diff options
Diffstat (limited to '36070-8.txt')
| -rw-r--r-- | 36070-8.txt | 4514 |
1 files changed, 4514 insertions, 0 deletions
diff --git a/36070-8.txt b/36070-8.txt new file mode 100644 index 0000000..3befc4a --- /dev/null +++ b/36070-8.txt @@ -0,0 +1,4514 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kertovaisia runoelmia, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kertovaisia runoelmia + Alkuperäisiä + +Author: Various + +Release Date: May 9, 2011 [EBook #36070] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOVAISIA RUNOELMIA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOVAISIA RUNOELMIA + +Alkuperäisiä + + +Helsingissä, +Kansanvalistus-seuran kustantama. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1890. + + + +SISÄLLYS: + +Suonio: + + Hyljätty äiti + Karkuri + +Kantelettaren runoja: + + Pispa Heinrikki ja Lalli + Annikki ja Kesti + Lalmanti ja Inkeri + Klaus Kurki ja Elina rouva + Antero ja Kaloniemen neito + Kuollutta kultaansa itkevä neito + +P. Cajander: + + Vapautettu kuningatar + Runolaulaja + Scipio Africanus + Leena + Vaivais-Aapo + Kehräjä-äiti + +J. H. Erkko: + + Valvojaiset + Vanha mummo + +B. F. Godenhjelm: + + Kaupin linna + Gezelius + Kuusen alla + +J. P. Hannikainen: + + Lauluun pyyntö + +Jussi: + + Hovin herra + +Arvi Jännes: + + Hakkapeliitta + Poku + +Aleksis Kivi: + + Äiti ja lapsi + +Kaarlo Kramsu: + + Ilkka + Hannu Krankka + Jaakkiman Verends + Taneli Luukkonen + +Minna Krohn: + + Silmälasit + +G. Lbk. + + Sotavanhus pidoissa + +J. Mustakallio: + + Munkazcy + +Oksanen: + + Eräs nälkätalven kuvia + Koskenlaskijan morsiamet + +U. von Schrowe: + + Mierolais-äijä + Pieni mierolainen + Pesijä + Morsian + +Tuokko: + + Birger Jarlin linna + +Wäinö: + + Ferencz Renyi + +Asiallisia selityksiä. +Muutamia sanain selityksiä. + + + + + Hyljätty äiti. + + + Köyh' asuu akkanen töllissään, + Leipäänsä kyynelin kastaa; + Hän istuu siin' ypö-yksinään; + Häll' eikö heimoa, lasta? + + Näin istuiss' aikahan menneesen + Pois kauas miettehet lentää, + Pois kauas aikahan kultaiseen -- + Ja vedet poskille entää. + + Ain' ollut näin ei hän yksinään; + Häll' oli poikansa silloin; + Nyt missä lie, mihin viipyikään? + Taas hänet nähnehe milloin? + + Se häll' oli kallehin kalleus, + Pimeässä silmien valo, + Se kurjuudessakin lohdutus, + Se päivän koittavan salo. + + Raskaimmat raatoi äit' orjan työt + Vaivoistaan nurkahtamatta; + Hän valvoi päivät, hän valvoi yöt + Lepoa muistelematta. + + Pojasta, toivoi hän, tulee mies + Jalompi vanhempiansa, + Ja maineensa rinnalla jää kenties + Myös muistonen kantajastansa. + + Ja poika varttui kuin honka maan, + Ei vertaa häll' ole toista; + Ja missä parhaita mainitaan, + Nimensä kirkkainna loistaa. + + Mut onness' uudessa halvaksi + Hänestä käynyt on äiti; + Hän saadun lemmen jo unhoitti, + Ja yksin kantajan heitti. + + Se äiti köyhä ja kurja on, + Oi suomen lape, isänmaasi. + Kuink' olla hälle, sä armoton, + Voit kylmä kuin talvinen paasi? + + Jo palaa jälleen sun äitis' luo + Hänt' ota hellähän hoivaas! + Taas hälle lempesi täysi suo! + Hän itkien kaipaavi voimaas. + + Ja jos vaan mökkiinsä astahdat, + Kohoova katto on kohta. + Ja laajaks seinät käy ahtahat; + Kuin keisarin linna se hohtaa. + + Ja äitis vanhan ja vaivaisen + Näet nuoreks nuortuvan taasen, + Ja kruunun painavi kultaisen + Hän otsaansa kirkkahasen. + + Ja kummastellen kaikk' kansat on + Näin lausuvat keskenänsä: + "Mik' ihme outo ja verraton! -- + Sen lapsi loi lemmellänsä." + + Suonio. + + + + + Pispa Heinrikki ja Lalli. + + + Kaks' oli pyhä'ä miestä, + Kaksi kansan ruhtinasta, + Ristinveljeä jaloa, + Yksi kasvoi Kaalimaassa, + Varttui maalla vierahalla, + Toinen Ruotsissa yleni; + Pian kasvoi pienelliset, + Yksivuotiset yleni. + Joka kasvoi Kaalimaassa, + Se kasvoi kananmunilla, + Joka Ruotsissa yleni, + Se Ruotsin sianlihoilla. + Lapsi maalta vierahalta, + Maalimaassa kasvatettu, + Se oli herra Heinrikki, + Vaan se Ruotsissa ylennyt + Oli Eirikki ritari, + Ruotsin kuulusa kuningas. + Sanoi herra Heinrikki + Eirikille veljellensä: + "Lähtekämme Suomenmaalle, + Menkämme Hämehenmaalle, + Maille ristimättömille, + Paikoille papittomille, + Siell' on lapset ristimättä, + Kansa kaikki kastamatta; + Tehkämme kiviset kirkot, + Kappelit rakentakamme, + Papin saarnoja sanella, + Kansan kaiken kuultavaksi!" + Siitä Eirikki ritari + Itse lausui, noin saneli + Heinrikille veljellensä: + "Veikkoseni, vaimon poika, + Entä jos tapettanehen, + Sinä siellä surmatahan, + Maan kuningas kaaetahan; + Paljo on sinne mennehiä, + Enempi evännehiä, + Ei paljon palannehia." + Sanoi herra Heinrikki: + "Lähen toki, en totelle; + Jos minä tapettanehen, + Toinen jäänevi jälelle." + Siitä herra Heinrikki + Sanoin lausui, suin puheli: + "Pilttiseni, pienoiseni, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Laita korja kohallensa, + Perällensä pieni korja, + Ota ohrilta oronen, + Maatajouhi valtahilta, + Pane varsa valjahihin, + Suvikunta suitsi suuhun, + Lähimaille mennäkseni, + Maille ristimättömille." + Siitä piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Ottavi koasta korjan, + Kohallensa korjan laitti, + Saatti lastat sarjallensa, + Aisat tammiset asetti. + Otti ohrilta orosen, + I'uilta isolihaisen, + Pani länget mursunluiset, + Valjahat majavanluiset, + Harmin kaulahan asetti; + Pani luokan kynnäppäisen + Harjalle hyvän hevosen, + Ohjat suoniset ojensi. + Sitten herra Heinrikki + Niin kohta ajohon läksi, + Virman peuroja viritti + Jälissänsä juoksemahan, + Latoi lauman laulajia + Päänsä päällä lentämähän, + Jänön valkoisen hypitti + Eessänsä vilettämähän, + Teiri kultainen kukersi + Karhun rautaisen kiassa. + Ajella karuttelevi + Kaksi päivä'ä keväistä, + Kaksi yötä järjestänsä; + Sanoi piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen: + "Jo minun tulevi nälkä, + Kun ei syöä eikä juoa + Eikä purtua pietä." + Sanoi herra Heinrikki: + "Jo pian talo tulevi; + Lallola on lahen takana, + Hyvä neuvo niemen päässä, + Siinä syömme, siinä juomme, + Siinä purtua piämme." + Sanoi piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen: + "Entä on järvi jäätämättä, + Sulana joki kovera." + Siihen herra Heinrikki + Itse vastaten sanovi; + "Kierretähän Kiulon järvi, + Ympäri joki kovera." + Lähettihin Lallolahan, + Kierrettihin Kiulon järvi, + Ympäri joki kovera. + Sitten tultua talohon, + Nälissänsä niemen päähän, + Kerttu kelvoton emäntä, + Paha vaimo pannahinen, + Suitsi suuta kunnotonta, + Keitti kieltä kelvotonta, + Einettä aneleville; + Ei saa einettä tuliat + Eikä heiniä hevonen. + Sitten herra Heinrikki + Sanoin lausui, suin puheli: + "Pilttiseni, pienoiseni, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Ota leipä uunin päältä, + Heitä penningit sijahan, + Ota kellarist' olutta, + Heitä penningit sijahan, + Ota heiniä hevosen, + Pane penningit sijahan, + Katso kauroja lisäksi, + Heitä penningit sijahan!" + Sitten piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Otti kyrsän uunin päältä, + Vieritti rahan sijalle, + Otti olutta kellarista, + Vieritti rahan sijalle, + Heinät heinähuonehesta, + Vieritti rahan sijalle, + Kaurat kaurahinkalosta, + Vieritti rahan sijalle. + Kerttu kelvoton emäntä, + Salasyöjä sappehinen, + Sepä kirkui kiukahalta, + Parkui patsahan nenästä: + "Jahka Lalli saa kotihin, + Se sun luusi luistelevi + Ja pääsi päristelevi, + Suonesi sirottelevi." + Sitten herra Heinrikki + Läksi Lallolan talosta, + Lapset lauleli jälestä, + Lapset laiskat Lallolassa: + "Jo kävi meillä ihmisiä, + Joivat tynnyrist' oluen, + Kakun söivät kammarista, + Laoit heiniä laosta, + Heiniä hevosen syöä, + Kannoit kauroja lisäksi." + Lalli kun tuli kotia, + Tuo Lallin paha emäntä, + Vanha naara, vaimo valski, + Kantoi kieltä kelvotonta, + Valehteli vanha naara: + "Jo kävi tässä ihmisiä, + Täss' on syöty, tässä juotu, + Tässä purtua pietty: + Ruoka-ruotsi, syömä-saksa, + Kiertolaiset kelvottomat, + Joivat oluen kellarista, + Vettä viskasit sijahan, + Kakun söivät kammarissa, + Kiven vierrytit sijahan, + Veivät heiniä laosta, + Heitit hieta'a sijahan, + Kauroja hevosen syöä, + Saivat santa'a sijahan." + Lausui paimen patsahalta: + "Jo vainen valehtelitkin; + Ele vainen usko'kana + Vaimon valskin lausehia!" + Lalli mies pahantapainen + Ei tuosta totella ollut; + Sivui Lalli laapurinsa, + Piru pitkän keihähänsä, + Lykkäsi lylyn lumelle + Suin on voisen vuolakkehen, + Syöksi kalhun kaljamalle + Kuin on talvisen jäniksen, + Sitten hiihti hirmuisesti, + Lyly vieri vinkeästi, + Tuli suitsi suksen tiestä, + Savu sauvan somman tiestä. + Sanoi piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen: + "Jo kuuluu kumu takana, + Ajanko tätä hevoista?" + Sanoi herra Heinrikki: + "Jos kumu takana kuului, + Ele aja tätä hevoista, + Karkottele konkaria!" + "Entä jos tavoitetahan + Tahikka tapetahanki; + Lalli hiihtäen tulevi, + Pitkä keihäs kainalossa." + Siitä herra Heinrikki + Kun tunsi tuhon tulevan, + Hätäpäivän päälle saavan, + Sanan lausui, noin puheli: + "Pilttiseni, pienoiseni, + Käy sinä kivien taaksi, + Kuuntele kiven takana; + Kuin ei kilpeä kivessä, + Niin sä mene tammen taaksi, + Katsele takana tammen, + Kuin mua tavotetahan. + Taikka tapetahanki! + Jos minä tapettanehen + Ja sinä jälille jäänet, + Niin poimi lumesta luuni, + Aseta orin rekehen, + Orin Suomehen vetä'ä, + Vaan jos uupuvi oronen, + Sitten härkä pantakohon; + Kussa härkä tauvonnevi, + Siihen kirkko tehtäköhön, + Kappeli rakettakohon!" + Lalli hiihti, Hiien ruoka, + Tavotti takaa-ajetun, + Tappoi herra Heinrikin, + Surmasi jalosukuisen, + Jok' oli tänne joutununna + Suomen kansan kastajaksi. + Sitten piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Luut korjasi lumesta, + Poimi kaikki kaunihisti, + Verkasäkkihin veteli, + Sitoi silkkinauhasilla, + Asetti orin rekehen. + Kun sitten oronen uupui, + Niin antoi härän vetä'ä, + Kussa härkä seisoutui, + Nousiaiset heitti maahan, + Heitti kankahan nenähän, + Johon herra Heinrikki + Ensimmäinen hauattihin, + Kivikirkko rakettihin + Herran Heinrikin nimehen. + Vaan ei piltti pikkuruinen, + Vantti vaaksan korkuhuinen, + Löytänyt lumen sisältä + Pyhän miehen peukaloa, + Sormea ison isännän + Kultasormuksen keralla, + Ennen kuin kesäsyännä, + Kun oli kevät ihana + Jäät jo järvistä sulannut, + Sekin sitten löyettihin + Pienen jäänpalasen päältä + Kultasormuksen keralla. + Sitä kuuli tuuitteli, + Vieno aaltonen ajeli, + Ihmisille nähtäväksi, + Tunnusmerkiksi jaloksi, + Jott' ei sallinut Jumala + Eikä suonut suuri Luoja, + Ve'en alle vaipumahan, + Hukkahan tuleumahan, + Sormea ison isännän, + Pyhän miehen peukaloa. + Lalli, se pahin pakana, + Julmin juutasten seassa, + Pahan työnsä täytettyä, + Pyhän miehen mestattua, + Surmattua suuren miehen, + Pispan, herra Heinrikin, + Otti korkean kypärän + Pyhän miehen pispan päästä, + Pani päähänsä omahan, + Kallohonsa kauheahan, + Palasi pahalta työltä, + Hiihti kilttinä kotihin. + Lausui paimen patsahalta: + "Mist' on Lalli lakin saanut, + Mies häijy hyvän hytyrän, + Pispan hiipan, hirtehinen?" + Lalli se murehetonna + Päästä lakkia tavotti, + Hivukset himahtelivat + Lakkihin imentyneinä, + Läksi kallosta kamara, + Luikas luiska irrallensa, + Kävi kallo kaljamaksi, + Pää pahan nahattomaksi. + Niin tämän pahan pakanan, + Pispa raukan raatelejan, + Tuli kosto korkealta, + Makso mailman valtialta; + Sen teki totinen Luoja + Ja sallei jalo Jumala. + Nyt se pispa taivahassa, + Herran enkelein elossa, + Voiton virttä veisailevi, + Lalli paikassa pahassa, + Sakean savun seassa, + Helvetissä hiihtelevi. + Siellä pirut pistelevät + Helvetissä helteisessä + Sieluparkoja pahasti. + Varjele vaka Jumala, + Estä Luoja armollinen, + Meitä sinne saapumasta; + Saata taivahan salihin, + Ijankaikkiseen ilohon! + + Kanteletar III: 28. + + + + + Annikki ja Kesti. + + + Annikki, Turusen neiti, + Istui Turun sillan päässä, + Lauloi Turun neitosille, + Neuvoi kaupungin kanoja: + Elkätte, tytöt typerät, + Niin kuin mie typerä tyttö, + Reivin reistoihin ruvetko, + Kauppamiesten kainaloihin; + Elkättehän, nuoret neiot, + Vastakasvavat kanaset, + Uskoko urun sanoja, + Miehen valskin vannonnoita, + Pettävi uro sanansa, + Mies valski valansa syöpi. + Kun olin nuorna neitosena, + Kukkana ison kotona, + Istuin mie Turun korolla, + Turun kosken korvaksella, + Loin silmäni selälle, + Käänsin päätä päivän alle, + Näin purren purjehtivan + Sekä vieryvän venosen: + "Oisko tuo isoni pursi. + Tahi velloni venonen?" + Aloin teetellä teloja, + Varustella valkamoita, + Sinisiä siltapuita, + Punaisia puolapuita, + Laskea isoni laivan + Tahi velloni venosen, + Tekemilleni teloille, + Valmihille valkamoille. + Ei ollut isoni pursi + Eikä velloni venonen. + Oli pursi, Kestin pursi. + Miehen vierahan venonen. + Kesti purresta puhuvi, + Venehestä