykälä on jo kesässä, ennenkuin ne puut ovat lopussa, joita sinä
+hakkasit Rördam'illa!"
+
+Tuvassa tapasi hän Saaran, nähtävästi hämillään hänen vierailustaan.
+
+Hän käänsi leveän, vakivarman puolensa... Neiden ylpeys sai kärsiä
+häntä ne viisi minuuttia, jotka hän aikoi viipyä hänen vastuksinaan
+tuvassa; hän ei voinut sille mitään, ett'ei hän ollut perämies Lind!
+
+"En tahtonut lähteä matkalle, sanomatta jäähyväisiä teille," sanoi hän
+-- "vanhus oli ystävällinen minulle talvella -- ja tekin, neiti Rördam!
+-- Alert lähtee matkaan taas. -- Täällä jäin minä riippumaan
+kehumisestani ... vaan lainahan se on sille, jolla on 'vaan oma itsensä
+murehdittavana,' niinkuin te sanotte!"
+
+"Oo, Rejer ... Jansen ... Juhl korvaa kyllä vielä vahinkonsa!" -- Hän
+ryysti vähän veitikkamaisesti "Rejer'iä" lausuessaan.
+
+-- "Hän ei vielä ole menettänyt... -- kopeata nenäänsä! arvelette te...
+En, siihen saatte iskeä vielä monta kertaa, ennenkuin saatte sen naaman
+tasalle. Se on vaan saanut sitä, joka sille tekee hyvää ja jota sen
+olisi pitänyt jo edeltäpäin osata haistaa!"
+
+Neiti katsoi hetkisen tutkivasti häneen ja sitten loi hän silmänsä
+alas:
+
+"Minun luuloni on, että joku on vetänyt teitä juuri nenästä, koska
+teidän tutkintonne ei onnistunut -- muuten en minä sitä ymmärrä!"
+
+Tämä oli melkoinen tapaus Rejer'istä, että neidessä oli semmoinen luulo
+hänestä.
+
+Hänen näin katsoessaan eteensä, oli Rejer tirkistänyt hänen kauniisen
+tukkaansa, joka oli vaaleampi altapäin ja tummempi päältä. Juuri
+sentähden olikin se ylöskäärittynä niin keltaisen ja tumman kirjava, ja
+neiti oli niin omituisen, melkein ujon näköinen.
+
+"Oi, helppo on lykätä syy hitolle, -- jokainen selkä saa kantaa oman
+kuormansa!... Ja nyt kiitos kaikista niistä kahvikupeista, joita olette
+minulle antaneet: -- en tahtoisi, että ne olisivat jääneet saamatta,
+vaikka olisin niistä saanutkin koko perämiehen tutkinnon! ... ja nyt
+hyvästi, neiti Rördam!"
+
+Hän rohkasi mielensä ja tarttui neiden käteen sekä poistui pikaisesti.
+
+Vaan kadullakin näki hän vielä ne päättäväiset silmät niin ihmeellisen
+kauniisti kiinnitettynä itseensä, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa
+hänelle jonkun neuvon tai toivotuksen matkalle...
+
+Alert'illa vallitsi suuri kiire. Vesitynnörit olivat sivuilla, ja
+perämies seisoi purus suussa antamassa käskyjään kaikkien
+valmiiksilaittamisesta, kunnes ankkuri nostettaisiin aamulla.
+
+"Muista tänä iltana kello yksitoista olla venheellä laivasillassa!" --
+nyökäytti hän lyhyesti päätään, nähdessään Rejer'in.
+
+Rejer tarttui työhön niinkuin karhu.
+
+"Haubitsari kyllä tietää, mitä tekee, kutsuessaan luokseen perämiehen!"
+-- mutisi hän katkerasti, muistaen mitä vanhus oli uskonut hänelle,
+neuvoistaan tyttärelle... "Kovasti raataessa pääsee ajattelemisesta...
+Eteenpäin!"
+
+
+
+
+X.
+
+Rejer tutkii ensimmäistä perämiestä, ja löytää liian pian pohjan.
+
+
+Aikaiseen, ennenkuin jäidenlähtö oikein oli alkanut, läksi Alert tällä
+kertaa lastineen Cardiffiin oikeassa pahassa Pohjanmeren säässä --
+ähkypäinen hankapurjetuuli ja taajoja raekuuroja.
+
+Pursimies käveli ja reutoi itseään luuvalossa, väittäen ilmassa olevan
+lunta. Hän aikoi aina antautua köydentekijän uralle maalla, mutta ei
+vaan koskaan voinut vastustaa viettelystä, kun perämies Lind tuli hänen
+tupaansa ja sanoi:
+
+"No, Jakobsen, nyt me taas lähdemme merelle pulikoimaan!"
+
+"En minä, perämies! -- tiedättehän"...
+
+"Hölyn pölyn, Jakobsen!"
+
+"Tiedättehän, se köydentekijän ura"...
+
+"Tarvitsee rahaa."
+
+"Hm ... jääkylmää ilmassa!... Luuvalo!"
+
+"Se paistuu tiehensä eteläpuolella viivaa... Minä lähetän pullon
+neilikka-airakk'ia, Jakobsen! -- hikoilemislääkkeeksi. Tule sitten
+luokseni kertomaan, auttoiko se!"
+
+"No hyvä, perämies! Hm ... milloinka me sitten, -- minä tarkoitan
+Alert'ia"...
+
+"Jopas tartuit, sinä"...
+
+Perämies iski silmää, Jakobsen iski silmää. Jakobsen olisi ollutkin
+kuin onneton leskimies, jos Alert todellakin olisi lähtenyt hänettä
+merelle!
+
+Oli melkein sama miehistö, melkein kaikki Laurvigistä ja Stavärnistä
+aina Uuteen Hellesandiin asti. Steewartti oli tullut Laurvigin
+horellista, ja ruotsalainen, joka ensin oli pestattu Göteporissa, vaan
+joka ei koskaan nähnyt tilaisuutta talvisin päästä kotiin, "kukersi
+taas kuin teeri mäellä," niinkuin kirvesmies sanoi.
+
+Jos Rejer joko öljymekossa ja lounas päässä patikoi kannella
+tyrskylaineiden harjat peräpurjeen puomin tasalla, tai hänellä oli
+pikimustassa yössä koiranvahti ja seisoi ruotelissa, oli kaksi asiaa
+yhtä varmat, kuin hänen huulensa olivat suljetut ja leukansa terävä --:
+ensiksi, ett'ei hän ensi kerralla tulisi kotiin hyyryttä niinkuin
+auttamaton lehmä, ja sitten, että hän tahtoi käyttää aikaansa pitkällä
+matkalla lukemiseen ja sen purjehdusopin käytännölliseen kertomiseen,
+joka auttaisi häntä perämiehen tutkinnon läpi maalla.
+
+Peräkannen vahti oli päässyt vapaaksi ja ryöminyt kannen alle. Hänellä
+oli ollut kylliksi surkeata puoliyöhön, nyt heltyivät vähän
+tuulenpuuskat, ja ensi vilahdus uusikuusta näkyi tuon tuostakin
+huilaavien pilvenhäikkien lomasta. Nyt oli viides vuorokausi siitä kuin
+he olivat lähteneet matkalle, ja Rejer seisoi koiranvahdissa.
+
+Häntä ihmetytti, nähdessään perämiehen vielä kannella; hän käveli,
+piippunysä nenän alla valaisemassa, edestakaisin tuulenpuolisella
+laidalla. Vähän väliä seisattui hän peräpurjeen tai ison vantin tykönä
+ja katseli merelle.
+
+Hän tahtoi varmaankin selkoa ilmasta ja kuunkäänteestä, sillä hän
+katseli aina kauan ylöspäin. -- Aika mies! Merimies ruumiiltaan ja
+sielultaan! ... ei mene ennen levolle, kuin on saanut ilmahavantonsa
+järjestykseen; -- ajatteli Rejer.
+
+Hän päästi juuri ruotelin valloilleen tyrskylaineen jälkeen, jonka
+lävitse hän oli laskenut Alert'in, kun perämies seisattui hänen
+viereensä.
+
+"Kuules Rejer!" -- kysyi hän hiljaa, lyöden samalla piippunsa tyhjäksi
+polveaan vasten -- "oliko se kolmeneljättä vai kahdeksanneljättä
+taaleria, kuin minä lainasin sinulta?"
+
+"Ettekö muista, kahdeksanneljättä"...
+
+"Niin, ihan niin! -- minä vaan teen nyt luetteloa veloistani, ilmoitan
+minä sinulle ... monta nimeä! Vaan minulla onkin nyt kaksi vuotta
+kitkutettavana ja säästettävänä. En aio enää tuhlata killinkiäkään
+maalla, -- saat hirttää minut, joll'en ole itara ja kitkuta, niin että
+ruskaa paikat. Sillä tavalla tulen kotiin varakkaana miehenä. -- Kuules
+Rejer, sinunkin pitäisi kiinnittää kukkarosi nauhoja!"
+
+"Niin on tuuma, perämies!"
+
+"No, sittenhän meitä on kaksi ahnekonttia! -- niin kuivia, että voivat
+raapaista tulta meistä!"
+
+"Sanos minulle, Rejer! Olitko tuttu kanunamiehellä?"
+
+"Luuletko siellä olleen jonkun, joka olisi katsellut lampaan silmillä
+-- tytärtä?"
+
+"Kuinka minä sitä tietäisin, perämies!" -- hän puristi samassa kovasti
+ruotelin vartta -- "hän on kiitoksenkipeä elukka!"
+
+Perämies jäi seisomaan ajatuksissaan pykälälaudan ääreen, kunnes uusi
+raekuuro ajoi hänet kannen alle.
+
+Rejer'ille tuli tämä raesade sitävastoin hyvään aikaan! Hänen
+seistessaan siinä ja jääpuraiden lyödessä hänen kasvojansa ja
+tulehtuneita silmäluomiansa vasten, oli yhtä suuri rajuilma noussut
+hänen sisässään. Minkätähden perämies oli sitä kysynyt? -- Miksi
+perämies oli ruvennut vakoilemaan häntä?...
+
+Vai niin! hän tekee laskunsa selväksi ... kitkuttaa ja säästää... Niin,
+niin...
+
+Tämmöistä tunnetta ei hän koskaan ennen elämässään ollut tuntenut.
+Alkaa tuntua kuumalta tanssia!
+
+Hän näki Saaran edessään ... kullanvälkkyvine hivuksineen, niin komeana
+ja kauniina! -- ja omituinen väre kasvoissa, kun hän otti jäähyväisiä
+häneltä.
+
+Merimies! -- e-ei! semmoista ei hän nyt tahdo! -- ivasi Rejer. -- Mutta
+sitä raukkaa! eihän hän kuitenkaan voi vastustaa kaunista perämiestä,
+joka panee sydämmet liekkiin, mihin vaan kääntyy!
+
+Mieheksi hänelle! siihen tarvitaan hiukan enemmän, rakas Lind! -- --
+Niin, niin... Siellä olet satimessa!
+
+Tämä oli kova sadekuuro, jonka Rejer sai kokea, tämän vahdin
+aikana! ... keksintö, joka tuntui sitä raskaammalta, kun ei voinut
+oikeastaan nähdä sen lävitse enemmän kuin meren yli. Hänelle oli yhtä
+sekavana se, mitä hän itse tunsi, kuin sekin, mitä Saara Rördam mahtoi
+ajatella. Ainoastaan yksi asia oli hänelle selvä, nimittäin että Lind
+oli saanut silmänsä auki hänen suhteensa!
+
+Rejer alkoi pitää tarkasti silmällä perämiestä; hän ei todellakaan enää
+ollut itsensä kaltainen! Ihmiset eivät saaneet kuulla hauskaa sanaa
+häneltä... Ja muutoin oli se aina hän, jolla oli joku leikkisana
+heitettävä heille, silloinkuin elämä tuntui kolkolta; hän tahtoi sen
+käymään kuin tanssin. Sentähden voikin hän ihmisten kanssa tehdä, mitä
+tahtoi, kääriä heidät sormensa ympäri niinkuin silkkinauhan; hieno ja
+iloinen kaikkialla, sekä maalla että laivalla ... ikäänkuin syntynyt
+komentajan sillalle; -- se oli jotakin, josta Rejer otti vaarin.
+
+-- Aivan oikein, perämies ei lähtenyt laivalta Cardiffissa! -- muuten
+ei hän ollut niitä, jotka eivät välitä iloista maalla!
+
+Rejer'in epäluulo sai varmuutta, kun alaperämies viimeisinä päivinä
+heidän oloaan siellä tuli laivalle tuoden postin konsulin virastosta ja
+sen mukana kirjeen hänelle.
+
+"Kuules!" -- sanoi perämies hänelle iltasella, kun olivat lopettaneet
+lossauksen -- "Olen hankkinut itselleni tavattoman hienoa
+piipputupakkaa maalta ... siellä on puolinaulaa sinua varten; -- se on
+hyvään tarpeesen matkalla etelään!"
+
+"Paljon kiitoksia, perämies!"
+
+"Sait kirjeen tänään! Minä näin siihen olleen kirjoitetun Fredriksvärn.
+Se oli varmaankin joltakin kumppalilta? Mitä uutisia siinä oli?...
+menevätkö hyvin kihloihin?"
+
+Hohoo -- ajatteli Rejer.
+
+"Ei, se oli kotoa, reitaajille lähetetty."
+
+"Vai niin! -- Vaan voihan tapahtua, että joku kumppaleista
+Fredriksvärnissä kirjoittaa?"
+
+"Ehkäpä!"
+
+"Sinun pitää kertoa, jos on jotakin uutta, olkoonpa mitä tahansa! --
+Tulee ikävä matkalla, näetkös! -- ja minä olen sieltä syntyisin, --
+sentähden huvittaa se minua." -- --
+
+He olivat peilanneet Dungenessin ja Englannin lounaisimman
+niemen vuosituulen suuntaa ja olivat nyt -- lastina pikkutavaraa
+Kap-kaupunkiin ja Port Elisabethiin -- jo kolmatta viikkoa matkalla
+kaikki purjeet ylhäällä, aina sänky- ja pesuvaatteihin saakka, jotka
+roikkuivat kuivamassa. He tekivät yhdeksän solmua tunnissa, taivas
+alinomaa kirkkaana ja kuumuus yhä lisääntymässä sekä -- niinkuin
+havannot joka puolipäivä näyttivät -- lakkaamatta kapenevalla
+leveydellä.
+
+Vähitellen olivat he jääneet tuuliteltan peräkannelle, sitten myös
+kokkaan.
+
+Kannella kävelivät kanat ja potkivat kirvesmiehen höylänlastuissa,
+hänen tehdessään työtään... Koira ja kissa olivat tauonneet sodastaan;
+ne eivät viitsineet tapella kuumuudessa. Toinen makasi kuono käpäläin
+välissä pienessä siimeksessä, jonka iso masto muodosti, toinen venyi ja
+katseli kanoja. Kokkapenkeressä paikattiin kenkiä ja saappaita; toiset
+olivat räätälin työssä.
+
+Työpajoja oli joka paikassa; ja kirvesmies, joka myös oli nyt saanut
+kylläkseen kuumuudesta, oli majoittunut pieneen, sitä varten tehtyyn
+telttaan fokkipurjeen alle, tekemään kahta uutta komeata vipukehrää.
+
+Göteporilainen oli peräpuolella; hän oli kaikentekijä ja oli nyt saanut
+työkseen merkitä perämies Lind'in rinta. Ankkuri -- niin oli käsketty,
+vaan kun sitä piti ruveta tekemään, tahtoi perämies ankkuriköyden oman
+piirustuksensa mukaan, joka oli suuren S:n näköinen.
+
+"Ei se nyt ole minkään ankkuriköyden näköinen," tuumaili göteporilainen
+ennen tekemäänrupeamistaan.
+
+Rejer seisoi omissa mietteissään tuulen alla... Ankkuriköysi S:n
+näköinen ... he, he! -- hänestä tuntui ilma sikamaisen kuumalta!
+
+Tuuli lauhtui yhä enemmän päivemmällä, kunnes purjeet ja nuorat
+riippuivat ihan höllällään.
+
+... He olivat melkein päiväntasaajan kohdalla ja ilma oli tavattoman
+samea ja läkähdyttävä auringon lasketessa.
+
+Silloin alkoi pilviä ikäänkuin vyöryä siinä... Heille ilmestyi yhä
+selvempi ja selvempi kultajuova... Ei ollut enää sameutta, vaan
+pikaisesti rientäviä kuuroja, jotka kävivät yhä tummemmiksi ... kaukana
+välähteleviksi!...
+
+Ja kapteeni ja ensimmäinen perämies, jotka seisoivat yhdessä
+hakkuulaudalla neuvottelemassa, tunsivatkin ne heti, mitä ne olivat --
+ne oli niitä pikaisesti kulkevia tuulispään tapaisia sadekuuroja, jotka
+saattavat raivota näillä leveysasteilla!
+
+Tässä ei käynyt menettää aikaa, täytyi saada laiva puhtaaksi kaikista
+purjeista: kaitapurje, isopurje ja salipurje ja kaikki, mitä purjeita
+oli, kunnes ne olivat käärittyinä raakapuihin! Hytistä karjui huutaja
+ja tuuli alkoi vinkua kaikellaisilla korvia vihlovilla äänillä, samalla
+kuin ilta-aurinko lasketessaan rientävien synkkien pilvien lomitse
+uhkaavasti heitti säiteitään ikäänkuin pitkiä, veripunaisia juovia
+aaltojenharjoille, jotka muodostivat korppimustia varjoja.
+
+Laiva, joka oli ajelehtanut palavilla purjeilla, alkoi keinua kokka
+hyrskyissä.
+
+Aurinko laskeutui ja jätti ainoastaan tummanpunasen välkkeen pilven
+reunain alatse, ja kohta sen perästä olivat roiskuvat ja leiskuvat
+purjeet synkässä pimeydessä, joita lävisteli ristiin rastiin
+välähtelevät ukkosennuolet -- parin kolmenkymmenen minutin ajan, ja
+jyrinä kulki niiden ylitse, myrskyn vinkuessa ja viheltäessä köysissä.
+
+Kaitapurjeen puomit olivat lasketut alas, praami- ja huippupurjeet
+korjatut, alapurjeet käännetyt niin, että ne kitisten ja vinkuen
+lokissaan ja taljoissaan lankesivat suoraan kannelle... Ja nyt oltiin
+työssä märssypurjeen raakapuissa, -- "pohjakari" -- tässä ei kenenkään
+kädet olleet joutilaina.
+
+"Purjenuorat irti! ... märssynjalkanuora ylös tuulenpuolelta! --
+märssypurje alas!"
+
+Kuin miehistö pimeässä kiipesi isomärssyn raakapuihin, löi purje
+yht'äkkiä taaksepäin -- laiva oli tullut liian ylös tuulen päälle ja
+sai purjeihinsa tuulenpuuskan! Purje ruski ja löi heitä ympäri korvia
+puoleksi tuuliaispään voimalla, kunnes se hyvin yksinkertaisesti
+reivasi itse itsensä repeämällä ja lyöttymällä säpäleiksi ja rievuiksi
+saumoistaan.
+
+Pari miestä menetti tasapainonsa ja pelastui tarttumalla köysiin. Ja
+yksi jäi poimuihin kiinni. Laiva keinui kovasti... Näytti kuin ei
+mitään onnettomuutta olisi tapahtunut. Sade alkoi virrata ja työtä
+pitkitettiin; täytyi tehdä lehmän käännös.
+
+Vasta joku aika sen perästä, kuin hän olisi ollut tarpeen etupurjeen
+jalkanuorissa, kysyttiin alaperämies Nielseniä... Häntä ei löydetty
+mistään, ja vaikk'ei kukaan tahtonut olla ensimmäinen lausumassa sitä,
+oli kuitenkin kaikille aivan selvä, että hän oli pudonnut mereen!
+Viimeinen, mitä steewartti oli nähnyt hänestä, oli se, että hän oli
+tuulenpuolelta tarttunut pistopulttiin, kiinnittääkseen sitä
+niskanuoraan; -- se oli juuri silloinkuin purje löi taaksepäin, ja hän
+itse horjahti alas raakapuusta ja jäi käsistään riippumaan
+perttiliinaan...
+
+Puoliyön aikaan oli varsinainen myrskykuuro ohitse; vaan yö oli yhä
+pilkkopimeä, ja sade tulvasi kello neljään asti aamua, jolla aikaa
+Alert pysyi tuulen alla.
+
+Kullankirkkaan, säteilevän auringon noustessa olivat he monen
+penikulman päässä alaperämiehen haudasta.
+
+Hänen piippunsa oli vielä heitettynä penkin alle ruhvin ulkopuolella
+avonaisen tupakkakukkaron vieressä; hänen tohvelinsa olivat
+hytinportaiden vieressä ja hänen majassaan, jossa hänen vaatteensa ja
+olkihattunsa olivat, juuri niinkuin hän ne oli jättänyt, riippui vielä
+hänen kellonsa ja tiksutti.
+
+Tämän kertoi steewartti kokkapuolesta, ja se saattoi kirvesmiehen
+syviin mietteihin... "Niin kauan kuin kello käy, on hänessä henki!" --
+mutisi hän nyökyttäen hiljaa päätään... Ja tuntui paljoa helpommalta
+tässä raskaassa mielentilassa, kun vihdoinkin aamupäivällä
+ilmoitettiin, että kello oli seisattunut puoliyhdeksän aikoina.
+
+Vähitellen sai sitte Alert entisen purjeverhonsa, -- jokaista
+neliöjalkaa käytettiin hyväkseen tuulen kokoamiseksi -- ja vauhtia
+pitkitettiin viikkomäärät samalla tavalla, purjettakaan muuttamatta tai
+jalkanuoraakaan liikuttamatta, pitkin hiljaisesti keinuvaa, ääretöntä
+meren sinipintaa. Aamuraittius suloisesti säteilevässä auringonvalossa,
+lisääntyvä paahde päivemmällä, kunnes se väheni auringon lasketessa, ja
+taivas äkkiä seisoi kuin korkeakaarinen musta kupulaki heidän
+yläpuolellaan suurine kiiluvine tähtineen: -- Argo, Kahdeksikulma,
+Eridanus ja Valaskala sekä yhä enemmän ja enemmän selkenevä, tuikkiva
+etelänristi.
+
+Muutamia päiviä oli kulunut eikä muuhun toimenpiteesen oltu ryhdytty
+alaperämiehen kuoleman johdosta kuin siihen että Lind oli määrännyt
+Rejer'in ottamaan huolekseen hänen perämiesvahtinsa sekä pitämään
+peräkannen lamput ja lyhdyt kunnossa. Kuitenkin pidettiin siitä
+neuvottelua peränpuolella hytissä.
