diff options
Diffstat (limited to '44817-h')
| -rw-r--r-- | 44817-h/44817-h.htm | 9327 |
1 files changed, 9327 insertions, 0 deletions
diff --git a/44817-h/44817-h.htm b/44817-h/44817-h.htm new file mode 100644 index 0000000..f721685 --- /dev/null +++ b/44817-h/44817-h.htm @@ -0,0 +1,9327 @@ +<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" + "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> +<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> + <head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> + <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> + <title> + The Project Gutenberg eBook of Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-58, by Aug. Ahlqvist. + </title> + <style type="text/css"> + +.by { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.author { + text-align: center; + font-size: 135%; +} + +.co { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 5em; +} + +.year { + text-align: center; + font-size: 130%; + padding-bottom: 3em; +} + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + + h1,h2,h3,h4 { + text-align: center; + clear: both; +} + +p { + margin-top: .51em; + text-align: left; + margin-bottom: .49em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} + +.blockquot { + margin-left: 5%; + margin-right: 10%; +} + +.sig { + text-align: right; + margin-right: 15%; +} + +/* Footnotes */ +.footnotes {border: dashed 1px;} + +.footnote {margin-left: 10%; margin-right: 10%; font-size: 0.9em;} + +.footnote .label {position: absolute; right: 84%; text-align: right;} + +.fnanchor { + vertical-align: 0.3em; + font-size: .8em; + text-decoration: + none; +} + +.poem { + margin-left:10%; + margin-right:10%; + text-align: left; +} + +.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;} + .poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;} + + </style> + </head> + +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 ***</div> + +<h1>MUISTELMIA MATKOILTA<br /> +VENÄJÄLLÄ<br /> +VUOSINA 1854-58</h1> + +<p class="by">Kirj.</p> + +<p class="author"><b>Aug. Ahlqvist</b></p> + +<p class="co">Suomalaisen Kirjallisuuden Seura<br /> +Helsinki</p> + +<p class="year"><b>1859.</b></p> + + + +<p>Paino-luvan antanut: L. Heimbürger.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Esipuhe.</h2> + + +<p>Tässä ulos-tulevat matkamuistelmat eivät ole yleisölle tuntemattomat. Ne +ovat jo ennen olleet painettuina aika-kautisessa kirjasessa <i>Suomi</i> ja +sanomalehdessä <i>Suometar</i>, ja ovat nyt, sen kehoittavaisen +hyvä-tahtoisuuden seureeksi, jolla moni maan-mies on minua niistä +puhutellut, tulleet kootuiksi yhdeksi kokonaiseksi, joksi ne kumminkin +jo alkujansakin olivat aiotut. Niiden painoon toimittamisesta ei minulla +ole ollut juuri muuta työtä kuin siellä täällä jonkun liikanaisen paikan +eli yli-määräisen lauseen pois-rapsiminen, kieli-opillisten näytteiden +pois-jättäminen ja kielen yleinen tasoittaminen.</p> + +<p>Ankarat tarkkaajat ehkä lukenevat, ja lukekootkin, nämä muistelmat niin +laajuutensa kuin laatunsakin puolelta köyhyyden todistukseksi. Vaan +köyhyys, hengellinenkään, ei ole luettava häpeäksi yksityiselle, missä +se on niin yleinen kuin Suomen maassa ja Suomen kielellä. Tämä kieli ei +kirjoittaessa suju itsestänsä paperille, joten sivistyneiden kielten +voimme sanoa tekevän, vaan täytyy sitä käyttävän voittaa työssään +lukemattomia vastuksia, joita eivät muut tunne kuin kokeneet, ja jotka +tekevät, että hän isommalla vaivalla saa vähemmän valmista kuin ne, +jotka käyttävät ruotsia eli muita sivistyksen kieliä. Toinen syy tämän +teoksen vähäisyyteen lienee sekin, että tekijä ei ole koskaan pitänyt +matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vähäisenä syrjäasiana; hänen +pää-tarkoituksensa on ollut se asia, jolle hän läksikin: suomiheimoisten +kielten tutkiminen ja niiden kautta pääseminen suurempaan ja syvempään +selvyyteen Suomen kielessä, jota hän näissä tutkinnoissaan ei ole +koskaan laskenut silmältä. Niiden ja niin muodoin itsen matkankin +saaliit lepäävät kuitenkin enimmäksi osakseen vielä alku-peräisessä +raakuudessansa, kunne vasta saanen tilaisuutta, aikaa ja varoja niiden +järestämiseen ja ulos-antamiseen.</p> + +<p>Heikkoudeksi lienee tälle kirjaselle sekin luettava, että siinä löytyvät +kertomukset ovat kirjoitetut vähitellen ja itseltä matkalta, ei yhteen +menoon eikä tarkoin punniten sanoja, vaikka toiselta puolen tunteiden +vereksyyden pitäisi vakuuttaa kertomuksen totuutta. Ja totuutta olenkin +kertomuksissani tarkoittanut, ehkä mielelläni kuitenkin tunnustan, että +kynäni paikka-paikoin on teroittunut vähän terävämmäksi kuin olisi +tarvinnutkaan. Yleistä kuvaa ei se kuitenkaan ole pilannut; joka tuntee +itäiset naapurimme, on lukiessansa tätä kirjaa havaitseva, että useimmat +heidän sekä hyviä että huonoja omaisuuksiansa ovat siinä tarkoin +vaariin-otetut. Loukkausta enemmän kansoja kuin yksinäisiäkään kohtaan +en ole tahtonut missään tehdä; olen vaan tarkoittanut kirjauksillani +antaa Suomalaisille jonkun tiedon siitä kansasta ja maasta, jonka kanssa +heillä onni ja onnettomuus nyt ovat yhteiset.</p> + +<p>Jos tässä aikomuksessani vähänkään olen onnistunut ja jos näillä +matka-muistelmillani voisin joissa-kuissa suomalaisissa majoissa +lyhentää muutaman syksyisen illan pituutta, niin on niiden +kirjoittaminen minulle jo silläkin hyvin palkittu.</p> + +<p>Helsingissä, Mikon päivän jälkeen, v. 1859.</p> + +<p class="sig"><b>Tekijä</b>.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>AINEISTO:</h2> + +<p><b>Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v 1854.</b></p> + +<p>I. Matka.</p> + +<p>Matkan tarkoitus: runojen kerääminen Inkerin-maalla. Matkavarat, +matka-kumppali. Yleinen kaava matkasta. Pieniä matka-tapauksia.</p> + +<p>II. Savakot ja Äyrämöiset.</p> + +<p>Näiden kansa-murteiden piiri. Missä ne eroitakset toinen toisestansa, +vaatteuksessa ja kielessä. Miten ne ovat syntyneet.</p> + +<p>III. Runollisuus.</p> + +<p>Vanhoja runoja vaan Karjalaisilla. Mitä lajia ne ovat täällä. +Loihtu-runoja ei löydy ja syyt siihen.</p> + +<p>IV. Tapoja.</p> + +<p>Taian-teko. Arpominen. Tanssi. Soitto. Hää-tavat.</p> + +<p>V. Rahvas.</p> + +<p>Talon-pojan tila: enin osa kansaa herran-alustalaisia. Rakennukset ja +siistiys huonot. Kauppa. Näkin-keruu. Parkin-kiskominen. Ruunun-lasten +elättäminen. Herkullisuus. Tekemättömyys. Rahan-ahnaus. Siveys. +Hyppijät. Venäjästä lainatuita sanoja.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Aunuksessa v. 1855.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Suomalaisia Venäjällä. Lähtö Pietarista. Neva ja kulku sillä. +Pähkinälinna. Laatokka. Treschkot ja matkaaminen sillä. Laatokan kanava. +Matka-kumppalia. Lotina-Pelto. Livvin ja Lyydin kieli. Aunuksen +kaupunki. Matka-kumppaIi siitä. Suomalaisia Aunuksessa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Vosnesenie ja sen liike. Petrosavodsk. Herra Vogel. Tykki-tehdas. +Vepsäläiset Soutu-järvellä. Äänis-järvi. Sikäläisestä rahvaasta.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Matka Ojatille. Vanha pappi Järvissä. Turha yritys hänen kanssansa +tutkia Vepsän kieltä. Muutto Ladvan kirkolle. Tutkinnot siellä. +Vepsäläisiä arvoituksia. Isä-meidän rukous Vepsäksi. Tarinaisia tällä +kielellä. Paluu-matka.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Itä-Venäjällä vv. 1856 ja 1857.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Pääsiäinen Venäjällä. Kasan'in kaupunki. Tatarit. Heidän elämä-laatunsa. +Uskonsa, jumalan-palveluksensa ja opetuksensa. Kasan'in Yli-opisto. +Luteerilaisia Kasan'issa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Matka Ischaakkiin. Volga. Uslon. Vaikeutta matkalla. Tsyvilsk'in +kaupunki. Venäläiset ravintolat.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Tschuvaschin kieli ja kirjallisuus. Kosmodemjansk. Tscheremissejä. +Tschuvaschien maa. Ulko-näkö. Vaatteus. Usko. Keremet'in palvelu. Uhrit +ja eräs uhri-juhla. Tschuvaschien kristillisyys. Tschuvaschilaisia +lauluja.</p> + +<p>Neljäs Kirja.</p> + +<p>Olo Ischaakissa. Korttieri-emäntä. Papit. Kosmodemjansk. Majatalon väki +siellä. Volga ja liike sillä. Tscheremisseistä.</p> + +<p>Viides Kirja.</p> + +<p>Lähtö Kasan'ista Simbirsk'in lääniin. Buinsk'in kaupunki. Vastuksia +siinä. Gorodnitschij. Simbirsk. Hyvä kohtelu virka-miesten puolesta. +Siellä tapaama maan-mies. Koto-opettajat Venäjällä. Venäläinen +hovin-herra.</p> + +<p>Kuudes Kirja.</p> + +<p>Edellisistä askaroitsemisista. Suuri erilaisuus suomalaisissa kielissä. +Historiallisia viittauksia Tscheremissien kielestä. Tschuvaschien +tatarilainen peri-juuri. Bolgar. Burkassit. Tschuvaschilaisia +arvoituksia. Tschuvaschilainen satu.</p> + +<p>Seitsemäs Kirja.</p> + +<p>Olo Arbatov'assa. Virka-miehiä. Hävinnyt aatelis-mies. Maslenitsan +viettäminen. Venäläisiä lauseita. Venäläisen luonteesta näytteitä. +Pensa. Siistittömyys kaduilla. Matka Pensasta Krasnoslobodsk'iin ja +kylien surkea näkö tällä tiellä.</p> + +<p>Kahdeksas kirja.</p> + +<p>Mordvan kansan sia ja paljous. Sen kielen murteet. Ersäläinen +kirjallisuus. Mordvalaisia arvoituksia. Lauluja.</p> + +<p>Yhdeksäs Kirja.</p> + +<p>Olo Krasnoslobodsk'issa. Kehno korttieri ja ryyppäävä talon-väki. Toinen +korttieri ja sen emäntä. Seuruus-elämästä. Puute kirjoista. +Taika-luuloisuutta. Eräs puoli-päiväinen. Eräs huvi-matka.</p> + +<p>Kymmenes Kirja.</p> + +<p>Karatai-Mordvalaiset, erhetys oppineilta.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Siperiassa v. 1858.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Lähtö Kasan'ista. Iloiset tunteet. Lossi Vätka-joen yli. Perm'in +kaupunki. Votjakit. Baschkirit. Jekaterinenburg. Siperia. Tobolsk. +Turinsk. Matka Tavda-joella. Pelym.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Pelym'in kirkon-kylä. Matka Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Ylä-Pelym. +Voguulien valituksia. Tapaus Voguuli-paulissa. Massau-paul. Atimje-paul. +Loppu matkaa Pelym'illa. Maa-taival ja sen poikki kulkeminen. +Schohteltit-paul ja tulo Tapsje-joelle. Matka sitä myöten. Sortingjen +kirkko. Sulo Beresov'aan.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Yleinen piirre matkasta Pelym'in ja Beresov'an välillä. Voguulien rajat. +Maan laatu ja tuotteet. Voguulien luku. Elämän-laatu. Metsästys. +Kalastaminen. Pähkinän-keruu. Seuran-pito. Voguulien kylät ja asunnot. +Vaatteus. Ruoka. Ulko-näkö. Sävy. Uskonto. Kauppa. Valtiollinen tila.</p> + +<p>Neljäs Kirja.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki. Asujanten elatus-keinot ja köyhyys. Matkustaminen +peuroilla. Matka Obdorsk'iin. Obdorsk. Ostjakkilainen ruhtinas Taischin. +Maan-mies Beresov'assa. Beresovalaisten hyvä-tahtoisuus. Matka +Beresov'asta etelään päin. Ostjakit. Kondinsk. Ostjakkilaista soittoa ja +tanssia. Tobolsk. Pieniä kertomuksia. Verhoturje. Uraali ja sen +metalli-rikkaus. Tiet sen yli. Solikamsk. Nykyiset Permiläiset ja vanha +Bjarmin-maa. Sen kauppa. Postilla matkustaminen Venäjällä. Moskova.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v. 1854.</h2> + + + +<h3>I. Matka.</h3> + +<p>Sota on kylmine rauta-kynsinensä jo kouristellut meidänkin maatamme, +sota palaa kaikkein mielessä, sodasta vaan kyselevät kaikki tietoja ja +sanomia. Vähän taitaa siis tällä kertaa olla toivomista, että kellään +olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin peräti rauhallista +toimitusta kuin runojen keräämistä, eli lukea niitä vähäisiä mietteitä, +joita tätä vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan +aina jaksa myrskytä, eikä ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perästä +kuin tyyni päivä-paiste raju-ilman perästä. Ihmisten ajatukset, rienteet +ja toivot kääntymät sitten entiselle ladullensa, ja tällöin saavat +rauhan työt taas entisen arvonsa. Tämä toivo — sillä kanssa-ihmisten +hyväksyminen on jokaiselle tarpeen — tämä toivo on palkinnut ja +ylläpitänyt minuakin, kuin mun matkatessani useasti on täytynyt painua +salomaihin, missä niiltä tienoin, joissa ihmisyyden tärkeimmät asiat nyt +miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin +niitä eriskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu +tämmöisinä aikoina. Tämä samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren +palstoihin tallelle panemaan eräitä muistelmia alkupuolelta matkaani, +joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan +jotka kauemman aikaa lyhykäisissä muistokirjoissani oltuansa +laimeneisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehkä vielä jäisivät +laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivät kuitenkaan +nytkään myöten-anna näitä muistelmia taiteellisesti järestää; niitä olen +kirjoitellut vähän kussai paikassa, Pohjais-Inkerissä matkatessani, +niillä väliajoilla, joita runonkerääjällä on kyllä joko laulajia +odottaessansa eli muusta syystä yhdessä kohden viipyessänsä, ja jokainen +tämmöisillä matkoilla käymätöinkin arvaa että, lasten lattialla +hälistessä, vaimojen ovessa hönnätessä ja miesten penkillä latturia +laskiessa, kirjoittajan on vaikea pitää ajatuksensa koossa. Elköön siis +lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivät ole niin +tasaista ja säntillensä, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa +olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen.</p> + +<p>Jo kauan on tiedetty, että Inkerin-maahankin on säilynyt Suomen kansan +muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, +joissa Karjalaisia elää, ja onkin jo useampia miehiä Suomesta täällä +matkustellut runoja keräämässä. Erittäinkin ovat oppilainen Europaeus ja +lisensiaatti Reinholm jo koonneet täältä isot joukot runoja. Edellinen, +joka mennä talvena viimeksi matkaeli Inkerin etelä- ja länteisissä +osissa, oli kuitenkin tällöin havainnut, että Inkerin-maan runot eivät +olleet vielä likimaillenkaan kaikki kerätyt, jonkatähden hän sekä +yksinäisissä että yleisöllenkin julastuissa kirjoituksissa kehoitti +suomalaisuuden ystäviä tästä asiasta puolia pitämään, ennenkuin laulut +täältäkin häviäisivät perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tämän +johdosta ilmoitin minä Suom. Kirj. Seuralle Helsingissä aikovani vielä +kerran lähteä runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta +matka-rahaa. Seura, jonka varat tällöin olivat melkein vähässä, määräsi +tähän tarpeesen sen matka-rahan, tekevä 50 rupl. hop., jonka entinen +Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla +Seuralle; tähän matka-rahaan lisäsi majisteri Tikkanen omista +varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jälemmin Viipurinkin Kirj. +Seura yhtä suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei +ainoastaan runojen kerääminen, vaan myös Inkerissä ja muuallakin Venäjän +maassa löytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi +kauempi aikaa matkalla viivyttävä kuin minkä mainituilla rahoilla olisi +tullut aikaan. Tätä jälkimäistä tarkoitusta vasten määräsi Hänen +Keisarillinen Korkeutensa Perintö-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hänen +annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. +Näin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, +ja oppilainen Kaarle Slöör on se, joka tälle huvituksista köyhälle +matkalle uskalsi lähteä kerallani.</p> + +<p>Mutta runon-keruu Inkerin-maasta ilman Viipurin läänin etelä-puolta +tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja sentähden +päätin menettää muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulutaidon +tutkimiseen. Täällä oli minun myös odotettava kumppaliani, joka vasta +paria viikkoa myöhemmin kuin minä jousi matkalle, ja täällä oli meidän +kummankin ensin totuttava tämmöisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sillä +varsin paha olisi ollut lähteä pelkkänä helsinkiläisenä ihan oudossa ja +vieraassa maassa matkustamaan.</p> + +<p>Alkupuolella toukokuuta Helsingistä tultuani Pyhäristin kirkolle läksin +tästä matkalle 16 p, mainittua kuuta, ja vaelsin halki tämän pitäjän +Valkjärven kirkolle. Tästä käänsin tieni pohjaista kohti Pasurin, +Metsävirkin (Valkjärven pitäjää), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja +Puuskalan kautta Haaparannan taloloihin lähellä Tiuriinkoskea (Räisälän +pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kylä kylältä matkata Raisälän ja +Kaukosan kautta Käkisalmeen. Vaan näillä seuduin kuin ei puuttunut +minulle kelpaavata juuri muuta kuin vähän arvoituksia, päätin +Haaparannasta lähteä suorinta tietä Käkisalmeen ja täältä kääntyä +etelätä kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin +toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Sentähden erosin +päiväksi tämän joen kauniista rannoista, ja potkalsin suoraan kuin +linjalla Käkisalmea kohti Särkisalon kylään, myöskin Räisälätä. Päivä +oli lauantai-päivä, ja Haaparannassa oli minun sanottu tästä kylästä +kirkkomiesten venheessä hyvästi pääseväni "linnaan," joka tapahtuikin +seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tämän kaupunkisen olin jo edeltä päin +määrännyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tästä käännyin siis +etelätä kohti rientämään. Vaellukseni kulki siitä lähtien seuraavien +mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittäin: Pörtsikkö ja +Vuohensalo (Käkisalmen pitäjää), Riiska, Sortaulaks, Vernitsa (josta +käsin kävin Konevitsankin pyhää paikkaa katsomassa), Yläjärvi, +Ryhmänkylä, Enkkua (Pyhäjärven pitäjää), Saapro, Haitermaa ja Röykkylä +(Sakkulan pitäjää), josta viimeisestä kylästä palasin Valkjärven kautta +takaisin Pyhäristin kirkolle. Vähää ennen oli matka-kumppalinikin ennen +tehtyä päätöstämme myöten tullut tähän, ja siitä kulimme nyt yhtenä +Kivennavan kirkolle. Tästä siirryimme taas hiljan verkkaan Ahjärven, +Vuottaan, Kaukseman, Miettilän ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka +jo on Raudun pitäjää. Tässä erosimme pariksi päiväksi. Kumppalini +matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtymä-paikkaamme +kirkolle, minä taas Orjansaaren ja Mäkrän kautta. Raudun kirkolla +ystävällisessä paikassa levättyämme, erosimme taas niin, että Slöör +poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tämän pitäjän itä-puoleen, jossa minä +vielä en ollut käynyt, minä sitä vastaan läksin vielä Rautulaisia +laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Vakkilan, Liippuan, +Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kylissä. Raudulta palasimme samaa +tietä, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme +loppuikin Suomen rajojen sisässä. Syy, minkätähden koko länsi-osan +eteläistä Viipurin lääniä jätimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi.</p> + +<p>Näin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun sentähden, että se +kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett'en sitten enää +tarvitse lukijata kuletella kylä kylältä kaikkein niiden seikkojen +kautta, mitä matkalla on tapahtunut, joita, ehkä ne kyllä voisivat olla +huvittavaiset lukea, monestakin syystä ei käy kaikkia kertominen. Se +vaan olkoon vielä matkasta yleisesti sanottu, että meidän kaikin paikoin +on ollut hyvin rauhallinen ja hyvä kulkea, vaikka meille ennen matkaan +lähdettyämme kyllä paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitävän meitä minä +vihollisen lähettiläisinä eli katsastelijoina j.n.e. Tätä ei ole +tapahtunut muualla kuin minulle vielä yksin ollessani, yhdessä paikassa +Räisälän pitäjää, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen +aineen: sodan, muuan ämmä vastasi kysymykseksi: "jos lienet siekin niitä +eklantilaisia? lienet tänne lähtenyt viisautta ottamaan!" Hänen ja +muutkin hänen sanoistansa pelästyneet sain kuitenkin sillä tavalla +tyyntymään, että osotin heille, kuinka selvä suomalainen olin, ja +vakuutin myös olevani "tätä yhtä suomen uskoa," jota vasten myös jakelin +tuvassa oleville muutamia suomenkielisiä kirjasia. Jälkeenpäin kuulin +tämän talon väellä olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet +elävän varsin hyvässä sovussa keskenänsä, ja paha ihminen on aina +kärkkäämpi toisestakin pahaa luulemaan. Nämä samat ihmiset olivat +muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet häpeään. Eräs +luonnontutkija Pietarista oli nim. talossa käymällä metsää myöten +kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet näkivät hänen, antoivat +sanan taloon oudosta metsässä kävelijästä, ja kohta oli rahvasta niin +paljo koolla, että miehistä voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen +pistävän niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin +ahdistamaan niemen nenään. Hän istuikin veden rannalla kiveä särkien ja +katsellen, ja rahvas töytäsi hänen päällensä. Vaikka kiini-ottajista +muuan oli vähän venäjätäkin ollut ymmärtävinänsä, ei vanki kuitenkaan +voinut selittää rantaansa sen puhtammaksi kuin että häneltä sidottiin +kädet selän taakse kiini. Viimein ymmärsivät talonpojat kumminkin hänen +puhettansa sen verran, että hänellä oli passi lakkarissa. Sen nähtyä +alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perästä luiskahti metsään, +ja viimein oli luonnontutkija taas aivan yksinänsä, mutta kädet kiini ja +niinmuodoin mihinkään kykenemätöinä. Paimenko vai muu eläjä, joka siihen +oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran päästänyt nuorista, +joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hänen +lyönyt.</p> + +<p>Melkein samallainen seikka, ehkä ei talonpoikain tekemä, oli minulle +tapahtua Pörtsikön kylässä, 6 virstaa Käkisalmen kaupungista. Minä olin +päättänyt tässä ensi kerran koetella, mitä eteläpuolella Käkisalmen +osattaisiin runoja laulaa, ja sentähden katsoin jo kylään tullessani +paraammalta näyttävän talon maja-talokseni. Talon pihalle tultuani näin +kumminkin, että se oli herras-talo, jonkatähden jo päätinkin lähteä +toiseen taloon, vaan pistäysin kuitenkin tupaan kysymään rahvaalta, ken +talossa eli. Täällä sanoi eräs nainen, muistaakseni talon-isännän sisar, +joka loi leipiä uuniin, tässä elävän sen ja sen virantapaisesta eronneen +herras-tavan miehen. Onko se itse kotona? kysyin minä. Ei, vastasi +nainen, vaan minun käännyttyäni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepääviä +miehiä, joista eräitä oli Jumalta, toista Iitistä, ja jotka täällä +kävelivät työtä etsimässä, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtäkkiä +pölähti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu päällä tupaan. Nyt syntyi +meidän keskenämme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli +tulkkina. "Mistä sie kulet?" — Helsingistä. — "No mikä mies sie +Helsingissä olet?" — Tutentti. — "A kunnepa matkaat, näin syrjäkylissä +käyden?" — Täällä vaan kävelen. — "Mitä etsimässä?" — Lauluja, ja +laulatan teitäkin, kuin osannette suomea laulaa. — "Mitä lauluja sie +etsit! mikä lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?" — On kyllä, +vaan on täällä kontissani (joksi täällä laukkua sanotaan) niin syvässä, +ett'en sitä nyt rupea laittamaan sieltä, varsinkin koska te ette ole +mikään ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysyä. Vaan ilman sitä +pitäisi teidän jo tutentti-merkistänikin nähdä, että minä passitta saan +matkata jos missä Suomen rajojen sisässä. — Tästä uppiniskaisuudesta +vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkistä puhuminen johdatti hänelle +mieleen hyvän välikappaleen, jolla muka saisi minun passin näyttämään. +Hän juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki päässä, jonka +rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Näin varustettuna +töytäsi hän minulle eteen, eikä enää malttanut tulkinkaan kautta puhua, +vaan kiljasi uhkaavilla liikenneillä: "pasportti pitää näyttämäs, muuten +talonpoika sitomas kiini." — Nyt loppui minultakin kärsivällisyys, ja +minä vastasin yhtä kovalla äänellä: "pasporttia ei näytetä, vaan jos +kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan minä pasportin +tällä sauvallani selkään." Ukko taisi pelästyä sitä raskaanlaista +oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kädessä, sillä hän läksi sukkelasti +ulos tuvasta muka "lautamiestä hakemaan." Minä odottelin vielä vähän +aikaa lautamiehen tuloa, vaan sitä ei kuulunut, ja viimein läksin pois +toisiin taloihin. Mennessäni tapasin lähellä eräitä miehiä huonetta +salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, että +semmoinen se on ilkeä roisto, se ei anna kenenkään olla rauhassa, ja +kertoivat hänestä monta hyvää seikkaa, joiden puhumisesta tässä ei +läksisi mitään hyötyä.</p> + +<p>Mutta paitse näitä kahta tapausta ei meillä, niinkuin jo edellä sanoin, +ole ollut mitään vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa +meitä kaikin paikoin kohdellut hyvästi, ja virkamiehet sekä muut maalla +asuvat herrat ovat neuvolla ja työllä kukin seudussansa edestäneet +matkaamme, josta heille tässä mainitsen nöyrimmän kiitoksemme.</p> + + + +<h3>II. Savakot ja Äyrämöiset.</h3> + +<p>Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Viipurin lääniä, +ett'ei pian kuulisi puhuttavan Savakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu +näistä on viime vuosina vielä enennyt sen kautta, että akateemikko +Köppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerin-maasta kansallisuus-kartan, +jossa Venäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat +merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Savakot ja +Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. Köppen'in selitys +ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedon-haluista ja lukijan täytyy +hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Savakot ja +Äyrämöiset? Viipurin läänissä on se minun tietäkseni vaan Äyräpään +kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järvestä, +joka on Vuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, +ainoastaan Pyhäristin, Valkjärven ja Kivennavan pitäjät, joissa +Savakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sentähden että ne +näissä pitäjissä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis niissä juoksee +rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mikä on länteen +päin näistä rajapitäjistä, on Savakkojen alustaa, jota vastaan taas +toisella puolen Pyhäjärvi, Sakkula ja Raudun pitäjä ovat niin synkkiä +Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi +jos ketä vaimoa sanotaankin Savakoksi, niin on samalla myös sanottu +hänestä kaikki, mitä vaimo-ihmisestä ilkeintä sanoa voipi.</p> + +<p>Kysymyksessä oleva eroitus Savakkojen ja Äyrämöisten välillä ei meidän +aikoina enää näyttäy muussa kuin vaimojen puvussa. Tätä myöten on se +vaimo Äyrämöinen, jolla on seuraavat tunnus-merkit. Ensinkin pitää +hänellä olla yksivärinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, +joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vieläpä +tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä +helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, vaan +punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. +Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis-vaimon heti tunnet, on se +niin-kutsuttu rekko, s o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli +puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja +sen levyinenkin alapäästä, vaan yläpuolelta vähän kapeneva, joka laitos +äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. +Tämän rekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopea-solki, +joka yhdistää sen, ei keskellä rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan +sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen, paitse näitä koristuksia +Äyrämöis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla +ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykissä, +pyyhe-liinoissa j.m. Mainitsematta on vielä huntu, joka on Äyrämöisyyden +kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteen-parsien tuntija näissä tienoin +heti voipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, +joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitkä, +pää-laelta selän takana riippuva valkea vaate. Sertingistä eli muusta +hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, vieläpä +kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän vaimojen nähdään työssä +ollessansa tekevän, asetetaan pää-laelle matalaksi nelis-kolkkaiseksi +lakiksi, joka pää-verho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä +Ekman'in Osteriassa nähdään sen aasin (vaiko hevosen) selässä istuvan +ihanan Italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Vuokselta etelätä kohti, niin +pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Valkjärvellä +on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leveäksi liina-palaksi, +joka peittää hiukset; Pyhäjärvellä on se melkein yhtä pitkä, vaan ei +kuin paria eli kolmea sormea leveä ja milt'ei sen pää-rakkineen +näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole +muu kuin olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta vasta Sakkulassa ja +Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei +se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuva +valkoinen ympyrä, vaan vaimon vanhetessa laajenee vähän huntukin, sekä +tämänlainen että Pyhäjärvellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun valta +ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nähdään se pohjais-Inkerin Äyrämöisillä +Lempaalassa, Vuoleella ja Toksovassa.</p> + +<p>Paljon olisi vielä lisättävää tarkoin selittäessä kaikkia +Äyrämöis-naisen vaatteuksessa löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin +myös erilaisuuksia varsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt eroitetaan +vaimoista, ja tyttölöissä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. Vaan +tähän on minulla liian vähän tietoa yleisessä puku-opissa, ja vielä +vähemmin halua, sillä näin paperilla puhuen ei tään-kaltaisia asioita +saa kuitenkaan niin selkeästi näkymään kuin sen lukija vaatisi. +Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettävä, joka tarkoin +kuvaileisi jokaisen puvunlajin, ennenkuin se käypi myöhäksi. Sillä +Savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmän ja enemmän, ja +Savakkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisin Äyrämöisten +kanssa, isonee isonemistansa näiden vähenemisellä. Savakkoisuus on nim. +lyhimmästi sanoen vaate-parren uudemmaksi muuttuminen. "Ken rikas on, se +tekee tyttärensä Savakoksi," sanoi minulle Valkjärvellä eräs +Äyrämöis-nainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja varat +myöten-antaneet hänen itsensä ruveta Savakoksi. Savakot tunnetaan siitä, +että heillä on juovikkaiset (s.o. pummuliset eli muut osto-) hameet, +jotka myös ovat pitemmät ja somemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he +ovat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka +siassa heillä on tavallinen huivi, pois myöskin heittäneet vaatteistansa +ne niin iso-töiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puvussansa +lähenevät muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epäilemättä +heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietävät olevansa vanhan +ja kotisyntyisen puolella, eivät Savakot kuitenkaan kunnioita tätä +heidän esi-isien tavoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos +Savakko-mies naipi Äyrämöis-tytön, tämän oikein eri väli-puheen kautta +täytyy luvata luopuvansa Äyrämöis-puvusta. Tämmöisiä naimisia ei +kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyäni +eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin +naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirveä +vaatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua." Eikä +taitaisikaan ketään surettaa, jos Äyrämöisyys vähitellen loppuisi +kokonansakin. Sillä on monta vikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa +naiset, kuulkaapas se, kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät +talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman +mitäkään varjoa päivän ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu +monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jälkimäisen seikan +tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna +kuin Savossa on miehillä, sillä eroituksella kuitenkin, että jakauksen +kohdasta riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan +pahastuko tästä vertauksesta, sillä sen sattuvampaa en löytänyt). +Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt +palmikoidaan hivukset <i>sykerölle</i> hunnun alle niin lujasti, että +useammalla naisella, kuin joutuu noin vähän päälle 30 vuoden, alkaa pää +paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla +peittää. Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja +vaimojen hiukset, kun ei sitä vaikea-tekoista sykerötä voi +jokapäiväisessä elannossa alin-omaa korjata, hapsottavat hajallansa, +joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin +jalosti ylentää vaimon kauneutta, mm. kaunista tukkaa. Suuri vika +Äyrämöisten vaatteuksessa on sekin, että tytön hoikkuus, jota muualla +niin suuressa arvossa pidetään, sen kautta peräti katoaa, taikka, +oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin +lyhyet liivit, että hame alkaa jo hartioilla ja vyöllis-nauha vedetään +juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttö-rukat kyyry-seliksi, jota +täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä vikana, vaan suurimpana +kauneutena.</p> + +<p>Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä vähäisistä välikappaleista, +joissa Savakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä: +onko tämä eroitus alkujansakin ollut näin vähä-pätöinen, vai onko sillä +ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tämän-kaltainen +erilaisuus vaatteuksessa? Olisivatko Savakot ehkä jotakuta toista +kansan-lahkoa kuin Äyrämöiset? — Kielestä yksinäisten Savakkojen ja +Äyrämöisten kesken ei nyt enää voi mitään päättää, ja kuinkapa olisi +ollutkaan mahdollista että he yksissä asuen ja yhtä kieltä puhuen +olisivat voineet säilyttää kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko +olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa +ollut eroitusta. Vaan merkillistä on kumminkin, että ne pitäjät, joissa +Savakkoisuus on vallan päällä, niinkuin Uuskirkko, Koivikko ja Viipuri, +puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin +hyvästi Pyhäristinkin, Valkjärven ja Kivennavan murteessa, joissa +Savakkoisuus vielä paraillaan sotii Äyrämöisyyden kanssa. Sangen +ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Vuoksen rannalla +muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsävirkin kylässä +Valkjärveä, Vuoksen vasemmalla rannalla: <i>maa, hakkaa, tupaa, kaula, +eilen</i>, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki +Kuninkaanristin kylään Sakkulaa, kuuluivat nämä sanat jo: <i>moa, hakkoa, +tupoa, kakla, eklen</i>. Niin on mainituissa kolmessa pitäjässä +loppu-hengähdys e:n perästä hyvin vieno eli tuskin ensinkään +löytyväkään, jota myöten niissä esim. sanotaan <i>menekään, tulepas, +otahan, ei: menekkään, tuleppas, otahhan</i>. Sitä vastaan kuului sama +hengähdys hyvin hyvästi Pyhäjärvellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden +pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin +se kieli, mitä Korpiselillä ja Ilomantsin Venäjän rajaa vasten olevissa +Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko +etelä-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sillä +Savakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen +pää-väylältänsä karjalaista. Vaan myöhemmin, kukaties pitkällisten +sota-vainojen kautta rahvaan hävittyä rajan tienoilta, alkoi tänne +pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita Savosta päin tulijoita entiset +asujat rupesivat kutsumaan <i>Savakoiksi</i>. Pääte -kko nim. merkitsee +jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: <i>nuorikko</i> nuori +vaimo, <i>linnakko</i> linnan eli kaupungin asukas, <i>koirakko</i> koiranhammas, +<i>emakko</i> emisä sika j.n.e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet +Hämäläiset eivät myöskään arvattavasti voineet säilyttää kieltänsä +karjalaisuudelta, ja näin syntyi vähitellen tämä hämäläis-karjalainen +murre, jota nyt puhutaan Viipurin läänin lounas-osassa. Karjalaisia ehkä +asuu paksummalta edellä mainitun Äyräpään eli, oikein karjalaksi, +Äkräpään järven tienoilla, josta he, eroittuaksensa näistä tulleista +vieraista, rupesivat nimittämään Äkrämöisiksi, Ayrämöisiksi. Nimi levisi +sitten sitä myöten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin +maahan.</p> + +<p>Tämänkaltaiselta näyttää minusta Savakkojen ja Äyrämöisten kyllä +arvoisista syistä syntynyt, vaan nyt enää vähäisissä asioissa +näyttäytyvä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin +kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joissa heidän +rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmän +aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, voin näillä seuduin +viipyä, jonkatähden edellä olevat lauseeni ovatkin pidettävät pikemmin +puheen-alkajaisina asiasta kuin varmoina päätteinä.</p> + + + +<h3>III. Runollisuus.</h3> + +<p>Ne, jotka ennen ovat näillä seuduin runoja keränneet, ovat jättäneet +ilmoittamatta, millä paikoin niitä enimmin löytyy. Helposti tulee se +kuitenkin täällä matkaamalle tutuksi, että oikean runo-laulun +(reki-virtten, leikillä myös reki-raamatun) rajat ovat aivan yhdet kuin +Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s.o. vanhoja runoja eli +niiden kaltaista ei eteläisessä osassa Viipurin lääniä löydy muualla +kuin Pyhäjärven, Sakkulan ja Raudun pitäjissä. Turhaan koettelin +laulajiksi kiitettyjä sekä miehiä että naisia niin Pyhäristin kuin +Valkjärvenkin pitäjissä, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. +Saattaa olla, että näissäkin pitäjissä kuulee jonkun poikkinaisen +runo-palasen. Myös osaa nuorempi kansa paljon nykyisiä teko-runoja, +niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmiä, ja muitakin runoja, +mitä Mehiläisessä löytyy. Mutta ylipäätään sammuttavat niiden asujamet +laulu-himonsa niin-kutsutuilla <i>lenkki-virsillä eli lenkkilöillä</i> (jotka +ovat yhtä kuin <i>arkki-veisut</i> muualla Suomessa), eli laulavat he niiden +tapaan loppu-myötäisyyksillä koristettuja mitättömiä renkutuksia, joita +näiltä seuduin saisi tukulta, ken niitä viitsisi kerätä. Tämä kyllä +todistaa, että nykyisemmät mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja +luku-taito enennyt kansassa, vaan näistä ei meidän asialle ollut etua. +Ja tästä näkee lukija, että Pyhäristiä ja Kivennapaa lännemmäksi +matkaaminen ei tee runonkerääjälle muuta kuin että "aika kultainen +kuluupi."</p> + +<p>Peräti toisin on laulun laita edellä mainituissa puhdas-karjalaisissa +pitäjissä. Niin pian kuin vaan astut jalkasi näiden seurakuntain rajan +sisään, tulee vanhan-aikuinen runo-laulu vastaasi yhtä täyteläisenä, +yhtä suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitäjän tietää +jokainen siellä lauluja keräämässä käynyt kyllä runo-rikkaaksi. Mutta +nämä seurakunnat eivät jää yhtään jälelle Ilomantsista tässä asiassa. +Olletikin on Raudun pieni pitäjä oikea runola. Tässä pitäjässä löytyy +nim. muutamissa kylissä (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala) +<i>Inkerikköjä eli Ischoria</i> s.o. kreikan-uskoista Karjalaista, joiden +ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isiltä +peritty runon-laulu on. Näillä on laulu alinomaa huulilla, ja joka +varsinkin pyhän seutuna joutuu heidän pariinsa, niinkuin minä satuin +tulemaan kolmantena päivänä <i>neliä pyhiä</i> eli helluntaina, se saa kuulla +runoa ja runon-laulantoa vähän liiaksikin, liiaksi sentähden, että +laulannot eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se näissä seuduin +muuallakin pyytää olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit +Inkerikkojenkin seassa enenemässä ja runo-laulu vähenemässä. Nuoremmat +naiset kuin esim. laulavat "liekussa" (kiikussa, heiussa) liekkumisen +aikana keväällä, joka tapa on yleinen täällä. Inkerin-maassa ja Virossa, +liittävät he joka runo-säkeen perään pitkän, "nuotin kannatukseksi" +kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen säkeen sanomista, kerrotaan +kolmasti ja lauletaan tavuilla: <i>tuula-illallej, hoila-illallej</i>. Tämä +loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja näin kelpaa +vähempi-muistoinenkin esi-laulajaksi, vaan — "entiseen aikaan," sanoi +muuan vanha ämmä, "oli virttäkin kyllä laulaa, ei silloin tarvinnut +tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt."</p> + +<p>Runot täällä ovat vähemmin kuin muissa laulu-tienoissa kertomarunoa. +Kalevalan runoista ei ylipäätään muisteta muuta kuin palaisittain sen +kova-osaisen Kullervon tapauksia, ja niistäkin vaan sitä onnetointa +kohtausta, jossa hän "pillasi emonsa tuoman." Kullervon nimeä ei täällä +kuitenkaan tunneta; häntä kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli +Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomus-runoja löytyy enemmän, +hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten myömisistä ja +rosvoamisista j.n.e. Historiallisia runoja on myös "jalo herra +Puntuksesta," keisarinna Katarinasta (alkava sanoilla: "Kuoli meiltä +kunnon rouva, katoi Katrina kuningas"), ja muista. Mutta parhaasta +päästä on Kanteletar hyötyvä täältä saaduista lauluista. Kaikissa +tiloissa ja mieli-aloissa Karjalainen täälläkin keventää ja tyhjentää +sydämensä laululla, ja epäilemättä syntyy täänkaltaisia lauluja vieläkin +uusia, pilkka-runoista virkkamattakaan mitään, joita joka kylässä +vuosittain ilmestyy vereksiä, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yhtä +paikkakuntaa kosteva, yhdessä paikkakunnassa ymmärretty, jonkatähden ne +olemmekin enimmäksi osaksi jättäneet keräämättä. Omituista laatuansa, +josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat täällä tavattavat +moninaiset leikilliset ja lasten virret; myös löytyy epigrammin tapaisia +runoja, jotka vasta viimeisellä säkeellä ilmoittavat koko virren +tarkoituksen. Näistä ovat muutamat hyvin "kokka-niekat," vaan tilan +vähyys estää minun tässä lukijalle antamasta joitakuita esimerkkiä niin +näistä kuin muistakin lauluista.</p> + +<p>Vaan josko Kalevalan runoja näillä seuduin vielä löytyykin merkki, niin +kelvollisia <i>loihtu-runoja</i> emme ole tavanneet nimeksikään. Loihtu-runo +ei hyöstykään muualla kuin missä kamala ja jylhä luonto, niinkuin +korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, +avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista +loihtu-runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epäilemään +ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hänen näiden vallattomia +vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, <i>sanan</i> aseilla. Geijer +uskoo niistä moninaisista Ruotsin vuori-maakunnissa tavattavista +kummitus- ja peikkotarinoista, että niitä ei voi kansasta hävittää +mikään sivistys, sillä kamoittava luonto, väkevästi vaikuttava ihmisen +mielessä, synnyttää ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heistä +katoaisikin joksikin ajaksi. Näin lienee osiksi loihtu-runojenkin kanssa +maamme itäisissä ja pohjais-osissa. Ja sitä myöten ei Karjalaisilla +etelä Viipurin läänissä loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa +voimassaan, sillä luonto täällä on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin +ihana, ei missään ylhäinen eli hirvittävä. Yksin Laatokan järvikään, +vaikka kyllä aava ja aallokas, josta jälkimäisestä sanasta sillä on +nimensäkin, ei nosta mielessä sitä petollista tuntoa, jonka ankara +luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siitä, että sen rannat tällä +puolen ovat matalat hietikot, ei hyvät näyttämään sitä luonnottarien +kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee pää-syynä mainittuihin +ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tämä luonnon +mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin että +siinä ei löydy sitä intoa, sitä "haltiaa," joka loihtiessa on +välttämättömästi tarpeellinen. Tämän vaan entinen ulkonainen tila on +myös tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen +sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiellä "loikuminen," +käyttääkseni sanaa vaan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin +syvistä aineista kuin loihtu-runo on.</p> + + + +<h3>IV. aapoja.</h3> + +<p>Joku lukija saattaa arvella, että loihtu-runojen olemattomuus tässä +osassa maatamme todistaa vaan sikäläisen kansan taipumattomuutta +epäluuloihin. Vaan tässä erehtyy hän isosti. Jos runo-loihdun syvällinen +taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen epä-luuloisuus, ei +ole juurtunut tässä kansassa, niin on vähä-pätöinen, lapsellinen ja +jonkin joutava taian tekeminen sitä yleisemmin kaikissa taudissa ja +tapa-turmaisissa tiloissa koetettava keino pahaa karkoittaa. Pahan +(taudin eli muun) synnyn tietäminen näyttää taian teossakin samoin kuin +loihtien parantaessa olevan ensimäisenä ja pää-asiana. Se keino, jolla +tämän synnyn perille tavallisesti pyritään, on <i>arpominen</i>. Muutaman +arpomisen laadun kertoi minulle eräs Sakkulainen seuraavalla tavalla. +Seula asetetaan alas-suin maahan ja neli-kantaan seulan ympärille pannan +kaksi hiiltä ja kaksi savi-palaista, niin että niistä tulee risti ja +että hiili on hiilen vastassa ja savi vasta-päätä savea. Seulan pohjan +keski-kohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja +harjalta kysytään taudin syntyä esim. näin: "jos tauti lienee maasta +tullut, niin käy hiileen! tahihan lienee vedestä tullut, niin käy +saveen!" Harja, joka tähän asti on seisonut yhdessä kohden, rupeaa nyt +häilymään, häilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiili-linjaa +pitkin taudin luontoa myöten, sillä sen se välttämättömästi ainakin +ilmoittaa, ja siitä näkee arpoja, mistä paha on puuttunut. Samaan tapaan +arvoitaan myös virsi-kirjan sisään haitta-puolestansa siotulla +avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiäisestä ja joka niin ikään +sanoo, mistä tauti on lähtenyt. — Tämmöisiksi pahan-päiväisiksi +taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen täällä +kutistunut, jossa tietäjä rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa +taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen +innolla manaa hänen kipu-mäkeen, tuli-koskiin eli muihin pahoihin +paikkoihin.</p> + +<p>Vaan näistä kolkoista aineista kääntykäämme iloisempia puolia täkäläisen +rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli "tantsu" on täällä hyvin +rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tätä iloa ei minulla ole ollut +tilaisuutta nähdä kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni täytyy, +ett'en tällöin sen rakennuksesta saanut oikeata selvää, oliko se niitä +vanhan-aikuisia kansallisia tanssia, joita melsutus eli melkutin, +hapan-lohko j.m. ovat, ja joita vielä paikoin muualla Suomessa +tanssitaan, vai lienee hän ollut muualta tuotu, jolta se minusta näytti, +sillä sitä hypättiin melkein "enkeliskan" tavoin. Liikkeet olivat +miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivät tasaisesti +"kuin sorsat veden päällä," niinkuin siitä muutamassa lenkki-laulussa +sanotaan. Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. +Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aina mainita siitä ja +siitä "varmasta ja selvästä" soittajasta, vaan kuin hänen koti-seutuunsa +tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hävittänyt, +vieläpä viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sitä vastaan löytyy +melkein joka kylässä, sillä herännäisyyskään, joka muualla tylyllä +jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vähällä +Karjalaiseen. Soittoa ja laulua täälläkin tarvitaan enimmin häissä. Ja +häät kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjärven pitäjän +häätapoja, jotka minulle puhui näissä asioissa paljon kokenut mies. +Hänen lausettansa myöten pitävät Savakot ja Äyrämöiset, muun +erilaisuuden ohessa, häänsä melkein yksillä käytöksillä, ja seuraavasta +kertomuksesta näkee siis lukija koko tämän puolen häätavat.</p> + +<p>Kuin lemmen kipuna on sytyttänyt pojan sydämen palamaan rakkaudesta +kehen neitoon, ja hän siis ei näe tulevansa aikaan ilman tätä +toveriksensa saamatta, ei hän itse mene kosimaan, vaan lähettää joko +isänsä eli emonsa morsiamen kotiin, tietämään tokko itse saapi tulla +neitoa kosiin, vai ei. Sieltä kuin annetaan lupa, niin se sanan-viejä +antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, että raha +otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimäisenä lauantaina sen jälkeen +menevät sitten sulhanen ja morsian pappilaan "lukemaan" s.o. itsiänsä +kuulutuksiin panettamaan. Pyhänä palajaa kumpikin kotiinsa, vaan +ilta-puolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli +<i>puhe-miehen</i> kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hänelle +kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo +päättyneenkin tähän, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sillä vasta sulhaisten +s.o. sulhasen ja hänen miestensä syötyä, oikeata naimisen kauppaa, tämän +sanan alku-peräisessä merkityksessä, ruvetaan pitämään. Taloon on nim. +kerinnyt kokoutua kylältä rahvasta, ja nämä myövät nyt morsiamen +sulhaselle. Ensin kysytään suurta summaa, sataa ja enempääkin; vaan +toiset tinkivät puoleltansa, ja hyvän aikaa näin kauppaa hierottua, +synnytään viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mikä kymmenestä, mikä +viidestä ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. +Kaupan tehtyä antaa hän morsiamen emollenkin niinkutsuttua +"juottorahaa", ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia "kissan-rahaksi", +jolla nimi on siitä, että katsojat tässä tilassa naukuvat kuin kissat. +Siitä panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pöytään, "karkeata +tupakkaa sekä kartuusia, ken mitenkin". Joku talonmies lukee ikäskuin +tupakan siunaukseksi sen niin-kutsutun "tupakka-luvun", joka on +runo-mittaan tehty kertomus tupakan synnystä, vaan niin ruokotoin, +ett'en sitä tässä voi julaista. Sen luettua lauletaan vielä +"tupakka-virsi", uusi-muotisempi loppu-myötäisyyksillä tehty laulu +tupakan hyvistä avuista, vaan joka on niin mittäkään arvotta ja sen +ohessa loppu-puolellansa, joten sitä minulle laulettiin, myöskin niin +kelvotoin ett'en sitäkään huoli tähän panna. Vasta sen laulettua käypi +rahvas tupakkaan käsin, ja tästä tupakan nautitsemisesta kutsutaankin +kihlajaisia yleisesti koko tässä osassa maata <i>tupakoiksi</i>, ja niissä +oloa <i>tupakoilla käymiseksi</i>. Morsiamen kotona yötä oltua lähtevät +sulhaset maanantai-aamuna pois. Morsian lähtee heidän joukossansa +sulhasen kotia katsomaan ja hänen kanssansa seuraa nainen, jota +kutsutaan <i>sauvaksi</i>. Morsian ja sauva ovat sen päivää sulhasen +vieraina, vaan lähtevät sitten seuraavana päivänä sulhasen +lankoloihin<a name="FNanchor_1" id="FNanchor_1"></a><a href="#Footnote_1" class="fnanchor">[1]</a> <i>susimaan</i> eli antimia keräämään, viipyvät tällä matkalla +jonkun 3 taikka 4 päivää ja käyvät kaikkein luona, kutka vaan häihin +kutsutaan.</p> + +<p>Jonkun 3 eli 4 viikon perästä tulevat sitten häät, ja vihkiminen +tapahtuu pyhänä kirkolla. Vihittyä menevät nuori parikunta kumpikin +kotiinsa, vaan ilta-päivällä tulee sulhanen joukkoineen morsianta +ottamaan. Morsiamen koti-talon pihalle tultua jääpi sulhanen ulos ja +lähettää vaan yhden puhemiehen tupaan kysymään, saapiko talossa yö-siaa. +Rahvas eivät sitä ensin antaisi, käskevät toiseen taloon. Hyvän aikaa +tästäkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhais-kansa sisään, +ja talon-mies ottaa heidät vastaan laulaen värsyn eli kaksi jotain +jumalista virttä. Puhe-miehet vastaavat puoleltansa värsyn eli parin +laulamalla. Sen tehtyä ei tulijoiden vielä anneta rauhassa olla, sillä +rahvas kysyy nyt heiltä <i>tie-kirjaa</i> eli passia. Puhe-miehet antavat +heille jonkun paperin, olipa se mikä tahaan. Rahvas, joka siitä on +lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka näistä matka-miehistä, ja tässä ei +taas sanota puututtavan hävittömiä juoruja tie-kirjan lukijoilta. Sitten +tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, +näille tyhjän kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nästyykki päällä. +Sulhaset ottavat nästyykin ja panevat kappaan rahaa, mikä mitenkin, +jotka rahat jäävät morsiamelle. Syötyä sitten käydään tanssimaan, ja +näin menee koko yö ilossa ja riemussa. Häihin keräytyy tavallisesti +paljon rahvasta <i>kuokkimaan</i>, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes +kerran syöttämään. Nämä laulavat nuorelle parikunnalle mikä hyvää, mikä +pahaa, enimmän kuitenkin jälkimäistä, ja usein koskevat laulajien +kuokka-sanat niin kipeästi laulettuun eli hänen heimolaisiinsa, että +ilosta erotaan tappelulla. — Maanantai-aamuna ottaa sulhanen saaliinsa +omaksensa, ja morsiamen puolesta lähtevät kaaset ja hänen lähimäisiä +sukulaisiansa noude-miehinä häntä uuteen kotiinsa saattamaan. Täällä on +vastaan-otto, tie-kirjan kysyminen ja kaikki muut käytökset aivan +samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yön tullen +saatetaan nuori parikunta "tupaseen" eli aittaan (jota paikoin myös +kutsutaan "huoneheksi") makaamaan. Siellä annetaan heidän olla noin pari +tuntia ja sitten viedään heille sinne ruoka. Vielä jonkun puoli tuntia +saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevät kaaset ja <i>hunnuttavat</i> +morsiamen, näin tehden hänen täydeksi vaimoksi. Morsiamen nimeä hän +kantaa kuitenkin vielä nuorikkonakin hyvän aikaa, muutamissa paikoin +Inkerin-maalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hän saapi emännyyden +käteensä. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas +jotakuta jumalista käydään syömään, jonka perästä ne lahjat, mitkä +morsian susimassa käydessänsä on saanut, "lauletaan tupaan". Nämä ovat +enimmin nästyykkiä, kintaita, esi-liinoja ja muita semmoisia. Morsiamen +veli eli joku muu heimolainen jakaa ne hää-väelle sillä keinoin, että +huutaa suku-nimeltään jokaisen, jonka luullaan kykenevän lahjaa vastaan +ottamaan, sillä siitä on raha annettava. Sulhasen isä, veljet ja sisaret +saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta +heidän myös täytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmän kuin muiden. +Morsiamen noude-miehet saavat hyvät nästyykit, vaan nekin antavat +enemmän rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, käydään +sitten syömään, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemään. +Seuraavana aamuna syötäessä viimeistä atriaa, joka pitää olla +muna-maitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisen-rahaa, joka annetaan kirkon +kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhänä saarnas-tuolilta. Niille +noude-miehille, jotka ovat morsianta auttaneet hänen ompeluksissansa, +tavallisesti hänen lapsuuden-ystäviänsä, annetaan pois-lähtiessä +hää-ravinnoita kanssa niinkuin leipää, lihaa, putelli viinaa j.n.e. Nämä +kuin tulevat koti-kyläänsä, josta morsiankin on, menevät iltaisella +morsiamen kotitaloon, johon kylän nuori rahvas keräytyy, ja tässä +pidetään näistä tuomisista vielä pienet pidot. Tätä kutsutaan +<i>kurikoilla käymiseksi</i>. Ja häät sekä niitä seuranneet ilot ja pidot +päättyvätkin tähän.</p> + + + +<h3>V. Rahvas.</h3> + +<p>Monista tässä mainitsemattomista syistä ei rahvaan ulkonainen tila ole +kiitettävä. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kiväärti-pajan alle +ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vähäinen osa Valkjärveä +ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin läänin +koilliset pitäjät herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidän lampuotiansa, +jotka voisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa +hoitavat eli muuten rikkovat hänen mielensä, voipi ilman lähtöpäivättä +luovuttaa maasta. Tähän epä-vakaiseen oloon ovat talonpojat itset +syy-päät. Sillä joku aika takaperin tahtoivat sekä isännät että +esi-valta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä +veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmän tahi lyhemmän +ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot +villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin +harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että +kontrahdin tehneiltä perheet pakenivat metsiin ja jättivät +perheen-miehen yksinänsä talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin +pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nähdä, että siitä sen +tehneillä ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyöty. Jos siis moni +talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis +kontrahdin tekoon, niin pitivät he tällöin parempana entiseen +epä-vakaisuuteensa jäämisen. Ja tässä onkin täkäläisen talonpojan +elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sillä +arvellen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta +kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlyöpi hän maanviljelyksen +ja heittäytyy muille helpommille elatus-keinoille. Juuri samasta syystä +ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyissä, +maahan kaatuvissa tuvan-töllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen +edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sillä lasit ovat harvoissa +paikoin isommat nelis-nurkkaista puolta kyynärää, enimmäksi osaksi +paljoa pienemmät. Tämmöisessä hämärässä elettäessä hyöstyy +siivottomuuskin sanomattoman hyvästi, eikä lienekään Suomessa missään +niin siistitöintä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja +kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanansakin, tuvassa +valloillansa. Eikä se emäntätä hämmästytä yhtään, jos kukko minkä tekisi +taikina-saaviinkin, jolla on samoin kuin pöydällä eli penkkilöillä +alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pöydän alapäässä. Siinä pidetään +sitä eli sen kantta vielä joka-päiväisenä pöytänäkin, joten se +arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ympärillä istujien likaisista jaloista +ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, että liasta ulko-puolelta milt'ei +voisi lastuja vuolla.</p> + +<p>Syrjä-elatuskeinot ovat monenlaiset. Maan-viljelyksen eli pikemmin +karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin vielä se luettava, että täältä +vedetään Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja +raja-pitäjistä maitoakin sekä "liyhkiä" eli päällistä; jälkimäistä niin +tarkkaan, että monin paikoin ei löydä voin-murua koko kylästä. Tämä +kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sitä oikein osattaisiin +hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, että yleinen köyhyys ei anna aikaa +eikä varaa syöttää teurastettavia eläimiä niin, eli pitää +maito-tuottavia siinä korjuussa, että niistä olisi pantavaa semmoisten +pöydälle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan +tässä kaupassa kaikenlaista pettuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, +että ostaja varovasti käypi näiden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin +alas kuin suinkin voipi.</p> + +<p>Muuan elatus-keino, jota Valkjärveläiset olletikin harjoittavat, on +<i>rätin keruu</i>. Minä satuin näkemään tämmöisen rätti-saksan Palkealan +kylässä Raudulla. Hänellä oli vähän saippuata, nauhaa ja muuta pientä +tavaraa kirstussa, jota hän antoi ämmille rätistä. Hän luki +rätti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai +hän sen arvattavasti vielä huokeammasta. Tämmöiset kerääjät myövät tämän +tavaran sitten rajan takana oleviin paperi-ruukkiin suurella edulla, ja +jotakuta viikkokautta myöhemmin käydessämme semmoisessa tehtaassa +Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rätti-puudasta siiloin maksettavan +80 kop. hop.</p> + +<p>Yleinen työ keväällä maan sulettua ja ennen kiireempiä töitä on <i>parkin +kiskominen</i>. Tänä vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta +Pietarissa, johon sitä vedetään, eikä kuormalta saatavan juuri päälle 6 +hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mikä työ +parkkia on kiskoessa raalla kevät-ilmalla metsässä ja sitten vetäessä 10 +ja 12 peninkulman päästä kauppa-paikkaan.</p> + +<p>Paljoa varmempi ja myöskin paljoa isompi rahan tulo on näiden pitäjien +rahvaalla niin-kutsuttujen <i>ruunun-lasten elättämisestä</i>. Pietarissa +löytyy nim. suuri löytö-lasten huone, ja tästä annetaan lapsia +talonpoikain elättää sekä Venäjän että Suomen puolelle. Kuin talonpojan +vaimo on tehnyt lapsen, menee hän niin pian kuin voimat myöten-antavat +Pietariin ja annaksen mainittuun löytö-lasten huoneesen imettäjäksi. +Täällä on hän 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvän palkan, noin 30 tahi +35 kop. hop. päivältä, ja lapsi, jota hän siellä on imettänyt, annetaan +sitten hänelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan +kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sitä vanhemmista 1 rupl. +hop. kuukaudelta. Vaan ne pitääkin sitten hyvästi ruokkia, ja +varsinaiset virkamiehet ovat säätyt kahdesti kuukaudessa pitämään +niinkutsuttua "motrua" eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja +puhtaat, ja jos kuka hänelle annettua lasta ei ole hyvästi hoitanut, +otetaan se häneltä pois. Arvattavasti tästä on suuri rahan tuloksi +maalle, sillä ainoastaan Raudun pienoisessa pitäjässä arveli kirkkoherra +elätettävän noin 800 kappaletta näitä isättömiä lapsia. Mutta kuinkas +käypi omille lapsille, jotka äiti voiton pyynnön tähden heti synnytettyä +jättää vieraan varaan, sarvella imetettäviksi, ja joiden lihavuudesta ja +puhdasna pitämisestä ei tarvitse vastata kellenkään "motru-herralle", +kellä oma-tunto ei motrua pidä? Tätä kysymystä on tässä vaikea vastata; +se kuitenkin on varma ja toden-peräinen asia, että täällä kuolee +mahdottoman paljo pieniä lapsia, ja että väki-luku muutamin paikoin, +esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eikä muun) kautta, on viimeisinä +vuosi-kymmeninä tuntuvasti vähennyt.</p> + +<p>Kaikilla näillä keinoilla ja myöskin, jos muu ei auta, sillä +alinomaisella rahdin-vedolla pysytäksen etelä-Viipurilainen aina +rahassa. Vaan tämä raha kuluukin häneltä huvasti. Jauhokulia vedetään +lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. +Sen ohessa on hän kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan +joutaa, se syöpi monenlaiset ryyni-puurot, piirakkaiset ja muut +ruoka-herkut, se juopi "kohvit," juopi "sajut," ja sen tyttärillä löytyy +aina takana rinkeliä, kauruskoja (mesi-leipää) ja saikkoja +(vehnä-pullia), niinkuin eräässä runossakin sanotaan:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">Tiimi on tyttöjen eleä,<br /></span> +<span class="i0">Syövät saikkoa salissa,<br /></span> +<span class="i0">Kauruskoa kammarissa.<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaatteihin menettävät sekä miehet että naiset paljon. Äyrämöis-naisten +monenlaiset kirjat ja tikkaukset ovat kaikki osto-kangasta tehdyt, ja +niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sillä se ottaa paljon aikaa. +Miehet, joilla pyhä-pukuna on tavallinen venäjän vaatteus, taikka +semmoiset "leäpät" (lakit) ja viitat kuin Helsingissäkin nähdään +kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Sieltä tuodaan +kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla +Viipurilaisen nähdään ympäri maata koreilevan.</p> + +<p>Jos helposti saatua rahaa siis säästyykin jollakulla saiturilla +siihenkin määrään, että hän voipi panna jonkun summan "lampartiinkin," +elää enin osa rahvasta köyhyydessä, ja tämän puolen tavallisia rikkaita +ei ensinkään voi vetää niiden rinnalle, joita länsi- ja pohjais-Suomessa +rikkaiksi kutsutaan.</p> + +<p>Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnyttää Viipurilaisessa monta +pahaa taipumusta. Jos vaan hyvän hinnan saapi, on hän valmis myömään +vaikka oman äitinsä, kaupassansa harjoittaa hän valhetta ja petosta, ja +on kärkäs oudon ja äkkinäisen kukkarosta hyötymään, vaikka hän +varkaudesta on yhtä puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei +kuitenkaan millään tavalla ole väärä todistus oikeuden edessä, ja jos +tosi lienee mitä tuomarien ja virka-miesten kuulee valittavan, niin +saadaan vieraat miehet täältä moninkin paikoin puhumaan, mitä asia-mies +panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tämän puolen naisväkeä +kiitetään, ei myöskään taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka +aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vähän on houkutusta, +siinä tullaan vähemmin erehtymäänkin. Vaan että läheinen rajanaapurius +kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimo-puolten välillä +ei pidetä minäkään vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa +etelä-Viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siinä maassa +matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedän, että runoja kerätessä +kevyt-mieliset laulut ovat vaimoilla ensimäisinä, kuin vaan laulattajaan +kerran ovat perehtyneet, ja heidän kanssansa olet työllä saadessasi +heidät ymmärtämään, ett'ei semmoiset virret "kirjaan kelpaa."</p> + +<p>Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syynä näihin hänen +käskyjensä rikkomisiin. Sillä joka paikassa, missä laukkuni olen avannut +ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta vasten olen pitänyt +kanssani, ovat tulleet näkyviin, ovat sekä nuoret että vanhat olleet +hyvin näpyljäät niitä joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja näissä +tiloissa näyttäinyt luku-taito on ollut kiitettävä, varsinkin mitä +lapsiin tulee. Vaan tämän kansan keveämpi mieli ei kauan pidä enemmän +kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en +huoline sanoa kevyt-mielisyys, varjelelee sen herännäisyydestäkin, sillä +siementä tähän ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylväjiä ei +täälläkään ole puuttunut. Taikka jos etelä-Viipurilainen kerran kääntyy +heränneeksi, on hän tässäkin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalata +"hyppimällä," niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden +"lukijain" sanotaan salassa tekevän. Kansan luonto estää kuitenkin tämän +ainoastaan raja-kylissä näyttäineen vaarallisen villityksen laajemmalle +levenemästä, ja seurakuntien paimenet ovat myös kiitettävällä +valppaudella siitä lammas-laumansa varjelleet.</p> + +<p>Mielen keveydeksikö lienee täkäläisen rahvaan luonnossa sekin luettava, +että se kernaasti apinoipi muita kansoja sekä vaatteissansa, niinkuin jo +miehistä sanoin, että kielessänsäkin. Harva mies löytyy, joka ei, vaikka +edes solventamalla, puhuisi venäjän kieltä. Sen ohessa ja juuri sen +kautta onkin kieleen tullut paljo venäjänkielisiä sanoja. Molempaan +seikkaan niin Venäjän puhumiseen kuin sanojen siitä lainaamiseen on +kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, sillä kauppa-retkillänsä +tarvitsee hän mainittua kieltä välttämättömästi, ja lainatut sanat ovat +taas melkein yhtä, mitä muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielestä. +Tämän todistavat semmoiset sanat kuin: <i>lääppä (leäppä), kormano, läjät, +jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki</i> j.m., joilla +toisissa paikoin maatamme ovat ruotsinkieliset vastaavaisensa: <i>hattu +eli myssy, tasku, silat, kori eli aski, ryki, lossi (saksankielisestä +sanasta floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vieläpä rekoolikin, +reta</i>. On tähän murteesen ruotsinkielestäkin lainattu sanoja, niinkuin +esimerkiksi: <i>mollit</i> helmat, <i>sunti</i> salmi, <i>kaappi</i> sekä kaappi että +pöytä-laatikko, <i>liivit</i> j.n.e.</p> + +<p>Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdas-kielisten kirjojen enemmän +levettyä maahan, ruvennut vähentämään näitä ulko-kielisiä sanoja +puheestansa. Pappien ja virka-miesten esimerkki, jotka täällä niinkuin +muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lähettämiseen +asti rahvaan kieltä, kuluttaa kansasta vähitellen sen oman kielen +häpeilemisen, joka Suomalaisen täälläkin on saattanut vierailla +korestilla omaa ihanuutta peittämään. Varmaan parempaa kansallisuuden +tuntoa lapsissansa herättääkseen on muuan kirkkoherra eronnut tässä +asiassa virka-velistänsä ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrölän +venäläisestä kylästä, josta seikasta hän toivoi perheellensä paljon +etuja, mitä sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sitä +kieltä, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja näin +tyhjäksi-tehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista +isän-sydäntä.</p> + +<p>Viipurin läänistä poikkesi kirjoittaja sitten matka-kumppalinsa kanssa +Inkerin-maahan, jossa he kävellen tätä maata useammissa suunnissa +keräsivät kelvollisen runo-kokouksen. Erottuaan mainitusta +kumppalistansa työskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kesää <i>Vatjan +kielen</i> kanssa, josta hän seuraavana vuonna Ruotsin kielellä toimitti +kieli-opin, ja vielä syksymmällä oleskeli hän Tartonlinnan (Dorpat'in) +kaupungissa, Viron kieltä ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelmä, +kirjoitus <i>Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta</i>, löytyy painettuna +aikatautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1-109). Mutta kuin +näillä matkoilla ei tullut muita erinäisiä matkamuistelmia +kirjoitetuksi, niin ei niiltä tässäkään voida sen enempää kertoa, vaan +saapi lukija heti lähteä kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki +seuraavana vuonna Aunuksessa.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Aunuksessa v. 1855.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Savodojen linnassa (Petrosavodsk'issa) 1 p. kesäk. 1855.</p> + +<p>Rakas Ystävä! Viimeinkin istun nyt Oniegan rannalla, tämän järven, joka +ymmärtäjälle tietää niin paljon kertoa Suomalaisten muinaisuudesta ja +jonka tienoot vielä nytkin ovat isoksi osaksi Suomalaisilta asutut, +tällä rannalla, johon jo niin kauvan olen turhaan ikävöinyt. Hyvin +arvaat, että minulla sitä ensi kerran nähdessäni povessa hyppi vähäiset +thalatta-thalatta-tunteet, vaikka meri ei minulle ilmoittanutkaan +vaivojen loppua niinkuin Xenophon'in seuralaisille, vaan niiden alkua.</p> + +<p>Niinkuin tiedät elää Suomen kansaa, eli kansoja, joiden seassa Suomen +kielellä tulet toimeen, ulkopuolella meidän Suomeamme lähes yksi verta +kuin meidän rajojen sisällä. Et ole niitä Köppen'in venäjänkielisiä +töitä tainnut saada käsillesi, jossa hän tekee tilin Venäjän vallan +europalaisen osan kansoista, niiden seassa Suomalaisistakin, ja +seuraavat numero-luvut, näistä töistä otetut, eivät sinusta siis tuntune +hyvin ikäviltä.</p> + +<p>Venäjän piirissä, ulkopuolella Suomen rajoja, löytyy Suomalaisia:</p> + +<div> +<table border="0" cellpadding="6" cellspacing="0" summary="Tilasto"> +<tr><td></td><td align="left">Hämäläisiä</td><td align="left">Karjalaisia</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Virolaiset</i>. Viron- ja Lihvinmaassa<br /> +Pietarin ja Pihkovan (Bikov'in) lääneissä</td><td align="right">633,500.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Liibi- eli Liiviliäiset</i> Kuurinmaalla</td><td align="right">2,100.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vatjalaiset</i> Inkerin-maalla</td><td align="right">5,100.</td></tr> +<tr><td align="left">Muut <i>Inkerin-maan</i> Suomalaiset asujat<br /> +(Savakot, Äyrämöiset ja Inkerikot)</td><td></td><td align="right">90,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Novgorod'in läänissä</i></td><td></td><td align="right">27,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Tver'in ja Jaroslav'in</i> lääneissä</td><td></td><td align="right">86,000.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vepsäläiset</i> Novgorod'in ja Aunuksen lääneissä</td><td align="right">16,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Aunuksen</i> läänissä</td><td></td><td align="right">44,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Arhangelin</i> läänissä</td><td></td><td align="right">11,200.</td></tr> +<tr><td></td><td align="right">>656,700</td><td align="right">258,200.</td></tr> +</table></div> + +<p>Näistä lähes 1 miljonasta Suomalaisesta elävät enimmät yhdessä jaksossa +Suomenmaan kanssa, ja tekisivät jo yksinänsäkin, vielä paremmin sen +kanssa yhtenä, pienoisen valtakunnan, vaikka toiselta puolen täytyy +sanoamme, että useampain tässä lueteltujen kansojen ja Suomenmaan +Suomalaisten välillä sivistyksessä on satoja vuosia.</p> + +<p>Virolaisten kieltä mainitsemattakaan, on näiden muidenkin heimolaistemme +murteita aika välistä tutkittu Suomesta käsin, ja varsinkin on Aunuksen +ja Arhangelin Karjalaisten kieli heidän maassansa tehtyjen +runo-keräysten ja matkustusten kautta tultu hyvästi tuntemaan, vaikka +tieteelle siitäkin lienee vielä paljo työtä. Eteläisemmistä murteista +oli Sjögren-vainaja tutkinut kaikki, paitse Tver'in Karjalaisten kieltä, +vaan kuin hänen tutkintonsa näissä asioissa oli enemmän historiallinen +kuin kielellinen, niin ei kielitutkinto niistä hyötynyt muuten kuin sen +kautta että eri lahkojen rajat ja asuin-paikat tulivat paremmin +tunnetuiksi, ja etelämpänä Syväri-jokea (Svir'iä) olevista kielemme +haaroista ei vieläkään löydy kirjoitettuna muuta kuin Lönnrot'in +kelvollinen väitelmä: <i>Om det nord-Tschudiska språket</i>. Mutta +kielitutkintomme ja kieli-oppimme ei pääse eteenpäin ennenkuin kaikki +murteet, niin myös nämä mainitutkin, ovat tutkitut, jonka ohessa myös on +pelättävä, että jälkimäisistä monikaan ei enää kauan jaksa seisoa joka +puolelta päälle tunkeuvaa venäläisyyttä vastaan ja että ne sen yhteisen +äitin-kielen omituisuukset, joita kukin parhaiten viljeli, niinmuodoin +jäävät tuntematta, joten taas se alkuperäinen kuva, joka kieli-opin +kerran tulee yhteen-sommitella kaikista murteista, jäisi vajanaiseksi ja +epä-selväksi.</p> + +<p>Minulle sattui se onni, että auttajien ja ystävien avulla sain +matkustella sekä Inkerin-maalla että Vironkin kielen piirissä, jolla +matkallani sain myös tilaisuuden tarkemmin ylös-panna Vatjalaistenkin +kieli-murteen omituisuukset. Niin heräsi mielessäni toivo, enkö yhdellä +tielläni vielä saisi Vepsäläistenkin ja eteläisten Karjalaisten murteita +tarkemmin tutkia, ja hyväin ystäväin toimesta on tämäkin matkani tullut +mahdolliseksi. Tämän matkan alkua saan sinulle nyt tässä vähän kertoa.