diff options
Diffstat (limited to '40632-8.txt')
| -rw-r--r-- | 40632-8.txt | 4660 |
1 files changed, 0 insertions, 4660 deletions
diff --git a/40632-8.txt b/40632-8.txt deleted file mode 100644 index a1dcc44..0000000 --- a/40632-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4660 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Keltaruusu, by Mór Jókai, Translated by Niilo -E. Wainio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - - - - -Title: Keltaruusu - Kertomus Unkarin tasangolta - - -Author: Mór Jókai - - - -Release Date: August 31, 2012 [eBook #40632] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KELTARUUSU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KELTARUUSU - -Kertomus Unkarin tasangolta - -Kirj. - -MAURI JÓKAI - -Suomennos ["Sárga rózsa"] Niilo E. Wainio - - - - - - - -Otava, Helsinki, 1911. - - - - -MAURI JÓKAI - - -Mauri Jókai eli _Jókai Mór_ (s. 1825, k. 1904) on Petöfin rinnalla -Unkarin suosituin kirjailija ja samalla etevin ja tuotteliain. Hänen -kynästään on lähtenyt kaksikymmentäviisi laajempaa romaania, seitsemän -näytelmää ja enemmän kuin kolmesataa novellia. Hämmästyttävän -kirjailijatoimintansa ohella hän, ollen mainio puhuja, on -valtiopäivämiehenä ottanut huomattavalla tavalla osaa valtiolliseenkin -elämään. - -Jókain teosten suuri ansio on, että ne ovat todella unkarilaisia. -Useimpien romaaniensa ja novelliensa aiheet hän on ottanut Unkarin -yhteiskunnallisesta elämästä tai historiasta, ja jo senkin tähden niitä -tulevaisuudessakin aina luetaan Unkarissa. Muita ansioita ovat hänen -verrattoman rikas mielikuvituksensa, jossa suhteessa häntä ei voita -kukaan unkarilainen kirjailija, sekä hänen kertomatapansa -taiteellisuus. Niin keveästi, niin monin kääntein, sukkeluuksin, sillä -huumorilla ja lumoavalla tunnelmallisuudella kuin hän ei kukaan muu -osaa kertoa. Tässä kohden maailmankirjallisuudessakin harva kertoja -pystyy kilpailemaan hänen kanssaan. - -Hänen toimintansa suurisuuntaisuus on verraton Unkarin -kirjallisuudessa. Hänen kuvitusvoimansa on ehtymätön; hänen -myöhäisemmissäkin, vanhoilla päivillään kirjoittamissaan romaaneissa on -hyvin eteviä, kuten esim. "Keltaruusu" (_Sárga rózsa_, 1893) ja "Yrjö -Munkki" (_Fráter György_, 1893), hänen ehkä paras historiallinen -romaaninsa. - -Jókai on ulkomaillakin hyvin tunnettu. Saksaksi ovat kaikki hänen -teoksensa käännetyt, ja monta hänen romaaneistaan on sitäpaitsi -ilmestynyt englannin, ranskan, italian, suomen (esim. "Unkarilainen -nábob", "Zoltán Kárpáthy", "Uusi tilanhaltija"), puolan, tshekin, -venäjän, slovakin, kroatian, serbian, ruotsin, tanskan, hollannin, -rumenian, kreikan ja turkin kielellä. Hän on yksi niitä, jotka -tuottavat ulkomailla enimmin kunniaa Unkarin kansalle. - - - - -I. - - -Siihen aikaan ei vielä rautatie viiltänyt Hortobágyin seutua; ei ollut -rautatietä koko Unkarin Alamaalla. Eikä Hortobágyin jokeakaan oltu -perattu; vanhanaikainen vesimylly hauskasti käydä huristeli pienessä -joessa, ja ruoikossa kelpasi saukon elää. - -Aamulla varhain päivän sarastaessa nuori ratsumies nelistää pitkin -Zámin tasankoa eli pustaa, joka on tuolla puolen Hortobágyin jokea, jos -näet ottaa Debreczenin kaupungin maailman keskipisteeksi. Mistä mies -tulee? Minne on matka? Sitä ei voi tietää. Pustalla ei ole tietä eikä -polkua; rattaiden ja hevosten jäljet pian umpeen peittää kasvava ruoho. -Silmänkantamiin ei näy muuta kuin ruohoa; ei puuta, ei edes kaivonvipua -tai paimenmajaa ole häiritsemässä tämän viheriän erämaan yksitoikkoista -majesteetillisuutta. Hevonen juoksee vaistoansa noudattaen. Ratsastaja -näyttää nukkuvan, koska pää nyökkyy hervottomasti, ja vartalokin -heilahtelee satulassa, mutta kuitenkin mies selässä pysyy, niin kauan -kuin jalustimet eivät petä. - -Hän mahtaa olla karjapaimen, koska paidan hihansuut ovat rannetta -myöten: avonaiset hihat näet olisivat haitalliset sarvikarjaa -paimentaessa. Liivi on sininen, housut mustat, samoin päällysviittakin, -joka on silkkilanka-kukkasilla koristeltu; edestä suurella solkiha'alla -kiinnitettynä riippuu se levällään hartioilla. Vasemmassa kädessä -höllälle päästetyt ohjat, oikean käden ranteelle kierrettynä -ratsupiiska, satulannupissa pitkä, lyijypäinen palikka. - -Väljän pystölierisen hatun reunaan on pistetty keltainen ruusu. - -Kun hevonen rupeaa nostelemaan päätänsä ja ravistelee hetuleista -satulavaippaa, niin nukkuva ratsastaja hetkeksi herää horroksestaan. -Ensimmäiseksi hän tarttuu hattuunsa koetellen onko ruusu vielä -tallella. Sitten hän ottaa hatun päästä, ruveten erittäin halukkaasti -haistelemaan tuota keltaista ruusua (vaikkei siinä olekkaan -minkäänlaista tuoksua), sitten nostaa hän taas hatun päähänsä toiselle -korvalliselle, kaula mahtavasti kenossa. Melkein näyttää siltä, kuin -mies luulisi voivansa vielä nähdä ruusun päässään olevan hatun -reunalta. - -Nyt hän alkaa hyräillä lempilauluansa; ehkäpä paremmin valveilla siten -pysyykin. - - "Kun ei näin likellä tuo krouvi oisi! - Sen viini huonompaakin olla voisi. - Kultaa kannu kaunokainen, - siksi viivyin, ihanainen - enkelini, luonas myöhään." - -Mutta pian painuu pää taas alas ja mies torkkuu kuten äskenkin. - -Kovemmasta nytkähdyksestä kerran taas toinnuttuaan huomasi hän -pelästyen, että keltainen ruusu olikin kadonnut hatun reunasta. - -Ei muuta neuvoksi kuin kääntää hevonen ja samaa tietä takaisin etsimään -sitä ruohikosta. Mutta paljon siinä nyt kasvaa kaikenlaisia keltaisia -kukkia, vastikään on auennut hanhikki, laukka ja vesililjat. Kuitenkin -löytää hän viimein niidenkin seasta pudonneen ruusunsa, jonka jälleen -asettaa hatun reunaan, ruveten uudelleen laulamaan äskeistä nuottiansa: - - "Puutarhass' omenapuu kukoistaapi, - sen taajat kukat aivan varjostaapi - kauniin pikku neilikkaisen. - Mistä löydän armahaisen? - Häntä vainen, häntä vainen etsin." - -Taasenkin hän nukkuu ja pudottaa ruusunsa toisen kerran. Nyt samoin -kuin äsken etsimään kadonnutta. Tällä kertaa hän sen löysi rehevästi -kukoistavan ohdakeryhmän punaisten kukkaterttujen keskeltä. Äkeissään -hän saappaankoroilla ihan mäsäksi tahtoi tallata nuo ohdakkeet! Kaikki -ne vielä uskaltavatkin hänen ruusuansa hyväillä! - -Sitten hän taasen astuu satulaan. - -Jos mies olisi taikauskoinen, niin ei hän enää kolmatta kertaa -hattuunsa pistäisi tuota keltaista ruusua. Jos hän osaisi lintujen -kieltä, niin hän ymmärtäisi, mitä nuo sadat leivoset visertävät, jotka -auringon nousua tervehtien liitelevät tuolla ylhäällä ilmassa melkein -silmin näkemättömissä. Nekin sanoisivat hänelle: "Älä pistä, älä pistä -sinne keltaruusuasi." -- Mutta Hortobágyin mies on paksupäinen; ei hän -ole arkaileva eikä taikauskoinen. - -Mutta hän oli jo kuhnaillut liian kauan -- ruusua etsiessään; -- ehkäpä -kauemmin ruusua ansaitessaan. Hänen pitäisi olla perillä Zámin pustan -paimenmajalla siksi, kun karjaa juotetaan ensimmäistä kertaa, Taikka -rupeaa isäntä kiroilemaan. - -Mutta kiroilkoon. Jolla kerran on tällainen keltainen ruusu hatun -reunassa, hän ei pelkää isäntääkään. - -Hevosen hirnunta hänet jo sai aivan hereilleen. Laukki oli havainnut -toisen ratsastajan tulevan vastaan. Tuo ruuni oli sen vanhoja tuttavia; -sitä se jo kaukaa tervehti. - -Ruunilla ratsastaja on hevospaimen. Sen näkee jo noista avaroista, -liehuvista paidanhihoista, tulppaaninkukilla koristetusta valkoisesta -päällysviitasta ja olalla riippuvasta suopungista, mutta eritoten -siitä, ettei satula ole vatsavyöllä hevoseen kiinnitetty, vaan on pantu -irralleen selkään. - -Samoin kuin hevoset niin ratsastajatkin tuntevat jo kaukaa toinen -toisensa; kumpikin jouduttaa hevosensa juoksua, kun vastatuksin -tullaan. - -Molemmilla on oikeat perimagyarilaiset kasvoinpiirteet, vaikka -toisiinsa verraten hyvinkin erilaiset. Tuon näköisiä mahtoivat olla -muinaiset magyarit samotessaan tänne Aasiasta. - -Karjapaimen on hartiakas, vanttera, paksuniskainen, tanakka mies, -kasvot pulleat, posket punaiset; vartalo, suu ja silmät osoittavat -uljuutta, pienet viikset ovat pystössä päin, kastanjanruskea tukka -pyöreäksi leikattu, silmät ruskeat, ensi katsannolta melkein viheriään -vivahtavat. - -Hevospaimen taasen on solakkavartaloinen, hartiat ja kupeet hyvin -kehittyneet, rintakehä mahtavan pyöreä; kasvot väriltään melkein -kullatun pronssin karvaiset, soikeat; tummat viikset ylöspäin -kierretyt; sysimusta tukka valuu luonnollisissa suortuvissa hartioille. - -Hevoset tervehtivät toisiansa hirnaisten. Hevospaimen ensin tervehtii -kumppaniansa. - --- Hyvää päivää, toveri. Varhainpa oletkin herännyt! Ehket olekkaan -nukkunut? - --- Jumal' antakoon, kumppani. Olipa nukuttaja ja herättäjäkin. - --- Mistä päin nyt ollaan tulossa? - --- Tuolta Mátan pustalta päin, kävin hevostohtorissa. - --- Hevostohtorissako? Tapa pois sitten laukkisi. - --- Minkätähden hänet tappaisin? - --- Sentähden, että on päästänyt hevostohtorin kaakin edellensä: puoli -tuntia sitten näin hevostohtorin kiesseissään mennä lönkkäävän Mátan -paimenmajaa kohden. - --- Älä sinä siitä huoli. Lampurin harmaa aasikin sinun ruunisi helposti -voittaa. - --- Kas vaan, mikä kaunis keltaruusu sinulla onkin hatussasi. - --- Onpa sillä ansaitsijansakin. - --- No, älköön vain kauppaansa katuko se, joka sen on ansainnut. - -Näin sanoen hevospaimen nosti uhkaavasti nyrkkiä, jotta avara -paidanhiha luisui olkapäähän asti paljastaen päivänpaahtaman jäntevän -käsivarren. - -Kumpikin kannusti hevostansa ja karahutti tiehensä. - - - - -II. - - -Karjapaimen suuntasi kulkunsa majaa kohden. Zámin kummut ja sen pieni -akaasiametsä alkoivat häämöttää taivaanrannalta ja niiden välistä tuo -tuttu kaivonvipu. Mutta sinne on vieläkin hyvä matka. Paimen otti -hatustansa tuon petollisen ruusun, kääri sen huolellisesti punaiseen -nenäliinaansa sekä pisti mytyn viitan hihaan, jonka suu oli umpeen -sidottu. - -Hevospaimen taasen muutti suuntaa, ohjaten ratsuansa sinne, missä -avaralla tasaisella pustalla maata myöten hiipivä kuulakka usva osoitti -Hortobágyin joen kulkua; hän riensi hakemaan sitä pensasta, missä tuo -keltaruusu oli kasvanut. - -Koko Hortobágyissa oli näet vain yksi keltaruusupensas, ja se oli -majatalon isännän puutarhassa. Jonkun vieraan sanottiin tuoneen sen -sinne Belgiasta. Se oli ihmeellinen pensas, kukki kaiken kesää, alkoi -helluntain aikana ja oli nuppuja täynnä vielä adventtiin asti. Ruusut -ihan kullankellertävät, lemu enemmän muskatelliviinin kuin ruusunlemun -kaltainen. Voi, kuinka monen päähän on mennyt tuo lemu, kun on sitä -ruusua haistelemaan ruvennut! - -Siitä sai "Keltaruusun" nimen se tyttökin, joka tuosta pensaasta kukkia -poimi, -- ei toki aina itselleen. - -Ei ole tietoa, mistä vanha krouvari oli tuon tytönkin saanut; ei -hänellä ainakaan ollut koskaan vaimoa ollut. Joku oli kai hänet sinne -unohtanut. Pidettiin hyvänä ja elätettiin, niin kasvoi lapsesta kaunis -ja sorea ruusunen. Kasvot eivät olleet punaiset, kuten toisten -tyttöjen, vaan läpikuultavan kellertävät. Ei se kuitenkaan ollut -kivulloisuuden väriä, sillä sen alta hohti ilmi elämä, ja hänen -hymyillessään näytti melkein siltä, kuin olisi se lieskaa ottanut. Ja -tuo nauruun luotu suu hymyävine ja veitikkamaisine pielineen sopi -vallan mainiosti noihin suuriin tummansinisiin silmiin, joiden väriä -oli oikeastaan mahdoton ratkaista, olivatko ne mustat tai siniset, -sillä niihin katsoessaan unohti aivan olemassaolonkin. Hiukset olivat -myöskin mustat, palmikoidut keltaisen nauhan kanssa yhteen suureen -palmikkoon. Itsestään ne olivat kiharaiset, ei niitä tarvinnut -keinotekoisesti kuitteniomenain nesteellä kiharoida, kuten toiset tytöt -tekevät. - -[Kuittenipensas (_Cydonia vulgaris_) kasvaa yleisesti Etelä-Euroopassa. -Siementen farmakologinen nimi: _semina cydonicae_. Suom.] - -Voi, kuinka monta laulua hän osasi! Ja niin kauniisti hän osasi laulaa, -kun vain tahtoi. Ollen hyvillä mielin hän lauleli, pahoillansakin -ollessaan hän hyräili; eri laulun eri tilaisuuksiin. Maalaistyttö ei -tule laulamatta aikaan: hyräillessä sujuu työ helpommin, kuluu aika, -lyhenee tie. - -Jo aikaisin päivän koittaessa kuuluu laulun liverrys hänen kitkiessään -rikkaruohoja puutarhassa. - -Ukko krouvari ei enää piittaa anniskelusta. Vierasten palveleminen on -uskottu kokonaan tytölle; hän se antaa viiniä, laittaa ruokaa ja pitää -huolta laskuista. Ukko vain vartioitsee mehiläisiä; niillä on nyt juuri -parveilemisen aika. - -Jo kuuluu kavioitten töminää pihalta, koirat haukkuvat, mutta niiden -äänestä päättäen on tuttu tulossa taloon, haukunnallaan vain häntä -tervehtivät. - --- Klaara! Meneppäs! Etkö kuule? Koirat haukkuvat, tulee vieraita. -Palvele heitä säntillisesti. - -Tyttö päästää kitkiessä ylös kurotun kirjavan hameensa, ottaa kengät -jalkaan, pesee kätensä puutarhakannussa, kuivaa ne päällimmäiseen -esiliinaan, jonka riisuu yltänsä, sillä sen alla on puhdas -kaksikaistainen esiliina, jonka vyössä riippuvat talousavaimet. -Kirjavan huivin hän otti päästään, nuolaisi kämmentään ja silitti sillä -ohimoille hiuksia, ja vielä taittoi hän yhden ruusun tuosta -ikikukkijasta pensaasta sekä pisti sen rintaansa. - --- Joko taas tuota ruusupensasta revit? Entä jos se onkin vain joku -poliisi? - -Mitä tietää tuo sana "vain"? -- Eiköhän poliisinkin virkalakkiin ruusu -sovi? Vai eikö olisi sitä ansainnut? Poliisipa kullaksi kelpaisi! - -Mutta ei se ollutkaan mikään poliisimies, jonka neito tapasi -vierashuoneen pitkän pöydän päässä istumassa, vaan hevospaimenista -sorjin: Santeri Decsi. - -Hevospaimen jymäyttää pöydällä olevan tyhjän pullon pohjalla kovasti -pöytään ja huudahtaa äreän juhlallisesti tytölle: "Tuo viiniä!" - --- Santeri Decsi! Kotiako tullut? Santeri. Rakas. Kulta. - --- Tuo viiniä, kuten sanoin! -- ärähtää mies ja poispäin kääntyen nojaa -päätään nyrkkien varaan. - --- Niinkö sinä sanot hyvää huomenta, näin pitkän ajan perästä? - -Nyt mies havahtaa. Osaa hän olla kohteliaskin, ottaa hatun päästänsä ja -lausuu laskien sen pöydälle: - --- Hyvää huomenta, neiti! - --- Vai niin! -- virkahtaa tyttö, pistäen punaista kielenpäätä suustaan, -ja poistuu ynseästi olkapäitä kohauttaen viinikammioon laskemaan -viiniä, jonka hän heti tuo miehen eteen. Sitten hän lisää heltyneenä: - --- Miksi sanoit minua neidiksi? - --- Sentähden että olet neiti. - --- Niin olin ennenkin, mutta et ole niin sanonut. - --- Se oli silloin, -- se oli toista. - --- No, tuossa on viinisi. Pitääkö vielä mitä? - --- Kiitoksia. Ehkä sitten. - -Neito harmissaan maiskahutti kieltä ja istui hänen viereensä penkin -päähän. - -Mies nosti suulleen täysinäisen pullon eikä laskenut sitä luotaan, -ennenkuin oli juonut pohjaan. Sen tehtyään hän viskasi pullon huoneen -tiilikiviseen lattiaan, jotta se meni tuhansiksi palasiksi. - --- Miksi särjit pullon? -- kysyi neito sävyisästi. - --- Sentähden ettei toinen saisi juoda siitä minun jälkeeni. - -Näin sanoen hän löi mahtavasti pöytään kolme "koirankieltä", joiksi -kansa nimittää kymmenen kreutserin paperirahaa. -- Kaksi viinistä, yksi -pullosta. - -Tyttö rupesi nöyrästi luudalla lakaisemaan lattialta lasinsirpaleita. -Sen tehtyään hän, tietäen tavat, nouti viinikammiosta toisen pullon ja -asetti sen vieraan eteen. - -Taasen hän istuutui miehen viereen koettaen katsoa häntä silmiin. - -Itsepintaisesti vieras vain veti hattua silmilleen. - -Nytpä tyttö äkkiä sieppasi hatun miehen päästä ja alkoi sovitella tuota -keltaruusua, jonka irroitti hiuksistansa, hatun silkkinauhan taakse. - -Mies huomasi sen ja tempasi heti hattunsa neidon kädestä. - --- Säästä vain ruususi ansiollisemmalle! - --- Santeri! Tahdotko kiusata minua itkemään? - --- Sekin olisi viekkautta sinulta. Samoin kuin hyväilysikin. -- Eikö -Laczan Franssi jo tänä aamuna vienyt hatussaan ruusuasi? - -Neito ei punastunut, kasvot kävivät vain kelmeämmiksi. - --- Santeri! Kautta Jumalan nimen vannon, etten... - -Mies ei antanut hänen jatkaa, vaan painoi äkisti kätensä neidon suulle. - --- Älä höpise Herran nimeä vääryyteen! Entä mistä ovat nuo kultarenkaat -korviisi tulleet? - -Neito purskahti nauruun. - --- Sinä paksupää! Nämähän ovat sinun itse tuomasi hopeiset -korvarenkaat; annoin vain kultasepän Ujvárosissa ne kullata. - -Nyt mies tarttui neidon kumpaankin käteen ja lausui hänelle lempeästi -ja vakaasti: - --- Rakas Klaara! En sano enää sinua neidiksi. Pyydän vain kauniisti: -älä valehtele minulle. En inhoa mitään niinkuin valhetta. Sanotaan, -että koira pettää. Mutta koira ei valehtele. Toisin se haukkuu, kun -varas nurkissa hiipii, toisin isännän tullessa; se vonkuu aavistaessaan -vaaraa, mutta koskaan se ei hauku petollisella mielellä. Koira on -rehellinen. Mutta ihminen osaa valehdella. Sitä voisi sanoa -haukunnaksi. Minä en ole siihen milloinkaan mieltynyt. Ei minun kieleni -käänny valheeseen. Ja kuinka sellainen puhe sitten sopisi miehen -viiksille! Ilkeätä on kuulla partasuun uroon valetta laskettelevan -poikajunkkarin lailla, joka pelkää selkänahkaansa. Kun menneenä syksynä -täällä oli asevelvollisten kutsunta, niin piti meidänkin sinne -pustalta. Kaupunkilaiset tahtoivat pitää meidät paimenet karjojansa ja -hevosiansa hoitamassa, meikäläisillä kun on vaikea työ, jottei saisi -miehiä vähentää. Jo ennakolta oli kutsuntatoimiston jäsenten kämmeniä -rasvattu. Välskärit kuiskailivat meidän korviimme, että koettaisimme -keksiä joitakin ruumiinvikoja, jotta julistettaisiin kelpaamattomaksi, -"kruununraakiksi", näetsen. Laczan Franssikin ryhtyi juoneen. Valehteli -olevansa niin kuuro kuin musta maa, ei muka kuullut ollenkaan torven -ääntä. Häpeän silmät täyteen hänen tähtensä. Mies päästettiin kotia, -vaikka hänellä on niin hyvä kuulo, että hän yön pimeässä kuulee -elukkain ammumisesta, onko vieras eläin tullut karjaan vai kaipaako -lehmä kadonnutta vasikkaansa. Mutta osasipa junkkari valehdella! -- Kun -sitten tuli minun vuoroni ja välskäri minua tutki ja tarkasti, niin oli -hän saavinaan selville, että sydämeni sykki epätasaisesti. -- "No, jos -se ei syki tasaisesti", sanoin, "niin se ei ole sydämen vika, vaan tuon -keltaisen ruusuni Hortobágyin krouvin luona!" -- Herrat vain -väittelivät, että asia on niinkuin tohtori sanoo: minulla on -sydämenväljennys. -- "Mutta ei minun sydämeni ole väljä! Ei sinne mahdu -muuta kuin yksi ainokainen pikku tyttönen! Ei minussa ole ikinä mitään -vikaa eikä virhettä." -- Minä kelpasin kuin kelpasinkin sotamieheksi. --- Mutta siksipä pidettiinkin miestä arvossa, ei leikattu edes -tukkaani; lähetettiin Mezöhegyesin tammakartanoon sotahevosten -paimeneksi. -- Puolen vuoden päästä arvoisat kaupungin isät maksoivat -puolestani tuhannen floriinin lunnaat, jotta saivat minut takaisin -omaan tammakartanoon, missä minua kovasti kaivattiin. Nuo tuhat -floriinia minä pian korvaan palveluksellani, eikä ole tarvinnut valheen -kengillä kulkea kuten tuon toisen. - -Tyttö koetti vetää ja irroittaa kättänsä miehen kourista sekä kääntää -leikiksi koko asian. - --- Oletpa, Santeri kulta, oppinut oikein koreasti saarnaamaan tuolla -keisarin leivässä. Tuollaisella puheenlahjalla kelpaa vaikka papiksi -Balmaz-Ujvárosiin. - --- Älä ilveile! Kyllä minä tiedän, mitä sinulla on mielessä. Nainen on -heikko olento, ei hänellä ole muuta asetta kuin viekkaus. Muuten hän -pian joutuisi kiikkiin. Jäniksellä on nopsat sääret, linnulla siivet, -mutta naisella ei muuta kuin viekas kieli. -- Mutta näethän, että minä -en koskaan tahdo tehdä heikommalle pahaa. Minun puolestani saa jänis -jäädä pensaaseensa rauhaan, lintu pesäänsä; en minä heitä säikäytä. En -myöskään loukkaa naista, joka puhuu totta, pahalla sanalla, en kierolla -katseellakaan. Mutta jos sinä rupeat minulle valehtelemaan, niin minä -arvostelen sinua aivan kuin olisit nuo puhtaat, kauniit kalpeat poskesi -maalannut wieniläisillä roska-aineilla. -- Katsoppas tuota ruusua -kädessäsi. Se ei ole vielä oikein auennutkaan, mutta jos minä sitä alan -kuumalla henkäykselläni lämmittää, niin aukeaa lehti toisen perästä. -Ole sinä minun keltaruusuni, avaa sielusi ja sydämesi minulle! Vaikka -mitä minulle tunnustaisit, en suutu sinulle, joskin kohta sydämeni -pakahtuisi. - --- Ja mitä minulle siitä antaisit? - --- Mitä sydämestäni jäljelle jäisi. - -Tyttö tunsi tavat; aamuisin haukkaa aron paimen viinin päälle -pippurilla höystettyä silavaa vehnäsen kera. Hän asetti sentähden -vieraalle syötävää. Ja kylläpä se kelpasikin. Saapasvarrestansa mies -sieppasi kirkkaan, terävän puukon, sillä leikkasi hän viipaleen -vehnäleipää ja silavaa sekä rupesi eineelle. - -Avoimesta ovesta tuli talon halli sisään ja lähestyi vinhasti häntää -heiluttaen vierasta, hieroi ensin päätänsä miehen polvia vasten, -asettui sitten maahan hänen eteensä katsoen häntä silmiin, haukahti -kerran ja päästi sitten suuren, ystävällisen haukotuksen. - --- Bodrikin sinut tuntee. - --- Koira onkin uskollinen, mutta tyttö unohtaa. - --- Voi Santeri, Santeri, kuinka pahoin teit, kun et voinut tuota pientä -valhetta sanoa, niin ei sinua olisi viety sotahevosten paimeneksi -Mezöhegyesiin! Ei ole hyvä jättää tyttöä yksin; ei ole hyvä antaa -seljapensaan kasvaa yli aidan, kun se kukkii, taikka iskevät vieraat -siihen silmänsä ja vievät sen kukkia. - -Jo jäi vieraan suusta pala puolitiehen hänen tämän kuullessaan. Hän -heitti sen koiralle; sille kelpasi. - --- Oikeinpa sanoit. - --- Tunnethan tuon laulun: "Neitosta jos sade uhkaa kuuroillansa, poika -peittämään on valmis turkillansa." - --- Osaanpa siihen lisääkin: "Neito hiljallensa hiipi pojan luoksi; -sydän sinne veti korjan turkin vuoksi." -- Pois, koira! Sinäkin siinä -heilutat häntääsi jokaiselle, jonka näet silavaa syövän. - -Hevonen alkoi ulkona hirnahdella. Neito poistui ulos, mutta palasi -hetkisen kuluttua jälleen. - --- Missä kävit? - --- Vein hevosesi talliin. - --- Kuka sinun sitä käski? - --- Niinhän olen aina ennenkin tehnyt. - --- Mutta nyt ovat toiset tavat. Lähden tästä pian. - --- Etkö enää haukkaa? Eikö maistu silava ja vehnäleipä? Vai oletko -keisarin muonalla tottunut parempaan? Odotappas. Kohta tuon toista. - -Nyt tyttö avasi seinäkaapin oven ja otti sieltä esille kananpaistia. -Tiesi sen olevan paimenpoikain lempiruokia, tuollaisen kylmän -kananpaistin. - --- Kenen jätteitä lie tuokin? -- kysäisi mies ivallisesti. - --- Turhia kyselet; ole järkevä nyt. Majatalossa käy vieraita. Sille -laitan kananpaistia, joka vain maksaa. - --- Täällä on siis käynyt herroja viime yönä? - --- Niin kävi; kaksi herraa Wienistä, kaksi Debreczenistä. Istuivat -ylhäällä pari tuntia yli puoliyön; sitten menivät matkoihinsa. Jollet -usko, niin täällä on vierastenkirja, siellä heidän nimensä seisoo. - --- Kyllä uskon. - -Paimen rupesi syömään mieliruokaansa. - -Talon iso harmaja kissa oli tähän asti nuoleskellut itseänsä uunin -pankolla, mutta nyt kai tuli jotain mieleen, koska se nousi seisomaan, -ojentelihe selkä kaaressa, hyppäsi sitten alas ja meni vieraan luo, -mitteli hetken etukäpälillään pitkin saapasvartta, paksultako tulee -lunta ensi talvena, viimein hyppäsi syliin, hieroi päätänsä vieraan -käsiä vasten ja rupesi nuolemaan sormenpäitä, sitten laskeutui syliin -maata ja alkoi kehrätä. - --- Näetkös? Kissakin sinua hyväilee. - --- Enhän minä kysy kissalta, kenen sylissä hän eilen kehräsi? -- Mutta -mitä maksaa nyt tämä herkku? - --- Sinulle ei mitään. Sen on jo toinen maksanut. Mutta minne nyt niin -kova kiire? - --- Pitää viedä kirje Mátan pustalle tohtorille. - --- Häntä et ainakaan tapaa kotoa, sillä aamulla jo kolmen aikana hän -meni tästä ohi kysellen vieraita herroja. Saatuansa tietää, että ne jo -olivat menneet, lähti hän hyssyttämään perästä kiesseillänsä Zámin -pustalle. Wienin herrat olivat tulleet karjaa ostamaan Debreczenin -herroilta. Toinen oli erään mähriläisen kreivin isännöitsijä, joka -aikoo sinne viedä meidän Alamaan karjarotua levitettäväksi; toinen oli -jokin saksalainen kuvamaalari. Minutkin hän piirsi kirjaansa ja samoin -karjapaimenen. - --- Siis on karjapaimenkin käynyt täällä? - --- Tietysti. Hän oli saattamassa herroja Hortobágyin pustan kautta -Zámin paimenmajalle. - --- Mutta sepä kumma, että karjapaimen läksi täältä tuntia myöhemmin -kuin nuo herrat, joita hänen piti neuvoa Zámin paimenmajalle. - --- No-no! Osaatpa tutkia kuin tuomari! Hän tuli sanomaan minulle -jäähyväiset. Hän näet lähtee ainaiseksi näiltä seuduilta, tuskin täällä -ikinä enää hänen silmiänsä nähdään. - -Tämän lauseen todenperäisyyttä todisti kirkas kyynelpisara neidon -silmässä, vaikka hän kyllä koetti sitä salata. - -Eikä paimen suuttunut tuosta kyynelestä. Olihan se ainakin vilpitön. -Käänsi vain päänsä toisaalle, jottei olisi näkemässä, miten neito -kuivasi silmiään. Pisti sitten suuhun pienen piippunysänsä. Piippu -suussa tietää suukkojen kieltoa. - --- Minne kauas tuo karjapaimen sitten on lähdössä? - --- Hänet viedään Mähriin isäntäpaimeneksi sille karjalle, joka tänään -sinne valitaan Zámin pustalla. Siellä hän saa kuusisataa floriinia -palkkaa, asunnon kivitalossa sekä muonan. Siellä hän elää herroiksi. -Arvonsa nousee varmaan, sillä unkarilaista karjaa ei osaa hoitaa muu -kuin unkarilainen paimen. - --- Etkö sinä mene Franssille isäntäpaimenen emännäksi? - --- Tiedäthän sinä häijy sen, etten mene. Menisin, jollen olisi sidottu -tähän pustaan -- ja sinuun. Tiedät sinä sen, että vain sinua oikein -rakastan. Olen sinun orjasi. - --- Se ei ole niinkään, vaikka niin sanot. Sinä tiedät myös sen, että -palajaa se mies, jonka sinun silmäsi ovat saaneet hullaantumaan, vaikka -valtamerten takaa. Sinä olet antanut hänelle jotain, jotta hänen täytyy -sinua muistella. Olet ommellut hänen paitaansa yhden hiuskarvasi; siitä -sinä häntä vedät puoleesi, vaikka hän olisi tähtien tuolla puolen. -Niinpä teit minullekin! Kun ammuit silmistäsi nuolen minun silmiini, -niin tulin tähtesi hulluksi. - --- Enkö minä sitten ole ollut kylliksi hullu sinun perääsi? Kysyinkö -minä, mitä minusta tulee? Kutsuinko minä sinua tinaa valamaan -jouluaattona? Enkö säilyttänyt sinun silkkihuiviasi, vaikket edes -sanonut, oliko se kihlahuivi? Hännystelinkö minä perässäsi, kun sinä -Ujvárosin markkinoilla tanssit toisten tyttöjen kanssa, kun hakkailit -kiemailevia nuorikkoja? - --- Kun vain et olisi tuota keltaista ruusua pistänyt hänen hattuunsa! - --- Onhan tässä toinen samanmoinen; kun vain annat tänne hattusi, niin -se on heti siinä. - --- Ei! Tahdon sen ruusun, jonka annoit karjapaimenelle. Enkä ennen -herkeä, ennenkuin sen käsiini saan. - -Neito laski kätensä ristiin ja rupesi pyytelemään: - --- Santeri! Kultani! Älä puhu noin. Minä en tahtoisi, että te -joutuisitte kahakkaan minun tähteni! Minun tähteni! Yhden keltaruusun -tähden! - --- Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän minut, -taikka minä hänet. Toinen tai toinen kaatuu. - --- Puhutko nyt täyttä totta? Etkö sanonut jo, ettet ole minulle -suuttunut. - --- En sinulle. Nainen ei voi sille mitään, että hänellä on huono -muisti, mutta miehellä pitää olla parempi. - --- Niin totta kuin Jumala on, en ole sinua koskaan unhottanut. - --- Niin kai, kuten lauletaankin: "Toisen istuin sylissä, toinen oli -mielessä." Mutta sinun ei pidä sanoa, että olen paha mies. En tullut -sinua torumaan. Tulin vain sanomaan, että vielä elän enkä ole kuollut. -Kai iloitsisit, jos olisin kuollut. - --- Santeri, tahdotko että vien ruokaneuvot pois? - --- Ruokaneuvot? Te naiset ette pysy koskaan asiassa. Kun joudutte -kiikkiin, niin ostatte vehnästä juutalaiselta, kastelette sitä kuumaan -kahviin ja syötte. - --- Nytpä muistui jotain mieleeni! Kun ensi kerran sinut tapasin, niin -me leikittiin "kaivoon pudonnutta". -- "Kuka saa nostaa ylös?" -- -"Santeri Decsi." Silloinhan sinä tulit minua vetämään. - --- Jospa olisin silloin tiennyt, etten saanutkaan vetää sinua -itselleni! Voi, se oli silloin! Ei silloin vielä laulettu edes -"Dorozsman myllyn" laulua. - --- Onko sinulla uusia lauluja? kysäisi nyt neito. Hän istui hyvin -likelle miestä penkille. -- Laulappas nyt minulle, että minäkin -oppisin. - -Silloin jo ollaan puolitiessä sovintoon, kun saa pojan laulamaan uutta -laulua. - -Santeri nojautui seinään, nosti toisen käden hatun reunaan ja toisen -laski pöydälle sekä alkoi surunvoittoisella nuotilla, joka hyvin -sopikin laulun sisältöön, seuraavasti: - - "Eipä tunnu tuuli; seisoo Dorozsman nyt myllynen. - Minne menit, kunne kuljit, armas, rakas kultanen? - Uskotonna, uskotonna toisen kanssa maailmaan; -- - senpätähden, senpätähden jäi se mylly seisomaan." - -Tämä on yksi noita pustalla syntyneitä lauluja, joita tuuli kuljettaa -seudusta seutuun kuten vuohensilmän terälehtiä. - -Tyttö koetti laulaa perässä samaa säveltä. Pian hän sen korviinsa -saikin; ja missä kävi väärään, siinä poika auttoi. Koetettiin vielä -toinenkin kerta; sitten laulettiin yhdessä, kunnes kävi virheettömästi. -Kun tästä oli suoriuduttu, niin suudeltiin; se oli päätös. - -Mutta nyt pisti Santeri taas suuhun tuon savinysänsä, juuri kun Klaara -vielä lauloi loppusäveltä. - --- Mitä sinä taas tuolla rumalla piipulla teet suussasi? -- kysäisi -tyttö nyreissään. - --- Itsekin olen niin ruma. - --- Se onkin totta. Ruma, kauhean ruma olet. Tuollainen mies ei kelpaisi -värttinäksikään, tuskin pönkäksi oven taa. - -Ja tyttö kädellään tuuppasi häntä kylkeen. - --- Mitäs siinä sitten häärit ympärilläni? - --- Minäkö? Mitä minä sinusta? Semmoisia olisi kaupan vaikka -tusinoittain, mutta minä en huoli. Hullu olin, sokea olin, kun sinuun -miellyin. Sellaisia miehiä kuin sinä saan minä joka sormelleni kaksi. - -Neito väitteli niin vilkkaasti, että sai jo Bodrinkin väärään luuloon. -Halli luuli emäntänsä olevan todenteolla suuttunut tuolle pahalle -miehelle, hyppäsi pystyyn ja rupesi äreästi haukkumaan. - -Tästäpä neito remahti hillittömään nauruun. - -Mutta mieheltä ei tullut naurua itseltä eikä se liioin tytöstä häneen -tarttunut. Istui vain siinä vakavana, hampaissa olevaa piippua -imeskellen. Mutta savua ei tullut. Ei siinä ollut tupakkaakaan. - -Mutta nyt rupesi tyttö häntä hyväilemään. - --- Noin! Noin! Armahaiseni! Tiedätkö, kuinka olet kaunis? Millään -muotoa et saakkaan kauneuttasi turmella nauruun remahtamalla. Nuo -kirkkaat silmäsi vain menisivät sirriin, punahuulesi kävisivät -levälleen, jos rupeaisit nauramaan; siihen sinun kauneutesi katoaisi. - --- En minä kauneuden tähden Debreczenistä palkkaa nosta. - --- Mutta minulle se kelpaa. Enkö ole hyvin maksanut? Vai tahdotko -enemmän? - --- Siinä on jo niin paljon, että on riittänyt toisellekin. - --- Joko taas tuolla nuotilla? Yhden keltaruusun tähden. Viitsitkin -kadehtia kumppaniasi. Leipätoveria. Ei hän parka ole syyllinen. Kun -kaupungin herrain rupeaa mieli tekemään ruusuja, niin he saavat -valikoidakkin; heille taritaan valkoisia, punaisia, keltaisia, -ihonvärisiä ja monen muun värisiä ruusuja. Tunnethan tuon laulun: -"Talonpojan tautia vain talontyttö parantaa." - --- Ja vielä pidät hänen puoltansa? - --- Kumman on syy? Neitonen hyräilee ja poika ymmärtää sen. - --- Vielä otat syyn päällesi? - --- Lupasithan antaa anteeksi. - --- Sanani pidän. - --- Siis rakastat. - --- Sitten. - --- Tuo "sitten" tietää paljon. -- Nytkin sinua rakastan. - --- Niinkö lemmit kuten näytät? - -Nyt mies nousi pöydän takaa seisoalle ja pisti piippunsa hatun leveän -nauhan taa. Sitten hän kiersi kätensä neidon kaulaan ja alkoi puhua, -katsoen häntä silmiin. - --- Tiedäthän, lintuseni, että vilustumista on kahta lajia: sitä seuraa -joko kuume tai viluttaminen. Kuumetauti on tuimempi, vilutauti -pitkällisempi. Kahta lajia on rakkauskin. Se kuuma on kiihkeämpi, se -kylmä kestävämpi. Toinen haihtuu, toinen palajaa ja pysyy. -- Mutta en -puhu korulauseita, vaan sanon suoraan. Minä olen syyllinen. Jollen minä -olisi hengittänyt keltaruusun päälle, niin sen nuppu ei olisi auennut, -eikä toinen myöskään olisi saanut sen tuoksua haistaa, eivätkä -ampiaiset ja toukat olisi sitä keksineet. Nyt alan rakastaa sinua -toisella lailla, käyn luonasi uskollisesti kuin kolmipäiväinen horkka. -Ja kun kerran pääsen isäntäpaimeneksi, niin mennään yhdessä pappilaan. -Ja sitten eletään yhdessä uskollisesti. Mutta jos sitä ennen tapaan -jonkun toisen sinua mielittelemässä, niin minä, jumal'auta, lyön sen -pääkallon mäsäksi, vaikka hän olisi oman isäni lempipoika. Tässä -käteni. - -Santeri ojensi kätensä tytölle. Tämä vastasi siten, että riisui -korvistansa nuo kultarenkaat ja pisti ne pojan kouraan. - --- Pidä vain; sanoithan niiden olevan minun ostamani hopeiset, jotka -olet antanut kullata. Uskon sanasi. - -Tyttö ripusti renkaat taas korviinsa, ja niiden keralla palasi sydämeen -takaisin mikä siellä oli asunutkin. - -Hänelle ei ollut mieleen tuollainen kolmipäiväisen horkan lailla -ilmenevä lempi. Hän oli tottunut kuumempaan. - -Pisti jotain päähän. Riisui viitan pojan selästä ja vei sen -viinikammioon, kuten on tapana ottaa pantti sellaisilta, joilla ei ole -millä maksaa. - --- Älä pidä kiirettä. Ehditään sitä vielä. Ei tohtori kerkiä kotia -ennenkuin puolenpäivän aikana, sillä hänen pitää siellä ensin tarkastaa -myydyt elukat ja kirjoittaa niille terveyspassit. Tapaisit vain vanhan -emännöitsijän siellä kotona. Olethan täällä hyvässä säilyssä, ei sinun -täällä vilu tule. Ei liioin sade vaivaa, eikä kullan kyyneleet. Katso, -kuinka sait minut puheillasi hyvälle tuulelle. Sitä riittää nyt koko -päiväksi. - --- Ja jotta huomaisit, miten kauan olen miettinyt, mitä nyt olen -sinulle puhunut, niin toin sinulle lahjan. Siellä se on viitan hihassa; -mene ja hae sieltä. - -Siinä viitanhihassa oli monenmoista: tulukset, taulaa, tupakkamassi, -rahakukkaro; vihdoin löysi tyttö sieltä muutakin. Se oli kääritty -silkkipaperiin. Avattuansa käärön keksi hän hiuskamman, oikein -keltaisesta kilpikonnankuoresta tehdyn. - -Tytön kasvot ilosta sädehtivät, kun hän tämän näki. - --- Minulleko tämän toit? - --- Kellekäs muulle? - -Kun maalaistyttö käärii palmikkonsa kammalle, niin se tietää, että -hänellä on sulhanen eikä hän ole enää "jokaisen hyvä". Sille ei enää -sovi laulun lause: "enpä tiedä, kenen kulta lienen". - -Hän astui peilin eteen ja kääri hiuksensa nutturaan, kampa siteeksi. - -Näin hän oli vain vielä kauniimpi. - --- Etkö nytkään tule suutelemaan? - -Itse jo tarjosi suukkoa, ojensipa käsivartensakin. Poika viittasi vain -kieltävästi. - --- Sitten vasta, kun tulee lämmin. Nyt minun on vilu. - -Tytön silmäkulmat kävivät kurttuun. Tuo kielto hävetti. Sydän kiehahti. - -Hän koetti olla miellyttävän ja lempeän näköinen, vaikka kiukku ja -lempi yhä kiivaammin alkoivat sydämessä kiehua. Kiukku lemmen tähden. - --- Laulelenko lempilauluasi sillä aikaa kuin paistan kalaa? - --- En piittaa. - -Tyttö poistui tulisijan ääreen. Kala-astiasta hän otti yhden noita -Hortobágyin aimo kouria, perkasi sen, viilti puukolla viiluja selkään, -ripotti päälle vähän suolaa ja pippuria, pisti sitten kalan -rautahaarukkaan hiilille paistumaan. Tätä tehdessään hän alkoi laulaa -heleällä äänellä: - - "Emäntä! Nyt kalaa meille paistakaa! - Viiniänne pöytään oitis laittakaa! - Piikojanne kutsukaatte passaamaan! - Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!" - -Tämäkin on yksi noita omituisia, viehättäviä pustan lauluja, joiden -säveltä kuullessaan melkein on näkevinään edessänsä tuon äärettömän -tasangon kangastuksineen. Siitä on kuulevinansa paimenhuilun kaihoisia -säveliä ja luikun ääniä. - -"Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!"... - -Tämä on betyári-elämän runollisuutta. - -[Betyáriksi (lue: betjaar) sanoo unkarilainen pustilla kuljeksivia -varkaan- ja rosvonsekaisia irtolaisia. Suom.] - -Kun kala oli kypsynyt, toi tyttö sen vieraalleen. - -Ei sitä ollut tapana lautaselta syödä. Haarukka käteen ja -linkkuveitsellä leikkaamaan kalaa siitä. Niin se maistuu. - -Ja parhain tyttö varmaan osoittaa vilpitöntä rakkauttaan, kun paistaa -kalaa kullallensa. - -Ihastuneena neito katselee, kuinka halulla vieraansa haukkaa hänen -paistamaansa kalaa, sormiansa nuollen. - -Sitten hän laulaa hänen korvaansa toisenkin värsyn laulusta: - - "Peljästynyt piika syöksyy sisähän: - Santarmitten aseet näin jo välkkyvän. -- - Silloin betyárveikko karkaa ratsulleen, - karahuttaa avaralle pustalleen." - -Kerran ennen oli poika yhdessä tytön kanssa laulanut tätä laulua ja -silloin lausuessaan sanoja: "karahuttaa avaralle pustalleen" heittänyt -lakkinsa kattoon ja nyrkillä pöytään lyönyt. Nyt hän ei ollut -millänsäkään. - --- No -- joko halveksit lempilauluasikin? Eikö sekään enää kelpaa? - --- Vielä mitä? En minä ole mikään betyári. Ei minulla ole mitään -tekemistä varkaitten kanssa. Santarmit ovat kelpo miehiä. Tekevät -velvollisuutensa. Betyáriveikko komentelee piikoja passailemaan -itseänsä, mutta kun näkee santarmin hatuntöyhdön häämöttävän, niin -pois, pois! Pitää jättää kalat, uunit, emännät siihen paikkaan; onpa -siinä ylvästelemistä, kun pitää avaralle pustalle karkuun lähteä. Kurja -roisto! - --- Voi, miten olet muuttunut, sittenkuin pääsit keisarin leipään! - --- En minä ole muuttunut, säät ne muuttuvat. Eivät turkitkaan siltä -muutu, vaikka ne nurin kääntää. "Turkit turkkeina pysyy." - --- Mutta kuulehan nyt, voiko kukaan kultastansa pahemmin loukata kuin -sinä tuolla iänikuisella sananlaskullasi: "turkit turkkeina pysyy". - --- Kun en osaa parempaa. Ehkäpä nuo Debreczenin herrat ja mähriläiset, -jotka täällä viime yönä mellastivat, osasivat sinua hauskuuttaa -paremmilla. - --- Osasivat niinkin! Ne eivät istua jöröttäneet kuten sinä, niinkuin -mikä pyhäinkuva. Eritoten se maalari oli aika veitikka. Olisi vain -saanut olla rahtusta pitempi mieheksi. Ulottui vain minun olkapäihini. - --- Joko te mittasilla olitte? - --- Oltiin! Opetin häntä myöskin csárdásta tanssimaan. Hyppeli kuin -kahden kuukauden vuona kedolla. - --- Entäs karjapaimen! -- Katseliko hän vain, miten saksalainen maalari -hyppeli sinun kanssasi? Kun ei taittanut niskaasi. - --- Kaikkia vielä. Joivat keskenänsä veljenmaljan. - --- Mitä minä huolin. Tuo viiniä! Mutta parempaa kuin tämä karvas. -Täytyy vielä päästää yksi vanha kulunut sananlasku: "Kala on kirottu -kolmannessa vedessä." - --- Tämä oli jo hävyttömyyttä! Onko minun viinini -- vettä? - --- Anna tänne pullo, jossa on sinetti korkin päällä! - -Santeri Decsille oli turmioksi, kun sinetti-pulloa pyysi. Tuollaista -kaupungista tuotua pulloa, jossa on espanjalainen sinetti, kyljessä -sinipunainen, kultakirjaimilla varustettu paperi. Herroille sellaisia. -Ei suinkaan niitä siellä keisarin ruuassa... - -Klaaran sydän kovasti sykähteli, kun hän meni alas kellariin hakemaan -tuota herroja varten pidettyä viiniä. - -Muistui mieleen, miten kerran talossa oli käynyt vanha -kortteihin-katsoja mustalaisakka, jolle hän oli antanut muutamia -vaaterepaleita ennustuksen palkkioksi. Kiitollisuuttaan osoittaakseen -tämä silloin oli antanut hänelle ystävällisen neuvon: - -"Jos kultasi sydän joskus alkaa kylmetä, jos tahdot saada sen taas -tuleen syttymään, niin sinun ei tarvitse muuta, kuin annat vain hänelle -sitruunaviiniä, mihin liotat juurta, jota sanotaan 'peukalopojaksi'. -Siitä hänen rakkautensa on kiihtyvä niin, että hän tulee luoksesi -vaikka läpi seinän." - -Tytön johtui mieleen, että tuota sopisi nyt koettaa. "Peukalopoika" on -kätkettynä tuonne piirongin laatikkoon. - -Se on ihan ihmisen näköinen tuo juuri, iso pää, runko, raajat, kaikki -mustat väriltänsä. - -Ennen muinoin kulki monta satua tuosta juuresta. - -Luultiin, että tuo juuri, kun sitä maasta vedetään, nostaa sellaisen -porun, jotta ihminen kuolee siihen, jonkatähden annettiin koirain -kiskoa sitä ylös, kasvi näet sidottiin koiran häntään kiinni. Sanotaan -Kirken tällä juurella hurmanneen Odysseuksen miehet turmiolliseen -lempeen. - -Tuota "peukalopoikaa" nimittävät apteekkarit, jotka sitä valmistavat -lääkettä, nimellä: _atropa mandragora_ (velhojuuri). - -Mistä tyttö saattoi tietää, että se olikin myrkkyä? - - - - -III. - - -Varhain aamulla läksivät Hortobágyin majatalossa yötä olleet vieraat -herrat matkaan. - -Hortobágyin majatalo ei ole, vaikka sitä krouviksi sanotaan, mikään -olkikattoinen huuhkajanpesä, kuten maalari oli luullut, vaan -sievännäköinen rakennus tiilikivestä, pärekatto, sisässä mukavia -vieraskamareita, oikea herraskeittiö ja kellari. Olisi kelvannut mihin -kaupunkiin hyvänsä. Kukkivan puutarhan alapuolella juoksi hiljoillensa -Hortobágyin joki, rannat kaislalla ja pajuilla reunustetut. Maantie -kulkee läheltä yli joen, mihin on rakennettu mahtava, yhdeksän -kiviarkun päällä lepäävä silta. Debreczenin kaupunkilaiset väittävät, -että silta on tullut niin vankka sentähden, että rakennukseen -käytettyyn saviruukkiin on sekoitettu maitoa; mutta heidän vihamiehensä -taas tietävät, että ruukkiin on sekoitettu Debreczenin huonoista -rypäleistä tehtyä viiniä, siitä se muka on niin sitkeästi pitäväksi -tullut. - -Varhaiseen matkaanlähtöön oli sekä ihanteellinen että käytöllinen syy. -Tuosta ensinmainitusta maalari iloitsi jo ennakolta, toivoi näet -saavansa nähdä auringon nousun pustalla, josta näystä oudolla, joka -sitä ei ennen ole saanut silmin nähdä, ei ole aavistustakaan. -Käytöllinen syy oli se, että ostettavat lehmät saattoi vain varhain -aamulla erottaa laumasta. Sopii muistaa, että Mátan paimenmajan -seutuvilla on noin tuhatviisisataa elukkaa yhdessä laumassa. Näin -kevätkesästä useimmilla lehmillä vielä on vasikka. Jos paimenet aamulla -varhain, ennenkuin vasikat ovat käyneet imemässä, menevät laumasta -ottamaan pois valittujen lehmien vasikat ja vievät ne erilleen, niin -näiden emät seuraavat perässä itsestänsä. Vieraan ja väkivaltaisen -paimenen nuo puolivillit elukat varmaan puskisivat kuoliaaksi, ne kun -eivät koskaan näe muita ihmisiä kuin omat paimenensa. Näihin ne taas -ovat tottuneet. - -Istuen keveillä rattailla läksivät siis vieraat herrat Hortobágyin -pustan äärimmäisille, tuntemattomille tienoille, missä pustan asujatkin -tarvitsevat usein opasta. Molemmat Debreczenistä kotoisin olevat -ajomiehet sentään tunsivat seudun ilman opastakin. Karjapaimenen, joka -oli sitä varten lähetetty heitä vastaan, he jättivät majataloon -huvittelemaan. Hän lupasi saavuttaa heidät, kun paimenmajalle päästään. - -Tuo saksalainen oli kuuluisa maisemamaalari Wienistä, paljon maailmaa -nähnyt mies; toinen herroista taasen oli erään mähriläisen -suurviljelijän, kreivi Engelshortin tallimestari. Olisi tosin ollut -järkevämpää lähettää tallimestarin sijasta jokin taloudenhoitaja, joka -olisi ymmärtänyt jotain sarvikarjasta, sillä hevosmiehet ajattelevat -vain hevosia, mutta tämä mies oli sentähden toisia kreivin virkamiehiä -soveliaampi tälle matkalle, että hän osasi unkarinkieltä. -Rakuunaluutnanttina ollessaan oli hän paljon majaillut Unkarissa; -siellä unkarittarilta hän oli näiden kieltä oppinut. Seuralaisikseen -oli hän nyt saanut kaksi ajajaa herraltansa, vantteria poikia, kumpikin -revolverilla varustettuna. - -Debreczenin herroista oli toinen kaupungin komisarjus, toinen eräs sen -arvoisia porvareita, jonka karjasta nyt piti valittaman nuo -neljäkolmatta siitoslehmää ynnä aimo sonni. - -Matkaan lähdettäissä kumotti vielä puolikuu taivaalla ja kiilsivät -kirkkaammat tähdet; idän kulmalla näkyi jo sentään pieni päivän -kajastus. - -Debreczenin porvari selitteli maalarille, että tuota tähteä tuolla -ylhäällä sanotaan "pakolaisten tähdeksi"; "köyhäin poikain" eli -betyárien on tapa katsoa sen puoleen, kun huokaavat: "Jumal' -auttakoon", niin eivät joudu kiinni karjanvarkaudesta. - -Maalari oli haltioissaan selityksestä: "Oikea Shakespearen ajatus!" - -Vielä mahtavamman vaikutuksen teki häneen tuon äärettömän pustan näky, -kun puolen tunnin päästä rattailla ajaen sinne tultiin, missä ei näe -muuta kuin taivaan ja ruohomeren. Ei linnun lento, ei haikaran asunto -häiritse tätä majesteetillista yksitoikkoisuutta. - --- Mikä tunnelma! Mikä väriyhteys! Mikä jalo vastakohtien sopusointu! --- ihanteli taiteen edustaja. - --- Vielä nyt kelpaa, -- tuumi porvari, -- kun eivät ole paarmat eivätkä -hyttyset liikkeellä. - --- Tuota raitista nurmikkoa ja noita keitaita! - --- Lätäköiksi niitä meidän puolessa sanotaan. - -Nyt alkoi kuulua ilmasta leivosen ihanaa liverrystä. - --- Suurenmoista! Mainiota! Voi noita leivosia! - --- Ne ovat vielä laihoja, mutta annas kun tulee leikkuun aika. - -Vähitellen alkaa päivä kajastaa. Taivas on ensin ruusunpunainen, mutta -muuttuu vähitellen kullankellertäväksi: taivaanrannalta tuikkaa vielä -päivän edelläkävijä, kointähti; kasteisessa ruohikossa näkyy häilyvä -taivaankaaren värinen loiste ja ihmisten varjot. Nelivaljakot kiitävät -nopeasti pitkin ääretöntä ruohotasankoa vetäen kaksia kevyitä rattaita. -Taivaanrannalta alkaa häämöttää jotakin tummaa; se on istutettua -metsää, ensimmäinen akaasiametsän alue puuttomalla pustalla, ja nyt -näkyy jo kaukaa yksinäisiä kumpujakin. - --- Nuo tuolla ovat Zámin tataarilaiskumpuja, -- selitti Debreczenin -porvari.