+
+Kapteeni Berentsen oli siisti, hiljainen ja säännöllinen mies, niin
+luotisuora ja määrätty tavoissaan ja luonteeltaan, että häntä oli
+melkein mahdoton lähestyä millään persoonallisella ystävyydellä, vaan
+miehistö piti häntä melkein yliluonnollisessa kunniassa. Hänen
+varovassa, karttavassa luonteessaan asui heikkohermoinen pelko tai
+levottomuus kaiken suhteen, mikä tuntui tavattomalta. Eikä Rejer'in
+rohkea nenä eikä näkö olleet kylläksi tavallisia varsinaisille
+matruuseille ... koko kasvojen olento oli pari kolme astetta liian
+korkealla...
+
+Lindin ehdoitus, että Rejer otettaisiin alaperämieheksi, kohtasi
+sentähden tavattoman sitkeätä vastarintaa, pitkitystä ja arvelua, vaan
+ei yhtään varsinaista syytä paitse -- niinkuin perämies Lind kevyellä
+tavallaan määritteli asian -- suuren nenän.
+
+Ensimmäinen perämies oli oikeastaan hänen ainoana yhdyssiteenään
+miehistön kanssa. Taidollaan pysyä arvossa ja samalla olla miehistön
+suosiossa oli hän saanut suuren vaikutusvallan kapteenin yli, joka ei
+tosin ollut hänelle tietty, vaan sentähden ehkä monesti sitä suurempi.
+Kun ensimmäinen perämies näin sitkeästi kuin nyt pysyi ajatuksessaan,
+niin voi hän aina olla varma voitostaan ennemmin tai myöhemmin.
+
+Samana iltana ilmoitettiin kokoontuneelle miehistölle että "Juhl oli
+astunut alaperämiehen sijalle ja virkaan Alert'illa" ja sen johdosta
+annettiin miehistölle groggia kokassa.
+
+Tämä oli Rejer'in jäähyväisilta matruusisäädystä.
+
+"Merkillistä kyllä," sanoi pursimies Torgersen, joka piti puheen ...
+"ei ketään ole, josta ei tuntuisi kuin Rejer Juhl ikäänkuin kuuluisi
+peränpuolelle ... minusta on tuntunut siltä aina siitä asti kuin hän
+tuli laivalle!"
+
+"Niin se on tuntunut meistä kaikistakin!" -- kuului jätkien yhteinen
+vastaus... "Eläköön perämies Juhl!"
+
+"Vaan ei minusta," hymyili göteporilainen, -- "kuin hän
+talonpoikais-arkkuineen tuli laivalle, näytti hän minusta liian
+jörömäiseltä, vaan sittenkuin hän leikkasi meille tien auki ruhvista
+Montrealissa, arvelin minä, että hänestä voisi tulla kaapparilaivan
+kapteeni! -- niin juuri kaapparikapteeni!"
+
+-- -- Jos Rejer jo ennestäänkin oli käyttänyt vapaahetkiä lukemiseen ja
+purjehdusmerkkien laskemiseen, niin tapahtui se tästälähin uudistetulla
+innolla, sittenkuin hän oli saanut oman hyttinsä istuakseen ja sai
+ottaa osaa jokapäiväisiin käytännöllisiin havannoihin, -- hän tunsi
+tarvitsevansa niin pian kuin mahdollista olla kykenevä toimeensa.
+
+Vaikk'ei perämies Lind tuhlannut monta sanaa siihen asiaan, niin oli
+Rejer'illä kuitenkin aavistus siitä, että hän tällä kertaa oli
+käyttäinnyt kuin kelpo kumppali häntä ja kapteenia kohtaan! Tämä nyt
+oli sitä laatua, jonka Rejer kätki poveensa; -- se päivä valeunee
+kyllä, jolloin hän saisi näyttää, ett'ei hänkään tarvitse jättää
+auttamatta ystävää, tämän ollessa pulassa.
+
+Lind istui penkillä kajutan ulkopuolella paitahihasillaan ja poltti
+tupakkaa tähystäessään tähtiä... Rejer käveli edestakaisin kannella
+hänen edessään, oli vielä liian kuuma käydä levolle. Silloin tällöin
+vaihdettiin joku sana. Lind puheli surkutellen siitä, että he olivat
+ihan toisella puolella maapalloa, ja Rejer vastasi myöntämällä siihen.
+
+... "Ajatteleppas, ett'ei ole kolmea kuukautta siitä kuin me kaalasimme
+lumessa siellä kotona!" -- lausui Lind.
+
+"Niin tosiaankin -- kummallista kyllä!"
+
+"Sinä aamuna tanssiaisten perästä Singdalsenilla ... oli kylmä ja
+kirkas ja..."
+
+Rejer seisattui paikalla.
+
+"Meillä on tänään ollut kaksi merilokkia, jotka ovat lentäneet meidän
+ylitsemme köliveteen," -- sanoi hän.
+
+"Vai niin! -- Ja semmoinen hankiainen, tiedäthän, joka ei oikein
+kannata ... kanunamiehen piti luonnollisesti käydä keskitietä
+puujalkoineen, ja silloin piti minun kulkea ihan lumireen nostamassa
+lumessa, voidakseni pysyä tyttären sivulla."
+
+"Niinpä niin! -- Ne ovat tavattoman kauniita lintuja lennossa! ...
+valkeita pitkät mustat siivet."
+
+"Ovat kyllä! etkö ole nähnyt niitä ennen? -- saamme kohta nähdä niitä
+kylläksemme; ... vaan näetkös, minä patikoin lumessa ja hupsahdin
+välistä polviani myöten siihen ... ja nauroin! Minulla oli epäluuloni,
+että tytär kulki niin tien reunaa pakoittaakseen vaan minua toiselle
+puolelle kanunamiestä, niin että minä joutuisin tuulen alle puujalan
+tähden, ymmärräthän ... vaan kun hän vihdoin näki, ett'ei siitä ollut
+apua, tuli hän järkeväksi ja antoi tietä."
+
+"Vai niin! -- Merilokit, perämies, tietävät, ett'ei meillä ole pitkältä
+enää Kapiin?"
+
+"Niin kyllä! vaikka ne toisinaan lentävät satoja peninkulmia merelle...
+Vaan mitä minun pitikään sanoa... Sinähän tunsit kanunamiehen perheen?"
+
+"Kyllä!"
+
+"Seisoit puuvajassa siellä hakkaamassa puita! Oli sekin kaunis... Jos
+olisin tiennyt sen, olisit heti saanut rahasi, voit uskoa!... Vaan
+sillä laillahan näit häntä joka päivä?"
+
+"Ketä?" -- kysyi Rejer äkäisesti.
+
+"Saaraa, tytärtä, luonnollisesti!... Minkälainen hän oli? -- kotona
+tarkoitan minä ... ja kanunantulppineen, velipuolineen hoidettavana?"
+
+"Oo, semmoisesta kyökkisälystä en minä paljon välitä -- sain siitä
+kyliäni jo laivankeittiössä!"
+
+"Vaan sinä näit kumminkin, mikä hän oli eläviään? Ei semmoinen kuin
+leikataan impi jäykästä paperista, kaita keskeltä ja muuta semmoista,
+vaan oikea -- jolla on niska, kaula ja olkapäät ... jotka voivat ottaa
+hengen ihmisestä!... Ja silmät sitten! -- Niissä oli voimaa...
+Kauneuden voimaa! -- Sai ottaa hatun päästään ja laskea praamipurjeen
+alas!"
+
+"Oi, perämies! Olette jo ottaneet hyvin monta hattua ja lakkia
+päästänne kauneuden voiman vaikutuksesta, luulen ma!"
+
+"Me lennämme kaikki tulta kohti, Juhl!" -- vastasi hän miettiväisesti
+-- "vaan ... tällä kertaa luulen minä perämies Lindin -- syttyneen
+todenteolla."
+
+Rejer käveli edestakaisin.
+
+Eiköhän ensimmäinen perämies kohta mene kannen alle?... Eiköhän hänen
+mielensä tehne jo levolle näin myöhään yöllä? Oli ihan tuskallisen
+tukalaa kävellä tässä ja kuunnella ja vastata! -- hän tunsi käyvän
+itselleen vaikeaksi hillitä mieltänsä.
+
+"... Ja sitten et ole kenenkään naisen kuullut vastaavan niinkuin
+hänen, Juhl!... Se osoittaa kuinka uljas ja komea hän on kannelta, --
+sielunsa puolesta tarkoitan minä!" -- pitkitti Lind taas.
+
+"Tahtoisin juuri tietää, nukkuuko tähystäjä! -- ei yhtään tiedonantoa
+koko yönä!" -- karjasi Rejer ja hyökkäsi kokkaan, hänellä oli halu
+siepata vääntitanko ja lyödä murskaksi kaikki, mitä eteen sattui.
+
+-- -- Lind oli mennyt alas, ja Rejer käveli kannella kirkkaassa
+yössä... Tähtiä oli yli koko taivaan, jotka näyttivät haluavan pudota
+alas, ja fosforia merenpinnalla; ruoteli kulki tulihyhmässä ja kölivesi
+välkkyi sähkövalossa. Vaan synti olisi sanoa hänen nähneen siitä
+mitään!
+
+... Ensimmäinen perämies aikoi siis todellakin kosia Saara Rördam'ia!
+Ei käynyt päinsä houreilla enää sen asian suhteen. Niin! -- säntilleen
+niin oli se!
+
+Hänellä oli valittavana joko taistelu Lindin kanssa hänestä -- tai
+uhrata itsensä Lindin hyväksi! ... suoraan sanoen: -- luopua
+hänestä! ... koettaa unhottaa hänet! ... ihan kokonaan jättää
+mielestään se, että koskaan oli nähnyt, puhutellut ja ottanut semmoiset
+jäähyväiset Saara Rördam'ilta.
+
+Hän näki hänen vartalonsa ja kasvonsa edessään, -- vaan hän karkoitti
+ne luotaan.
+
+Oliko Lind hänen ystävänsä, vai eikö hän ollut hänen ystävänsä? Oliko
+hän osoittaunut kumppaliksi, vai eikö hän ollut tehnyt sitä -- kaikkina
+näinä vuosina?... Eikö hän puhunut hänelle hänestä semmoisella
+ystävyydellä ja luottamuksella, että sen, joka pettäisi semmoisen
+kumppalin, täytyisi olla konnan.
+
+"Niin, minun rakas Rejer Jansen Juhl'ini! -- siinä kysytään miestä,
+jos tahdot kulkea rinnatusten miesten kanssa, joilla on leveä
+rinta!..." -- -- --
+
+-- -- -- "Ja tiedätkö, mitä hän vastasi minulle viimeisenä iltana
+kanunamiehellä," -- jatkoi ensimmäinen perämies taas seuraavana
+iltana... "Kun minä tulen kotiin, olette te naimisessa, neiti! laskin
+minä leikkiä."
+
+"Minäkö? -- miksi menisin minä naimisiin? ... ottaisin päälleni sen
+huolen! Ikäänkuin minulle ei olisi näistä kylliksi!" -- hän osoitti
+kanunantulppiin. -- "Ei kiitoksia, minä en pyri sille tielle, Lind!"
+
+"Joll'ei hän olisi vastannut niin ... niin kerrassaan jyrkästi! en
+luule, että olisin lähtenyt talosta sinä iltana kysymättä häneltä, eikö
+hän tahtoisi ruveta matami Lind'iksi, -- päästäkseni varmuuteen
+hänestä, näetkös! Vaan sitten minä arvelin, että semmoista kuitenkin
+täytyy kauemmin miettiä; -- olen ennenkin ollut rakastunut ja
+silloinkin ajatellut paljon! Ja sittenkin hän sanoi sen niin ylpeästi
+ja päättävästi, että minä vaan nauroin ja sanoin: 'vannottu ei ole
+pidetty, neiti.' -- Vaan olisitpahan nähnyt, miten hänen silmänsä
+silloin loistivat, niin tosissaan hän oli!"...
+
+"Ja nyt elän kuitenkin siinä uskossa, että sittenkin taisin olla
+tyhmä... Sehän voisi nyt olla päätetty asia! -- Mitä sinä arvelet?"
+
+"Mitä turkasta -- voisin minä arvella siitä, perämies!"
+
+Rejer vältti tästä lähin niin paljon kuin hänen vallassaan oli
+tämänlaatuisia ystävyyskeskusteluja. Täällä tulikin pian vaihtelevampaa
+sekä ilmassa että laivaelämässä, mitä lähemmäksi Kap-kaupunkia he
+tulivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Alert oli kulkenut Toffel Baytä Kap-kaupunkiin, purkanut sitten lopun
+lastiaan, pikkutavaroita, Port Elisabethissä ja kiiti nyt hyvällä
+vauhdilla kirkkaan, pilvettömän taivaan alla Port Louisiin St.
+Mauritiussaarella. Saari tunturineen, kasvullisuuksineen,
+viljelysmaineen ja huviloineen oli kuin ilmestys kohonnut sinisestä
+peilikirkkaasta merestä.
+
+Vene, joka lähestyi, jo ennenkuin se laski laivasiltaan, sisälsi
+terveyslautakunnan jäsenen ja pitkän, keltaisen, kaljupään tohtorin,
+kultakaiteiset silmälasit päässä, joka teki kaikenlaisia kysymyksiä,
+tirkisti ruhviin, katsoi kajuttaan ja vihdoin viimein vaati nähdäkseen
+apteekkilaatikkoa, jonka hän nuuski ja tutki läpeensä. Hän pisti
+pikkusormensa pään jokaiseen purkkiin ja askiin, maistoi sisällystä,
+purki ja pani takaisin, tutki ja puisteli päätään ja oli äärettömän
+huolellinen.
+
+"Voitte hirttää minut, joll'ei hän pistänyt yhtä kääröä taskuunsa
+tuolla apteekilaatikolla!" sanoi steewartti hänen jälkeensä
+laskuportaille. -- "Hän näytti itse keltakuumeelta!"
+
+"Jumala auttakoon meitä pois tästä loukosta!" -- huokasi Lind; tämä
+tavaton vastaanottaminen ei häntä miellyttänyt.
+
+Ankkurivitjat täytyi velvollisuuden mukaisimmasti malajilaisten
+sukeltajain lukota kiinni tavattoman paksuihin vitjoihin sataman
+pohjassa. Laki kielsi luottamasta omaan ankkuriin. Täällä oli juuri
+tuuliaispäiden aika, joka usein sattuu säännöllisesti joka kolmas tai
+neljäs vuosi, kuolettavaisten kuumeruttojen seuraamana, joita kosteus
+synnyttää.
+
+Keskellä lounaisten vuosituulien terveellistä ilmavirtaa on St.
+Mauritiuksella ollut mitä suloisin ilma-ala, kunnes voitonhimoinen
+asioimisinto hakkautti alas saaren kaunistuksen, nuo tiheät metsät
+mustaapuuta ja muita kalliita puulajeja sekä paljastivat maan, niin
+että se muuttui vaarallisten nevakuumeiden kodiksi.
+
+He olivat purkaneet lastinsa mitä ihanimmalla ilmalla ja lastasivat nyt
+sisään sokeria ja mustaapuuta Hampuriin.
+
+Eräänä aamupäivänä lastatessaan sokeria näkivät he ikkunoita ja niiden
+verhoja kaikkialla kaupungissa suljettavan ja satamassa äkkiä
+laskettavan kiireesti alas laivain purjeita.
+
+Ilma oli käynyt yhä raskaammaksi ja tukahuttavammaksi päivemmällä, oli
+melkein kuin painostus olisi vaikuttanut aina meren pohjaan, jossa
+kalat veltosti ja laiskasti uivat vitjam yli. Ilmapuntari oli alennut
+nollaan.
+
+Kaikkialla kuului: "cyklon, cyklon!"
+
+Laivalla pantiin kaikki kuntoon tuuliaispään vastaanottamiseksi, luukut
+pantiin kiinni, märssy- ja praamitangot otettiin alas.
+
+Ja nyt se tuli, mustana kuin yö! -- jymisten ja jylisten.
+
+Ilmanpainon edestä kallistui Alert kyljelleen melkein luukkuja myöten;
+joka silmänräpäys näytti siltä kuin mastot murtuisivat. Parin kolmen
+tunnin ajan taisteli jokainen laiva perikadostaan.
+
+Seurauksena sadekuuroista, joita nyt tuli toinen toisensa perästä, oli
+että kuume kaupungissa eneni surmaavaksi rutoksi, ja ennenkuin lastaus
+oli lopussa, oli Alert'in matruuseja viisi ja laivapoika hospitaalissa.
+Muutamia päiviä myöhemmin oli neljä heistä vainaana.
+
+Eräänä päivänä makasi Lind'kin tuuliteltassa kannella ja potki ja hyppi
+-- käyttääksemme hänen omia leikillisiä sanojaan -- kuin kuttaperkka
+pallo; ja leposijalla alhaalla taas kolme sairastunutta.
+
+Kapteeni tahtoi heitä lähettää sairashuoneesen; -- piti käydä
+kaikki säntilleen, niin pääsi kaikesta edesvastauksesta. Hän oli
+epätoivossaan; hänellä oli laivapaperit kaikki järjestyksessä matkalle,
+vaan ei enää laivaväkeä, joiden kanssa olisi lähtenyt.
+
+Rejer oli saanut nähdä kylliksi hospitaalia, -- sinne ei niiden pitänyt
+saada viedä ensimmäistä perämiestä, niin kauan kuin hänen päänsä oli
+pystyssä! ... se olisi ollut suoraan ruumisarkkuun. -- Pois vaan täältä
+toiseen ilmanalaan! -- oli hospitaalinlääkäri sanonut.
+
+Kiinanpulveri oli ainoa lääke. Vaan apteekissa ei sitä enää ollut
+saatavana alle kahdenkymmenenkertaisen hintansa! Tavarasta oli puute --
+tai korottivat voitonhimoiset sen hinnan. Alert'in apteekkilaatikosta
+näytti se kokonaan hävinneen, ja nyt huomattiin pitkän keltaisen miehen
+siirtäneen se omaan taskuunsa satamassa. Oli ruttoaika, ja silloin piti
+laivoja tuuman takein ryöstää!
+
+Rejer oli maalla kaikkine pundineen, jotka sai kokoon, ja sai siten
+kymmenellä punnalla yhtä suuren annoksen kiinapulveria, kuin hän
+muutoin olisi voinut saada viidellä killingillä! -- näin varustautui
+hän ankaraan otteluun kapteenin kanssa ystävänsä maalleviennistä.
+
+Hänen ei kuitenkaan tarvinnut kestää sitä. Kun hän tuli laivalle,
+makasi kapteeni väristen houreissaan. Ankarain kuumepuuskain
+vuorotellessa halusi hän päästä purjehtimaan, -- täällä makaaminen
+merkitsi kuolemaa!
+
+Rejer ei ollut monta kertaa kulkenut edestakaisin, ennenkuin hän oli
+selvillä siitä, mitä hänen piti tekemän: -- tuoda vielä tänä iltana
+sairaat hospitaalista ja sitten yöllä lähteä matkalle!
+
+Vielä yksi miehistä sairaaksi! -- Heitä oli nyt vaan neljä työhön
+kykenevää jäljellä kuustoistamiehisestä väestöstä, vaan muutamain
+hindulaisten rantakasakkain avulla, joille maksettiin hyvin, kävi se
+päinsä.
+
+Rejer oli itse hospitaalissa ja sai kapteenin nimessä luvan sairaiden
+jättämiseen kantajille. Sitten saivat he pimeässä muutamia purjeita
+auki, lappoivat ankkurivitjat laivaan ja läksivät hiljaa liikkeelle.
+
+
+
+
+XI.
+
+Ystävyys ja rakkaus.
+
+
+He häilyivät avaralla, äärettömällä valtamerellä, hospitaali kannen
+alla!... Kuumejanoa ja kurjuutta! -- ja tuskin raikasta ilmanhenkäystä
+polttavassa kuumuudessa!
+
+-- Nyt veti kapteenikin viimeisen henkäyksensä kajutassa, muistuttaen
+ensimmäistä perämiestä olemaan varuillaan Rakkebaa karista
+Fredriksvärnin ulkopuolella. Hän houraili olevansa kotona.
+
+Kirvesmies neuloi hänet norjalaiseen lippuun, antoi virsikirjansa
+rinnan päälle ja kaksi pohjalastirautaa jalkoihin, luki Isämeidän
+siunaukseksi ja päästi Indian meren pohjaan.
+
+Tuuli alkoi kiihtyä, joka seikka huolestutti Rejer'ia. Myrsky, ja he
+olisivat olleet hukassa! -- vaan ensi seuraus näytti onnelliselta,
+sillä moni sairaista alkoi ryömiä kannelle.
+
+Rejer oli tällä ajalla tuntenut monta kummallista tunnetta heräävän
+povessaan. Oli mielikuvitus, josta hän ei tahtonut päästä erilleen ...
+ajatus, jota hän ei tahtonut suosia, vaan joka kuitenkin aina tuli
+takaisin -- aina! -- ajatus, jonka tähden hän olisi tahtonut sylkeä
+itseään silmille!...
+
+Ensimmäinen perämies makasi alhaalla hökkelissä; hänessä oli tuskin
+henkeä enää.
+
+Jos hän kuolee? -- jos hän kuolee?
+
+Silloin voisi hän taas päästää vapaasti valloilleen kaikki ajatuksensa
+ja tunteensa tytön suhteen, jota hän nyt ei uskaltanut ajatellakaan,
+kun --
+
+Niin, jos hänen ystävänsä nyt kuolisi!
+
+Tyttö oli hänelle yhtä kallis kuin hänen sisin sydänverensä! -- huusi
+kuin kauan vangittu ja sidottu, vaan nyt vapautettu tunnustus hänen
+povessaan. Siinä oli kokonainen elämä -- koko tulevaisuus!...
+
+Sitten sai hänessä vallan voimakas iva ja halveksiminen itseään
+kohtaan, niin ett'ei hänestä tuntunut mikään olevan parempi teko kuin
+juosta laivalta mereen, -- ja siten vapauttaa laiva halpamielisestä
+koirasta!
+
+Hän meni alas ja hoiti perämiestä niin varovasti kuin pientä lasta ...
+muutti hänet raittiimpi-ilmaiseen hyttiin ja toimitti ilmanvaihtoa
+ilmareiästä ja ovista...
+
+Hän katseli hänen kalpeita taudinkuihduttamia kasvojaan, joiden
+ympärillä musta parta riippui, ja tunsi olevansa kadottamaisillaan
+ainoan ystävänsä tässä maailmassa! -- ja suru valtasi hänet, niin että
+hänen sydäntänsä kirveli... Hänen kaltaistaan ei ollut millään
+norjalaisella laivalla!...
+
+Ja -- kun hän taas oli seisonut jonkun aikaa vääntitangon ääressä --
+tulivat jälleen samat ajatukset entistä tietään.
+
+Oliko hänessäkin kuume?...
+
+Ei, vaan villitty sekoittava onnettomuuden kaitsemus lepäsi hänen
+ylitsensä! -- hänen täytyi kärsiä tuskaa ainoan ystävänsä ja tytön
+välillä! --
+
+-- -- Muutamia tuulisia vuorokausia vielä ja liekkatuulen käytävällä
+ruhvin ja sianselän varjossa kokkapenkerellä istui haamuja -- kalpeita
+ja taudin kuihduttamia, niin että vaatteet riippuivat heidän päällään,
+vaan silmissä oli eloa, ja he ahmivat ilmaa täysillä siemauksilla,
+ikäänkuin jokainen ilmanhenkäys olisi ollut herrasherkkua.
+
+"Nyt on luullakseni pahin ohitse!" -- sanoi kirvesmies kuullessaan
+iltapäivällä göteporilaisen "soittavan" kokkaan.
+
+"Ei ole kylliksi viileätä kajutassa ... ehkäpä myöskin kosteata
+kölivedestä!" ja niin kantoi Rejer perämies Lind'in kannelle
+palttinaseinäiseen tuulitelttaan.
+
+Vaan vasta Alert'in ehdittyä Kap Agulhakseen voi Lind ryhtyä kapteenin
+toimeen, ja kaikki tuli laivalla entiseen käyntiinsä siten, että hän
+otti huostaansa ylihangan vahdin ja Rejer alihangan.
+
+Emäpuu kynti viikko- ja kuukausimääriä vakoansa, joka päivillä
+vaahtosi, öisin loisti fosforilta. He olivat jälleen saaneet sinisen
+tähtikarttansa takaisin ja aikoja sitten ottaneet selon Pohjantähdestä,
+olivat peilanneet Azorit ja Tenerifan sekä suoriutuneet Lind'in
+taitavuudella monesta pulasta huolimatta miehistön vähenemisestä.
+
+Mitä enemmän he lähestyivät Europaa, sitä synkemmälle mielelle Rejer
+tuli. Mitä lähemmäksi kotia päästiin, sitä mustemmalta hänestä näytti.
+Hän käveli alakuloisena ja mietiskeli... Mitä hän oikeastaan tekisi
+kotona? Oliko siellä ketään, jonka tähden kannattaisi elää?...
+Hammernäs ja seutu kaikkine ahtauksilleen ja kutistumisineen! -- hän
+kuvitteli mielessään sitä nyt puolipimeäksi potaattikellariksi, jossa
+itäminen on alkanut, -- sillä hänen äitinsä kirjoitti, että "muutamat
+hieman mietiskelivät sillinpyyntiä, toiset Amerikaa."
+
+Niin Amerikaa!... Hän kulki mietteissään.
+
+Göteporilainen istui kahanreisin laivanportaalla isonrustin kohdalla ja
+teki työtään.
+
+"Missä sinun isäsi koti on, göteporilainen? -- Missä sinun isäsi asuu?"
+
+"Ei ole isää."
+
+... "Ja äitiä?"
+
+"Ei ole äitiä! -- ei sisaria eikä veljiä!" -- lisäsi hän lyhyesti.
+
+Rejer huomasi joutuneensa tukalaan aineesen ja löi leikiksi.
+
+"Eikä kultaistakaan?"
+
+"Oikein arvattu!" -- Vähän ajan perästä lisäsi hän katsoen puolittain
+merelle: -- "Muistelen kerran olleen itselläni yhden; vaan hän --
+joutui naimisiin patruuni Bromanderille."
+
+"Vai niin! -- Ja varmaankin et sinä sentähden koskaan 'jouda kotiin,'
+niinkuin sanot talvella?"
+
+"Juuri sentähden!"
+
+"Mitäs sinä sanot Amerikasta, göteporilainen?"
+
+"Meneekö perämies sinne?" -- hän katsoi kummastuneena ylös ja antoi
+merasimen painua.
+
+"Tähystys ei vielä ole tehty sinnepäin -- sanomattoman paljon tekemistä
+siellä!"
+
+"Jos perämies tahtoo tähystellä, niin olen minä mies pistäymään
+siellä."
+
+"Teen päätökseni Hampurissa."
+
+"Hyvin, perämies!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja niin olivat he taas taistelemassa talvimyrskyjen kanssa joulukuulla
+Pohjanmerellä -- vinheä luodetuuli ... he tunsivat niin hyvästi nämä
+asiat.
+
+Yön pimeydessä olivat he kyllin onnellisia löytämään Helgolannin, ja
+niin laskivat he pakon vaatiessa etelää kohti toivoen Neuwarkin ja
+Cuxhavenin majakoista saavansa luotsiapua päästäkseen Hampuriin...
+
+-- Isot nostovivut satamassa olivat tyhjentäneet lastiruoman ja Alert
+oli nyt ankkurissa Steinwärdenin edustalla St. Paulin vastapäätä.
+
+Siellä voivat he joka ilta laivan komentosillalta nähdä valkeat ja
+kuulla merimiesliikkeen melun maalla. He olisivat voineet tanssia
+soiton mukaan, joll'ei olisi ollut iloja kahdessa huvipaikassa samalla
+kertaa, jotka huusivat ihan toistensa korviin -- kaksi hoijakkaa,
+joissa voitiin purjehtia soiton sävelissä ja värilamppujen valossa
+aaltoilevaa sinistä merta kaikenlaisiksi varustetuilla aluksilla -- tai
+jos joku viihtyi paremmin maalla -- ratsastaa ympäri giraffilla,
+zebralla, jalopeuralla, tiikerillä tai kamelikurjella --
+
+Kerran tekemänsä päätöksen mukaan olla säästäväinen oli Rejer sulkenut
+taskunsa. Hän pysyi laivalla ja teki laskujaan Amerikan suhteen.
+
+Sunnuntaina iltapäivällä vähää ennen heidän lähtöänsä oli hän kuitenkin
+maalla. Lind oli tahtonut tavata häntä.
+
+Pitkin "Reperbahnia" ja "Langereiheä" vilisi ääretön ihmisjoukko,
+joiden seassa merisotamiehiä ja kauppalaiva-väkeä kaikista kansoista ja
+ilmanaloista, mulattiin ja neekeriin asti, jotka ylvästelivät
+selbihatuissa, keltaisissa liivissä ja punasissa kaulaliinoissa.
+
+Lauma lauman perästä seisattui valosta loistavien ikkunain eteen,
+joissa oli uusia houkutusihmeitä joka askeleella: -- -- "Maailman
+kaunein nainen!" "Jättiläiskäärme!" "Anatomiallinen näyttely!"
+"Merenpohjassa!" "Ennustusta ja taikuutta bengaalisessa valossa!"
+"Jättiläisnainen!" "Vaksinäyttely!" jonka ikkunassa valkeaan puettu
+nunna, juomatanssijatar ja nuori viattomuus, joka istui ompelemassa,
+lakkaamatta kiersi ympäri.
+
+Alapuolella kellareissa houkuttelivat viettelevät kahvilat
+laulajattarineen ja soittoineen, ravintolat ja olutholvit, joiden
+portaat nielivät kokonaisia laivalastia, miehiä ja naisia ... kaikkea
+laatua! vaikuttamatta ihmisvirrassa huomattavaa muutosta, -- sillä se
+kulki sitkeästi ja hiljaa tietään, niinkuin Elbe sen alla.
+
+Rejer kiinnitti huomionsa kahteen Alert'in jätkään hänen edessään.
+
+... Loiskis! kellariin ne menivät! -- Sinne menee jäännös vuosihyyrystä
+-- mutisi hän itsekseen. -- Matruusi on lintu, jota metsästäjä vainoaa!
+oikea varpunen virikkeiden keskellä ... hän ui pelkkien haikalain
+seassa!... Rejer puisti olkapäitään... Hm! hm niin! -- täytyy olla koko
+mies voidakseen ainoastaan elää!
+
+Hän oli teaatterissa yhdessä Lind'in kanssa, joka oli ihan tulvillaan
+ihastuksesta Blenda Hastingsiin; hän tanssi nuoralla, -- "Ilmasorsa,"
+niinkuin hän ohjelmassa kutsui itseään. Lind huusi hänelle, seurasi
+hänen liikkeitään bravohuudoilla... "Kas nyt uhkarohkea, niin että hän
+voisi seista varpaisillaan maston nenässä! köykäinen ja notkea kuin
+kissa! -- kello yhdeksän iltasella pistäyn minä aina tänne, silloin on
+hänen vuoronsa kohota ilmaan!"
+
+Ja nyt piti heidän lähteä teaatterista illallista syömään!
+
+Lind vei hänet kellariravintolaan, jossa istui merikapteenia ja muita
+ihmisiä, jotka samoinkuin hekin olivat tulossa teaattereista ja muista
+huvituksista.
+
+Lind meni suoraan ja tervehti tuttavasti vanhanpuoleista naista, joka
+istui tiskin takana, ja kohta sen perästä tuli mustakiharainen
+kaunotar, reipas olento ja ojensi hänelle ystävällisesti kätensä. Hän
+näytti olevan koko laitoksen sielu.
+
+"Nyt on viimeinen ilta, ennenkuin taas lähdemme luikertelemaan...
+Huomenna nostamme me ankkurimme, -- sentähden poikkesin sisälle
+sanomaan teille jäähyväiset, Sally!... Niin, aivan niin, huomenna
+nostamme me ankkurimme" -- vakuutti hän hieman kaipausta osoittavalla
+äänellä -- "Tämä on viimeinen olutsarkkuni täällä, ja siihen kuluu
+aikoja, ennenkuin sitä minulle tarjoavat noin kauniit kädet kuin Sally
+Frankfurterin! -- noin hienoa kättä ja noin säihkyviä silmiä ei ole
+pohjoisnavalla!"
+
+Illallinen valmistettiin Lind'in yhä lämpimämmin vakuuttaessa hänen
+silmiään kauniiksi ja kaikellaisia muita hurmaavia ominaisuuksia, --
+kohteliaisuuksia, joita kuuden-, seitsemänkolmatta vanha kaunotar Sally
+hyvin tyynesti ja ystävällisesti kuunteli, kohdellen niiden antajaa
+hyvänä ravintolavieraana ja ystävänä.
+
+Hänen lausuessaan vakuutuksiaan ja kohteliaisuuksiaan kääntyi neiti
+hyllyyn päin ja otti kaukaa sen perältä tukun mustia sikaria
+keltaisessa kääreessä.
+
+"Ne ovat oikeita," sanoi hän -- "olen saanut ne kubalaiselta
+merikapteenilta, -- tahdotteko ottaa ne?"
+
+"Minä poltan niitä ajatellessani teitä, Sally -- siihen voitte
+luottaa!"
+
+Rejer vaipui ajatuksiinsa ja oli kotimatkalla harvapuheinen, samalla
+kuin Lind poltti sikaria ja piti ylistyspuheita kauniille hauskalle
+Sally Frankfurtenille.
+
+Laivalla alkoi Rejer, niin myöhä kuin olikin, keskeytymättömällä
+innolla laskea ja panna sijoilleen suurta määrää ruokatavaroita, jotka
+olivat kasatut ruhviin. Ajatukset olivat myös työssä.
+
+"Mitä sinä tirkistät?" -- kysyi hän kiivaasti, nähtyään göteporilaisen
+useita kertoja ohikäydessään kumartuvan ikkunaan.
+
+"Oli kuin tulenkipinä tai valoa tuolla alhaalla," -- vastasi tämä, --
+"vaan se tulee varmaankin kapteenilta, joka vielä valvoo... Hän on
+luultavasti sanonut jäähyväiset jollekulle tänä iltana ja istuu nyt
+pimeässä poltellen muistoja itsestään. Se taula sytyttää tulen joka
+satamassa ja sammuu taas merellä!" -- mutisi hän, -- "ei kukaan tyttö
+kulje kauan hänen sydämmensä hameentaskussaan!"
+
+Rejer antoi hänelle uusia ruokatavaroita vietäväksi sijoilleen. Äkkiä
+oikaisihe hän ja sanoi:
+
+"Kuules, göteporilainen! -- paria kolmea kiepausta tahdon koettaa
+siellä kotona, ennenkuin hullaannun lähtemään Amerikaan! -- Tunnen
+saavani toisen hengen päästyäni tänne pohjolaan!"
+
+Kun he seuraavana päivänä olivat lähteneet Cuxhaven'ista ja kääntäneet
+suuntansa pohjoiseen, sanoi Rejer äkkiä ivallisesti Lind'ille:
+
+"Kun teillä on niin monta naista päässänne, perämies olette te ehkä
+unhottaneet -- hänet siellä Fredriksvärnissä!"
+
+"Saara Rördam'inko? -- Eikö mitä! -- hän on siksi liian hyvä, ja vielä
+nyt, kun tulemme kotiin."
+
+"Niin, minä tahdon kernaammin selvän purjehdusveden ja rehellisen
+pelin, perämies! -- ainoastaan varoittaa, että jokaisen tulee
+semmoisissa asioissa olla mies paikallaan huolimatta kumppalisuudesta
+-- se on minun ajatukseni... Nyt tiedätte mihin suuntaan minä kuljen!"
+
+Lind katsoi kummastuneena ja pitkään häneen.
+
+"Sinun ei pitäisi antautua sille tielle, Juhl! -- se on vaan
+hyväntahtoinen neuvoni, ymmärräthän, -- merimiehelle, jolla ei vielä
+ole sen enempää tarjottavana!... Merimiesten ei ylimalkaan pitäisi
+naida, ennenkuin he viisikymmenvuotiaana ja varakkaana voisivat vetäytyä
+mereltä... Muuten on se sinun oma asiasi; jokainen purjehtikoon
+tuulensa mukaan!"
+
+Juuri samoin ajatteli Rejer'ikin; hän aikoi laskea omaa suuntaansa ja
+teki nyt laskujaan, että hänen pitäisi ennättää perämiehen tutkintonsa
+niinä viikkoina, kuin Alert viipyisi Trondhjemissä; siellä
+päätettäisiin, läksisikö laiva taas pitkälle matkalle vaiko kotoa
+pistäytyisi Itämerelle.
+
+Taas vinheä länsituuli ja ilkeät maallepäin käyvät aallot! Ja kuta
+kauemmaksi he tulivat Norjan rannikolle, sitä vaikeammaksi tuli kulku,
+virralla ja tuulella oli oma suuntansa kummallakin; vaan kumpikin
+olivat ne yksimieliset ajamaan laivaa kallioita ja karia vasten! ...
+jokainen aalto niin juonikas ja mutkikas kuin asianajaja!
+
+"Ei tästä tiedä, laskeeko tuulen alatse vai päällitse," -- sanoi
+kirvesmies, "vaan tuntea sen saa, kun se tulee!" -- lisäsi hän, kun he
+samalla kohtasivat virran kohottaman tyrskylaineen, joka pullisti
+sisään palasen ulkovuorausta kokasta tuulen alta. -- Tämä tapahtui
+Bergen-väylän kohdalla ihan Bukne-vuonon suussa.
+
+"Tuskin kaksireivinen märssytuuli," -- mutisi Lind suutuksissaan, --
+"ja kuitenkin pullistus toisensa perästä!... Ei kenenkään reitaajan
+kannata mitenkään kuljettaa oikeata laivaa Pohjanmerellä... 'Niin
+alakuloinen ja varovainen kuin Pohjanmeren laivuri,' hän olisi
+hullu, joll'ei olisi semmoisessa mielentilassa! Milloin reelingit,
+milloin venhe ja sitten ehkä keularaaka laivasta!... Karia ...
+tyrskylaineita ... virtoja... Koiransää! Saatte kutsua minua vanhaksi
+ämmäksi, jos minä ja Alert koskaan kuljemme Pohjanmerellä muuta kuin
+sen verran, mikä vaaditaan pitkälle matkalle pääsemiseen!"
+
+Oli ainoastaan yksi asia, joka todella voi saattaa Lind'in pahalle
+tuulelle, ja se oli, jos laiva sai jonkun vian! Parista kolmesta
+laudanpäästä ulkovuorauksessa suuttui hän ja melusi kuin jos se olisi
+ollut hänen oma säärensä, joka murtui.
+
+"Mitä sinä siellä seisot ja töllistelet, Juhl?"
+
+"Katsokaas!"
+
+"Mitä sitten?" -- ärähti Lind.
+
+"Katsokaa! ... näitä kahta! -- minä löysin ne tunkeutuneina
+ankkurivitjoihin kokassa tyrskylaineen perästä!"
+
+"Joutavia, -- heitä ne mereen! ... kaksi pientä kehnoa kalan luirua!"
+
+"Silliä niin! -- oikeita talvisilliä!"
+
+"Oo, kesä- tai talvisilliä! Ulkovuoraus meni hiiteen, kun menikin!"
+
+"Katsokaas, kuinka kirkkaita ja lihavia ne ovat ... ruusunpunasta
+simpukankuoressa, ja tummanruskeita seljästä ... niinkuin metalli! --
+Niin, nämä ovat oikeita emäsilliä! -- suuria, paksuja veitikoita! --
+oikeita Pohjanmeren jätkiä!... Ne tulevat talvipuvussa merestä! -- Nämä
+ovat herkkua!"
+
+"Anna sitten kokin keittää ne!" Lind läksi suutuksissaan hänen luotaan.
+
+Vaan Rejer tuotti sankollisen merivettä, johon hän päästi sillit,
+nähdäkseen, oliko niissä vielä henkeä... Vaan kuolleita ne olivat, --
+kuolleita kuin sillit!
+
+Väsymättömällä tarkkuudella tutki hän nämä kaksi kalasuvun jäsentä,
+kunnes ne vihdoinkin iltasella tulivat paistettuina pöydälle kajuttaan
+hänelle ja Lind'ille.
+
+"Ne maistuivat todellakin herkulta!" -- myönsi Lind; hän oli päässyt
+pahimmasta suuttumuksestaan ulkovuorauksen tähden.
+
+Vaan Rejer'istä olivat nämä kaksi silliä herättäneet kokonaisen
+legionan muistoja.
+
+Siitä asti kuin päivä seuraavana aamuna valkeni koiranvahdissa, vartioi
+hän vaan näkymistä; hän seisoi partaalla tähystin silmässä.
+
+He tulivat Udsiren ja Karmenin näkyviin. Hän näki kalavenheitä ja
+sillilaivoja kaukana harmaassa aamuilmassa ... hän tunsi niin hyvästi
+niiden purjeet.
+
+Siellä täällä voi hän tähystimellä eroittaa jonkun sillipuodin tai
+huoneen katon, joka pilkotti rannalta, -- suolauspaikkoja.
+
+Jaa-ah, hän tunsi paikat!... Tänne oli hän purjehtinut Juhl-venheellä
+valloittamaan maailmaa ja Hammernäs'iä! -- Antti-voudin ja kaikkien
+muiden merisankarien kanssa.
+
+Kummallista, ett'emme hukkuneet kuin hiiri vesitynnöriin! -- mutisi
+hän.
+
+Hänen pettyneet nuoruuden toiveensa olivat jättäneet piikin hänen
+mieleensä, ja hänen rakkautensa ja lapsellinen ylpeytensä kotiseudun
+suhteen oli muuttunut katkeruudeksi! Vaan siitä huolimatta seurasi hän
+nyt tuima mitä suurimmalla ja huomiollisimmalla innostuksella... Hän
+otti tähystimellään selon siitä pienestä karirivistä, jonka sivulla hän
+oli ollut venheineen, kun sillit menivät maata kohti ... haki itselleen
+varmuuden kalastuspaikan asemasta ... etsi paikan, missä hänen
+nuottueensa oli ollut...
+
+Tämä täytti hänen mielensä koko matkaksi Trondhjemiin.
+
+
+
+
+XII.
+
+Liian myöhään, neiti Rördam!
+
+
+Lippu puolitangossa kapteenin ja miehistön kuoleman tähden laski Alert
+toukokuun alussa Fredriksvärnin satamaan. Jonkunlainen juhlallisuus
+vallitsi laivalla, omituinen hiljaisuus siinä tavassa, jolla se laski
+ankkurin, ja laivasillalla sekä veistämöllä seisoi suuri ihmisjoukko.
+
+Jo aikoja sitten tiedettiin, mitä oli tapahtunut, ja kertomus
+kuolemantapauksista ja Alert'in lähdöstä St. Mauritiussaarelta oli koko
+talven ollut paikkakunnan puheaineena; vaan laivan näkemisessä oli
+kuitenkin jotakin omituisen jännittävää, kun se niin sanoen itse tuli
+kertomus raakapuissa, surulippu ja köösi.
+
+Sukulaiset ja ystävät, veljet ja sisaret seisoivat ihmisjoukossa,
+muutamat olivat jo pikku aluksissa ja venheissä satamassa tähyämässä
+omaisiaan. Vaan tavattoman kauan viipyi, ennenkuin yhtään venhettä
+läksi Alert'ista maalle.
+
+Vihdoinkin se tapahtui!
+
+Neljä matruusia sousi purtta ja Lind istui ruotelissa suruharso
+hatussa. Tiedettiin hänen menevän rouva Berentsen'ille, kapteenin
+vaimolle kertomaan tapauksesta.
+
+Paikaltaan Alert'in kokkapuolella, -- jossa Rejer'illä oli täysi työ
+pitäessään silmällä miehistön työtä -- ojensi hän kuitenkin useita
+kertoja kiikarin laivasillalle ja vallille. Hän tähysi kokoontuneita
+ihmisiä kutakin erikseen, vaan pani sen sitten synkkämielisenä pois.
+
+Osaa Trondhjemin lastista lastattiin par'aikaa ja Lind'illä oli
+kylliksi tekemistä reitaajain luona sekä täällä että Laurvig'issä, niin
+että Rejer'in täytyi siitä päivin, kuin he tulivat maihin, hoitaa sekä
+ensimmäisen että toisen perämiehen virkaa.
+
+Heti pakkahuoneen takana oli kanunamiehen talo, sen hän tiesi -- ja hän
+olisi antanut paljon, jos olisi voinut nähdä sen sisään.
+
+Kolmena ensimmäisenä päivänä ei ollut yrittämistäkään maalle, kunnes
+Lind eräänä iltapäivänä tuli jälleen laivalle.
+
+Häntä oli jotenkin mahdoton puhutella kulkiessaan edestakaisin'
+kannella, puettuna hienosti ja selbihattu päässä, kysymättä keltään
+mitään. Oli jotakin hänen olennossaan -- hänen puoleksi halveksivassa,
+puoleksi levottomassa hotikoimisessaan, ja siinä tavassa, jolla hän
+alinomaa pureksi mälliään ja sitten siristämällä sylkäsi partaan yli
+mereen, josta Rejer ei pitänyt; se e: ollut oikein kohteliasta,
+sittenkuin hän oli päivät päästään seissut laivalla ja nähnyt vaivaa
+paljon yli velvollisuutensa!
