initial commit of ebook 36863HEADmain

5 files changed, 3382 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/36863-8.txt b/36863-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f1786d9
--- /dev/null
+++ b/36863-8.txt
@@ -0,0 +1,3366 @@
+Project Gutenberg's Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita, by George Sand
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita
+
+Author: George Sand
+
+Release Date: July 26, 2011 [EBook #36863]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RANSKALAISIA KANSANSATUJA JA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+RANSKALAISIA KANSANSATUJA JA TARINOITA
+
+Kirj.
+
+George Sand
+
+
+Suomennos alkukielestä.
+
+
+Nikolainkaupungissa,
+Waasan Painoyhtiön kustantama ja kirjapaino,
+1885.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Aarne-valkeat
+Metsän hävittäjä
+Neitoset
+Loihto- eli ukon-kivet
+Pesu-ämmät eli yölliset pesijät
+Iso-eläin
+Kivi-miehet
+Ep-Nell'in tonttu
+Suden-johtaja
+Le lupeaux
+Kala-lammikon munkki
+Lupinit
+Juokseva haltiatar
+Vanhojen aikojen muistoja
+
+
+
+
+AARNE-VALKEAT.
+
+
+    Ne ovat turmiollisia, itsepäisiä henkiä. Niin pian kuin huomaavat
+    matkustajan, ympäröitsevät ne hänen, kiusaavat ja härsyttävät
+    häntä. Sitte ne pakenevat ja vetäytyvät erämetsiin; ja niin hänen
+    kokonaan eksytettyään, katoavat.
+
+                                            Maurice Sand.
+
+Virvatulet eli liekkiöt, joiksi aarne-valkeat myöskin kutsutaan, ovat
+sinertäviä ilman-ilmiöitä, joita jokainen on joskus yöllä nähnyt
+liehuvan liikkumattomien lätäköiden tyynellä pinnalla. Sanotaan näiden
+ilman-merkkien olevan itsessänsä liikkumattomia, mutta vähinkin
+tuulenpuuska saattaa ne leimuamaan, ja silloin näyttävät ne muuttavan
+paikkaa, mikä joko huvittaa tahi peljättää näkijän mielikuvitusta sen
+mukaan, kuin hän on taipuvainen synkkämielisyyteen tahi iloiseen
+runollisuuteen.
+
+Rahvas eli yhteinen kansa luulee niitä kiirastulessa [Kiirastuli on se
+välitila, johon katoolisen uskon mukaan luullaan kuolleitten sielujen
+ensiksi joutuvan ja josta jälkeen jääneiden rukouksien ja sielumessujen
+uskotaan voivan heitä vielä pelastaa.] oleviksi sieluiksi, jotka anovat
+ihmisten esirukouksia, taikka pahoiksi hengiksi, jotka kavalasti
+houkuttelevat heitä hurjasti juoksemaan tuhansiin mutkiin ja viimein
+vievät heidät jonkun lammikon tahi virran pohjaan. Samoin kuin peikot,
+niin nämäkin kuuluvat nauravan sitä heleämmästi, jota varmemmin ne
+näkevät saavansa saaliinsa auttamattomaan perikatoon.
+
+Mielipiteet ovat sangen erilaiset näiden liekkiöiden parempien tahi
+pahempien aikeiden ja luonteiden suhteen. Niitä on semmoisiakin
+olemassa, jotka vaan siihen tyytyvät, että saattavat ihmiset eksyksiin
+ja jotka tarkoituksensa perille päästäkseen, mielihyvällä pukeutuvat
+eri haahmoihin.
+
+Oli kerta lammaspaimen -- niin kerrotaan -- joka oli niin osannut
+saavuttaa niiden suosion, että ne sekä menivät että tulivat hänen
+käskystänsä. Näiden suojeluksessa menestyi hänelle kaikki hyvin. Hänen
+lammaslaumansa viihtyi ja mitä häneen itseen tuli, ei hän koskaan
+sairastanut, vaan nukkui levollisesti ja söi halukkaasti niin suvella
+kuin talvellakin. Mutta yht'äkkiä rupesi hän laihtumaan, kävi kalpeaksi
+ja surumieliseksi. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän, kertoi hän
+seuraavan:
+
+Muuanna yönä hänen maata pantuansa lammastarhan vieressä olevaan
+majaansa, herätti hänet kirkas valo ja hänen asuntonsa katolta kuuluva
+kova kolkutus.
+
+-- Mikä nyt on hätänä? kysyi hän, varsin oudoksuen, ett'eivät koirat
+olleet häntä varoittaneet.
+
+Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt nousta, sillä hän tuntui uupuneelta ja
+oli ikäänkuin tukehtumaisillaan, näki hän edessänsä naisen, joka oli
+niin pieni, niin pieni, ja niin hoikka ja niin vanha, jotta hän
+hämmästyi, sillä ei yksikään elävä nainen voinut olla sellainen. Tällä
+ei ollut muuta vaatetusta kuin pitkät, valkoiset hiuksensa, jotka
+kokonaan peittivät haamun, niin ett'ei muuta näkynyt kuin pienet,
+ryppyiset kasvonsa ja vähäiset kuihtuneet jalkansa.
+
+-- No, poikueni, virkkoi se, tule nyt minun kanssani, hetki on tullut.
+
+-- Mikä hetki? kysyi paimen vallan ällistyneenä.
+
+-- Naimisemme hetki, vastasi nainen; olethan luvannut ottaa minut
+vaimoksesi.
+
+-- Oho, sitä en luulisi, kosk'en edes teitä tunnekaan enkä milloinkaan
+ennen ole teitä nähnyt.
+
+-- Sinä valehtelet, paimen kulta! Sinä olet nähnyt minua minun
+loistavassa muodossani. Etkö tunne suo-liekkiöiden haltiaa? Ja etkö ole
+vannonut suorittaa ensimäistä pyyntöäni, palkaksi siitä suuresta
+avusta, jonka olet minulta saanut?
+
+-- Sepä tosi, mummu kulta; minä en ole se mies, joka lupaustani
+rikkoisin; mutta tuon valan minä tein sillä ehdolla, ett'ei se sotisi
+kristin-uskoani ja sieluni parasta vastaan.
+
+-- No! kaikkea tässä pitää kuulla! Enhän minä tule niinkuin yölutka
+sinua viettelemään. Tulenhan minä säädyllisesti puetettuna kauniisin,
+hopeaisiin hiuksiini ja koristettuna kuin morsian. Vihille minä vien
+sinut yölliseen kirkkoon eikä mikään ole elävän ihmisen sielulle niin
+terveellistä kuin avio minun kaltaiseni kauniin hengen kanssa. No,
+tuletkos? Ei minulla ole aikaa tässä turhaan haastella.
+
+Ja hän aikoi viedä paimenta muassansa pois. Mutta vallan hämmästyneenä,
+väistyi tämä, sanoen:
+
+-- Eikä, hyvä rouva! se olisi liian suuri kunnia minun kaltaiselleni
+miesparalle, ja sitä paitse minä olen vannonut pyhälle Andre'lle,
+joka on minun suojelus-pyhimykseni, pysyä poikamiehenä koko elinaikani.
+
+Pyhimyksen nimi ynnä paimenen kieltävä vastaus saattoi ämmän aivan
+vihan vimmaan. Hän rupesi hyppimään ja torumaan, rajuten kuin
+tuuliaispää. Siinä hiuksetkin joutuivat epäjärjestykseen, jotta hänen
+musta ja karvainen vartalonsa tuli näkyviin. Andre (tämä oli paimenen
+nimi) kauhistui nähdessään, että se oli vuohen ruumis, vaikka pää,
+kädet ja jalat olivat ikivanhan ämmän.
+
+-- Palaja helvettiin, ilkeä velho-akka! kiljasi hän; minä manaan ja
+kiroon sinua nimessä...
+
+Hän aikoi tehdä ristinmerkin, vaan huomasi sen tarpeettomaksi, sillä
+niin pian kuin hän nosti kätensä, oli kummitus kadonnut, eikä siitä
+ollut muuta jälellä kuin pieni sininen liekki, joka liehui lammastarhan
+takana.
+
+-- Hyvä vaan, virkkoi paimen, liehu sinä liekkinä niin paljon kuin
+tahdot, minä en välitä, vaan nauran valollesi ja kujeillesi.
+
+Tämän jälkeen aikoi hän mennä maata, mutta katso! hänen koiransa, jotka
+siihen saakka olivat maanneet ikäänkuin lumottuina, rupesivat haukkuen
+ja irvistellen hyppimään hänen päällensä ikäänkuin häntä tappaakseen,
+niin että hän suutuksissaan otti rautapiikkisen sauvansa, ja pieksi
+sillä niitä niinkuin ne huonon vartioitsemisensa sekä hurjuutensa takia
+ansaitsivatkin.
+
+Väristen ja vinkuen kyyristyivät koirat hänen jalkainsa eteen maata,
+ikäänkuin olisivat katuneet pahaa käytöstänsä, johon tuo paha kummitus
+oli heidät pakoittanut. Saatuansa ne masentumaan ja nöyrtymään, aikoi
+Andre jälleen nukkua, mutta silloin ryntäsivätkin koirat ulos ja
+syöksyivät ikäänkuin raatelevaiset pedot hänen karjalaumaansa. Hänen
+kaksi sataa lammastansa hyppäsi pelästyneinä ja hurmaantuneina yli
+tarhan aidan ja kiiti niittyjen poikki, juosten ikäänkuin hirviksi
+muuttuneina, ja koirat taas raivoissaan kuin sudet ajoivat niitä takaa,
+pureksien niiden jalkoja ja repien löyhyvää villaa, joka valkoisina
+hattaroina hasertui ja tarttui pensaisin.
+
+Tuskissaan ei paimen ehtinyt edes pukea liiviä yllensä eikä kenkiä
+jalkoihinsa, jotka kuumuuden tähden oli riisunut. Hän rupesi juoksemaan
+karjansa perään, kiroten koiriansa, jotka eivät häntä vähääkään
+totelleet, vaan karkasivat täyttä vauhtia, ulvoen kuin jänistä ajavat
+metsäkoirat, ja hämmästyneet lampaat pakenivat niiden edeltä.
+
+Näin samosivat lampaat, koirat sekä paimen ympäri liekkiösuota eikä
+Andre-paran onnistunut saavuttaa karjaansa eikä saada koiriansa
+hillityiksi, jotka hän vihoissansa heti paikalla olisi tappanut, jos
+vaan olisi saanut käsiinsä.
+
+Vihdoin, kun päivä jo alkoi koittaa, huomasi hän ihmekseen, että
+lampaat, joita hän ajoi takaa, olivatki hyvin hoikkia ja pitkiä naisia,
+jotka lentelivät kuin tuuli ja näyttivät yhtä väsymättömältä kuin
+sekin.
+
+Mitä koiriin tulee, niin ne olivat muuttuneet kahdeksi isoksi korpiksi,
+jotka vaakkuen lensivät oksasta oksaan.
+
+Hän ymmärsi nyt olevansa noiduttu ja peräti väsyneenä ja murheellisena
+palasi hän lammastarhaansa, jossa hän ihmekseen huomasi karjansa
+levollisesti nukkuvan ja koirien niitä vartioitsevan; viimemainitut
+juoksivat vielä liehakoiden häntä vastaankin.
+
+Paimen heittäytyi pitkäkseen vuoteellensa ja nukkui paikalla kuin kivi.
+Mutta tulevana aamuna, kun hän auringon nousten luki lampaansa, huomasi
+hän että yksi oli poissa.
+
+Illalla eräs mies, jolla oli puunhakkuuta liekkiö-nevan ympäristöllä,
+aasinsa seljässä toi hänelle hukkuneen lampaan, nuhdellen häntä hänen
+huolimattomasta kaitsemisestansa ja varoittaen häntä vastedes yhtä
+sikeästi nukkumasta, jos mielisi säilyttää hyvää mainettansa ja
+isäntäinsä luottamusta.
+
+Paimen-raukalla oli paljon huolta tämän asian tähden, josta hän ei
+yhtään ymmärtänyt ja joka hänen pahaksi onnekseen seuraavana aamuna
+taas uudistui, ehkä toisella tavalla.
+
+Tällä kertaa oli hän näkevinään vanhan uhkean hopeasarvisen vuohen,
+joka houkutteli lampaita ja jota ne seurasivat ikäänkuin kilit hyppien
+ympäri suurta nevaa. Hän näki koiransa paimeniksi muuttuneina ja
+itsensä pukiksi, jota nuo paimenet pakoittivat juoksemaan.
+
+Samaten kuin edellisenäkin päivänä, hän nytkin auringon noustessa
+seisahtui ja huomasi taas nuo valkoset liekkiöt, jotka jo ennenkin
+olivat häntä vietelleet. Hän palasi kotiinsa ja tapasi kaikki lampaansa
+sekä koiransa levossa paikoillansa. Väsymyksestä nääntymäisillään
+vaipui hän uneen ja nousi myöhäseen, luki lampaansa ja näki, että taas
+oli yksi kadonnut.
+
+Tällä kertaa hän oitis riensi lammelle, jossa yksi lammas juurikään oli
+hukkumaisillaan. Hän veti sen vedestä, mutta se oli liian myöhäistä
+eikä se enään kelvannut muuksi kuin nyljettäväksi.
+
+Tuo ilkeä vastahakoisuus oli jo kestänyt kahdeksan vuorokautta.
+Kahdeksan elävää puuttui laumasta ja paimen -- joko hän sitte
+nukkuessansa todellakin juoksi niinkuin unessa kävijä ainakin tahi
+ainoastaan kuumeen hourauksissa luuli noin rientelevänsä -- tunsi
+itsensä niin hermottomaksi ja kipeäksi, että pelkäsi pian kuolevansa.
+
+Muuan vanha, kaiketi viisas paimen, jolle hän vaivojansa kertoi, sanoi
+hänelle:
+
+-- Ei liene muuta neuvoa, veikkoseni, kuin ettäs nait tuon akan, taikka
+sinä menetät paikkasi. Minä olen kuullut tuosta hopeasarvi-vuohesta
+puhuttavan, kuinka se vaivasi erästä paimenta niin, että hän murheesta
+sairastui ja kuoli. Siitäpä syystä minä en koskaan ole pitänyt
+minkäänlaista yhteyttä noiden liekkiöiden kanssa, vaikka ne ehkä
+olisivat saattaneet minua hyödyttää ja vaikka minä kyllä olen nähnyt
+niiden tanssivan lammastarhani ulkopuolella kauniitten, nuorten naisten
+haamuissa.
+
+-- Ehkäpä taitaisitte neuvoa minulle jotain vaihtokeinoa, jonka avulla
+pääsisin tästä vapaaksi? kysyi Andre vallan alakuloisena.
+
+-- Minä olen kuullut kerrottavan, vastasi vanhus, että se, joka voisi
+saada tuon ilkeän vuohen parran ajetuksi, sen jälkeen voisi mielensä
+mukaan hallita sitä; mutta se kuuluu olevan sangen vaarallinen yritys,
+sillä jos yhden ainoankin karvan jätät ajamatta, niin vuohi saa
+voimansa takasin ja vääntää sinulta niskat poikki.
+
+-- Toden totta, tekisipä minun mieli tuota keinoa koittaa, vastasi
+Andre; sillä minulle on yhdentekevä, jos minä menettäisinkin henkeni,
+koska kuitenkin nytkin riudun riutumistani.
+
+Seuraavana yönä näki taas paimen akan aarnio-valkean muodossa
+lähestyvän hänen majaansa ja hän huusi sille:
+
+-- Tuleppas tänne ihana impi, niin paikalla pidämme häät. Mimmoiset
+nuo häät olivatkaan, sitä ei koskaan ole saatu kuulla; mutta
+sydänyön aikana, kun akka oli vaipunut sikeään uneen, tarttui paimen
+lammas-rautoihinsa ja keritsi niin taitavasti morsiameltansa parran,
+jotta leuka jäi vallan paljaaksi, ja ihmekseen näki hän silloin, että
+se oli valkouen ja hieno kuin nuoren tytön leuka. Silloin hänen
+päähänsä juolahti se ajatus, että hän samoin voisi keritä koko
+vuohi-puolisonsa, niin ehkä se karvansa kanssa menettäisi rumuutensa ja
+ilkeytensä.
+
+Koska se yhä nukkui tahi ainakin oli nukkuvinaan, niin ei mikään tuota
+keritsemistä estänyt. Mutta työnsä päätettyään huomasi hän
+kummastuksekseen, että hän oli kerinnyt pihlajaisen sauvansa ja että
+hän makasi ihan yksin sen vieressä.
+
+Peloissaan mitä tämä uusi tenhous taas merkitsisi, nousi hän vuoteelta
+ja ensimäiseksi työkseen luki lampaansa. Niiden luku oli kaksi sataa,
+ikäänkuin ei yksikään niistä milloinkaan olisi hukkunut.
+
+Hät' hätää poltti hän sitten kaikki vuohen karvat ja kiitti hyvää
+pyhimystänsä, joka ei enään tästä puoleen sallinut liekkiöiden häntä
+kiusata.
+
+
+
+
+METSÄN HÄVITTÄJÄ.
+
+
+    Onneton se nainen, joka puita metsässä kootessaan tiellään tapaa
+    puna-haarniska-miehen. Tämä, vaikka hän hävittää metsän puut, ei
+    kuitenkaan salli ihmisten hyötyä hänen raivoamisestansa.
+
+                                                        Maurice Sand.
+
+Köyhä kansa on joskus erinomaisesti runollinen. Sitä todistaa tämäkin
+tarina, jossa se niin suloisella surumielisyydellä laskee leikkiä
+omasta köyhyydestään:
+
+"Huhtikuussa kultarinta-kerttu ja hippi-kerttunen tapasivat toisensa
+metsässä ja rupesivat toisensa voimista ja aikaan-tuloa kyselemään.
+
+"-- Onhan sitä nyt sentähden hiljakseen meneskelty, sanoi
+kultarinta-kerttu; minä olen viettänyt hyvää talvea.
+
+"-- Samoin minäkin, vastasi hippi-kerttunen; minä olen elänyt
+halkojen-hakkaajan luona ja minulla on ollut yltäkyllin lämmintä!
+Noilla ihmisillä -- tiedätkös, veli kulta -- on valkeita uuneissaan ja
+he polttavat niin suuria halkoja kuin minun sääreni!"
+
+"-- Todellako? kysyi kultarinta-kerttu kummastuen. Ja minä olen syönyt
+vatsani pakolleen maanviljelijän luona. Hänellä oli jyviä aitassaan, ja
+kosolta niitä olikin! kun laattialla seisoin, niin ne ulottuivat
+vatsaani saakka."
+
+Talonpoikaisen kansan kummitus-näöt niinkuin myös sen muinais-sadut
+antavat usein aihetta taikaluuloihin ja kansan taruihin, jotka
+osoittavat, että sillä, vaikka se tavallisesti on selvempää
+havainto-voimaa vailla, on erinomaisen runollinen kyky kuvailemaan
+esineitä eläviksi olennoiksi ja heti käsittää niiden eriskummaisia
+puolia.
+
+Mustiin pilviin laskeutuvan auringon tulenväriset heijastukset ovat
+synnyttäneet luulon valkea- eli puna-haarniska-miehestä. Sen luullaan
+asuvan niitty-lepässä, joka hakattaessa näyttää sisältä voi-punaselta,
+ja juoksevan puusta puuhun kaataen tai sytyttäen niitä palamaan.
+
+Hän se muka on, joka yöllä virittää noita hirmuisia tulipaloja, jotka
+hävittävät kokonaisia metsiä ja joidenka sytyttämisestä ei milloinkaan
+saada selkoa ja useinkin luullaan pahan suopain ihmisten teoksi. --
+Sivumennessä ilmoitettakoon, että meteorein putoaminen on kylläinen
+selitys noihin tulipaloihin ja meidän-aikainen rahvas alkaa jo sitä
+ymmärtää.
+
+Kun mennä vuonna eräs vaimo Berthenoux'issa istui ovensa edustalla
+sukkaa kutoen, näki hän äkkiä niin kirkkaan valon, että se kovin
+häikäisi hänen silmiään, ja kuuli semmoisen jyrinän, että luuli
+joutuvansa kuuroksi. Minuutin kuluessa oli hänen huoneensa jo
+ilmi-tulessa; ja niin oli hätää, että tuskin ennätti sylissään pelastaa
+nukkuvan lapsensa. Hän näki huoneensa palavan semmoisella vauhdilla,
+ett'ei sitä voinut muuksi uskoa kuin noidutuksi.
+
+-- Ei se tavallista tulta ollut, kertoi vaimo; minä näin kyllä jotain
+taivaasta putoavan, vaan se ei ollut tavallista ukkosen-valkeaa, sillä
+taivas oli ihan selkeä eikä raju-ilmasta ollut enteitäkään.
+
+Lukuisa joukko todistajia vakuutti tämän tapauksen todeksi, mutta ei
+kenenkään mieleen johtunut syyttää vaimo-parkaa perkeleelle
+antautumisesta tahi syypääksi Jumalan vihaan. Sata vuotta takaperin
+olisi asia toisin käynyt. Onneton vaimo olisi joutunut kirouksen
+alaiseksi ja jokaisen hyljättäväksi. Kaksi sataa vuotta sitte olisi
+varmaan tuon tapauksen tähden tuomittu elävänä poltettavaksi joko tuvan
+omistaja tahi mikä ohitsekulkeva tahansa, joka kohtauksen hetkenä olisi
+sattunut aivastelemaan.
+
+Tuli-miestä kutsutaan myös _metsän-hävittäjäksi_. Hän ilmaantuu
+useammassa muodossa, ja toimittaa eri vehkeitään sen seudun mukaan,
+missä hän oleilee. Ei hän aina salamoitse eikä sytytä metsiä palamaan
+ja useammin häntä kuullaan kuin nähdään. Sumuisina öinä hän kahta
+kiivaammin iskee puihin ja metsänvartijat, jotka luulevat olevansa
+rohkeain metsän-varkaiden kanssa tekemisissä, rientävät häntä
+tavoittelemaan ja saavat joskus nähdä hänen mahdikkaan kirveensä
+mätkähtävän.
+
+Mutta kas kummaa! Noissa isoissa puissa, joidenka kuultiin vinkuvan
+hänen iskuistansa ja joissa luultiin olevan syviä lovia, niissä ei
+havaittu pienintäkään uurrosta.
+
+_Metsän-hävittäjä_ eli _hakkaaja_ eli _kolkuttaja_ -- kummituksella on
+kaikki nämä nimet -- rupee väliin, kun hän johonkuhun metsään
+mielistyy, sen suojelushengeksi. Varokoon jokainen kajoomasta niihin
+puihin, joihin hän mieltymyksensä merkiksi on kirveellänsä iskenyt.
+
+Tunnettu asia on, että lahonneista puista väliin lähtee kimaltava valo,
+joka on ihan todellinen ja selvästi näkyvä, ja joka on antanut aihetta
+useampiin näkyhairauksiin. Olen kerta matkustaessani nähnyt tämmöistä
+mitä kauniimmasti loistavaa puuta ja talonpoika, joka minua saattoi,
+kertoi minulle seuraavan tarinan:
+
+"Eräs pappi, joka ei mitään peljännyt, kulki usein ehtoosin metsän läpi
+palatessaan naapuripitäjästä, jossa hän tuon tuostakin kävi
+illallisella ja korttia lyömässä muutaman virkaveljensä kanssa.
+
+"Joka kerta näki hän samalla paikkaa hohtavan valon, jota hän ei
+kuitenkaan sen likemmin tarkastanut, vaikka hänen hevosensa joka kerta
+poukahti ja hörhisteli korviansa, ikäänkuin se olisi nähnyt tai kuullut
+jotain eriskummallista.
+
+"Eräänä ehtoona kun valo näytti loistavan kirkkaammin ja hevosensakin
+oli tavallista levottomampi, päätti pappi ottaa selkoa asiasta ja aikoi
+ajaa metsään, josta valo näkyi; vaan hänen täytyi luopua tuumastaan,
+päättäen päivällä käydä katsomassa, olisiko siellä joku huolimattomasti
+peitetty sysihauta, joka voisi sytyttää metsää palamaan.
+
+"Toisena päivänä hän siis aamulla meni asiaa tutkistelemaan, mutta
+neljännes-peninkulman piirissä ei hän löytänyt ainoatakaan sytytettyä
+eikä sammutettuakaan sysihautaa, ei ainoatakaan mökkiä eikä missään
+tulen jälkiä tahi valon aihetta. Hän jätti etsimisensä sikseen asiasta
+enempää ajattelematta.
+
+"Mutta viikkoa myöhemmin sydän-yön aikana samaa tietä kulkiessaan näki
+hän suuren loistavan tulikehän tiellä välkkyvän; hänen hevosensa
+hyppäsi pystyyn eikä millään muotoa mennyt eteenpäin.
+
+"Pappi astui alas hevosen selästä ja taluttaen sitä suitsista meni hän
+uskaliaasti tulikehän keskelle, mutta tuli ei häntä polttanut eikä hän
+edes tuntenut siitä mitään lämpöäkään lähtevän.
+
+"Tuo seikka kummastutti häntä niin suuresti, että hän, kehän keskelle
+saavuttuansa, ei voinut pidättää nauruansa, vaan huusi:
+
+"-- No, onpa tämä, hitto vieköön, ensimäinen kerta eläissäni, jolloin
+kylmää tulta näen!
+
+"Papilla, joka ennen oli palvellut sotasaarnaajana, oli häijy tottumus
+sekoittaa kirouksia puheesensa, mitään pahaa sillä tarkoittamatta.
+
+"Nämät kevytmieliset sanat olivat tuskin ehtineet lähteä hänen
+suustansa, ennenkuin hän kuuli äänen, joka pihisi ikäänkuin rasva
+pannussa, ja kuului tulevan maan alta. Ääni puhui:
+
+"-- Jos mielit kuumaa valkeaa, niin sitä kyllä sinulle annetaan.
+
+"Tuota kuullessaan tunsi pappi ruumistaan karmivan; kuitenkaan ei hän
+menettänyt rohkeuttansa, vaan vastasi heti:
+
+"-- Suur' kiitosta, maan alla oleva veli-kulta, mutta minä en ole
+mitään vailla.
+
+"Tuli lakkasi paikalla palamasta ja ääni kuului vetäytyvän syvemmälle
+maan sisään, mutisten:
+
+"-- Pelkuri pappi, pelkuri-pappi, mene maata! Mene maata,
+pelkuri-pappi!
+
+"Tämä solvaus pisti entisen sotilas-papin vihoiksi.
+
+"-- Vai pelkuri-pappiko? Miks'et tule näkyviin, että saisin antaa
+sinulle hiukan selkään, sinä mokoma valkean-virittäjä, joka maan alla
+piiloittelet?
+
+"Ja kepillänsä hän piirsi ympärilleen suuren kehän samaan paikkaan,
+missä loistavan tuli-kehän oli nähnyt, ja yhä nauraen jatkoi hän:
+
+"-- Ähää! Näetkös nyt, ett'en huoli mennä tästä ulommaksi? Tämän kehän
+keskellä minä järkähtämättä sinua odotan, olletko piru tahi ihminen!
+
+"Ja koska ei mitään näkynyt eikä kuulunut, rupesi hän huitomaan
+kepillään, lyöden ees-taas oikeaan ja vasempaan joka taholle ja joka
+sutkauksella kuuli hän kiljahduksia ja huutoja ikäänkuin tuo aika
+selkäsauna olisi sattunut kolmeenkymmeneen näkymättömään pahaan
+henkeen.
+
+"Koska tämä leikki huvitti hänen ylvästelevää mieltänsä, hosui hän
+ympärillensä näin tuntikauden, yltyen yltymistään, kunnes huudot ja
+valitukset, jotka olivat käyneet yhä heikommiksi, muuttuivat
+hiljaisiksi huokauksiksi, ja nekin viimein vallan vaikenivat ja syvä
+hiljaisuus vallitsi.
+
+"Silloin pappi, jota tämä työ oli hiestyttänyt, astui ulos kehästä ja
+meni hakemaan hevostansa, joka oli paennut vähän matkan päähän.
+
+"Pyhittyään hi'en otsastaan ja noustuansa hevosen selkään, jatkoi hän
+jälleen matkaansa pappilaan eikä hän sittemmin koskaan nähnyt valkeaa
+metsässä.
+
+"Mutta samana vuonna, päivää ennen pyhimysten juhlaa, kuuli hän
+sydän-yön aikana ovelle kolkutettavan. Hän huusi lukkaria, joka
+toimitti palvelijan virkaa hänen luonansa ja sanoi hänelle:
+
+"-- Tuolla on joku ovea kolkuttamassa. Meneppäs katsomaan mikä siellä
+on!
+
+"Lukkari meni avaamaan ja palasi sanoen:
+
+"-- Toden totta, herra pastori, te olette nähnyt unta, sillä oven
+takana ei ollut ketään.
+
+"Pappi meni horroksiin uudestaan, mutta kuullessaan toisen kerran
+kolkutettavan, heräsi hän taas ja meni vieläkin palvelijaansa
+huutamaan, mutta tämä vaan kääntyi vuoteellansa vannoen että pappi oli
+erehtynyt. Hän puolestansa ei ollut mitään kuullut.
+
+"Pappi palasi vuoteellensa, mutta nyt koputettiin jälleen.
+
+"-- Jean, huusi hän, oletko tullut kuuroksi, vai onko minun korvissani
+vikaa?
+
+"-- Jospa se ei vaan olisi teidän päässänne, herra pastori, vastasi
+Jean; minä en kuule muuta kuin kirkontornin kellon, joka panee 'tik
+tak' ja tarhapöllön, joka tornissa huutaa 'uhuh, uhuh!'
+
+"Pappi alkoi uskoa, että tämä kai oli varoitus Jumalalta, jotta hän
+tietäisi valmistaa itseänsä kuolemaan.
+
+"Mutta koska hän oli sitä lajia miehiä, jotka tahtovat päästä joka
+asian perille, niin hän tarkemmin tätä seikkaa tutkiaksensa pisti
+valkean lyhtyynsä ja meni itse alas ovea avaamaan.
+
+"-- Hyvää yötä, herra pastori, tervehti häntä ääni, jonka hän hyvin
+tunsi, vaikka hän ei ketään ihmistä nähnyt.
+
+"-- Hyvää yötä, Cadet isäntä, vastasi pappi hämmästymättä.
+
+"Ja hän sulki taas oven, ihmetellen itsekseen tätä tapausta, sillä noin
+vuotta takaperin oli hän saattanut Cadet isäntää hautaan.
+
+"Hän alkoi nousta ylös portaita palatakseen huoneesensa, kun taas
+kolkutettiin.
+
+"-- Kas sitä, sanoi pappi, vainaja parka unhotti anoa minulta
+esirukouksia; niitä ei sovi häneltä kieltää.
+
+"Ja hän avasi jälleen oven kysyen:
+
+"-- Tekö isäntä siellä vielä olette?
+
+"-- Ei, herra pastori vastasi nais-ääni; minä tulen toivottamaan teille
+hyvää yötä.
+
+"-- Teille samaten, Guite muori, vastasi pappi ja sulki ovensa.
+
+"Guite muori näetten oli noin kuusi kuukautta tätä ennen kunniallisesti
+viety hautaan.
+
+"Vieläkin lyötiin ovelle ja tällä kertaa pappi kuuli nuoren, hienon
+äänen häntä puhuttelevan:
+
+"-- Minä se olen, Jeanne Bonnine'n pikku-lapsi, jonka Te viime suvena
+kastoitte ja siunasitte hautaan samana päivänä. Minä olen tullut
+toivottomaan teille hyvää yötä, herra pastori.
+
+"-- Tosiaankin te niin pitkältä sitä minulle toivotatte, että se kestää
+aamuun saakka. Jos tahdotte osoittaa minulle kohteliaisuutta, niin eikö
+se kävisi laatuun, että kaikki tulisitte yhtä haavaa? Silloin nämä
+menot pikemmin päättyisivät."
+
+Heti näkikin kirkkoherra ovensa edessä selvästi toista kymmentä
+ihmistä, jotka hän vuoden kuluessa oli haudannut, miehiä ja vaimoja,
+vanhoja ja nuoria: Chaudy isä, joka oli kuollut pellolla viljaa
+leikatessaan ja jolla vielä oli sirppi kädessä; -- Jeanne Bonnin, joka
+oli kuollut lapsivuoteesen ja yhä piti pikku-lastaan käsivarrellansa;
+ja myös kaikki muut, niinkuin esimerkiksi vanha Guitekin, joka oli
+kuollut säikähdyksestä, kun _puna-haarniska-mies_ eräänä ehtoona uhaten
+ja nuhdellen oli häntä lähestynyt, siitä syystä muka, että muori
+metsässä oli kokoillut lahonneita halkoja esiliinaansa.
+
+"-- No hyvä, rakkaat seurakuntalaiset, minä olen iloissani nähdä teidät
+jalkeilla, sanoi uskalias kirkkoherra; oletteko te kaikki paratiisissa,
+rakkaat sielut?
+
+"-- Me olemme juur'ikään sinne lähtemäisillämme, herra pastori, vastasi
+Jeanne; me olimme kiirastulessa, jossa me saimme kärsiä piinaa
+syntiemme tähden ja meillä oli vartiana eräs paha-henki, joka kaiket
+yöt hyppelyytti meitä puitten alla; mutta Chassin'in metsässä te
+pieksitte meitä niin kelpo lailla, että velkakirjamme tuli sillä
+maksetuksi. Voi, kuinka kovaa te löittekin, herra pastori; Jumala teitä
+palkitkoon sen hyvän tähden, minkä teitte meidän sieluillemme!
+
+"-- No hyvä, lapseni, vastasi pappi. Onnellista matkaa ja rukoilkaa
+minun puolestani!
+
+"Hän meni maata eikä ollut koskaan ennen niin hyvin nukkunut," sanoi
+kertoilija päättäen tarinansa.
+
+
+
+
+NEITOSET.
+
+
+
+    Näimme yhden, näimme kaksi,
+    Suukutonta, silmitöntä.
+    Näimme kolme, jopa neljä,
+    Oisin mielelläin ne piessyt.
+    Viisi, kuusi vielä näimme
+    Lentelevän, hyppelevän,
+    Niiden jäljessä seitsemäs,
+    Vaan ei tullut kahdeksas.
+
+        Vanha laulu, Maurice Sand'in keräimiä.
+
+Berry-nimisen maakunnan _neitoset_ näyttävät olevan Normmandie'n
+impien sukua, jotka "Normandie'n ihmeiden" kertoilija kuvaa
+jättiläis-olennoiksi. Ne ovat liikkumattomia ja niiden ulkomuoto on
+niin epäselvä, ett'ei niissä voi eroittaa jäseniä eikä kasvoja. Kun
+niitä lähestyy, pakenevat ne, hyppien vallankin ketterästi
+epätasaisilla harppauksilla.
+
+Näitä _neitosia_ eli _valkoisia tyttöjä_ löytyy joka maakunnassa. Minä
+en usko niiden olevan gallilaista sukuperää, vaan pikemmin ranskalaista
+syntyä keski-ajalta saakka. Olkoon tämä asia kuinka tahansa, tahdon
+minä tässä kertoa erään mitä täydellisimmän niitä koskevan tarinan,
+jonka olen sattunut saamaan.
+
+Viime vuosisadalla eräs aatelismies Berry'ssa nimeltä Jean de la Selle,
+asui Villemort'in metsässä sijaitsevassa linnassaan. Maisema, joka oli
+kolkkoa ja raivaamatonta, näytti hauskemmalta! metsänrinteessä, missä
+kuiva, tasainen ja tammipuuta kasvava maa aleni niittyjä kohti,
+joidenka yli tulvaili joukko nykyaikaan huonossa kunnossa olevia pieniä
+kala-lammikoita.
+
+Siihen aikaan, josta me puhumme, olivat M. de la Selle'n niityt aivan
+veden vallassa, koska hänellä ei ollut varoja parantaa tosin kyllä
+avaroita, mutta muuten kehnoja ja vähän tuottavia maitaan.
+
+Kuitenkin eli hän tyytyväisenä, hän kun oli vaatimaton, iloinen ja
+siivo luonteeltaan. Naapurit halusivat hänen seuraansa hänen iloisen
+mielensä, hyvän ymmärryksensä ja metsästys-intonsa tähden. Ympäristön
+ynnä hänen maallaan asuvat talonpojat pitivät häntä erinomaisen hyvän
+laatuisena sekä tunnollisena miehenä ja sanoivat, että hän antaisi
+vaikka ryöstää paidan yltänsä ja hevosen altansa, ennenkuin tekisi
+äyrinkään vääryyden yhdelle ainoalle naapureistansa.
+
+No niin! Eräänä ehtoona tapahtui, että M. de la Selle, joka oli
+käynyt Berthenoux'n markkinoilla myymässä härkä-paria, palasi pitkin
+metsän-rinnettä älykkään ja ymmärtäväisen lampuotinsa, pitkä-Luneau'n,
+seurassa tuoden laihan, harmaan tammansa selässä kuusi sataa livre'ä
+suurissa hopearahoissa, joissa oli Ludvikki XIV:nen muotokuva. Nämät
+rahat olivat myytyjen härkien hinta.
+
+Niinkuin oikea maalainen ainakin oli M. de la Selle syönyt päivällistä
+lehtipuitten varjossa ja kosk'ei hän mielellänsä juonut yksin, oli hän
+haastanut Pitkä-Luneau'n istumaan viereensä ja kehottanut hänen
+maistamaan isäntänsä maalla kasvanutta viiniä. Antaaksensa hyvän
+esimerkin ja saadaksensa Luneau'takin juomaan oli hän itse ahkeraan
+maistellut.
+
+Mutta viini ja lämmin sekä matkan vaivat ja vielä päälliseksi kimon
+tasainen juoksu olivat M. de la Selle'ä nukuttaneet, niin että hän
+kotiin saapuessansa tiesi tuskin mitään matkastansa, kuinka kauvan se
+oli kestänyt ja mitä tietä hän oli kulkenut. Luneaun asiana oli saattaa
+häntä ja hyvin oli hän tehtävänsä suorittanutkin, sillä he pääsivät
+terveinä ja loukkaantumattomina matkansa perille; eikä heidän
+hevosissansakaan ollut hikipisaraa.
+
+Päissänsä M. de la Selle ei ensinkään ollut. Hänen ijässänsä ei kukaan
+vielä ollut nähnyt häntä juomisesta tunnottomana. Riisuttuansa saappaat
+jaloistaan, käski hän renkinsä viedä matkalaukun hänen huoneesensa;
+sitte hän aivan järkevästi keskusteli Pitkä-Luneau'n kanssa ja hyvää
+yötä sanottuaan kävi hän hoipertelematta vuoteesensa.
+
+Mutta seuraavana päivänä, kun hän avasi matkalaukkunsa,
+ottaaksensa sieltä rahat, ei hän löytänyt muuta kuin joukon suuria
+piikivi-liuskoja, ja turhaan etsittyänsä, täytyi hänen väkisinkin
+uskoa että rahansa olivat varastetut.
+
+Pitkä-Luneau, jonka hän käsketti luoksensa, häneltä neuvoa kysyäkseen,
+vannoi _pyhän öljyn ja kasteen kautta_, että oli nähnyt rahat tarkoin
+luettuna matkalaukussa, jonka hän oli sitonut tamman selkään. Valallaan
+hän myös vahvisti, ett'ei hän ollut isännästään jäänyt viittä askelta,
+niinkauvan kun he kulkivat valtatietä. Mutta hän tunnusti myös, että
+hän, heidän metsään saavuttuansa oli huomannut olevansa hiukan kuuro ja
+että hän kenties oli nukkunut hevosensa selässä noin neljännes-tunnin.
+Herätessään näki hän silloin olevansa ihan lähellä "Neitosten ojantoa"
+ja siitä hetkestä hän ei ollut enää nukkunut eikä myös tavannut
+ainoatakaan ihmistä.
+
+-- No niin, joku varas on meitä pilkkanansa pitänyt. Se on enemmän
+minun syyni kuin sinun, Luneau-parka, ja viisainta lienee, ett'emme
+enää asiasta puhukaan. Vahinko on ainoastaan minun, koska sinulla ei
+ollut mitään osaa eläinten myymisessä. Ja vaikka tämä asia hiukan
+pahoittaa mieltäni, niin en minä kuitenkaan ota sitä huolehtiakseni.
+Ehkäpä minä jonkun neuvon keksin, vaikka tosin olen tämän kautta
+joutunut pieneen pulaan. Sainhan siitä sen opetuksen, ett'en enää
+toiste hevosen selässä nuku.
+
+Luneau koki turhaan saattaa muutamia lähellä asuvia, köyhiä
+salametsästäjiä epäluulon alaisiksi.
+
+-- Ei suinkaan, vastasi tämä hyvä herra; minä en tahdo syyttää ketään.
+Kaikki tämän seudun asukkaat ovat rehellisiä ihmisiä. Älkäämme enää
+siitä puhuko. Minä olen saanut minkä ansaitsin.
+
+-- Mutta kenties te olette suutuksissa minulle, hyvä herra?
+
+-- Siitäkö ettäs nukuit? En, ystäväni; jos minä olisin uskonut
+matkalaukun sinun haltuusi, niin olen varma siitä, että olisit pysynyt
+valveilla. Minä en syytä muita kuin itseäni enkä tosiaankaan ai'o
+ruveta suurella surulla itseäni rankaisemaan. Siinä on kyllä, että olen
+rahani kadottanut, enkä huoli vielä sen lisäksi menettää hyvää
+ruokahaluani ja iloista mieltäni.
+
+-- Jos minuun luottaisitte, niin antaisitte kuitenkin tutkia "Neitosten
+ojannon."
+
+-- Neitosten ojanto on kahdeksanneksen pituinen ruohoittunut kaivanto;
+eikä olisi mikään helppo työ rääpiä siellä olevaa mutaa, ja mitäpä
+sieltä vihdoin löydettäisiinkään. Eihän varas toki niin hullu ollut,
+että sinne olisi saaliinsa kylvänyt!
+
+-- Sanokaa mitä tahdotte, hyvä isäntä, mutta ehkä tämä varas ei olekaan
+niin luotu, kuin te otaksutte!
+
+-- Oho, ukkoseni! Vai sinäkin luulet noita neitosia pahoiksi hengiksi,
+jotka huviksensa tekevät ihmisille kepposia?
+
+-- Siitä minä en tiedä mitään, mutta sen minä tiedän, että eräänä
+aamuna siellä isäni kanssa ollessani, me niin selvästi näimme ne, kuin
+minä nyt näen teidät; ja kun me pelästyneinä palasimme kotiin, ei
+meillä ollut lakkeja päässämme eikä kenkiä jaloissamme ja puukotkin
+taskuistamme olivat poissa. Ne ovat häijyjä; ne näyttävät aina
+pakenevan, mutta ihmiseen koskematta ne vievät häneltä kaikki mitä
+ikänä tahtovat ja pitävät sen omanansa; ainakaan ei ole milloinkaan
+niiltä saatu mitään takaisin. Jos minä olisin teidän sijassanne, niin
+minä ojittaisin koko sen suon kuivaksi. Teidän niityllenne siitä olisi
+hyötyä ja silloin _neitoset_ muuttaisivat täältä pois; sillä tietäähän
+joka viisas ihminen, ett'eivät ne viihdy kuivassa paikassa ja että ne
+siirtyvät yhdestä suosta ja lammikosta toiseen, sitä myöten kuin sumu,
+josta ne elävät, vähenee.
+
+-- Epäilemättäkin suon ojittaminen olisi suureksi hyödyksi niitylleni.
+Mutta huolimatta siitä, että tämä työ vetäisi ainakin yhtä paljon
+rahaa, kuin minä kadotin, tuntuisi minulle sitä paitsi kovin
+vastenmieliseltä ruveta _neitosia_ karkottamaan. Enhän minä niin
+varmaan tiedä, onko niitä olemassa, kosk'en milloinkaan ole niitä
+nähnyt, niinkuin en muitakaan sen laatuisia aaveita; mutta minun isäni
+uskoi niitä hiukan ja iso-äitini oli tykkönään vakuutettu niiden
+olemisesta. Kun niistä puhuttiin, oli isä-vainajallani tapana sanoa:
+"Antakaa _neitosten_ olla rauhassa, ne eivät koskaan ole tehneet pahaa
+minulle eikä kenelle muullekaan"; ja iso-äitini sanoi: "Älkää suinkaan
+kiusatko tahi hätyyttäkö _neitosia_; niiden suojelus tuottaa onnea
+perheelle ja niiden läsnä-olo hyötyä maalle."
+
+-- Eivät ne ainakaan ole varjelleet teitä varkailta! vastasi
+Pitkä-Luneau päätänsä pudistaen.
+
+Noin kymmenen vuotta tämän tapauksen perästä palasi M. de la Selle taas
+Berthenoux'n markkinoilta. Hänellä oli mukanaan yhtä suuri raha summa
+kuin se, joka silloin niin eriskummaisella tavalla häneltä katosi, ja
+ratsasti nytkin samalla harmaalla tammalla joka, vaikka se jo oli
+sangen vanha, kuitenkin juoksi kompastelematta.
+
+Tällä kertaa matkusti hän yksinänsä, kun Pitkä-Luneau oli kuollut
+muutama kuukausi tätä ennen; eikä hän nyt nukkunut hevosen selässä,
+sillä hän oli peräti heittänyt pois tuon pahan tavan.
+
+Saavuttuansa metsän-laitaan likelle "Neitosten ojantoa", joka sijaitsee
+erään pensaita, vanhoja puita ja pitkää ruohoa kasvavan vieremän alla,
+kävi hän murheelliseksi muistaessaan kaivattua lampuoti-parkaansa,
+vaikka vainajan Jacques-niminen poika, joka oli yhtä pitkä ja hoikka
+sekä yhtä sukkela ja älykäs kuin isänsäkin, koki tehdä parastansa
+täyttääksensä hänen sijaansa.
+
+Mutta vanhain ystävien sijaa ei niin helposti täytetä ja M. de la Selle
+oli tullut vanhaksi. Hän vaipui surullisiin ajatuksiin, mutta hänen
+hyvä omatuntonsa karkoitti ne pian ja hän rupesi viheltämään erästä
+metsästys-laulua lohduttaen itseään sillä, että hän elämässä ja
+kuolemassa tyytyisi Jumalan tahtoon.
+
+Ehdittyään lähes keskelle suota, näki hän ihmekseen valkoisen haamun,
+jonka hän siihen saakka oli pitänyt tuommoisena sumu-patsaana,
+jommoisia nähdään liikkumattomilla vesillä; se muutti paikkaa, sitte se
+rupesi hyppimään ja kiepsahti pois haihtuen puitten oksien väliin.
+Toinen jäykempi haamu tuli esiin kahilistosta, seuraten ensimmäistä ja
+venyen kuin liehuva lieve; sitte tuli kolmas, neljäs ja vieläpä
+viideskin; ja sitä myöten kuin ne kulkivat M. de la Selle'n ohitse,
+muuttuivat ne hänen silmäinsä edessä tavattoman pitkiksi olennoiksi,
+jotka olivat vaatetut pitkiin hameisin. Ne olivat vaaleita ja niiden
+valvakkaat hiukset väliin häilyivät ilmassa ja väliin laahasivat maata,
+jotta hänen mieleensä johtui, että nuo nyt mahtoivat olla noita
+kummituksia, joista hän lapsuudessansa oli kuullut kerrottavan. Ja
+unhottaen miten iso-äitinsä oli häntä varoittanut, ett'ei hän olisi
+niitä näkevinänsä, jos joskus maailmassa ne tapaisi, rupesi hän,
+kohtelias kun oli, niitä tervehtimään. Hän tervehti niitä jokaista ja
+kun seitsemäs tuli, joka oli pisin ja muita selvempi, ei hän voinut
+olla puhumatta, vaan sanoi:
+
+-- Nöyrin palvelijanne, ihana impi!
+
+Nämä sanat olivat tuskin lausutut, ennenkuin tuo pitkä impi jo istui
+hänen takanansa hevosen selässä, kiertäen kylmiä käsivarsiansa hänen
+ympärillensä. Säikähtyneenä rupesi vanha tamma juoksemaan täyttä
+laukkaa, vieden M. de la Sellen suon poikki.
+
+Ehkä sangen hämmästyneenä ei hän kuitenkaan tyrmistynyt.
+
+-- Toden totta, ajatteli hän, minä en koskaan ole tehnyt kenellekään
+mitään pahaa; siis ei mikään henkikään voi minua vahingoittaa.
+
+Hän koki auttaa hevostansa ja pakoittaa sitä irtautumaan lietteestä,
+jossa se sapikoitsi, sillä välin kun pitkä impi näytti koettavan saada
+sitä mutaan painetuksi.
+
+M. de la Selle'llä oli pistuolit muassa ja hän aikoi jo ruveta niitä
+laukomaan; mutta samassa muisti hän, että hän olikin ylenluonnollisen
+olennon kanssa tekemisissä ja paitse sitä johtui hänen mieleensä,
+että hänen vanhempansa olivat varoittaneet häntä loukkaamasta
+"veden-neitosia"; sentähden hän vaan leppeästi sanoi sille:
+
+-- Tosiaankin, te ihana impi, olisitte velvollinen antamaan minun
+rauhassa kulkea tietäni, kosk'en minäkään milloinkaan ole teitä
+häirinnyt ja vaikka minä teitä tervehdin, niin se tapahtui
+kohteliaisuudesta, eikä pilkasta. Jos te olette esi-rukouksia eli
+sielu-messuja vailla, niin ilmoittakaa minulle tahtonne ja niin totta
+kuin olen kunniallinen aatelismies, te olette niitä saava.
+
+Silloin M. de la Selle kuuli ylhäältä oudon äänen sanovan:
+
+-- Toimita luettavaksi kolme messua Pitkä-Luneau'n sielun pelastukseksi
+ja mene rauhaan!
+
+Samassa tuokiossa katosi kummitus, tamma totteli jälleen ohjaksia ja
+ilman muita esteitä saapui M. de la Selle kotiinsa.
+
+Hän luuli silloin nähneensä nä'yn; mutta käski kuitenkin lukea kolme
+sielu-messua. Avatessaan matkalaukkunsa löysi hän sieltä suureksi
+kummastuksekseen, paitse markkinoilla saatuja rahojaan, ne kuusi sataa
+livreä hopearahoissa, joissa oli kuningas-vainajan muotokuva ja jotka
+hän kymmenen vuotta takaperin oli kadottanut!
+
+Tosin hoettiin, että Pitkä-Luneau kuolinvuoteellansa oli katunut ja
+velvoittanut poikaansa viemään varastetut rahat takaisin niiden
+omistajalle, vaan että tämä oli pyytänyt _neitosia_ sitä tekemään.
+
+Mutta M. de la Selle ei ensinkään kärsinyt, että vainajan rehellisyyttä
+epäiltiin; ja jos hänen kuullen liian rohkeasti näistä asioista
+puhuttiin, niin hänen oli tapana sanoa:
+
+-- Ei ihminen voi kaikkea selittää. Ehkä onkin helpompi elää
+nuhteettomana kuin uskottomana.
+
+
+
+
+LOIHTO- ELI UKON-KIVET.
+
+
+    Oli noin sydän-yön aika kun satuimme kivien ohitse kulkemaan,
+    kertoi Germain. Yht'äkkiä ne rupesivat silmin meitä katsomaan.
+    Emme koskaan päivän aikana olleet tuota huomanneet, vaikka
+    senkin seitsemän kertaa olimme siitä kulkeneet. Säikähdyksestä
+    me tulimme kipeiksi ja tautimme kesti neljättä kuukautta
+    elon-ajan jälkeen.
+
+                                                  Maurice Sand.
+
+Loir-laakson kalkin-sekaisten tasankojen keskellä juoksee jyrkkä
+maan-halkeama, jossa siellä täällä on muhkeita harmaa-kivimöhkäleitä.
+Lienevätkö nämä niitä, joita sopisi _eksyneiksi kiviksi_ kutsua
+sentähden, että ne satunnaisesti ilmestyvät näissä seuduissa, joihin ne
+ainoastaan alkumatkojen vedenpaisumisen kautta ovat voineet tulla? Vai
+ovatko ne päinvastoin muodostuneet sillä paikalla, jossa niitä nyt
+löydetään koottuna? Niiden muoto näkyy kumoovan viimemainittua arvelua,
+sillä ne ovat melkein kaikki pyöreät ainakin yhdeltä puolelta ja ovat
+vesien vierittämien, summattoman suurien ukon-kivien näköiset.
+
+Nyt siellä ei kuitenkaan ole muita vesiä kuin kauniita pikkupuroja,
+joita kivi-möhkäleet ahdistavat ja vääntävät tuhansiin mutkiin. Nämä
+hymyilevät ja rienteleväiset aallottaret lorisevat, väliin vai'eten ja
+väliin puhuen hiljaisella äänellä salaisia lauseita, kielellä, jota ei
+kukaan ymmärrä. Muualla vesi kohisee eli pauhaa. Täällä se puhuu niin
+hiljakseen, että ainoastansa metsänhaltijan tarkka korva voi sitä
+kuulla, komeroissa, joissa purojen kaitaiset suonet kokoontuvat,
+vallitsee myös joskus hiljaisuus; vaan kun nuo pienet holvet ovat
+täytetyt, niin ylellinen vesi koskena virtaellen muutamilla kiireillä
+sanoilla sivumennen ilmoittaa, en tiedä mitä salaisuutta, jota tuulen
+puhaltamat kukkaset ja ruohonkorret näkyvät ymmärtävän ja johon ne
+vastaten nyykähyttävät päätänsä tervehdykseksi.
+
+Etäämpänä nämä purot katoavat läjissä olevien kivi-möhkäleitten alle ja
+"siellä syvyydessä solisee laine, jota ei kukaan näe".
+
+Näillä kosteilla kallioilla kasvaa tälle seudulle muuten ihan outoja
+kasveja. Menyanthes, tuo pieni, valkoinen, hammaslaitainen ja lomitettu
+hyacinthi, jonka lehdet ovat apilan näköisiä; digitalis purpuraea,
+joka on mustan ja valkoisen kirjava ikäänkuin harmaa-kivet, joilla
+se rehoittaa; rosea solis; ihanoita saxifrageja ja moninaista
+pieni-lehtistä muurattia, joka harmaakivillä suikerrehtaen muodostelee
+kauniita lehditys-kuvauksia, joita voisi luulla salaiseksi
+merkkikirjoitukseksi.
+
+Tämän paikan ympärillä kasvaa jaloja puita, pitkiä ja hoikkia saksan
+tammia sekä jättiläis-kastanja-puita. Tuommoisessa mäkisessä
+metsässä, jossa on siellä täällä yksinäisiä kallioita, samanlaisia
+kuin Fontainebleau'n metsässä, minä eräänä vuotena näin niin
+rehevän kasvullisuuden ja niin synkeän siimeksen, ett'ei aurinko
+keskipäivälläkään voinut kirkkaana tunkea lehdistön läpitse, vaan
+paistoi kuun tapaisella, viheriäiselle vivahtavalla valolla puitten
+rungoille ja sammalliselle maalle.
+
+Ranskassa ei ole sitä seutua, jossa ei tämmöiset isot kivet suuresti
+vaikuttaisi rahvaan mieli-kuvitukseen, ja koska niistä kerrotaan
+moniaita tarinoita, niin, oppineitten epäilyksistä huolimatta, voipi
+varmaan päättää, että muinaiset Gallialaiset ovat käyttäneet
+tänkaltaisia paikkoja jumalanpalveluuksiinsa.
+
+Onpa nimiäkin, joita ei aika ole voinut hävittää ja jotka niin selvään
+osoittavat alkuperäänsä, ett'ei sitä tarvitse epäilläkään. Brenne'ssä
+löytyy yhdessä seudussa _druidien_ nimi hyvin säilytettynä. Muualla
+puhutaan _durdeista_; Crevant'issa _dorderin'eistä_. Näin kutsutaan
+näetsen joukko tämmöisiä, tavattoman suuria, ympyriäisiä, harmaita
+kiviä, joita on keilamaisen kummun huipulle läjäilty. Ylimmäinen osa,
+jota pienemmät kivet kannattavat, on sienen näköinen. Mahdollista voi
+olla, että luonto itse on niitä näin kokoellut, mutta vaikka niin
+olisikin, niin ei tämä kuitenkaan estäisi otaksumasta, että niitä on
+käytetty uhrikiviksi. Muistuttaapa niiden nimikin (dorderin) druidein
+alttareita.
+
+Vähän etäämpänä on _parelles_ eli _patrelles_ -nimisiä kiviä. Niitä
+löytyy veden vallassa olevien, autioitten solakoiden partailla. Ne ovat
+yhdenmuotoisia ja yhdenkokoisia kivi-läjiä, jotka ikäänkuin kaksi
+tornia seisovat lavean, luonnon muodostaman penkereen partaalla,
+penkerettä peittää pikku-kivi-kerros. Tässä olen löytänyt
+raudan-kuonaa, joka suuresti on minua arveluttanut siitä syystä, että
+tämä paikka on kaukana kaikista ihmis-asunnoista eikä kukaan ole
+koskaan voinut asettua tähän veden tulvaamaan louhikkoon asumaan. Vaan
+miten on ilmautunut vasaran takeita tähän erämaahan, jossa ei edes
+kulje karjalaumoja? Tietysti tässä on ollut suuri kiuas, kenties
+uhripaikka.
+
+Minä olen maininnut tätä paikkaa siitä syystä, että se on melkein
+peräti tuntematon. Berry'n kertomukset puhuvat siitä vaan sivumennen,
+arvellen sitä kelttiläiseksi muistopatsaaksi, kuitenkin se
+kivennäis-tiedollisessa, historiallisessa ja kasvi-opillisessa
+suhteessa on varsinkin tärkeä-arvoinen.
+
+Muutama vuosi takaperin nähtiin vielä puolen peninkulman matkassa siitä
+"haltijain luola", jonka läheisen kentän omistaja määräsi tukittavaksi,
+luultavasti sillä tapaa varjellaksensa itseään noiden haltijain pahasta
+vaikutuksesta.. Näkyi selvästi, että tämä rotko oli hakattu kallioon
+ihmis-asunnoksi, jossa oli kaksi suojaa, joita eroitti jonkuntapainen
+väliseinä. Talonpojat luulivat siellä olevaa ympyriäistä paterota
+uuniksi, jossa nämä erokkaat muka olivat leipiänsä kypsentäneet.
+Kuitenkaan tämä erakko-maja ei liene ollut kristittyjen ihmisten
+asuntopaikkana. Sillä siinä tapauksessa jumalisuutta harrastavat
+ihmiset epäilemättä olisivat omineet tämän paikan, toimittaaksensa
+sinne pyhiinvaelluksia ja ainakin ne olisivat sinne pystyttäneet jonkun
+ristin-kuvan. Vaan tämä ei tullut kysymykseenkään; se oli kirottu
+seutu, jota jokainen karttoi, eikä orjantappurapensasten läpitse käynyt
+yhtään polkua. Talonpojat kertovat, että täällä muinoin asuneet
+haltijat olivat olleet villi-naisia, jotka valkoisille naaras-susille
+olivat syöttäneet lapsia.
+
+Minkä vuoksi gallialaisten naispappien muinaisaikainen maine on
+muutamissa seuduissa kammottu ja toisissa siunattu? Tietty on, että
+ennen Roomalaisten valloittamista, jopa sen jälkeenkin, on löytynyt
+moniaita erinkaltaisia uskontoja, joista toinen perättäin on ahdistanut
+toisen. Sen voipi varmaan päättää että missä näin nais-pappeja pidetään
+suojelevaisina henkinä, siellä on myös uskonto ollut jalompi; vaan
+jossa niitä pidetään ainoastaan raatelevaisina petoina, siellä uskonto
+tietysti on ollut julmempaa lajia.
+
+Les-martes-nimisiä haltijoita on sekä mies- että naispuolia.
+Lähellä Saint-Benoit de Sault'ia olevilla kallioilla joista
+Pontefeuille-niminen virta koskena syöksee, saapi molempia lajia nähdä,
+ja ne ovat yhtä kauheita, kumpaseen sukupuoleen ne sitte
+kuulunnevatkin. Mieshaltijoilla on vieläkin toimena pystytellä
+läheisillä kummuilla siellä täällä makaavia druidi-kiviä. Naishaltijat
+juoksevat kantapäähän liehuvin hiuksin ja maahan riippuvin vatsoin
+ajaen niitä työmiehiä takaa, jotka ovat kieltäneet auttamasta niitä
+niiden salaperäisissä melskeissä. Ne pieksevät ja rääkkäävät heitä,
+kunnes saavat heidät keskipäivällä jättämään kyntämisensä sikseen.
+
+Erästä sangen ihanaa, kummallisten kallioitten keskellä olevaa
+vedenputousta kutsutaan "Haltijattarein pesäksi." Kun vesi on
+matalalla, voipi nähdä niiden keittiöön kuuluvia kivi-astioita. Niiden
+miehet pystyttävät pöydän, s.o. druidikiven perustukselle. Itse ne
+tyhmämäisiä ja kummallisia kuin ovat, kokevat sytyttää valkeaa koskeen
+saattaakseen kivipataansa kiehumaan. Vihoissansa huonosti menestyneestä
+yrityksestään, huutavat ja kiroilevat ne niin, että metsä kaikuu ja
+kalliot kajahtelevat. Eikö tämä tarina liene syntynyt jostakusta
+muinoin hävinneestä uskonnosta, joka turhaan on yrittänyt päästä uuteen
+eloon.
+
+Fromental-nimisellä tasangolla ei ole mitään jälellä noista
+kuvauksellisista taruista. Ainoastaan siinä osassa, jonka kallioissa on
+sekä kalkki- että harmaa-kiveä, muutamat yksinäiset kivi-möhkäleet
+peloittavat myöhistyneitä kulkijoita. Nämä kivet näyttävät elävän ja
+irvistelevät enemmän tai vähemmän uhkaavaisesti sen mukaan kun ohitse
+kulkevaisten uteliaat silmäillykset suuremmassa tahi vähemmässä
+määrässä niitä suututtavat. Sanotaan, että ne mielellään puhuisivat,
+jos taitaisivat, ja että hyvin oppineet iso-tietäjät voivat pakoittaa
+niitä "hyvää ehtoota" sanomaan. Mutta ne ovat niin itsepäisiä ja
+typerä-järkisiä, ett'ei niitä koskaan ole voitu saada sen enempää
+oppimaan. Joskus saattaa kulkea ohitse näkemättä niitä, ja silloin
+sanotaan, etteivät ne enään olekaan paikoillansa. Ne ovat muka menneet
+jaloittelemaan ja silloinpa joutuisasti on pakeneminen siltä tieltä,
+jota niiden tulee palata päästäkseen tavalliselle paikallensa. Sitä ei
+ole kerrottu, käyvätkö ne juomassa jostakusta läheisyydessä olevasta
+virrasta, samoin kuin Bretagne'n kivet. Se ainakin on varma, että ne
+ovat sekä häijyt että tyhmät, sillä väliin ne eksyvät olo-paikastaan ja
+samat ihmiset, jotka ehtoolla ovat nähneet niiden kuivalla kankaalla
+kumossa makaavan, ovat seuraavana päivänä samaan aikaan nähneet niiden
+seisovan pystyssä jollakulla kylvö-vainiolla, jossa ne tekevät suurta
+vahinkoa ja vallattomasti särkevät aidat. Paras on olla sitä pellon
+omistajalle ilmoittamatta, sillä se olisi mahdoton asia saada näitä
+tavattomia kiviä paikoiltaan, vaikka panisi kymmeniä paria härkiä niitä
+kiskomaan ja paitse sitä, niiden voisi pian pöllähtää päähän musertaa
+hänet kuoliaaksi. Muutoin niiden onkin pakko palata entiselle
+paikalleen; jos eivät muistamattomuudessaan heti sinne osaa, niin ne
+saavat kyllä kovan rangaistuksen: niiden täytyy väliin koko vuosi
+vaeltaa maita mantereita, mikä kovasti niitä rasittaa, eivätkä saa
+levätä muuta kuin pystyältänsä, kunnes ovat löytäneet olo-paikkansa,
+johonka niillä on lupa laskea maata.
+
+Olemme joskus nähneet noita kiviä, joita kutsutaan loihtukiviksi eli
+pii-kiviksi. Ne ovat tavallisia reikäisiä kalkki-kiviä, joita
+lukemattomat, epämukaiset lävet muodostavat jättiläis-haamujen
+näköisiksi. Kun maanteitten tarkastajat saavat ne käsiinsä, niin he
+heti lyövät ne rikki, eivätkä ne parempaa ansaitsekaan.
+
+Tuo on meille mieleen, vaikk'eivät kivi-raukat koskaan ole tehneet
+meille mitään pahaa. Kuitenkin meille on kerrottu, että jos jättää ne
+särkemättä, niin ne tien ohesta, johon niitä on siirretty, yönaikana
+muuttavat poikkipäin tielle, saattaakseen hevosia ja rattaita
+kaatumaan.
+
+Tarinan opetus on tämä: Älköön ajomies panko maata eikä nukkuko
+rattaillansa.
+
+Mitä teihin, viisaat oppineet, tulee, jotka kysytte minkätähden tuo iso
+kivi seisoo tuon aidan vieressä tai tuon ojan partaalla, tietäkää mitä
+se merkitsee, jos teille salaperäisellä tavalla vastataan: _ei se siinä
+aina tule seisomaan!_ ja älkää sitä lystiksenne katselko: se voisi
+suuttua teihin ja taitaisi tapahtua, että seuraavana päivänä
+tapaisitte sen puutarhassanne keskellä meluuni-lavojanne tahi
+kukkais-penkereitänne.
+
+
+
+
+PESU-ÄMMÄT ELI YÖLLISET PESIJÄT.
+
+
+    Täysikuulla saapi Font de Fonts'in (Lähdetten lähteen) tiellä
+    nähdä outoja pyykin pesiöitä; ne ovat lapsensa-murhaajien
+    sieluja, jotka ovat tuomitut viimeiseen tuomio-päivään saakka
+    pesemään tapettujen lapsi-vainajainsa riepuja ja ruumiita.
+
+                                                      Maurice Sand.
+
+Meidän mielestämme on tämä mitä kamalimpia pelon herättämiä
+kummitus-juttuja. Se on, luulen minä, eniten levinnytkin, sillä se
+löytyy melkein joka maassa.
+
+Liikkumattomien vesien ja kirkasten lähteitten ympärillä,
+kanervakankahilla sekä solakoissa kätkettyjen, utuisten hetteiden
+reunoilla, vanhojen halavain alla ja auringon polttamilla tasangoilla
+saapi yön-aikana kuulla noiden kummajais-pesäin kamalaa kurikan
+loikotusta.
+
+Muutamissa maakunnissa luullaan niiden nostavan sadetta ja pahaa ilmaa
+sillä tapaa, että ne ketterällä kuvallansa lennättävät silmiin saakka
+lähteissä ja lammikoissa olevaa vettä. Mutta tässä luulossa on
+sekaannus. Raju-ilmain nostaminen on semmoisten velhojen yksinomainen
+oikeus, jotka ovat tunnetut nimellä _pilvien kulettajat_.
+
+Oikeat yö-pesijät ovat lastensa-murhaaja-naisten sieluja. Ne
+kurikoitsevat ja vääntävät lakkaamatta jotain esinettä, joka kaukaa
+näyttää märältä liinavaatteelta, mutta likeltä katsoen on lapsen
+ruumis. Jokaisella on omansa, yksi tahi useampi jos hän useamman kerran
+on tehnyt lapsen murhan. Varokoon jokainen niitä katsomasta tahi niitä
+häiritsemästä; sillä vaikka olisitte kolmen kyynärän pituinen ja yhtä
+jäntevä kuin jättiläinen, niin ne kuitenkin tarttuisivat teihin kiinni
+sekä kurikoitsivat ja vääntäiitsisivät teitä ikäänkuin olisitte pestävä
+sukkapari.
+
+Me olemme usein yöllä kuulleet yö-pesijäin kurikan kaikuvan yksinäisten
+lätäköiden hiljaisuudessa. Mutta tämä on vaan mielikuvituksen erehdys;
+sillä se on vaan eräs sammakon-laji, joka matkaansaattaa koko tämän
+kamalan loiskeen. Tämä on ikävä epärunollinen havainto, kosk'ei
+sittemmin enää voi toivoa tapaavansa noita hirveitä kummitus-pesijöitä,
+jotka sumuisina Marraskuun öinä vääntelevät likasia riepujansa himmeän,
+vedessä kuvautuvan uuden kuun kalpeassa valossa.
+
+Kuitenkin olen kuullut niitä koskevan, vilpittömän ja sangen
+hirvittävän kertomuksen, joka minua suurenti kauhistutti.
+
+Tämän kertoja oli eräs ystäväni, joka oli sivistynyt ja valistunut
+mies; mutta koska hän oli maalla kasvanut ja lapsuudesta saakka
+taika-luuloihin tottunut, niin hän oli, kuten minun täytyy tunnustaa,
+joksikin herkkä-luuloinen ja arkamainen, vaikka kyllä todellisissa
+vaaroissa uskalias.
+
+Tämä ystäväni sanoi kahdesti tavanneensa noita yö-pesijöitä, joista hän
+puhui ainoastaan kauhistuksella ja semmoisella tavalla, että se
+väristytti hänen kuulijoitansa.
+
+Eräänä iltana noin yhdentoista aikana näki hän käydessään ihanaa
+polkua, joka mutkistelee pitkin Urmont'in onkilon epätasaista reunaa,
+lähteen reunalla eukon, joka ääneti hieroi ja väänsi vaatteita.
+
+Vaikka tuo kaunis lähde oli pahassa maineessa, niin hän ei siinä
+ymmärtänyt ajatella mitään ylen-luonnollista, vaan virkkoi eukolle:
+
+-- Myöhäseen te pesettekin, hyvä muori!
+
+Eukko ei vastannut mitään. Hän luuli häntä kuuroksi ja lähestyi. Kuu
+paistoi kirkkaasti ja lähde loisti kuin kuvastin, Hän näki selvästi
+eukon kasvot, jotka olivat hänelle ihan oudot ja tämä kummastutti
+häntä, koska hän sekä maanviljelijänä että metsästäjänä ja
+matkustavaisena oli kulkenut ylt'ympäri tätä seutua ja tunsi jok'ainoan
+ihmisen monen peninkulman piirin sisällä.
+
+Itse hän seuraavalla tavalla puhui minulle tunteistansa nähdessään
+tuota kummallisesti myöhistynyttä pesu-akkaa.
+
+-- Minä en ensinkään muistanut tuota tarua, ennenkuin vaimo jo oli
+kadonnut näkyvistäni, enkä edeltäpäinkään sitä ajatellut. En sitä
+edes uskonutkaan enkä lähestyessäni siis tietänyt häntä kammoksua.
+Mutta tultuani aivan hänen ääreensä, hänen äänettömyytensä ja
+väliä-pitämättömyytensä häntä lähestyvän matkustajan suhteen osoittivat
+hänen olevan ihmiskunnalle peräti outo olento. Sillä, jos vanhuus oli
+vienyt häneltä kuulon ja näön, niin kuinka hän sitte aivan yksin tällä
+myöhäisellä ajalla olisi tullut kaukaa pesemään vaatteita tämän
+jäätyneen lähteen reunalle, jossa hän niin uutterasti ja tehokkaasti
+toimitti työtään?
+
+-- Ainakin se oli merkillistä; mutta minun omat tunteeni kummastuttivat
+minua vielä enemmän. Minä en huomannut itsessäni mitään pelkoa,
+ainoastaan suurta inhoa ja kauhistusta.
+
+-- Minä menin tieheni eikä hän kääntänyt päätänsäkään. Vasta kotiin
+tultuani, tulin minä yö-pesijöitä ajatelleeksi ja silloin minua
+suuresti rupesi peloittamaan, sen minä suoraan tunnustan; eikä mikään
+maailmassa silloin olisi voinut pakoittaa minua käymään samaa tietä
+takaisin.
+
+Toisen kerran sama ystäväni kello kahden aikaan aamulla kulki likellä
+Themet'in lammikoita. Hän palasi Linieres'tä, jossa hän, kuten
+vakuutti, ei ollut syönyt eikä juonut, jota minä kuitenkaan en voi
+taata. Hän ajoi yksin rattaissaan ja hänen koiransa seurasi häntä.
+Koska hevonen oli väsynyt, niin hän vastamäessä nousi kävelemään ja
+näki silloin tien ohessa kolme vaimoa, jotka ojan partaalla mitään
+puhumatta suurella nopeudella hieroivat, kurikoitsivat ja väänsivät
+vaatteita. Haukkumatta hänen koiransa likisti itseään häntä vastaan ja
+itse hän kulki ohitse sen enempää niihin katsomatta.
+
+Mutta tuskin oli hän ehtinyt muutaman askeleen astua, ennenkuin kuuli
+takanansa kuljettavan ja näki, miten kuu hänen jalkainsa eteen muodosti
+sangen pitkän varjon. Hän kääntyi ja näki yhden vaimoista, joka seurasi
+häntä. Toiset lähenivät hiukan etäämpänä ikäänkuin ensimäistä
+suojellaksensa.
+
+-- Tällä kertaa, sanoi hän, minä kyllä muistin noita kirotuita
+pesijöitä, mutta minun tunteeni olivat nyt toista laatua kuin ensi
+kerralla. Nämä vaimot olivat pitkää kasvua ja se, joka lähinnä minua
+seurasi, oli vartaloltaan kuin mies ja astui ihan miehen tavalla, josta
+syystä minä alussa luulin, että minulla olisi kujeilevien ehkäpä
+pahanilkisten kyläläisten kanssa tekemistä. Minulla oli kädessäni kelpo
+kanki sekä käännyin takaisinpäin sanoen:
+
+-- Mitäs minulta tahdotte?
+
+-- Tähän en saanut kuitenkaan mitään vastausta ja koska minua ei
+ahdistettu, niin ei minullakaan puolestani ollut syytä käydä
+takaa-ajajan kimppuun. Hevoseni ja rattaani olivat jo kaukana edellä ja
+niitä saavuttaakseni oli minulla kiire. Tuo kammottava olento oli yhä
+kintereissäni kiinni ja vaikk'ei se mitään puhunut, näytti se kuitenkin
+ikäänkuin huviksensa vaan tekevän minulle kiusaa. Kanki yhä kädessäni
+olin minä valmis lyömään sitä leuvoille niin pian, kuin se vaan minuun
+sattuisi. Minä saavutin rattaani, joille koiranikin, joka peläten ja
+uskaltamatta haukkua oli minua seurannut, hyppäsi minun jälessäni.
+
+-- Silloin minä taas katsoin taakseni ja vaikka tähän saakka olin
+kuullut takanani astuttavan ja nähnyt varjon kävelevän oman varjoni
+vieressä, niin en nyt nähnyt ketään. Mutta noin kymmenen sylen päässä
+minä takanani eroitin nuo pitkät pesu-aaveet, jotka hyppivät,
+loikahtelivat ja väänsivät itseään ojan partaalla, ikäänkuin olisivat
+hulluja olleet. Heidän äänettömyytensä, joka kummallisella tavalla
+erosi heidän muuten hurjasta käytöksestänsä, teki heidät vielä kahta
+kauheammiksi katsoa.
+
+Jos joku tämän kertomuksen päätettyä yritti saada jotain
+perin-pohjaisempaa tietoa asiasta taikka uskalsi otaksua, että
+kertoilija ehkä oli ollut jonkunmoisen luulo-kuvatuksen heiteltävänä,
+niin hän vaan pudisti päätään sanoen:
+
+-- Puhukaamme muista asioista. Luulisin kuitenkin olevani täydellä
+järjellä.
+
+Ja nuo surullisella äänellä lausutut sanat saivat kaikki vaikenemaan.
+
+Tuskinpa lienee yhtäkään lampea tahi lähdettä, jossa ei tuommoisia
+yö-pesijöitä tahi muita pahoja henkiä käy vieraisilla. Mutta muutamat
+noista vieraista ovat vaan sukkelaa lajia.
+
+Lapsuudessani minä suuresti pelkäsin käydä erään ojan ohitse, jossa
+"valkoiset jalat" olivat nähdyt. Semmoiset eriskummaiset tarinat, jotka
+eivät ensinkään riipu niihin osaa ottavien olentojen luonteesta ja
+jotka ijäti pysyvät epäselvinä ja vajavaisina, ovat mielikuvitukselle
+otollisimmat. Noiden "valkoisten jalkain" sanottiin yöllä kävelevän
+pitkin ojan porrasta määrä-tuntina; ne olivat naisen jalat, laihat ja
+paljaat, ja niiden ympärillä liehuivat lakkaamatta valkosen hameen
+taikka pitkän paidan liepeet. Tuo aave kulki joutuisasti ristin rastin
+ja jos sille sanoi: "Minä näen sinut, etkös pakene!" niin se juoksi
+niin nopeasti, ett'ei enää kukaan voinut sen jälkiä seurata. Jos sille
+taas ei mitään puhuttu, niin se kävi vaan hiljakseen näkijän edellä;
+mutta vaikka kuinka olisi koettanut sitä kehräs-luita ylemmäksi
+tirkistellä, niin se oli mahdotonta, koska sillä ei ollut sääriä, eikä
+ruumista, eikä päätä, s.o. sanalla sanoen, ei yhtään muuta kuin jalat
+vaan ja tuo vaalea lieve.
+
+Minä en voisi selittää mitä kammottavaa noissa jaloissa oli; mutta
+mihinkään hintaan tahansa en minä olisi tahtonut niitä nähdä.
+
+Muissa paikoissa löytyy "yö-kehrääjiä", joidenka rukin hyrrääminen
+kuuluu asuinhuoneissamme ja joidenka kädet me joskus näemme. Näillä
+tienoin olen minä kuullut puhuttavan "yö-loukuttajasta", joka loukutti
+hamppuja huoneitten oven edustalla, jotta kajahteli vaan tasanmukainen
+loukuttaminen, joka ei muuten ollenkaan luonnolliselta kuulunut. Tuota
+loukuttajaa ei tohdittu häiritä ja jos se useampia öitä perätysten
+palasi, ei ollut muuta keinoa kuin panna viikatteen terän poikkipuolin
+loukun suuhun, jolla se oli saanut niin suurta jylinää toimeen. Hetken
+se sitten huvitteli itseänsä yrittämällä loukuttaa tuota viikatteen
+terää, mutta pian kyllistyen tuohon heitti se viikatteen oven eteen
+eikä enää toisten palannut.
+
+Löytyipä vielä "yö-ryysyläinenkin" -- ranskaksi "peillerouse de nuit"
+-- joka asui kirkon porstuan alla. "Peille" on vanha ranskalainen sana,
+joka merkitsee ryysyä; siitä syystä kirkonporstuaankin, jossa ryysyiset
+kerjäläiset jumalanpalveluksen aikana oleskelevat, mainitaan yhden
+mukaisella nimellä.
+
+Tämä yö-ryysyläinen puhutteli ohitse kävijöitä kerjäten heiltä apua. Ei
+millään muotoa pitänyt sille mitään antaa; sillä silloin se, vaikka
+kuinka heikolta olisi näyttänytkin, muuttui heti isoksi ja väkeväksi ja
+rupesi antajaa pieksemään.
+
+Eräs vanhassa pappilassa asuva, Simon Richard niminen mies rupesi
+niiden kanssa ottelemaan, koska luuli niitä kaupungin tytöiksi, jotka
+häntä peloittaaksensa olivat panneet tämmöisiä tepposia toimeen, Puoli
+kuolleena ne hänet vasta jättivät.
+
+Seuraavana päivänä minä näin hänen ja hänen kylkensä olivat todellakin
+pahoin piestyt ja revityt. Hän vannoi olleensa tappelussa ainoastaan
+pienen eukon kanssa, "joka näytti sadan vuoden vanhalta, mutta jonka
+nyrkeissä oli kolmen miehen voima."
+
+Turhaan koetettiin saada häntä uskomaan, että hän oli tapellut häntä
+väkevämmän miehen kanssa, joka valepuvussa tällä tavalla oli kostanut
+jotakuta hänelle tehtyä konnuutta. Puheessa oleva mies oli väkevä ja
+rohkeamielinen vieläpä riitainen ja kostonhimoinenkin. Kuitenkin hän
+sairasvuoteeltansa noustuaan muutti seurakuunasta pois eikä koskaan
+enää palannut, vakuuttaen ett'ei hän peljännyt ketään ihmistä ei miestä
+eikä vaimoa, vaan ainoastaan semmoisia, jotka eivät ole tästä
+maailmasta, ja joidenka ruumiit eivät ole luodut niinkuin kristittyjen
+ihmisten.
+
+
+
+
+ISO-ELÄIN.
+
+
+    Germain ukon lapset palasivat kantaen halkosylyksiä, joita
+    olivat käyneet varastamassa. Champeaux'in vesakossa kuulivat
+    he kaikkein metsälintujen kilvassa huutavan ja näkivät eläimen,
+    joka oli yht'aikaa sekä vasikan että jäniksen näköinen.
+    Se oli _Iso-eläin_.
+
+                                                  Maurice Sand.
+
+Tämmöinen eläin, jota mainitaan eri nimillä, niinkuin _valkoseksi
+koiraksi, perkeleen lehmäksi, vaaleaksi eläimeksi_ j.n.e., on
+ammoisista ajoista kulkenut ympäri maaseuduilla, tunkeutuen sisään
+ihmis-asuntoihinkin -- tietämätöntä on missä tarkoituksessa -- vaikka
+kyllä on koetettu saada sitä karkoitetuksi, niin pian kun sen
+ilmautuminen johonkuhun paikkakuntaan on tullut tiedoksi.
+
+Mitä keskimaakunnissamme _isosta eläimestä_ kerrotaan, sopii erittäin
+hyvin sen kanssa yhteen, mitä pohjan maakunnissa _valkoisesta koirasta_
+puhutaan. Useimmiten se on sekä naaras-koiran että hehvon muotoinen.
+Lapset ja naiset, joilla on vireämpi mieli-kuvitus, ovat muka nähneet
+sen sarvet ja tuliset silmät ja arvelleet sen itsessään yhdistävän
+eri-eläinten muotoja, vaan tasaluontoiset ja teräväjärkiset ihmiset
+ovat pitäneet sitä vintti-koirana ja niin monta semmoista on ollut sitä
+näkemässä, että yksi syy lienee pitää heidän ajatustansa
+luotettavimpana.
+
+Kaikista muinasista taika-luuloista on tämä vähiten haihtunut. Siitä
+kun _iso-eläin_ viimein meidän tienoillamme ilmautui, ei ole kuin viisi
+kuusi vuotta, ja tietämätöntä on, tuleeko se vieläkin näkyviin.
+
+Lapsena ollessani menin minä usein suvi-iltoina käyden erääsen äitini
+omistamaan karjataloon, joka sijaitsi takamaalla puolen peninkulman
+matkassa meiltä. Tämä karjatalo oli kauvan aikaa ollut kummallisten
+noituuksien ja ihme-näkyjen näytelmä-paikkana. Muistostani ei koskaan
+katoa muuan ilta, jona raju-ilma aina yöhön saakka, se on kello
+yhdeksän ja kymmenen väliin, oli estänyt veljeäni ja minua kotiin
+palaumasta.
+
+Minä olin noin kymmenen ja veljeni viidentoista vuotias sekä hyvinkin
+pelkäämätön olevinaan. Mitä taas minuun tuli, niin täytyy minun suoraan
+tunnustaa, että minä kovinkin pelkäsin. Eläin oli, näet sen, edellisenä
+iltana nähty karjatalon ympäristössä, niin sanottiin, ja epäilemättä se
+jälleen tulisi näkyviin, heti kun päivä loppuisi.
+
+Minä vieläkin näen edessäni valmistelut taisteluun: miehet jotka
+varustihe rautasilla heinä-hangoilla ja kangeilla; karjatalon isäntä,
+joka takka-valkean ääressä latasi yks-piippuista pyssyänsä siunatuilla
+kuulilla; hänen vanha äitinsä, joka likoitteli lapsia huoneen perässä
+olevien suurien, keltasilla peitoilla varustettujen sänkyjen väliin ja
+itse piikoineen ja miniöineen lankesi polvilleen rukoilemaan maalatun
+vaski-piirroksen eteen, joka oli, en enään muista, minkä Ranskan
+kenraalin kuva, jota täällä luultiin pyhimykseksi, sillä tämän aikuiset
+kulku-kauppiaat myivät mitä kuvia tahansa talonpoikaisen kansan
+rukoiltavaksi.
+
+Sitten sekä ovet että ikkunat suljettiin ja pönkittiin; ja lapsukaiset
+kun huusivat, niin niitä toruttiin ja uhattiin heittää ulos ell'eivät
+vaikenisi. Piti muka kuunnella koska eläin lähentyisi. Pihalla olevat
+koirat ulvoivat ja härät navetassa ammuivat. Tosiaankin, koirat jo
+haukkuivat ja kielastelivat kaikkia näitä hankkeita nähdessään. Eläimet
+ymmärtävät varsinkin hyvin kodin asukasten mielenliikutuksia ja
+tunteita; hämmästyneestä äänestä ja huolellisesta katsannosta tajuavat
+ne jo syyn tuohon talossa tapahtuvaan harvinaiseen hommaan.
+
+Karja-talon asukkaat vakuuttivat, että eläimet yhdestä vuodesta toiseen
+aivan hyvin muistivat edellisten vuotten ihme-näköä ja että niillä oli
+vainunlainen tieto siitä pahasta, minkä tuo eläin voisi niille tehdä.
+Sentähden ne eivät myöskään hyökänneet sen päälle, eikä niitä koskaan
+saatu sitä takaa ajamaan. Se taas puolestansa ei milloin purrut. Mutta
+sen henkäys tai vaikutusvoima saattoi ne menehtymään, eikä se
+milloinkaan käynyt talossa ilman ett'ei sen jälkeen ilmestynyt kuoleman
+tapauksia karja-laumassa.
+
+Tästäpä näkyy siis, että ihmiset tämän eläimen suhteen olivat ihan
+vaaratta, koska se ei milloinkaan käy kenenkään kimppuun, vaan pakenee
+kiireimmän kautta heti, kuu sitä vähäsenkin ruvetaan hätyyttämään.
+Mutta kaikki, mikä ilmautuu jollakulla kummituksen kaltaisella tavalla,
+liikuttaa suuremmassa määrässä talonpoikaisen kansan ynnä lasten
+mieltä, kuin todellinen ja nähtävä vaara. Nälkääntyneen susiparven
+päällekarkaus ei todellakaan olisi meitä niin peljättänyt, kuin tuon
+kummituksen odotettu tulo.
+
+Kuitenkin olin minä pahoillani ja tunsin itseni ikäänkuin petetyksi,
+kun pedon sijasta meidän opettajamme, jota veljeni ja minun
+poissa-oloni oli yön ja raju-ilman tähden huolestuttanut, tuli meitä
+hakemaan ilman mitään muuta asetta kuin sadetakki. Hän teki paljon
+pilkkaa valkosesta pedosta ynnä taistelun hankkeista. Nauraen vei hän
+meidät muassansa ja, voi kuitenkin! meillä ei enää ollut pelkoa eikä
+toivoa saada nähdä tuota mainiota eläintä, jonka olemusta me yhden
+tunnin verran olimme uskoneet.
+
+Minulla on palveluksessani hyvän luontoinen ja rehellinen talonpoika,
+joka on noin viidenneljättä vuoden ijässä ja syntynyt siis sillä
+ajalla, jolloin taikaluulot maassa jo olivat vähenemässä. Hän oli
+vilpitön, väkevä ja pelkäämätön ja oli viljellyt maata tuossa samassa
+Aunière'n karja-talossa, jossa ammoisista ajoista kaikki kansan-tarun
+kuvaamat pirut olivat käyneet vieraisilla.
+
+Minä kysyin häneltä, oliko hän koskaan nähnyt mitään merkillistä.
+
+Aluksi hän kielsi mitään nähneensä. Mutta, koska hänen on vaikea
+valehdella, havaitsin minä heti, että hän pelkäsi joutuvansa
+pilkattavaksi ja siitä syystä ei hän tahtonut vastata. Vakaasti sitä
+vaadittuani, kertoi hän kuitenkin vähitellen seuraavan:
+
+Minä olen nähnyt montakin asiaa, alkoi hän, joita tosin en ole
+ensinkään pelännyt, mutta jotka kuitenkin ijäti pysyvät muistossani.
+Taisin olla noin kahdenkymmenen vuotias, kuu ensi kertaa olin
+Aunière'ssä viljan leikkuulla. Meitä oli kahdeksantoista henkeä kylässä
+ja kuuman ilman tähden me söimme illallista ulkona huoneen oven
+edustalla. Syötyämme panimme me oljille maata, mutta yksi meistä palasi
+huoneelle etsimään puukkoansa, jonka oli kadottanut, vaan tuli
+takaisin, huutaen yhtäpäätä; ja ladosta ulos syöstyämme kaikki
+kahdeksantoista miestä, minä samoin kuin toisetkin, nä'imme
+vintti-koiran makaavan pitkänänsä pöydällä, jossa me juur'ikään olimme
+illallista syöneet.
+
+Heti meidät huomattuaan lotkahti se ainakin toistakymmentä kyynärää
+ylös ilmaan ja pakeni peltojen poikki, ja me katsomaan, miten se juoksi
+ja hyppäsi pitkin pensastoa, missä se yht'äkkiä katosi eikä kukaan sitä
+sieltä löytänyt, ei edes sen jälkiäkään. Koiria ei saatu meitä
+seuraamaan, eivätkä ne edes loitolla tahtoneet ajaa sen jälkiä. Ne
+jäivät vaan pihaan ulvomaan ja tärisemään.
+
+Mutta jos te nyt kysyisitte, minkä muotoinen tuo eläin oli, jatkoi hän,
+niin minä vastaisin, että vaan iltapuhteella olen sen nähnyt, ja että
+se minun silmiini näytti ihan valkoiselta. En tiedä sanoa, oliko se
+vintti-koira; mutta sen näköinen oli se enemmän kuin minkään muun
+eläimen, minkä minä olen eläissäni nähnyt. Suuruudeltaan näytti se
+varsinkin pitkältä ja sillä oli hoikat jalat; joilla se hypähteli niin,
+ett'en olisi luullut minkään eläimen saattavan niin hyppiä.
+
+Se ainakin on varma, että Aunière'n isännältä, paksulta Martilta, sinä
+vuonna kuoli niin paljon eläimiä laumasta, että hän päätti ruveta
+tietäjäksi voidakseen itse niitä parantaa ja toisilla vielä
+viisaammilla loihto-keinoilla manata hänen karjassaan tapahtuneita
+noituuksia.
+
+Hän läksi siis kysymään neuvoa tuolta mainiolta tietäjältä, joksi
+Borg-Dieu'n puukenkäin tekijää nimitetään ja joka asuu yhdeksättä
+peninkulmaa täältä.
+
+Kun hän ensi kerran puhui puukenkäin tekijälle, sanoi tämä hänelle:
+
+-- Te tulette minua hakemaan Kaljupää-nimisen härkänne tähden, joka on
+kipeä; ja navetassa teillä on neljä paria härkiä, joidenka kaikkien
+nimen, ijän ja värin minä tiedän teille sanoa.
+
+Tämä vasta kummastutti Marttia, joka kuuli nimiteltävän kaikki
+eläimensä, vaikka kuuluisa puukenkäin tekijä ei koskaan ollut meidän
+tienoillamme käynyt.
+
+-- Palatkaa kotianne, hän sanoi, ja te löydätte kipeän härkänne
+terveenä ja jalkeneella. Mutta ikävä kyllä, sen vetokumppani, Ruskea,
+joka lähteissänne oli ihan terve, on teidän kotiin ehdittyänne jo
+kuollut.
+
+-- Ettekö voisi sitä estää? kysyi Martti.
+
+-- En, se on liian myöhäistä. Varmaankin tuo paha eläin on käynyt
+teillä?
+
+-- Niin onkin. Ettekö taitaisi neuvoa minulle jotain keinoa pelastaa
+karjaani sen pahasta vaikutuksesta?
+
+-- Kaiketikin! vastasi tietäjä; mutta tarpeellista on, että minä käyn
+teillä.
+
+He tulivat siis molemmat ratsastaen; koska minä siihen aikaan palvelin
+talossa renkinä, kuulin minä Martin tullessaan kysyvän:
+
+-- Te olette siis tänä aamuna kuopanneet Ruskean?
+
+-- Niinpä onnettomasti on käynyt, hyvä isäntä; mutta kuinka te sen
+tiedätte?
+
+-- Ja Kaljupää kai jo syö hyvällä halulla.
+
+Kaikki oli ihan niin kuin puukenkäin-tekijä oli sanonut. Kipeä härkä
+oli parantunut, sen vetokumppani, jossa isännän lähtiessä ei havaittu
+mitään kipua, oli kuollut ja kuopattu.
+
+Martti, nähdessään kuinka taitava kenkäin-tekijä oli, piti hänet
+luonansa viikon päivät ja oppi häneltä noitumisen. He eivät öinä
+ensinkään maanneet, vaan kulkivat pelloilla sekä teillä ja sieltä
+kuului outoja ääniä ja ilettävää jylinää.
+
+Päivällä tietäjä vei meidät kaikki härkien aituukseen ja näytti meille
+mikä oli ollut syynä niiden tauteihin. Se oli rupisammakko, jonka tuo
+paholainen, joka oli ilmestynyt vintti-koiran hahmossa, oli varastanut
+myrkky- ja loihto-keinoilla ja kätkenyt mättään alle. Ja kun sitte
+härät kulkivat siitä ohitse, niin rupesivat ne läähättämään ja
+laihtumaan.
+
+Silloin Martti tuli varsin oppineeksi, niinkuin jokainen tietää.
+Hänellä kävi maakunnan parhaat miehet opissa ja tautien vaivassa
+tultiin koko seudussa häneltä neuvoa pyytämään. Sillä tavalla, eikä
+muulla, hän on voinut maksaa teille vuokransa sekä toipua niistä
+vahingoista, jotka paholainen oli hänelle tuottanut.
+
+Vaan Martilla oli harmia vaimostansa, joka ei ensinkään olisi sallinut
+miehensä antautua tietäjäksi ja siitä syystä tylysti kohteli kuuluisaa
+kengäntekijää. Eräänä päivänä tämä lähti tiehensä, sanoen Martille:
+
+-- Jos meidän yhteinen asiamme menehtyy, niin minä huomen-aamulla annan
+teille siitä tiedon, tavalla, jonka te yksin ymmärrätte.
+
+-- Ja tosiaankin; seuraavana aamuna, kun me kaikki olimme suuruksella,
+tuli semmoinen tuulen puuska, että se täristytti koko rakennusta ja
+musta kukko lensi huoneesen sekä syöksyi tuleen, jossa yhdessä
+silmänräpäyksessä paloi tuhaksi.
+
+-- Emäntä olisi pelastanut kukon, mutta Martti tarttui hänen
+kasivarteensa sanoen:
+
+-- Älä siihen satu!
+
+-- Ja vaimo hämmästyneenä jäi siihen seisomaan.
+
+-- Samoin toisen kerran kun kengäntekijä oli siellä ja emäntä oli
+lehmiä lypsämässä, muuttui maito ihan mustaksi, jotta se oli pois
+kaadettava. Silloin hän itki ja kirosi kengäntekijää. Mutta miehensä
+sanoi hänelle:
+
+-- Älä häntä vihaa ja kun hän toisten tulee, niin tarjoo hänelle
+maitoa, juustoa ja kaikkea mitä talossa on.
+
+-- Ja sitä hän siitä lähin suurella pelvolla ja kohteliaisuudella
+tekikin.
+
+-- Sillä kamala _iso-eläin_ on saatu karja-talosta pois karkoitetuksi
+niinkun myös "_päätön mies_", jonka nähtiin kuljeskelevan Bernenil'in
+tien syrjässä, ja vieläpä "_aasin-ajokin_", joka niin usein lentää
+kiidätti talon ylitse.
+
+Mutta Martti on tullut sangen kivuloiseksi tuota kaikkea kärsiessänsä.
+Tontut ovat usein häntä hosuneet ja nostelleet päästä niin että hän on
+kadottanut toista kymmentä hattua eli lakkia. Ja sen lisäksi hänen on
+usein ollut silmät kipeinä, siitä syystä, näetsen että tulipallo kerran
+hänen matkustaessansa putosi hänen eteensä tamman kaulalle.
+
+
+
+
+KIVI-MIEHET.
+
+
+    Kerrotaan, että muutamat aaveet kivimiesten tyhmää rotua huutavat
+    myöhäisille kulkijoille: _Tahdotteko käsiä? Tahdotteko käsiä_? Jos
+    matkustaja on niin mieletön, että vastaa niille: _tahdon_, niin ne
+    jatkavat: _Anna sinä meille jalkasi_! Ja koska ne ovat velhoja,
+    niin ne voivat häntä pidättää siinä niin kauvan kuin ikään
+    tahtovat. Eräällä älykkäällä miehellä, joka säikähdyksestä oli
+    kaatunut selälleen oli sen verran mielen malttia, että osasi
+    niille vastata: _Ota vaan jalkani, jos tahdot, ne ovat kuolleet_.
+    -- Tontut eivät tietäneet tuohon mitään vastata ja mies pelastui
+    niiden lumouksesta.
+
+                                                       Maurice Sand.
+
+Siinä osassa Indre'ä, joka rajoillansa koskee Creuse'en, muuttuu luonto
+toisennäköiseksi, laaksot käyvät syvemmiksi, ylängöt kohoavat,
+kasvullisuus kuivuu, virrat juoksevat koskina ja kallioissa on jyrkät
+vierut. Kuitenkin tarinat ja kansanluulot ovat harvinaisemmat tässä
+vuorimaassa kuin alanko-maissa; vaan ne, joita siellä kerrotaan, ovat
+tavallisesti surullista laatua ja, paitsi Gargantuassa, siellä ei
+tavata tuota Berryläistä leikillisyyttä, joka usein pilkalla höystää
+kummitus-maailman kauhuja.
+
+Minä tulin Gargantuaa maininneeksi ja tässä tilaisuudessa kysyisin
+oppineilta, eikö ennen kirjan [_kirjaksi_ Rabelais'n aikalaiset
+luullakseni kutsuivat tätä aikakautensa ainoata suurta, tieteellistä
+tuotetta, jonka yleisö niin äärettömällä innolla vastaan otti]
+julkaisemista maaseuduissa kerrottu jotakuta kansanmielistä tarua
+Gargantuasta, jonka tuo mainio pilkka-runoilija oli ominut, samoin kuin
+Goethe käytti "Faust"-tarun ja Molière "Komentajan muoto-kuva" -nimisen
+tarun. Tämä puheparsi, jonka Rabelais'n aikalaisten innostus synnytti,
+oliko se ainoastaan ylenpalttisen ihastuksen osoitus, vaan eikö se
+samalla selvään ilmoittanut eroitusta loistavan runon ja hämärän tarun
+välillä. _Ihmis-sudet_, jotka Perrault uudestaan toi esiin, ovat
+tietysti samaa jättiläis-rotua, joilta keski-ajan ritarit yhdellä
+iskulla halkaisivat pään. Eikö Gargantua liene samaa sukua kuin ne ja
+eiköhän Pantagruel'in tekijä ole löytänyt tuota nimeä muiden
+kansantajuisten satusankarien joukosta, jotka tänään ovat unohduksiin
+joutuneet, ikäänkuin niitä ei olisi ollut olemassakaan muuta kuin
+esi-isiemme ilta-seurojen tarinoissa?
+
+Berry'ssä, jonka kansassa ei mitään muinais-tietoa ole säilynyt paitse
+tarun muodossa, on tutkijain kummastukseksi tavattu jonkimmoinen aivan
+samanlainen paikkakunnallinen taru kuin Gargontua joka, vaikka samaa
+sisältöä kuin Rabelais'n runo, kuitenkin on ihan yksityistä laatua.
+Montlevie'ssä on Gargantua jalallaan muodostanut tasangolla olevan
+yksinäisen kukkulan, kun jättiläinen muka oli joutunut eksyksiin meidän
+savimailla, niin hän tällä paikkaa heitti pois puukenkänsä, josta
+siihen kohosi kukkula.
+
+Berry'n rajoilla, Creuse'ssä, sanotaan Gargantuan astuneen tuon leveän
+ja uljaan ontelon yli, johon virta koskena syöksi, sillä paikalla
+mihinkä Le Pin et Ceauimont nimiset kirkontornit ovat rakennetut
+kummallakin puolella kuilua oleville jyrkille töyrille. Alus täynnä
+munkkeja sattui soutamaan jättiläisen jalkain välitse. Hän luuli alusta
+harjus-loheksi, kumartui ja tarttui siihen hyppysin kiinni, nieli sen
+munkkineen päivineen kehuen munkkeja lihaviksi ja maukkaiksi, vaan
+sylki aluksen suustaan, valittaen, että kalalla muka oli liian kova
+ruoto.
+
+Ne jotka näitä kertovat, eivät suinkaan milloinkaan ole lukeneet
+Rabelais'n kirjaa eivätkä enemmän kuin heidän esi-isänsäkään ole
+tietäneet semmoista olevankaan. Rabelais'n nimi on heille yhtä
+tuntematon kuin Pantagruel'in ja Panurge'n. Veli Jean des Entomenres,
+tuo kielensä ja luonteensa puolesta niin kansallinen perikuva, ei ole
+kuitenkaan päässyt rahvaan suosioon. Nämä henkilöt ovat runoniekan
+sepittämät; mutta Gargantuaa luulisin kansanhengen tuotteeksi ja
+tietysti Rabelais samoin, kuin kaikki muutkin mainitut runoilijat, on
+ottanut runonsa aihelmat, mistä vaan on semmoisia löytänyt.
+
+Ala-Berry'n kylissä ja mökeissä vallitsevan taika-luulon mukaan on
+jättiläisiä olemassa, jotka päinvastoin saavat hyvin vähän tilaa
+ylänkömaan aika-kirjoissa. Ylänkö-maa on metsätöntä ja mäkistä;
+alonko-maata ympäröitsevät kummallisen muotoiset, katinkultaa
+kimaltavat kalliot, jotka pian ihmisten silmissä näyttävät
+jättiläis-olennoilta. Ne ovat sangen hirvittäviä petolliselle
+kalastajalle, joka yön-aikana käy toveriensa rysiä tyhjentelemässä.
+Eipä hänelle ilmaannu iloinen Gargantua, vaan ne kolme kivi-miestä,
+joita hän päivällä kutsui munkin kallioksi, ja joiden hän silloin
+kanhistumatta näki seisovan pystyssä liikahtamatta virran reunalla,
+missä ne kuvastuivat kirkkaasen veteen.
+
+Eräänä yönä näki kalastaja Chaumat alempana olevalta myllyltä niiden
+liikkuvan, astuvan alas tavattoman suurelta kantakiveltään ja
+koikehtien kävelevän pitkin rantaa; vaan mitkä hirmuiset loikkaukset!
+mikä kauhistuttava astunta! Niissä ei näkynyt jalkoja eikä sääriä,
+mutta kuitenkin kulkivat ne Creuse'n virran vyöryä joutuisammasti ja
+musertuneet pii-kivet kitisivät niiden painon alla. Kalastaja pakeni
+huoneesensa ja pönkitsi ovensa parhaan taitonsa mukaan; mutta
+kivi-miehet olivat häntä seuranneet ja koska hän oli jumalaton mies
+eikä ajatellut antautua Jumalan haltuun, niin pienin näistä
+kivi-koljoista nojasi kyynär-päätänsä huoneen kattoon ja huonet
+musertui ikäänkuin olisi ollut voi-kimpale.
+
+Hämmästyksissään otti Chaumat pakonsa latoon; mutta toinen
+kivi-miehistä laski kätensä siihen ja halkaisi sen ikäänkuin vanhan
+saviastian.
+
+Nyt sai Chaumat kuitenkin sen verran lomaa, että ehti paeta isolle
+sululle, joka on tehty poikkipäin virtaa, toisesta rannasta toiseen.
+Siellä hän luuli olevansa turvassa, mutta nuo kolme kivi-miestä
+valitsivat tämän tien palatakseen tavalliselle, toisella rannalla
+olevalle paikalleen ja siis hänen oli pakko joko pysyä missä hän oli
+tai heittäytyä virtaan, joka on sangen syvä kummallakin puolella
+sulkua; sillä mahdoton oli ajatella, että hän olisi voinut juosta
+jättiläisiä joutuisammasti.
+
+Koettaen tehdä itseään niin pieneksi, kuin suinkin mahdollista loivasi
+hän pitkäkseen tielle makaamaan ja uskalsi tuskin hengittää toivoen
+että nuo ilkeät kivi-möhkäleet eivät häntä huomaisi.
+
+Ensimäinen kävikin ohitse ja jopa toinenkin, jolloin Chaumat
+rupesi jo vähän vapaammin hengähtämään. Mutta vielä tuli kolmas,
+joka oli kaikista suurin ja painavin ja oli sekin jo juuri ohitse
+kulkemaisillaan aivan kuin toisetkin; mutta tie oli liukas ja
+kivi-mies kompastui.
+
+Onnekseen muisti Chaumat vihdoin viimein kasteenliiton ja teki
+ristinmerkin, rukoillen Jumalalta pelastusta. Kivi-mies horjui vaan
+eikä kaatunutkaan, jossa tapauksessa kalastaja olisi musertunut kuin
+munankuori vaan.
+
+Tässä osassa Berry'ä kuolleet hyvin usein käyvät vieraisilla ja harvapa
+se talo, jossa kiirastulessa olevia sieluja ei joskus ole käynyt. Ja
+Creuse virta, joka on mustan näköinen ja vuolas muutamissa syvissä
+paikoissa, missä se juoksee ilman esteitä, vie muassansa hukkuneiden
+ihmisten vaikeroitsevia henkiä. Yön aikana saapi täällä kuulla sydäntä
+särkeviä huutoja. Hukkuneet, näet sen, tällä tavalla valittavat anoen
+eläväin esi-rukouksia.
+
+Toisissa paikoissa vesi paasien välissä vaahtoisena pauhaa ja siinä
+ihmiset luulevat kuulevansa ijankaikkiseen kadotukseen tuomittujen
+kirouksia.
+
+Ranskalainen sana "retournant" käytetään aaveina kulkevista kuolleista,
+mutta vanhat eukot vakuuttavat, että omasta tahdostaan hukkuneiden eli
+itsemurhaajain sielut ovat tuomitut ijankaikkisesti vääntelemään ("de
+retourner") noita isoja kiviä, jotka sulkevat virran uoman. Keskellä
+erästä la Creuse'n koskea on yksi noista mustista kallioista aivan
+karille sattuneen veneen näköinen niin että kaukaa katsoen voisi sitä
+siksi luulla. Sekin on noita kirottujen henkien vääntämiä kiviä;
+sanotaan sen olevan alapuolelta valkoisen ja että tuomitut henget ovat
+kaukaa tuoneet sen tänne.
+
+Epäilemättä tarkoittavat nämä tarut niitä surkeita tapaturmia,
+joita paisunta-sateiden äkkinäiset ja hirmuiset vedentulvat ovat
+matkaansaattaneet. Vuonna 1845 paisutti kaato-sade niin äkkiä la
+Creuse'n hetteitä lähteen-suonia, että virran vesi, joka tällä paikkaa
+on kauhean väkevä, nousi, kuten sanotaan, enemmän kuin viisikymmentä
+kyynärää, vieden muassansa kokonaisen sen rannoilta hiljan hakatun
+metsän. Lähestyessään seudun ainoaa siltaa seisahtui tämä
+matkustavainen metsä, jyrkkien rantojen välissä puristettuna, pariksi
+tunniksi ja kasaantui siihen vielä huoneiden kattoja, veneitä, aidaksia
+ja kaikellaista muuta vesi-romua; niin että lapset, jotka eivät ole
+pelkurimaisia, kävelivät kuivin jaloin toisesta rannasta toiseen tällä
+kelluvalla kasalla, jonka alla aallot kuohuivat. Yht'äkkiä lähti se
+sitten liikkeelle ja syöksyi eteenpäin vieden muassaan sillan, joka
+vähän aikaa oli sitä vastustanut, ja hävittäen matkallansa kaikkea:
+huoneita, karjalaumoja, viljelyksiä ja ohitse kulkevia ihmisiä.
+
+Ei kuitenkaan tämän onnettoman kohtauksen muisto yksistään ole
+täyttänyt tuon kauhean virran rantoja ja saaria kiirastulessa olevilla
+sieluilla. Siihen yhtyy vielä hämärä-sekainen taru muutamasta
+tappelusta salakulettajien ja suola-tulli-väestön välillä, joka olisi
+tapahtunut siihen aikaan, jolloin korkeilla herroilla ja kauppiailla
+oli tapana itse saattaa tullaamattomilla suoloilla sälytettyjä
+hevois-aasiansa pitkin tämän maakunnan jyrkkiä polkuja. Berry'n
+historia ei puhu mitään tästä tappeluksesta. Vanhat talonpojat ovat
+kuulleet isiensä sitä kertovan ja nämä taas ovat kuulleet sen
+isoisiltään. Sanotaan että paljon ihmisiä tuossa taistelussa tapettiin
+ja heitettiin kallioilta Creuse-virtaan. Sentähden kuullankin ääniä,
+joita ei kukaan tunne, lakkaamatta huutavan:
+
+_Suolaa! Suolaa!_
+
+Kun seudun aasit kuulevat tämän huudon, niin ne heti, korvat taaksepäin
+käännettyinä ja häntä jalkain välissä riippuen, juoksevat ikäänkuin
+pahahenki ajaisi niitä takaa.
+
+Samassa seudussa ilmautuu tuon tuostakin huhu _isosta käärmeestä_.
+Vuorenloukoissa elää tuhansittain kyykäärmeitä, joista ei kukaan pidä
+väliä, kosk'ei niiden sanota milloinkaan tehneen pahaa ihmisille. Mutta
+seitsen-sylinen käärme, jolla muka on ihmisen pää on ainoa, jota
+kammotaan. Luultavasti on se sama käärme, joka ennen muinoin
+Chateaubrun'in ison tontin vankikopissa söi kolme vankia.
+
+Sittemmin on se useampia kertoja ilmestynyt, ja vuonna 1857 tuli koko
+maakunta liikkeelle, kun paimentyttö oli pensaassa sen nähnyt.
+Kuudettakymmentä miestä oli sitä etsimässä; mutta niinkuin
+tavallisesti, ei mitään nytkään löydetty.
+
+
+
+
+EP-NELL'IN TONTTU.
+
+
+    Ep-Nell'in kiven alla istua kyyristelee pahan-ilkinen tonttu.
+    Se on sitä lajia haltiaisia, joilla on häntä ja ne ovat
+    pahimmat. Vaikka niiden oikeastaan tulisi suojella ja hoitaa
+    hevosia, peljättävät ja rääkkäävät ne niitä kuitenkin ja
+    tekevät ne vauhkoiksi.
+
+                                               Maurice Sand.
+
+Georgeon oli tonttu siinä osassa Berryn maakuntaa, jota kutsutaan
+Loiren laaksoksi. Minä sanoin oli, koska se nykyaikaan on joutunut
+vallan unohduksiin, jonka tähden jo kolmekymmentä vuotta takaperin
+täytyi kuolleitten vanhuksien taruista näitä asioita tiedustella, jos
+mieli unhotuksen vuolaasta virrasta onkia tuota salaista nimeä, jota ei
+saanut kirjoittaa, "ei paperille, ei puulle, ei liuska-kiveen eikä
+mihinkään muuhunkaan kiveen, ei vaatteelle, ei maahan, ei tomuun, eikä
+edes pilvistä tulleesen lumeen." Tuota kauheaa nimeä, jota käytettiin
+salaisimpiin ja tärkeimpiin loihtumisiin, ei saatu muulla tavalla
+ilmoittaa noidiksi alkaville oppilaille, kuin kuiskaamalla sitä heidän
+korvaansa; eikä saanut heille mainita enempää kuin kolme kertaa. Jos
+sen unhoittivat, niin he saivat pitää sen omana vahinkonansa. Heidän
+oli muka uudesta maksaminen, saadaksensa sen vielä kuulla.
+
+Tuota nimeä ei missään tapauksessa saanut sivullisille ilmoittaa eikä
+koskaan ääneensä mainita paitse yön pimeydessä ja täydellisessä
+yksinäisyydessä. Se, joka minulle tämä nimen ilmoitti, oli itse
+sattumuksesta saanut sen kuulla eikä asiaa yhtään uskonut. Kuitenkin
+hänkin jälestäpäin katui sitä minulle sanoneensa ja palasi pyytämään
+minua pitämään sen salassa.
+
+-- Minä olen tänä yönä nähnyt pahaa unta, sanoi hän; ja kolme kertaa on
+akkunanikin paiskattu selälleen, vaikk'ei ketään paitsi minua ole ollut
+huoneessani.
+
+Mikä Georgeon'in arvo ja virkanimi pahain henkien valtakunnassa oli,
+siitä en minä ole voinut saada selkoa. Tuota salaista henkeä täytyi
+kutsua tiehaaroissa tai vanhain, pahassa huudossa olevain puitten
+alla, jos tahtoi saada sitä nähdä. Oliko sillä itsellä valtaa
+joidenkuiden luonnon-voimien ylitse, taikka oliko se vaan välittävänä
+sanansaattajana helvetin ja velhoojan välillä? Kenties perkele muinoin
+oli vienyt Georgeon-nimisen miehen muassansa ja ehkä se onkin hänen
+kirottu sielunsa, joka siitä alkaen on ottanut työkseen johdattaa
+muitakin sieluja kadotukseen.
+
+Georgeon oli puoleksi näkymätön, niin muodoin ett'ei häntä saanut nähdä
+muulloin kuin pimeinä öinä tahi paksun sumun kautta. Silloin sai nähdä
+inhimillisen hahmon, joka oli luonnollista ihmistä suurempi; mutta tuon
+hahmon puku, kasvonpiirteet ja vartalon erityisyydet pysyivät aina
+näkymättöminä taikka niin epäselvinä, että oli mahdoton pitää niitä
+muistossaan, eikä sitä voinut tuntea edes äänestäkään, jos useamman
+kerran tapasi sen. Sitä piti joka kerta kutsua nimeltä sanoen:
+
+-- Sinäkö se olet, jonka kanssa minä haastoin sinä ja sinä yönä ja
+siinä ja siinä paikassa?
+
+Jos se ei vastannut: Minä olen! oli sitä epäileminen eikä sille saanut
+kertoa mitä edellisissä haasteluissa oli puhuttu.
+
+Salasiko siis Georgeon itseänsä koetellaksensa noidan varovaisuutta ja
+älyä taikka lieneekö velho niin varovainen, että hän epäilee perkelettä
+vielä senkin jälkeen, kun he ovat liiton tehneet ja hän on jo hänelle
+antautunut.
+
+Ainakin se on varma, että rahvas luulee viekkaudessa vetävänsä vertoja
+itse paholaiselle ja että koko Ranskan ihmeelliset tarut puhuvat kelpo
+pojista, jotka ovat osanneet pettää pirua kiertämällä häntä hänen omiin
+pauloihinsa.
+
+Kauniimpia näistä taruista on satu "_rakastuneesta tontusta_", jonka
+"Normandien ihmetten"-nimisen kirjan tekijä kertoo ja jossa löydämme
+talonpoikais-puhetavan koko suloisuuden.
+
+Tämä tonttu oli ihastunut erääsen kauniisen talonpojan vaimoon ja joka
+ilta hänen kehrätessään valkeansa ääressä, tuli se istumaan takan
+toisessa loukossa olevalle jakkaralle. Vaimo huomasi sen läsnäolon ja
+sen himoavaiset silmäillykset ja ilmoitti asian veljellensä, joka
+pukeutui vaimonsa vaatteisin, istui hänen sijallensa ja rukillensa,
+jossa hän haltijaa odottaessaan oli kehräävinänsä.
+
+Tämä tulee, katselee pitkään outoa kehrääjää ja sanoo:
+
+-- Missä on eilisiltainen kaunotar, se joka kehrätä hyrryttelee ja aina
+rukkia pyörittelee; sinä vaan pyörää kääntelet ja vääntelet etkä
+kehrätä hyristele?
+
+Mies ei vastaa mitään, vaan vartoo että tonttu kävisi jakkaralle
+istumaan, josta sillä on tapana palavalla himollisuudella katsella
+talon emäntää ja johonka oli kavalasti asetettu valkeassa punaiseksi
+kuumoitettu halstari. Haltija käykin istumaan, mutta polttaakin
+häpeällisesti häntäänsä, kirkaisee kauheasti ja sanoo:
+
+-- Kuka tämän ilkeän ilkeyden minulle teki? Tuoko kaunis kaunokainen,
+joka aina pyörää pyörittelee?
+
+-- Ei, vastaa mies, vaan minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä
+hyristele!
+
+Vihastuneena tästä lentää tonttu ulos takanpiipusta kutsuaksensa
+katolla lystäileviä tovereitaan avukseen.
+
+-- Mitäs huudat, huudat? kysyvät ne häneltä.
+
+-- Minä palan, palan!
+
+-- Kuka sinua poltti, poltti?
+
+-- Minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele.
+
+Tuo vastaus kuului niin tyhmältä toisten haltijain korviin, jotka muka
+ovat sangen leikikästä luontoa, että kauniin kehrääjän mies kuuli
+niiden nauravan ikäänkuin hullut, ulvovan, ilkamoivan ja ajavan
+rakastunutta tonttu-parkaa takaa.
+
+Mies oli tästä mielissään, koska oli peljännyt saavansa koko
+haltija-joukon kimppuunsa; eikä hänen vaimoonsa rakastunut tonttu
+uskaltanut enään uudestaan tulla hänen huoneesensa.
+
+Tästä normandilaisesta tarusta löytyy Berryssä jonkunmoinen toisinnos,
+joka on paikallis-olojen suhteen johonkin määrin muuttunut.
+
+Tämän toisinnoksen haltijalla eli tontulla -- taru ei tiedä tyyni sanoa
+mihinkä pahain henkien luokkaan se oikeastaan kuuluu -- ei ensinkään
+ollut rakkautta mielessä. Pahan-ilkinen kuin piru ainakin, se ei muuta
+ajatellut kuin saada suututtaa villoja kehräävää vaimoa. Tämä haltija
+ei katsellut häntä hellästi, vaan sotki ja katkaisi häneltä langan
+voidakseen sill'aikaa, kun hän sitä paransi, puikahtaa leipä-hinkaloon
+varastamaan kakkuja, joita lapsia varten oli pantu säästöön.
+
+Vaikka vaimo heti huomasi tämän viekkaan juonen, niin hän ei ollut
+mitään näkevinänsä, vaan tarttui hiljaan haltijan pitkään häntään,
+kiinnitti sen villalankaansa ja rupesi sitä rullalleen vääntämään.
+
+Haltija ei heti sitä huomannut, koska se paraikaa oli toimessa syödä
+jäntystää juusto-kakkua suuhunsa. Mutta kun rullalle oli kiertynyt jo
+viisi kuusi syltä sen häntää, niin se vihdoin tunsi sen ja rupesi
+huutamaan:
+
+-- Voi häntäni! Häntäni!
+
+Kehrääjä ei pitänyt tästä lukua, vaan yhä rukkiaan polkien alkoi hän
+laulaa: "Pyöri, pyöri, pyöräseni!" niin väkevällä äänellä ja pitäen
+rukillansa niin suurta melua, ett'eivät toiset katolla väijyvät peikot
+kuulleet toverinsa valituksia ja kirouksia. Tämän oli pakko antautua,
+ja paholaisen nimessä vannoa, ett'ei hän enää milloinkaan tulisi tähän
+taloon käymään.
+
+Muutamien tarujen mukaan kehrääjäin lankaa katkaiseva ja sotkeva
+haltija onkin naishenki, se on paha haltijatar. Lapsuudessani tunsin
+minä vanhan eukon, jolla semmoisissa tilaisuuksissa oli tapana sanoa:
+"Jopa haltijatar on käynyt täällä sotkemassa!" ja hän teki kädellään
+ristin-merkin manataksensa ja karkoittaaksensa tuota ilkeää
+haltiatarta.
+
+Berryn satujen haltijoissa on sekä hyvän- että pahanluontoisia. Ne
+haltijat, jotka tallissa hevosia sukivat ja joidenka ruoskan huimauksia
+ja käskyjä talon rengit väliin kuulevat, ovat sangen viattomia
+olentoja, jotka ihmisen lähestyessä pakenevat. Samaa lajia ovat myös ne
+tontut, jotka laitumella ajavat hevosia takaa ja sotkevat niiden harjaa
+itsellensä polustimiksi, koska ne ovat liian pieniä pysymään hevosen
+selässä ja siitä syystä ratsastavat sen kaulalla. Koko niiden pahuus
+rajoittuu siihen, että ne toisinaan saattavat murteumaan tahi kuolemaan
+semmoisia tammoja, joilta otetaan harja, minkä ne ovat palmikoineet ja
+solmeilleet käytettäen itsensä.
+
+Tontun lempi-hevosia nimitellään kihara-hevosiksi ja ennen muinoin
+niitä pidettiin muita hevosia parempina ja vireämpinä. Haltijan
+sukimat tammat pidettiin hyvinä siitos-eläiminä ja tuottivat
+hevois-markkinoilla omistajalleen hyvän hinnan.
+
+Vielä meidänkin aikanamme on monta ihmistä, jotka uskovat
+talli-tonttuin todella olevan olemassa. Jokainen keski-ikään elänyt
+mies, joka on hevois-kasvattamista harjoittanut, on sen nähnyt ja sitä
+niin vahvalla valalla vakuuttanut, ett'ei kenenkään sovi sitä epäillä.
+
+Tätä tonttua ei tarvitse peljätä eikä vihata, koska ei se milloinkaan
+tee pahaa. Kaikki sitä kuvailevat samanlaiseksi. Se on vähälännän kukon
+kokoinen ja sillä on tulipunanen kukon-harjakin. Silmät ovat tulesta ja
+vartaloltaan on se varsinkin siro-kasvuisen pienen miehen näköinen,
+paitsi että sillä ihmis-kynsien asemesta on linnun kynnet. Sen hännästä
+on eri tuumat; muutamat sanovat en olevan suljista; toiset taas
+vakuuttavat, että sillä on tavattoman pitkä rotan-häntä, jota se
+käyttää ruoskana pakoittaaksensa ratsuaan juoksemaan.
+
+Pohjois-Ranskassa taas pidetään näitä lintu-kotolaisia varsinkin
+häijyinä, koska ne huviksensa vievät kulkevaisia eksyksiin.
+Marche-nimisessä maakunnassa ovat kaikki haltijat vaarallista ja
+ihmisiä vihaavaista laatua ja niiden toimi on vartioida suurien kivien
+alle kätkettyjä aarteita.
+
+Onneton se, joka uteliaisuudesta tai vielä pahemmin kunnianhimosta
+yön-aikana tulee makailemaan näiden kivien ympärille, jossa
+muinais-tarun ijäinen salaperäisyys vallitsee. Tontut ryntäävät heti
+hänen hevosensa kaulalle, paiskaavat hänet maahan ja pieksävät
+pehmeäksi.
+
+Keinoja kuitenkin löytyy niitä vastaan, vaikka onkin rohjennut ruveta
+niiden tapoja ja mielijohteita tiedustelemaan. Tavallisesti ne ovat
+tyhmämäisiä ja ainoastaan vaivoin voivat ne puhua ihmisen kieltä.
+Samoin kuin Normandien ja Bretagnen tontuilla, on niilläkin se tapa,
+että kaksi kertaa perätysten matkivat samaa sanaa voimatta sitä
+kolmatta kertaa lausua.
+
+Muuan aarteiden hakija näki kerran lintu-kotolaisen, joka seisoi
+magneeti-kehässä ja hyppi hänen edessänsä heikolla ja karkealla äänellä
+hänelle lakkaamatta hokien:
+
+-- Pyörrä pois, pyörrä pois!
+
+Mies seisahtui äkkiä ja vastasi:
+
+-- Minä pyörrän, pyörin ja hyörin!
+
+Tonttu ei tuota ymmärtänyt, vaan arvellen sitä joksikin manaukseksi,
+jota sen ymmärrys ei voinut käsittää, laski se miehen menemään ja
+hyppäsi kivelle, jonka se saattoi niin nopeasti kääntymään ja
+pyörimään, että se iski tulta. Mies ei uskaltanut sitä lähestyä, ja
+vaikka hän pääsikin esteettä palaamaan, niin oli lintu-kotolainen
+kuitenkin häntä niin pyörittänyt ja helvetin-kiven ympärillä
+tanssittanut, että hän kotiin saapuessaan vieläkin pyöri ikäänkuin
+kiekko ja kaatui väsymyksestä ovensa eteen.
+
+
+
+
+SUDEN-JOHTAJA.
+
+
+            Sata saat sa lammasta,
+            Kulkelevaa kangasta;
+            Tule kaunoiseni vaan
+            Siitä karjaa ottamaan.
+            -- Enpä tule kanssasi,
+            Kyllä tunnen karjasi.
+            Kita liian suuri on,
+            Mene yksin onneton.
+
+                Maurice Sand'in keräilemiä.
+
+    Villiers, Paunay,
+    Rosnay, Saunay
+    Ovat neljä pitäjää,
+    Joiss' on monta tietäjää.
+
+Näin sanotaan Brennen maakunnasta ja Berryn historioitsijat pitävät
+tätä nevaista maata suden-lumojain ja tietäjäin luvattuna maana.
+
+Luulo suden-lumoojista on levinnyt ympäri Ranskanmaata. Nämä ovat tuon
+kauan uskotun ihmis-susi-tarun viimeiset jäännökset. Meidän lapsemme
+lapsille kerrotut sadut eivät enää ole niin kummallisia eikä
+kauhistuttavia kuin ne, joita iso-äitimme meille tarinoivat.
+Minä en muista Berryssä kuulleeni keski-ajan enkä muinais-ajankaan
+ihmis-susista puhuttavan. Mutta kuitenkin sitä sanaa siellä vielä kyllä
+käytetään, vaikka sen oikea merkitys on joutunut unhotuksiin.
+
+-- Ihmis-susi on noiduttu susi, eivätkä suden-lumoojat enää ole
+tuommoisia velho-joukkojen päälliköitä, jotka muuttuivat susiksi lapsia
+nielläksensä; vaan he ovat viisaita, salamietteisiä ihmisiä, vanhoja
+puitten-hakkaajia, viekkaita metsänvartioita taikka semmoisia, jotka
+ovat keksineet salaisen keinon todellisten susien lumoamiseen,
+kesyttämiseen ja johtamiseen. Ainakin he ovat tehneet ne itsellensä
+alamaisiksi ja voivat johtaa niitä mielensä mukaan.
+
+Minä tunnen useita henkilöitä, jotka ovat kertoneet uuden kuun
+syntyessä nähneensä Valkosen Ristin tienhaarassa Soupison ukon, jonka
+liikanimi oli Démonnet, astuvan aivan yksistään pitkin askelein ja
+neljättäkymmentä sutta jälessään.
+
+Kaksi miestä, jotka itse ovat asian minulle kertoneet, näki muuanna
+yönä Chateauroux-nimisessä metsässä suuren joukon susia kulkevan
+puitten alla. Miehet pelästyivät ja kiipesivät puuhun, josta näkivät,
+miten pedot lähestyivät erään puunhakkaajan mökkiä ja asettuivat oven
+eteen, jossa ne rupesivat hirveästi ulisemaan. Puunhakkaaja tuli ulos
+ja astui niiden keskelle, puhutellen niitä oudolla kielellä, jonka
+jälkeen ne lähtivät pois, tekemättä hänelle mitään pahaa.
+
+Tuo on talonpoikain kertoma juttu. Mutta kaksi rikasta herrasmiestä,
+jotka olivat saaneet hyvän kasvatuksen ja olivat sangen älykkäitä ja
+käytännöllisiä miehiä, on valallansa minulle kertonut, että he
+asuntonsa lähellä olevassa isossa metsässä, jossa he usein kävivät
+metsästämässä, olivat nähneet vanhan metsän-vartijan, jonka he hyvin
+tunsivat, seisahtuvan tien-ristiin ja rupeavan siinä kummallisella
+tavalla koikehtimaan.
+
+Silloin menivät he piiloon pitääksensä häntä silmällä ja eipäs
+aikaakaan, niin näkivät he kolmekymmentä sutta tulevan juosten, joista
+yksi tavattoman iso loikki suoraa tietä lumoojan luo hänelle
+liehakoitsemaan. Tämä vihelsi, kuten koirille ainakin, ja kävi niiden
+edellä syvään metsään. Tuon kummallisen tapauksen näkijät eivät
+uskaltaneet häntä seurata, vaan palasivat pelästyneinä ja ihmetellen
+kotiansa.
+
+Tämän kaiken he kertoivat minulle niin todenperäisellä tavalla, ett'en
+tiedä mitä siitä ajattelisin. Minä olen maalla kasvanut ja olen niin
+kauvan uskonut kaikenmoisia kummituksia -- joita tosin en ole itse
+nähnyt, vaikka olen kuullut muiden minun läheisyydessäni niitä nähneen
+-- jotta minä en vielä nytkään osaisi sanoa missä todellisuus päättyy
+ja missä mielenkuvitus alkaa.
+
+Tiedän kyllä, että petoja saadaan kesytetyiksi. Mutta onko mahdollista
+kesyttää vapaudessakin eläviä petoja? Ovatko nuo henkilöt, jotka
+yllämainitun tapauksen minulle kertoivat, nähneet yhtä aikaa samaa
+unta, taikka oliko tuo luultu velho huviksensa kesyttänyt kolmekymmentä
+sutta? Sen minun täytyy vaan varmaan uskoa, että he molemmat olivat
+nähneet tuon tapauksen, jonka totuuden he vakavasti takasivat.
+
+Morvan'issa ovat viulunvinguttajat suden lumoojia. He eivät voi oppia
+soitantoa, ell'eivät lupaa itseään pirun omaksi ja usein heidän
+mestarinsa pieksee heitä ja lyö heidän soittimensa rikki heidän
+selkäänsä, jos eivät häntä tottele. Tämän maakunnan sudetkin, näet sen,
+ovat perkeleen alamaisia, eivätkä siis olekaan oikeita susia. Taru
+ihmissusista on paremmin säilynyt täällä kuin Berryssä.
+
+Noire'n laaksossa olivat säkkipillin ja lyyran soittajat velhoja vielä
+viisikymmentä vuotta takaperin. Nyt he ovat päässeet tästä pahasta
+maineestansa; mutta vieläkin kerrotaan soittajasta, joka oli niin
+taidokas ja eli niin jumalisesti, että pitäjän kirkkoherra antoi hänen
+soittaa kirkossakin rippi-leivän ylentämisessä. Hän osasi tietysti
+kirkollis-soitantoa, koska se kuului sen aikuisten soittajien
+musiikilliseen kasvatukseen, vaikka kirkkoherrat ani-harvoin vaan
+salleivat heidän sitä tehdä, heidän salaisten kujeidensa tähden, jotka
+niinkuin sanottiin eivät olleet kristillisintä laatua.
+
+Saint-Août'n kuuluisa Julien, oli kuitenkin tästä kiellosta eroitettu
+ja hänen soitantoansa messun-aikana kaikki ihmiset ihmetellen
+kuuntelivat, niin että seurakuntalaiset hänestä ylpeilivät.
+
+Kerta yöllä hänen palatessansa hääpidoista, joissa hän oli kolmena
+päivänä soittanut, tapasi hän kankaalla säkkipillin, joka soi ihan
+itsestänsä; muutamat luulevat, että tuuli sitä soitti.
+
+Kummastellen tuota kiiltävää hopea-pilliä, joka kenenkään kuljettamatta
+tuli hänen vastaansa, pysähtyi hän hämmästyen. Pilli meni hänen
+ohitsensa, ikäänkuin se ei olisi häntä nähnytkään ja soitti yhä
+soittamistaan niin ihanasti, ett'ei Julien koskaan ollut sen vertaista
+kuullut ja heti paikalla rupesi sitä kiihkeästi kadehtimaan.
+
+Järjellisenä miehenä olisi hänen pitänyt astua tietänsä eteen-päin;
+mutta sen sijaan hän pyörsi ja rupesi seuraamaan säkkipilliä
+kuullakseen sitä ja oppiaksensa niitä nuotteja, jota se pelasi, ja
+joita hän ei harmikseen osannut.
+
+Hän seurasi sitä alussa loitommalla ja sitte hiukan likempänä, kunnes
+vihdoin kävi niin rohkeaksi, että hyppäsi siihen kiinni ottamaan sitä;
+sillä nähdä noin kaunista ja hyvää soitinta omistajatta oli suurempi
+kiusaus, kuin ammattiansa rakastava soittaja voi kestää.
+
+Mutta pilli nousi ilmaan ja jatkoi soittamistansa eikä hänen onnistunut
+sitä tavoittaa; mutta suuresti huolestuneena ja murheissaan palasi
+Julien kotiinsa.
+
+Seuraavina päivinä kun häneltä kysyttiin minkä vuoksi hän näytti niin
+kipeältä ja tuskaantuneelta, vastasi hän:
+
+-- Yö-tuuli soittaa paremmin kuin minä; eikä ole mahdollista sitä
+nuottia opetella.
+
+Kukaan ei ymmärtänyt, mitä hän tuolla puheella tarkoitti, mutta usein
+kuultiin hänen sittemmin soittavan uutta nuottia, joka ei ensinkään
+ollut niiden kaltainen, joita hän tahi muut tätä ennen olivat
+soittaneet; sillä hän aivan yksin meni kankaalle, josta hän päivän
+koittaessa sangen väsyneenä palasi pelaten yhä paremmin tuota outoa
+nuottia, jota ei kukaan ymmärtänyt.
+
+Asia ilmoitettiin kirkkoherralle, joka käsketti häntä puheellensa ja
+sanoi:
+
+-- Minä tiedän että perkele rajusti vainoo ja kiusaa soittajia;
+minulle on ilmoitettu, että sinä öisin kulet semmoisissa paikoissa,
+joihinka sinulla ei ole mitään syytä mennä, ja että sinä näytät
+vaivatulta. Ota vaari itsestäsi ja muista, että totuus sanoo:
+"mimmoinen elämä semmoinen loppu!"
+
+Julien näytti katuvan ja lupasi pysyä alallansa.
+
+-- Siinä teet oikein, vastasi kirkkoherra. Tyydy siihen taitoon, mikä
+sinulla on, äläkä pyri siihen tieteesen, josta opitaan kankaan susia
+johtamaan.
+
+Tämä tapahtui lauvantaina. Seuraavana päivänä oli pidettävä suuri
+kirkollis-juhla, jossa Julien lupasi soittaa, niinkuin hänen tapansa
+oli.
+
+Mutta aamulla lukkari tuli kirkkoherralle ilmoittamaan, että Julien oli
+yöllä tullut hänen vastaansa kankaalla soittaen epä-kristillisellä
+tavalla ja kuljettaen perässänsä yli kolme sataa sutta, jotka lukkarin
+lähestyessä olivat paenneet.
+
+Kirkkoherra käsketti Julien'in vieläkin tykönsä ja tutkisteli häntä.
+Mutta Julien ei antanut muuta selitystä kuin että lukkari kai oli ollut
+juovuspäissä.
+
+Ja koska lukkari todellakin oli viinaan taipuvainen, niin kirkkoherra
+ei sen enempää ottanut hänen kannettaan korviinsa, vaan alotti
+jumalanpalveluksen.
+
+Kun rippileipä oli ylennettävä, niin Julien rupesi soittamaan
+kirkollis-nuottiansa, mutta vaikka hänellä kenties oli hyvä aikomus
+tehdä sitä oikealla tavalla, niin hän ei ensinkään saanut nuottiin
+kiinni, vaan soitti ainoastaan tuota tuulen opettamaa perkeleen laulua.
+
+Tämä häiritsi kirkkoherraa ja ennenkuin hän rupesi rippi-leipää
+siunaamaan, polkaisi hän kolme kertaa jalkaansa laattiaan, saadaksensa
+tuota ilkeätä valitus-virttä vaikenemaan; mutta koska se ei auttanut,
+niin hän ajatteli, että Jumala kyllä itse parhaiten voi ylläpitää
+kunniansa ja ylentäen rippi-leivän lausui hän siunaussanat.
+
+Samassa räjähti säkki-pilli Julien'in käsissä, tehden semmoisen
+jyrinän, että olisi luullut pirun siitä lähteneen, ja hän sai niin
+kelpo kolhauksen maksaansa, että hän pyörtyi ja kaatui kirkon
+lattialle.
+
+Hän kannettiin kotiinsa ja sairastui kovaan tautiin. Mutta Jumalan
+armosta ja kirkkoherran neuvoista hän jälleen parani. Tämä kehoitti
+häntä luopumaan pahoista kujeistansa ja Julien tunnusti soittaneensa
+susille kankaalla.
+
+Vaan tästä alkaen soitti hän niinkuin kristityn ihmisen tulee soittaa
+ja jätti sudet kulkemaan joko omin päinsä taikka muiden kirottujen
+soittajien seurassa.
+
+Sanotaan sutten-lumoojain kiduttaneen häntä siitä, että hän muka olisi
+myynyt salaisuuden, joten he siis hänelle sitä kostaaksensa usein
+pieksivät häntä. Mutta hän kärsi heidän pahaa menettelynsä pitäen sitä
+hyvin ansaittuna syntiensä rangaistuksena ja sai hyvän lopun
+opetettuansa säkki-pillin soitantoa lapsillensa, joiden hän varoitti
+hakemasta siinä enempää taitoa kuin ihmiselle on sallittu.
+
+
+
+
+LE LUPEAUX
+
+
+[Olemme tässä käyttäneet ranskalaisen alkuteoksen nimitystä, koska
+suomen kielessä ei löydy mitään siihen vastaavaa sanaa. Se merkitsee
+muutoin jotain kummitus-eläintä. Suomentajan muistutus.]
+
+    Charli kuuli usein sen äänen kun palasi kiviä louhimasta. --
+    Tiedätkös, ämmäseni, tänä iltana se vielä seurasikin minua
+    pitkin pensastoa ulvoen kuulle, kertoi hän vaimolleen astuessaan
+    sisään; vaan minä itsekseni sanoin: "Ulvo sinä mieltäsi myöten,
+    et sinä kuitenkaan saa minun kääntämään edes päätänikään sinua
+    katsellakseni."
+
+                                                  Maurice Sand.
+
+Normandien ihmeiden kertoilija, jonka sanoihin me usein olemme
+viitanneet, puhui "kummitus-eläimestä" (siksi sitä Berry'ssä
+kutsutaan) Monthulén koiran johdosta, joka ilmestyi Sainte-Croix sur
+Aiziers-ninisen pitäjän asukkaille. Se ei tehnyt mitään pahaa, mutta ei
+antanut kenenkään lähestyä eikä koskea itseensä; eikä se mitenkään
+muutenkaan osoittanut häijyyttänsä kuin kiduttamalla koiranpenikoita,
+joita ei näillä seuduin voitu ollenkaan saada elämään.
+
+Normandilainen taru kertoo, että tuo koira on ollut erään salaperäisen
+matkustajan oma, ja että Mouthulén maakartanon isäntä oli sen tappanut.
+Koiran omistaja etsi sitä kaikkialta ja tuli maakartanollekin, jossa
+vannottiin, että koira oli kuollut luonnollisella tavalla.
+
+-- Jos ette totta puhu, vastasi matkustaja, niin se piankin tulee
+tiedoksi!
+
+Ja niin läksi hän matkoihinsa.
+
+Siitä hetkestä saakka rupesi koira kummituksena tappajiansa vainaamaan.
+Kertoilija jatkaa näin:
+
+-- Huomattava on, miten tässä tarussa uusi taika-luulo ilmautuu;
+eläimelläkin luullaan olevan kuolematon sielu, koska se muka kuoltuansa
+voi ilmestyä samoin kuin ihminenkin.
+
+Meidänkin maakunnassamme on sama taika-luulo yleinen. Eräältä
+kylässämme asuvalta vanhalta ämmältä katosi musta lammas, jonka hän
+luuli pahan-juonisen naapurinsa kuolettaneen myrkyllä tahi
+noitumisella. Se nyljettiin ja kuopattiin maahan, ja ämmä meni
+yö-levolle, mutta kuuli silloin vuohensa navetassa määkyvän ja jyryävän
+niinkuin siellä olisi jotain eriskummallista tapahtunut. Ämmä nousi
+vuoteeltansa ja ovea avatessaan näki hän mustan uuhensa pyrkimässä
+navettaan, jossa se ennen oli ollut vuohien kanssa.
+
+Hämmästyksissään meni vaimo sisään ja sulki ovensa; mutta vuohi määkyi
+määkymistänsä. Vaimo rohkaisi mielensä ja meni sitä katsomaan. Tämä
+tapahtui kolme kertaa, kolmannella keralla vaimo taas näki lampaan
+yrittävän päästä navettaan, jossa vuohi tuli ovelle asti sitä kutsumaan
+luoksensa ja hyväilemään. Mutta se ei ollutkaan muu kuin varjo; ämmä ei
+voinut käsin siihen tarttua kiinni ja kun navetan ovi avattiin ja vuohi
+tuli ulos, niin sekin määkyen etsiskeli ja meni jälleen sisään,
+ikäänkuin se olisi huomannut, että tämä oli vaan kummitus-näkö ja siis
+siihen tyytynyt.
+
+Minä olen kuullut kerrottavan eräästä harakasta, jonka omistaja,
+Iso-Gothe, oli paikkakunnan taitavimpia noitia. Tämä harakka oli
+oppinut puhumaan ja kaikille ohitse meneville se loukkaavalla tavalla
+matki kaikki panettelemiset, jotka oli kuullut emännällensä
+kerrottavan.
+
+Muutamat nuorukaiset suuttuivat vihdoin, kun kuulivat tuon häijyn
+linnun ilmoittavan heidän pieniä salaisuuksiaan, ja väänsivät siltä
+pään poikki. Iso-Gothe ennusti, että he pian tulisivat tuota tekoa
+katumaan ja kuoli itse vähän aikaa sen jälkeen.
+
+Ei kukaan häntä kaivannut paitse hänen vanha veljensä, Iso-Jean ukko,
+joka ei ollut mikään paha mies, mutta joka niin usein oli vuoteen
+omana, että tuskin kukaan enää häntä näki taikka tunsi. Molemmat
+vanhukset ja harakka kuolivat viikon kuluessa.
+
+Kuolemaansa saakka Iso-Jean ukko yhtä hyvästi tai yhtä huonosti kuin
+ennenkin täytti lukkarin toimituksensa. Mutta vallankumouksen jälestä,
+jolloin jumalanpalvelus melkein unohtui, rajoittui hänen toimensa
+siihen, että hän piti vaan kirkon avaimet tallessaan ja soitti kolme
+kertaa päiväänsä Angelusta.
+
+Tämä soittaminen ei ollut mikään velvollisuus; mutta pitäjäläiset
+olivat tottuneet kuulemaan kirkonkelloa, joka ilmoitti heille
+ajan-kulun ja sentähden olisivat he paheksuneet, jos lukkari olisi
+laiminlyönyt soittamisen. Ja koska hän pitkällisen sairaloisuutensa
+vuoksi oli liian heikko vuoteesta nousemaan, niin hänen sisarensa,
+Iso-Gothe, joka kuolinpäiväänsä saakka pysyi terveenä ja reippaana,
+soitti Angelusta veljensä puolesta. Sanotaan tämän hänen sisarensa
+olleen niin jumalattoman, että hän, vanhaa kelloa soittaessaan, teki
+kaikenlaista saastaisuutta kirkossa, johonka ei kukaan uskaltanut häntä
+seurata.
+
+Oli miten oli, mutta niinä muutamina viikkokausina, jotka vanhan
+lukkarin kuoltua kuluivat, ennenkuin uusi ennätettiin määrätä, soi
+kirkonkello itsekseen, mutta ei enää kolmasti päivässä, vaan joka ilta
+auringon laskiessa, vaikk'ei ketään oltu nähty kirkkoon menevän.
+Ainoastansa vanhan harakan nähtiin kirkontornissa lentelevän ja kun
+par'aikaa epäiltiin, oliko tuo sama harakka, jonka kylän pojat olivat
+tappaneet ja tunkiolle heittäneet, niin kuultiin kuinka se heikolla,
+karkealla äänellään rupesi kertomaan jokaisen salaisuuksia, pelkäämättä
+ja mieliä katsomatta solvaten miehiä ja vaimoja, nuoria ja vanhoja. Ja
+siltäpä nyt saatiin kuulla semmoisia asioita, jotka toisia huvittivat
+ja toisia suututtivat.
+
+Pahinta oli, ett'ei tietty, millä kurin päästäisiin tuosta
+paholais-harakasta erilleen, kun ei kenenkään mieleen voinut johtuakaan
+luettaa messuja sen sielun puolesta.
+
+Asia siis pysyi semmoisenaan, kunnes uusi lukkari otti kirkon
+haltuunsa, ja koska hän oli Jumalaa pelkääväinen mies, joka oikealla
+ajalla luki rukouksensa ja soitti kelloansa, niin tuo paha henki pian
+katosi eikä kello enää totellut muita kuin sitä, jolla yksin oli oikeus
+sitä soittaa.
+
+Juttu haaveellisesta ja panettelevasta harakasta johtaa mieleemme le
+lupeux'in, joka on peräti toista laatua kuin ihmis-suden eri lajit. Le
+lupeux on kummitteleva henki, jonka luonnon salaisuuksia ei koskaan ole
+voitu tarkoin selittää ja joka ilmestyy eri tavalla eri seuduissa. Se
+kuitenkin tiettään siitä, että Brennen maakunnan äärettömillä
+lakeuksilla pitää se pääasuntoansa. Siellä on suunnattomia lampia,
+joista jokaisella on eri tarunsa, ja joissa elää nuo suuret,
+kuumetauteja tuottavat käärmeet, jotka ovat likintä sukua
+cocadrilleille. Viime mainitut tulevat matalan veden aikana näkyviin,
+mutta niitä ei saada karkoitetuiksi muulla kuin kuivattamalla soita,
+joissa ne maailman alusta saakka ovat oleskelleet.
+
+Eräs ystäväni, joka oppaan seuraamana kiersi maata sitä tutkiaksensa,
+kuuli kerran iltapuhteella äänen, joka oli melkein kuin ihmisen ääni,
+iloisella taikka pikemmin leikillisellä tavalla useimpia kertoja väliin
+yhdeltä, väliin toiselta taholta kuiskaavan:
+
+-- Ah! Ah!
+
+Tutkia tirkisteli ympärilleen, mutta ei huomannut mitään, vaan sanoi
+matkakumppanillensa:
+
+-- Tuopa vasta ihmettelee! Meitäkö se oudoksuu?
+
+Opas ei vastannut mitään. He pitkittivät matkaansa tuolla autiolla
+lakeudella, jossa latvoitut ja karsitut puut muodostuivat mitä
+kummallisimmiksi jättiläishaamuiksi kuun valaisemaa taivaanrantaa
+vastaan. Tuo heikko, lempeä ääni seurasi matkustajia, ja joka kerta kun
+ystäväni osoitti kummastustansa, sanoi se niin iloisella ja
+pilallisella tavalla ah! ah! ett'ei hän voinut olla nauramatta ja
+vihdoin vastasi sille:
+
+-- Noh, mitä sitte?
+
+-- Olkaa vaiti, Jumalan tähden! sanoi opas pusertaen hänen
+käsivarttansa ja suurella hartaudella tehden ristinmerkin; älkää sille
+puhuko ja älkää olko sitä kuulevinanne. Jos vielä kerran sille
+vastaatte, niin me olemme hukassa!
+
+Ystäväni, joka hyvin tiesi talonpoikaisen kansan tuumat, ei enää
+vastannut näkymättömälle pilkkaajallensa, joka vihdoin väsyi heidän
+äänettömyyteensä ja jäi heistä.
+
+-- Ehkä se on joku yö-lintu, kenties tarha-pöllöjen sukua? arveli
+matkustaja.
+
+-- Kyllä kai! vastasi opas, vai lintu! Aluksi se pilkkaa ihmistä,
+nauraa hänelle, eksyttää häntä, vieden hänet muassansa, mutta vihdoin
+sitten suuttuu se häneen ja silloin upottaa se hänet johonkuhun
+lätäkköön.
+
+Tuommoisia tuo viekas le lupeux-niminen paha henki, muka, tekee, ja
+joskus sen nähdään istuvan jossakussa köyristyneessä puussa, siitä
+syystä, näet sen, että se itse on kiero, se on pahan-juoninen ja
+turmelusta rakastavainen.
+
+Semmoiset ihmiset, jotka ymmärtämättömyydestä ovat sitä kuunnelleet ja
+seuranneet, ovat kaikki saaneet sitä katua. Väliin se kertoo hauskoja
+tai häijyjä juttuja, väliin hirveitä tai lystillisiä ämmän juoruja,
+mutta aina silloin, kun siltä on uteliaisuudesta kolme kertaa kysytty:
+"Mitä sitte? tai mitä tarkoitat?" niin silloin alkaa se lörpötellä
+ikäänkuin harakka, huvittaen kuulijaa kummallisilla ja hävyttömillä
+seikkailuksilla, luvaten toimittaa hänelle tilaisuuden saada salassa
+kohdata rakastettuansa, sillä tavoin yllyttäin hänen pahoja himojansa
+tai aviollista luulevaisuuttansa. Ja joka vaan kerran on joutunut sen
+ansoihin, hän ei taukoa sitä kuuntelemasta ja kysymästä, kunnes se on
+johdattanut hänet jonkun vaarallisen lammen rannalle, missä se sanoo
+hänelle:
+
+-- No, katsoppas nyt!
+
+Kysyjä kumartuu silloin katsomaan tuohon haaveelliseen kuvastimeen,
+jossa hän todellakin näkee kuvautuvan semmoista, joka liikuttaa hänen
+mieltänsä; mutta kamala paholainen syöksee hänet silloin veteen ja kun
+kuolema sulkee hänet kylmään syliinsä, kuulee hukkuva sen iloisella,
+petollisella äänellä hokevan veden päälle kumartuvan puun oksalta,
+jolle se heti kiipee:
+
+-- Ah! Ah! Tuossa nyt näet mitä minä tarkoitan!
+
+Châtren piirikunnassa ei ainoastaan eläimet käy kummittelemassa, vaan
+vielä huonekalutkin. Siihen aikaan kun Briantes'n hovissa vielä
+asuttiin, tapahtui siellä merkillisiä kummittelemisia. Erään
+epäileväisen talonpojan, joka oli hovin hoitajana, ja jonka teki mieli
+tutkia noita salaisuuksia, täytyi luopua yrityksestään. Linnan
+korkeimmassa kammiossa oli vanki-koppi, josta yön aikana kuului
+hirmuista melskettä, eläinten ääniä, ihmisten voivotuksia sekä
+tuulenpuuskia, jotka sammuttivat kynttilät. Ne olivat niitten ihmisten
+ja eläinten sieluja, joita hugenot-rosvot sekä saksalaiset ratsumiehet
+armahtamatta olivat tällä valta-tiluksella surmanneet. Mutta noina
+rauhattomina aikoina oli vielä huonekalujakin lyöty pirstaleiksi ja
+heitetty ulos akkunoista sekä viskattu mullin mallin, josta syystä nyt
+kuului tavatonta ritinää ja ratinaa näkymättömistä esineistä, jotka
+kuuluivat vierivän alas portaita, uhaten musertaa kaikkea tiellänsä.
+
+Yllämainittu linnanhoitaja, joka oli jonkun aikaa vahingoitsematta
+kestänyt noita vaaroja, luuli jo itsensä niistä vapaaksi; mutta eräänä
+ehtoona hänen markkinoilta palatessaan kun hän astui hovin kyökkiin
+levätäkseen ja lämmitelläkseen siellä, niin tuoli, jolle hän kävi
+istumaan, kääntyi jalat pystyssä häntä vastaan ja kun hän haki toista
+myöntyväisempää, niin kaikki mainitussa kyökissä olevat tuolit ja
+lavitsat rupesivat liikkumaan, antaen hänelle semmoisia kolhauksia,
+että hänen täytyi väistyä ja paeta varsinkin kun paistinvartaat ja
+kyökki-veitsetkin alkoivat ottaa osaa taisteluun ja ajoivat häntä takaa
+keskelle pihaa.
+
+Josta johdonmukaisesti voi päättää, että hengettömilläkin kappaleilla
+on sama oikeus tavallansa parkua ja valittaa kuin kiirastulessa
+olevilla sieluillakin, ja ett'ei niitä saa pilkata enemmän kuin
+muitakaan kummituksia.
+
+
+
+
+KALA-LAMMIKON MUNKKI.
+
+
+    Te, jotka auringon laskussa matkustatte rahkasoita pitkin,
+    varokaa tuota pitkää munkkia, joka äkkiarvaamatta kaihlikosta
+    nousee. Lähtekää pakoon ja älkää kuunnelko hänen kirotuita
+    puheitansa!
+
+                                                   Maurice Sand.
+
+Eräänä sunnuntaina Jeanne ja Pierre olivat sattuneet viivähtymään
+Etangs-Brisses-nimisen lammikon tienoilla. Se ei ole mikään hupainen
+seutu, ei ainakaan ehtoolla. Metsän läpi kuljettua matkustaja saapuu
+suurelle ihan hedelmättömälle ylängölle, jossa ei muuta löydy kuin
+kahitaa ja hietaa sekä isoja vesilätäköitä, jotka sade-aikana yhtyvät
+järveksi, jonka pohja näyttää aivan mustalta.
+
+Ennen muinoin, niin taru kertoo, on paha munkki, joka viinapäissä aikoi
+kulkea pientä veden peittämää polkua, hukkunut lammikkoon aaseineen
+päivineen. Aasin, joka ei eläissään ollut tehnyt mitään pahaa, ei
+sittemmin enää kuultu kiljuvan, mutta irstainen munkki tuomittiin siihen
+rangaistukseen, että hän yhä uudelleen tulisi kärsimään viimeisten
+hetkiensä kuoleman-tuskaa, niin kauvan kuin Etangs-Brisses-lammikossa
+löytyisi yksikään pisara vettä. Mutta vaikka viljelykset vuosittain
+raivaavat uusia aloja näiden lampien rannoilla, niin vesi niissä ei
+kuitenkaan näy rupeavan kuivamaan; siis munkin rangaistus kestää vielä
+nytkin ja tulee kestämään, Jumala tiesi kuinka kauvan!
+
+Jeanne tunsi aivan hyvin tuon lammikon pahan maineen, mutta Pierre ei
+tahtonut tuota uskoa vaan teki siitä pilkkaa. Hän vieläpä esti
+Jeanneakin sitä ajattelemasta puhumalla kaikenlaisia asioita, jotka
+tytön mielestä muka olivat hauskoja kuunnella. He olivat kihlatut ja
+palasivat juuri kaupungista, jossa olivat käyneet ostamassa kankaita
+sekä silkkinauhoja ja muita hääpukuun kuuluvia koristuksia. He
+kävelivät vieretysten pitäen toisiaan pikkusormesta kiinni niinkuin
+kihlatut ainakin, kunnes huomasivat olevansa äsken mainitulla kapealla
+polulla, jalat lieteesen vajonneina. Edellisenä päivänä oli paha
+raju-ilma saattanut lammikon paisumaan, niin että se oli kohonnut yli
+reunojansa.
+
+-- Sinä viet minua väärään, sanoi Jeanne sulhaselleen, minä tiedän
+ett'ei tämä ole oikea tie.
+
+-- Odotappas jahka tiedustelen missä ollaan, vastasi Pierre. Kas
+kummaa, jopa aurinkokin on laskenut ja revonkorret näyttävät ihan
+mustilta, ett'ei niitä voi toisistaan eroittaa. Jää sinä hetkeksi
+tähän, niin minä menen katsomaan kuinka täältä päästäisiin pois.
+
+Jeanne oli väsyksissä; hän istui ruovokkoon ja katseli taivasta, joka
+oli keltasen ruskean kirjava. Hänen mielensä kävi murheelliseksi,
+vaikk'ei hän itsekään olisi osannut syytä siihen selittää.
+
+-- Jos nyt olisi täysi yö, niin minä en suinkaan uskaltaisi jäädä
+yksistäni tähän pahaan paikkaan, johon munkki muinoin hukkui. Jospa
+Pierre ei vaan eksyisi tuohon katalaan kaislastoon!
+
+Jeanne katsoi hänen mukaansa niin kauvan kun saattoi, vaan kun hän ei
+enää voinut häntä eroittaa, rupesi koko hänen ruumiinsa pelosta
+värisemään.
+
+Äkkiarvaamatta näki hän suuren sorsa-parven pauhaten lentävän ylös
+siltä puolen lammikkoa, missä hän oli, ja kohoten varpaillensa näki
+hän Pierren, joka palatessansa huvikseen heitteli kiviä veteen
+peljättääksensä toisia lintuparvia, joita jo pimeän tullessa joukottain
+kokoontui lampeen.
+
+Astuen hänen luoksensa sanoi Pierre:
+
+-- Me olemme oikealla tiellä ja jos emme mutaa pelkää, niin pääsemme
+vallan hyvin kulkemaan. Mutta salli minun huoata hetkinen, sillä minä
+olen rientämällä kulkenut eikä tämä seutu toki liene niin kirottu,
+ett'ei täällä sopisi levähtää.
+
+-- Sehän vallan hullua, jos pidät tämän paikan hupaisena; ainakin minun
+on täällä ikävä ja aika on käynyt pitkäksi. Lepää nyt pian, että ennen
+yötä pääsisimme täältä pois.
+
+Käytyään Jeannen viereen istumaan, sanoi hän:
+
+-- Etkö luule, että aika minulle kulkiessani on käynyt pitkäksi?
+Ainakin minusta tuntuu niinkuin en kahteen vuoteen olisi sinua
+halannut.
+
+-- Älä turhia! vastasi tyttö. Eihän puoltakaan tuntia ole kulunut siitä
+kun viimein minua syleilit.
+
+-- Entä sitte, sydänkäpyseni, eihän siinä mitään pahaa!
+
+-- Enhän minä olekaan sitä sanonut; menemmehän pian naimisiin!
+
+-- No, hyvä se; salli minun nyt vielä syleillä sinua kerran tahi
+seitsemän kertaa.
+
+Jeanne sallei hänen yhden kerran sitä tehdä, sanoen että siinä oli
+kyllä. Hän ei tuota miksikään synniksi katsonut, mutta hän tiesi että
+vaikka talonpoikaisille kihlatuille onkin luvallista kaikkein nähden
+toistansa syleillä, niin ei ensinkään ole soveliasta yksinäisyydessä
+tämmöistä tehdä, niinkuin ei myöskään kahden kesken oleskella
+semmoisissa paikoissa, missä ei ihmisiä kulje.
+
+Pierre, jolla oli tarkka soveliaisuuden tunto, niin että hän kaikissa
+tilaisuuksissa osasi käyttäydä oikealla tavalla, oli mielissään kun
+näki Jeannen vakavuuden; ja ainoastaan sen takia hän väliin käyttäytyi
+liian rohkeasti, että Jeanne häntä siitä hiukan lyödä mäjähyttäisi,
+mikä aina suuresti häntä miellytti, koska se, niinkuin jokainen tietää,
+on suuri luottamuksen ja rakkauden merkki.
+
+Hetkisen aikaa kaikessa kunniallisuudessa näin kiisteltyänsä, rupesivat
+he tulevaisuudesta haastelemaan, joka myös on suuri hauskuus
+semmoisille, jotka elämäänsä yhdessä aikovat viettää. Siinä he sitte
+istuivat yhä uudelleen luetellen vähäisiä varojansa ja ajatuksissaan
+rakentaen itselleen uutta tupaa ja istuttaen sen ympärille pientä somaa
+puutarhaa.
+
+Niinkuin jo sanoimme, niin tuo ei ollut muuta kuin "tuulen tupia",
+koska nämä nuoret olivat ihan köyhät ja ainoastaan uutteralla
+työnteolla he jotensakin taisivat tulla toimeen.
+
+Mutta silloin ääni, jota Pierre ei kuullut, rupesi puhumaan Jeannelle
+Pierren äänellä, samalla kun toinen ääni puhui Pierrelle ihan niinkuin
+Jeanne, vaikka se ei ollutkaan Jeanne, joka ei edes sitä kuullutkaan.
+Näin he luulivat toisensa sanovan semmoista, jota he eivät ollenkaan
+sanoneet; ja tietämättänsä mitenkä se oli käynyt, huomasivat he
+olevansa riidassa.
+
+Jeanne nuhteli Pierreä laiskuudesta, soimaten häntä siitä, että hän
+muka liian usein kävi kapakassa ja Pierre puolestansa syytti Jeannea
+kiekailemisesta sekä ylöllisestä koristelemisen halusta.
+
+Asia päättyi niin, että molemmat purskahtivat itkuun ja siinä he sitte
+istua jörrittelivät mitään toisillensa sanomatta.
+
+Mutta nyt tapahtui jotain kummaa. Sillä vaikka ei kumpikaan heistä enää
+puhunut eikä kumpikaan nähnyt toisensa liikuttavan huuliansa, niin
+molemmat kuitenkin yhtä aikaa kuulivat sangen tohisevan äänen, joka
+puhui sammakon tahi metsä-sorsan tavalla ja mitä ilkeintä puhetta.
+
+-- Mitä siinä suuttuneina istutte, koska voisitte käyttää yön
+yksinäisyyttä hyväksenne. Hulluja te olette kun vielä viikon odotatte
+ennenkuin uskallatte vapaasti rakastella toisianne.
+
+Tiedättekö mikä hulluus avioliitto on? Se on työnteko, vaiva, riidat,
+suru lapsista ja leivättömät päivät. Käyttäkää siis tilaisuus,
+viattomat kuin olette! Jo kolmantena päivänä häitten jälkeen te
+itkette, ell'ette tappele! Näittehän jo miten kävi, kun tulevaisuudesta
+ja talouden hoidosta rupesitte keskustelemaan, että heti toisiinsa
+suutuitte! Elämä on mitätöntä ja viheliäistä, älkää muuta luulkokaan;
+sitä nauttiaksemme meidän tulee unhottaa velvollisuuksiamme ja huvittaa
+itseämme vapaasti. Lempikää siis toistanne ja käyttäkää nykyistä
+hetkeä, sillä sitä ette voi saada takasin ja naituanne te ette saa tuta
+muuta kun sortamista ja tappelusta ja nuoruuden kukkasista teille jää
+jälelle ainoastaan piikit ja karvaat hedelmät.
+
+Jeanne ja Pierre olivat hyvin peloissaan. He pitivät toisiansa kädestä
+ja likistellen itseänsä toinen toiseensa, he eivät uskaltaneet
+hengittääkään. Jeanne ei ymmärtänyt mitä tuo paha ääni puhui hänelle.
+Sanat soivat hänen korviinsa ikäänkuin joku hullu perkeleen messu,
+mutta Pierre, joka oli enemmän kokenut, kuunteli ehkä peloissaan ja
+ymmärsi melkein kaikki.
+
+-- Ääni on ruma, sanoi hän, siinä me olemme samaa mieltä, mutta sanat
+eivät ensinkään ole hulluja ja jos minua uskoisit, niin sinäkin niitä
+kuuntelisit.
+
+-- Minä en ollenkaan huoli ovatko sanat rumat vai kauniit, vastasi
+Jeanne. Ne peljättävät minua, vaikka en niistä mitään ymmärrä. Täällä
+on joku, joka tekee meistä pilkkaa, kun kahden kesken olemme jääneet
+tänne sopimattomalla ajalla. Menkäämme heti täältä pois. Tuo olento
+tuolla, olkoon se elävä tai kuollut, ei tarkoita meille muuta kuin
+pahaa.
+
+-- Eihän toki; hyvääpä se meille tarkoittaa, koska se säälii tulevaa
+kohtaloamme, ja jos sinä yrittäisit oikein ymmärtää mitä se sanoo --
+
+Ja Pierre, joka tunsi miten piru häntä kiusasi, tahtoi estää Jeannea
+pois menemästä ja paha henki jo hetken luuli olevansa voitolla.
+
+Mutta noille pahoille hengille ei ole sallittu oman mielensä mukaan
+vahingoittaa hyviä kristityitä. Irstainen munkki, kun huomasi, että
+Pierren omatunto harhaantui, niin yritti hän yhä voittaa hänen
+sieluansa, ja rupesi karkealla äänellään laulamaan:
+
+-- Tulkaa, tulkaa, lapsukaiseni! Tässä ei tarvita vihkiäisiä, ei
+vaksi-kynttilöitä eikä vieraita miehiä. Jos pappia olette vailla, niin
+kyllä minä osaan oikeat sanat lausua. Laskekaa polvillenne eteeni,
+niin saatte Belsebubin siunauksen.
+
+Näin sanoen, nosti munkki ylös vedestä suurta, musta-päähineellä
+peitettyä päätänsä.
+
+-- Paetkaamme! huusi Jeanne. Tuossa karkaa suuri saukko meidän
+päällemme.
+
+-- Ei niinkään, vastasi Pierre, kyllä minä sen kepilläni karkoitan.
+
+Mutta kummastuessaan ja katsoessaan veteen tuota ilmiötä nähdäkseen,
+näki hän munkin palavat silmät, hänen partansa täynnä imu-matoja ja
+sammakoita sekä hänen kokonaan mädänneen ruumiinsa, hänen kuivettuneet
+jalkansa sekä hänen kaksi pitkää käsivarttansa, joista vaahto ja loka
+valui ja joita hän heilutti ikäänkuin siipiä kihlattujen pään ylitse,
+heitä muka perkeleelle uhratakseen.
+
+Ja vaikka Pierre ei ollutkaan pahimpia pelkureita, niin pelästyi hän
+kuitenkin nähdessään kuinka munkki suureni suurenemistaan, kunnes
+ulottui melkein pilviin saakka, vinkuen ja naristen ikäänkuin
+voitelematon tuulimylly, pötki jo pakoon kuin jänis, vetäen
+Jeanne-parkaa muassansa. Jeanne, joka oli hämmästyksestä melkein
+puolikuolleena, jalat kastuneina ja hiukset hajalla leuhottain, riensi
+sen enempää käskyä odottamatta tietä eteenpäin minkä jaksoi. Näin
+juoksivat he kotiinsa, kertaakaan taaksensa katsomatta ja ainoatakaan
+sanaa toisillensa lausumatta.
+
+Viikon päästä sitten he kirkossa vihittiin, eivätkä olleet noudattaneet
+ilkeän munkin kehoituksia. Kummitus-munkin sanotaan tästä näin huonosti
+onnistuneesta apajastaan niin suuresti hävenneen, jotta pitkä aika
+kului ennenkuin hän taas uskalsi tulla näkyviin ihmisiä syntiin
+kiusaamaan.
+
+Luulo joulupukista, joka vaikeroiden ja uhoillen käy ympäri
+kolkuttamassa yöllä ihmisten oville ja päivän tullessa katoaa hirveästi
+ulvoen, oli muinoin niin yleinen, että se oli tullut sananparreksi. Ja
+melkein kaikissa Ranskan maakunnissa tämä luulo pysyi kauvan eleillä.
+Monta tämmöistä tarua irstaisista munkeista on olemassa ja vieläpä
+papeistakin, jotka muka olivat rikkoneet siveyden-valansa. Noin
+kaksikymmentä vuotta takaperin ei löytynyt monta pappilaa, joissa ei
+kiirastulessa olevia sieluja muka olisi käynyt vieraisilla ja harvapa
+maakirkko, jossa ei pappi-vainaja päivän koittaessa olisi
+hämmästyttänyt ihmisiä pitämällä tuota mainiota sovinto-messua, jota
+hän ei milloinkaan saanut loppuun asti luetuksi, ell'ei elävitten
+joukossa löytynyt jotakuta hyväntahtoista ihmistä, jolla oli kylliksi
+rohkeutta lausua hänelle "amen."
+
+
+
+
+LUPINIT.
+
+
+[Tällä sanalla, jota ei ranskalainen akatemiakaan ole ottanut
+sanakirjaansa, on siis vaan aivan yksipuolisesti paikkakunnallinen
+merkitys. Koska suomen kielessä ei löydy mitään siihen vastaavaa, niin
+käytetään tässä alkuteoksen ranskalaista sanaa. Suomentajan muistutus.]
+
+    Lupinit ovat kummajais-eläimiä, jotka yön-aikana seisovat
+    pystyssä pitkin kivi-aitoja ja seiniä ulvoen kuulle. Ne ovat
+    sangen pelkurimaisia ja jos joku lähestyy, niin ne pakenevat
+    huutaen: "Robert on kuollut! Robert on kuollut!"
+
+                                                  Maurice Sand.
+
+Hämärän aikana ja varsinkin kuutamolla on vaarallista kauvan katsella
+isoja valkoisia kiviseiniä. Voisipa tapahtua, että niissä tulisi
+näkemään _lupinin_. Normandiassa samoin kuin useammissa muissakin
+maakunnissa tämä kummitus-eläin kävelee pitkin viinipuutarhan
+aituuksia; tietämätöntä on kuitenkin missä tarkoituksessa, jos ei se
+tee sitä estääkseen lapsia viini-rypäleitä varastelemasta. Sekin siis
+kuuluisi noiden suojelus-haltijain lukuun, joiden samoin kuin muidenkin
+palvelevien tonttujen alku johtuu niistä kotijumalista, joita
+muinais-ajassa palveltiin.
+
+Olihan mikä oli, mutta ainakin tämä kummajais-eläin on sangen
+inhoittava näöltään, että voipi säikähdyksestä vaikka kuolla, jos
+katselisi sen kivi muureilla kuvastavaa muotoa.
+
+Kreikkalaisilla ja Roomalaisilla oli ilomielinen kuvatus-voima, puissa,
+vesissä ja niityillä oli heillä muka ihanaisia jumalia. Kolkko
+keski-aika on synkistyttänyt kaikki nämä leppeät ilmestykset. Mutta
+vaikka katoolis-usko ei ole pystynyt niitä perinjuurin hävittämään,
+niin on se kumminkin rumentanut ne muuttaen niitä piruiksi ja
+järjettömiksi eläimiksi, saadakseen niinmuodoin ihmiset kääntymään
+näkyväisten esineiden palvelemisesta.
+
+Kuitenkaan ei ole kenenkään onnistunut tehdä kaikkia näitä haltijoita
+inhottaviksi eli vahingollisiksi, joten siis suuri osa niistä on
+pysynyt viattomana. Siinä kuitenkin on jo kyllä, että ne on saatu
+pukeutumaan outoon ja inhoittavaan muotoon, joka estää niitä ihmisiä
+viettelemästä.
+
+_Lubinit_ ovat tätä heimokuntaa. Ne ovat suru-mielisiä uneksivia ja
+tyhmiä henkiä, jotka seisovat pitkin hautausmaiden kivi aitoja ja
+viettävät aikaansa puhumalla keskenänsä outoa kieltä.
+
+Muutamissa seuduissa syytetään niiden tunkeutuvan kirkkomaihin,
+joissa ne järsivät ruumiin-luita. Siinä tapauksessa kuuluisivat ne
+ihmis-susien lukuun ja silloin pitäisi niitä oikeastaan sanoa
+_lupineiksi_. Mutta lubinit lauhduttavat tapojaan samalla kuin
+nimeänsäkin. Ne eivät tee mitään pahaa, vaan pötkivät pakoon, jos
+vähintäkin hiiskettä kuulevat.
+
+Kuitenkaan ei ole hyvä ruveta niitä puhuttelemaan. Ne ovat kuin
+muinaistarun Robert le Diable ja muut Robertit salaperäistä luontoa ja
+ovat kenties rangaistuksekseen ja nöyryttämisekseen saaneet hirveän ja
+peljättävän muodon.
+
+Ovatko ne Rabelais'n kuuluisien lubin-veljeksien ja ihmis-susien
+jälkeisiä? Lieneekö niin harrasta sana-opillisten tiedustelemisten
+tutkijaa, joka rupeaisi sitä tutkimaan?
+
+En tiedä olivatko nuo _lupinia_, joidenka kanssa Saint-Vault'in pieni
+kyttyrä-selkä räätäli oli ottelussa. Ainakin muutamat seikat hänen
+kertomuksessansa sitä todistaisivat.
+
+Se seuraa tässä semmoisena, kuin minä olen sen ymmärtänyt.
+
+Bretagne ei ole ainoa maakunta, joka olisi pieniä kyttyrä-selkä
+räätäliä kasvattanut. Meidän tienoilla ja joka paikassa luulisin
+jokaisella maanviljelykseen kykenemättömällä raajarikolla olevan joku
+muu ammatti ja kentiesi se, jolta puuttuu voimia lapion käyttämiseen,
+on sitä taitavampi neulan pitelemisessä.
+
+Eräänä ehtoona kun meidän kyttyrä-selkä räätäli kulki pitkin
+hautausmaan aitausta, näki hän joukon piruja, jotka ilmestyivät
+inhottavien eläimien haahmossa ja olivat mustien koirien tai susien
+näköiset. Selvyyden tähden tahdomme kutsua ne lupineiksi, varsinkin
+koska niitä ei ole meille erityisellä nimellä mainittu.
+
+Olivatko nämä eläin-pirut tavallisuutta rohkeampaa laatua vai oliko
+räätäli niiden mielestä niin ruma, ett'eivät luulleet häntä oikeaksi
+ihmiseksi, sitä en voi sanoa; mutta ainakaan ne eivät paikalta
+liikahtaneet, vaikka räätäli kävi niiden ohitse, vaan katsoivat häntä
+palavilla tulipunaisilla silmillään avaten rumia kitojaan, joista lähti
+niin haiseva henki, että räätäli oli siitä tukehtumaisillaan.
+
+Mutta koska hän oli suuresti peloissaan eikä hänen sopinut pyörtyäkään,
+kun, näetsen, oli ehtinyt puolen rivin ohitse, ennenkuin niitä
+huomasikaan ja hänellä niin muodoin olisi ollut yhtä pitkä matka palata
+kuin eteenpäinkin käydä, niin hän ei uskaltanut tukkia nenäänsä vaan
+kulki selkä vielä tavallistansa väärempänä niiden ohitse.
+
+Tämäpä vasta oli piruille mieliksi, koska luulivat, että räätäli tuolla
+tavoin tahtoi niitä tervehtiä, mutta koska ne eivät olleet tällaiseen
+kunnian-osoitukseen tottuneet, niin ne kaikki heti rupesivat
+ylpeilemään, pistivät ulos kielensä ja heiluttivat häntäänsä niinkuin
+koirat ainakin, joka luultavasti on joku tyytyväisyyden ja ylpeyden
+osoitus.
+
+Räätäli yritti tätä tapausta kertoa; mutta hänen naapurinsa pilkkasivat
+häntä, arvellen että hänessä kyllä olisi miestä ajamaan itse
+perkelettäkin pakoon, koska muka oli sitä vielä rumempi.
+
+Räätälin tarvitsi kerran päiväistä aikaa mennä erääsen vähän matkaa
+kylästä olevaan karja-taloon, mutta koska hänen olisi täytynyt palata
+hautausmaan sivutse, niin hän olisi mielellään jäänyt taloon yöksi.
+Mutta isäntä nauraa hohottaen sanoi:
+
+-- Ei suinkaan! Semmoista poikaa ei uskalleta laskea taloon, missä
+naisia on olemassa; enhän minä tohtisi levossa nukkua kun tietäisin
+sinun olevan niin lähellä tyttöjäni. Jos pelkäät yksin täältä mennä,
+niin joku pojistani saa sinua seurata. Ota kuitenkin ensin lasillinen
+viiniä, sillä kun neulasi ei liiku, niin kielesi sen sijaan käy
+huvittavalla tavalla, että on oikein hauska kuunnella sinun
+lörpötyksiäsi.
+
+Todella olikin räätäli puhelias ja sangen hupainen. Viini oli hyvää ja
+näin hyvässä seurassa hän unohti ajan juoksun, että kello jo oli
+kymmenen illalla, kun rupesi lähtöä tekemään; mutta silloin ei enää
+ollut kuka olisi häntä seurannut, sillä kaikki pojat jo nukkuivat ja
+hän puolestansa niin oli viinistä virkistynyt, ett'ei enää pelännyt
+yksin lähteä matkalle.
+
+Pelkäämättä hän saapui hautausmaahan saakka, rohkaisten itseään sillä,
+että eilen-iltainen tapaus kenties oli ollut vaan unennäköä ja toivoen
+ett'ei hän viinin kirkastamilla silmillään tulisi näkemään valkoisella
+kiviaidalla mitään muuta kuin kuun luomia puitten-varjoja, joita
+yö-tuuli liikutteli.
+
+Mutta aivan kuin eilen illalla näki hän nytkin lupinein seisovan
+pystyssä, kiviaitaan nojaten.
+
+-- Kas sitä! virkkoi räätäli itsekseen, tuossa ne kumminkin vielä
+ovatkin! Ei auta mun kuin rohkaista mieltänsä. Jos ne eivät tee muuta
+pahaa kuin eilen, niin enhän minä tuosta kuole!
+
+Ja hän alkoi viheltää laulua ajatellen, että nuo eläimet siitä vallan
+ihastuisivat ja taas osoittaisivat hänelle kohteliaisuuttansa
+pistämällä ulos kieltänsä ja heiluttamalla häntäänsä.
+
+Mutta tämä vihellys ei yhtään niitä huvittanut, vaan näytti päinvastoin
+saattavan niitä levottomiksi, sillä yksi niistä erosi tovereistaan ja
+vaikka räätäli koetti kiiruhtaa, niin se neljällä jalalla rupesi häntä
+seuraamaan haistellen häntä sillä tapaa, kuin koirain on tapa haistella
+toisiansa, tietääksensä tulisiko heistä vihollisia vai hyviä ystäviä.
+
+Sitte tuli toinen joka teki samaten ja kolmas ja neljäs ja kaikki
+muutkin, yksi toisensa jälestä; niin että räätälillä hänen ehdittyään
+hautausmaan ohitse oli kaikki nuo eläimet kintereissänsä kiinni, ja
+koska hän ei tietänyt tahtoivatko ne häntä syödä tahi kunnioitta, niin
+hänen sääriänsä rupesi väristyttämään, että ne tuntuivat vallan
+hermottomilta.
+
+Tietty on ett'ei hänen enää tehnyt mieli viheltää eikä laulaa.
+
+Kuitenkin hän yhä käveli eteenpäin, koska oli kuullut sanottavan,
+ett'eivät nämä eläimet mene ulommaksi hautausmaata, jossa niillä oli
+tapa viettää öitään, eikä hänellä enää ollut muuta kuin viisi kuusi
+askelta astuttavana, kun ne kaikki asettuivat hänen eteen päin, seisoen
+kahdella jalalla, haukkuen ja vimmassaan näyttäen suuria, keltaisia
+hampaitaan, että hänen sydämensä oli pelvosta pakahtua.
+
+-- Laskekaa minut kulkemaan, hyvät herrat, sanoi räätäli parka
+tuskissaan. Kosk'en minä tee teille mitään pahaa, niin ei teidänkään
+pitäisi minua ahdistaa.
+
+Vaan lupinit mörisivät mörisemistään ja vieläpä kiljuivatkin ikäänkuin
+jalopeurat. Näyttipä siltä, kuin ihmis-ääni olisi saattanut niitä
+levottomiksi ja härsyttänyt niitä vihaan.
+
+Mutta räätälin mieleen johtui äkkiä uusi ajatus:
+
+-- Älkää minua toki syökö, hyvät herrat, sanoi hän. Minä olen laiha ja
+ilkeä niinkuin itse näette! Jos säästätte minua, niin minä vannon että
+huomenna tuon teille tänne niin lihavan lampaan, että jo sitä
+nähdessänne huulianne nuoleskelette.
+
+Heti paikalla lupinit sanaakaan sanomatta astuivat neljälle jalalleen
+ja räätäli lähti juoksemaan kertaakaan taaksensa katsomatta.
+
+Hän heittäytyi pitkäkseen vuoteellensa pelvosta vallan kankeana ja
+sairasti viikon päivät kuume-tautia, pääsemättä vuoteelta liikahtamaan
+ja luuli hourauksissaan näkevänsä miten sudet tahi raivoisat koirat
+ajoivat häntä takaa, niin että eräänä ehtoona täytyi pappia noutaa
+koettamaan saada häntä taltumaan.
+
+Mutta kun pappi oli häntä ripittänyt ja torunut, että pelokkuudesta oli
+luvannut hyvän lampaan noille saastaisille piruille, kuului räätälin
+huoneen ympäriltä hirveää ulvontaa. Kyläläiset eivät tosin nähneet itse
+_lupineja_, sillä ne eivät olisi uskaltaneet lähestyä semmoista
+paikkaa, missä seurakunnan pappi oleskeli, vaan räätälin huoneen
+seinälle ilmautui noiden hirveäin eläinpirujen varjot niin selvästi,
+että katsojain hiukset kauhistuksesta nousivat pystyyn ja veri heidän
+suonissaan jähmettyi. Sanotaan tämän tapahtuneen, kun kuu oli pilvessä,
+ja niin selvään, kuin olisi maalattua kuvaa katsellut, nähtiin
+_lupinein_ varjojen muodostuvan räätälin ja naapuritalojen huoneitten
+päädylle, jossa ne liikkuivat, hyppivät, raappivat maata ja
+pureskelivat toisiansa.
+
+Tuo tapahtui joka ilta koko viikon, niin että kaikki kyläläiset ja itse
+pappikin olivat vallan peloissaan.
+
+Vihdoin räätäli, joka ei ensinkään ollut tyhmä mies, ja joka huomasi,
+että pirut tässä olivat rumaamassa, päätti itse panna niille ansoja,
+kosk'ei papinkaan manaukset mitään vaikuttaneet noihin ruumiittomiin
+olentoihin.
+
+Hän lainasi siis hyvän, lihavan lampaan ja ehtoolla hän sitoi sen
+ovensa eteen, pyydettyänsä pappia olemaan vihki-vesineen varoillaan ja
+kaikkia naapureita ottamaan siunatuilla kuulilla ladatut pyssyt
+mukaansa ja piileskelemään hänen puutarhansa pensastoon, rupesi hän nyt
+sillä tapaa saattamaan lammasta määkymään, että näytti sille
+viheriäistä lehteä, joka oli lampaasta niin kaukana, että ei se voinut
+sitä saada.
+
+Kuullessaan tämän eivät _lupinit_ kauvemmin voineet itseään hillitä,
+vaan läksivät hautausmaan aidalta ja tulivat juosten ikäänkuin sudet
+huoneen lähelle, jossa niitä niin kelpolailla otettiin vastaan, että
+niiden kaikkein oli pakoon lähteminen paitse yksi vanha naaraspiru,
+joka sai kuulan sydämmeensä ja kaatui maahan ihmisen äänellä huutaen:
+
+Kuu on kuollut! Kuu on kuollut!
+
+Ei ole koskaan saatu tietää, mitä se tuolla tarkoitti, jos ei sitä,
+että sen otsassa oli valkoisen kuun kuva, ja että sitä ehkä piru
+parvessa siitä syystä kuuksi nimitettiin. Siltä leikattiin pää sekä
+käpälät poikki ja ne naulattiin Saint-Vault'in hautausmaan portille,
+jossa niitä kauvan aikaa nähtiin. Sittemmin eivät eläinpirut enää ole
+uskaltaneet siellä ilmautua.
+
+
+
+
+JUOKSEVA HALTIATAR.
+
+
+Tuonaan minä tapasin hyvän haltijattaren joka korkeasta ijästään
+huolimatta, juoksi kuin hurja.
+
+-- Niinkö teidän on kiire lähteä täältä pois, hyvä rouva Haltiatar?
+
+-- Voi! älkää toki siitä minulle puhukokaan, vastasi hän. En ole
+muutamaan sataan vuoteen käynyt teidän pikku maailmassanne enkä enää
+voi siitä mitään ymmärtää. Minä olen tarjonnut kauneutta tytöille,
+uljuutta pojille, viisautta vanhoille, terveyttä sairaille ja rakkautta
+nuorisolle, sanalla sanoen: kaikkea mitä hyvä haltijatar voipi
+ihmiselle tarjota, vaan kaikki kieltävät ottaa sitä vastaan. "Onko
+teillä kultaa ja hopeaa?" kysyvät he kaikki; "emme me muusta pidä
+väliä." Sentähden minä lähden pakoon, sillä pelkään että pensasten
+ruusut alkavat pyytää minulta tiamantti-koristuksia, ja että perhoset
+rupeavat vaatimaan vaunuja ajakseen niissä niittyjä pitkin!
+
+-- Emme suinkaan, hyvä haltiatar, huusivat nauraen ruusuiset, jotka
+olivat kuulleet haltijattaren soimauksia: onhan meillä yökaste-helmiä
+lehdillämme.
+
+-- Ja meillä, lausuivat perhoset leikikkäästi, on kultaa ja hopeaa
+siivillämme.
+
+-- Kas tuossa ainoat järjelliset olennot maan päällä, sanoi haltiatar
+ja läksi.
+
+
+
+
+VANHOJEN AIKOJEN MUISTOJA.
+
+
+Nuoruutemme aikana eli kaivattu ystäväni, Laisnel, valkoverinen, pitkä,
+pulskea mies, joka ei paljoa puhunut eikä koskaan ääneensä nauranut.
+Hän näytti kärsivällisyydellä katselevan meidän melskeisiä kisojamme,
+vaikka hän itse tosiaankin iloitsi niistä enemmän kuin kukaan muu ja
+osasi pitää ilollisuuttamme voimassa hymyillänsä taikka joillakuilla
+sopivilla ilveilyssanoilla, jotka merkillisesti kuvasivat naurumme ja
+puheemme esineitä.
+
+Ensi katsannolla ei kukaan vieras olisi huomannut tuota vähä-arvoisen
+ehkäpä ujonkin-näköistä miestä. Vaan muutaman hetken kuluttua hän jo
+olisi ihmetellyt sitä loistavaa neroa ja syvää ivaa, joka ilmautui
+hänen harvinaisissa lauseissaan ja sanonut itsekseen, että tässä oli
+mitä etevin äly, joka tietämättänsä ja tahtomattansa tuli ilmi.
+
+Laisnel katosi yht'äkkiä paristamme tulematta koskaan takaisin. Hän nai
+nuorena ja muutti vaimoneen kolmen peninkulman päässä olevaan somaan
+maakartanoon, jossa hän istutti itselleen kauniin puutarhan. Minä kävin
+siellä kerran häntä tervehtimässä, mutta en nuhdellut häntä hänen
+laiskuudestaan, joka esti häntä meillä käymästä. Hän oli, näetsen, sitä
+luontoa, että vähinkin hämmennys tahi muutos hänen työtoimissaan tahi
+puvussaan tuntui hänestä tuskalliselta.
+
+Elämä, jota hän nyt vietti, oli hänelle mieleistä. Ollen ylen
+käytännöllinen tieto-viisas, oli hänellä, näet sen, se mieli, että
+ihmisen ei pidä lähteä sieltä pois, missä hänen on hyvä olla.
+Kuitenkaan ei häntä sopinut itsekkäisyydestä syyttää, koska hän teki
+työtä meidän kaikkein edestä.
+
+Minä jo silloin tiesin hänen olevan vaiheitten ja tarkkojen
+tiedustelemisten toimessa ja hän olikin niistä jo julkaissut joitakuita
+osia eräässä seudun sanomalehdessä. Hän pitkitti sittemmin
+tutkimuksiaan tuolla tyvenellä mielellä, jota hän joka asiassa osoitti.
+Hänen kuollessansa minä en tietänyt oliko hän täydentänyt työnsä;
+kenties hänen ylellinen kainoutensa oli estänyt häntä sitä
+julkaisemasta. Mutta Monsieur de Chair'n huolesta hänen perheensä on
+julkaissut kaksi kelpo nidosta "_Taika-luuloja ja kansan taruja
+keski-Ranskasta_". Tämän kirjan nimi: "_Muinaismuistoja ynnä
+kansallis-taruja ja tapoja verrattuina nykyajan tapoihin ja taruihin_"
+selittää selvästi kirjan koko sisällyksen. Monessa eri maakunnassa on
+tuota asiaa keskusteltu; mutta, mitä harvoin nähdään, sisältää tämä
+kirja sen, mitä se ilmoituksessa lupaa ja vielä enemmänkin, silla se on
+täydellinen ja tavattoman runsas-aineinen tieteily: se on sellainen
+työ, jonka ainoastaan se voi toimittaa, joka on koko elinaikansa
+vapaatahtoisesti elellyt tutkintonsa esineiden keskellä ja
+silminnähtävästi joka päivä ja joka hetki niitä tutkinut ja heti niihin
+sovittanut oman syvän tietonsa.
+
+Hän oli yksi niistä neljästä tai viidestä oppineesta, jotka perinpohjin
+osasivat meidän talonpoikais-kieltämme. Tietämätöntä tosin on nyt jo,
+onko tuota kieltä enää olemassakaan, sillä nykyinen rahvas on unohtanut
+kielensä ja vanhukset, jotka sitä selvään puhuivat, ovat jo kuolleet.
+
+Tämä on varsinkin ikävää, sillä Berry'n ranska oli erityistä laatua, se
+oli sangen vanhaa ja pysyi kauvan muuttumattomana. Siinä oli tuhansia
+omituisuuksia ja monta ihanuutta, joita ei muualla tavata ja semmoisia
+sopivia ja outoja lauseita, joihin ei nykyisessä ranskankielessä löydy
+mitään verrattavaa.
+
+Laisnel de la Salle rakasti niin suuresti tuota kieltä, että hän vaan
+sitä käyttäessään oli täydessä neron voimassaan. Se oli hänelle myös
+suureksi hyödyksi siinä suhteessa, että hän sen kautta tutustui
+talonpoikaisen kansan kanssa ja oppi perinjuurin ymmärtämään kaikkia
+sen aatteita, taikaluuloja ja muinaistaruja. Mutta hän ei tyytynyt
+ainoastaan runoilijan eikä taideniekan toimeen, vaan hän tahtoi
+historiallisella siteellä yhdistää kaikki nämä erityiset
+paikkakunnalliset omituisuudet yleisiin näitä kohtia koskeviin
+selityksiin.
+
+Nykyinen ajatustapa ihmiskunnan historiasta otti viime vuosisadalla
+pitkän askeleen eteenpäin. Sotiessansa taika-luuloja vastaan olivat
+järkeis-oppineet ylönkatsottaviksi ja hyljättäviksi tuominneet kaikki
+talonpoikaiset taikaluulot, ajattelematta että ne olivat tärkeä osasto
+aatteiden historiasta. Uusi oppikunta, jonka hengen herrat Littré,
+Renan ja muut ylevät kirjailijat ovat meille selittäneet, on
+vaikuttanut sen, että nykyaikaan olemme oppineet tarinoiden historiasta
+tutkimaan itse ihmiskuntaa, koska kansantarut osoittavat jokaisen eri
+aikakauden ajatustapaa.
+
+Kuta vanhempia aikoja tutkimme, sitä isompaa valtaa saapi taru, kunnes
+se yksin on ensimäisten aikakausien historiana. Se yksin kuvaa meille
+tuon alkuperäisen ihmisen, joka näyttää järjen puolesta niin huonosti
+varustetulta, mutta jolla sen sijaan on tavaton milt'ei määrätön
+mielikuvitus. Tuo kuvatus-voima se on, joka häntä herättää älylliseen
+elämään ja joka on alusta saakka estänyt ihmistä vallan villiytymästä.
+Hän ei olisi voinut pysyä ihmisenä, ell'ei olisi itsessään tallentanut
+jotain perikuvaa, joka oli sitä suunnattomampi, kuta tuntemattomammat
+luonnon la'it olivat hänelle. Näin ymmärrettynä eivät aaveet eivätkä
+ihmeetkään ole paljasta petosta. Kummitus-näöt ovat hyvin varmoja
+tunnusmerkkejä ihmisen luonteen laadusta, ja kansan unelmat ovat myös
+inhimillisiä toimituksia, joidenka salassa pitäminen peruuttaisi
+historian tarkoituksen.
+
+Tietämätöntä on, lieneekö tuommoisten luulojen ja kummitus-näköjen
+katoaminen meidän aikanamme surettava. Jos runollisuus ja kuva-aisti
+sen kautta ovat hävinneet, niin voipi itseään lohduttaa sillä, että
+järjellisyys ja taito ovat samassa määrässä lisääntyneet. Se on ainakin
+Monsieur Laisnel'in luulo, kuitenkin olisi varsinkin tarpeellista
+keräillä noita kansantaruja, jotka runoilijoita ja historioitsijoita
+paitse haihtuisivat entisyyden yöhön; ja tämä työ, taidolla
+toimitettuna, on sangen tärkeää arvoa eikä tarujen kauneus ja hauskuus
+voi tämän työn yksivakaisuutta vähentää. Vaan tämän työn paras ansio on
+sukunimien tutkisteleminen ja muinais-tarujen selittäminen. Terävällä
+ja vähimpiäkin yhtäläisyyksiä huomaavalla järjellään on Laisnel de la
+Salle suuresti valaissut keski-Ranskan ensi katsannolla kummallisia ja
+mielettömiä kansanluuloja. Hän on osannut suuremmaksi osaksi sovitella
+niitä kaikkein muiden maiden muinais-jumalanpalveluksiin ja niinmuodoin
+osoittanut niiden järjellistä ymmärrystä, jonka puutteessa ne
+ensi-katsannossa näyttävät olevan. Hänen kirjansa on siis suuresti
+hyödyllinen ja viehättävä sekä Berry'n että joka maakunnan ja kaikkien
+maiden oppineille, sillä ei meillä liene ainoatakaan kansantarua, jolla
+muualla ei olisi jotakuta vastinetta sekä yhteisestä lähteestä
+johtunutta nimeä.
+
+Guéret'in kirjastonhoitaja. Monsieur Bonnafour, on myös piirikunnassaan
+tiedustellut taika-luuloja ja tällä vuosisadalla on jo ennenkin
+Berry'ssä ollut uskollisia muinaistarujen kerääjiä. Niiden esimerkkiä
+olisi kaikkialla noudattaminen ja kiireemmässä muodossa, sillä
+vanhukset, jotka muistossaan ovat säilyttäneet noita vanhoja taruja,
+kuolevat kuolemistaan: _kuollut ajaa kepiää_, eikä nykyinen nuoriso
+enää sumuisina syysehtoina saa nähdä tonttuja eli haltijoita taikka
+Celtein, Kreikkalaisten, Roomalaisten, Intialaisten, tahi Saksalaisten
+kummajais-eläimiä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita, by 
+George Sand
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RANSKALAISIA KANSANSATUJA JA ***
+
+***** This file should be named 36863-8.txt or 36863-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/3/6/8/6/36863/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/36863-8.zip b/36863-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..6008193
--- /dev/null
+++ b/36863-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fbdee37
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #36863 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36863)