diff options
| -rw-r--r-- | 40976-0.txt | 2101 | ||||
| -rw-r--r-- | 40976-8.txt | 2483 | ||||
| -rw-r--r-- | 40976-8.zip | bin | 46067 -> 0 bytes |
3 files changed, 2101 insertions, 2483 deletions
diff --git a/40976-0.txt b/40976-0.txt new file mode 100644 index 0000000..336092a --- /dev/null +++ b/40976-0.txt @@ -0,0 +1,2101 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40976 *** + +ENSIMÄINEN SEIKKAILUNI + +Kirj. + +Ernst von Wolzogen + + +Suomennos. + + + +Jyväskylässä, +Jyväskylän kirjapainossa, +1894. + + + + + + +Olin äsken suorittanut ylioppilastutkinnon, olin yhdeksäntoista +vuotias, elomielinen, vielä hiukan kaino nuorukainen. Puolen tusinaa +hienoja, tuskin vielä näkyviä untuvia taimi nenäsiipieni alla. +Vartaloni oli pitkä ja solakka. Nenäliinaani koristi seitsenkärkinen +kruunu. Täyteläinen kukkaro pullisti taskuani. Näin varustettuna tein +ensimäisen itsenäisen matkani ja olin jo useita kuukausia katsellut, +mitä Englannissa on katsottavaa. Saksalaisella "kuutamoparoonilla" -- +käyttääkseni julkeaa sanaa, jota lordi Beaconsfield kerran kuuluu +käyttäneen -- ei tosin ole paljon sanomista portterin ja lammaspaistien +luvatussa maassa, mutta siitä huolimatta kohousin minä omissa +silmissäni loistavuuden, ylhäisen ikävyyden ja milloin erinomaisen +vanhan, valkoisen sherryviinin, milloin taasen kuivan samppanjan +parissa seurustellessani siihen määrään, jotta mielestäni olin täysin +kypsynyt mies, kun aloin viettää loppu-aikaani Albionin ylpeällä +saarella. Tuo onneton, poikamainen ujous vain ei tahtonut päästää minua +kahleistaan, varsinkaan ei, kun satuin olemaan toisen ja usein +kauniimman sukupuolen seurassa; se oli, tuo ujous, takertunut kiinni +vihreään nuoruuteeni, ja minun täytyi se tunnustaa häpeäksi itselleni. +Tosin osasin tehdä aivan moitteettomia kumarruksia, suudella vanhempien +ylhäisten naisten silkkivanttuisia käsiä sekä, jos mahdollista, olla +kaatamatta kastaketta kauniin pöytätoverini hameelle, mutta en ollut +onnistunut saamaan aikaan ainoatakaan pientä rakkauden seikkailua, +vaikkakin olin antanut milloin tämän, milloin tuon kaunottaren lukea +ihmettelevistä silmistäni yhdeksäntoista vuotisen sydämeni hellimpiä +tunteita. Oi, kuinka monta huokausta olikaan heidän kylmäkiskoisuutensa +maksanut minulle! Saksasta olin salaa hankkinut mukaani "ihmettä +tekevää partapalsamia", ja sitä olin ahkerasti käyttänyt antaakseni +parempaa vauhtia luonnon kasvamisvoimalle; mutta eihän kukaan +kummaksune, että minä viimein heitin kadulle koko palsamisotkun, kun +neljäntoista päivän ahkeran käyttämisen jälkeen peilini sanoi, etteivät +viikseni olleet edistyneet tuota tuskin näkyvää alkua edemmäksi. + +Viimeisen päiväni Lontoossa olin päättänyt viettää oikein +herrastavalla, minulla kun ei ollut enään mitään tehtävää. Kukkarossani +oli vielä muutamia kultarahoja, ja niiden ajattelin antaa mennä oikein +hauskalla tavalla. + +Mutta kun olin pari tuntia kuleksinut edestakaisin Cityn katuja ja +katsellut puotien akkunoissa olevia koristetavaroita sekä sillä välin +vaivannut päätäni ajattelemalla, mihin ryhtyisin herättääkseni oikein +suurta huomiota, olin myös saanut selville, että tällaisten tuumien +toteuttamiseen minun kaltaiseni tavattoman nuori ja kokematon mies +tarvitsi taitavaa johtausta. + +Silloin sattui ilmoitus silmiini: "Kristallipalatsi, Sydenham: +Kansantajuinen konsertti." Mitä, jos lähtisin sinne? Olivathan nuo +maanantai-soittajaiset niin kuuluisat! Sanottu, tehty. Maanalainen +rautatie vei minut vähän ajan kuluessa tuohon tavattoman suureen +konserttisaliin. + +Ah, Beethoven! + +Tuttujen, rakkaiden äänien soidessa unohdin itseni ja kaikki, vieläpä +surun, jonka näkymättömät viikseni saattoivat minulle, ja turhat +kokeeni herättää huomiota. + +Ja ihastukseni kohoomiseksi huomasin orkesterissa vanhan tutun ystäväni +Kalle Ferdinand Müllerin, hänen, joka oli opettanut minua, mitenkä +korvia vihlovia ääniä saadaan, kun hivutetaan jännitettyjä +hevosenjouhia niinikään jännitettyjä, oikein hienoksi punottuja +lampaansuolia vastaan -- eli toisin sanoen: monivuotisen opettajani +viulun soitossa. Hän oli kymmenen tahi kaksitoista vuotta minua +vanhempi, hauska ja iloinen mies, jonka kanssa aina olin elänyt toverin +kannalla. Ihastuin sentähden tavattomasti, kun äkkiarvaamatta näin +hänen, ja ensimäisellä välilomalla kiiruhdin hänen luokseen. + +"Mitä näenkään!" huudahti hän. "Pikku paroonipoikani! Ette ole +muuttunut ollenkaan. Istutte vielä kaiketi koulunpenkillä? Vai niin! +Vai jo ylioppilas, siis _mulus_ [Saksan nuorten, vastatehtyjen +ylioppilaiden pilanimi], kuten sanotaan. Kuinka vaimoni ihastuu, kun +saa tutustua teihin, pieni, rakas _mulus_." + +Jos joku toinen olisi tällä tavalla puhutellut minua, niin olisin +suuttunut silmittömäksi; mutta nyt -- tunsinhan minä vanhan Kalle +Ferdinand Müllerin. Jos hän joskus pakisi liikoja, niin oli hän +kumminkin reilu mies, johon ei käynyt suuttuminen. + +"Oletteko nainut?" huudahdin, keskeyttääkseni hänen solvaisevaa +sanavirtaansa. + +"Olen, poikaseni: olen jo kokonaisen vuoden ollut 'yhden vaimon mies.' +Oikein sokuripala vaimoksi!" Samalla heitti hän sormisuukkosen kattoa +kohden. "Mutta teidän täytyy tulla häntä omin silmin katsomaan. Te +olette tänään minun vieraani. Olen satunnaisesti vapaa tän'iltana, ja +nyt sitä oikein eletään, vai kuinka, pikku parooni? Onhan teistä tullut +koko pitkä mies; mutta on sitä hiukan Kaanaata kasvoissanne sittenkin." + +"Mitä Kaanaata?" + +"No, olihan Kaanaa se maa, jossa maitoa ja hunajaa virtasi -- tarkoitan +oikeastaan maitoa ja verta, punaista ja valkoista -- hahaa! -- Mutta +sehän on yhdentekevä, vai kuinka?" + +Minun täytyy tunnustaa, että jonkinmoisella pelvolla ajattelin +yhtymistä hänen vaimonsa kanssa, sillä olihan minulla syytä otaksua, +että tuo vapaa tapa, jolla ystäväni puhutteli minua, alentaisi minua +rouvan silmissä. + +Mutta niin pahasti ei toki käynyt. + +Müller asui Lontoon lounaisessa esikaupungissa -- olen unhottanut kadun +nimen. Seutu ei ollut ylimyksiä varten eikä myöskään asuinrakennus. +Minun täytyi nousta monia vaivaloisia rappusia, ennenkuin pääsimme +perille. + +Huoneessa, johon Kalle Ferdinand käski minun astua, vallitsi suuri +epäjärjestys, mutta itse huonekalut eivät niin huonoja olleet. Näki +kohta, että siinä asui saksalainen, sillä siinä oli kultakala +lasisäiliössään, kanarian lintu häkissään, kukkia akkunoissa ja +koruompeluksilla kaunistettuja patjoja sohvalla ja tuoleilla. +Kaikenlaisia naispukuun kuuluvia vaatteita oli heitetty tuolin +selkämille, pöydällä oli vasu pestäviä vaatteita, ja nuottitelineelle +oli riepuja riipustettu kuivamaan. + +Tuon kaiken ilmaisi ensi silmäily minulle, mutta ennenkuin ennätin +likemmin katsella ympärilleni, avattiin ovi ja siitä pisti esiin pää, +joka kumminkin kohta vetäysi takaisin pienellä huudolla. + +"Tule ulos vaan, Mimmi!" huusi Kalle Ferdinand; "minulla on seurassani +harvinainen vieras." + +"En ole vielä puettu", vastattiin sisähuoneesta. + +Kalle Ferdinand meni rouvansa luo tuumimaan päivällisestä, sittenkuin +hän oli minulle pyhästi vakuuttanut, etteivät he minun tähteni näkisi +mitään pienintäkään vaivaa. + +"Saatte pitää hyvänänne tavallista ruokaamme, pikku parooni; +korkeintaan neljä ruokalajia ja lasi punaista viiniä -- siinä kaikki, +mitä köyhä taiteilia jaksaa kustantaa." + +"No, onhan sitä siinäkin", ajattelin. + +Ystäväni oli tuskin etääntynyt toiseen huoneeseen, kun ovi taasen +aukeni ja puolikasvuinen tyttö syöksyi sisään, varmaankin jonkin +takaapäin vaikuttavan voiman erityisellä vauhdilla. Hän tirkisteli +minua vähän aikaa, suu ammollaan, ja houkkamaiseen hymyyn vetäysivät +hänen huulensa, kun hän sopimattomalla kiiruudella alkoi sulloa +yllämainitut vaatekappaleet mukanansa tuotuun vasuun, jota hän sitten +laahasi pitkin lattiaa ulos. + +Nyt olin taasen jätetty yksin ja hyvin pitkäksi aikaa, jonka kuluessa +tulin yhä enemmän vakuutetuksi vatsani tyhjyydestä. Jos minulla vain +olisi ollut leipää muassani, niin olisin voinut syödä koko kultakalan +raa'altansa. + +Vihdoin palasi Kalle Ferdinand, tällä kertaa taluttaen kädestä +rouvaansa. Tämä oli pieni, suloinen olento. Jo ensi silmäilyltä +huomasin ilokseni, että Mimmi Müller tosin oli paria vuotta minua +vanhempi, mutta ainakin yhtä "keltanen" kuin minä itse. Tämä tieto +kohotti minua omissa silmissäni siihen määrään, että saatoin pienen +rouvan edessä esiintyä täydellisen kavalieerin varmuudella. + +"Mimmi kulta, salli minun esittää sinulle hyvän ystäväni, parooni von +Wallroden. Herra parooni -- minun vaimoni." + +Olin hyvin iloinen siitä, ettei hän minua nimittänyt "pieneksi +paroonipojaksi" eikä "mulukseksi." Tein oikein keikarimaisen +kumarruksen ja sanoin: + +"Armollinen rouva, olen sangen ihastunut, että onnellinen sattumus on +antanut minulle tilaisuuden tehdä tuttavuutta teidän kanssanne." + +Tämähän oli varsin kauniisti sanottu, ja minä punastuin +tyytyväisyydestä korulauseeseeni. Uudella kumarruksella tartuin rouvan +jäntterään, vastapestyyn käteen ja painoin siihen kenties vähän +liiaksikin pontevan suudelman. Pienestä kädestä lähti hyvälle +haiskahtavaa helppohintaisen mantelisaippuan hajua. + +Olenpa melkein varma siitä, ettei pientä, lihavanlaista, valkoveristä +rouvaa kukaan tätä ennen ollut puhutellut "armolliseksi" ja ettei +kukaan näin ollut suudellut hänen käsiänsä, sillä hän punastui vielä +enemmän kuin minä ja sopersi: + +"Hyvin ystävällisesti, herra parooni. Se ilahuttaa minuakin suuresti." + +Kalle Ferdinand Müller näytti oikein juhlalliselta meidän nerokkaan +keskustelumme aikana ja rupesi sitten pyytämään anteeksi, että puolisen +valmistukset tulisivat olemaan vastukselliset hänen korkeasti +kunnioitetulle vieraalleen; heidän asuntonsa oli, sanoi hän, niin +pieni, että se huone, jossa nyt olimme, sai tehdä vierashuoneen, +työhuoneen ja ruokahuoneen virkaa. + +Kohta sen jälkeen tuli tuo puolikasvuinen, irnuva tyttö kattamaan +pöytää. Huolimatta vaativasta vatsastani koetin minä saada alkuun +oikeen vireää keskustelua, mutta varsin huonolla menestyksellä. Pieni +Mimmi rouva, näetsen, ei ollenkaan ottanut kuullakseen, mitä minä +puhuin. Miltei koko huomionsa oli hän kääntänyt äälään tytön puoleen, +ja yhtä mittaa hyppäsi hän hänen luokseen, milloin auttamaan, milloin +ohjaamaan. Rouvan levottomuus näkyi tarttuneen myöskin Kalle +Ferdinandiin -- ainakin oli hänen ajatuskykynsä niin arveluttavalla +tavalla pysähtynyt, ettei hän kymmentä sekuntia voinut tyynesti katsoa +eteensä. + +Vihdoin tuotiin liemi pöydälle. Sen kantoi rouva Müller itse, hän kun +varmaan pelkäsi että palvelustyttö jo kynnyksellä kompastuisi ja +pudottaisi maahan koko astian. + +Luimme ruokarukouksen. Tämä kaunis kotimainen tapa herätti minussa +toivoa, että nyt saisin myöskin kotimaata muistuttavaa lientä. Kuinka +minä odotin ensimäistä lusikallista! Kunpa vain ei liemi olisi mitään +kaljakeittoa. Hyi! Ei, jotakin ruskeanväristä vetelää siinä oli +talrikillani. Oi pyhä Sankt Florian! Kuinka se poltti suussani! Oli +kuin olisi ollut sievettä kielelläni. Uskalsin heittää silmänluonnin +emäntään. Hänkin nyrpisti suutaan ja hänen siniset silmänsä kiiluivat, +kuin olisivat olleet täynnä kyyneliä. Kalle Ferdinand -- hän +sitävastoin ahmasi oikein kuoleman ylenkatseella rapuskaansa ja koetti +puoleksi palaneesta kurkustaan saada puserretuksi: "Ah, tämä maistuu +hyvältä!" + +"Ehta englantilaista!" sopersin minä, hämilläni ja rykien. "Olette, +näemmä, rouvaseni, perinpohjin tutustunut englantilaiseen +keittotaiteeseen." + +"Minä? En, herra parooni. Me otamme ruokamme tässä vieressä olevasta +ravintolasta", sanoi viaton rouva, joka ei osannut valehdella, ja +pyyhki samalla silmiään pienellä battistinenäliinallaan. + +"Saanko pyytää lasin vettä", änkötin minä. + +"Vettä!" huudahti Kalle Ferdinand; "sitä häpeää ette voi tehdä minulle. +Minulla on oivallista vanhaa Médoc-viiniä, -- sitä teidän täytyy +maistaa." + +Hän nousi ja riensi toiseen kammariin. + +"Kunpa vaan herra parooni siitä pitäisi", sanoi pieni rouva lempeästi +hymyen. "Mieheni kävi vastikään sitä ostamassa puodista tuolla +alaalla." + +"Olette nähneet liika paljon vaivaa minun tähteni." + +Samassa palasi Kalle Ferdinand. Riemuiten heilutti hän pulloa ja huusi: + +"Ainoastaan korkeasti kunnioitetuille vieraille! Tätä jaloa +rypäle-nestettä lahjoitti minulle kerran Londonderryn markiisi +viisikymmentä pulloa, kun olin soittanut eräässä iltamassa hänen +luonaan -- tietysti 10 punnan setelin ohessa." Hän vilkutti silmiään +rouvallensa, jottei tämä ilmaisisi hänen pientä valettaan, ja rouva loi +hämillään silmänsä toisaalle. + +Kalle Ferdinand täytti lasit, ja me joimme rakkaan isänmaamme maljan. + +"Ah!" huudahti hän ja mäiski kieltänsä. + +"Ah!" jäljittelin minä, mutta sen huudon pusersi vilutaudin kohtaus, +joka jyskytti koko ruumistani. Tämä kummallinen kemiallinen sekasotku +oli varmaankin joskus maailmassa ollut jonkunlaisessa pienessä +tekemisessä oikean viinin kanssa ja siitä saanut hiukan aavistusta +oikean viinin ominaisuuksista; muuten oli se uskollisesti säilyttänyt +luonteensa -- suurempien nakertajien hävitysaineena. + +"Tälläistä viiniä ei juoda joka päivä -- vai mitä arvelette, pieni +parooni?" + +"Ei -- kaikeksi onneksi!" + +Sanat luiskahtivat itsestään suustani; en voinut siihen mitään. + +"Mitä -- kaikeksi onneksi?" + +"Niin, minä tarkoitan, että siinä tapauksessa tulisimme liian +vaativiksi." + +"Juuri niin! Oikein sanottu!" Ja hän täytti taasen lasinsa. + +"Kuinka kauan aiotte, herra parooni, viipyä Englannissa?" kysyi +Mimmi-rouva, sekaantuen puheeseemme. + +"Lähden kotimatkalle huomenna." + +"Huomenna! Mitä sanotte? Ja minä kun myöskin lähden kotiin huomenna?" + +"Te, rouva?" huudahdin ihmeissäni. "Te jätätte tänne miehenne?" + +"Niin, nähkää", sanoi Kalle Ferdinand, "eivät kaikki pidä semmoisesta +mustalaiselämästä kuin me taiteiliat saamme viettää. Rakas vaimoni +ikävistyy täälläoloaan; varsinkin tekee kieli hänelle haittaa. Ja kun +ammattini ajaa minut usein koko päiväksi pois kodista, niin voitte +ymmärtää, että hän haluaa päästä takaisin Hinterpommerniin. Mimmini on, +näette, kotoisin Hinterpommernista. Hän ei pidä meluisista +huvituksista, muodeista ja muusta semmoisesta. Hän on niin +yksinkertaisesti kasvatettu..." + +"Niin", keskeytti häntä hänen aviopuolisonsa miltei nyyhkien. "Ja +nähkää", lisäsi hän, "täällä on kaikki niin kauhean kallista; täytyy +supistaa menojansa mitättömään, eikä saa sittenkään mitään talteen. Ei, +kotiin minä lähden, mammani luo Belgardiin, kunnes Ferdinand on +ansainnut niin paljon, että voi palata Saksaan. Matkustatteko Hampurin +kautta?" + +"Matkustan; huomenna puolisen aikaan kello 2 lähden Argolaivalla." + +"Argo-laivalla! Sepä hauskaa! Silloinhan saamme tehdä seuraa! Olen niin +kauheasti pelännyt tätä matkaa, ja nyt saan luotettavan matkatoverin!" +-- Kuinka miellyttävästi hän tämän lausui. + +"Mutta, Mimmi rakas!" -- Kalle Ferdinand koetti hillitä hänen +ilonpurkauksiaan -- "ethän sinä tiedä, tahtooko herra parooni..." + +"Hyvä herra Müller", keskeytin minä häntä intoisesti; "tuntisin +itseni sanomattoman onnelliseksi, jos rouvanne ottaisi minut +matkatoveriksensa, ja varsinkin olisin iloinen, jos jollakin tavalla +voisin olla hänelle hyödyksi -- siinä tapauksessa tietysti, että +osotatte minuun luottamusta..." + +"Mitä sanottekaan, herra parooni! Me, jotka olemme niin vanhoja +tuttuja!" huudahti Kalle Ferdinand ja oijensi minulle kätensä pöydän +toiselta puolelta. "Te teette minulle oikein suuren palveluksen, jos +olette niin hyvä ja otatte suojelukseenne minun vaimoni. Ette voi +uskoa, kuinka liikuttavan tietämätön hän on kaikissa käytöllisissä +asioissa -- oikein idealisti, kuten kaikki hinterpommernilaiset; ei +aavista edes, miten ajureita, kaupungin palvelioita ja kyypäreitä tulee +kohdella, miten pilettejä hankitaan ja muuta tuonlaista. Ja sitten +oikein ihastuttavan tiedoton maantieteessä. Jos sanotte että Kongo +yhtyy Mississippiin Turkin rajalla, niin uskoo hän sen todeksi." + +Tähän tapaan jatkoi Kalle Ferdinand hyvän aikaa, pitämättä mitään lukua +rouvastansa, joka istui siinä punastuneena, häveten ja hämillään. Mitä +minuun tulee, niin yhdeksäntoistavuotinen sydämeni sykki nopeammin ja +miehuullinen rintani paisui jalosta ylpeydestä, kun tulin ajatelleeksi, +että saisin väkevällä kädelläni suojella -- maalla ja merellä -- tätä +ihmeenkaunista valkoveristä, pientä rouvaa ja palkaksi vastaanottaa +ystävällisen silmänluonnin hänen taivaansinisistä silmistään tahi tuta +hänen pienen lapsenkätensä lämpösen puristuksen. Urhoollisin sanoin +vannoin minä ystävälleni Müllerille, että saattaisin hänen kalliimman +aarteensa yli pauhaavan meren hänen anoppinsa syliin. + +Kalle Ferdinand tuli liikutetuksi, syleili minua ja huudahti: + +"Rakas, pieni parooni! Te vieritätte kiven, niin, oikein myllynkiven +sydämeltäni." + +Nyt oli jää murtunut, ja me juttelimme vapaasti, kuten ainakin vanhat +tuttavat, eivätkä edes nuo arveluttavat, ravintolasta tuodut +ravintoaineet voineet häiritä iloisuuttamme. Muuten onnistuin melkein +saamaan vatsani täyteen, sillä lampaanpaisti oli jotakuinkin syötävää. + +Minä tietysti en olisi hennonut häiritä ihanan matkatoverini ja hänen +miehensä viimeistä yhdessä-oloa Lontoossa, mutta Kalle Ferdinand tahtoi +välttämättömästi pitää lupauksensa ja huvittaa minua iloisella +illanvietolla -- muka palkinnoksi siitä vaivasta, mitä minulla tulisi +olemaan hänen rouvastansa. + +Oli alkanut hämärtää, kuu lähdimme Kalle Ferdinandin asunnosta. Isäni +oli kyllä muinen kuljettanut minua ympäri Lontoossa, mutta niin +perinpohjaisesti ei hän ollut ymmärtänyt suorittaa oppaan tehtäviä kuin +Kalle Ferdinand Müller. Minä katselin kaikkea, mitä Lontoossa oli +katseltavaa, kunnes koko kaupunki katosi usvaan silmieni edessä; mutta +-- kuuluuhan usvakin todellisen Lontoo-kuvaan! Alussa tahtoi ystäväni +suorittaa kaikki maksut, mutta lopulta täytyi hänen, vaikka +vastenmielisesti, jättää isännyyden minulle. Hän oli minulle apuna +tietämättömyydessäni valitsemalla syötävät ja juotavat, eikä hän siinä +hintoja katsonut -- "jotta lontoolaiset saisivat nähdä, ettei +saksalainen parooni ole mikään kurja markansääliä." + +Miten minä yömyöhäisellä tulin vuoteeseeni, ei minulla jälestäpäin +ollut himmeintäkään aavistusta. Mutta kun myöhään seuraavana päivänä +raskaspäisenä ja pahoinvoipana heräsin, näin ikäväkseni, että rahani +oli arveluttavaan määrään supistunut ja että minulla juuri oli jälellä +sen verran kuin kotimatkaani tarvitsin. En voinut sentähden toteuttaa +aikomustani ja esiintyä, kallisarvoinen kukkakimppu kädessäni, Mimmin +noutomiehenä. + +Aika oli hyvin täpärälle kulunut, kun pysäytin ajopelini +Müller-herrasväen asunnon edustalla, jossa nuo hyvät ihmiset jo puolen +tuntia olivat minua odottaneet. Kadehdittavassa Kalle Ferdinandissa ei +voitu huomata mitään outoa, mutta minua tirkisteli tuo houkkamainen +piikatyttö, joka portissa seisoi, suuri mytty sylissään, kuin olisin +ollut kummitus, eikä suloinen rouvakaan voinut olla huudahtamatta +hämmästyksestä, kun huomasi muutoksen minun kauniissa kasvoissani. +Mutta aika ei myöntänyt mitään selityksiä. Me tervehdimme toisiamme +hät'hätää, sulloimme vaunuihin pikku rouvan lukemattomat matkakapineet +ja sanoimme jäähyväiset. + +"Olethan niin hyvä, rakas parooni" -- Soo? Olimme siis juoneet +veljenmaljaakin edellisenä iltana -- "ja maksat vaimoni puolesta, mitä +on matkalla maksettavaa. Hän ei ollenkaan osaa käsitellä rahoja. Mutta +kirjoita muistiin kaikki ja anna hänelle sitten lasku. Ei mitään +lahjaksi, ymmärrät. -- Onnellista matkaa, poikani; saata nyt rakas +vaimoni kunnolla hänen vanhaan kotiinsa. Rehelliset kasvosi sanovat +minulle, ettet matkalla kovin rakastu häneen." + +Sitten syleili ja suuteli Kalle Ferdinand vaimoansa ja auttoi häntä +ylös vaunuihin. Tyttö oijensi hänelle mytyn. Lopulta konttasin minäkin +vaunuihin, ja sitten lähdettiin. + +"Mutta, rouvaseni, etteköhän antaisi minun pitää tuota suurta myttyä?" +pyysin kohteliaasti. + +"En, kiitoksia paljon." Ja hän painoi myttyä rintaansa vastaan. "Minä +en voi luopua hänestä." + +"Hänestä?" + +"Niin, tässähän makaa pienoseni." + +"Pienosenne? Onko teillä pienonen?" + +"On, ja hänen nimensä on Ferdinand eli Fumps -- se on lyhempi. +Puhuinhan teille eilen..." + +Minulla ei ollut aavistusta puolestakaan, mitä oli edellisenä päivänä +puhuttu, ja hämmästykseni siitä, mikä nyt tuli tietooni, ei sentähden +ollut ensinkään teeskennelty. + +"Katsokaa kuinka makeasti hän nukkuu, pieni enkeli!" -- Nuori äiti +avasi hiukan mytyn toista päätä. Mutta kun minä kumarruin ihaillakseni +nukkuvaa enkeliä, puskivat vaunut kiveä vastaan, ja minun nokkani puski +pikku Fumpsin nokkaa vastaan. + +Onnettomuus, jonka tällä tavalla sain aikaan, oli kauhistuttava. Pikku +Müller kiljasi kuin ärsytetty jalopeura -- ja minä olin ärsyttänyt +häntä! Mimmi-äiti heitti minuun niin vihaisia silmäyksiä kuin hänen +silmänsä kykenivät lennättämään, ja minä istuin murtuneena ja +surullisena nurkassani, välittämättä mitään siitä, että vakkoja ja +vasuja putoeli etu-istuimelta toinen toisensa jälkeen syliini. Pyörät +tärisivät ja jyskivät, akkunaruudut helisivät, ulkona pauhaili +maailmakaupungin melu, vaunujen sisällä lasketteli taiteilialapsi +kostonvirsiä -- ja oivallisena kumukoppana näille kaikille äänille +olivat aivoparkani. Olin varma siitä, etten hengissä pääsisi näistä +ajopeleistä; suljin silmäni ja pistin etusormet korviini. Se ei +auttanut mitään; päätäni jyhmäsi vielä pahemmin. Ja minä kun olin +kuvaillut itselleni, miten herttaista olisi olla tämän suloisen naisen +matkatoverina, seisoa hänen kanssaan laivan reelingin vieressä, +katsella auringon laskua ja sitten pakoittaa häntä kuulemaan minun +lyyrillisiä runoelmiani! Voi, voi! Kuka, kuka on hävittänyt sinua, +kaunis maailmani? Sen olet tehnyt sinä, Ferdinand Müller nuorempi, sinä +Fumps! Lastenmurhajutuissa pitäisi aina otettaman lukuun lieventäviä +asianhaaroja. + +Lopulta eivät hermoni voineet kestää tavatonta jännitystä. Voitin kun +voitinkin luonnollisen kainouteni ja huusin, minkä jaksoin, saadakseni +rintalapsen huudolta ääneni kuuluviin: + +"Mutta hyvä rouva Müller, antakaa hänen toki saada vähän ruokaa! Minä +katson sillaikaa toisaalle." + +"Ei, hän on oppinut syömään tuttia", vastasi kaunottareni; "mutta enhän +sitä voi täällä vaunuissa lämmittää." + +"Antakaa hänelle mitä tahansa", huusin minä. + +"No, odottakaahan, minä laitan hänelle sutin, vaikka se sotii +periaatteitani vastaan." + +Toisissa olosuhteissa olisi varmaan ollut sangen hupaista kuulla +lapsellisen pikkurouvan puhuvan periaatteistaan, mutta nyt, kun hän +laski syliini lapsen, siksi aikaa kuin hän kääri sokuripalasen puhtaan +nenäliinasen kulmaan, siten tehdäksensä niin sanotun sutin eli tutin, +nyt... + +"Mutta, rouva Müller, myttyhän on aivan kostea!" huudahdin +hämmästyneenä; "lapsiparka on hikoillut kauheasti." + +"Oh, se ei tee mitään", vastasi Mimmi-rouva välinpitämättömästi, "niin +on aina laita pienten lasten." + +Suti auttoi ja me pääsimme kuulemasta pikku Ferdinandin kirkunaa aina +Blackwellin höyrylaivasillalle asti, johon vaunuilla-kulkumme noin +kahden tunnin matkan jälkeen päättyi. Siinä kohtasi minua toinen +onnettomuus tänä onnettomana päivänä. Purkaessani vaunujen runsasta +sisällystä liukui jotakin vasujen välistä ja -- siinä makasi tuhansissa +palasissa kivikadulla Fumpsin suuri maitopullo. + +"Oi, mitä olette tehnyt?" huudahti rouva Müller seuraten silmillään +valkoista virtaa, joka katukivien lomitse haki itselleen tien Themsiin. +"Nythän täytyy pikku poikaraukkani kuolla nälkään, sillä höyrylaivalla +varmaankaan ei saa maitoa." + +Ja hän purskahti itkuun. + +"Tyyntykää, hyvä rouva Müller", koetin minä lohduttaa; "laivoissa