veskoroivi: + "Tule, neito, purtehein, + Astuos alukseheni!" + Minä vasten vastaelin + Ja sanoin sanalla tällä: + "Eipä käskenyt emoni + Tätä lasta laivahasi, + Purtehen meristen miesten, + Joutomiesten juoniloihin." + Kesti purresta puhuvi: + "Lähe pois, elekä huoli, + Tule minun turvihini. + Käy käsivarrelleni, + Pohatalle puolisoksi, + Kauppamiehelle kanaksi." + Minä vasten vastaelin: + "Jos lähen venohehesi. + Mull' ompi kiviset kengät, + Sukat sukkuiset sisässä, + Polen puhki puisen purren, + Halki haapaisen venehen, + Kivisillä kengilläni, + Sukillani sukkuisilla." + Kesti saattavi sanoa, + Itse purresta puhuvi: + "Polkisitko purren puhki, + Halki haapaisen venoni, + Kyll' on päiviä kesässä, + Sykysyssä vietinkiä, + Milloin pursi paikatahan, + Veno lauoin veistetähän." + Kesti arkkunsa avasi, + Kimahutti kirjokannen, + Antoi mulle pienen paian, + Pienen paian palttinaisen; + Niin se paita pellavainen + Vaati verkaista hametta, + Niin se verkainen hamehut + Vaati vyötä kullatuista, + Niin se vyöhyt kullatuinen + Tahtoi raskasta raha'a, + Niin ne raskahat rahani + Tahtoi nuorta kauppamiestä. + Niin mun kerran Kesti petti, + Mie menin keralle Kestin, + Kauppamiehelle kanaksi, + Pohatalle puolisoksi, + Vasten kieltoa emoni, + Varotusta vanhempani. + Syötin Kestin, juotin Kestin, + Talven syötin talkkunoilla, + Sykysyn sianlihoilla; + Hankin voit, tupakan ostin, + Lihat hankin, leivät hankin, + Kalat hankin kaikenlaiset. + Kesti taisi talven syöä. + Sekä syöä jotta juoa, + Paljon pantua olutta, + Ruokia rakennetuita, + Söi mun syötetyt sikani, + Joi mun joulutynnyrini, + Vuotteli kesän tuloa, + Tuota toivoi Kestin laiva, + Kestin laiva, Kestin lapset, + Kestin entinen emäntä. + Muut kaikki kesä'ä toivoi, + Vuotteli kesän tuloa, + Yksin pelkäsi petäjä, + Kuorensa kokottavaksi, + Varaeli vastaskoivu + Oksansa otettavaksi. + Kesti vuotteli kesä'ä, + Kun tiesi kesän tulevan, + Kantoi hahtehen kalunsa, + Venehesen vei omansa, + Lykkäsi venon vesille, + Veti päälle purjehia, + Itse istuihe perähän, + Laittelihe laskemahan, + Heitti raukan rannikolle, + Verevän vesikivelle, + Kultansa kujertamahan, + Kaunoisensa katsomahan, + Ijäksensä itkemähän, + Kuuksensa kujertamahan. + Tuli tuuli tuolta maalta + Puhui purjehen sijahan, + Työnti laivan lainehille, + Ulommaksi uittelevi; + Minä raukka rannikolla, + Vienonen vesikivellä, + Itkin äänellä isolla + Sekä Ukkoa rukoilin: + "Kosta, Ukko, säien voima, + Aalto ankara kohota, + Hurja'a hukuttamahan, + Mielipuolta painamahan; + Tuo, Jumala, pohjatuuli, + Nosta tuuli luotehelta, + Tuuli lännestä lähetä + Sekä vielä iästä, + Vie vienonen kallellehen, + Sysäele syrjällehen!" + Tuo Ukko, ylinen herra, + Nosti pilven luotehelta, + Nosti suuren säien voiman, + Aallon ankaran kohotti, + Kaatoi laivan kallellehen, + Sysähytti syrjällehen. + "Kutti, kutti, keito Kesti, + Sehän oikein olikin, + Niin sun kävi, kuin pitiki: + Ei ole aina Annin armot, + Annin armot, Annin tyynyt, + Ei ele Annin pää-alaiset, + Eikä Annin kirjavaipat; + Anni ei nyt suuta anna, + Meren aalto antelevi, + Meren on tyrsky tyynynäsi, + Meren vaahti vaippanasi, + Aalto pää-alaisinasi." + + Kanteletar III: 34. + + + + + Lalmanti ja Inkeri. + + + Lalmanti, iso ritari, + Varosi vakahan neion, + Piennä piian pestaeli, + Inkerin, ihanan immen; + Antoi kättä kätkyessä, + Kapalossa kaupan laati, + Isoin kihlain kihlaeli, + Suurin sormuksin lunasti. + Läksi itse muille maille, + Kantoi hahtehen kalunsa, + Neuvoi siitä neitoansa, + Lähtiessänsä varotti: + "Kasva, neito, kaunihiksi, + Alla varjon vanhempaisi, + Jos mä viivyn viikommanki, + Kauvemmaksiki katoisin; + Kokottele vuotta viisi, + Vuotta viisi, vuotta kuusi, + Sekä seitsemän kevättä, + Kanssa kaheksan kesä'ä, + Ynnä syksyä yheksän, + Talvikausi kymmenettä! + Vaan jos kuulet kuolleheni, + Kaiketi katoneheni, + Ottaos toveri toinen, + Elkösä pahempatani, + Elkösä parempatani, + Ota muuten muotohilles!" + Lalmanti, iso ritari, + Astuvi aluksehensa, + Laski laivan lainehille + Mennäksensä muille maille, + Suurille sotakeoille, + Miesten tappotanterille. + Eerikki, vähä ritari, + Valekirjat kannatteli, + Valekirjat kiiruhusti, + Saatteli valesanomat: + "Lalmanti on soassa voittu, + Pantu maahan paineluissa." + Kenpä neien naittajaksi, + Itkettäjäksi ihanan? -- + Suku suuri naittajaksi, + Itkettäjäksi ihanan; + Itketti ihalat silmät, + Vetytti punaiset posket. + Väen kihlat kannettihin, + Väen sormus vaihettihin, + Väen ois vihille viety. + Neito itki eikä mennyt, + Saatu ei mielin eikä miehin, + Eikä uljahin urohin, + Ei valituin vallasnaisin, + Eikä neitsyin kaunokaisin. + Nousi neito nostamatta + Yliselle yksinänsä, + Istuvi luhin solassa, + Sekä istui että itki, + Katsoi iän, katsoi lännen, + Katsoi poikki pohjosehen, + Näki mustasen merellä, + Sinertävän lainehilla: + "Jos sä lienet ve'en vaahti, + Vesi, vaahtesi kaota; + Jos sä lienet lintuparvi, + Niin sä lähe lentämähän; + Jos lienet kalainen karja, + Purstoin pohjahan poraha; + Vaan jos lienet Lalmantini, + Tule pursi puittomia, + Laske väljiä vesiä, + Laske näille valkamoille!" + Tuli pursi puittomia, + Laski väljiä vesiä: + "Tuo on pursi Lalmantini; + Tunnen nastan, tunnen purren, + Tulennasta, laskennasta, + Toisen puolen purjehesta, + Uus' on toinen purjepuoli, + Toinen silkkiä sinistä, + Silkki Inkerin kutoma, + Oman käen kaiehtima." + Inkeri alas luhilla, + Kaapsahellen kartanolle, + Näki nuoren veljyensä: + "Minun nuori veljyeni, + Ota ohrilta orisi, + I'ulta ikilihava, + Maatajalka maltahilta, + Lähe vasta Lalmantia!" + Tuop' on nuori velykäinen + Otti ohrilta orihin, + Läksi vasta Lalmantia, + Lausui Lalmanti ritari: + "Terve nuori näätamiesi, + Kuinka Inkeri elävi?" + "Hyvin Inkeri elävi: + Viikkokaus' on häitä juotu, + Toinen lahjoja laeltu, + Kolmatta on kuoleteltu, + Ei ole vihille saatu + Kanssa Eerikki ritarin." + + Kanteletar III: 32. + + + + + Klaus Kurki ja Elina rouva. + + + Elinainen, neitsy nuori, + Meni aittahan mäelle, + Vaskivakkanen käessä, + Vaski-avain vakkasessa: + "Tuollapa tulee Klaus Kurki, + Laukon ylpeä isäntä." -- + "Mistäs tunnet Klaus Kurjen, + Onko hän elikkä muita?" -- + "Tulennasta tuiman tunnen, + Jalon jalkansa polusta." -- + "Eikös muita ylpeöitä, + Kun vaan Laukon Klaus Kurki?" + Klaus tuo rannalta tulevi, + Ajoi kohti kartanoa; + Viisi veljestä Elinan + Istuit kaikki pöyän päässä, + Nousit kaikki katsomahan, + Läksit vastahan pihalle. + Kiaus tuo tuli pihalle, + Joukon kanssa kartanolle, + Sa'an saattomiehen kanssa, + Sa'an satula-urohon, + Miehet kultamiekoissansa, + Hevoset hopeapäissä: + "Onko teillä neiti myyä, + Piika pietty minulle?" -- + "Ei neittä mäellä myyä, + Panna kaupan kartanolla, + Hevot myyähän mäellä, + Laukaviat kartanolla; + Onhan meillä tupiaki, + Tupa meill' on yljän tulla, + Tupa tulla, toinen mennä, + Talli on hevoset panna, + Maja varsat valjutella, + Naulat laskea satulat." + Klaus lähtevi tupahan, + Polki jalan portahalle, + Miekalla oven avasi, + Tupellansa kiinni tunki: + "Onko teillä neiti myyä, + Piika pietty minulle?" + Äiti nuoren Elinaisen + Klaus Kurjelle kumarsi: + "Ei ole meillä neittä myyä + Eikä piikaista pietty; + Meill' on piiat piskuisia, + Vielä kesken kasvavia." -- + "Ompa teillä nuor' Elina + Kyllä vahva varrellansa, + Avioksi auttavainen; + Annappa tuo nuor' Elina!" -- + "Oh mun äiti kultaseni, + El' anna minua Klaulle!" -- + "Ei taia vähä Elina + Panna työhön palkollista, + Ruokkia perettä suurta, + Kaita tarhakarjojasi." -- + "Eikä tarvitse Elinan; + Onhan siellä Kirsti piika, + Antakohon Kirsti piian + Panna työhön palkollisen, + Ruokkia talon perehen, + Kaita kanssa tarhakarjan." -- + "Kyll' on siellä Kirsti piika, + Laukon entinen emäntä, + Se mun polttaisi tulessa, + Kovin päivin kuolettaisi." -- + "Ei ole Kirsti ennenkähän + Toista polttanut tulessa, + Kovin päivin kuolettanut; + Ei ole ennen eikä vasta." + Kukas kuitenki on hullu, + Kukas muu kuin piika raukka, + Jos ei hullu, niin on houkka: + Otti kihlat, antoi kättä, + Käsiten Klaun käessä + Kävi Klaun kartanolle. + Kirsti katseli lasista, + Västärästä vällisteli: + "Oh, jos jollain lailla saisi + Tuon välin pahenemahan, + Ennenkuin avaimet annan, + Toisen käskyllä kävelen." + Toist' ei tuohon tarvittunna, + Itse Kirsti keinon keksi, + Lähti hän Klaun puheille! + "Ohoh Klaus kultaseni, + Vähän kyllä sinä tieät: + Uolevi emännän makasi, + Nuoren Elina emännän, + Hyvän rouvan renki roisto." -- + "Oh mun Kirsti piikaseni, + Jospas tuottelet toeksi, + Minkä saattelit sanoiksi, + Sinun silkkihin puetan, + Elinan tulessa poltan; + Viisi verkaista hametta + Annan sinun käyäksesi + Ennenkuin Elina rouvan, + Kätehes avaimet annan + Ennenkuin Elina rouvan." -- + "Ohoh Klaus kultaseni, + Aja Aumasten laolle, + Pienten niittusten perille, + Sano kauvas kulkevasi, + Monet viikot viipyväsi + Keräjissä Pohjanmaalla, + Niinpä tuottelen toeksi, + Minkä saattelin sanoiksi." + Klaus Kurki, kurja miesi, + Teki työtä käskettyä, + Kävi rouvan kammarihin: + "Oh mun vähä Elinani, + Viile voita vakkasehen, + Sääli säkkihin evästä, + Liikkiö sianliha'a, + Karpio kananmunia, + Matkahan mun mennäkseni, + Käräjihin Pohjanmaalle!" -- + "Oh mun Klaus kultaseni, + Ele siellä kauvan viivy, + Viikot on viimeiset minulla, + Päivät vielä viimeisemmät; + Astu puoli saappahassa, + Astu toiste toinen puoli, + Puhu puolilla sanoilla, + Puhu toiste toinen puoli, + Syö puoli evähistäsi, + Syö toiste toinen puoli, + Juo puoli pikariasi, + Juo toiste toinen puoli, + Niin sa paremmin palajat + Pohjan noitien parista." + Elina emäntä rouva + Säälei säkkihin evästä, + Viilsi voita vakkasehen, + Liikkiön sianliha'a, + Karpion kananmunia; + Klaus lähtevi ajohon, + Ajoi Aumasten laolle, + Pikku niittusten perille. + Kirsti tuo kotahan lähti + Pienten vaattetten pesolle, + Paitojen Elina rouvan. + Kuului kolkkina koasta, + Paukkina patatuvasta, + Kävi rouva katsomahan + Mitä tuolla kolkitahan: + "Oh mun Kirsti piikaseni, + Mitä kolkit niin kovasti, + Paukutat patojen luona?" -- + "Huoran huopia virutan, + Pahan vaimon vaattehia." -- + "Ele Kirsti, piikaseni, + Kolki niitä niin kovasti!" + Kirstipä tähän mutkan muisti, + Kolkki vieläki kovemmin. + "Ele kolki, Kirsti huora, + Paitojani niin pahasti, + Niit' ei ole täällä tehty, + Vaan on äitini kotona!" -- + "Huorat ne hyvätki piiat, + Vaan ei portot puoletkahan; + Olispa minun lukua, + Vaikka parka palkollinen + Hoettaisi huoraksiki, + Itseki isot emännät + Ovat orjien ohessa, + Pitkäpartojen parissa." + Itkusilmissä Elina + Tuli rannalta tupahan, + Kirsti kiiruhti perästä: + "Oh mun rouva kultaseni, + Ottakamme orjat työstä, + Häijyt härkien perästä, + Pietään pitoset pienet, + Kanssa kempit kestijuhlat; + Niin tääll' ennenkin on tehty, + Kun oli matkoilla isäntä." -- + "Ohoh Kirsti piikaseni, + Tehe itse, kuinkas tahot, + Niinkuin teit minua ennen; + Iske kaikki muut tynnyrit, + Se vaan jätä iskemättä, + Jok' on pantu minua varten!" + Kirstipä tuohon mutkan muisti: + Sen hän sitte ensin iski. + "Ohoh Kirsti, piikaseni, + Toisin tehit, toisin käskin." -- + "Oh mun rouva kultaseni, + Minne teen mä yösijanne; + Teenkö uutehen tupahan, + ylimmäisen holvin päälle?" + "Ele tee uutehen tupahan, + Ylimmäisen holvin päälle, + Tee kuin ennenkin olet tehnyt + Sijani Klaun tupahan!" -- + "Siell' on pyssyt paukkavaiset, + Siellä miekat välkkäväiset, + Siellä kaikki surmarauat, + Terävät terä-asehet." -- + "Pyssyt on surmana soassa, + Miekat miehien käsissä, + Tuttuna ovat tuvassa, + Kammarissa kaunihina, + Tee vaan sinne yösijani; + Pane kaksin villavaipat, + Pane kaksin korvatyynyt, + Kaksin liinaiset lakanat!" + Kirstipä tähän mutkan muisti: + Pani viiet villavaipat, + Viiet pani korvatyynyt, + Viiet liinaiset lakanat. + Elina levolle lähti: + "Ohoh Kirsti piikaseni, + Etpäs tehnyt niinkuin käskin, + Panit viiet villavaipat, + Panit viiet korvatyynyt, + Viiet liinaiset lakanat." + Kirsti lähti kammarista, + Meni Uolevin tupahan: + "Uolevi ylimysrenki, + Tulkatte Klaun tupahan, + Siellä teitä tarvitahan, + Kiiruhusti kutsuttihin." -- + "Mitästä mä siellä tehnen?" + Meni hän sinne arvollansa, + Kirsti kiiruhti perässä, + Yheksät lukut lukitsi, + Takateljen kymmenennen. + Niin juoksi Aumasten laolle, + Pikku niittusten perille: + "Ohoh Klaus kultaseni, + Ja nyt tuottelin toeksi, + Minkä saattelin sanoiksi: + Ompa Uolevi nytki siellä + Kahen kesken rouvan kanssa, + Orjat Uolevin luvalla + Kestitsevät keskenänsä." + Klaus kohta kotia riensi + Alla päin, pahoilla mielin, + Otti tulta tervaksehen, + Tulta tuohe'en viritti, + Pisti tulen nurkan alle, + Valoi alle valkeata. + Elinainen, nuori rouva, + Pisti sormensa lasista, + Vihkisormus sormessansa: + "Ohoh Klaus kultaseni, + Ele sormustas kaota, + Jossas kantajan kaotat!" + Klaus