-- Siellä on muinoin maailmassa ollut kylä, jonka tataarit ovat -hävittäneet. Kirkon rauniot vielä näkyvät ruohikosta. Paljon ihmisluita -kaivavat koirat ilmi noista kummuista myyriä etsiskellessään. - --- Entä mikäs Golgata tuolla on? - --- Ei se mikään Golgata ole, vaan vinttikaivon vipu sieltä näkyy. -Ollaan jo lähellä paimenmajaa. - -Akaasiametsän laidassa levähdettiin. Välipuheen mukaan piti tässä -tavattaman eläinlääkäri, joka omalla hevosellansa oli tulossa Mátan -pustalta päin. - -Sillä aikaa maalari piirteli luonnoksia albumiinsa, joutuen yhdestä -innostuksesta toiseen. "Mitä teemoja! Mitä motiiveja!" - -Matkakumppani tavantakaa kieltelee häntä kuvaamasta noita kirottuja -ohdakkeita; ennemmin toki edes tuon sorean akaasiapuun. - -Vihdoin näkyivät tohtorin kiessit sivultapäin. - -Tohtori ei edes astu alas, vaan huutaa istualta herroille hyvää -huomenta, lisäten: "Joudutaan, joudutaan, ennenkuin aurinko nousee!" - -Hetken vielä hyvää kyytiä kuljettuaan saapuu seurue "suuren karjan" -luo. - -Tämä on Hortobágyin pustan kuuluisuuksia. - -Tuhatviisisataa lehmää yhdessä laumassa ja sen lisäksi vastaava määrä -sonneja. - -Koko leiri on vielä makuulla. Nukutaanko? Ei tiedä; sillä ummessa -silmin, pää maahan painuneena lepäävää nautaa ei vielä ole nähty. - --- Tämä vasta on suurenmoista! -- huudahti maalari ihastuksissaan. -- -Kokonainen sarvimetsä. Keskellä on yksin seisomassa vanha härkä, -nokipäinen, kyrmyniskanen. Makuupaikka on sysimusta, ympärillä vihanta -nurmi niin kauas kuin silmä kantaa, taustana kuulakka usva, josta -pilkottaa himmeä nuotiotuli etäältä. Tämä pitää ikuistuttaa. - -Maalari astuu alas rattailta. - --- Menkää vain toisten mukana, näen jo paimenmajan, löydän sinne sitten -yksinkin. - -Heti hän laittaa kuntoon telttatuolinsa, ottaa maalauskapineet esille -ja alkaa harjoitelmakirjaansa, polvia vasten sen asettaen, kuvata -edessään olevaa näkyä ja sen eri värejä. Rattaat vierivät matkoihinsa. - -Mutta jo havaitsivat karjaa vartioivat kaksi hallikoiraa tuon oudon -olennon keskellä pustaa ja riensivät kovasti haukkuen häntä kohden. - -Maalari ei ollut arkaluontoinen. Nuo koirat sopivatkin vallan mainiosti -väritunnelmaan: valkoinen turkki, musta otsa. - -Eikä koira liioin rauhallisesti istuvalle ihmiselle pahaa tee. -Päästyänsä aivan likelle seisahtuivat hallit katsomaan, mikä kumma tuo -oli. Istahtavat aivan eteen ja kurkistelevat uteliaasti albumiin -ikäänkuin tuumaillen: mitä tuo siinä oikein tekee? - -Maalaripa nyt teki niille kepposen: maalasi toisen koiran posket -vihreiksi, toisen punaisiksi. Koirat vain tuosta olivat mielissään, -luulivat näet sen olevan paljasta hyväilyä. Mutta kun katsahtivat -toisiinsa ja huomasivat poskien loistavan vihreinä ja punaisina, niin -jo luuli kumpainenkin olevansa tekemisissä vieraan koiran kanssa, ja -nytkös isketään yhteen ja tapellaan oikein riivatusti. - -Kaikeksi onneksi joutuu paikalle "kärripoika". Näin nimitetään -nuorempia karjapaimenen alkuja, joiden työnä on käsikärryillä koota ja -vetää kuivettunutta elukansontaa ja turpeita, jotka pustalla ovat -polttoaineina. Sellaisen turvevalkean savu on suloista hajua sekä -ihmisten että eläinten nenään. - -Kärripoika syöksyy ase kourassa temmeltävien koirien väliin, jotta ne -irtaantuvat toisistaan, ja ajaa ne matkoihinsa, kärryt aseena. Ei -paimenkoira keppiä pelkää, mutta käsikärryjä se kammoo kovasti. - -Kärripoika on pulska nuorukainen, sininen paita yllä ja valkoiset -roimahousut, punaisella langalla koristetut. Toimittaa asiansa -reippaasti. Herrat ovat näet lähettäneet hänet sanomaan, että herra -maalari kiiruhtaisi majalle; siellä on paljon kuvattavia kohtia. - -Mutta tuon intresantin laumankuvan luonnos ei ole vielä oikein valmis. - --- Voisitko lykkiä minua noilla kärryilläsi majapaikalle, niin saisit -kaksikymmentä kreutseria hopearahaa? - --- Kyllä, herra. Olen minä kuljettanut näillä kärryillä suurempiakin -mullikoita kuin te. Olkaa hyvä ja istukaa vain. - -Tällä lystikkäällä keinolla voitti maalari yhtähaavaa kaksi etua. Pääsi -helposti majalle ja sai sillä aikaa kärryissä istuen päättää -luonnoksensa. - -Sillä välin olivat toiset herrat jo ehtineet astua alas rattailta ja -esitellä nuo wieniläiset ostajat isäntäpaimenelle. - -Isäntäpaimen on mainittava henkilö pustalla asuvien unkarilaisten -kesken. Pulskan näköinen mies, hiukset jo harmahtavat, ja tuuheat, -kiehkuraiset viikset. Kasvot ovat vaskenruskeat, monessa säässä -paahtuneet, kulmakarvat tuuheat paljosta aurinkoon tuijottamisesta. - -Paimenmajalla ymmärretään pustalla oikeastaan kaikkia rakenteita, joita -on laitettu ihmisiä ja eläimiä varten suojaksi tuulta ja myrskyä -vastaan. Tuuli onkin ainoa vihollinen: ei paimen piittaa sateesta, -kylmästä eikä varista, kääntää vain turkkinsa nurin ja hattu -tiukemmasti päähän, niin kyllä kestää. Mutta tuulta vastaan tarvitaan -suojaa, sillä se on ankara herra pustalla. Jos vihuri tapaa karjan -laitumella, eikä saada sitä johdetuksi tuulensuojaan, niin se ajaa sitä -mukanansa aina Tisza-virtaan asti, jollei metsää ennen tule vastaan. -Tuulen suojana on laudoista tehty kolmikulmainen aitaus, jonka varjoon -karja vetäytyy myrskysäällä. - -Itse paimenmaja on puusta salvettu pieni hökkeli. Ei se ole aiottukaan -makuuhuoneeksi, ei sinne mahtuisikaan maata. Siellä pidetään vain -vaatteita sekä "unkarilainen kassa", joka on umpeen ommeltu -pikkuvasikan nahka koipinensa, pään puolessa lukko. Siinä säilytetään -tupakka, pippurit ja asiakirjat. Kunkin turkit siellä majassa riippuvat -seinällä naulassaan. Kesällä on viitta, talvella turkit verhona. Yöt -maataan paljaan taivaan alla. Ainoastaan isäntäpaimen makaa majan -katosta ulos pistäytyvän lakan alla, lautapenkki vuoteen alustana; pään -kohdalla on ylempänä seinässä hylly, jolla on paksuja limppuja sekä -puuvateja, joissa on viikon ruokavarat. Näitä tuo emäntä kaupungista -sunnuntaisin iltapäivällä. Isäntäpaimenen vaimo näet asuu kaupungissa. - -Majan edustalla on keittiö, ympyriäinen kota, ruo'osta yhteen sidottu, -sisässä tiilistä tehty avonainen tulisija, kattoa ei ole ollenkaan. -Täällä keitetään koukussa riippuvassa padassa lempiruokaa, gulyáslihaa, -sekä jauhopuuroa. Kärripojan tehtävänä on ruuan laittaminen. Suuria -tinalusikoita näkee rivissä keittiön ruokaseinään pistettyinä. - --- Minne paimenen jätitte, herrat? -- kysyy isäntä tulijoilta. - --- Hänellä oli vähän keskinäisiä asioita krouvarin tytön kanssa, -vastasi porvari, jonka nimi oli Sajgató. - --- No, sitten se betyári ei ehdi kotia siksi, kun tulee elukkain -juottamisen aika! - --- Betyári? -- puuttui maalari puheeseen, hänestä kun tuo sana kuului -omituiselta. -- Onko tuo paimen "betyári"? - --- Minä vain piloillani annoin hänelle tuon nimen, -- selitti -isäntäpaimen. - --- Mutta minä tahtoisin saada albumiini oikean betyárin. - --- Täältä ette ainakaan semmoista löydä. Varkaita me emme suosi; jos -joku tänne hairahtuu, niin me annamme hänelle keppiä selkään. - --- Eikö siis Hortobágyin pustalla noita betyáreja olekkaan? - --- Sitä ei voi kieltää. Lampurien joukossa on kyllä varkaita, -sikopaimenista voi tulla rosvoja; saattaapa käydä niinkin, että -hevospaimen tulee hulluksi ja rupeaa betyárina maata kiertämään. Mutta -sitä ei ole tapahtunut miesmuistiin, että karjapaimenesta olisi tullut -varas. - --- Kuinka se on mahdollista? - --- Siitä syystä, että karjapaimen on yhtäpäätä tekemisissä järkeväin, -tasaisten elukkain kanssa. Ei hän mene koskaan edes juominkiin lampurin -taikka sikopaimenen kanssa. - -Tallimestarikin puuttui puheeseen: - --- Siis on karjapaimen pustan aristokratiaa. - --- Ymmärrän tuonkin sanan. Niin on asia. Kuten jalosukuisissa herroissa -on paroneja ja kreivejä, niin paimentenkin kesken on hevos- ja -karjapaimenet. - --- Ei siis pustallakaan vallitse yhdenvertaisuus? - --- Ei tule vallitsemaankaan, niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä. -Joka kerran on aatelismieheksi syntynyt, hän semmoisena pysyy -talonpoikaisviitassakin. Ei hän mene toisen elukkaa eikä hevosta -varastamaan, vaikka löytäisi sen eksyneenäkin, vaan tuo sen -omistajalleen, jos suinkin voi. Mutta sitä en mene takaamaan, ettei -karjapaimen voi kaupassa panna omiansa sille, joka antaa itsensä -pettää. - --- Onpa sekin yksi aristokraattinen piirre. Hevoskaupoissa ainakin on -herrojenkin tapana toisiansa jutkauttaa. - --- Vielä enemmän karjamarkkinoilla. Ei teidän toki tarvitse pelätä -tuota harmia niin kauan kuin täällä meidän parissa olette, mutta kun -kerran olette elukat täältä vieneet, niin minä en enää niistä vastaa. - --- Kiitämme huomautuksesta. - -Tohtori keskeytti nyt keskustelun: - --- Herrat! Tulkaa pois sieltä keittiöstä! Nyt näette auringon nousevan. - -Maalari syöksyi esiin kapineinensa uutta kuvaa suunnittelemaan, mutta -joutui ihan ymmälle. - --- Tämähän on kamalaa! Mikä tunnelma! Punasinervää usvaa -taivaanrannalla, maa tummansininen, taivas usvan yläpuolella -kellertävä, ja vielä pitkä pilvenlonka loistaa ruusunkarvaisena -taivaanlaelta. -- Tuollainen purppuran värinen loistokehä päivän nousua -ennustamassa! Hehkuva tulikumpu kohoaa selvän näköpiirin yli. Ei se -ensinkään sädehdi; ihan on tulikuuman raudan näköinen. Siihen saattaa -suoraan katsoa avoimin silmin. Katsokaa, hyvät herrat! Nouseva aurinko -näyttää melkein viisikulmaiselta. Mutta korkeammalle noustuaan se -näyttää taas ikäänkuin munansoikealta. Nyt se kapenee alhaalta ja -levenee yläpuolelta; ihan se on ahosienen muotoinen. No, no! Kas nyt -siitä tuli roomalainen uurna! Omituista! Eihän tuota saata kuvata. -Ahaa! Nyt tuli pilvensuikale eteen. Ihan kuin Amor, silmät huivilla -sidottuina. No, nyt jo taas aivan kuin tuuheapartainen holhoojasetä. -- -Ei! Jos minä kuvaan kankaalle tuollaisen kulmikkaan ja parrakkaan -auringon, niin joudun hulluinhuoneeseen. - -Maalari viskasi kapineensa maahan. - --- Noilla magyareilla pitää kaikki olla niin ekstra eriskummallista. -Tuossakin nyt näyttävät meille auringonnousua, jonka pitäisi olla -todellista, mutta kuitenkin on ihan mahdotonta! Ei tuo sovi! - -Tohtori alkoi selitellä, että tämä muka on samankaltainen optillinen -ihme kuin kangastuskin, sen mukaan kuin eri ilmakerrokset taittavat -auringonsäteet. - --- Se on sittenkin mahdotonta. En usko enää omia silmiäni! - -Mutta nouseva aurinko ei enää antaudukkaan töllisteltäväksi. Äskeinen -näky oli vain ilmapiirin synnyttämä harhakuva, mutta kun se todenteolla -rupesi säteitään valamaan, ei siihen saattanut enää kuolevaisen silmä -katsoa rangaistusta saamatta. Ja nyt muuttui äsken ruusunkarvaisena -komeileva taivaankansi kullankellertäväksi ja taivaanrannan rajapiiri -epäselvemmäksi. - -Ja nämä auringon ensi säteet nostattivat nyt koko lepäävän leirin; tuo -tuhannenviidensadan lehmän sarvista muodostunut metsä alkoi liikkua. -Kellokashärkä ravisteli kaulassaan riippuvaa suurta kelloa, ja sen -äänestä alkoi pustan kuorolaulu; tuhatviisisataa nautaa alkoi ammua. - --- Suurenmoista! Jumalaista! -- äännähteli taiteilija ihastuneena. -- -Tämäpä vasta on oikea wagnerilainen kuoro! Hoboijain, torvien, -bombardonien kilpailu! Mikä uvertyyri! Mikä alkusoitto! Oikea -Götterdämmerungin finaali! - --- Niin kai, -- selitti hänelle herra Sajgató. -- Ne lähtevät nyt -kaivolle. Lehmät kutsuilevat vasikoitansa, sen tähden ne niin ammuvat. - -Kolme paimenta lähtee juoksujalassa isolle kaivolle, jonka kehä on -sangen taidokkaasti salvettu, ja nyt laskeutuu kolme vipua yhtaikaa ja -näin ammennetaan vettä suureen ruuheen. Tämä on kovaa työtä, joka tulee -tehtäväksi kolmasti päivässä. - --- Eikö tuota työtä saattaisi toimittaa koneella ja hevosvoimalla? -- -kysyi wieniläinen isäntäpaimenelta. - --- Kyllä meillä on koneitakin, kunnioitettava herra; mutta ennen -karjapaimen kiskoo omilla kourillansa kuin koneen edessä hevosta -kiusaa. - -Neljännen paimenen toimena on juottamisen aikana etsiä karjasta ne -lehmät, jotka herra Sajgató omistaa. Hän vie joukosta pois näiden -vasikat ja taluttaa ne majan luo. Lehmät silloin itse seuraavat -perässä, ja siten voidaan ne saada suljetuksi erityisen aitauksen -sisälle. - --- Nämä ovat minun lehmiäni, -- virkkaa herra Sajgató wieniläisille. - --- Mutta mistähän tuo paimen teidän elukkanne tunsi tuhatmääräisestä -karjasta? -- kysyi tallimestari. -- Kuinka hän voi tietää, kenen mikin -on? - -Isäntäpaimen loi sääliväisen ja halveksivan katseen kysyjään. - --- Oletteko sitten nähnyt maailmassa kahta yhtäläistä nautaa? - --- Minun nähdäkseni ne ovat kaikki yhtäläisiä. - --- Mutta karjapaimenien silmissä ei niinkään. - -Muuten oli tallimestari sangen tyytyväinen näihin valittuihin -elukkoihin. - -Kärripoika tuli sanomaan, että tähystyspuusta näkee paimenen olevan -tulossa. Sieltä se läheni hyvää vauhtia nelistäen. - --- Turmelee vielä hevosen, junkkari! -- murahti isäntäpaimen. -- -Tuleppas vain silmieni eteen, niin kyllä minä sinut opetan. - --- Eihän isäntä vain lyö häntä? -- kyseli tallimestari. - --- En toki. Joka karjapaimenta lyö, sen hän saa tappaa, eikä se muuten -kävisikään. Ja hän on minun paras mieheni. Itse olen hänet kasvattanut. -Se hunsvotti on minun kummipoikani. - --- Ja kuitenkin annatte hänen mennä. Päästätte hänet näiden lehmien -keralla Mähriin. - --- Juuri sentähden, että pidän hänestä enimmin. Minulle ei ole oikein -mieleen pojan kohtalo. On näet joutunut tuon keltanaamaisen tytön -juoniin tuolla Hortobágyin krouvissa. Siitä ei synny hyvää. Tytöllä on -jo vanhempi sulhasmies, muuan hevospaimen. Se on nyt sotaväessä. Mutta -kun se pääsee sieltä vapaaksi, niin nuo kaksi miestä varmaan vielä -ottavat yhteen tuon tytön tähden kuten kaksi kieropäistä sonnia. -Menköön vain pois täältä hyvin kauas; siellä voi hän piankin rakastua -johonkin pulskaan Annaan ja unhottaa koko keltaruusunsa. - -Tällä välin eläinlääkäri tutki nuo valitut elukat järjestään ja -kirjoitti lailliset passit. Kärripoika piirsi sitten sinuuperivärillä -elukkojen lanteille ostajan nimimerkin. Karjapaimenet ovat näet kaikki -kirjoitustaitoisia. - -Jo kuului hevosen kavioiden töminää. Mies saapui paikalle. Aamutuuli -oli puhaltanut humalan päästä, ja nopea ratsastus oli karkoittanut -unisuuden. Reippaasti hän hyppäsi alas hevosen selästä vähän loitompana -majasta ja talutti ohjista ratsunsa perille. - -Isäntäpaimen astui vastaan majan edustalla. - --- No, sinä kylänkulkuri -- yölepakko! Toipa sinut lempo viimein kotia! - -Paimen ei puhunut sanaakaan, riisui vain satulan hevosen selästä ja -suitset päästä. Hevonen oli ihan valkoisena vaahdosta lautasilta; hän -hieroi nyt turkin liepeellä vaahdon pois, pyyhki hevosen joka paikasta -ja pani sitten riimun päähän. - --- Missä olet tähän asti mässännyt? Senkin kuvainen! Tulee koko tuntia -myöhemmin kuin herrat, joita olisi pitänyt saattaa tänne. Maankulkuri! - -Mies ei vastannut sanaakaan. Hääräili vain hevosensa kanssa. Asetteli -satulaa ja ajoneuvoja nauloihinsa. - -Isäntä ärjyi vielä kovempaa, ihan veripunaisina kasvot hohtivat. - --- Etkö vastaakkaan puheeseeni? Vai pitääkö aukaista korviasi? - -Nyt paimen virkahti: - --- Tiedäthän, että minä noille puheille olen kuuro. - --- Senkin hirtehinen! En ole tässä sinun pilkattavanasi. Etkö näe, että -on jo selvä päivä? - --- Onko sekin minun syyni, että aurinko on noussut? - -Herrat alkoivat nauraa. Isännän vain yltyi kiukku. - --- Kuules, laiskuri! Älä sinä virnistele, taikka tartun niskaasi ja -mankeloitsen sinut kuten vanhan rievun. - --- Siihen on minullakin jotain sanomista. - --- Ei ikänä mitään, vintiö, -- isäntäkin jo remahti nauruun. -- -Puhukoon tuon kanssa ihmisten lailla joka taitaa! - -Tallimestari luuli osaavansa puhua miehen kanssa ihmisten lailla. - --- Tehän olette aika hevosmies. Kumma, kun ei teitä viety husaariksi. -Mikä mahtoi olla vikana, kun ei teitä kutsunnassa hyväksytty. - -Paimen loi kysyjään karsaan katseen. Ei talonpoikaiset pidä -tuollaisista utelemisista. - --- En kelvannut sotamieheksi --kun nenässäni on kaksi reikää. - --- Puhumaan tuolle järkeä! -- murahti isäntä. -- Laita itsesi, -junkkari, juottamaan! Vaan ei! Mitä sanonkaan? Etkö tiedä työtäsi? -Oletko vieläkin pöhnässä? Etkö näe, että lehmät jo ovat karsinassa? -Kukas tuo sonnin? - -Ei sonnia tuo karjasta mikä nahjus hyvänsä, miestä siihen tarvitaan. -Laczan Franssi on siihen koko mestari. Silitellen ja mairitellen hän -houkuttelee laumasta mukaansa tuon valitun sonnin, joka kuuluu herra -Sajgatón karjaan, niin koreasti kuin pienen karitsan ja asettaa sen -herrojen eteen. Pulska on elukka, järeä pää, ulospäin kaareutuvat -sarvet, mustat renkaat suurten silmien ympärillä. Sävyisästi se antaa -paimenen raappia pörheätä otsaansa, karkealla kielellään hänen käsiänsä -nuollen. - --- Eläin on vasta kolmastalvinen, -- vakuutti isäntäpaimen. - -Maalari käytti tilaisuutta hyväkseen; piirsi taas luonnoksen -sarvipäästä ja sen paimenesta. Noin piti seistä, näin pitää kättä -sarvien kohdalla, komensi hän miestä. Tämä taas el ensinkään ollut -tottunut mallina seisomaan. Se koski hänen kunniaansa. - -Kun malli käy kärsimättömäksi, niin on tottuneen maalarin tapa huvittaa -häntä hauskoilla kaskuilla. -- Herrat menivät sillä aikaa katsomaan -karjalaumaa. - --- Sanokaapas, ystäväni, herra paimen, onko totta mitä olen kuullut, -että paimenet osaavat pettää ostajia karjakaupoissa? - --- On se. Nytkin isäntäpaimen herroja peijasi. Sanoi sonnin olevan -kolmas talvisen, mutta nähkääs, herra maalari, eihän sillä ole enää -etuhampaitakaan yläleuassa. - -Näin sanoen hän aukaisi sonnin suun näyttääkseen, että puheessa oli -perää. - -Maalari taukosi heti piirtelemästä luonnoskirjaansa. - -Oikeudentunto on väkevämpi taiteilijan innostustakin. - -Hän sulki heti albuminsa, sanoen työn olevan valmiin, ja läksi hakemaan -matkatoveriansa, joka aitauksen luona katseli toisten herrain kanssa -myytäviksi valituita lehmiä. Tälle hän ilmaisi tuon keksimänsä -salaisuuden. - -Tuosta jo tallimestarikin kauhistui. Hän avasi kolmen neljän lehmän -suuta. - --- Kuulkaa! Isäntä! Itse huomautitte, että karjapaimenet mielellään -kaupoissa vähän ostajaa pettävät. Minä en anna itseäni pettää. Nämä -valitsemanne elukat ovat kaikki niin vanhoja, ettei yhdelläkään enää -ole yläleuassa etuhampaita. - --- Tuon kaskun kyllä ymmärrän, hyvä herra. Sen luin muutamasta -menneenvuotisesta kalenterista. Narrasivat ranskalais-saksalaisessa -sodassa erästä kenraalia, joka ei tiennyt, että sarvikarjalla ei ole -etuhampaita yläleuassa. - --- Eikö? -- tokaisi tallimestari kovasti kummastellen, ja kun -tohtorikin vielä vakuutti asian niin olevan, niin tuopa vasta hänestä -oli ihmeellistä. - --- Mistäs minä tiedän minkälainen hammasrivi naudalla on? En minä ole -mikään härkäin hammaslääkäri. Hevosten kanssa olen kaiken ikäni -otellut. - -Mutta jollekin piti hänen purkaa sappeansa, kun näin oli joutunut -kiikkiin. Ärjäisi maalarille, miksi hän oli tehnyt hänelle tämmöisen -kepposen. Sellaisesta hän pyysi päästä. - -Maalari puolestaan oli siksi hienotunteinen, ettei ilmoittanut, miten -paimen oli häntä itseä pettänyt. - -Sanelemisesta teki lopun kärripojan kunnioittava ilmoitus, että -aamiainen oli valmis. - -Kärripoika on paimenten kokki. Tällä välin oli hän valmistanut -pustalaisten aamiaisen, jauhovelliä. Keittiöstä hän kantoi suuren -vellipadan ulos ja asetti sen kolmijalkaiselle penkille. Herrat -asettuivat ympärille, kukin sai käteensä ison tinalusikan, jolla sai -padasta pistää suuhunsa. Hyväksi kehuivat keittoa. Kun herrat saivat -kyllänsä, tuli isännän ja paimenten vuoro, jotka hyvästi pataa -tyhjensivät. Mitä pohjaan jäi, sen sai poika. - -Herra Sajgató sillä aikaa keittiössä valmisti "unkarilaista kahvia". -Sitä on jokainen saanut maistaa, joka on pustalla käynyt. Unkarilainen -kahvi on kuumennettua viiniä, johon pannaan ruskeata sokeria, kanelia -ja ryytineilikoita mausteeksi. Se maistuu mainiosti tuollaisen -varhaisen retkeilyn jälkeen pustalla. - -Poika sitten tyhjensi padan, pani siihen jälleen vettä ja asetti -tulelle. - -Kun herrat palaavat kävelyltä, niin on gulyáskeitto valmis. - -Se vasta on herkkua se. - -Franssi on seurueen oppaana näyttämässä herroille pustan -merkillisyyksiä: tuulensuojaa ja aidalla varustettua elukkain -hautuumaata. - --- Nähkääs, kun ennen vanhaan hyvään aikaan elukka kuoli, niin se -jätettiin siihen paikkaan; korpit pian tulivat joukoittain pitämään -raadosta hellää huolta, mutta nyt, kun järjestys vallitsee maassa, on -laki sellainen, että elukan kuolema pitää ilmoittaa tohtorille, joka -tulee sitä tarkastamaan; hän panee kirjaan, mihin tautiin se on -kuollut, ja käskee, että raato on haudattava kaikkinensa maahan. Mutta -meikäläiset pitävät tuhlaamisena panna kuoppaan niin paljon kaunista -lihaa; sentähden me usein viillämme kauniita reisikappaleita niistä, -paloitamme ne pieniksi, kiehautamme vähäsen ja levitämme ne sitten -liinaselle kuivumaan majankatolle auringonpaisteeseen. Sitten kootaan -ne säkkiin. Kun keitetään gulyáslihaa, niin ottaa joka mies kourallisen -tuota kuivattua, paloiteltua lihaa ja heittää yhteiseen pataan. - -Maalari katsoi suurin silmin paimeneen ja kääntyi sitten isännän -puoleen. - --- Kuulkaas, isäntä! Onko tuon teidän paimenenne tapana puhua joskus -tottakin? - --- Sangenpa harvoin. Mutta tällä kertaa hän puhui kirkkaan totuuden. - --- Siinä tapauksessa sanon suuret kiitokset teidän liharuuallenne. - --- Ei teidän ollenkaan tarvitse sitä pelätä. Ei siinä ole mitään vikaa. -Tapa on ollut tämmöinen siitä asti, kuin Jumala on tämän Hortobágyin -näin tasaiseksi luonut. Katsokaas noita miehiä! Jok'ainoa on terve ja -voimakas poika. Ja he ovat kaikki raadonlihalla kasvatetut. Herrat -tiedemiehet puhukoot mitä tahansa. Ei magyari niistä piittaa. - -Tämän selityksen kuultuaan tallimestari kielsi mähriläisiä ajomiehiänsä -syömästä paimenten lihakeittoa. - --- Mutta kenties tuo veitikka on keksinyt jutun vain pelottaakseen -meitä ruuan äärestä ja saadakseen sitten makeasti nauraa meille. Pianpa -nähdään, syökö tohtori tuota. Hän kai tuntee asian oikean laidan, -puheli maalari toverillensa. - -Nyt alkoi taivaan laidassa näkyä kangastus. - -Ihanneunelmat toteutuneina! - -Taivaanrannalle ilmestyy meri, korkealle kohoavat laineet kiitävät -nopeasti idästä länteen, kummut muodostuvat saariksi, kitukasvuiset -akaasiapuut suuriksi metsiksi. Etäämpänä näkyy jono laitumella käyviä -härkiä. Mereltä näkyy lähenevän haaksia, mutta kun ne saapuvat rantaan, -niin ne muuttuvat hevosiksi. Idän kulmalla on näin auringon noustua -kangastus mahtavinta. Kokonaiset kaupungit ja kylät (Nádudvar, -Nagy-Iván) ilmestyvät ylös ilmaan niin lähelle, että kaukoputkella -saattaa erottaa kadulla rattaat ja hevoset; talojen ja katujen rivit -kuvastuvat ylösalaisin lainehtivassa satumeressä, vaikka nuo paikat -epäselvällä ilmalla ovat alapuolella näköpiiriä. - --- Matkikoon tuota saksalainen, jos taitaa! -- ylvästeli herra Sajgató -ihmettelevälle seurueelle. - -Maalari kynsi epätoivoisena tukkaansa. - --- Tuollaista pitää nähdä! Jota ei voi kankaalle kuvata! Mitä tuo on? --- kyselee hän jokaiselta järjestään. - -Isäntäpaimen selittää sen olevan kangastusta. - --- Mitä on tuo "kangastus"? - --- Se on Hortobágyin pustan kangastusta. - -Frans Lacza osaa selittää paremmin kuin isäntä. - --- Kangastus on Jumalan ilme, jonka annetaan näkyä sentähden, ettei -paimenten tulisi ikävä päiväkausia pustalla elellessään. - -Viimein kääntyi maalari tohtorin puoleen pyytäen, että tämä selittäisi -kangastuksen synnyn. - --- Minä tunnen vielä vähemmin tuota ilmiötä. Olen sentään lukenut -Flammarionin teoksen ilmakehästä; siinä hän myöskin selittää -kangastuksen eli "fata morgana" ilmiön, joka esiintyy Afrikan -hiekka-aavikoilla, Jäämeren rannikolla, Orinokon seuduilla ja -Sisiliassa. Olen myöskin lukenut Humboldtin kuvauksen fata morganasta, -mutta Hortobágyin kangastuksesta ei tiedemiehillä ole aavistustakaan. -Ja kuitenkin näkee sen täällä jokaisena kuumana ja selkeänä kesäpäivänä -aamusta iltaan. Unkarin suurenmoisia luonnonilmiöitäkin tiedemiehet -halveksivat. - -Tohtori tuli hyvälle tuulelle, kun sai tilaisuuden purkaa -katkeruuttansa vierasten kuullen. Mutta hänellä ei ollut enää aikaa -ihannella luonnonilmiöitä, hänen kun oli kiiruhtaminen takaisin Mátan -kylään, missä oli eläinsairaala ja apteekki. Hän lausui jäähyväiset -herroille, nousi kiesseihinsä ja lähti kotimatkalle. - -Karjalauma oli vetäytynyt kauas pustalle; paimenet ajoivat sitä yhä -edemmäs. Lähempänä oli tosin ruoho rehevämpää, mutta juuri sentähden -täytyi keväästä ensin syöttää kaukaisemmat, alunaperäiset laitumet, -sillä kun kesällä päivä polttaa siellä nurmen, niin jää multapohjainen, -parempi laidun karjalle. Lauman ja myytäväksi erotetun karjan välillä -olivat jäähyväiset sangen sydämelliset. - -"Aivan kuin druidien ja valkyyriain kuoro!" - -Tallimestari suoritti nyt asian rahallisen puolen ja teki suunnitelman -paluumatkaa varten. Herra Sajgató sai hinnan myymästään karjasta ihka -uusissa seteleissä, jotka hän muitta mutkitta pisti takkinsa -povitaskuun. Vieras herra katsoi sentään kohtuulliseksi huomauttaa, -että olisi ehkä täällä pustalla parasta varoa rahojansa. Siihen vastasi -porvari oikealla debreczeniläisten hitaisuudella: - --- Hyvä herra! Minua on tosin jonkun kerran eläissäni petetty ja on -minulta joskus varastettu, mutta ei minulta vielä ole varas vienyt eikä -lurjukset ole minua pettäneet, vaan ne ovat olleet kunniallisia -ihmisiä, jotka ovat osanneet pettää ja varastaa. - -Ostaja antoi isäntäpaimenelle myöskin juomarahaa. - --- Vielä pari sanaa, kunnioitettava herra, -- lausui nyt isäntä. -- Jos -toiste joskus joudutte lehmiä ostamaan, niin ottakaa mukaan vasikatkin. -Tämä on minun ystävällinen neuvoni. - --- En minä huoli noista huutavista vaivaisista! Pitäisikö vielä -vuokrata rattaat noita varten. - --- Kyllä ne omin neuvoin kulkevat. - --- Mutta viivyttävät kulkua. Joka askeleella seisottavat lehmiä, kun -tahtovat imeä. Ja pääasia tiedänmä onkin, että herttua ei olekkaan tätä -karjaa ostanut tehdäkseen kokeita puhtaalla unkarilaisella rodulla, -vaan sekoittaakseen sitä espanjalaisen rodun kanssa. - --- Se on toinen asia. - -Ei siis ollut muuta, kuin lähteä ostettua karjaa viemään uutta kotoa -kohden. Kauppakirja tehtiin ja allekirjoitettiin, komisarius antoi -myötä seuraavalle paimenelle passin. Tämä pisti asiapaperit -eläinlääkärin antamien todistusten kanssa yhteen povitaskuunsa; härän -kaulaan hän ripusti kellon, sitten hän kääri viittansa myttyyn ja sitoi -sen härän sarvien väliin, satuloitsi hevosensa ja astui selkään -sanottuansa jäähyväiset toisille tovereillensa. - -Isäntäpaimen antoi hänelle eväspussin, jossa oli silavaa, vehnäleipää -ja sipulia koko viikoksi. Aina Miskolcziin pitäisi riittää. Sitten hän -antoi neuvoja matkalle. Ei ole hyvä kulkea Csegeen päin, sillä siellä -on näin kevätvesien aikana paljon rapaa. Matkalla sopii levähtää tuon -pienen metsikön laidassa. Tisza-virran yli tulee mentäväksi lautalla; -jos vesi on korkealla, on parempi odotella lauttamiehen tuvalla ja -antaa elukoille heiniä kuin joutua niiden kanssa vaaraan. - -Sitten hän kehotti kummipoikaa kunnostamaan itseänsä vieraalla maalla. -Ei saa tuottaa Debreczenin kaupungille häpeätä; totella tulee -isäntäväkeä, ei esiintyä ylpeänä, ei unhottaa unkarinkieltä eikä -hyljätä uskoansa; käydä ripillä suurina juhlina, säästää kokoon mitä -ansaitsee; jos menee naimaan, niin pitää vaimoansa hyvänä, antaa -lapsille unkarilaiset nimet, ja kun aika myöten antaa, niin kirjoittaa -muutama rivi kummisedälle, kyllä hän maksaa postirahan. - -Täten antaen lähtösiunauksen laski isäntäpaimen kummipoikansa menemään. - -Molemmat mähriläiset miehet saivat toimekseen ajaa aitauksesta -päästettyä karjaa matkalle aiottuun suuntaan. - -Heti vankeudesta päästyään jok'ikinen elukka luonnollisesti juoksemaan -mikä minnekin, ja kun mähriläiset koettivat niitä kepillä ohjata -oikealle suunnalle, niin ne asettuivat vastarintaan, uhaten puskea; -sitten ne kaikki taas tahtoivat palata takaisin aitaukseen jääneiden -vasikkojensa luo. - --- Mene ja auta noita muukalaisia, -- puhui isäntä paimenelle. - --- Läiskäyttäkää niiden joukkoon tuolla piiskallanne! -- kehotti -maalari. - --- Mitä hittoa! -- murahti paimen; -- siitähän koko karja karkaisi -hujan hajan. Ei ne hevosia ole! - --- Enkö sanonut, että lehmät pitää sitoa parittain sarvista toisiinsa, --- huuteli tallimestari. - --- Hyvä on, antakaa vain minun haltuuni asia. - -Paimen vihelsi kerran, niin jo hyppäsi esille majan takaa pieni -paimenkoira ja rupesi kovasti haukkuen kiertämään hajaantunutta laumaa, -ajoi tuotapikaa taas kokoon erilleen menneet lehmät, vastahakoisia -sääriin puraisten. Ei aikaakaan, niin oli lauma taas koossa ja läksi -hyvässä järjestyksessä liikkeelle kellokkaan perässä. Nyt paimenkin -karahutti karjan perään, kehotellen lehmiä menemään kutakin nimeltänsä -mainitsemalla: "Kultaruusu hei! Kirjo hei! Koriapää hei!" Hän tunsi -kaikki neljäkolmatta nimeltä, ja ne kuuntelivat hänen ääntänsä. Sonnin -nimi oli "Ylpeä". - -Näin komennettuna kulki karja tasaisesti edelleen pitkin tasankoa. -Herrat katselivat kauan sen kulkua, kunnes joukkio saapui tuon -lainehtivan satumeren rannalle. Siellä elukat yhtäkkiä kasvoivat -jättiläissuuriksi; ne eivät näyttäneet enää lehmiltä, vaan -jonkinlaisilta mammut-eläimiltä; väri kävi mustaksi, jalat venyivät -kauhean pitkiksi, ja pian ilmestyi kunkin kohdalle ylösalaisin -käännetty lehmänkuva, joka varjona seurasi mukana. Vähitellen -etummaiset lehmät alkoivat hälvetä näkyvistä, ja vihdoin katosivat ne -kaikki, vain nuo ylösalaisin olevat varjokuvat vielä näkyivät, jalat -liikkuen päin taivasta. Paimen, mähriläiset miehet ja koira samoin -näkyivät kulkevan mukana, pää alaspäin. Maalari makasi pitkällänsä, -sätkien käsillään ja jaloillaan. - --- No jos minä tuota rupean kertomaan Wienin taiteilijaklubissa, niin -ne heittävät minut ulos ovesta. - --- Se oli huono merkki. Mutta onpa rahat jo minulla taskussa. - --- Mutta karja ei vielä perillä, murahti isäntäpaimen. - --- Kumma kun ei kukaan kekseliäs mies ole yrittänyt vuokrata tuota -teatteria, -- tuumi tallimestari. - --- Me emme antaisi! -- vakuutti herra Sajgató tuimasti. -- Veisivät -kyllä Wieniin, jos kävisi laatuun, mutta Debreczenin kaupunki kun ei -anna. - - - - -IV. - - -Eläinlääkärin kiessit kulkivat hyvää vauhtia pitkin pustaa. Ei tarvittu -käskyjä eikä piiskaa hevoselle; se osasi jo läksynsä ulkoa. Tohtori -otti esille muistiinpanovihkosensa ja rupesi siihen kirjoittelemaan ja -laskujansa tekemään. - -Mutta katsahtaessaan taas kerran eteensä havaitsi hän muutaman -hevospaimenen tulevan täyttä laukkaa ratsastaen vastaansa. - -Se oli niin vimmattua juoksua, kuin olisi ollut hulluna sekä mies että -hevonen. Äkkiä käänsi ratsu juoksunsa häntä kohden, mutta sitten se -kyyristyi, kavahti pystyyn ja poikkesi taas syrjään toiselle suunnalle. -Ratsastaja istui selässä, pää takakenossa, selkä kaaressa, pitäen -ohjista kaksin käsin. Hevonen puisteli päätä ja hirnahteli aivan kuin -peloissaan. - -Tohtori tarttui heti ohjiin ja piiskaan, koettaen saavuttaa -ratsastajaa. - -Päästyänsä lähemmäksi hän tunsi hevosmiehen. Se oli Santeri Decsi. - -Tämä näytti tuntevan hänet, koska höllitti ohjia ja päästi hevosensa -juoksemaan tohtoria kohden. - -Viisas eläin tuli huohottaen ja pärskyen suoraan tohtorin hevosta -kohden ja saavuttuaan viereen se seisahti itse. Se vavahteli ja -hirnahteli, ikäänkuin olisi tahtonut saada jotain puhutuksi. - -Mies vain istui yhä selkä kaaressa, kasvot taivasta kohden; kädet eivät -enää olleet suitsissa, mutta jalat pusersivat tiukasti hevosen kylkiä. - --- Santeri! Kuules, Santeri! -- huusi tohtori. - -Mies ei näyttänyt kuulevan puhuttelua, taikka jos kuuli, niin ei -saattanut puhua. - -Tohtori hyppäsi alas rattailtaan, meni hevosen luo, tarttui miehen -vyötäisiin ja nosti hänet alas satulasta. - --- Mikä sinua vaivaa, Santeri? - -Mies ei vastannut. Suu oli tiukasti kiinni, pää taakse vääntyneenä, -rinta huokui nopeasti, ruumis oli taaksepäin kaaressa. Silmät -tuijottivat kamalasti selkiselällään, niistä näkyi jonkinlainen -hullaantuneen loiste, joka oli sitä kamalampi, kun silmäterät olivat -auenneet luonnottomasti suuriksi. - -Lääkäri laski miehen nurmelle maata ja rupesi häntä tutkimaan. - --- Valtimo lyö väliin nopeasti, väliin miltei seisahtuu, silmäterät -ovat väljenneet, leuat ovat suonenvedosta lukossa, vartalo -jäykistyneenä. Tämä mies on saanut myrkkyä. Kasvimyrkytystä tämä on. - -Hortobágyin majatalon ja Mátan kylän välisellä lakeudella tohtori -tapasi hevospaimenen. Luultavasti oli tämä matkalla kylään, mutta -myrkky oli ruvennut tiellä vaikuttamaan. Niin kauan kuin hän vielä -tajusi, koetti hän kaiketi kiiruhtaa kylään, mutta kun häntä rupesi -kouristamaan, niin tuimat tuskat ihan tekivät hänet tajuttomaksi, jotta -hän ei tiennyt mitä teki, vaan käsiensä liikkeillä saattoi hevosenkin -hullaantumaan. Siltäkin jo vaahto suusta valui. - -Tohtori yritti nostaa hevospaimenta rattaillensa. Mutta mies oli liian -raskas, hän ei jaksanut nostaa häntä niin korkealle. - -Mutta häntä ei liioin voinut jättää tänne pustalle, sillä ennenkuin -tohtori ehtisi tuomaan apua, olisivat kotkat ja korpit jo voineet -raadella miehen. - -Hevonen katsoi viisaasti tohtoriin; puheen ahjaa vain puuttui. Painoi -päänsä aivan lähelle isäntäänsä ja päästi lyhyen, katkonaisen -hirnahduksen. - --- No, auta sinäkin! -- äännähti tohtori. - -Miksei hevonen olisi tuota ymmärtänyt? Pustan ori! Sillähän oli kolme -neljännestä ihmisen sielua! -- Nähdessään tohtorin yrittävän saada -isäntää nostetuksi ylös tarttui se hampaillaan hänen liiviinsä ja nosti -hänet kauniisti maasta. Siten saatiin sairas yhteisin voimin rattaille. - -Tohtori sitoi ratsun marhaminnalla kiinni rattaiden perään ja lähti -ajamaan kylää kohden. - -Siellä on sairaala ja apteekkikin. Tosin vain hevosia ja lehmikarjaa -varten. Ja tohtori oli itsekin vain eläinlääkäri. - -Mutta tällaisessa tapauksessa tulee jokaisen auttaa ken vain taitaa. - -Se juuri tässä on kysymys, taitaako hän. - -Ensiksi olisi selko saatava, mikä myrkky on tehnyt työtään, strykniini -vaiko belladonna. - -Väkevä kahvi ei ainakaan ole vahingoksi. - -Heti perille päästyään huusi tohtori renkiänsä ja emännöitsijäänsä. - -Kahvi oli valmista; tarvittiin vain ihmisapua, jotta saataisiin sitä -sairaan sisään. Leuat olivat niin lujasti lukossa, jotta puupalikalla -piti avata hampaita sen verran, että sai kahvin kaadetuksi kurkkuun. - --- Pään ympäri kylmiä kääreitä ja vatsalle sinappilaastaria, -- -määräili tohtori, ja kun hänellä ei ollut ketään, joka olisi näitä -määräyksiä toimeenpannut, niin hän teki nekin itse. Sillä välin hän -jakeli käskyjä palvelijalleen sekä kirjoitti myöskin kirjettä pöydän -ääressä. - --- Kuuleppas! Ota nyt tarkasti vaarin, mitä sanon. -- Ota kiessit ja -aja joutuin Hortobágyin krouville ja anna tämä kirje sen isännälle. Jos -häntä ei sattuisi itseä olemaan kotona, niin sano suusanallisesti hänen -kuskillensa, että minä käsken hänen heti paikalla valjastaa hevoset -parasten ajopelien eteen ja niin joutuin kuin mahdollista rientää -viemään tätä sinetillä varustettua kirjettä kaupunkiin. Siellä hänen -pitää mennä piirilääkärin luo ja tuoda hänet tänne kylään. Minä olen -näet vain eläinlääkäri, eikä minun ole lupa parantaa muita -luontokappaleita kuin järjettömiä. Kohtaus kaipaa joutuisaa apua. -Tohtori tuo lääkkeetkin mukanansa. Käske myöskin krouvarin tytön antaa -sinulle mukaan kaikki paahdettu kahvi, mitä siellä talossa on. -- Sillä -aikaa, kunnes kaupungista lääkäri ehtii tänne, pitää antaa sairaalle -väkevää kahvia. Koeta nyt vain joutua ja tule pian takaisin. - -Renki käsitti asian ja rupesi tekemään lähtöä. Väsynyt kimo ei edes -huoahtaa saanut, kun jo taas piti lähteä lönkkäämään majatalolle. - -Neiti oli paraikaa kuistin edustalla viiniköynnöksiä kastelemassa, kun -renki ajoi krouvin eteen. - --- Mikä sinut moisella kiireellä tänne tuopi, Tahvo? -- kysäisi tyttö. - --- Minulla olisi kirje isännälle. - --- Häntä nyt tuskin saa puhutella, sillä hän on paraikaa ajamassa takaa -mehiläisparvea uuteen pesään. - --- Mutta se sisältää käskyn tohtorilta, että pitäisi heti valjastaa -hevoset ja lähteä noutamaan piirilääkäriä kaupungista. - --- Onko sairaita talossa? Kuka siellä on vilustunut? - --- Ei se ole meidän väkeä; tohtori sen tapasi pustalla. Se on -hevospaimen Santeri Decsi. - -Tyttö kiljahti kovasti, ja vesikannu putosi kädestä. - --- Santeri? Hänkö sairaana? - --- On niin sairaana, että tahtoo vain kiivetä seiniä ylös ja pureskelee -tuskissaan vuodettansa. Hänet on joku myrkyttänyt. - -Tyttö piti ovesta kiinni kaksin käsin, jottei olisi kaatunut maahan. - --- Meidän tohtori ei oikein tiedä, mikä paimenen on tullut, sentähden -käski hän hakea tohtorin kaupungista häntä tutkimaan. - -Tyttö höpisi jotakin, josta ei voinut saada selkoa. - --- Päästäkää nyt edes sisään, älkää siinä olko oven suussa, jotta -pääsen isännän puheille. - --- Ettekö tiedä, mikä häntä vaivaa? -- änkytti tyttö. - --- Teille tohtori käski sanoa, että antaisitte minulle kaiken paahdetun -kahvin, mitä teillä talossa on; hän lupasi antaa sitä Santerille sillä -aikaa, kunnes lääkäri saapuu rohtojen kanssa, sillä ei ole oikein -tietoa, minkälaista myrkkyä miesparka on saanut. - -Renki riensi hakemaan isäntää. - --- Ei ole tietoa mitä myrkkyä on saanut, -- kuiskasi tyttö itseksensä. --- Minäpä tiedän! -- Entä jos se olisi hänen surmansa? -- Minä voisin -ilmoittaa sen tohtorille, niin hän heti tietäisi mitä sairaalle pitäisi -antaa. - -Hän juoksi kamariinsa, avasi piirongin laatikon ja otti sen pohjalta -esille tuon velhojuuren, joka on ihan ihmisen näköinen. Sen hän pisti -taskuunsa. - -Kirottu olkoon, joka antoi tuon huonon neuvon! Kirottu olkoon sekin, -joka sen otti vastaan! - -Sitten hän rupesi joutuin paahtamaan kahvia. Kun renki palasi -puutarhasta, missä hänen ensin oli täytynyt auttaa isäntää -mehiläisparven kiinniottamisessa, niin oli tytöllä jo läkkirasia täynnä -paahdettua ja jauhettua kahvia. - --- Antakaa nyt tänne tuo kahvirasianne! - --- Minä tulen mukaasi. - -Renki oli viisas mies, äkkäsi asian laidan. - --- Älkää tulko sinne; teidän ei olisi hyvä nähdä Santeri Decsiä -sellaisessa tilassa. Oikein hirvittää nähdä hänen tuskiansa. Eikä -tohtori teitä hänen luoksensa päästäisikään. - --- Tahdon vain puhua tohtorin kanssa. - --- Kukas sillä aikaa on täällä vieraita vastaan ottamassa? - --- Onpa täällä piika ja juoksupoika. Pitäkööt siitä huolen sillä aikaa! - --- Mutta pyytäkää ainakin lupaa arvoisalta isännältä. - --- En pyydäkkään. -- Hän ei kumminkaan päästäisi. -- Pois tieltä nyt -siitä! - -Näin sanoen tuuppasi hän syrjään ällistelevän rengin ja syöksyi -pihalle; yhdellä hyppäyksellä hän nousi kiesseihin, tarttui ohjiin ja -piiskaan, läjähytti kerran selkään kimoa, joka lähti juoksemaan niin -kovaa kuin vain jaksoi. - -Jäljelle jäänyt renki huuteli läähättäen hänen peräänsä: - --- Neiti! Klaara! Pysähtykää! Älkää hullutelko! - -Ja renki juoksemaan perässä, minkä jaksoi. Vasta sillalla hän saavutti -hevosen, kun tämä väsyneenä vastamaassa hiljenti juoksunsa käynniksi; -siinä hän pääsi nousemaan rattaille. - -Kimoparan selkä ei ollut moneen herran aikaan saanut tuntea niin monta -piiskaniskua kuin tällä matkalla. Saavuttuansa kylän kumpujen luo se ei -enää jaksanut muuta kuin kävellä. - -Tyttö jo malttamatonna hyppäsi alas rattailta ja riensi juosten, -kahvirasia kädessä, apilapellon poikki tohtorin asunnolle. - -Läähättäen, hengästyneenä hän saapui perille. - -Ikkunasta huomasi tohtori tytön tulevan ja meni häntä vastaan. -Etehisessä hän tapasi hänet. - --- No-no, Klaara! Kuinka te itse tänne? - --- Miten Santeri jaksaa? -- ehätti tyttö kysymään. - --- Santerin on asiat huonosti. - -Läpi suljetun oven saattoi tyttö itsekin kuulla sairaan vaikerruksen ja -ähkynän. - --- Mitä on tapahtunut? - --- En tiedä itsekään. En tohdi ruveta häneen. - --- Mutta minä tiedän, mikä häntä vaivaa. Hänelle on annettu juoda -jotain. Eräs häijy tyttö on antanut. Tiedän kuka se olikin. Jotta mies -paremmin häneen rakastuisi, sekoitti hän erästä ainetta hänen -viiniinsä; siitä se kipu tuli. Minä tiedän kuka sen työn teki, tiedänpä -senkin, mitä ainetta se oli. - --- Neiti! Älkää puhuko pahaa! Se on raskas syytös. Se pitää myöskin -näyttää toteen. - --- Täss' on todistus. - -Nyt veti tyttö taskustaan esille myrkkyjuuren ja ojensi sen tohtorin -eteen. - --- Ai-ai! -- tohtori kauhistui. -- Tämä on "atropa mandragora". Sehän -on kuolettavaa myrkkyä. - -Tyttö nosti molemmat kädet kasvoilleen. - --- Enhän minä tiennyt, että se oli myrkkyä! - --- Klaara! Älä peljätä minua taikka hyppään ulos ikkunasta. Ethän vain -itse ole myrkyttänyt Santeria? - -Tyttö nyökkäsi myöntäen. - --- Mitä hittoa sillä tarkoitit? - --- Hän oli niin armoton minua kohtaan; ja eräs mustalaisakka oli -uskotellut minulle, että hän tulee myöntyväisemmäksi, kun liotan tätä -hänelle viiniin. - --- Kas niin vaan! Senkin vietävät naiset! Kuka teidän käskee -seurustella mustalaisakkojen kanssa? Ette käy koulua, niissä opettaja -teitä opettaisi tuntemaan myrkyllisiä kasveja, vaan mustalaisakkojen -opissa te käytte. Nyt olet tehnyt poikasi koreasti myöntyväiseksi! - -Kiukuissaan hän sinutteli tyttöä. - --- Kuoleeko se! kysäisi Klaara rukoilevin katsein. - --- Se kyllä olisi omiansa sinulle, että hän kuolisi! Mutta ei se henki -hänestä sentään niin vähällä mene. - --- Hän virkoo siis? -- Tämän lohduttavan sanan kuullessaan tyttö -lankesi tohtorin jalkoihin ja tarttuen hänen käteensä rupesi sitä -innokkaasti suutelemaan. - --- Älä minun kättäni suutele; se on vielä aivan sinappitaikinassa, -huulesi vain paisuvat. - -Nyt hän rupesi suutelemaan hänen jalkojansa. Ja kun ei tohtori sallinut -sitäkään, niin hän suuteli hänen askeleittensa jälkiä, noilla -kaunoisilla punahuulillaan suuteli lokaisia jälkiä kivilattialla. - --- Nouskaahan nyt seisomaan ja olkaa järkevästi. Toitteko kahvia? Onko -se paahdettu? Entäs jauhettu? Hyvä on. Siksi kunnes tohtori saapuu, -pitää antaa sitä sairaalle. Olipa hyvä että sanoitte, minkälaista -myrkkyä mies on saanut. Tiedän mikä on siihen lääke. Mutta sen sanon -myöskin teille, senkin hyväinen, että on paras pötkiä paikalla ulos -avaraan maailmaan ja kadota näiltä seuduilta kuulumattomiin, sillä tuo -teidän tekonne on kuolemanrikos. Piirilääkäri antaa asian ilmi, ja sen -tulee varmaan oikeus tutkimaan. Paetkaa siis joutuin tiehenne, ettette -joudu kiinni. - --- Enkä mene! -- vastasi neito, esiliinalla silmiänsä pyyhkien. -- -Tässä kaulani, sen saavat katkaista; muuta he eivät voi tehdä. Olen -rikkonut, siitä rangaistakoon, kuten on laki ja oikeus. Mutta täältä en -lähde. Tuo vaikerrus tuolla oven takana sitoo minut tänne lujemmin kuin -mitkään jalkaraudat. Sallikaa, herra tohtori, minä pyydän Jumalan -tähden, sallikaa minun mennä hänen luoksensa hoitamaan häntä, -kastelemaan hänen päätänsä, laittamaan hänen vuodettansa, kuivaamaan -hänen hikoavaa otsaansa. - --- Mitä ajattelettekaan? Ihan minä joutuisin suoraa päätä -hulluinhuoneeseen, jos uskoisin myrkytetyn hoitamisen itse -myrkyttäjälle. - -Tytön kasvoihin kuvastui näistä armottomista sanoista ääretön -sisällinen tuska. - --- Siis luulee tohtorikin minut pahaksi ihmiseksi? - -Hän katsahti näin sanoessaan syrjään ja havaittuansa ikkunalaudalla -tuon tuomansa myrkkyjuuren, sieppasi sen äkkiä käteensä sekä pisti -pääpuolen suuhunsa, ennenkuin tohtori ehti estämään. - --- No-no, Klaara! Älkää leikitelkö tuolla velhojuurella! Älkää purko -sitä! Heti pois suusta! Antakaa tänne! Ennemmin toki annan teille luvan -mennä sairaan luo. Mutta se on teille kova paikka, sen sanon -edeltäkäsin. Sellaista tuskaa ei saata katsoa heikkohermoiset ihmiset. - --- Kyllä tiedän. Renki kertoi jo matkalla kaikki. Sairasta tuskin -enää muodosta tuntee, siihen määrään on hän muuttunut. Terveisiin -kasvoihin kuuluu olevan ilmestynyt mustelmia; kaunis otsa käynyt -kalmankarvaiseksi, kasvoissa kylmää hikeä; silmät seisovat selällään ja -tuijottavat lasimaisesti kiiltäen, suu on tiukasti kiinni, ja kun sitä -aukaisee, niin tulee ulos vaahtoa, ja sitäpaitsi hän ähkyy ja valittaa, -kiristelee hampaitaan, huitoo käsillään, selkä on aivan jäykkänä -kaaressa, jotta sitä on surkea nähdä ja kuulla. Mutta se olkoon -rangaistuksena minulle! Hänen ähkyntänsä ja valituksensa saavat veitsen -lailla sydäntäni leikata. Jollen saa häntä silmin nähdä ja kuulla häntä -korvillani, niin näen hänet ja kuulen kumminkin aivan kuin seisoisin -hänen ääressänsä. - --- No -- hyvä. Koettakaa siis! Saa nähdä, oletteko kyllin luja. -Kahvineuvot annan nyt teidän haltuunne; saatte keittää väkevää kahvia -minkä ennätätte. Mutta jos rupeatte itkemään, niin lykkään teidät ulos -ovesta. - -Näin sanoen tohtori aukaisi oven ja päästi tytön sisään. - -Luotuansa katseen vuoteella makaavaan lemmittyynsä tunsi tyttö maailman -mustenevan silmissään. Minkä näköiseksi olikaan tullut pulska mies niin -vähässä ajassa, sen jälkeen kuin hänestä erkani! Sitä oli kauhea nähdä. -Ja kahta kauheampi oli sitä näkyä kestää. - -Tohtori kutsui sisään renginkin. - -Kahvia laittaessaan tyttö koetti tukahuttaa itkua, ja kun kerran pääsi -nyyhkytys, niin jo tohtori katsahti häneen nuhtelevasti: ei saanut -nyyhkyttää. - -Miehet rupesivat levittämään sinappitaikinaa sairaan pohkeille. - --- Tuokaa nyt sitä kahvianne. Pitää kaataa suuhun. - -Oli siinä tekemistä. Kaikin voimin saivat miehet pitää kiinni sairaan -käsistä, jottei hän saanut niillä huitoa ympärilleen. - --- No! Klaara! Avatkaa nyt hänen suunsa. Voi, ei se niin vähällä käy! -Pitää pistää tuo taltta hampaitten väliin ja sillä aukaista suuta. -Älkää peljätkö, ei se teitä syö. Taltta on hänen hampaissaan lujasti -kuin hohtimissa. - -Tyttö teki niinkuin käskettiin. - --- Kaatakaa nyt kauniisti kahvia suuhun. Kas vaan. Olette -taitava tyttö. Saan suositella teitä armeliaisuussisareksi tai -sairaanhoitajattareksi. - -Tytön kasvoista näkyi