on +usein lehmiä, niin, niitä on aina, luulen minä. Kiirehtikää nyt; laiva +on kohta valmis lähtemään." + +Me riensimme laivaan oikein yhdennellätoista tunnilla, sillä kymmenen +minuutin perästä lähtisi laiva, ilmoitti muuan matruuseista. + +"Olkaa hyvä ja kuulustelkaa, onko lehmiä laivassa", pyysi Mimmi-rouva +juuri kun olin aikeessa, pieni matkareppu kädessäni, mennä alas +kojuuni. Heitin repun kädestäni ja kiiruhdin välikannelle, jossa +tavallisesti on elukkojen paikka postilaivoissa. Moniääninen mylviminen +kohtasi sieltä korviani. Syvä, huojentava huokaus pääsi rinnastani. +Kuusi oikein pulskaa lehmää... Mitä? Enkö pettynyt? En -- en pettynyt! +Siinä oli härkiä, ihan vain härkiä, kuusi härkää! + +En uskaltanut kertoa tätä masentavaa uutista matkatoveriraukalleni. +Riensin hypäten rantaportaita maalle ja olin vähällä töytätä kumoon +kultanauhalakkista herraa, laivan kapteenia. Hän mumisi jotakin +kirouksen tapaista, mutta minä en siitä välittänyt. + +"Antakaa laivan viivähtää muutamia silmänräpäyksiä, herra kapteeni; +tulen paikalla takaisin." + +Ja samassa ryntäsin eteenpäin. + +Mutta mistä saada maitoa tässä tulisessa kiireessä? Vastapäätä +rantaportaita oli kolme pientä kurjaa myymälää: lumppupuoti, jonka oven +ulkopuolella riippui pari vanhoja housuja, purutupakka-, tervaharja- ja +köysipuoti sekä eräs "stillhouse_." En tiedä mistä syystä, mutta tähän +viimeksimainittuun samosin ja huusin hengästyneenä: + +"Maitoa, maitoa, antakaa minulle heti vähän maitoa!" + +Puotimies tirkisteli minua, suu ammollaan; hän ei uskonut korviansa. +Varmaan luuli hän minua mielipuoleksi. Ja kun vielä kiivaammasti +uudistin pyyntöäni, näytti hän minulle tupakasta mustuneita hampaitaan +ja purskahti kaikuvaan nauruun. Mutta sitten avasi hän viereiseen +huoneeseen vievän oven ja huusi: + +"Tule tänne, Susanna, täällä on nuori herra, joka tahtoo kulauksen +maitoa." + +Ja nyt samosi laiha naishenkilö luokseni, mittaili minua vihasta +säihkyvillä silmillä kiireestä kantapäähän ja lausui sitten kimeällä +äänellä mielipiteenänsä, että minä epäilemättä olin inhottava +"_abstainer_", yksi noita kurjia kirottuja "maistamattomia", jotka +pilkkaavat kristittyjä ihmisiä ja tekevät häiriötä heille heidän +luvallisessa ammatissaan. Hänen miehensä sylkäsi tämän saarnan +kestäessä käsiinsä ja näytti haluavansa passittaa minua ulos puodista. +Tuosta kaikesta huolimatta uskalsin vedota Susannan naisellisiin +tunteisiin ja ilmoitin tulisimmassa kiireessä meidän surullisen +asemamme. Ja toden totta -- tuon laihan luurankoisen naisen rinnassa +tykytti lämmin ja jalo sydän. Susanna otti pitkän harppauksen, ryntäsi +viereiseen huoneeseen ja toi sieltä maitopytyn. + +Mutta minulla ei ollut astiaa ja -- samassa vihelsi "Argo" lähtöä. +Susanna ei kumminkaan ollut neuvoton. Kiireesti sieppasi hän hyllyltä +tyhjän viinapullon ja täytti sen maidolla. Minä heitin markan tiskille, +ryntäsin ulos ja tulin rantaportaille juuri samassa, kun niitä +hinattiin laivaan. + +"Pidättäkää, pidättäkää!" huusin täyttä kurkkuani, mutta "Argo" +asettausi hiljalleen liikkeelle. En huolinut varoittavista äänistä; +tein aimo hyppäyksen. Se onnistui, ja Ferdinand Müller nuoremman kallis +henki oli pelastettu. + +Kapteeni seisoi komentajasillalla ja katseli voimistelunäytettäni. +Mutta mitä mahtoikaan hän ajatella ihmisestä, joka juuri lähdön hetkenä +vielä kerran jättää laivan, hankkiakseen itselleen -- pullon viinaa! +Onneksi minulle oli hänellä yltäkyllin tekemistä tuolla sillallaan, +muuten kaiketi hän ei olisi jättänyt tätä asiaa siihen ylönkatsovaan +silmäykseen, jonka hän minuun heitti. + +Valkoverisen matkatoverini tapasin samalta paikalta, johon olin hänet +jättänyt, kun menin härkien luo. Mimmi rouva istui siinä kumarassa +matka-arkkuni päällä onnettomuuden oikein ihastuttavana kuvana, +ympärillään kolmetoista vasua, vakkaa ja myttyä, ja koetti, vaikka +turhaan, keinuttamalla ja laulamalla saada herännyttä leijonaa +vaikenemaan. Hän itki liikutuksesta, kun minä kerroin hänelle kuinka +hurjasti olin juossut Pontiuksesta Pilatuksen luo, se on: härkien tyköä +Susannan tykö, ja hän kiitti minua niin ihmeen kauniilla kostealla +silmäyksellä, että minä ihan kokonaan unohdin kaikki kärsimiseni ja +tuskani ja aloin toivoa mitä parainta lähimmästä tulevaisuudesta. + +"Se on kumminkin liiaksi rasittanut teitä, hyvä herra parooni. Te +olette oikein surkean näköinen." + +"Oh, se ei merkitse mitään. Raitis meri-ilma minua kyllä virkistää." + +Hän oli asettanut äänellä varustetun mytyn polvensa päälle ja oijensi +kätensä ottamaan maitopullon, jonka minä kiireesti hänelle luovutin. + +"Kuinka hyvä te olette!" sanoi hän suloisen miellyttävällä äänellä. +"Minä en saata teitä kylläksi kiittää. Onhan maito aivan tuoretta? -- +Hyi, ptsyi!... Mitä tämä on? Sehän haisee inhottavan pahalta -- +paloviinalta!" + +Hänen äänensä oli kadottanut koko joukon suloudestaan. + +"Se on hyvin mahdollista, hyvä rouva, että joskus on jotakin semmoista +pullossa ollut", sopersin minä vastaukseksi ja sitten lisäsin: "mutta +tiedättehän että väkiviinatilkkanen on hyvä vatsalle, olletikin +matkoilla. Minä olen täysin vakuutettu siitä, että se vaikuttaa varsin +terveellisesti pienokaiseenne, jos maidolla on makua siitä, mitä on +ollut pullossa." + +Pikku Ferdinand, toisin Fumps, oli nyt saanut näkyviinsä pullon ja +osotti vireillä käsien ja jalkojen liikkeillä haluavansa tehdä sen +likempää tuttavuutta. Stevartin ystävällisellä avulla sain minä +Mimmi-rouvan, nuoren herra Müllerin ja heidän lukuisat kamssunsa +kuljetetuksi naissalonkiin. Väsyneenä ja ruhjouneena hoipertelin +viimein omaan hyttiini, kiipesin ylivuoteeseen ja vaivuin melkein +paikalla mitä syvimpään uneen. + +Mutta kuvitteluvoimani oli vireillä. Kauhea unennäkö vaivasi minua. +Sekaisin siinä hyörivät nuo kuusi härkää, Ferdinand Müller, +liikanimellä Fumps, ja Susanna rouva, _the still housen_ emäntä, kunnes +tuima kapteeni esiintyi, asetti pääni pölkylle ja alkoi kauhean +suurella, viinapullon muotoisella moukarilla takoa onnetonta kalloani. +Mitä jyrinää siinä oli. Vihdoin heräsin, ja -- tuo tahdin mukainen +jyrisevä ääni ei ollutkaan mikään tyhjä mielenkuvitus; minun korvani +humisivat ja päätäni pakotti, jotta olin vähällä uskoa sen vielä olevan +noiden moukari-iskujen alaisimena. Tahdoin huutaa, mutta sain vain +puserretuksi esiin muutamia ähkyviä ääniä. Minusta oli kuin olisi joku +istunut vatsassani, pistänyt käsivartensa kurkkutorveeni ja koettanut +sisältäpäin kuristaa minua. Koetin avata silmäni, mutta siinä oli kohta +joku painamassa peukaloillaan silmälautojani. Jopa jouduin aivan +raivoon ja aloin hosua ja potkia ympärilleni ja -- kratsch, klirr! -- +siinä kaiketi oli jotakin lasista, ja samalla tunsin polttavaa tuskaa +oikeassa kyynäspäässäni. Kun nyt kauhistuneena hypähdin ylös, puskin +pääni oikein tuntuvasti hytin kattoa vastaan, johon tuskin oli puolen +metriä päänaluksestani. Kaikkien ensimäiseksi havaitsivat vihdoinkin +auenneet silmäni harmaan, hyvin tutun vaatekappaleen, joka samassa +katosi mereen vuoteeni tasalla olevasta akkunasta. Sitten tarkastelin +kyynäspäätäni. Siitä tihkueli verta -- ja nyt sain viimein selville +mitä olin tehnyt. Toisella käsivarrellani olin lyönyt pirstaksi seinään +kiinnitetyn peilin ja toisella kädelläni lakaissut pois lasin ja +kupukan lampusta. + +Juuri kun tämä kaikki oli selvinnyt minulle, astui stevartti hyttiin +puhdistamaan tappelukenttää. Hänen tottuneet korvansa olivat, näet, +oikein käsittäneet tuon kilisevän äänen. + +Hän heitti minuun hävyttömän ja halveksivan silmänluonnin; sitten +korjasi hän lasisirpaleet ja sanoi: + +"_Fits, sir_?" (suonenvedon tempaus, herra?) + +"Suokaa anteeksi -- tein sen hajamielisyydestä." + +"Vai niin! Toiste kun tahdotte olla hajamielinen, niin katsokaa, että +pääsette helpommalla. Nykyinen hajamielisyytenne maksaa 6 markkaa." + +Tämä ilmoitus sai minun ajattelemaan kukkaroani, joka Kalle Ferdinandin +jalomielisyydestä oli kovin kutistunut. + +Sillaikaa kuin mies kokoili lasisirpaleita, kysyin mitä kello oli. + +"Kohta kai soitetaan aamiaiselle." + +"Mitä?" huudahdin hämmästyneenä. "Lähdimmehän kello 2 päivällä +Lontoosta?" + +"Aivan oikein, ja nyt on meillä toinen päivä ja kello on 11. Olette +nukkuneet kaksikymmentä yksi tuntia." + +"Kaksikymmentä yksi tuntia! Mutta minähän heittäysin vaate päällä +vuoteelleni?" + +"Aivan oikein! Kun tulin sytyttämään lamppua, herätin teitä ja autoin +teitä riisumaan. Ja saksalainen herra, jonka vuode on allanne, sanoo +että teitä vaivaa enemmän kuin kohtalainen pohmelo. Hän näki, kun te +hyppäsitte laivaan, suuri pullo viinaa kädessänne." + +Tunnustelin päätäni ja koetin järjestää muistojani. "Kohtalainen +pohmelo -- minulla! Mutta sehän oli toissapäivänä!" kuiskasin +itselleni. + +Stevartti seisoi jo ovella. Vielä kerran kääntyi hän puoleeni ja sanoi: + +"Pyydän anteeksi, mutta ettekö ole se nuori herra, jota eilen seurasi +_that little fair lady and screaching baby_ (valkoverinen rouva ja +huutava kakara)?" + +Minä myönsin päännyykähdyksellä. + +"Siinä tapauksessa tulee teidän mennä katsomaan rouvaraukkaanne ja +pientä lasta, jotka ovat hyvin sairaita." + +Sen sanottuaan meni stevartti matkaansa. + +Minun rouvaani! Minun pientä lastani! Ja ne olivat pahoinvoipia! Mutta +olinhan minä itse pahoinvoipa; sairaampia kuin minä ne eivät voineet +olla. Kaikki valtameren sillit eivät olisi voineet mitään sille +kauhealle kurjuudelle, joka vallitsi minussa. Päätin kumminkin nousta +kannelle, viileältä ilmalta kun toivoin virkistystä. + +Vasta monien ponnistusten jälkeen onnistuin saamaan vaatteet ylleni; +laiva keikkui kauheasti ja aina kun se kallistui, keikahdin hyttini +toisesta seinästä toiseen. Vihdoin olin saanut pukeutuneeksi ja kuljin +hapuellen ruokasaliin saadakseni jotakin ravintoa: enhän ollut +neljäänkolmatta tuntiin mitään syönyt. + +Mitä maukkaita ruokia olikaan pöydällä! Mutta jos mitä otin syödäkseni, +pani luonto vastaan, ikäänkuin olisin ollut nielemässä villasukkaa. +Sitä paremmalta maistui väkevä portviini. + +Olin juuri tyhjentämässä kolmatta lasia, kun eräs vanhempi herra +äkkiarvaamatta tarttui käteeni ja sanoi äänellä, joka muistutti +poliisimiestä, kun hän puhuu pahantekiälle: + +"Nuori mies, te rakastatte liian paljon väkeviä; te pilaatte varmaan +sillä itsenne. Minä pidin teitä jo eilen silmällä ja minun täytyy +tunnustaa, että suuresti hämmästyin, mitä näin. Minulla on, näette, +arveluttava onni olla teidän hyttitoverinne, nuori mies." + +Tämä oli minusta enemmänkin kuin liikaa, ja unohtaen kunnioitusta, mikä +on harmaalle parralle annettava, ja omaa vihriää nuoruuttani, +huudahdin: + +"Herra, mitä luulette? Minä en ole teidän nuori mies." + +"Mitäkö luulen?" vastasi epäkohtelias maanmieheni, "ei muuta kuin että +minulla on ihmiskokemusta, nuori mies, ja kentiesi tulette vastoin +tahtoannekin tilaisuuteen tunnustamaan silmieni tarkkuutta. Vastaiseksi +tarkoitan vain hyvää ja neuvon teitä ajoissa kääntymään. Tiedättekö +mitä _dilirium tremens_ on?" + +"_Dilirium tremens_?" Minä tirkistelin miltei kivettyneenä vanhaa +herraa. + +"Niin, nuori mies! Se teitä varmaan kohtaa jonakin päivänä, jollei se +jo ole kohdannut. Jättäkää nyt portviini rauhaan, olkaa niin hyvä, ja +menkää kannelle -- siellä kentiesi virkistytte. Muussa tapauksessa +autan minä teitä ylös rappusia." + +Pakenin kuin olisi paholainen ollut kintereilläni. Millä olin minä, +onneton _mulus_, ansainnut näitä katkeria solvauksia? Eilen olin +vähällä tulla päistikkaa potkaistuksi alas rappusia, siitä syystä että +muka olin "maistamaton", ja tänään uhattiin heittää minut ylös +rappusia, sentähden että olin auttamaton juoppo. Onkohan kellekään +viattomalle ennen käynyt näin ohraisesti?! + +Tuskin olin päässyt kannelle, niin kadotin tasapainon ja kolkahdin +suoraan suojan puolelle. Kuinka ihanaa! Aava meri viheriöine, +vaahtoisine laineineen, delfiinit, jotka tyytyväisinä loiskivat +haaleassa vedessä ja järkevillä silmillään katselivat laivaamme, ja +sitten tämä miellyttävä keinuminen, joka niin omituisesti vaikuttaa +mieleemme! Mutta -- mitä auttoi se minua? Pitkällisestä paastoomisesta +rasittunut ruumiini ei sitä kestänyt. Sanomattoman viheliäisessä +tilassa hoipertelin jälleen rappusia alas hyttiini, jossa stevartti +auttoi minua vuoteeseeni. + +En ollut kauan siinä maannut, kun kauhukseni vanhus, joka oli +ennustanut, että joutuisin viinahulluksi, avasi oven, ryntäsi luokseni, +pudisti nyrkkiään ja sanoi, tahi oikeammin sihisi: + +"Kurja, mittanne on täysi! Sitä en kumminkaan olisi uskonut teistä! +Eikö riittänyt, että jätätte itsenne viinapirun omaksi; vaatiiko +paholainen että vielä myrkytätte pientä, viatonta lastanne?" + +"Mitä, minun lastani?" + +"Niin, viatonta lapsiraukkaanne, jonka maitoon olette sekoittaneet +viinaa. Te ette voi sitä kieltää -- kaikki naiset ovat haistelleet sitä +ja samoin minäkin. Niin, te olette hyvä te, kaksoismurhaaja!" Sen +sanottuaan meni hän tiehensä ja paiskasi kiinni oven jälkeensä. + +Kaksoismurhaaja! Sepä vain puuttui! Masentuneena koetin saada unta, +mutta siitä ei tullut mitään ja puolen tunnin kuluttua tuli stevartti +ilmoittamaan, että pieni lapsiraukkani sai koko naismaailman aivan +epäilykseen huudoillansa, että äiti, onneton vaimoraukkani, oli enemmän +kuin puolikuollut pahoinvoinnista ja levottomuudesta ja että hän +hartahasti tahtoi puhutella minua. + +Minua! Minähän makasin itse niin avun puutteessa kuin vastasyntynyt +lapsi! + +"Mene niin pitkälle, kuin tiesi riittää!" huusin voimattomassa +raivossani. Ja stevartti meni, hänkin paiskaten kiinni oven, että +kolisi. + +Nyt luulin pulasta päässeeni ja toivoin saavani unohtaa kaikki +vastoinkäymiset unen helmaan, mutta mitä vielä! Taasen, kun noin puoli +tuntia oli kulunut, aukeni ovi ja sisään astui itse kapteeni. + +"Herra Meyer, vai mikä teidän nimenne on", ärjäsi hän vihaisesti, +"näinkö täytätte velvollisuuksianne isänä ja puolisona? Tulen +ilmoittamaan teille että kaikista päättäen viaton lapsiraukkanne +varmaankaan ei ole hengissä, kun tullaan satamaan, ja että +rouvaparkanne on huolista ja surusta kuolemaisillansa." + +"Samoin kuin minä itse", änkötin vastaukseksi ja vetäysin kokoon +peitteen alle, kuten mato, jonka päälle on astuttu. + +"Kuinka? Te tahdotte siis että viaton lapsiraukkanne..." + +"Jättäkää minut rauhaan lapsiraukkoinenne", huusin. "Minua ei liikuta +ollenkaan viaton laps..." Pahoinvointini, joka tahtoi purkautua, +keskeytti minua. + +Kapteeni kävi tulipunaiseksi kauhistuksesta. "Luonnoton isä, heittiö, +eläin ihmisen haamussa!" huudahti hän. + +Noin viisi minuuttia sen jälkeen herätti minua horrostilastani joukko +ääniä, jotka tulivat yhä lähemmäksi. Stevartti tempasi kiivaasti auki +oven ja huusi hengästyneenä: + +"_Bolt the door, sir -- they are a comin' to lynch you_!" (Salvatkaa +ovi, he tulevat tappamaan teidät!) + +Millä vauhdilla nyt pääsin vuoteestani! Ja ihan parahiksi, sillä tuskin +olin saanut oveni säppiin, niin jo oli joukko nyrkkejä sitä +paukuttelemassa. Mutta minä -- minä hyppäsin toiseen vuoteeseen, vedin +peitteen pääni yli ja -- kadotin tajuntani. + +Kun heräsin oli sysimusta yö. Ilma oli ahtaassa hytissä tukehduttavan +kuuma. Minun täytyi päästä kannelle, maksoi mitä maksoi. Päivän +kauhistukset olivat minusta tehneet kuoleman ylönkatsojan. Jos nuo +ilkiöt vielä väijyivät minua ja aikoivat täyttää uhkauksensa, niin he +varmaankin heittäisivät ruumiini mereen, kun olivat tappaneet minut. +Tämä ajatus ei, kumma kyllä, kauhistuttanut minua, päinvastoin -- minun +teki mieli jotakin suolaista. Avasin oven ja hiivin kenenkään +huomaamatta onnellisesti ulos salin kautta ja sitten ylös rappusia. +Ensimäinen jonka tapasin, oli pelastajani stevartti. Osotin häntä +kohtaan kiitollisuuttani antamalla hänelle runsaat juomarahat ja pyysin +hänen hankkimaan minulle oikein lujan aterian, sillä kun viimeisen +vuorokauden kuluessa vatsani menopuoli hyvin suuressa määrässä oli +voittanut tulopuolen, niin oli joltinenkin vaillinki syntynyt. +Vaikkakin kyökki jo oli suljettu, hankki tuo kunnollinen mies minulle +kylmän lampaan kintun, jossa vielä oli joltisesti lihaa. Kun en nähnyt +ketään välikannella menin sinne ja asettausin kiitollisena ja +vaatimattomana istumaan, selkä etumastoa vastaan. Jyrsein siinä +kaikessa rauhallisuudessa kinttuani ja ihaelin kirkasta tähtitaivasta. +Pitkä uni oli tehnyt minulle hyvää, ja samaa teki nyt raitis yöilma. +Minä näin avosilmin unta, oikein ihanaa unta, ja olisin varmaan saanut +sepitetyksi runonkin, jollei valkoverinen holhottavani ja pikku Fumps, +kun niitä ajattelin -- ja sitä en voinut olla tekemättä -- olisi +häirinnyt ajatusteni vapaata lentoa. Oi, kuinka toisin olin itselleni +kuvaillut tätä kulkua meren yli! Ja nyt!? Mutta kokematon nuorukainen +kun olin, en tullut aavistaneeksikaan, että jotakin vielä paljoa +pahempaa, kuin mitä tämä päivä jo oli tuonut mukanaan, oli minua +odottamassa. Muussa tapauksessa olisin varmaan pää edellä syössyt +mereen ja siten ennen aikojaan jättänyt sikseen koko tulevan +kuuluisuuteni! + +Olin iloinnut noin pari tuntia takaisinvoitetusta voimastani ja +hyvinvoinnistani, kun loistomajakat tulivat näkyviin. Siinä otimme +luotsin laivaan ja suuntasimme kulkumme Elbevirtaan. Kuta lähemmäksi +tulimme matkamme määrää, sitä suuremmalla huolella ajattelin +velvollisuuksiani kaunista matkatoveriani ja hänen lastansa kohtaan. +Olisiko todellakin äänekäs poikanulikka ottanut kuollakseen +alkohoolimyrkytykseen? Oliko soma pelimannin-rouva heittänyt henkensä? +Vahinko, suuri vahinko -- ei hengestä, mutta rouvasta. Sydämeni takoi +jotenkin rauhattomasti kylkiluitani, kun ajattelin, että palasin +isänmaahani kentiesi kaksoismurhaajana -- minä, joka olin lähtenyt +maailmaan iloisena, vastaleivottuna ylioppilaana! + +Jo välkkyi oikealla ja vasemmalla valoa; jo tunnin kuluttua olisimme me +satamassa. Täytyihän minun sitä ennen saada selville holhottieni +kohtalo. Hoipertelin peräkantta kohden. Tiesin suunnilleen, missä +naisten sali oli. Tuolla kai se oli kannen alla, josta henkitorvi pisti +esiin. Hiivin sinne, varovasti kuin varas, ja kallistin korvani torven +suulle. Ja silloin kuulin sanomattomaksi ilokseni -- vaikka Elbe +pauhasi laivan keulaa vastaan, vaikka propellin akseli melusi allani ja +masina puuhki -- kuulin Ferdinand Müller nuoremman, niin sanotun +Fumpsin, voimakasta ääntä ja vielä lisäksi luulin erottavani sanoja, +jotka hinterpommernin kielellä kiittivät Jumalaa, että oltiin näin +pitkälle päästy. Huolimatta viinapullosta ja meritaudista olivat äiti +ja lapsi elossa; minä en ollutkaan kaksoismurhaaja. + +Aamulla -- noin kello kolmen tienoilla luulen -- saavuimme Hampuriin. +En enää pelännyt kostoa, sillä matkustajilla oli yltäkyllin muuta +tekemistä. Pääsin kun pääsinkin kauniin matkatoverini ja pikku enkelin +kanssa, joka kaikeksi onneksi nukkui, eheänä maalle ja sain käsiini +ajurin, jonka tuli kuljettaa meidät "ensimäiseen parhaimpaan +hotelliin." + +Kysäsin tietysti kohta suurimmalla osanottavaisuudella Mimmi-rouvan +vointia. + +"Oi, olen voinut niin pahasti, niin kauhean pahasti", änkötti pieni +rouva heikolla äänellä. "Luulin jo kuolevani." + +"Minä myös", huokasin. + +"Kaarle raukkani!" valitti kalpea rouva -- hän piti varmaan minua +miehenään. "Emme enää koskaan tee merimatkaa!" + +En vastannut mitään, ja nyt vaipui pieni pää minun rintaani vastaan ja +vaarallinen mytty makasi puolittain minun sylissäni. Tämä oli hyvin +miellyttävää mielestäni; istuin suorana kuin kanto enkä liikahtanut, +vaikka Mimmi-rouvan hatunliepeet kutkuttivat poskiani ja nenääni. +Tunnustan kumminkin, etten ollut ollenkaan pahoillani, kun ajopelit +pysähtyivät ja minun täytyi herättää vienoa nukkuvaa. + +Ajuri näkyi käsittäneen käskyäni oikein korkealta kannalta, sillä hän +oli pysäyttänyt erään korkean, komean rakennuksen edustalle Alsterilla. +Kun olin maksanut kyydin, oli minulla kukkarossani vähän toista markkaa +rahaa jälellä. Mutta eihän parin tunnin viipyminen paraimmassakaan +hotellissa koko maailmaa maksaisi. Me aioimme, näet, vielä saman päivän +aamupuolella jatkaa matkaamme rautatietä. + +Saimme odottaa hyvän aikaa, ennenkuin vihdoin uninen palvelia avasi +portin ja päästi meidät ynnä meidän kolmetoista myttyä sisään. +Kysymykseeni saisimmeko kaksi huonetta, jossa kummassakin oli vuode, +vastasi hän päännyykähdyksellä, otti avaimen mustan nimitaulun naulasta +ja vei meidät kolmanteen kertaan, pitäen kynttilän niin viistossa, että +steariinia koko ajan tippui kauniille matoille. Sitten kävi kulkumme +tavattoman pitkää läpikäytävää, jossa ovi oli oven vieressä ja jokaisen +edessä puhdistettavaksi asetettuja kenkäpareja, kunnes palvelia viimein +avasi oven, astui sisälle, sytytti nuo tavanmukaiset kaksi kynttilää ja +mumisi: "Olkaa niin hyvät! Hyvää yötä!" + +"Täällähän on oikein hienoa", sanoi rouva Müller, kun palvelia oli +lähtenyt, heittäen väsyneistä silmistään pikaisen luonnin ympärillensä. +Sitten asetti hän mytyn, jossa Fumps yhä nukkui, varovasti huoneen +toiselle vuoteelle. + +"Kyllä!" myönsin minä ja lisäsin, kiiruhtaen ovelle, joka näkyi vievän +toiseen kamariin, "minun huoneeni on epäilemättä tässä vieressä." + +Varovasti tartuin avaimeen. Mitä? Ovi oli suljettu; sen edessä oli +toisella puolella marmorinen pesukaappi! + +"Oi, armollinen rouva!" änkötin aivan ymmälläni, "palvelialurjus on +käsittänyt minua väärin. Varmaan luuli hän että olimme -- aviopari. +Riennän paikalla alas ja koetan saada hänet käsiini." + +Olin juuri lähtemäisilläni, kun Mimmi-rouva ryntäsi jälkeeni, tarttui +käsivarteeni ja huudahti: + +"Mitä ajattelettekaan, parooni! Ettehän toki aio jättää minua tänne +yksin? Silloin kuolen pelvosta." + +"Minä -- -- korkeasti kunnioitettu rouva, minä ajattelin vain, että +koska emme -- niin sanoakseni -- olekaan toistemme kanssa -- tuota niin +-- naimisissa -- niin ajattelin..." + +"Oh, ketä se täällä koskee!" keskeytti Mimmi-rouva minua. "Olenhan niin +peloissani, että -- olen kuolla. En ole koskaan ennen maannut yksin +missään huoneessa, ja jollette ajattele pahaa minusta ... oi, hyvä +parooni, jääkää tänne -- jääkää turvaamaan minua ja minun pikku +Fumpsiani!" + +Hän oli niin ihmeen soma auttamattomuudessaan, että minä tulin oikein +liikutetuksi. Minäkö ajattelisin pahaa hänestä! Sydämeni oli niin +puhdassininen kuin Mimmi-rouvan lempeät silmät. + +"Jos vain tahtoisitte mennä ulos ja seisoa oven takana, kunnes minä +yskäisen", sanoi hän ja puristi kiitollisuudella kättäni. + +Minä menin pimeään käytävään; seisoin siinä ja odotin hänen yskäystään. +Viisi minuuttia, kymmenen minuuttia! Kuinka kauhean hitaasti aika +kului! En uskaltanut edes jaloitella. Likeisissä suojissa yskittiin ja +kuorsattiin niin kauheasti että minun siinäkin, missä seisoin, oli +vaikea kuulla sovittua merkkiä. Painoin monta kertaa korvaani ovea +vastaan, mutta en kuullut mitään. Vihdoin uskalsin hiljaa koputtaa +ovelle. -- Ei vastausta! Vielä kerran -- ei vastausta! + +"Varmaan on hän vaipunut uneen ja unohtanut koko yskimisen", ajattelin +ja avasin vihdoin hiljaan oven. Pieni rouva makasi jo vuoteessaan, +mutta hän oli valveillaan ja viittasi minulle. + +"Miksi ette ole tullut ennemmin", kuiskasi hän, kun olin tullut hänen +luokseen. "Olen maannut täällä jo ainakin neljänneksen tuntia." + +"Ettehän ole yskineet; en ainakaan ole mitään kuullut." + +"En, enhän sitä voinut; silloinhan olisin herättänyt Fumpsin. Katsokaa, +kuinka makeasti hän nukkuu!" + +Oli todellakin miellyttävää nähdä pienen, kaljun lapsenpään siinä +pistävän esiin valkoisten lakanain lomasta nuoren äidin vieressä. Mutta +kun jo kerran ennen olin ihmetellessäni nukkuvaa Pumpsia saanut aikaan +suuren onnettomuuden, mumisin vain jotakin noiden kahdentoista +partakarvani takaa ja