1 files changed, 5202 insertions, 0 deletions

diff --git a/44602-0.txt b/44602-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..6b4e997
--- /dev/null
+++ b/44602-0.txt
@@ -0,0 +1,5202 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44602 ***
+
+TURHAA LEMMEN TOUHUA
+
+
+Kirj.
+
+
+William Shakespeare
+
+
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1910.
+
+
+
+
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+
+FERDINAND, Navarran kuningas.
+BIRON,      |
+LONGAVILLE, | kuninkaan seuruetta.
+DUMAINE, |
+MERCADE, | Ranskan prinsessan seuruetta.
+BOYET,   |
+DON ADRIANO DE ARMADO, espanjalainen.
+Sir NATHANAEL, pastori.
+HOLOFERNES, koulunopettaja.
+PÖLLÖ, konstaapeli.
+KALLO, talonpoika.
+TIISA, Armadon kantapoika.
+Metsänvartija.
+Ranskan prinsessa.
+ROSALIINA, |
+MARIA,     | prinsessan hovineitsyitä.
+KATARIINA, |
+JAQUENETTA, talonpoikaistyttö.
+Virkamiehiä ja muita kuninkaan ja prinsessan seuralaisia.
+
+
+Tapaus: Navarrassa.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Navarra. Puisto kuninkaanlinnan edustalla.
+
+    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat.)
+
+KUNINGAS.
+Se maine, jota elo tavoittaa,
+Saa vaskikirjoiss' elää haudoillamme,
+Somentain meitä kalman rumentaissa,
+Jos korpin-ahnaan ajan uhalla
+Sen kunnian voimme elämässä ostaa,
+Mi kuolon tuiman odan tylsentää
+Ja perinnöks suo meille ijäisyyden.
+Siis, uljaat urhot, -- uljait' olette,
+Kun sotaa käytte omaa hehkua
+Ja mailman koko himolaumaa vastaan --
+Lujana pysyy viime säädöksemme:
+Navarra tulee mailman ihmeeksi,
+Hovimme pikku-akatemiaksi
+Ja tyynen mietiskelyn tyyssijaksi.
+Te kolme, Longaville, Biron, Dumaine,
+Vannoitte kanssain elää kolme vuotta
+Kuin koululaiset tämän ohjeen mukaan,
+Jonk' olen tähän paperille pannut.
+Jo valan teitte, nyt vain nimet alle,
+Jott' omin käsin kunniansa kumois
+Se, joka tästä rikkoo rahdunkaan.
+Yht' uljaasti nyt allekirjoittakaa,
+Kuin vannoitte, jott' oisi vala vakaa.
+
+LONGAVILLE.
+Sen teen, se kolmen vuoden vain on paasto;
+Jos ruumis kärsiikin, niin juhlii sielu.
+Suur' vatsa -- tyhjät aivot! Herkkusuu
+Kyll' ihraa saa, mut äly surkastuu.
+
+DUMAINE.
+Lihaansa kurittaa Dumainekin tahtoo;
+Tään mailman raa'at himoaineet heittää
+Hän raa'an mailman palkkaorjille.
+Komeus, lempi, rikkaus nyt on mennyt,
+Ma viisauden mailla elelen nyt.
+
+BIRON.
+Voin noiden lupaukseen yhdistyä
+Vain siinä, mitä olen vannonut,
+Siis, kolme vuotta täällä opiskella.
+Mut tuossa mont' on muuta kovaa kohtaa;
+Kuin: ettei saa sill' aikaa naista nähdä,
+-- Niin toivoakseni ei säännöiss' ole --
+Ja syömätt' olla yksi viikonpäivä
+Ja muinakin vain kerran ruokailla,
+-- Niin toivoakseni ei säännöiss' ole --
+Ja öisin nukkua vain kolme tiimaa
+Ja päivin vähääkään ei uinahtaa --
+Minä kun kiltist' aina yöni nukun,
+Lisäten yöhön vielä puolen päivää --
+Niin toivoakseni ei säännöiss' ole.
+Kovalle ottaa tää: ei nähdä naista,
+Paastoilla, oppia eik' unta maistaa.
+
+KUNINGAS.
+Mut teitte valan tehdä kaiken sen.
+
+BIRON.
+Ei, anteeks suokaa, sit' en tehnyt, en;
+Tääll' olla lupasin vain kolme vuotta
+Ja teidän kanssa opiskella suotta.
+
+KUNINGAS.
+Sen vannoitte ja kaiken muunkin näin.
+
+BIRON.
+Ma vannoin "niin" ja "ei" vain pilan päin.
+Mut mikä siit' on hyöty? -- soisin tietää.
+
+KUNINGAS.
+Se tietää, mit' ei muuten saisi tietää.
+
+BIRON.
+Mik' arkiälyltäkö salaan jää?
+
+KUNINGAS.
+Niin, opin taivainen on palkka tää.
+
+BIRON.
+No, semmoinen on opiskelu hupa,
+Kun tietää saa, mit' ei ois muuten lupa,
+Kuin esimerkiks, miss' on hyvä syödä,
+Kun syömingit on kiellettyä työtä,
+Tai miss' on soma tyttö verraton,
+Kun tytöt ei lie arkiälyn alaa,
+Tai miten välttää kiusallista valaa
+Lupaustaan rikkomatta, -- tuo jos on
+Opinnon hyöty, niin kuin totta lie,
+Niin siihen, mit' ei tiedä, tieto vie,
+Ja silloin vannon: paras opin tie.
+
+KUNINGAS.
+Tuo opintomme tuiki turmeleisi
+Ja turhaan iloon ajatukset veisi.
+
+BIRON.
+Kaikk' ilot turhat on, mut turhin aivan
+Se, joka vaivan palkaks tuo vain vaivan
+Mies vaivoin kirjoistansa tutkaisee
+Totuuden valoa; sill' aikaa hältä
+Lumeillaan totuus näön huikaisee,
+Vie valon valo valon-etsijältä;
+Ennenkuin valon löytää pimeässä,
+On omain silmäin valo menemässä.
+Ei, suuremman se huvin silmä saa,
+Jos silmään kauniimpaan se katsahtaa;
+Jos näin se huikeneekin, uuden palon
+Saa silmästä, jok' otti siltä valon.
+On viisaus niinkuin kirkas aurinko:
+Sit' ei saa julkein silmin tutkiskella;
+On pieni kirjatoukan tuotanto:
+Vain pöyhkeilyä lainaverhoimella.
+Nuo tähtitaivaan kummit maalliset,
+Jotk' ovat nimitelleet tähtilöitä,
+Ei enemp' arvostaa voi valoöitä
+Kuin tavalliset arki-ihmiset.
+Ken paljon tietää, turhaa taakkaa kantaa;
+Jokainen kummi osaa nimen antaa.
+
+KUNINGAS.
+Kuink' oppineesti oppia hän manaa!
+
+DUMAINE.
+Opillaan yksin loistaa, muill' ei sanaa.
+
+LONGAVILLE.
+Hän ruuhkan säästää, mutta viljan lanaa.
+
+BIRON.
+Jo joutuu kesä: muna huutaa kanaa.
+
+DUMAINE.
+S'ei sovi tähän.
+
+BIRON.
+                 Hyvin tällä erää.
+
+DUMAINE.
+Ei siinä pontta.
+
+BIRON.
+                 Mut on sentään perää.
+
+KUNINGAS.
+Biron on niinkuin kade hallan pesä,
+Tuhota kevään esikoiset sois.
+
+BIRON.
+Niin, mutta miksi pöyhkeilisi kesä,
+Ennenkuin lauluun syytä linnull' ois?
+Ken keskoisesta lapsest' ilakoisi?
+Ken jouluks toivois ruusuja? Ken voisi
+Lumia nähdä Vapun hemmuissa?
+Ei, joka asiall' on aikansa.
+Opinnot teilt' on jääneet: yli katon
+Kuljette, vaikk' on ovi sulkematon.
+
+KUNINGAS.
+Hyvästi, Biron! Joudat menemään.
+
+BIRON.
+Ei, kuningas; tein valan että jään.
+Vaikk' opittomuutt' enemmänkin lienen
+Nyt puoltanut, kuin puoltaa voisitte
+Tuot' enkeliä tiedettänne te,
+Niin toki valani ma pitää tiennen:
+Jään tänne kolme vuotta kitumaan.
+Tuon paperin ma lukeako saan?
+Nimeni piirrän, vaikk' ois siinä mitä.
+
+KUNINGAS.
+Näin säilyt häpeästä; sanas pidä.
+
+BIRON (lukee).
+"_Item_, ettei yksikään nainen saa tulla hoviamme peninkulmaa
+lähemmäksi." -- Onko niin kuulutettu?
+
+LONGAVILLE.
+On neljä päivää sitten.
+
+BIRON.
+Entä rangaistus? (Lukee.) "Kielensä menettämisen uhalla." -- Kuka sen
+rangaistuksen on keksinyt?
+
+LONGAVILLE.
+Minä ehdotin sen siksi.
+
+BIRON.
+Ja, hyvä herra, miksi?
+
+LONGAVILLE.
+Se ankaraks on tehty pelätiksi.
+
+BIRON.
+Ja kaiken höyliyden sortimiksi.
+
+    (Lukee.)
+
+"_Item_, jos joku tavataan näiden kolmen vuoden aikana naista
+puhuttelemasta, niin on hän vikapää kaikkeen julkiseen häväistykseen,
+mitä muu hovi suinkin hänelle keksiä saattaa." --
+
+Pian itse rikotte tuon säädöksenne;
+On Ranskan maalta, niinkuin tiedätten,
+Kuninkaan tytär tullut pateillenne --
+Sorea tyttö, majesteettinen.
+Isänsä, sairas, rampa, vuoteen oma,
+Guiennen tahtois vapaaks lunastaa;
+Siis, joko on tuo säädös joutavaa,
+Tai tuli suotta tänne impi soma.
+
+KUNINGAS.
+Tuon unhotin. Nyt mikä neuvoks onkaan?
+
+BIRON.
+Niin, noin se oppi aina ampuu honkaan;
+On kärkäs sille, mitä mieless' itää,
+Mut unhottaapi, mitä tehdä pitää;
+Ja halunsa kun saa, kun voittaa linnan,
+Taas pois sen myy, jost' antoi kalliin hinnan.
+
+KUNINGAS.
+Tuon säännön suhteen täytyy tehdä lakko;
+On hänen majoittamiseensa pakko.
+
+BIRON.
+Tuo pakko vielä panee kuninkaan
+Valansa tuhannesti rikkomaan.
+Jok' ihmisess' on haluja, mut tarmo
+Ei niitä hillitse, vaan yksin armo.
+Jos rikon valani, niin tuohon sanaan
+Ma vetoan ja pakon esiin manaan. --
+Nyt allekirjoitan nuo määräykset; (Kirjoittaa.)
+Mut niistä pienimmänkään pykälän
+Ken rikkoo, saakoon iki-häpeän.
+On mulla niinkuin muilla viettelykset,
+Mut toivon että, vaikka emminkin,
+Valassa minä pysyn kauimmin.
+Mut huviako saamme olla vailla?
+
+KUNINGAS.
+No, emme. Tiedättehän, näill' on mailla
+Mies Espanjasta, hieno keikari,
+Uusimman mailmanmuodin noudattaja,
+Ja aivot oikein korupuheen paja;
+Mies, joka oman kielens' säveliin
+On mieltynyt kuin mihin hurmataikaan;
+Tapojen mies, jonk' arvostelemiin
+Vedotaan, kun saa säännöt riitaa aikaan;
+Tuo oikun laps, Armado nimeltään,
+Hän jouto-aikoinamme pöyhkeissään
+Jytyää meille tummast' Espanjasta
+Ja monest' urhost' ammoin kuuluisasta.
+En tiedä, saako teidät suostumaan,
+Mut mua miellyttää hän valheillaan.
+Hänestä hovilaulajan ma saan.
+
+BIRON.
+Armado mies on aivan suurenmoinen:
+Uuspankki urho, muodin esikoinen.
+
+LONGAVILLE.
+Kun hän on huvinamme Kallon kanssa,
+Niin kuluu kolme vuotta solkenansa.
+
+    (Pöllö, kirje kädessä, ja Kallo tulevat.)
+
+PÖLLÖ.
+Mikä on herttuan oma persoona?
+
+BIRON.
+Tämä tässä, poikaseni. Mitä tahdot?
+
+PÖLLÖ.
+Minä itse etustan hänen omaa persoonaansa, sillä minä olen hänen
+korkeutensa konstapeli, mutta tahtoisin nähdä hänen oman persoonansa
+lihassa ja veressä.
+
+BIRON.
+Tässä hän on.
+
+PÖLLÖ.
+Signor Arma -- Arma -- sanoo terveisiä. Täällä on konnuutta tekeillä.
+Tässä kirjeessä on siitä enemmän.
+
+KALLO.
+Sen sisälmys koskee vähän niinkuin minua.
+
+KUNINGAS.
+Kirje upi-uljaalta Armadolta!
+
+BIRON.
+Kuinka vähän siinä olkoonkin sisällystä, niin toivon Jumalaan, että
+sanat ainakin ovat suuret.
+
+LONGAVILLE.
+Suurisanainen vähävarainen! Jumal' antakoon meille kärsivällisyyttä!
+
+BIRON.
+Kuulemaanko vai hillitsemään nauruamme?
+
+LONGAVILLE.
+Kuulemaan kiltisti ja nauramaan siivosti, tai pidättymään kummastakin.
+
+BIRON.
+Niin oikein. Sen mukaan, miten esityksen parsi kohottaa meitä
+iloisuuden parsille.
+
+KALLO.
+Asia koskee minua, herra, sen mitä se koskee Jaquenettaa. Sillä tapaa,
+että minut tavattiin teoksiltani.
+
+BIRON.
+Millä tapaa?
+
+KALLO.
+Tapa ja muoto oli seuraava, näin ikään: minä tapasin hänet
+linnantapaisessa, istuin hänen kanssaan renkunmuotoisella ja seurasin
+häntä puistoon, jossa meidät tavattiin; joka kaikki yhteensä on tapa,
+muoto ja seuraus. Mitä muuten tapaan tulee, niin on kai tapana että
+mies puhuttelee naista; ja mitä muotoon tulee, -- jossakin muodossa.
+
+BIRON.
+Entä seuraus?
+
+KALLO.
+Niin seuraus on kai selkäsauna. Jumala varjelkoon oikeutta!
+
+KUNINGAS.
+Tahdotteko nyt tarkkaavasti kuunnella tätä kirjettä?
+
+BIRON.
+Kuuntelemme kuin oraakkelia.
+
+KALLO.
+O, Raakelia se lihallinen ihminen kuulee.
+
+KUNINGAS (lukee).
+"Suuri majesteetti, taivaslaen sijaishallitsija, Navarran
+yksinhallitseva itsevaltias, sieluni maallinen Jumala ja ruumiini
+elatuspatruuna", --
+
+KALLO.
+Ei vielä sanaakaan Kallosta!
+
+KUNINGAS.
+"Näin se on". --
+
+KALLO.
+Olkoon vain; mutta jos hän sanoo, että näin se on, niin on hänen
+totuudenrakkautensa vähän niin ja näin. --
+
+KUNINGAS.
+Rauha!
+
+KALLO.
+-- Olkoon minun ja jokaisen kanssa, joka ei tohdi tapella.
+
+KUNINGAS.
+Ei sanaakaan!
+
+KALLO.
+-- Muiden ihmisten salaisuuksista, sitä pyytäisin.
+
+KUNINGAS.
+"Näin se on: korpinkarvaisen melankolian ahdistamana suljin
+mustanraskaan mieleni sinun terveyttätuottavan ilmasi terveellisen
+lääkityksen huomioon, ja, niin totta kuin olen aatelismies, päätin
+mennä jaloittelemaan. Aika, milloin? Kuudennen hetken vaiheella,
+milloin karja parhaillaan palkii, linnut parhaillaan nokkivat ja
+ihmiset istahtavat nauttimaan sitä ravintoa, jota sanotaan
+illalliseksi. Se, mitä tulee aikaan, milloin. Nyt perus, millä;
+tarkoitan, millä kävelin: se oli sinun niin kutsuttu puistosi. Sitten
+paikka, missä; tarkoitan, missä kohtasin tuon riettaan ja perin
+takaperoisen tapauksen, joka lumivalkeasta kynästäni irroittaa sen
+ebenholtsin-karvaisen musteen, jota tässä katselet, silmäät, tarkastat
+ja näet. Mutta mitä tulee paikkaan, missä, niin se on idänpuoleista
+pohjoista itäpohjaa kohti tuon sinun kummallisesti kiemuroivan puistosi
+läntisestä kolkasta; siellä näin tuon halpamielisen tolvanan, tuon
+sinun iloisuutesi alhaisen kivennuoliaisen", --
+
+KALLO.
+Minut!
+
+KUNINGAS.
+-- "Tuon oppimattoman vähätietoisen sielun". --
+
+KALLO.
+Minut!
+
+KUNINGAS.
+-- "Tuon typerän vasallin". --
+
+KALLO.
+Aina vain minut!
+
+KUNINGAS.
+-- "Joka, muistaakseni, on nimeltään Kallo". --
+
+KALLO.
+Minä, niin!
+
+KUNINGAS.
+-- "Seuranaan ja seuralaisenaan, vastoin vahvistetuksi julistettua
+sääntöäsi ja kieltolakiasi, tuommoinen -- tuommoinen -- oo! tuommoinen
+-- minua hirvittää sanoa, mimmoinen" --
+
+KALLO.
+Naikko.
+
+KUNINGAS.
+-- "Tuommoinen isoäitimme Eevan lapsi, feminiini, tai, jotta suloälysi
+sen paremmin käsittäisi, nainen. Hänet minä -- niinkuin iki-arvoisa
+velvollisuuteni kehoittaa -- lähetän sinun tykösi saamaan ansaitun
+rangaistuksen, suloarmosi palvelijan Antti Pöllön kautta, miehen, jolla
+on hyvä maine, käytös, ryhti ja arvo."
+
+PÖLLÖ.
+Minä se olen, luvalla sanoen; minä olen se Antti Pöllö.
+
+KUNINGAS.
+"Mitä tulee Jaquenettaan -- niin on nimeltään se heikompi astia, jonka
+tapasin tuon vasta sanotun tolvanan kanssa, -- niin säilytän häntä kuin
+lakisi vihan astiaa ja pienimmästä suloviittauksestasi olen jättävä
+hänet oikeuden käsiin. Kaikella täydellisimmällä, alamaisimmalla,
+sydäntä sytyttävimmällä velvollisuuden innolla sinun Don Adriano de
+Armado."
+
+BIRON.
+Se ei ollut niin hyvää kuin odotin, mutta kuitenkin parasta mitä olen
+kuullut.
+
+KUNINGAS.
+Niin kyllä, huonoimmasta parasta. -- Mutta kuules, poikaseni, mitä
+sanot sinä tästä?
+
+KALLO.
+Minä tunnustan naikon.
+
+KUNINGAS.
+Oletko kuullut julistusta?
+
+KALLO.
+Tunnustan, että olen paljonkin siitä kuullut, mutta vähän pannut siihen
+huomiota.
+
+KUNINGAS.
+Julistettiin vuosi vankeutta sille, joka tavattaisiin naikon kanssa.
+
+KALLO.
+Minua ei ole tavattu semmoisen kanssa; se oli mamselli.
+
+KUNINGAS.
+Hyvä; julistuksessa sanottiinkin: mamselli.
+
+KALLO.
+Ei se ollut mamsellikaan; se oli neitsyt.
+
+KUNINGAS.
+Sekin sanankäänne oli huomioon otettu; julistuksessa sanottiin:
+neitsyt.
+
+KALLO.
+Jos asia niin päin kääntyy, niin kiellän hänen neitsyytensä; minut
+tavattiin tytön kanssa.
+
+KUNINGAS.
+Se tyttö ei sinua suurinkaan auta.
+
+KALLO.
+Auttaa se tyttö sentään jossakin asiassa.
+
+KUNINGAS.
+Julistan sinulle tuomiosi: sinun tulee paastota viikon päivät vedellä
+ja leivällä.
+
+KALLO.
+Mieluummin rukoilisin kuukauden päivät lammaspaistin ja lihaliemen
+ääressä.
+
+KUNINGAS.
+Ja don Armadon vartijakses saat. --
+Hänelle hänet jätä, lord Biron. --
+Nyt, hyvät herrat, täyttämähän se,
+Mink' äsken vakavasti vannoimme.
+
+    (Kuningas, Longaville ja Dumaine menevät.)
+
+BIRON.
+Min' annan pääni hatturähjäsestä,
+Ett' ei nuo lait ja valat kauan kestä. --
+No, tule, poikaseni.
+
+KALLO.
+Minä kärsin totuuden tähden, herra; sillä tosi on, että minut tavattiin
+Jaquenettan kanssa, ja se Jaquenetta on uskollinen tyttö. Siis
+tervetullut, sinä autuuden katkera kalkki! Kova onni minulle vielä
+kerran hymyilee, ja siihen saakka käy istumaan, murhe!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Armadon asunto puistossa.
+
+    (Armado ja Tiisa tulevat.)
+
+ARMADO.
+Poika, mikä on merkki, kun suurihenkinen mies tulee raskasmieliseksi?
+
+TIISA.
+Suuri merkki on se, että hän näyttää synkältä.
+
+ARMADO.
+Ovathan synkkyys ja raskasmielisyys sama asia, sinä rakas poika-vesa.
+
+TIISA.
+Ei, ei, hyvä Jumala! herra, ei.
+
+ARMADO.
+Miten sinä erotat synkkyyden ja raskasmielisyyden, sinä hento
+nuorukainen?
+
+TIISA.
+Osoittamalla helppotajuisesti niiden vaikutuksen, te jäykkä ukko.
+
+ARMADO.
+Jäykkä ukko! Miksi jäykkä ukko?
+
+TIISA.
+Hento nuorukainen? Miksi hento nuorukainen?
+
+ARMADO.
+Sanoin "hento nuorukainen", pitäen sitä sopeutuvana tuntonimenä sinun
+nuoreen ikääsi katsoen, jota voimme kutsua hennoksi.
+
+TIISA.
+Ja minä "jäykkä ukko", pitäen sitä soveltuvana nimityksenä teidän
+vanhaan ikäänne nähden, jota voimme sanoa jäykäksi.
+
+ARMADO.
+Sievää ja näppärää!
+
+TIISA.
+Mitä tarkoitatte, herra? Minäkö sievä ja puheeni näppärä, vai minäkö
+näppärä ja puheeni sievä?
+
+ARMADO.
+Sinä sievä, kun olet vähäinen.
+
+TIISA.
+Vähäisen sievä, kun olen vähäinen. Miksi näppärä?
+
+ARMADO.
+Siksi näppärä, kun olet liukas.
+
+TIISA.
+Onko tuo oleva minulle kiitosta, herra?
+
+ARMADO.
+Hyvin ansaittua kiitosta.
+
+TIISA.
+Minä voin antaa saman kiitoksen ankeriaalle.
+
+ARMADO.
+Mitä? Ettäkö ankerias on älykäs?
+
+TIISA.
+Ankerias on liukas.
+
+ARMADO.
+Minä sanoin, että olet liukas vastauksissasi. Panethan vereni
+kiehumaan.
+
+TIISA.
+Siinä sain jo vastauksen, herra.
+
+ARMADO.
+Minä en pidä sinusta, kun minua äyrit.
+
+TIISA (syrjään).
+Päinvastaista tarkoittaa: äyrit eivät pidä hänestä.
+
+ARMADO.
+Olen luvannut oppia kolme vuotta herttuan kanssa.
+
+TIISA.
+Sen te voitte tehdä yhdessä tunnissa, herra.
+
+ARMADO.
+Mahdotonta.
+
+TIISA.
+Kuinka paljon on kolme kertaa yksi?
+
+ARMADO.
+Minä olen vähän huono laskumies: se taito on viinurin älylle omiaan.
+
+TIISA.
+Olettehan aatelismies ja peluri.
+
+ARMADO.
+Myönnän kummankin: ne ovat molemmat täydellisen maailmanmiehen
+kiilloketta.
+
+TIISA.
+Siis varmaankin tiedätte, kuinka suuri ykkösen ja kakkosen
+kokonaissumma on.
+
+ARMADO.
+Se on yksi päälle kahden.