hymy; mutta sydän oli pakahtua. - --- Kun hän vain ei tuijottaisi noin kamalasti silmillänsä minuun. - --- Sekö pahimmin koskee? Silmätkö kauhistuttavat? Sen arvaan kyllä -itsekin. - -Sairas sai nyt vähän helpotusta, ehkä auttoi lääke. Tuskallinen ähkynä -hiljeni, ja suonenveto jäsenistä alkoi tauota. Mutta otsa oli tulisen -kuuma vieläkin. - -Tohtori neuvoi tyttöä, miten pitää kylmään veteen kastettua liinaa -asettaa sairaan pään ympäri, kuinka kauan saa sen antaa olla ja kuinka -usein sitä pitää muuttaa. Tyttö käsitti neuvot ja totteli. - --- Nyt näen, että teillä on vahva luonto. - -Ja seurasipa palkintokin. - -Sairas näet jo sulki silmänsä ja herkesi tuijottamasta häneen noilla -suurilla, peljättäväisillä, jäykillä silmillään. - -Sitten hän jo avasi itse suunsakin; ei tarvinnut enää väkisin sitä -aukaista. - -Ehkä auttoivat nämä joutuin annetut lääkkeet. Tai ehkei myrkkyannos -ollut aivan suuri. Ainakin oli tuska tullut jo paljon helpommaksi, kun -piirilääkäri ehti paikalle. Eläinlääkäri ja piirilääkäri puhuivat -keskenänsä latinaa; tyttö ei heidän keskusteluansa ymmärtänyt, sen vain -vaistomaisesti aavisti, että hänestäkin oli puhetta. - -Piirilääkäri määräili yhtä ja toista, kirjoitti sitten reseptin ja -astui heti jälleen rattaille sekä palasi kaupunkiin. - -Tullessaan toi hän mukanansa santarmin, joka jäi, kun tohtori läksi. - -Heti piirilääkärin mentyä ajoivat pihaan toisetkin rattaat. Näillä tuli -Hortobágyin majatalon isäntä. Kyseli tohtorilta tyttöänsä. - --- Hiljempaa nyt ääntä, arvoisa isäntä. Neiti on viety -tutkimusvankeuteen. Näettekö tuota santarmia? - --- Sen olen aina sanonut, että hulluja ovat tytöt, kun heiltä kerran -järki menee. -- Nyt ei minulla ole mitään tekemistä tästedes hänen -kanssaan. - -Näin tuumien hän ajoi takaisin jäykkänä kuten oli tullutkin. - - - - -V. - - -Koko yön valvoi Klaara sairaan luona. Ketään ei hän päästänyt sijaansa -vuoteen ääreen. - -Ja hän oli jo valvonut edellisenkin yön. - -Mutta ei näin!... - -Tämä oli nyt rangaistukseksi... - -Tuolilla istuen hän kovan unen rasittamana joskus vähän nukahti, mutta -sairaan ähkyntä sai hänet heti taas hereille. Joka kerta kun hän muutti -kylmää käärettä sairaan päähän, valeli hän myös omat kasvonsa, jotta -pysyisi valveilla. - -Kukon ensi kertaa laulaessa sairas nukkui virkistävään uneen. Ruumis -ojentui suoraksi, ja alkoi kuulua selvää kuorsaamista. - -Ensimmältä luuli tyttö tämän olevan kuolemanmerkkejä ja pelästyi -kovasti, mutta pian hän tajusi asian oikean laidan, ja mieli muuttui -hyväksi. Tuohan oli oikeaa, reipasta kuorsaamista. Vain terve ihminen -kuorsailee tuolla tapaa. Ja tällä kuorsaamisella on sekin etu, että hän -pysyy paremmin valveilla. - -Kun kukko kiekui toista kertaa, oli hän jo nukkunut hyvän aikaa. - -Sairas havahti ja päästi kovan haukotuksen. - -Jumalan kiitos! Taitaa jo haukotellakin. - -Kouristukset olivat loppuneet. Kaikki, jotka ovat saaneet kärsiä -kouristuskohtauksia, tietävät miten tekee hyvää, kun saa niiden -tauottua oikein sydämen pohjasta haukotella. - -Tyttö aikoi antaa sairaalle vieläkin kahvia, mutta tämä käänsi päänsä -poispäin ja äännähti: "vettä". - -Tyttö koputti ovelle herättäen tohtorin, joka makasi viereisessä -huoneessa, kysyäkseen saako sairaalle antaa vettä, kun se sitä pyytää. - -Tohtori nousi ja astui sisään, yönuttu yllä ja tohvelit jalassa, -tahtoen itse nähdä sairasta. - -Hän oli tyytyväinen hänen tilaansa. - --- Hyvin ovat asiat. On hyvä merkki, että hänen jo on jano. Saatte -antaa hänen juoda niin paljon kuin hän vain tahtoo. - -Sairas joi melkein koko karahviinin. Sen jälkeen hän nukkui aivan -hiljaa. - --- Nukkuu vanhurskasten unta, -- virkkoi tohtori. -- Nyt saatte, -Klaara, mennä itsekin maata; siellä emännöitsijän kamarissa on valmis -vuode. Minä jätän oven tänne auki ja pidän vaaria sairaasta. - -Tyttö taas nöyrästi rukoilemaan: - --- Antakaa minun jäädä tänne. Painan pääni pöytää vasten ja nukahdan -siten hetkiseksi. - -Hän saikin jäädä. - -Kun tyttö heräsi, oli jo kirkas päivä ja varpuset tirskuttelivat -ikkunan alla. - -Sairas jo nukkuessaan näki untakin. - -Suu oli auki, huulet liikahtivat. Hän naurahti unissaan. - -Silmiänsäkin koetti raottaa, mutta se tuntui vielä vaikealta, koska ne -taasen sulkeutuivat. Mutta huulet tuntuivat kuivilta, näytti -janottavan. - --- Annanko vettä? -- kuiskasi tyttö. - --- Anna, -- ehätti sairas, silmät ummessa. - -Hän vei hänelle vesiastian. - -Mutta ei ollut vielä voimia käsissä sen vertaa, että olisi itse -saattanut nostaa astiata huulillensa, vaan piti juottaa ja nostaa vielä -päätäkin koholle. - -Hän oli puolittin nukuksissa koko tämänkin ajan. - -Kun pää taas vaipui vuoteelle, alkoi hän hyräillä -- ehkä se oli vain -jatkoa sille nuotille, minkä hän oli jo unissaan alkanut. Se oli -vallaton laulu: - - "Ihana on maailma, - magyarien neidot ruusunkukkia..." - - - - -VI. - - -Parin päivän kuluttua oli sairas jo jalkeilla. Tuollainen pustalla -kasvanut "rautajätkä" ei kauan sairastele, kun kerran oli taudin -voittanut. Hän kammoo vuodetta. Jo kolmantena päivänä Santeri ilmoitti -tohtorille aikovansa palata tammakartanoon, missä oli palveluksessa. - --- Odotappas hiukkasen, Santeri. Täällä on vielä yksi, jolla olisi -sinulle asiata. - -Tämä yksi on tutkijatuomari. - -Kolmantena päivänä ilmoituksen tekemisestä tuli virkamies notariuksen -ja santarmin kanssa Mátan kylään laillista tutkimusta toimittamaan. - -Syytteenalaista tyttöä oli jo kuulusteltu. Hän oli kertonut suoraan -kaikki, kuten on tapahtunut, ei kieltänyt mitään eikä tuonut esiin -puolustuksekseen muuta kuin sen, että hän rakasti niin paljon Santeria -ja tahtoi, että tämäkin häntä rakastaisi. - -Tämä kaikki oli jo pöytäkirjaan merkitty ja allekirjoitettu. Vielä oli -tekemättä myrkynpanijan kuulustaminen yhdessä uhrinsa kanssa, mikä oli -toimitettava heti kun tämä sen verran tointui, että jaloillensa kykeni. - -Hevospaimen ei ollut koko sairautensa aikana kertaakaan tohtorin -kuullen maininnut tytön nimeä. Ei ollut tietävinänsäkään, että hän oli -ollut häntä hoitamassa. Ja kun sairas tuli tajuihinsa jälleen, niin ei -tyttö liioin enää näyttäytynyt hänelle. - -Vastakuulustelun aluksi tuomari luki julki tytön oman tunnustuksen, -minkä hän uudestaan todisti oikeaksi siitä mitään muuttamatta. - -Nyt käskettiin Santeri sisään. - -Saliin astuttuaan rupesi hevospaimen näyttelemään kummaa osaa. - -Esiintyi niin veijarimaisesti kuin olisi ollut näyttelijän opissa -teatterissa. Kun piirituomari kysyi hänen nimeänsä, niin hän viskasi -vastauksen yli olkansa: - --- Santeri Decsi on kunniallinen nimeni. En ole kellekään pahaa tehnyt. -En ole varkaissa käynyt, jotta tarvitsisi santarmeilla tuoda. Enkä minä -kuulukkaan siviilioikeuteen, sillä olen keisarin sotilaita. Jos -jollakin on tekemistä kanssani ja syytöstä vastaani, niin asetettakoon -minut sotatuomarin eteen, hänelle vastaan. - -Tuomari kylmästi käski miestä asettumaan. - --- Hiljaa vain, nuori mies. Ei teitä ole mistään syytetty. Tahdomme -saada tietoja erään teitä koskevan asian valaisemiseksi, sitä -tarkoittaa tämä tutkimus. Sanokaa, milloin olitte viimeksi Hortobágyin -majatalon vierashuoneissa? - --- Sen saatan sanoa ihan täsmälleen, mitäs siinä olisi salaamista? -Mutta ensin pitäisi tuon santarmin poistua selkäni takaa, sillä jos hän -sattuu koskemaan minuun, niin minä kun olen kovin kutiavainen, -saattaisin antaa hänelle päin suuta, jotta... - --- No-no-no! Hiljaa, nuorukainen. Ei santarmi ole teitä vartioimassa. -Sanokaa vain, milloin kävitte viimeksi Klaara neitiä tervehtimässä, -jolloin hän antoi teille viiniä? - --- Siihen kyllä saatan vastata, jahka saan muistini suunnillensa. -Viimeisen kerran kävin Hortobágyin krouvissa mennä vuonna Demetriuksen -päivänä, kun lampureita pestataan; silloin minut vietiin sotamieheksi, -enkä ole sittemmin niillä seuduilla ollut. - --- Santeri! -- huudahti puheeseen tyttö. - --- Santeri olen. Siksi olen ristitty. - -Tuomari kysyi: - --- Ettekö kolme päivää sitten ollut Hortobágyin majatalossa, jolloin -isännän tyttö antoi teille viiniä, johon oli liuotettu mandragoraa, -josta te kovasti sairastuitte? - --- En ollut Hortobágyin majatalossa, en ole nähnyt Klaara neitiä, -- -siitä on puoli vuotta, kun olen hänen viiniänsä juonut. - --- Santeri! -- Sinä valehtelet. -- Ja minunko tähteni? -- äännähti -tyttö. - -Tuomari suuttui. - --- Älkää koettako eksyttää oikeutta kieltämisellänne. Tyttö jo on -tunnustanut koko asian, että hän on antanut teidän juoda mandragoran -juurella myrkytettyä viiniä. - --- Silloin on se tyttö valehdellut. - --- Mutta mitähän syytä hänellä olisi ottaa päällensä tuollaista -rikosta, josta seuraa mitä ankarin rangaistus? - --- Mitäkö syytä! Se on sellainen tyttö, että kun se tulee sille päälle, -niin se ei kuule eikä näe, vaan puhuu aivan omiansa. Siitä Klaara neiti -on vain pahoillansa minuun, että silmämme eivät oikein iske yhteen. -Sentähden hän nyt tässä syyttelee itseänsä, jotta minä häntä säälien -tunnustaisin, kenen toisen neitosen luona olen käynyt sieluani -turmelemassa, sydäntäni lääkitsemässä, joka tyttö sitten antoi minun -juoda tuota huumaavaa juomaa. Sen sanon, jos tahdon, mutta jollen -tahdo, niin voin olla sanomattakin. Se häntä harmittaa, etten ollut -hänen luonansa, etten käynyt sinnepäinkään sotaväestä päästyäni. - -Tuosta puheesta tyttö vasta vimmastui. - --- Santeri! Et ole koskaan ennen eläissäsi valehdellut. Mikä sinua nyt -vaivaa? Kun yhdellä ainoalla valheella, jota valmiina sinulle -tyrkytettiin, olisit voinut päästä sotaväestä, niin silloin et osannut -sitä sanoa. Mutta nyt kiellät käyneesi luonani kolme päivää sitten! -Entä kukas toi minulle tämän kamman, joka minulla nytkin on päässäni? - -Hevospaimen virkahti pilkallisesti nauraen: - --- Neiti itse parhaiten tietää, mikä ja kuka on syynä siihen, että -hiuksenne ovat kammalle kierretyt. - --- Santeri! Se ei ole totta! Minä en huoli, vaikka minut rikokseni -tähden pantaisiin kaakinpuuhun ja vaikka raippoja saisin. Tässä pääni; -hakattakoon poikki, en huoli. Mutta älä sano sitä, ettet koskaan ole -minusta pitänyt, ettet ole luonani käynyt, sillä se on kuolematakin -katkerampaa kuulla. - -Tuomari tuimistui. - --- Tuhat tulimmaista! Lemmenriitanne saatte ratkaista kahdenkesken; -mutta minä tahdon tietää, missä tämä selvä myrkytys on tapahtunut ja -kuka sen työn on tehnyt. - --- Vastaa siihen! -- huudahti tyttö, kasvot leimuavina. -- Anna siihen -vastaus! - --- No, kun niin tiukasti tutkitaan, niin menneeks' olkoon puuristiin! -Voinhan tuon sanoa. Ohatin pustalla tapasin kuljeksivan -mustalaisjoukon. Ihmeen kaunis, hehkusilmä tyttö seisoi teltan -edustalla. Puhutteli minua ja kutsuipa sisäänkin. Siellä paraikaa -paistettiin porsasta. Jäin sinne hetkeksi hauskaa pitämään. Join heidän -viiniänsä. Tunsin heti, että siinä oli jonkinlainen katkera ja outo -maku. Mutta mustalaistytön suukot olivat niin suloiset, että muun -kaiken unohdin. - --- Valhe! Valhe! Valhe! -- huuteli tyttö. -- Nyt olet tuon jutun omasta -päästäsi keksinyt! - -Paimen nauroi hurjasti. Nosti oikean käden takaraivolleen, viittaili -ilmaan vasemmalla ja alkoi hyräillä tätä lauluansa: - - "Maailma on ihana, - mustalaisten tytöt ruusunkukkia!" - -Ei tuo juttu ollut nyt vasta keksittyä, vaan jo sinä tuskien yönä, -jolloin "Keltaruusu" oli häntä hoitamassa ja kastelemassa hänen kuumaa -päätänsä. Silloin hän kesken kipujansa ajatteli tätä keinoa uskottoman -lemmittynsä pelastamiseksi. - -Tuomari löi suuttuneena nyrkkiä pöytään. - --- Älkää täällä kujeilko! - -Nyt paimen kävi vakavan näköiseksi. - --- Kunnioitettava herra tuomari, minä en kujeile. Elävän Jumalan kautta -vannon, että se on kaikki totta, mitä olen puhunut. - -Näin lausuen hän nosti pystyyn kolme sormea. - --- Ei! Ei! Älä vanno! -- huusi tyttö. -- Älä saata sieluasi -kadotukseen! - --- Hitto teidät vieköön! Hulluja olette kumpainenkin. -- Tuomari -muodosteli päätöslauselmansa: -- Merkitkää, herra notarius, -pöytäkirjaan paimenen tunnustus mustalaistytöstä, joka siis tulee -syytettäväksi myrkytysrikoksesta. Poliisiviraston toimeksi jääköön -hänen etsintänsä. Te saatte mennä. Kun teitä tarvitaan, niin annetaan -käsky. - -Ensin päästettiin tyttö vapaaksi; vähän isällistä nuhdetta hän -tarvitsi, ja sen hän saikin. - -Hevospaimenen piti jäädä sisään vielä kuulemaan tunnustuksensa johdosta -laadittua tutkimuspöytäkirjaa sekä sitä allekirjoittamaan. - -Tyttö odotti häntä etehisessä. Santerin hevonen seisoi valmiina pihalla -akaasiapuuhun sidottuna. - -Paimen meni ulos päästyänsä ensin tohtorin luo kiittämään hyvästä ja -uskollisesta hoidosta. - -Tohtori oli myöskin ollut tutkimustilaisuudessa läsnä virallisena -todistajana ja siis kuullut kaikki. - --- No, Santeri! -- virkkoi hän miehelle, kun tämä oli saanut -kiitoksensa sanotuksi; -- olen minä nähnyt teatterissa montakin -näyttelijää, mutta ei yksikään ole betyária näytellyt niin hyvin kuin -sinä. - --- Eikö käynyt mainiosti? -- kysäisi mies vakavana. - --- Sinä olet kunnon poika, Santeri. Hyvin teit. Sano tytölle joskus -hyvä sana, kun hänet tapaat. Hän raukka ei tiennyt pahoin tehneensä. - --- Minä en ole hänelle suuttunut. Jumala siunatkoon teitä, herra -tohtori, kaikesta osoittamastanne hyvyydestä. - -Hänen astuessaan ulos rappusille asettui tyttö hänen eteensä ja tarttui -hänen käteensä. - --- Santeri! Mitä teitkään itsellesi? Annoit sielusi kadotukseen! Väärin -vannoit, väärän jutun keksit minut vapauttaaksesi. Kielsit minua -milloinkaan rakastaneesi, vain sentähden että minä pääsisin saamasta -raippoja ja joutumasta kaakinpuuhun. Kuinka saatoit sen tehdä? - --- Se on minun asiani. Sen vain sanon sinulle, että tästä päivästä -lähtien halveksin ja vihaan toista meistä kahdesta. Älä itke. Et sinä -ole se toinen. Minä en enää saata katsoa sinua silmiin, sillä näen -niissä itseni. En ole enää edes tuon sangattoman napin arvoinen, joka -putosi tuossa äsken liivistäni. - -Näin sanoen hän hyppäsi hevosen selkään, irroitti sen puusta ja ajaa -karahutti pustalle. - -Tyttö katsoi kauan hänen jälkeensä, kunnes silmät kyynelistä ihan -sumenivat. Sitten hän haki maasta tuon pudonneen sangattoman napin ja -pisti sen poveensa talteen. - - - - -VII. - - -Niinpä kävi kuin isäntäpaimen oli arvellut; kun lehmäkarja saapui -Polgárin ylimenopaikalle, niin se ei päässytkään tulvaveden tähden -toiselle rannalle. Tisza-, Sajó- ja Hernád-virrat tulvivat yhtaikaa. -Niin korkealla oli vesi, että jo sillankannen peitti. Lautta oli -vedetty maalle ja sidottu rannalla kasvavaan piilipuuhun kiinni. Samea -tulvavesi kuljetteli mukanaan juurinensa irti revityitä puita. Sorsia, -kuikkia ja telkkiä uiskenteli parvittain tulvavedessä; ne näet eivät -silloin pelkää pyssymiestä. - -Sangen harmillista oli, että liike näin tuli seisautetuksi. Herttuan -lehmistä puhumattakaan oli se ikävä asia markkinamiehille, jotka olivat -Debreczenistä ja Ujvárosista matkalla Onodin markkinoille ja joiden -rattaat seisoivat siellä paljaan taivaan alla vesiallikossa, kun miehet -loikoilivat lauttaajan tuvassa. - -Frans Lacza tuli heiniä ostamaan karjallensa, osti koko suovan. - --- Täällä saadaan kyyristellä ainakin kolme päivää! - -Onni oli onnettomuudessa, että markkinaväen joukossa oli vaimo, joka -rupesi ruokaa valmistamaan. Hänellä oli mukana aimo pata ja tuoretta -sianlihaa. Heti hän rupesi tekemään kauppaa tavarallansa; tilapäinen -keittiö kyhättiin kokoon maissin oljista. Polttopuita ei tarvinnut -ostaa, niitä toi Tisza-virta. Viiniä oli lauttaajalla myydä; -kehnonlaista se oli, mutta meni paremman puutteessa mukiin. Muuten -unkarilainen aina ottaa matkaan lähtiessään mukaan taskumatin ja -ruokapussin. - -Kuluipa aika tätenkin tehtäessä tuttavuuksia toisten kanssa. - -Debreczeniläinen suutari ja Balmaz-Ujvárosin nahkuri ovat tuttuja -entisestään. Räätäliä joka ihminen muutenkin sanoo "kummisedäksi"; -piparkakkujen myyjä vain istuu eri pöydässä, luulee näet olevansa muita -parempi, kun hänellä on punakauluksinen röijy yllä, mutta kuitenkin -sekaantuu hän yhteiseen keskusteluun. Myöhemmin saapui sinne muuan -hevoskauppias, mutta hän sai jäädä seisomaan, kun oli niin juutalaisen -näköinen. Mutta kun karjapaimen astui sisään, niin heti koetettiin -saada hänelle sijaa pöydän ääreen, karjapaimen on näet arvossapidetty -mies kaupunkilaistenkin kesken. Molemmat mähriläiset saivat jäädä ulos -karjaa vartioimaan. - -Keskustelu oli tasaista ja hiljaista, kun Pundorin matami ei vielä -ollut saapunut. Mutta kun hän ehtii paikalle, niin ei enää toiset taida -saada sananvuoroa. Hänen rattaansa olivat näet tarttuneet kiinni -liejuiseen tiehen, hän kun matkusti yhdessä lankonsa, puusepän kanssa. -Tämä vei koreiksi maalattuja arkkuja Onodin markkinoille, Pundorin -matami taasen piti yleisön varalla saippuaa ja talikynttilöitä. -Karjapaimenen astuessa tupaan oli se jo niin täynnä tupakansavua, että -tuskin eteensä saattoi nähdä. - --- Kertokaapas, -- jatkoi puhetta suutari kääntyen nahkurin puoleen, -- -te kun siellä Ujvárosissa olette lähempänä Hortobágyin majataloa kuin -me, miten se krouvarin tyttö sille hevospaimenelle sai myrkkyä -annetuksi. - -Karjapaimenesta tuntui, kuin olisi sydämeen pistoksen saanut. - --- Niin se oli, että kaunis Klaara höysti ketunleivällä lampaanpaistin, -jota hän laittoi Santeri Decsille. - -Leivoksien myyjä puuttui puheeseen: - --- Mutta minä olen taas kuullut, että hän antoi Santerille simaan -jotain huumaavaa velhonmyrkkyä. - --- Totta tuo herra sen asian paremmin tietää. Kultavitjatkin on -kellossa! Sieltä Ujvárosista haettiin rykmentin välskäri avaamaan -kuolleen hevospaimenen ruumista, ja hän oli löytänyt sen sisälmyksistä -ketunleipiä. Ne on pantu väkiviinaan. Lakiin ne tuodaan todisteiksi. - --- Jopa se herra sai hevospaimenelta hengenkin. Mutta eihän se -kuollutkaan myrkystä, vaan tuli hulluksi, jotta täytyi viedä mies -Budaan. Siellä saavat otella hänen päänsä kanssa, myrkyn voima näet -meni kovasti päähän. - --- Mitä vielä! Vai vietiin Budaan! Hautaan mies vietiin kuin -vietiinkin. Minun vaimoni kuuli sen itseltä tekokukkien laittajalta, -joka oli Santeri Decsin arkullekin kukkia valmistanut. Pyhäin pariin on -päässyt. - --- No, täällä on Csikmákin rouva, meidän ruuanlaittajamme; hän on -lähtenyt Debreczenistä päivää myöhemmin kuin me. Kutsutaan hänet -sisään, hän varmaan tietää asianlaidan. - -Csikmákin rouva kerkesi vain ikkunan takaa lausumaan mielipiteensä; ei -näet uskaltanut jättää kiehuvaa kattilaansa. Hän tiesi, että tuo -myrkytetty hevospaimen jo oli haudattukin; Debreczenin kanttori oli -veisaamassa ja esipappi piti peijaispuheen. - --- Entä miten tytön kävi? -- kuului yhtähaavaa monen suusta. - --- Tyttö karkasi tiehensä. Pakeni kultansa, erään karjapaimenen kanssa, -jonka neuvosta hän oli hevospaimenen myrkyttänyt, ja yhdessä he nyt -paraikaa muodostavat rosvojoukkoa. - -Frans Lacza kuunteli tätä kaikkea tyynesti, olematta millänsäkään. - --- Juoruja! Joutavia -- tiuskui leivoksien myyjä. -- Nyt ei Csikmákin -rouva tietänytkään oikein. Tyttö otettiin heti kiinni, pantiin -rautoihin ja vietiin santarmien keskellä linnaan. Minun poikani näki -omin silmin, kun häntä vietiin kaupunginvankilaan. - -Karjapaimen kuunteli paikaltaan liikahtamatta. - -Nyt tuli sisään suurella töminällä joukon viimeinen, jo ennen mainittu -Pundorin matami. Ensin astui hän itse sisään, heti perässä ajaja ja -sitten lankomies, laahaten perässään suurta matka-arkkua. - --- No, kertokaa nyt heti, matami, miten kävi krouvarin tytön, joka sen -hevospaimenen myrkytti? - --- Kyllä kerron, ystävä-kullat, kun ensin vähän huoahdan. -- Hän -istahti lankonsa suurelle arkulle, ja paras paikka se olikin, sillä -penkit ja tuolit olisivat saattaneet särkyä hänen suunnattoman -ruumiinsa alla. - --- Saatiinko kaunis Klaara kiinni vai pääsikö pakoon? - --- Voi ystäväiseni! Jo hän on saanut tuomionsakin. Kuolemantuomion; -ylihuomenna hänet mestataan. Tänäpänä saapuu mestaaja Szegedistä; -hänelle on saatu asunto "Valkoratsun" ravintolasta, mutta "Härkösessä" -ei hänelle tahdottu millään ehdolla antaa kortteeria, ja se on niin -totta, kuin minä tässä istun. Kuulin sen itse vanginvartijalta, joka -käy luonani kynttilöitä ostamassa. - --- Minkälaisella kuolemalla hänet lopetettaneen? - --- Olisi kyllä ansainnut tulla roviolla poltettavaksi, ja jos vielä -olisi vanha laki, niin kyllä se tehtaisiinkin, mutta nyt vain hakataan -pää poikki. Ja tyttö on sentään vapaata sukua, hänen isänsä ei ole -maaorjana ollut. Sellaisia vain mestataan. - --- Älkäähän nyt, hyvä matami! -- väitteli leivoksien kauppias. -- Eihän -vapaa sukuperä nyt enää meidän päivinä mitään maksa. Kun minä ennen -1848 otin ylleni hopeanappisen päällysviittani, niin minua pidettiin -aivan vapaasyntyisenä, eikä Pestin sillalla koskaan vaadittu minulta -siltarahaa; mutta jos nyt otan ylleni tuon hopeanappisen, niin... - --- Älkää siinä nyt ruikuttako hopeanappistanne! -- puuttui räätäli -hänen puheeseensa. -- Antaa matamin kertoa mitä tietää: mikä oli syynä, -että nuori tyttö meni tuollaista murhaa tekemään? - --- Ai! Sepä vasta onkin asia! Sen yhteydessä on toinenkin murha. -Tuonnoin kävi täällä muuan rikas karjakauppias Mährinmaasta lehmiä -ostamassa. Hänellä oli paljon rahaa mukana. Kaunis Klaara ja hänen -henttunsa, tuo karjapaimen näetsen, yksissä neuvoin murhasivat sen -karjanostajan ja heittivät ruumiin Hortobágyin jokeen. Hevospaimen, -joka myöskin oli mieltynyt tyttöön, sattui näkemään heidän tekonsa. -Sentähden he ensin antoivat hänellekin osan rosvoamistaan rahoista, -mutta myrkyttivät hänet sitten tehdäkseen hänet vaarattomaksi. - --- Eikö tuota karjapaimenta olekkaan otettu kiinni? -- kysäisi suutari -ällistyen. - --- Otettaisiin, jos saataisiin. Mutta se on kadonnut tietymättömiin. -Santarmit ovat liikkeellä häntä pustalta etsimässä. Häntä on jo -julkisesti peräänkuulutettu. Hänen ulkomuotonsa on kaikkien tiettäväksi -ilmoitettu. Itsekin olen sen lukenut. Sata taalaria luvataan -palkinnoksi sille, joka hänet saa kiinni ja tuo elävänä lain kouriin. -Minä kyllä miehen tuntisin! - -Jos Frans Laczan sijassa tässä nyt olisi istunut Santeri Decsi, niin -olisi tästä voinut syntyä aika himphamppu. Olihan ihan tarjolla mainio -teatteritemppu. Ei muuta kuin lyödä mäjähyttää lyijypäisellä kepillä -pöytään, työntää tuoli takaa kumoon ja karjaista joukkoon: "Minä olen -sama mies, jonka peräänkuulutetaan! Kuka haluaa nyt ansaita sata -taalaria?" - -Koko seura olisi pötkäissyt pakoon, kuka kellariin, kuka uuniin. - -Mutta karjapaimenella ei ole sitä luontoa. Hän on tottunut lapsuudesta -järkevään, maltilliseen menettelyyn. Sarvikarjasta hän sen on oppinut. - -Kysäisi vain kyynäspää pöydän nojassa matamilta: - --- Tuntisiko matami todellakin tuon virallisen kuulutuksen johdolla sen -karjapaimenen? - --- Jottako tuntisinko häntä? Miksen tuntisi? Monta kertaa on hän käynyt -luonani saippuata ostamassa. - -Nyt katsoi hevoskauppiaskin parhaaksi puhua tietonsa - --- Mutta kuulkaas, matami hyvä, mitä karjapaimen saippualla tekee? -Heillähän on kaikilla siniset paidat ja housut, jotka eivät saippuata -kaipaa, vaan rasvassa ne pojat liinavaatteensa keittävät. - --- No olipa tuokin jotain olevinaan! Kaikkia pitää kuulla! Eikö -saippuaa käytetäkkään muuhun kuin pesuun, vai kuinka? Vai eivätkö -karjapaimenet ajakkaan partaansa? Pitääkö karjapaimen sellaista pitkää -partaa kuin mikäkin juutalainen kaupustelija? - -Koko seura remahti nauramaan nolatulle viisastelijalle. - --- Minuako tarkoititte? -- ärähteli hevosmies. - -Karjapaimen kysäisi taas tyynellä äänellä saippuamatamilta: - --- Tiedättekö tuon rikollisen paimenen nimeä? - --- Miksen tietäisi. Mutta kun ei tule nyt kielelleni. Tiedän sen yhtä -hyvin kuin oman sikiöni. Nimi on juuri kielen päässä, mutta... - --- Eikös se ole Laczan Franssi? - --- Niin, niin on! Laczan Franssi se on, hitto vieköön! Nyt jo muistan. -Ehkä tekin tunnette miehen? - -Mutta paimen ei nytkään ilmoittanut, että tunsi tuon miehen yhtä hyvin -kuin oman isänsä ainokaisen pojan, vaan kopisti levollisena piippunsa -perät kouraan, pani pesään uutta tupakkaa, nousi seisomaan, laskien -tukevan keppinsä tuolin nojalle merkiksi, että se on häntä varten, -jottei kenkään muu menisi siihen istumaan, ja astui sytytettyään -piippunsa pöydällä palavasta ainoasta kynttilästä ulos vierastuvasta. - -Sisään jääneet rupesivat tuomaan julki hänestä tekemiänsä havaintoja. - --- Tuota miestä näkyi jokin raskas kuorma painavan. - --- Ei hänen katsantonsa minuakaan miellyttänyt. - --- Ehkäpä tiesi mies jotain hevospaimenen murhaamisesta. - -Hevoskauppias taasenkin onnettomuudekseen puuttui toisten keskusteluun: - --- Arvoisat herrat ja naiset! Tahdon vain nöyrimmästi julkilausua itse -tekemiäni havaintoja. Eilen iltapäivällä kävin Ohatin pustalla hevosia -ostamassa ja näin siellä tuon kuolleeksi ja myrkytetyksi mainitun -Santeri Decsin niin raittiina ja terveenä kuin eheä omena; itse hän oli -suopungilla ottamassa kiinni myytäviä hevosia laumasta. Se on niin -totta kuin elän. - --- Katsoppas sitäkin sen vietävää! Aikoo tässä vielä meitä eksyttää -valheillaan, -- murisi suuttuneena koko seura. Mutta kyllä hän siitä -saikin. Ei muuta kuin niskasta kiinni ja hyvää kyytiä ulos tuvasta. - -Näin ulos heitettynä tämä matkamies pihalla rähjääntynyttä hattuansa -laitellen mökötteli itsekseen, tehden tapauksesta johtopäätöksiä: - --- Miksi minulle tämä? Mitä juutalainen totuudella? - -Karjapaimen taasen meni laumansa luo ja käski mähriläisten miesten -vuorostansa mennä juomatupaan ottamaan myöskin viinilasin. Siellä on -hänen tuolinsa vapaana, se jonka nojassa hänen keppinsä on; sillä aikaa -lupasi hän vartioida karjaa. - -Tällä välin otti hän kedolta palan "orvonturvetta" ja kätki sen -päällysviittansa hihaan. - -Mitä hän sillä tarkoitti? - - - - -VIII. - - -Hyvä on, ettei kukaan tiedä -- paitsi hortobágyilaiset -- mitä se -"orvonturve" oikeastaan on, jota kedolta kootaan. -- Se vain on varmaa, -ettei se mikään kukkanen ole. -- Se on pustan paimenten ainoa -polttoaine. - -Mieleen tässä johtuu kertomus, miten muuan unkarilainen tilanhaltija, -kun oli pakko vapaussodan jälkeen paeta ulkomaille, valitsi -piilopaikakseen vapaan Sveitsin, mutta kun hän ei voinut tottua noihin -suunnattoman korkeihin vuoriin, niin hän usein kesällä sulkeutui -huoneeseensa, otti esille palan tuota orvonturvetta, jota hän oli -koonnut karjalaitumelta, sekä sytytti sen tulisijassa palamaan. Silloin -hän silmät ummessa sen hajua tunnustellen oli mielikuvituksissaan -olevinansa Unkarin Alamaan tasangolla karjalaumojen ja kellokkaiden -keskellä uneksien sitä, mitä hänen sielunsa himosi... - -Kun "orvonturpeen" savulla oli niin hurmaava vaikutus sellaiseen -hienonenäiseen ihmiseen, niin sitä uskottavampi on se tapaus, jonka -pian tulen kertomaan. - -Kaksi päivää olivat matkustajat jo saaneet viipyä Polgárin -ylimenopaikalla; mutta kolmannen vastaisena yönä noin puoliyön -tienoissa lauttaaja toi sen ilosanoman odottaville, joilta oli jo -lopussa sekä kärsivällisyys että elintarpeet, että virta oli hyvästi -laskenut. Huomisaamuna varmaan pääsee ylitse, lauttaa pannaan jo -kuntoon. - -Kiireimmiten riensivät ne, jotka kulkivat rattailla, työntämään -ajoneuvojansa lautalle, ihan toistensa viereen; sitten vasta -talutettiin hevoset. - -Sen jälkeen tuli sarvikarjan vuoro. Nekin mahtuivat, kun hyvin -ahtaaseen pantiin. - -Viimeiseksi talutettiin lautalle sonni, yleisö kun sitä pelkäsi. -Jäljellä oli vain karjapaimen hevosensa kanssa. - -Molemmat mähriläiset saivat sijan rattaiden ja lehmien välissä. - -Mutta ei vielä varsin päästy matkaan, sillä virran yli pingotettu -vetotouvi oli liian kireällä, niin että siihen tuskin ulottui; piti -odottaa kunnes se auringonpaisteessa vähän kuivuisi ja höllentyisi. -Kovasti se jo ainakin höyrysi. - -Jotta odotusaika paremmin kuluisi, hyväksyttiin karjapaimenen esitys, -että laitettaisiin kalakeittoa. Ei ollut enää ihmisillä muuta syötävää. -Olihan pata lautalla, ja kaloja oli kyllin. Lapioilla toivat -lauttamiehet käsin kiduksista kiinni ottamiansa kaloja lätäköistä, -minne tulvavesi oli niitä jättänyt, lihavia toutaimia, monnia ja -lohenmullojakin. Pian ne perattiin, leikeltiin palasiksi ja pistettiin -pataan kiehumaan. - -Tähän asti meni kaikki mukiin, mutta nyt oli kysymys, kellä oli vielä -jäljellä "turkinpippuria". - -Näitähän on jokaisella kunnon unkarilaisella aina mukana eväspussissa, -mutta kun on tässä kolme päivää oltu odotuksissa, niin ei ole ihme, jos -pippurit ovat kaikilta loppuun kuluneet. Eikä ilman niitä kalakeitto -maistu miltään! - --- No minulla on, -- vastasi karjapaimen ja otti viittansa hihasta -esiin puurasian. Näyttääpä olevan varovainen ja tarkka mies, on -säästänyt pippurinsa viimeiseen tarpeeseen ja saattaa nyt tehdä hyvän -työn koko matkustavalle yleisölle. - -Mutta pata oli tulella lautan toisessa päässä. Karjapaimenen täytyi -sentähden astua pitkin lautan parrasta päästäkseen sen luo, elukat kun -olivat välissä. Eikä kukaan liioin mielellänsä anna pippurirasiataan -toisten käsiin. - -Sillä aikaa kuin lauttaaja-isäntä höysteli padassa kiehuvia kaloja -noilla pippurilla -- joita muutamat tiedemiehet sanovat myrkyllisiksi, -vaikka on olemassa niinkin karskia kansoja, jotka niitä saattavat -syödä, -- paimen salaa pisti "orvonturvetta" tuleen padan alle. - --- Kuinka tuo kalakeitto tuntuukin käryiseltä ja pohjaanpalaneelta! -- -huomautti suutari hetken perästä. - --- Se ei enää tunnu vain, se jo haisee siltä! -- oikaisi räätäli. - -Mutta vielä enemmän turpeen väkevä savu meni elukkain nenään. Ensin -sonni alkoi käydä levottomaksi. Turpa pystyssä se ravisteli kaulassaan -riippuvaa kelloa ja ammahteli ehtimiseen; sitten se painoi päänsä alas, -häntä nousi ilmaan, ja elukka rupesi kauheasti mylvimään. Ja nyt -lehmätkin, aivan kun kiiliäistä pakoon, levottomasti hyppelemään ja -ammumaan toistensa selkään yritellen; kaikki pyrkivät ne lautan -laidalle. - --- Jeesus Maaria! Pyhä Anna! Me hukumme! -- äännähteli lihava -saippuamatami. - --- Istukaa vain te matami lautan toiselle partaalle, niin se kyllä -tulee tasapainoon! -- pilaili suutari. - -Mutta pila pois! Miesten oli lujasti tarttuminen vetotouviin voidakseen -pitää lauttaa tasapainossa, sen toinen parras kun arveluttavasti läheni -veden pintaa. - -Nyt sonni mylvähti kerran tuimasti ja hyppäsi aika harppauksella -lautalta veteen. Eikä aikaakaan, niin hyppelivät kaikki neljäkolmatta -lehmää perässä virtaan. - -Lautta kulki silloin jo keskivirrassa. - -Elukat uivat takaisin rannalle, mistä oli tultukin. - -Molemmat mähriläiset huutelivat lauttamiehille, että pitää palata -takaisin heti paikalla karanneita elukoita hakemaan. - --- Mitä hittoa! Ei takaisin! -- huutelivat markkinamiehet. -- Meidän -pitää päästä ylitse. Muutenkin jo markkinoilta myöhästytään. - --- Älkää yhtään haikailko, pojat, -- virkkoi aivan tyynenä karjapaimen. --- Kyllä minä pian eläimet palautan. - -Näin sanoen hän hyppäsi ratsunsa selkään, kannusti sitä kerran ja antoi -sen hypätä laidan yli virtaan. - --- Pian paimen ne saavuttaa! Ei pidä yhtään pelätä! lohdutteli suutari -epätoivoisia Mährin miehiä. - -Mutta toista mieltä oli rannalle jäänyt hevoskauppias, jolla ei enää -ollut hevosille tilaa lautalla ja joka ei itsekään tahtonut antaa niitä -vaaraan toisten elukkojen joukkoon. - --- Te ette ikinä enää tuota karjaa saa nähdä! Kyllä se nyt on mennyttä! --- huuteli hän rannalta lautalla meneville. - --- Mitä se Pilatuksen pyöveli siellä taas puhuu? -- Suutari ihan -suuttui. -- Olisi tässä siansääri, niin heittäisin sillä niskaan. - -Karja ui viistoon suuntaan Hortobágyin puoleista rantaa kohden ja nousi -matalalle päästyänsä kauniisti maalle. Paimen jäi jälkipuoleen. -Sarvikarja pääsee vedessä eteenpäin paremmin kuin hevonen. - -Saavuttuansa rannalle paimen irroitti kaulastaan pitkän piiskansa ja -läimäytti sillä kovasti muutamia kertoja. - --- Ahaa! Jo se rupeaa niitä palauttamaan! -- puhelivat nyt -markkinamiehet mähriläisiä lohduttaen. - -Mutta piiskan läimäykset vain pelottavat sarvikarjan nopeampaan -juoksuun. - -Tämä lehmien lautalla tekemä kepponen antoi matkustajille aihetta -laajaan ajatustenvaihtoon. Lauttamiehet vakuuttivat, ettei tämä -suinkaan ollut ensimmäistä kertaa. Usein Hortobágyista tuodut elukat -saavat sen sisun, että tuntiessaan lautan liikkuvan vedessä yhtäkkiä -hullaantuvat, hyppäävät veteen, uivat rannalle ja karkaavat takaisin -pustalle. - --- Ihmisessäkin on isänmaanrakkautta, -- vakuutteli vehnästenmyyjä, -joka oli lukenut paljon kirjoja ja tullut niistä tuon taudin tuntemaan. - --- Niin kai! -- selitti saippuakauppias, -- lehmät karkasivat kotia, -kun heidän vasikkansa jäivät sinne. Siinä tehtiin väärin, kun vietiin -emät pois vasikoittensa luota. - --- Toista minä tuumaan, -- virkkoi suutari, joka jo virkansakin -puolesta oli epäileväinen. -- Olen usein kuullut, että viekkaat -betyárit tahtoessaan hajoittaa laumaa pistävät rasvaa piippuunsa -tupakan sekaan. Kun nauta tuntee nenässään tuon hajun, niin se -villiintyy ja lähtee karkaamaan tiehensä. Paimen junkkari silloin -helposti saattaa siepata laumasta jonkun hiehon tai mullikan. Olin -äsken juuri tuollaista hajua tuntevinani. - --- Ettekä kuitenkaan lähtenyt karkuun. -- Tälle sanallekos vasta -naurettiin. - --- Varroppas, räätäli! Kunhan vain tästä päästään rantaan. - -Mutta nuo molemmat mähriläiset eivät pitäneet tuota karjan kepposen -selittelemistä ensinkään naurun asiana, vaan nostivat sellaisen ulinan -ja vaikerruksen kuin tappiolle joutunut mustalainen. - -Vanha lauttaaja osasi vähän slovakin kieltä ja lohdutteli heitä. - --- Ei pidä ulista, vieraat. Nje stjekát! Ei karjapaimen teidän -lehmiänne varasta. Se on rehellinen mies. Onhan hänellä hatussa iso -messinkilevy, johon on piirretty kirjaimet D.V., ja ne eivät merkitse -sanoja "Dugd el, Vedd el", pistä piiloon, vie pois, vaan nimeä -"Debreczen Városa", Debreczenin kaupunki. Ei se tohdi lehminensä pakoon -karata. Kun me palajamme takaisin, niin on jo koko karja koossa -rannalla odottamassa. Kyllä paimen ne palauttaa. Menihän koiransakin -mukaan pois lautalta. Kun toisen kerran elukat tuodaan lautalle, niin -pitää vain sitoa lehmät parittain sarvista yhteen ja kytkeä sonni -kiinni tuohon rautarenkaaseen, niin kyllä tästä ylitse päästään. -Lauttaraha vain pitää suorittaa toiseen kertaan. - -... Kului hyvinkin puolitoista tuntia, ennenkuin lautta pääsi toiseen -rantaan ja ennenkuin se tyhjeni, taasen täyttyi ja ehti takaisin -toiselle puolelle. - -Mähriläiset juoksivat heti kummulla sijaitsevan lauttaajatalon luo -laumaa etsimään. - -Mutta sitä ei näkynyt missään. - -Hevoskauppias tiesi sanoa, että nuo villit eläimet olivat täyttä -laukkaa juosseet tuonne arolle päin, perässä paimen sekä hänen -koiransa, ja pian kadonneet tuonne piilipuiden taa. Ne eivät olleet -kulkeneet maantietä, vaan juosseet myötätuuleen, sarvet päin maata ja -häntä ilmassa, ihan kuin kiiliäistä pakoon. - -Muuan myöhästynyt savenvalaja, joka kuorminensa tuli Ujvárosin -puolesta, tiesi kertoa tavanneensa Hortobágyin tuolla puolen -sarvikarjalauman, joka mylvien juoksi Zámin kumpuja kohden, perässä -ratsumies koirinensa. Hortobágyin joki kun tuli vastaan, niin ne -syöksyivät veteen, ja sitten katosivat näkyvistä korkeaan kaislikkoon -sekä karja että ratsumies. - -Lauttaaja-isäntä kääntyi mähriläisten puoleen, jotka suu auki miestä -kuuntelivat, sanoen: -- Nyt on ulisemisen syytä, miehet! - - - - -IX. - - -Ohatin pusta on "koreiden tammojen" laidunmaa. Paimenmajalta pustan -keskeltä katsoen taivaanrantaan asti näkee vain hevosia syömässä -laitumella. Siellä niitä on kaiken värisiä, joita mainita saattaa, -ruskeita, harmaita, mustia, laukkia, voikkoja, kimoja, päistärikköjä, -raudikkoja, suotia, jopa valkoisiakin, jonka värisiä nuoret hevoset -harvoin ovat. Kai tuon monivärisyyden tähden juuri näitä hevosia -sanottiin "koreaksi tammastoksi". - -Kaikki Debreczenin kaupungin tammat täällä ovat yhdessä varsoinensa. -Niitä ei pidetä koskaan tallissa, ei talvellakaan; lauman -lisääntymisestä vain isäntäpaimen tekee vuosittain tiliä. - -Täältä ovat kotoisin ne hyvät arohevoset, joita tullaan kaukaakin -ostamaan. Kaikki hevoset näet eivät kelpaa hiekkaisille aroteille; -vuorihevonen seisahtuu, kun pitää alamaan maanteitä kulkea. - -Hevoset ovat laitumella eri ryhmissä, kukin johtajaoriinsa ympärillä, -ahkerasti syöden. Hevonen syö aina. Oppineet miehet sanovat Jupiterin -kironneen hevosen, kun Minerva oli sen luonut, että sen pitää aina -syömän eikä ikinä ravituksi tuleman. - -Neljä viisi paimenta hoitaa ratsunsa selästä tuota satakuntaa hevosta, -pitkäsiimaisella piiskalla palauttaen niitä, jotka tahtovat pyrkiä -erilleen. - -Täällä on muuten kaikki samalla tavalla laitettu kuin sarvikarjan -paimentenkin luona, samanlainen paimenmaja, keittiö, tuulensuoja ja -vipukaivo. Mutta täällä ei tarvita kärripoikaa, ei orvonturvetta eikä -paimenkoiria, sillä hevonen ei kärsi koiransukua lähellään, ei sutta -eikä hallia, vaan potkii sen kuoliaaksi, kun likelle tulee. - -Puolenpäivän aikana alkavat eri tahoilla syövät hevoset vetääntyä -suuren kaivon läheisyyteen. - -Kahdet rattaat näkyvät lähenevän paimenmajaa tuolta Hortobágyin -sillalta päin. - -Isäntäpaimen, tanakka, hartiakas ja luiseva ukko, katseli tulijoita, -kädet silmillä päivänvarjostimina, tunsi tulokkaat jo kaukaa heidän -- -hevosistaan. - --- Se on herra Mikael Kádár, ja toinen on hevoskauppias Pelikán. -- -Heti kun kalenteriini katsahdin, niin arvasin, että he tänään tulevat. - --- Vai seisoo se teidän kalenterissanne? -- kysäisi Santeri paimen -kiusoitellen. - --- Seisoo se. Siinä Csáthyn kalenterissa seisoo kaikki. Ensi pyhästä -alkavat Onodin eläinmarkkinat; sinne pitää Pelikánin saada hevosia. - -Tämähän oli selvä asia. Tultiin siis hevosia ostamaan. Herra Mikael -Kádár on myyjä, Samuel Pelikán on ostaja. - -Herra Mikael Kádárin me varmaankin jokainen tunnemme. Pyöreäkasvoinen -pulska mies, sievät viikset, suu aina hymyssä ja keskiruumis erittäin -pullea; tavallisesti on hänellä aina yllä nyöritakki, kannukset -saappaissa, pyöreä, pystyreunainen hattu päässä, hoikka keppi kädessä, -nuppina puusta leikattu linnunpää. Hänen hevosiansa on tuo ryhmä tuolla -lätäkön reunalla, ruskea ori etummaisena. - -Samuel Pelikán taasen on laihakasvuinen mies, kauhean käyrä nenä, -pitkät viikset ja parta, selkä ja sääret hiukan koukussa alinomaisesta -hevosten tarkastelemisesta. Suuri leveälierinen huopahattu, kurjensulka -kyljessä, on hänellä päässään, kirjava liivi ja lyhyt takki yllä ja -housut saapasvarsiin pistettyinä, iso sikarikotelo takin sivutaskussa, -ja kädessä pitkä ratsupiiska. - -Astuttuaan alas rattailta tulivat herrat kävellen paimenmajalle, missä -isäntäpaimen oli heitä vastaanottamassa. Kun oli hänen kanssaan muutama -sana vaihdettu, antoi hän miehillensä tarpeelliset käskyt, ja sitten -lähdettiin hevosia katsomaan. - -Kaksi paimenta ajoi ratsain edellään mahtavilla piiskan läimäyksillä -sitä hevoslaumaa, jonka seassa herra Kádárinkin omat olivat. Siinä oli -noin pari sataa hurjaa hevosta, joihin ei vielä ikinä ollut ihmiskäsi -koskenut. - -Kun paimenet pitkässä kaareutuvassa rivissä ajoivat edellänsä -hevosparvea herrojen nähtäväksi, niin kauppias huomautti maassa -seisovalle kolmannelle paimenelle yhtä nelistävää ruskeata, joka häntä -miellytti. - --- Tuosta minä pidän. - -Nyt Santeri Decsi heitti yltään viitan ja takin, otti käteensä valmiin -suopungin, vasemman käden ympäri sen pään kiertäen, ja meni täyttä -laukkaa kohti tulevaa hevoslaumaa vastaan. Salaman nopeudella hän -heitti suoraksi suopungin valittua hevosta kohden, rengas osui -täsmälleen eläimen kaulaan, jotta se alkoi sitä kuristaa. Hirnuen -kiitivät toiset hevoset edelleen, mutta kiinni saadun täytyi jäädä. Se -pärskyi, nousi pystyyn, pyrki pakoon, mutta turhaan. Mies seisoi kuin -olisi ollut vaskesta valettuna, pitäen kiinni suopungin päästä. Avarat -paidanhihat luisuivat ylös olkapäihin, käsivarret olivat tukevat kuin -muinaiskreikkalaisten ja -roomalaisten sirkustaiteilijain. Molemmin -käsin hän veti yhä lähemmäksi vastaan pinnistävää hurjaa hevosta, ei -auttanut mikään, ihan viereen piti sen tulla. Silmät jo olivat -pulleina, sieraimet selällään, hengitys raskaasti ähkyvä. Nyt kiersi -paimen kätensä hellästi hevosen kaulaan, kuiski jotain sen korvaan, -otti suopungin silmukan pois kaulasta, ja nyt tuo hurja eläin muuttui -lauhkeaksi kuin lammas, helposti sai jo panna päitset päähän. Heti -sidottiin se marhaminnalla hevoskauppiaan rattaisiin: suolaisella -leivällä tämä kiiruhti kestitsemään uhriansa. - -Tämä voimannäyte uudistettiin kolmasti; Santeri ei heittänyt harhaan -kertaakaan. Vasta neljännellä kerralla kävi niin, että silmus oli liian -avara ja siitä syystä meni aivan kiinni otetun tamman rinnuksiin asti, -jotta se, kuin ei tuntenut kuristusta, ei antautunutkaan aivan vähällä, -vaan rupesi hyppelemään ja vastaan vintturoimaan, vetäen suopungissa -paimenta perässään hyvän matkan. Mutta sai hän kuitenkin siitä viimein -voiton ja talutti kiinni otetun hevosen herrojen luo. - --- Tämäpäs on hauskempaa kuin karambol-peli kapakassa! -- virkkoi -Samuel Pelikán kääntyen herra Kádáriin. - --- Ei hänellä muuta työtä olekkaan, -- vastasi kunnon porvari. - -Hevoskauppias otti taskusta sikarikotelonsa ja tarjosi paimenellekin. - -Santeri otti sikarin, iski tuluksilla tulta ja tuprutteli pian mahtavia -savuja. - -Nuo neljä hevosta sidottiin ostajan rattaisiin. Kaksi perään, kolmas -istuimen kohdalle ja neljäs valjaissa olevan oheen. - --- Te olette vasta väkevä mies, -- jatkoi vielä herra Pelikán, -sytyttäen sikariansa Santerin sikarista. - --- Mitä, kun juuri on sairastamasta päässyt ... murahti vanha -isäntäpaimen. - --- En minä ole sairastanut! -- väitti Santeri, pää ynseästi pystyssä. - --- Lempoko sinua sitten vaivasi? -- Kolme vuorokautta mies makasi -tuolla Mátan lasareetissa. - --- Ei olekkaan mies lasareetissa maannut! Sehän on vain hevosia varten. - --- Mitä siellä sitten teit? - --- Pätkässä olin, jotta piisasi, jos tietää tahdotte. - -Isäntäukko siveli viiksiänsä ja murahti tyytyväisenä pahoitellen: - --- Tuollaisia veitikoita ne ovat! Milloinkaan eivät ilmaise, miten -hullusti heidän on käynyt. - -Nyt tuli maksun suoritus. - -Kahdeksansataa floriinia sovittiin hinnaksi noista neljästä hevosesta. - -Herra Pelikán otti esiin povitaskusta ison nahkalompakon, josta hän -paperitukun seasta otti esille yhden. Ei siellä ollut ainoatakaan -seteliä, vaan paljaita sileitä vekseleitä, sekä tyhjiä että täytettyjä. - --- Minä en koskaan kuljeta mukanani rahaa, vaan vekseleitä, puhui -kauppias. Näitä ei kukaan viitsi minulta rosvota, varas vain joutuisi -pahaan pulaan. Näillä minä maksan. - --- Ja minä hyväksyn, -- vastasi herra Kádár. -- Herra Pelikánin vekseli -on puhdasta rahaa. - -Hänellä oli kirjoitusneuvotkin mukana. Housuntaskussa ruuvikantinen -tolppo ja saapasvarressa kynänvarsi. - --- Pian saadaan tästä kirjoituspöytäkin, -- virkkoi Pelikán. -- Tuokaa, -paimen, tänne hevosenne, olkaa niin hyvä. - -Santerin hevosen satulan päällä saattoi helposti täyttää vekselin -tyhjät kohdat. Paimen katseli tarkasti herrain työtä. - -Eikä vain paimen tullut katsomaan, vaan hevosetkin. Nuo samat hurjat -hevoset, joita oli neljästi takaa ajettu ja joiden joukosta oli -suopungilla neljä otettu kiinni, kerääntyivät kuin uteliaat lapset -ilman vähintäkään pelkoa miesten ympärille. Muuan raudikko laski päänsä -ihan hevoskauppiaan hartialle, hänen hommiansa kummastellen. Ei kukaan -noista tietysti ollut ennen nähnyt vekseliä tehtävän. - -Toiset katsojat olivat vaiti, mutta Santeri Decsi rohkeni tehdä yhden -kysymyksen. - --- Minkätähden kirjoitettiin tuohon paperiin kahdeksansataa kaksitoista -floriinia ja 18 kreutseriä, kun hevosten hinta oli tasan -kahdeksansataa? - --- Se on nähkääs sillä tapaa, että minä olen velkapää suorittamaan -summan käteisellä rahalla. Nyt kirjoittaa herra Kádár nimensä vekselin -takapuolelle ja vie sen huomenna heti pankkiin. Siellä maksetaan -hänelle siitä kahdeksansataa floriinia, kun ensin vedetään pois korko -12 fl. 18 kr.; vasta kolmen kuukauden perästä minä suoritan summan -pankkiin ja viljelen rahoja sen ajan. - --- Mutta jollette maksakkaan silloin pankkiin! - --- Silloin ottaa herra Kádár minulta rahat lain voimalla. Ja minulla on -luottoa. - --- Nyt ymmärrän. Sellainen siis on se vekseli. - --- Ettekö koskaan ole ennen vekseliä nähnyt? - -Santeri päästi aika naurun. Puhdas hammasrivi kiilsi veitikkamaisesti -hänen nauraessaan. - --- Mitä hevospaimen vekselillä! - --- Mutta totta puhuen: teidän toverinne Frans Lacza on enemmän -herrastapoja oppinut; hän tietää, mihin vekseli kelpaa, vaikka onkin -vain karjapaimen. Minun hallussani on täällä paraikaa yksi sellainen -pitkä paperi häneltä; otan sen esille nähdä, jos tahdotte. - -Hevoskauppias etsi sen paperiensa joukosta ja ojensi sen Santerin -silmien eteen, antoipa käteenkin. Kymmenen floriinin vekseli se oli. -Paimen kysäisi ällistyen: - --- Miten te, herra Pelikán, olette karjapaimenen tullut tuntemaan? -Eihän hän lehmänkauppoja tee. - --- En minä olekkaan tätä saanut, vaan vaimoni. Minun vaimollani on -näetsen pieni kultasepänliike, jota hän hoitaa omin päinsä ja johon -minä en juuri ollenkaan puutu. Pari kuukautta sitten tuli hänen -luokseen arvoisa Frans Lacza tuoden kullattavaksi