Kurki, kurja miesi, + Veti miekkansa tupesta, + Raappasi terävän rauan, + Laski oitis sormen poikki, + Elinainen, nuori rouva, + Piti lastansa lasista, + Itkeväistä ikkunasta: + "Ohoh kulta, Klaus kulta, + Ele polta poikalasta, + Jossas poltat pojan tuojan!" -- + "Pala, portto, poikinesi, + Tulen kautta lapsinesi! + Se ei ole minun poika, + Uolevin se ompi poika." + Elinainen, nuori rouva, + Herra Jesusta rukoili: + "Ohoh Herra Jesus kulta, + Sinua, armas Herra Jesus, + Että äitini näkisin; + Palakohon kaikki paikat, + Tämä vettä vuotakohon, + Siks ett' äitini näkisin! + Ohoh Uoti veikkoseni, + Juokse, jou'u Suomelahan, + Käske tänne äitiäni, + Puhu paremmin, kuin ompi." + Uoti otti mennäksensä; + Sekä juoksi jotta joutui, + Pian juoksi järven poikki, + Tuli tuonne Suomelahan: + "Ohoh muori kultaseni, + Rouva teitä sinne kutsui." + Nousi hän pian vuotehelta, + Alkoi päällensä pukea: + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka hamehin hametta, + Hame aina eestakaisin; + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka sukin sukkiani, + Sukin aina eestakaisin; + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka kengin kenkiäni, + Kengin aina eestakaisin; + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka tröijyn tröijyäni, + Tröijyn aina eestakaisin; + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka myssyn myssyäni, + Myssyn aina eestakaisin; + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + "Voi minua, vaimo valju, + Kuinka levin liina'ani, + Levin aina eestakaisin, + Kuinka liekään tyttäreni!" -- + "Hyvin kyllä, muori kulta, + Hyvin ennen, nyt paremmin." -- + Sai muori pukeneheksi, + Siitä lähtivät ajohon, + Tulit Suomelan lähelle: + "Voi minua, vaimo valju, + Savu Laukosta näkyvi, + Savu Klaun kartanosta; + Mitä tuolla tehtänehen + Noin sakean savun kanssa!" -- + "Kukot siellä kultatahan, + Kanan pojat koltatahan, + Lampaita lahatahan, + Sianpäitä paistetahan, + Pienen prinsin ristimiksi, + Pienen poikasen pioksi." + Tuli Laukon kartanolle, + Laski maahan polvillensa + Etehen oman vävynsä: + "Oh mun Klaus kultaseni, + Ota pois tulesta poika, + Vaka vaimo valkeasta!" -- + "En ota porttoa tulesta + Enkä lautan lastakahan; + Poltan porton poikinensa + Kansan lautan lapsinensa." -- + "Ele polta, Klaus kulta; + Anna mennä muille maille + Elkiänsä piilemähän, + Töitänsä häpeilemähän!" + Kirsti tulla kiirehtivi: + "Ele vainen, Klaus kulta! + Pane jauhoja pahoja, + Tervatynnyri lisäksi, + Ne heitä tulen sekahan, + Että paremmin palaisi!" -- + "Oh mun vähä Elinani, + Ohoh lapsi pikkaseni, + Miks' et ollut mielin kielin, + Mielin kielin Kirstin kanssa!" -- + "Ohoh äiti kultaseni, + Ei ole syytä pienintähän, + Ei vikaa vähäistäkähän, + Ei ees neulan silmättömän; + Tein kaikki, minkä taisin, + Vielä päällenki vähäisen. + Ole kiitetty, Jumala, + Ylistetty, Jesus kulta, + Kun torjuit tuliset liekit, + Että vielä viimeiseksi, + Kovan kuoloni e'ellä, + Nähä sain äitini silmät!" + Olis ottanut hyvästi, + Sanonut sanasen vielä + Itkevälle äitillensä, + Vaan jo raukesi samassa, + Lensi liekkien sisähän, + Vaipui ilmivalkeahan. + Se oli meno nuoren rouvan, + Nuoren Elina emännän, + Jok' oli kaunis kasvoiltansa, + Kaunis kaikilta tavoilta. + Kauvan häntä kaivatahan, + Ijän kaiken itketähän; + Itku ei Laukosta laka'a, + Valitus Vesilahesta. + Se oli loppu nuoren rouvan, + Kanssa pienen poikalapsen; + Kului tuskin puoli kuuta, + Vieri kaksi viikkokautta, + Hevosia tallin täysi, + Nautoja navetan täysi, + Kuoli kaikki korsi suuhun, + Kaatui kaurojen nojalle. + Klaus Kurki, kurja miesi, + Miesi kurja ja kamala, + Istui aitan kynnyksellä, + Sekä istui että itki. + Jesus köyhänä käveli: + "Mitäs itket, Klaus Kurki?" -- + "Kyll' on syytä itkemistä, + Vaivoja valittamista: + Uskoin huoran houkutukset, + Pahan vaimon vaakutukset, + Poltin oman puolisoni, + Sytytin syleni täyen, + Poltin pienen poikaseni, + Vastakannetun kaotin." -- + "Kyllä tieän Elina rouvan." -- + "Missäs on Elina rouva?" -- + "Tuollapa on Elina rouva + Ylisessä ymmärkissä, + Tuolla taivahan talossa, + Jalan juuressa Jumalan, + Kuuen kynttilän e'essä, + Kulta kirjanen kä'essä, + Pikku poikanen sylissä, + Uolevi oven e'essä; + Tieän myöski Klaus Kurjen." -- + "Kussast' ompi Klaus Kurki?" -- + "Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki + Alisessa helvetissä, + Pimeässä loukkosessa, + Kannukset vähän näkyvät, + Pikkaraista pilkottavat, + Jalat alta kuumottavat. + Vielä tieän Kirsti huoran: + Tuoll' on, tuolla Kirsti huora + Alisessa helvetissä, + Alimmaisen portin alla; + Palmikot vähän näkyvät, + Kultarihmat kuumottavat." + KIaus Kurki, kurja miesi, + Mies un kurja ja kamala, + Satuloittavi orihin, + Istui selkähän hevosen, + Pisti pillit säkkihinsä, + Soitti suolla mennessänsä, + Kajahutti kankahalla, + Järähytti järven päässä, + Ajoi päin sula'a merta, + Alle aaltojen syvien. + Se oli meno nuoren miehen, + Kanssa nainehen urohon; + Kirsti huora kiiruhusti + Häntärakkina perässä. + + Kanteletar III: 35. + + + + + Antero ja Kaloniemen neito. + + + Antero ylinen ylkä, + Ylimmäisen miehen poika, + Otti tallista orihin, + Ratsun kultahan rakensi, + Lähteäksensä käkesi, + Mennä konnusta kosihin, + Konnun kuulua tytärtä, + Kalonienien neittä nuorta. + Iso kielsi, emo epäsi, + Kielsi veljet ja sisaret, + Varottivat lähtemästä + Kaloniemen neitosihin: + "Ei sua suvaita siellä, + Neittä ei anneta sinulle." + Toki läksi, ei totellut, + Ajoi vasten, ei varannut, + Ajoi vasten vaaruksia, + Kohti miehiä kovia. + Rahoi neion, tinki neion, + Nosti neion ratsahille, + Hypytti hyvän selälle, + Toi neion ison kotihin. + Vieri tuosta viikon päivät, + Tauti neitosen tavotti, + Tuosta vointui vuotehelle, + Alkoi villoilla virua. + Antero ylinen ylkä, + Ylimmäisen miehen poika, + Kävi noi'illa Virossa, + Nartsi Narvan tietäjillä: + Sanoi noita kuolevaksi, + Arpoja paranevaksi. + Tuli tuolta takaisin, + Matkasi omille maille. + Kirkko vastahan tulevi, + Kilkahteli kirkon kellot, + Antero kysyttelevi, + Mitä kellot kilkkaeli. + Kirkon katsoja kavala, + Kirkon vahti varsin viisas, + Tuopa vasten vastaeli, + Sanoin laati, noin saneli: + "Sitä soivat kirkon kellot, + Parkuvat papin pasunat, + Ken viimein kävi vihillä, + Pariskunsin pappilassa, + Kohta tänne kaivatahan, + Alla nurmen nukkumahan." + Antero ylinen ylkä, + Ylimmäisen miehen poika, + Puri huulta, väänsi päätä, + Läksi eelle kulkemahan. + Teki matka'a vähäisen, + Jo tuli liki kotia + Kuuli koissa kolkettavan, + Veräjällä veistettävän: + "Mitä veistät, veljyeni, + Lakutat, emoni lapsi, + Vai veistät sotivenoa, + Sotikantta kalkuttelet?" -- + "En veistä sotivenoa, + Sotilaiva'a lakuta, + Veistän kuollehen kotia, + Katonehen kartanoa." + Antero ylinen ylkä, + Ylimmäisen miehen poika, + Puri huulta, väänsi päätä, + Meni tuimana tupahan; + Neito kolkassa makasi, + Kutvatukka kuoliana. + Antero ylinen ylkä, + Ylimmäisen miehen poika, + Iski kahta kämmentänsä + Kuin on kahta kalman usta, + Viskoi viittä sormeansa + Kuin viittä Viron vipua, + Veti veitsen reieltänsä, + Tempasi tupesta tuiman, + Sen hän iski itsehensä + Syvällä syän-alahan; + Niin he kaksin kaivattihin, + Yhellähän hauattihin. + Kun he sitten hauattihin + Maan alle makaamahan, + Yksi puron tälle puolen, + Toinen puron tuolle puolen, + Nousi siitä nuori koivu + Kumpaisenkin hauan päälle, + Juuret yhtehen junivat, + Latvat toinen toisihinsa; + Hakattihin koivut maahan, + Lastut lensi toisihinsa. + + Kanteletar III: 36. + + + + + Kuollutta kultaansa itkevä neito. + + + Neiti kangasta kutovi, + Sukkulaista suikahutti, + Kultalangasta kutovi, + Hopeaista helkyttävi; + Kultarihmaset kulisi, + Helisi hopealangat. + Tuli nainen naapurista, + Kysytteli, lausutteli: + "Kelle kultalangastasi, + Hopeaista huolittelet?" + Neiti vasten vastaeli + Ja sanoi sanoilla näillä: + "Kelle muulle kuin omalle, + Kuin omalle armahalle, + Kullalleni kultapaian, + Hopealleni hopean; + Kohta kaupoiltaan tulevi, + Turun mailta matka'avi, + Kahen, kolmen yön perästä, + Viikon päästä viimeistäki, + Tuo mulle siniset silkit + Sekä uuet ummiskengät." + Sanoi nainen naapurista: + "Saat jo katkaista ku'onnan; + Ele outa armastasi, + Ei tule sinä ikänä, + Jo on kuoli kultasesi, + Meni mielitiettyisesi, + Meren kuohussa kovissa, + Ve'en vankan vaahtiloissa, + Laiva poikki, toinen halki, + Kolmas kuivalle karille, + Itse haukien iloksi, + Ahvenien armahaksi." + Neiti tuosta itkemähän. + Kultakangas kätkemähän, + Itki vuoen, itki toisen, + Ja itki ikänsä kaiken; + Pois itki ihanat silmät, + Kasvon kaunihin kaotti. + Meni metsähän kesällä, + Lintu lauleli lehossa: + "Ele itke, neito parka, + Yhtä sulhoa ijäti, + Kyllä saat sä toisen kullan, + Sulhon vieläki paremman, + Tuo sulle sinisen silkin + Sekä sormukset soreat, + Tuopi uuvet ummiskengät, + Sekä pasmakat paremmat." + Neito vasten vastaeli: + "Jos saisinki toisen sulhon, + En mä sua sinä ikänä, + En oma'a kullaistani." + + Kanteletar III: 121. + + + + + Vapautettu kuningatar. + + + On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, + Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton: + Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy, + Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy. + + Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois + On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; + Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa sanotaan, + Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan. + + Sanotaan: on hänkin ollut maan valtia ylhäinen, + Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten; + Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt... + Saalistaan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt. + + Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, + Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, + Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, + Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan. -- -- + + Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, + Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo; + Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmen, + Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen. + + Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: + Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, + Ja soitto ei ennen kuultu sen kielistä nyt salamoi: + Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. + + Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? + Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis? + Mut kuningatar hän linnass' yhä laulavi murheitaan: + Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan! + + Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii, + Kypärästä välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii: + "Pelastettava maan on äiti!" hän huutavi kansallen, + Ja se soi kuni ukkosen ääni: "ken nyt mua seuraa, ken?" + + "Oi turhaa, pois on poissa!" -- Hän vinhemmin vaan käy -- + "Oi surmasi helmaan kiidät!" -- Hän koht' ei enää näy. + Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, + Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo. + + Ja rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, + Sen vartiajoukko jo häilyy niinkuin rajuilmassa puu, + Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin... + Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin. + + "Jo nyt olet vapaa, äiti! pelastukses hetki nyt lyö. + Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö! + Taas syttyvi silmäs tuike, taas poskilles puna saa, + Ja voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!" + + Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen, + Ja vastahan kansan joukko jo rientävi riemuillen. + Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois, + Mut aamulaulua on se, yö on iäks mennyt pois. + + Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan, + Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. -- + Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, + Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. + + P. Cajander. + + + + + Runolauluja. + + + Isossa hovilinnass' on pidot uljahat, + Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat, + Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää, + Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää. + + Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen; + Jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken. + Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, + Vaan tavan vuoks on kaikki ja teeskeltyä vaan. + + Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: + Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, + Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... + Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. + + Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, + Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; + "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, + Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!" + + Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan + Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, + Hopeelta hohtaa paita, hivukset pitkät sen + Ne lumivalkeoina valuvat harteillen. + + Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, + "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, + Ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, + Ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön. + + Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; + Vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, + Kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin. + Säveltään visertääpi sydämin tykkivin. + + Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, + Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, + Jo ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, + Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. + + Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, + Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, + Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, + Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon. + + Ja huonehess' on niin kuin salainen tenho ois, + Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: + Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, + Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. + + Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, + Punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, + Ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, + Ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat. + + Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen, + Ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; + Iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, + Ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan. + + Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, + Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, + Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon + Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on. + + P. Cajander. + + + + + Kaupin linna. + + + Uljaasti Kauppi herra ratsastaa linnastaan, + Ja poikasensa pieni on hällä seurassaan. + + Kullasta loimet loistaa ja ohjat orhien, + Hopeakengät hohtaa jaloissa ratsujen. + + Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti, + Ylt' ympäriltä kaiku etäältä vastasi. + + Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa. + Kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa. + + Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin, + Ja riemu huulillansa hän haastelevi näin: + + "Ei asuntoa moista maan päällä avaran! + Tuskinpa lintu lentäis yl' linnan korkean." + + Majasta matalasta nyt ratsun etehen + Käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen. + + "Pois tieltä parempien!" niin hälle ärjähtää + Komea Kauppi herra; pois väistyy harmaapää. + + Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan: + "Me voisimmeko tulla näin kurjaks milloinkaan?" + + "Hikoilla taivaan Herra kyll' aika lailla sais, + Niin syvälle jos meitä hän sortaa koettais!" + + Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen. + Vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen. + + Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin, + Etäältä linnan vuori jo siintää silmihin. + + Vaan kummastellen Kauppi nyt katsoa tuijottaa: + Ei linnaa nä'y missään, ei harjaa korkeaa. + + Poroksi palanunna on linna julkinen; + Kuin sormi, tyhjä torni vaan viittaa taivaasen. + + "Kyll' linna saadaan uusi ja kahta uljaampi!" + Niin mielihaikealla ritari huudahti. + + Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat, + Ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat. + + Vaan minkä työ ja vaiva päivällä aikaan saa, + Yöll' ilkamoiden peikot sen maahan hajottaa. + + "Mit' onpi tää?" niin Kauppi nyt huutaa raivoissaan; + "Aseisin, miehet, joutuun! pois peikot ajetaan." + + Ei kuule ykskään, kaikki vaan syöksyy pakohon; + Vaan haltioita vastaan käy Kauppi pelvoton. + + Mut katso, kaikkialta nyt heitä kohoaa: + Vedestä, manteresta; jo täynnä heit' on maa. + + Puun-oksilla he liikkuu ja nauraa, irvistää, + Ja joka pensahasta hänehen tirkistää. + + Ritari kauhistuupi ja valjuks vaalenee, + Hän miekan poies heittää ja kauas pakenee. + + Hän kauan vielä kulki, -- niin kansa tarinoi, -- + Keräillen armon leipää, min miero hälle soi. + + B. F. Godenhjelm. + + + + + Birger Jarlin linna. + + + Jo luonto, kuljettua kesä-illan, + Yövaipan ylleen oli heittänyt + Ja liepeellänsä Hämeenlinnan sillan + Himmeesen varjohon jo peittänyt. + Sill' yksin seisoin, silloin nuorukainen, + Seuduilla näillä vieras, matkalainen. + + Kun katselin siell' luonnon ihanuutta, + Outoihin vaivuin ajatuksihin, + Hempeetä kesä-yön mä hiljaisuutta + Sydämmin ihaelin sykkivin. + Siell' oli näky mitä ihaninta. + Maa tyyni oli, tyyni järven pinta. + + Vaan mikä tuolla luonnon suloutta + Jylhällä muudollansa varjostaa? + Se kohoutuen kohden korkeutta + Ylpeesti ympärilleen katsastaa. + Syvästi järveen kuvauu sen muuri, + Sisässä maan kuin oisi sillä juuri. + + Hengille luonnon liekö hennommille + Se peljättävä, paha kummitus? + Inhottavalta tuntuneeko sille + Yörauhassansa seudun kauneus, + Kun uhaten näin katsoo kaikkialle, + Järvelle, maalle sekä taivahalle? + + Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa, + Olento on se tosi itsestään. + Se muistuttaapi miestä rautakouraa, + Jok' ennen voimakkaalla kädellään + Sen rakensi ja nimess' uskon uuden + Sen kautta sorti Hämeen vapauden. + + Ei ihme, että tätä miettiessä + Povessa tunsin tunteen katkeran: + Myös syntynyt mä olen Hämehessä + Ja synnyinmaana sitä rakastan. + Ken orjuuteen ja sortoon sitä sallis, + Jok' ain' on ollut sydämmelle kallis? + + Näin miettiess' en huomannut ma aamun + Taas taivaan kannelle jo astuneen, + Kun jylhältä näin linnalt' öisen haamun + Ja synkeyden kaiken kadonneen. + Se kirkastunna seisoi aamukoissa + Ja peljästys kaikk' oli siltä poissa. + + En peljästystä luonnossakaan muussa + Sen lähellä mä nähnyt ollenkaan. + Pelotta lintu likimmässä puussa + Ilolla lauloi aamulauluaan. + Ja itse jylhiin linnan räystähissä + Näin pienen pääskysen mä pesimässä. + + Mielestä haihtui haikeus; nyt vasta + Ma muistin, aamukoissahan sen näin, + Ett' uskon sätehet se taivahasta + Johdatti kerta Hämeesenkin päin, + Ja poistaessaan meiltä pakanuuden + Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden. + + Maamiehen kun ma kuulin sitte siellä + Kulkeissaan työhön riemull' laulavan, + Yömatkan päästä matkamiehen vielä + Kun tervesnä näin tietään kulkevan, + Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden, + Sen suojaks' olevan maan rauhaisuuden. + + Tuokko. + + + + + Ilkka. + + Viel' elää Ilkan työt, kenties + Kauanki, kansan suussa. + Hän eli niinkuin Suomen mies + Ja kuoli -- hirsipuussa. + + Ol' Ilkka talonpoika vaan, + Siis suur' ei suvultansa; + Mut jaloin poika Suomenmaan + Hän oli aikanansa. + + Hänt' ajan hurjan myrskyihin + Vei oikku onnetarten; + Hiin sopi niihin kuitenkin + Kuin tehty niitä varten. + + Se aik' ol' ajoist' ankarin + Ja itkun aika varmaan, + Kun käsissä Klaus Flemingin + Ol' ohjat maamme armaan. + + Kyll' itki moni huokaillen, + Ett' oikeus on pilkka; + Mut itkiessä toisien, + Niin itkenyt ei Ilkka. + + Vaan koska kansa valittaa, + Hän neuvon sille antaa: + "Niin kauan huolta nähdä saa, + Kun tahtoo sitä kantaa. + + "Ken vaivojansa vaikertaa, + On vaivojensa vanki, + Ei oikeutta maassa saa + Ken itse sit' ei hanki. + + "Siis vapauteen taistellen + Ken miehen mieltä kantaa: + Tie suorin kulkee onnehen + Lähellä kuolon rantaa!" + + Ja vasamata nopsempaan, + Jonk' ilmaan viskas jousi, + Nää sanat lensi halki maan, + Ja Suomen kansa nousi. + + Nyt liekki sodan verisen + Levisi pitkin maata: + Ei Suomi sotaa Ilkkaisen + Unohtaa koskaan saata. + + Jo kohtas kosto sortajat + Kädellä ankaralla, + Siks kunnes juonet kavalat + Löi Ilkan Nokialla. + + Tuo teot suuret kunniaa: + Tok' viedä voivat muuhun, + Ja Ilkan tietä suorimpaa + Ne veivät hirsipuuhun. + + Mut varmaan Ilkan neuvo tää + Viel' elää kansan suussa: + Kauniimpi orjan elämää + On kuolo hirsipuussa. + + Kaarlo Kramsu. + + + + + Hannu Krankka. + + + Läks joukko reipas, nuori + Lakeilta Limingan, + Sotahan itsens suori + Uhaksi sortajan. + + Käy Hannu Krankka heitä, + Mies uljas, johtamaan; + Vienassa surman teitä + Jo oppi astumaan. + + Levinnyt kaikkialla + On tieto kamalin; + "On lyöty Nokialla + Jo joukko Ilkankin." + + Mut suremaan ken jouti, + Kun tullut tieto on, + Ett' tulossa on vouti + Jo Abram Melchersson! + + Hän luulee voivans, houkko, + Lannistaa Pohjanmaan, + Ja sotilaita joukko + Häll' ompi seurassaan. + + Mut Krankka tämän kuullen + Näin mietti mielessään: + Sit' ennen, niin mä luulen, + Viel' leikki leikitään. + + Vaan lähteissänsä vielä + Käy luo hän tietäjän: + "Kuink', ukko, johan tiellä + Sä näät mun kestävän?" + + Ja vanhus kohoaupi + Ja häneen katsahtaa: + "Verissäns valittaapi + Koht' armas Suomenmaa. + + "Ja vainon valta vankka + Se maassa vallitsee; + Mut sua, Hannu Krankka, + Ain' onnes suojelee. + + "Vaan mieleesi sä paina + Tää neuvo totinen: + Sä karhu tapa aina, + Ennenkuin nyljet sen." + + Ja joukko reipas lähti + Lakeilta Limingan, + Ja joutuisasti ehti + Se luoksi Kokkolan. + + Nyt siellä Hannu Krankka + Tarkastaa joukkoaan: + Iin väki tuima, vankka + Ei väisty milloinkaan. + + Ja Kemin kookas kansa, + Nuo urhot rotevat, + Ylpeillen voimistansa, + Ain' itseens luottavat. + + Mut miehet reippaat, sorjat + Ja liukkaat Limingan, + On taistelussa norjat + Ja uljaat ainian. + + Vaan odotus ei työnä + Heill' ole kauankaan. + Jo vouti talviyönä + Myös rientää Kokkolaan. + + Ja Krankan joukkokunta + Nyt verileikin saa, + Ja hurmevirrat lunta + Lämpöiset sulattaa. + + Ei Nuijajoukko taivu, + Saa vouti tappion: + Ken verihins ei vaivu, + Hän pyrkii pakohon. + + Pakohon hevosensa + Myös vouti käännättää, + Kun hänen rinnallensa + Jo Krankka ennättää. + + Ei vastustus nyt auta, + Hän Krankan vanki on: + "Nyt ilkitöistäs hauta + Sun perii, kunnoton. + + "Mut ennen kuin mä sulle + Kaikk' kostan konnantyös, + Sä turkkis anna mulle, + Se hyv' on talviyöss'." + + Hän turkin hältä riisti + Ja yllens puki sen. + Se oli pulska, siisti, + Mut turmiollinen. + + Sill' urhot innossansa + Jo vainoo uhriaan: + "Tuoll' on hän, turkissansa + Hän kyllä tunnetaan." + + Ja käsivarret tuimat + Aseita heiluttaa, + Ja sivallukset huimat + Miest' uhkaa uhkeaa. + + Rajusti Krankka torjui + Nuo iskut päältähän, + Ja Nuijajoukko horjui, + Kun jälleen iski hän. + + Ei iskut häntä yllä, + Ja miehet huutamaan; + "Hän Krankka on, hän kyllä + Kädestä tunnetaan." + + Ja melske huima herkes, + Ja kukin ä'issään, + Niin nopeaan kuin kerkes, + Taas voudin etsintään. + + Mut hänt' ei löytynynnä, + On turhaa kaikki työ: + On vouti lymynnynnä, + Ja suojanans on yö. + + Ja Krankka hymyhuulin + Näin lausui huo'aten: + "Mä neuvon viisaan kuulin + Mut ymmärtänyt en. + + "Jos muistanut mä oisin + Tuon neuvon mielevän, + Niin nähnyt oisin toisin + Tään leikin päättyvän. + + "Ei voitto loistossansa + Niin uljas, verinen, + Ois ollut lopussansa + Niin hullunkurinen. + + "Siis sanaa taidokasta + Kaikk' urhot muistakoot: + Sä karhu nylje vasta, + Kun tappanut sen oot." + + Kaarlo Kramsu. + + + + + Jaakkima Verends. + + + Verends herra hovissansa + Mies ol' aimo aikanaan, + Kauas kaikui kunniansa + Yli suuren Suomenmaan. + + Jalo oli herran henki, + Suuria se mietti vaan: + Rovon rosvos viimeisenki + Köyhältä hän miekallaan. + + Naapurina Peipon maata + Talonpoika omistaa. + Koskaan tavata ei saata + Talonpoikaa parempaa. + + Naapurihin Verends kerran + Hovistansa ratsastaa. + Uljas oli ryhti herran, + Uljaast' orhi korskuaa. + + Joutuisasti hepo juoksi, + Kohta kulunut on tie: + Peippolahan, talon luoksi, + Ratsu isäntänsä vie. + + Katsojalle kaunoisasti + Viljapellot vihannoi. + Talonpoika taitavasti + Raataa siellä, minkä voi. + + Mutkat halpaa halvemmiksi + Herran jalo mieli ties. + Asiansa ajoi siksi + Suoraan Verends, niinkuin mies. + + "Maistasi", hän ärjyy, "näistä + Luovu, minulle ne suo. + Tieltä voimakkaamman väistä, + Tapa viisahan on tuo." + + Talonpoika joutuisasti, + Herran eessä paljain päin, + Kumartaapi maahan asti, + Vastaa herralle nyt näin: + + "Vieroittaa te ette saata + Talonpoikia tavastaan: + Ei hän tahdo toisen maata + Eikä luovu omastaan." + + Verends herra aikanansa + Aina oli aimo mies. + Työnsä kerran alkamansa + Myöskin lopettaa hän ties. + + Maaksi Peippolan ens yönä + Tuli tuima tasoittaa. + Muu ei isännällä työnä: + Vaivojaan vaan valittaa. + + "Mut' ei hädäst' itku päästä," + Niin hän miettii vihdoinkin; + "Itse auttaa itsens hä'ästä, + Se lie keino viisahin." + + Aika riensi. Riemahdellen + Piti Verends pitojaan. + Vieraista yks ilkkuellen + Silloin alkoi kertomaan: + + "Hyöty suuri rovioista + Olevan ei näytäkään: + Peippola nous' raunioista + Ehompana entistään." + + Hovistansa vielä kerran + Verends herra ratsastaa. + Tulta iski silmä herran, + Tulta orhi korskuaa. + + Joutuisasti hepo juoksi, + Kohta kulunut on tie. + Ratsu talon uuden luoksi + Isäntänsä tuiman vie. + + Talonpoika pellollansa + Työssä on kuin ennenkin, + Hälle herra ratsultansa + Ärjyy äänin vihaisin: + + "Julkeutt' en vielä moista + Nähnyt ole milloinkaan! + Kuinka taloa teet toista? + Teetkö senkin palamaan?" + + Talonpoika joutuisasti, + Herran eessä paljain päin, + Kumartaapi maahan asti, + Vastaa herralle nyt näin: + + "Se on talonpojan työksi + Aina tullut Suomenmaass': + Minkä herra maahan syöksi, + Rakens' talonpoika taas." + + Kaarlo Kramsu. + + + + + Hakkapeliitta. + + + On usvast' astunut aamu + Jo Lytsen'in aukeillen, + Kun mustempi, murheen haamu + Taas peittävi päivyen: + + On poissa Kustavi suuri -- + Hepo juoksee haltiaton -- + Ja puhtahan uskon muuri + Hänen kanssaan murtunut on. + + Eräs urhosa poika Suomen + On maassa, haavoissaan; + Ei koittane uusi huomen + Tuon silmähän milloinkaan. + + Maa ruskovi rinnan alla, + Jo silmiä peittää yö; -- + Mut kuolla hän viel' ei malta, + Kun kesken on kaikki työ. + + Ja toivoen tuskissansa + Hän selvähän aistelee, + Kuin Ruotsin ja Suomen kansa + Taas eistyen taistelee. + + "Gud med oss!" kasvaen kaikuu ["Jumala kanssamme!"] + Taas puolelt' ystävien, + Ja "Hakkaa päälle!" jo raikuu + Kuin pauhina Pauvanteen. + + Hän tempaa suitset ratsaan -- + Taas säihkyvi säilän suu -- + Ja lailla paatisen patsaan + Hän selkähän istautuu. + + Ja kussa taistelu kuumin, + Etumaisna hän raivoaa + Ja johtaja-urhon ruumiin + Vihamiehiltä valloittaa. + + Kun viimein on voitto saatu, + Ja tehtynä kaikki työ, + Hymysuin hän maahan kaatuu, + Ja silmät peittää yö. + + Arvi Jännes. + + + + + Taneli Luukkonen. + + + Näin Luukkonen rohkea lausui: + "Nyt teille mä tarjoan, + Te korpien väijyvät sissit, + Urotyön niin loistavan. + + "Teit' ajohon otuksen kutsun + Niin uljahan voimakkaan, + Ett'ei sen vertaista nähty + Ole saloilla Suomenmaan. + + "Sen otuksen pyytää mä tahdon; + Mua siinä te auttakaa! + Kuningas siit' teitä kiittää + Ja Ruotsin ja Suomen maa. + + "Nyt Venäjän mahtava Tsaari + Lähitienoilla majailee, + Hän, jonka rautainen koura + Sulo maatamme runtelee. + + "Nyt kuivata voimme kaikki + Verikyyneleet Suomenmaan. + Ken sortoa enään pelkäis, + Otus semmoinen saaliinaan?" + + Ja riemuiten sissit huusi: + "Sua seuraamme, Luukkonen!" + Mut Långström, iloinen veikko, + Hän huudahti nauraen: + + "Mä leikissä myös olen myötä, + Mut sitä te muistakaat: + Nuo otukset suuret ne potkii, + Ja koivet on voimakkaat." + + Jo nukkui levossa Tsaari, + Mut äkkiä heräjää, + Kun ulkona huudot kaikuu + Ja asehet helähtää. + + Nuo metsien hurjat sissit + Ovat tulleet peitossa yön, + Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, + Nyt alkavat verityön. + + Mut Tsaarin vartijamiehet + On uljaat taistelemaan. + Ei kuolemata he kammo, + Ei väisty he paikaltaan. + + Ja vihdoin kun taistelu lakkas, + Ja vastus voitettu on, + Niin nähtihin, että Tsaari + Pois päässyt on pakohon. + + Ja Luukkonen kuolleita katsoi, + Veriuhreja urhotyön: + "En teidän tähden mä tänne + Ole rientänyt halki yön. + + "Otus oiva täällä on nähty, + Sitä pyytää mä halusin, + Mut kurjien orjain ruumiit. + Mitä niistä mä huolisin?" + + Mut Långström, iloinen veikko, + Hän naurahti, lausuen: + "Ei saalista aina saada, + Vaikk' ollaan jäljillä sen. + + "Vaan siitä sä ylpeillä taidat, + Ett' ajettu milloinkaan + Niin jaloa otust' ei ennen + Ole saloilla Suomenmaan. + + "Enk' usko, ett' edes vasta + Niin uljahan otuksen + Käy kimppuhun talonpoika, + Kuin käynyt on Luukkonen." + + Kaarlo Kramsu. + + + + + Gezelius. + + + "Maan mainiona eikö Ruotsin valta + Nyt kansain kesken loista avaralta + Ja eikö Itämerta aaltoisaa + Se äidin lailla sylihinsä sulje + Ja ylpeänä voiton teitä kulje, + Rohkeesti vastustaen maailmaa? + + "Kuningas yksi sitä hallitseepi + Ja yksi kansa siinä vallitseepi, + Se kansa uljas Ruotsin kansa on; + Siis kaikkialla, missä voittoisana + Sen lippu liehuu, siellä mahtavana + Sen kieli yksin armon saakohon. + + "Mut mitä täällä teidän seuduillanne + Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne + Soi kieli outo, halpa Suomenmaan. + Miks suvaitsette tuota kurjaa kieltä? + Se ylevämmän siirtyköhön tieltä, + Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan." + + Niin Ruotsin mies se puhui korskeasti; + Sen kuuli vakavana loppuun asti + Gezelius piispa; sanan pontevan + Hän sitten lausui, vaikka tyynin mielin: + "Näin sanoo pyhä kirja: kaikin kielin + Jumala pitää tunnustettaman. + + "Te tahdotteko Hänen kunniaansa + Vähentää, joka suureen maailmaansa + Loi kansat, määräs kielet kansoillen + Ja heille kullenkin soi tehtävänsä, + Ett' yhä töillänsä ja kielellänsä + Hänt' ylistäisi kansa jokainen?" + + Vait' oli Ruotsin mies. Mut nuorukainen + Sen kuuli. Siitä säen pienokainen + Lennähti nuorukaisen sydämeen. + Se liekiks yltyi, joka leimahdellen, + Jusleniuksen mieltä lämmitellen, + Toi valon kirkkaan hänen sielulleen. + + Välkähti aatos hänen hengessänsä: + "On Suomen kansallakin tehtävänsä, + Johonka sitä kutsuu sallimus. + Ei mua houkuttele loisto, maine; + Mua kyllin on, ett' olen Suomalainen; + Meillenkin koittaa päivän valkeus!" + + B. F. Godenhjelm. + + + + + Sotavanhus pidoissa. + + + "Hovissa ol' joulutanssiaiset, + Kyntteliä loisti, viulu soi. + Pitäjäämme herrat sekä naiset + Kuomit kulkus-aisat sinne toi. + Niinkuin kirkko jouluaamuna, + Valaistuna joka ikkuna, + Loitolle se loisti illalla. + + "Sinne, tahdost' armollisen herran, + Miekin, vanha kanto, kompuroin, -- + Taivas palkitkoon sen hälle kerran, + Minä häntä kehun, minkä voin! -- + Siellä herrain hyväin kammariin + Vei hän minut, kättä paiskattiin, + Piippuakin polttaa käskettiin. + + "Puuta painoin; aloin kurkistella, + Suu, kuin salin ovet, ammollaan, + Salin, kynttilällä tuhannella, + Näin mä siellä ihanuudessaan. + Nytpä juuri juomat kannettiin, -- + Mulle vankka lasi annettiin, + Oh, niin makealta maistui, niin! + + "Hei, kuin viulu vinkui, kielet soivat! + Tanssiapa pyörähtelivät, + Herrat koreasti pokkuroivat, + Naiset niinkuin kukat nyökkivät. + Minä istuin siellä nurkassain, + Poltin vaakunaa ja katsoin vain; + Taikka maistelin ma lasiain. + + "Tutuksi jo alkoi tuokin tulla, + Kun se loppui, tanssi lakkasi. + Säveliä silloin taas sain kuulla + Toisia, kun herrat lauleli. + Tuot' en juuri mikskään älynnyt, -- + Lienenkö jo hiukan päihtynyt, + Raskaan' ainakin ol' nokkan' nyt. + + "Silloin -- säpsähdin, kuin tykin luoti + Oisi käynyt vanhaan rintahan': + Kaikuipahan herrain suusta nuotti, + Voimakas ja tuttu, vastahan'. + Herra Jumala! -- En saata, en, + Selitellä tämän sävelen + Lumovaikutusta mielehen'! + + "Tuo se oli, joka äänellänsä + Meitä taistoon kutsui, kiihdytti! + Tuo se silloin soi, kun veressänsä + Kuolemaan jo kaatui kumpppani! + Tuohan soi, kun liput liehuivat, + Vastatusten rivit riehuivat, + Sydänsuonten nesteet kiehuivat: + + "_Porin marssin_ sävelehen kuulin! + Ylös syöksyin, kaikki unohtain, -- + Vihollista vastaan jopa luulin + Miehissä nyt marssittavan vain. + 'Rynnäkköön siis!' -- minä huutamaan. + 'Eespäin, nuori joukko, eespäin vaan + Voittoon, kuoloon edest' isänmaan!' + + "Näin ma huusin, -- hiljaisuuden hartaan + Kummastus ol' ympärilläni. + Kohta selvennyin, -- ja vanhaan partaan + Itkun hauliapa virtaili. + Hurjaa hulluuttani häpesin, + Vaan kun toisia nyt katselin, + Vuoti vettä silmät niidenkin. -- + + "Hyvät oli herrat, pidot oivat, + Enkä äkkiä niit' unohda; + Sillä uljaat sävelehet soivat + Alati nyt ukon korvissa. + Soivat; -- vanhain Porin sävelten + Kyllä tiedän selvän entehen: + Tämä vuosi mulle viimeinen!" + + G. Lbk. + + + + + Karkuri. + + + On musta yö, on synkkä syksy-yö; + Rajusti rankkasade maahan lyö, + Vinhasti vinkuu ääni myrskytuulen. + Kaikk' ihmiset jo meni levollen, + Elävät piilohon. Mut -- mitä kuulen! -- + Metsässä on kuin kävis ihminen! + + Jo näen: tuossa läheneepi mies + Taloa yksinäistä. Se kenties + On matkustaja eksynyt, hän varmaan + Yömajaan pyrkii, ilomielissään + Ja toivoo kohta helmaan unen armaan + Vaivoista matkan päästä lepäämään. + + Mut ovellenpa astuvan ei näy -- + Sivuitse hiljaa hiipien hän käy, + Ja seisahtuupi ikkunaisen alle. -- + Mit' aikoo hän, kenties hän rosvo on, + Mi talonväelle syvään nukkuvalle + Tuo ryöstön, tuopi murhan, kunnoton! + + Sen näyttää koko muoto; partansa + Tuo pitkä, siivomaton, sakea; + Likaiset ryysyt kulunehen puvun; + Reikäinen kate pörhettyisen pään; + Ja liike levoton, mi Kainin suvun + Eroittaa muista ihmisveljistään. + + Ken oli tuo? Hän rosvo, murhamies + Todella oli. Moni täällä ties + Jutella vielä töistä Korven Kustan, + Vuoskymmen vaikka siitä vierryt on. + Ijäti näin on jälki veren mustan + Pois pesemätön, kuluttamaton. + + Ei ollut aikanansa julmempaa, + Ei ketään hirmutöistä kuulumpaa. + Helpommin hengitettiin, koska tiettiin: + Jo Korven Kusta vangiks saatihin, + Jo Siperian vuorien pohjaan vietiin, + Mist' ei voi päästä hengin elävin. + + Mut onpa taas hän tänne osannut, + Maan altakin nyt jälleen palannut + Työhönsä vanhaan. Kädessäns' on rauta; + Sill' ikkunalta luukun murtaa pois -- + Poloiset nukkujat, ah, jospa auttaa, + Unesta teitä herättää jos vois! + + Mut ihme! liesi puolisammunut + On miehen kasvot täysin valaissut: + Eip' ollut sen, ken murhamiellä tuli, + Tää katse lempeä ja suruinen! + Ja yhä lempeemmäks se vielä suli, + Ja kyynel viimein vieri poskellen. + + Hän katsoi, katsoi, vilkkumatta pois, + Kuin sieluuns' imeä tään näön sois: + Tuvassa nukkui kaikki rauhaisasti + Sit' unta, jonka puhdas sydän suo. -- + Näin katsoin, seisoi Kusta aamuun asti, + Vaan sitten astui nimismiehen luo: + + "Ma olen Korven Kusta. Rautas tuo! + Käsiini pane tuttavani nuo! + Ja laittakaatte sitten vaikka minne! + Palanut tuolla mielen' oli vain + Yhdeksi hetkeks' vielä päästä sinne, + Miss' äidin syliss' istuskella sain!" + + Suonio. + + + + + Eräs nälkätalven kuvia. + + + Oli kolkko: mä kangasta kuljin, + Lumi singoten silmihin lyö; + Jop' on päiväki maillensa mennyt, + Pian joutuvi jouluinen yö. -- + Kuka tuo, joka hoippuvi tuolla + Maantietä mun eelläni päin? + Koto kaukana lienevi sillä, + Joka matkall' on tuiskussa näin! + + Hepo joutuen juoksi sen kiinni. + Mitä? Vaimo! Ja lapsonen myös! + "Kuhun kuljet sä, onneton äiti, + Miss' arvelet vietellä yös? + Peninkulmalt' on kummallakin puolen + Talotointa, ja ummessa tie; + Pyry, yö, vilu surmasi suuhun + Sinut, surkea vaimo, nyt vie!" + + "Hyvin joudanki kuolla ma kurja, + Koto kuoltuan' mullakin ois! + Liki hiipasikin Manan siipi, + Tämän lapsen kun sammutti pois; + Kipuhuns' olis syönyt se rintaa -- + Mitä vielä, kun läks' veri vaan! + Se jo pääsi! Nyt hankeen sen hautaan, + Nukun luo, menen myös Manalaan!" + + Oksanen. + + + + + Mierolais-äijä. + + + Päivän läike kirkas akkunoista + Pirttiin tunkee, kimallellen loistaa, + Pitkin seinuksia angervoiden + Tuoksut leviävät; askaroiden + Emänt' yksin kotitöissä hyörii, + Ketteränä permannolla pyörii. + + Repaleinen vanhus sauvoinensa + Pirttiin astuu, kasvoin piirroksensa + On jo aika ammoin uureskellut, + Hopeata hapsiin hajotellut, + Jotka tummankellervinä kerran + Läikkyilivät. "Taloon rauha Herran! + + "Vuotta kolmekymment' aalloissansa + Ai'an virt' on vienyt mukanansa; + Kaikk' on muuttunut, jo kaikk' on toisin: + Tuskin silmää uskoa mä voisin, + Jollei synnyinpaikan muisto pyhä + Mieless' säilyis muuttumatta yhä. + + "Tässä synnyin, tässä mieheks vartuin, + Auran kurkeen ensi kerran tartuin. + Toisin silloin elettihin: eipä + Pöydäll' ollut puhtaan viljan leipä + Usein silloin, harvoin halla säästi + Pellon halmeen, joutumahan päästi. + + "Usein kyllä vilja heilimöiden + Loisti, hedelmänä vuoden töiden, + Silloin elpyi toivo rintaan, vaivat + Unhottuivat, päiväpaisteen saivat + Mieleen tähkät nuokkuvat -- vaan vaihtui + Yöksi päivä kohta, toivo haihtui. + + "Nousi suosta vainioiden alla + Turmiota tuoden harmaa halla, + Ahmisteli halmeen ilkkumiellä... + Mutta rinnass' sentään toivo vielä + Kyti: jospa suon vaan kuivaks saisi + Ehkä turman tuoja katoaisi. + + "Petäjäistä, vehkaa kaiken vuotta + Syötiin, ojitettiin suo, -- vaan suotta. + Julmempana vielä entistänsä + Noro huokui kylmää henkeänsä... + Ojat suossa laajennettiin vielä, + Sentään hallan henki piili siellä. + + "Voimat murti petäjäinen, karttui + Yhä kurjuus, tauti viimein tarttui... + Isän, äidin, veikan, siskon vei se + Armotonna mullan poveen, -- ei se + Sääliskellyt. -- Yksin jäin mä, mutta + Kärsimähän mieron surkeutta. + + "Siitä kolmekymment' on jo vuotta. + Nyt nään vasta ettei työtä suotta + Tehty ole: kuiva nurmi-niitty + Suo on nyt ja viljapellot liittyy + Hallatoinna siihen. -- Kiitos Herran! + Toisin kun nään kaikki vielä kerran." + + Näinpä vanhus. Emännältä kieri + Kyynel, poskipäätä pitkin vieri; + Huoaten hän otti päästä vartaan + Leivän, antoi vanhukselle. Hartaan + Kiitoksen tää lausui -- sauvahansa + Tarttui taas ja jatkoi kulkuansa. + + U. von Schrowe. + + + + + Hovin herra. + + + Astuu ruokalevoltansa + Hovin herra huoneestaan, + Pitkä piippu hampaissansa, + Vasen käsi puuskassaan. + + Suur' on herra hovilainen, + Rikkain puolen Savonmaan, + Pitkin maita käypi maine + Uhkeasta talostaan. + + Pulska talo, laajat pellot, + Aluskunta avara, + Sadan lehmän soipi kellot + Tarhatiellä illalla. + + Siks'pä hymy huulillansa + Viiksen alta vilahtaa, + Kun hän leikkuupellollansa + Joukkoaan käy katsomaan. + + Kuhilaita tuhatmäärin + Sängen päälle kohoaa, + Kirjavana joukko häärii + Työssä siinä uutteraan. + + Tuota herra astuissansa + Ihastellen imehtii, + Tyytyväisyys savun kanssa + Rinnastansa lainehtii: + + "Onhan tuossa tavarata, + Onhan aluks' ensinkin -- + lähtee siitä hopeata, + Lähtee vähä varsinkin. + + "Ensi-yönä panee halla' + Viljat viiden pitäjän, + Elon hint' on korkealla + Kuluess' ens' kevähän." + + Ja hän hymyy hyvillänsä, + Tyven rauha rinnassaan, + Hyväileepi viiksiänsä, + Työväkensä luoksi saa. + + Niinkuin kukko karjassansa, + Kotkottaa ja kaartelee, + Niin hän johtaa joukkoansa, + Komentaa ja katselee. + + Sirpit leikkuu sukkelasti, + Seljät taipuu, oikiaa, + Herran mielest' hitahasti + Kumminkin työ sujuaa. + + "Sarka puolillaan on vasta, + Hallan tuopi ensi yö. -- + Lakata ei leikkaamasta, + Ennenkuin on kaikki työ." + + Olki taittuu nopeasti, + Yhä sänki suurenee -- + Pohjoistuuli koleasti + Hallaa ilmaan huokailee. -- + + Levotonna mieli sillä + Syän-alassa asustaa, + Jonka viljaa tuuli vielä + Näillä ajoin heiluttaa. + + Herran työssä leikkaa tuossa + Aapo, mökin ainoa, + Rukihinsa viel' on suossa + Koskematta kokonaan. + + Kalvakkana, päänsä hiessä + Päivätöitään maksaa hän, + Toisen ru'is sirpin tiessä, + Oma ru'is mielessään. + + Usein miehen silmä siirtyy + Pilvettömään pohjoseen, + Usein kuuma kyynel kiertyy + Karkeoille kasvoilleen. + + Äkkiä hän työstä lakkaa, + Kesken jättää lyhtehen, + Kuhilaasen sirpin nakkaa, + Astuu herran etehen. + + "Eikö laskis' ehkä herra + Mua täksi illaks' pois -- + Viel' ehk' ehtisi sen verran, + Että siemeniksi ois. + + "Lapsi pien' on vaimollani, + Isä vanha sairastaa, + Halla tuolla takanani + Nälkää talveks ennustaa. + + "Ei se huomiseksi heitä, + Mitä tänään ottaa saa -- + Kaikk' on kohta koossa teillä, + Mull' ei vielä ollenkaan." + + Herra katsoo kulmistansa + Pitkin pitkää piippuaan, + Kotkottaapi vihoissansa + Seisovalle huolissaan: + + "Mitä kärtät joutavata -- + Tuskin hallaa tuleekaan -- + Ja jos tulee, panemata + Ei jää pelto minunkaan." + + Aapo ryhtyy lyhteesensä, + Tuuli kuivaa kyyneleen, + Herra imee piippuansa, + Asteleepi edelleen. + + Olki taittuu nopeasti, + Yhä sänki suurenee, + Pohjoistuuli koleasti + Hallaa ilmaan huokailee. + + Jussi. + + + + + Pieni mierolainen. + + + Armas päivä paistaa, kohta + Lämpimäks jo muuttuu sää, + Hanki loisteessansa hohtaa, + Sulain kiteet kimmeltää. + + Poika repaleissa vallan + Saloss' yksin kuljeksii. + Hongat, kuuset huminallaan + Häntä täällä tervehtii. + + Pieni mierolainen aina + Yhä rientää eteenpäin, + Eipä murhe mieltä paina, + Rallatellen laulaa näin; + + "Hopsis jalat! Väsymystä + Tunnetteko? Talohon + Kohta päästään, siellä kystä + Minulleki kyllin on. + + "Hongat, kuuset, vaiheitani + Tahdotteko tietää te? + Kuulkaa, tässä kulkeissani, + Nyt mä teille kerron ne! + + "Aina muistan riemuin vielä + Isän armaan mökkiä, + Viisi meit' ol' lasta siellä, + Vanhin niistä olin mä. + + "Muistan kuinka kotikaski + Tähkäpäin jo kellerti; + Noro hallan irti laski, + Julma viljan runteli. + + "Talvi tuli, loppui leipä, + Petäjäistä syötihin -- + Äitiin tarttui tauti, veipä + Hänet kohta hautaankin. + + "Häntä multaan saatoin, itkin + Haudallaan ma hetkisen. + Kyynel poskipäätä pitkin + Vieri, jääksi hyytyen. + + "Siitä asti tepastellut + Olen mieron tietä ain' + Jopa sulle kertoellut + Olen, metsä, muistelmain. + + "Hopsis, jalat, joutukaa jo + Muuten yövyn korpehen. + Varjot synkät lankeaa jo, + Tuolla päivä laskeiksen." -- + + Yhä kiitää, vaan ei vielä + Ihmis-asuntoa näy. + Metsän haamut poikaa tiellä + Uhkaa, mustaks yö jo käy. + + Kylmä yltyy. Tähtein valo + Syttyy taivahalle jo, + Leimuelee pohjanpalo, + Huokaa synkkä hongisto. + + Kohta aamun koittehessa + Öinen jylhyys häviää -- + Vaan, ken tuolla kinoksessa + Kalvenneena lepäjää? + + Pieni mierolainen siellä + Lepoon vaipui viimeiseen, + Jäätyneenä kiiltää vielä + Kyynel silmän murtuneen. + + U. von Schrowe. + + + + + Scipio Africanus. + + + On vainon hirmupäivä päästy päähän, + Yö vaippans' sovitti ja rauhan toi. + Veriset liekit, haihtuin myrskysäähän, + Viel' ilmi hohteen taivahalle loi. + Mut taivaan alla riutuu tuskissansa, + Veriinsä nääntyy mainehikas kansa, + Ja kansan muistot liekki tasoittaa; + Lyö liekki Kartaagin, mut murhamiesi + Iloiten takoo kahletta ja liesi + Kuin hornan kita tultaan leiskottaa. + + Vaan keskellä tuot' ivan näyttölavaa + On aatteissansa mies. Mit' aikoo hän? + Hän on kuin nukkunut, -- jo silmäns avaa + Ja katsoo, tähtää -- mitä näkee hän? + Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy, + Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy + Ja rintaa vasten päänsä kallistuu; + Hän äsken iskun taivahalle heitti, + Mut mustat pilvet ennustähdet peitti, + Nyt lausumahan aukee miehen suu: + + "Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen, + Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu; + Mä nähnyt olen kalman murhan, naisen, + Kuink' kultaansa hän surren lakastuu; + Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa + On hautaan vienyt miehet parhaimpansa, + Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt; + Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa: + Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa + Jää, hukkuu pois, näen ensikerran nyt. + + "Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla + Maaks' sorretun Kartaagin e'essäin nään. + Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas-alla, + Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään, + Vaan kunnias sen vaati, Rooma, sen + Työn tehtäväksi määräsit, ja minä + Mies roomalainen olen, -- Huoli pois! + Ei huollut Curtio, kun maahan syöksi, + Ei Mucio, kuin murhan otti työksi. + Tät' työtä minäkö en kestää vois! + + "Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, + Ja se, se Kartaagiakin hautaan vei. + Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi + Se vielä kerran aukee Roomallei. + Niin Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, + Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, + Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! + Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo mainen, + Kun kansansa vaan henk' on Roomalainen, + Meit' alentamaan voimaa tarvitaan." + + P. Cajander. + + + + + Ferencz Renyi. + + + Vaiti seisoo Ferencz Renyi + Sotamiesten keskellä + Itävallan verihurtan + Kenraal Haynaun edessä. + + "Virka mies, miss' on pääpesä + Koirain kapinoitsevain, + Joiden kiimaan kiiruhdit sa + Koulukeppis unohtain? + + "Jos et virka viipymättä, + Mitä tietää haluan, + Tähän paikalle ma sinut + Kuolijaaksi ruoskitan." + + Vaiti seisoo Ferencz Renyi + Huulin liikkumattomin. + Kenraal Haynau verihurtta + Yltyi vihan vimmoihin. + + "Vai et virka, vai et pelkää + Kidutusta, kuolemaa? + Viel' on mulla muukin keino + Tahtoasi taivuttaa. + + "Jos et virka viipymättä, + Mitä tietää haluan, + Tähän sinun silmäis eteen + Vanhan äitis ammutan." + + Kyläst' akan sotamiehet + Toivat käyrävartisen, + Suoraksi hän ojentihe + Oman poikans' etehen. + + "Henkein uhalla ma sinut + Isäinmaalle synnytin, + Sitäkö nyt säästääkseni + Pettäjäks sua tekisin?" + + Vaiti seisoo Ferencz Renyi + Huulin liikkumattomin; + Vaiti oli suu, ja vaiti, + Vaiti oli sydänkin. + + Kenraal Haynau verihurtta + Antoi käskyn ampua, + Sitten kääntyi vangin puoleen + Jatkoi julmaa puhetta: + + "Vai ei ikälopust' ollut + Jätettävää elämään? + Vielä tässä toisen ikä + Lyhyempi päätetään. + + "Jos et virka viipymättä, + Mitä tietää haluan, + Tähän sinun sisaresi + Äidin viereen ammutan." + + Toivat tytön sotamiehet + Vielä keskenkasvuisen, + Kepeästi asteli hän + Oman veljens etehen. + + "Silloin itkin, kun en päässyt + Kanssas sodan leikkihin, + Nyi en itke, maani eestä + Kuolla osaan minäkin." + + Vaiti seisoo Ferencz Renyi, + Huuliaan ei liikuta. + Kenraal Haynau verihurtta + Antoi käskyn ampua. + + "Vai ei sulle äiti, sisar + Yhtä verta olleetkaan? + Vielä tässä liiemmälti + Sydäntäsi osataan. + + "Virka jo! jos et ja virka, + Mitä tietää haluan, + Tähän sinun jalkais juureen + Oman vaimos ammutan." + + Toivat vaimon sotamiehet, + Vaimon vastavihityn, + Jolta sota tempas sulhon + Kesken ensi syleilyn. + + "Puhu, Ferencz!" polvillaan hän + Ryömi lemmittynsä luo, + "Nuori olen, elo mulle, + Elon ilo mulle suo! + + "Unhu, Ferencz! henkes oma + Mulle kallis pelasta, + Vapahina eläkäämme + Täältä poissa kaukana! + + "Puhu, Ferencz, puhu, puhu! + Muista rakkauttani, + Muista, että minä olen + Sinun oma vaimosi." + + Ja hän tarttui kiinni käsiin, + Painoi niihin huulensa, + Sanain asemesta seuras + Suudelmata suudelma. + + Vaiti seisoo Ferencz Renyi + Huulin liikkumattomin; + Vaikka tuska miehen rintaa + Kohotteli aaltoihin. + + Vihdoin puhkes tumma puna + Häpeävän katseehen, + Naisen nuoren työnti luotaan, + Kääntyi seljin hänehen. + + Kenraal Haynau verihurtta + Antoi käskyn ampua. + "Sinut kiroon!" viime sanat + Pääsi naisen huulilta. + + "Sinut kiroon, joka minut, + Oman vaimos" -- enempää + Ei hän saanut sanotuksi. + Ferencz Renyi säpsähtää. + + Vaiti seisoo mielipuoli + Huulin liikkumattomin, + Vaiti ovat sotamiehet, + Vaiti kenraal Haynaukin. + + Wäinö. + + + + + Munkazcy. + + + Hän istui istuimella, + Oli taitehen kuningas. + Ken sai hymyn, lauseen hältä, + Oli ainiaks onnekas. + + Hän istui ja vastaan otti + Jumaloivien suosion -- + Ja maailman ääret kaikui; + Munkazcy on verraton! + + Ja vihdoin päätti hän tehdä, + Mi tehty on kerta vaan: + Hän päätti Kristuksen luoda + Ristillehen uudestaan. + + Ja ristinpuussa jo rippui + Rakas Herramme tuskissaan, + Kyljestään verta jo tippui; + Vaan vait Hän ol' yhä vaan. + + Ja pääkin jo kallistuupi + Ja kuolo jo lähenee -- + Vaan Kristus se ristin päällä + Yhä vieläkin vaikenee. + + Munkazcy se silloin sieppaa + Taas pensselin pivohon -- + "Mun Herrani täytyy myöskin + Sanoman: Se täytetty on!" + + Ja huulet jo liikkuu, liikkuu -- + "Nyt huuda jos milloinkaan!" + Munkazcy niin kiljahtaapi; + Ja vaipuvi lattiaan. + + Ja päivät ja yöt Munkazcy + Nyt valvoo ja vuottelee -- + Munkazcyn Kristus se ain vaan + Ja ijäti vaikenee. -- + + J. Mustakallio. + + + + + Koskenlaskijan morsiamet. + + + "El'. armas Annani, vaalene, + Jos Pyörtäjäkoski pauhaa; + Sen voimaa en tosin vallitse, + Ei löydä se koskaan rauhaa, + Mut kellä sen kalliot tiedoss' on, + Niin sille se nöyr' on ja voimaton." + + Näin virkkoi Vilhelmi Annalleen + Ja itsekin purteen astuu, + Ja päästi purtensa valloilleen, + Sen koskessa laidat kastuu, + Ja Pyörtäjän luontoa katsomaan + Nyt Vilhelmi vie tätä morsiantaan. + + "Voi kuinka kirkas on illan kuu, + Ja välkkyvä virran kalvo! + Ei linnut liiku, ei oks' ei puu, + Ei muut kuni tähdet valvo; + Voi, kuinka nyt kuolema kaunis ois, + Kuin kultansa kanssa nyt kuolla vois!" + + Näin Anna äänteli hiljalleen, + Sen silmähän kyynel entää + Mut koski kiihtyvi eellehen, + Sen voimassa venhe lentää; + Vaan Vilho on oppinut laskemaan, + Tää kulku se on hänen riemujaan. + + Jo laski poikana purrellaan + Hän Lyyjoen kaikki kosket, + Useinpa Pyörtäjä kuohuillaan + Se kasteli hältä posket; + Ei paatoa löytynyt yhtäkään, + Jot' ei olis tottunut välttämään. + + Mut kosken kuumassa kuohussa, + Juur' jossa sen juoksu suorin, + On, päällä vaahtinen vaippansa, + Yks' Ahtolan neito nuorin; + Se Vellamon karjoja paimentaa, + Ja koskien kuohua katsastaa. + + Sydän on Vellamon neidollai + Sen vaahtisen vaipan alla, + Ja lemmen liekki se aallossai + Voi syttyä niinkuin maalla: + Ja Vilhoa neitonen Vellamon + Se katsellut kauan ja liioin on. + + Ja tuostapa neitosen rintahan + On syttynyt outo mieli, + Povensa kuulevi huokaavan, + Mut kertoa voi ei