+
+TIISA.
+Joka arki-ihmisten kielellä on kolme.
+
+ARMADO.
+Oikein.
+
+TIISA.
+No, oliko tämä nyt niin vaikeata opittavaa? Nyt olette oppinut kolme,
+ennenkuin olette ehtinyt kolmasti silmiänne räpähyttää; ja kuinka
+helppo on lisätä kolme-sanaan vuosi ja oppia kolme vuotta kahtena
+sanana, sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa.[1]
+
+ARMADO.
+Sangen kaunis numero!
+
+TIISA (syrjään).
+Tekemään teidät nollaksi.
+
+ARMADO.
+Tämän päälle tahdon tunnustaa, että olen rakastunut; ja niin halpaa
+kuin onkin sotilaan rakastua, niin olen minä rakastunut halpaan
+hutsuun. Jos voisin noista kirotuista ajatuksista vapautua sillä, että
+sivaltaisin miekkani tuota vellovaa hempeyttä vastaan, niin ottaisin
+himoni vangiksi ja vaihtaisin sillä ranskalaiselta hovimieheltä jonkin
+uuden uutukaisen kohteliaisuuden. Minusta on halpamaista huokailla;
+pitäisi kai kirota pois koko Cupido. Lohduta minua, poika! Mitkä suuret
+miehet ovat olleet rakastuneet?
+
+TIISA.
+Hercules, herra.
+
+ARMADO.
+Suloisin Hercules! -- Enemmän esimerkkejä, rakas poikaseni, enemmän
+nimiä; mutta, sievä lapsukaiseni, niillä pitää olla hyvä maine ja
+ryhti.
+
+TIISA.
+Simson, herra; hänellä oli hyvä ryhti, vankka ryhti: hän kantoi
+kaupungin portit selässään kuin mikäkin juhta, ja hän oli rakastunut.
+
+ARMADO.
+Oi, sinä oivarakenteinen Simson! Sinä vahvajäseninen Simson! Minä
+voitan sinut miekanmittelemisessä saman verran kuin sinä minut porttien
+kantamisessa. Ja minäkin olen rakastunut. Rakas Tiisaseni, kuka oli
+Simsonin mielitietty?
+
+TIISA.
+Nainen, herra.
+
+ARMADO.
+Mitä luonteensävyä?
+
+TIISA.
+Kaikkia neljää, tai kolmea, tai kahta, tai yhtä niistä neljästä.
+
+ARMADO.
+Sano täsmälleen: mitä luonteensävyä.
+
+TIISA.
+Vesiviheriää, herra.
+
+ARMADO.
+Onko se yksi niitä neljää sävyä?
+
+TIISA.
+Niin olen kirjoista lukenut; ja se on lisäksi paras kaikista.
+
+ARMADO.
+Niin tosiaankin, viheriä on rakastavain väri; mutta vähän oli minusta
+Simsonilla syytä pitää senväristä lemmittyä. Oli varmaankin mieltynyt
+hänen älyynsä.
+
+TIISA.
+Niin olikin, herra; hänellä oli viheriä äly.
+
+ARMADO.
+Minun lemmittyni on tahrattoman valkoinen ja punainen.
+
+TIISA.
+Sangen tahraiset ajatukset, herra, käyttävät sellaisia värejä
+naamarinaan.
+
+ARMADO.
+Selitä, selitä, sinä hyvin kasvatettu nuorukainen.
+
+TIISA.
+Isäni äly, ja äitini kieli, auttakaa minua!
+
+ARMADO.
+Sievä huudahdus lapsen suusta; sangen soma ja liikuttava!
+
+TIISA.
+      Puna- ja valkovärit nuo
+    Vikoja peittelee:
+      Syyntunto poskeen punan tuo,
+    Ja pelko valkaisee.
+      Syy vaiko pelko muuttaa sen,
+    Sit' et siis koskaan nää,
+      Kun poskeen aina samainen
+    Tuo luonnonväri jää.
+
+ARMADO.
+Eikö, poikaseni, ole olemassa balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä?[2]
+
+TIISA.
+Maailma tosin teki itsensä sellaiseen balladiin vikapääksi pari kolme
+miespolvea sitten; mutta luulen, että sitä ei enää ole löytyvissä, tai
+jos olisikin, ettei enää kelpaisi sanat eikä nuotti.
+
+ARMADO.
+Tahdon teettää siitä uuden sommittelun, jotta voisin harhatekoani
+puolustaa jonkun mahtavan edelläkävijän esikuvalla. Poika, minä
+rakastan tuota maalaistyttöä, jonka tapasin puistossa tuon järjellä
+varustetun moukan, Kallon, parissa: hän hyvin ansaitsee --
+
+TIISA (syrjään). Raippoja; mutta sittenkin paremman rakastajan kuin
+herrani on.
+
+ARMADO.
+Laula, poika; minun mieleni on rakkaudesta raskas.
+
+TIISA.
+Kummallista, vaikka rakastatte niin kevytmielistä naista.
+
+ARMADO.
+Laula, sanon.
+
+TIISA.
+Malttakaa, kunnes tämä seurue on mennyt ohi.
+
+    (Pöllö, Kallo ja Jaquenetta tulevat.)
+
+PÖLLÖ.
+Herttuan tahto on, että te, herra, otatte Kallon talteenne; ettekä saa
+sallia hänelle mitään huvitusta tai muuta kuritusta, vaan täytyy hänen
+paastota kolme päivää viikossa. Mitä tähän mamselliin tulee, niin
+täytyy minun pitää häntä täällä puistossa: hän on armosta määrätty
+maitotytöksi. Hyvästi jääkää!
+
+ARMADO.
+Punastukseni ilmaisee minut. -- Tyttö!
+
+JAQUENETTA.
+Mies!
+
+ARMADO.
+Käyn etsikolla luonasi maitohuoneessa.
+
+JAQUENETTA.
+Likeltä otti!
+
+ARMADO.
+Niin, kyllä tiedän aseman.
+
+JAQUENETTA.
+Hyvä Jumala, kuinka oppinut!
+
+ARMADO.
+Kerron sinulle ihmeitä.
+
+JAQUENETTA.
+Tuollainen naama!
+
+ARMADO.
+Minä rakastan sinua.
+
+JAQUENETTA.
+On tuota ennenkin kuultu.
+
+ARMADO.
+Ja sitten hyvästi!
+
+JAQUENETTA.
+Kaunista matkailmaa!
+
+PÖLLÖ.
+Tule, Jaquenetta!
+
+   (Pöllö ja Jaquenetta menevät.)
+
+ARMADO.
+Sinä, lurjus, saat rikoksistasi paastota, ennenkuin saat armahduksen.
+
+KALLO.
+Hyvä vain, hyvä herra, mutta, jos minun paastota pitää, toivon,
+että saan sen tehdä vatsa täytenä.
+
+ARMADO.
+Sinä saat raskaan rangaistuksen.
+
+KALLO.
+Olen teille kiitollisempi kuin palvelijanne, sillä heidän palkkansa on
+köykäinen.
+
+ARMADO.
+Vie pois se konna, nälkäkoppiin pois!
+
+TIISA.
+Tule pois, sinä synnin orja, tule!
+
+KALLO.
+Älkää, herra, panko minua nälkäkoppiin, kyllä nälkää näen, vaikka olen
+irtaanakin.
+
+TIISA.
+Ei, herraseni; se on semmoista irtaan nälkää; koppiin sinun pitää
+mennä.
+
+KALLO.
+Hyvä; jos koskaan vielä näen niitä toivottomuuden ilopäiviä, joita
+ennen olen nähnyt, niin kyllä vielä jotkut saavat nähdä --
+
+TIISA.
+Mitä nähdä?
+
+KALLO.
+Ei muuta mitään, herra Tiisa, kuin mitä näkevät. Ei sovi vangin olla
+liian vaitelias puheissaan, ja sen vuoksi minäkään en sano mitään.
+Jumalan kiitos, minulla on yhtä paljon kärsimättömyyttä kuin muillakin,
+ja siksi voin olla rauhallinen.
+
+    (Tiisa ja Kallo menevät.)
+
+ARMADO.
+Minä jumaloin itse maatakin, -- joka on alhainen -- jota hänen
+kenkänsä, -- joka on alhaisempi -- hänen jalkansa ohjaamana -- joka on
+alhaisin -- polkee. Tulen valapatturiksi -- joka on suuri vilppiyden
+todistus -- jos rakastan. Ja kuinka voi se olla todellista rakkautta,
+jota vilppiydellä tavoitellaan? Rakkaus on menninkäinen; rakkaus on
+perkele; ei ole muuta pahaa enkeliä olemassa kuin rakkaus. Kuitenkin
+Simson joutui kiusaukseen, ja hänellä oli tavaton voima; kuitenkin
+Salomo joutui viettelykseen, ja hänellä oli sangen hyvä äly. Cupidon
+vasama on liian vahva Herculeen nuijalle ja siis paljon, paljon
+tehokkaampi espanjalaista miekkaa. Ei _primat_ eikä _sekundat_ minua
+nyt auta; _passadosta_ hän ei välitä, eikä pane arvoa _duellolle_.
+Hänen häpeänsä on, että häntä sanotaan pojaksi, mutta hänen kunniansa
+on, että hän voittaa allensa miehiä. Hyvästi, miehuus! Ruostu, miekka!
+Vaikene, rumpu! Teidän herranne on rakastunut; niin, hän rakastaa.
+Auttakoon nyt minua joku suoraanlaskettelija riimijumala, sillä varmaan
+minusta tulee sonettiseppä! Keksi, äly! Kirjoita, kynä! Nyt minusta
+lähtee vaikka täysinäisiä koko-arkin kirjoja.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Toinen kohta samaa puistoa. Etäällä iso teltta
+    ja pienempiä ympärillä.
+
+    (Ranskan prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina,
+    Boyet, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)
+
+BOYET.
+Nyt, neiti, hienoin älyn voima käyntiin!
+Aatelkaa, kenen Ranska lähetti
+Ja kenen luo ja mille asialle.
+Te, mailman ihailtava ihme, käytte
+Navarran puheille, tuon verrattoman,
+Jok' yksin peri kaikki miesten avut;
+Ja käynnin aiheena Guienne, jok' oisi
+Häälahjaks oiva kuningattarelle.
+Niin kallista nyt hurmaa tuhlailkaa
+Kuin luonto, joka hurman kallistutti,
+Kun koko mailman jätti hiukumaan
+Ja kaikki tuhlas antimensa teihin.
+
+PRINSESSA.
+Vaikk' onkin, loordi, kauneuteni köyhä,
+Kehunne rusetta se tok' ei kaipaa.
+Kauneutta silmätunnoll' ostetaan,
+Ei julkikaupata kuin halpaa kamaa.
+Min' en niin halaa kiitostanne, kuin te
+Nimeä viisaan, noin kun älyänne
+Älyni kiittämiseen tuhlaatte.
+Nyt vaade vaatijalle: tiedätte,
+Mit' uuttera on huhu toitotellut,
+Ett' on Navarra tehnyt lupauksen
+Hikoilla kirjakoina kolme vuotta,
+Joll' aikaa ketään naist' ei hoviin pääse.
+Siis, ennenkuin nuo portit kielletyt
+Me avaamme, niin tarvis hänen mieltään
+On tiedustaa; ja luottain taitoonne
+Me sulosuiseks valtamieheksemme
+Nyt valitsemme teidät. Sanokaa,
+Ett' tärkeiss' asioissa, joilla kova
+On kiire, tytär Ranskan kuninkaan
+Navarran itsen pyrkii pakinoille.
+Siis joutukaa. Täss' alamaisin mielin
+Me armollista päätöst' odotamme.
+
+BOYET.
+Siit' ylpeilen ja halusta sen teen.
+
+PRINSESSA.
+Halunne aihett' antaa ylpeyteen.
+    (Boyet menee.)
+Mut keitä on nuo munkit, hyvät herrat,
+Tuon hurskaan herttuan valakumppanit?
+
+1 HOVIHERRA.
+Yks Longaville on.
+
+PRINSESSA.
+Tunnetko sa hänet?
+
+MARIA.
+Kyll', armo, tunnen. Muutamissa häissä,
+Jaques Faulconbridge kun kauniin tyttärensä
+Perigord-kreivin avioksi antoi,
+Näin Normandiassa tuon Longavillen.
+Hän kiitetty on suurist' avuistaan;
+Kyvykäs taidoissa ja taistoss' uljas;
+Ei missään huono, jos vain tahtoo hyvää.
+Hyveiden loistoss' on vain yksi tahra, --
+Jos hyveiden voi loistoss' olla tahraa --:
+Terävä äly tylpän tahdon päässä;
+Se äly puree, eikä tahto tahdo
+Ketäkään säästää älyn hampaista.
+
+PRINSESSA.
+Iloinen herra, niinkö? sutkasuu?
+
+MARIA.
+Sen sanoo, joka häneen tutustuu.
+
+PRINSESSA.
+Ituunsa moinen äly surkastuu.
+Mut entä muut?
+
+KATARIINA.
+Dumaine, mies nuori, hyvin kasvatettu
+Ja rakas sille, jolle hyve rakas;
+On voimaa haavoittaa, mut' ei tee haavaa;
+Hänt' äly kaunistais, jos ois hän ruma.
+Ja kauneus hällä korvais älyn puutteen
+Näin hänet herttua Alençonin luona;
+Ja kertomani siitä, mitä näin,
+On miehen suureen arvoon nähden pientä.
+
+ROSALIINA.
+Toinenkin noista herroist' oppineista
+Siell' oli silloin; nimens' on Biron,
+Jos oikein muistan; sukkelamman kanssa,
+Mut siivon pilan rajoiss' arvatenkin,
+En hetkist' ole vielä viettänyt.
+Älylle silmä aina aihett' antoi,
+Ja joka seikan, minkä silmä keksi,
+Sen äly käänsi hauskaks leikiksi
+Ja kaunis kieli, ajatusten tulkki,
+Niin sopivaan ja siroon puki muotoon,
+Ett' ukot jouten pilaa kuunteli
+Ja nuoret siitä aivan hurmaantuivat;
+Niin somaa, lennokasta oli puhe.
+
+PRINSESSA.
+Hyvä Isä! Lemmen pauloissako kaikki,
+Jokainen omaansa kun somistaa
+Noin kauniill' ylistyksen kukkasilla?
+
+1 HOVIHERRA.
+Tuoss' on Boyet.
+
+PRINSESSA.
+Kuink' otti teidät vastaan?
+
+BOYET.
+Navarrall' oli tulostanne tieto,
+Ja valakumppaneineen oli valmis
+Teit', armas neiti, vastaan ottamaan
+Jo ennen tuloani. Sen vain tiedän,
+Ett' ennen saatte kedoll' asua,
+Ikäänkuin mikä hovin piirittäjä,
+Kuin valastaan hän pyytää vapautusta
+Ja teidät päästää tyhjään taloonsa.
+Tuoss' on Navarra.
+
+    (Naiset panevat naamiot kasvoilleen.)
+    (Kuningas, Longaville, Dumaine, Biron ja seuralaisia tulee.)
+
+KUNINGAS.
+Kaunis prinsessa, tervetullut Navarran hoviin!
+
+PRINSESSA. Kauniin annan teille takaisin, ja tervetuliaisia en ole
+vielä saanut. Tämän hovin katto on liian korkea ollakseen teidän, ja
+tervetuliaiset aukealla kedolla liian alhaiset minulle.
+
+KUNINGAS.
+Hoviini olkaa tervetullut, neiti!
+
+PRINSESSA.
+No, ollaan sitten; viekää minut sinne.
+
+KUNINGAS.
+Anteeksi, arvon neiti! Valan tein.
+
+PRINSESSA.
+Avuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.
+
+KUNINGAS.
+En, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.
+
+PRINSESSA.
+Juur' ehdoin tahdoin.
+
+KUNINGAS.
+Tietämätön neiti
+On valastani.
+
+PRINSESSA.
+Josp' ois herra samoin,
+Niin tietämättömyydessään ois viisas;
+Nyt viisaudessaan tietämätön on.
+Pois isännyyden vannoitte, ma kuulin;
+On kuolinsynti pitää moinen vala,
+Ja synti sit' on rikkoa.
+Mut anteeks, olen liian äkkituima:
+Mun opettaa ei sovi opettajaa.
+Suvaitkaa tästä nähdä asiani
+Ja kiireest' antaa mulle vastaus.
+
+    (Antaa hänelle paperin.)
+
+KUNINGAS.
+Sen tehdä koitan mitä kiireimpään.
+
+PRINSESSA.
+Sen pikemmin ma pääsen lähtemään;
+Rikotte valanne, jos tänne jään.
+
+BIRON.
+Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
+
+ROSALIINA.
+Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
+
+BIRON.
+Sen teitte.
+
+ROSALIINA.
+Tarpeetonta sitä silloin
+On kysyä.
+
+BIRON.
+Noin raisu älkää olko.
+
+ROSALIINA.
+Syy teidän: kyselynne kannustaa.
+
+BIRON.
+Älynne noin jos laukkaa, pian uupuu.
+
+ROSALIINA.
+Ei, kunnes ratsastaja suohon suupuu.
+
+BIRON.
+Mik' aika nyt on päivää?
+
+ROSALIINA.
+Se, jolloin narrit räivää.
+
+BIRON.
+Eläköön posken verho!
+
+ROSALIINA.
+Ja alla poski terho!
+
+BIRON.
+Mont' ylkää saapukaan!
+
+ROSALIINA.
+Mut teidänlaist' ei vaan!
+
+BIRON.
+Siis minä mennä saan.
+
+KUNINGAS.
+Prinsessa, satatuhat kruunua
+Isänne tässä väittää maksetuksi;
+Mut se vain puolet siitä summast' on,
+Jonk' isältäni sotalainaks sai hän.
+Mut oletetaan, että hän tai me
+On summan saanut, -- jota emme ole, --
+Niin viel' on satatuhat kruunua,
+Jost' osa Guiennest' on vakuutena,
+Vaikk' ei sen summan arvoinen se lie.
+Isänne, kuningas, jos tahtoo siis
+Sen osan maksaa, mik' on maksamatta,
+Niin luovutamme hälle Guiennen
+Ja majesteetin ystäviksi jäämme.
+Mut tätä hän ei näytä tarkoittavan.
+Hän tässä satatuhat kruunua
+Takaisin vaatii, vaan ei puhu siitä,
+Ett' tämän summan suorittamisella
+Palauttais oikeutensa Guienneen,
+Jost' ennemmin me päästä tahtoisimme
+Ja ottaa satatuhat kruunua
+Kuin pitää perin köyhtyneen Guiennen.
+Jos isänne ei pyyteet, jalo neiti,
+Sotisi järjen tunnustusta vastaan,
+Niin somuutenne vastoin järkeäkin
+Sais tunnustuksen sydämmeltäni
+Ja tyytyväisnä palaisitte Ranskaan.
+
+PRINSESSA.
+Isääni, kuningasta, loukkaatte
+Ja loukkaatte myös omaa mainettanne,
+Kun näytte kieltävän sen saaneenne,
+Jok' alttiisti on teille suoritettu.
+
+KUNINGAS.
+Sen vannon, siit' en koskaan ole kuullut.
+Todistus tuokaa; takaisin sen maksan
+Tai luovun Guiennestä.
+
+PRINSESSA.
+                       Sana pitää. --
+Boyet, sen summan kuitit näyttäkää,
+Jotk' antanut on Kaarlen, hänen isäns',
+Erikois-uskotut.
+
+KUNINGAS.
+                 Ne tahdon nähdä.
+
+BOYET.
+Anteeksi, paketti ei ole tullut,
+Joss' oli nää ja muutkin todistukset;
+Mut saatte kaikki nähdä huomenna.
+
+KUNINGAS.
+Ma siihen tyydyn. Kun ne nähdä saan,
+Niin kaikkiin kohtuvaatimuksiin myönnyn.
+Nyt moiset saakaa tervetuliaiset
+Kuin arvo, loukkaamatta arvoa,
+Voi teidän-vertaiselle tarjota.
+Oveni teilt' on suljettu, mut, neiti,
+Tääll' ulkona niin teitä kohdellaan,
+Kuin sydämmessäni te asuisitte,
+Vaikk' en voi teitä kotiin majoittaa.
+Hyvyydess' anteeks suokaa. Hyvästi!
+Taas huomenna me käymme terveisillä.
+
+PRINSESSA.
+Ilo ja rauha olkoon osananne!
+
+KUNINGAS.
+Ja teille osaks omat toivomanne!
+
+    (Kuningas seurueineen menee.)
+
+BIRON.
+Neiti, mielin suosittaa teitä omalle sydämmelleni.
+
+ROSALIINA.
+Olkaa hyvä, ilmoittakaa suosioni; hupaista olisi nähdä tuota.
+
+BIRON.
+Oi, jos sen voihkinan te kuulisitte!
+
+ROSALIINA.
+Onko se hupsu tautinen?
+
+BIRON.
+On, sydäntautinen.
+
+ROSALIINA.
+Siis suonta iskekää!
+
+BIRON.
+Mut auttaisiko tää?
+
+ROSALIINA.
+Siit' apua, jos mistä.
+
+BIRON.
+No, silmilläs siis pistä!
+
+ROSALIINA.
+Ei, puukko vain vie vaivas.
+
+BIRON.
+Elosi kaitkoon taivas!
+
+ROSALIINA.
+Sun vieköön elämästä!
+
+BIRON.
+Ei kestä kiittää tästä.
+
+    (Vetäytyy syrjään)
+
+DUMAINE.
+Kysyä minun suokaa: tuo nainen kuka on?
+
+BOYET.
+Nimeltä Rosaliina ja suvult' Alençon.
+
+DUMAINE.
+Ihana nainen! Hyvästi, monsieur!
+
+    (Menee.)
+
+LONGAVILLE.
+Kysyä suvaitkaa mun: tuo valkeassa kuka?
+
+BOYET.
+Jos valkialla tarkastellaan, on se nainen muka.
+
+LONGAVILLE.
+Mut mikä pimeässä? Nimensä, pyydän vaan.
+
+BOYET.
+Häll' yksi vain on, sitä ette pyytää kehtaakaan.
+
+LONGAVILLE.
+Mut kenen hän on tytär?
+
+BOYET.
+Emonsa, niin ma luulen.
+
+LONGAVILLE.
+Haa, tyhjää parran pärinääkö kuulen?
+
+BOYET.
+Suututte suotta ihan:
+Isä on Faulconbridge.
+
+LONGAVILLE.
+Pois unohdin jo vihan.
+Soma tyttö tosiaan.
+
+BOYET.
+Niin sattuu toisinaan.
+
+    (Longaville menee.)
+
+BIRON.
+Ken on tuo hunnukas?
+
+BOYET.
+Katariina mukamas.
+
+BIRON.
+Pois luvattu vai vapaa?
+
+BOYET.
+No, aina miten tapaa.
+
+BIRON.
+Hyvästi; tervetultuanne meille!
+
+BOYET.
+Hyvästit mulle, tervetulot teille.
+
+    (Biron poistuu, naiset paljastavat kasvonsa.)
+
+MARIA.
+Tuo, tuossa on Biron, sen tuntee sutkistaan:
+Joka sana sutka on.
+
+BOYET.
+Ja joka sutka sana vaan.
+
+PRINSESSA.
+On oikein teidän pitää kiinni hänen sanoistaan.
+
+BOYET.
+Juur' olin kiinni käydäkin, kun hänet jo laivaan saan.
+
+MARIA.
+Kaks hurjaa uuhta!
+
+BOYET.
+Miks ei ruuhta, irvihammas?
+Minäkö uuhi? Syöttömaaks siis huules anna, lammas.
+
+MARIA.
+Te uuhi, minä laidunmaako? Joko päättyy pila?
+
+BOYET.
+Kun laitumeksi sinut saan.
+
+    (Tahtoo suudella häntä.)
+
+MARIA.
+Ei, armas uukkoseni,
+Ei yhteismaata huuleni, vaikk' auki onkin hila.
+
+BOYET.
+Kenelle auki?
+
+MARIA.
+Minulle ja minun onnelleni.
+
+PRINSESSA.
+Ain' älyt härnää, mutta tämä pitkälle jo meni.
+Jos noita älyn nuolianne teill' on mieli käyttää,
+Navarran kirjatoukille nyt sopis niitä näyttää.
+
+BOYET.