vetäydyin jonkinmoisella kiiruudella takaisin. + +"Hyvä parooni", kuulin Mimmi-rouvan kuiskaavan, "älkää tehkö melua +saapasnihdillä; olkaa hyvä ja asettakaa minunkin kenkäni etehiseen, +puhdistettavaksi." + +Riisuin kengät jalastani melkein kuulumattomasti ja asetin ne ynnä +matkatoverini kengät oven taakse. + +"Oletteko oikein lukinneet oven?" kuului taaskin kuiskaus vuoteelta. + +"Olen", vastasin yhtä hiljaan. + +"Mutta -- -- olkaa hyvä ja vääntäkää avain vielä kerta ympäri." + +En ymmärtänyt mitä varten, mutta tein kumminkin, mitä Mimmi-rouva +käski. + +"Ei", huudahti hän; "nythän te aivan varmaan lukitsitte oven auki." + +"En, sitä en tehnyt. Väänsin avaimen kahdesti ympäri." + +"Todellako?" + +"Aivan varmaan." + +"Ovatko muutkin ovet lukitut?" + +"Ovat." + +"Sekin, jonka takana pesukaappi seisoo?" + +"Niin, kyllä sekin." + +"Olkaa hyvä ja katsokaa vuoteitten alle. Minä pelkään niin kauheasti." + +"Mitä tulee minun sieltä katsoa?" + +"Onhan joku voinut sinne piiloutua. Pelkään niin kauheasti, että sinne +on joku kätkeynyt." + +Itsessäni ihmetellen, että niin paljon turhamaisuutta, kauneutta ja +viattomuutta saattoi asua yhdessä ihmisessä, otin kynttilän ja +kurkistin vuoteeni alle. + +"Ei siellä ole mitään", sanoin lohduttaen. + +"Entäs minun vuoteeni alla?" + +Heittäysin polvilleni hänen vuoteensa viereen. + +"Ei sielläkään." + +"Oletteko ihan varma siitä?" + +"Olen, ihan varma!" + +"Kiitoksia, hyvä parooni. Mieheni täytyy aina kurkistaa vuoteitten +alle, muuten en saa unen rahtua silmiini." + +"Saanko nyt sammuttaa kynttilän?" + +"Kyllä, jollette enää sitä tarvitse. Hyvää yötä!" + +Hän oijensi minulle pienen kätensä ja minä suutelin sitä, mutta +joltisesti jäähtyneenä. + +Olin kyllä nukkunut suurimman osan aikaa laivamatkalla ja lakanat +olivat kuten koko maailman hotelleissa kylmät ja kosteat, mutta +sittenkin vaivuin pian makeaan uneen. Laivan keinuva liike tuntui vielä +ruumiissani ja korvissani soi meren aaltojen loiske. Uneni kävi yhä +syvemmäksi. + +Mutta kylläpä oli ihmeellistä, että vaikkakin olin mitä syvimmässä +unessa, niin oli minulla kumminkin selvää tietoa tästä keinumisesta ja +loiskeesta. Viimeksi mainittu kävi mielestäni yhä voimakkaammaksi, +ikäänkuin olisi väkimyrsky syntymäisillään. Kuulin selvään kalalokkien +ja myrskylintujen kirkunaa, johon sekausi masinan puuhkiminen, se kun +kävi yhä kovemmaksi. Varmaan oli höyryn paino äärimmillään. +Rumpumpumpum! Oi, kunpa vain ei höyrypannu räjähtäisi! Komantosillalta +kuului kapteenin ääni, vaikka melkein myrskyn pauhinaan +katoomaisillaan... + +"Eikö tästä riivatusta melusta loppua tulekaan? Hulluksihan tästä +kaikesta tulee!" ärjyi ääni vuoteeni päässä ja siinä olevaa ovea +paukutteli nyrkki. + +Samalla kolkutettiin, vaikka hiljemmin, toista ovea, sitä, joka seisoi +pesukaapin takana, ja surkean kimelä ääni kuului: + +"Mutta, rouvaseni, mitä teettekään kakaralle? Lapsihan huutaa ihan +pilalle kaunista ääntään. Antakaa hänelle jotakin makeata? Enkö saisi +tarjota vähän kokolaatea -- se on herrojen Jordanin ja Dimaussenin +tehtaasta Dresdenissä." + +Tämä siis oli kuumennettu masina! Myrskyn pauhinasta taasen piti +ihmelapsi Fumps huolen. + +Olin juuri kohonnut istualleni, tehdäkseni äänekkään pojan äidille +kohteliaita ja vakavia muistutuksia, kun näin Mimmi-rouvan seisovan +vuoteeni vieressä, huutava mytty sylissänsä. + +"Oi näitä kauheita herroja!" valitti pikku rouva nyyhkien; "nehän eivät +siedä kuulla pienen lapsen itkuakaan, käyttämättä, itseään villipetojen +tavoin. Pitäkää, hyvä parooni, häntä sen aikaa kuin lämmitän hänelle +hiukan saksankuminateetä!" + +Ja odottamatta myönnytystäni laski hän syliini tuon kohti kurkkuaan +parkuvan ja potkivan mytyn. Olin tosin kerran ennen pitänyt lasta +sylissäni, mutta tuo lyhyt harjoitus ei tehnyt minua soveliaaksi +täyttämään tätä paljon vaikeampaa tehtävää. Minä keinuttelin pikku +Fumpsia sen kuin jaksoin. "Pyschvyschvyschvysch!" Ei, ei mikään +auttanut. Puhuttelin häntä ystävällisesti. "Tu-tuu-tuu-tuu, ole hiljaan +ja kiltti, niin saat sokuria!" Ei, ei auttanut. Taputtelin myttyä alta +ja päältä, tanssautin sitä ylöspäin ja alaspäin -- ei, ei siitäkään +apua! + +Tuo kuminatee ei tahtonut ensinkään ottaa lämmitäksensä ja viereisissä +huoneissa oliat antoivat mitä tehokkaimmalla tavalla kuulla +mieliharmiansa. Korviani särki kuin olisin seisonut katetulla rautatien +asemalla, veturin kiljuessa ihan vieressäni. Tuota kaikkia eivät +hermoni kärsineet ja minä huusin armottomalle Fumpsille: + +"Etkö tahdo pitää suutasi, sen mokoma elukka!" + +Ja todentotta, pikku ilkiö vaikeni ja katseli minua hämmästyneenä, +muljotellen kyyneleisiä, kirkkaita silmiään. Mutta sitten vetäysivät +suupielet jälleen alaspäin, silmät ummistuivat, pienet käsivarret +alkoivat hosua ja -- iii! Siinä syntyi uusia ja vielä kirkuvampia +säveleitä. + +"Hyi, herra parooni! Kuka tuolla tavalla ärjyy pienelle lapselle!" +huudahti suuttunut mamma itkuun hyrähtäen ja temmaten lemmittynsä minun +arvottoman sylistä. "Miehet nyt eivät kelpaa mihinkään! Fumpsiparkani, +oma sydänkäpyni, mitä ovatkaan ne tehneet sinulle?" + +Minä heittäysin kyljelleni vuoteeseeni että jymähti ja vedin peitteen +korvieni yli. Nyt vasta ymmärsin ystävääni Kalle Ferdinandia! Vielä +toissa päivänä en kuolemakseni käsittänyt mahdolliseksi, että +tunteellinen mies voi vapaaehtoisesti ja epämääräiseksi ajaksi erota +niin ihanasta vaimosta kuin Mimmi-rouva oli; mutta nyt -- nyt käsitin +sen täydellisesti. "Oi pyhä Antonius!" huokasin, "jos olisin jo saanut +jättäneeksi hänet Hinterpommernin rajan toiselle puolelle! En nai +koskaan -- tahi, jos nain, niin lesken, jolla on täysikasvuisia +lapsia!" + +Vihdoin oli tee lämminnyt ja minä pääsin rauhaan. Päätin nukkua, enkä +herätä, vaikka kymmenenkin Fumpsia huutaisi vuoteeni ympärillä. Mutta +mitä päätöksistä! Kohta sen jälkeen tarttui pelimannin rouva +käsivarteeni ja kuiskasi pelästyneenä: + +"Kuuletteko! Joku siellä ulkona hissuttelee! Nyt raapitaan ovea! Voi, +voi! Onko teillä revolveria?" + +Minun täytyi taasen kohoutua ja kuunnella. Mitä oli tuo epäilyttävä +ääni? Hotellin palvelia, joka kokoili ovien ulkopuolelle asetettuja +kenkiä. Vihdoin kun olin tämän saanut selvitetyksi holhotilleni, soi +hän minun nauttia parin tunnin kestävää unta. + +Oli kirkas selvä päivä kun heräsin. Valkoverinen pelimannin rouva oli +jo aikaa sitten noussut. Hän oli pukeutunut valkoiseen aamutakkiin, +joka oli hänelle hyvin omansa, ja istui akkunan vieressä, leikkien +pikku Fumpsin kanssa, siinä hiljaan hyräillen jotakin laulua. Minä +makasin monta minuuttia ja katselin tuota miellyttävää näkyä, ennenkuin +hän huomasi, että olin herännyt. + +"No vihdoin viimeinkin!" sanoi hän; "teillä on unta, että oikein +kateeksi käy. Fumps on huutanut kolme erää, mutta ette ole +liikahtaneetkaan -- kerran vain mumisitte jotakin. Ja nyt käy kello +yhtätoista!" + +"Yhtätoista! Ja kaksi minuuttia ennen kahtatoista menee juna! Miksi +ette ole herättänyt minua, rouva Müller? Menkää nyt ulos vähäksi aikaa, +olkaa niin hyvä -- minä puen hyvin nopeaan ylleni." + +Hän teki niinkuin käskin ja pukiessani kuulin hänen tanssivan edes +takaisin ja hyräilevän itsekseen. Hän oli sittenkin oikein miellyttävä, +tuo pikku rouva, ja seikkailu olisi voinut olla hyvinkin huvittava, +jollei vain tuota pientä pelimannin alkua olisi ollut. "Kyllä on hyvin +ikävää", tuumailin itsessäni, "että lapset ovat niin tavattoman nuoria, +kun ne syntyvät tähän maailmaan!" + +Sitten söimme oivallisen aamiaisen. Mimmi-rouva kaasi kahvikupit +kukkuroilleen ja teki voileipiä, ja pikku Fumps oli entisiin tapoihinsa +nähden hyvinkin sävyisä. Kummako että olimme erittäin hyvällä tuulella? +Ilmakin oli ihmeen kaunis ja lämpösessä auringon paisteessa kimalteli +Alsterin vesi oikein viehättävästi. Silloin tuli kyypari sisään, +toisessa kädessään lasku, toisessa kirja, johon matkustavaisten tulee +kirjoittaa nimensä. Kun hän oli saanut ne asetetuksi pöydälle, sanoin: + +"Lähettäkää tänne palvelia, joka kantaa alas kapineemme; kymmenen +minuutin kuluttua tarvitsemme ajopelit, jotka vievät meidät rautatien +asemalle." + +Kun kyypari oli mennyt, loin silmäni Mimmi-rouvaan ja kysyin vähän +hämilläni: + +"Mitä kirjoitan tähän matkustajain kirjaan?" + +"Tietysti kirjoitatte: K. F. Müller, soittoniekka, rouvansa ja pienen +poikansa kanssa Lontoosta", vastasi hän nauraen. + +"Niinkö kirjoitan?" -- Ja hiukan vapisevalla kädellä piirsin minä nuo +sanat kirjaan, kieltäen omaa, rehellistä nimeäni. Sitten loin silmäni +laskuun. Siinä oli pippuria. + +"Hui!" huudahdin. "Teidän täytyy antaa minulle anteeksi, että nyt +vetoon teidän kukkaroonne; minun on aivan tyhjä." + +"Minun kukkarooni? Mitä tarkoitatte?" + +"Miehenne käski minun maksaa teidän puolestanne ja kirjoittaa muistiin +summat. Olen sen tehnyt. Tässä näette. Olkaa niin hyvä." + +"Eikö mieheni antanut teille rahoja minun menojani varten?" + +"Ei penniäkään." + +"Kuinka! Ja hän sanoi minulle..." + +"Eikö teillä ole rahoja?" huudahdin ja vaalenin. + +"Ei -- ainoastaan pikku menojani varten. 'Matkarahasi olen antanut +paroonille', sanoi mieheni." + +"Se konna!" huusin minä. + +"Oi, minä onneton, onneton vaimo! Rakas, kulta, parooni, älkää jättäkö +minua tässä kauheassa hädässä." + +"Jättää teidät! Kunpahan vain tietäisin, miten se voisi käydä päinsä. +Koko omaisuuteni nousee 75 penniin." + +"Ja minulla on vain 5 markkaa ja muutamia pennejä." + +"Se ei riitä hotellin laskuun edes." + +Kyypäri palasi samassa palvelian kanssa ilmoittamaan että vaunut +odottivat. + +Minä mumisin että olimme muuttaneet tuumamme, vaimoni kun ei voinut +hyvin. Tuota sanoessani tunsin rehellisen omantuntoni peittävän +punaisella lipulla koko kasvoni. + +"Tuleeko herrasväki puoliselle?" kysyi kyypäri. + +Puoliselle! Minäkö, väärä aviomies ja nimenväärentäjä -- minäkö +esiintyisin päivällispöydässä hotellin suuressa salissa, jossa kentiesi +joku tuntisi minut! Maailmahan on niin pieni ja aina niitä ystäviä +tapaa, varsinkin silloin, kun ei ensinkään tahtoisi... "Ei, me haluamme +saada ruoan kamariimme." + +Kyypäri oli niin kohtelias, että ilmoitti puolisen maksavan hengeltä +markan enemmän, jos ruoka kannettaisiin kamariin. + +"Yhdentekevä!" ärjäsin hännystakkiselle miehelle. -- Kun ei ole, millä +maksaa, on tietysti yhdentekevä, kuinka suuri velka on. + +Kyypäri poistui, heitettyään uteliaan silmänluonnin matkustajain +kirjaan. Tuskin oli hän sulkenut oven, kun minä raivostuneena hypähdin +paikaltani, juoksin huoneessa edestakaisin kuin haavoitettu pantteri +ja koetin lepyttää mieltäni latelemalla mitä herttaisimpia +mielenpurkauksia Kalle Ferdinandin jalouden johdosta. + +Mimmi-rouva ei sillä välin tiennyt muuta parempaa kuin puristaa +esikoistaan, "rakastettua sydänkäpyään" sydäntänsä vastaan ja päästää +huokauksia ja voivotuksia, joihin Pumps uskollisesti yhtyi koko +kurkkunsa täydeltä. Jos luonnoton isä olisi nähnyt uhriensa kyyneleitä +ja kuullut jälkeläisensä korvia vihlovalla äänellä kutsuvan taivasta +kostajaksi, niin kyllä olisi hänen sydämensä heltynyt. Onneksi hänelle +oli Pohjanmeri välillämme, sillä nyt olin sillä tuulella että olisin +antanut keppini tahdittaa hänen selkäänsä. + +Johonkin oli kumminkin ryhdyttävä. Mihin? Oi, pyhä Antonius, mitä piti +minun tekemän? Mistä saisin rahoja -- varastamatta? + +"Kuinka onneton olen, kuinka sanomattomasti onneton!" nyyhki +Mimmi-rouva. "Minun Ferdinandini! Onko tämä kaikki totta? Hän oli aina +niin kiltti minua kohtaan. Enhän minä hänelle ole mitään tehnyt -- +ainoan kerran vain, kun sanoin, että hänen viulunvingutuksensa olivat +kauhistuttavat; mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että hän itse +oli sepittänyt niitä. Fumps-parka, armas, rakas silmäteräni! Nyt täytyy +meidän kuolla nälkään, emmekä koskaan pääse mummon luo Belgardiin." + +"No, no, rouva Müller! Ei sitä toki vielä nälkään kuolla", lohduttelin +minä. "Olenhan aluksi antanut käskyn että pöytämme täällä on +katettava." Ja kun äiti ja lapsi eivät sittenkään herenneet itkemästä, +silittelin minä toisella kädelläni pienoisen kaljua päätä ja taputtelin +äitiä olkapäälle. + +Tässä lohduttajan toimessa paraikaa ollessani avattiin ovi ja sisään +astui palveliatar, joka jo minun nukkuessani oli saanut käskyn +Mimmi-rouvalta tuoda rievää maitoa Fumpsia varten. Hyvän tytön kävi +kohta sääliksi pientä huutajaa. Hän otti mytyn äidin sylistä, ja +sillaikaa kuin Mimmi-rouva uudelleen laittoi keittimensä kuntoon, +tanssi hän rallattaen ympäri huonetta, jotta mytty vihdoin näki hyväksi +vaieta ja silloin tällöin vain päästi yksityisiä huutoja, joita +molemmat naiset säestivät miellyttävällä naurulla. + +Äkkiä kutsuttiin hyvänsävyisä palveliatar ulos ja minä asetuin akkunan +eteen, jossa ruutua rummuttaen katselin liikettä Alsterilla ja koetin +ponnistaa järkeäni, löytääkseni jotakin apukeinoa. + +"Oletteko keksineet mitään neuvoa, herra parooni?" kysyi vihdoin +Mimmi-rouva hiljaan. + +Minä käännyin ja vastasin miehuullisesti: + +"Olenpa niinkin, rouvaseni; olen keksinyt keinoa, joka auttaa. +Otan kultataskukelloni, jonka pappa antoi minulle, kun olin +ylioppilastutkintoni suorittanut, ja -- panttautan sen." + +Sisällinen liikutukseni oli vallata minua; minun täytyi taasen kääntyä +akkunaan päin. + +"Ei, sitä ette saa tehdä, ei!... Tuota kaunista kelloa! Odottakaa, +minun johtuu jotakin mieleeni: onhan minulla kultainen rannerenkaani, +jossa on suuri hohtokivi -- mieheni antoi sen minulle hääpäivänämme. +Odottakaa, minä ha'en sen arkusta; se on maksanut kolmesataa +viisikymmentä markkaa, sanoo Ferdinand, Ja nyt hänellä ei ole antaa +minulle edes matkarahoja kotiin!... Mutta kyllä hän sittenkin suuttuu +kauheasti, kun saa kuulla että olen pantannut hänen häälahjansa. Kun +väliin Lontoossa varamme loppuivat ja piti pantata milloin mitäkin, +niin minä joskus esitin, että vietäisiin konttoriin rannerengas, mutta +silloin huudahti Ferdinand aina: Jos minua rakastat, Mimmi, niin älä +koskaan panttauta rannerengasta, se murehuttaisi minua haudassanikin! +Niin hän sanoi, herra parooni. Oi hän on niin kovin tunnollinen, minun +oma Ferdinandini." + +Ja rouva purskahti taasen itkuun. + +Mutta minua koski kultakelloni kohtalo enemmän kuin viekkaan pelimannin +tunnollisuus; minä tempasin sentähden rannerenkaan, niin pian kuin +Mimmi-rouva oli sen hakenut esille arkusta, ja lähdin kiireesti sen +kanssa ulos. + +Oli kaunis, selkeä syysaamu, ihan semmoinen, joka houkuttelee lähtemään +huvimatkalle Alsterille, mutta -- jääkää hyvästi ihanat unelmat! Sen +sijaan pakotti minua välttämättömyys tässä kauniissa merikaupungissa, +jossa en tuntenut ainoatakaan ihmistä, niin pian kuin mahdollista +hakemaan jonkun rikkaan juutalaisen, joka tarpeellisella lisällä +avustaisi minun kehnoa matkakassaani. Minä syvennyin kaupungin +vanhempiin osiin, toivoen näkeväni niiden vähäpätöisten katujen +varsilla jonkun kyltin, joka opastaisi minua hädässäni. + +Ihmeellistä! Aina kun kadun kulmassa silmäilin taakseni, jotten eksyisi +paluumatkallani, näin pienen, keski-ikäisen, harmaanuttuisen herran, +joka jo hotellista lähtiessäni oli astunut esiin porttikäytävästä. +Mutta, kuten sanoin, en tuntenut ainoatakaan ihmistä koko Hampurissa; +sattumus se kaiketi oli, joka sai tuon herran kulkemaan ihan samoja +käyriä katuja, kuin minä kuljin. + +Vihdoin sain näkyviini panttilainaajan kyltin ja astuin tykyttävin +sydämin sisään hänen ammattipaikkaansa -- tomuiseen vaatepuotiin. + +"Anteeksi, hyvä herra", aloin peräti hämilläni; "pahaan pulaan +joutuneena täytyy minun kallisarvoista kultakapinetta vastaan..." + +"Tunnen tuollaista -- antakaa tänne!" keskeytti minua kovasydäminen +israeliitta välinpitämättömästi. + +"Tässä on kultarannerengas, kaunis hohtokivi keskellä -- on maksanut +kolmesataa viisikymmentä markkaa." + +"Mistä sen niin varmaan tiedätte, nuori herra?" + +"Minä? -- Tiedänhän minä sen, kun itse olen antanut sen morsiuslahjaksi +vaimolleni'" + +"Morsiuslahjaksi! Vai niin! No, tulkoon nyt kuka tahansa väittämään +ettei nuorilla herroilla ole kuraasia!" -- Tuolla Aaprahamin +jälkeläisellä näkyi olevan tavattoman lysti. "No, siinä tapauksessa +minun kaiketi on kunnia puhutella herra Mülleriä, koska tähän on +piirretty: 'Mimmilleen Elokuun 5 p. 1873.'" + +"Niin juuri! Minähän se olen!" vastasin urhoollisesti. + +"Ja missä te asutte? Anteeksi, kun on kysymys kalleuksista, täytyy olla +varovainen." + +Kuinka kohteliaasti tuo ilkiö irvisteli! + +"Hôtel Europe'ssa!" vastasin lyhyesti ja ylpeästi. + +Mies teki niin syvän kumarruksen, että kookas nokka melkein kosketteli +pöytää. + +"No, teidän tähtenne, armollinen herra Müller, niin annan tästä +rannerenkaasta -- yhden markan." + +"Yhden -- markan! Anteeksi, herra Abrahamssohn, kuulin kai väärin." + +"Ette kuulleetkaan! Minä annan aina kolmannen osan tavaran hinnasta -- +rehellinen ammatti, herra Müller. Tämä rannerengas, jonka te olette +antaneet Mimmillenne Elokuun 5 p. 1873, on tompakkia, ja hohtokivi on +lasia. Renkaan koko arvo on kolme markkaa, minä lainaan teille markan +sitä vastaan." + +"Tompakkia!" huudahdin hämmästyneenä. "Varmaan väitätte, että tämä +kellokin on tompakkia!" Ja vapisevin käsin otin minä esiin liivini +taskusta kauniin kultakelloni ja oijensin sen hymyvälle semitiläiselle. + +"Ei, herra Müller, ei! Se on toista! Kaunis, oivallinen, oikea +kultakello!" Hän katseli sitä kaikilta tahoilta ja avasi kuoren. Ja +taasen vetäysivät hänen vanhantestamenttiset kasvonsa tuohon +pirulliseen hymyyn. "Oh, kuinka kauniin kruunun herra Müller on antanut +piirtää siihen ja hienon vaakunan lisäksi!" + +Vaakuna ja kruunu kuoren sisäpuolella! Oi, etten ennen tullut +ajatelleeksi niitä! Vanhan lurjuksen kasvojen juonteista osasin selvään +lukea, mitä hän minusta ajatteli. Juopoksi ja murhaajaksi oli minua jo +sanottu eilen; tänään pidettiin minua vaihdon vuoksi varkaana. +Oikeinhan tästä kaikesta saattoi tulla hulluksi! + +Osottaakseni ylenkatsettani panttilainaajaa kohtaan en vastannut +sanaakaan enää; tempasin vaan äkkiä lemmityn kelloni hänen likaisista +kynsistään ja ryntäsin suoraa tietä ulos kadulle. Ensi kadunkulmassa +tulin muistaneeksi että olinkin unohtanut tuon pahanpäiväisen +tompakkirannerenkaan Abrahamssohnin luo... Kuinka hyvin minä nyt +käsitin, mistä syystä tunnollinen Kalle Ferdinand ei ollut tahtonut +panttauttaa tuota kallista morsiuslahjaansa! Oh, vähät minä koko +roskasta; antaa sen jäädä sinne, missä on, kunhan pääsen näkemästä +tuota irnuvaa israeliittaa! + +Käännyin ja pudistin nyrkkiä huonetta kohden, missä minua, viattominta +kaikista muluksista, niin kauheasti oli loukattu. Ja silloin -- se oli +sattumukseksi jo liikaa -- näin tuon harmaanuttuisen keski-ikäisen +miehen astuvaa sisään samaan puotiin, jossa vasta olin käynyt. Olisiko +mies salapoliisi? Sepä vain puuttui! Eikä koko Hampurissa ainoata +tuttua sielua, joka tietäisi vakuuttaa puolestani, että olin +hyvänsävyisin kaikista ihmislapsista ja säädyllisten vanhempien +säädyllisin poika. + +Mutta mitä -- jos turvaisin isääni! Hän oli ainoa, joka saattoi auttaa +minua pulasta. Hänelle tulisi minun ilman mitään verukkeita ilmoittaa +kauhea tilani ja hänen täytyisi auttaa minua, vaikka kuinkakin suuressa +määrässä häntä rasittaisi tuo isissä niin tavallinen kuurous, kun on +kysymys raha-asioista. Minä kyselin sähkölennätinkonttooria ja sitten +-- miten laatisin sähkösanoman, ja riittäisikö 5 markkaa 75 penniä +siihen? Sähkösanomat olivat siihen aikaan kalliimpia kuin nyt. +Mietittyäni ja raapittuani korviani, sain viimeinkin kyhätyksi +seuraavan sähkösanomanäytteen, jonka jätin lähetettäväksi isälleni: + + "_Parooni Wallrode, Schiverin. + + Epäilyksessä. Istun kiinni vaimoine lapsineni. Lähetä + paljon sähkörahoja Hôtel de l'Europe'hen. + + Ernst_." + +Tähän mestarikyhäykseen olin jotenkin tyytyväinen. Varsinkin olin ylpeä +sanasta: _sähkörahoja_, joka oli muodostettu samaan malliin kuin +"sähkövastaus." Lause: "Istun kiinni vaimoine lapsineni", olisi ehkä +herra isästäni vähän arvoituksen kaltaista, mutta ainakin ilmoittaisi +se hänelle, että hänen poikaparkansa oli tavattomassa pälkähässä. Kun +sitten olin varma siitä, että tämä mestarillisesti kokoonpantu sanoma +oli matkalla, heilahti henkeni taasen nuoruuden joustavuudella ylös +uusien toiveiden maailmoihin. Miellyttävä kävelyretki ja toinen pieni +ja halpa voileipä-aamiainen teki tehtävänsä. Yhdessä paransivat ne +mielialani niin, että kun parin tunnin kuluttua saavuin hotelliin, olin +jotenkin hyvällä tuulella. + +Toisin oli Mimmi-rouvan laita. Suruisena ja alakuloisena istui hän +siinä niin huolestuneen näköisenä, että minä luulin velvollisuudekseni +lohduttaa häntä. + +Olin juuri saanut muutamia toivon sanoja lausutuksi, kun joku taputti +ovelle, ja kun jotenkin äreästi olin huudahtanut: "Astukaa sisään!" ja +ovi sitten aukeni, mitä sainkaan nähdä? Siinä hän seisoi tuo omituinen, +harmaassa puvussa oleva mies, joka kadulla oli seurannut minua niin +uskollisesti kuin oma varjoni. + +"Nyt tulee hauskaa!" ajattelin itsessäni ja istuuduin varovaisuuden +vuoksi ovea likimmälle tuolille. + +"Onko minulla kunnia puhutella Lontoosta tulevaa herra ja rouva +Mülleriä?" kysyi mitättömältä näyttävä mies kohteliaasti kumartuen. + +Mimmi-rouva oli kohta valmis myöntymään. Minun kurkkuni oli kuin +pihdissä. + +"Siinä tapauksessa saan tässä jättää teille kapineen, jonka herra +Müller äsken unhotti Taneli Abrahamssohnin puotiin." + +Ja mitättömältä näyttävä mies laski tätä sanoessaan onnettoman +rannerenkaan pöydälle hämmästyneen omistajattarensa eteen. + +"Minun rannerenkaani!" huudahti Mimmi-rouva. "Ja te olette unohtanut +sen -- puotiin!" + +"Niin kyllä, sillä se ei ole kullasta, se on pelkkää tompakkia!" huusin +minä äreästi. + +"Tompakkia? Mitä se on?" + +"Paljasta roskaa", sähisin minä. + +Mimmi-rouva ei tietysti ymmärtänyt, mistä kysymys oli, ja silmäsi +neuvotonna milloin minua milloin mitätöntä miestä. + +"Aivan oikein", sanoi tämä, "paljasta roskaa, ihan arvotonta roskaa! +Teidän herra miehenne erehtyi luullessaan sitä kullaksi." + +Mimmi-rouva vaipui alas tuolille ja peitti käsillään kasvonsa. + +"Ja sitten olisi minulla vielä omasta puolestani vähän asiaa", sanoi +pelättävä mitätön. "Nimeni on Paulson, salapoliisi Paulson. Tässä on +todiste-osotus, jos herrasväki suvaitsee katsoa sitä." + +"Salapoliisi...?!" änkötimme Mimmi-rouva ja minä, melkein yksin suin. + +"Onko teillä mitään tuollaista todiste-osotusta, herra Müller?" + +"Minulla? -- Ei ... mitä minä sillä tekisin?" + +"Vai ei; no, siinä tapauksessa pyydän että hyväntahtoisesti seuraatte +minua. Herra poliisikommissarius tulee varmaan hyvin iloiseksi, +saadessansa tehdä teidän tuttavuutta, herra Müller, ja teidän +rouvapuolisonne..." + +"Hiiteen minun rouvapuolisoni!" huudahdin hypäten tuolilta +raivostuneena. "Minulla ei ole mitään rouvapuolisoa -- kaikeksi +onneksi." + +"Ah, ettekö olekaan nainut?" nauroi harmaapukuinen. "Siinä tapauksessa +ehkä rouvakin hyväntahtoisesti tekee meille seuraa. Herra +poliisikommissarius on hyvin utelias, kun on kysymys tällaisista +pienistä perhesuhteista. Ne ovat hänestä niin kovin hupaisia! Minulla +on vaunut odottamassa. Niitä voi herrasväki käyttää, ja rouvan sopii +ottaa pienonen mukaansa." + +"Herra!" huudahdin minä harmistuneena ja syrjäyttäen niin paljon kuin +minun oli mahdollista kaikkea nuorellista kunnioitusta esivallan +palveliaa kohtaan -- "herra, heittäkää jo sopimaton ivanne, menkää +kotiin ja ilmoittakaa herra poliisikommissariukselle, että minun on +kunnia esiintyä hänen luonaan, niin pian kuin olen syönyt puolisen. +Tulen antamaan hänelle tyydyttävät tiedot omasta itsestäni ja tästä +rouvasta." + +Mutta nyt olisitte nähneet tuota mitätöntä! Hän otti tuimistuakseen ja +sanoi äänellä, joka ei tuntunut sallivan vastustusta: + +"Teette järkevästi, herra Müller, jollette yritäkään vastustelemaan. +Olisi kaiketi teille ja teidän rouvallenne hyvin vastenmielistä, jos +antaisin poliisikonstaapelien saattaa teitä pitkin katuja." + +"Poliisikonstaapelien!" + +Mimmi-rouva purskahti itkuun tätä uhkausta kuullessaan, ja minä olin +vähällä noudattaa hänen esimerkkiään. Kiiruhdin sentähden ottamaan +esiin nenäliinani ja aloin innokkaasti siivoella nokkaani, siten +voimattomassa vihassa salatakseni esiintunkevia kyyneleitäni. Mutta +silloin tempasi pahanilkinen salapoliisi äkkiä nenäliinan kädestäni ja +sanoi ilkkuen: + +"Kuinka hieno nenäliina teillä on -- herra Müller! Suuri, punanen +vaakuna, joka penikulman päässä ilmaisee paroonin! Suvainnette, että +otan sen mukaani -- todistuskappaleeksi?" + +"Alentaisin itseni, jos enempään sananvaihtoon rupeaisin kanssanne", +vastasin ylenkatseellisesti. "Lähtekäämme!" + +Ja me lähdimme todella. Nyyhkivää Mimmi-rouvaa, jonka koko ruumis +vapisi, täytyi minun taluttaa alas rappusia, ja salapoliisin täytyi +ottaa kantaakseen tiesi kuinka moneen vaatteeseen kääritty Fumps. Tuo +pieni ihmisalku oli nyt erinomaisen hyvällä tuulella ja hymyili +ystävällisesti oikeudenpalveliaa vastaan. + +Alaalla etehisessä tapasimme hotellin isännän. + +"Minä pyydän, herra, että suoritatte laskunne, ennenkuin jätätte +hotellin." + +Monenmoiset onnettomuuteni olivat tylsistyttäneet minua siihen määrään, +etten tästä uudesta salamaniskusta ollut juuri millänikään. Vastasin +isännälle tyynesti: + +"Ikävä kyllä, en nyt tällä hetkellä voi sitä tehdä; mutta päivän +kuluessa toivon saavani sähköteitse rahaa. Jos poissaollessani +sähkösanoma saapuisi parooni Wallrodelle, niin lähettäkää se minulle. +Tämä herra tässä sanoo teille, missä minua saa tavata." + +"Missäkö teitä saa tavata -- sen tiedän kyllä jo itsekin, herra +parooni", vastasi isäntä ivallisesti. "Vastaiseksi pidän minä +takavarikossa kapineenne." + +Minä en huolinut mitään vastata tuolle katalalle miehelle; lähdin +ääneti ulos ja nousin kadulla odottaviin vaunuihin. -- + +Puolen tunnin kuluttua sain astua poliisikommissariuksen eteen. Oi, +taasen -- mikä kohtalon iva! Herra poliisikommissarius ei ollut kukaan +muu, kuin tuo kauhea harmaapartainen profeetta, joka Argolaivassa oli +ennustanut, että tulisin viinahulluksi. Tämä peto ihmishaamussa kyllä +ilolla tuomitsisi minut kuolemaan, jos se vain kävisi päinsä -- siitä +olin vakuutettu. Peräydyin sentähden pari askelta kuoleman kalpeana ja +koetin päästä ovelle, mutta siinä oli pari poliisimiestä, jotka +töyttäsivät minua eteenpäin viheriän pöydän luo, jonka takana kauhea +tuomarini istui. + +"Tiesin sen, nuori mies, tiesin että pian taasen yhtyisimme!" alkoi hän +ja hänen terävät, harmaat silmänsä tutkivat minun solakkaa olentoani +oikein silminnähtävällä mielihyvällä. Sitten lisäsi hän voitonriemulla: +"Näinhän minä kohta, minkä hengen lapsia te olette; näin, että +juoksisitte suoraa päätä syliini. Tosin tapahtuu nyt tämä enemmän +teidän huonosta onnesta kuin minun ansiosta, vaikka olinkin ihan teitä +varten matkustanut Englantiin." + +"Minua varten?" -- Seisoin siinä liikkumattomana hämmästyksestä. + +"Niin, juuri teitä varten", kertasi tuo kauhea, iloiten minun +hämmästyksestäni. "Ja nyt ottakaamme katsellaksemme asiaa, jos olette +niin järkevä, ettette tee mitään tyhmyyksiä. Siis pöytäkirjaan: Mikä on +teidän nimenne, nuori mies?" + +Minä mainitsin empimättä oikean nimeni. Kurjat sbirrit -- tarkoitan +poliiseja -- olivat vähällä purskahtaa nauruun ja itsepä tuima +kommissariuskin hymyili -- jos semmoinen peto voi hymyillä. + +"Ja missä ja milloin olette syntynyt -- anteeksi, minun tulee kai +sanoa: jalosukuinen herra?" + +Mainitsin paikan ja vuosiluvun. + +"Mitä olette?" + +"Parooni, olenhan sen jo sanonut." + +"Niin kai, parooni -- tietysti te olette parooni. Mutta minä haluaisin +tietää, mitä te teette, mikä virka teillä on?" + +"Virka? Minä tavoittelen tohtorin arvoa -- harjoittelen opintoja." + +Nyt purskahtivat poliisit takalistossa nauruun ja heidän arvoisa +kommissariuksensa sanoi ivallisesti: + +"Olettekin niitä harjoitelleet oivallisesti kansainvälisillä +petkutusmatkoillanne. Meidän tulee nyt pitää huolta siitä, että +pääsette pitemmäksi aikaa rauhaan viisaustieteellisiä tutkimuksianne +hyväksenne käyttämään." + +Sitten kirjoitettiin pöytäkirjaan, mitä herra Paulson'illa oli +ilmoitettavaa; ja tämän mitättömän salapoliisin suussa tuntui minusta +itsestänikin kaikki, mitä tänäpänä olin tehnyt ja toiminut, hyvin +epäluulon alaiselta. Sitten kääntyi kauhea herra jälleen minuun ja +sanoi: + +"Voitteko antaa minulle luotettavia tietoja niistä suhteista, jotka +sitovat teidät nuoreen rouvaan, joka asui teidän kanssanne huoneessa +N:o 47?" + +Eihän minulla ollut mitään salattavaa, ja sentähden kerroinkin totuuden +mukaan asian. Epäilemättä olisin tehnyt sen, vaikkakin sillä olisin +saattanut epä-edulliseen valoon holhottini, sillä vihani viatonta +rouvaa kohtaan, jota pidin syypäänä kaikkiin onnettomuuksiini, oli +kerrassaan tukehuttanut viimeisetkin hellimmät tunteet, vieläpä kaiken +ritarillisuudenkin. Luonnollista oli, ettei uskottu sanaakaan koko +kertomuksestani. Kun olin lopettanut, sanoi poliisikommissarius: + +"No, saanemme kuulla totuuden naiselta, jollette edeltäpäin ole +istuttaneet juttujanne tuohon onnettomaan viekoiteltuun olentoon. +Minusta ainakin näyttävät jo laivassa saamani epäluulot teitä kohtaan +toteutuvan teidän ihmeellisen rohkeutenne ja kekseliäisyytenne takia. +Tahdon sentähden auttaa teidän muistianne hieman, nuori mies, koska se +näyttää kärsineen teidän viinaanmeneväisyydestänne." + +Ja hän otti esiin paperin ja luki siitä tunnusmerkit, jotka valokuvan +tarkkuudella kuvasivat minun ulkoihmistäni: "pituus keskulainen, kasvot +pyörevät, tukka valkoinen, partaa ei, silmät siniset, nenä tavallinen, +suu tavallinen; erityisiä tuntomerkkejä puuttuu." + +Joka ei tästä luettelosta tuntenut -- minua, oli, jollei umpisokea, +ainakin värisokea. + +Kun arvoisa kommissarius oli ehtinyt luettavansa loppuun, kohotti hän +äänensä ja huusi voimallisesti: + +"Te olette kyypäri Max Emanuel Kipfel, tunnettu nimellä Wurm; te olette +syntynyt Hammelburgissa, likellä Schweinfurtia; te olette, +nuoruudestanne huolimatta, vaarallinen pettäjä; te olette milloin +milläkin nimellä tehneet tyynesti tuumailtuja varkauksia. Jonkunmoinen +sievistely käytöksessä ja tavaton röyhkeys ovat olleet paraat +puoltajanne. Mutta minun tuiki tarkkaa silmää ette ole voineet viedä +väärään. _Minä tunsin teissä paikalla kyypärin_." + +Nyt en voinut kestää kauemmin. Saadakseni pidätetyksi mieliharmini +pusertamia kyyneleitä, purskahdin pilalliseen nauruun. Tästä suuttui +tietysti erehtymätön tuomarini silmittömästi. Hän antoi paikalla viedä +minut vankilaan. + +Surullisen naurettava oli asemani, mutta sittenkin tunsin nälkää, ja +sentähden kysyin vanginvartialta, mihin aikaan päivällistä syödään. + +"Jos tahdotte maksaa", vastasi hän, "niin saatte paikalla, mitä +haluatte." + +Kun minulla vain oli kolme Englannin pensiä taskussani, en voinut +ajatellakaan mitään -- päivällistä. Nälkäisenä näin päivän kuluvan, +auringon laskeuvan rautakiskoilla varustetun akkunani takana ja yön +vihdoinkin pimeydellään peittävän tämän päivän sanomattomat häpeät. Oi, +mikä yö! Mitä tovereita! Ja sitten vielä lisäksi kauhea nälkäni! + +Seuraava aamu toi vihdoinkin minulle vapautuksen kaikista +kärsimyksistäni -- rakkaan isäni muodossa. Semmoisella ihastuksella +kuin vankilassa en ollut syntymäpäivästäni saakka kertaakaan rientänyt +hänen luokseen. Millä riemulla minä syleilin häntä! Ja siinä hänen +rintaansa vastaan itkin minä -- häpeämättä. + +"Mutta kuinka saatoit lähettää minulle niin järjettömän sähkösanoman, +poikani? Luulin, että olit salaisesti nainut Englannissa." + +"Nainut -- minä! En, isä, minä en nai koskaan; olkaa varma siitä." + +Isäni ei sanonut mitään, josta olisin voinut päättää, pitikö hän tuon +vakuutukseni aivan varmana, mutta sen sijaan otti hän minut mukaansa +lähinnä olevaan ruokaravintolaan. + +Mimmi-rouvaa en ole sen koommin nähnyt. Tuskinpa olisin voinut enää +kärsiäkään hänen näköään. Jos ja miten hän pääsi Belgardiin, sitä en +tiedä; mutta luulen että isäni auttoi hänet sinne. + +Oikeudentuntoni vaatii minun kumminkin tunnustamaan, että ystäväni +Kalle Ferdinand Müller muutamien kuukausien kuluttua maksoi minulle +ja isälleni, mitä me olimme kuluttaneet hänen vaimonsa tähden. +Kun hän uskoi huoleeni kauniin Mimminsä ja äänekkään Fumpsin, oli +miesraukka todellakin ollut kovin ahtaalla, ja hänelle on sentähden +anteeksi-annettava sukkela keksintönsä. Myöhemmin sai hän hyvän +konserttimestaripaikan ja tuli siten hyvin toimeen Mimminsä ja +Fumpsinsa kanssa. + + + + + + +SOTAKARKURI. + +Kirj. + +LEOPOLD v. SACHER-MASOCH. + + + + +Wienin kongressi vv. 1814-1815 oli hyvin lystikäs kongressi. +Keskustelut sujuivat hyvin vitkallisesti, sillä enemmän kuin ikävistä +valtioasioista oli koko maailma huvitettu Wienin hovin usein +omituisista, aina loistavista juhlapidoista ja kaunottarista, joita +kaikista maan ääristä oli kokoontunut Tonavan varrella sijaitsevaan +keisarikaupunkiin. + +Viidelle naiselle, joita pidettiin kauneimpina kauneimmista, oli +annettu luonteisiaan lisänimiä; kreivitär Karoliina Secchenyi oli +"virnakka", kreivitär Sohvia Zichy "jokapäiväinen"; kreivitär Saurma +"la beauté du diable" (paholaiskaunotar) ja kreivitär Rossiina +Esterhazy "hämmästystä herättävä." + +Kaunein kaikista oli kumminkin -- ja siitä olivat kaikki yhtä mieltä -- +kreivitär Julia Zichy, jota sanottiin "taivaalliseksi kaunottareksi." +Hän oli hurskailla silmillään lumonnut itse Preussin kuninkaan +Friedrich Wilhelm III:nnenkin, joka hiljaisella, toggenburgilaisella +tavallaan häntä jumaloitsi. + +Kun ilma oli kaunis, nähtiin usein koko kongressiseurue jaloittelemassa +vallinsarvella: hallitsiat, valtiomiehet, kenraalit ja naiset. Siinä +nähtiin jalo-aatteinen Venäjän Aleksanteri, hurmaava Katariina +Oldenburgilainen Würtembergin rakastuneen perintöprinssin vieressä, +jonka puolisoksi hän sittemmin tuli, Eugéne Beauharnais, Gentz, +Talleyrand, Humboldt, Jahn, Rahel Levin, rouvat Geymüller ja Arnstein +-- sanalla sanoen kaikki, joilla oli jonkinlaista tehtävää +maailmanäyttämöllä; yksi vain puuttui, vanha marsalkka "Vorwärts." +Näilläkin kävelyretkillään lähestyi Friedrich Wilhelm mielellään +"taivaallista", kunnioittaen häntä silloin tällöin kukkaiskimpulla, +joka tähän aikaan, varsinkin talvella, oli jotakin aivan tavatonta. +Puhelu heidän kesken alkoi aina yhtäläisillä tyhjänperäisillä +lauseilla, lakoonisilla kuninkaan puolelta, jolle muuan kongressin +irvihammas oli antanut nimen "kuningas Infinitivus", sulavilla taasen +Julia kaunottaren puolelta. + +"Kuinka nukkunut, kreivitär?" + +"Hyvin, teidän majesteettinne, Jumalan kiitos." + +"Kaunis ilma tänään." + +"On, teidän majesteettinne; taivas on armollisempi meitä kohtaan kuin +ansaitsemme." + +Äänettömyyttä. + +"Würtembergin prinssi näkyy olevan ihastunut suuriruhtinatar +Katariinaan." + +"Minusta näyttää kuin Kaikkirakastava siunaisi tätä liittoa, sillä +suuriruhtinatarkin tuntuu olevan hyvin mieltynyt prinssiin." + +Pitkää äänettömyyttä. + +"Kaikki eivät voi samaa sanoa." + +Julia luo silmänsä taivasta kohden ja huokaa. + +Tavattoman pitkää äänettömyyttä. + +Toverikseen suuren suurelle rekiretkelle valitsi hiljainen kuningas +"taivaallisen kaunottaren." Hallitsioilla näet oli oikeus valita, muut +saivat tyytyä sattumuksen määräykseen. Itävallan keisari otti +ollaksensa Venäjän ihastuttavan keisarinnan ritarina. Keisarinna oli +tässä tilaisuudessa puettu viheriäsilkkiseen kärpännahkaiseen turkkiin +ja venäläiskuosiseen päähineeseen, joka oli reunustettu sätenöivillä +hohtokivillä. Tsaarilla oli rekitoverinaan purppurasamettiseen +suopeliturkkiin puettu Auersbergin prinsessa, ja Friedrich Wilhelmillä +kreivitär Julia Zichy, jonka sinisenketun nahkainen, amaranttivärinen +silkkikaappu somasti liittyi "taivaallisen" solakkaan vartaloon. +Preussin prinssi Wilhelm oli saanut osalleen lumoovan ja ihanan Fuchsin +kreivittären. + +Loistava rekiretki kulki kaupungin suurimpia katuja pitkin Schönbrunnin +huvilinnaan, jonka suuren lammen jäällä toinen osa seurueesta näytteli +taitoansa. + +"Miten voidaan tänään, kreivitär?" alkoi kuningas; "vähän hymyilyä, +pyydän." + +"Olen aivan hämilläni vielä loukkauksesta, joka on minua kohdannut, +teidän majesteettinne", vastasi "taivaallinen" Julia ja hänen +yliluonnolliset silmänsä sätenöivät, niinkuin pikku paholaisen. + +Kuningas rypisti otsaansa. "Kuka on uskaltanut loukata puhdasta +sieluanne?" + +"Poliisi, teidän majesteettinne." + +"En ymmärrä." + +"Muuan poliisikommissarius tuli tänään palatsiini vangitakseen +sotakarkurin." + +"Liiallista virka-intoa kaiketi, chère comtesse, mutta -- karkuri ... +vakava asia." + +"Käskin kommissariuksen välttää kaikkea julkisuutta ja jättää asian +haltuuni; karkulainen lienee sitä paitsi yksi palvelioistani." + +"Oikein tehty, chère comtesse." + +"Onneton ihminen kuulunee Venäjän keisarin Aleksanterin rykmenttiin ja +on siis unkarilainen", jatkoi "taivaallinen"; "mutta kun kaikki +palveliani ovat unkarilaisia, miten saan niistä esiin syyllisen?" + +"Vaikea asia. Kaikkiko palvelianne sotilaita?" + +"Ei ainoakaan minun tietääkseni." + +"Hm! Saa nähdä -- huomenna luonanne; mies paljastettava." + +"Kuinka onnellinen olen teidän majesteettinne korkeasta avusta. Taivas +lähettää minulle enkelin teidän majesteettinne persoonassa." + +"Ei toki! Älkää saattako häpeämään. -- Päätetty, chère comtesse." + + * * * * * + +Seuraavana aamuna meni kuningas kreivittären luo, joka juuri oli +ehtinyt pukeutua aamupukuunsa ja hymyili hänelle pitsipilvien sisästä. + +"Nukkunut hyvin", alkoi kuningas, "kirkkaat silmät, hauskaa!" + +"Olen nähnyt kaunista unta", vastasi "taivaallinen" ja katsoi taivasta +kohden tavalla, joka oli saanut Gentzin sanomaan, että hän leinakoitsi +taivaan edessä. + +"Nähnyt unta, mistä?" + +"Kuninkaasta." + +"Hm!" + +"Kuninkaasta, joka ratsasti valkosiipisellä hevosella ja nosti minut +satulaansa." + +"Hm, hm!" + +"Ympärilläni oli loistetta, joka huikaisi silmiäni; kohousin tähtien +luo." + +"Unelmanne, divine comtesse, ovat kuin ajatuksenne. Jalot luonteet +pyrkivät aina ylöspäin; eivät matele maassa." + +Kreivitär huokasi ja vaikeni. Kuningaskin oli ääneti, kunnes hänen +silmänsä sattuivat erääseen tauluun, joka kuvasi kohtauksen Leipzigin +tappelusta -- Itävaltalaisten raivoisaa taistelua Delitzin linnan luona +Poniatovskin johtamia puolalaisia vastaan. + +"Entäs karkulaisemme?" kysyi Friedrich Wilhelm, heräten ajatuksistaan. + +"Ah, olin unhottanut häntä", vastasi kreivitär. "Kuinka aikoo teidän +majesteettinne tutkia asiaa?" + +"Kutsukaa kokoon talonväkenne, kreivitär", sanoi kuningas. + +Julia soitti pientä kelloa ja antoi sisäänastuvalle kamarirouvalleen +tarpeelliset käskyt. + +Kun miespuoliset palveliat olivat kokoontuneet ruokasaliin, tulivat +sinne kuningas ja kreivitär. Siinä tutki Friedrich Wilhelm terävillä +sotilassilmillään jokaista erikseen, meni sitten kreivittären luo ja +mumisi: + +"Kummallista, ei kenessäkään mitään sotilaantapaista. Saa sittenkin +koettaa." + +Ja kuningas käski kaikkien asettua rivitysten salin pituusseinää +vasten, kasvot seinään päin. Kun käskyä oli toteltu, meni kuningas +rivin taakse ja huusi täyttä kurkkua komentosanan: "Oikeaan päin!" + +Kaikki jäivät seisomaan liikkumatta; yksi vain, eräs tallirenki, teki +käännöksen. + +"Ilmitullut!" huudahti kuningas, "karkuri Aleksanterin rykmentistä." + +Onneton kalpeni ja heittäysi kuninkaan jalkoihin. + +Siihen aikaan rangaistiin kaikki sotakarkurit Itävallassa +kujanjuoksulla, joka oli melkein samaa kuin kuolema. + +"Nouse", ärjäsi kuningas vihoissaan. Mutta tuskin oli karkuri +noudattanut käskyä, kun Friedrich Wilhelm purskahti kaikuvaan nauruun. + +"Mikä nenä!" huudahti hän, ja "taivaallisenkin" huulet vetäysivät +hymyyn. + +Nenä oli todellakin ihmeellinen pituutensa takia. + +"Armoa, teidän majesteettinne, armoa! Olen viaton, nenäni syyllinen." + +"Miksi ruveta sotilaaksi, kun ei ole halua ammattiin?" + +"Nenäni takia, teidän majesteettinne." + +"Selvemmin." + +"En voi, olen unkarilainen, teidän majesteettinne." + +"Mikä nimi?" + +"Szarnovary Istvan." + +"Nenä?" + +"Talonpojan pojan Czomban kylästä Ödenburgin kreivikunnassa. Olen kauan +pitänyt silmällä Madelia, kaunista tyttöä, ennen Irma niminen. Hivukset +hällä niin mustat kuin yö, silmät niin siniset kuin taivas, suu +kirsimarja. Kohtasin Irman eräänä pyhänä Czardassa. + +"En ymmärrä." + +"Czarda on kapakka, teidän majesteettinne", tulkitsi kreivitär. + +"Olen mustalaisena, tanssin czardaa Czardassa", jatkoi karkulainen. + +"En ymmärrä." + +"Czarda on unkarilainen tanssi, teidän majesteettinne", selitti +"taivaallinen" Julia. + +"Tahdon tanssia czardaa Irman kanssa, joka oli vienyt sydämeni; menen +Irman luo, vääntelen viiksiä, teen hyppyjä, kannukset helisevät, mutta +mitä tekee Irma? Irma nauraa, teidän majesteettinne!" + +"Olisin tehnyt samoin", sanoi kuningas. + +"Jos on minulle kunniaksi, että teidän majesteettinne nauraa minulle, +niin häpeä, kun Irma sen tekee; minä suoraa päätä Ödenburgiin, otan +pestin, rupean sotamieheksi." + +"No, miksi karata?" + +"Nenän tähden, teidän majesteettinne." + +"Kuinka, nenä taasen?" + +"Taasen, armollinen majesteetti. Mutta ei minun syyni; jalosukuinen +kapteeni..." + +"En ymmärrä; selvemmin." + +"Jalosukuinen herra kapteeni tulee kasarmiin juuri kun herra korpraali +harjoittelee meitä, rekryytejä. 'Tuo mies ei seiso rivissä', sanoo, +viittaa minuun. Mutta, teidän majesteettinne, se onkin vain nenäni, +joka ulkonee rivistä. Kun herra korpraali oikoo meidät kiväärillä, +näkee jalosukuinen kapteeni, että kaikki on hyvin. Riivattu nenäni vain +ei tahdo pysyä rivissä." + +Kuningas ja kreivitär purskahtivat taasen nauruun. + +Istvan jatkaa: "Jalosukuinen herra kapteeni sanoo: 'Bassama Teremtete, +leikkautan pois liiat Istvan Szarnovaryn tottelemattomasta nenästä.' Se +ei leikkiä se, teidän majesteettinne. Pelästyn kauheasti, itken koko +yön, juoksen ulos akkunasta, pillit pussiin ja -- karkaan. Jalosukuisen +herra kapteenin syy; mielii leikata pois nenäni liiat." + +"Tottako tämä?" + +"Totta, niin totta kuin Jumala on taivaassa, teidän majesteettinne." + +"No, saa nähdä, mitä voi tehdä hyväksenne. Armoa korkealta keisari +Aleksanterilta." + +"Jumala siunatkoon teidän majesteettianne ja korkeastisamaisen rakkaita +lapsia!" huusi karkulainen iloissaan. + +"Vastaiseksi pysyt huoneessani, Istvan", sanoi kreivitär; "onneton, jos +karkaat, silloin armotta kujanjuoksuun." + +"En karkaa, en, armollisin rouva kreivitär", vakuutti Istvan, "en ole +kiittämätön." + +"Oh, tämä nenä!" huudahti kuningas vielä kerran. "Miehestä ministeri, +ja koko ikävä kongressi saa toisen muodon. Nenä on saatettava molempain +keisarien tietoon." + +Istvanin nenä oli todellakin ainoa laatuaan. Hänen reippaista, +kauniista ja järkevistä kasvoistaan tuuppasi esiin pitkän, +terävähuippuisen keihään kaltaisena -- "Byron ja Pamela, ihanne ja +harvinaisuus", Göthen mukaan puhuen. + +Seuraavina päivinä ei puhuttu koko kongressilla muusta kuin Istvanin +nenästä; se veti puoleensa suurempaa huomiota kuin Puolan kysymys ja +Ruotsin valtakunnan perintöoikeus. Kaikki ihmiset tahtoivat nähdä +Istvanin nenää. + +Siten tuli tästä, joka oli saattanut Istvan-paralle niin paljon harmia, +hänen pelastava enkelinsä. Mahdotontahan oli tuomita kujanjuoksuun +miestä, jota oli vähää ennen naurettu vasten silmiä. Keisari +Aleksanteri, Istvanin korkea suojelia, oli ensimäinen, joka meni +katsomaan karkulaista ja vakuutti sittemmin, ettei hän koskaan +hullunkurisimmalle ilvehtiällekään teaatterissa ollut nauranut niin +sydämen pohjasta kuin -- Istvanin nenälle. Keisari Frans tuli uhkaavana +kuin Jupiter, mutta -- hänen ankaruutensa suli kyyneliin; ensin koetti +hän vastustaa naurunhaluaan, mutta tämä sai lopulta voiton siihen +määrään että keisari oli vähällä nauruun pakahtua. Metternich, lordi +Castlereagh, ruhtinas Schwarzenberg, parooni Bianchi ja suuri joukko +muita, vieläpä useat kongressin kaunottaristakin kokoontuivat +"taivaallisen kaunottaren" luo vartavasten Istvanin nenän takia, ja +muuan taidemaalari kuvasi vihdoin miehen ja hänen nenänsä +jälkimaailmalle. + +Keisari Fraasin käskystä tutkittiin asia ja silloin tuli ilmi, että +kapteeni leikillä oli uhannut lyhentää Istvanin nenää. Istvan vietiin +vankilaan, tuomittiin kyllä kujanjuoksuun, mutta pääsi kolmen kuukauden +kuritushuonerangaistuksella. + +Kun lopullinen tuomio hänelle julaistiin, ei hän siitä ollut +suurestikaan hyvillänsä, ja kun kuningas kerran "taivaallisen" seurassa +kävi vankilassa katsomassa karkulaista, huudahti tämä itkien: "Teidän +armollisin preussilainen majesteettinne, mieluummin hirsipuussa! Mitä +on elämäni ilman Irmaa?" + +Kuningas ei osannut siihen mitään vastata. + +"Ja mitä hapankaali ilman makkaraa?" lisäsi Istvan. + +"Saakoon Irmansa", sanoi Friedrich Wilhelm III. + +"Oi, teidän majesteettinne, Irma ei huoli minusta -- nenäni kanssa." + +"Mitä, jos kultaisimme hänen nenänsä?" ehdotti kreivitär. "Irma silloin +ehkä taipuisi." + +Nenän kultaaminen oli silminnähtävästi onnettomalle karkulaiselle +paljoa enemmän mieleen kuin poisleikkaaminen, ja hänen kiitollisuutensa +"kreivitär enkeliä" ja "preussilaista majesteettia" kohtaan ei rajoja +tiennyt. Hymyen erosivat siunatut korkeudet Istvanista. + +Seuraavana päivänä oli kreivitär Zichyn luona paljon vieraita. Äkkiä +katosi emäntä, mutta palasi kohta, suuri runsaudensarvi kädessään, +tällä kertaa todellakin taivaallinen seesteisessä kauneudessaan ja +hyvyydessään. + +Hänen esityksestään alkoi nyt Istvanin nenän kultaaminen. Pian oli +runsaudensarveen kasaantunut melkoinen summa -- todellakin kultasade +köyhälle, lapselliselle unkarilaistalonpojalle. -- + +Kun Istvanin kolme kuukautta kestänyt rangaistusaika oli loppunut, vei +kreivitär itse rahat hänelle, ilmoittaen samalla, että Istvan keisari +Fransin käskystä sai palata kotiin. + +"Ei ikinä oikeaa sotilasta", oli Preussin kuningas sanonut. -- + +Sitten tulivat Napoleonin "sadat päivät." Uutinen maailmanvalloittajan +karkaamisesta Elban saarelta iski pommina wieniläisjuhliin. Iloinen +kongressijoukko hajosi; jokainen sotilas kiiruhti lippunsa luo. + +Lignyn ja Waterloon tappelujen jälkeen ei Euroopalla tietysti ollut +aikaa ajatella Istvan Szarnovaryn kohtaloa. Hän, entinen sotilas +keisari Aleksanterin jalkarykmentissä, onneton ja samalla onnellinen +karkulainen, oli kokonaan unohdettu. + +Mutta ei ainaiseksi. + +Kongressin muinaisista jäsenistä yhtyivät muutamat v. 1818 Aachenissa. +Siellä tapasi "taivaallinen" hiljaisen, toggenburgilaisen ihailiansa. + +Teaatterissa näytettiin huvinäytelmä, jossa unkarilainen tietäjä +esiintyi. Friedrich Wilhelm III, joka juuri silloin istui taivaallisen +Julian loosissa, säpsähti ja näytti muistuttelevan jotakin. + +"Missä, missä? Tuttu kielimurre!" + +"Kreivitär Secchenyin luona?" + +"Ei, ei, Secchenyi puhuu wieniläistä. Ah, tiedän! Karkulainen, +isonenäinen... Mitä on hänestä tullut?" + +"Istvan on nyt toimeentuleva mies", vastasi Julia; "hän kävi viime +kesänä Irmansa kanssa Pestissä minua tervehtimässä." + +"Irma -- taipui? otti?" + +"Tietysti -- ynnä myös kullatun nenän." + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Ensimäinen seikkailuni, by Ernst von Wolzogen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40976 *** diff --git a/40976-8.txt b/40976-8.txt deleted file mode 100644 index 30d6074..0000000 --- a/40976-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2483 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ensimäinen seikkailuni, by Ernst von Wolzogen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Ensimäinen seikkailuni - -Author: Ernst von Wolzogen - -Release Date: October 8, 2012 [EBook #40976] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSIMÄINEN SEIKKAILUNI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ENSIMÄINEN SEIKKAILUNI - -Kirj. - -Ernst von Wolzogen - - -Suomennos. - - - -Jyväskylässä, -Jyväskylän kirjapainossa, -1894. - - - - - - -Olin äsken suorittanut ylioppilastutkinnon, olin yhdeksäntoista -vuotias, elomielinen, vielä hiukan kaino nuorukainen. Puolen tusinaa -hienoja, tuskin vielä näkyviä untuvia taimi nenäsiipieni alla. -Vartaloni oli pitkä ja solakka. Nenäliinaani koristi seitsenkärkinen -kruunu. Täyteläinen kukkaro pullisti taskuani. Näin varustettuna tein -ensimäisen itsenäisen matkani ja olin jo useita kuukausia katsellut, -mitä Englannissa on katsottavaa. Saksalaisella "kuutamoparoonilla" -- -käyttääkseni julkeaa sanaa, jota lordi Beaconsfield kerran kuuluu -käyttäneen -- ei tosin ole paljon sanomista portterin ja lammaspaistien -luvatussa maassa, mutta siitä huolimatta kohousin minä omissa -silmissäni loistavuuden, ylhäisen ikävyyden ja milloin erinomaisen -vanhan, valkoisen sherryviinin, milloin taasen kuivan samppanjan -parissa seurustellessani siihen määrään, jotta mielestäni olin täysin -kypsynyt mies, kun aloin viettää loppu-aikaani Albionin ylpeällä -saarella. Tuo onneton, poikamainen ujous vain ei tahtonut päästää minua -kahleistaan, varsinkaan ei, kun satuin olemaan toisen ja usein -kauniimman sukupuolen seurassa; se oli, tuo ujous, takertunut kiinni -vihreään nuoruuteeni, ja minun täytyi se tunnustaa häpeäksi itselleni. -Tosin osasin tehdä aivan moitteettomia kumarruksia, suudella vanhempien -ylhäisten naisten silkkivanttuisia käsiä sekä, jos mahdollista, olla -kaatamatta kastaketta kauniin pöytätoverini hameelle, mutta en ollut -onnistunut saamaan aikaan ainoatakaan pientä rakkauden seikkailua, -vaikkakin olin antanut milloin tämän, milloin tuon kaunottaren lukea -ihmettelevistä silmistäni yhdeksäntoista vuotisen sydämeni hellimpiä -tunteita. Oi, kuinka monta huokausta olikaan heidän kylmäkiskoisuutensa -maksanut minulle! Saksasta olin salaa hankkinut mukaani "ihmettä -tekevää partapalsamia", ja sitä olin ahkerasti käyttänyt antaakseni -parempaa vauhtia luonnon kasvamisvoimalle; mutta eihän kukaan -kummaksune, että minä viimein heitin kadulle koko palsamisotkun, kun -neljäntoista päivän ahkeran käyttämisen jälkeen peilini sanoi, etteivät -viikseni olleet edistyneet tuota tuskin näkyvää alkua edemmäksi. - -Viimeisen päiväni Lontoossa olin päättänyt viettää oikein -herrastavalla, minulla kun ei ollut enään mitään tehtävää. Kukkarossani -oli vielä muutamia kultarahoja, ja niiden ajattelin antaa mennä oikein -hauskalla tavalla. - -Mutta kun olin pari tuntia kuleksinut edestakaisin Cityn katuja ja -katsellut puotien akkunoissa olevia koristetavaroita sekä sillä välin -vaivannut päätäni ajattelemalla, mihin ryhtyisin herättääkseni oikein -suurta huomiota, olin myös saanut selville, että tällaisten tuumien -toteuttamiseen minun kaltaiseni tavattoman nuori ja kokematon mies -tarvitsi taitavaa johtausta. - -Silloin sattui ilmoitus silmiini: "Kristallipalatsi, Sydenham: -Kansantajuinen konsertti." Mitä, jos lähtisin sinne? Olivathan nuo -maanantai-soittajaiset niin kuuluisat! Sanottu, tehty. Maanalainen -rautatie vei minut vähän ajan kuluessa tuohon tavattoman suureen -konserttisaliin. - -Ah, Beethoven! - -Tuttujen, rakkaiden äänien soidessa unohdin itseni ja kaikki, vieläpä -surun, jonka näkymättömät viikseni saattoivat minulle, ja turhat -kokeeni herättää huomiota. - -Ja ihastukseni kohoomiseksi huomasin orkesterissa vanhan tutun ystäväni -Kalle Ferdinand Müllerin, hänen, joka oli opettanut minua, mitenkä -korvia vihlovia ääniä saadaan, kun hivutetaan jännitettyjä -hevosenjouhia niinikään jännitettyjä, oikein hienoksi punottuja -lampaansuolia vastaan -- eli toisin sanoen: monivuotisen opettajani -viulun soitossa. Hän oli kymmenen tahi kaksitoista vuotta minua -vanhempi, hauska ja iloinen mies, jonka kanssa aina olin elänyt toverin -kannalla. Ihastuin sentähden tavattomasti, kun äkkiarvaamatta näin -hänen, ja ensimäisellä välilomalla kiiruhdin hänen luokseen. - -"Mitä näenkään!" huudahti hän. "Pikku paroonipoikani! Ette ole -muuttunut ollenkaan. Istutte vielä kaiketi koulunpenkillä? Vai niin! -Vai jo ylioppilas, siis _mulus_ [Saksan nuorten, vastatehtyjen -ylioppilaiden pilanimi], kuten sanotaan. Kuinka vaimoni ihastuu, kun -saa tutustua teihin, pieni, rakas _mulus_." - -Jos joku toinen olisi tällä tavalla puhutellut minua, niin olisin -suuttunut silmittömäksi; mutta nyt -- tunsinhan minä vanhan Kalle -Ferdinand Müllerin. Jos hän joskus pakisi liikoja, niin oli hän -kumminkin reilu mies, johon ei käynyt suuttuminen. - -"Oletteko nainut?" huudahdin, keskeyttääkseni hänen solvaisevaa -sanavirtaansa. - -"Olen, poikaseni: olen jo kokonaisen vuoden ollut 'yhden vaimon mies.' -Oikein sokuripala vaimoksi!" Samalla heitti hän sormisuukkosen kattoa -kohden. "Mutta teidän täytyy tulla häntä omin silmin katsomaan. Te -olette tänään minun vieraani. Olen satunnaisesti vapaa tän'iltana, ja -nyt sitä oikein eletään, vai kuinka, pikku parooni? Onhan teistä tullut -koko pitkä mies; mutta on sitä hiukan Kaanaata kasvoissanne sittenkin." - -"Mitä Kaanaata?" - -"No, olihan Kaanaa se maa, jossa maitoa ja hunajaa virtasi -- tarkoitan -oikeastaan maitoa ja verta, punaista ja valkoista -- hahaa! -- Mutta -sehän on yhdentekevä, vai kuinka?" - -Minun täytyy tunnustaa, että jonkinmoisella pelvolla ajattelin -yhtymistä hänen vaimonsa kanssa, sillä olihan minulla syytä otaksua, -että tuo vapaa tapa, jolla ystäväni puhutteli minua, alentaisi minua -rouvan silmissä. - -Mutta niin pahasti ei toki käynyt. - -Müller asui Lontoon lounaisessa esikaupungissa -- olen unhottanut kadun -nimen. Seutu ei ollut ylimyksiä varten eikä myöskään asuinrakennus. -Minun täytyi nousta monia vaivaloisia rappusia, ennenkuin pääsimme -perille. - -Huoneessa, johon Kalle Ferdinand käski minun astua, vallitsi suuri -epäjärjestys, mutta itse huonekalut eivät niin huonoja olleet. Näki -kohta, että siinä asui saksalainen, sillä siinä oli kultakala -lasisäiliössään, kanarian lintu häkissään, kukkia akkunoissa ja -koruompeluksilla kaunistettuja patjoja sohvalla ja tuoleilla. -Kaikenlaisia naispukuun kuuluvia vaatteita oli heitetty tuolin -selkämille, pöydällä oli vasu pestäviä vaatteita, ja nuottitelineelle -oli riepuja riipustettu kuivamaan. - -Tuon kaiken ilmaisi ensi silmäily minulle, mutta ennenkuin ennätin -likemmin katsella ympärilleni, avattiin ovi ja siitä pisti esiin pää, -joka kumminkin kohta vetäysi takaisin pienellä huudolla. - -"Tule ulos vaan, Mimmi!" huusi Kalle Ferdinand; "minulla on seurassani -harvinainen vieras." - -"En ole vielä puettu", vastattiin sisähuoneesta. - -Kalle Ferdinand meni rouvansa luo tuumimaan päivällisestä, sittenkuin -hän oli minulle pyhästi vakuuttanut, etteivät he minun tähteni näkisi -mitään pienintäkään vaivaa. - -"Saatte pitää hyvänänne tavallista ruokaamme, pikku parooni; -korkeintaan neljä ruokalajia ja lasi punaista viiniä -- siinä kaikki, -mitä köyhä taiteilia jaksaa kustantaa." - -"No, onhan sitä siinäkin", ajattelin. - -Ystäväni oli tuskin etääntynyt toiseen huoneeseen, kun ovi taasen -aukeni ja puolikasvuinen tyttö syöksyi sisään, varmaankin jonkin -takaapäin vaikuttavan voiman erityisellä vauhdilla. Hän tirkisteli -minua vähän aikaa, suu ammollaan, ja houkkamaiseen hymyyn vetäysivät -hänen huulensa, kun hän sopimattomalla kiiruudella alkoi sulloa -yllämainitut vaatekappaleet mukanansa tuotuun vasuun, jota hän sitten -laahasi pitkin lattiaa ulos. - -Nyt olin taasen jätetty yksin ja hyvin pitkäksi aikaa, jonka kuluessa -tulin yhä enemmän vakuutetuksi vatsani tyhjyydestä. Jos minulla vain -olisi ollut leipää muassani, niin olisin voinut syödä koko kultakalan -raa'altansa. - -Vihdoin palasi Kalle Ferdinand, tällä kertaa taluttaen kädestä -rouvaansa. Tämä oli pieni, suloinen olento. Jo ensi silmäilyltä -huomasin ilokseni, että Mimmi Müller tosin oli paria vuotta minua -vanhempi, mutta ainakin yhtä "keltanen" kuin minä itse. Tämä tieto -kohotti minua omissa silmissäni siihen määrään, että saatoin pienen -rouvan edessä esiintyä täydellisen kavalieerin varmuudella. - -"Mimmi kulta, salli minun esittää sinulle hyvän ystäväni, parooni von -Wallroden. Herra parooni -- minun vaimoni." - -Olin hyvin iloinen siitä, ettei hän minua nimittänyt "pieneksi -paroonipojaksi" eikä "mulukseksi." Tein oikein keikarimaisen -kumarruksen ja sanoin: - -"Armollinen rouva, olen sangen ihastunut, että onnellinen sattumus on -antanut minulle tilaisuuden tehdä tuttavuutta teidän kanssanne." - -Tämähän oli varsin kauniisti sanottu, ja minä punastuin -tyytyväisyydestä korulauseeseeni. Uudella kumarruksella tartuin rouvan -jäntterään, vastapestyyn käteen ja painoin siihen kenties vähän -liiaksikin pontevan suudelman. Pienestä kädestä lähti hyvälle -haiskahtavaa helppohintaisen mantelisaippuan hajua. - -Olenpa melkein varma siitä, ettei pientä, lihavanlaista, valkoveristä -rouvaa kukaan tätä ennen ollut puhutellut "armolliseksi" ja ettei -kukaan näin ollut suudellut hänen käsiänsä, sillä hän punastui vielä -enemmän kuin minä ja sopersi: - -"Hyvin ystävällisesti, herra parooni. Se ilahuttaa minuakin suuresti." - -Kalle Ferdinand Müller näytti oikein juhlalliselta meidän nerokkaan -keskustelumme aikana ja rupesi sitten pyytämään anteeksi, että puolisen -valmistukset tulisivat olemaan vastukselliset hänen korkeasti -kunnioitetulle vieraalleen; heidän asuntonsa oli, sanoi hän, niin -pieni, että se huone, jossa nyt olimme, sai tehdä vierashuoneen, -työhuoneen ja ruokahuoneen virkaa. - -Kohta sen jälkeen tuli tuo puolikasvuinen, irnuva tyttö kattamaan -pöytää. Huolimatta vaativasta vatsastani koetin minä saada alkuun -oikeen vireää keskustelua, mutta varsin huonolla menestyksellä. Pieni -Mimmi rouva, näetsen, ei ollenkaan ottanut kuullakseen, mitä minä -puhuin. Miltei koko huomionsa oli hän kääntänyt äälään tytön puoleen, -ja yhtä mittaa hyppäsi hän hänen luokseen, milloin auttamaan, milloin -ohjaamaan. Rouvan levottomuus näkyi tarttuneen myöskin Kalle -Ferdinandiin -- ainakin oli hänen ajatuskykynsä niin arveluttavalla -tavalla pysähtynyt, ettei hän kymmentä sekuntia voinut tyynesti katsoa -eteensä. - -Vihdoin tuotiin liemi pöydälle. Sen kantoi rouva Müller itse, hän kun -varmaan pelkäsi että palvelustyttö jo kynnyksellä kompastuisi ja -pudottaisi maahan koko astian. - -Luimme ruokarukouksen. Tämä kaunis kotimainen tapa herätti minussa -toivoa, että nyt saisin myöskin kotimaata muistuttavaa lientä. Kuinka -minä odotin ensimäistä lusikallista! Kunpa vain ei liemi olisi mitään -kaljakeittoa. Hyi! Ei, jotakin ruskeanväristä vetelää siinä oli -talrikillani. Oi pyhä Sankt Florian! Kuinka se poltti suussani! Oli -kuin olisi ollut sievettä kielelläni. Uskalsin heittää silmänluonnin -emäntään. Hänkin nyrpisti suutaan ja hänen siniset silmänsä kiiluivat, -kuin olisivat olleet täynnä kyyneliä. Kalle Ferdinand -- hän -sitävastoin ahmasi oikein kuoleman ylenkatseella rapuskaansa ja koetti -puoleksi palaneesta kurkustaan saada puserretuksi: "Ah, tämä maistuu -hyvältä!" - -"Ehta englantilaista!" sopersin minä, hämilläni ja rykien. "Olette, -näemmä, rouvaseni, perinpohjin tutustunut englantilaiseen -keittotaiteeseen." - -"Minä? En, herra parooni. Me otamme ruokamme tässä vieressä olevasta -ravintolasta", sanoi viaton rouva, joka ei osannut valehdella, ja -pyyhki samalla silmiään pienellä battistinenäliinallaan. - -"Saanko pyytää lasin vettä", änkötin minä. - -"Vettä!" huudahti Kalle Ferdinand; "sitä häpeää ette voi tehdä minulle. -Minulla on oivallista vanhaa Médoc-viiniä, -- sitä teidän täytyy -maistaa." - -Hän nousi ja riensi toiseen kammariin. - -"Kunpa vaan herra parooni siitä pitäisi", sanoi pieni rouva lempeästi -hymyen. "Mieheni kävi vastikään sitä ostamassa puodista tuolla -alaalla." - -"Olette nähneet liika paljon vaivaa minun tähteni." - -Samassa palasi Kalle Ferdinand. Riemuiten heilutti hän pulloa ja huusi: - -"Ainoastaan korkeasti kunnioitetuille vieraille! Tätä jaloa -rypäle-nestettä lahjoitti minulle kerran Londonderryn markiisi -viisikymmentä pulloa, kun olin soittanut eräässä iltamassa hänen -luonaan -- tietysti 10 punnan setelin ohessa." Hän vilkutti silmiään -rouvallensa, jottei tämä ilmaisisi hänen pientä valettaan, ja rouva loi -hämillään silmänsä toisaalle. - -Kalle Ferdinand täytti lasit, ja me joimme rakkaan isänmaamme maljan. - -"Ah!" huudahti hän ja mäiski kieltänsä. - -"Ah!" jäljittelin minä, mutta sen huudon pusersi vilutaudin kohtaus, -joka jyskytti koko ruumistani. Tämä kummallinen kemiallinen sekasotku -oli varmaankin joskus maailmassa ollut jonkunlaisessa pienessä -tekemisessä oikean viinin kanssa ja siitä saanut hiukan aavistusta -oikean viinin ominaisuuksista; muuten oli se uskollisesti säilyttänyt -luonteensa -- suurempien nakertajien hävitysaineena. - -"Tälläistä viiniä ei juoda joka päivä -- vai mitä arvelette, pieni -parooni?" - -"Ei -- kaikeksi onneksi!" - -Sanat luiskahtivat itsestään suustani; en voinut siihen mitään. - -"Mitä -- kaikeksi onneksi?" - -"Niin, minä tarkoitan, että siinä tapauksessa tulisimme liian -vaativiksi." - -"Juuri niin! Oikein sanottu!" Ja hän täytti taasen lasinsa. - -"Kuinka kauan aiotte, herra parooni, viipyä Englannissa?" kysyi -Mimmi-rouva, sekaantuen puheeseemme. - -"Lähden kotimatkalle huomenna." - -"Huomenna! Mitä sanotte? Ja minä kun myöskin lähden kotiin huomenna?" - -"Te, rouva?" huudahdin ihmeissäni. "Te jätätte tänne miehenne?" - -"Niin, nähkää", sanoi Kalle Ferdinand, "eivät kaikki pidä semmoisesta -mustalaiselämästä kuin me taiteiliat saamme viettää. Rakas vaimoni -ikävistyy täälläoloaan; varsinkin tekee kieli hänelle haittaa. Ja kun -ammattini ajaa minut usein koko päiväksi pois kodista, niin voitte -ymmärtää, että hän haluaa päästä takaisin Hinterpommerniin. Mimmini on, -näette, kotoisin Hinterpommernista. Hän ei pidä meluisista -huvituksista, muodeista ja muusta semmoisesta. Hän on niin -yksinkertaisesti kasvatettu..." - -"Niin", keskeytti häntä hänen aviopuolisonsa miltei nyyhkien. "Ja -nähkää", lisäsi hän, "täällä on kaikki niin kauhean kallista; täytyy -supistaa menojansa mitättömään, eikä saa sittenkään mitään talteen. Ei, -kotiin minä lähden, mammani luo Belgardiin, kunnes Ferdinand on -ansainnut niin paljon, että voi palata Saksaan. Matkustatteko Hampurin -kautta?" - -"Matkustan; huomenna puolisen aikaan kello 2 lähden Argolaivalla." - -"Argo-laivalla! Sepä hauskaa! Silloinhan saamme tehdä seuraa! Olen niin -kauheasti pelännyt tätä matkaa, ja nyt saan luotettavan matkatoverin!" --- Kuinka miellyttävästi hän tämän lausui. - -"Mutta, Mimmi rakas!" -- Kalle Ferdinand koetti hillitä hänen -ilonpurkauksiaan -- "ethän sinä tiedä, tahtooko herra parooni..." - -"Hyvä herra Müller", keskeytin minä häntä intoisesti; "tuntisin -itseni sanomattoman onnelliseksi, jos rouvanne ottaisi minut -matkatoveriksensa, ja varsinkin olisin iloinen, jos jollakin tavalla -voisin olla hänelle hyödyksi -- siinä tapauksessa tietysti, että -osotatte minuun luottamusta..." - -"Mitä sanottekaan, herra parooni! Me, jotka olemme niin vanhoja -tuttuja!" huudahti Kalle Ferdinand ja oijensi minulle kätensä pöydän -toiselta puolelta. "Te teette minulle oikein suuren palveluksen, jos -olette niin hyvä ja otatte suojelukseenne minun vaimoni. Ette voi -uskoa, kuinka liikuttavan tietämätön hän on kaikissa käytöllisissä -asioissa -- oikein idealisti, kuten kaikki hinterpommernilaiset; ei -aavista edes, miten ajureita, kaupungin palvelioita ja kyypäreitä tulee -kohdella, miten pilettejä hankitaan ja muuta tuonlaista. Ja sitten -oikein ihastuttavan tiedoton maantieteessä. Jos sanotte että Kongo -yhtyy Mississippiin Turkin rajalla, niin uskoo hän sen todeksi." - -Tähän tapaan jatkoi Kalle Ferdinand hyvän aikaa, pitämättä mitään lukua -rouvastansa, joka istui siinä punastuneena, häveten ja hämillään. Mitä -minuun tulee, niin yhdeksäntoistavuotinen sydämeni sykki nopeammin ja -miehuullinen rintani paisui jalosta ylpeydestä, kun tulin ajatelleeksi, -että saisin väkevällä kädelläni suojella -- maalla ja merellä -- tätä -ihmeenkaunista valkoveristä, pientä rouvaa ja palkaksi vastaanottaa -ystävällisen silmänluonnin hänen taivaansinisistä silmistään tahi tuta -hänen pienen lapsenkätensä lämpösen puristuksen. Urhoollisin sanoin -vannoin minä ystävälleni Müllerille, että saattaisin hänen kalliimman -aarteensa yli pauhaavan meren hänen anoppinsa syliin. - -Kalle Ferdinand tuli liikutetuksi, syleili minua ja huudahti: - -"Rakas, pieni parooni! Te vieritätte kiven, niin, oikein myllynkiven -sydämeltäni." - -Nyt oli jää murtunut, ja me juttelimme vapaasti, kuten ainakin vanhat -tuttavat, eivätkä edes nuo arveluttavat, ravintolasta tuodut -ravintoaineet voineet häiritä iloisuuttamme. Muuten onnistuin melkein -saamaan vatsani täyteen, sillä lampaanpaisti oli jotakuinkin syötävää. - -Minä tietysti en olisi hennonut häiritä ihanan matkatoverini ja hänen -miehensä viimeistä yhdessä-oloa Lontoossa, mutta Kalle Ferdinand tahtoi -välttämättömästi pitää lupauksensa ja huvittaa minua iloisella -illanvietolla -- muka palkinnoksi siitä vaivasta, mitä minulla tulisi -olemaan hänen rouvastansa. - -Oli alkanut hämärtää, kuu lähdimme Kalle Ferdinandin asunnosta. Isäni -oli kyllä muinen kuljettanut minua ympäri Lontoossa, mutta niin -perinpohjaisesti ei hän ollut ymmärtänyt suorittaa oppaan tehtäviä kuin -Kalle Ferdinand Müller. Minä katselin kaikkea, mitä Lontoossa oli -katseltavaa, kunnes koko kaupunki katosi usvaan silmieni edessä; mutta --- kuuluuhan usvakin todellisen Lontoo-kuvaan! Alussa tahtoi ystäväni -suorittaa kaikki maksut, mutta lopulta täytyi hänen, vaikka -vastenmielisesti, jättää isännyyden minulle. Hän oli minulle apuna -tietämättömyydessäni valitsemalla syötävät ja juotavat, eikä hän siinä -hintoja katsonut -- "jotta lontoolaiset saisivat nähdä, ettei -saksalainen parooni ole mikään kurja markansääliä." - -Miten minä yömyöhäisellä tulin vuoteeseeni, ei minulla jälestäpäin -ollut himmeintäkään aavistusta. Mutta kun myöhään seuraavana päivänä -raskaspäisenä ja pahoinvoipana heräsin, näin ikäväkseni, että rahani -oli arveluttavaan määrään supistunut ja että minulla juuri oli jälellä -sen verran kuin kotimatkaani tarvitsin. En voinut sentähden toteuttaa -aikomustani ja esiintyä, kallisarvoinen kukkakimppu kädessäni, Mimmin -noutomiehenä. - -Aika oli hyvin täpärälle kulunut, kun pysäytin ajopelini -Müller-herrasväen asunnon edustalla, jossa nuo hyvät ihmiset jo puolen -tuntia olivat minua odottaneet. Kadehdittavassa Kalle Ferdinandissa ei -voitu huomata mitään outoa, mutta minua tirkisteli tuo houkkamainen -piikatyttö, joka portissa seisoi, suuri mytty sylissään, kuin olisin -ollut kummitus, eikä suloinen rouvakaan voinut olla huudahtamatta -hämmästyksestä, kun huomasi muutoksen minun kauniissa kasvoissani. -Mutta aika ei myöntänyt mitään selityksiä. Me tervehdimme toisiamme -hät'hätää, sulloimme vaunuihin pikku rouvan lukemattomat matkakapineet -ja sanoimme jäähyväiset. - -"Olethan niin hyvä, rakas parooni" -- Soo? Olimme siis juoneet -veljenmaljaakin edellisenä iltana -- "ja maksat vaimoni puolesta, mitä -on matkalla maksettavaa. Hän ei ollenkaan osaa käsitellä rahoja. Mutta -kirjoita muistiin kaikki ja anna hänelle sitten lasku. Ei mitään -lahjaksi, ymmärrät. -- Onnellista matkaa, poikani; saata nyt rakas -vaimoni kunnolla hänen vanhaan kotiinsa. Rehelliset kasvosi sanovat -minulle, ettet matkalla kovin rakastu häneen." - -Sitten syleili ja suuteli Kalle Ferdinand vaimoansa ja auttoi häntä -ylös vaunuihin. Tyttö oijensi hänelle mytyn. Lopulta konttasin minäkin -vaunuihin, ja sitten lähdettiin. - -"Mutta, rouvaseni, etteköhän antaisi minun pitää tuota suurta myttyä?" -pyysin kohteliaasti. - -"En, kiitoksia paljon." Ja hän painoi myttyä rintaansa vastaan. "Minä -en voi luopua hänestä." - -"Hänestä?" - -"Niin, tässähän makaa pienoseni." - -"Pienosenne? Onko teillä pienonen?" - -"On, ja hänen nimensä on Ferdinand eli Fumps -- se on lyhempi. -Puhuinhan teille eilen..." - -Minulla ei ollut aavistusta puolestakaan, mitä oli edellisenä päivänä -puhuttu, ja hämmästykseni siitä, mikä nyt tuli tietooni, ei sentähden -ollut ensinkään teeskennelty. - -"Katsokaa kuinka makeasti hän nukkuu, pieni enkeli!" -- Nuori äiti -avasi hiukan mytyn toista päätä. Mutta kun minä kumarruin ihaillakseni -nukkuvaa enkeliä, puskivat vaunut kiveä vastaan, ja minun nokkani puski -pikku Fumpsin nokkaa vastaan. - -Onnettomuus, jonka tällä tavalla sain aikaan, oli kauhistuttava. Pikku -Müller kiljasi kuin ärsytetty jalopeura -- ja minä olin ärsyttänyt -häntä! Mimmi-äiti heitti minuun niin vihaisia silmäyksiä kuin hänen -silmänsä kykenivät lennättämään, ja minä istuin murtuneena ja -surullisena nurkassani, välittämättä mitään siitä, että vakkoja ja -vasuja putoeli etu-istuimelta toinen toisensa jälkeen syliini. Pyörät -tärisivät ja jyskivät, akkunaruudut helisivät, ulkona pauhaili -maailmakaupungin melu, vaunujen sisällä lasketteli taiteilialapsi -kostonvirsiä -- ja oivallisena kumukoppana näille kaikille äänille -olivat aivoparkani. Olin varma siitä, etten hengissä pääsisi näistä -ajopeleistä; suljin silmäni ja pistin etusormet korviini. Se ei -auttanut mitään; päätäni jyhmäsi vielä pahemmin. Ja minä kun olin -kuvaillut itselleni, miten herttaista olisi olla tämän suloisen naisen -matkatoverina, seisoa hänen kanssaan laivan reelingin vieressä, -katsella auringon laskua ja sitten pakoittaa häntä kuulemaan minun -lyyrillisiä runoelmiani! Voi, voi! Kuka, kuka on hävittänyt sinua, -kaunis maailmani? Sen olet tehnyt sinä, Ferdinand Müller nuorempi, sinä -Fumps! Lastenmurhajutuissa pitäisi aina otettaman lukuun lieventäviä -asianhaaroja. - -Lopulta eivät hermoni voineet kestää tavatonta jännitystä. Voitin kun -voitinkin luonnollisen kainouteni ja huusin, minkä jaksoin, saadakseni -rintalapsen huudolta ääneni kuuluviin: - -"Mutta hyvä rouva Müller, antakaa hänen toki saada vähän ruokaa! Minä -katson sillaikaa toisaalle." - -"Ei, hän on oppinut syömään tuttia", vastasi kaunottareni; "mutta enhän -sitä voi täällä vaunuissa lämmittää." - -"Antakaa hänelle mitä tahansa", huusin minä. - -"No, odottakaahan, minä laitan hänelle sutin, vaikka se sotii -periaatteitani vastaan." - -Toisissa olosuhteissa olisi varmaan ollut sangen hupaista kuulla -lapsellisen pikkurouvan puhuvan periaatteistaan, mutta nyt, kun hän -laski syliini lapsen, siksi aikaa kuin hän kääri sokuripalasen puhtaan -nenäliinasen kulmaan, siten tehdäksensä niin sanotun sutin eli tutin, -nyt... - -"Mutta, rouva Müller, myttyhän on aivan kostea!" huudahdin -hämmästyneenä; "lapsiparka on hikoillut kauheasti." - -"Oh, se ei tee mitään", vastasi Mimmi-rouva välinpitämättömästi, "niin -on aina laita pienten lasten." - -Suti auttoi ja me pääsimme kuulemasta pikku Ferdinandin kirkunaa aina -Blackwellin höyrylaivasillalle asti, johon vaunuilla-kulkumme noin -kahden tunnin matkan jälkeen päättyi. Siinä kohtasi minua toinen -onnettomuus tänä onnettomana päivänä. Purkaessani vaunujen runsasta -sisällystä liukui jotakin vasujen välistä ja -- siinä makasi tuhansissa -palasissa kivikadulla Fumpsin suuri maitopullo. - -"Oi, mitä olette tehnyt?" huudahti rouva Müller seuraten silmillään -valkoista virtaa, joka katukivien lomitse haki itselleen tien Themsiin. -"Nythän täytyy pikku poikaraukkani kuolla nälkään, sillä höyrylaivalla -varmaankaan ei saa maitoa." - -Ja hän purskahti itkuun. - -"Tyyntykää, hyvä rouva Müller", koetin minä lohduttaa; "laivoissa on -usein lehmiä, niin, niitä on aina, luulen minä. Kiirehtikää nyt; laiva -on kohta valmis lähtemään." - -Me riensimme laivaan oikein yhdennellätoista tunnilla, sillä kymmenen -minuutin perästä lähtisi laiva, ilmoitti muuan matruuseista. - -"Olkaa hyvä ja kuulustelkaa, onko lehmiä laivassa", pyysi Mimmi-rouva -juuri kun olin aikeessa, pieni matkareppu kädessäni, mennä alas -kojuuni. Heitin repun kädestäni ja kiiruhdin välikannelle, jossa -tavallisesti on elukkojen paikka postilaivoissa. Moniääninen mylviminen -kohtasi sieltä korviani. Syvä, huojentava huokaus pääsi rinnastani. -Kuusi oikein pulskaa lehmää... Mitä? Enkö pettynyt? En -- en pettynyt! -Siinä oli härkiä, ihan vain härkiä, kuusi härkää! - -En uskaltanut kertoa tätä masentavaa uutista matkatoveriraukalleni. -Riensin hypäten rantaportaita maalle ja olin vähällä töytätä kumoon -kultanauhalakkista herraa, laivan kapteenia. Hän mumisi jotakin -kirouksen tapaista, mutta minä en siitä välittänyt. - -"Antakaa laivan viivähtää muutamia silmänräpäyksiä, herra kapteeni; -tulen paikalla takaisin." - -Ja samassa ryntäsin eteenpäin. - -Mutta mistä saada maitoa tässä tulisessa kiireessä? Vastapäätä -rantaportaita oli kolme pientä kurjaa myymälää: lumppupuoti, jonka oven -ulkopuolella riippui pari vanhoja housuja, purutupakka-, tervaharja- ja -köysipuoti sekä eräs "stillhouse_." En tiedä mistä syystä, mutta tähän -viimeksimainittuun samosin ja huusin hengästyneenä: - -"Maitoa, maitoa, antakaa minulle heti vähän maitoa!" - -Puotimies tirkisteli minua, suu ammollaan; hän ei uskonut korviansa. -Varmaan luuli hän minua mielipuoleksi. Ja kun vielä kiivaammasti -uudistin pyyntöäni, näytti hän minulle tupakasta mustuneita hampaitaan -ja purskahti kaikuvaan nauruun. Mutta sitten avasi hän viereiseen -huoneeseen vievän oven ja huusi: - -"Tule tänne, Susanna, täällä on nuori herra, joka tahtoo kulauksen -maitoa." - -Ja nyt samosi laiha naishenkilö luokseni, mittaili minua vihasta -säihkyvillä silmillä kiireestä kantapäähän ja lausui sitten kimeällä -äänellä mielipiteenänsä, että minä epäilemättä olin inhottava -"_abstainer_", yksi noita kurjia kirottuja "maistamattomia", jotka -pilkkaavat kristittyjä ihmisiä ja tekevät häiriötä heille heidän -luvallisessa ammatissaan. Hänen miehensä sylkäsi tämän saarnan -kestäessä käsiinsä ja näytti haluavansa passittaa minua ulos puodista. -Tuosta kaikesta huolimatta uskalsin vedota Susannan naisellisiin -tunteisiin ja ilmoitin tulisimmassa kiireessä meidän surullisen -asemamme. Ja toden totta -- tuon laihan luurankoisen naisen rinnassa -tykytti lämmin ja jalo sydän. Susanna otti pitkän harppauksen, ryntäsi -viereiseen huoneeseen ja toi sieltä maitopytyn. - -Mutta minulla ei ollut astiaa ja -- samassa vihelsi "Argo" lähtöä. -Susanna ei kumminkaan ollut neuvoton. Kiireesti sieppasi hän hyllyltä -tyhjän viinapullon ja täytti sen maidolla. Minä heitin markan tiskille, -ryntäsin ulos ja tulin rantaportaille juuri samassa, kun niitä -hinattiin laivaan. - -"Pidättäkää, pidättäkää!" huusin täyttä kurkkuani, mutta "Argo" -asettausi hiljalleen liikkeelle. En huolinut varoittavista äänistä; -tein aimo hyppäyksen. Se onnistui, ja Ferdinand Müller nuoremman kallis -henki oli pelastettu. - -Kapteeni seisoi komentajasillalla ja katseli voimistelunäytettäni. -Mutta mitä mahtoikaan hän ajatella ihmisestä, joka juuri lähdön hetkenä -vielä kerran jättää laivan, hankkiakseen itselleen -- pullon viinaa! -Onneksi minulle oli hänellä yltäkyllin tekemistä tuolla sillallaan, -muuten kaiketi hän ei olisi jättänyt tätä asiaa siihen ylönkatsovaan -silmäykseen, jonka hän minuun heitti. - -Valkoverisen matkatoverini tapasin samalta paikalta, johon olin hänet -jättänyt, kun menin härkien luo. Mimmi rouva istui siinä kumarassa -matka-arkkuni päällä onnettomuuden oikein ihastuttavana kuvana, -ympärillään kolmetoista vasua, vakkaa ja myttyä, ja koetti, vaikka -turhaan, keinuttamalla ja laulamalla saada herännyttä leijonaa -vaikenemaan. Hän itki liikutuksesta, kun minä kerroin hänelle kuinka -hurjasti olin juossut Pontiuksesta Pilatuksen luo, se on: härkien tyköä -Susannan tykö, ja hän kiitti minua niin ihmeen kauniilla kostealla -silmäyksellä, että minä ihan kokonaan unohdin kaikki kärsimiseni ja -tuskani ja aloin toivoa mitä parainta lähimmästä tulevaisuudesta. - -"Se on kumminkin liiaksi rasittanut teitä, hyvä herra parooni. Te -olette oikein surkean näköinen." - -"Oh, se ei merkitse mitään. Raitis meri-ilma minua kyllä virkistää." - -Hän oli asettanut äänellä varustetun mytyn polvensa päälle ja oijensi -kätensä ottamaan maitopullon, jonka minä kiireesti hänelle luovutin. - -"Kuinka hyvä te olette!" sanoi hän suloisen miellyttävällä äänellä. -"Minä en saata teitä kylläksi kiittää. Onhan maito aivan tuoretta? -- -Hyi, ptsyi!... Mitä tämä on? Sehän haisee inhottavan pahalta -- -paloviinalta!" - -Hänen äänensä oli kadottanut koko joukon suloudestaan. - -"Se on hyvin mahdollista, hyvä rouva, että joskus on jotakin semmoista -pullossa ollut", sopersin minä vastaukseksi ja sitten lisäsin: "mutta -tiedättehän että väkiviinatilkkanen on hyvä vatsalle, olletikin -matkoilla. Minä olen täysin vakuutettu siitä, että se vaikuttaa varsin -terveellisesti pienokaiseenne, jos maidolla on makua siitä, mitä on -ollut pullossa." - -Pikku Ferdinand, toisin Fumps, oli nyt saanut näkyviinsä pullon ja -osotti vireillä käsien ja jalkojen liikkeillä haluavansa tehdä sen -likempää tuttavuutta. Stevartin ystävällisellä avulla sain minä -Mimmi-rouvan, nuoren herra Müllerin ja heidän lukuisat kamssunsa -kuljetetuksi naissalonkiin. Väsyneenä ja ruhjouneena hoipertelin -viimein omaan hyttiini, kiipesin ylivuoteeseen ja vaivuin melkein -paikalla mitä syvimpään uneen. - -Mutta kuvitteluvoimani oli vireillä. Kauhea unennäkö vaivasi minua. -Sekaisin siinä hyörivät nuo kuusi härkää, Ferdinand Müller, -liikanimellä Fumps, ja Susanna rouva, _the still housen_ emäntä, kunnes -tuima kapteeni esiintyi, asetti pääni pölkylle ja alkoi kauhean -suurella, viinapullon muotoisella moukarilla takoa onnetonta kalloani. -Mitä jyrinää siinä oli. Vihdoin heräsin, ja -- tuo tahdin mukainen -jyrisevä ääni ei ollutkaan mikään tyhjä mielenkuvitus; minun korvani -humisivat ja päätäni pakotti, jotta olin vähällä uskoa sen vielä olevan -noiden moukari-iskujen alaisimena. Tahdoin huutaa, mutta sain vain -puserretuksi esiin muutamia ähkyviä ääniä. Minusta oli kuin olisi joku -istunut vatsassani, pistänyt käsivartensa kurkkutorveeni ja koettanut -sisältäpäin kuristaa minua. Koetin avata silmäni, mutta siinä oli kohta -joku painamassa peukaloillaan silmälautojani. Jopa jouduin aivan -raivoon ja aloin hosua ja potkia ympärilleni ja -- kratsch, klirr! -- -siinä kaiketi oli jotakin lasista, ja samalla tunsin polttavaa tuskaa -oikeassa kyynäspäässäni. Kun nyt kauhistuneena hypähdin ylös, puskin -pääni oikein tuntuvasti hytin kattoa vastaan, johon tuskin oli puolen -metriä päänaluksestani. Kaikkien ensimäiseksi havaitsivat vihdoinkin -auenneet silmäni harmaan, hyvin tutun vaatekappaleen, joka samassa -katosi mereen vuoteeni tasalla olevasta akkunasta. Sitten tarkastelin -kyynäspäätäni. Siitä tihkueli verta -- ja nyt sain viimein selville -mitä olin tehnyt. Toisella käsivarrellani olin lyönyt pirstaksi seinään -kiinnitetyn peilin ja toisella kädelläni lakaissut pois lasin ja -kupukan lampusta. - -Juuri kun tämä kaikki oli selvinnyt minulle, astui stevartti hyttiin -puhdistamaan tappelukenttää. Hänen tottuneet korvansa olivat, näet, -oikein käsittäneet tuon kilisevän äänen. - -Hän heitti minuun hävyttömän ja halveksivan silmänluonnin; sitten -korjasi hän lasisirpaleet ja sanoi: - -"_Fits, sir_?" (suonenvedon tempaus, herra?) - -"Suokaa anteeksi -- tein sen hajamielisyydestä." - -"Vai niin! Toiste kun tahdotte olla hajamielinen, niin katsokaa, että -pääsette helpommalla. Nykyinen hajamielisyytenne maksaa 6 markkaa." - -Tämä ilmoitus sai minun ajattelemaan kukkaroani, joka Kalle Ferdinandin -jalomielisyydestä oli kovin kutistunut. - -Sillaikaa kuin mies kokoili lasisirpaleita, kysyin mitä kello oli. - -"Kohta kai soitetaan aamiaiselle." - -"Mitä?" huudahdin hämmästyneenä. "Lähdimmehän kello 2 päivällä -Lontoosta?" - -"Aivan oikein, ja nyt on meillä toinen päivä ja kello on 11. Olette -nukkuneet kaksikymmentä yksi tuntia." - -"Kaksikymmentä yksi tuntia! Mutta minähän heittäysin vaate päällä -vuoteelleni?" - -"Aivan oikein! Kun tulin sytyttämään lamppua, herätin teitä ja autoin -teitä riisumaan. Ja saksalainen herra, jonka vuode on allanne, sanoo -että teitä vaivaa enemmän kuin kohtalainen pohmelo. Hän näki, kun te -hyppäsitte laivaan, suuri pullo viinaa kädessänne." - -Tunnustelin päätäni ja koetin järjestää muistojani. "Kohtalainen -pohmelo -- minulla! Mutta sehän oli toissapäivänä!" kuiskasin -itselleni. - -Stevartti seisoi jo ovella. Vielä kerran kääntyi hän puoleeni ja sanoi: - -"Pyydän anteeksi, mutta ettekö ole se nuori herra, jota eilen seurasi -_that little fair lady and screaching baby_ (valkoverinen rouva ja -huutava kakara)?" - -Minä myönsin päännyykähdyksellä. - -"Siinä tapauksessa tulee teidän mennä katsomaan rouvaraukkaanne ja -pientä lasta, jotka ovat hyvin sairaita." - -Sen sanottuaan meni stevartti matkaansa. - -Minun rouvaani! Minun pientä lastani! Ja ne olivat pahoinvoipia! Mutta -olinhan minä itse pahoinvoipa; sairaampia kuin minä ne eivät voineet -olla. Kaikki valtameren sillit eivät olisi voineet mitään sille -kauhealle kurjuudelle, joka vallitsi minussa. Päätin kumminkin nousta -kannelle, viileältä ilmalta kun toivoin virkistystä. - -Vasta monien ponnistusten jälkeen onnistuin saamaan vaatteet ylleni; -laiva keikkui kauheasti ja aina kun se kallistui, keikahdin hyttini -toisesta seinästä toiseen. Vihdoin olin saanut pukeutuneeksi ja kuljin -hapuellen ruokasaliin saadakseni jotakin ravintoa: enhän ollut -neljäänkolmatta tuntiin mitään syönyt. - -Mitä maukkaita ruokia olikaan pöydällä! Mutta jos mitä otin syödäkseni, -pani luonto vastaan, ikäänkuin olisin ollut nielemässä villasukkaa. -Sitä paremmalta maistui väkevä portviini. - -Olin juuri tyhjentämässä kolmatta lasia, kun eräs vanhempi herra -äkkiarvaamatta tarttui käteeni ja sanoi äänellä, joka muistutti -poliisimiestä, kun hän puhuu pahantekiälle: - -"Nuori mies, te rakastatte liian paljon väkeviä; te pilaatte varmaan -sillä itsenne. Minä pidin teitä jo eilen silmällä ja minun täytyy -tunnustaa, että suuresti hämmästyin, mitä näin. Minulla on, näette, -arveluttava onni olla teidän hyttitoverinne, nuori mies." - -Tämä oli minusta enemmänkin kuin liikaa, ja unohtaen kunnioitusta, mikä -on harmaalle parralle annettava, ja omaa vihriää nuoruuttani, -huudahdin: - -"Herra, mitä luulette? Minä en ole teidän nuori mies." - -"Mitäkö luulen?" vastasi epäkohtelias maanmieheni, "ei muuta kuin että -minulla on ihmiskokemusta, nuori mies, ja kentiesi tulette vastoin -tahtoannekin tilaisuuteen tunnustamaan silmieni tarkkuutta. Vastaiseksi -tarkoitan vain hyvää ja neuvon teitä ajoissa kääntymään. Tiedättekö -mitä _dilirium tremens_ on?" - -"_Dilirium tremens_?" Minä tirkistelin miltei kivettyneenä vanhaa -herraa. - -"Niin, nuori mies! Se teitä varmaan kohtaa jonakin päivänä, jollei se -jo ole kohdannut. Jättäkää nyt portviini rauhaan, olkaa niin hyvä, ja -menkää kannelle -- siellä kentiesi virkistytte. Muussa tapauksessa -autan minä teitä ylös rappusia." - -Pakenin kuin olisi paholainen ollut kintereilläni. Millä olin minä, -onneton _mulus_, ansainnut näitä katkeria solvauksia? Eilen olin -vähällä tulla päistikkaa potkaistuksi alas rappusia, siitä syystä että -muka olin "maistamaton", ja tänään uhattiin heittää minut ylös -rappusia, sentähden että olin auttamaton juoppo. Onkohan kellekään -viattomalle ennen käynyt näin ohraisesti?! - -Tuskin olin päässyt kannelle, niin kadotin tasapainon ja kolkahdin -suoraan suojan puolelle. Kuinka ihanaa! Aava meri viheriöine, -vaahtoisine laineineen, delfiinit, jotka tyytyväisinä loiskivat -haaleassa vedessä ja järkevillä silmillään katselivat laivaamme, ja -sitten tämä miellyttävä keinuminen, joka niin omituisesti vaikuttaa -mieleemme! Mutta -- mitä auttoi se minua? Pitkällisestä paastoomisesta -rasittunut ruumiini ei sitä kestänyt. Sanomattoman viheliäisessä -tilassa hoipertelin jälleen rappusia alas hyttiini, jossa stevartti -auttoi minua vuoteeseeni. - -En ollut kauan siinä maannut, kun kauhukseni vanhus, joka oli -ennustanut, että joutuisin viinahulluksi, avasi oven, ryntäsi luokseni, -pudisti nyrkkiään ja sanoi, tahi oikeammin sihisi: - -"Kurja, mittanne on täysi! Sitä en kumminkaan olisi uskonut teistä! -Eikö riittänyt, että jätätte itsenne viinapirun omaksi; vaatiiko -paholainen että vielä myrkytätte pientä, viatonta lastanne?" - -"Mitä, minun lastani?" - -"Niin, viatonta lapsiraukkaanne, jonka maitoon olette sekoittaneet -viinaa. Te ette voi sitä kieltää -- kaikki naiset ovat haistelleet sitä -ja samoin minäkin. Niin, te olette hyvä te, kaksoismurhaaja!" Sen -sanottuaan meni hän tiehensä ja paiskasi kiinni oven jälkeensä. - -Kaksoismurhaaja! Sepä vain puuttui! Masentuneena koetin saada unta, -mutta siitä ei tullut mitään ja puolen tunnin kuluttua tuli stevartti -ilmoittamaan, että pieni lapsiraukkani sai koko naismaailman aivan -epäilykseen huudoillansa, että äiti, onneton vaimoraukkani, oli enemmän -kuin puolikuollut pahoinvoinnista ja levottomuudesta ja että hän -hartahasti tahtoi puhutella minua. - -Minua! Minähän makasin itse niin avun puutteessa kuin vastasyntynyt -lapsi! - -"Mene niin pitkälle, kuin tiesi riittää!" huusin voimattomassa -raivossani. Ja stevartti meni, hänkin paiskaten kiinni oven, että -kolisi. - -Nyt luulin pulasta päässeeni ja toivoin saavani unohtaa kaikki -vastoinkäymiset unen helmaan, mutta mitä vielä! Taasen, kun noin puoli -tuntia oli kulunut, aukeni ovi ja sisään astui itse kapteeni. - -"Herra Meyer, vai mikä teidän nimenne on", ärjäsi hän vihaisesti, -"näinkö täytätte velvollisuuksianne isänä ja puolisona? Tulen -ilmoittamaan teille että kaikista päättäen viaton lapsiraukkanne -varmaankaan ei ole hengissä, kun tullaan satamaan, ja että -rouvaparkanne on huolista ja surusta kuolemaisillansa." - -"Samoin kuin minä itse", änkötin vastaukseksi ja vetäysin kokoon -peitteen alle, kuten mato, jonka päälle on astuttu. - -"Kuinka? Te tahdotte siis että viaton lapsiraukkanne..." - -"Jättäkää minut rauhaan lapsiraukkoinenne", huusin. "Minua ei liikuta -ollenkaan viaton laps..." Pahoinvointini, joka tahtoi purkautua, -keskeytti minua. - -Kapteeni kävi tulipunaiseksi kauhistuksesta. "Luonnoton isä, heittiö, -eläin ihmisen haamussa!" huudahti hän. - -Noin viisi minuuttia sen jälkeen herätti minua horrostilastani joukko -ääniä, jotka tulivat yhä lähemmäksi. Stevartti tempasi kiivaasti auki -oven ja huusi hengästyneenä: - -"_Bolt the door, sir -- they are a comin' to lynch you_!" (Salvatkaa -ovi, he tulevat tappamaan teidät!) - -Millä vauhdilla nyt pääsin vuoteestani! Ja ihan parahiksi, sillä tuskin -olin saanut oveni säppiin, niin jo oli joukko nyrkkejä sitä -paukuttelemassa. Mutta minä -- minä hyppäsin toiseen vuoteeseen, vedin -peitteen pääni yli ja -- kadotin tajuntani. - -Kun heräsin oli sysimusta yö. Ilma oli ahtaassa hytissä tukehduttavan -kuuma. Minun täytyi päästä kannelle, maksoi mitä maksoi. Päivän -kauhistukset olivat minusta tehneet kuoleman ylönkatsojan. Jos nuo -ilkiöt vielä väijyivät minua ja aikoivat täyttää uhkauksensa, niin he -varmaankin heittäisivät ruumiini mereen, kun olivat tappaneet minut. -Tämä ajatus ei, kumma kyllä, kauhistuttanut minua, päinvastoin -- minun -teki mieli jotakin suolaista. Avasin oven ja hiivin kenenkään -huomaamatta onnellisesti ulos salin kautta ja sitten ylös rappusia. -Ensimäinen jonka tapasin, oli pelastajani stevartti. Osotin häntä -kohtaan kiitollisuuttani antamalla hänelle runsaat juomarahat ja pyysin -hänen hankkimaan minulle oikein lujan aterian, sillä kun viimeisen -vuorokauden kuluessa vatsani menopuoli hyvin suuressa määrässä oli -voittanut tulopuolen, niin oli joltinenkin vaillinki syntynyt. -Vaikkakin kyökki jo oli suljettu, hankki tuo kunnollinen mies minulle -kylmän lampaan kintun, jossa vielä oli joltisesti lihaa. Kun en nähnyt -ketään välikannella menin sinne ja asettausin kiitollisena ja -vaatimattomana istumaan, selkä etumastoa vastaan. Jyrsein siinä -kaikessa rauhallisuudessa kinttuani ja ihaelin kirkasta tähtitaivasta. -Pitkä uni oli tehnyt minulle hyvää, ja samaa teki nyt raitis yöilma. -Minä näin avosilmin unta, oikein ihanaa unta, ja olisin varmaan saanut -sepitetyksi runonkin, jollei valkoverinen holhottavani ja pikku Fumps, -kun niitä ajattelin -- ja sitä en voinut olla tekemättä -- olisi -häirinnyt ajatusteni vapaata lentoa. Oi, kuinka toisin olin itselleni -kuvaillut tätä kulkua meren yli! Ja nyt!? Mutta kokematon nuorukainen -kun olin, en tullut aavistaneeksikaan, että jotakin vielä paljoa -pahempaa, kuin mitä tämä päivä jo oli tuonut mukanaan, oli minua -odottamassa. Muussa tapauksessa olisin varmaan pää edellä syössyt -mereen ja siten ennen aikojaan jättänyt sikseen koko tulevan -kuuluisuuteni! - -Olin iloinnut noin pari tuntia takaisinvoitetusta voimastani ja -hyvinvoinnistani, kun loistomajakat tulivat näkyviin. Siinä otimme -luotsin laivaan ja suuntasimme kulkumme Elbevirtaan. Kuta lähemmäksi -tulimme matkamme määrää, sitä suuremmalla huolella ajattelin -velvollisuuksiani kaunista matkatoveriani ja hänen lastansa kohtaan. -Olisiko todellakin äänekäs poikanulikka ottanut kuollakseen -alkohoolimyrkytykseen? Oliko soma pelimannin-rouva heittänyt henkensä? -Vahinko, suuri vahinko -- ei hengestä, mutta rouvasta. Sydämeni takoi -jotenkin rauhattomasti kylkiluitani, kun ajattelin, että palasin -isänmaahani kentiesi kaksoismurhaajana -- minä, joka olin lähtenyt -maailmaan iloisena, vastaleivottuna ylioppilaana! - -Jo välkkyi oikealla ja vasemmalla valoa; jo tunnin kuluttua olisimme me -satamassa. Täytyihän minun sitä ennen saada selville holhottieni -kohtalo. Hoipertelin peräkantta kohden. Tiesin suunnilleen, missä -naisten sali oli. Tuolla kai se oli kannen alla, josta henkitorvi pisti -esiin. Hiivin sinne, varovasti kuin varas, ja kallistin korvani torven -suulle. Ja silloin kuulin sanomattomaksi ilokseni -- vaikka Elbe -pauhasi laivan keulaa vastaan, vaikka propellin akseli melusi allani ja -masina puuhki -- kuulin Ferdinand Müller nuoremman, niin sanotun -Fumpsin, voimakasta ääntä ja vielä lisäksi luulin erottavani sanoja, -jotka hinterpommernin kielellä kiittivät Jumalaa, että oltiin näin -pitkälle päästy. Huolimatta viinapullosta ja meritaudista olivat äiti -ja lapsi elossa; minä en ollutkaan kaksoismurhaaja. - -Aamulla -- noin kello kolmen tienoilla luulen -- saavuimme Hampuriin. -En enää pelännyt kostoa, sillä matkustajilla oli yltäkyllin muuta -tekemistä. Pääsin kun pääsinkin kauniin matkatoverini ja pikku enkelin -kanssa, joka kaikeksi onneksi nukkui, eheänä maalle ja sain käsiini -ajurin, jonka tuli kuljettaa meidät "ensimäiseen parhaimpaan -hotelliin." - -Kysäsin tietysti kohta suurimmalla osanottavaisuudella Mimmi-rouvan -vointia. - -"Oi, olen voinut niin pahasti, niin kauhean pahasti", änkötti pieni -rouva heikolla äänellä. "Luulin jo kuolevani." - -"Minä myös", huokasin. - -"Kaarle raukkani!" valitti kalpea rouva -- hän piti varmaan minua -miehenään. "Emme enää koskaan tee merimatkaa!" - -En vastannut mitään, ja nyt vaipui pieni pää minun rintaani vastaan ja -vaarallinen mytty makasi puolittain minun sylissäni. Tämä oli hyvin -miellyttävää mielestäni; istuin suorana kuin kanto enkä liikahtanut, -vaikka Mimmi-rouvan hatunliepeet kutkuttivat poskiani ja nenääni. -Tunnustan kumminkin, etten ollut ollenkaan pahoillani, kun ajopelit -pysähtyivät ja minun täytyi herättää vienoa nukkuvaa. - -Ajuri näkyi käsittäneen käskyäni oikein korkealta kannalta, sillä hän -oli pysäyttänyt erään korkean, komean rakennuksen edustalle Alsterilla. -Kun olin maksanut kyydin, oli minulla kukkarossani vähän toista markkaa -rahaa jälellä. Mutta eihän parin tunnin viipyminen paraimmassakaan -hotellissa koko maailmaa maksaisi. Me aioimme, näet, vielä saman päivän -aamupuolella jatkaa matkaamme rautatietä. - -Saimme odottaa hyvän aikaa, ennenkuin vihdoin uninen palvelia avasi -portin ja päästi meidät ynnä meidän kolmetoista myttyä sisään. -Kysymykseeni saisimmeko kaksi huonetta, jossa kummassakin oli vuode, -vastasi hän päännyykähdyksellä, otti avaimen mustan nimitaulun naulasta -ja vei meidät kolmanteen kertaan, pitäen kynttilän niin viistossa, että -steariinia koko ajan tippui kauniille matoille. Sitten kävi kulkumme -tavattoman pitkää läpikäytävää, jossa ovi oli oven vieressä ja jokaisen -edessä puhdistettavaksi asetettuja kenkäpareja, kunnes palvelia viimein -avasi oven, astui sisälle, sytytti nuo tavanmukaiset kaksi kynttilää ja -mumisi: "Olkaa niin hyvät! Hyvää yötä!" - -"Täällähän on oikein hienoa", sanoi rouva Müller, kun palvelia oli -lähtenyt, heittäen väsyneistä silmistään pikaisen luonnin ympärillensä. -Sitten asetti hän mytyn, jossa Fumps yhä nukkui, varovasti huoneen -toiselle vuoteelle. - -"Kyllä!" myönsin minä ja lisäsin, kiiruhtaen ovelle, joka näkyi vievän -toiseen kamariin, "minun huoneeni on epäilemättä tässä vieressä." - -Varovasti tartuin avaimeen. Mitä? Ovi oli suljettu; sen edessä oli -toisella puolella marmorinen pesukaappi! - -"Oi, armollinen rouva!" änkötin aivan ymmälläni, "palvelialurjus on -käsittänyt minua väärin. Varmaan luuli hän että olimme -- aviopari. -Riennän paikalla alas ja koetan saada hänet käsiini." - -Olin juuri lähtemäisilläni, kun Mimmi-rouva ryntäsi jälkeeni, tarttui -käsivarteeni ja huudahti: - -"Mitä ajattelettekaan, parooni! Ettehän toki aio jättää minua tänne -yksin? Silloin kuolen pelvosta." - -"Minä -- -- korkeasti kunnioitettu rouva, minä ajattelin vain, että -koska emme -- niin sanoakseni -- olekaan toistemme kanssa -- tuota niin --- naimisissa -- niin ajattelin..." - -"Oh, ketä se täällä koskee!" keskeytti Mimmi-rouva minua. "Olenhan niin -peloissani, että -- olen kuolla. En ole koskaan ennen maannut yksin -missään huoneessa, ja jollette ajattele pahaa minusta ... oi, hyvä -parooni, jääkää tänne -- jääkää turvaamaan minua ja minun pikku -Fumpsiani!" - -Hän oli niin ihmeen soma auttamattomuudessaan, että minä tulin oikein -liikutetuksi. Minäkö ajattelisin pahaa hänestä! Sydämeni oli niin -puhdassininen kuin Mimmi-rouvan lempeät silmät. - -"Jos vain tahtoisitte mennä ulos ja seisoa oven takana, kunnes minä -yskäisen", sanoi hän ja puristi kiitollisuudella kättäni. - -Minä menin pimeään käytävään; seisoin siinä ja odotin hänen yskäystään. -Viisi minuuttia, kymmenen minuuttia! Kuinka kauhean hitaasti aika -kului! En uskaltanut edes jaloitella. Likeisissä suojissa yskittiin ja -kuorsattiin niin kauheasti että minun siinäkin, missä seisoin, oli -vaikea kuulla sovittua merkkiä. Painoin monta kertaa korvaani ovea -vastaan, mutta en kuullut mitään. Vihdoin uskalsin hiljaa koputtaa -ovelle. -- Ei vastausta! Vielä kerran -- ei vastausta! - -"Varmaan on hän vaipunut uneen ja unohtanut koko yskimisen", ajattelin -ja avasin vihdoin hiljaan oven. Pieni rouva makasi jo vuoteessaan, -mutta hän oli valveillaan ja viittasi minulle. - -"Miksi ette ole tullut ennemmin", kuiskasi hän, kun olin tullut hänen -luokseen. "Olen maannut täällä jo ainakin neljänneksen tuntia." - -"Ettehän ole yskineet; en ainakaan ole mitään kuullut." - -"En, enhän sitä voinut; silloinhan olisin herättänyt Fumpsin. Katsokaa, -kuinka makeasti hän nukkuu!" - -Oli todellakin miellyttävää nähdä pienen, kaljun lapsenpään siinä -pistävän esiin valkoisten lakanain lomasta nuoren äidin vieressä. Mutta -kun jo kerran ennen olin ihmetellessäni nukkuvaa Pumpsia saanut aikaan -suuren onnettomuuden, mumisin vain jotakin noiden kahdentoista -partakarvani takaa ja vetäydyin jonkinmoisella kiiruudella takaisin. - -"Hyvä parooni", kuulin Mimmi-rouvan kuiskaavan, "älkää tehkö melua -saapasnihdillä; olkaa hyvä ja asettakaa minunkin kenkäni etehiseen, -puhdistettavaksi." - -Riisuin kengät jalastani melkein kuulumattomasti ja asetin ne ynnä -matkatoverini kengät oven taakse. - -"Oletteko oikein lukinneet oven?" kuului taaskin kuiskaus vuoteelta. - -"Olen", vastasin yhtä hiljaan. - -"Mutta -- -- olkaa hyvä ja vääntäkää avain vielä kerta ympäri." - -En ymmärtänyt mitä varten, mutta tein kumminkin, mitä Mimmi-rouva -käski. - -"Ei", huudahti hän; "nythän te aivan varmaan lukitsitte oven auki." - -"En, sitä en tehnyt. Väänsin avaimen kahdesti ympäri." - -"Todellako?" - -"Aivan varmaan." - -"Ovatko muutkin ovet lukitut?" - -"Ovat." - -"Sekin, jonka takana pesukaappi seisoo?" - -"Niin, kyllä sekin." - -"Olkaa hyvä ja katsokaa vuoteitten alle. Minä pelkään niin kauheasti." - -"Mitä tulee minun sieltä katsoa?" - -"Onhan joku voinut sinne piiloutua. Pelkään niin kauheasti, että sinne -on joku kätkeynyt." - -Itsessäni ihmetellen, että niin paljon turhamaisuutta, kauneutta ja -viattomuutta saattoi asua yhdessä ihmisessä, otin kynttilän ja -kurkistin vuoteeni alle. - -"Ei siellä ole mitään", sanoin lohduttaen. - -"Entäs minun vuoteeni alla?" - -Heittäysin polvilleni hänen vuoteensa viereen. - -"Ei sielläkään." - -"Oletteko ihan varma siitä?" - -"Olen, ihan varma!" - -"Kiitoksia, hyvä parooni. Mieheni täytyy aina kurkistaa vuoteitten -alle, muuten en saa unen rahtua silmiini." - -"Saanko nyt sammuttaa kynttilän?" - -"Kyllä, jollette enää sitä tarvitse. Hyvää yötä!" - -Hän oijensi minulle pienen kätensä ja minä suutelin sitä, mutta -joltisesti jäähtyneenä. - -Olin kyllä nukkunut suurimman osan aikaa laivamatkalla ja lakanat -olivat kuten koko maailman hotelleissa kylmät ja kosteat, mutta -sittenkin vaivuin pian makeaan uneen. Laivan keinuva liike tuntui vielä -ruumiissani ja korvissani soi meren aaltojen loiske. Uneni kävi yhä -syvemmäksi. - -Mutta kylläpä oli ihmeellistä, että vaikkakin olin mitä syvimmässä -unessa, niin oli minulla kumminkin selvää tietoa tästä keinumisesta ja -loiskeesta. Viimeksi mainittu kävi mielestäni yhä voimakkaammaksi, -ikäänkuin olisi väkimyrsky syntymäisillään. Kuulin selvään kalalokkien -ja myrskylintujen kirkunaa, johon sekausi masinan puuhkiminen, se kun -kävi yhä kovemmaksi. Varmaan oli höyryn paino äärimmillään. -Rumpumpumpum! Oi, kunpa vain ei höyrypannu räjähtäisi! Komantosillalta -kuului kapteenin ääni, vaikka melkein myrskyn pauhinaan -katoomaisillaan... - -"Eikö tästä riivatusta melusta loppua tulekaan? Hulluksihan tästä -kaikesta tulee!" ärjyi ääni vuoteeni päässä ja siinä olevaa ovea -paukutteli nyrkki. - -Samalla kolkutettiin, vaikka hiljemmin, toista ovea, sitä, joka seisoi -pesukaapin takana, ja surkean kimelä ääni kuului: - -"Mutta, rouvaseni, mitä teettekään kakaralle? Lapsihan huutaa ihan -pilalle kaunista ääntään. Antakaa hänelle jotakin makeata? Enkö saisi -tarjota vähän kokolaatea -- se on herrojen Jordanin ja Dimaussenin -tehtaasta Dresdenissä." - -Tämä siis oli kuumennettu masina! Myrskyn pauhinasta taasen piti -ihmelapsi Fumps huolen. - -Olin juuri kohonnut istualleni, tehdäkseni äänekkään pojan äidille -kohteliaita ja vakavia muistutuksia, kun näin Mimmi-rouvan seisovan -vuoteeni vieressä, huutava mytty sylissänsä. - -"Oi näitä kauheita herroja!" valitti pikku rouva nyyhkien; "nehän eivät -siedä kuulla pienen lapsen itkuakaan, käyttämättä, itseään villipetojen -tavoin. Pitäkää, hyvä parooni, häntä sen aikaa kuin lämmitän hänelle -hiukan saksankuminateetä!" - -Ja odottamatta myönnytystäni laski hän syliini tuon kohti kurkkuaan -parkuvan ja potkivan mytyn. Olin tosin kerran ennen pitänyt lasta -sylissäni, mutta tuo lyhyt harjoitus ei tehnyt minua soveliaaksi -täyttämään tätä paljon vaikeampaa tehtävää. Minä keinuttelin pikku -Fumpsia sen kuin jaksoin. "Pyschvyschvyschvysch!" Ei, ei mikään -auttanut. Puhuttelin häntä ystävällisesti. "Tu-tuu-tuu-tuu, ole hiljaan -ja kiltti, niin saat sokuria!" Ei, ei auttanut. Taputtelin myttyä alta -ja päältä, tanssautin sitä ylöspäin ja alaspäin -- ei, ei siitäkään -apua! - -Tuo kuminatee ei tahtonut ensinkään ottaa lämmitäksensä ja viereisissä -huoneissa oliat antoivat mitä tehokkaimmalla tavalla kuulla -mieliharmiansa. Korviani särki kuin olisin seisonut katetulla rautatien -asemalla, veturin kiljuessa ihan vieressäni. Tuota kaikkia eivät -hermoni kärsineet ja minä huusin armottomalle Fumpsille: - -"Etkö tahdo pitää suutasi, sen mokoma elukka!" - -Ja todentotta, pikku ilkiö vaikeni ja katseli minua hämmästyneenä, -muljotellen kyyneleisiä, kirkkaita silmiään. Mutta sitten vetäysivät -suupielet jälleen alaspäin, silmät ummistuivat, pienet käsivarret -alkoivat hosua ja -- iii! Siinä syntyi uusia ja vielä kirkuvampia -säveleitä. - -"Hyi, herra parooni! Kuka tuolla tavalla ärjyy pienelle lapselle!" -huudahti suuttunut mamma itkuun hyrähtäen ja temmaten lemmittynsä minun -arvottoman sylistä. "Miehet nyt eivät kelpaa mihinkään! Fumpsiparkani, -oma sydänkäpyni, mitä ovatkaan ne tehneet sinulle?" - -Minä heittäysin kyljelleni vuoteeseeni että jymähti ja vedin peitteen -korvieni yli. Nyt vasta ymmärsin ystävääni Kalle Ferdinandia! Vielä -toissa päivänä en kuolemakseni käsittänyt mahdolliseksi, että -tunteellinen mies voi vapaaehtoisesti ja epämääräiseksi ajaksi erota -niin ihanasta vaimosta kuin Mimmi-rouva oli; mutta nyt -- nyt käsitin -sen täydellisesti. "Oi pyhä Antonius!" huokasin, "jos olisin jo saanut -jättäneeksi hänet Hinterpommernin rajan toiselle puolelle! En nai -koskaan -- tahi, jos nain, niin lesken, jolla on täysikasvuisia -lapsia!" - -Vihdoin oli tee lämminnyt ja minä pääsin rauhaan. Päätin nukkua, enkä -herätä, vaikka kymmenenkin Fumpsia huutaisi vuoteeni ympärillä. Mutta -mitä päätöksistä! Kohta sen jälkeen tarttui pelimannin rouva -käsivarteeni ja kuiskasi pelästyneenä: - -"Kuuletteko! Joku siellä ulkona hissuttelee! Nyt raapitaan ovea! Voi, -voi! Onko teillä revolveria?" - -Minun täytyi taasen kohoutua ja kuunnella. Mitä oli tuo epäilyttävä -ääni? Hotellin palvelia, joka kokoili ovien ulkopuolelle asetettuja -kenkiä. Vihdoin kun olin tämän saanut selvitetyksi holhotilleni, soi -hän minun nauttia parin tunnin kestävää unta. - -Oli kirkas selvä päivä kun heräsin. Valkoverinen pelimannin rouva oli -jo aikaa sitten noussut. Hän oli pukeutunut valkoiseen aamutakkiin, -joka oli hänelle hyvin omansa, ja istui akkunan vieressä, leikkien -pikku Fumpsin kanssa, siinä hiljaan hyräillen jotakin laulua. Minä -makasin monta minuuttia ja katselin tuota miellyttävää näkyä, ennenkuin -hän huomasi, että olin herännyt. - -"No vihdoin viimeinkin!" sanoi hän; "teillä on unta, että oikein -kateeksi käy. Fumps on huutanut kolme erää, mutta ette ole -liikahtaneetkaan -- kerran vain mumisitte jotakin. Ja nyt käy kello -yhtätoista!" - -"Yhtätoista! Ja kaksi minuuttia ennen kahtatoista menee juna! Miksi -ette ole herättänyt minua, rouva Müller? Menkää nyt ulos vähäksi aikaa, -olkaa niin hyvä -- minä puen hyvin nopeaan ylleni." - -Hän teki niinkuin käskin ja pukiessani kuulin hänen tanssivan edes -takaisin ja hyräilevän itsekseen. Hän oli sittenkin oikein miellyttävä, -tuo pikku rouva, ja seikkailu olisi voinut olla hyvinkin huvittava, -jollei vain tuota pientä pelimannin alkua olisi ollut. "Kyllä on hyvin -ikävää", tuumailin itsessäni, "että lapset ovat niin tavattoman nuoria, -kun ne syntyvät tähän maailmaan!" - -Sitten söimme oivallisen aamiaisen. Mimmi-rouva kaasi kahvikupit -kukkuroilleen ja teki voileipiä, ja pikku Fumps oli entisiin tapoihinsa -nähden hyvinkin sävyisä. Kummako että olimme erittäin hyvällä tuulella? -Ilmakin oli ihmeen kaunis ja lämpösessä auringon paisteessa kimalteli -Alsterin vesi oikein viehättävästi. Silloin tuli kyypari sisään, -toisessa kädessään lasku, toisessa kirja, johon matkustavaisten tulee -kirjoittaa nimensä. Kun hän oli saanut ne asetetuksi pöydälle, sanoin: - -"Lähettäkää tänne palvelia, joka kantaa alas kapineemme; kymmenen -minuutin kuluttua tarvitsemme ajopelit, jotka vievät meidät rautatien -asemalle." - -Kun kyypari oli mennyt, loin silmäni Mimmi-rouvaan ja kysyin vähän -hämilläni: - -"Mitä kirjoitan tähän matkustajain kirjaan?" - -"Tietysti kirjoitatte: K. F. Müller, soittoniekka, rouvansa ja pienen -poikansa kanssa Lontoosta", vastasi hän nauraen. - -"Niinkö kirjoitan?" -- Ja hiukan vapisevalla kädellä piirsin minä nuo -sanat kirjaan, kieltäen omaa, rehellistä nimeäni. Sitten loin silmäni -laskuun. Siinä oli pippuria. - -"Hui!" huudahdin. "Teidän täytyy antaa minulle anteeksi, että nyt -vetoon teidän kukkaroonne; minun on aivan tyhjä." - -"Minun kukkarooni? Mitä tarkoitatte?" - -"Miehenne käski minun maksaa teidän puolestanne ja kirjoittaa muistiin -summat. Olen sen tehnyt. Tässä näette. Olkaa niin hyvä." - -"Eikö mieheni antanut teille rahoja minun menojani varten?" - -"Ei penniäkään." - -"Kuinka! Ja hän sanoi minulle..." - -"Eikö teillä ole rahoja?" huudahdin ja vaalenin. - -"Ei -- ainoastaan pikku menojani varten. 'Matkarahasi olen antanut -paroonille', sanoi mieheni." - -"Se konna!" huusin minä. - -"Oi, minä onneton, onneton vaimo! Rakas, kulta, parooni, älkää jättäkö -minua tässä kauheassa hädässä." - -"Jättää teidät! Kunpahan vain tietäisin, miten se voisi käydä päinsä. -Koko omaisuuteni nousee 75 penniin." - -"Ja minulla on vain 5 markkaa ja muutamia pennejä." - -"Se ei riitä hotellin laskuun edes." - -Kyypäri palasi samassa palvelian kanssa ilmoittamaan että vaunut -odottivat. - -Minä mumisin että olimme muuttaneet tuumamme, vaimoni kun ei voinut -hyvin. Tuota sanoessani tunsin rehellisen omantuntoni peittävän -punaisella lipulla koko kasvoni. - -"Tuleeko herrasväki puoliselle?" kysyi kyypäri. - -Puoliselle! Minäkö, väärä aviomies ja nimenväärentäjä -- minäkö -esiintyisin päivällispöydässä hotellin suuressa salissa, jossa kentiesi -joku tuntisi minut! Maailmahan on niin pieni ja aina niitä ystäviä -tapaa, varsinkin silloin, kun ei ensinkään tahtoisi... "Ei, me haluamme -saada ruoan kamariimme." - -Kyypäri oli niin kohtelias, että ilmoitti puolisen maksavan hengeltä -markan enemmän, jos ruoka kannettaisiin kamariin. - -"Yhdentekevä!" ärjäsin hännystakkiselle miehelle. -- Kun ei ole, millä -maksaa, on tietysti yhdentekevä, kuinka suuri velka on. - -Kyypäri poistui, heitettyään uteliaan silmänluonnin matkustajain -kirjaan. Tuskin oli hän sulkenut oven, kun minä raivostuneena hypähdin -paikaltani, juoksin huoneessa edestakaisin kuin haavoitettu pantteri -ja koetin lepyttää mieltäni latelemalla mitä herttaisimpia -mielenpurkauksia Kalle Ferdinandin jalouden johdosta. - -Mimmi-rouva ei sillä välin tiennyt muuta parempaa kuin puristaa -esikoistaan, "rakastettua sydänkäpyään" sydäntänsä vastaan ja päästää -huokauksia ja voivotuksia, joihin Pumps uskollisesti yhtyi koko -kurkkunsa täydeltä. Jos luonnoton isä olisi nähnyt uhriensa kyyneleitä -ja kuullut jälkeläisensä korvia vihlovalla äänellä kutsuvan taivasta -kostajaksi, niin kyllä olisi hänen sydämensä heltynyt. Onneksi hänelle -oli Pohjanmeri välillämme, sillä nyt olin sillä tuulella että olisin -antanut keppini tahdittaa hänen selkäänsä. - -Johonkin oli kumminkin ryhdyttävä. Mihin? Oi, pyhä Antonius, mitä piti -minun tekemän? Mistä saisin rahoja -- varastamatta? - -"Kuinka onneton olen, kuinka sanomattomasti onneton!" nyyhki -Mimmi-rouva. "Minun Ferdinandini! Onko tämä kaikki totta? Hän oli aina -niin kiltti minua kohtaan. Enhän minä hänelle ole mitään tehnyt -- -ainoan kerran vain, kun sanoin, että hänen viulunvingutuksensa olivat -kauhistuttavat; mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että hän itse -oli sepittänyt niitä. Fumps-parka, armas, rakas silmäteräni! Nyt täytyy -meidän kuolla nälkään, emmekä koskaan pääse mummon luo Belgardiin." - -"No, no, rouva Müller! Ei sitä toki vielä nälkään kuolla", lohduttelin -minä. "Olenhan aluksi antanut käskyn että pöytämme täällä on -katettava." Ja kun äiti ja lapsi eivät sittenkään herenneet itkemästä, -silittelin minä toisella kädelläni pienoisen kaljua päätä ja taputtelin -äitiä olkapäälle. - -Tässä lohduttajan toimessa paraikaa ollessani avattiin ovi ja sisään -astui palveliatar, joka jo minun nukkuessani oli saanut käskyn -Mimmi-rouvalta tuoda rievää maitoa Fumpsia varten. Hyvän tytön kävi -kohta sääliksi pientä huutajaa. Hän otti mytyn äidin sylistä, ja -sillaikaa kuin Mimmi-rouva uudelleen laittoi keittimensä kuntoon, -tanssi hän rallattaen ympäri huonetta, jotta mytty vihdoin näki hyväksi -vaieta ja silloin tällöin vain päästi yksityisiä huutoja, joita -molemmat naiset säestivät miellyttävällä naurulla. - -Äkkiä kutsuttiin hyvänsävyisä palveliatar ulos ja minä asetuin akkunan -eteen, jossa ruutua rummuttaen katselin liikettä Alsterilla ja koetin -ponnistaa järkeäni, löytääkseni jotakin apukeinoa. - -"Oletteko keksineet mitään neuvoa, herra parooni?" kysyi vihdoin -Mimmi-rouva hiljaan. - -Minä käännyin ja vastasin miehuullisesti: - -"Olenpa niinkin, rouvaseni; olen keksinyt keinoa, joka auttaa. -Otan kultataskukelloni, jonka pappa antoi minulle, kun olin -ylioppilastutkintoni suorittanut, ja -- panttautan sen." - -Sisällinen liikutukseni oli vallata minua; minun täytyi taasen kääntyä -akkunaan päin. - -"Ei, sitä ette saa tehdä, ei!... Tuota kaunista kelloa! Odottakaa, -minun johtuu jotakin mieleeni: onhan minulla kultainen rannerenkaani, -jossa on suuri hohtokivi -- mieheni antoi sen minulle hääpäivänämme. -Odottakaa, minä ha'en sen arkusta; se on maksanut kolmesataa -viisikymmentä markkaa, sanoo Ferdinand, Ja nyt hänellä ei ole antaa -minulle edes matkarahoja kotiin!... Mutta kyllä hän sittenkin suuttuu -kauheasti, kun saa kuulla että olen pantannut hänen häälahjansa. Kun -väliin Lontoossa varamme loppuivat ja piti pantata milloin mitäkin, -niin minä joskus esitin, että vietäisiin konttoriin rannerengas, mutta -silloin huudahti Ferdinand aina: Jos minua rakastat, Mimmi, niin älä -koskaan panttauta rannerengasta, se murehuttaisi minua haudassanikin! -Niin hän sanoi, herra parooni. Oi hän on niin kovin tunnollinen, minun -oma Ferdinandini." - -Ja rouva purskahti taasen itkuun. - -Mutta minua koski kultakelloni kohtalo enemmän kuin viekkaan pelimannin -tunnollisuus; minä tempasin sentähden rannerenkaan, niin pian kuin -Mimmi-rouva oli sen hakenut esille arkusta, ja lähdin kiireesti sen -kanssa ulos. - -Oli kaunis, selkeä syysaamu, ihan semmoinen, joka houkuttelee lähtemään -huvimatkalle Alsterille, mutta -- jääkää hyvästi ihanat unelmat! Sen -sijaan pakotti minua välttämättömyys tässä kauniissa merikaupungissa, -jossa en tuntenut ainoatakaan ihmistä, niin pian kuin mahdollista -hakemaan jonkun rikkaan juutalaisen, joka tarpeellisella lisällä -avustaisi minun kehnoa matkakassaani. Minä syvennyin kaupungin -vanhempiin osiin, toivoen näkeväni niiden vähäpätöisten katujen -varsilla jonkun kyltin, joka opastaisi minua hädässäni. - -Ihmeellistä! Aina kun kadun kulmassa silmäilin taakseni, jotten eksyisi -paluumatkallani, näin pienen, keski-ikäisen, harmaanuttuisen herran, -joka jo hotellista lähtiessäni oli astunut esiin porttikäytävästä. -Mutta, kuten sanoin, en tuntenut ainoatakaan ihmistä koko Hampurissa; -sattumus se kaiketi oli, joka sai tuon herran kulkemaan ihan samoja -käyriä katuja, kuin minä kuljin. - -Vihdoin sain näkyviini panttilainaajan kyltin ja astuin tykyttävin -sydämin sisään hänen ammattipaikkaansa -- tomuiseen vaatepuotiin. - -"Anteeksi, hyvä herra", aloin peräti hämilläni; "pahaan pulaan -joutuneena täytyy minun kallisarvoista kultakapinetta vastaan..." - -"Tunnen tuollaista -- antakaa tänne!" keskeytti minua kovasydäminen -israeliitta välinpitämättömästi. - -"Tässä on kultarannerengas, kaunis hohtokivi keskellä -- on maksanut -kolmesataa viisikymmentä markkaa." - -"Mistä sen niin varmaan tiedätte, nuori herra?" - -"Minä? -- Tiedänhän minä sen, kun itse olen antanut sen morsiuslahjaksi -vaimolleni'" - -"Morsiuslahjaksi! Vai niin! No, tulkoon nyt kuka tahansa väittämään -ettei nuorilla herroilla ole kuraasia!" -- Tuolla Aaprahamin -jälkeläisellä näkyi olevan tavattoman lysti. "No, siinä tapauksessa -minun kaiketi on kunnia puhutella herra Mülleriä, koska tähän on -piirretty: 'Mimmilleen Elokuun 5 p. 1873.'" - -"Niin juuri! Minähän se olen!" vastasin urhoollisesti. - -"Ja missä te asutte? Anteeksi, kun on kysymys kalleuksista, täytyy olla -varovainen." - -Kuinka kohteliaasti tuo ilkiö irvisteli! - -"Hôtel Europe'ssa!" vastasin lyhyesti ja ylpeästi. - -Mies teki niin syvän kumarruksen, että kookas nokka melkein kosketteli -pöytää. - -"No, teidän tähtenne, armollinen herra Müller, niin annan tästä -rannerenkaasta -- yhden markan." - -"Yhden -- markan! Anteeksi, herra Abrahamssohn, kuulin kai väärin." - -"Ette kuulleetkaan! Minä annan aina kolmannen osan tavaran hinnasta -- -rehellinen ammatti, herra Müller. Tämä rannerengas, jonka te olette -antaneet Mimmillenne Elokuun 5 p. 1873, on tompakkia, ja hohtokivi on -lasia. Renkaan koko arvo on kolme markkaa, minä lainaan teille markan -sitä vastaan." - -"Tompakkia!" huudahdin hämmästyneenä. "Varmaan väitätte, että tämä -kellokin on tompakkia!" Ja vapisevin käsin otin minä esiin liivini -taskusta kauniin kultakelloni ja oijensin sen hymyvälle semitiläiselle. - -"Ei, herra Müller, ei! Se on toista! Kaunis, oivallinen, oikea -kultakello!" Hän katseli sitä kaikilta tahoilta ja avasi kuoren. Ja -taasen vetäysivät hänen vanhantestamenttiset kasvonsa tuohon -pirulliseen hymyyn. "Oh, kuinka kauniin kruunun herra Müller on antanut -piirtää siihen ja hienon vaakunan lisäksi!" - -Vaakuna ja kruunu kuoren sisäpuolella! Oi, etten ennen tullut -ajatelleeksi niitä! Vanhan lurjuksen kasvojen juonteista osasin selvään -lukea, mitä hän minusta ajatteli. Juopoksi ja murhaajaksi oli minua jo -sanottu eilen; tänään pidettiin minua vaihdon vuoksi varkaana. -Oikeinhan tästä kaikesta saattoi tulla hulluksi! - -Osottaakseni ylenkatsettani panttilainaajaa kohtaan en vastannut -sanaakaan enää; tempasin vaan äkkiä lemmityn kelloni hänen likaisista -kynsistään ja ryntäsin suoraa tietä ulos kadulle. Ensi kadunkulmassa -tulin muistaneeksi että olinkin unohtanut tuon pahanpäiväisen -tompakkirannerenkaan Abrahamssohnin luo... Kuinka hyvin minä nyt -käsitin, mistä syystä tunnollinen Kalle Ferdinand ei ollut tahtonut -panttauttaa tuota kallista morsiuslahjaansa! Oh, vähät minä koko -roskasta; antaa sen jäädä sinne, missä on, kunhan pääsen näkemästä -tuota irnuvaa israeliittaa! - -Käännyin ja pudistin nyrkkiä huonetta kohden, missä minua, viattominta -kaikista muluksista, niin kauheasti oli loukattu. Ja silloin -- se oli -sattumukseksi jo liikaa -- näin tuon harmaanuttuisen keski-ikäisen -miehen astuvaa sisään samaan puotiin, jossa vasta olin käynyt. Olisiko -mies salapoliisi? Sepä vain puuttui! Eikä koko Hampurissa ainoata -tuttua sielua, joka tietäisi vakuuttaa puolestani, että olin -hyvänsävyisin kaikista ihmislapsista ja säädyllisten vanhempien -säädyllisin poika. - -Mutta mitä -- jos turvaisin isääni! Hän oli ainoa, joka saattoi auttaa -minua pulasta. Hänelle tulisi minun ilman mitään verukkeita ilmoittaa -kauhea tilani ja hänen täytyisi auttaa minua, vaikka kuinkakin suuressa -määrässä häntä rasittaisi tuo isissä niin tavallinen kuurous, kun on -kysymys raha-asioista. Minä kyselin sähkölennätinkonttooria ja sitten --- miten laatisin sähkösanoman, ja riittäisikö 5 markkaa 75 penniä -siihen? Sähkösanomat olivat siihen aikaan kalliimpia kuin nyt. -Mietittyäni ja raapittuani korviani, sain viimeinkin kyhätyksi -seuraavan sähkösanomanäytteen, jonka jätin lähetettäväksi isälleni: - - "_Parooni Wallrode, Schiverin. - - Epäilyksessä. Istun kiinni vaimoine lapsineni. Lähetä - paljon sähkörahoja Hôtel de l'Europe'hen. - - Ernst_." - -Tähän mestarikyhäykseen olin jotenkin tyytyväinen. Varsinkin olin ylpeä -sanasta: _sähkörahoja_, joka oli muodostettu samaan malliin kuin -"sähkövastaus." Lause: "Istun kiinni vaimoine lapsineni", olisi ehkä -herra isästäni vähän arvoituksen kaltaista, mutta ainakin ilmoittaisi -se hänelle, että hänen poikaparkansa oli tavattomassa pälkähässä. Kun -sitten olin varma siitä, että tämä mestarillisesti kokoonpantu sanoma -oli matkalla, heilahti henkeni taasen nuoruuden joustavuudella ylös -uusien toiveiden maailmoihin. Miellyttävä kävelyretki ja toinen pieni -ja halpa voileipä-aamiainen teki tehtävänsä. Yhdessä paransivat ne -mielialani niin, että kun parin tunnin kuluttua saavuin hotelliin, olin -jotenkin hyvällä tuulella. - -Toisin oli Mimmi-rouvan laita. Suruisena ja alakuloisena istui hän -siinä niin huolestuneen näköisenä, että minä luulin velvollisuudekseni -lohduttaa häntä. - -Olin juuri saanut muutamia toivon sanoja lausutuksi, kun joku taputti -ovelle, ja kun jotenkin äreästi olin huudahtanut: "Astukaa sisään!" ja -ovi sitten aukeni, mitä sainkaan nähdä? Siinä hän seisoi tuo omituinen, -harmaassa puvussa oleva mies, joka kadulla oli seurannut minua niin -uskollisesti kuin oma varjoni. - -"Nyt tulee hauskaa!" ajattelin itsessäni ja istuuduin varovaisuuden -vuoksi ovea likimmälle tuolille. - -"Onko minulla kunnia puhutella Lontoosta tulevaa herra ja rouva -Mülleriä?" kysyi mitättömältä näyttävä mies kohteliaasti kumartuen. - -Mimmi-rouva oli kohta valmis myöntymään. Minun kurkkuni oli kuin -pihdissä. - -"Siinä tapauksessa saan tässä jättää teille kapineen, jonka herra -Müller äsken unhotti Taneli Abrahamssohnin puotiin." - -Ja mitättömältä näyttävä mies laski tätä sanoessaan onnettoman -rannerenkaan pöydälle hämmästyneen omistajattarensa eteen. - -"Minun rannerenkaani!" huudahti Mimmi-rouva. "Ja te olette unohtanut -sen -- puotiin!" - -"Niin kyllä, sillä se ei ole kullasta, se on pelkkää tompakkia!" huusin -minä äreästi. - -"Tompakkia? Mitä se on?" - -"Paljasta roskaa", sähisin minä. - -Mimmi-rouva ei tietysti ymmärtänyt, mistä kysymys oli, ja silmäsi -neuvotonna milloin minua milloin mitätöntä miestä. - -"Aivan oikein", sanoi tämä, "paljasta roskaa, ihan arvotonta roskaa! -Teidän herra miehenne erehtyi luullessaan sitä kullaksi." - -Mimmi-rouva vaipui alas tuolille ja peitti käsillään kasvonsa. - -"Ja sitten olisi minulla vielä omasta puolestani vähän asiaa", sanoi -pelättävä mitätön. "Nimeni on Paulson, salapoliisi Paulson. Tässä on -todiste-osotus, jos herrasväki suvaitsee katsoa sitä." - -"Salapoliisi...?!" änkötimme Mimmi-rouva ja minä, melkein yksin suin. - -"Onko teillä mitään tuollaista todiste-osotusta, herra Müller?" - -"Minulla? -- Ei ... mitä minä sillä tekisin?" - -"Vai ei; no, siinä tapauksessa pyydän että hyväntahtoisesti seuraatte -minua. Herra poliisikommissarius tulee varmaan hyvin iloiseksi, -saadessansa tehdä teidän tuttavuutta, herra Müller, ja teidän -rouvapuolisonne..." - -"Hiiteen minun rouvapuolisoni!" huudahdin hypäten tuolilta -raivostuneena. "Minulla ei ole mitään rouvapuolisoa -- kaikeksi -onneksi." - -"Ah, ettekö olekaan nainut?" nauroi harmaapukuinen. "Siinä tapauksessa -ehkä rouvakin hyväntahtoisesti tekee meille seuraa. Herra -poliisikommissarius on hyvin utelias, kun on kysymys tällaisista -pienistä perhesuhteista. Ne ovat hänestä niin kovin hupaisia! Minulla -on vaunut odottamassa. Niitä voi herrasväki käyttää, ja rouvan sopii -ottaa pienonen mukaansa." - -"Herra!" huudahdin minä harmistuneena ja syrjäyttäen niin paljon kuin -minun oli mahdollista kaikkea nuorellista kunnioitusta esivallan -palveliaa kohtaan -- "herra, heittäkää jo sopimaton ivanne, menkää -kotiin ja ilmoittakaa herra poliisikommissariukselle, että minun on -kunnia esiintyä hänen luonaan, niin pian kuin olen syönyt puolisen. -Tulen antamaan hänelle tyydyttävät tiedot omasta itsestäni ja tästä -rouvasta." - -Mutta nyt olisitte nähneet tuota mitätöntä! Hän otti tuimistuakseen ja -sanoi äänellä, joka ei tuntunut sallivan vastustusta: - -"Teette järkevästi, herra Müller, jollette yritäkään vastustelemaan. -Olisi kaiketi teille ja teidän rouvallenne hyvin vastenmielistä, jos -antaisin poliisikonstaapelien saattaa teitä pitkin katuja." - -"Poliisikonstaapelien!" - -Mimmi-rouva purskahti itkuun tätä uhkausta kuullessaan, ja minä olin -vähällä noudattaa hänen esimerkkiään. Kiiruhdin sentähden ottamaan -esiin nenäliinani ja aloin innokkaasti siivoella nokkaani, siten -voimattomassa vihassa salatakseni esiintunkevia kyyneleitäni. Mutta -silloin tempasi pahanilkinen salapoliisi äkkiä nenäliinan kädestäni ja -sanoi ilkkuen: - -"Kuinka hieno nenäliina teillä on -- herra Müller! Suuri, punanen -vaakuna, joka penikulman päässä ilmaisee paroonin! Suvainnette, että -otan sen mukaani -- todistuskappaleeksi?" - -"Alentaisin itseni, jos enempään sananvaihtoon rupeaisin kanssanne", -vastasin ylenkatseellisesti. "Lähtekäämme!" - -Ja me lähdimme todella. Nyyhkivää Mimmi-rouvaa, jonka koko ruumis -vapisi, täytyi minun taluttaa alas rappusia, ja salapoliisin täytyi -ottaa kantaakseen tiesi kuinka moneen vaatteeseen kääritty Fumps. Tuo -pieni ihmisalku oli nyt erinomaisen hyvällä tuulella ja hymyili -ystävällisesti oikeudenpalveliaa vastaan. - -Alaalla etehisessä tapasimme hotellin isännän. - -"Minä pyydän, herra, että suoritatte laskunne, ennenkuin jätätte -hotellin." - -Monenmoiset onnettomuuteni olivat tylsistyttäneet minua siihen määrään, -etten tästä uudesta salamaniskusta ollut juuri millänikään. Vastasin -isännälle tyynesti: - -"Ikävä kyllä, en nyt tällä hetkellä voi sitä tehdä; mutta päivän -kuluessa toivon saavani sähköteitse rahaa. Jos poissaollessani -sähkösanoma saapuisi parooni Wallrodelle, niin lähettäkää se minulle. -Tämä herra tässä sanoo teille, missä minua saa tavata." - -"Missäkö teitä saa tavata -- sen tiedän kyllä jo itsekin, herra -parooni", vastasi isäntä ivallisesti. "Vastaiseksi pidän minä -takavarikossa kapineenne." - -Minä en huolinut mitään vastata tuolle katalalle miehelle; lähdin -ääneti ulos ja nousin kadulla odottaviin vaunuihin. -- - -Puolen tunnin kuluttua sain astua poliisikommissariuksen eteen. Oi, -taasen -- mikä kohtalon iva! Herra poliisikommissarius ei ollut kukaan -muu, kuin tuo kauhea harmaapartainen profeetta, joka Argolaivassa oli -ennustanut, että tulisin viinahulluksi. Tämä peto ihmishaamussa kyllä -ilolla tuomitsisi minut kuolemaan, jos se vain kävisi päinsä -- siitä -olin vakuutettu. Peräydyin sentähden pari askelta kuoleman kalpeana ja -koetin päästä ovelle, mutta siinä oli pari poliisimiestä, jotka -töyttäsivät minua eteenpäin viheriän pöydän luo, jonka takana kauhea -tuomarini istui. - -"Tiesin sen, nuori mies, tiesin että pian taasen yhtyisimme!" alkoi hän -ja hänen terävät, harmaat silmänsä tutkivat minun solakkaa olentoani -oikein silminnähtävällä mielihyvällä. Sitten lisäsi hän voitonriemulla: -"Näinhän minä kohta, minkä hengen lapsia te olette; näin, että -juoksisitte suoraa päätä syliini. Tosin tapahtuu nyt tämä enemmän -teidän huonosta onnesta kuin minun ansiosta, vaikka olinkin ihan teitä -varten matkustanut Englantiin." - -"Minua varten?" -- Seisoin siinä liikkumattomana hämmästyksestä. - -"Niin, juuri teitä varten", kertasi tuo kauhea, iloiten minun -hämmästyksestäni. "Ja nyt ottakaamme katsellaksemme asiaa, jos olette -niin järkevä, ettette tee mitään tyhmyyksiä. Siis pöytäkirjaan: Mikä on -teidän nimenne, nuori mies?" - -Minä mainitsin empimättä oikean nimeni. Kurjat sbirrit -- tarkoitan -poliiseja -- olivat vähällä purskahtaa nauruun ja itsepä tuima -kommissariuskin hymyili -- jos semmoinen peto voi hymyillä. - -"Ja missä ja milloin olette syntynyt -- anteeksi, minun tulee kai -sanoa: jalosukuinen herra?" - -Mainitsin paikan ja vuosiluvun. - -"Mitä olette?" - -"Parooni, olenhan sen jo sanonut." - -"Niin kai, parooni -- tietysti te olette parooni. Mutta minä haluaisin -tietää, mitä te teette, mikä virka teillä on?" - -"Virka? Minä tavoittelen tohtorin arvoa -- harjoittelen opintoja." - -Nyt purskahtivat poliisit takalistossa nauruun ja heidän arvoisa -kommissariuksensa sanoi ivallisesti: - -"Olettekin niitä harjoitelleet oivallisesti kansainvälisillä -petkutusmatkoillanne. Meidän tulee nyt pitää huolta siitä, että -pääsette pitemmäksi aikaa rauhaan viisaustieteellisiä tutkimuksianne -hyväksenne käyttämään." - -Sitten kirjoitettiin pöytäkirjaan, mitä herra Paulson'illa oli -ilmoitettavaa; ja tämän mitättömän salapoliisin suussa tuntui minusta -itsestänikin kaikki, mitä tänäpänä olin tehnyt ja toiminut, hyvin -epäluulon alaiselta. Sitten kääntyi kauhea herra jälleen minuun ja -sanoi: - -"Voitteko antaa minulle luotettavia tietoja niistä suhteista, jotka -sitovat teidät nuoreen rouvaan, joka asui teidän kanssanne huoneessa -N:o 47?" - -Eihän minulla ollut mitään salattavaa, ja sentähden kerroinkin totuuden -mukaan asian. Epäilemättä olisin tehnyt sen, vaikkakin sillä olisin -saattanut epä-edulliseen valoon holhottini, sillä vihani viatonta -rouvaa kohtaan, jota pidin syypäänä kaikkiin onnettomuuksiini, oli -kerrassaan tukehuttanut viimeisetkin hellimmät tunteet, vieläpä kaiken -ritarillisuudenkin. Luonnollista oli, ettei uskottu sanaakaan koko -kertomuksestani. Kun olin lopettanut, sanoi poliisikommissarius: - -"No, saanemme kuulla totuuden naiselta, jollette edeltäpäin ole -istuttaneet juttujanne tuohon onnettomaan viekoiteltuun olentoon. -Minusta ainakin näyttävät jo laivassa saamani epäluulot teitä kohtaan -toteutuvan teidän ihmeellisen rohkeutenne ja kekseliäisyytenne takia. -Tahdon sentähden auttaa teidän muistianne hieman, nuori mies, koska se -näyttää kärsineen teidän viinaanmeneväisyydestänne." - -Ja hän otti esiin paperin ja luki siitä tunnusmerkit, jotka valokuvan -tarkkuudella kuvasivat minun ulkoihmistäni: "pituus keskulainen, kasvot -pyörevät, tukka valkoinen, partaa ei, silmät siniset, nenä tavallinen, -suu tavallinen; erityisiä tuntomerkkejä puuttuu." - -Joka ei tästä luettelosta tuntenut -- minua, oli, jollei umpisokea, -ainakin värisokea. - -Kun arvoisa kommissarius oli ehtinyt luettavansa loppuun, kohotti hän -äänensä ja huusi voimallisesti: - -"Te olette kyypäri Max Emanuel Kipfel, tunnettu nimellä Wurm; te olette -syntynyt Hammelburgissa, likellä Schweinfurtia; te olette, -nuoruudestanne huolimatta, vaarallinen pettäjä; te olette milloin -milläkin nimellä tehneet tyynesti tuumailtuja varkauksia. Jonkunmoinen -sievistely käytöksessä ja tavaton röyhkeys ovat olleet paraat -puoltajanne. Mutta minun tuiki tarkkaa silmää ette ole voineet viedä -väärään. _Minä tunsin teissä paikalla kyypärin_." - -Nyt en voinut kestää kauemmin. Saadakseni pidätetyksi mieliharmini -pusertamia kyyneleitä, purskahdin pilalliseen nauruun. Tästä suuttui -tietysti erehtymätön tuomarini silmittömästi. Hän antoi paikalla viedä -minut vankilaan. - -Surullisen naurettava oli asemani, mutta sittenkin tunsin nälkää, ja -sentähden kysyin vanginvartialta, mihin aikaan päivällistä syödään. - -"Jos tahdotte maksaa", vastasi hän, "niin saatte paikalla, mitä -haluatte." - -Kun minulla vain oli kolme Englannin pensiä taskussani, en voinut -ajatellakaan mitään -- päivällistä. Nälkäisenä näin päivän kuluvan, -auringon laskeuvan rautakiskoilla varustetun akkunani takana ja yön -vihdoinkin pimeydellään peittävän tämän päivän sanomattomat häpeät. Oi, -mikä yö! Mitä tovereita! Ja sitten vielä lisäksi kauhea nälkäni! - -Seuraava aamu toi vihdoinkin minulle vapautuksen kaikista -kärsimyksistäni -- rakkaan isäni muodossa. Semmoisella ihastuksella -kuin vankilassa en ollut syntymäpäivästäni saakka kertaakaan rientänyt -hänen luokseen. Millä riemulla minä syleilin häntä! Ja siinä hänen -rintaansa vastaan itkin minä -- häpeämättä. - -"Mutta kuinka saatoit lähettää minulle niin järjettömän sähkösanoman, -poikani? Luulin, että olit salaisesti nainut Englannissa." - -"Nainut -- minä! En, isä, minä en nai koskaan; olkaa varma siitä." - -Isäni ei sanonut mitään, josta olisin voinut päättää, pitikö hän tuon -vakuutukseni aivan varmana, mutta sen sijaan otti hän minut mukaansa -lähinnä olevaan ruokaravintolaan. - -Mimmi-rouvaa en ole sen koommin nähnyt. Tuskinpa olisin voinut enää -kärsiäkään hänen näköään. Jos ja miten hän pääsi Belgardiin, sitä en -tiedä; mutta luulen että isäni auttoi hänet sinne. - -Oikeudentuntoni vaatii minun kumminkin tunnustamaan, että ystäväni -Kalle Ferdinand Müller muutamien kuukausien kuluttua maksoi minulle -ja isälleni, mitä me olimme kuluttaneet hänen vaimonsa tähden. -Kun hän uskoi huoleeni kauniin Mimminsä ja äänekkään Fumpsin, oli -miesraukka todellakin ollut kovin ahtaalla, ja hänelle on sentähden -anteeksi-annettava sukkela keksintönsä. Myöhemmin sai hän hyvän -konserttimestaripaikan ja tuli siten hyvin toimeen Mimminsä ja -Fumpsinsa kanssa. - - - - - - -SOTAKARKURI. - -Kirj. - -LEOPOLD v. SACHER-MASOCH. - - - - -Wienin kongressi vv. 1814-1815 oli hyvin lystikäs kongressi. -Keskustelut sujuivat hyvin vitkallisesti, sillä enemmän kuin ikävistä -valtioasioista oli koko maailma huvitettu Wienin hovin usein -omituisista, aina loistavista juhlapidoista ja kaunottarista, joita -kaikista maan ääristä oli kokoontunut Tonavan varrella sijaitsevaan -keisarikaupunkiin. - -Viidelle naiselle, joita pidettiin kauneimpina kauneimmista, oli -annettu luonteisiaan lisänimiä; kreivitär Karoliina Secchenyi oli -"virnakka", kreivitär Sohvia Zichy "jokapäiväinen"; kreivitär Saurma -"la beauté du diable" (paholaiskaunotar) ja kreivitär Rossiina -Esterhazy "hämmästystä herättävä." - -Kaunein kaikista oli kumminkin -- ja siitä olivat kaikki yhtä mieltä -- -kreivitär Julia Zichy, jota sanottiin "taivaalliseksi kaunottareksi." -Hän oli hurskailla silmillään lumonnut itse Preussin kuninkaan -Friedrich Wilhelm III:nnenkin, joka hiljaisella, toggenburgilaisella -tavallaan häntä jumaloitsi. - -Kun ilma oli kaunis, nähtiin usein koko kongressiseurue jaloittelemassa -vallinsarvella: hallitsiat, valtiomiehet, kenraalit ja naiset. Siinä -nähtiin jalo-aatteinen Venäjän Aleksanteri, hurmaava Katariina -Oldenburgilainen Würtembergin rakastuneen perintöprinssin vieressä, -jonka puolisoksi hän sittemmin tuli, Eugéne Beauharnais, Gentz, -Talleyrand, Humboldt, Jahn, Rahel Levin, rouvat Geymüller ja Arnstein --- sanalla sanoen kaikki, joilla oli jonkinlaista tehtävää -maailmanäyttämöllä; yksi vain puuttui, vanha marsalkka "Vorwärts." -Näilläkin kävelyretkillään lähestyi Friedrich Wilhelm mielellään -"taivaallista", kunnioittaen häntä silloin tällöin kukkaiskimpulla, -joka tähän aikaan, varsinkin talvella, oli jotakin aivan tavatonta. -Puhelu heidän kesken alkoi aina yhtäläisillä tyhjänperäisillä -lauseilla, lakoonisilla kuninkaan puolelta, jolle muuan kongressin -irvihammas oli antanut nimen "kuningas Infinitivus", sulavilla taasen -Julia kaunottaren puolelta. - -"Kuinka nukkunut, kreivitär?" - -"Hyvin, teidän majesteettinne, Jumalan kiitos." - -"Kaunis ilma tänään." - -"On, teidän majesteettinne; taivas on armollisempi meitä kohtaan kuin -ansaitsemme." - -Äänettömyyttä. - -"Würtembergin prinssi näkyy olevan ihastunut suuriruhtinatar -Katariinaan." - -"Minusta näyttää kuin Kaikkirakastava siunaisi tätä liittoa, sillä -suuriruhtinatarkin tuntuu olevan hyvin mieltynyt prinssiin." - -Pitkää äänettömyyttä. - -"Kaikki eivät voi samaa sanoa." - -Julia luo silmänsä taivasta kohden ja huokaa. - -Tavattoman pitkää äänettömyyttä. - -Toverikseen suuren suurelle rekiretkelle valitsi hiljainen kuningas -"taivaallisen kaunottaren." Hallitsioilla näet oli oikeus valita, muut -saivat tyytyä sattumuksen määräykseen. Itävallan keisari otti -ollaksensa Venäjän ihastuttavan keisarinnan ritarina. Keisarinna oli -tässä tilaisuudessa puettu viheriäsilkkiseen kärpännahkaiseen turkkiin -ja venäläiskuosiseen päähineeseen, joka oli reunustettu sätenöivillä -hohtokivillä. Tsaarilla oli rekitoverinaan purppurasamettiseen -suopeliturkkiin puettu Auersbergin prinsessa, ja Friedrich Wilhelmillä -kreivitär Julia Zichy, jonka sinisenketun nahkainen, amaranttivärinen -silkkikaappu somasti liittyi "taivaallisen" solakkaan vartaloon. -Preussin prinssi Wilhelm oli saanut osalleen lumoovan ja ihanan Fuchsin -kreivittären. - -Loistava rekiretki kulki kaupungin suurimpia katuja pitkin Schönbrunnin -huvilinnaan, jonka suuren lammen jäällä toinen osa seurueesta näytteli -taitoansa. - -"Miten voidaan tänään, kreivitär?" alkoi kuningas; "vähän hymyilyä, -pyydän." - -"Olen aivan hämilläni vielä loukkauksesta, joka on minua kohdannut, -teidän majesteettinne", vastasi "taivaallinen" Julia ja hänen -yliluonnolliset silmänsä sätenöivät, niinkuin pikku paholaisen. - -Kuningas rypisti otsaansa. "Kuka on uskaltanut loukata puhdasta -sieluanne?" - -"Poliisi, teidän majesteettinne." - -"En ymmärrä." - -"Muuan poliisikommissarius tuli tänään palatsiini vangitakseen -sotakarkurin." - -"Liiallista virka-intoa kaiketi, chère comtesse, mutta -- karkuri ... -vakava asia." - -"Käskin kommissariuksen välttää kaikkea julkisuutta ja jättää asian -haltuuni; karkulainen lienee sitä paitsi yksi palvelioistani." - -"Oikein tehty, chère comtesse." - -"Onneton ihminen kuulunee Venäjän keisarin Aleksanterin rykmenttiin ja -on siis unkarilainen", jatkoi "taivaallinen"; "mutta kun kaikki -palveliani ovat unkarilaisia, miten saan niistä esiin syyllisen?" - -"Vaikea asia. Kaikkiko palvelianne sotilaita?" - -"Ei ainoakaan minun tietääkseni." - -"Hm! Saa nähdä -- huomenna luonanne; mies paljastettava." - -"Kuinka onnellinen olen teidän majesteettinne korkeasta avusta. Taivas -lähettää minulle enkelin teidän majesteettinne persoonassa." - -"Ei toki! Älkää saattako häpeämään. -- Päätetty, chère comtesse." - - * * * * * - -Seuraavana aamuna meni kuningas kreivittären luo, joka juuri oli -ehtinyt pukeutua aamupukuunsa ja hymyili hänelle pitsipilvien sisästä. - -"Nukkunut hyvin", alkoi kuningas, "kirkkaat silmät, hauskaa!" - -"Olen nähnyt kaunista unta", vastasi "taivaallinen" ja katsoi taivasta -kohden tavalla, joka oli saanut Gentzin sanomaan, että hän leinakoitsi -taivaan edessä. - -"Nähnyt unta, mistä?" - -"Kuninkaasta." - -"Hm!" - -"Kuninkaasta, joka ratsasti valkosiipisellä hevosella ja nosti minut -satulaansa." - -"Hm, hm!" - -"Ympärilläni oli loistetta, joka huikaisi silmiäni; kohousin tähtien -luo." - -"Unelmanne, divine comtesse, ovat kuin ajatuksenne. Jalot luonteet -pyrkivät aina ylöspäin; eivät matele maassa." - -Kreivitär huokasi ja vaikeni. Kuningaskin oli ääneti, kunnes hänen -silmänsä sattuivat erääseen tauluun, joka kuvasi kohtauksen Leipzigin -tappelusta -- Itävaltalaisten raivoisaa taistelua Delitzin linnan luona -Poniatovskin johtamia puolalaisia vastaan. - -"Entäs karkulaisemme?" kysyi Friedrich Wilhelm, heräten ajatuksistaan. - -"Ah, olin unhottanut häntä", vastasi kreivitär. "Kuinka aikoo teidän -majesteettinne tutkia asiaa?" - -"Kutsukaa kokoon talonväkenne, kreivitär", sanoi kuningas. - -Julia soitti pientä kelloa ja antoi sisäänastuvalle kamarirouvalleen -tarpeelliset käskyt. - -Kun miespuoliset palveliat olivat kokoontuneet ruokasaliin, tulivat -sinne kuningas ja kreivitär. Siinä tutki Friedrich Wilhelm terävillä -sotilassilmillään jokaista erikseen, meni sitten kreivittären luo ja -mumisi: - -"Kummallista, ei kenessäkään mitään sotilaantapaista. Saa sittenkin -koettaa." - -Ja kuningas käski kaikkien asettua rivitysten salin pituusseinää -vasten, kasvot seinään päin. Kun käskyä oli toteltu, meni kuningas -rivin taakse ja huusi täyttä kurkkua komentosanan: "Oikeaan päin!" - -Kaikki jäivät seisomaan liikkumatta; yksi vain, eräs tallirenki, teki -käännöksen. - -"Ilmitullut!" huudahti kuningas, "karkuri Aleksanterin rykmentistä." - -Onneton kalpeni ja heittäysi kuninkaan jalkoihin. - -Siihen aikaan rangaistiin kaikki sotakarkurit Itävallassa -kujanjuoksulla, joka oli melkein samaa kuin kuolema. - -"Nouse", ärjäsi kuningas vihoissaan. Mutta tuskin oli karkuri -noudattanut käskyä, kun Friedrich Wilhelm purskahti kaikuvaan nauruun. - -"Mikä nenä!" huudahti hän, ja "taivaallisenkin" huulet vetäysivät -hymyyn. - -Nenä oli todellakin ihmeellinen pituutensa takia. - -"Armoa, teidän majesteettinne, armoa! Olen viaton, nenäni syyllinen." - -"Miksi ruveta sotilaaksi, kun ei ole halua ammattiin?" - -"Nenäni takia, teidän majesteettinne." - -"Selvemmin." - -"En voi, olen unkarilainen, teidän majesteettinne." - -"Mikä nimi?" - -"Szarnovary Istvan." - -"Nenä?" - -"Talonpojan pojan Czomban kylästä Ödenburgin kreivikunnassa. Olen kauan -pitänyt silmällä Madelia, kaunista tyttöä, ennen Irma niminen. Hivukset -hällä niin mustat kuin yö, silmät niin siniset kuin taivas, suu -kirsimarja. Kohtasin Irman eräänä pyhänä Czardassa. - -"En ymmärrä." - -"Czarda on kapakka, teidän majesteettinne", tulkitsi kreivitär. - -"Olen mustalaisena, tanssin czardaa Czardassa", jatkoi karkulainen. - -"En ymmärrä." - -"Czarda on unkarilainen tanssi, teidän majesteettinne", selitti -"taivaallinen" Julia. - -"Tahdon tanssia czardaa Irman kanssa, joka oli vienyt sydämeni; menen -Irman luo, vääntelen viiksiä, teen hyppyjä, kannukset helisevät, mutta -mitä tekee Irma? Irma nauraa, teidän majesteettinne!" - -"Olisin tehnyt samoin", sanoi kuningas. - -"Jos on minulle kunniaksi, että teidän majesteettinne nauraa minulle, -niin häpeä, kun Irma sen tekee; minä suoraa päätä Ödenburgiin, otan -pestin, rupean sotamieheksi." - -"No, miksi karata?" - -"Nenän tähden, teidän majesteettinne." - -"Kuinka, nenä taasen?" - -"Taasen, armollinen majesteetti. Mutta ei minun syyni; jalosukuinen -kapteeni..." - -"En ymmärrä; selvemmin." - -"Jalosukuinen herra kapteeni tulee kasarmiin juuri kun herra korpraali -harjoittelee meitä, rekryytejä. 'Tuo mies ei seiso rivissä', sanoo, -viittaa minuun. Mutta, teidän majesteettinne, se onkin vain nenäni, -joka ulkonee rivistä. Kun herra korpraali oikoo meidät kiväärillä, -näkee jalosukuinen kapteeni, että kaikki on hyvin. Riivattu nenäni vain -ei tahdo pysyä rivissä." - -Kuningas ja kreivitär purskahtivat taasen nauruun. - -Istvan jatkaa: "Jalosukuinen herra kapteeni sanoo: 'Bassama Teremtete, -leikkautan pois liiat Istvan Szarnovaryn tottelemattomasta nenästä.' Se -ei leikkiä se, teidän majesteettinne. Pelästyn kauheasti, itken koko -yön, juoksen ulos akkunasta, pillit pussiin ja -- karkaan. Jalosukuisen -herra kapteenin syy; mielii leikata pois nenäni liiat." - -"Tottako tämä?" - -"Totta, niin totta kuin Jumala on taivaassa, teidän majesteettinne." - -"No, saa nähdä, mitä voi tehdä hyväksenne. Armoa korkealta keisari -Aleksanterilta." - -"Jumala siunatkoon teidän majesteettianne ja korkeastisamaisen rakkaita -lapsia!" huusi karkulainen iloissaan. - -"Vastaiseksi pysyt huoneessani, Istvan", sanoi kreivitär; "onneton, jos -karkaat, silloin armotta kujanjuoksuun." - -"En karkaa, en, armollisin rouva kreivitär", vakuutti Istvan, "en ole -kiittämätön." - -"Oh, tämä nenä!" huudahti kuningas vielä kerran. "Miehestä ministeri, -ja koko ikävä kongressi saa toisen muodon. Nenä on saatettava molempain -keisarien tietoon." - -Istvanin nenä oli todellakin ainoa laatuaan. Hänen reippaista, -kauniista ja järkevistä kasvoistaan tuuppasi esiin pitkän, -terävähuippuisen keihään kaltaisena -- "Byron ja Pamela, ihanne ja -harvinaisuus", Göthen mukaan puhuen. - -Seuraavina päivinä ei puhuttu koko kongressilla muusta kuin Istvanin -nenästä; se veti puoleensa suurempaa huomiota kuin Puolan kysymys ja -Ruotsin valtakunnan perintöoikeus. Kaikki ihmiset tahtoivat nähdä -Istvanin nenää. - -Siten tuli tästä, joka oli saattanut Istvan-paralle niin paljon harmia, -hänen pelastava enkelinsä. Mahdotontahan oli tuomita kujanjuoksuun -miestä, jota oli vähää ennen naurettu vasten silmiä. Keisari -Aleksanteri, Istvanin korkea suojelia, oli ensimäinen, joka meni -katsomaan karkulaista ja vakuutti sittemmin, ettei hän koskaan -hullunkurisimmalle ilvehtiällekään teaatterissa ollut nauranut niin -sydämen pohjasta kuin -- Istvanin nenälle. Keisari Frans tuli uhkaavana -kuin Jupiter, mutta -- hänen ankaruutensa suli kyyneliin; ensin koetti -hän vastustaa naurunhaluaan, mutta tämä sai lopulta voiton siihen -määrään että keisari oli vähällä nauruun pakahtua. Metternich, lordi -Castlereagh, ruhtinas Schwarzenberg, parooni Bianchi ja suuri joukko -muita, vieläpä useat kongressin kaunottaristakin kokoontuivat -"taivaallisen kaunottaren" luo vartavasten Istvanin nenän takia, ja -muuan taidemaalari kuvasi vihdoin miehen ja hänen nenänsä -jälkimaailmalle. - -Keisari Fraasin käskystä tutkittiin asia ja silloin tuli ilmi, että -kapteeni leikillä oli uhannut lyhentää Istvanin nenää. Istvan vietiin -vankilaan, tuomittiin kyllä kujanjuoksuun, mutta pääsi kolmen kuukauden -kuritushuonerangaistuksella. - -Kun lopullinen tuomio hänelle julaistiin, ei hän siitä ollut -suurestikaan hyvillänsä, ja kun kuningas kerran "taivaallisen" seurassa -kävi vankilassa katsomassa karkulaista, huudahti tämä itkien: "Teidän -armollisin preussilainen majesteettinne, mieluummin hirsipuussa! Mitä -on elämäni ilman Irmaa?" - -Kuningas ei osannut siihen mitään vastata. - -"Ja mitä hapankaali ilman makkaraa?" lisäsi Istvan. - -"Saakoon Irmansa", sanoi Friedrich Wilhelm III. - -"Oi, teidän majesteettinne, Irma ei huoli minusta -- nenäni kanssa." - -"Mitä, jos kultaisimme hänen nenänsä?" ehdotti kreivitär. "Irma silloin -ehkä taipuisi." - -Nenän kultaaminen oli silminnähtävästi onnettomalle karkulaiselle -paljoa enemmän mieleen kuin poisleikkaaminen, ja hänen kiitollisuutensa -"kreivitär enkeliä" ja "preussilaista majesteettia" kohtaan ei rajoja -tiennyt. Hymyen erosivat siunatut korkeudet Istvanista. - -Seuraavana päivänä oli kreivitär Zichyn luona paljon vieraita. Äkkiä -katosi emäntä, mutta palasi kohta, suuri runsaudensarvi kädessään, -tällä kertaa todellakin taivaallinen seesteisessä kauneudessaan ja -hyvyydessään. - -Hänen esityksestään alkoi nyt Istvanin nenän kultaaminen. Pian oli -runsaudensarveen kasaantunut melkoinen summa -- todellakin kultasade -köyhälle, lapselliselle unkarilaistalonpojalle. -- - -Kun Istvanin kolme kuukautta kestänyt rangaistusaika oli loppunut, vei -kreivitär itse rahat hänelle, ilmoittaen samalla, että Istvan keisari -Fransin käskystä sai palata kotiin. - -"Ei ikinä oikeaa sotilasta", oli Preussin kuningas sanonut. -- - -Sitten tulivat Napoleonin "sadat päivät." Uutinen maailmanvalloittajan -karkaamisesta Elban saarelta iski pommina wieniläisjuhliin. Iloinen -kongressijoukko hajosi; jokainen sotilas kiiruhti lippunsa luo. - -Lignyn ja Waterloon tappelujen jälkeen ei Euroopalla tietysti ollut -aikaa ajatella Istvan Szarnovaryn kohtaloa. Hän, entinen sotilas -keisari Aleksanterin jalkarykmentissä, onneton ja samalla onnellinen -karkulainen, oli kokonaan unohdettu. - -Mutta ei ainaiseksi. - -Kongressin muinaisista jäsenistä yhtyivät muutamat v. 1818 Aachenissa. -Siellä tapasi "taivaallinen" hiljaisen, toggenburgilaisen ihailiansa. - -Teaatterissa näytettiin huvinäytelmä, jossa unkarilainen tietäjä -esiintyi. Friedrich Wilhelm III, joka juuri silloin istui taivaallisen -Julian loosissa, säpsähti ja näytti muistuttelevan jotakin. - -"Missä, missä? Tuttu kielimurre!" - -"Kreivitär Secchenyin luona?" - -"Ei, ei, Secchenyi puhuu wieniläistä. Ah, tiedän! Karkulainen, -isonenäinen... Mitä on hänestä tullut?" - -"Istvan on nyt toimeentuleva mies", vastasi Julia; "hän kävi viime -kesänä Irmansa kanssa Pestissä minua tervehtimässä." - -"Irma -- taipui? otti?" - -"Tietysti -- ynnä myös kullatun nenän." - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Ensimäinen seikkailuni, by Ernst von Wolzogen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSIMÄINEN SEIKKAILUNI *** - -***** This file should be named 40976-8.txt or 40976-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/0/9/7/40976/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/40976-8.zip b/40976-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a583ae0..0000000 --- a/40976-8.zip +++ /dev/null |