</p> + +<p>Päätökseni oli alkaa matkani sen pohjaisimmasta päästä, s.o. Aunuksen +läänin etelä-osasta, ja vähitellen painua etelään päin, kunne koko matka +päättyisi Tverin Karjalassa. Sitä varten läksin Pietarista liikkeelle +hela-tuorstaina 17 päivänä mennyttä toukokuuta. Astuttuani siihen +höyryvoimaan, joka Nevaa myöten oli minun Pähkinälinnaan saattava, +sanoin mielessäni jää-hyväiset kaikille niille eduille, jotka +matkalaiselle on siitä, että selvästi ymmärtää matkustettavan maan ja +matka-kumppaliensa kielen, ja valmistuin kärsivällisyydellä kestämään +kaikkia niitä vastuksia, jotka muukalaista varsinkin tässä maassa +kohtaavat, sillä vähän voin sitä toivoa, että nyt hyvälle aikaa saisin +kuulla niitä kieliä, joita paremmin ymmärrän kuin venäjätä. Tässä +kuitenkin erehdyin. Matkalle päästyä ja sen hälyn ja tungoksen +asetuttua, jota höyry-laivoilla tavallisesti on ennenkuin kaikki pääsee +paikoillensa, kaikui useammalta kuin yhdeltä haaralta korviini tuttuja +kielen-ääniä, jotka tosin eivät vaikuttaneet minussa niin suurta +ihastusta kuin entiselle ulkomaalla matkustavalle Venäläiselle tuli, +joka rauta-tiellä sattui vierus-kumppalinsa jalalle polkemaan ja tämän +röyäistyä tuskansa hyvin tutulla ja ei ihanalla venäjän-kielisellä +kirouksella, ilolla huusi: oi rakkaat isänmaalliset äänet! Vaan +mielelläni kuuntelin minäkin niitä isänmaallisia ääniä, jotka nyt +kävivät korviini, ja aloin tiedustella niiden synnyttäjiä. Ensinkin oli +höyry-laivan päällikkö Ruotsalainen, joka useampia vuosia takaperin oli +eronnut kotimaastansa ja tänne tultuansa ruvennut sen yhdys-kunnan +palvelukseen, joka Nevan joella käyttää höyry-laivoja. Hän puheli erään +matkalaisen kanssa, jonka myös murteestansa heti kuulin Ruotsissa +syntyneeksi, ja jonka sekä halvanlaisesta asustansa että kalveasta ja +laihasta muodostansa päätin ompelijan kisälliksi. Vaan vähän aikaa +puhuteltuani miestä sain tietää, että hän oli rauta- ja muiden tehdasten +rakentaja, kotoisin Vermlannista ja tänne leipäänsä etsimään tullut noin +neljä vuotta takaperin. Mainittuani, että täällä senkaltaisten töiden +taitavalla miehellä mahtoi olla sen suurempi palkan-ansio kuta vähemmin +semmoisia taitajia vielä löytyy maassa, sanoi hän juuri vastaisin päin +yleistä tämmöisten vehkeiden tuntemattomuutta syyksi siihen, että hänen +oli työläs toimeen tulla, sillä ne, joiden tilat ja varat vaatisivat +heitä tehtaallisiin yrityksiin, ymmärtävät näiden luontoa ja hyötyä +vielä liian vähän, ja panevat ennen varansa muihin vähempi-satoisiin +edes-ottoihin. Kumppalini oli selvä Venäläinen, ja kummeksiessani tätä +sanoi hän Pietariin tultuansa jonkun ystävän neuvosta muuttaneensa +erääsen venäläiseen perhekuntaan, jossa vanhin tytär oli opettanut +hänelle Venäjän kieltä ja sitä niin suloisesti sokertanut, että hänen +ruotsalainen sydämensä oli kokonaan sulanut Venakon ihanuudesta ja hän +tästä itsellensä ikuisen kieli-oppaan ja toverin ottanut. Muuten hän oli +kiivas sodan vihaaja ja toivoi sen ajan ei enää kaukana olevan, jona +kaikki kansat elävät suloisessa sovinnossa, ja vaikka kuinkin olisin +kokenut osoittaa että tämmöistä uutta maata ja uutta taivasta ei tässä +maailmassa ole odottamista, ja että ihmisten seassa ainakin tulee +löytymään semmoisia ilkiöitä, jotka riistävät ja polkevat heikompata +naapuriansa ja joiden tähden toistenkin pitää olla varoillansa, ei hän +luopunut toivostansa, että sota kohtakin oli aivan mahdottomaksi tuleva. +— Mutta vielä rakkaampia ääniä kuin sen kielen, jota näiden miesten +kanssa puhuin, kuuluivat korviini höyry-laivan käyttäimestä +(masiinasta), jonka hallitsija ja hoitajat olivat Suomalaisia. Yleisesti +tapaatkin Venäläistä harvoin semmoisessa toimituksessa, joka lujaa +kestäväisyyttä eli erinomaista tarkkuutta vaatii. Niin on isoin osa +Pietarin käsityöläisiäkin, varsinkin kaikissa isompaa taitoa vaativissa +käsi-töissä joko Suomalaisia eli muita ulkolaisia, ja niin +höyry-konettenkin käyttäjät sekä tehtaissa että kulkuneuvoilla. +Pienemmässä kaupassa ja muussa rahan-antavassa tupen-lekuttamisessa, +jossa työn kovuus ei hartioita kivistä, Venäläinen sitä vastaan on +verratoin ja hyötyy siinäkin, missä toinen nälkään kuolisi. Paitse +edellistä saan sinulle vielä esittää erään maa-miehen, kauppiaan +Pietarissa K:n, joka, syntynyt venäläisistä vanhemmista Haminan +kaupungissa, siten on Suomalainen alamainen ja puhuu Ruotsin kieltä +niinkuin Suomeakin aivan selvästi. Hän matkustaa Aunuksen läänissä +olevaan kaupunkiin Vytegra, jonka tienoilla on vuokrannut liitu- ja +punamulta-murron. Kuultuansa minun myös matkustavani Aunukseen pyysi hän +minua kajuutti-toveriksi kanavalla, jonka tarjon mielelläni otinkin +vastaan, sillä hänestä puhtaasta Venäläisestä oli minulle arvattavasti +hyvä apu alku-matkassani.</p> + +<p>Pähkinälinnaan (Schlüsselburg'iin), jota myös Pähkinäsaareksi ja +Pähkeliksi olen kuullut mainittavan, tulimme kello 1/2 2; koko matka, +vähän päälle 60 virstan,<a name="FNanchor_2" id="FNanchor_2"></a><a href="#Footnote_2" class="fnanchor">[2]</a> kesti siis vaan 4 1/2 tuntia, vaikka meno +oli vasta-virtaan. Nevan rannat ovat alusta hyvin matalat ja parilta +kymmeneltä virstalta kesä-asunnoilla ja kylillä peitetyt; ylempänä +korkenevat ranta-penkeret kahden puolen ja kasvavat laihaa männykköä. +Joen suurin leveys on 350 ja vähin 150 syltä. Nevaa voipi kutsua +Pietarin kaupungin äitiksi, sillä ilman tältä joelta ja siihen +juoksevilta kanavoilta ei tämä kaupunki olisi voinut nykyistä +suuruuttansa saada. Ennen Moskovan rauta-tien rakentamista valuivat nim. +koko pohjaisen ja keski-Venäjän tuottamat tätä jokea myöten meren +rantaan. Mainittu rauta-tie on jo temmannut osan ja tempaa aikaa myöten +vielä enemmän tätä kuletusta puoleensa, mutta nytkin olisi vastaan +tulevien aluksien määrän voinut sadoiksi saada, ken niitä lukemaan olisi +ruvennut. V. 1838, jolta vuodelta Stuckenberg'in viimeinen ilmoitus +Nevan-kulun määrästä on, tuli sitä myöten Pietariin eli meren rantaan +24,391 alusta ja 1,378 lauttaa, joiden yhteen-laskettu arvo oli 142 +milj. 726 tuh. paperi-ruplaa, ja vasta-virtaan meni Pietarista takaisin +2,829 alusta ja 8 lauttaa, joiden arvo oli 24 1/2 milj. ruplaa. +Arvellet: mihinkäs muut alukset saavat, kuin niin monesta tulijasta niin +vähä menee takaisin? Useammat näistä myödään lastin purettua Pietarissa +melkein niissä olevan puun arvosta s.o. noin 20-40 hopea-ruplasta, ja +kulettajat palaavat kotiinsa joko toisissa aluksissa eli maata myöten. +Tämä myöminen tapahtuu sentähden, että niissä joissa, joita myöten +alukset tulevat, vielä löytyy perkkaamattomia koskia, joissa alusta +tyhjänäkin on vaikea ell'ei mahdotoin vasta-virtaan kulettaa. Yhdeksi +ainoaksi matkaksi tehdyt ovatkin nämä alukset hyvin törkeät, koskien ja +kanatojen tähden leveä-pohjaiset matalassa-kulkijat ja kömpelöt, ja jos +heidät jättäisi tuulen varaan, sen voiman, jolla alukset luontoansa +myöten oikeastaan kulkevat, niin olisi heidän rantaan-pääsemisensä +milt'ei isompi ihme kuin Valamon monasterin perustajan kulku, jonka +rahvaassa säilyvä lause kertoo tähän saareen tulleen — myllyn-kivellä. +Purjeesta ei näille aluksille siis ole suurta apua. Tavallisesti +vedätetään ne hevoisilla, yhdellä tahi parilla, harvoin useammalla, ja +hevoinen otetaan jo useasti kotoa kanssa. Varmemmin vedätetään parkkeja +ihmisillä, mutta tälläkin keinoin näimme Laatokan kanavalla useampaa +alusta kuletettavan. Miehiä oli kuusi kappaletta ikäskuin valjaissa +kunkin parkan edessä; he näyttivät vetävän kaikesta voimastansa, sillä +palkka maksetaan summassa koko matkalta, ja vaikka heidän sanottiin +työllänsä hyvästi ansaitsevan, täytyy tunnustaani, että ihmis-arvoni +tunsin muutamia tuumia supistuvan ihmisen näin juhtana nähdessäni. +Kumminkin vetäjin, sekä ihmis- että hevois-juhdin, kuletetaan alusta +pitkästä vetonuorasta eli jukosta, maston latvaan sidotusta, ja perä +pidetään aluksesta joko hirmuisen pitkällä melalla eli vielä +hirmuisemmalla hirsistä tehdyllä pyyryllä. Vastaan-tulijoista aluksista, +kuin vetäjät kulkevat yhtä joki-vartta eli kanavan reunaa, selvitään +siten, että toisen vetäjät seisahtuvat, alus juoksee entistä vauhtiansa +eteenpäin ja vastaan-tulija laskee sen löyhenneen, veteen painuneen +jukon päällitse, joten viivytystä ei tule minkäänlaista. Vähän vaikeampi +on ohitse-pääseminen seisovista aluksista. Jos tämmöisessä ei ole +mastoa, niin annetaan jukon juosta pitkin alusta, jonka miehet saavat +varoittaa, että se eteenpäin mennessään ei tempaa mistä airoa, mistä +vesi-pyttyä, mistä mitäkin irtonaista kalua kanssansa veteen. Vaan kuin +seisovassa aluksessa on masto, ei jukkoa käy sen ylitse nostaminen, vaan +se päästetään irti vetäjistä, kootaan alukseen ja viskataan ohitse +päästyä taas vetäjille, joita, kuin ne hevoisia ovat, pienoinen poika on +ajamassa.</p> + +<p>Pähkinälinnaan tultua oli jokaisella etemmäksi matkaavalla ensimäisenä +huolena hankkia itsellensä sia kello 3 Uuteen Laatokkaan lähtevihin +matkustavia kulettaviin aluksiin, joita muukalaisella, Hollanninko +kielestä lainatulla nimellä kutsutaan <i>treschkot</i>. Sen tehtyä oli jo +pahoin naukuvan vatsankin vaatimuksia aika tyydyttää ja tilaisuus hyvä +lähellä olevassa "traktirissa." Joka ruokailtuansa täällä ei ruvennut +kuuntelemaan tupa-urkujen epäiltävää ihanuutta, jota kaikissa +venäläisissä ravinto-paikoissa saapi kylläksensä ja vähän liiaksikin +kuulla, pakeni takaisin treschkotiin kalujansa katsomaan ja uutta +kulku-neuvoa lähemmin tutkimaan. Vaan sen lähtemiseen on vielä runsasta +puoli tuntia aikaa, ja evääksikin, sillä treschkotissa ei myödä muuta +kuin viinaa ja tsajua, näitä kahta ainetta, joitta ei huonoinkaan +musikka tule toimeen, evääksikin olet jo kanavan rannalla istuvilta +ämmiltä ostanut pullia ja suolatta paistettuja vereksiä siikoja, joiden +mauksi ämmä on eri maksusta likaisilla hyppysillänsä likaiseen paperiin +vielä likaisempia suoloja antanut. Näin ihan valmisna ollen ei tiedä +mitä tehdä, sillä treschkotin kannella istuminen käypi ikäväksi jo +siitäkin syystä, että rannalta tungeksen ympärillesi kymmen-kunsin +kerjääjä-akkoja, jotka kiskovat sinulta kukin kopeekan, mikä nuoruuttasi +kiittämällä, mikä hyvää morsianta toivoen, mikä povaamaan tarjotellen. +Näistä ahdistuksista ei pääse muuten kuin että lähdet vähän kävelemään +pitkin joki-vartta ja rannalta käsin katselet joen suussa saarella +olevata Pähkinälinnaa, johon aikasi ei enää riitä mennä. Tämän linnan +rakensivat Venäläiset v. 1323, ja sitten oli se vuorotellen milloin +Venäläisten milloin Ruotsalaisten vallassa, kunne edelliset 14 päiv. +lokak. 1702 pysyväisesti asettivat lippunsa sen tornille. Paitse näitä +entisten sota-retkien elähyttäviä muistoja herättää tämä linna +myöhemmältä ajalta muistoja, jotka surkeudessa ovat edellisten +vertaisia, vaan joilla ei ensinkään ole sitä virkistävää luontoa, jonka +tunnet muistellessasi sodan tosin veristä vaan uljaita melskeitä. +Luopuaksesi näistä ajatuksista voit linnan ohitse pitkä-silmällä<a name="FNanchor_3" id="FNanchor_3"></a><a href="#Footnote_3" class="fnanchor">[3]</a> +katsahtaa Laatokan merellenkin, joka sinusta on rakas, sillä se ja sen +rannat, Nevan ja Syvärin jokien väliä lukematta, ovat vielä kokonansa +Suomalaisten vallassa, tämän meren rannalla olet jo ennenkin käynyt, +elänyt, kukaties syntynytkin, varmaan ystäviä, ehkäpä hellempiäkin +tuttavia saanut, joille kaikille ennen edemmäksi poikkeamistasi voit +lämpimän tervehdyksen mielessäsi lähettää. Vaikka siis Laatokkaa +rakastamme ja se näin muodoin meille kyllä on <i>pontos euxeinos</i>, täytyy +kumminkin tunnustaamme, että se muun puolesta on oikea <i>pontos axeinos</i>. +Koko sen laajalla ranta-alalla ei löydy yhtä ainoata kelvollista +satamaa. Paraimmiksi sanottavat alusten lymy-paikat ovat kuitenkin +Suomen puolella, nim. Sortanlaks, Jaakkiman hamina, Sortavala, Valama ja +Salmisten satama. Näistäkin on useampi aivan vaaratoin vaan muutamilla +tuulilla, toisilla taas ovat alukset niissäkin suuressa vaarassa, ja +ilman sillä ovat kaikkikin syvempi-kulkuisille laivoille matalat ja +hankalat tulla. Vaan meren avaruus ja ranta-maiden mataluus tekevät, +että myrskyt ja aalto aavalla merellä ovat niin ankarat kuin tällä, +jonka ohessa kulkua monin paikoin rasittavat hieta-matalikot, joita +tuuli vielä kaiken pahan lisäksi ajaa paikasta paikkaan, ja joiden tilaa +ja laajuutta siis ei koskaan päästä tuntemaan. Sentähden onkin +merenkulku Laatokalla hyvin vähä-arvoinen. Suomesta en luule tätä merta +purjehdittavan useammalla kuin korkeintaan sadalla aluksella, ja +niidenkin lastit ovat vähästä arvosta, enimmäksi osaksi halkoja ja +puu-tavaroita, kiveä Ruskealasta, Puutsalosta ja muistakin paikoin, +kaloja ja joku vähä voita. Venäjän puolella on tosin kulku suurempi +Syvärin suusta Nevaan, vaan ei sekään ole kanava-kulun rinnalla mistään +arvosta. Laatokan suurin pituus on pohjasta etelään 194 virstaa ja +suurin leveys lännestä itään 119 virstaa. Syvyyttä on sillä tavallisesti +10 syltä; vaan muutamin paikoin pohjaisemmassa osassa 165:kin syltä; +Konevitsan saaren ja Sortanlahden välillä on paikoin 25 ja vähää +pohjaisempana jo 55 syltä.</p> + +<p>Mutta treschkotin kello on jo soinut kahdesti, — nyt soi se kolmatta ja +viimeistä kertaa, jättäkäämme siis Laatokka ja Pähkinälinna kaikkine +muistoinensa hyvästi ja kiiruhtakaamme uuteen kulku-neuvoomme. Treschkot +on noin 20-30 kyynärää pitkä ja 6-10 kyyn. leveä venheen tavoin +rakennettu alus. Sen alimmainen, pohjaa likin osa on katettu ja jaettu +tavallisesti neljäksi kajuutaksi, joista kolme kokimmaista ovat +rikkaampia kulkijoita vasten ja maksavat Pähkinälinnasta Laatokkaan (104 +virstaa) 3 ruplaa hop. kappale, vaan perää lähinnä oleva on aluksen +kulettajien asunto ja kannella kulkevien yhteinen lymy-paikka. Näiden +kajuuttain katto on nim. tasainen, taide-puilla ja penkeillä varustettu, +ja tässä kulkee noin 30-50 henkeä semmoisia matkaajia, jotka eivät voi +eli tahdo mainitulta matkalta enempää kuin 30 kop, hop. maksaa. Koko +rakennus muistuttaa mieleesi niitä kuvia Noan arkista, joita +pipliän-historiassa olet nähnyt, joka yhtäläisyys meille kävi sitä +merkittävämmäksi kuin meidän matkatessa satoikin hirmuisesti. Noan +monen-laatuisista eläimistä jos meidän aluksesta muut lienevät pois +jätetyt, niin ei suinkaan sikaa ja sen luontoa sikaisuutta ole +unhotettu. Muihin aluksiin nähden kulkee treschkot kiireesti, sillä sitä +vedätetään kahdella hevoisella, jotka noin parin eli kolmen kymmenen +virstan päässä aina otetaan uudet. Myös kulkee se läpi yön, mutta +kumminkin meni matkalla Laatokkaan, jota etemmäksi treschkotit eivät +kule, lähes vuorokaus aikaa, ja 4 eli 5 virstaa on se matka, jonka se +tunnissa siirtyy eteenpäin. Kajuutat ovat sangen hyvät, niissä on kaksi +miehen-maattavaa sohvaa, pöytä ja pienoinen ikkuna. Kuin matkalaisia +yhdessä kajuutassa on kolme, niinkuin meitä edellä mainitun kauppamiehen +ja hänen puukhollarinsa kanssa oli, niin viettää kolmas yönsä lattialla, +joka onni meistä kohtasi viimeksi nimitettyä. Kauniilla ilmalla on kulku +näissä aluksissa sangen hupainen, vaan sateella, jota meidän kulkeissa +kesti 3/4 osaa matkaa, ahtautuu kannella kulkijoita, jotka kaikki eivät +sovi yhteiseen kajuuttaan, siihen kaitaiseen solaan, johon +herras-kajuuttain ovet aukeevat, ja heidän sorinaltansa, pajatukselta, +toralta ja kirouksilta ei lempokaan tahdo tulla toimeen.</p> + +<p>Aluksesta näin puhuttuani pitäisi muuan sana sanoa itsestä +matka-väylästäkin. Se on, niinkuin hyvin tiedät, Laatokan kanava, menevä +pitkin Laatokan rantaa Nevan alusta Volhovan joen suuhun. Stuckenberg +kertoo, että Pietari Ensimäinen rakentaen uutta kaupunkiansa tuli +ajattelemaan vaarallisen Laatokan kanavalla kiertämistä siten, kuin +kaupungissa talven tultua elo-aineet aina nousivat niin kalliisen +hintaan, että köyhempää rahvasta useampina talvina kuoli tuhansin hengin +nälkään. Kulun keventämisellä jokia myöten ja mainitun järven +välittämisellä oli toivottava maan sisä-osista enemmän tulevan niiden +tuotteita pää-kaupunkiin, joten hinnat laskeutuisivat ja kaupungin olisi +mahdollinen enetä. Tässä ajatuksessa ei Pietari erehtynytkään, ja +kanavan työhön käytiin käsin v. 1718. Teettäjien pettuus ja muut esteet +tekivät, että hän ei itse ennättänyt nähdä tekoansa valmisna, sillä +vasta 1731 avattiin se kulettavaksi koko pituudeltansa. Sen kaivamiseen +käytettiin sekä päiväläisiä että sota-miehiä, joita jälkimäisiä työssä +oli toisin ajoin kymmenin tuhansin miehin, mutta ruotsalaisista +sota-vangeista, joita muistan lukeneeni tässä työssä käytetyksi, ei +Stuckenberg kanavan historiassa mainitse mitään, ja luultava onkin, että +sota-vankia ei pantu näin lähelle koti-maansa rajaa irtonaisin käsin +työtä tekemään. Tämä kanava yhdistää, niinkuin sanoimme, Volhovan Nevan +kanssa, ja sen kautta aukesi kulku tuotteille Volhovan, sen +syrjä-jokien, Ilmajärven ja siihen juoksevien monien ja suurten jokien +tienoilta. Vielä suurempi tuli hyöty tästä kanavasta sen yhdistettyä +Vyschnij-Volotschok'in kanavan kautta Volgan latvojen ja näin muodoin +Kaspian meren kanssa, joka kanava kaivettiin melkein yksiin aikoihin +edellisen kanssa. —Toinen, keskimäinen ja suorin Volga-joen yhdistys +Laatokan ja Itämeren kanssa on Tihvinan-kanavan kautta, joka yhdistää +Laatokkaan vähän idempänä Volhovan suuta lankeevan Säsjoen eräiden +Volgaan menevien vesien kanssa, ja joka tuli valmiiksi v. 1812. Säs'in +ja Volhovan suut juoksuttaa toisiinsa pitkin Laatokan rantaa 10 virstan +pituinen, v. 1802 valmiiksi saatu Säs-kanava. Vielä kolmas tie Volgasta +Nevaan on Marian-kanava, joka yhdistää Belo-oseron ja Oniegan järvet, +josta jälkimäisestä Syväri juoksuttaa veden Laatokkaan, ollen edellinen +Volgan syrjä-jokien kanssa yhteydessä. Tämä kanava valmistui v. 1808. +Syvärin suusta taas kulkee Syvärin kanava pitkin Laatokkaa Säs'in +suuhun, joka kanava tuli valmiiksi v. 1810. Edellä mainittu +Tihvinan-kanava on myös yhteydessä Viena-joen (Dvinan) kanssa, ja sen +kautta Itämeri Vienanmeren (Valkean meren) kanssa. Näin selitettyäni +lyhykäisesti kaikki ne meriyhteydet, jotka Laatokan kanavaa myöten +saattavat tavaransa meren rantaan, en enää luulekaan ihmetteleväsi sitä +mahdotointa liikettä, joka tällä kanavalla on. Enin sitä myöten kulkeva +tavara on eloa, hedelmiä, nahkoja, pellavasta, liinaa, puu-tavaroita, +halkoja ja kiviä, ja juuri näiden tavaroiden tähden, jotka useasti +lastataan avonaisiin partioihin ilman erinäisittä laita-peitteittä, on +myös kielletty kanavalla höyry-aluksia käyttämästä, koska niistä +nousevat kipunat voisivat tämmöisten alusten kalliit lastit valkean +vaaraan saattaa. Tämä tulen kielto on niin kova, että treschkotissakaan +ei kannella saa tupakkaa eikä edes sikariakaan polttaa, ja meidän +matkatessa oli päällikkö, joka tämmöisistä rikoksista on +vastuun-alainen, saada sakkoa 25 rupl. hop. siitä, että eräästä +katsastus-paikasta oli nähty miehen treschkotin kannella savuja +vetelevän. Päällikkömme koki kumarrellen ja nöyrällä puheella lemmitellä +sen ala-upsierin vihaa, joka häntä tästä nuhteli, ja onnellisesti ohitse +päästyä tyhjensi hän kirouksilla ja sadatuksilla, joista Venäjän kieli +on niin sanomattoman rikas, kymmenin ja sadoinkin kerroin hätänsä sen +musikka-rukan päälle, joka syy-pääksi löydettiin.</p> + +<p>Näitä ja muita asioita oli treschkotissa hyvää aikaa katsastaa ja +miettiä. Matka-kumppalistani kävi aika vielä ikävämmäksi kuin minusta, +ja hän oli jo lakkaristansa näyttänyt minulle korttiakin, joilla muka +aikaa lyhentää. Vaan tähän huvitukseen en viihtinyt puuttua, ja pian +saikin kortti-kumppalin eräästä Saksalaisesta, joka eli missä kussa +Volhovan tienoissa ja jolla oli toimena halkojen ostaminen ympäristöltä +ja niiden Pietariin kulettaminen, josta etuja kehui sangen suuriksi. Hän +oli vielä nuori mies ja vasta 6 vuotta sitten Lihvinmaalta tänne tullut, +vaan oli jo niin tottunut maahan ja sen tapoihin, että käytöksessänsä +oli milt'ei venäläisempi kuin Venäläiset itset. Laatokan kaupunkiin +tultuamme oli minulla ensi työnä kuulustaa, tokko Lotina-Pellolle +lähteviä aluksia eli venheitä oli kaupungin rannassa. Tämmöinen +löytyikin pian, pienoinen kolmilaita venhe, keski-kohdalta katettu +molemmin päin avonaisella katoksella. Vaan kuin omistaja tahtoi minulta +tästä matkasta neljää hopearuplaa, kuin edellensä ilma oli sateinen, +tuulinen ja kylmä, niin päätin suostua entisen matka-kumppalini tarjoon +ja hänen kanssansa maata myöten lähteä, varsinkin koska maamatka paitse +muitta eduitta tuli huokeammaksi kuin venehin meneminen. Kumppalini +hankki matkallemme niin kutsutun tarantas'in ja piankin olisimme tästä +hyvästä paikasta olleet valmiit lähtemään, ell'ei Saksalainen, joka +kortti-huvituksesta ei vielä ollut kylläänsä saanut, olisi kiusannut +kumppaliani tälle siihen asti ei hyvää onnetarta vielä uudellensa +koettelemaan. Jo treschkotissa oli nim. toinen heistä ikäskuin leikin +vuoksi "pannut lautaan" kymmen-kopeikaisen, joka pian oli ruplaisiksikin +kasvanut. Heidän pelinsä ei ollut viisaampi sitä, jota meillä siaksi +kutsutaan, vaan sen lopetettua viimeinkin myöhään illalla, luopui +Saksalainen isommasta raha-summasta kuin koko minun matka-kassani oli, +eikä hyvällä mielellä meiltä jää-hyväisiä ottanut. Hänestä erottuamme +läksimme yötä myöten matkalle. Itsestä Laatokan kaupungista, joka elää +paraastansa läpi-kulkevien parkkojen kostitsemisesta, en voi muuta sanoa +kuin että sen kiveämättömät kadut sateisina aikoina ovat kurjat kulkea, +ja että kellä pitkä-vartiset voide-nahka-saappaat on, se pääsee +Laatokankin kaduilla ilman jalkojansa märäksi saamatta eteenpäin. Muuten +on Laatokka hyvin vanha kaupunki, sillä jo Venäjän valtakunnan perustaja +Rurik asettui ensin tähän paikkaan ja rakensi sen. Silloin oli se +kuitenkin paria kymmentä virstaa poikempana merestä, jolla paikalla, +nykyisen Uspenskojen kirkon seudussa, vieläkin sanotaan löytyvän +jäännöksiä. Nykyisen eli uuden Laatokan asetti Pietari Ensimäinen tähän +Volhovan suuhun. Tämä joki, jonka yli meidät saatettiin nuoraa myöten +vedettävällä lautalla, on leveä kuin järvi ja yön hämärässä näyttivät +sen rannat kauniilta. Volhovan itä-puolella on maa matalaa, tasaista, +enimmäksi osaksi metsätöintä aina Syvärin suurelle syrjä-joelle +Ojat'ille asti, jossa se ylenee vähän ja kasvaa männykköä.</p> + +<p><i>Ladeinoje-Polessa</i>, karjalaksi <i>Latina- eli Lotina-Pellolla</i>, joka on +pieni piirikunnan kaupunki (ujesdnij gorod) Syvärin varrella, oli +aikomukseni ruveta muutamiksi viikoiksi asumaan, osittain erästä alettua +työtä päättääkseni, osittain myös paremmin Venäjätä oppiakseni. Vaan +tässä rähjässä ei voinut kunnon korttieria löytää, jonkatähden en kauan +arvellutkaan, vaan päätin heti pitentää matkani aina tänne +Petrosavodsk'iin, karjalaksi Savodoille, asti. Täältä kuvernöörin +olo-paikasta toivoin muassani vietävien avustus-kirjojen kautta voivani +läänin-hallitukselta saada jonkunlaisen käskyn maalla oleville +ala-virkamiehille auttaa minua matkallani, ja ilman sittä tiesin +pohjais-Tschuudein eli Vepsäläisten pohjaisimman ryhmän, jonka +ensimäiseksi työ-paikakseni olin katsonut, olevan vaan 60 virstaa +etelään päin tästä kaupungista. Matkastanikaan en kauan epäillyt +lähteäkö Syväriä myöten sen suuhun asti Oniegan rannassa ja siitä maisin +Petrosavodsk'iin, eli Aunuksen kaupungin ja maan kautta maata myöten, +siliä Aunuksessa toivoin tapaavani täällä eläviä luteerin-uskoista +Suomesta tulleita Suomalaisia, joiden tilan tiedustamista katsoin +velvollisuudekseni, ja toiseksi tahdoin myös vähän kuunnella Aunuksen +Karjalaisten kieltä, vaikka sen tutkiminen nyt ei juuri tarkoituksenani +ollut.</p> + +<p>Erottuani hyvästä matka-kumppalistani, joka läksi edellensä Vytegraan +päin, alkoi stantsan (postipaikan, kestikievarin) isäntä tarjota minulle +hevoisia ilman podoroschnatta eli tie-kirjatta, ja tingittyäni +kyyti-rahan kolmatta osaa huokeammaksi ensi vaadintoa päätinkin häneltä +hevoiset ottaa, joista tosin tulin maksamaan vähän enemmän kuin jos +podoroschna olisi ollut, vaan joten pääsin vaivasta ruveta sitä ja sen +antaja-virkamiestä kaupungilta etsimään. Juuri poies lähteissäni tuli +nuori mies hyvän-laisessa asussa sisä-huoneesta hoippuen ulos, +ja pyysi minulta anteeksi, että tultuamme stantsaan ja nimiämme +ylös-kirjoitettaessa häneen oli noussut se syntinen ja pakanallinen +ajatus, että minä, jonka nimi hänestä oli niin oudolta kuulunut, olisin +anglitschanin (engelsmanni)! Tätä ajatusta ja sen kanssa seuraavata +pelkoa oli hän jo kokenut lievitellä parilla kolmella viina-ryypylläkin, +vaan kuinka suuri oli hänen ilonsa, kuin oli kuullut Venäjän kieltä +puhuvani, ja kuinka suuri eikö hänen katumuksensa ollut, +oikea-uskoisesta eli toki oman tsaarin alamaisesta miehestä niin +hirmuista ajatelleensa! Pian tuli hän kumminkin tuntemaan että tosin +olin jälkimäinen, josko oikeauskoisuuden onnestakin täytyi ollani +ulkona, mutta hänen hyvätahtoisuutensa ei siitä vähennyt; hän oli muka +itsekin käynyt vieraassa maassa, nim. Libaussa, jossa oli ollut isänsä +(Pietarin kauppa-miehen) ulkomaalta tulevia tavaroita vastaan-ottamassa, +ja jossa häntä sinä yhtenä yön-seutuna, jonka siellä oli viettänyt, +hirmuinen ikävä oli vaivannut, kuin ei muuta ollut maan kielellä osannut +lausua kuin: <i>ihh weiss nit</i>. Sekä ikävätäni haihduttaakseen että +loukkaustansa hyväksi tehdäkseen tahtoi hän nyt kostitsemisen pyhää +velvollisuutta minua kohtaan täyttää, ja leppyjäis-kannut voin itse +valita joko viinana eli rommina. Loukkauksen, kuin se ajatusta ulommaksi +ei ollut tullut, voin hänelle kernaasti anteeksi antaa, mutta +leppyjäis-kannuille en ruvennut jäämään, vaan otin uudelta ystävältäni +kiireimmän mukaan jää-hyväiset ja läksin pois.</p> + +<p>Syvärin joki on Lotina-Pellon kohdalla, jossa Aunukseen päin menevä +saatetaan lautalla yli, kapeampi kuin sen väkevä syrjä-joki Ojat, jonka +poikki olimme muutamia kymmeniä virstoja ennen Lotina-Pellolle tultua +kulkeneet. Tien varrella Aunukseen päin ei Syvärin pohjais-puolella ole +kuin yksi kylä Venäläisiä. Jo toinen kylä, Mägrä nimeltä, noin 40 +virstaa joelta, on Karjalaista, jotka kieltänsä kutsuvat <i>Aunuksen eli +Livvin</i> kieleksi, ja joiden ala täältä saaden ulottuu pohjaan päin aina +lähelle Vienan merta ja Lapin rajoille, ja lähelle Oniegan merta itää +kohti. Paitse kielessä, näössä ja tavoissa eroavat karjalaiset +käytöksessänsäkin Venäläisistä naapuristansa ja uskolaisistansa. +Karjalainen ei kumartele eikä livertele niinkuin Venäläinen, ja +kaluistansa voipi matkalainen olla täällä yhtä huoletoinna kuin +Suomessakin. Jutellakseni Mägrän stantsan vanhan isännän kanssa jäinkin +tähän yöksi ja Lotina-Pellolta oleva kyyti-mieheni sopi hänen +kerallansa, että tämä seuraavana aamuna saattaisi minut loppu-matkan (10 +virstaa) Aunukseen, johon asti edellisen oli minua kyydittävä. Näiden +Karjalaisten kieli on jo hyvin venäläistynyttä, joka ei ihme lienekään. +Ukko jutteli ennen "pajatetunkin" (lauletun) Livviksi, vaan nykyisen +rahvaan sanoi hän vaan laulavan venäjänkielisiä "pajuja" (lauluja). +Entiseen aikaan oli Syvärin pohjais-varsi ollut kokonansa Karjalaisten +vallassa, vaan Pietari Ensimäinen, joka Savodojen laitoksia +rakentaessansa useasti matkasi sinne ja kerran ratsain kulkiessansa +Lotina-Pellolta suoraan Savodoille oli lähellä Syväriä tavannut kylän, +jossa häntä ei oltu "ellennetty" (ymmärretty), oli antanut käskyn, että +kaikkein Karjalaisten piti Venäjän kieltä oppia, jota käskyä ei +kuitenkaan jaksettu täyttää muualla kuin Syväriä lähinnä olevissa +kylissä ja näin olisivat näiden asujat karjalaisista Venäläisiksi +muuttuneet, näin venäläisyyttä muuhunkin Karjalaan enemmän tullut. On +näiden eteläisten Karjalaisten kielessä toistakin vierasta ainetta, nim. +tschuudilaista eli vepsäläistä, varsinkin idempänä, Pyhäjärven +pogostalta alkain aina Savodoille asti. Tämän seurakunnan tienoissa +kulkee se Suomen maan-selästä tuleva mäki-harjanne, joka katoo Syvärin +ja Oniegan seuduissa, ja saattoi entiseen aikaan olla Vepsäläisten ja +Karjalaisten rajana, sillä heti sen itä-puolella tapaat kielessä sen +muutoksen, että esim. d, jota Karjalan kielestä ei löydy, kuuluu hyvin +puhtaasti ja selvästi (<i>meiden, teiden, andan, kandon</i>), ja että rahvas +kutsuu kieltänsä <i>Lyydin</i> kieleksi ja itsiänsä Lyydiköiksi, jolla +nimellä minuakin kunnioitettiin. Puhtaita Tschuudeja (Vepsäläisiä) +näiden tienoitten asujat eivät kuitenkaan ole, vaikka vepsäläinen aine +heidän karjalaistuneessa kielessänsä on epäilemätöin ja heti tuntuva. +Vepsäläisiä, joita täkäläinen rahvas toden mukaan tietää eläväksi +etelään päin Savodoilta, kutsutaan täällä <i>Schoksalaisiksi</i>, ja kartalle +katsoessani löysinkin näiden mainitussa ryhmässä <i>Schoksa</i>-nimisen +kirkkokunnan ja saman nimen olen eräällä pienellä, Syväriin juoksevalla +joella läänin etelä-osassa nimenä tavannut. <i>Vepsäläis</i>-nimeä ei +tuntenut kukaan, eli sanottiin Vepsäläisiksi pohjempana eläviä +Karjalaisia. Vasta, paremmat tiedot asiasta saatuani, tahdon sen +sinullenkin tarkemmin selittää. — Mainitulta Mägrän ukolta sain myös +tietää, että täkäläisten "Suomalaisten" (luteerin-uskoisten) ylevin mies +Jörän Turunen, josta Pietarissa jo olin kuullut, varmaan oli huomenna +tavattava Aunuksen kaupungista.</p> + +<p>Täällä on mm. torikaupan laita aivan toisin puolin kuin meillä. Täällä +kulkee talon-poika kaupunkiin ei myömään vaan ostamaan, sillä viikon +tarpeet lihassa, voissa, kalassa, "kartohvelissa" ja muissakin aineissa +haetaan aina pyhänä Aunuksen "rinkalta" (torilta). Myös keräytyy rahvas +tänne huvituksen vuoksi ympäristön metsä-kylistä, ja illalla lopettaa +jokainen juhlansa niin, että juopi maan-tien varrella olevissa +kapakoissa päänsä täyteen koko viikon edestä. Tämä elämän-laatu on +luteerilaisillakin tavaksi tullut, ja sentähden voi niitä, niinkuin +sanottu on, huomenna joukolla tavata Aunuksessa. — Aamulla varahin +läksimme siis isännän kanssa liikkeelle, vaan tietämättäni löysin +"telegalla" kaksi matka-kumppalia, joista ei minulle oltu mitään +virketty. Toinen, joka istuihen rinnalleni, oli viinan-myöntioikeuden +vuokranneella puukhollarina ja palasi nyt Lotina-Pellon tiellä olevien +kapakkojen viikko-tuloja keräämästä Aunukseen, ja toinen taas, ukon +viereen ajajan-istuimelle ruvennut, oli hänen apulaisensa. Koska +heidänkin kauttansa voin jotakin tietoa saada maan elosta ja olosta, +niin annoin heidän olla paikoillansa, ja viina-puukhollari oli niin hyvä +ja pyysi minua korttieriin luoksensa. Myös oli hänen ilta-puoleen +mentävä Savodojen tietä myöten 45 virstaa yhdenlaiselle asialle kuin +nykyinenkin matkansa oli ja tarjoutui minulle edellensäkin +matka-toveriksi ja kyydin-osamieheksi, luvaten Aunuksessa hevoiset +hankkia ja vakuuttaen koko Savodojen tiellä podoroschnaa ei tarvittavan, +josta raha vaan menisi turhaan ja jota nyt pyhä-päivänä ei saisikaan +ennenkuin jos ilta-puoleen, pyhän ohitse mentyä. Näitä viimeisiä +lauseita en uskonut tosiksi, sillä nähtävästi tahtoi hän vaan minusta +saada kyydin-puolentajaa itsellensä, jonka tähden en matkastakaan voinut +mitään varmaa sanoa. Kaupunkiin tultua, jonka, muista pitkin +Ylösen-jokea (ven. Olonka) olevista kylistä, eroitti vaan eräistä +maalatuista taloista ja niin-kutsutusta gostinnoj-dvor'ista +(kauppa-kartanosta), alkoi rahvasta kokoutua torille, jonne minäkin +läksin heidän elamoitsemistansa katsomaan, edellä mainittua Turuista +kuulustelemaan ja häneltä täällä elävien maan-miesteni tilaa +tiedustelemaan. Näistä sain piankin yhden käsiini ja sen avulla löytyi +Turunenkin. Hän niinkuin muutkin täällä elävät Suomalaiset ovat tänne +tulleet nälkää pakoon köyhemmästä kotimaasta ja oleksivat kasakoina eli +päiväläisinä täkäläisten talonpoikien työssä, joten työntekijä mies +voipi kesässä ansaita noin 25-40 hopearuplan paikoille. Useammat näistä +maan-miehistämme ovat kotoisin Karjalasta (Ilomantsin, Pielisen, +Nurmeksen ja Liperin pitäjistä); Savolaisia ei täällä taida olla kuin +juuri joku nimeksi. Enimmät heitä elävät Aunuksen piirikunnassa, vähempi +osa Syvärin joella alusten ja lauttojen kulettajina, ja vähin muissa +osissa tätä lääniä. Harvalla on oma mökkinsä, sillä ansiot menevät +kädestä suuhun, vaan leivässä kertoivat hyvin pysyvänsä. Sitä vastaan on +hengellisestä ravinnosta suuri puutos. Ennen oli Novgorod'ista käsin +Saksalainen luteerin pappi kerran kesässä käynyt Aunuksessa, lapset +ristinyt, parikunnat vihkinyt ja haudat siunannut. Vaan kuin tämä pappi +ei ollut sanaakaan Suomen kieltä eikä edes Venäjätäkään osannut, niin +arvaa jokainen, kuinka vähän hänestä oli apua ja lohdutusta heidän +hengelliselle tilallensa. Niin joku aika takaperin määrättiin +Suomessa erityinen pappi niitä luteerilaisia varten, joita elää +venäjän-uskoisissa seurakunnissa pitkin rajaa, ja tämä (tätä nykyä +vara-kirkkoherra David Sirelius, jonka olo-paikka taitaa olla +Pitkärannan ruukki) on hyvä-tahtoisuudesta ruvennut kerran vuodessa +käymään Aunuksenkin luteerilaisille saarnaamassa. Vaan vielä näinkin on +näiden poloisten hengellinen tila surkea, sillä kuinka paljo voipi 7 eli +8 sataa henkeä, joka määrä luteerilaisia Suomalaisia täällä kaikkiansa +on, nauttia yhtä ainoaa opettajaa parissa eli kolmessa päivässä +vuodessa? Ja näin ei ihme olekaan, että joku jo kreikankin uskoon on +mennyt, sillä Karjalaiset pilkkaavat luteerilaisten uskoa ja +"mainittelevat (viekoittelevat) heitä niinkuin kehno (piru) sielua," +joten eräs vaimo lausui, isäinsä uskosta luopumaan. Olletikin kuuluvat +täällä syntyneet lapset, jotka parempaa eivät ole nähneet, olevan +taipuisat Venäjän uskoon, sillä lapsia, jotka jalalle päästyänsä +lähetetään joko kerjäten eli muuten henkeänsä elättelemään, ei +vanhemmilla ole suurta tilaisuutta opettaa eikä hoitaa. Tässä asiassa on +nimitetty Turunen kuitenkin paljon hyvää vaikuttanut. Hän on nim. +useampia kymmeniä vuosia takaperin ruvennut vähäistä maksua vastaan +lapsia joutoajoillansa opettamaan, ja monen täkäläisen Suomalaisen onkin +luku-taidostansa häntä kiitettävä. Vaivastansa ei Turunen, paitse sitä +hyvin vähäistä minkä lasten vanhemmat ovat voineet häntä korvata, ole +saanut muuta kuin kerran 85 ruplaa hop., joka raha hänellä annettiin +Suomen ministeriltä Pietarissa enemmin sen vuoksi, että hän toimittaa +lukkarinkin virkaa jumalanpalvelua pidettäessä. Turunen on pieni, +terävä-näköinen ukko, lasten opetukseen kuitenkin jo liian vanha ja +kukaties vähän ryyppyynkin menevä. — Lasten opettaminen ja jumalisuuden +harjoittaminen on vaikea senkin puolelta, että kirjoja on vähä ja niiden +saanto milt'ei mahdotoin. Minulla oli muassani heille muutamia +testamentteja, ja sanoilla ei voi kertoa sitä iloa ja onnea, joka niille +hyville lukijoille tuli, joille Turunen nämä jakoi. Siunaukset minulle +ja niiden lahjoittajalle, eräälle Amerikkalaiselle kauppa-miehelle +Pietarissa, olivat loppumattomat, ja muuan näistä onnellisista, nuori +täällä syntynyt vaimo, työnsi minulle väkisen vasta-lahjaksi +puoltatoista syltä pitkän puna-kirjoilla päitetyn pyhke-liinan, +tavalliset Karjalassa, jonka viimein otinkin vastaan sen hyvän sydämen +tähden, jolla se annettin. Jos maamme kirjan-kustantajat tahtoisivat +näiden vieraassa maassa elävien köyhien maan-miestemme valoksi +kustantamistansa kirjoista lahjoittaa joita kuita kappaleita, niin +luulisin heidän harvoin siunauksesta niin rikkaan työn sekä heille +itsillensä että kanssa-ihmisillensä tehneen kuin tämä olisi. +Lahjoitettavat kirjat saisivat olla mitä lajia tahansa, vaan +arvattavasti olisivat kelvolliset hengelliset kirjat saajille +rakkaimmat. Lähettää tämmöisiä lahjoja voisi edellä mainitulle +vara-kirkkoherra Sireliukselle Sortavalan kautta, jonka mielellänsäkin +luulen vaivaksensa ottavan niiden jakamisen Aunuksessa. Toinen anomus, +jonka heidän puolestansa kannan Suomen maalle, vaan jonka täyttämystä en +uskalla toivoa, olisi se, että heitä Esivallan puolesta autettaisiin +jonkunlaisen rukoushuoneen joko rakentamiseen eli edes hyyräämiseen.<a name="FNanchor_4" id="FNanchor_4"></a><a href="#Footnote_4" class="fnanchor">[4]</a> +Jumalan-palvelua on tähän asti pidetty jossakussa kerraksensa hyyrätyssä +isommassa huoneessa Aunuksen kaupungissa. Hyyriä on useasti pitänyt +maksaa kymmenin ja kaksintoista hopearuplin, ja koko rahvas-joukko ei +ole kuitenkaan mahtunut sisään Jumalan sanaa kuulemaan. Ei taitaisi +liika olla, jos maamme yhteisistä varoisia joku 3 eli 5 sataa ruplaa +tähän tarpeesen käytettäisiin, koska nämä Aunuksen luteerilaiset +kumminkin ovat maamme lapsia ja alamaisia ja vuotisen veronkin (4 +hopearuplan paikoille) passi-rahana maksavat Suomen hallitukseen. Jos +varsinainen herran-huone kerran tulisi hankituksi, olisi papin saaminen +helppo asia, sillä yhden opettajan sanoivat itsetkin ilman muiden avutta +voivansa hyvästi palkita, ja nuorille, vaikutusta isooville pappiloille +olisi täällä mitä soveljain työ-paikka. Lähetyksen asiaan pakanoiden +kääntämiseksi vieraissa valloissa annetaan meilläkin lahjoja, joka tosin +on kiitettävä teko; täällä olisi lähetyksen keto oman maan rajalla, +omien maa-miesten seassa, jotka tosin eivät ole pakanoita. Eivätkö +jumaliset hyvän-tekijät ja hyvän-teon seurat tahtoisi näitä kurjia +maan-miehiämme auttaa rukous-huoneen tekoon? He ovat vielä yksiä +Suomalaisia kuin kaikki muutkin koti-maan helmassa istuvat, +onnellisemmat maa-miehet. Katovuodet ja tämän koto-maan kova luonto ovat +heidät tänne ajaneet, ja vaikka leivän tosin ovat täällä löytäneet, niin +riippuvat heidänkin kantelensa paju-puilla, he istuvat hengellisessä +surussa ja pimeydessä, ja useampi toivoo koto-maan rakkaassa povessa +edes viimeisen lepo-kammion saavansa.</p> + +<p>Turusen ja muiden Suomalaisten kanssa hyvän osan päivää +vietettyäni, läksin viimeinkin korttieristani uudellensa kaupungille, +tiedustamaan kuinka podoroschnan saamisen laita oli; sillä ilman +semmoisetta taika-kalutta ottavat kyyditsevät tavallisesti kaksin +ja kolmin-kertaisenkin maksun kuletuksesta, jossa asiassa +viina-puukhollarini kiitosta Savodojen tiestä en uskonut todeksi. +Tultuani siihen virka-paikkaan, josta tie-kirja oli lunastettava, oli +virka-mies jo kerinnyt mennä kotiinsa, ja tänne mentyäni ei hän sanonut +pyhä-päivänä voivansa sitä antaa; joka oli hänellä vaan tyhjä, +luusimisen tilaa aukaiseva, estelmys, sillä lakia myöten pitää tie-kirja +antaa yölläkin. Luusimaan häntä en ruvennut, sen siaan otin taskustani +kreivi Armfelt'in minulle annetun avustus-kirjan, jossa hän vaatii +virka-miehiä ja -kuntia minua edespäin auttamaan, ja tämän kirjan +luettuansa olikin virka-mies heti valmis lähtemään virka-huoneesensa, +mutta neuvoi minun sitä ennen menemään poliisi-mestarin tyköön ja siltä +kirjallisen luvan tie-kirjan antamiseen hankkimaan. Poliisi-mestari, +vanha hyvän-tahtoinen ukko, pani kohta suoritettuani karttarahan +"piisarinsa" tätä kirjaa kirjoittamaan, ja sitä odottaessani oli hän +hyvä ja tarjosi tupakkaakin, kuitenkin vasta sen jälkeen kuin hänen +läsnä olevalle rouvallensa surkeasti murretulla kielellä olin saanut +selittäneeksi, kuinka julman paksut ja missä hirmuisessa ase-voimassa +Veaporin muurit olivat, ja että Dundas varmaan oli sarvensa taittava, +jos niitä kävi puskemaan. Viina-puukhollari ei ollut uskoa silmiänsä, +kuin näki tie-kirjan kädessäni; hän oli tingannut ja tuottanut hevoiset +meille valmiiksi. Vaan nyt olin minä matkan isäntänä ja huokeammasta +saataville posti-hevoisille otin hänen vaan sillä väli-puheella, että +yksinänsä suoritti kolmannen hevoisen makson; sillä parilla, tavallinen +hevoisten määrä yhdelle ja kahdelle matkustavaiselle, ei keväisen ja +syksyisen tie-rikon aikaan saa kulkea kuin yksi henki, ja kokonansa +kieltää häneltä tätä etua en tahtonut, koska olin hänen luonansa päivän +asunut.</p> + +<p>Tästä kulki matkani vähillä katkelmilla yhtä suoraa 15 peninkulmaa aina +tänne Savodoille asti. Keskojärven ja Pyhäjärven posti-paikkojen välillä +tuli melkein keskikohdalla minulle matkustava herras-mies vastaani. +Kyyti-pojat rupesivat kuletettavien vaihtoa tuumaamaan, ja kuin minä +<i>karjalaksi</i> vastasin poikani kysymystä, tokko tämmöinen vaihto sai +tapahtua, niin äkkäsi vastaan-tulija matkustaja Suomesta olevani, ja +rupesi selvintä ruotsia puhumaan. Se oli maa-mittauksen päällikkö tässä +läänissä, hovi-neuvos L., josta minulle hänen kotiin palattuansa on +paljon hyvää ja apua itsekussakin kohdassa ollut.</p> + +<p>Vaan tätä enemmän en tällä kertaa uskalla kärsivällisyyttäsi +väärin-käyttää ja lopetan jo vähäisten matka-seikkojeni kertomisen. +Luonnosta Aunuksen ja tämän kaupungin välillä sanon vaan sen, että se on +melkein yhdellaista hieta-kangasta ja suokkoa kuin Suojärven seutu +Suomessa. Edellä mainitsemani harjun tienoossa luulet jo Suomessa +olevasikin, sillä sen tienoon mäet, lammit, kasket ja aidat, joita +kaikkia Venäjällä ei näe missään, tekevät tämän yhtälöisyyden hyvin +pettäväksi. Vaan pian muistuttavat kärrien hirmuiset täräykset yhtä osaa +ruumistasi ja sen kautta koko olentoasikin, että tälle tielle ei ole +suomalainen nimis-mies silmää luonut, ja aina itää kohti rientävä +matkasi sanoo, että Suomen päivässä et vielä kaualle aikaa saa itseäsi +lämmitellä.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Vosneseniessä 10 p. elok. 1855.</p> + +<p>Armas Ystävä! Nimeä <i>Vosnesenie</i>, vaikka se tässä maassa on hyvin tuttu +lavealta ympärinsä, et varmaan ole koskaan kuullut, eli kuullunnakin +olet sen jo monta kertaa ennättänyt unohtaa. Jos kuitenkin aukaiset +Suomettaren vuosi-kerran 1848 ja etsit numeron 3, niin olet Lönnrot'in +siinä löytyvästä matka-kertomuksesta näkevä, että tätä nimeä jo on +ennenkin mainittu Suomen kielellä, ja tätä kieltä vasten matkustavaa +Suomalaista jo ennenkin Vosneseniessä nähty. Tämä paikka löytyy Syvärin +suussa tämän joen lähteissä Oniegasta, on ennen ollut vaan pienoinen +maa-kylä ja vaikka sillä ei vieläkään ole kaupungin oikeuksia, niin on +se kumminkin paremmin rakettu kuin yksikään meidän pienemmistä +kaupungistamme ja sen liike semmoinen, että harvassa Suomen kaupungissa +nähdään enemmän rahvasta ja tuskin yhdessäkään niin paljo aluksia kuin +Vosneseniessä ja sen edustalla. Jo Lönnrot mainitsee, näyttääksensä +tämän paikan liikettä, että siinä hänen matkatessansa löytyi ainoastaan +viininmyöntä-paikkoja neljä kappaletta, mitä sitten muuta kauppaa. Vaan +siitä ajasta on paikka vaurastunut monin kerroin, sillä muutamia vuosia +takaperin avautui kaupan-kululle uusi Oniegan-kanava, joka Vytegran joen +suusta Syvärin suuhun kierrättää Oniegan meren, niin vaarallinen +kömpelille joki-aluksille, vaan jonka poikki heidän ennen tämän kanavan +valmiiksi saatua kumminkin täytyi vaivoin pyrkiä. Alusten päästyä +Oniegan kanavasta muutetaan lastit Syvärin koskien tähden pienempihin +aluksihin, joka tapahtuu Vosneseniessä, ja tästä sen vilkas liike.</p> + +<p>Vaan kuin Vosneseniestä, sen monista kauppa-puodista, masto-metsästä sen +rannassa, niistä sadoista tuuhea-partaisista kauppa-miehistä, jotka +kävelevät sen ranta-kadulla odottaen jauho- eli pellavas-aluksiansa, ja +joiden lihavat niskat todistavat, että heillä kukkarot on vielä +lihavammat, — kuin kaikista näistä ei liene tarvis sen enempää +kertoani, niin käännyn kirjani pää-aineesen matkaani. Ihmetellet kyllä, +että sitten viime kirjani kirjoitettua en ole kerinnyt matkata enempää +kuin ne 130 virstaa, mitkä Savodojen kaupungista on tähän paikkaan. Ja +ihme olisi se ehkä itsestänikin, ell'en tarkoin tietäisi, miten aika on +mennyt. Savodoilla viipymiseni kaikkia syitä ei tässä käy mainitseminen. +Niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin oli pää-tarkoitukseni täällä +valmistella erästä ennen alettua työtä ja myös samalla Venäläisten +keskessä eläen, heidän kieleensä ja tapoihinsa tottuani. Ja näissä +katsannoissa en voikaan Savodoilla oloani katua. Jälkimäistä +tarkoitustani vasten olin matkalla sinne tehnyt sen päätöksen, että +koska tämä kaupunki on lähes 8 tuhannen hengen asuin-paikka, niinmuodoin +isompi kuin Viipuri, ja luultava oli, siinä useampiakin ravinto- ja +korttieri-paikkoja matkalaisia vasten löytyvän, minä majani ottaisin +vaan niin-kutsutussa <i>hartschevnassa</i> eli talon-poikaisessa +ruoka-talossa, jossa hinnat olisivat huokeat ja Venäjän kieltä voisi +kyllin kyllä kuulla, jota vastaan kalliimmissa, saksalaisissa +ravinto-paikoissa, joita Savodoilla päätin löytyvän useamman kuin yhden, +kävisin vaan kerran eli kahdesti viikossa aviisit lukemassa. Tämä niin +kaunis päätökseni kävi, niinkuin moni muukin sitä laatua, turhaksi, +sillä kohdatessani, niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin, Aunuksen +ja Savodojen välillä maa-miehen L:n, sain häneltä tietää, että tässä +hyvässä kaupungissa ei löytynyt yhtäkään ravinto-paikkaa, ei edes +hartschevnaakaan, ja että korttieria niin muodoin oli vaikea saada, vaan +erään porvarin, syntyänsä saksalaisen ja nimeltä Vogel'in, sanoi hän +kumminkin matkalaisille tekevän sen arvon, että majan antamisella auttoi +heidän kukkaroansa hoikemmaksi. Suloiset hartschevna-ajatukseni +hajoisivat siis kuin tuhka tuuleen ja kaupunkiin tultuani riensin herra +Vogel'in taloon. Hinnoilla suukauden elosta hänen tykönänsä sovimmekin +pian, vaikka ensi iltana torasimme vähän siitä, että herra Vogel'illa +makuu-siaksi minulle ei ollut antaa muuta kuin vanha iän-ikuinen sohva, +jonka katteen väriä oli mahdotoin eroittaa siihen pinttyneen lian +paksuudelta. Tähän lisäsi hän viimein kuitenkin, ainoastaan sen tähden +että minä olin Suomesta, pienoisen pään-aluksen ja lakanan, jota +kumminkaan koko olin-ajallani ei sen kovemmin muutettu, ja tästä saaden +elimme kaiken ajan suurimmassa sovussa ja ystävyydessä. Herra Vogel oli +kotoisin Mecklenburg-Strelitz'istä ja viraltansa leipuri. Hän oli 23 +vuoden vanhana lähtenyt kotoansa Tanskanmaan ja Suomen kautta täällä +Venäjällä lykkyänsä etsimään. Pietarissa olikin jo saanut onnea helmasta +kiini sen verran, että oli asettanut oman leipurikauppansa, vaan sitten +oli se taas ryöstäytynyt hänen käsistänsä, jonka tähden hän vielä kerran +oli lähtenyt sitä etsimään ja viimein asettunut Savodojen kaupunkiin. +Täällä olikin onnetar taas ilmestäinyt hänelle, tällä kertaa pienen +Venakko-tallukan muodossa, jonka kanssa herra Vogel oli myötä- ja +vastoinkäymisensä yhdistänyt. Tämä hemmetär oli vielä minunkin +Savodoilla ollessani aika sievä, ja suki päänsä vielä nytkin kahdesti +päivässä pomada-voiteen kanssa, niin että emännän askelet, niinkuin sen +pitääkin olla, "tippuivat rasvasta," ja hänen olentonsa ilmoittihen +kaikille talon asujille hajulla, nim. hyvällä hajulla. Lisäksi tämän +hempeyden toi hän isänsä perintönä herra Vogel'ille talon eli, hänen +nimeensä katsoen, pesän, josta moni tosin olisi voinut päättää häntä +harakaksi, vaan joka kumminkin oli tyhjää parempi. Moni olisi herra +Vogel'in siassa ollut tyytyväinen tähän onneen, vaan niin ei hän. Vaikka +hän oli selvä venäläinen, vaikka äitin-kielensäkin oli jo niin +unhottanut, että puhui sitä sangen huonosti, ei hän koskaan voinut +unhottaa kotoansa, niinkuin useampi hänen maan-miehistänsä tekee, vaan +ikävöitsi suuresti sinne takaisin. Aina kuin joku matkalainen läksi +hänen tyköänsä Pietariin päin, istui hän kauan aikaa portaillansa +kallella päin, ja kiitti onnelliseksi sitä, joka pääsi "Europaan," joka +herra Vogel'in mielestä alkoi Pietarissa. Näinä surullisina hetkinä +valitti hän omaa kohtaloansa, joka oli sitonut hänen Savodoille ja katui +suuresti, ett'ei ollut edes Suomeen jäänyt, jossa rahvas hänestä oli +ollut niin hyvää, katui sitä enemmin, kuin minulta kuuli, että muutamat +hänen entisistä työ-kumppalistansa Helsingissä, jotka nimitti, olivat +leiponeet itsensä mahtaviksi porvareiksi ja suurten talojen isänniksi, +jonka onnen muka hänkin varmaan olisi käsittänyt, jos olisi ollut älyä +sinne jäädä. Tätä herra Vogel'in tyytymättömyyttä nykyiseen tilaansa +elättivät hänen veljeltänsä Mecklenburg-Strelitz'istä useasti tulevat +kirjat. Tämä veli, perinyt heidän isänsä hevois-kaupan, oli laajentanut +sen ja ulko-arvossa niin kohonnut, että muka oli ruhtinallinen +talli-mestari ja että hänellä joka viikko kävi vierasna maan ensimäinen +ministeri, vieläpä toisinaan perintö-ruhtinaskin. Tähän korkeuteen oli +nyt ovi avoinna Savodojenkin Vogel'illa, sillä se kaikessa muussa +onnellinen mies oli lapsitoin, ja kirjoissansa lupasi hän ottaa veljensä +pojan otto-pojaksi ja perilliseksensä, jos tämä perheinensä tulisi +takaisin koti-maahan. Kiihoittaaksensa meidän Vogel'in muuttohalua oli +veli myös kirjoittanut, kuinka hän varsin alkaen veljeänsä vasten oli +ruvennut säästämään viiniä, ja kuinka hänen kellarissansa jo löytyi +neljä sataa putellia vanhaa viiniä veljen juoda tuliaisiansa. Herra +Vogel'in kiihko päästäksensä Savodoilta ei näin muodoin ollutkaan +ihmeteltävä, sillä tässä paikassa ei hän ukko-parka ollut maistanut +märkääkään kelvollista, saatikka puhdasta, sekoittamatointa viiniä. Entä +sitten kotimaan olut! entäs sen soitot, sen tanssit ja muut huvitukset, +joita herra Vogel täällä ei koskaan ollut nauttinut, vaikka kyllä oli +kuusi vuotta peräkkäin istunut ensimäisenä jäsennä kaupungin duumassa +(magistratissa). Mutta kuinka päästä, sillä hän oli kahtalaisesti +sidottu Savodoihin? Hän oli nainut Venakon, ja nainut Venakon, jolla oli +talo. Jospa rakkaudenkin voimaan voi sen verran luottaa, että se vetäisi +vaimon miehensä kanssa vieraasen maahan, jossa kieli, usko, tavat olivat +hänelle aivan oudot, niin ei taloa kuitenkaan voinut telegalle nostaa, +niinkuin sen pienen Venakon. Ja taloansa oli Herra Vogel jo kaupinnut +kokonaisen vuoden, vaan turhaan. Juuri minun pois-lähtiessäni ilmautui +viimein ostaja, he syntyivät hinnoilla, ja jo tänä syksynä lentää herra +Vogel muiden matka-lintujen kanssa ilolla ja riemulla takaisin +koti-maahansa, vieden muassansa siitä onnesta, jota hänen nuori mielensä +sieltä lähtiessä niin hohtavilla karvoilla oli kuvastellut täällä +tavattavan, ei paljon muuta kuin poikansa ja pienen Venakkonsa. Herra +Vogel'in elämä-kerta kuvaa monen muunkin, varsinkin Suomalaisten, onnen +etsimistä tässä maassa.</p> + +<p>Mutta jo arvellet: näin emme pääse koskaan matkalle, lorutessasi herra +Vogel'ista ja hänen suruistansa ja iloistansa. Tosi kyllä, mutta +Savodojen kaupungissa ei löydykään paljo muuta merkillisyyttä +matkalaisen kertoa kuin herra Vogel, joka myös nyt eroaa siitä. Vaan +leikkiä puhumatta on tässä kaupungissa vielä kaksi muutakin +merkillisyyttä. Ensinkin tykki-tehdas. Kaupungin läpi juoksevan pienen +joen eli puron varrelta tyynessä laaksossa on tämä paikka, jossa sodan +kauheimmat kalut tehdään. Jos tässä yhdeltä puolen on huvittava nähdä +esim. kuinka sisus siihen rauta-pölkkyyn, josta tykki syntyy, ihmisen +taidosta leikkautuu melkein yhtä keveästi kuin puuhun, on toiselta +puolen surkea katsoa, millä taidolla, ahkeruudella ja tyynellä mielellä +työ-miehet esim. taputtelevat kiini sen rauta-peltisääryn, jossa ne +hirmuiset kartessit lykätään tykin sisään, ja joissa kussakin on +kukaties sadoille loppunsa. Tehtaan pihalla seisoo pieni katos aituuksen +kanssa, jonka sisässä löytyy kaksi tykkiä, säilytetyt muistoksi keisari +Aleksanteri Ensimäisen käymisestä tehtaassa. Näistä on toinen +muistollinen sen tähden, että keisari vähän aikaa oma-kätisesti teki +työtä sen silityksessä, ollen se kohta tykin pintaa, jota hän takoi, nyt +hopea-lastoilla merkitty, toinen taas on merkillinen sen vuoksi, että se +valettiin keikarin iäsna-ollessa ja sai nimeksensä: <i>Pacificator +Europae</i>.<a name="FNanchor_5" id="FNanchor_5"></a><a href="#Footnote_5" class="fnanchor">[5]</a> Toinen rauhallisempi merkillisyys Savodoilla on se kaunis +kaupungin puisto tykkitehtaan ja Oniegan välillä kahden puolen mainittua +puroa, jonka kiitokseksi lienee kyllä, jos sanomme, että se vetäisi +vertoja Helsingin yhteiselle puutarhalle, jos vaan olisi vähän suurempi +ja jos nim. siinä löytyisi mitään, joka olisi sinne-päinkään kuin +Kaisaniemi.</p> + +<p>Ja nyt emme enää voi Savodoilta mitään kertomisen arvoista löytää, jonka +tähden olemme valmiit lähtemään matkalle, Vepsäläisten, Lyydikköjen eli +pohjais-Tschuudein kieltä kuuntelemaan. Näiden piiri alkaa noin 30 +virstan päässä Savodoilta etelään päin pitkin Oniegan rantaa, jossa +<i>Schoksu</i> (eli <i>Schoksa</i>, niinkuin edellisessä kirjassani kirjoitin) on +ensimäinen heidän seurakuntansa. Seuraavat neljä seurakuntaa ovat ilman +sitä samaa kansaa: <i>Scholtdjärv, Kalaig eli Kalajeg ja Himjeg</i>, kaikki +neljä Oniegan rannalla, ja <i>Mägi</i>, oleva vaan puolella Scholtdjärvestä. +Viimeiset tschuudilaiset talot etelään päin tässä ryhmässä ovat noin 15 +virstaa Syväriltä, ja niinkuin Syvärin länsi-päässäkin jo löytyy +ummikkovenälaisiä tämän joen pohjais-puolella, niin elää niitä sen +itäisenkin pään pohjoispuolella noin parin kolmen kylän paksuudelta. +Tschuudit itset kutsuvat kieltänsä Lyydin kieleksi, vaan Karjalaiset +pohjais-puolella Savodoja sanovat sitä Schoksun-kieleksi, varmaan +sentähden, että Schoksu on heihin päin ensimäinen lyydikkö-seurakunta. +Mitä tämä sana Schoksu merkitsee, en ole voinut selittää; samoin en +ymmärrä nimeä Himjeg, jonka jälkimäinen tavut on suomalainen sana +<i>joki</i>; nimet Kalajeg ja Mägi selittävät itset itsensä, jota vastaan +Scholt-djärv on suomeksi <i>Soutujärvi</i>, sillä <i>scholdan, scholdta</i> on +suomen-kielinen sana: soudan, soutaa.</p> + +<p>Viimeksi mainitun seurakunnan kirkolla otin minä olo-paikkani, osittain +sen tähden, että se on juuri keskellä ryhmää ja kieli siinä +toivottavasti piti olla puhtainta, osittain senkin vuoksi, että +Savodoilla ollessani olin saanut muutamia sen talon-pojista tuttavikseni +ja erään kanssa jo korttteristakin hänen tykönänsä sopinut. Tultuani +kylään rupesi hän vielä, arvattavasti hyvästä palkasta, kielensäkin +selittäjäksi minulle ja sainkin hänestä sangen hyvän apu-miehen, sillä +hän osasi kirjoittaa ja oli hyvin selvä venäjän kielessä. Tämän kielen +yhtäläisyys sen murteen kanssa, jonka Lönnrot on tutkinut ja selittää +väitöksessänsä, on suurempi kuin voisi toivoakaan, muistaessa, että +näiden murretten väliä on enemmän kuin 200 virstaa. Kumpikin +lyydikkö-ryhmä, tämä Oniegan rannalla ja se etelään päin +Lotina-Pellolta, jossa Lönnrot teki tutkintonsa, ovat siis aivan yhtä +kansaa. Mutta kuinka se muuten niin tarkka Sjögren voi päättää tämän +kansan ja Inkerin-maalla elävien Vatjalaisten heimolaisuutta niin +suureksi, että heille antoi yhteisen nimenkin, sitä on vaikea ymmärtää, +sillä kielet todistavat toista. Epäilemättä on Lyydin ja Vadjan kielten +välillä suurempi heimolaisuus kuin esim. Lyydin ja Karjalan kielen, +koska molemmat ynnä Virolaisten ja Suomen Hämäläisten kanssa kuuluvat +Jäämien eli Hämäläisten kansakuntaan, jonka kieli niin monessa kohdassa +merkillisesti eroitaksen Karjalaisten lavea-piirisestä murteesta. Vaan +joka Vadjan kielen on tarkemmin tutkinut, on pian havaitseva, että sen +yhtäläisyys Viron kielen kanssa on paljoa suurempi kuin yhtäläisyys +Lyydin kanssa, ja että sen syystä voipi kutsua vaan Viron kielen +murteeksi. Jos emme eri kieleksi lue Liivin kieltä, joka näyttääkin +olleen ainoastaan vanhempi muoto Viron kielestä, niin tulee näitä +Jäämiläisiä sisaruksia vaan kolme, nim. Virolaiset, Lyydiköt ja Suomen +Hämäläiset, joiden jälkimäisten kielestä kuitenkin Karjalaisuus on +kuluttanut pois monta tämän heimokunnan yhteistä tunnusmerkkiä. +Tschuudin nimi, jos tätä vieras-kielistä nimitystä vielä tarvittanee +suomalaisessa kansa-tieteessä, on siis ulotettava Virolaisiinkin, sitä +enemmän, koska Venäjän vanhoissa aika-kirjoissa heitäkin useasti +mainitaan sillä nimellä, koska esim. Peipuksen järveä venäjän kielellä +vielä nytkin kutsutaan Tschuudin järveksi (tschudskoe osero), jota nimeä +se ei voinut saada Lyydiköistä eikä Vatjalaisista, sen ympäri asujista, +— ja koska se haukkuma-nimisin, <i>tschuhonets, tschuhná</i>, jolla +Venäläiset kunnioittavat Suomalaisia kansoja, ja joka tschuudin nimen +kanssa nähtävästi on heimoa, kaikkein tuntijoiden lauseita myöten +enemmän käytetään Virolaisista kuin Suomalaisista.</p> + +<p>Kieli-tutkinnollisista saaliistani Soutojärvellä en tässä uskalla +lavealta puhua, sillä ne ovat vaan kuivaa kielioppia eli vielä kuivempia +sana-luetteloja. Lauluja Lyydin kielellä en saanut sanaakaan, sentähden +että niitä ei löytynyt. Rahvas täällä "pajattaa" kyllä sekä pyhänä että +arkena, sekä työssä että jouten, vaan laulut ovat venäjän-kielisiä, +elikkä pikemmin samanlaista venäjätä kuin ruotsin kieli on meillä esim. +laulussa: <i>hyökä perjo, juuppa taala</i> j.n.e., sillä laulajista eivät +puoletkaan ymmärrä venäjän kielestä muuta kuin tavallisimmat +joka-päiväiset puheet, eivätkä voi selittää, mitä laulussa laulavat. +Loihdutkaan eivät täällä ole runon puvussa, vaan pahan-päiväistä +sopotusta, Venäläisiltä opittua, jota kernaammin luetaan venäjäksi kuin +lyydiksi. Tämän lauluttomuuden päättänee moni tulleen siitä, että +venäläisyys jo liiaksi on painanut kansan omaa hengettä ja pakoittanut +sen omat kieli-kaunistuksensa unohtamaan. Vaan vanhat sekä miehet että +naiset kertoivat venäjäksi lauletun jo heidänkin nuoruudessansa eikä +sanoneet kuulleensa, että koskaan olisi lyydiksi laulettu. Sen ohessa +pitää muistoamme, että venäläisyys täällä ei ole saanut paljon suurempaa +voittoa kansassa kuin esim. vähää pohjaisempana elävissä Karjalaisissa, +ja näiden seassa kaikuu vielä Kalevalan runo, vaikuttavat vielä isiltä +perityt loihdut alku-peräisessä täyteläisyydessänsä. Tästä voisi +päättää, että Lyydilöillä oma-kielistä laulua ei ole ollut koskaan, ja +kielen rakennuskin on senkaltainen, että sitä ei voi eikä ole voitu +käyttää runoksi, semmoiseksi, jona runo nyt löytyy kielessämme.</p> + +<p>Näytteeksi tästä murteesta kirjoitin kuitenkin muutamia mainituista +loitsuista ja hankin käännöksiä eräistä Venäjänkielisistä saduista ja +samasta Mattheuksen evankeliumin 6:sta luvusta, joka löytyy Lönnrot'in +väitelmässä, käännettynä tämän kielen siihen murteesen, jota hän tutki. +Nämä käännökset valmistuivat sillä tavalla, että apu-mieheni ensin +itseksensä käänsi ne ja venäjän kirjoituksella kirjoitti käännöksensä, +jonka hän sitten luki minulle, ja minä, hänen avullansa parannellen +itse-kutakin kohtaa, jossa käännös mielestäni ei ollut hyvä, sen +kirjoitin ylös omaan kirjoitustapaani. — Kielen puheina ollessa en +malta olla mainitsematta erästä huvittavaista seikkaa, jonka löysin +tässä murteessa. Jokainen tietää, että Suomen kielissä ei tähän asti ole +löydetty omituista sanaa sille ajatuksen kohdalle, jota nyt merkitään +vieras-kielisillä sanoilla: <i>herra, baarina, saks</i> j.n.e., josta on +päätetty Suomalaisilla, ennen vierasten herrojen tuloa heidän maihinsa, +ei herroja löytyneenkään. Tässä on erehdytty suuresti, sillä päällikköjä +ja niinmuodoin herroja mahtoi kuitenkin niillä kansoilla olla, jotka +satoja vuosia tekivät vasta-rintaa voimallista naapuriansa vastaan ja +useammat kerrat näiltä koko sota-joukot maahan leikkasivat, niinkuin +Virolaisten maassansa ja Lyydikköjen Valget-järven (Bjelo-oseron) +tienoilla tiedetään tehneen. Nämä jälkimäiset ovatkin kielessänsä +säilyttäneet herruuden alku-peräisen nimen, joka lyydiksi on kuhm, +<i>kuhmun</i> eli suomeksi: kuhmu. — "Kuhmu?" sanonet sinä, "sillä sanalla +on aivan toinen merkitys Suomen kielessä, jonka kaikki tietävät, sillä +kellä ei ole edes kerran eläessänsä ollut kuhmua otsassa." — Elähän +hätäile, veli-kulta. Suomalaisten herrat voivat ennen olla yhdenlaisia +kuin kaiken muun maailman herrat, joten sana kuhmu heidän itsenäisinä +ollessaan voi merkitä sekä herroja että herrojen lahjoja, noita +otsa-paisumia, eli toisin selittäen, vierasten tultua maahan piti näitä +kutsua heidän omalla nimityksellänsä <i>herroiksi, saksoiksi</i> j.n.e., +joten oma-kielinen sana laveammassa merkityksessänsä Virolaisilta ja +Suomalaisilta unohtui, eli muuttui merkitsemään vaan sitä, jota herrat +tavallisesti jättivät heidän vähä-ymmärtäväisiin otsiinsa. Tämmöiset +muutokset sanojen merkityksissä ovat hyvin tavalliset kaikissa kielissä, +eikä ensinkään oudot sille, joka kieliä tarkemmin on tutkinut. Vaan ei +vähäinen ole minun iloni, joka tämän sanan ensimäiseksi löysin, ja tämä +löytö lienee minulle vasta maailmassa antava sian <i>Suomen Muistettavien +Miesten</i> kokouksessa, sillä moni näkyy pääsevän siihen paljoa +vähemmästäkin.</p> + +<p>Enentääkseni edes yhdellä alku-peräisellä suomalaisella nimellä +maa-tiedettämme mainitsen tässä, että Oniegan merta lyydiksi kutsutaan: +<i>Änine, Änischen, s.o. Ääninen</i>, koska suomalainen sana <i>ääni</i> lyydiksi +on: <i>än, änen</i>. Tämmöisiä omaisuuden-sanovia nimiä ovat vanhat +Suomalaiset useastikin antaneet järville, niinkuin esim. <i>Pielinen, +Hyytiäinen</i> j.n.e. Niin tiedetään Laatokan merta ennen mainitun +Aldogaksi, joka nimi, niinkuin Sjögren muistuttaa, silmin-nähtävästi on +suomalainen sana <i>Aallokas</i>, ja epäilemättä kuului tämä sana vanhoina +aikoina: <i>Aldogas</i>, siitä vähällä muutoksella muuttuen <i>Ladogaksi</i>. Nimi +Oniega taas, jolla tätä järveä nyt kaikissa maa-tieteissä mainitaan, on +vaan venäläinen väännös nimestä Änine elikkä Äninse, joten se tarkoin +lyydin kieltä myöten on kirjoitettava. Luonnon mukaan sopivampaa nimeä +eipä olisikaan antaa tälle järvelle kuin Ääninen on, sillä pohjais- eli +itätuuli kuin velloo sen aavaa pintaa, niin kuuluu järven "ääni" +ikäskuin suuren kosken pauhina monen virstan päähän rannasta. Silloin ei +ole alusten hyvä olla sen pettävällä selällä, ja harvoin laskee se +tämmöisissä tiloissa purjehtijata muuhun haminaan kuin omaan pohjaansa. +Mutta purjehtija Äänisellä onkin harvinainen näkö, varsinkin sitten +edellä-mainitun uuden kanavan valmistumista. Syvärin suun ja Savodojen +kaupungin välillä kulkee kesässä noin pari kolme kymmentä alusta, joku +menee ehkä myös Poventsankin kaupunkiin Äänisen pohjais-päässä, samoin +joitakuita aluksia sen itärannoille, ja siinä on kaikki sen merenkulku. +Jos tähän lisäämme, että se tyynenä ollessansa huokuu kylmää ja sumua +ympäri olevalle maalle, niin näemme että Ääninen on sangen kolkko järvi, +ehkä kyllä, länsi-tuulen liekuttaessa sen vettä, se voipi ottaa +semmoisenkin taivaan-sinisen kullalla tähditellyn puvun päällensä, että +sen katsomisesta ei tahdo kylläänsä saada.</p> + +<p>Rahvas Äänisen rannalla, minkä minä sitä olen nähnyt, elää leivän +puolesta hyvin hyvästi, paremmin kuin rahvas useammassa osassa +Suomenmaata, vaikka se ei näy tekevän puoltakaan sen vertaa työtä kuin +Suomen rahvas. Mistä tulee siis tämä rikkaus? Minun yksin-kertainen +ajatukseni on se, että paitse sota-miehen tekoa tällä rahvaalla on +paljoa keveämmät ulos-teot kuin suomalaisella, kruunun talon-poika +Venäjällä on kokonansa toinen mies toinen herrojen alustalainen. +Verojensa suoritettua nauttii hän ansionsa rauhassa, rakentaa itsellensä +ylpeät talot monien tupien ja kammarien kanssa, joiden seinämät +välkkävät kalliista pyhäin-kuvista, tee- ja kahvi-kattiloista j.n.e. +Vaimonsa pukee hän monesti silkkiin, vaan aina hohtavan punaisiin eli +keltaisiin vaatteihin, itsensä hienoin kauhtanoihin eli hyviin turkkiin. +Ja jos työ kotona ei anna kaikkea tätä, lähtee hän muuanne onneansa +koettamaan, tavallisimmasti Pietariin. Niin käyvät esim. tämän +Soutujärven ja sen ympäristön miehet kiven-hakkaajina työtä tekemässä +ympäri Venäjän maata, missä vaan kruunu mitä rakennuttaa. Moni kivi +Sevastopol'in ja Kronstadt'in muureissa on heidän silittämänsä, useammat +patterit Itä-meren rannoilla heidän tekemänsä, niinkuin esim. patterit +Helsingissä ja sen tienoilla, joiden tekijöitä, kotoisin Äänisen +rannalta, lienee siellä vielä nytkin. Kerättyänsä hyvät rahasummat +palaavat he kotiin niitä perheinensä syömään. Mutta rahan kanssa tuovat +he muassansa myös paljo koiruutta, irstaisia tapoja ja rahan ahneutta. +Tämmöinen Pietarissa eli muualla kävelyllä elänyt mies myöpi rahasta +kaikki, vaimonsa, lapsensa, naapurinsa, oman autuutensakin, sen niin +monta tuhatta kertaa muutaman kopeikan edestä turhaan vannottuansa. +Hänen rientonsa alku ja loppu on raha, aina vaan raha eli muu toisen +omaisuus, saipa sen sitten miten hyvänsä. Hän ei häpeä pyytäessänsä, +vaikka hän olisi kuinka rikas. Niin tuli esim. Soutojärvellä sen tienoon +starschina (kylän-mies) eräsnä aamuna minun tyköni ja valitti eileisestä +praasnikasta eräässä naapuri-kylässä päähänsä jääneen hirmuisen +pohmelon, eikä tiennyt kuin sitä parantaa voi. Samalla kutsui hän minut +vieraiksi luoksensa muutamien viikkojen perästä tulevalle praasnikalle +heidän kylässänsä, sillä hän eli eräässä toisessa kylässä ja oli nyt +Soutojärvellä viran toimituksissa. Minä kiitin kutsumuksesta, joka +nähtävästi ei ollut sen sydämellisempi kuin että minun siitä olisi +pitänyt auttaa häntä päänsä parannuksessa. Tätä jälkimäistä tarkoitusta +en kuitenkaan ollut ymmärtävinäni ja viimein ilmoitti hän sen suorilla +sanoilla, pyytäen minulta kymmenkopeikaista viinaan. "Kuinka", vastasin +minä, "ilkeät sinä, joka olet koko tienoon rikkaimmia miehiä, tulla niin +vähää toiselta pyytämään! Olisit eilen juonut vähemmän, niin olisi +pääsikin terve, ja ilman sitä paranee se paremmin siten, että menet ja +uit Äänisessä kuin että nyt uudestaan rupeat viinaa juomaan". — +Suomessa matkatessasi kuin taloon tultuasi panet tupakan ja puhetta +paremmin liikkeelle saadaksesi tarjoot kukkarosi talon-miehenkin panna +piippuunsa, kainustelee hän sitä vastaan-ottaessansa, lausuen, että +matka-miehen varat kuluvat matkalla ilmankin että toiset auttavat häntä +niitä nauttimassa, ja muka pikemmin hänen velvollisuutensa olevan +vieraalle tarjota. Vasta lausuttuasi että sinun tupakkasi on kartuusia +rohkenee hän niitä piipun ottamaan, vaan tarjoaa hyvällä sydämellä vähän +ajan perästä oman massinsa maistaaksesi koti-kasvuisia maa-tupakuita. +Aivan toisin olivat Soutojärveläiset. Havaittuansa että minulla löytyi +kesän varat tupakkaa ja sikaria rupesivat he niitä lappamaan minulta +mikä milläkin aiheella, millä oli rinta kipeä, millä vatsan-vääntäjä, +johon muu ei ollut hyvä kuin tupakka, millä mikin, ja eräs naapuri, joka +oli käynyt luonani "istumassa", joka kerta sitä toimittaen minulle että +hänen sisarensa mies, pohatta kauppa-mies Savodoilla ei koskaan +juottanut hänellä siellä käydessänsä huonompaa juomaa kuin 6 hopearuplan +sampanskoita, oli pois-lähtiessäni niin rohkea että oikein kädestä +pitäen pyysi minun tupakka-varojeni loppua hänelle lahjoittamaan. "No, +mitäs minä sitten itse polttaisin?" sanoin minä. "Saathan sinä +Vosneseniessä toisia", oli hänen yhtä selvä kuin hävitöin neuvonsa. — +Täänkaltaisia ja pahempiakin tapauksia olisi minulla kyllä kertoa +ololtani Soutojärvellä, vaan nyt ei ole aikaa kirjoittaa enemmän niitä +kuin muutakaan, sillä posti-hetki lyöpi kohta. Jää siis toistaaksi +terveeksi!</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.</h3> + +<p>Helsingissä syysk. 1855.</p> + +<p>Tämän-edellinen Suomettaressa painettu kirjani oli annettu Vosneseniestä +10 p. elok. Tässä paikassa käydessäni olin matkalla Aunuksen läänin +eteläisessä osassa, Ojatin (Ajatin) ja sen syrjä-jokien tienoissa +elävien, pohjais-Tschuudien (Lyydikköjen eli Vepsäläisten) tykö. Tänne +päästäkseni ajoin mainitusta kauppapaikasta kolme holli-väliä suurta +maan-tietä myöten Juksovitsan kylään, josta sanottiin hyvän ratas-tien +olevan aina 35 virstaa eteenpäin eli Vidlaan (ven. Vinets) asti, Ojatin +varrella. Tultuani rattailla 15 virstaa tätä tietä selitettiin kylässä, +jossa hevoisten muutto oli tapahtuva, että loppumatkankin viimeksi +mainitulle pogostalle kyllä voi rattailla kulkea, vaan koko kylässä ei +löytyvän kuin yhdet rattaat, ja ne oli kova lykky nyt saattanut Vidlaan. +Yötä oltuani kylässä ei muu tullut neuvoksi kuin ratsain matkalle +lähteminen. Koko yön-seudun arvelin laatuun ja toiseen, kuinka kapineeni +kulettaisiin hevosen selässä. Niitä ei tosin ollut paljo, mutta +sinänsäkin oli niiden koko ja muoto senkaltainen, että niiden ratsain +kuletus näytti mahdottomalta. Viimeinkin luulin jo keinon keksineeni +tälle kuletukselle ja ilmoitin, kyyti-miehen tultua, sen hänelle. Hän +hylkäsi keinoni kokonansa, toi pitkän säkin, latoi kapineista puolen sen +pohjaan, toisen suuhun, jonka sitoi lujasti kiini, ja tyhjältä +keski-kohdalta pantiin nyt säkki satulalle riippumaan, johon hän itse +istui päälle. Toiselle hevoselle istuusin minä selkään. Tällä keinoin +matkasin sitten yhteensä noin 170 virstaa, eikä olekaan tätä matkaamisen +laatua moittiminen muun tähden kuin sen, että matka siten kuluu hyvin +hitaasti, sillä josko ei olisikaan sääli kapineita, jotka kiireemin +kulkien kovin pahasti hytkelevät hevosen kupeilla edes ja takaisin, niin +ei oma ruumis salli ajaa muuten kuin astuttaen, joten taas tiimassa +harvoin voi kulkea enemmän kuin viis virstaa. Jos nyt taival on kolmea +neljää kymmentä virstaa pitkä, jotka virstat vielä ovat "suden +juoksemia", jos päällisiksi päivä paistaa räkittää helteesti, eli jos +suot ovat vettyneet ja niiden malko-sillat nilput, niin arvaa jokainen, +että matkalainen kernaasti pyrkii hevosen muutto-paikkaan ja ikävöipi +niitä vähäisiä virvoituksia, joita semmoisessa voipi saada. Tämän toivon +todentamiseen täytyy hänen, kylään tultuansa, kuitenkin vielä nähdä +paljon vaivaa. Hän pyytää talon emännältä leipää, voita, maitoa ja +munia. Leipää on välttävätä joka paikassa ja sitä ei kielletä; mutta +mitä voihen tulee, niin on Venäläisten voi kelvotointa Suomalaiselle, +sillä hämmennettyänsä kerman (päällisen) savi-astiassa siksi, että se on +vähä meidän voihen päin, sulattavat he tämän sekoituksen uunissa ja +valavat sen sitten suurempihin savi-astioihin, joissa se säilytetään +talven ja on näköjänsä kuin keltaista talia. Voita jos siis tahdot +venäläisessä kylässä syödä, niin pane emäntä sitä verekseltänsä tekemään +ja valmiiksi saatua suolaa se itse, sillä voihen niinkuin muuhunkin +ruokaan ei emäntä raatsi panna kallista suolaa kuin ilman nimeksi vaan. +Voin näin valmiiksi saatua käydään maitoja katsomaan. Lehmiä pidetään +tässä tienoossa niinkuin muuallakin Venäjällä tavallisesti hyvin vähä. +Se talo on jo rikas, jossa on viis lypsävää lehmää, ja ihmeinä +mainittiin erästä muka kauheata pohattaa Vidlassa, jolla oli viistoista +lehmää lypsämässä. Mutta laitumet ja heinä-maat koko Ojatin tienoossa +ovat niin hyvät, että heinä enimmäksi osaksi tehdään metsään ilman +aidoitta ja muitta, ja jo virstan päässä kylästä löytää karja samottavan +ruohon. No mikäs sitten on syynä Venäläisten huolimattomuuteen tässä +asiassa? Ne ovat paastot hänen uskossansa, jotka vierauttavat hänen +karjan tuottamista, ja toiseksi ei hänen naisensakaan osaa näitä +korjata. Maito-aittana on eteis-huone, jota myös vieras-kammarina +pidetään, ja tultuasi siihen näet peräpuolen lattiata täynnä +pienenlaisia pottuisia savesta, joiden ulko-karvan jo tekijänsä on +tehnyt niin ruskeanharmaan, ett'eivät suinkaan likaa pelkää, ja joiden +reunat ovat niin pinttyneet, sisus niin rikkoja ja karvoja täynnä, että +tähän siivottomuuteen tottumatointa sydäntäsi alkaa iloittaa ja sinä +kernaasti näistä ravinnoista olet erilläsi. Voin ja leivän lisäksi, +jotka jo olet saanut, on sinun niin-muodoin ennenkuin syömään voit +ruveta, vielä munat saatava, sillä suola-kalaa ei löydy missään ja +Venäläistä inhoittaisi syödessä kalaa näin "raaltansa", niinkuin hän +sanoo. Mutta jos emäntä jo edellisiäkin aineita antaessansa on tehnyt +esteitä ja viivytellyt, ei hän munia kysyessäsi paikalta liikahda. Niitä +ei liene talossa? Mutta kanoja kävelee tuvan lattialla, ja kukkokin. Syy +emännän viivyttelemiseen on se, että sinä, maan tapoihin tottumatoin, et +ole tietänyt vakuuttaa hänelle, maksavasi kaiken, minkä otat. Hän luulee +sinua tavalliseksi virka-mieheksi, ja ilman on hänen sääli syöttää +sinulle munia. Sanottuasi että maksat, Jumalan nimeen vannottuasi, +ett'et mitään ilmaiseksi tahdo, vieläpä rahankin hänelle edeltäpäin +käteen sysättyäsi, lähtee hän viimeinkin munia hakemaan, ja pian on +atriasi valmis. Syötyä pitää sinun, jos ei muun tähden niin herruutesi +kannattamiseksi, juoda teetä. Mutta teen-keittäjätä (samovaraa) ei löydy +kylässä kuin yksi, sillä nyt olemme sydän-maalla. Sitä menet nyt itse +sen omistajalta pyytämään, joka näin ei ilkeä sitä kieltää, ja kantaa +sen itse korttieriisi. Täällä valmistuu tee pian, ja nyt juotat +talon-rahvasta, juotat samovaran isäntää, juotat hänen naistansakin, +joka ei ole hennonut kalustansa luopua, vaan tullut sen jälessä +luoksesi, — kaikki juotat kylläisiksi, ja juotpa vielä itsekin. +Maksettuasi talon-väellä, jotka näin muodoin ilolla ja ihmeeksensä +näkevät että valalla vahvistetun lupasi täytät, olet siis valmis +uudestaan matkalle lähtemään, vaan juuri hevosen selkään noustessasi +muistuttaa samovaran isäntä, että sinun sen pitämisestä olisi joku vähä +maksettava hänelle; muut herrat antavat siitä muka tavallisesti kaksin +riunoin, mutta sinulle, hyvälle bajarille, saa koko asia jäädä +hopea-riunasta. Senkin suoritettuasi pääset toki viimein taipalelle +lähtemään, ja hatuttomin päin toivovat nämä ystäväsi sinulle matkallasi +kaikenkaltaista siunausta ja onnea, sillä siunuustellessaan samoin kuin +kirotessansakin ei Venäläinen puutu eikä säästä sanoja.</p> + +<p>Vidlaan tultuani tapasin täällä ensi kerran Ojatin-joen, joka niinkuin +jo edellä kirjoitin, lankee Syvärihin ja suussansa on vallan suuri joki. +Vidlan kirkko on noin keskikohdalla sen pituutta, vaan kuitenkin oli +joki nyt sydän-kesällä tässä kohden niin matala, että hevoset kahlasivat +sen poikki ja vesi ei täyttänyt hevoselle vatsaan asti. Samanlaisena +tapasin sen sitten useammissa muissakin kohdin, joissa siitä poikki +tulin kulkemaan. Venhe-kululle ja hirsien sekä puun lauttaamiselle ei +tästä joesta siis ole hyötyä muulloin kuin keväällä, jolloin se kuuluu +paisuvan hirmuisesti ja panee suuret alat alanko-maita tulvan alle. +Sjögren'in ilmoituksista tiedämme, että Lyydikköjen pesä-paikka on juuri +Ojatin ylä-puoli ja latvat, ja lyydikkö-kylät alkavatkin Vidlasta +lähtien, heti toisella puolen jokea. Näihin minä en kumminkaan +seisottunut, vaan matkasin syvemmäksi Lyydin-maahan, 20 virstaa +edellensä, Järvien (lyydiksi: Järvidje) pogostalle.</p> + +<p>Järvissä neuvoi kylä-oikeuden piisari, jota pyysin apulaisekseni +kielen-tutkinnossa, vaan joka oli paikkakuntaan vasta tullut eikä +sanonut vielä kyllin oppineensa rahvaan kieltä, tämmöiseksi apulaiseksi +tämän seurakunnan entistä, virastansa eronnutta pappia, joka oli +syntynyt läheisessä Ladvan seurakunnassa ja sitten kaiken ikänsä elänyt +Lyydikköjen seassa, ja jonka piisari kehut osaavan paremmin näiden +kieltä kuin venäjätä. Hän sanoi hänen ei enää viitsivän käydä työssäkään +ja olevan vähän ryyppyyn menevän, jonka tähden hän muka mielellänsäkin +olisi rupeava minulle avuksi, sillä keinoin viina-rahaa ansaitaksensa. +Nämä piisarin lauseet olivat minulle mieleen, minä sanoin siis jääväni +tähän ja pian hankki hän minulle korttierinkin. Pappi, joka piisarilta +jo oli yön-seutuna saanut tietää minusta ja aikomuksestani, tuli +huomeisna aamuna, ennenkuin kukko oli kannukset ennättänyt jalkaansa +saada, minun tyköni. Hän oli pitkä, vahva mies, ja vaikka jo 63 vuoden +vanha, vielä sekä näöltä että jalalta hyvin vilkas. Hän oli ensin +palvellut ponomarina ja diakkana synnyin-paikassansa Ladvassa, jossa +hänen isänsä oli ollut pappina, ja sitten loppu-puolen ikäänsä tässä +seurakunnassa pappina. Mennä vuonna oli hän eronnut virastansa, ja +antanut sen ynnä tyttärensä kanssa eräälle vasta seminariosta päässeelle +papille, eikä sanonut henkensä elatuksesta itsellänsä suurta huolta +olevan, sillä paitse sitä, että vävy oli velvollinen häntä ja hänen +vaimoansa kuolin-päivään asti elättämään, oli hän itsekin nuorella +iällänsä kerännyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin +lampartissa vuokria kantamassa. Näistä vuokrista ei hän kuitenkaan muka +saanut muuta kuin mikä hänellä vaatteissa kului, sillä lamparti-setelit +olivat hänen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tätä hyvin ahnaaksi ja +itsepäiseksi. Ihmetellessäni, että hän vähäisestä papin-palkasta oli +voinut säästää niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan +päivänsä varaksi, sanoi hän sitä ei palkasta säästyneeksi, vaan kaupalla +hankituksi, sillä nuorempana oli hän käynyt jotenkin suurta +karjan-kauppaa. Hän oli ostellut lehmiä aina Vytegrasta ja Valkeajärven +linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne +Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Näillä kauppa-retkillänsä oli hän +hyvästi tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lääniä, +jossa Lyydikköjä elää, ja tiesi tarkasti sanoa, missä minkin tienoon +puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hän sanoi olevansa +valmis rupeamaan minulle täkäläisen kielen selittäjäksi ja siksi +kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim. +Andrej Mihailovits'illa (Sjögren'illä), joka oli kaksi viikkoa elänyt +hänen tykönänsä Ladvassa, ja jota hän muisteli suurella rakkaudella. +Palkkaa ei ukko vaatinut enemmän kuin noin puoli-tuoppisen hinnan +päivältä, ja työn päätimme seuraavana päivänä alottaa.</p> + +<p>Mutta ihminen päättää ja Luoja säätää, sanoi nykyjään eräs suuri +ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tässäkin asiassa ei käynyt +päätöstä myöten. Seuraavana päivänä oli tämän opettajakseni ruvenneen +ukon emännällä nimi-päivät. Minun tähteni oli eukko päättänyt viettää ne +tavallista juhlallisemmasti. Jo hyvissä ajoin aamulla tuli ukko tyköni +ja ilmoitti tämän seikan ja kutsui minua nimi-päiville. Minä "panin +päälleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten läksimme ukon kanssa +yhdessä. Papin kartanoa näissä tienoin ei voi eroittaa muista ympäri +seisovista taloista, ja tavallisesti löytyy kylässä aina joku pohatta +talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin +oli tässäkin kylässä kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikään muu, +ja astuessamme eteenpäin luulinkin sitä pappilaksi, ennenkuin +seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kylän katua nousi erään talon +portaille ja sanoi: tänne. Tultuamme sisään otettiin me vastaan hänen +vaimoltansa, joka jo oli täydessä juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen +lihavuus kyllä todensi ukon sanat, että eukko muka yksinänsä söi vuokrat +heidän yhteisesti säästämistä rahoistansa. Heidän tyttärensä, nuoren +papin vaimo, ilmestyi vähää jälemmin, ja viimein hänen miehensäkin, +mutta ei vielä juhla-asussa, sillä hän oli ollut riihtä viskaamassa, +Siistiytyänsä ja pukeutuansa oli hän sangen sievä mies ja josko ei +oppinutkaan, niin tiesi hän kuitenkin sen verran, että Suomen-maalla oli +yksi tsaari kuin Venäjällä, että Sevastopol ja Veapori eivät olleet +yhden meren rannalla ja että Helsinki oli etempänä Pietarista kuin +Viipuri, joissa kysymyksissä vanhalla papilla oli hyvin hämärät ja +sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme vielä edellä +mainitulla piisarilla ja hänen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt +alkoivat, en sano sen enempää, kuin että ensin tarjotun kahvin päälle +ilman väli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on +täällä yleinen, sillä "tee keventää kahvin vaikutuksen," selitti minulle +eräs pappi, jolta tämän luonnottoman tavan syytä kysyin, Tsjajun juotua +tuli puoli-päiväinen, jonka pituista atriata en vielä ole koskaan +nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseäni vasta +varjelemaan. Vaan jos minun täytyi jo kolmannella osalla siinä +annetuista ruokalajista olla tyytyväinen, niin söivät muut sen enemmän, +vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne +viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isällemme Aatamille antoi +parin.</p> + +<p>Koko näistä pidoista en tässä olisi tarvinnut mainita mitään, +ell'ei niissä tapahtunut seikka olisi ollut painava käänne +kielitutkinnoilleni Järvissä. Vanhan papin emäntä nim., jonka kanssa +miehensä puoli-päiväisen joutuessa oli käynyt kirkossa, eukolle +suojelija-enkeliltänsä vielä jotakuta paria kolmea vuosikymmenistä +elinajan lisäksi rukoilemassa, oli päättänyt palkita tämän miehensä +palveluksen ja sentähden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen +tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivätkä viinan vaikutukset hänessä +vielä olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, että hän, +kauan viinatta oltuansa, näin pääsi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo +olin korttierissani, tuli hän minun luokseni, pyysi paperia ja +kirjoitus-värkkiä ja tahtoi muka minulle näyttää käsi-alaansa +kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin. +Kirjoitus, jonka hän tässä teki, oli anomus saada minulta +puoli-tuoppisen hinta rahaa sen työn päälle, jota yhdessä olimme +rupeavat tekemään. Sen annoinkin hänelle tinkimättä, ja vähän ajan +perästä alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, että +viina-jumala oli löytänyt veljensä runo-jumalan. Mutta ei sillä hyvä. +Myöhään illalla, minun iltaista syödessäni, tulla kompuroi ukko ilman +lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa" +korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi vielä rahaa. +Minusta näytti hän jo kyllin-kylläiseltä, minä en antanut. Hän rukoili, +syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hän polvillensa, kumarsi +jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani. +Päästäkseni tästä ilkeästä tilasta ja saatuani häneltä lupauksen ei +enempää tulla minua kiusaamaan, annoin hänelle vielä toisen +puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hän heti menikin matkaansa. +Reuhatessansa tykönäni hoklasi hän aina pöydältä ruokaakin suuhunsa, +jota häneltä suinkaan en kieltänyt, vaan saadakseni tietää, kuinka +ankara hän uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, että hän +paasto-päivänä söi arkea eli rasvaista ruokaa, josta hän hyvin kyllä +tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja +takaperin käyneensä Valaman monasterissa Petron päivillä, siellä kaksi +vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneensä ja näin +muodoin kaikki eli vähintäsäkin suuren osan entisiä syntiänsä +kuitanneensa, joten hänellä arvattavasti nyt taas hyvä aika eteenpäin +oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tieltä. Samasta syystä +teki hän julkisesti toistakin syntiä, nim. poltti tupakkaa niin usein +kuin minä jaksoin hänelle tupakka-pötkyläisiä antaa. Kernaammin olisi +hän kuitenkin polttanut piippua kuin näitä, ja tämän halunsa ilmoittikin +juuri tässä rohkeassa tilassansa siten että tahtoi kiskoa piippua +hampaistani. Tässä asiassa en hänelle kuitenkaan antanut perää, ja +piipusta väittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hänelle +olisi juolahtanut mieleen että se mahtoi olla uskoni, joka esti minun +antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hän ei +millään tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellistä lakiani. +Ilolla vakuutin minä että asian laita oli semmoinen, ja heti jätti ukko +piippuni rauhaan. Tätä keinoa käytin sitten jälkeenkin päin suurella +menestyksellä semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myöten tahtoivat +minun piippuani omana piippunansa pitää, ja mainitun esteen sanottuani, +ei sitä vastaan koskaan inttäilty mitään.</p> + +<p>Toisena aamuna menin kapakkaan sekä tietelemään ukon eileisen-iltaista +elamoitsemista että vähän rahaa särkemään. Tämän oli ukko keksinyt. Ulos +tullessani kapakasta tulla haihatti hän kotoansa, eikä malttanut juosta +tietä myöten ympäri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hänelle aidan yli +pyrkiessänsä ei käynyt paremmin kuin että aidassa repi kauhtanansa, joka +kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hän luuli +minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo näytti surkeasti ahdistavan +häntä, säihkysi ilo hänen silmistänsä, sillä kuin minulla muka oli +viinaa, niin oli sitä hänelläkin, jonka ajatuksensa hän heti +ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin +rupesi hän selittämään, että hänestä sinä päivänä ei ollut minulle +työhön, ja huomenna taas piti hänen lounaan syötyä lähteä erääsen viiden +virstan päässä olevaan kylään, jossa yli-huomenna tuli praasnikka. +Huomenna voisi hän kumminkin edellä puoli-päivän tulla minun tyköni, jos +nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta vielä palkkaansa. Sen +annoinkin hänelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edeltä arveltu päätös, +kokonansa erotani tästä miehestä, sillä vaikka hänellä kyllä olin +havainnut olevan hyvät tiedot Lyydin kielessä, niin näkyi se nyt +selvästi, että hänellä oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa +minulle apu-mieheksi.</p> + +<p>Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa +Iöytyvän vanhan diakan, lyydikkö-syntyisen ja niinmuodoin hyvän +lyydiläisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan +päässä, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tämän +miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Järvien ukonkin jo +niin aioissa piti lähteä, ja minä päätin myös odottaa tätä +juhlallisuutta ja mennä sille, sekä sitä katsomaan että mainittua +diakkaa tapaamaan.</p> + +<p>Tämmöisiä praasnikoita on kaikissa venäjän-uskoisissa kylissä (meidänkin +maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetään +sen pyhän päivänä, jonka nimeä kylän kirkko kantaa, ja joka sillä +niinmuodoin on erityisenä suojelijana. Mutta tavallisesti on kylässä +paitse kirkkoa vielä rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tämmöisiä +"sässynäksi" venäjän-kielisestä sanasta tschasovna), joilla myös on +pyhät suojelijansa, ja joille myös vietetään praasnikat. Näin saapi moni +kylä kolme ja neljäkin praasnikkaa vuodessa. Niille keräytyy rahvasta +vahvasti, ja pää-asia niissä on syöminen, tanssiminen ja pajatus. Myös +tulee niihin josta kusta suuremmasta lähi-kylästä renikan kauppias, ja +kuin kylän kapakasta saadaan viinaakin kyllältensä, niin löytyy +praasnikalla kaikki väli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan.</p> + +<p>Toivoani myöten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla +ja jo seuraavana päivänä muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylässä +Suomessa löytyy joku leski-akka, joka on vähän herras-perua, köyhäksi +jäänyt, vaan hyvästi elävä sillä keinoin, että hänellä on arpa-kirja ja +kortit, joilla talonpojan-tyttärille povaa sulhaiset, vähä lääkityksiä, +joilla parantaa pienet silmä-kipeät, päästää hampaan-kolotuksesta +j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hän tekee emännille taskuja, lakkia +ja m.s. Sen ohessa tietää hän kaikki pitäjän juorut ja uutiset, ja kuin +värjälin puutteessa hänellä painatetaan lankojakin, niin ei kumma +olekaan, että talonpojan-vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa +istumassa, jolloin ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin +hänellä myös on tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä +voi-naulasen, mikä maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy +Venäjälläkin, vaan edellä lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä +parittajankin tointa, sillä harva naima-kauppa niin herroissa kuin +talon-pojissakin tapahtuu Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan) +avutta. Tämänkaltaisen ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän +oli edellä kerrotun Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa +erään papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli +nyt ukkonsa, mainitun papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös +oli ollut pappina, vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo +kauan sitten virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä +maan-viljelystäkin ja he elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli +20 ja lesken tyttärellä 6 hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia +tuloja kuin edellä kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin, +että piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. +Hän oli sen verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi +juoda sekä teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että +valitti, kuinka hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä +käydessä, sillä siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin +sampovara aina oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa. +Entisestä herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että +tahtoi että muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota +herruuden välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt, +sillä useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan +askareillensa.</p> + +<p>Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten +merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät, +puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa paperia, +kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla sanoen +kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran Vidlassa +käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellensä +ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi tarvittavan +tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä peitti hän sillä, +että lupasi edestäni lukea rukouksia, joiden määrä ja pituus tulisi +senvertainen, kun verran hänelle rahaa jättäisin, ja sanoi tätä rahaa ei +tulevani katumaan, sillä hänen rukouksensa olivat hyvin teholliset. +Tämmöisiä rukouksia lukikin hän alinomaa, pitkästä nimi-listasta aina +rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hänen palkanneet +puolestansa taivasta lähestymään. Minua inhoitti tämmöinen elatus-keino, +varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enkä paljo +huolinutkaan peittää ylenkatsettani häntä vastaan, josta itselleni +seurasi se paha, että ukko, päättäen minut täydeksi pakanaksi, ei +sanonut yhdenkään kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea +longistamaan, ja kuin sitä, hänen luulonsa jälkeen, maailmallisen +ihmisen itsensä oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hän +minun tuomitsi.</p> + +<p>Paitse sitä vastusta, mikä minulla oli tästä ukosta, oli kymmempäiväinen +oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas täällä salon sydämessä oli siivoa +ja hiljaista, ja työni juoksi erittäin hyvästi sentähden, että +apulaiseni, vanha diakka, oli selvä-päinen ja ymmärtävä mies. Hän oli +syntyjään tästä samasta kylästä, oli poikana saanut vähän opetusta +Aunuksen kaupunkia lähellä olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa, +ja sitten vielä puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa) +oppiansa lisäilemässä. Näin oli hän oppinut venäjän kielen oikein +kieli-opillisesti, ja ymmärsi käyttää tämän oppinsa omaakin kieltänsä +tutkittaessa. Muuten oli hän kaiken ikänsä elänyt täällä koto-kylässänsä +ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ympärinsä, niin että praasnikkaa ei +praasnikkana pidettykään, jos häntä ei ollut läsnä, sillä hän oli +taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyvä juoja. Hänen karkea äänensä, +vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hänen käytöksellensä ja koko +olennollensa semmoisen arvoisuuden, että pojat joka paikassa nostivat +lakkiansa hänelle ja vanhemmat häntä leikillä kutsuivat proto-jereiksi +(rovastiksi).</p> + +<p>Yleisesti ylen-katsoo vallan päällä oleva kansa allansa olevien +pienempäin kansojen kieltä, jonka Lyydin kielestäkin tulin havaitsemaan +Scholtjärvellä, jossa pappi, vaikka neljä-kymmentä vuotta palvellut +Lyydikköjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidän kielestänsä, ja jossa +rikkaammaksi ja mahtavammaksi päässeet Lyydiköt itsetkin kernaammin +puhuivat venäjätä kuin omaa kieltänsä. Toisin oli asian laita täällä +Ojatin tienoilla. Tämän tienoon synkeä salon-luonto, sen köyhyys ja se +seikka, ett'ei sen läpi kule yhtään tietä, ovat tehneet, että Venäläiset +ovat jättäneet sen rauhaan, elikkä jos heitä on sinne joku tullutkin, on +tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltänsä tavaksi, ja vaikka hän on +ollut pappikin eli muu virka-mies, on hän perheinensä vähitellen +taipunut maan kieleen ja, niinkuin edellä kerrotuista esimerkeistä +olemme nähneet, viimein paremmin osannut täkäläisen rahvaan kieltä kuin +omaansa. Tämä seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se +häpeä kieltänsä ja että se näissä tienoin tulee vielä kauan voimassa +pysymään. Tässä Ojatin tienoossa on rahvas pitänyt oman alku-peräisen +nimensäkin muistossa. Edellä olemme nähneet, että Äänisen rannalla +asuvat Tschuudit kutsuvat itseänsä vaan <i>Lyydeiksi eli Lyydiköiksi</i>, +joka tulee venäjän-kielisestä sanasta <i>ljudi</i>, merkitsevä rahvasta, ja +jolla nimellä mekin entistä myöten olemme heitä tähän asti kutsuneet. +Näin on näillä samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka myös eivät +tiedä itseänsä muuten nimetä kuin <i>maa-rahvaaksi</i> ja kieltänsä vaan +<i>maa-kieleksi</i>. Ojattilaiset sitä vastaan kutsuvat itsiänsä +<i>Vepsäläisiksi</i> ja kieltänsä <i>Vepsän eli Vepsan</i> kieleksi, joka nimi +niinkuin paljo muutakin kansan alku-peräisestä kansallisuudesta jo +muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkään epäillä, +että tämä nimi, vaikka sitä nyt käyttää vaan yksi osa tätä kansaa, ennen +ei olisi ollut sen yleisenä nimenä, jota päätöstämme vahvistaa sekin +seikka, että pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti +kutsuvat näitä serkkujansa Vepsäläisiksi. Tässä otamme sentähden +tilaisuuden tärkeimmästi kehoittaaksemme kaikkia tästä kansasta eli sen +kielestä vasta kirjoittavia, että heittäisivät pois nuo muukalaiset +nimet <i>Lyydit, Tschuudit</i> ja muut joihin ylpeiden naapurien +halveksiminen ja ylen-katse on nähtävä juuri, ja antaisivat tälle +kansalle sen edun, jota ei kielletä keltään yksinäiseltäkään ihmiseltä, +nim. kunniallisen oman nimensä nautinnon. Tähän on heillä sen suurempi +oikeus, kuin heidän esi-isänsä ovat tämän nimen historiaankin +kirjoittaneet. Sillä Venäjän vanhimman historioitsijan Nestorin <i>Vessit</i> +eivät voineet olla muita kuin nykyisten <i>Vepsien eli Vepsäläisten</i> +esi-isiä, vaikka perilliset eivät ole kuin vähäiseksi osaksi voineet +pitää vallassansa isien jättämää maata. Se on Sjögren'in erhetys +kirjassa: <i>Ueber die älteren Wohnsitze der Jämen</i>, joka meidän +kansan-tutkijoiden silmissä kauan on polkenut tätä nimeä. Hän oli jo +ennen tämän kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sitä suurta +matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettävä hedelmä se on, +kirjallisesti päättänyt että se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja +joka eli Bjeloseron järven ympärillä, mahtoi kutsua tätä järveä +<i>Vesijärveksi</i> ja siitä itseänsäkin <i>Vesiläisiksi</i>, josta Venäläinen +muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tämmöinen edeltä-käsin päättäminen +on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjögren'iltä, joka kaikessa koki +totuutta tarkoittaa, olisi sitä vaikea uskoa, ell'emme tietäisi, että +hänen sitä kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka +Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa +ilmoilta hävinneen. Mutta mainitulla matkallansa löysi Sjögren samoissa +tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itseänsä <i>Vepsäksi</i>, ja +toiseksensa tuli hän tällöin myös tietämään, että tämä kansa ei kutsunut +vasta mainittua järveä Vesijärveksi, vaan <i>Vauget- eli Valgetjärveksi</i>, +jonka Venäläiset sanasta sanaan kääntäen tekivät nimeksi: bjeloje osero, +Bjelosero. Näissä kahdessa seikassa, jotka hän itse uskollisesti kertoo, +olisi hänelle jo pitänyt olla kyllä todistusta siitä, että edellinen +päätöksensä Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiläiset oli väärä, +varsinkin koska sanasta vesi Vepsäläistenkin kielessä pitää johdettaa +nimi <i>Veteläinen, ei Vesiläinen</i>, ja että samainen Veksi eli Vessä ei +ollut muuta kuin Venäläisen kielellä pehmennyt nimi <i>Vepsä</i>. Vaan tätä +ei hän nimittämässämme kirjassansa tahdo myödyttää. Todistuksia, joilla +hän puolustaa entistä päätöstänsä, olisi liian lavea ruveta tässä +kertomaan, koska halullinen lukija löytää ne täydellisinä itsestä +kirjasta. Niiden joukosta otamme tähän vaan yhden, joka myös perustaksen +väärälle kokemukselle. Siitä nim. että kaikilla nykyisten Vepsäläisten +kylillä muka on venäläiset nimet päättää Sjögren, että koko heidän +alansa olisi ensin ollut Venäläisten vallassa, jotta olisivat viljelleet +ja rakentaneet maan ja joiden kielestä kylätkin olisivat nimensä +saaneet, vaan että heidän olisi pitänyt taas luopua maasta ja jättää se +Vepsäläisille niissä myllyissä, joita täälläkin kansojen edes takaisin +siirrellessä tapahtui. Tämä päätös on kuitenkin väärällä pohjalla. Koko +Ojatin tienoossa samoin kuin Äänisenkin rannalla on ei ainoastaan +kaikilla vepsäläis-, vaan myös suurimmalla osalla venäläiskyliä +suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenänsä käyttää. Vaan kirkon- ja +henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien +nimet venäläisiä, useammassa kohden vaan josta kusta ristimä-nimestä +(sanotaan tavallisesti paikan ensimäisen asujan nimestä) tehtyjä, +niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tämmöiset +kirjat, kartat ja muut sanoo Sjögren, niissä löytyvien nimien tähden, +joka paikkakunnassa tarkoin läpi käyneensä. Näiden nimien vääryydestä ja +siitä, että hän ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kielessä käytettävistä +nimistä, päättää hän venäläisiä nimiä alku-peräisiksi ja niiden antajia +maan ensimäisiksi asujiksi, josta taas seuraisi että Vepsäläiset vasta +myöhemmin joutuivat sen isänniksi ja että niinmuodoin Nestorin Vessit +olivat toinen kansa, toista Vepsäläiset.</p> + +<p>Tässä lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana näiden kielestäkin ja sen +aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tästä murteesta paljo +selkoa sekä kieli-opissa että sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan +pelkään tämän-laatuisissa kokemuksissa ja löydöissä ei löytävän sitä +miellytystä, joka niistä on kielentutkijalle, niin jätän Vepsän kielen +kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tässä mainitsematta. Mitä taas +sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistäkään ole paljo +lausumista. Edellä olen jo sanonut, että Äänisen Vepsäläisillä en +tavannut lauluja ensinkään. Sama oli niistä yleinen lause Ojatillakin, +nim. että laulettu on iki-muistoisista ajoista venäjäksi ja että lauluja +ei ole koskaan löytynyt vepsäksi. Satuja taas löytyy paljo, vaan +niistäkin nähdään pian, että ovat parhaasta päästä Venäläisiltä saatuja, +ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venäjäksi kuin +omaksi kielekseksensä niitä kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia +löytyy sitä vastaan Vepsäläisilläkin, ja niiden muoto todistaa, että +niitä ei ole naapureilta lainattu. Jälkimäistä kirjoitin Ojatilla noin +puoli-sataa, ja niistä saan kielen näytteeksi suomennoksen kanssa +painattaa tähän seuraavat.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitschykäine iscytub liphaisches, kasaine irdal? <i>Nagris mas</i>.</p> + +<p>2. Pol hebot, pol hahat? <i>Jouh-segl</i>.</p> + +<p>3. Mustan söb, vaugtan situb? <i>Melnits</i>.</p> + +<p>4. Vaugtan söb, mustan situb? <i>Lämoi säreses</i>.</p> + +<p>5. Must da pehmed, märg da maged? <i>Paschtkas</i>.</p> + +<p>6. Märg masa aidan taga? <i>Kjel</i>.</p> + +<p>7. Päiväl rippub, a yol reighu? <i>Koukuine ukses</i>.</p> + +<p>8. Lehm pätschisch, händ irdal? <i>Lämoi i savu</i>.</p> + +<p>9. Ymbri päs ei hvati, ymbri pöydos hvatib? <i>Silm</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurged pälitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi +sabutada? <i>Keranden korvad</i>.</p> + +<p>11. Mi om notktemb vet? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaks neitschykäischt yhtel laval kargaitas? <i>Petkleil +survotas</i>.</p> + +<p>13. Pä tohine, vats töine, jamgad kivisched? <i>Not</i>.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitsykäinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona? +<i>Nauris maassa</i>.</p> + +<p>2. Puoli hevoista, puoli haapaa? <i>Jouhi-seula</i>.</p> + +<p>3. Mustan syö, voalkean sittuu? <i>Mylly</i>.</p> + +<p>4. Valkean syö, mustan sittuu? <i>Tuli päreessä</i>.</p> + +<p>5. Musta ja pehmeä, märkä ja makea? <i>Paistikas</i>.</p> + +<p>6. Märkä vasikka aidan takana? <i>Kieli</i>.</p> + +<p>7. Päivällä riippuu, vaan yöllä reikään? Oven <i>koukku</i> (säppi).</p> + +<p>8. Lehmä uunissa, häntä ulkona? <i>Tuli ja savu</i>.</p> + +<p>9. Ympäri pään ei yllä, ympäri pellon yltää? <i>Silmä</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurkea päällitse merestä katsovat, toinen toistansa ei voi +saavuttaa (tavata)? <i>Korvon (saavin) korvat</i>.</p> + +<p>11. Mikä on notkeampi vettä? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaksi neitsykäistä yhdellä lattialla tanssivat? <i>Petkeleillä +survotaan</i>.</p> + +<p>13. Pää tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? <i>Nuotta</i>.</p></div> + +<p>Isä-meidän rukous kuuluu tässä kielessä, venäjän-kielisestä uudesta +testamentista käännettynä, seuraavalla tavalla:</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>"Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sädkahase puhthaks nimi sinun; +tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib +meide kaikutscheks päivaka anda meile tjänambäi; i jäta meile +völgad meide kut i mö jätamoi völghiischile meide; i ala anda meid +iskusaha; a pjästa meid pahas; sida möd mi sinun om tsarstv, i +vägi, i kuulund igan kaiken, Amin."</p></div> + +<p>Kielen näytteeksi saakoot vielä seuraavat satuset tässä sian.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Orl.</p> + +<p>Kysuiba orlal: mihe sötat sina itscheis poigid muga korttas taivhan +al? — Orl sanii: rohtischibak hö kasnuded lähetase päiväischen +lost, kut minä heid sötaischin alahan mas?</p> + +<p>2. Kukoin karangg.</p> + +<p>Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga +nälghiine sobihe, mändes siiritschi sinusaisch meheb;<a name="FNanchor_6" id="FNanchor_6"></a><a href="#Footnote_6" class="fnanchor">[6]</a> mida sina +tahtoit säta heisch? mihe hö sileisch koschutas? — Ni mihe, sanii +kukoin karangg; minä i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin +vaische rebitada heid.</p> + +<p>3. Lambas i djumalan-lindiine.<a name="FNanchor_7" id="FNanchor_7"></a><a href="#Footnote_7" class="fnanchor">[7]</a></p> + +<p>Djumalan-lindiine lebastihe lambhan päle, mise rastta hänel +vähäischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta +sinna i tänna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii +djumalan-lindiine; paimnele sina käsket otta itschesaisch kaiken +nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches. +Miksch muga netsen sädad? — Netsen sädan siksch, sanii lambas, +mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut +paimen.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Kokko.</p> + +<p>Kysyivät kokolta: mintähden elätät sinä poikiasi niin korkeassa +taivaan alla? — Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lähetä +auringon luokse, kuin minä heitä elättäisin alahalla maassa?</p> + +<p>2. Orjantappura.</p> + +<p>Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sinä niin +nälkäinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse mennessä; +mitä sinä tahdot tehdä niistä? mihin ne sinullesi kelpaavat? — Ei +mihinkään, sanoi orjantappura; enkä minä tahdokaan ryöstaä niitä +ihmiseltä, tahdon vaan repiä niitä.</p> + +<p>3. Lammas ja pääski.</p> + +<p>Pääski lepäytyi lampaan päälle, että raastaa häneltä vähän villaa +pesäksensä. Lammas alkoi vihaisena hyppiä sinne ja tänne. Kuin sinä +minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pääski; paimenelle sinä +annat luvan ottaa itsestäsi kaiken villan nahkaan asti, vaan +minulle kiellät pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tämän teet? — +Tämän teen siksi, sanoi lammas, että sinä et osaa minultani +villaani ottaa niin lempeästi kuin paimen.</p></div> + +<p>Työni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa +tietä, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla +tiedustamaan, mitä murretta, karjalaistako vai vepsäläistä, +Ojatin-tienoon itäisessä, eli Aunuksen läänin etelä-itäisessä, osassa +puhuttiin. Sekä Ladvassa että jo edelläkin sanottiin kyllä näiden +tienotten kieltä aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tässä seurakunnassa ja +sen ympäristöllä. Vaan Köppen'in kansakartta puhui toista. Tämä Pietarin +Tiede-Akateemian jäsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle, +jota Venäjän maan europalaisesta osasta on noin 50 lehteä, eri +värillänsä kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tätä suurta +kansakarttaa ei löydy kuin kaksi kappaletta käsi-kirjoituksessa, nim. +toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin +keisarillisella maa-tieteellisellä seuralla. Mutta jälkimäinen seura on +siitä painattanut pienemmässä mitassa tehdyn kopion neljälle lehdelle. +Niin pää-kartassa kuin tässä kopiossakin antaa tekijä mainitussa osassa +Aunuksen lääniä, keskellä Vepsäläisten piiriä, ei vähemmän kuin +kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka näiden +historiallisesti ei tiedetä koskaan jalkaa astuneen Äänisen järven +etelä-puolelle. Väärjärven pogostan kautta tultuani Schimjärven kirkolle +havaitsinkin, että rahvas Ojatilla oli oikeassa ja että herra Köppen on +tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tänne, sillä kieli täällä oli +puhtainta Vepsää ja täksi sanottiin niiden kahden toisenkin, +Pääschjärven ja Kuschtjärven, seurakuntain kieltä, jonka kansa-karttaa +myöten niin ikään olisi pitänyt olla karjalaista. Tämä suuri vika, johon +virka-miesten luottamattomat kertomukset ovat syynä, tulee oiastuksi nyt +paraillaan tekeillä olevassa kolmannessa painoksessa herra Köppen'in +mainittua karttaa.</p> + +<p>Tästä asiasta selvän saatuani ja vielä pari päivää Schimjärvessä +kuunneltuani kansan kieltä, päätinkin lopettaa vepsäläiset tutkintoni ja +palasin maantielle Suschtan (ven. Oschtan) kylässä. Schimjärven ja sen +väliä on 40 virstaa, joka on yksi ainoa hirmuinen korpi, jossa edellisen +viikon rankat sateet olivat niin vettäneet maan, että hevoset melkein +joka askeleella upposivat likaan. Tie, joka harvoin oli löytänyt +kangas-harjanneen kulkeaksensa ja enimmiten juoksi pitkin korpijokia eli +järviä, sillä se kulki paraasta päästä talvi-tien jälkiä, oli muutenkin +niin ryteikkö, niin kehnoilla malko-siloilla varustettu, että +ratsastajan monin paikoin piti pitkät matkat hevoistansa taluttaen jalan +astua. Ja vaikka lepoakin oli pidetty noin puoli-välissä taivalta +tehdyllä tulella, olivat sekä miehet että hevoset, myöhään illalla +Suschtaan tullessa, niin väsyksissä, että edelliset eivät tarvinneet +illaistakaan ennen maata rupeamistansa, ja jälkimäiset viimeisillä +virstoilla tuskin enää pystyssä pysyivät. Suschtasta tulin +Latina-Pellolle ja siitä samaa tietä Pietariin, jota keväällä olin tänne +mennyt.</p> + +<p>Lopuksi saan mainita, että jos kellä vielä olisi halu käydä tutkimassa +Vepsäläisten kieltä Ojatilla, niin olisi mainittu Schimjärven +kirkon-kylä sekä kielen-puhtauden että muun puolesta siihen soveljain +paikka. Matkustaa tälle kirkolle voisi helpoimmin ja huokeimmin, +Sortavalan, Aunuksen ja Latina-Pellon kaupunkien kautta. Viimeksi +nimitetystä ei Suschtan posti-paikkaan Arkangeliin menevätä tietä myöten +tule kuin noin 130 virstaa, niin että koko matka Sortavalasta +Schimjärven kirkolle ei tulisi tekemään kuin vähän päälle neljän sadan +virstan.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Itä-Venäjällä vuosina 1856 ja 1857.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa, toukok. 1856.</p> + +<p>"Kristos voskres! Kristus on ylös-nousnut!" kajahti ääni +sunnuntai-aamuna 29 p. huhti-kuuta huoneessani ennenkuin olin vuoteelta +ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla +portinvartija täydessä ala-upsierin puvussa, hän on nim. entinen +sota-mies. "Totisesti on Kristus ylös-nousnut!" tulee tähän vastata, ja +sitä ynnä suun- ja juoma-rahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka +kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa +julistamaan.</p> + +<p>Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja +itse-valtaisuuden puolta-pitäjät kiehtoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla, +epäillen, haikeroiden, todellako ja täksi päiväksikö pimeys vallan +voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemasteleivat. Lyhyt on kuitenkin +tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät +voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo +levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.</p> + +<p>Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Venäläinenkään puutu +riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +etenkin ankarasti viimeisen eli piina-viikon, jolla virkakunnat ja +koulut eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripillä-käymisellä eli muun +ulko-käytöksen täyttämisellä kokee valmistaa oman-tuntonsa pääsiäisen +hekumalle. Silmin-nähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän +hirmuisen ajan loppua ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät +kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäis-lauantain ilta +pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhla-vaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohusten kanssa tuhrattua +sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon lattiaa kuvaa Kristuksen +hautaa, kaikuu juhlallinen kiitos-virsi, kellot rupeavat soimaan, ja +kaikki todistaa, että se surkea puoli-yö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt +kotiin, jossa muna-röyköt, sian-liikkiöt ja viina odottaa. Tuskin +yksikään muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alku-perää, jokainen +ajattelee vaan mahansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin +paastonkin aikana useampi lienee surunut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän +kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen siaan heitäksenkin +pääsiäisen tultua jokainen kaikkea nauttimaan mitä vaan ikänänsä voipi, +ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaiken-kaltaisen lihallisuuden ja +hekkuman telmännöksi. Tätä iloa kestää sitten koko seuraava viikko, +jolloin ei köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, juopi viinaa ja +parantelee päätänsä, uudestaan samaa viinan-juontia ja kestin-käyntiä +voidakseen nauttia. Joka päivä aina seuraavaan sunnuntaihen asti +kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin muutamien virstain +laveudella seisoo noin 60 kirkkoa niinkuin esim. Kasan'issa, niin arvaa +jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä kaupungissa +pääsiäis-viikolla on.</p> + +<p>Mutta jo liiaksi hairahdin näistä asioista juttelemaan, vaikka +aikomukseni vaan oli sanoa, että täällä nyt on pääsiäinen, ja että kuin +jokaisella on lupa laiskana olla, niin on minunkin täytynyt vakaisempi +työ jättää, jonka siaan päätin kertoa jotakin Kasan'in kaupungista ja +sen merkillisyyksistä. Sen katuja, toria, kirkkoja en kuitenkaan huoli +ruveta luettelemaan, sillä lukija vähän hyötyisi. Sanon vaan kaupungin +ulko-tilasta sen, että se on hyvästi rakennettu, suorilla ehkä ei aina +puhtailla kaduilla, ja että asujanten määrä tekee noin 50 tuh. henkeä. +Kasan ei ole aivan Volgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tämän joen +idän-puoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Volgan +oikea ranta on korkea hieta-äyräikkö, vasen (pohjainen ja idänpuoleinen) +ranne sitä vastaan hyvin matalaa niitty- ja suo-maata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittää vedellä ja keväällä +kokonaisen kuukauden pitää järvenä. Tämä on syy siihen, että kaupunki on +näin kaukana kaupankäynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulva-vuosina tännekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. — +Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin Mongolilais-tatarilainen +maailman-valta hajosi pienempiin osiin, asettui eräs heidän +ruhtinoistansa tähän Volga-joen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten +perästä onnistui tällöin Venäläisille suur-ruhtinas Ivan Vasiljevitsin +johdolla Kasan'in valtaaminen. Hirmuisen veren-vuodatuksen pidettyänsä +hävitti tämä ruhtinas sen entisen tilan, kukisti kaikki mahometiläisten +kirkot ja ajoi kaupungin tähän uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esi-kaupungeissa elämään. Pysyttääksensä voiton varmemmaksi rakensi hän +kaupungin entisen tatarilaisen linnan sialle europalaisen sota-taidon +mukaan varustetun linnan useammilla tornilla, jotka samoin kuin +muuritkin vielä seisovat ja ulko-näöltänsä ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Myös muutti hän Venäjältä rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siitä ajasta on se niin venäläistynyt, että +siinä paikan entisiä asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko väki-luvusta.</p> + +<p>Nämä Tatarilaiset ovat Krim'in tätä nykyä kuuluisten Tatarilaisten kuin +myös Turkkilaisten kanssa yhtä kansaa, ja tämä on kielensä puolesta +heimolaisuudessa Suomen kansojen kanssa.<a name="FNanchor_8" id="FNanchor_8"></a><a href="#Footnote_8" class="fnanchor">[8]</a> Muista kaupungin asujamista +tekisi oudonkin silmä pian Tatarilaisen hänen runnokkaasta ja solakasta +varrestansa, mustista ja vilkkaista silmistänsä, ja suora-nenäisestä ja +kauniista muodostansa. Hänen ihon-karvansa ei ole mustempi kuin +muidenkaan Europalaisten ja monesti näet aivan valkea-verisiäkin +Tatarilaisia. Hänen käyntinsä ja ulko-käytöksensä on tasaista ja +hiljaista, jonka tähden se aina kutjasteleva Venäläinen kutsuukin häntä +haukkuma-nimellä barin'aksi (herraksi). Luonteensa puolesta on hän +puhtautta rakastava, tyyni ja rehellinen; missä valehtelee eli +harjoittaa koiruutta, on se muilta opittua. Kuin hän tavaraa myödessänsä +näkee kenen muukalaiseksi, ilmoittaa hän oikean hinnan kohdallensa, ja +jos sitten vielä venäjän tapaan vielä rupeat tinkimään, sanoo hän: "Minä +en ole Venäläinen, olen mahometiläinen, ja meidän laki kieltää +kohtuutointa hintaa ottamasta". Häpeällä seisot kristin uskosi kanssa +miehen edessä etkä voi hänen lauseesensa mitään virkkaa.</p> + +<p>Maalla ovat maan-viljelys ja karjan-hoito, ja kiivaimmatkin venäläiset +myödyttävät että tämä kansa samoin kuin Tschuvaschitkin ovat paljoa +taitavammat ja ahkerammat maan-viljelijät kuin Venäläinen. Kaupungissa +on Tatarilainen yksi kolmesta: joko kauppa-mies, käsi-työläinen eli +rahti-mies. Ensimmäisen luokan kauppa-mieheksi jaksaa harva tästä +kansasta kiivetä. Sitä enemmän rakastavat he rihkama-kauppaa, ja missä +heitä enemmältä löytyy, niinkuin Kasan'issakin, kuluu harva päivä, +ett'ei luonasi käy näitä itä-maalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuaa, +halaattia (makuu-nuttuja) hyvän-hajuisia voiteita ja muuta semmoista +kaupalla. Käsi-töissä on saippuan ja nahkan valmistaminen heille +varsinkin sujuvaa. Kasan'in saippua on ympäri koko Venäjän kiitettyä ja +täältä tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat +Tatarilaisten tekoa. Vaan muihinkin käsi-töihin on tämä kansa hyvin +taipuvaa, niin että harva työ-huone löytynee Kasan'issa, olipa sen +isäntä Venäläinen, Saksalainen eli muu, jossa ei joku osa työ-miehistä +olisi Tatarilaisia. Täkäläisen yli-opiston kirja-painossa, jossa on noin +pariin kymmeneen työ-mieheen, ovat enimmät näistä tätä kansaa (käyttäjä +on Saksalainen).</p> + +<p>Niinkuin tuttu on ja edellisestäkin näkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasan'issa ja sen esi-kaupungeissa on heillä kymmenkunta +<i>metsched'iä</i> (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin +<i>mullaa</i> (pappia) ja yksi eli pari <i>aschantia</i> (lukkaria). Harvemmassa +löytyy <i>ahan'ia</i>, jotka meidän tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahti-rovastia, ja piispaa (<i>muftia</i>) ei ole koko Venäjän +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tällä, +joka myös on korkein tuomari hengellisissä asioissa, on palkka +kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkon-palvelijoilla ei ole +määrä-palkkaa, he ovat siihen tyytyväiset, mitä seurakunnan jäsenet +vapa-ehtoisesti suovat heille, ja saavat myös osan siitä lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennellä osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja köyhille. Mahometiläinen on harras +uskonharjoituksissa. Viis kertaa päivässä pitää hän rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljän paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yön alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla eli muuten +ei voi tätä käskyä jollakulla ajalla täyttää, hänen täytyy jälestäpäin +sitä useamman kerran pitää rukouksia, niin että niiden määrä kunkin +päivän päälle tulee täysi. Kaikki muut miehet, sillä vaimoilla ei ole +lupa käydä kirkossa, toimittavat rukouksensa metsched'issä. Tämä on +nelis-nurkkainen, soikea kaksin-kertainen rakennus puusta eli kivestä, +jonka alakertaa käytetään monellaisiin tarpeihin, niinkuin kouluksi, +kauppa-puodeiksi j.n.e. Ylä-kerta on kirkkona. Sen harjalta nousee +korkealle pyöreä kaitainen torni (<i>minaret</i>), jonka nastalla +mahometiläisten omituinen merkki puoli-kuu kullittuna paistaa. Heillä ei +ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, että lukkari minaretin ympäri +kulkevasta rauta-häkistä joka haaralle huutaa surullisen-kaltaisella +nuotilla: <i>Allah on korkein! Minä todistan, että Muhamed on hänen +lähettiläisensä! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta etsimään! Allah on +korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah</i>. Aamu-rukoukseen huutaessaan +lisää hän tähän: <i>rukous on parempi kuin uni!</i> — Tämän huudon perästä +tulee rahvas metsched'iin. Sen porstuassa eli etu-huoneessa on pitkin +seiniä hyllyjä, joille sisään-menijät jättävät päällys-kenkänsä. Itsessä +kirkossa ei ole penkkiä; lattia on katettu joko kirja-ompeleilla +koristetulla villaisella eli vaan oljesta kudotulla puhtaalla matolla. +Paitse tätä ei siinä metsched'issä, jonka minä Kasan'issa näin, ollut +muuta erinomaista, kuin opetus-istuimen kaltainen saarnas-tuoli, kaksi +tavallista kynttilä-kruunua, muutamia lamppuja seiniltä ja Mekkaan päin +oleva ikkuna moni-värisistä ruuduista tehty. Matolle istuikset +seurakunnan jäsenet rivihin, pannen jalat ristiin allensa. Kellä +turbaani on päässä, se irtauttaa sen perä-liepeen hartioillensa +riippumaan. Muuten pidetään niin hyvin turbaani kuin lakkikin päässä. +Tätä ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun käskettiin ottaa lakki +päästäni, lieneekö tähän syynä ollut tämän muiden pää-vaatteuksesta +eroava muoto vai mikä muu. Noin kymmenen minuutin ajan toimitti jokainen +yksinäistä hartauttansa, rukoillen ja päätänsä maahan kumartaen. +Rukoillessa pitää mahometiläinen kätensä lanteillaan, pyyhkäsee vähän +väliä niillä silmiänsä ja kasvojansa, ikäskuin unta tarkoittaakseen. +Toisinaan asettaa hän kätensä eteensä avonaisen kirjan tavoin, ja toisin +paikoin taas panee peukalojensa päät korvan-lehdille, toiset sormet +hajoittaen pystyyn, ja rukoilee näin jonkun ajan. Mitä nämä äkkinäistä +oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedä. Rukoiltua mainitun ajan nousee +mulla saarnas-tuolille ja lukee siinä luvun alkoran'ista. Tämän +lukemisen toimittaa hän messun-laatuisella nuotilla, joka ei kuulu +pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi pää-asiaksi +papin-kouluissa. Sen tehtyä laskeiksen hän alas, menee ja istuiksen +seurakunnan esinenään, päin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja messuaa +tässä taas rukouksen. Hän kumartaa useasti, syvään ja kauan, ja +seurakunta tekee hänen mukaansa. Tällä päättyykin jumalanpalvelus, +yleensä kestänyt noin kolme neljännestä tuntia.</p> + +<p>Mahometin uskon-opista ei tässä ole tilaisuutta puhua. Nykyjään sanoi +Paris'in piispa eräässä julistuksessansa mahometiläisyyden olevan vaan +"lahkokunnan kristin uskosta", joka lause hänen tilassansa lienee ollut +vähän liikanaista. Melkein yhtä tahtoi eräs mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, päättää sanoen: "me uskomme saman näkymättömän +kaikki-valtiaan Jumalan päälle kuin tekin, kristityt. Vaikka hänellä on +99 nimeä, ei hänen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi täysin +määrin käsittää. Hurskaalle antaa hän onnen ja menestyksen jo tässä +maailmassa ja ian-kaikkisen elämän tulevassa. Jumala-tointa +rangaistakseen antaa hän pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee +paha-teon vielä tulevassakin elämässä". Tästä tulevaisuudesta oli +hänellä kumminkin mahometiläisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. +Taivaassa sanoi hän aina elettävän riemussa ja hyvillä päivillä. Syödä +on siellä mitä vaan mieli ennättää ja muistaa haluta, ja tämän +yltä-kylläisyyden kanssa on kaksi etua yhdistettynä, joita syömärillä +tässä maailmassa ei ole, nim. että ruokahalu aina on hyvä ja että +tarpeellansa ei tarvitse koskaan käydä. Toinen pää-nautinto on +hurskaalla taivaassa sen suloisista neitosista, joiden ihanuutta ei voi +kielin kertoa ja joita miestä päälle annetaan 70 kappaletta, ollen +näillä vielä se erinomainen avu, että neitsyyden lahja ei heiltä koskaan +katoa. Helvettinsä kuvaa mahometiläinen yhtä lihallisesti ja paljon +peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmä mieli sen jaksoi ennen aikaan +edes-asettaa. Rukousten ja muiden uskonharjoitusten täyttämisellä on +hänen kuitenkin paljoa helpompi välttää helvettiä kuin kristityn.</p> + +<p>Kunkin metsched'in kanssa on koulu yhdistettynä. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetään tavallisesti koululla +erittäin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapa-tahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iässä, +ja käyvät sitä noin 5 vuotta, jos heitä ei tarkoiteta mullaksi tehdä. +Täksi oppivaisten täytyy käydä koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetään Bokharan kuuluisissa +papin-kouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset päivännousu-rukouksille +ja ovat siinä koko päivän, kaksi kertaa syöden mukanansa tuotua evästä, +josta myös yhteisessä kattilassa keitto-ruokaakin tehdään. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppi-aineet +eivät ole suuret: sisältä-luku, rukousten ulkoa-oppiminen ja kirjoitus +on kaikki, mitä tavallisesti vaaditaan. Kuin alkoran'ia ei saa lukea +muuten kuin sen alku-peräisellä s.o. Arapian kielellä ja sen lukeminen +koulussa myös on välttämätöin asia, niin saattaa joku parempi-päinen +koulu-lapsi edellämainitun opin lisäksi myös tulla vähän tuntemaan tätä +kieltä. Sen tarkempi tunteminen kuin myös taito Persian kielessä +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vähäinen tieto, jonka +yhteinen kansa näin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +täkäläisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vähäinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto kuin näkee esim. vanhan ja köyhän Tatarilaisen +oma-kielisiä kirjojansa lukevan paljon selvemmästi kuin kirjan-luku +juoksee häntä vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tämän luvun-taidon +kuin myös luvun-halun tässä kansassa todistaa selvimmästi se seikka, +että Kasan'issa usea vuosi painetaan alkoran'ia suuret painokset ja joka +vuosi tuhansmäärin hengellisiä kirjoja Tatarin kielellä. Muiden kuin +hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin +tältäkin kansalta muutama vuosi-kymmeninen takaperin, jota kieltoa vielä +ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasan'issa on eräs +saksalainen rohvessori. Näiden painamista varten löytyi täällä joku aika +takaperin yksin omituinen kirja-painokin, joka tätä nykyä kuitenkaan ei +taida olla voimassa. Kaikki tämä tapahtuu kansassa, joka ei elä yhdessä +ryhmässä, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole enemmän +pipliä-seuroja kuin muitakaan yhdistyksiä ja jonka tila, kuin sodassa +voitetun konsanansakin, on monin puolin määritelty ja tarkasti +katsastettu. Epäilemättä todistaa tämä asioiden laita kansan suuria +luonnon-lahjoja. —</p> + +<p>Kasan'in paras ja painavin merkillisyys on kumminkin sen yli-opisto, +tätä nykyä itäisin maailmassa, jonka arvon se kuitenkin kohta kadottaa, +koska yli-opiston asettaminen Irkutsk'iin kuuluu olevan hankkeissa. +Kasan'in yli-opiston perusti keisari Aleksanteri I:nen v. 1804. Siinä on +neljä tiedekuntaa, nim. lainopillinen, lääkitys-opillinen, +kieli-opillinen ja luonnontieteellinen, ja opettajain määrä on vähän +suurempi kuin Helsingissä, vaan oppilaisten ne 300, joita enemmän +Venäjänmaan yli-opistoissa kiellettiin olemasta oppilaisia. (Tämän +kiellon on nykyinen keisari ei kauan sitten kumonnut.) Sen rakennukset +ja laitokset ovat sangen arvoiset; kivi-kuntaista ja luoma-tiedollista +varastoa varsinkin kiitetään hyviksi. Kirjastoa on noin 60 tuh. +kappaletta. Tämä niinkuin kaikki muutkin yleistä oppia tarkoittavat +laitokset kuuluu kansan-valistus-minisierin alle ja paikalla hallitsee +sitä niin-kutsuttu <i>kurator</i>, joka vastaa meidän kanslerin-siaista ja +joka samalla myös on kaikkein yli-opiston oppipiiriin kuuluvien koulujen +ylin hallitus-mies. Lähinnä hallitsevat yli-opistoa ja sen oppilaisia +rehtori ja inspehtori. Edellisen virkaan kuuluu olla konsistorion +esi-miehenä, valvoa sen yli, että nuorisossa ei ilmesty +vapa-mietteisyyttä eli ylen-katsetta uskon-oppia kohtaan, että +rohvessorit luonnon-tieteissä aina kokevat näyttää luojan viisautta ja +kaikki-valtaa, rohvessorit valtiollisissa ja historia-tieteissä +todistavat yksi-valtaisen hallitus-muodon soveliaimmaksi kuin myös +osoittavat isän-maan suuruutta ja kunniaa. Paremmin tietääksensä +luentojen kulun saapi rehtori rohvessoreilta ja muilta opettajilta +tarkat kertomukset heidän luennoistansa. Myös valvoo hän sen yli, ett'ei +konsistoriossa ilmaudu eri-mielisyyttä. — Paitse omalla +kustannuksellansa olevia oppilaisia löytyy joku osa heistä semmoisiakin, +köyhiä virka-miesten poikia, joilla on täysi ylös-pito kruunulta, ja +jotka tästä ovat velvolliset oppi-aikansa päätettyä vähintänsäkin viis +vuotta palvelemaan kruunua, missä hallitus hyväksi katsoo. Nämä asuvat +kruunun kartanossa ja lähimmästi näiden muonasta, vaatteista ja +elannosta yleisesti pitää huolen se niin-kutsuttu inspehtori, joka +virka-mies siis semmoisissa yli-opistoissa, joissa tämän-kaltaisia +kruunun syöttiläitä ei löydy, ei ole ensinkään tarpeen. Ulkonaisesti +näyttävät täkäläiset oppilaiset hyvin siivosti elävän; heillä ei ole +mitään yhteyttä keskenänsä, jokainen nuojaa luettavansa kanssa ja kokee +joutua virka-mieheksi. Kuin kuulijoilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta +kuin virka-eksaminan suorittaminen, ovat luennotkin sitä myöten +lyhykäiset ja nappiset, ja korkeampi tieteellisyys tulee harvoin +kysymykseen. Niin ei Kasan'inkaan yli-opiston tiedetä kasvattaneen +yhtään kuuluisata tiede-miestä, vaikka opettajien seassa aika välistä on +miehiä ollut, joiden nimet ovat tunnetut yli koko Euroopan, niinkuin +esim. Frähn, Littrov, Kasem Beg j.n.e. Nämä ja muut heidän +virka-toverinsa ovat olleet vieraita ja muukalaisia, joilla Venäläisten +sivistäminen ei ole niin suuresti tarkoituksena ollut kuin +kunnia-merkkien ja ison eläkerahan saaminen, joka lieneekin syynä +siihen, että kuulijat ovat niin vähän tulleet osallisiksi heidän +tieteellisyydestänsä. Tämä ulkomaalaisten valta on tämän maan +oppi-laitoksissa ennen ollut niin suuri, että Kasan'inkin yli-opiston +opettajista alussa ei ollut kuin yksi Venäläinen, muut kaikki +Saksalaisia eli muita vieraita. Nyt on tämä suhde toki niin muuttunut, +että Venäläiset jo ovat voitto-puolella ja ulko-maalaisia tämän +yli-opiston opettajien seassa ei enää ole kuin vähän toista kymmentä, +joista eräs on Suomalainenkin (nim. opetus-tiedon opettaja Lönnström) ja +eräs taas suomalaisesta eli ruotsalaisesta peri-juuresta (lääkäri +Lindgren). Nykyinen rehtori on Puolalainen Kovalevski, joka +Mongolilaisen kieli-oppinsa tähden myös taitaa olla yli-opiston +mainittavin tiede-niekka. Ylistettävien tiede-miesten puute Kasan'issa +on nyt sitä suurempi kuin koko itäisten kielien tiedekunta, yhteensä +yhdeksän rohvessoria, v. 1854 täältä muutettiin Pietariin.</p> + +<p>Muista opistoista ovat vielä muistettavat 2 kymnasiaa, hengellinen +seminario, jossa valmistetaan tavallisia pappia, ja hengellinen +akateemia, jossa pappia korkeampiin virkoihin tehdään, ja jonkalaista +koko valtakunnassa on 4 (nim. Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa ja tämä +täällä). Kasan'in hengellisellä akateemialla on myös tarkoituksena +lähetys-saarnaajien valmistaminen täkäläisiä mahometiläisiä ja pakanoita +kääntämään, joita jälkimäisiäkin vielä löytyy muutamia tuhansia +Tscheremissien ja Tschuvaschien seassa. Tätä vasten tulisi akateemiassa +opettaa oppilaisia käännettävien kielissä, ja onkin tähän tarpeesen +kielen-opin ja sana-kirjan tapaista sommiteltu. Mutta tätä nykyä ei +akateemialla kuitenkaan ole opettajaa kuin yhdessä näistä kielistä nim. +tatarilaisessa, jona on eräs mulla. Vaan hänen opetuksensa niinkuin +muukin luento on päällisin-puolista, ja näin ei lähetyksen työstä tule +suurta valmista. Suurempikin nero lankeisi kuitenkin mitättömäksi +Tatarilaisten uppi-niskaisuuden ja ylpeyden edessä, sillä he pitävät +itseänsä, josko ei parempinakaan kristityitä, kuitenkin kaikin puolin +heidän vertaisinansa, ja kuin eivät näe kristin uskon tunnustajissansa +vaikuttavan niinkään suurta jumalanpelkoa kuin heidän uskonsa heissä, ei +heillä ole mitään syytä ottaa päällensä uskon-muuttajan häpeätä. +Tschuvaschien, Tscheremissien ja Votjakkien kääntäjiksi ennen on +kasvatettu ja papiksi kouluttu näistä kansoista otettuja lapsia. Mistä +syystä tämä kelvollinen asia sittemmin lienee hylätty, koska se nyt enää +ei ole voimassa, sitä en tiedä. Kahden ensiksi mainitun kansan vielä +pakanallisia jäseniä kääntäessä on eräs täkäläinen protojerej nimeltä +Viktor Petrovitsch Vischnevski vaikuttanut jotakuta. Hän on myös +kirjoitellut heidän pakanallisesta uskostansa luettavia kirjoituksia. +Sitä vastaan ovat hänen kieliopilliset työnsä, Tschuvaschilainen +kielioppi sana-kirjan kanssa painettu v. 1836 ja Tscheremissiläinen +(vielä käsikirjoituksena) aivan mitättömät.</p> + +<p>Luterilaisia, enimmästään Saksalaisia, on täällä ominainen seurakunta, +jolla on kirkkonsa, kirkko-kartanonsa ja koulunsa, ja kirkko-herrana +Suomalainen Pundani. Muitakin Suomalaisia tapaa täällä niin hyvin kuin +muuallakin ympäri koko Venäjän maata virka-miehinä, käsi-työläisinä ja +muina semmoisina. Verrallisesti vähempi-vilppisestä käytöksestänsä +tuntee nämä Suomalaisiksi, vaan muut koti-maiset tunteet ja koti-maiset +kielet ovat heiltä leivän ja rahan etsinnössä jo ammoin haihtuneet.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Ischaakin kirkolla Tschuvaschin maassa 23 p. kesäk. 1856.</p> + +<p>30:nä päivänä touko-kuuta irtausin viimenkin Kasan'ista. Aikomukseni oli +koko tämän kesää menettää Tschuvaschin-kielen tutkimiseen, johon jo ne +kaksi kuukautta, jotka Kasan'issa vietin, olin parhaan jälkeen +valmistainut. Tämä kansa elää enimmäksi osaksensa Kasan'in läänin +lounaisessa osassa, piirikunnissa: Tscheboksary, Tsyvilsk, Jadrin ja +Kosmodemjansk. Melkein keski-kohdalla näitä neljää piirikuntaa on +seurakunta Ischaaki, kauas ympärinsä kuuluisa sen ihmeitä tekevän +Nikolai-pyhän kuvan tähden, joka löytyy sen kirkossa ja jolta ympäristön +rahvas, olletikin Tschuvaschit, matkustelee taudista, raskaista synnistä +eli muusta onnettomuudesta päästöä rukoilemassa. Monesta syystä olin, +sitä myöten mitä mainitusta paikasta oli minulle kerrottu, päättänyt +tällä kirkolla oleksia jonkun ajan; se oli nyt matkani maalina.</p> + +<p>Ensimäisenä työnä oli siis päästä kevät-tulvasta paisuneen Volgan yli, +jota jokea ensimäiseen maantien varrella olevaan kylään toisella puolen +(nimeltä Uslón) ei ollut vähemmän kuin 10 virstaa. Ilma oli +aamu-päivästä kaunis, vaikka kova länsi- (ja laita-vastainen) tuuli ajoi +joen suurille aalloille. Kokenut jo Suomenlahdenkin aaltoja en minä +antanut tämän matkaani alkuunsa taukoottaa puolen-päivän jälkeen kerran +rantaan tultuani, vaikka ne kaksi tuttavaa, jotka minua venheesen asti +seurasivat, kehoittivat huomeiseksi lähtöni jättämään. Näiden kanssa +vielä pari lasia Krim'in viiniä kallistettuani survattiin venhe +laiturilta ja me aloimme pyrkiä eteen päin.</p> + +<p>Näin kevät-aikana on Volga, sen syrjä-joki Kasanka ja suuri ala Volgan +vasemmalla puolella olevata alankoa yhtenä järvenä, jota ylempänä +seisoivat vaan Kasan itse ja sen esikaupungit, pari kolme luostaria +j.n.e. Veden pintaa ylempänä oli myös Kasan'in ja esi-kaupunkien välillä +kappeli, rakettu poikkinaisen särmä-kukkuran (pyramidin) tavoin, joka +menneen vuosisadan lopulla tehtiin niiden venäläisten sotijoiden +muistoksi, jotka kaatuivat Kasan'ia vallattaessa Tatarilaisilta ja +joiden luut myös tässä säilytetään. Tämä muisto-merkki, oleva sangen +vähästä korkeudesta, ei näy kauaksi eikä tee likeltäkään katsojassa +suurta vaikutusta tässä lavealla niityllä, vaan arvattavasti ei +semmoinen muisto-patsas kumminkaan ole paras väli-kappale +esi-kaupungeissa elävien Tatarilaisten mielestä unohduttamaan entisiä +aikoja eli lienee se sitten varsin kädestä pitäen rakettu ikäskuin heitä +uhalla ja heille nykyistä heikkouttansa muistuttamaan. Paitse tätä +seisoi vettä korkeammalla vielä kaupungin ja näiden esi-kaupunkien +välillä kulkeva silta, jota pitkin me nyt sousimme, kunne tulimme +lähemmäksi jälkimäisiä, semmoiseen kohtaan siltaa, jossa arkku oli niin +korkea että venhe veden tulvillansakin ollessa sopi alatse menemään. +Siltaa myöten kulki peräkkäin kaksi pulkkaa vaimoja vetäen kahta suurta +venhettä, joita kovassa vasta-tuulessa muuten ei saatu veden toiselle +puolelle. He olivat jukkoihin valjastetut samalla tavoin kuin miehiä +nähdään samassa kimpussa Laatokan-kanavalIa. Minä kummeksin sitä että +vaimoja pannaan tämmöiseen työhön ja kysyin peri-mieheltä: "Venakkojako +nuo ovat vai Tatarilaisia?" — "Venakkoja," vastasi hän ylpeydellä ja +lisäsi: "mihinkä ne huonot Tatarilais-vaimot, jotka alati istuvat +lämpimässä tuvassa ja ulkona liikkuvat vaan peite päässä, mihinkä +senlaiset tuommoisessa työssä joutuisivat!" Tämä oli ensimäinen +Venäläinen, jonka en kuullut kovaa työtä häveksivän, vaan vieläpä +kerskuvankin sen tekemisestä.</p> + +<p>Sillan taakse päästyämme olisi meidän pitänyt pyrkiä suorastaan Volgan +toiseen rantaan, sillä Uslón, johon päästävä oli, oli sillä puolella +jokea ja sen puolen korkea ranta olisi antanut suojaa ankarata tuulta +vasten, joka ei ollut aivan pitkin jokea, vaan puhui kovemmin sen +oikealta puolelta. Näin ei kuitenkaan peri-mies tehnyt; hän toivoi +parempaa suojaa vedessä seisovalta metsiköltä vasemmalla rannalla ja +laski siis tätä myöten. Ja niin kauan kuin venhe kulki lepikossa tahi +paju-pehkojen välitse, ei tuuli sitä kovin estänyt ja matka joutui +eteenpäin. Vaan enin osa oli kuitenkin avonaista niittyä, jossa tuuli ja +aalto täydellä voimallaan painoivat venhettä. Tämä vielä ei ollut +sujakka niinkuin venheet Suomessa, vaan luupin tavoin tehty leveä, +korkea ja raskas heittiö, niin että kyllä parta järisi ukko-rukilla sitä +vasta-tuuleen kiistäessä. Tuuli kiihtyi kiihtymistänsä ja päälle +päätteeksi rupesi vielä rankasti satamaan. Muut samaan suuntaan pyrkivät +venheet kääntyivät yksi toisensa perään takaisin esi-kaupungissa tuulta +pitämään. Meitä hävetti tämmöinen matkan-teko, me riensimme siis +edellensä ja viimein käsitimmekin sen ilon, että Uslón'in valkea kirkko +paistoi edessämme. Mutta se oli vielä joen toisella puolen, noin 3 +virstan päässä. Tämä palanen oli epäilemättä vaikein kohta matkaamme, +sillä tässä oli tuuli laitainen ja suojaa ei vähäistäkään. Viimeisistä +puu-pehkoista erotessa vaalenivat soutajien kasvot ja he kokivat +varoittauta silmiänsä ahkerasti ristimällä. Suuren aallon hyöätessä +venheesen hätäytyi muuan heistä niin, että airo raukesi käsistä ja sekä +mies että airo olivat mennä aallon mukaan. Peri-mies, venhuesta ainoa, +joka ei näyttänyt pelkäävän, kehoitti souturiansa alinomaa hokien: +"soutakaa ukot! soutakaa ukko-kullat! Sinä, veli-veljyeni, vedä +paremmin! kaikki, poikaseni, vetäkää täydestä voimasta! pikkuisen vielä +soutakaa, niin pääsemme perille!" Mutta tätä pikkuista kesti vielä +lähemmäksi kaksi tuntia, kunne vihdoinkin märkänä kuin kuikat pääsimme +Uslón'in rantaan. Miesten kompuroidessa maalle tapahtui se onnettomuus, +että putelli viinaa, jonka minulle Saksan kirkko-herra Kasan'ista +lähtiessäni lahjoitti ja joka kuului olevan "ihan kuin Suomen viinaa", +muiden kapineiden päältä vierähti venhe-pohjaan ja särkyi. Soutu-miesten +onneksi särkyi se suupuolestansa, niin että heidän ryypätäksensä jäi +enemmän kuin puolet sen sisällystä, jota herkkua minun ei käynyt +edellensä kulettaminen eikä ollut sallittu nauttia.</p> + +<p>Kuin ilta jo oli käsissä, olisi minun kelvannut jäädä Uslón'iin yöksi, +vaatteitani ja kapineitani kuivaamaan, ja tämän ajatuksen kanssa +läksinkin siihen taloon, jossa virka-miehiä vasten pidettävät hevoset +seisoivat. Vaan täällä oli ensinkin isäntä vahvassa viinassa; hän oli +lihava kuin syötetty sika, vaan hyvä-sävyisyys hohti hänen punottavilta +kasvoiltansa ja onnellisuus ikäskuin rasvana tippui hänen ruskeasta +parrastansa. Jospa hän vielä ei olisikaan peloittanut yöksi jäämästä, +olivat toisekseen kaikki huoneet täynnä joen-kulkijoita, jotka olivat +parkoistansa nousseet maalle tuulta pitämään ja ankaralla juomisella ja +pajatuksella kokivat sitä kääntymään saada. Ja kolmanneksi oli humalassa +piisarikin, jonkalainen herrakko on hevoisen-antopaikoissa järestyksen +yllä-pitäjänä ja kirjoittaa matkustavien tie-kirjat päivä-kirjaan. +Edellä-mainittuja virka-miehille pidettäviä hevosia, joita minä olin +päättänyt käyttää, saadaan kahden-laisilla tie-kirjoilla, jotka muuten +ovat aivan yhden-näköiset, mutta siten vaan toisistansa eroavat, että +yhden lajin nurkassa seisoo painettuna sanat: <i>ilman kyyti-rahatta</i>, ja +toisen sanat: <i>kyytirahan edestä</i>. Minulla oli jälkimäisen laatuinen, ja +seuraten kysyin piisarilta (kuin yöksi en voinut jäädä), paljoko +kyyti-raha ensi väliltä teki. Hän katsoi tie-kirjaani ja vastasi: "ei +mitään". — "Katsokaapas tarkemmin", sanoin minä. Hän katsoi uudellensa +ja sanoi: "johan minä sen sanoin: ei se tee mitään, vaan piisarille +antakaa vähän juoma-rahaa!" — "Kuinka niin? eikös tie-kirjassa tuossa +seiso: kyyti-rahan edestä?" — "No menkää sitten Jumalanne nimeen, kuin +puhetta ette ymmärrä", lausui hän ja ilmoitti maksettavani määrän, joka +kirjoitettiin päivä-kirjaan; mutta piisari jäi juomarahatta, jonka hän +tahtoi ansaita hevosten isännän vahingolla.</p> + +<p>Tullessani toiseen holli-paikkaan oli jo yö, ja kuin satamasta ei +vieläkään herennyt, olin minä vielä märempi kuin ennen ja vietin +sentähden tässä yö-sydäntä yhdessä tuvassa Tatarilaisten holli-miesten +kanssa. Matkattuani kaksi holli-väliä seuraavana päivänä, tulin ensi +kerran Tschuvaschilaiseen kylään. Venäläiset rakentavat kylänsä linjaan +kahden puolen maantietä eli kylän-katua, siten että tupa on tuvan +nurkassa ja ulko-huoneet taampana, joka yksi-muotoisuus ensi kerran sitä +katsojalle on mieluinen, vaan aikaa myöten väsyttää silmän. Muuten on +Venäläisillä tuvat suurilla ikkunoilla, ulos-lämpeävillä uunilla ja +useammin paikoin myös lauta-katoilla. Aivan toisenlaisen näyn antaa +tschuvaschilainen kylä. Talot ovat raketut itse-kukin eriksensä, joten +yhteinen järestys on kokonansa pois-haipunut, ja rakennukset, nekin +pienet ja niin rikkaalla kuin köyhälläkin pian yhdenlaiset, ovat katetut +olilla, joka kylälle antaa hyvin surkean ulko-muodon. Mutta tultua +Tschuvaschin pihaan ilahuttaa silmää pihamaan lakaistu viheriäinen +nurmikko ja se keskellä pihaa seisova tammi, lehmus eli pihlaja, jota +näkyä Venäläisten likaisissa pihoissa harvoin tapaat. Piha-maan +ympärillä seisoo rivi aittoja, talli, navetta ja muut ulko-huoneet, vaan +missä perhe on laajennut useammiksi parikunniksi, on samassa pihassa +useampi tupakin, sillä kullakin parikunnalla pyytää olla niin hyvin oma +tupansa kuin oma makuu-aittansakin. Tupaan tultuasi luulet olevasi missä +kussa itä-Suomen sydän-maassa mökkiläisen eli mäki-tupalaisen tykönä, +sillä tuvan ikkunat ovat pienet, uuni kiukaan tavoin sisään-lämpeäväksi +rakettu ja seinät samoin kiilto-mustat kuin tuvissa mainitussa osassa +Suomea. Sitä tämmöisissä asunnoissa niin tarpeellista lakeista en ole +nähnyt Tschuvaschien tuvissa. Penkit ovat hyvin leveät ja niiden alus +eteen lyödyillä laudoilla kolpitsoiksi tehty, joka laitos nähdään +Tatarilaistenkin tuvissa. Näin kerran Tschuvaschin tupaan päästyämme +olisi hyvä tila jutella itsestä kansastakin jotakuta; vaan tätä emme +vielä paljon tunne, jääköön se asia siis toiseen kertaan, varsinkin kuin +matka kiirehtää eteenpäin pyrkimään.</p> + +<p>Toisena päivänä selvisi ilma viimeinkin, mutta sateen siaan tuli kylmä +pohjatuuli. Vaatteeni eivät yön aikana olleet kerinneet kuivaa +kaksi-päiväisestä märkyydestänsä, ja se asia, että päätin ne matkaten +kuivauttaa pohjatuulella, saattoi minulle vanhan viholliseni +hammas-taudin, joka sitten taas ei luopunut leuvoistani ennenkuin tuli +oikea kesä-lämmin, joka tapahtui noin kahden viikon perästä. Tämän +kumppalin kanssa tulin, samana päivänä Tsyvilsk'iin, jota Tschuvaschit +ynnä Volgan rannalla olevata Tschebotsarya pitävät pää-kaupunkinansa. +Tsyvilsk'issä elää toista tuhatta asujaa, ja tähän katsoen luulisi +meikäläinen matkustaja tämmöiseen kylään tullessaan löytävänsä toki +jotain sivistyneen ihmisen elämään kuuluvista tarpeellisuuksista. Mutta +niitä etsit turhaan Venäjän pienemmissä kaupungissa. Ravinto-huoneita +suuremmissa kaupungissa niinkuin esim. Kasan'issa löytyy tosin paljo ja +muutamat niistä niin suuria, että Kleinehkään ei häpeisi niissä +eläessään. Mutta siivo ja koko laitos niissä on europalaiseen +siisteyteen tottuneelle kokonansa vastoin mieltä. Tosin seisovat seinät +täynnä koreita tauluja, suuria peiliä ja kalliita jumalan-kuvia, ja +huone-kalut näyttävät myös loitommalta katsoen hyvin komeilta. Mutta +katsopas tarkemmin tätä sohvaa esim., johon nyt istut. Sen +sahviani-päällys on jo monin paikoin pahasti kulunut, täytteenä olevat +sian-villat eli muut karvat pyrkivät jo useammasta kuin yhdestä reiästä +ulos, se vapisee ja naukuu allasi, ja vedon lyön kanssasi sen päälle, +että jos siinä puolen tuntia istut, olet tunteva ruumiissasi kupisevan +liikoja asujamia. Asia on se, että tämä sohva on vanha, hyvin vanha, +monessa avisionissa ollut ja monen isännän luita lepäyttänyt. +Samanlaisia ovat muutkin huonekalut ja se koreus, joka ensin sisään +tullessasi oli sinusta niin mieluinen, muuttuu pian inhon-tekeväksi. +Tätä tunnetta ei vähennä se sini-kirjainen pöytäliina eikä se yhdellä +pesullansa jo monta partaa pyyhkinyt ruoka-liina, joka sinulle annetaan, +ei myöskään se kirjavassa eli punaisessa, housujen päällä olevassa +paidassa löyhkyvä, parrakas passari, joka ympärilläsi liekkuu, kutsuu +sinua "armoksi," "korkea-sukuisuudeksi" eli muuksi, vaan jonka +pää-toimitus on valvoa, ett'et maksamatta pois-mene eli pistä povellesi +jotakuta talon eli muiden vierasten kapinetta. Syy tähän parastenkin +ravinto-huonetten kehnouteen on se, että maan sivistyneet asujat harvoin +etsivät niissä huvitustansa. Niinkuin <i>bluf'in</i> sanotaan Ranskanmaalla +kaikki tämmöiset paikat vallanneen, niin on <i>parta</i> ne täällä anastanut. +Musikka eli se ei paljon häntä sivistyneempi kauppa-mies ei nim. kajoa +paraimpaankaan ravinto-huoneesen mennessään, jos tietää itsellänsä vaan +olevan sen kymmen-kopeikaisen, jolla hän jo saapi henkeänsä <i>teetä</i> +vatsan täydeltä. Bluf'in ja parran välillä mahtaa kuitenkin olla suuri +eroitus heidän käytöksessänsä. Edellistä en ole nähnyt, vaan jälkimäinen +on ravinto-huoneessa tavallisesti humalassa, pajattaa, tanssii, retkuu +ja ylpeileiksen kaikella tavalla, muka kuin hänkin on kerran herrana, +vaikka eileinen selkä-sauna vielä voipi kylkiä vihamoitella. Sivistynyt +ihminen lymyää arvattavasti vaan suuresta pakosta, niinkuin matkalla +ollessaan, tämmöiseen paikkaan ja tällöinkin on maan omilla asujilla +omat makuuvaatteensa, syömä-astiansa ja useammat palvelijat kanssansa, +niin että isännältä eivät tarvitse paljon muuta kuin huoneen ja +lämpimän.</p> + +<p>Vaikka minulla ei ollut näitä tarpeitakaan, olisin kuitenkin kernaasti +suonut löytäväni Tsyvilsk'issä ravinto-huoneen; vaan sitä ei ollut ja +minun täytyi majata posti-paikassa. Ispravnikalta ja eräiltä muilta +virka-miehiltä kuulusteltuani kaikellaisia tietoja Tschuvascheista +läksin seuraavana päivänä viimeiselle holli-välille Ischaakiin päin, ja +25 virstaa matkattuani tulinkin tähän paikkaan, joka oli tietojani +Tschuvaschin kielessä enentävä. Korttierin sain erään diakan-lesken +tykönä, joka on juuri semmoinen "lesk-akka," joka meidän Venäjän +puolelta saaduissa saduissa aina tavataan korttierin pitäjänä ja +kaikellaisena muuna auttajana ja väli-verkkona.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja<a name="FNanchor_9" id="FNanchor_9"></a><a href="#Footnote_9" class="fnanchor">[9]</a></h3> + +<p>Kosmodemjansk'issa, 6 p. elok. 1856.</p> + +<p>Niinkuin matka-kaavastani näkyy, oli minulla matkani tarkoituksena +Volgan ja Uraalin tienoissa löytyvien Suomalaisten kielien tarkempi +tutkiminen. Sitä varten Helsingistä lähdettyäni 19 p. helmi-kuuta +viivyin Pietarissa kolmatta viikkoa, joka aika meni osittain +tieteellisiä tietoja ja lähteitä kerätessä, osittain myös semmoisten +hallitukselta annettavien avitus-kirjoitusten hankkimisessa, joitta +matkustaja tässä maassa joutuu jokaisen koiramaisen virka-miehen +mieli-valtaan ja ilman joitta ei yksikään virkakunta Venäjällä +lähettiläistänsä matkalle lähetä. Tämän viipymisen tähden tulin vasta 21 +p. maalis-kuuta Kasan'iin, jonka olin päättänyt matkani ensimäiseksi +keskukseksi.</p> + +<p>Tarkemmin perusteltuani matkani aineen näytti minusta <i>Tschuvaschien</i> +kielen tutkiminen ensi työksi välttämättömältä. Tämän kansan peri-juuri +on nim. vielä nytkin sangen hämärä milt'ei aivan tietymätöin, ja yksi +osa oppineita on sen lukenut suorastaan täkäläisten Suomalaisten +kansojen joukkoon, toinen taas väittänyt sitä puhtaaksi Turkkilaiseksi +heimo-kansaksi, ilman että kummallakaan on ollut todistuksina tarkkoja +tutkinnoita siinä aineessa, joka enemmän kuin mikään muu voipi väitökset +kansojen heimolaisuudesta ratkaista, nim. tietessä. Tämä seikka ja +koetukseni saada se europalaiselle tieteelle lopullisesti selitetyksi jo +yksinänsä lienee kelvollinen puolustamaan minua, jos kuka sanoisi näin +liiaksi poikenneeni matkani pää-tarkoituksesta. Tämmöistä puolustusta +löytyy minulle vielä enemmän siinä, että mainitun kielen tutkiminen myös +lähimmästi koskee Suomalaista kielitutkintoa, sillä se on pohjassa +likimäinen naapuri Tscheremissien kielelle ja etelässä taas sekaantuvat +sen ja Mordvan kielen rajat toinen toistinsa, ja niinkuin vasta saan +tilaisuuden todistaa on se paljon vaikuttanut molemmissa näissä +kielissä, olletikin edellisessä, kuin myös itse niistä vaikutusta +vastaan ottanut. Näin voin sanoa, että Tschuvaschin kielen selittäminen +minun matkallani on "yksi tie, kaksi asiata," ja tämän kielen oppimista +alottelinkin jo Kasan'issa. Sillä löytyvä kirjallisuus on hyvin +vähäinen; evankeliumien käännös, painettu Kasan'issa v. 1820, lyhykäinen +pipliän historia, präntätty myös Kasan'issa v. 1832 ovat +Tschuvaschilaisen kirjallisuuden nurkkakivet. Tähän voipi vielä lukea +pari kreikan-uskonopillista rukousta, erään ilmoituksen pipliän-seurojen +tarkoituksesta ja hyödystä, erään toisen pano-rokosta, ja kaikki on +lueteltu, mitä Gutenberg'in taide on tällä kielellä ilmoille saattanut. +Tutkinnoita siitä ei löydy muuta kuin eräs menneellä vuosi-sadalla tehty +surkea kieliopin-tapainen ja toinen v. 1836 Kasan'issa painettu sitä ei +paljoa parempi kieli-oppi sana-kirjan kanssa, molemmat pappien tekemät. +Minun työksentelemiseni tämän kielen kanssa Kasan'issa oli se, että +erään Tschuvaschien maassa syntyneen kirkon-palvelijan kanssa läpi-kävin +mainitun evankeliumin käännöksen, jossa minulle hyvänä apuna oli +jälkimäiseksi nimitetyn kieliopin tekijän kokoama, käsi-kirjoituksena +oleva luettelo tässä käännöksessä löytyvistä sanoista, josta luettelosta +tekijä antoi minun kopion ottaa. Paitse tätä harjoitin kuukauden päivät +myös Tatarin kieltä, jonka opettajana minulla oli eräs sikäläinen mulla, +nim. <i>Biktemir Jusufov</i>.</p> + +<p>Kesän tullen läksin 30 p. toukok. Tschuvaschien maahan, jossa otin +asentoni Ischaakin kirkon-kylässä, Kosmodemjansk'in piirikuntaa, noin 25 +virstaa etelään päin Volgasta. Tässä kylässä istuin ummellensa kuusi +viikkoa. Ne aineet, joita tässä keräsin, ovat sangen arvolliset, enin +osa kieli-opillista ja sanakirjallista, vaan sen ohessa myös noin puoli +sataa arvoitusta, jotka kielen-näytteet sain melkein kaikki yhdeltä +laulajalta, asuva ei kaukana Ischaakin kirkolta, ja jotka +kieli-tutkinnolle arvattavasti ovat suuresta arvosta. Lauluista aion +jälempänä antaa muutamia näytteitä. — Ischaakista matkustin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, piirikunnan Volgan rannalla olevaan kaupunkiin, jos +kaupungiksi voi nimittää ryhmää surkeita, pönkitettyjä talon-höllejä, +joissa elää pari kolme tuhatta talon-poikaa, muutama kymmenkunta +lahja-konttia, joita muuten kutsutaan piirikunnan virka-miehiksi, ja +joku satainen niitä seuraavia nälkäistä piisaria (kirjoittajia). Juuri +näiden jälkimäisten herrojen seassa löytyi kuitenkin se esine, joka +minua tähän paikkaan veti, nim. eräs Tschuvaschi nimeltä <i>Spiridon +Mihailov</i>, joka sivistyksessä on kiivennyt ylemmäksi kuin yksikään hänen +kansalaisistansa, niin että hän nyt toimittaa tschuvaschilaisen +kielen-kääntäjän virkaa piirikunnan oikeudessa ja on samalla myös +ispravnikan kirjoittajana. Hän on Kasan'in läänin-sanomissa kirjoittanut +useampia kirjoituksia kansansa muinaisuuksista, tavoista ja +elämän-laadusta, niin että hän on tullut tunnetuksi Pietarissakin, jonne +keisarillinen maa-tieteellinen Seura on kutsunut hänen kirjoittelevaksi +jäseneksensä. Toinen viehätys tähän kylään oli minulle se, että +siinä eli erää pappi nimeltä <i>Gromov</i>, joka kauvan on koonnut +tschuvaschilaista sana-kirjaa ja semmoisen muutamia vuosia taka-perin +käsi-kirjoituksena lähettänytkin Pietariin, jossa se "<i>post varios +casus</i>" on joutunut Tiede-Akateemian hoteihin. Näiden molempien miesten +kanssa olen taas kolmatta viikkoa työskennellyt mainitun kielen +tutkimisessa, ja ovatkin kokoelmani nyt siinä tilassa että, jos +itselleni ei olisi sallittu aikaa niitä painoon toimittaa, sen vieraskin +helposti voi tehdä. — Näin annettuani tähän asti olleista toimistani +lyhykäisen rangon, saan Tschuvaschien elosta ja olosta tähän liittää +muutamia tietoja.</p> + +<p>Suurin ja pää-osa tätä kansaa elää Kasan'in ja Simbirsk'in lääneissä +sillä niemi-maalla, jonka Volga tekee Kasan'in kohdassa itäisen +juoksunsa etelätä kohti polveamalla. Tschuvaschin-maan eteläiseksi +rajaksi voi lukea 55:n leveys-pykälän ja länteiseksi etelästä Volgaan +juoksevan syrjä-joen <i>Surá</i>. Ainoastaan reunoilla tätä alaa elää muita +kansoja, nim. idässä Svijäschk'in ja Buimsk'in kaupunkien tienoossa +Tataria ja Venäläistä, Volgan, Surán ja muidenkin jokien varsilla +enimmästi viimeksi mainittua kansaa, ja Surán suusta pitkin Volgaa itään +päin, Kosmodemjansk'in kaupungin tienoota, joku kymmenkunta tuhatta +<i>Mäki-Tscheremissiä</i>, joita täksi kutsutaan siitä, että he elävät Volgan +oikealla, mäkisellä puolella, jota vastaan suurin osa tätä kansaa, elävä +mainitun joen vasemmalla, matalalla puolella kutsutaan <i>Niitty- eli +Metsä-Tscheremisseiksi</i>. Tällä maalla yhdessä jaksossa elävien +Tschuvaschien määrä on noin 400 tuhatta henkeä; vaan jos yhteen luemme +niidenkin Tschuvaschien määrän, jotka elävät Saratov'an, Samaran ja +Orenburg'in läänissä, jonne he ovat tästä isän-maastansa nykyisempinä +aikoina muuttamalla sioitetut, niin tekee koko kansan luku noin 435 +tuhatta henkeä.</p> + +<p>Maa on sileätä tasankoa, joka vaan toisin paikoin kohotteleksen +kaltaviksi harjanneiksi, joiden välillä olevat alangot antavat hyvää +niitty-maata, kuin alangon pohjassa tavallisesti juoksee joko puro eli +joki. Maan-laatu on mustaa kuohkeata mullikkoa, jossa kiveä ei ihmeeksi +tavata, ja joka vähästä vaivasta antaa viljavan kasvun, eli niinkuin +Pietari "Hirvenampujissa" kiittelee Kurun Matin maita:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Pellot kylvetyt vuosin ja vuosin myös maho-maina,<br /></span> +<span class="i0">Viljavat, multahiset, savi-pohjaset, kokkara-maiset."<br /></span> +</div></div> + +<p>Tavalliset kasvit ovat: ruis, ohra, kaura ja tattari (nisua viljellään +harvassa), joita viljan-laatuja hyvinä vuosina Kasan'in läänistä viedään +ulos noin 10-12 miljonaa puutaa, maksaen puuta rukiita syksyllä ei +juuri enemmän kuin 15 kop. hop. Nämä luvut osoittavat tarpeeksi +tämän maan lihavuuden, ja ovatkin maat Volgan keski-juoksulla, +Nischnij-Novgorod'ista alkaen aina Saratovaa myöten, se suuri elo-aitta, +josta koko pohjais-Venäjä ja suuri osa muutakin Europaa leipänsä ottaa. +Paitse mitä maan-viljelys antaa, keinotellaan rahaa vielä puu-tarhan- ja +mehiläisten hoidolla, Volgan ja Kaman jokiloilla purlakoitsemisella +(aluksilla työ-miehenä olemisella) ja läänin pohjais-osassa +metsän-pyydölläkin, painava elatus-keino Niitty-Tscheremisseillä, joiden +ala on isommaksi osaksi jylhää metsää. Muissa osissa lääniä, olletikin +Tschuvascheilta asutussa, on metsää sangen vähä, paitse niitä suuria +tammikoita, joita kruunun varaksi paikka paikoin säästetään ja joita +kova rangaistus estää maan-asujan koskemasta. Tämän metsän-puutteen +tähden ovat Tschuvaschien kylätkin sangen halvan-näköiset, sillä +pirtti- ja aitta-rakennukset ovat pienet, enin osa ulko-huoneita samoin +kuin aidatkin ovat tehdyt niotusta vitsasta (ven. плетeнь), ja kaikki on +katettu olella, joka pian mustuu ja antaa kylälle surkean katsannon. +Väki-luvulta ovat nämä kylät kuitenkin sangen vahvat, koska monesti +tapaat yhdessä kylä-ryhmässä 60, 80 ja paikoin satakin taloa.</p> + +<p>Vaikka kieli todistaa kansan läheistä heimolaisuutta eli vähintätäkin +suurta sekaannusta Tatarien kanssa, niin ei tätä suinkaan ulko-näöstä +voi päättää. Tatari on pitkä ja runnokas, Tschuvaschi pieneläntä, laiha +ja hyvin harvoin harteakas; Tatari on harvoin vaalea, useasti +puna-poskinen ja aivan valkea-verinenkin, Tschuvaschi vastoin päin +vaalahtava ja paljoa mustempi-ihoinen kuin edellinen ja aivan vähän +nähdään tässä kansassa valkea-veristä ihmistä. Heidän muussakin +luonteessansa havaitseisi suuren eroituksen se, jolla olisi tilaisuus +molempaa kansaa tarkemmin tutkia; niin on Tschuvaschi esim. kaino ja +arka eikä ulkone kauemmaksi koto-tuliltansa muutoin kuin hätä-tilassa, +ja Venäläisten parissa kokee hän peittää kansallisuuttansa, joka +kuitenkin harvoin onnistuu, kuin hänellä on "kova pää" näiden kieltä +oppimaan. Tatari sitä vastaan vaeltaa tavaratansa kaupalla halki +maailman, jos niiksi tulee, eikä häveksy missään kansallisuuttansa eli +uskoansa, joiden tavat ja käytökset hän tarkasti täyttää niin +hyvin kauppatorilla muukalaisten seassa kuin oman harem'insa +yksinäisyydessäkin. Tämän tähden pitävät toiset kansat Tataria kunniassa +olletikin Venäläinen, jota vastaan hän aina irvistelee ja tekee +koiruutta Tschuvaschille. Jälkimäisen luonnon kirjoittamiseksi ei +tarvitse juuri parempaa esi-merkkiä kuin se useasti havaittu tapa +hänellä, että jos hän loukkausta tahtoo kelle kostaa, uhraa hän itse +itsensä samalla kuin koston hekkumaa nautitsee, hän nim. menee ja +hirttää itsensä vihamiehensä pihaan, sillä keinoin tämän päälle saattaen +kaiken täkäläisen oikeuden-käymisen onnettomuuden, joka tavallisesti +päättyy sen talon ja koko sen kylänkin häviöllä, jossa oikeus pitää +tutkintoansa. Vaatteuksessa ei näillä kansoilla myöskään ole +yhtäläisyyttä, sillä Tatari vaatehtiupi kokonansa itä-maan tapaan, jota +vastaan Tschuvaschin, mies-puolen, puku ei eroa Venäläisen vaatteuksesta +paljon muussa kuin jalkineissa, jotka tällä enemmin ovat saappaat, vaan +edellisellä aina niini-virsut ja sukkien asemesta polvia myöten +pauloitetut villa-säärykset, joiden karvasta Tschuvaschilainen +tunnetaan, mistä piirikunnasta hän on, samoin kuin Viipurilaiset +kauhtanansa karvasta. Vaimoilla sitä vastaan on omituinen pukunsa, joka +kesällä on sangen yksin-kertainen, nim. paljas paita, ulottuva polvea +alemmaksi, jalassa virsut samoin kuin miehilläkin ja sääret samoin +käärystellyt, mutta hyvin monin kerroin, sillä kuta paksummat sääret +tschuvaschilaisella hemmettärellä on, sitä viehättävämpänä pitää hän +itsensä, joka ihmeellinen tapa löydetään myös ei ainoastaan +Tscheremisseillä vaan muillakin Suomalaisilla, niinkuin Vatjalaisilla +Inkerin-maassa ja, Kreutzwald'ia myöten, Pleskov'an Virolaisillakin. +Toinen näiden kansojen ja Tschuvaschien vaimoilla yhteinen tapa +puvussansa on hopearahojen käyttäminen koristeina. Viimeksi mainituilla +on hopearahoilla (10, 15, 20, 25 ja 30 kop. arvosta) silattu ei +ainoastaan tukka-nauhat ja korvien takaa koukuista riippuvat korttelia +pitkät lentit, vaan myöskin ja erinomattain, se niin-kutsuttu +<i>schylgemé</i>. Tämä on noin 8 tuumaa pitkä ja 4 t. leveä nahkainen +rinta-lasta, nahka-nauhasta kaulalta riippuva rintojen päällä, ja jonka +ulko-puoli kokonansa on päällystetty siihen ommelluilla hopea-rahoilla. +Työläs on sanoa tämän koristimen muuta toimittavan kuin sanovan että +kuin päällä-päin jo on näin kallista tavaraa, mitä aarteita ei sitten +alla ole! ja se kuuluu Tschuvaschilais-vaimoista olevan niin rakas, +ett'eivät yöksikään henno siitä luopua. Päässä on heillä pukineena +valkea huntu, jonka helma riippuu hartioilla, vaan jota kesällä harvoin +pidetään. Tässä puvussa ovat he pyhänsä arkensa ja ainoastaan hyvin +juhlallisissa tiloissa niinkuin esim. häissä olen vaan Tschuvaschittaren +nähnyt siihen lisäävän hameen, hartioillensa husaarin-kapan muotoisen +valkean viitan ja päähänsä lakin, joka on juuri sen-näköinen, kuin jos +sokuri-topan päällyksestä ylä-puoli olisi pois-leikata ja ala-puoli +katettuna panna päähänsä, ja joka edellä-mainittujen koristusten mukaan +on yltä-ympärinsä hopea-rahoilla silattu.</p> + +<p><i>Uskon</i> asioissa on tämä kansa merkillisellä kannalla, jota ei voi sanoa +kristillisyydeksi, ei mahometiläisyydeksi eikä puhtaaksi +pakanuudeksikaan; sillä kaikista on siinä osaa, ehkä se jälkimäiseen +päin enimmästi on nojallansa; Tschuvaschia on ristitty kreikan uskoon +sitten v. 1743, sillä menestyksellä, että ristimättömiä ei löydy tätä +kansaa enää kuin muutamia tuhansia. Vaan jos kuka arveleisi heidän jo +pitävän olla hyviä kristityitä, niin muistelkoon esim. kuinka syvään +kristin-usko mahtoi olla Suomen kansassa juurtunut v. 1257, sata vuotta +siitä kuin Henrikki piispa muka ensi kerran kastoi Suomalaisia. +Tschuvaschit olivat ennen Venäjän-vallan tunkeumista näihin maihin +Tatarien alamaisia, vaan näiden uskoa eivät he koskaan ole tunnustaneet, +joka seikka on suuresta painosta niitä vastaan, jotka ilman kaikitta +ehdoitta tahtovat heitä puhtaiksi Tatariksi tehdä, kuin kaikkein +Turkin-sukuisten kansain tiedetään antauneen Mahometin uskoon, ja jota +seikkaa kuin myös edellä-viitattua suurta eroitusta Tschuvaschien ja +Tatarien ulko-näössä, jotka molemmat kuitenkin iki-muistoisista ajoista +ovat yksissä maissa eläneet, pyydän tarkasti arvostelemaan. Mutta +Tatarien uskon-käytöksistä on heidän elämäänsä jäänyt kuitenkin joita +kuita jälkiä. Niin kuuluu ristimättömien Tschuvaschien seassa vielä +löytyvän joita kuita moni-vaimoisia; niin sanotaan näiden samojen vielä +ajavan hivuksensa, joka mahometiläisissä yleinen tapa lienee ennen ollut +Tschuvascheissakin yleisempi; ja niin viettävät kaikki Tschuvaschit +vielä kristittyinäkin lepo-päivää ei sunnuntaina, vaan perjantaina. +Tatarilta saaduksi voipi myös lukea Tschuvaschien entisen tavan syödä +hevosen lihaa, joka nyt jo lienee heitetty, ja heidän inhonsa +sian-lihalle, jota eivät vieläkään ole tottuneet syömään. Suurin osa +heidän uskontoansa on kumminkin vielä tänäi päivänä pakanallista. Ne +tiedot, jotka tästä itse olen kerännyt, ynnä venäläisten pappien ja +kirjoittajien kertomukset, antavat tälle päätökselle hyvän perustuksen.</p> + +<p>Ne kaksi pää-olentoa, jotka Tschuvaschien luuloa myöten hallitsevat +maailmata ja heille onnea eli onnettomuutta antavat, ovat: <i>Tora</i>, hyvä +olento, kristillisessäkin merkityksessä Jumalan nimi, ja <i>Keremet</i>, paha +olento. Edellistä eli hyvää jumalaa on useammat henget, joilla kullakin +on oma osansa maa-ilmaa hallittavana, ja joista merkillisimmät ovat: +auringon jumala, kuun jumala, tuulen jumala, tien jumala, huone-jumala, +kartano-jumala, karjan jumala, metsän jumala, ukkonen ja yli-jumala. +Tämä viimeinen elää ylähällä ilmassa ja, vaikka maa-ilman +pää-hallitsija, ei Tschuvaschien luuloa myöten liiku maalla muulloin +kuin perjantai-päivinä, jolloin hän kävelee katsomassa, tokko nämä +lepo-päivää työtä tekemättä viettävät ja tokko vaimot mainittuina +päivinä puolille päivin asti malttavat olla tuvan lämmittämättä, joista +molemmista hän rikkojan rankaisee. Häntä kutsutaan monella nimellä, +niiden erinäisten omaisuutten jälkeen, joissa hänen voimansa näytäksen, +niinkuin: valon-tehnyt jumala, hengen-luoja jumala, maan-veden isä, +suuri jumala, suuri antelias jumala, j.n.e. Hänellä on äiti, puoliso ja +poika, joita myös jumaloina apuun huudetaan, ja itä-maisen hallitsijan +suuri hovi-joukko, niinkuin: edellä-käyjä, oven-avaaja, +sanan-lennättäjä, uhrin-vastaanottaja, j.n.e., ollen näillä kaikilla +vielä omat äitinsä, poikansa ja palvelijansa, joten taivaallisten joukko +tuntuvasti enenee.</p> + +<p><i>Pahuuden</i> alku maa-ilmassa on <i>schoitan</i> (saatana), vaikka sen +toimittajana nyt on <i>Keremet</i>. Tämä jälkimäinen oli nim. alkujansa +yli-jumalan poika, ja matkaeli maan päällä, jaellen ihmisille +kaiken-kaltaista onnea ja menestystä. Vaan saatanan viettelyksestä +ottivat ihmiset kerran, hänen näin matkustaessansa, ja murhasivat hänet. +Peittääksensä tätä julmaa työtä murhatun isältä polttivat he ruumiin ja +hajottivat siitä jääneen tuhkan tuuleen. Vaan murhattu ei sillä +hukkunut. Mihin tätä tuhkaa lankesi maahan, siihen kasvoi puita ja +niiden kanssa syntyi Keremetkin uudestansa henkiin, mutta ei yhtenä +olentona niinkuin ennen, vaan sangen suuressa määrässä, niin että joka +kylällä nyt on yksi, kaksi ja kolmekkin Keremet'iä, sitä myöten kuin +suuri kylä on. Eikä Keremet nyt enää ollut se hyvän-tekevä yli-jumalan +poika kuin ennen. Ihmisten paha-teosta häntä vastaan kostaa hän heitä +nyt lakkaamatta siten, että heidän päällensä lähettää hengellisiä +ahdistuksia ja ruumiillista kurjuutta ja heidän karjoillensa +pahaa tekee. Hän asuu tavallisesti metsässä, vaan kuin metsä +Tschuvaschin-maassa alkaa olla vähissä, niin nähdään joka kylän +pelloilla yksi eli kaksi eli useampia pienempiä lehmus- eli +tammi-lehtoja, jotka myös kutsutaan Keremet'iksi ja ovat jätetyt +Keremet'in asua, sillä jos häntä asun-sian vähentämisellä hyvin rupeisi +ahdistelemaan, nousisi hän raivoon. Muuten elää hän myös järvissä, +lähteissä, veden-uurtamissa rotkoissa j.m. Jos kylä muuttaa, muuttaa +Keremetkin, eli jos kylästä käsin tehdään uusi kylä, saapi se myös uuden +Keremet'inkin emä-kylän Keremet'in pojista, sillä Keremet'it naivat ja +sikeävät samoin kuin jumalatkin. — Mutta schoitan itse, kaiken pahan +alkaja, on Tschuvascheilta jäänyt unhotuksiin. — Paitse Keremet'iä ovat +pahoista hengistä vielä muistettavat <i>Esrel ja Iirih</i>. Edellinen on +kuoleman henki, tappava halvauksella, jälkimäinen kiusaa ihmistä monilla +taudeilla, niinkuin rokolla, kavilla, paiseilla, syyhelmällä, +silmä-kipeillä j.n.e.</p> + +<p>Vaikka, niinkuin sanottu on, enin osa Tschuvaschin kansaa tätä nykyä on +ristittyä, ei se ole hylännyt näitä entistä jumaloitansa, joka nähdään +siitäkin, että se vuosittain vielä kantaa niille <i>uhria</i>. Tavalliset +uhri-teuraat ovat: hevonen, härkä, lehmä, lammas, hanhi ja kana. Uhrit +ovat joko yhteiset, joissa koko kyläkunta eli useampiakin kyläkuntia +ottaa osan, eli yksinäiset, yhdeltä hengeltä eli perhekunnalta tehtävät, +ja toiseksensa kannetaan uhri joko jumaloille eli Keremet'ille. Tämän +niinkuin uhrin laadun ja suuruudenkin määrää se niin-kutsuttu <i>Jomse</i>. +Tämä sana on yhteen-liitetty sanasta <i>jom eli jomah</i>, puhe, lause, ja +johto-päätteestä -se, joka tarkoin vastas suomen-kielistä päätettä -ri, +vastaava siis jomse meillä taikuria, puhujaa eli tietäjää. Jos ketä on +ravaisnut esim. taudin kohtaus, lähetetään heti jomsea hakemaan. Hän +tutkii taudin syyt ja määrää uhriksi joko sille ja sille jumalalle eli +Keremet'ille esim. mustan lampaan. Heti keitetään olut ja likimäisille +sukulaisille annetaan tieto uhrista. Uhrin pitoihin tulevat kaikki +puhtaissa vaatteissa ja syömättöminä. Nyt talutetaan lammas pihalla +seisovan puun juureen ja tapetaan rukouksen pidettyä siinä. Lihat +lyödään kattilaan, vaan nahka, pää ja sisälmykset kääritään yhteen +myttyyn. Keitoksen joutuessa rukoillaan taas, ja syötyä poltetaan tämä +mytty jumalalle ja tuhka hajotellaan tuuleen. Sitten käydään olutta ja +viinaa juomaan, vieläpä tanssimaankin, jota iloa kestää talon varoja ja +tilaisuuden luontoa myöten päivä eli useampikin. Keremet'ille tehtävä +uhri on useammin tätä laatua, välistä vaan sillä eroituksella, että se +tehdään itse hänen asun-paikassansa, jona tavallisesti on, niinkuin +edellä sanoin, joku kylän seudussa kasvava lehto, vaan useasti myös +paljas rotko. Lepechin kertoo päivä-kirjassansa, matkustaessaan lopulla +mennyttä vuosi-sataa nähneensä Keremeti-lehdoissa suuret summattomat +rakennukset, joissa uhria teki suuri joukko kansaa. Keremet'in +palveleminen on siis, niinkuin sen jo ilmankin voi arvata, siitä ajasta +tuntuvasti vähennyt. Paitse edellisen-laatuista uhria uhrataan +Keremet'ille rahaakin, ollen hän tässä katsannossa joko <i>Hopea- eli +Vaski-Keremet</i> sitä myöten, kummanko laatuista rahaa hänelle on +antaminen. Ja kuin nykyinen aika kaikessa viisastuu, niin on opittu +Keremet'iäkin pettämään, sillä hopea-rahan siaan annetaan hänelle vaan +rahan-muotoisia tina-suiluja, ja hevois-uhrin siaan, jota hän luonnossa +nyt enää ei koskaan saa, täytyy hänen tyytyä pieneen hevosen kuvaan, +tehty renikka-taikinasta. Näitäkään vähiä uhria saa hän harvoin rauhassa +nauttia, sillä Venäläiset keräävät ne heti uhraajien jälestä itsellensä, +ja minun täytyy itsestänikin tunnustaa, että kerran autoin venäläistä +poika-parvea Keremet'in-varkaudessa, joka asui vanhassa tammessa, +jolloin saalis oli tammen juurilta ja ontoista löydettyä hopea-rahaa 45 +kop., koko joukko enemmän eli vähemmän homehtuneita renikka-konia, joka +tavara jäi poikain osaksi, ja noin pari-kymmentä kappaletta +rahan-muotoisia tina-suiluja, jotka minä pidin.</p> + +<p>Korskeampi on yhteinen uhraus, jonka kylä eli useammat kylät yhdessä +tekevät. Tavallista tämmöistä uhrausta on kaksi vuodessa, nim. +ensimäinen touvon tehtyä, Pietarin päivän alla, joka uhri toimitetaan +hyvää vuoden-tuloa jumaloilta saadakseen, ja toinen myöhä-syksyllä, noin +marras-kuun lopulla, kiitos-ubri viljan edestä. Edellisen uhrin aika oli +juuri minun Ischaakissa oloni aika, mutta minä sainkin kuulla, että +kylässä sitä vasten kannettiin rahaa, ja olin eri lähettiläisten kautta +kokenut saada tietää päivän määrää, jolloin uhri oli tapahtuva, +ymmärsivät Tschuvaschit nämä kuitenkin saattaa väärille jälille, niin +että juhla jo oli ohitse, kuin minä valmistauduin sitä katsomaan. En +tiedä lienevätkö tämmöiset käytökset, jotka eivät ole juuri soveljaat +Kristin uskoa juurruttamaan vasta-käannetyssä kansassa, vaan asetuksissa +kielletyt eli ei, se vaan on varma, että uhri-teurasten ostoon kerätystä +rahasta osa menee paikkakunnan papin ja virka-miesten lakkariin, ja +seuraavasti ajattelee rahvas, että jos vielä sallisi jonkun oudon +herras-miehen, niinkuin minä olin, uhria näkemään, niin olisi siitä +sitte vaan uusi rahan-reikä häntä lahjoessa vaiti olemaan. Vahinkoni +tästä ei kuitenkaan ollut kovin suuri, sillä menetys tämmöisessä tilassa +on jo kylläksi tuttu. Seuraavalla tavalla kertoo eräs omin silminsä +nähnyt tschuvaschilaisen kevät-uhrin.</p> + +<p>"Noin 8 virstan paikoilla Isenevan kylästä oli lammikon vieressä olevaan +rotkoon paikka rakettu rukousta ja uhria varten, jonne noin kello 9 +paikoilla aamua kymmenestä kylästä matkusti Tschuvascheja yksinänsä, +ilman vaimoitta. Minä tulin paikalle juuri kuin ripustivat kattilat +tulelle, kantoivat vettä ja valmistihet tappamaan uhri-teuraita; +muutamia lehmiä, pari kymmenkuntaa lampaita ja useampia koti-lintuja oli +valmistettu teurastettavaksi. Kaikki nämä teuraat ostetaan uhria varten +kerätyllä rahalla ja ilman vähintäkään tinkimistä; min myöjä kysyy, sen +he antavatkin, ja tinkiminen uhriksi ostettavan kaupassa luetaan +suurimmaksi synniksi."</p> + +<p>"Kattiloiden tulelle pantua ja veden kannettua astui neljä vanhaa miestä +keskelle rotkoa ja alkoivat lukea rukousta, anoen Toraa että hän +siunaisi heidän uhrinsa. Kaikki läsnä-olevat seisoivat samalla tavalla +alla päin ja sopottivat. Tämän lyhykäisen rukouksen lopetettua menivät +ne neljä ukkoa karjan tykö ja heidän jälestänsä kantoi puoli kymmentä +Tschuvaschia vettä ämpärillä. Ukot ottivat heiltä kukin vesi-ämpärin ja +kaatoivat vettä joka lehmän ja lampaan selkään. Sen lehmän ja lampaan, +jotka vedellä valettaissa värähtivät ja pyristikset, taluttivat eri +paikkaan, Vaan ne, jotka seisoivat liikahtamatta, jätettiin aloillensa. +Kaikki linnut veivät myös siihen paikkaan, jossa värähtänyt karja +seisoi. Tschuvaschit luulevat nim., että se eläin, joka vedellä +valettaessa seisoo liikahtamatta, on saastainen eikä kelpaa uhriksi; ja +tämänkaltaista tyyntä eläintä eivät koskaan teurasta uhriksensa."</p> + +<p>"Vedellä koettelemisen perästä syntyi hirmuinen veren-vuodatus: siinä +tapettiin kolme lehmää, lampaat ja suuri joukko lintuja; toiset nylkivät +nahkan päältä, ottivat sisälmykset ulos, kynivät linnut. Kaikki tämä +tehtiin hyvin joutuisasti. Liha, hakattu suuriksi möhkäleiksi, oli +yhdessä läjässä; päät, nahkat ja sisälmykset toisessa. Kuin vesi tulella +olevissa kattiloissa rupesi kiehumaan, jaettiin liha kattiloita myöten +ja suolaa lyötiin tarpeeksi asti päälle, vaan sisukset jätettiin +paikalle."</p> + +<p>"Näin saatuansa keittämisen asian toimeen valmistuivat Tschuvaschit taas +rukoilemaan ja asettihet rivihin, noin kolmea kymmentä miestä pitkältä, +ja yksi rivi seisoi toisensa takana; vaan ne neljä ukkoa toisten edessä. +Lakkinsa piti jokainen vasemassa kainalossaan. Ukot alkoivat rukoilla, +toiset heidän perästänsä puoli-ääneen, ja ukkojen tekemät liikenneet +tekivät toiset tarkasti jälestä, milloin silmiänsä käsillä pyhkien, +milloin kätensä taivasta kohti nostaen, milloin taas laskeutuivat +polvillensa, kumarsivat maahan, eivätkä kaualle aikaa nostaneet päätänsä +ylös; enimmän aikaa seisoivat kuitenkin yhdessä kohden, silmänsä alas +luoden. Rukousta kesti niin kauvan, ett'en enempää malttanut sitä +katsoa, vaan menin tammikkoon, söin aamuisen eväästäni, nukuin jonkun +ajan, ja he yhä vaan rukoilivat, eivätkä lopettaneet ennenkuin kello 4 +jälkeen puoli-päivän. Rukoilemisen päätettyä kiirehti nälkä +Tschuvascheja ruoalle, he ottivat lihat kattilasta, kaatoivat liemen +suuriin maljoihin ja söivät ahnaasti. Linnut olivat eri kattiloissa +keitetyt ja syötiin atrian päättäjäisiksi."</p> + +<p>"Ruokailtuansa rukoilivat he taas ja astuivat sitten suurissa joukoissa +siihen paikkaan, johon teurastettujen eläinten päät ja sisälmykset +olivat jättäneet. Luut kerättiin niini-mattoon ja viskattiin yhteen +päiden kanssa. Sitten tekivät suuren tulen; päät, nahkat, sisälmykset ja +luut panivat nyt roviolle ja lisäsivät tulta siksi, kunne kaikki oli +tuhkaksi palanut. Sen tehtyä keräsivät tuhkan lapialla mattoon ja +kantoivat sillä tammikkoon; ukko lapia kädessä astui jälestä ja +tammikkoon tultua heitteli hän lapialla tuhkan tuulen mukaan menemään. +Toinen ukko meni lähellä olevalle pellolle; hänen perästänsä kannettiin +höyhenet syys-kylvöä vasten kynnettyyn paikkaan. Tässä laski ukko +höyhenet ilmaan, joka tehdään siksi, että pelto antaisi hyvän kasvun. +Vaan Venäläiset eivät anna höyhenien kauan maata pellolla; he ovat +vaimojen ja lasten kanssa liki-seudussa varalla, ja Tschuvaschien +pois-mentyä keräävät he tarkasti höyhenet itsellensä. Tällä käytöksellä +loppuikin kevät-uhraus. Kotiin tultuansa juovat uhraajat muutamia päiviä +armottomasti ja tällöin ei puututa tanssiakaan eikä muuta riemua."</p> + +<p>Pakanallisen uskon kanssa alkaa nyt Tschuvaschin mielessä sekautua +Kristin uskonkin päätteittä, ja ovatkin muutamat sen opista, niinkuin +esim. oppi kolminaisuudesta, jumalan äitistä (nim. kreikan-uskoisilla) +j.n.e. hyvin yhteen-menevät Tschuvaschien entisten luulojen kanssa. +Olletikin vaikuttavat kertomukset kreikan-uskon pyhistä ja niiden +ihme-töistä jalosti Tschuvaschien mielessä. Näistä pyhistä on se +Venäjänkin kansalta hyvin mielitty ihmeiden-tekijä Nikolai erinomaisessa +kunniassa Tschuvascheilla. Heitä ristimään alettaissa menneellä +vuosi-sadalla tapahtui nim., että siinä kylässä, jossa nyt Ischaakin +kirkko seisoo, uni-kakkiainen kolme yötä peräkkäin muutamalle +Tschuvaschille neuvoi paikan, missä hän pelloltansa olisi pyhän Nikolain +kuvan löytävä, ja kuin tämä ilmoitti unensa papille ja muulle rahvaalle +ja peltoa ruvettiin miehissä kaivamaan, niin katso! pienoinen, vanha ja +huonon-näköinen Nikolain kuva tulikin ilmiin. Halvan ulko-muotonsa +rinnalla oli tällä kuvalla suuri ihmeitä tekevä voima, niin että sen +ehdolla pian rakettiin iso ja komea kirkko, joka vieläkin seisoo +paikalla. Kuulu tämän kuvan ihme-töistä, varsinkin tautien +poistamisessa, ulkoni ulkonemistansa, niin että ei ainoastaan +Tschuvaschit, vaan muutkin täkäläiset kansat, niinkuin Tscheremissit, +Mordviinit ja itset Venäläisetkin pitkien matkojen päästä käyvät sitä +kumartamassa niin ahkerasti, että mainitulla kirkolla rukoilemassa +käyjien määrä vuosittain arvataan noin 15 tuh. hengeksi. Tschuvaschien +kristillisen hartauden kanssa on mielet kuitenkin niin ja näin. +Jumaluudessa ja yleisesti kaikissa henki-olennoissa ei hän näe muuta +kuin maallisen onnen, niinkuin rikkauden, terveyden, lapsi-lykyn j.n.e. +antajia eli hävittäjiä, ja jumalatansa ei hän palvele ja tottele, +niinkuin kristitty ja mahometiläinen, ansaitakseen tulevaisen onnellisen +elämän, josta hänen uskossansa ei näy löytyneen aavistustakaan, vaan +mainittuja maallisia lahjoja saadakseen eli maallisesta kurjuudesta +päästäkseen. Kuin hän nyt jossa kussa tämmöisessä kurjuudessa on +rukoillut ja uhrannut ensin Keremet'ille, sitten yhdelle eli useammalle +omista jumalistaan, ja se ei ole auttanut, sanoo jomse, jonka neuvoja +hän seuraa: "ota nyt ja käy Ischaakissakin ja tee uhri Vyrus-Toralle +(Venäjän Jumalalle) eli Nikolai-Toralle, ehkä se päästäisi sinun +taudistasi." Ja Tschuvaschi tulee, ostaa tuohuksen, asettaa sen pyhän +Nikolain kuvan eteen palamaan ja ristii silmiänsä pari kertaa. Paitse +tätä <i>uhraa</i> hän vielä kirkollenkin jonkun vähän rahaa ja kylän +ulko-portilla pylvään komerossa olevalle saman pyhän kuvalle palasen eli +kaksi nisu-leipää, jota hän on ostanut kirkon oven edessä olevilta +venäläisiltä kauppiailta. Varmaan auttanee Nikolai-Tora useastikin +niitä, jotka häneltä apua etsivät, koska niiden määrä ei vähene, vaan +surkeata on kuitenkin nähdä, miten Tschuvaschilais-rukan uhrin kanssa +käypi. Uhrattu raha menee nim. kaikkein suurimmaksi osaksi pappien +lakkariin, jotka vasten tavallisuutta rikastuvatkin tässä seurakunnassa. +Ja uhratun leivän taas sieppaavat ihan uhraajan nenän edessä sen noin +kahta kyynärää korkean pylvään komerosta joko kylän tähän tottuneet ja +tällä elävätkin koirat elikkä ne näitä ei ujommat naakat. Vaan +Tschuvaschi arvelee ehkä, niinkuin oikein onkin, että uhrin ottaja ei +katso uhriin, vaan uhraajan sydämeen, ja näin katsoen, on se +arvattavasti yhtä, jos uhrattu leipä jääpi Nikolai-Toran eteen eli sen +koirat ja naakat syövät. — Niinkuin jo sanoin, ei Tschuvaschien +vanhassa uskossa näy löytyneen aavistustakaan tulevasta elämästä; sillä +jos heillä olisi ollut ajatusta tästä, olisivat he varmaan kuvanneet +itsellensä Manalan ja Tuonen niinkuin muutkin kansat ja, joka on vielä +painavampi asia muistaa, olisi koko heidän suhteensa jumaloiden +kanssa muodostunut aivan toisen-laiseksi. Kristin uskosta eli +mahometiläisyydestä lainatuksi voimme siis päättää sen heissä tätä nykyä +löytyvän luulon, että haudan takana oleva tulevaisuus on melkein +yhtäläinen täkäläisen elämän kanssa, se vaan eroitusta, että siellä on +kaikkea runsaammasti, että sotamiehiä ei tarvitse tehdä, lahjoja ei +antaa virka-miehille j.n.e. Kuolleille panevat he sentähden mukaan +rahaa, tupakkaa, piipun ja muita matkalla välttämättömiä tarpeita. +Vuotisesti hautaus-maalla pitäessään kuolleidensa muistojaisia, joissa +tiloissa ei puututa hirmuista juomista ja kaikenlaista irstaista +vallattomuutta, lisäävät he näitä tarpeita, haudalle jättäen +vaatekappaleita, työ-kaluja ja olletikin isot määrät syömä-aineita: +viinaa, olutta, tupakkaa j.m. Tämmöinen tapa näyttäisi osoittavan +rakkautta ja huolen-pitoa pois-menneitä heimolaisia kohtaan; vaan niin +ei kuitenkaan ole, sillä kaikki nämä lahjat jätetään heille ainoastaan +siitä syystä, että pysyisivät nykyisissä asunnoissansa, eivätkä tulisi +entisiin kotihinsa rauhattomuutta tekemään. Kuolleita pelkääminen on +Tschuvascheissa erinomaisen suuri, niinkuin tästä lahjojen antamisesta +nähdään, ja näytäksen siinäkin, että jonkun kuoltua kaikki vainajan +vaatteet viskataan metsään eli rotkoon, josta lähi-seudun Venäläiset ne +itsellensä korjaavat samoin kuin he myös tarkasti silmällä pitävät +Tschuvaschien kuolleiden-muistojaiset ja niin ikään hörymättä haudoilta +korjaavat kuolleille jätetyn tavaran ja ruoan.</p> + +<p>Tschuvaschien <i>runoelu</i> ei ole kovin rikasta eikä erinomaisen +ihanatakaan laatua. Kertoma-runoa en siinä ole tavannut alunkaan, ja +sitä sen kanssa yhdistettyä loihtu-runoa ei Tschuvascheilla myöskään +ole, ehkä vähän jomsensa kuuluvat muutamissa tiloissa käyttävän +sanojakin. Tämä runoelu on ainoastaan laulu-runollista ja tuntuu minusta +semmoisenakin hyvin poikkinaiselta. Runo ei tarkoin noudattele mitään +mittaa, vaan nähtävä on kuitenkin sen lyhyt-pitkäinen luonto, niinkuin +koko kielenkin samoin voi sanoa lyhyt-pitkäiseksi kuin esim. Suomen +kieltä sanotaan pitkä-lyhyiseksi. Paitse tätä on Tschuvaschin runossa +alku-myötäisyyskin tuntuva. Muistuttaen, että venäläiset kirjoittajat +mainitessaan tämän kansan elantoa ovat päättäneet sillä laulua ei olevan +ensinkään, eli korkeimmakseen myödyttäneet, että se laulaessaan hyräilee +"mitä sylki suuhun tuopi," saan nyt tässä antaa muutamia näytteitä sen +laulusta.</p> + +<p><i>Poikien lauluja</i>. 1. "Sata seitsemän-kymmentä hirttä vedin, tuvan tein, +kaksi-toista ikkunaa hakkautin. Kahdesta ikkunasta itse olen katsova, +kymmenessä ikkunassa kymmenen neitsykäistä on seisova, kerran katsovat +ulos, toisen naurahtelevat. Kävin kylästä kylään, en yhtä +täysi-kasvuista tyttöä löytänyt. Yhdessä kylässä näin yhden tyttölöisen; +sen tahdoin ottaa, vaan rahaa ei ollut;<a name="FNanchor_10" id="FNanchor_10"></a><a href="#Footnote_10" class="fnanchor">[10]</a> 'lähde kanssani!' tahdoin +hänelle sanoa, Vaan uskallusta ei ollut." — 2. "Metsästä metsään +kävelin, kypsiä tuomen-marjoja en löytänyt; kylästä kylään kävelin, +rakastavaista neitoa en löytänyt. Tuomen-marjaa tahtonet syödä, syö +musta, leivän kanssa syödä on se hyvä; muuta marjaa tahtonet syödä, syö +punainen, leivän kanssa syödä on se hyvä; neitoa tahtonet ottaa, ota +kelta-tukkainen, yhdessä elää on se hyvä." — 3. "Astuin, astuin tietä +myöten, tulin synkkään metsään. Hakkasin pähkinäpuuta, siitä juoksi +maito, ilman maidotta en leipää syö; hakkasin jalavata, siitä lensi +mehiläinen, mehiläisestä mesi juoksi, ilman medettä en leipää syö. +Astuin, astuin tietä myöten, tulin kylään, kylän koirat tulivat +haukkumaan, kylän naiset mua kiini ottamaan; yhden valkea-tukkaisen +neidon päälle laskin silmäni, tahdoin ottaa sen omakseni, isäni ei +antanut rahaa, pappi ei antanut kirjaa." — 4. "Meidän kylän tytöt, +meidän kylän tytöt (hyppäävät) aidan yli kuin sudet, aidan yli kuin +sudet. Toisen kylän tytöt, toisen kylän tytöt (menevät) aidan alatse +kuin hiiret. Meidän kylän tyttöjä, meidän kylän tyttöjä, vedetään +hevois-parilla, vedetään hevois-parilla. Toisen kylän tyttöjä, toisen +kylän tyttöjä, vedetään sika-parilla, vedetään sika-parilla." — 5. +"Isäni antoi mulle mustan hevoisen; 'annas panen valjaisiin,' ajattelin +kerran, tammiseksi pölkyksi muuttui koni! Isäni antoi mulle valkean +lehmän; 'annas lypsän lehmän,' ajattelin kerran; koivuiseksi pölkyksi +muuttui lehmä! Isäni antoi mulle punaisen lampaan; 'annas keritsen +lampaan,' ajattelin kerran; punaiseksi lahoksi muuttui lammas! Isäni +antoi mulle silkkisen vyön; 'annas vyötän vyölleni,' ajattelin kerran; +niineksi muuttui vyö vyölläni! Isäni antoi mulle silkkisen nästyykin; +'annas sidon nästyykin vyölleni,' ajattelin kerran; vaahteren lehdeksi +muuttui nästyykki." — 6. "Pitkin tietä on mulla pelto; viljaa ei ole, +siit' on huoli; mustan ruskea ruuna ompi; ei pysy tiellä, siit' on +huoli; tyyni ja hiljainen vaimo ompi; ei puhu siististi, siit' on +huoli." — Nämä kolme viimeistä olkoot myös pilkka-runon näytteenä.</p> + +<p>7. <i>Tyttöin laulu</i>. "Maan-tietä myöten uhkasin käydä, Venäläistä, +Tatarilaista pelkäsin; kylän-tietä myöten uhkasin käydä, varkaita +pelkäsin; peltoa myöten uhtasin käydä, tuulta, tuiskua pelkäsin; metsän +läpi uhkasin käydä, karhua, sutta pelkäsin; kylän läpi uhkasin käydä, +koiria pelkäsin; kylän vierusta uhkasin käydä, nuorta poikaa pelkäsin."</p> + +<p>8. <i>Rekruutin laulu</i>. "Ah isäni, ah äitini, jos oisin hanhi-lintuna, +oman kylän päällä mä lenteleisin. Jos oisin kylän porttina, kuin +kyläläiset tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini menisin; jos oisin +piha-porttina, isä äiti kuin tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini +menisin. — Kuu se paistaa maiden päälle, maat on meidän marssia; tähdet +tuikkaa teiden päälle, tiet on meidän tallustaa. — Huiskin tuiskin +tuisku lentää, niinpä meidän hiukset;<a name="FNanchor_11" id="FNanchor_11"></a><a href="#Footnote_11" class="fnanchor">[11]</a> hyssin tyssin vettä sataa, +niinpä meidän kyyneleet; Volgaa pitkin jäitä juoksee, niinpä meidän +ruumihit. — Kedolla seisoo vanha tammi, se on meidän isämme; kedolla +seisoo vanha koivu, se on meidän äitimme."</p> + +<p>9. <i>Juoma-laulu</i>. "Isäni on laschman,<a name="FNanchor_12" id="FNanchor_12"></a><a href="#Footnote_12" class="fnanchor">[12]</a> äitini on leivän-tekijä, +vanhempi veljeni on golovana, keskimäinen veljeni on jämsikkänä, nuorin +veljeni tynnörin-tekijä; vanhemman veljen vaimo laulun-laulaja, +keskimäisen veljen vaimo tanssin-tanssija, nuorimman veljen vaimo +kanteleen-soittaja, minä itse kauhan-kallistaja." (Tschuvaschit juovat +nim. sekä olutta että viinaakin kauhalla).</p> + +<p>Velvollisuuteni olisi tässä myös antaa yleinen katsanto Tschuvaschin +kielestä ja sen heimolaisuudesta yhdeltä puolen Turkkilaisten, toisella +Suomen kielien ja likimmästi Tscheremissin kielen kanssa. Vaan osittain +on tämä kertomukseni jo ilmankin liian pitkäksi venynyt, osittain ei +viimeksi mainitusta kielestä, varsinkin niiden niin-kutsuttujen +Mäki-Tscheremissien murteesta, joka on Tschuvaschin kielen lähin +naapuri, vielä löydy niin tarkkoja tietoja, että niille semmoisen +vertaamisen luotettavasti voisi rakentaa. Sentähden jätänkin sen ja +yleisesti kaiken puhumisen itsestä Tschuvaschin kielestä toiseen +kertaan, ja lähden pian tästä ei kaukana elävien viimeksi mainittujen +Tscheremissien kieltä tutkimaan. Kuinka kauan tämä toimitus tulee +kestämään en vielä tiedä tarkoin sanoa; vaan ennen kahta kuu-kautta en +taida mitenkään näistä tienoin selvitä.</p> + + + +<h3>Neljäs Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 3 p. lokak. 1856.</p> + +<p>Muutamia päiviä takaperin tänne palattuani saan kesällisistä matkoistani +antaa seuraavan pienen kertomuksen.</p> + +<p>Oloni tschuvaschilaisessa kirkon-kylässä Ischaakissa, joka kesti +ummellensa kuusi viikkoa, oli niin yhden-karvallista, että sitä on +vaikea kirjoittaa. Kylä, jossa on kolmeen neljään kymmeneen taloon, on +pienen joen kallalla kahdessa osassa, siten että Venäläiset asuvat +kirkon ympärillä kylän ylä-osassa, ja Tschuvaschit vähän alempana, +likempänä jokea. Ympärinsä on pelto-lakeuksia, joiden yli silmä ei +kanna; puita ei näe paljon muualla kuin kirkon-maalla ja pihoissa, +järveä ei tapaa tässä seudussa missään ja joenkin on kesä niin +kuivannut, että tuskin kylän hanhet löytävät sen pohjassa vähän savista +vettä rypälöidäksensä. Suomen vilppailla lehto-rannoilla eläneelle +minulle oli lämpimän helle kesä-kuun loppu-puolella ja koko heinä-kuun +sitä hirmuisempi, kuin elo-hopea Reaumur'in lämpö-mittarissa yölläkään +harvoin laskeusi 20:ttä pykälää alemmaksi, mutta päivillä oleksi 25 +paikoilla ja nousi toisinaan 27:eenkin asti. Itikat, hyttiset, kirput ja +luteet hyöstyivät sanomattomasti tässä helteessä, ja vilpastusta ei +voinut muusta eikä muulloin saada kuin milloin ukkonen lähetti mustan +pilven maata ja luonto-kappaleita virvoittamaan, jota kaikeksi onneksi +tapahtui usein.</p> + +<p>Lämpimän vaivoista pääsi paraiten se, joka jaksoi vahvasti maata, +niinkuin kylän venäläiset asujat yleisesti kestivät ja olletikin +korttieri-emäntäni, ennen nimitetty kirkon-palvelijan leski. Häntä ei +suinkaan rikkaus käskenyt makaamaan, sillä paitse rappiolla olevata +talo-rähjäänsä ei hänellä ollut muuta omaisuutta kuin Jumalan antama oma +itsensä ja kolme lasta, joista kaksi poikaa oli Kasan'issa, toinen +hengellisen Akateemian oppilaisena, niinmuodoin suuren herran toivo, ja +toinen, niinkuin eukko sanoi, "universiteetissä," joka tämän kotiin +tultua kuitenkin supistui siksi vaan, että hän oli välskärin opissa, +ala-upsierin arvosta. Vaan eukkoa elätti ensinkin talonsa, jossa hän +piti korttieria matkalaisille, ja toiseksi se virka, että hän leipoi +niin-kutsuttuja "prossoria," jotka vastaavat meidän oblaattia, vaan ovat +suuret ja huvemmat menemään, sillä joka oikein pyhänä tahtoo pysyä, se +ei koko suuressa paastossa (pääsiäisen alla) syö muuta kuin prossoria, +joita hän sitä vasten kerääkin ympäri vuotta. Tämän virkansa tähden +katsoi hän myös velvollisuudeksensa olla jumalisempi muita. Minun +kammarissani, joka oli hänen paraimmansa, oli perä-nurkassa ei vähemmän +kuin yhdeksän jumalan-kuvaa, kaikki kullalla silatut, siihen vielä kolme +pyhää munaa, muutamia pyhiä varpuja ja eräitä mainituita +prossori-leipiä. Joka lauantai-iltana eli muuna pyhän-aattona sytytti +hän lampun palamaan näiden eteen, josta asiasta hyvä sopu meidän +välillämme oli häirittyä, sillä lampusta tipahteli öljyä minun +kirjoilleni, ja kuin hän kerran tavoitti minun siitä tulta piippuuni +ottamasta (kuitenkin vaan tikulla), oli hän minulle siitä monta päivää +harmaana, sillä tupakkaa vihasi hän, niinkuin kaikki muutkin +jumalisemmat ihmiset alhaisesta säädystä tässä maassa, sentähden että +sen on muka paholainen kylvänyt ja kasvattanut. Kirkossa kävi hän joka +pyhä ja oli aina kirkon-menon loppuun asti, joka suurempina pyhinä ei +ole vähäinen asia, varsinkin kuin venäjän kirkossa pitää seisoa, eikä +saa uinahtaa sitä herttaista unta, joka meidän kirkossa kesä-lämpimällä, +virttä veisattaessa eli papin saarnata perkaessa, niin makealta maistaa. +Tämä emäntäni ahkeruus oli minulle monesti haittana; niin piti minun +esim. helluntai-päivänä tyhjällä vatsalla odottaa kirkon-menon loppua +kello 3:een asti.</p> + +<p>Hänellä niinkuin muillakin tämmöisillä teko-pyhillä oli pienet vikansa, +ensinkin laiskuus, niinkuin sanoin, ja sitten sen kanssa yhdistetty +herrasteleminen, joka teki, että hän alussa töin tuskin kuontui minulle +tilaa tekemään, sen vähemmin lattiata lakasemaan. Siihen tuli vielä, +että hän kernaasti otti "kupin korvallensa" s.o. ei tee- eikä +kahvi-kupin, vaan kupin "paljasta puhdasta ruista," niin puhdasta kuin +ruis nim. on täkäläisessä viinassa. Tämä tapahtui enimmiten +paasto-päivinä (keski-viikkona ja perjantaina), hänen lausettansa myöten +sentähden, että paasto-ruoka muuten niin hiykeli sydäntä. Kaikeksi +onneksi oli hänellä hyvä viina-lyyli, ja minulle osotti hän tällöin +useasti rakkauttaan valittaen sitä onnettomuuttani, että olin syntynyt +sen jumalattoman Martin Lutherin lahkokuntaan, josta arvattavasti pitää +helvettiin vaeltaa. Paitse niitä pieniä epä-järestyksiä, jotka nämä +eukon sydämen-vahvistukset matkaan-saattoivat, elimme hyvässä rauhassa +keskenämme, sillä hän oli jotenkin siisti ja uskottava. Jälkimäistä +omaisuutta tulin kerran vahvasti epäilemään, kuin eukko eräsnä aamuna +tuli tyhjä vakka kädessä tyköni, sanoen: "mitäs nyt puoli-päiväiseksi +tehdään, kuin hiiret pakanat kuopassa söivät eilen ostamanne kalat?" +Niitä ei tosin ollut kuin viisi naulaa ja nekin vaan surkioita särkiä, +jotka eräs Tschuvaschi oli minulle haronut joen pohjalla olevista +lammakoista. Mutta kuin ne sillä kertaa olivat ainoa ruoan-teko-varani, +teki mieleni suuttumaan, olletikin koska tuota tähän asti en vielä ollut +kuullut, että hiiret kaloja syövät. Vaan muistaen vanhan Caton lauseen +miehelle, joka ihmetteli sitä, että hiiret olivat hänen kenkänsä +syöneet, Vastasin eukolle: "no slava Bohu, ett'eivät kalat syöneet +hiiriä," ja käskin hänen puoli-päiväiseksi muuta neuvottelemaan. Vaikka +hän tätä ennen oli myös kerran laskenut kanankin karkaamaan, jonka niin +ikään olin syödäkseni ostanut ja joka sitä tietänsä meni, ei minulla ole +syytä häntä luulla näistä pienistä vahingoista.</p> + +<p>Kanssa-käymiseni kylän kahden papin kanssa oli alussa sangen ahkera. He +olivat nuoret ja vähän viisaammat maan-tieteessä kuin pappi Aunuksessa, +joka minulle päätti Veaporin ja Sevastopol'in olevan yhden meren +rannalla. He tulivat illoilla aina tyköni puhelemaan ja teetäni +maistamaan, jota kiittivät paremmaksi kuin omaansa, olivat myös niin +hyvät ja polttivat sikariakin, milloin vaimojen silmä vältti, tuppasipa +kerran toinen, tuhmempi heistä, partaansa kaksikin sikaria yhden ajoin +palamaan, kuin ei sanonut yhdestä kylläksi lähtevän savua. Meidän +kanssa-puheet pyörivät enimmiten uskon-oppiemme asioissa s.o. itsestä +opista ei juteltu paljo, jossa kristittyin lahkokuntain välillä vähä +lienee eroitusta, vaan ulko-käytöksistä sen enemmän, niinkuin kelloista +ja niiden soittamisesta, silmien ristimisestä, pyhistä ja niiden kuvain +palvelemisesta, pyhän savun suitsuttamisesta j.m.s., jotka aineet +pappien mielestä ainakin ovat olleet milt'ei pää-asioina pidetyt. +Pappien pitkä oppimatka meillä oli surkeata heidän mielestänsä ja +nähtävästi oli heillä meidän pappien luonnon-lahjoista sama ajatus, +vaikka eivät sitä juuri selvään sanoneet, kuin entisellä venäjän papilla +Ilomantsissa, joka, kuin suomalainen piispa hänelle kertoi niin ja niin +monta vuotta oppineensa eikä vielä liki-maillenkaan kaikkea tarkoin +tietävänsä, päätänsä puistaen sanoi: "kova pää! kova pää!" Minun +koto-peräisyyteni Helsingistä veti useasti puheiksi viimeisen sodankin, +jolloin toinen, viisaampi heistä, aina nauroi kuollaksensa sille +Englantilaisten lauseelle, että he muka kävivät sotaa sivistyksen edestä +sivistymättömyyttä ja raakuutta vastaan, jonka-laista hävitöintä +kerskausta hän ei olisi uskonut Iöytyvän Englantilaisissakaan, ja +niinkuin ei se olisi kaikille tuttu, että näiden sivistys ei ole muuta +kuin kauppurin viekasteleminen ja jumalatoin rahan-himo. Tässä +viisaudessansa otti hän minut todistajaksensa, kysyen minulta: "koska +kirjallisuuden voipi sanoa sivistyksen määräksi, niin sanokaapa nyt te, +kumpiko parempi ja rikkaampi on, meidänkö kirjallisuus vai Englannin eli +Ranskan?" Minä vastasin: "juuri nykyjään luimme arvoiselta venäläiseltä +kirjoittajalta kirjoituksen, jonka tarkoituksena on todistaa, että +teillä ei vielä ole ensinkään kirjallisuutta, vaan että se, jota te +täksi kutsutte, kaikki on lainattua Englantilaisilta ja muilta +ulko-maalaisilta. Minä olen hänen uskoansa." Hän vaikeni, vaan tämä +vastaus ja monta muutakin senkaltaista teki, että hän herkesi käymästä +luonani, johon osiksi oli syynä kukaties sekin, että minä en suuresti +tahtonut nauttia hänen viisauttansa Tschuvaschin kielessä, vaan jo heti +tultuani olin hankkinut itselleni mieleiseni kielen-kääntäjän, ja tein +tutkintoni aivan oman nokkani jälkeen.</p> + +<p>Näistä tutkinnoista ja niihin kuuluvista toimistani kuin myös +Tschuvaschien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt +tilin eikä olisikaan soveljas tässä ruveta puhumaan. Sen vaan sanon +tämän-kaltaisista tutkinnoista, että ne aineen vaikeuden ja myös +käytettävien apulaisten vähän sivistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat +kärsivällisyyttä koettelevat ja ikävät. Kuin tähän tulee vielä se +alinomainen yksinäisyys, jossa niitä tehdessäsi elät ja joka ei salli +mitään sen-kaltaista huvitusta ja virvekkiä kuin ihmisellä on +vertaistensa kanssa-käymisestä, se kaiken-kaltainen sekä hengellinen +että maallinen kurjuus, jossa rahvas sitä lähellä elävälle näytäksen, +kuin myös omatkin vaivasi ja pienet puutteesi, niin arvaa hyvin, ett'ei +näissä tutkinnoissa juuri kesä-huviksensa matkustele. Hupaisin päivä oli +minulla aina keski-viikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin "luvan" +itselleni ja noudin postini Tsyvilsk'istä. Lauantai-aamut olivat myös +ratot, sillä silloin oli kylässä joka viikko niin-kutsuttu <i>bogár</i> eli +tschuvaschilaiset markkinat ja rahvaan vilke aina puolille päivin asti +oli sangen suuri. Paitse näitä huvituksia oli eloni kylässä yksi päivä +aivan toisensa mukainen, ja nämä huvituksetkin kadottivat +yhtäläisyytensä kautta huvittavaisen luontonsa. Mutta niinkuin +kyyti-koni, joka tallista talutettaessa on niin jäykkä ja näkyväisellä +vasta-hakoisuudella kuontuu valjaihin, matkalle päästyä alkaa mennä +kapittaa ja "verryttyänsä" antaa matkaajalle vilisevän vauhdin eikä +toiseen holli-paikkaan tullessa vielä tiedä väsymisestä mitään, — niin +on kielen-tutkijankin kanssa yksinäisessä maa-kylässä. Ensi päivät ovat +työläät, sitten menee aika niin ett'ei tiedäkään ennenkuin kuu-kaus on +kulunut.</p> + +<p>Ischaakista tulin loppu-puolella heinä-kuuta piirikunnan kaupunkiin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, johon minua veti kaksi tässä kaupungissa löytyvätä +kuuluisaa tschuvaschilaista oppinutta, toinen viralta pantu pappi, +toinen kielen-kääntäjä piirikunnan oikeudessa. Tässä kaupungissa löytyy +vähän päälle neljän tuhannen asujan, ja kuka ei tätä väen-lukua +katsellessaan arvele kaupunkia sivistykseltään ja ulko-näöltänsä +sen-veroiseksi kuin esim. meillä entinen Vaasa, eli Porvo, eli edes +Kuopio? Mutta tämmöisessä ajatuksessa erehdytään isosti. Ensinkin mitä +sivistykseen koskee, niin arvaatte sen siitä, että kaupungissa ei löydy +yhtään asujata, joka olisi päättänyt oppinsa Yli-opistossa eli jossa +kussa muussa korkeammassa oppi-laitoksessa, ja tuskin kahta, jotka +koskaan olisivat tämän-kaltaisen opiston oveakaan auaisseet. Semmoisten +laitosten olemista tämam-laisissa kaupungissa ajatellakaan kuin +kirja-painot, kirja-kaupat, vieläpä apteekitkin, olisi puhdas hulluus, +kaikkea muuta sivistyneempään seuruus-elämään kuuluvata, — samoin. Niin +en ole pianon ääntä kuullut koko kylässä kuin yhdestä talosta, ja sekin +oli hyvin sora-kielistä ja surkeata. Käsi-työläisiä mahtaa kaupungissa +olla hyvin vähän, koska tämmöisten merkkiä en ole nähnyt enemmän kuin +kaksi saapasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, +niin-kutsuttu piirikunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle +opettajalle, ja jolla on siisti kaksin-kertainen kivi-rakennus, huoneet +suuret ja puhtaat ja oppilaisia sisään-kirjoitettuna 43 kappaletta. Vaan +vaikka luku-aika jo kauan on alkanut, seisovat koulun ovet kiini, tuonne +syksymmälle asti, sillä koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen +metsästäjä, ei tahdo parasta jänis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa +kylläksi koettelematta. Tähänkö luokkaan vielä lienevät luettavat +kaupungin viisi kivi-kirkkoa ja ne viisi kapakkaa, joissa rahvas saapi +huvitellata.</p> + +<p>Mitä sitten ulko-näköön tulee, niin saapi lukija paraimman kuvan +pienestä kaupungista tässä maassa ja niin-muodoin Kosmodemjansk'istakin, +jos lukee 17:n luvun W. Scott'in <i>Nigelin Vaelluksia</i>, ja sen osan +Lontoota, jota siinä <i>Alsatian</i> nimellä mainitaan, erinäiseksi +kaupungiksi ajattelee. Kadut mm. eivät näissäkään malta kulkea suoraan, +vaan hoippelehtavat senkin seitsemälle polvelle, jonka kanssa huoneiden +kallellansa oleva luonto eli, paremmin sanoen, pitkällensä pyrkiminen +hyvin soveltuu yhteen, niinkuin myös niiden paperilla eli tuohella +paikatut ikkunat ja aitaamattomat sekä likaiset pihat. Kadut eivät +koskaan näe lakasu-luutaa, ja kuin täällä ei näytä tunnettavan semmoista +virka-miestä, jota meidän pienemmissä kaupungissa kutsutaan +sian-pistäjäksi, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmät, lampaat, +kilit, siat, rauhallisessa menestyksessä tutkistelevat kaupungin katuja +ja toria, kuin edellensä maalaiset aina torille riisuvat hevosensa, niin +sonnittuu se jo itsestänsäkin hedelmällinen maa niin väkeväksi, että +kaiken-lainen ruoho, enimmiten viholainen, kasvaa syltä pitkänä katujen +ja torien reunoilla ja usein viekkaasti peittää loukot ja kuopat, joihin +varomatoin tutkija voipi langeta. Tori itse oleskelee ikuisena +lätäkkönä, ja jos varimmalla ajalla kerran kuivahtaakin, niin tekee +tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein yli-pääsemättömäksi, ja +Tscheboksaryn kaupungissa tapahtui viime keväänä, että Tschuvaschi eräs, +yöllä ajaen kaupungin läpi, hevosinensa päivinensä hukkui syvään +vesi-lätäkköön kaupungin torilla. Kosmodemjansk'issa ovat Volgan jyrkät +hieta-kallat tavallisena sonnan ja muun ruvan pano-paikkana, joten se, +joka niillä kävellen tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenänsä kautta +aina tulee muistamaan ihmisen sikaisuutta. Venäläiset eivät nim. tiedä, +että sonta väettää maan, eivätkä maallakaan sitä muuten käytä kuin +metsään vetävät, vaikka Tschuvaschit ja muut täkäläiset kansat, sen +pellon väkevyydeksi käyttäen, tässä kyllä antavat heille esi-merkkiä.</p> + +<p>Vaikka gorodnitschij (vastaama meillä ordnings-mannia) +Kosmodemjansk'issa oli hyvä ja tarjosi minulle kruunun korttieria, en +minä siitä huolinut, vaan valitsin itselleni korttierin eräässä talossa +aivan Volgan rannalla. Talon-väkeni olivat vanha-uskoisia elikkä, +niinkuin Venäjän Karjalaiset sanovat, <i>vanhaa vierua</i>. Nämä eivät eroa +yleisestä kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulko-käytöksissä, vaan +ovat vierasuskoisille suatsemattomammat kuin muut, ja se oikea vanha +Venäläisyys, niinkuin parran rakastaminen, "saksalaisten" vaatteiden +(s.o. sortuusin) vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin +huonon kuin hyvänkin, ylen-katse pitävät näissä pesäänsä. Vaan kuin +hallitus viime aikoina ei ole ollut heistä tietävinänsäkään, niin +vähenee heidän lukunsa päivä päivältä ja nuorempi kansa tätä lahkokuntaa +yhdistäksen vähitellen yleiseen kirkkoon. Tupakka, kahvi, vieläpä +teekin, ovat heistä kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nähdä +emäntäni tuskaa minun hänen tupansa liedellä polttaessani kahvia, josta +käyvä haju samoin kuin tupakankin savu hänen poloisen nenässänsä +kärskysi ian-kaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. +Säädyllisyytensä puolelta taitavat nämä vanha-uskoiset olla kiitettävät; +minä kaikitenkin olen heissä tavannut enemmän rehellisyyttä kuin muissa.</p> + +<p>Viraltansa oli isäntä puun-lauttaajien päällys Volgalla ja sanoi +Kosmodemjansk'ista tekevänsä kaksi matkaa kesässä Saratov'an ja +Astrakan'in välillä olevaan Dubofkaan ja siitä juoksevalla ansiolla +hyvin elävänsä. Poika oli pieni kauppa-mies. Ei mitään rakasta +Venäläinen niin paljon kuin kaupan käymistä, ja minä uskallan päättää, +että jos kolme Venäläistä pantaisiin autioon meren-saareen, lyöttäytyisi +vähintänsäkin yksi heistä toiselta kahdelta ostamaan, mitä heillä liikaa +olisi ja heille myömään, mitä tarvitseisivat. Ja ihmeellistä on, kuinka +vähällä tiedolla venäläinen kauppa-mies onnistuu toimessansa; niin +tiedän esim. erään ensimäisen luokan kauppa-miehen Pietarissa, syntyisin +Vepsäläinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana +Äänisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies. Semmoisena voipi +meidänkin isännän poika päättää elämänsä, vähintänsäkin on hänellä se +toivo, vaikka hän ei nimeänsä osaa kirjoittaa ja vaikka hänen +lafkassansa nyt ei ole tavarata yleensä kuin noin puolentoista sadan +hopea-ruplan edestä ja tästä tavarasta isoin osa raudan romua, virsuja, +vastoja j.m.s. Asia on se, että joka täällä lyöksen kaupan päälle, se +istuksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki häntä minäkin +saanen onnea kerran helmasta temmata! Tämä tempasu tapahtuu siten, että +ostajaa koetetaan pettää, min suinkin voidaan. Tinkiminen, joka täällä +on kaupan henkeäkin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen +täkäläisessä kaupassa, sillä tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan +voimatoin kokeminen välttää myöjän petosta. Tässä on voitto kuitenkin +kauppiaan puolella, sillä hän tietää tavaransa hinnan, vaan ei yksi +tuhannesta ostajasta tiedä kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa. +Tässä nyt äkkinäiselle myödessänsä tempasee kauppa-mies onnea helmasta +ja ottaa kaksin-, kolmin-kertaisen hinnan tavarastansa. Pienet kauppiaat +pitävät useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa +ole hyvä kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa särkeä, +sillä monesti tapahtuu, ett'ei hän anna mitään takaisin, vaan rohkeasti +vasten silmiäsi kieltäen sinulta mitään saaneensa pitää rahasi, mutta +valitusta nostaessasi kumoo kaiken vaaran itsestänsä niin, että sinä +itse jäät vikapääksi, vieläpä kiinikin käyt, niinkuin monelle meidän +talonpojalle on tapahtunut.</p> + +<p>Tällä venäläisen kaupan-hengellä on juurensa Slavjaanein yleisessä +luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vähä-töistä elon-ressutusta, ja +jonka historiassa ei muisteta, tämän-sukuisten kansojen ennen itse +päällänsä eläen, näitä koskaan yllyttäneen semmoisiin ankaroihin +väki-vallan töihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkeäkin. +Tämä väki-valtaisuutta karttava luonto näytäksen vielä nykyisessäkin +Venäläisessä. Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hän tappele +koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, +haavoja ja veren-vuodatusta pelkää musikka kuin kuolematansa, ja jos hän +kenen näkee semmoiseksi tuittu-pääksi, joka ei katso lyödä +sivaltaessansa, välttää hän tätä ja kärsii ennen vääryyttäkin kuin +vastaan seisomaan rupeaa. Tilaston tutkijat sanovat, että rikokset +omaisuutta vastaan ovat sivistyneissä kansoissa yleisemmät kuin rikokset +henkeä vastaan. Näin on rikosten laita Venäjälläkin, ja niin-muodoin on +Venäjän kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto väärässä, sillä +murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu täällä harvoin, mutta rikoksia +omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lyöpi, sitä pidetään +pahempana ihmisenä kuin joka toisen omaa vääryydellä itsellensä käärii.</p> + +<p>Volga, jos ohitse mennessä sanon sanasen tästä jokien kuninkaastakin, on +Kosmodemjansk'in kohdassa vaan noin puolta virstaa leveä. Sen rannat +eivät minusta ole mitkään kauniit, enkä muista runoilijoidenkaan niistä +tässä katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikeanpuolinen ranta on aina +yksi-karvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkkä hietikko, jossa siellä +täällä joku kylä eli kirkko riippuu korkealla törmällä, eli on pieni +kaupungin rähjäkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon. Vasen ranta +sitä vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa harvoin näkee jälkiä +ihmisen elosta. Vaan hyötynsä puolesta on Volga koko keski- ja +itä-Venäjälle sanomattomasta arvosta. Itse on tämä joki höyry-laivoilla +kulettava aina Tver'iin asti s.o. Moskovan ja Pietarin välillä olevalle +rauta-tielle. Etelässä laajentavat Oká, Surá ja muut pienemmät +syrjä-joet sen vaikutus-piiriä ja pohjasta tempaa se väkevä ja +vesi-rikas Kama koko Uraalin vuorikunnan ja vähillä kannaksilla osan +länsi-Siperiaakin tämän joen aluskunnaksi. Kaikilta haaroin kantaa se +omituisia ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina +Saratov'asta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteläiset syrjä-joetkin +tekevät; Kama taas kantaa tähän kauppaan Uraalin kalliit vuori-tuotteet. +Tämän hyödyllisyytensä tähden kutsuukin Venäläinen sitä <i>maatuschkaksi</i> +(emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa +kuletetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli +10 kappaletta toinen toisensa perään junaan, jota kutsutaan +<i>karavan'iksi</i>. Junan ensimäisellä parkalla, joka on suurempi ja +leveämpi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli neljä paria hevosta +ympäri, pyörittäen paksua pölkkyä, jolle kääriytyy touvi, juokseva noin +puolen virstan päähän upotetusta ankkurista, ja siten junan eteen-päin +vetää. Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylöskin, ja +pölkylle pannaan toinen nuora kääriytymään toisesta ankkurista, joka +väli-ajalla on pienellä venheellä soudettu eteenpäin ja joen pohjaan +laskettu. Tämmöinen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin +nyky-aikoina ruvettu käyttämään höyry-konetta hevosten siaan, +jonka-laisella karavan'illa myös on muassansa pieni irtonainen +böyry-laiva, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteen-päin kulettaa. Näin +kulkee elo aina Rybinsk'iin asti Jaroslav'in lääniä, jossa se pitää +lastata pienempiin aluksiin, ja niissä sitten Marian kanavakunnan, +Syvärin joen ja Laatokan kanavien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkän +viivytyksen meidän itä-Suomalainen kyllä kalliisti saapi maksaa, +Pietarista "kulia" ostaessansa. Tyhjänä takaisin tullessansa kulkevat +parkat aivan joen vallassa ilman mittäkään ajo-neuvotta ja ilman että +niissä perääkään pidetään ja lyövät toisinaan vahvasti kolin-kolia +toisiansa eli muita aluksia vasten. Höyrylaiva-liike on jo myös vahva +Volgalla, niin että kerran luin 8 höyry-laivaa yhtenä päivänä kulkevan +Kosmodemjansk'ista ohitse; mutta niiden tulo- ja lähtö-ajat ovat vielä +sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut kuin myös liiaksi +yksinäisten mieli-vallassa. Kuitenkin voipi nyt höyryllä matkata +Pietarista esim. itään päin aina Perm'iin asti ja etelään päin aina +Astrakan'iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etelä-rannalle asti.</p> + +<p>Edellä selitetyn Volgan rantojen erilaisuuden kanssa näyttää muunkin +luonnon eri-laisuus sen pohjais- ja eteläpuolilla olevan yhdistetty, +siten että pohjainen puoli näyttää kantavan pohjaisemman karvan, +niinkuin enemmän havu-puita, enemmän järviä, soita j.n.e., jota vastaan +etelä-puoli on parempaa vilja-maata, kasvaa parempia lehti-puita +niinkuin tammea, lehmusta, vaahteraa. Luonnon kanssa on kahden puolen +jokea elävä Tscheremissin kansakin halennut kahteen osaan, joiden +eri-laisuus näytäksen kielessä, elämän-laadussa ja ulko-näössäkin. +Pohjoispuolella elävien Tscheremissien, joiden maassa en itse vielä ole +käynyt, sanotaan elävän enemmän karjan-hoidolla ja metsän-pyydöllä kuin +maan-viljelyksellä, jonka tähden he elämässänsäkin ovat törkeämmät ja +näöltänsä hintelämmät etelä-puolella Volgaa eläviä veliänsä. Näiden +jälkimäisten kylissä oleksin minä muutamia viikkoja elo- ja syys-kuussa. +Näöltänsä on tämä kansa milt'ei aivan yhden-lainen Tschuvaschein kanssa +sillä eroituksella kuitenkin, että Tscheremissi on ruumiiltansa +runnokkaampi ja pitempi, joka omaisuus kuuluu tämän kansan rekruuteille +useasti saattavan sen kunnian, että heitä otetaan kaartin ja +krenatöri-joukon sota-miehiksi. Eivät Tscheremissien vaimotkaan minusta +näyttäneet niin vähä-hempeisiltä ja kesuttomilta kuin Tschuvaschittaret, +vaikka vaatteus on aivan yhden-lainen s.o. kesällä ei muuta päällä kuin +paljas paita. Tähän Tscheremissien muhkeampaan näköön on varmaan syynä +heidän parempi elämän-laatunsa. Heillä on suuret ulos-lämpeävillä +uunilla varustetut pirtit, joiden siisteys on laittamatoin. Aittojen ja +navettojen suuruus kuin myös ne kylien ympärillä olevat laveat pellot +todistavat, että kansa ei näe nälkää. Erittäin muistettava on, että nämä +niin-kutsutut Mäki-Tscheremissit ovat ahkeroita ryyti-maan ja +hedelmä-puiden hoitajia, joka antaa heidän asemillensa niin kauniin +näön, että Suomessa en muista missään nähneeni niin sieviä kyliä kuin +monta näistä Tscheremissiläis-kylistä olletikin niistä, jotka ovat +lähempänä Volgaa. Kansan luonto on tyytyväistä, rauhallista ja ahkeraa, +niinkuin Suomalaisen yleisesti joka paikassa. Monessa vivahtaa +elämän-laatu suomalaiseen eli vähintänsäkin muistuttaa tätä. Niin on +Tscheremissilläkin erinäinen pihalla seisova keitto-huone, joka kaikessa +on samanlainen kuin pohjais- ja itä-Suomessa <i>kota</i>, yksin +nimessänsäkin: <i>kuta</i>. Venäläisille, jotka (talon-pojat nim.) +keitto-ruokansakin tekevät niin sanoen paistamalla s.o. tuvan lämmittyä +uunissa kiehuttamalla, on kota outo ja tuntematoin laitos. Niin +käyttävät Tscheremissit (samoin kuin Tschuvaschitkin ja Tatarit) +happamen maidon ruoaksensa, vaan Venäläinen viskaa sen inholla sikojen +syödä. Monta muuta tämmöistä pientä viittausta saa täällä matkaava +Suomalainen koto-kansansa ja täkäläisten kansojen alku-peräisestä +heimolaisuudesta, jotka viittaukset eivät juuri todista tätä +heimolaisuutta, vaan kuitenkin muun rinnalla ovat tutkijalle huvat +muistella. Heimolaisuuden todistaa paraiten kieli, ja vaikka +Mäki-Tscheremissien kielessä on enemmäksi kuin puoleksi venäläistä ja +tatarilaista <i>ainetta</i> s.o. sanoja, niin on <i>muoto</i> eli näiden sanojen +taivutus kokonansa suomalainen. Tässä ei ole tilaisuutta ruveta tekemään +tiliä kieli-tutkinnollisista havaitsemistani Tscheremissin kielessä, +vaan sallittakoon minun kuitenkin mainita näistä pari esi-merkkiä, jotka +itsessänsä ovat vähä-pätöiset eivätkä ansaitse oppineiden silmäystä, +vaan osoittavat että näiden kaukaistenkin murteiden tutkiminen ei ole +hyödyttä Suomen kielelle, ja jotka laveammallenkin yleisölle eivät ole +vaikeat ymmärtää. Suomalainen sana <i>pirtti</i> on minua ja varmaan monta +muutakin epäilyttänyt sitä suomalaiseksi lukea, sentähden että sillä +Ruotsin kielessä on vastaavansa <i>pörte</i>, joten se on näyttänyt tästä +lainatuksi. Tässä luulossani olen minä ollut sen lujempi, kuin se toinen +sana, jolla samaa asiaa merkitään, nim. tupa, myös on lainattu +ruotsalaisesta <i>stuga</i> eli pikemmin saksalaisesta <i>Stube</i>. Tätä luuloani +myöten olen päättänyt, että Suomalaiset maahansa tullessaan asukselivat +melkein kuin nykyiset Lappalaiset <i>saunassa eli kodassa</i>, joille heillä +on omituiset nimet. Mutta nyt löytyy kysymyksessä oleva sana +Tscheremissienkin kielessä, muodossa <i>pört</i>, Tatarilaisilla muodossa +<i>jört</i>, Tschuvascheilla muodossa <i>sjort</i> j.n.e. Tästä voipi päättää, +että se on alkuperäinen suomalainen eli vähintäsäkin altailainen sana, +että Ruotsalaiset sen ovat Suomalaisilta lainanneet, ja että jälkimäiset +jo ennen Volgan tienoilta lähdettyänsä olivat niin sivistyneet että +pirteissä asuivat. Lönnrot on koettanut selittää tätä sanaa niin, että +se alku-peräisesti olisi kuulunut <i>peretti</i>, tuleva sanasta <i>pere</i>, +samoin kuin <i>navetta</i><a name="FNanchor_13" id="FNanchor_13"></a><a href="#Footnote_13" class="fnanchor">[13]</a> sanasta <i>nauta</i>. Mutta edellisestä näkyy, että +tämä selitys on liikanainen ja sopimatoinkin. —Toinen esi-merkki. Joka +itä-Suomalainen koti-maassansa on matkustanut vähän länteen päin, on +varmaan oudoksunut sitä, että Hämäläinen hänen <i>vastaansa</i> kutsuu +<i>vihdaksi</i>, joka taas hänen kielessänsä merkitsee, ei koko tukkua puun +oksia, joilla ihmistä terveyden vuoksi ropsitaan, vaan yhtä ainoata (ja +tavallisesti pitempää) puun oksaa, jolla enimmiten hevoista hosaistaan. +Tarkemmin arveltuaan on itä-Suomalainen, jos hän on ruotsia ymmärtänyt, +päättänyt että Hämäläisellä on tässä asiassa alku-peräinen suom. sana, +mutta että itä-Suomalainen miten kuten on sen unohtanut ja sen siaan +lainannut Ruotsalaisten sanan <i>qvast</i>. Vaan jälkimäisessä päätöksessänsä +on mainittu päättäjä erehtynyt, sillä sana <i>vasta</i> löytyy +Tscheremissienkin kielessä ja merkitsee siinä meidän sekä <i>oksaa, vitsaa +että vastaa</i> (vihtaa) ja on niin-muodoin myös suomalainen, olkoonpa +ruotsalaisenkin sanan kanssa miten tahansa.</p> + +<p>Tämmöisiä pieniä esi-merkkiä en käske kenenkään kieli-tutkintona +pitämään, vaan ovat ne kuitenkin vähäisenä selvityksenä semmoisetkin ja +kieli-tutkijalle toki pienenä huvituksena monesti ikävässä työssään. +Semmoisia voisin antaa tukulta; vaan kirjoitukseni pituus pakoittaa +minun jo lopettamaan ja ne niinkuin monta muutakin toiseen kertaan +jättämään.</p> + + + +<h3>Viides Kirja.</h3> + +<p>Ardatov'assa, Simbirsk'in lääniä 25 p. tammik. 1857.</p> + +<p>Sylvesterin päivän iltana, europalaista lukua, sanoin huokeat +jää-hyväiset Kasan'in oppineelle Tatarilais-kaupungille. Edellisten +päivien leudot ilmat olivat vaikuttaneet sen, että Volgan jää oli syvän +uve-veden vallassa ja että maan-tiellä reen kulkea oli vaan iljanne +talvesta jälellä, vaan metsä eli paremmin sanoen läpi-matkattavat +niityt, pelto-lakeat ja ahot (metsää on tässä seudussa hyvin vähän) +olivat aivan paljaat. Tämäkö jako myös illan sumeus lienevät minussakin +saman mieli-alan synnyttäneet se vaan on varmaa, että mielestäni ei +tahtonut luopua se ajatus, kuinka nyt olisi ollut soveljaampi istua +Suomessa ystävien keskessä ja höyryävien maljojen ääressä latturia +laskea kuin kököttää yksinänsä pimeässä niini-koppelissa, +Tschuvaschilaisen kyyti-miehen surullista laulun-jonotusta kuunnellen. +Tämmöinen mieli-ala, ehkä kyllä milt'ei välttämätöin oudolle matkalle ja +tuntemattomalle tielle lähtiessäsi, varsinkin kuin lähtöpäiväsi sattuu +olemaan semmoinen, jona halvinkin toivoo lepoa ja riemua, haihtuu +kaikeksi onneksi pian, jos sitä ei itse tahallasi viljele ja uudet +kuultavat, nähtävät, tutkittavat ja miettieltävät asiat antavat +mielellesi pian entisen pinteytensä. Jos rekesi aika-välistä vierähtelee +raviin ja tärähyttelee päätäsi laitaan ja toiseen, jos kyyti-miehesi +matkaa muka oiastaksensa eksyy lavealle niitylle, josta hän pimeässä ei +osaa muuten pois kuin siten että hevoset kuorminensa päivinensä ajaa +syvän-laisen avonaisen puron poikki, jos tämmöisessä tilassa helmasikin +vähän kastuvat, niinkuin se kaikki tänä iltana minulle tapahtui, niin +hälvenee viimeinenkin hempeä-mielisyytesi, ja luontosi käypi vielä +niinkin pinteäksi, että silloin tällöin kirouskin karskahtelee +hampaitesi välissä.</p> + +<p>Tyynellä mielellä otin kuitenkin, puoli-yön ohitse mentyä, yhden +muassani olevan portteri-putelin seurassa uuden vuoden vastaan eräässä +posti-paikassa. Minä olin nyt menemässä uutta, sekä minulle että +muillenkin tuntematointa Mordvan kieltä tutkimaan, jonka työn kyllä +tiesin täysin määrin kysyvän voimausta, tarkkuutta ja ahkeruutta. Mutta +Tschuvaschin kieli oli antanut minulle hyvän koulun ja sen ohessa on +Mordvan kieli suomalaista peri-sukua ja kaikista Volgan ja Uraalin +seudussa löytyvistä suomalaisista murteista lähin meidän kieltämme, niin +että vaikeukset tulevana aikana eivät minusta näyttäneet niinkään +suurilta kuin tähän asti voittamani vastukset, ja se teki mieleni +rauhalliseksi milt'ei iloiseksi. Kiitollisuudella muistelin myös +kotomaata ja niitä monia rakkaita ystäviä, jotka sekä työllä että +sanalla ovat minua eteenpäin auttaneet ja minulle monta raskasta askelta +keventäneet.</p> + +<p>Pohjaisesta päin katsoen alkaa Mordvan kansaa suuremmissa ryhmissä +löytyä Simbirsk'in läänissä. Minulla oli aikomuksena pariksi kuu-kautta +asettaa olo-paikkani heidän maassansa löytyvään tähän Ardatov'an +piirikunnan-kaupunkiin, mainittua lääniä. Mutta kuin matkani Kasan'ista +tänne tässä läänissä juoksi noin 120 virstan pituudelta halki +Tschuvaschien maan, ja monelta haaralta olin kuullut että täkäläisessä +Tschuvaschin murteessa oli eroitusta kasanilaisesta, päätin vielä +menettää muutamia viikkoja sen tutkinnossa, ja <i>Buinsk</i> on sen +piirikunnan-kaupungin nimi, jossa eli jonka liki-seudussa Simbirsk'in +läänin Tschuvaschia Kasan'ista päin tullen ensi kerran tapaat.</p> + +<p>Tähän kaupunkiin jouduin seuraavana päivänä hyvissä ajoin. Siinä elää +noin kaksi tuhatta Venäläistä ja yhtä paljon Tatarilaista, ollen +kummallakin vaan yksi jumalan-huoneensa kaupungissa, joka todistaa +venäläisen kansan-aineen heikkoutta eli nuoruutta näissä tienoin, sillä +useasti nähdään pienissäkin kaupungin rähjissä, jotka ovat +peri-venäläiset, puoli-kymmentä ja kymmenkuntakin kirkkoja. Buinskin +ulko-näöstä en tahdo sanoa muuta, kuin että yksin Kosmodemjansk'kin, +josta ennen olen kirjoittanut, on Buinsk'in rinnalla Moskova, vieläpä +Pietarikin. Vaan vaikka kylä olisi kahta vertaa huonompi ollut, olin +minä lujasti päättänyt siinä viettää pari viikkoa, virka-miehiltä ja +muilta ymmärtäviltä asujilta tietoja keräten täkäläisten kansojen +olletikin Tschuvaschien elannosta, ja jonkun tolkullisen apulaisen +kanssa näiden kieltä tutkien. Tämmöisenä apulaisena olen suurella +menestyksellä käyttänyt niin kutsuttuja kylän-kirjoittajia (selskie +pisarjá), pienet virka-miehet maalla, joiksi niissä tienoin, missä kansa +on ei-venäläistä, kernaasti valitaan itse-kunkin paikan eri-sukuisesta +kansasta otettuja poikia, jotka koulitaan siksi, että osaavat hyvästi +puhua, lukea ja kirjoittaa venäjän kieltä, ja jotka tämän tietonsa +tähden kielen-tutkijalle ovat sanomattomasti suuremmasta arvosta kuin +pelkkä talon-poika, joka harvoin ymmärtää tavallisintakaan puhetta +venäjäksi ja pian hämmentyy, kysellessäsi ja monin mutkin käännellessäsi +kielen taivutuksia ja lauseita. Kaikkein ensimäiseksi oli kuitenkin +korttieri saatava, ja sitä vasten suorittauduin pian gorodnitschin +(ordnings-mannin) tykö paperineni. Suomessa tapaat useasti semmoisia +nimis-miehiä, jotka ovat lihavat ruumiiltansa, kernaasti istuvat lasin +ääressä, nauravat mahdottomasti, noituvat, pauhaavat ja uhkaavat, jos +mikä ei käy heille mieltä myöten, vaan sen ohessa tarkoin katsoen ovat +lempeät ja hyvä-sydämiset miehet. Melkeen tätä laatua oli Buinsk'in +gorodnitschij, kukaties kuitenkin sillä eroituksella, että viimeksi +mainitut omaisuudet ovat hänelle vähemmässä määrässä luettavat. Tähän +tekään oli hän pahemmalla puolella tuulta, johon, niinkuin jälkeempäin +sain kuulla, syynä oli se, että hän joku aika takaperin eräissä häissä +oli tanssinut niin mahdottomasti, että hänen ja tanssitettavansa lihavan +rouvan alla silta-palkki oli katkennut ja molemmat vyötäistänsä myöten +hurahtaneet sillan alla olevaan kurkku-pönttöön. Tälle tapaukselle +nauroi vielä koko kaupunki, ja gorodnitschij, joka vasta muutamia +kuukausia takaperin oli tänne muutettu muualta Venäjältä, moitti hyvin +kaupunkiansa huonoksi ja sanoi minua mieheksi sanovansa, jos minulla +olisi niin paljon kärsivällisyyttä että kaksi viikkoa malttaisin tässä +muka tatarilaisessa kylässä viettää.</p> + +<p>Juuri hän itse oli kuitenkin se, joka ensimäiseksi pani tämän +kärsivällisyyteni koetteesen, sillä hän antoi minulle sopimattoman +korttierin. Se oli nim. erään tatarilaisen kauppa-miehen talossa. Huone +kyllä oli lämmin josko ei kovin puhdaskaan, vaan sillä oli se vika että +se oli isännän harem'in (nais-huoneen) vieressä, tästä eroitettu vaan +ohuella lauta-laipiolla, joka vielä ei edes lakeen asti ylettynyt. +Paitse sitä että täältä kuului alinomainen lapsien itku ja rähinä, +keräytyi sinne pian koko joukko kylän Tatarittaria, jotka ensin harem'in +ja minun huoneeni välillä olevasta ovesta kurkistelivat katsoaksensa, +minkä-lainen minä muka olin, vaan salvattuani tämän kapusivat laipion +päälle, jossa rauhassa tyydyttivät esi-emonsa Eevan pää-himoa +uteliaisuutta ja toinen toisellensa vakuuttivat minusta: <i>jakschi, +jakschi</i> (hyvä, hyvä). Sitten rupesivat teetä juomaan, ja kaiken aikaa +kävi kaikki kahdeksan eli kymmenen suuta, jotka heitä siellä oli, +semmoisella pulpatuksella, että kovempi-liutaisemmankin kuin minun +poloisen korvat pian olisivat lumpeihin menneet. Mutta kruunauksen teki +tämä seura istunnollensa ja lopun minun kärsivällisyydelleni siten, että +kaikki rupesivat pähkinöitä pureksia raksuttelemaan. Muistaen että +sen-edellisenä yönä en ollut silmää ummistanut ja kaiken päivää pitkin +kylää juossut yhtä ja toista virka-miestä etsien, ei kukaan paheksune +jos nyt viimein suutuin ja venäjäksi akka-seuralle kiljasin että jos +eivät silmän-räpäyksessä laittautuneet pois huoneesta, heille jokaiselle +tulisi <i>dvatsat-peät</i> (kaksikymmentä viis nim. lyömää kepillä, +tavallinen rangaistus-määrä pienemmistä syistä). Tämän uhkauksen +mahdottomuuden tuntuivat he kumminkin ymmärtävän yhtä hyvin kuin +minäkin, sillä koko seura rähähti nauramaan, vaan heillä oli kuitenkin +sen verran älyä että muuttivat pähkinöinensä päivinensä toiseen +huoneesen ja jättivät minun viimeinkin unen kanssa taistelemaan.</p> + +<p>Vaikka isäntä, vanhan-lainen, lihava ja hyvä-sävyinen Tatari, joka yöllä +oli matka-tieltä tullut kotiin, seuraavana aamuna tuli puheilleni, +anteeksi-pyytämään illallista rauhattomuutta ja lupasi perheeltänsä +eteenpäin hiljaisuutta, näin kuitenkin hyvin, että minun tässä +maja-paikassa oli mahdotoin toimittaa työtäni, menin sentähden +gorodnitschijn tykö ja vaadin toista korttieria. Hän alkoi +vedellä verukkeita, ja kuin niiltäkin harvoilta, joiden kautta +edellä-selitetyn-lainen kielen-kääntäjä oli saatava, myös olin nähnyt +kylmä-kiskoisuutta ja tylyyttä, päätin molempien pää-miehiltä +Simbirsk'istä hankkia itselleni kirjat, jotka tekisivät nämä pienet +suuret-herrat notkeammiksi.</p> + +<p>Pian olin siis reessä, ja ne 70 virstaa, jotka matka Buinsk'in ja +Simbirsk'in välillä tekee, olivat lentävillä troikilla pian kuletut. +Sekä kuvernyöri että keisarillisten tilusten (apanage) hallitus-mies +Buinsk'in ja Simbirsk'in piirikunnissa, totinen valta-neuvos Gl., +kohtelivat minua suurimmalla hyvyydellä ja antoivat minusta suorittaa +alamaisillensa virka-miehille ne käskyt, joita heiltä anoinkin. +Jälkimäinen varsinkin, nyt jo ikä-mies, oli minulle hyvin lempeä, johon +syy oli se, että hän oli ensimäiset askelensa valtakunnan palveluksessa +ottanut Suomessa ja että minun suomalaisuuteni vanhuksen mieleen +johdatti koko joukon suloisia nuoruuden muistoja, joista pää-osa näkyi +koskevan sen-aikuisia kaunottaria Suomessa. Suomalaiselle, joka +Venäjällä matkustaa, on lohduttava kuulla, kuinka kaikki täkäläiset +ihmiset, jotka hänen maassansa ovat olleet eli sen tuntevat, siitä ja +sen asujista kunnioituksella puhuvat. Sota-mies kiittelee meidän viinan +hyvyyttä ja huokeata hintaa, upsieri neitostemme kauneutta, kauppa-mies +rehellisyyttämme, ja kaikki kokevat heidän maahansa eksyneelle +Suomalaiselle osoittaa, että hyvä kohtelu meiltä ei ole unohtunut heidän +mielestänsä. Niin teki kerran Aunuksessa palveluksesta laskettu +sota-mies minua vasten pienet pidot, varsin alkaen sentähden että häntä +Suomessa oli hyvästi pidetty, ja niin kaasi herra Gl. nyt Simbirsk'issä +omalla todellisen valta-neuvoksen kädellään minulle kahvia, ei minkään +muun kuin sen vuoksi että Haminan neitoset, noin neljä-kymmentä vuotta +takaperin, mielellänsä olivat tanssineet hänen kanssansa.</p> + +<p>Simbirsk'in kaupungissa kyllä on muutamia kauniita rakennuksia ja eläjiä +päälle 20:n tuhannen, vaan liikunnossa ja sivistyksen väli-kappaleissa +ei se näy paljon eroavan isosta maa-kylästä. Eräällä sen torilla seisoo +muisto-patsas Venäjän kiitetylle historian-kirjoittajalle Karamsin'ille, +joka on syntynyt joko tässä kaupungissa eli tässä läänissä. +Muisto-patsas kuvaa historian hengetärtä ja Karamsin'ista on vaan pieni +rintakuva sen jalka-kiveen onnennetussa loukossa. Minua kulettava +isvossikka tiesi rinta-kuvan erään Karamsin'in kuvaksi, vaan sanoi sitä +useasti ihmetelleensä, että se oli niin pieni eikä mitään merkinnyt tuon +toisen rinnalla, jota hän päätti Karamsin'in vaimon kuvaksi.</p> + +<p>Simbirsk'issä yhdytti minun tapaus tavallansa merkilliseen mieheen. +Ollessani nim. eräässä kauppa-puodissa, jonka isäntä, Saksalainen, on +muutaman Volgan höyry-alus-seuran asia-mies, tulee hänen tyköönsä +hyvän-laisesti vaatetettu mies, jonka lakissa on pieni ankkurin kuva ja +joka tästä merkistä tunnetaan viimeisessä sodassa otetuksi +englannilaiseksi vangiksi. Mies tolkuitsi asiatansa kauppa-miehelle niin +huonosti että sitä oli vaikea ymmärtää, jonka tähden jälkimäinen kysyi +häneltä, eikö hän osannut puhua muita kieliä. Hänen tähän vastattuansa, +osaavansa sekä engelskaa että ruotsia ja suomea, käännyin minä mieheen +päin ja kysyin häneltä suomeksi, kuka ja mikä hän oli. Hän sanoi +olleensa ja olevansa englannilainen meri-mies nimeltä John Johnsson eli +Juliana Juhananpoika Koivisto. Jälkimäinen nimi, jonka muistelin viime +sodan aikana kerran nähneeni mainitun Helsingin Sanomissa, saattoi minun +hänestä enemmän kyselemään elämänsä vaiheita, ja nyt kertoi hän olevansa +syntyisin Haaparannasta ja olleensa useampia vuosia englannilaisen +Itä-Indian komppanian palveluksessa, josta hän sodan alettua oli mennyt +Englannin kruunun palvelukseen. Matroosina seurasi hän nyt Napier'iä +Itämereen 120-tykkisellä linjalaivalla S:t Georg, jolla tämä itsekin +useasti oli kuleskellut. Niin kerran teki Napier'in Räävelin tienoossa +mieli tuoretta lihaa, ja hän lähetti sen tähden kymmenkunnan miestä +pienellä venheellä maalle, ostamaan, mitä voisivat saada: vasikoita, +lampaita, hanhia j.n.e., ja näiden tulkiksi pantiin Koivisto. He +olisivat, tämän puhetta myöten, kukaties onnellisesti toimittaneet +asiansa, ell'eivät olisi, niinkuin ruotsalainen sana-lasku sanoo: <i>tagit +öl för ärende</i> (pitäneet olutta asiana) ja vähän liiaksi viivähtyneet +eräässä virolaisessa kapakassa, jossa kasakit ottivat heidät vangiksi. +Koivisto tuotiin kohta sen jälkeen tänne Simbirsk'iin, jossa hän koko +vankeutensa ajan on saanut 50 kop. hop. päivässä muonaksi, hänen +kaupungin sisällä on annettu liikkua vapaasti ja häntä yleisesti on +kaikin puolin hyvästi kohdeltu. Kuitenkin oli hän hyvin laiha ja +huonon-näköinen, ja näytti niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +murretulta, sanoi sairastaneensa ja ikävissänsä useasti +ryypeksineensäkin. Hän aikoi nyt päästä edellä-mainitun +höyvy-laiva-seuran palvelukseen ja oli juuri päivää ennen tehnyt Venäjän +alamaisen valan.</p> + +<p>Buinsk'iin palattuani hankittiin minulle pian niin hyvin korttieri kuin +kielen-kääntäjäkin, ja toisena Venäjän joulu-päivänä olin jo täydessä +työssä. Korttieri ei tosin nytkään ollut hyvä; ei sen vuoksi huono, että +se nytkin oli Tatarilaisen talossa, sillä vaikka tätä kansaa täällä +syytetään suuriksi varkaiksi ja muiksi pahan-tekijöiksi, olen minä +kohdaltani heissä löytänyt varsinkin yhtä paljon rehellisyyttä kuin +heidän syyttäjissänsäkin. Vaan korttieri oli siitä paha, että uuni +savusi lämmittäessä, ja sen tähden täytyi silloin aina pariksi kolmeksi +tunniksi paetani ulos, jolla pään-kivistäjästä en kuitenkaan täysin +määrin päässyt, sillä oikean puun puutteessa lämmittävät täkäläiset +ihmiset huoneensa joko olella eli kruunun metsistä karsituilla tammen +oksilla, ja molemmat antavat hyvin häkäisen lämpimän. Toinen vaikeus +korttierissa oli se, että huoneeni alla oli lämpeämätöin aitta, josta +kylmä alituisesti kävi jalkoin. Vaan kuin kielen-kääntäjäksi satuin +saamaan sangen ymmärtävän ja taipuvaisen Tschuvaschin, viraltansa +kirjoittaja keisarillisten tilusten hallituksessa, niin viivyin +kuitenkin Buinsk'issa kolmatta viikkoa, jotka itse katsoessani +toimelleni olivat erinomattain hyödylliset.</p> + +<p>Mutta joulu se jäi pitämättä niin suomeksi kuin venäjäksikin, ja tässä +surkeassa asiassa oli lohdutuksenani vaan se ajatus, että ehkähän +jouluni vasta ovat riemullisemmat, jos ikää pitennetään. Joulu-iloa oli +minulla vaan se, että uuden vuoden päivän vietin muutaman lähellä +Buinsk'ia elävän hovin herran tykönä. Tuttavaksi hänen kanssansa tulin +erään kasanilaisen rohvessorin kautta, jolla hänen kaksi poikaansa oli +opetettavana, ja joka nyt oppilaisinensa oli näiden kotona joululla.</p> + +<p>Venäjällä on lasten kasvatus herras-säädyssä merkillisellä kannalla. +Ymmärryksen viljeleminen ja tahdon puhdistaminen ei tässä kasvatuksessa +ole minäkään siihen nähden että lapset oppisivat kaikellaisia loistavia +taitoja, joista olletikin vieraat kielet varsinkin Ranskan ovat +rakastetut. Tämän tähden ei lasten opettajiksi kelpaakaan koti-maiset +miehet, vaan niiksi pyydetään saada synnynnäisiä Saksalaisia eli +Ranskalaisia, jotka muka voivat heille kielensä <i>oikean</i> puhe-laadun +antaa. Vaan kuin vanhemmat itset harvoin kykenevät tutkimaan niiden +miesten tietoa ja arvoa, joita heille tämmöisiksi guvernööriksi on +tarjona, niin tapahtuukin useimmin, että niiksi saavat maata-maailmaa +hyleksineitä herrakkoja, jotka tosin puhuvat vieraita kieliä, +vaan jotka säädyllisen arvonsa puolesta eivät ole tengan väärtit ja +oikeassa tiedossa eivät seiso paljon korkeammalla kannalla kuin +kengän-puhdistajat heidän koti-maissansa. Minä olen nähnyt ja tavannut +useamman näitä miehiä; ne ovat minusta kaikki olleet hyvin vähä-arvoisia +ja minä en heitä olisi suonut pahimman vihollisenikaan lapsia +kasvattamaan. Eräs paraimmia näkemiäni kappaleita tätä laatua oli +kotoisin Pyömin-maasta ja kansaltansa Tschechi (Pyömin Slavjani). Hän +oli talon-pojan poika ja kotonansa läpi-käynyt kansan-opettajan koulun, +jossa hän myös oli oppinut soittamaan. Muutamia vuosia oltuansa +kylä-koulun opettajana koti-maassansa pisti hänen päähänsä lähteä onnea +etsimään täällä Venäjällä, jonka tähden hän lyöttäytyi erääsen tänne +lähtevään soittaja-seuraan, jonkalaisia Pyömistä vaeltaa ympäri +maa-ilmaa. Suuren puutteen kanssa kamppaillen tuli tämä seura Riikaan, +jossa sen jonkun ajan perästä täytyi hajota. Meidän opettaja sai +kuitenkin musikantin paikan tässä kaupungissa ja vasta täällä oppi hän +Saksan kielen, jota hän vielä minunkin tavatessani ei puhunut oikein +selvään. Tämä oppinsa saattoi hänen kumminkin erään rikkaan hovin-herran +tykö Vähässä Venäjässä lasten-opettajaksi, jona oli viisi vuotta ja sai +yli kahden tuhannen paperi-ruplan vuodelta palkkaa. Tämän ajan kuluttua +tuli hänen taas ottaa matka-sauva käteensä, ja kauan ajelehdettuansa +pitkin Venäjää ja paljon kurjuuttakin kärsittyänsä, sillä huokeasti +ansaitut saaliit olivat yhtä keveästi menneetkin, löysi hän viimein taas +opettajan paikan Kasan'issa, jossa hänellä tuloja on kaikkiansa toista +tuhatta hopea-ruplaa. Ett'ei tämmöinen herras-mies ole soveljain +lasten-opettaja, on silmin-nähtävä. Mutta jos täkäläisiksi +koto-opettajiksi harvoin saadaan kelvollisia miehiä, niin ei niiksi +kelpo-mies rupeaisikaan. Koto-opettajan pitää paitse oppiansa olla hyvä +kortin-lyöjä, ymmärtää asettaa pieniä lystäyksiä niinkuin maskeraadia +j.n.e. isännän ja emännän nimi- eli syntymä-päivänä, osata lääkitä +edellisen jahti-koirat milloin ne joutuvat ummelle eli muuhun tautiin, +osatapa auttaa jälkimäistäkin, jos tämä niin tahtoo ja jos opettaja itse +on siihen kykenevä ja kelvollinen.</p> + +<p>Mutta näin unohtuu Koslofka, se oli paikan nimi jossa uutta vuotta +pidin, ja sen isäntä kokonansa mielestämme. Liittäen puheen hänestä sen +kanssa yhteen, mitä tässä lausuin koti-kasvatuksesta Venäjällä, saan +sanoa että hänellä näytti lastensa kasvatuksessa olevan kokonansa toinen +laatu kuin se, joka täällä yleisesti tavataan, joka näkyi siitäkin että +hän niitä ei pitänyt koti-sämpylöitä syömässä, ja joka seikka todisti +hänen suurempaa sivistystänsä. Olikin hän lääkitys-taidon tohtori ja oli +useampia vuosia ollut palveluksessa, vaan sittemmin, isänsä vanhettua, +itse ottanut perintö-omaisuutensa hallituksen käteensä. Lääkitys-taitoa +harjoitti hän nyt vaan auttaaksensa ympäristön asujia, joita hän aina +kuului olevan valmis avittamaan, olipa avun-tarvitseva Venäläinen, +Tschuvaschi eli Tatarilainen, ja katsomatta voiko tämä sitä hänelle +palkita eli ei. Kuitenkaan ei hän ollut rikas, sillä hänellä oli +omaisuudellansa vaan noin 100 "sielua" s.o. hänelle pantua +miehen-puolta, jonka-laisen omaisuuden isäntä pikemmin on luettava +köyhän puolelle, sillä vasta 500 ja 1000:n sielun omistajaa voipi +rikkaaksi sanoa, josko muutamia semmoisiakin löytyy, joilla niitä on +kolmin, nelin ja viisin kymmenin tuhansin. Orjiansa näytti hän +kohtelevan hyvällä puheella ja hiljaisella nuhteella, missä sitä +tarvittiin, ja ne puolestansa eivät näkyneet hänessä muistavan sitä, +jonka kädessä heidän maallinen onnensa eli onnettomuutensa on.</p> + +<p>Meillä on se luulo yleinen, että Venäjän aateli hoviloissansa elää hyvin +hyvästi milt'ei hekkumallisesti ja että sillä ei ole muuta tekemistä +kuin</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">voita syödä, voita juoda,<br /></span> +<span class="i0">voissa vuotensa virua,<br /></span> +</div></div> + +<p>joten renki-mies eräässä, muistaakseni Poppiuksen tekemässä, viisussa +kuvailee hekkumallista elämää. Vaan tämä niinkuin moni muukin niin hyvä +kuin pahakin luulo meillä täkäläisestä elosta ja olosta tarvitsee +oikasua. Ensinkin ei mainittu sääty voi elää kovin pulskasti, sillä se +on pikemmin köyhä kuin rikas, ja harva lienee enää se hovin-haltija, +jonka maa ei ole panttauksessa isommasta eli pienemmästä velasta, joka +intressinä syöpi ison osan hänen tulojansa. Sen ohessa maksaa +herroiksi-eläminen täällä enemmän kuin muissa Europan maissa, ei +ainoastaan sen vuoksi että kolonia- ja koreus-tavarat täällä ovat kolmea +ja neljää kertaa kalliimmat kuin esim. meillä, vaan myös sentähden, että +vähempi sivistys teki kaiken-kaltaisen mitättömän tuhlauksen +herras-miehelle kunniaksi ja välttämättömäksi asiaksi. Ja toisekseen ei +täkäläinen herras-sääty tahdokaan elää siihen laatuun hyvästi kuin +muissa maissa, jos nim. hänen hyvä elantonsa ei hyvin loista muille, +sillä ulko-näyn tähden uhraa Venäläinen viimeisenkin paitansa, ja +ranskan-hansikkaissa ollakseen naapurinsa pidoissa voipi hän neljä +päivää viikossa kotonansa suolaa-leipää syödä. Vaan itseänsä vasten +vaatii hän sangen vähän, ja useasti on minulla ollut tilaisuus ihmetellä +venäläisten herras-miesten kovuutta esim. nälkää vastaan, kuinka he +matkoillakin vuorokaus-määriin eivät nautitse paljon muuta kuin teetä ja +silloin tällöin puolikannuisen viinaa.</p> + +<p>Kaikki tämä yhteensä tekee, että mitä sivistyneesen elantoon ja sen +aineellisiin väli-kappaleihin tulee, matkustaja niitä tapaa paljoa +runsaammin meidän, maalla elävien virka-miesten, niinkuin voutien, +tuomarien, kirkko-herrain kodissa kuin venäläisten aatelis-miesten +hovissa, ja että edelliset niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +elävät paljoa paremmin kuin isoin osa jälkimäisiä. Hyvin vähäiseksi, +vaan kuitenkin selittäväksi esimerkitsi tälle vertaukselle mainitsen +vaan sen, että kuin köyhä lukkarikin eli silta-vouti Suomessa voipi +yhdelle vieraalle antaa puhtaan ja kelvollisen makuu-tilan, Koslofkan +herra, vaikka kyllä koki osoittaa minulle kunnioitustansa, panetti minun +makaamaan lakanalla katetulle paljaalle sohvalle, jossa lutikat +mieluisesti maistoivat vierasta hipiää, ja jossa pään-alaista oli +lisätty isonlaisella latiskaisella kirstulla.</p> + +<p>Buinsk'ista lähdettyäni viivyin matkalla tänne Ardatov'aan, jota väliä +on vaan noin 140 virstaa, lähes kokonaisen viikko-kauden, kuin +tschuvaschilaisissa kylissä lisäilin ja ojentelin vähän kussakin entistä +saaliitani heidän tietessänsä. Niistä vasta enemmän.</p> + + + +<h3>Kuudes Kirja.<a name="FNanchor_14" id="FNanchor_14"></a><a href="#Footnote_14" class="fnanchor">[14]</a></h3> + +<p>Ardatov'issa, Simbirsk'in lääniä, 19 p. helmik. 1857.</p> + +<p>Koska tänä päivänä on juuri ummellensa vuosi takaperin siitä kuin tälle +matkalleni Helsingistä läksin, saan nyt antaa toisen kertomuksen +matkoistani ja niillä olleista toimistani.</p> + +<p>Annettuani tämän-edellisen elikkä ensimäisen matka-kertomukseni, joka +tapahtui Kosmodemjansk'in kaupungissa Kasan'in lääniä 6 p. elok. mennä +vuonna, askaroitsin syys-kuun viimeisiin päiviin asti tämän kaupungin +tienoossa olevien Mäki-Tscheremissien kielen kanssa, josta ajasta kolme +viikkoa vietin tscheremissiläis-kylissä <i>Juljal ja Jelasovo</i>, +jälkimäisessä paikassa suurimmalla kohteliaisuudella autettuna +seurakunnan papilta Krokovskij, joka kauan on tutkinut mainittua kieltä +ja siitä myös kookkaan sana-kirjan käsi-kirjoituksena lähettänyt +Pietarin Tiede-Akateemialle. Kuin tämmöistä sana-kirjaa eli edes +suurempaa sana-luetteloakaan, kuin se mikä Castrén'in kieli-opissa on, +ei löydy koko Tscheremissin kielestä, oli minun pää-tarkoitukseni tältä +puolelta lisätä niitä aineita tämän kielen tuntemiseen, jotka jo ennen +löytyvät niin hyvin mainitun maan-miehemme kuin Wiedemann'in +kieli-opissa, ja onnistuikin tämä aikomukseni niin hyvästi, että minulla +nyt on koossa luotettava tscheremissiläinen sana-luettelo, sisältävä +kolmatta tuhatta sanaa. Kuin se on koottu samoilla perustuksilla kuin +sen-edellinen luetteloni tschuvaschilaisia sanoja, niin antaa se myös +sana-kirjallisessa katsannossa helposti saatavan selityksen siitä, mikä +näissä kielissä on yhteistä (josta jälempänä enemmän). Samalla +aikomuksella tein, Kasan'iin palattuani, edellisessä kertomuksessani +mainitun Mullan avulla samallaisen sana-luettelon sen tienoon +tatarilaisesta kielestä. Vaikka nim. tästä kielestä jo kyllä löytyy +sana-kirjoja, joista venäläisen papin Aleksanteri Trojanskin tekemä, +noin 30 eli 40 vuotta takaperin painettu, lienee täydellisin, ei tätä +työtäni kuitenkaan katsone liika-naiseksi kukaan, joka tietää että +arapialaisella kirjoituksella, jolla Trojanskinkin sana-kirja muun +tatarilaisen kirjallisuuden mukaan on tehty, on mahdotoin ylös-ottaa ja +kertoa kaikkia Turkin kielten omaisuuksia, jommoisista mainitsen vaan +äänikkäiden sointuvaisuuden (vokalharmoni), jonka merkitsemistä tämä +kirjoitus ei voi tehdä ja joka viime aikoihin asti on ollut niin +laimin-lyöty turkkilaisessa kieli-tutkinnossa, että yksin kiitetty +kieli-opin kirjoittaja Kasem Beg'kään ei siitä tiedä paljon mitään, ja +että sitä vasta suomalaisen kielen-tutkinnon tutummaksi tultua on +näissäkin kielissä ruvettu tarkastamaan. Jokainen arvaa hyvin että työt, +joissa tämmöiset kielten pää-lait eivät ole vaariin-otetut, eivät +suuresti kelpaa tarkemmassa kielen-tutkinnossa, jolle kelvollisina +Ural-Altaisten kielten ääniä ei voi muuten kirjoittaa kuin sillä +lisätyllä latinaisella kirjoituksella, jota Castrén ja muut näiden +kielten paraat tutkijat ovat käyttäneet, ja jolla siis minunkin niin +tatarilaiset kuin suomalais-kielisetkin kokoelmani ovat ja tulevat +olemaan kirjoitettuina.<a name="FNanchor_15" id="FNanchor_15"></a><a href="#Footnote_15" class="fnanchor">[15]</a> — Paitse tätä oli minulla niinä kolmena +kuu-kautena, jotka Kasan'issa olin, työnä tschuvaschilaisten +kieli-opillisten saalisteni järestäminen, ja Yli-opiston kirjastoa +ahkerasti käyttämällä koin myös lisäillä tietojani esineeseni kuuluvissa +aineissa.</p> + +<p>Viimeisenä päivänä mennyttä vuotta, uuden luvun jälkeen, läksin +Kasan'ista matkalle tännepäin, viivyin Buinsk'in kaupungissa, joka +sieltä tullen on ensimäinen tätä lääniä, ja sitten matkalla Buinsk'ista +tänne useammissa tschuvaschilaissa kylissä jonkun ajan, niin että tähän +kaupunkiin tulin vasta viimeisinä päivinä tammi-kuuta. Syy tähän +viipymiseen oli se, että täkäläiset Tschuvaschit, jotka luetaan +<i>Ala-Tschuvascheiksi</i> (jota vastaan isoin osa tätä kansaa Kasan'in +läänissä on <i>Ylä-Tschuvascheja</i>, ollen nämä nimitykset otetut Volgan +juoksusta) puhuvat vähän toisen-laisella murteella, kuin se osa tätä +kansaa, jonka tähän asti olin tullut tuntemaan, ja tämä murre-eroitus +oli tällöin tutkintoni aineena. Liiallista olisi kuitenkin siitä tässä +ruveta puhumaan, koska se tulee paikallansa löytymään tekeillä olevassa +tschuvaschilaisessa kieli-opissani. Sen vaan sanon, että sen-kaltainen +lisäys tschuvaschilaiselle tiedolleni oli hyvin hyödyllinen tälle +teokselleni, ja että jälkimäistä en voi ennen täydellisenä pitää +ennenkuin olen myös Samaran ja kukaties ehkä Saratov'ankin lääneissä +löytyvät Tschuvaschit tullut tuntemaan, johon tulevana kesänä +mordvalaisilla matkoillani on hyvä tilaisuus. Tätä nykyä olen +viimeksi-mainitun kielen ja sen <i>Ersä</i>-nimisen murteen kanssa toimessa, +ja luulen sentähden tässä kaupungissa ja sen tienoissa tulevani +viipymään vähintäsäkin venäjän pääsiäiseen asti eli ylehensä noin kolmen +kuu-kauden ajan.</p> + +<p>Vilahdukselta katsahtaen takasin Tscheremissin kieleen ja kansaan, +täytyy minun ennen kaikkea muistuttaa lukijalle merkillinen seikka, jota +tuskin kukaan useampia suomalaisia kieliä tunteva lienee jäänyt +havaitsematta, nim. se suuri sana-kirjallinen eri-laisuus, joka näissä +kielissä keskenänsä havaitaan. Indo-europalaisesta kielikunnasta ottaen +vertauksia näemme esim. Slavjaanein murteissa niin suuren eroituksen, +että kuin näiden kansojen kirjoittelijat ja oppineet v. 1848 Prag'in +kaupunkiin tulivat kokoon muka oikein veljestymään ja tämän veljeyden +edestymistä tuumittelemaan, eivät he ymmärtäneet toinen toisensa kieltä, +vaan heidän täytyi keskustelu-kieleksi ottaa se kaikille tuttu Saksa. +Vaan tämän ohessa on kuitenkin Adriatin meren rannoilla oleskelevan +Slavjaanin kielellä paljoa enemmän sana-kirjallista yhteyttä Jää-meren +rannoilla elävän Slavjaanin kielen kanssa kuin semmoista löytyy esim. +Volgan ja Laatokan tienoissa, ei niin kaukana toisistansa, elävien +Suomalaisten kielissä. Erittäinkin on Tscheremissin kieli tässä +katsannossa semmoinen seka-sotku, että sen sana-luvusta hyvin kolmannen +osan voipi sanoa tatarilaiseksi, kuudennen osan venäläiseksi ja +ainoastaan puolet olevan suomalaista peri-juurta. Tämmöinen seikka +suomalaisissa kielissä todistaa osiksi näiden kansojen aikaista +eroamista toisistansa, osiksi myös ja enimmiten sitä, ett'ei yksikään +tämän-sukuisista kansoista ole voinut varjella kansallista itseyttänsä, +vaan kaikki ovat joutuneet mikä minkin väkevämpien naapuriensa valtaan +ja niiden kielestä lainanneet sanojakin, niin tarpeellisia kuin +tarpeettomiakin, joten kukin on alku-peräisestä juuresta poikennut +kauemmaksi ja kauemmaksi. Tämä on seikka Tscheremissienkin kanssa, sillä +ennen Venäjän valtaa heidän tienoissansa kuuluivat he Kasan'in +tatarilaiseen valtakuntaan, ja sen edestä yhtä uskollisesti +kamppailtuansa edellistä vastaan kuin Suomalaiset Suomessa Ruotsin +vallan edestä, joutuivat he Tatarilaisten kanssa Venäläisten +alamaisiksi, jona sitten ovat pysyneetkin, ehkä kyllä jokainen meteli ja +rauhattomuus näissä tienoin on heissä aina löytänyt kiivaat +osan-ottajat.</p> + +<p>Mitä Tscheremissien historiaan ennen tatarilaisen vallan perustamista +Kasan'iin (13:ssä vuosi-sadassa) tulee, niin on se yhtä surkea eli, +toisin sanoen, yhtä hämärä kuin Suomalaisten ennen Ruotsin valtaa +maassamme. He elivät metsissänsä ilman valtakunnatta ja ilman muutta +hallituksetta kuin mikä isän-valtaa löytyi kussakin perhekunnassa. +Heidän elatus-keinonsa niinkuin muidenkin suomalaisten kansojen näyttää +paraasta päästä olleen karjan-hoito, vaikka maan-viljelykään ei liene +ollut aivan tuntematoin heille. Missä muita tietoja puututaan kansojen +muinaisuudesta, siinä voipi vielä kielen-tutkinto antaa joita-kuita +päätteitä ja osviittoja. Niin nähdään Tscheremissien kielestä, että he +vasta Tatarilaisiin yhdyttyänsä tulivat tuntemaan laveamman +pellon-viljelyksen. Esineille: <i>lehmä, maito, voi, juusto, hevonen, +koira, jousi, venhe, sukset, reki, lusikka</i> on heillä nim. omituiset +nimet kielessänsä. Myös esineille: <i>ohra, mylly, jauho, sirppi</i> löytyvät +alku-peräiset tscheremissiläiset nimensä, joka osoittaa, minkä ikään +sanoimme, että maan-viljely ennen mainittua aikaa ei mahtanut olla aivan +tuntematoin tälle kansalle. Ihmeempi on se, että useammilla metalleilla +niinkuin: <i>rauta, vaski, tina, kulta, hopea</i> tässä kielessä on +alku-peräiset nimensä, joka myös osaltansa osoittanee sitä Suomalaisten +vuoren-kaivannon taitoa, jolta heidän naapurinsa niin Aasiassa kuin +Europassa kiittivät heitä. Mutta sitä vastaan ovat nimitykset lainatut +enimmäksi osaksi Tatarin kielestä semmoisille esineille kuin: <i>ruis, +kaura, vehnä, papu, herne, omena, lyökki, kurkku</i>; edellensä esineille: +<i>aura, rattaat, ruuna, sika, kili, kissa, kirves</i>, kolme viimeistä +Venäjän kielestä. Esineelle <i>villa</i> on tscheremissiläinen nimi, vaan ei +esineelle <i>lammas</i>, jolle nimitys on otettu tatarilaisesta kielestä. +<i>Hampulla</i> on niin ikään oma nimensä, vaan ei <i>pellavaalla</i>, jonka se on +saanut viimeksi-mainitusta kielestä. <i>Saran, palttinan ja kutomisen</i> +tunsivat nämä heimolaisemme myös itset nimittää. Sitä vastaan +mainitsevat he tatarilaisilla sanoilla <i>kaupungin, kaupan, rikkaan, +rahan</i> (<i>kopeikka</i> nimitetään Tscheremissin kielessä sanalla <i>ur</i>, joka +vielä nytkin merkitsee myös <i>oravaa</i>), edellensä <i>paperin, lasin, +kirjoittamisen</i>. Ja Venäjän kielestä ovat he ottaneet semmoiset sanat +kuin: <i>talrikki, malja, pöytä, aitta, kauppa-puoti</i>, ja edellensä: +<i>vieras-mies, vala, oikeus, tuomari, lahja, luusiminen, petturi, varas</i>. +Ymmärtävä lukija arvaa hyvin, minkätähden nämä sanat olen tässä +luetellut ja niiden peri-juuren Tscheremissin kielessä maininnut; +semmoiset sanat osoittavat usein paremmin kuin mikään muu, mistä ja +minkälaisen sivistyksen yksi kansa on lainannut toiseltansa. Ja jos +meidän Suomenkin kieli olisi tarkoin tutkia, niin miks'emme mekin +joutuisi samaan tilaan kuin se, jossa Tscheremissit ovat, s.o. näkisimme +kaikki semmoiset sanat, jotka nimittelevät maan-viljelyksen ja yleisesti +sivistyneemmän elämän kaluja ja aineita, kieleemme saaduiksi +naapureiltamme, niinkuin lukija jo havaitsee tässä luetelluista Suomen +kielen sanoista, jos tahtoo niiden peri-juurta tarkemmin tutkia. — Vaan +jääköön tämä asia ja Tscheremissitkin tällä kertaa tähän.</p> + +<p>Jos nyt käännymme takaisin entisiin tuttaviimme Tschuvaschiin ja +muistamme, että jo edellisessä kertomuksessani koin heidän nykyisestä +elostansa ja olostansa antaa jonkun-laisen kuvauksen, niin olisi tässä +nyt vähän puhuttava heidän muinaisuudestansakin. Vaan se on vielä +hämärämpi kuin Tscheremissien. Jälkimäiset tuntee jo Nestor, vaan vaikka +hänen kansa-luettelossansa löytyy kaukaisempiakin kansoja kuin +Tschuvaschit, esim. Jäämit (Hämäläiset) ja Permiläiset (joilla hän +varmaan merkitsee nykyistä Syrjääniä), ei hän ole tuntenut kysymyksessä +olevaa kansaa, ja nykyisellä nimellänsä mainitaan sitä ensi kerran vasta +v. 1551, kuin Venäläiset kävivät valloittamaan Kasan'ia. Kysymys on nyt +se: millä nimellä kulkivat Tschuvaschit Nestor'in aikaan, sillä varmaan +löytyivät he jo silloinkin maa-ilmassa? Tämän kysymyksen kanssa +liitäksen yhteen toinen vielä painavampi kysymys: <i>Ketä olivat +Bolgarit?</i> Yhdeksännestä eli vähintäsäkin 10:nestä vuosi-sadasta alkaen +tiedetään nim. Volgan keski-kohdilla löytyneen Bolgar-nimisen +valtakunnan ja kaupungin, joka oli kauas sekä itään että länteen päin +kuuluisa kauppansa, rikkautensa ja sivistyksensä tähden, ja jota +sen-aikuiset kirjoittajat, olletikin Arapialaiset, useasti muistelevat. +Tämä kaupunki, joka Mongolilaisten se valloitettua v. 1236 alkoi hävitä +ja hävisi niin lopen että siitä nyt ei ole jälellä muuta kuin +jäännöksiä, ei kaukana Volgan vasemasta rannasta, nykyisessä Spask'in +piirikunnassa Kasan'in lääniä, — ketä olivat sen ja siihen kuuluvan +vallan asukkaat? Tätä kysymystä on moni kirjoittaja kokenut vastata ja +merkillistä on se menetys, jolla Venäläisten kansallinen ylpeys, ei +tyytyvä siihen, mitä heillä oikeutta myöten on, vaan pyytäen joka +haaralta anastaa vierastakin maata ja kunniaa, koetti todellisia +tapauksia ja historiallisia asioita vääristellen tehdä Volgan Bolgareja +yksiksi kuin Tonavan Bulgarit, jotka muka olivat Slavjaania. Tämä +todistamatoin miete on nyt vähitellen hylätty ja totuudelle annettu sen +verran kunniaa, että tunnustetaan Slavjaaneilla ei olleen mitään muuta +yhteyttä Volgan Bolgarein kanssa kuin se, että heidän kanssansa kävivät +milloin kauppaa milloin sotaa. Ja Bolgar'in jäännöksistä löydetyt rahat +ja hauta-kirjoitukset todistavat paremmin kuin mikään muu, että sen +asujat olivat Mahometin uskoa ja kansaltansa ei muita kuin <i>Tataria</i>. +Mutta tässä tatarilaisessa valtakunnassa olivat alamaiset monen-laista +peri-juurta; niin kuuluivat siihen Mordviinit eli vähintänsäkin osa +heistä; niin oli varmaan joku osa Votjakkeja sen alamaisuudessa samoin +kuin sen valta ei liene tuntematoin ja tuntumatoin ollut +Tscheremisseillenkään. Enimmän tietävät kuitenkin sen-aikuiset +kirjoittajat puhua <i>Burtassein</i> tähän valtakuntaan kuuluvasta kansasta. +Heitä myöten asui tämä kansa pitkin Volgaa, sen oikealla puolella, noin +20 päivän-matkan pituudelta, Ehazarein maan ja Bolgar'in välillä s.o. +nykyisissä Saratov'an ja Simbirsk'in lääneissä, ja sanovat he kädestä +pitäen Burtasseilla olleen oman kielensä, eroava niin Ehazarein kuin +Bolgareinkin kielestä. Ja tässäpä kansassa ovatkin nykyisten +Tschuvaschien esi-isät etsittävät; sillä vaikka Tschuvascheja nyt ei +enää löydy siinä maassa, jossa Burtassit elivät muuta kuin sen +pohjais-osassa, niin on kuitenkin koko entisten Burtassien ala täynnä +tschuvaschilaisia paikan-nimiä, ja ompa tällä alalla vielä sinne tänne +säilynyt tschuvaschilaisia kyliäkin muiden asujanten sekaan, jotka +seikat epäilemättä todistavat tämän kansan niillä seuduin ennen eläneen. +Mongolilaisten päälle-ryykäyksen ja heidän kauttansa syntyneiden +myllyjen voipi luulla luonnollisesti Tschuvaschit pakoittaneen +siirtymään pohjemmaksi ja heidän näin joutuneen nykyisiin +olo-paikkoinsa. Tälle päätteelle, jota on Kasanilaisen rohvessorin W. +Sbojev-vainajan (kirjassansa: Исследавания oб инoрoдцах Кaэaнскoй +губeрнии, jota hän ei kerinnyt kirjoittaa kuin ensimäisen vihkon +nimellä: Zametki o tshuvaschah, painettu ensin Kasan'in läänin-sanomissa +ja sitten v. 1856 erittäin), luettelee hän useampia todistuksia, joista +vaan mainitsemme, paitse mitä jo paikannimistä Burtassein entisessä +maassa virkoimme, sen seikan, että jos Tschuvascheja ja Burtasseja ei +pidetä yhtenä kansana, niin kysytään: mihin katosivat siis Burtassit +niin peri-häviöön ett'ei heistä ole rahtuakaan jälelle jäänyt, ja mistä +ilmestyivät sitä vastaan Tschuvaschit yht'äkkiä ja ikäskuin pilvistä?</p> + +<p>Tässä tulee tunnustaani, että tämän-edellistä kertomusta kirjoittaessani +minulla, niinkuin siitä näkyy, oli halu Castrén'in mukaan päättää +Tschuvascheja tataristuneiksi Tscheremisseiksi, johon päätteesen jouduin +katsoessani näiden kahden kansan suurta yhtäläisyyttä tavoissa, +elannossa, ulko-näössä ja, mikä painavampi on, kielissä. Edellinen +yhtäläisyys voipi kuitenkin olla pitkällisen keskeyden ja kauallisen +yksissä-elannon vaikuttama, ja mitä kieli-yhteyteen heidän välillänsä +tulee, niin supistuu se, tarkemmin tultua tuntemaan molemmat kielet, +vaan siksi, että Tscheremissin kielessä kyllä löytyy hyvin paljon +sanoja, jotka ovat aivan yhtäläiset vastaavien tschuvaschilaisten +sanojen kanssa, mutta että semmoiset sanat eivät ole suomalaista +peri-juurta, vaan turkkilaista (eli tatarilaista), jota koko +Tschuvaschin kielikin on, ja jonka kautta tämä yhtäläisyys on +selitettävä. Tämä seikka ei kuitenkaan kiellä jota-kuta vaikutusta +suomalaistenkin kielten puolelta viimeksi-mainitussa kielessä, jonka +osoittavat siinä löytyvät suomalais-peruiset sanat.</p> + +<p>Tämän kielen luonteesta yleisesti voipi sanoa, että sen sointu on sangen +äänellinen ja lauseiden rakennus siinä ihmeellisen supea ja sukkela, +jotka omaisuudet ansaitseisivat paremman onnen kuin ian-kaikkisesti +kadota eli vaan säilyä jonkun kieli-opin lehtiin. Tschuvascheille emme +nim. voi ennustaa parempaa tulevaisuutta kuin niille muillenkaan +pienille kansakunnille Venäjän-maassa, jotka jo ovat hukkuneet eli +paraillaan ovat hukkumassa kuin pisara mereen. Tosin tavataan tässä +kansassa vielä harva miehen-puolikaan, joka välttävästi osaisi +valtakunnan kieltä; tosin eivät vaimon-puolet, joiden vaikutus +kansallisen kielen säilytyksessä on niin sanomattoman suuri, vielä yksi +sadasta taida sanaakaan mainittua kieltä; ja tosin on Tschuvaschien ala +yhdessä jaksossa ja he elävät niin erillänsä muista kansoista, että +heidän kylissänsä harvoin tavataan yhtäkään Venäläistä, eli jotka +tavataankin, nim. papisto ja ympäri-matkustelevat kaupitsijat, +suurimmaksi osaksi hyvästi osaavat Tschuvaschiksi puhua. Vaan tässä +onkin kaikki se, joka jonkun ajan voipi pitentää tämän kielen eloa. +Kirjallisuus, opetus ja kansan asioiden hallitseminen sen kielellä eivät +voi tulla kysymykseen. Sillä kirjallisuutta ei Tschuvaschin kielellä +löydy, ja nekin puoli-kymmentä kirjaa, jotka sillä ovat painetut, ovat +niin kelvottomasti käännetyt, että Tschuvaschi tavallisesti sanoo +<i>pilmästip</i> (en ymmärrä), kuin mitä hänelle koetat lukea. Oppi ja opetus +tosin olisivat tarpeen, vaan niitä ei vielä kuulu, ja kuin ne kerran +tulevatkin, niin ovat ne puhuvat sitä valta-kieltä, jolla jo tähänkin +asti tehdyt opetuksen yritykset ovat tapahtuneet. Samaten ei se rahtu +lakia ja oikeuden-hallintoa, joka Tschuvaschien keskuudessa tavataan, +ole tähänkään asti puhunut heidän kieltänsä ja puhuu sitä tästä lähtien +arvattavasti vielä vähemmän. Näin ei tällä kurjalla kielellä ihmisen +katsoessa näytä olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja +ynseä-mielinen voipi tätä miettiessään johtua kysymään: mitä on se +maa-ilmassa toimittanut, vai sitäkö vasten sen Luoja vaan on luonutkin, +säännöillänsä täyttämään muutamia lehtiä tarkistelevan kielen-tutkijan +säilyissä? —</p> + +<p>Lopuksi panen tähän näytteeksi muutamia tschuvaschilaisia arvoituksia ja +yhden sadun.</p> + +<div class="blockquot"> + +<h4>Tschuvaschilaisia arvoituksia.</h4> + +<p>Yhdessä tynnörissä kahden-laista olutta? — <i>Muna</i>.</p> + +<p>Sillan alla keltainen ori hirnuu? — <i>Olut</i>.</p> + +<p>Sillan alla sota-joukko marssii? — <i>Kalat jään alla</i>.</p> + +<p>Uunin alla alottamatoin voi-astia? — <i>Lehmän nänni</i>.</p> + +<p>Kädetöin, jaloitoin, paidan pukee päällensä? — <i>Tyyny</i>.</p> + +<p>Kukkoa matalampi, hevoista korkeampi? — <i>Satula</i>.</p> + +<p>Pitempi puuta, matalampi ruohoa? — <i>Tie</i>.</p> + +<p>Talvella alasti, kesällä vaatteessa? — <i>Puu</i>.</p> + +<p>Ukko tuvassa, parta tuulessa? — <i>Retikka</i>.</p> + +<p>Puoli humalassa, toinen selvänä? — <i>Tynnörin tappi</i>.</p> + +<p>Lastu lensi tänne Kasan'ista? — <i>Kampa</i>.</p> + +<p>Palttina valkea, kirjat mustat? — <i>Paperi ja kirjoitus</i>.</p> + +<p>Pohjatoin pönttö, lihaa täynnä? — <i>Sormus</i>.</p> + +<p>Tatarilaisten kanssa Tscheremissit sekaisin? — <i>Sekali</i> (ohra ja +kaura yhteen kylvetyt).</p> + +<p>Yksi puoli metsää, toinen puoli peltoa? — <i>Turkki</i>.</p> + +<p>Valkeata syö, mustaa sittuu? — <i>Tuli päreessä</i>.</p> + +<p>Ylös astuin, munan tein? — <i>Humala</i>.</p> + +<h4>Tschuvaschilainen satu.</h4> + +<p>Kerran teki Tscheremissi kaskea metsään; karhu tulee hänen +tyköönsä, sanoo: "nyt syön sinun." Tscheremissi rukoilee häntä, +sanoo: "elä ohtoseni syö, rupeamme ystävyksiksi, teemme yhdessä +tähän huuhdon, kylvämme ohran, ja minulle ja sinulle tulee kylläksi +syödä." Karhu totteli häntä, ei syönyt. Tscheremissi kysyy häneltä +jakoa, sanoo: "kummanko puolen ohraa otat, latvatko vai juuret, +ohtoseni? itse otan toisen puolen, jonka jätät." Karhu vastaa: +"olkoon sinulle latvat, minä otan juuret." Niin päättivät. +Tscheremissi kylvi ohran, ohra kasvoi hyvä, leikattua otti hän +latvat, ja juuret eroitettuansa karhua vasten kantoi ne karhun +pesään, talven tultua muka karhun syödä. —Tscheremissi ohralla +elää hyvin, talvi menee ilman hädättä ja huoletta. Karhu talvella +nälästyttyänsä pesässään yrittää syömään ohran juurta, maistaa, +makua ei ole niin minkäämlaista. "Katso, Tscheremissi petti minun," +sanoi hän, "vasta en ota juuria, otan latvat"</p> + +<p>Kevään tultua Tscheremissi taas tekee halmetta metsään. Karhu tulee +taas hänen tyköönsä ja sanoo vihassa: "nyt täytyy sinut syödäni +menneen-vuotisesta petoksestasi." Tscheremissi sanoo: "ohto, +setäseni, kerran ystävänä oltuasi, ole vastakin ystävä, tänä kesänä +arvelen kylvää nauriin huhtaan; sinä ota osa, mikä sinulle +mieleistä on, juuret eli latvat." Karhu sanoo: "nyt et petäkään +minua enää niinkuin mennä vuonna, tänä vuonna otan itse latvat, +sinä pidä juuret."</p> + +<p>Tscheremissi kylvää nauriin; syksyllä nauriin jouduttua, hän kokoaa +kaalikset, kaikki kantaa karhun pesään puhetta myöten, vaan nauriit +vei kotiinsa. Talven tullen alkavat kaalikset karhun pesässä +märätä; hän siinä niillä kuin rypi, alkoi itsekin märätä, ja kuin +nälissään silloin tällöin otti lehden suuhunsa, sylkäsi hän sen +ulos, kuin oli märännyt, ja jäi niin koko talveksi nälkää näkemään.</p> + +<p>Taas tulevana keväänä Tscheremissi tekee huuhtoa, karhu tulee hänen +tyköönsä hyvin vihassa ja aikoo hänen syödä. "Elä, veikkonen, syö +minua, minä tästä lähtien syötän sinua omalla ruoallani," sanoo +Tscheremissi; "auta minua työssäni, yhdessä kasken raivaamme." +Karhu vielä ei syönyt.</p> + +<p>Tscheremissi otti suuren juurikon, löi siihen kiilan, +halaistaksensa muka, ja kuin raon sai niin suuren että karhun +etukäpälät siihen sopivat, sanoi hän karhulle: "ohto, setäseni, +sinä pistä käpäläsi tuohon rakoon ja halkaise juurikko, minä kiilan +vetäisen ulos." Karhu tunki etu-käpälänsä rakoon, ja kuin +Tscheremissi kiilan vetäsi ulos, kävikin käpälistänsä kiini. +Tscheremissi siihen hänen tappoi. — Satu tuonne, minä tänne.</p></div> + + + +<h3>Seitsemäs Kirja.</h3> + +<p>Krasnoslobodsk'issa Pensan lääniä, 10 p. toukok. 1857.</p> + +<p>Ompa nyt jo hyvä aika kulunut siitä kuin Suomettarelle tietoja annoin +vaelluksistani täällä Venäjällä. Jos hänellä siis on joita-kuita liikoja +palstoja lauseilleni antaa, niin käymme taas vähän juttelemaan.</p> + +<p>Olostani Ardatov'assa ei ole paljo puhumista. Sen ajan, mikä toimistani +liikeni, vietin kanssa-käymisellä kaupungissa elävien virka-miesten +kanssa, joista varsinkin ispravnikka, entinen hevois-väen upsieri ja +syntyjänsä <i>knjäs</i>, oli sangen mukiin-menevä mies, jos kuka ei siihen +katsonut, että hän uro-töillänsä, isän-maan rakkaudellansa ja +nais-lemmellänsä kerskui melkoisesti ja lisäksi vielä valhetella +lipsuikin aika tavalla. Gorodnitschijn paikat annetaan tavallisesti +palkinnoksi ansainneille upsierille, ja niin oli Ardatov'ankin +gorodnitschij Kaukasolla haavoitettu vielä nuoren-lainen mies, joka ei +tiennyt paljon muusta puhua kuin jo ammoin paranneesta haavastansa, +siitä tappelusta, jossa hän sen oli saanut, ja kuinka hän ja hänen +kumppalinsa vuorilaisilta olivat päitä leikelleet niinkuin naurista +listitään, jotka lauseet minulle aina juohduttivat mieleen Holberg'in +Didrich Menschenschreck'in. Pulskimmin kaikista kaupungin herroista eli +postimestari, joka kahdenko vai kolmen sadan hopea-ruplan palkalla oli +kerännyt jommoisenkin hyvyyden, niin että suuren perheensä elätti +hyvästi (rouva ja tyttäret kävivät silkissä ja sametissa) ja vieläpä +maatakin sekä orjia oli ostanut. — Paitse näitä ja muita virka-miehiä +eli kaupungissa koko joukko köyhtynyttä aatelia, jonka varat eivät +riittäneet talveksi muuttaa ei Pietariin eli Moskovaan eikä edes +läänin-kaupunkiinkaan, vaan joille tyhjän-toimitukseen ja kortti-peliin +tottunut luontonsa olisi talvisen olennon maa-tiluksillansakin, jossa +heidän vähät "sielunsa" olivat, tehnyt liian ikäväksi, ja jotka niin +muodoin "resideerasivat" piirikunnan-kaupungissa. Vaikka moni näistä +herroista tiesi suku-peränsä johdattaa aina Pietari Ensimäisen aikoihin +asti, jota kauemmaksi harvan venäläisen aatelis-suvun peri-juuri +ulottuu, ja vaikka heistä usea vielä piti itseänsä knjäsinäkin, niin oli +kuitenkin köyhyys ja sivistymättömyys useammasta kaiken aatelillisen +ylpeyden jo kauan sitten karkoittanut, ja aatelis-miehen nähtiin +musikankin viinaa eli teetä kernaasti ryyppäävän, jos tämä oli niin hyvä +ja sitä hänelle tarjosi. Joka-päiväinen vastus ja risti oli minulla +yhdestä vanhasta näitä maansa ja mantunsa juoneita herroja. Heti +tultuani kaupunkiin tuli hän luokseni ja näyttäen todistuksia siitä, +että hän oli todellinen aatelis-mies, valitti köyhyyttänsä ja pyysi sekä +saikin almun. Tämä oli hänen elatus-keinonsa nyt vanhoillansa, nuorra +ollessaan laiskehdittuansa ja jumalatointa elämää vietettyänsä, ja +almullani luulin hänestä kokonansa päässeeni. Vaan ukko arveli toisin. +Hänellä kuin oli joutavaa aikaa, niin rohkasi ensi alussa osoitettu hyvä +kohteluni häntä joka päivä käymään luonani, ja vaikka sitten valitin +aikani vähyyttä ja vähitellen selvemmin ja selvemmin annoin hänelle +tietää kuinka vähän hänen kanssa-käymisensä minua huvitti, niin että +kerran jo käsi-puolestakin talutin hänen ulos, ei hän ollut +millänsäkään, mutta tulla lykkäsi vaan edellensäkin joka päivä tyköni, +pyrkien milloin jalkaansa lepuuttamaan milloin lämmittelemäänsä. +Tämmöisessä tilassa oli häntä sääli aina poiskin ajaa, ja vähitellen +voitti Nikolai Afonasjev kuitenkin tarkoituksensa, joka nähtävästi oli +se, että jonkun osan ylös-pitoansa suorittaa minun niskoilleni, ja +olikin parin viikon kuluttua joka-päiväinen tee- ja illallis-vieraani. +Vähitellen sovin minäkin hänen kanssansa paremmin, sillä kuin hän +nuoruudessansa ei ollut mitään muuta oppinut kuin "geografiaa ja +aritmetikaa", joissa hän päätti kaiken opin sisältyvän, eikä muuta +maa-ilmaa nähnyt kuin osan Simbirsk'in ja N. Novgorod'in lääniä, niin +paistoi hänessä aivan paljaana se vanha venäläisyys, joka lapsellisella +ja naurettavalla ylpeydellä pitää isän-maatansa kaikkein sivistyneinnä +maana maa-ilmassa ja omaa kansaansa muiden kansojen rinnalla erittäin +kutsuu "risti-kansaksi" eli "kristityiksi", ja joka venäläisyys, hänessä +vieraankin tutkittavana, useassa tämän maan asujassa on +päällisen-puolisen sivistyksen ulko-kullalla peitettynä. Hänen +viheliäinen tilansa oli hänen muuten tehnyt saman-laiseksi katkeraksi +katajaksi kuin W. Scott'in Sir Mungo Malagrowther on, jonka kanssa +hänellä oli sekin yhteistä, että aina valitti kuurouttansa eikä sanonut +hyvästi kuulevansa, milloin muut sanoivat hänelle jotakin, joka ei ollut +hänestä mieluista.</p> + +<p>Mainittavin tapaus Ardatov'assa ollessani oli <i>maslenitsan</i> viettäminen, +jota juhlaa meilläkin jo vähin tunnetaan. Maslenitsa eli voi-viikko on +pitkän paaston alus-viikko, jolloin lihan syöminen jo on kielletty, vaan +jolloin voita, maitoa ja munia vielä saapi nauttia, ja vastaa siis +Katoolisten karneval'ia. Paastoamisen lukee Venäläinen arvollisimmiksi +autuuden väli-kappaleiksi, ja rahvas varsinkin pitää tarkasti kaikki +paastot, joista merkillisimmät ovat: paasto joulun alla, pitkä paasto +pääsiäisen edellä, Pietarin päivän paasto kesä-kuussa ja paasto +neitsyt Maarian kuolin-päivän alla syys-kesällä, jotka, jos +kaikki yhteen-luetaan, ynnä joka-viikkoisten keski-viikko- ja +perjantai-paastojen kanssa tekevät enemmän kuin puoli vuodesta. Kuin +paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sillä +kalankin syöminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin +nautinto luetaan synniksi, kuin edellensä naiminen silloin on kielletty +ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjäinenkin hyvin, +kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla +mainituilla nautinnoilla ikäskuin edeltä käsin palkita kärsimyksiänsä +pitkän paaston ajalla. Niin näkyivät sen muuten hiljaisen Ardatov'ankin +asujat tällä viikolla osoittavan, ett'eivät olleet laimeat uskossa ja +että hekin tiesivät maslenitsan kunnolla viettää. Koko viikon pitävät +kaikki itsensä niin vapaana kaiken-laisesta työstä, että kuin minä +satuin alusta viikkoa pyytämään korttieri-emäntäni saunaa lämmittämään, +hän vastasi siitä tällä viikolla ei tulevan mitään, sillä renkiänsä eli +piikaansa ei hän muka voinut niin kovaan työhön käskeä, ja pyysi minun +jättämään kylpemiseni toiseen viikkoon, "sillä nyt on maslenitsa". Mutta +vasta lopulla viikkoa kiihtyy ilo ja elamoitseminen korkeimmallensa, ja +sunnuntain, maslenitsan viimeisen päivän, voipi juhlan kukkulaksi lukea. +Vaikka selvän ihmisen nyt on vähän vaarallinen liikkua kaupungin +kaduilla, niin lähtekäämme kuitenkin hetkeksi katselemaan iloa. +Korttierimme rapuilla tapaamme tanssin, jossa täysi-humalaiset miehet +reuhaavat puoli-humalaisten naisten kanssa. Talon molemmat palvelijat +hoippuvat tykömme, ottavat meitä päällys-vaatteista kiini ja pyytävät +<i>na votku</i>, "sillä nyt on maslenitsa". Tämän kohtuullisen pyynnön +täytettyämme lankeavat molemmat polvillensa eteemme ja suutelevat +jalkojamme, josta kiitollisuuden osoituksesta kiireimmän mukaan pyrimme +pois ja tulemme kadulle. Täällä tapaamme ajelevien virran, joita on +sata-määriä ja tulee kuin pilvistä, eikä niin pienessä kaupungissa +suinkaan luulisi puoltakaan tätä hevois-määrää Iöytyvän, niinkuin ne +kaikki eivät olekaan kaupunkilaisia, vaan iso osa likimäisistä +maa-kylistä tulleita ilo-miehiä, niistä joukko Mordvalaisiakin ja heidän +vaimojansa. Muutamien rekien edessä on kolme hevoista ja useampikin, ja +reessä on koko kylä-kunta rahvasta. Kaikki laulavat, jos lauluksi voinee +sanoa kulkun-täydeltä huutamista, joka kuitenkin juoksee jotenkin yhteen +junaan kussakin reessä. Vaan kuin joka reessä vedetään eri virttä, kuin +kellojen ja kulkusten räminä, ajajien kiljuminen, noituminen ja +hohottaminen tähän sekautuu, niin alkaa korvilla olla jo kyllä +maslenitsasta, ja tuossa menikin jo viimeinen reki ohitsemme. Vaan mikä? +kadun-levyinen pulkka täältä nyt jalan tulee? Se on joukko nuoria +tyttöjä, jotka käsi kädessä kulkevat pitkin katuja ja kimakasti huutaa +tillittävät sen kasvin-kumppalinsa kunniaksi, joka näinä päivinä on +mennyt miehelle ja heitä nyt kestannut. Heidän sametti-mekkonsa, +reunustetut kärpän eli revon nahkalla, eivät pahoin pue heidän +pyöryläisiä jäseniänsä ja hohtavia poskiansa, joiden punaan on syynä +yhtä verran nautittu elämän-vesikin (tässä kohden kuuluisi sana +<i>palo-viina</i> rumalta) kuin nuoruus, talvinen ilma ja liikunto. Tämän +leterin etu-nenässä kulkee kolme vanhan-laista akkaa, jotka tanssien, +kämmeniänsä läpyttäen, näppiä lyöden, viheltäen ja pajattaen kokevat +iloansa toimittaa. Heidän retkensä ja ilmeensä ovat toisinaan niin +ruokottomat ja niin kiihkoiset, että luulisit heitä muinaisten +Kreikkalaisten bakhantinnoiksi, jos nim. ei sitä eroitusta olisi, että +nämä bakhantinnat tanssivat niini-virsussa lumella ja pitkälle matkaa +viinalta löyhkyävät. Tämän seuran jälki-vietteessä tulee tyttöjen +ihailijoita sametti-pöksyissä ja punaisissa paidoissa, ja heidänkin +askelensa ja käytöksensä osoittavat, ett'eivät he uhraa ainoastaan +rakkauden jumalalle, vaan tietävät Cererenkin lahjat kunniassa pitää. +Koko seura taukoaa kaupungin pää-kapakan eteen, joka on tuossa torilla +muutamia askelia tuomio-kirkosta. Kapakassa ja sen ympäryställä on hyvin +tuhat henkeä, enimmät miehiä, vaan suuri osa vaimojakin. Seini-vierukset +makaa täynnä miestä kuin pölkkyä, kylläisiä ja uupuneita sankaria. +Kapakan edustalla pyytää eräs vaimo saada miestänsä kotiin ja liikuttaa +hänen raskaita jäseniänsä eteenpäin milloin molemmin nyrkin teilaamalla +häntä hartioihin, milloin tukasta ja parrasta vetämällä. Ei kaukana +tästä näystä kolhii muuan mies viina-putelilla hevoistansa päähän ja +käskee sen putelista ryyppäämään, "sillä nyt on maslenitsa"; josta +menetyksestä näkyy, että viinan huurut ovat viimeisenkin rahdun +ymmärrystä hänen päästänsä ajaneet. —Tämmöistä oli maslenitsan telmäntö +Ardatov'assa, ja semmoista se lienee vähällä eroituksella ympäri koko +Venäjän. Kaunis on se tapa että maslenitsan viimeisenä päivänä käydään +naapureissa ja tuttavissa "jää-hyväisiä ottamassa ja anteeksi saamassa +heitä vastaan tehdyt rikokset", jotka molemmat asiat, hyvästi-jätön ja +anteeksi-pyytämisen, Venäjän kieli erittäin kauniisti toimittaa yhdellä +sanalla (se meilläkin tunnettu jäähyväis-sana: <i>proschtschai</i> ja +monikossa <i>proschtschaite</i>, elikkä sen toinen muoto: <i>prosti, prostite</i>, +jota rahvas enimmin käyttää, merkitsevät nim. <i>anna, antakaa anteeksi</i>).</p> + +<p>Seuraavana maanantai-aamuna alkaa kellojen harvaan läppääminen +muistuttaa oikea-uskoisia syntiänsä katumaan, ja päätä porottavan +pohmelon parannukseksi otetaan nyt käsille paasto-ruoat: lihatointa +kaalia, kurkkuja, sieniä, liina-voita (jota herkkua kuitenkin harvalla +musikalla on), kaljaa ja mitä muuta törkyä, jolla henkeä koetaan +eteenpäin viettää, kunne taas viimeinkin pääsiäinen tuopi saman syömisen +ja telmämisen kuin maslenitsassa oli, niinkuin sen eräässä edellisessä +kirjassani olen kertonut. Paastossa on jokainen velvollinen käymään +ripillä, tekee silloin tilin koko vuoden synnistä, ja uhraten papille +minkä jaksaa saapi hän ne anteeksi, nauttii herran ehtoollisen ja on +taas valmis uutta tekemään, jota hän suinkaan ei lyökään laimin.</p> + +<p>Yleisesti on Venäläinen kumminkin tavallansa sangen jumalinen. Hän +paastoaa, ristii silmiänsä ahkerasti, siunausteleksen joka askelella ja +täyttää kaikki uskonsa ulko-säännöt hartaasti. Köyhille on hän armelias +eikä kerjäläistä laske oveltansa almutta. Varmaan puolet Venäjällä +löytyvistä kirkoista ja luostareista ovat yksinäisten rakentamat. +Kielessäkin löytyy monta lause-tapaa, jotka osoittavat kansan +jumalisuutta, niinkuin esimerkiksi: jos kuka höylimmästi tahtoo toiselta +kysyä: mihin menet? niin sanoo hän: "mihinkä Jumala sinua kantaa?" +—muistellessa jota-kuta vainajata liittää oikea Venäläinen semmoisen +nimeä mainitessaan lauseen: "anna Jumala hänelle taivaan valtakunta!" — +kuin häntä röyhtäyttää, sanoo hän: "sielu puhuttelee Jumalaa"; lauseet: +<i>jei bohu</i> (Jumal' avita!), <i>boh s-toboi</i> (Jumala kanssasi!), <i>s-bohom</i> +(Jumalan kanssa!) ovat alinomaiset telkkeet Venäläisen puheessa. Mutta +tämäpä alinomainen käyttäminen onkin näiden lauseiden alku-peräisen +merkityksen pois-kuluttanut ja niille uuden aivan vastaisen merkityksen +antanut. Niin merkitsee <i>boh s-toboi</i> melkein aivan yhtä kuin meillä: +<i>mene lemmolle</i>, ja jos Venäläiselle sanot <i>s-bohom</i>, on se vississä +tapauksissa yhtä kuin jos Suomalaiselle sanoisit: <i>juokse hiiteen</i>. +Pietarin suomalaisen kirkko-herran kansselissa tapahtui muutamia vuosia +takaperin, että eräs korkeampi virka-mies poliissista tuli sieltä +saamaan jotakin tietoa, ja kuin se kirkko-herran apulainen, joka tässä +tilassa toimitti virkaa, ei niin pian joutanut mainitun herran asiata +suorittamaan ja tämä siitä alkoi kiukkuilla uhaten ilman asiansa +toimittamatta pois-mennä, sanoi apulainen hänelle vähän vihassa: +<i>s-bohom!</i> Tästäkös poliissi-herra niin suuttui, että heti pani +konsistorioon kaipauksen apulaisen päälle, jossa pää-asiana valitti +sitä, että tämä häntä, joka oli sitä ja sitä arvo-luokkaa ja niin ja +niin monen tähtikunnan jäsen, <i>oli kohdellut sopimattomilla sanoilla</i>. +Konsistorio apulaisen kuultuansa ei tietänyt häntä mitenkään rangaista +ja koko asia jäi arvattavasti sillensä, mutta osoittaa selvästi, että +mainittu lause ja monta muuta sen-kaltaista, joissa Jumalan nimeä +käytetään ja jotka niihin tottumattomasta niin kauniilta kuuluvat, ovat +pikemmin kirouksia kuin jumalisen sydämen hartaita huokauksia, jonka +näyttää sekin, että kirota merkitse Venäjän kielessä <i>boschitsä</i>, jolla +sanalla on alku-peränsä sanassa: <i>boh</i> (Jumala). Samoin lienee tämän +jumalisuuden kanssa monessa muussakin kohdassa, koska hyvät työt ja +syrjäisten esi-rukoukset eivät vaikuta sydämen parannusta. Useasti on +minulla ollut tilaisuus havaita, kuinka väärään tämmöinen jumalisuus +ampuu. Kerran olin muutamassa isossa kaupungissa pääsiäis-yönä kirkossa, +mutta läksin ennen muita pois, ja ulos tultuani ostin eräältä kirkon +oven eteen keräytyneeltä kauppiaalta puoli-kymmentä keitettyä munaa, +enemmän juhlan ja lystin vuoksi, kuin niitä todella käyttääkseni. Myöjä +otti minulta kaksin- eli kolmin-kertaisen hinnan sitä vastaan kuin +tavallisilta ostajiltansa ja vakuutti munia aivan vereksiksi. +Laskettuani rahan hänen käteensä kääntyi mies kirkkoon päin, otti +lakkinsa päästänsä ja kumarteli silmiänsä ristien hyvän aikaa. +Lähtiessäni kysyin häneltä vielä kerran, minkä-laiset munat olivat, ja +sain taas valalla vahvistetun vakuutuksen, että sen vereksempiä munia ei +maa-ilmassa löytynyt. Korttieriin tultuani särin ne yhden toisensa +perään, ja jok'ainoa oli niin musta ja märännyt, ett'ei niitä olisi +susikaan syönyt, vaikka ne kyllä olivat syötäväksi keitetyt, myödyt ja +vannotut. Mutta minkä-tähden risti niiden myöjä niin hartaasti +silmiänsä, ne häneltä ostettuani? Varmaan kiitti hän Jumalaa siitä, että +hänen tämän-öinen kauppansa kelvottomalla tavaralla niin hyvästi alkoi +(sillä minä olin nähtävästi ensimäinen ostaja), ja rukoili häneltä armoa +ja apua, että saisi kaikki nämä märänneet munat hyvästä hinnasta +myödyksi! — Ardatov'assa otin maitoa eräältä kaupungin ämmältä ja +maksoin hänelle korkeamman hinnan kuin muut sillä väli-puheella, että +hän maitoon ei panisi vettä. Vaan kuin se ei tahtonut antaa päällistä ja +petos muutenkin oli silmin-nähtävä, nuhtelin minä häntä kerran tästä. +Eukko tunnusti pettäneensä; vaan lisäsi: "mitäs siitä, te olette rikas; +jos minä nyt kavaltaisinkin teiltä jonkun kopeikan, niin olisihan tuosta +toki apua kirkossa käydessä liika tuohus ostaa jumalan-emosen eteen, +vaan teille ei ne kopeikat merkitse mitään."</p> + +<p>Petollisuus ja hengellinen nuljakkuus on omituinen kohta kaikkein +itä-maisten kansojen luonnossa, ja se luja rehellisyys ja luotettava +sanansa pitäminen, joka näytäksen Europan länsi-kansoissa yleisesti, ei +mahda olla ainoastaan entisen ritarisuuden perintö, vaan jo alkuperäinen +luontainen Jumalan lahja näiden kansojen luonnossa. Kaiken muun +köyhyyden rinnalla on Luoja Suomalaisillenkin antanut tämän lahjan ja +Suomalaisen sana-lasku: sanasta miestä, sarvesta härkää on enemmän +arvoinen kuin kymmenen kavaluudella voitettua maata, sillä lopulla +kuitenkin "rehellisyys maan perii." Ett'ei tämä luonteen-omaisuus +Suomalaisissa ole ainoastaan kauallisen yhteyden vaikuttama +länsi-Europan kansojen kanssa eli yksinänsä viisasten ja vapaa-mielisten +lakien perustama, ehkä nämä seikat paljonkin ovat auttaneet sitä kansan +luontoon vahvistumaan, näkyy siitäkin, että sama omaisuus löydetään +itä-suomalaistenkin kansojen luonnosta, ehkä vähemmässä määrässä, vaan +kuitenkin niin tuntuvasti, että Venäläiset virka-miehetkin joka paikassa +kiittelevät heitä kaikin puolin paremmiksi omia maan-miehiänsä.</p> + +<p>Venäläisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin täällä rahalla voipikin +kaikki voittaa suuremmassa määrässä kuin luullakseni missään muualla, +niin ei kumma olekaan, että sitä niin ahnehditaan. Rikas on Venäläisestä +puoli-jumala, vaan ei mitään pidä hän niin suurena häpeänä kuin +köyhyyttä, ja jos hänelle sanot: voi sinua, <i>köyhä-rukka</i>! on se hänen +mielestänsä suurempi häväistys kuin kova sadatteleminen muilla sanoilla. +Tästä seuraa, että kaikki säädyt kokevat raha-kultaa hanata miten ikään +voivat. Siitä tulee myös, että Venäläinen totisesti lapsellisella +tietämättömyydellä pyytää tavarastansa eli työstänsä saada kymmen- ja +sata-kertaista ansiota, eikä se hänen päähänsä astu koskaan, että olisi +synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli +ymmärtämätöin että sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, että hän hänen +nylkyänsä ei voi välttää. Ardatov'assa oli minulla tarpeen +vaatteen-pesijätä, ja kaupungin paras pesu-nainen, eräs posti-mestarin +orjia, kutsuttiin tykööni. Kysyttyäni mitä kappaleelta vaatisi +pesu-vaivasta, alkoi hän tuumailla, kuinka saippua, vesi ja puu nyt +olivat kalliit (vaikka hänellä nämä ja siihen vielä korttieri, ruoka ja +aika oli herraltansa), ja hyvän aikaa sinne tänne siemasteltuansa lausui +hän viimeinkin että kuin, joten hän oli kuullut, Moskovassa hienomman +paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siitä Ardatov'assa olisi +liika 30 kop. hop., vaan pienemmät ja karkeammat kappaleet saisivat +jäädä vähemmästä. Minua sekä nauratti että vihastutti tämmöinen +hävittömyys, niin että käskin hänen kiireimmän mukaan korjautumaan pois +silmieni edestä. Runeberg'in sanat "Hirven-ampujissa" Ontruksen kaupan +laadusta, joka heti aina huoisti puolen hintaa, antavat pesu-naisen +hintansa huoistamisesta heikon kuvan, sillä hän ei totellut +pois-häätämistäni, vaan alkoi alentaa hintaansa ja suostui viimein +siihen, jonka jo alussa olin hänelle tarjonnut, nim. 3 kop. hop. +kappaleelta. — Saman-laista oli juttu korttieri-isantänikin kanssa. +Korttierista ja ruoan-tekemisestä ynnä suolan ja leivän kanssa +määrättiin 5 hopea-ruplaa kuukaudelta, jota vastaan minä kaiken särpimen +ja keitto-neuvon itse ostaisin. Vaan isännän, jolla oli muitakin +hyyriläisiä ja ruoan-ottajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja +kaksi eli kolme päivää syötti hän minua eri maksua vastaan "koetteeksi" +s.o. näytteeksi minkälainen hänellä oli ruoka, ja tuli sitten hintaa +sopimaan. Hänkin piti ensin pitkän johdatuksen siitä, kuinka semmoiset +nuoret herrat, kuin minä muka olin, eivät rahasta suurta lukua pitäisi, +kuin vaan mieleisensä olennon ja elannon saisivat, ja kauan +mutkisteltuansa edes takaisin päätti hän 60 kop. hop. päivältä +puoli-päiväisen edestä s.o. 18 ruplaa hop. kuu-kaudelta, ei liiaksi. Se, +joka Kaisaniemen entisinä hyvinä aikoina sai, jonkun kerran milloin +varat riittivät, 30 kopeekan edestä istua tämän paikan herkulliseen +pöytään, ainoastaan se voipi arvata tämän-kaltaisen vaatimuksen +hävittömyyttä, varsinkin jos muistaa, että kaikki ruoka-varat +Ardatov'assa ovat kolmea vertaa huokeammat kuin Helsingissä. Tätä koin +selittää isännälleni, ja jonkun aikaa tingittyä suostui hän viimeinkin 9 +hopea-ruplaan kuu-kaudelta eli korttierista ja puoli-päiväisestä +yhteensä 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun +otetaan, että ruoka hyvänänsäkin tehtiin uunissa paistamalla ja +vähitellen huononi huononemistansa, kunne kovilla sättimisillä taas +joksi kuksi ajaksi verestin isännän oman-tunnon, ja että pari kolme +viikkoa piti hänen ämmiensä kanssa taistellani ennenkuin sain heidät +siksi totutetuksi, että ruoassa ei ollut enemmän kuin jos puoli-kymmentä +pientä russakan-poikaa kerrallansa.</p> + +<p>Syy siihen, että Venäläinen niin läämältään tahtoo kerralla voittaa, on +paitse hänen verrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuutensa, +joka omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanovat, yhteinen +slavjanilaiselle kansakunnalle. Jo siitä, että <i>työ</i> näiden kansojen +kielissä merkitsee <i>orjuutta eli orjaamista</i> (sana <i>rabota</i> työ, ja +<i>rabotatj</i> tehdä työtä, tulevat nim. sanasta <i>rab</i> orja), on helposti +nähtävä, millä silmillä ne työtä katselevat, ja ilman liikaa panematta +voipi hyvin sanoa, että Venäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli +ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arvattavasti +ei mitään tehdä, ja ne kolme viikkoa vuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja +joulu-viikko), joina taas ei puututa minkään-laiseen työhön, niin näkyy +selvästi, kuinka paljon eli kuinka vähän uutterammalle työn-teolle jääpi +aitaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin +europalainen, vaan velttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos +kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin +kelvottoman työn. Nauraakin Venäläinen hänen kaupungeissansa elävän +Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja verrallisesti vähempään +voittoon tyytymiselle, mutta havaitsee harvoin sen, että tällä on +puhtaampi koto, siistimpi ruoka ja soveljaampi vaatteus kuin naurajan +hovin-herralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret +tavallisesti naittaa virka-miehille ja pojat ohjaa valtakunnan +palvelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa varallisena ja, joka +on erittäin muistettava, kaikki nämä edut on voittanut rehellisyydellä +ja ahkeruudella, vaikka toisten pettuuskin ja laiskuus ovat hänelle +monta tuntuvaa vahinkoa tehneet.</p> + +<p>Laiskuuden veli ja uskollinen seuralainen on velttous ja levä-peräisyys +kaikissa katsannoissa. Harva asia maa-ilmassa antanee näistä selvemmän +kuvan kuin tavallinen pieni kaupunki Venäjällä. Kartanot kallellansa, +ikkunat päreellä eli rievuilla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset +sikojen ja lehmien hajottamat, siellä täällä tuli-palon sia; kadut, +kaupungin edustat ja joki-varret sonnalla peitetyt, joka märkänä aikana +tekee lian yli-pääsemättömäksi, kuivana taas pölyn läpi-näkemättömäksi, +ja molempina täyttää ilman terveydelle vaarallisella katkulla; huoneissa +huone-kalut vanhat, hajallansa ja täynnä kaiken-laisia syöpäläisiä, +seinät ja lattiat hiirien ja rottien lävistämät, — sillä kissan +sanotaan pilaavan ihmisen asunnon ja ilman sitä, syntihän tuo olisi +hiiri-rukankin henkeä ennen aikojansa lopettaa. Tämmöinen on +lyhykäisesti se näky, jonka pieni kaupunki ja porvarin elämä siinä +antaa, ja kädestä pitäen sanon, että tähän ei ole syynä köyhyys, sillä +varoja on kyllä ja tilaisuutta niitä hankkimaan vielä enemmän, vaan +ainoastaan velttous, joka ei pyri entistä etemmäksi, joka rakastaa vaan +lämmintä uunin-kylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että +ruumiillisessa liassa.</p> + +<p>Edellisen kuvan täytteeksi vaatii kohtuus vielä lisäämään, että +Venäläisellä tavallisen ymmärryksen lahjat ovat hyvät. Hän on harvoin +tuhma, käsittää sukkelasti ja voipi mallin eli osoituksen jälkeen +toimittaa sangen vaikeitakin töitä. Mutta tämä onkin kaikki. Sillä yhtä +latiskainen kuin tämän kansan maa on, maa jossa veden-putoukset, vaarat, +jylhät metsät eivät herätä ihmisen kuvastus-aistia, vaan jonka +alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsyttää, — yhtä +latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hänen +sivistyksensä historiassa. Vaikka luvultansa niin suuri, ei se +runollisuudessa esim. ole voinut synnyttää kuin yhden ainoan oikealla +runo-innolla varustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hänkään ei +ollut puhdas Venäläinen. Muissa taiteissa lienee seikka vielä pahempi, +vaikka tosin hyvin muistan, että Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulu +on venäläisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteissä emme katsoinkaan +etsien löydä yhtään venäläistä nimeä, jonka kuulu olisi levinnyt juuri +ulommaksi koti-maansa rajoja. Teollisuuden historia ei myöskään tiedä +mainita Venäläisen tekemistä havainnoista eli parannuksista, ja ainoa +tämän kansan keksimä kone lienee — <i>samovara</i> (teeveden-keittäjä), jos +ei senkin tekoa ja käyttämistä liene saatu Kiinalaisilta. Tähän +köyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista +hengellisyyttä, vaan sivistyksen vähyyttä. Siihen vastataan, että esim. +Dante'n, Gutenberg'in eli Linné'n aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli +Ruotsalaiset eivät olleet juuri korkeammalla sivistyksen kannalla kuin +Venäläiset tällä vuosi-sadalla ovat, ja että päin vastoin tilaisuutta +oppimaan ja sivistymään ei suinkaan puututa Venäjällä.</p> + +<p>Mutta edellisistä mietteistä ja koko Ardatov'astakin voimme nyt iäksi +päiväksi erota, ja yht'äkkiä muuttua 200 virstaa etelämmäksi Pensan +kaupunkiin, jossa piina-viikon ja pääsiäisen vietin. Pensan lääni on +suomalaiselle kielen-tutkijalle siitä tärkeä, että hän siinä tapaa +toista sataa tuhatta Mordvalaista, jotka ovat tämän kansakunnan +<i>Mokschalaista</i> haaraa, jonka murre hänelle on sitä viehättävämpi kuin +ei siitä eikä siitä painon kautta ole sanaakaan vielä tullut ilmi. +Pensa, jossa tilasto-ilmoitukset sanovat olevan 22 tuh. asujaa, on +vähä-pätöinen kaupunki Surá-joen varrella, jossa pää-osa s.o. +virkakunnat ja virka-miesten palatsit ovat korkean-laisella mäellä, ja +muu osa kaupunkia, joka parhaasta päästä on saman-laista sonnan sekaan +istutettuja hölliä kuin Venäjän pienissä kaupungissa yleisesti, pienen +Pensanka-nimisen joen ja Surán alangolla. Muuten on Pensa varmaan +likaisimmia kaupunkia kristikunnassa, sillä sen mäki-osassakin oli +kaduilla polvea myöten likaa, mutta alempana joutui jalka-mies monin +paikoin hengen vaaraan lian tähden. Minä kysyin eräältä porvarilta, eikö +se olisi kaupunkilaisille etuisampi, että kiveäisivät katunsa kuin että +tuossa liassa syksyn kevään rypevät ja kesän taas elävät ian-kaikkisessa +pölyssä. Hän sanoi kaupunkilaisten sen kyllä ymmärtäneen ja hänen +olo-ajallansa Pensassa, noin 30 vuotta, oli katujen kiveämiseksi jo +kolmeen kertaan rahaa kerätty. — No mihinkä se raha on tullut, koska +katunne vielä ovat kiveämättä? — "Mihinkäkö? kysykää sitä," sanoi hän +omituisesti katsoen minua silmiin eikä virkkanut sen enemmän mitään. +—Pensan tuomio-kirkko on niin yhden-näköinen Helsingin uuden kirkon +kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimessä vaan on eroitusta, +sillä edellinen ei ole niinkuin jälkimäinen pyhitetty pyhälle +Nikolaille, vaan neitsyt Maarian etsingolle. — Kaupungissa on pieni +luteerilainenkin seurakunta, jolla on sievä kirkko ja omituinen +pappinsa. Seurakunnan jäsenet ovat enimmäksi osaksi Saksalaisia ja +jumalan-palvelu toimitetaan tällä kielellä; sen jäseninä löytyi kaksi +Suomalaistakin, nim. eräs pianon-tekijä-mestari nimeltä Gröndahl, +kotosin Hollolastako vai Lammelta, joka oli naimisessa Saksalattaren +kanssa, näytti elävän hyvästi ja oli luonteensa puolesta puhdas +rehellinen Suomalainen, vaan valitti äitin-kielen unhottaneensa; ja +toinen muuan nainen Ahvenamaalta, joka siellä oli mennyt naimiseen +venäläisen sotamiehen kanssa, tämän keralla ollut vankeudessa +Ranskanmaalla ja rauhan tehtyä miehinensä tänne joutunut. Minun Pensassa +ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa vimmassa +keskenänsä, sillä siinä kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen +tahtoi kirkko-raadistoa luovuttaa erään ylpeän pakarin, toinen hänen +edellensä virassa pitää. Viimein voitti edellinen lahkokunta, pakari +ajettiin häväistyksellä pois mainitusta painavasta virasta, ja voittanut +lahkokunta vietti voittonsa juhlallisella puoli-päiväisellä. Se on +Saksalaisen kirous ja onnettomuus, että olipa hän missä tahansa, niin on +hän vieraita kansalaisia vastaan liian rauhallinen ja myöten-antava, +vaan elää oman maa-miehensä kanssa alinomaisessa vähä-pätöisessä +härskeessä ja kateudessa.</p> + +<p>Sunnuntaina jälkeen pääsiäisen läksin Pensasta ja tulin tänne +Krasnoslobodsk'iin seuraavana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 +virstaa, vaan teiden pohjattomuus ja posti-paikkojen sekä hevoisien +kelvottomuus tekivät tämän matkan hyvin ikäväksi. Insarin, välillä +olevaan pieneen kaupunkiin tullessa varsinkin suututti minua sekä +posti-paikan likaisuus että piisarin hävittömyys, jonka tähden +kaupunkiin tultua ajoin suoraan posti-mestarin tykö, hänelle asiata +valittamaan. Se oli noin kello 12 aikana päivällä, ja posti-mestarina +tuli eteeni vanha, varmaan keisari Pavel Petrovitschin aikuinen ukko +likaisissa liina-housuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja +muutenkin niin naurettava että kaipaukseni olin unhottaa häneen +katsoessani; enkä sen tehtyänikään saanut ukolta muuta tolkkua kuin että +piisaria olisi muka pitänyt korville antaani hävittömyydestänsä. Muuten +ovat posti-hevoiset Venäjällä yleisesti hyvät niinkuin posti-paikatkin, +jälkimäiset hyvät, jos matkalaisella itsellään on sänky-vaatteet, +eväs-laukku ja palvelija. — Kylien ulko-näkö ilmoittaa matkalaiselle +että tässä läänissä elää paljo aatelia, joka, ehkä monessa muussa +kohdassa muistava Dumbom-vainajan elämän-viisautta, ei näy panneen +mieleensä mitä runoilija tästä jalosta mielestä sanoo seuraavassa +värsyssä:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">I politiken var hans tro,<br /></span> +<span class="i0">Hvad ingen bonde plär förgäta:<br /></span> +<span class="i0">Att om man mjölka vill sin ko,<br /></span> +<span class="i0">Bör man ock ge den tili att äta,<br /></span> +</div></div> + +<p>jonka todistavat ne surkeat pahna-ryhmät, joita tässä tienoossa nähdään +kylien asemesta, ja ne räpäleiset, likaiset olennot, jotka niissä +elävät.</p> + + + +<h3>Kahdeksas Kirja.<a name="FNanchor_16" id="FNanchor_16"></a><a href="#Footnote_16" class="fnanchor">[16]</a></h3> + +<p>Krasnoslobobsk'issa, Pensan lääniä, 3 p. syysk. 1857.</p> + +<p>Tämän-edellisen matka-kertomuksen annettuani eli noin keski-paikoilta +mennyttä helmikuuta olen työskennellyt Mordvan kielen kanssa +Simbirsk'in, Pensan ja Tambov'an lääneissä, ja menetin kuluneesta ajasta +lähes kolme kuu-kautta Ersäläisen murteen tutkinnossa ja neljä kuuta +samalla tarkoituksella Mokschan kielen kanssa askaroiden.</p> + +<p>Mordvan kansa löytyy parhaasta päästä Nischnij-Novgorod'in, Simbirsk'in, +Pensan, Tambov'an ja Saratov'an lääneissä elikkä Oká- ja Surá-jokien +väli-maalla, mutta vähemmässä määrässä elää tätä kansaa myös Kasan'in, +Samaran ja Orenburg'in lääneissä, ja tekee sen luku, Köppen'iä +myöten,<a name="FNanchor_17" id="FNanchor_17"></a><a href="#Footnote_17" class="fnanchor">[17]</a> yhteensä 480,241 henkeä. — Mainitussa maassa on tämä kansa +iki-muistoisista ajoista elänyt, sillä jo Nestor ja muutkin keski-ajan +kertojat tuntevat sen siinä. Sen asuin-ala mahtoi kuitenkin muinaisina +aikoina olla laveampi länteen päin ja ulottua itseen Okaan asti, johon +se nyt ei läheskään ulotu, koska puhtaita Mordvan-kielisiä paikkain +nimiä tavataan aina mainittua jokea myöten tienoissa, tätä nykyä ja jo +kauan takaperin Venäläisten asumissa. Näin muodoin mahtoi myös se +monelta historioitsijalta peri-häviöön kadonneeksi päätetty <i>Muroman</i> +kansa, jonka Nestor pitää erityisenä kansana ja jonka nimi vielä tänäi +päivänä on Okán varrella olevan kaupungin nimenä, ei olla muuta kuin +lännemmäksi ulonnut lahko Mordvan kansaa, samoin kuin se ei kaukana +näiltä seuduin ollut <i>Merjän</i> kansa epäilemättä oli Tscheremisseja +joiden oma-nimi on <i>Mari</i> ja joita vielä tätäkin nykyä löytyy Volgan +oikealla rannalla N. Novgorod'inkin läänissä.</p> + +<p>Mordvan kansa hajoaa kahteen murrekuntaan nim. <i>Ersäläiset</i> (heidän +omalla kielellänsä <i>Erzä, monik. Erzät</i>) ja <i>Mokschalaiset (Mokscha, +monik. Mokschyt</i>), eläen edelliset parhaasta päästä N. Novgorod'in ja +Simbirsk'in, jälkimäiset enimmin Pensan, Tambov'an ja Saratov'an +lääneissä, joten Ersäläiset voipi sanoa pohjaisiksi ja Mokschalaiset +eteläisiksi Mordvalaisiksi.<a name="FNanchor_18" id="FNanchor_18"></a><a href="#Footnote_18" class="fnanchor">[18]</a> Kummankin murrekunnan lukua on vaikea +tarkoin määrätä, sillä muutamin paikoin elävät he sekaisin yksissä +piirikunnissa, toisinaan yksissä kylissäkin; vaan jos arviolta kuitenkin +panemme Ersäläisten määrän noin 250 tuhanneksi ja Mokschalaiset 230:ksi, +niin emme luule kovin paljon erehtyneemme. Eri-laisuus heidän välillänsä +on, josko osaksi tavoissakin ja vaatteuksessa, suurimmasti kielessä, +jossa jos molempien murrekuntien kaukaisimmat poikkeamiset pannaan +vastakkain, eroitus on niin suuri, että niiden puhujat eivät ymmärrä +toinen toistansa, vaan heidän täytyy Venäjän kielellä selvitä +toisistansa.</p> + +<p>Pää-murteena voipi pitää Ersäläistä ja päättää, että jos Mordvalaiset +voisivat kerran rakentaa itsellensä kirjallisuuden, jota kuitenkaan ei +ole toivomista, tämä murre tulisi olemaan sen kielenä. Tämä päätös astuu +tutkijan mieleen niin hyvin siitä syystä, että Ersäläisen murteen +taivutus-muodot ovat täyteläisemmät ja kielen alku-peräinen luonto siinä +on kukaties paremmin säilynyt kuin Mokschalaisessa, kuin myös siitäkin, +että ne kirjalliset kokeet, joita Mordvan kielellä on tehty, nim. uuden +Testamentin käännös ja pari rukous-kirjaista, ovat toimitetut tällä +murteella. — Tämä testamentin-käännös on myös saattanut Ersäläisen +murteen tutummaksi oppineille siten että tunnettu saksalainen +kielen-tutkija <i>v. d. Gabelentz</i> sen johdolla kyhäsi pienen Ersäläisen +kieli-opin (painettu aika-kautisessa kirjassa: <i>Zeitschrift für die +Kunde des Morgenlandes</i>, zweiten Bandes zweites u. drtttes Heft, +Göttingen 1839), joka tähän asti on ollut ainoana lähteenä koko Mordvan +kielen tuntemiselle. Tapa-turma ja kääntäjien ymmärtämättömyys +saattoivat kuitenkin, että mainittu pyhän kirjan käännös tehtiin +semmoisella paikka-kunnallisella murteella itseä Ersäläistä, +että käännöksen kieli ei suinkaan anna täydellistä kuvaa +viimeksi-mainitustakaan murteesta saatikka Mordvan kielestä yleisesti, +ja näin ei Gabelentz'inkaan työstä ole sitä hyötyä, jonka siitä muuten +voisi toivoa. Hänen teostansa tiedetään suomalaisessa kieli-tutkinnossa +hyvin tunnetun oppineen Wiedemann'in, saman Testamentin-käännöksen ja +myös jonkun suullisenkin tutkinnon johdolla, jo muutamia vuosia +parannelleen ja tällä tavoin hankkivan uutta Ersäläis-Mordvalaista +kielioppia, joka kukaties jo piankin ilmaantuu yleisölle.</p> + +<p>Juuri siitä syystä että Ersäläinen murre näin muodoin etu-kynnessä on +ollut tutkinnon alaisna, ehkä painoon joutuneet tiedot siitäkin ovat +sangen vaillinaiset, päätin minä ottaa sen tähän asti liiaksi +laimin-lyödyn ja ei vielä ollenkaan tunnetun Mokschan kielen työni +esineeksi. Hankittuani Ardatov'assa ja sen tienoissa soveljasten +kielen-kääntäjien kautta itselleni tarpeellisia niin kieli-opillisia +kuin sana-kirjallisiakin ja olletikin luvullisia aineita Ersän +murteessa, tulin viimeisinä päivinä huhti-kuuta tänne Krasnoslobodsk'iin +Pensan lääniä ja olen työskennellyt tässä piirikunnassa kuin myös +Spask'in ja Temnikov'an piirikunnissa Tambov'an lääniä koko kesän +Mokschan murteen kanssa. Tästä kielestä aion vasta, jos erinomaisia +esteitä ei tule eteen, painon kautta ilmaista kieli-opin ynnä +kieli-näytteiden ja sana-luettelon kanssa. Ersäläiset aineeni ovat myös +pian julaistavat, ehkä en vielä ole päättänyt, kummoisessa muodossa sen +voin soveljaimmin tehdä.</p> + +<p>Paitse kieli-oppiin ja sana-kirjaan kuuluvia aineita on minulla +lakkaamatta ollut tarkoituksena laulujen ja muiden sen-kaltaisten kansan +oman hengen tuottamien kerääminen. Tämmöisiä tuotteita on minulla nyt +koossa Mordvan kielellä yleensä: 216 arvoitusta, 31 laulua, 12 +eläin-satua ja 3 pitempää tarinata paitsi muita pienempiä kappaleita. +Näistä suotakoon minun tässä antaa pieniä näytteitä; ensin +arvoituksista.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>Tuvan katolta Venakko-tyttö mäkeä laskee? — <i>Hivus-harja</i>.</p> + +<p>Talosta taloon punainen kukko juoksentelee? — <i>Tuli</i>.</p> + +<p>Ukko menee metsään, edellänsä kymmentä sorsaa ajaa? — <i>Varpaat</i>.</p> + +<p>Metsässä mikä ei näy? — <i>Puun-sydän</i>.</p> + +<p>Sata lammasta, yksi pässi? — <i>Tähdet ja kuu</i>.</p> + +<p>Kuisman tyttö kaunokainen läksi vettä lähteheltä, sormuksen veteen +pudotti, kuu näki sen, jätti, päivä näki, otti? — <i>Kuura</i> +(yö-halla).</p> + +<p>Leikkaamalla ei leikkau, repäsemällä ei repeä, kaiken maailman +elättää? — <i>Vaimon rinta</i>.</p> + +<p>Itse alastoin, paita sisällänsä? — <i>Kynttilä</i>.</p> + +<p>Sopella karhu kiljuu? — <i>Jauhin-kivi</i>.</p> + +<p>Pää on, selkä on, vatsaa ei? — <i>Virsu</i>.</p> + +<p>Astun, astuvat, seisahdun, seisahtuvat, heinää annan, eivät syö? +—<i>Sukset</i>.</p> + +<p>Hakkaan, hakkaan, lastua en tee; astun, astun, jälkeä en tee? — +<i>Venhe</i>.</p> + +<p>Astuu herroiksi, puhuu Tatariksi? — <i>Hanhi</i>.</p> + +<p>Minulla on ohjakset, vaan ympäri pitävät, itseni ympäri eivät yllä? +— <i>Silmät</i>.</p> + +<p>Neljä veljestä, toinen toistansa ajavat, yksi toistansa ei tavota? +—<i>Kärrin pyörät</i>.</p> + +<p>Metsässä syntyi, metsässä kasvoi, ihmisen kädessä itkee? — +<i>Viulu</i>.</p> + +<p>Varpunen härkää pitelee (vartioitsee)? — <i>Lukko kirstun edessä</i>.</p> + +<p>Härkä puuttui puiden väliin? — <i>Uuni</i>.</p> + +<p>Rauta-vanne tuvan ympäri? — <i>Noki</i>.</p> + +<p>Sinuun katsoo, nauraa? — <i>Rako</i>.</p> + +<p>Peltoa myöten astuu ukko, rauta-saappaat jalassa? — <i>Aura</i>.</p></div> + +<p>Mordvalaisista lauluista voimme tässä kertoa sen, mitä +tschuvaschilaisista tätä ennen sanoimme, että niiden runollisuus on +hyvin vähäinen ja että niitä siinä katsannossa kerääminen ei olisi +vaivaa maksanut. Ne eivät ole niinkuin Suomen kansan laulut täyden +sydämen tulville puhkeaminen, vaan pidetään laulajiltansa enemmin +nuotin-kannatuksena yhdessä laulettaessa, jonka tähden sisällys on +jäänyt korjaamatta, on useasti tumma ja poikkinainen ja viittailee vaan +sitä, mitä sanoa tahdotaan ja jonka laulajat sekä kuulijat — ehkä ei +syrjäinen lukija niin hyvästi —niinkin ymmärtävät.</p> + +<p>Historiallisesta sisällyksestä ei minun kokoamissani ole kuin yksi +laulu, vaan se on sangen merkillinen, sillä se on Pugatschev'in +kapinasta ja osoittaa tavallansa sangen selvästi sen, mitä myös tämän +kapinan historiassa kerrotaan, nim. että Itä-Venäjän kansat eivät +suinkaan olleet vastoin tämän kapinoitsijan yritystä, kuin myös senkin, +mitä he häneltä toivoivat. Se kuuluu seuraavasti: "Missä, missä palaa +tuli, palaa? Jaik'in<a name="FNanchor_19" id="FNanchor_19"></a><a href="#Footnote_19" class="fnanchor">[19]</a> maassa, Jaik'in kankaalla palaa tuli, palaa. +— Miksi palaa tuli, palaa? — Uusi tsaari pyrkii virkaan: kolmena +vuonna en ota maksuja, seitsemänä vuonna en leikkaa sota-miehiä;<a name="FNanchor_20" id="FNanchor_20"></a><a href="#Footnote_20" class="fnanchor">[20]</a> +rahvaan päälle lasken huokean, bojarien päälle lasken raskaan; bojarien +ruumiita hakkaan kuin metsää, heidän päänsä kisa-palloiksi leikkelen, +verensä jokena juoksutan; bojarien tukista kolme nuoraa punon, yhden +punon Kasan'in kaupungin ympäri, toisen punon Moskov'an kaupungin +ympäri, kolmannen punon Pietarin kaupungin ympäri."</p> + +<p>Seuraava mordvalainen laulu vivahtaa vähän suomalaiseen +<i>oluen-synty-lauluhun</i>. "Missä syntyy humala, missä kasvaa humala? +—Märässä paikassa se syntyy, pajukossa, valkea simpsukka hänen jyvänsä; +puhui tuuli, puhalti sen, kuhun, kuhun puhalti sen? — Joen reunalle, +keitto-huoneesen puhalti sen, keitto-huoneessa olutta keittävät, sammion +laitaan puhalti sen, alkoi se rukihen kanssa puhua: ruis-äiti, +ruis-äiti, annas nyt puhumattomat panemme puhumaan, tappelemattomat +panemme tappelemaan, tanssimattomat panemme tanssimaan."</p> + +<p>Myös seuraavan laulun sisällys juohduttaa mieleen erästä Kantelettaressa +löytyvää laulua. "Hyvä tyttö, kelpo tyttö oli Tanja; syntyänsä oli Tanja +onnistunut, vartalon-kasvustansa oli T. onnistunut. Aina astuu T. +paidassa, aina astuu T. hameessa, aina asuu hän ylä-tuvassa, valoisan +ikkunan vieressä, höyhen-tyyny Tanjan alla, hopea tuoli Tanjan jalkojen +alla. — Sulhaset kulkevat Tanjan perään, kukalaiset sulhaset kulkevat? +— Saransk'in kaupungista, kaupungista pohatasta, sulhaset kulkevat, +bojarit kulkevat. — Vanhin sisarensa Tanjalta kysyi: 'menetkö vai et +mene, Tanja rakkahani, nyt bojarille, menetkö vai et mene nyt isännälle?' +— 'Bojarin tykö, sisarueni, paljon vieraita kulkee, kuin tulevat, +täytyy heitä vastaan-ottaa, kuin lähtevät, täytyy heitä saattaa.' Vielä +kulkevat sulhaset Tanjan perään, rikkaat Ersäläiset kulkevat. +Keskimäinen sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja +rakkahani, nyt rikkaalle? — 'Rikkaalla on paljo työtä, yhdestä pimeästä +toiseen pimeään asti (s.o. varhain aamusta myöhä iltaan) tupaan et +pääse.' Taas kulkevat Tanjan perään kolmannet sulhaset, nyt paimenet. +Kolmas sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja rakkahani, +nyt paimenelle? — 'Paimenella on leipä valmiiksi leivottu, leipä +valmiiksi leikattu.' — Todella annettiin T. paimenelle, todella +annettiin T. köyhälle."</p> + +<p>Rakkauden voimaa ja voittoa sitä vastaan laulaa seuraava laulu. "Hyvä +tyttö, kelpo tyttö oli Avdotja, hän poikaa, hän tytärtä, hän ainoa +odotus (vanhemmilla). Aina astuu kengässä, aina astuu sukassa, aina +astuu hyvässä paidassa, aina astuu valkeassa hameessa. Kolme peltoa on +A:n isällä hyyrättyä maata, kolme peltoa kylvettyä eloa, kolmella +pellolla kolme karjaa eläimiänsä, kolmin-kymmenin työ-miehiänsä. +— Kuolema-tautiut A. kääntyi, kuolema-tautia A. potee; ikkunan-korkuiset +ovat hänen polsterinsa, penkin-korkuiset hänen tyynynsä; isänsäo +'viheriäinen rakas A., punanen rakas A., elä kuole A. tyttäreni, elä +huku A. tyttäreni! kolme peltoa minulla on hyyrättyä maata, kolme peltoa +minulla on kylvettyä eloa, ne olkoot sinun, A:ni.' — 'Taattoseni, omasi +olkoot, myrsky-tuuli puhukoon heidät, musta multa peittäköön heidät.' — +'Viheriänen rakkahani A., elä kuole A. tyttäreni, kolmella pellolla on +kolme karjaa, nekin olkoot sinun.' — 'Ei niitäkään ole minun tarvis, +omasi olkoot, haavan-lehtinä maahan langetkoot.' — 'Viheriäinen +rakkahani A., punainen rakkahani A., kolme-kymmentä työ-miestä on +minulla, kuta mielesi pitää, se olkoon sinulle mieheksi, se olkoon +sinulle puolisoksi.' — 'Kauan sitten olisit, taattoni, tämän sanonut, +en olisi kääntynyt tautiin; Vasilejta pitää mieleni, Vasilejlla vartalo +on suora koivu, punainen omena on Vasilejlla näkö, se olkoon minun.' — +Kaiken A. kirosi, ainoastaan Vasilejta ei kironut; A. nousi +kuolema-taudista, A. parani."</p> + +<p>Surkean sisällyksensä vuoksi on seuraava laulu sangen lavealta levennyt +Mordvalaisten sekaan ja löytyy minulla sekä Ersän että Mokschan +murteessa, jälkimäisessä kuuluva näin: "Voi koira, koira, Ersän Mitjuha +(Dmitrij), äitinsä tappaja! Hän minkä-tähden tappoi äitinsä? Velhon +vaimonsa tähden, laiskan naisensa tähden: hän ei illasta valvo, ei +aamusta nouse, ei tulta puhu, ei tupaa valkaise; mitä hän toivoo? +Anopillansa on kolme korvoa hyvyyttä, yksi korvo on täynnä +palttina-pankkoja, toinen täynnä vaimon-paitoja, kolmas täynnä +miehen-paitoja, valmiiksi ommeltuja. 'Nouse, puolisoni, äitisi vie +kaukaisiin pitoihin, sisaresi tykö iloitsemaan, sisartasi tervehtimään; +sinne hänet hukuta.' — Sinne vei koira M. äitinsä suurta tietä myöten; +takaisin tullessa suurta metsää myöten, sakeata metsää myöten, +syrjä-tietä myöten, koira M. äitinsä kantoi rotkon laitaan, +ohjan-silmukkaan koira M. äitinsä hirtti, koivuhaon alle koira M. +äitinsä pani. Käänsi hevosensa Ersän M., koira kotiin meni, alkoi laulaa +koira M., laulaen kotiin tuli. Vaimonsa tuli vastaansa koiran Mitjuhan +tanssien. 'Iloitse puolisoni, iloitse emäntäni, en tuonut äitiäni +kotiin, ohjan-silmukalla äitini hirtin, koivu-haon alle panin, kolme +korvoa hyvyyttänsä meille jäi, nyt äitini markkinaan ei niitä myö, ei +sisarelleni anna niitä.' Siitä alkoi koira M:n vaimo illasta valvoa ja +aamusta varhain nousta." —Ersäläisessä käsityksessä tätä laulua on se +lisäys, että M:n hevoset, äitin tapettua, puhkesivat ihmisen kielellä +puhumaan ja uhkasivat murha-työn kylän vanhemmille ilmoittaa. Tämän +kertoi M. kotiin tultua vaimollensa, joka neuvoi hänen näistä +kaipaajista siten vapautumaan, että heidät tappaisi. Sen hän tekikin ja +sitten elivät mies ja vaimo hyvästi, sillä rangaistuksesta murhan tähden +ei kummassakaan käsityksessä virketa mitään.</p> + +<p>Vaan olkoonkin näistä jo kyllä Mordvalaisen runouden näytteeksi. Jos ei +jo kieli osoittaisi tämän kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, +niin nähtäisiin hyvästi näistä lauluistakin, että Mordvalainen rakastaa +samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettivää +mieli-alaa ja tältäkin puolen on jälkimäisen veli. Muuten on +Mordvalainen tyytyväinen kohtaloonsa, vilpitöin käytöksessänsä ja ahkera +sekä taitava työssänsä. Kaikista Itä-Venäjän vieras-sukuisista kansoista +(niinkuin Tschuvaschit, Tscheremissit j.n.e.) näyttävät Mordvalaiset +muodoltansa enimmän olevan Suomalaisten näköiset ja useasti ovat +minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet +mieleeni, jos nim. jälkimäisillä olisi parta ja päällä se lian-karvainen +ruskea kauhtana, jota edelliset kantavat venäläisten talon-poikien +mukaan. Mordvalaisten vaimoja en kuitenkaan millään muotoa tahdo vetää +Savon herttaisten emäntien rinnalle, sillä he eivät ole edes +mukiin-menevätkään saatikka kauniit, johon kuitenkin osiksi lienee syynä +heidän kummallinen vaatteuksensakin. Tämä on aivan samanlainen kuin +Tchuvaschittarien ja Tscheremissittärien puku, josta tätä ennen jo olen +antanut selityksen, nim.: paidan-kaltainen valkea palttina-hame, +punaisilla kirjoilla kirjoiteltu; rinta, kaula ja korvat helmillä, +rahoilla ja kaiken-laisilla muilla helistimillä koristellut ja jalat +niin monin-kertaisilla sääryksillä pauloitetut, että sääri on paksu kuin +pölkky. Monen Mordvattaren muotoa rumentaa sekin että silmät ovat +kipeät, joka taas tulee siitä alinomaisesta savusta, jossa tämäkin +kansa, niinkuin kaikki Suomalaiset, rakastaa elää tuhrustaa. Muuten on +Mordvalaisen elämän-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin täkäläisen +Venäläis-rahvaan, eikä heidän tavoissansakaan enää tavata suurta +eroitusta jälkimäisistä. He ovat ahkeroita kristityitä s.o. paastoavat +tarkasti ja ristivät silmiänsä useasti, vaan moni seikka heidän +nykyisissäkin luuloissansa kuin myös vanhemmat kirjoitukset heidän +elostansa ja olostansa edes-menneinä aikoina osoittavat, että +<i>Keremet'in</i> palvelus oli heilläkin uskona. Muista tämän palveluksen +jäännöksistä mainitsematta nimitän tässä vaan sen, että he keväällä, +tavallisesti ensimäisenä helluntai-päivänä, kyläkunnittain jossakussa +läheisessä lehdossa teurastavat härän, joka paikalla keitetään ja +syödään ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tämä Keremet'ille +uhraamisesta jäänyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi +käytökseksi, sillä juhlan alkaa jo päättää oikea-uskoinen pappi +rukouksella ja ovat rukoilijat myös varustetut jumalan-kuvillansa, niin +että sen hengen, jolle tämä juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan +sangen vaikean tässä seurassa viettää omia pitojansa.</p> + + + +<h3>Yhdeksäs Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 15 p. lokak. 1857.</p> + +<p>Vähän päälle kahdeksan kuu-kauden liikuttuani ja oleskeltuani useammissa +lääneissä tämän kaupungin etelä-puolella, palasin tänne menneen kuun +keski-paikoilla ja tullen täällä kukaties koko talven viettämään.</p> + +<p>Koska nyt taas saan tilaisuuden Suomettaren lukijalle jota-kuta +kertoella, niin tulee tässä tehdäni pieni selitys, joka jo kauan on +näyttänyt minusta tarpeelliselle, vaan joka varsinkin lienee tehtävä +<i>nyt</i>, kuin toivon tuttavuuteni mainitun lukijan kanssa vielä +joksi-kuksi ajaksi pitenevän. Moni on saattanut nim. arvella että näissä +kirjeissäni kovin vähän puhun niistä kansoista ja kielistä, joita +tutkimaan tänne olen lähtenyt, mutta enimmin vaan vähä-pätöisistä omista +seikoistani matkoillani, joista muka ei kukaan viisastu mitään. Tähän +vastataan, että mitä näistä kansoista ja kielistä on puhumista, sen olen +joko jo puhunut <i>Suomen Yli-Opiston ylistettävälle Konsistoriolle</i> +matka-kertomuksissa eli vasta puhuva erinäisissä töissä varsinkin +kielistä, vaan että se muuten ei olekaan sitä laatua että suurempi +yleisö sitä rakastaisi eli edes käsittäisikään. Että taas Suomettarelle +lähettämissä kirjeissäni en ole kertonut muuta kuin sen mikä itselleni +on tapahtunut eli minkä itse olen nähnyt, en koronnut mistään yleisesti +latelemaan enkä luontunut mitään runoilijan moni-värisen lajin läpi +katsomaan eli sulanut hänen hellillä sanoillansa huokailemaan, — +kaikkeen tähän lienen kukaties itsekin syy-pää, vaan ymmärtävä lukija +arvannee myös nekin ulkonaiset syyt tämän-kaltaisten teosten +vaillinaisuuteen, joita en minä eikä muut kirjoittajat meidän maassa voi +välttää. Tämän ohessa täytyy tunnustaani, että minua, muiden +matka-kirjoituksia lukiessani, enimmin ovat sekä viehättäneet että +hyödyttäneet semmoiset matka-kertomukset, joissa matkustaja +koristelematta puhuu omat näkönsä ja kuulemansa; siliä näin antaa hän +lukijalle paraimman kuvan matkaamastansa maasta ja kansasta. Sentähden +luulen että, jos minun matka-kertoelmani voisivat jonkun vähän ketä +viehättää ja vieläpä hyödyttääkin, olisi siihen syynä juuri se, että +niiden lanka juoksee kädestäni, ei ylös ilmaan niinkuin poikien +paperi-leijoissa, eikä myös niin järkähtämättömästi suoraan kuin lanka +sanan-lennättimissä, vaan ikäskuin hämähäkin lanka kierrellen ja +poimitellen ja silmukoillansa mitä-kuta saalista pyydellen.</p> + +<p>Tämän selityksen tehtyä voimme siis käydä itseä matka-kertomusta tällä +perustuksella jatkamaan.</p> + +<p>Se on oloni Krasnoslobodsk'issa, josta tässä nyt olisi jotaki sanottava. +Kuin tämän piirikunnan kaupungin olin päättänyt itselleni +koko-kesäiseksi pää-paikaksi josko ei alinomaiseksi olo-siaksikaan, niin +oli minun siinä saatava korttieri, jossa jotenkin voi toimeen tulla ja +sen-kaltaista työtä toimittaa kuin minun on. Tätä tolkkusin +poliissillenkin, joka täällä, niinkuin muuallakin missä olen ollut, oli +kuvernööriltä käsketty kaikki lailliset vaatimukseni täyttämään. +Lailliseksi oli tätä ennen moni gorodnitschij nähnyt senkin +vaatimukseni, että minulle annettaisiin kruunun-korttieri eli +oikeimmiten yksi niitä korttieria, joita kussakin kaupungissa löytyy +tahi hankitaan matkustavia virka-miehiä vasten. Mutta kuin +Krasnoslobodsk'issa nyt seisoi kokonaisen jalka-rykmentin +päällikkö-kunta ja osa itseä rykmenttiäkin, ja kaupungilla näin muodoin +näistä vieraista jo oli kyllänsä ja vähän päällenkin, niin ilmoitin +poliissin pää-miehelle, jona, gorodnitschijn ei kauan sitten kuoltua, +oli neljännes-upsieri eli niin-kutsuttu kvartalnij, suostuvani itse +hyysäämään korttierin, jos hän vaan sissikkojensa kautta hyvän semmoisen +hankkisi. Tämä herra oli nöyrä ja imelä kuin hunaja, niinkuin ihmiset +täällä ensi silmäyksessä aina ovat, ja lupasi kaikki toimittaa, mitä +ikänänsä minä vaan "olisin hyvä ja käskisin." Tällä lohduttavaisella +lupauksella erosi hän minusta, vaan kuitenkin piti minun rypeä täyttä +kaksi vuoro-kautta erään pienen tschinovnikan korttierissa, johon +tultuani olin joutunut, ennenkuin herra kvartalnij lähetti poliisimiehen +ilmoittamaan että nyt oli löydetty muka "herras-korttieri" minulle eikä +sen kalliimmasta hinnasta kuin 7 hopea-ruplaa kuu-kaudessa asunnosta, +ruoan-teosta ja samovaran eli tee-kattilan antamisesta. Hinta kaikui +vähän kummalliselta korvissani, vaan päästäkseni pois mainitun +tschinovnikan parista, joka alinomaa kiusasi minua jumaluus-opillisella +viisaudellansa, jota hän pari vuotta papin-seminariossa ollessaan oli +päähänsä ammentanut, päätin ottaa toisen korttierin mistä hinnasta ja +minkä-laisen tahansa.</p> + +<p>Eikä suinkaan ollutkaan onni minulle armas tällä kertaa. Tultuani uuteen +korttieriin, johon poliissi-mies jo edeltä päin hevosella saattoi +kaluni, löysin sen olevan tavallisen pienen tuvan, joka lauta-laipiolla +oli jaettu kahteen eri-kokoiseen osaan, joista emäntä karsina-puolta +kutsui kiittelevällä nimellä "sänkykamariksi." Lattiassa oli uunin +edessä suuri reikä, johon, niinkuin sen jälkeen päin joka päivä sain +nähdä, "sukkeluuden vuoksi" asujan silmi-vesi kaadettiin hänen +peseytyänsä ja myös rikat sekä lika-vesi korjattiin, milloin lattia +la'aistiin eli pestiin. Seinät olivat nuoruudessansa olleet viattomuuden +karvaa s.o. valkeat; vaan niinkuin kaikki maa-ilmassa vanhenee ja i'än +enetessä nuoruuden karva arvattavasti vähenee, niin olivat nämä +seinätkin hempeytensä kadottaneet ja ottaneet nimeämättömän näön, joka +mahtoi olla likinnä lika-harmaata. Tämä harmaa oli kuitenkin vielä niin +valkeata luontoa, että katselija helposti havaitsi ne veri-täpät, jotka +entisten asujien sodat lutikkojen kanssa olivat seinille jättäneet ja +joita "sänky-kamarin" seinät, olletikin makuu-siaksi asetetun lavan +seudussa, olivat täynnä. Näky tuvasta oli itsestä "salista" likaiselle +pihalle ja sänky-kamarista pieneen solaan, johon isännän vieraat alussa, +varmaan myös "sukkeluuden vuoksi," pistäytyivät tarpeelleen. Sanalla +sanoen: herra kvartalnij oli minun saattanut semmoiseen luolaan, että +pahempaa venäläisessäkään kaupungissa harvoin tavataan. Minä +nuhtelin häntä tästä jo, uhkasin kuvernöörille kirjoittaa hänen +levä-peräisyydestänsä kohtaani; mutta nyt muuttui hän taas niin +sokuriseksi, niin imartelevaiseksi ja niin nöyräksi, että vaikea oli +häntä ei uskoa, ja lupasi kohta kuulustella uutta korttieria, vaan +vakuutti kuitenkin nykyistäkin asuntoani hyväksi sen puolesta, että +emäntä oli taitava ruoan-laittaja eikä muka ymmärtänyt, minkä-laisissa +palatsissa minä olin tottunut elämään, kuin en hyväksynyt tämmöistä +korttieria, jossa kaikki piirikunnan aateli kaupungissa käydessään piti +majaa, sillä se oli Krasnoslobobsk'issä ensimäinen <i>postojálij dvor</i> eli +maja-talo.</p> + +<p>Minä en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliissi oli minun tähän +korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myöten; minun täytyi +siis tyytyä kvartalnijn vakuutuksiin, vieläpä olla hyvilläni, että olin +edes katon alla. Mutta päätökseni oli, itse hankkia itselleni +kelvollinen korttieri, tultuani vähän paremmin tuntemaan paikan ja sen +asujat. Eikä tämän päätöksen täyttämistä suinkaan poliissi-upsierin +kiittämä emäntä eli hänen tapansa ja taitonsa haastaneet. Hän oli, +niinkuin sen jo muutamia päiviä elettyäni talossa havaitsin, "viinaan +menevä", ja ensi kerran näin hänen vahvemmassa "pajussa" pyhän Nikolain +päivänä, jolloin eukko oli niin pehmeä, että askareista ei tullut mitään +valmista ja että koko talo s.o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sinä +päivänä pitää paastoa. Vaan hölkkä-viinassa oli hän sangen usein, +milt'ei joka toinen päivä, ehkä hän tällöin täydesti toimitti kaikki +työnsä ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hänen +viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hänen luontonsa tässä +tilassa tyyni, niin että ei tapellut eikä räiskänyt, vaan hänen +kuiskattiin tällöin pikemmin rakkaudessa olevan yli-määrällinen +asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut. Vaan hänen +taitonsa ruoan-laitoksessa oli niinkuin kaikki muukin, mitä +edellä-mainittu poliissi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. +Hän (emäntä nim.) ei tässä asiassa ollut viisaampi tavallisia venakkoja +eikä osannut laittaa muuta ruokaa kuin yhtä näistä kolmesta: <i>schtschi</i> +(kaali), <i>káscha</i> (puuro) ja <i>uhá</i> (kalan-liemi). Kuin minä vielä olen +tottunut sille pahalle tavalle, puoli-päiväisekseni vaatimaan kaksi +ruoan-laatua, niin arvaa jokainen että emännän taito pian oli +tyhjennetty. Yhteydet kaali + puuro ja liemi + puuro (kolmas yhteys +kaali + liemi on mahdotoin) ovat kyllä hyvät kerraksensa, vaan kuin ne +joka toinen päivä palaavat eteenne yhtä välttämättömästi kuin päivä +nousee, niin jo mielellännekin luulen rupeavanne tuumimaan jotain +vaihdosta. Vaihdoksen havaitsinkin minä ja sen niin tehollisen, että +havaitsemalleni olen aikonut pyytää palkintoa joko gastronom-yhteydeltä +Pietarissa, huoneen-hallitus-seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta +yhtä kiivaasti yhteistä hyvää ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. +se, että kuin kaksi päivää syöt puoli-päiväisen ja kolmantena ei ole +ruokahalua, niin sinä päivänä <i>ole syömättä</i>. Kas tämä vaihdos +on sekä terveyteen että varoihin nähden niin hyödyllinen kuin +yksin-kertainenkin, ja ihmeeni on vaan sitä että tämä keino, ehkä sen +kyllä monikin käytännöllisesti lienee havainnut, ei vielä ole saatettu +laveammalta ilmi.</p> + +<p>Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen +isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän vaimonsa +herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden viikon +toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina selväksi. Hän oli +kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin maanantai oli viikon +markkina- eli bazár-päivä, jolloin ympäristön maa-rahvas toi +tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin +kaupungin pienet kauppiaat elävätkin sillä, että he suuremmille ja +niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan elon, niin oli tällöin +jo levä-peräisinkin porvari liikkeellä jotakin toki viikon eläkkeeksi +kahmuamassa. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, että isäntäni +tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän myös pieni virka-mies. +Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin Venäjän kaupungissa tulee omia +tuotteitansa myövän talon-pojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin +torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka täällä kuului olevan +12 kop. hop. Tämän tulon oli korttieri-isäntäni arenteerannut +kaupungilta s.o. hän maksoi vissin määrätyn summan vuodessa, saipa +sitten enemmän eli vähemmän talon-pojilta, ja tämän maksun kantaminen se +oli se, joka hänen joka maanantai herätti henkiin. Sillä varhain aamulla +liehui hän tällöin renkinensä talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin +se talon-poika, joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut +eli joka esim., sen vuoksi että hänen kuormansa oli vaan läpi-kulkeva, +ei mieluisesti suostunut sitä maksamaan. Tavallisinta oli että +tämmöiseltä riistettiin ajo-kalut vieläpä toisinaan hevonenkin pantiksi, +ja surkea oli nähdä, mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän +riistetyn tavaran kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille +kalunsa takasin antoi. Hopea-rupla oli vähintä, jonka tyhmä Mordvalainen +eli Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että vähänkään oli epäillyt +rahan-kantajan oikeutta.</p> + +<p>Tästä hyvästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni vasta viiden +viikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän, paremman ja +huokeamman korttierin erään vanhan ämmän, stanovoj pristav'in +(nimis-miehen) lesken tykönä, jossa elin lähes kolme kuu-kautta ja tulin +hyvästi toimeen. Paitse emäntää oli talossa muita asujia vaan hänen +13-vuotias tyttärensä, aika-mies poika ja kaksi niin ikään vanhaa ämmää, +molemmat talon vanhat palvelijat. Oppilais-ajastaniko jäänyt tottumus +lienee minussa vai mikä muu siihen syynä, että asuntoni siistijänä +enimmän rakastan vanhoja ämmiä; sen vaan tiedän varmaksi, että jos +heidän tuuliansa ja itse-päisyyttänsä vähän kärsit, niin he +monin-kertaisesti sen palkitsevat suuremmalla siistiydellä, +kärsivällisyydellä ja uskollisuudella. Ol'ga Ivannan (tämä oli uuden +emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli vanhempi ollut ei ainoastaan hänen +lapsiensa vaan myös hänen itsensäkin n'anka eli lapsen-likka, ja +tämmöisellä samoin kuin isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on +venäläisissä perhekunnissa useasti valta, joka outoa hämmästyttää, +varsinkin kuin muistetaan, että he tavallisesti ovat joko talon orjia +eli muuten palvelijan-säädystä. Näin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa +kaikki vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hän oli jotenkin +hyvä-sävyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtovan +myös kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden kuuliaisuuteen +häntä kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että Tatjana oli hyvin +jumalinen, sillä illoin aamuin piti hän pitkät rukoukset, vaan risti +keski-päivälläkin silmiänsä vähimmistä syistä, niinkuin jos säikähti, +jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta tehdessänsä, kaljaa laskiessansa +j.n.e.; sen ohessa paastosi hän kolme päivää viikossa (tavallisesti +paastotaan vaan kaksin päivin viikossa), ja hänen paastonsa oli niin +ankara, ett'ei hänen sanottu vesi-märkää näinä päivinä suuhunsa ottavan. +Kaikki tämä teki hänen jommoiseksikin koto-pyhäksi, josta ei olisi ollut +mitään sanomista, ett'ei hän olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa +minunkin ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan viivyin +myöhemmin kylässä kuin hänestä oli hyvä, ja nuhdellen minua siitä että +paasto-päivinä söin arki-ruokaa. Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua +välillämme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka +ruoassa kyllä havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha +meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä +piiriltä ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin synnin +rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi +muutamia säteitä valoa täkäläisen kansan luonteelle. Kuin verekset +kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoivat joutua, +ostatin minä niitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi +maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän jo useampia +kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myöjä itse +kaupalle ja tällöin ilmestyi, että kurkku-kymmeninen ei koskaan ollut +maksanut enemmän kuin 6 kop. Peläten että minua muissa suuremmissakin +ostoissa näin oli petetty ja petettäisiin vastakin, otin Tatjanan +tutkinnon alle; vaan kiven kovaan kielsi hän minun rahastani +hyötyneensä, ja vannoi "jumalan edessä", osottaen nurkkaan ja silmiänsä +ristien, että hän oli viatoin. Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja avasi +n'ankansa puolelta semmoisen tulen, että minä vähän vastusteltuani näin +ainoaksi pelastus-keinoksi pakenemisen kamariini. Vaan kuin emäntä ei +siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tännekin, lausuen että hänen +ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua +yhden-laiseksi kuin muutkin "saivaren-nylkijät Saksalaiset" ovat, jotka +joka kopeikan lukevat, otin minä pakoni oikeaan venäläiseen keinoon, +löin raha-kukkaroni pöytään ja sanoin itselläni olevan rahaa ostaa hänen +sekä talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei +suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, vaan enemmän +itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni. Raha on tälle kansalle, sen +sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kellenkään muulle, ja tekee +omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin vaikutti tässäkin +tilassa sen paljas näkö Ol'ga Ivannan mielen päälle kuin öljy +aaltoavaisen veden pinnalle: hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen +syytellä koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka häneltä vähitellen +sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-väki aina +itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2 kop., joten +kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi +viittä kertaa enemmän kuin heille. Mieleen oli se minusta, että Tatjanan +puoli puhdistui tässä asiassa vaan siksi, että hän oli ollut talon-väen +väli-kappaleena minua petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen +kävi kirkossa, selvisi hänen yksin-kertainen järkensä niin, että hän +sieltä palattuansa tuli tyköni, tunnusti itsensä vika-pääksi ja pyysi +anteeksi, joka seikka kohotti hänen minun silmissäni sangen korkealle, +niin että siitä päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystävät. Enkä +emännänkään kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut vihassa, sillä petos on +täällä niin tavallista, että missä se ei koske enempää kuin kopeikoita, +sitä ei pidetä minäkään ja sen nuhtelemista vaan nauretaan +saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän kylläinen paljon +surkeammista asioista, joita hän mieltänsä lauhduttaakseen jälkeenpäin +minulle vähitellen jutteli. Hänellä oli kolme aika-miestä poikaa ja yksi +tytär jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut virassa, vaan +viime sodan aikana hullautunut menemään upsieriksi nosto-väkeen +(opoltschénie). Lähellä sotaa käytyänsä drushinansa kanssa oli hän +niinkuin muutkin tämän-laiset upsierit lähetetty kotiin yhden vuoden +palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entistä eikä mitään muutakaan +virkaa annettu hänelle, hyleksi hän nyt tyhjän-toimittajana äitinsä +tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa +vietteeksi. Toinen poika oli piiri-kunnallisen aatelin-päällikön +sihtierinä, vaan oli kopeudellansa tämän niin suututtanut että hän +luovutti hänen virasta ja painollansa vielä saattoi senkin matkaan, että +hän ajettiin pois siitä maa-hovista, johon noin vuosi takaperin oli +mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta poikaansa äiti näkyi enimmän +rakastaneen, varmaan sentähden, että hän oli ollut onnettomin. +Sota-väestä, johon hän oli ollut annettu itsensä upsieriksi palvelemaan, +oli hänet hylätty kova-korvaisuudesta esi-miehiänsä vastaan; äiti oli +itse hakenut hänet sieltä kotiin, vaan täällä oli hän alkanut juoda +onnettomasti, äitiltänsä salaa myöskennellyt pyhäin-kuvia ja muuta +kalliimpaa kalua ja viimein väkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä +hengestä irti oli, niin että äitin vihdoin oli täytynyt panettaa hänet +kiini ja lähetyttää arestantti-komppaniaan. Moni äitin-sydän halkeaisi +jo vähemmästäkin, vaan tämän kuormansa lisäksi sai Ol'ga Ivanna vielä +useampi päivä niellä hävittömyyttä vävyltänsä, jonka itse oli ennen +aikaan "kengittänyt ja vaatettanut", niinkuin hän sanoi, vaan joka +palkitsi tämän hyvyyden niin että oli anopilta parhaan osan taloa +vallannut ja sen lisäksi vielä kohteli häntä kamaloittavalla ynseydellä. +Nämä kaikki seikat kurkku-jutun jälleen vähitellen saatuani tietää, koin +minä kohtelevaisuudella pysyttäydä vastoin-käymisistä ärtyneen emäntäni +lemmissä, eikä meillä mainitun tapauksen jälkeen ollutkaan muuta +välillämme kuin ystävyys ja hyvä-tahto.</p> + +<p>Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maalla ja pienemmissä +kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan +enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa. +Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tämä kansa vieraan-pitäväisyyttänsä, ja +vanha totuus on se, että tämä avu sivistymättömissä kansoissa on +suurempi ja myös tarpeellisempikin kuin sivistyneissä. Vaan +päällisin-puolinen sivistys on täällä tämän niinkuin monta muutakin +hyvää omaisuutta joko hävittänyt eli muuttanut. Venäläisen +vieraan-pitäväisyys ei koskaan tee sitä levollista ja elähyttävää +vaikutusta vieraan mielessä kuin se sydämellinen ja yksin-kertainen +käytös, jolla häntä Suomessa ja Skandinaviassa kohdellaan. Venäläinen on +kyllä ensi kohtauksessa teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse +liehakoitsevaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvän +tämän kautta ja kasin-kultaa hopeana pitävän, niinkuin minunkin kävi. +Tämä yli-määräinen kohteliaisuus hälvenee kuitenkin pian hänessä, joka +tulee osiksi hänen yleisestä häilyvästä luonnostaan osiksi myös siitä, +että hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko +pitänyt teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren +vallan elikkä myös liian korkeita suojelijoita. Hänen havaittuansa, että +olette ilman näittä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien +avujenne esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä +maassa kokemaan, että vieraan-pitäväisyyttä nautittuanne sen monesti +saatte palkita hävittömyyttä nielemällä, hienompaa ja tärkeämpää sitä +myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni niille, jotka kova onni +saattaa tänne, on että niin vähän kuin mahdollista velkautua täkäläiseen +vieraan-pitäväisyyteen eli upota maan seuruus-elämään. Tämän jälkimäisen +teki turha ulko-muodon noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, +ja jos meidän Pohjasta oleva matkalainen syystä voipi moittia +Saksalaisten yksin-kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elämässä +liian ystävälliseksi ja joka-päiväiseksi, niin on täällä taas poikettu +toisannepäin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa <i>muodossa</i> luultu sen +totisen luonnon löytävänsä. Käymät (visiitit) pidetään tarkassa vaarissa +ja niiden keskinäisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin myös niiden +tekemisellä eli laimin-lyömisellä voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata +toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. +Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrén kertoo Mesen'issä +gorodnitschijn kanssa lähettiläisten kautta taistelleensa useampia +päiviä siitä, kumpiko heistä ensin kävisi toisensa luona, jossa Castrén +kuitenkin näyttää väärässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen +virka-arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, +johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten velvollinen heidän +tykönänsä ensin käymään. Näin päätti varmaankin apteekkari +Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tämä teki käymänsä +kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykönä, vaan laimin-löi +apteekkarin, vaikka hänellä vielä korttierikin sattui olemaan samassa +talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivät tämän huolimattomuuden +niin, että gorodnitschij luki apteekkarin porvari-säätyyn, ja sen +velvollisuus tämmöisissä tiloissa on nöyryytensä osoittaminen uudelle +pää-miehelle, minkä sokuri-tokalla, minkä viini-lekkerillä, minkä +milläkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja vaikka hän oli +hyvä ystäväni, niin en voinut olla nauramatta sille arvolle, jonka hän +antoi tälle vähä-pätöiselle seikalle, ja niille konehtimisille +palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja muiden kautta, joilla kumpikin +koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tätä kesti noin +kuu-kauden ajan, ja minun lähtiessäni jäivät he vielä sormi-koukkua +vetämään tästä vallan-painavasta asiasta.</p> + +<p>Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina. +Tätä jälkimäistä käytetään kaikissa niissä tiloissa, joissa meillä +käytetään vaihetellen palo-viinaa, viiniä, totia ja punssia; se on +Venäläisen niin ylhäisemmän kuin alhaisenkin A ja O, surussa lohdutus, +ilossa riemun väli-kappale, kaikissa tiloissa välttämätöin. Arvattavasti +ei tämmöisessä seuruus-elämässä kirjalliset keskustelut ja harjoitukset +koskaan tule kysymykseen. Vaikka käynyt sangen monen hovin-herran ja +virka-miehen tykönä, en ole yhdessäkään perhekunnassa tavannut +kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siellä täällä voitte nähdä, ovat jotkut +ranskalaiset romaani-remput, joita talon nais-väki joko lukevat +hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat lukevinansa. Ennen viimeistä +sotaa löytyi Venäjällä monta posti-konttuoria, johon ei tilattu yhtään +sanoma-lehteä. Kasan'in pois-luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista +kirja-puotia ei koko itä-Venäjässä maa-alalla, jolla elää noin 20 +miljonaa ihmistä, löydy ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin +nähdään muun räämän seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, +joka on N. Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niitä +nauloittain eikä itse osaa niiden nimi-lehteä lukea. Vaan se paksu tomu, +joka ne peittää, ja ne monet täpät, joilla useampien kesien kärpäset +ovat ne kirjanneet, todistavat selvästi, ett'eivät ne ole sitä tavaraa, +jota paljon menee. Ainoat tämän kirja-kaupan ystävät lienevät joku +sel'skij pisar (kylä-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa +juodessaan ostaa pyhä-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyestä, eli joku +varakkaampi porvarin-ämmä, joka kadotuksen kuvan eli pyhän Nikolauksen +rinnalle tahtoo seinällensä ripustaa Sinopen tappelun eli sota-mies +Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat säädyt kyllä voisivat +Pietarista eli Moskovasta itsellensä lähetyttää kirjoja yhtä hyvin kuin +lähetyttävät viinan-mauksia, ulko-maan sieniä ja lavemangi-ruiskuja; +mutta tämä kuin ei ole tullut "muodiksi," niin tekee sen harva, ja +koti-maallinen kirjallisuus on melkein yhtä suuressa ylen-katseessa kuin +koti-maallinen teollisuuskin.</p> + +<p>Tämä kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten että sivistys +niin-kutsutuissa sivistyneissäkin säädyissä on joko mitätöin eli vaan +hieno helme sisällisen törkeyden päällä. Miehet kuitenkin menevät +mukiin; heistä on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa, moni on +palvellut sota-väessä Varsovassa, Riigassa eli Helsingissä, ja lukee +tällä ajalla paljon sivistyneensä ja onkin maa-miehiinsä nähden paljon +sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-lainen; +ainoan sivistyksensä ovat he saaneet ranskan kielen vaillinaisessa +mongertamisessa ja pianon surkeassa rämpytyksessä, ja sisemmissa +paikkakunnissa on harva saanut tätäkään sivistystä. Lukijattareni +antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle tapahtunut täkäläisissä +seuroissa, että katsellessani jonkun kaunottaren konstillisesti +kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat juohtuneet mieleeni ne +korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on varmaan maksanut kaunottaren +orja-tytölle, että ihmetellessäni hänen silkkivaatteustansa ajatukseni +on ollut niin rohkea ja silmän-räpäykseksi kuvannut itsellensä sen +lika-harmaisen alus-hameen, jonka päällä kiiltävä silkki kohisee, ja +että ihaillessani hänestä tuoksuavaa hyvää hajua varomatta olen tullut +miettimään niitä suuria lyökkiä ja sitä äkeätä hapan-kaalia, joita +kaunotar puoli-päiväistä syödessään ei suinkaan ole ylen-katsonut.</p> + +<p>Ei lienekään siis ihme, että rouvas-väen vähä sivistys eli oikeammittain +sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin hulluuksiin. +Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei käytetä missään niin ahkerasti kuin +Venäjällä; minkki on sangen yleinen kauneuden ylennys-keino; +luonnollisten lääkkeiden siassa olen useasti kuullut käytettävän +homoiopathiaa, sitä jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-kur, revalenta +arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-väessä varsinkin ovat +löytäneet uutterat käyttäjät ja uskolliset puolustajat. Miesten seassa +on tämä omaisuus kansan luonteessa synnyttänyt yksiä eli yhdenlaisia +harhauksia, ja erittäinkin vimmaa sivistyneempiä nerotoin epäileminen +uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he pitävät suurena kunniana, vaan +jota elämässä jotenkin toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria +laiskuria eli pelkuria. Tässä juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia +päiviäni Krasnoslobodsk'issa erään virka-miehen tykönä, joka oli +piirikunnan korkeimmia. Syötyä hyvä puoli-päiväinen muutamana +sunnuntaina kutsui hän vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lääkäri +ja minä, kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittäydyimme +viheriäiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja +havanna-sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, millä isäntämme +vielä tahtoi lisätä meidän kostitsemista. Tämä lisä olikin täällä +harvinaista laatua, sillä hän otti esiin paksun-laisen käsi-kirjoituksen +ja tahtoi lukea meille "jotakin merkillistä". Luettava oli +venäjän-kielinen käännös Volneyn kirjasta: <i>Les ruins</i>. Minua viehätti +tässä ensinkin se seikka, että kirja oli munkin kääntämä, ja ne harvat, +jotka sen sisällyksen tuntenevat, ovat varmaan myös kanssani +ihmettelevät, että venäläinen munkki oli joutunut hänen säädyllensä näin +vähä-hyötyistä kirjaa kääntämään eli että hänellä alunkaan oli edes +oppia ja taitoa ollut sitä tekemään. Ei paljon vähempi ollut se ihme, +että käsi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan +muuta kuin nimensä suoritettavien paperien alle, oli sen omalla +kädellänsä kopioinnut. Viehtyivätkin niin hyvin lukija kuin hänen toiset +kuuntelijansakin kirjasta sitä enemmän kuta kauemmin luettiin, ja näin +ei havaittu, että päivä oli jo lähellä laskuansa ennenkuin kirjan saimme +loppuun. Minun täytyy tunnustaani että se minussa ei vaikuttanut niin +ehdottomasti kuin kumppalissani, johon kukaties oli syynä sekin, ett'en +niin tarkoin ymmärtänyt kaikkia kielen hienouksia kuin he. Vaan nähtävä +oli sekin, että he olivat tottumattomammat tämmöiseen ruokaan kuin minä. +Meidän ylä-alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin +Volneyn ovat, ylimmän luokan parempi-päisiä poikia sangen suuresti +viehättää. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille +olka-päitänsä nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleisö on ne +eli varsinkin enimmät niistä jo kauan sitten jättänyt taaksensa.</p> + +<p>Se, jonka on täytynyt vieraantua huvituksista, elää jo ja jaksaa taas +ikävätä kärsiä kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen päivän päälle kuin +edellä-kerrottu oli minulle. Toisen tämmöisen päivän sain vielä +Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin sen +tässä tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti koko +kaupungin. Se tapahtui erään noin puolen-kymmenen virstan päässä olevan +mies-luostarin tykönä. Luostari on kauniilla Mokscha-joen kiertävällä +niemellä, jossa sen pyhän paikan yhdellä puolella on synkkä metsä, +toisella kaunis nurmikko, siellä täällä vanhojen tammien ja lehmusten +siimestämä. Tällä jälkimäisellä nähtiin mainittuna päivänä pari telttiä +rakettuna ja niitä lähellä rykmentin musiikin valkoisissa vaatteissansa +seisovan ja odottavan pillinensä ja torvinensa. Kohta olikin koko seura +venheissä tullut paikalle, Vaikka taivas lupasi märkää iloa, pilvet +hajosivat kuitenkin pian, sitä kirkkaammin paistoi nyt päivä, sitä +ihanampi oli metsän ja nurmen tuoksu, sitä vilppaammasti soittelivat +metsän pilli-piiparit virsiänsä. Heidän sävelensä vaikenivat kuitenkin +eli hukkuivat niihin ääni-aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa +metsältä kumeata kaikua. Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tästä ei +ollut iloa, se huvittelihen kävelemällä luostarin läheisellä +kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-kivet todistivat, että rikkaalla +vielä kuolemassakin (ehkä ei kuoleman takana) on etuja, joita köyhän +vaan tulee kadehtia, koska hän ei voi lunastaa tomullensa tämmöistä +pyhää lepo-paikkaa kuin rikas. Eli ilahuttihen mainittu +tanssin-ylenkatsoja metsässä kuuntelemalla soiton, tänne kulkemisestansa +lauhtunutta, säveltä eli huvittelihen katsastamalla, kuinka luostarista +tulleiden nuorempien isien silmät pyörivät katsoja-joukossa seisovien +ruskea-poskisten tyttöisten ja evestin pyöreä-kupuisten viina-lekkerien +välillä. Ja vaikka näiden sisällys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien +sydäntä, niin tyhjentyi se kuitenkin illan kuluen, sillä evestin +vieraista oli pari-kymmentä hänen omia hilpeitä upsieriansa, joista moni +kannun-kallistus-taidossa ja hiekka-säkin omaisuuksissa olisi voinut +vetää vertoja Alsatian herttualle (katso W. Scott'in <i>Nigel'in +vaellukset</i>). Erinomaista oli myös oudolle se isän-valtainen suhde, joka +oli evestin ja hänen upsieriensa välillä. Se näyttihen vähemmin siinä, +että hän esim. kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa +seikassa, joiden kertominen tässä kuitenkin olisi liikanaista, ja +muistutti katsojalle mieleen sitä merkillistä clan-valtaa Skottlannin +kansassa, jota ikään-mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei +uuvu kuvaamasta. Eräässäkin näistä ihanoista kuvauksistansa kertoo hän +aterian, jonka clan'in (sukukunnan) pää-mies antoi alamaisillensa. +Kaikki istuivat he yhdessä pöydässä pää-miehen ylpeästä suvusta alkaen +aina köyhimpään kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen +eri-lainen eri-arvoisille vieraille. Kuin yläpäässä pöytää syötiin +mehevätä hirven-paistia ja juotiin ranskan-viiniä hopea-maljoista, +täytyi alempana istuvien tyytyä lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja +olueen puu-maljoista. Ja juuri tämäkin seikka clan-vallasta näyttihen +meidän evestin vieraan-pidossa, sillä hänen juodessansa +kunnioitettavimpien vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, +kiersi viina-pullo, kyllä ahkerasti, meidän alempana istuvien piirissä, +ja ilman mittäkään pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tässä mieleen +eräs pohjais-Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan +että</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"ylä-päässä pöytää vehnäistä syötiin,<br /></span> +<span class="i0">ala-päässä vieraita kynsille lyötiin",<br /></span> +</div></div> + +<p>jota kuitenkin tällöin ei olisi ollut hyvä ajatellakaan, sillä kaikki +remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyväisinä. —</p> + +<p>Edellisestä voipi moni ehkä luulla minun kaiken aikaa istuneeni +piirikunnan kaupungissa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä minä ajelin ja +oleskelin kylissäkin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an läänissä, sen +verran kuin asiani vaati. Nämä tienoot ovat Venäjän-maan elo-rikkaimpia +ja hedelmällisimpiä, vaan kuitenkin nähtänee surkeampia kyliä ja +köyhempää rahvasta tuskin missään kuin täällä. Olletikin koskee tämä +lause Pensan lääniä, jossa kylien ulko-muoto inholla ja kauhistuksella +täyttää matkalaisen sydämen; Tambov'an läänissä näin sitä vastaan +muutamia sangen kauniita mordvalais-kyliä, joissa tavattiin hyvin-eläviä +ja rikkaitakin talon-poikia. Tämä eri-laisuus kahden vierekkäin olevan +ja yhtä luonnon etuja nauttivan paikkakunnan välillä todistaa paremmin +kuin mikään muu, kuinka sanomattoman painava paikkakunnallisen +hallituksen kelvollisuus eli kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin +täkäläinen, joka ei vähääkään ole tottunut itse itseänsä hallitsemaan.</p> + +<p>Monta seikkaa olisi vielä juteltavaa, paitse muuta eräästä +Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehestä, josta sopii sanat +Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virressä:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Kuin lehti kuiva lentävi,<br /></span> +<span class="i0">Min tuuli tempasi,<br /></span> +<span class="i0">Niin raukka hänkin eksyvi,<br /></span> +<span class="i0">Ken maansa hylkäsi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka tähden tällä kertaa jo +tähän lopetan.</p> + + + +<h3>Kymmenes Kirja.<a name="FNanchor_21" id="FNanchor_21"></a><a href="#Footnote_21" class="fnanchor">[21]</a></h3> + +<p>Kasan'issa 30 p. marrask. 1858.</p> + +<p>Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se luulo +että Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa <i>Ersäläiset ja +Mokschalaiset</i>, löytyy kolmaskin nim. <i>Karataijit</i>. Mainittu venäläinen +akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli useammassa itä-Venäjän +maakunnassa, kirjoittaa tästä asiasta päivä-kirjassansa (Дневньiя +3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. +155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen murrekuntaan, joista yhtä kutsutaan +Mokschalaiseksi, toista Ersäläiseksi; mutta Mokschalaisissakin löytyy +joku eroitus keskenänsä. Yksiä heistä kutsutaan peri- eli korkeoiksi +Mokschalaisiksi, toista pidetään yksin-kertaisina eli tavallisina +Mokschalaisina, ja koko eroitus heidän välillänsä ovat vaan muutamat +puheen-parret.<a name="FNanchor_22" id="FNanchor_22"></a><a href="#Footnote_22" class="fnanchor">[22]</a> <i>Vielä puhuivat meille neljännestäkin laadusta +Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita löytyy ainoastaan +kolme kylää Kasan'in piirikunnassa</i>."</p> + +<p>Muut tutkijat ja matkustajat eivät kuitenkaan tienneet virkkaa mitään +tästä Lepechin'in löytämästä kolmannesta Mordvalais-murrekunnasta, ja se +sekä hänen lauseensa siitä olivat jo joutua unhotuksiin, kuin mainio +oppinut Frähn kirjassansa <i>Ibn Foszlans und anderer Araber Gerichte über +die Russen älterer Zeit</i> eli oikeimmiten tähän kirjaan liitetyssä eri +tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien mainitsemista Venäjän +kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee näissä kirjoittajissa löytäneensä +paitse Ersäläisten nimeä, joka on selvä ja epäilemätöin, myös +Karataijienkin nimityksen niinä kansoina, jotka entiseen aikaan asuivat +Venäjän maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka heidät muka tämmöisenä +mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy, edellinen kirjoittaen +Karataijien nimen <i>Kerkijan</i>, ja heidän kaupunkinsa Kerkijana, +jälkimäinen nimittäen heidät <i>Kerakertija</i>. Mutta kuin nämä maineet ovat +meidän aikoihin joutuneet toisten arapialaisten kirjoittajien kautta +epä-selvissä ja monesti kopioituissa käsi-kirjoituksissa, on tutkijalla +lupa niissä löytyvät nimet lukea niinkuin hänen aineellensa on +soveljain, ja niin arveluttaa alussa Frähn'iäkin, eikö lienekin Venäjän +vanhan pääkaupungin Kievan itä-maalainen nimi <i>Küjava, Kijava</i> se, jota +mainitut kirjoittajat edellä-olevilla nimillä tarkoittavat. Mutta tämän +ajatuksen hylkää hän pian ja alkaa noudattaa toista, joka on se, että +nämä nimet molemmat ovat oikeastaan luettavat <i>Keratijan</i>, ja että ne +kaksi arapialaista kirjoittajaa ovat niillä tarkoittaneet kysymyksessä +olevia Karataijia, jotka lienevät muka olleet sama kansa, jonka Lepechin +sitten löysi Kasan'in piirikunnassa. Tämän päätöksen tekee Frähn, +niinkuin itse sanoo, "etwas zaghaft", ja lisää lopulla: "jedoch ich will +lieber meine Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins +Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekräftigt, dahingestellt +seyn lassen."</p> + +<p>Näiden tätä kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden lisäksi +on tähän liitettävä vielä, että Sbojev jo ennen (siv. 145) +osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tätä lääniä +löytyvän Karatai-nimisen kylän, jonka asujat ovat tataristuneita +Mordvalaisia, ja että v. Köppen Venäjän-maan kansakunta-kartallansa on +Mordvan värillä merkinnyt tämän kylän, hänelle tulleita +virka-kunnallisia ilmoituksia myöten päättäen sen mordvalaiseksi, vaikka +hän eräässä kirjoituksessa Pietarin Tiede-Akatemian Bulletin'issa +(muistaakseni vuodelta 1843) epäilee Karatailaisten mordvalaisuutta, +eikä luule asiasta muuten selväksi päästävän kuin tutkimalla sitä +itsellä paikalla.</p> + +<p>Tämmöinen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mielessä ja 18-21 päivänä +t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja päätteet, +joihin se antoi minulle syyn.</p> + +<p>Edellä mainitussa Kasan'in läänin piirikunnassa Bogorodskoen volostissa +Volgan oikealla rannalla löytyy noin 80 virstan päässä läänin +pää-kaupungista kolme <i>Karatai</i>-nimistä kylää, joista kaksi tännempää +ovat asutut Venäläisiltä (niistä on toinen herran alustaa, toinen +kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. <i>Mordvalainen Karatai</i>, +jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan noin 500 +sielua (s.o. miehen puolta). <i>Tämän ja 7 virstaa siitä tännempänä olevan +kylän Mensitovan (143 sielua) asujat ovat kielensä puolesta puhtaita +Tataria, mutta uskoltansa Venäläis-kreikkalaisia ja vaatteuksessansa +Mordvalaisia</i>. Kahdesta jälkimäisestä seikasta eli uskonnon ja +vaatteuksen muutoksesta oli sekä ympäristön Venäläisillä ja paikkakunnan +papilla että asujilla itsellänsäkin se menneistä ajoista peritty maine +yleinen, että näiden esi-isät, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia +Tataria, olivat menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in +piispalta Lukaalta, joka Volgassa heidät kastaessansa oli heidät +nimittänyt Mordvalaisiksi, näin muodoin jo nimityksessäkin luovuttaen +heidät entisistä kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin +he sittemmin hylkäsivät ja alkoivat pukeutua miehet Venäläisiksi ja +naiset lähi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun.</p> + +<p>Tässä kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitään, joka potkisi +toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino eroittaaksensa +uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydessä vaeltavista +heimolaisistansa ei tunnu ensinkään oudolta sille, joka vähänkään tuntee +pappis-vallan historiaa; vasta-käännettyjen taipuvaisuus kieltää entisen +nimensä, ja ottaa nimen kansalta, joka sivistyksessä ja itse-tunnossa +seisoi heitä alempana ja mahtoi ollakin heiltä halveksittu, tämä notkeus +on selitettävä josta-kusta paikkakunnallisesta ulkonaisesta +ahdistuksesta, joka niinä aikoina ei liene ihmeteltävä, vaikka Venäjän +hallitus yleisesti on harvoin käyttänyt jyrkkää väki-valtaa uskon +asioissa. Aikaa voittaen, kahden kolmen mies-polven kuluttua, unohti +kansa entisen uskonsa ja sen tavat ja tottui vähitellen uuteen uskoon ja +sen menoihin niin, että esim. Karatain nykyinen pappi kiitti +seurakuntalaisiansa hyviksi kristityiksi, sanoi heidän, vaimojenkin, +ahkerasti käyvän kirkossa, eikä luullut peri-Venäläisten paremmin +pitävän paastoa kuin nämä hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen +pitävät.</p> + +<p>Mutta mikä isien perinnöstä ei ole unhottunut heiltä, se on <i>kieli</i>. +Miesten sanoi pappi kaikkien hyvästi tulevan toimeen Venäjän kielessä, +mutta vainoista kuului harva vielä ymmärtävän tätä kieltä enemmän kuin +kaikkein tavallisimmat sanat, ja näin on heidän kielensä omassa +keskuudessansa vielä ainakin puhdas Tatarin kieli. Ja tässä onkin suurin +ja selvin todistus heidän peri-juurestansa, joka ei voi olla muu kuin +tatarilainen. Sillä se, joka johdattaa mieleensä, muita yhdenlaisia +näytteitä mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja Novgorod'in läänien +Vepsäläiset, Pensan, Tambov'an ja monen muun läänin Mordvalaiset, eläen +pienissä saarekkeissa keskellä paksua vieras-sukuista kansastoa, joka +kaikessa on heitä väkevämpi, ovat monia monituisia vuosi-satoja +säilyttäneet äitin-kielensä ja luultavasti vielä kauvan eteenkin-päin +niin tekevät, sen on vaikea suostua niiden luuloon, jotka päättävät +kysymyksessä olevia Karatailaisia tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eikä +tämmöistä tiedetä muualla tapahtuneen, että Mordvalaiset olisivat muka +muuttuneet Tatariksi; miksi olisi se juuri tapahtunut näissä kahdessa +kylässä? Tässä suotakoon minun myös mainita se yksin-kertainen luuloni, +että kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidän +Castrénimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden +vyyhtien selvittämiseksi tutkinnoissansa käyttäneet lausetta: se ja se +kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli +kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestävä ulko-nainen paino +sekaannukseen on syynä, niinkuin Englannin kansan esi-merkki näyttää. +Vaan tämmöistä syytä ei näillä itäisillä kansakunnilla ole koskaan ollut +luopua äitin-kielestänsä, ja juuri näiden sitkeä kestäväisyys todistaa, +että kansa voipi muuttua elämän-laadussa, uskossa, tavoissa, mutta +riippuu kielessänsä kiini kuin hengessänsä, ja vasta sen kuoltua on +kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, missä tämmöinen onnettomuus on +tapahtunut, muistuu asujanten entinen kieli paikkojen nimissä tutkijan +johdoksi. Niin on koko pohjais-Venäjä täynnä suomalaisia jokien, järvien +ja muiden paikkojen nimiä seuduilla, joista Suomalaiset jo +vuosi-tuhannen takaperin ajoivat karjansa toisille laitumille; samoin +ovat keski-Venäjän itä-osassa tienoissa, joissa Venäläiset tiettävästi +ovat elelleet jo jonkun puoli-tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina +Mordvan-kielisiä. Jos nyt nämä Karatailaiset olisivat ennen olleet +Mordvan kansaa ja sittemmin muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidän +entisestä kielestänsä samoin pitänyt jäädä jälkiä edes paikkojen nimissä +heiltä asutussa tienoossa. Mutta niin ei kuitenkaan ole, sillä ne ovat +enimmiten tatarilaista peri-juurta ja itse nimikin Karatai, jota +luullulle kolmannelle Mordvalais-murrekunnalle on annateltu, ja joka on +sen paikan nimi, jossa tämän luullun sammuneen murrekunnan viimeiset +jäännökset löytyvät, on puhdas tatarilainen nimi, merkitsevä Suomeksi: +<i>musta-mäki</i>.</p> + +<p>Ei taidakaan siis olla epäilemistä, että tämmöisen kolmannen +Mordvalais-murrekunnan löytyminen ei olisi ilmasta temmattu. Lepechin +kuuli siitä puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin +kansakunnailisissa ja kielellisissä tutkinnoissansa niin heikko, että on +päivä-kirjassansa vetämät lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielillä +melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mitä taas Frähn'in löytöön ja +sen todistuksiin tulee, ovat jälkimäiset niin heikot, että hän niinkuin +rehellinen tutkija itse on ensimäinen, joka niiden pitäväisyyttä +epäilee.</p> + +<p>Josko meidän Suomalaisten siis näin muodoin täytyykin (eikä tuo kovin +vaikea lienekään) luopua välittömästä heimolaisuudesta Karatailaisten +kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, että tämänkin +epä-selvän asian Venäjän kansa-tieteessä, niinkuin monta muuta +suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies. Tämä onkin ainoa +matka, josta tällä kertaa voin ylistettävälle Konsistoriolle kertoa. +Koko talven olen tässä kaupungissa järestellyt entisiä kokoelmiani, ja +nyt loppupuolella talvea myös valmisteilut itseäni tulevalle matkalleni +Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen aikonut lähteä jo tulevassa +kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena apuna näissä valmisteluissani +olisivat minulle, jos niitä joutaisin käyttämään, eräät +käsi-kirjoitukset tällä kielellä, jotka minulle lainaksi lähetti +Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in huolen-pidosta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Siperiassa v. 1858.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Pelym'in kirkolla, Pietarin päivänä 29:nä p. kesäk. (11 p. heinäk.) +1858.</p> + +<p>Touko-kuun 27 päivänä nähtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle +lähtevän uutuuttansa hohtavan, niinellä katetun matka-tarantassin +kevyintä laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella +äänessä-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, löytyi +tarantassissa kolme henkeä, joista kaksi nähtävästi oli ystävätä +saattamaan lähteneitä kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa ja +muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriäisessä heinikossa +vielä muutamia hetkiä saattajien kanssa vietettyänsä ja eräillä lasilla +vaahtoavata viinaa sydäntään vahvistettuansa, nousi matka-mies yksinänsä +tarantassiin, joka, viimeiset jää-hyväiset otettua, alkoi lentää +eteenpäin.</p> + +<p>Ja näin jäi minulta, joka täten läksin matkalle Voguulien kylmille +soille, taakseni ne lihavat leipä-maat, joissa kaksi edellistä vuotta +olin viettänyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus näissä muuttui +nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petäjäksi, kuuseksi ja +koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja +puolukaksi. Tämä muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nämä uudet +esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nähdessäni eli ajatellessani +pohjaa rakastamaan tottunut sydämeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli +minulla sen suurempi, kuin nyt sain myös erota näkemästä orjuutta, joka +mainitussa lihavuuden maassa kaiken elämisen myrkyttää ja kaiken luonnon +rikkauden muuttaa surkeaksi köyhyydeksi. Kasan'in läänistä pohjaan päin +ei nim. orja-talon-poikia löydy kuin lumeksi vaan joitakuita kyliä; +kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja kokemuksesta ennen +matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja jälkimäisten välillä olevan +eroituksen niinkuin yön ja päivän välillä.</p> + +<p>Eikä tämä kokemukseni täälläkään epäytynyt, sillä harvoin nähtäneen +Venäjällä ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyliä kuin Siperian +tien varrella nähdään Vätkan jo Perm'in lääneissä. Kaksin-kertainen +pytinki talon-pojalla ei täällä ole mikään harvinainen kohtaus, vaan +yksin-kertaisessakin on hänellä useampia kamari-huoneita, joiden +maalatut lattiat, monet pyhäin-kuvat ja arkuilla pinotut seinämet +todistavat hyvää toimeen-tuloa ja rikkauttakin. Kevyempi elämä vaikuttaa +taas ihmisen mielessäkin keveyttä ja lempeyttä, ja niin ovat näiden +tienotten asujat paljoa nöyremmät, yksin-kertaisemmat ja +hyvätahtoisemmat kuin kansa keski-Venäjällä.</p> + +<p>Kauniilla ilmalla, hyvillä teillä ja nöyrällä kohtelulla kulki matkani +sangen ihanasti eteenpäin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in +kaupungissa siinä olevan posti-talon pitäjästä, joka näytti katsovan +kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hänelle hyötyä kartuttamaan. +Näköjänsä ikäskuin olisi hän kerrallansa syönyt kokonaisen sian, oli hän +tapojansa niin hävitöin ja pöyhkeä, että jo useamman kuin yhden +matkalaisen sormia luulen syyhyttäneen lämmittämään hänen suuria +korvallisiansa. Annettuani hänen jonkun ajan levitellä suuruuttansa, +otin paperini esiin, ja nähtyänsä erään niistä muuttui se paksu teikari +yhtä kumartelevaksi narriksi kuin siihen asti oli ollut pöyhistelevä +herra. Seitsemän virstaa toisella puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi +Vätka-joen yli, jonka kevät-tulvasta paisunut vesi peitti koko +ympärystän niin lavealta, että lossilla oli nyt kulkea ei vähemmän kuin +14 virstaa. Minun tullessani paikalle olivat kaikki lossit toisella +puolen, ja vaikka pylvääsen lyöty kuvernöörin kuuluutus ilmoitti, että +lossi-miehet kovan rangaistuksen haastolla olivat velvolliset +viivyttämättä kaikkia yli-saattamaan, täytyi minun odottaa kuusi tuntia +rannalla ennenkuin yksi lossia palasi toiselta puolen, jonne toiset +kaksi vielä olivat jääneet lopettelemaan sitä kestiä, jonka erään +rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha heille oli odottamattomasti +saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle kolmatta kymmentä henkeä +useammista säädyistä, kansoista ja uskoista. Siinä oli kaksi nuorta +sota-miestä, lasketut sota-palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka +muutamille talon-pojille tekivät sen kunnian että herroiksi +tutkistelivat mitä hyvää heillä oli eväs-laukuissansa, eivätkä +ylen-katsoneet heidän tupakka-massiansakaan (täällä pohjais-Venäjällä +ovat asujat ahkeroita tupakan-polttajia, Siperiassa nähdään useasti +vaimojakin kärsä suussa). Siinä oli eräs takku-partainen vanha +jouto-mies, joka kaikille valitti onnettomuuttansa; hän oli mm. eileisnä +päivänä tullut kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettääksensä +olivat päättäneet virvoittaa itseänsä viina-kullalla; tämä oli voittanut +takku-parran ja kellistänyt hänen kadulle, josta hän seuraavana aamuna +löysi itsensä, vaan ei löytänytkään kumppalia eikä taskussansa olleita +rahoja eikä jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun +lähtenyt kumppali oli häneltä kysymättä lainannut. Edellensä oli siinä +puoli-kymmentä ämmää, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta Perm'in +lääniä, olivat tehneet pyhä-retken Kasan'iin siellä löytyvän kuuluisan +jumalan-emon tykö. Toisia pyhä-retken tehneitä oli talon-poikainen +porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa oli mennä +vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyhät paikat ovat hyvin suuressa arvossa +kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista pidetään hyvin +tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien ihme-töistä, joita +toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyhää vettä ja jumalan-kuvia, +joita ostamaan kuitenkaan ei kellään näkynyt rahaa ylettyvän. Paras +voitto hänen neli-tuhans-virstaisesta matkastansa oli minun katsoessani +puoli-kymmentä omena-puun tainta, joille hän telegansa perällä oli +laittanut varsinaisen multa-penkin ja joista hän näkyi pitävän suuren +huolen. Vielä oli siinä muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, +huonoa tavaraa kaupalle lähtenyttä Mahometiläistä, ja kaksi Vätkan +Tataria, Venäjän uskoon ristityitä, jotka jälkimäiset näyttivät olevan +yö-lipakon tilassa sen puolesta, että heidän kansalaisensa Tatarit +nähtävästi ylen-katsoivat heitä, ja uskolaisensa Venäläiset taas eivät +näyttäneet heihin vielä mieltyneen. — Kaikki nämä matkamiehet pääsivät +viimeinkin päivän valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siinä taas +jokainen tavallaan matkaansa pitkittämään.</p> + +<p>Merkittävistä paikoista on tällä matkalla ensimäinen <i>Perm'in</i> kaupunki, +joka on saman-nimisen läänin pää-kaupunki ja sangen hyvästi rakettu. +Vaan tämä onkin sen suurin merkillisyys, sillä vaikka se on Kama-joen +varrella ja sen kautta yhteydessä Kasan'in kanssa (johon Perm'istä tulee +560 virstaa) kuin myös koko Volgan vesikunnan kanssa, on sen liikunto +mitätöin, ja asujien määrä ei ole jaksanut nousta enempään kuin noin 14 +tuh. henkeen. Satunnaisesti tulin Perm'issä tuntemaan erään maa-miehen +ja Kuopiolaisen, herra M—uksen. Hän oli yksi sitä suurta +maan-mittari-tulvaa, joka noin 20 vuotta takaperin Suomesta virtasi +Venäjälle leipää ja onnea etsimään. Että useampi näistä onnen-etsijöistä +onnistui onnettomasti eli vähintänsäkin hyvin keskin-kertaisesti, on +tunnettu asia; vaan joillakuilla oli myös tilaisuus kavuta ylemmäksi +tavallista "lanttua," joilla Venäjällä on sangen vähäinen arvo, ja näitä +harvoja on herra M—uskin, joka tätä nykyä on kruunun-maiden mittauksen +päällikkö Perm'in läänissä. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. +ennättänyt unhottaa niin tarkoin, että meidän kanssa-puhe tapahtui +venäjäksi, joka surkea ja luonnotoin seikka kävi vastoin mieltäni, +vaikka hän kyllä saneli suosiollisia sanoja venäjästäni. Näitä hänen +suosio-puheitansa ei ollut vähin se, kuin hän, kysyttyänsä nykyisen +virka-arvoni, laski luvun, että minä noin kahden-kymmenen vuoden sisään +olisin — kenraali, arvo, jonka hän toivoi käsittävänsä noin kahdeksan +vuoden kuluttua, vaan jota minä en unessakaan ollut voinut haaveksia +itselleni. Suomalaisen lukijan ymmärtää tätä seikkaa on sanottava, että +Venäjällä huolimattomammassa puheessa kutsutaan kenraaliksi muitakin +virka-miehiä, joilla on kenraalin arvo. Herra M. antoi minulle hyviä +neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta ylös, ja hänen vilkas +ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tämä kapuaminen vielä ollut +väsyttänyt häntä. Muuten oli hän nainut venakon Perm'issä ja, niinkuin +eräs syrjäinen minulle sanoi, uskonsa muuttanut siksi uskoksi, johon +hänen lapsensakin olivat kastetut.</p> + +<p>Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta Votjakkien +maan kautta. Useammassa kuin yhdessä kertomuksessa tästä kansasta +nähdään siitä paitse muuta mainittavan sekin, että se kaikista Venäjällä +löytyvistä Suomi-peräisistä kansoista enimmän olisi Itä-meren +Suomalaisten näköinen muussakin, mutta varsinkin siinä, että sillä muka +olisi valkeat hivukset. Tätä lausetta ei minun katsastamukseni +vahvistanut, sillä "liina-tukkaa" en tässä kansassa nähnyt yhdelläkään +ainoalla, vaan on heidän näkönsä aivan yhden-lainen kuin Tscheremissien, +s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja kalvas iho-karva. Heidän kieltänsä +ei minulla ollut aikaa ruveta tutkimaan, vaikka kyllä teki mieleni sitä +tekemään, joka työ, tehtynä suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi +liika-nainen, kuin tästä kielestä ei löydy muuta selitystä kuin +Wiedemann'in, uuden testamentin käännöksestä kyhätty, kieli-oppi.</p> + +<p>Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen päin; tästä eteenpäin +kääntyy se ei ainoastaan itään, vaan itä-eteläänkin päin Uraalia kohti +kulkemaan, ja leikkailee tällä matkallansa muutamin paikoin +<i>Baschkirien</i> maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim. ensimäinen +posti-paikka Perm'istä Kungur'iin päin baschkiriläisessä kylässä, ja +siitäkin eteenpäin tavataan heitä aina Jekaterinenburg'ia myöten. +Ulko-näössä, kielessä, uskossa ja tavoissa on tämä kansa aivan yhtä kuin +näiden tienotten Tatarit, jo jotenkin väkevä kuvastus-aistin eli, joka +on uskottavampi, vähä tieto Baschkiristä on niillä kirjoittajilla ollut, +jotka heitä päättävät joko suorastaan Suomalaisiksi eli tataristuneiksi +Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heissä näy olevan ensinkään, mitä +ruumiin-rakennukseen ja näköön tulee; kielen taas vakuuttivat niin +Baschkirit kuin täällä tavattavat Tatarit heillänsä olevan aivan yhden, +joka kyllä näkyi siitäkin, että he keskenänsä (s.o. Baschkir Tatarin +kanssa) puhuivat sillä, ei Venäjäksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin +kanssa, eli Ersäläinenkin Mokschalaisen kanssa.</p> + +<p>Maa Perm'istä Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsäistä kuin +Perm'in ja Kasan'in väli, vaan näyttää olevan sen lihavampaa +leipä-maata. Vahvoja kyliä on tiheässä, ja tiellä tulee ja menee +alinomaa kaiken-laisia matka-miehiä ja kuormia. Tämän liikunnon +vaikuttavat Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta +matkaavalle tuntua noin 250 virstan päässä Perm'istä, tuntua siten, että +tie muuttuu mäkiseksi ja että hän ympärillänsä näkee sankan metsän +peittämiä mäen-selänneitä. Niistä ei kuitenkaan yksikään ole korkeampi +Suomessa tavattavia mäkiä, ja maan-tie ei ole juuri mäkisempää kuin mitä +meillä esim. Heinolan ja Mikkelin välillä olevalla maantiellä tavataan. +Ja tätäkään ei kestä oikeettain enemmän kuin kaksi holli-väliä, s.o. +noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee harvassa +pohjaisessa tienoossa kuin nämä Uraalin tienoot ovat: mäki itse +mustan-tumma jylhä metsä, laaksot milloin kaunis pelto milloin (ja +useammin) luonnollinen niitty, jossa siellä täällä seisoo monen-laisia +lehti-puita ikäskuin istutetut joukottain niinkuin englannilaisessa +puistossa; ja kaiken tämän läpi juoksee laakson pohjassa kirkas puro eli +joen-alku, paikoin myllyä paikoin rauta-tehdastakin käyttävä. Noin 34 +virstan päässä ennenkuin Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo eräällä +mäellä maan-tien vieressä kivi-pylväs, muistoksi silloisen +perintö-ruhtinan, nykyisen keisarimme, käynnistä täällä v. 1837; sama +patsas kuuluu myös olevan vesi-jaon merkki, sillä tästä itään päin +lähtevät jo vedet Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin +luettava Europan ja Aasian raja-merkiksi, ehkä Venäläistä lukua myöten +koko Perm'in lääni kuuluu Europaan, ja sen itäinen raja on vielä paria +sataa virstaa idempänä.</p> + +<p><i>Jekaterinenburg'in</i> kaupunki (noin 360 virstaa Perm'istä), Pietari +Ensimäisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin, on +tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venäjältä matkaavat Siperiaan. Ja +sen hyvissä maja-taloissa voipikin matkalainen löytää kaiken tavallisen +toimeen-tulon, ilman jotta hänen on Kasan'ista erottuaan täytynyt kitua; +sillä Perm'kin on tässä katsannossa vielä hyvin kehnosti varustettu. +Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon ja väki-lukunsakin (16 tuh.) +puolesta on Jekaterinenburg, vaikka vaan piirikunnan kaupunki, paljon +etevämpi mainittua läänin-kaupunkia ja sitä ei kukaan kieltäne, että +matkalainen Moskovasta lähdettyänsä ei ole nähnyt niin kaunista +kaupunkia kuin se on, sillä Kasan'issakaan, ehkä se on monta vertaa +suurempi edellistä, ei ole yhtään osaa, jonka voisi tämän rinnalle +vetää. Jek. on mm. koko Uraalin vuorikunnan pää-kaupunki, ja semmoisena +vuori-hallituksen ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tätä löytyy siinä +kuuluisa kivi-kalujen tehdas, höyry-konetten tehdas, jonka enimmät teot +menevät Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venäjän vaski-raha +lyödään. Kaikki nämä laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti +sivistyneitä virka-miehiä, ja näiden kuin myös saksalaisten porvarien +vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen näkö, joka kaupungilla +on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivät haise +syrjässäkään olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka venäläisessä +kaupungissa sanomattoman suurta edistystä todistavat. Mainittuja +saksalaisia virka-miehiä ja porvaria vasten löytyy täällä myös sievä +luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-päiväni paikalla sattui olemaan +sunnuntai, sain minäkin kuulla kelvollisen selityksen uskoni asioissa, +jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut.</p> + +<p>Jekaterinenburg'ista eteenpäin muuttuu luonto yht'äkkiä. Maa on nyt +paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelätä suota, ja yleisesti +tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silmä enää sitä mehevätä +viheriäisyyttä ja sitä monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut +Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat täällä enimmäksi osaksi +vallanneet maan. Tobolsk'in lääniin tultua muuttuu maan-tiekin +huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen +perästä, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lääniin päästyäni +vielä alkoi vastaani tuulla kylmä pohja-tuuli sateen kanssa, niin tiesin +kyllä ja tunsin nyt olevani Siperiassa.</p> + +<p>Mutta paitse tätä luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siinä +maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykkää rikoksensa ja +paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmäisen sen +muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nöyristeleminen, jolla täkäläiset +asujat kohtelevat kaikkia herras-miehiä ja joka loukkaa ja inhoittaa +outoa, todistaa heillä olevan tuoreessa muistissa, että herroilla on +voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-kuloisuus, joka +näytäiksen useamman katsannossa, osoittaa että mieli on raskas joko +ikävästä eli häpeästä eli oman-tunnon vaivoista eli kaikesta yhteensä. +Se hiljaisuus kylissä ja laulamattomuus, jonka Venäjältä tuleva +matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, että laulu ei voi keventää +täman-laatuista mielen raskautta, ja että Venäläinen täällä ei ole se +seurallinen eläin kuin oikeassa koto-maassansa. Että nämä lauseet eivät +koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia asujia, on helposti +ymmärrettävä, sillä jälkimäisistä on vähin osa niin-kutsuttuja +"jätätettyjä" ja suurin osa syntyjänsä Siperialaisia. Vaan useammassa +tapauksessa ovat nämäkin lähetettyjen jälkeisiä, ja minun luuloni on se, +että rikoksen muisto ja mielen karvaus pilvestää useamman polven elämää +rikoksen-tehneen jälkeisissäkin. Ja sen ohessa lisäytyy vereksienkin +lähetettyjen luku vuosi vuodelta. Tavallinen lähetettyjen määrä tekee +vuosittain noin 12 tuh. henkeä; vaan "hyvinä" vuosina nousee se noin 15 +tuhanteen asti. Kasan'in kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietävät +yhtyvät kaikista valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siellä joka +maanantai- ja torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nähdä parven +näitä onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henkeä, lähtevän +matkalle. Etu-nenässä astuu rumpali ankarasti täryyttäen rumpuansa ja +ikäskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meitä katsomaan! Hänen +jälestänsä seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset +nelittäin sidotut toisesta kädestänsä kevyeen rauta-vitjaan; näitä +seuraa puoli-kymmentä kuorma-hevoista, jotka vetävät sairaita, heikkoja +vaimoja ja lapsia, ja koko parven ympärillä ratsastaa noin kymmenkunta +kasakkia eli muita sota-miehiä, joita myös aina seuraa upsieri. Tiellä +nähdään joka posti-paikan kohdassa pitkän-lainen puu-rakennus pienillä +ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella varustettu. Nämä +rakennukset, joissa jokaisessa löytyy upsieri pienen sota-mies-komannon +kanssa, ovat vankien yö-paikat, ja näin kulkevat he päivässä yhden +posti-välin, oli se pitempi eli lyhempi, pitempi ei se kuitenkaan +koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti voisi sitä mainitussa ajassa +matkata; varsinkin kuin vankia useasti levähdytetään eikä näytä kovin +ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in kaupunki on heidän yhteisen matkansa +pää-maali. Täällä löytyy virkakunta, joka rikosta myöten ja katsoen +paikkakuntien tarpeesen, määrää mikä mihinkin on lähetettävä. Ainoastaan +suurimmat pahan-tekijät tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin +osa lähetettyjä joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. +heitä jaetaan ympäri maakuntaa kylihin, joissa saavat, määrätyssä +piirissä, elää ja liikkua kuin tahtovat. Täällä sanotaan monesta vielä +tulevan ihmisen, niin että vähitellen rakentavat itsellensä mökin, +murtavat peltoa, naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni +heitäksen myös kerjäyksen ja kuleksimisen päälle, tekevät pahojansa maan +asujille ja päättävät päivänsä joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa eli +— ruoskankin alla.</p> + +<p><i>Tobolsk'in</i> kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa kaiken +tämän onnettomuuden pää-paikaksi, ei ulko-näössänsäkään epää tätä +omaisuuttansa, sillä harmaampaa, märempää ja viluisempaa asuin-siaa +lienevät ihmiset harvoin valinneet, kuin tämä paikka on. Näistä +haitoistako vai mistä muusta se myös tullee, että harvoin nähdään niin +köyhää, niin sivistymätöintä ja niin uneljasta läänin-kaupunkia kuin se +on. Niin ei siinä esim. löydy yhtään ainoata ravinto-taloa, ja minä +tultuani hyvään paikkaan yöllä (vasten 10 p. kesäk.) en ollut saada +missään korttieria ja aloin jo arvella lähteä poliissiin yöksi, kuin +viimeinkin eräs porvari, — tarkoin tutkittuansa kuka ja mistä minä +olin, ja tarkoin määrättyänsä kuinka kauan voisin asua hänen tykönänsä +ja kuinka paljon siitä tuli maksaani ja minkä-lainen ylös-pito +maksustani tulisi seuraamaan, — armahti minua, avasi porttinsa ja antoi +siistin-laisen kamarin asuani.</p> + +<p>Eikä tehnytkään mieleni kauan viipymään tässä Jermakin pesässä, vaan +toimitettuani toimitettavani kuvernöörin kansselissa läksin, vaikka +vettä satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:nä kesäk. taas matkalle +Turinsk'iin, joka on tämän läänin länteisimmän piirikunnan kaupunki, +sen, jossa Voguulia enimmältä löytyy. Turinsk'iin loppui minulta +posti-tie. Tästä kulkee huono kylän-tie yhdeksän-kymmenen virstan +levyisen salon poikki Tabaryn kylään Tavda-joen rannalle. Tällä välillä +ei ole yhtään taloa ja se täytyy matkustaa yksillä hevosilla. Kahteen +kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa kummassakin elää +yksinäinen mies. Hän pitää saunan voimassa, josta matkalaiset talvella +maksavat hänelle määrätyn maksun, nim. 1 1/2 kop. hop., se, joka +saunalla hevoistansa syöttää ja kopeikan samaa rahaa se, joka vaan +käypi siinä lämmittelemässänsä. Tämä on raa'in, alku-peräisin muoto +ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin seura-huoneen väli ei varmaan +ole pienempi kuin tässä matkaavien Voguulien ja esim. yli-opiston +rohvessorien väli.</p> + +<p>Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sillä on tärissyt +kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin minä nyt olin tehnyt, astuu kernaasti +venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin muodoin suojelee +matkalaista päivän paahteesta ja sateen märkyydestä. Hekkumallisesti +oikoo hän maa-matkasta jäykistyneitä jäseniänsä sillä pehmeällä tilalla, +joka venheesen on tehty, ja arvelee ei koskaan matkanneensa näin +kevyesti kuin tässä. Tämä on ensimäisen soutu-taipaleen tunne. Sillä +lepäiltyänsä ja ihailtuansa jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies +tässäkin tuntemaan, että maan päällä ei ole mitään täydellistä. +Ensimäinen ja suurin vastus on hänellä itikoista, jotka +tuhannen-tuhans-määrissä tunkeutuvat hänen päällensä eivätkä anna +hänelle silmän-räpäyksen rauhaa. Ne voidaan karkoittaa vaan siten, että +katoksen oven edessä poltetaan tulta, mutta siitä nouseva savu, jonka +venheen kulku ja tuulikin lyö kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei +paljon vähempi sillä poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin +sangen hidasta, sillä vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan +päässä ja vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hän tyyni, +ei matkaa kulu tunnissa juuri enemmän kuin neljä eli viisi virstaa. +Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrjä-joki ja syntyy +kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (eteläisen) Sosvan yhtymisestä. +Se on sangen vetevä joki, mutta sen ranteet ovat hyvin yksi-jonoiset, +s.o. petäjikkö ja pajukko sen reunoilla ovat loppumattomat. Kyliä +tavataan harvassa, ja nekin ovat pieniä: neljä viis taloa yhdessä. +Asujilla, jotka ovat pelkkiä Venäläisiä, ei maa-viljelys enää ole +ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata olevan hyvin vähän, +paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla, sanoen kaiken muun +maan kauempana joesta olevan synkeätä suo-pohjaa korpea, jota ei millään +keinolla voi perkata pelloksi. Sentähden ovat Venäläisetkin omistaneet +alku-peräisten asujien elatus-keinot: metsästämisen ja kalan-pyynnön, +jotka molemmat täällä ovat antoisat. Päältä-päin katsojalle näyttää +täkäläinen rahvas elävän köyhästi, vaan ei leivättä. Samovaraa +(tee-kyökkiä), joka venäläisissä seuduissa on tarkka toimeen-tulon +sanoja, ei löydy joka kylässä; kapakat, joita tännekin on istutettu, +ovat kaukana toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan näittäkin +sivistys-keinoitta on rahvas täällä nöyrää, hiljaista ja siistiä.</p> + +<p>Noin 200 virstaa matkattuani jokea myöten, eli Turinsk'ista yleensä +vähän päälle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tänne Pelym'in +kirkolle 24 p. kesäk. Täällä olen nyt aikonut viettää pari kuu-kautta +Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-joelta +tutkinnon väli-kappaleena. Hänen piti pyhän Pietarin kunniaksi ja +paastosta pääsemisen iloksi saada tämä päivä viettää kapakassa +viina-kullan ääressä, johon Voguuli on yhtä kärkäs kuin kärpänen veteen. +Tämä on hänelle kernaasti suotu, sillä hänellä poloisella on niin ikävä +vaimoansa ja perhettänsä, että minun täytyi suorastaan kieltää hänen +puhumasta tätä ainetta, niin usein kertoi hän sitä ja niin hellillä +sanoilla koki hän liikuttaa minua häntänsä kotiin laskemaan. Hänen +viettäessänsä Pietarin päivää ja päätänsä parannellessaan sain minä myös +tilaisuuden nämä radit panna paperille.</p> + +<p>Vaikka näin muodoin olen keskellä Siperian saloja, ei minulla ole juuri +mitään hätää. Elämän pienet onnettomuudet ovat täällä: helle, itikat, +luteet ja muut syöpäläiset; vähällä määrällä kärsivällisyyttä voipi nämä +vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen pienen onnettomuuden, +että tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi käymästä. Täällä ei +arvattavasti kukaan ymmärrä sitä laittaa eikä Turinsk'issakaan, jossa +sitä jo käytin, löytynyt miestä sitä korjaamaan. Kesäinen aika tuo menee +ilman kellottakin; mutta syksyn pitkät yöt ja sumuiset päivät taitavat +sen puutteessa käydä tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Otavass' on orjan merkki,<br /></span> +<span class="i0">Ei ole kuussa, ei kukossa,<br /></span> +<span class="i0">Eikä päivän koitannassa"<br /></span> +</div></div> + +<p>lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmistä ikänsä elää kellotta, +voinen minäkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman tättä +ajan-mittaritta.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Beresov'assa 29 p. syysk. 1858.</p> + +<p>Pari päivää takaperin tänne tultuani saan matkastani nyt antaa +lyhykäisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot vielä ovat +mielessäni nuoret ja verekset.</p> + +<p>Pelym'in kirkko seisoo niemellä kahden joen, nim. lännestä tulevan +Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisessä, jotenka paikalla on +sangen kaunis sia. Kylää itseä on noin 15 eli 20 talon-rähjää, joiden +kierot seinät ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten +köyhyyttä ja myös — laiskuutta. Vaikka siis tätä nykyä huonoimpia +kirkon-kyliä on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja +jokainen Venäjän historiaa lukenut tuntee sen surkean merkillisyyden. +Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus muutamilla +tykkilöillä, jossa seisoi joku satanen sota-väkeä ynnä vojevod'in kanssa +ja josta käsin jäykkää vasta-rintaa tekevät Voguulit vähitellen +taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidän ristittyänsä, joka tapahtui menneen +vuosi-sadan alku-puolella, jäi linna rappiolle ja nyt ei siitä enää ole +muita jäännöksiä jälellä kuin linnueen jälkeisiä pieni kylänen Kasakkia +vähän matkaa kirkolta. Mutta pää-asiallisesti on Pelym niin tullut +kuuluisaksi, että sitä Beresov'an rinnalla on pidettynä kovinna +lähetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijöille, herrat <i>Biron ja +Münnich</i> saivat täällä, pitkät vuosikymmeniset viettäen Pelym'in +suruisilla rannoilla, mietiskellä maallisen korkeuden turhuutta ja +vaarallisuutta. Monta muuta vähempi-kuuluista miestä on pidetty +Pelym'issa, ja varmaan on useampi heistä sen yksinäisyydessä havainnut, +ehkä kyllä myöhään, että yksityisen ihmisen ei ole luvallinen tarttua +historian rattaasen sitä muka omia mietteitänsä myöten vääntääksensä. +Tätä nykyä löytyi paikalla vaan yksi tämmöisistä syistä lähetetty, +entinen kasanilainen aatelis-mies, jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei +ainoastaan sen, että hän etelä-Siperiasta ja kaupungista muutettiin +tänne Voguulien korpeen, vaan myöskin sen, että se nykyisen keisarin +armo-julistus, jolla kaikki tämmöiset pahan-tekijät paluutettiin +Siperiasta, ei kohdannutkaan häntä. Aikaansa vietti tämä herras-mies +milloin ryyppimällä milloin lukemalla mitä käsiinsä sai. Ett'ei hän +ollut sivistyksettä näkyi siitäkin, että joka vuosi lähetyttää +itsellensä kirjat: <i>Almanach de Gotha ja Annuaire des deux Mondes</i>. Hän +toivoi kuitenkin kohtakin pääsevänsä sekä Pelym'ista että Siperiastakin, +sillä v. 1862 vietettävän tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi +oli hänellä tekeillä summattoman suuri runo-laitos viidessä kymmenessä +laulussa, joka olisi sisältävä koko Venäjän historian ja tekevä 10 osaa, +viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hän jo lähettänyt +Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne suoritettavaksi, eikä +sanonut runo-tekonsa jäävän vaikutuksetta hänelle armoa pyydettäessä.</p> + +<p>Hänen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi täällä jonkun sanan +vaihtaa. Pappi sitä vastaan oli pelkkä talon-poika, joka itse kynti, +niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei köyhyydestä niinkuin se tapahtuu +monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hän niin laiska +virkaansa toimittamaan että koko minun olin-ajallani ei pidetty yhtään +kertaa täyttä jumalan-palvelua, vaikka sillä ajalla sattui kaksi suurta +juhlaakin (Pietarin ja Iljan päivät). Paljon sivistyneemmät pappia +olivat tänne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka oli +kaikkein kapakkojen päällikkö tässä tienoossa. Paitse näitä ovat +Pelym'in herras-säädystä vielä muistettavat piisar, rokko-herra ja +seppä. Piisar oli yhtä sokuri-suinen kuin koko hänen sukunsa ja myös +yhtä suuri — kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta +että hän useasti häiritsi yön-leponi viinassa vaimoansa pieksämällä, +josta huuto ja telmäminen herätti kaikki naapurit. Seppää muistelen +tässä hänen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hänen näin, +muistutti minulle mieleen kuningas Yrjö Toisen ohillista, josta paroni +Mynkhausi kertoo, että Englannin vaakuna oli leikattu hänen partaansa. +Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tämä Pultavan läänistä +herraltansa Siperiaan lähetetty seppä Pelymiläisillä suuressa kunniassa +ja huolessa, sillä häntä ennen ei ollut taitavaa seppää löytynyt +lähempänä kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan virstan päässä.</p> + +<p>Pelym'in merkillisyyksistä lienee vielä muistettava korttieri-taloni +vanha emäntä, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat +suurta kunniaa, sillä hän oli koko kylän <i>babuschka</i> (tämä sana +merkitsee sekä mummoa että kätilöintä). Tässä omaisuudessaan maisteli +hän, useasti vieraina käyden, kyläläistensä vaimojen viina-varoja, ja +silloin tällöin pistihen hän minunkin tyköni pyytämään juoma-rahaa +milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehkä häntä näin joka haaralta +koettiin pitää viinan hengessä, ei hän kuitenkaan nyky-aikaa rakastanut: +rahvas oli muka nyt entistä vastaan köyhää, pellot eivät kasvaneet +eivätkä lehmät lypsäneet niinkuin ennen; yksin päiväkin oli hänen +mielestään lyhennyt, sillä ennen kerkesi muka kesäisessä päivässä paljon +työtä tehdä, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hän, "puoli-päiväisen +päälle vähän lepäämään, kuin jo ilta on käsissä".</p> + +<p>Silmiänsä ristien jätti tämä eukko minut hyvästi, kuin 19 päivänä elok. +läksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Hän tiesi +minulla olevan edessä semmoisen matkan, jossa suuret korvet ja vetelät +suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja menettäväni +terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan takaperin +kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella. Kuitenkin +nähdessään ett'ei voinut päätöstäni muuttaa, antoi hän minulle +siunauksensa ja evään vatsalleni (edellisen ilman ja jälkimäisen +arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pitää kuppa-sarvensa valmisna, +jos muka takaisin täytyisi palatani ja terveyteni vaatisi hänen +lääkärillistä hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virttä lauloi +sasedatelikin, joka laiturilla jää-hyväisiä häneltä ottaessani hymyillen +toivoi meidän parin kolmen viikon perästä taas näkevän toinen toisemme, +"minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien maassa". Minä kiitin häntä +hyvä-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni ajattelin: odottakaa vaan minun +takaisin-tuloani; "akka tieltä kesken kääntyy, ei mies pahainenkaan".</p> + +<p>Se matka, jolle näin läksin, ei kartalta katsoen näyttänyt niin +vaikealta eikä sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sitä joka +haaralta laulettiin. Lyhykäisesti sanoen olin päättänyt päästä +Beresov'aan suorinta tietä Pelym'ista. Tämä suorin tie vei ensin +Pelym-jokea myöten siihen asti kuin tämän joen latva kääntyy länteen ja +etelään päin. Tässä kohdassa ottaa Pelym pienen syrjä-joen idästä, jonka +latva taas on niin lähellä pohjaiseen Sosvaan lankeavan Tapsje-joen +latvaa, että väli-taival ei näyttänyt olevan kuin 30 eli 40 virstan +levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin minä, pääsen itse yli, +vaikka hän olkoon jos minkä-lainen. Suurin huoli oli minulla +kapineistani, joita pitkällisellä, kesän-talven tehtävällä matkalla +täytyy pitää enemmän kuin halu olisikaan, ja näin kolkoissa maissa vielä +lisätä yksin keitto-astioillakin, eväällä ja muulla semmoisella +rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen päätin ylä-Pelym'in +Voguuli-kylistä ottaa jonkun kymmenkunnan miestä; koko matkaksi +Pelym-jokea myöten hyyräsin Pelym'issa venheen, joka Voguulia myöten oli +lähetettävä takaisin, ja näin toivoin kaikki vaikeudet vähitellen +voitettavan. Edut asialleni olivat tästä matkasta silmin-nähtävät, sillä +näin matkaten tulisin kulkemaan aivan halki koko Voguulin-maan ja siten +hyvästi tuntemaan tämän kansan sekä tavat että kielen, jota vastaan jos +posti-tietä Turinsk'in ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lähtenyt +Beresov'aan, olisin tullut tekemään mahdottoman polven, menettänyt +matkalla paljon rahaa ja aikaa enkä olisi nähnyt Voguulia taas ennenkuin +Beresov'assa, sillä Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta.</p> + +<p>Venhe oli pieni kolmi-laita, neljän hengen soudettava, ja sen keskus +tuohella katettu, niin että katoksen alla kaluni säilyivät sateelta ja +siinä itsenikin oli hyvä pitkälläni olla. Olikin alusta matkaa tämä +katos sangen tarpeellinen, sillä kolme ensimäistä päivää eli +ylä-Pelym'in kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli vielä +viikko-kauden aika eli viimeiseen Voguuli-kylään asti Pelym-joen +varrella epä-tasaista ilmaa, niin että kuikan useasti kuultiin huutavan: +totta saa, totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetään tämän +linnun omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jälkeen +syntyi yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani +edellä-mainittuun maa-kannakseen asti.</p> + +<p>Ylä-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia +Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venäläisiä tavataan, ei +enää muita Venäläisiä kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nämä ovatkin +kirkon-kylän ainoat asujat, sillä ensimäinen Voguuli-kylä, pari virstaa +kirkolta, on vähän ylempänä joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten +ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tämä kirkon-kylä on; ne +kaksi asuttua taloa, jotka siinä löytyvät, ja niiden kaksi asumatointa +toveria lasittomine ikkuna-reikinensä seisoivat siinä keskellä suurta +puutointa lakeutta autioina, alastomina, suojattomina. Turhaan etsi +silmä jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta kukka- eli edes kaali-penkkiä; +huoneiden ympärillä ei ollut yksin aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat +talojen hajalliset katot ja lahonneet portaat asujanten +huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla kylä seisoo, on luonnollinen +niitty ja kasvoi pitkää heinää, mutta viikatteen jälkiä ei näkynyt, ei +lehmän kelloja kuulunut missään.</p> + +<p>Päästyäni katon alle diatschok'in tykönä (papin sanottiin sairastavan +eikä voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua +tervehtimään; hänen kanssansa seurasi puoli-kymmentä muita Voguulia. He +olivat jo edeltä-päin kuulleet että heidän seutuihinsa oli tulemassa +tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle kaiken-laisia +valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensimäinen oli se, että +ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisinä vuosina +ruvennut olemaan haulia, tänä vuonna niin paljon, että ne hyvin tekivät +kolmannen osan painoa. Tämän seikan selittämiseksi on sanottava, että +Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa metsän-nahkoissa +(enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin myös oravissa ja kärpissä), +jota veroa kutsutaan <i>jasakaksi</i>, ja kruunu, jolla ruudin-teko ja +myöminen on yksin-oikeutena, myöpi teko-hinnasta näille kansoille ruutia +niin paljon kuin he tarvitsevat. Tämä on suuri etu heille, sillä +ruuti-naula Venäjällä tavallisesti maksaa noin ruplan hop., mutta +Siperialaisille ei se nouse enempään kuin noin 40 kopeikkaan samaa +rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa huokeammat sitäkin, ja jos +joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan ruutia (se määrä, joka Pelym'in +piirikunnassa vuosittain jaetaan kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, +niin saapi hän tällä varkaudella (haulien hinnan pois-luettua) puhdasta +voittoa noin 7 puutaa ruutia s.o. Venäjällä tavallisen hinnan jälkeen +noin 280 hopea-ruplaa. Mutta Voguulit arvattavasti valittivat tästä +itsellensä tulevan suuren vahingon sekä rahassa että vaivassa ruudin +seulomisen ja puhdistamisen kanssa kuin myös sitenkin että +varomattomasti tämmöisellä ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos +haulin-rae on sattunut menemään tuli-reikään, josta taas metsä-mies +voipi kadottaa monen kauniin otuksen, vieläpä joutua päänkin vaaraan, +jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin täällä usein tapahtuu.</p> + +<p>Toinen heidän valituksensa oli se, että pappi rasittaa heitä liian +kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kädellänsä kurittaa eli +muuten tylysti kohtelee sitä, joka ei täytä hänen vaatimuksiansa. Niin +oli golovan, keväällä kuolleen, isän hauta kauan ollut lukematta siitä +syystä, että poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa papille +enemmän kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli suostunut +haudan-lukemiseen vasta annettua hänelle panttiin kaksi turkkia, jotka +olivat lunastettavat seitsemällä hopea-ruplalla. Samassa määrässä +sanoivat hänen ottavan vihkiäistäkin viisin kuusin ja kymmeninkin +hopea-ruplin, jonka lisäksi nuoren parikunnan vielä sitten kesällä pitää +hänelle tehdä sata rukoa heiniä. Vihkiäisen kallius, lisäsivät +valittajat viekkaasti, estää nuoren kansan menemästä naimiseen, joten +rahvas vähenee ja tsaarille juokseva jasakka aikaa myöten kukaties jääpi +maksamatta. Paitse tätä oli mainittu pappi ratkennut niin juomaan, että +sitten pääsiäisen ei ollut kertaakaan pitänyt jumalan-palvelua, ja että +toisella kirkon-palvelijalla se onkin työnä, papille viinan hakeminen +Pelym'ista (150 virstaa), johon seurakuntalaisten täytyy antaa hevoset +eli soutajat.</p> + +<p>Kolmas valitus oli se, että Pelym'in kylän Venäläiset asujat juuri +joen-suussa salpaavat koko joen tokeilla (tämän laitoksen näin omin +silmini Pelym'issa), estäen näin kalan nousemasta ylemmäksi, josta +Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus.</p> + +<p>Nämä valitukset, jotka yleistä mainetta myöten olivat toden-peräiset, +pyysivät he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla +kirjallisesti ylös-panettavansa. Minä ilmoitin heille minullani ei +olevan mitään valtaa oiasta heille tehtyä vääryyttä, ja kehoitin heidän +valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi käy +tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sekä joen salpaamisesta +paikkakunnan maallisille pää-miehille. Tämän sanoivat he jo tehneensä, +vaan siitä apua ei mitään lähteneen, ja heidän uudestaan pyydettyänsä +lupasin minä ottaa heidän valitus-kirjansa kanssani ja saattaa ne, +Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernöörille ja piispalle. He olivat sangen +hyvillänsä tästä, vaan lähtiessäni seuraavana päivänä paikalta ei heillä +ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sillä diatschok, ehkä ennen +luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt epäytynyt tästä vaarallisesta +työstä, ja näin jäi Voguuli-parkain asia sillensä; sillä suullisesti, +ilman mittäkään todistuksitta, on syrjäisen vaikea ruveta kantamaan +tämmöisiä valituksia, vaikka kyllä olkoon vakuutettu niiden +toden-peräisyydestä.</p> + +<p>Niinkuin edellä sanottiin erosin tässä viimeisistä Venäläisistä, joita +taas en uudelleen nähnyt ennenkuin neljän viikon perästä Sortingjen +kirkolla lähellä Beresov'aa. Golova oli lähettänyt sanan seuraavaan +paul'iin,<a name="FNanchor_23" id="FNanchor_23"></a><a href="#Footnote_23" class="fnanchor">[23]</a> pitää soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lähettäessä +itse perää pitämään ensimäisen kylän-välin. Tätä ei ollut kuin 20 +virstaa ja golovan hilpeät soutajat saattoivat minun pian pienen paulin +näkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nähtyänsä venheen alkoivat sen asujat +ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mitä nöyrin ja +mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, että paulin väki, niin miehet kuin +naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja nyt olivat, +niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa ei tästä +minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri nöyryys ja +imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan jurttaan +tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-emäntä heräsi ja +tuskin oli hän nähnyt golovan, kuin hirmuisesti sättien ja sadatellen +lensi hänen sakeaan mustaan tukkaansa. Golovan seuralaiset soutu-miehet +tulivat hänelle avuksi, paulin väki taas emännälle, "siitäpä kapina +kauhea karttui": muutamissa silmän-räpäyksissä oli semmoinen tappelu +irti, että minä töin tuskin pääsin ulos ja pakenin venheesen. Jonkun +ajan jurtassa nuhjettuansa kiidättivät he, kumpiko puolue, sitä en voi +sanoa, kahakan alkajan sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat +yksi toisensa perästä ulos, päästänsä nykkien telmeessä irtautuneita +tukka-suortuvia, eivätkä näyttäneet olevan asiasta millänsäkään. Isäntä +salpasi vielä yhä sättivän vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja +hänen miehillensä, ja kohta syntyi heidän välillänsä sydämellinen rauha +ja rakkaus. Nyt tulin minäkin venheestä maalle, ja talon-väki kiiruhti +minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-pähkinöitä +kostitsemiseksi. Syyn talon-emännän vimmaan golovata kohti selitti +minulle eräs soutu-miehistä olevan sen, että golova pari viikkoa +takaperin viran-asioilla käydessänsä tässä paulissa josta-kusta vähästä +syystä oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emäntää, joka oli ne painanut +sydämeensä ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne golovalle kostaa.</p> + +<p>Muutamien tuntien perästä sain hiljankin soutu-miehet eroamaan tästä +kostitsevasta paikasta ja läksin päivän lasketessa matkaan. Lukija ehkä +odottanee ja tässä, hiljalleen vasta-virtaan eteenpäin soutaessamme, +kyllä olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien elannosta, tavoista, +asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen olen seuraavassa kirjassa +antava, jonka-tähden se tässä olisi liikanaista. Tiestä taas, elikkä +Pelym-joesta, ei ole paljon muuta sanomista, kuin että se Europassa +ollen olisi luettava varsinkin keski-isojen jokien joukkoon, sillä se on +varmaan viittä sataa virstaa pitkä ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa +kuin myös kohtalaisen syvyytensä vuoksi sangen soveljas +höyry-laiva-kululle. Mutta täällä Siperiassa, suurten jokien maassa, on +Pelym niin vähäinen, että se Ob-jättiläiselle on vaan syrjä-joki, ja +senkin ei suoraan, mutta vasta kolmannessa polvessa, sillä Ob'in kanssa +yhtyvä Irtysch ottaa syrjä-joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tämä meidän +Pelym'in. Ja sillä olevan liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistään arvosta, +sillä sen vesillä ei liiku muut kuin Voguulit pienissä yhdestä puusta +tehdyissä ruuhissansa. Tämän vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa +loppumatoin korpi, kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa +koivua ja petäjää. Tämä korpi on niin ihmiseltä liikuttamatoin kuin hän +lienee lähtenyt Luojan kädestä, ja vaikka minä en ole puun-kauppias enkä +laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmäni pois +niiltä kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileöistä +lehti-kuusista, jotka näissä korvissa kasvavat eli korkeimmakseen +tekevät sen hyödyn, että metsästelevä Voguuli tekee tulen ja viettää yön +heidän juurellansa. Tämä luonnon alku-peräinen raakuus ja kauneus onkin +ainoa matkaajan huvitus näissä kolkoissa maissa, vaan kuin se aina ja +aina vaan on yhden-muotoinen, väsyttää sen katsominen pian niin, että +innokkaimmatkin luonnon-ihailijan luulisin täällä-matkatessansa toivovan +taipalen kohta loppuvan ja pääsevänsä edes niinkin vähäiseen ihmisen +asuin-paikkaan kuin Voguulien paulit ovat.</p> + +<p>Minun tielläni oli näitä hyvin harvassa: neljän päivän matkalla, +edellä-mainitun ylä-Pelym'in kirkolta lukien, sivuutettiin kaksi paulia, +joissa kummassakin oli kaksi jurttaa. Sitten tultiin viis-jurttaiseen +pauliin, jonka nimikin, Massau, saakoon tässä siansa sentähden, että +siinä elää maan-viljelijä Voguuli, jolla on sangen hyvät pellot, viis +hevoista, kolme lehmää, Venäjän tavoin tehty tupa, samovara, tee-kuppia +ja muita semmoisia kaluja, joita Voguuleilla ei muualla ole ja jotka +todistavat hänen ahkeruudella ja ymmärryksellä hankittua +varallisuuttansa.</p> + +<p>Päivän levättyäni Massaussa läksin taas matkaan ja tulin kahden päivän +perästä viimeiseen pauliin, jonka nimi on Atimje-paul, vaan jota +kirjoissa mainitaan Verschinskij paul (latva-paul), ehkä se, niinkuin +tämä osottaisi, ei suinkaan ole Pelym'in latvalla, vaan Voguulien kesken +luetaan puoli-väliksi joen latvan ja suun välillä, joka kartalta +katsoenkin näyttää oikealta. Tähän asti oli minulla edessä olevata +maa-taivasta vasten viis saatto-miestä koossa; mutta kuin niistä en +vielä luullut olevan kyllä kantamaan sekä minun kapineitani että omaa +evästänsä, pyssyjä, kirveitä, kattiloita ja muita välttämättömiä kaluja, +niin toivoin uupuvat eli noin neljä tahi viis miestä saavani tässä +paulissa. Mutta siinä toivossa petyin: paikalla ei löytynyt muuta kuin +naisia ja yksi ainoa matkaan kykenevä mies. Muut miehet olivat jo kaikki +metsässä hirven pyynnössä, niistä kuitenkin kylän kaksi parainta miestä +ylempänä Pelym-joella kesä-jurtissa ja niin muodoin matkalla tavattavat. +Näiden molempien taloista suostui heidän tyttärensä, yksi kummastakin, +lähtemään soutamaan isiensä jurtille asti, jossa nämä kävisivät heidän +siaansa. Näin oli minulla seuraavana päivänä taas liikkeelle lähtiessäni +saattajina: kolme vahvaa nuorta miestä, kolme ukkoa, joista kaksi ei +kyennyt paljon mihinkään, ja kaksi nuorta riipeätä neitoista. Mutta +tien-tuntijaa ei ollut yhtään; kaikki tiesivät he sen, että eräällä +pienellä Pelym'in syrjä-joella nimeltä Posserje, noin yhdeksän päivän +matkan päässä, eli Beresov'an piirikuntaan kuuluva Voguuli, jonka +muutamat myös tunsivat, sillä hän kuului käyvän täällä aina silloin +tällöin jauhoa ja muita tarpeita ostamassa. Vaan Posserje-jokea ei +tiennyt kukaan, ja tämä seikka oli hyvinkin arveluttava, sillä +Pelym'illa on paljon syrjä-jokia kummallakin puolellansa, joista oikeata +arvata ei ollut helppo asia. Ainoa toivo oli niissä kahdessa ylempänä +olevassa Atimje-miehessä, jotka olivat käyneet Posserje-joella ja jotka +toivoin saada kanssamme.</p> + +<p>Näin varustettuna ja lisättyäni soutu-miesten evääsen kolme puutaa +leipää, jotka erittäin ja ikäskuin itseäni vasten olin leivottanut +(sillä Voguulit tiesin vahvoiksi syömäriksi), läksin matkaan ja tulin +seuraavana päivänä ensimäisen Atimjeläisen metsä-jurtalle. Se oli +rakettu hirsistä niinkuin talvi-jurtatkin, ja ne kolme aittaa, jotka +seisoivat jurtan vierellä, osoittivat että paikan isäntä sai metsästä +mitä tallelle panna; sitä samaa todisti myös vasta nyletty kuivamassa +riippuva hirven talja. Mutta häntä itseänsä ei ollut paikalla. Hänen +meidän kanssa oleva tytär otti yhdestä aitasta, joka oli lukotta +niinkuin täällä yleisesti kaikki huoneet ovat, hyvät kyörät verestä +hirven-lihaa meidän keittää. Mehevän hirvi-rokan kiehuessa rannalla tuli +kotiin kaksi paikan asukasta: sen haltijan toinen tytär ja veljen-poika, +jotka olivat liki-seudussa käyneet teiri-loukkuja katsomassa. He +sanoivat isänsä olleen metsässä jo neljä päivää eikä olevan tietoa, +koska hän tulisi jurtalle. Hänen kanssa-saamisen toivo kävi siis +tyhjäksi, ja syötyä läksimme edelleen entisellä väellä. Kaksi päivää +kulettua tulimme toisen Atimjeläisen metsä-jurtalle; tässä tapahtui sama +seikka: ei häntä eikä ketään muitakaan ollut jurtalla, ja meidän täytyi +siis tien-tuntijatta lähteä Posserjeta etsimään. Eräs ukoista sanoi +<i>kirjoittavansa</i> puuhun paikan isännälle että me olimme siinä käyneet. +Minä luulin Voguuleilla olevan niinkuin Samojeedeillä on jonkun, josko +vaillinaisenkin, kirjailu-taidon, jolla he voisivat tehdä joita-kuita +ilmoituksia kaukaa toinen toisillensa, ja katsoin sentähden +uteliaisuudella ukon työtä. Vaan hänen kirjoituksensa ei ollut muuta +kuin että hän vissiin järestykseen hakkasi petäjän kylkeen yhdeksän +pykälää, sen määrän, joka meitä oli henkiä. Minä käskin hänen myös +kirjoittamaan Gregorille (se oli jurtan-miehen nimi), että paikalla oli +käynyt virka-mies ja Gregorin tytärkin. Mutta sitä ei hän enää +voinutkaan toimittaa kirjoituksellansa ja se merkittiin siten, että +jurttaan jätettiin paperilappu ja tytön huivi.</p> + +<p>Neljäntenä päivänä tästä eteenpäin eli seitsemäntenä Atimje-paulilta +lähdettyä kohdattiin suu idästä tulevan joen, joka minusta näytti +Posserje-joelta, sillä Regulyn tarkalla kartalla ei tässä seuduin löydy +muita jokia kuin se. Minä seisahduin joen-suuhun ja lähetin kaksi miestä +pienellä venheellä ylemmäksi syrjä-joelle katsomaan, miltä se näytti ja +eivätkö siellä voisi löytää mitä merkkiä ihmisten asumisesta sen +varrella. Parin tunnin perästä tulivat he takaisin ja ilmoittivat, että +joki noin kolmen virstan päässä kapenee niin että pienelläkin venheellä +on mahdotoin sitä ylöspäin kulkea, ja yhteisessä neuvossa päätettiin +että se ei vielä ollut Posserje. Tämä päätös olikin oikea, sillä vielä +joita-kuita tuntia soudettua tuli vastaamme toinen paljoa suuremman joen +suu ja epäilemättä laskimme venheet siihen. Vähän matkaa soudettua alkoi +rannoilla näkyä kaiken-laista merkkiä ihmisten olosta ei kaukana: +veistettyjä puun-kylkiä, kantoja, tulen-sioja, verkon-kuivaus-laitoksia +j.n.e. Mieluisasti sousivat Voguulit eteenpäin, sillä heillä alkoi jo +olla särpimen puutos, kuin koko matkan olivat liian herkullisesti +eläneet (esim. kolme kertaa päivässä keittäneet) ja ampua ei oltu +matkalla saatu muuta kuin muutamia vesi-lintuja ja pari teiriä. Mutta +täällä tuli se vastus eteen että joessa usein tavattiin suuria läjiä +hakoja, joita luulen muutamin paikoin Suomessa kutsuttavan +<i>ryteiköiksi</i>, ja niiden hakkaamisessa ja venheelle tien aukasemisessa +meni semmoinen aika että noin kymmenen virstan matkalla viivyimme +kokonaisen vuoro-kauden ja vasta toisena päivänä tulimme edellä-mainitun +Beresov'an Sosvalaisen Voguulin mökille.</p> + +<p>Iloni tästä tapauksesta ei kuitenkaan ollut vähempi, varsinkin kuin tämä +Voguuli ikään oli tullut metsästä kotiin ja minulla hänessä siis oli +varma tien-johtaja. Ja onni teki minulle vielä sen hyvän että samana +päivänä saattoi mökille tämän miehen veljen poikinensa, jotka elivät +Sosvaan menevän Tapsjen varrella ja nyt olivat jo toista viikkoa olleet +metsällä hirven ajossa. Tämä ukko antoi minulle seuraan poikansa, josta +siis oli seudun-tuntija toveri lietsarille. Tosin ei heistä kumpikaan +ollut käynyt siinä paulissa Tapsje-joen varrella, johon nyt tahtoivat +saattaa minun, vaan heidän alinomaiset vaelluksensa metsässä tekivät +luultavaksi että he eivät eksyisi, ja minä luotin heihin vähimmättäkään +epäilemisettä.</p> + +<p>Seuraavana aamuna oli ilma vielä kirkas, vaan päivän päälle vetihen +taivaalle se hieno kelve, joka on pettämätöin sateen ennustaja. Vaan +kuin ei kukaan pitänyt tästä lukua, niin lähettiin aamuisen syötyä +korpea myöten maa-taivalta katkasemaan. Vaikka tien-johtajat olivat +minulle vakuuttaneet tien eli matkattavan korven olevan kuivan, olivat +minulla lakkarissani kuivat sukat varalla, muuttaa ne jalkaani niin pian +kuin jalat alkoivat märiltä tuntua ja, niinkuin ajattelin, suon poikki +oli päästy. Suota ei tarvittukaan kauan odottaa, ja pian purskui vesi +saappaissani. Levätessä muutin sukat: Voguulit nauroivat ja sanoivat sen +olevan tyhjän vaivan, sillä koko matka olisi oleva semmoista +sammal-suota kuin tähänkin asti oli ollut. Kuivalla tiellä olivat +saattajat ymmärtäneet sen, että ei tarvinnut kahlata vedessä vyötäistä +myöten, niinkuin se näissä korvissa useasti tapahtuu, ja tapahtui +meillenkin. Enkä sen kovemmin sitte enää ruvennutkaan jalkineita +muuttamaan tällä matkalla, sillä se vaiva oli tosin turha. Alussa matkaa +tapahtui minulle useampia pieniä vastuksia. Yön olin jurtalla levännyt +nuotiolla; varmaan oli tässä nokea eli mitä muuta joutunut toiseen +silmääni, niin että sitä ilta-puolella päivää rupesi ankarasti +hakkaamaan. Tämän kautta puoli-sokeana eteenpäin astuessani loukkasin +polveni kuivaa puun-oksaa vasten, ja nyt täytyi meidän seisahtua, johon +liittoon jo iltakin kohta alkoi pimetä. Huuhdottuani kylmällä vedellä +niin silmäni kuin polvenikin, jossa toinen myötä-seuraavista +Voguulittarista oli Herthanani, panin teetä juotuani kuusen juureen +maata.</p> + +<p>Yöllä olin unissani uivanani kylmässä vedessä jäiden seassa, ja +herättyäni havaitsin että villa-peitteen ja sarka-nutun alla olin +kastunut märäksi ja että rankka sade valoi ehtimiseen taivaasta. Tuli +oli sammunut, jonka-tähden herätin seuralaisiani sitä korjaamaan. He +eivät näyttäneet olevan sateesta millänsäkään, makasivat vaan niin +lähellä tulta kuin mahdollinen oli, aika ajalta kääntäen milloin kylen +milloin toisen sadetta vasten. Päivän valettua läksimme matkaan, vaikka +lietsari ei sanonut oikein tietävänsä miten nyt kulkea, kuin päivästä ei +voinut suuntaa katsoa (kova onni oli minulta edes-menneenä vuonna +hävittänyt pitkä-silmän, jossa oli kompassi). Satamasta ei herennyt +silmän-räpäykseksikään, ja noin kaksi eli kolme tuntia vaellettua +eteenpäin sanoi lietsari matkan suunnan kokonaan kadottaneensa, pyysi +minun taukoamaan ja pyssynsä sekä koiransa jättäen meidän tykö lähti hän +veljensä pojan kanssa eteenpäin maata katselemaan.</p> + +<p>Tulen tehtyä rakensivat seuralaiseni kaksi majaa, joista oli joku, jos +ei täysikään, suoja sadetta vasten. Keitettyä, kuivailtuamme, lepäiltyä +alkoi jo tulla ikävä lietsaria, mutta heitä ei kuulunut. Näin kului koko +päivä sateen pidossa ja turhassa odotuksessa. Viimein aloin pelätä että +lietsarit olivat karanneet, varsinkin kuin nyt sain tietää, että eräs +Pelymilaisista toveristani oli eileisnä iltana peloitellut +Posserjelaista ja sanonut minun lyöttäväni häntä, jos ei tänä päivänä +saattaisi seuraa korven yli. Ajatellessani tätä seikkaa alkoi tilani +olla jotenkin ikävä. Ilman lietsaritta ollen oli yksi kahdesta tehtävä: +joko omin käsin koetella pyrkiä Tapsjen rannalle, joka näinkin oli +mahdollinen löytää, sillä se juoksi poikki meidän matkan-suuntamme, — +ja sitten jokirantaa myöten etsiä paul; eli palata takaisin Posserjelle +ja siellä odottaa parempaa aikaa ja matka-onnea. Minä huusin edellistä, +mutta saattajani tahtoivat kääntyä takaisin, ja olikin heillä syytä +tähän vaatimukseen: heidän eväänsä oli lopussa. Viimeisen leipänsä +olivat he syöneet tänä aamuna ja nyt ei heillä enää ollut muuta jälellä +kuin suolaa, vähän ohran-suurimoita ja hirven-rasvaa; tosin ei +Posserjellakaan löytynyt ei leipää eikä suurimoita, vaan teiriä oli +siellä kyllä, ja teirin-lihalla elää Voguuli ikänsä, ilman leivättä ja +muitta herkuitta. Mutta takaisin-matkaaminen ei olisi ollut helppo; +seuralaisilleni oli tienot outo, ja jälkemme voimme vaan suossa nähdä, +vaan kuivilla kannaksilla voisimme haipua oikealta suunnalta, painua +korpeen etemmäksi ja nääntyä tietymättömiin. Näissä ei kovin +havaittavissa ajatuksissa vietin ilta-puolen päivää, kuin lietsarit +viimeinkin väsyksissä tulivat takaisin. Heidän vaelluksensa +pää-tarkoitus oli ollut löytää erää puro, jonka tiesivät tässä korvessa +olevan, ja sen juoksusta päättää matkan suuntaa. Kauan etsittyänsä +olivat sen viimein löytäneetkin, ja sanoivat siltä ei tulevan kovin +pitkän matkan paikkaan, jossa Tapsjeläiset syksyllä pitävät peurojansa +ja josta tie oli pauliin.</p> + +<p>He olivat palatessansa lyöksennelleet merkkejä puihin, joita myöten +meidän seuraavana päivänä oli helppo tulla mainitulle purolle. Sade oli +nyt myös herennyt ja päivä oli vaan puolipilvinen, niin että auringosta +nyt oli hyvä johto. Niin löysimmekin viimein ilta-päivällä tien-suun, +josta tapauksesta en minä ollut iloisempi kuin Voguulitkaan. He +keittivät tässä viimeisen kerran, nyt ilman suurimoittakin s.o. vettä +suolan ja rasvan kanssa. Minä jaoin heille vehnä-leipää, sen vähän mikä +itsellänikin oli, ja voin myös heidän kattilaansa laskea pari +kourallista riisi-suurimoita ja palasen puljon'ia. Virkistettyinä +enemmän toivolta kohta pääsevämme korvesta kuin vähiltä ja kehnoilta +ruoka-ravinnoilta läksimme syötyä taas tallustamaan, ja myöhä-illalla +olimme viimeinkin niin onnelliset, että kuulimme koiran haukkumisen ja +kohta sen jälkeen tulimme joen rantaan, jonka toisella puolen olevasta +paulista nousi ystävällinen savu ilmalle. Pyssyn ampuma ilmoitti sen +asujille tulomme, he toivat kohta venheen vastaan ja pian olimme sangen +siistissä, ihanalle paikalle raketussa paulissa, jonka nimi oli +<i>Schohteltit</i>.</p> + +<p>Se oli 7:s päivä syys-kuuta. Seuraavana päivänä erosin Pelymilaisista +seuralaisistani, jotka palasivat tien-osoittajien kanssa samaa tietä +takaisin. Ainoastaan yhden puoli-sokean ukon palkkasin Sortingjen +kirkolle asti tulkikseni, sillä käytännöllinen taitoni Voguulin kielessä +oli vielä niin heikko, ett'en pitempiä lauseita voinut en puljua enkä +ymmärtää, ja nämä Sosvan Voguulit eivät ymmärrä Venäjän kieltä enemmän +kuin muutamia kirouksia, jota heidän muka "tietämättömyyttänsä" eräs +Pelymilaisista kyllä moitti, sanoen Sosvalaisen ihmisten parissa istuvan +äänettä kuin teirin. Tämän ukon ja kahden soutajan kanssa läksin päivän +levättyäni Tapsje-jokea alaspäin laskemaan. Se ei tosin ole kovin +virtainen, vaan kuitenkin "maksoi mäki velkansa", niinkuin meillä +sanotaan. Kumminkin oli tämä alku-matka Sosvan-vesillä minulle sangen +tukala: venhe oli niin kapea ja pieni, että siinä piti istua +venhe-pohjassa, ja vähäisinkin liika liikahdus voi sen kaataa. +Toisekseen oli se katteetoin, ja ilma oli jo niin kylmä että pari kertaa +luntakin satoi, jonka ohessa minua horkan tavoin vilusti, seuraus +jalka-matkastani. Pahin seikka oli kuitenkin se, että eväässä puutuimme +kahta painavata tarvetta: leipää ja suolaa. Teiriä, kuivaa peuran-lihaa +ja rasvaa oli kyllä. Ukko tulkkini alkoi tästä napista, sanoen +tottuneensa edes suolalle, josko leivättäkin voisi elää, ja tämä hänen +napisemisensa ei vähennyt, kuin unhotti tupakka-kukkaronsa erääsen +yö-paikkaan ja tätä vahinkoa ei havaittu ennenkuin pitkän matkan päässä +paikalta. Minä autoin häntä tupakalla vähistä varoistani ja lohdutin +toivolla kohta päästävän parempihin paikkoin.</p> + +<p>Neljä päivää näin kärsittyämme tulimmekin Tapsjen suulle eli sen +yhtymiseen lännestä juoksevan pää-joen Sosvan kanssa. Tässä oli +kokonainen tuohi-kaupunki noin 30 kesä-jurttaa, joissa eli ympäristön +Voguuleja koko kesän paikalla kalastaen. Myös löytyi siinä jauho-venhe, +erään Sosvalla asuvan Syrjänin tavara, jota myömään hän oli tänne +palvelijansa lähettänyt. Jauhot maksoivat täällä 11 oravaa puuta (s.o. +63 kop. hop.; Tobolsk'issa maksoivat ne mennä syksynä 30 kop., ja +etelämpänä Tobolsk'in läänissä 15 kop. samaa rahaa); mutta kauppias +sanoi tavaransa hitaasti menevän, sillä oravia ei oltu vielä ennätetty +pyytää, vaikka vuosi oli hyvän-lainen orava-vuosi. Hän oli syntyjänsä +Samojedi, mutta oli jo lapsena vanhempiensa kanssa joutunut isäntänsä +Syrjänin palvelukseen (s.o. orjuuteen), ja oli hän oikea polyglotti, +sillä paitse omaa kieltänsä puhui hän Syrjänin, Voguulin ja Ostjakin +kieliä ja sangen selvästi Venäjätäkin.</p> + +<p>Nyt loppuivat ukon ja minun puutteet; ostimme kohtuullisen määrän +jauhoa, josta rieskottain tehtiin leipää, pieniä kakkaroita, jotka +paistettiin tuli-sian tuhkassa. Tämä on Voguulien tavallinen +leivän-teon-laatu, sillä uunia ei löydy heidän talvi-jurtissansakaan, ja +sillä tavoin tehty leipä on sangen hyvää, varsinkin siitä, joka jonkun +ajan on ollut kokonansa leivättä. Myös annettiin minulle tässä +Sortingjen kirkolle asti suurempi ja varavampi venhe, joka katettiin +tuohella niin että lopun matkaa, vielä kuusi päivää, teimme +verrallisesti paremmassa tilassa kuin matkan Tapsjella. Pohjainen Sosva +on suuri joki, leveydeltänsä Volgan kokoinen Kasan'in kohdassa, ja sen +virta on sangen väkevä, joka jälkimäinen omaisuus meille kyytiä lisäsi.</p> + +<p>Sortingjen kirkko on ensimäinen ja ainoa paikka Sosvalla, jossa +Venäläisiä tavataan. Paitse pappia ja kirkon-palvelijoita elää siinä +kauppaa pitävä porvari ja muutamia muita asujia, yleensä kuusi eli +seitsemän taloa, joiden rinnalla ja lisänä seisoo kymmenkunta Voguulien +jurttia. Paikka on surkeimpia ihmisen olo-paikkoja, vaan minulle oli se +arvattavasti hyvän-toivon niemi, pitikin papin hyvämtahtoinen emäntä +minua siinä ollessani niin hyvänä ja evästi vielä matkalle Beresov'aan +niin hyvästi, että hän on paraimpia muistojani Siperiasta. Olostani +Sortingjella ja matkastani Beresov'aan, joka ei kestänyt täyttä kahta +vuoro-kautta, ei ole juuri mitään virkkamista, jonka tähden tämän pitkän +epistolan jo voinkin tähän lopettaa.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.<a name="FNanchor_24" id="FNanchor_24"></a><a href="#Footnote_24" class="fnanchor">[24]</a></h3> + + +<p>Beresov'assa 1 p. lokak. 1858.</p> + +<p>Sitten viimeisen eli neljännen matka-kertomukseni lähetettyä läksin +Kasan'ista loppupuolella mennyttä touko-kuuta matkalle Siperiaan ja +tulin kesä-kuun loppu-puolella Tobolsk'in ja Turinsk'in kaupunkien +kautta, Pelym'in kirkolle, viimeksi mainitun kaupungin piirikuntaa, +Tavda- ja Pelym-jokien yhdyntä-paikassa vähäistä etelämpänä 60:ttä +pohjaista leveys-pykälää. Matka-kaavastani tietää ylistettävä +konsistorio, että minulla tämän-vuotisen tutkinnon tarkoituksena oli +Voguulien kieli ja kansa. Pelym'issa vietenkin lähes kaksi kuu-kautta +mainitun kielen tutkimisessa, jolla ajalla sain selitetyksi kaksi toinen +toisestansa ei suuresti eroavata murretta, joista yhtä voipi kutsua +<i>Pelym'in</i> ja toista <i>Kondan</i> murteeksi. Näin jo johon-kuhun määrään +tultuani tuntemaan kielen läksin Pelym'ista elo-kuuu 19:nä päivänä +matkalle itseä Voguulin kansaakin oppimaan. Matkani kulki pohjasta +tulevaa Pelym-jokea myöten lähes 62:ta pykälää; tässä erosin tämän joen +nyt länteen ja etelään kääntyvästä latvasta, kulin jalan noin 50 eli 60 +virstaisen taipalen, jonka toisella puolella tapasin Tapsje-joen, joka +etelästä pohjaa kohden juoksee pohjaiseen Sosva-jokeen. Näitä molempia +jokia myöten juoksi nyt matkani Sortingjen kirkolle, Sosva-joen +rannalla, 63 1/2 leveys- ja 81 pituus-pykälän alla. Tämä kirkon-kylä, +johon tulin 16 p, syysk., on ensimäinen ja ainoa Venäläisten asuma +paikka Beresov'asta itään päin. Siinä vietin viikko-kauden päivät +tutkien kolmatta eli <i>Sosvan</i> murretta Voguulin kielessä, joka myöskään +sanojen taivutuksessa ei merkittävästi eroa etelämmässä olevista +sisaristansa. Sortingjen kirkolta viimeksi tulin menneellä viikolla +tähän kaupunkiin ja aion täällä viettää keli-rikon ajan. Talvi-kelin +tultua, jonka täällä luullaan joutuvan noin parin eli kolmen viikon +perästä, aion lähteä Obdorsk'iin, saamaan selkoa Obdorsk'in eli +pohjaisten Ostjakkein kielestä. Tämän tutkinto ei tosin kuulu +matka-kaavaani, vaan sen läheinen heimolaisuus Voguulin kielen kanssa +vaatii semmoisen tutkinnon, varsinkin koska sen luullaan isosti +poikkeavan Castrén'in tutkimasta Irtysch'in ja keskimäisen Ob'in +ostjakkilaisesta kielestä. Mainitun matkan tehtyäni toivon, noin parin +kuu-kauden perästä, Jumalan avulla voivani jättää jää-hyväiset +Siperialle ja palata Perm'in lääniin siellä olevien Permiläisten kieltä +lähemmin tunnustelemaan.</p> + +<p>Sen verta matkani juoksusta. Kieli-opillisista ja sana-kirjallisista +saaliistani en nyt aio puhua; sitä vastaan suotakoon minun tähän liittää +joita-kuita lauseita Voguulin kansasta.</p> + +<p>Itä-puolella Uraalin keskimäistä osaa, 59:nnen ja 64:nnen +leveys-pykälien välillä, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme eli neljä +alhaista ja kapeata maan-selännettä vierekkäin, jotka ovat kokonaan +erillänsä itsestä Uraalista eivätkä keskenänsäkään missään yhteydessä. +Näiden, paikkakunnan Venäjän kielessä Uvall'iksi kutsuttujen +harjanneitten välissä syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria +jokia, jotka kaikki joko välittömästi eli toisten jokien kautta +lankeavat Irtysch-Ob'in jättiläis-jokeen, ja joista merkillisimmät ovat: +1) <i>Tura</i>, juokseva lännestä itään ja lankeava Tobol-jokeen; 2) <i>Tavda</i>, +joka syntyy kahdesta itä-etelää kohti rinnakkain juoksevasta joesta: +eteläinen <i>Sosva ja Losva</i>; Tavda vastaan-ottaa pohjasta juoksevan +<i>Pelym</i>-joen ja lankee samoin Tobol'iin; 3) <i>Konda</i>, joka suuri joki +hevosenkengän muodossa juosten kerää ison joukon pienempiä syrjä-jokia +juoksuunsa ja lankee Irtysdch'iin; 4) pohjainen <i>Sosva</i>,<a name="FNanchor_25" id="FNanchor_25"></a><a href="#Footnote_25" class="fnanchor">[25]</a> syntyvä +useamman pienemmän joen yhtymisestä Uraalin juurella, juoksee melkein +latinaisen S:n muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen +suurin syrjä-joki lännestä on <i>Sigva eli Ljapina</i> (Voguuliksi: +<i>Sakuje</i>), ja etelästä jo ennen mainittu <i>Tapsje</i>)<a name="FNanchor_26" id="FNanchor_26"></a><a href="#Footnote_26" class="fnanchor">[26]</a>.</p> + +<p>Paitse Turan ja eteläisen Sosvan seutuja, joissa maan-viljelys vielä +menestyy hyvästi, on näiden jokien läpi-juoksema maa viljelemätöintä +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittänytkään, eikä +mahda koskaan yrittää, vallitsemaan yli-voimaista luontoa. Yleisimmät +puun-laadut näissä äärettömissä metsissä ovat: kuusi, koivu, petäjä, +hopea-kuusi (ven. nиxтa, <i>pinus picea</i>), ketri-puu (ven. кедрь, <i>pinus +cembra</i>), saksan- eli lehti-kuusi (ven. лиственица, <i>pinus larix</i>) ja +paju. Näiden metsien ja niin muodoin koko tämän maankin suurin rikkaus +on niissä olevat elävät niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt enää +harvoin tavataan; repo, myös harvassa; naali (ruots. fjällracka, ven. +neсeц), elävä pohjempana; sopuli (ruots. sobel, ven. сoбoль), jota vielä +tavataan sangen suuressa määrässä; ja orava. Paitse näitä nahkansa +tähden metsästettäviä eläimiä ovat tässä metsän-eläjistä vielä +mainittavat hirvi ja tavalliset metsä-linnut (pyy, teiri ja metso), +joita asujat pyytävät ruoaksensa. Joet, etenkin pohjainen Sosva ja Ob, +ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, että niiden tunteminen ja +luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei kauemman aikaa ole elänyt +paikalla.</p> + +<p>Tässä maassa elää iki-vanhoista ajoista Voguulin kansa, joka läheisten +heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu <i>Jugrin eli Ugrin</i> nimellä, vaan itse +nimitäksen <i>Manjsi</i>, josta niinkuin Voguulinkin nimestä tehtyjä monia +perättömiä selityksiä minä en rupea vielä lisämään uudella semmoisella. +Nimestä <i>Vogul</i> sanon vaan sen, että sitä paikalla ei kukaan käytä, +sillä Pelmys'in tienoossa kutsuvat Venäläiset Voguulia ainoastaan +инородцы (vieras-peräiset, ei-Venäläiset) eli ясачные (jasakan-maksavat, +ei-talon-pojat), ja Beresov'an piirikunnassa kutsutaan heitä ja +Ostjakkeja yhteisesti Остяки. Herra Regulyn päätteelle (<i>Baer u. +Helmersen, Beiträge zur Kenntniss Russlands</i>, B. IX.) että Voguulit eivät +olisi maan alku-peräiset asukkaat, vaan verrallisesti myöhemmin mistä +kusta etelämmästä tänne siirtyneitä, ei löydy mitään todistuksia. Päin +vastoin todistavat jokien, järvien ja vuorien nimet ei ainoastaan +Voguulien tätä nykyä asumassa maassa, vaan paljon etelämpänäkin ja +lännempänä, jossa nyt jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, että +Voguulit ovat ensimäiseksi niille paikoille jalan astuneet ja +kielellänsä ne nimittäneet. Voguulin kielen rikkaus nimityksistä tämän +maan omituisille luonnon-aineille ja sattumille on myös todistuksena +tämän kansan siinä kauan asuneen.</p> + +<p>Voguulien nykyisen alan eteläisenä rajana ovat Losva ja Tavda, jonka +jälkimäisen joen varrelta kuitenkaan ei Voguulia tavata enää muualla +kuin Koschutsk'in volostissa kolme pientä kylää; lännessä on Uraali +heidän luonnollinen rajansa Syrjäänein maata vasten; pohjassa eivät +Voguulit nouse ylemmäksi Sosva-joen pohjasta tulevia syrjä-jokia, ja +idässä taas ei heidän piirinsä ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillä etelämpänä ovat +Ob'in sekä Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lääniin, nim. +Perm'in, jossa heidän alansa on Tscherdyn'in ja Verchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lääniin, jossa heidän maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. Heidän lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidän vallassansa on, aivan vähäinen. Tobolsk'in +läänissä löytyy Voguulia noin 900 veron-maksavaa miehen-puolta, jota +myöten, jos jokaista veron-alaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeä, +joka lienee kohtuullinen, Voguulien yhteinen määrä Tobolsk'in läänissä +tekisi noin 5,400 henkeä; Perm'in läänissä taas ei heitä ole yhteensä +enemmän kuin 900 hengen paikoille, ja näin muodoin ei koko Voguulin +kansan luku tee täyttä puolta seitsemättä tuhatta henkeä. Syyt tähän +vähään väen paljouteen ovat: ilman kovuus ja elämän-laadun vaivaloisuus, +metsän-otuksen väheneminen ja siitä seuraava yleinen köyhyys, kuin myös +venäläisten pappien ahnaus, jotka Voguuleilta vaativat niin suuren +vihkiäis-rahan että moni nuori mies juuri sen puutteesta jätäksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa eläviä Voguulia haittaa kalym'ikin +(naima-raha morsiamen isälle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +väen-vähyyden syiksi voipi vielä lukea kulku-tauditkin, joista rokko ja +venerin-tauti ovat tehneet suurta tuhoa heidän seassansa. Venäläisiä +lähellä vähenee heidän määränsä sitenkin, että moni Voguuli annaksen +työ-miehiksi Venäläisille, ja vierastuen omista elatus-keinoistansa +perehtyy täällä näiden elämän-laatuun sekä palo-viinaan ja katoaa näin +muodoin kansastansa. Yleisesti valittavat täkäläiset virka-miehet niin +Voguulien kuin Ostjakkienkin ja muiden heidän tavallansa elävien +kansojen Siperiassa vuosi vuodelta vähenevän ja heidän kokonaisen +loppumisensa siis ei kaukana olevan, joka kohtalo tiettävästi on +kaikkein semmoisten kansain, jotka eivät tahdo antautua sivistyksen +matkaan.</p> + +<p>Elämän laatunsa puolesta voipi Voguuleja kutsua <i>asettuneeksi +metsästäjä-kansaksi</i>. Syrjä-elatus-keinoja on etelässä, Losva- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vähäinen maan-viljelyä ja karjan-hoitoa, ja +pohjassa Sosva-joella kalan-pyyntö. Vaan metsän-käynti on ainakin +Voguulin paras ja rakkahin toimitus. Metsästämistä harjoitetaan sekä +kodista käsin että metsään raketuista, noin päivän matkan eli parin +päässä olevista, majoista. Se alkaa syys-kesällä elo- ja syys-kuussa +hirven pyytämisellä, joka tähän aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi +asuskelee kernaasti kuivilla suo saarilla, joissa viheriäinen ruoho on +hänen paras herkkunsa, ja tämmöistä ruohoa paremmin kasvattaaksensa +sytyttää Voguuli useasti sen-kaltaiset paikat tuleen, josta ne monet +metsä-valkeat ovat selitettävät, jotka Siperiassakin hävittävät täällä +tosin vielä arvotointa metsää. Tämmöisissä paikoissa löytää Voguuli pian +hirven jälet ja koirinensa alkaa hän sitä ajaa perästä, jota ajamista +monesti kestää neljä viis päivää ja enemmänkin, ennenkuin hirvi laskee +ajajansa niin lähelle että ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa +hän saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun eli korkeiden pylvästen +päälle pienen aitan, jossa liha, leikeltynä kaitaisiin ja hienoin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti säilyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuin hirven asuma-paikkoihin viritetään myös suuria +jousia, jotka eläimen lähestyessä laukeavat ja joita Venäjän kielessä +tästä kutsutaan itse-ampujiksi (сaмострелец, сaмострела). Myöhemmin +syksyllä, kuin nahka-otus on saanut täyden karvansa, kuin soiden ja +vetten jäädyttyä metsän-käynti on helppo ja kuin ensimäinen lumi hyvästi +näyttää eläinten jälet, tällöin alkaa oikea metsän-pyyntö, joka paraasta +päästä on sopulin ajaminen. Tätä eläintä pyydetään sitten monella lailla +koko talvi aina kevääsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestä ja +koiraa. Tässä pyynnössä on hyvä koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Voguulien kesken kaksin kolmin-kymmenin hopea-ruplin, eikä +niitä pieniä helma-rakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nähdään +hyväilevän, pidetä niin hyvästi kuin Voguuli pitää koiraansa, joka taas +kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jättää kauas jälellensä mainitut +kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttä myöten +eri-lainen: neljästä aina kymmeneen hopea-ruplaan, ja jasakkaa +maksettaessa ottaa hallitus hyvän sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen eläin, joka vielä useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Voguulille, on orava, jota tapetaan ympäri vuotta ja yhtä verran +huviksensa kuin oikeaksi työksi. Voguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssyttä ja kirveettä. Jos hän jalan lähtee +mihin asialle, on hänellä koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joen-rantaa hänen itsensä melomalla hiljalleen matkaa +tehdessänsä. Koira löytää pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isännällensä, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita oravaa +ampumaan. Kirveellänsä kolkuttaa hän puuta, jossa orava istuu. Jos tämä +hypätessänsä toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsästäjä +puun-kolkuttamista niin kauan kunne orava enää ei hyppääkään puusta +puuhun, vaan istuu uppimiskaisesti paikallansa. Tällöin sahataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus välttämättömästi odottavan koiran +hampaisiin. Oravan hinta vaihettelee täällä 6 ja 10 kopeikan välillä +hop. Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytää, ja arvaten vielä +harvemmin karhua. Metsä-lintuja pyydetään loukuilla (ven. слопец), jotka +asetetaan ei kovin kauas kotoa, niin että vaimot ja muu kotona elävä +heikompi kansa hyvin voipi ne hoitaa. Keväällä tapetaan myös paljon +vesi-lintuja, joita pyydetään merroilla eli ammutaan jousella, joka kalu +vielä löytyy joka talossa.</p> + +<p>Kalastaminen, joka Tavdalla ja sen syrjä-jokiloilla ei ole kovin +antoisa, tapahtuu siellä tavallisesti talvella siten että joki +soveljaassa paikassa lähellä kotia kokonansa suletaan ja suluissa +oleviin porttiin asetetaan suuria, päre-puikoista tehtyjä mertoja. Näitä +pyydyksiä hoitavat samoin vaimot ja muu koto-kansa. Vaan pohjaisen +Sosvan Voguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta +hyödystäkin. Heti vetten auettua ja tulva-veden laskeutua keräytyvät he +suurissa parvissa joen-suu-paikkoihin joko Sosvalla eli Ob-joella, ja +elävät niissä kalastaen koko kesän syys-kuuhun asti, niin että hirven +pyytö täällä jääpikin useammalta tekemättä. Tavallisesti pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nähnyt tämmöistä kalan-pyytäjä-kylää Sosvan +eli Obin rannalla, on vaikea uskoa sitä kalan-paljoutta, joka täällä +vuosittain tapetaan. Voguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitä syystä että +hän suolaamisen pitää hyödytöinnä herkun-valmistuksena ja että hänellä +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mitä +hän perheinensä ja koirinensa ei paikalla syö — ja se ei ole vähä — +kuivataan ilmassa eli savustetaan tuli-sian ympärille asetetuilla +vartailla talven varaksi.</p> + +<p>Se, joka on matkustanut Venäjällä, on kyliä pian tullut havaitsemaan, +että kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden sen-kaltaisten herkkujen +seassa myös myödään hänelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia +jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhla-päivinä, syödä raksuttelee +ja joista Venäjällä kauppa-miesten rouvien sanotaan pysyvän niin hyvässä +lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämä jyvät ovat ketri-puun kävyssä +kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerääminen tämän +maan köyhillä Voguuleilla ja Venäläisilläkin sen pohjaisemmissa +tienoissa on sangen painava syrjä-elatus-keino. Naula näitä pähkinöitä +maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta +ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyvä +pähkinä-vuosi sattuu, voipi yksi perhekunta niitä helposti kerätä +useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvät +rahat.</p> + +<p>Niinkuin edellä sanottiin alkavat Losva- ja Pelym-joella elävät Voguulit +vähän maatakin viljellä, jonka kanssa myös hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistäksen. Venäläisillä Pelym'issa ja sen seuduilla on +se yleinen valitus, että maan-viljely ei näissä tienoin tahdo enää +menestyä. Mutta kokonaista leveys-pykälää pohjempana Pelym'ia eli +vähäistä etelämpänä 61:tä pykälää, Massaun paul'issa Pelym-joelta vähän +syrjään, on eräs Voguuli vähitellen raatanut itsellensä niin hyvät +pellot, että hän suurine perheinensä leivän puolesta tulee omallansa +aikaan ja hyvinä vuosina vielä myöskin isot määrät eloa. Tämä +todistaisi, että maan-viljely täällä ahkeralla raatajalla vielä +palkitsee vaivat, ehkä kyllä halla useasti hävittää hänen toivonsa. +Kuitenkin on sanottava, että mainittu paikka on pohjaan päin viimeinen, +jossa maan-viljelyä löytyy, sillä siitä noin 30 virstaa pohjempana oleva +Atimje-paul ei enää viljele muuta kuin naurista ja sitäkin hyvin vähän. +Jälkimäinen kylä on myös viimeinen tällä kohdalla, jossa hevosia +tavataan.</p> + +<p>Hevosen kanssa pitävät Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Voguulit +peuroja. Harvalla on niitä kuitenkaan enemmän kuin joku kymmenkunta, ja +eräs parin sadan peuran isäntä Tapsje-joen latvalla on näissä seuduin +mainio pohatta, ehkä hän Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tätä omaisuutta on tuhans-määrin, kävisi köyhäksi +raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla +Voguuleilla jo hevosiakin ja lehmiä, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinää silloin voitu +tehdä ensinkään, jonka tähden sekä Voguulien että Venäläisten taas on +täytynyt melkein vähiin hävittää karjansa ja hevosensa.</p> + +<p>Maa eli oikeammiten metsä on Voguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on täysi oikeus pyytää mitä ikänänsä voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat Venäläiset talven ajaksi tulevat +metsää pyytämään, eivät Voguulit heitä laske metsäänsä muuten kuin +yhdessä jonkun heikäläisensä kanssa, ja näin yhtyvät Venäläinen ja +Voguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Voguuli Venäläisen kanssa jakaa +metsästys-oikeutensa ja tämä taas pitää hänen leivässä, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kala-vesi sitä vastaan pidetään tarkemmassa, niin +että kullakin joen-suulla eli muulla kalastus-paikalla ovat tietyt +isäntänsä, joilta Venäläiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +käyttääksensä.</p> + +<p>Harvat ihmisten asunto-siat lienevät niin surkeat ulko-muodoltansa kuin +Voguulien kylät eli paulit ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki +yhtyy suurempaan, sillä joen-suissa on kalan-pyyntö parempi kuin muualla +ja jokia myöten on sekä talvella että kesällä huokeampi liikkua kuin +metsää. Kylät seisovat kaukana toinen toisestansa, päivän matkan, kahden +ja kolmenkin päässä, sentähden että kullakin olisi metsästys- ja +kalan-pyyntö-alaa kyllä. Kylässä on tavallisesti vaan kaksi eli kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylä, ja isoin paul, jonka minä +matkallani olen tavannut, on edellä-mainittu Atimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemän jurttaa. Jurtat ovat kahden-laiset: talvi- ja +kesä-jurtat. Edelliset ovat raketut hirsistä, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltä +kultakin seinältä. Ovi, jonka edessä harvoin on mitään porstuaa eli +suojaa, on tavallisesti etelään päin, varmaan siitä syystä, että tuuli +siltä puolen on vienompi kuin muut tuulet. Oven vierus-nurkassa on +pieni, aivan englannilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta +kyhätty tuli-sia, jossa tuli palaa kaiken päivää, vaan jonka torvi yöksi +katolta käsin peitetään tuohella. Lämmintä tästä uunista ei kuitenkaan +tulen sammuttua ole toivomista, sillä se on liian pieni ja liian +huonoista aineista tehty, ja onkin yöllä herätessä näissä jurtissa aika +vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurttaan pienestä +ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa myös +kalan-nahkasta eli paperista ja talvella jäästä. Pitkin jurtan seiniä +kulkee noin puolta kyynärää korkeat, hyvin leveät lavitsat, samoin kuin +Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella eli kaisloista +kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa levitetään +lavitsalle hänen levätäkseen useampia peuran-nahkoja. Oudon ei ole +kuitenkaan hyvä levähtää tälle kyllä viehättävälle sialle, sillä +tavallisesti on se täynnä kirppuja; hänen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetään pöydän asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi eli pari pientä, korkeille pylväille rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylhä kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Voguuli niin rakastaa. Kesä-jurtat, joihin hän aina muuttaa lämpimän +ajaksi asumaan, vaikka jäisikin talvi-jurttien paikalle kesäksi, ovat +tuohesta ja Sosva-joella kukkuran-muotoiset. Niissä on tuli-sia keskellä +jurttaa ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystä reiästä katossa; ne +ovat katteattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuin talvi-jurtat.</p> + +<p>Tämmöiset ovat Beresov'an piirikunnassa elävien Voguulien asunnot. +Eteläiset Voguulit eli Pelym'in ja Sosvan varsilla asuvaiset pitävät +harvoin kesä-jurttia, vaan elävät kesän talven hirsistä raketuissa +asunnoissa. Ne eivät eroa Sosvalaisten jurtista muussa kuin siinä että +edellä-kirjoitetun tuli-sian viereen on muurattu ison-lainen pata, jossa +ruoka keitetään ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tuli-siaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Näiden eteläisten Voguulien +nähdään jo rakentavan venäläisiäkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan perään ja ovat kamarin eli vieras-huoneen asemesta.</p> + +<p>Huone-kalut ja muut aseet eivät tällä tavoin elävällä kansalla voi olla +monen-laiset. Paitse koiraa on Voguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka +heidän pyssynsä tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hänellä: keihäs karhua vasten, kirves ja suuri puukko, joka ynnä +tulusten kanssa aina riippuu vyöllä. Paitse kattilaa eli pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kätkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvästi käyttää, ehkä heidän siitä tehdyt kalunsa eivät ole +läheskään niin sieviä kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohi-kalut +tehdään. Venheet pienemmillä joilla ovat yhdestä pölkystä onnennetut +ruuhet, mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, että niitä +ei käy soutaminen, vaan ajetaan eteen päin melomalla. Sosvalla ja Obilla +ovat Voguulienkin venheet suuremmat ja masto-niekat, ja kuin koko +perhekunta lähtee vesille, yhdistetään kaksi venhettä rinnakkain ja +katetaan tuohella.</p> + +<p>Vaatteus on eteläisillä Voguuleilla yhden-lainen kuin sen seudun +Venäläisillä, se vaan eroitusta että heidän pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin näiden. Sosvan Voguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesällä on Venäjän sarasta, talvella +peuran-nahkainen ja kaksin-kertainen, niin että päällimäisen malitsan +karva-puoli on ulos-päin, alimaisen sisään. Lakista eivät Sosvalaiset +tiedä mitään. Kesällä on heillä päänsä ainoana peitteenä pitkä ja paksu +tukka, joka letitetään kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitä +vastaan peitetään pää ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla myös peuran-nahkasta. Jalkineet ovat kesän talven +peuran-nahkaiset pitkä-vartiset pieksut, tunnetut nimellä <i>pimy</i>, ollen +kesä-pimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +talvi-pieksut ovat karvan kanssa ja kaksin-kertaiset. Alus-vaatteet +(paita ja housut) ovat muutamilla Venäjän piikosta, useammilla nekin +peuran-nahkasta. Vaimojen puku on myös peuran-nahkainen, leikattu +melkein samoin kuin Tatarittarien päällys-vaate; päässä on heillä suuri +huivi irrallansa, jolla vieraan lähestyessä peittävät silmänsä samoin +kuin Tatarittaret. Myös ovat heidän lettinsä niinkuin viimeksi +mainittujenkin palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillä ja muilla +helistimillä. Sormet ovat täynnä vaski-sormuksia, joita nähdään +miestenkin sormissa. Merkillistä on, että Voguulittarilla kädet ja jalat +ovat koristetut iho-piirroksilla, jotka ovat monen-muotoisia, aika +sieviä kiekuroita ja jotka tehdään lapsuudessa neulalla pistelemällä ja +neulan haavat ruudilla hieromalla.</p> + +<p>Ruoassansa ei Voguuli ole ylen herkullinen eli hyleksivä. Hänen ainoa +elatuksensa kesän talven on metsä-linnut ja kala, sillä eroituksella +että ne kesällä ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetään. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikä räkkää muiden syödä kuin +varakkaampien. Eteläisille Voguuleille on suolan ja leivän nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Sosvan asujat pitävät näitä aineita vielä +herkkuina vaan, joita isä kirkolla eli kaupungissa käydessään tuo jonkun +vähän lapsille tuomisiksi niinkuin talon-poika meillä sokuria ja +vehnäistä. Tupakan nautinto on täällä ainoa herkutteleminen ja niin +yleinen, että Pelym'in Voguulissa vaimotkin ja tytöt ahkerasti polttavat +tupakkaa ja jälkimäisilläkin on oma piippunsa; Sosvalaiset sitä vastaan +eivät polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on myös yleinen +ja sitä sanotaan terveelliseksi keri-pukkia vastaan. Yleisesti voipi +voguuli paljon kärsiä nälkää, ja monesti tapahtuu hänelle +metsästys-matkoillansa, että kattilan puutteessa täytyy useampia päiviä +ja viikko-kaudenkin elää raalla kalalla eli teirin-lihalla, joita hän +nautitsee vähimmättäkään valmistuksetta. Vaan ruoan ääreen päästyänsä on +hän mies velkansa takaisin ottamaan, ja se ei ole mikään kumma että +Voguuli yhdellä atrialla lopettaa neljä viisi tetriä, päälle vielä +ryyppää niiden liemen ja leiväksi syö kuivaa kalaa.</p> + +<p>Ruumiin-rakennukselta ovat Voguulit keskin-kertaista kokoa. +Lyhyt-kasvuisia miehiä nähdään heidän seassansa harvoin, mutta sitä +vastaan sangen usein hyvinkin pitkiä. Kuin metsä-mies konsanansakin on +Voguuli kevyt jalalta, vaan hartea-voimassa ei hänen sanota vetävän +vertoja Venäläiselle. Muoto on pyöreä, kasvot vähän ulos-seisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenä leveä mutta ei litteä, hiusten +yleisin karva on mustan-ruskea, ja silmät aukeat ja pyöreät niinkuin +muillakin ihmisillä, ehkä ne useasti ovat pilautuneet siitä paljosta +savusta, jossa tämäkin kansa elää. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet löytävinänsä Voguuleissa, en minä heissä +ole havainnut mitään, jos siksi ei luettane sitä että eteläisissä +Voguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat +hyvin ulkona, hiukset ovat piki-mustat, ihon karva tumman-kalvea ja +parran kasvu heikko, jonka pohjaiset Voguulit siten vielä vähentävät, +että karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetään pois. Mahtanevat siis +mainitut Kondalaiset olla enemmän sekoitetut vierailla kansan-aineilla +kuin heidän pohjaiset veljensä, jotka ulko-näössä enemmän lähenevät +muita Suomalaisia kansoja, joka luulo on sitä toden-mukaisempi kuin +heidän maansa muusta Voguulien alasta on lähinnä ja avoinna etelästä ja +idästä tulleille vieraille kansoille.</p> + +<p>Sävyltänsä on Voguuli huoletoin ja tyyni luonnon-lapsi. Keskenänsä +rupattavat he ja nauravat alinomaa, ja heidän puheessansa kaikuu +erinomainen hyvän-tahtoinen soinne, joka epäilemättä todistaa +kateutointa ja lempeätä mielen-laatua. Tämä koskee olletikin Sosvan +Voguuleja, sillä niissä, jotka elävät lähempänä Venäläisiä ja ovat +sivistyneempiä, ovat nämä paremmat puolet enemmän eli vähemmän +hävinneet. Vaikka ei koston-himoinen suuttuu Voguuli pian pienestäkin +loukkauksesta, vaan leppyy myös pian ja sydämellisesti. Viina päässä on +hän kuitenkin vallatoin ja tällöin ei ole hyvä hänen kanssansa +taistella. Tämmöiseen tilaan joutuu hän kaikeksi onneksi harvoin, kerran +eli kahdesti vuodessa kaupungissa käydessään vaan, sillä viisaalla +varovaisuudella on kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myönti +heidän kylissänsä kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Voguulilla +kuitenkin ja se on se, että hän on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun +työhön kuin metsän-käyntiin, jonka tähden Voguulilainen työ-mieskin +Venäläisen työssä saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin Venäläinen. +Käsi-töissä on tämä kansa sangen typerä. Vaimot kyllä ompelevat vaatteet +sekä itsillensä että miehille, jossa he käyttävät rihmana joko peuran +suonia eli viholaisen kuitua. Vaan miehet eivät ymmärrä tehdä kaikkia +omia kalujansakaan, sillä seppiä ei heidän seassansa löydy missään, vaan +täytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa Venäläisillä sepillä. +Castrén'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, että nämä muka +olisivat hyviä huoneen-salvajia, on ilmasta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyllä tietää että täällä pohjan perillä +rakettaessa työ-miehet täytyy kaukaa tuottaa, vaikka Voguuleja ja +Ostjakkeja kyllä kihisee ympärillä.</p> + +<p>Voguulin uskonnollinen tunto on se iki-vanha lumous-usko (schamanism), +joka useammilla muillakin pohjais-Aasian kansoilla täyttää hengellisen +tarpeen. Hän on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myös vihittää hän itsensä papilla, +kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin joku kuolee +hänen perheestänsä, jos nim. pappi sattuu liki-seuduille, joka +kaukaisemmissa kylissä ei koskaan tapahdu. Kerran eli kahdesti vuodessa +kirkolle tullessansa muissa asioissa pistäksen hän kirkossakin, asettaa +tuohuksen jonkun pyhän-kuvan eteen ja ristasee siinä vähän silmiänsä. +Vaan muuten ja sisällisesti on hän vielä täysi pakana, ja kuin ei hän +ole saanut vähäistäkään opetusta kristin opissa, ei se lienekään ihme +että hän vielä luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden avulla hänen +esi-isänsä ovat eläneet ja joilta hänkin toivoo onnea metsän-pyynnössä, +kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen isoa uhraamista +eivätkä metsästykseen näytä mitään vaikuttavan. Voguulien kristin uskoon +kääntäminen alettiin menneen vuosi-sadan alku-puolella, ja oli enemmän +väkivaltaista epä-jumalten kuvien hävittämistä kuin uskon saarnaamista. +Siitä saakka ovat he olleet nimi-kristityitä, mutta vaikka epäjumalien +kuvia ei liene rakettu uudestaan, kuuluu Voguuleilla vielä olevan vissit +uhri-paikat metsissä, joissa uhrataan peuroja, metsän-nahkoja ja +hopea-rahojakin metsästys-onnea saadakseen jumaloilta. Ehkä näitä uhria +ja uhraus-paikkoja pidetään salassa virka-miehiltä ja yleisesti +Venäläisiltä, tapahtuu kuitenkin, että Venäläisetkin ottavat osan +uhrissa, kuin, joten edellä sanoimme, yhdessä Voguulien kanssa lähtevät +metsälle. Sen pienen yhdyskunnan jäsenet tekevät tällöin toinen +toisellensa uskollisuuden valan karhun kuonon kautta s.o. he leikkaavat +veitsellä eli purasevat karhun kuonoa merkiksi, että joka valan rikkoo, +sen syököön karhu, jonka tapahtumisesta niin Voguulit kuin Venäläisetkin +ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli +yleinen Suomalaistenkin esi-isissä eikä liene meidän maassamme vielä +nytkään lopen sammunut, löytyy Voguulien seassa vielä muitakin jälkiä. +Niinkuin Suomen metsäisemmissä tienoissa, joissa tätä eläintä vielä +löytyy, sitä harvoin nimitetään oikealla nimellänsä, vaan mainitaan +<i>mesi-kämmenen</i> nimityksellä eli millä muulla imarrus-sanalla, niin +välttävät Voguulitkin hänen nimensä mainitsemista ja kutsuvat häntä +tavallisesti <i>vanhukseksi</i> (andschuech), jolla epäilemättä tahdotaan +kunnioitusta osoittaa. Ja niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa +nähdään karhulle pitävän peijaiset ja juhlallisesti viettävän hänen +tappamistansa, niin talutetaan hän Voguulienkin seassa soitolla, +laululla ja pyssyjen ampumisella kylään, jossa hänen kuolonsa sitten +vietetään pidoilla ja juomingilla.</p> + +<p>Jugrin maan kauppa metsän-nahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen Venäläisten maahan juurtumista oli se Syrjänein vallassa, joiden +tosin nyky-aikoina on täytynyt jakaa sen voitot Venäläisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vieläkin on tämän maan kaupan-liikunnossa suuri osa. +Arhangelin läänin Mesen'in piirikunnan Syrjänit ovat ne, jotka tätä +kauppaa käyvät ja jotka vuosittain kahta tietä kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Eteläinen näistä teistä menee +Beresov'asta Sosvaa ja sen syrjä-jokea Sigvaa myöten ja sitten Uraalin +poikki, joka tässä kohden on niin kapea, että viimeisistä jurtista +Beresov'an puolella, Sigvan latvoilta, voipi hyvän kelin aikana +peuroilla joutua vuoro-kaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt +yli-päästä, että tätä tietä myöten vuosittain kuletetaan Petschoralle +useampia tuhansia puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin +siellä, kuin myös sieltä taas tänne kaikenlaista raskasta kalua +niinkuin: kirveitä, pyssyjä, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee +Obdorsk'ista Sob- eli Synje-jokia myöten Petschoraan juoksevan Ussan +latvoille (jota jokea myöten Castrén tuli ensi kerran Siperiaan) ja +sitten Ussaa myöten Petschoralle. Kaikki kauppa tässä maassa tapahtuu +rahatta tahi, toisin sanoen, on vaihto-kauppaa, jossa tavaran hinnan +yleisenä määränä on orava. Niinkuin Tscheremissien kielessä sana <i>ur</i> +merkitsee sekä <i>oravaa että kopeikkaa</i>, samoin Voguulienkin murteissa +sana <i>līn</i> (lēn), niin että esim. riuna on Voguuliksi <i>lou līn</i> (10 +oravaa), rupla <i>schēt līn</i> eli <i>sāt lēn</i> (100 oravaa). Vaan kuin oravan +hinta nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin +tämä käytös kovoi kieleen, lisäävät Voguulit rahaa mainiessaan, +eroitukseksi oikeista oravista, tatarin kielestä otetun sanan <i>oksa</i> +(raha) summan jälkeen, ja sanovat esim. kymmentä ruplaa: <i>lou schēt līn +oksa</i> (10 sataa oravaa rahaa), jota vastaan <i>lou schēt līn</i> yksinänsä +olisi 1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmän kuin +10 ruplaa. Syrjänein ja Venäläisten kaupassa täkäläisten kansojen kanssa +on juurtunut velka-kauppa, joka näille jälkimäisille ei voi olla muuta +kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle +velaksi tulevan metsän-saaliin päälle, jossa hän arvattavasti lukee +korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla eli nahkoilla +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hän velka-miehensä +tavaraa. Se tekee tämän hitaaksi maksamaan, saattaen hänen myömään +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystä kuin myös +vahinkojen tähden kuoleman eli petoksen kautta kauppiaan täytyy, uutta +velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksin-kertainen +hinta. Seuraus tästä velka-kaupasta on monellenkin Voguulille ja +Ostjakille se, että paljon velkautuansa ja vähä-onninen oltuansa +metsän-pyynnössä hänen täytyy joko itsensä lähteä eli poikansa lähettää +velkojalle työhön, joka useasti muuttuu elin-aikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hän eli poika kokonansa hukkuu heimostaan ja kansastansa.</p> + +<p>Voguulit eivät jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut Venäläisten tavalla volostihin, joissa heillä on +omat golovansa ja starschinat. Heidän muinaisesta oma-valtaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jälellä, kuin että Sosva-joella +pari heimokuntaa vaativat <i>knjäs'in</i> (ruhtinan) nimeä. Minä tavatessani +kaksi tämmöistä ruhtina-sukuista Voguulia en löytänyt heidän muussa +eroavan toisista kansalasistansa kuin siinä että heidän silmänsä olivat +puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat +heillä aivan yhden-laiset kuin toisillakin, joilta he myös eivät +näkyneet vaativan mitään erinäistä kunnioitusta. Muuten hallitaan +Voguulit ja muut täkäläiset kansat tavallisilta virka-miehiltä +Beresov'asta ja Obdorsk'ista käsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea +heidän nöyryydellänsä ja kuuliaisuudellaan. Sillä uskollisempia +alamaisia ei löytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellään matkalaiselta +kuinka <i>sorni khan</i> (kultainen khan s.o, keisari) voipi, minkä-lainen +hänen asuntonsa on, jos hän pukeupi niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, jos hänkin syöpi teiriä ja kuivaa kalaa j.n.e. Eikä näillä +kansoilla suinkaan olekaan syytä toivoa itsellensä parempaa hallitusta +kuin se, joka heillä on. Heidän jasakkansa (veronsa) on hyvin vähäinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, että +kruunu omasta hinnastansa antaa heille täyden tarpeen kruutia. Suuria +rasituksia virka-miesten puolelta eivät he myöskään kärsi, sillä +riitansa ratkasevat he keskenänsä oikeutta käymättä, ja elävät muuten +niin kaukana virka-miehistä että nämä eivät näe heitä kuin kerran +vuodessa s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitä ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, missä heitä rasitetaan, ja tämä on tehnyt virka-miehet +varovammiksi.</p> + +<p>Tämmöinen on Voguulin nykyinen elämä. Meille näyttää se olevan täynnä +puutetta ja kurjuutta, vaan voguulilaisesta katsannosta on asian laita +toisin. Hän ei ole kenenkään herra eikä kenenkään orja, tekee työtä +milloin ja missä voipi ja tahtoo, syöpi mitä Jumala antaa eikä jasakan +suoritettuansa pelkää ketään. Todella, verraten hänen elämätänsä +keski-Venäjän orjan oloon, joka elää kaikilla lahjoilla siunatussa +maassa, joka päivä kyntäen peltoja, joiden yli silmä ei kanna, vaan +jonka pahna ei ole parempi kuin Voguulin, joka talvi-kauden kituu +nälässä ja puutteessa ja jota päällisiksi vielä alinomaa rääkätään ja +häiritään, — kuka ei sanoisi Voguulia onnellisemmaksi tämmöistä kurjaa +raukkaa?</p> + + + +<h3>Neljäs Kirja.</h3> + +<p>Pietarissa tammi-kuussa 1859.</p> + +<p>Viimeinen jakso matkaani, Obdorsk'ista Pietariin, enemmän kuin +puolen-viidettä-tuhannen virstan pituinen, on itselleni merkillinen sen +vuoksi, että se käsittää monessa katsannossa kokonansa vasta-kälkkäisiä +asioita. Tämän matkan yhdessä päässä ovat Obdorsk ja Beresov, toisessa +Moskova ja Pietari; yhdessä istuu Ostjakkilainen ruhtinas, +peuran-nahka-teltassansa halliten vähä-lukuisia köyhiä kansalaisiansa, +toisessa käypi koko suuren Venäjän-valtakunnan hallitus-kone +lukemattomilla rattailla; yhdessä riemuitsee Ostjakki muutamien haukien +saaliille, toisessa pyytävät rahan ja kaupan ruhtinat voittoa +sata-tuhansittain; yhdessä on viina-ryyppy jäätyneen kalan kanssa kyllä +ilahuttamaan ihmisen sydäntä, toisessa eivät maa-ilman hienoimmatkaan +nautinnot voi elähyttää hekkumallisten kylläistä mieltä; yhdessä +ajetaan peuroilla, toisessa lennetään rauta-teillä. Tämmöisiä +vasta-kälkkäisyyksiä voisi tältä matkalta luetella enemmänkin, ja helppo +olisi niistä kirjoittaa vaikka kokonainen kirja; vaan kuin minulla ei +aika eikä halu anna sitä tehdä, niin olkoon lukija hyvä ja tyytyköön +niihin muutamiin muistelmiin, joilla tässä nyt hänestä niinkuin +matkastanikin eroan.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki oli se paikka, johon tämän-edellisessä kirjassani +matka-kertomukseni lanka loppui. Tämä kaupunki on tullut kuuluisaksi +siten että mainio Menschikov, Pietari ensimäisen ystävä, vallasta +langettuansa lähetettiin tänne maa-pakolaisuuteen. Tämä merkillinen +mies, leipurin-oppi-pojasta noussut Venäjän vallan ensimäiseksi +ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle keisarille Pietari toiselle, jolle +hän myös tahtoi antaa tyttärensä puolisoksi, kuoli samoin kuin tämä +keisarinnaksi aivottu tyttärensäkin Beresov'aan, ja halpainen puu-risti +merkitsee sen kohdan Beresov'an hautaus-maalla, jossa tämän +isän-maallensa suuria palveluksia tehneen miehen tomu lepää. +Menschikov'an vihollista Dolgorukyn voimallista sukua kohtasi vaan +muutamia vuosia häntä jälkeen sama onnettomuus, johon he olivat hänen +tuominneet: he lähetettiin tähän samaan Beresov'aan ja vaino heitä +kohtaan oli vielä kovempi kuin Menschikov'aa kohtaan. Ensimäisen +Pietarin miehistä oli vielä Ostermann'ikin niitä, joiden palveluksen ja +vaivat sen-aikuinen Venäjä palkitsi Siperialla; hänkin lähetettiin ja +kuoli Beresov'aan, ja yhden-lainen risti kuin edellä-mainittu +Menschikov'an haudalla oleva seisoo hänenkin lepo-kammionsa päällä ja +herättää kävelijän mielessä surullisia mieli-johteita.</p> + +<p>Näiden muistettavien miesten onnettomuus ja sen kanssa yhdessä +tapahtuneet kumoukset Venäjän hallituksessa ovat antaneet Beresov'an +kaupungille erinomaisen kuuluisuuden, jota se muuten ei suinkaan ole +ansainnut. Se on tätä nykyä Tobolsk'in läänin pohjaisimman piirikunnan +pää-kaupunki, niin-muodoin tavallisten piirikunnan-virka-miesten istuin. +Muita asujia on siinä kolme eli neljä kauppa-miestä, puoli sataa +kasakkia ja noin puolitoista tuhatta köyhää porvaria, jotka elävät +osittain kalan-pyydöllä osittain myös kalan- ja metsän-nahkojen-ostosta +Voguuleilta, Ostjakeilta ja Samojeedilta, kuin myös heille myömisestä +heidän tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirveitä, tupakkaa ja +rihkama-tavaraa. Nämä asujat elävät yleiseen köyhästi, jos asunnoitten +ulko-näöstä voi varallisuudelle ottaa määrän, sillä ne ovat Venäjän +kaupunginkin rakennuksiksi kovin huonot ja surkeat. Tähän köyhyyteen +luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka Venäjän kansan +peri-synnit täällä saavat hyöstyä sitä paremmin kuin ei ole +minkään-laista kanssa-käymistä eli yhteyttä ulko-maalaisten, eikä paljon +ulko-kaupunkilaistenkaan kanssa, joiden esi-merkki ja siveämpi elämä +voisi kehoittaa luopumaan isiltä perityistä pahennuksista. Sen lisäksi +on luonnonkin raakuus niin ankara, ett'ei minkään-lainen vilja ota +kasvaaksensa, vaikka paikka ei ole pohjempana meidän Kajaania. Kaikki +ruoka-neuvo on siis tuotava tuhannen virstan päästä Tobolsk'ista, s.o. +ei ainoastaan jauho ja suurimat ovat ostettavat, vaan myös ne +Venäläisten elämän-laadussa niin välttämättömät aineetkin: kaali, +kurkut, lyökki ja potaatit. Arvattava on ett'eivät varat kaikilla +asujilla riitä kaikkia näitä aineita ostamaan täysin tarpein, ja +tämmöisestä puutteesta syntyy heissä useasti hävittäviä tautia, joista +se hirmuinen keri-pukki sanotaan pelättävimmäksi. Heinän-saalis +joki-rannoilla on tavallisina vuosina sangen runsas, jonka-tähden näillä +seuduin karjaa ja hevosia voidaan pitää ja pidetäänkin jotensakin +paljon. Vaan aika välistä, niinkuin nyt kolme vuotta takaperin, nousee +vesi Ob'issa niin korkealle että heinän tekeminen on mahdotoin, ja +tällöin täytyy asujien hävittää hevoset ja karja, vahinko, jota +parantamaan monellakaan ei voimat riitä ja jonka jälkiä varakkaammatkin +eivät voi ennenkuin useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi. +Tavallisen sarvi-karjan siassa pitävät Beresov'an asujat tämän maan +omituista karjaa peuroja, joita muutamilla on sata-lukujakin. Kesäksi +ajetaan peura-karjat kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut +Ostjakkilais-paimenet kulettavat niitä yhdeltä laitumella toiselle. Vaan +jokien jäädyttyä tuodaan ne isännän saapuville ja pidetään sitten koko +talvi noin parin kolmen kymmenen virstan päässä kaupungista, joista +heitä on helppo saada tarvittaessa ajoihin eli teurastettaa. +Huiskavatkin Beresov'an kaduilla talviseen aikaan peura-troikat, joilla +kaunottaretkin tässä kylässä rakastavat ajella ilmailemassansa. +Köyhemmät asujat käyttävät puun ja veden vetoon koiriakin, joita kaksi +on kyllä vetämään tavallisen korvon vettä eli kohtuullisen kelkan puita, +ja joiden elatus ei maksa juuri mitään, kuin he ovat totutetut elämään +kalalla ja kalan totkuillakin.</p> + +<p>Beresov'asta pohjaan eli Obdorsk'iin päin on peura tavallinen ja ainoa +ajo-eläin, ja matkustavia virka-miehiä vasten löytyy näiden kahden +paikan välillä kruunun vuokraamia peuroja, jotka koko talven +seisovat määrä-paikoissa, tavallisesti joen varrella löytyvien +Ostjakkilais-jurttien seuduissa, noin neljän, kuuden ja kahdeksankin +kymmenen virstan päässä toinen toisestansa. Ostjakilla ei ole peuralla +ajaessansa pulkkaa eikä ahkiota, vaan kelkan tavoin tehty kevyt +liiste-reki noin kyynärän korkuisilla kaplailla, jälkimäiset näin +korkeat lumen tähden, joka muuten estäisi reen juoksun. Rikkaammilla +matkalaisilla, niinkuin virka- ja kauppa-miehillä, on tämmöinen +ajo-neuvo pitempi, katettu päältä piikolla ja sisästä vuoritettu +veralla, niin että matka-mies pantuansa pitkälleen tähän rekeen ja oven +sulettuansa sangen hyvin säilyy siinä tämän maan kovalta pakkaselta ja +vihavilta tuulilta. Reen eteen valjastetaan tavallisesti neljä peuraa, +joita Ostjakki pukilta ajaa, vasemman-puolimaista ohjaksella halliten ja +toista hänen mukaansa ohjaten pitkällä seipäällä, jonka latva-puolella +hän myös työkkii juhtiansa, kuin tahtoo kiiruhtaa heitä juoksuun. +Kiiruhtaminen ei kuitenkaan ole hyvä peuralla ajettaessa, sillä +kiiruhtaen väsyy tämä eläin pian ja väsyttyänsä ei hän ota askeltakaan, +vaan heitäksen pitkälleen. Vaan jos hän saa juosta tavallista +hölkkä-juoksuansa (noin 8, korkeimmakseen 10 virstaa tunnissa), kulkee +hän vaivatta yhteen menoon 80 ja 100:kin virstaa, aika välistä vaan +hetkiseksi seisahtuen henkeä vetämään ja silloin tällöin juoksussansa +lunta haukaten. Turhaa olisi minun tässä ruveta kiittelemään tämän +eläimen hyödyllisyyttä, koska sen on jo niin usea matkalainen ennen +minua tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin on hyvästi +tietty. Sen vaan sanon, ett'ei ainoakaan eläin maan päällä näytä olevan +niin sen maan-seudun mukainen jossa hän elää kuin peura, ja kamelikin, +jonka kanssa peura muuten useasti verrataan, mahtanee tässä katsannossa +jäädä hänestä jälelle. Peura vetää, ruokkii ja verhoitsee isäntänsä; +mutta sen ohessa hän vielä kasvattaa ja opettaakin häntä tyynellä, +kärsiväisellä ja vähä-tarpeisella sävyllänsä, enkä luule mitään +liikanaista olevan siinä jos sanon, että nämä peuran omaisuudet +nähtävästi kuvastuvat Ostjakin, Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, +samoin kuin hevosen raju ja urhea luonto tuntuvasti näytäksen muinaisten +Mongolien ja Hunnien ja ehkä nykyisten Tatarienkin ja Baschkirein +mielen-laadussa.</p> + +<p>Edellä-mainitun-kaltaisella ajo-neuvolla tapahtui minunkin kulkuni, kuin +31 p. lokak. (uutta lukua) läksin Beresov'asta matkalle Obdorsk'iin +päin. Ilmoista sitä ennen on minulla seuraavat seikat muistissa: 13 +päivänä lokak. (1:nä vanh. l.), joka on suuri juhla Venäjän kirkossa, +oli niin kaunis ilma että Beresov'an kaunottaret kävelivät kaduilla +hienoissa pyhä-hameissansa ilman päällys-vaatteitta ja varjostimen +kanssa; 17:nä ja 18:nä päiv. oli kuitenkin jo pakkaista 13 pykälää +Reaumur'in lämpö-mittaria myöten; yöllä viimeksi mainittua päivää vasten +jäätyi Sosva, vaan tuuli repi sen päivällä taas auki; seuraavana yönä, +15 pykälän pakkaisessa jäätyi se uudelleen eikä auennut sitten enää; +19:nä ja 20:nä 15 pykälän pakkainen; 26:na 18 pykälän pakkainen. Sen +jälkeen oli sitten leutoja ilmoja lumi-sateen kanssa, jonka-lainen ilma +oli minunkin matkaan lähtiessäni. Illan päälle kiihtyi tuisku +hirmuiseksi ryöpyksi, joka vaikeutti matkan-teon niin, että ensimäiseen +peuran-muutto-paikkaan, johon Beresov'asta luetaan 60 virstaa ja johon +olin laskenut tulevani k:lo 9 illalla, pääsin vasta k:lo 2 yöllä. +Seuraavana päivänä tulin <i>Mushin</i> kirkolle, jossa on pieni +kolmi-taloinen Venäläinen kylä, ja jossa nyt pidettiin markkinoita. +Arkangelin läänin Syrjänit nim., joiden väki-vallalla anastamisesta +peuran-laitumia Samojeedeilta Castrén, Schrenck ja muut matkaajat +valittavat, ovat täälläkin vallanneet oikealla ja väärällä Ostjakkein +laitumet, niin että kumpikin puoli Uraalia on heidän vallassansa ja +heillä on sangen suuret peura-karjat. Näiden karjojensa tuottamia (lihaa +ja taljoja) kaupalle laskekset he Uraalilta pari kertaa vuodessa +Siperian puolelle, jolloin myös samalla tuovat sonkaa, rauta-kaluja, +kynttilöitä j.m., ja tältä puolen ostavat leipä-neuvoa ja Ob-joen +kaloja: sampea, muksunaa ja muita kalliimpia laatuja. Näitä Uraalin +paimenia ja eräitä venäläisiä kauppiaita kuin myös muutamia kymmeniä +Ostjakkeja oli nyt paikalle keräytynyt, jälkimäisten seassa eräs +ruhtinaskin Synje-joelta. Tämä oli niin hyvä ja heti tultuani tuli minua +tervehtimään ja täkäläistä tapaa myöten oli minun velvollisuuteni +viinalla kostita hänen ruhtinallisuuttansa. Viinan ryypättyänsä alkoivat +ruhtinas ja hänen seuralaisensa syödä jäätynyttä kalaa raaltansa, ja +kuin jo kauan olin kuullut kiitettävän tätä ruokaa hyväksi, päätin +minäkin nyt maistaa sitä. Näin syötävän kalan pitää olla vereksen, vaan +hyvästi jäätyneen; se nyletään, evät leikellään pois, ja ruoka, leikattu +hienoin suikaleihin, on valmis syödä suolan ja leivän kanssa. Ja minun +täytyy tunnustaa että se jo ensi kerralla maistui minusta sangen +hyvältä, ja aikaa myöten totuin siihen niin, ett'en muuta ruokaa koko +matkalla kaivannut, kuin vaan oli jäätynyttä kalaa, jolle tottuneen ei +tarvitsekaan matkalla pitää kanssansa muuta evästä kuin leipää ja +suolaa, sillä kalaa löytyy joka jurtassa. Venäläinen ottaa kernaasti +omiksensa sen maan tavat, jossa hän elää, ja niin on käynyt tämänkin +nautinnon kanssa kuin myös raan peuran-lihan syömisen kanssa, jossa +Venäläiset vetävät vertoja Samojeedeille. Jäätyneellä kalalla sanotaan +paitse hyvää makuansa olevan vielä se etu, että se varjelee +keri-pukista, lieneekö sitten tässä lauseessa perää tahi ei.</p> + +<p>Obdorsk'iin, johon luetaan Beresov'asta noin 450 virstaa, tulin matkalla +yleensä oltuani kolme vuoro-kautta. Mushin ja Obdorsk'in välillä on +havu-puiden pohjaisin raja; Obdorsk'in seuduilla ei enää kasva muu kuin +nälkä-koivu ja pajukko, vaan poltto-puu ja hirret lautataan sinne +ylempää Mushin ja Beresov'an väliltä. Kuitenkin on Obdorsk, ehkä ei +kaupunki, jona sitä silloin tällöin nähdään mainittavan, sangen sievä +kylä noin 50 talolla ja 400 eli 500 asujalla. Se on sivistyksen +viimeinen askel Pohjolam-Pimentolan synkeihin maihin, sillä Ob'in +lahteen ei siitä tule enempää kuin puoli-toista sataa virstaa, ja noin +50 virstan päässä alkaa jo Samojeedein valta. Siperian Venäläinen on +yleisesti paljoa siistimpi, varakkaampi ja vieras-varaisempi kuin hänen +veljensä n.k. Europan Venäjässä; kahta mieluisammin tulee siis +matkalainen "näillä raukoilla rajoilla," ryvettyänsä Ostjakkein eli +Samojeedein likaisissa, pimeissä ja savuisissa jurtissa, venäläiseen +kylään, jossa hän aina tietää löytävänsä puhtaan ja lämpimän kamarin, +maittavan ruoan ja ystävällisen kohtelun. Tämmöisillä tunteilla tulin +Obdorsk'iin, saman-laisilla nautitsin sitten jälkeenkin päin pitkin +Ob-ja Irtysch-jokia palatessani niiden maiden venäläisten asujien +vieras-varaisuutta, ja oikeus vaatii tässä tunnustamaani, että +Siperialaisen yksin-kertainen ja rehellinen käytös on minua paljon +sovittanut Venäläisen luonnon kanssa, joka kukaties itsessä +Venäjässäkään ei olisi tätä pahempi, jos sitä pitkällinen ja raskas +orjuus ei olisi niin turmellut.</p> + +<p>Obdorsk'in suurin milt'ei ainoa merkillisyys on sen seudussa elävä +Ostjakkilainen ruhtinas <i>Taischin</i>. Edellisestä on lukija nähnyt minun +jo ennenkin tavanneeni sekä Voguuleja että Ostjakkeja, jotka kutsuttavat +itsensä ruhtinoiksi ja mahtavat ollakin näitä kansoja entisinä aikoina +hallinneitten päällikköjen jälkeisiä. Mutta näiden ruhtinuutta haittaa +kaksi sangen painavaa vikaa, jotka täällä niinkuin muuallakin +maa-ilmassa saattavat semmoisen arvo-nimen epäilyksen alaiseksi, nim. he +ovat köyhät ja heidän ruhtina-arvoansa ei Venäjän hallitus ole koskaan +siksi tunnustanut. Sitä vastaan on Obdorsk'in ruhtinas sekä rikas että +ruhtinaksi kirjallisesti säädetty ja vahvistettu kahdelta Venäjän +hallitsijalta, nim. keisarinna Katarina Toiselta ja keisari Nikolailta. +Nämä kaksi seikkaa ovat tehneet, että Taischin on aina ollut +erinomaisessa arvossa kansalaistensa kesken, vaikka hänellä heidän +ylitsensä ei ole juuri mitään laillista valtaa senkun vaan auttaa +kruunun virka-miehiä jasakan laskussa ja kannossa. Vaan paljoa +suuremmaksi nousi sekä hänen kansalaistensa että Venäläistenkin +kunnioitus häntä kohtaan kuin Taischin eräsnä talvi-yönä v. 1854 varkain +läksi Beresov'asta suurella peura-parvella ja venäläisen tulkin kanssa +ajaa hujeltamaan länttä kohti ja tuli Pietariin. Niissä +peuran-nahka-vaatteissaan, joissa hän tänne matkusti, otti hänen keisari +Nikolai-vainaja hyvästi vastaan, "piti hänen kylläisenä," niinkuin T. +sanoo, "sekä syömän että juoman puolesta ja majoitti hänen omaan +jurttaansa," kuin myös täytti hänen anomuksensa, jotka olivat ne, että +Obdorsk'ista luovutettaisiin viralta kansan-rääkkääjä sasedatel ja että +tähän kylään ei vasta enää lähetettäisi pahan-tekijöitä, jotka useasti +olivat tehneet Ostjakeille pettuutta ja väki-valtaakin. Vahvistettuna +ruhtinuuteensa sekä lahjoitettuna omituisella arvo-puvulla, +kaula-nahalla ja muilla lahjuksilla palasi Obdorsk'in ruhtinas "khanin +kaupungista" koti-tundrillensa, ja siitä ajasta saakka ovat hänen +arvonsa ja arvoisuutensa tämän maan kaikkein asujien ja virka-miestenkin +seassa olleet epäilemättömät. Tätä kunnioitusta yllä-pitää arvattavasti +hänen suuri rikkautensakin, oleva peura-karjoissa, joita eläimiä hänellä +luullaan olevan kymmenen tuhannen paljous, joka rahaksi luettuna tekee +maan hinnan jälkeen noin 40 tuhatta hopea-ruplaa. Esi-merkiksi tälle +Taischin'in rikkaudelle mainitaan sen monesti tapahtuvan hänen +paimenillensa, että kuin tuiskuisena yönä karjaan yhtyy susi, jolla on +tapana pää-laumasta leikata ja erillensä ajaa pienempi joukko, jonka hän +tappaa kaikki tundralle, paimenet karjan paljouden tähden eivät havaitse +jonkun sadan peuran katoa ennenkuin aletaan kaivata vissiä +merkki-peuroja, jotka tämmöisessä tilassa myös ovat kadonneet ja joita +etsittäessä sitten tundralta vähitellen löydetään suden tappamat eläimet +ja näin vahingon jälille päästään. — Taischin on näköjänsä +tanakka-ruumiinen, keski-läntä ukko noin 60 vuoden iässä, +pyöreä-muotoinen ja kasvot vähän ulos-seisovat niinkuin Ostjakeilla +yleisesti. Vaatteuksessansa ei hän eriä kansalaisistansa muussa kuin +että hänen pukimensa arvattavasti Ostjakin-muotia myöten ovat mitä +parainta olla voi, eikä myös elämän-laadussansakaan muuten kuin siten, +että hän ympäri vuoden syö rukiista leipää, pitää samovaran vieraita +vasten ja useammin ryyppää viinaa kuin muut Ostjakit. Hänen asuntonsa on +kesän talven jurtta, talvella peuran-nahkainen, kesällä tuohinen. +Uppi-niskaisuudeksi lukevat täkäläiset virka-miehet sitä Taischin'ille, +että hän heidän kehoituksiansa myöten ei ole rakennuttanut itsellensä +Obdorsk'iin kartanoa ja ruvennut siinä vakaista elämää pitämään, kuin +myös senkin, että hän ummikko-Venäläisten kanssa aina puhuu tulkin +kautta, vaikka hänen luullaan hyvinkin ymmärtävän Venäjän kielen, ja +varsinkin sen, että hän, ehkä usein siihen kehoitettu, ei ole antanut +yhtään monista pojistansa eli pojan-pojistansa opetettavaksi joko +kadetti-kouluihin eli muihin oppi-laitoksiin, joissa ruhtinallinen arvo +olisi ollut heillä hyvänä etuna. Vähällä ajattelemisella voidaan +kuitenkin havaita, että tämmöinen ukon käytös ei ole uppi-niskaisuus, +vaan varova ymmärtäväisyys, sillä hänkin lienee havainnut että +Venäläisen ja Venäläisyyden kanssa pyytää tämmöisissä tapauksissa olla +samoin kuin eräästä muusta olennosta sanotaan: että jos sille annat +sormen, niin se ottaa koko käden.</p> + +<p>Obdorsk'issa puhuu useampi venäläisistä asujista sekä Ostjakin että +Samojeedin kieltä, jonka tähden minun oli helppo löytää soveljas +kielen-kääntäjä edellistä kieltä tutkiessani. Vaan kuin sen havaitsin +olevan aivan yhden-laisen Beresov'assa käytettävän murteen kanssa, oli +minun huokea neljässä vuoro-kaudessa koota vahveksia tälle havannolle, +jonka ajan kuluttua läksin takaisin Beresov'aan, jonne tulin 12 p. +marras-kuuta. Edellä puhuessani tästä kaupungista unohdin mainita, että +siinä tapasin erään Siperiaan lähetetyn Suomalaisen nimeltä Juhana L—m +ja kotoisin Savon pitäjästä Turun lääniä. Beresov'aan ei nyt enää +lähetetä Siperiaan tuomituita pahan-tekijöitä muuten kuin siinä +tapauksessa että ovat Siperiassa jonkin suuremman rikoksen tehneet. Niin +oli L—mikin Siperiaan tultuansa joutunut uudis-talolaiseksi Omsk'in +seudussa olevaan Suomalaiseen kylään <i>Ryschkova</i>. Tämä on suuri kylä +useammalla sadalla talolla, joka perustui tämän vuosi-sadan alussa siten +että keisari Paul'in hallitessa Narvan seudusta tänne lähetettiin +kokonainen kyläkunta Suomalaisia, jotka olivat tehneet kapinan herraansa +vastaan. Sittemmin on kylän väki-luku yksitellen tulleista Suomalaisista +ja Virolaisista karttunut niin, että sillä on oma luteerilainen +kirkkonsa ja oli kerran jo oma suomalainen kirkko-herransakin (herra +Pietari Pundani, joka nyt on Saksan kirkko-herrana Kasan'issa). L—m +sanoi siellä naineensa suomalaisen vaimon ja oli jo asunnonkin hankkinut +itsellensä ynnä hevoset ja lehmät, kuin paha henki hänen kerran riivasi +toisen kylän markkinoilla, joille oli mennyt vaimoneen, juomaan itsensä +humalaan. Seuraus oli ollut tästä se että hän, joka itse silloin ei +ollut jaksanut eli ei raatsinut vielä lähteä kotiin, oli lähettänyt +vaimonsa yksinään takaisin, vaan tämä oli öisellä ja tuiskussa eksynyt +metsään ja sinne kuollut. L—m oli joutunut luulon alaiseksi murhanneen +vaimonsa, vaan päätti olevansa viaton ja sanoi että hän asiaa +tutkittaessa olisi siitä voinut helposti selvittäytä, jos olisi tehnyt +niinkuin häntä oli neuvottu: myönyt omaisuutensa ja antanut rahan +tuomarille. Tämän "tuhmuutensa" tähden joutui hän tänne Beresov'aan +parannuksen ja poliissin katsannon alle ja menetti kumminkin kaiken +omaisuutensakin, jonka "herrat" olivat korjanneet taskuunsa. Hän eli nyt +renkinä eräällä virka-miehellä, ja gorodnitschij kiitteli häntä +hiljaiseksi mieheksi, vaan sanoi viinaan meneväksi.</p> + +<p>Seurallinen elämä Beresov'assa oli parempi kuin voi toivoakaan näin +pienessä kaupungissa ja tämmöisessä erakkuudessa kaikesta sivistyksestä +ja kaikesta luonnon ihanuudesta, joka ihmisten yksinäisyys kuitenkin +lienee ollut syy siihen, että he rehellisemmin ja hitaammin turvautuivat +toinen toiseensa. Seuran etevimmät jäsenet olivat arvattavasti +virka-miehet perheinensä, joista muutamat, kotoisin kaukaa Puolan +hedelmällisiltä lakeilta eli Itä-meren aallokkailta rannoilta, +ystävällisellä kohtelullansa osoittivat ei unohtaneensa sen tunteita, +joka</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"— kaukana pois koto-maalta ja tuttujen luota"<br /></span> +</div></div> + +<p>oli joutunut Sosvan surkeille rannoille, jonka-lainen kohtalo monestakin +näytti niin somalle että useampi kuin yksi kysyi minultakin ihan +itseltäni, kuinka kauaksi ja mistä syystä olin lähetetty rangaistaa +Beresov'aan. Beresov'alaisilla on vanha tapa saattaa sitä onnellista, +joka pääsee heidän kylästänsä lähtemään pois muuanne ihmisten ilmoihin, +eräälle niemelle asti, joka tästä on saanut nimenkin, joka suomalaisessa +käännöksessä kuuluisi "saatto-niemi". Tätä tapaa ei laimin-lyöty +minunkaan lähtiessäni, toisena päivänä tuloni jälkeen, ja kaupungin +protojerej, joka iloisten vekkulien joukossa unohutti pappis-arvonsa +ulkonaisen jurouden, muisti siinä tilassa tätä arvoansa vaan sen verran +että rekeen istuttuani antoi minulle isällisen siunauksensa. Ja näin +olin nyt taas Ostjakkein matkassa, mutta aivan toisilla ehdoilla kuin +ennen. Ensinkin tapahtui tultuni nyt tilavassa reessä hevosilla, +vempeleessä tavallinen venäläinen kello, jonka ääntä en puoleen vuoteen +ollut kuullut; toisekseen tiesin tämän puolen Ostjakkein elävän paremmin +kuin niiden, joita tähän asti olin nähnyt, tiesin myös matkani menevän +enimmiten venäläisten kylien kautta; ja kolmanneksi vei joka askel, +jonka nyt otin eteenpäin, lähemmäksi kultaista kotoa, jonka ajatuksen +armauden jokainen tuntee, joka muistelee että minä nyt olin kuin se, +joka kolme vuotta oli pyrkinyt vasta-mäkeä, viimeinkin päässyt harjalle +ja nyt huoletta ja kevyellä mielellä alkaa laskea toiselle puolelle +vuorta.</p> + +<p>Niin lentämällä kuin toivo minua kiidätti eteenpäin ei matkan-teko +kuitenkaan itsessä asiassa käynyt. Ob-joki jäätyi tänä vuonna tavattoman +myöhään ja heikolla jäällä; vaan muutenkin on se tavallista täällä, että +syksyllä ei lähde kukaan, vaikka hänellä olisi kuinka kiire, liikkeelle +etelään päin, ennenkuin kerran saadaan Tobolsk'ista posti, jonka tulo on +varmin ilmoitus jään olevan niin lujan, että sitä voi vaaratta kulkea. +Nyt oli odotettu postia jo kuusi viikkoa turhaan; vaan kuin Beresov'an +posti-mestari jo viikko-kautta ennen minun lähtöäni oli suorittanut +postin samaa tietää, jota minun oli matkattava, näytti se minusta +turhalta varovaisuudelta, ruveta odottamaan eteläistä postia. Vaan +kyydin-pitäjillä Ostjakeilla oli asiasta toinen ajatus; joka +posti-paikassa nuhtelivat he minua siitä että olin lähtenyt niin +aikaiseen liikkeelle ja että rekeni oli niin tavattoman raskas +syksy-kulkuun, joka kyllä olikin tosi, vaan jota asiaa minä en voinut +millään tavalla parantaa. Suurella hevois-voimalla ja varustettuina +kirveillä, tuurilla ja nuorilla saattoivat he minua kumminkin vähitellen +eteenpäin, kunne eräässä kohden, ei suurella Ob'illa, vaan muutamalla +niistä monista pienemmistä haaroista, joissa tämä joki juoksee +loppu-juoksuansa ja joita pidettiin vaarattomampina sentähden että +olivat aikaisemmin jäätyneet, hevoset ja reki yht-äkkiä hurahtivat +veteen ja minä luulin hukkumisen hädän olevan käsissä. Niin ei +kuitenkaan ollut, vaan oli paksu lumi peittänyt uhku-veden, jota oli +niin korkealta että se alkoi nousta rekeen, ja josta sitten olimme +työllä saada rekeä irti, varsinkin kuin paksu hyyhmä raskaasti takalti +reen liikettä. Maa-rantaan päästyä käskin minä ajaa suurelle Ob'ille, +jossa ei sanottu olevan uhku-vettä ja jonne pääsimmekin muitta +vastuksitta kuin että piti pari virstaa kulkeamme metsän läpi ja monin +paikoin hakkaamallakin tehdä tie reelle. Tämmöisiä seikkoja tapahtui +minulle sitten vielä kaksi, kerran yöllä, jolloin reki niin juuttui +hyyhmään ett'ei neljä hevoista voinut hievahuttaa sitä ja että se piti +kangeilla jäätyvästä hyyhmästä irtauttaa, ja toisen kerran siten, että +se kaatui railoon, johon minä kuomun sisässä vähällä olin tukehtua. +Tämmöiset seikat ovat muuallakin Venäjällä matkatessa sangen tavalliset +ja niistä ei siellä pidetä mitään lukua, kuin vaan matkaaja ei niissä +satu henkeänsä menettämään, enkä minäkään niitä kerro tässä juuri muun +tähden kuin viittaillakseni lukijalle tätäkin matkan-teon-laatua +itäisillä naapurillamme.</p> + +<p>Vaikka Ostjakit saattajani pelkäsivät jään heikkoutta Ob'illa, oli +siellä kuitenkin parempi kulkea kuin edellä-mainituilla haara-joilla ja +lahdelmilla, kuin pois-luetaan ne kerrat, milloin joen poikki piti mennä +(joka tapahtui sangen usein), sillä niissä kohdin tärähytteli tien +epä-tasaisuus sisälmyksiäni ja rekeäni niin, että mokomassa muokassa en +ollut koskaan ennen ollut. Ob'in niinkuin kaikkien muidenkin isompain +jokien jäätyessä taistelee kylmän kanssa kaksi muuta voimaa nim. tuuli +ja virta, useastikin ei yhdestä puolin, vaan hekin vielä keskenänsä +riidellen, niin että tuuli on vastoin virtaa. Tällöin tapahtuu, että +joessa juoksevat jää-lohkareet nousevat pystyyn ja jäätyvät pystyyn, +josta näin jäätyneen joen pinta tulee näköjänsä suuren hautaus-maan +kaltaiseksi, jolla tuhannen-tuhannet moni-tahkoiset kuuleat +marmori-kivet, pystyssä, kallellaan ja muissa tiloissa heijastavat +auringon säteitä, vaan joka kaunis näkö ei suinkaan estä tien +tämmöisissä paikoissa olemasta mitä ilkeimmän. Ob-joki juoksee sillä +alalla, jonka minä sitä olen nähnyt (Obdorsk'in ja Samarov'an välin, +jota on noin 1000 virstaa) useammissa haaroissa olletikin +ala-juoksussansa, jotka milloin yhdistäiset pää-jokeen milloin taas +eroavat siitä. Tie niin kesällä kuin talvellakin kulkee tätä jälkimäistä +myöten. Se on hidas-juoksuinen, vaan vedekäs ja syvä joki, arviolta noin +virstan ja paikoin enemmänkin levyinen; rannoista on oikea korkea, +mäkinen, kasvava enimmiten havu-puita, vasen matala ja soinen, kasvava +pajua ja muita lehti-puita.</p> + +<p>Ob'in ja Irtysch'in rantojen alku-peräiset asujat ovat Ostjakit aina +noin 200 virstaa lähelle Tobolsk'in kaupunkia, josta eteenpäin rahvas on +pelkkää venäläistä ja muutamin paikoin tatarilaistakin. Venäläisiä +löytyy kuitenkin ylempänäkin pohjan puolella pitkin näitä jokia aina +Beresov'aan asti ja vielä pohjempanakin niinkuin edellä olemme nähneet. +Maan-viljelys loppuu kokonansa noin kolme sataa virstaa pohjempana +Tobolsk'ista, jonka-tähden Obilaisten ja pohjaisten Irtyschiläistenkin +koko oleminen on niissä kahdessa: metsässä ja joessa. Metsästäminen ja +pyydettävät otukset ovat täällä yhden-laiset kuin Voguuleilla, joiden +metsästämisestä olen edellisessä kirjassani kertonut. Luotettavampi ja +rikkaampi kuin metsän anto on saalis joesta. Ob on varmaan +kala-rikkaimmia jokia maa-ilmassa. Jäiden lähdettyä nousee siihen +Jää-merestä lukematoin paljous kaiken-laista kallista kalaa, niinkuin: +sampi, sterletti, muksuni, nielina j.n.e. Syyksi tähän Ob'in suureen +kala-rikkauteen sanoo luonnon-tutkija Pallas sen pehmeätä ja mutaista +pohjaa kuin myös hiljaista juoksua, jotka seikat toiselta puolen taas +vaikuttavat sen että Ob'issa ei löydy lohta ja sonkaa, jotka kalat +tiettävästi löytyvät Jää-meressä ja siitä nousevat Venäjän muihin +jokihin niinkuin Petschoraan, Viena-jokeen j.n.e., vaan jotka rakastavat +kivikkoa pohjaa ja virtaista veden juoksua. Kalaa pyydetään +kaiken-laisilla pyydyksillä pienimmästä merrasta alkaen aina mahdottoman +suuriin nuottiin asti, mutta kalastus ei tulva-veden aikana tapahdu +itsessä suuressa Ob'issa, vaan syrjä-joissa, joen lahdelmissa ja muissa +matalammissa paikoissa, joihin kala ajaksen kutemaan. Kala-veden ainoat +isännät ovat Ostjakit, siksi tunnustetut lailtakin, vaan köyhyys on +estänyt heidät hankkimasta kunnollisia pyydyksiä, jonka-tähden se jo +vanhastaan on ollut tapana, että he enimmäksi osaksi ovat antaneet +kalastus-paikkansa vuokraan Venäläisille. Vaan kuin vuokraajat +tavallisesti kiehtovat nämä kauppa-veljensä loppumattomiin velkoihin ja +kovin polkemalla suorittavat heille vuokran, niin on hallitus ottanut +Ostjakkein kala-veden vuokralle antamisen huoleksensa, siten että +kalastus-oikeus myödään huuto-kaupalla enimmän tarjoavalle, jonka tulee +arenti-rahaa maksaa piirikunnan rahastoon, kusta Ostjakit sen sitten +itsellensä perivät. Vaikka näissä huuto-kaupoissa virka-miehet eivät +laimin-lyö omaakaan etuansa, on tästä asian menetyksestä kumminkin ollut +suuri etu Ostjakeille. Vuokrat ovat viime vuosina nousseet monin kerroin +entiseen nähden ja moni köyhtynyt Ostjakkilais-kylä on näin päässyt taas +vaurastumaan. Mainitut vuokraajat ovat enimmin kauppa-miehiä +Tobolsk'issa. Jokien auettua keväällä lähtevät he liikkeelle suurilla +aluksilla, joissa on laivuetta noin 50 ja 100:kin miestä ja jotka ovat +lastatut koko kesän tarpeilla ja ilman sittä vielä jauholla, suolalla ja +muulla tavaralla Ostjakeille myödä. Tämmöisiä aluksia tulee ala-Ob'ille +ja Ob'in lahden rannoille joka vuosi useampia kymmeniä, ja kuin ne ovat +raketut vaan yhdeksi matkaksi, samoin kuin Volgalla elo-parkat, niin +jäävät ne niinkuin nämäkin siihen paikkaan, jossa matka päättyy ja +käytetään siellä rakennus-tarpeihin eli poltto-puuksi. Kukin kalastaa +tietyllä paikallansa koko kesän, kuivaa, savustaa eli suolaa kalan +paikalla, ja syys-kuussa palaavat kalastajat pienemmillä aluksilla taas +koto-paikkoihinsa. Mennä vuonna syntyi, kalastamista varten +Irtysch'illa, Ob'illa ja Ob'in lahdella, Tobolsk'issa yhdyskunta, jonka +pää-summa on pari miljonaa hopea-ruplaa, ja joka, liikkuen omilla +höyry-laivoillansa ja pitäen tavara-paikkoja useammassa kohden näillä +vesillä, tulisi täällä valtaamaan sekä kalastuksen ja kalan oston että +metsän-nahkojenkin kaupan ja hävittämään kaiken yksinäisen liikunnon +näillä tavaroilla. Asian-tuntijat epäilevät tämmöisen yhdyskunnan +onnistumista, vaan varma on, että se tulee saattamaan paljon rahaa, +liikettä ja herätystä näissä köyhissä ja pimeissä tienoissa. +Höyry-alusten kulku-keino ei kuitenkaan ole enää näilläkään vesillä +tuntematoin, sillä Tjumen'in kaupungissa Tura-joen varrella löytyy +yhdyskunta, jolla kaksi höyry-laivaa joka kesä tekee matkoja mainitusta +kaupungista Tomsk'iin Turaa, Tobol'ia, Irtysch'ia ja Ob-jokea myöten, ja +joka kuuluu tavaran kulettamisesta näiden paikkojen välillä saavan +sangen hyvän hyödyn.</p> + +<p>Kaksi sataa viis-kymmentä virstaa vaikeasti matkattuani tulin kolmantena +päivänä <i>Kondinsk'in</i> monasteriin. Se seisoo korkealla mäen törmällä +Ob'in oikealla puolella; se on perustettu kuudennentoista vuosi-sadan +loppupuolella ja nyt viimeksi uudesta rakettu nykyisen arhimandrit'in +isä Arsenijn huolen-pidosta. Tarkoitus tällä monasterilla on ollut +Ostjakkein ja Samojeedein kääntäminen kristin uskoon, jota tarkoitustaan +sen asujat ovat myös voimiansa myöten täyttäneet saarnaamalla, +kastamalla ja opettamalla. Monasterilla on tulonsa hyvästä +kalastus-paikasta, joka sille jo perustettaessa annettiin, ja joku vähä +myös uskovaisten hurskaista lahjoista. Sen nykyiset asujat, mainittu +arhimandrit ja kaksi pappis-munkkia kutsutaan lähetys-saarnaajiksi, vaan +tämän velvollisuutensa täyttävät he nyt enimmiten vaan siten, että +monasterissa koulitsevat joukon Ostjakilais- ja Samojeediläisiä lapsia. +Huvittava on katsoa, kuinka nämä soisen ja raan Pohjolan lapset istuvat +luokissa, oppivat kirjoittamaan ja lukemaan ja totutetaan sivistyneen +elämän tavoille. Kiitetäänkin heitä niin käytöksensä kuin oppinsakin +puolesta sangen ilahuttaviksi oppilaisiksi, ja olletikin kuuluvat +Samojeedit olevan hyvä-oppisia, niinkuin he ulko-puoleltakin ovat +vilkkaamman ja pulskemman näköisiä kuin Ostjakit. Ollessani tässä +monasterissa vuoro-kauden sain sen isännältä lahjoituksen, jonka pidän +suuremmassa arvossa kuin matkalleni antamansa siunauksen, nim. +venäläis-ostjakilaisen sana-kirjan (käsi-kirjoituksessa), joka kuitenkin +minulle maksoi yhden-laisen lunastuksen kuin Muinais-tutkijalle W. +Scott'in saman-nimisessä romaanissa eräs harvinainen ja kallis-arvoinen +kirja, jonka hän voi omistajalta saada ainoastaan sillä ehdolla, että +tyhjensi tämän kanssa kolme-kymmentä putellia olutta.</p> + +<p>Kondinsk'ista lähdettyäni sujui matkan-teko helpommasti kuin siihen +asti, johon suurin syy oli se, että täällä venäläisiä kyliä on +tiheämmässä, liike teillä siis oli suurempi ja yö-siatkin paremmat kuin +ennen. Puoli-kolmatta sataa virstaa kulettuani tulin Samarov'an kylään, +joka seisoo Ob'in ja Irtysch'in yhdistyksessä ja on hyvin rakettu ja +kaunis kylä noin parilla sadalla talolla. Tässä yhtyi minun +matkustukseni Castrén'in tutkinto-matkan kanssa, joka laski etelästä +päin Irtysch'ia myöten tähän asti ja tästä sitten kääntyi Ob'ille +vasta-virtaan nousemaan Gurgut'iin ja etemmäksi. Samarov'asta luetaan +Tobolsk'iin 560 virstaa, joka matka on kaikki Irtysch'ia myöten; +talvella mahtaa virsta-määrä olla vähän vähempi, sillä Irtysch on hyvin +polvekas joki, jonka-tähden talvi-tie useasti kulkeekin oikasemaila +maisin. Täällä oli minulla tilaisuus eräässä posti-paikassa nähdä +Ostjakkein tanssia ja kuulla heidän soittoansa ja lauluansa. Tuvan +seinällä posti-talossa riippui nim. soitto-kalu, josta olin kuullut +puhuttavan, vaan jota tätä ennen en ollut sattunut näkemään. Se on tehty +paksusta ja väärästä lepän juuresta ja muotoansa kuin vedessä istuva +hanhi, joksi sitä Venäläiset tämän tähden kutsuvatkin. Tämän hanhen +kupu, vastaava meidän kanteleen koppaa, on onsi niinkuin sekin, mutta +kielet ovat asetetut juoksemaan hanhen niskalta ja kaulalta purstoon ja +taka-selälle, joten koko kalu arvattavasti on pienen harpun näköinen. +Kielet ovat vaski-langasta ja määrältänsä on heitä muistaakseni +yhdeksän. Kysyttyäni eikö joukossa olisi ketä, joka voisi soittaa minun +kuullakseni tätä soitto-kalua, löydettiin pian eräs nuori mies, joka +epäili ensin hyvän aikaa ja vasta rommi-ryypyn saatuansa taipui viereeni +istumaan ja soittamaan. Soiton ääni oli ihmeellisesti yhden-lainen +kanteleen äänen kanssa, niinkuin niissä ostjakkilaisissa +soitannoissakin, jotka tässä tulivat ilmi, oli epäilemätöin heimolaisuus +monen suomalaisen laulannon kanssa. Laulannoista olivat muutamat +tanssiakin, ja kuultuansa niiden äänen, eivät nuoret Ostjakit malttaneet +olla näyttämättä hyppy-taitoansa. Kaksi heistä puki itsensä salaa +toisessa huoneessa vaimon-vaatteihin ja olivat tois-puoleisen asemesta +tanssivilla nuorukaisilla, enkä minä arvannut heitä miehiksi (sillä +kasvot olivat peitetyt, niinkuin Ostjakittarilla on tapana), ennenkuin +näin millä halulla ja taidolla he ryyppäsivät kupin toisensa perään +tarjoamaani nestettä. Tanssi oli sangen somaa kievahdellen +jumputtamista, vaan kuin minulla ei ole taitoa selittää tämmöisiä +asioita, täytyy minun tässä olla sitä lähemmin kirjoittamatta, pikemmin +olisin suonut olevani kuvaaja, jona olisin siinä saanut kauniin ja +omituisen kuvan Ostjakkein elämästä, ja laulannon-taitaja, jona olisin +voinut ihmetyttää Europan laulu-niekkoja peri-ostjakkilaisilla +laulannoilla; vaan molemmat nämä taidot olivat minulta oppimattomat ja +näin jäivät Ostjakkeini tanssit ja laulannot muiden onnellisempien +matkaajien ylös-panna.</p> + +<p>Kuta lähemmäksi Tobolsk'ia tulin, sitä enemmän virkoni liike tiellä. Se +oli Ob'in ja Irtysch'in kala, joka matkaan-saattoi tämän liikkeen, ja +jota kauppa-miehet nyt ehättivät joulu-paaston alkuun saada +etelä-Siperiaan ja Uraalin vuori-tehtaihin, joissa tienoissa kalaa +pyydetään vähän eli ei ollenkaan. Tobolsk'in kaupunki, josta puoli +vuotta takaperin olin antanut niin vähän kiittelevän ehkä toden-mukaisen +kirjoituksen, tuntui minusta tällä kertaa pää-kaupungilta, ja +ihastuksella loin nyt kaupungin katuja myöten kävellessäni silmäni +milloin puotien hehkuille, milloin rakennusten somuudelle, milloin taas +ajelevien rouvien koreudelle ja ylpeille hevosille. Kaupungilla +liikkuvan väen paljous tuntui minusta niin suurelta, että arvelematta +kysyin eräältä ohitseni menevältä, mikä praasnikka silloin oli, kuin +niin paljon rahvasta oli liikkeellä, johon hän vastasi nyt ei mitään +praasnikkaa olevan eikä myös rahvaankaan olevan tavallista suuremman, ja +vähän häpeissäni havaitsin Voguulien ja Ostjakkein parissa tulleeni +sydän-maalaiseksi.</p> + +<p>Tobolsk'ista voimme nyt, yli-hyppäämällä ne yhdeksän sataa virstaa, +jotka minä polvitellen kulin, muuttaa suoraan <i>Verhoturjen</i> kaupunkiin +Perm'in lääniä. Tällä matkalla olemme kyllä nähneet ja kuulleet +kaiken-laista. Niin esim. tapahtui, että kuin eräsnä iltana tulin +Tjumen'in kaupunkiin ja ajoin majataloon, jossa jo ennen olin kahdesti +pitänyt majaa, sen vanha halli-parta kartanon-vartija, kysyttyäni: oliko +heillä huonetta antaa minulle? vastasi kysymykseeni toisella +kysymyksellä: kauppa-mieskö minä olin vai virka-mies? Minä vastasin: +virka-mies, "No kuin virka-mies lienette, niin meillä on matkustavia +kaikki huoneet täynnä." Tullessani olin jo talon harvassa loistavista +tulista arvannut, että huoneita mahtoi olla useampiakin kuin mitä minä +tarvitsin joutilaita, ja ukon ihmeellinen vastuu kummastutti minua myös. +Siis nousin reestä ylös, annoin ukon lyhdillänsä katsoa silmiini ja +sanoin: kuinka teillä ei ole huoneita? etkö sinä enää tunne vanhoja +tuttavia? —"Ahaa, tekö se olette, joka keväällä majasitte meillä; +antakaa anteeksi ett'en teitä heti tuntenut; kyllä minä teidän +juoma-rahanne olen aina muistanut, Jumalapa teitä siunatkoon; teille on +isännällä huoneita, kuin paljon tahdotte." Saattaessansa minua +ylä-kertaan, jossa enin osa vieras-huoneita oli, ja siellä riisuessansa +turkkia päältäni kertoi hän, että muuan kenraali oli sen-edellisellä +viikolla asunut heillä useampia päiviä moni-lukuisen seuransa kanssa, +vaan lähtiessään ei maksanut poluschkaakaan isännälle, josta tämä oli +tehnyt päätöksen, eteenpäin ei laskeaksensa luokseen korttieriin ketään, +joka vaan kruunulta palkan nautitsi! Tämän kertomuksen toden-peräisyyden +todisti tällä aikaa sisään tullut isäntä itsekin, lisäämällä tämän ei +olleen ensimäisen kerran, jolloin hänen maja-talossansa asuneet +virka-miehet olivat lähteneet pois maksamatta ruuasta ja huoneesta +mitään, vaan vahvisti kuitenkin samalla myös sen poikkeuksen hänen +päätöksestään, jonka dvornikka jo omin päinsä oli päättänyt tehdä minua +kohtaan. —Etempänä, eräässä hevosen-muutto-paikassa saman Tjumen'in +piirikunnassa oudoksuin emännälle sitä suurta siivottomuutta ja +epäjärjestystä, joka vieras-huoneessa oli ja kysyin sen syytä, kuin +hyvin tiesin, että talon-poika tässä osassa Siperiaa pitää huoneensa +siistimpänä kuin herrat monessa paikassa muuta Venäjää. Emäntä selitti +heillä pidetyn neljä päivää hengellistä oikeutta, joka oli istunut juuri +heidän kamarissansa ja vasta samana päivänä loppunut. Sen hengellisen +tutkinnon syy oli ollut se, että seurakunnan diakon eli papin-apulainen, +joka pari vuotta takaperin oli jäänyt vaimostansa leskeksi eikä virkansa +sääntöjä myöten saanut toista kertaa naida, ei ollut jaksanut hillitä +vielä nuoren lihansa himoja, vaan ottanut erään tytön kylästä +luoksensa ja sen kanssa elänyt kuin avio-vaimon kanssa. Muutamat +talon-poika-ryökäleet, joilla oli ollut vihaa diakonalle, olivat +kantaneet asian piispalle, ja tämän kanteen seuraus oli se nyt pidetty +tutkinto ollut. Kysyttyäni mihin päätökseen tutkijakunta oli joutunut, +selitti eukko, että kyläläisten oli tullut sääli hyvää miestä, jos hän +nyt niin vähästä syystä olisi joutunut viralta ja päälle päätteeksi +vielä monasteriin; sentähden olivat he kätkeneet sen, joka oli pahan +syy, tytön nim. lapsinensa erään talon saunaan, ja sen ohessa valallansa +vahvistaneet kanteen olevan aivan perättömän ja kantajien ansaitsevan +rangaistusta valheesta ja oikeuden turhasta vaivaamisesta. Tämän +todistuksen vaikutusta oli diakon itsekin auttanut siten, että oli +lahjoittanut tutkija-herroille kaksi-kymmentä kolikkoa, jonka lisäksi +hän oli ostanut heille ämpärin viinaa ja kyläläisille kaksi (Venäjän +ämpäri, vedro, on noin 4 Suomen kannua). Tutkinto oli päättynyt +tutkijain, tutkittavan ja kyläkunnan mieliin, vaan kantajien sekä selän +että kukkaron luuli emäntä tulevan tuntemaan, mitä se on että ruveta +nostamaan "juoruja ja levottomuutta" seurakunnassa. — Perm'in lääniin +tultuani olivat kylien kehnot ja pienet rakennukset minusta kummaa, kuin +metsää näkyi joka paikassa olevan niin paljon, että asujat olisivat +työllä estäessään honkia kaatumasta heidän pienille pelloillensa ja +särkemästä heidän tupiansa. Tästä annettiin se selitys, että "kyllähän +sitä muka täälläkin rakennettaisiin semmoisiakin komeita kartanoita kuin +siellä Siperiassa on; vaan täällä meidän läänissä on joka piirikunnassa, +mitä Siperiassa ei ole, metsä-herra, jonka tulee katsoa ett'ei metsää +haaskata turhaan, ja jolta talon-poikien pitää lunastaa piljetti eli +lupa-kirja metsän-hakkaamiseen; ja sepä se lupa-kirja juuri estääkin +talon-pojan rakentamasta, sillä paitse kruunulle siitä menevää +lunastusta, jota yksinänsä suinkaan ei olisi vaikea suorittaa, pitää +lupa-kirjan antamisesta metsä-herralle itsellensäkin olla +hyvän-tekiäisiä: poltto-puu-piljetistä 2, luvasta saada ottaa hirsiä +yhden talon korjaamiseksi 10 ja luvasta hakata uuden talon rakennukset +metsästä 25 kolikkaa, ja niitä kuin on monenkin työläs suorittaa, niin +ollaan vähemmällä rakentamisella ja eletään ahtaammassa." Näitä ja +tämmöisiä kertomuksia kuulin matkallani, vaan niiden enempi kertaaminen +tässä estäisi minun puhumasta mitään muista yhdyttämistäni esineistä, ja +sen ohessa olemmekin jo tulleet Verhoturjeen, niinkuin taannoin sanoin, +ja se on myös tämmöinen muutamalla sanalla muistettava paikka. Ei +itsensä vuoksi, sillä kaupunki on surkea harakan-pesä eli ryhmä +harakan-pesiä, joissa elää pari tuhatta köyhää ja laiskaa ja huoletointa +ihmistä; eikä myös vanhan ja rikkaan luostarinsa tähden, joka on +perustettu erään ennen vanhaan hurskaasti eläneen ja autuaasti kuolleen +räätälin ihmeitä tekeville luille, ja johon monta tuhatta jumalista +sielua nyt vuosittain vaeltaa näiden luiden kautta rukoilemassa +ruumiillensa parannusta eli uskollensa hartautta. Vaan Verhoturje on +minun silmistäni merkillisin sen kautta että se on pohjainen keskus +Uraalin kuuluisille vuoren-kaivannoille ja tehtaille, joiden kaikkein +ylimäinen hallitus on, niinkuin sen ennen olen sanonut, +Jekaterinenburg'issa.</p> + +<p>Uraali jakautuu ja jaetaan luonnollisesti kolmeen osaan: 1) eteläinen +eli <i>vilja</i>-Uraali, 50:nnestä leveys-pykälästä 55:een asti; 2) +keskimäinen eli <i>malmi</i>-Uraali 55:nnestä 61:een pykälään asti, ja 3) +pohjainen eli <i>nahka</i>-Uraali, 61:stä 69:een pykälään eli Jää-mereen +asti. Niinkuin nimikin ilmoittaa on keskimäinen Uraali se, joka tämän +vuoren on metalli-rikkautensa vuoksi tehnyt kuuluisaksi. Paitsi muutamia +lajia kalliita ja useampia lajia tarvis-kiviä saadaan Uraalin +vuori-kaivannoista enimmiten rautaa, vaskea ja kultaa; v. 1857 saatiin +kruunun ja yksinäisten tehtaissa yleensä: 24 miljonaa puutaa rautaa, 340 +tuhatta puutaa vaskea ja 130 puutaa kultaa. Näistä numeroista arvaa +lukija, kuinka painava ja kallis-arvoinen tämä osa Uraalia on +Venäjän-maalle, ja mikä sivistynyt ja sivistäväinen vireys ja liike on +tarpeellinen tätä metallin paljoutta valmistaessa ja niitä ihmisiä +elättäessä, jotka tämän valmistuksen kanssa ovat toimessa. Vaan Uraalin +vuoren-kaivaminen ei ole nytkään vielä muuta kuin alulla, vaikka se +alettiin jo ennen Pietarin aikoja ja hänen hallitessansa sitten sai +jonkun vauhdin eteenpäin; sillä malmi-rikkaus on loppumatoin ja sen +saaminen hyvin huokea, vaan teko-paikan kaukaisuus myömä-paikoista ja +tavaran hitainen kuletus niihin ovat esteet, jotka tähän asti ovat +vaijistaneet tätä hyödyllistä työtä. Kuletus tapahtuu nyt +Uraalin-takaisista tehtaista ensin maisin muutamia kymmeniä virstoja +jolle-kulle niistä monista syrjä-joista, jotka sen länsi-vietteeltä +juoksevat Kamaan, sitten venehin näitä jokia, Kamaa ja Volgaa myöten +Nischnj-Novgorod'in markkinoille, josta tämä tavara, niinkuin kaikki +muukin sitten leveää ympäri Venäjätä. Vaan kuin hallitus kerran +päätäksen jatkamaan rauta-teitänsä, joista itäisin haara, Moskovasta +mainittuun markkina-paikkaan, nyt on tekeillä, —joka jatkaminen siitä +Kasan'iin ja tästä Perm'iin eli Jekaterinenburg'iin on näiden maakuntien +kaiken-laisen rikkauden suhteen niin tarpellinen, että se muutamien +vuosien sisällä on tapahtuva, — niin kohoaa Uraalin vuoren-kaivanto +arvaamattomiin määriin, ja tuntijat sanovat, että tämä vuori yksinänsä +voipi täyttää koko Europan tarpeen esim. raudasta. Enin osa tätä Uraalin +rikkautta on yksinäisten vallassa, joista taas Demidov'ien lempeä ja +sivistynyt heimo on rikkain ja kuuluisin; sen alusta on Uraalin +itäisellä puolella, kaupunkien Jekaterinenburg'in ja Verhoturjen +välillä, ja pää-paikka tätä valtaa on Nishnij-Tagil'in ruukki, jossa on +yli 40 tuhannen asujan ja joka useamman virstan laveudelta on rakettu +kuin paras kaupunki.</p> + +<p>Keskimäisen Uraalin yli kulkee kaksi tietä, toinen eteläinen Perm'istä +Kungur'in kautta Jekaterinenburg'iin, ja toinen pohjainen Solikamsk'ista +Verhoturjeen. Näistä teistä on vaan edellinen posti-tie, se suuri +valta-suoni, jonka kautta Europa näillä paikoin yhdistäksen Aasian +kanssa; sitä tietä menin minäkin itään päin ja siitä kuin myös Uraalista +sen kohdalla olen paikallansa ennen kertonut. Jälkimäinen tie, jota nyt +Verhoturjesta matkasin takaisin Solikamsk'iin oli ennen ainoa Venäjältä +Siperiaan, ja tulli-rahan suorittamisen tähden, joka näiden maiden +välillä kulkevista tavaroista kannettiin Verhoturjessa, oli matkustavien +kuoleman-rangaistuksen uhalla kielletty kulkemasta muita teitä kuin tätä +yhtä. Yleinen tarvis nyrytti tämän niinkuin monta muuta saman-laista +lakia mitättömäksi, ja kuin viisaampien neuvojen keksittyä väli-tulli +Verhoturjessa kumottiin, tuli eteläisempi ja suurempi tie, joka paitse +sitä kulki mäki-rikkaamman ja viljamamman maan kautta, aina enemmän +käytökseen, ja entinen tie jäi hylylle ja metsittymään. Kuitenkin on +hallituksen aikomus ja käsky nykyisempinä aikoina ollut avata tähän taas +kelvollinen tie, vaan kuin täällä tarkempi perään-katsomus on kaukana, +on tämä tien-teko kulkenut hitaasti eteenpäin. Hyvä tie olisi tässä +kohden kumminkin sangen tarpeellinen ja liike silläkin tien-tapaisella, +joka siinä nyt löytyy, on talvella sangen suuri. Idästä kulkee sitä +myöten leipä-neuvo ja kala Perm'in ja Vologdan läänien pohjaisiin osiin; +lännestä suola, ylellisyys- ja koreustavara itään päin, ja varsinkin +Irbit'in kuuluisan markkinan aikana (talvella helmi-kuussa) oikasee tämä +tie puoli tuhatta virstaa kolmen läänin kauppa-miehille ja tavaroille.</p> + +<p>Tien pituus Verhoturjesta Solikamsk'iin on 270 virstaa, ja Uraaliksi +voipi tästä matkasta lukea noin 100 virstaa, jota myöten se tässä kohden +on leveämpi kuin suuren tien kohdassa, josta ennen olen puhunut. Vaan +vaikka rahvas Uraalia jo näillä seuduin ei muuten nimitäkään kuin +nimellä <i>kamen'</i> (kivi, kallio), niin ei se tätä nimeä ansaitse siten, +että olisi louhikko, sillä kiveä ei täällä näe alunkaan, eikä sitenkään, +että sen korkeus olisi kovin suuri, sillä se ei ole tässäkään korkeampi +meidän Maan-selän selänneitä ja olletikin idästä päin tuleva matkustaja +ei arvaisikaan olevansa niin merkillisellä paikalla kuin Uraalin +harjalla, jos ei kyyditsijä sanoisi nousemisen <i>kalliolle</i> nyt +loppuneen. Mutta jylhä on ja synkeä se metsä, joka alkuperäisessä +voimassansa painaa Uraalin hartioita, ja joka monin paikoin ahdistaa +tienkin niin supeaksi, että matka-miehen täytyy puita maahan hakkaamalla +raivata tietä rekensä siiville, ja kuitenkin useasti taitteleekin näitä +siipiä, sillä alinomaa lyöpi reki kolin-kolia yhdestä puusta toiseen. Ja +raaka ja kylmä on ilman laatu näillä tienoin, niin raaka, että vaikka +Solikamsk seisoo melkein rinnakkain s.o. yhden pykälän alla Helsingin +kanssa ja Verhoturje kokonaista pykälää etelämpänä, Uraalin seuduissa +näiden paikkojen välillä ei kylvetä paljon muuta kuin naurista, sillä +kovat hallat ja useasti lumi-sadekin Pietarin päivän aikaan tekevät +mitättömiksi maa-miehen koetteet. Matkatessani (joulukuussa) ihmettelin +lumen paljoutta, jota jo silloin oli parin kyynärän paksuudelta, ja +josta vastatusten tullen tiellä syntyi sille, jonka piti tie-puoleen +lähteä, useamman tunnin työ ja hilaus, jos hänellä oli kuorma. Vaan +sikäläiset asujat sanoivat tämän ei vielä olevan mitään; vasta keväällä +maalis- ja huhtikuissa, kuin lunta on neljän ja viiden kyynärän +korkeudelta, kuin tie on yhdelle harjalle tallautunut, silloin vasta +työllä kuuluttiin olevan päästessä toinen toisistansa, kuin vastaksutta +satutaan tulemaan, ja heikomman täytyy täälläkin hyvällä eli pahalla +loikota vahvemman tieltä. Minun tässä kulkiessani oli myös hirmuinen +pakkanen, niin että Pavdan kruunun-valtaan kuuluvassa kaivannossa, jossa +ystävällisen ja sivistyneen työn-käyttäjän luona olin yötä, tämä valitti +elo-hopeiset lämpö-mittarinsa jäätyneen ja Solikamsk'issa sitten +sanottiin väki-viinalämpö-mittarien silloin osoittaneen 38 pykälän +pakkaista. Tämmöisen luonnon kovuuden vuoksi ovatkin asujat (kaikki +Venäläisiä) niissä pienissä ja harvoissa kylissä, joita tässä seudussa +löytyy, köyhiä ja elättelekset enemmän metsän-pyynnöllä, rahdin-vedolla +ja muilla syrjä-töillä kuin maan-viljelyllä ja karjan-hoidolla, jotka +muuten ovat venäläisen talon-pojan paras ja rakkahin toimi. He niinkuin +melkein kaikki maalla asuva rahvas Perm'iin asti ovat orjia heimoille +Stroganov, Galitzin, Lazarev ja Buterov. Puhellessani heidän kanssansa +kohta saatavasta vapaudesta, jota monin paikoin muualla Venäjässä olin +rahvaan kuullut toivovan kuin maallista autuutta, havaitsin täkäläisen +kansan pikemmin epäilyksellä ja pelollakin kuin toivolla odottavan uuden +vapauden lahjoja, joka on varmin merkki siitä, että isännät suojelevat +alamaisiansa virka-miesten polusta eivätkä rääkkää heitä liian suurella +verolla, sillä sitä enempää huolen-pitoa venäläinen orjais-talon-poika +ei vaadi isännältänsä tyytyväisenä elääksensä. Etempänä, Solikamsk'in +seudussa ja edellensä Perm'iin päin, kohtaa matkalainen sitten, näiden +samojen herrojen alustoissa, milloin minkin, suuria kyliä, vahvoja +rauta-ruukkia ja väki-rikkaita suolan-keittoja; pellot, asunnot, +huone-kalut, kaikki todistaa rahvaan elävän hyvässä kunnossa, eikä +yhdessäkään paikassa kuulunut ääntä, joka olisi toivonut pois +herran-vallasta.</p> + +<p>Mainitsin ikään suolan-keittoja. Tämä on Solikamsk'in kaupungin seudulle +kokonansa omituinen ansio-lähde, lähde tämän sanan ensimäisessä +merkityksessä, sillä suolainen vesi, josta suola keittämällä +kiteytetään, juoksee lähteistä, jotka kumminkin enimmiten ovat +syvennetyt kaivoiksi. Yleensä tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan +määrä vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta, +kuletuksesta ja myömisestä hyvin sadalla tuhannella ihmisellä on runsas +leipänsä; niin elää Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on +nimensäkin saanut, suureksi osaksi tästä luonnon-tuotteesta; niin on, +vähän päälle 20 virstan päässä tästä kaupungista, Kama-joen varrella +rikas ja pulska kauppala <i>Usolje</i>, jossa on kolme kirkkoa, 10 +kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka +asujat kokonansa elävät vaan paikalla löytyvistä suola-tehtaista; monta +muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan +valmistuksesta.</p> + +<p>Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa löytyvät +niin-kutsutut Permiläiset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimellä +kuin Syrjänein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tätä +kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin +viehättävä Skandinavian meri-sankareille, eivät olleet muita kuin Vienan +Karjalaisia ja Syrjänejä, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa +Uraalin juureen eli vähintäsäkin Kama-joelle. Syrjänit ovat vielä +tänäkin päivänä yli koko pohjais-Venäjän tunnetut uutteroiksi ja +älykkäiksi kauppiaiksi, vaikka heitä ynnä tämän kiitoksen kanssa myös +laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa tähden. Kahdeksannesta +vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjänein maa kukoistaa, +josta kukoistuksesta vielä nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja +merkillisiä kaupunkien ja linnoitusten jäännöksiä, kuin myös näissä +seuduin on paljon löydetty ja löydetään vieläkin ei ainoastaan +arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan myös +muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa +kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tämä kukoistus ja +rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lähteestä. Yksi oli +se osa Itä-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merestä kulki +Volgaa myöten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tämän joen +varrella (noin 100 virstaa etelämpänä nykyistä Kasan'ia). +Bolgarilaisilta ottivat Syrjänit eli Permiläiset tavaran vastaan ja +saattoivat sen Kamaa ja sen syrjä-jokia myöten pohjaan päin ja +edellensä, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli +Vytschegdaa ja Viena-jokea myöten Jää-meren rantaan, josta se sitten +levisi muualle Europaan. Toinen yhtä painava haara Syrjänein liikkeessä +oli heidän kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja +Ostjakeilta ostivat näiden kalliita metsän-nahkoja ja tutustivat nämä +kansat sivistyksen ensimäisten alkeiden kanssa. Tästä Syrjänein +sivistyttävästä vaikutuksesta näissä Ugrin kansoissa löytyy heidän +kielessänsäkin jälkiä; sanalla <i>Saran</i> (Syrjäni) on esim. Ostjakin +kielessä aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kielessä sanalla +<i>Saksa</i>; venhettä kutsutaan mainitussa kielessä <i>syrjäniläiseksi +ruuheksi</i>, tervaa <i>syrjänin-pihkaksi</i> j.n.e. Vaan tämä Syrjänein ja +Permian kukoistus ei kestänyt kauan; Mongolilaiset valloittivat +Bolgar'in, joka sen kovemmin ei enää vironnut entiseen voimaansa, ja +Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in +kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta +he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidän voitollisessa kaupassansa. +Näin alkoi entinen rikas Permia vähitellen köyhtyä ja vaipui siihen +Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen +vähäksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei +voinut sitä pysyväiseen sivistykseen ja itsenäisyyteen ylentää.</p> + +<p>Talvi esti minun mainituita raunioita ja jäännöksiä katselemasta, +joskopa siitä olisikaan ollut mitään hyvää, kuin ne niin usein ennen jo +ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehiltä, joilla tässä +asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjänin kielen tutkinto +taas, joksi Permiläisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon +hyötyä niin tarkkojen tutkintojen perästä kuin Castrén, Wiedemann ja +Savaitov ovat tästä kielestä julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N. +Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet, +saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Mennessä voimme +vähän tutustua Venäjän posti-laitoksen kanssa siltä osalta, joka +liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niitä täällä kutsutaan, +posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka määrää +kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettävä ja kolmeksi +vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vähimmän +vaativalle, kuin myös joka puolen vuoden perästä tapahtuvien +katselmusten kautta vakuuttaa itsensä siitä, että hevoset, ajo-kalut ja +kaikki muu on laillisessa järestyksessä. Tätä vasten löytyy myös +suuremmilla teillä joka posti-paikassa ja pienemmillä aina muutamien +posti-välien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija, +joka myös matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidän +tie-kirjansa kirjaan; tämä sama virka-mies määrää myös hevoisten +ulos-annon ja on velvollinen pitämään huolen niin matkustavaisista kuin +hevosen-pitäjistäkin ja heidän holli-miehistänsä. Vielä suuremmaksi +varmuudeksi matkustajille löytyy joka posti-paikassa sinetillä ja +langalla pöytään kiinitetty <i>valitus-kirja</i>, johon matkustavainen voipi +tehdä muistutuksia epä-järestyksestä; tämä kirja, jota jokainen kaitsija +kokee pitää puhtaana, on niin vaikuttava, että jos hänen ja +matkustavaisen välillä jolloin kulloin syntyy eri-mielisyyttä, tämä +jälkimäinen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan +valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa perään ja täyttää matkustajan +vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venäjällä ovat +tasaiset (s.o. mäettömät), ei yhdellä hevosella kuleteta ketään; pari on +vähin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa +maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitäjä kuitenkin melkein joka +paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin +paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiellä Kasan'ista +Tobolsk'in läänin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6 +kop. hop. parilta virstan päälle. Tämä maksu korkonee vielä yhdellä +kopeikalla virstalta siitä niin-kutsutusta podoroshnasta eli +tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen +kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja +jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitämiseen. Vaan +näinkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole +kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu +matkansa päähän. Laillinen kulku on talvella hyvän kelin aikana 12, +kesällä 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa +juoma-rahaa kuin mitä hänelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee, +että hän aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti +itä-Venäjässä ja Siperiassa paremmin kuin lännen puolella. Ja tämä ajo +ei kuitenkaan tarvitse sitä ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimistä, +joka sivistyneessä Suomessa on niin yleinen ja joka Venäjältä tulevaa +matkustajaa inhoittaa; venäläisellä kyyditsijällä on vaan pienoinen +ruoska, jonka nuora-siiman hän toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikäskuin +laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymään toisten +rinnalla; hän hallitsee ja kiirehtii heitä enemmän äänellä ja +viheltämällä, kutsuu heitä heimolaisiksensa ja kyyhkyläisiksensä, +lohduttelee heitä kohta päästävän perille, sanalla sanoen käytäksen kuin +ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edellä +sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille päästäessä +harvoin hiessäkään, ei koskaan niin umpi-märät ja vaahdessa kuin +kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nähdään olevan. — Mitä siis itseen +kulkuun tulee on matkustaminen Venäjällä sangen hyvä; sitä hönkymistä, +räiskettä ja riitelemistä, jota lännempänä monesti kuullaan +kesti-kievariloissa, tapahtuu siellä hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen +on sielläkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehkä niissä +saapi olla yötä ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei +matkalainen saa muuta kuin suojan ja lämpimän. Jos hän pyytää vettä +juodaksensa eli tahtoo pestä silmänsä, on vedestä suoritettava +juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tämä tyhjästä vaivastansa; +makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se, +joka ennättää, ottaa allensa sen sohvan, joka niissä tavallisesti +löytyy, vaan tämäkään onni ei ole kovin kadehdittava, sillä sohva pyytää +olla täynnä lutikoita niinkuin sen Puschkin myös sanoo eräässä Venäjällä +sangen tutussa värsyssä, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Meidän tiet ovat kehnot,<br /></span> +<span class="i0">Sillat märkänevät unhotettuina,<br /></span> +<span class="i0">Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja,<br /></span> +<span class="i0">Eivät silmän-räpäystä anna nukahtaa."<br /></span> +</div></div> + +<p>Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja +useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi +että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää +vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän +lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim. +lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta +kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in +rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin +taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani. +Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin +kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole +evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin +tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä +ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä +sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi +enemmältä nauttia.</p> + +<p>Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin +400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu; +kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden +määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa +sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa +(sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden +ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi +kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista +kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit, +Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja +hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja +Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia, +Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta +kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän +vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei +loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan +uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, +edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, +pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa +keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys +löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä +maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän +kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), +ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä +muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin +muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla +sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle +tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla +on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli +oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin +kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa +rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman +kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna +tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla +kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin, +toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja +keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä +ääntä Moskovasta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Viiteselitykset:</h2> + + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_1" id="Footnote_1"></a><a href="#FNanchor_1"><span class="label">[1]</span></a> Sanaa <i>lanko</i> käytetään täällä sen pipliällisessä +merkityksessä: sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, +jota rahvaan kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on <i>hamaan</i>, +esim. hän meni hamaan Pietariin asti.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_2" id="Footnote_2"></a><a href="#FNanchor_2"><span class="label">[2]</span></a> Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin +ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: <i>Hydrographie des +Russischen Reiches</i>, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän +kirjasta: <i>Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und +projectirten Canäle</i>, 1841.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_3" id="Footnote_3"></a><a href="#FNanchor_3"><span class="label">[3]</span></a> <i>Pitkä-silmäksi</i> kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan +sitä kalua, jolla meillä on muukalainen <i>kiikarin</i> nimi, eli se vielä +hankalampi, uudesta tehty sana <i>kurkistin</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_4" id="Footnote_4"></a><a href="#FNanchor_4"><span class="label">[4]</span></a> Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen +hallitus, niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon +ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi +varsinaiselle papille tässä maassa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_5" id="Footnote_5"></a><a href="#FNanchor_5"><span class="label">[5]</span></a> Europan rauhan-tekijä.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_6" id="Footnote_6"></a><a href="#FNanchor_6"><span class="label">[6]</span></a> Sanaa <i>ihminen</i> ei löydy tässä murteessa; sen siaan +käytetään, niinkuin tässä, sanaa <i>mes</i> (mies).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_7" id="Footnote_7"></a><a href="#FNanchor_7"><span class="label">[7]</span></a> Ojatilla kutsutaan pääskeä <i>sarak-linduiseksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_8" id="Footnote_8"></a><a href="#FNanchor_8"><span class="label">[8]</span></a> Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä +ilmoittaa, nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien +(392 tuh.), Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, +jotka puhuvat saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_9" id="Footnote_9"></a><a href="#FNanchor_9"><span class="label">[9]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_10" id="Footnote_10"></a><a href="#FNanchor_10"><span class="label">[10]</span></a> Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset +kansat vaimoistansa <i>kalym'iksi</i> kutsutun naima-rahan.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_11" id="Footnote_11"></a><a href="#FNanchor_11"><span class="label">[11]</span></a> Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti +otettua.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_12" id="Footnote_12"></a><a href="#FNanchor_12"><span class="label">[12]</span></a> <i>Laschman'iksi</i> kutsutaan kruunun-metsissä +puun-hakkaajaa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_13" id="Footnote_13"></a><a href="#FNanchor_13"><span class="label">[13]</span></a> Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen +suomaIainen nimi, ja että sana <i>läävä</i>, jota meidän nykyiset +kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan +outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_14" id="Footnote_14"></a><a href="#FNanchor_14"><span class="label">[14]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_15" id="Footnote_15"></a><a href="#FNanchor_15"><span class="label">[15]</span></a> Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen +oppineen <i>Lepsius'en</i> esittämää <i>yleistä aapistoa</i>, jota kielen-tutkijat +nyt ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja +jonka minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti +esiteltynä kirjoissa: "<i>Das allgemeine linguistische Alphabet</i>. +Grundzüge der Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch +ungeschriebener Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. +Berlin, 1855."</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_16" id="Footnote_16"></a><a href="#FNanchor_16"><span class="label">[16]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_17" id="Footnote_17"></a><a href="#FNanchor_17"><span class="label">[17]</span></a> Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, C. +Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa +<i>Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken</i> ilmoitetaan tämän +kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä +vähemmäksi.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_18" id="Footnote_18"></a><a href="#FNanchor_18"><span class="label">[18]</span></a> Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan +Mokschalaisten elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on +ihan väärin; lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne +tiedän omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi. +Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa +löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään +Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin +ulottuneen.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_19" id="Footnote_19"></a><a href="#FNanchor_19"><span class="label">[19]</span></a> Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa +Jaik'iksi, ja sen seuduissa syttyi se ensin.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_20" id="Footnote_20"></a><a href="#FNanchor_20"><span class="label">[20]</span></a> Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_21" id="Footnote_21"></a><a href="#FNanchor_21"><span class="label">[21]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_22" id="Footnote_22"></a><a href="#FNanchor_22"><span class="label">[22]</span></a> Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko +Mokschan kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne +paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin Lepechin +näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin yhtenä +talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja yhtä +alku-peräisiä.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_23" id="Footnote_23"></a><a href="#FNanchor_23"><span class="label">[23]</span></a> Sana <i>kylä</i>, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi +ehkä väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista +sanaa <i>paul</i>, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla +kartoillakin käytetty.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_24" id="Footnote_24"></a><a href="#FNanchor_24"><span class="label">[24]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_25" id="Footnote_25"></a><a href="#FNanchor_25"><span class="label">[25]</span></a> Nimet <i>Sosva ja Losva</i> ovat epäilemättä syrjäniläiset ja +Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille, +tulleet Venäjän kieleen. Sana <i>va</i> merkitsee nim. edellisten kielessä +vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten +maassa, niinkuin esim. nimissä: <i>Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, +Seiva, Usva, Kolva</i> j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin +Sosvaa ilman eroituksetta <i>Tayt</i>, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva +Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä +siitä lähtien kutsutaan sitä <i>Tavdaksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_26" id="Footnote_26"></a><a href="#FNanchor_26"><span class="label">[26]</span></a> Herra Regulyn kartalla <i>Ethnographisch-geographische Karte +des nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren +1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg</i> 1846, joka yleisesti on +sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu <i>Taplia</i>, niinkuin eräissä +muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n +vaihdos, esim. <i>Maslau</i> pitää olla <i>Massau, Lepliä</i> pitää olla <i>Lepsje</i> +j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla ollut +ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut.</p></div> + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 ***</div> +</body> +</html> |