kieli; + Hän kuohujen keskehen istuksen, + Siin' ainakin Vilhoa vuotellen. + + Niin Vilhon venhe nyt kiiruhtaa + Kuin Pohjolan vankin myrsky, + Se kons' on aaltojen harjalla, + Kons' yltäki käypi hyrsky; + Mut itse perässä hän pelvott' on, + Vaan Annasen poski on ruusuton. + + Ilolla Vellamon neitonen + Sen vastahan uida täyttää: + "Se Vilho tuo on! Mut toinen ken, + Jok' immeltä silmään' näyttää? + -- Voi, voi mua, Vellamon neitonen, + Sill' ompi jo kultana ihminen!" + + Jo päättää Vellamon neitonen + Nyt toivonsa turhan kostaa, + Ja kosken pohjasta paatosen + Hän äkkiä pintaan nostaa, + Johon vene Vilhelmin loukahtaa, + Ja hän kera kultansa kuolon saa. + + Vaan suussa Pyörtäjän vieläkin + On _Vellamonneidonpaasi_, + Se paasi, jolla hän Vilhelmin + Veneen sekä onnen kaasi; + Mut neitosen itsensä kerrotaan + Meressä murehtivan rakkauttaan. + + Oksanen. + + + + + Kuusen alla. + + + "Armas Anna, huolet heitä! + Kaukomaille lähden pois. + Köyhyys erottaapi meitä; + Mut jos sulhos kultaa tois, + Rikkaus kaikk' esteet poistais, + Onnen tähti meille loistais." + + Niin hän lausui. Toivo hohtaa + Silmäst' Antin, totinen, + Sama toivo häntä kohtaa + Katsehesta neitosen. + Anna uskollisin mielin + Hälle vastaa, hellin kielin: + + "Katso kuusta vieressämme, + Ainiaan se vihannoi; + Kuvatkoon se lempeämme, + Jot' ei talvi murtaa voi! + Aina olkoon, niinkuin kuusi, + Lempemmekin tuore, uusi!" + + Antti läksi. Vuodet vaipui + Ajan virtaan nopeaan, + Verkalleen vaan onni taipui + Hälle suomaan lahjojaan. + Vihdoin kultaa saatuansa + Palajaa hän kotiansa. + + Taas hän seisoo kukkulalla, + Jossa kuusi kohoaa; + Armaan koti rinteen alla + Koivuin takaa pilkoitta. + Kaipausta suloisinta + Täynnänsä on Antin rinta. + + Mutta kuusen pimennossa + Leikki lapsi pienoinen. + Antti lapsen katsannossa + Huomaa sävyt Annasen, + Tuntee kuni leimauksen + Kummallisen aavistuksen. + + Heti astui lapsen luoksi, + Tervehti sen hoitajaa; + Ujostelematta juoksi + Poika vastaan tulijaa. + "Mikä nimes?" -- "Antti." -- "Nainen, + Kenen laps' on pienokainen?" + + Hoitajalta lapsukaisen + Antti vastauksen sai; + "Se on poika Peltolaisen, + Joka Annan tuolta nai." -- + "Annan! Koivulamko Annan + Vaiko toisen, Metsärannan?" + + "Koivulan. -- Hän kauan vuotti + Ensimäistä sulhoaan, + Uskollisna aina luotti + Antin rakkauteen vaan, + Kunnes viimein kertoi maine, + Että Antin kätki laine. + + "Riutuneena kuni kukka, + Jonka myrsky kuihduttaa, + Surkastui nyt Anna rukka, + Kantain tuskaa kauheaa. + Kaiken lohdutuksen hylkää, + Itkien vaan kuollutt' ylkää. + + "Aika kumminkin tuo hoivan; + Annan murhe lieventyi, + Rakkaudessa miehen oivan + Onni jälleen lähestyi; + Mutta ensi lempi yhä + Annalla on muisto pyhä." -- + + "Anna jälleen onnellisna! + Muisto uuden tuskan tois," + Antti mietti murheellisna + Itseksensä, kääntyi pois; + Kuusest' oksan taittoi vielä, + Konsanaan ei nähty siellä. + + B. F. Godenhjelm. + + + + + Lauluun pyyntö. + + + "Mä pyydän, huomenna olkaa + Niin hyvät, mun veikkosein, + Ja lauluun kanssani tulkaa + Taas vienoisin sävelein." -- + + "Vai taasen lauluhun soisit + Sä heräävän impyes; + Tuon vähemmästäkin voisit + Jo uskoa omakses! + + "Ei mont' ole iltaa vielä + Kun hänelle laulettiin, + Ja muistathan miten siellä + Tul' ilmestyi kyntteliin: + + "Se olihan toivon tähti, + Min sullen sytytti hän. + Jo nytkö se sammua ehti? + Voi houkko muu ystävän'!" -- + + "Oi heretkää, mua kuulkaa, + Pois leikki nyt veikkosein, + Jo lauluun kanssani tulkaa + Taas vienoisin sävelein. + + "Niist' ei mun armaani herää, + Ei siit' ole huolta, ei! + Niin nukkuvi hän täll' erää" -- + "Mitä, hänet Tuoniko vei?" + + "Ei toivon tähtönen paista + Nyt enään ikkunastans, + Mut tuolta taivahan laesta + Se täst'edes vilkkuvi vaan! + + "En enään ikkunans' alle + Mä vie teitä laulamaan, + Vaan tuonne hautausmaalle -- + Siell' lepoon hän lasketaan." + + J. P. Hannikainen. + + + + + Valvojaiset. + + + Siell' laajan pöydän ympärillä + Nuor' istuu parvi paimenten. + Ja korven saalis, karhun jalka, + On olvikannun viereinen. + + Vaan alla orren honkapuisen + Ei riemunkannel kaiukaan, + Ja reunall' ei nyt herkkupöydän + Juo nuoret riemumaljojaan. + + Ei viulu-Aapran virret vieri + Nyt lailla hyppysoitelman, + Ja laulu nuorten metsämiesten + On sävel surun haikean: + + On parvest' uljain miehentoivo, + On ylkä sorja sortunut. + Hän, jonka luoti karhun löysi, + On kylmäks aivan kalvennut. + + Siin' äiti istuu kyynelsilmin + Pään luona poikavainajan, + Ja isä, vailla lohdutusta, + Myös sortuvans' sois hautahan. + + "Miks omiaan ei syksy riistä, + Vaan kevätvesat katkaisee? + Tääll' elänyt ken kyllin ompi, + Hän hautahan jo joutanee." + + Näin kaikuu virret kaipausta + Ja viulun kielet surua. + Niin ilmestyypi valko-impi + Sisällen yöstä mustasta. + + Hän kirkastui -- vaan haamun lailla + Kasvonsa kohta vaaleni: + Kuin kuolon enkel', armahansa + Hän vuotehen luo lankesi. + + Nyt kynttilätkin kirkkahammin + Valaisi kuolinvuotehen + Ja sävelvirrat suruisammin + Soluivat kautta sydänten. + + Yön kaiken voimakkaasti kaikui + Näin murhevirret ahkeraan, + Vaan ylkänsä luo impi vaipui -- + Ja siit' ei noussut milloinkaan. + + Syysluonto armotonko voitti + Näin ihmis-elon kevähän? + Kun kukka puhkes, päivä koitti -- + Jo hallayö vei hedelmän. + + Vaan varro! Herran päivän tullen + Saat kuulla kelloin kaikuvan, + Saat kuulla täältä kutsutullen + Ikuisen kevään koittavan. + + J. H. Erkko. + + + + + Pesijä. + + + On suvipäivän helle, + Ei tuulen henki käy, + Värettä vienoisint' ei + Kalvolla lahden näy. + Tuo siintäväinen taivas, + Heijastaa siinä vaan + Ja rannan äyräät, kunnaat + Kuvastaa kupeitaan. + + Rannalla lahden tyynen + On nainen yksinään, + Hän sotkee, huljuttelee + Ja huuhtoo pyykkiään. + Ja lip-lap uutterasti + Käy läiky tappuimen + Ja lip-lap vastaa kaukaa + Myös kaiku kiireillen. + + Ja tapuin vinhaan läikyy, + Mut naisen silmä tuo + Se veden tyyneen kalvoon + Vaan katseitansa luo. + Mik' kumma silmät yhä + Näin puolehensa saa? -- + Tuo kaukainenko kunnas, + Mi siinä heijastaa? + + Niin, kaukainen tuo kunnas + Ja laakso kaukainen, + Mi kauempana vielä + Nyt kätkyy taakse sen. + Ja mieleen hälle muistuu + Aik' armas kevähän + Ja muistot menneen ai'an + Ja niiden kanssa -- hän. + + Niin -- helteisenä paistoi + Näin päivä silloinkin + Ja kirkas, tyynen tyyni + Ol' lahden kuvastin. + Sen pintaa pitkin souti + Kaks sorsaa kaislistoon -- + Ne pesäsensä laati + Rannalle juurikkoon. + + Näin entisaikain muistot + Nyt mieleen heräjää + Ja kyynelpari naisen + Silmissä kimmeltää, + Rinnasta hältä nousee + Hiljainen huokaus -- + Sen ilmi tuoko kaipuu, + Vai unheen katkeruus? + + Jo tapuin vinhemmästi + Taas läikyy entistään + Ja polttavammin päivä + Valavi hellettään. + Mut tuuli herää vieno, + Se lahden röyheltää -- + Jo katoo kuva kunnaan, + Sen muistot häviää. + + U. von Schrowe. + + + + + Morsian. + + + Hän kangasta helskytellen + Nyt kutovi uutteraan + Ja kultainen kihlasormus + Hänen kiiltävi sormessaan, + Ja niidet ne nousee, laskee + Ja sukkula suihkailee, + Jalat tanssivat polkusilla + Ja loimet ne lyhenee. + + Vaan kalpeus poskipäillä + On kuroissa morsion, + Ja silmässä luonti, tuike + Niin outo ja kumma on. + Mut sukkula kiirein lentää + Ja neitonen myhäjää, + Ja kutrien kultalaineet + Ne harteilla läikkyää. + + "Jo herkeä lapsi parka! + Mi kankaalla kiire on? + Jo toisehen kuuloitettiin + Sun kultasi uskoton." + Vaan sanoja näitä äidin + Ei kuulevan neito näy, + Sen sormissa vinhemmästi + Vaan sukkula suihkain käy. + + Näin kutonut viikon, kaksi + Ja kolmekin kohta on. + "Jo herkeä tyttö raukka, + Käy lapseni lepohon. + Sun uskoton kulta petti, + Jo huomenna häät on sen + Ja alttarin luona pappi + Hänet vihkivi toisehen." + + Jo lankevi illan varjot + Ja himmeä ehtii yö. + Kaikk' käyvät jo leposalle, + Vaan neitoa estää työ. + Hän loppuhun kankaan saapi, + Sen puista jo irroittaa; + Läp' yön puvun neuloo siitä. + Sen aamuhun valmiiks saa. + + On aamu ja käy hääsaatto + Nyt kirkkohon verkalleen + Ja vieressä sulhon uljaan + Käy morsian kruunuineen. + Ja uhkea Herran huone + Luo tuntehet hartahat; + He saattoa johdatellen + Luo alttarin astuvat. + + Vaan alttarin luona nainen + On kalvea, verho sen + On palttinakaapu, sormus + Sen sormessa kultainen. + Ja keltaiset kutrit liehuin + Luo sulhasen rientää hän: + "Et uskoton ollut sentään, + Oi armahin ystävän'! + + "Nää morsiusvaatteet vasta + Tän' aamuna valmiiks sain -- + Sun pettävän äiti luuli -- + Mä luotin ja toivoin vain, + Sun valasi kalliit muistin -- + Voi kuinka sä rikkosit ne! -- + Ja tänne mä riensin -- Kulta, + Nyt käymmehän vihille!" + + Näin lausuen autuaasti + Mielipuoli nyt myhäjää, + Käs'vartehen sulhon tarttuu, + Luo alttarin lähentää. + Taas morsiussaatto kohta + Käy kirkosta palaten -- + Kaks keskessä mielipuolta + Ja morsian murheinen. + + U. von Schrowe. + + + + + Leena. + + + Ja Leena istuvi kankaallaan + Ja morsiusseppel on kulmillaan. + + Lyö pirtaa, niisiä helskyttää. + Ja oudosti silmä se välkähtää. + + "Oi laps, mikä kiire sull' on työ? + Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö." + + "En, en, mua vartovi armahan', + Ma morsiusvaatetta valmistan." + + "Oi raukka, sun ruumiis raukee pois." + -- "Oi, jospa se vieläki raukeemp' ois." + + "Sun silmäs tuike se tummenee." + -- "No, tummetkoon, se ei haittaa tee." + + "Sun poskeltas puna pois putoaa." + -- "Mun kultani lempivi hopeaa." + + "Oi, turha on toivosi, onneton, + Sun petti hän, hällä jo toinen on." + + "Ei pettää voi minun kaivattun', + Ens' sunnuntaina hän noutaa mun." + + Käy pirta ja niidet ne helskähtää + Ja oudosti silmä se välkähtää. + + * * * + + Pyhä aamu on, tyynt' yli vetten, maan, + Ja huomenkello se kaikuu vaan. + + "Laps', nouse, päivä jo kirkas on, + Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon." + + Mut Leena hän työnsä on päättänyt + Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. + + Hän tyynenä nukkuvi vuoteellaan, + Ja morsiusseppel on kulmillaan. + + Ja hääpuku valkea yllähän, + Ja valkeamp' entistään on hän. + + "Jo kirkonkellot ne yhteen soi. + Oi, lapsi raukka, mik' on sun, oi?" + + Hän kättä sen koskevi kalpeaa, + Mut vastaukseks likistyst' ei saa. + + Hän suutelon painavi huulillen, + Ei tunnu henkeys lämpöinen. + + Hän posken poskelle lähentää, + Mut kylmä ja valju se on kuni jää. + + Ja hetken viipyvi, katsoo vait + "Oi, tuoni, nyt morsion kauniin sait." + + P. Cajander. + + + + + Vaivais-Aapo. + + + Petäjistössä kankahalla + Vaivainen on hökkeli vain, + Ja vieläkin vaivaisempi + Sen hökkelin on asujain. + + Kyll' on rikas ollut hänkin, + Nuor' ollut on aikoinaan, + Rujo nyt on, pettua syöpi, + Tytär ainoa riemunaan. + + Syys-ilt' oli myöhä kerran, + Pesävalkea leimuaa. + "Mikä liike ulkona tuolla? + Ken yöksi nyt tänne saa?" + + Matalast' ovest' astuu mökkiin + Mies röyhkeä liikkeiltään. + Pukimestaan hohtavi kulta + Ja irstaus silmistään. + + "Hyv' ilta!" -- "Herran rauha! + Mikä mökkihin kreivin toi?" -- + "Olet köyhä, ma tuon avun sulle, + Joka puuttehes poistaa voi." + + Ja kultia hän pivon täyden + Nyt pöydälle levittää, + Ja ne valkean hohtehessa + Niin ihmeesti välähtää. + + "Ja sun tyttäres kaunokaisen + Komeaan minä vien hovihin, + Puetan hänet kultiin, silkkiin + Ja kalleihin kivihin." + + Näin lausuvi, kullat hohtaa, + Ja immyt tuo punattaa, + Ja hän rientävi luo, kädellänsä + Sen poskea koskettaa. + + Mut polttava liekki lensi + Ukon silmähän raukeesen, + Ja hän nousi ja leimuvan katseen + Hän viskasi vieraasen. + + "Pois, röyhkeä!" niin hän huusi + Tuen ottaen sauvastaan, + "Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat! + Impi olkohon rauhassaan! + + "Veren kansastas olet juonut, + Hien, työn olet ryöstänyt, + Ja tahdotko kunnian vielä + Vaivaiselta riistää nyt! + + "Se kallis on kullall' ostaa. + Pois, pois tuo lahjas vie! + Häpiäll' en liikkunut vielä, + Ei tarpehen nytkään lie. + + "Jos niin sen tahtovi Luoja, + Voin kuolla ma näljissäin, + Mut lapseni kunnia myydä, + Ei, herra, se ei käy päin." + + Hän istui, kullan pyyhkäs + Tyköään, kuni polttavat' ois; + Mut vieras vait, puhumatta + Rahat otti ja hiipi pois. + + Ja riemastuin tytär juoksi + Isän helmahan herttaiseen, + Ja hiilokseks tuli riutui, + Pois hiipuen hiljalleen. + + P. Cajanber. + + + + + Poku. + + + Poku, kaunis Karjalan orhi, + Isän' armaan ylpeys aikoinaan, + Jalo, kirkassilmä ja tyyni, + Oli parhain juoksija Suomenmaan. + + Rodun oivimman valikointa, + Hyvä, hellä kasvatus aikainen, + Hyvä ruokko, Karjalan kaura + Sekä työ ol' saanehet aikaan sen. + + Ja se korvas hoitajan huolet. + Hepo säysy, ketteräsääri tuo, + Ja se kaiken korvasi ruokon, + Stepa rengin vaivan ja kaurat nuo. + + Kun ol' ukko konttorityössään + Kamarissaan istunut kyllikseen, + Tai huolet