+
+Lind meni kajuttaansa mainitsematta sanaakaan siitä, että Rejer voisi
+pitää itseään vapaana tänä iltana. Kun steewartti meni alas kysymään,
+eikö kapteeni tahtoisi jotakin syödäkseen tai juodakseen, karkasi hän
+istuimeltaan lausuen "ei," joka pani kysyjän kapuamaan portaita ylös
+kuin ammutun panoksen.
+
+Kohta sen perästä tuli Lind taas kannelle merimieslakissa ja mekossa.
+
+"Kutsu miehistö peränpuolelle," käski hän; vaan tuntui siltä kuin hänen
+olisi ollut vaikea hillitä ääntään.
+
+"Lienee varmaankin joku asia hullusti!" -- tuumaili pursimies
+Rejer'ille, -- "joku vika tileissä!"
+
+Vaan kaikkien kokoonnuttua luki hän ainoastaan yksinkertaisesti sen
+kirjeen, jossa reitaajat tunnustaen hänen taitonsa ja ansionsa uskoivat
+hänelle kapteenintoimen Alert'illa.
+
+"Ja nyt groggia heille ... luonnollisesti! -- ja lupaa!" -- sanoi Rejer
+myöhemmin hiljaisella äänellä.
+
+"Hyvä! -- ja sitten ei kapteenilla luultavasti ole mitään sitä vastaan,
+että minä juon lasini tämän hauskan tapauksen johdosta yksinäni
+maalla?" -- arveli Rejer.
+
+"Luonnollisesti ei!"
+
+"Minä luulin sinun pukeutuvan hienoksi!" sanoi hän pilkallisesti, vaan
+nähtävästi leppeämmin, Rejerin lähtiessä laivalta.
+
+"Mikä häntä nyt vaivasi?... Pukeutua hienoksi! -- Ahaa! -- hän oli
+peloissaan siitä, että minä menisin kanunamiehelle!"
+
+Omituisen ahdistavalla tunteella kulki hän katua iltapuolella
+kevätpäivää auringon vielä kimeltäessä yhteen ja toiseen
+ullakkoikkunaan. Mäellä pisti elävä ruoho esille kosteasta maasta, ja
+maitiaiset paistoivat keltaiselta kuin pikku auringot veistämön
+vallilta. Laumottain pikku poikia melusi, huusi ja juoksi kaduilla,
+samalla kuin pienet tytöt hyppivät ja leikkivät "paratiisiä." Ne mustat
+kosteat juovat, joita he uursivat maahan, osoittivat kuinka äskettäin
+kire oli sulanut... Laivalle oli hän aamusella kuullut käen kukkuvan
+kaukana saarella lounaassa, kirvesmies puhui jo sianlappeista aitassa
+kotona Norjassa. Oli niin täydellisesti kodikasta, he tunsivat olevansa
+omassa maassa!
+
+Hän poikkesi kappaleen syrjään, saadakseen nähdä vilahdukselta
+kanunamiehen taloa.
+
+Povessaan tunsi hän säpsähdyksen. -- Kas, tuossa se olikin! -- kaikki
+pienet ikkunat terhakasti merelle päin ikäänkuin pitämään silmällä...
+Niistä oli monasti katsottu ulos ... vaan ketä?
+
+Kyökin liedeltä loisti valo ... ja pihamaalla riippui vaatteita
+kuivamassa aina puuvajaan asti; hän tunsi niin hyvästi sen!
+
+Hän ei kulkenut talon ohitse, ei tahtonut tulla nähdyksi eikä nyt vielä
+ollut niin pimeä.
+
+Hän ohjasi kulkunsa suoraan Wallania kohti kadunkulmaan. Jos kukaan
+osasi antaa tietoa asioista, niin oli se juuri hän!
+
+Hän huomasi hyvin hyvästi hänen jo kaukaa kadulta huomanneen itsensä,
+vaan kääntäneen ainoastaan vähän päätään. Huono merkki -- ajatteli hän
+-- kävisikö tuuli ihan noin vasten kokkaa minulle?
+
+Hänen tultuaan lähemmäksi pisti hän taas ruumistaan esiin ja oli
+tulevinaan hyvin hämmästyksiinsä. Hän istui niinkuin ennenkin jalat
+vasussa, vaan oli nyt onnellisen keksinnön kautta saanut suojan
+tuultakin vastaan ottamalla asuntonsa etupuolelta avattuun, seisovaan
+tynnöriin; sen sisällä istui hän jakkaralla kuin nojatuolissa,
+suojattuna kaikkea vaaraa vastaan eikä sateella tarvinnut muuta kuin
+levittää iso sininen sateenvarjo tynnörille katoksi!
+
+Hän vastasi ystävällisesti Rejerin tervehdykseen; vaan selvästi näkyi,
+ettei hän millään tavalla ollut uhkuvissa tunteissaan. Pikemmin oli hän
+varovainen ja välinpitämätön, ikäänkuin jos he eilen viimeksi olisivat
+tavanneet toisiaan ja huomenna olisivat tilaisuudessa siihen.
+
+"Hyvää iltaa, matami Wahl! -- komean kuorenpa te olette saaneet
+istuaksenne!"
+
+"Sanokaas muuta! -- kiitän Jumalaa ja kauppias Eberhardia, joka antoi
+minulle tynnörin."
+
+"Niin että teillä tavallaan on oma talo, matami Wahl!"
+
+"Eikö mitä," -- hän ryki -- "ja nyt se on vielä niin, että minä" -- hän
+ryki -- "että minä tulen vanhaksi, näettekös! -- tarvitsen kaksi kurjaa
+hökkeliäni itse. Niin, tunnettehan ne! -- ja tilaa vasuille yöksi,
+niinkuin tiedätte."
+
+"Kyllä! kyllä, matami Wahl!"
+
+"Vaan jos muutoin on jotakin, jota te tahdotte myödyksi, niin
+tiedättehän vanhan matami Wahlin kyllä" -- hän kumartui eteenpäin
+vanhassa ruskeassa kauhtanassaan sytyttääkseen kyntteliä lyhtyyn
+leivosvasussa -- "olevan valmiina palvelemaan tuttua, joka kaikissa
+tapauksissa on rehellisesti maksanut puolestaan ... ainakin minulle!
+sen uskallan sanoa kenelle hyvänsä, joka kysyy minulta..."
+
+Ahaa! -- tuuli näyttää puhaltavan kahdelta puolelta eikä hän tiedä,
+mitä ajatella minusta...
+
+"Antakaa minun auttaa itseänne, matami Wahl! -- Tällä kertaa en minä
+ai'o myödä enkä lainata!" -- hän löi taskuaan! Hän tiesi tarvitsevansa
+kohottaa luottamustaan.
+
+Kasvot kirkastuivat kummallisesti. Leuan, kasvojen ja nenähuipun
+käänteet muodostuivat hymyyn, ystävällisen, hämmästyneen näköiseksi,
+jonka lävitse torahampaat selvästi pistivät esiin.
+
+"Eläpäs nyt muuta!"
+
+"Ja sitten minä olen jonkun aikaa ollut perämiehenä -- ottanut
+tutkinnon Trondhjemissa."
+
+"Niin enkös minä ole sitä sanonut, että te olettekin..."
+
+"Elkää ottako suutanns liian täyteen, matami Wahl! -- No, onko nyt
+montakin tänä vuonna lukemassa purjehdusoppia luutnantti
+Albrechtsenillä... Ja kuinka muuten jaksetaan kaupungissa?"
+
+"Oo, aina tapahtuu muutoksia, joka vuosi... Vanha ämmä, joka istuu
+kadunkulmassa, näkee kyllä, kuka tulee ja kuka lähtee!"
+
+"Kuinka kanunamiehellä jaksetaan?"
+
+"Jumala meitä varjelkoon! ei totta vieköön siellä ole harvinaista...
+Hän saa vähän masentaa ylpeyttään, sitten kuin on saanut niin monta
+suuta täytettäväkseen... Niinkuin me kaikki saamme päästyämme jonkun
+matkaa maailmassa, Juhl!"
+
+"Mitä te siinä latelette, matami Wahl? -- Onko kanunamies sairas tai --
+ehkä kuollut?"
+
+"Niin, te ette varmaankaan ole kuullutkaan siitä, kun olette ollut
+poissa! Vaan hyvä ja arvossa pidetty mies hän oli ja itse järjestys
+kaikissa veistämön asioissa... Se täytyy sanoa hänen haudallaan! -- Ei,
+vanha haubitsari ei enää nilkuta veistämölle eikä sieltä pois ... ei
+illistä enää minua eikä vasuihin, niinkuin hän teki ollessaan hyvällä
+tuulella! -- se merkitsee samaa kuin: kyllä hän muistaa Anna
+Ludvigsenin: vaan nyt on tanssi muuttunut, kun hän kulkee puujalalla ja
+minä istun tässä!... Kyllä kai! köyhä raukka istuu tässä ja näkee yhden
+toisensa perästä lähtevän maailmasta!... Ajatukset käyvät usein
+raskaiksi, Juhl! vanhalla ämmällä yksinään maailmassa!" -- Hän pyyhki
+silmiään.
+
+... "Vaan viimeisen edellisenä päivänä elokuuta piti hänen astua
+Luojansa eteen. Niin se oli! Luuvalo löi päähän, ja silloin ei auttanut
+potkia tutkainta vastaan -- pois täytyi mennä hänen kaikilta
+turvattomilta suilta ... ja jättää puujalkansa perinnöksi! Talo ei
+tottatosiaan ole suurenarvoinen... Ja siitä päivin on tytär ottanut
+liinavaatteiden pesua upseereilta, näetkös! Pojat käyvät koulussa,
+huomaan ma... Vaan onkin siinä nyt ero entisen ja nykyisen välillä
+hänessä! Haubitsari oli korkeassa arvossa pidetty esivaltaan kuuluva
+mies kaupungissa, sekä ulkona kadulla että muualla, missä silmää
+tarvittiin, ja minne päin viirit kääntyivät haubitsarin katolla, niin
+ajattelivat melkein kaikki silloin Stavärnissä"...
+
+Hän ei kuunnellut enää häntä.
+
+"Hyvästi, matami Wahl!" -- sanoi hän äkkiä, ja matami näki hänen
+lähtevän katua alas samaa tietä, kuin tullutkin oli.
+
+Taas poikkesi hän kanunamiehen taloa kohti, ja nyt läksi hän suoraan
+taloon. Maksoi mitä maksoi, mutta hän ei tahtonut palata laivaan
+näkemättä Saaraa ja hankkimatta itselleen tietoa siitä, kuinka hänen
+asiansa olivat.
+
+Pihalla näki hän pari nuoraa vavahtelevan ja liikkuvan ja puuvajasta
+loisti lyhty.
+
+Hän tiesi, kuka siellä oli, ennenkuin lähestyikään.
+
+Neiti seisoi selin häneen ja otti alas viimeisiä kuivamaan ripustettuja
+vaatteita.
+
+"Hyvää iltaa, neiti Rördam!" -- sanoi hän.
+
+Hän kääntyi äkkiä ympäri, että nuora putosi alas. Siellä se nyt oli
+kaikkine vaatteineen.
+
+"Kah miten te säikäytitte minua!" lausui hän ja kumartui pikaisesti
+ottamaan nuoraa maasta, vaan Rejer huomasi kyllä hänen tulleen
+tulipunaiseksi tästä äkkiarvaamattomasta kohtauksesta.
+
+"Ei, ei, neiti Rördam! Minä kyllä hinaan sen paikoilleen!" -- Hän
+sieppasi tuota pikaa nuoran melkein hänen käsistään ja alkoi katsella
+naulaa, johon se kiinnitettäisiin.
+
+"Tuossa se on!" -- sanoi hän hymyillen ja osoitti naulanpäätettä
+seinässä.
+
+Rejer koetti turhaan saada nuoraa kiinni...
+
+Taas olivat kaikki nuo vaatteet maassa.
+
+"Ei neitiseni! solmu, joka tähän sopii, on minun taitoni ulkopuolella!"
+
+"Sitten minä ehkä opetan teille uutta. Minä teen sen näin!"
+
+Hänellä oli kuitenkin täysi työ saada kylliksi pikaisesti kuivat
+vaatteet vasuun; tahtoi käydä vähän nurinpuolisesti.
+
+Levolliseksi kävi hän vasta sitten, kuin Rejer alkoi puhua kuulleensa
+heidän saaneen surua taloonsa ja sentähden poikenneensa tänne heti, kun
+oli tullut maalle.
+
+Neiti ei tahtonut antaa hänen kantaa vasua eikä hän taas puolestaan
+luopua oikeudestaan kantaa sylillistä puita kyökkiin hänelle.
+
+"Eihän teillä nyt ole muuta kuin lapset avuksenne, neiti Rördam!
+hakkaisin kernaasti puita teille joka päivä!"
+
+"Oi kiitos -- minä voin ottaa apua niin paljon kuin tahdon ... minulla
+on varoja!" -- laski hän leikkiä, torjuen tarjousta.
+
+Kyökissä otti hän huiskan ja alkoi puhellessaan ripotella vettä
+vaatteille.
+
+"Tiedän sen, neiti Rördam. Vaan jolla ei ole mitään tekemistä, tulee
+lopulta rammaksi käsistään... Tiedättehän, kun on vaan oma itsensä
+murehdittavana"...
+
+"Te voitte sanoa niin; vaan minä, Juhl!" -- hän herkesi käyttämästä
+huiskaa ja kääntyi vakaana häneen, ja nyt vasta hän näytti kopealta! --
+"minulla on neljä lasta tuolla sisällä murehdittavana!" -- Hän
+nyökäytti päätään tupaan päin, josta kuului leikkiä ja hälinää.
+
+Rejer tunsi hyvin, että tämä merkitsi ystävällistä hylkäämistä; --
+tuntui kuin laivan kansi olisi vajonnut hänen allaan.
+
+"Lapset olivat hauskinta, mitä hän tiesi!" -- lausui hän innokkaasti.
+Vaan neiti nauroi ja käänsi puheen hänen matkaansa.
+
+Rejer oli kuitenkin käynyt harvasanaiseksi ja miettiväiseksi, jolla
+aikaa neiti kannatti puhetta.
+
+"Olen kuullut, että te olette suorittanut perämiehen tutkinnon, Juhl!"
+
+"Keltä? -- kuka on?"...
+
+Neiti joutui hieman hämilleen. -- "En muista sitä todellakaan."
+
+Lind'in kasvot kohosivat kuin valo Rejer'in eteen.
+
+... "Kun ei se vaan olisi ollut ... pursimies Torgersen'iltä" -- lisäsi
+hän nyt.
+
+Se helpotti -- Vaan ei täydellisesti.
+
+"Me kuulimme talvella kaikesta siitä jutusta St. Mauritiussaarella ja
+kuinka te purjehditte kuumetauti laivalla," -- pitkitti hän; hän näki
+puhekumppalinsa olevan ihan alakuloisen ja kalpean.
+
+"Niin, se oli ilkeä matka!"
+
+"Torgersen'illä oli kirje kaikesta. Siinä oli suuria asioita teistä ...
+vaan minä en epäillytkään koskaan, että Rejer Jansen Juhl jätettäisiin
+mainitsematta, jos joku hätä olisi käsissä!" -- Hän koetti tehdä pilaa,
+vaan puhe oli lämmintä, ja tuntui melkein siltä kuin ääni olisi
+vavissut. -- "Ettekö sitten koskaan ajatelleet, että voisitte itsekin
+sairastua?"
+
+"En!" -- lausui hän äkkiä -- "mutta minä sanon teille, mitä ajattelin
+siellä seistessani... Kopeata, kaunista neitoa kaukana Norjassa, jota
+en koskaan sitten ole saanut ajatuksistani! -- -- ja minä ajattelin
+niin häntä, että rukoilin vaan Häntä, joka oli luonut minut, saattamaan
+minut entiselleni, -- sillä hän, joka seisoi siellä ruotelirattaan
+vieressä, oli sekä susi että miehentappaja! ... ei kiusaamaan minua
+kuoliaaksi, vaan antamaan minun saada neito -- kaikkine niine
+lapsineen kuin hänellä vaan on!" -- lisäsi hän ahneesti ja katsahti
+viereiseen huoneesen päin. -- "Sitä neitoa olen minä aina ajatellut
+suojeluskuvanani komealla kolmimastoisella, joka kiikkuu ylös ja alas
+elämän vaahdossa, niin korkearintaisena ja sen näköisenä kuin te, --
+niin juuri semmoisella pään ja kaulan asemalla kuin teillä on, neiti
+Rördam. On kuin hän katsoisi yli koko meren ja sanoisi laineille:
+'teidät minä murran!' -- -- Tässä olisi hitunen semmoista, joka voisi
+viedä eteenpäin maailmassa, neitiseni! -- kunhan hän vaan saisi sen,
+jota haluaa, purjehduskumppaliksi... Niin, neiti Saara Rördam! -- en
+ole tänään tullut kapteeniksi, -- en ole hienosti puettu, en su'ittu
+enkä juhlallinen! olen ruma -- pitkänenäinen ... monessa suhteessa
+jäljellä! Mutta -- antakaa te Rejer Jansen Juhl'ille lupauksenne, ja
+teitä ei petetä, -- ei vierasten naisten tähden ... ei minkään tähden
+maailmassa, niin kauan kuin minä olen hengissä!"
+
+Hän oli lähestynyt silityslautaa ja seisoi nyt ihan hänen edessään ja
+katsoi häntä suoraan silmiin.
+
+Neiti oli pitkä, hän vielä pitempi... Neiti seisoi kuolonkalpeana
+huiska kädestä vaipuneena vesivatiin ja suu puoleksi avoinna.
+
+"Mutta Juhl! -- teidän pitää tulla järkeenne! -- Neljä ... neljä
+lasta"...
+
+"Hauskuutta vaan, sanon minä! -- kun olen matkalla, on ihan
+välttämätöntäkin, että ne ovat talossa!"
+
+Neiti seisoi ääneti.
+
+"Tanssiaisissa merimieshuoneessa toissa vuonna, -- kun te istuitte
+siellä penkillä miehenä mielestänne ja niin hangoittelevana
+tirkistelitte minuun ja meihin kaikkiin, -- ajattelin minä, ett'en
+kenenkään huonomman miehen kanssa tahdo mennä naimiseen!... Myöhemmin
+iltasella tiesin myös, ett'ei se tapahtuisi kenenkään muun kanssa, --
+jos olisin ollut niinkuin muut, eikä minulla olisi ollut niitä, joista
+tulee murehtia... Sentähden ajattelin, että hänelle ei sinun pidä antaa
+semmoisia ajatuksia päähän, niin että se sitten koskisi häneen, kun
+sinun pitäisi sanoa ei!... Minä tein, mitä voin, Juhl!"
+
+"Ja nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, neiti Rördam!"
+
+
+
+
+XIII.
+
+Rejer ohjaa Hammernäs'iä kohti.
+
+
+Oltiin palausmatkalla Danzig'ista Bergen'iin, kolme tai neljä viikkoa
+myöhemmin. Rejer käveli tikku suussa ja hänen päässään vyöryi
+kaikenlaisia tulevaisuuden tuumia ... johonkin antautumisesta!
+
+Lind oli Danzig'ista alkaen saanut jälleen huolettoman, iloisen
+luonteensa.
+
+"Kuules Juhl!" -- sanoi hän äkkiä, keskeyttäen säveleen, jota hän oli
+viheltänyt, -- "luulen pääseväni joutumasta naimiseen ja tulemasta
+sidotuksi mieheksi!... Tämä oli kolmas kerta, kuin minä läksin
+kosimaan, ja kun ei se nyt viimeksi käynyt päinsä siellä kotona, niin
+on Hans Lind patentti! ... patentti!" ... -- kertoi hän ja löi
+piipunvarrella reiteensä.
+
+"Vai niin! -- Vaan minäpä luulen sen sijaan tulleeni sidotuksi!... Tämä
+oli ensi kerta kuin minä kosin."
+
+"Kas -- vaan! No niin!" hän pyörähti vimmoissaan ympäri.
+
+"Muuten," -- tarttui hän ilkkuen uudestaan puheesen -- "on se kaikissa
+tapauksissa toinen kerta, kuin sinä hyökkäät kosimaan! Ensimmäiselle
+lahjoitit sinä hopeavitjat, muistatko? -- vaan hän oli valitettavasti
+ennestään kihloissa -- tohtori Fredriksen'in kanssa."
+
+Lind kävi aivan tummanpunaiseksi kasvoiltaan ja läksi ihan
+kokkapenkereille.
+
+"Vähätpä tuosta, Juhl!" -- sanoi hän äkkiä, palattuaan sieltä -- "olen
+tässä ollut tanssituulella ilosta, ett'en tullut naineeksi mieheksi ja
+muuta semmoista, johon minä en kelpaa; ja sitten saat sinä minut taas
+hulluksi... Ota sinä hänet poikani! -- sinussa on hyvää ankkuripohjaa!"
+-- He istuivat hytin penkillä kummallakin groggilasinsa edessään heille
+kummallekin hauskan, vaikka eri tavalla, tapauksen johdosta.
+
+Kaukana tuulen alla lounaassa näkivät he laivanpartaan yli Arkonan
+majakan Rygen'illä.
+
+"Yksinkertaisinta on luonnollisesti" -- tuumaili Lind -- "odottaa pari
+vuotta virkaylennystä kapteeniksi ... esimerkiksi Alert'illa minun
+jälkeeni, kun minä haen toisen laivan."
+
+"Ei, kiitoksia!"
+
+"Sinähän ehkä huomaat kaikki muut tuumat viemän männikköön?"
+
+"Ei, kiitoksia!"
+
+... "Ja nyt palveltuasi kaikki nämä vuodet merellä."
+
+"Ei, kiitoksia, sanon minä!"
+
+"Miksi?"
+
+"Siksi ett'en tahdo! -- Elää ja kuolla merikapteenina nyt, kun menen
+naimiseen!... Vuosi vuodelta vaan ajaa purtta pitkin merta toisten
+hyväksi! Ei, kiitoksia! Jos otan laivan, tapahtuu se taistellakseni
+itsenäisestä asemasta ja samalla tehdäkseni asioita omaksi
+hyödykseni ... minun pitää päästä semmoiseksi, että voisi
+itsepuolestani jotakin saada aikaan!" -- Hän joi lasinsa pohjaan.
+
+-- Eräänä päivänä kiikkuivat he Bergenin edustalla keskellä kokonaista
+mastojen muodostamaa metsää, ja täällä sai Rejer paksun kirjeen
+Saaralta. Avattuaan sen löysi hän sieltä kaksi samallaista Aa-vuonosta.
+
+Toinen oli hänen äidiltään:
+
+  "Rakas poikani!
+
+  "Mitä tulee kihlaukseesi Saara Rördam'in kanssa, niin tiedäthän,
+  ett'ei vanhalla äidilläsi, joka on kantanut sinua sydämmensä alla,
+  ole muuta kuin parhaita toiveita sinusta, että sinä käännät
+  huomiosi maalle, vaikk'en voikaan niin täydellisesti käyttää,
+  kuinka sinä olet voinut ottaa niskoillesi tätä kaikkea. Haarstad
+  ainakin arvelee, -- en tiedä, mikä Ottilien ajatus tässä asiassa
+  on, hän ei sano mitään -- että ne neljä lasta luonnollisesti
+  ovat mahdottomia! Vaan semmoinen kuin sinä olet ja niinkuin
+  sinä kerroit 'hänestä' ja kaikesta, sain minä ikäänkuin suuren
+  lohduttavan toimen, vaikk'en toivokaan saavani nähdä hänen
+  kasvojaan; sillä sinun halustasi tulla tänne Hammernäs'iin en
+  minä valitettavasti kuule koskaan sanaakaan. Se on nyt mitä
+  suurimmassa epäkunnossa ja talossa on monta, jotka arvelevat
+  samaa; minä tarkoitan Ottilieta; hänellä raukalla ei ole hyvä olla!
+  Haarstad on ilkeä, niinkuin ennen on kirjoitettu; vaan kun hän nyt
+  suututti Ottilietä sillä, että uhkasi hakata maahan vanhan
+  Hammernäs'in hongan, antoi hän hänen tuntea sukuperäistä
+  Juhl-voimaa. Sillä varmasta päivästä alkaen on hän ollut asiasta
+  vaiti kuin muuri, ja minä luulen hänen pelkäävän, että siitä tulisi
+  hänen ruumisarkkunsa, -- vaan semmoinen ei paranna heidän väliään.
+  Rejer, poikani, äitisi ainoa toivo! Näetkös, juuri sitä tahdoin
+  minä sanoa sinulle, että silmäni monista merkeistä, eikä suinkaan
+  vihimmän Ottilie-raukan kautta, ovat auenneet näkemään sinun olevan
+  meistä kaikista ainoan, joka olet pelastanut todellisen elämäsi
+  ja oikean miehuudenvoimasi, kun sinä näköjään niin ymmärtämättömästi
+  pakenit kodin ahdingosta. Jos minä nyt olisin yhtä nuori kuin olen
+  vanha, Rejer'ini! Sitä toivoo sinun äitisi nyt; hän ei voi olla sitä
+  toivomatta ja ehkäpä vielä sitä enemmän, kun hänen täytyy olla vaiti
+  tämmöisestä puheesta, vaiti ympäristölleen. Vaan hyvä on kerran
+  haudassani tietää pojan olevan maanpäällä, joka on yhtä voimakas
+  seudun todelliseksi hyväksi, kuin kukaan taistelusankareista
+  Lännessä eli Juhl'eista. En tahdo saattaa surulliseksi sinua;
+  vaan pitkiä -- tarkoitan monia vuosia en minä kestä. Hengitys
+  keskeytyy yhä pitemmäksi ja pitemmäksi ajaksi, rinta tuntee
+  kipua. Enteenä on pidettävä sekin, kun joku alkaa ajatella ja
+  nähdä niin paljon, Jumala armahtakoon meitä kaikkia, sekä niitä,
+  jotka lepäävät haudassa, että muita; vaan pitkä vyyhti voisi
+  tulla kerittäväksi ja monta sekavaa solmua suorottavaksi! Nuoret
+  ovat ottaneet vanhoja ja vanhat nuoria meidän suvussamme, ja aina
+  pitäneet lukua vaan omasta voitostaan ja hyödystään ennen kaikkea,
+  ja vastoin Jumalan ääntäkin rinnassaan.
+
+  "Muutamia asioita saat kuitenkin nähdä minun tallettaneen sinulle,
+  ja ne sata taaleria, jotka sinä kerran lähetit kalaretkeltä, ovat
+  semmoisena, kuin ne tulivat, vakuutetussa kirjeessä papilla sinun
+  varallesi, jott'ei muut saisi niitä käsiinsä."
+
+Toinen kirje, kirjoitettu neljätoista päivää myöhemmin, oli hänen
+sisareltaan Ottilieltä ja tiesi, että hänen äitinsä oli äkkiä kuollut.
+
+Eräänä päivänä kävellessään kiivaasti edestakaisin huoneessa, niinkuin
+hänen tapansa oli, kun hänen vaivansa tuli, oli hän äkkiä painanut
+kätensä sydänalaansa vasten ja sanonut: -- "Nyt minä kuolen,
+Ottilie!... Sano terveisiä Rejer'ille!" --
+
+Hän istui liikkumatonna kirjeet edessään. Mahdollisuus hänen vahvan
+jättiläismäisen äitinsä kuolemasta ei ollut koskaan tullut edes hänen
+ajatuksiinsakaan! Ja kun se nyt kuitenkin oli tapahtunut, tuli se niin
+odottamattomasti, että hänen oli vaikea toipua.
+
+Hän oli innokkaasti ja sydämmensä pohjasta rakastanut äitiään!
+Hän oli uneksinut saavansa viedä hänet tuosta vanhanaikuisesta pesästä
+Aa-vuonossa siihen uuteen, jota hän aikoi rakentaa. Äiti saisi nähdä
+sen -- ajatteli hän hänen suurta mahtavaa vartaloansa huoneissa, joissa
+hän lakkaamatta pani hänet ymmälle uusilla yrityksillään.
+
+Ja nyt -- häntä ei ollut enää.
+
+Koko päivän vilkkui hänelle toimiensa lomasta hänen äitinsä, ja välistä
+tunsi hän muutamia suonenvedontapaisia kipuja sydämessään, jotka sitten
+ikäänkuin tunkeutuivat silmiin.
+
+Myöhään yöllä pääsi suru vihdoinkin ilmoille. Hän itki kauan ja
+ankarasti, jolla tavalla hän ei ollut itkenyt sittenkuin poikana.
+
+Hän venyi vuoteellaan ja ajatteli Hammernäs'in honkaa mäellä, vahvoine,
+ryhmyisine, punertavine oksineen, ja kuinka hän lapsuudesta asti oli
+sekoittanut sen synkän huminan ja äitinsä raskaat huokaukset toisiinsa.
+
+Äiti olikin oikeastaan elänyt kokonaisen elämän huokauksissa.
+
+... Itsensä koukistaminen, taivuttaminen ja kietoutuminen mieheen sekä
+oleviin oloihin -- vaikka oli luotukin vahvaksi ja suoraksi -- oli
+hänessä melkein kasvanut omantunnon rauhaksi; mutta hänen silmänsä,
+hänen suuret kasvonsa raskasmielisen näköiset ja ne raskaat, syvät
+huokaukset hänen rinnastaan sanoivat, että se tapahtui voimakkaalla ja
+mahtavalla rungon rutinalla... Eikä luultavasti vähimmän sinä päivänä
+kuin Ottilie panihe Haarstad-liejuun rakentaakseen siltaa hänelle ja
+äidille Hammernäs'iin.
+
+Hän oli huomannut sen ja kärsinyt siitä hämärästä pienuudestaan asti
+oikeastaan tietämättä itsekään! -- se oli kokoontunut voimaksi hänen
+povessaan, niin että se kerralla olisi voinut irtautua sieltä ja
+ryöstäitä valloilleen...
+
+Ja suoraan piti sen käydä -- tai männikköön -- sen vannoi hän äitinsä
+muistolle!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sillä aikaa kuin Alert lossasi Itämerenrukiita ja lastasi taas kaloja
+Italiaan lähteäkseen uudelle pitkälle matkalle, käytti Rejer
+Bergen'issä jokaista hetkeä hyväkseen, saadakseen selville jotakin,
+johon voisi antautua. Hän nosti kaikki purjeensa, tutki ja pisti
+nokkansa kaikkeen, katsoi ympärilleen siellä ja täällä... Ne kaksi
+silliä, jotka talvella olivat tervehtineet häntä Bukne-vuonon suulla,
+eivät olleet jälettömiin hävinneet hänen muististaan! -- ne olivat
+sanoneet hänelle, että hän oli tuhmajussi, joka kiersi maailmaa ympäri
+ansaitakseen, samalla kuin rahat uivat merellä melkein hänen tupansa
+oven edessä!
+
+Jollakin tavoin piti käydä päinsä kaivautua silliliikkeesen!... Vaan
+siihen tarvittiin pääoma, -- varsinkin sillä, joka ei voinut mukautua
+muiden kuin oman päänsä mukaan!
+
+Hän pisti nokkansa enemmän kuin ennen nuuskien ja vaanien kaikkeen,
+tutki katseellaan sekä kuulusteli ja tutki ihmisiä jo kaukaa...
+
+Eräänä päivänä kuuli hän kokonaisen joukon aa-vuonolaisia tulleen
+siirtolaislaivaan "Kong Sverre," joka oli satamassa valmiina lähtemään
+Amerikaan, ja hän päätti heti soudattaa itsensä sinne.
+
+Oli hiljainen kirkas kesäilta, jona hän jo veneestä kurkisti nähdäkseen
+tuttuja kasvoja; vaan lukuunottamatta muutamia kasvoja miehistöstä ei
+hän nähnyt ketään kannella. Laivalla neuvottiin häntä menemään alas.
+
+Portailla, jotka veivät välikannelle, seisattui hän äkkiä tuntien kuin
+rintansa tahtoisi kutistua kokoon... Hän tunsi Aa-vuonon murteen!
+
+Karhea-ääninen vaimo opetteli pienelle pojalle sadesään laulua Pekka
+Piiparisesta.
+
+Tämä laulu saattoi hereille hänen varhaisimmat lapsuudenmuistonsa
+kotona.
+
+Ei ollut ketään, joka olisi tuntenut tuota vahvaa korkeavartaloista
+merimiestä, joka astui heidän tykönsä, vaikka moni puoleksi kummeksivin
+silmin tuijotti häneen! -- he luulivat hänen olevan jonkun laivan
+päällystöön kuuluvan.
+
+Hän seisoi siinä, tuntien kuin olisi vuoripeikon siirtämänä tullut
+äkkiä toiseen aikaisempaan maailmaan, jossa hän ennen oli elänyt!...
+
+Hän tuolla tukka silmillä, joka istui kumarassa pikilappu laudalla ja
+naskali suussa leikkaamassa kengän pohjaan paikkatilkkua, -- ei ollut
+kukaan muu kuin hänen vanha ystävänsä suutari Jo! ... ryppyisenä ja
+kaljupäisenä, mutta yhtä innokkaana ja kiihkeänä kuin ennenkin,
+silloinkuin hän uhkasi suutarinkepposella; vaan kureet suun ympärille
+olivat ehkä syntyneet siitä, että hän oli menettänyt muutamia hampaita.
+
+Hänellä oli mitä lähimmäisin tunne heihin kaikkiin.
+
+Tuo tuolla kauempana, joka istui säkillä ja löi rumpua polvellaan sekä
+polki tahtia jalallaan, oli Knuutti Viulunsoittaja, pieni ja
+raihnainen, pienine punasine silmineen. Vähän väliä keikautti hän
+päätään sen vaivuttua liian alas, ikäänkuin hän olisi taas tahtonut
+rohaista mieltään uuteen tanssiin; -- niin, killinki jokaisista häistä,
+joissa hän oli ollut soittajana!
+
+Tuo perhe tuolla mahtoi olla Ylätaloista... Ja tuo, paksu vanha nainen,
+joka opetti poikaa -- hänen täytyi hymyillä sille -- hän ei ollut
+kukaan muu kuin Jörun'in karjapiian sisarentytär: häneen oli hän ollut
+niin rakastunut ja niin onneton siitä, että tytön täytyi palvella
+Haarstad'illa! Hän oli nyt kauhea nähdä, -- suuret, järeät
+kuuvalokasvot olivat saaneet pelkkiä miesmäisiä ryppyjä!... Ne kaksi,
+jotka istuivat laittamassa vanhaa piilukkoista pyssyä, tunsi hän
+myöskin; ne olivat Nordsätin virkatalosta. Ei kumpikaan heistä
+saattanut olla yli kolmenkymmenen; vaan kuinka kumaroita ja jykeitä he
+jo olivat ruumiiltaan? ... ja miten vanhoja, ennen aikojaan
+kehittyneitä, puittuneita kasvoja sekä miehillä että naisilla, niin,
+vieläpä pikku pojillakin ja tytöillä!
+
+Tämä oli kotiseutua; yhtä kääpiömäiseksi kutistunutta oli sekin! --
+kaikkien matka-arkkujenkin ympärillä kuin hämähäkin verkkoja!
+
+He olivat sisustaneet välikannen itselleen maalatuilla ja kukitetuilla
+arkuillaan ja lippaillaan, nahkasillaan, sänkyvaatteillaan ja
+rukeillaan sekä arvaamattomalla paljoudella epäkäytännöllistä romua!
+Todellakin oli hyvä, ett'eivät he olleet ottaneet tahkojaan mukaansa,
+-- sillä eräästä säkistä tirkisti ilmoille vanha viitake ja kovasin!...
+
+Suutari Jo ei katsonut ylös, mutta leikkasi vaan innokkaasti
+laudallaan.
+
+"Sinä ompelet vielä kenkiä, näen mä!" -- sanoi Rejer.
+
+Jo vilkasi arkamaisesti luultuun perämieheen eli laivanpäällikköön.
+
+"Niin teenkin, -- niinkuin tiedät ei suutarin akalla eikä sepän
+tammalla ole koskaan kenkiä jalassa!"
+
+"Suutari Jo!" -- lausut Rejer Aa-vuonon murteella.
+
+Suutari Jo katsoi ylös ällistyen ja veitsi suussa.
+
+"Tulen kysymään, kuinka kävi saappaitteni, joista minä silloin jouluna
+karkasin!"
+
+Suutari Jo säpsähti.
+
+"Joll'ei se ole Rejer, niin saatte ajaa minut suoraan Opdalin-vyöryn
+alle!" huudahti hän vilkkaalla tavallaan.
+
+Päät kääntyivät vähän ylt'ympäri ja naamat ikäänkuin venyivät; mutta ei
+voitu huomata hämmästyksen vivahdustakaan, ennenkuin heille Rejer'in
+selityksen ja suutari Jon huudahduksen kautta oli täysin selvinnyt,
+että ilmoitus oli ihan luotettava. Silloin kuului heidän noustessaan
+seisaalleen ja hänen kätellessään heitä: "Eikös vaan Rejer!... Eihän
+muuta!... Juhle-poika!"
+
+Vaan Rejer huomasi paitse noita niukkoja sanoja vielä vavahduksia
+siellä ja täällä heidän kasvoillaan. Oli ikäänkuin he nuhdellen
+olisivat sanoneet: -- juuri kuin me matkustamme, tulet siitä!
+
+Rejer kysyi heiltä, kuinka he olivat tulleet ajatelleeksi Amerikaa?
+
+"Hallavuosia, veroja ja työläs tulla toimeen!"
+
+... "Ja kun seutu sitten tuli vieraihin käsiin," lisäsi joku vaimo
+kimakalla äänellä.
+
+... "Ja sitten oli se niin, että ihmiset päästyään sillin makuun," --
+tuumaili Jo -- "alkoivat Aa-vuonossa arvella itsekukin. Ja sitten
+saimme kuulla Amerikasta... Muutamat tuumivat, että jos vaan soutaisi
+pitkin rantaa koko matkan, pääsisi se perille, vaan siten kävisi eväs
+niukaksi!... Ja sitten tuli asiamies vuonoon ja selitti matkan pitävän
+tapahtua laivalla"...
+
+Nyt alkoi pakina ja kyseleminen, joten Rejer sai selon melkein kaikista
+seutua koskevista asioista ... äitinsä viimeisistä ajoista ...
+Hammernäs'istä ... "Laukista," joka oli ammuttu! matami Juhl ei
+suostunut lähettämään sitä Haarstad'iin niinkuin nimismies tahtoi.
+
+Puheleminen tapahtui omituisessa surun murtamassa mielentilassa ja
+Aa-vuonon talonpojan tavattomalla avosydämmisyydellä, -- melkein
+niinkuin kuoleman edellä...!
+
+Heidän siinä puhellessaan ja istuessaan välikannella myöhään kesäyöhön
+saattoi välistä syntyä niin pitkiä ja raskaita väliaikoja, että he
+kuulivat laineiden loiskuvan laivan kupeesen.
+
+Rejer tahtoi kuulla jonkun säveleen Hardangerin viulusta, ja nyt alkoi
+viulunsoittaja soittaa tanssin toisensa perästä; vaan omituinen
+salainen tuska kilahteli soitosta -- ja se tapahtui, soittipa hän joko
+"Luraasenia" tai "Guldhaugenia" tai alkoi iloisesti ja reippaasti
+"Kvärnslaatenia" ja "Hverveniä." Silloin tällöin kuului pidätettyä
+nyyhkimistä ja tukahutettua itkua naisten kesken, -- ikäänkuin he
+olisivat ajatelleet sitä, ett'eivät he koskaan olisi voineet uskoa
+polkevansa tahtia tähän tanssiin, johon heidän nyt täytyi polkea
+Knuutti-soittajan viulun mukaan.
+
+Rejer istui hetkisen ja väänteli käsiään, niin että sormien niveleet
+ruskivat; vaan sitten näyttivät hänen kasvonsa kirkastuvan sekä
+muuttuvan teräviksi ja miehevästi päättäviksi, silmät ummistuivat!...
+Hänen tulevaisuutensa ura oli äkkiä kuin valoisa juova hänen edessään!
+-- Hammernäs ei suotta pistänyt ulos vuonoon ja oikopäätä mereen ...
+eikä hänkään ehkä ollut lähtenyt maailmaan sulansuotta!
+
+Sillit ... sillit saisivat sen aikaan koko Aa-vuonolle!... Hammernäs
+rakennettaisiin -- vaikka toisella tavalla kuin hänen äitinsä ja
+sisarensa olivat ajatelleet -- ja seutu saisi sittenkin Juhl'insa!
+
+Rejer viittoi sinä iltana elämänratansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- "Ja niin tulee meille ero Alert'in kanssa!" -- sanoi Rejer eräänä
+päivänä, ilmoitettuaan Lind'ille sillituumansa. -- "Vaan pääomatta ei
+siitä tule mitään... Saa alkaa vähitellen ... saa koettaa päästä osalle
+johonkin venheesen parilla kolmella sadalla taalerilla! Täytyy mennä
+hakemaan suolaa Hispanjasta kesällä, myödä se kalastuspaikassa
+talvella, ja lähteä sieltä sitten Itämerelle viemään silliä ja
+hylkeenrasvaa!... Siitä täytyy tulla hyvä ansio -- pitää käydä kuin
+kellon ympäri vuoden!"
+
+Lind sysäsi merimieslakkinsa takaraivolle mustakiharaisessa päässään,
+istuessaan kajutan sohvalla:
+
+"Setälläni, vanhalla Lind'illä Laurvigissä on priki, jolle ei enää
+saada kuljettajaa muuten kuin puulastissa; se kävi ennen hakemassa
+suolaa St. Ybes'istä... Lyöttäy yhteen hänen kanssaan; voi sattua että
+se vielä on saatavissa!... Hän ei tahdo mitään kernaammin, sillä hän
+ansaitsee hyvästi sillä liikkeellä. -- Vaan sinun tulee ensin tarkoin
+tutkia alus ... ei ole miksikään hyödyksi purjehtia sillä meren
+pohjaan."
+
+"Aivan niin! Aivan niin, Lind! -- Kirjoita ukolle ja sano, että hän saa
+miehen, joka ottaa kuljettaakseen prikiä!"
+
+
+
+
+XIV.
+
+Taloudellisia kokemuksia.
+
+
+Arcturus Laurvigistä, oli luettavana kuluneilla keltaisilla kirjaimilla
+prikin peräpeilissä, jonka Rejer oli saanut kuljettaakseen. Se oli
+tavattoman vanha kaukalo, jolla sitäpaitsi oli se onni, että sitä aina
+seurasi paha sää. Vaan kolme vuotta ja tämän neljättä oli Rejer
+kulettanut sitä St. Ybes'een ja sieltä kalastuspaikalle ja sitten taas
+Itämerelle, -- ympäri niinkuin myllyä! Näinä kolmena vuonna oli hän
+ansainnut hyvät rahat ja heti ensimmäisen kiertokulun perästä nainut.
+
+Hänen kotinaan oli kanunamiehen vanha talo Stavärn'issä, ja kun hän nyt
+tuli kotiin Itämereltä -- oli Juhannuksen aika -- oli Saaralla kolmen
+kuukauden vanha poika esitettävänä hänelle.
+
+Tämä oli jo numero toinen. Vanhimman nimi oli Jan. Toistakin tahtoi hän
+varmuuden vuoksi nimittää Janiksi; vaan kuinka? -- siitäpä juuri näiden
+kahden välillä oli tänään täällä taisteltu tulinen ottelu. Ja sen
+tauottua siten, että poika saisi nimen Conrad, kanunamiehen mukaan, --
+seuraa päätappelu.
+
+Niinkuin ainakin se, joka on saanut tahtonsa tapahtumaan, oli vaimo
+tullut niin hyväksi ja lempeäksi kävellessään taisteluesine
+käsivarrella -- hän oli vielä kauniimpi vaimona kuin tyttönä, -- näytti
+niinkuin hän kaikinpuolin olisi paremmin sopinut siksi ja nyt vasta
+päässyt oikeaan tasapainoonsa.
+
+"Vaan Rejer!" sanoi hän tullen samalla miellyttävänä lähelle häntä,
+niin lähelle, että pieni ristimätön Conrad voi tarttua hänen nenäänsä,
+-- "koska sinä nyt luulet meidän voivan muuttaa pohjoiseen? -- Ajattele
+pienokaisia! Ei pitäisi lykätä siksi, kuin saamme syksyn."
+
+Hänen salainen pelkonsa oli, että miehensä taas läksisi matkalle sillä
+surkeankuuluisalla vanhalla, vuotavalla suolavenheellä.
+
+"Kun olen ansainnut niin paljon tänä vuonna, niin olen ajatellut vielä
+pitkittää jonkun aikaa! -- sitten ensi kesänä muutamme!"
+
+"Sinä tahdot taas Hispanjaan!" -- lausui vaimo.
+
+"Kesäpäivä! -- kaunis ilma!"
+
+"Kaunis ilma! sitä sinä tulet aina kotiin sanomaan, Rejer!"
+
+"Niin, mitäs muuta, onko sinulla ehkä jotakin sanottavaa kaunista ilmaa
+vastaan?"
+
+"Ei, vaan Rejer, kerran tästäkin täytyy tulla loppu! -- kerran täytyy
+meidän kuitenkin ruveta asettumaan pohjoiseen, luullakseni!"
+
+"Huomaathan, että kuta suuremman pääoman voin sillinpyyntiin panna,
+sitä paremmin se käy!"
+
+"Sillä tavalla voit sinä pitkittää tuomiopäivään! -- Ja niin kauniisti
+kuin sinä olet puhunut minulle kaikesta siitä, mitä sinä aiot tehdä
+Aa-vuonossa, Rejer! ... ja sitten!" -- hän heitti päätään taaksepäin
+kopealla tavallaan, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa, että hän näin
+puhalsi tuuleen kaikki kauniit sanat!
+
+Hän alkoi kävellä edestakaisin: "Hispanjaanko taas ... nyt kun minä
+luulin sinun jo lopettaneesi? -- En minä luullut noin huonosti sinun
+pysyvän sanassasi, Rejer!"
+
+"Etkö sitten ymmärrä, että raha on rahaa! ... että se on ruutia, jolla
+aion ampua!"
+
+"Nyt on sinulla yksitoistasataa taaleria, Rejer! -- Ja tälle talolle
+saamme ostajia, niin että sinä siitä saat vähintään kaksisataa
+lisäksi... No niin! jos tahdot asua täällä, on toinen asia; minä näen
+sen mielelläni suurten poikien tähden. -- Vaan silloin annamme me
+sillit ja kaiken sen, josta olet lörpötellyt, olla rauhassa!... Ja sinä
+tulet tänne kotiin neljäksitoista päiväksi kahdesti vuodessa, -- siitä
+tulee parahiksi kuukaus vuodeksi! eli kolmessakymmenessä vuodessa
+kolmekymmentä kuukautta... Sillä tavalla elämme koko elämässämme noin
+puolikolmatta vuotta yhdessä!... Näin emme kyllästy toisiimme!" -- hän
+meni pois ja pani pojan kehtoon; vaan hänen pikainen tapansa ja
+kiukustunut näkönsä sanoi kyllä, mitä hänen mielessään liikkui!
+
+"Voit ottaa sen, miten tahdot, Saara! mutta mitä olen sanonut, se
+pysyy, -- kuin seinä!... Ensi vuonna me muutamme!"
+
+"Kuules Rejer!" -- sanoi hän pitkäveteisesti ja katsoi ylös kehdosta,
+jonka yli hän oli kumarruksissaan, -- "minä voisin antaa sinun saada
+tahtosi tapahtumaan pojan suhteen ja nimittää hänetkin joksikin
+Janiksi... Kun me vaan heti pääsisimme muuttamaan pohjoiseen!"
+
+"Ei, -- se ei käy päinsä!"
+
+"Sinä et tahdo?"
+
+"En!"
+
+Vaimo karkasi ylös. -- "Vai et sinä tahdo? -- Kernaammin tahdot sinä
+upota merenpohjaan sen hävyttömästi mädänneen losan mukana! -- Sinä
+sanoi aina kaunis ilma! -- vaan luuletko sinä, ett'en minä olisi
+kuulustanut sitä muilta kuin sinulta?... Sinä olet menettämäisilläsi
+henkesi joka kerta, on kirvesmies sanonut minulle; häntä et enää saa
+mukaasi! -- -- Ole hyvä ja menetä vaan itsesi!... Minä voin kyllä
+murehtia heistä kaikista, -- noista kahdestakin!... Mutta minä en
+koskaan, -- en koskaan voisi antaa sitä anteeksi sinulle, Rejer! että
+sinulla ilman pakkoa voi olla sydäntä saattaa minua semmoiseen
+suruun!... Kuulinhan minä kuinka viimeisen edelliselläkin kerralla oli
+Hispanjan merellä Brestin edustalla, -- sillä kertaa oli kysymys sekä
+hengestä että rahasta! -- vaan niinkauan kuin on pakko, täytyy niin
+olla, ajattelin minä silloin... Mitä sinä sanoisit, Rejer?" -- lopetti
+hän säihkyvin silmin, -- "jos minä ja tuo tuossa asettuisimme kehtoon
+ja läksisimme Hispanjaan?... Se on hävytöntä! Min'en koskaan ole
+luvannut noudattaa tahtoasi semmoisessa!"
+
+"Kirvesmies on pelkuri raukka; -- olen iloinen päästessäni hänestä,
+mokomasta lavertelijasta! ... ei ymmärrä enemmän arvostella reikää kuin
+tukkiakaan sitä ... sentähden olenkin päästänyt hänet tuuliajolle, --
+jos siitäkin tahdot tiedon. Niin mieletön en minäkään ole; minä itsehän
+siinä hukkuisin! jos niin onnettomasti kävisi tiellä, jolla et sinä ole
+luvannut seurata minua, -- niinkuin sanoit, -- niin istuthan sinä
+täällä rahoinesi lasten elättämiseksi."
+
+"Rahat? ... rahat, minä viisi rahoista, minä huolin sinusta,
+kuuletko... Minusta nähden saat mennä vaikka minne maailmassa, kunhan
+et mene merenpohjaan, sanon minä! -- ja senpä sinä teetkin, pelkästä
+rahanhimosta! -- Sillitkö -- Aa-vuonoko? -- Sano kuu! -- kunhan olet
+minun käsissäni siellä ja niin pääsen tästä levottomuudesta! ...
+vaan kulkea kauemmin tuolla kauhealla prikillä! -- Ja Rejer, ajattele,
+ajattele kaikkia niitä henkiä, joista sinun paitse omaasi on
+vastaaminen, jos jotakin tapahtuisi -- kahdeksan miestä!... Onko se
+oikein, onko se niin, että voisit vastata siitä Jumalalle ja
+omalletunnollesi?"
+
+"Sinä näytät kiehuvan yli laitasi -- sekä tartut pataan, mistä korvasta
+vaan saat kiinni... Ensinhän oli puhe siitä, että minä pidän huonosti
+sanani pohjoiseenmenosta, ja nyt taas suolavenheestä. Kummastako minun
+pitää puhua?"
+
+Hän ei vastannut, vaan alkoi liekuttaa kehtoa.
+
+"Näetkös, Saara!" -- sanoi hän jonkun aikaa mietittyään, -- "minä annan
+sinun tahtosi tapahtua prikin suhteen. Minä herkeän kuljettamasta
+Arcturusta. Olenhan ansainnut raahaa, niinkuin sanot... Vaan kuules
+nyt!" -- hän meni hänen luokseen ja pani molemmat kätensä hänen
+olkapäilleen ja katsoi häntä silmiin:
+
+"Me emme sano 'ei' silloinkuin toinen sanoo 'on' emmekä kinastele
+keskenämme, Saara!"
+
+Hän pyörähteli lattialla, teki sitten koko käännöksen ja sanoi niin
+korkealla äänellä, että poika säpsähti ja parkasi:
+
+"Ei kieroon, -- vaan suoraan tässä talossa."
+
+-- Kapteeninpaikka Arcturuksella jäi siis avonaiseksi, ja kesä- sekä
+melkein heinäkuukin meni muuttovarustuksissa. Saaralle oli tämä kuin
+olisi nostettu juurineen kaikista oloista, joissa hän oli kasvanut sekä
+näytti olevan paljoa laveampi työ kuin kumpikaan heistä oli ajatellut.
+
+Näissä tämmöisissä puuhissa viettivät he nyt tavallaan
+kuherruskuukautensa; sillä niin pitkää aikaa ei Reijer koskaan ollut
+viettänyt kotonaan -- vaikka siellä nyt olikin kaikki ylösalaisin. Ja
+hän vakuutti yhä innokkaammin olevan suurinta itsensävastustamista
+maailmassa ensiksi mennä naimiseen ja sitten lähteä pitkälle matkalle.
+
+Toiselta puolen ei hän voinut olla huomaamatta sitä, että kotonakin
+saattoi olla vastustusta. Hän oli astunut valtaistuimelle täysiverisen
+Juhl'in uskossa, että aviomies luonnollisesti olisi itsevaltias ja
+kaikki päättävä talossaan; vaan kohta näkyi, että Saara sekä suosi että
+noudatti hyvinkin rajoitettua perustuslaillista hallitusmuotoa. Hän
+veti liituviivan toisensa perästä oikeuksiensa merkiksi ja hänen
+valtaansa vastaan, -- teki kapinan häntä vastaan maalla!
+
+Nyt kävi se niin onnettomasti, että hänen kerta kerraltaan täytyi antaa
+perään; sillä kaikissa muuttoa koskevissa kysymyksissä: mitä sillä
+tekee, mitä on myötävä, mitä otettava mukaan? oli Saara ehdottomasti
+käytännöllisempi ja oloihin perehtyneempi -- sekä tiesi neuvon ja
+keinon kaikkeen.
+
+Rejer ei ollut mikään kekseliäs eikä teräväpäinen näissä
+tämänlaatuisissa pienissä asioissa ja saikin aikaiseen yltäkyllin
+tajuta, kuinka vähän kunnioitusta hänen viisautensa tällä suunnalla
+tuotti. Hän vetäytyikin silloin tavallisesti takaisin väitöksellä,
+jonka piti olla ison paljan painoisen: Hän ei tahtonut huutokauppaa
+pidettäväksi! ... ei ymmärtänyt, miksi ei sitä ja sitä voinut kerralla
+ostaa, jota tahtoi viedä mukanaan! -- kunnes Saara eräänä päivänä hyvin
+sävyisästi ja veitikkamainen salaperäisyys silmännurkissa vastasi:
+"Niin, hanki sinä vaan ostaja, Rejer!"
+
+Niin, hanki ostaja! -- Rejer'illä olisi ollut halu ostaa itse koko
+sälystö, saadakseen oikeus puolellensa!
+
+Ja ruoka sitten! -- Ei hän koskaan ollut muuten ajatellut, kuin että
+kapteeni määräisi, mitä hän tahtoisi pöydälleen!
+
+"Rejer kulta! Torstaina on mariankala huokeata, lauantaina se on
+kallista!"
+
+"No, sitten minä ostan sitä kalliina!"
+
+"Niin täksi päiväksi, jos niin tahdot!"
+
+"Joka lauantaiksi, sen sanon sinulle, joka lauantaiksi koko ikäni!"
+
+"Silloin saat ottaa steewartin eli kokin hoitamaan kyökkiäsi, sillä
+minun kyökissäni ei se tapahdu; meidän taloutemme on liian iso, jotta
+sitä kannattaisi hoitaa ajattelemattomasti ja päättömästi koko
+viikon... Senhän huomaat kyllä itsekin," -- nauroi hän, -- "vaan jos
+sinulla on halu saada mariankalaa tänään niin..."
+
+"Kuules Saara! minulla ei ole halua mariankalaan, vaan en myöskään
+halua olla mariankalana omassa huoneessani!"
+
+"Ja minä sanon, että vedän viivan kyökin oven eteen, varo, ett'et pistä
+nenääsi sen sisäpuolelle! Muista, että meillä on taloudessa kuusi lasta
+ja piika, sinä ja minä -- se on yhdeksän henkeä... Ja sittenkin
+mariankalaa muina kuin kalapäivinä! -- Mutta tänään pitää sinun saaman
+sitä, siihen minussa on vaimoa... Sinulla ei pidä olla syytä sanoa
+muuta, kuin että sinulle tapahtuu oikeus! -- Kun mies tahtoo jotakin
+talossaan, niin hän tahtoo!" sanoi hän hyväillen.
+
+Ja kaunis oli hän ottaessaan näin mieheltään oikeuden.
+
+Kun sitten tapahtui, että Rejer heitettyään takin päältään yksin otti
+kokonaisen kaapin, täyteen sullotun piirongin tai suuren raudotetun
+kistun ja kantoi portaita alas, niin voitiin selvästi lukea Saaran
+kasvoista, että hän piti miestään voimallisena; -- eikä Rejer suinkaan
+ollut välinpitämätön hänen ihailustaan! --
+
+-- "Vaan yhden seikan luulen oppineeni ymmärtämään, Rejer!" -- pakisi
+hän piloillaan semmoisen voimannäytteen jälkeen -- "sen nimittäin, että
+noin suurella väkevällä miehellä täytyy olla työtä, jos mieli tulla
+toimeen... Sillä ajan pitkään tulisi vaivaloiseksi kolmekyynäräinen
+mies, joka kulkisi kaikellaisilla uusilla päähänpistoilla ja
+keksinnöillä täällä tuolien ja pöytien välissä ja sitten tyrkyttäisi
+tahtonsa lävitse milloin yhdessä milloin toisessa asiassa... Se olisi
+samaa kuin päästäisi huoneesen kokonaisen pohjatuulen ainoastaan
+lattian tomuttamiseksi!"
+
+Rejer nauroi. -- "Tarvitaan harjaantumista siihenkin, että osaa
+purjehtia huoneessa, huomaan ma, ... varsinkin kaksi purjehtijaa, jotka
+ovat näin itsepäisiä suunnastaan, kuin minä ja sinä, Saara!"
+
+"Niin, sinä olet kauhean itsepäinen, Rejer... Se on sinun syntyperäinen
+luonteesi!"
+
+"Hm!... Ja minun mielestäni olet sinä taas niin taipuisa!"
+
+"Sinunko? -- ei, nyt sinä puhut leikkiä, niin et sinä ajattele!"
+
+"En, en, -- vaan minä totuttelen itseni ajattelemaan niin!"
+
+"Niin, sitähän minä olen sanonutkin, että sinun pitää päästä ulos,
+milloin on oikein kysymys voimankoettelemisesta -- täällä kotona tulet
+sinä vaan hemmotelluksi"...
+
+-- "Pelkällä myöntäväisyydellä sinun puoleltasi, Saara!"
+
+Eräänä päivänä tuli kirje "kapteeni Juhl'ille, Arcturusprikin
+kuljettajalle." Siinä oli koko joukko postileimoja.
+
+"Lind'iltä!" -- huudahti Rejer, ja Saara, joka oli lähtemäisillään
+huoneesta, seisattui kesken kiireensä kuuntelemaan.
+
+  Golden Gatessa St. Fransiscon edustalla.
+
+  "Rakas Juhl!
+
+  "On pitkiä aikoja siitä, kuin kuulin sinun olevan naineena miehenä,
+  ja olen ollut aikeessa kirjoittaakin sinulle sen johdosta. Vaan
+  siitä ei ole tullut mitään ennenkuin nyt, kun minultakin on
+  uutiseni ilmoitettavana. Toivon siis sinun voivan hyvin joko
+  tämä kirjeeni sitten tapaa sinut korviasi myöten sillissä tai
+  Arcturus-laivalla, -- joka sinun tulee jättää, niin pian kuin
+  suinkin voit, se on minun neuvoni, se ei ole korkkipuusta ja
+  saattaa tehdä lopun itsestään, niinkuin myllynkivi Hispanjan
+  merellä!
+
+  "Mitä minuun tulee, niin -- navakka tuuli ja muuta semmoista,
+  tiedäthän! Sinä tunnet historian. Oikein hyvin kävi ensin, kuin
+  tulin tänne ja aloin lukea rahtia amerikalaisissa eayleissa.
+  En ole koskaan saanut niin hyvin en pundissa, liirissä enkä
+  francissa, kuin täällä Tyynellä merellä, etenkin vehnäseuduissa.
+  Vaan, 'totta sanoakseni,' niinkuin göteporilainen sanoo, -- ei
+  ystäväsi Lind ole tullut sen rikkaammaksi eikä köyhemmäksi. Hän
+  mukautuu aina hyyryn mukaan yhtä tarkasti kuin ilmapuntarin, --
+  suuret ansiot, suuri herra maalla, ja suuri herra, suuret
+  taskut, tiedäthän...
+
+  "Niin, nyt saanen soutaa esille uutisellani... Luulenpa sinun jo
+  rupeavan arvaamaan ja varustautuman ottamaan vastaan jotakin
+  ruusunpunaisia pilettejä ja muuta semmoista. No niin, minä olen
+  vihdoinkin ottanut sen suuren askeleen, -- rohkaissut mieleni ja
+  sitoutunut morsiameen minäkin!"
+
+Saara mutisti suutaan ja keikautti halveksivaisesti päätään; -- Lind
+oli puhunut niin laveasti ikuisista tunteistaan kosiessaan häntä!
+
+  "Minkä näköinen hän on?" -- luki Rejer eteenpäin: -- "solakka
+  ja sorja sekä pää kuin gallionin kuva, joka kiekuu ja keinuu ...
+  kaula ja käsivarret kiiltovalkoiset ... rinta komea ja rohkea,
+  niinkuin tuulen pullistama märssypurje! -- ja sen lisäksi niin
+  kaita vyötäisiltä, niin hienomainen ja arvokas! Kunhan näkisit
+  sen oikealta näkökohdalta, hakkuulaudalta! -- hän häviää kuin
+  näky kaukaa, komein mitä voit ajatella, -- jos rehellinen
+  merimiessydän muuten sykkii povessasi!"
+
+"Kas!" -- huudahti Saara -- "ne vasta on miehiä, jotka heti tulevat
+kuin voi kasvoiltaan, kuin vaan saavat nähdä naisen! ... ne jättävät
+sanansa ja autuutensa joka satamaan. Semmoista ei voi sanoa mieheksi!"
+
+"Hm! ... hänkö ei mies! sinun pitäisi saada nähdä pimeänä yönä hänet
+riehuvassa myrskyssä!"
+
+"Tahtoisin mieluummin nähdä hänet selvällä päivällä semmoisena, johon
+voisi luottaa!"
+
+Kirjettä jatkettiin:
+
+  "Hän on niin hienomainen ja komea neito, ja kun tuuli sivelee
+  hänen poskiaan, niin täytyisi sinunkin tunnustaa sen lankeavan
+  kunnialla, joka lankeaisi hänen paulaansa, etenkin kuin hän
+  nyt _vasta_ on sen lisäksi tavattoman edullinen kauppa!"...
+
+"Sääli sitä ihmisparkaa, joka on uskonut itsensä hänen huostaansa!" --
+tuumasi Saara.
+
+"No, no, ... enemmän!"
+
+  ... "Käsivarteni on hänen vyötäistensä ympäri, ystäväni! --
+  tukevasti ja uskollisesti, niinkauan kuin kapteeni Lind kyntää
+  aaltoja"...
+
+"Vielä mitä!" -- sanoi Saara pilkallisesti, -- "sitä virttä on hän jo
+monasti laulanut!"
+
+  ... "Ja jos tahdot tietää hänen nimensä, -- se kaikuu kuin soitto
+  joka kerta kuin minä kuulen jonkun lausuvan sitä -- niin"...
+
+Vaan nyt tuntui Rejer'istäkin jo menevän liian pitkälle.
+
+Hän heitti kirjeen kädestänsä; "luonnollisesti joku Rullia --a--ha."
+sanoi hän suutuksissaan, -- "jostakin laululuolasta ... joka on saanut
+hänet kiedotuksi! ... -- Rullia --a--ha!" -- kertoi hän muristen
+bassolla, joka pelkästä suuttumuksesta muuttui diskantiksi; sitten otti
+hän taas kirjeen:
+
+  ... "Niin on se -- 'Albatross' täysi priki, kolmesataa viisikymmentä
+  kauppalastia, uusi, parhaista aineista, alamastot punasesta
+  pihtahongasta, ostettu Arendalin laskuun, yhdenkolmatta miehen
+  väestöllä, niissä pursimies, göteporilainen, kirvesmies ja steewartti
+  Alert'ilta sekä paras, Jens Emanuel Lind kapteenina! Niin, tämä nyt
+  oli minun rakkausjuttuni! Mihinkään muunlaiseen naimiseen en minä,
+  suoraan sanoen, luule luontoni soveltuvan"...
+
+"Eipä, ei, siinä puhuu hän asian paikalleen!" tuumasi Saara.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yhden kuolema on toisen leipä -- eikä talous muuta paikasta
+toiseen, joll'ei nilakonnurkista ja kaikkialta kokoontuisi aarre
+puolitäytettyjä, puolikulutettuja, kaupaksi käymättömiä tavaroita,
+joista voi olla hyötynsä ja saada myöntiarvonsa, kunhan ne joutuvat
+oikeihin käsiin. Nekin saavat innokkaita kysyjiä.
+
+Tässä, ei erittäin tärkeässä kohdassa piti Rejer puolensa -- ja koko
+väsymättömällä voimallaan saattoi tahtonsa perille.
+
+Wallan saisi periä -- hän eikä kukaan muu niistä monesta hakijasta
+pesuämmän, apuvaimon ja kaikenlaatuisten matamien muodossa. Töintuskin
+sai Saara vedetyksi liituviivansa lasten leikkikalujen ympärille, jotka
+hän "todellakin sai antaa niille, jotka niitä tarvitsivat... Matami
+Wallan ei ainakaan voisi niitä käyttää!" -- sanottiin pistävästi.
+
+Tavarat olivat laivalla, jolla heidän piti lähteä länteen, ja kaikki
+oli parhaan mukaan järjestetty siihen kamalaan kysymykseen asti, minne
+Saara kahden pienokaisen ja neljän ison pojan kanssa sijoitettaisiin;
+-- ja täällä -- merellä -- oli hän äkkiä kaikessa nöyrtynyt Rejer'in
+viisauden edessä; hän oli tullut niin sävyisäksi kuin lammas ja niin
+taipuvaksi, että Rejer olisi voinut kiertää hänet sormensa ympärille!
+
+Heidän piti yöllä lähteä ulos Fredriksvärnin suusta, käyttäen hyväkseen
+hyvää tuulta, vaikka sitä seurasikin sade, ja Rejer läksi nyt iltasella
+matami Wahlin luokse julistaen hänet juhlallisesti kaiken sen
+perilliseksi, mitä hän heidän lähdettyään löytäisi talosta.
+
+Hän ei ollut ollutkaan sokea hänen ruskean kauhtanansa suhteen. Hän oli
+useita kertoja nähnyt sen kanunamiehen talon lähistössä, ja se oli ehkä
+tapahtunut siinä tarkoituksessa, ett'ei hän unhottaisi Wallania ja
+hänen etujaan; vaan sitten oli eukolla hieman paha omatunto lauseistaan
+Saaran suhteen, ja hän aavisti, ett'ei tuuli puhaltaisi edulliselta
+puolelta hänen kauhtanaansa sieltäpäin, jonkatähden hän oli kulkenut
+ikäänkuin tuulen alatse pitkin katua, jotta Rejer näkisi hänet.
+
+Niin arveli ainakin Rejer ja tämä hänen arvelunsa sai vahviketta siitä,
+että Wallan hänen tullessaan päivitteli:
+
+"Enkös minä arvannut, että tulisitte ... kapteeni! -- johan nyt, vai
+unhottaisitte te vanhan, kuolevan ... ja köyhän vaimon, joka on
+tuntenut teidät hädän päivinä!"
+
+"Tulen sanomaan teille jäähyväisiä, matami Wahl!"
+
+"Oo, vai niin! -- kas vaan! eihän muuta!"
+
+"Sanomaan terveisiä Saaralta!"
+
+"Tuhannen kiitoksia!"
+
+"Te olette aina olleet hänen suosikkinsa! -- ja tekin puolestanne
+olette aina pitäneet häntä niin hyvästi silmällä, tiedättehän! -- tehän
+olette niin monta kertaa puhuneet minun kanssani hänestä"...
+
+"Jumala varjelkoon minun syntistä sieluani! -- joll'ei hän vaan olisi
+tahtonut muuta kuin sitä, mitä minä hänestä olen sanonut, voisi hän
+kernaasti ottaa sen päälleen ja tuota pikaa muuttaa taivaanvaltakuntaan
+... niine kokemuksineen, niin nuori kuin hän onkin! -- Ja kuinka
+pahasti ne kuitenkin ovat puhuneet hänestä ja sanoneet häntä sekä
+ylpeäksi että kopeaksi ... ja sitten sai hän kuitenkin kelpo kapteenin
+ihan heidän nokkansa edessä!"
+
+"Niin, näetkös, matami Wahl! -- sentähden onkin hän muuttaessa
+ajatellut teitä ja arvellut, ett'ei kukaan muu kuin vanha Wallan saisi
+periä sitä, mikä jäisi jäljelle!"
+
+Wallan hyppäsi heti seisalleen ja niiasi kerta toisensa perästä: --
+"Sanokaa matami Juhl'ille, että minä olen maahan vajoamaisillani --
+ihan maahan! -- ja että vanha matami Wahl kyllä muistaa häntä,
+istuessaan päivillä vasuineen kulmassa, ja että hän rukoilee Jumalan
+siunausta hänelle matkalla sekä kaikissakin elämän suhteissa!... Sanos
+muuta, että hän muisti vanhaa vaimoa... Kaikkityyni, sanoitte te?" --
+kysyi hän äkkiä.
+
+"Kaikkityyni on kääritty kokoon kyökissä teitä varten. Torgerseniltä
+saatte avaimen ja ne tietävät asian."
+
+Wallan alkoi taas väännellä ja reutoa itseään kiitollisuutensa
+tunteiden kiihkeissä puuskissa.
+
+"Istukaa nyt jälleen paikoillenne, matami Wahl! -- Kas, tässähän te
+olette pudottaneet paperilapun toisensa perästä," -- sanoi Rejer ja
+noukki lattialta muutamia paloja, joista oli lyijykynän merkkiä.
+
+"Hyvänen aika! -- ne ovat laskuja!... Istuin tässä juuri ne käsissä,
+herra kapteeni! ... muuten häviäisi yksi toisensa perästä muistista.
+Ajatukset käyvät lyhyiksi, tietäkääs, kun tulee vanhaksi. Nyt oli tuo
+Anders laivastosta ... hän sanoi olevansa velkaa ainoastaan seitsemästä
+piparikakusta, ja sitten -- tsii, -- sitä nuorisota nykyaikana!"
+
+Vanhaa Wallan raukkaa! ajatteli hän mennessään, -- kova sää koukistaa
+puun!... Hän kumartuu, hiivii ja koukistuu kiinni elämässä.
+
+
+
+
+XV.
+
+Sillikuningas.
+
+
+Niinä vuosina kuin Rejer oli ollut poikessa Aa-vuonosta [tuon vanhan
+vuonoseudun nimi on tietysti sepitetty], oli tietysti monta auringon
+sädettä ulkopuolisissa olosuhteissa langennut hänen synnyinseutunsakin
+osaksi; vaan mitään erittäin sytyttävää voimaa ei niillä ollut ollut,
+-- taula oli liian kosteata ja homeista syttyäkseen!
+
+Ja oikeastaan olivat juhlevenheen seikkailut sillin kalastusmatkalla
+ainoa tapaus, joka oli pannut mielet kuohumaan, vaikka sekin huomattiin
+pian kyllä olevan hitauden kuollutta jälkimaininkia. Se oli ainoastaan
+jättänyt yhden ja toisen haaveksijan taloihin vuononrannassa sekä
+hämärän aavistuksen koko seutuun siitä, että maailma ja elämä ehkä
+kuitenkin muualla voisi olla keveämpää ja valoisampaa kokea, --
+tyytymättömyys, joka päättyi sillä, että moni muutti Amerikaan.
+
+Niin paljon oli kuitenkin näinä vuosina, siitä kuin Rejer alkoi
+kalastuksensa, voitettu, että Stavangerista pohjoiseen Kinniin asti
+tiedettiin olevan nuottueen päällikön nimeltä Rejer Jansen Juhl, joka
+jotenkin osasi vainuta sillin merestä ja käydä kimppuun niinkuin
+suurivalas! Joka paikassa saapuvilla, aina liikkeellä, mielettömästi
+ja pelkäämättä käyttäen hyväkseen kaikkia tuulia ja jokaista
+mahdollisuutta, oli hän vuorotellen voittanut ja menettänyt, menettänyt
+ja voittanut; vaan kaikissa tapauksissa ponnistellut niin pitkälle,
+että hänellä nyt, paitse kolmea omaa nuottuetta päälliköinensä, samalla
+oli osaa moneen muuhun. Vuonoseuduilla nimitettiin häntä yleensä
+sillikuninkaaksi.
+
+Ne muutamat meripuodit, jotka perästäpäin olivat kohouneet Aa-vuonoon,
+ja moni seikka seudulla osoitti, että väestö täällä oli tavattoman
+paljon ansainnut sillillä.
+
+Sillikuningas ei asunut Hammernäs'issä, siellä vallitsi nyt hänen
+sisarensa, joka oli leski, vaan Hammervigenissä uudessa talossa
+sinisine kattotiilineen ja kaksine isoine meripuotineen. Ne olivat
+rannalla kumpikin omassa päässään pitkää laivasiltaa. Toinen sisälsi
+kalanpyydyksiä ja verkkoja, jotka riippuivat harjaorressa ja toisessa,
+joka oli suolaushuone, oli vene veneen sisässä, pienempi isommassa,
+niinkuin malja asetetaan maljaan.
+
+Rannalla oli hyvin kiire. Miehet tarkastivat ja tutkivat
+kaikellaisia köysiä, naaraimia ja touvia, joita aiottiin käyttää nyt
+talvikalastuksessa sekä viedä vasta puoliksi varustettuihin venheihin,
+jotka olivat rivissä pitkin laivasiltaa. Pari poikaa, kuusi- ja
+seitsentoistavuotias seurasi innokkaasti työn menoa. Toisen nimi oli
+Jan ja toisen Jan Conrad, ja heidän isänsä, joka tänään levottomana
+kuin mustalainen kävi edestakaisin ja oli ajanut joka kynnen työhön --
+arvaa lukija kyllä.
+
+Joulunaikana, kalastusajan edellä käveli hän oikein roima-askelin:
+komensi ihmisiä, venheitä, peräänkatsojia ja sanansaattajia, usein
+seitsemän kahdeksan peninkulman päähän pitkin meren rannikkoa
+hankkimaan tietoja, saadakseen ne luotettavina ja vereksinä.
+
+Tämmöisen tiedon oli hän tänään saanut ja se pani koko talon
+liikkeelle: -- piti lähteä liikkeelle! Nuottuepäällikköjen ja
+miehistöjen saada sana, muona panna valmiiksi ... tuhat asiaa! -- ja
+käskyt annettiin röyhkeästi ja kiivaasti.
+
+Villahuivi irrallaan kaulassa, umpirintainen mekko yllä ja kädet seljän
+takana käveli hän edestakaisin suuressa huoneessaan. Käynti oli
+huojuva, pitkä vartalo hiukan taaksepäin kenossa, ja terävillä,
+ankarajuonteisilla kasvoilla oli tänään puna, ikäänkuin korvapuustin
+jälki kummallakin poskella.
+
+Oli kaksi hyvin erilaista olentoa, jotka purjehtivat perheenpirtin
+lattiaa, huolellisesti varoen törmätä toisiaan vastaan. Hänen vaimonsa
+ei niinkään hevillä sekaantunut toimissaan; ... hän oli nähnyt monta
+semmoista myrskynpuuskaa jo ennenkin ja käveli siellä nyt leveänä,
+päättäväisenä ja vakavajalkaisena antamatta minkään häiritä itseään
+taloustoimissaan:
+
+"Rejer kulta! -- jos sinä odotat, kunnes joulu on ohitse, niin olen
+varma, että kuitenkin olet aivan ensimmäisiä. Sanansaattajahan ei
+kuullut mitään sillistä!"
+
+"Kuullut sillistä? ... kuullut sillistä; onko kuultu mokomaa!...
+Silloin muutkin läksisivät soutamaan sinne! Ei, näetkös, mutta mitä hän
+sanoi, haiskahti silliltä, sen minä tunsin!"
+
+"Oo, sinä tunnet aina sillin hajua, Rejer! Anna nyt ihmisten viettää
+joulua rauhassa; -- muuten ei sovi aa-vuonolaiselle, tiedäthän!"
+
+"Eikö sovi aa-vuonolaiselle? Ei -- vaan antaa Jumalan antimien mennä
+mereen pitämättä niitä senkään arvoisina, että ojentaisi kätensä niitä
+ottamaan, -- se sopii aa-vuonolaiselle, se!.. Ensin viettää joulua ja
+sitten, kuin ovat saaneet oluttynnörin loppuun, on heidän sovelias
+aikansa, niin!... Vaan nyt tulevat ehkä sillit ensin eivätkä ollenkaan
+odota! -- Oikein, kyllä minä opetan heitä! Minä oikaisen heidät
+suoraksi, jos he tekeytyvät kumarammiksi kuin he jo ovat... He saavat
+tuntea paljan sattuvan naulan päähän!"
+
+"Niinpä niinkin, sinä olet oma herrasi, Rejer! -- ja minun puolestani
+on muona valmiina. Teidän tarvitsee vaan ottaa se huostaanne!"
+
+"Valmiina kaikki?" -- hän katsoi hämmästyneenä, melkeinpä epäillen
+häneen.
+
+"No, sen verran olen minä huomannut sinusta näinä päivinä, että sinä
+tahdot merelle, sanoipa sanansaattaja niin tai näin!"
+
+"Se oli oivallisesti, Saara!" -- sanoi hän pyörähtäen ympäri kannallaan
+ja hieroen käsiään. "Oivallisesti! sanon minä sinulle ... vähintään
+kolmen päivän säästö... Siinä vasta emäntä, joka kelpaa!... Sinä olisit
+voinut olla päällikkönä kalastusretkellä, jos olisi tarvittu!...
+Oivallista! ... oivallista!"
+
+"Niin, nyt olen minä ja kaikki ämmät leiponeet ja panneet juomaa sekä
+varustaneet sinua antaen joulupuuhien jäädä, ja nyt sinä olet
+tyytyväinen!"
+
+"Olenpa niinkin, hyvin tyytyväinen!"
+
+"Vaan näetkös, Rejer! nyt täytyy sinunkin totella minua yhdessä
+asiassa!"
+
+"No, annas kuulla!"
+
+"Minä en tahdo Jan Conradia mukaan kalastusretkelle tänä vuonna,
+niinkuin sinä puhuit!"
+
+"Vai niin! -- juuri hänen täytyy tullakin mukaan!"
+
+"Muista, että poika vasta ensi vuonna tulee seitsentoistavuotiaaksi;
+poika on kasvanut niin rohkeasti, että on melkein kolmekyynäräinen eikä
+hän ole vahva!"
+
+"Joutavia, hän on kylliksi vahva, oikea hevonen -- kunhan hän ei saa
+olla täällä kotona hemmoteltavana."
+
+"Minä tarvitsen hänen apuaan; täällä on kyllä tekemistä, tiedäthän!"
+
+"Jan Conradin -- täytyy tulla mukaan!" -- sanoi Rejer pitkäveteisellä
+painolla. -- "Minä en tahdo raskasta työtä häneltä, vaan mukaan täytyy
+hänen tulla! Hänen täytyy alkaa katsoa ja oppia, ett'ei hänestä tule
+semmoista tuhmaa lorttia, jonkalainen minä itse täällä olin..."
+
+Saara meni hänen eteensä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja siveli
+hänen poskiaan.
+
+"Sinun täytyy vielä tänä vuonna jättää poika minulle! Ensi vuonna voit
+ottaa hänet mukaasi!"
+
+"Enkös tiennyt sitä? -- enkös tiennyt sitä -- enkös tiennyt sitä! Aina
+piilee sinun töissäsi jotakin ... aina saa ostaa ja myödä sinun
+kanssasi, Saara!... Luulenpa sinun olevan voitonhimoisen aina sydämmen
+juuriin! Vai sentähden sinä teit minun venheitteni pohjat niin
+liukkaiksi matkalle? -- Minun pitäisi luonnollisesti maksaa se!"
+
+"Puhu mitä tahansa, Rejer! vaan tällä kertaa minä päätän! -- Olen
+kuullut hänen istuvan yksinään poikain kammarissa ja huokailevan --
+monta kertaa. Jan Conrad on heikko, sanon minä!"
+
+"Vai on hän nyt yht'äkkiä käynyt niin raihnaiseksi! ... laita sinä vaan
+niin, että hän saa hyvää ja lämpöistä ylleen, -- sillä mukaan hänen
+täytyy!"
+
+"Niin ei voi ajatella, Rejer!... Minun seistessani ja pyytäessäni näin
+hänen edestään... Olenhan minä pojan äiti!" -- hän sanoi tämän
+värähtelevällä äänellä.
+
+"Niin, ja minä hänen isänsä!" -- hän mitteli kiivailla askelilla
+huoneen lattiaa.
+
+Saaran kulmakarvat rypistyivät. Itsevaltainen kihara hänen tuuheasta
+tukastaan oli vierähtänyt hänen otsalleen; ei voinut kieltää, ett'ei
+matamissa ollut tenhoa!
+
+Mies seisattui pari kertaa hänen eteensä, vaan väistyi taas.
+
+"Miksi vilkutat sinä noin silmäkulmiasi!" huudahti Saara hänelle
+vihdoin kärsimättömästi.
+
+"Hm!... Minua ihmetyttää, että minä, joka vaan olen pojan isä, näen
+paremmin sinua, joka ... mutta hm... Siihen lieneekin syytä!" -- Hän
+pyörähti taas ympäri sävyisästi hymyillen ja kädet taskussa.
+
+"Mitä tarkoitat?"
+
+"Sanon vaan, että sillä lienee oma syynsä... Jokainen päättää itsensä
+mukaan! -- Näetkös, Saara! ei poika ole kasvanut liian pikaisesti, ei
+hän ole heikko eikä sairas, eikä mitään kaikesta siitä, miksi sinä
+häntä tahdot; mutta hän on rakastunut, tiedän mä! he, he, pitäisipä
+minun ymmärtää semmoiset asiat! -- niitä narrimaisuuksia on nyt
+kestänyt koko syksyn! Ainoa parannuskeino semmoista vastaan on työ,
+työ, vaan työ! Ja sentähden täytyy hänen merelle!... Hän on
+luonnollisesti kerjännyt ja pyytää sinulta päästä siitä?"
+
+"Vaan Rejer! mitä tarkoitat sinä tällä kaikella?"
+
+"Hänen mielensä luonnollisesti tekee olla vaan kotona jouluna ja saada
+tavata häntä, opettajatarta, tuota uutta neitiä pappilassa, kaikissa
+niissä seuroissa, joihin hän vaan pääsee... Luuletko sinä suotta Jan
+Conradin välttämättömästi joka sunnuntai tahtoneen kaikkiin niihin
+kirkkoihin, joita rovastikunnassa on? Olet ehkä luullut hänen tulleen
+heränneeksi, -- mitä?"
+
+"Ja sinun silmäsi olisivat olleet auki näkemään kaikkea tuota,
+sinun! ... häneen ... tuohon pitkään, kömpelöön, kesakoiseen?"
+
+"Voidaan rakastua vähemmästäkin kuin tämä, vaimoseni!"
+
+Saara naputti sormillaan ikkunan välipuuhun... "Vaan Rejer kulta!
+poikahan on kuusitoista vuotias!"
+
+"Niin, näetkös, Saara!... Semmoiset mieltymykset ovat nyt jotakin,
+jolle nuoret nulkit eivät voi mitään, -- ainakin minun suvussani!"
+
+"Vai -- niin? -- sinähän puhut kauniisti puolestasi!"
+
+"Minä puhun vaan omasta kokemuksestani, minä!"
+
+"Ja tunnustat sen niin suoraan?"
+
+"Niinpä kyllä! -- On satoja, joihin voipi rakastua, vaan tosi tapahtuu
+ainoastaan yhden kanssa... Nyt on käynyt niin Jan Conradille, näetkös,
+minä ymmärrän niin hyvästi sen! -- paremmin Jan Conradin suhteen kuin
+Janin, sillä tämä on sinun näköisesi! -- täytyy olla varuillaan, ett'ei
+hän takerru ensimmäiseen hameesen; hänen pitää päästä niin vanhaksi,
+että saa edes silmät päähänsä... Hitusen järkeä! -- No? -- etkö sinä
+nyt ajattele samoinkuin minäkin, että meidän pitää antaa hänen soutaa
+tuo hulluus itsestään merelle, -- vai tahdotko sinä kentiesi hänet
+miniäksesi?"
+
+"En minä luullut sinun, Rejer, noin paljon ymmärtävän naisasioita!"
+
+"En ole koskaan sanonutkaan niitä ymmärtäväni; -- vaan erittäin
+onnellisesti päässeeni niistä;" -- hän pyyhkäsi hiukset vaimonsa
+otsalta ja nauroi -- "vaikka sinä usein pistät kuin viholainen! -- ja
+kernaasti tahdon minäkin sananvaltaa Jan Conradin suhteen."
+
+Nyt tarttui levottomuus häneen taas ja hän meni ikkunaan: -- "Kas
+tuota ... kas tuonne ... kas vaan! -- tuolla kulkee vielä se, jonka
+piti viedä sana, ja vetää takajalkojaan perässään mäessä niinkuin vanha
+hevoskatko... kellä olisi niin pitkä keppi, jolla vähän kiirehtisi
+häntä!... Olisin jo kahdesti kulkenut edestakaisin tämän välin
+Lauri-Sepälle!"
+
+-- -- Seuraavana päivänä oli vilkas elämä ja paljon touhua
+laivasillalla. Talonväki, lapset ja palvelijat juoksivat edestakaisin,
+ja naapuritaloista oli katsojia saapunut kokoon.
+
+Kolme- ja neljäkymmenmiehisiä nuottueita oli lähdössä liikkeelle.
+
+Nuottavene oli jo -- pienempi vene perässään ja iso naarain kokassa --
+valmiina soutamaan neljällä airoparillaan. Vähän lumiräntää satoi
+pilvisenä talvipäivänä köykäisesti kuin untuvia ison nuotan ruskeille,
+kerratuille silmille, jotka olivat päälletysten valmiina potkittaviksi
+mereen. Sisempänä työnnettiin kolmatta venettä keskinuottineen vasta
+vesille, jotavastoin nassakkavene, jossa pikkunuotta oli, oli jo
+ennättänyt jonkun matkan päähän.
+
+Suuren nuottaveneen perätuhdolla istui Rejer lounas päässä ja peräsin
+kädessä; hänen kasvonsa olivat ensi kerran näinä polttavan kiireisinä
+aikoina kirkastuneet ja ilmoittivat hänen nyt olevan oikealla
+paikallaan siellä, missä hän istui. Hänen vaimonsa seisoi laivasillalla
+ja antoi heidän nuorimman nelivuotisen tyttärensä nahkapukuisten
+soutajain käsiin vietäväksi ottamaan jäähyväisiä häneltä.
+
+Ja nyt läksivät he liikkeelle.
+
+Veneet liukuivat airojen ajamina sujuvasti lahdelle, joka kiilsi
+lyijynväriseltä. Rejer'in vaimo, liuta poikia ja tyttäriä ympärillään,
+joista pienin piti häntä kädestä ja hameesta kiinni, seisoi nojaten
+laivasillan kaidetta vastaan ja katsoi heidän jälkeensä. He hävisivät
+kannaksen taakse, vaan vaimo seisoi vielä paikallaan, niinkau'an kuin
+voi kuulla airojen ja tappien äänen.
+
+Tästä vaimosta oli nyt tullut jotakin seudulle! -- Sen vian, ett'ei
+hän ollut sieltä syntyisin eikä ollut seissut morsiuskruunu päässään
+Aa-vuonon kirkossa, oli hän täydellisesti sovittanut näyttämällä --
+paitse mukanaan tuomaa kahta Jania -- seitsentä poikaa ja tytärtä,
+rehellisiä aa-vuonolaisia, vanhan Jan Juhl'in lapsenlapsia, ja sen
+lisäksi asianmukaisesti syntyneitä ja kastettuja täällä. Komea ja
+reipas hän oli, "niin että oli synti, kun ei vanha matami Juhl saanut
+nähdä häntä!" -- Merenkulussa harjoitteli Rejer aa-vuonolaisia
+väkivaltaisella välinpitämättömyydellä kaikkia vanhoja tapoja ja
+menetyksiä vastaan... Hyvä ruoka, harvat ateriat ja "joudu!" -- olivat
+hänen päämääräyksensä, jotka soveltuivat entisiin vereen juurtuneihin
+-- hitaat, pitkäveteiset liikkeet ja kahdeksan ateriaa päivässä --
+melkein niinkuin pohjatuuli suojattinaan!
+
+Ja että tässä oli harjoitus kysymyksessä, sen saivat tälläkin kertaa
+kokea, kun he joulunpyhät loikoivat merenrannalla Teistsaarien luona!
+Lakkaamatonta soutamista ... neljä-, viisikymmentä hajoitettu ympäri
+saaria tähyämään silliä -- olihan se kaunista joulunviettämistä!
+
+Mutta joulu oli joulu! tuumivat aa-vuonolaiset ja Rejer näki heidän
+kerta toisensa perästä horjuvan saarilla.
+
+Itse kulki hän kuin palava soihtu ja löi reiteensä kiikarilla sekä
+vainusi sumuun suurella, tuimalla nenällään, melkein kuin olisi luullut
+sillin olevan ilmassa. Paljon ei hän antanut rauhaa heille... Välistä
+sanansaattajaksi, välistä kiikarilla ja luotikangasta tutkimaan sieltä
+ja täältä!...
+
+"Ei ole suomuksia ilman silliä!" mutisi hän viimeistä kertaa
+soudattaessa itseään nelihankaisella. Hän oli lähettänyt nuottueet
+yhden yhtä, toisen toista tietä ja otti itse kolmannen, tehdäkseen
+havainnoitaan. Ainoa mitä vasta voitiin pohjoiseen kalastuspaikasta
+eroittaa, oli pari valasta ja jonkin verran sonkia...
+
+Iltasella, palatessaan retkeltään, kuuli hän huutoa, rähinää ja
+mässäämistä majapaikasta ja sen ympäristöstä. Aa-vuonolaiset joivat ja
+viettivät joulua, ja viina katkusi ylt'ympäri.
+
+Hän pisti päänsä ovesta:
+
+"Venheisiin, miehet! -- voi sattua, että tapaamme sillit idästä
+saaristosta!"... "Ja kaikissa tapauksissa sekoitan minä hiukan
+merivettä viinaanne!" -- mutisi hän itsekseen.
+
+Aa-vuonolaiset eivät juuri olleet iloisennäköisiä astuessaan yön
+pimeässä venheisiin; heidän sisimmässä povessaan tuntui tämä oikealta
+pyhän häpäisemiseltä. Mutta soutaa he saivat! -- soutaa koko pitkän yön
+Rejer nelihankaisellaan etumaisena. Kun he sitten aamusella palasivat,
+sanoi hän leppeästi: -- "Tämä olkoon nyt joulutanssin asemesta sekä
+'hallingin' että 'springerin!'" -- He olivat saaneet soutaa
+rangaistukseksi.
+
+Väsyneinä ja surkeassa tilassa saapuivat he Teistsaarille, ja siellä
+jäähtyi Rejer'in veri ja aa-vuonolaiset saivat vastoin tavallisuutta
+jonkunlaisen hyvityksen: -- silliparvi oli mennyt saarien välille niin
+taajana, että niitä oli molemmin puolin rantakivillä. Jan Conrad
+oli nuotan palasella saartanut kolmekymmentä tynnöriä; vaan --
+naapurinuottue oli rannanpuolelle pannut sulun toisensa viereen, toinen
+toistaan suuremman.
+
+Päälliköt joutuivat melkein raivoihinsa; vaan Rejer kulki ääneti
+saarilla ja katseli muiden saalista.
+
+"Täytyy käsittää maailmaa hauskalta puolelta!" mutisi hän hiljaa.
+
+Puolipäivän aikaan löi hän kuitenkin kiikarinsa kokoon. Linnut ja
+valaat tulevat vuonoa kohti!
+
+"Eteenpäin taas, pojat!... Sillistämään!" kuului käsky ja nyt
+lähdettiin liikkeelle vauhdilla, ikäänkuin ei edellisenä yönä olisi
+airoakaan liikutettu.
+
+Sana vaikutti kuin sähkö! Nuotta potkittiin ... repesi valaan
+edessä ... toinen potkittiin toiseen lahteen.
+
+Taas -- uuden silliparven lähestyessä -- joukko nuottueita samalla
+kertaa levolla ja vahtimassa salmessa... Täällä värisyttää kaikkia mitä
+kiihkein halu -- minuutti tai pari liian myöhään, ja koko yritys on
+mennyt hukkaan! Nuottuepäälliköt komentavat, samalla kuin alapäälliköt
+ovat köykäisissä venheissä varustettuina vesikiikarilla ja
+luotilangalla tutkiakseen, mistä sillit kulkisivat.
+
+Nelihankavenheen peräpuolella seisoo pitkän-roteva mies lounas päässä
+ja häntä pitävät kaikki silmällä... Mies pistää tyynesti kätensä
+taskuun ja ottaa sieltä tupakkapuruksen -- sovitun salaisen merkin, --
+ja juhlenuotta alkaa purkautua kelalta, jolla aikaa silliparvi sipisee
+ja potkii aivan vedenpinnalle asti... Köysivene rantaan ...
+pikkuvenheet kokoavat lauvusnuorat sitä myöten kuin ne ilmestyvät
+vedenpinnalle ... vaan mereen heitetään sitäpaitse neljä- tai
+viisitoista isoa verkkoa, airoja katkotaan, venheiden yli soudetaan
+hankojen kohdalta kiireessä, pari miestä putoaa veteen ja saavat rämpiä
+taas ylös; ei kukaan huomaa sitä... Verkkoja heitetään ristin rastin --
+tässä kilvoitellaan kuin hengenhädässä tuhansien omaisuudesta! ... --
+Vaan keväämmällä maaliskuussa -- viimeisen nuotan korjattua ja sillien
+myötyä -- kiiti sama kepeä vene, joka monta kertaa oli purjehtinut
+myrskyistä merta kalastusretkellä, taas vuonoon kaksi vahvinta miestä
+airoissa ja Rejer itse toinen käsi silmien yläpuolella ja toinen
+ruotelissa. Nyt halusi hän kotiin, ja sentähden riennettiin, niin että
+vesi kokan edessä kuohui!
+
+Hän tuli aina paria päivää aikaisemmin kuin nuottaväki, ja niinä parina
+kolmena päivänä, kunnes hänen täytyi taas ryhtyä toimiinsa, oli talossa
+heleä päivänpaiste!
+
+Hän luuli aina tulevansa odottamatta; vaan he tunsivat hänet ja
+vartioivat tarkasti, niin että hänellä oli sekä Saara että kihisevä
+lapsiparvi vastassaan laivasillalla. Vaan silloin saikin vaimo kokea
+karhunkäpäliä. Hän tavallisesti puoleksi nosti, puoleksi kiepautti
+ympäri hänen rotevaa vartaloansa tervehdykseksi laivasillalla
+hillitsemättömässä ilonhurmauksessa: -- "Yhtä kaunis! ... yhtä
+komea!... Siinä on vaimoa, siinä!"
+
+"Ja kuinka on käynyt?" kysyi Saara tiellä rannasta.
+
+"Hyvin minun, vaan huonosti niiden, joiden kanssa minulla oli osaa!...
+Aina myöhään! ... aina toinen toisensa kölivedessä ihan niinkuin
+sillit! -- se on aa-vuonolaisen tapa... Ne ryömivät ja matelevat
+laiskoina kuin konnat, kun vaan kukaan ei ole heitä käskemässä."
+
+"Oletko menettänyt paljonkin heidän tähtensä, Rejer?"
+
+"Joutavia, -- olen kuitenkin hyötynyt pari, kolme tuhatta!"
+
+Ja joukko hävisi ovesta suureen rakennukseen, jonka siniset kattotiilit
+ja ikkunat kevätauringon valossa häikäisevällä valollaan katselivat
+alas.
+
+Salissa oli hänen tavallinen taidetemppunsa kävellä viisi, kuusi lasta
+samalla kertaa käsivarrella ja kaulassa -- saavuttanut huomionsa, ja
+sitten niitä mitattiin pihtipieleen, -- pää päältään loistavia kaikista
+hivusväristä, alkaen äidin vaaleasta Rejer'in tummanpunaiseen.
+
+Nyt istui hän mielissään ja suorana sohvassa ja Saara innokkaasti ja
+hilpeästi teki selkoa hänelle kaikesta, mitä oli tapahtunut siitä
+päivin kuin hän oli lähtenyt kotoa.
+
+... "Ja nyt osaa Inkeri Uuteen Testamenttiin asti
+raamatunhistoriansa... Ja Theodor Norjan, Ruotsin ja Tanskan
+maantiedon!"
+
+"Vai niin, vai niin!"
+
+"Ja kuuleppas sitten, miten minä olen tuuminut puutarhan suhteen, --
+laajentaa sitä vähintään neljää kertaa suuremmaksi!... Aion ruveta
+viljelemään morellia ja kirssikoita, ehkäpä omeniakin, -- siinä minun
+toimialani!"
+
+"Hyvin, Saara! -- eteenpäin vaan sitä tehden! Pane ihmiset
+liikkeelle!... Ajatellessani kaikkia näitä raukkoja täällä ympäristössä
+-- perältäkin olen juuri minä saanut heidät sillinpyyntiin! Ja jos se
+sitten menisikin hullusti, niin on kuin minä olisin edesvastauksessa
+siitä... Vaikka uskallankin väittää" -- kavahti hän seisalleen --
+"tehneeni parastani heitä kiirehtiäkseni! -- Jos heillä olisi venheet
+heidän luonteensa mukaan, niin olisi niissä väärät emäpuut, kierot
+kokat, kiero peräsin ja vino masto sekä purje niskassa! vinosoutuiset
+ja hidaskulkuiset... Hiessä on vanhaa maakrapua, joka tahtoo kulkea
+niin ja näin, -- ja odottaa, kunnes kaikki tulee suoraan heidän
+pivoonsa, sen sijaan että itse kävisivät suoraan asiaan!... Mutta
+tiedätkös, mitä minä nyt tuumin, Saara? Aion ostaa pieniä metsäpalstoja
+ja rakentaa puista venheitä kaupaksi; -- se saattaisi lyödä leiville!"
+
+"Ja sitten sinä saat kylliksi työtä kesäksi, Rejer, sillä silloin
+saatat sinä muutoin olla haitaksi, niinkuin tiedät!" -- nauroi Saara.
+
+"Niinpä kyllä! -- vaan pääasia olisi siinä se, että aa-vuonolaiset
+paremmin ehkä voisivat tottua merenkulkuun -- sillä ne miehet vasta
+tarvitsevat aikaa!"
+
+Siitä lämpimästä ihmettelevästä katseesta, jolla tämä aate otettiin
+vastaan, näkyi, että siinä oli vaimo, joka ymmärsi miestään.
+
+
+
+
+XVI
+
+Eteenpäin!
+
+
+Kymmenkunnan vuotta eteenpäin elämässä!... Hammernäs'in honka, joka oli
+kestänyt niin monta myrskykuuroa ja nähnyt niin monta Juhle-sukua
+tulevan ja menevän, on menettänyt yhden mahtavan haaransa. Se seisoi
+nyt mäellä haljenneena ja musta ammottava vilo kupeessa -- toinen
+käsivarsi niin vihaisesti ojennettuna ja uhkaavana kuin koskaan ennen!
+-- ja katseli kirkkaita, sinisiä kattotiiliä Hammernäsvigenissä...
+Kaikki oli kasvamaan päin, elossa ja liikkeessä -- vaikka olikin vähän
+yksinäistä, kun miehet, niinkuin tavallista talvella, olivat
+sillinpyynnissä.
+
+Mäellä näkyi ristin rastin suksen ja kelkan jälkiä, suuria ja pieniä
+poikain ja tyttöin askeleita heidän jokapäiväisistä käynneistään
+Ottilie-tädin luona, joka asui Hammernäs'issä eikä ollenkaan huolinut
+siitä, että "asuinrakennuksessa kummitteli!"
+
+Teistsaarilla oli meripuoti kasvanut pieneksi suolauspaikaksi
+venelaituri edessä; -- Rejer Juhl oli pannut paljon rahaa siihen, vaan
+myöskin kiskonut siitä monta killinkiä.
+
+Ja nyt -- keskellä talvea, tiistaina 18 päivänä helmikuuta -- oli hän
+kauheassa ilmassa siellä! Tuuli ryntäsi puuskalla toisensa perästä
+meripuotia vasten, hänen kävellessään siellä sisällä, ja pienessä
+ahtaassa satamassa oli hänen jahtinsa kahdella ankkurilla ja köydellä
+kiinnitettynä ja sittenkin hyppi ja keikkui, niin että vaahto nousi
+liki ääripuiden tasalle.
+
+Hän käveli merisaappaissa lattiata edestakaisin raskaassa aamuilmassa,
+ison joukon merimiehiä seistessa pitkin puolipimeitä seinuksia
+odottamassa käskyjä, Hän käveli kädet seljän takana, ja miehet
+huomasivat hänen povessaan olevan ankaran taistelun... Kureiset,
+terävät kasvot, joita harmahtava parta reunusti, olivat nyreiset suun
+ympäriltä ja kovettuneet kuin luu.
+
+Hän ryki ja ryki...
+
+"Jahti kestää!" -- muistutti hänen poikansa Jan.
+
+Rejer Juhl ei vastannut, vaan kulki ainoastaan edestakaisin.
+
+"No, Anders!" kysäsi hän tämän tullessa puotiin. Se oli hänen paras
+vatamiehensä, "Vatavanhus," joka oli ollut tähystelemässä saarella, --
+"luuletko sen kääntyvän vielä etelämpään?"
+
+"Melkein kohti lounasta! -- Verkot pohjoisessa ovat kireällä!...
+Kolme vataa juuri siellä, missä laineet loiskuvat -- ne eivät
+tottatosiaan säästä! -- Monta tuhatta tynnöriä menee nyt menojaan ...
+aa-vuonolaisille saattaa tämä päivä tulla raskaaksi... Tarvittaisiin
+sekä rossia että köysiä, jos mieli pysyä paikoillaan!"
+
+"Enimmän ahdistettu on juuri Martin Sörhagenin suuri sulku!" -- lausui
+joku.
+
+Tuuli ryntäsi taas kattoa vasten!
+
+"Hyvä on, että meillä on vaan osaa toiseen, isä!"
+
+Rejer pyörähtihe kiivaasti: -- "Hyvä! ... hyvä!" -- kertoi hän ja läksi
+avonaiselle ovelle katsomaan ulos. -- "Ilma ei nyt ole sen pahempi kuin
+että me muutamien reipasten miesten kera voisimme purjehtia sinne
+viemään rossia ja muuta semmoista ... meillä on päivä edessämme!"
+
+Ei kukaan vastannut.
+
+Rejer käänsi heille kiivaasti selkänsä... "Hm, hm!"
+
+Myrsky teki taas rynnäkön katonmalkoja vasten. Taas katsoi hän ulos; --
+tuiskusi yli koko saaren.
+
+"Kaikki sillit taas hajaantuneet mereen ... luullakseni yritämme
+liikkeelle!" -- lisäsi hän päättävästi. "Olisi häpeä, jos me viruisimme
+täällä kaikkine tarpeellisine aseinemme ja antaisimme seudun suuren
+siunauksen mennä jälleen mereen! -- No, Anders?"
+
+Anders oli halukas.
+
+"Minä tulen mukaan, isä!" -- sanoi Jan.
+
+"Sinä jäät tänne!" -- sai hän vastaukseksi.
+
+Kaksi muuta miestä lupautui ja toiset alkoivat laittaa kaikkia kuntoon.
+
+Jan meni levottomana rannalle ja rohkeni tehdä pari viittausta siitä,
+että merellä olisi pula satamapaikasta.
+
+Oli paljon työtä saadessa rossia ja köysiä veneesen aaltoilemisen
+tähden.
+
+"Tänään _tahdon_ tulla kanssasi, isä!"
+
+Hän oli juuri astumaisillaan veneen partaalle, kun hänen isänsä,
+joka seisoi teljolla, äkkiä kääntyi ympäri ja antoi kuusi- tai
+seitsenkolmattavuotiselle naineelle pojalleen iskun niskaan, niin että
+hän lennähti liukkaan leväkön yli rantakiville.
+
+Samassa läksi vene liikkeelle -- -- Rejer itse neljäntenä venheessä
+raivasivat he etelätuulen puhaltaessa takaapäin, itselleen tien vaahdon
+ja laineiden läpi.
+
+Puolenpäivän aikaan pääsivätkin he perille verkkojen luokse eivätkä
+suinkaan näyttäneet tulleen liian aikaiseen! Etenkin olivat suuret
+verkot isossa vaarassa, ja nyt oli keskellä raivoisia aaltoja saatava
+tueksi kaikellaisia ohkasia rossia ja köysiä. Vesitynnöri muutettiin
+kohoksi kannattamaan paremmin verkkoja ja pieni vara-ankkuri laskettiin
+pohjaan, kun nuotta oli luiskahtamaisillaan riippoineen paikoiltaan.
+
+Tässä oli kysymys suurista rikkauksista: vaan kaikki näytti nyt olevan
+jotenkin turvattu; -- Rejer'in jahti vaan oli suojatta yöksi ja heidän
+täytyi hämärässä taas lähteä hakemaan suojaa saarien takaa toiselta
+puolen vuononsuuta. Jan käveli levottomana Teistsaarilla ja piti vaaria
+siitä, kuinka myrsky yöllä yhtä mittaa kasvoi, kunnes kattotiilit
+alkoivat lennellä alas ja he saivat kylliksi työtä tuetessaan rosseilla
+meripuotia. Hänen toivonsa oli nyt siinä, että isä oli hakenut yhdessä
+tai toisessa salmessa maata. Mielessään ajatteli hän itsellään olevan
+tuhmanröyhkeän isän, joka toiste piti panna jalkapuuhun.
+
+Mutta ulapalla oli Rejer Juhl jahtinensa niin isoissa purjeissa kuin
+hän suinkin sai kuljetetuksi, ja viilsi merta, niin että kaaret
+natisivat ja lokat vapisivat! Tuuli oli siirtynyt länteen, niin että
+hänen täytyi antautua merelle yöksi. Majakka oli koko ajan heistä
+tuulen alla, vaan he voivat nähdä sen ainoastaan silloin kuin olivat
+keskilainetta korkeammalla...
+
+"Tässä on kova käsissä, miehet! ... sille, joka on tottumaton
+purjehtimaan jahdilla!" -- sanoi hän, kun myöhemmin yöllä olivat
+saaneet alukseensa hirmuisen hyrskylaineen, -- "mutta onpa hyvä
+kyntteli jalassa tuolla maalla ... vaan sinne emme nyt tahdo mistään
+maksusta!"'
+
+Mutta sinne heidän näytti täytyvän pakostakin.
+
+Sää oli enemmän kuin myrskyinen ja tuuli muuttui ihan läntiseksi --
+aivan maata kohti sekä tuuli että merenkäynti. Tässä ei ollut mitään
+neuvoa, valkeassa vaahdossa ja pimeässä yössä kuljettiin suoraan maata
+vasten.
+
+"Se on oikein, suoraan majakkaa kohti!" -- sanoi hän tuimasti. -- "Se
+tuntuu nyt niin lauhkealta, kun se on selkämme takana... Sillä se
+pilatus tietää, mitä meidän edessämme on!" -- lisäsi hän itsekseen
+mutisten ja nyökyttäen päätään rannalle.
+
+... "Länsituuli auttoi muuten hyvästi aa-vuonolaisten pyydyksiä,
+kuuletkos Anders!" lausui hän jonkunlaisella hyväntahtoisuudella
+"Vatavanhukselle," joka seisoi hänen vierellään ruotelitankoon
+kietoutuneena, -- "nyt he voivat hyvästi tulla toimeen!"
+
+"Niin ... _he_ -- tulevat toimeen!" -- tuumasi Anders omituisella
+painolla.
+
+Pimeä yö, eksyttävä meri, merisavua ja vinkuminen korvissa ja edessä --
+niinkuin merestä nouseva tuskallinen aavistus, -- jonkun kimaltelevan
+rajan, valkoisine hampaineen, terävä, pimeä...
+
+"Näin käy paremmin, -- priiskoitusta enemmän tai vähemmän ei haittaa
+nyt ollenkaan!" -- Ja kääntäen suuntaansa laskivat he yhä lähemmäksi
+maata, hyrskylaineen seuratessa ja huuhdellessa aluksen kantta.
+
+Lähemmäksi ja lähemmäksi tuli musta, kimalteleva ... piikkinen! --
+kuolema irvisteli heille.
+
+Jokainen valo, joka pilkotti aaltojen takaa, täytti mielen kauhulla.
+
+"Jos meidän on saapuminen Herramme eteen tänä yönä, niin on hyvä, että
+minulla oli niin vähän itseäni varten merellä!" lausui Rejer
+"Vatavanhukselle."
+
+-- Kun he nyt alkoivat nähdä eteensä, vaikeni jokainen.
+
+Ajatukset liikkuivat hämäröinä ja raskaina Rejer'issä. Odottamaton raja
+oli pantu voimakkaalle elämälle!... Kykeneviä miehiä ryhtymään työhön
+minun jälkeeni, sekä Jan että Jan Conrad! -- Ja Saara, -- eikö hän enää
+tapaa minua laivasillalla?... Tuli aikaisemmin loppu kuin olisin
+tahtonutkaan! -- meni kuin häätanssi minulta siitä päivin kuin sain
+hänet... Hän kohotti lounastaan saadakseen ilmaa.
+
+Hänen koko elämänsä oli yht'äkkiä kuin peili hänen edessään!
+
+Heillä oli nyt kohisevat salakarit molemmilla puolillaan...
+
+Äkkiä loisti terävästi ja suoraan kokan edessä.
+
+"Ei, tässä käy kuin isälleni, kun hän seisoi kirkonmäellä Aa-vuonossa
+ja saarnasi silliä vastaan -- ei se auta mitään, Anders!"
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä törmäsivät he karia vasten. Ilma
+selkeni... Hyrskylaineet lakasivat heidän ylitsensä!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niiden monen laivanhylkysirpaleen ja pyöräpuun seassa, jotka tämän
+helmikuun yön perästä kuljeskelivat salakarien välisissä, olivat ehkä
+karia vasten törmänneen jahdinkin jäännökset. Vaan täysin varmaksi tuli
+onnettomuus vasta sitten, kuin nimilauta viikkoa myöhemmin löytyi
+muutaman peninkulman päästä etelästä.
+
+Jan tuli tällä raskaalla surusanomalla ja koetti niin varovasti kuin
+mahdollista valmistaa äitiään ottamaan sitä vastaan. Vaan hän tarttui
+heti poikansa käsivarteen eikä tämä koskaan ole unhottava sitä
+katsetta, jonka äiti häneen loi ... oli kuin hän olisi voinut katsoa
+hänen lävitsensä niinkuin lastu.
+
+"Kerro, kerro poikani!... Minä en ymmärrä, mitä sinä sanot; vaan minä
+muistan joka sanan! ... kerro tarkoin -- kaikki!"
+
+Hän kävi yhä kalpeammaksi hänen kertoessaan ... antoi päänsä vaipua
+vähitellen rintaansa vasten, vaan oikasihe sitten äkkiä... "Ja siinä
+kaikki Jan! Jos olet unhottanut jotakin, niin on sinun kerrottava
+minulle sekin." -- Hän läksi huoneesta ja poika tahtoi tueta häntä.
+
+"Oi kiitoksia, poikani, anna minun olla yksinäni!" -- Sen sanottuaan
+sulkeutui hän huoneesensa.
+
+He olivat suuressa levottomuudessa hänen tähtensä, kun hän ei
+aamusellakaan tullut huoneestaan, ja Jan meni hänen luokseen. Hän
+tapasi hänet istumasta liikkumatonna kuin kiven ja kalpeana.
+
+"Sinun täytyy tulla alas ja ryhtyä toimiisi äiti!"
+
+Hän istui vielä hetkisen liikkumatta ja tuijotti lattiaan.
+
+"Niin paljon luulin minä pitäväni isästäsi, ett'en voisi elää hänen
+kuoltuaan... Vaan elämä ei näy olevan sitä laatua ... emmekä me saa
+keskeyttää sitä, mitä hän on alkanut täällä Aa-vuonossa, Jan!"
+
+"Niin, niin minä sain hänen viimeisen kehoituksensa, äiti! -- Iskun
+niskaani, niin että kaaduin rannalle ... vaan nyt se on selvinnyt
+minulle, miksi sen sain: -- hän ei tahtonut uskaltaa meidän molempien
+elämää samaan vaaraan... Se merkitsi niin paljon kuin että meidän piti
+jäädä tänne suremaan, äiti, -- eteenpäin!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Eteenpäin!, by Jonas Lie
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ETEENPÄIN! ***
+
+***** This file should be named 34980-8.txt or 34980-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/4/9/8/34980/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/34980-8.zip b/34980-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..be83336
--- /dev/null
+++ b/34980-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2926622
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #34980 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34980)