pari hopeaista -korvarengasta perineen; hyvin olikin määrä kullata. - -Nämä sanat olivat Santerille kuin ampiaisen pistos. - --- Hopeaiset korvarenkaat? - --- Aivan niin. Kaunista filigraanityötä. Kymmenen floriinia oli määrä -maksaa kultauksesta. Hän saikin ne kullattuina takaisin. Ei varmaankaan -itse niitä käytä. Rahaa miehellä ei ollut, mutta tämän vekselin antoi; -Demetriuksen päiväksi on määrä maksaa. - --- Tuo vekselikö? - -Oudosti tuijottivat Santerin silmät, sieraimet värähtelivät; kasvot -vääntyivät niin kummallisen näköisiksi, että olisi luullut hänen -nauravan, mutta vekseli hänen kädessään vapisi. Eikä hän antanut sitä -takaisin; lujasti piti hän sitä kädessänsä. - --- Koska tuo vekseli teitä niin miellyttää, niin minä annan sen teille -juomarahan sijaan, -- puhui herra Pelikán saaden jalomielisen -päähänpiston. - --- Mutta hyvä herra! Tämä on liian paljon juomarahaksi. Kymmenen -floriinia. - --- Tietysti on kymmenen floriinia teille iso summa. Enkä minä liioin -ole sellainen pölkkypää, että heittelisin kymmeniä floriineja -juomarahaksi joka hevoskaupassa, mutta totta puhuen haluan jollain -lailla päästä tuosta vekselistä, kuten muinainen suutari -viinitarhastansa. - --- Olisiko siinä jotain petoskauppaa? - --- Ei siinä mitään petosta ole. Asia on aivan täyttä totta. Antakaas, -minä selitän; olkaa hyvä, katsokaa tänne. Tuossa seisoo: Herra Frans -Lacza. Alla seisoo hänen asuinpaikkansa ja sitten "maksettava". -- -Kumpaankin kohtaan olisi pitänyt kirjoittaa: Debreczenissä. -- -Mutta minun vaimoni, se tuhma akka, onkin kirjoittanut siihen: -"Hortobágyissa". -- Tämä kyllä on totta. -- Herra Frans Lacza asuu -Hortobágyissa. Mutta olisi akka edes kirjoittanut Hortobágyin -majatalon, tiedän missä se on, mutta nyt pitäisi minun, tämä vekseli -kädessä, kulkea häntä Hortobágyista etsimässä kukatiesi kuinka monella -paimenmajalla ja voisivat koirat vielä repiä housunikin. -- Voi kuinka -paljon riitaa on tästä asiasta syntynyt minun ja vaimoni välillä! Nyt -voin ainakin sanoa myyneeni vekselin sadan prosentin voitolla eikä -meidän enää tarvitse sen tähden kiistellä. Ottakaa pois vaan. Te kyllä -osaatte karjapaimenelta ottaa nuo kymmenen floriinia, sillä tehän ette -pelkää häntä itseään ettekä hänen koiraansa. - --- Kiitoksia, herra. Paljon kiitoksia. - -Paimen taittoi vekselin kaksinkerroin ja pisti sen povitaskuunsa. - --- Hän on oleva suuresti kiitollinen tuon kymmenen floriinin juomarahan -tähden, -- kuiskasi Mikael Kádár isäntäpaimenelle. -- Jalomielinen teko -kantaa hyviä hedelmiä. - -Herra Mikael Kádár viljeli paljon sanomalehtiä, hänelle tuli _Vasárnapi -Ujság_ ja _Politikai Ujdonságok_, ja siksi hän puhui niin valituin -sanoin. - --- Ei se ilo lähde varsin siitäkään, -- murahti isäntäpaimen. -- -Santeri kyllä tietää, että Frans Lacza on edullisen paikan saatuaan -muuttanut Mähriin viime perjantaina; ei hän ikinä enää näe miestä eikä -noita kymmentä floriinia. Siitä hän vain on hyvillään, että on selvillä -noiden korvarenkaiden asiassa. Tässä jutussa on näet tytönpuolikin. - -Herra Kádár nosti keppinsä linnunpään suulleen. - --- Hoo! Tämä on aivan toinen asia. - --- Tuo poika on, tiedättekös, minun kummipoikani. Minä pidän hänestä -paljon. Ei kukaan niin hyvin hoida hevosia kuin tuo poika. Kaikin -mokomin minä tahdoinkin saada hänet vapaaksi sotaväestä. Tuo toinen, -Franssi näetten, on taasen lankoni, karjapaimenen kummipoika. Sekin -olisi kelpo mies. Molemmat voisivat olla hyviä tovereita, jollei -lempo tai joku muu pahahenki olisi pannut heidän väliinsä tuota -keltanaamaista tyttöä. Nyt ne tuon hetaleen tähden toisensa vaikka -elävältä söisivät. Hyväksi onneksi keksi lankomies sen keinon, että -lähetti Franssin Mährinmaalle isäntäpaimeneksi eräälle herttualle. -Siten voipi rauha taas palata Hortobágyiin. - --- No sepä oli sukkelampi keino kuin Kolumbuksen munan kirvoittaminen -Ariadnen langasta. - -Santeri huomasi tästä hiljaisesta keskustelusta, että hänestä oli puhe. -Toisten puheiden kuunteleminen ei ole magyarilaisen luonteen mukaista. -Hän astui sentähden syrjään. Rupesi ajamaan hevosia juottopaikalle, -minne jo oli muutamia joukkioita kokoontunut. Siellä oli kyllä -tekemistä. Viisi oli paimenta, kolme kaivonvipua, tuhatviisikymmentä -hevosta. Kunkin paimenen piti painaa kaksisataakymmenen kertaa vipu -alas, täyttää sanko, nostaa se ylös ja kaataa ruuheen. Tämä on heille -jokapäiväistä leikkiä -- ja tapahtuu se kolmasti päivässä. Ei heidän -tarvitse liikkumisen puutetta valittaa. - -Ei Santerin muodosta voinut ensinkään havaita mitä hänellä oli -mielessä. Oli vain hyvällä tuulella, jopa tavallista paremmalla. -Vihelteli ja lauleli kaiken päivää. Avara pusta kaikui hänen -lempilaulustansa: - - "Rahaa ei oo miekkosella, - kulkee kuudella orhisella; - joka hepo hempeäinen, - vaikk' on poika äpäräinen." - -Jo lauleli toinen ja kolmaskin paimen hänen perässänsä samaa nuottia; -se kaikui yli koko Ohatin pustan. Seuraavana päivänä oli hän yhtä -hyvällä tuulella aamusta iltaan, niin että häneen soveltui sananlasku: -On niin hyvällä päällä, kuin tuntisi tuhon tulevan. - -Auringon laskiessa johdettiin hevoset yösijoillensa kaikki majan -läheisyyteen, missä ne pysyvät yhdessä aamuun asti. - -Renkipoika sillä aikaa toi selässään ison kantamuksen kuivia ruo'on -pillejä lähellä olevasta ruoikosta. Niistä hevospaimenet tekevät -iltaisin nuotion, jonka ääressä lämmittävät iltaruokaansa. -Hevospaimenten illallinen on aivan toista lajia kuin karjapaimenten. Ei -puhettakaan eksyneestä porsaasta tai lampaasta, joista teattereissa -puhutaan; sikalaumat ja lammasjoukot paimennetaan kaukana täältä -tuolla puolen Hortobágyin jokea, niin että hevospaimenella olisi -päivän matka käydessään sieltä puhaltamassa porsaan tai lampaan. Eikä -täällä viljellä raadonlihaa, josta karjapaimen tuonnoin mainitsi. -Isäntäpaimenen emäntä kaupungista laittaa tänne ruuan koko viikoksi. Se -on aimo ruokaa, sen ääreen kelpaa kenen hyvänsä istua: Silavaa etikan -kanssa, -- Velliä, -- Verimakkaraa, -- Kaalia, -- Likkiötä. Kaikki -viisi paimenta syövät yhdessä isännän kanssa, eikä renkipoikakaan jää -osattomaksi. - -Hevonen ei menettele auringon laskettua sarvikarjan tavalla, joka -illalla juotettua laskeutuu taajoissa ryhmissä maata ja rupee -märehtimään. Hevonen ei ole niin tyyniluontoinen, vaan se syö yölläkin, -kun vain on kuutamo; ruoho kelpaa silloinkin sille. - -Santeri on vieläkin mainion hyvällä tuulella. Illallisella nuotion -ääressä oltaessa hän kysyy isännältä: - --- Sanokaapas, hyvä kummisetä, mikä on syynä siihen, että hevonen -saattaa syödä kaiken päivää eikä herkeä yölläkään. Vaikka koko kenttä -olisi hedelmäleivoksia täynnä, niin ei minua haluttaisi olla aina -syömisen touhussa. - -Isäntäukko nakkasi vielä ruokoja sammuvaan tuleen. - --- Kerron teille siitä tarinan, mutta älkää vain naurako. Se on -vanha asia. Kerrottiin niihin aikoihin, jolloin teinit kävivät -kolmikulmaisissa hatuissa. Eräältä sellaiselta mustekouralta minä sen -kuulin; hänen sielunsa saa siitä kärsiä, jos hän ei puhunut totta. -- -Eli näet kerran kuuluisa pyhimys, jonka nimi oli Martti, -- elää hän -vieläkin, vaikkei käy Hortobágyissa.-- Sitten oli juuri täällä -Hortobágyissa kuningas, jota sanottiin Hevos-Marotiksi. Tämän nimen hän -peri siitä, että sai viekkaudella anastetuksi Pyhältä Martilta sen -ihmehevosen, jolla tämä kulki ympäri maailmaa. Kerran näet tuli pyhä -Martti hänelle vieraaksi, ja tuo hevonen vietiin kuninkaan talliin. -- -Kun Pyhä Martti sitten tahtoi lähteä aikaisin aamulla matkaan, niin hän -sanoi kuninkaalle: "Anna tänne hevoseni, minun pitää lähteä." Kuningas -vastasi: "Ei nyt sovi, hevonen paraikaa syö." -- Pyhä Martti odotti -puoleenpäivään, sitten vaati hän taas hevostansa. -- "Nyt ette ainakaan -voi lähteä", puhui kuningas, "sillä hevonen syö juuri nyt". -- Pyhä -Martti odotti päivän laskuun ja rupesi taas kuninkaalta vaatimaan -hevostansa. "En tosiaankaan voi nyt sitä laskea, hevosenne syö nytkin", -vastasi kuningas. -- Silloin suuttui Pyhä Martti, heitti kirjansa -maahan ja kirosi sekä kuninkaan että hevosensa. "Sinun nimeesi hevonen -tarttukoon älköönkä siitä ikinä irti pääskö, ja hevonen olkoon kirottu, -syököön kaiken päivää, mutta älköön koskaan kylläänsä saako." Siitä -asti hevonen ei koskaan saa kylläänsä syödäkseen, vaikka on laitumella -päiväkaudet. -- Minulle on sanottu, että joka ei usko, olkoon -uskomatta. - -Paimenet kiittivät isäntää sadun kerronnasta. Sitten meni kukin -etsimään hevostansa ja poistui hiljaiseen tähtiyöhön, jokainen oman -laumansa luokse. - - - - -X. - - -Oli ihana ja lämmin kevätpäivän ilta; taivaalta ei tahtonut iltarusko -malttaa lähteä, ennenkuin yö sen verhosi hienoiseen usvapeitteeseen, -joka nousi ja levisi taivaanrannalle. - -Uusikuu näkyi jo tuolta Zámin kummun kohdalta, ja sen yläpuolella -säteili lempiväisten tähti, tuo varhain nouseva, myöhään laskeva -kointähti. - -Hevospaimen katsoi itselleen laumansa lähellä yösijan, riisui ratsunsa -selästä satulan loiminensa, otti suitset päästä ja asetti ne maahan -pystyyn asetetun kepin nenään. Loimi pantiin satulan päälle, siitä tuli -päänalus, ja viitta peitoksi, niin oli makuusija valmis. - -Mutta ennenkuin hän meni maata, lohkoili hän illallisesta jääneen -leivän palasiksi ja antoi ne kädestänsä hevoselleen. - --- Nyt saat sinäkin mennä haukkaamaan ruohoa, Ilo heponi. Sinäpä et -pidäkkään päiväkausia syömisen virkaa kuten toiset hevoset. Sinä saat -aina olla satula selässä. Ja herrat vielä tahtoisivat, että sinun -kaiken päivää liikkeellä oltuasi pitäisi joutua koneen eteen nostamaan -kaivosta vettä! Sitä saavat odottaa. Luulevatko he hevostakin ihmisen -kaltaiseksi koiraksi? - -Hän pyyhki liehuvalla paidanhihalla hellästi hevosensa silmät. - --- No, mene nyt etsimään hyvää ruohoa syödäksesi, mutta älä joudu liian -kauas; kun kuu laskee ja tuo kirkas tähti katoaa, niin saat tulla -takaisin. Katsos, minä en sido sinua liekaan, kuten karjapaimen, en -kytke sinua kuten moukat. Siinä on kyllä, kun huudan aamulla: "hoi, Ilo -heponi!" niin sinä heti olet paikalla. - -Ymmärsikö eläin? Miksei olisi ymmärtänyt. Päästyänsä vapaaksi satulasta -ja suitsista teki hevonen aimo hyppäyksen, ojenteli sitten -takaraajojansa, rupesi piehtaroimaan, kääntyen selällään ainakin -kolmasti koivet päin taivasta; sitten se nousi nopeaan taasen -jaloillensa, pudisteli, hirnahteli ja rupesi halukkaasti haukkaamaan -rehevää ruohoa, pitkällä hännällään yöhyönteisiä luotansa karkoitellen. - -Hevospaimen loikoili pitkällään siinä makuusijallansa viheriällä -nurmella. - -Mikä mainio vuode! Patjana koko laaja pusta ja telttana tähtitaivaan -kansi. - -On jo yö. Mutta maa ei pahan lapsen lailla tahdo vielä nukkua. Eikä se -unta saisikaan. Kuuluu kaikenlaisia ääniä vielä. Kaikki on niin -salaperäistä. Ei tänne kuulu kirkonkellojen ääni kaupungista eikä -koirain haukunta karjapaimenten majan luota, sieltä on tänne siksi -pitkä matka. Läheisessä ruoikossa rääkyy ruo'onpäristäjä ihan kuin joku -aavehenki; soiden satakieli, suovarpunen tirskuttaa, ja tuhannet -sammakot säestävät; Hortobágyin myllyn yksitoikkoinen kalkutus -kuuluu sekaan. Ylhäältä ilmasta huokuu hiljaista hyminää, -jäähyväisvaikerrusta, hanhet ja kurjet siellä lentävät säännöllisissä -parvissa; niitä töintuskin näkee, vaikka onkin kirkas tähtitaivas. -Taaja hyttysparvi vielä survoo edestakaisin ilmassa, senkin ääni tuntuu -kaukaiselta aavesoitolta. Välistä kuuluu myöskin hevosen hirnuntaa. - -Ennen sinun on tullut hyvin uni, paimen parka; kun pääsi satulaan -varaan laskit, niin heti nukuit; mutta miksi nyt valvot tummansinistä -taivasta katsellen ja puhutellen tähtösiä, kuten kummisetäsi on sinua -opettanut? Tuolla keskellä taivaan kantta on "Pohjantähti", joka ei -milloinkaan liiku paikaltaan; tuolla on "Paimenpari", tuo väriään -vaihteleva on "Orvonsilmä". Tämä kirkas tähti taivaanrannalla on -"Viikatetähti", ja tuo kirkkaampi taasen "Pakolaisen lamppu". Nuo kolme -tuolla ovat "Kolmen kuninkaan tähdet", -- yhdessä sarjassa on -"Seitsentähtinen", ja tuo, joka pian katoaa usvan taa, on "Taivaan -ikkuna". - -Mitä tähtien katseleminen häntä auttaa, kun ei kumminkaan taida niiden -kanssa puhella? Outo, raskas taakka painaa hänen sydäntänsä; hänen -sielussaan tuntuu olevan kamala, verta vuotava haava! Ehkä helpottaisi, -jos voisi jollekin ilmaista sydänsurunsa ja valitella vaivaansa. Mutta -tämä pusta on yhtä tyhjä kuin se on suurikin. - -Tuo kirkas tähti laski, kuu oli myöskin jo katoamassa, hevonen heitti -syöntinsä ja palasi isäntänsä luo. Tuli hiljaa astellen, ikäänkuin -peläten hänet herättävänsä, ja kaulaa ojentaen tutki, pää alhaalla, -nukkuiko isäntä vai eikö. - --- Tule vain, heponi. En nuku vielä. - -Nyt hevonen hirnahti iloisesti ja laskeutui itsekin nurmelle ihan -isäntänsä viereen. - -Paimen nousi vuoteeltaan istualle, laskien kasvonsa kätten varaan. - -Hänellä oli siis olento, jonka kanssa voi puhella. Älykäs eläin - --- Katsos, rakas Ilo heponi. Sellainen on tyttö. Päältä kultaa, sisältä -hopeaa. Totta puhuessaan on puoli valhetta, valheessaan taasen puoli -totta... Ei sitä opi kukaan oikein käsittämään... Sinä tiedät, kuinka -paljon rakastin häntä... Monta kertaa kannustin kylkiäsi verille asti, -jotta pikemmin hänen luoksensa pääsisin... Monta kertaa jätin sinut -seisomaan hänen porttinsa edustalle, lumituiskuun, lokaan, tuimaan -säähän tai paahtavaan auringonpaisteeseen, niin, sinut juuri, rakas, -hyvä heponi. En sinua silloin muistanut, vaan yksin häntä. - -Hevonen näytti sangen älykkäältä ja miettiväiseltä. -- Miksei hän tuota -muistaisi? Niinhän se oli. - --- Tiedät senkin, kuinka suuresti hän rakasti minua... Asetteli ruusuja -korviesi taa, palmikoi nauhoilla harjasi, syötteli kädestänsä sinua -sokerileivoksilla... Monta kertaa hän vedätti meidät takaisin -syleilyllään, kun minä jo istuin satulassa. Usein hän halaili sinunkin -kaulaasi, jotta vain saisi meidät jäämään. - -Hevonen äännähteli vastaukseksi hiljaa: hhmm... Kyllä hän niin teki. - --- Mutta sitten se kirottu veitikka tuli sinne ja varasti puolen hänen -sydämestänsä. Olisi edes vienyt sen kokonaan! Olisi pitänyt sen sitten -myöskin! Jospa olisi vienyt hänet mukanaan kauas maailmaan, niin ei hän -olisi jäänyt tänne puolittain onneksi, puolittain kiroukseksi. - -Hevonen varmaan koetti häntä lohduttaa, koska laski päänsä isännän -polvelle. Suruissaan paimen murahti: - --- Taivaan kirouksen saakoon ilkityöstä, joka toisen ruusun itsellensä -ryöstää! Sillä jos mä itse häntä lyömään lähden, varmaan äitinsäkin -itkee työnsä tähden. - -Hevonen alkoi piestä vihaisesti hännällänsä maata; isännän kiukku -tarttui häneen. - --- Mutta mitenkä minä häntä voisin lyömään lähteä? Onhan mies paennut -muille maille. Et ole sinäkään noidanratsu, jotta kautta maiden voisit -minua ruveta lennättelemään, pysyt vain koreasti täällä lohduttamassa -minua sydänsurussani. - -Ei hevonen voinut tätä asiaa muuksi muuttaa. Tyytymystänsä kovaan -kohtaloon se osoitti siten, että laskeutui ihan pitkälleen nurmikolle -kaula ojossa. - -Paimen ei antanut hevosen vielä ruveta nukkumaan, hänellä oli vielä -puhumista. - -Maiskaus huulilla, ihan suukon kaltainen, sai pian hevosen pystyyn. - --- Älä nuku... En nuku minäkään... Tulee vielä sekin aika, jolloin -maata saadaan... Ollaan yhdessä niin kauan... Sinä et saa koskaan enää -jättää isäntääsi... Enkä minä luopuisi sinusta, vaikka saisin sinun -suuruisesi ko'on kultaa hinnaksesi... Sinä yksin olet omani, olet -uskollinen... Kyllä minä tiedän, miten sinä autoit tohtoria nostamaan -minua maasta tarttuen hampaillasi liivini rinnuksiin, kun makasin -pustalla kuoleman kielissä ja korpit jo ympärilläni liitelivät. -- -Muistatko sitä? Näin tartuit liiviini!... Aimo elukkani... Älä pelkää, -että enää mennään yli Hortobágyin sillan, ei enää poiketa Hortobágyin -krouviin!... Vannon tässä kautta tähtitaivaan, etten ikinä, sinä -ilmoisna ikänä astu yli sen talon kynnyksen, missä tuo tyttö asuu!... -Älkööt nuo tähdet enää minulle tuikkiko, jos sanani syön... - -Tämän valan kuullessaan hevonenkin nousi etujaloilleen, istui maassa -kuten koirain on tapana. - --- Älä sentään pelkää, että me tänne jäädään vanhenemaan, -- jatkoi -paimen. -- Emme jää ainaiseksi tätä tasankoa astelemaan... Pienenä -poikasena näin kauniitten kolmiväristen lippujen liehuvan -- niiden -perässä pulskeita husaareja... Kadehdin keitä... Näin sitten noiden -husaarien kaatuvan maahan haavoitettuina ja kauniitten lippujen -joutuvan lokaan kaikkien tallattaviksi... Ei noin saa asiat jäädä!... -Vielä tulee päivä, jolloin vanhat liput otetaan kätköstään ja me -nuoret, reippaat pojat marssimme perässä antamaan selkään noille -häijyille kasakoille... Silloin sinä tulet mukaan, hyvä heponi, kun -kuullaan sotatorven ääni. - -Hevonen karkasi pystyyn, ikäänkuin olisi jo kuullut sotatorven äänen, -ja rupesi etujaloillaan kuopimaan maata, harja vinhasti nousten ja pää -pystyssä sekä kovasti hirnuen hiljaiseen yöhön. Toiset hevoset heti -vastasivat sen hirnuntaan. - --- Siellä sitten saadaan tämä asia päätteeseen!... Siellä paranee -surumme, ei se itkulla ainakaan tule paremmaksi. Ei minun henkeni saa -mennä uskottoman tytön myrkkyjuoman eikä vielä myrkyllisempäin -suukkojen kautta, vaan kunnon vihollisen miekan terään. Ja kun minä -makaan verissäni sotatantereella, niin sinä jäät luokseni vartioimaan -minua, kunnes tullaan hautaan viemään. - -Ja ikäänkuin aikoen koetella hevosensa uskollisuutta oli paimen nyt -kuolevinaan, heittäytyi pitkälleen maahan oikaisten jäykästi -käsivartensa pitkin nurmea. Hevonen katsoi häntä hetkisen, mutta -nähdessään, ettei isäntä liikahtanutkaan, astui se korvat luisussa -hänen luokseen alkaen turvallaan koskettaa häntä olkapäähän. Mutta kun -ei paimen sittenkään antanut elonmerkkiä, alkoi hevonen juosta tömistää -yltympäri. Mutta kun ei hän kavioiden töminäänkään herännyt, rupesi -hevonen nostamaan häntä viitan kauluksesta hampaillaan ylös istumaan, -kunnes paimen lopettaen leikin aukaisi silmänsä ja syleili molemmin -käsin hevosensa kaulaa. - --- Sinä olet ainoa uskollinen ystäväni. - -Ja hevonen ihan nauramaan rupesi; ylähuuli nousi, jotta kiiltävä -hammasrivi näkyi, ja sitten se alkoi iloansa osoittaen hypellä ja -koikkelehtaa pikkuvarsan lailla, kun koko kuolemantapaus olikin vain -leikkiä. Viimein se itsekin laskeutui pitkälleen maahan. Nyt oli sen -vuoro jatkaa leikkiä, nyt se oli kuolevinaan. - -Paimen alkoi puhutella sitä, maiskahuttaa huulillaan, mutta hevonen ei -liikahtanut. - -Paimen laski päänsä hevosen kaulalle, se oli hänelle hyvänä tyynynä. -Ratsu kohotti päätään, havaitsi isäntänsä nukkuvan ja oli hiljaa. -Siihen jäivätkin molemmat lepäämään... - -Hevonen alkoi kuulla pustalta kaukaisia ääniä, mutta ei vieläkään -liikahtanut. - -Kaikuvalla hirnunnalla herätti se ensin isäntänsä. - -Paimen kavahti pystyyn leposijaltaan. Sitten nousi hevonenkin. - -Aamu alkoi jo sarastaa, taivaanranta kellerti idän kulmalta. - -Kaukaa usvasta häämötti kohti juoksevan hevosen haamu. Sen selässä ei -ollut ratsastajaa. Paimenen hevonenkin sen huomasi. - -Se on jokin karkulainen. Päässyt irti joltakin paimenmajalta. Keväisin -niiden tulee ikävä aina yksin elää siellä lehmien ja härkien -valtakunnassa, jonkatähden ne vapaaksi lieasta päästyään vaistonsa -johdolla karkaavat lähimpään tammastoon. Siellä ne joutuvat kahakkaan -tammojansa pelkääväin oriitten kanssa, jotka kahakat useimmiten -päättyvät jälkimmäisten tappioksi, nämä kun eivät ole kengässä. - -Hevospaimenen pitää sentähden saada kiinni tuo karkulainen ori. - -Äkkiä satula hevosen selkään, suopunki valmiiksi käsivarrelle ja nyt -vastaanottamaan vierasta tulokasta. - -Mutta ei sen kiinniottamiseen tällä kertaa suopunkia tarvittu. -Saavuttuaan lähemmäksi se suuntasi kulkunsa suoraan hevospaimenta -kohden ja päästi iloisen hirnahduksen, johon paimenen ori samaten -vastasi. Ne olivat vanhoja tuttuja. - --- Mitä kummia tämä on? -- murahti paimen. -- Ihan tuo on samannäköinen -kuin Franssin laukki. Kuinka on hänen Mährinmatkansa laita? - -Vielä enemmän hän kummasteli, kun hevoset yhteen tultuansa kohtelivat -toisiansa niin ystävällisesti kuin suinkin ja rupesivat toistensa -kaulaa hyväilemään. - -Tuo on tosiaankin Franssin laukki. Onhan sen lanteella nimimerkki F.L. -Ja vielä paremmaksi vakuudeksi vieressä vanha, toisen hevosen potkusta -syntynyt arpi. - -Hevosen mukana laahasi liekaköysi ja sen päässä maasta irtaantunut -palikka. - --- Kuinka sinä laukki olet Hortobágyiin tullut? - -Hevonen antoi helposti ottaa itsensä lieasta kiinni. - --- Kuinka olet päässyt takaisin? Missä on isäntäsi? -- puheli -hevospaimen. - -Mutta ori ei puuttunut puheisiin hänen kanssaan, ei ymmärtänyt häntä. -Mitäpä tuollainen hevonen ihmisen puheesta ymmärsikään, kun nautojen -seurassa oli kaiken ikänsä ollut? - -Hevospaimen talutti kiinni ottamansa ratsun lähellä olevaan aitaukseen -ja sulki veräjän. - -Sitten hän meni ilmoittamaan asiasta isäntäpaimenelle. - -Päivän noustessa taivaalle saatiin selvä tästä salaisuudesta. - -Zámin pustalta tuli juosten, läähättäen kärripoika. Ei ollut edes -lakkia päässä, ilman oli lähtenyt juoksemaan. - -Jo kaukaa hän tunsi Santeri Decsin ja kiiruhti suoraan hänen luoksensa. - --- ... huomenta, Santeri setä! Eikö laukkia ole täällä nähty? - --- On kyllä. Kuinka sen olette irti päästäneet? - --- Ihan se oli kierona. Hirnuili kaiken päivää. Kun minun piti sitä -sukia, niin se pieksi minua silmiin hännällänsä; yöllä se sai liekansa -irti, ja siitä asti olen minä saanut juosta sen perässä. - --- Entä minne sen isäntä on joutunut? - --- Se nukkuu vielä; kovin oli väsynyt kiivaasta ajosta. - --- Minkälaisesta ajosta? - --- Niin, se tapahtui kolme päivää sitten. Eikö Santeri setä ole sitä -vielä kuullut? Polgárin lautalla hullaantuivat lehmät, jotka se Mährin -herra oli ostanut; kaiketi näkivät jonkun aaveen, pelästyivät ja -hyppäsivät jok'ikinen veteen lautalta ja karkasivat suoraa päätä kotia -Zámin majalle; paimen ei kyennyt niitä enää palauttamaan, vaan tuli -itsekin niiden kanssa takaisin. - --- Frans Lacza on siis nyt kotona? - --- Mutta vähällä oli, ettei isäntäpaimen lyönyt häntä kuoliaaksi. En -ole vielä ikinä kuullut isännän niin koreasti kiroilevan kuin silloin -karjalauman illan suussa majalle saapuessa, perässä Franssi setä. -Vaahto vain valui hänen hevosestansa. Ja sonnin sieraimista tuli veri. -Siinäkös saatiin kuulla hirtehisistä ja lurjuksista! Kolmasti isäntä jo -kohotti keppiäkin, mutta ilmassa se vain suhahti, ei sentään ruvennut -sillä lyömään. - --- Entä mitä Franssi siihen sanoi? - --- Ei muuta kuin että hän ei voinut sille mitään, että elukat -hullaantuivat. -- "Olit varmaan tehnyt jotain velhonvehkeitä, senkin -hirtehinen!" -- sanoi isäntä. "Mitä varten minä sellaisia olisin -tehnyt?" -- "Sitä varten, kun ensin itse hullaannuit; kaiketi on tuo -keltaruusu antanut sinullekin jotain taikajuomaa kuten Santeri -Decsillekin!" -- Sitten he rupesivat puhumaan teistä, Santeri setä, -mutta sitä en minä saanut kuulla, sillä minä sain korvapuustin ja minut -ajettiin pois kuuntelemasta. Sanottiin, ettei ne puheet olleet minua -varten. - --- Vai puhuttiin minustakin? Ja keltaruususta? - --- En minä tiedä, mikä kapine tuo keltaruusu on. Sen vain tiedän, että -kun viime perjantaina piti lähteä viemään noita lehmiä, niin Franssi -setä eväspussia majalta noutaessaan otti viittansa hihasta esille -kirjavan huivin, jossa oli säilyssä keltainen ruusu; sitä hän kauan -haisteli ja painoipa sitä suullensakin, luulin hänen jo aikovan sen -syödä. Sitten hän veti ulos hattunsa vuorin ja kätki sen keltaruusun -sinne sekä pani hatun taas päähänsä. Taisi olla jokin taikakapine. - -Hevospaimen sivalsi kepillään edessään olevaa tulikukkaa, niin että se -katkenneena lennähti kauas arolle. - --- Mitä pahaa tuo kukka on teille tehnyt? - --- Ei se isku sitä tarkoittanut... - --- Mitenkäs sen asian nyt käy? -- kysäisi hevospaimen sitten -poikaselta. - --- Mähriläiset miehet saapuivat eilen jalkapatikassa. Isännän kanssa -sitten asia selvitettiin. Nyt on aikomus viedä lehmät Tisza-Fürediin -päin, tällä kertaa mukana vasikatkin. Sillalta ne eivät ainakaan rupea -alas hyppimään. Sanotaan niiden karanneen kotia vasikoittensa tähden. -Mutta Laczan Franssi vain naurelee partaansa. - --- Ja lähteekö Laczan Franssi vieläkin niiden mukaan? - --- Kaiketi, koska isäntä siihen häntä yhtäpäätä kehottaa. Mutta -paimenelle ei tahdo lähdöstä mitään syntyä. Väittelee, että karjan -pitää saada joku päivä levätä ankaran juoksun perästä; itsekin hän -makaa kaiket päivät kuin puupölkky. Ei olekkaan leikintekoa ratsastaa -yhtämittaa sellaista kyytiä Polgárin lauttauspaikalta Zámin -paimenmajalle. Kaksi päivää antoi isäntä hänelle lepoaikaa. - --- Kaksi? Vai kaksi? Se on liian paljon! - --- En minä tiedä. - --- Mutta minä tiedän. Siitä voi hänelle tulla pitempikin lepoaika. - --- Voi, minun täytyy rientää, jotta laukki on kotona siksi, kun hän -nousee. Kun näet isäntä haukkuu paimenta, niin tämä vuorostaan sättii -minua. Mutta annappas, kun kerran itse pääsen paimeneksi, niin osaan -minäkin kärripojalle antaa selkään. Hyvästi, Santeri setä. - --- Hyvästi on jo. - -Poikanen hyppäsi laukin selkään, tarttui liekanuoraan ja alkoi -paljailla kantapäillään potkia hevosen kylkiin. -- Mutta laukki ei -olisi millään ehdolla vielä tahtonut täältä lähteä, useat kerrat se -pyörähti takaisin, pyrkien aina vain toisten hevosten luo. Vihdoin tuli -paimen pojalle avuksi, otti pitkän piiskansa, sivalsi sillä kerran -hyvästi reisille ja läimäytti vielä perään pari kolme kertaa. Silloin -hevonen, pää rintaan painuneena, lähti laukkaaman pustalle suoraa päätä -eteenpäin; pojalla oli täysi työ pysyä selässä pitämällä lujasti -harjasta kiinni. - -Hevospaimen oli nyt selvillä tehtävästänsä. - --- Ja vie myöskin Frans Laczalle terveisiä Santeri Decsiltä, -- huusi -hän pois kiitävälle pojalle, mutta tuskinpa tämä enää kuuli koko asiaa. - - - - -XI. - - -Seuraavana päivänä meni hevospaimen majalle ja sanoi isännälle: - --- Minulla olisi vähän asioita, setä: pyytäisin täksi iltapuoleksi -vapautta. Illalla palajan takaisin. - --- Saat mennä, mutta sillä ehdolla, ettet mene Hortobágyin krouviin. -- -Kai ymmärrät mitä tarkoitan? - --- Kautta kunniani vakuutan, etten jalallani astu Hortobágyin krouviin. - --- Tiedän, että sanassasi pysyt. - -Paimen jätti sanomatta sen mahdollisuuden, että voisi joutua sinne -"lakanassa". - -Oli paahtavan kuuma iltapäivä, kun hän läksi matkaan; taivas oli -juustonheran karvainen, ilma täynnä auerta. Kangastus oli erittäin -leikkisällä tuulella. Pikkulinnut olivat laskeutuneet maahan, ei -yksikään viserrellyt ilmassa. Sitä vilkkaampia olivat paarmat, kärpäset -ja muut herhiläiset. Hevonen asteli sangen haluttomasti, tavantakaa kun -piti joko takajaloilla taikka päällä heristellä luotansa noita -kiukkuisia hiiden lintuja. Kuitenkaan se ei eksynyt suunnalta, vaikka -ohjat olivatkin aivan höllällä miehen kädessä. Ihminenkin tunsi myrskyn -olevan tulossa. - -Jo saavuttiin Hortobágyin sillalle, tuolle maanmainiolle rakennukselle. - --- Ohoo! -- havahti hevospaimen. -- Siitä ei mennä, heponi. Tiedäthän, -että olen tähtitaivaan kautta luvannut olla menemättä Hortobágyin -sillan yli. - -Mutta hän ei ollut luvannut olla menemättä yli Hortobágyin joen. - -Hän ohjasi sentähden hevosensa myllyn alapuolelle, missä vesi oli -matalampi, ja rupesi kahlaamaan ylitse. Vähän piti ratsun uidakin, -mutta mitäs siitä; pian liinaiset roimahousut kuivuvat paahtavassa -auringonpaisteessa. - -Hän antoi hevosensa juosta Hortobágyin majataloa kohden. - -Jopa ratsukin läksi nopeampaan juoksuun iloisesti hirnahtaen. - -Majatalon pihalta kuului vastaukseksi samanlainen hirnahdus. Siellä jo -seisoi akaasiapuuhun sidottuna toveri -- laukki näet. - -Oikeastaan ei pihaa voi ottaa lukuun Hortobágyin krouvista puhuessa, -sillä kedolla, joka on majatalon, tallin ja vaunuvajan edustalla, ei -ole minkäänlaista aitausta, vaikka sitä muuten pidetään pihamaana ja -siellä on puiden alla pöytä, sivulla pitkä penkki; sielläkin on -vieraiden tapana istuskella kurkkua kastelemassa. - -Hevospaimen hyppäsi alas ratsunsa selästä ja sitoi sen akaasiapuuhun -- -ei sentään samaan kuin mihin laukki oli sidottuna. - -Pari muutakin luppakorvaa ratsua seisoi syvissä mietteissä tuolla -puutarhan aitauksen varjossa, yritellen haukata aidan takana kasvavasta -pensaasta, johon eivät kuitenkaan ulottuneet. Miehet istuivat tuolla -akaasiapuun alla juomapöydässä, nytkin tässä paahtavassa helteessä yllä -nurin käännetyt turkit. Näin ne vain auringon säteiltä varjostavat. He -maistelivat halpaa hapanviiniä vihreistä laseista ja loilottelivat -jotain pitkäveteistä paimenlaulua, jossa ei ollut äärtä eikä päätä. -Lampureita olivat kumpainenkin. Aasi heillä oli ratsuna. - -Santeri istui penkin alapäähän laskien visaisen keppinsä pöydälle ja -katseli, miten nuo kirkkaat pilvet taivaalla paisuivat ja maa taasen -muuttui niiden kohdalta melkein tummansiniseksi. Eräässä kohden kohosi -keltainen patsas, se oli itse tuulispää. Lampurit laulelivat -yhtämittaa: - - "Kun ryypiskelee lampuri, - aasinsa harmaa sureepi; - jo heitä, aasi, surus tuo, - pian mennään jälleen lauman luo." - -Hevospaimen kyllästyi jo tuohon jokellukseen ja ärähti: - --- Kyllä nyt, Tahvo, olisi paras jo heittää tuo -jerusalem-betlehem-nuotti ja nousta aasin selkään sekä lähteä -lönkkäämään lauman luo, muuten voivat turkkisi kastua pahoin. - --- Kas, kuinka Santeri Decsi on tänään kierolla tuulella. - --- Voinpa kiertää vielä nahkaasikin, jos siinä kauemmin mukiset! -- -tiuskaisi hevospaimen kiertäen paidanhihansa ylös. -- Nyt saa pian kuka -hyvänsä, joka vain tielle sattuu. - -Lampurit kuiskailivat jotain keskenään. He tiesivät pustan säännön, -että hevospaimenen istuessa pöytään sai lampuri vain lupaa pyydettyään -jäädä istua kyyräilemään, mutta kun sanottiin: "saat mennä", niin oli -paras poistua matkoihinsa. - -Toinen heistä koputti pullon pohjalla pöytään. - --- Maksetaan pois! Tulee paha sää. - -Majatalosta riensi koputuksen kuultuaan ulos krouvarin tyttö. - -Ei ollut hevospaimenta ensin näkevinänsäkään, hääräili vain lampurien -kanssa, teki laskun viineistä, antoi "koirankielistä" takaisin muutamia -kuparirahoja sekä pyyhki vielä pöydältä paimenten kaatamat viinin -tähteet. - -Miehet astuivat aasiensa selkään ja alkoivat taasen, kun pääsivät niin -kauas, ettei enää ollut mitään vaaraa, laulaa äskeistä nuottia -uhkamielin loilotellen: - - "Kuus koiraa suden jäljissä, - kaks paimentani vieressä, - mä itse astun keskellä - ja aasi harmaa perässä." - -Vasta noiden lampurien mentyä puhutteli tyttö hevospaimenta. - --- Ethän edes sano, että on pilvessä, kultaseni! - --- Santeri Decsi minun on nimeni, -- murahti äreästi paimen. - --- Hyvä on, armollinen herra. Pyydän anteeksi, jos loukkasin! Ettekö -suvaitse astua sisään vierashuoneeseen? - --- Kiitoksia. Kelpaa täällä ulkonakin istua. - --- Sisällähän olisi arvollenne sopivaa seuraakin. - --- Tiedän. Näen sen hevosesta. Kyllä hän tulee pian tänne minun -puheilleni. - --- Entä mitä suvaitsette käskeä? Tuonko viiniä? Punaista vai valkoista? - --- En juo viiniä. Tuokaa tänne pullo-olutta. - -Pulloihin pantua olutta ei käy niinkään helposti myrkyttäminen, sillä -se kuohahtaa ulos, jos äkisti vetää suulta korkin. - -Tyttö ymmärsikin sen moitteeksi, mutta nieli katkeran mielensä. Ei -aikaakaan, niin hän palasi tuoden pullon olutta; sen hän asetti vieraan -eteen. - -Paimen tähän ärjäisi kopeasti: - --- Olenko minä mikään räätälinsälli, että minulle tuot olutpulloja -yksitellen? - --- No, älkäähän nyt! Älkää vain suuttuko, kunnianarvoisa herra. Kyllä -minä lisää tuon. - -Ja hän toikin koko taakan pulloja, asetti miehen eteen kuusi yhteen -riviin. - --- Hyvä on nyt! - --- Vedänkö korkit? - --- Kiitos, osaan tehdä sen itsekin. - -Näin sanoen hän otti käteensä ensimmäisen pullon, löi sen kaulan pöydän -syrjää vastaan poikki sekä kaatoi kuohuvaa olutta suureen juomalasiin. - -Olut tulee tosin täten kalliimmaksi, kun pitää maksaa myöskin pullon -hinta, mutta "herra se on herra helvetissäkin". - -Kaula kenossa poistui tyttö, kengät keikailevasti ja korskasti -narisivat. Kultarenkaat korvissa heilahtelivat. Hiukset olivat taasen -irrallaan, kampaa ei näkynyt, palmikko niskassa heilui pitkine -nauhoineen. "Niin minä, koska sinäkin." - -Hevospaimen särpi olutta hiljalleen, yksikseen. Tyttö lauleli -portailta: "Jos mun tietoin tietäisit: kultani jos tuntisit, sinäkin jo -itkisit..." Neljäs säe joutui jo oven taa. - -Kun tyttö tuli ulos toisen kerran, oli pöydällä jo kolme tyhjää pulloa, -kaula katkaistuna. Hän kokosi ne ynnä lasinsirpaleet esiliinaansa. - -Ja juotuansa nuo kolme pulloa oli mies jo toisella tuulella. Kun tyttö -siinä hääräili hänen ympärillään, niin hän kietaisi käsivartensa hänen -vyötäisilleen. - -Tyttö ei tuosta turhia kainostellut. - --- No? Jokohan uskaltaa sinutella? -- kysäisi hän mieheltä. - --- Niin nyt kuin ennenkin. Mitäs siis aiot sanoa? - --- Kysyitkö jotain? - --- Miksi olet itkenein silmin? - --- Se on pelkästä ilosta. Olen saanut kosijan. - --- Kenen? - --- Se on Vervölgyin vanha krouvari. Leskimies. Paljon sillä on rahaa. - --- Ja hänelle menet? - --- Miksen menisi, kun kerran kelpaan? Päästä minut! - --- _Valehtelet, kotia karkaat; äidin syliin pyydät ja hänellekin -valehtelet._ - -Sitten hän päästi tytön menemään. - --- Juotko vielä olutta? - --- Juon kai. - --- Tulet humalaan paljosta oluesta. - --- Sitä minun juuri nyt onkin tarvis. Se sisäistä tultani heikentää. -Anna tuolle toiselle väkevää viiniä, jotta lämpiäisi. Siten tullaan -yhdenmukaisiksi. - -Tuolle toiselle ei tyttö varmaankaan ollut sanonut, että toinen on -täällä ulkona. - -Hevospaimen tuli hänelle avuksi. Alkoi laulella sitä pilkkalaulua, -jolla karjapaimenia suututetaan. - -Hänellä oli kaunis ja vahva ääni; sen tunsi koko Hortobágyin seutu. - - "Karjaa hoidan, haukkuu siksi - toiset sorkkakapteeniksi; - rengit siellä - rapatiellä, - minä sängyn herra vielä." - -Hyvin osattu! Ei vielä nuotin päähän ehtinyt, niin tuo toinen astui -ulos juomatuvasta ihan kuin käskettynä. Karjapaimenella oli toisessa -kädessä pullo punaista viiniä, lasi ylösalaisin sen kaulalla, ja -toisessa kädessä visainen palikkakeppinsä. Pullon hän asetti pöydän -toiseen päähän hevospaimenta vastapäätä, kepin toisen kepin viereen, ja -itse hän istui pöytään vastapäätä kumppaniansa. - -Kumpikaan ei puhunut luotua sanaa, ei siinä liioin tervehditty, -nyökättiin vain päätä; kumpikin ymmärsi asian. - --- Vai olet jo palannut matkaltasi, toveri? -- kysäisi hevospaimen. - --- Pian sitä taas jatkankin, jos haluttaa. - --- Lähdet siis Mähriin? - --- Lähden, jos en tule toiselle päälle. - -Nyt otettiin siemaus. - -Hetken perästä kysyi taasen hevospaimen: - --- Tällä kertaa kai viet vaimonkin sinne mukanasi? - --- Mistä minä sen nyt ottaisin? - --- Ota oma äitisi. - --- Ei se heittäisi kaupusteluansa, vaikka saisi koko Mährin. - -Taas otettiin kulaus. - --- Joko siis olet äidillesi sanonut jäähyväiset? - --- Jo olen. - --- Joko olet isäntäsi kanssa kaikki välit suorittanut? - --- Olen niinkin. - --- Etkö ole kellekään enää velkaa? - --- Kaikkia kummia sinä kyseletkin. En ole velkaa papillekaan! Mitä -sinun siihen tulee! - -Hevospaimen ravisti päätä ja katkaisi sitten taas yhdeltä olutpullolta -kaulan. Aikoi kaataa siitä kumppanillekin. Tämä laski kieltävästi -kätensä lasin suulle. - --- Olueni ei siis kelpaa sinulle? - --- Pidän kiinni vanhasta säännöstä: "Oluesta viinihin -- kelpaa -ainakin; viinist' oluehen vaan -- sit' ei milloinkaan." - -Hevospaimen tyhjensi itse pullonsa, jonka jälkeen hän rupesi -viisastelemaan; siihen oluenjuonti näet aina johtaa. - --- Kuules, kumppani, ei mikään maailmassa ole niin rumaa kuin -valehteleminen. Kerran olen eläissäni valehdellut, enkä sitäkään tehnyt -omaksi edukseni. Ja vielä nytkin se painaa tunnollani. -- Lampurit -valehdelkoot, mutta ei se sovi hevosmiehille. Lampurien esi-isäkin -kulki valheen kengillä. Patriarkka Jaakob petti omaa appeansa -kirjavilla vasikoilla, valehteli siis hänelle, petti oman isänsä Esaun -kintailla, valehteli siis hänellekin. Ei ihmekään, jos kaikki hänen -jälkeläisensä, jotka vain lampaita paimentavat, harjoittavat valhetta. -Lampurille se sopii, mutta ei karjapaimenelle. - -Kumppani remahti kaikuvaan nauruun. - --- Kas vaan, sinustapa olisi tullut hyvä saarnamies! Osaat saarnata -kuin paavin legaatti Balmaz-Ujvárosissa helluntaina. - --- Hm, veikko! Ei olisi sinulle hätää tehnyt, vaikka minusta olisikin -tullut saarnamies, mutta paljoa pahempi seikka olisi sinulle, jos -minusta olisi tullut kelpo viskaalikin. Sanoit äsken, ettet ole -kellekään enää velkaa edes kreutserin arvoa. - --- En niin kellekään. - --- _Onko se täyttä totta?_ - --- _On, täyttä totta._ - --- Entä mitä tämä olisi? Katso tätä pitkää paperia! Tunnetko sitä? - -Näin sanoen hän veti esiin taskustansa tuonnoin saamansa vekselin ja -ojensi sen kumppaninsa eteen. - -Karjapaimenen kasvot lensivät äkkiä punaisiksi kiukusta ja häpeästä. - --- Kuinka se on sinun käsiisi tullut? -- ärähti hän vihaisesti, hypäten -ylös sijaltansa. - --- Aivan rehellisiä teitä. Istu vain rauhassa, veikko. Älä siinä -hyppele. -- En minä rupea tutkimaan, saarnaan vain. -- Se kunnon mies, -jolle olet antanut maksuksi tämän vekselin, kävi tuonnoin ostamassa -hevosia meidän laumasta ja maksoi niiden hinnan vekselillä. Minä -silloin kysäisin: mikä se vekseli on? Hän sen selitti, sanoi minulle, -kuten tiedät mitä vekselillä tehdään, ja näytti silloin minulle tätä -sinun kirjoittamaasi, valittaen siitä jotain puuttuvan: siinä näet ei -ollut mainittuna missä se oli maksettava tarkemmin kuin vain -Hortobágyissa, ja se on laaja pusta. Sentähden minä nyt asetan tämän -vekselin sinun eteesi, jotta korjaisit tuon puutteellisuuden. -Hevossaksa ei saa sanoa, että Hortobágyissa ovat hevosmiehet häntä -pettäneet! Kirjoita tuohon entisten sanojen: "maksettava Hortobágyissa" -lisäksi: "_Majatalon pihalla_"! - -Toveri puhui toiselle niin lempeästi, että tämä joutui ihan ymmälle. -Luuli jo, ettei olekkaan tässä muusta puhe kuin hevos- ja -karjapaimenten hyvästä luotosta. - --- Hyvä! Sen kyllä voin tehdä, koska niin tahdot. - -Koputettiin pöytään, Klaara tuli ulos. Kurkisti ensin oven suusta. -Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun näki miesten verisen tappelun -sijasta rauhallisesti keskustelevan. "Tuokaa, hyvä Klaara, meille -mustetta ja kynä." - -Kaupunginkomisarjuksen huoneesta hän toi heille kirjoitusneuvot. - -Tyttö jäi katsomaan. -- Mitä ne miehet niillä tekevät? - -Hevospaimen osoitti sormellansa, mihin kohtaan kumppanin piti -kirjoittaa. - --- "Maksettava Hortobágyissa." -- Tähän asti on oikein. "Majatalon -pihalla." Se pitää olla perään. - --- Minkä tähden juuri pihalla? - --- Sentähden, ettei se voi olla toisin. - -Sillä aikaa lähestyi rajuilma lähestymistään. Kiivaat tuulispäät -kävivät edellä peittäen maan ja taivaan paksuihin tomupilviin. -Kalatiirat lentelivät levottomina Hortobágyin joen kohdalla, pääskyset -ja varpusparvet riensivät katosten suojaan. Pustalta kuului kovaa -kohinaa. - --- Ettekö astu sisään? -- kehotteli tyttö paimenia. - --- Ei pääse. Meillä on täällä asioita, -- vastasi hevospaimen. - -Kun kumppani oli saanut kirjoituksensa valmiiksi, otti Santeri kynän -hänen kädestään, käänsi vekselin toisin puolin ja kirjoitti sen selkään -oman nimensä somilla säännöllisillä kirjaimilla. - --- Mitä varten sinä sinne oman nimesi piirsit?-- kysäisi karjapaimen -uteliaana. - --- Se on sitä varten, että kun tämän vekselin maksuaika tulee, niin -minä suoritan nuo kymmenen floriinia, etkä sinä. - --- Ja minkätähden sinä menisit ne maksamaan minun puolestani. - --- Sen tähden, että se on _minun velkani_!-- vastasi hevospaimen -nousten seisoalle ja sysäten hatun takaraivolle. Silloin hänen silmänsä -iskivät tulta. - -Nyt karjapaimen kävi kalpeaksi. Nyt vasta hän tiesi mitä oli tulossa. - -Tyttö ei ymmärtänyt mitään koko kirjoittamisista eikä myöskään tästä -sananvaihdosta. - -Hän pudisti päätänsä. Kummia nuo miehet! -- Hänen korvissaan kilisivät -kullatut korvarenkaat perineen. -- "Niistä on puhe, Keltaruusu! Sinusta -juuri on puhe!" - -Hevospaimen taittoi kauniisti laskokselle vekselin ja antoi sen tytölle -sanoen vakavasti ja ystävällisesti: - --- Pyydän, olkaa Klaara hyvä ja pankaa tämä vekseli talteenne. Kun -hevoskauppias Pelikán palajaa Onodin markkinoilta ja luultavasti -poikkeaa tänne syömään, niin antakaa se hänelle. Sanokaa, että me -molemmat sen lähetämme. Vanhat leipätoverit Frans Lacza ja Santeri -Decsi. Sanokaa hänelle puolestamme suuret kiitokset. Toinen meistä on -aikanansa maksava. Kumpi maksaa, se saadaan pian nähdä. - -Tyttö kohautti olkapäätä. Kummia otuksia nuo! Eivät edes käy toistensa -tukkaan kiinni. Yhdessä vain kirjoittelevat nimiänsä. - -Hän otti kirjoituskapineet ja vei ne takaisin sinne, mistä oli ne -ottanutkin. - -Miehet jäivät pihalle kahdenkesken. - - - - -XII. - - -Levollisena hevospaimen kaatoi viimeisen oluen lasiinsa. Samaten -karjapaimen tyhjensi viinipullonsa lasiin. - -Miehet kilistelivät. - -"Maljasi!" -- Juotiin pois yhdellä siemauksella. - -Nyt alkoi hevospaimen puhua kyynäspäät pöydän varassa. - --- Eiköhän tämä Hortobágyin pusta sentään ole sangen suuri, vai mitä -mietit, veikko? - --- On se todellakin suuri pusta. - --- Luulen, ettei se pusta, jolla Mooses antoi juutalaisten kierrellä -neljäkymmentä vuotta, taitanut olla tätä suurempi. - --- Sinä sen parhaiten tiedät. Sinähän niitä raamatun kertomuksia -tutkit. - --- Mutta vaikka tämä Hortobágyin pusta onkin näin suuri, niin ei se -sentään ole niin avara, että _me molemmat siihen hyvin mahtuisimme!_ - --- Sitä sanon minäkin. - --- _No, laajennetaan sitä hieman!_ - -Nyt ottivat miehet pöydältä keppinsä. -- Molemmat hyvää nuorta tammea, -tyvipäässä aimo lyijyinen nuppi. - -Kumpikin poistui hevosensa luo. - -Ratsumiehet eivät tappele jalkaisin. - -Kun tyttö palasi takaisin talosta, niin molemmat miehet jo istuivat -satulassa. - -Ei kumpikaan nyt puhunut hänelle luotua sanaa, ääneti vain käänsivät -selkänsä toinen toiselleen ja poistuivat eri suuntaan aivan kuin -tulossa olevaa rajuilmaa pakoon. - -Mutta heidän poistuttuaan noin kaksisataa askelta toisistaan katsahti -kumpikin taaksensa ja pyöräytti yhtähaavaa hevosensa takaisin. - -Nyt palikka _toisesta päästä_ käteen ja molemmat miehet kannustamaan -ratsujansa, niin että nämä laukaten syöksyivät toisiaan vastaan. -- -Tämä oli kaksintaistelua pustalla. - -Se ei ole niinkään helppoa kuin päältä katsoen luulisi! Taitoa pitää -olla tappeluun hevosen selästä miekallakin, joka myöskin hyvin -osuessaan jakelee aimo haavoja; mutta kun on aseena lyijypäinen -palikka, niin pitää iskeä sangen taitavasti istuessaan vihamiestä -vastaan kiitävän hevosen selässä. Ei siinä väistellä eikä syrjään päätä -käännetä iskun edestä. Isku sinne, toinen tänne. Mies se, ken paremmin -osaa. - -Paimenet joutuessaan kepin kantamiin iskivät yhtäkkiä palikallaan -toinen toistansa päähän, ja samalla syöksyivät hevoset toistensa -ohitse. - -Santeri horjahti satulassa saamastansa iskusta, päätä huimasi; mutta -pian hän taas oli pystyssä päin ja asetti hattua entiselleen. -Varmaankaan ei palikan nuppi ollut oikein osunut takaraivoon, vaan oli -sivahtanut ohitse. - -Mutta hänen iskunsa oli osunut sitä paremmin. Palikan lyijypää oli -sattunut vastustajan pääkallon kylkeen; sivu edellä kaatui hän -satulasta pitkälleen maahan. - -Nyt käänsi voittaja hevosensa takaisin ja alkoi piestä kaatunutta -vastustajaansa minkä jaksoi. Näin oli maan tapa. - -Koska se on hyvitystä, niin annetaanpa sitten hyvin. - -Entä jos hienot herrasmiehet ottaisivat tuon kaksintaistelumuodon -tavakseen, niin kylläpä ne heidän ottelunsa hieman harvenisivat! - -Tämän tehtyään Santeri keppinsä nenällä nosti kaatuneen kilpailijansa -hatun maasta, tempasi irti vuorin ja löysi sieltä lakastuneen keltaisen -ruusun, jonka viskasi ilmaan ja löi sitten sitä kepillään, niin että -lehdet hajalle lentelivät kuten perhoset tuulen mukana. - -Krouvin ovelta katseli tyttö kaiken aikaa kaksintaistelua. - -Salama jo löi maahan tuolla myllyn luona. Rajuilma teki tuloa! Taivas -jyrähteli ja myrsky vonkui. - --- Enkö minä sitä sanonut? -- huudahti hevospaimen ratsunsa selästä -tytölle, voittamaansa vastustajaan viitaten. -- Nyt saat viedä hänet -sisään ja hoitaa häntä! Nyt hän jäi sinulle! - --- Huomaa, -- vastasi tyttö, -- jos hän olisi voittanut sinut, niin -minä olisin asettunut päällesi ja estänyt häntä lyömästä sinua. Olisit -tullut havaitsemaan, että minä rakastan todellisesti vain sinua. - -Hevospaimen kannusti vain ratsuansa ja lähti ajamaan vasten lähenevää -myrskyä. Tuli raju sadekuuro, rakeita seassa, salamat leimahtivat -tavantakaa. Tyttö katseli ratsastajaa, kunnes tämä katosi myrskyn -pimeyteen. Jokunen kerta, kun salaman leimaus rankkasadetta valaisi, -häämötti vielä hänen haamunsa, mutta vihdoin sekin ihan katosi -näkyvistä. - -Ehkä olikin tämä viimeinen kerta, kun hän sai sitä miestä nähdä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KELTARUUSU*** - - -******* This file should be named 40632-8.txt or 40632-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/4/0/6/3/40632 - - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |