Add 45056 from /home/DONE/45056.zip

2 files changed, 3170 insertions, 0 deletions

diff --git a/45056/45056-8.txt b/45056/45056-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..89f077e
--- /dev/null
+++ b/45056/45056-8.txt
@@ -0,0 +1,3170 @@
+The Project Gutenberg eBook, Suotorpan tyttö, by Selma Lagerlöf and Bernt

+Fredgren

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

+with this eBook or online at www.gutenberg.org

+

+

+

+

+

+Title: Suotorpan tyttö

+       Kansannäytelmä neljässä näytöksessä

+

+

+Author: Selma Lagerlöf and Bernt Fredgren

+

+

+

+Release Date: March 3, 2014  [eBook #45056]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOTORPAN TYTTö***

+

+

+E-text prepared by Tapio Riikonen

+

+

+

+SUOTORPAN TYTTÖ

+

+Kansannäytelmä neljässä näytöksessä

+

+Selma Lagerlöfin samannimisen kertomuksen mukaan sovitelleet

+

+BERNT FREDGREN ja SELMA LAGERLÖF

+

+Suomentanut Maija Halonen

+

+

+

+

+

+

+WSOY, Porvoo, 1914.

+

+

+

+HENKILÖT:

+

+ ERIK PERSSON, talollinen ja lautamies.

+ ANNA, hänen vaimonsa.

+ HILDUR, heidän tyttärensä.

+ ERLAND ERLANDSON, Närlundasta,

+ INGA, hänen vaimonsa.

+ GUDMUND, heidän poikansa.

+ NIILO NILSSON, Suursuon torppari.

+ STIINA, hänen vaimonsa.

+ HELGA, heidän tyttärensä.

+ JANNE ÖSTER, pelimanni.

+ TUOMARI.

+ NOTARIO ja VALLESMANNI.

+ OIKEUDENPALVELIJA.

+ PER MÅRTENSON, Vestergårdista.

+ ELIN, Närlundan palvelijatar.

+ BRIITA | Hildurin ystävättäriä.

+ LIINA, |

+ MAIJA-MUORI | talonpoikaisvaimoja.

+ KAISA-MUORI |

+ Käräjäväkeä. Häävieraita. Närlundan palvelijoita.

+

+Ensimäisen näytöksen ensi kuvaelma Åkerin käräjähuoneella. Ensimäisen

+näytöksen toinen kuvaelma Suotorpan pihalla.

+

+Toinen näytös Närlundan isossa tuvassa.

+

+Kolmas näytös Närlundan isossa tuvassa.

+

+Neljäs näytös Klarjoen varrella olevan Ålvåkran talossa.

+

+

+

+

+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

+

+

+Ensimäinen kuvaelma.

+

+Åkerin käräjäsali. Suuri, matalanpuoleinen huone, peräikkunat maantien

+puolella. Oikealla puolen aitaus, avoin katsomoon päin. Aitauksen

+sisällä pitkä pöytä. Pöydän takana tuomarin korkeaselustainen tuoli.

+Vasemmalla puolen pöytää kirjurin paikka. Pöydällä asiakirjapapereita

+ja kirjoitustarpeita, tuomarin tuolin takana ovi sisempään huoneeseen.

+Molemmin puolin pöytää, aituuksen sisäpuolella, penkit kahdelletoista

+lautamiehelle. Aituuksen ulkopuolella pari penkkiä asiamiehille ja

+todistajille. Niiden takana kuuntelijoille. Ikkunoiden välissä vanha

+taalalaiskello. Vasemmalla puolen ovi ja tämän oven vieressä ilmoitus

+asioiden käsittelyn järjestyksestä, kapeissa kehyksissä.

+

+Esiripun noustessa sulkee oikeudenpalvelija paraillaan ikkunaa.

+Gudmund, lautamies Erik Persson ja eräs toinen talollinen astuvat

+sisään.

+

+LAUTAMIES (ovelta). Uskaltaako tänne tulla? Nyt varmasti olette

+tuuleuttanut täällä liikaa, niin että tuomarin täytyy ottaa turkit

+ylleen.

+

+OIKEUDENPALVELIJA (sulkee toisen ikkunan). Niin, se kai tässä nyt on

+vikana. Äsken hän oli tulla sairaaksi kuumuudesta ja tukahuttavasta

+ilmasta. Hän on kyllästynyt itseensä, siinä koko asia.

+

+GUDMUND (nuori, komea mies, yllään harmaa metsästystakki, jalassa

+pitkävartiset saappaat, ja musta, kukonsulalla koristettu huopahattu

+päässä). Ei, tuomari ei ole tänään hyvällä tuulella.

+

+LAUTAMIES. Jos Gudmundilla on keskeneräisiä asioita oikeudessa, niin on

+paras koettaa saada siirretyksi päätöksen antaminen ensi käräjiin! Tänä

+päivänä ei kukaan tule toimeen tuomarin kanssa.

+

+    (Janne Öster sekä toiset tulevat sisään, ja muutamat asettuvat

+    paikoilleen seuraavan kohtauksen aikana.)

+

+GUDMUND. Kiitos vain neuvosta, lautamies, mutta minä tulinkin tänne

+vain isäni asiakirjoja hakemaan. Ja kun kerran olin täällä asti, oli

+minusta hauskaa jäädä kuuntelemaan. Kehuvat tätä tuomaria niin

+erikoiseksi.

+

+ERÄS TALONPOIKA. Niin olen minäkin kuullut kerrottavan. Mutta tänään

+hän kiirehtii yhdestä asiasta toiseen, eikä sano sanaakaan liikaa.

+

+JANNE ÖSTER (köyhästi puettu, viulu pussissa; vanhanpuoleinen,

+noin 60 vaiheilla oleva mies). Sen minä sanon teille, miehet, ettei

+ainakaan minulla ole erikoista syytä kiittää tuomaria. (Ympärillä

+olijat nauravat.) Hän tuomitsee minut sakkoja maksamaan melkein joka

+kerta kun tapaamme täällä käräjillä. Mutta minä olen huomannut, että

+silloin kun hänellä ei ole muita asioita käsiteltävänä kuin turhia

+pikku riitoja, niin hän kyllästyy kaikkeen niinkuin tänäpäivänä. Mutta

+annappas sille miehelle oikea asia, jossa hän voi hankkia viattomalle

+oikeuden tai sovittaa kunnon ihmiset, jotka ovat riitaantuneet, niin

+silloin on hauska häntä kuunnella.

+

+GUDMUND. Ehkä tänään vielä otetaan jokin suurempi asia esille.

+

+LAUTAMIES. Tuskin se on luultavaa. Nyt on enää vain yksi asia jälellä.

+

+OIKEUDENPALVELIJA (lukee taululta). Se on Suotorpan Helgan ja

+Vestergårdin Perin välinen asia.

+

+TALONPOIKA. Siitä ei taida tuomari tulla erikoisemman iloiseksi.

+

+JANNE ÖSTER (itsekseen). Silloin taitaa Helga saada sanoa hyvästi

+kodilleen.

+

+    (Hän nousee ja istuutuu penkille aivan huoneen perälle.)

+

+LAUTAMIES. En olisi uskonut saavani kuulla sellaisesta

+raukkamaisuudesta.

+

+GUDMUND. Mutta eihän voi ajatellakaan hänen syyttävän Per Mårtensonia

+väärin?

+

+LAUTAMIES. Siitä minä en voi mennä takuuseen. Se nyt ratkaistaan

+käräjillä tänään.

+

+TALONPOIKA. Asia on yhtä paha, käänsi sen miten tahansa. Jos Helga saa

+oikeuden puolelleen tänään, niin on ratkaistu, että hänellä on lapsi

+naimisissa olevan miehen kanssa. Ja jos hän ei saa oikeutta, niin

+silloin tiedetään hänen keksineen koko asian vain rahoja saadakseen.

+

+GUDMUND. Minä en ikinä voi sitä uskoa -- --

+

+LAUTAMIES. Gudmund on vielä niin nuori. Jos hän olisi ollut mukana yhtä

+monilla käräjillä kuin minä, niin hän ei ihmettelisi mitään. Taitaa

+olla viisaampaa pyytää kasvatusapua Perin laiselta vakiintuneelta ja

+varakkaalta mieheltä kuin joltakin nuorelta keltanokalta, jonka

+olinpaikkaa hän tuskin tietää. (Kello lyö.) Ei, nyt tulee oikeus! Minun

+täytyy mennä paikalleni.

+

+    (Oikeus tulee sisään. Tuomari ja notario istuutuvat pöydän

+    ääreen. Vallesmanni istuutuu tuomarin taakse oikealle puolen.

+    Lautamiehet ja kaikki läsnäolijat istuutuvat.)

+

+TUOMARI. Seuraava asia!

+

+OIKEUDENPALVELIJA (lukee oven vieressä olevasta taulusta). Helga Sofia

+Niilontytär Suotorpasta tilanomistaja Per Mårtensonia vastaan.

+

+TUOMARI (vanhempi mies, jäykkä ja kunnioitusta herättävä käytös).

+Olihan se asia esillä viime käräjillä. Astukaa esiin, Per Mårtenson ja

+Helga Niilontytär! (Per Mårtenson nousee ja astuu rohkeasti aitauksen

+luo. Helgaa ei näy.) Missä on Helga Niilontytär? Eikö hän ole läsnä

+käräjillä?

+

+OIKEUDENPALVELIJA. Helga Niilontytär, minne sinä olet mennyt? Onhan hän

+istunut täällä käräjäsalissa koko päivän.

+

+ERÄS NAINEN (nousee joukosta). Hän ei taida uskaltaa tulla sisään. Minä

+näin hänen seisovan porstuan nurkassa, kun me muut astuimme ohi. Ja kun

+minä kysyin eikö hänkin aikonut tulla sisään, niin hän sanoi, ettei hän

+uskaltanut.

+

+    (Nainen nauraa ja käräjäväki yhtyy siihen.)

+

+TUOMARI (oikeudenpalvelijalle). Jansson, kutsukaa sisään Helga

+Niilontytär!

+

+OIKEUDENPALVELIJA (ovelta). Tule sisään, Helga! Nyt on sinun asiasi

+esillä. Mitä sinä turhia ujostelet. Tule vain sisään!

+

+    (Hän menee ulos, mutta jättää oven auki. Käräjäyleisö

+    osoittaa hillittyä iloisuutta.)

+

+TUOMARI (nojautuu tuoliinsa ja rummuttaa sormillaan tuolin käsinojaan).

+

+GUDMUND (Janne Österille, joka istuu hänen takanaan penkillä). Voihan

+hän olla huono ihminen, mutta ymmärtäähän jokainen tämän olevan hänelle

+vaikeaa.

+

+LAUTAMIES (naapurilleen). Senkin mokoma! Vielä tässä ujoutta

+teeskentelee kaupan päälle!

+

+TUOMARI (tekee hiljaisen kysymyksen lautamies Erik Perssonille, joka

+vastaa ääneen).

+

+ERIK PERSSON. Hänenkö vanhempansa? He ovat köyhiä, mutta siitä ei ole

+vaaraa. He ovat kunnon ihmisiä. He ovat niin häpeissään tyttärensä

+puolesta, että he tuskin antavat hänen jäädä kotiin.

+

+OIKEUDENPALVELIJA (tulee vasemmalta Helgan kanssa. Hän pitelee häntä

+kädestä ja osaksi vetää, osaksi työntää häntä sisään. Helga on

+kohottanut yhden käsivartensa peittääkseen sillä kasvonsa. Hän aikoo

+vaipua yhdelle takimaisista penkeistä.) Mutta oletko sinä tänään aivan

+järjiltäsi? Sinun pitää astua tuomaripöydän luo. Nyt on sinun asiasi

+esillä. (Hän vie hänet oikeuden eteen.) Jää nyt vain siihen seisomaan!

+

+TUOMARI (yleisölle, joka naureskelee ja kuiskuttelee). Olkaa hiljaa!

+(Helgalle.) Ei kukaan ole sinua kutsunut tänne, vaan sinä itse olet

+anonut apua oikeudelta. Sinun on sopimatonta pysytellä poissa silloin

+kun sinun asiasi ratkaistaan. (Hän silmäilee edessään olevaa

+asiakirjaa.) Pysyykö Helga Niilontytär Per Mårtensonia vastaan

+tekemässään syytöksessä?

+

+HELGA (lyhytkasvuinen, hinterä, itkettynyt. Hän näyttää olevan aivan

+nuori, yllään pieneksi käynyt ripilläkäyntipukunsa, päässä musta

+silkkihuivi, jaloissa kömpelöt, suuret kengät. Hän vastaa

+kuulumattomasti).

+

+TUOMARI. Koska sinä kerran olet tuonut asiasi oikeuteen, niin täytyy

+sinun myöskin vastata kun oikeus kysyy sinulta. -- Pysytkö sinä

+kasvatus-avustuksen vaatimuksissasi Per Mårtensonilta? Väitätkö sinä

+vieläkin hänen olevan sinun lapsesi isän?

+

+HELGA (yrittelee vastata).

+

+TUOMARI (kohauttaa olkapäitä, kääntyy Periin). Kieltääkö Per Mårtenson

+edelleenkin tämän?

+

+PER MÅRTENSON (40-vuotias mies, reippaan näköinen ja rohkearyhtinen).

+Kiellän, herra tuoman.

+

+TUOMARI (katsoo asiakirjoihin). Viime käräjillä esitettiin vakavat

+todisteet vastaajaa vastaan, ja vastaaja myönsi itsekin Helga

+Niilontyttären palvelleen hänen talossaan. Sen nojalla tuomittiin

+vastaaja maksamaan kasvatusapua Helga Niilontyttärelle, ellei hän

+halunnut valanteolla vapautua siitä. -- Onko Per Mårtenson valmis

+valalla vannomaan?

+

+PER MÅRTENSON. Olen, herra tuomari.

+

+HELGA (joka on seisonut kädet silmillä, säpsähtää ja katsoo ylös).

+

+TUOMARI (katsoo tiukasti Periä silmiin). Per Mårtenson on nainut mies.

+Vastaaja on siis suuressa kiusauksessa koettaa vapautua syytöksestä.

+Senvuoksi määräsi oikeus, että vastaaja sielunpaimeneltaan saisi

+opetusta valan tärkeydestä ja merkityksestä. Onko vastaaja saanut tätä

+opetusta? Ja tunteeko vastaaja minkä rangaistuksen laki määrää

+valapatolle?

+

+PER MÅRTENSON. Tunnen, herra tuomari.

+

+    (Hän ottaa povitaskustaan kokoontaitetun paperin, jonka

+    hän ojentaa tuomarille.)

+

+TUOMARI (lukee ääneen todistuksen). Täten todistetaan, että minä Åkerin

+seurakunnan sielunpaimenena olen keskustellut Vestervikistä olevan

+talollisen Per Mårtensonin kanssa hänen ja Helga Niilontyttären välisen

+oikeusjutun päätöksestä, sekä olen hänelle sen johdosta selittänyt

+pyhän valan suuren ja vakavan merkityksen, ja koska hän näkyy

+täydellisesti sen käsittäneen, ei mikään estä häntä vannomasta valaa

+oikeuden edessä.

+

+                              Åkerin pappilassa syyskuun 11 p. 1900.

+                                         Thomas Björkholm

+                                               V. p.

+

+(Taittaa ajatuksiinsa vaipuneena paperin kokoon ja jättää sen

+notariolle.) Niin, todistus on kyllä oikea. -- Minä kysyn siis vielä

+kerran: Onko vastaaja valmis valantekoon?

+

+PER MÅRTENSON (hiukan kärsimättömästi). Kyllä minä olen.

+

+HELGA (säpsähtää, lähestyy aituusta ja mutisee puoliääneen). Aikooko

+hän vannoa? (Hän pysähtyy ja palaa takaisin paikalleen mutisten.) Ei,

+se on mahdotonta. Minä kuulin väärin.

+

+TUOMARI (viittaa oikeudenpalvelijalle. Tämä astuu pöydän luo ja asettaa

+raamatun vastaajan eteen, ja osoittaa hänelle miten sormet ovat

+asetettavat).

+

+HELGA (itsekseen, voimatta käsittää mitään). Mitä hän raamatulla tekee?

+

+JANNE ÖSTER. Hän vannoutuu vapaaksi.

+

+HELGA. Mutta silloinhan hän vannoo väärän valan.

+

+TUOMARI (terävästi, Helgalle). Mitä sinä sanoit?

+

+HELGA (änkyttäen). En mitään. (Hän aikoo ensin väistyä, mutta äkkiä hän

+kääntyy ja kiirehtii tuomarin luo. Kiihkeästi ja rukoillen.) Niin, minä

+pyytäisin ettei herra tuomari sallisi hänen vannoa! Ymmärtäähän herra

+tuomari minun puhuneen totta.

+

+TUOMARI (huomattavaa vastenmielisyyttä tuntien). Minä tiedän toisen

+teistä valehtelevan. Mutta minä en tiedä kumpi teistä on se joka pysyy

+totuudessa.

+

+HELGA (hyvin nopeasti, yhä kiihtyneemmin). Tietäähän herra tuomari

+itsekin hyvästi miten ankaria kaikki ihmiset ovat täällä pitäjässä

+silloin kun on kysymyksessä jokin, joka koskee naimista. He eivät tiedä

+pahempaa syntiä kuin se, jonka minä olen tehnyt. Ymmärtäähän herra

+tuomari miten tukalaksi minun asemani kävi, kun minä tunnustin kuka

+lapsen isä oli. Olisinkohan minä ollut niin kova itselleni, jos minä

+olisin voinut syyttää jotakin muuta kuin nainutta miestä?

+

+TUOMARI (välittämättä sen enempää Helgasta kääntyy notarion puoleen).

+Lakikirja!

+

+HELGA (kiihkeästi, hiljaa Perille). Sinä tahdot vain vaimosi vuoksi

+vannoutua vapaaksi. Mutta ethän sinä senvuoksi voi luopua

+iankaikkisesta autuudesta.

+

+PER MÅRTENSON. Pidä suusi kiinni!

+

+HELGA (samalla tavalla). En minä ikinä olisi tätä uskonut. Minä en

+olisi ikinä sinua syyttänyt, jos olisin voinut aavistaa sinun vannovan

+väärin.

+

+TUOMARI. Jansson, pitäkää huoli siitä, että syyttäjä on hiljaa

+sillaikaa kun vala vannotaan!

+

+    (Oikeudenpalvelija astuu Helgan luo.)

+

+OIKEUDENPALVELIJA. Hiljaa nyt, Helga! Asia on ratkaistu. Sinä et enää

+voita vaikka kuinka koettaisit.

+

+HELGA (työntäsee hänet syrjään ja lähestyy tuomarin pöytää. Huutaen).

+Minä en uskalla katsoa sinuun, Per! Minä luulen näkeväni punaisen

+leiman otsallasi -- sen punaisen leiman, jonka Jumalan sormi painaa

+kaikkien niiden otsaan, jotka vannovat väärin.

+

+TUOMARI (katsoo ylös kirjasta). Vanno valasi, Per Mårtenson!

+

+    (Per asettaa kaksi sormea raamatulle.)

+

+HELGA (huutaa kaikkien kuullen). Eikö kukaan täällä voi häntä siitä

+estää? Eikö teille ole opetettu niinkuin minulle, että helvetin portit

+avataan selkoselälleen sille, joka vannoo väärin?

+

+TUOMARI (Helgalle). Ole hiljaa! (Oikeudenpalvelijalle.) Eikö Jansson

+voi opettaa häntä kunnioittamaan oikeutta?

+

+OIKEUDENPALVELIJA (astuu Helgan luo ja puhuu hiljaa hänelle).

+

+HELGA (tuijottaa taukoamatta Per Mårtensoniin eikä kuuntele tuomaria.

+Supisee itsekseen). Hän ei sitä uskalla. Hän ei uskalla vetää Jumalan

+vihaa ylleen.

+

+TUOMARI (alkaa sanella valaa). Minä, Per Mårtenson, vannon ja

+vakuutan -- --

+

+HELGA (horjahtaa taapäin pelosta huomatessaan Per Mårtensonin aikovan

+toistaa kaavakkeen).

+

+PER MÅRTENSON (kovalla äänellä). Minä, Per Mårtenson, vakuutan ja

+todistan -- --

+

+TUOMARI (keskeyttää). Ei, se ei ollut oikein! Kuunnelkaa tarkasti!

+(Toistaa hitaasti ja painolla.) Minä, Per Mårtenson, vannon ja

+vakuutan -- --

+

+HELGA (syöksähtää esille, työntäsee Perin käden raamatulta, jonka ottaa

+käteensä. Yleinen hämmästys. Oikeudenpalvelija tahtoo ottaa raamatun

+Helgalta).

+

+OIKEUDENPALVELIJA. Anna tänne!

+

+TUOMARI. Anna pois raamattu, Helga!

+

+PER MÅRTENSON. Pois tieltä! Anna tänne raamattu!

+

+HELGA (huutaen). Hän ei saa vannoa. Hän ei saa vannoa!

+

+    (Lautamiehet ja käräjäväki nousevat ja kaikki puhuvat kilvan.)

+

+TUOMARI (lyö pöytään ja huutaa). Olkaa hiljaa! (Helgalle.) Mikä sinua

+vaivaa? Mitä sinä raamatulla teet?

+

+HELGA (kuin äsken). Hän ei saa vannoa!

+

+TUOMARI (ylenkatseellisesti). Olisiko asian voittaminen sinulle niin

+tärkeä?

+

+HELGA (kiihkeänä kuin äsken). Minä en tahdo pakottaa häntä vannomaan

+väärin. Ennemmin tahdon luopua kanteestani.

+

+TUOMARI. Oletko järjiltäsi? Tiedätkö sinä mitä sanot?

+

+HELGA (vetäsee pari syvää hengenvetoa, sanoo tyyneesti ja hiljaa,

+katsoen tuomaria suoraan silmiin). Minä luovun kanteestani. Hän on

+lapsen isä. Mutta minä pidän hänestä vielä niin paljon etten tahdo,

+että hän vannoo väärin.

+

+TUOMARI (nousee puoleksi ja katsoo häneen, nojaten molemmin käsin

+pöytään. Huoneessa yleinen hiljaisuus). Minä näen sinun totta

+tarkoittavan, Helga Niilontytär. Sinun tahtosi täytetään. (Notariolle.)

+Asia jätetään silleen! (Hän istuutuu. Yhä notariolle.) Notario,

+kirjoittakaa, että kantaja luopuu syytteestään senvuoksi, ettei sen

+miehen, josta hän pitää, tarvitsisi tehdä väärää valaa. Kantaja on

+köyhä ja kaikkea vailla, mutta luopuu kuitenkin syytteestään. Kantaja

+on niin ujo, että hänet tuskin saatiin pakotetuksi tulemaan tänne

+käräjäsaliin, mutta hän on pitänyt puoliaan sekä tuomaria että

+lautamiehiä vastaan. (Äänessä hieno väreily.) Notario kirjoittaa

+tämänkin asiakirjaan, että nähtäisiin kerran tämän käräjäkunnan

+asiakirjoista miten paljon rakkautta ja jumalanpelkoa yksi sen

+halvimmista on osoittanut.

+

+PER MÅRTENSON. Herra tuomari!

+

+TUOMARI (jyrisevällä äänellä). Mitä nyt? Onko sinulla jotakin

+vastaansanomista?

+

+PER MÅRTENSON. Ei. Lienee parasta antaa asioiden olla, niinkuin ovat.

+

+    (Hän poistuu hitaasti läsnäolijoiden huomattavasti häntä

+    ylenkatsoessa).

+

+TUOMARI. Nyt voit antaa raamatun pois, Helga! (Helga asettaa raamatun

+pöydälle. Tuomari nousee ja pitelee raamattua kädessään.) Tuomari ja

+oikeus kiittävät sinua, Helga Niilontytär, siitä, että olet osoittanut

+meille miten Jumalan sanaa on pidettävä kunniassa. (Hän astuu alas

+paikaltaan ja ottaa Helgaa kädestä.) Kiitos sinulle! Hyvästi!

+

+    (Poistuu oikeanpuoleisesta ovesta, notarion seuraamana. Monet

+    yleisön joukosta seuraavat tuomarin esimerkkiä ja ojentavat

+    Helgalle kätensä, mutta tämä vetäytyy arkana ja pelokkaana

+    pois. Hän jää seisomaan vasemmanpuoleiselle etunäyttämölle,

+    pää kumarassa.)

+

+JANNE ÖSTER (astuu Helgan luo, sanoo liikutuksesta väräjävällä

+äänellä). Tätä minä en koskaan unohda.

+

+GUDMUND (Erik Perssonille). Mitä sanoo lautamies tästä! Saipa tuomari

+lopultakin nähdä jotakin suurta.

+

+LAUTAMIES. Tyttö on kaikessa tapauksessa hulttio, vaikka hän näkyykin

+oppineen hiukan jumalanpelkoa. Hyvästi, Gudmund!

+

+GUDMUND. Hyvästi, lautamies! Tervehtikää emäntää -- ja Hilduria!

+

+LAUTAMIES. Käykää pian katsomassa meitä, Gudmund!

+

+    (Menee. Sali on nyt melkein tyhjä. Helga vetäytyy ulko-ovelle,

+    mutta Gudmund astuu hänen tielleen.)

+

+GUDMUND (ystävällisesti). Tahdotko ajaa minun kanssani, Helga? Onhan

+meillä sama tie. (Helga ei vastaa, vaan koettaa päästä hänen ohitseen.)

+Etkö kuule, sinä pääset ajamaan minun kanssani?

+

+HELGA. Sen kyllä kuulin, Gudmund, mutta minä kävelen mieluummin.

+

+GUDMUND. Etkö usko minun tarkoittavan parastasi, Helga?

+

+HELGA. Ehkä tarkoitat. Mutta minä en tahdo, että väki tuolla ulkona

+virnistelee sinulle senvuoksi, että sinä otat minunlaiseni raukan

+kärryillesi.

+

+Esirippu laskee.

+

+

+Toinen kuvaelma.

+

+Niilo Nilssonin pieni torppa suursuon luona. Talo on näyttämön oikealla

+puolella, vinosti etualasta. Siinä on matala ovi ja kaksi ikkunaa,

+joiden läpi näkyy pieni huone takkatulineen. Ulkona mäellä kaivo,

+puuvaja, jonka edustalla kirves ja vähän puita. Vasemmalla lahonnut

+navetta. Näyttämön poikki aita; sen aukosta alkaa metsätie, joka johtaa

+vasemmalla hyvin korkealle kohoavan harjun yli. Harju alenee oikealle,

+niin että siltä puolen näkyy kuun valaisema laakso, missä suuri joki

+kiemurteleikse. Kirkas kuutamo ja leijailevaa sumua.

+

+Kun esirippu nousee, kuullaan etempää viululla soitettavan

+yksinkertaista laulua. Valo loistaa tuvan ikkunoista. Niilo istuu

+kenkiä paikkaamassa, silmälasit nenällä. Stiina kehrää. He kuulevat

+soiton ja tulevat ulos kuuntelemaan.

+

+STIINA. Kyllä varmasti joku soittaa! Minä en ole ikinä kuullut niin

+ihmeellistä. Kuulethan sinäkin sen nyt?

+

+NIILO. Hyvin tuntuu olevan iloinen se soittoniekka. Sillä on kaunis

+ääni viulussaan.

+

+STIINA. Sinä siinä vain seisot ja kuuntelet onko se kaunista vai rumaa?

+Ensin kai meidän pitää ottaa selville kuka se siellä soittaa. Onko hän

+ihminen vai peikko.

+

+NIILO. Kuka ihminen tänne sydänmaalle tulisi soittamaan?

+

+STIINA. Se on kaiketi joku maantien kulkija.

+

+NIILO (viittaa). Eihän tuolla päin ole minkäänlaista tietä.

+

+STIINA. Niilo, ethän sinä vain tarkoita sen kuuluvan Suursuolta? Ja sen

+sinä sanot niin tyynesti! Etkö yhtään muista, että Helga on poissa tänä

+iltana?

+

+NIILO. Niin, se tyttö! Se nyt on niin harhateille joutunut, että sen

+kyllä suon väki saa valtoihinsa.

+

+STIINA (tuskaisena). Mutta jospa siellä nyt soitetaankin Helgaa suohon!

+Ja täällä me seisomme kädet ristissä, emmekä tee mitään!

+

+NIILO. Mitäpä voisi tehdä? Se, joka ei itse tahdo pysytellä pystyssä,

+se joutuu suohon, vaikka kuinka koettaisimme olla vartijoina.

+

+STIINA. Mutta odotappas! Nyt ne tulevat tännepäin! Voisivatpa edes

+pysyä poissa ihmisten ilmoilta!

+

+    (Hän huomaa Janne Österin, joka tulee soittaen oikealta

+    ja astuu aidan yli.)

+

+Mutta sehän on Janne!

+

+JANNE (ottaa viulun leuvan alta ja tervehtii). Hyvää iltaa ja Jumalan

+rauhaa metsäpirttiin!

+

+NIILO. Janne on tainnut käydä suolla, saadakseen oppii niiltä, jotka

+siellä tänä iltana soittavat?

+

+JANNE. Etpä tainnut oikein pitää nuotistani, Niilo, koska luulit sitä

+itse peikkojen soitoksi?

+

+STIINA. Taitaapa Janne itsekin olla melkein peikko. Eipä hän ensi

+kertaa soittele niille, jotka tanssivat yösumuissa soiden ja rämeiden

+yli. Jos me vain olisimme tienneet hänenlaisen höperön olevan metsässä,

+niin emmepä olisi pelästyneet.

+

+JANNE. Niin, minun pitikin sepittää uusi sävel yhdestä Suursuontytöstä,

+yhdestä noista hienoista, kepeistä Suursuontytöistä, jotka vain

+tahtovat tanssia ja leikkiä. Ja hänet oli pantu palvelukseen tuonne

+alas talonpoikien luokse, missä aina pitää tehdä työtä, rehkiä ja

+raataa, ja hän oli tullut siellä aivan heikkopäiseksi (vetää pari

+otetta jousellaan) ja oli vajonnut kaikenlaiseen kurjuuteen. Mutta

+sitten, kun hän oli syvimmällä surussa ja surkeudessa, alkoi hän

+tanssin, jonka vertaa ei kukaan täällä kylässä ole nähnyt. (Soittaa

+pari tahtia.) Kas näin, kuuletteko! Ja koko väen täytyi nousta ylös

+aivan hurmautuneena. (Soittaa.) Tuntui kuin olisin tulena palanut kun

+kuulin hänen puhuvan tänään käräjillä. Ja silloin minä sanoin

+itselleni: siitäpä sinun, Janne Öster, täytyy tehdä nuotti!

+

+STIINA. Yhä hullummaksi vain näkyy Janne vanhentuessaan käyvän.

+

+NIILO. Mitä sinä sanoit? Oletko ollut tänään käräjillä, Janne?

+

+JANNE. Et suinkaan sinä, Niilo, luule minun vanhoilla päivilläni niin

+käpertyneen, etten saisi aikaan oikeusjuttua? Et suinkaan sinä

+tarkoita, etten ehtisi olla kunnon tappelussa joka käräjien välillä?

+

+NIILO. En minä sitä ajatellut. Tahdoin vain kuulla miten Helgalle kävi.

+

+JANNE. Eikö Helga vielä ole tullut kotiin?

+

+NIILO. Tässä juuri istumme häntä odottamassa.

+

+JANNE. Siis vain te molemmat saitte kuulla soittoni? En voinut ikinä

+arvata ettei Helga jo tähän aikaan olisi kotona. (Tutkistellen.) Mutta

+jospa hän onkin käynyt kotona ja te ajoitte hänet pois?

+

+STIINA. Te voisitte kuitenkin kertoa, tuomittiinko Per Mårtenson häntä

+auttamaan?

+

+JANNE (pistää pahantuulisena viulun pussiinsa). Pahus tässä teidän

+kanssanne viitsii pakista, kun ei Helga ole kotona. (Huutaa.) Ei, hän

+ei saanut rahoja.

+

+STIINA. Ottakoon sitten myöskin lapsensa käsivarrelle ja menköön. Niilo

+ja minä olemme jo molemmat vanhoja. On onni, jos voimme itsemmekään

+elättää.

+

+NIILO (hiljaisesti.) Per vannoutui siis vapaaksi?

+

+JANNE. Mitä pirua pidinkään sellaista kiirettä? Soitella tässä

+mokomillekin kuiville kärryköille!

+

+NIILO. Ehkei Perin tarvinnutkaan vannoa?

+

+JANNE (kiivastuen). Tuomari otti Helgaa kädestä ja kiitti. Vallesmanni

+otti kädestä ja kiitti. Gudmund Erlansson, joka on sellainen prinssi

+mielestään, pyysi häntä kärryihinsä, ja Janne Öster teki laulun hänen

+kunniakseen. Mutta hänen vanhempansa, he tahtovat ajaa hänet ja hänen

+lapsensa mieron tielle! Niin ne mokomat tahtovat. Ja senvuoksi Osterin

+Janne menee matkaansa näiden puupökkelöiden luota.

+

+STIINA. Mutta, Janne, älkää toki noin tulistuko! Tulkaa sensijaan

+sisään ja kertokaa meille miten käräjillä kävi!

+

+NIILO. Tulkaa, Janne! Mehän olemme lähimmät sitä kuulemaan.

+

+JANNE (astuu tupaa kohti toisten jälestä). Tekisipä mieleni tulla

+teille hiukan lakia lukemaan -- (Hän pysähtyy ja nostaa pienen nyytin,

+joka on rappusella tuvan edessä.) Mitä Stiina on tänne ulos jättänyt?

+

+STIINA. En minä tietääkseni ole sinne mitään jättänyt. (He tutkivat

+löytöä.) Se on minun silkkihuivini, jonka Helga sai lainaksi tänään

+käräjille mennessään, ja tuon kultaneulan löysi Niilo kerran

+maantieltä, ja entäs kirkkonenäliina! Mutta silloinhan Helga on

+kuitenkin käynyt täällä tänä iltana?

+

+JANNE. Hän on käynyt kotona jättämässä teille sen, mikä oli teidän

+omaanne. -- Mutta minne hän sitten on itse mennyt?

+

+STIINA (miettiväisenä). Hän on mennyt jonnekin, mihin hän ei tahtonut

+ottaa mukaansa mitä minä olin lainannut hänelle -- -- (Tarttuu

+kiivaasti Jannen käsivarteen.) Janne, minne luulette hänen menneen?

+

+JANNE (hillitysti, juhlallisesti). Meillä taitaa kaikilla olla sama

+ajatus, mutta älkäämme kuitenkaan uskoko niin pahaa -- -- Jos sinä olet

+samaa mieltä kuin minä, Niilo, niin menemme metsän halki suursuolle. --

+Ei, jääkää te, Stiina, kotiin, ettei tupa ole tyhjä, jos hän palaisi!

+

+NIILO. (huutaa). Helga!

+

+JANNE (astuessaan Niilon kanssa). Ei, älä huuda, Niilo! Astukaamme vain

+aivan hiljaa metsään päin!

+

+STIINA (menee sisään). En ymmärrä miten voin elää siksi kunnes he

+tulevat.

+

+    (Helga tulee samassa hiipien pitkin aitoviertä, kulkee talon

+    varjossa niin pitkälle että voi nähdä sisään ikkunasta,

+    kohoaa varpailleen ja kurkistaa sisään,)

+

+HELGA. Ei, tästä en voi nähdä häntä! (Siirtyy toisten ikkunaan.) Tuolla

+on kehto, mutta -- -- (Kuuntelee.) Joku tulee tiellä!

+

+    (Hän kiirehtii pihan yli puuvajaan, jonne piiloutuu.)

+

+    (Gudmund tulee aivan samaa tietä kuin Helga. Tultuaan aitauksen

+    sisäpuolelle pysähtyy hän. Hän näyttää suuttuneelta, kun ei näe

+    Helgaa tuvassa. Kuulee puuvajasta nyyhkytystä ja hiljaista

+    valitusta.)

+

+GUDMUND (astuu nopeasti vajan luo ja avaa oven). Totisesti, täällä hän

+on! Täälläkö sinä, Helga, istut ja itket?

+

+HELGA (on vaiti).

+

+GUDMUND. Mikä päähänpisto tämä on? Minä olin vähällä kulkea tästä ohi,

+saamatta tavata sinua! Tule vain pois sieltä!

+

+HELGA (aikoo syöksyä hänen ohitseen).

+

+GUDMUND (tarttuu häntä ranteeseen). Ei, saatpa jäädä tähän siksi kunnes

+minä saan puhutuksi asiani.

+

+HELGA (hurjasti, koettaen irtautua). Anna minun mennä, kuuletko!

+

+GUDMUND. En anna, sillä sinä näytät siltä kuin aikoisit mennä järveen.

+

+HELGA (kuin ennen). No niin, se ei kuulu sinuun eikä muihinkaan! Kuka

+minusta välittäisi? Miksi seisot tässä estelemässä minua? Sinulla ei

+ole mitään sanomista minun asioistani.

+

+GUDMUND (päästää hänet irti). No niin, jos siltä kannalta asia otetaan,

+niin voinpa sinut päästääkin. Minulla oli sinulle asiaa äidiltäni,

+mutta jos et välitä kuulla sitä, niin on minulle samantekevää jättää se

+sanomattakin.

+

+HELGA (epäluuloisesti). Sinä vain keksit sen, että sinulla muka on

+asiaa minulle.

+

+GUDMUND. Minun piti sanoa sinulle terveisiä äidiltä, että tulisit

+huomenna hänen luokseen.

+

+HELGA (hämmästyen). Närlundan emännän luo? Mitä hän minunlaisestani

+välittää?

+

+GUDMUND. Luulen hänen aikovan kysyä, haluaisitko ruveta meille

+palvelukseen.

+

+HELGA (ei rohkene uskoa häntä). Minuako -- hän aikoisi --

+palvelukseensa?

+

+GUDMUND. Tietysti hän tahtoi ensin nähdä sinut.

+

+HELGA (voimatta käsittää). Ehkei hän ole kuullut miten huono minä olen.

+-- Eikös hän ole sairas? Sanotaan hänen aina istuvan tuvassa.

+

+GUDMUND. Ole vain rauhassa, kyllä hän on kuullut yhtäpaljon kuin

+muutkin. Mutta, katsos, minun äitini onkin vähän toista maata kuin muut

+tavalliset ihmiset. Kun minä tänä iltana palasin käräjiltä ja kerroin

+mitä sinä olit tehnyt, niin hän lähetti minut viemään sanaa sinulle.

+

+HELGA (hurmaantuneena). Mutta tämä ilo on liian suuri! (Heittäytyy

+ilosta itkien hänen kaulaansa.) Oi, Gudmund!

+

+GUDMUND (melkein pelästyneenä). Mitä ihmettä, Helga!

+

+HELGA (nojaa päänsä hänen rintaansa vasten ja itkee). Tahtoisiko hän

+ottaa minut palvelukseensa? Mutta silloinhan minä saisin elää. Sillä

+tiedätkö, minä olin todellakin aikonut mennä Suursuohon tänä yönä. Minä

+en uskaltanut sanoa isälle enkä äidille etten ollut saanut rahoja, vaan

+minä tahdoin lopettaa päiväni. Vähän aikaa sitten olin jo veden

+partaalla, mutta silloin valtasi minut haikea ikävä nähdä lastani vielä

+kerran eläessäni. Tahdoin vain nähdä sen pienet kädet, sitten olisin

+mennyt matkaani. -- -- Sinä et voi käsittää miten iloinen olen siitä

+että tulit? Sillä sinä olet antanut minulle elämäni takaisin.

+

+GUDMUND (joka näihin asti on seisonut liikkumattomana, lämpenee ja

+sivelee hiljaa hänen hiuksiaan). Helga, sinä, oletpa tainnut kovia

+kokea?

+

+HELGA (tointuu äkkiä, irtautuu ja kavahtaa punastuen suorana seisomaan

+hänen eteensä). Sinun mielestäsi, Gudmund, minä varmaankin käyttäydyn

+hyvin omituisesti.

+

+GUDMUND (myöskin jäykästi ja hämillään). Et suinkaan sinä voi olla

+aivan entisesi laisena sellaisen päivän jälkeen.

+

+HELGA. Sinä ehkä sanot äidillesi, ettei hän ajattelisi minua?

+

+GUDMUND. Ei, sitä minä en sano, Helga, mutta ehkä olisi parempi, että

+sinä ensin vähän tyyntyisit. Katsoppas, me olemme niin tottuneet kotona

+hiljaisuuteen. Isäni, ensiksikin, on niin hiljainen, että hän voi olla

+koko päivän puhumatta. Vain silloin, kun meille muille joku pulma ei

+ota selvitäkseen, sanoo hän pari sanaa saattaakseen meidät oikealle

+ladulle. Ja äiti sitten. Hän on hiljainen hänkin, mutta toisella

+tavalla. Hän pitää juttelemisesta. Mutta hän on niin tautien kalvama

+ettei voi liikkua. Hän ei voi kärsiä ympärillään hätiköimistä eikä

+kiirettä, vaan kaikkien täytyy liikkua tasaisesti ja hiljaa. -- Uskotko

+sinä voivasi täyttää sen ehdon?

+

+HELGA. Ei ole mikään taito olla tyyni, kun minulla vain on joku, johon

+voin luottaa. Kun minun ei vain tarvitsisi tuntea olevani kuin

+ahdistettu eläin. Kun eivät vain joka päivä uhkaisi karkoittaa minua

+erämaahan. -- Voi, jos sinä vain aavistaisit miten vaikealta minusta on

+tuntunut? -- --

+

+GUDMUND. Minä ymmärrän kaikki, Helga. Mutta vielä minun piti yhdestä

+asiasta puhua sinulle! Katsoppas, minun äitini on hyvin ankara. Hän oli

+aikoinaan kova työihminen, ja hän voi nyt panna liian raskaita

+taakkoja.

+

+HELGA. Paljon hän saisikin vaatia, ennenkuin voisi panna liian raskaita

+kuormia minulle, hän, joka on ainoa, joka on tahtonut ottaa minut

+luokseen. -- -- (Hän pysähtyy ja kuuntelee.) Odota! Mennään syrjään!

+

+    (Janne ja Niilo tulevat peremmältä. Astuvat alakuloisina

+     pihan poikki tupaa kohti.)

+

+STIINA (heidän avatessaan oven). Tuletteko te yksin?

+

+NIILO. Me emme nähneet häntä metsässä emmekä Suursuolla.

+

+    (He menevät sisään ja sulkevat oven.)

+

+GUDMUND. He ovat olleet etsimässä sinua metsästä, Helga. Sinun täytyy

+mennä sisään heidän luokseen! Nyt minä menen.

+

+HELGA. Voi! Nyt tulee vaikein.

+

+GUDMUND. Mutta eihän se nyt ole niin vaikeaa kuin äsken?

+

+ELGA. Ei, ei ole. Kaukana siitä! Voi, hyvä Jumala, miten minä olen

+kiitollinen siitä, että sinä tulit!

+

+STIINA (näyttäytyy ovelta). Sinäkö siellä puhelet, Helga?

+

+HELGA (nöyrästi). Minä täällä olen, äiti.

+

+STIINA. Jumalan kiitos, että sinä olet täällä! Tule vain sisälle! Älä

+pelkää.

+

+NIILO (astuu pihalle). Äiti on pitänyt ruuan lämpöisenä sinulle.

+

+HELGA. Älkää ottako niin ystävällisesti vastaan minua, isä ja äiti,

+sillä minä en ole saanut yhtään rahoja.

+

+NIILO. Emme me rahoista välitä, Helga. (Hän rykäsee. Juhlallisesti.)

+Katsohan, Helga, asia on nyt sellainen että, sinun äitisi ja minä, me

+olemme aina tahtoneet olla kunniallisia ja rehellisiä köyhyydessämme,

+ja meidän mielestämme me olimme joutuneet häpeään sinun tähtesi. Tuntui

+siltä kuin me emme olisi opettaneet sinua eroittamaan hyvää pahasta.

+Mutta kun minä sain kuulla Österin Jannelta mitä sinä olit tehnyt

+tänään, niin minä sanoin itselleni, että kyllä nyt ihmiset kuitenkin

+näkivät sinun saaneen oikean kasvatuksen ja opetuksen. Ja me

+ajattelimme, että kyllä me vielä saamme sinusta iloakin.

+

+HELGA. Voi, isä, miten kauniisti te puhutte!

+

+    (Kuuluu Janne Österin viulunsoittoa. Hän soittaa samaa

+    säveltä kuin alussa.)

+

+STIINA. Sinun täytyy kuunnella tuota säveltä! Sen on Janne tehnyt sinun

+kunniaksesi. Se on sinun laulusi.

+

+HELGA. Oi taivaan siunaus, minkälainen ilta tämä on!

+

+GUDMUND (on hiipinyt salaa pois talon varjoa myöten). Hyvää yötä,

+Helga! (Ääni kuuluu yhä kauempaa.) Sinä tulet siis huomenna Närlundaan?

+

+HELGA (huutaa riemuiten). Niin, minä tulen! Hyvää yötä, Gudmund!

+

+Esirippu laskee.

+

+

+

+

+TOINEN NAYTOS.

+

+

+Närlundan suuri tupa. Kodikas vanhanaikainen talonpoikaistupa. Oikealla

+puolen perällä on ovi sen ulkopuolella olevaan pieneen eteiseen. Oven

+vasemmalla puolen takkauuni, sen takana ovi, josta mennään keittiöön.

+Vasemmalla seinällä kaksikerroksinen uudinsänky, edessä raanut, jotka

+ulottuvat lattiaan asti. Lähinnä katsojia ovi Gudmundin huoneeseen.

+Oikeanpuoleisessa nurkassa taalalaiskello. Ikkuna keskellä oikeaa

+sivuseinää. Sen edessä pöytä, jonka vieressä Inga-emännän nojatuoli.

+Keskellä lattiaa suuri, vanhanaikainen maalaamaton pöytä ja pari

+maalaamatonta tuolia. Tinakannuja ja kupariastioita hyllyillä ovien

+yläpuolella.

+

+Inga-emäntä, kaunis, harmaahapsinen talonpoikaisvaimo, istuu ja nukkuu

+päivällisunta, suuri tyyny pistettynä pään taakse. Hänen edessään

+pöydällä on suuri piplia ja virsikirja sekä silmälasit. Sängyn vieressä

+penkillä nukkuu Erland Erlandsson. Hän on laihanpuoleinen mies, kasvot

+säännölliset. Huoneen keskellä olevan pöydän ääressä istuvat Helga ja

+Gudmund, jäykkinä, unisina ja haluttomina, toisella kirja, toisella

+sanomalehti kädessä. Kissa nukkuu eräässä nurkassa.

+

+GUDMUND (nousee kyllästyneen näköisenä ja astuu kellon luo). Jospa

+ymmärtäisi mitä varten nämä pyhäiltapäivätkin luotiin! Ne ovat niin

+loppumattoman pitkiä ja ikäviä.

+

+HELGA (katsahtaa ylös kirjastaan). Eikö Gudmund ajele tänään Ålvåkraan?

+

+GUDMUND (kääntyy kiivaasti häntä kohti, ikäänkuin olisi loukkautunut

+kysymyksestä). Miksi Helga niin kysyy?

+

+HELGA (viattomasti). Onhan Gudmund ajellut Ålvåkraan joka pyhä siitä

+asti kun minä tulin tänne Närlundaan.

+

+GUDMUND (kiihkeästi, selitellen). Voinhan minä kerrankin jäädä kotiin

+äidin luo, minäkin. Eihän hänen kanssaan saa koskaan puhua, kun täytyy

+koko viikon olla metsätyössä.

+

+HELGA. Minä istuin ja katselin Ålvåkran Hilduria kun hän tänään tuli

+kirkkoon. Enkä minä voinut sitten koko jumalanpalveluksen aikana

+ajatella muuta kuin häntä.

+

+GUDMUND (hymyilee). On onneksi Helgalle, että äiti nukkuu

+päivällisuntaan. Muuten hän antaisi kyllä Helgan kuulla ketä on

+ajateltava silloin kun Herran huoneessa istuu.

+

+HELGA. Kerronko minä Gudmundille mitä minä ajattelin Hildurista?

+

+GUDMUND. Juttele vain, Helga, niin minä pysyn valveilla.

+

+HELGA. Minä ajattelin vain, että Hildur on nyt juuri sellainen kuin

+meidän tulisi olla. Minä tarkoitan että meidän kaikkien pitäisi olla

+yhtä kookkaita, vaaleita ja kauniita. Ja miten komeasti hän oli puettu!

+Miksi emme me muutkin voi ruveta käyttämään näitä vanhoja pukuja? Minun

+mielestäni me muut kutistuimme niin pieniksi ja mitättömiksi vain

+senvuoksi että hän kulki ohitsemme.

+

+GUDMUND (koetellen). Varmaankin Helga sanoo niinkuin kaikki muutkin

+että hänen pitäisi joutua naimisiin herrasmiehen kanssa.

+

+HELGA (reippaasti). Kyllähän koko pitäjä tietää kenet Hildur tahtoo.

+Hän on sanonut kaikille ihmisille, ettei hän milloinkaan mene naimisiin

+muun kuin talonpojan kanssa. Hän tahtoo tehdä työtä omilla käsillään.

+Hän ei tahdo tulla herrasrouvaksi, joka istuu sohvassa ja antaa passata

+itseään.

+

+GUDMUND. Vai niin, sellaistako Helga on kuullut?

+

+HELGA. Kyllähän Gudmund sen ymmärtää, ettei hän ole sitä minulle

+sanonut. Mutta totta on kuitenkin että hän on sen sanonut. Enkä minä

+tiedä ketään, joka olisi sopivampi hallitsemaan ja ohjaamaan suurta

+taloa kuin hän. Sellainen emäntä vasta hauskuutta luo ympärilleen!

+Gudmundin täytyy...

+

+GUDMUND. Mitä Helga aikoi sanoa?

+

+HELGA. Minä aijoin sanoa, että... (keskeytyy hämillään.) Mutta kyllähän

+Gudmund ymmärtää minun totta tarkoittavan. Minä en sano sitä

+kiusotellakseni.

+

+GUDMUND. Ei, en minäkään sitä usko, Helga.

+

+HELGA. Jospa Gudmund vain voisi puhua hyvän sanan minun puolestani

+Hildurille ja sanoa etten minä ole niin huono kuin hän uskoo, niin että

+minä saisin jäädä Närlundaan vielä sitten kun hän muuttaa tänne!

+

+GUDMUND. On aivan liian aikaista puhua sellaisesta, Helga. Minä

+pelkään, ettei minun koskaan tarvitse pyytää Hildurilta sitä.

+(Iloisesti.) Varmaankin sinä, Helga, olet viihtynyt hyvin meillä tänä

+talvena, koska niin mielelläsi tahdot jäädä tänne?

+

+HELGA (varovasti). Olisihan häpeä, jos en viihtyisi, sillä niin hyviä

+ovat Inga-emäntä ja isäntä olleet minulle.

+

+GUDMUND. Etkö sinä sentään välistä ole ikävöinyt metsiisi? Kyllä olivat

+kauniita siellä teidän luonanne nuo valkoiset sumut, jotka tanssivat

+ympäri mustien vuorien ja suuren, valoisan laakson pohjalla, missä

+musta virta kiemurtelee!

+

+HELGA (vilkkaasti). Mutta hyvänen aika! Muistaako Gudmund todellakin

+minkälaista siellä kotoseudulla oli! Gudmund on varmaankin ollut siellä

+vain tuon ainoan kerran.

+

+GUDMUND. Mutta sinä iltana oli kaikki siellä niin ihanaa, etten minä

+sitä koskaan unohda. Minä tiedän, että jos minä olisin syntynyt siellä,

+niin en koskaan lakkaisi ikävöimästä sinne takaisin.

+

+HELGA (katsoo pitkään häneen. Tämän jälkeen ovat he molemmat vähemmin

+jäykkiä ja puhelevat iloisesti ja tuttavallisesti, sinuttelevat, jota

+he eivät tehneet alussa. Erland herää välillä unesta, katsahtaa heihin

+ja sulkee uudelleen silmänsä; samoin tekee Inga-emäntä, mutta nuoret

+eivät sitä huomaa). Minun täytyy kertoa sinulle, että minusta tuntui

+ensi viikkoina tukalalta täällä Närlundassa. Mutta sitä sinä et saa

+sanoa äidillesi, Gudmund.

+

+GUDMUND. Jos sinä tahdot että minä vaikenen, niin minä vaikenen.

+

+HELGA. Ajattele, että minä ikävöin niin hirveästi, että melkein luulin

+etten voisi jäädä!

+

+GUDMUND. Ja minä luulin sinun olevan iloisen kun sait olla täällä!

+

+HELGA. Minä en todellakaan voinut sille mitään. Oli jotakin, joka imi

+ja veti minua metsää kohti. Tuntui yhtä onnettomalta kuin

+metsälinnusta, joka on häkkiin suljettu.

+

+GUDMUND (hymyilee hänelle ja puhuu kuin lapselle). Oliko täällä joku

+paha sinulle?

+

+HELGA (torjuen). Oi, ei toki! Mutta vaikealta tuntui kuitenkin. Minä en

+nukkunut ainoatakaan yötä. Heti kun iltasella painausin vuoteeseeni

+aloin itkeä ja itkin aamuun asti. Päivin, kun liikuin täällä teidän

+keskellänne, voin olla itkemättä, mutta heti kun jäin yksin, herahtivat

+kyyneleet silmiini.

+

+GUDMUND. Sinä taidat olla herkkä itkemään, sinä.

+

+HELGA. Ei minusta tunnu mikään maailmassa niin helpolta kuin

+ikävöiminen. Ei mikään ollut kaunista eikä mikään hauskaa, enkä minä

+voinut pitää ainoastakaan ihmisestä. Te kuljitte täällä minulle yhtä

+vieraina kuin ensi päivänä teidät nähtyäni.

+

+GUDMUND. Oletpa sinä sentään omituinen, sinä Helga. Äsken sinä sanoit

+tahtovasi jäädä tänne.

+

+HELGA. Niin sanoinkin.

+

+GUDMUND. Ehkä et enää ikävöi pois täältä?

+

+HELGA. Saatpa kuulla miten minun kävi.

+

+GUDMUND (istuutuu pöydälle Helgan luokse). Olisit jo ennen jutellut

+tämän minulle.

+

+HELGA. Sinulle? Luulen melkein, ettet sinä ole puhunut minulle

+sanaakaan koko talvena. En uskonut sinun edes muistavan, että minä olin

+täällä.

+

+GUDMUND. Kukapa silloin ajattelisi lohduttamista, kun uskoo kaiken

+olevan hyvästi. Mutta nythän sinä sentään olet ikävästäsi päässyt.

+

+HELGA. Silloin kun se oli pahimmillaan pyysin minä äidiltäsi päästä

+kotona käymään eräänä lauantai-iltana ja viipyä siellä koko pyhän. Ja

+kun silloin illalla menin, niin en minä uskonut enää koskaan tulevani

+takaisin Närlundaan. Mutta siellä kotona olivat isä ja äiti niin niin

+iloisia siitä, että minä sain olla täällä, etten minä hennonut kertoa

+heille ikävästäni. Ja se kyllä vähenikin samalla kun tulin kotiin.

+

+GUDMUND (kiusotellen). Ehkäpä sinä aloitkin ikävöidä tänne takaisin?

+

+HELGA. Ikävöimistä ei paljon tuntunut maanantaiaamuun asti, mutta

+silloin se taas valtasi minut. Silloin maatessani minä itkin sitä etten

+saanut jäädä metsään. Mutta pahimmassa ikävässäni minä muistin jonkun

+sanoneen, että jos vie kourallisen tuhkaa kotitakasta siihen vieraaseen

+paikkaan ja sirottelee sen siellä liedelle, niin pääsee ikävästä.

+

+GUDMUND. Sepä oli helppo parannuskeino se, Helga.

+

+HELGA. Niin, mutta katsoppas, siitä on se seurauksena, ettei sitten

+enää viihdy missään muussa paikassa. Jos muuttaa pois siitä talosta

+mihin tuhkan kantoi, niin ikävöi sinne yhtä paljon kuin oli ikävöinyt

+sieltä.

+

+GUDMUND (nauraen). Eikö voi viedä tuhkaa mukanaan siihen uuteen

+paikkaan?

+

+HELGA. Sitä ei voi tehdä kuin yhden kerran. Sitten siihen on sidottu.

+Senvuoksi sen keinon käyttäminen on uhkateko.

+

+GUDMUND (teeskennellyn totisesti). Minä en olisi ikinä uskaltanut sitä

+tehdä.

+

+HELGA (iloisesti). Mutta minäpä uskalsin! Minä tahdoin ennemmin kärsiä

+sen kuin olla kiittämätön sinulle ja sinun äidillesi.

+

+GUDMUND. Et suinkaan sentään tuonut tuhkaa tänne?

+

+HELGA. Naura sinä vain niin paljon kuin tahdot, mutta kuuntele nyt

+minua! Minä toin tuhkaa mukanani ja sirotin sen tänne liedelle eräänä

+päivänä heti päivällisen jälkeen. Sitten minä olin navetassa siihen

+asti kunnes tuli pimeä, ja minulla oli niin paljon tekemistä, että

+melkein unhotin koko asian. Mutta ajatteleppas, että kun minun piti

+tulla sisään, niin minun mielestäni tuli loisti ikkunasta niin

+lempeästi, ja kun tulin ovesta sisään, niin näytitte te kaikki tuossa

+takan ympärillä istuessanne niin ystävällisiltä ja tutuilta! Ja koko

+tupa oli niin kaunis. Oli oikein hauskaa tulla tänne sisään.

+

+GUDMUND. No, silloin sinä, Helga, varmasti uskoit taikaasi.

+

+HELGA. Etpä sinäkään voi pitää sitä muuna kuin ihmeellisenä, Gudmund.

+Ja siitä asti minä olen viihtynyt päivä päivältä yhä paremmin.

+

+GUDMUND. Ainakin sinä näytät viihtyväsi täällä. Ei sinua voisi tuntea

+enää siksi suotorpantytöksi, joka seisoi itkien käräjillä... Mutta,

+entäs jos sinun nyt olisi pakko muuttaa Närlundasta?

+

+HELGA (ääni vapisevana). Minä tiedän, että silloin saisin ikävöidä

+tänne koko elinaikani.

+

+GUDMUND (vakavasti, äänessä lämmin väre). En ainakaan minä käske sinua

+pois täältä. Tuossa käteni siitä.

+

+    (He pudistavat kättä.)

+

+ERLAND (nousee penkiltä). Mutta miten sinä, Gudmund, et tänä

+iltapäivänä ole lähtenytkään Ålvåkraan?

+

+INGA. Voit tulla nyt ottamaan pois tyynyn, Helga! (Helgan tultua hänen

+luokseen.) Luulen, että saat jo tuoda sisään kahvin.

+

+HELGA (katsoo kelloa). Hyvänen aika! Onko kello niin paljon! Se on

+valmista tuossa tuokiossa.

+

+    (Kiirehtii ulos.)

+

+ERLAND (itsekseen). Ensi kerran Helga myöhästytti kahvin tännetulonsa

+jälkeen.

+

+GUDMUND (hiukan hämillään ja suuttuneena). En luulisi teillä olevan

+huolestumisen syytä siitä, että minä vähän aikaa juttelin Helgan

+kanssa. Nämä sunnuntai-illat ovat niin kuolettavan pitkiä.

+

+INGA. Voithan sinä ymmärtää, Gudmund, ettemme me kumpikaan ole

+_sinusta_ levottomia. Mutta tämä suotorpantyttö on tullut meille niin

+tarpeelliseksi, ettemme tule toimeen ilman häntä. Emme tahdo, että hän

+rakastuisi meidän pulskaan poikaamme.

+

+ERLAND (nyökäyttää ja sytyttää piippunsa. Hän seuraa keskustelua

+tarkkaavaisesti, mutta on itsepäisesti vaiti).

+

+GUDMUND. Sattuukin olemaan niin ettei hän ole rakastunut minuun, vaan

+Hilduriin. Olisittepa vain kuullut, äiti, miten kiihkeästi hän toivoi

+pääsevänsä hänen palvelukseensa.

+

+INGA. Hän kertoi minulle kaikki heti kirkosta tultuaan. Mutta ei hän

+senvuoksi kuitenkaan tahtonut minua jättää. Kaikki kävisi hyvästi,

+kunhan sinä vain tahtoisit naida Hildurin ja tuoda hänet emännäksi

+tänne Närlundaan.

+

+GUDMUND. En minä ymmärrä minkävuoksi hän on niin varma siitä, että minä

+tahdon naida Hildurin.

+

+INGA. Hän on kuullut kaikkien ihmisten kirkolla puhuvan, että teistä

+vasta tulisi kaunis pari. Siellä ihmeteltiin vain miksi sinä et tullut

+kirkkoon tänään. Sanottiin Hildurin heittäneen pitkiä, ikävöiviä

+katseita ympärilleen, kun et sinä seisonut siellä tervehtimässä silloin

+kun hän nousi reestä.

+

+GUDMUND (hypähtää ylös levottomana). Kunhan te ette vain olisi

+erehdyksissä, äiti!

+

+INGA. Minä en koko ikänäni ole ollut mistään sen varmempi. Kysy vain

+isältä, niin saat kuulla hänen olevan samaa mieltä. (Kääntyy Erlandiin,

+joka on seisahtunut hänen eteensä.) Jos tahdot tietää, Erland, niin

+juuri minun neuvostani ei Gudmund tänään mennyt Ålvåkraan.

+

+HELGA (tulee sisään ja etsii jotakin hyllyltä.)

+

+INGA. Mitä etsit, Helga?

+

+HELGA. Etsin veistä sytykkeitä vuollakseni.

+

+GUDMUND (menee Helgan luo ja ojentaa hänelle kääntöveitsen). Saat

+lainaksi minun veitseni. Ota iso terä! Sitä minä en milloinkaan itse

+käytä.

+

+HELGA (kiittää ja menee).

+

+INGA (miehelleen ja pojalleen, jotka seisovat hänen luonaan). Niin, nyt

+on Gudmund ajanut Ålvåkraan joka sunnuntai tänä talvena, ja sekä tyttö

+että vanhemmat ovat pitäneet häntä mieluisena vieraana. He ovat kyllä

+selvillä, minkävuoksi hän siellä käy, mutta heidän puoleltaan hän ei

+voi saada varmaa vastausta. Senvuoksi minä käskin hänen koettaa minkä

+vaikutuksen tekisi, jos hän pysyisi kerran poissa. Minä uskon että

+teidän molempien mielestä minä olen oikeassa, vaikka kyllä Gudmundista

+helposti huomaa, että hänen on ollut vaikea istua kotona.

+

+GUDMUND. Ei, katsokaa, minä en yhtään usko, että tämä on oikea tapa

+vaikuttaa Hilduriin. Hän ei ole niitä, jotka taipuvat.

+

+INGA. Ei Hildurin tarvitsekaan taipua, vaan hän juuri taivuttaa

+vanhempansa. Antaapa hänen istua yksin ikävissään koko tämän pitkän

+pyhä-iltapäivän! Niin, kysytäänpäs isältä! Etkö usko, Erland, että tuo

+Ålvåkran Erik Persson varmaankin mietti itsekseen istuessaan tänään

+päivällispöydässä, ettei hän koskaan naita tytärtään miehelle joka ei

+ole meidän Gudmundia rikkaampi? Mutta kun sitten toinen pitkä tunti

+kuluu toisensa jälkeen ja Hildur yhä seisoo ikkunassa tuijottaen ja

+ikävöiden, miten luulet silloin hänen isälleen käyvän?

+

+GUDMUND. Katsokaa, äiti, Hildur -- --

+

+INGA (keskeyttää). Minä ajattelen että Erik Persson ainakin aluksi

+istuu vaieten. Ja niin kauan kun hän vaikenee, ei ole mitään hätää,

+mutta sitten hän ei voi olla sanomatta paria sanaa Hildurille ja

+silloin hän joutuu pulaan. "Eipä taida Gudmund tullakaan tänään", sanoo

+isä. "Eipä suinkaan", vastaa Hildur, "hän on käynyt täällä niin usein,

+että nyt hän on väsynyt." -- "Mutta etkö sinä Hildur kuitenkin ole

+mielestäsi liian hyvä hänelle?" sanoo lautamies. "Sinä olet vähintäin

+seitsemän kertaa arvokkaampi häntä, jos teidät pantaisiin vaakaan."

+

+GUDMUND. Ei, nyt minun täytyy lähteä Ålvåkraan! On paha antaa Hildurin

+odottaa. Hänenlaisensa komean tytön. Tosiaankin hänen veroistaan ei ole

+toista. On aivan ihmeellistä että hän välittää minusta. Ja sittenkään

+en minä ole mennyt hänen luokseen!

+

+INGA. Eikä sinun tarvitse! Kuuleppa nyt, niin isäkin on samaa mieltä

+minun kanssani! Ja sinä tiedät isän olevan viisaimman meistä kolmesta.

+Etkö muista, että minä sinua kehoitin tutustumaan Hilduriin. Silloin

+sinä pidit häntä liian hienona ja rikkaana. Sanoit, ettei hän edes

+viitsi katsoa sinuun. Nyt minä luulen sinun kuitenkin tunnustavan, että

+minä sillä kertaa olin oikeassa.

+

+GUDMUND. Te olitte oikeassa. Mutta enköhän minä nyt kuitenkin mene

+Ålvåkraan?

+

+INGA. Odota nyt siksi vain kunnes Helga tuo kahvin, sitten voit lähteä

+matkaan. Helga leipoi eilen, sillä me tiesimme sinun jäävän kotiin.

+Katsohan, olen aivan varma siitä että Hildur nyt on joutunut niin

+pitkälle isänsä kanssa, että on ruvennut itkemään. Hän on varmaankin

+sanonut isällensä, ettei hän mene ikinä naimisiin, jos ei saa sitä

+jonka tahtoo. Nyt minä luulen, että Erik Persson istuu ja tuumii. "Eipä

+tiedä," ajattelee hän, "ehkä Gudmundin lainen kunnon ja ahkera mies on

+minulle parempi vävy kuin joku muu, joka ei ymmärrä rahoja pidellä. On

+muutakin olemassa, joka korvaa suuret rikkaudet -- --"

+

+HELGA (keittiöstä). Tulee vieraita! Ålvåkran lautamies, naisväki on

+mukana!

+

+GUDMUND (onnellisena). Herran nimessä, mitä ihmeitä! (Kiirehtii

+ovelle.) Minä sanon toisen kerran teille, äiti, mikä velho olette.

+

+INGA (Erlandille). Taitaa olla parasta, että sinäkin menet

+vastaanottamaan. Gudmundiin ei ainakaan voi luottaa. (Kuuluvammin.)

+Oletko siellä, Helga?

+

+HELGA. Kyllä, hyvä emäntä.

+

+INGA. Ota tuolta kirstusta esille minun kirjailtu kaulahuivini ja paras

+esiliinani! Tässä on avain.

+

+HELGA (täyttää kiirehtien käskyn). Tässä, Inga-äiti!

+

+INGA. Kiitos! Auta nyt pyhäkorut päälleni! (Helga riisuu hänen yltään

+vanhan kaulaliinan.) Pane ne kauniisti kokoon, ja laske ne vuoteelle!

+(Helga tekee sen.) Kas niin! Olenko minä nyt hieno? Meneppäs nyt

+keittämään oikein hyvää kahvia! Ja tuo se sisään heti kun se on

+valmista!

+

+HELGA (ottaa käärönsä). Kyllä, emäntä.

+

+INGA. Odota vähän! Pane tarjottimelle sekä mandelileipiä että

+sokerikakkua, ymmärrätkö?

+

+HELGA. Kyllä, emäntä!

+

+    (Menee kiireisesti ulos.)

+

+    (Vieraat ovat nyt tulleet eteiseen, missä he riisuvat

+    turkit yltään Gudmundin ja Erlandin avulla.)

+

+LAUTAMIES ERIK PERSSON (tulee ensiksi valmiiksi ja astuu sisään

+tervehtimään Ingaa). Jumalan rauhaa ja hyvää iltaa, emäntä! Tänne me

+tulimme aivan päistikkaa. Mutta minulla oli asiaa tänne Erland

+Erlandsonille ja naisväki halusi tulla keliä koettelemaan.

+

+INGA (pudistaa hänen kättään istualtaan). Niin, kyllä on ihmeellistä,

+lautamies, että vaikka sitä olisi pitäjän mahtavin mies, niin on

+kuitenkin niitä, jotka pakottavat hänet tekemään tahtonsa mukaan.

+

+LAUTAMIES (sävyisästi). Niin, minä olen kyllä oppinut taipumaan

+naisväen tahtoon.

+

+LAUTAMIEHEN EMÄNTÄ ANNA. (Hän on pieni ja mitättömän näköinen, katoaa

+melkein miehensä ja tyttärensä rinnalla, jotka molemmat ovat suuria ja

+esiintyvät varmasti. Ojentaa Ingalle kätensä.) Mitenkä jaksetaan

+talossa? (Kun Inga yrittää nousta.) Ei, jääkää vain istumaan!

+

+INGA. Lautamiehen emäntä suo anteeksi, ettei täällä ole niinkuin tulisi

+olla! Ei ole hyvä, että talon emännän täytyy istua paikoillaan eikä

+pääse liikahtamaan. Kyllä olisi nuori emäntä tarpeellinen tähän taloon.

+

+ANNA. Kyllä kai Gudmund siitä huolen pitää.

+

+INGA. Se on toki selvää. Mutta nyt hän on sellainen hupakko, ettei hän

+tyydy vähempään kuin kaikkein parhaimpaan.

+

+LAUTAMIES (rykäsee).

+

+    (Anna astuu syrjään, tehdäkseen tilaa Hildurille, joka on kookas,

+    vaaleaverinen ja kaunis, yllään kallisarvoinen kansallispuku.)

+

+INGA. Tule nyt tänne, Gudmund, niin että voin nojata käsivarteesi!

+Sillä minä tahdon nousta, ymmärrätkö, kun tervehdin sitä, joka nyt

+tulee. (Juhlallisesti ja liikutettuna, ottaessaan Hilduria kädestä ja

+jäädessään ponnistaen seisomaan.) On jotakin suurta saada tervehtiä

+sitä, jonka minä mieluimmin kaikista näkisin askartelevan ja johtavan

+sijastani tässä vanhassa tuvassa. Jumala siunatkoon sinua, lapseni!

+Minä tiedän, ettet sinä pelkää saada miestä, joka tarvitsee

+työtätekevän vaimon.

+

+HILDUR (huomattavan liikutettuna vastaanotosta). Minä olen niin

+iloinen, jos tahdotte vastaanottaa minut tyttärenä. Te ette saa

+ajatella minua uutena emäntänä.

+

+LAUTAMIES (rykäsee). Hm --

+

+INGA (Hildurin käsi omassaan). Sinä vastaat hyvin puolestasi. Gudmund

+sanookin sinun aina löytävän sopivat sanat, ja se on suuri Jumalan

+lahja. Istu nyt tänne jakkaralle minun viereeni! (He istuutuvat.)

+Katsoppas, tämä on ollut Gudmundin paikka aina siitä asti kun hän oli

+pieni. Enkä minä anna kenen tahansa tähän istua. Ja nyt saa Gudmund

+siirtää esiin tuolit, niin että te toisetkin pääsette istumaan.

+

+    (Lautamies ja hänen vaimonsa istuutuvat Ingan viereen.

+    Gudmund ja Erland seisovat).

+

+INGA (hienosti). Minä olen kyllä kuullut, Hildur, että sinun isäsi on

+tullut tänne puhumaan asioista Erlandin kanssa, ja että sinä ja

+Anna-äiti olette matkustaneet tänne vain keliä koettelemaan. Mutta

+koska minä kerran olen saanut teidät tänne, niin täytyy minunlaisen

+raukan, joka ei pääse tuvanovesta ulos, ottaa tilaisuudesta vaarin ja

+puhella teidän kanssanne eräästä vakavasta asiasta. -- Ensiksi ja

+etupäässä minä kysyn teiltä, Anna, ettekö te ole kyllästynyt minun

+poikaani, joka matkustaa Ålvåkraan aina kun hänellä on vapaa hetki. Te

+taitaisitte toivoa jo noiden käyntien loppuvan?

+

+ANNA. Ei meillä ole mitään sitä vastaan, että Gudmund käy Ålvåkrassa.

+

+INGA. Vai niin, silloin minä puhun itseni puolesta. Minä tahtoisin

+sanoa, että kaikkina niinä pimeinä iltoina, jolloin olen istunut yksin

+täällä tänä talvena, olen minä ajatellut itsekseni, että kyllä kai minä

+vielä palkakseni saan nähdä nuoren emännän askartelevan tuvassa ja

+kuulla lapsenkehdon liekkuvan vieressäni. Nyt minä käytän tilaisuutta

+hyväkseni kysyäkseni, täytyykö minun vielä odottaa kauan tätä iloa?

+

+LAUTAMIES. Teillä on niin kiire, Inga-emäntä.

+

+INGA. Teillä muilla on vielä pitkältä ikää jälellä, mutta se joka

+tietää ettei hänellä ole enää kauan elon aikaa, sillä on kiire saada

+nähdä onnen saapuvan taloonsa. Minä tiedän Gudmundin kertoneen

+lautamiehelle minkälaista meillä on, ja tiedänhän minä, ettei niitä voi

+verrata Ålvåkran ihanuuksiin, mutta minä tahdon sanoa lautamiehelle ja

+Annalle jotakin, josta ei hän itse voi puhua, ja se on, että hän on

+poika, joka ei koskaan ole tuottanut vähintäkään surua vanhemmilleen.

+(Vetoaa Erlandiin.) Sen kai sinäkin myönnät, Erland. Ja minä uskon,

+että jos Gudmund saa mieluisensa vaimon, niin hänkin voi sanoa samaa

+istuessaan täällä vanhoilla päivillään. Minä sanon tämän, sillä minä

+tiedän lautamiehen ymmärtävän rahan arvon, mutta hän ymmärtää myöskin

+sen mikä on enemmän arvoista kuin raha.

+

+LAUTAMIES. Te olette kyllä huomannut, Inga, puhuvanne miehelle joka on

+saanut tottua myöntymiseen. Voin sanoa teille, että minä olen antanut

+Hildurille luvan vastata Gudmundille niinkuin hän itse tahtoo, mutta

+minun mielestäni hänen piti ensin nähdä teidät ja talo.

+

+INGA (hienosti). Minä vain pelkään, että lautamies ajatteli itsekseen:

+"Kun Hildur saa nähdä vanhan, pahan anoppinsa, niin ei hän enempää

+välitä Gudmundista", ja että te senvuoksi tulitte tänne tänä iltana. --

+Mutta nyt sinun täytyy, Gudmund, ottaa Hildur mukaasi ja näyttää

+hänelle talo, ehkäpä hän silloin itse antaa sinulle vastauksen.

+

+HELGA (tulee kahvitarjotinta kantaen).

+

+ERLAND. Täällä on kahvi, äiti.

+

+INGA. No sitten sinun täytyy ensin koetella, Hildur, osaammeko me

+keittää kahvia ja leipoa pieniä leipiä Närlundassa, ennenkuin menet

+tarkastukselle.

+

+HILDUR (Helgan tarjotessa kahvia). Te puhutte niin, että minä tulen

+aivan hämilleni. Ei minun tarvitse mennä tarkastukselle. Ei koko

+Ålvåkrassa ole niin hauskaa huonetta kuin tämä tupa. Minä luulen, että

+minä heti jään tänne.

+

+LAUTAMIES (tuntee Helgan). Mutta mitä? Sehän on sama -- (Vaikenee.)

+

+ANNA (uteliaasti) Kuka?

+

+LAUTAMIES (kuiskaa hänelle.) Suotorpantyttö!!

+

+ANNA (ääneen). Suotorpantyttö!!

+

+    (Vaikenee, kaikki ovat kuulleet huudahduksen. Kun Helga

+    tulee vapisevin käsin tarjoamaan kahvia Hildurille,

+    katsoo tämä häneen tuikeasti, ja Helga luo katseensa alas.)

+

+INGA (keskeyttääkseen tukalan vaitiolon). Onko kahvi liian heikkoa?

+

+ANNA. Ei, se on oikeata pitokahvia.

+

+INGA (Helgalle, joka on mennyt tarjotinta kantaen perälle ja näyttää

+hyviä onnettomalta). Pane tarjotin pois, Helga, ja mene ulos!

+

+ANNA. Oliko tuo Suotorpantyttö?

+

+INGA. Kyllä se on hän.

+

+ANNA (jäykästi). Kyllä minun mielestäni on omituista, että te pidätte

+tuollaista talossanne.

+

+INGA. Minä otin Helga Niilontyttären luokseni, kun kuulin miten hän oli

+käyttäytynyt Per Mårtensonin asiassa. Molemmat, sekä Erland että minä,

+katsoimme kristityn velvollisuudeksi auttaa onnetonta tyttöä.

+

+ANNA (neuvoen). Mutta kristityn velvollisuus on myöskin estää paheiden

+ja kevytmielisyyden tunkeutumista kotiinsa.

+

+INGA. Tyttö ei ole niin paha kuin sanotaan. Hän on kaikinpuolin

+käyttäytynyt säädyllisesti ja kunniallisesti täällä ollessaan. Vai mitä

+sinä sanot, isä?

+

+ERLAND. Niin, ei häntä ole voinut mistään soimata. Hän on tehnyt

+enemmän kuin hänen ikäiseltään voisi odottaa.

+

+GUDMUND. Hän olisi kenties voinut joutua onnettomuuteen uudelleen,

+jollei äiti olisi ottanut häntä luokseen.

+

+HILDUR (nousee äkkiä kiivaasti). Jos tuo tyttö jää tänne Närlundaan,

+niin minä en tule koskaan tänne.

+

+GUDMUND (pelästyneenä). Mutta, rakas ystävä, ajattele toki, ettei

+kukaan näihin asti ole osannut niin hyvin hoitaa äitiä kuin Helga!

+

+INGA. Niin, siinä on Gudmund oikeassa.

+

+HILDUR (varmasti). En minä tahdo pakottaa sinua enkä sinun vanhempiasi

+ajamaan häntä pois. Mutta minä en aijo elää saman katon alla hänen

+kanssaan. Se sinun täytyy tietää, että voit miettiä miten menettelet.

+(Isälleen.) Taitaa meidän olla jo aika lähteä kotiin, isä.

+

+LAUTAMIES (katsoo kelloaan). Niin on. Muuten tulee pimeä ennenkuin

+ehdimme kotiin.

+

+ANNA. Kiitos kahvista!

+

+INGA. Kiitos kiittämästä!

+

+LAUTAMIES. Hyvästi ja kiitos, Inga emäntä! (Ojentaa hänelle kätensä.)

+Pelkään pahoin tämän asian vielä menevän myttyyn.

+

+INGA (varovasti). Se riippuu Gudmundista.

+

+LAUTAMIES (poistuu Erlandin kanssa).

+

+ANNA. Toivokaamme parasta. Hyvästi ja kiitoksia!

+

+    (Kättelee Ingaa ja seuraa miestään.)

+

+HILDUR (Gudmundille). Nyt minä saan nähdä, Gudmund, minkä arvoinen minä

+olen sinulle. (Kääntyy hänestä ja menee Ingan luo.) Hyvästi Inga-äiti!

+Minä toivoisin, ettei tämän ensinäkemän tarvitsisi jäädä viimeiseksi.

+

+INGA. Kiitos sinulle, Hildur! (Pitelee hänen kättään.) Älä nyt ole niin

+ankara tytölle! Voi tapahtua kenelle hyvänsä, että hän joskus tarvitsee

+ihmisten sääliä.

+

+HILDUR. Vaikka te kuinka pyytäisitte, Inga-äiti, niin minun on mahdoton

+ottaa Suotorpantyttöä palvelukseeni.

+

+    (Menee nopeasti ulos, Gudmund seuraa häntä ääneti.)

+

+INGA (pudistaa epäröiden päätään). Mitä tästä tulee? Kaunis hän on

+näöltään, mutta hän on varmasti sellainen, joka etupäässä aina ensiksi

+ajattelee itseään. (Sulkee silmänsä ja tuumii.) Sitä ei voi auttaa.

+-- -- Helgan täytyy poistua. -- -- Helgan täytyy muuttaa.

+

+GUDMUND (tulee verkalleen sisään, alakuloisena ja synkkänä, heittää

+lakin luotaan).

+

+INGA.

+Miten sinun kävi?

+

+GUDMUND (katkerasti). Hän sai tahtonsa perille. Minun täytyi pakostakin

+luvata -- --

+

+    (Erland tulee hiljaa sisään, jää seisomaan perälle

+    ja katselee Gudmundia.)

+

+INGA (nyökäyttää). Niin, ethän voinut muuta tehdä. Samaa mieltä minäkin

+olen.

+

+GUDMUND (purkaa tunteensa). Oli alhaista ja häpeällistä kaikessa

+tapauksessa käyttäytyä sillä tapaa Helgaa kohtaan!

+

+    (Heittäytyy, oikeanpuoleiselle penkille.)

+

+INGA. Vähempi saa väistyä suuremman tieltä. Vai miten sinä, isä,

+ajattelet?

+

+ERLAND (hitaasti ja miettien). Kyllä sinä olet oikeassa, äiti. Mutta

+nyt se riippuu siitä mikä on suurempi ja mikä on vähempi.

+

+GUDMUND (mutisee). Enhän minä voi antaa Hildurin mennä luotani Helgan

+tähden.

+

+INGA. Helgan ei tarvitse kärsiä puutetta. Siitä minä pidän huolen. Ja

+minä ilmoitan hänelle poismuuttamisesta niin varoen ettei hän tule

+siitä pahoilleen.

+

+GUDMUND (pyytäen). Mutta ei tänä iltana, äiti! Odottakaa huomiseen!

+

+INGA. Nyt tuleekin väki iltarukoukseen.

+

+    (Renkejä ja palvelustyttöjä tulee molemmista peräovista.

+    Helga vasemmanpuoleisesta. Hän jää toisten taakse.)

+

+Istukaa nyt!

+

+    (Väki istuutuu Ingan ympärille.)

+

+INGA. Tule sinä tänne minun luokseni, Helga! (Helga lähestyy) Istu

+tähän jakkaralle!

+

+    (Helga katsahtaa häneen ja istuutuu Ingan jalkoihin.)

+

+INGA (avaa virsikirjan, asettaa silmälasit nenälleen ja sanoo

+sillaikaa). Nyt me laulamme: "On päivä iltaan ehtinyt."

+

+KAIKKI (alkavat laulaa). On päivä iltaan ehtinyt -- --

+

+Esirippu laskee.

+

+

+

+

+KOLMAS NÄYTÖS.

+

+

+Närlunda. Sama isotupa kuin ensi näytöksessä, mutta nyt koristettu

+tuoreilla koivunlehvillä. Aamupäivä muutamaa kuukautta myöhemmin. Inga

+äiti istuu juhlapuvussa tuolissaan pöydän vieressä oikeanpuolisen

+seinän ikkunan edessä. Hänkin on juhlapuvussa. Elin, nuori

+palvelustyttö, kattaa aamiaispöydän yhdelle hengelle suurelle pöydälle,

+joka on keskellä huonetta, enemmän katsomon puolella.

+

+INGA. Elin, katsoppas eikö Gudmund jo ole hereillä? Siellä sisällä on

+niin hiljaista.

+

+ELIN. Kyllä menen. (Astuu vasemmanpuoleiselle ovelle, tirkistää sisään

+ja sulkee oven varoen.) Ei, hän nukkuu vielä. Hän kääntyilee

+levottomasti, eikä hän ole riisunut vaatteitakaan yltään.

+

+    (Jatkaa kattamista ja poistuu tuvasta.)

+

+ERLAND (pienen vaitiolon jälkeen). Onpa sekä typerää että hullua, kun

+miesväki viettää juomalla viimeistä nuorenmiehenpäiväänsä juuri ennen

+häitä. Ne ovat liian hurjia tuollaisissa tilaisuuksissa.

+

+INGA. Se on nyt sellainen tapa, eikä sitä voi mennä muuttelemaan. Eikä

+Gudmund vain senvuoksi mennyt kaupunkiin eilen, menihän hän tekemään

+ostoksia toisenpäivän-pitoja varten. Ja kun hän nyt kerran oli

+kaupungissa, niin eihän hän voinut kieltäytyä ystäviensä kutsusta.

+

+ERLAND. Mutta ei se nyt ole vain sitä, äiti. Monta kertaa viime aikoina

+hän on ollut samanlainen kotiin tullessaan. Kun minä vain tietäisin

+mikä häntä vaivaa! Hän taitaa juoda vain unohtaakseen jotakin, joka

+häntä painostaa.

+

+INGA. Niin, muutamat ovat nyt sellaisia, että kun he ovat saaneet sen,

+jota he eniten ovat toivoneet, niin he alkavat epäillä ettei tuo

+toivomansa ollutkaan niin erinomainen kuin he olivat ajatelleet. Kyllä

+kaikki paranee, kunhan he joutuvat naimisiin.

+

+ERLAND (nousee). Mutta nyt minä kaikessa tapauksessa herätän hänet.

+

+INGA. Voi, anna hänen vielä nukkua vähän aikaa!

+

+ERLAND. No niin, nukkukoon nyt vielä pari minuuttia lisää.

+

+    (Tupakoi edelleen.)

+

+JANNE ÖSTER (astuu sisään hitaasti ja arasti). Hyvää päivää tähän

+taloon!

+

+ERLAND. Päivää, Janne!

+

+INGA. Päivää Janne! Istukaa!

+

+JANNE. Kiitos vain, emäntä!

+

+    (Istuu oikeanpuoleiselle seinäpenkille.)

+

+INGA. Jos Jannelle maistuu voileipä ja lasi sahtia, niin istukaa

+pöytään! Se on katettu Gudmundille.

+

+JANNE. Enpä vastaa kieltävästi, hyvä emäntä, sillä niukasti elämme

+kotona tätä nykyä.

+

+    (Istuutuu pöydän ääreen ja syö hyvällä ruokahalulla.)

+

+INGA. Janne tulee vähän sopimattomaan aikaan, sillä Gudmund viettää

+tänään häitään.

+

+JANNE (syödessään). Kyllä tiedän, emäntä, kyllä tiedän. Senpävuoksi

+lähdinkin tänään liikkeelle. Minä olen matkalla häätaloon, mutta

+minulla oli sivumennessä tänne vähän asiaa. Kuulin että täällä on

+huomenna toisen hääpäivän pidot. Sattuisiko niin hyvin, että täällä

+tanssitaan?

+

+INGA. Ei tiedä vaikka olisi vähän tanssiakin. (Ystävällisesti.) Jos

+Janne soittaa Ålvåkrassa, niin tulee hän myöskin mukana tänne!

+Kuuluuhan hän hääjoukkoon.

+

+JANNE (huomattavalla helpoituksella). Niin, sitä minä odotinkin, mutta

+kaikessa tapauksessa on hyvä tietää varmasti.

+

+INGA (hetken vaitiolon jälkeen). Onko Janne yhtään tavannut Helgaa?

+Tehän olette naapureita siellä Suursuolla.

+

+JANNE. Minä näin hänet pari päivää sitten. Minun mielestäni hän näytti

+hyvin surkealta. (Hetken mietittyään.) Ettekö te pitänyt Helgasta,

+Inga-emäntä? Te annoitte hänen muuttaa jo puolen vuoden kuluttua!

+

+INGA. Tietääkö Janne, ei minulla koskaan ole ollut ketään

+palveluksessani, jonka kanssa olisin tullut paremmin toimeen. Mutta nyt

+kun Gudmund menee naimisiin ja Hildur muuttaa tänne, niin on meitä

+liian monta naishenkilöä talossa. Ja sen, joka oli nuorin ja viimeksi

+tullut, täytyi väistyä.

+

+JANNE. Hän on itsekin sanonut samaa minulle. Ja hän on näyttänyt

+minulle miten paljon te olette antaneet hänelle sekä vaatteita että

+muuta, niin että se pieni vaatenyytti, joka hänellä oli tänne

+tullessaan, oli kasvanut kokonaiseksi kirstuksi. Eihän sitä voinut

+ottaa uskoakseen että te olitte niin kovin tyytymättömiä häneen, koska

+isä Erland itse kyyditsi hänet kotiin.

+

+INGA. No, sitä me emme olleet ensinkään, Janne. Mutta missä suhteessa

+näyttää hän Jannen mielestä surkealta?

+

+JANNE. Niin, näyttää vain siltä, ettei hän jaksa kauempaa elää

+metsässä. Hän ei ole enää se entinen suotorpantyttö, joka oli minun

+ainoa iloni. Ei, hän on aivan muuttunut.

+

+INGA. Mutta, Janne, ehkäpä se onkin hänelle parempi.

+

+JANNE. Ensi kerran palatessaan palveluksesta täältä alhaalta kylästä,

+oli hän vajonnut lokaan ja kurjuuteen, mutta hän oli sama kuitenkin.

+Hän oli iloinen päästessään takaisin Suursuon ja metsän läheisyyteen.

+Mutta nyt, tällä kertaa --

+

+INGA. Oliko hän Jannen mielestä muuttunut?

+

+JANNE (niin kiintyneenä asiaan, että unohtaa syöntinsä). Hän on tullut

+niin kovin hiljaiseksi. Hän on tullut samanlaiseksi kuin te muut

+täällä. Te olette tehneet hänet tupaihmiseksi. -- -- -- Hän ei enää

+viihdy siellä ylämailla. Niin se nyt vain on.

+

+INGA. Onhan hänellä lapsensa!

+

+JANNE (kiivaasti). Lapsi! Sen on vanha Stiina kokonaan vienyt häneltä!

+Helga saa tuskin silmätä sitä. Enkä minä usko Helgan enää jaksavan

+hoitaa lastaan. (Yhä kiivaammin.) Minä luulen hänen ikävöivän itsensä

+kuoliaaksi.

+

+INGA (päättäväisesti). Sanokaa nyt vain suoraan mitä tarkoitatte,

+Janne! Jos minä voin auttaa Helgaa enemmän kuin mitä olen tehnyt, niin

+sanokaa minulle! (Huomaa Gudmundin, joka avaa ovea.) Mutta tuolla

+Gudmund viimeinkin tulee! Sinä olit jo nukkua liikaa, itse

+hääpäivänäsi.

+

+GUDMUND (kalpean ja unisen näköisenä. Takki on rikkirevitty. Hän astuu

+äidin luo). Taisinpa nukkua. (Koettelee otsaansa.) Ja yhtä raskas on

+vielä pääni. Taitaa vielä monta unikuormaa olla siellä painamassa.

+

+INGA (katsoo hellästi ja tutkivasti häneen). Toverisi taisivat pitää

+sinulle aika isot kestit.

+

+GUDMUND. Olihan ne. Sanonpa teille muuten, että minä en muista koko

+moskasta enää yhtään mitään.

+

+INGA. No, silloin ei siitä minun luullakseni ollut paljoakaan iloa.

+

+GUDMUND (huomaa takkinsa revityksi). Mutta mitä tämä on?

+

+INGA (kuivasti). Näyttääpä siltä kuin tuo takki olisi ollut tappelussa

+tänä yönä. (Viittaa pöytää kohti.) Mutta istu vähän syömään ennenkuin

+menet pukua muuttamaan! Sinä et ole maistanut vielä suupalaa tänä

+päivänä.

+

+GUDMUND (kääntyy pöytään päin, huomaa Jannen). Istutteko te täällä,

+Janne? Minä luulin teidän soittavan Ålvåkrassa.

+

+JANNE (nousee tervehtimään). Minä olenkin matkalla sinne, mutta

+poikkesin ohimennessä tänne kun oli vähän asiaa. Ja sitten emäntä

+tarjosi voileipää.

+

+GUDMUND (istuu syömään). Istukaa vain alallanne ja syökää, Janne! --

+Ehkä teillä on jotakin hauskaa kertomista, niin minä unohtaisin

+hetkeksi päänkipuni!

+

+INGA. Janne istui juuri puhumassa Helgasta, kun sinä tulit. Hän sanoo

+Helgan ikävöivän tänne kylään.

+

+JANNE. Niin se nyt on. Ja kun minä sain kuulla, että Per Mårtensonin

+vaimo oli kuollut, niin minä tulin ajatelleeksi, että ehkä joku järkevä

+ihminen, niinkuin te, Inga-emäntä, voisitte ottaa puhuaksenne --

+

+GUDMUND. Vai on se ihmisparka kuollut.

+

+INGA. Olipa onni hänelle kun pääsi pois, hänellä oli niin huono mies.

+

+JANNE. Niin, mutta hän kuuluu viime aikoina tulleen paljoa paremmaksi.

+-- Sanovat, että siitä asti kun hän oli noilla käräjillä --

+

+GUDMUND. Senpä tahdon nähdä, ennenkuin sen uskon.

+

+JANNE. Minä sanon vielä kerran, että jospa joku viisas ihminen puhuisi

+hänelle. -- Ehkä hän voisi sovittaa minkä on tehnyt Helgalle.

+

+GUDMUND (kiivaasti). Pahus vie, siihen hän ei rupea!

+

+INGA. Gudmund, mikä sinua vaivaa?

+

+GUDMUND. Minä tarkoitan, vain, että Helga on liian hyvä mokomallekin

+sialle.

+

+INGA. Sehän olisi paras mitä Helgalle voi ajatella. Kiitos, Janne, että

+herätitte minussa tuon ajatuksen.

+

+GUDMUND (kääntyy kiivaasti äitiinsä päin, mutta luo alas silmänsä kun

+huomaa hänen katseensa. Toisella äänensävyllä). Eikö teillä ole näin

+hääaamuna muusta puhumista kuin kuolemantapauksista, Janne?

+

+JANNE. Ei tottamaar ole. Ainakin on parempi, että vaikenen.

+

+GUDMUND. Sepä jotakin. Kukas vielä on manalle mennyt?

+

+JANNE. Taidatpa sinä tietää siitä yhtä paljon kuin minä. Kuuluu olleen

+tappelu viime yönä kaupungissa muutamien talonpoikien ja noiden

+tiilitehtaan roistojen välillä.

+

+GUDMUND (välinpitämättömästi). Minä en tiedä mitään viime yön

+tapahtumista.

+

+JANNE. Yhhyh! Meidän ajan nuoret ovat sellaisia nahjuksia. Jos minä

+olisin ollut kaupungissa, niin tottavie olisin ollut mukana antamassa

+roistoille selkään. Mutta niin ovat nyt asiat, että poliisin tullessa

+makasi yksi taistelusankareista kuolleena kadulla. Ja kun hänet saatiin

+poliisikonttoriin, niin huomattiin, että joku oli pistänyt veitsen

+päähän, ja se oli tunkeutunut aivoihin. Terä oli mennyt poikki ja

+jäänyt päähän. Se oli tavallisen kääntöveitsen terä. Itse veistä ei

+löytynyt. Sen oli kai murhaaja ottanut mukaansa.

+

+GUDMUND (on laskenut kädestään veitsen ja haarukan, kuuntelee

+jännitetyn tarkkaavasti). Ovatko he jo saaneet kiinni hänet?

+

+JANNE. Ei vielä, mutta poliisi kyllä tietää ketkä olivat tappelussa. Ne

+ovat nyt seuraamassa hänen jälkiään. Meidän vallesmannille ja

+siltavoudille on myöskin lähetetty sana. Niin, minä ainakaan en johda

+heitä oikeille jälille.

+

+GUDMUND (koettaa olla välinpitämätön). Janne on vain aina entisensä

+lainen.

+

+    (Jatkaa syömistään, mutta näyttää hajamieliseltä.

+    Erland pitää häntä tarkasti silmällä.)

+

+JANNE. Ja nyt kiitoksia ruuasta, sillä taitaa jo olla aika minun joutua

+Ålvåkraan. (Nousee.) Hyvästi, emäntä, ja paljon kiitoksia! Hyvästi isä

+Erland! Kiitos, Gudmund! Sinä olet juuri yhtä ikävystyneen näköinen

+kuin kaikki muutkin sulhasmiehet tavallisesti ovat. Mutta taidatpa olla

+toisen näköinen, kun illalla saat tanssia minun viuluni mukaan.

+

+    (Menee.)

+

+GUDMUND. (Kun toiset katsovat Jannen jälkeen, ottaa Gudmund

+kääntöveitsensä taskusta ja tarkastaa teriä. Äkkiä hän säpsähtää ja

+pistää nopeasti veitsen taskuunsa. Tämän on Erland huomannut, ja tästä

+hetkestä asti hän panee pois piippunsa ja tulee vilkkaaksi ja

+toimeliaaksi.) Kiitos ruuasta, äiti!

+

+    (Ojentautuu ja haukottelee teeskennellen tyyneyttä).

+

+ERLAND. Mene nyt pukua muuttamaan, Gudmund.

+

+GUDMUND (on taas totisen ja hajamielisen näköinen). Minä menen vain

+panemaan luokin Mustan kaulaan ennenkuin pukeudun hienoksi.

+

+    (Kiirehtii ulos.)

+

+INGA (katsoo ikkunasta hänen jälkeensä). Mutta minne hän aikoo?

+(Ihmeissään.) Mitä tekemistä hänellä on puutarhassa?

+

+ERLAND (tulee kiireesti ikkunaan). Varmaankin hakee kukkaa

+napinläpeensä.

+

+INGA (katsoo ulos). Hän pysähtyy lammikon luo -- -- Nyt hän ottaa

+jotakin taskustaan ja heittää sinne. Näitkö sinä miten vesi roiskahti?

+

+ERLAND (ruutuun nojaten). Sepä oli omituista, äiti.

+

+INGA. Se oli ehkä jokin vanha muisto-esine, josta hän tahtoo päästä nyt

+kun aikoo mennä naimisiin. Ehkä hän on saanut sen Helgalta.

+

+ERLAND (levottomana). Jospa se olisi!

+

+INGA. Jos ei tietäisi miten asiat ovat, niin voisi melkein uskoa

+Gudmundin ajattelevan enemmän Helgaa kuin Hilduria. On oikein hyvä,

+että hän menee naimisiin tänään. (Erland yhä katsoo ulos eikä vastaa.)

+Sinä et kuuntele mitä minä sanon, isä.

+

+ERLAND (varovasti, koetellen). Et kai sinä, äiti, katsonut Gudmundiin

+silloin kun Janne puhui tappelusta?

+

+INGA (ymmärtämättä häntä). Tappelustako? -- -- Kai tarkoitat hänen

+puhettaan Per Mårtensonista?

+

+ERLAND (menee istumaan, sivelee otsaansa). Niin, niin. Sitähän minä

+tarkoitin.

+

+INGA. Onpa ikävää olla tänään poissa kirkosta. Kyllä Gudmundista ja

+Hildurista tulee kaunis morsiuspari.

+

+ERLAND (taistellen yhä kiihtyvää levottomuutta vastaan). Niin, varmaan

+he ovat kauniita katsella.

+

+GUDMUND (tulee oikeanpuolisesta peräovesta). Ei teidän tarvitse kauan

+odottaa, isä. Olen pian valmis.

+

+INGA. Häävaatteesi ovat kirstun päällä huoneessasi. Kunhan saisit niitä

+ilolla kantaa!

+

+GUDMUND. Kiitos äiti! (Kääntyy äkkiä Erlandiin.) Isä...

+

+    (Säpsähtää.)

+

+ERLAND. Mitä tahdot, Gudmund?

+

+GUDMUND (kovasti). Ei, se on yhdentekevää.

+

+    (Kiireesti vasemmalle.)

+

+ERLAND (katsoo hänen jälkeensä). Häävaatteet hän kyllä voi pukea

+ylleen, mutta tuskinpa hän voi hankkia itselleen oikeaa häämieltä.

+

+INGA. Minä melkein luulen, Erland, että sinä olet näitä häitä vastaan.

+Näyttää siltä kuin aikoisit hautajaisiin.

+

+ERLAND. Ehkäpä, äiti. (Nousee.) Minä menen katsomaan ovatko rattaat

+puhdistetut viime yön matkan jälkeen. Minun on parempi olla, kun saan

+jotakin tekemistä.

+

+    (Menee ulos.)

+

+INGA (katsoo ulos ikkunasta, ensin välinpitämättömänä, sitten

+uteliaana). Sepä omituista -- -- Sinnekö hän menikin? Hänkin menee

+lammikon rannalle -- -- (Tyyntyen.) Kas miten utelias hän on. Hän

+tahtoo saada selville mitä Gudmund heitti sinne!

+

+    (Katsoo edelleen ulos.)

+

+HELGA (tulee sisään kantaen huiviin käärittyä kangaspakkaa. Hän näyttää

+itkettyneeltä ja alakuloiselta ja tervehtii arasti). Hyvää päivää,

+Inga-emäntä!

+

+INGA (kääntyy ikkunasta). Kas, Helga! Päivää, lapsi! Miten sinä jaksat?

+

+HELGA (lähestyy.) Kyllä, kiitos! Ei taida olla sopivaa minun tulla

+tänne tänään kun on Gudmundin hääpäivä. Mutta minä toin sen

+liinakankaan, jonka te käskitte minun kutoa.

+

+INGA. Sepä oli hyvä. Annahan se tänne, että saan sitä katsella! (Sillä

+aikaa kun Helga avaa kangasta, katselee Inga ulos.) Nyt on Erland

+hakenut haavin ja haroo sillä vettä. Luulenpa sekä isän että pojan

+hassahtaneen hiukan hääaamuna. (Helga on levittänyt kankaan.)

+Saadaanpas nähdä! (Hän tarkastaa kangasta.) Sinä teet hyvää työtä,

+Helga. Mitä tahdot kutomapalkaksi?

+

+HELGA. Taitaa olla parasta, että määräätte itse, emäntä.

+

+INGA (ottaa esille avaimen). Kas tässä! Tahdotko ottaa esille

+rahalompakkoni tuolta vihreästä kirstusta! (Helga tekee sen.) Tyydytkö

+viiteen kruunuun?

+

+HELGA. Se on aivan liian paljon.

+

+INGA. Ei suinkaan. Ota sinä vastaan rahat! Olet ne rehellisesti

+ansainnut. (Antaa rahalompakon Helgalle.) Kas tässä! Pane nyt se

+takaisin ja lukitse kirstu!

+

+HELGA. Suur kiitosta!

+

+    (Toimittaa käskyn.)

+

+INGA (katselee sillaikaa ulos). Nyt hän etsii haavista... Nyt hän panee

+sen pois... Nyt hän varmaankin on löytänyt sen mitä haki... (Aavistaen

+onnettomuutta.) Näyttää siltä kuin kulkisi hän äkkiä niin kumarassa ja

+koukistuneena.

+

+HELGA. Saisinkohan minä toivottaa onnea Gudmundille ennenkuin hän

+lähtee häihinsä?

+

+INGA. Tietysti sinä saat. (Hän lyyhistyy tuoliinsa ja sulkee silmänsä.)

+Tänään on kaikki niin outoa, Helga. Tuntuu sillä kuin tämä naiminen ei

+tuottaisikaan onnea.

+

+HELGA. Te taidatte olla pahoillanne, että tavallanne kadotatte

+poikanne, emäntä. Mutta kyllä te olette iloinen kun ajattelette, että

+hän joutuu parhaisiin naimisiin tässä pitäjässä.

+

+INGA (pyyhkäisee kyynelen ja rohkaisee itseään). Kyllähän se oli suurin

+onni mitä voi ajatella, että hän sai Ålvåkran Hildurin.

+

+HELGA (lohdutellen). Saadaanpa nähdä, miten Gudmund rupeaa mylläämään

+täällä Närlundassa, kun saa rahoja liikutella.

+

+INGA (pyyhkii uudelleen silmiään). Eipä tainnut juolahtaa mieleesi,

+Helga, että minä täällä tänäpäivänä istuisin itkemässä. Mutta täällä

+tuvassa on niin omituista. Jotakin pahaa hiiviskelee täällä ympäri.

+Minusta täällä kuiskaillaan nurkasta nurkkaan, ettei tämä naiminen

+tuota onnea.

+

+HELGA. Mutta rakas Inga äiti! Minkävuoksi se ei tulisi onnelliseksi?

+

+INGA. Se ei tule onnelliseksi senvuoksi, että se perustettiin väärällä

+tavalla. Se alkoi vääryydenteolla. (Keskeytyy, mutta jatkaa

+päättävästi.) Sanoimme sinulle Helga, että sinun piti muuttaa

+senvuoksi, ettemme tarvitse sinua enää Hildurin tultua tänne. Mutta se

+ei ollut totta, vaan Hildur ei tahtonut ottaa Gudmundia ellemme me

+ajaneet sinua pois.

+

+HELGA. Sen minä tiedän. Sen olen ymmärtänyt koko ajan.

+

+INGA. Niin, mutta se oli väärin tehty. Ja me häpeämme sitä kaikki

+kolme. Ja saatpa nähdä, että me vielä saamme siitä rangaistuksen.

+

+HELGA. Älkää toki sitä uskoko, emäntä. Olihan mahdotonta Hildurin, joka

+on niin tarkka ja ankara, pitää minua palveluksessaan.

+

+INGA (katsoo lempeästi häneen, ojentaa hänelle kätensä). Puolustatko

+sinä nytkin häntä? Niin, te molemmat olette hyvin erilaisia.

+

+ERLAND (perältä. Huomaa Helgan). Päivää Helga! (Ystävällisesti.) Miten

+sinä jaksat? Minä en voi sinua kätellä, sillä olen märkä ja likainen.

+

+    (Pyyhkii nurkassa riippuvaan pyyhkeeseen.)

+

+HELGA. Kiitos, ei ole valittamista.

+

+INGA. Helga tahtoi sanoa hyvästi Gudmundille ennenkuin hän lähtee.

+

+ERLAND. Se on varsin luonnollista se.

+

+INGA. En minä tahtoisi pyytää sinulta mitään nyt, kun et enää ole

+palveluksessani. Mutta ehkä sinä kuitenkin tahdot ottaa tämän

+vaatepakan ja kantaa sen vaateluhtiin.

+

+HELGA. Kyllä, sen teen mielelläni.

+

+    (Ottaa kankaan ja poistuu keittiön ovesta.)

+

+INGA. Erland, mikä sinua vaivaa? Minä varmaankin tulen päästä vialle,

+jollet sinä sano minulle minkävuoksi olet niin levoton.

+

+ERLAND (vältellen). Mikäs minua vaivaisi?

+

+INGA. Mitä sinä lammesta nostit?

+

+ERLAND (raskaasti, ponnistaen). Tämän veitsen minä otin, Inga.

+

+    (Laskee kääntöveitsen hänen eteensä pöydälle.)

+

+INGA (kääntelee veistä, tajuamatta häntä). Onko tämä se onnettomuus,

+jota minä olen koko aamun odottanut?

+

+ERLAND (merkitsevästi). Yksi terä on siitä poissa.

+

+INGA (tarttuu hänen käsivarteensa). Yksi terä poissa! -- Et suinkaan

+tarkoita, että Gudmund -- (keskeyttää) onko sinun aikomuksesi sanoa,

+että Gudmundilla oli tämä veitsi mukanaan kaupungissa viime yönä?

+

+    (Ääni on kohonnut, niin että viimeinen on melkein huutoa.)

+

+ERLAND (synkän totisena). Hän otti sen niiden vaatteiden taskusta,

+jotka olivat sen näköisiä kuin olisivat olleet tappelussa, ja heitti

+sen lammikkoon.

+

+INGA (ei sano mitään, jää istumaan huojuen edestakaisin, valitellen

+hiljaa).

+

+ERLAND (astuu edestakaisin lattialla). Niin, nyt on onnettomuus tullut

+tähän taloon.

+

+INGA (joka on luhistunut kokoon kuin vanha ihminen iskun saatuaan,

+oikaisee äkkiä itsensä). Mutta onhan Gudmund pukeutumassa sulhaseksi!

+Jos siinä olisi perää, niin ei hän silloin ajattelisi naimisiin menoa.

+

+ERLAND. Niinpä hän kuitenkin tekee. Senvuoksi hän heitti veitsen

+lammikkoon, jotta voisi mennä tänään naimisiin.

+

+INGA (ylpeästi). Gudmund! Ei, nyt sinä erehdyt, isä. Joskin hän

+juovuksissa ja sekapäisenä on joutunut ihmishengen menettämiseen, niin

+ei hän sentään mene naimisiin nuoren ja viattoman tytön kanssa

+antamatta hänen tietää asioistaan.

+

+ERLAND (itsepäisesti). Hän on heittänyt pois veitsensä, ja nyt hän on

+pukemassa ylleen hääpukuaan.

+

+INGA (nousee tuolilta). Se on tapahtunut niin äkkiä. Se on kova koetus

+hänen nuorelle mielelleen. Mutta hän kyllä tekee niinkuin oikein on.

+Sen saat nähdä.

+

+    (Vaipuu oihkaisten istualleen ja istuu taas kuten ennen

+    ja valittelee.)

+

+ERLAND (miettiväisenä). Tämä on ensimäinen kova koettelemus hänelle. Ja

+kuinka voi nuori poika ymmärtää, ettei ole mitään iloa rikkauksista ja

+vallasta, kun ei ole omatunto puhdas?

+

+INGA (oikaisee itsensä, ylpeällä luottamuksella). Saat itse nähdä mitä

+hän tekee, sillä nyt hän tulee. (Gudmund tulee sisään kauniissa

+sulhaspuvussa. Inga äiti sanoo merkitsevästi, nähdessään hänen

+kasvoillaan kauniin, melkein kirkastuneen ilmeen.) Nyt sinä olet sen

+näköinen kuin minä tahdon sinun olevan.

+

+GUDMUND. Minä tunnen itseni niin oudoksi tässä puvussa, äiti. Mutta

+katsos, kun Hildur on saanut jotakin päähänsä --

+

+INGA. Tässä hän minun mielestäni on oikeassa. Sinä et ole koskaan ollut

+niin hyvännäköinen kuin tänään, Gudmund. -- Isä, etkö tahdo pyytää

+väkeä sisään, jotta he saavat nähdä Gudmundin ja toivottaa onnea!

+

+ERLAND (menee).

+

+GUDMUND (huutaa hänen jälkeensä). Isä, jos te -- -- (keskeytyy).

+

+ERLAND (seisoo ovella ja viittaa ulos, palaa sisään). Tahdoitko sanoa

+minulle jotakin, Gudmund?

+

+GUDMUND (hiljaa). En, en mitään.

+

+ERLAND (asettuu Ingan viereen; juhlallisesti Gudmundille). Tässä

+talossa on ollut tapana, että äiti puhuu sekä itsensä että minun

+puolestani. Mutta tänäpäivänä, Gudmund, tahdon minä, sinun isäsi, puhua

+meidän molempien puolesta. Minä tahdon sanoa sinulle, että tapahtukoon

+sinulle mitä tahansa, mitä kohdannetkin, niin me emme sinua jätä.

+Meihin molempiin sinä voit aina luottaa. Se varmuus on hyvä olemassa,

+sekä onnessa että onnettomuudessa.

+

+GUDMUND (kiirehtii vanhempiensa luo ja ottaa heitä kädestä).

+

+INGA (pitää hänen kättään omassaan). Meillä on aina ollut iloa sinusta,

+mutta älä pelkää tulla luoksemme, jos surut sinua kohtaisivat!

+

+GUDMUND (murtuneella äänellä). Kiitos, isä ja äiti! (Taistellen

+liikutustaan vastaan.) Te olette hyvempiä minua kohtaan kuin

+ansaitsisin. (Taistelee huomattavan sielullisen kamppailun. Hän kääntyy

+sitten isäänsä, mutta näkee väen, joka tulee sisään hiljaa ja

+juhlallisena.) Vai niin, nyt te olette täällä. (Hän menee väen luo ja

+ottaa heitä kädestä. Kaikki sanovat: "Onnea!" Kun hän on kätellyt

+heitä, tulee Helga sisään. Gudmund huudahtaa iloisesti.) Helga!

+

+HELGA. Hyvää päivää, Gudmund!

+

+GUDMUND (kättelee häntä). Olitpa oikein hyvä kun tulit!

+

+HELGA. Minun teki niin mieleni tulla toivottamaan onnea ja siunausta

+Gudmundille hänen hääpäivänään.

+

+    (Gudmund pitelee hänen kättään omassaan, katsoo häneen,

+    voimatta puhua.)

+

+ERLAND. Siitä onnittelusta taitaa Gudmund iloita enemmän kuin mistään

+muusta.

+

+GUDMUND. Niin iloitsenkin. Minä olen niin kiitollinen siitä, että sinä

+olet tullut toivottamaan minulle onnea, Helga.

+

+    (Kääntyy äkkiä syrjään ja taistelee itsekseen. Silmänräpäys

+    jännittävää vaitioloa.)

+

+INGA (tekee äkkinäisen päätöksen). Tulkaa tänne Pekka ja Olli! (Viittaa

+parille rengille.) Te autatte minut pääsemään sillalle! Minä tahtoisin

+mielelläni nähdä, kun Gudmund lähtee talosta.

+

+    (Häntä autetaan ulos. Kaikki poistuvat, niin että isä

+    ja Gudmund jäävät kahden.)

+

+GUDMUND (katsahtaa ylös ja sanoo hyvin hiljaa). Isä!

+

+ERLAND (astuu hänen luokseen). Nyt sinä olet sanonut kaikille hyvästit.

+Nyt me sitten lähdemme.

+

+GUDMUND (painaa päänsä isän olkapäälle ja purskahtaa voimakkaaseen

+itkuun).

+

+ERLAND (lempeästi). Mikä sinua vaivaa, Gudmund?

+

+GUDMUND (hilliten itkunsa). Te olette kaikki niin hyviä minulle, mutta

+minä en ansaitse sitä.

+

+ERLAND. Ethän sinä ole tehnyt mitään pahaa.

+

+GUDMUND. Kyllä minä olen. (Vetäsee syvään henkeä.) Minä olen lyönyt

+kuoliaaksi yhden ihmisen.

+

+ERLAND. Vai niin, niinkö siis sittenkin oli?

+

+GUDMUND (ihmetellen). Tiedättekö te jo sen, isä?

+

+ERLAND. Silloin kun Janne puhui tappelusta, huomasin minä sinusta,

+etteivät asiasi olleet oikealla tolalla. Ja sitten löysin sinun

+veitsesi lammikosta.

+

+GUDMUND. Minun veitseni!

+

+ERLAND. Niin, sinnehän sinä sen heitit. Ja minä näin suurimman terän

+olevan poikki.

+

+GUDMUND. Niin, isä, se on poikki. Mutta en kuitenkaan voi käsittää,

+että minä olisin sen tehnyt.

+

+ERLAND. Etkö voi muistaa miten se tapahtui?

+

+GUDMUND. En muista mitään. Kaikki on minulle mustaa yötä. Vain

+vaatteista minä huomaan olleeni tappelussa, ja minä tiedän veitsenterän

+olevan poissa.

+

+ERLAND. Aijotko sinä salata sen?

+

+GUDMUND. Olen ollut aivan mieltä vailla. Onhan hirveää, että tämä

+onnettomuus kohtasi minua juuri tänä päivänä. Ajattelin, että ehkä ne

+toiset, jotka olivat mukana, olivat yhtä humalassa kuin minäkin,

+eivätkä myöskään muista mitään. Ehkei minua vastaan ole muita

+todisteita kuin veitsi, ja senvuoksi tahdoin sen hävittää.

+

+ERLAND. Arvasin kyllä sinun niin ajattelevan. Tahtoisinpa tietää mikä

+muutti sinun mielesi?

+

+GUDMUND (luo alas katseensa). Kun minä näin Helgan.

+

+ERLAND. (tarkkaavasti). Vai niin, Helgan.

+

+GUDMUND. Niin, isä. Kun Helga tuli minua onnittelemaan. Silloin jokin

+kova suli minussa. Minä tulin niin liikutetuksi hänen tulostaan. --

+Teitä toisia voin katsoa pää pystyssä; kun Helga tuli, en enää kyennyt.

+Hänen pitäisi vihata minua, mutta aina hän on yhtä lempeä.

+

+ERLAND. Gudmund! Varmasti sinä et rakastakaan Hilduria?

+

+GUDMUND. Kyllä minä olen rakastanut. En ketään ole asettanut häntä

+korkeammalle. Tiesinhän minä meidän arvomme ja rikkautemme hänen

+kauttaan kohoavan, ja minä tiesin varmasti, että siinä talossa, missä

+hän hallitsee, olisi hyvä elää. -- Minä olin oikein ylpeä ja

+mielissäni, kun olin saanut myöntävän vastauksen häneltä. Mutta sitten

+kun hän pakotti minut lupaamaan, että Helgan täytyy muuttaa, olen minä

+alkanut epäillä häntä toisenlaiseksi kuin miksi minä hänet luulin.

+Sillä hän oli väärässä, isä. Se oli sydämetöntä ja kovaa. Joka kerta

+kun minä menin hänen luotaan, en voinut olla ihmettelemättä, mitenkä

+kauan hänen rakkautensa minuun kestäisi, jos se asetettaisiin

+koetukselle. Ja samalla minä näin Helgan seisovan käräjäsalissa piplia

+sylissä. Ja minä kuulin hänen huutavan: "Minä luovun kanteesta! Minä

+pidän hänestä vieläkin. Minä en tahdo että hän vannoo itsensä

+onnettomuuteen minun tähteni."

+

+ERLAND (hetken vaitiolon jälkeen). En tiedä, olenko ymmärtänyt sinut

+oikein, Gudmund. Et suinkaan sinä enää ajattele voivasi mennä

+naimisiin?

+

+GUDMUND (kasvoilla jalo ilme). Siinä on minun koko tulevaisuuteni ja

+onneni! Täytyykö minun luopua kaikesta tästä, vaikka en edes itse tiedä

+olenko minä ollenkaan puukkoa käyttänyt? Isä, minä tunnustan tämän

+teille, kysyäkseni teiltä neuvoa.

+

+ERLAND. Siitä tulisi sinulle kova edesvastuu, jos asiat ovat niinkuin

+sinä uskot. Et suinkaan sinä tahdo vetää mukanasi Hilduria ja hänen

+sukuaan onnettomuuteen?

+

+GUDMUND. Minä en itse voi tätä asiaa selvittää. Sano minulle mitä minun

+pitää tehdä.

+

+ERLAND. Kaiken sen jälkeen mitä olen kuullut, Gudmund, minä sanon, että

+ainoa minkä voimme tehdä on se, että menemme Ålvåkraan ja kerromme mitä

+on tapahtunut.

+

+GUDMUND. Mutta tarvitseeko minun tulla mukaan, isä? Ajattelin, että

+minun pitäisi siitä päästä. Nyt ovat kaikki häävieraat koolla. Siitä

+syntyy sellainen hämminki.

+

+ERLAND. Sinä tulet kuitenkin mukaan, Gudmund. Saat itse puhua Hildurin

+kanssa. Hän rakastaa sinua. Ehkei käy niin huonosti kuin sinä pelkäät.

+

+GUDMUND. Minä en usko hänen rakkauteensa, isä. (Myöntyy, kun Erland

+aikoo keskeyttää hänet.) Niin, olenhan sanonut, että teen niinkuin te

+tahdotte.

+

+    (He menevät. Kuuluu ulkoa hyvästelemistä ja pyörien rätinää.

+    Sen aikana esirippu laskee.)

+

+

+

+

+NELJÄS NÄYTÖS.

+

+

+Erik Perssonin talo Ålvåkrassa. Perältä näkyy pienisaarinen ja

+metsärantainen Klar-joki. Joen toiselta puolen, metsäisen vaaran

+juurelta häämöittää kirkontorni. Näyttämön poikki kivinen aita, jonka

+portit ovat auki, sen takana maantie. Vasemmalta näkyy osa

+ruotsalaiseen talonpoikaistyyliin rakennettua taloa, ulkokuisti

+on puuleikkauksilla koristettu. Talon edustalla penkkejä ja

+puutarhasohvia. Keskellä näyttämöä, perälle päin, pitkä pöytä, katettu

+valkealla liinalla, jonka laidoissa kirjava raita. Pöydällä leivoksilla

+täytetty korkeajalkainen maljakko; viinikannuja ja laseja. Oikealla

+lehtimaja. Pöydät ja talo koristetut seppeleillä ja kukilla. Penkeillä

+istuu joukko vanhempia häävieraita, juhlallisina ja jäykkinä. Nuorta

+väkeä istuu ja seisoo; he ovat kaikki kansallispuvuissa ja näyttävät

+katselevan toistensa kirjavia pukuja. Nuoret ovat iloisia,

+naureskelevat leikkiä laskien.

+

+LAUTAMIES (seisoo kuistin rappusilla ja katselee tielle päin,

+varjostaen kädellään silmiään). Kyllä Närlundalaisten pitäisi jo olla

+täällä.

+

+ERÄS VANHEMPI TALONPOIKA. Niin onpa ihmettä, että Gudmund on niin

+hidas.

+

+LIINA (nuori tyttö, tulee ulos. Lautamiehelle). Minun käskettiin sanoa,

+että nyt on morsian melkein valmiiksi puettu, niin että hän on kohta

+valmis kirkkoon.

+

+LAUTAMIES (kärsimättömästi). Tervehdä sinä heitä, että sulhanen ei ole

+vielä tullut, niin että hänellä kyllä on aikaa pukea itsensä niin

+koreaksi kuin haluaa.

+

+    (Menee sisään, Liinan seuraamana.)

+

+BRIITTA (yhdelle nuorista miehistä). Voi mun päiviäni miten pulska sinä

+olet, Niilo!

+

+NUORI TALONPOIKA. En minä ainakaan omasta puolestani pidä tästä

+koreilemisesta. En tunne itse itseäni näissä pukimissa.

+

+MAIJA-EMÄNTÄ. Kyllä se Hildur vain osaa pitää muut aisoissa. Hän saa

+kaikessa tahtonsa perille. Minun ymmärtääkseni eivät vanhemmat ole

+kovinkaan tyytyväisiä tähän naimiseen.

+

+KARIN-EMÄNTÄ. Ajatelkaa, että hän on saanut koko nuoruutensa ijän

+ajatella vain pukeutumistaan.

+

+MAIJA-EMÄNTÄ. Hän saa isänsä taipumaan mihin tahtoo. Minä olen oikein

+iloinen ettei hän saanut päähänsä että mekin vanhat pukeutuisimme

+kansallispukuihin, sillä kyllä meidänkin olisi ollut pakko suostua.

+

+HILDUR (kultakruunu päässä, ylt'yleensä koristeltuna kirjavilla

+silkkinauhoilla, helminauhoilla, ketjuilla j.n.e. -- huntua ei käytetä

+kansallispuvussa -- näyttäytyy ikkunassa. Hän seisoo ääneti ja katselee

+maantielle).

+

+BRIITTA (näkee Hildurin ja huudahtaa). Kas morsian!

+

+KAIKKI MUUT (huutavat kilpaa). Kas morsian!

+

+ERÄS TYTTÖ. Miten kaunis hän on!

+

+ERÄS MIES. Oletteko milloinkaan nähneet kauniimpaa morsianta?

+

+ANNA EMÄNTÄ (näkyy myöskin ikkunassa). Ei, Hildur, ei sovi, että sinä

+näyttäydyt!

+

+HILDUR. Minä tahdon vain nähdä eikö Gudmund tule.

+

+    (Vetäytyy pois.)

+

+    (Veneellinen häävieraita tulee oikealta. Eräs talonpoika

+    huomaa heidät.)

+

+TALONPOIKA. Ne ovat varmasti Sörbyyläiset!

+

+ERÄS VAIMO. Eivät ole. Svartsjöläiset sieltä tulevat.

+

+JANNE ÖSTER (tulee huoneesta iloisena ja kovaäänisenä). Tuolla tulevat

+Svartsjöläiset! Mennäänpäs yhdessä heitä soitolla vastaanottamaan!

+

+    (Hän soittaa marssia ja astuu koko joukon etunenässä rantaan,

+    niin että näyttämö jää aivan tyhjäksi.)

+

+HILDUR (taas ikkunassa). Niin, mutta nyt hän kuitenkin tulee!

+

+LIINA (hänen vieressään ikkunassa). Älä vain seiso siinä ikkunassa,

+Hildur, niin että hän saa heti nähdä sinut, kun tulee! Silloin hän

+tulee herraksi teidän avioliitossanne.

+

+    (Oikealta kuuluu rattaiden jyrinää, ne pysähtyvät.)

+

+LAUTAMIES (tulee kuistiin tähystämään. Hämmästyy, nähdessään Erlandin

+ja Gudmundin tulevan lehtimajan kulmauksen takaa). Mutta mitä teitä te

+tulette?

+

+ERLAND (kätellessään ja tervehtiessään). Me sidoimme hevosemme

+puutarhanportille, lautamies. Arvelimme, että kenties ei sillä puolen

+sattuisi olemaan väkeä. -- On eräs asia, josta meidän pitäisi puhua

+teidän kanssanne ennen vihkimistä.

+

+LAUTAMIES (hämmästyneenä). Mitä nyt on tapahtunut? -- No, sopiihan se,

+vaikka meidän oikeastaan pitäisi tähän aikaan olla matkalla kirkkoon.

+

+ERLAND. Me tahtoisimme mielellämme että Anna ja Hildur olisivat läsnä.

+

+LAUTAMIES (hyvin hämmästyneenä). Mitä Herran nimessä? Onko jotakin

+ikävää tapahtunut? Eipä ole juuri tavallista, että morsian tulee

+morsiuskamarista näyttäytymään vieraille ennenkuin kirkkoon lähtiessä.

+

+HILDUR (ikkunasta). Minä kuulen, että Gudmund haluaa puhella äidin ja

+minun kanssani. Minä tulen alas, kunhan saan päälleni viimeiset

+kultarannerenkaani.

+

+LAUTAMIES (astuu pöydän luo ja täyttää kolme lasia). Voimmehan

+kuitenkin ottaa lasillisen, ennenkuin te tuotte esiin tuon

+salaisuutenne, olkoon se mikä hyvänsä. (Kohottaa lasinsa.) Terve!

+Olkoon tämä päivä onnen ja siunauksen päivä sekä nuorille että meille

+vanhoille! (He kilistelevät keskenään ja juovat. Lautamies istuutuu.)

+Istukaa nyt ja avatkaa kielenne siteet!

+

+ERLAND (istuutuu oikeanpuoliselle penkille, Gudmund jää seisomaan

+pöydän eteen). Emmekö odota, kunnes naiset tulevat?

+

+LAUTAMIES. Niinkuin tahdotte, Erland Erlandsson! (Vaitioloa.) Hildur ja

+Gudmund eivät ainakaan voi hääilmaa moittia.

+

+ERLAND. Ei, parempi se ei voisi olla.

+

+LAUTAMIES (katsoo Gudmundiin). Mutta kylläpä Gudmund on hiljainen ja

+totinen tänään! Olisinpa luullut hänen näyttävän iloiselta

+hääpäivänään.

+

+ERLAND. Minun mielestäni hän on niinkuin olla pitää. Gudmund kai

+ajattelee päivän vakavuutta.

+

+LAUTAMIES (nyökäyttää). Siinä te kyllä tietysti olette oikeassa.

+(Vaitioloa.) Olette kai kuulleet viime yönä kaupungissa tapahtuneesta

+murhasta?

+

+ERLAND. Kyllä olemme.

+

+LAUTAMIES. Kurjalla paloviinalla on paljon omallatunnollaan. (Anna ja

+Hildur tulevat ulos ja pysähtyvät rappusille.) Tiedättekö, onko

+murhaaja löytynyt?

+

+ERLAND (tyyneesti). Kyllä hän on löytynyt.

+

+LAUTAMIES. Kas, tuolla ovat naiset!

+

+ANNA (tervehtii). Tervetuloa!

+

+GUDMUND (huudahtaen). Hildur!

+

+    (Hillitsee itsensä).

+

+HILDUR (ihmeissään). Mitä sinä aijoit sanoa, Gudmund?

+

+GUDMUND. Miten kaunis sinä olet morsiamena, Hildur!

+

+HILDUR (hymyillen). Sitä on minulle sanottu jo monasti tänään, mutta

+kaikkein hauskinta on kuulla sinun niin sanovan, Gudmund.

+

+LAUTAMIES. Istuutukaa nyt, niin että pian selviäisimme tästä! (Naiset

+istuutuvat vasemmalle penkille.) Antaapas nyt kuulua mitä tärkeää

+Gudmundilla ja Erlandilla on sydämellään!

+

+ERLAND. Niin, puhu nyt sinä, Gudmund!

+

+GUDMUND (seisoo hetken ääneti, sitten nopeasti ja kiihkeästi). Me

+puhelimme äsken tuosta eilisiltaisesta tappelusta, jossa yksi ihminen

+lyötiin kuoliaaksi.

+

+LAUTAMIES. Niin, niin, mutta miksi nyt enää siitä puhuisimme?

+

+GUDMUND (hetken vaitiolon jälestä, nopeasti). Katsokaa, minä olin

+kaupungissa viime yönä...

+

+HILDUR (huudahtaa ja Gudmund vaikenee äkkiä. Äänettömyys, jonka aikana

+kuuluu vieraiden naurua ja ääniä).

+

+ERLAND. Muutamat Gudmundin toverit olivat panneet toimeen juhlan. Hän

+oli tainnut juoda liikaa, sillä kotiin tullessaan hän ei muistanut

+mitään mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta hänen vaatteistaan me näimme,

+että hän oli ollut tappelussa, sillä ne olivat aivan repaleissa ja

+liassa.

+

+GUDMUND (äkkiä uhkamielisesti). Antakaa minun kertoa loppu, isä!

+(Kääntyen lautamieheen.) Kun sitten tänä aamuna pelimanni Janne tuli

+meille Närlundaan kertomaan veitsenterästä, joka oli jäänyt murhatun

+päähän, niin silloin minä otin veitseni ja näin että suurin terä oli

+poikki. Niin, silloinhan minä olin syyllinen tai ainakin minua

+voitaisiin epäillä.

+

+LAUTAMIES (hyvin vakavana, mutta tyynesti). Sinäpä tuot ikäviä uutisia,

+Gudmund.

+

+ERLAND (hetken vaitiolon jälkeen). Kyllähän Gudmund olisi mieluummin

+tästä vaiennut. Hän kadottaa paljon tällä tunnustuksella.

+

+LAUTAMIES (nousee, katkerasti). Niin, me täällä Ålvåkrassa voimme

+kaikki olla iloisia, että hän kertoi sen, muuten olisi onnettomuus

+vetänyt meidätkin mukaansa.

+

+ANNA. Onhan päivänselvää ja oikeudenmukaista että Gudmund tunnusti.

+

+GUDMUND (joka koko ajan on katsonut Hilduriin, astuu askeleen häntä

+kohti).

+

+HILDUR (on tähän asti ollut hiljaa. Nyt hän kohottaa käsivartensa ja

+vetäsee hiuksista pois suuret neulat, jotka kruunua kiinnittävät).

+

+GUDMUND (pysähtyy ja katsahtaa häneen moittivasti). Hildur!

+

+    (Hildur työntää neulat takaisin kruunuun.)

+

+ERLAND. Eihän ole vielä todistettu, että Gudmund on syyllinen. Mutta

+minä ymmärrän, että te tahdotte siirtää häät siksi kunnes asia on saatu

+selväksi.

+

+LAUTAMIES (kylmästi). Ei kannata puhua siirtämisestä! On kai Gudmund

+siksi varma asiasta, että me kaikki voimme sopia siitä, että Gudmundin

+ja Hildurin välit ovat nyt lopussa.

+

+ERLAND (ei vastaa, vaan luo silmänsä maahan).

+

+LAUTAMIES. Tule, Anna! On parasta meidän mennä sanomaan vieraille,

+ettei nyt tule mitään häitä!

+

+    (He menevät.)

+

+GUDMUND (menee Hildurin luo, joka on noussut, ja ojentaa hänelle

+kätensä). Etkö tahdo sanoa minulle hyvästi, Hildur?

+

+HILDUR (säihkyvin silmin). Tuollako kädelläsi sinä puukkoa heilutit?

+

+GUDMUND (säpsähtää. Erlandille). Niin, nyt minä olen varma siitä, ettei

+häitä enää tarvitse siirtää.

+

+    (Hildur menee.)

+

+ERLAND (panee kätensä Gudmundin käsivarrelle). Gudmund, taitaa olla

+parasta, että me samalla ajamme vallesmannin luo. Tai ehkä sinun ensin

+pitäisi käydä kotona, että saisit levätä ja nukkua?

+

+GUDMUND (kuuntelee). Kuulkaa!... Miten hiljaa ollaan sisällä! Nyt

+siellä on saatu kuulla tuo uutinen. (Äkkiä katkeroituen.) Ajattele,

+kaikki nämä laitokset ovat tehdyt minun häitäni varten! Kaikki tämä

+olisi ollut minun omaani! (Yhä enemmän liikutettuna.) Oi, minä olisin

+valmis menemään huutamaan sinne, että kaikki on valhetta! Että minä

+olen keksinyt sen kaiken pannakseni Hildurin koetukselle!

+

+ERLAND. Eipä hän juuri koetusta kestänyt.

+

+GUDMUND. Niin, se on kyllä totta. Mutta mitä minä siitä välitän? Mitä

+siitä vaikka hän onkin itserakas ja ylpeä? Hän on kaikessa tapauksessa

+tämän seudun komein ja kaunein tyttö. -- -- -- Nyt me olisimme olleet

+matkalla kirkkoon, isä, ja sitten minä olisin istunut ylinnä

+hääpöydässä, ja kaikki olisivat kadehtineet minulta kaunista morsianta.

+Minä olisin tanssinut ja leikkinyt koko päivän. Ja nyt on kaikki mennyt

+myttyyn! Olinpa typerä kun tunnustin! Nyt minä menetin elämäni

+parhaimman päivän.

+

+ERLAND. Sinun äitisi ja minä iloitsemme siitä, että sinä tunnustit,

+Gudmund.

+

+GUDMUND. Iloitsetteko te siitäkin, että minä joudun linnaan?

+

+ERLAND. Tiedämme kyllä, ettei se suinkaan ollut sinulle helppoa.

+

+GUDMUND. Niin, kyllä te olette hyviä kun kiitätte minua sen vuoksi että

+olen tärvellyt koko tulevaisuuteni.

+

+ERLAND. On vielä yksi joka sanoo, että sinä olet tehnyt oikein.

+

+GUDMUND. Kuka?

+

+ERLAND. Suotorpan Helga.

+

+GUDMUND (kiivaasti). Helga? (Seisoo hetken ääneti; senjälkeen

+tyyneesti.) Isä, tule, nyt me lähdemme!

+

+    (Poistuu kiireesti samaa tietä, jota oli tullutkin. Erland menee

+    ajatuksiin vaipuneena jälestä).

+

+    (Näyttämö on vähän aikaa tyhjä, kuuluu piiskan läimäyksiä ja

+    pyörien jyrinää, mutta ei naurua eikä puhetta. Vähän senjälkeen

+    soutaa vene takaisin jokea pitkin. Sitten tulee Helga maantieltä

+    pihalle Janne Österin seurassa.)

+

+JANNE (viittaa joelle). Tuolla menevät Sörbyyläiset takaisin joen yli,

+ja tuolla (viittaa oikealle) -- tuolla ajaa Erland Erlandsson Gudmundin

+kanssa vallesmannin luo! Nyt sinä näet, että kaikki ovat menneet

+matkoihinsa. Miksi tahdoit juuri minun palaamaan takaisin sinun

+kanssasi tänne?

+

+HELGA. Minä näen tulleeni liian myöhään.

+

+JANNE. Niin, ei tänäpäivänä vietetä häitä Ålvåkrassa. Ja koska ei tässä

+pelimannilla ole ansion toivoa, niin on parasta, että minä nyt menen

+todenteolla kotiin.

+

+HELGA (miettii, epäröi ja sanoo viimein päättävästi). Janne menee

+sisään sanomaan Hildurille, että tänne on tullut vieras, joka tahtoo

+puhutella häntä.

+

+JANNE. En minä ikinä usko, että hän tulee ulos puhumaan sinun kanssasi,

+Helga.

+

+HELGA. Te saatte kuitenkin koettaa, Janne! Ettekö te ymmärrä, että

+minulla on tärkeää asiaa, kun kerran minä tätä pyydän.

+

+JANNE. No niin, eiväthän he sentään voi syödä häntä senvuoksi.

+

+    (Menee sisään.)

+

+HELGA (huutaa hänen jälkeensä). Mutta älkää mainitko minun nimeäni,

+kuuletteko!

+

+JANNE (joka silmänräpäyksen on ollut sisällä, palaa takaisin). Nyt hän

+tulee sinun luoksesi. -- Ja nyt minä menen.

+

+HELGA. Ei, viivy vielä hetki, Janne! Voi sattua, että täällä kuitenkin

+vielä tänään vietetään häitä.

+

+    (Janne menee ja istuutuu penkille näyttämön perälle.)

+

+HILDUR (tulee nopeasti ilman kruunua. Hän on kalpea ja seisahtuu Helgan

+nähdessään). Suotorpan Helga! Mitä sinä minusta tahdot?

+

+HELGA. Minulla olisi vähän puhumista Hildurille.

+

+HILDUR (kiireisesti ja vilkkaasti.) Onko Gudmund lähettänyt sinut?

+

+HELGA. Ei, minä tulen itsestäni.

+

+HILDUR (kärsimättömästi). Mutta sano sitten, mitä tahdot! (Kun Helga

+katselee ympärilleen.) Meidän täytyy jäädä tähän. Koko talo on täynnä

+väkeä.

+

+HELGA. Ennenkuin minä sanon asiani, tahtoisin minä tietää, pitääkö

+Hildur Gudmundista.

+

+HILDUR (ylpeästi). Minkävuoksi sinä sitten uskot minun aikoneen mennä

+naimisiin hänen kanssaan?

+

+HELGA. Minä tarkoitin, että pitääkö Hildur hänestä vielä?

+

+HILDUR. Minä en ole koskaan pitänyt hänestä niin paljon kuin tänään.

+

+HELGA (vilkkaasti). Silloin täytyy Hildurin heti antaa jonkun rengeistä

+ratsastaa Erlandssonien jälkeen hakemaan heidät tänne takaisin. He

+eivät ole vielä ehtineet kauas.

+

+HILDUR (yhä enemmän hämmästyneenä). Miksi? Mitä hyötyä siitä olisi,

+että hän tulisi takaisin?

+

+HELGA. Senvuoksi, että Hildurin täytyy sanoa hänelle, että vaikka hän

+olisi tehnyt mitä tahansa, niin Hildur tahtoo olla hänelle uskollinen.

+Hildur on katunut ja tahtoo odottaa häntä, siksi kun hän pääsee

+vankeudesta.

+

+HILDUR. Mutta miksi minä niin sanoisin?

+

+HELGA (kiihkeästi). Senvuoksi, että teidän välinne tulisi taas ehjäksi.

+

+HILDUR. Ei se enää milloinkaan tule ehjäksi. En minä tahdo mennä

+naimisiin miehen kanssa, joka on istunut linnassa.

+

+HELGA. Eikö Hildur ole kuullut vanhaa satua miehestä, joka

+metsästysretkellä oli sattunut ampumaan toverinsa? Pari päivää

+senjälkeen piti hänen viettää häitä, mutta häätaloon tullessaan hän

+meni morsiamensa luo ja sanoi hänelle: "Nyt ei tule häistä mitään,

+sillä minä en tahdo tehdä sinua onnettomaksi". Mutta morsian otti häntä

+kädestä ja vei hänet saliin, missä koko hääväki oli koolla, ja puhui

+heille mitä sulhanen äsken oli sanonut, ja lopuksi hän sanoi: "Minä

+tahdon, että meidät heti vihitään, sillä minä rakastan sinua, vaikka

+sinulle olisikin käynyt onnettomasti. Ja kohdatkoon sinua mikä tahansa,

+niin minä tahdon ottaa kohtaloosi osaa." (Hän pyyhkäsee otsaansa ja

+katsahtaa kauniisti Hilduriin.) Eikö Hildur voisi sanoa samoin kuin se

+morsian?

+

+HILDUR. Se, joka noin voi sanoa, oli enemmän kuin ihminen!

+

+HELGA. Onko tuo Hildurin viimeinen sana?

+

+HILDUR (ylenkatseellisesti). Se, mitä Helga kertoi, tapahtuu vain

+romaanikirjoissa.

+

+HELGA (näyttää siltä kuin hän tahtoisi hyökätä Hildurin päälle, mutta

+tyynnyttää itsensä). Jos minä en olisi tiennyt häntä syyttömäksi, niin

+minä en olisi tullut pyytämään Hilduria kutsumaan Gudmundia takaisin.

+

+HILDUR (astuu hyvin jännittyneenä askeleen Helgaa kohti). Tiedätkö sinä

+sen, vai luuletko sitä vain?

+

+HELGA (katsoo tiukasti häneen). Jollen minä sitä tietäisi, niin en

+seisoisi täällä.

+

+HILDUR (katsoen vielä kerran tutkivasti Helgaan). Niin, jos se on

+totta, niin --

+

+HELGA (kiireesti Janne Österille). Janne, juokse sanomaan rengille,

+että hän ratsastaa Gudmundin jälkeen! Sano, että Hildur pyytää!

+

+    (Janne menee vasemmalle.)

+

+HILDUR (istuutuu penkille). Kerro minulle kaikki!

+

+HELGA. Minä olin tänä aamuna Närlundassa, ja kun Gudmund oli lähtenyt

+tänne, kertoi emäntä minulle mitä Gudmund oli tehnyt, ja että hän aikoi

+kertoa Hildurille kaikki ja sitten mennä vallesmannin luo.

+

+HILDUR (liikuttaa levottomasti jalkaa). Ei sinun tarvitse niin

+juurtajaksain kertoa.

+

+HELGA. Minä en tahtonut aluksi uskoa sitä. Silloin hän näytti minulle

+sen kääntöveitsen, josta yksi terä oli katkennut --

+

+HILDUR (keskeyttää). Entä sitten?

+

+HELGA. Kas, tiesinhän minä heti, että Gudmund ei voisi lyödä kuoliaaksi

+ihmistä, ei juovuspäissään eikä selvänä. Mutta kun sain nähdä veitsen,

+olin varma asiastani. Minä sanoin hyvästi emännälle niin pian kuin

+mahdollista, lainasin hevosen ja rattaat torpparin Jannelta ja ajoin

+tänne niin joutuun kuin hevonen pääsi.

+

+HILDUR. Mistä sinä olit niin varma?

+

+HELGA. Siitä minä olin varma, että se veitsenterä, joka oli löydetty

+tuon työmiehen päästä, ei ollut Gudmundin veitsestä, sillä siitä oli

+vain yksi terä poissa, ja sen minä olin katkaissut kerran kun olin

+saanut veitsen lainaksi päreitä vuollakseni.

+

+HILDUR (nousee). Voitko vannoa sen todeksi?

+

+HELGA. Sen voin kyllä. Minä sain sen veitsen lainaksi samana iltana

+jolloin Hildur ensi kertaa kävi Närlundassa. Minä taitoin veitsen

+teidän tullessanne, sillä minulla oli niin kiire keittää uutta kahvia.

+Minä pelkäsin Gudmundin suuttuvan minuun, senvuoksi en koskaan tullut

+kertoneeksi, että olin taittanut terän. Eikä hän itse ole tainnut sitä

+huomata. -- -- Niin, semmoinen oli se murha, jonka hän luuli tehneensä.

+

+HILDUR. Jonka hän luuli tehneensä -- -- Mutta kuinka saattoi

+kuvitellakaan, ettei hänelle ollut sen selvempänä oma asiansa? Se hänen

+luulottelunsa on särkenyt meidän onnemme.

+

+HELGA. Ei toki, ei vielä ole niin pahasti käynyt. Vielä teidän valinne

+tulevat hyviksi. Kun hän nyt tulee, niin Hildur vain sanoo katuneensa,

+että antoi hänen matkustaa, ja tahtovansa olla hänelle uskollinen hänen

+teostaan huolimatta.

+

+HILDUR (ei vielä oikein ymmärrä). Enkö minä saa sanoa tietäväni, että

+hän on viaton?

+

+HELGA. Hildur ei ymmärrä häntä. Kyllä Gudmund pian saa tietää, ettei

+hän ole murhaaja, mutta minä tahtoisin, että Hildur sitä ennen kutsuisi

+niinkuin itsestään hänet takaisin.

+

+HILDUR. Etkö sinä virkkanut emännälle mitään veitsestä?

+

+HELGA. En, sillä mielestäni oli paras odottaa. Minusta tuntui, että

+minun ensiksi piti tulla tänne. Luulin ehtiväni ajoissa, mutta he

+olivat jo lähteneet vallesmannin luo. Ja silloin minä ajattelin, että

+oli parempi jäädä tänne ja puhua siitä ensin Hildurille.

+

+HILDUR. Mitä sinä sillä tarkoitit?

+

+HELGA. Eikö Hildur ymmärrä, että minä tahdoin, että te taas tulisitte

+ystäviksi? Teettehän, Hildur, niinkuin minä olen sanonut? Muuten ei

+Gudmund milloinkaan anna anteeksi, että Hildur rikkoi hänen kanssaan

+välit heti kun onnettomuus kohtasi häntä.

+

+HILDUR (Helgan sanat tekevät yhä valtavamman vaikutuksen häneen.)

+En mitenkään minä voi ymmärtää, että sinä tahdot auttaa minua, Helga!

+(Hetkisen vaiti oltuaan.) Et suinkaan sinä tiedä, että juuri minun

+tahdostani sinut pantiin pois Närlundasta?

+

+HELGA. Kyllähän minä tiedän, ettei Närlundan isäntäväki tahtonut minua

+muuttamaan.

+

+HILDUR (melkein nöyrästi). Minä en ole vielä koskaan tavannut sinun

+laistasi ihmistä.

+

+HELGA. Älkää ihmetelkö, Hildur, että minä toivoisin Gudmundin tulevan

+onnelliseksi. Häntä minä kiitän siitä etten minä makaa Suursuon

+pohjalla. (Kuuluu rattaiden jyrinää ja piiskanlyöntiä.) Nyt he tulevat!

+Ymmärtäähän Hildur, ettei Hildur ole tietävinäänkään minun käyneen

+täällä puhumassa?

+

+JANNE (nopeasti vasemmalta). Nyt ajavat Erlandssonit pihalle!

+

+HELGA (Hildurille nopeasti). Hyvästi Hildur! Koettakaa lepyttää hänet

+taas!

+

+HILDUR (ovelta). Kiitos, Helga! Minä en unhoita tätä hetkeä.

+

+    (Katoaa.)

+

+GUDMUND (tulee samassa talon takaa, huomaa Helgan, pysähtyy ja

+kiiruhtaa sitten häntä kohti). Kas Helga, Helga! Ei, älä mene! Mitenkä

+sinä olet tullut tänne? Oi, rakkaani, miten iloiseksi tulin sinut

+nähdessäni!

+

+HELGA. Hildur juoksi juuri sisään Gudmundia vastaan.

+

+GUDMUND. Ei, älä mene, Helga! (Hengittää syvään, pyyhkäisee otsaansa.)

+Enhän minä sitä tiennyt ennenkuin juuri nyt. Mutta kun minä näin sinut

+täällä, niin sanoi sydämeni, että sinua minä rakastan. Koko sinun

+meillä-oloaikasi minä olin sidottu Hilduriin. Mutta sinusta minä pidän.

+Nyt vasta, kun olen vapaa, minä sen ymmärrän.

+

+    (Hän aikoo syleillä Helgaa, mutta tämä väistyy.)

+

+HELGA. Ei Gudmund ole vapaa.

+

+GUDMUND. Kyllä minä olen vapaa. Jos sinä vain huolit minusta, Helga.

+

+HELGA (yhä väistyen). Gudmund on nyt pahastunut Hilduriin. Siinä koko

+asia.

+

+GUDMUND. Minä luulen isän ja äidin toivovan mieluummin sinua miniäkseen

+kuin Hilduria.

+

+HELGA (kiivaasti.) Mitä he nyt huolisivat minunlaisestani miniästä!

+Olenhan minä vain köyhä torpantyttö. Ja tietäväthän he minusta vielä

+pahempaakin.

+

+GUDMUND (kiihkeästi pyytäen). Sano vain minulle, huolitko minusta?

+

+HELGA. En minä ole ikinä tahtonut mennä naimisiin sinun kanssasi.

+

+GUDMUND. Ehkä sinäkin pelkäät minua samoinkuin Hildur?

+

+HELGA. Ei, ei suinkaan senvuoksi.

+

+GUDMUND (uhaten). Pidätkö sinä sitten jostakin toisesta?

+

+HELGA (väistellen). Hildur tulee!

+

+GUDMUND. Pidätkö Per Mårtensonista?

+

+HELGA (aivan perältä). Niin, hänestä minä pidän.

+

+GUDMUND (kääntyy hänestä julmistuneen näköisenä). No, mene sitten! Nyt

+meidän tiemme erosivat.

+

+    (Helga kiirehtii pois, Gudmund luhistuu pöydän viereen penkille.)

+

+HILDUR (tulee talosta. Hänen ryhtinsä on melkein nöyrä ja äänensä

+sävyisä). Sinä olit hyvä, kun tulit, Gudmund.

+

+GUDMUND. Onko totta, että sinä olet pyytänyt minua tulemaan takaisin,

+Hildur?

+

+HILDUR. On, Gudmund, minusta tuntui, että minulla oli sinulle vielä

+puhumista.

+

+GUDMUND (lyhyesti). Minä luulin, ettei meillä olisi toisillemme enää

+mitään sanottavaa.

+

+HILDUR (yhä enemmän hämillään). Minä olin hyvin -- Niin, kyllä minä

+olin liian kova sinulle.

+

+GUDMUND. Ja, me yllätimme sinut niin äkkiä.

+

+HILDUR (kuten äsken). Minun olisi pitänyt ensin miettiä. Me voisimme --

+olisihan minun --

+

+GUDMUND (tyynen ystävällisesti). On kai parasta nyt antaa olla niinkuin

+on, Hildur. Ei siitä kannata enää puhua. Mutta olit hyvä kun pyysit

+minua takaisin.

+

+HILDUR (liikutettuna, painaa kädet kasvoilleen, mutta kohottaa taas

+päänsä). Ei, en minä voi tätä kestää!

+

+GUDMUND (yhtä tyynesti). Älä enää sitä ajattele, Hildur!

+

+HILDUR (taistelee itkua voittaakseen ja puhuu kiirehtien). Minä en

+tahdo, että sinä uskot minua paremmaksi kuin olen. Tänne tuli eräs

+kertomaan minulle, että sinä olit syytön ja hän kehoitti minua

+kutsumaan heti sinut takaisin ja sovittamaan kaikki hyväksi. Enkä minä

+saisi sanoa tietäväni sinun olevan syyttömän, sillä silloin sinä et

+pitäisi niin suurena sitä, että minä lähetin sinua hakemaan. -- Nyt

+minä toivon, että olisin tehnyt sen omasta alotteestani; mutta sitä en

+tehnyt. Heti kun sinä olit lähtenyt aloin minä toivoa, että me olisimme

+jälleen tulleet ystäviksi. Mutta käyköön miten tahansa, niin minä sanon

+sinulle että olen iloinen siitä, että sinä olet viaton.

+

+GUDMUND (lähestyen). Kuka sinulle antoi sen neuvon?

+

+HILDUR. Sitä minä en saa sanoa.

+

+GUDMUND. Minä ihmettelen vain mistä sinä jo sait sen tiedon. Sillä

+tiellä me juuri tapasimme siltavoudin, joka kertoi, että murhaaja oli

+saatu kiinni.

+

+HILDUR. Minä ymmärrän, ettet sinä, Gudmund, koskaan voi unohtaa

+minkälainen minä olin äsken.

+

+GUDMUND. Kyllä, minä voin anteeksi sinulle antaa. Mutta unhoittamaan

+tätä päivää minä en kykene. -- Mutta _kuka_ kävi täällä sinulle

+sanomassa että tekisit tämän saadaksesi välimme korjatuksi. (Hypähtää

+ylös.) Oi, nyt minä tiedän! Se oli Helga! (Kiihkeästi.) Helga se oli!

+Sano, oliko se Helga?

+

+HILDUR. Kyllä se oli Helga.

+

+GUDMUND. Hän tuli tänne sovittamaan meitä!

+

+HILDUR. Niin tuli.

+

+GUDMUND. Oi, Jumala siunatkoon sinua, Hildur, senvuoksi, ettet sinä voi

+valehdella. Uskotko sinä tuon suotorpan tytön, joka kiirehtäen tuli

+tänne tätä sinulle opettamaan, uskotko sinä hänen pitävän minusta?

+

+HILDUR. Kyllä, sitä olen aina uskonut.

+

+GUDMUND (innostuen). Sinäkin sen uskot, sinä Hildur! Mutta ethän sinä

+usko, että tämän hänen viimeisen tekonsa jälkeen, kun hän tahtoi antaa

+onnen minulle, ajattelematta itseään, ethän sinä usko, että minä tämän

+jälkeen voin pitää kenestäkään muusta kuin hänestä?

+

+HILDUR. Mitä sinä tarkoitat, Gudmund?

+

+GUDMUND. Sinun ei olisi pitänyt kertoa minulle, Hildur, että hän on

+tullut tänään sinun luoksesi puhumaan minun puolestani! Nyt minä tunnen

+hänet. Nyt minä tiedän mistä löydän tosionneni. (Hän astuu aivan

+Hildurin luo.) Nyt minä sanon sinulle hyvästi. Ymmärräthän sinä, etten

+minä voi viipyä täällä kauempaa. Hän ei saa tämän jälkeen odottaa minua

+silmänräpäystäkään.

+

+    (Kiirehtii siihen suuntaan, minne Helga meni.

+    Lautamies, Anna ja Erland kuistin portailla.)

+

+LAUTAMIES. Mutta olethan sinä yksin, Hildur? Missä on Gudmund?

+

+HILDUR (ylpeästi). Gudmund on mennyt etsimään sitä vaimoa, joka sopii

+hänelle, isä. Nyt te pääsitte saamasta häntä vävyksenne.

+

+LAUTAMIES. Se on oikein, Hildur! Rohkaise mielesi! Olenhan aina

+sanonut, että sinä olit liian hyvä hänelle!

+

+HILDUR (purskahtaa itkuun. Erlandille). Ei, minä en ole liian hyvä

+niinkuin isä sanoo. Sano hänelle, isä Erland, että minä alan

+ymmärtää -- -- Minä alan ymmärtää --

+

+    (Hän keskeytyy itkien ja nojautuu äitiinsä.)

+

+    (Gudmund ja Helga tulevat hitaasti kävellen tietä kiviaidan

+    takaa. Gudmund pitää käsivartta Helgan vyötäisen ympärillä

+    ja puhelee hänelle kiihkeästi. Helga astuu pää kumarassa ja

+    kuuntelee. He eivät katso lautamiehen puutarhaan. He ovat

+    melkein ehtineet ohi, kun Erland huomaa heidät ja huudahtaa.)

+

+ERLAND. Gudmund!

+

+GUDMUND (pysähtyy ja kääntää onnesta säteilevät kasvonsa isää kohti).

+Niin, mitä sanotte tästä, isä?

+

+ERLAND. Minä sanon, että nyt minun ei ainakaan tarvitse pitkiin

+aikoihin sanoa mitään. Nyt minä saan taas olla vaiti.

+

+Esirippu laskee.

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOTORPAN TYTTö***

+

+

+******* This file should be named 45056-8.txt or 45056-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/4/5/0/5/45056

+

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions

+will be renamed.

+

+Creating the works from public domain print editions means that no

+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

+(and you!) can copy and distribute it in the United States without

+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

+such as creation of derivative works, reports, performances and

+research.  They may be modified and printed and given away--you may do

+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

+subject to the trademark license, especially commercial

+redistribution.

+

+

+

+*** START: FULL LICENSE ***

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

+Gutenberg-tm License available with this file or online at

+  www.gutenberg.org/license.

+

+

+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

+electronic works

+

+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

+

+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement.  See

+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

+works.  See paragraph 1.E below.

+

+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

+collection are in the public domain in the United States.  If an

+individual work is in the public domain in the United States and you are

+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

+keeping this work in the same format with its attached full Project

+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

+

+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

+a constant state of change.  If you are outside the United States, check

+the laws of your country in addition to the terms of this agreement

+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

+creating derivative works based on this work or any other Project

+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

+the copyright status of any work in any country outside the United

+States.

+

+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

+copied or distributed:

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

+with this eBook or online at www.gutenberg.org

+

+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

+and distributed to anyone in the United States without paying any fees

+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

+1.E.9.

+

+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

+

+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

+License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

+that

+

+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

+     must be paid within 60 days following each date on which you

+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

+     address specified in Section 4, "Information about donations to

+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

+

+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+     License.  You must require such a user to return or

+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

+     and discontinue all use of and all access to other copies of

+     Project Gutenberg-tm works.

+

+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

+     of receipt of the work.

+

+- You comply with all other terms of this agreement for free

+     distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

+electronic work or group of works on different terms than are set

+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

+Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

+works, and the medium on which they may be stored, may contain

+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

+your equipment.

+

+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from.  If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium with

+your written explanation.  The person or entity that provided you with

+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

+refund.  If you received the work electronically, the person or entity

+providing it to you may choose to give you a second opportunity to

+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

+is also defective, you may demand a refund in writing without further

+opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER

+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

+

+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

+with this agreement, and any volunteers associated with the production,

+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

+that arise directly or indirectly from any of the following which you do

+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

+

+

+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of computers

+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

+people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

+and the Foundation information page at www.gutenberg.org

+

+

+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

+Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809

+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email

+contact links and up to date contact information can be found at the

+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+     Dr. Gregory B. Newby

+     Chief Executive and Director

+     gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements.  We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance.  To

+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

+particular state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations.

+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate

+

+

+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

+works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm

+concept of a library of electronic works that could be freely shared

+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project

+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

+

+     www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

diff --git a/45056/45056-8.zip b/45056/45056-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c94d415
--- /dev/null
+++ b/45056/45056-8.zip