+Jos tarkkuuteni, -- joka harvoin pettänee, --
+Sydämmen ymmäkieltä, joka silmiss' ilmenee,
+Voi tulkita, niin varmaan on Navarra saastuuntunut.
+
+PRINSESSA.
+Kuin?
+
+BOYET.
+Taikka, niinkuin lempisiipat sanois: rakastunut.
+
+PRINSESSA.
+Ja mikä perusteenne?
+
+BOYET.
+Oo, miehen koko sävy se silmäin karsinaan
+Pois vetäytyy ja sieltä kurkkaa, haastain halujaan.
+Sydän, kuin hohtokivi, jossa teidän kuva väilyy,
+Se ylpeänä leimastansa silmässä nyt päilyy.
+Suu nurpeissaan, kun haastaa vain saa, mut ei nähdä voi,
+Se supatellen astuu ja silmään kompuroi.
+Näin siihen kaikki aistit ne kilvan kiiruhtavat,
+Ett' ihanimmist' ihanimman nähdäksensä saavat.
+Kaikk' aistit silmäss' asuvat kuin helmet kristallissa
+Ja ruhtinasten vain ne ovat ostettavissa.
+Niin lasilippahassa ne näyttää arvojaan
+Ja vilkuttavat ohimennen teitä ostamaan.
+Ja kasvojen on reunuskin niin täynnä muistutusta,
+Ett' ilmeisesti todistavat silmän hurmausta.
+Guiennen teille hankin, Navarran valtikan,
+Mun tähteni jos hälle suotte pienen suudelman.
+
+PRINSESSA.
+Pois telttaan tulkaa, naiset; Boyet on tuolla päällä.
+
+BOYET.
+Kun sen tuon ilmi, mitä oma silmä näkee täällä!
+Ma hänen silmäns' aioin vain suuksi muodostella,
+Ja sille kielen antaa, jok' ei voi valehdella.
+
+ROSALIINA.
+Sa, vanha parittaja, kyll' osaat kaunistella.
+
+MARIA.
+Hän Cupidon on vaari, hän opin tuolta sai.
+
+ROSALIINA.
+Venuksell' isä ruma on: hän tulee äitiin kai.
+
+BOYET.
+Mut kuulkaa, hupsut, --
+
+MARIA.
+Emme.
+
+BOYET.
+No, nähkäähän siis!
+
+ROSALIINA.
+Tien kotiin kyllä.
+
+BOYET.
+Noiden kanssa kiistelköhön hiis!
+
+    (Menevät).
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Toinen kohta samaa puistoa.
+
+    (Armado ja Tiisa tulevat.)
+
+ARMADO.
+Liiruttele, poikaseni; tee kuuloaistini intohimoiseksi.
+
+TIISA (laulaa).
+_Concoline!_ --
+
+ARMADO.
+Ihana sävel! -- Mene, sinä nuoruuden hentous, ota tämä avain, anna
+paimenelle vapautus, tuo hänet kiireen nopeudella tänne; minä tarvitsen
+häntä kirjettä viemään armaalleni.
+
+TIISA.
+Herra, aiotteko armaanne voittaa ranskalaisella kieppauksella?
+
+ARMADO.
+Mitä tarkoitat? Kieppaisinko ranskaksi?
+
+TIISA.
+Ei, aimollinen herrani; vaan pyöräyttäkää sävel kielenne päästä,
+kiepauttakaa sen mukaan jalkojanne, muljauttakaa silmiänne ja
+taivastelkaa, huokailkaa toinen sävel ja laulakaa toinen, toisinaan
+kurkun kautta, niinkuin lainoisitte lempeä, lemmestä laulaessanne;
+toisinaan nenän kautta, ikäänkuin nuuskisitte lempeä, lemmen lemun
+tunteissanne; hattu katoksena silmäinne puodinoven päällä, ja
+käsivarret ristissä ohuen ihokkaanne yllä, niinkuin kanilla
+paistinvartaassa, tai kädet taskussa, niinkuin miehellä vanhassa
+kuvassa.[3] Mutta älkää liian kauan vetäkö samaa nuottia, vaan kiekkis
+ja matkaan! Se on verratonta, se on omintakeista, se kiehtoo
+turhankainot tyttölapset, jotka muutenkin olisivat kiehdottavissa; se
+tekee sen huomatuksi mieheksi -- huomaatteko? -- joka enimmin on heihin
+ihastunut.
+
+ARMADO.
+Millä olet sinä tuon kokemuksen ostanut?
+
+TIISA.
+Tarkkaavaisuuden penningillä.
+
+ARMADO.
+Mut voi, mut voi! --
+
+TIISA.
+-- "jo keppihepo unhottui."[4]
+
+ARMADO.
+Sanotko sinä armastani keppihevoseksi?
+
+TIISA.
+En, herra; keppihevonen on vain vikuri varsa, mutta teidän armaanne
+luultavasti palkkajuhta. Mutta oletteko unohtanut armaanne?
+
+ARMADO.
+Melkeinpä olisin.
+
+TIISA.
+Huolimaton oppilas! Teidän tulee oppia hänet ulkoa.
+
+ARMADO.
+Ulkoa ja sisältä, poikaseni.
+
+TIISA.
+Ja altapäin; nämä kaikki kolme voin toteen näyttää.
+
+ARMADO.
+Mitä voit toteen näyttää?
+
+TIISA.
+Että olen mies, jos saan elää, sekä ulkoa että sisältä ja altapäin,
+heti paikalla. Te rakastatte häntä ulkoa, kun ette pääse hänen
+sisäänsä; sisältä häntä rakastatte, kun ette pääse häneen ulkoa, ja
+altapäin häntä rakastatte, kun olette allapäin siitä, ett'ette häneen
+pääse.
+
+ARMADO.
+Niin oikein, nuo kaikki kolme sopii minuun.
+
+TIISA.
+Kolmin kerroin ja enemmänkin, tai ei ollenkaan.
+
+ARMADO.
+Tuo tänne se moukka; hän saa viedä minulta kirjeen.
+
+TIISA.
+Sangen sopusointuinen lähetys: hevonen aasi airuena!
+
+ARMADO.
+Ha ha! Mitä sinä sanoit?
+
+TIISA.
+Sanoin vain, että teidän pitää lähettää se aasi hevosessa, sillä se on
+sangen hidaskulkuinen. Mutta kyllä minä menen.
+
+ARMADO.
+Matka onkin lyhyt. Riennä vain!
+
+TIISA.
+Pikaa niinkuin lyijy, herra.
+
+ARMADO.
+Mitä tarkoitat, pikku nero? Se lyijy eikö raskast' ole, hidasta ja
+verkkaa?
+
+TIISA.
+_Minime_, herra, eikä ole, jos sen oikein merkkaa.
+
+ARMADO.
+On, raskasta on lyijy.
+
+TIISA.
+Liiaks uskonne on herkkää. Vai raskastako lyijy, joka pyssyst' ihan
+lentää!
+
+ARMADO.
+Ihanaa retoriikan hajua!
+Min' olen pyssy siis, ja luoti olet sinä;
+Nyt ammun sinut moukkaan.
+
+TIISA.
+Lauk! Heti lennän minä.
+
+    (Menee.)
+
+ARMADO.
+Terävä nuorukainen, niin lennokas ja vapaa!
+Suo anteeks, taivas, voihkani kun näin saat vasten napaa!
+Nyt raaka synkkämielisyys mun uljuuttani tapaa.
+Tuoss' airueni palajaa.
+
+    (Tiisa palaa, Kallo mukana.)
+
+TIISA.
+On Kallon jalka taittunut; se eikös ole turkaa?
+
+ARMADO.
+_Enigma_! Ongelma! _L'envoy!_[5] Sen voitko pulman purkaa?
+
+KALLO.
+Ei nikamarasvaa, eikä lonkanvoita, ei ongelmia, purkauksia, eikä muuta
+huusausta! Rautalehtiä vain, pelkkiä rautalehtiä! Ei mitään voita eikä
+rasvaa, rautalehtiä vain!
+
+ARMADO.
+Kautta siveyden, sinä pakotat minusta naurun; sinun tyhmä ajatuksesi
+kutkuttaa sydänalaani; keuhkojeni paisuminen kiihottaa minua
+hymyilevään naurahdukseen. Oi, suokaa anteeksi, tähdet! Luuleeko tuo
+ajattelematon mies, että voide on samaa kuin _l'envoy_, ja että
+_l'envoy_-sana on sama kuin voide?
+
+TIISA.
+Luuleeko sitä viisaskaan muuksi? Eikö _l'envoy_ ole tervehyttämistä?
+
+ARMADO.
+Ei, paashi, se on epilogi, joka selvittää
+Mit' ennen-lausutussa on ollut hämärää;
+Kuin esimerkiksi:
+
+Apina, kettu ja susi-kaima,
+Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
+Se on opetus. Nyt seuraa _l'envoy_.
+
+TIISA.
+Sallikaa minun lisätä _l'envoy_. Sanokaa uudelleen se opetus.
+
+ARMADO.
+Apina, kettu ja susi-kaima,
+Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
+
+TIISA.
+Mut tuli hanhi, ja loppui kopu;
+Kun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.
+
+Nyt alan minä teidän opetuksellanne, lisätkää te siihen minun
+_l'envoy'ni_.
+
+Apina, kettu ja susi-kaima,
+Kun niit' oli kolme, ne riiteli aina.
+
+ARMADO.
+Mut tuli hanhi, ja loppui kopu;
+Kun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.
+
+TIISA.
+Hyvä _l'envoy_, joka päättyy hanheen! Voitteko parempaa pyytää?
+
+KALLO.
+Se poika hyvän antoi, kun antoi hanhen vaan. --
+Te hyvän teitte kaupan, jos hanhi on lihoissaan. --
+Se kävi sukkelasti kuin silmänkääntäjän temppu;
+Ja lihava _l'envoy_ siis on lihava hanhen hemppu.
+
+ARMADO.
+Mut kuinka alkoi väitös, kun näin se sukeutuu?
+
+TIISA.
+Minä sanoin, että Kallolt' oli taittunut sääriluu;
+Ja sitten te vaaditte _l'envoy'ta_.
+
+KALLO.
+Ja minä rautalehtiä; siit' alkoi väittehenne;
+Ja sitten se lihava _l'envoy_ ja hanhen ostoksenne;
+Ja siihen loppui markkinat.
+
+ARMADO.
+Mutta sanokaa, kuinka voi Kallolta sääri vikaantua?
+
+TIISA.
+Sen voin minä tuntuvasti näyttää.
+
+KALLO.
+Sinulla ei siitä ole mitään tuntoa, Tiisa. Minä sanon seuraavan
+_l'envoy'n_:
+
+Minä, Kallo, juoksin huoneesta, noin suotta vain ja piloin,
+Ja kaaduin kynnykseen, ja siinä sääreni ma niloin.
+
+ARMADO.
+Älkäämme enää tätä ainetta kosketelko.
+
+KALLO.
+Ei, ennenkuin on tullut enemmän märkäainetta sääreen.
+
+ARMADO.
+Kallo sinä, minä tahdon päästää sinut aljoudesta irtaalle.
+
+KALLO.
+Oo, naittaako minut irtaalle aljolle? -- Se maistuu jo vähän
+_l'envoy'lta_, hanhelta.
+
+ARMADO.
+Kautta armaan sieluni, tarkoitan, että tahdon asettaa sinut
+omavaltaisuuteen, vapauttaa sinun persoonasi; sinä olet ollut
+sisäänmuurattuna, aresteerattuna, käähkänöittynä, kahlittuna.
+
+KALLO.
+Niin, niin, ja nyt te aiotte ruveta ulostimekseni ja purkauttaa minut.
+
+ARMADO.
+Minä annan sinulle vapautesi, päästän sinut tyrmästä; ja siitä hyvästä
+en vaadi sinulta muuta kuin tämän: vie tämä käsikirjelmä maalaistytölle
+Jaquenettalle. Tuossa saat honorariumisi; (Antaa hänelle rahaa.) sillä
+kunniani paras turva on turvata turvanalaisiani. Tiisa, seuraa!
+
+    (Menee.)
+
+TIISA.
+No kyllä, jatkona. -- Hyvästi, herra Kallo!
+
+KALLO.
+Hyvästi, sievä juutalainen,[6] sinä kulta-pallo! --
+
+    (Tiisa menee.)
+
+Katsotaanpa nyt tuota hänen honorarjumiaan! Honorarjumi! Oo! Se on
+kolmiäyrisen latinainen nimi: kolmen äyrin honorarjumi. -- "Mitä maksaa
+havaslanka? -- Yhden krossan. -- Ei, minä annan siitä honorarjumin." Se
+joltakin kuuluu. -- Honorarjumi! -- Paljon kauniimpi nimi kuin Ranskan
+kruunu! Tästä lähin käytän aina ostossa ja myynnissä tätä sanaa.
+
+    (Biron tulee.)
+
+BIRON.
+Oi, sinä kelpo Kallo-poika! Hyvä että sinut tapasin.
+
+KALLO.
+Herra, sanokaa, olkaa hyvä, kuinka paljon punaista nauhaa saa yhdellä
+honorarjumilla?
+
+BIRON.
+Mitä se honorarjumi on?
+
+KALLO.
+Viisi äyriä, kahta vailla.
+
+BIRON.
+Siis saat sillä silkkinauhaa kolmen äyrin arvosta.
+
+KALLO.
+Kiitos, teidän ylhäisyytenne! Jumalan haltuun!
+
+BIRON.
+Seis! Älä mene, sua tarvitsen.
+Sa suosiooni pääset, poika hyvä,
+Jos puolestani teet nyt mitä pyydän.
+
+KALLO.
+Ja milloin tahdotte sen tehdyksi, herra?
+
+BIRON.
+Oi, tänään iltapuolella.
+
+KALLO.
+No, hyvä, kyllä teen sen. Hyvästi!
+
+BIRON.
+Mut ethän vielä tiedä asiaa.
+
+KALLO.
+Sen kyllä tietää saan, kun se on tehty.
+
+BIRON.
+Haa, lurjus! Se sun ensin täytyy tietää.
+
+KALLO.
+Ma tulen huomenaamun, ylhäisyytenne luo.
+
+BIRON.
+Se tehtävä on tänään. Mies, asia on tämä':
+Prinsessa tulee tänne riistan ajoon,
+Ja hänen seurassaan on ylhä nainen;
+Suloista kuulet, kun sen nimen kuulet:
+Se Rosaliina on. Hänt' etsi, hänen
+Vie valkokäteensä tää salaisuus
+Sinettiin pantu. Tuossa _douceur'isi_!
+
+    (Antaa hänelle rahaa.)
+
+KALLO.
+Tusaari! -- Oo, suloinen tusaari! Parempi kuin honorarjumi, yksitoista
+äyriä parempi. Sinä suloinen tusaari! -- Teen sen, se on niin varma
+kuin aamen kirkossa! -- Tusaari! Honojarjumi!
+
+    (Menee.)
+
+BIRON.
+Minäkö lemmen pauloissa, jok' aina lempeä sätin!
+Minä, kaikkein lemmenhuokausten hirmu,
+Urija, öinen palovartija,
+Poikasta mestaroiva koulupöpö
+Niin pöyhkeä, kuin konsaan kuolevainen!
+Tuo kärty, irnuva ja sokko poika,
+Tuo pikkuvanha jätti-keri Amor,
+Sonettein valtias, hykerrysten herra,
+Voideltu ohkan, voihkan majesteetti,
+Kuningas nurkujain ja vetelysten,
+Hameiden sulttaani ja lämsäin tsaari
+Ja suntioiden yksinvaltias
+Pääkenraali! -- oi, pikku-sydämmeni! --
+Ja minä hänen ajutanttinsa
+Niin kirjailtu kuin ilveilijän vanne!
+Minäkö lemmin? Kosin? Naista pyydän?
+Niin, naista, joka, niinkuin Saksan kello,
+On aina korjattava, rukattava,
+Ei koskaan oikein käy, vaikk' aikaa valvoo,
+Ja valvottava on, ett' oikein kävis!
+Mut ruminta on, sanani kun syön,
+Ja noista vielä ruminta kun lemmin!
+Letukka kalvas, samettiset kulmat,
+Kaks pikinastaa silmäin sijasta!
+Ja joka, totta vie, ois valmis työhön,
+Vaikk' oisi vartijana itse Argus!
+Tuon tähdenkö nyt valvon, huokailen,
+Ja rukoilen? Haa, se on rangaistus,
+Jonk' Amor sääti, siit' ett' ylenkatsoin
+Sen kaikkivallan julmaa pikkuvaltaa.
+No, lemmin sitte, vohkaan, huokaan, irjun!
+Yks tahtoo armon naida, toinen Pirjun.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Toinen kulma samaa puistoa.
+
+    (Prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina, Boyet,
+    seurue ja eräs metsänvartija tulevat.)
+
+PRINSESSA.
+Se kuningasko ylös vuoren jyrkkää
+Niin vinhaan ratsuansa kannusti?
+
+BOYET.
+En tiedä; luulen vaan, ett' oli hän.
+
+PRINSESSA.
+Ken olikaan, siin' oli lentomieltä.
+Niin, herrat, tänään saamme vastauksen
+Ja lauantaina Ranskaan palaamme. --
+No, metsänvahti, miss' on viidakko,
+Se murhahankkeittemme väijyspaikka?
+
+METSÄNVARTIJA.
+Täss' ihan, tuossa lehdon liepeessä;
+On soma sieltä teidän ammuntanne.
+
+PRINSESSA.
+Somasti ammun, kiitos somuuteni;
+Ja siksi puhut somast' ammunnasta.
+
+METSÄNVARTIJA.
+Anteeksi! Semmoinen ei ollut mieli.
+
+PRINSESSA.
+Kuin? Ensin kiittää, sitten kieltää kieli!
+Lyhyt ilo! En siis soma? Ah! ja voi!
+
+METSÄNVARTIJA.
+Soma, soma!
+
+PRINSESSA.
+Älä suotta liehakoi:
+Ruseellas somuutta et antaa voi.
+Totuutta puhut, peili; kiitos vaan!
+    (Antaa hänelle rahaa.)
+Somalla rumat sanat palkitaan.
+
+METSÄNVARTIJA.
+On somaa kaikki, mit' on teillä omaa.
+
+PRINSESSA.
+Kas, raha rumast' oiti tekee somaa!
+Oi, aika, oi sun tekopyhyyttäsi!
+Soma se auliin rumakin on käsi. --
+Tule, jousi! -- Laupeus nyt käy murhaamahan.
+Jos hyvin osaa, niin saa moitteen pahan;
+Mut maine pelastuu, kun sanon näin:
+Jos ohi ammun, tein sen hellyyttäin;
+Jos osaan, sillä taitoani turhaa
+Vain näyttää tahdoin, mielessä ei murhaa.
+Niin kyllä, niin, -- ei ole paljon vajaa,
+Ett' usein maine rumiin töihin ajaa,
+Kun ulkonaisen kehun tähden vaan
+Sydämmen hellä ääni uhrataan.
+Niin minäi kiitoksen ja kehun tähden
+Syyttömän eläinraukan tappoon lähden.
+
+BOYET.
+Niin pahaa naistakin kai kehu tyrkii,
+Kun tämä vallanhimoisena pyrkii
+Herransa herraksi?
+
+PRINSESSA.
+Niin, kehu yksin. Kehun multa saa
+Se vaimo, joka miestään lannistaa.
+
+    (Kallo tulee.)
+
+PRINSESSA.
+Tuoss' yksi uuden tasavallan jäsen.
+
+KALLO.
+Jumal' antakoon hyvää iltaa! Anteeksi, kuka on se päärouva?
+
+PRINSESSA.
+Hänet sinä, poika, helposti tunnet muista, joilla ei ole päätä.
+
+KALLO.
+Kuka on se suurin rouva, se ylin?
+
+PRINSESSA.
+Se pisin ja se paksuin.
+
+KALLO.
+Se pisinkö ja paksuinko? No, tosi se on tosi.
+Jos hoikka kuin mun älyni ois teidän vyötäisenne,
+Niin näiden neitein vyöhiköt ne sopis uumillenne.
+Päärouva kai te olette, kun paksuin olette.
+
+PRINSESSA.
+Mik' asianne, mies? Mik' asianne?
+
+KALLO.
+Bironilt' ois vain kirje neiti Rosaliinalle.
+
+PRINSESSA.
+Sen herran hyvin tunnen. Tuo tänne kirje se!
+Mies, syrjään käy! -- Boyet, kun teill' on taito veistä käyttää,
+Niin leikelkää tuo kukko.
+
+BOYET.
+                          Heti tahdon käskyn täyttää. --
+Tää kirje harhateill' on, se ei tänne olekaan;
+Se Jaquenettalle on.
+
+PRINSESSA.
+                     Mut se täällä luetaan.
+Vahalta niskat taittakaa! Nyt kaikki kuulemaan!
+
+BOYET (lukee).
+"Kautta taivaan, että olet kaunis, se on pettämätöntä; totta, että olet
+ihana; itse totuus, että olet rakastettava. Sinä kaunista kauniimpi,
+ihanata ihanampi, itse totuutta todempi, ole armollinen sankarilliselle
+vasallillesi! Se ylevämielinen ja suurivaltaisin kuningas Cophetua iski
+silmänsä turmiolliseen ja julkitunnettuun kerjuutyttöön
+Zenelophoniin,[7] ja hän se olisi voinut täydellä syyllä sanoa: _veni,
+vidi, vici_, joka tulkittuna rahvaankielelle -- oo sitä halpaa,
+obskuuria rahvaankieltä! -- _videlicet_: hän tuli, näki ja voitti;
+tuli, yksi; näki, kaksi; voitti, kolme. Kuka tuli? Kuningas. Miksi
+tuli? Näkemään. Miksi näki? Voittaakseen. Kenen luo tuli? Kerjuutytön.
+Kenen näki? Kerjuutytön. Kenen voitti? Kerjuutytön. Lopputulos on
+voitto; kenen puolella? Kuninkaan. Vankeus on hyödyksi; kenen puolella?
+Kerjuutytön. Katastrofi on naiminen; kenen puolelta? Kuninkaanko? --
+ei, molempain yhden puolelta, tai yhden molempain. Minä olen kuningas,
+sillä sitä vaatii vertaus; sinä olet kerjuutyttö, sillä sitä todistaa
+halpuutesi. Tuleeko minun vaatia rakkauttasi? Sen voisin tehdä. Tuleeko
+minun väkisin voittaa rakkautesi? Sen saattaisin tehdä. Tuleeko minun
+rukoilla rakkauttasi? Sen tahdon tehdä. Mitä saat sinä rempujen sijaan?
+hempuja; armojen sijaan? arvoja; itsesi sijaan? minut. Siis,
+odottaessani vastaustasi, alennan huuleni sinun jalkoihisi, silmäni
+sinun kuvaasi ja sydämmeni vähän joka paikkaan. Suurimman innon
+hartaammalla osoituksella sinun Don Adriano de Armado."
+
+"Nemean leijona sua, lammas-parkaa,
+Jos ärjyy näin, kun saaliikseen sa saat,
+Sen jalkain juureen nöyränä se karkaa,
+Niin kisaks kääntyy himot raivokkaat.
+Mik' olet, raukka, jos sa tenäät vastaan?
+Suun ape, raivon syötti ainoastaan."
+
+PRINSESSA.
+Mik' onkaan viirikukko ja mikä kalvannoskaan
+Tuon kirjeen kokoon pannut?
+Moist' en ole kuullut koskaan.
+
+BOYET.
+Tuon tyylin minä tunnen, jos saatan oikein muistaa.
+
+PRINSESSA.
+Se oikein sit' on tyyliä, joll' oriita voi suistaa.
+
+BOYET.
+Se Espanjan Armado on, monarcho,[8] hourupää;
+Hovissa täällä kirjatoukkain poistaa ikävää.
+
+PRINSESSA.
+Mut kuules, poika, sananen. Ken antoi tämän? Ken?
+
+KALLO.
+Sen herra mulle antoi, johan sanoin sen.
+
+PRINSESSA.
+Ja kelle viedä?
+
+KALLO.
+                Herralta, ja neidelle.
+
+PRINSESSA.
+Mut keltä herralta ja kelle neidelle?
+
+KALLO.
+Biron, yks meidän herroja, mun käski tämän kantaa
+Ja erään Ranskan neiden, Rosaliinan, käteen antaa.
+
+PRINSESSA.
+Sin' olet harhaan käynyt. -- Pois, herrat, astukaat! --
+Tuoss' ota, tyttö, tuo; sa kohta kyllä omas saat.
+
+    (Prinsessa seurueineen poistuu.)
+
+BOYET.
+Kenenkä luoti sattui?
+
+ROSALIINA.
+Mitä? Kysyttekö multa?
+
+BOYET.
+Niin, enkel' ihanainen.
+
+ROSALIINA.
+Sen, jonk' antoi pyssy tulta.
+Lauk! Leimaus!
+
+BOYET.
+Prinsessa ampuu sarvikkaita; mutta kun sa nait,
+Niin sinä vuonn' ei sarvipäistä puutett' ole kait.
+Lauk! Vääjäys!
+
+ROSALIINA.
+No hyvä, minä ammun nyt.
+
+BOYET.
+Ja minkälaiseen pilkkaan?
+
+ROSALIINA.
+He, teihin: teill' on kauniit sarvet. Joko sattui nilkkaan?
+Lauk! Vääjäys!
+
+MARIA.
+Boyet, jo heretkäätte: hän ampuu suoraan suuhun!
+
+BOYET.
+Syvemmä itse luodin saa hän. Joko osui luuhun?
+
+ROSALIINA. Viskaanko sinuun vanhan Sanelman, joka oli jo mies silloin,
+kun Ranskan kuningas Pipin oli pikkuinen poika, mitä osaamiseen tulee?
+
+BOYET. Niin että minä voin vastata yhtä vanhalla, joka oli aikaihminen
+silloin kuin Britannian kuningatar Ginevra[9] oli pikkuinen tyttö, mitä
+osaamiseen tulee.
+
+ROSALIINA (laulaa).
+
+    Et sinä osaa, osaa, osaa,
+    Et sinä osaa, hyvä mies.
+
+BOYET.
+
+    Jos min' en, min' en, min' en osaa,
+    Niin osaa toinen, kuka ties.
+
+        (Rosaliina ja Katariina menevät.)
+
+KALLO.
+Mut tääpä oikein hupaisaa, kun kumpikin noin hosuu.
+
+MARIA.
+Ja ihmepaikka: pilkkaan ihan kummaltakin osuu.
+
+BOYET.
+Vai pilkkaan! Pilkkaan, sanotko? Se pilkka mieless' aina!
+No, jotta kutis muistaisit, niin tulppa reikään paina.
+
+MARIA.
+Sivuitse meni! Totisesti, teill' on käsi heikko.
+
+KALLO.
+Lähemmä hänet päästäkää, kyll' osaa napaan veikko.
+
+BOYET.
+Jos mull' on käsi heikko, niin teidän auttanee.
+
+KALLO.
+Hän silloin voiton ottaa ja tulpan halkaisee.
+
+MARIA.
+Hyi, noita riettaan puheita! Kyll' onkin rivosuu!
+
+KALLO.
+Jos nuolest' ei hän lannistu, kyll' luodista lannistuu.
+
+BOYET.
+Voi siinä käydä hullustikin. Hyvästi, huu, huu!
+
+    (Boyet ja Maria menevät.)
+
+KALLO.
+Tuo maar on oikein moukka, ja pöllö, pässinpää!
+Mut kylläpä minä ja naiset häntä koimme pehmittää!
+Jes, sitä älyn lentoa ja hienoa törky-ivaa!
+Siin' oli niin rietasta siivoa ja karkeata livaa!
+Ja tuo Armado sitten -- hänkös keimailee ja liuhkaa,
+Ja naisten eellä astelee ja kantaa armon viuhkaa,
+Ja heittää sormisuukkosen ja hienoon kiroilee!
+Ja sitten kantapoikakin, tuo nokkela ja nirppu, --
+Hyväinen taivas, sepä oikein pureva on kirppu!
+Halloo! Heleijaa!
+
+    (Melua kuuluu. Kallo menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+
+    (Holofernes, sir Nathanael ja Pöllö tulevat.)
+
+NATHANAEL.
+Sangen kunnianarvoinen riistanajo, todellakin, ja hyvän omantunnon
+todistuksen mukaan toimitettu.
+
+HOLOFERNES.
+Hirvi oli, niinkuin hyvin tiedätte, _sanguis_, täysiverinen; kypsä kuin
+herrais-omena, joka tuossa niinkuin juveeli kelluvi _coeli_ -- taivaan,
+taivaslaen, taivaankannen -- korvassa, ja nyt, niinkuin raakilas,
+putoavi _terrae_ -- maan, mannun, mantereen -- silmille.
+
+NATHANAEL.
+Tosiaan, Herra Holofernes, te maar oikein sievästi noita epiteettejä
+vaihtelette, niinkuin kirjanoppinut ainakin. Mutta, hyvä herra, takaan,
+että se oli viisivuotias häkylähirvi.
+
+HOLOFERNES.
+Herra Nathanael, _haud credo_.
+
+PÖLLÖ.
+Ei se ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.
+
+HOLOFERNES.
+Mikä barbaarinen _intimatio_! Kuitenkin jonkinlainen _insinuatio_,
+ikäänkuin _in via_ -- hyvällä tiellä -- _ad explicationem; facere_,
+tehdä, ikäänkuin _replicationem_, tai pikemmin, _ostentare_, osoittaa,
+ikäänkuin _suam inclinationem_, taipumustaan -- sivistymättömän,
+sievistämättömän, säädystymättömän, siivottoman, siistimättömän, tai,
+oikeammin, oppimattoman, tai, oikean-oikeammin, vakaumattoman tapansa
+mukaan -- pistää minun _haud credo'ni_ sijaan metsänriistan.
+
+PÖLLÖ.
+Sanoin, ettei se riista ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.
+
+PÖLLÖ.
+Kahdesti kiehutettu yksinkertaisuus, _bis coctus! O, monstrum_
+tietämättömyys, kuink' olet ruokoton!
+
+NATHANAEL.
+Niin, outoapa ruokaa hälle kirjan herkut on. Hän ei ole koskaan, niin
+sanoakseni, syönyt paperia, hän ei ole mustetta juonut; hänen älynsä ei
+ole kyllytettyä; hän on pelkkä eläin, jolla on vain tylsemmät osat
+tunnokkaat.
+Nuo katokasvit luotu on, ett' osaisimme kiittää --
+Jota teemmekin me, joilla on maku ja tunto --
+Niist' oiva-hedelmistä, joita suuremp' äly siittää.
+Minun ois yhtä sopimaton olla tyhmä houkka,
+Kuin että tuosta tolvanasta tulis kirjatoukka.
+Mut, _omne bene_, sanon; olen isä-ukon tuumaa:
+Ei kestä kaikki tulta, vaikka kestävätkin kuumaa.
+
+PÖLLÖ.
+Te, kirjamiehet, arvatkaas: ken oli kuukautinen,
+Kun syntyi Kain, ja viel' ei ole viisiviikkohinen?
+
+HOLOFERNES.
+_Dictynna_, rakas Pöllö; _Dictynna_, rakas Pöllö.
+
+PÖLLÖ.
+Mikä se tikkatynnä on?
+
+NATHANAEL.
+Se on _Phoeben, Lunan_, kuun liikanimi.
+
+HOLOFERNES.
+Kuu oli kuukautinen jo, kun Aadam oli lapsi,
+Ja viel' ei viisiviikkoinen, kun Aadam on harmaahapsi.
+Allusioni ei muutu vaihdoksesta.
+
+PÖLLÖ.
+Se on vallan totta: alasioni ei muutu vaihdoksesta.
+
+HOLOFERNES.
+Jumala kykyäsi lohduttakoon! Minä sanoin, että allusioni ei muutu
+vaihdoksesta.
+
+PÖLLÖ.
+Ja minä sanon, että yläsioni ei muutu vaihdoksesta, sillä kuu ei
+koskaan tule kuukautta vanhemmaksi; ja sanon sen vieläkin, että sarvas
+se oli, jonka prinsessa ampui.
+
+HOLOFERNES.
+Herra Nathanael, tahdotteko kuulla extemporoidun, noin vain hihasta
+ravistetun, _epitaphium'in_ hirven kuolemasta? Ja tietämättömän
+tyydytykseksi olen nimittänyt hirven, jonka prinsessa ampui, sarvaaksi.
+
+NATHANAEL.
+_Perge_, hyvä herra Holofernes, _perge_, kun vain suvaitsette jättää
+rivoudet.
+
+HOLOFERNES.
+Olen koettanut vähän noudattaa alkusointua, sillä se osottaa
+luontevuutta.
+
+"Prinsessa keihäänkärjellänsä kaatoi kauniin tarvaan,
+Tai ruunuhirven sanon, kun sen kaatoi ruunupää;
+Tai, kun on somat sarvet sillä, sanokaamme sarvaan;
+Ja huuto käy, ja sarvas tarvas viitaan vilistää;
+Ja hallit haukkuu, jouset paukkuu, vastaan vastaa vaarat,
+Kun kaatuu tarvaat, ruunuhirvet, sarvaat sarvihaarat."
+
+NATHANAEL.
+Tavaton pää, oikein älyniekka!
+
+PÖLLÖ.
+Kylläpä sen pää vähän tavattomasti niekkaakin.
+
+HOLOFERNES.
+Se on lahja, jonka omistan, vähäpätöinen, vähäpätöinen; kummallinen,
+hullunkurinen henki, täynnä muotoja, kuvia, haamuja, esineitä,
+aatteita, havainnoita, mulkkauksia ja mullistuksia. Ne ovat siinneet
+muistiin mahalaukussa, kasvaneet _pia mater'in_ äidinkohdussa ja
+ilmoille syntyneet tilaisuuden kypsyessä. Mutta se lahja on hyvä
+niissä, joissa se on terävä, ja minä olen siitä kiitollinen.
+
+NATHANAEL.
+Herra, minä kiitän Jumalaa teistä, ja niin voivat seurakuntalaisenikin
+tehdä; sillä pojat saavat teiltä hyvää johdatusta, ja tyttäret
+varttuvat vahvasti teidän kauttanne; te olette oiva _membrum_
+yhteiskunnassa.
+
+HOLOFERNES.
+_Mehercle_, jos pojat ovat älykkäitä, eivät he tarvitse ohjausta, ja
+jos tyttäret ovat vastaanottavaisia, tahdon heissä parastani koettaa.
+Mutta, _vir sapit, qui pauca loquitur_. Feminiini-henki meitä
+tervehtää.
+
+    (Jaquenetta ja Kallo tulevat.)
+
+JAQUENETTA.
+Jumal' antakoon hyvää huomenta, herra kirkherra!
+
+HOLOFERNES.
+Herra kirkherra, -- _qvasi_ kirkiherra. Mutta ketä se kirki vetää?
+
+KALLO.
+Sitä, herra koulumestari, joka on enimmin tikanpojan näköinen.[10]
+
+HOLOFERNES.
+Tikanpojan näköinen! Neronleimaus maanturpeesta, kyllin hyvä piikiven
+kipinäksi, kyllin hyvä päärlyksi sialle! Somaa, sievää!
+
+JAQUENETTA.
+Hyvä herra kirkherra, olkaa hyvä, lukekaa tämä kirje minulle. Kallo on
+sen minulle tuonut, ja don Armado on sen minulle lähettänyt. Lukekaa
+se, olkaa hyvä.
+
+HOLOFERNES.
+_Fauste, precor gelida qvando pecus omne sub umbra ruminat_ -- ja niin
+edespäin. Ah, sinä hyvä vanha Mantuanus![11] Minä voin sanoa sinusta
+samaa kuin matkustaja Venetiasta:
+
+    -- Vinegia, Vinegia,
+    chi non ti vede, non ti pregia.
+
+Vanha Mantuanus! Vanha Mantuanus! Joka ei sinua ymmärrä, se ei sinua
+rakasta. -- _Ut, re, sol, la, mi, fa_.[12] -- Anteeksi, hyvä herra,
+saanko kuulla sisällyksen? Tai pikemmin, niinkuin Horatius sanoo tuossa
+-- -- Mitä hittoa, värssyjäkö?
+
+NATHANAEL.
+Niin kyllä, ja sangen oppineita.
+
+HOLOFERNES.
+Suokaa minun kuulla siitä stroofl, stanza, värssy. _Lege, domine_.
+
+NATHANAEL (lukee).
+"Jos lempi valan rikkoo, niin kuinka lempeen vannon?
+Min kauneuteen vannon, se pysyy, eikä muu.
+Vaikk' itseni ma petän, sua pettääkö mä hannon?
+Kuin pajuvitsa taipuu sun eessäs tammipuu.
+Pois kirjans' oppi heittää ja silmiäsi lukee,
+Niiss' ilot kaikk' on, mitä vain voi taito käsittää.
+Sun tuntemises yksin se tiedon tiedoks pukee;
+Se kieli vain on viisas, ken voi sua ylistää.
+Ken ei sua ihmettele, se vain on tietopuoli --
+Mun älyni on ylväs, kun ihmetellä voi.
+Zeun jylinä on äänes ja silmäs Zeun on nuoli:
+Kun vihoissas et ole, tää säihkyy, tuo se soi.
+Suo, taivaallinen, anteeks, ett' alhain maisin kielin
+Ma taivaan kauneutta näin ylistellä mielin!"
+
+HOLOFERNES.
+Te ette löydä apostrofeja ja hairahdutte näin korosta. Antakaahan kun
+minä tuota _canzonettaa_ silmäilen! Tässä on vain tavumittaa tarkattu,
+mutta eleganssi, keveys, runouden kultainen poljento -- _caret_.
+Ovidius Naso se vasta oli mies! Ja miksikä juuri Naso? Siksi että hän
+haistamalla vainusi fantasian lemuavat kukkaset, mielikuvituksen
+ponnet. _Imitari_ ei ole mitään; _imitari_ voi koira herraansa, apina
+hoitajaansa, opetettu hevonen ratsastajaansa. Mutta, _damosella_,
+neitsyt, onko tämä kirje osoitettu teille?
+
+JAQUENETTA.
+On, herra, sen on lähettänyt eräs herra Biron, tuon vieraan
+kuningattaren hovimiehiä.
+
+HOLOFERNES.
+Tahdon katsastaa päällekirjoitusta. "Ihanaisimman neiti Rosaliinan
+lumivalkeaan käteen." Tahdon uudestaan tarkastaa kirjeen hengestä sen
+persoonan nimitystä, joka on sen kirjoittanut sille henkilölle, jolle
+se kirjoitettu on. "Teidän korkeasukuisuutenne nöyrin, alamaisin
+palvelija, Biron." Herra Nathanael, tämä Biron on niitä kuninkaan
+valakumppaneita, ja tässä hän on asettanut sen vieraan kuningattaren
+saattonaiselle kirjeen, joka _accidentaliter_ tai _per progressionem_
+on joutunut harhaan. -- Sipsuta ja mene, pikku ystävä; jätä tämä kirje
+kuninkaan kuninkaalliseen käteen; se saattaa koskea tähdellisiä
+asioita. Älä kuluta aikaa niiaamisiin; minä vapautan sinut
+velvollisuudestasi. _Adio!_
+
+JAQUENETTA.
+Hyvä Kallo, tule mukaan. -- Jumala varjelkoon teidän arvoisuuttanne!
+
+KALLO.
+Tulen kanssasi, tyttö.
+
+    (Kallo ja Jaquenetta menevät.)
+
+NATHANAEL.
+Te olette toimittanut tämän asian jumalanpelvossa ja sangen omantunnon
+mukaisesti; ja niinkuin muudan kirkkoisä sanoo --
+
+HOLOFERNES.
+Älkää puhuko, pastori, kirkkoisistä; minä pelkään kaikkia kaunistelevia
+kaunistuksia. Mutta palataksemme värssyihin: pidättekö niistä, herra
+Nathanael?
+
+NATHANAEL.
+Vallan erinomaisesti, mitä kirjoitustapaan tulee.
+
+HOLOFERNES.
+Minä tänään lounastan erään oppilaani isän luona, missä, jos te ennen
+atriaa suvaitsette ruokaluvulla ylösrakentaa pöytäkuntaa, minä sen
+_privilegium'in_ nojalla, jota sanotun lapsen tai oppilaan vanhempain
+luona nautin, tahdon ottaa toimittaakseni teidän _benvenuto'nne_; ja
+jossa samassa paikassa tahdon toteen näyttää, että sanotut värssyt ovat
+sangen opittomat ja vailla sekä runouden että älyn että mielikuvituksen
+tuoksua. Minä pyydän teitä seurakseni.
+
+NATHANAEL.
+Ja minä kiitän teitä, sillä seura on -- niinkuin raamatussa sanotaan --
+elämän onnellisuus.
+
+HOLOFERNES.
+Ja, _haud dubito_, raamattu on näissä asioissa erehtymätön tuomari. --
+(Pöllölle.) Herra, teidätkin minä kutsun. Ette saa evätä; _pauca
+verba_. Tulkaa! Jalosukuiset ovat riistanajossa, ja me menemme
+virvoituksille.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Toinen kulma samaa puistoa.
+
+    (Biron tulee, paperilehti kädessä.)
+
+BIRON.
+Kuningas vainuu otusta; minä vainoon itseäni. He ovat pikiintyneet
+ajoonsa; minä olin ajautunut pikeen, -- pikeen, joka jättää tahran.
+"Tahran"! Ruma sana. No niin; paina puuta, suru! sillä niin sanotaan
+narrin sanoneen, ja niin sanon minäkin, ja minä olen narri. Hyvin
+todistettu, äly! Jumal' avita, tuo lempi on yhtä hupsu kuin Ajax, se
+tappaa lampaita, se tappaa minut; minä olen lammas. Taaskin hyvin
+todistettu minun puoleltani! En tahdo lempiä; jos sen teen, niin
+hirttäkööt minut! En, totta totisesti, en tahdo. Mutta ah, hänen
+silmänsä! -- kautta taivaan valkeuden, jos ei tuota hänen silmäänsä
+olisi, niin en häntä lempisi; niin, noita hänen kahta silmäänsä! Niin
+oikein, minä en tee tässä maailmassa muuta kuin valehtelen, ja
+valehtelen omaan kurkkuuni. Minä lemmin, kautta taivaan, ja olen siitä
+oppinut runonteon ja raskasmielisyyden; ja tässä on kappale runojani,
+ja tässä raskasmielisyyteni. Yhden sonettini hän on jo saanut; hupsu
+sen vei, narri sen lähetti, ja neiti sen sai. Herttainen hupsu,
+herttaisempi narri, herttaisin neiti! Kautta maan ja taivaan, olisipa
+tuo soma sutkaus, jos nuo toisetkin kolme olisivat samassa kiipelissä!
+Tuossa tulee yksi, paperi kädessä. Jumala armossa suokoon hänen
+huokailla!
+
+    (Kiipeää puuhun.)
+    (Kuningas tulee, paperilehti kädessä.)
+
+KUNINGAS.
+Voi mua!
+
+BIRON (syrjään). Haavoitettu, kautta taivaan! -- Jatka, rakas Cupido!
+Sinä olet linnunnuolellasi satuttanut häntä vasempaan nisänpäähän. --
+Toden totta, salaisuuksia! --
+
+KUNINGAS (lukee).
+    "Niin hellää suuteloa päivän kulta
+      Ei ruusun kastepisaroille suo,
+    Kuin sinun silmäs säteilevää tulta
+      Yökasteelle mun kasvojeni luo.
+    Niin kimaltelevista syvyyksistä
+      Ei heijastele hopeainen kuu,
+    Kuin kuvas minun, kurjan, kyynelistä:
+      Jok' itkun karpaloon se kuvastuu.
+    Jokainen kyynel, joka silmään kierii,
+      Triumfivaunuissaan sun voittoon vie.
+    Kas, kuinka kyynelvirta yhä vierii!
+      Mun tuskani sun maineesi on tie.
+    Äl' itsees mielly, muuten peilinäs
+      Iäti itkeä saan edessäs.
+    Sulouttas, valtain valtias, ei kieli
+      Voi kertoa, ei ajatella mieli."
+
+Mitenkä sais hän tietää tuskani?
+Paperin tuohon lasken.
+    (Päästää lehden kädestään.)
+                       Armas metsä,
+Luo varjos hupsun töihin! Kuka tulee?
+
+    (Vetäytyy syrjään.)
+    (Longaville tulee, paperilehti kädessä.)
+    (syrjään).
+
+Mitä? Longaville? Ja lukee? Kuunnelkaamme!
+
+BIRON (syrjään).
+Sun kaltaisesi narrin lisää saamme.
+
+LONGAVILLE.
+Voi mua! Rikoin valani.
+
+BIRON (syrjään).
+                        Hän kulkee
+Paperi rinnoilla, kuin valapatto.[13]
+
+KUNINGAS (syrjään).
+Hän lempii! Häpeäni seuraa saa.
+
+BIRON (syrjään).
+Niin, toinen juoppo toista rakastaa.
+
+LONGAVILLE.
+Minäkö ensimmäinen valapatto?
+
+BIRON (syrjään).
+Sua lohduttaa voin: kaksi muuta
+peittää sama katto.
+Sa tulet triumviiriksemme, paikkaan ylimpään,
+Cupidon kaakinpuuhun, johon hölmöt hirtetään.
+
+LONGAVILLE.
+Nää jäykät värssyt lempeä ei nostaa voi.
+Maria, lemmenvaltiaani, oi!
+Ei, proosaks puhun; hukkaa riimityö!
+
+BIRON (syrjään).
+Oi, riimi Cupidon on housun vyö;
+Sit' älä tärvele.
+
+LONGAVILLE.
+                  No, tämä menköön!
+    (Lukee.)
+
+    "Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä
+      Ja jonk' on suhteen mailma voimaton,
+    Mun vietellyt on valanehdon tieltä.
+      Sun tähtes rikon, -- sekö rikost' on?
+    Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen
+      Oot jumalatar, sua en kieltää saa;
+    Ei taivaan lempeen koske vala mainen;
+      Sun armos synnistä mun puhdistaa.
+    Valat on henkeä, ja usvaa henki;
+      Kun maahan paistat, päivyt, sätees sun
+    Tään haihduttavat usma-valasenki;
+      Siis jos se rikkuu, syy ei ole mun,
+    Sen vaikka rikon. Viisas valan parhaan
+      Pois vaihtaa paratiisin ilotarhaan."
+
+BIRON (syrjään).
+Tuo vain on maksan kiihkaa, vain hekkumaa se valvoo.
+Vai kana jumalatar! Epäjumalia palvoo!
+Oi, auta, Herra, auta! Nyt harhaan joudutaan.
+
+LONGAVILLE.
+Tään kenen kanssa lähetän? -- Haa! Seuraako saan?
+
+    (Kätkeytyy.)
+    (Dumaine tulee, paperilehti kädessä.)
+
+BIRON (syrjään).
+He piilosilla leikkivät, kuin lapset konsanaan.
+Ma täällä ilmass' istun kuin puolijumalainen
+Ja narriparkain salatöitä tähystelen vainen.
+Viel' yksi säkki myllyyn! No, no älä perhanassa!
+Dumainekin! Neljä kurppaa siis yhdess' altahassa!
+
+DUMAINE.
+"Oi, jumalainen Katri!"
+
+BIRON (syrjään).
+                       Oi, rienaileva narri!
+
+DUMAINE.
+Oi, kautta taivaan, ihme on hän henkimaailmain!
+
+BIRON (syrjään).
+Ei, kautta maan, hän ruumiikas on! Valehtelet vain.
+
+DUMAINE.
+Sen ambratukan rinnall' on itse ambra tummaa.
+
+BIRON (syrjään).
+Oi, korppi ambrankeltainen, se jotakin on kummaa!
+
+DUMAINE.
+Kuin setri sorja.
+
+BIRON (syrjään).
+Väärä! On toinen olka näivä
+Kuin lapsen kantajalla.
+
+DUMAINE.
+Hän kaunis on kuin päivä.
+
+BIRON (syrjään).
+Kuin jotkut päivät; mut ei silloin saakaan päivä paistaa.
+
+DUMAINE.
+Oi, että toivomaani jo saisin minä maistaa!
+
+LONGAVILLE (syrjään).
+Ja minä myös!
+
+KUNINGAS (syrjään).
+Ja minä myös, oi isä taivainen!
+
+BIRON (syrjään).
+Aamen, ja minä myös! Niin tulis ilo ainainen.
+
+DUMAINE.
+Unohtaa hänet tahtoisin; mut hän vain elamoi
+Kuin kuume veressäni; hänt' unohtaa en voi.
+
+BIRON (syrjään).
+Kuin kuume veressäsi! No, avaa sitte suonta
+Ja laske armas kupposeen: siin' oisi älyn juonta!
+
+DUMAINE.
+Ma vielä kerran silmäelen tätä runo-rukkaa.
+
+BIRON (syrjään).
+Ma vielä kerran nään, kuink' älyn lemmenhoukka hukkaa.
+
+DUMAINE (lukee).
+
+    "Poika näki lempivä
+    Kevätkuussa, lemmenkuussa,
+    Kuinka kukka hempiä
+    Tuuditteli tuulen suussa;
+    Hieno kukkasen on huuli,
+    Sille suuta suikkaa tuuli.
+    Poika lemmensairas sois,
+    Taivaan tuuli hän ett' ois:
+    'Tuuli poskeasi muiskaa,
+    Suo se riemu mulle!' kuiskaa.
+    'Mutta ah! ma valan tein,
+    Sua en koskaan taittaaksein.
+    Vala tuo on nuoren hukka:
+    Nuoren poimittava kukka.'
+    Syntisekskö sanot mun,
+    Jos sun tähtes hairahdun?
+    Zeus sun tähtes vannois vainen,
+    Ett' on Juno mustalainen;
+    Valtansa hän vaihtais pois,
+    Jos vain lempes voittaa vois."
+
+Tuon lähetän, ja vielä monta, monta,
+Joiss' ikävääni lausun suunnatonta.
+Jos Longaville, Biron ja kuningas
+Myös lemmess' oisi! Esimerkki, kas,
+Petoksen tahrasta mun puhdistaisi:
+Ei houkkain joukoss' yhtä huomattaisi.
+
+LONGAVILLE (astuu esiin).
+Dumaine, sun lempes armoton on vasta,
+Kun lemmentuskiis etsit osakasta.
+Sa kalpenet, mut punastuisin minä,
+Jos joutuisin noin ansaan kuin nyt sinä.
+
+KUNINGAS (astuu esiin).
+Punastu vain! Syyss' olet yksin verroin,
+Ja herjatessas herja kaksin kerroin.
+Mariaa etkö lemmi? Eikö sille
+Runoja koskaan tehnyt Longaville?
+Povelleen koskaan ristiin käsiään
+Ei pannut, vaimentaakseen sydäntään?
+Ma tuonne pensaikkoon kun piilouduin,
+Näin teidät, puolestanne punastuin;
+Näin ilveenne ja kuulin runon pauhun,
+Himonne näin ja huokaustenne sauhun.
+"Ah!" sanoi toinen, kehui silmäin tulta;
+"Zeus!" sanoi toinen, kiitti hiusten kultaa.
+    (Longavillelle.)
+Sa pattovalall' aioit taivaan ostaa.
+    (Dumainelle.)
+Ja sinä Zeunkin petturiksi nostaa.
+Biron mit' arvellee, kun kuulla saa,
+Ett' oli valanne vain joutavaa?
+Kuink' ilkkuukaan ja ivaa salamoi!
+Ja kuinka nauraa, hyppii, ilakoi!
+En, vaikka mailman saisin, enpä soisi
+Ett' yllättää näin minua hän voisi.
+
+BIRON.
+Siis heti ruoskin tekopyhän juonet.
+    (Astuu alas puusta.)
+Ah, valtiaani, mulle anteeks suonet.
+Hyväinen! Miksi lemmest' ahdistat
+Maan matoja, kun itse rakastat?
+Ei silmäs vaunu, ei! Sen kyynelissä
+Erästä prinsessaa ei näkyvissä!
+Et rikkonut sa vannomaasi valaa!
+Hyi, runot vain on riimisepän alaa!
+Sua eikö hävetä? Teill' eikö kellään
+Häpyä, näin kun teitä yllätellään?
+Te näätte toisissanne raiskan, te,
+Mut minä teissä huomaan malkanne.
+Mit' ilvettä ma näin ja hullutusta
+Ja tuskaa, huolta, voihkaa, huokausta!
+Tuoll' istuin tyynnä levossa, ja kas,
+Jo muuttuu sääskeks itse kuningas,
+Suur' Hercules se hyrrää kierittää,
+Salomo viisas polskaa vierettää
+Ja Nestor nakkaa piippaa poikain kanssa
+Ja synkkä Timon nauraa tosissansa!
+Miss' istuu tuskas? sano, Dumaine hyvä;
+Ja missä, Longaville, sun vaivas syvä?
+Ja kuninkaani? Sydämmessä, haa! --
+Häälientä, hei!
+
+KUNINGAS.
+Jo karvaaks pila saa.
+Sin' olet salaa yllättänyt meitä.
+
+BIRON.
+Te yllätitte mun, en minä teitä.
+Olen kunnon mies; ma synnin tekisin,
+Jos pyhän valani ma rikkoisin.
+Min' olen yllätetty, teidänlaiseen
+Kun seuraan yhdyin perin horjuvaiseen.
+Runoja teinkö minä? Huokailinko
+Ma Riika piikaa? Aikaa kulutinko
+Koruun ja loruun? Ylistinkö myötä
+Näköä, otsaa, silmää, rintaa, vyötä,
+Tai kättä, jalkaa, säärtä, päkiätä,
+Suuta ja muuta? -- (Aikoo mennä.)
+
+KUNINGAS.
+Seis, seis! Mikä hätä?
+Ken pakoon juoksee? Kunnon mies vai varas?
+
+BIRON.
+Paeta lempeä on teko paras.
+
+    (Jaquenetta ja Kallo tulevat.)
+
+JAQUENETTE.
+Kiesauta kuningasta!
+
+KUNINGAS.
+Mik' on tuo kapine?
+
+KALLO.
+Vain kapinaa.
+
+KUNINGAS.
+Vai kapinaa! No mitä tähtää se?
+
+KALLO.
+Ei mitään, herra.
+
+KUNINGAS.
+No, jos se on mitään tähtäämättä,
+Niin pois voit kapinoines sa mennä suoraa kättä.
+
+JAQUENETTE.
+Ma pyydän, hyvä herra, tää kirja lukekaa:
+Kirkherra sitä epäili, se lienee kapinaa.
+
+KUNINGAS.
+Biron, se lue läpi.
+    (Biron lukee kirjeen.)
+Mut keltä sinä sait sen?
+
+JAQUENETTE.
+He, tuolta Kallolta.
+
+KUNINGAS.
+Ja keltä sinä sait sen?
+
+KALLO.
+Dun Adramadiolta, Dun Adramadiolta.
+
+    (Biron repii kirjeen palasiksi.)
+
+KUNINGAS.
+Mik' on sun? Rikki revit sen? Näit vaaralliseks kait sen?
+
+BIRON.
+Vain turhaa, herra, joutavaa! Pois heittäkäätte pelko.
+
+LONGAVILLE.
+Kas, kuink' on kiihkeissään hän! Tuosta täytyy ottaa selko.
+
+DUMAINE (noukkii palaset maasta).
+Bironin on se käsialaa; tuoss' on nimi alla.
+
+BIRON (Kallolle).
+Äpärä sinä, pöllöpää, mun häpäisetkö vallan? --
+Niin, tunnustan sen, syypää olen, syypää.
+
+KUNINGAS.
+                                          Näänkö unta?
+
+BIRON.
+Kun kolmeen narriin neljäs yhtyy, täys on ruokakunta.
+Te kuningas, ja minä, ja tuo, ja tuokin tuolla,
+Olemme lemmenvarkaita, ja meidän täytyy kuolla.
+Ma lisää kerron, mut ei nuo saa silloin olla lässä.
+
+DUMAINE.
+Nyt tasaluvuss' ollaan.
+
+BIRON.
+Niin, meit' on neljä tässä. --
+No, eikö kyyhkyt mene?
+
+KUNINGAS.
+Pois, moukat, lähtekää!
+
+KALLO.
+Pois kunnon väki ajetaan, ja konnat tänne jää.
+
+    (Kallo ja Jaquenetta menevät.)
+
+BIRON.
+Nyt, rakastajat rakkaat, syleilyyn!
+Liha ja veri kaiken kantaa syyn.
+Merell' on luode, vuoksi; taivas muuttuu,
+Ja vanhaan sääntöön veri nuori suuttuu.
+On jokaisella luonnossansa määrä,
+Siis meidän täytyi tehdä vala väärä.
+
+KUNINGAS.
+Tuo kirje sunko lempes oli luomaa?
+
+BIRON.
+Kysyykin! Ken vain Rosaliinan huomaa,
+Se niinkuin raaka villi Indianmaan,
+Kun kirkkaan idän portit aukeneepi,
+Pää kumarassa, huikauksissaan,
+Syleillen halpaa maata suuteleepi.
+Ken röyhkän kotkankatseen rohkeneis
+Sen tytön taivaalliseen otsaan luoda
+Ja ei sen kirkkaudesta huikeneis?
+
+KUNINGAS.
+Kas vain tuot' intoa ja kiihkaa tuota!
+Mun armaani on heljä kuu, mut sun
+Se tuskin näkyvä on tähtiräivä.
+
+BIRON.
+Siis min' en minä, ei nää silmät mun.
+Mun armaani jos häipyy, yöks käy päivä.
+Suloista valituimmat kerääntyy
+Kuin kukkakauppaan hänen poskillensa,
+Siin' eri arvot yhdeks yhdistyy
+Ja itse moite vait on moitteinensa.
+Kaikk' ota puhetaidon kauneudet, --
+Rusetta turhaa! Hän ei kaipaa noita;
+Kehua sopii kauppatavaroita;
+Vain rumennust' on vajaat kiitokset.
+Erakko kurttu, sadan talven mies,
+Siloittuu hänen katseestaan ja suortuu,
+Pois putoo hartioilta iän ies,
+Ja kehtolapseks sauvaniekka nuortuu.
+Oi, maailmaan, hän aurinkona paistaa!
+
+KUNINGAS.
+Kuin musta puu on armaas, toden totta.
+
+BIRON.
+Kuin musta puuko? Puuta jumalaista!
+Jos siit' ois puusta vaimo, kelpais ottaa.
+Tääll' onko kirjaa? Vala lukekaa;
+Ma vannon: kauneus ei kauneutta,
+Tuon silmästä jos kauneuttaan ei saa.
+Tuo mustuus suloisint' on suloutta.
+
+KUNINGAS.
+Ihmettä! Musta vankilan on pinta,
+Yön hipiä ja airut helvetin,
+Mut taivaan otsa kauneutt ihaninta.
+
+BIRON.
+Piru se kiusaa valoss' enkelin.
+On armaan kulmat mustat murheissaan
+Siit', että punaus ja tekotukka
+On monen pojan viettelys ja hukka;
+Siks kauneus hänessä on mustissaan.
+Hän ajan muodin kääntää tavoilleen:
+Jo nyt on luonnon väri punausta,
+Ja puna, välttääksensä parjausta,
+Itsensä mustaa hänen mielikseen.
+
+DUMAINE.
+No, siks se nuohoojakin musta on.
+
+LONGAVILLE.
+Ja kolarikin kiiltää niinkuin piki.
+
+KUNINGAS.
+Siks ihollansa kerskaa neekeriki.
+
+DUMAINE.
+Nyt loistaa yö, on soihtu tarpeeton.
+
+BIRON.
+Nuo teidän neidot sadetta ei kestä:
+Varovat, että maali viruis pois.
+
+KUNINGAS.
+Sun neittäs sietäis satehessa pestä:
+Monikin likasilmä kauniimp' ois.
+
+BIRON.
+Ma kauniiks häntä kehun tuomiopäivään.
+
+KUNINGAS.
+Piru silloin vähemmän sua säikyttää.
+
+DUMAINE.
+Noin voikin rakastua moiseen räivään!
+
+LONGAVILLE.
+On yhtä helttusi ja saapas tää.
+
+    (Näyttää kenkäänsä.)
+
+BIRON.
+Jos katukiviä sun silmäs oisi,
+Hän liian siro niit' ois polkemaan.
+
+DUMAINE.
+Hyi, hitto! Silloin katu nähdä voisi,
+Mit' ei voi muuten silmä konsanaan.
+
+KUNINGAS.
+Siis lemmimmekö kaikki todellaki?
+
+BIRON.
+Niin, kaikki ollaan valapattureita.
+
+KUNINGAS.
+Todista, Biron, ettei rikkureita
+Täss' olla, ett' on pyhä lemmen laki.
+
+DUMAINE.
+Niin kyllä, täytyy pahaa liehistellä.
+
+LONGAVILLE.
+Oo, jokin keino, kuje verraton,
+Mill' oisi perkelettä silitellä!
+
+DUMAINE.
+Valarikon rasvaa!
+
+BIRON.
+Sitä tarvis on. --
+No, kuulkaa siis, te lemmen miekkamiehet!
+Muistelkaa mitä ensin vannoitte:
+Lukea, paastota, ei naista nähdä, --
+Se nuoruuden on majesteetin pilkkaa.
+Te paastota! Teill' liian nuor' on vatsa,
+Ja kieltäymys se siittää tauteja:
+Ja opille kun valan teitte, herrat,
+Niin kukin teistä kirjat vannoi pois.
+Haaveilla, miettiäkö aina voitte?
+Te, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,
+Kuink' oisitte te löynneet tiedon aarteet,
+Jos kauniit' ei ois naisen kasvoja?
+Naissilmistä ma tämän opin sain:
+Ne on se opinahjo ja se kirja,
+Jost' ammensi Prometheus tulensa.
+Tuo kirjain tonkiminen kahlehtii
+Niin verisuoniin virkut elonhenget,
+Kuin ponnistus ja alituinen liike
+Lamauttaa matkamiehen jännevoiman.
+Kun naista näkemästä kieltäydyitte,
+Niin silmän käytön pois te kielsitte,
+Ja opin myös, jok' oli valan aihe.
+Maailmass' onko kirjaa, joka niin
+Opettaa kauneutta kuin naisen silmä?
+Niin, oppi vain on jokin lisä meissä,
+Ja oppimme on siellä, missä me;
+Siis naisen silmiss' itsesi jos näet,
+Niin näet kaiken oppisikin niissä.
+Oo, valan teimme opiskella, herrat,
+Ja sillä kirjat pois me vannoimme.
+Te, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,
+Teist' irti saisko lyijynraskas miete
+Niin hehkuvia runosäkeitä
+Kuin kauniin opettajan sulosilmä?
+Muu oppi innotonna aivoiss' istuu,
+Työjuhdillensa kuiville se tuskin
+Isosta vaivast' elintarpeet suo;
+Mut lempi, naisen silmäst' opittuna,
+Ei elä yksin aivoin kammitsoissa,
+Vaan elementtein voimalla se kiertää
+Kuin aatos nopeasti joka tarmon
+Ja panee joka tarmoon kaksoistarmon,
+Lisäten näin sen tehoa ja tointa.
+Siit' aimo terävyyden silmä saa;
+Kotkankin näön sokaa lemmen katse;
+Pieninkin ääni lemmen korvaan soi,
+Miss' urkkivan on varkaan kuulo tylsä;
+Arempi, hienompi on lemmen tunto
+Kuin herkät sarvet etanan; ja maireemp'
+On maisti lemmellä kuin Bacchuksella.
+Sisultaan lempi on kuin Hercules,
+Ain' ylös Hesperidein puihin kiipee;
+Kuin Sfinxi viekas, sulosointuinen
+Kuin kannel, Phoiboon hiuksin kielitetty.
+Kun lempi haastaa, jumaltenkin kuoro
+Nukuttaa taivaan unilauluillaan.
+Ei tohdi runoniekka kynään käydä,
+Jos sit' ei kasta lemmen huokauksiin;
+Mut silloin villin korvaa runo hurmoo
+Ja tyranniinkin hellyytt' istuttaa.
+Naissilmistä mä tämän opin sain:
+Niiss' yhä Prometheuksen tuli säihkyy.
+Ne on se kirja, opinahjo, koulu,
+Mi koko mailmaa ohjaa, tukee, neuvoo;
+Ei ilman niitä mitään kelpaavaa.
+Pois naiset vannoa on narrin työtä,
+Ja narrin työt' on pitää moinen vala.
+Viisauden tähden -- jok' on kaikkein mieleen
+Ja lemmen tähden -- jonk' on mieleen kaikki
+Ja miehen tähden -- jost' on naisen synty --
+Ja naisen tähden -- jost' on miehen alku --
+Pois valat, jotta saamme itsemme!
+Valaamme muuten itse hukkaannumme.
+On hurskastakin moinen valan rikko,
+Täss' itse laupeus kun täyttää lain;
+Ja mik' on ero laupeuden ja lemmen?
+
+KUNINGAS.
+Siis, pyhä Amor! Taistoon, soturit!
+
+BIRON.
+Esille pamput! Hyökkäys päälle, herrat!
+Hei, hopsan, kumoon kaikki! Mutta neuvon,
+Ett' olkaa taistelussa selin päivään.
+
+LONGAVILLE.
+Vakaasti puhukaamme, ilkkumatta:
+Siis noita ranskakkoja kosimme?
+
+KUNINGAS.
+Niin, ja ne saamme myös. Siis miettikäämme
+Huvia heille heidän teltoissaan.
+
+BIRON.
+Mut puistost' ensin tänne tuomme heidät,
+Ja palatessa kukin armastaan
+Kädestä viepi. Iltapuolla sitte
+Jotakin kummaa ratoks keksimme,
+Niin sopivaa kuin lyhyt aika myöntää.
+Ilot, hypyt, naamiaiset toimitamme,
+Näin kylväin Lemmen tielle kukkiamme.
+
+KUNINGAS.
+Pois! Käyttäkäämme mitä aikaa jää;
+Ei aikaa nyt saa turhaan menettää.
+
+BIRON.
+Ken kylvää lustett', ei saa viljaa niittää;
+Tasaista uraans' oikeus kulkee vaan.
+Lepakot vaimoiks rikkureille riittää;
+Parempaa kuparill' ei saadakaan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Toinen kulma samaa puistoa.
+
+    (Holofernes, Nathanael ja Pöllö tulevat.)
+
+HOLOFERNES.
+_Satis qvod sufficit_.
+
+NATHANAEL.
+Kiitän jumalaa teistä, herra. Teidän pöytäpakinanne olivat teräviä ja
+sisältörikkaita; huvittavia, olematta naurettavia, älykkäitä, olematta
+teeskenneltyjä, rohkeita, olematta omahyväisiä, uutukaisia, olematta
+siltä vääräoppisia. Keskustelin tänä _quondam_ päivänä erään kuninkaan
+seuralaisen kanssa, jonka arvo, nimi eli nimitys on Don Adriano de
+Armado.
+
+HOLOFERNES.
+_Novi hominem tamqvam te_. Hänen huumorinsa on lennokas, puhetapa
+peremptorinen, kieli lipeä, silmä kunnianhimoinen, käynti
+majesteetillinen ja koko yleiskäytös turhamainen, naurettava ja
+pöyhkeä. Hän on liian keimeä, liian konstaileva, liian teeskennelty,
+liian eriskummainen, ikäänkuin liian ulkomaalaistunut, jos niin saan
+sanoa.
+
+NATHANAEL.
+Sangen erinomainen ja valittu _epitetum_.
+
+    (Ottaa esiin muistikirjansa.)
+
+HOLOFERNES.
+Hän venytteleepi puheliaisuutensa rihmaa hienommaksi kuin hänen
+todistelunsa säie sallii. Minä inhoan tuollaisia fanaattisia
+fantasmeja, tuollaisia epäseurallisia, turhantarkkoja apinoita,
+tuollaisia oikeinkirjoituksen rääkkääjiä, jotka sanovat "nuo", kun
+pitäisi sanoa "nuot"; "ne", kun pitäisi ääntää "net" -- n, e, t, eikä
+n, e; jotka tavaavat "selän", eikä "seljän"; "lukia" _sine_ j, eikä
+"lukija" _cum_ j; "punainen" on "punanen", "haaksi" _vocatur_ "haahti",
+"taakse" _abbreviatur_ "taa". Semmoinen on inhoittavaa -- tai niinkuin
+hän sanoisi: inhottavaa -- siitä sukeltaa esiin _insania_ -- ne
+intelligis; domine? -- mielettömyys, hupsuus.
+
+NATHANAEL.
+_Laus deo, bone intelligo_.
+
+HOLOFERNES.
+_Bone? bone_, kun pitäisi olla _bene_. Priscianukselle pieni
+korvapuusti! Olkoon menneeksi!
+
+    (Armado, Tiisa ja Kallo tulevat.)
+
+NATHANAEL.
+_Videsne, quis venit_?
+
+HOLOFERNES.
+_Video et gaudeo_.
+
+ARMADO (Tiisalle). Spoika!
+
+HOLOFERNES.
+_Qvare_ spoika, eikä poika?
+
+ARMADO.
+Rauhan miehet, tervehdykseni!
+
+HOLOFERNES.
+Sotaisa herra, _salutationem_!
+
+TIISA (syrjään Kallolle). He ovat olleet suurissa kielipidoissa ja
+sieltä varastaneet rippeet.
+
+KALLO.
+Oo, he ovat jo kauan eläneet sanojen sekalatkulla. Ihmettelen, että
+herrasi ei jo ole sinua niellyt sanan verosta, sillä ethän ole
+kiireestä kantapäähän niinkään pitkä kuin
+_honorificabilitudinitatibus_; helpompi on nielaista sinut kuin
+lökari-rusina.
+
+TIISA.
+Vait! Jyrinä alkaa.
+
+ARMADO (Holoferneelle).
+Monsieur, tehän olette kirjanoppinut?
+
+TIISA.
+On oikein, hän opettaa pojille aapiskirjaa. -- Mitä on a, b, takaperin
+luettuna, sarvet päällä?
+
+HOLOFERNES.
+Bä, _pueritia_, sarvijaakko.
+
+TIISA.
+Bä, tyhmä pässi, sarviniekka. -- Kuulette, että hän on oppinut.
+
+HOLOFERNES.
+_Qvis, qvis_, sinä kerake?
+
+TIISA.
+Yhdestoista kerakkeista, jos te ne luettelette järjestyksessä, taikka
+kuudes, jos naikkonne sen tekee.
+
+HOLOFERNES.
+Kyllä minä: dee, hoo, jii, koo, ällä, ämmä...
+
+TIISA.
+On lammas. Jahka minä jatkan: ännä, pee, ärrä, ässä, tee; nyt te olette
+lammas.
+
+ARMADO.
+No, kautta _Mediterraneum'in_ suolaisen laineen, sepä sievä isku,
+sukkela älyn pisto! Puksis, muksis, pau ja pilkkaan! Sillä sutkalla oli
+sarvet.
+
+TIISA.
+Ja jos lapsukainen ne panee vanhan miehen päähän, niin tulee siitä
+sarvipää.
+
+HOLOFERNES.
+Mikä tarkoitus? Mikä tarkoitus?
+
+TIISA.
+Sarvet.
+
+HOLOFERNES.
+Sinä väittelet kuin _infantia_. Mene hyrrääsi hyräyttämään!
+
+TIISA.
+Jos annatte sarvenne hyrräksi, niin kyllä minä hyräyttelen teidän
+häpeäänne _circum circa_. Hyrrä aisankannattajan sarvista!
+
+KALLO.
+Vaikk'ei olisi minulla muuta maailmassa kuin penni, niin antaisin
+senkin sinulle, että saisit ostaa piparkakkuja. Varrohan, tässä on sama
+honorarjumi, jonka sain herraltasi, sinä älyn penninkukkaro, sinä
+sukkeluuden kyyhkynmuna. Oi, jos taivaan armosta olisit vaikka vain
+äpärä-poikani! Minkä onnellisen isän minusta tekisit! Sinä osasit _ad
+unkaan_, naulan päähän, niinkuin sanotaan.
+
+HOLOFERNES.
+Oo, tuo haiskahtaa lampaan latinalle: unkaan _pro unguem_!
+
+ARMADO.
+Taitomies, _praeambula_; me pysymme erillämme barbaareista, me. Tehän
+se opetatte nuorisoa köyhäinkoulussa tuolla, missä tuo vuori näkyy.
+
+HOLOFERNES.
+Tai _mons_, vaara.
+
+ARMADO.
+Niinkuin suosiollisesti suvaitsette, vuoren asemesta.
+
+HOLOFERNES.
+Sen teen, _sans question_.
+
+ARMADO.
+Herra, kuninkaan suosiollisin mielihalu ja taipumus on onnitella
+prinsessaa hänen paviljongissaan tämän päivän takapäässä eli, niinkuin
+raaka rahvas sanoisi, iltapuolella.
+
+HOLOFERNES.
+Päivän takapää, jaloarvoisin herra, on sopiva, soinnullinen ja tarkka
+vastine iltapuolelle; se sana on hyvin keksitty, valikoitu, ihana ja
+sopiva, sen vakuutan, hyvä herra, vakuutan.
+
+ARMADO.
+Herra, kuningas on jalo ylimys ja minun uskottuni, sen vakuutan,
+todellinen ystäväni. Mitä meidän keskemme likeistä tapahtuu, se
+sikseen; -- pyydän, ei mitään kohteliaisuuksia! -- pyydän, lakki
+päähän! -- ja muiden painavien ja sangen vakavaluontoisten asiain
+yhteydessä, jotka todellakin ovat sangen suuripainoisia -- mutta se
+sikseen! -- minun, näet, täytyy sinulle kertoa, että hänen armonsa
+suvaitsee -- maa ja taivas! -- joskus nojata minun halpaan olkapäähäni
+ja kuninkaallisella sormellansa, näin, pidellä minun ulostumiani, näitä
+minun _moustaches_; mutta, armas ystävä, se sikseen! Maa ja taivas! en
+nyt mitään tarinoita latele. Hänen korkeutensa suvaitsee vissillä
+erikoisilla kunnianosoituksilla onnellistuttaa minua, Armadoa, soturia,
+paljon kulkenutta miestä, joka on maailmaa nähnyt; mutta se sikseen! --
+Kaiken kaikkikaikkeus on se, -- mutta, pyydän, hyvä ystävä, vaiti
+siitä, -- että kuningas soisi, että tarjoisin prinsessalle, sille
+sulokyyhkyselle, jotakin hupaista näyttelyä, tai näyttökuvausta, tai
+naamiaisia, tai ilveilyä, tai ilotulitusta. Hyvin tietäen, että herra
+pastori ja teidän oma arvoisa persoonanne ovat verrattomia tällaisiin
+_eruptio'ihin_ ja äkillisiin ilonpurkauksiin, niin sanoakseni, olen
+tämän saattanut teidän tietoonne siinä mielessä, että pyytäisin teidän
+avustustanne.
+
+HOLOFERNES.
+Hyvä herra, teidän tulee esittää hänelle ne yhdeksän sankaria.[14] --
+Pastori Nathanael, asian koskien jotakin ajan vietellystä, jotakin
+näytteille panemista tämän päivän takapäässä, joka on toimitettava
+meidän avullamme -- kuninkaan käskystä ja tämän uljaan, kuulun ja
+oppineen herran -- prinsessan nähden -- niin sanon, ettei mikään ole
+niin sopiva esitettäväksi kuin ne yhdeksän sankaria.
+
+NATHANAEL.
+Mistä löydätte miehiä kyllin arvokkaita niitä esittämään?
+
+HOLOFERNES.
+Te itse olette Josua; minä tai tämä urhoollinen ylimys tässä, Judas
+Maccabaeus; tämä paimen -- suurien jäseniensä eli raajojensa vuoksi --
+saa olla Pompejus suuri; kantapoika, Hercules.
+
+ARMADO.
+Anteeksi, hyvä herra, erehdytte; hänessä ei ole tarpeeksi kokoa tämän
+sankarin peukaloksikaan; hän ei ole edes niin paksu kuin hänen nuijansa
+pää.
+
+HOLOFERNES.
+Saanko minä pyytää puheenvuoroa? Hän saa esittää Herculesta
+nappapoikana; hänen sisälle- ja uloskäymisensä tulee olemaan käärmeen
+kuristaminen; minä sepitän apologian sitä tarkoitusta varten.
+
+TIISA.
+Mikä erinomainen ajatus! Niin että jos joku kuulijoista sähisee, niin
+voitte te huutaa: "Oikein, Hercules, nyt sinä kuristat käärmeen!" Se on
+keino, millä saa pahan hyväksi; mutta vain aniharvat ovat hyvät sitä
+tekemään.
+
+ARMADO.
+Entä ne muut sankarit?
+
+HOLOFERNES.
+Minä itse näyttelen kolmea.
+
+TIISA.
+Kolmesti urhoollinen mies!
+
+ARMADO.
+Saanko sanoa teille yhden asian?
+
+HOLOFERNES.
+Me kuuntelemme.
+
+ARMADO.
+Jos ei tämä käy laatuun, pitää meillä olla joku ilveily varalla.
+Pyydän, tulkaa.
+
+HOLOFERNES.
+_Via!_ -- Pöllö-kaima, sinä et ole puhunut sanaakaan koko aikana.
+
+PÖLLÖ.
+Enkä liioin sanaakaan ymmärtänyt.
+
+HOLOFERNES.
+_Alons!_ Sinua pitää meidän käyttää.
+
+PÖLLÖ.
+Ma tanssiakin kyllä voin, tai rumpuakin lyödä,
+Ja siten antaa sankareille vähän hyppytyötä.
+
+HOLOFERNES.
+Sa pöllömäinen, kunnon Pöllö, tule leikkiin myötä!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Prinsessan teltan edusta.
+
+    (Prinsessa, Katariina, Rosaliina ja Maria tulevat.)
+
+PRINSESSA.
+Viel' ennen lähtöämme pohatumme,
+Näin runsaasti jos saamme lahjoja:
+Timanttivaruksiss' on ihan neito! --
+Kas, mitä kuninkaan soi lempi mulle.
+
+ROSALIINA.
+Muut' eikö tullut lahjan kera, armo?
+
+PRINSESSA.
+Muut' eikö? Kyllä, lemmenrunoja
+Niin paljon kuin voi paper'arkkiin ahtaa:
+Molemmat sivut täynnä, reunat, kaikki;
+Cupidon nimeen vaha ihan tarttuu.
+
+ROSALIINA.
+No, näin se pikku jumalainen varttuu;
+Tuhannet vuodet onkin ollut lapsi.
+
+KATARIINA.
+Ja lisäks häijy ilki-veitikka.
+
+ROSALIINA.
+Sa hänt' et kärsi, siskosi kun ampui.
+
+KATARIINA.
+Niin hänestä hän synkän teki, raskaan;
+Hän kuoli pois. Jos oisi kevyt ollut,
+Elävä, virma, iloinen kuin sinä,
+Ois isoäitinä hän voinut kuolla.
+Sa voit sen: kevyt sydän elää kauan.
+
+ROSALIINA.
+Pimeä puhees on, se valaise.
+
+KATARIINA.
+Pimeä pinta keveästi syttyy.
+
+ROSALIINA.
+Enemmän valkeata pimeyteen!
+
+KATARIINA.
+Jos valkeata korjaan, voi se polttaa;
+Siis pimeäksi jääköön puheeni.
+
+ROSALIINA.
+Sa minkä teet, sen pimeässä teet.
+
+KATARIINA.
+Mut sinä aina valkealla liehut.
+
+ROSALIINA.
+Jos liehun, en niin raskas lie kuin sinä.
+
+KATARIINA.
+Minäkö raskas? Huonoks minut arvot.
+
+ROSALIINA.
+Niin, arvottomassa ei arvomista.
+
+PRINSESSA.
+Oi, somat heitot, sievät älyn iskut! --
+On, Rosaliina, lahja sullakin:
+Mitä ja keltä?
+
+ROSALIINA.
+Jospa sanoisin!
+Niin kauniit kasvot jos mull' ois kuin teillä,
+Ois yhtä kallis lahjakin. Kas tässä:
+Runoja myöskin, kiitos vain Bironin.
+On mitta hyvä; jos ois samoin määrä,
+Niin mailman kauniin jumalatar oisin.
+Mua sataantuhanteen hän kaunoon vertaa;
+Hän kuvanikin maalaa kirjeessään.
+
+PRINSESSA.
+Se onko näköisesi?
+
+ROSALIINA.
+On kyllä pränttiin nähden, vaikk' ei kehuun.
+
+PRINSESSA.
+Soma kuin kirjamuste; hyvä, hyvä!
+
+KATARIINA.
+Soma kuin kaavakirjan iso B.[15]
+
+ROSALIINA.
+Varo sivellintä! Sua sutaisen,
+Sunnuntaikirjain kullanpunainen!
+Oo, kuink' on O'ta täynnä sulla posket!
+
+PRINSESSA.
+Vait, tyttöseni! Rokonarpiin kosket.
+Mut mitä Dumaine sulle lahjaks kantoi?
+
+KATARIINA.
+Tuon hansikkaan.
+
+PRINSESSA.
+Kai parinkin hän antoi?
+
+KATARIINA.
+Kyll', armo hyvä; lisäks tuhansia
+Säkeitä lemmenkiihkaa uhkuvia:
+Vain valhetta ja ylistystä väärää,
+Typerää patustyötä ilman määrää.
+
+MARIA.
+Tuon mulle Longaville ja vitjat nää
+Ja virstaa pitkän kirjeen lähettää.
+
+PRINSESSA.
+Sen uskon. Kirje lyhemp' olla voisi,
+Mut pidemmiks kai tyttö vitjat soisi.
+
+MARIA.
+Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi.[16]
+
+PRINSESSA.
+Näin viisaat tytöt kosijoitaan järsii.
+
+ROSALIINA.
+Ja narrit nuo kun moista pilkkaa kärsii!
+Bironille ma vielä tahdon näyttää.
+Oi, viikonkin jos saisin häntä käyttää!
+Madella sais hän, orjan toimet täyttää.
+Kipata, juosta, pitää silmäll' aikaa,
+Runoillaan tehdä palkatonta taikaa,
+Ja häntää lierutella mielissään,
+Vaikk' ilkun aineena ois yhtenään.
+Kuin äkäpussi häntä ahdistaisin,
+Hänestä kunnes nöyrän narrin saisin.
+
+PRINSESSA.
+Kun viisas tulee narriksi, niin riittää
+Sit' ivata. Kun hupsuutt oppi siittää,
+Vaikk' oppi kuinka koreaks sen pukee.
+Niin oppinut vain hupsu siitä sukee.
+
+ROSALIINA.
+Vähemmin nuorukaisen veri kiehuu,
+Kuin vakaan miehen, jossa himot riehuu.
+
+MARIA.
+Ei hupsun hupsuus niin lie tuntuvaa,
+Kuin viisaan, jota rakkaus hupsuttaa:
+Älynsä kaikki voimat siihen käyttää,
+Ett' älykkäältä voisi hupsuus näyttää.
+
+    (Boyet tulet.)
+
+PRINSESSA.
+Kas vain, Boyet! Ja nauravana suu.
+
+BOYET.
+Oo, sydämmeni nauruun pakahtuu!
+
+PRINSESSA.
+Mit' uutta kuuluu?
+
+BOYET.
+Armo, varustaukaa!
+Aseihin, naiset! Sotavoimat laukkaa
+Rauhaanne vastaan. Amor, naamar' yllä,
+Teit' yllättää ja kiehtoo viehkeilyllä.
+Varokaa! Älyn miekkaa hiokaa,
+Tai pelkureina piiloon paetkaa.
+
+PRINSESSA.
+Saint Cupido, ja saint Denis![17] Mut keitä
+Ne ovat, joiden voihkat uhkaa meitä?
+
+BOYET.
+Kun siimeksessä sykomoori-majan
+Ma aioin uinaella hetken ajan,
+Niin lepoani häiritsemään, kas,
+Lähestyy kumppaneineen kuningas
+Juur' siimespaikkaa kohti. Linnun siivin
+Ma lähipensaikkoon nyt salaa hiivin;
+Ja kuulkaa mitä sinne kuulinkaan:
+Tääll' ovat kohta valepuvuissaan,
+Ja airuena paashi, pikku kettu.
+Tät' ennalt' oli toimeens' opetettu,
+Nyt sävyn neuvoivat ja kohtelun:
+"Noin liikkua ja haastaa tulee sun."
+Mut äkkiä heit' alkoi epäilyttää:
+Vois majesteetin näky ällistyttää.
+Kuningas sanoi: "Näet enkelin;
+Mut pelko pois! Käy ees vain rohkeemmin!"
+Ja poika huus: "En enkeliä pelkää;
+Jos piru oisi, karmis ehkä selkää."
+Hänt' olkaan taputellaan, nauretaan
+Ja poikaa kehull' yhä rohkaistaan.
+Yks irjuu, hieroo käsiään ja vannoo:
+Ei mokomoo ou ennen kuultu, sannoo;
+Taas toinen sormiansa napsuttaa
+Ja huutaa: _via!_ oivaa, ihanaa!
+Kipakka kolmannelle mieleen muistuu,
+Ja neljäs pyörön tekee, maahan suistuu.
+Niin vihdoin kaikki nurmeen tupertuu
+Ja nauravat, ett' irvessä on suu,
+Siks että päätteheksi koko ilveen
+Iloisa nauru haihtuu kyynelpilveen.
+
+PRINSESSA.
+Ja tänne aikovat he kaikki?
+
+BOYET.
+Kyllä,
+Venäjän, ryssän puku kaikill' yllä,[18]
+Ja aie on, jos osaan arvikoida,
+Puhella, tanssia ja liehakoida
+Ja lemmen urhotöillä ihannoida
+Armastaan kukin, jotka tuntevat
+Koruista, joita heille antoivat.
+
+PRINSESSA.
+Vai niin! Mut ei se käyne sentään niin.
+Me pukeumme kaikin naamariin,
+Ja naisen kasvoja ei ykskään heistä
+Saa nähdä, noista arvon teikareista. --
+Tuo ota, Rosaliina, tuota kanna,
+Niin kuningas sun luulee armaakseen.
+Ja sinä koristeesi mulle anna,
+Niin mun Biron saa Rosaliinakseen. --
+Te myöskin vaihto tehkää; kosijamme
+Näin kujeillamme harhaan johdatamme.
+
+ROSALIINA.
+Pitäkää korut oikein näkymässä.
+
+KATARIINA.
+Mut mikä tarkoitus ja juoni tässä?
+
+PRINSESSA.
+Mun juoneni on heidän juonens' estää.
+Tekevät meistä ivaa ainoastaan,
+Mut minä panen ivan ivaa vastaan.
+Näin väärälle kun kukin paljastavat
+He sydämmensä, itse pilkaks saavat,
+Kun ensi kerran taaskin tavataan
+Ja ilman' naamaria puhellaan.
+
+ROSALIINA.
+Mut tanssitaanko, jos he meitä pyytää?
+
+PRINSESSA.
+Ei suurin surminkaan, ei siihen syytä;
+Myös emme huoli heidän värssyistään,
+Vaan lausujalle selkä käännetään.
+
+BOYET.
+Ivasta raukan sydän kuolla vois,
+Ja rooli muistost' ihan hukkuis pois.
+
+PRINSESSA.
+Niin pitääkin; jos hältä herpoo kieli,
+Niin kieliä ei muidenkaan tee mieli.
+Parasta pila voittaa pilalla
+Ja heidät lyödä omall' ivalla;
+Näin heiltä kädest' omat aseet vääntää
+Ja heille häpeäksi pilkka kääntää.
+
+    (Torventoitotusta näyttämön takana.)
+
+BOYET.
+Haa, torvet soi! Jo tullaan. Kasvot verhoon!
+
+    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat
+    venäläisiksi puettuina ja naamarit kasvoilla.
+    Tiisa, soittajia ja seuralaisia.)
+
+TIISA.
+"Te -- terve, mailman kaunorikkaimmat!"
+
+BOYET.
+Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti.[19]
+
+TIISA.
+"Te, ihanimpain naisten pyhä parvi,
+    (Naiset kääntävät hänelle selkänsä.)
+Mi koskaan miehiin selkänsä on luonut."
+
+BIRON.
+"Silmänsä", lurjus, "silmänsä"!
+
+TIISA.
+"Mi koskaan miehiin silmänsä on luonut.
+Pulasta" --
+
+BOYET.
+"Pulasta", oikein, sillä pulassa nyt olet.
+
+BIRON.
+"Sulasta", lurjus!
+
+TIISA.
+"Sulasta suosista, te taivaan henget,
+Pois kääntäkäätte" --
+
+BIRON.
+"Päin kääntäkäätte", lurjus!
+
+TIISA.
+"Päin kääntäkäätte päivänkirkas otsa --
+Niin, päivänkirkas otsa" --
+
+BOYET.
+Tuo nimitys ei sovi ollenkaan;
+Pikemmin sano: häiväntumma otsa.
+
+TIISA.
+Mua eivät kuule; joudun hämille.
+
+BIRON.
+Siin' onko sinun taitos? Mene, lurjus!
+
+ROSALIINA.
+Kysykää, Boyet, mitä vieraat tahtoo.
+Jos kieltämme he puhuvat, niin suoraan
+Sanokoot asiansa. Kysykää.
+
+BOYET.
+Mitä te prinsessalta haluatte?
+
+BIRON.
+Vain haastantaa ja hyvää kohtelua.
+
+ROSALIINA.
+No, mitä sanovat he tahtovansa?
+
+BOYET.
+Vain haastantaa ja hyvää kohtelua.
+
+ROSALIINA.
+Sen saavat; ja nyt voivat täältä mennä.
+
+BOYET.
+Sen saatte, sanoo, ja nyt voitte mennä.
+
+KUNINGAS.
+Sanokaa: monta virstaa mittailimme
+Halusta saada häntä tanssiin viedä.
+
+BOYET.
+Sanovat monta virstaa mittailleensa
+Halusta saada teitä tanssiin viedä.
+
+ROSALIINA.
+Ei niinkään. Kysykää kuin monta vaaksaa
+On virstassa; jos mitanneet on monta,
+Niin helppo sanoa on yhden mitta.
+
+BOYET.
+Jos tänne tullen virstat mittasitte,
+Ja monet virstat, niin teilt' armo kysyy,
+Kuin monta vaaksaa menee yhteen virstaan.
+
+BIRON.
+Me raskain askelin ne mittasimme,
+Se sanokaa.
+
+BOYET.
+Hän itse teitä kuulee.
+
+ROSALIINA.
+Jos monta raskast' ootte virstaa käyneet,
+Niin kuinka monta raskast' askeletta
+Olette virstaa kohti mittailleet.
+
+BIRON.
+Sit' emme mittaa, mitä teille teemme;
+Niin täys on intomme, niin ääretön,
+Ett' emme koskaan mittaa vaivojamme.
+Kasvonne päivänpaiste meille suokaa,
+Sit' että, niinkuin villit, palvoisimme.
+
+ROSALIINA.
+Vain kuu on kasvoni, min pilvi kaihtaa.
+
+KUNINGAS.
+Miekkoinen pilvi! Kelpais virkaa vaihtaa!
+Siis, kirkas kuu, sa tähtinesi loista
+Silmäimme vesiin, -- mutta pilves poista!
+
+ROSALIINA.
+Typerä pyyntö! Pyydä parempaa;
+Nyt vain sa kerjäät vetten kuutamaa.
+
+KUNINGAS.
+Siis yksi tanssivuoro mulle suo,
+Mun käskit pyytää; onko liikaa tuo?
+
+ROSALIINA.
+Siis soitto soimaan! Mutta joutuin nyt! --
+    (Soittoa.)
+Ei, min' en tanssi: kuu on kääntynyt.
+
+KUNINGAS.
+Te ette tanssi? Mistä vihan aihe?
+
+ROSALIINA.
+Täyskuu ol' äsken; nyt on kuussa vaihe.
+
+KUNINGAS.
+Kuu sentään olette, ja minä mies.
+Jo soitto soi; se liikuttaa kenties?
+
+ROSALIINA.
+Niin kyllä korvaa.
+
+KUNINGAS.
+Eikö jalkaa myös?
+
+ROSALIINA.
+Olette vieras, siis en itaroi;
+Kätenne suokaa! -- Tanssia en voi.
+
+KUNINGAS.
+Kätenne soitte?
+
+ROSALIINA.
+Niin, jäähyväisiksi. --
+Niiatkaa, naiset, tanssin päättehiksi.
+
+KUNINGAS.
+Yks vuoro vainen! Älkää olko saita.
+
+ROSALIINA.
+En muuta siitä hinnast' antaa taida.
+
+KUNINGAS.
+Siis teill' on hinta? Mitä seura maksaa?
+
+ROSALIINA.
+Jäähyväiset.
+
+KUNINGAS.
+Oi, armotonta taksaa!
+
+ROSALIINA.
+Siis kauppa jää, ja hyvästit ma heitän:
+Kaks niist' on naamarin ja puoli teidän.
+
+KUNINGAS.
+Kun ette tanssi, no, siis haastellaan.
+
+ROSALIINA.
+Mut kahdenkesken.
+
+KUNINGAS.
+Siihen suostutaan.
+
+    (Menevät puhellen syrjään.)
+
+BIRON.
+Makea sana, valkokäsi neito!
+
+PRINSESSA.
+Sokeri, maito, mesi: siinä kolme!
+
+BIRON.
+Vain kolmonenko? Sillä et mua solme.
+Siirappi, sima, vierre; siinä heitto:
+Kuus makeaa!
+
+PRINSESSA.
+Hyvästi seitsemäs.
+Jo riittää peli; kammon vehkeitäs.
+
+BIRON.
+Salavihkaa sana!
+
+PRINSESSA.
+Mut ei makeaa!
+
+BIRON.
+Sapelle käy.
+
+PRINSESSA.
+Siis karvas?
+
+BIRON.
+Suvaitkaa!
+
+    (Menevät puhellen syrjään.)
+
+DUMAINE.
+Sanoa saanko teille sanasen?
+
+MARIA.
+No!
+
+DUMAINE.
+Kaunis immyt, --
+
+MARIA.
+Kaunis herranen!
+Tuon saatte "kauniin impyenne" tähden.
+
+DUMAINE.
+Salassa vielä sana, sitten lähden.
+
+    (Menevät haastellen syrjään.)
+
+KATARIINA.
+Mitä? Onko naamarinne kieletöin?
+
+LONGAVILLE.
+Ma tiedän mitä kyselynne halaa.
+
+KATARIINA.
+No, joutuin sanokaa, sit' ikävöin.
+
+LONGAVILLE.
+Kaks kieltä teidän naamarinne salaa,
+Ja miel' ois mykän kanssa tehdä tasa.
+
+KATARIINA.
+"Va sa?" niin sanoo Ruotsi. Ken on vasa?
+
+LONGAVILLE.
+Mitä, neiti, vasa?
+
+KATARIINA.
+Ei, vaan herra Vasa.
+
+LONGAVILLE.
+Tasaamme sanan.
+
+KATARIINA.
+Teidän kanss' en tasaa;
+Se viekää, ruokkikaa, niin härjäks varttuu.
+
+LONGAVILLE.
+Ivanne kärki itsehenne tarttuu.
+Vai sarvet neiti lupaa? Varokaatte!
+
+KATARIINA.
+Vasana kuolkaa, muuten sarvet saatte.
+
+LONGAVILLE.
+Yks sana salaa, ennen kuolemaa!
+
+KATARIINA.
+Mut hiljaa, tappuri jo vainuaa.
+
+    (Menevät puhellen syrjään.)
+
+BOYET.
+Pureva kiel' on naisen ilkkuvan,
+Se vihloo niinkuin partaveitsen terä,
+Hiuskarvankin se halkoo hienoimman;
+Älykkäin äly on kuin turha erä
+Sen hampaissa; se nopeammin entää
+Kuin nuoli, luoti, tuuli, aatos lentää.
+
+ROSALIINA.
+Ei enää sanaakaan! Pois, tytöt, juoskaa!
+
+BIRON.
+Nyt saimme tyynni maistaa ivan ruoskaa.
+
+KUNINGAS.
+Hyvästi, hupsut! Heikot teill' on varat.
+
+    (Kuningas, loordit, Tiisa, soittajat ja seuralaiset poistuvat.)
+
+PRINSESSA.
+Tuhansin hyvästi, te ryssä-parat! --
+No, tuossako ne ihmeälyt sitte?
+
+BOYET.
+Vain tuikkuja, jotk' itse sammutitte.
+
+ROSALIINA.
+Syötetty äly: suuri, paksu, röyhä!
+
+PRINSESSA.
+Kuninkaan älyks tylkeä ja köyhä.
+Ens'-yönä eivätkö nyt hirteen menne,
+Tai käyne naamarissa yhtenään?
+Bironkin lörppä oli hämillään.
+
+ROSALIINA.
+Ah, kaikkein tila kurja! Paha enne!
+Kuningas itkein sutkaa tapaeli.
+
+PRINSESSA.
+Biron se täyttä suuta sadatteli.
+
+MARIA.
+Dumaine mua palvellakseen miekan veti;
+_No point!_ ma huusin; mykäks meni heti.
+
+KATARIINA.
+Longaville sanoi: tuimelet mua, tyttö;
+Ja arvatkaas, mink' antoi nimen?
+
+PRINSESSA.
+Syttö?
+
+KATARIINA.
+Niin, toden totta.
+
+PRINSESSA.
+Mene, tauti houkka!
+
+ROSALIINA.
+Niin kyllä, sukkelampi on jo moukka.
+Mut kuulkaas, tytöt: kuningas mua kosi.
+
+PRINSESSA.
+Biron se mulle vannoi lempeään.
+
+KATARIINA.
+On Longaville mun ritarini tosi.
+
+MARIA.
+Kuin kuori puussa, minuss' on Dumaine.
+
+BOYET.
+Mut, kuulkaa, prinsessa, ja naiset hyvät:
+Koht'ikään taas he tänne ilmestyvät.
+Omassa puvussansa nyt he saavat;
+Ei heidän helppo äskeist' ivaa sietää.
+
+PRINSESSA.
+Palaavat?
+
+BOYET.
+Palaavat, sen Herra tietää,
+Ilosta hyppien, vaikk' äimii haavat.
+Koruja vaihtakaa, ja tullessaan
+Lemutkaa vastaan niinkuin kesän kukka.
+
+PRINSESSA.
+Lemutkaa? Sua ymmärtäköön hukka!
+
+BOYET.
+On naamioitu neito umpu vaan,
+Mut naamiotta täysi ruusu aivan
+Tai pilvest' ilmestyvä enkel taivaan.
+
+PRINSESSA.
+Vait, houkka! Neuvo meille toimitavat.
+Jos meitä kosimaan he palajavat.
+
+ROSALIINA.
+Jos sallitte, niin ilman naamareita
+Ivaamme niin kuin naamareissa heitä.
+Sanomme narrijoukon käyneen täällä,
+Kuvaton, ruma ryssän puku päällä,
+Ja kummailemme, keitä olivat,
+Kun narrikujeineen ja ilveneineen
+Ja tyhmin, naurettavin proloogeineen
+Noin suoraan telttahamme tulivat.
+
+BOYET.
+Pois, neidet, pois! Jo saapuu teikarimme.
+
+PRINSESSA.
+Pois, niinkuin arat kauriit, telttoihimme!
+
+    (Prinsessa, Rosaliina, Katariina ja Maria poistuvat.)
+
+    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat
+    omissa puvuissaan.)
+
+KUNINGAS.
+Jumalan rauha! Miss' on prinsessa?
+
+BOYET.
+Teltassaan. Haluaako korkeutenne
+Mun sinne laittaa asialle?
+
+KUNINGAS.
+Kysy,
+Hän suvaitsisko kuulla sanasen.
+
+BOYET.
+Sen teen; ja hänkin varmaan tekee sen.
+
+    (Menee.)
+
+BIRON.
+Tuo sutkan noukkaisee kuin kyyhky pavun,
+Ja purkaa sen, kun Herra antaa avun.
+Älyä kauppii: kamaa täynnä korit,
+Käy kirkot, krouvit, markkinat ja torit.
+Me, tukkukauppiaat, me emme tiedä
+Noin nähtäville tavaraamme viedä.
+Tuo mies se tyttöjä on käynyt kaulaan;
+Ois Aatamina Eevan saanut paulaan.
+Sopertaa, paistit leikkaa; vähin erin
+Pois muiskaillut on hyppysensä perin.
+Apinoi tapaa, matkii muotiloita,
+Ja lautapelissäkin kuutioita
+Somasti sättii; tenoria soittaa
+Kuin hanuri; eeskäypänä hän voittaa
+Muut kaikki; "kuinka hieno!" immet kuiskii,
+Ja portaat hänen jalkojansa muiskii.
+Hän kukka on, ja hymyilee kuin marja,
+Ett' elfenluinen näkyis hammassarja.
+Ken synnitönnä kuolla toivonee.
+Vain kuiskaa: "mesikielinen Boyet!"
+
+KUNINGAS.
+Haa, rutto syököön hältä mesikielen!
+Armadon pojalt' ihan vei hän mielen.
+
+    (Prinsessa, Boyet'n taluttamana, Rosaliina,
+    Katariina, Maria ja seuralaiset tulevat.)
+
+BIRON.
+Tuoss' on hän! -- Käytös, mit' ol' ennen, mitä,
+Ja mitä nyt, kun tuo mies noutaa sitä?
+
+KUNINGAS.
+Sulotar, runsas teille onnen sade!
+
+PRINSESSA.
+Ei sateess' olla mikään onni ois.
+
+KUNINGAS.
+Parempaa ymmärrystä teiltä sois.
+
+PRINSESSA.
+Parempaa toivottakaa. Liette kade?
+
+KUNINGAS.
+Tulimme tervehdyksille, ja kysyn:
+Sopiiko linnaan tulla?
+
+PRINSESSA.
+Täällä pysyn;
+Pysykää tekin valassanne. Mulle
+Valapatto kauhuks on ja taivaalleki.
+
+KUNINGAS.
+Olette itse altis nuhtelulle:
+Silmänne siveys rikkojaks mun teki.
+
+PRINSESSA.
+Siveyttä soimaatte; syy teiss' on vaan;
+Ei siveys koskaan riko valojaan.
+Kautt' impikunniani, yhtä kainon
+Kuin puhdas lilja, vannon valan ainon,
+Ett' ennen kärsin tuskat maailman,
+Kuin teidän talon vieraaks rupean;
+Niin kammon saattaa teitä kiusaukseen
+Ja pyhän, vakaan valan rikkomukseen.
+
+KUNINGAS.
+Tääll' yksin elitte ja näkymätä
+Ja aivan seuratta -- oi, häpeätä!
+
+PRINSESSA.
+Ei niinkään, herra; täällä tottakaan
+Ei ilot, huvit puutu meilt', ei mikään:
+Tääll' oli ryhmä ryssiä vast'ikään.
+
+KUNINGAS.
+Kuin? Ryssiä?
+
+PRINSESSA.
+Niin, oikein sirokkaita,
+Somia, sieviä ja kohteliaita.
+
+ROSALIINA.
+Ei häntä uskomista nimeksikään!
+Hän ajan tavan mukaan höyliydestä
+Moist' ylistää, mik' ylistyst' ei kestä,
+Niin, meihin neljään neljä ryssää yhtyi;
+He meidän kanssa puheisiinkin ryhtyi
+Ja tunnin jauhoivat; mut uskokaa,
+Ei viisaan sanaa heidän suustaan saa.
+En -- varjelkoon! -- en heitä narreiks sano,
+Vaan he kun janoovat, on narrin jano.
+
+BIRON.
+Oi, kuivaa pilaa! -- Älynne se aivan
+Saa tyhmäks viisaan. Tulisilmä taivaan
+Kun kohtaa silmämme, niin valoon valo
+Tukahtuu pois. Niin älynne on jalo,
+Ett' aarteensa kun runsaat tyhjentää,
+Niin viisaus tyhmäks, rikkaus köyhäks jää.
+
+ROSALIINA.
+Te rikas siis ja viisas; silmissäni --
+
+BIRON.
+Olen hölmö, tyhmistynyt köyhyyttäni.
+
+ROSALIINA.
+Mit' otatte te näin, se omaa lie:
+Vain hölmö toisen suusta sanan vie.
+
+BIRON.
+Min' olen kaikki kaikkineni teidän.
+
+ROSALIINA.
+Kokoko narri?
+
+BIRON.
+Kaikki teille heitän.
+
+ROSALIINA.
+Mik' oli naamareista teidän oma?
+
+BIRON.
+Mikä? Milloin? Missä? Kysymyspä soma!
+
+ROSALIINA.
+Tuo, tuolloin, tuolla noin: tuo koppa korja,
+Mi sisält' inha on, mut päältä sorja.
+
+KUNINGAS.
+Tulemme ilmi. Nytkös pilkkaa sataa!
+
+DUMAINE.
+Pilaksi teemme kaikki; tunnustamme.
+
+PRINSESSA.
+Kuningas, hämmennytte! Kuink' on laita?
+
+ROSALIINA.
+Hän pyörtyy; auttakaa! Kas kuink' on kalvas! --
+Merisairasko, ja Moskovasta asti?
+
+BIRON.
+Näin tähdet valapaton aikeet turmaa!
+Tät' ei voi kestää rautaotsakaan. --
+Täss' seison; salamoillas minut surmaa,
+Ivallas järsi, pilkoin ruhjo vaan,
+Lävistä minut älys peitsellä
+Ja paloittele sutkas veitsellä.
+En tanssiinkutsua ma enää anna,
+Enk' enää koskaan ryssän viittaa kanna;
+En enää turvaa kynäntuotteisiin,
+En lörpän koulupojan luotteisiin,
+En kulje naamarissa naimamailla,
+En kosi sokon harppuniekan lailla.
+Pois silkkifraasit, hienot taftitavat,
+Samettilieheet, puheet imartavat
+Ja imelät: nuo kesäperhot houkat,
+Joist' aivoon siinneet turhuuden on toukat!
+Tuon valkokintaan kautta, totta vie, --
+Ties Herra, valkoinenko käsi lie, --
+Jos kelle sydämmeni kieltä luen,
+Täst'edes piikkoon sen ja sarkaan puen.
+Siis aluks: -- tyttö, kosiako saa?
+Kas, tässä reipas, kunnon mies, _voilà_!
+
+ROSALIINA.
+_Voilà_? Pois se!
+
+BIRON.
+Ei jätä, totta toden,
+Tuo vanha tapa: -- anteeks, nyt ma poden,
+Mut kohta toinnun. Otsaan kirjoittakaa
+Vain noiden kolmen: "Taivaat, armahtakaa!"[20]
+On heissä rutto, sydän tyrmistyy,
+Ja tämä teidän silmänne on syy.
+Heit' etsiskellään; -- ette tekään vapaa:
+Myös teissäkin ne "Herran merkit" tapaa.
+
+PRINSESSA.
+Nää vapaan herran antimia on.
+
+BIRON.
+Olemme myydyt. Päivä tuomion!
+
+ROSALIINA.
+Vai myyty? Tuomittukin? Kumma sana:
+Vai tuomittu, vaikk' itse kantajana?
+
+BIRON.
+Vait! Teidän kanss' ei mulla asiaa.
+
+ROSALIINA.
+Ei tule myös, jos mull' on sanontaa.
+
+BIRON.
+Puhukaa yksin; älyni jo makaa.
+
+KUNINGAS.
+Prinsessa, neuvokaatte meille vakaa
+Syyn sovitus.
+
+PRINSESSA.
+Se syynne tunnustakaa:
+Tääll' olitteko äsken, naamar' yllä?
+
+KUNINGAS.
+Kyll' olin.
+
+PRINSESSA.
+Aivan tosissanne?
+
+KUNINGAS.
+Kyllä.
+
+PRINSESSA.
+Jos niin on laita, sanokaahan sitte,
+Mit' armahanne korvaan kuiskailitte.
+
+KUNINGAS.
+Lupasin yli kaiken rakastaa.
+
+PRINSESSA.
+Jos siihen luottaa, rukkaset hän saa.
+
+KUNINGAS.
+Ei, kautta kunniani!
+
+PRINSESSA.
+Vaiti vainen!
+Te valoissanne olkaa varovainen.
+
+KUNINGAS.
+Mua hylkikää, jos rikon valan sen.
+
+PRINSESSA.
+Siis pitäkää se. -- Sano, tyttönen,
+Mit' äsken kuiskailit sen ryssän kanssa.
+
+ROSALIINA.
+Hän, armo, vannoi mua hellovansa
+Kuin silmäterää; yli kaiken olin
+Hänelle rakas; jos ei hän mua saisi,
+Tok' aina kuolemaan mua rakastaisi.
+
+PRINSESSA.
+Jumala suokoon onnen siitä itää!
+Hän kunnon mies on, sanansa hän pitää.
+
+KUNINGAS.
+Mit', arvon neiti? Vannon autuuteeni,
+En koskaan hälle mitään luvanneeni.
+
+ROSALIINA.
+Sen teitte, kautta taivaan! Pantinkin
+Sain tämän; nyt sen annan takaisin.
+
+KUNINGAS.
+Prinsessa tuon ja valanikin sai;
+Tuon hänen kaulassaan näin äsken kai.
+
+PRINSESSA.
+Ei, herra; tuo se helminauhaa kantoi;
+Biron se mulle sydämensä antoi. --
+Mun otatteko, taikka lahjan pois?
+
+BIRON.
+En kumpaakaan; se mulle liikaa ois. --
+Nyt huomaan juonen. -- Tääll' on tehty liitto --
+Kun huvikkeestamme on saatu viitto --
+Se tärvellä kuin mikä joulupila.[21]
+Jokunen hupsu, kielevä ja nila,
+Eeskäypä, kuiskuttaja, virnasuu
+Ja ryttynaama, joka tuntee temput,
+Mitenkä nauramaan saa armonhemput,
+Aikeemme urkki. Juoni onnistuu:
+Korunsa naiset vaihtavat, ja me,
+Me heidän korujansa kosimme;
+Ja kauhuksemme erheestä nyt toisen
+Me teimme pattovalan turkamoisen.
+    (Boyet'lle.)
+Te, herra, huvimme te pilasitte
+Ja vielä väärään valaan viettelitte.
+Naisjalan mitat tuntevan ne näytte,
+Te suoraan naista silmiin nauratten,
+Hänelle takkatulen suojaks käytte
+Ja lautast' ojennatte kiemaillen.
+Pojan säikytitte. Hautaan astukaa te!
+Naispaita teille paras paarivaate.
+Irnuilkaa vain! Tuo katse vaaraton
+On niinkuin lyijymiekka.
+
+BOYET.
+Hupaist' on
+Tää sanaratsastus ja kilpasota.
+
+BIRON.
+Kas, oiti pistää! Multa tylsyy ota.
+    (Kallo tulee.)
+Tuoss' älyniekka! -- Ratko tämä riita.
+
+KALLO.
+Hyvä Jumala, jo tuolla tiedustavat,
+Ne kolmet sankaritko tulla saavat.
+
+BIRON.
+Vain kolmet?
+
+KALLO.
+Kukin kolmikossa kolmost' etustaa.
+
+BIRON.
+Ja kolme kolmost' yhdeksän on.
+
+KALLO.
+Anteeks antakaa,
+Ei suinkaan, herra; toivon, ett' on siinä erehdystä;
+Ei meitä niinkään narrata, on meissäi ymmärrystä.
+Ma toivon, että kolme kolmost' --
+
+BIRON.
+Ei tee yhdeksää.
+
+KALLO.
+Antakaa anteeks, hyvä herra; kyllä me tiedetään, mitä se tekee.
+
+BIRON.
+Minä kun kolme kolmost' aina luulin yhdeksäksi.
+
+KALLO.
+Hyvä Jumala! Surkeata olisi, jos teidän pitäisi elää laskemisella.
+
+BIRON.
+Paljonko se sitten tekee?
+
+KALLO.
+Hyvä Jumala, herra, osakkaat, itse näyttelijät, kyllä näyttävät mitä se
+tekee. Itse puolestani minä vain, niinkuin sanotaan, pelaan yhtä
+persoonaa, yhtä vaivaista persoonaa: Pumppujussi suurta, hyvä herra.
+
+BIRON.
+Oletko sinä yksi noita sankareita?
+
+KALLO.
+Ovat suvainneet sankaroida minut Pumppujussi suuren arvoiseksi; itse
+puolestani en tunne noita sankarien arvoasteita, mutta kyllä minä
+hänestä vastaan.
+
+BIRON.
+Vie sana, että laittautuvat kuntoon.
+
+KALLO.
+Kyllä me teemme asiamme hienosti, herra; kyllä me siitä pidämme huolta.
+
+KUNINGAS.
+Biron, he meidät häpäisevät; tulla eivät saa.
+
+BIRON.
+Ei meihin pysty häpeä; ja ovelaa on vaan,
+Jos näytelmä on huonompi kuin seura kuninkaan.
+
+KUNINGAS.
+He eivät tulla saa, sen sanon.
+
+PRINSESSA.
+Mun suokaa tämä hyvään loppuun viedä:
+Paras pila se, jok' itsestään ei tiedä;
+Kun into tahtoo hurmata, mut hurma
+On itse intoilijan innon surma,
+On hauskin, kun käy kaikki nurinpäin
+Ja suuret hankkeet menee kesken näin.
+
+BIRON.
+Tuo pilamme on paras selitys.
+
+    (Armado tulee.)
+
+ARMADO.
+Sinä voideltu! Rukoilen, että sen verran kulutat kuninkaallista
+sulohenkeäsi, kuin vaaditaan sana-parin lausumiseen.
+
+    (Armado puhelee kuninkaan kanssa ja antaa hänelle paperin.)
+
+PRINSESSA.
+Pelkääkö tuo mies Jumalaa?
+
+BIRON.
+Miksi kysytte?
+
+PRINSESSA.
+Hän ei puhu niinkuin Jumalan luoma ihminen.
+
+ARMADO.
+Yhdentekevä, sinä kaunis, suloinen hunajavaltias, sillä vannon ja
+vakuutan, että koulumestari on ylenmäärin fantastinen, liian
+turhamainen, liian, liian turhamainen; mutta me jätämme sen, niinkuin
+sanotaan, _fortuna della guerra'n_ ratkaistavaksi. Toivotan teille
+mielenrauhaa, te kaikkein kuninkaallisin parikunta!
+
+    (Menee.)
+
+KUNINGAS.
+Tästä näyttää tulevan vallan hyvä sankarinäyttely. Hän näyttelee
+Troijan Hectoria, paimen. Pompejus suurta, seurakunnan pappi
+Aleksanteria, Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas
+Maccabaeusta. Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas
+Maccabaeusta.
+Jos näiden neljän ensi koe hyvin onnistuu,
+Palaavat kohta viitenä, vain puku vaihettuu.
+
+BIRON.
+Mut viis on heitä alkuaan.
+
+KUNINGAS.
+Te erehdytte: neljä vaan.
+
+BIRON.
+Koulukarhu, öyhkäri, nurkkapappi, narri ja poika.
+Vaikk' arpaa löis ja onnenheiton heittäisi, niin moista
+Ei tapais viisivaljakkoa maailmassa toista.
+
+KUNINGAS.
+Jo saapuu laiva purjeissaan; nyt tulee suurenloista.
+
+    (Kallo tulee Pompejukseksi puettuna.)
+
+KALLO.
+"Pompejus olen", --
+
+BIRON.
+Etpä ole. Valhett' äitelää!
+
+KALLO.
+"Pompejus olen", --
+
+BOYET.
+Polvella on leopardin pää.[22]
+
+BIRON.
+Niin oikein, vanha leuhka, toivon sinust' ystävää.
+
+KALLO.
+"Pompejus olen; nimeltäni paksu", --
+
+DUMAINE.
+Suuri.
+
+KALLO.
+Niin oikein, suuri -- "nimeltäni suuri,
+Mi kilvellään on pöllyttänyt selkiä vainolaisten;
+Nyt rantaa pitkin tallustin ja tulin tänne juuri
+Ja aseet riisun jalkain juureen Ranskan sulonaisten."
+Jos teidän armonne nyt tahtoisi sanoa: "Kiitos, Pompejus", niin olisi
+työni tehty.
+
+PRINSESSA.
+Suur' kiitos, suuri Pompejus!
+
+KALLO.
+Niin suurta se ei ansaitse; mutta toivon, että kaikki meni resiis.
+Suuressa vain tuli pieni virhe.
+
+BIRON.
+Panen vetoa hattuni äyriä vastaan, että Pompejus on sankareista paras.
+
+    (Nathanael tulee, Aleksanteriksi puettuna.)
+
+NATHANAEL.
+"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra,
+Etelät, pohjat, idät, lännet valloitin ma kerran;
+Jo kilpenikin todistaa, ett' olen Alisander."
+
+BOYET.
+Mut toista nokkas sanoo: se ei vääräss' ole lain.
+
+BIRON.
+Nyt väärin haistoi nokkanne, te hieno nuuskiain!
+
+PRINSESSA.
+Hämille joutuu valloittaja. Jatka, Aleksander!
+
+NATHANAEL.
+"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra"; --
+
+BOYET.
+Niin, oikein, Aleksander, oikein, se sin' olit kerran.
+
+BIRON.
+Pompejus suuri!
+
+KALLO.
+Teidän käskyläs, ja Kallo.
+
+BIRON.
+Vie pois tuo valloittaja, vie pois tuo Alisander!
+
+KALLO (Nathanaelille).
+Voi, herra, kyllä nyt olette vallan mullistanut Alisanter-valloittajan!
+Tästä työstä raapitaan teidät pois vanhoista seinäverhoista;[23]
+jalopeuranne, joka, tappara kourassa, yötuolilla istuu, sen saa nyt
+Makkipeus: hänestä tulee siten yhdeksäs sankari. Valloittaja, eikä
+tohdi puhua! Juokse pois häpeämään, Alisanter!
+
+    (Nathanael poistuu.)
+
+Siinä on, jos suvaitsette, hiljainen mies-hupakko, kunniallinen
+tassukka, nähkääs, joka vähästä joutuu hämille. Hän on ihmeteltävä
+naapuri, totta tosiaan, ja kelpo keilimies. Mutta, Alisanter! ah! siinä
+sen näette, -- se menee yli voimain. -- Mutta tässä tulee toisia
+sankareita, joilla on niinkuin vähän toinen ääni kellossa.
+
+PRINSESSA.
+Mene syrjään, hyvä Pompejus.
+
+    (Holofernes, Juudaaksi puettuna, ja Tiisa,
+    Herkuleeksi puettuna, tulevat.)
+
+HOLOFERNES.
+"Suur' Herkules on tämä pikku kääppä,
+Min nuijaan kaatui Cerberus, se kolmipäinen _canus_;
+Kun viel' ol' imulapsi, poika-rääppä,
+Niin käärmehiä kuristi sen _manus_.
+_Quoniam_ hän on lapsi-iässään,
+_Ergo_ minä puhun hänen nimessään." --
+Nyt arvokkaasti _exit_ vain, ja mene. --
+"Juudas min' oon", --
+
+DUMAINE.
+Vai Juudas!
+
+HOLOFERNES.
+En Iskariot, herra. --
+"Juudas min' oon ja arvoltani Maccabaeus."
+
+DUMAINE.
+Kun arvo karvotaan, jää kalju Juudas.
+
+BIRON.
+Kavala suutelija! -- Millä todistat, ett' olet Juudas?
+
+HOLOFERNES.
+"Juudas min' oon", --
+
+DUMAINE.
+Sitä suurempi häpeä sinulle, Juudas.
+
+HOLOFERNES.
+Mitä tarkoitatte, herra?
+
+BOYET.
+Että Juudas menisi hirteen.
+
+HOLOFERNES.
+Näyttäkää tietä; tuo meni mäntyyn.
+
+BIRON.
+Oikein osattu! Juudas hirttäytyikin mäntyyn.
+
+HOLOFERNES.
+Minun päätäni ette sekoita.
+
+BIRON.
+Kun sinulla ei ole päätä.
+
+HOLOFERNES.
+Mikä on tämä?
+
+BOYET.
+Viulunheppi.
+
+DUMAINE.
+Neulannuppi.
+
+BIRON.
+Pääkallo sinettisormuksessa.
+
+LONGAVILLE.
+Pilalle kulunut naamakuva vanhassa roomalaisessa rahassa.
+
+BOYET.
+Caesarin miekan kahvannasta.
+
+DUMAINE.
+Pääksi vuoltu ruutisarven tulppa.
+
+BIRON.
+Pyhän Yrjänän poskikuva soljessa.
+
+DUMAINE.
+Niin, lyijyisessä soljessa.
+
+BIRON.
+Semmoisessa, jota hammaspuoskari käyttää lakissaan. No, jatka nyt; nyt
+olemme panneet pääsi kuntoon.
+
+HOLOFERNES.
+Olette sen vallan sekoittaneet.
+
+BIRON.
+Erehdys! Olemme vain vähän sinun päätäsi pidelleet.
+
+HOLOFERNES.
+Mutta vähän pahasti pidelleet.
+
+BIRON.
+Näin pitelisimme myös leijonaa.
+
+BOYET.
+Siis, hän kun on aasi, hän mennä saa. Hyvästi, rakas Juudas! -- Hän
+mitä kököttää?
+
+DUMAINE.
+Nimensä päätä.
+
+BIRON.
+Nimensä päätä? Saakoon sen. -- Hyvästi, Mököpää!
+
+HOLOFERNES.
+Mut tää onko siivoa, hienoa ja laitaa?
+
+BOYET.
+Hoi! Juudakselle tuohus, muuten kompastua taitaa!
+
+PRINSESSA.
+Voi, Maccabaeus-parka, kyll' on kanssas ilkamoitu!
+
+    (Armado tulee Hectoriksi puettuna.)
+
+BIRON.
+Achilles, pääsi piiloon! Hector tulee aseissa.
+
+DUMAINE.
+Vaikka pilkka sattuisi omaan nilkkaan, niin nyt tahdon olla iloinen.
+
+KUNINGAS.
+Tuon rinnalla Hector oli pelkkä troijalainen.[24]
+
+BOYET.
+Mutta onko tuo Hector?
+
+KUNINGAS.
+Luulenpa, ett'ei Hector ollut noin sileärankainen.
+
+LONGAVILLE.
+Hänen ei ollut säärensä noin säippärät.
+
+DUMAINE.
+Ei tuollaiset vasikankintut.
+
+BOYET.
+Ei, mutta nilkka on mainio.
+
+BIRON.
+Tuo ei voi olla Hector.
+
+DUMAINE.
+Hän on joko Jumala tai maalari: hän muovailee muotoja.
+
+ARMADO.
+"Asevoimain Mars, se kaikkivoipa peitsimies, Ilionin Hectorille lahjan
+toi", --
+
+DUMAINE.
+Kullatun muskattipähkinän.[25]
+
+BIRON.
+Sitruunan.
+
+LONGAVILLE.
+Neilikoilla täytetyn.
+
+DUMAINE.
+Ja heilakoilla käytetyn.
+
+ARMADO.
+Vaiti!
+"Asevoimain Mars, se kaikkivoipa peitsimies,
+Ilionin Hectorille lahjan toi;
+Hän vahva oli mies, ja taistella hän ties,
+Ja aamust' iltaan paviljongist' iskut soi.
+Min' oon se kukka". --
+
+DUMAINE.
+Minttu.
+
+LONGAVILLE.
+Akleija.
+
+ARMADO.
+Oi, suista kieles, rakas Longaville!
+
+LONGAVILLE.
+Aion juuri suistaa sen hyökkäykseen Hectoria vastaan.
+
+DUMAINE.
+Niin, ja Hector on susikoira.
+
+ARMADO.
+Se armas sotasankari on jo kuollut ja mädännyt; armaat kanaseni, älkää
+haudatun luita kuopiko. Kun hän elosteli, oli hän mies. -- Mutta
+jatkakaamme aatelmakuvaustamme! Armas kuninkaallisuus, pyhitä minulle
+kuuloaistisi.
+
+    (Biron kuiskaisee Kallolle.)
+
+PRINSESSA.
+Puhu, uljas Hector! Se meitä suuresti huvittaa.
+
+ARMADO.
+Minä jumaloitsen sinun suloarmosi varvaskenkää.
+
+BOYET.
+Hän rakastelee häntä jaloittain.
+
+DUMAINE.
+Kun ei voi sylittäin.
+
+ARMADO.
+"Se Hector harppas yli Hannibalin", --
+
+KALLO.
+Helttu on kiipelissä, veli Hector, kiipelissä; se on jo
+kaksikuukautinen.
+
+ARMADO.
+Mitä tarkoitat?
+
+KALLO.
+Sanon vain, että jos nyt et näyttele rehellistä troijalaista, niin on
+tyttö-rukka mennyttä kalua; hän on pikkuisiin päin, lapsi jo hänen
+kohdussaan rehentelee; se on teidän.
+
+ARMADO.
+Halpautatko minua valtojen edessä? Varo kuolemaasi!
+
+KALLO.
+Silloin Hector tulee piiskattavaksi Jaquenettan tähden, jolle elävän
+hengen antoi, ja hirtettäväksi Pompejuksen tähden, jolta elävän hengen
+otti.
+
+DUMAINE.
+Verraton Pompejus!
+
+BOYET.
+Mainio Pompejus!
+
+BIRON.
+Suurempi kuin suuri, suuri, suuri, suuri Pompejus! Pompejus
+jättiläinen!
+
+DUMAINE.
+Hector vapisee.
+
+BIRON.
+Pompejus on sydäntynyt. -- Lisää raivottaria, lisää raivottaria!
+Usutelkaa heitä, usutelkaa!
+
+DUMAINE.
+Hector varmaan vaatii häntä taisteluun.
+
+BIRON.
+Sen hän tekee, jos hänessä on senkään vertaa miehen verta, kuin mitä
+kirppu tarvitsee iltaruuakseen.
+
+ARMADO.
+Kautta pohjan kaaren, vaadin sinua taisteluun!
+
+KALLO.
+Minä en taistele kaarilla niinkuin pohjan pojat; minä tahdon hakata
+päälle ja oikein miekalla. -- Olkaa hyvä, antakaa tänne minun aseeni.
+
+DUMAINE.
+Tilaa raivostuneille sankareille!
+
+KALLO.
+Minä tahdon tapella paitasillani.
+
+DUMAINE.
+Urhoollinen Pompejus!
+
+TIISA.
+Hyvä herra, täytyy vähän höllittää. Nähkääs, Pompejus jo riisuutuu
+taistelua varten. Mitä aattelette? Menetätte hyvän maineenne.
+
+ARMADO.
+Jalot herrat ja sotasankarit, suokaa anteeksi: minä en taistele
+paitasillani.
+
+DUMAINE.
+Te ette voi evätä; Pompejus on teidät haastanut.
+
+ARMADO.
+Rakkaat sydänmuruset, minä sekä voin että tahdon.
+
+BIRON.
+Ja mikä teillä syynä?
+
+ARMADO.
+Peittämätön totuus on, että minulla ei ole paitaa. Käyn villassa ja
+teen katumusta.
+
+BOYET.
+Aivan oikein, se hänelle Roomassa määrättiin palttinan puutteessa, ja
+siitä asti, sen vannon, ei hän ole muuta liinavaatetta pitänyt kuin
+Jaquenettan kyökkipyyhettä, ja sitä hän kantaa lähinnä sydäntään
+lemmenmerkkinä.
+
+    (Monsieur Mercade ja lähettiläs tulevat.)
+
+MERCADE.
+Terveeksi, armo!
+
+PRINSESSA.
+Tervetullut, Mercade,
+Jos kohta ilomme sa keskeytätkin.
+
+MERCADE.
+Mua surettaa, mut kieltän' uutiseni
+Raskaana painaa. -- Isä, kuningas, --
+
+PRINSESSA.
+On kuollut?
+
+MERCADE.
+Niin, se on nyt sanottu.
+
+BIRON.
+Pois, sankarit! Käy pilveen näyttämö.
+
+ARMADO.
+Minä, omasta puolestani, hengitän keveätä hengitystä. Olen älyn hienon
+reiän kautta nähnyt loukkauksen päivänvalon, ja aion hankkia itselleni
+oikeutta soturin tavalla.
+
+    (Sankarit poistuvat.)
+
+KUNINGAS.
+Mitenkä voitte, majesteetti?
+
+PRINSESSA.
+Boyet, käy toimeen; illalla on lähtö.
+
+KUNINGAS.
+Ei, prinsessa, ei toki; pyydän: jääkää.
+
+PRINSESSA.
+Käy toimeen, sanon. -- Kiitos, jalot herrat,
+Kaikesta hyvyydestä! Sydän täynnä
+Verestä tuskaa, pyydän: anteeks suokaa
+Ja unhottakaa viisaan jaloudella
+Pilamme rohkea ja vallaton.
+Jos liian röyhkeää on teidän kanssa
+Puhetta vaihdettu, niin höyliytenne
+On siihen syynä. Hyväst', arvon herrat!
+Ei raskaan mielen ole kieli liukas.
+Siis anteeks, vähille jos kiitoksille
+Jää suuren pyynnön aulis täyttämys.
+
+KUNINGAS.
+Niin, viime tingass' aika vihdoin viepi
+Kaikk' aikeet kiireelliseen päätökseen,
+Ja eronhetki usein ratkaisee
+Mit' ei saa pitkät keskustelut aikaan.
+Ja vaikka lapsen murheellinen otsa
+Hellältä lemmen hymyilyltä epää
+Sen halajamaa pyhää pyyntöä,
+Niin sentään -- kun on lempi vauhdissa --
+Sit' älkööt surun pilvet määräntiestä
+Pois syöskö. Kuolleit' ystäviä surra
+Niin terveellist' ei ole, hyödyllistä,
+Kuin uusist' ystävistä iloita.
+
+PRINSESSA.
+En ymmärrä; mun murhe tylsyttää.
+
+BIRON.
+Vakava, suora sana murheen korvaan
+Paraiten pystyy. Tuosta viittauksesta
+Kuninkaan ymmärrätte. Teidän tähden
+Petimme valamme ja aikaa turhaan
+Vain kulutimme. Kauneutenne, naiset,
+Rumensi meidät pahoin, muuttain mielen
+Omien aikeittemme vastakohdaks
+Ja tehden meidät naurunalaisiksi.
+Näet, lempi tavaton on tavoiltaan,
+Kuin lapsi huima, juonikas ja nirso,
+Silmästä siinnyt ja, kuin silmä, täynnä
+Kummia kuvia ja muotoja,
+Muutellen mieltä, niinkuin silmä pyörii
+Ja joka luonnilt' esineitä vaihtaa.
+Jos vallattoman lemmen kirjopuku
+Ei teidän taivaisissa silmissänne
+Sovellu valaamme ja arvoomme,
+Niin samat silmät taivaiset ne meidät
+On siihen vikaan vietelleet. Siis, naiset,
+Kun teist' on lempemme, niin teistä myöskin
+On lemmen hairahdus. Me uskottomat
+Olimme itsellemme, tullaksemme
+Ikiuskollisiks niille, jotka syynä
+On kumpaiseenkin, -- teille, kaunokaiset.
+Näin vilppi tää, jok' itsessään on synti,
+Itsestään puhdistuu ja hyveeks sääntyy.
+
+PRINSESSA.
+Me saimme lempihartaat kirjeenne
+Ja lahjannekin, lemmen airuenne.
+Naisneuvostomme päätti niiden olleen
+Vain mielistelyä ja hauskaa pilaa,
+Vanua tyhjän ajan täytteeksi.
+Sen vakaampi ei meidän nähdäksemme
+Asia ollut; siksi lempenne
+Sai vertaisensa kohtelunkin: pilan.
+
+DUMAINE.
+Enempää oli kirjeemme kuin pilaa.
+
+LONGAVILLE.
+Ja katseemme.
+
+ROSALIINA.
+              Niit' emme muuksi luulleet.
+
+KUNINGAS.
+Nyt, tunnin viime tuokiossa, suokaa
+Vain lemmenlupaus.
+
+PRINSESSA.
+                   Liian lyhyt aika
+Näin iänikuisille kaupoille!
+Ei, prinssi, pattovala teitä painaa
+Ja syyssä suuress' olette; siis kuulkaa!
+Jos rakkauteni -- johon syyt' ei lie --
+Te voittaa tahdotte, niin tehkää tämä:
+En luota valaanne, mut menkää joutuin
+Erakkomajaan kolkkoon, syrjäiseen
+Ja tämän mailman iloist' erotettuun;
+Siell' olkaa, kunnes eläinradan merkit
+On kaikki tehneet vuosikiertonsa.
+Jos tämä jylhä, yksinäinen elo
+Ei muuta kuuman veren tarjousta,
+Puuvuode, ohut vaate, vilu, nälkä
+Jos loistavaa ei lemmenkukkaa taita,
+Vaan lempenne jos kestää koitoksen,
+Niin tulkaa, kun on vuosi umpeen mennyt,
+Mua vaatimaan, mua palkaks vaatimaan;
+Ja, kautta immen käden, joka kättäs
+Nyt suutelee, sun olen! Siihen asti
+Sulkeudun huolineni murhemajaan
+Ja surun kyyneleitä vuodatan
+Isäni rakastetun muistoksi.
+Jos epäät tuon, niin kädest' erkanemme;
+Ei yhteen sovi meidän sydämmemme.
+
+KUNINGAS.
+Jos epään sen, tai vielä enempää,
+Näin mieltä rauhaan tuuditellakseni,
+Niin äkkisurma saa mun yllättää.
+Iäti povessas on sydämmeni.
+
+DUMAINE.
+Mut mitä mulle, armas? Eukko, vai?
+
+KATARIINA.
+Lujuutta, terveyttä ja karvasuuta,
+Ja näitä kolmin kerroin, eikä muuta!
+
+DUMAINE.
+Sanoa saanko: kiitos, rakas eukko?
+
+KATARIINA.
+Ei, herrani; en vuoteen enkä päivään
+Ma katso silonaamaan poikaräivään.
+Kun prinssi palaa, tekin palatkaatte,
+Jos silloin riittää, lemmest' osaa saatte.
+
+DUMAINE.
+Ja siihen asti sydän sinuun palaa.
+
+KATARIINA.
+Vait, ettei taaskin tule pattovalaa!
+
+LONGAVILLE.
+Maria, puhu!
+
+MARIA.
+             Kun näen vuoden pään,
+Niin huolihunnun vaihdan ystävään.
+
+LONGAVILLE.
+Odotan, vaikk' on pitkä vuoden kulku.
+
+MARIA.
+Se teille sopiikin, te pitkä julku.
+
+BIRON.
+Miettiikö neiti? Katso minuun, armas,
+Silmääni katso, sielun ikkunaan,
+Siell' ane nöyrä vastaustas vartoo.
+Työ määrää, millä voitan lempesi.
+
+ROSALIINA.
+Teist' usein kuulin, lord Biron, jo ennen
+Kuin teidät näin; ja mailman laaja kieli
+Julistaa ties, ett' ivaa olette
+Ja pistosanaa, herjamieltä täynnä,
+Mill' ahdistatte kaikensäätyisiä,
+Jotk' ilveilynne joutuu saaliiksi.
+Maruna tuo jott' aivoistanne lähtis,
+Ja voittaaksenne mun, jos niin on mieli, --
+Ja muulla tavoin ette mua saa --
+Vuos umpeen tulee teidän joka päivä
+Sanattomia sairait' oppia
+Ja voihkivia puhuttaa, ja koittaa
+Älynne koko terävyydellä
+Pakottaa nauramaan nuo raihnaat raukat.
+
+BIRON.
+Pakottaa kuolevaista hurjaan nauruun!
+Ei, se on mahdotonta, sit' en voi;
+Ei kuolon kamppailussa leikki auta.
+
+ROSALIINA.
+Mut näin se nolataan se irvihammas,
+Jok' elää siitä kurjast' ihailusta,
+Mill' älhän nauru narrin palkitsee.
+Ei pilan luontevuus sen kielell' ole,
+Ken pilan lausuu, vaan sen korvassa,
+Ken pilan kuulee. Siis, jos sairas korva,
+Jonk' oma huumannut on tuskan huuto,
+Ivaasi tyhjää kuuntelee, niin jatka,
+Ja minä vikoinesi otan sun;
+Mut jos ei kuuntele, niin sävys muuta;
+Ja virheestäs kun pääset näin, on mulla
+Sydämmen ilo parannuksestasi.
+
+BIRON.
+Vuoskausi siis! No, tulkoon mitä vaan!
+Vuos hospitaalissakin suottaillaan.
+
+PRINSESSA (kuninkaalle).
+Nyt, hyvä prinssi, sanon jäähyväiset.
+
+KUNINGAS.
+Jos suotte, tielle teitä johdatamme.
+
+BIRON.
+Ei vanhaan malliin pääty kosintamme:
+Ei Jukka Jaanaa saa. Naisvehkeilyt
+Oli leikistämme tehdä ilveilyt.
+
+KUNINGAS.
+Mut vuoden päästä tämä päättyy vainen.
+
+BIRON.
+Se näytelmän on ajaks pitkänlainen.
+
+    (Armado tulee.)
+
+ARMADO.
+Suloinen majesteetti, suvaitkaa, --
+
+PRINSESSA.
+Tuo eikö ole Hector?
+
+DUMAINE.
+Arvoisa Troijan sankari.
+
+ARMADO.
+Tahdon suudella sinun kuninkaallista sormeasi ja sanoa hyvästi. Olen
+tehnyt lupauksen: olen luvannut Jaquenettalle hänen armaan lempensä
+tähden käydä kolme vuotta auran kurjessa. Mutta, kunnioitettavin
+suuruus, suvaitsetteko kuulla kahdenpuhelua, jonka kaksi oppinutta
+miestä on yhteensovittanut huuhkan ja käen kunniaksi. Se oli aiottu
+näytäntömme päättäjäisiksi.
+
+KUNINGAS.
+Kutsukaa ne joutuin; tahdomme kuulla.
+
+ARMADO.
+Hoilaa! Hoi, tänne!
+
+    (Holofernes, Nathanael, Tiisa, Kallo y.m. tulevat.)
+
+Tämä puoli on _Hiems_, talvi, tämä _Ver_, kevät; toista edustaa huuhka,
+toista käki. _Ver_, alota!
+
+        Laulu.
+
+        Kevät.
+
+    Kun sinivuokot, orvokit
+    Ja käenkengät kellakkaat
+    Ja valkoliljat, valvatit
+    Sulollaan kirjaa nurmimaat,
+    Niin puusta käen laulu soi
+    Ja miestä nainutt' ilkamoi:
+    Kukkuu!
+    Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus
+    On naineen miehen kauhistus.
+
+    Kun leivo aamun julistaa
+    Ja paimen luikkuuns' ääntelee
+    Ja naakat, kyyhkyt kuhertaa
+    Ja paitaans' immyt valkaisee,
+    Niin puusta käen laulu soi
+    Ja miestä nainutt' ilkamoi:
+    Kukkuu!
+    Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus
+    On naineen miehen kauhistus.
+
+        Talvi.
+
+    Kun räystähistä riippuu jäät
+    Ja Tommi takkaan puita tuo
+    Ja Antin konttuu sormenpäät
+    Ja halla maitoon härmän luo
+    Ja veri hyytyy, routii maa,
+    Niin yössä huuhka huhuaa:
+    Huhuu!
+    Hu'it, huhuu! On somaa tää,
+    Kun Riika rokkaa hämmentää.
+
+    Kun myrsky nurkiss' ääneen soi
+    Ja pastor' yskään typertyy
+    Ja Maijan nokka punervoi
+    Ja varpu hankeen hykertyy
+    Ja olutkeitto huuruaa,
+    Niin yössä huuhka huhuaa:
+    Huhuu!
+    Hu'it, huhuu! On somaa tää,
+    Kun Riika rokkaa hämmentää.
+
+ARMADO.
+Mercuriuksen sanat tuntuvat karkeilta Apollon laulun jäljestä. Te
+tuonne, me tänne!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ.
+
+
+[1] Sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa. Sh:n aikana herätti Lontoossa
+suurta huomiota erään skotlantilaisen Marocco-niminen hevonen, joka
+osasi tanssia, lukua laskea, korttia lyödä y.m.
+
+[2] Balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä. Tarkoittaa vanhaa
+englantilaista balladia afrikkalaisesta kuninkaasta Cophetuasta, joka
+nai kerjäläistytön, Penelophonin. Samaan balladiin viitataan 42 siv.
+
+[3] Kädet taskussa niinkuin miehellä vanhassa kuvassa. Luullaan Sh:n
+tässä antavan letkauksen taitamattomille maalareille, jotka eivät
+kyenneet alastomia ruumiinosia maalaamaan.
+
+[4] Jo keppihepo unhottui. Kts. Hamlet, 72 siv. muist.
+
+[5] L'envoy, ranskalaisesta runoudesta lainattu taidesana.
+
+[6] Sievä juutalainen. "Juutalainen" oli koomillinen hyväilysana Sh:n
+aikana.
+
+[7] Kerjäläistyttöön Zenelophoniin. Viittaus Sel. 2 balladiin.
+
+[8] Monarcho. Viittaa sen ajan turhamaisiin kerskureihin, jotka
+mielellään matkivat italialaisia ja kuvittelivat olevansa koko maailman
+herroja, josta saivatkin pilkkanimen "monarcho".
+
+[9] Ginevra oli kuningas Arthurin puoliso.
+
+[10] Tikanpojan näköinen. Vert. sananlaskua: "kirki se tikanpoikaa
+puuhun vetää."
+
+[11] Mantuanus. Latinainen runoilija 15:llä vuosisadalla, Baptista
+Spagnolus, joka syntymäkaupungistaan Mantuasta sai tämän liikanimen.
+Hänen eklogejaan luettiin kouluissa, ja ensimmäinen alkoi sanoilla:
+Fauste, precor etc.
+
+[12] Ut, re, sol, la, mi, fa. Holofernes, kun ensin on näyttänyt
+latinan- ja italiankielen taitoaan, osoittaa nyt laulutaitoaankin
+laulamalla sävelasteikon.
+
+[13] Paperi rinnoilla kuin valapatto. Syyllisiksi todistetut valapatot
+saivat rangaistukseksi kantaa rinnassaan paperilevyä, johon oli
+kirjoitettu heidän rikoksensa.
+
+[14] Yhdeksän sankaria. Tämännimistä näytelmää, jossa oli kolme
+kristittyä, kolme juutalaista ja kolme pakanallista sankaria, oli
+tapana esittää yhteiselle kansalle joulunpyhinä ja muina juhlina.
+
+[15] Soma kuin kaavakirjan iso B.. Alkukirjaimet olivat tavallisesti
+punaisia, niin A:kin, mutta B oli musta. Letkaus Rosaliinalle hänen
+tumman hipiänsä tähden.
+
+[16] Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi, s.o. etten koskaan antaisi
+toista kättäni miehelle.
+
+[17] Saint Denis oli Ranskan suojeluspyhä.
+
+[18] Ryssän puku kaikill' yllä. Henrik VIII:n aikaan oli tullut
+muodiksi naamiaisissa pukeutua ryssiksi. Venäjä oli silloin vielä
+jotakin uutta englantilaisille.
+
+[19] Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti. Viittaa naisten naamareihin,
+jotka olivat tahtisilkkiä.
+
+[20] "Taivaat, armahtakaa." Nämä sanat kirjoitettiin niiden talojen
+ovelle, joissa oli ruttosairaita. Mustat täplät ihossa olivat
+paranemattomuuden merkkejä, ja niitä sanottiin "Herran merkeiksi". Tätä
+nimitystä käytetään tässä kaksimielisesti niistä lahjoista, joita
+prinsessa oli kuninkaalta saanut.
+
+[21] Se tärvellä kuin mikä joulupila. Joulun ja loppiaisen välisenä
+aikana pidettiin kaikenlaisia huvituksia ja näytelmiä, jolloin joskus
+sattui, että katselijat ja muut iloiset veitikat sekaantuivat
+näyttelyyn ja näin saivat häiriötä aikaan.
+
+[22] Polvella on leopardin pää. Pompejuksen asepuvun polvivaruksena oli
+metallista taottu leopardin pää.
+
+[23] Teidät raapitaan pois vanhoista seinäverhoista. Näissä oli
+kuvattuna niiden yhdeksän sankarin joukossa myöskin Aleksanteri suuri,
+jonka vaakunakilpenä oli: punaisella pohjalla kultainen leijona
+tuolilla istumassa, hopeainen sotatappara käpälissä.
+
+[24] Troijalainen. Tätä sanaa käytettiin myöskin maankuljeksijan,
+veijarin nimityksenä.
+
+[25] Kullatun muskattipähkinän. Näitä oli tapana antaa uuden vuoden
+lahjaksi, samoin kuin mausneilikoilla täytettyjä sitruunia ja
+appelsiineja.
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Turhaa lemmen touhua, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44602 ***