mieltä kun painoi, + Pokun tuotti hän sekä kilpareen. + + Ja hän valjait' tutkivi ensin, + Jopa kouraans' ottavi ohjat hän + Sekä korjaan istuvi viimein; + Poku poika lähtevi lönkkimään. + + Ja kun lahden pääsivät jäälle, + Poku tehtävänsä jo tarkoin ties: + Lumitierat lensi, ja poijaks + Oli käynyt harmajapäinen mies. + + Punan nostaa poskihin tuuli, + Veret vanhat nuorena kiehuvat, + Lumitierain lailla jo tuuleen + Murehetkin lentävät mustimmat. + + Pekunoineen tuolta ja täältä + Moni yhtyy naapuri kilpaan nyt; + Poku poijallenpa se mieleen: + Likimailleen yhtä ei päästänyt. + + Poku kilpaan kiihteli varsat + Sekä miehet Karjalan kaunihin; + Hevosmiesten nosti se innon, + Hepokunnon myös koko Suomenkin. + + Nevan jäällä näytti se sitten, + Miten eespäin rientävi Suomenmaa, + Sekä Moskovan pajareille, + Miten oivan meilläki kyydin saa. + + * * * + + Käsivars kun herposi herran, + Tutun ään' kun kaikunut enää ei, + Poku hiljalleen, alapäisnä + Rauhaan herransa ruumiin vei. + + Ja se meiltä muutaki silloin + Veti rattaillaan ikipäivikseen: + Elinvoiman äitini hellän + Sekä nuoruus-aikani riemuineen. + + Arvi Jännes. + + + + + Äiti ja lapsi. + + + Mökki matala on kankahalla; + Kenen kurjan asuinmaja tää? + Vaimo köyhä, raukeneva sairas, + Asuu siellä poikasensa kanss'. + + Kinostornit mökin ympär' seisoo, + Rakentavat vinkan pohjaisen, + Taivas kirkkahana kaarteleikse, + Seiniss' paukkuu tammipakkanen. + + Äyriä ei arkuss' äidin löydy, + Huoneen kaarnaleipä kaikki on, + Nälkäisenä tulisijall' istuu + Äänetönnä pieni poikanen. + + Äidin silmä häntä katsellessa + Säälin kyyneleissä viruilee; + Mutta viimein olkivuoteeltansa + Vaisull' äänellä hän haastelee: + + "Oma poikaseni, armahani, + Sydämmeni kultakäpynen, + Täytyypä mun lähettää sua käymään, + Mieron kurjaa tietä astumaan. + + "Tule tänne, puenpa sun päälles, + Talven kylmäss' ett'et palele; + Ota olallesi paimenlaukku, + Siihen pannos antipalaset." + + Vuoteen reunall' äiti huohottaen + Poikaa varustelee matkahan, + Ottaa kerran vielä sylihinsä + Sydämmensä kultakäpysen. + + "Ole oma, uljas poikaseni, + Mieron kenkiä kun polkeilet, + Toivo päivii parempia vielä, + Majassamme onnen päiviä. + + "Meill' on kohta kesä lämmin, kaunis: + Viita soi ja linnut laulelee, + Koska mansikoita poimeilemme + Aholl' aurinkoisen paisteessa. + + "Ole oma, kiltti poikaseni, + Madollenkaan pahaa älä tee, + Siivost' astu kylissä ja teillä, + Muista aina taivaan Jumalaa." + + Niinpä vaimo huohottaen lausuu, + Poikaa kyyneleillä valellen; + Lähtee poika tielle talviselle + Emäntien armoa anomaan. + + Kauan äiti häntä katselevi + Mökin akkunaisen ääreltä, + Kyynelvirta hänen helmaans' vuotaa, + Povi painuu, sydän musertuu. + + Katoo viimein hänen silmistänsä + Metsän korpeen pieni matkamies; + Äiti vuoteellensa kallistuvi, + Taivaan korkeuteen rukoillen. + + Kelmeällä reunall' eteläisen + Päivän lamppu seisoo hymyten, + Himmentyy ja sammuu lounaisessa, + Kuumottavat latvat honkien. + + Jo on tullut, myrsky vuorilt' ärjyy, + Kaikkiall' on pauhu, pimeys; + Pinta maan ja otsa kylmän taivaan + Peittyy lumituiskun kierroksiin. + + Mikä ääni hirveä nyt kaikuu + Kankahalla majan ympäri? + Petoin ulvominen herättääpi + Kurjan vaimon vaisust' unestaan. + + Niinkuin kirouksen kaupungista + Vimmattujen sieluin kirkuna, + Niinpä kaikuu susilauman ääni, + Parku, meteli ja ähellys. + + Tämän kuulee kauhistuen vaimo, + Toki liikkumatta vuoteeltaan; + Hikihelmet kylmät otsalt' kiirii, + Kun hän hiljaisesti rukoilee: + + "Pelasta mua täältä, korkein taivas, + Pelasta myös pieni poikasein! + Täällä aina ahdistua ja tuska, + Siellä rauha iankaikkinen." + + Niin hän hiljaisesti rukoileepi, + Myrkyn riehuessa kankaalla, + Villin petojoukon ulvoessa; + Korkuudessa kuultiin rukous. + + Tähtikirkas puol'-yön taivas kiiltää, + Myrsky raueten jo hengittää; + Äänetön, kuin lähde lehtilaaksoss', + Sinitaivaall' loistaa kelmee kuu. + + Vaaleana olkivuoteellansa + Vaimo kuolon unta uneksuu, + Kädet ristiss' kylmän rinnan päällä; + Rukoukseen on hän nukkunut. + + Vaaleana lumivuoteellansa + Poika talvimetsäss' uneksuu, + Kädet ristiss' vasten kylmää rintaa; + Rukoukseen on hän nukkunut. + + Kinoksella pieni poika istuu, + Lumi kiirehellä kimmeltää; + Kainalossa onpi paimenlaukku, + Kaarnaleivän pala laukussa. + + Tammipakkanenpa seisautti + Sykkimisen vienon sydämmen; + Mut nyt ollos huoletonna, poika, + Kylmän, nälän tuskist' ainiaan. + + Tähtikirkas puol'-yön taivas kiiltää, + Hurja myrsky lepoon käynyt on. + Äänetön, kuin lähde lehtilaaksoss', + Sinitaivaall' loistaa kelmee kuu. + + Kaksi tähtee, armahammat muita, + Säteileepi taivaan kannella. + Miks' niin ihmeellisen ihanasti + Murheen laaksoon katsahtavat he. + + Runotarpa kertoa nyt tietää: + Kunnianpa kirkkaudessa + Onpi äiti poikasensa kanssa; + Alas katsovat he hymyten. + + Mikä autuus tyyness' katsannossa, + Sointo, rauha iankaikkinen! + Menneet päivät kankahalla johtuu + Heidän mieleens' unelmana vaan. + + Aleksis Kivi. + + + + + Silmälasit. + + + Pohjanmaalla kaukaisella + Asui vanha eukkonen + Tilallansa rauhaisella + Kanssa pienen tyttösen. + + Stiina oli tytön nimi, + Viisi kesää nähnyt vaan, + Vielä peukaloaan imi + Eikä surrut tapojaan. + + Töistä mailman ikävintä + Oli Stiinall' aapinen; + Lukuhetket ankarinta + Nuhdetta toi mummosen. + + Lelut, kanat, kukot, muuta + Oli mieless' ainiaan, + Mutta kirjan oppii uutta + Stiina yhä kammoi vaan. + + Kerran mummon vieraisilla + Ollessa vaan hetkisen, + Istuu Stiina kotosella + Mummon "lasit" koettaen. + + Aapiskirja kädessänsä + Lukea hän koettaa; + Kova onni! -- hädässänsä + Stiina "silmät" pudottaa. + + "Rikki! voi, se oli pahaa -- + Mitä mummo sanoopi? -- + Eikä ole mulla rahaa -- + Varmaan hän nyt toruvi." + + Pieni sydän suruissansa + Oli vallan katketa; + Kyyneleitä murheissansa + Silmät vuosi tulvana. + + Mummo tuli, surumielin + Tapaturman havaitsee, + Mutt' ei sentään sanoin, kielin + Käpyänsä toruile. + + Vaan hän otti lempeästi + Syliin oman kultansa, + Itkein puhui suloisesti, + Lohduttaen armasta. + + Vaan ei enään Raamattua + Mummo voinut lukea, + Senpä Stiina huomattua + Tuntee syvää surua. + + Stiina alkoi mietiskellä, + Pientä päätään vaivata, + Eikö hän vois huojennella + Rakkaan mummon huolia. + + Työhön ryhtyi hartahasti, + Koko syksyn tutkien; + Joulu tuli, sujuvasti + Luki Stiina mummollen. + + Nyt ei mummo "lasiansa" + Enään yhtään tarvinnut, + Hänen lasisilmiksensä + Oli Stiina muuttunut. + + Minna Krohn. + + + + + Vanha mummo. + + + Kasteli kukkaa vanha mummo, + Kukkaa ikkunalla. + "Missä on tyttösi, vanha mummo?" + -- "Kaukana maailmalla." + + "Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, + Vaivainen mummo kulta?" -- + "Tiedä en, -- maailma taisi niellä, + Taikka jo peittaa multa. + + "Kastelen kukkaa, armastani, + Muistelen tyttölasta, + Tuskinpa jälleen puhdastani + Löytänen maailmasta." + + J. H. Erkko. + + + + + Kehrääjä-äiti. + + + Ja äiti istuvi, kehräjää, + Ja kyynel silmähän vierähtää. + + "Pois aurinkoiseni läksi, pois, + Oi, jos pian taas hänet nähdä vois! + + "Ihanainen hän oli, kaunoinen, + Oli puhtoinen kuni pulmonen. + + "Samanlaisena jos hänet nähdä sais, + Oi, aurinkoiseni jos palajais!" + + Ja rukki se hyrräten, pyörien käy, + Mut armasta poikaa vaan ei näy. + + Ja äiti istuvi, kehräjää, + Ja kyynel silmähän vierähtää. + + "Iloitse, äiti, kun poikasi + Jo mainehen siivillä kiitävi." + + "Ylistetty luoja!" ja viuhuen + Nyt rukki se hyrrävi pyörien. + + -- "Hän luokses saa, kotimatkall' on, + Mut niinkuin syksyn puu alaston." + + -- "Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!" + Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan. + + -- "Oi äiti parka ja vaivoinen + Sun kuollut on poikasi kaunoinen". + + -- "Ylistetty luoja, kun puhdas nasaa + Hän äidin helmahan taas nukahtaa." + + Eik' enää rukki se hyrräten käy, + Eik' enää kyynel vierivän näy. + + P. Cajander. + + + + +Asiallisia selityksiä. + + +Pispa Henrikin Suomen apostolin, murhasi suomalainen talonpoika _Lalli_ +Köyliönjärven jäällä Tammik. 19 p, 1158. + +Annikki ja Kesti. Keskiajalla, jolloin Suomen kauppa paraasta päästä +oli Hansalaisten käsissä, pitivät saksalaiset kauppiaat täällä +asiamiehiä, jotka syksyllä tulivat tänne kauppahuoneen asioita +ajamaan, vaan keväällä palasivat kotimaahansa. + +Klaus Kurki, Laukon herra, oli Ylisen Satakunnan tuomari. Hänen +julma tekonsa lienee tapahtunut vuosien 1470 ja 1480 vaiheilla. + +Kaupin linna. Kansantarinan mukaan tapahtunut Marttilassa +Varsinais-Suomessa. + +Birger Jarlin linna perustettiin 1249. + +Ilkka. Jaakko Pentinpoika Ilkkalainen, kotoisin Ilmajoelta, oli +talonpoikaiskapinan päällikkö Nuijasodassa. Klaus Fleming'in vouti +Abraham Melkiorinpoika mestautti hänet Ilmajoen kirkolla 1597. + +Hannu Krankka, kotoisin Limingasta, oli niinikään talonpoikaispäällikkö +Nuijasodassa. Sai Tarharannan kahakassa mainitun Abraham Melkiorinpojan +vangiksi. + +Jaakkima Verends. Sotaherra, jolla oli virkoja ja läänityksiä +Suomen ja Liivin maalla. Kohteli talonpoikiaan Suomessa aivankuin +maaorjiaan Liivinmaalla. Kuoli Riiassa 1623. + +Hakkapeliitta oli suomalaisen soturin nimitys 30-vuotisesssa sodassa. +Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin tappelussa lähellä Leipzigiä +Saksanmaalla 6. p. Marrask. 1632. Runoelma on sepitetty saksalaisen +aiheen mukaan. + +Taneli Luukkonen oli etevin sissipäälliköistä Ison-Vihan aikana. V. +1713 kerrotaan hänen tehneen Viipurin ja Pietarin välillä hyökkäyksen +muutamaan aateliskartanoon, missä Pietari Suuri par'aikaa söi +päivällistä. + +Gezelius nuorempi, Turun piispa 1690-1718. Nuorukainen Taneli +Juslenius, joka tässä mainitaan, oli sittemmin professorina ja piispana +innokkaimpia Suomen kielen, kansanrunouden ja historian tutkijoita. + +Eräs nälkätalven kuvia 1867 vuoden lopulta. + +Scipio Africanus nuorempi oli Roomalainen sotapäällikkö, joka valloitti +Kartaagin kaupungin vimmatun vastustuksen jälkeen 146 e. Kr. Curtio +syöksyi auvenneesen maanhalkeamaan pelastaakseen isäinmaansa. Murcio +Scaevola yritti surmata etruskilaisten kuninkaan Porsennan; kun häntä +uhkauksilla koetettiin saada tunnustuksiin, pisti hän oikean kätensä +leimuavaan uhrituleen, osottaaksensa, miten vähän hän kuolemaa ja +kidutuksia pelkäsi. + +Ferencz Renyi oli unkarilainen kyläkoulun opettaja, joka otti osaa +1848-vunden vapautussotaan ja eli mielipuolena vielä 30 vuotta tässä +kerrotun tapauksen jälkeen. + +Munkazcy on maailman kuulu unkarilainen taidemaalari. + + + + +Muutamia sanain selityksiä. + + +S. 1. Kaalimaa = Gaelin maa, Wales Englannissa. + +S. 2. Evätä = kieltää, varoittaa; piltti ja vantti (Ruots. pilt ja +fant) = poika; maatajouhi -- jonka häntä maahan ylettyy; suvikunta = +suven vanha. + +S. 3. Lastat = liisteet; harmi = harmaa hevonen; kynnäppäinen = tehty +kyynäppää- l. jalavapuusta; virma = lauma; purtu = hevosen syöttäminen. + +S. 4. Pannahinen = kirottu. + +S. 6. Laapuri = keihäs; lyly = vasen suksi; vuolake = ohut leipäpala; +kalhu = oikeanpuolinen lyhyempi suksi; kaljama = paljas jää, iljanko. + +S. 8. Nousiaiset = luult. joku uhri, joka onnellisesti päätetyn matkan +jälkeen heitettiin maahan. + +S. 9. Kiltti = ylpeä; hytyrä = hattu; himahella = sitä ääntä osottava, +jolla hieno lanka l. kieli menee poikki. + +S. 10. Reista = houkutus; valski = petteliäs; korko = kukkula. + +S. 11. Puolapuu = telalaitos, jolle laiva vedetään maalle; veskoroida = +tehdä t. puhua turhaa. + +S. 12. Sukkuinen = luult. sulkkuinen s.o. silkkinen; vietinki = +joutilas iltahetki. + +S. 14. Keito = paha. + +S. 17. Kaiehtia = kaiteella valmistaa, kutoa; näätämiesi = näätämies, +lanko. + +S. 19. Valjutella = jäähdyttää. + +S. 20, Västärä = puu-ikkuna. + +S. 21. Liikkiö = kinkku; karpio = 10 kappaa. + +S. 23. Kemppi = erinomainen. + +S. 26. Valju = onneton. + +S. 27. Kultata = kaltata s.o. kuumalla vedellä polttaa, niin +että korvat lähtee. + +S. 28. Elki = paha tapa. + +S. 29. Ymmärkki (ruots. himmelrike) = taivaan valtakunta. + +S. 31. Kontu = luult. suuret Konnun kylät liki Kaarostan eli +Oranienbaumin kaupunkia Inkerissä; vaarus = itseensä luottava; vointua += vaipua; nartsia = käydä narisuttaa. + +S. 32. Kaivata = saattaa. + +S. 33. Kutvatukka = kiharatukka; junia = liittyä yhteen. + +S. 34. Ummiskenkä = nahkakenkä. + +S. 35. Pasmakka = kenkä. + +S. 99. Vinkka = vinha. + +S, 100. Vaisu = tuskainen. + +S. 102. Ähellys = äherrys, ähkyminen; kiiriä = pyöriä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kertovaisia runoelmia, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOVAISIA RUNOELMIA *** + +***** This file should be named 36070-8.txt or 36070-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/6/0/7/36070/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |