Add 45986 from ibiblio

3 files changed, 13669 insertions, 14054 deletions

diff --git a/45986-0.txt b/45986-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0605cae
--- /dev/null
+++ b/45986-0.txt
@@ -0,0 +1,13669 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45986 ***
+
+KANTELETTAREN TUTKIMUKSIA II
+
+Luojan virsi. Viron orjan virsi. Kahdenlaisella runomitalla.
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+Toimittanut ja täydentänyt Kaarle Krohn
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 95 osa. II.
+
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1901.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+III. Luojan virsi
+
+  1. Yhtenäisen runojakson synty
+  2. Tapanin virsi
+  3. Neitsyt Maarian virsi
+  4. Marja-virsi liitteineen
+  5. Saunanhaku-virsi
+  6. Lapsenetsintä-virsi
+  7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi
+  8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet
+  9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta
+ 10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa
+ 11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla
+     runoalueella
+ 12. Jeesuksen laulu Virossa
+ 13. Loppukatsahdus Luojan virteen
+
+IV. Viron orjan virsi
+
+  1. Runon muodostus Virossa
+  2. Suomalaisien toisintojen näytteitä
+  3. Suomalaisten säkeitten kehitys
+  4. Runon alkuperä
+
+V. Kahdenlaisella runomitalla
+
+  1. Uudempi laulurunous
+  2. Laulu Morsiamen kuolosta
+  3. Anteruksen runo
+  4. Laulu Lunastettavasta neidosta
+  5. Lunastettavan neidon runo Virossa
+  6. Myödyn neidon runo
+  7. Lunastettavan neidon runo suomeksi
+  8. Suomen vanha runomitta
+
+
+
+
+III.
+
+LUOJAN VIRSI.
+
+
+
+1. Yhtenäisen runojakson synty.
+
+
+Niinkuin kaikki tiedämme, ovat mielipiteet Kalevalan runojen
+yhteenliittämisestä olleet hyvin eriäviä, horjuvia ja epämääräisiä.
+Niiden äärimmäisten mahdollisuuksien välillä, että Kalevalan runojen
+järjestys on joko kauttaaltansa kansanomainen taikka sitten kokonaan
+Lönnrotin keksimä, on tieteellisen arvostelunkin heiluri liikkunut.
+Vähitellen on se kuitenkin alkanut asettua yhä pienempien
+heilahdusvälien rajoihin. Mitä Lönnrotin osallisuuteen tulee, on se
+viimeksi t:ri Niemen väitöskirjassa Kalevalan kokoonpanosta tullut
+hyvin tarkalleen selvitellyksi. Sitä vastoin on kansan oma osuus tässä
+työssä vielä monelle oppineellekin jäänyt hämäräksi ja ansaitsisi myös
+uutta yksityiskohtaista selvitystä. Sillä vielä merkillisempi kuin
+Kalevalan runojen viimeistely Lönnrotin käsissä on niiden muodostuminen
+ja yhdistyminen kansanlaulussa paikallisen vaelluksen ja ajallisen
+kehityksen kautta. Kertomus Kalevalan tarujen syntymisestä,
+kulkemisesta ja kasvamisesta ynnä yhteenliittymisestä on itsessään
+melkein tarumainen, ja tämä tarina on vaan sitä ihmeteltävämpi, mitä
+selvemmin sen todelliset piirteet tieteellisen tutkimuksen avulla
+tulevat näkyviin.
+
+Mutta jo ennen eri runojen kaikenpuolista käsittelyä voimme päästä
+jotenkin likelle oikeata käsitystä, jos otamme huomioon seuraavat kolme
+tosiasiaa. Ensiksi ei ole tähän asti osoitettu, että Lönnrot olisi
+voinut Suomen kansan runoista yhdelläkään toisella tavalla järjestäen
+saada aikaan Kalevalan tapaista kokonaisuutta, vaikka kyllä monesti on
+puhuttu Lönnrotin muka tuhansista eri mahdollisuuksista. Toiseksi ei
+Lönnrot miltään muulta runoalueelta kuin Venäjän-Karjalan, johon runot
+todistettavasti ovat viimeiseksi saapuneet, olisi voinut saada
+yhtenäiseen kokoonpanoon siinä määrin valmistuneita toisintoja;
+inkeriläisistä kappaleista hän ei olisi johtunut koko ajatukseen, eikä
+suomenpuolistenkaan avulla olisi vielä pitkälle päässyt. Kolmanneksi,
+niinkuin Lönnrot esipuheessaan Uuteen Kalevalaan itse huomauttaa, ei
+edes Venäjän-Karjalasta joku sata vuotta aikaisemmin olisi yhtä
+runsaita runomuotoja ja niin monen runon yhdistyksiä löydetty.
+
+Hyvän esimerkin kansan omasta kokoonpanokyvystä saamme vielä
+ulkopuolelta Kalevalan runostoa, laajasta ja moniosaisesta _Luojan
+virrestä_. Se on painettu Kantelettareen (III. n:o 6) nimellä "Neitsy
+Maarian virsi", joka tosin ainoasti osaan siitä soveltuu. Lönnrotin
+työtä voimme, jos tahdomme, säkeitä myöten seurata kahden
+käsikirjoituksena säilyneen muodostuksen avulla. Mitä kokoonpanoon
+tulee, on hän noudattanut milt'ei täydellisesti kansanrunon omaa
+järjestystä.
+
+Lönnrotin alkuperäisin laitos[1] ei ole mitään muuta kuin
+Venäjän-Karjalassa yleinen Neitsyt Maarian virren kappalten: marjasta
+syntymisen, saunanhaun ja lapsenetsinnän, sekä Luojan surma-virren
+yhdistys. Eikä Lönnrot ole edes ensimmäinen, joka sen eri toisinnoista
+täydennettynä on painoa varten toimittanut. Vanhemman Sakari Topeliusen
+kokoelmassa Suomen kansan vanhoja runoja, niiden 5:nnessä hänen
+kuolemansa jälkeen v. 1831 ilmestyneessä osassa (s. 4), löytyy se
+julkaistuna kahta eriävää kirjaanpanoa lomittain sovittamalla. Toinen
+Topeliusen omistamista kappaleista, joka on säilynyt hänen
+käsikirjoituksissaan, on arvaten jonkun Vuokkiniemeläisen
+laukkukauppiaan laulama; samoin toinenkin, kadonnut kappale, joka
+nähtävästi on ollut hyvin samantapainen kuin Sjögrenin v. 1825
+Vuokkiniemen Pirttilahdessa muistiinpanema.[2]
+
+Kuitenkin on jo Lönnrotin ensimmäinen luonnos paljoa pitempi ja
+täyteläisempi kuin Topeliusen julkaisu. Paitsi muilta oli hän saanut
+kuulla runon v. 1834 Latvajärvellä kuuluisalta Arhippa Perttuselta,
+joka tosin esitti Neitsyt Maarian virren ja Luojan surma-virren eri
+lauluina niitä toisiinsa yhdistämättä,[3] vaan molemmat niin eheässä ja
+rikkaassa muodossa, että ne ehdottomasti paraiten soveltuivat Lönnrotin
+käytettäväksi päätekstinä.
+
+Mainitun luonnoksen säkeitten väliin ja sivulle kirjoitetuista
+lisäyksistä näkee myös selvästi, mitenkä Lönnrot sitä yhä uusilla
+aineksilla täydenteli. Reunamuistutuksista tärkein tavataan Neitsyt
+Maarian saunanhaun ja lapsenetsinnän välissä:
+
+    Tahvanus on tallirenki,
+    Juotti Ruotuksen hevosta j.n.e.
+
+Runo, johon ne viittaavat, löytyy saman käsikirjoitusvihkon lopussa
+erikseen yhteensovitettuna kahdesta suomenpuolisesta sekä eräästä
+venäjänkarjalaisesta kappaleesta.[4] Edellisistä oli toisen Topelius
+julkaissut v. 1829 (IV. s. 20) ja toisen Lönnrot samana vuonna lehdessä
+Helsingfors Tidningar (1829 n:o 45).
+
+Aiheen Tapanin virren yhdistämiseen osoitettuun kohtaan sai Lönnrot
+yhdestä Juhana Fredrik Cajanin v. 1836 Vienan läänin pohjoisimmalla
+runoalueella tapaamasta Luojan virren toisinnosta, jossa sen kaikki
+kolme pääosaa juuri tässä järjestyksessä ilmestyvät.[5] Lönnrotin
+aikaisemmin Akonlahdella muistiinpanemassa venäjänkarjalaisessa
+kappaleessa esiintyy Tapanin virsi Luojan surman jälkijatkona ilman
+mitään sisällistä yhteyttä, eikä sitä siinäkään paikassa muualla Vienan
+läänissä tavata.[6] Castrénille v. 1839 muisti Latvajärven Arhippa myös
+tämän laulun esittää, mutta toisista Luojan virren osista aivan
+erikseen.[7]
+
+Vanhan Arhipan laulutapa, niinkuin maist. A.A. Borenius ansiokkaassa
+tutkimuksessaan on osoittanut,[8] viittaa siihen että Luojan virttä
+Venäjän Karjalassakin on esitetty kolmena eri runona, jotka vasta
+myöhemmin siellä yhdistyivät.
+
+Kolmessa eri osassa on meidänkin siis tarkastettava Luojan virren
+muodostusta, ja koska Tapanin virsi on yksinkertaisin sekä synnyltään
+selvin, sopinee se ensimmäisenä tutkittavaksi.
+
+
+
+2. Tapanin virsi.
+
+
+Tapanilla, joka virressä päähenkilönä esiintyy, on raamatullisen
+Stephanuksen kanssa yhtä vähän yhteistä, kuin suomalaisen runon
+Mataleenalla historiallisen Magdaleenan kanssa. Paitsi nimeä on
+ainoasti uskonsa julki lausuminen alkuperäisestä henkilöstä säilynyt
+piirre. Tapauksen taustana on Heroodes kuninkaalle tuotu tieto idässä
+ilmestyneestä tähdestä ja uuden valtiaan syntymisestä. Mutta runon
+juonen pääponsi johtuu Vapahtajansa kolmesti kieltäneelle Pietarille
+laulaneesta kukosta.[9]
+
+Apokryyfisen Nikodeemuksen evankeliumin parissa kreikkalaisessa
+käsikirjoituksessa on kertomukseen Juudaksen katumuksesta liitetty
+seuraava lisäys. Turhaan tarjottuaan rahat takaisin Juudas palaa
+kotiinsa, jossa tapaa vaimonsa lieden luona ja kukon paistina
+vartaassa. Hän pyytää nuoraa hirttäytyäkseen, ilmoittaen että on
+pettänyt Mestarinsa pahantekijäin käsiin, jotka ovat hänet kuolettavat,
+ja lisäten: "mutta kolmantena päivänä on hän kuolleista nouseva, ja
+silloin meidät hukka perii." -- "Yhtä hyvin", vastaa vaimo, "tämä
+liedellä paistuva kukko voi kiekahtaa, kuin Mestarisi nousta
+kuolleista." Vaan hänen näitä sanoja vielä lausuessaan, kukko jo
+räpyttää siipiään ja laulaa kolmesti.
+
+Sama kertomus esiintyy eräässä englantilaisessa runoelmassa 14:ltä
+vuosisadalta hiukan toisinneltuna.[10] Siinä Juudas saapuu rahoineen
+kotiin teostaan ylvästellen. Mutta äiti varoittaa, ennustaen, että
+hänen Mestarinsa on ylös nouseva. "Pikemmin", vastaa Juudas, "on tämä
+kukko heräävä henkiin, joka viime yönä kaltattiin." Tuskin on hän
+saanut sanat suustansa, kun kukko kohoaa lentoon entistä koreammilla
+höyhenillä ja kiekahtaa. Ja runo lisää: tämä kukko oli juuri sama
+kukko, joka saattoi Pietarin katumukseen, kun hän oli kolmesti Herransa
+kieltänyt.
+
+Yleisimmin esiintyy kukkojuttu kuitenkin erään vanhemmalle apostoli
+Jaakopille omistetun legendan yhteydessä, vaikka se vasta keskiajan
+vaihteessa on siihen liittynyt. Sitä näet ei tavata tämän legendan
+vanhimmassa muodostuksessa, joka löytyy myös ruotsinkielisessä
+käännöksessä 1200 luvun lopulta[11] ja sisältää seuraavan
+ihmetapauksen. V. 1080 Vapahtajan kuoleman jälkeen oli joku Saksalainen
+poikineen toivioretkellä pyhän Jaakon haudalle Espanjassa, Santiago de
+Compostela, joutunut eteläranskalaiseen Toulousen kaupunkiin. Siellä
+oli ravintolan isäntä juottanut heidät humalaan, jonka jälkeen
+oli kätkenyt hopeisen pikarinsa toisen säkkiin. Sitten oli hän
+palvelijoineen ajanut heitä takaa, tutkituttaessaan löytänyt pikarin ja
+tuonut heidät tuomarin eteen, joka oli määrännyt toisen heistä
+hirtettäväksi ynnä kaikki heidän rahansa isännälle menetetyiksi.
+Kumpikin olisi tahtonut toisensa puolesta mennä kuolemaan; loppupäätös
+oli, että poika oli viety hirsipuuhun ja isä saanut jatkaa
+pyhiinvaellustaan. 36 päivän kuluttua oli isä kotimatkallaan taas
+kulkenut mainitun kaupungin kautta ja tavannut poikansa vielä elävänä
+hirsipuussa, jossa pyhä Jaakoppi oli häntä hengissä pitänyt. Isä
+silloin oli rientänyt asiasta ilmoittamaan kaupunkilaisille, jotka
+otattivat pojan alas hirrestä ja panettivat petollisen isännän hänen
+sijallensa.
+
+Vaan eräässä pohjois-espanjalaisessa toisinnossa, joka löytyy 1400
+luvulla kirjaanpantuna ja jossa tapauksen paikka on siirretty Toulousen
+ja Santiagon keskivälillä olevaan kaupunkiin Santo Domingo de la
+Calzada, jatkuu kertomus seuraavasti. Tuomari, joka sai tiedon
+tapahtuneesta ihmeestä aterioidessaan paistettu kukko ja kana vadilla,
+ei heti ottanut uskoakseen: "niin totta poikasi elää kuin linnut tässä
+edessäni!" Vaan tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun kukko
+ja kana hypähtivät pöydälle hohtavan valkeassa höyhenpuvussa ja kukko
+paikalla lauloi. Nuo ihmeelliset eläimet vietiin sitten kaupungin
+kirkkoon, jossa he elivät seitsemän vuotta, jättäen kuoltuaan kaksi
+lumenkarvaista kananpoikaa, uroksen ja naaraksen, jotka taas vuorostaan
+elivät seitsemän vuotta, jättäen jälkeensä yhtä valkean parin j.n.e.
+Nämät pyhät linnut olivat lisäksi siitä merkillisiä, että niiltä riitti
+höyheniä kaikille lukemattomille toivioretkeläisille, joita
+tapahtumasta saakka oli alkanut tulvehtia kaupunkiin ja joista jokainen
+sai yhden höyhenen muistoksi; sillä heille kasvoi yhä uusia sijaan.
+Että San Domingon kirkossa vielä 1500 luvulla on pidetty höyhenkauppaa
+sekä näytetty kukkoa ja kanaa, joihin mainittu pyhimystarina liittyi,
+ei ole enää satua, vaan on se silminnäkijäin todistama.[12]
+
+Myös alkuperäisemmässä Toulousen kaupungin historiaan liittyvässä
+legendassa ilmestyy 1500 luvulla episoodi paistetusta linnusta, joka
+vartaasta lentoon lähtee. Kuinka pysyväisesti tämä seikka on siihen
+kiintynyt, osoittavat useat seinämaalaukset 1400 ja 1500 luvulta
+apostoli Jaakopille pyhitetyissä kirkoissa ja kappeleissa
+Keski-Itaaliassa sekä tätä ainetta esittävät eteläranskan- ja
+italiankieliset näytelmät.
+
+Samoihin aikoihin omisti myös kansanlaulu Espanjassa, Ranskassa ja
+Alankomailla pyhän Jaakon legendan kukkojutun kera. Saksalaisten
+välityksellä se viimein joutui Vendiläisille Lausitzissa.[13] Siellä
+kuitenkin on Jaakon nimi unohtunut ja Neitsyt Maaria, joka jo
+Espanjassa ja myös Alankomailla hänen rinnallaan esiintyy, hänen
+sijallensa yksin jäänyt. Samoin kuin Alankomailla ilmoittaa isä pojan
+elossa olosta ravintolanisännälle itselleen. Tämä ei sano uskovansa,
+ennen kuin kolme kuivaa sauvaa, jotka hänellä on talossaan, puhkeavat
+vesoihin. Vielä sitten hän vaatii, että kolme paistina olevaa lintua
+täydessä höyhenpuvussa lentäisivät ulos ikkunasta. Pyhiinvaeltajan
+sauvan vesoittuminen on varsin tavallinen piirre keskiajan saduissa,
+muistettakoon ainoasta Tannhäuser-tarinaa.[14] Kolme-luku voi tässä
+kohden olla satunnainen, vaan yhdessä eteläranskalaisessa
+toisinnossa[15] kukonpojan kiekahtaminen kolme kertaa, yhtä monesti
+siipiään räpyttäen, viittaa ilmeisesti alkuperäiseen lähteesen.
+
+Paistetun kukon henkiin herääminen on siis alkuansa ajateltu ikäänkuin
+vertauskuvaksi kuolleista ylösnousemiselle. Siinä merkityksessä
+käytettynä tulemme sen vielä tapaamaan, kun Luojan surma-virsi
+liitteineen joutuu tarkastettavaksi.
+
+Mutta myös muissa yhteyksissä se esiintyy. Niin esim. siinä
+latinankielisessä kokoelmassa, jossa mainittu apostoli Jaakopin legenda
+ensi kerran 1200 luvulla kirjaanpantuna tavataan, löytyy toisessa kohti
+kukkojuttu kerrottuna eriksensä.[16] Bolognan kaupungissa istui kerran
+kaksi ystävää yhdessä aterialla. Toinen heistä juuri ikään paloitteli
+paistettua kukkoa ja pani pippuria sekä kastiketta päälle, kun toinen
+tuli sanoneeksi: "nytpä olet laittanut kukon, niin ettei pyhä
+Pietarikaan sitä enää kokoon panisi." -- "Eipä itse Herrakaan", vastasi
+toinen, "vaikka tahtoisi, saisi kukkoa ikinä eläväksi." Samassapa kukko
+hypähti pystyyn, eheänä ja täysissä höyhenissä, räpäytti siipiään ja
+kiekahti; sitten pyristeli höyheniään, niin että pippuria ja kastiketta
+pärskyi Jumalan pilkkaajien päälle, josta he tulivat pitaalisiksi
+elinajakseen. Merkillisin ja tärkein Tapanin virren syntyyn nähden on
+kuitenkin kuolleista nousseen kukon sovittaminen Vapahtajan syntymän
+yhteyteen eräässä vanhassa ranskankielisessä runoelmassa 1100
+luvulta.[17] Siinä Heroodes, jolle kolmet kuninkaat ilmoittavat uuden
+valtiaan syntymisestä, ei sano uskovansa, ennenkuin kukko, joka on
+hänen edessään pöydällä paistina, entisissä höyhenissään lentäisi
+takaisin riuvulle laulamaan; joka kumma tapahtuukin. Tätä aivan
+vastaava kohta tavataan englantilaisessa joululaulussa, jota vielä 1800
+luvulla on kansan kesken laulettu.[18] Siinä kerrotaan Vapahtajan
+syntymisestä, kolmen kuninkaan käynnistä Heroodeksen puheilla, lasten
+murhasta Bethlehemissä sekä pakomatkalla Egyptiin tapahtuneista
+ihmeistä. Heroodeksen vastaus kuninkaalle kuuluu:
+
+      "Jos totta on, min kerrotten, tuo kukko edessäin
+    Mi paistina on, kiekukoon kolmasti peräkkäin."
+      Sai kukko heti höyhenet -- Jumala teki näin --
+    Vadissa seisten kiekahti kolmasti peräkkäin.
+
+Mutta sitä paitsi löytyy Englannissa vanha käsikirjoitus 1400 luvulta,
+jossa kolmen kuninkaan sijalla esiintyy pyhä Stephanus, ilmoituksensa
+tähden lopuksi kivitettynä.[19]
+
+      Tapani palveluksessa Heroodes kuninkaan
+    Ruuat ja vaatteet toimitti, mitä hän käski vaan.
+      Tapanin oli kyökistä pää karjun tuotava;
+    Niin näki tähden loistavan Bethlemin kohdalla.
+      Hän heitti maahan karjunpään, sisähän kiiruhtain:
+    "Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksestain.
+      Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksesta,
+    Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."
+      -- "Sua mikä vaivaa Tapani? Mit' olet vailla sa,
+    Syömistäkö vai juomista kuninkaan salissa."
+      -- "En ruokaa, juomaa halua kuninkaan salissa;
+    Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."
+      -- "Sua mikä vaivaa, Tapani? Oletko järjeltä?
+    Tahdotko kultaa, tavaraa, vai vaatett' ylhäistä?"
+      -- "En kysy kultaa, tavaraa, en vaatett' ylhäistä,
+    Laps Bethlemiss' on syntynyt, jok' auttaa hädästä."
+      -- "Niin totta se on, Tapani, on totta silloin vain,
+    Kun tämä kukko kiekuvi, mik' on mun vadissain."
+      Se sana tuskin kajahti, kun kukko kohoten
+    Jo kiekui: _Christus natus est!_ joukossa herrojen.
+      "Ylös pyövelini paikalla, mä teidät lähetän,
+    Ulos kaupungista viekäätte, kivittäkäätte hän!"
+      He tielle veivät Tapanin ja löivät kivillä,
+    Sen vuoks' on hänen aattonsa Kristuksen päivänä.
+
+Omituinen englanninkielisessä laulussa on kukon latinalainen kiekahdus:
+_Christus natus est_ (Kristus on syntynyt). Tällä päällekirjoituksella
+tiedetään löytyneen painettuna englanninkielisiä arkkiveisuja, jotka
+ovat olleet Bethlehemin seimeä kuvaavalla puupiirroksella koristettuja.
+Sen peräseinällä näkyi lammas ja härkä, heinähäkin kohdalla korppi ja
+varis ynnä ylempänä vielä kukko. Kaikkien näiden eläinten suusta kävi
+latinankielinen kirjoitus. Kukko kiekui: _Christus natus est!_ Korppi
+kysyi: _quando?_ (milloin). Varis vastasi: _hac nocte_ (tänä yönä).
+Härkä mörähti: _uhi, ubi?_ (missä, missä). Lammas määkyi: _Bethlehem!_
+Myös eräässä vanhassa ranskalaisessa joulurunossa, jossa selitetään
+eläinten ennen osanneen latinaa paremmin kuin ranskaa, kerrotaan kukon,
+härän ja lampaan samoin sanoin jouluyönä ilonsa ilmaisseen, sekä aasin
+vielä kiiruhtaneen: _eamus!_ (menkäämme) ynnä vasikan siihen lisänneen:
+_volo, volo!_ (tahdon, tahdon).[20] Että tässä on eläinten eri ääniä
+yritetty matkia, tuskin tarvinnee osoittaa.
+
+Niinkuin tanskalainen tutkija Svend Grundtvig huomauttaa,[21]
+on luultavasti Joulupäivän ja Tapanin päivän peräkkäisyys
+vaikuttanut niinä pyhinä esitettyjen tekstinaineiden yhdistymiseen
+kansankäsityksessä. Mutta siinä tapauksessa ei Grundtvigin väite, että
+englantilaisen laulun loppuvärssyt ovat myöhempi liite, pidä
+paikkaansa. Sillä tuntuu paljoa luonnollisemmalta, että se on tullut
+yht'aikaa Stephanuksen nimen kanssa, joka sitten jäi jäljelle kun nämät
+loppuvärssyt kuluivat pois; kuin että Tapanin päivän tekstistä ensin
+olisi otettu ainoasti nimi ja sitten uuden kerran lisätty kertomus
+hänen kohtalostaan.
+
+Tapanin nimen yksin "Heroodeksen virteen" (_Rudisar visa_) liittyneenä
+kohtaamme Fär-saarilla säilyneessä kansanlaulussa.[22] Siinäkin Steffan
+on Heroodeksen palvelija, joka ulos mennessään näkee tähden idän
+puolella ja tulee sisään ilmoittamaan: "näen auringon taivaalla ja
+tähden sen vieressä; kuuluisa on se kuningas, joka eilen on syntynyt."
+Suutuksissaan Heroodes häneltä puhkaisuttaa silmät, jotta huomattaisiin
+auttaisiko häntä "kuninkaansa"; vaan hän näkeekin nyt yöllä yhtä
+selvästi kuin ennen päivällä. Siinä tuodaan paistettu ja 30 palaan
+leikattu kukko pöydälle Heroodeksen eteen, joka huudahtaa: "sittenpä
+vasta uskoisin Tapanin puhetta, jos kukko tuosta nousisi kiekumaan."
+Samassa kukon palaset vadilla liittyvät yhteen ja kukko lentää
+punaiselle kultatuolille, räpyttäen siipiään sekä kauniisti kiekahtaen.
+Laulu jatkuu Heroodeksen ratsastuksella Bethlehemiin ja lopullisella
+kukistumisella.
+
+Tanskassa ja Ruotsissa ei laulua enää ole eheänä tavattu. Molemmissa
+tanskalaisissa kirjaanpanoissa sen edellä käy Neitsyt Maarian ilmestys
+sekä seuraa Bethlehemin lasten murha ynnä pako Egyptiin. Kukkojuttu
+suoritetaan kolmella värssyllä, jotka toisessa niistä kuuluvat:[23]
+
+      Heroodeksen etehen astuin tuo
+    Pyhä Tapani sanoman tästä:
+    "Lähetetty profeetta meille on,
+    Joka maailman hädästä päästää." --
+
+      "En ennen usko sun sanojas,
+    Valepuhettas ennen en usko,
+    Kuin mikä edessän' on paistina,
+    Harasiivin laulavi kukko."
+
+      Se kukko levittäen siipensä --
+    Juur Jumalan syntyissä -- kiekui.
+    Heroodes kuningas pyörtyen
+    Valt'-istuimelt' alas liukui.
+
+Tässä kappaleessa tulevat lisäksi kolmet viisaat miehet idässä
+ilmestyneestä tähdestä ja uudesta kuninkaasta Heroodekselle sanaa
+tuomaan.
+
+Mainitut värssyt esiintyvät myös muutamassa ruotlaisessa
+Tapaninlaulussa, joka alkaa:[24]
+
+      Bethlehemissä tähti on syttynyt,
+    Yhä Kristuksen syntymän aikaan.
+    "Nyt syntynyt lapsi on maailmaan,
+    Joka tähtemme kuolla taitaa."
+
+      Heroodes kutsuvi neuvoston:
+    "Puhettanne en ennen ma usko" j. n. e.
+
+Kukkojuttua seuraa siinä kertomus toisesta pakomatkalla Egyptiin
+tapahtuneesta ihmeestä. Niinkuin näkyy on tästä laulusta Tapanin
+nimikin unohtunut. Eräässä uudemmassa muistiinpanossa ensimmäinen säe
+kuitenkin kuuluu:
+
+    "St. Stefanille tähti on syttynyt."[25]
+
+Tapanin virren johdannosta on toisessa tanskalaisessa kappaleessa vielä
+jälki nähtävänä.[26]
+
+      Pyhä Tapani varsoja lähteellen
+    -- Yhä loistaissa tähden -- ajaa.
+    "Totisesti on profeetta syntynyt,
+    Koko maailman Vapahtaja."
+
+Ruotsissa on sama johdanto säilynyt erityisessä runossa, jota on
+Tapanin päivänä vielä 1800 luvulla yleisesti laulettu ja sitä tarvetta
+varten moneen kertaan arkkiveisuna painettu. Alkuperäisesti siihen
+kuuluvia säkeitä ovat arvatenkin:[27]
+
+    Tapani tallirenki vaan,
+    Hän juotti viittä varsoaan.
+    -- -- --
+    Ennenkuin kukko lauloikaan,
+    Tapani oli tallissaan.
+    -- -- --
+    Tapani lähteelle ajaa,
+    Hän vettä tiuvulla valaa.
+
+Näiden värssyjen välissä kuvataan hevosien valkea, punainen ja
+omenanharmaa väri sekä suitsien ja kultaisen satulan päällepano. Sitten
+jatketaan kaikenlaisella lorulla. Vähitellen kuitenkin käy selville,
+että laulajain tarkoituksena on pyytää talosta syömistä ja juomista.
+
+      Muori kulta muurilla,
+    Annas palanen porsasta!
+      Rakas äiti kehdolla,
+    Annas maistaa leivosta!
+      Lipeäkala tuoksuaa,
+    Paloviina kostuttaa!
+      Jollemme nyt viinaa saa,
+    Rikki ikkunat kilahtaa!
+
+Lopuksi toivotetaan talonväelle kaikkea hyvää:
+
+      Mummo vanha, raukea,
+    Alkaa jälleen nuortua.
+      Vaarikin saa voimia,
+    Kun on päässä tillikka.
+      Nuori isäntä iloisna
+    Karkaa kolme tanssia.
+      Vaimo tuore, punakka,
+    Lapsi käsivarrella j.n.e.
+
+Runon jälkikerto vielä selvästi viittaa alkuperäiseen ajatukseen:
+
+    Loistaissa kirkkaan tähden,[28]
+    Viel' ei päivä sarasta,
+    Tähtöset vaan taivahalla tuikkii.
+
+Mutta välikerto on nähtävästi johtunut runon käytännöstä: _vi tackom nu
+så gerna_, joka sopisi suomentaa loppusointua vaarinottaen:
+
+    Nyt kiittäen me lähdem'.
+
+Vaan välikerrolla on myös toinen muoto: _hålt dig väl, fålan min_ (pysy
+siivolla, varsani!), joka osoittaa, että laulajat itsekin ovat ratsun
+selässä. Ruotsissa on yleisesti ollut nuorten miesten tapana aamun
+hämärässä Tapanin päivää vasten satuloida hevoset ja ennen päivän
+koittamista ajaa ympäri kylää joka talouteen seisahtuen laulamaan siinä
+tarkoituksessa, että kutsuttaisiin sisälle kestitystä saamaan.
+Etummaisella ratsastajalla tässä Tapanin-ajossa (_Staffansked_)
+mainitaan olleen riuvun päässä pyöreä lyhdyntapainen: tynnyrin
+vanteista, päreistä ja talilla rasvatusta paperista tehty, joka
+myöhemmin Loppiais-menojen sekaannuksesta sai tähden muodon.[29] Vielä
+tiedetään Ruotsissa olleen taikauskoisena tapana viedä hevoset sinä
+päivänä juomaan toisille lähteille kuin muulloin. Myös Norjassa
+kerrotaan Tapanina ratsastetun ympäri taloissa ja sitten juotetun
+hevoset jossain lähteessä, joka oli keskellä asumuksia; mies se joka
+ennen sinne hevosineen joutui.[30] Kilpa-ajoista Tapaninpäivänä
+Ruotsissa huomauttaa jo Olaus Magnus 1500 luvulla, ja vielä Geijer
+viittaa tapaan kilvaten ajaa kotiin Tapanin kirkosta; joka
+ensimmäiseksi ennätti, sai myös kesällä ensimmäisenä elonsa
+korjuusen.[31] Niinikään Holsteinissa on _Peerdesteffen_ nimellä
+tunnettu vanha meno. Tapanin yönä on miesjoukolla käyty taloissa
+hevosia harjaamassa, jonka jälkeen niillä on ratsastettu ympäri pihaa
+aika elämää pitäen; unesta herätetyn talonväen on sitten pitänyt koko
+joukko kestittää. Saksassa on ollut yleinen tapa sinä päivänä ajaa
+hevoset hikeen ja sitten iskettää niiden suonta, että koko vuoden
+umpeen säilyisivät terveinä. Sama suoneniskemistemppu on Tanskassa ja
+Englannissakin kuulunut Tapaninpäivän tehtäviin. Tanskassa vielä
+muistellaan pyhän Tapanin puoleen yleensä hevostaudeissa käännytyn.[32]
+
+Mainituissa germaanilaisissa maissa näkyy siis Tapani olleen hevosten
+erityisenä suojeluspyhänä. Myös suomalaisissa loitsurunoissa tämä
+germaanilais-katolinen käsitys selvästi ilmenee. Muutamassa
+pohjois-savolaisessa Hevosen synnyssä puhutellaan _Santta Tapania_,
+toisessa venäjänkarjaiaisessa kappaleessa saa _Tahvanus_ liikanimen
+_heposen herra_ ja kolmannessa itäpohjanmaalaisessa toisinnossa häntä
+nimenomaan jumalaksi kutsutaan:[33]
+
+    Tahvanus hevosten herra,
+    Soimen suomija jumala.
+
+Loitsun käytännöstä taikoessa Tapanin aamuna löytyy seuraava tieto.
+Silloin pitää hevonen pyyhkiä kynttilällä, joka on otettu kirkosta
+jouluaamuna ja pantu yöksi tallin kattoon, sekä päästää ulos vasemman
+käsivarren alta luvulla, joka alkaa: Stephanus hevosten herra.[34] Onpa
+säilynyt maine Tapanin päivänä vietetystä uhrijuhlastakin, jota
+sanottiin _Talli-Tapanuksiksi_. Hevosia juottaessa aamulla piti
+astiassa olla joku hopearaha t.m. ja kirkon kukkaroon oli sinä pyhänä
+pantava oravan nahka. Ruuan puolesta tapettiin siksi päivää urosa jänis
+eli orava, josta tehdyn rokan miehet oluen ja viinan kanssa söivät
+tallissa. Tarkoituksena oli hevosonnen voittaminen.[35] Eivätkä
+hevosetkaan uhrista osattomaksi jääneet. Samoin kuin Ruotsissa, jossa
+hevosille juotettiin jouluoluen tähteet, tiedetään Ikaalisissa
+Satakunnassa Tapanina kaadetun olutta ja viinaakin kauroihin taikka
+silppuihin.[36]
+
+Tästä kaikesta selviää, miksi kansanlaulun Tapani, joka
+englantilaisessa ja nähtävästi färöläisessäkin toisinnossa esiintyy
+sisäpalvelijana, Tanskassa ja Ruotsissa saa toimia tallirenkinä, joka
+samoin kuin Tapanin ajajat aikaisin aamulla satuloi hevosensa ja vie ne
+lähteelle juomaan.
+
+Ruotsin kautta on Tapanin laulu menoineen vielä vaeltanut Suomeen,
+lähinnä tietysti sen ruotsinkielisille asukkaille. Antero Warelius
+mainitsee Itä-Uudellamaalla noudatetun sitä Ruotsista tullutta tapaa,
+että joulupyhien aikana kuljetaan ympäri tähden kera sekä lauletaan
+Neitsyt Maarian seikoista ynnä: _Staffan var en stalledräng_.[37]
+Varsinais-Suomen saaristossa kertoo t:ri L.W. Fagerlund nuorten miesten
+kokoontuneen Tapaninpäivänä hyvin aikaisin ja käyneen lyhdyt ja soihdut
+käsissä läpi kylän. Talon kohdalla he aina pysähtyivät rappusille ja
+vanhin läksi sisään tervehtien: "hyvää huomenta, onko Tapani kotona?"
+Jos tuli vastaus kieltävä, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Vaan
+jos vastattiin myöntävästi, niin laulettiin ensin virrenvärssy ja
+sitten Ruotsissa tavallinen Tapaninlaulu. Sillä välin herännyt ja
+pukeutunut talonväki pyysi joukon sisään kestitettäväksi. Lopuksi
+viritettiin kuistilla vielä vähäinen kiitoslaulu.[38]
+
+Suomen Ruotsalaisten välittämänä on Tapanin ajo lauluineen löytänyt
+viimeisen tyyssijansa Suomalaisten luona, joiden sekä säilytys- että
+kehityskyky tässäkin selvästi ilmenee. Itä-Suomessa on tavattu kaikista
+alkuperäisin muoto Tapanin ratsastusta, ei sen kauempaa kuin tallista
+ja sisään asuinrakennukseen. Esim. Tuusniemellä Kuopion tienoilla
+tulivat rengit hevosen selässä tupaan, kysyen "onko Tahvana kotona?"
+Vastattiin: "on", ja tarjottiin miehille viinaa sekä hevosille
+ohraa.[39] Myös Inkerinmaalta tunnetaan sama tapa, että talon isäntä
+tai renki ratsasti tallista tupaan ja kysyi: "onko Tahvana kotona."[40]
+
+Tästä, niinkuin t:ri M. Waronen tutkimuksessaan Vainajain palveluksesta
+muinaisilla Suomalaisilla huomauttaa,[41] on kehittynyt ratsastaminen
+ympäri kylän talosta taloon Tapania kysymässä. Muutamassa kertomuksessa
+juhlamenoista ja taikatavoista Suomen Karjalassa esitetään molemmat
+tavat rinnatusten.[42] Tahvanan päivänä varhain aamulla kun isännät
+olivat syöttäneet hevosillensa omia leipomiansa "Tahvanan kakkaroita",
+ajoivat rengit hevoset tupaan, jossa saivat pöydältä seulasta syödä
+ohria, että pysyivät terveinä. Tuosta lähtivät pojat vielä varhain
+aamulla Tahvanaa ajamaan ratsastaen ympäri kyläkuntaa. Jopa ajaa
+romuuttivat tupaan kiljuen: "onko Tahvana kotona?" -- "On", vastasi
+isäntä pöydän päästä, toi kauroja kopassa ja pani rahille hevosten
+eteen. Sitten tarjosi pojille hevosen selkään viinaa ja "pala päälle",
+näyttääkseen että Tahvo todella oli kotona. Kiitokseksi Tahvanan ajajat
+vetivät oveen ristin ja tuota kyytiä ulos tuvasta taas ajamaan toiseen
+taloon.
+
+Uusi muutos menossa tapahtui, kuin hevosen perään valjastettiin reki,
+joten useampia miehiä pääsi samalla hevosella kulkemaan. Porvoon
+tienoilla on tässä yhteydessä säilynyt muuan luultavasti alkuperäinen
+piirre. Hevonen, joka pantiin reen eteen, kun oli lähdettävä pitkin
+kylää "Tapania ajamaan", piti valita nuori, "mulli", jolla ei ennen
+oltu ajettu.[43]
+
+Lisäksi liittyi Tapanin ajoon tuo tavallinen joulupukki.[44]
+Nurmijärvellä liki Helsinkiä muut pojat istuivat reessä, vaan yksi
+hevosen selässä, nurin käännettyyn turkkiin puettuna. Siitä
+sanottiinkin, että:
+
+    Tapani on takuista tehty,
+    Sian villoista vuolittu.
+
+Toiset aina kävivät kysymässä lupaa "Tapanin" sisälle tulla. Enimmiten
+oli kuitenkin tämä "Tapani" omituiseen olkipukuun laitettuna. Esim.
+Tampereen tienoilla oli hänellä olkimatto vyötäisten ympärillä; yläosan
+ruumista peitti toinen olkikupu ja päätä koristi olkinen hattu, jatkona
+pitkä olkipiiska, joka takana laahusti; kasvoja varjosti vielä naamari.
+Janakkalassa Hämeenlinnan tienoilla tiedetään tätä olkiukkoakin
+kuljetetun hevosella, mutta Sääksmäellä saivat olkisiin seppeleihin
+käärityn Tapani-pojan hänen toverinsa itse vetää kelkassa talojen
+väliä; hänen tehtävänsä oli mykkänä hyppiä toisten laulaessa. Viimeksi
+kun Tapanin kuljettajain luku supistui yhteen, täytyi hänen itsensäkin
+jalan ympäri astua. Esim. Kangasalla kerrotaan "Tapania", joka oli
+puettuna oljesta sidottuun hattuun -- niinkuin hattu kuhilaassa --
+seuranneen toverin, "kuraattorin", joka edellä astui tupaan ja kysyi:
+"saako Tapani tulla sisään?" Luvan annettua Tapani tuvassa itse sekä
+lauloi että tanssi. Mutta toisen tiedonannon mukaan, läheisestä
+Ylöjärven pitäjästä, johdattaja viritti laulun:
+
+    Tanssi sinä taitava Tapani!
+
+Olemme vihdoin tulleet suomalaiseen Tapanin virteen, joka samoin kuin
+skandinaavilainen alkaa kuvauksella Tapanin "tallirengin" hevosen
+hoidosta. Tapanin ajon yhteydessä esiintyy laulu vasta silloin, kun
+tämä yli pihan ratsastuksesta näkyy muuttuneen ympäri kylän
+ajelemiseksi. Mutta se säilyy, sisällyksestään huolimatta, vielä
+sitten, kun hevosella upeileminen on alentunut nöyremmäksi jalan
+käymiseksi. Viimeksi mainittu muutos on tapahtunut monesta
+käytännöllisestä syystä, eikä yksistään joulupukin kuljetuksen
+sekaannuksesta. "Hämeessä ja seuduilla länteenpäin varsinaisesta
+Hämeestä" mainitsee jo Lönnrot nuorten miesten kokoontuneina vaeltaneen
+talosta taloon laulutervehdyksellä, jonka jälkeen heitä kestitettiin
+oluella, myöhemmin myös viinalla.[45]
+
+Kaikista täydellisin suomenkielinen kirjaanpano Tapanin virttä on,
+huomattava kyllä, saatu Marttilan Koskelta Turun läheisyydestä.
+Murteellisessa asussaan se tähän muuttamatta painettakoon.[46]
+
+    Onk' Tapani koton'?
+    Tanttais toi taitava Tapani,
+    Ruake toi Ruatukse' hevosii,
+    Kaitsi Kiivan konkarei.
+    Joulu-yälä puhteella jalo,
+    Joulu-yälä korkialle.
+      Vei hän hepo lähteellä juamaa';
+    Eipä hepo vettä juanu',
+    Eipä piiropää piirannu.
+    Verestäpä[47] toi vikoja etsei,
+    Eipä hä' verestä vikoja löynny'.
+    Näki hän tähren taivahaas',
+    Tähre' varjo' lähtehees',
+    Pilkun pilven ravos'.
+    Vei hä' hepo lähteeltä kotja,
+    Kaalikkajalka kaivoltansa;
+    Kuano toin pilviä piteli,
+    Häntä pitkä maata veti.
+    Ei toi loimii loimitellu',
+    Eikä kauroi kaurotellu'.
+      Meni' mä sitt' Ruatukse' tupaa',
+    Alta orten, päältä parten,
+    Vastais Ruatus rualtansa,
+    Tiihakansa tiskiltänsä:
+    "Jolles sä ääntänsä vähennä,
+    Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." --
+    "Ny' on syntyny' Jumalan valta,
+    Paisunu' paremmi';
+    Jo mä ny' luavu' Ruatuksesta,
+    Otan uskon Kiesuksesta,
+    Parempaahan palvelukseen."
+      Alta orten, päältä parten,
+    Vastais Ruatus rualtansa,
+    Tiihakansa tiskiltänsä:
+    "Jolles sä ääntänsä vähennä,
+    Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." --
+    "Ny' on syntyny' Jumalan valta,
+    Paisunu' paremmi';
+    Jo mä ny' luavu' j.n.e."
+    "Sitten mä ton toreksi uskon,
+    Jos tua kukko laulanee."
+    Rupeis kukko laulamaaha',
+    Laulo kukko kuuretta farttii,
+    Kananpoika kahreksatta.[48]
+    "Sitten mä toin toreksi usko',
+    Jos toi sonni mylvinee."
+    Oli jo liha syäty, luu kaluttu,
+    Käsi[49] kenkinä piretty.
+    Rupeis sonni mylvimää',
+    Luillansa luhisemmaa',
+    Jäsenöilläs järskimäähä'.
+    "Sitten mä ton toreksi usko',
+    Jos toi veitsenpää vesonee."
+    Paiskais veitses permantooho',
+    Veitsenpää rupeis vesomaa',
+    Vesois kuusi kultaista vessoo,
+    Kultalehti kunki pääsä.
+      Olukaine' juavukaine'
+    Juoksee kohren korkomaata,
+    Niinkuin reki raitjoos myäre',
+    Ämmä vanha jäätä myäre',
+    Kortteli viinaa ja kannu oltta,
+    Ei tätä joukkoa vähein holtta."
+ (Seurasi äänettömyys; olutta, viinaa, kaljaa, sahtia tuotiin).
+    Hyvä oli merkki miälesäni
+    Tullesani tähän kylää',
+    Semmenkin tähän talloo',
+    Semmenkin tähän tupaa':
+    Tiä musta kotaan menee,
+    Toinen aitta mäellä,
+    Kolmais keikku kellariihi'.
+    Kyll' on oltta kellarisa,
+    Tammisesa tynnärisä,
+    Pitäväisen pruntin alla,
+    Koivusen tapin taka';
+    Punaset on isänän posket,
+    Levjät on emänän lanteet;
+    Kipuras' on koira' häntä,
+    Solmus' on sian sapara,
+    Kiiltävä on kissan selkä.[50]
+ (Ulos mennessä lopuksi):
+    Ih ha ha ha!"[51]
+
+Tämän ohella on Varsinais-Suomessa vielä muistiinpantu alkusäkeet
+hiukan eriävässä muodossa.[52]
+
+    Tanssi sie taitava Tapani,
+    Kaitsi Kiiman konkareita,
+    Jouluyönä julkisena,
+    Joulupuhteina jaloina.
+
+Satakunnasta ja Hämeestä löytyy, paitsi mainittuja 1) Topeliusen ja 2)
+Lönnrotin muistiinpanoja, 3) B.A. Paldanin talvella 1852 Ikaalisissa
+tapaama, 4) A. Meurmanin 24/5 1852 Kangasalta lähettämä, 5) I.J.
+Iltasen eli Inbergin v. 1871 kirjoittama, jota sanottiin Akaalla ja
+Sääksmäellä lauletun siihen aikaan kuin "Ryssä tuli maahan", 6) yksi
+kappale niinkuin molemmat edellisetkin Muinaismuisto-yhdistyksen
+omistamissa Reinholmin keräelmissä, mutta ilman paikan- ja
+ajanmääräystä sekä 7) J. Mikkolan v. 1887 pikakirjoituksella tekemä
+kirjaanpano Ylöjärveltä, samoin kuin kolme ensin mainittua Suomalaisen
+Kirjallisuuden Seuran arkistossa.[53] Niissä ilmaantuvat runon säkeet
+ovat seuraavat, äänteellisiä ja muita aivan vähäisiä eroavaisuuksia
+lukuunottamatta:
+
+Tapanin (3457) eli Tahvanin (2) laulu (2347) eli virsi (5).
+
+    _Joulu joukossa tuleepi,
+    Tanssissa Tapanin päivä_ (12567).
+    Tapani, jalo Tapani (4).
+    _Tanssas toi taitava Tapani_ (124567).
+    Sekä tanssas että taisi (5).
+    _Oven suusta pöydän päähän_ (4-7).
+    _Pöydän päästä oven suuhun_ (5-7).
+    _Puoliyöstä puoliyöhön_ (127).
+    Tapani se takusta tehty,
+    Tapani se tallipoika (3).
+    _Tapanill' on tallirenki_ (127),
+    _Joka ruokkii Ruoloksen oriita_,
+    _Kaitseepi Kilan kankareita_ (7).
+    Oli minulla iso ori,
+    Jonk' oli lammi lautasilla,
+    Iso meri keskellä selkää (5).
+    _Vei hän juomalle hevosen_(2);
+        (2; 1 V. toi h-sta vedelle; 3 Ajo h-et).
+    _Läpisäären lähtehelle_
+        (1; 2 seur. jälkeen; 3 Lamposelle).
+    _Kaivolle kadikkaseljän_ (2; 1 -selle).
+    Talutin ma orkkoo juomaan,
+    Piirotellen piirtokuonoo,
+    _Kaviot ton kiviä kalvoi,
+    Harja ton pilviä halkoi_ (5).
+    _Eipä toi hepo vettä juonut_ (67).
+    _Hepo kuorsui, lähde läikkyi_.
+        (67; 1-2 l. l. h. k.)
+    "_Mitäs kuorsut korpin ruoka_?
+        (2; 1 koiran, 7 konnan.)
+    Valitset variksen palaa (7).
+    _Hirnut Hiisien hevonen_" (1; 2 ihmisen).
+    _Lähdin maahan rattahista
+    Katsomahan maan vikoja,
+    Ei ollut maassa maan vikoja,
+    Eikä vedessä veden vikoja_ (2).
+    _Iskin silmäni itähän_ (12).
+    _Katsoin päin luotehesen_ (2).
+    _Näin tähden taivahalla_ (12; 356 Näki).
+    _Pilkan pilvien raossa_ (26; 1 Pilkun; 3 Pienen p. pilven raos).
+    Syrjän pilven pilkkosen alla,
+    Pumpuaisten lähtehellä (5).
+    _Menin Ruotuksen tallihin,
+    Levittelin verkalointa_ (2).
+    _Menin Ruotuksen tupahan_ (12).
+    _Seisahtelin oven suussa,
+    Pysähtelin partten päässä_ (2).
+    _Västas Ruotus rualtansa_ (2; 1 R. haastoi).
+    _Tiivas tiskinsä nojalta_ (1; 2 Timo).
+    "_Pese kättä, käy rualle,
+    Ruoki Ruotuksen hevosta!" --
+    "En sinä pitkässä ijässä,
+    Ruoki Ruotuksen hevosta,
+    Kaitse Kiivan kankarita_." (2).
+    "_Jo ma nyt luovun Ruotuksesta,
+    Otan uskon Jeesuksesta_ (1 runon lopussa).
+    Pois ma ruovun Ruotuksista.
+    Annan uskon keskuksista,
+    Päästin pyhälle pojalle,
+    _Paremmalle palvelukselle_" (5 runon alussa).
+    _Ruotus kunnoton kuningas_ (6; 4 Ruotospa toi).
+    _Ihan ilkeä isäntä_. (6; 4 Ilon i-n; vrt. 7 ihana i.)
+    "_Sitte mä sen todeksi uskon_ (2; 1 Siis mä ton; 467 sanas).
+    _Jos toi härkä mylvineepi_ (1246).
+    _Joka on luina laattialla_ (12).
+    Joka oli viisi vuotta maassa maannut (3).
+    _Liha syöty, luu jätetty_, (246; 13 luut lusittu).
+    _Kesi kenkinä pidetty_" (1246; 3 k-ksi tehty).
+    _Rupespa härkä mylvimähän_ (16; 3 H. r. möyrimään).
+    Luillansa luhisemahan,
+    Kynsin maata kaappimahan (1; vrt. kukko).
+    _Mylvi kolmelta sanalta_ (6).
+    Mylvipä toi kahdeksan sanaa.
+    Sanan puoli yhdeksättä (4 härkä kukon jälkeen).
+    -- -- --
+    _Jos toi kukko laulaneepi_ (12467).
+    _Höyhenillänsä höyhkäjääpi_ (7).
+    _Joka on paistina vadissa_ (124; 67 Jonk' on liha).
+    _Höyhenet tulipalossa_ (467).
+    Kuin on voilla voideltuna,
+    Jäsenille järköitetty,
+    Höyhenille höykytetty (1).
+    Höyhenillä höyhkenillä,
+    Jäsenillä järkkäneillä,
+    Luitansa lutistelee,
+    Isännän ilolliseksi,
+    Emännän elolliseksi (2).
+    _Rupespa kukko laulamahan,
+    Kukko kuudelta sanalta,
+    Kananpoilca kahdeksalta_ (16).
+    Laulopa toi kuusi sanaa,
+    Sanan puoli seitsemättä (4).
+    -- -- --
+    _Jos toi veitsenpää vesonee_
+        (4 vesone; 2 vesonne; 1 vesoisi;
+        7, ennen kukkoa, puukonpää vesoileepi).
+    Kuin on lyöty laattiahan (1).
+    _Joll' on vuosi vuoleskeltu_ (47; 2 Jot' on).
+    _Kaksi kannettu tupessa_ (2; 4 viisi, 7 pidetty).
+    Vesonnee kuusi vesoa,
+    Lehtiveson seitsemännen (2; 6 seitsemän, -- an kahdeksanneksi).
+    Vesopa toi yhdeksän vesaa,
+    Vihdasvesan kymmenennen (4).
+    _Rupespa veitsenpää vesohon,
+    Vesos kuudelta vesalta,
+    Kultalehti kunkin päässä_ (1).
+    _Meneppä kemppi kellarikin_ (24567).
+    _Tuoppas oltta tuoppisella_ (456; 2 tuopi täynen).
+    _Kanna kaksikorvasella_ (5 kahdella korvosella; 6 kaksivantehella).
+    _Annappa tuopin totta tehdä_ (23457).
+    _Viisivantehen vipata_
+        (47; 6 vipataan, 5 vipotella, 2 vikoja, 3 vissist).
+    Kaksikorvan kallistella (4).
+    Viinakupin kuljeskella (4-7).
+    Leipäpytkyn pyörähdellä (67).
+    Lihaa leipää lautasella.
+    Ihahaa! (5).
+    _Kyllä on oltta kellarissa,
+    Tammisessa tynnyrissä,
+    Koivuisen tapin takana_ (7).
+    _Olut alla, vaksi päällä,
+    Keskellä mesi punainen_ (2; 7 Vaksi a v. p. M. makonen k.)
+    Voi voi muori kulta!
+    Jos mun nälkäni näkisit,
+    Juostenpa aittahan menisit,
+    Tepotellen kellarihin (4).
+    _Isännän ma ensin kiitän_[54] (23457; 6 sitten).
+    _Jok' on suosta suojan tehnyt_ (2-7).
+    _Pannut penkit pensahista_ (4-7; 2 penkin; 3 pensahille).
+    Alentanut ansahille (3).
+    _Asettanut ankarasti_ (46: 2 ankaralle; 7 ahkeralle).
+    _Pannut paikalle hyvälle_ (26; 7 parahalle).
+    _Hirret noi hirmuilta mäiltä_
+        (5; 4 vetänyt h. h. mäeltä; 6 h. tuonut h-uisista mäistä).
+    Painut marjun kankahilta (5).
+    _Malat vuorilta kovilta_ (4).
+    _Tuohet viljalaitumilta_ (4; 6 koivuvehmahista)
+    Isäntää mä vielä kiitän,
+    Joka on ohrat aitasta tuonut (3).
+    _Emännän mä sitten kiitän_ (23457; 6 ensist).
+    _Jok' on ohrist' olven pannut_ (2456; 37 tehnyt).
+    _Makujuoman mullahista_ (2-7).
+    Olut alla, vaksi päällä,
+    Keskellä mesi punainen (2).
+
+    Jumala antakoon tulevanakin vuonna
+    ohrat ja rukiit menestyvän,
+    että saadaan oltta ja viinaa (4).
+    Näin on käynyt lauluni laadullensa
+    ilovirttä veisaten;
+    tulevana vuonna ohria kasvaa
+    kuin kumurikkiä ja hyvin siunatun pitkiä (7).
+    _Laulanpa mä tähän talohon
+    Tallihin hyvät hevoset,
+    Hevosille hyvät varsat_ (3).
+    _Toivotan mä tähän talohon_ (4; 3 laulanpa).
+    _Tammen keskelle pihaa,
+    Oksat oltta juoksemahan,
+    Vitsat viinaa tiukkumahan_ (34).
+
+ (Vaan jos ei mitään anneta talossa):
+
+    _Toivotan mä tähän talohon,
+    Kuivan kuusen keskelle pihaa,
+    Oksat k-- juoksemahan,
+    Lutvut p-- pruiskimahan_ (4).
+    _Isäntä hirtehen, emäntä ortehen_ (45).
+    _Veriveitsi pöydän päähän_ (45).
+    I. h. e. o. Poika korpehen, kontti selkähän,
+    Piru konttihin, korvat pystyhyn (h).
+
+"Silmään pistävä", huomauttaa Borenius,[55] "on suomalaisen virren
+yhtäläisyys mainittujen, varsinkin kaukaisempien kansojen laulujen
+kanssa, joissa legendalaulun alkuperäinen muoto on säilynyt paremmin
+kuin ruotsalaisessa." Tapanin irtisanomisen palveluksestaan sekä
+Ruotuksen käskyn käymään ruualle tapaammekin taaksepäin mennen vasta
+englantilaisessa Tapanin laulussa. Mutta toiselta puolen on
+suomalaisessa virressä piirteitä, jotka sen liittävät läheisesti
+skandinaavilaiseen, niinkuin Tapanin esiintyminen tallirenkinä ja
+hevosten juottaminen; vieläpä nimenomaan ruotsalaiseen muodostukseen,
+jossa Tapanin laulajat lopuksi pukevat runoon sekä kerjuunsa että
+kiitoksensa. Tämä ei ole muuten selitettävissä kuin olettamalla, että
+laulu Ruotsissakin on aikoinaan ollut paljoa täydellisempi. Kysymyksen
+alaiseksi vaan jää, ovatko kukkojutun rinnalla esitetyt härän ja
+veitsen ihmeet jo Ruotsissa muodostuneita, vai vasta Suomen puolella
+lisättyjä. Kuivan puun vesoittumisen olemme vendiläisen laulun
+yhteydessä huomanneet; muutamissa Varsinais-Suomen suorasanaisissa
+tarinoissa tavataan myös tämä piirre.[56] Härkä kukon rinnalla
+esiintyy, niinkuin saamme nähdä, vielä virolaisessa Luojan surma-runon
+muodostuksessa, joka on riippumaton suomalaisesta, vaan mahdollisesti
+yhteisestä alkulähteestä johtuva. Suomalaisessa runossa on kuitenkin
+härän kuvaus siinä määrin kukon kuvauksen jäljittelyä -- sanojen
+mylviminen, luilla luhiseminen ja kynsin maata kaappiminen -- että sen
+hyvin voi ajatella ihan itsenäisesti Suomen puolella lisätyn kolmiluvun
+täydentämiseksi.
+
+Mutta olkoonpa suomalainen runo niissäkin kohdin mukaelma kadonnutta
+ruotsalaista, joka vuorostaan on muodostunut alkuperäisemmästä
+tanskalaisesta j.n.e., niin on se sittenkin esitystavaltaan kaikkia
+esikuviansa paljoa täyteläisempi ja runollisempi. Vanha runomittamme
+kertoineen on nähtävästi vaatinut Suomen runottarelta verrattain
+itsenäistä työtä.
+
+Suomen länsimurteen alalta on vielä mainitsematta vähäinen katkelma
+Etelä-Pohjanmaalta joka on säilynyt Ajoksen loitsun jatkona:[57]
+
+    Hiiden hihti, hiiden huhti,
+    Hiiden helvetin hevonen,
+    Näki tähden taivahasta,
+    Ja pilkan pilven raosta.
+
+Itäsuomen runoalueella on Tapanin virrestä ainoasti yksityisiä säkeitä
+säilynyt. Pohjois-Hämeessä on Hevosen pihallepäästö-sanoihin joutunut
+piirre Ruotuksen hevosen ruokinnasta:[58]
+
+    Ruoki Ruotuksen hevosta,
+    Katso Kiiskon konkaria,
+    Metsäilveksen iholle,
+    Metsäuuhen untuvalle.
+
+Samoilla seuduin ilmaantuu se myös Tallirengin sanoissa:[59]
+
+    Syötä syöttäjä hevosta,
+    Katso Kiivan kankaria,
+    Seiso yöt suka käessä,
+    Päivät kampa kainalossa.
+
+Sukimisen kuvaus, johon se on liittynyt, on yleinen ei ainoastaan
+hevosen, vaan myös karjan luvuissa.[60] Yhdistyksen on nähtävästi
+aiheuttanut Hevosen synnyssä avuksi pyydettynä pyhimyksenä esiintyvä
+Tahvanus. Esim. mainitussa itäpohjanmaalaisessa kappaleessa, jossa hän
+on nimenomaan "jumala", rukoillaan:
+
+    Yöt seiso suka käessä,
+    Päivät vihko kainalossa;
+    Sui ilveksen iholle,
+    Kampoa kalan evälle.
+
+Toisen säeparin Tapanin virren alusta on Ilamantsin kuuluisin laulaja
+Simana Sissonen Mekrijärvellä muutamassa runon katkelmassa
+tallentanut:[61]
+
+    Kovin korskui konnan ruuna,
+    Pätisi pahan oronen.
+    Virkki vanha Väinämöinen:
+    "En huoli hevosiani,
+    Sure en sukkajalkojani,
+    Piä en piiskasta lukua,
+    Huolta en kanna kannuksista."
+
+Eräässä Etelä-Savosta löydetyssä lorussa huomataan Tapanin nimi ynnä
+viittaus Tapani-pojan puettamiseen.[62]
+
+    Tahvana takuista tehty,
+    Sysistä, pärehen päistä.
+
+Ruotuskin tulee vielä esille kuninkaana ja kauniin Katrinan kosijana
+runossa, joka päällekirjoituksella "Katrin parannus" on luettavana
+Kantelettaressa (III. n:o 3). Tässä painetussa on kosija tosin nimetön,
+mutta kansanrunon toisinnoissa, joita on saatu Itä-Pohjanmaalta, Suomen
+Pohjois-Karjalasta, Savosta, jopa Vermlannista, hän on säännöllisesti:
+_Ruotus kunnotar kuningas, Ruotuksen, Ruotusten tai Ruotoloin
+kuningas_.[63]
+
+Että Tapanin virsi on aikoinaan ollut Itä-Suomessa tunnettu, todistaa
+kuitenkin paraiten sen olemassa olo sekä Venäjän-Karjalassa että
+Länsi-Inkerissä, joihin molempiin paikkoihin se on voinut kulkeutua
+ainoasti Suomen Karjalan kautta.
+
+Eteläisin venäjänkarjalaisista kappaleista on Europaeusen Repolassa
+kirjaanpanema,[64] johon paitsi Joukahaisen nimeä on sekaantunut
+sukataika Lemminkäis-runoista.
+
+      Tuopa nuori Joukahainen
+    Oli hevon juotannossa,
+    Katsonnossa konkarinsa,
+    Keksi tähen taivoselta,
+    Pilk[an] pilvien lom[alta].
+    "Itse Ruotus juotto'ose,
+    Katso'ose konkaria,
+    Tämän päivyen perästä.
+    Nyt meill' on parempi valta,
+    Nyt meillä Jumala syntyi."
+      Pisti puukon pöytähänsä,
+    Suan seinähän sivalti,
+    Painoi harjan patsahasen:
+    "Äsken on toet totesi,
+    Valehettomat vakasi,
+    Kuin veitsi vesottunevi,
+    Suka hurmehin tulevi,
+    Harja verta vuotanevi."
+    Jo veitsi j.n.e.
+      "Äsken j.n.e.
+    Kuin on härkä ammunevi,
+    Jok' on syöty mennä vuonna,
+    Kesä(!) kenkinä pietty,
+    Nahka talven tallailtu."
+    Rupei härkä ammumahan,
+    Pääpässi pölöttämähän.
+      "Jo nyt on toet totesi,
+    Valehettomat vakasi."
+
+Toinen kappale on Aunuksen ja Vienan läänin rajoilta Akonlahdesta
+Lönnrotin löytämä.[65] Niinkuin mainittu, on se Luojan virren loppuun
+irtonaisesti kiinnitetty. Toimivaa henkilöä nimittämättä se alkaa
+säkeillä:
+
+    Juotti Ruojuksen hevosta,
+    Katon (!) Kiiv[an] konkaria.
+
+Muuten se ei sanottavasti eroa edellisestä. Suka ja harja on siitä
+kuitenkin pois jätetty:
+
+    Kuin veitsi vesottunevi,
+    Kuin vesot lehittynevi.
+
+Sitä vastoin on härän jälkeen lisätty vielä kolmannen ihmeen vaatimus,
+nähtävästi Kilpakosinta-runon vaikutuksesta:
+
+    Kuin nosse(!) halli haukkumahan,
+    Linnan lussi luukkamahan.
+
+Tapanin nimeä ei ole Latvajärven Arhipankaan toisinnossa tallella,
+vaikka siinä alkuosa virttä on erittäin eheänä säilynyt. Myöhempiä
+lisäyksiä tässä ovat: marhaminnan maahan heittäminen Itkevän purren
+runosta, joka alkaa Väinämöisen hevosen etsinnällä; Ruotuksen istuminen
+pöydän päässä paitasillaan Katrin ja Hannuksen runosta;[66] sekä
+loppusäkeet, jotka kuuluvat edempänä esitettävään Viron orjan virteen.
+
+Ruotus oli ennen semmoinen mies, että koko maailma häntä palveli. Pani
+kerran palvelijansa hevosta juottamahan.
+
+      "Menes oro juottamahan,
+    Laukki laineuttamahan,
+    Avennosta talvisesta." --
+    Eipä juo heposen varsa. --
+      Katsoi kerran kaivohonsa,
+    Toisen kerran päänsä päälle,
+    Keksi tähen taivoselta,
+    Pilkan pilvien raolta.
+      Nousi oron --
+    Nousi laukon lautaselle.
+    Ajoi juoksulla kotihin,
+    Samolla pihalle saapi,
+    Heitti maahan marhaminnan,
+    Hietahan helyt heposen,
+    Pian pistäkse tupahan.
+      Ruma Ruotus paitulainen,
+    Syöpi, juopi pöyän päässä,
+    Päässä pöyän paioillahan
+    Aivin aiminaisillahan.
+    Sanan virkkoi, noin nimesi:
+    "Tämän päiväsen perästä
+    Ruoki en Ruotuksen hevosta,
+    Katso en --[67] kankaria;
+    Itse Ruotus ruokkikohon,
+    Katsokohon kankaria.
+    Jo meill' on parempi valta,
+    Jo on tähti taivahalla,
+    Pilkka pilvien raossa.
+    Pahoin maksoit orjan palkan,
+    Raatajan rahanalaisen,
+    Lyhyellä kyynärällä,
+    Saralla venytetyllä."
+
+Ihmeet tästä kappaleesta kokonaan puuttuvat, mutta härästä yhdessä suan
+kanssa Arhippa lauloi Lemminkäisen surma-virressä.[68]
+
+Niinkuin on mainittu, hän Castrénille esitti Tapanin virren aivan
+erikseen. Kuitenkin on juuri Arhippa paraiten valmistanut Lönnrotin
+yhteensovitusta siirtämällä pöydän päässä istuvan Ruotuksen myös
+Saunanhakuvirteen. Tässä hän lisäksi on säilyttänyt Tapanin nimestäkin
+jäljen säkeessä:
+
+    On talli Tapomäellä.
+
+Tapanin virren liittymisen toiselta puolen. Lapsenetsintä-virteen on
+tehnyt kiinteämmäksi eräs Uhtuenpuolinen runo, jossa lapsen katoamisen
+yhteydessä ilmaantuvat seuraavat säkeet:[69]
+
+    "Mitä hirnut Hiitten ruuna,
+    Päriset pahan hevonen?"
+    "Sitä hirnun Hiitten ruuna,
+    Vietiin poika polviltasi."
+
+Että Lönnrot on osannut oikeaan, kun Cajanin kirjaanpanoa noudattaen
+asetti Tapanin virren mainittujen Luojan virren kappaleiden väliin,
+todistavat osaltaan myös Varsinais-Inkerin toisinnot. Hevaan puolella
+myöhemmin löydetyssä viidessä kappaleessa se aivan säännöllisesti
+seuraa Saunanhaku-virttä. Painettakoon siitä rinnan kolme toisiaan
+täydentävää kirjaanpanoa.[70]
+
+A. (Saunanhaku edellä; sam. B, C).
+
+    Tahmana hengoisten herra,
+    Ruokki Ruotuksen heposta,
+    Yöt seisoi suka piossa,
+    Päivät kampa kainalossa.
+    Meni juotolle hevosta,
+    Jortanaisesta joesta,
+    Heraisesta lähtehestä.
+    Ei juo oro joesta,
+    Laki ei vettä lainehesta.
+      Tahmana hengoisten herra:
+    "Miks' et juo oro joesta?"
+    Oro kielillen panihen:
+    "Sill' en juo joesta vettä,
+    Kuun kuva jokehen paistoi,
+    Päivän tähti lainehesen;
+    Rannat on täynnä käärmehiä,
+    Pohja mustia matoja;
+    Huuhtoit huorat huntujansa,
+    Ripakat rapakkojansa,
+    Renkimiehet reppujansa."
+    Tahmana hengoisten herra
+    Sanoin laati, suin läkäsi:
+    "Äsken lie toet sanasi,
+    Vanamoittavat (!) valasi.
+    Iske veitsi pöyän päähän;
+    Kun veitsenpää vesoittuu
+    Vesasin kultaisin,
+    Lehin hopeaisin."
+    Iski veitsen pöyän päähän,
+    Ja veitsenpää vesoittui j.n.e.
+      Tahmana hengoisten herra:
+    "Et sinä Jumala mulle!
+    Jo mulle Jumala syntyi
+    Tänä huomenna varain,
+    Heinille lumekkahille,
+    Kakroille jääkkähille,
+    Oron suuren soimen luokse,
+    Kaaron karsinan etehen."
+
+B.
+
+      Maaria pyhäinen vaimo,
+    Meni huuhtoi huntujansa
+    Jortanaisessa joessa,
+    Kultaisessa lähtehessä.
+    Tahvana oli heposen herra
+    Meni juotulle heposen
+    Jouluhuomenna varain.
+    Ei juo oro joesta j.n.e.
+      Tahvana oli heposen herra
+    Sanoin laati ruunallensa:
+    "Mitäpä kruosuat korpi (!) ruuna,
+    Hirnut Hiien maan heponen?"
+      Oro kielille paneli,
+    Läkinöille luottelihen:
+    "Siitä mä kruosuan j.n.e.
+    Tänä huomenna varain
+    Huora huuhtoi j.n.e.
+    Joki on mustaa matoa,
+    Reunat kyitä käärmehiä."
+
+C.
+
+      Mentiin juotolle j.n.e.
+    Eivät juo joesta j.n.e.
+    Oronen kielelle paneli j.n.e.
+    "Jo meillä Jumala syntyi
+    Läävähän heposen luokse."
+      Akka sanoi: "ei oo tosi!
+    Kukon keität riehtelällä."
+    Pantiin kukko riehtelälle,
+    Kukko lauloi: Jumal syntyi!
+    "Ei oo viel' toeksi sanat!
+    Iske veitsi kannen päähän."
+    Siitä veitsenpää vesottui.
+      Siitä vasta uskottihin,
+    Että meillä Jumala syntyi.
+
+Keski-inkeriläinen Tapanin virren muodostus on ilmeisesti ollut
+edelläkäyvän Saunanhaku-virren vaikutuksen alainen. Tästä ei ole
+ainoastaan otettu kuvaus syntymisestä seimen luona, myös tähden kuva
+vedessä on saanut toisenlaisen merkityksen. Se ei enää käännä katsetta
+ylös taivaalle, vaan alas joen pohjaan -- Jordanin joki on muista
+runoista ensin lähteen rinnalle ja sitten sen sijalle tullut -- ja
+täällä se valaisee sitä saastaa, joka pahaksi naiseksi kuvaillun
+Neitsyt Maarian vaatteen pesusta on ikään kuin käärmeinä keräytynyt.
+
+Viimeksi mainitun liitteen myöhäsyntyisyys käy selville siitä, että se
+on lainattu loitsurunoista. Sekä Inkerinmaalla että Suomen puolella,
+vieläpä Venäjän-Karjalassa esiintyy pahojen naisten pesu Raudan syntyyn
+kuuluvana aiheena, esim. Länsi-Inkerissä:[71]
+
+    Et sä siisiks suuri ollut,
+    Et sä suuri, etkä pieni,
+    Kun sä jokena juoksit,
+    Kylän peltojen perätse,
+    Kylän aitojen alatse.
+    Huuhoit huurat huntujansa,
+    Pahat naiset paitojansa,
+    Ripakot rapakkojansa.
+
+Loitsurunoista saatu on myös hevosen sukimisen piirre, nimittäin
+Hevosen synnystä, johon jo Suomen puolella olemme nähneet Ruotuksen
+hevosen ruokinnan liittyneen. Varsin alkuperäinen sitä vastoin on
+kukon lause: "Jumala syntyi", jonka vastine löytyy vanhimmassa
+englanninkielisessä laulussa, niinkuin jo Borenius on huomauttanut.[72]
+
+Saunanhaku-virteen liittyneenä tavataan Tapanin virsi myös yhdessä
+Soikkolan kappaleessa.[73] Siinä Neitsyt Maaria lapselle nimen
+laadittuaan kehoittaa Tahvanaa:
+
+      "Mene selville sepille,
+    Takosille tarkkesille,
+    Teetä suuhun kultasuitset,
+    Teetä päähän kultapäitset,
+    Selkähän sotisatula."
+      Tahvana heposen herra.
+    Otti senen kuullaksehen,
+    Meni j.n.e.
+
+Samoin Tahvana käsketään menemään hevosta juottamaan; vaan hevonen ei
+ota juodakseen, sanoen syyksi että kuu eli päivän tähti ei paista
+jokeen, jonka pohjassa on mustia matoja.
+
+Toisessa katkelmantapaisessa Jumalan poika itse juottaa hevosta
+Jordanista, missä paha nainen on paitojaan huuhtonut.[74]
+
+Selvästi siis huomaa, että runo on Hevaalta päin Soikkolaan kulkenut ja
+tiellä turmeltunut.
+
+Mutta toiselta puolen on Tapanin virsi Soikkolassa säilynyt osaksi
+vanhemmassakin muodossa kuin Hevaalla, niinkuin seuraavasta kappaleesta
+näkyy:[75]
+
+      Tahvana hovusten herra,
+    Hovusten herra, hevosten herra,
+    Ruotus kultainen kuningas,
+    Ruokki Ruotuksen hevosta,
+    -- kiima (!) konkaria,
+    Yöt seisoi suka käessä,
+    Päivät päitset kainalossa.
+    Sualla suki hevosta,
+    Kammallansa kampaeli,
+    Koreaksi kuonon päältä,
+    Haveaksi harjan päältä,
+    Sileäksi seljän (!) päältä,
+    Lakeaksi lautasilta.
+    Koreat rihmat kuonon päällä,
+    Haveat rihmat harjan päällä,
+    Sileät rihmat seljän päällä,
+    Lakeat rihmat lautasilla,
+      Tahvana hovusten herra,
+    Ruotus kultainen kuningas,
+    Tuli ulkonta tupahan:
+    "Jo meille Jumala syntyi.
+    Jouluyöllä onnisella,
+    Tallihin hevosten taaksi,
+    Kakurille jäykähille."
+      (Tahvana tasainen poika
+    Meni oroa juottamahan,
+    Ja tammaa taluttamahan.
+    Eipä oro vettä juonut,
+    Eikä laukku lainaellut,
+    Kuin keksi kuvan joesta,
+    Tähen merkin taivahasta).[76]
+    Tuli oroa juottamasta,
+    Ja tammaa taluttamasta.
+      Tahvana tasainen poika,
+    Tahvana juua tahtoo,
+    Tahvanan kulkku kuivettuu.
+    Tuokoa tuopilla olutta,
+    Pikarilla pienikkestä.
+    Olut kiehui astiassa,
+    Tammisessa astiassa,
+    Tammisen tapin takana,
+    Hiiva alla, vaahto päällä,
+    Keskessä olut punainen.
+
+Siinä ei ole yksistään Ruotuksen nimi tallella, vaan hänen
+kuninkuutensakin, joka ei länsisuomalaisissakaan kirjaanpanoissa ole
+säilynyt, vaikka se itäsuomalaisista Katrinan kosinnan kappaleista
+päättäen lienee Tapanin virteen alkuansa kuulunut. Hevaalla
+löytymättömiä vanhoja piirteitä ovat myös: ulkoa tupaan tuleminen,
+tähden taivaalta keksiminen sekä lopuksi oluen pyytäminen. Sitäpaitsi
+esiintyy runo aivan itsenäisenä, jos kohta Jumalan syntyminen talliin
+ilmaisee selvästi Saunanhaku-virren vaikutusta.
+
+Vielä on Soikkolan ja Hevaan väliseltä alueelta saatu katkelma, jonka
+alkusäkeessä Tapanin nimi on säilynyt ruotsalaista Staffan lähinnä
+vastaavassa muodossa:[77]
+
+    Stahvana hevosen herra.
+
+Kertomusta ihmeistä ei Soikkolan puolisissa Tapanin virren toisinnoissa
+tavata. Se on niistä, niinkuin vasta saamme nähdä, eksynyt runoon
+erämatkalla surmatusta Ylermiköstä. Huomautettakoon ainoasti, että
+juuri härkä-juttu, joka Hevaalla puuttuu, on tässä säilynyt.[78]
+
+    "Härkä on sarjoille tapettu,
+    Liha syöty, luu kaluttu,
+    Kettu kenkänä pietty,
+    Nahka Saksan saappahina.
+    Nouse härkä ammumahan,
+    Luille nouse liikkumahan" j.n.e.
+
+Mainitut säkeet ovat myös ainoat jäljet Tapanin virrestä, jotka
+läntisimmällä Narvusin niemekkeellä ovat tavattavissa.[79]
+
+Tapanin virren kulku Varsinais-Inkerissä suunnassa idästä länteen
+puolestaan vahvistaa muutenkin ilmeistä tosiasiaa, että se on tänne
+saapunut Länsi-Suomesta Karjalan kannaksen kautta, joka tuskin lienee
+tapahtunut aikaisemmin luterinuskoisten siirtymistä Inkerin puolelle
+eli 1600 lukua.
+
+Mihin aikaan Tapanin virsi pukeutui suomalaisen runon muotoon
+Varsinais-Suomessa, on vähän vaikeampi määrätä. Tanskalainen
+historiantutkija _Johannes Steenstrup_[80] huomauttaa, että vanhin
+tanskalainen katkelma Tapanin virttä on vuodelta 1695 ja ettei
+färöläinen eivätkä ruotsalaiset käsikirjoitukset ole sitä vanhempia.
+Tanskalaisissa kappaleissa puuttuvan refrängin vuoksi hän pitää
+mahdottomana, että ne olisivat keskiajalla sepitettyjä, jota vastoin on
+mahdollista ja todennäköistä, että katolisia, vieraita runoaineksia on
+myöhemminkin Tanskaan kulkeutunut. Sama muistutus koskee myös
+tanskalaisen tapaista ruotsalaista toisintoa. Mutta koska toisessa
+ruotsalaisessa muodostuksessa on refrängi paljoa paremminkin säilynyt
+kuin kertova osa runoa, niin sopii olettaa Ruotsissa kaksi päällekkäin
+kerrostunutta toisintoa, josta vanhempi tuli Suomeen silloin kuin se
+vielä oli eheänä. Niin myöhään kuin 1600 luvulla olisi ruotsalaista
+laulua tuskin enää mukaeltu vanhalla runomitalla Länsi-Suomessa; jota
+paitsi suomalainen runo luultavasti jo 1600 luvun alussa oli
+kulkeutunut Inkeriin. Tapanin virsi on kaikesta päättäen yhdenaikuinen
+Helka-virsien kanssa ja niin muodoin luultavimmin lopulla keskiaikaa
+Skandinaavian kautta Suomeen vaeltanut. Englantilaisen käsikirjoituksen
+ikä siirtää Tapanin laulun syntymisajan niinikään taaksepäin 1400
+luvulle, joka runon leviämiseenkin nähden pohjoismaissa lienee lähinnä
+tosilaitaa.
+
+
+
+3. Neitsyt Maarian virsi.
+
+
+Toinen eli oikeastaan ensimmäinen Luojan virren osista, Neitsyt Maarian
+virsi, jakautuu vuorostaan, niinkuin jo on huomautettu, kolmeen
+kappaleesen, joita sopii nimittää Marja-virreksi, Saunanhaku-virreksi
+ja Lapsenetsintä-virreksi. Näihin on lisäksi, niinkuin saamme nähdä,
+useampia liitteitä kiintynyt.
+
+Toistensa yhteydessä ja aivan Kantelettaren järjestyksessä esiintyvät
+nämät kappaleet säännöllisesti Venäjän Karjalan runoalueella.
+
+Suomen Itä-Karjalassa puuttuu kokonaan Lapsenetsintä. Myös Saunanhaku
+ilmaantuu verrattain harvoin, vaikka silloin aina Marja-virren jatkona.
+
+Vaan Inkerin puolella tavataan Lapsenetsintä sen eheimmässä muodossa
+eri runona. Tosin se sielläkin on tavallisesti toisiin yhdistynyt,
+mutta aivan eri järjestyksessä. Ensin tulevat tämän alkusäkeet, sitten
+Marja-virsi, sen jälkeen varsinainen Lapsenetsintä, kuitenkin ilman
+löytämistä, ja lopuksi Saunanhaku, johon usein vielä Tapanin virsi
+lisäksi liittyy. Kuinka luonnoton tämä järjestys on, näkee seuraavasta
+kirjaanpanosta, joka on paraita inkerinpuolisia.[81]
+
+      Maaria vahainen vaimo,
+    Vaimo valkean verinen,
+    Käypi käpäelevi,
+    Hietrahelma heutajavi,
+    Puhas paitanen povessa,
+    Silkkiliinanen sisässä.
+    Kulta keppiyt käessä,
+    Hopeainen ruoska vyöllä.
+      Meni otrapellollehen,
+    Kakrakaapunaisillehen,
+    Näki oksalta omenan,
+    Näki puulta päähkenäisen;
+    Otti oksalta omenan,
+    Otti puulta päähkenäisen.
+    Loi omenan huulillehen,
+    Huuliltahan kielellehen,
+    Kieleltä keruksillehen.
+    Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
+    Tuosta paksuksi panihen,
+    Lihavaksi liittelihen.
+      Meni matkoa vähäsen,
+    Päivä vastahan tulevi.
+    Kysytteli päivyeltä:
+    "Hoi päivä, Jumalan luoma
+    Näitkö poikoa pyhäistä,
+    Hetelmäistä autuaista?"
+    Päivä vasten vastaeli:
+    "Jos lien nähnyt, en sanele.
+    Sun hyväsi munkin saattoi
+    Aamusta ylenemähän,
+    Illasta alenemahan.
+    Keskipäivin kerstämähän."
+    Maaria vahainen vaimo
+    Meni matkoa vähäsen,
+    Kuu vastahan tulevi.
+    Kysytteli kuuhuelta:
+    "Hoi kuu Jumalan luoma!
+    Näitkö poikoa pyhäistä,
+    Hetelmäistä autuaista?"
+    Kuu vasten vastaeli:
+    "Jos lien nähnyt, en sanele,
+    Sun hyväsi munkin saattoi
+    Illasta ylenemähän,
+    Aamusta alenemahan,
+    Keskiöillä kerstämähän."
+      Maaria vahainen vaimo
+    Meni matkoa vähäsen,
+    Tuli pienoinen tupanen.
+    Akka katsoi ikkunasta.
+    "Akkani emohueni,
+    Akka vanha vaalijani!
+    Onka tässä yösijaista,
+    Yösijaista, maamajaista,
+    Missä maata mannun naisen,
+    Missä raskahan levätä,
+    Huonokkaisen huokaella,
+    Hienokkaisen henkäellä?"
+    Akka vasten vastaeli:
+    "Maaria vahainen vaimo!
+    Mene tallihin mäelle,
+    Siell' on meillä muutkin vaimot."
+    Maaria vahainen vaimo
+    Meni [tallihin] mäelle,
+    Oron suuren soimen luokse,
+    Kaaron karsinan etehen.
+    Synnytteli poikoansa
+    Heinille lumekkahille,
+    Kakroille jääkkähille.
+    Jouluna Jumala syntyi,
+    Paras herra pakkasella.
+      Tahmana hengoisten herra j.n.e.(kts. siv. 38).
+
+Että tässä lasta etsitään jo ennen sen syntymistä, on aivan ilmeistä.
+Lapsenetsintä-virsi on epäilemättä ollut alkuansa itsenäinen runo, joka
+on ikäänkuin tunkeutunut Marja-virren ja Saunanhaku-virren väliin, jos
+näitä jo ennen sitä voi ajatella Inkerissäkin yhdistyneiksi. Koska
+kuitenkin viimeksi mainittu olettaminen ei ole mitenkään varma, lienee
+oikeinta ja on joka tapauksessa käytännöllisintä käsitellä myös
+Marja-virttä ja Saunanhaku-virttä erinäisinä runoina.
+
+
+
+4. Marja-virsi liitteineen.
+
+
+Jo Neitsyt Maarian nimi, huomauttaa Borenius,[82] "jota monessa
+paikassa, erittäinkin läntisessä Suomessa, äännetään Marja, aivan
+luonnollisesti näyttää selittävän Jeesuksen marjasta syntymisen.
+Läheinen siis on arvelu, että se runon osa on syntynyt suomalaisella
+alalla."
+
+Samoin lausuu A.V. Forsman[83] Kalevalan Marjatta nimen johdosta, jota
+Reinholm oli pitänyt alkuperäisenä marjo-sanasta sepitettynä ja
+Marja-tarun vuoksi Neitsyt Maarialle omistettuna nimenä: "Luultavampaa
+on, että Marjatta on sekamuoto, syntynyt ruotsalaisesta Mariet (Margit)
+ja suomalaisesta marja. Yhtyminen marja-sanaan on sittemmin vaikuttanut
+mainitun tarinan".
+
+Kuitenkin Borenius, viitaten omituiseen Logos-opin muodostukseen ynnä
+länsimaisiin taruihin ihmeellisistä syntymisistä sekä tenhomarjoista,
+jotka ruumiin muotoa muuttavat, pitää hyvin luultavana, että myös tämä
+legenda "jo ennen Suomeen saapumistaankin oli saanut lähes saman
+muodon, jonka me virrestä tunnemme".
+
+Ettei Marja-virsi ole voinut syntyä marja-sanan johdosta, tulemme
+siitäkin näkemään, ettei marja ole alkuperäinen hedelmä edes
+suomalaisessa runossa. Toiselta puolen on hedelmän syöminen, eikä sen
+vaikutus, joka johtaa meidät runon alkulähteesen.[84]
+
+Pseudo- eli valhe-Matheuksen evankeliumissa kerrotaan seuraava tapaus
+Josefin ja Marian pakomatkalta Egyptiin. Levätessään palmupuun alla oli
+Maria katsahtanut puuhun ja nähdessään sen olevan täynnä hedelmiä
+halunnut niitä syödäkseen. Josef oli hieman ynseästi ilmaissut
+ihmettelyään moisesta mieliteosta, kun puu oli niin korkea. Mutta
+Jeesus, joka istui äitinsä sylissä, oli käskenyt palmupuuta kumartumaan
+sekä tarjoomaan hedelmänsä. Ja paikalla oli puu taivuttanut latvansa
+alas Marian jalkoihin.
+
+Tämä kertomus on hyvin tunnettu keskiaikaisissa legendakokoelmissa, se
+löytyy esim. ennen mainitussa ruotsinkielisessä 1200 luvun lopulta.[85]
+Kansanlaulunakin katolisissa maissa se näkyy olleen suosittu. Oikein
+kansan omaiselta se ei kuitenkaan vielä tunnu niissä etupäässä
+saksankielisissä legenda-virsissä, joissa outo, etelämainen palmupuu on
+muuttamatta säilytetty.
+
+Vaan hiukan vapaammin on tarina muodostunut Kataloonian ja
+Etelä-Ranskan toisinnoissa. Tiellä Bethlehemistä Natsarethiin Maria ja
+Josef tapaavat puutarhurin kiipeämässä omenapuuhun ja Maria pyytää yhtä
+omenaa. Puutarhuri antaa hänelle luvan itse poimia puusta, Josef,
+ollakseen avulias, yrittää ottamaan, mutta puun oksat kohoavat
+ylöspäin; Maarialle sitä vastoin ne taipuvat puoleen.
+
+Vielä omintakeisemmin on tätä ainetta käsitetty Englannissa, jossa on
+monet kerrat kirjaanpantu seuraava hyvin yleinen joululaulu.[86]
+
+      Mies vanha oli Josef, mies vanha todesti,
+    Kun maassa Galilean Marian kihlasi.
+      Kautt' yrttitarhan kauniin he yhdess' astuivat,
+    Siell' loisti kirsimarjat, kuin veri, punakat.
+      Puutarhan kautta vihreen he yhdess' astuivat,
+    Siell' oli kirsimarjat niin paksun pulleat.
+      Hellästi Josefille puheli Maria:
+    "Kirsikka mulle poimi; on lapsi minulla."
+      Mutt' ynseä ol' ääni ja sanat Josefin:
+    "Se sulle poimikohon, ken antoi lapsenkin."
+      Vaan silloin lausui lapsi äitinsä kohdussa:
+    "Kumarru, puista korkein, äidille tarjoa!"
+      Kumartui pisin puista Marian kätehen (polvehen),
+    Hän huusi: "katso, Josef! nää suotiin minullen."
+      Tunnusti silloin Josef: "tein sulle vääryyttä;
+    Nautitse, armahani, äläkä hylkäjä."
+      Maria poimi marjan, kuin veri, punaisen,
+    Raskaine taakkoinensa kotihin palaten.
+      Maria otti lapsen ja laski polvillen:
+    "Tään mailman miten käypi, nyt kerro, poikanen."
+      -- "Niin kuule kuolevani, kuin kivet seinässä;
+    Mun tähten katukivet on itkuun heltyä.
+      Vaan pääsiäisnä tiedä mun ylös nousevain,
+    Ja silloin nousee päivä ja kuu mun kerallain."
+
+Tässä näemme siis ihmeen siirrettynä aikaan ennen Vapahtajan syntymistä
+ja välittömästi tämän tapauksen yhteyteen. Siitä ei ollut enää suuri
+askel suomalaisen runon käsitykseen. Missä määrin oletettava
+skandinaavilainen välimuoto vielä siihen suuntaan lienee vaikuttanut,
+on mahdoton sanoa, kun ei mitään semmoista ole meille säilynyt.
+
+Länsi-Suomessakaan ei runo enää ole tunnettu, mutta että se sieltä päin
+kuitenkin on levinnyt yli Karjalan kannaksen Varsinais-Inkeriin,
+osoittanee sen esiintyminen milt'ei yksinomaan itäisessä osassa
+viimeksimainittua runoaluetta. Lisäksi on lukuun otettava, että
+sen viidestä ja Tapanin virren yhtä monesta Hevaan-puolisesta
+kirjaanpanosta on kokonaista kolme yhteistä.[87]
+
+Näissä kolmessa kappaleessa -- neljäs Hevaan kappale on nähtävästi
+vaillinainen[88] -- ilmaantuu esillä oleva runo Lapsenetsintä-virren
+johdantona. Yhteiset mainitun virren kanssa ovat kaikissa neljässä
+alkusäkeet:
+
+    Maaria pyhäinen vaimo,
+    Käypi käpäelevi,
+    Hietroin helmoin heutajavi;
+
+parissa sitä paitsi kuvaus Maarian matkatamineista. Sen jälkeen
+jatketaan joko:[89]
+
+    Läksi koista kulkemahan,
+    Veräjästä vieremähän.
+    Meni metsän rantuelle;
+
+taikka tavallisemmin:
+
+    Meni otrapellollensa,
+    Kakrakaapunaisellensa.
+
+Yhtäläisesti sitten taas kaikissa kappaleissa -- myöskin viidennessä,
+jossa se on keskelle Mataleenan virttä eksynyt[90] -- kerrotaan
+mitenkä:
+
+    Näki oksalta omenan,
+    Näki puulta pähkinäisen.
+    Otti oksalta omenan,
+    Otti puulta pähkinäisen,
+    Loi omenan huulillehen,
+    Huuliltahan kielellehen,
+    Kieleltä keruksillehen.
+    Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
+    Tuosta paksuksi panihe,
+    Lihavaksi liittelihe.
+
+Tämän kappaleen ensimmäinen säepari on muistiinpantu Soikkolan puolella
+ainoasti kerran ja aivan irtonaisena katkelmana; muuta jälkeä runon
+alkupuolesta ei Hevaata lännempänä ole löydetty.[91]
+
+Loppupuoli runoa sitä vastoin tavataan Varsinais-Inkerissä myös
+sovitettuna muutamaan ballaadiin Mari tytöstä, joka menee marjaan
+emolle. Kun emo marjoja syötyään sairastuu, lähtee tytär noidilta ja
+arpojilta apua hakemaan, mutta palatessaan saa kuulla emon jo
+kuolleen.[92] Kokonaista kuusi säettä nähdään yhdessä Hevaan puolen
+toisinnossa ainoasti siliä muutoksella, että "loi omenan" sijaan
+lauletaan "pani marjan".[93] Viimeinen säepari on kuitenkin
+tavallisesti sopimattomana poisjätetty, niin parissa itäisemmässä
+toisinnossa, jotka alkavat:[94]
+
+    Emo (t. mamma) marjan huulillehen.
+
+Vielä on toista ja kolmatta säettä muodostettu, niin että syötyjä
+marjoja tulee kolme, kahdessa Keski-Inkerin sekä yhtä monessa Soikkolan
+kappaleessa:[95]
+
+    Toisen marjan kielellehen,
+    Kolmannen keruksellehen.
+
+Niitä seuraava neljäs säe on harvoin enää tässä yhteydessä
+säilynyt.[96] Mutta yksinään marjoista "täytyminen" ilmaantuu yhdessä
+Venjoen kirjaanpanossa[97] sekä usein vielä Karjalan kannaksen
+toisinnoissa.[98]
+
+Että Neitsyt Maarian virsi on vaikuttanut mainittuun ballaadiin eikä
+päinvastoin, näkee selvästi siitä, etteivät kysymyksessä olevat säkeet
+ole jälkimmäisessä mitenkään oleellisia, jota paitsi ne puuttuvat sen
+lukuisissa kirjaanpanoissa läntisimmästä Inkeristä.
+
+Mainittu ballaadi ei edes ole aiheuttanut Omena-virreksi oikeammin
+nimitettävän muuttumista varsinaisesti Marja-virreksi Suomen
+Itä-Karjalassa. Sen muutoksen on vaikuttanut vähäinen lyyrillinen runo,
+jota Varsinais-Inkerissä ja Karjalan kannaksella aivan erikseen
+lauletaan. Tämän yleinen muoto on:
+
+    Mansikka mäellä huusi,
+    (Puola kaljui kankahalla):
+    "Tule neito ottamahan,
+    Punaposki poimimahan,
+    Ennenkuin etana syöpi,
+    Mato musta muikkajavi!"
+
+Niinkuin loppusäkeistä voi päättää, on runo alkuansa sepitetty
+kiireellisestä mansikan poiminnasta. Puola on lisätty ainoasti
+kertosäkeen aikaansaamiseksi, joka useassa toisinnossa puuttuukin.[99]
+
+Neitsyt Maariaan sovitettuna tapaamme tämän runon jo Itä-Karjalan
+länsirajalla Pälkjärvellä muutamassa Lapsensaama-luvussa.[100]
+
+      Mansikka mäeltä huusi:
+    "Tule neiti ottamahan,
+    Punaposki poimimahan,
+    Ennenkuin etanat syövät,
+    Rettanat repivät!"
+      Menin mäellä mansikkahan,
+    Otin marjan sormilleni,
+    Sormiltani huulelleni,
+    Huuleltani kielelleni,
+    Kieleltä keroksihini.
+    Tuosta tyyvyin, tuosta täyvyin,
+    Tuosta paksuksi panime,
+    Lihavaksi liittelime.
+      Menin itkien isosen luokse,
+    Rääkyen emosen luokse.
+    Isä istui pöyän päässä,
+    Äiti aitan rappusilla,
+    Silkkikangasta kutovi,
+    Suhakaista suikuttavi.
+      Isä kysyi tyttäreltä:
+    "Mitä itket tyttäreni?" --
+    "Menin mäellä mansikkahan,
+    Kankahalla puolukkahan,
+    Otin" j.n.e.
+      Sanoi isä tyttärelle:
+    "Ei o'o tää kenenkään tekemä,
+    Eikä kenenkään panema.
+    Tämä on Luojan suoma,
+    Luojan laittama luja." --
+      Neitsyt Maaria emonen,
+    Rakas äiti armollinen!
+    Tule tänne tarvitahan j.n.e.
+
+Saman loitsun johdantona esiintyy Marja-virsi myös Suistaman tienoilla.
+Sen alkuun on kuitenkin vielä liittynyt pirtin pyyhkiminen.[101]
+
+    Aivoin nousi aiokainen,
+    Pesi, puhasteli, kumarteli,
+    Pyyhki pienen pirttisensä
+    -- -- --
+    Kunne topat vietänehen?
+    Ulos, ulos uksen kautta
+    -- -- --
+    Tuorehelle toukomaalle.
+    Marja mäellä huusi:
+    "Tule tyttö poimimahan,
+    Päävaski valitsemahan,
+    Tinarinta riipimähän."
+    Otin marjan mielillensä,
+    Toisen marjan kielellensä.
+    Kolmannen kerustimille.
+    Tuosta tyyvyin j.n.e.
+
+Sitten seuraa kotiin tulo ja kertomus tapauksesta Saunanhaku-virren
+yhteydessä.
+
+Marja-virren varsinainen laulupaikka Suomen puolella on kuitenkin
+Suojärven pitäjä, jossa siitä, Marketan runosta sekä Väinämöisen,
+Ilmarisen ja Joukahaisen laivaretkestä ynnä muista seikkailuista on
+kokoonpantu erittäin suosittu Iro-neidon runo. Muuan Korpiselkien
+kappelissa emäpitäjän rajalla kirjaanpantu kappale alkaa:[102]
+
+      Iri neito, impi neito,
+    Kapo neito kaunokainen,
+    Piti iäistä pyhyyttä,
+    Ajan kaiken oikeutta.
+    Ei syönyt lehmän maitoa
+    Hakkiloilla hypittyä:
+    Ei syönyt kanan munia
+    Kukerikun polkemia.
+      Kirkui marjanen mäellä,
+    Puolukkainen kankahalla:
+    "Tules neito poimimahan,
+    Tinarinta riipimähän,
+    Vyövaski valitsemahan!"
+      Iri neito j.n.e.
+    Otti marjoja mäeltä,
+    Puolukoita kankahalta,
+    Tuonpa huulillehen pani,
+    Huulillehen, kielellehen,
+    Vatsahan vajottelihen.
+
+Sitten kerrotaan Marketan runon mukaan akkojen arvelemiset sekä
+lapsenristijän etsiminen. Lapsia on kuitenkin Iro-neidolla kolme,
+joista Väinämöinen vanhin, Ilmarinen keskimmäinen ja nuorin
+Joukahainen. Sen johdosta kerrotaan toisinnoissa hänen syöneen
+nimenomaan kolme mansikkaa,[103] joskus samassa muodossa kuin
+Suistamalla:[104]
+
+    Otti marjan huulillehen,
+    Toisen pani kielellehen,
+    Kolmannen vatsahan vajotti.
+
+Viimeksi mainitussa yhtä vähän kuin suistamalaisessa tarvinnee ajatella
+inkeriläisen ballaadin vaikutusta, jossa runomme alkuperäiset säkeet
+ovat yhtäläisesti muuttuneet, koska tämä ballaadi ei ole Karjalan
+kannasta pohjoisemmaksi levinnyt ja siinä verrattava kohta ainoasti
+Varsinais-Inkerissä ilmestyy. Omenan vaihtuessa pieneksi marjaksi on
+luvun lisääminen niin luonnollinen ajatus, että säkeitten muutos samaan
+suuntaan on Itä-Karjalassa voinut itsenäisestikin tapahtua.[105]
+
+Neidon nimi Iro on nähtävästi johtunut ballaadista "Pahasulhollinen"
+(Kant. III. n:o 40); joka eräässä Suojärven toisinnossa alkaa:[106]
+
+    Iro neito, impi neito,
+    Kapu neito kaunukainen,
+    Mit olet mielellä pahalla,
+    Syämellä synkerällä?
+
+Että se tässä runossa on alkuperäisempi, todistaa sen esiintyminen myös
+lännempänä samassa Salmin kihlakunnassa, esim.[107]
+
+    Itkevi Iro metsässä --
+    Mitä itket, Iro tytti.
+
+Iro-neidon pyhyyden kuvaukseen kuuluu tavallisesti myös, ettei hän syö
+rukiista leipää, upehilla l. orihilla kynnettyä, joskus vielä, ettei
+hän syö emäsian lihoja.[108] Aunuksen puolella, jonne runo Suojärveltä
+on levinnyt, lisätään, ettei hän syönyt emälampaankaan lihaa,
+vaan:[109]
+
+    Söi petäjää pehmeäistä,
+    Söipä kaunista kalaista.
+
+Paastoamisen pyhyyden kuvaaminen näyttää siis olleen näiden säkeiden
+tarkoituksena. Se ei ole kuitenkaan niiden alkuperäinen ajatus. Ne
+tavataan jo lännempänä Suistamalla ja Impilahdella Marketan
+runossa.[110]
+
+    Marketta korea neito
+    Ison koissa ollessahan,
+    Ison ikkunan palessa,
+    Kehrätä hykertelevi,
+    Lauluja hyräelevi.
+    Katsoi ulos ikkunasta:
+    -- -- --
+    "En tuolla hevolla aja
+    -- -- --
+    En syö tuon lehmän maitoa
+    -- -- --
+    En syö tuon kanan munia" j.n.e.
+
+Hevosella ajaminen, josta hevosella kynnetyn leivän hylkiminen on
+luonnon väännös, osoittaa, ettei tässä ole kysymys paastoamisesta eikä
+pyhittämisestä, vaan Marketan ylenmääräisestä kainoudesta. Marketan
+runon yhteydessä ei kuitenkaan ole syntynyt tämä kuvaus, jota ei tavata
+sen inkeriläisissä eikä virolaisissa toisinnoissa. Virossa sitä vastoin
+löytyy toinen, tosin harvinainen runo, joka alkaa:[111]
+
+    Ann' oli Anni, piimä kranni,
+    Ei söönud sia lihada,
+    Ei katsnud kana munada.
+
+Ettei mainittu kuvaus missään tapauksessa ole kuulunut Marja-virteen,
+todistaa sen puuttuminen juuri niissä Suojärveläisissä toisinnoissa,
+jossa Iro-neidon sijalla on säilynyt alkuperäisempi Neitsyt Maaria,
+esim.[112]
+
+      Neitsyt Maaria emonen,
+    Pyhä piika taivaallinen,
+    Meni tuonne on mäelle,
+    Löyti siellä mansikkaisen.
+      Voi on neito taivahallinen,
+    Pyhä piika armollinen,
+    Astui ahoa myöten j.n.e.
+    Löytipä kolme mantsoimarjoa.
+
+Marketan runon vaikutusta Marja-virteen voimme havaita myös
+Pohjois-Aunuksessa, Repolan tienoilla, josta parin vanhemman ja
+vaillinaisen muistiinpanon lisäksi[113] maist. U. Karttunen v. 1897 on
+löytänyt kokonaista kuusi kappaletta. Yksi niistä alkaa:[114]
+
+      Maaria emoinen neito,
+    Pyhä piika taivahainen,
+    Niin pyhitti, niin oli,
+    Ei syönyt lehmän maitoa j.n.e.
+    Eikä pitänyt uukon villoa j.n.e.
+      Maaria emoinen neito j.n.e.
+    Hirren latjetta kulutti
+    Ummiskengän uurtehella;
+    Hirren kynnystä kulutti
+    Hienohelman hempuella;
+    Hirren kamoata kulutti
+    Päärihman pättävällä.
+
+Toinen kappale on säilyttänyt Marketan virren johdannonkin: pieni
+Kaijan vaimo saa kolme tytärtä Maijan, Kaijan ja Marjatan. Sitten
+kuvataan "Marjatan korean neidon" pitkällinen kotona olo. Vihdoin
+kuitenkin hän:
+
+    Läksi ullose utuna,
+    Pellolle pihoja myöten.
+
+Marjatan nimen voinee pitää sekamuodostuksena Marketasta ja Maariasta.
+Parissa Karttusen kirjaanpanossa, jotka alkavat kotonaolon kuvauksella,
+tavataan suorastaan Maaria nimen yhteydessä Marketan mainesana _korea
+neito_.[115]
+
+Mutta kaksi kirjaanpanoista esittävät ilman mitään johdantoa
+Marja-virren, joka toisessa kuuluu:[116]
+
+      Kirkui marjanen mäeltä,
+    Puolukkainen kankahalta:
+    "Tule neiti poimimahan,
+    Tinarinta riipimähän,
+    Vyövaski valitsemahan."
+      Maaria on korea neiti
+    Suorieli, selkieli,
+    Sep' on paitoihin panihen,
+    Vaskivöihin vyötelihen.
+      Läksi marjan poimentahan,
+    Otti marjasen mäeltä,
+    Puolukkaisen kankahalta.
+    Pani marjan huulillehen,
+    Huuliltahan kielillehen,
+    Kieliltä keroksehensa,
+    Tuosta tyytyi j.n.e.
+
+Kuitenkin on taas Marketan runon vaikutus huomattavana seuraavassa
+saman kappaleen jatkossa:
+
+    Tulevi emonsa luoksi:
+    "Oi emoni kantajani!
+    Tämä on kohtu Luojan luoma,
+    Säätämä pyhän Jumalan.
+    En istunut hevolla reessä j.n.e.
+    En syönyt lehmän maitoa j.n.e.
+    En syönyt kanan munia" j.n.e.
+      Emo virkki, noin pakisi
+    "Pois on, pois on, pääni polku,
+    Tuonnemma tulinen lautta!"
+
+Näistä säkeistä ensimmäiset neljä johtuvat vasta esitettävästä
+Saunanhaku-virrestä, niiden jälkeiset Marketan runosta. Mihin viimeiset
+kolme alkuansa kuuluvat, huomaamme siitä kappaleesta, jossa Marketan
+runon johdanto on paraiten säilynyt ja tämäkin kohta täydellisimmin
+esitetty.[117]
+
+      Vei on marjat taatollehen:
+    "Syö marjoa, taatto raukka!"
+    -- "Missä olit tämän aian?"
+    -- "Olin marjan poimennassa."
+    -- "Et ollut marjan poimennassa,
+    Olit sulhasen etsossa,
+    Sukapäien, sulkkuvöien,
+    Soman kaplukan katsannossa,
+    Punapaulan pujellussa."
+      (Vei on marjat maammolle-hen;
+    samoin veikollehen ja siskollehen.)
+    Vei on marjat ämmöllehen:
+    "Syöpä marjoa, ämmö raukka!"
+    -- "Sitä minä hallehinkin,
+    Nuoren neion marjasia,
+    Vunukkani poimemia."
+
+Tämä näet ei ole muuta kuin muodostus ballaadia "Vedenkantaja Anni"
+(Kanteletar III. n:o 23), jossa tyttö samoin vie vettä taatollensa,
+maammollensa, veikollensa ja siskollensa ja saa vastaukseksi
+(vv. 139-144):
+
+    "Mene portto poikemmaksi,
+    Olit sulhasen etsossa,
+    Tulenlautta tuonnemmaksi;
+    Punapaulan puujelossa,
+    Et ollut veen etsossa,
+    Kautokengän katselossa."
+
+Juodakseen ottaa vasta miniä tai toisin ämmö, välistä sanoilla: "Nuoren
+vettä juoakseni."[118]
+
+Saman runon vaikutusta vahvistavat myös säkeet:
+
+    Otti korvon olallehen,
+    Kauhan käsivarrellehen,
+
+mitkä tavataan yhdessä mainituista Repolan kappaleista Maarian marjaan
+menon yhteydessä, vaan silminnähtävästi kuuluvat Annin vedenkantoon,
+jonka toisinnoissa ne löytyvätkin.[119]
+
+Olemme viimein saapuneet Vienan lääniin, jonka runoja Lönnrot on
+milt'ei yksinomaan käyttänyt Neitsyt Maarian virsiä kokoonpannessaan.
+Neitsyt Maarian pukeutuminen (Kant. III. 6. vv. 1-6) on Lönnrotin
+johdannoksi sovittama. Hänen alkuperäisessä käsikirjoituksessaan se ei
+tällä paikalla ilmaannu, vaan samoin kuin kaikissa Vienan läänin ja,
+kuten olemme nähneet, myös Pohjois-Aunuksen toisinnoissa vasta marjan
+kutsumisen (v. 18) jälkeen. Tämä piirre, joka on muualta lainattu, on
+runoon kiintynyt niiden puvusta johtuvien mainesanojen välityksellä,
+joilla jo Suomen Karjalassa marja neitoa kutsuu;[120] vertaa
+pohjois-aunukselaisessa näytteessä säkeitä: "Vyövaski valitsemahan" ja
+"Vaskivöihin vyötelihen."
+
+Johdannot ovat yleensä Vienan läänissä harvinaisia. Yhdessä kappaleessa
+on kuitenkin "Marjatan korean neidon" kainous nähtävänä.[121]
+
+Tavallisimmin runo lähtee suorastaan säkeestä (v. 11):
+
+    Marjanen mäeltä (harv. maalta) huuti.
+
+Niinkuin jo säännöllisesti Pohjois-Aunuksessa ja usein Suomen
+Karjalassa, on kaikissa Vienan läänin kappaleissa alkuperäinen
+mansikka, marjaseksi yleistyen, kadonnut puolukan rinnalta, nähtävästi
+sen johdosta, että mansikka niillä tienoin on hyvin harvinainen. Sitä
+merkillisempää on, että vienanpuolisissa kappaleissa etanan ja madon
+syömistä kuvaavat, etupäässä mansikkaan soveltuvat säkeet (vv. 17 8)
+ovat yleisesti säilyneet.
+
+Marjan valitus, ettei häntä kukaan ole poiminut, vaikka satoja, jopa
+tuhansiakin on käynyt häntä katsomassa (vv. 19-24), perustuu samaan
+toisintoon, joka alkaa Marjatan kainoudella.
+
+      Sata neittä, tuhat naista,
+    Viititseksen vaatitseksen,
+    Tinavöihin tilkitseksen,
+    Vaskipauloihin paneksen,
+    Yhen marjan poimintahan,
+    Karpalon karistantahan.
+      Marjatta korea neito,
+    Viititseksen vaatitseksen,
+    Yhen marjan poimintahan, j.n.e.
+
+Vienan läänin laulutavalle omituinen on marjan kohoaminen ylös
+huulille, ennenkuin se sieltä, samoin kuin etelämpänä, alkaa alas
+valua; esim. Sjögrenin vanhassa kirjaanpanossa:[122]
+
+    Marja nousi päällepäkeien,
+    Pakeilta helmoillensa,
+    Helmoiltansa rinnoillensa,
+    Rinnoiltansa huulillehen,
+    Huuliltansa kielellehen,
+    Siitä vatsahan valahti.
+
+Välistä esiintyy se vielä vilkkaammassa puhuttelun muodossa:[123]
+
+    "Nouse, nouse, marjaseni,
+    Kapehelle kauolleni!
+    Nouse, nouse j.n.e.
+    Heleille helmoilleni --
+    Vaskisille vyöni päille --
+    Ripeille rinnoilleni --
+    Leveälle leuvalleni --
+    Kepeälle kielelleni."
+    Jopa vatsahan valuvi.
+
+Tämä kuvaus on nähtävästi takaperin kääntämällä jäljitelty kyynelten
+vierimisestä, joka Vienan läänissä tavataan sekä Väinämöisen soiton
+että "Aino" tytön äidin itkun yhteydessä.
+
+Merkillisin piirre vienalaisessa Marja-virressä on kuitenkin marjan
+kummallinen kasvinpaikka. Mainittujen Sjögrenin kirjaanpanemien
+säkeiden edellä lauletaan:
+
+    Katselekse, kääntelekse:
+    Ylähäinen taivosesta,
+    Alahainen maaemästä.
+    Otti suolta suopetäjän,
+    Rannalta rätsäkän männyn,
+    Jolla marjan maahan puotti.
+
+Lönnrotille esitti Latvajärven Arhippa saman kohdan:[124]
+
+    On marja näkemiähän,
+    Puola ilmoin luomiahan,
+    Alahahko maasta syöä,
+    Ylähähkö puuhun nousta.
+    Tempoi kartun kankahalta,
+    Senkin päällä seisataksen.
+
+Ja muutamassa Lönnrotin myöhemmin tekemässä muistiinpanossa kuvataan,
+kuinka:[125]
+
+    Puolukainen puuhun nousi,
+    Ylähähkö ois siitä ottaa.
+    Otti kartun [kankahalta],
+    Sorti [puolan puusta pois],
+    Alahahko on siitä ottaa.
+    Nousi pauloillensa.
+
+Vienan läänissä on siis säilynyt legendan ajatus puussa kasvavasta
+hedelmästä, joka korkeutensa tähden on työläs tavoittaa. Onko tämä
+puunhedelmä, samoin kuin Varsinais-Inkerissä, alkuansa ollut omena, on
+vaikea varmaan päättää. Mutta jos niin on ollut -- johon edempänä
+esitettävän Lapsenetsintä-virren venäjänkarjalaisessa muodostuksessa
+yleinen lapsen mainesana _kullainen omenut_ ehkä viitannee -- niin
+sopisi ajatella että raamatullinen kertomus paratiisin omenasta olisi
+vaikuttanut palmupuu-legendaan, sittenkun tämä kansanrunossa oli
+siirretty tapahtuneeksi ennen Vapahtajan syntymistä.[126] Ja täten
+olisi suomalainen Marja-virren muodostus hyvin helposti käsitettävissä.
+
+
+
+5. Saunanhaku-virsi.
+
+
+Samoin kuin Marja-virsi, on Saunanhaku-virsi muodoltaan
+alkuperäisimpänä säilynyt Varsinais-Inkerissä ja nimenomaan Hevaan
+puolella, jossa sitä on kymmenen toisintoa kirjaanpantu. Paria
+katkelman tapaista lukuunottamatta, se säännöllisesti seuraa
+Lapsenetsintä-virttä, jos kohta tästä toisinaan ainoasti alkusäkeet
+ovat säilyneet, niinkuin esim. seuraavassa:[127]
+
+      Maaria vahainen vaimo,
+    Vaimo valkeaverinen,
+    Käypi käpäelevi,
+    Hietrahelma heutajavi,
+    Vaskivastanen käessä,
+    Lapsen paitanen povessa.
+      Meni yhtehen talohon,
+    Kysytteli akkaselta:
+    "Hoi sä akka, vanha vaimo,
+    Onko tässä yösijaista,
+    Onko tässä maamajaista,
+    Naisen raskahan levätä,
+    Huonukkaisen huokaella."
+     Akka vasten vastaeli:
+    "Kyll' on meillä yösijaista,
+    Yösijaista, maamajaista,
+    Sinun raskahan levätä" j.n.e.
+      Maaria vahainen vaimo
+    Meni tallihin mäelle,
+    Sai hän tuosta yösijaisen,
+    Yösijaisen, maamajaisen.
+    Synnytteli poikoansa,
+    Tuota meiän Jeesustamme,
+    Ja meiän Jumaluttamme.
+    Synnytti poikuen
+    Heinille apilahille,
+    Apilahan kukkasille.
+    Jouluna Jumala syntyi,
+    Paras Luoja pakkasella,
+    Maaria oli emo Jumalan.
+
+Väliltä unohtunut akan nimenomainen käsky menemään talliin kuuluu
+muutamassa toisinnossa:[128]
+
+    "Ei ole meillä yösijaista j.n.e.
+    Mene tallihin mäelle,
+    Tallihin mäellisehen,
+    Sinne menit muutkin --
+    Kakaroille jääkkähille,
+    Olille lumekkahille,
+    Heinille apinehille,
+    Apinehen kukkasille."
+
+Tähän liittyy Tapanin virsi, niinkuin yleensä Hevaan puolella, milloin
+se siellä on säilynyt.
+
+Soikkolassa on Saunanhaku-virttä muistiinpantu kolme eri kertaa.
+Täydellisimmässä kappaleessa seuraa Tapanin virsi ja käy edellä
+Lapsenetsiminen, joka on siihen vielä pitemmälle vaikuttanut.[129] Akka
+tulee aitasta vastaan ja häneltä kysyy Maaria, samoin kuin kuulta:
+
+    Oi akka Jumalan luoma!
+    Näitkö poikaa pyhäistä?
+
+Alkuperäisiä sitä vastoin saattavat olla säkeet:
+
+    Käypi kylä kylältä,
+    Hulkkuvi talo talolta.
+
+Toisessa kappaleessa päivä, jolta Maaria tiedustelee, sanoo nähneensä
+pyhäisen pojan syntyneen talliin hevosen luokse.[130] Kolmas jälki on
+säilynyt Luojan surma-virren johdannossa:[131]
+
+    La kun laulan uutta virttä,
+    Uutta virttä vastamaista,
+    Syksyllä syntyneestä,
+    Talvella tapahtuneesta.
+    Jouluna Jumala syntyi,
+    Parahalla pakkasella.[132]
+
+Runon leviämisestä Varsinais-Inkerissä, joka on sama kuin Tapanin
+virren ja Marja-virren, voimme siis päättää että se yhdessä näiden
+kanssa on kulkenut Suomen puolelta yli Karjalan kannaksen
+Keski-Inkeriin ja sieltä Länsi-Inkeriin.
+
+Että se maamajanen, johon Maaria yöksi pyrkii, on saunan
+tapainen rakennus, siihen viitannee vasta hänen kädessään tai
+myös kainalossaan,[133] jos kohta tämä piirre on säilynyt
+Lapsenetsintä-virren säkeitten seassa.
+
+Suomen Karjalassakaan ei vielä "sauna"-sanaa nimenomaan käytetä, on
+puhe vaan piilohuoneesta. Mutta sen määrääminen lämpimäksi osottaa yhä
+selvemmin, mistä on kysymys. Niinkuin on huomautettu, esiintyy täällä
+Saunanhaku-virsi säännöllisesti Marja-virren liitteenä.
+
+Ennenmainituissa Suistaman-puolisissa Lapsensaama-sanoissa Marja-virsi
+jatkuu seuraavasti:
+
+    Aloin astua kotihin.
+    "Voipa äiti kantajani!
+    Anna suojoa tiloa
+    Piian piilohuoneheksi,
+    Vaimon vankihuoneheksi."
+    -- "Voi sinua Hiien h--
+    Ootkos pilttien pitämä,
+    Eli nainehen urohon,
+    Eli miehen naimattoman?"
+    -- "Emp' ole j.n.e.
+    Marja mäellä huuti" j.n.e.
+
+(Seuraa referaatti Marja-virrestä ynnä loitsua).
+
+Suojärvellä on Saunanhaku-virsi etupäässä niissä kappaleissa säilynyt,
+joissa ei Iro nimi vielä ole Marja-virteen kiintynyt. Yhdessä pyhälle
+piialle tulee "Isonen" vastaan.[134]
+
+    "Hoipa Iso armollinen,
+    Tieätkö piikoin piilopirtin,
+    Lämpimäiset huonehuet?"
+    "Tieän piikoin piilopirtin --
+    Kun menet aitasista alatse,
+    Peltosista perätse."
+
+Toisessa nimettömälle neidolle, joka:[135]
+
+    Alkoi kulkea kotihin,
+    Astua aitoviertä myöten,
+    Tuli maamo vastahani.
+    "Hoi on maamo kantajani!"
+
+Sekä maamo että taatto "kasvattaja" vastaavat, ettei heillä ole
+lämmintä tupaa, ja vasta "vieras" sen antaa.
+
+Täydellisin Saunanhaku-virren suomenkarjalaisista kappaleista on
+kuitenkin juuri Iro nimen yhteydessä tavattava.[136]
+
+      Iro neito, impi neito j.n.e.
+    Saip' on kolme poikalasta.
+      "Hoi on iso armahani!
+    Tieätkö lämmintä tuvaista,
+    Lämpymyttä huonehutta,
+    Piian pieniksi pyhiksi,
+    Vaimon vaivahuonehiksi?"
+      Iso kykkösen kirosi:
+    "Hoi on sinä Hiien --
+    Ruma Ruotsi, palkanpiika!"
+    -- "Enkä ole Hiien --
+    Enkä ole palkan piika;
+    Olen miehen suuren saava,
+    Hylkävä hyvän Jumalan."
+    (Samoin emo -- vello -- sikko).
+      Tuli vieras vastahani.
+    "Tieätkö" j.n.e.
+    -- "Mene paikoille papittomille,
+    Maille ristimättömille;
+    Siell' on saunat salvettuna
+    Piian pieniksi pyhiksi j.n.e.
+    Suuret kuuset kuomina,
+    Suuret pajut pappina,
+    Suuret kivet kirikköinä."
+
+Alkuperäinen piirre näissä Suomen Itä-Karjalan toisinnoissa on
+epäilemättä Neitsyt Maarian kaunis vastaus häntä vastaan lausuttuun
+syytökseen. Pälkjärveläiseen Marja-virteen lienee se tästä otettu ja
+Aino-runojen mukaan käännetty päinvastaisiksi lohdutussanoiksi isän
+puolelta.[137]
+
+Yleisesti laulettuna sekä kaikin puolin kehittyneenä tapaamme
+Saunanhaku-virren vihdoin Venäjän-Karjalassa. Repolassa
+Pohjois-Aunuksessa olemme jo huomanneet sen vaikuttaneen muutamaan
+Marja-virren liitteesen, jossa Neitsyt Maaria tarjoo poimimiansa
+marjoja äidille taikka kaikillekin omaisille. Tämän ynnä
+Saunanhaku-virren yhdistää vielä kaksi erittäin kaunista liitettä.
+Tylysti kotoa pois häädettynä:[138]
+
+      Maaria korea neiti
+    Suorieli, selkieli,
+    Läksi kosken korvaselle,
+    Itse virkki, noin pakisi:
+    "Vie sinä minua virta,
+    Kanna sä minua koski!"
+      Koski kielille panihen:
+    "Ei voi silma virta vieä,
+    Eikä koski kollohella;
+    Sull' on poika polvissasi,
+    Herra Kristus helmoissasi."
+      Maaria korea neito
+    Tulevi emonsa luokse.
+    "Oi emoni kantajani!
+    Eipä milma virta vienyt,
+    Eikä koski kollohellut."
+    Koski kielille panihen:
+    "Ei voi silma" j.n.e.
+      Emo virkki, noin pakisi:
+    "Mene tallihin hevosen luokse,
+    Sorajouhen soimen alle!"
+    _Sitten jatketaan_:
+    Meni aikoja vähänen.
+    "Mene, katso, orjueni!
+    Jok' on syntynyt synnyn koite,
+    Paistavi Jumalan päivä?"
+    -- "Oijotot emäntä raukka!
+    Mip' on merkki koittehella?"
+    -- "Se on merkki koittehella:
+    Puut punaiset, maat siniset,
+    Vaarat vaskisin sukahin,
+    Hongat on hopeavöissä,
+    Kuuset kultakalkkaloissa.
+    Sep' on merkki koittehella."
+    -- "Oijotot emäntä raukka!
+    Eip' oo syntynyt synnyn koite,
+    Ei paista Jumalan päivä."
+      Meni aikoja vähänen.
+    "Mene, katso, orjueni" j.n.e.
+    -- "Oijotot emäntä raukka!
+    Eip' oo syntynyt" j.n.e.
+      Meni aikoja vähänen.
+    "Mene, katso", j.n.e.
+    -- "Oijotot emäntä raukka!
+    Jo on syntynyt synnyn koite,
+    Paistavi Jumalan päivä."
+
+Eräässä toisinnossa on koitteen kuvaus esitetty seuraavin säkein,
+joista selvästi näkyy, että se on metsäluvuista lähinnä johtunut.[139]
+
+    Kuuset on kullan kalkkaloissa,
+    Hongat hopean valettu,
+    Pirtti on petäjikössä,
+    Kotini koivikossa,
+    Taivas kultaisin orahin.
+
+Mainituista liitteistä Marja-virren ja Saunanhaku-virren välillä
+puuttuu Vienan läänissä kokonaan Kosken puhuttelu. Koitteen katsominen
+sitävastoin on myös yhdessä vienanpuolisessa kappaleessa nähtävänä,
+vaikka eri tavalla muodostuneena.[140]
+
+      Marjatta korea neiti:
+    "Reposeni, lintuseni!
+    Sinä olet käskeä käpeä;
+    Mene nyt katsomahan,
+    Mistä meillä päivä nousi,
+    Kusta meillä kuu kumotti."
+    -- "Vaaran rautaisen takoa."
+    -- "Enp' on taita poiuttani
+    Rauoiksi rakettavaksi,
+    Teräksiksi tehtäväksi.
+      Reposeni, lintuseni" j.n.e.
+    -- "Vaaran vaskisen takoa."
+    Repo juoksi katsomahan.
+    -- "Enp' on taita poiuttani
+    Vaskeksi valettavaksi.
+      Reposeni lintuseni" j.n.e.
+    -- "Vaaran vahaisen takoa."
+    -- "Nytp' on taitan poikueni
+    Vahoiksi valettaviksi,
+    Tuohuksiksi pantaviksi.
+      Reposeni, lintuseni
+    Mene kylpyä kylästä
+    Saunoa Sarajalasta."
+
+Aunuksenkin puolella tavataan joskus "synnyn koitteen" ja "Jumalan
+päivän" rinnalla vielä "Herran kuu" kumottamassa.[141] Samassa
+toisinnossa kuvataan tämän valon vaikutus, paitsi puihin:
+
+    Taivas on rautaisin rakehin,
+    Maa on kultaisin orahin.
+
+Edellä olemme jo nähneet "vaarat vaskisin sukahin", niin että uutta on
+oikeastaan Maarian pojan käsittäminen ikäänkuin vahakuvaksi, josta
+vaksikynttilöitä voisi valaa kirkkoon uhrattavaksi.
+
+Mainitun kappaleen on Lönnrot Kantelettaressa sovittanut keskelle
+Tapanin virttä (vv. 284-343). Tapanin käskystä lähtee repo vaskisen
+vaaran taakse katsomaan, mistä uusi tähti ja kuu ovat syntyneet. Paimen
+selittää revolle Jumalan syntyneen talliin ja lisää, ettei Jumala
+vaihtaisi poiuttansa "vaskihin valettavihin", ei hopeoihin, kultihin,
+eikä kuuhun, aurinkoon.
+
+Marja-virteen liittää Kantelettaressa Saunanhaku-virren emon arvelu:
+"mikä on meidän Marjatalla?" (vv. 70-75) ynnä edellä käyvä kuukausien
+luettelo (vv. 64-69). Jälkimmäinen Loviattaren loitsusta lainattu
+piirre on yleinen vienanpuolisissa toisinnoissa. Mutta edellinen
+tavataan ainoasti yhdessä kappaleessa,[142] jossa niinikään nimi
+Marjatta viittaa sen alkuperään, Marketan runoon. Molemmat kohdat
+tavataan joskus Iro-neidonkin runon yhteydessä Suojärvellä.[143]
+
+Itse Saunanhaku-virsi on Vienan läänissä paremmin kuin Aunuksen
+puolella säilynyt. Näytteenä, joka edustaa myös Pohjois-Aunuksen
+laulutapaa, painettakoon Castrénin kirjaanpano Vienan läänin
+etelärajalta.[144]
+
+      Syntyi poika polvillehen,
+    Lapsi lannepuolillehen.
+      Neitsyt Maaria emonen
+    Sanan virkki, noin nimesi:
+    "Oi on piika pikkarainen,
+    Rahan saatu raatajani!
+    Koprin helmasi kokoa,
+    Käsin kääri vaattehesi,
+    Käy sä kylpyä kylässä,
+    Saunoa Sarajalassa,
+    Pian juokse pitkä matka,
+    Välihin välit samoa."
+      Isäntä supulla istui,
+    Emäntä on penkin päässä.
+    Kysyi kylpyä kylässä
+    Isännältä ensinnäkin.
+    Isäntä varsin vastoavi:
+    "Miksi sä kysyt kylyä?"
+    -- "Maaria meillä poian sai."
+      Isäntä varsin vastoavi:
+    "Joko -- poian sai?
+    On tammi tasamäellä,
+    Iso tuomi hongikolla,
+    Siell' on muut pahantekijät,
+    Siell' on muutkin murhamiehet."
+      Kysyy kylyä emännältä.
+    Emäntä vastaapi (samoin).
+      Läksi piika juoksemahan,
+    Sanovi Neitsyt Maarialle:
+    "Tuolla noin vastattihin:
+    Ei kylvyt kylästä joua,
+    Eikä saunat Sarajalasta.
+    Siellä varsin vastattihin:
+    Joko" j.n.e.
+      Siitä Maaria itkemähän
+    Verisillä kyyneleillä,
+    Hurmehuisille soville.[145]
+      Neitsyt Maaria emonen
+    Sanan virkki, noin nimesi:
+    "Henkeäs hepo vetäjä,
+    Niinkuin kylyjen löyly,
+    Vastan löyly löyhäytä."
+    Henkäsi hepo j.n.e.
+
+Suomalainen sauna eli _kyly_ on tässä sekä nimeltä mainittuna, että
+hyvin havainnollisesti kuvattuna, hevosen, lämpimän henkäyksen
+ilmaantuessa ikäänkuin löylyn asemesta. Saunan paikaksi on nähtävästi
+ajateltu jo Inkerissä mäellä sijaitseva talli, vaikka se tässä
+toisinnossa on Ison tammen runon vaikutuksesta vääntynyt tammeksi.
+Kertosäkeessä esiintyvän "ison tuomen" sijalla tavataan uudemmassa
+kirjaanpanossa samoilta paikoin "iso huonus hongikolla"; jota paitsi
+Maarian itku on ilmaistuna seuraavilla sanoilla:[146]
+
+    "Kunnepa panen poikueni?
+    Heinihin hyvän hevosen,
+    Sorajouhen soimen päähän."
+
+Viittauksella, että siellä on muitakin "pahantekijöitä", on niinikään
+Inkerin puolella vastineensa.
+
+Paikka, josta kylyä kysytään, on Aunuksen-puolisissa kappaleissa aivan
+nimetön kylä, mutta tässä nimenomaan Sarajala.[147] Pohjoisempana
+Vienan läänissä on Sarajas tavallinen muoto. Siellä saa myös tallimäki
+usein nimen Tapo- eli Tapio-mäki, niinkuin on huomautettu, Tapanin
+virren vaikutuksesta. Viimein Latvajärven Arhipan toisinnossa
+ilmestyvät nimellisinä saunan ynnä tallin omistajatkin: Ruotus ja
+Ruotuksen emäntä, joita vielä Piltti "pieni piikanen" käy
+puhuttelemassa.
+
+Kantelettaren laitoksessa on Lönnrot ensin (vv. 80-9) käyttänyt
+Topeliusen julkaisua, jossa Neitsyt Maaria pyytää äitiänsä käymään
+saunaa Sarajahalta, muuttaen sen kylyn pyytämiseksi emolta itseltään.
+Myös on hän tässä ilmaantuvan Tapiomäen sijalle ottanut toisesta
+kappaleesta vaihteen vuoksi Kytömäen.[148]
+
+Mutta sen jälkeen hän on paraasta päästä noudattanut Latvajärven
+Arhipan laulutapaa, kuitenkin supistaen Piltti-piian käynnit kolmesta
+yhteen kertaan.[149] Ruotuksen istumisen pöydän päässä on, niinkuin
+olemme nähneet, Arhippa lainannut laulamastaan Tapanin virrestä.[150]
+Ruotuksen emännän liehumisen "sillan liitoksella" eli "keski-lattialla"
+on Arhippa nähtävästi saanut Osmottaren, oluen sepän, liikkumisesta
+Päivölän pidoissa, joihin Lemminkäinen jää kutsumatta.[151] Mitenkä
+Ruotus ja hänen emäntänsä olopaikkoineen liittyivät Saunanhaku-virteen,
+selviää seuraavista Aunuksen-puolisista säkeistä, joilla on vastineensa
+toisessa Latvajärvenkin kappaleessa:[152]
+
+    Kysy kylpyä kylästä,
+    Isännältä pöyän päästä,
+    Emännältä lattialta,
+    Pojalta rahin nenästä.
+    (Isäntä pöyän päässä,
+    Poika on rahin nenässä).
+
+Arhipalle omituinen on myös kaunis kuvaus Neitsyt Maarian menosta
+Tapo-mäelle, joka Lönnrotin kirjaanpanossa kuuluu (vrt. vv. 202-8):
+
+    Otti vastan varjoksensa,
+    Koprin helmansa kokoili,
+    Käsin kääri vaattehensa,
+    Itse noin sanoiksi virkki:
+    "Lähteä minun tulevi,
+    Niinkuin muinenkin kasakan,
+    Eli orjan palkkalaisen."
+
+Cajan[153] on myöhemmin muistiinpannut vielä säeparin (vv. 210-1):
+
+    Nousevi Kipumäkeä,
+    Kipuvuorta kiipueli.
+
+Viimeksimainittu lisäys johtuu selvästi Kipujen manausluvusta. Mutta
+edelläkäyvä vertaus orjan "palkkalaisen" kohtaloon tämmöisissä
+tapauksissa on syntyynsä nähden epäilyttävämpi. Sitä voisi ajatella
+kehittyneeksi palkkapiian lähettämisestä kylyn hakuun, jolla matkalla
+tämä samoin käärii kokoon hameensa helmat. Vaan aivan mahdotonta ei
+ole, että tässä olisikin säilynyt alkuperäinen kohta, josta on lähtenyt
+ajatus ostetun orjan[154] käyttämisestä, koska semmoisen omistaminen
+hyljätylle ja avuttomalle Neitsyt Maarialle ei erittäin sovellu. Siinä
+tapauksessa olisi myös Inkerissä tavattavan vastan oikea paikka
+määrätty.
+
+Varmasti runoon alkuansa kuuluvia ovat inkeriläisiä vastaavat säkeet
+(vv. 240-1):
+
+    Jouluna Jumala syntyi,
+    Paras poika pakkasella,
+
+jotka ovat yksin Arhipan muistissa säilyneet. Toisessa vienanpuolisessa
+kappaleessa esiintyy kylmän vaikutus säeparissa:[155]
+
+    Heinillä vihviläisillä,
+    Kakaroilla kylmenneillä,
+
+niinikään aivan Inkerin tapaan. Yleensä ovat pohjoisemmat
+Venäjän-Karjalan toisinnot eteläisempiä alkuperäisemmällä kannalla
+siihen nähden, että lapsen syntyminen mainitaan Saunanhaku-virren
+lopussa. Näytteeksi painetussa Castrénin kappaleessa samoin kuin
+muutamassa Aunuksenpuolisessa[156] se heti runon alussa ilmoitetaan
+tapahtuneeksi. Ja toisessa Pohjois-Aunuksen kappaleessa kerrotaan
+hevosen löylyntapaisen henkäyksen yhteydessä, mitenkä Maaria:[157]
+
+    Pesi poian puhtahaksi,
+    Kapaloitsi kauneheksi.
+
+Tästä täytyy päättää, että esillä oleva runo on joko Vienan läänistä
+levinnyt Pohjois-Aunukseen, taikka, joka tuskin on luultavaa, Aunuksen
+puolelta kulkenut kaksi eri kertaa yli Vienan läänin rajan, myöhemmässä
+muodostuksessaan pysähtyen rajaa lähinnä olevaan runoalueesen.
+Kumpaisessakaan tapauksessa ei runon vaellusta käy johtaminen suoraan
+etelästä Suomen Itä-Karjalasta, jonka laulutapa on aivan eri suuntaan
+muodostunut.
+
+Saunanhaku-virren kolme eri toisintomuotoa: 1) inkeriläinen, 2)
+itäkarjalainen ja 3) venäjänkarjalainen eivät voi olla toinen toisistaan
+kehittyneitä, vaan edellyttävät yhteistä Länsi-Suomesta Itä-Suomeen
+kulkeutunutta alkumuotoa. Minkälainen tämä alkumuoto on ollut, voimme
+suunnilleen määrätä, vertaamalla näitä eri haarauksia ja tarkastamalla
+missä kohdin niistä kaksi tai kaikki kolme pitävät yhtä.
+
+Saunanhaku-virren alkuperäisiksi piirteiksi saadaan niin muodoin:
+maamajaisen (1) eli lämpimän huoneen (2) s.o. saunan (3) pyytäminen;
+häpeällinen soimaus ja Maarian puolustus (2 ja 3); osoitus talliin
+mäelle[158] sekä uudistettu soimaus: "missä muutkin" (1 ja 3); lapsen
+syntyminen hevosen soimen luona jouluaamuna, jolloin pakkanen on
+heinätkin kylmännyt (1 ja 3).
+
+Vähän vaikeampi on määrätä, kenen on ajateltu Neitsyt Maariaa näin
+tylysti kohdelleen. Mutta kaikesta päättäen se on hänen oma äitinsä.
+Inkerinmaalla tämä on akka, vaan enimmiten lisäyksellä: emohueni ja
+vanha vaalijani. Suistaman puolella esiintyy nimenomaan äiti. Eriävät
+Suojärveläiset toisinnot ovat jo siihen nähden, että niissä todella
+annetaan lämmin suoja, myöhempiä muodostuksia; jota paitsi vastakohta
+kahden, vieläpä neljän omaisen ja vieraan välillä on muista runoista
+lainattua. Pohjois-Aunuksessa Maariaa, joka tuo marjoja, on usein äiti
+yksin soimaamassa. Äiti hänet myös koskella käynnin jälkeen lähettää
+talliin, ennen palvelijan käyntiä kylässä isännän ja emännän
+puheilla.[159] Myöskin Vienan läänissä, missä joskus Maaria äitiänsä
+pyytää käymään kylyä kylästä, tämä tylysti viittaa mäelle talliin.[160]
+
+Vasta sen jälkeen kuin pyydetty suojahuone sai perin suomalaisen
+nimityksensä sauna eli kyly, tuli osaksi alkusoinnun vaikutuksesta sen
+kysyminen kylästä Venäjän Karjalassa yleiseksi. Siten äiti joutui
+tarpeettomaksi, koska hänen yhtä vähän voitiin ajatella suostuvan kylyä
+pyytämään kuin itse antamaan, ja niin tuli hänen sijalleen viimein
+palkkapiika.
+
+Suomalaisen Saunanhaku-virren alkuaiheena on ilmeisesti Luukkaan 2:n
+luvun 7:s värssy, jossa esitetään, mitenkä Maria pani lapsensa seimeen:
+"ettei heille ollut sijaa majassa." Mutta raamatullisesta kertomuksesta
+ei tämäkään runo suorastaan johdu. Samassa Vapahtajan lapsuuden
+kirjassa, jossa tarina kumartuvasta palmupuusta löytyy, kuvataan myös
+Jeesuksen syntyminen tarkemmin piirtein.[161] Josef ja Maria saapuvat
+Bethlehemiin yöllä, jolloin jo ovet kaikki ovat suljetut, ja joutuvat
+talliin, jossa Josef sitoo aasinsa härän seimen luo. Kun kylmä, joka
+nousee lattiasta, värisyttää vastasyntynyttä lasta, panee Maria hänet
+kapaloituna seimeen, johon aasi ja härkä eivät enää koske, nyökäyttäen
+vaan päätään merkiksi, että ovat tunteneet Vapahtajansa. -- Niinkuin
+Borenius osoittaa,[162] on lisäksi vaikuttanut apokryyfinen apostoli
+Jaakopin prooto-evankeliumi, jossa kerrotaan Vapahtajan syntyneen
+vuoren luolassa sekä mainitaan Maariaa vastaan tehdyistä syytöksistä.
+
+Tästä ei ole enää pitkä askel siihen käsitykseen, että majatalossa oli
+Maarialta tahallaan vihamielisyyden, eikä tilanpuutteen tähden yösija
+kielletty. Semmoinen käsitys tulee myös eräässä saksalaisessa
+kansanlaulussa näkyviin.[163]
+
+      Maria ratsasti majatalohon,
+    Joss' isännän paikalla nainen on.
+      Yösijaa pyysi hän itsellehen,
+    Vaan kaikki häneltä kielsivät sen.
+      He kielsivät tulen, ja kielsivät puut,
+    Pahasisuiset ihmiset, ilkeäsuut,
+      He Marian käskivät tallihin vaan,
+    Joss' ei ollut ovea, kattoakaan.
+      Tytyväisenä Maria mielessään,
+    Pani lapsensa oljille lepäämään.
+
+Toinen Saksan katolilaisten laulama virsi alkaa kuvauksella, kuinka
+Vapahtajan syntyessä oli kylmä ja kuinka seimeen pannun lapsen yli aasi
+ja härkä suoraan hengittivät.[164] Välillä mainitaan kumartava palmupuu
+ja sitten vasta kerrotaan, mitenkä Josef Marian kera ensin tuli
+kaupunkiin, jossa ravintolan isäntä ajoi heidät pois, sekä sen jälkeen
+kylään, jossa majatalon emäntä toimitti heidät latoon. Yöllä kuitenkin,
+kylmän lisääntyessä, tämä emäntä miehensä käskystä teki tulen keittiöön
+ja kutsui Marian lapsineen lämmittelemään.
+
+Muutamassa flaaminkielisessä joululaulussa, joka on kirjaanpantu
+Koillis-Ranskassa, kuvataan Jeesuksen syntyminen ovettomassa ja
+ikkunattomassa ulkorakennuksessa keskellä raesadetta, lumiräntää ja
+pakkasta, joka vedenkin oli jäätänyt.[165]
+
+Oletettavasta skandinaavilaisesta välimuodosta on siis suomalainen runo
+saanut ainakin ne piirteet, että Maarian uloskäskijänä on nainen ja
+että ulkona on pohjoismaisen joulun pakkasaste. Lisäksi voisi aasin ja
+härän hengitystä saksalaisessa virressä verrata löylyn kuvaukseen
+Venäjän Karjalassa, jossa hevosen rinnalla joskus _härkäkin_
+esiintyy:[166]
+
+    Kuin on hepo hengähtävi,
+    Niinkuin Jumala luopi löylyn;[167]
+    Kuin on härkä huokoaksen,
+    Niinkuin taivonen vesin valaa.
+
+Suomalaisen runon käsitys eriää kuitenkin siinä, että mikä
+saksalaisessa mainitaan epämukavuutena, on esitetty tarpeellisen lämmön
+aikaansaajana. Yhtäläisen ajatuksen sisältää suoranainen vähävenäläinen
+tarina,[168] mitenkä Vapahtajan maatessa seimessä, johon Neitsyt Maaria
+Heroodeksen pelosta oli hänet piiloittanut, härät ja aasit olivat häntä
+yhä peitelleet oljilla ja _lämmittäneet hengityksellään_, vaan hevoset
+olivat alati olkia päältä pois syöneet. Tarinan varsinaisen juonen
+tulemme tapaamaan Lapsenetsintä-virren johdantona Venäjän-Karjalassa,
+niin että voisi arvella osoitetun lisäpiirteenkin siitä suomalaiseen
+runoon siirtyneen. Vaan aivan yhtä hyvin saattaa olettaa niin
+yksinkertaisen ajatuksen kahdessa eri paikassa toisistaan riippumatta
+keksityn.
+
+Kaikissa tapauksissa on tämän ajatuksen sovittaminen sauna-käsitteen
+yhteyteen: armeliaan luontokappaleen hengähdyksen kuvaileminen
+saunanlöylyn lämpimäksi, perin suomalainen käänne, joka antaa koko
+runolle ihan ominaisen leiman.
+
+
+
+6. Lapsenetsintä-virsi.
+
+
+Olisi vallan luonnotonta, jollei niin viehättävä kertomus kuin Luukkaan
+(2: 41-52) Vapahtajasta, joka kaksitoistavuotiaana jäi Jerusalemin
+temppeliin, kristillisessä kansanrunoudessakin vastaamme kajahtaisi.
+Tarjoohan siinä Maarian huolestunut etsiminen ja Vapahtajan selitys
+jäämiseensä mitä kiitollisimman aineen runolliselle käsittelylle.[169]
+
+Etenkin Saksanmaalla näkyy tämä aine olleen hyvin suosittu ja monella
+tavoin muodostettu. Harvoin kuitenkin on kansanlaulussa säilynyt
+Raamatun ikämääräys, kuten voi olettaa seuraavassa kappaleessa:[170]
+
+    Kadonnutta Maria lastansa
+    Haki metsästä, haki pellolta.
+    Hänt' etsi myös Juutalaiskoulusta,
+    Näki lapsensa saarnastuolissa.
+
+Enimmiten on tapaus joko yhdistetty Vapahtajan syntymään taikka
+siirretty eteenpäin hänen kuolemansa yhteyteen. Edellisestä
+menettelystä suomennettakoon esimerkki.[170]
+
+      On rouvamme ylhäissyntyinen
+    Kadottanut poikansa Jeesuksen,
+      Hänt' etsi jo kolmanna päivänä,
+    Valitellen ja kyynelet silmissä.
+      On löytänyt lapsensa vihdoinkin
+    Kapaloituna somasti silkkihin.
+      Veripunaiset pojan on poskuet,
+    Kuin Marian itsensä kaunoiset.
+
+Jälkimmäinen menettely ilmenee monesti muistiinpannussa laulussa,
+jossa Maria menee maille mantereille poikaansa etsimään ja häntä
+vastaan tulee pyhä Pietari. "Ettekö ole nähnyt rakasta poikaani, jota
+jo kauan olen etsinyt." -- "Olen Juutalaisten talon edustalla, hän
+näytti kovin murheelliselta." -- "Mikä hänellä oli päässään?" --
+"Orjantappurainen kruunu; ja hän kantoi ristiä sille paikalle, jossa
+häntä kidutettiin." Runo jatkuu Maarian itkulla ristin luona ja
+Vapahtajan lohdutuksella.[171]
+
+Muutamassa kappaleessa, jonka alkusäkeet jo 1300 luvulta tunnetaan,
+tulee Mariaa vastaan paimen, jolta hän nimenomaan "pientä
+lapsukaistansa" kyselee; tämä vie hänet sitten ristin juurelle.[172]
+
+Vielä selvempi molempien äärimmäisten ikäsuhteiden yhdistys tavataan
+toisinnossa, joka näkyy olleen kaikista tunnetuin.[173] Laaksossa
+nousee tähti Marian istuessa pieni Jeesus sylissään. Hänen
+nukahtaessaan hetkiseksi, lapsi katoaa. Maria lähtee etsimään ja näkee
+pyhän Johanneksen katsovan ulos ikkunasta. Kysyttynä tämä ilmoittaa
+myöhään ehtoolla nähneensä Jeesuksen kantamassa ristiä ja kolmea naulaa
+Öljymäelle.
+
+Mainittu yhdistys on myös Skandinaaviansa yleinen. Lähinnä saksalaista
+muodostusta on eräs tanskalainen laulu, jota nuorten tyttöjen oli
+tapana keväisin esittää.[174] Siinä kerrotaan Maarian ja hänen poikansa
+matkustaneen Jerusalemiin. Kirkkotarhassa oli Maria nukahtanut, jolla
+aikaa Jeesus oli kadonnut. Turhaan etsittyään kaikkialta kirkosta oli
+Maria jalkaportaan luona tavannut Hallelujan, joka oli ilmaissut
+nähneensä pojan Jerusalemissa, orjantappurakruunu päässä, ruoskittuna
+terävillä hihnoilla.
+
+Toisessa tanskalaisessa kappaleessa kuitenkin Jeesus lapsi vaan viittaa
+tulevaan kärsimykseensä.[175]
+
+      Kun Kristus syntyi jouluyöss',
+    Ilmestyi taivaalle tähti myös.
+      Pani Maria lapsensa kätkyeen
+    Kapaloituna liinahan valkoiseen.
+      Vaan uneen vaipuissa Marian
+    On Jeesus kadonnut luotahan.
+      Hänt' äiti etsivi lohduton --
+    Ja ulkona kylmä ja pakkanen on.
+      Käsin tarttui Maria keppihin
+    Ja maahan vaelsi Israelin.
+      Kun hän tuli maahan Israelin,
+    Niin tapasi miehensä Josefin.
+      "Rakas mieheni, Josef, kuulehan!
+    Sä näitkö Jeesusta, poikoan'?" --
+      "Näin kyllä poikasi Jeesuksen,
+    Puutarhaan meni hän sisällen."
+      Puutarhaan Maria astuissaan
+    Näki Jeesuksen keskellä kukkaismaan.
+      "Oi miksi, poikani armahin,
+    Teit mulle tään hädän, tuskankin."
+      Äidilleen Jeesus vastasi vain:
+    "Mä täällä tarkastan kukkiain,
+      Mä suuria, pieniä katselen;
+    Miss' okaita on, pois heitän sen.
+      Ne kukkaset, joissa okaita nään,
+    Pois heitän loukkohon pimeimpään."
+
+Tanskalaisen kappaleen ensi värssystä päättäen on Neitsyt Maarian
+lapsenetsintä alkuansa ollut jouluvirren, eikä kevätlaulun aineena.
+Keski-Saksassa, Weimarin tienoilla, mainitaan köyhien poikien joulun
+aikaan sitä esittäneen ihmisten ovilla. Ja Ruotsissa tiedetään tätäkin
+virttä tähtipoikien laulaneen loppiaisena, jonka jälkeisen sunnuntain
+tekstinä on juuri mainittu Luukkaan kertomus.[176]
+
+Myös ruotsalaisissa kappaleissa voi eroittaa kaksi toisintomuotoa,
+jotka kuitenkin kumpikin pitävät yhtä jälkimmäisen tanskalaisen kanssa
+siinä, että Maarian poika katoaa kapaloistaan seimestä ja löydettynä
+ainoasti ennustaa piinansa ja kuolemansa.
+
+Toinen ruotsalainen on vielä tanskalaista alkuperäisemmällä kannalla.
+Mariaa vastaan tuleva Josef ei sano nähneensä Jeesus lasta jälkeen
+eilispäivän, jolloin hän oli istunut temppelissä opettajain keskellä.
+Hyvin Raamatun sanoja lähentelevä on Marian kysymys: "miksi istut
+täällä? isäsi ja minä olemme sinua murehtien etsineet", sekä alku
+Jeesuksen vastausta: "enkö saa olla, missä vaan tahdon, kun taivas ja
+maa minulle kuuluvat."[177]
+
+Mutta toinen ruotsalainen muodostus liittyy likeisesti mainittuun
+tanskalaiseen, siinäkin suhteessa että löytäminen tapahtuu
+yrttitarhassa.[178] Tämän voi tosin olettaa johtuneen raamatullisesta
+Gethsemanen yrttitarhasta, joka sopivasti välittää ajatuksen
+siirtymisen Vapahtajan kuolemaan. Mutta toiselta puolen on huomattava,
+että kukkaistarha tavataan jo eräässä saksalaisessa 16:n vuosisadan
+käsikirjoituksessa, jossa lisäksi lapsen etsiminen kovalla ilmalla on
+yhteistä tanskalaisen kanssa.[179]
+
+    Marian, hellän emon,
+    On ruusutarhaan meno,
+    Sateessa kulkee, tuulessa,
+    Rakasta etsii lastansa.
+
+Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, että laulu Neitsyt Maarian
+lapsenetsinnästä on Saksasta päin kulkeutunut Tanskan kautta Ruotsiin.
+
+Suomalaisen Lapsenetsintä-virren tutkimusta vaikeuttaa ennen kaikkea se
+seikka, ettei sitä ole tavattu Suomen rajojen sisäpuolelta. Samoin kuin
+Marja- ja Saunanhaku-virsi on se Länsi-Suomessa löytymätön ja
+Itä-Suomessa ei siitä ole senkään verran jälkiä kuin Tapanin virrestä
+säilynyt. Lapsenetsinnän nykyinen laulualue supistuu Varsinais-Inkeriin
+ja Venäjän Karjalaan.
+
+Hevaan puolella Keski-Inkerissä on saatu talteen tusina enemmän tai
+vähemmän täydellistä, vaan säkeittensä puolesta jotenkin yhtä pitävää
+kappaletta, joista vanhin Europaeusen v. 1848 kirjaanpanema otettakoon
+näytteeksi.[180]
+
+      Maaria pyhäinen vaimo,
+    Vaimo valkeaverinen,
+    Käypi käpäelevi,
+    Hietroin helmoin heutajavi,
+    Puhas paitanen povessa,
+    Vasta kultainen käessä,
+    Hopeainen kainalossa,
+    Etsi poikoa pyhäistä,
+    Hetelmäistä autuaista.
+    Meni matkoja vähäsen,
+    Teki tietä pikkaraisen,
+    Päivä vastahan tulevi;
+    Kysytteli päivyeltä:
+    "Hoi päivä, Jumalan luoma!
+    Näitkö poikoa pyhäistä,
+    Hetelmäistä autuaista'?"
+      Päivä vasten vastaeli:
+    "Jos lien nähnyt, en sanele;
+    Sun hyväsi munkin saattoi
+    Aamusta ylenemähän,
+    Illasta alenemahan.
+    Keskipäivän ke[r]stämähän,
+    Välitunnit tuulemahan."
+      Maaria pyhäinen vaimo,
+    Vaimo valkeaverinen,
+    Meni matkoja j.n.e.
+    Kuu vastahan tulevi
+    -- -- --
+    "Illasta ylenemähän,
+    Aamusta alenemahan,
+    Keskiöinä ke[r]stämähän,
+    Välitunnit tuulemahan."
+
+Lapsenetsintä-virttä seuraa tässä, samoin kuin useimmissa
+Hevaan-puolisissa kappaleissa, välittömästi Saunanhaku-virsi. Maaria
+menee vielä vähän matkaa eteenpäin, niin tulee vastaan tupa, josta hän
+kysyy yösijaa. Lapsen kysyntä jää siten syrjään, eikä sen löytämisestä
+mainita sanaakaan. Tämä yhdistys onkin, kuten mainittu, aivan luonnoton
+siihen nähden, että lasta etsitään jo ennen sen syntymistä. Maarialla
+on mukanaan povessa puhdas paitanen, joka yhdessä toisinnossa
+nimenomaan lapsen paitaseksi nimitetään.[181] Sitä paitsi on hänellä
+kädessä vasta, jossa niinkuin on huomautettu tuntuu Saunanhaku-virren
+vaikutus. Alkuperäisemmäksi voisi ajatella parissa kappaleessa
+tavattavaa kultaista keppiä tai vitsaa,[182] johon myös Vienan läänissä
+esiintyvä lapsen nimitys "hopeainen sauva" viitannee. Siinä vaan
+epäilyttää kertosäe: "hopeainen ruoska vyöllä", joka ei jalankävijälle
+ollenkaan sovellu. Löytyy vielä kolmas kirjaanpano, jossa tämä liittyy
+säkeesen: "vaskivasta kainalossa" ja jossa Maaria todella käyttää
+ruoskaa virrelle vieraasen hevosella ajoon.[183] Mainittu kirjaanpano
+jatkuu Päivänpäästö-runolla.[184]
+
+Tähän painetun näytteen säkeistä viimeinen sekä päivän että kuun
+puheessa: "välitunnit tuulemahan", on sille yksinomainen eikä muualla
+siinä paikassa tavattavissa. Mutta muutamassa toisinnossa esitetään
+ennen päivää ja kuuta Maariaa vastaan tulevana tuuli.[185]
+
+    "Hoi tuuli Jumalan luoma!"
+    "Näitkö" j.n.e.
+    Tuuli vasten vastaeli j.n.e.
+    "Sun hyväsi munkin saattoi
+    Monen tunnin tuulemahan,
+    Äijältä ärjymähän."
+
+Samoin kuin Tapanin virsi tavataan myös Lapsenetsintä Soikkolan
+niemekkeellä osaksi alkuperäisemmässä muodossa ja itsenäisemmässä
+asemassa. Sieltä on saatu kaksi kirjaanpanoa, molemmat Mäkkylästä,
+joissa runo ilmaantuu sekä yksinäisenä että eheänä. Toinen
+niistä, jonka loppukäänne on harvinaisen kaunis, painettakoon
+kokonaisuudessaan.[186]
+
+      Maaria korea neito,
+    Vaimo valkeaverinen,
+    Ei kovin korea neito,
+    Eikä valkeaverinen,
+    Käypi käpäelevi,
+    Pyhä paitanen povessa,
+    Silkkiriepunen sisässä,
+    Helmat maata heutajavat.
+      Meni virstan, meni toisen,
+    Meni kolmatta vähäsen,
+    Päivä vastahan tulevi.
+    Kumartaisi päivälle:
+    "Oi päivä Jumalan luoma!
+    Näitkö poikoa pyhäistä,
+    Näitkö lasta autuvaista?"
+      Päivä väite vastaeli:
+    "Hot lien nähnyt, en läkäjä,
+    Sun hyväsi minusen saattoi
+    Illasta alenemahan,
+    Aamusta ylenemähän,
+    Keskipäivin paistamahan."
+      Maaria pyhäinen vaimo
+    Läksi pois lähtemähän,
+    Pyhä paitanen j.n.e.
+      Kuu vastahan tulevi,
+    Kumartaisi kuun etehen j.n.e.
+      Kuu vaite vastaeli j.n.e.
+    "Illasta ylenemähän,
+    Aamusta alenemahan,
+    Keskiyöllä kerstämähän."
+      Maaria pyhäinen vaimo
+    Läksi pois lähtemähän,
+    Läksi vetisin silmin,
+    Tuumajaa, ajattelevi:
+    "Kuhun menen minä poloinen?
+    Menen lasta etsimähän.
+    Enpä tieä ensinkänä,
+    Kuhun lasta laitettihin."
+      Vietiin Luojan uksen suulle,
+    Jumalan oven etehen.
+    Luoja lapsen korjaeli,
+    Jumala kappelin laati,
+    Laati lapsen laavitsalle,
+    Laati kukkaset kätehen.
+      Lapsi istui laavitsalla,
+    Punakukkaset käessä,
+    Itse katsoi ikkunasta:
+    "Kun tuli minun emoni,
+    Tuli lasta ottamahan!"[187]
+
+Maarian nimitys "korea neito" on nähtävästi Marketan runosta lainattu.
+Toisessa kirjaanpanossa[188] hän on "Maaria pyhäinen vaimo" ja
+kertosäkeessä "itse Maaria vahainen", joka vähäisen rinnalla esiintyvä
+mainesana viitannee vaha- eli vaksikuviin kirkoissa. Vastaantulijoita
+ei nimenomaan mainita, mutta heidän vastauksistaan: "keskiöillä
+juoksemahan" ja "keskipäivin juoksemahan, panit päivänpaisteheksi", on
+helppo arvata, että ne ovat tavalliset: kuu ja päivä. Sitä vastoin ei
+käy selville, kuka se kolmas on, jolta Maaria kysyy: "näit sä poikaa
+pyhäistä?" ja joka vastaa:
+
+      "Lapsi on Luojan lappeassa,
+    Maalla marjamättähässä.
+    Jos sä suuit surman luokse,
+    Toivoit lasta Tuonelahan,
+    Manalahan mainettelit,
+    Lapsi on Luojan lappeassa,
+    Tuo on Tuonen tuomarina.
+      Tuonen tuomarit totiset,
+    Lakiherrat laaulliset,
+    Laaittihin lapsen sielu,
+    Muien sielujen sekahan,
+    Ruumis muien lappeahan,
+    Kultakukkaset kätehen,
+    Manalan marjat etehen."
+
+Ajatus on muuten ymmärrettävä: lapsi on Luojan luona Tuonelassa
+tuomarina; hänellä on vielä kukkasetkin kädessä, niinkuin edellisessä
+kappaleessa. Mutta sen sekoittavat sitten monikolliset Tuonen tuomarit;
+sielujen ja ruumiitten rinnatusten asettaminen on Viron orjan runosta
+lainattua.
+
+Vaan näitä kappaleita lukuun ottamatta, ovat muut Soikkolassa
+muistiinpannut sekavammat ja hajanaisemmat kuin Hevaan-puoliset. Niissä
+kahdessa kirjaanpanossa, joissa Saunanhaku-virsi seuraa, on
+sulautuminen mennyt vielä pitemmälle. Toisessa Maaria kulkee "kylä
+kylältä, talo talolta" jo kuun vastaan tullessa ja kysyy akaltakin
+lasta; päivä on kokonaan unohtunut.[189] Toisessa taas tulee ensin kuu
+vastaan ja sitten päivä, joka ilmoittaakin nähneensä lapsen: "tallihin
+Jumala syntyi".[190] Pari kertaa on Lapsenetsintä-virteen liittynyt runo
+Päivän ja kuun kosinnasta, kuitenkin niin että taivaankappaleet ovat
+jommastakummasta unohtuneet.[191] Joskus on myös Luojan surma-virsi
+jatkona. Maaria "puhas emäntä" etsii "poikaa pyhältä, hedelmäistä
+autovalta", vaan ei saa häntä sieltä. Poika on varastettu, ja Maaria
+joutuu Hiiden pajaan, jossa kahlitsee sepän omaan takomaansa
+kaularautaan.[192]
+
+Soikkolan ja Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta on saatu
+kaksi miltei yhtä pitävää kirjaanpanoa, joissa samoin ikään Luojan
+surma-virsi liittyy Lapsenetsintään, vaan erään edempänä mainittavan
+runon välityksellä, niin että molempain taivaankappaleitten lisäksi
+tulee vastaan _kirkko_. Tälle Maaria myös kumartelee, mutta mitään enää
+kysymättä; sitten kerrotaan Luojan haudan kaivamisesta.[193]
+
+Viimeksi on mainittava yksi ainokainen läntisimmästä Inkeristä,
+Narvusista, äskettäin löytynyt katkelma. Tämä liittyy siihen Soikkolan
+toisintoon, jossa Maaria kylä kylältä etsien kysyy lasta ensin kuulta
+ja sitten akalta, joka neuvoo talliin.[194]
+
+    Maaria pyhäinen vaimo,
+    Itse Maaria vahainen,
+    Helmet (!) maassa heutajavi,
+    Puhas paitanen pivossa (!),
+    Silkkirätti kainalossa,
+    Kulki kylä kylältä,
+    Kävi talo talolta,
+    Etsi poikaa pyhäistä,
+    Hetelmäistä autuasta.
+
+Näyttää siis ainakin siltä kuin kysymyksessä oleva runo, samoin kuin
+Tapanin virsi, olisi Varsinais-Inkerissä kulkenut suunnassa idästä
+länteen.
+
+Varsinais-Inkeristä on sitten meillä pitkä harppaus suomalaisen
+runon uoman toiseen äärimmäiseen päähän, Venäjän Karjalaan. Siellä
+kohtaamme Lapsenetsintä-virren kahdessa alueellisesti eriävässä
+päämuodostuksessa. Eteläisemmästä Aunuksen-puolisesta, johon myös
+Rajaryhmän toisinnot liittyvät, otettakoon eräs Europaeuksen
+kirjaanpano näytteeksi.[195]
+
+      Säilytteli lapsuttahan,
+    Piilotteli poruttahan,
+    Alla juoksevan jalaksen,
+    Alla seulan seulottavan,
+    Alla kiven jauhettavan.
+    Säilytteli lapsuttahan j.n.e.
+    Hevon suuren soimen päässä.
+      Hepo on hyvätapainen,
+    Hepo kattoi heinillähän,
+    Sika on pahatapainen,
+    Syyti heinät poian päältä,
+    Katoi pieni poikueni.
+      Läksi poian etsintähän,
+    Puut puiten, jakaen heinät,
+    Jakaellen hienot heinät,
+    Katsellen kanervan juuret.
+    Eipä löyä poiuttansa.
+      "Puuhut oot Jumalan luoma!
+    Näitkö minun poiuttani?"
+    -- "Jos näkisin, en sanoisi."
+    -- "Ole sinä se ikäsi,
+    Tervaspuiksi pilkottava,
+    Riihipuiksi ripsottava!
+      Tiehyt oot Jumalan luoma!
+    -- -- --
+    Sorkissa sotahevosen,
+    Kapioissa vainovarsan!
+      Kuuhut oot Jumalan luoma,
+    Ylisiltä taivosilta!
+    -- -- --
+    Ole yöllä paistamassa,
+    Päivällä pimittämässä!
+      Päivyt oot Jumalan luoma,
+    Näitkö minun poiuttani?"
+    -- "Näin mä sinun poiuttasi,
+    Pirulaiset piinattihin" j.n.e.
+
+Runon jatkona on tässä, niinkuin kaikissa venäjänkarjalaisissa
+kappaleissa, ennen mainitulla poikkeuksella, Luojan surma-virsi. Ja
+aivan säännöllisesti se itse yhdistyy Saunanhaku-virteen. Näiden
+välisen liitteen muodostavat, niinkuin näemme Lapsen piiloittaminen ja
+aihe lapsen katoamiseen.
+
+Edellinen piiloittamisen piirre on otettu Louhiattaren loitsusta, jossa
+tämä yhdeksää tautia synnyttelee, nimittelee tai piiloittelee eri
+paikoissa, esim.[196]
+
+    Alla astuvan hevosen,
+    Alla juoksevan jalaksen,
+    Alla juoksevan venosen,
+    Alla jauhavan kivosen,
+    Alla seulan seulottavan,
+    Alla uutimen utuisen.
+
+Jälkimmäinen kohta pysyttää vielä ajatuksemme seimen luona. Huomattava
+vastakohta on hevosen avuliaisuus lasta piiloittaissa sekä sian
+petollisuus. Selvää on, että tämä piiloittamisen kuvaus on muodostunut
+vasta Saunanhaku-virren yhdistyksen vaikutuksesta. Nimitykset hyvä- ja
+pahatapainen johtunevat Kultaneidon taonnasta, jossa Ilmarisen ahjosta
+m.m. ilmestyvä ori on hyvännäköinen, vaan pahantapainen. Itse ajatus on
+saatu Saunanhaku-virren yhteydessä mainitusta suoranaisesta tarinasta,
+josta Vähä-Venäläisillä on vielä seuraava toisinto.[197] Heroodeksen
+vainoa varoen oli Jumalan emo kätkenyt lapsensa seimeen sekä peittänyt
+heinillä. Ahne hevonen oli koko yön heiniä syönyt ja alinomaa ollut
+paljastamaisillaan Vapahtajan piilopaikan. Mutta härkä ei ollut
+ainoastaan lakannut syömästä, vaan vielä koonnut sarvillaan heiniä ja
+heittänyt takaisin pojan peitteeksi. -Jumala silloin kirosi hevosen ja
+siunasi härän. Siitä syystä hevonen alati syö tulematta koskaan
+kylläiseksi; sen vuoksi myös härkä kelpaa ihmisen ravinnoksi, vaan ei
+hevonen.
+
+Tosin suomalaisessa runossa vastakohta on tavallisesti käännetty
+päinvastaiseksi hevoseen nähden. Mutta yhdessä Pohjois-Aunuksen
+kappaleessa on mahdollisesti säilynyt jälki hevoselle vähemmän
+edullisesta tarinan muodosta:[198]
+
+    Sorajoven (!) soimen alle.
+    Hevonen hyvätapainen (!)
+    Sika kaivoi, koira kattoi,
+    Heinät päältä henkeälihe.
+
+Toisessa Aunuksen-puolisessa kirjaanpanossa -- samoin kuin yleensä
+pohjoisempana Vienan läänissä -- on säilynyt alkuperäisempi lapsen
+katoaminen Maarian polvelta, vaikka siinä juuri edellä on puhe heiniin
+peittämisestä![199]
+
+Etsiminen puitten, heinien ja kanervien keskeltä tavataan Suomen
+puolella ja Inkerissä muutamissa "Kadonneen pojan" ballaadin (Kant.
+III. n:o 53, vrt. 54) toisinnoissa, esim.[200]
+
+      Emo kohta etsimähän,
+    Kurkistellen kuusen juuret,
+    Katsellen kanervan juuret,
+    Heilutellen heinän juuret,
+      Emo etsi suuret metsät,
+    Hajotteli hienot heinät.
+
+Vastaantulijoista olemme kuun ja päivän jo Inkerissä tavanneet. Mutta
+kuun ilmoitus, miksi hänet on luotu, on muutettu Maarian lausumaksi
+kiroukseksi, nähtävästi muiden runojen, ehkä Lunastettavan neidon,
+vaikutuksesta. Joskus kuitenkin myös Aunuksen puolella -- niinkuin
+säännöllisesti pohjoisempana Vienan läänissä -- esiintyy alkuperäinen
+ajatus:[201]
+
+    "Jos oisin nähnyt, en sanoisi;
+    Sinä olet minunkin luonut."
+
+Uusia tulokkaita Venäjän-Karjalassa ovat puu ja tie. Edellinen on
+Vienan läänissä harvinainen, ja sen valitus kielellisessä asussaankin
+viittaa alkuperäänsä, Lemminkäisen piilon ehdoituksiin, esim.[202]
+
+    Puuhut vastahan tulevi j.n.e.
+    "Sinä olet minunkin luonut,
+    Kotapuiksi kolkatahan,
+    Riihipuiksi ripsutahan,
+    Pirttipuiksi pilkotahan."
+    Koivut vastahan tulevi j.n.e.
+    "Poikas on minunkin luonut,
+    Pirttipuiksi pilkotahan,
+    Terärauoin rapsutahan,
+    Hakatahan halkopuiksi,
+    Lehtipuiksi leikatahan."
+
+Verrattakoon näihin säkeihin Lemminkäisen äidin ehdoituksia esim.
+seuraavassa toisinnossa:[203]
+
+    Mäne männyksi mäelle,
+    Rikeneen mäkinen mänty
+    Pärepuiiksi leikatahan;
+    Eli koivuksi norolle,
+    Rikeneen noroinen koivu,
+    Riihipuuksi leikatahan.
+
+Tien kirous on luultavasti sovitettu sotarukouksista, joissa
+sotahevosten ja vainovarsain kaviot tekevät miesten tappotanteren
+havainnolliseksi. Ne ovat hyvin luonnollisesti liittyneet säkeesen
+"ratsahin ajeltavaksi" pohjoisemmassa tien valituksessa. Vanhat
+sotatiet ovat vielä nytkin Venäjän-Karjalaisten runolaulajain
+asumasijoilla milt'ei ainoat hevosella kuljettavat.
+
+Eräässä Pohjois-Aunuksen toisinnossa kohtaa Maarian vielä koite, joka
+kysymykseen: "etkö nähnyt poijaistani?" tekee vastakysymyksen:[204]
+
+    "Mikä on merkki poijallasi?"
+    -- "Puut punelmi, maat sinelmi,
+    Kuuset kultarimptsukoissa,
+    Hongat on hopeavöissä,
+    Vaarat vaskisin orahin,
+    Taivas kultaisin rakehin."
+
+Maarian vastaus johtuu tietysti siitä Saunanhaku-virren liitteestä,
+jossa hän orjalle kuvailee koitetta. Mutta toisessa kappaleessa hän
+samaan kysymykseen -- yhteys on sekava ja kysyjä epäselvä -- vastaa
+seuraavilla ilmeisesti saduista lainatuilla säkeillä:[205]
+
+    "Sep' on merkki pojallani:
+    Kuutamainen kulmasella,
+    Otamainen olkapäällä,
+    Päivänen päälaella
+    Kalvosista käet kultaiset,
+    Polvista jalat hopeaiset."
+
+Lönnrotin Kantelettaren-laitos noudattaa pohjoisempaa Vienan-puolista
+laulutapaa. Lapsen katoaminen Maarian polvelta on jo osoitettu
+alkuperäisemmäksi etelämpänä esiintyvää heinistä katoamista.[206] Mutta
+siihen on Vienan läänissä välistä lisätty selitys, että polvelta
+katoaminen on tapahtunut Maarian järjestäessä hiuksiansa (vv. 470-7).
+Topeliusen ja Cajanin kirjaanpanoissa mainittu kohta toisintelee:[207]
+
+    Rupee päätänsä sukimaan,
+    Hapsiansa harjoamaan,
+    Suastansa pii pirahti,
+    Taimen taittui harjastansa,
+    Tavottipa taimentansa.
+    Vietiin poika polveltansa.
+
+    Neitsyt Maaria emonen
+    Suki päätänsä sualla,
+    Sukasella vaskisella,
+    Korvalla pyhän kosken,
+    Pyhän lammin lainehella.
+    Kirpoi poika polviltahan.
+
+Nämät säkeet löytyvät melkein järjestänsä vienanpuolisen Ison tammen
+runon johdannossa, jossa päätänsä sukivan neidon suasta pirahtava pii
+aiheuttaa tammen synnyn. Siitä ne nähtävästi ovatkin lainatut,
+vaikkeivät alkuansa siihenkään kuulu, niinkuin t:ri K.A. Franssila on
+tutkimuksessaan osoittanut.[208]
+
+Tähti vastaantulijana on Lönnrotin myöhemmin lisäämä, niin kuin
+kaikista vanhimman Luojan virren luonnoksen reunamuistutuksesta
+näkyy.[209] Tähden valitukseen on hän käyttänyt pari säettä kuun
+valituksesta mainitussa käsikirjoituksessa (vrt. vv. 510, 542):
+
+    Kylmällä kimaltamahan,
+    Kesällä katoamahan,
+
+joista edellinen perustuu harvinaiseen kansanrunon säkeesen:[210]
+
+    Tähellä kimaltamahan.
+
+Viimeksi mainittu säe mahdollisesti juuri herätti Lönnrotissa ajatuksen
+täydentää taivaankappaleitten kolmilukua. Vaikeampi on sanoa, mistä
+Lönnrot on keksinyt kuun vastaukseen säeparin:
+
+    Aamulla alenemahan,
+    Illalla ylenemähän,
+
+ja päinvastoin myös päivälle (vv. 556-7, 572-3). Vienan läänin
+toisinnoissa niitä ei löydy eikä myös Lönnrotin aikaisimmassa
+käsikirjoituksessa. Inkeriläisiä toisintoja ei Lönnrot vielä
+Kanteletarta kokoonpannessaan tuntenut ja niissä muuten täydesti
+vastaavien säkeitten kielimuoto kuitenkin hiukan eroaa: Aamusta --
+Illasta --. Luultavasti on Lönnrot tämän säeparin omin päin
+muodostanut, joka itsessään ei ole ollut mitään vaikeaa. Että hän osasi
+juuri kansanrunon alkuperäisimpään muotoon, todistaa ainoasti, kuinka
+lähellä runolaulajoita hän itse oli.
+
+Ainoa vienanpuolinen toisinto, jossa päivä kiitollisuudella mainitsee
+mihin mieluisaan tehtävään hänet on luotu, on Latvajärven Arhipan,
+sama, missä ei runo jatku Luojan surma-virrellä, vaan saa omintakeisen
+päätöksensä.
+
+    "Poikas on minunkin luonut,
+    Päivän ajan paistamahan,
+    Yön ajan lepeämähän.
+    Tuoll' on pieni poikuesi,
+    Kultainen omenuesi,
+    Ylisessä taivosessa."
+
+Loppusäkeet lauloi Arhippa eri kerroilla eri tavalla, Lönnrotille:[211]
+
+    Isän Jumalan sijalla,
+    Tulee sieltä tuomitsemaan;
+
+mutta Castrénille:
+
+    Päällä taivosen kaheksan,
+    Ilmalla yheksännellä;
+
+samoin Cajanille sekä lisäksi:
+
+    Päällä viien villavaipan,
+    Päällä kuuen kirjokannen,
+    Päällä uutimen utuisen.
+
+Näistä säkeistä on Lönnrot Kantelettaressa muodostanut Luojan
+surma-virren jälkilauseen (vv. 849-862).
+
+Vertailemalla inkeriläisiä ja venäjänkarjalaisia toisintoja pääsemme
+siihen tulokseen, että Lapsenetsintä on alkuansa ollut erinäinen runo,
+joka on ensin Saunanhaku-virteen ja sitten myös Luojan surma-virteen
+yhdistynyt. Sen alkuperäisiin piirteihin kuuluvat: etsivä äiti, Neitsyt
+Maaria ja hänen Poikansa, kuvattuna pieneksi lapseksi, joka on kadonnut
+sylistä, sekä tämän löytäminen Jumalan asunnossa (kappelissa -- Luojan
+lappeassa -- taivaassa). Vastaantulijoista ovat taivaankappaleet
+varsinaiset asiaankuuluvat, joka selviää myös erään venäjänkarjalaisen
+toisinnon säkeistä:[212]
+
+    Katsoi päälle taivosehen,
+    Aina katsoi, aina itki.
+
+Onko taivaankappaleita ollut useampia kuin kuu ja päivä, on vaikea
+sanoa. Mutta niiden vastausten vastakohtaisuuteen nähden ei kolmatta
+oikeastaan kaipaa. Ja siinä tapauksessa on päivä tietysti ajateltava
+lapsen olinpaikan ilmoittajaksi.
+
+Kaikesta vaikeinta on päättää, mistä taivaankappaleet, jotka vastaaviin
+skandinaavilaisiin lauluihin nähden ovat aivan uusi ilmiö, lienevät
+tähän runoon tulleet.
+
+Virolaisten kansanlaulujen julkaisija H. Neus on sitä verrannut Viron
+puolella hyvin yleisesti laulettuun runoon kadonnutta veljeänsä
+etsivästä sisaresta.[213] Taivaankappaleita, joilta hän tiedustelee,
+ilmestyy tavallisesti kolme: paitsi päivää ja kuuta, jotka kieltävät
+nähneensä taikka epäävät sanomasta, vaikka ovat nähneetkin, myös tähti,
+joka viimein ilmaisee, että veli on veteen hukkunut. Monesti on
+kuitenkin järjestys päinvastainenkin, niin että päivä on kolmantena,
+joka tietää ja ilmoittaa.
+
+Neus viittaa vielä erääsen liettualaiseen lauluun, jossa päivä on
+etsivälle suosiollinen ja toiset taivaankappaleet, vaikka eri tavalla
+kuin suomalaisessa runossa, selittävät syyn kieltäytymiseensä.[214]
+
+      Ehtoolla myöhä multa
+    Katosi karitsainen;
+    Ken auttais etsimähän
+    Ainutta karitsaani?
+      Luo aamutähden läksin,
+    Niin vastas aamutähti:
+    "Mun täytyy auringolle
+    Aikaisin tuli tehdä."
+      Luo iltatähden läksin,
+    Niin vastas iltatähti:
+    "Mun täytyy auringolle
+    Ehtoisin vuode laittaa."
+      Luo kuuhuen myös läksin,
+    Vaan vastaeli kuuhut:
+    "Oon miekan halkilyömä,
+    Suruinen mull' on muoto."
+      Luo auringon siis läksin,
+    Ja vastas aurinkoinen:
+    "Yhdeksän päivää etsin
+    Ja vielä kymmenennen."
+
+Sopisi ajatella, että suomalaisen Lapsenetsintä-virren
+kehitykseen olisi vaikuttanut mainittu virolainen, mahdollisesti
+liettualaisperäinen runo. Lisäyksen olisi silloin pitänyt tapahtua
+Länsi-Inkerissä, josta se olisi kulkeutunut Venäjän-Karjalaan asti.
+Tätä olettamista kuitenkin vastustaa suomalaisen runon todennäköinen
+kulku Varsinais-Inkerissä suunnassa idästä länteen; sitä ei puolusta
+alkuperäisemmän muodostuksen esiintyminen pohjoisempana ja
+kehittyneemmän etelämpänä Venäjän-Karjalassa, eikä myöskään koko runon
+löytymättömyys Suomen Itä-Karjalassa sekä Karjalan Kannaksella.
+Viimeksimainittua ilmiötä selittääkseen pitäisi osoittaa joku
+epäilemätön esimerkki virolaisperäisestä Varsinais-Inkerissä lauletusta
+runosta, joka puuttuisi Karjalan kannaksella, mutta Suomen tai Venäjän
+Karjalassa jälleen ilmestyisi.[215] Sitä vastoin on luontevampi
+olettaa, että runo on Länsi-Suomesta leviten kautta Itä-Suomen
+haarautunut toiselta puolen Venäjän-Karjalaan ja toiselta puolen
+Inkerinmaalle, säilyen ainoasti molemmissa äärimmäisissä päissä.
+Esimerkkejä runoista, jotka ovat Varsinais-Inkerin umpisoppeen
+talleentuneet, vaikka välittävältä Karjalan kannaksen alueelta ovat
+kadonneet, on meillä paitsi Luojan virren muissa osissa, myös ennen
+esitetyssä Inkerin virressä.
+
+Siinäkin tapauksessa, että mainittu lisäys olisi Virosta päin runoon
+liittynyt, täytyisi ajatella runon ensin Länsi-Suomesta ympäri Suomen
+lahden Länsi-Inkeriin kulkeutuneen. Yhtään syytä ei ole olettaa runon
+kokonaisuudessaan johtuvan Virosta, jossa ei noita toisia Neitsyt
+Maarian virren kappaleita ollenkaan tiedetä lauletun. Tosin juuri
+Lapsenetsintä-virsi on tavattu myös Virossa, mutta sen poikkeava muoto
+ja uudenaikainen runomitta pikemmin todistavat vastoin suomalaisen
+runon mahdollista virolaista alkuperää, niinkuin seuraavastakin
+näytteestä voi päättää.[216]
+
+      _Maarja kõnnib müödä tied,
+    Otsib armast aenust last.
+    Kus ta armas aenus laps?
+    Ruuzalemmä linna all.
+    Mis temä seäl tieb?
+    Magab või valvab?
+    Ei ta maga egä valva:
+    Kuuleb kirjatundejaid,
+    Pühi mehi pilve'esta,
+    Tarku mehi taeva'asta;
+    Ta südä püsti kui oda,
+    Ta silmäd kui liivateräd_.
+
+      Maaria astuu tietä myöten,
+    Etsii armasta, ainoata lasta.
+    Kussa hänen a. a. lapsensa?
+    Jerusalemin kaupungin alla.
+    Mitä hän siellä tekee?
+    Makaako vai valvooko?
+    Ei hän makaa, eikä valvo:
+    Kuulee kirjanoppineita,
+    Pyhiä miehiä pilvistä,
+    Viisaita miehiä taivaasta;
+    Sydän kankeana kuin keihäs,
+    Silmät kuin hiekkajyvät.
+
+Mutta vielä on yksi mahdollisuus lukuunotettava. Lapsenetsinnästä
+laulavat myös Vähävenäläiset Itävallan Galitsiassa.[217]
+
+    Asteli tietä Jumalan äiti,
+    Tulipa vastaan loistava päivyt.
+    "Jumal' aut' Jumal', Jumalan äiti!"
+    -- "Sullekin terve, loistava päivyt.
+    Ylhäällä loistat, kauaksi katsot,
+    Etköhän liene lastani nähnyt?"
+    -- "En ole nähnyt, enk' ole kuullut."
+
+Samoin vastaa "kirkas kuuhut"; vaan kolmantena kirkas tähtönen
+"ylhäällä astuva, kauaksi katsova" sanoo sekä nähneensä että
+kuulleensa. Eräässä toisinnossa Neitsyt Maarian sijalla pyhä Helena
+etsii poikaansa, jonka tähti ilmoittaa menneen luostariin, missä
+itsestään ovet avautuivat, kellot soivat ja tuohukset syttyivät.
+
+Yhtäläisyys suomalaisen runon kanssa on ensi silmäykseltä aivan
+hämmästyttävä ja panee ajattelemaan, voisiko tässä tulla kysymykseen
+slaavilainen laina.
+
+Venäläinen tutkija _A. Potebnija_ kuitenkin huomauttaa vielä
+kolmannesta vähävenäläisestä laulusta, jossa nimetön leski
+taivaankappaleilta tiedustelee poikaansa Iivanaa.[218] Kaikki nämät
+ovat jouluvirsiä ja nimenomaan leskelle laulettavia. Viimeksi
+mainitusta muodosta hän arvelee toisten kehittyneen.[219]
+
+Mutta vaikka siinä kohden voi olla eri mieltä, niin täytyy kuitenkin
+yhtyä hänen ajatukseensa, että taivaankappaleilta kysyminen on
+kansansaduista, slaavilaisillakin tavattavista, runomuotoon siirtynyt
+piirre. Niinkuin hän osoittaa, ei taivaankappaleita tavata kaikissa
+vähävenäläisissäkään kirjaanpanoissa, vaan niiden sijalla myös kolme
+enkeliä ja apostolia, joista yksi vastaa ettei ollut nähnyt, toinen
+sanoo kaukaa katsoneensa ja kolmas läsnä olleensa, kun Maarian poika
+ristiinnaulittiin. Välistä ovat vastaantulijoina itse joululaulajat,
+jotka sanovat nähneensä hänet luostarissa alttarin luona pitävän
+jumalanpalvelusta.
+
+Mikä kuitenkin enimmän vaikeuttaa tämän laulun asettamista suomalaisen
+runon yhteyteen, on se seikka, ettei lukuisissa isovenäläisissä
+toisinnoissa ole puhetta taivaankappaleista. Poikaansa etsivää pyhää
+neitsyttä vastaan tulevat joko pari kolme Juutalaista taikka myös
+Johannes kastaja.[220] Edelliset sanovat esi-isäinsä hänet
+ristiinnaulinneen, joten itse etsiminenkin siirtyy Vapahtajan kuoleman
+jälkeiseksi tapaukseksi. Todennäköisintä kaikesta päättäen on, että
+Lapsenetsintä-virsi on Suomeen Saksasta Skandinaavian kautta
+kulkeutunut ja täällä, samoin kuin Vähä-Venäjällä, kansansaduista[221]
+omistanut taivaankappaleilta tiedustelun. Näiden vastaukset ovat
+kaiketikin Suomessa aivan itsenäisesti keksityt; hyvin sattuva ja
+"Luojan" virteen soveltuva on niiden yhteinen ponsi:
+
+    "Poikas on minunkin luonut."
+
+
+
+7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi.
+
+
+Kolmas ja viimeinen Luojan virren pääosista, Luojan surma-virsi, on
+kokoonpantu kahdesta erinäisestä runosta, joiden aineina on Luojan
+ylösnousenta sekä Hiiden sepän kahlinta. Suomen Itä-Karjalassa, samoin
+kuin Venäjän-Karjalassa, nämät runot esiintyvät aina toistensa
+yhteydessä. Mutta Varsinais-Inkerissä niitä lauletaan enimmiten
+eriksensä tai milloin ne yhdistetään, on niiden välillä tavallisesti
+vielä kolmas yksistään siellä esiintyvä runo Sillasta ja kirkosta.
+
+Inkeriläinen Luojan ylösnousenta-virsi on sekin paraiten säilynyt
+Keski-Inkerissä.[222]
+
+      Mitä laulan, kuta laulan?
+    Laulan Luojan kuolennaista,
+    Kaotusta kaiken vallan.
+      Kuhun Luoja kuoletettu,
+    Kaotettu valta kaikki?
+    Sinisen salon sisähän,
+    Korven kaian kainalohon.
+    Syvä hauta kaivettuna,
+    Syvä hauta, rautapohja,
+    Syvä syltä yheksättä,
+    Käsikyynär kymmenettä,
+    Puolta kymmentä leveä.
+    Sinne Luoja hauattihin,
+    Jumalainen kalmattihin,
+    Tinanauloin tikkaeltu,
+    Rautanauloin nakkaeltu,
+    Hopeanauloin huolieltu,
+    Vaskinauloin vaivaeltu.
+    Siellä meiän Luojuemme,
+    Ja meiän Jumaluemme.
+    "Paista päivä, kuu kumoita!
+    Paista kerran kirkkahasti,
+    Toisen himmesti hiota;
+    Paista Luojan hauan päälle,
+    Jumalaisen kalman päälle;
+    Sulata tinaiset naulat,
+    Vaskinaulat hellittele,
+    Hoikenna hopeanaulat.
+    Päästä Luoja kuolemasta,
+    Katomasta kaikkivalta!"
+      Paistoi päivä, kuu kumoitti,
+    Pääsi Luoja kuolemasta,
+    Katomasta valta kaikki.
+
+Runo tässä jatkuu, vaikkei aivan välittömästi, Hiiden sepän
+kahlinnalla, samoin kuin vielä kahdessa kappaleessa.[223] Mutta muissa
+seitsemässä kirjaanpanossa Luojan ylösnousenta-virsi ilmaantuu aivan
+yksinäisenä.
+
+Länsi-Inkerissä sitä vastoin on sen yhdistyminen yleisempi.
+Soikkolan-puolisista kappaleista on vaan pari itsenäistä.[224] Mutta
+toisissa seuraa Hiiden sepän kahlinta: kolmessa mainitulla välikkeellä,
+joka neljännessäkin on loppuun eksynyt. Näistä otettakoon kaksi rinnan
+osoittamaan Soikkolan laulutapaa.[225]
+
+      Mitä nousen laulamahan?
+    Laulan Luojan kuolentaa,
+    Jumalaisen kalmantaa.
+      Kuhun on Luoja kuoletettu,
+    Jumalainen on kalmaeltu?
+    Syvä hauta kaivettihin,
+    Syvä hauta, rautapohja,
+    Yheksän sylen syvyysse.
+    Käsikyynär kymmenettä.
+      Niin Luoja rukoelevi:
+    "Oi Jumala armollinen!
+    Pane päivä paistamahan,
+    Kuu Jumalan koittamahan;
+    Pane Luojan hauan päälle,
+    Jumalaisen kalman päälle;
+    Sulata tinaiset naulat,
+    Vaskinaulat höplittele."
+      Otti Luoja kuullaksensa,
+    Pani päivän paistamahan j.n.e.
+    Kohallensa hauan päälle:
+    Sulatti tinaiset naulat j.n.e.
+      Pääsi Luoja hauastansa,
+    Jumalainen kalmastansa.
+
+         -- -- --
+
+      Mitä laulan, kuta laulan?
+    Laulan Luojan kuolennasta,
+    Jumalaisen kalmannasta.
+      Kunne Luoja hauattihin,
+    Jumalainen kalmattihin?
+    Sinisen meren sisähän,
+    Punaisen meren peittohon.
+    Tinanaulat iskettihin,
+    Vaskinaulat vahvittihin,
+    Puunaulat pumitettihin.
+      Pyhät miehet kumarsivat:
+    "Oh Jumala armollinen,
+    Mies totinen toimellinen!
+    Pane päivä paistamahan
+    Ja kuu kumattamahan;
+    Laske Luoja juoksemahan,
+    Jumala pakenemahan."
+      Pani päivän paistamahan j.n.e.
+    Laski Luojan juoksemahan,
+    Jumalan pakenemahan.
+
+Jos Keski-Inkerin ja Soikkolan kappaleita toisiinsa vertaa, niin huomaa
+helposti, kumpi on toisesta johtunut. Päivän sulatettavat _puu_-naulat,
+jotka kolmessa Soikkolan kappaleessa esiintyvät, eivät vielä vaa'assa
+paljoa paina, koska ne kerran Hevaankin puolella tavataan.[226] Enemmän
+todistusvoimaa on jo sinisen salon vaihtumisella siniseksi mereksi;
+jälkimmäinen on haudan yhteydessä peräti luonnoton, jos kohta ei
+edellinenkään liene aivan alkuperäinen.[227] Selvin osoitus Soikkolan
+toisintojen turmeltumisesta on kuitenkin suoranaisen päivän puhuttelun
+muuttuminen Jumalan rukoilemiseksi, että panisi päivän paistamahan.
+Sekaannus kahden sekä "Jumalan" että "Luojan" välillä on ilmeisin
+siinä, missä Hevaallakin oletettava Luoja itse on rukoilijana. Sen
+välttämiseksi on Soikkolassa joskus Silta- ja kirkko-virrestä otettu
+"pyhät miehet" kumartajiksi, toisinaan myös Luojan muuten esiintymätön
+äiti:[228]
+
+    Maaria puhas emäntä,
+    Nousi maahan polvillensa.
+
+Säe "pani päivän paistamahan" tavataan jo eräässä Hevaan ja Soikkolan
+välisessä Kaprion seurakunnan toisinnossa.[229] Siinä "meiän Luojuemme"
+ketään rukoilematta itse panee päivän paistamaan ensin ainoasti
+rikkaille, vaan sitten tasaisesti kaikille, joka selvästi osoittaa
+mainitun säkeen johtuvan Päivänpäästö-runosta.
+
+Runon leviämisen Hevaan puolelta Soikkolaan vahvistaa vielä sen
+harvinainen ja katkelman tapainen esiintyminen läntisimmässä Inkerissä.
+Soikkolan ja Narvusin välisessä Joenperän seurakunnassa tavataan
+Lapsenetsintä-virteen yhdistyneen Silta- ja kirkko-virren
+loppuliitteenä, niinkuin on mainittu, Luojan haudan kaivaminen. Itse
+Narvusissa ilmaantuu sama kohta lyyrillisen runon jatkona.[230]
+
+    Jumalainen tietänevi,
+    Kuhun Jeesus kuolenevi,
+    Kuoleeko maalla vai merellä.
+    Kuhun hauta kaivetahan,
+    Sinisen meren sisähän,
+    Punaisen meren pohjahan,
+    Syvä hauta, rautapohja,
+    Yheksän syltä syvyyttä,
+    Kaks kyynärtä kymmenettä.
+
+Toinen Narvusin puolelta saatu katkelma esittää päivänpaisteen
+vaikutuksen, josta sitten alkaa Niukahdusluku.[231]
+
+      Tee, Herra, heleä päivä,
+    Pamahuta paistepäivä!
+    Sulata tinaiset naulat,
+    Valattele vaskinaulat.
+    Paista päivä kirkkahasti!
+      Jeesus kirkkohon j.n.e.
+
+Seuraavassa Luojan virren laulualueessa, Suomen Itä-Karjalassa, on
+Surma-virsi erittäin suosittu. Sen lukuisissa kirjaanpanoissa voimme
+esillä olevaankin kappaleesen nähden eroittaa kaksi päämuotoa,
+Suistamalaisen ja Suojärveläisen.
+
+Edellinen on kokoonpanoltaan melkein yhtä yksinkertainen kuin
+keski-inkeriläinen toisinto. Siinä on ensiksi laulajan huomautus
+aineensa tärkeydestä ja tiedonanto Luojan hautaamisesta. Sitten seuraa
+kehoitus päivälle paistamaan, joka joskus nimenomaan ilmoitetaan Luojan
+itsensä lausumaksi,[232] ja viimeksi mainitaan ylösnouseminen.[233]
+
+      Laulamme Jumalan virttä,
+    Muinoisia muistelemme,
+    Ammuisia ajattelemme,
+    Ennen Luojan kuolentoja,
+    Kaontoja vallan kaiken.
+      Jopa Luoja hauattihin,
+    Yheksän sylen syvähän,
+    Kolmen sylen korkeuhun,
+    Kivet päälle kiusattihin,
+    Haot päälle hauattihin.
+      "Päivä, armas aurinkoinen!
+    Lennä päätönnä kanana,
+    Siivetönnä siuvontele,
+    Luojan hauan partahille.[234]
+    Päivä, paista palavasti,
+    Kummemmasti (!) kuumoittele,
+    Nukuttele nuuin(!) joukko,
+    Painuta pakanan kansa,
+    Nuoret miekkojen nojahan,
+    Vanhat keihäsvarsillehen."
+      Nukutti urot Jumala.
+    Pääsi Luoja kuolemasta,
+    Katomasta valta kaikki,
+    Purki kiusatut kivetkin,
+    Halkoi hauatut halotkin,
+    Yheksän sylen syvästä j.n.e.
+
+Jälkimmäinen Suojärveläinen toisintomuoto on muodostunut vuoropuheluksi
+päivän ja Luojan välillä. Itsestänsä päivä lentää Luojan haudalle ja
+tämä kehoittaa häntä palaamaan paikoilleen sekä sieltä paistamaan.[235]
+
+      Muita minä muistelen,
+    Ammuisia ajattelen;
+    Luoja maahan hauvattihin,
+    Valta kaikki kalmattihin,
+    Yheksän sylen syvähän,
+    Syltä puolen kymmenettä.[236]
+    Kivet päälle kilvattihin,
+    Kalliotkin kalvattihin,
+    Murrot päälle murrettihin.
+      Päivyt armas aurinkoinen,
+    Lenti päätönnä kanana,
+    Siivetönnä siuvotteli,
+    Luojan hauan partahille.
+    Painuihen pakisemahan,
+    Saatihin sanelemahan.
+      Jumalainen armollinen,
+    Mies totinen toimellinen,[237]
+    Noin virkki, sanoin pakisi:
+    "Päivyt armas aurinkoinen!
+    Mitä sinä tänne tulit?"
+    -- "Tulin luokses kuolemahan.
+    Kanssasi katoamahan."
+      Jumalainen armollinen,
+    Mies totinen toimellinen,
+    Noin virkki, sanoin pakisi:
+    "Mene maille muinoisille,
+    Entisille elotiloille,
+    Paista päivä palavasti,
+    Toinen himmesti hiilluta,
+    Paahuta parvi pakanan,
+    Hiilluttele Hiien väki,
+    Nuoret miekkojen nojahan,
+    Vanhat keihäsvarsillehen.
+    Nousis Luoja kuolemasta,
+    Katomasta valta kaikki,
+    Yheksän sylen syvästä,
+    Syltä puolen kymmenettä;
+    Kivet päältä kilvattaisi,
+    Kalliotkin kaivattaisi,
+    Murrot päältä murrettaisi."
+      Päivyt armas aurinkoinen,
+    Meni maille j.n.e.
+    -- -- --
+    Murrot päältä murrettihin.
+
+Auringon vastaus Luojan haudalla on myös toisin sanoin esitetty:[238]
+
+    Tulin Luojan kuolennoille,
+    Vallan kaiken kaonnoille,
+    Voiman kaiken voitannoille.
+
+Joskus päivä Luojan kysymystä odottamatta itse tiedustelee:[239]
+
+    Kuhun on Luoja kuoletettu,
+    Valta kaikki kalmaeltu?
+
+Mutta näitä kaikkia osanoton ilmauksia alkuperäisempi lienee päivän
+kehoitus haudalle lennettyään:[240]
+
+    Nouse Luoja kuolemasta,
+    Katomasta kaikkivalta!
+
+Jos molempia itäkarjalaisia toisintoja vertaa inkeriläisiin, niin
+huomaa helposti että ne ovat toisistaan riippumatta yhteisestä
+alkumuodosta kehittyneet. Johdanto on Suomen Itä-Karjalassa
+täydellisempänä säilynyt. Selvimmin ilmaisevat sen ajatusta erään
+kirjaanpanon alku-säkeet:[241]
+
+    Aina muuta muistelemme,
+    Ammuista ajattelemme,
+    Emme tuota konsanana,
+    Kovin Luojan kuolentoa.
+
+Samassa kirjaanpanossa ilmaantuva säe: "nukuttele noian joukko" antaa
+myös selityksen Suistamalaiselle muodolle: _nuuin joukko_. Pakanan
+parven nukuttaminen, joka on aseellisena vartiona Luojan haudalla,
+liittyy läheisesti Matteuksen kertomukseen (28: 2-4) roomalaisista
+vahtisotureista, mitkä taivaasta alas astuvan Herran enkelin pelosta,
+joka oli nähdä kuin pitkäisen tuli, niin hämmästyivät, että olivat kuin
+kuolleet. Kivien ja hakojen eli murtojen haudan päältä murtaminen
+viittaa niinikään raamatulliseen piirteesen kiven vierittämisestä
+Vapahtajan haudan ovelta.
+
+Tätä jälkimmäistä vastaa Inkerin puolella tinaisten ja vaskisten
+naulojen sulattaminen kirstun kannelta. Ensi silmäyksellä ei molempien
+muodostuksien välillä tosin luulisi mitään yhteistä löytyvän. Mutta on
+otettava huomioon, etteivät inkeriläisessä ole pääasiana nuo metalliset
+naulat, jotka joskus muussakin yhteydessä esiintyvät; niinkuin
+seuraavassa läntisimmän Inkerin runossa, tytöstä emonsa haudalla:[242]
+
+    "En voi nousta, en ylene,
+    Jo se on kirstu kiinni pantu,
+    Tinanauloin tippaeltu,
+    Vaskinauloin nappaeltu;
+    Kivi on suuri kirstun päällä,
+    Paasi on paksu pään alla."
+
+Pääpaino on auringon sulattavalla vaikutuksella, ja se piirre on
+säilynyt myös muutamassa Itä-Karjalan toisinnossa:[243]
+
+    Uinota parvi pakanan
+    Sulaele suuret kivet,
+    Polttele paksut parret,
+    Luojan hauan partahalta.
+
+Viimeksi mainitun muodon alkuperäisyyden vahvistaa vielä sen
+ilmaantuminen Vienan läänissä, niinkuin kohta saamme nähdä.
+
+Ensin on meidän kuitenkin tarkastettava eräitä katkelmia, joita
+välisellä Ilamantsin runoalueella on säilynyt. Mekrijärven Simana
+Sissosen muistelema sotaloitsu alkaa säkeillä:[244]
+
+    Paista hetti heltiästi,
+    Himmerkki hyvin hiota,
+    Nukutteles nuija joukko,
+    Painata pakanan kansa,
+    Miehet nuoret miekoillehen,
+    Vanhat keihäsvarsillehen.
+
+Myös Sampo-runon yhteydessä hän välistä lauloi, mitenkä:[245]
+
+    Itse vanha Väinämöinen
+    Nukutteli nuoren joukon j.n.e.
+
+Niinikään luetaan muutamassa Ilamantsilaisessa ampijaisen
+synnyssä:[246]
+
+    -- -- --
+    Siitä syntyi ampijainen,
+    Paha lintu paisuttihen.
+    Maahan miekat, maahan miehet,
+    Maahan nainehet urohot,
+    Sotaväki syrjällehen!
+
+    Nukuttele nuiva joukko,
+    Painele väki pakana,
+    Nuoret miekkojen nojahan,
+    Vanhat keihäsvarsillehen,
+    Pirut piilinsä nenähän,
+    Ampujat äkämihinsä.
+
+Samoin kuin ennen huomautettu jälki Tapanin virttä Ilamantsissa,
+todistavat mainitut Luojan ylösnousenta-virren säkeet selvästi, että
+muitakin Luojan virren osia on täällä ja yleensä laajemmalla alalla
+Itä-Suomessa aikoinaan laulettu.
+
+Viimeisessä Luojan virren säilytyspaikassa, Venäjän Karjalassa,
+kohtaamme runon jotenkin samanlaisena kuin Suojärvellä. Eheimpänä sen
+on tallentanut Latvajärven Arhippa, ainoa joka Luojan surma-virttä
+Neitsyt Maarian virrestä eriksensä esitti. Lönnrotille hän kuitenkin
+lauloi ainoasti alun tätä runoa:[247]
+
+    Aina muita muistollahan,
+    Vaan ei tuota milloinkana,
+    Milloinkana, kulloinkana,
+    Suurta surmoa Jumalan,
+    Katomusta kaikkivallan,
+    Kuin on Luoja kuoleteltu,
+    Kaotettu kaikkivalta,
+    Sa'an keihään kärellä,
+    Tuhannen kärellä miekan.
+
+Sitten eksyy esitys muualta lainattuun keihään kuvaukseen. Mutta
+Cajanille ja Castrénille Arhippa muisti tämän jälkeen palata takaisin
+runon ladulle ja jatkaa:[248]
+
+      Kuin on Luoja kuoletettu,
+    Kaotettu kaikkivalta,
+    Kivet alle kiusattuna,
+    Kivet alle, paaet päälle,
+    Someret syäntä vasten.
+      Päivyt armas aurinkoinen
+    Lenti päätönnä kanana,
+    Puonna siipi siuvotteli,
+    Luojan hauan partahalle,
+    Itkeä tihustelevi:
+    "Nouse Luoja kuolemasta,
+    Herra hauasta hereä!
+    Elikkä tulen minäkin,
+    Kerallasi kuolemahan,
+    Kanssasi katoamahan."
+      Niin sanovi suuri Luoja,
+    Puhuvi puhas Jumala:[249]
+    "Ei ole täältä nouseminen,
+    Niin kuin sieltä toivominen,
+    Kivet on alla, paaet päällä,
+    Someret syäntä vasten.
+    Sä päivyt, Jumalan luoma!
+    Lennä päätönnä kanana,
+    Puonna siipi siuvottele,
+    Siallesi entiselle,
+    Paikallesi muinoiselle.
+    Paista hetki heltehestä,
+    Toinen himmestä hiosta,
+    Kolmansi koko terältä.
+    Nukutteles nuiva joukko,
+    Paineles pakana kansa,
+    Nuoret nuolensa nojahan,
+    Vanhat keihäsvarsillehen."
+      Päivyt armas aurinkoinen,
+    Hyvä kielas käskeäkin,[250]
+    Sekä lensi jotta joutui
+    Siallensa j.n.e.
+    Paistoi hetken j.n.e.
+    Nukutteli nuivan joukon,
+    Paineli pakanan kansan j.n.e.
+      Silloin meiän suuri Luoja,
+    Nousi Luoja kuolemasta,
+    Herra hauasta heräsi,
+    Kivet silloin kielin lauloi,
+    Paaterot sanoin pakasi,
+    Joet liikkui, järvet järkkyi,
+    Vuoret vaskiset vavahti.[251]
+
+Kaikissa muissa Venäjän Karjalan kappaleissa Luojan ylösnousenta
+liittyy Lapsenetsintä-virteen. Kumpaisessakin tavattava "päivä" on
+tarjonnut yhdistyskohdan. Että runomme sen kautta on typistynyt, on
+itsestään selvää. Johdanto on täytynyt jättää kokonaan pois[252] ja
+kertomus hautauksesta sovittaa päivän vastaukseen Neitsyt Maarialle,
+jonka suuhun tavallisesti, ettei kertomus katkeaisi, on pantu kehoitus
+päivälle paistamaan. Toinen Lönnrotin Latvajärvellä muistiinpanema
+kappale siten kuuluu:[253]
+
+      "Jo tieän poikuesi.
+    Hakattuna on, hauattuna,
+    Vuoret päälle vaaittihin,
+    Kivet päälle kiusattihin."
+      Neitsyt Maaria emonen:
+    "Oi päivyt, Jumalan luoma!
+    Lennä päätönnä kanana,
+    Siallesi entiselle,
+    Paikallesi muinallesi.
+    Paista päivä heltehestä,
+    Toinen himmestä hiota,
+    Kivet suolaksi sulata,
+    Kalliot vaaheksi valuta."
+    Päivyt lenti j.n.e.
+
+Mutta mukautumaton piirre on vielä päivän lentäminen "entiselle"
+paikalleen, ilmeisenä jälkenä siitä että oli ennen lentänyt alas Luojan
+haudalle. Tämäkin kohta on sitten korjattu esim. seuraavalla
+tavalla.[254]
+
+    "Tuoll' on sinun poikuesi;
+    Pilatukset piinatahan,
+    Paha väki vaivatahan,
+    Yheksän sylen syvyes,
+    Kivet alla, paaet päällä,
+    Someret keskellä syäntä."
+    -- "Oi päivyt, Jumalan luoma!
+    Nouses koivun konkelolle,
+    Lepsähäs lepän rehulle;
+    Paista kivet pehmeäksi,
+    Paaterot vaahtena valuta,
+    Someret veeksi vie."
+
+Välistä Neitsyt Maaria, kehoitettuaan päivää nukuttamaan vartijat
+itse[255]
+
+    Läksi
+    Poiuttahan etsimähän.
+    "Nouse Luoja kuolemasta,
+    Herra hauasta hereä,
+    Jo oot viikon maassa maannut."
+
+Joskus on päivä kokonaan unohtunut pois ja yksistään Neitsyt Maarian
+itku haudalla kuvattuna.[256]
+
+    Äiti haualle tulevi,
+    Itki äiti hurstelevi,
+    Voia vuopahuttelevi.
+    "Mene poies äityeni,
+    Polttaa kuin tulikipunat."
+    (Pyyn pyrähtäminen).
+
+Onpa viimein Maarian osallisuus Luojan surma-virressä ulottunut sen
+jälkikappaleesenkin, Hiiden sepän kahlintaan, jonka hän Luojan asemesta
+suorittaa, ennen kuin tämän etsimänsä lapsen auringon avulla saa ylös
+haudasta. Sentapainen kokoonpano on todella muodostunut kauttaaltaan
+"Neitsyt Maarian virreksi", joksi sitä laulajakin nimitti.[257]
+
+Kantelettaren laitoksessaan on Lönnrot käyttänyt hyväkseen Arhipan
+eheätä toisintoa johdantoineen, vaikka muiden venäjänkarjalaisten
+kappaleiden nojalla on yhdistänyt runon Lapsenetsintä-virteen ja
+sovittanut siihen Neitsyt Maarian sekä haudalla itkijäksi että päivän
+kehoittajaksi. Lönnrotin omaa järjestelyä on ainoasti haudalle menon
+asettaminen ennen päivän kehoitusta sekä Neitsyt Maarian tarjoutuminen
+Luojan keralla kuolemaan, joka on otettu Arhipan säilyttämästä päivän
+tarjouksesta. Haudan vartijain kysymys auringolta: "mitäpä sie tänne
+läksit?" (v. 661) on niinikään Lönnrotin paikoilleen panema; saanut hän
+on sen Luojan kysymyksestä, josta Venäjän Karjalassakin on joskus jälki
+tallella.[258] Viimeksi on Lönnrot osannut käyttää myös päivän
+palaamista entiselle sijalleen asettamalla sen somasti runokappaleen
+loppuun (vv. 700-5). Mahdollisesti hän onkin vaistomaisesti löytänyt
+tämän kohdan alkuperäisen paikan kansanrunossa. Sillä niinkuin
+Suistaman-puolisesta ynnä inkeriläisistä toisinnoista näkyy, on
+epäilemättä alkuansa ajateltu päivän paistaneen itse haudan partaalta.
+
+Vielä on mainitsematta kaksi vanhinta todistuskappaletta Pohjanmaalta.
+Topeliusen kokoelmissa on säilynyt Gananderin käsikirjoitus 1760
+luvulta, joka sisältää kolme Kalevalan aineista kertomarunoa,
+tiettävästi aikaisimmat kirjaanpannut, ynnä kysymyksessä olevan runon
+katkelman. Niinkuin t:ri Niemi osoittaa,[259] on tämä käsikirjoitus
+ainoasti kopio jonkun toisen muistiinpanoista; pariin Topeliusen
+julkaisemaan liitetty ilmoitus, että se olisi Kemin tienoilta, perustuu
+pelkkään olettamukseen, mahdollisesti sekaannukseen. Kun t:ri Niemi
+siitä huolimatta myöntää, että runot voivat olla Kemin tienoiltakin,
+nojautuu hän niiden kieleen, jolla on Pohjanmaan äänneasu, sekä siihen
+huomioon, että ne ovat Venäjän-Karjalan runoja, jotka helposti ovat
+voineet kulkeutua juuri niille seuduille. Vaan jos ottaa vielä lukuun,
+että runojen leviäminen Vienan läänistä niin etäälle kuin Kemiin ei
+ole selitettävissä muuten kuin satunnaisten siirtolaisten tai
+luonnollisimmin kuljeksivien laukkukauppiasten avulla, ei tällä paikan
+määräyksellä ole suurta merkitystä. Sillä lienee jotenkin yhdentekevää,
+onko joku Pohjanmaan talonpoika Venäjän-Karjalan mieheltä nuo runot
+tilapäisesti oppinut ja sitten jollakin herrasmiehellä kirjoituttanut
+vai onko tämä kirjoittaja pannut ne paperille suorastaan
+laukkukauppiaan omasta suusta. Joka tapauksessa on epäilemätöntä, että
+ennen Lönnrotia, Sjögreniä ja Topeliustakin oli Vienan läänin
+lauluaarre avautunut jo Gananderin aikana.
+
+Huomataksemme, että kysymyksessä oleva runon-toisinto on
+venäjänkarjalainen, ei meidän tarvitse muuta kuin sitä verrata ajassa
+lähinnä seuraavaan Topeliusen kirjaanpanoon.[260]
+
+    Kaivettihin Luojan hauta.
+    Yheksän sylen syvysi(!),
+    Syli puolen kymmenettä.
+    Sata rautaista oritta,
+    [Sat]a toinen rauatonta,
+    [Sat]a mijestä miekallista,
+    [Sata toi]nen miekatonta
+    -- -- kiveä suurta,
+    -- -- vaivaelit,
+    -- -- suun etehen,
+    -- -- [k]asvon päälle.
+    -- -- aurinkoinen!
+    -- -- [kan]ana
+    -- -- --
+    Vanhat vasten sauvojahan.
+
+    Tämä
+    Nukutteli nuijan joukon,
+    Paineli pakanan kansan,
+    Vanhat vasten sauvojahan,
+    Nuoret miekkansa nojahan.
+    Silloin
+    Nousi Luoja kuolemasta,
+    Herra haudasta heräsi,
+    Paasi kahtia pakahti.
+
+    "Sata on rautaista orihta,
+    Ne veti veressä silmin,
+    Sat' on miestä miekallista,
+    Sata toinen miekatonta,
+    Ne veti veressä silmin
+    Sun poloisen poian päälle."
+      Maaria matala neiti
+    -- -- --
+    "Sep' on armas aurinkoinen!
+    Lennä päätönnä kanana
+    -- -- --
+    Vanhat sauvojen varoihin" j.n.e.
+
+    Tuo päivyt j.n.e.
+    Nukutteli nuivan kansan
+    Paineli väen pakanan,
+    Miehet miekkojen nojahan,
+    Vanhat sauvojen varoihin j.n.e.
+    "Nouse Luoja kuolemasta,
+    Hereä uneksimasta!"
+
+Tämä Gananderin kappale ei liity Lapsenetsintä-virteen, vaan
+kuvaukseen Vapahtajan ristiinnaulitsemisesta ja suunnattomasta veren
+vuodosta.[261] Sitä ei myöskään seuraa Hiiden sepän kahlitseminen, joka
+seikka puolestaan viittaa siihen, että Luojan ylösnousenta-virsi on
+alkuansa ollut erinäinen runo.
+
+Toisesta vielä aikaisemmasta kirjaanpanosta löytyy jälki Erik Cajanusen
+väitöskirjassa heprean ja suomen kielen sukulaisuudesta, joka ilmestyi
+v. 1697. Säkeillä:
+
+    Aina muita muistelemina,
+    Arvosii ajattelemina,
+
+hän mainitsee alkavan erään kansanrunon, joka Kristuksen kärsimisen
+historian kokonaisuudessaan erinomaisella tavalla (_elegantissime_)
+esittää.
+
+Cajanus oli kotoisin Sotkamosta Itä-Pohjanmaalta, läheltä Vienan läänin
+rajaa, jonne Kalevalan aineistenkin runojen suoranainen vaikutus on
+ulottunut. On siis mahdollista, että myös tämä kappale on rajan
+toiselta puolen kulkeutunut. Voi tietysti olettaa päinvastoinkin, että
+juuri tämä on edustanut runon alkuperäisempää suomenpuolista muotoa,
+josta venäjänkarjalainen ja lähinnä Arhipan laulutapa on kehittynyt.
+Noista parista alkusäkeestä on kuitenkin mahdoton päättää suuntaan tai
+toiseen. Mutta sen tosiasian ne vahvistavat, että mainittu johdanto on
+runoon varsinaisesti kuuluva ja siinä alkuperäinen.
+
+Samankaltaisen laulajan muistutuksen, niinkuin Borenius on
+huomauttanut,[262] näemme siinä tanskalaisessa Lapsenetsintä-virren
+toisinnossa, jonka tytöt keväisin esittävät. Sen viimeinen värssy näet
+kuuluu:
+
+      Tämä virsi nyt lauletaan alusta,
+    -- Kevät tervetullut! --
+    Sillä Kristusta tulee muistella.
+    -- Kaikki, kuin on avara maa,
+    Puhkeaa ruusunkukkiin.
+
+Arvattavasti mainittu värssy on liittynyt Lapsenetsintä-lauluun vasta
+sitten, kun tämä jouluvirrestä muuttui kevätlauluksi. Ja sopii ajatella
+sen siihen siirtyneen jonkinlaisesta kadonneesta pääsiäisvirrestä.
+
+Kysymykseen Luojan ylösnousenta-virren mahdollisesta
+skandinaavilaisesta alkuperästä on meidän palaaminen, kun tulee
+tarkastettavaksemme osaksi vastaava virolainen Luojan surma-virsi.
+Siinä ei kuitenkaan vähääkään viitata auringon osallisuuteen Luojan
+ylösnousennassa.[263]
+
+Tosin on Virossa tavattu vähäinen lyyrillinen runo, jossa pyydetään
+päivää paistamaan, vieläpä haudalle.[264]
+
+    _Paista, paista päevakene,
+    Eredaste ilmukene!
+    Paista mu ati haua pääle,
+    Eide kirstukaane pääle,
+    Õe veimevaka pääle,
+    Venna kirvevarre pääle_.
+
+    Paista, paista päiväseni,
+    Heleästi ilmaseni!
+    Paista isäni haudan päälle,
+    Emon kirstunkannen päälle,
+    Siskon antivakan päälle,
+    Veikon kirvesvarren päälle.
+
+Mutta tämä pikemmin todistaa, että päivän paistaminen suomalaisessa
+virressä ei ole välttämättä skandinaavilaisesta esikuvasta etsittävä,
+vaan voidaan hyvin ajatella omantakeiseksi muodostukseksi.
+
+Luojan ylösnousenta-virren leviäminen vastustaa myös sitä olettamista,
+että mainittu muodostus olisi tapahtunut vasta Inkerin puolella
+virolaisen runon vaikutuksesta. Sen länsisuomalaisen johtoperän tekee
+aivan epäilemättömäksi seuraava Askolassa Uudellamaalla muistiinpantu
+loitsu, joka on tallentanut selvän jäljen päivän paistamisesta
+nimenomaan Herran haudalle.[265]
+
+      Pilven lumoussanat.
+
+    Pois pilvi päivän päältä,
+    Anna päivän paistaa,
+    Paista puuhun, paista maahan.
+    Paista Herran haudan päälle.
+    Vettä täällä tarvitaan,
+    Viisi kuusi tynnyriä,
+    Sata Saksan ämpäriä.
+
+Mistä, voimme vihdoin kysyä, tämä suomalaisen virren omituisin ja
+kaunein piirre, auringon ilmestyminen Luojan avuksi, on aiheutunut?
+Päivä, joka päättömän ja siivettömän kanan s.o. pallon kaltaisena
+lentää Luojan haudan partaalle, on epäilemättä sen raamatullisen Herran
+enkelin sijainen, joka astuu alas taivaasta näöltään salaman,
+vaatteiltaan lumen kaltaisena ja istahtaa haudan ovelta vierittämänsä
+kiven päälle. Mutta miksikä sitten juuri aurinko on kansanrunossa
+valittu sijaiseksi? Sen selittää ikivanha kristillinen kansanusko, että
+aurinko pääsiäisaamuna kirkkaampana ja nopeammin nousee kuin muina
+päivinä. Sekä Virossa että Suomessa tiedetään viime aikoihin asti
+säilyneen kansassa sen käsityksen, että ylösnousemisen aamuna aurinko
+ilosta hyppii ja tanssii.[266]
+
+Hyvin somasti on myös Salamnius Ilolaulussaan Jeesuksesta auringon
+osanoton kuvannut. Raamatulliseen aiheesen perustuen hän ensin esittää
+19:nnessä luvussa päivän pimenemisen.
+
+      Itse armas aurinkoinen,
+    Katsoi päälle korkealta,
+    Muutti muotonsa parahan,
+    Kasvons pian poijes käänsi,
+    Luojan surmasta surussa,
+    Aivan hämmästyi äkistä,
+    Sanoi suulla surkealla:
+    "Kussas on ilo enämpi,
+    Kosk' on Luoja kuolemassa?"
+    -- -- --
+    Pani poijes seppelinsä,
+    Riisui puhtahan pukunsa,
+    Surumanttelin sivalsi,
+    Peitti silmänsä punaiset.
+
+Vaan sitten hän ominpäin runoilee, miten Jeesuksen tuskanhuuto saa
+auringon jälleen hetkeksi hänen puoleensa paisteellaan kääntymään.
+
+      Armas aurinko havaitsi,
+    Kuuli huudon huikeimman,
+    Kohta kääntyypi takaisin,
+    Temmais puhtahan pukunsa,
+    Pian päällensä pukeepi,
+    Antaapi alas näkyä
+    Paistehensa puhtahimman,
+    Tahtoi tehdä kunniata,
+    Tuoda Luojan lohdutusta.
+
+Viimeksi hän 25:nnessä luvussa antaa auringon kiirehtiä ottamaan osaa
+myös Luojan ylösnousemiseen.
+
+      Kulki Jeesus kunnialla
+    Ylös haudasta ilolla,
+    Astui voimalla omalla.
+      Aivan armas aurinkoinen,
+    Aivan aamulla varahin,
+    Kiiruhtaapi kiiruhusti,
+    Ilon kanssa katsomahan
+    Voittoa vakaisen Herran.
+
+Sukulaisuus suomalaisen taiderunoilijan ja kansanrunon välillä, joka
+tässä kohden ilmenee, vahvistaa vielä sitä käsitystä, että auringon
+ilmestyminen Luojan ylösnousenta-virressä samoin kuin päivän ja kuun
+Lapsenetsintä-virressä voi olla Suomen runottaren luoma.
+
+Mutta vaikka väittäisi suomalaisen virren saaneen jokaikisen piirteensä
+jostain kadonneesta skandinaavilaisesta esikuvasta, jäisi sille
+kuitenkin kieltämättä se kunnia, että on yhden runollisimpia katolisen
+kansankäsityksen ilmaisuja yksin jälkimaailmalle säilyttänyt.
+
+
+
+8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet.
+
+
+Luojan ylösnousenta-virren Inkerinmaalla, milloin sitä Hiiden sepän
+kahlinta seuraa, liittää tähän jälkimmäiseen, niinkuin on huomautettu,
+milt'ei säännöllisesti kolmas, yksinomaan siellä tavattu runo, jolle
+paremman puutteessa on annettu nimi _Silta- ja kirkko-virsi_.
+Näytteeksi otettakoon eräs hyvin säilynyt Soikkolan kappale.[267]
+
+      Luoja soitti tietä myöten,
+    Maata myöten Maariainen,
+    Sata santtia jälestä,
+    Tuhat muita tuttavia.
+      Silta vastahan tulevi.
+    Luoja sillalle kumarsi,
+    Antoi kättä siltapuille.
+      Enkelit imehtelevät,
+    Pyhä rahvas naurahtavat:
+    "Katso meiän Luojuttamme,
+    Ja juta Jumaluttamme,
+    Kuten sillalle kumarsi,
+    Antoi kättä siltapuille!"
+      Luoja vasten vastaeli:
+    "Sillä sillalle kumarsin,
+    Annoin kättä siltapuille,
+    Silta hoiteli minua;
+    Kunis julki Juuta käynyt,
+    Vaelsi meteli kansa,
+    Paha rahvas pois pakeni,
+    Sinis seisoin sillan alla."
+      Luoja soitti j.n.e.
+    Aita vastahan tulevi.
+    Luoja aialle kumarsi
+    -- -- --
+    "Sillä aialle kumarsin,
+    Annoin kättä aitapuille;
+    Sinis istuin aian alla."
+    -- -- --
+    Kirkko vastahan tulevi.
+    Luoja kirkolle ei kumarra,
+    Anna ei kättä kirkkopuille.
+    "Sillä en kirkolle kumarra,
+    Anna en kättä kirkkopuille;
+    Kirkost' oon otettu kiinni,
+    Kappelista kahvaeltu."
+
+Tämä kappale on melkein liiankin täydellinen, sillä sopii epäillä, onko
+myös aita keskimmäisenä vastaantulijana runoon alkuansa kuulunut.
+Hevaan puolen yhdessätoista kappaleessa tavataan aita ainoasti yhdessä
+sillan ohella ja toisen kerran sen sijalla.[268]
+
+Soikkolassa tavataan vielä aidaspuut toisen typistyneen kappaleen
+säkeissä:[269]
+
+    Antanut ei kättä aiaspuille,
+    Kumartainut ei kirkkopuille.
+
+Sitä paitsi esiintyy Soikkolassa toisintomuoto, jossa sillan jälkeen ei
+tule aita, vaan _keko_:[270]
+
+      "Sillä sillalle kumartain,
+    Jos mä tässä yötä vietin,
+    Konsa Juutit loitse läksit,
+    Pahat miehet pois pakenit."
+    -- -- --
+    "Sillä keolle kumartain.
+    Annoin kättä sankapuulle,
+    Jos mä siinä yötä vietin.
+    Konsa Juutit loitse läksit."
+    -- -- --
+    "Sillä kirkolle en kumarra,
+    Anna en kättä alttarille;
+    Kirkossa kiinni otettihin.
+    Alttarissa ahistettihin."
+
+Jos ottaa huomioon, että keskimmäinen vastaantulija on harvinainen,
+vaihteleva ja ennen kaikkea tarpeeton, koska siitä annetaan juuri sama
+lausunto kuin ensimmäisestä, niin tulee siihen päätökseen, että
+kaksiluku on kolmelukua alkuperäisempi. Runon perusajatuksena onkin
+selvästi sillan ja kirkon vastakohta. Halpa, kaikkien poljettava
+siltasalvos on Luojaa suojellut, jota vastoin hänellä ei ole ollut
+mitään turvaa temppelirakennuksen pyhyydestä. Mahdollisesti on tämä
+kuvaus syntynyt niistä raamatullisista kertomuksista, joissa mainitaan,
+mitenkä Vapahtajaa usein vaanittiin Jerusalemin temppelissä, ja mitenkä
+juuri tämän temppelin ylimmäiset papit häntä vainosivat, vaikka
+alhaisen "kansan" tähden eivät tohtineet häneen käydä käsiksi
+julkisella paikalla (Math. 21: 46).
+
+Mainitun sillan ja kirkon vastakohdan säilyminen useimmin ja
+selvimmin Hevaan puolella viittaa runon leviämiseen Keski-Inkeristä
+Länsi-Inkeriin. Joenperästä saadussa parissa kappaleessa, joissa se on
+joutunut Lapsenetsinnän ja Luojan ylösnousennan väliin, on yksistään
+kirkko tallella, jota Luoja kumartelee antamatta selitystä
+ihmettelevälle kirkkorahvaalle.[271] Ja ainoassa Narvusin toisinnossa,
+joka on aivan irtonainen, on sillan sijalla aita ja "siinä" Luoja sanoo
+"yötä viettäneensä".[272]
+
+Sekä runon ympäristöstä päättäen että sen leviämisen suunnasta,
+joka sillä on yhteinen muiden inkerinmaalaisten Luojan virren osien
+kanssa, on siis sekin luultavasti Länsi-Suomesta kotoisin. Sen
+roomalaiskatolisen alkuperän tekisi aivan epäilemättömäksi sana santit
+ylläpainetussa Soikkolan kappaleessa, jos sitä uskaltaisi pitää
+varmasti runoon kuuluvana. Siinä se ei kuitenkaan esiinny kuin tämän
+ainoan kerran. Ja samantapainen, vaan vielä komeampi kuvaus, tavataan
+muutamassa Soikkolan puolen Niukahdusluvussa yksinomaan Neitsyt Maarian
+kulkueesta käytettynä:[273]
+
+      Maaria matkaa pitävi,
+    Tuhat on eessä enkeliä,
+    Sata santtia jälestä.
+    Hän käy keskellä väkeä,
+    Paistaa kuin pyhäinen päivä,
+    Kumoittaa kuin kultaristi.
+
+Arvattavasti Silta- ja kirkko-virsikin on ollut alkuansa erinäinen
+runo. Tosin seuraava Hiiden sepän kahlinta on siihen Inkerin alueella
+milt'ei säännöllisesti yhdistynyt, mutta koska tämä muualla sekä
+itsenäisenä että toisin liittein esiintyy, ei sitäkään yhdistystä voi
+pitää perin aikaisena.
+
+Vielä myöhempi on Luojan ylösnousenta-virren kiintyminen runon alkuun.
+Sen todistavat Keski-Inkerin kappaleiden suuri enemmistö, joissa tämän
+asemesta Kirkko- ja silta-virren edellä käy _Niukahdusluku_.
+
+Kertomarunoksi siten siirrettynä Niukahdusluku harvoin alkaa loitsun
+tavallisilla alkusanoilla:[274]
+
+    Luoja kirkkohon menevi,
+    Heposella hiirakalla,
+    Kalahauen karvaisella,
+    Lohen mustan muotoisella.
+
+Useimmiten on tämän sijalla toinen johdanto, joka välistä ilmankin
+Niukahduslukua käy Silta- ja kirkko-virren edellä.[275]
+
+      Ajoi Luoja tietä myöten,
+    Maata myöten Maariainen,
+    Ja kaksi pyhäistä miestä,
+    Kolme korkeaa Jumalaa.
+      Kukko lauloi, Kiesus kirkui
+    Jumala jaloille pääsi,
+    Luoja läksi liikkehelle.
+
+ (Seuraa Niukahdusluku).
+
+      Jumala jaloille nousi,
+    Luoja läksi liikkehelle,
+    Pyhähuomenna varahin,
+    Ennen päivän nousemista,
+    Kolmen koijoisen keralla,
+    Kahen kanssa enkelien.
+
+ (Seuraa välittömästi Silta- ja kirkko-virsi).
+
+Joskus mainittua johdantoa seuraa vielä palanen Päivänpäästö-virttä,
+ennen kuin Niukahdusluku varsinaisesti alkaa.[276]
+
+      Läksi Luoja liikkehelle,
+    Jumala jaloille nousi,
+    Iltatulta ottaessa,
+    Pärettä virittäessä,
+    Ikkunoja pantaessa,
+    Porttiloja sulkiessa.
+      Meni tallihin mäelle,
+    Oron suuren soimen luokse,
+    Sielt' otti orosistahan,
+    Ja valitsi varsoistahan,
+    Mill' oli lampi lautasilla,
+    Ojanen oron sivuilla,
+    Kylmä kaivo alla kapjon;
+    Sen otti orosistahan,
+    Sen valitsi varsoistahan.
+    Hyppäsi hyvän selälle,
+    Karkas kaaron lautasille,
+    Ajoi matkoa vähäsen,
+    Teki tietä virstan verran.
+      Pyy pyrähti, maa järähti,
+    Tetri metsästä temahti,
+    Kuohtui Kiesuksen hevonen.
+    Kiesus maahan ratsahalta
+    Kivelle maaperälle:
+    Niukahtui hevosen jalka.
+      Etsi tieltä tietäjäistä.
+    Maanselältä mahtajaista,
+    Lukulankoin laulajaista,
+    Suolojen sopottajaista,
+    Sinisen sitelijäistä,
+    Punaisen puhelijaista.
+    Saanut ei tieltä tietäjäistä --
+      Tuo kun meiän Luojuemme,
+    Ja meiän Jumaluemme,
+    Kävi itse tietäjäksi,
+    Tietäjäksi, taitajaksi,
+    Lukulankoin laulajaksi j.n.e.
+    Lihat liitti luihin kiinni,
+    Luut liitti lihoihin kiinni,
+    Teki päältä terveheksi,
+    Sisästä kivuttomaksi,
+    Päältä tuntumattomaksi.
+
+Niukahdusluvun yksityiskohtainen esittäminen veisi liian kauas
+loitsujen alalle.[277] Seuraavat huomautukset siitä riittänevät.
+Niukahdusluku, jonka kertovainen osa kuvailee Vapahtajan ratsastusta
+aasin selässä Jerusalemiin, on tässä muodossa katolista ja luultavasti
+germaanilaista alkuperää. Ruotsin kautta se on tullut Länsi-Suomeen,
+jossa on sovitettu Suomen vanhalle runomitalle. Savon puolelle
+levittyään se on kehittynyt edempänä mainittavan pyyntarun avulla.
+Luterinuskoisten Karjalaisten välityksellä on se kulkeutunut
+kreikanuskoisille Itä-Suomessa ja Venäjän-Karjalassa, jossa se on
+löydetty 1600 luvulla Tverin lääniin muuttaneiltakin. Karjalan
+kannaksen kautta on Niukahdusluku samoin ikään saapunut Inkerinmaalle,
+vieläpä Viron puolelle, niinkuin siellä tavattavat suomalaisten sanojen
+väännökset todistavat.
+
+Kuinka myöhäinen Niukahdusluvunkin liittyminen Silta- ja kirkko-virren
+eteen on, voimme paraiten päättää sen täyteläisestä muodosta, joka on
+tuntuvasti kehittynyt sen jälkeen kuin tämä loitsu, arvattavasti 1600
+luvulla, Inkerinmaan kautta vaelsi Viroon. Etenkin tietäjän etsiminen,
+joka huomattavasti siirtää pääpainon Niukahdusluvun kertovaiselle
+osalle, on yksinomaan Varsinais-Inkerissä tavattava uusi lisäpiirre.
+
+Vähemmän itsenäisen runon kaltainen, kuin Silta- ja kirkko-virsi, on se
+lyhyt liite, joka Suomen Itä-Karjalassa tavallisesti yhdistää Luojan
+ylösnousennan ja Hiiden sepän kahlinnan. Suistamalaista ja
+Suojärveläistä toisintoa edustakoot kaksi rinnan asetettua
+näytettä.[278]
+
+      Pääsi Luoja kuolemasta,
+    Katomasta valta kaikki.
+    Meni Jordanan joelle,
+    Pyhän virran pyörtehelle,
+    Kussa Luoja ristittihin,
+    Kastettihin valta kaikki;
+    Hurmehia huuhtelevi,
+    Likoja liottelevi,
+    Puistelee, pömistelevi.
+
+      Puistihen, pömistelihen,
+    Luojan hauan partahalla.
+    Astui Jordanan joelle,
+    Pyhän virran pyörtehelle,
+    Jeesuksen pesovesille,
+    Jumalaisen kyynelille;
+    Pesinen puhastelihen,
+    Kumarteli kuusianne,
+    Kuusianne, viisiänne,
+    Seitsemänne maahan saaten.
+
+Tämä liite nähtävästi perustuu loitsurunoissakin usein mainittuun
+Vapahtajan kasteesen Jordanin joessa, jonka vedellä siitä syystä
+uskottiin olevan erityisesti puhdistavan ja parantavan vaikutuksen.[279]
+
+Joskus on Itä-Karjalassa tämän liitteen ja Luojan ylösnousenta-virren
+väliin sovitettu vielä "kaiken ilman" osanotto, luultavasti
+Päivänpäästö-runosta.[280]
+
+    Rotihe ilmalle ikävä,
+    Kaikelle ilmalle katomus,
+    Luojasen on hauattua.
+    -- -- --
+    Puistelihe, pömistelihe,
+    Paljon pahan jälkilöitä.
+
+    Rotihe ilmalle ilosa,
+    Kaikelle ilmalle kaunikkainen,
+    Luojasen on noustuhua,
+    Kallehen ylettyhyä.
+    -- -- --
+    Tuli Jordanan joelle j.n.e.
+
+Myös Vienan läänissä on mainittu liite, vaikka verrattain harvoin
+tavattavissa. Yhdessä kappaleessa se rajoittuu säepariin:[281]
+
+    Meni hurmehen jokehen,
+    Pesihen puhastelihen.
+
+Toisessa, jota Lönnrot on Kantelettaren kokoonpanossa noudattanut
+(vv. 696-9), tavataan neljä säettä, joista kaksi edellistä on lainattu
+Kantelen synty-runosta.[282]
+
+      Veäksen vesikivelle,
+    Hurmehia huuhtomahan,
+    Vatsallehen vaivoaksen,
+    Veriä viruttamahan.
+
+Kolmas muodostus, jossa huuhdotusta verestä syntyvät puolamarjat, tulee
+edempänä esille.
+
+Viimeksi on mainittava omituinen liite, joka Pohjois-Aunuksessa välistä
+tällä paikalla esiintyy. Päivän selitettyä Marjatalle nähneensä hänen
+poikansa pirulaisten piinattavana:[283]
+
+      Jo hän Tuonela[han] menevi,
+    Huutelevi, haajelevi:
+    "Tuo venettä Tuonen tyttö,
+    Lauttoa Lapalan lapsi!"
+    -- "Mitä Tuonelle tulette?"
+    -- "Tulen Tuonelta oraista,
+    Maanalaista tappelijaa(!)."
+    -- "Pitääkö rautainen vene?"
+    -- "Kuusinen mun kuplattavi,
+    Katajainen kannattavi,
+    Rautapohja rauskahtavi."
+    Jo hän Tuonelah[an] menevi.
+
+Siellä seppä takoo kahletta ja tiedustelee Luojan kaulan paksuutta.
+
+Alkuosa liitettä on selvästi lainattu Väinämöisen Tuonelassa käynnistä,
+mutta loppuosa on mainitussa runossa löytymätön. Ja juuri se tulee
+vielä parissa Aunuksen-puolisessa Luojan virren kirjaanpanossa esille,
+vähän täydellisempänäkin. Toisessa, jossa lastansa etsivä Maaria pyytää
+itse takovan sepän tuomaan venettä joen yli, tämä kysyy:[284]
+
+      "Kuplattaako sun kuusinen,
+    Vai kannattaako katajainen,
+    Vai pitää rautainen vene?"
+    -- "Kuplattaa mun kuusine vene."
+
+Toisessa taas "virran emäntä", jolla on veneitä kolmin kutakin lajia,
+tulee viemään kahletta takovan seppo Ilmollisen luokse, jolloin:[285]
+
+    Mä nousin katajaisehen,
+    Enpä noussut kuusisehen.
+
+Samoin kuin Neitsyt Maarian virren monet myöhäsyntyiset lisäykset,
+todistaa tämäkin, että pohjois-aunukselainen Luojan virren kokoonpano
+on Vienan-puolisesta kehittynyt ja arvattavasti siis sieltä päin
+kulkeutunutkin. Viimeksi mainittua päätelmää vielä vahvistaa se seikka,
+että Luojan surma-virren varsinaiset kappaleet ovat Aunuksen puolella
+aivan vaillinaisia ja katkonaisia,[286] ikäänkuin niille ei olisi
+riittänyt enää tilaa laulajan ylen ahdatussa muistissa.
+
+
+
+9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta.
+
+
+Luojan surma-virren jälkimmäinen kappale kertoo, kuinka Luoja kahlitsee
+Hiiden (s.o. helvetin) sepän omaan takomaansa kaularautaan.
+
+Yksinkertaisimmassa muodossaan tämäkin runo esiintyy Keski-Inkerissä.
+Siellä se, niinkuin on mainittu, melkein aina seuraa välikertomusta
+Sillasta ja kirkosta, jonka edellä useimmissa tapauksissa käy
+Niukahdusluku. Painettakoon esimerkiksi seuraava kappale.[287]
+
+      Meni matkoa vähäsen,
+    Teki tietä virstan verran.
+    Seisottihen tien selällä,
+    Kuuntelihen, kääntelihen,
+    Kahen puolen katselihen,
+    Kuuli Hiitolan takovan.
+    "Missä Hiitola takovi,
+    Hiien seppä hilkuttavi?"
+    Ajoi pajan oven etehen,
+    Muuna miesnä muukalaisna,
+    Muukalaisna, matkalaisna.
+    Antavi "Jumal api'a!"
+      Kysytteli, kannoitteli:
+    "Mitä Hiitola takovi,
+    Hiien seppä hilkuttavi?"
+      Hiien seppä, pitkä tukka,
+    Hän kun vasten vastaeli:
+    "Taon Luojan kahlehia,
+    Jumalan kuristuspuita.
+    Vaan en tieä takoessani,
+    Kuin on paksu Luojan kaula,
+    Kuin on paksu, kuin on pitkä,
+    Kuin on poikiten leveä."
+      Luoja vasten vastaeli:
+    "Mittaele kaulahasi!
+    Niin on paksu Luojan kaula,
+    Niin on paksu, niin on pitkä,
+    Niin on poikiten leveä,
+    Kuin on kaulasi omasi."
+    -- "A kun lukkuhun lutistat,
+    Ikinaulaan nappaelet,
+    Ikisalpaan salpaelet,
+    Saatpi saatanan avaimet."
+    -- "Älä anna avaimiasi."
+      Tuo hullu Hiitolan seppo,
+    Mittaeli kaulallensa.
+    Luoja lukkuhun lutisti,
+    Ikinaulaan nappaeli,
+    Ikisalpaan salpaeli.
+    Vei Hiien vuoren kukkulalle,
+    Korkealle kalliolle,
+    Laski vuoret vuotamahan,
+    Kalliot karisemahan.
+    "Huua siellä Hiien seppo,
+    Kahlehia takoessasi!"
+
+Päätössäkeet ovat nähtävästi huonoimmin kansan muistissa pysyneet,
+melkein joka toisinnossa ne vaihtelevat, esim. vielä:[288]
+
+    "Kilju siinä Hiitehinen,
+    Kalju kannan pyörähinen,
+    Kilju ilmoinen ikäsi!"
+
+Tai:
+
+    Tuossa hirnui Hiien seppo,
+    Lukuissa lumomissahan,
+    Nauloissa takomissahan.
+
+Kolmessa kappaleessa tosin tavataan yhtäpitävä loppu:[289]
+
+    Luoja lukkuhun lutisti,
+    Luoja painoi palkimehen,
+    "Seiso siinä niinkuin seinä,
+    Asu siinä niinkuin aita!"
+
+Mutta nämät päätössanat eivät ainakaan ole alkuperäiset, vaan selvästi
+Verensulku-sanoista lainatut.
+
+Soikkolan puolella tavataan Hiiden sepän kahlinta samoin ikään hyvin
+säännöllisesti Silta- ja kirkko-virren yhteydessä, vaikka tämä pari
+kertaa on sen loppuun eksynyt. Soikkolassa on Niukahdusluku ainoasti
+kerran alkurunona, kerran myös, niinkuin on mainittu, Lapsenetsintä;
+vaan neljästi on Luojan ylösnousenta sillä paikalla edustettuna.
+
+Soikkolan laulutapa on tuntuvasti vaillinaisempi Hevaan-puolista.
+Otettakoon ehein kirjaanpanoista näytteeksi:[290]
+
+      Paja vastahan tulevi,
+    Kääntihen sepon pajahan,
+    Niin antoi "Jumal' api'a".
+      Hiien seppo vastaeli:
+    "Ei tänne Jumalan tarvis,
+    Tänne on tarvis Hiiteläinen."
+      Luoja vasten vastaeli:
+    "Mitä Hiitelä takovi,
+    Seppä Hiien kilkuttavi?"
+      Seppä vasten vastaeli:
+    "Jumalalle hirtinpuita,
+    Luojalle kuristuspuita."
+      Luoja vasten vastaeli:
+    "Mittaele kaulallesi,
+    Niin on pitkä Luojan kaula,
+    Niin on pitkä, niin on paksu."
+      Hiien seppo vastaeli:
+    "A kun lukkuhun lutistat,
+    Takasalpahan takistat?"
+      Luoja vasten vastaeli:
+    "Ei lukkoa käsin lutista,
+    Takasalpaa ei takista."
+
+Toisessa kirjaanpanossa on kuitenkin loppu paremmin säilynyt:[291]
+
+    "Ei lukku lutistu kiinni,
+    Lukulle luku pitävi,
+    Takasalvalle sanaista."
+    Niin Luoja lukun lutisti,
+    Lutisti lukun kiinni,
+    Takasalpahan satutti. --
+    Jäi paha parisemahan,
+    Kian täyen kiljumahan.
+
+Saman kappaleen alussa "Hiien poika" on ilmoittanut takovansa Luojan
+"kaakkipuita", Jumalan "ahistuspuita". Jos vielä otamme lukuun pari
+kertaa Keski-Inkerissä mainitut "kaulapuut",[292] sekä edellä
+esiintyvät "hirtinpuut" ja "kuristuspuut", joiden sijalla ainoasti
+kerran "hirsi- ja kuristusrauat"[293] esiintyvät, niin emme voi olla
+huomaamatta, kuinka säästäen tässä rautaa on käytetty. Nähtävästi on
+ajateltu jalkapuun tapaista kaulapuuta, jossa ainoasti lukot ja
+naulat[294] olivat raudasta taottuja. Nimitys "kaakkipuu" viittaa
+häpeäpaaluun, johon kaulastakin pantiin kiinni. Mutta toiselta puolen
+on kuvailtu myös hirsipuuta, koska välistä nimenomaan selitetään:[295]
+
+    Mihin Luoja hirtetähän,
+    Jumala kuristetahan.
+
+Mahdollisesti tämä hapuilevaisuus johtuu siitä, että laulaja hänelle
+tutuista rangaistuskeinoista on koettanut valita vastinetta Vapahtajan
+ristinpuulle.
+
+Suomen Itä-Karjalassa on Hiiden sepän kahlinta säännöllisesti
+yhdistynyt Luojan ylösnousentaan ja tavallisesti mainitulla
+lyhykäisellä liitteellä. Suistamalla lauletaan, mitenkä Luoja joessa
+veren jäljistä peseydyttyään:[296]
+
+      Astui alhoja saloja.
+    Nousi koivun konkelolle,
+    Lepän lengolle yleni.
+    Kuuntelevi, kääntelevi,[297]
+    Kuuli seppolan taonnan,
+    Pahan joukon paukutuksen.
+      Meni orjana oville,
+    Palkkalaisna pajan suille,
+    Itse virkki, noin sanoikse:
+    "Mitä seppola takovi,
+    Hiien seppo hilkuttavi?"
+      Virkkoi vanhin Juuttahista:
+    "Tuoll' on silmät vierahalla,
+    Kuin eilisen Jumalan silmät,
+    Kuta eilen hautasimme."
+      Jeesus virkki Juuttahalle:
+    "Onhan silmät vierahalla,
+    Katsimet kuin kaalikalla."
+      Virkki Jeesus Juuttahalle:
+    "Mitä seppola takovi,
+    Hiien seppo hilkuttavi
+    [Pajassa ovettomassa,[298]
+    Ilman ikkunattomassa]?"
+      Virkki vanhin Juuttahista:
+    "Taomme Jumalan rautoa,
+    Jeesuksen kuristusköyttä."
+      Jeesus virkki, noin sanoikse:
+    "Ei ole lukku Luojan lukku,
+    Kun käsin lukittanehen,
+    Sormin solmieltanehen;
+    Äsken on lukku Luojan lukku,
+    Kun sanoin lukittanehen,
+    Sanoin solmieltanehen."
+      Virkki vanhin Juuttahista:
+    "Enpä muistanut mitata,
+    Kuin pitkä Jumalan kaula,
+    Kuin on pitkä, kuin on paksu,
+    Kuin on kunnekin leveä."
+      Jeesus virkki Juuttahalle:
+    "Tunnen mä Jumalan kaulan.
+    Kuin on pitkä, kuin on paksu,
+    Kuin on kunnekin leveä.
+    Kuin on pitkä sinun kaulas,
+    Niin pitkä Jumalan kaula,
+    Niin on pitkä, niin on paksu,
+    Niin on kunnekin leveä.
+    Mittoa vain oma kaulas!"
+      Mitteli hän, määräeli,
+    Nosti rauan kaulahansa.[299]
+      Perän polki kalliohon,
+    Vuorehen teräksisehen,
+    Itse virkki, noin sanoikse:
+      "Ole siinä sinä ikäsi,
+    Kuni kuuhut kääntelevi,
+    Päivä päälle paistanevi!
+    Kivi kovetkokon,[300]
+    Rauta lujetkohon,
+    Lue kivi kovahan."
+              Amin, amin!
+
+Luojan puhe lukosta on tässä ilmeisesti väärällä paikalla ja sitä
+paitsi vaillinainen vastaavaan inkeriläiseen kohtaan verraten. Myös
+alkusäkeissä kuvattu puuhun nouseminen tuntuu sopimattomalta ja muista
+runoista lainatulta.
+
+Molemmissa suhteissa tapaamme Suojärven toisinnot alkuperäisemmällä
+kannalla. Jo ensi säkeet tuntuvat hyvin luontevilta, johtaessaan meidät
+hiilen- ja sydenpoltosta mustuneitten maisemain kautta Hiiden sepän
+pimeään pajaan.[301]
+
+      Astui soita, astui maita,
+    Hiitten hiilikankahia,
+    Jumalten sysimäkiä,
+    Kuului seppola takovan,
+    Hiitten seppä kilkuttavan,
+    Pajassa ovettomassa,
+    Ilman ikkunattomassa.
+
+Viimeksi mainittu säepari on kuitenkin loitsuista lainattu, arvatenkin
+pistosnuolien taonnasta, joka tapahtuu salaa pirun pimeässä
+pajassa.[302] Yhtä huonosti kuin Suistamalaisessa näytteessä soveltuu
+Suojärvelläkin tavattava Luojan tulo ovelle, jopa kynnykselle[303]
+pajan muka ovettomuuteen.
+
+Inkeriläisellä Luojan tervehdykselläkin on Suojärvellä
+vastineensa:[304]
+
+      Pyörähti pajan ovelle:
+    "Terve on teille seppolalle,
+    Jumalan apu seppolalle!"
+      Virkki Juutas joukon vanhin:
+    "Ei tähän ensinkään kelpaa Jumalan apu."
+
+Vielä selvempi kuin Inkerin puolella on Luojan ja Hiiden sepän välinen
+loppukeskustelu seuraavassa Suojärveläisessä kappaleessa. Luojan
+käskettyä mittaamaan omalle kaulalleen:[305]
+
+      Virkki vanhin Juuttahista:
+    "Enpä julkea panna,
+    Kun ei lukkua lukutta,
+    Salpa'atta(!) avaimetta."
+      Jumalainen armollinen
+    Virkki tuohon, noin pakisi:
+    "Mikä lukutta lukunnut,
+    Avaimetta salpautunut?"
+      Sitten vanhin Juuttahista
+    Panetteli kauloillehen.
+      Jumalainen armollinen
+    Virkki tuohon, noin pakisi:
+    "Lukkuate ilman lukutta,
+    Salpa'ate ilman avaimetta,
+    Salpa'ate Jumalan sanoilla,
+    Lukkuate Jumalan pakinoilla,
+    Siksi ilmaksi ikeä,
+    Kuni kuuta, kuni päivää!"
+
+Ennen tätä vuoropuhelua esiintyy vielä Hiiden sepän epäilys, sen
+johdosta että Luoja tietää ilmoittaa kaulan mitat.[306]
+
+      Virkki Juutas joukon vanhin:
+    "Mistä sinä sen miehen tunnet?"
+      Luoja vaivoin vastaeli:
+    "Kyllä minä sen miehen tunnen.
+    Olin nuorra mies metsänkäyjä,
+    Uro korven kolistaja,
+    Siinä minä häntäkin rukoilin."
+
+Sekään ei ole Suojärveläinen lisäys, sillä siihen löytyy jo Suistaman
+puolella vastine erään vaillinaisen kirjaanpanon säkeissä:[307]
+
+    -- -- --
+    "Sentähen on silmät sennäköiset,
+    Kun olen miehen nähnysiä,
+    Uron arvaeltusia.
+    -- -- --
+    Annas miekin mittaelen,
+    Mittaelen, määräelen,
+    Mie olen miehen nähnysiä,
+    Uron arvaeltusia."
+
+Venäjän Karjalan laulutavasta antaa meille selvän käsityksen
+Kantelettaren laitos, joka paraasta päästä noudattaa Latvajärven
+Arhipan toisintoa,[308] Ainoasti "julman Juuttahaisen" epäilykset
+Luojan tietojen ja näön johdosta ovat Lönnrotin monistelemat.
+Kansanrunossa hän yksistään ihmettelee:
+
+    "Niin on sulla silmät suuret,
+    Kuin on eilisen Jumalan,
+    Niin on pitkät silmiripset,
+    Jonka maahan hautasimme."
+
+Johon "Jumalan poika" vastaa:
+
+    "Sillä mull' on silmät suuret
+    Viikon katsoin syöjän suuhun,
+    Partahan palan purijan, j.n.e.
+    Leuoille[309] lesettelijän."
+
+Tämän selityksen sijalle, joka on Venäjän Karjalassa tavallisin,
+ilmestyy joskus toinenkin:[310]
+
+    "Katsoin kantosen takoa,
+    Kilketin kiven takoa."
+
+Välistä esiintyvät molemmat yhdessä:[311]
+
+    "Katsoin kantosen takoa,
+    Kiven suuren suojasesta;
+    Katsoin viikon syöjän suuhun,
+    Leukahan lesottelijan."
+
+Luojan virren julkaisussaan Topelius, jolla oli käytettävänään molemmat
+vastaukset erikseen kahdessa kappaleessa, laittoi toiselle uuden
+kysymyksen:[312]
+
+    "Miksis olet kovin osaava?"
+    -- "Kauoin katsoin syöjän suuhun."
+
+Lönnrot on ensinnäkin tämän kahtia jaon, jonka piti kansanomaisena,
+hyväkseen käyttänyt (vv. 769-780). Sitä paitsi hän otti varteen toisen
+vastauksen molemmat yllämainitut vivahdukset. Jälkimmäisen ensi sanassa
+hän muutti yhden ainoan kirjaimen (katsoin -- kasvoin) ja siitä
+syntyneen uuden ajatuksen mukaan sekä toisen vastauksen avulla (kauan)
+muodosti lisäsäkeen, joten tämä kohta tuli kuulumaan (vv. 765-8):
+
+    "Sillä pitkät silmäripset,
+    Kauan kasvoin kankahalla,
+    Kasvoin kantosen takana,
+    Kiven suuren suojasessa."
+
+Mutta myös kansanomaisen kannon takaa "katsomisen" hän tahtoi säilyttää
+ja liitti sen edelle säkeet: (vv. 748-9; vrt. 623 ja 617):
+
+    Siinäpä olin minäkin,
+    Luojan hauan partahalla.
+
+Ajatuksen tähän sovitukseen hän lienee saanut kolmannesta kansanrunon
+toisintomuodosta, jossa Luoja selittää silmiensä palon:[313]
+
+    "Kauan itkin kuollehia,
+    Kaipasin kaonnehia,
+    Katsoin kauan Luojan (!) suuhun,
+    Partahan palan purijan."
+
+Vaikeampi on sanoa, mistä Lönnrot sai mainittuun vastaukseen kuuluvan
+kysymyksen (vv. 743-5):
+
+    "Mistä tieät Luojan kaulan,
+    Kuin on paksu, kuin on pitkä" j.n.e.
+
+Itäkarjalaisia toisintoja ei Lönnrotilla vielä ollut käytettävänään ja
+on niissä kysymys hiukan toisenlainen. Tämäkin kohta siis todistanee,
+kuinka lähelle kansanrunoa Lönnrot omissakin muodostuksissaan
+vaistomaisesti osasi.[314]
+
+Yksinomaan Arhipan laulutapaan perustuu Juuttaan valitus kahleen
+valmistuttua, ettei hän sitä saata mitellä omaan kaulaansa
+(vv. 789-790):
+
+    "Ei minun käteni käänny,
+    Eikä sormeni sopine",
+
+sekä Jumalan pojan vastaus (vv. 795 -- 6):
+
+    "Kääntyisi minun käteni,
+    Sekä sormeni sopisi."
+
+Laulaja on nämät säkeet nähtävästi lainannut loitsurunoista, joissa
+ovat hyvin tavalliset hierojan sanat:[315]
+
+    Kuhun ei kääntyne käteni,
+    Mihin ei sormeni sopine,
+    Käyköhöt käet Jumalan;
+    Sopikohon Luojan sormet.
+
+Arhipan mukaan Kantelettarenkin laitoksessa Luoja on vastaamatta Hiiden
+sepän viimeiseen pelkoon lukon suhteen, johon häneltä vielä avain on
+tekemättä.
+
+Topeliusen julkaisusta ynnä Sjögrenin kirjaanpanosta olisi Lönnrot
+kyllä löytänyt Luojan vastauksen aivan samanlaisena kuin Inkerissä ja
+Itä-Karjalassa.
+
+    "Vuotas minä mittelen!"
+    -- "Enpäs anna mitellä,
+    Sinä lukkohon lukitset,
+    Sinä painat palkimehen."
+    -- "Enpä lukkohon lukitse,
+    Enpä paina palkimehen."
+    Mittelevi, määrelevi,
+    Jopa lukkohon lukitsi j.n.e.
+
+Mutta Lönnrot ei ole tahtonut tällä piirteellä lisätä sitä läpikäyvää
+valheellisuuden ja petollisuuden vaikutusta, jonka runon juoni Venäjän
+Karjalan oppimattomiin laulajiinkin tuntuu tehneen. Yhdessä Vienan ja
+Aunuksen läänin rajaryhmän toisinnossa jo Luojan selitys silmiensä
+johdosta aiheuttaa Hiitolan isännän huomautuksen, nähtävästi
+Väinämöisen Tuonelan-retkestä lainatun:[316]
+
+    "Jo tunnen valehtelijan,
+    Keksin kielahin sanojan",
+
+johon Jumalan poika ikäänkuin puolustukseksi vastaa:
+
+    "Vakakin valehtelevi,
+    Kielaskin toen sanovi."
+
+Toisessa Aunuksen-puolisessa kappaleessa kuuluu runon loppu:[317]
+
+      "Eläs lukkuhun litsistä,
+    Eläs paina pantimehen!"
+      Sanovi Jumalan poika:
+    "Ei ole lujat käsilukut,
+    Ne lukut lujat tulevat,
+    Jotka Luoja, lukkuavi."
+    Itse lukkuhun litsisti j.n.e.
+      Hiien vanhin vastoavi:
+    "Jopahan olit Jumala,
+    Jopahan sä minun petit!"
+
+Kolmannen, Vienan läänin kappaleen päätössanat osoittavat, mitenkä itse
+kansa omantuntonsa kannalta on yrittänyt selittämään runon
+ajatusta:[318]
+
+    Synti Luojalle tulevi,
+    Iän kaiken valtialle.
+    Luoja ei synnistä lukua piä.
+
+Huomattava kuitenkin on, että viimeksi mainittu selitys on
+uudenaikainen. Vanhemman kansankäsityksen mukaan, niinkuin kaikkien
+kansojen tarusto todistaa, pidettiin sukkelaa viekkautta pikemmin
+ansiona, kuin vikana. Mutta ennen kuin ryhdymme tarkastamaan, mitenkä
+juuri tämä runo on semmoisen periaatteen mukaan muodostunut, on meidän
+otettava selkoa siitä, mistä päin se on nykyisille laulupaikoillensa
+levinnyt.
+
+Että sekin on Varsinais-Inkerissä siirtynyt suunnassa idästä länteen,
+voimme päättää Hevaan ja Soikkolan puolisten runojen vertailusta, jonka
+lisäksi tulee, ettei sitä läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella,
+ollenkaan ole tavattu. Siitä päättäen on se Itä-Suomesta Karjalan
+kannaksen kautta kulkeutunut Inkerinmaalle.
+
+Esilläolevan runon todella tapaammekin Karjalan kannaksen laulualueen
+pohjoispäässä, Jaakkiman tienoilla, vieläpä yhdessä Luojan haudan
+kaivamisen kanssa.[319]
+
+      Rauti takoi pajassansa,
+    Otsa hiessä helskytteli.
+      Kysyi Luoja Rautaselta:
+    "Mitä takoo Rauti,
+    Hiien seppä hilkkasee."
+      Vastaa Rauti Luojallensa:
+    "Kahlehita Luojan kaulaan.
+    Mut en tieä,
+    Kuin on paksu Luojan kaula."
+      Sanoi Luoja Rautiselle:
+    "Kuin on konna omakaulas."
+    Luoja lukkoon rapasi.
+      Rauti kaivoi pitkän hauan,
+    Seitsemän sataa syltä.
+      Kysyi Luoja Rautiselta:
+    "Mitä Rautinen kaivaa?"
+      Vastaa Rauti Luojallensa:
+    "Luojalle syvän haudan,
+    Johon Herra haudataan."
+      Luoja lukkoon rapasi:
+    "Kiru tuossa kinnahinen,
+    Paru tuossa pannahinen,
+    Luojan lukkojen välissä;
+    Kust' et pääse päivinäsi,
+    Selkiä sinä ikänä,
+    Kuni maa ja taivas seisoo."
+
+Tämä toisintomuoto ei kuitenkaan johda Varsinais-Inkeriin, vaan
+Itä-Karjalaan, jossa molemmat Luojan surmavirren kappaleet
+säännöllisesti esiintyvät yhdistettyinä. Inkerin puoleile on niiden
+täytynyt kulkeutua jo ennen yhteenliittymistään.
+
+Erikseen on Suomen itämurteen alalla Hiiden sepän kahlinta useita
+kertoja muistiin pantu, enimmiten suorasanaisen kertomuksen muodossa,
+josta runosäkeet paikoittain läpikuultavat. Näiden todistusvoimaa
+heikontaa vaan se seikka, että kaikki ovat uusimman ajan kirjaanpanoja,
+joissa vilkkaamman liikkeen, koulun ja kirjallisuuden vaikutus on alati
+lukuunotettava. Tosin niissä tavataan lisäselityksiä semmoisia kuin:
+"kivi oli ennen niin pehmeätä, että askelet jäivät kallioon, ja rauta
+niin, että käsissään sai muokkailluksi" ja: "siitä asti piru kahlettaan
+viilaa, jott'ei ole kuin jouhen verran pitämässä, vaan pitkää
+perjantaita vasten tulee aina yhtä vahvaksi kuin ennen."[320] Mutta
+molemmat huomautukset voivat johtua muusta kansanuskosta, joka on
+runosta riippumaton. Jälkimmäiseen on verrattava suorasanainen kertomus
+kahleen hiomisyrityksestä, joka joskus Venäjän-Karjalassa, niinkuin
+saamme nähdä, on runon loppuun liitetty. Vastaavalla paikalla ilmestyy
+myös Suomen Itä-Karjalassa seuraava taikauskoinen käsitys. Kahleesen
+lukittuna Juutas huudahtaa: "min pyhänä päivänä veistä hiotaan, sen
+kahle kaulassa hoiketkoon!" Vaan Luoja vastaa: "minkä (pyhänä) kattilaa
+(eli: kattilan pankaa) pestään, sen kahle järetköön!"[321]
+
+Jälkiä Hiiden sepän taonnasta itäsuomen alueella tapaamme vielä parissa
+vanhemmassa kirjaanpanossa. Siinä Päivänpäästö-runossa, jonka Reinhold
+von Becker v. 1819 sai rovasti K.F. Aejmelaeuselta Paltamossa,
+kerrotaan mitenkä yöllä syntynyt Väinämöinen:[322]
+
+    Takoi Herran tarpehia,
+
+joka selvästi viittaa Hiiden sepän taontaan. Siihen nähden että runon
+löytöpaikka on niin lähellä Venäjän-Karjalan rajaa, voi kuitenkin
+ajatella sen tuolta puolen tulleen.
+
+Mutta aivan Savon sydämestä, Leppävirroilta, on v. 1858 löydetty
+loitsu, jonka seassa on säkeitä säilynyt sekä Päivänpäästö-virrestä
+että kysymyksessä olevasta runosta.[323]
+
+    Mistä lie pulma j.n.e.
+    Luoja ennen kuut kehitti,
+    Kuut kehitti, päivät päästi.
+    Luoja saatanan kirosi
+    Vuorihin terässekoihin,
+    Rautaisihin kallioihin.
+
+Onpa Länsi-Suomessakin esillä olevasta runosta muisto tallella
+muutamassa raudanluvussa Kankaanpäästä.[324]
+
+    Pehmennä rauta,
+    Kovenna rauta,
+    Pidä viha!
+    Koska silloinkin pehmennit,
+    Kun piru kahleiss' oli.
+
+Suorasanaisia tarinoita pahan hengen kahlitsemisesta on löydetty myös
+Norjan Lappalaisilla ja Saarenmaan Virolaisilla. Edelliset kertovat
+_Perkel'in_ taistelusta _Jubmel'in_ kanssa seuraavasti.[325] Perkel oli
+laatinut rautakahleet, joilla hän sitoi Jubmelin, heittäen vielä suuren
+vuoren hänen päälleen. Mutta Jubmel pääsi irti, sitoi vuorostaan
+Perkelin sekä viskasi vuoren hänen päälleen. Kun Perkel jälleen sieltä
+irtautui, niin kiveä ja tomua lensi ilmaan. -- Jälkimmäisillä on
+tämäntapainen tarina.[326] Nuoren Jumalan, Jeesuksen, astuttua alas
+helvettiin, paha henki, joka ei häntä tuntenut, käski sulkea oven. Vaan
+Jeesus sen avasi ja muutti samalla rautaiset ovipuoliskot kultaisiksi.
+Paha henki yritti niitä jälleen kiinni panemaan, etteivät ihmissielut
+pääsisi ulos. Silloin Jeesus läheni häntä ja pani vasemman kätensä
+nimettömällä sormella hänen kaulaansa yhden ainoan rautaisen kahleen,
+joka paikalla meni lukkoon: tee mitä tahdot, et saa auki! Ihmissielut
+Jeesus vei sitten mukanaan taivaasen.
+
+Niinkin yhtäläisten tarinain ilmestyminen Länsi-Suomessa, Norjan
+Lapissa ja Saarenmaalla, joihin kaikkianne on skandinaavilainen
+vaikutus ulottunut, ei ole mitenkään muuten selitettävissä, kuin
+olettaen skandinaavilaisissakin maissa olleen keskiajalla yleisen
+kansankäsityksen, että Vapahtaja on helvetissä pahan vallan
+kaularautaan kahlinnut.[327]
+
+Luojan virren tutkimuksessaan Borenius osoittaa, mitenkä mainittu
+käsitys perustuu n.k. Nikodemuksen evankeliumiin.[328] Tämän mukaan oli
+Jeesus astuessaan alas tuonelaan kukistanut kaksi pahaa henkeä:
+saatanan eli kuoleman ruhtinaan, jonka oli tallannut maahan, sekä
+manalaisten ruhtinaan perkeleen, jonka oli ottanut kiinni, päästäen
+samalla vapaiksi ne vanhurskaat, jotka perisynnin tähden olivat
+sidottuina. Samassa apokryyfisessä evankeliumissa häämöittää myös
+suomalaisen runon perusajatus: pahan vangitsemisesta viekkaudella.
+Kuoleman ruhtinas oli jo riemuinnut, toivossa saavansa valtaansa
+Jeesuksen, joka sanoilla: "minun sieluni on murheissaan kuolemaan
+asti", oli muka ilmaissut häntä pelkäävänsä, vaan manalaisten ruhtinas
+oli silloin varoittanut: "lausuessaan kuolemaa pelkäävänsä, on hän
+ainoasti tahtonut sinua pettää."[329]
+
+Nikodemuksen evankeliumi on keskiajalla ollut paljon käytetty, niinkuin
+muistakin Luojan virren osista olemme nähneet. Sen vaikutus on
+huomattavissa esim. Englannin katolisessa runoudessa. Vanhin
+englanninkielinen runoilija Caedmon, joka eli 7:nnellä vuosisadalla,
+kuvailee saatanan valituksessa, mitenkä kova rauta tulikuumana taottiin
+hänen ympärilleen renkaiksi, joilla Jumala oli hänet nimenomaan
+kaulastakin kiinni sitonut.[330]
+
+Kristillisen vaikutuksen alaisina ovat niinikään muodostuneet
+islantilaisten vanhoissa lauluissa ja tarinoissa kertomukset pahan
+Lokin ja hänen poikansa Fenris-suden kahlitsemisesta. Jälkimmäisen
+saavat Aasat petoksella houkutelluksi kolmesti itse koettelemaan
+yllensä heidän tuomiaan kahleita. Lokin he taas kiinnittävät kallioon
+toisen hänen poikansa suolilla, jotka samassa muuttuvat raudaksi.[331]
+Tietystikään eivät nämät Edda-tarut, joita tuskin Ruotsissa lienee
+tunnettu, ole suomalaisen runon kehitystä aiheuttaneet. Vaan sen voinee
+näistä päättää, että skandinaaveillakin on löytynyt legendoja, joissa
+on kuvailtu pahan hengen kahlinnan tapahtuneen petoksella sekä
+kahleitten kaulaan pannessa koventuneen. Viimeksimainitun piirteen
+suomalaisessa runossa voinee siis pitää alkuperäisenä, vaikka
+se on unohtunut inkeriläisistä toisinnoista, joissa muutenkin
+loppu on vähimmän eheänä säilynyt. Huomattava on myös Luojan
+ylösnousenta-virressä päivänpaisteen sulattava vaikutus kiviin tai
+metalleihis, joka edellyttää mielikuvaa niiden muinaisesta pehmeydestä
+ja sulavuudesta.
+
+
+
+10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa.
+
+
+Suomen Itä-Karjalassa, niinkuin olemme nähneet, ei Tapanin virrestä
+löydy jälkeäkään, ja Neitsyt Maarian virren kappaleet ovat siellä
+osaksi kadonneet, osaksi harvinaiset tai muihin yhteyksiin eksyneet.
+Päin vastoin kolmas Luojan virren osista, Luojan surma-virsi, on siellä
+sekä runsaasti että hyvin edustettuna. Ja sitä on vielä koetettu
+edelleen kehittääkin.
+
+Suomen itäisimmässä Suojärven pitäjässä löytyy keskellä saloa Maanselän
+rinteillä yksinäinen Kotajärven kylä. Suojärven eteläpäästä, jonka
+vasta nykyisin rakennettu neljättä peninkulmaa halki soiden suoristava
+maantie yhdistää lähimpään kylään Suistaman puolella, on vielä
+astuttava parin peninkulman pituista jalkapolkua. Tien löytämiseksi ei
+opasta kaipaa, vaikka koko välillä on vain yhdessä kohti ihmisasumus
+eikä vastaantulijoista toivoa, sillä muuta polkua ei haaraannu sivulle
+uralta, joka tuopi ja viepi tuohon umpisopukkaan. Yksinkulkijasta
+tuntuu ikäänkuin vaeltaisi tarujen Tapiolassa, ja mesikämmenen tielle
+jättämät jäljet hänelle havainnollisestikin osoittavat, ettei metsän
+kuningas asusta aivan kaukana. Vihdoin iso, aukea halmemaa ilmaisee
+karjalaisen -- ensi tunnelmassa sanoisi: kalevalaisen -- kylän löytyvän
+tässä korven kätkössä.
+
+Kotajärvellä on myös Luojan surmavirsi saanut viimeisen tyyssijansa
+Suomen rajojen sisäpuolella. Että tämä Itä-Karjalaan saapuessaan heti
+sinnekin on tien osannut, todistaa ennen huomautettu alkuperäinen
+piirre päivän sulattavasta vaikutuksesta Luojan haudan päällepainoksi
+pantuihin kiviin, joka ainoasti siinä paikassa mainitulla alueella on
+säilynyt.
+
+Vaan lisäksi on Luojan surma-virsi Kotajärvellä saanut useita vallan
+uusia lisäyksiä. Muuallakin Suojärvellä on mainitun virren runomitta,
+itäsuomalaisten kielimuotojen vaihtuessa yhä enemmän aunukselaisiin, jo
+monessa kohdin rikkoutunut, niin että se paikoitellen lähenee
+suorasanaista esitystä. Siitä syystä ei ollut enää vaikea tähän
+yhdistää semmoisiakin tarinoita, joilla ei alkuansa ollut minkäänlaista
+runomittaa, sovelluttamalla niihin jonkinlaista poljennontapaista.
+
+Maisteri Hj. Basilier, joka talvella 1884 kirjoitti muistiin Luojan
+surma-virren Kotajärvellä, huomauttaa, että alku siihen osattiin vain
+suorasanaisessa muodossa, ja että laulaja ynnä eräs toinen vanhempi
+vaimo esittivät sen seuraavin piirtein.[332] Muutamalle tsaarille
+syntyy _Iuta_ poika. Vanha ukko tulee katsomaan lasta: "lapsi tämä
+hyvä, vain merkit eivät ole hyvät." Sen tähden tsaari panee lapsen
+tynnöriin ja työntää mereen. Kauan kuplittuaan Iuta lopulta
+sortuu pakanamaahan toisen tsaarin luo, joka hänet ottaa omaksi
+lapsekseen, kun on ylen kaunis katsoa. Jäljestäpäin syntyy kuitenkin
+tsaarinnallekin poika, jota koulutetaan Iutan kera. "Shkolassa" Iuta
+tappaa kasvatusveljensä ja pakenee, osuen takaisin syntymämaahansa.
+Siellä kun kerran menee hedelmiä varastamaan puutarhasta, jota tsaari
+itse vartioitsee, tulee tietämättään murhanneeksi oman isänsä.
+Murhaajaa tuntematta leskitsaarinna valitsee miehekseen Iutan hänen
+muhkean muotonsa tähden. Vasta yhdeksäntenä päivänä hän rupeaa
+tiedustelemaan tämän elämänvaiheita. Seurauksena on, että Iutan taas
+täytyy paeta. Hän joutuu nyt Vapahtajan luo, joka säälistä ottaa hänet
+opetuslapsekseen.
+
+Opetuslapsena ollessaan, jatkuu kertomus, Iuta kerran menee pakanain
+linnaan, jossa juuri sattuu olemaan "praasnikka" eli juhlanvietto.
+Täällä Iuta humaltuu ja pettää Vapahtajan. Hädän tullessa jättävät
+hänet muutkin opetuslapset. Pakanat nyt ottavat Vapahtajan kiinni,
+rääkkäävät kuolijaaksi ja vihdoin hautaavat, niinkuin virressä
+kuvataan. Ylösnoustuansa tahtoo hän ottaa Iutankin, samoin kuin muut,
+uudestaan opetuslapsekseen, vaan tämä lähtee järven yli pakoon ja
+hukkuu.
+
+Edellinen osa kertomusta on selvästi suorasanaista satua, venäläisen
+kansantarinan välityksellä muodostunutta vanhasta legendasta, jossa
+sekä raamatullinen kertomus Mooseksen lapsuudesta että kreikkalainen
+taru onnettomasta Oidipous-kuninkaasta ovat Juudas Iskariotin
+nimelle sovitetut. Tämän legendan mukaan, joka oli länsimaillakin
+keskiaikaisissa käsikirjoituksissa ynnä uudemman ajan kansankirjasissa
+yleisesti levinnyt,[333] oli Juudas varakkaan juutalaisen poika ja
+joutui arkkuun pantuna Skariot nimiselle saarelle, jonka kuningatar
+hänet korjasi. Kasvatusveljensä surmattuaan pakeni Juudas laivalla
+Jerusalemiin, missä pääsi Pilatuksen palvelukseen. Puutarhavarkaus,
+joka aiheutti isän murhan, tapahtui Pilatuksen mieliksi, ja palkinnoksi
+tämä sitten naitti hänelle rikkaan lesken. Mutta jälkimmäisen osan
+yritti samana kesänä kolmas 50 vuotias nainen tämän julkaisijalle
+runomitalla esittää yhdessä jaksossa Luojan surma-virren kanssa. Hän
+sanoi oppineensa omilta vanhemmiltaan ja saneli sen pyynnöstä myöhemmin
+vielä kerran vähäisillä lisäyksillä ja vaihdoksilla.[334] Murteellista
+äänneasua kirjakielelle sovittaessa on pitänyt hakasiin panna ne
+muunnokset, joiden kautta tavuitten luku säkeessä lisääntyy, ettei
+runopuku tuntuisi vielä vaillinaisemmalta kuin mitä se on; huomattava
+on niinikään, että illatiivi murteessa päättyy h-äänteesen eikä pitkään
+vokaaliin, esim. Myndäh (= Myntään), joten myös runomitta kevenee.
+
+      Neitsyt Maaria emonen on,
+    Pyhä on piika taivollinen;
+    Maariass' on maan alku vai,
+    Luojass' on maan synty vai,
+    Luojako maall' on ensin syntyi,
+    Kasvatti Maaria poikaansa,
+    Kaksikymmentä kaksi vuotta.
+      "Hoi maammoni kantajani,
+    Armas maion antajani!
+    Työnnäpä minut maan käyntään."
+    -- "Kuinpas minä sinut työnnän?"
+    -- "En minä yksin lähe.
+    Otan 10 braatjaa joukkoon,
+    Yhestoista itse lähen,
+    Kahestoista Iuda lähtee."
+      Lähteepä Luoja maankäyntään,
+    Pitkin maita matkailemaan,
+    Poikki sois[ta] polvittelemaan.
+    Matkaa Luoja joukon kanssa,
+    Suurell' on suol[la] matkaellaan.
+    "Elkää braatjat matkaelko!
+    Taivahalliset kellot kuuluu,
+    Nyt on tässä praasniekka."
+      Ruvetaan he praasnuimaan,
+    Tulipa heille leivän loppu.
+    "Kuka täs[sä] nuorin, kuka täs[sä] kierin,
+    Kuka menee leivän käyntään."
+    Iudapa sanoi ensimmäiseksi:
+    "Minä lähen leivän käyntään."
+    Hänpä se puuttuu
+    Hiitolaisien linnakuntaan.
+      Hiitolaiset häl[tä] kysytään:
+    "Mitäpä sinä tänne kävit?"
+    -- "Minä tulin leivän etsoon."
+    -- "Emmepä nyt leipää myö,
+    Ennen puolta päivää vai,
+    Myöskin meill' on praasniekka."
+      He ruvetaan toimittamaan:
+    "Mikä sinä miesi, kuka sinä miesi?"
+    -- "Minä olen miesi Maarian pojan joukkoa."
+    -- "Mittuinen on Maarian poika?"
+      Hälle ryypyt ryyppäytetään,
+    Häntä vielä ruuatetaan,
+    Jopa Iuda vesseltyypi.
+    "Minpä maksaa Maarian poika?"
+    -- "30 kultarahaa."
+      Häl[le] rahat annetaan vai,
+    Häl[le] leipää myyään vielä.
+    "Tulkaa te vai kestiin kohta,
+    Tulkaa nouseval[la] netälil[lä],
+    Neljän päivän (torstain) ja
+    Puolen päivän aikaan tulkaa!"
+      Ruvetaan neljän päivän
+    Puolen päivän aikaan syömään.
+    Luoja virkkoi:
+    "Nytpä meiän joukoss' ismen (petos)."
+    Iuda kysyi ensimmäiseks:
+    "Kuka täss' ismenän piti?"[335]
+    -- "Oota kotvan aikaa menee."
+      Syötiin he kotvanen vai,
+    Syntyipä se kohu suuri.
+    Katsoo Maarian poika,
+    Jopa Hiitolaisien komannot tullaan.
+    Iuda pakoon sauvahtihen.
+      Luoja avas' ikkunan i:
+    "Syöntä aika on rauha aika."
+    Hän kun puhalti pihalle,
+    Hiitolaiset polvillehen.
+      Vielä syötiin vero eelleen.
+    "Hoi nyt sinä Maarian poika!
+    Emmepä me sinust' eroo."
+    -- "Oha braatjat, oottakaa,
+    Ottakaa vain puoli tiimaa,
+    Ettekä te mene minun tuntijaksi,
+    Ettekä te mene minun tietäjäksi."
+      Tulipa heil[le] veron päättö,
+    Avas Luoja ikkunan i:
+    "Mitä lienette tahtonut,
+    Saatte tulla nyt jo tupaan."
+    Tultiin Hiitolaiset tupaan:
+    "Kuka täss' on Maarian poika?"
+    -- "Minä olen Maarian poika."
+      Ruvettiin häntä lyömään,
+    Kenpä pistää, kenpä iskee.
+
+ (Tähän liittyy kertomus sokeasta ukosta, joka Luojan
+ verestä saa näkönsä).
+
+    Sokee ukko sanoo:
+    "Pankaa keijäs tuohon kohtaan!
+    Vielä minä pistän häntä."
+      Toiset pantiin keijäs --,
+    Pisti häntä sokee ukko;
+    Lämmintä verta hälle tuli.
+    "Mitäpä tuos[sa] nyt hiilavaa tulee?"
+      Luoja sanoi:
+    "Voiapa sokee silmiäsi!"
+      Sokee verel[lä] voiti silmät,
+    Tulipa sokeel[le] silmät vielä.
+    Hänpä polvusilleen --:
+    "Voipa tuota suurta kummaa!
+    Ei tuo ois meiän piinattava,
+    Kun tuo minul[le] silmät antoi."
+
+Sen jälkeen seuraa Luojan surma-virsi yhä samassa puutteellisessa
+runopuvussa. Ensin esitetään Luojan hautaaminen ja ylösnousenta
+auringon avulla, jolle Luoja lukee "oman virren" eli "luvun". Sitten
+kerrotaan, kuinka Luoja kulkiessaan Hiitolaisien hiilikankahilla kuulee
+pajasta taonnan ja lentää pyyn muodossa pajan katokselle. Mutta pyystä
+näkyy laulajalle muistuneen mieleen, että toinen pyyn tarina on väliltä
+unohtunut. Luoksensa saapuneet "braatjat" Luoja lähettää maammollensa
+sanaa viemään.
+
+    "Hoi Maaria, älä itke!
+    Jopa on Luoja päässyt vai."
+    -- "Enpäs usko, enpäs smieti,
+    Äsken on tosi,
+    [Kun] pyyhyt pyrähtelee,
+    Keitetty pyyhyt kattilassa."
+      Silläpä sanal[la]
+    Pyy pyrähti, maa järähti,
+    Jeesuksen syän särähti.
+    "On se nyt jo tosi ollut."
+    Maaria polvusilleen --
+    Hänkö muka (niin) ihastuiko.
+
+Nyt palaa runo siihen kohtaan, mistä oli keskeytynyt. Pajan katokselta
+raon kautta katsottuaan, mitä Hiitolaiset tekevät, Luoja muuttuu
+jälleen mieheksi ja astuu pajan kynnykselle. Omituinen lisäpiirre on
+"tshiepin" (kahleen) kolmenkertainen takominen ja kestävyyden
+koetteleminen, lisäten rautaa kolmesta puudasta yhdeksään. Tämä piirre
+näkyy olleen jo Europaeusen Kotajärvellä tapaamassa Luojan surma-virren
+toisinnossa[336] ja on tiettävästi venäläisperäisistä saduista
+lainattu.
+
+Vielä kääntyy runon ajatus takaisin Juudaksen kohtaloon. Hiitolaisen
+sanansa voimalla kahlittuaan Luoja kutsuu seuralaisensa jälleen
+ympärilleen.
+
+    Kaikk' on braatjat keräyttiin,
+    Jo on
+    Hiitolainen vangissa-ko.
+    Katsoo-ko, Iuda juoksee suon rannetta myöten.
+    "Hoipa Iuda, tule tänne!"
+    Katsahti: ka Maarian poika,
+    Braatjoin kera itse ompi.
+    Hän-kö se pakoon huskahtihen.
+    Hän-kö se viippa[s]i oikeel[la] käel[lä]:
+    "Mene sinä Hiitolaisel[le] yskään!"
+
+Eikä runo tähänkään lopeta, vaan antaa Luojan edelleen matkailla
+"braatjoin" kera.
+
+      Matka[s]i maita, matka[s]i soita,
+    Matka[s]i kaunihil[la] kaseksil[la].
+      Tulipa siinä
+    Mustan mullan murtaj[a] vastaan.
+    "Terve,
+    Jumalan apu kyntäjäl[le]!
+    Minä konsa täs[tä] matkaelin,
+    Tämä kohta oli
+    Pikkaraisen[a] vesikkona.
+    Nytpä on jo
+    Mustan mullan murrettavan[a]."
+      Matk. kylän rantoj[a] myöten.
+    Tuli paimonen vastaan vai.
+    "Minä täst' on konsa kuljin,
+    Nämä oltiin pienet vasat,
+    Nytpä ollaan lypsylehmät."
+      Meni hän i pagostalle.
+    "Minä täst' on konsa matka[s]in.
+    Viel' oli tässä Pagosta asettamatta,
+    Nytpä on
+    Papin parta homehes[sa],
+    Kirkon seinä kiitsimessä."
+
+Ensimmäinen ja laajin näistä Luojan surma-virren liitteistä, Juudaksen
+kavallus, tavataan venäläisenkin kansanlaulun aineena ja löytyy useassa
+kirjaanpanossa sekä Iso- että Vähä-Venäjältä, joiden sisällys on
+kuitenkin suomalaiseen virteen verraten melkoista suppeampi. Näytteeksi
+suomennettakoon muuan Kazanin ja Nishni-Novgorodin tienoilla
+muistiinpantu.[337]
+
+      Viikolla piinan Juuttahat
+    Kristusta takaa ajoivat.
+    Vaan eivät saaneet valtaansa,
+    Kun eivät voineet tuntea,
+    Vaikk' oli ilmi edessä. --
+    Apostolien pöydältä
+    Kun loppui leipä, torillen
+    He lähettivät Juudaksen.
+    Hän alkoi tiellä tuumata,
+    Mitenkä pettää Jumala.
+    Hän juoksi ristiin rastihin
+    Ylimpäin pappein taloihin:
+    "Kristuksen teille näytän mä,
+    Minulle kolmekymmentä
+    Jos kultarahaa maksatten."
+    -- "Oi Juudas, meille tarpeesen
+    Semmoiset miehet olisi."
+    Juudaspa rahat korjasi,
+    Sielunsa sulki helvettiin.
+    Lukittuansa sielun niin,
+    Ei enää mitään miettinyt,
+    Kristuksen vainoon yhtyi nyt.
+    Matkalla hänen kulkeissaan
+    Juutalaisjoukko kerallaan,
+    Kysyivät hältä: "mitenkä
+    Kristuksen meille näytät sä?"
+    Niin Juudas virkkoi: "katsokaat,
+    Te Juutalaiset sotilaat,
+    Kun Kristusta ma suutelen,
+    Te hänet siitä tunnetten."
+    Hän siten kiinni otettiin,
+    Kristukseen takaa tartuttiin.
+
+Myös loppuosalla suomalaista Juudaksen virttä, joka kertoo hänen
+paostaan ja tuomiostaan, on vastineensa slaavilaisten Vendien
+samanaineisessa laulussa.[338] Jumala maita pitkin matkaellessaan tulee
+vähäisen lesken mökkiin, jossa pyytää kortteeria. Lesken valittaessa,
+ettei hänellä ole leipää, lähettää sitä hakemaan Juudaksen, joka
+joutuisimpana tarjoutuu menemään. Juudas tapaa Juutalaiskadulla
+pelaavia Juutalaisia ja menettää heille leivän ostoon annetut 30
+hopearahaa. Ne saa sitten takaisin myömällä Mestarinsa. Vapahtajan
+ilmoittaessa, että hänet on petetty, Juudaskin kysyy: "olenko minä?" ja
+saa vastaukseksi: "paraiten itse tiedät."
+
+      Juudas oli nopsa,
+    Juoksi, minkä jaksoi,
+    Hirttäytyäksensä,
+    Katuin katkerasti.
+      Herra huusi jälkeen:
+    "Käänny, palaa, Juudas!
+    Anteeks' annan sulle,
+    Synnistäs' sun päästän."
+
+Vaan Juudas juoksi yhä edelleen, tapasi ensin kuusen, jonka ei arvellut
+kestävän, ja viimein haapapuun, johon hirttäytyi ja joka siitä syystä
+vapisee aina tuomiopäivään asti.
+
+Kuitenkaan ei kumpikaan mainituista lauluista ole edes välillisesti
+vaikuttanut suomalaisen runon muotoon. Se on vasta Kotajärvellä
+runomittaan pantu suorasanaisesta sadusta, jota muuallakin Suojärvellä
+kerrotaan. Esim. eräs Hautavaaran kylässä kuulluksi ilmoitettu tarina,
+joka alkaa Iudan syntymästä, esittää hänen petoksensa melkein samoin
+sanoin ja kääntein, paikoittain vähän täydellisemminkin.[339]
+
+Juudaksen runon ja Luojan surma-virren välinen kappale, joka kertoo
+näkönsä saaneesta sokeasta ukosta, on toisinto keskiaikaista sekä
+länsi- että itämaisen kirkon kirjallisuudessa tunnettua Longinuksen
+legendaa.[340] Tämä perustuu Johanneksen kertomukseen (19: 34) yhdestä
+sotamiehestä, joka Vapahtajan kuoltua avasi hänen kylkensä keihäällä,
+niin että siitä vuoti veri ja vesi. Johannes vakuudeksi lisää (v. 35),
+että "joka on nähnyt, on sen todistanut"; osoittaen vielä Raamatun
+kirjoitusta (v. 37): "he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet."
+Kreikkalaisen sanan _éodaxos_ "nähnyt", joka tietysti tarkoittaa
+evankelistaa, saattoi helposti väärin sovittaa sotamieheen
+merkityksellä "näkönsä saanut", johon niinikään mainittu Raamatun
+ennustus näkyi viittaavan. Sitä paitsi sekoittui roomalaiseen
+sotamieheen hänen päämiehensä, jonka toiset evankelistat kertovat
+samana hetkenä seisoneen ristin kohdalla ja tunnustaneen: "totisesti
+oli tämä ihminen Jumalan Poika."[341] Molemmista on kristillisessä
+perintätiedossa säilynyt yhtäläinen muisto: kumpikin he tulivat
+kristityiksi ja kärsivät marttyyrikuoleman Kappadokiassa; yhteinen oli
+heillä muka nimikin Longinus. Ei siis ollut kumma, että he jo aikaisin
+keskiaikaisessa tarustossa sulautuivat yhdeksi ja samaksi henkilöksi,
+joka Kristusta keihäällä pistettyään näki ja tunnusti erehdyksensä.
+Että "näkeminen" oli alkuansa ainoasti henkisesti tarkoitettu, unohtui
+pian havainnollisemman kansanomaisen käsityksen tieltä, jonka mukaan
+sotamies myös ruumiillisesti sai näkönsä Kristuksen verestä ja niin
+muodoin oli ollut sitä ennen heikkonäköinen tai sokea.
+
+Sotamiehen oletetusta sokeudesta seuraa, että hänelle toisten täytyy
+antaa keihäs käteen. Lausetapa "vastaan otettuaan keihään", tavataan jo
+Nikodemuksen evankeliumin käsikirjoituksissa, joissa on toisinaan vielä
+se ajan muutos huomattava, että keihäällä pistäminen käy Kristuksen
+kuoleman edellä.
+
+Longinuksen legenda esiintyy Englannissa jo anglosaksilaisessa
+kirjallisuudessa ja oli myös Irlannissa varmasti 800 luvulla tunnettu.
+Vanhat Islantilaisetkin sen vastaanottivat, muodostaen siitä ikikauniin
+tarunsa Balderista, jonka sokea Höder mistel-vesalla lävistää.
+
+Vielä v. 1732 painetussa tanskalaisessa arkkiveisussa on se hyvin
+säilynyt:
+
+      Talutettiin tuonne sokea mies
+    Ja kätehen keihäs tuotiin,
+    Hän pisti Jeesusta kylkehen,
+    Veri viaton maahan vuoti.
+      Niin pyhällä verellä pyyhittiin
+    Sen miehen silmiä siinä;
+    Sai sokea näkönsä takaisin,
+    Näki Jeesuksen kauhean piinan.
+      "Herra Jumala! minua armahda
+    Ja tekoa kurjaa tätä;
+    Nyt vieraille maille matkustan,
+    Isän, äidin ja heimoni jätän."
+
+Ensimmäisellä värsyllä on vastineensa myös Saksalaisten hengellisissä
+kansanlauluissa Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta, joita 1600
+luvulta alkaen nykyiseen aikaan asti on lukuisissa kirjaanpanoissa
+talletettu.[342] Siinäkään ei sokea ole roomalainen sotamies, vaan
+nimenomaan Juutalainen.
+
+Tässä kohden niinikään suomalainen runo osoittaa kansanomaisesta
+lähteestä ammentaneensa, epäilemättä Venäläisten välityksellä. Muuten
+on siihen myös vaikuttanut raamatullinen kertomus sokeana syntyneestä,
+jonka silmiä Vapahtaja syljestään tehdyllä loalla voiteli (Joh. 9: 6).
+
+Kertomus keitetystä pyystä, jonka lentoon pyrähtäminen saa Neitsyt
+Maarian uskomaan poikansa ylösnousemisen todella tapahtuneeksi,
+esiintyy myös muualla Suojärvellä Luojan surma-virren yhteydessä, vaan
+aivan lopussa Hiiden sepän kahlinnan jälkeen ja suorasanaisessa
+muodossa.[343] Lähtee Yläjumala kotiin astumaan. Kodissa nähdään: tulee
+Jumala Äijän-päivänä (pääsiäisenä) kotiin. Viedään maammolle sana:
+"tulee poikasi kotiin." -- "Jos ei tämä värttinä katkenne, kiehujasta
+kattilasta pyy ei lentoon lähtene, sini en usko pojan tulevan." Jumalan
+emä kun rupeaa ajelemaan (leipomaan), niin värttinä kädessä katkeaa ja
+kiehujasta kattilasta pyy lentoon pyrähtää.
+
+Samalla paikalla tavataan yhtäläinen tarina myös yhdessä
+pohjois-aunukselaisessa Luojan virren kappaleessa.[344] Meni Jumala
+kirkkoon. Tuotiin viesti äidille pääsiäisyönä: "poikasi on kirkossa."
+Äiti sanoi: "en usko -- pyy on pantu kattilaan kiehumaan ja kukko --
+pyy kun ei pyrähtäne lentoon kattilasta, kukko nousse kattilan pangalle
+ja laula." Pyy pyrähti ja kukko lauloi. Sanotaan: "katso, jo tulee
+poikasi kirkosta!" Hän oli stolalla (pöydällä) sultsinaa ajelemassa,
+hän kun hyppäsi hyvällä mielin, ei malttanut piiraavärttinäistä
+heittää, meni sen kanssa, juoksi vastaan. Poika rupesi siitä itkemään:
+"minulla olisi muuta jo murhetta kyllälti, niin vielä maammo tulee
+paalikan kera lyömään." Hän otti paalikan emolta kädestä ja katkasi
+polvia vasten: "_buit prokka!_ (kirottu olkoon), kuka tänä päivänä
+värttinällä ajelee eli lihaa kattilaan panee."
+
+Viimeksimainitusta toisinnosta näkee selvästi, että tässä on tapahtunut
+kahden eri tarun sekaannus. Toinen on Suomessa yleisesti tunnettu
+tarina pyystä, joka Vapahtajan maan päällä kulkiessa oli ollut härän
+kokoinen, vaan siitä että oli hänet säikäyttänyt, tuomittu pienenemään
+maailman loppuun asti, kunnes vihdoin vaimon sormuksen läpi harasiivin
+mahtuu lentämään.[345] Tuossa muuten suorasanaisessa sadussa on
+pääkohta, säikäyttämisen kuvaus, runomitalliseksi muodostunut: "Pyy
+pyrähti, maa järähti, Jeesuksen syän särähti", jota vastaava säepari
+juuri Kotajärveläisessä laulussa esiintyy.
+
+Toinen on Tapanin virrestä tuttu kukko-juttu, joka tässä ilmaantuu
+alkuperäisessä käytännössään Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemisen
+vertauksena. Mainitussa yhteydessä se tavataan Galitsianpuolisilla
+Vähä-Venäläisillä sekä suorasanaisena tarinana että runomitallisena
+lauluna.[346] Ylösnousseen Kristuksen nähnyt Juutalais-tyttö tuo siitä
+sanoman isälleen. Tämä ei ota uskoakseen: "silloin on hän ylösnouseva,
+kun tuo paistettava kukko lähtee lentoon ja laulaa." -- Vanha
+isovenäläinen käsikirjoitus[347] esittää ihmeen tapahtuneen kristityn
+ja juutalaisen keskustelun johdosta jonakuna pääsiäisenä: paistettu
+kana pöydällä oli räpyttänyt siipiään, päästänyt äänen ja tehnyt munan.
+
+Viimeinen liite tavataan myös Basilierin kirjaanpanossa Luojan
+surma-virren lopussa, vaan välittömästi Hiiden sepän kahlinnan jälkeen.
+Se tarkoitti, selitettiin hänelle, Luojan maanneen niin kauan haudassa,
+että lehmät, jotka hänen joutuessaan haudattavaksi olivat vasikkoina,
+hänen ylösnoustuansa olivat lypsylehmiä j.n.e.
+
+Tämä ei kuitenkaan ole runon alkuperäinen ajatus, niinkuin aikaisin
+Europaeusen kirjaanpano, jossa se ilmaantuu Luojan surma-virren
+kappalten välisenä liitteenä, selvästi osoittaa.
+
+      Hiihti soita, hiihti maita,
+    Hiihti hiilikankahia.
+    Katselevi, kuuntelevi,
+    Kotvin on korkottelevi.
+    "Kyntäjäinen, kylväjäinen!
+    Kun tulee parvi pakanan,
+    Sano silloin mennyeksi.
+    "Konsa oli kaski ajettavana,
+    Nyt on ruis leikattavana;
+    Silloin Luoja tästä proidi."
+      Hiihti soita j.n.e.
+    "Oi sinä paras paimoseni! j.n.e.
+    "Mä olin vasoin paimenessa,
+    Nyt on lehmät lypsettävät."
+    -- -- --
+    "Oi sinä paras pappiseni!" j.n.e.
+    "Viel' oli pappi panematta,
+    Kirkko oli laatimatta;
+    Papin parta on huutehessa,
+    Kirkon selkä jäkälässä."
+
+Oikeastaan ei runo tähänkään paikkaan kuulu, eikä yleensä Luojan
+surma-virsien yhteyteen. Suojärven seuduilta on Europaeus vielä
+löytänyt toisinnon, joka liittyy Iro-neidon runon alkuun ja jossa
+pakenevan Luojan paikalla on Neitsyt Maaria,[348]
+
+      Neitsyt Maaria emonen,
+    Pyhä piika taivahinen,
+    Suorinen sotisopihin,
+    Käsivarsin vaattehisin.
+    Marssi soita, marssi maita,
+    Sammalten sysisaloja.
+    Tuli ohran kylväjä vastaan.
+      "Oi on sinä ohran kylväjä!
+    Juoksee Juutas jälellä päin,
+    Kysynee, kons' on tässä Maaria matkai":
+    "Silloin täss' on Maaria matkai,
+    Kons' oli ohra kylvettävä;
+    Nyt on ohra leikattava."
+    -- -- --
+    Tuli lehmien paimo j.n.e.
+    "Kons' oli lehmät lähteminä,
+    Nyt on lehmät lypsäjinä."
+    -- -- --
+    Tuli kirkon salvaja j.n.e.
+    "Kons' oli kirkko salvettava,
+    Nyt on kirkko kiitsimessä,
+    Papin parta huutehessa."
+
+Että Maaria on runossa alkuperäinen, käy selville sen ulkomaalaisista
+vastineista. Ruotsista alkaaksemme tapaamme siinä Tapaninlaulun
+kappaleessa, jossa Heroodes on säilynyt, seuraavan jatkon.[349] Josef,
+jolle Herra unessa on ilmestynyt, suoriutuu Marian ja lapsen kera
+Egyptiin. Tällä pakomatkalla he tulevat peltoaidan luo, jonka sisällä
+näkevät kylväjän. Maria pyytää häntä, ettei sanoisi ketään koskaan
+nähneensä, jos joku jäljestä päin tiedustelisi. Vaan kylväjä vastaa
+luvanneensa Jumalalle, ettei ikinä valehtelisi. Niin Maria Jumalan
+neuvosta kehoittaa kylväjää kiiruhtamaan kotiinsa ja noutamaan väkensä,
+joka leikkaisi hänen kylvämansä viljan. Heroodeksen saavuttua nopeine
+hevosineen, saattaa kylväjä hyvällä omalla tunnolla ilmoittaa, ettei
+ollut ketään nähnyt, sen jälkeen kuin siementä oli peltoon siroittanut;
+silloin oli mies vaimoineen ja lapsineen aasintamman selässä ohitse
+ratsastanut. Heroodes pyöräyttää tuota pikaa vaununsa: "jos siitä on
+niin pitkä aika, niin he ovat jo maailman päässä!"
+
+Samalla paikalla se esiintyy myös mainitussa englantilaisessa
+joululaulussa, jossa Tapanin sijalla vielä Viisaat miehet ilmaantuvat.
+Siinä tosin Jeesuslapsi puhuttelee kylväjää, mutta muualla on ihmeen
+tekijänä säännöllisesti Neitsyt Maaria; niin Katalooniassa, Ranskassa
+ja Alankomailla. Etelä-Ranskassa toisinaan vielä seuraa kertomus
+kumartuvasta Palmupuusta.[350]
+
+Huomattava on, että jo Saksanmaalla slaavilaisten Vendien laulussa
+takaa-ajajina Heroodeksen sijalla esiintyvät Juutalaiset.[351] Samoin
+Itävallan Galitsiassa ja Vähävenäjällä, jossa äkillinen kylvetyn viljan
+kypsyminen tavataan sekä suorasanaisena tarinana että runon
+muodossa.[352] Edellisessä esiintyy Vapahtaja itse ihmeen tekijänä,
+jälkimmäisessä Neitsyt Maaria.
+
+    "Jumal' aut, Jumal', kylänmies köyhä!"
+    -- "Sullekin terve, Jumalan äiti!"
+    -- "Kulkevat tästä Juutalaismiehet,
+    Juutalaisnaiset, Juutalaislapset;
+    Mun älä virka juur' ohi menneen,
+    Vaan sano silloin tästä mun menneen,
+    Kun tämän kynnit, nisua kylväin."
+    Ennätti tuskin hän mäen taakse,
+    Kun tulivat jo ajaen takaa
+    Juutalaismiehet, naiset ja lapset.
+
+Nämät saavat kysymykseensä seuraavan vastauksen, jonka johdosta
+kääntyvät takaisin.
+
+    "Kulki hän, kulki, kun tätä kynnin,
+    Kun tätä kynnin, nisua kylväin,
+    Vaan nyt jo vehnää valmista leikkaan."
+
+Ei siis saata olla epäilystä siitä, että kysymyksessä oleva
+Suojärveläinen runo on slaavilaisesta, eikä skandinaavilaisesta
+toisintomuodosta johtunut. Tämän päätöksen tekevät vielä varmemmaksi
+suomalaisessa muodostuksessa tavattavat lisäpiirteet.
+
+Jos äsken esitettyjä Europaeusen kirjaanpanoja lähemmin tarkastamme,
+niin huomaamme kumpaisessakin omituisen ristiriidan kertomuksen juoneen
+nähden. Kyntäjälle ja kylväjälle on molemmissa todella tapahtunut se
+ihme, että maahan sirotettu siemen on silmänräpäyksessä kasvanut ja
+kypsynyt leikattavaksi. Sitä vastoin toisessa valmis pappi ja ainakin
+toisessa jo täysikasvuisten "lehmien paimen" ihan ilmeisesti
+valehtelemalla auttaa pakenijaa. Nämät jälkimmäiset kohdat johtuvatkin
+muutamasta venäläisperäisestä sadusta, jossa kerrotaan, mitenkä
+paholaisen luota pakoon lähteneet tyttö ja poika takaa-ajajia
+eksyttääkseen muuttautuvat m.m. kirkoksi ja papiksi, paimeneksi ja
+karjaksi.[353]
+
+Länsimainen ja Länsi-Suomen kautta Itä-Suomeen vaeltanut Luojan
+surma-virsi on niinmuodoin laajentunut Raja-Karjalassa idästä päin
+kulkeutuneitten venäläisten legendain avulla.
+
+
+
+11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla
+runoalueella.
+
+
+Aivan samoin kuin Luojan surma-virsi Suomen itäisimmässä Karjalassa
+ilmaantuu koko Luojan virsi useilla lisäyksillä täydennettynä Venäjän
+Karjalan pohjoisimmalla runoalueella juuri siinä Cajanin kappaleessa
+(n:o 46), missä myös Tapanin virsi tavataan paikoillensa pantuna.
+Nämätkin lisäykset roomalaiskatolisen mielikuvituksen muodostamaan
+runojaksoon ovat enimmäkseen otetut kreikanuskoisen kansankäsityksen
+piiristä.
+
+Runo alkaa luonnollisesti Neitsyt Maarian Marjavirrellä, jonka
+johdantona, niinkuin Suistaman-puolisessa näytteessä, on muista
+runoista lainattu pirtin pyyhkiminen.
+
+      Neitsyt Maaria emonen,
+    Rakas äiti armollinen,
+    Pyhki pikku pirttisensä,
+    Lakueli lattiansa,
+    Ammunteli rikkasensa,
+    Vaskisehen vakkasehen.
+    Viepi ulos usta myöten,
+    Pihalle pärettä myöten,
+    Kaijimmalle pientarelle.
+    Siitä kaataa.
+
+Tähän perustunee Kantelettaren laitoksessa Neitsyt Maarian meno
+pirtistä pihalle (v. 7 ja seur.), jos kohta käytetyt säkeet ovat
+toisia.
+
+Säännöllisessä järjestyksessä tulee sitten kappale Saunanhaku-virttä,
+joka liittyy Arhipan laulutapaan siinä, että Maaria kääntyy nimellisen
+henkilön puoleen.
+
+    Meni Mooseksen sisaren luokse:
+    "Oi Annikki sisareni!"
+
+Annikki sisar on tiettävästi Kilpakosinta-runosta Ilmariselta otettu.
+Mooses ei ole mikään muu kuin Arhipan samalla paikalla esiintyvä
+Ruotus. Seuraavassa Tapanin virressä ovat molemmat nimet vielä rinnan
+säilyneet.
+
+    Kun on Mooseksella hevosta juottamassa:
+    "Ruoki en Ruotuksen hevosta,
+    Katso Tiivan kankaria."
+
+Näiden säkeiden edellä käy kuvaus, kuinka pojan syntyessä:
+
+    Syntyi kuuhut, syntyi päivyt,
+    Syntyi tähet taivahalla.
+
+Päivän syntymisessä voisi nähdä jäljen Venäjän Karjalassa lisätystä
+koitteen katsomisesta; mutta sitä sopii myös ajatella pelkkänä kertona
+tähden syntymiselle taivaalla, joka Tapanin virteen varsinaisesti
+kuuluu. Näistä säkeistä on muuten Lönnrot saanut aiheen sovittaa
+Kantelettaressa Saunanhaku-virren loppuun liitteen, jossa ilmaistaan
+taivaankappalten ilo Vapahtajan syntyessä (vv. 250-5).
+
+Tapanin virressä esitettyjen ihmeitten jälkeen viitataan
+suorasanaisessa muistutuksessa Bethlehemin lasten murhaan:
+
+    Niin hyppeä; mi lienee syntynyt sillä tiimalla lapsia,
+    ne kaikki hukkoa.
+
+Sen johdosta on Lönnrot muodostanut Tapanin ja Lapsenetsintä-virren
+välisen liitteen (vv. 450-7), poimien säkeitä Luojan surma-virrestä
+sekä Lemminkäisen Päivölän-retkestä.[354]
+
+Sitten seuraa Lapsen piiloitteleminen ensiksi heinillä soimen päässä ja
+toiseksi jalaksen, seulan sekä sorokan (lakin) siiven alla. Niiden
+väliin on Saunanhaku-virrestä eksynyt hevosen henkäys, jonka luomassa
+löylyssä Maaria kylvettää poikasensa. Siihen lisätään:[355]
+
+    Sammakko sapea neiti
+    Sekin hyppi siitä,
+    On paapona hänellä.
+
+Mutta kaikista merkillisintä tässä kappaleessa on, että Neitsyt Maarian
+virren ja Luojan surma-virren välinen aukko on täytetty useilla
+suorasanaisilla tarinoilla.
+
+  Sanoo poika: "maammo, työnnäkkä milmani
+    Päästähän pätemähän,
+    Kohastahan kelpoamahan."
+  Siitä menee tätinsä, Mooseksen akan luokse. Täti:
+    "Tulit tänne poikaseni!
+    Kun ei sulle tuho tulisi."
+  Poika: "surman varalla päätä kannetahan." Täti siitä hänen pistää
+  neulaksi seinähän. Kun tulee Mooses kotia, sanoo: "jopa täällä
+  Jumalan pojan tuuhulla (hajulla) pahniu pirtti." Täti: "sitä sukua,
+  sitä rotua kun o[le]n, kynsiäni kun leikkelin, niin ne pahniu."
+  Kysyy ukolta: "kenpä siitä maalla [vallalle] pääsee?" --
+    "Viereekö kari merellä,
+    Havajaako haavan lehti'?"
+  Niin hän nousee ikkunahan siitä katselemahan, kuuntelemahan.
+  Sanoo täti:
+    "Ei viere kari merellä,
+    Ei havaja haavan lehti."
+  Mooses sanoo: "se nyt maalla vallalle pääsee, ken
+    Kahitse syntyy, kerran kuolee."
+
+  Täti kysyy kaikenlaista, ei ukko toimita. Sanoo huomeneksella
+  [täti pojalle]: "kuulit nyt, vallalle pääsee, ku kahitse syntyy,
+  kerran kuolee." -- --
+
+  Sitten ottaa kaksi apulaista, itse kolmantena. Sanoo: "kuta
+  syötät, juotat, siitä surmoa toivo." Niin sanotahan, valastahan
+  vakuu[te]tahan: "ei hepä heitä häntä, hos mikä rotii (tapahtuu);
+  mi yhellä, se toisella." Sanotahan tois[et]: "se meillä on Jumalan
+  poika, ku suolavakka[han] ynnältähän kastaa." Kun he haikuroiahan
+  (tuumitaan), nostaa näpillähän suoloa jokahiselle, ei suolavakkahan
+  hänkänä kasta.
+
+  Elää vähän aikoa. Alakokassa hän ainakin istuu, niin pyörähyttää
+  stolan (pöydän). Ei ni siinä saatu häntä, tavattu. Niin hän itse
+  siitä heitäksen: "tässä nyt on Jumalan poika." Niin otetahan kiinni.
+  Sen keralla häntä keitetähän. Hän seisoo kattilassa, sanoo pahalle:
+  "ei polta, pistä kätesi kattilahan." Kun pistää, käsi kyynäspäätä
+  myöten palaa. Sanoo: "ollet Jumalani, kun tämän käteni laatinet
+  terveheksi." Kun läpi käestähän vetää, käsi tervehenä.
+
+  Häntä siitä pannahan kiukoahan rautaisehen. Istuu siellä vihannalla
+  mättähällä. Ei polta sielläkänä.
+    Ei mies vikoihin viere,
+    Eikä vammoihin valao.
+  Niin siitä pois otetahan, kun nähtihin, ettei kuole.
+
+  Pannahan kiinni, sanotahan: "nyt pitää ristihin naulita." Niin
+  työnnetähän siitä yksi nauloja taottamahan sepän pajahan. Hän meni
+  ja taotti kuusi naulaa. Läksi astumahan joen vartta jälillehen
+  sinne. Siitä kauppias matkoa toisella puolen jokea, sanoo: "mistä
+  nyt tulet? eikö ole liikoa nauloa?" Ja ostaa sen kuudennen naulan
+  pois. Niin siitä häntä ristihin naulitahan. Viisi reikää, kuudetta
+  ei; ku[n] naula[n] hukkoaa. [Hän] sanoo "ku[ka] liian naulan osti,
+  sillä aina kaupat olkaat hyvät!"
+
+  Sitten lähettihin hautahan viemähän. On ukko pihalla sokea, särkee
+  puuta. Niin sanoo: "Asettaote minun atimeni." Hän sanoo: "mi lämmin
+  tulee käsihisi, pyyhipä sillä silmäsi." [Ukko] kun pyyhki, niin
+    Luoja siinä luomet luopi,
+    Silmät siunoaa Jumala.
+
+Ensimmäinen esitetyistä välikertomuksista on ote Antti Puuhaaran
+satua,[356] johon on yhdistetty arvoitus kerran kuolleesta ja kahdesti
+eloon tulleesta Vapahtajasta.[357]
+
+Toinen kappale tarkoittaa Juudaksen kavallusta Herran Ehtoollisen
+yhteydessä. Mainittu Suojärven Hautavaaran kylän toisinto Juudaksen
+tarinaa esittää tähän verrattavan piirteen. Pahan väen pyytäessä että
+neuvoisi heille Maarian pojan, Iuda selittää: "me olemme kaksitoista
+miestä, kaikki yhdennäköiset. Vaan kun istuudumme syömään, hän
+istahtaa keskipöydän kohdalle, suolavakkaan painaa _proskunaa_
+(ehtoollisleipää), ja kärpänen nenään liitää."
+
+Kolmannessakin liitteessä kuvastuu selvästi raamatullinen kohta,
+mitenkä ylimmäisen papin palvelijan korva parannettiin (Luukk. 22: 51).
+
+Neljännen lienee aiheuttanut Vanhan Testamentin kertomus kolmesta
+miehestä, jotka säilyivät tulisessa pätsissä (Dan. 3: 20-7).
+
+Viides ja viimeinen välitapaus johtuu samasta Longinuksen legendasta,
+jonka jo Kotajärveläisessä kokoonpanossa olemme tavanneet. Loppusäkeet
+on siihen sovitettu Käärmeen syntysanoista.
+
+Tässäkin käy Longinuksen legenda lähinnä edellä Luojan hautaamisen ja
+ylösnousennan kuvausta. Sen jälkeen seuraa tavallinen liite,
+peseytyminen Jordanin joella, vaan omituisesti yhdistettynä
+kansanomaiseen selitykseen Herran Ehtoollisen asettamisesta, ja vielä
+toisella pitemmällä liitteellä jatkettuna.
+
+  Siitä meni lampihin ja lammissa pesihen. On sitä verta. Virkki
+  räähkäisille (syntisille) oman verensä ruuaksi. Niin johtui
+  mielehen, että pohatat vieähän. Niin syyti kaikki kankahalle
+  marjoiksi oman verensä. (Ruskeaksi puolamarja).
+
+  Niin hän siitä hurmehtuu, ja huutaa:
+
+    "Oi emoni kantajani,
+    Varsin vaivan näkijä!
+    Et tieä miss' on nyt poikasesi."
+      Emä päätyi kuulemassa.
+    Siitä jalka kengässä,
+    Toinen kengättä, että
+    Norot nosti, notkot painoi,
+    Ylähäiset maat alenti,
+    Alahaiset maat ylenti.
+    Niin hänellä oli siitä voiteet monennäköiset emällä:
+    Suonta vyyhti olkapäällä,
+    Verta vakka kainalossa,
+    Luuta luikkari pivossa.
+    Sekä matkai, jotta joutui, poikansa luokse.
+    Siitä virkki
+    Tuon tuonne mentyähän:
+    "Voi poloisen poikoani,
+    Angervoisen lapsuttani!
+    Minne sai poikani poloisen,
+    Kunne laiton lapsueni,
+    Sai päiville pahoille."
+      Maaria matala neiti,
+    Vaimo valkeaverinen,
+    Puhas muori muoto kaunis,
+    Voitelevi poiuttahan
+    Alta aivan terveheksi,
+    Päältä tuntumattomaksi,
+    Keskeltä kivuttomaksi.
+    Kusta siit' on lihat liikkunt,
+    Siihen lihat liittää,
+    Kust' on suonet sorkahtant,
+    Siihen suonet solmiaa,
+    Kusta luut tuholle tultu,
+    Siihen luita lukkuaa,
+    Asemellehen asettaa,
+    Siallehen siunoaa.
+    Miehen saattoi va[l]meheksi,
+    Aivan tervehelliseksi.
+    Siitä jalka jaksoi käyä,
+    Polvi polkea kykeni.
+      Siitä noin emällehen sanoi:
+    "Oi emoni vaimo [vanha]!
+    Blahoslovi (siunaa)
+    Päästähän pätemähän,
+    Kokastahan kelpoamahan."
+    Ja sen kera meni.
+
+Jälkimmäinen liite on pantu kokoon, paitsi Luu- ja suonivioissa
+käytetystä loitsusta,[358] äidin etsintää ja tiedustelua kuvaavista
+säkeistä, joita muun muassa Lemminkäis-runoissa tavataan.[359] Tätä
+liitettä ei Lönnrot siitä syystä ole sovittanut Luojan virren
+laitokseensa, vaan sen sijaan käyttänyt Uudessa Kalevalassa
+Lemminkäisen kuolon ja herätyksen yhteydessä, johon jo Vanhassa
+Kalevalassa oli liittänyt taivaankappaleilta tiedustelun Neitsyt
+Maarian Lapsenetsintä-virrestä sekä "nuivan" joukon nukuttamisen
+auringon avulla.[360]
+
+Kuitenkaan ei tässä emon valitus: "Voi poloisen poikoani" j.n.e.
+ole aivan satunnainen lisäys, sillä se tavataan myös toisessa
+vienanpuolisessa kappaleessa auringon ilmoituksen jälkeen ja ennen
+Maarian kehoitusta päivälle paistamaan.[361] Samalla kappaleella on
+tämän kanssa yhteinen vielä Hiiden sepän kahlintaa seuraava
+suorasanainen loppuliite. Auringon nukuttama pahan väki herää haudan
+partaalla ja havaitsee, etteivät asiat ole hyvällä kannalla. Menevät
+hiomaan poikki Hiiden sepän kahletta. Päivän hiottuaan saavat sen jo
+hyvin hoikkaseksi; kun ei se kuitenkaan katkea, päättävät huomeneksella
+palata työtänsä lopettamaan. Mutta heidän aamulla tullessaan on kahle
+jo kahta paksumpi. He rupeavat taas hiomaan toivoen saavansa sen
+katkeamaan, vaan väsyvät jälleen ja panevat maata. Heidän kolmantena
+päivänä työhön mennessään on kahleen paksuus kolminkertainen. Siihen he
+heittävät hiomisen. Vielä kerrotaan molemmissa kappaleissa, mitenkä
+Luoja astui alas Aatuhun (Haadekseen) ja päästi pois kaikki, mitä
+siellä oli väkeä. Vaan yksi oli "muidritsa" (viisas), jonka hän sinne
+jätti lausuen: "en minä muidra muidrista".
+
+Tämä yhden ylen viisaan jättäminen Haadekseen viittaa muutamaan
+venäläiseen legendaan Salomon kuninkaasta.[362] Astuttuansa alas
+Haadekseen Kristus oli sieltä kaikki muut ulos päästänyt, paitsi
+Viisasta Salomonia: "sinä voit pyrkiä pois omalla viisaudellasi."
+Salomon silloin alkoi keriä nuoraa, jolla sitten oli mittailevinaan.
+Pikku pirun kysymykseen, mitä varten hän Haadesta mittaili, hän selitti
+suunnittelevansa siihen luostarirakennusta. Pikkupiru hädissään
+kertomaan isoisälleen Saatanalle, joka ajoi Salomonin ulos koko
+Haadeksesta.
+
+Esitetty Luojan virren viimeistely on verrattava siihen Kalevalan
+runojen viimeiseen kansanomaiseen kokoonpanon yritykseen, jonka mukaan
+Lönnrot, jos kohta liioitellen, sanoo järjestäneensä Väinämöisestä
+kertovat runot.[363] Mainittu runojakso, jonka vanha Vaassila
+Kieleväinen Vuokkiniemen pitäjän Vuonnisen kylässä v. 1833 Lönnrotille
+lauloi, antaen lisäksi suorasanaisia selityksiä, suhteutuu vakinaiseen
+Sampo-jaksoon aivan samoin kuin esillä ollut Luojan virren
+täydennysyritys Vienan läänissä tavalliseen Luojan virren kokoonpanoon.
+Molemmissa on ainesten yli määrän yhteensullominen vaikuttanut, että
+eri osat ovat kooltaan ja sisällykseltään typistyneet ja runomuotoonkin
+nähden rikkoutuneet.[364]
+
+Vaan ennen kuin ryhdymme tästä tekemään päätöksiä sekä luomaan
+lopullista katsausta niihin yleisiin tuloksiin, joihin suomalaisen
+Luojan-virren tutkimus on johtanut, on meidän vielä tarkastettava
+virolaisen Jeesuksen laulun kokoonpanoa ja muodostusta.
+
+
+
+12. Jeesuksen laulu Virossa.
+
+
+Samaten kuin suomalaisen Luojan virren kappaleet kreikanuskoisilla
+Karjalaisillamme, ovat myös Viron kansan laulut Jeesuksesta ja
+Maariasta, n.k. Setukaisten luona löytäneet pakopaikan uudemman
+kirjatiedon ja kansanopetuksen tieltä. Nämät Itämeren maakuntain rajan
+taakse, Pihkovan puolelle jääneet Virolaiset käännettiin kreikanuskoon
+keskiajan loppupuolella, luultavasti 1473 vuoden tienoissa, jolloin
+läheinen Petshoryn luostari perustettiin.[365]
+
+Yhtäläisesti kuin Luojan surma-virsi Suomen Karjalassa ynnä Latvajärven
+Arhipan toisinnossa alkaa eräs Setukaisten _Jeesu laul_ usein
+valituksella, että muuta kaikkea esitetään, vaan ei Jeesuksen kuolemaa.
+Mutta sitten runo ikäänkuin pyörtää takaisin sanansa ja poikkeaa aivan
+toiseen aineesen.[366]
+
+      Kaikki laulut lauletahan,
+    Ei mainita Maariata,
+    Kaikk' iloiset etsitähän,
+    Kuului, jo on Jeesus kuollut,
+    Ei jutella Jeesuksesta,
+    Maariakin maahan pantu,
+    Ei konsana Jeesus kuole,
+    Maariat' ei maahan panna.
+      Jeesus käy jokea pitkin,
+    Pyhä Maaria virran viertä.
+    Kuka vastahan tulevi?
+    Hepo vastahan tulevi.
+    "Terve ratsu rautakapjo,
+    Rautakapjo, pyöräkaula!
+    Vie Jeesus ylitse vetten,
+    Kanna Maaria kananen."
+      Hepo kielille paneli:
+    "En Jeesusta jaksa viedä,
+    Enkä ehdi Maariata.
+    Moision maa on kyntämättä,
+    Tekemättä työosani,
+    Säkä työss' on särkynynnä,
+    Rinta maalla rikkununna."
+      Jeesus soimasi hevosta:
+    "Kun hepo hävitetähän,
+    Suon reunahan surmatahan,
+    Karhu käyös kuopallensa,
+    Hukka tullos haudallensa."
+      Jeesus käy j.n.e.
+    Kirkko vastahan tulevi.
+    "Terve kirkko kultakatto,
+    Kultakatto, hopearisti!
+    Vie Jeesus" j.n.e.
+      Kirkko kielille j.n.e.
+    "Huomenn' on pyhänen päivä,
+    On tulossa armas aika;
+    Kaikki rahvas on ko'olla,
+    Papit paljon laulamassa,
+    Koulupoiat kukkumassa."
+      Jeesus kirkkoa kirosi:
+    "Tullessa pyhäisen päivän,
+    Ajan armon auetessa,
+    Ulos rahvas astukohon,
+    Yksin jääköhöt jälelle
+    Kirjamiehet kirkumahan,
+    Koulupoiat kukkumahan."
+      Jeesus käy j.n.e.
+    Härkä vastahan tulevi.
+    "Terve härkä keihässarvi,
+    Keihässarvi, ruumenvatsa!
+    Vie Jeesus" j.n.e.
+    Härkä vastasi hänelle,
+    Sarvenkantaja saneli:
+    "Mun on niskani ruvessa,
+    Sarveni on sammalessa."
+      Puhui Jeesus puolestansa:
+    "Valan sarville hopean,
+    Kullan sarvien välihin."
+    Härkä vei Jeesuksen ylitse,
+    Kantoi Maarian kanasen.
+      Jeesus lausui laupeasti:
+    "Kun härkä hävitetähän,
+    Keihässarvi surmatahan,
+    Keittäessä kiitetähän,
+    Syötyäkin siunatahan;
+    Suku suuri on ko'olla,
+    Lapset läsnä laulamassa,
+    Perhe penkeillä ilossa,
+    Muu väki pihalla vielä."
+
+Päältä katsoen tämä runo tuntuu hyvinkin eheältä ja yhtenäiseltä. Mutta
+lähemmin tarkastaessa huomaa pian, että se on useammasta eri aineksesta
+kokoonpantu. Aivan ilmeisesti liikanainen ja luonnoton lisä on _kirkko_
+hevosen ja härän välillä vastaantulijana ja _kantajaksi pyydettynä_. Se
+onkin lainattu toisesta Setukais-runosta, jossa kuoleva neito pyytää,
+että hänet haudattaisiin _Võnnun_ kirkkoon: "papit siellä paljon
+lauloit, kukuit paljon koulupoiat."[367]
+
+Tartonmaan Võnnun[368] pitäjän nykyään luterilaisen, ennen katolisen
+kirkon mainitseminen[369] viittaa siihen, että ainakin tämä osa
+kreikanuskoisten Setukaisten Jeesuksen laulua on katolista alkuperää ja
+lännempää yli rajan levinnyttä. Sen päätöksen varmistaa myös
+koulupoikain nimenomainen esiintyminen eikä sitä vastustane pappien
+sinisen ja keltaisen puvun kuvaus useissa toisinnoissa, esim.[370]
+
+    _Sis iks papi pallo laulva,
+    Pallo kuukva koolipoisi,
+    Tuleva sisse sinisärgi.
+    Kõndva kõlladse kasuga_.
+
+Jeesuksen lausumat tuomiot tavataan useammin irtonaisina runon lopussa,
+jolloin on vaikea kuivailla muun kuin härän niitä kuulemassa. Eräässä
+kirjaanpanossa, jossa härkä on vienyt Jeesuksen "Pietarin pesään",
+pyhän "kodan" (talon) kohdalle, Jeesus toivottaa, että härkää
+tapettaessa lapset laulavat pöydän takana, ja perhe pitää iloa penkin
+päällä, vaan hevosta hukattaessa kylän:
+
+    Penit iloa pitävät,
+    Sepelkaulat karkelevat;
+
+vielä kirkon hän kiroo, etteivät siinä enää papit ja koulupojat, vaan:
+
+    Paarmat paljon laulakohot.
+    Lintuset livertäköhöt.
+
+Viimeksimainittu kirous on muuten hyvin harvinainen, silloin kuin
+tuomiot runon lopussa julistetaan, vaikka vastaantulijana kirkko miltei
+säännöllisesti ilmaantuu. Tavallisesti on tällöin ainoasti hevosen ja
+härän kohtalosta kysymys. Toisinaan ei edes Jeesus ole lausujana, vaan
+härkä, joka hevosen kera kiistelee. Samanlainen sanakiista tavataan eri
+runona muualla Virossa. Vertailun vuoksi asetettakoon rinnan eräs
+Viljannin-puolinen kirjaanpano (B) ja vastaava kappale (A) Setukaisten
+Jeesuksen laulua.[371]
+
+    A. _Hoppõn iks härgä sõimas:
+    "Kos sa astut akkanmago,
+    Kos sa kõnnit kõlgaskõttii?"[372]
+    Härgä taitsõ vasta lausta:
+    "Oh sa hoppõn kaarakõttu!
+    Ku sa hoppõn koolõnotõ,
+    Pereh ikkõ pingi pääl,
+    Latsõ ikkõ lavva man:
+    Tulõ valda varõsit,
+    Kats hulka kaarõnit,
+    Kyik vierva hobõsõ verele.
+    A ku ma härgä tappõta,
+    Odasarvõ ärr hukkata,
+    Liha mul lipsa lõigutas,
+    Veri toobõ mõõdõtas:
+    Pereh lauli pingi pääl_." --
+
+    B. _Hobu, härga tapelesid,
+    Tõine tõistä sõimelesid.
+    Hobu ütel ärjalegi:
+    "Oh sina vana tõlguskõhtu!"
+      Härga mõistis, vasta kostis:
+    "Oh sina vana pebre p--!
+    Sest sind heinul söödetakse,
+    Et sind suanil sõidetakse, --
+    Kui sina ära sureksid."
+      Siis on kikkis koera kärvad,
+    Itsikul hundi igemed,
+    Vahtivad Viru varesed
+    Kui mind ära tapetakse,
+    Pea saab Pärnu päilikule,
+    Veri mull toobil mõedetakse,
+    Liha lipsa lõigatakse,
+    Sarved Soare junkurile_.
+
+Tämäkin osa Jeesuksen laulua on epäilemättä tullut Setukaisille
+lännempää aikoinaan katolisuskoisilta Virolaisilta. Yhteinen hevosen ja
+härän vastakohta on aiheuttanut kahden runon yhdistämisen, alussa aivan
+irtonaisesti perätysten, vaan vähitellen kiinteämmin. Hevosen ja härän
+välinen suukopu on ensiksi muutettu Jeesuksen molemmille lausumaksi
+tuomioksi; sitten on myös lisään tulleelle kirkolle pitänyt keksiä
+vastaava rangaistus ja viimeksi on kutakin koskevat lausunnot
+hajoitettu asianomaisille paikoilleen, niin että ne välittömästi
+seuraavat Jeesuksen keskustelua itsekunkin kanssa.
+
+Mainitut lisät poistettua jäävät runon juoneen kuuluviksi seuraavat
+piirteet: Jeesus ja Maaria vaeltavina pitkin jokea -- hevonen ja härkä
+joen äyräällä olevalla kyntömaalla[373] -- pyyntö kantamaan yli joen --
+hevosen kieltäytyminen ajan puutteen ja väsymyksen[374] perustuksella
+-- härän epäröiminen sen johdosta, että hänen niskansa ja sarvensa ovat
+pilalla, edellinen joskus nimenomaan ikeessä[375] särkynyt -- näiden
+kultaaminen ja hopeoiminen -- sekä viimein yli vienti.
+
+Sama legenda tunnetaan muualla Virossa yleisesti suorasanaisena satuna.
+Muutamassa varsinais-virolaisessa kirjaanpanossa se kerrotaan
+seuraavasti.[376] Hevonen ja härkä söivät joen äyräällä. (Toisessa
+saman seudun kappaleessa selitetään, että isäntä oli heidät päivällisen
+ajaksi valjaista irti päästänyt.) Jeesus saapui heidän luokseen ja
+pyysi hevosta viemään yli joen. Hevonen vastasi: "minulla ei ole aikaa,
+minun täytyy syödä vatsani täyteen siksi kuin minut jälleen
+valjastetaan." Mutta härkä otti Jeesuksen selkäänsä. Silloin Jeesus
+kirosi hevosen: "sinä saat paljon syödä, vaan et tule koskaan
+ravituksi." Ja härälle siunaten sanoi: "sinä saat vähän syödäksesi,
+kuitenkin olet aina kylläinen." (Mainitussa toisinnossa: "sinun pitää
+olla ennen syönyt ja levännyt kuin isäntäsi.")
+
+Että tämä katolisperäinen tarina on saanut runomuotonsakin jo ennen
+Setukaisten luokse saapumistaan, todistaa miehensätappajan Maien runoon
+hänen piilo- ja pakoehdoituksiensa joukkoon toisinaan eksynyt kappale,
+esim.[377]
+
+    _Mai läks ärga palveelle:
+    "Oh ärga, avita minda!"
+    Ärga kuulis, kostis vasta:
+    "Tule mino turja peale,
+    Istu ikke nuki peale;
+    Ma viin sind läbi vedeja,
+    Kannan mere kaldaasse."_
+
+    Tai: _Maie härgada paluma:
+    "Oh härga, avita minda!"
+    Härga varsti vasta kostis:
+    "Kuda ma sino avitan?"
+    Härg võttis Maie sarvedelle,
+    Viis tema järve roogodelle_.
+
+Siitä että mainittu Setukaisten Jeesuksen laulu on useammasta runosta
+kokoonpantu, voi jo päättää, että sen johdantokin on eri runoa. Se
+näkyy etenkin toisesta näytteen suomennoksessa käytetystä runosta (B),
+jossa Jeesuksen kertosanana alussa ei ole itse Maaria, vaan Maarian
+poika eli lapsi, ja jossa vielä Jeesuksen haudasta on puhe.
+
+    Kuului, jo on Jeesus kuollut,
+    Maarian poika maahan viety,
+    Syvä hauta kaivettuna
+    Rautalattia rakettu.
+    Jeesus poika surmatahan,
+    Maarian lapsi haudatahan.
+    Vaan ei hautoa hakata,
+    Lyödä rautalattiata,
+    Jeesusta ei kuoleteta,
+    Maariata(!) maahan viedä.
+
+Lisäksi on huomattava, että tämä johdanto hyvin usein kokonaan puuttuu.
+
+Eräässä ilman johdantoa alkavassa kappaleessa on sen sijaan
+lopussa liite, jossa tulee puhe Jeesuksen kuolettamisesta ja
+hautaamisesta.[378] Sen jälkeen kuin Jeesus on ilmoittanut härälle
+hänen kunniallisen kohtalonsa sekä päässyt hänen selässään yli vetten
+"Pyhän Pietarin pesään, Maarian ikkunan alle", kertomus vielä jatkuu
+Jeesuksen kehoituksella härälle, joka jo kiehuu kattilassa
+puolikypsänä, samoin puoleksi keitetylle kukolle ja kalalle, että
+lähtisivät viemään taivaasen sanaa, kuinka häntä kuoletetaan. Sitten
+nähtävästi laulaja itse lähtee Maarian ovelle kolkuttamaan ja
+pyytämään, että hän tulisi alas taivaasta ilmaa katsomaan. Jeesus(!)
+silloin huutaa kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, tuomaan
+kiireesti hameensa ja kenkänsä, samoin kolmea renkiänsä: Pietaria,
+Paavalia ja Johannesta, paikalla valjastamaan. Ilmaa katsomaan tulija
+tapaa Jeesuksen, jonka sijalle sitten _Äio_ (piru) joutuu.
+
+Että tämä loppuliite on eri runoa, tuntuu ihan itsestään selvältä ja
+sitä paitsi mahdolliselta, että yllämainittu samanaineinen johdanto on
+yhteen kuuluva. Vaan mistä syystä Jeesuksen piinan ilmoituksen ohella
+puhutaan "ilman katsomisesta" ja miksikä Maarian sijalle taivaassa
+äkkiä vaihtuu itse Jeesus? Vastauksen saamme kahdesta itsenäisestä
+kirjaanpanosta, joista toinen ensi silmäyksellä näyttää erittäin
+eheältä ja kauniilta kokonaisuudelta.[379]
+
+    Ilma upposi utuhun,
+    Maa katosi kastehesen.
+    Sään korjata Saksat aikoi,
+    Ilman laitella isännät.
+    Ei saa Saksat säädetyksi,
+    Uudistetuksi isännät.
+    Ei päiveä päällä ilman,
+    Ei koitetta alla ilman,
+    Ei tähtiä taivahalla,
+    Eikä kuuta korkealla.
+      Siks' ei päiveä j.n.e.
+    (*)Jeesus poik' on piinan alla,
+    Vaka vaivassa Jumala.
+    Jeesus on selin tulella,
+    Jalat kaksi kahlehessa,
+    Sormet viis venytettynä,
+    Rengas vyöllä, vaaja suussa.
+      Jeesus jutteli tulilta,
+    Pajatti palaviltansa:
+    "Ken vie viestin Maarialle,
+    Tuopi tiedon armahalle,
+    Että minua murhatahan,
+    Vakahista vaivatahan?"
+      Kala on pantu pannun päälle,
+    Puoli kypsi, puoli jäänyt,
+    Meni soutaen merehen,
+    Tuo vei viestin j.n.e.
+    "Tule maalle Maariainen!
+    Jeesus poika" j.n.e.
+    Eipä uskonut emonen,
+    Eikä ottanut todeksi,
+    Että Jeesus j.n.e.
+      Jeesus jutteli j.n.e.(*)
+    Kukko on pantuna patahan,
+    Puoli kypsi, puoli jäänyt,
+    Lens' orsille laulamahan.
+    Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.
+      Jeesus jutteli j.n.e.
+    Härkä kiehui kattilassa,
+    Puoli kypsi, puoli jäänyt,
+    Läksi mylvien mäelle,
+    Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.
+      Jeesus jutteli j.n.e.
+    Ilmall' ol' ihana tyttö,
+    Taivasalla tarkka lapsi,
+    Juoksi Jumalten ovelle,
+    Maarioiden ikkunalle,
+    Kultarengasta koputti,
+    Hopeaista helähytti.
+    "Kuule Maaria emoni,
+    Kaunis ilman uudistaja!
+    Ilma upposi j.n.e.
+    Tule maalle Maariainen,
+    (*)Jeesus poik' on piinan alla,
+    Vaka vaivassa Jumala."(*)
+      Kutsui kolmea tytärtä,
+    Maaria kanasta kahta:
+    "Anni armas, Katri kallis,
+    Heta hellä tyttäreni!
+    Pian tuokatte pukuni,
+    Ja kenkäni kiirehesti,
+    Päähäni hopeahuntu,
+    Ylle viitta vaskisolki.
+    Menen maalle katsomahan."
+      Kutsui vielä kolmet rengit,
+    Pietarin ja Paavalinkin,
+    Antin armahan lisäksi:[380]
+    "Sui renki heti hevonen,
+    Palkollinen pane etehen,
+    Orja ohjakset ojenna.
+    Hanget raataja aseta,
+    Reki käännä käskyläinen.
+    Ajan nyt ilman katsantohon."
+    Ajoi maalle Maariainen,
+    Sai taas ilma entiseksi,
+    Muuttui päivä muinoiseksi.
+    Tuli päivä päälle ilman,
+    Sekä koite alle ilman,
+    Tuli tähdet taivahalle,
+    Nousi kuukin korkealle.
+
+Vaan jo tätäkin kirjaanpanoa lähemmin tarkastaessa tulee ajatelleeksi:
+veivätkö nuo eloon heränneet eläimet todella viestin taivaasen?
+Vaikkapa voisi olettaa kukon äänen orsilta ja härän mylvinän mäeltä
+niin korkealle kuuluneen, jää ainakin kalan meno mereen siltä kannalta
+selittämättömäksi. Ja jos he kuitenkin, niinkuin runo väittää, veivät
+sanan Maarialle, niin miksi ei hän näitä ihmeellisiä lähettejä uskonut,
+kun kuitenkin tytön viestiä oli valmis noudattamaan, vieläpä suurella
+kiireellä? Ristiriita on hyvin helposti ratkaistu, sillä tässäkin on
+eroitettava kaksi runoa: Jeesuksen surma-laulu ja laulu sumuun
+peittyneen ilman uudistamisesta. Jälkimmäinen esiintyykin enimmiten
+aivan erikseen; sitä tästä irti saadaksemme ei meidän tarvitse muuta
+kuin jättää pois tähtien (*) väliset säkeet sekä lisätä Maarian ohelle
+Jeesus taivaassa olijana ja alas-tulijana.
+
+Toisessa mainitussa kirjaanpanossa saumat vielä selvästi näkyvät.
+Viimeisenä sananviejänä orpo tyttö saapuu sinipilvien perätse,
+vahapilvien välitse taivaan ovelle, jonka naispalvelijoillaan avauttaa
+itse Jeesus, vaikka juuri häneltä on sana tuotava. Sisäänpäästyään
+tyttö astuu suoraan Jeesuksen eteen, Maarian luokse, heittäytyy
+jalkoihin Jeesukselle ja Maarialle ja puhuttelee heitä: "kuule Jeesus
+ja Maaria!" Vaan sitten jatkaa: "miksi et sinä usko, sinulle on tuotu
+kymmenen käskyä, sata sanaa; Jeesus poikaasi vaivataan." Taas Jeesus
+kutsuu kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, päälle pukemaan sekä
+kolmea renkiänsä: Pietaria, Paavalia ja Johannesta, valjastamaan.[381]
+Istahtaa viimein itse rekeen etupuolelle, Maaria peräpuolelle,
+orpotyttö keskivälille. Tulevat ja ottavat Jeesuksen pois tulesta; sitä
+paitsi he asettavat ilman entiselleen.
+
+Vielä löytyy muuan Jeesuksen laulun kokoonpano, joka sekä alkaa
+mainitulla johdannolla että jatkuu kertomuksella Jeesuksen
+kuolettamisesta, sekoittamatta siihen ollenkaan runoa ilman
+uudistamisesta.[382] Välittömästi sen jälkeen kuin härkä on kantanut
+Jeesuksen taivaasen, kuvataan kuinka:
+
+    _Jeesu hauda kaivedi
+    Säidse (?) süld süva,
+    Kümme küünärd pik,
+    Jeesust hauda pandi_.
+
+Jeesuksen piinasta vievät sanan Jumalalle puolikypsä kala, kukko sekä
+härkä, jota viimeksi mainittua Jumala uskoo, tullen maan päälle
+katsomaan. Sitten kysytään: "ken siellä hautaan pantiin?" ja vastataan:
+"paholainen".
+
+    _Kuri hauda pandi;
+    Jeesus jäi havva veere pääle_.
+
+Nyt vasta Jeesus siunaa härän ja lopuksi lausuu toivomuksensa, että
+tämä tarina jäisi kansanlauluksi:[383]
+
+    _See jutt jägu Jumalale,
+    Laulu rahva latsile_.
+
+Viimeksi on huomattava eräs kirjaanpano, jossa useinmainittu johdanto
+esiintyy Jeesuksen kuolonsanomain yhteydessä ilman niitä eroittavaa
+Jeesuksen joen yli menoa.[384] Tämä runo oli laulajan selityksen mukaan
+niin pyhä, ettei sitä saanut esittää tavallisella jälkiloilotuksella
+joka säkeen jälkeen (_seo laulu pääle vett, veli, tohe ei leelot ülda,
+sis saat pattu, selle et seo um Jumaldõ laul_). Se alkaa:
+
+    _Muud laulu laulõtigi,
+    Muud illo isitigi,
+    Ega üldä äi Eesukõista,
+    Ega Maarijat manita ai.
+    Eesu olli ammu ärä koolu,
+    Maarija olli maalõ lännü.
+    Sõna tuodi Maarijallõ,
+    Sõna Maarija imele.
+    Süvvä hauda kaivõtiigi
+    Raudasilda raotigi,
+    Süld ätesä süvütä,
+    Pääle kümme küünärtäni_.
+
+    Muuta laulua laulettiin,
+    Muut' iloa etsittiin,
+    Ei jutella Jeesuksesta,
+    Eikä Maariaa mainita.
+    Jeesus oli ammoin kuollut,
+    Maaria maalle lähtenyt.
+    Sana tuotiin Maarialle,
+    Sana Maaria-emolle.
+    Syvää hautaa kaivettiin,
+    Rautalattiaa lyötiin,
+    Syltä yheksän syvyyttä,
+    Kyynärä kymmenettä.
+
+Välillä on kuvaus, kuinka Maaria vuoteeltansa, sini- ja kultakukkien
+keskeltä, kutsuu kolmea tytärtään tuomaan vaatteet sekä kolmea renkiään
+valjastamaan. "Minä lähden Jeesuksen luo käymään, Jeesusta etsimään",
+hän lausuu, vaan runo toistaa: "Jeesus oli ammoin kuollut", ja jatkaa:
+
+    _Maarija tulli maaha taivast:
+    Olõ õs Eesut kotohnani,
+    Umah kotoh kumõhõh.
+    Eesu oli kulla kraavi pääl,
+    Hõbõhõtsõ järve pääl,
+    Ilma illo iskemäh,
+    Taiva tähti lugõmah.
+      Maarija nu hüäs võta as,
+    Panõ õs pallo uskvas.
+      Riko oll keedet katõlah,
+    Puol oll keedet, puol oll jätet,
+    Tuo läts ordõ kirgemähe.
+      Kala oli kütset ravva pääl,
+    Puol oli kütset, puol oli jätet,
+    Tuo läts merde sõudõma.
+      Härg oll kuah ärr tapõt,
+    Puol oli tapõt, puol oli jätet,
+    Tuo läts mäele müristeh.
+      Hopõn tapõt nurmõ pääle,
+    Puol oli tapõt, puol oli jätet,
+    Tuo läts atra vidämä_.
+
+      Maaria maahan taivaasta;
+    Ei ollut Jeesusta
+    Kodissansa kumeassa.
+    Jeesus oli kuhalammen,
+    Hopeaisen järven päällä,
+    Ilman iloa etsimässä,
+    Taivaan tähtiä lukemassa.
+      M. ei ottanut hyväksi.
+    Eikä paljon uskoakseen.
+      Kukko oli kattilassa,
+    Puoli keitetty, p. jätetty,
+    Läksi orrelle kiekuinaan.
+      Kala paistina raudalla,
+    Puoli paistettu, p. jätetty.
+    Läksi mereen soutamaan.
+      Härkä oli kodassa,
+    Puoli tapettu, p. jätetty.
+    Läksi mäelle myristen.
+      Hepo nurmelle tapettu,
+    Puoli tapettu, p. jätetty,
+    Läksi auraa vetämään.
+
+Loppuosa runoa ei ole tosin ajatukseltaan aivan selvästi ilmaistu;
+mutta mitä Maaria ei ota uskoakseen, ennenkuin mainitut ihmeet
+tapahtuvat, ei ainakaan näy olevan Jeesuksen kuolema, vaan nähtävästi
+hänen eloon heräämisensä. Runon ponsi on siis sama kuin Suomen ja
+Venäjän Karjalassa tapaamamme tarinan Neitsyt Maariasta, joka ei usko
+ilmoitusta ylösnousseesta Vapahtajasta, ennenkuin kattilassa kiehuva
+kukko tai pyy lähtee lentoon. Koska tämä karjalainen tarina on
+luultavasti venäläisiltä opittu, niin sopii kysyä, eikö myös
+kreikanuskoisten Setukaisten runo voi olla samalta taholta saatu.
+Vastaus tulee kuitenkin varmasti kieltävä, sillä samaa runoa on
+löytynyt muuallakin Virossa pari kappaletta, jotka edellyttävät
+katolista ja länsimaista vaikutusta. Toinen niistä tavataan Knüpfferin
+muistiinpanemassa vanhassa varsinais-virolaisessa Joulu-laulussa, joka
+alkaa ennen esitetyllä Mataleenan runolla.[385] Se tästä jatkuu:
+
+      _Jesu läks siis söitemaie,
+    Jöulo öse esmisselle,
+    Marri Marta öhtaalla.
+    Tullid vasta Judamehhed.
+    Pilatuse pitkad poisid,
+    Sure Roduse sullased.
+    Jesus kinnivöeti,
+    Ärra Jesus tappeti.
+    Jesus haudaje maeti.
+    Jesu hauasta könneles:
+    "Kui te lähte linna pole,
+    Kallage Kidroni pole,
+    Vige mo issale teäda,
+    Vige mo emmale teäda,
+    Andke teäda audujalle,
+    Et on poega pooksessa,
+    Illus ilma sambaassa,
+    Armas haua kalda alla."
+      Ei siis uskund Mariani,
+    Et olli poega j.n.e.
+    Härg on lahhitud laesse,
+    Kuk on kulda vardaassa,
+    Lammas on panni peäl praesta.
+      Härg läks ammudes mäele,
+    Lammas läks mängides kässale,
+    Kuk läks lakka lauledesse_.
+    Höbbedaste örta möda,
+    Kullaste körrendat möda,
+    Vaskista väravvat möda.
+    Siis vast uskus Mariani_. --
+
+      Jeesus sitten ajamahan
+    Jouluyönä ensimmäisnä,
+    Maarian-Martan aattona.
+    Vastaan Juudan miehet,
+    Pilatuksen pitkät pojat,
+    Suuren Ruotuksen rengit.
+    Jeesus kiinni otettiin,
+    Jeesus tapettiin.
+      Jeesus hautaan pantiin,
+    Jeesus haudasta puheli:
+    "Kun menette kaupunkiin,
+    Kääntykää Kidron-laaksoon,
+    Viekää isälle tieto,
+    Viekää emolle tieto,
+    Ilmoittakaa hautojalle,
+    Ett' on poika hirsipuussa,
+    Kaunis ilmapatsaassa,
+    Armas haudan partahalla."
+      Ei uskonut Maaria,
+    Ett' oli poika j.n.e.
+    "Härkä lahdattu laessa,
+    Kukko kultavartahassa,
+    Lammas pannulla paistina."
+      Härkä ammuen mäelle,
+    Lammas leikkien kesannolle,
+    Kukko laulaen lakkaan,
+    Hopeaista ortta myöten,
+    Kullaista korentoa,
+    Vaskista veräjää.
+    Sitten vasta uskoi M. --
+
+Toinen on myöhemmin t:ri J. Hurtille Tallinnan tienoilta lähetetty
+katkelma, jonka edellä käy kehoitus päivälle kulumaan. Jeesuksen
+kirkkoon mennessä tulevat vastaan vaaleat pojat, jotka ottavat hänet
+kiinni ja tappavat.[386]
+
+      _Jeesu hauda raiutie;
+    Haud oli sügav kymme sülda,
+    Küünar peale kümme sülda.
+    Valvama jäid valkjad poisid,
+    Piirama jäid pikad poisid_.
+
+    Jeesuksen hautaa hakattiin;
+    Kymmenen syltä syvä,
+    Kyynärän päälle. Jäivät
+    Valvomaan vaaleat pojat,
+    Piirittämään pitkät pojat.
+
+Yhtäläisyydet näihin verraten: kymmenettä syltä syvä hauta -- sanan
+lähettäminen Maarialle -- paistettujen eläinten eloon herääminen --
+vaikeus saada Maariaa uskomaan, todistavat epäilemättömästi, että myös
+Jeesuksen surma-laulu Setukaisilla on koko Viron kansan aikoinaan
+yhteistä runoutta. Epäselväksi jää ainoasti kalan ja lampaan vaihtelu,
+kukon ja härän ollessa yhteisiä. Eräässä jo Kreutzwaldin painattamassa
+Setukais-runossa[387] tosin esiintyy kalan sijalla lammas. Mutta senkin
+mainesana: "puoleksi paistettu", puoltaa juuri kalan alkuperäisyyttä
+ainakin Setumaan laulutavassa. Sillä tämä kala ei voi olla mikään muu
+kuin kampela, joka todella näyttää siltä kuin olisi puolet siitä jäänyt
+paistinpannuun ja toinen puoli lähtenyt mereen. Kysymys on vaan siitä,
+miltä taholta Setukaiset tämän tarun ovat saaneet. Venäläisillä löytyy
+suorasanainen legenda, joka selittää kampelan alkuperän.[388] Enkelin
+ilmoittaessa Maarialle Jeesuksen syntymän, hän ei ota uskoakseen, ellei
+puoleksi syöty kala tule jälleen eläväksi; kala herääkin henkiin ja
+päästetään veteen. Vaan myös germaanilaisilla kansoilla on tiettävästi
+yhtäläinen tarina ollut tunnettu. Uudenmaan Ruotsalaiset kertovat
+Neitsyt Maarian ennen Jeesuksen syntymistä syöneen kampelan puoleksi ja
+heittäneen toisen puolen mereen; kampelan suomalainenkin nimitys:
+_Maariankala_ eli Neitsyt Maarian himokala viittaa samaan satuun.[389]
+
+Mutta se onkin ainoa piirre, josta saattaa olla eri mieltä; Jeesuksen
+surma-laulu on muuten aivan kieltämättä katolisperäinen. Kahden
+vaiheilla voi vielä olla siitä, ovatko sen Setukaiset jo ennen
+kreikanuskoon kääntymistään omistaneet ja siitä saakka tallentaneet,
+vai ovatko he saaneet sen vasta myöhemmin, samoin kuin kreikanuskoiset
+Inkerikot katolisperäisen Luojan-virren luterinuskoisten naapureinsa
+välityksellä. Ettei jälkimmäinenkään olettaminen ole mahdoton,
+todistavat t:ri O. Kallasen Vitebskin läänin Lutsin piirikunnan
+katolisuskoisilla Virolaisilla löytämät katkelmat, joita nämät
+luterinuskoisina 1600 luvulla Setumaan viereisestä Võrun maakunnasta
+tulleet siirtolaiset ovat mukanansa tuoneet ja säilyttäneet.[390]
+Noista parista katkelmasta näkyy, että jo Võrunmaalla siihen aikaan
+Jeesuksen surma-lauluun kuului mies- ja naispalvelijoiden kutsuminen
+sekä koputtaminen Maarian ovelle. Toisessa Jeesus käskee Pietarin ja
+Paavalin, molemmat pyhät rengit, juoksemaan Maarian talolle
+kolkuttamaan ja ilmoittamaan hänen kärsimyksistään.
+
+    Juoksi Maaria katsomahan,
+    Nyrkin rintahan nujersi,
+    Löynnyt ei poikoa kotona;
+    Löysi poian hirsipuussa,
+    Löi kätensä kättä vasten,
+    Vaivassa vakaisen hengen.
+
+Toisessa taas Maaria "käskyjalkaansa" kutsuu tuomaan vaatteet ja löytää
+poikansa nimenomaan "ristinpuuhun" lyötynä, vaahterainen vanne päässä.
+
+Viimeksi olisi tarkastettava Jeesuksen surma-laulun suhde suomalaiseen
+Luojan-virteen, jossa se vastaa osaksi Luojan ylösnousenta-runoa osaksi
+Tapanin virttä.[391]
+
+Että virolainen laulu on Varsinais-Virosta siirtynyt Suomen
+kielen alueelle, todistavat pari Koiviston saarella löytynyttä
+runonkatkelmaa,[392] jotka luultavasti ovat, samoin kuin eräs
+Salme-runon sipale,[393] suoraan yli Suomenlahden Seitskarin kautta
+kulkeneet.
+
+    Pietari p-- s--
+    -- -- --
+    Rajarihmoja rakensi
+    -- -- --
+    "Terve, terve Maariainen,
+    Terve Maaria neitsykkäinen!
+    Pietari pyhä suloinen,
+    Paaval pyhä palkollinen,
+    Teki tietä taivahasen,
+    Rajariemuja rakensi,
+    Kolme kyntteliä käessä,
+    Kolme tulta kynttelissä.
+    Jo sinun lapses tapettihin,
+    Suurisormi surmattihin,
+    Pienisormi pillattihin,
+    Liinahiukset leikattihin."
+    Ei uskottu ukon suusta,
+    Akan saakelin sanasta.
+    Sytytti tulen punaisen,
+    Ei syty tuli punainen;
+    Sytytin tulen sinisen,
+    Ei syty tuli sininen;
+    Sytytin mä siivokommin.
+
+Että muutkin kohdat näissä näytteissä johtuvat Virosta osoittavat kaksi
+koillisvirolaista laulua, joista edellinen on Juhannus-laulu,
+jälkimmäinen johdatus pyyntöön saada tanssimaata.[394]
+
+    A. _Lähme Jaanista tulele,
+    Jaani tulda hoidamaie,
+    Kirje karja kaitsemaie.
+    Tuli uidab oonetesse,
+    Kirje kipub katusesse.
+    Tulge Jaanista tulele,
+    Peeterille, Paaverille,
+    Kahte kallista nimeda,
+    Tegid teeda taevaasse,
+    Raiusid teeradada,
+    Üles minna õunapuisse,
+    Maha tulla marjamaale_.
+
+    B. _Püha Maarja mu emäni,
+    Püha Anne audujani!
+    Ulkus uuessa tuassa,
+    Kahs oli küünalta käessa,
+      Ãœhes sie tuli punane,
+    Tõises sie tuli sinine.
+    Iilas tuad ja kasis lauad,
+    Kasis kammeri edised.
+      Minu ella eidekene,
+    Minu taime taadikene!
+    Andhe maada mängijalle,
+    Tasast maada tantsijalle_ --
+
+Jo ennen on viitattu (s. 42) Länsi-Inkerissä tavattavaan runoon
+erämatkalla surmatusta Ylermiköstä, johon Tapanin virrestä on muutamia
+piirteitä sekaantunut. Vaan pääasiallisesti on siihen vaikuttanut
+virolainen Jeesuksen surma-laulu. Mainitussa Soikkolan-puolisessa
+kappaleessa hirtetystä sala-ampujasta tuo viestin emolle ensin Jumalan
+lintu, jota tämä ei usko. Vasta sitten kun vartaassa kypsynyt hanhi
+nousee luilleen liikkumaan ja vaakkumaan, emo ottaa kuullakseen. Mutta
+isä ei vieläkään usko, ennenkuin sarjoilla tapettu härkä samoin nousee
+ylös ammumaan.
+
+Toiselta puolen on huomattava eräs Länsi-Inkeristä t:ri J. Hurtille
+lähetetty vironkielinen käännös Tapanin virren alkua, johon niinikään
+Jeesuksen surma-laulusta hevosen eloon herääminen on yhdistetty.[395]
+
+      _Tabaniha poisikane,
+    Tabani heuste herra,
+    Suurte Ruooduste sulane.
+      Hobu oli soolassa künässä,
+    Seelt tous üles hirnumaie,
+    Mää pääle mängimäie.
+      Taban on tagusta tehtud,
+    Kuoera karvust on kootud,
+    Hundi nahast ommelettud_.
+
+_Heuste herra_, joka vastaa Inkerissä yleistä Tapanin mainesanaa, on
+selvää suomea. Ruooduste sulane on ilmeinen käännös Ruotuksen renkiä,
+joka kuitenkin varsinais-virolaisessa laulussakin Juutalaisista
+käytettynä tavataan. "Takusta tehty" Tapani on myös Suomen puolella
+osoitettu ja selitetty.
+
+Mutta vaikka niin muodoin Tapanin virsi ja virolainen Jeesuksen
+surma-laulu ovat Länsi-Inkerissä joutuneet kosketuksiin keskenään, ei
+tämä jälkimmäinen voi syntyperäänsä nähden olla missään suoranaisessa
+yhteydessä suomalaisen Luojan virren osien kanssa. Ja kuitenkin on
+usean piirteen yhtäläisyys epäilemättömästi todellinen: johdanto --
+yhdeksän syltä syvä hauta -- paistetun kukon ja lisäksi vielä härän
+eloon herääminen uskon ehtona. Tämä yhtäläisyys on tuskin muuten
+selitettävissä, kuin olettamalla, että Suomalaisilla ja Virolaisilla on
+ollut yhteinen lähde germaanilais-katolisessa kansanlaulussa, niinkuin
+myös Mataleenan virteen nähden on osoitettu.
+
+Mahdollista on, että virolainen Jeesuksen surma-runo, samoin kuin runo
+Mataleenasta, suomalaiseen verraten on lähempänä esikuvaansa. Tähän
+olisi siinä tapauksessa kuulunut, paitsi Tanskassa todella säilynyttä
+johdantoa, sekä Jeesuksen sulkeminen syvään hautaan että sanan vieminen
+Maarialle. Jälkimmäisen osan sijaan olisi siitä päättäen vasta Suomessa
+keksitty kertomus auringon avunannosta, jonka suomalaista alkuperää on
+muillakin perusteilla pitäminen hyvin todennäköisenä.
+
+
+
+13. Loppukatsahdus Luojan virteen.
+
+
+Mikä ennen kaikkea Luojan virren lukuisia kappaleita tarkastettuamme
+tekee meihin vaikutuksen, on epäilemättä niiden runsaus. Eikä niihin
+vielä likimainkaan rajoitu se hengellinen kansanrunous, joka Suomessa
+keski-ajalla kukoisti. Useissa Kalevalan-aineisissakin kertomarunoissa,
+niinkuin Päivänpäästössä, Väinämöisen polvenhaavassa ja laivaretkessä
+sekä Lemminkäisen kutsuissa Päivölän pitoihin, on todistettavasti
+pohjana katolisperäinen legenda. Erittäin loitsurunoissa löydämme vielä
+koko joukon kristillisen mielikuvituksen muodostamia kertoelmia ja
+pienoiskuvia.
+
+Tämä katolisperäinen runouden laji oli Suomalaisilla aikoinaan yhteinen
+germaanilaisten kansojen kanssa. Vaan Suomalaisten on ensinnäkin se
+ansio, että ovat verrattomasti täydellisimmän kokoelman säilyttäneet.
+Luterinuskoisinakin he näitä runoja vielä 1600 luvulla lauloivat ja
+opettivat samalla kreikanuskoisille naapureilleen, jotka niitä
+uskollisesti ovat meidän aikaamme asti tallessa pitäneet, yhä lisäten
+varastoansa Venäläisiltä lainaamillansa legendoilla. Ne siis
+todistavat, samoin kuin äsken löydetyt ja julkaistut harvinaisen
+rikkaat hengelliset sävelmämme myöhemmältä ajalta, miten syvällä Suomen
+kansalle ominaisen uskonnollisen mielialan ja harrastuksen juuret
+piilevät.
+
+Säilyttämisen ansio on suomalaisella runolla monesti myös siinä
+tapauksessa, että vastaava laulu vielä muuallakin tavataan, useihin
+yksityisiin piirteihin nähden, jotka se on pysyttänyt alkuperäisessä
+muodossaan.
+
+Toisena lukuun otettavana etuna muiden rinnalla on suomalaisen
+muodostuksen itsenäisyys. Siihen on suureksi osaksi pakoittanut
+germaanilaisista laulun mitoista peräti poikkeava vanhan runomme
+rakennus, jossa etenkin kerto on vaatinut omintakeista ajatustyötä.
+Vaan työn tulos, joka kauneudessa välistä voittaa esikuvansa, on
+kuitenkin etupäässä riippunut Suomen kansan runollisesta taipumuksesta
+ja kyvykkäisyydestä.
+
+Lisäksi tulee suomalaisen runon vaihtelevaisuus ja kehittyväisyys. Sen
+havaitsee paraiten, jos vertaa suuren Saksan tai myös laajan Venäjän
+eri osista koottuja saman laulun kappaleita keskenään; toisintelut ovat
+niissä yleensä jotenkin vähäisiä, aniharvoin kuvastaen laulun levitessä
+tapahtunutta paikallista kehitystä. Suomalaisten runojen kehittyväisyys
+on kuitenkin suhteellinen laulajain kykyyn ja siinä suhteessa on
+ilmeinen eroitus eteläsuomalaisen (Inkerin puolen ja Karjalan
+kannaksen) sekä pohjoissuomalaisen (Suomen- ja Venäjän-Karjalan)
+runopiirin välillä. Pohjoisempana on esitys selvästi vilkkaampi,
+draamallisempi; toimivat henkilöt alkavat ikäänkuin elää ja
+vuoropuhelut käyvät yhä vaihtelevammiksi.
+
+Sama eroitus on nähtävänä vielä runojen yhteenliittämisessä, joka
+niinikään on suomalaisen runon huomattavimpia ominaisuuksia. Jos
+asetamme rinnan Inkerin puolisten laulajain Luojan virren yhdistykset
+ja sen tavallisen kokoonpanon Venäjän Karjalassa, niin täytyy meidän
+myöntää, että jälkimmäinen ei ole ainoastaan siinä edellisiä etevämpi,
+että se on yksi, vaan että se on myös yhtenäinen, järjesteellinen.
+Kuitenkin on Inkeriläisillä ollut juuri samat ja vähän runsaammatkin
+ainekset käytettävänä; mutta jo Lapsenetsintä-virren asettaminen
+Saunanhaku-virren edelle osoittaa kokoonpanokyvyn heikommuutta.
+Yhtäläinen lausunto on annettava Setukaisten yrityksistä panna kokoon
+virolaisia lauluja Jeesuksesta; laulut ovat itsessään kyllä erinomaisen
+kauniit, vaan niiden liitokset ovat auttamattomasti höllät.
+
+Mistä sitten johtuu tämä tuntuva eroitus? Sen tavallaan löydämme vanhan
+Väinämöisen vastauksessa nuorelle Joukahaiselle (Kal. 3: 184-5):
+
+    Lapsen tieto, naisen muisti,
+    Ei ole partasuun urohon.
+
+Asian laita on todella se, että Viron puolella sekä Inkerinmaalla ja
+Karjalan kannaksella nuoret tytöt ovat runolaulun varsinaisina
+viljelijöinä; jota vastoin Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa vanhat
+ukot sitä etupäässä edustavat. Toisaalla se siis on ollut lasten
+leikkiä, jota tosin vanhemmallakin ijällä mielihyvällä muistellaan;
+toisaalla taas vakavaa opettavaista ja mieleen vaikuttavaista esitystä.
+Epillisen runouden läheinen yhteys etelämpänä lyyrillisen ja
+pohjoisempana loitsurunouden kanssa vastaa niinikään laulajissa
+tapahtunutta vaihdosta.
+
+Luojan virren täydennys-yritys pohjoisimmassa Vienan läänin
+runoalueessa osoittaa meille kansanrunon äärimmäisen rajan. Kokeen
+onnistumattomuus ei riipu niin paljon siitä, että laulajalla on ollut
+yhdistettävänä katolisperäisiin lauluihin Venäläisten välittämiä
+suorasanaisia tarinoita. Onhan niitä muutamia todella sekä sisällykseen
+että muotoon nähden sulatettu, niinkuin Saunanhaku-virressä
+hevosen esiintyminen. Vaan koko aate luoda täydellinen Messiaadi,
+kokonaiskuvaus Vapahtajan elämästä, ei ole ollut itsetiedottoman
+kansanlaulun toteutettavissa. Siinä on jo kyllin, että oppimattomassa
+runolaulajassa on herännyt eloon tämä ajatus.
+
+Lönnrot ei kuitenkaan ole ottanut varteen esitetyssä
+täydennys-yrityksessä piilevää kehoitusta, vaan on tyytynyt vakinaiseen
+Vienan-puoliseen kokoonpanoon. Yhtenä syynä on nähtävästi ollut uusien
+liitteiden suorasanainen ja lisäksi vaillinainen muoto.[396] Yleensä
+Lönnrot ei ole tahtonut kansantaruja itse pukea runomittaan;
+harvinaisena poikkeuksena on Kantelettaren saturuno "Viisastunut"
+(III. n:o 59), joka mahdollisesti hänelle kerrottiinkin paikka paikoin
+runomitallisena, kuten Vienan läänin sadunkertojain toisinaan on
+tapana.
+
+Myöskin on muistaminen, kuinka arka käsiteltäväksi Luojan virren koko
+aine on ja erittäin siihen aikaan oli. Sen näemme jo vanhemman
+Topeliusen muistutuksessa julkaisemaansa "Paavin Opin aikuiseen
+Pääsiäis-juttuun": -- -- "Runo, jolle täsä on annettu sia, että siitä
+niin selkiästi on nähtävä niiden aikain mielen laatu, ja kuinka peräti
+joutavilta jutuilta pimitetty heidän tietonsa Jumalasta ja
+Lunastuksesta oli. Onnelliset meidän aikamme, joina Jumalan Sanan
+valkeus on pimeyden turhat juorut hajottanut." Kantelettaren kolmannen
+kirjan esipuheessa katsoo Lönnrotkin tarpeelliseksi erityisesti
+puolustaa Luojan virren liittämistä kokoelmaan: "Melkein koko virsi on
+tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään perää -- -- hänen
+virressä mainittu viekkautensa eli kavaluutensa Juutasta kohti on koko
+hänen Jumaluuttansa vastaan pitävä asia, niinkuin se myös muutenki on
+valet, muuta nimittämättä. Mutta niin tuhma ja perätön kun tämä virsi
+yhdeltä puolelta on, niin on se toiselta puolelta sanarakentonsa
+suhteen soma ja kaunis; josta on nähtävä, että asia itse ja sanarakento
+ovat eriasioita, vaikka yksinkertaset niitä aina ei erota toisestaan."
+
+Lisäksi on epäilemättä vaikuttanut se seikka, että Lönnrot oli useimpia
+Luojan virren kappaleista jo käyttänyt Kalevalan kokoonpanossa. Sen
+loppukohtaukseen on Marketan ja Maarian sekä nimien (Marjatta) että
+runojen yhdistymisen johdosta sovitettu Marja-virsi ja Saunanhaku ynnä
+Lapsenetsintä, viimeksimainittu kuitenkin vasta Uudessa Kalevalassa.
+Samoin on Lemminkäisen surma-runoon, kuten mainittu, Lapsenetsintä sekä
+osa Luojan ylösnousentaa yhdistetty. Vielä on Hiiden sepän kahlintaakin
+palanen liitetty Päivänpäästön kuvaukseen lähes viimeisessä runossa.
+
+Sitä paitsi olivat useat ulkopuolelle Luojan virttä jääneet
+katolisperäiset legendarunot, joita Lönnrot olisi voinut käyttää tämän
+laajentamiseen, jo kansanlaulussa siirtyneet Kalevalan henkilöiden
+nimille, niinkuin on viitattu.
+
+Viimeksi on otettava huomioon, että Lönnrotilla oli Kalevalassa kerran
+toteutettuna aate koota Suomen kansan vanhat runot yhdeksi yhtenäiseksi
+runoelmaksi, joka antaisi täydellisen kuvauksen sen muinaisesta uskosta
+ja elämästä. Silloin kuin hän runolaulajan ohjausta noudattaen ryhtyi
+liittämään yhteen "Runokokousta Väinämöisestä", oli hänelle kansan
+puolelta mikäli mahdollista kaikki valmistettu. Ainekset tähän olivat
+kauttaaltaan runomitalliset sekä monin verroin runsaammat ja vielä
+paljoa laajemmin yhdistyneet, kuin Luojan virren kappaleet.
+Ymmärrettävää siis on, ettei Lönnrot vähemmillä edellytyksillä ruvennut
+yhtäläistä työtä toistamiseen suorittamaan. Kuinka vähän satunnainen,
+Lönnrotin mielivallasta riippuva Kalevalan kokoonpano on, selviää
+katsoen tältäkin kannalta.
+
+
+
+
+IV.
+
+Viron orjan virsi.
+
+
+
+1. Runon muodostus Virossa.
+
+
+Perin vastaisen kuvan suomalaisen runon kehityksestä edellä esitettyyn
+Luojan virteen verraten näyttää meille se Kantelettaren virsilauluista,
+joka nimellä "Viron orja ja isäntä" on painettu kolmannen kirjan
+neljäntenä runona. Luojan virren olemme nähneet moneen otteesen aina
+useammasta kappaleesta yhteen liittyvän, yhä uusia aineksia puoleensa
+vetävän ja niiden vaikutuksesta alati muuntelevan. Viron orjan virren
+sitä vastoin tapaamme suomenkielellä joka paikassa yhtäläisenä
+kokoonpanona, jossa ainoasti yksityiset piirteet hiukan vaihtelevat,
+vaan itse juoni pysyy alusta loppuun muuttumattomana. Aivan erilainen
+on myös molempien runojen kulku. Ikäänkuin säteitten tavoin Luojan
+virsi Itä-Suomen kautta hajaantui usealle taholle: erikseen
+Inkerinmaalle suunnassa pohjoisesta etelään ja idästä länteen; erikseen
+Salmin kihlakuntaan leviten suoraan lännestä itään; erikseen vielä
+Venäjän Karjalaan, jossa se rajan yli Vienan lääniin saavuttuaan näkyy
+kääntyneen etelää kohti Aunuksen puolelle. Sillä aikaa Viron orjan
+virsi kulki yhtenä virtana, ensin Inkerinmaan kapeassa uomassa
+päinvastaista suuntaa lännestä itään ja etelästä pohjoiseen Suomen
+rajalle, mistä se levisi yli Itä-Suomen runoalueen, siten että
+pää-virta kulki pitkin Laatokan rantaseutua Itä-Karjalaan
+sekä Ilamantsin puolelle ja virran lieve ulottui Savoon ynnä
+savolaissukuiseen Pohjois-Hämeesen asti. Mutta Venäjän Karjalassa,
+jossa Luojan virsi on runsaimmin ja täyteläisimmin edustettuna, on
+ainoasti vähäisiä katkelmia löydetty kysymyksessä olevasta runosta.
+Ja päin vastoin kuin Luojan virsi, joka todistettavasti johtaa
+syntyperänsä Länsi-Suomesta, on Viron orjan virsi ilmeisesti saanut
+alkunsa Viron puolella.
+
+Orjan asemasta on Viron kansalla valitettavasti ollut yllin
+kyllin aihetta laulaa ja se onkin synnyttänyt tämänaineisia runoja
+kokonaisen ryhmän, jota onnellisemman Suomen kansan ei ole tarvinnut
+omistaa. Vaan tutkimuksemme alainen runo koskettelee yleisempää
+isännän ja palkollisen välistä suhdetta ja on siitä syystä hyvin
+suomenpuolisiinkin oloihin soveltunut. Se on verrannollisesti
+suomenkielellä ollut enemmänkin suosittu laulu, sillä Suomalaisen
+Kirjallisuuden Seuran arkistossa tavattavaa sataista suomalaisten
+kappalten lukumäärää vastaa t:ri J. Hurtin kokoelmissa vähän päälle
+kolmekymmentä vironkielistä kirjaanpanoa. Mutta sen sijaan, että
+edelliset ovat kaikki yhtä laatua, jakautuvat jälkimmäiset kahteen
+huomattavasti eriävään toisintoryhmään: etelä- ja pohjois-virolaiseen;
+etelävirolaisesta on vielä eroitettava omituinen toisen runon
+yhteydessä muodostunut osasto.
+
+Jos viimeksi mainitun osaston heitämme tutkimuksen loppuun, niin jää
+tarkastettavaksemme 13 (A) eteläiseen[397] ja 9 (B) pohjoiseen ryhmään
+kuuluvaa ynnä 3 (C) epämääräistä kappaletta.
+
+A. Pärnunmaa: Halliste 1. H. II. 5. s. 36 (Jos. Hurt n:o 20). -- Karksi
+2. II. 5. 306 (sam. 82). -- 3. II. 5. 362 (sam. 38). -- 4. I. 2. 138
+(J. Tiidt 3 b). -- 5. III. 5. 894 (M. Kõeva 1). -- Viljanninmaa: Helme
+6. IV. 3. 96 (G. Habicht 68). -- 7. III. 6. 170 (J. Niilender 3). -- 8.
+I. 5. 249 (E. Suidt 5). -- Tarvastu 9. IV. 3. 177 (H. Kallas 1). -- 10.
+II. 25. 776 (J. Trull 59). -- Tartonmaa: Nõo 11. III. 10. 238 (H. Viera
+12). -- Palamuse 12. II. 27. 235 (H. Maasen 25). -- Tõrma 13. III. 9.
+241 (V. Part 5).
+
+B. Viljanninmaa: Kolga-Jaani 14. III. 7. 961 (A. Pihlak 17). --
+Põltsamaa 15. III. 7. 481 (I. Võhrmann 1). -- Tartonmaa: Laiuse 16. VL.
+1887 s. 102 (G. Johannson 43). -- Varsinais-Viro: Vaivara 17. II. 1. 53
+(M. Ostrov ja O. Kallas 69). -- Jõhvi 18. II. 1. 349 (sam. 503). --
+Lüganuse 19. II. 1. 615 (sam. 794). -- Simuna 20. II. 38. 623 (J. Sepp
+12). -- 21. II. 53. 587 (H. Böckler 37). -- Harjumaa: Jõelähtme 22. II.
+17. 388 (H. Redlich 2).
+
+C. Tartonmaa: Tartu 23. III. 21 480 (J. Siral 2). -- Laiuse 24. VL.
+1887 s. 34 (M. Ostrov 32). -- Harjumaa: Kose 25. II. 37. 586 (T.
+Viedemann 103).
+
+Etelävirolainen ryhmä (A), kuten näemme, rajoittuu löytöpaikkoihinsa
+nähden hyvin ahtaaseen alaan: Pärnunmaan kaakkoiseen kulmaan sekä
+Viljanninmaan eteläiseen kärkeen ynnä Tartonmaahan. Näytteeksi
+otettakoon pisin Pärnunmaan kappaleista (A 4), täydennettynä toisella
+melkein yhtäpitävällä kirjaanpanolla (A 3):
+
+    _Sedä' i tää, ega' i mõista.
+    Kun ori une magasi,
+    Sulan vaene suigatelli, (3)
+    Suure suo, laia laane, (3)
+    Suure suo keskeelle,
+    Laia laane vaieelle;
+    Peenar pikka istepenki,
+    Sööta suuri söögilauda,
+    Mätas pehme pää alune.
+    Kägu tall kuksi käte pääle,
+    Lõukene lõua pääle,
+    Pääsukene pää pääle,
+    Sisask lindu silma pääle,
+    Peo lei pilli uule pääle, (3)
+    Kuule' s orja maasta tõusta.
+      Tulliv' katsi engeleta,
+    Võtiv' see orja õlale,
+    Kääniv' orja käte pääle,
+    Viisiv' orja taivaasse,
+    Maari kammerde lävele,
+    Looja suure usse suile.
+      Ori sääl linki liigutele,
+    Rauda rampi raputele.
+    Maari kammerist kõneli:
+    "Kes sääl linki" j.n.e.
+    Orja kuuli, kosti jälle:
+    "Ori linki" j.n.e.
+      Maari kuuli, kosti jälle:
+    "Tule sisse orjakene,
+    Istu kulda tooli pääle,
+    Kulda tooli, õbe õrre;
+    Küll said maale püstü kurta" (3).
+    Anti kätte saia tükü:
+    "Söö saia orjakene,
+    Küll said maale nälgä nätä."
+    Tuodi (3) kätte õlle toobi:
+    "Juo õlut orjakene,
+    Küll said maale vettä juvva" (3).
+      Keh mull perrä või tulesse?
+    Peremees perrä tulesse
+    Küünärpuu pikka peonna,
+    Perenaine sääl peränä,
+    Kanga paagi kannelenna.
+    "Tule ori, võta oma,
+    Tule vaene, võta vaeva!"
+      Orja kammerist kõneli:
+    "Pea esi peremeesi,
+    Pea esi perenaine,
+    Pea oma peene amme,
+    Kanna oma kalevese;
+    Jobap Maari mulle massi,
+    Taevas alli mull tasusi."
+      Maari kammerist kõneli:
+    "Tule sisse peremeesi,
+    Tule sisse perenaine!"
+    Andas ala tulda tooli:
+    "Istu tulda tooli pääle (3),
+    Tulda tooli, tõrva õrre."
+    Tuodi kätte tule toobi: (3)
+    "Juo tulda, tõmba tõrva,
+    Seni kui pada pantanesse,
+    Seni kui katelt kantanesse.
+    Sõs su pata pantanesse,
+    Sõs su katles kantanesse,
+    Latse perrä laavitesse,
+    Alge ala lõhutesse.
+      Kusa's massa orja vaeva,
+    Kusa's massa maa pääl,
+    Ega's anna alla taeva,
+    Nüüd sa keed katelen,
+    Nüüd sa põled põrguen_."
+
+      En tiedä, enkä ymmärrä,
+    Kussa orja unen makasi,
+    Renki raukka uinahteli,
+    Suuren suon, laajan korven,
+    Suuren suon keskellä,
+    Laajan korven vaiheilla,
+    Piennar pitkä istuinpenkki,
+    Kesanto suuri ruokapöytä,
+    Mätäs pehmyt päänalainen.
+    Käki kukkui kätten päällä,
+    Leivonen leuvan päällä,
+    Pääskynen pään päällä,
+    Satakieli silmän päällä,
+    Kuhankeittäjä huulen päällä.
+    Orja ei kuule maasta nousta.
+      Tuli kaksi enkeliä,
+    Ottivat orjan olalle,
+    Käänsivät orjan kätten päälle,
+    Veivät orjan taivahasen,
+    Maarian huoneen kynnykselle,
+    Luojan suuren uksen suille.
+      Orja linkkua liikutti,
+    Rautahakaa raaputti.
+    Maaria huoneesta puheli:
+    "Ken siellä linkkua" j.n.e.
+    Orja kuuli, vastasi:
+    "Orja linkkua" j.n.e.
+      Maaria kuuli, vastasi:
+    "Tule sisään orjaseni.
+    Istu kultatuolin päälle,
+    Kultatuolin, hopeaorren;
+    Kyllin maalla seisten surit."
+    Annettiin käteen vehnänen:
+    "Syö vehnästä orjaseni;
+    Kyllin maalla nälkää näit."
+    Tuotiin käteen oluttuoppi:
+    "Juo olutta orjaseni,
+    Kyllin maalla vettä joit."
+      Ken perääni tulee?
+    Isäntä perään tulee,
+    Kyynärpuu pitkä pivossa,
+    Emäntä vielä perässä,
+    Kangaspakka kainalossa:
+    "Tule orja ota omasi,
+    Vaivainen vaivannäkösi!"
+      Orja huoneesta puheli:
+    "Pidä itse isäntä,
+    Pidä itse emäntä,
+    Pidä hieno paitasi,
+    Kanna oma verkasi,
+    Jo Maaria mulle maksoi,
+    Taivas harmaa korvasi."
+      Maaria huoneesta puheli:
+    "Tule sisään isähtä,
+    Tule sisään emäntä!"
+    Annetaan tulinen tuoli:
+    "Istu tulisen tuolin päälle,
+    Tulisen tuolin, tervaorren."
+    Tuotiin käteen tulituoppi:
+    "Juo tulta, särvi tervaa,
+    Kunnes pata pantanehen,
+    Kattila kannettanehen,
+    Sinut pannahan patahan,
+    Kattilahan kannetaan,
+    Lapset perään ladotahan,
+    Halot alle lohkotahan.
+      Et maksanut orjan vaivaa,
+    Et maksanut maan päällä,
+    Etkä antanut alla taivaan,
+    Nyt sä kiehut kattilassa,
+    Nyt sä palat helvetissä."
+
+Parissa kirjaanpanossa on omituinen loppuliite (A 7, vrt. 12):
+
+    _"Nüüd sa põlet põrkuenna_,
+    Keet sa keeva katelenna!
+    Mu pannas tulda tegema
+    Alge alla heiteemma.
+    Kästas panna ütsi algu,
+    Ma sull pane paari algu."_
+
+    Nyt sä palat helvetissä,
+    Kiehuvassa kattilassa!
+    "Minut tulta tekemään,
+    Halkoja alle heittämään;
+    Käsketään panna yksi halko,
+    Panen sulle kaksi halkoa."
+
+Että tämä virolainen Orja laul (A 9) on useammasta aineksesta
+kokoonpantu, ei osoita ainoastaan mainittu lisäys, joka selvästi johtuu
+muutamasta sadusta, missä paholainen..panee pojan hoitamaan
+tulta kattilan alla ja poika nähtyänsä, että siinä sisässä on hänen
+entinen ilkeä isäntänsä, vielä lisää halkoja alle. Myös isäntäväen ja
+orjan välinen keskustelu taivaassa kuuluu erinäiseen lyyrilliseen,
+runoon, jota on tavattu kaikkialla vironkielen piirissä, paitsi aivan
+kaakkoisimmassa osassa, Setukais-murteen alueella. Sen muoto ilmaantuu
+eheänä tuossa pienessä epämääräisessä ryhmässä (C), jossa se on runon
+alkuosana, esim. (C 24):
+
+    _Peremees peremeheke,
+    Perenaene naesukene!
+    Maksa ära orja pallea,
+    Orja palka, vaese vaeva.
+    Kui sa ei maksa siia maani,
+    Siis sa tasud taevaesse,
+    Maksad Maaria majasse.
+      Siis sa käid käärid käessa,
+    Riiderulli kaindelasse,
+    Küünar pika puu peosse:
+    "Tule ori, võta oma,
+    Tule vaene, võta vaeva,
+    Suilene suurta tööda,
+    Päilene päeva palka!"
+    -- "Ei ma taha taevaasse,
+    Kui sa ei maksnud seale maale,
+    Kus mu pihta piinatie,
+    Käevarsi vaevatie,
+    Kus mu küüsed külmetasid,
+    Kus mu varvad valutasid,
+    Sõrme otsad sõitelesid."
+      Tulli taeva peremees.
+    Mis tal siis seal alla anti,
+    Alla anti, ette panti?
+    Anti alla rauda tooli,
+    Panti ette rauda lauda,
+    Peale raudased koarikad,
+    Ühes tulda, teises tõrva,
+    Kolmandas koera ilada.
+    "Söö sina tulda, tõmma tõrva,
+    Korista koera ilada!"
+      Tulli taeva orjakene
+    -- -- kulda tooli -- lauda -- kullased koarikad:
+    "Söö sa kulda, joo sa metta,
+    Hammusta haljasta hõbedat!"_
+
+      Isäntä isäntäiseni,
+    Emäntäinen naikkoseni!
+    Maksa pois orjan palkka,
+    Orjan palkka, vaivasen vaiva.
+    Jos et maksa tällä maalla,
+    Kyllä korvaat taivahassa,
+    Maksat Maarian majassa.
+      Silloin käyt kädessä sakset,
+    Vaatekääry kainalossa,
+    Kyynär pitkä puu pivossa:
+    "Tule orja, ota omasi,
+    Vaivanen vaivannäkösi,
+    Kesärenki työsi tulos,
+    Päiväläinen päiväpalkka!"
+    -- "En minä tahdo taivahassa,
+    Kun et maksanut sillä maalla,
+    Kuss' olkapäitäni piinattihin,
+    Käsivarsia vaivattiin,
+    Kussa kynteni kylmettyivät,
+    Varpahani vaivan saivat,
+    Sormenpäitäni pakotti."
+      Tuli isäntä taivahasen.
+    Mitä siell' alle annettihin,
+    Mitä pantihin etehen?
+    Tuotiin alle rautatuoli,
+    Pantiin eteen rautapöytä,
+    Päälle rautaiset pikarit,
+    Yksi tulta, toinen tervaa,
+    Kolmas koiran kuolaa.
+    "Syö tulta, ryyppää tervaa,
+    Korjaa koiran kuolaakin."
+      Tuli orja taivaasen
+    -- -- kulta tuoli -- pöytä -- kultaiset pikarit:
+    "Syö kultaa, juo mettä,
+    Pure kirkasta hopeaa!"
+
+Paitsi kaikille ryhmille yhteistä orjan ja isännän vastakkaista
+kohtelua taivaassa, ovat etelävirolaiseen säännöllisesti kuuluvia
+piirteitä: orjan nukahtaminen keskelle suota -- harvoin Maarian mäelle
+kukkien keskelle (A 2, 6), joka on toisesta runosta lainattua; kahden
+(yhden ainoasti A 7) enkelin[398] ilmestyminen orjaa noutamaan sekä
+kolkuttaminen taivaan ovelle.
+
+Neitsyt Maarian nimenomainen esiintyminen tässä todistaa, että
+etelävirolainen runo on jo katolisella ajalla muodostunut. Hyvin
+somasti kuvataan eräässä kappaleessa, kuinka enkelien orjaa
+tuodessa (A 9):
+
+    _Mari kedras keset tare,
+    Viskas maale villavakka,
+    Võtt ta valla suure ukse,
+    Läsk ta valla raske rampi.
+
+    Maaria kehräsi keskellä tupaa,
+    Viskasi maahan villavakan,
+    Otti auki suuren oven,
+    Päästi auki raskaan säpin.
+
+Vanhanaikainen on myös taivaan oven sulkulaitos, ilman lukkoa ja
+avainta: sisäpuolelta auki työnnettävä sekä ulkopuolelta kolistettava,
+nähtävästi erityisellä kolkuttimella, joka välistä nimenomaan mainitaan
+olleen rautarengas (A 6-8). Tämän piirteen puuttuminen Tartonmaalla,
+jossa orja yksinkertaisesti viedään taivaasen (A 11, 12, 13; ainoasti
+keskimmäisessä lisäyksellä: _Maari ema ukse kõrva_), viittaa siihen,
+että etelävirolaisen runon syntymäpaikka on länsipuolelta sen aluetta
+etsittävä.
+
+Yhdessä Pärnunmaan kappaleessa kuvataan tarkemmin, kuinka vetelä oli
+suo orjan leposijana (A 5):
+
+    _Süld tall vetta alla selja --
+    Küünär vett tall alla külje_.
+
+Parissa Viljanninmaan kirjaanpanossa kiinnitetään kosteuden lisäksi
+vielä huomio makuupaikan kylmyyteen (A 9, vrt. 7):
+
+    _Küünar vett tall külle alla,
+    Vassa valgeda raheda_.
+
+    Kyynär vettä kyljen alla,
+    Vaaksa valkoista raetta.
+
+Näille säkeille on antanut uuden käänteen pohjoisvirolainen
+toisintomuoto (B), jota on täydellisenä tavattu kahdesti Viljanninmaan
+pohjoisosassa, kerran Tartonmaan luoteiskulmassa ja neljäs kappale
+itäisimmässä Varsinais-Virossa. Paitsi näitä löytyy vielä neljä
+varsinaisvirolaista ynnä yksi Luoteis-Virossa muistiinpantu, joissa
+näiden johdanto puuttuu, vaan jotka muuten näihin läheisesti liittyvät.
+
+Toinen Viljannin-puolisista kirjaanpanoista alkaa (B 15):
+
+    _Aru anti orjal aega,
+    Aru üksik tunnikene,
+    Jouluks joosta emale.
+    Siiski oli vööni vetta,
+    Vööni vetta, polvi lunda,
+    Vaks oli valgeta raheta.
+
+    Aikaa annettiin orjalle
+    Harvoin yksikään tunti,
+    Jouluksi juosta emon luo.
+    Silloinkin oli vyöhön vettä,
+    Vyöhön vettä, polveen lunta,
+    Vaaksa valkoista raetta.
+
+Täydellisenä painettakoon mainittu varsinaisvirolainen kappale, koska
+se on Inkerinmaan rajaa lähinnä olevasta Vaivaran pitäjästä saatu (B
+17). Sen suomenkieltä lähentelevän muodon ymmärtämiseen riittänevät
+muutamat sanaselitykset.[399]
+
+      _Aiga orjal annetie,
+    Kätte orjal käänetie,
+    Joulusta kodoje juosta,
+    Mardista omile maile,
+    Katrinasta kaugeelle.
+    Ori uppunes lumeje,
+    Käed vahtoje vajosid,
+    Sormed soolaje sulasid.
+      Viedi orja taivaje.
+    Ori ulkus taivassa,   10
+    Maria verava suussa.
+    Siis västas Vana Jumala:
+    "Tule siia orja vaine!"
+      Siis tuodi tuoli alla,
+    Sulgi patja keskeella.
+    "Istu siia orja vaine!
+    Kül oled saanud seisaksenna
+    Orja vaine ollesenna,
+    Käskujalgun käieksenna."
+    Siis tuodi voida leiba,   20
+    Mett tuobist --
+    "Süö siint ja juo siint,
+    Kül oled saanud vettä süüä,
+    Vettä süüä, vettä juua,
+    Orja vaine" j.n.e.
+      Siis ulkus peremehike.
+    Siis vastas Vana Jumala:
+    "Tule siie peremehike,
+    Tule külmäje tubäje,   30
+    Küttämatta huoneje!
+    Kül oled saanud suojas olla."
+      Siis tuodi tuline tuoli,
+    Rauda arja keskeelle:
+    "Istu siie peremehike!"
+    Siis tuodi tuline tuopi,
+    Tulda, terva tuobi siessa:
+    "Süö siitä, juo siitä!
+    Kül oled saanud mette süüä,
+    Mette süüä, mette juua,   40
+    Peremehena ollesenna,
+    Käskujalgu käskidessa,
+    Sulasid sundidessa."
+      Siis vastas peremehike:
+    "Miks siis mulle ninda tehjä?"
+    Siis vastas Vana Jumala:
+    "Sest sulle nindä tehjä,
+    Et pahast maksid orja palka,
+    Pienemalle kilmitulle,
+    Kitsamale kangaalla."   50
+      Siis kutsus peremehike
+    Orja taivasse,
+    Siis lubas palka maksta
+    Suuremalle kilmitulle,
+    Laiemalle kangaalle.
+    Siis vastas Vana Jumala:
+    "Ei ole tarvis taivasse,
+    Maksu ei Maarja iessa,
+    Kui et ole maksand maassa palka,
+    Oma herra heinamaale,   60
+    Talupoja toassa."_
+
+Tässä niinkuin parissa muussakin pohjoisvirolaisen ryhmän kappaleessa
+(B 14, 18) jää ilmoittamatta, kuka orjan tuo taivaasen, kerrotaan vaan
+yksinkertaisesti, että hän vietiin. Edellä mainittu Viljannin-puolinen
+kirjaanpano jatkuu (B. 15):
+
+    _Siis Jeesus hüidis taevaasta,
+    Musta Maaria kõneles:
+    "Tulgem kolmed hingelised.
+    Tooge ori taevaaije!"_
+
+Siinä siis henkiolentoja on kokonaista kolme. Muutamissa
+muistiinpanoissa yksi tähti hänet noutaa (B 16, 20, 21); läntisimmässä
+pohjois-virolaisessa tulee kuitenkin toiseksi Maaria (B 22):
+
+    _Tuli tähte taivaasta,
+    Maarja maa rajalta,
+    Võttis orja kaendelasse,
+    Käänas käevarre peale_.
+
+Etelävirolainen, milt'ei säännöllinen enkelien kaksiluku on näitä
+vaihtelevia muotoja ilmeisesti alkuperäisempi.
+
+Varsinais-virolaisessa näytteessä on Maarian veräjä vielä tallella.
+Toisessa kirjaanpanossa Vaivaran viereisestä Jõhvin pitäjästä on myös
+taivaan ovelle kolkuttaminen säilynyt (B 18):
+
+      _Kui ori ära suresi,
+    Orja taeva viidaneksi,
+    Ulgub Looja ukse eessa,
+    Koputab koja lävela.
+      Tuleb vastu inglikene:
+    "Mis sa tahad, orjaparga?"
+    -- "Tahaksin ma taeva tulla."
+    Tehti lahti taeva uksed_.
+
+      Kun orja kuoli,
+    Orja taivaasen vietäneen.
+    Käypi Luojan uksen edessä,
+    Kolkuttaa talon ovella.
+    Tulee vastaan enkeli:
+    "Mitä tahdot orja parka?"
+    -- "Tahtoisin tulla taivaasen."
+    Avattiin taivaan ovet.
+
+Vaan vastakohdaksi on siinä lisätty isännän tulo helvetin ovelle
+koputtamaan, jonka jälkeen hän ei enää ole tilaisuudessa orjaa
+puhuttelemaan:
+
+    _Kui peremees ära surest,
+    Viidi peremees põrgu poole.
+    Ulgub seala ukse eessa,
+    Koputab koja lävella.
+      Üüab Toonelda isanda:
+    "Kes see ulgub ukse eessa" j.n.e.
+    -- "Peremees ulgub" j.n.e.
+    Lasti peremees põrgu tulla_.
+
+Niinikään myöhäsyntyinen piirre on isännän osoittaminen erityiseen
+kylmään tupaan Vaivaran-puolisessa näytteessä. Muistutusta, että hän
+oli tarpeeksi saanut olla lämpimässä, kuitenkin vastaa muutamassa
+etelävirolaisessa kappaleessa tavattava, yhtä ylimääräinen selitys,
+heti kun orja sisään kutsutaan (A 7):
+
+    _Küll said maale väljän olla_.
+
+    Kyllin olit maan päällä ulkona.
+
+Voileivän antaminen juomisen lisäksi muistuttaa etelämpänä Virossa
+yleistä vehnäkakun tuomista selityksellä: "kyllin sait nälkää nähdä",
+taikka toisinaan (A 9, IL, 13; A 7):
+
+    Küll said maale leiba süüa e. haganaist leiba_.
+
+Kuitenkin myös tämä piirre on nähtävästi liikanainen. Sillä on harvoin
+mitään vastaavaa isännän osaksi tulevassa tarjoilussa.[400] Eikä se
+mitenkään sovellu sarjaan: kultatuoli -- kultatuoppi, tulinen tuoli --
+tulinen tuoppi. Siitä syystä on vehnäleivän lisään tullessa tuoppi
+milt'ei säännöllisesti (paitsi A 2) kultaisuutensa kadottanut
+yhtäläistyen jokapäiväisemmäksi oluttuopiksi.
+
+Kultaisen eli pohjoisempana tavallisemmin hopeaisen tuopin sisällyksenä
+mainitaan mesi (myös A 1), usein kahdella synonyymilla, esim.
+
+    Mett ja mõdu toobi sees (B 22).
+    Täis sii mõdu, täis magusta (B 14).
+    Mett ja viina toobissa (B 16).
+
+    Mettä, hunajaa tuopissa.
+    Täysi mettä ja makeaa.
+    Mettä, viinaa tuopissa.
+
+Niinikään on isännän tulisessa tuopissa tavallisesti kahta lajia: tulta
+ja tervaa.
+
+Pohjoisvirolaiselle ryhmälle ominainen piirre on isännän nimenomainen
+kysymys, minkätähden häntä niin toisin taivaassa kohdellaan; se
+selitys, että hyvä olo tässä elämässä tuo mukanaan huonon tilan
+tulevassa, ei ole semmoisenaan enää tyydyttänyt. Enimmiten ainoasti
+isäntä tekee tämän kysymyksen ja siihen tavallisesti orja itse vastaa:
+Miks sa ei maksnud orja vaeva l. palka, (B. 16, 20-22). Itäisimmässä
+varsinaisvirolaisessa näytteessä kuitenkin annetaan selitys taivaan
+valtiaan puolesta: "Pahast maksid" j.n.e.; samoin esillä olleessa
+Viljannin-puolisessa kappaleessa (B 15), jossa myös orja ja niinikään
+isäntä jo ennen noita kysymättäkin annettuja selityksiä tiedustelevat:
+
+    "Miks mul seda annetasse?"
+    -- "Sest sul seda annetasse."
+
+Tämän muodostuksen kautta vakaantuu isännän ja orjan välinen
+keskustelu, joka useammassa etelävirolaisessa kappaleessa esiintyy
+orjan ja isännän tarjoilujen väIissä,[401] pysyväisesti runon loppuun,
+liittyen siihen kiinteämmin yllämainittujen välisäkeiden avulla. Siitä
+myös seuraa, että orjan emäntä, joka etelävirolaisessa toisintomuodossa
+tavallisesti ilmaantuu isännän rinnalla, kuten itsenäisenä esiintyvässä
+Isäntäväen puhuttelu-runossa, pohjoisvirolaisesta ryhmästä katoaa.
+Ainoasti tämän eteläisimmässä kappaleessa (B 14) on emäntä tallella,
+vaan siinäpä mainittu kysymys vielä puuttuu.
+
+Kaikesta päättäen on siis Orjan laulu Virossa vaeltanut suunnassa
+lounaisesta koilliseen ja siten kehittyneimmässä muodossaan joutunut
+Inkerinmaan äärelle.
+
+
+
+2. Suomalaisien toisintojen näytteitä.
+
+
+Suomalaisen Viron orjan virren satakunta kirjaanpanoa jakaantuu Viron
+rajalta lukien Venäjän Karjalan kynnykselle hyvin tasaisesti
+runoalueita myöten, niin että Länsi- ja Keski-Inkerin osaksi tulee
+molemmille noin kaksikymmentä ja Karjalan kannaksen ynnä pohjoisemman,
+Sortavalasta Ilamantsin taakse ulottuvan, Suomen Karjalan osaksi
+runsaasti viisikolmatta kumpaisellekin. Niiden lisäksi tulee vielä
+viisi kappaletta Savon runoalueelta sekä muutamia katkelmia Vienan
+läänistä.
+
+_Länsi-Inkerin alue_.
+
+Narvusi 1 (Europaeus III. 3. n:o 164). -- 2-5 (Porkka II. 357, 362,
+363, 365). -- 6-7 (Alava 1891. 505, 773). -- 8-10 (Ruotsalainen 14,
+188, 251).
+
+Kattila 11 (Groundstroem 167) ja Joenperä 12 (Porkka 11 364).
+
+Soikkola 13 (Groundstroem 198). -- 14-17 (Porkka III. 306, 307, 308,
+398). -- 18 (Alava 1891. 20).
+
+_Keski-Inkerin alue_.
+
+Kaprio 19 (Porkka I. 401).
+
+Tienaan puoli (Hevaa, Tyrö, Medussi, Serepetta, Skuoritsa) 20-22
+(Europaeus III. 3. 29, 66, 87). -- 23-24 (Stråhlman Skv. 56, Tyr. 42).
+-- 25 (Törneroos ja Tallqvist n:o 377 a:n jälkeen). -- 26 (Groundstroem
+4). -- 27-30 (Porkka I. 396, 398, 399, 400). -- 31 (Alava 1891. 1302).
+-- 32 (Putkonen 31).
+
+Venjoki 33-35 (Europaeus J. 294, 433, 524). -- 36-37 (Reinholm XI. 345
+a, b). -- 38 (Stråhlman Sl. 111).
+
+Järvisaari 39 (Europaeus III. 2. 48).
+
+_Karjalan kannaksen alue_.
+
+Markkova 40 (Europaeus III. 2. 117).
+
+Pohjois-Inkeri (Toksova, Lempäälä, Vuolle) 41-43 (Europaeus J. 77, 265,
+396). -- 44 (Ahlqvist A. 527). -- 45-47 (Saxbäck 119, 142, 167). --
+48-50 (Pajula 90, 99, 199).
+
+Uusikirkko 51 (Europaeus K. 366) ja Kuolemajärvi 52 (J. 307).
+
+Käkisalmen puoli (Rautu, Sakkula, Pyhäjärvi, Räisälä) 53-54 Reinholm
+XI. 345 c, XII. 73. -- 55-56 (Ahlqvist, A. 127, 339). -- 57 (Slöör V.
+6). -- 58-59 (Neovius Paraske 66, 67).
+
+Kurkijoen puoli (Kurkijoki, Jaakkima) 60-62 (Lönnrot E. 258, 292, 368).
+-- 63-64 (Hultin 32, 33).
+
+Suomen (Itä- ja Pohjois-) Karjalan alue.
+
+Sortavala 65 (Basilier 212).
+
+Suistaman puoli (Impilahti, Suistama, Korpiselkä) 66-71 (Europaeus G.
+329, 383, 409, 420, 516, 525). -- 72 (Polén 173). -- 73-74 (Sirelius
+72, 150). -- 75 (Basilier 28). -- 76 (Krohn 5654). -- 77 (Potschtareff
+27). -- 78 (Härkönen 366).
+
+Suojärven puoli 79-81 (Europaeus H. 112, 147, 153). -- 82 (Härkönen
+255).
+
+Ilamantsin puoli 83 (Lönnrot, Kantelettaren 1 käsik. s. 79-82 lyyjysk.
+reunamuist.) -- 84-85 (Ahlqvist B. 42, 58). -- 86-88 (Europaeus G. 281,
+289, 674). -- 89 (Kuopion lys. HL 56).
+
+Pohjois-Karjala ylim. 90-91 (Lönnrot E 734, U 66).
+
+_Savon alue_.
+
+Savo (Kuopio, Juva) 92-95 (Gottlund 178; 7, 133, 183, Lavonius n:o 156
+Puumalasta).
+
+Pohjois-Häme 96 (Rudbäck 13).
+
+_Venäjän Karjalan alue_.
+
+Pohjoispuolinen runoalue 97 (Cajan 68). -- 98-99 (Lönnrot E. 556, 607).
+-- 100 (Castrén, n:o 3).
+
+Kuten mainittu, on suomalainen runo koko leviämisalallaan pysynyt
+kokoonpanoltaan muuttumattomana. Emme siis voi sen yhdistyksistä
+toisiin runoihin tai sen juonen kehityksestä tehdä päätöksiä leviämisen
+suuntaan nähden. Runon kulkua selville saadaksemme täytyy meidän ryhtyä
+yksityiskohtaisempaan säkeitten tutkimiseen; niissä onkin usein hyvin
+selvä kehityssarja huomattava.
+
+Vaan ennenkuin käymme tähän työhön käsiksi, on meidän saatava
+kokonaiskuva laulutavasta runon eri alueilla. Länsi-Inkerissä pistää
+heti silmäämme kaunis Soikkolan-puolinen toisintomuoto, jossa samoin
+kuin Jõhvin-puolisessa varsinais-virolaisessa, vainajain olinpaikatkin
+ovat toisistaan eroitetut (13, vrt. 16).
+
+      Olin orjana Virossa,
+    Palkoilla pahoilla mailla.
+    Lupa orjal annettihin,
+    Lupa orjal, valta vangil,
+    Juosta jouluna kotihin,
+    Päästä ennen pääsiäistä,
+    Liinaviitalla vilulla,
+    Parahalla pakkasella.
+    Orja suistui suin lumehen,
+    Suin lumehen, päin vetehen,
+    Koprin hankehen kovahan.
+      Hiien miehet, Luojan miehet,
+    Luojan miehet ennättivät,
+    Otettihin orjan sielu,
+    Vietiin Luojan portin suulle:
+    "Avatkaa Luojan portti,
+    Ottakaa orjan sielu!"
+    Avattihin Luojan portti,[402]
+    [Ilo kuului ikkunasta,
+    Laulu pöyän lautasilta].
+    Otettihin orjan sielu
+    Muien sielujen sekahan,
+    [Hopeaisehen] tupahan,[403]
+    Metisehen kammarihin.
+      Tuotihin hopeatuoli:
+    "Istu tänne orja parka!"
+    Orja vasten vastaeli:
+    "Min tähen tämä minulle,
+    Kunpa kurjalle tytölle?"[404]
+      Luojan miehet vastasivat:
+    "Sen tähen tämä sinulle,
+    Senpä kurjalle tytölle,
+    Jo sinä sait seistaksesi,
+    Orjuuessa ollessasi,
+    Piikana kävellessäsi.[405]
+      Tuotihin hopeatuoppi,
+    Mettä, viinaa sisässä.
+      Orja täytyi itkemähän:
+    "Mintähen" -- "Sentähen --
+    Jo sinä sait vettä juoa,
+    Vettä juoa, vettä syöä,
+    Ropehesta tuohisesta."
+      Viipyi tuosta viikko toinen,
+    Katoi yötä, kaksi kolme,
+    Tuotihin sana jälestä:
+    "Isäntä kotihin kuoli
+    Hopeaisen tuolin päälle,
+    Kultaristi rinnan päälle."
+      Luojan miehet, Hiien miehet,[406]
+    Hiihen miehet ennättivät,
+    Otettiin isännän sielu,
+    Hopeaisen tuolin päältä,
+    Kultaristi rinnan päältä.
+    Vietiin Hiien[407] portin suulle:
+    "Avatkaa Hiien portti,
+    Ottakaa isännän sielu!"
+    Avattihin Hiien portti,
+    [Tuli tuiski ikkunasta,
+    Savu salvainten välistä].
+    Otettiin isännän sielu,
+    Vietihin tulitupahan,
+    Tulisehen kammarihin.
+      Tuotihin tulinen tuoli:
+    "Istus tänne isäntä parka!"
+      Isäntä täytyi itkemähän:
+    "Min tähen tämä minulle,
+    Kunpa kurjalle pojalle?"
+      Hiien miehet vastasivat:
+    "Sen tähen j.n.e.
+    Jo olet istunut ikäsi,[408]
+    Isäntänä ollessasi,
+    Piikoja piellessäsi.
+    Pahoin piikoja pitelit,
+    Pahoin maksoit piian palkan,
+    Pikkaraisella piolla,
+    Kaitaisella kankahalla."
+      Tuotihin tulinen tuoppi,
+    Tulta tervaa sisässä:
+    -- -- --
+    "Jo sinä sait mettä syöä,
+    Mettä syöä, mettä juoa,
+    Kultaisista kuppiloista,
+    Vaskireunoista vaista."
+      Viipyi tuosta viikko j.n.e.
+    Orja katsovi klasista:
+    Hulkkuvi isäntä parka,
+    Hulkkuvi katua myöten
+    Kangastorvi kainalossa,
+    Viljakappanen käessä:
+    "Oho orjani omani!
+    Ota palkkasi omasi."
+      Orja vasten vastaeli:
+    "Ei piä isäntä parka,
+    Kun et maksanut majoilla,
+    Kostanut kotirikoilla;
+    Paha makso on Manalla,
+    Kova kosto Tuonelassa."[409]
+
+Luojan ja Hiiden käsitteiden vastakohtaisuus on nähtävästi Luojan
+surma-virrestä lainattua. Runon loppukohtauksen tähden, jossa orja ja
+isäntä tapaavat toisensa, ei heidän olinpaikkojaan ole voitu sen
+etäämmälle eroittaa kuin kahden puolen yhtä katua, ikäänkuin olisivat
+eri kartanoja samassa Tuonelan kaupungissa.[410] Tämän paikallisen
+eroituksen myöhempi synty ilmenee siitäkin, että se on hyvin
+harvinainen ei ainoastaan Narvusin puolella,[411] vaan myös idempänä
+Keski-Inkerissä.[412]
+
+Kuitenkin juuri Keski-Inkerissä Viron orjan virsi esiintyy
+kuvaukseltaan kaikista täyteläisimpänä. Sitä osoittamaan riittää
+alkupuoli runoa seuraavassa Hevaan toisinnossa, jossa uusien
+lisäkoristeiden ohella on huomattava myös vanha, Virossa tapaamamme
+piirre: orjan kolkuttaminen taivaan ovella (31).
+
+    Oli ennen orja raukka,
+    Oli orjana Venaassa,[413]
+    Palkoilla pahoilla mailla,
+    Piikana pirun pesässä.
+    Oli vuoen, oli toisen,
+    Alkoi palkkoja anella.
+    Vaivojahan vaikutella.
+    Pahoin palkka maksettihin,
+    Pahoin palkka orja raukan,
+    Pikkaraisella piolla,
+    Kaitaisella kappasella,
+    Jyvällä tohukkahalla,
+    Ruumenel rajallisella.
+      Lupa orjan annettihin,
+    Lupa orjan, valta vangin,
+    Juosta Jouluna kotihin,
+    Pääsiäisnä pois paeta,
+    Paljahilla paioillahan,
+    Aivoin aivinaisillahan,
+    Parahilla pakkasilla,
+    Vinkeämmillä viluilla.
+    Orja suistui suin lumehen,
+    Suin lumehen, päin vetehen,
+    Koprin ilmahan kovahan,
+    Takaraivoin tanterehen.
+      Luoja linnasta tulevi,
+    On kuusi kutsaria,
+    Ja kaheksan kannoillista,
+    Viisi miestä muukalaista,
+    Rattahilla kultaisilla,
+    Vierillä hopeaisilla.
+    Näit tieltä orjan sielun.
+    Otettihin orjan sielu
+    Suin lumesta, päin veestä,
+    Koprin ilmasta kovasta,
+    Takaraivoin tanteresta.
+    Pantiin sielu rattahille,
+    Rattahille kultaisille,
+    Vierille hopeaisille.
+    Vietiin sielu taivoisehen,
+    Jumalan oven takanne,
+    Luojan ikkunan aloille.
+      Mäni aikaa vähäsen,
+    Kului kuuraa pikkaraisen,
+    Jumalan ovi avahui,
+    Luojan portti lonkahtaisi,
+    Sanoi Luoja orjillehen:
+    "Oi minun orjani omani!
+    Menkää orjat katsomahan,
+    Mikä usta ulvottavi,
+    Veräjätä vinguttavi?"
+      Menit orjat katsomahan:
+    Ollut tuossa orjan sielu
+    Jumalan oven takana,
+    Luojan ikkunan aloilla.
+      Sanoi Luoja orjillehen,
+    "Ottakaahan orjan sielu,
+    Viekää sielujen sekahan."
+    Otettihin orjan sielu,
+    Vietiin sielujen sekahan,
+    Ruumis ruumislappeahan.
+      Tuotihin hopeastuoli
+    Orjuelle istuimeksi.
+      Orja raukka huokaeli,
+    Huokaeli, henkäeli:
+    "Minkä tähen" j.n.e.
+
+Toisessa Hevaan-puolisessa kappaleessa kuvataan ikäänkuin vastakohtana
+orjan kuljettamiselle kultaisilla rattailla, joka siitä kyllä on
+unohtunut, mitenkä ilo-isäntä tuotiin (20):
+
+    Rautaisilla rattahilla,
+    Kivikkoa tietä myöten.
+
+Karjalan kannaksen toisinnoista huomattavin on eräs runoalueen
+pohjoispäässä Kurkijoen tienoilla Lönnrotin kahdesti muistiinpanema,
+johon myös Kantelettaren laitos pääasiallisesti nojautuu (60, vrt.
+[62]).
+
+      [Minä laulan kaksi virttä
+    Kuin parasta seinähirttä,
+    Isännälle ja emännälle,
+    Jeesukselle, Maarialle.][414]
+      Lupa orjalle annettihin,
+    Lupa orjan, valta vangin,
+    Juosta Jouluna kotihin,
+    Pääpyhille Pääsiäiseen.
+    Orja suistui suvehen,
+    Suin suvehen, päin pälvehen,
+    Koprin ilmahan kovahan.
+      Kävi Jeesus tietä myöten,
+    Maariainen maata myöten,
+    [Viisi enkeliä perässä,
+    Kuusi käskyn kuulijata,
+    Yhdeksän on muuta miestä,[415]
+    Sieluja kirjoittamassa.]
+    Löysi tuosta orjan sielun,
+    [Kirjoittipa orjan sielun
+    Ilohuoneesen hyvähän.]
+      Talutettiin taivahasen,
+    Vietihin ilotupahan,
+    Avattiin hopeaportti,
+    Kultaportti kutsuttihin.
+      Tuotihin hopeatuoli,
+    Kultatuoli kutsuttihin:
+    "Istu tässä orja raukka!
+    Kyll' olet saanut seistäksesi,
+    Orjuuessa ollessasi,
+    Käskyläisnä käyessäsi."
+      Tuotihin hopeatuoppi,
+    Kultatuoppi kutsuttihin,
+    Mettä, hunnaa sisässä:
+    "Juoppa tästä orja raukka!
+    Kyll' olet saanut vettä juoa" j.n.e.
+      Kävi Jeesus tietä j.n.e.
+    Löyttihin isännän sielu,
+    [Kirjoitti isännän sielun
+    Piinapaikkahan pahaan.]
+      Talutettiin taivahasen,
+    Vietihin surutupahan,
+    Avattiin tulinen portti,
+    Tervaportti temmastihin.
+    "Seiso täss' iso isäntä!
+    Kyll' olet saanut istuakses,
+    Isäntänä ollessasi,
+    Käskijänä käyessäsi."
+      Tuotihin tulinen tuoppi,
+    Tervatuoppi temmastihin,
+    Tulta, tervoa sisässä,
+    Sisliskot sikertelevät,
+    Käärmehetkin kääntelevät.
+    "Juo tästä iso isäntä!
+    Kyll' olet saanut oltta juoa."
+      "Minkä tähen tää minulle,
+    [Raskahampi rankaisema,][416]
+    Kuin on kurjalle pojalle?" --
+    "Pahoin maksoit orjan palkan,
+    Veralla virunehella,
+    Saralla märannehellä,
+    Lyhyillä kyynärillä,
+    Kaitaisilla pietimillä."
+      Kävelee isännän sielu,
+    Kävelee kivikatua,
+    Kivitietä tellajavi.
+    [Tapasipa orjan hengen:[417]
+    "Ota, ota, orja raukka,
+    Paras lehmä parvestani,
+    Katso paras karjastani!"]
+      Pitkä arsina käessä,
+    Sarkatorvi kainalossa,
+    Hopea piosta piukki,
+    Kulta tuikki kukkarosta.
+    "Ota tästä orja raukka!"
+      "En taho iso isäntä,
+    [Kun et antan't aikoinasi;]
+    Mahoit maksella mailla,
+    Kostella ison kotona.
+    Luulit pannin painavaksi;
+    Ei tuo panni paljon paina,
+    Punni sielua punasta.[418]
+    Luulit riihes ripsavaksi,
+    Kun mun ripsi rintaluuni;
+    Luulit ortes ohkavaksi,
+    Kun mun ohki olkapääni;
+    Luulit partes paukkavaksi,
+    Kun mun paukkoi pallioni;
+    Pinon pitkän viereväksi,
+    Kun minun vereni vieri,
+    Sinun tietä (!) tehessäni,
+    Käskyläisnä käyessäni."
+
+Tässä on myös paikallinen eroitus tehty orjan ja isännän välillä, kun
+mainitaan _ilo- ja surutupa_. Vaan toisinnon lisänimitys _paha
+piinapaikka_, ynnä _sielujen kirjoittaminen_ ilmaisee selvästi
+uudenaikaista käsitystä. Vainajain olinpaikan eroitus on muuten
+Karjalan kannaksellakin harvinainen,[419] eikä etempänä Suomen puolella
+ollenkaan tavattava.
+
+Sitä vastoin on kahtalaisen portin eroittaminen, niinkuin tässä,
+toiselta puolen _hopeisen tai kultaisen_ sekä toiselta puolen _tulisen_
+Karjalan kannaksella aivan yleinen ja välistä Suomen Karjalassakin
+ilmaantuva piirre. Että sekin on myöhempää muodostusta seuraavien
+säkeiden malliin, joissa _tuoli ja tuoppi_ eroitetaan, on helppo
+huomata. Karjalan kannaksella, jossa runon johdanto on useimmiten
+typistynyt tai kokonaan kadonnut, lauletaan tavallisesti kahdessa
+sananmukaisesti yhtäläisessä ja vastakohtaisessa otteessa, niinkuin
+seuraava esimerkki (43) osoittaa.[420]
+
+      Ajoi Herra tietä myöten,
+    Maariainen maata myöten,
+    Kanss' oli kaksi enkeliä,
+    Ja kolme pyhäistä miestä.
+    Oli orja tielle kuollut,
+    Suin likahan, päin vetehen,
+    Koprin ilmahan kovahan.
+    Otettihin orja raukka,
+    Talutettiin taivahasen,
+    Sielu sielusten sekahan,
+    Ruumis ruumisten välihin.
+    Avattihin kultaportti,
+    Tuotiin tuohon kultatuoli,
+    -- -- --
+    La laulan sanan takaisin,
+    Yhen värssyn väännän poisi.
+      Ajoi Herra tietä j.n.e.
+    Oli isäntä tielle kuollut,
+    Suin likahan, päin vetehen,
+    Koprin ilmahan kovahan.
+    Otettiin iloisäntä,
+    Talutettiin taivahasen,
+    Sielu sielusten sekahan,
+    Ruumis ruumisten välihin.
+    Avattiin tulinen portti,
+    Tuotihin tulinen tuoli. --
+
+Suomen puolella on vielä mainittava omituinen porttikäsitteen kehitys.
+Vanhan kansan-uskon mukaisesti ynnä mahdollisesti muiden runojen
+vaikutuksesta esiintyy pyhä Pietari, erittäin Savon alueella, vaan
+välistä Pohjois-Karjalassakin,[421] vartioimassa sitä porttia, jonka
+päälle sielu kuvaillaan viedyn. Esimerkiksi otettakoon Eero Salmelaisen
+kirjaanpano Pohjois-Hämeestä, jossa se kehtolauluna oli säilynyt 1800
+luvun keskivaiheille asti (96).
+
+      Lasta nukuttaissa.
+
+      Olin orjana Virossa,
+    Paimenna pakanan maassa.
+    Tulipa lupa orja raukan
+    Joululle kotia mennä,
+    Nukkuveralla nutulla,
+    Hamehella hamppusella.
+      Kuolipa tielle orja raukka,
+    Vietiin sielu portin päälle.
+      Kysyi Kiesus Pietarilta:
+    "Kenen sielu portin päällä?"
+      Pietar vastasi vakainen:
+    "Siell' on sielu orja raukan."
+    -- "Tuokoa sielua sisälle,
+    Muitten sielujen sekahan."
+    Sielu tuotihin sisälle.
+      Tuotihinpa kultatuoli:
+    "Istu tuolle orja raukka!"
+    -- "Minkä tähen tämä minulle?"
+    -- "Sentähen tämä sinulle,
+    Olet saanut seisoksella,
+    Orjanakin ollessasi."
+      Tuotihinpa kultatuoppi,
+    Mettä, viinoa sisällä:
+    "Juo tästä orja raukka!"
+    -- "Minkä tähen" j.n.e.
+    -- "Sentähen j.n.e.
+    Kyll' olet saanut vettä juoa
+    Orjanakin ollessasi."
+      Sitten kuol' iso isäntä,
+    Vietiin sielu portin päälle,
+    Kysyi Kiesus j.n.e.
+    -- "Siell' on sielu ison isännän."
+    -- "Tuokoa sielua" j.n.e.
+      Tuotihin tulinen tuoli:
+    "Istu tähän iso isäntä!"
+    -- "Minkä tähen" j.n.e.
+    -- "Sentähen j.n.e.
+    Kyll' olet istunut pöyän päässä
+    Isäntänä ollessasi."
+      Tuotihin tulinen tuoppi,
+    Tulta, tervoa sisällä:
+    "Juo tästä iso isäntä!"
+    -- "Minkä tähen" j.n.e.
+    -- "Sentähen j.n.e.
+    Kyll' olet saanut oltta juoa
+    Isäntänä ollessasi."
+
+Viimeksi painettakoon pisin Venäjän-Karjalan katkelmista (97):
+
+      Olin orjana Virossa,
+    Palkalla pakanamaassa.
+    Pahoin palkka maksettihin,
+    Lyhyellä kyynärällä,
+    Saralla hapannehella.
+      Niin otan orjuuesta orihin.
+    (Sivulla): Istutettiin
+    Tulisehen hinkalohon.
+    "Ota nyt parempi palkka!"
+    -- "Mahoit silloin palkan panna,
+    Kun riihessä remusin,
+    Olin olkihuonehissa,
+    Pyyhin hiemalla hikeä."
+
+Siitä lähtee toinen runo, joka myös muutamissa suomenpuolisissa
+kappaleissa on Viron orjan virren alkusäkeihin liittynyt (86, 90; vrt.
+Kant. II. n:o 321 ja 320). Tämä on ainoa kertomaruno, johon Viron orjan
+virsi muuten kuin aivan tilapäisesti on yhdistynyt.
+
+
+
+3. Suomalaisten säkeitten kehitys.
+
+
+Edellä esitettyihin näytteihin tutustuttuamme saatamme ruveta
+tarkastamaan erikoisten säkeitten muodostuksia, jolloin on mukavinta
+noudattaa Kantelettaren laitoksen järjestystä ja pitää sen tekstiä
+tutkimuksen alustana.
+
+Laulajan esipuhe (vv. 1-4) tavataan ainoasti toisessa Lönnrotin
+Kurkijoen-puolisista kirjaanpanoista. Neljännen säkeen "Jeesukselle,
+Maarialle", joka siinä liittyy suorastaan kuvaukseen Jeesuksen ja
+Maarian maan päällä kulkemisesta, on Lönnrot muuttanut kuuluvaksi
+"Orjille osattomille", nähtävästi tarkoituksella saada se lähemmin
+liittymään runon varsinaiseen johdantoon.
+
+Viron orjan virren suomalaisella alkusäkeellä on säännöllisenä muotona:
+
+    Olin orjana Virossa.
+
+Läntisimmästä Inkeristä alkaen se ulottuu yli runon koko alueen Vienan
+lääniin asti. Huomattava on ensimmäisen persoonan käytäntö, jonka
+sijalla kolmas persoona ainoasti Hevaan puolella ilmaantuu.[422]
+Samansuuntainen muutos Kantelettaressa on Lönnrotin; säkeen
+tämäntapaiseen muotoon: "Oli _ennen_ Virossa orja" (v. 5) on
+vaikuttanut eräs hänen Venäjän-Karjalassa löytämänsä katkelma, joka
+alkaa (98):
+
+    Olinpa minäkin ennen,
+    Olin orjana Virossa.
+
+Lönnrotilla on sitä enemmän ollut syytä muutokseensa, kun ei
+kansanlaulussa ensimmäinen persoona milloinkaan tätä säettä edempänä
+esiinny. Olisi tietysti odottanut laulajan omaa kohtaloansa läpi runon
+esittävän. Vaan poikkeuksetta pukeutuu seuraava kertomus kolmannen
+persoonan muotoon. Täytyy siis päättää mainitun alkusäkeen
+suomennettaessa lisätyn. Tällä uudella otsakkeella, joka viittaa
+Viroon, on Suomen runotar ikäänkuin tahtonut merkitä, mistä
+tutkittavamme orjan virsi on kotoisin.
+
+Alkusäkeen kertona on Länsi-Inkerissä ja Hevaan puolella tavallisesti:
+
+    Palkoinna 1. Palkoilla pahoilla mailla.
+
+Muodossa: "Palvelin pahalla maalla", se esiintyy vielä Järvisaarella,
+Kuolemajärvellä ja Kurkijoen tienoilla (39, 52, 61). Suomen puolella
+kehittyneitä muunnoksia ovat: "Paimenna pahalla maalla" (jo 55) ja
+"Palkalla (vielä 97-99) t. Paimenna pakanan maalla". Yhdessä ainoassa
+Lönnrotin muistiinpanossa (91) on Viron orja: "Paimenna Pajarin
+maassa", jonka mukaan kertosäe Kantelettaressa on muodostettu (v. 6).
+
+Puhe "palkollisesta" johtaa ajatuksen seuraavaan kappaleesen, jossa
+kuvataan kuinka (vv. 7-12):
+
+    Pahoin palkka maksettihin j.n.e.
+
+Tämä kappale on Viron orjan virren alkuun jo Länsi-Inkerissä siirtynyt
+siitä runon kohdasta, jossa isännälle selitetään, miksi hän toisessa
+elämässä saa huonon kohtelun osakseen (vv. 84-90): "Pahoin maksoit
+orjan palkan" j.n.e. Siirtyessään se on tietysti ensin jäänyt myös
+alkuperäiselle paikalleen, vaikka se harvoin on molemmissa kohden,
+kuten Kantelettaressa, yhtaikaa säilynyt (91 sekä 25, 26, 45, 92).
+Enimmiten on se joko lopusta, niinkuin aina läntisimmässä Inkerissä,
+taikka alusta, kuten tavallisesti Karjalan kannaksella, pois jäänyt.
+
+Kertosäe (v. 8): "Pahoin palkka, väärin vaivat", on Lönnrotin kerran
+Suomen Karjalassa muistiinpanema (91), useammin se siellä kuuluu: "Väki
+väärin arvattihin" (66, 76, 77, 82, 86, 89). Myös Länsi-Inkerissä
+esiintyy joskus:
+
+    Vaivoin vaate annettihin (3, 8, 18) tai:
+    Pahoin palkka, kurjin ruoka,
+    K. r. vaivoin vaate (11).
+
+Mutta yleensä puuttuu tältä kohdalta kertosäe, jota kappaleen
+alkuperäisessä muodossa ja paikassa ei löydy eikä tarvita.
+
+Säkeet, joilla niukka palkan maksu tarkemmin määritellään, ilmaisevat
+heti virolaisen alkuperänsä. Narvusin puolella ne tavallisesti
+kuuluvat:
+
+    Matalaisella mitalla,
+    Katalaisella kapalla.
+
+Että tämä säepari on lainattu seuraavasta varsinaisvirolaisesta
+kappaleesta (B 19):
+
+    Pahasi maksid orja palga
+    Madalalla mattidella,
+    Kitsaalla kilmitulla,
+    Lühidella küünderalla,
+
+todistaa epäilemättömäksi muoto _matilla_, joka suomennetun mitalla
+sanan sijalla pari kertaa on säilynyt (1, 6). Kattilan kappaleessa
+lisätään säkeen: "Matalaisella matilla" jälkeen uusi säepari, joka
+johtaa ajatuksemme viljan maksusta suoritukseen käteisessä rahassa
+(11):
+
+    Kaitaisella kahmalolla,[423]
+    Pikkaraisella piolla.
+
+Soikkolan-puolisen näytteen yhdistyksessä:
+
+    Pikkaraisella piolla,
+    Kaitaisella kankahalla,
+
+tulee vielä vaatepalkkakin huomioon otetuksi. Sillä taas on esikuvansa
+itäisimmän varsinais-virolaisen kappaleen säkeessä: "kitsamale
+kangaalla." Rahapalkkaa sitä vastoin ei Viron puolella nimenomaan
+arvostella, vaikka kyllä välistä Varsinais-Virossa isäntä kuvataan
+kulkevan: _rarahakoltid peossa_.[424]
+
+Keski-Inkerissä on "Kaitaisella kappasella" vastineena ainoasti kerran
+säilynyt: _mitalla_, silloinkin alku soinnuttomalla mainesanalla
+_pikkaraisella_ (30), joka oikeastaan kuuluu _pio_-sanaan ja onkin
+tämän pari kertaa, kuten Hevaan-puolisessa näytteessämme, vetänyt
+mukaansa. Mutta useimmiten käytetään kapan kertosanana vakka, välistä
+vielä matin 1. mitan mainesanalla: matalaisella (34), pian kuitenkin
+omilla alkusoinnullisilla (19, 20, 29):
+
+    Vajanaisella l. Vallan pienellä vakalla.
+
+Niinikään Karjalan kannaksella on mitta joskus säilynyt, jopa uudella
+määreellä, jossa alkusointu on täydellisempikin kuin entisessä
+_matti_-muodolta lainatussa (50, vrt. 49):
+
+    Mitalla mitättömällä.
+
+Ja siellä samaten epämääräisen mitan asemesta esiintyy vakka (55, 54):
+
+    Matalalla t. Vajahalla vakkasella.
+
+Mutta näiden kertosanojen sijaan kapan rinnalle ilmestyy vielä kyynärä,
+edustaen vaatepalkan mittausta jyvänmaksua vastaan, samoin kuin äsken
+esitetyssä varsinais-virolaisessa kappaleessa (B 19): _Lühidella
+küünderalla_.
+
+Edempänä Suomen puolella on mainittu vastakohta kaikki entiset säkeen
+kerrot syrjäyttänyt, esim. (85):
+
+    Lyhyellä kyynärällä,
+    Kappasella pikkuisella.[425]
+
+Ja Karjalan kannaksella on joskus kappakin saanut kyynärän
+tieltä väistyä, kuten Kurkijoen-puolisessa näytteessä, jossa
+kyynärän kertosanalla _pietimellä_ on jäljellä kapan mainesana
+_kaitaisella_.[426]
+
+_Kyynärä_ omasta puolestaan ei varsinaista kertosanaa kaipaakaan, sillä
+se on voinut liittyä Pohjois-Inkeristä alkaen Vienan lääniin asti
+yleisesti levinneesen säepariin, jonka säännöllinen muoto Karjalan
+kannaksella kuuluu:
+
+    Veralla virunehella,
+    Saralla märännehellä.
+
+Palkan niukkuudesta on niin muodoin siirrytty maksuksi suoritetun
+tavaran kelvottomaan laatuun. Tämä ajatuksen siirto on tavallaan jo
+tapahtunut Keski-Inkerissä, niinkuin huomaamme Hevaan-puolisesta
+näytteestä, jossa kaidalla kapalla mitatut jyvät ovat lisäksi huonosti
+puhdistettuja. Viimeksi mainittu piirre on kuitenkin edellämainitun
+rinnalla harvoin säilynyt, kerran Pohjois-Inkerissä (50) ja toisen
+Suomen Karjalassa (91), josta sen Lönnrot on Kantelettareensa ottanut.
+
+Varsinaisen kertomuksen ensimmäisellä säkeellä (v. 13):
+
+    Lupa orjan annettihin,
+
+on vastineensa varsinais-virolaisen näytteen alkusäkeessä: Aiga orjal
+annetie. Huomattava on Inkerissäkin toisinaan ilmaantuva muoto orjalle
+(4, 5) 1. orjal (6, 13, 25. 26, 45) sekä virolaisen säkeen
+täyteläisempi alkusointu. Suomalaisen säkeen kerto (v. 14): "Lupa
+orjan, valta vangin", joka kulkee mukana muuttumatta Länsi-Inkeristä
+Suomen Karjalaan, on omintakeinen, vaan ei erittäin kekseliäs.
+
+Virolaisperäinen on niinikään seuraava sekä Inkerissä että Suomen
+puolella säännöllisesti esiintyvä säe (v. 15):
+
+    Jouluna kotihin juosta < _Joulusta kodoje juosta_.
+
+Myös sen kertosäe läntisimmässä Inkerissä johtuu selvästi Virosta
+(2-5, 10):
+
+    Marttina omille maille < _Mardista omile maile_.
+
+Vaan tämän ohella on aina toinen kertosäe:
+
+    "Veseristana (Loppiaisena) vieraisihin",
+
+ja joskus vielä kolmas (3, vrt. 8):
+
+    Pääsiäisenä pois päästä.
+
+Viimeksi mainittu esiintyy jo Soikkolassa varsinaisena kertosäkeenä,
+joka on toiset syrjäyttänyt, ja pysyttelekse sitten pitkin matkaa
+pääsäkeen rinnalla. Sen vaihtelumuodoista on merkittävä: "Pääpyhinä
+Pääsiäisnä" (25, 36, 38. 46, 56, 60), joka ilmeisesti osoittaa, mistä
+Joulun ja Pääsiäisen yhdistys on johtunut. Virolaissyntyisessä runossa
+humalan, ohran ja veden keskustelussa, milloinka he saisivat yhtyä,
+vastataan Inkerin puolella:[427]
+
+    Joulun pitkinä pyhinä,
+    Pääpyhinä Pääsiäisnä.
+
+Siinä on vastakohta luonnollinen, vaan ei esillä olevassa virressä.
+Virolaiset Martin ja Katrinan päivät, 10:s ja 25:s marraskuuta, ovat
+paljoa likempänä Joulua; jota paitsi eteläisimmässä pohjois-virolaisen
+ryhmän kappaleista on Joulun kertosanana sen viereinen Uudenvuoden
+pyhä: _Nääri kalli aegadelle (B 14).
+
+Joulua ja Pääsiäistä lähentääkseen on suomalainen runo koettanut monta
+keinoa. Soikkolassa on pari kertaa, kuten näytteessämme, kertosäe
+muodostettu kuuluvaksi: "Päästä ennen Pääsiäistä"; taikka on lisätty
+uusi säe niiden välisestä Laskiaisesta (14, 15, 18). Jälkimmäistä
+menettelyä on Keski-Inkerissä vielä tuolle puolen Pääsiäisen jatkettu,
+niin että orja tulee koko vuoden ympäri yrittäneeksi, esim. (25):
+
+    Juosta Jouluna kotihin,
+    Pääpyhinä Pääsiäisnä,
+    Mielipyhinä Mikkelinä,
+    Laatuisana Laskiaisna:
+    Tuli Joulu, eipä joua,
+    Laskiainen, ei laseta,
+    Pääsiäinen, eipä pääse,
+    Mikkelinä ei mieltäkänä;
+
+taikka Joulun ja Pääsiäisen jälkeen yhä (23):
+
+    Neljinä pyhinä (Helluntaina),
+    Juhlana Juhannuksena,
+    Piennä Pietarin pyhänä,
+    Mielipyhinä Mikkelinä.
+
+Karjalan kannasta etempänä Itä-Suomessa on Pääsiäinen hyvin harvoin
+säilytetty Joulun rinnalla, joka on aivan yksinkertaisesti jätetty
+ilman mitään kertosanaa. Samoin on Lönnrot mainitusta vastakohdasta
+selviytyäkseen jättänyt kertosäkeestä pois Pääsiäisen, sovittaen sen
+mainesanan Jouluun: "Pääpyhille päästäksensä" (v. 16).
+
+Viimeksi on Suomen Itä- ja Pohjois-Karjalassa myös kotiin meno
+toisinaan vaihtunut paljoa vähemmän säälittäväksi kylässä käynniksi,
+jolloin orja sortuu joko sinne mennessään tai vasta takaisin "kotiin"
+tullessaan, kuten seuraavassa Ilamantsin-puolisessa (84).
+
+    Lupa orjan j.n.e.
+    Käyä Jouluna kylässä,
+    Nukkavierulla nutulla,
+    Hamehella harmajalla.
+    Tuolla orja syöteltynä,
+    Syöteltynä, juoteltuna;
+    Läksi tuolta orja raukka,
+    Läksi kotihinsa kohta.
+    Suistuipa suvilumehen,
+    Koprin hankehen kovahan.
+    Tuli kolme Tuonen neittä,
+    Vietihin Jumalan luokse.
+
+Orjan kuoleman kuvauksessa on ilmeinen virolainen esikuva pääsäkeellä,
+joka Länsi-Inkeristä Suomen Karjalaan ulottuu:
+
+    Orja suistui suin lumehen < _Ori uppunes lumeje_.
+
+Säkeen muunnos Kantelettaressa (v. 17): _suvehen_ perustuu
+Kurkijoen-puoliseen näytteesen; välimuodon: _suvilumehen_ tapaamme
+äsken esitetyssä Ilamantsilaisessa. Huomattava kuitenkin on, ettei
+runossa alkuansa ole keväisestä säästä kysymys.
+
+Kertosäkeistä liittyy pääsäkeesen lähinnä se, jossa tämän alkuosa
+toistetaan (v. 18). Sen tavallinen muoto on:
+
+    Suin lumehen, päin vetehen.
+
+Vedestä lumen seassa on myös virolaisessa runossa puhe. Vasta
+pohjoispuolella Laatokkaa vaihdetaan joskus vetehen > vitihin (65, 82,
+85, 89); josta runon eteläisempi syntyperä saa vahvistusta. Muista
+muunnoksista mainittakoon: _likahan_ (42, 43, 57), joka on lähinnä
+Kantelettaren muotoa: _savehen_.
+
+_Vetehen_-muodon yleinen säilyminen on sitä merkillisempi, kun toinen
+kertosäe (v. 19):
+
+    Koprin ilmahan kovahan,
+
+Länsi-Inkerissä melkein säännöllisesti kuuluu: "Koprin hankehen
+kovahan." Vaikea on kuitenkin sanoa, onko tässä alkuperäisempi ilma vai
+hanki, joka etempänä ainoasti kerran Ilamantsin puolella suvilumen
+yhteydessä esiintyy. Varsinaisvirolaisessa näytteessä on vastaavata
+vaan käsille suistuminen.[428]
+
+Orjan ohuen vaatteuksen mainitseminen (vv. 23-4) on suomalainen
+lisäpiirre, joka oikeastaan käy edellä kuoleman kuvauksen. Soikkolan
+näytteen säepari: "Liinaviitalla vilulla, parahalla pakkasella", joista
+jälkimmäinen on Neitsyt Maarian Saunanhaku-virrestä lainattu, on Hevaan
+puolella siten muunnettu, että laatusanasta _vilu_ on tehty nimisana ja
+tälle keksitty uusi määre _vinkeämmillä_, jonka jälkeen pakkasen määre
+on usein käännetty vastakohdakseen: _pahemmilla_ (25, 28, 29).
+Liinaviitan rinnalla tai sijalla ilmaantuu jo Soikkolassa pahaiskulu
+eli paljas _paita_ (17, 18, 14), josta toinen Hevaan näytteen säepari
+on muodostettu. Tämä tavataan vielä Ilamantsissa yhdistettynä Suomen
+puolella yleiseen nukkavieruun nuttuun aivan yhtä ajattelemattomasti,
+kuin eräässä luultavasti Suistamalaisessa kirjaanpanossa ohuen nutun
+lisäksi mainitaan _turkki_ (85 ja 73):
+
+    Paljahilla paloillansa,
+    Aivan aivinuksillansa,
+    Nukkavierulla nutulla.
+    Nukkavierulla nutulla,
+    Halkihelmalla hamehella,
+    Kakkarainen kainalossa,
+    Toinen turkkinsa sisällä.
+
+Orjaa taivaasen noutavien enkelien _kaksi-luku_, joka virolaisessa
+runossa on alkuperäisimpiä piirteitä, tulee suomalaisessakin monista
+vaihteluista huolimatta kaikkialla esille, kuitenkin kertosäkeessä
+enimmiten kolmiluvulla täydennettynä. Läntisimmässä Inkerissä lauletaan
+esim. (3 ja 6, vrt. 4):
+
+    Ajoi kaksi Luojan miestä
+    Ja kolmet Jumalan miestä.
+    (Tai:) Ajavi pyhäisen miesi
+    Kahen enkelin keralla.
+
+Kaksi enkeliä ja kolme pyhäistä miestä, tavallisemmin kuitenkin
+päinvastaisessa järjestyksessä ja luvussa, liittyvät Karjalan
+kannaksella kiinteästi Jeesukseen ja Maariaan. Näiden jälkimmäisten
+lisääntulon selittää muutamassa kappaleessa esiintyvä jatko, jossa
+ensimmäinen säe on ilmeisesti Niukahdusluvusta lainattu (56, vrt. 50):
+
+    Jeesuksen hepo pelästyi,
+    Reki kultainen kumahti,
+    Vemmel piukki pihlajainen,
+    Oli orja tielle kuollut.
+
+Pohjoisempana Suomen Karjalassa esiintyvät seuraavat muodot (74, vrt.
+65; 75 sekä 72, vrt. 89):
+
+    Tuli kaksi pyhäistä miestä, kolme Herran enkeliä.
+    Tuli kaksi enkeliä, kolme Jumalten miestä.
+    Tuli kolme taivon miestä, kolmas oli Jumalan poika.
+
+Painetun Kantelettaren kolme Tuonen neitiä ovat alkuperäisessä
+käsikirjoituksessa Jeesuksen, Maarian ynnä enkelien kohdalle
+lyyjyskynällä reunaan kirjoitetut (83). Että sekin muoto on täysin
+kansanomainen, jos kohta satunnainen, todistaa myöhempi Ahlqvistin
+kirjaanpano Ilamantsista (84), jossa juuri Lönnrotin tiedetään näiden
+Kantelettaren laitosten välillä käyneen.[429]
+
+Virolaisilla säkeillä, jotka kuvaavat orjan ottamista ja viemistä
+taivaasen on selvä vastineensa Soikkolan puolisessa säeparissa
+(15, 16, 17):
+
+    Otettihin orjan sielu,
+    Vietiin sielu taivahasen.
+
+Uutuus suomennoksessa on kuitenkin sielun eroittaminen, joka
+seuraavissa lisäsäkeissä vielä selvemmin ilmenee:
+
+    Muien sielujen sekahan,
+    Ruumis muien lappeahan.
+
+Läntisemmässä Narvusissa on tavallisesti säilynyt konkreettisempi
+virolainen käsitys, esim. (4):
+
+    Otettiin se orja parka,
+    Talutettiin taivahasen,
+    Muien tarkkojen takahan,
+    Muien viisaien välihin.
+
+Taivaasen taluttaminen on selvästi alkusoinnun vaatimuksesta syntynyt
+muunnos, joka Hevaan puolella vielä alkuperäisemmän viemisen rinnalla,
+vaan etempänä melkein yksinomaisena lausetapana esiintyy, kuten (vv.
+28-29) Kantelettaressa.[430]
+
+Merkillistä kyllä, ilmestyy Suojärvellä Itä-Karjalassa (79, vrt. 80,
+82) säepari, joka aivan täydellisesti vastaa virolaista (B 16): _Võttis
+ta orja õlale, Käänis käevarsidelle_.
+
+    Hiihti mies Hirvolasta
+    Jumalan katuja myöten,
+    Otti orjan olallehen,
+    Käänti käsivarsillehen,
+    Veip' on tuonne porstuahan,
+    Virkki Jumala tuvassa:
+    "Kenen on sielu porstuassa?"
+
+Sielun mainitseminen heti jälkeen päin kuitenkin osoittaa, että
+tässäkin on myöhempi käsitys, vaikka mainittu säepari on ajattelematta
+joko vanhastaan säilytetty tai muualta uudestaan lisätty. Aivan samoin
+yhdessä Keski-Inkerin kappaleessa Luoja ja Maaria ottavat orjan
+olkapäistä, vaan taluttavat taivaasen sielun sielujen sekaan (32).
+
+Varsinainen eroitus orjan ja isännän tulevaisen elämän välillä
+kuvaillaan, niinkuin olemme nähneet, harvoin paikasta riippuvaksi, vaan
+tavallisesti ja oikeastaan siitä kohtelusta, jonka kumpikin saa
+osakseen. Samoin kuin Virossa tuodaan orjalle hopeainen tai kultainen
+tuoli ja tuoppi, isännälle sitä vastoin tulinen. Kuten virolaisessa
+sisältää suomalaisessakin runossa orjan tuoppi mettä ynnä jotain muuta:
+makeaa (3, 8), hunajaa, viinaa tai olutta:[431] vaan isännän tulta ja
+tervaa. Lisäksi tulevat usein isännän tuoppiin Keski-Inkeristä alkaen
+käärmeet ja sisiliskot, jotka ovat luultavasti Lemminkäis-runoista
+lainatut.
+
+Niille säkeille, joilla varsinais-virolaisessa näytteessä orjaa ja
+isäntää puhutellaan, löydämme melkein sananmukaiset vastineet joko
+Soikkolan tai Kurkijoen puolisessa näytteessä. Kuvaavia lausetapoja,
+jotka eivät voi olla satunnaisesti yhtäläisiä, huomattakoon: _vetta
+süüä, vetta juua > vettä juoa, vetta syöä_ ja _Käskujalgun
+käieksenna > Käskyläisnä käyessäsi.[432]
+
+Huomattakoon myös tässä kohden eräs läntisimmän Inkerin kappale (9),
+jossa säkeet:
+
+    Tuotiin tuolle tuoli alle,
+    Pantiin patjat tuolin päälle,
+    -- -- --
+    Tuotiin se metinen tuoppi,
+
+tarkoin vastaavat täydellisenä painettua varsinais-virolaista näytettä.
+
+Mitenkä isäntä sai surmansa, on suomalaisessakin runossa useimmiten
+jäänyt epäselväksi. Läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella,
+hänen mainitaan yksinkertaisesti kuolleen tai tuodun kuolleena.
+Soikkolan-puolisessa näytteessä näemme vastakohdan siinäkin kohden
+kehitetyn. Isäntä kuolee komeasti, vieläpä hurskaannäköisesti omaan
+kotiinsa:
+
+    Hopeaisen tuolin päälle,
+    Kultaristi rinnan päälle,
+
+joista edellinen säe on selvästi mukaeltu orjan tuolista taivaassa.
+
+Vähemmän ulkokullattu on kuvaus itäisimmässä Keski-Inkerin toisinnossa,
+jossa niinikään helvettiin viemisestä on puhe (39).
+
+    Jo kuoli iloisäntä
+    Tupahansa pöyän päähän,
+    Viinakannu kainalossa,
+    Olutkappa pääpohissa.
+    Vietiin sielu helvettihin,
+    Tulisieluisten sekahan.
+
+Vielä Suojärvellä Itä-Karjalassa isäntä kuolee mukavasti
+(80; vrt. 79, 82):
+
+    Kotihinsa konnullehen,
+    Perttihinsä penkillehen,
+    Sänkyhyn säterisehen,
+    Hurstille humeriselle.
+
+Sitä vastoin Karjalan kannaksella, niinkuin on huomautettu, annetaan
+myös isännän yleisesti käpertyä tielle pakkasen käsiin. Tämä
+kuolemantapa rikkaalle isännälle on kuitenkin laulajistakin tuntunut
+luonnottomalta. Eräässä kappaleessa on koetettu saada hiukan vaihtelua
+muuttamalla säkeen "Koprin ilmahan kovahan" kuuluvaksi: "Koprin
+rahoihin kovihin" (55). Toisessa taas on annettu isännän hevosen uupua
+tien oheen kirkkotiellä käyessähän (46). Vaan kolmannessa vasta on
+keksitty mahdollinen selitys (42):
+
+    Otettiin isännän sielu
+    Viinatieltä viipyneeksi.
+
+Orjan ja isännän keskustelun (vv. 91 116) voi jo siitä päättää
+vironkielellä alkuperäisemmäksi, että se Virossa enimmiten erityisenä
+runona ilmaantuu. Länsi-Inkerissä välistä esiintyvä ensi säkeen sana
+(4, 13, 14): "Hulkkui se l. Hulkkuu isäntä parka" johtuu selvästi
+virolaisista _(h)ulkus ja (h)ulgub_. Isännän tavallista puheenalkua
+Virossa: "Tule ori, võta oma l. palka", vastaa Soikkolan näytteessä:
+
+    Ota palkkasi omasi, (1. 14):
+    Ota orjani omasi.
+
+Narvusin puolella tavataan vielä virolaiselle kertosäkeellekin "Päilene
+päeva palka" vastine (10):
+
+    Ota palkka orjallinen,
+    Päiväpalkka päiväläinen.
+
+Alkuansa luvataan ainoasti tasainen korvaus maksamatta jääneestä
+palkasta. Mutta varsinais-virolaisessa näytteessä on havaittavana uusi,
+pohjoisessa ryhmässä kehittynyt muodostus,[433] jossa ikäänkuin
+tarjotaan enemmän suuremmalla jyvämitalla ja laajemmalla kankaalla.
+Samoin joskus Keski-Inkerissä isäntä puhuttelee (34, vrt. 25):
+
+    Tules tänne orja raukka!
+    Maksan palkkasi paremmin,
+    Korkeammalla kapalla,
+    Leveämmällä vakalla.
+
+Karjalan kannaksella on usein yleensä puhe "paremman" palkan maksusta;
+toisinaan Suomen Itä- ja Pohjois-Karjalassa se taas määritellään,
+esim. (85):
+
+    Pitemmällä kyynärällä,
+    Kappasella suuremmalla.[434]
+
+Vilja-, vaate- ja raha-palkan lisäksi luvataan jossakussa Keski-lnkerin
+(19) ja Karjalan kannaksen kappaleessa (42, 44, 62) vielä paras lehmä
+läävästä l. karjasta (Kant. vv. 110-2). Tämä lisäys on kuitenkin
+lainattu toisesta, Kojosen pojan kosintaan liittyvästä runosta, jossa
+emäntä pyytää orjaa ilmaisemaan, mitä laatua vävyn tuomiset ovat,
+luvaten m.m. paraan lehmän läävästään ja karjastaan (vrt. Kant. III.
+n:o 24 vv. 75-6).
+
+Kurkijoen-puolisesta ynnä Venäjän-karjalaisesta näytteestä on otettu
+orjan kuvaus raskaasta riihenpuinnista (vv. 122-135). Erittäin yleinen
+se on niiden välisessä Itä- ja Pohjois-Karjalassa, josta myös orjan
+muistelu vaivoistaan karjanhoidossa (83, vrt. 68, 82) ja pesutöissä
+(83, vrt. 73, 78) on saatu (vv. 117-121).
+
+Ajatus orjan ruumista rasittavasta työstä esiintyy yksinkertaisemmassa
+muodossa jo muutamassa Länsi-Inkerin toisinnossa (15):
+
+    Miks'et antanut silloin mulle,
+    Kun mun riski rintaluuni,
+    Lohki olkapäähyiseni,
+    Paukki paljon hartiani.
+
+Rintaluille käyvästä rasituksesta on usein Viron puolellakin puhe,
+esim. (B 22):
+
+    _Kui ei maksnud sealgi maale.
+    Kus mind vaesta vaevatie --
+    Kus ma rikksin rinda luida,
+    Katkestasin kaela luida_.
+
+Vaan erityisesti riihenpuinnissa vaivautuminen ilmaantuu Karjalan
+kannaksella myös itsenäisen lyyrillisen runon aineena,[435] josta se on
+siellä Viron orjan virteen sovitettu.
+
+Viimeksi on huomattava Viron orjan ja hänen käskijänsä sukupuoli.
+Mahdollisesti virolaisen Isäntäväen puhuttelu-runon vaikutuksesta
+tavataan jolloinkulloin vielä Länsi-Inkerissä emäntä isännän rinnalla,
+kahdesti ainoasti loppukeskustelussa (10, 15), vaan yhdessä kappaleessa
+(14), joka alkaa vieraalla valituksella erittäin emännän kovuudesta,
+läpi runon. Myöhemmin Savon puolella tulee jälleen ihan itsenäisesti
+_ilo-isännän_ kertosanaksi _jalo emäntä_ ja myös Suomen Itä-Karjalassa
+kerrotaan välistä melkein samoin sanoin ensin isännästä ja sitten
+uudestaan emännästä (92, 93, 95 ja 82, vrt. 89). Mutta muuten on
+miespuolinen isäntä yksinomainen suomalaisessa runossa, samoin kuin
+virolaisen pohjoisessa ryhmässä.
+
+Myöskin; orja on virolaisessa laulussa selvästi miespuolinen. Sen
+osoittaa jo etelävirolaisen näytteen alussa kertosana _sulane_ (renki).
+Vaivaran-puolisessa varsinais-virolaisessa näytteessä tulee edempänä
+sama kertosana näkyviin ja Jõhvin pitäjän kappaleella on oikein
+otsakkeena: _Sulase laul peremehele_ (B 18).
+
+Vaan suomalaisessa runossa on orja miltei säännöllisesti naispuoliseksi
+ajateltu. Se käy ilmi usein esiintyvästä kertosanasta piika ynnä orjan
+loppu valituksessa luetelluista töistä, joihin eräs Ilamantsin toisinto
+vielä lisää: "kun koskin korvatyynyäsi, laittelin lakanoitasi" (84).
+Vaan ennen kaikkea se selviää vastakohtaisista kertosäkeistä yhteiselle
+kysymykselle: "Mintähen tämä minulle,
+
+    "Kunka kurjalle _tytölle_ (orja) t. _pojalle_ (isäntä)?"
+
+Nämät säkeet ovat Länsi-Inkerissä yleiset ja myös Keski-Inkerissä
+tavattavat (19, 20, 28, 29). Usein Karjalan kannaksella ja joskus
+pohjoisempanakin (73), on jälkimmäinen kertosäe: -- _pojalle_, isännän
+kysymyksessä säilynyt. Tuntuu hyvin luonnolliselta, että suomalaisen
+runon alkusäe, jossa ensimmäinen persoona tuli esille, aikaan sai
+ainakin sen verran subjektiivista vaikutusta, että laulaja, joka
+Inkerinmaalla on tavallisesti nainen, antoi orjalle oman sukupuolensa
+ja siten vielä lisäsi runollista vastakohtaa isännän ja orjan välillä.
+
+
+
+4. Runon alkuperä.
+
+
+Että suomalainen Viron orjan virsi on virolaisesta johtunut ja
+että se on levinnyt Inkerinmaan kautta Suomen puolelle, siitä
+tuskin lienee jäänyt enää vähintäkään epäilystä. Välittävänä sekä
+sisällyksen että muodon puolesta on ollut pohjois-virolainen ja etenkin
+varsinais-virolainen laulutapa, joka vielä kielen puolesta on
+helpoittanut suomennoksen.
+
+Mutta mistä sitten virolaisen runon alkuperä on etsittävä? Viron orjan
+virttä tarkastellessaan tulee ehdottomasti muistelleeksi raamatullista
+vertausta Latsaruksesta, ja rikkaasta miehestä (Luukk. 16: 19-31).
+Edellisen, kun hän kuolee, vievät enkelit suoraa päätä Abrahamin
+helmaan; vaan jälkimmäinen helvetin liekissä vaivattuna turhaan
+rukoilee Abrahamia, että lähettäisi Latsaruksen kastamaan edes sormensa
+pään veteen, jolla jäähdyttäisi hänen kielensä. Tämä kristinopin
+kertomus näkyy kaikkialla syvälle painuneen kansan mieleen. Siinä ei
+ole huomiota kiinnittänyt ainoastaan sisällys, joka köyhyyden ja sorron
+alaisissa on ylläpitänyt toivoa laajentamalla heidän näköpiiriänsä
+yläpuolelle ajallisen elämän, vaan viehättänyt on vielä sen
+näytelmäntapainen muoto. Tuskin löytyy toista hengellisen kansanlaulun
+ainetta, joka olisi niin laajalle alalle levinnyt kuin Latsaruksen
+legenda. Sitä on tavattu romaanilaisilla kansoilla Espanjassa,
+Ranskassa ja Itaaliassa, ja toiselta puolen löytyy Venäjällä hyvin
+suosittu kerjäläisvirsi, jossa rikkaasta miehestä on tehty köyhän
+Latsaruksen samanniminen varakas veli.[436] Vaan virolaiseen runoon
+nähden on lähinnä huomioon otettava germaanilainen kansanlaulu, joka on
+löytynyt sekä lännessä Englantilaisilla että idän puolella Määrin
+Slaavilaisten säilyttämänä.
+
+Englannissa on tallella vanha joululaulu rikkaasta miehestä ja
+Latsaruksesta,[437] jossa edellisen nimi Dives eli Diverus vielä
+selvästi viittaa latinankieliseen Raamatun tekstiin. Uskollisesti se
+noudattaakin Luukkaan kertomusta. Kansanomainen käsitys ilmaantuu
+kuitenkin siinä, että kaksi enkeliä vievät Latsaruksen taivaasen
+enkelin polvelle ja päin vastoin kaksi käärmettä rikkaan miehen
+helvettiin käärmeen polvelle istumaan.
+
+Itävallan Määriläiset taas kertovat,[438] että enkelit tuodessaan
+Latsaruksen taivaasen, käskevät päästää hänet portista sisälle, panna
+hänet istumaan Jumalan syliin ja tarjota hänelle pikarillisen viiniä.
+Samoin pahat henget viedessään rikkaan miehen helvettiin avauttavat
+portin, istuttavat hänet ansaitulle tuolille ja tilaavat hänelle
+pikarillisen tulista juomaa. Turhaan rikas mies huutaa Latsarusta
+avukseen.
+
+Viimeksi mainitussa muodostuksessa kehittynyt käsitys kuvastuu osaksi
+myös toisessa katolisaikuisessa kansanlaulussa, joka on Saksanmaalla
+yleisesti tunnettu.[439] Kolme kuninkaan tytärtä kuolevat samaan aikaan
+ja lähtevät isänsä maasta kulkemaan pitkin kaitaista tietä, jolla
+tapaavat valkean miehen. Päästyänsä taivaan portille, he sitä hiljaa
+kolkuttavat. Pyhä Pietari päästää toiset kaksi sisään, vaan kolmannen
+työntää ulos. Tämä palaa takaisin ja lähtee nyt astumaan leveätä tietä,
+jolla häntä vastaan tulee musta mies. Helvetin portille päästyänsä hän
+sitä kovasti jyskyttää. Paha henki, joka laskee sisälle, panee hänet
+tuliselle tuolille istumaan ja antaa hänelle käteen tulisen pikarin.
+Tyttö valittaa entisyyttään. Muutamassa toisinnossa hän lopuksi kysyy
+Jeesukselta, minkätähden hänen tämä täytyy kärsiä, ja saa vastaukseksi,
+että on aina ollut turhamainen ja kevytmielinen.
+
+Vielä löytyy Saksalaisilla laulu katolisen papin vaimosta, jonka eteen
+helvetin salissa asetetaan tulinen pöytä ja sille kolme tulista kalaa
+ynnä kannu täynnä rikkiä ja pikeä.[440]
+
+Yhtäläisiä piirteitä ei puutu skandinaavilaisestakaan kansanlaulusta.
+Pyhän Jaakon legendassa, jossa tulee puhe taivaan iloista ja helvetin
+vaivoista, mainitaan m.m. tulinen tuoli.[441] Taivaallinen tuoli ynnä
+ijäiset joulujuomingit vastakohtana helvetissä kirstulla istumiselle
+tavataan eräässä färöläisessä laulussa veljen panettelemasta
+sisaresta.[442] Tanskalaisissa ja ruotsalaisissa toisinnoissa ei tätä
+kohtaa löydy, sitä vastoin kaikille laulunkappaleille yhteistä on
+kahden enkelin laskeutuminen taivaasta viatonta sisarta noutamaan ja
+niinikään kahden perkeleen lentäminen helvetistä rikoksellista veljeä
+viemään.
+
+Viimeksi on mainittava tanskalainen laulu rikkaasta miehestä, jolla
+kuitenkin on aivan erilainen sisällys ja ponsi. Rikas mies vetää
+kultaristin rinnoillensa, vaan ei käännä ajatuksiaan Kristuksen
+puoleen. Kuolema hänet äkisti saavuttaa ja vie sielun vaa'alle
+punnittavaksi. Paha henki jo toivoo hänet perivänsä, kun kolme
+veripisaraa putoo vaa'alle, ja sielu päästetäänkin sisälle taivaan
+portista. Tätä laulua on levinnyt Ruotsiinkin. Yhdessä kappaleessa
+rikkaan miehen sielu istahtaa taivaan portille ja kysyy, mitä on tehnyt
+pahaa. Jeesus ilmoittaa hänen ryöstäneen köyhiä ja julistaa langettavan
+tuomionsa. Mutta Neitsyt Maaria rukoilee armoa hänen puolestaan.
+
+Germaanilais-katoliseen käsitepiiriin kuuluvat siis useimmat niistä
+aineksista, joista etelä-virolaisen runon pääosa on kokoonpantu: kaksi
+enkeliä, jotka vievät taivaasen; ovi taivaassa, jota on kolkutettava;
+sekä kahtalainen tuoli ja tuoppi. Onko siis oletettava, että joku
+määriläisen kaltainen saksankielinen Latsaruksen legenda olisi
+vaikuttanut virolaisen runon syntyyn? Se ei ole välttämätöntä, sillä
+mainittujen käsitteiden voi hyvin ajatella katolisella ajalla muutenkin
+tulleen Viron kansan tietoisuuteen. Ei ole edes ehdottomasti varmaa,
+että raamatullinen vertaus Latsaruksesta on virolaisen orjan laulun
+perimmäisenä pohjana. Kaikissa tapauksissa on vastakohta köyhän ja
+rikkaan välillä siinä saanut aivan itsenäisen muodostuksen orjan ja
+isännän välisenä suhteena. Paitsi isännän ja orjan loppukeskustelua on
+täysin omintakeinen myös alkukuvaus orjan nukahtamisesta kuoleman
+uneen. Orjan leposija alhaisessa ja kosteassa suossa ikäänkuin kuvastaa
+Viron kansan kohtaloa, jolta Saksalaiset isännät riistivät kaikki
+hedelmälliset mäkirinteet, jättäen ainoasti vesiperäiset alangot
+talonpoikien omaan viljelykseen. _Kus mägi sääl mõisa -- talud soo ja
+raha sees_ (kussa mäki, siellä moisio -- talot rahkasuossa) sanookin
+virolainen sananlasku. Orjan asemasta laulaakseen ei Virolaisen ole
+tarvinnut muualta esikuvaa hakea, oma katkera kokemus on sen hänelle
+havainnolliseksi tehnyt.
+
+Esittämättä on vielä Orjan laulun etelävirolaisella toisinto-muodolla
+tavattava muunnos, joka joskus alkaa laulajan huomautuksella, ettei
+yhden eikä toisen tarvitse hänelle selittää, mitä on orjana olo.[443]
+
+    _Üts ära ütelgu minule,
+    Tõine tõisele kõnelgu,
+    Kuda orjan oltanes,
+    Vaesen vaeva nätanes.
+    Esi ma mõista orja oole,
+    Orja oole, vaese vaeva.
+    Ori pea oolik olema,
+    Vara tõusma vaene-latsi,
+    Vara tõusma, vait olema,
+    Suu peab kinni pidama,
+    Pisut peab ori magama,
+    Veidü unda veeretama.
+      Ori makab õrre pääl,
+    Palgaline parre pääl.
+    Ketsi orja jo äradi?
+    Tulli tall mano tuikene,
+    Lennäs mano linnukene,
+    Kägo tall lennäs käe pääle,
+    Suvilindu suu pääle:
+    "Tõusu üles orjakene!
+    Tõusu üles ommokult,
+    Mõse suu, suiju pää,
+    Mõse suu sula õbele,
+    Käe kulla kastele.
+    Mine sa merre vettä otsma
+    Kaugelt sull vesi vedäda,
+    Vastu mäge mäele tuvva."
+      Ori läts merre vettä tooma.
+    Ketsi vasto tall tulesi?
+    Maari vasto tall tulesi:
+    "Orjakene ennekene!
+    Kellel viid vie paari?"
+    -- "Perenaisel levä teta,
+    Perepojal suu mõsta,
+    Peremehel kirve ihuda."
+    -- "rjakene ennekene!
+    Vie sie vesi tarese,
+    Pane pangi põrmantulle,
+    Ãœtle sa peremehele,
+    Ãœtle sa perenaisele:
+    'Viimane vesi tarena,
+    Viimane pirdu pihina;
+    Ma lää ära taiveesse,
+    Ma lää Maari lasta oidma.'"
+      Ori läts taeva use ette
+    Maari linki liigutama.
+    Ketsi tull vällä vaatamaie?
+    Maari tull vällä vaatamaie.
+    "Tule sisse orjakene,
+    Tule sisse, istu tuoli!"
+      Kulda tuoli antanese,
+    Kulda tuoli, õbe õrre,
+    Laasi lauda tal ehena.
+      Ketsi perrä tall tulesi?
+    Peremies perrä j.n.e._
+
+    Yks' älköön jutelko mulle,
+    Toinen toiselle sanelko,
+    Kuinka orjana oltanehen,
+    Vaivasna vaivattanehen.
+    Itse tunnen orjan huolen,
+    Orjan huolen, köyhän vaivan.
+    Orja olkoon huolellinen,
+    Varhain nouskoon orpolapsi,
+    Varhain nouskoon, vaiti olkoon,
+    Suun kiinni pitäköön,
+    Pikkuisen saa orja maata,
+    Vähän unta vetää.
+      Orja makaa orrella,
+    Palkollinen parrella.
+    Kuka orjan jo herätti?
+    Tuli luokse kyyhkynen,
+    Lensi luokse lintunen,
+    Käki lensi käden päälle,
+    "Suvilintu" suun päälle:
+    "Nouse ylös orjanen!
+    Nouse ylös aamuselta,
+    Pese suu, sui pää,
+    Suu sulalla hopealla,
+    Kädet kultakasteella.
+    Mene merelle vedenhakuun,
+    Kaukaa vesi vedettävä,
+    Vastamäkeä tuotava."
+      Orja merelle vettä tuomaan.
+    Kuka vastahan tulevi?
+    Maaria vastahan tulevi:
+    "Orjanen omainen!
+    Kelle viet vesikorennon?"
+    -- "Emännän leipää tehdä,
+    Talon pojan suuta pestä,
+    Isännän kirvestä hijoa."
+    -- "Orjanen omainen!
+    Vie se vesi tupahan,
+    Pane ämpäri permannolle,
+    Juttele sä isännälle,
+    Juttele sä emännälle:
+    'Viimeinen vesi tuvassa,
+    Viimeinen päre pihdissä;
+    Lähden pois taivahasen,
+    Maarian lasta hoitamahan.'"
+      Orja taivahan ovelle,
+    Maarian linkkua liikutti.
+    Ken tuli ulos katsomahan?
+    Maaria tuli katsomahan:
+    "Tule sisään, orjanen,
+    Tule sisään, istu tuolille!"
+      Kultatuoli annetahan,
+    Kultatuoli, hopeaorsi,
+    Lasipöytä häll' edessä.
+      Kuka jälkehen tulevi?
+    Isäntä jälkehen j.n.e.
+
+(Seuraa isännän palkantarjous ja orjan hylkäävä vastaus).
+
+Tämä kappale on samasta Pärnumnaan pitäjästä kuin ennen painettu näyte
+etelävirolaista päämuotoa. Lisäksi löytyy kuusi kappaletta (ja M.
+Weske, Eesti rahvalaulud I, n:o 28 Kolga Jaanista Viljanninmaalta),
+joista kaksi Pärnun-, kolme Viljannin- ja yksi Tartonmaalta. Niissä ei
+kuitenkaan ainoassakaan, niinkuin tässä, esiinny lintujen
+herätyslaulua. Kaikissa on huomattava vaillinainen orjan ja isännän
+kohtelun kuvaus. Joko tuodaan tuoli ja juoma-astia yht'aikaa yhdistävän
+pöydän kera[444] taikka on isännän osa pois unohtunut[445] -- molemmat
+vaillinaisuudet ynnä juoma-astian puute ovat yllä olevassa esimerkissä
+nähtävänä; parissa kirjaanpanossa puuttuu tämä kohta kokonaan, niin
+että niitä liittää päämuotoon yksistään yhteinen loppukohtaus, jossa
+isäntä orjaa puhuttelee.[446]
+
+Ottaen huomioon, että mainittu isännän ja orjan keskustelu on
+oikeastansa eri runoa, ei voi tulla muuhun päätökseen kuin että meillä
+on edessämme aivan uusi lauluaines, johon kappaleita tutkimuksen
+alaisesta runosta on kiintynyt. Vastakohtana etelävirolaiselle
+miesorjan (_sulase_) laululle on tässä kuvaus naisorjasta, joka lähtee
+mereltä vettä tuomaan ja tiellä saa kutsun Neitsyt Maarialta tulla
+taivaasen hänen lastansa hoitamaan.
+
+Sama käsitys Neitsyt Maarian huolenpidosta ilmenee myös itsekseen
+eräässä orvon orjatytön laulussa Pärnunmaalta; hänen itkiessään
+nokkosten ja katajain keskellä:[447]
+
+    _Ketsi tulli manu tereteme?
+    Maarja tulli manu tereteme,
+    Tereteme, kõneleme:
+    "Tere, tere vaene latsi!
+    Mistes sina siinä teeda?
+    Tule ärä taevaessa;
+    Taevan saad sa siidi sängi,
+    Siidi sängi, pehme padja."[448]
+
+    Kuka tuli luo tervehtimään?
+    Maaria tuli luo tervehtimään,
+    Tervehtimään, puhelemaan:
+    "Terve, terve orpolapsi!
+    Mitäs sinä siinä teet?
+    Tule pois taivaasen,
+    Siellä saat sa silkkisängyn,
+    Silkkisängyn, pehmeän patjan."
+
+Tämäkään käsitys ei liene erikoisesti virolainen, vaan yleisesti
+katolinen. Mutta laulun muotoon on sen Viron kansa pukenut. Samalla
+tavoin voimme ajatella tutkimuksemme alaisen orjan laulun Viron kansan
+kokoonpanemaksi katolisena aikana omistamistaan mielikuvista.
+
+Molempain runojen yhteinen kotiseutu, Etelä-Viro, jota ulommaksi toinen
+ei ole levinnytkään, vielä vahvistaa sitä päätelmää, että nämät,
+niinkuin arvatenkin useimmat Viron puolen runot, ovat alkuperäisiä
+Viron kansan luomia.
+
+
+
+
+V.
+
+Kahdenlaisella runomitalla.
+
+
+
+1. Uudempi laulurunous.
+
+
+Suomalainen kansanlauki ei ole yksistään niiden lisäainesten kautta
+rikastunut, joita vanha runomme runsain määrin vastaanotti Virosta. Sen
+varasto on tullut kaksinkertaiseksi toisellakin tavalla, nimittäin
+mukailemalla ruotsalaisten laulurunoutta useampisäkeisine värssyineen
+ja loppusointuineen. Tämä omistus olisi kuitenkin voinut tulla Suomen
+kansalle kalliiksi, jos sen tieltä kaikkialla niinkuin Länsi-Suomessa,
+josta uudempi laulu lähti liikkeelle ja levisi, vanhempi runoutemme
+olisi väistynyt ja unheesen jäänyt. Vaan sen kautta että Itä-Suomessa
+ja etenkin sen rajan takana entisen kantelen kielet eheinä säilyivät,
+tulivat vieraan viulun vaihtelevammat sävelmät ainoasti kehittämään
+Suomen kansan soitannollista lahjaa.
+
+Uudemman kansanlaulumme pääpaino on sävelmässä, eikä sisällyksessä.
+Verrattomasti suurin osa on yksivärssyisiä laulunpätkiä, joista
+edellinen säe eli säepari esittää vertauksen ja jälkimmäinen
+käytännöllisen sovituksen, tavallisesti lempielämään, joka on
+aikaisemmassa lyyrillisessä runoudessa hyvin harvoin käsitelty aine.
+Näitä laulunpätkiä on kuitenkin tavallisesti useampia ikäänkuin helmiä
+yhteen pujoteltu ja toisinaan taitavastakin, niin että niissä voi nähdä
+läpikäyvän "punaisen langan".
+
+Kertovaisiakaan lauluja, joissa on selvä, yhtenäinen juoni, ei tämä
+runous ole vailla. Ne ovat ilmeisiä suomennoksia ruotsalaisista
+ballaadeista, joiden sävelmääkin ne jäljittelevät.[449] Luonnolliselta
+näyttää, että kun käännöstyö oli suoritettava samassa laulutahdissa
+värssy värssyltä, ei omintakeiselle mielikuvitukselle jäänyt paljon
+pyörähdystilaa. Vaan sitä merkillisempää on, että näissäkin rajoissa
+Suomen kansan luontainen kauneuden aisti ja kehityskyky on välistä
+voinut päästä näkyviin.
+
+Hyvänä esimerkkinä on ensimmäinen Kantelettaren alkulauseesen
+painetuista lauluista: "Kreivin sylissä istunut." Tämän alkuansa
+saksalaisen ballaadin vanhin kirjaanpano on hollanninkielinen 1500
+luvulta ja kuuluu suomennettuna:[450]
+
+      Minä seisoin korkealla vuorella
+    Ja katselin merelle päin,
+    Näin laivan laskevan purjeissa
+    Ja ritareita kolme näin.
+      Ja se nuorin joukosta ritarein,
+    Jotk' istuivat laivassa,
+    Sielt' tarjosi minulle juodaksein
+    Lasin viiniä vilpoista.
+      "Jumal' antakoon hyvyyttä runsaasti
+    Teille, varaton neitonen!
+    En toista tosiaan kihlaisi,
+    Te jos rikkaampi oisitten." --
+      "Minä jos olen varaton neitonen,
+    On köyhiä muitakin;
+    Käyn luostarin muurien sisällen,
+    Se neuvo on suotuisin." --
+      "Vai luostariinko on menonne,
+    Te neidoista kaunihin;
+    Miltä nunnan puvussa näytätte,
+    Toki tietää ma tahtoisin."
+      Kun hän oli luostariin lähtenyt,
+    Hänen kuoli jo isänsä;
+    Koko valtakunnass' ei ollut nyt
+    Niin rikasta tytärtä.
+      Kun ritari kuuli sen, huusi niin:
+    "Satuloikaa mun hevosein!
+    Että tyttö on päässyt luostariin,
+    Siitä karvas on sydämein."
+      Hän ratsasti luostarin portillen,
+    Kovin kolkutti renkaalla:
+    "Missä vihkin on saaneista viimeinen.
+    Nuorin kaikista nunnista?"
+      "Ei täältä ole ulospääsöä
+    Edes kaikista nuorimman;
+    Hän istuu kammionsa sisällä
+    Ja on Jeesuksen morsian." --
+      "Vaikk' kammioonsa on telkeynyt
+    Ja Jeesuksen morsian on,
+    Häntä nähdä tahdon ja kuulla nyt,
+    Hän kuitenkin tulkohon."
+      Ja se nuorin kaikista nunnista
+    Tuli ritarin etehen,
+    Kaikk' keritty oli hänen tukkansa --
+    Ja rakkaus myöhäinen.
+      "Teidän täytyy takaisin ratsastaa,
+    Kotipuoleenne kääntyä,
+    Siellä toista tyttöä suudelkaa,
+    Minun lempen' on mennyttä.
+      Kun viel' olin varaton neitonen,
+    Te työnsitte minut pois,
+    Jos oisitte malttanut vähäsen,
+    Hyvä meidän nyt olla ois."
+
+Myös flaamin kielellä löytyy uudemmalta ajalta pari muistiinpanoa,
+joista toinen alkaa: "Kun seisoin Alankomaiden vuorilla ja katselin
+merelle päin."[451] Epäillä kuitenkin sopii, onko tässä Alankomaiden
+mataloista ja loivista rantaäyräistä puhe. Myös viittaa runo siihen,
+että laiva on ohi kulkenut hyvin lähitse rantaa; lisäksi tapa, jolla
+viini mainitaan, ehdottomasti johtaa ajatuksemme eteläisempään, viiniä
+viljelevään maahan.
+
+Meidän ei tarvitsekaan muuta kuin lähteä Alankomailta Rein-virtaa
+ylöspäin, niin pian kohtaamme maiseman, johon laulumme täydesti
+soveltuu. Siellä sen Goethe ensimmäisenä kansan suusta Elsassissa
+korjasi v. 1771 ja on sitä jälkeenpäin kaikkialla Saksassa
+kirjaanpantu. Sen yleisin muoto alkaa:[452] "Minä seisoin korkealla
+vuorella ja katselin syvään laaksohon, näin minä laivan liukuvan, jossa
+oli kolme kreiviä." Nuorin kreiveistä tarjoo vilpoisen viinin lisäksi
+vielä kultaisen sormuksensa. "Mitä minä sormuksella teen, olenhan vielä
+aivan nuori ja sitä paitsi varaton." -- "No, jos olet varaton, niin
+olkoon se keskenäisen rakkautemme muistona." -- "En tahdo muistella
+mitään rakkautta, vaan menen luostariin." Sitten kerrotaan, mitenkä
+vuosineljänneksen kuluttua kreivi näkee unta, että hänen lemmittynsä on
+mennyt luostariin, ja käskee palvelijansa satuloida kaksi hevosta.
+Uhkaamalla polttaa koko luostarin hän saa nuorimman nunnan puheilleen,
+vaan tältä on jo tukka lyhyeksi leikattu.
+
+Korkea vuori vastakohtana syvälle laaksolle, kreivien eli ritarien
+lukuisuus sekä viinin vilpoisuus johtavat elävästi mieleemme
+Rein-virran keskijuoksun viini viljelyksineen ja monine
+linnanraunioineen. Toisinaan Rein-joki nimenomaan mainitaankin,
+esim.: "loin katseeni syvään Reiniin."[453]
+
+Yhdessä shvaabilaisessa kappaleessa, jossa laulaja korkealta
+vuoreltansa katselee pitkin Reiniä ja näkee laivassa kolme ritaria, ei
+ole enää puhetta viinin tarjoilusta.[454] Nuorin ritareista hänet
+tahtoo kihlata kultasormuksellaan: "ota pois ja pidä sormessasi
+kuolemani jälkeen." -- "Mitä minä sormuksella, jota en saa näkyvissä
+pitää." -- "Sano löytäneesi viheriällä niityllä." -- "Miksikä
+valehtelisin: ennemmin sanon suoraan, että nuori kreivi on mieheni." --
+"Jos olisit kyllin kaunis ja jonkun verran varakas, niin totta heti
+sinut naisin." -- "Jollen olekaan varakas, on minulla kunniani, jonka
+säilytän, kunnes vertaiseni tulee." -- "Vaan jollei vertaistasi
+tulekaan?" -- "Sitten menen nunnaksi luostariin." Seuraa kreivin
+unennäkö, satuloittaminen ja ratsastus luostariin, josta nunna ei tule
+uloskaan, vaan antaa tiedon, että hänen hiuksensa jo ovat leikatut.
+
+Saksalainen laulu on ilmeisesti sekaantunut muiden runojen
+vaikutuksesta. Kreivin unennäkö katumuksen aiheena on lainattu edempänä
+esitettävästä saksalaisesta ballaadista, josta suomalainen "Morsiamen
+kuolo" (Kant. alkul. n:o 3) on johtunut. Alkuperäisempään tytön
+rikkaaksi tulemisen motiiviin vielä viittaa kreivin lause
+satuloitsijalleen: "tie t. lempi on ratsastuksen arvoinen" yleisessä
+muodostuksessa sekä erittäin viimeksi mainitussa toisinnossa: "tyttö on
+kaiken arvoinen!"
+
+Myös ritarin kehoitus valehtelemaan ja tytön kieltävä vastaus tunnetaan
+toisesta laulusta, joka tavallisesti alkaa tytön menolla ruohon
+leikkuusen.[455] Ratsumiehen pyytäessä häntä istahtamaan viereensä
+viitalleen, hän selittää äidin toruvan työn kesken jäämisestä, johon
+toinen vastaa: "sano leikanneesi sormeasi." -- "Miksikä valehtelisin,
+paljoa parempi on minun sanoa, että ratsumies on omakseen tahtonut."
+Äidin neuvoa, että olisi vielä vuoden kotona naimatonna, tyttö ei pidä
+hyvänä, koska ratsumies on hänelle kaikkea äidin tavaraa kalliimpi.
+Silloin äiti käskee hänen korjaamaan vaatteensa ja juoksemaan
+ratsumiehen perään. Tytön vielä valittaessa, ettei hänellä ole
+riittävästi vaatteita ja pyytäessä tuhat taaleria kapioiden ostoon,
+äiti ilmoittaa, että isä on pelissä kaiken omaisuutensa hävittänyt.
+
+Tätä laulua löytyy vielä toisinto Reinmaakunnasta Bonnin ja Coblenzin
+tienoilta, jossa myös sormuksen tarjoaminen ilmaantuu.[456] Kultaseppä
+takoo sormuksen, jota tarjoo lemmitylleen. "Mitä kihlamerkillä teen,
+jota en saa sormessani pitää?" -- "Sano löytäneesi viheriällä
+niityllä." -- "Äidillenikö valehtelisin; pikemmin sanon suoraan, että
+kultaseppä on minua kosinut." Mahdollisesti kuitenkin sormuksen
+tarjoaminen alkuperäisemmin kuuluu lauluun kolmesta kreivistä eli
+ritarista. Ranskan puolelta rajaa Champagnessa on löytynyt romanssi,
+jossa tyttö kertoo häneen rakastuneen prinssin ja kuninkaan pojan sekä
+kolmantena kreivin, jota hänkin rakasti; kreivillä oli sormus, jonka
+oli pannut hänen sormeensa.[457]
+
+Kehittyneimmässä ja siis myöhäisimmässä shvaabilaisessa muodossa on
+saksalainen laulu levinnyt Tanskan kautta Ruotsiin, jossa se on
+yhdistynyt ballaadiin "Petetystä nuorukaisesta", niin että siitä
+ainoasti viisi värssyä tämän johdantona on säilynyt.[458] Tätä
+jälkimmäistä ballaadia vastaa Kantelettaren alkulauseen toinen numero.
+Edellisestä sitä vastoin mainitut viisi värssyä tavataan suomeksi
+erikseen ensimmäisessä numerossa "Kreivin sylissä istunut" hiukan
+laajennettuina sekä aivan uusilla värssyillä jatkettuina. Tästä
+jatkosta on lausunut prof. C.G. Estlander:[459] "Tuntuu siltä kuin
+erityisesti hieno runoilijaluonne olisi ottanut alkusäkeitten antamasta
+aiheesta luodakseen uuden runoelman ja ylenmäärin hyvin onnistunut.
+Asema on siinä sama: korkealla vuorella syvässä laaksossa, jossa laiva
+laskee maihin ja kreivi tytön kihlaa kultaisella sormuksella." Hänen
+neuvonsa tytön epäilyksen johdosta ja tämän vastaus ovat niinikään
+samat, vaikka suomalainen laulaja on niihin osannut huokua jotain
+selittämätöntä kesäillan suloa. Missä suomennettava esikuva päättyy,
+puhkeaa tämä surumielinen haaveilu ilmi:
+
+    Ja se ilta oli kaunis, ihana,[460]
+    Ja ne linnut lauloivat,
+    Meri tyyni, keto vihanta,
+    Kukat keolla kasvoivat.
+
+Tässä hurmauksessa laulaja kuvailee tytön kaikki unohtaneen,
+uneksiakseen lyhyen lemmen-unelmansa. Seuraava värssy kertoo, mitenkä
+hän aamulla huomaa jääneensä yksin; pois on mennyt kreivi ja rannalta
+laivakin lähtenyt, jonka johdosta hän epätoivoissaan heittää myös
+sormuksensa mereen.
+
+    Voi, voi mua tyttöä vaivaista!
+    Kuinka onneton nyt minä lien;
+    Ota pois, meri, pois tämä sormuskin,
+    Mitä tuolla ma käessäni teen!
+
+Runomitta, jota on hiukan pitennetty, ja kielikään tosin eivät ole
+erinäisellä taidolla tässä käytettyjä, mutta itse aineen
+muodostamisessa ilmenee niin paljon runollista aistia, että miltei
+tekisi mieli olettaa tottuneemman taiteilijan käsialaa kuin
+kansanrunoilijan.
+
+Myös Virossa on uudempi kansanlaulu saanut jalansijaa. Mutta se on sekä
+sävelmään että sisällykseen nähden verrattomasti heikompi kuin
+Suomessa. Sillä ei ole siitä syystä ollut voimaa syrjäyttämään vanhaa
+runoutta, joka siellä vasta taiderunouden tieltä on syrjään vetäytynyt.
+
+Uudemmassa virolaisessa kansanlaulussa on luonnollisesti saksalainen
+vaikutus huomattavin. Esim. laulua "Kreivin sylissä istuneesta" on
+Virossa tavattu toisinto, jossa puhe luostariin menosta viittaa suoraan
+saksalaiseen balladiin:[461] _Ma käisin mööda mere äärt, Ja vaatsin
+mere pool, Näen laevukest -- -- Rolm vürsti võeralt maali, Ja üks neist
+kolmest kuningas, Ta kihlasõrmuses_ --
+
+    _Ja minu meel ei mõtlegi,
+    Ja meest ei armasta,
+    Ma tahan kloostris minna,
+    Truuist sääl siis elada_.
+
+Virolaisen laulurunouden heikommuus johtunee suureksi osaksi sen
+myöhemmyydestä suomalaiseen verraten. Kuitenkaan eivät suomenkielellä
+uudemmat laulumitat ole kauan olleet käytännössä. Jaakko Suomalainen
+eli Finno lausuu esipuheessa virsikirjaansa ruvenneensa tekemään
+hengellisiä virsiä suomenkielellä nimittäin muiden kristillisten
+maakuntain tavan jälkeen, josta voi päättää, että Länsi-Suomessa vielä
+1500 luvun loppupuolella vanha runomitta oli ainoa käytetty. Huomattava
+on myös, että useimmat kertovaisista lauluistamme ovat suomennoksia
+semmoisista ballaadeista, joissa ei ruotsinkielelläkään löydy
+refrängiä. Paitsi "Kreivin sylissä istunutta" ja "Petettyä nuorukaista"
+löytyy julkaisemattomia kirjaanpanoja "Herra Petterin (Herr Peder)
+laivaretkestä", "Vensvalin (Sven Svanehvit) ratsastuksesta" ja
+"Pienestä Katri (Liten Karin) palvelijasta."[462] Viimeksimainittu
+pyhimyslegendasta maalliseksi romanssiksi muutettu laulu on varmasti
+vasta 1600 luvulla Saksasta Tanskaan ja Ruotsiin vaeltanut.[463]
+Myös yllämainittua saksalaista laulua ruohon leikkuusen lähteneestä
+tytöstä on alkuosa ruotsinkielen välityksellä tavattu suomeksikin
+mukaeltuna.[464] Harvinaisena poikkeuksena on "Velisurmaaja", neljäs
+Kantelettaren alkulauseesen valituista näytteistä, jonka
+suomenkielisessäkin asussa on säilynyt refrängi, vaikka aivan
+yksinkertaisinta laatua: poikani iloinen -- äitini kultainen.[465]
+
+Emme siis erehtyne, jos oletamme Suomeenkin ulottuneen kaksi
+ruotsalaisen kansanlaulun virtausta: toisen 30-vuotisen sodan jälkeisen
+ja toisen unioonin aikaisen, jonka vaikutuksesta vanhaan runoomme
+olemme jo Helka-virsissä sekä Luojan virren kappaleissa esimerkkejä
+nähneet. Tämän eroituksen 1400 luvun ja 1600 luvun vaikutuksen välillä
+todistavat aivan epäilemättömäksi pari ballaadia, jotka ovat molempien
+virtausten mukana Suomalaisille saapuneet ja sen johdosta esiintyvät
+_kahdenlaisella runomitalla_.
+
+
+
+2. Laulu Morsiamen kuolosta.
+
+
+Kantelettaren alkulauseesen painetuista kertovaisista lauluista kolmas:
+"Morsiamen kuolo", on jo ohimennen mainittu johtuneeksi saksalaisesta
+kansanlaulusta. Tämä vuorostaan on toisinto Europassa laajalle
+levinnyttä ballaadia.[466]
+
+Kaukana Kreikassa lauletaan nuoresta morsiamesta, joka ei tunnusta
+pelkäävänsä kuolemaa, vaan heti saa tuntea sen vallan. Sulhanen
+saapuessaan loistavan saattojoukon kera viettämään häitänsä näkee
+miehen kaivavan hautaa ja kysyttyään saa tietää, että sitä kaivetaan
+hänen morsiamelleen. "Tee syvä ja leveä, kaiva kahta varten!" hän
+huudahtaa ja lävistää rintansa tikarilla. Haudalle kasvaa piilipuu ja
+sypressi, jotka kääntyvät toistensa puoleen ja ikäänkuin suutelevat
+toisiaan, kun kovasti tuulee. Välistä kerrotaan sulhasen tavanneen
+kuolleenkin ja nostaessaan hunnun kasvoilta nähneen, että se on hänen
+morsiamensa.
+
+Toisaalla taas Espanjan Katalooniassa mainitaan nuoren miehen kuulleen
+hautajaiskellojen soivan ja hänelle kysyttyä vastatun hänen
+morsiamelleen soitettavan. Siinäkin hän saa nähdä kuolleen kasvot,
+vieläpä puhutella morsiantaan, joka neuvoo teettämään kirstun kyllin
+leveän kahta varten. Samoin tikarilla hän surmaa itsensä.
+
+Englannissa ja Skotlannissa tunnetaan kaksikin tämän ballaadin
+muodostusta. Toisessa sulhaselta, jonka täytyy lähteä pariksi vuodeksi
+Skotlantiin, jää morsian Lontoosen. Vaan tuskin puolen vuoden kuluttua
+hänelle tulee niin ikävä, että tallirengillään heti valjastuttaa
+valkean hevosensa. Lontoossa hän ensin kuulee kellonsoiton ja sitten
+saa nähdä kuolleen. Seuraavana päivänä hän itsekin sortuu suruun.
+Molemmat haudataan erikseen kirkkoon. Vaan morsiamen haudalta kasvaa
+ruusu ja sulhasen orjantappura, jotka kohoten yli kirkon yhtyvät
+toisiinsa. Sen johdosta saavat he yhteisen haudan. -- Toisessa
+muodostuksessa nainut mies saa sanan kotoa. "Onko joku linnoistani
+sortunut tai torneistani valloitettu, vai onko kaunis vaimoni saanut
+tyttären tai pojan?" Asian kuultuaan hän satuloittaa kolme hevosta,
+jotka kaikki kiireisestä ajosta tielle kaatuvat. Sitten kohtaa
+ruumisarkunkantajat ja avatessaan kääreliinan näkee oman vaimonsa.
+Itsekin kuolee seuraavana päivänä. Haudoille kasvaa koivu ja
+orjantappura, joiden latvat menevät erilleen, vaan juuret yhtyvät.
+
+Myös Saksassa löytyy eri toisintomuotoja, joista aluksi seuraava
+esitettäköön.[467] Ritari lohduttelee alhaisempisäätyistä lemmittyänsä,
+luvaten maksaa hänen kunniansa. Paitsi suurta rahasummaa, tarjoo
+hänelle tallirenkinsä avioksi. Mutta tyttö ei välitä mistään muusta,
+kuin ritarista itsestään, ja kun ei häntä saa, niin lähtee Augsburgiin
+äitinsä luo, jolle ilmoittaa asian. Tämä tarjoo hänelle viiniä ja
+paistettua kalaa, mutta hän ei huoli muusta kuin leposijasta. Keskiyön
+aikaan ritari näkee unessa, että hänen lemmittynsä on lapsivuoteesen
+kuollut. Kiireesti hän tallirengillään satuloittaa kaksi hevosta.
+Nummen yli ratsastaessaan kuulee kellojen soivan ja saa pahan
+aavistuksen. Augsburgin kaupungin portilla tapaa paarinkantajat.
+Kohotettuaan kääreliinaa ja kuolleen tunnettuaan, vetää miekkansa ja
+työntää sen rintaansa. Hänet pannaan samaan kirstuun. Haudalle kasvaa
+kaksi liljaa. Tämä laulu on ollut yleisesti tunnettu yli koko Saksan
+Reinin varsilta Böömin rinteille. Muutamassa Magdeburgilaisessa
+kappaleessa kreivi kohtaa tiellä vielä haudankaivajat, joilta
+tiedustelee.[468]
+
+Vanha mainittu laulun muoto ei mitenkään ole. Alkuosassa on riimi
+kovin puutteellinen ja refrängin korvaa pelkkä rallatus (esim.
+_wiederrum-dum-dum, viderallara_). Myös näkyy siinä selvästi toisen
+laulun vaikutus.[469] Vanhin saksalainen kirjaanpano on vuodelta 1777.
+
+Tanskaksi mukailtuna löytyi tämä laulu kuitenkin jo 1657
+tienoilla[470], johon aikaan se myös nähtävästi levisi Ruotsiin.
+Ruotsalaisista kappaleista täydellisimmät on saatu Skånesta sekä
+Länsi-Suomen saaristosta.[471] Viimeksimainitusta, missä ainoasti
+loppukärki (Skånessa: lehmuksen lehtien yhdistyminen) puuttuu, on
+saksalaiseen alkutekstiin verraten useita lisäpiirteitä huomattavissa.
+Nuori mies ottaa tallista valkean hevosen, jolle panee _kultaisen
+satulan ja hopeaiset silat_. Kamarissa hän pukee yllensä paraimmat
+vaatteet. Seitsemän peninkulmaa hän ajaa yhtenä yönä, sillä aikaa kuin
+muut makeinta untansa nukkuvat. Viheliäisessä metsässä hän kuulee
+lintusten laulavan neitosesta, joka jo on kuollut. Kellonsoittajat ja
+haudankaivajat, jotka hän tiellä tapaa, vastaavat hänen kysymykseensä.
+Paarinkantajat pysähdyttäessään hän hyväilee morsiamensa valkeita
+poskia, jotka "ennen olivat ruusunpunaiset."
+
+Nämät lisäpiirteet tavataan kaikki myös suomalaisessa laulussa, joka
+siten selvästi osoittautuu juuri Suomen Ruotsalaisilta opituksi. Siinä
+on vielä moniaita uudennuksia,[472] jotka siirtävät sen ijän yhä
+myöhäisemmäksi. Nuori mies ei saa ilmestystä unessa, vaan saa kirjeen
+kultansa sairaudesta. Ei hän myöskään lopeta itseään miekalla, vaan
+itkemällä seitsemän vuorokautta. Ja viimeksi vielä laulu antaa sen
+lohdutuksen, että vierekkäin haudatut heräävät kerran taivaassa.
+Onnistuneena muutoksena voi pitää koko tuon mauttoman alkuosan
+typistämisen yhteen ainoaan värssyyn:
+
+    Illalla istuttiin istumella,
+    Murehest' ei mitänä tietty.
+
+Suoraan Saksalaisilta on sama laulu Virolaisillekin levinnyt. Alkuosa
+on siellä tehty, jos mahdollista, vielä tympeämmäksi.[473] Lopussa
+herra usein lahjoittaa tallirengilleen moisionsa ja tavaransa
+pyynnöllä, että lopettaisi hänen henkensä. Kun tämä ei sitä tohdi
+tehdä, hän teräaseella tai tavallisemmin vielä ampumalla surmaa
+itsensä.[474] Huomattavin piirre on kuitenkin tallirengin
+säännöllisesti esiintyvä nimi Hans eli Ants, joka luultavasti on
+löytynyt saksalaisessa alkulähteessä, koska sen eräs ruotsalainenkin
+toisinto on säilyttänyt muodossa: Anders.[475]
+
+
+
+3. Anteruksen runo.
+
+
+Taneli Juslenius maisteriväitöksessään Ahoa vetus et nova v. 1700 kehuu
+Turkua ikivanhaksi kaupungiksi ja mainitsee muun muassa todisteeksi,
+että siinä myös alusta alkaen on ollut koulu, erään vanhan runon.
+
+    Anderus Pyhäjoelda,
+    Pyhäjoen poica pyhä,
+    tuli Coulusta cotia.
+ Äiti kysyy: "mitäs poican cotia tulit?
+    ongo Coulu cohdallansa,
+    Turcu Uusi toimesansa?"
+
+Poika vastaa tulleensa kotiin aikeessa noutaa vaimo Kokemäeltä. Äiti
+ensin epää, peläten hänen saavan sieltä rukkaset, niinkuin jo ennen
+muutamat Ruotsin ritarit sekä Pohjanmaan pohatat. Vaan pojan
+vakuuttaessa tytön olevan hänelle suosiollisen, äiti lopuksi suostuu.
+Nyt hän varustetaan hevosilla, palvelijoilla sekä aseilla, muun muassa
+seitsemällä kilvellä.
+
+    Yljän Kilpi Cullan kijlsi,
+    caicki muut hopian hohdit.
+
+Näin nuori herra menee matkaan ja otetaan hyvin vastaan. Mutta tuskin
+on läksijäiset pidetty, niin morsian kuolee, jättäen kotiin
+palautuvalle Anterukselle myötäjäisten asemesta suuren surun.
+
+Kauan aikaa luultiin tämän runon ijäksi päiväksi vaipuneen unohduksiin.
+Kuitenkin se jo keskipalkoilla viime vuosisataa oli Inkerinmaalla
+useamman kerran muistiinpantu, vaikka se vasta 1880 luvulla tuli
+keksityksi käsikirjoituskokoelmia tutkittaessa.[476] Sittemmin on
+Varsinais-Inkeristä saatu vielä monta kirjaanpanoa. Huomattava on, että
+runo Anteruksesta aivan samoin kuin Turun tienoilla todistettavasti
+sepitetty Annikaisen virsi on itäisemmässä osassa Varsinais-Inkeriä
+runsaimmin ja paraiten säilynyt. Erittäin Anteruksen runoon nähden,
+josta Länsi-Inkerissä on vaan muihin runoihin sekaantuneita katkelmia
+ja pohjoisempana Inkerissä sekä Suomen puolella aivan yksinäisiä
+säkeitä tavattavana, on enemmän kuin merkillistä, että sen viimeisenä
+säilytyspaikkana ovat Pietarin hälyisäin huvilakaupunkien Peterhoffin
+(Kuusojan) ja Oranienbaumin (Kaarastan) viereiset takamaat. Ei
+pääkaupungista leviävän jättiläisliikkeen kohina eikä rantaa vastapäätä
+olevan Kronstadtin linnan meluisa läheisyys ole voineet vaientaa
+suomalaista runolaulua, joka siellä vielä tänä päivänä kajahtelee
+heleämpänä kuin Suomen ja Venäjän Karjalan syrjäisillä salomailla.
+
+Tosin emme Hevaan puolellakaan tapaa Anteruksen runosta aivan eheätä ja
+sekoittumatonta kappaletta. Mutta vertaamalla keskenänsä lukuisia
+kirjaanpanoja, jotka toisiansa täydentävät, sekä eroittamalla vieraat
+ainekset voimme saada jotenkin täydellisen käsityksen runosta, siinä
+muodossa kuin se Länsi-Suomesta Karjalan kannaksen kautta
+Inkerinmaalle, arvatenkin 1600 luvulla, levisi.
+
+Runon alkuosasta painettakoon rinnan kaksi kappaletta, joissa toisessa
+Anteruksen koulusta kotiin tulo ja toisessa hänen komea
+varustautumisensa on johdantona.[477]
+
+      Antero Ylimö[478] poika,
+    Ylen mies on ylen hyväinen,
+    Ylempäisen miehen poika.
+    Oli koulussa kovassa,
+    Tuli koulusta kotihin,
+    Istui raisusti rahille.
+      Kysytteli, kannoitteli:
+    "Hoi mun ehtoisa emoni!
+    Nyt sain rahoja paljon.
+    Vai ostan pyhäisen pyssyn?"
+      Kielsit isot, kielsit emot,
+    Kielsit vellot keskimmäiset.
+    Kielsit nuoremmat sisaret:
+    "Pyssy pillaista tekevi,
+    Sata miestä saattelevi,
+    Tuhat miestä turmajavi."
+      Ylen mies ylen hyväinen,
+    Otti mielen mielehensä:
+    "Vai menen Konnulta kosihin,
+    Kalonniemen neittä nuorta?
+    Kalonniemen neito nuori,
+    Aivan nuori ja verevä."
+      Kielsit isot, emot j.n.e.
+    "Älä mene, et sinä saa!
+    Vasta eilen kosjot käivät,
+    Toiset kosjot tänä päänä.
+    Käivät kuptsat Kuusojalta,
+    Uuenlinnan isvossikat,
+    Pienet herrat Petteristä.
+    Ei se mennyt noillekana,
+    Ei tule sinullekana."
+      Toki meni, ei totellut
+    Ajoi vasten, ei varannut,
+    Ajoi vasten vastuksia,
+    Kohti miehiä kovia.
+      Sai hän neien saaneheksi,
+    Morsiamen tuoneheksi.
+
+      Anterus Ylisen poika,
+    Ylempäisen miehen poika,
+    Kuutta ratsua rakensi,
+    Alla kuuen kosjomiehen,
+    Seitsemättä itsellehen,
+    Kaheksatta neiollehen.
+    Sen hän kultahan kuvasi,
+    Hopeahan huoletteli,
+    Mihin itse istueli;
+    Sille hän vaskea valavi,
+    Mihin kaikki vellon kansa.
+      Antero Ylisen poika,
+    Ylempäisen miehen poika,
+    Meni Korkasta kosihin,
+    Kavalasta katsomahan;
+    Meni Konnuilta kosihin,
+    Kalonniemen neittä nuorta.
+    Kielsit isot, kielsit emot,
+    Kielsit veljet keskimmäiset,
+    Kielsit nuoremmat sisaret:
+    "Älä mene poikueni!
+    Älä mene, et sinä saa!"
+      Toki meni ei totellut,
+    Ajoi vasten, ei varannut,
+    Ajoi vasten vaaruuksia(!),
+    Kohti miehiä kovia.
+      Antero Ylisen poika,
+    Ylempäisen miehen poika,
+    Rahoi neion, tinki neion,
+    Nosti neion ratsahalle,
+    Hypytti hyvän selälle,
+    Toi neion isän kotihin.
+
+Runon loppuosasta riittää näytteeksi edellinen toisinto, kuitenkin
+täydennettynä paikoittain jälkimmäisen säkeillä, jotka on pantu
+hakasien väliin.
+
+      Viikon villoilla makoitti,
+    Toisen viikon höyhenillä,
+    Kolmannen kukon sulilla.
+    Alkoi neitonen läsiä,
+    Kujerrella kultatukka,
+    Vaerrella valkopäinen.
+      Ylen mies ylen hyväinen
+    Alkoi neiolta kysyä,
+    Kassapäältä kannoitella:
+    "Oliko raskas kultaratsu,
+    Vai raskas hopearatsu,
+    Meielähän[479] tuotaessa?
+    Vai oli paulasi kovassa,
+    Vai oli vyösi kiinteässä,
+    Meielähän tuotaessa?"
+      Neito vasten vastaeli,
+    Vasten vastahan saneli:
+    "Ei ollut raskas kultaratsu,
+    Eikä raskas hopearatsu,
+    Ei ollut paulani kovassa
+    Eikä vyöni kiinteässä;
+    Olit vaivat vatsassani,
+    Syämessäni kipeät."
+      Otti villat viimeisetkin,
+    Aivinatkin ainoaiset,
+    Meni noijille Venahan,
+    Ala linnan arpojille.
+    Noiat katsoit nuolihinsa,
+    Arpojat kuraksihinsa,
+    Noiat sanoit nousevansa,
+    Arpojat ylenevänsä.
+      Ylen mies ylen hyväinen
+    Otti tuon totellaksensa,
+    Pian tieltä pyörähtihe.
+      Tuli matkoa vähäsen,
+    Teki tietä pikkaraisen;
+    [Kirkko vastahan tulevi].
+    Alkoi soia kirkon kellot,[480]
+    [Parkua papin pasunat].
+      Seisottihe tien selälle,
+    Kuuntelihe, kääntelihe:
+    "Mitä soivat kirkon kellot,
+    [Parkuvat papin pasunat?"
+      Kirkon katsoja kavala,
+    Kirkon vahti liian viisas,
+    Sanoin laati, suin läkäsi:]
+    "Sitä soivat kirkon kellot,
+    [Parkuvat papin pasunat];
+    Ket viimein vihillä käivät,
+    Niitä kaksin kalmatahan,
+    Yhennähan hauatahan."
+      Ylen mies ylen hyväinen
+    Pian tieltä pyörähtihe,
+    Meni matkoa vähäsen,
+    Teki tietä pikkaraisen.
+    Kalmat vastahan tulevat.
+    Hän luokse luottelihe,
+    Likemmä lähentelihe,
+    Kysytteli, kannoitteli:
+    "Hauankaivajat kavalat![481]
+    Kelle hauta kaivetahan?
+    Kuka meistä koissa kuoli,
+    Vai kuoli korottajani,
+    Vai katosi kantajani?"
+      Hauankaivajat kavalat[482]
+    Tuon vastasit, noin sanoivat:
+    "Eipä kuollut sun isosi,
+    Kaonnut korottajasi,
+    Kuoli kulta kumppalisi,
+    Vaipui vaippasi alainen."[483]
+      Ylen mies ylen hyväinen
+    [Puri huulta, väänsi päätä],
+    Meni matkoa vähäsen,
+    Pellolle kylän perähän.
+    Kuuli koissa kolkettavan,
+    Naapurissa nalkettavan:
+    "Mitä koissa kolketahan,
+    Veräjillä veistetähän?"
+      Kysytteli kannoitteli:
+    "Mitä veistät velvyeni,
+    Sepitset[484] sula setäni?
+    Vai veistät sotivenoa,
+    Sotilaivoa rakennat,
+    Sotipaatta paukuttelet?"
+      Vellot vasten vastasivat,
+    Vasten vastahan sanoivat:
+    "En veistä sotivenettä,
+    Sotilaivaa en rakenna,
+    Sotipaatt' en paukuttele;
+    Veistän kahta kalmopuuta.
+    Kahta kuollehen kotia,
+    Kaonnehen[485] kartanoa.
+    Teiät kaksin kalmatahan,
+    Yhennähan hauatahan."
+      Ylen mies ylen hyväinen
+    Iski kahta kämmentähän,
+    Kuin on [kahta kalman usta];
+    Viskas viittä sormeansa,
+    [Kuin viittä Viron vipua.
+    Tuli tuimana tupahan,
+    Neito kolkassa läsivi,
+    Kujertavi kutritukka.
+    Veti veitsen reieltänsä,
+    Tempasi tupesta tuiman,
+    Pahan parkkinahkasesta.
+      Iski kerran neitoansa,
+    Toisen kerran itseänsä.
+    Niitä kaksin kalmattihin,
+    Yhellähän hauattihin].
+
+Anteruksen mainesanat alkusäkeessä: _ylimö eli ylisen, myös yläisen ja
+ylimmän poika, joskus ylimäin jyrki_,[486] sekä kertosäkeissä
+_ylimmäisen poika ja ylen mies, ylen hyväinen_ osoittavat selvästi,
+että on kysymys keskiaikaisesta ylimyksestä eli ritarista, kuten
+Jusleniusenkin säilyttämästä katkelmasta käy selville.
+
+Kotiintulo koulusta tavataan vielä eräässä Hevaan kappaleessa vähän
+laveamminkin kuvattuna.[487]
+
+    Oli koulussa kovassa,
+    Siis vitsaista vihaista,
+    Katikaista kaiskeaista.
+    Tuli koulusta kotihin,
+    Sitoi kokkahan heposen,
+    Pani paatin patsahasen,
+    Kultaharjan kuuritsahan,
+    Kultakukkia etehen.
+    Itse tuulena tupahan,
+    Savuna salin sisähän,
+    Viskas kirjat kiukahalle,
+    Passit parvelle lähetti,
+    Kannelle kypäräspään.
+    Kintahat kypärän päälle.
+
+Vaan siihen on aivan selvästi vaikuttanut toinen "Koulusta paenneen
+pojan" runo (Kanteletar 3:s painos III. n:o 132), joka on kaikkialla
+Inkerissä tunnettu, esim.[488]
+
+      Läksin skouluhun kotonta,
+    Oppihin omilta mailta,
+    Kova oli koulu käyäkseni,
+    Raskas raamattu lukea.
+    Viskasin kirjat kiukahalle,
+    Raamatut rahin nenähän,
+    Kissat kirjasta lukivat,
+    Kasit katsoit raamatusta.
+    Läksin kotihin kulkemahan,
+    Veräjille vieremähän. --
+
+Tästä runosta on myös päänäytteessä johtunut: "oli koulussa kovassa",
+niin että varsinaisesti Anteruksen runoon kuuluvaksi jää yksistään säe:
+"tuli koulusta kotihin."
+
+Rahille raisusti istahtaminen sekä kypärän ja kintaitten heittäminen
+ovat lainatut "Kunnottoman miniän" eli tyttärensä tappajan emon runosta
+(Kant. 3:s pain. III. n:o 98), jossa poika kotiin tultuansa pahoilla
+mielin äidille ilmoittaa, ettei saa ketään vaimokseen monien sisariensa
+tähden.
+
+Anteron keskustelu äitinsä kanssa kosinnastaan on niinikään useamman
+runon säkeistä kokoonpantu. Hänen kysymyksensä ja sukulaisten yhteiset
+vastaukset on saatu "Lauri Lappalaisen" runosta (vrt. Kant. 3:s p. III.
+n:o 69), joka on yleinen Karjalan Kannaksella ja Keski-Inkerissä on
+tavattu seuraavassa muodossa:[489]
+
+      Sousin jousin miehen verran,
+    Sain rahutta ennen muita.
+    Kuhunpa panen rahani,
+    Kuhun kultani kuvoan?
+    Vai ostan pyhäisen pyssyn?
+      Kielsit isot, kielsit emot,
+    Kielsit vellot keskimmäiset,
+    Kielsit nuoremmat sisaret:
+    "Älä osta velvyeni!
+    Pyssy pilloja tekevi,
+    Sata miestä saattelevi,
+    Tuhat miestä turmajavi."
+      Sousin, jousin j.n.e.
+    Vai ostan pyhäisen miekan?[490]
+    (Yhtäläinen vastaus).
+    Sousin, jousin j.n.e.
+    Vai ostan pyhäisen vaimon?
+      Käskit isot, käskit emot,
+    Käskit vellot j.n.e.
+    Osta osta velvyeni!
+    Vaimo poikia tekevi,
+    Laivan lapsia latovi,
+    Ruotsin suurehen sotahan,
+    Turkin tuiman tappelohon.
+
+Kosinta Konnusta ja Kelloniemestä kuuluu Naisensa tappajan runoon
+(kts. I. s. 168-9). Myös rukkasten saaneiden kosijain luettelo on
+ilmeisesti muodostunut muiden inkerinmaalaisten runojen vaikutuksesta.
+
+Vaikkei siis Anteruksen runoon alkuperäisesti kuuluvia säkeitä jää
+tähänkään kohtaan aivan monta, on sen sisällys kuitenkin hyvin selvä:
+Anteruksen kosiin pyrkiminen -- äidin epääminen sen johdosta, että
+siellä monet muut ovat turhaan käyneet -- Anteruksen lähtö kaikista
+varoituksista huolimatta.
+
+Anteruksen lähtövarustukset: 6-7, harvoin 8:n ratsun rakentaminen
+vaskeen, hopeaan ja kultaan, vastaavat täydellisesti Jusleniusen
+säilyttämää kuvausta 6-7 hopea- ja kultakilvestä. Kuitenkin on tämäkin
+kohta enimmiten turmeltunut; jo menomatkalla on Anterolla ikäänkuin
+mukanaan noudettava nuorikkonsa ynnä tämän kaasot, esim.[491]
+
+    Kuusi ratsua rakensi
+    Ala kuuen kosjosmiehen,
+    Seitsemättä itsellehen.
+    Sen hän vaskehen valeli,
+    Mihin nosti nuohinaiset;
+    Sen hän tiippasi tinahan,
+    Minne muutti muut väkensä;
+    Sen hän kultahan kuvasi,
+    Mihin nosti nuorikkehen;
+    Sen hän huohteli hopein,
+    Mihin itse istueli.
+
+Toisinaan monistetaan ratsujen luku sata-, jopa tuhatmääräiseksi:[492]
+
+    Satuloi sata hevosta,
+    Satoihin satulavöihin,
+    Tuhat jouhta jouvutteli,
+    Tuhansihin palkimihin.
+
+Nämät säkeet ovat luultavasti kuuluvia runoon "Sodasta Narvan
+tienoilla" (Kant. 3:s p. III. n:o 56; vrt. tutk. I. s. 204).
+
+Hevaan puolella ei ole löytynyt kappaletta, jossa sekä Anteruksen
+koulusta kotiin tulo että kosiin varustautuminen yhdessä olisivat
+säilyneet. Että molemmat piirteet runoon oleellisesti kuuluvat,
+todistaa, paitsi Jusleniusen näytettä, myös muuan läntisimmässä
+Inkerissä, Narvusissa tavattu toisinto Anteruksen runon
+alkupuolta.[493]
+
+      Iivana pojut Kalervo,
+    Käpykenkä, nahkapaula,
+    Kävi koulussa kovassa,
+    Raskahassa raamatussa.
+    Tuli koulusta kotihin,
+    Viskasi kirjat kiukahalle,
+    Paperit pakon nenälle.
+    "Kova on koulu käyäkseni,
+    Raskas raamattu lukea;
+    Kissat kirjoja lukevat,
+    Kasit rapsivat raamattua."
+      Alkoi kysyä emolta:
+    "Oi emyt vanha emoni,
+    Vanha mamma vaalijani!
+    Näitkö neitoa kasvavana.
+    Tukkapäätä tuultavana?"
+      Emyt vaite vastaeli:
+    "Poikaseni ainoani!
+    Näin mä neion j.n.e.
+    Vaan ei sitä sulle panna;
+    Ei pantu paremmillekaan.
+    Kävi Ruotsista rovasti,
+    Kävi piispa pappilasta,
+    Kävi herrat näiltä mailta;
+    Ei tuo pantu niillekänä,
+    Eikä panna sullekana."
+
+Kysyttyään, onko sinne mainen vai merinen matka, Iivana:
+
+    Kuusi miekkaa kukitti
+    Kuuen vyöllä kosjolaisen.
+
+Sitten hän lähtee laivoilla. Jatko siirtyy toiseen runoon, jolla on
+vastineensa Kantelettaren runossa "Riion poika" (III. n:o 15). Toisessa
+Narvusin kappaleessa esiintyy 6-7 laivan ehittäjänä:
+
+    Alermo Ylennän yrkkä,
+    Kaiken vallan maan hyvä.
+
+Kolmannessa on vielä ratsujen varustaminen säilynyt.[494]
+
+    Kuutta laivaa kukitti
+    Alle kuuen kosjolaisen,
+    Seitsemättä itsellehen.
+    Kuutta pyssyä puhisti --
+    Rauatti hevosta kuusi --
+    Seitsemättä itsellehen.
+
+Näin pitkälle on siis inkeriläinen Anteruksen runo juoneltaan
+Jusleniusen tunteman länsisuomalaisen runon kera täydesti yhtäpitävä.
+Vaan enempää johtoa tästä jälkimmäisestä ei ole. Se on nähtävästi ollut
+vaillinainen ja siinä kohden erehdyttävä, että neito muka olisi jo
+omassa kodissaan kuollut.
+
+Keski-inkeriläisen runon jatko, jossa Antero säännöllisesti saa neidon
+tuoneeksi, ennen kuin tämä sairastuu, on ilmeisesti oikealla tolalla.
+Kysymys neidolta: "oliko raskas kultaratsu?" j.n.e. ja hänen
+vastauksensa, että: "sydämess' oli kipeät" on epäilemättä oleellisesti
+runoon kuuluva; samoin Anteron palatessa neidolle apua hakemasta
+kellonsoiton kuuleminen ja haudankaivajain kohtaaminen.
+
+Sitä vastoin ovat Inkerin puolella lisään tulleita piirteitä: meno
+noidille Venahan (kyliä Soikkolan puolella), tavallisemmin vielä
+Virohon, ja alle linnan s.o. Narvan[495] arpojille sekä viimeisten
+villain, ja ainokaisten aivinojen ottaminen mukaan niille palkaksi;
+samoin keskustelu ruumisarkkua veistävän veljen kanssa. Ne ovat kaikki
+lainatut Marjoja syötyään sairastuneen äidin runosta, jolle tytär
+lähtee apua hakemaan, esim.[496]
+
+    Minäpä noijille Virohon,
+    Alle linnan arpulille.
+    Eivät nouse nuoret noiat,
+    Vanhat arpojat asetu,
+    Akan vanhan vaalijaksi.
+      Annoin niitä, annoin näitä,
+    Ainoani aivinani,
+    Ja viljani viimeiseni,
+    Annoin kultaa piolla,
+    Hopeata kahmalolla.
+    Nousi yksi nuori noita,
+    Vanha arpuli asettui,
+    Akan vanhan vaalijaksi.
+      Minä kiireeltä kotihin.
+    Kuulin koissa kolkatahan,
+    Veräjällä veistetähän,
+    Saranoilla salvetahan.
+    "Mitä veistät velvyeni,
+    Sepitset sula setäni?
+    Vai veistät sotavenoa,
+    Sotalaivoa rakennat,
+    Sotiairoja asetat?"
+      Vello vaite vastaeli:
+    "En veistä sotavenoa j.n.e.
+    Veistän kuollehen kotia,
+    Maahan mennehen majaa."
+      Minä tuiskahin tupahan,
+    Ahavana porstuahan;
+    Emo on pesty penkin päällä,
+    Laaitettu laavitsalla.[497]
+
+Myös keski-inkeriläisen muodostuksen loppuponsi on ilmeisesti jonkun
+muun runon vaikutuksesta vääntynyt. Kuolemaisillaan olevan neidon
+pistäminen kuolijaaksi -- ikäänkuin varmuuden vuoksi -- ennen
+itsemurhaa, on Anteruksen runon juoneen nähden peräti sopimaton.
+Paraiten tämä loppu soveltuisi Kullervon (Inkerin puolella: Turon)
+sisaren runoon,[498] josta ainakin epätoivoinen kätten yhteen lyöminen
+on Anteruksen runoon lainattu.
+
+Kantelettareen on Anteruksen runo liitetty vasta sen kolmannessa,
+lisätyssä ja uudesti muodostetussa painoksessa (III. n:o 36; myös
+4:nnessä n:o 62). Aivan oikein on Lönnrot loppuponnen muuntanut siten,
+että Antero iskee veitsen ainoasti omaan sydänalaansa.[499] Sen jälkeen
+on hän vielä liittänyt kuvauksen, miten kahden puolen puroa haudattujen
+kummuille kasvaa kaksi nuorta koivua, joiden sekä juuret että latvat
+yhtyvät. Tätä Anteruksen runon useimpiin ulkomaalaisiin vastineihin
+kuuluvaa piirrettä ei vaan ole missään runon suomalaisessa
+kirjaanpanossa tavattu. Lönnrot on sen saanutkin toisesta Ogoin ja
+Hovatitsan runosta, jota Suomen Karjassa lauletaan.[500] Aivan
+löytymätön ei kuitenkaan Anteruksen runo ole ensimmäisessäkään
+Kantelettaren painoksessa. Siitä nähdään alkusäkeet runossa "Anterun
+surma" (III. n:o 14; vrt. myös n:o 17), joka kolmannessa painoksessa
+esiintyy oikeammalla nimellä "Katri ja Hannus" (III. n:o 37).
+Toisinnon, johon Hannuksen vaihdos Anterukseen perustuu, oli Lönnrot
+löytänyt Enosta. Vähäistä myöhemmin tapasi Ahlqvist viereisestä
+Ilamantsin pitäjästä samanlaisen kappaleen Hannuksen surma-runoa, jossa
+myös jälki Anteruksen tuloa koulusta, vaikka väännetyssä muodossa, on
+säilynyt:[501]
+
+    Anterus ylinen yrkä,
+    Ylimmäisen miehen poika,
+    Oli Oulusta tuleva,
+    Matkotieltä matkustava.
+
+Ilamantsissa on vielä Anteruksen nimi liittynyt Vipuseen, ensin
+kertosanana säeparissa:[502]
+
+    Viikon on Vipunen kuollut,
+    Kauan Antero kaonnut,
+
+ja siitä samassa säkeessä etunimenä, jota Vipunen ikäänkuin sukunimenä
+seuraa.
+
+Samoin kuin Inkerin virren, muodostavat siis Anteruksenkin runon jäljet
+kolmion: Länsi-Suomi--Keski-Inkeri--Ilamantsi. Ja koska yhtä vähän kuin
+edellisen suhteen on syytä olettaa runon kulkua Inkerin ja Ilamantsin
+välillä, täytyy jälkimmäisenkin leviäminen ajatella aikoinaan
+tapahtuneeksi siten, että se Länsi-Suomesta on erikseen suuntautunut
+Karjalan kannaksen kautta Inkeriin ja erikseen taas Ilamantsiin
+suoristautunut.
+
+Että Anteruksen runo käsittelee samaa ainetta kuin laulu Morsiamen
+kuolosta ja on toisinto samaa yleiseurooppalaista ballaadia, siitä
+tuskin lienee epäilystä. Ihan ilmeistä on myös, että runo on laulua
+melkoista aikaisempi. Inkeriin se on levinnyt tietenkin samaan aikaan
+kuin muutkin länsi-suomalaiset runot eli 1600 luvulla. Kullankiiltävien
+ja hopeanhohtavien kilpien mainitseminen Jusleniusen kappaleessa johtaa
+ajatuksen taaksepäin aikaan ennen ampuma-aseiden käytäntöön tulemista
+eli ainakin 1400 luvulle. Mahdollisesti nimitys Uusi Turku, jos se on
+tarkoitettu vastakohtana vanhemmalle Koroisten Turulle, siirtää runon
+1300 luvulle, jolloin nykyinen kaupungin asema oli todella vielä
+"uusi."
+
+Kaikissa tapauksissa on Anteruksen runo keskiajan loppupuolelta,
+jolloin skandinaavilainen ritarirunous kukoisti. Siitä onkin etsittävä
+suomalaisen muodostuksen esikuva. Ruotsalaisilla löytyy esillä olevaa
+ballaadia myös vanhempi muoto, joka ilman mainittua mautonta johdantoa
+alkaa suorastaan sulhasen unella morsiamensa kuolemasta ja jossa
+refrängi, keskiaikaisen tanssilaulun tunnusmerkki, on vielä säilynyt.
+Laulussa Niilo herttuasta (Hertig Nils) esitetään,[503] mitenkä hän
+herää lintusen lauluun, joka ilmoittautuu morsiamen sanantuojaksi. Heti
+hän satuloi hevosensa ja lähtee kiireesti ajamaan. Tiellä kuulee kirkon
+kellojen soivan ja saa vastaantulijoilta tietää morsiamensa kuolleen.
+Sitten nähtyään haudankaivajat, vetää sormistaan viisi sormusta ja
+jakelee ne, käskien kaivaa haudan niin leveäksi, että sinne kaksi
+mahtuu. Liki kylää kohtaa vielä paarinkantajat, jotka pysäyttää,
+kiinnittääkseen kuolleen poveen kultakoristeen morsiuslahjaksi. Viimein
+asettaa miekan ponnen kiveä vasten ja kärjen vasten omaa rintaansa.
+Haudalle kasvaa lehmus, jonka lehvät syleilevät toisiaan yli kirkon
+harjan.
+
+Tässä niinkuin myös muutamissa tanskalaisissa ja norjalaisissa
+refrängilauluissa[504] on kuitenkin suomalaisesta runosta eriävää se,
+että mies on poissa naisen luota tämän sairastuessa. Mutta Saksassa
+löytyy vielä toinen muodostus, jossa aviomies lähtee vaimolleen apua
+hakemaan ja palatessaan saa tiedon hänen kuolemastaan. Siitä löytyy
+katkelma jo 1500 luvulta, vaan täydellisenä se on vasta 1800 luvun
+alussa kirjaanpantuna.[505]
+
+      Herralla oli tyttönen,
+    Annikki oli nimi sen.
+    Hänet herralle piti naittaa,
+    Rajakreivin rouvaksi laittaa.
+      "Älä, äiti, anna miehellen,
+    Vast' yhdentoist' oon vuotinen,
+    En elä kauemmin vuotta,
+    Olen lapsi ja kuolen suotta."
+      Kun vuosi kului umpehen,
+    Nuor' rouva vaipui vuoteesen
+    Ja pyysi, jos herra joutais,
+    Ett' äidin apuhun noutais.
+      Kun linnaan herra ennätti,
+    Vastaansa astui anoppi.
+    "Terve tultua, rakas poikan'!
+    Miten tyttäreni mun voikaan?"
+    -- "Hän hyvin voi ja huonosti,
+    Ois pojan tulo toivoni,
+    Vaan pelkään, hätä hällä ollut,
+    Kun tulemme, ett' on kuollut."
+      Takaisin herra ratsasti,
+    Keralla ajoi anoppi,
+    Niin kuuli kellojen soivan,
+    Ja paimenen ilakoivan.
+      "Rakas paimen virka joutuisaan,
+    Mitä luostarissa soitetaan,
+    Joko iltakelloset raikuu,
+    Vai kuollehelleko kaikuu?"
+    -- "Ei ole illan aikakaan,
+    Vaan kuollehelle soitetaan,
+    Rajakreivin on nuori immyt
+    Kera lapsen manalle mennyt."
+      Kun ratsasti hän portillen,
+    Pihalta näki huoneesen,
+    Jossa kolme tuohusta paloi
+    Ja teiniä kolme lauloi.
+      Kun astui sisään ovesta.
+    Vaimonsa näki paareilla,
+    Ja kuolleita oli kaksi,
+    Käsivarrella lepäs lapsi.
+      Hän punaisille huulillen
+    Suudelma painoi viimeisen,
+    Niin miekan välkkyvän veti,
+    Sydämeensä syöksi sen heti.[506]
+      Ja äiti yksin jäätyään
+    Kivelle istui itkemään,
+    Kovalla kivellä itki,
+    Ja sydän pakahtui ratki.
+
+Laulu loppuu kuvaukseen nuoren rouvan haudalle kasvaneesta kolmesta
+liljasta. Kolmannessa on kirjoitus: "me olemme kaikki Jumalan luona,
+jotka toisiamme rakastamme". Sen johdosta kaivetaan rajakreivi
+hirsipuun alta, jonne hänet itsemurhaajana on haudattu, ja lasketaan
+vaimonsa viereen kirkon alle.
+
+Tätä muodostusta ei ole tavattu Ruotsissa, mutta että siellä on
+aikoinaan sentapainen laulu löytynyt, todistaa suomalainen runo. Sillä
+muutamilla sen lisäpiirteillä, jotka täytyy pitää runoon varsinaisesti
+kuuluvina, on vastineensa parissa ruotsalaisessa ballaadissa.[507]
+Toisessa herra Olavi tulee koulusta kotia. Äiti ottaa hänet itkien
+vastaan. "Suretko sitä, että olen neitosen kihlannut?" Äiti ilmoittaa
+unessa nähneensä, että tuli poltti Olavin ja hänen morsiamensa; joka
+myös todellisuudessa tapahtuu. Toisessa laulussa herra Peder kysyy
+nuorikoltansa, joka tiellä vietäessä väsähtää: "oliko satula kovin
+ahdas vai tuntuiko matka liian pitkältä?"
+
+Laulu Morsiamen kuolosta ja Anteruksen runo osoittavat selvästi, kuinka
+erilainen kansan runollinen kyky eri aikoina voi olla. Edellinen on
+sisällyksen puolesta askel askelelta ja muotonsa puolesta tahti
+tahdilta esikuvaansa uskollisesti noudattava jäljennös. Jälkimmäinen ei
+ole ainoasti runomitan suhteen itsenäinen, vaan myös kokoonpanoltaan ja
+esitystavaltaan omintakeinen. Helka-virsien sekä Piispa Henrikin ja
+Elinan surma-runojen rinnalla on Anteruksen runo ollut täysiarvoinen
+länsisuomen runottaren luoma.
+
+
+
+4. Laulu Lunastettavasta neidosta.
+
+
+Toisen ja erilaisen esimerkin saman ballaadin ilmestymisestä suomeksi
+kahdenlaisella runomitalla tarjoo tutkittavaksemme laulu
+Lunastettavasta neidosta. Tämäkin ballaadi, joka esittää vastakohtaa
+sukulaisten armottomuuden ja sulhasen uhrautuvaisuuden välillä, on
+Euroopassa yleisimmin levinneitä.[508]
+
+Espanjassa ovat neidon ryöstäjät Maurilaisia merirosvoja ja lunnaitten
+määränä sata kruunua. Italiassa Sicilian saarella taas kuvitellaan sitä
+vastapäätä olevalta Tunisin rannikolta tulevan korsaarit, jotka
+vaativat kolme leijonaa, kolme haukkaa ja neljä kultatolppaa. Neito on
+pian sen jälkeen sattuvain kuolemantapausten johdosta tilaisuudessa
+vuorostaan osoittamaan tunnettansa. Isälle muistoksi hän pukeutuu
+punaiseen, äidille keltaiseen, veljelle viherjäiseen, sisarelle
+valkeaan ja vasta miehellensä muistoksi mustaan pukuun. Englannissa on
+tapahtuman paikka kuivalla maalla ja laivan sijasta "pysäytettävä"
+tuomari. Siinäkin kysytään kaikilta samat lahjukset: heidän kultansa ja
+varansa.
+
+Vaan Saksassa alkavat lunnaat eri henkilöitä myöten vaihdella.[509]
+Isällä on enimmiten ruskea tai musta takki, toisinaan myös korkea talo
+tai kultainen härkä. Äidillä on ruskea hame, silkkihame tai musta
+liina, joskus kultaketjut. Veljen tavaroista mainittakoon ruskea
+hevonen ja kirkas miekka: sisaren omistamista on huomattavin viheriä
+eli _kunnia-seppele_. Sulholta viimeksi vaaditaan kultainen
+sormus, kirkas miekka, talo ja kartano taikka että hän itsensä myö
+souto-orjaksi. Neitoa itseään ei kuitenkaan uhkaa orjuus, vaan
+hukkumisen vaara. Häntä kuljettavain merimiesten kansallisuutta ei
+saksalaisissa kappaleissa nimitetä.
+
+Viimeksi mainittu piirre tavataan jälleen färöläisessä laulussa, jossa
+merirosvot ovat Friisiläisiä Alankomaiden rannikolta, mikä viitannee
+laulun tanskalaiseen kotiperään. Samoin on laita islantilaisessakin
+toisinnossa, jossa Friisiläisten ryöstämä tyttö nimenomaan
+Tanskalaiseksi sanotaan. Edellisessä mainitaan isällä olevan kaksi
+linnaa, äidillä kaksi hametta ja sulhasella kaksi laivaa.
+
+Ruotsalaisilla kappaleilla on miltei aina omituinen johdanto, jossa
+neito lausuu ensimmäisessä persoonassa:
+
+      "Mun isäni ja äitini olivat hädässä,
+    Niin kaupitsivat minut vähästä leivästä,
+    Pois kauas pakananmaalle sortumahan."
+
+Mutta laulu jatkuu sitten säännöllisesti kolmannella persoonalla:
+neidon epätoivoisella käsien väännöksellä ja valituksella merimiesten,
+joskus sotamiehen, veneessä. Vaan merkillisintä on, että omaiset, jotka
+muka nälänhädässä leipäpalaan olisivat myöneet tyttärensä, kuitenkin
+sitten omistavat paljon tavaraa: isä kaksi härkää tai enemmän kuin
+viisi taloa: äiti kulta-arkkuja tai kultaketjuja; veli kultavarsoja,
+ratsuja tai kultakelloja; sisar kultaisia kruunuja, ketjuja tai
+arkkuja; sekä sulhanen _kultasormuksia tai kultalaivoja_. Jo siitä
+päättäen ruotsalainen laulu, joka Suomen puolellekin on levinnyt,
+tuntuu alkuperäisestään turmeltuneelta.
+
+Tämän päätelmän tekee aivan epäilemättömäksi suomalainen laulu
+Lunastettavasta neidosta, joka ei ole voinut muuta tietä kuin Ruotsin
+kautta kulkeutua Länsi-Suomeen, mistä se sitten on levinnyt Itä-Suomeen
+ja rajan taa. Että tämä on ollut laulun leviämisen suunta eikä
+päinvastainen, niinkuin professori C.G. Estlander ensimmäisessä ainetta
+käsittelevässä tutkimuksessa on koettanut osoittaa,[510] käy selvästi
+näkyviin suomalaisten kappalten vaihteluista.
+
+Lunastettavan neidon laulun toisintoja on yli Suomen ja vielä Inkerissä
+muistiinpantu lähes puoli sataa, joista seuraavat lueteltakoon.[511]
+
+a. Varsinais-Suomi 1 Marttila (Hildén n:o 63). -- 2 Uusikaupunki
+(Heinonen 4). -- 3 Laitila (Sjöros jälk. jään. pap.).
+
+b. Satakunta 4 Kokemäki (Reinholm XI. 288 d). -- 5 Pirkkala (Starck 3).
+-- 6 Kiikka (Laurila 1). -- 7 Ylöjärvi (Paldani 13). -- 8 Virtaa (sam.
+72).
+
+c. Uusimaa 9 Pyhäjärvi (Hämeenl. Norm. lys. XIV. 8). -- 10 Askola
+(Tyyskä I. 32). -- 11 Anjala (sam. 31). -- 12 Kymi (Reinholm XII. 28).
+
+d. Etelä- ja Keski-Häme 13 Loppi (Hels. Alkeisop. XXVIII. 21). -- 14
+Hollola (Nieminen 1). -- 15 Korpilahti (Nurmio 227).
+
+e. Pohjois-Häme 16 Viitasaari (Rudbäck 2).
+
+f. Etelä- ja Keski-Savo 17 Lapvesi (Kemppi 85). -- 18 Suomenniemi (Ch.
+Europaeus 70). -- 19 Juva (Gottlund 227). -- 20 (Lavonius 154).
+
+h. Etelä-Karjala 21 Uusikirkko (Europaeus, K. 361). -- 22. Heinjoki
+(Reinholm XI. 288 f). -- 23 Rautjärvi (Tares 8).
+
+i. Itä-Karjala 24 Suistama (Relander 295). -- 25 Korpiselkä
+(Potschtareff 53). -- 26 Sam. (Härkönen 121). -- 27 (Polén 169). -- 28
+(Sirelius 87).
+
+j. Pohjois-Karjala 29 Ilamantsi (Ahlqvist B. 48). -- 30 Sam. (Europaeus
+H. 45). -- 31 Sam. (Relander 91).
+
+k. Etelä-Pohjanmaa 32 Dagsmark (Rancken, MMY:n aikak. III. s. 9).
+
+1. Keski-Pohjanmaa 33 Sievi (Reinius 40).
+
+m. Itä-Pohjanmaa 34 Ristijärvi (Krohn 0277). -- 35 Hyrynsalmi (Sam.
+0297). -- 36 Kijanta (Sam. 0472).
+
+q. Aunus 37 Tulemajärvi (Härkönen 64).
+
+s. Pohjois-Inkeri 38 Vuolle (Saxbäck 440). -- 39 Sam. (Pajula 582). --
+40 Toksova (Sam. 21).
+
+t. Varsinais-Inkeri 41 Keski-Inkeri (Stråhlman 30). -- 42 Länsi-Inkeri
+(Ruotsalainen 308).
+
+Kaikesta ensiksi on huomattava suomalaisen laulun rakenne, jossa
+selvästi voi eroittaa nelisäkeisiä värssyjä. Näissä värssyissä on jo
+prof. Estlander osoittanut loppusoinnun jälkiä. Etenkin länsimurteen
+alalla on riimi ilmeinen, esim.
+
+    Merikoira, verikoira
+    Soutaa ja joutaa,
+    Neitsy istuu kajutissa,
+    Itkee ja huokaa (32; vrt. 5, 7).
+
+    Neiti istui kammiossa,
+    Istui ja itki,
+    Näki hän isänsä kävelevän
+    Meren rantaa pitkin (10; vrt. 9).
+
+         -- -- --
+
+    Kädet paatin laidalla,
+    Polvet meren pohjassa. (7; vrt. 5).
+    Näki isänsä rannalla
+    Kävelevän sannalla (5).
+
+    Neiti se istuu kammiossa,
+    Kerii silkkilankaa,
+    Näki pappansa kävelevän
+    Pitkin meren rantaa (11; vrt, 14).
+
+         -- -- --
+
+    Isän hevoset väsyköön
+    Parhaan touon aikan',
+    Äidin lehmät ehtyköön
+    Parhaan lypsön aikan',
+    Veikon miekat[512] rikkukoon
+    Parhaan sodan aikan'.
+    Siskon kruunut [sulakoon]
+    Parhaan helyn aikan',
+    Heilan laivat kestäköön
+    Parhaan soudun aikan' (11).
+
+Ainoasti länsisuomen alueella on laulussa ilmaistuna merirosvon
+kansallisuus. Hän on silloin säännöllisesti _Venäläinen_ (1, 4-8, 13),
+enimmiten _veri_-alkuisella määresanalla (-suu 6, -korva 7, -koira 5,
+8, vrt. 32). Vaan yhdessä, varsinaissuomalaisessa kappaleessa (3):
+
+    Punapäinen Tanskalainen seilaa ja soutaa.
+
+Että tämäkin toisinto on hyvin alkuperäinen, todistaa siinä yksistään
+soutamisen ohella säilynyt purjehtiminen ynnä muutamat edempänä
+mainittavat vanhanaikaiset piirteet. Lunastettavan neidon laulun
+ruotsalaisissa esikuvissa on luultavasti oletettava kaksi eri
+muodostusta, joista toisessa tytön ryöstäjänä on ollut Ruotsin-puolinen
+naapuri Tanskalainen, ennen erittäin pelätty merenkulkijana.
+
+Niissä kirjaanpanoissa, joissa ryöstäjän kansallisuus ilmaistaan, käy
+myös selville, että neito on merellä veneessä, jota tämä, samoin kuin
+ruotsalaisissa kappaleissa nimettömät merimiehet, soutaa. Neidon
+asemakin on niissä usein havainnollisesti kuvattu, esim. (4):
+
+    Kädet paatin partahalla,
+    Jalat paatin pohjassa.[513]
+
+Välistä mainitaan veneessä erityinen kajutti (7, 8, 32), joka säilyy
+toisinaan edempänäkin (16, 29, 33, 35). Mutta tavallisesti siellä,
+missä ei ryöstäjää nimenomaan mainita, neito istuu epämääräisessä
+kammiossa, jonka läheisyydessä tosin omaiset meren rannalla kävelevät.
+
+Paitsi johdantoon nähden edustavat suomalaiset toisinnot vanhempaa
+ruotsalaista muodostusta myös loppukiroukseen katsoen. Siitä näet
+tavataan jälki Suomen Ruotsalaisten kappaleissa, joissa sulhanen
+lopuksi lausuu: "kirottu olkoon isäsi, äitisi, veljesi, sisaresi, koko
+sukusi!" Että tämä kirous on ennen ollut neidon lausuma ja yhtä
+seikkaperäinen kuin Suomalaisilla, vahvistaa vielä, niinkuin saamme
+nähdä, virolainen runo.
+
+Isän tavaroita olemme ruotsalaisissa kappaleissa tavanneet
+kahta lajia: joko _taloja tai härkiä_. Edellistä muodostusta
+vastaavat parissa läntisimmän Suomen kirjaanpanossa kartanot (4) eli
+pellot (1). Jälkimmäisellä on täysi vastineensa yksistään siinä
+varsinaissuomalaisessa kappaleessa (3), jossa neidon viejänä on
+Tanskalainen, kaikissa muissa ovat härkien sijalle tulleet _hevoset_.
+Neidon toivotus, että ne väsyisivät eli kaatuisivat parhaan kynnön
+aikana, selittää luonnollisesti muutoksen; sillä Suomessa on
+kyntöhärkiä hyvin rajoitetulla alalla käytetty.
+
+Äidillä on omaisuutena yleisesti _lehmiä_, paitsi mainitussa parissa
+läntisimmän Suomen kirjaanpanossa _hameita_,[514] joka myös osoittaa
+että laulua Lunastettavasta neidosta on alkuansa ollut kaksi
+suomennosta eri esikuvain mukaan. Tosin ei kumpaisellakaan äidin
+omaisuudella ole vastinetta nykyään tavattavissa ruotsalaisissa
+toisinnoissa, mutta färöläinen ynnä saksalaiset kappaleet tekevät
+luultavaksi, että hameet ovat ruotsalaisissakin ennen löytyneet, ja
+lehmien puolesta todistaa myös edempänä esitettävä virolainen runo.
+
+Veljellä on tavallisesti kolme _miekkaa_, muutamia harvoja kappaleita
+lukuunottamatta, joissa on sekaannus sulhasen tavarain kanssa
+tapahtunut (10, 11, 29, 40). Saksalaiset toisinnot vahvistavat tästä
+johtuvaa päätöstä, että ruotsalaisissakin ovat veljellä hevosten
+rinnalla vaihdelleet miekat.
+
+Runon kulkuun nähden kaikista todistavin piirre on sisaren omaisuus.
+Saksalaisten kappaleitten _seppele_, sisaren neitsyyden merkki, viittaa
+siihen, että ruotsalaisista vaihdosmuodoista _kultakruunut_ on
+oleellisin. Keskiajalla oli ainakin aatelin neidoilla tapana pitää
+päässä metallisia kruunuja, eikä ainoastaan häissään, vaan yleensä
+kaikissa juhlatiloissa, ja saattoi heillä siitä syystä olla useampia.
+Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan toisinnoissa on sisarella
+säännöllisesti kolme kruunua. Yhdessä on nimenomaan mainittuna
+kruunujen _kultaisuus_ (6); että ne ovat metallisia käy selville neidon
+tavallisimmasta toivotuksesta, että ne _sulakoot_! Tosin enimmiten
+kuvaillaan kruunujen menetyksen tapahtuvan _häitten_ aikana, _vihille_
+mennessä. Vaan siinä varsinaissuomalaisessa kappaleessa, jossa
+Tanskalainen ja isän härkä ovat säilyneet, toivotetaan kruunun putoavan
+parhaana _hypyn_ aikana (3), samoin eräässä itäpohjanmaalaisessa
+(suljetkoon!) tanssin aikana (34). Parissa Satakunnan-puolisessa tämä
+säe kuuluu:
+
+    Kihkeenä kirkon aikana (7) tai:
+    Paraana helon aikana (8 sel. keskellä kirkkomäkeä).
+
+Suomessa käytettyihin paperisiin morsiuskruunuihin viitannevat pari
+toisintoa Hämeestä ja Savosta, joissa sulakoon (15, 16, 20) sanan
+sijalle ilmaantuu hajotkoon (13, 19).
+
+Kruunujen asemesta annetaan jo Uudellamaalla ja Hämeessä sisarelle
+usein _silkit_ päähineeksi, jonka sitten tavallisesti suodaan _palavan_
+kirkon (9), häitten (14), pauhinan (10) aikana; mikä verrattain
+harvinainen vahinko on selvänä jälkenä kruunujen kuvaillusta
+sulamisesta kuumuudessa. Toisinaan kuitenkin mainitaan silkkien
+repeäminen (12), joka myös Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa yhdessä
+valkenemisen (18) ja kastumisen (23) kanssa sen kohtaloksi ajatellaan
+(21). Itä-Karjalassa sisaren päähineet muuttuvat _hameiksi_, joille
+niinikään toivotetaan ratkeaminen (24, 25) eli halkeaminen (26).
+Inkerissä viimein silkit (41 palakoon, 38 katketkoon) muuttuvat
+kokonaisiksi _vaatekirstuiksi_, joiden on palaminen paraalla
+kesovaatteen ajalla (42).
+
+Merkillisintä kuitenkin on, että sisarelle Itä-Suomessa ja Inkerissä
+ilmestyy kolme _lammasta_ (17, 22, 27, 29, 30; vrt. 38 morsiamella)
+eli uukkoa (31, 40), jotka kirotaan kuolemaan paraana _villan eli
+kerintä-aikana_. Tämä toisintomuoto tulee edempänä puheeksi.
+
+Sulhasella on, samoin kuin ruotsalaisissa kappaleissa, tavallisesti
+laivoja, harvemmin sormuksia, (7, 9). Vaan toisinaan on hänellä
+Satakunnassa ja Uudellamaalla kartanoja (6) eli linnoja (8, 12; vrt. 32
+reki!), joille jälkimmäimäisille neito toivottaa:
+
+    Korotkoon l. yletköön paraan tarpeen aikana.
+
+Linnat vielä esiintyvät Itä- ja Pohjois-Karjalan kaikissa kappaleissa
+(25-26, 28-31; myös 24 koti ja 27 laukka = latka, puoti, ovat tähän
+luettavia). Ainoasti yhdessä kuuluu toivotus: korotkoon (25 kuutta
+linnaa korkeammaksi), vaan muissa:
+
+    Hyötyköön hallavuonna l. sota-aikana.
+
+Että nämät linnat perustuvat kadonneesen ruotsalaiseen toisintoon, käy
+selville färöläisestäkin laulusta; siinä tavataan, tosin isällä, vielä
+ritarilinnoja (borgar), jotka Ruotsin puolella talonpoikain suussa ovat
+ennättäneet vaihtua heidän käsityspiirilleen omaisempiin kartanoihin
+(gårdar).
+
+On siis epäilemätöntä, että suomalainen laulu Lunastettavasta
+neidosta on mukaeltu ruotsalaisesta; ei kuitenkaan niistä, jotka
+meille ovat säilyneet, vaan vanhemmista kadonneista muodostuksista.
+Skandinaavilaisen kansanrunon on puolestaan suomalaista kiittäminen,
+että sen perusmuoto vielä voidaan saada selville. Käännöksen ja
+alkuperäisen arvomitat ikäänkuin vaihtuvat, kun suomennos niin monessa
+kohden on sisällykseltään alkuperäisempi.
+
+Inkerinmaan kautta kiertäen on suomalainen laulu Lunastettavasta
+neidosta myös Viron rajan yli astunut. Varsinais-Viron koillisimmasta
+pitäjästä Vaivarasta on saatu kirjaanpano, jonka suomalainen syntyperä
+on heti silmään pistävä.[515]
+
+      Lika istus kammurissa
+    Ja itko ja oogo,
+    Ta nägi isa kävelevä
+    Mööda mere randa.
+      "Bikkas isa, rakkas isa,
+    Lunasta mind vangist!"
+    -- "Miska mea sind lunastan,
+    Kui miul ei ole vara?"
+    -- "Siul on kodu kolme ruuna,
+    Pane üks neist pandiks."
+    -- "Enneb mina lahkun tütredest
+    Kui oma kolmest ruunast."
+
+Mutta yleisempi on toinen muodostus, joka on jo enemmän viron kieleen
+mukautunut. Sitä on muistiinpantu kolmattakymmentä kappaletta eri
+osista Viron- ja Liivinmaata. Koska se on myös kansankirjasissa ollut
+painettuna,[516] on se ainakin osaksi kirjallista tietä levinnyt,
+joten sen kulku kansan suussa käy melkein mahdottomaksi määrätä.
+Vaihtelumuotojen vähäpätöisyydestä vaan näkyy, että kaikki kappaleet
+johtuvat samasta suomalaisen laulun käännöksestä. Näytteeksi riittänee
+ensimmäinen säejakso eräässä Varsinais-Viron kappaleessa:[517]
+
+      _Lilla istus kamberissa,
+    Aeg tall igav oota,
+    Näki pappa reisima
+    Seal pitkä mere randas.
+      "Armas pappa, kallis pappa,
+    Lunasta minu välja!"
+    -- "Kellega mina lunastan,
+    Kui mull' ei ole vara?"
+    -- "Sull on kodu kolmi ruuna,
+    Pane üks neist pandiks,
+    Pane üks neist pandiks,
+    Ja lunasta mind välja."
+      -- "Ennem mina lahkun tüterista,
+    Kui omist kolmist ruunasta.
+    Tüttar täna, homse eesta,
+    Ruunad eluks ajaks."_
+
+Lilla ei voine olla muuta kuin väännös virolaiselle tuntematonta likka
+sanaa; se on naisen nimi, joka muistuttaa kukkaa (lille) vironkielellä.
+Siitä syystä on sen sijalle välistä tullut toinen kukkaisnimi Roosi.
+Sana kamberissa on selitetty vangitornis, joka toisinaan sen
+asemellakin ilmestyy. Toinen säe on selvästi äänteellinen mukailu
+suomalaista _itkee > igav, huokaa > oota_. Että neljännessä säkeessä
+pitkä johtuu suomalaisesta pitkin, näkyy eräästä kirjaanpanosta, jossa
+säe toisintelee: _Pika mere randa_.[518] Viides säe kuuluu muutamassa
+kappaleessa: _rikkas isa, rakkas isa_: jossa suomalainen rakas on
+jäänyt vielä virontamatta.[519] Viimeinen säepari joka sattuvasti
+selittää, miksi sukulaiset eivät halua lunastaa: "tytär on vaan täksi
+ja huomiseksi päiväksi, vaan ruunat y.m. elinajaksi", on suomalaiseen
+lauluun nähden lisäys, joka on lainattu virolaisesta Lunastettavan
+neidon runosta.[520]
+
+Isän kolme ruunaa, joksi hevosia suomalaisessa laulussa
+ainoasti itämurteen alalla nimitetään, osoittavat selvästi,
+että se on tavallista tietä Inkerinmaan kautta Viron puolelle
+kulkeutunut. Muilla omaisilla on samat tavarat kuin yleisimmässä
+suomalaisessa muodostuksessa: äidillä lehmät, veljillä miekat, joskus
+uudenaikaisemmat pyssyt, ja sulhasella laivat. Ainoasti sisaren
+omaisuus eroaa; hänellä on nimittäin kolme sormusta, joiden
+toivotetaan samoin kuin veljen miekkojen menevän katki, vaan keskellä
+_kihla-aikaa_, joka vastaa _vihki-aikaa_ suomalaisessa laulussa.
+
+Vuoroin vieraissa käydään! Laulu Lunastettavasta neidosta on Viron
+maalta palannut jälleen yli rajan läntisimpään Inkeriin, jossa on
+äskettäin löydetty näin alkava kappale:[521]
+
+      Lilla istui kamperissa,
+    Aik' oli ikäv' uottaa,
+    Näki papa reissivanna
+    Pitkin mere rantaa.
+      "Rikas pappa, rakas pappa,
+    Lunasta miut täältä vällää!" j.n.e.
+
+Samoin: emä, venna, ote (< õde = sisar), peip-mies (< peigmees =
+sulhanen).
+
+Tämä yksinäinen kappale olisi melkein liiaksi vähäpätöinen
+mainittavaksi, jollei se todistaisi, mitenkä vielä uusimmalla ajalla
+kansanlaulu kielirajan estämättä kulkee edestakaisin yli Narvajoen.
+
+Paljoa arvokkaampi laina kuin Lunastettavan neidon laulun Suomalaisilta
+Virolaisille on aikoinaan Viron puolelta Inkerikkojen haltuun uskottu
+Suomea kohti eteenpäin siirrettäväksi: Saarenmaalla muodostunut
+samanaineinen runo, johon jo edellä on välistä viitattu.
+
+
+
+5. Lunastettavan neidon runo Virossa.
+
+
+Runo Lunastettavasta neidosta on hyvin tunnettu ja suosittu koko
+vironkielen alalla, myös Setukaisten luona joille uudempi Lunastettavan
+neidon laulu on tuntematon. Sen kirjaanpanojen luku on puolentoista
+sadan vaiheilla, jakautuen verrattain tasaisesti eri maakuntien kesken.
+Satunnaista ei siis voi olla, että se melkein yksinomaan Saarenmaalla
+on täydellisenä tavattava. Neidon lopputoivotukset ovat näet eheinä
+säilyneet useimmissa Saarenmaan kirjaanpanoissa, mutta muissa ainoasta
+kerran läheisellä Muhun saarella ja toisen kerran vastaisella
+Läänemaan rannikolla.[522] Typistettynä ilmaantuu neidon kirous vielä
+joissakuissa Läänemaan kappaleissa.[523] Missä muuten lopputoivotuksia
+tilapäisesti esiintyy, ovat ne lainatut joko Lunastettavan neidon
+laulusta taikka edempänä esitettävän Myödyn neidon runosta.
+
+Saarenmaan 17:stä kirouksen säilyttäneestä kirjaanpanosta voimme kaikin
+puolin paraiten saada selville runon alkumuodon.
+
+Karja 1 EKS. Jõgever s. 224 (V. Mägi n:o 776). -- 2 Hurt IL 18. 488 (V.
+Mägi 48). -- Mustjala 3-6 Niemi I. n:o 536, 543, 582, 703. -- Karia 7
+EKS. 4:o 2. 83 (V. Rattur 2). -- 8. H. II. 18. 774 (J. Mändmets 7). --
+9-10. Niemi I. n:o 193, 226. -- Anseküla 11 Sam. 113. -- Kaarma 12 H.
+II. 41. 392 (Pr. Peeters 13). -- 13 H. I. 4. 343 (Neiu Kallas 12). --
+Valjala (Helme) 14 H. II. 24. 506 (P. ja J. Einer 306). -- Pöidi 15-17
+H. II. 35. 186, 212 ja 293 (J. Keerig ja J. Ilves 110, 127 ja 171).
+
+Runo alkaa tavallisesti kuvauksella, mitenkä Anni neito lähtee lampaita
+hoitamaan läävään, jossa hänen esiliinansa ja päähineensä likaantuvat,
+niin että hänen täytyy mennä niitä pesemään meren rannalle, esim. (7):
+
+      _Ann läks lauta lambaid söötma,
+    Anne põll sai põrmuseks,
+    Anne tanu sai tahmaseks,
+    Ann läks merele pesemä_.
+
+Mereltä Anni näkee laivan tulevan, jonka toisinaan luulee omaisten tai
+Saksan laivaksi, vaikka se onkin Venäjän laiva (5 ja 8, vrt, 14).
+
+      _Mõtles oma isa laeva,
+    Mõtles oma ema laeva,
+    Oli vana väe laiva.
+    "Ootke, ootke Vene" j.n.e.
+      Ann nägi laeva tulevaa,
+    Mõles aga Saksa laeva,
+    See aga oli Vene laeva_.
+
+_Venelane_ on muutenkin ryöstäjän tavallinen nimitys, sen määresanat
+_verikoera_ (6, vrt. 3) ja _vellekene_ (1, vrt. 2) kuvaavat
+vastakohtaisuudellaan siirtymistä 1600 luvulta 1700 luvulle, Ruotsin
+vallan alta Venäjän alamaisuuteen; samaan vaihdokseen viittaa myös
+muutamissa kappaleissa ryöstölaivan ilmestyminen Ruotsista (7, 11, 17).
+
+Ryöstetty tyttö alkaa rukoilla laivan jälleen poistuessa purjeita toki
+pidättämään sen verran, että hän saisi vielä kerran kotipuoleensa
+katsahtaa (8 ja 6).
+
+    _Ann aga hakas paluma,
+    Laev aga hakas minema,
+    "Läskem laevad, pidagem purjud!
+    Oota ma vaatan koju poole."
+
+    "Pea purju, seisa laeva,
+    Lase need laevad laidu käin.
+    Kivi otsa kinni saada!
+    Ma vaada korra koju poole."_
+
+"Isällä", selittää Anni, "on kotona kolme härkää, joiden sarvet
+(toisinaan sorkat 1, 14) ovat hopeasta, kullasta ja vaskesta, ehkä hän
+antaa yhden niistä minun lunnaikseni." Vaan isä selittää ennen
+antavansa pois Annin, kuin härjän, josta hänellä on hyötyä moneksi
+ajaksi, kun tyttärestä on ainoasti hetkeksi, esim. (7).
+
+    _"Isal on kodu kolme härga,
+    Üks oli õõrut kõbesarve,
+    Teine keerut kulda sarve,
+    Kolmas valju vaske sarve,
+    Ehk annaks ühe Anne eest."
+    Isa oli tark siis kostelema:
+    "Ennem minä annan Annekese,
+    Ku't mina annan härjakese,
+    Härga mul mõneks ajaks,
+    Anne mul üürikeseks."_
+
+Samoin vastaavat toisetkin omaiset: äiti, jonka kolmella lehmällä on
+tavallisesti hopeaiset, kultaiset ja vaskiset sarvet, toisinaan ja ehkä
+alkuperäisemmin[524] utaret (5, 13; myös karvat 2, sorkat 14);
+niinikään veli, jonka kolmella oriilla (välistä ruunalla 1, 17) on
+samoin metallinen harja. Sisaren omaisuus on useampaa lajia:
+tavallisesti uuhia, joilla on kolmesta eri metallista villa (1, 2, 5,
+12, 13, 14); harvemmin eri kirjaisia tai värisiä hameita (3, 7, 10);
+joskus myös solkia (16, 17). Nämät jälkimmäiset kuvataan kokonaan
+metallisiksi (kolme sõlge -- õbe s., vaske s., kulda s.); mutta parin
+Muhumaalaisen kirjaanpanon mukaan[525] on niissä kolmenlaiset joko
+kirjat, kuten hameissa, taikka palkimet.
+
+Isän härät kirotaan kuolemaan paraana kynnön, (joskus kylvön 10)
+aikana, samoin äidin lehmät lypsyn, veljen oriit kosimisen ja sisaren
+uuhet keritsemisen aikana, esim. (12):
+
+      _Saagu isa härjad surema
+    Kõige paremal künni ajal!
+    Saagu ema lehmad surema
+    Kõige paremal lüpsi ajal!
+    Saagu venna täkud surema
+    Kõige paremal kosja ajal!
+    Saagu sõsara uted surema
+    Kõige paremal niidu ajal!_
+
+Sisaren soljet taas toivotetaan sulamaan paraana kirkon (17) tai
+kihlauksen (16), mainituissa Muhumaan ja Läänemaan kappaleissa tanssin
+tai morsius-aikana. Niinikään sisaren hameet tuomitaan katoamaan tai
+ratkeamaan juuri morsius-aikana (pruudi ajal).
+
+Vastakohtana omaisten tylyydelle on vieraan kylänpojan avuliaisuus.
+Hänellä on säännöllisesti kolme aittaa, täynnä kolmenlaista viljaa:
+nisuja, rukiita ja ohria esim. (13):
+
+    _Külapoisil kolme aita:
+    Üks aga niidet nisu täide,
+    Tõine püsti rugisi täide,
+    Kolmas ostet odre täis_.
+
+Kylänpoikakin joskus selittää syyn alttiuteensa; aitoista, jotka tuli
+(1) tai tuuli (17) voi hävittää, on hänellä vaan hetkiseksi iloa, mutta
+Annista ainaiseksi. Sulhaselle erityisen siunauksen rukoileminen
+tavataan ainoasti parissa[526] Saarenmaan kappaleessa (1, vrt. 2):
+
+    _Jäägu, jäägu, ma õnnistan,
+    Peigmehe aitad vilja täis;
+    Kui ta võttab, siis kassugu,
+    Kui ta paneb, siis paissugu_.
+
+Että Saarenmaalainen runo samoin kuin suomalainen laulu on muodostunut
+skandinaavilaisen ballaadin vaikutuksesta, vaikka eri toisinnosta,
+ei ole vaikea osoittaa. Isän härät ja veljen hevoset tavataan
+ruotsalaisissa kappaleissa, suomalaisesta laulusta päättäen ovat niissä
+myös äidin lehmät löytyneet. Sisaren soljet, joiden toivotetaan sulavan
+tansseissa tai häissä vastaavat ruotsalais-suomalaisia kruunuja.
+Ainoasti sisaren uuhista voi olla eri mieltä, johtuvatko nekin
+kadonneesta ruotsalaisesta muodostuksesta, jota siinä tapauksessa myös
+suomalaisen laulun itäisemmissä kappaleissa ilmaantuvat lampaat
+edustaisivat, vai ovatko ne virolainen uudennus, johon on antanut
+aihetta yksinomaan elukkain esiintyminen muiden sukulaisten
+omaisuutena. Sulhasen aitat ovat jonkinlainen välimuoto suomalaisen
+laulun vaihtoehtoisille laivoille ja linnoille, jotka kuvastavat
+kahta eri toisintelua skandinaavilaisessa ballaadissa. Yhteiseen
+alkulähteesen viittaa myös ryöstäjän kansallisuuskin _veri_-alkuisine
+määresanoineen, joita tuskin voinee selittää aivan satunnaisiksi,
+alkusoinnun vaikuttamiksi yhtäläisyyksiksi virolaisessa runossa ja
+suomalaisen laulun toisessa muodostuksessa (vrt. myös toisessa
+_punapäinen_ Tanskalainen). Skandinaavilaisen ballaadin välittäjinä
+Virolaisille ovat epäilemättä olleet Läänemaan saaristossa (Nuckö,
+Wormsö) vielä asuvat ja aikoinaan Saarenmaallakin eläneet Ruotsalaiset.
+
+Viron manterella, jonne runo Saarenmaalta levisi, on paitsi
+lopputoivotusten katoamista moni muukin piirre pitkin matkaa
+turmeltunut. Sen kautta että sulhanen usein on kadonnut, on isä monesti
+voinut periä hänen aittansa. Vielä voi isällä härkien sijalla olla
+hevosia, toisinaan siitä huolimatta, että ne veljelläkin ovat
+säilyneet; jolloin tavallisesti kuitenkin hevosten laatu vaihtelee,
+esim. mainitussa Läänemaan kappaleessa: ruuna ja orit (_täkk_). Vielä
+enemmän hajalleen ja sekaisin ovat menneet sisaren sekä sulhasen,
+tavarat. Sisaren lampaat tavataan vaan yhdessä Pärnunmaan, samoin
+yhdessä Viljannin ja Järvamaan kappaleessa.[527]
+
+Annin lähtö läävään löytyy ulkopuolella Saarenmaata ainoasti yhdessä
+Hiidenmaan kappaleessa ja siinäkin ilman merelle menoa.[528] Pelkästään
+pesu meren rannalla on kolmesti Pärnunmaalla ja kerran Läänemaalla
+muistiinpantu; piirteen alkuperäisyyttä kuitenkin todistaa, että se
+vielä parissa Varsinais-Viron ja Tartonmaan kappaleessa tavataan.[529]
+Läänemaalla tosin yleisesti ja toisinaan muuallakin pesun sijalla
+esiintyy veden tuominen merestä, vaan tämä muunnos on nähtävästi toisen
+runon aikaansaama, joka vastaa "Vedenkantajaa Annia" Kantelettaressa
+(III. n:o 23).
+
+Pärnunmaalta alkaen ja yhä yleisemmin idempänä Liivinmaalla on runoon
+Lunastettavasta neidosta sekaantunut eräs sotaruno, joka alkuperäisen
+johdannon on työntänyt syrjään.[530] Neidon ryöstö merelle ja
+sotamiehen otto maalla ovat kuitenkin olleet vaikeasti yhteenliittyviä
+seikkoja. Käy vielä laatuun, kun neito toivoo, että omaiset hänet
+lunastavat sodan käsistä, esim.[531]
+
+    _Lunastab Anne sõeasta,
+    Sõea sõrmede vahelta_.
+
+Silloin sopii ehkä ajatella sotavankeutta. Vaan kun neito nimenomaan
+pyytää päästämään Venäjän väestä, vankkurin ajajain kädestä:[532]
+
+    _Pästä minda Vene väestä,
+    Tõlla sõitijate käesta_,
+
+niin on mahdoton ajatella muuta kuin kiinniotetun rekryytin
+kuljettamista kruununkyydillä. Samoin saattaa vielä ymmärtää, kun Anni
+pyytää omaisiaan ostamaan hänet orjuudesta, raskaasta päivätyöstä ja
+lumisateesta.[533]
+
+    _Osta Anne, pästä Anne,
+    Osta Anne orjuvestä,
+    Pästä päevä pinde'esta.
+    Lunasta lume saosta_.
+
+Vaan kun hän sitten selittää, että heillä on kotona kolme kutakin
+lajia, joista yksi on annettava lunnaiksi ja toinen vielä luvattava
+_tulkille_:
+
+    "_Sul om kodun kolmi --
+    Ãœts iks anna mu eest,
+    Tõine tõlgule tõote,
+    Kolmas peä oman kodun_",
+
+niin ajatus auttamattomasti siirtyy sotaoikeuteen, jota pitäisi koettaa
+lahjoa.
+
+Viljanninmaalla, josta edellisetkin esimerkit ovat, on tätä ristiriitaa
+toisinaan koetettu sovittaa siten, että Anni tyttö rukoilee isäänsä
+Johannes pojan puolesta, että lunastaisi hänet sodasta ja lumisateesta,
+antamalla kolmannenkin härkänsä oikeuteen.[534]
+
+      _"Lunasta Jaani lunasta,
+    Lunasta Jaani sõjasta,
+    Lunasta lume sajusta."
+    -- "Kudas võin mina lunasta?"
+    -- "Sull on kolmi härjäkesta,
+    Ãœks anna Jaani eesta,
+    Teine tõlgule töuta,
+    Kolmas vii sa kohtuesse."_
+
+Selvimmin esiintyy yhdistyksen luonnottomuus Wõrun maalla sekä
+rajantakaisten Setukaisten luona, jossa sotamiehen ottajain annetaan
+etsiä neito esiin piilostansa. Taikka ollaan parantavinaan asia
+sillä, että sisar joutuu vaimoksi sotamiehelle, joka ottaa hänet
+vankkureilleen. Mutta vaikka hän siis ajaa tietä ja maata pitkin, niin
+hän kuitenkin pyytää purjetta kiinni pitämään ja laivaa
+seisottamaan:[535]
+
+    _Pea kinni purjo pois,
+    Lase saista laiva lats!_
+
+Tietysti voidaan ratkaista ristiriita sitenkin, että
+Lunastettavasta neidosta tehdään poika, niinkuin m.m. parissa
+Tartonmaan kappaleessa.[536] Mutta niissä on turmeltunut runon koko
+juoni: vastakohta omaisten ja sulhasen välillä; jälkimmäinen on
+jäänyt pois ja sisar lunastaa veljensä.
+
+Vähemmän kuin Liivinmaalla on Lunastettavan neidon runo Vironmaalla
+vääntynyt lännestä itään kulkiessaan, siitä yksinkertaisesta syystä
+että se on seurannut meren rantaa ja mielikuva laivalla ryöstöstä
+kaiken aikaa on pysynyt elävänä. Varsinaisesti uusi muodostus on
+runossa tapahtunut vasta sitten, kun se tätä tietä on astunut yli
+kielirajan Inkerinmaalle. Muunnoksen on siellä aikaansaanut toinen
+samantapainen runo Myödystä neidosta, joka on yht'aikaa vaeltanut Viron
+puolelta. Tämän runon kehitys ja kulku vaatii kuitenkin jonkun verran
+selvitystä, ennenkuin voimme edelleen seurata Lunastettavan neidon
+runon monimutkaisia vaiheita.
+
+
+
+6. Myödyn neidon runo.
+
+
+Yhtä vähän satunnainen kuin Lunastettavan neidon runon runsas ja eheä
+edustus Saarenmaalla voi olla Myödyn neidon runon löytymättömyys
+siellä,[537] kun tätä kuitenkin Viron manterelta on saatu piammastaan
+satakunta kirjaanpanoa.
+
+Runossa kerrotaan tytöstä, joka poissa ollessaan saa tietää, että hänet
+on kotona myöty miehelään. Tavallisesti on hänestä maksettu isälle
+kyntöhärkiä pari, äidille lypsylehmä, veljelle ratsuhevonen ja
+sisarelle suuri solki, toisinaan vielä kälylle (eli miniälle, veljen
+vaimolle) käpeät kengät. Loukatussa tunnossaan -- nähtävästi maksua
+vähäksyen[538] -- tyttö toivottaa, että hänestä saadut tavarat
+omaisilta häviäisivät: härät vajoomalla vakoon, lehmät lypsämällä vettä
+ja verta, ratsut rasittumalla, soljet lieden ääressä sulamalla ja
+kengät kulumalla.
+
+Mainitut sukulaisten tavarat ovat siksi yhtäläisiä kuin toisessa
+Saarenmaan muodostuksessa Lunastettavaa neitoa: kyntöhärät --
+lypsylehmät -- kosintahevoset -- soljet, että voisi ajatella Myödyn
+neidon runon siitä kehittyneen vastapäisellä Viron rannikolla.
+Kysymykset eri runojen keskinäisestä suhteesta ovat kuitenkin tieteen
+nykyisellä kannalla, kun yksityiskohtainen tutkimus on vasta aivan
+alullaan, ennenaikaiset ratkaistavaksi.[539]
+
+Kaikissa tapauksissa näyttää Myödyn neidon runo länsipuolella Viron
+mannerta muodostuneen. Sillä näet löytyy kaksi eri johdantoa, joista
+toinen ulottuu yli runon koko alan, vaan toinen rajoittuu pohjoiselle
+ja itäiselle osalle virolaista aluetta.
+
+Edellinen yleisempi johdanto esittää tytön karjaa kaitsemassa, kun veli
+saapuu kotoa sanaa tuomaan. Tämäntapainen johdanto tavataan myös
+Saarenmaalla toisessa runossa, jossa veli kutsuu kotiin, ilmoittaen
+ainoastaan kosijoita tulleen. Vaan siinä tyttö käskee veljen yksin
+palaamaan ja viemään isän, äidin käteen vitsan, jolla he voivat ajaa
+kosijat tiehensä. "Minä olen", hän selittää, "liian pieni ja hento;
+antakaa minun vielä kotona kasvaa, sitten minusta tulee näpsäkkä
+nainen."[540] Onko tämä runo yhdessä Lunastettavan neidon runon kanssa
+vaikuttanut Myödyn neidon runon muodostumiseen, täytyy niinikään jättää
+avoimeksi kysymykseksi. Päinvastainenkin tai rinnakkainen suhde on
+mainittuun johdantoon nähden toistaiseksi yhtä mahdollinen.
+
+Jälkimmäinen johdanto taas kuvailee laulajaneitoa pyytävänä veljeltänsä
+maata. Veljen ihmetellessä, mitä neitonen maanomistuksella tekisi, hän
+selittää kylvävänsä sini- ja puna-värikasveja. Omin käsin hän myös maan
+muokkaa. Käytyään kylvöään katsomassa hän lähettää veljensä sepälle
+taottamaan sirppiä ja on parast'aikaa leikkaamassa, kun itse sulhanen
+hänet yllättää, ilmoittaen kotona tehdyn kaupat.
+
+Ettei ainakaan tämä muodostus ole alkuperäinen, osoittavat, paitsi
+johdannon rajoitettua alaa, muutamat muutkin seikat. Ensiksi on se
+tavattu myös eri runona Leikkuuluvun (_Leiko lugu_) nimellä.[541] Siinä
+sirpin teettäminen on loppupontena paikallaan, vaan jää aivan
+liikanaiseksi piirteeksi, Myödyn neidon runon siihen liittyessä
+jatkoksi. Myös on ilmeistä, että sulhanen veljeen verraten, joka
+tämänkin johdannon yhteydessä on joskus sanantuojana säilynyt,[542] on
+myöhäsyntyinen. Sillä on vasten kaikkea tavanmukaisuutta, että sulhanen
+itse lähtee tuvasta, jossa kauppa tehdään, ulos tyttöä etsimään. Eikä
+tämä väännös ole edes Sinen poiminnan yhteydessä tapahtunut, se
+esiintyy edellisenkin johdannon kera sekä Tartonmaalla että erittäin
+Varsinais-Virossa, Jo se seikka, että myöhempi koillisvirolainen
+johdanto yksinomaan esiintyy Inkerinmaalla, riittänee todistamaan, että
+runo on sinne kulkeutunut Viron puolelta eikä päinvastoin. Tämän
+päätelmän tekee aivan epäilemättömäksi läntisimmän Inkerin säkeitten
+vertaileminen vastaaviin virolaisiin.[543]
+
+      Kysyin maata velloltani,[544]
+    Anoin ainoaiseltani:
+    "Anna vello miulle maata!"
+    Vello vastoin vastaeli:
+    "Mitä maata neitoselle,
+    Peltoa ripajalalle?
+    Maa on neitosen rivassa,
+    Pelto pollen kantimessa."
+    Ei voinut kovana olla,
+    Ei kovana, ei kivenä,
+    Antoi kuitenkin vähäsen,
+    Ristikkoa, rastikkoa,
+    Palanutta paasikkoa,
+    Kulunutta kuusikkoa,
+    Märkää mäen alusta.
+    Senkin kynsin kynsilläni,
+    Astivoin kätösilläni,
+    (t. Varpain otsilla vakosin).
+    Sinne mä sineni kylvin,
+    Sinne mä punani puotin,
+    Pippurini pillaelin.
+      Virui viikko, sai nätälä,
+    Menin sinttä katsomahan,
+    Punaani poimimahan,
+    Pippuroi puhastamahan.
+    Sini itki kitkijätä,
+    Puna itki poimijata.
+    Sini oli silmäni tasainen,
+    Puna polven korkukkainen.
+    Silvin mie sinekin täynnä,
+    Poimin mie punekin täynnä,
+    Ajoin harmaan hameeni.
+      Petäjästä peijo huusi,
+    Katajasta kannusjalka:
+    "Tyttärikko neijokkainen,
+    Lyhyt liitsa linnukkainen!
+    Kun sä tietäisit vähäsen,
+    Arvajaisit pikkaraisen,
+    Et sä kitkisi sinyttä,
+    Etkä poimisi punetta.
+    Jo olet tyttö mulle myöty,
+    Mulle myöty ja luvattu."
+    -- "Ken minun sinulle möi,
+    Ken minun möi ja lupasi?"
+    -- "Isyt möi, emyt lupasi,
+    Vellot kaksin kaupat teki,
+    Sisaret sanat saneli."
+    -- "Min lupasit isolleni,
+    Minun sulle myötyhyä,
+    Linnun liikuteltuhua?"
+    -- "Isolle härät väkevät."
+    -- "Sen minä suon isälle:
+    Isoni härät väkevät,
+    Kun menevi kyntämähän,
+    Auran etehen kaatukohot,
+    Vaon välihin vaipukohot!
+    Sen saakoon isä minusta,
+    Minun sulle myötyhyä,
+    Linnun liikuteltuhua."
+    - -- --
+    "Emolle mahusen lehmän."
+    -- "Nännä verta lypsäköhön,
+    Nännä verta, toinen vettä,
+    Kolmas kellan karvallista,
+    Neljäs piimyttä Jumalan!"
+    -- -- --
+    "Vellolle hevon hyväisen."
+    -- "Sotatielle sortukohon,
+    Vainotielle vaipukohon!"
+    -- -- --
+    "Sisolle sinervän uukin."
+    -- "Susi villat survokohon,
+    Karhu villat kantakohon!"
+
+         -- -- --
+
+      _Küsin maada vennaltani.
+    "Vennakene vennikene,
+    Anna mulle tüki tühja maada."
+    Venda varsi vasta kosti:
+    "Mis teeb niidu neidusela,
+    Põld teeb põlle kandiale."
+    "Mõeda mulle põldu põlle laiust,
+    Maada jala jälle laiust."
+    "Poll on vööllä neiu poldu."
+    Salateles, armasteles,
+    Halateles, andis maada.
+    Raasukese raagamaada,
+    Palukese paljast maada,
+    Kuiva kuusiku alusta,
+    Mää männigü tagusta.
+    Sie mina künnan küüsiläni
+    Äästelen varbalagi.
+    Sinnep ma sineta külvan,
+    Sinnep ma punada puistan,
+    Sinne pillan pipperaida.
+      Kasvis kuu, kasvis kaksi.
+    Läksin sinet katsumaie,
+    Puna katki poimimaie,
+    Pipperaida piiramaie.
+    Sini oli silmie tasane,
+    Puna polve korguveni.
+    Roovisin ma rüpe täie,
+    Kahmisin kaksi kaendla täitä.
+      Pedakasta huusi peigu,
+    Kadakasta kannusjalga:
+    "Neitsikene noorukene!
+    Kelles sa sineta leikad,
+    Kelles sa punada poimid?
+    Juo sina minule müedi."
+    "Kesse mind sinule möije?
+    Kes see müis, kes see tõutas?"
+    "Isa möi ja ema touti,
+    Vennad kaksi tegit kaupa,
+    Sõsarad sõnad kõnelsid."
+    "Minu sulle müödudäsi, (2)
+    Kahe kauba tehtudasi." (3)
+    "Isäle härjäd vägevad." (4)
+    "Mis suoban mina isäle? (1)
+    Kui lähäb väljäle kündämäie,
+    Härjäd vagu vajugu,
+    Ikke otsa hingestagu!
+    Sie saie isä minusta.
+    Emäle lehmä mauka.
+    Üks nisä vetta, toine verda,
+    Kolmas piimada punasta,
+    Neljäs vahtu valgeeda!
+    Vennale hea hobuse.
+    Hobu surgu soja tiele,
+    Vainu tiele luogu varsa.
+    Sõsarale suure sõle.
+    Kui lähäb lienda liigutama,
+    Sõlge liedeje sulagu!"_
+
+Todistavin virolaisen sanan siirto suomenkielelle on lehmän maine
+maukas = isomahainen; siitä johtuu mahunen eli tavallisemmin mahikke
+s.o. maho, joka on juuri vastakohta lypsylehmälle.
+
+Niinikään kosijan nimitys peijo (B; C: peije, A: penno, sel. "mokoma
+mies") on selvästi vironkielinen _peigu_ = sulhanen. Sen sijalle astuu
+kuitenkin usein Narvusin tienoilla ja sitten yleisesti idempänä _kaksi
+kaupanmiestä_. Myös yhdessä myöhemmän virolaisen muodostuksen
+kappaleessa[545] on neidon ostajana nimenomaan _kaubapoissi_. Tämä
+piirre johtuu toisesta virolaisesta runosta, joka on välistä Myödyn
+neidon johdannoksi liittynyt, kuten seuraavassa Varsinais-Viron
+kappaleessa.[546]
+
+    _Oh mina vangi vaene lapsi,
+    Ööd olen vangi, päevad vangi,
+    Oöd hoian isa hoosta,[547]
+    Päevad kaitsen venna karja.
+      Tuli kaksi kaubameesta,
+    Kaksi kaubamee sulasta:
+    "Neitsikene noorukene!
+    Müü mulle isa hobune,
+    Kauple venna kirju karja!"
+    -- "Oh teie kallid kaubapoisid,
+    Kallid kaubamee sulased!
+    Müüge mulle mõõka vöölta,
+    Kauple kannukset jalasta!
+    Siis müün isa hobuse,
+    Kauplen venna kirju karja."
+    -- "Neitsikene, noorukene!
+    Ei ma müü mõõka vöölta,
+    Kauple ei kannuksed jalasta.
+    Jo sinu minule müüdi."
+    -- "Ole vait valestamasta,
+    Kelmi keelta peksamasta!
+    Kes minu sinule müüs?"
+    -- "Isa müü, ema töutas,
+    Vennad kaksi kaupelesid."_
+
+(Sitten ilmestyykin veli tervehtien neitoa, ja tämän kysyessä
+kuulumisia kotoa, ilmoittaa hänestä paljon tarjotun).
+
+Vielä on huomattava, että sinen kertosanaksi pippurin sijalle tulee
+pellava eli pellerva, joka sitten vielä punan syrjäyttää. Mitenkä
+vaihdos on vähitellen tapahtunut, näkyy esim. seuraavista
+kirjaanpanoista, joista toisessa muutos on vielä alullaan, vaan
+toisessa jo loppuun suoritettu.[548]
+
+      Siihen mä sineni kylvin,
+    Pillaelin pippurini.
+    Kului yötä yksi, kaksi,
+    Menin sinttä katsomahan,
+    Pellervaa puhastamaan.
+    Sini oli silmäni tasainen,
+    Puna polven korkukkainen.
+
+      Siihen mä sinoni kylvin,
+    Pillaelin pelervani.
+    Kului kuuta kaksi, kolme.
+    Menin sinoa katsomahan,
+    Pelervoa vaattamaan.[549]
+    Sino oli sinikukalla,
+    Pelervo punakukalla.
+
+Pellavan paikallansa vakaannuttua on muodostunut uusi säepari, joka
+kuvailee, kuinka vähäiseen maahan vähän siementäkin kylvettiin.[550]
+
+    Lusikan sinoja kylvin,
+    Pihon pillasin pellavasta.
+
+Mainituilla muutoksilla levisi runo Narvusista Soikkolaan ja
+Keski-Inkeriin, jossa johdantoon tuli ainoasti vähäpätöisiä
+lisäkoristuksia. Niistä huomattavin on vaihteleva kuvaus neidon
+oikeudettomasta asemasta, esim.[551]
+
+    Mihin maata neitoselle,
+    Niittyä ripajalalle,
+    Peltoa pakenevalle?
+    Se maautta neitoselle,
+    Mikä alla jalkojensa;
+    Se päivyttä neitoselle,
+    Mikä päivä päänsä päällä.
+    Maa on neion esliinassa,
+    Niitty neitosen rivassa,
+    Kaski pollen kantimessa.
+
+Aivan yhtäläinen on runon johdanto vielä Karjalan kannaksella. Siitä on
+kuitenkin tärkein piirre, neidon osattomuus maanomistuksessa, jäänyt
+pois. Epäröimisensä, antaisiko maata, veli perustelee ainoasti sillä,
+ettei sisarella ole miestä eikä hevosta käytettävänään maan
+kyntämiseen. Sukulaisten saamiin lahjuksiin nähden on ainoasti isän
+tavarassa tapahtunut kehitys huomattava: a) kyntö-härkä tai
+tavallisemmin kyntöruuna Narvusissa, b) rahainen ratsu yleinen
+Soikkolassa, tavallinen Hevaalla; c) kivinen kirkko myös tavallinen
+Hevaalla,[552] yleinen Karjalan kannaksella. Näytteeksi Karjalan
+kannaksen laulutavasta painettakoon seuraava kappale.[553]
+
+      Puistin maata velloltani,
+    Ristikoista, rastikoista
+    Virvikoista, varvikoista,
+    Pellolta pelervikoista.
+      Vello vasten vastaeli:
+    "Mitä sä sisko maalla teet?
+    Ei ole sulla kyntäjäistä,
+    Ei miestä ei hevosta." --
+      "Mä vaan kynnän kynsilläni,
+    Varpahillani vakoan."
+      Antoi vello mulle maata,
+    Ristikoista j.n.e.
+    Kylvin mä sinoista liuskan,
+    Toisen liuskan pellervoista.
+      Menin kohta katsomahan,
+    Kahen kolmen yön perästä,
+    Viikon päästä viimeistähän.
+    Sitte oli sino kukalla,
+    Pellervoinen marjasella,
+    Aloin kitkeä sinoista,
+    Puhastella pellervoista.
+      Ajoi kaksi kauppamiestä,
+    Kolme puotipoikasia,
+    Nuo mulle kutittelevat:
+    "Sä olet neito meille myöty,
+    Sekä kaupattu kananen!"
+      Neito vasten vastaeli:
+    "Kuka möi minun poloisen,
+    Kauppasi kotikanasen?"
+    -- "Iso möi sinun poloisen,
+    Sekä kauppasi kanasen."
+    -- "Mitä sai iso minulla?" --
+    -- "Isos sai kivisen kirkon."
+    "Tulkoon suuri pohjatuuli,
+    Kaatakoon isoni kirkon,
+    Parasna kirkkoaikana!"
+      Ajoi kaksi kauppamiestä j.n.e.
+
+(Jokaisen sukulaisen kohdalla uudelleen).
+
+Jo Keski-Inkerissä joskus ja useammin Karjalan kannaksella[554] on
+Sinen kitkentä irtautunut Myödyn neidon runon yhteydestä, liittyen
+johdannoksi Kuolonsanomiin ja etenkin sanomaan "Äidin kuolosta" (nk.
+myös Kanteletar, 3:s painos III. n:o 104; vrt. n:oon 62).
+
+Sen sijalle on sitten Suomen puolella Myödyn neidon runon eteen
+sovitettu uusi johdanto, jossa samoin kuin alkuperäisemmässä
+virolaisessa muodostuksessa, vaan aivan uudella tavalla kuvataan,
+kuinka neito paimenessa ollessaan saa tiedon siitä, että hänet kotona
+on myöty.
+
+Vanhimmassa Porthanin aikuisessa käsikirjoituksessa, jonka Ad. Neovius
+on löytänyt ja julkaissut, tämä johdanto kuuluu:[555]
+
+      Läksin piennä paimenehen,
+    Lasna lammasten ajohon,
+    Tuli ylkä karjahani,
+    Oli ylkä niinkuin härkä.
+    Istuihen tyvellen ylkä,
+    Minä lapsi latvemmallen;
+    Kysyttelin, lausuttelin:
+    "Kävitkös minun kotoni,
+    Vaelsitko vainioni?"
+      Kyseli minulta ylkä:
+    "Mikä merkki sun kotonsi,
+    Kuka valta vainionsi?"
+    -- "Risti riihen ikkunalla,
+    Toinen risti lattialla,
+    Kuusikko tupani eessä,
+    Kultakaivo kuusikossa,
+    Kultakansi kaivon päällä."
+    -- "Mitä teeskeli isäni?"
+    -- "Myöskenteli tyttäriä."
+
+Runon jatko on täydellisemmin edustettuna saksalaisen _H.R. von
+Schröterin_ v. 1819 julkaisemassa kokoelmassa "Paimenlaulujen"
+joukossa.[556]
+
+    "Möikö minun?" -- "Möi minulle."
+    -- "Saiko paljon saalihiksi?"
+    -- "Isälles sotahevonen,
+    Mammallesi maholehmä,
+    Siskolles sininen uuho,
+    Veikolles vene punainen,
+    Veikon vaimolle vaskimaljan."
+    -- "Vähänpäs minusta annoit,
+    Pikkuruisen kaunihista!
+    Isäni sotahevonen
+    Sotatielle sortukohon
+    Sota-aikana parassa!
+      Mammani maholehmä
+    Maiollensa viipyköhön
+    Maito-aikana parassa!
+      Siskoni sininen uuho
+    Villoillensa viipyköhön
+    Villa-aikana parassa!
+      Veikkoni vene punainen
+    Hakohoni(!) haletkooni(!)
+    Souto-aikana parassa!
+      Veikon vaimon vaskimalja
+    Kivehen kimahtakohon
+    Oltta täynnä ollessani (!),
+    Olut-aikana parassa!"
+
+Runon uusi johdanto tavataan sekä Savossa että Karjalassa erikseen
+Myödyn neidon runosta ja muissa yhteyksissä.[557] Se on jo itsessäänkin
+kokoonpantu useammasta aineksesta. Ensimmäinen säepari tavataan
+erilaisissa paimenrunojen tapaisissa.[558] Sana ylkä (sulhanen)
+viitannee alkuosan länsisuomalaiseen syntyperään. Jälkiosa johdantoa,
+kodin tiedustelu ja kuvaus, on nähtävästi mukaelma erittäin
+Varsinais-Suomessa suosittua Tuomaan runoa.[559]
+
+    Tule meille Tuomas kulta,
+    Tuo joulu tullesas,
+    Oluttynneri olallas,
+    Viinapikari pivosas,
+    Leipävarras kainalosas!
+    Kylläs[560] meijän portin tunnet:
+    Tervaristi, rautarengas,
+    Karhun nahka portin päälä,
+    Kirjava koira portin alla,
+    Kultakaivo kartanolla,
+    Hopiakuppi kannen päälä.
+
+Jossain Saimaan ympäristöllä on tämän länsisuomalaisen johdannon ja
+Virosta Karjalan kannaksen kautta kulkeutuneen Myödyn neidon
+runon yhdistyminen tapahtunut. Muutamassa Gottlundin Juvalla
+muistiinpanemassa toisinnossa on lahjana veljelle säilynyt punaista
+venettä alkuperäisempi vetävä ruuna.[561]
+
+Vielä vanhempaa muodostusta edustaa seuraava, toiselle puolen
+Päijänteen Satakuntaan eksynyt kappale,[562] jossa veljellä on
+vetohärjät ja miniällä iso solki (vrt. Virossa sisarella suuri solki ja
+Länsi-Inkerissä toisinaan[563] miniällä lehet leveät).
+
+      Menin Viroon karjalaiseks,
+    Akanan maalle paimenaiseks.
+    Tuli ylkä mun työni,
+    Istuhen tyvellen puuta,
+    Minä laps latvemman puolell'.
+    Rupesin häneltä kysyyn:
+    "Tukkos kotonikin kautta?"
+    -- "Tulinkin kotoskin kautta."
+      "Mitä meiltä annettihin?"
+    -- "Sinä teiltä annettihin."
+      "Mitäs isälleni annot?"
+    -- "Isälles isot hevoset."
+      "Mitäs äitilleni annot?"
+    -- "Aitilleskin ison lehmän."
+      "Mitäs siukullenkin annot?"
+    -- "Siukulleskin sini-uukin."
+      "Mitäs veikollenkin annot?"
+    -- "Veikolleskin vetohärjät."
+      "Mitäs miniälle annot?"
+    -- "Miniälle ison soljen, paksun pauvan."
+      Nousin mä kirokivellen,
+    Kirosin mä viisi kirroo:
+      "Isäni iso hevonen
+    Tallihinsa taatukohon,
+    Aseisiinsa kaatukohon,
+    Myymästähän minua,
+    Panemasta pikkuruista,
+    Lasna leikisnä tekemän!
+      Äitinikin iso lehmä
+    Ehtyköön lypsyn aijaalla --
+      Veikkonikin vetohärjät
+    Tallihinsa taatukohon,
+    Aseisinsa kaatukohon,
+    Parraalla ajon aijaalla --
+      Siukkunikin sini-uukki
+    Villohinsa viipyköhön,
+    Karitsoihinsa kaatukohon --
+      Miniänkin iso solki, paksu pauva,
+    Parraalla aikaa poikki menköön,
+    Myymästä he minua,
+    Panemasta pikkuruista,
+    Lasna leikistä tekemän!"
+
+Alkusäkeet ovat selvästi lainatut niinikään virolaisperäisestä ja
+Karjalan kannaksen kautta savolaiselle alueelle, aina Pohjois-Hämeesen,
+vaeltaneesta Viron orjan runosta. Epäilemättä meillä siis tässä on
+semmoinen harvinainen tapaus, että virolais-karjalaisen runovirran
+lieve on ulottunut yli länsimurteen rajan.
+
+Karjalan kannakselta on Myödyn neidon runo uusine johdantoineen
+kulkenut myös toista, tavallisempaa suuntaa, pohjoista kohti.
+Ilamantsissa on siitä Ahlqvist muistiinpannut seuraavan eheän ja
+täyteläisen toisinnon.[564]
+
+      Läksin piennä paimenehen,
+    Lasna lammasten ajohon;
+    Ajoin lehmät suota myöten,
+    Lampahat paloja myöten,
+    Vuohet vuoren kukkuroita,
+    Itse astuin tietä myöten,
+    Sinisukan siitymättä,
+    Kengän kauon kastumatta,
+    Punapaulan painumatta.
+      Yhtyi yrkä karjahani,
+    Mies leveä lehmihini,
+    Hän istui tyvelle puuta,
+    Minä lapsi latvemmalle;
+    Kyselevi, lauselevi:
+    "Kävitkö minun kotona?"
+    -- "Kävinpä sinun kotona."
+    -- "Mi merkki minun kotona?"
+    -- "Se merkki sinun kotona:
+    Tuomikko tuvan perässä,
+    Pihlajikko päällä pirtin,
+    Ristit riihen ikkunoissa,
+    Katajikko kaivotiellä,
+    Kuusikko kujojen suussa,
+    Kaivo keskellä pihoa,
+    Kultakansi kaivon päällä,
+    Kultakappa kannen päällä,
+    Kultakuppinen kapassa."
+    -- "Mitäpä iso tekevi?"
+    -- "Syöpi, juopi, kestoavi,
+    Kanasia kaupitsevi;
+    Annikin papille antoi,
+    Pietan piispalle lupasi."
+    -- "Kellenkäs minun lupasi?"
+    -- "Minulle sinun lupasi."
+    -- "Äiänkös hyvästä annoit,
+    Pikkuruisen kaunoisesta?"
+    -- "Annoinpa minä sinusta
+    Isolle ikuorosen."
+    -- "Ohos koira antiasi,
+    Vaivanen lupuutasi!
+    Äiänkös" j.n.e.
+      "Emolle mahovan lehmän" --
+      "Veikolle vene punasen" --
+      "Sikolle sinervän uuhen" --
+      "Vävylle värilusikan,
+    Toiselle hopeatuopin" --
+      "Miniälle vaskimaljan."
+    -- "Ohos kurja antiasi
+    Vaivanen lupuutasi!"
+    -- "Kun siitä vähän lie tullut,
+    Isolta ikuoronen
+    Parasna kyntöaikana
+    Aletkohon aisoillensa,
+    Vaollensa vaipukohon!
+      Kun siitä j.n.e.
+    Emolta mahova lehmä
+    Parasna lypsyaikana
+    Kiulullensa kirvotkohon,
+    Rauetkohon rainoillensa! --
+      Veikolta vene punainen
+    Parasna soutuaikana
+    Halki juoskohon hakohon,
+    Rikki rintansa kivehen! --
+      Sikolta sinervä uuhi
+    Parasna kerihtyaikana
+    Villoillensa viipyöhön! --
+      Vävyltä värilusikka
+    Parasna kestiaikana
+    Terä suuhun lohketkohon,
+    Varsi jääköhön kätehen! --
+      Toiselta hopeatuoppi
+    Parasna kestiaikana
+    Pohja puotkohon kivehen,
+    Korva jääköhön kätehen! --
+      Miniältä vaskimalja
+    P. k.-a., P. p. k.
+    Laita jääköhön kätehen!"
+
+Omituinen muunnos Ilamantsin laulutavassa on siinä, että omaisille
+annettuja lahjoja ei kiroo myöty neito, vaan itse antaja siitä
+loukkaantuneena, että neito niitä vähäksyy.
+
+Sama muodostus on yleinen, vaikk'ei aivan yksinomainen, myös Venäjän
+Karjalassa. Vienan läänin toisinnoista kokoonpantuna on Kantelettaren
+kolmannen kirjan 21:s runo "Kalevalan neiti." Harvinainen on kuitenkin
+nimitys Kalevala tiedustelussa:[565]
+
+    Kävitkö Kalevalassa?
+    Katsoiko Kalevan neiot
+    Kalevalan ikkunoista?
+    Haukkuiko Kalevan koirat
+    Kalevalan rantateillä?
+    Mip' oli merkki j.n.e.
+
+Tämä satunnainen lisäys on nähtävästi lainattu häärunoista, jossa
+tavataan seuraavanlaisia kysymyksiä:[566]
+
+    Piettiinkö vävy vävynä
+    Osmolassa ollessasi
+    Käyessä Kalevalassa?
+    Onko teiän Osmolassa,
+    Niinkuin meiän Kalevalassa,
+    Karhunnahka portin päällä?
+
+Vienan läänin laulutavan erityisyys on omaisille annettujen lahjuksien
+tarkemmassa kuvaamisessa. Nämät lisäpiirteet ovat kuitenkin muista
+runoista otetut. Esim. isän oriin kuvaus:[567]
+
+    Jok' on tarkka askelelta,
+    Sekä käymähän terävä,
+
+on lainattu Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannosta samoilla
+seuduin:[568]
+
+    Sanoi nuori Joukahainen:
+    "On minulla oritta kaksi,
+    Toinen käymähän riveä,
+    Toinen tarkka askelelta."
+
+Erittäin huomattavat ovat sisaren siniseen uuheen liittyvät lisäsäkeet:
+
+    Joka viikko villan tuopi,
+    Joka kuu karitsan kantoi.
+
+Näillä on näet sananmukainen vastineensa länsisuomalaisessa Neljän
+neidon runossa, joka erään muistiinpanon mukaan Uudestakaupungista[569]
+on ollut vanha leikkilaulu. Näytteeksi soveltuvat sen kaksi
+täydellisintä ja toisiansa täydentävää kirjaanpanoa Marttilan pitäjästä
+likeltä Turkua.[570]
+
+      Myödyn neidon runo.
+
+    Mikäs tuolta kaukaa näkyy?
+    Kylä tuolta kaukaa näkyy
+    Mikäs kylän alitse käy?
+    Joki j.n.e. Mikäs j.n.e.
+    Sammal joes' sisäl' on.
+    Kivi sammalas' sisäl' on.
+    Sormus kiven sisäl' on.
+    Mikäs sormuksen sisäl' on?
+    Pitkä tammi, paksu tammi.
+    Kulta tammen juuripuu.
+    Taivas tammen latva puu.
+    Tarha taivaas' sisäl' on.
+    Oinu tarhas' sisäl' on.
+    Aitta oinun sarven pääs'.
+    Mikäs aitas' sisäl' on?
+      Neljä pientä tyttöö.
+    Yksi kuttoo kultakankaat',
+    Toinen puolaa kultapuolaa,
+    Kolmas karttaa villoja,
+    Neljäs itki nuorta veljeänsä,
+    Kuin aivan varhain sotaan vietiin,
+    Lasna laivan haltiaksi.
+      Pikku lintu hyppäs' aitan partaalle:
+    "Mitäs itket pieni tyttö?
+    Mitäs maksat palkkaa?"
+    -- "Kinttaan täyren kintasvilloja,
+    Vanttuun täyren vantus-villoja."
+    -- "Mut' en siihen tyry."
+    -- "Puolen kullastani,
+    Puolen hopiastani,
+    Kaikki kun ma kuolen."
+    -- "Tuolta se tulee tuljuttaa,
+    Parta päivän palmikossa,
+    Hiukset kullan suortavissa.
+    Sisarelles' tuon semmosen lampaan,
+    Kuin joka viikko villan antaa,
+    Joka kuukaus karitsan kantaa.
+    Äitillen' tuon semmosen lehmän,
+    Kuin kultakiulu on sarven nokas'.
+    Veljellen' tuon semmosen hevosen,
+    Kuin rä[y]stäält' suitset suuhun pannaan,
+    Kuona pilviä pitelee,
+    Harja taivasta haatelee."
+
+         -- -- --
+
+    Mikäs tuolta kaukaa näkyy?
+    Kylä tuolta kaukaa näkyy
+    Mikäs on tuol' kylän keskel'?
+    Joki j.n.e. Mikäs j.n.e.
+    Lähde on tuol' joen keskel'.
+    Silmä on tuol' lähteen keskel'.
+    Kivi on tuol' lähteen silmäs'.
+    Kirves kiven kikkirällä.
+    Lastu kirveen lavalla.
+    Mikäs lastun lappehella?
+    Tammi suuri, tammi pieni,
+    Tammi yhreksän kanttinen.
+    Aitta tammen tarhasesa.
+    Mitäs aitas' sisäl' on?
+      Neljä nuorta neitsyy.
+    Yks' siel' kuttoo kultavyötä,
+    Toinen solkii solkimia,
+    Kolmas polkii polkimia,
+    Neljäs istuu ja itkee.
+      Västäräkki vääräsääri
+    Istuu aitan ikkunalla:
+    "Mitäs itket neito nuori?"
+    -- "Itken nuorta veljetän,
+    Kun vietiin nuorena sottaan,
+    Pienenä sotaväen päliköks,
+    Latnan laivan haltijaksi."
+    -- "Mitäs annat, minä sanelen?"
+    -- "Vakan vakan vanttui,
+    Kimpun kirjavii sormikoi,
+    Annan miekan veljeni vyöltä."
+    -- "Tuoltapa näkkyy tulevan.
+    Pää näkkyy päältä metsän,
+    Jalat alta arvottaisin;
+    Parta päivän palmikos',
+    Hiukset kullan suortavis'."
+    -- "Mitäs hän tuo tullesas'?"
+    -- "Sisarelles sini-utun,
+    Joka viikko villan antaa,
+    Joka kuu karitan kantaa.
+    Muoril' lehmän lehkosarven,
+    Kultakiulu sarven pääs'."
+
+Tämä runo on tavattu myös Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa ynnä
+Inkerissä, vaikka vallan muuntuneilla tuomisilla. Veli tuo sisarelleen
+joko kengät, sukat, paidan taikka sitten hanhen; viimeksimainittuun
+liittyy virolaisperäinen runo hanhen katoamisesta ja etsimisestä (kts.
+Kant. I. n:o 205 ja III. n:o 31.).
+
+Koska kuitenkin länsisuomalaisen runon loppuosasta mainittu säepari on
+Vienan lääniin asti kulkeutunut, niin on mahdollista, että myös niiden
+edellä käyvä säe:[571]
+
+    Sisarelleen sinisen uuhen
+
+olisi aikoinaan itäsuomalaisissakin kappaleissa löytynyt ja kenties
+antanut aihetta suomalaisessa Myödyn neidon runossa jo Inkerin puolella
+ilmaantuvaan yhtäläiseen säkeesen, jolla ei ole minkäänlaista
+vastinetta virolaisessa Myödyn neidon runossa.
+
+Virolaisilla on tosin myös Neljän neidon runo hyvin yleisesti tunnettu.
+Ja sen muoto on siksi samanlainen, että sen täytyy olla jossakin
+yhteydessä vastaavan länsisuomalaisen runon kanssa.[572]
+
+      Maarjapäeva laul.
+
+      _Lähme Loojale loole,[573]
+    Maarialle heinamaale;
+    Nüüd on Looja eina kuiva,
+    Maaria eina ilusa.
+    Võttan kaare, võttan kaksi,
+    Hakkan kolmat võttemaie.
+      Mis ma leidsin kaare alla?
+    Kotka leidsin kaare alla.
+      Mis seal kotka tiiva alla?
+    Kirves j.n.e. Mis j.n.e.   10
+    Laastu seal kerveja ninasse?
+    Jaani aita tehtaneksi.
+    Sängi senna aida sisse.   16
+    Oled senna sängi sisse.
+    Palagas senna õlge peale.
+    Padjad senna palaka peale.   21
+    Mis senna padjade peale?
+    Neli noorta neitsikest.
+    Üks aga kojub kuldavööda,
+    Teine raksib raudavööda,
+    Kolmas kassikäpalista,
+    Neljäs nuttab noorta meesta.
+    (t.) Neljäs nuttab vendadasa,
+    Mis mullu sodaje viidud,
+    Tunamullu muile maile.   30
+      Ära sina nutta neitsikene!
+    Jo näikse, jo tulekse,
+    Pää paistab päälta metsa,
+    Keha metsa keskeelta,
+    Jalad alta arva metsä._
+
+Mutta eroavaisuudetkin tämän ja länsisuomalaisen Neljän neidon runon
+välillä ovat sitä laatua, ettei toista voi toisesta johtaa. Sitä paitsi
+ei ole mitään jälkeä suoranaisesta runojen vaihdosta Varsinais-Suomen
+ja Viron rannikon välillä. Virolaisen runon kulusta ympäri Suomenlahden
+on Myödyn neidon runossa toistaiseksi ainokainen esimerkki, eikä
+yksinäinen länsisuomen alueen itärajalle satunnaisesti eksynyt kappale
+paljoa todista, kun on kysymys länsimurteella yleisesti ja paraiten
+säilyneestä runosta. Päinvastaisesta suomalaisten runojen kulusta
+Inkerinmaan kautta Viron puolelle on kyllä useitakin todisteita, mutta
+leviämissuhteet viron alueella ja kekitysmuodot pitkin matkaa ovat
+tavallisesti aivan toiset kuin tässä tapauksessa. Ei siis ole muuta
+mahdollisuutta virolaisen ja suomalaisen Neljän neidon runon
+yhtäläisyyden selittämiseksi, kuin yhteisen alkumuodon olettaminen.
+Kysymys on vaan siitä, onko tässä kaksi alkuperäisen yhteissuomalaisen
+runon haarausta vai kaksi myöhemmän ajan lainaa yhteisestä
+vieraskielisestä lähteestä. Jälkimmäistä mahdollisuutta ehdottomasti
+puoltavat virolaisen runon katolisperäiset nimet: Maaria ja Johannes,
+joita ei voine runoon kuulumattomina pitää. T:ri O. Kallas on
+huomauttanut,[574] että yhtäläinen laulu, jossa kolmas neito itkee
+sotaan vietyä sulhoaan, löytyy Vendiläisillä Saksanmaalla.[575]
+Nämätkin, samoin kuin Länsisuomalaiset ja Virolaiset ovat luultavasti
+germaanilaisesta runoudesta -- ja tietysti aivan erikseen --
+vastaanottaneet Neljän neidon runon.
+
+Joka tapauksessa on veljen lahjojen tuominen suomalaiselle runolle
+erikoinen piirre, jota ei virolaisessa eikä vendiläisessä tavata. Jos
+siis sisaren sininen uuhi on Länsi-Inkerissä tullut Myödyn neidon
+runoon Neljän neidon runosta, niin on se suomalaisen eikä virolaisen
+muodon vaikutusta.
+
+Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole ajatella Neljän neidon runon
+vaikutusta tässä kohden. Lammas ja uuhi, niinkuin olemme nähneet, ovat
+tavallisia sisaren tavaroita Lunastettavan neidon laulun karjalaisissa
+ja inkeriläisissä kappaleissa. Jollei laulu ole runolta tätä piirrettä
+lainannut, niin on se päinvastoin saattanut laulusta siirtyä Myödyn
+neidon runoon. Mainesana _sininen_ on siinä tapauksessa voinut tulla
+alkusoinnun vaikutuksesta siskon rinnalle itsenäisestikin Inkerinmaalla
+uudestaan keksityksi.
+
+
+
+7. Lunastettavan neidon runo suomeksi.
+
+
+On jo aika kääntyä takaisin Lunastettavan neidon runon siirtymiseen yli
+kielirajan virosta suomeksi. Päärunko runoa, omaisilla oletetut
+erilajiset ja itsekullakin kolmilukuiset tavarat, on kuitenkin ainoasti
+läntisimmässä Inkerissä alkuperäiseen muotoonsa jäänyt. Näytteeksi
+painettakoon katkelma Narvusin-puolista runoa[576] sekä vastaavat
+varsinais-virolaisen runon säkeet:
+
+    Emo rannalle tuleepi.
+      "Oi emo lunasta minta,
+    Lunasta minta soasta,
+    Ota poies orjuuesta,
+    Päästä palkan piikuesta!" --
+    "Milläpä mä sun lunastan?"
+    "On sulla kolme pollekkesta;
+    Pane paras minusta,
+    Anna aine tyttärestäs." --
+    "Ennen mä sinusta luovun,
+    Ennen kuin paraasta pollestani.
+    Polle minulle ijäksi lienee,
+    Polle kaikeksi ajaksi,
+    Ei tyttöä lienekänä.
+    Tyttö toinen saatanehen." --
+
+         -- -- --
+
+    _Ema rannale tulesi.
+      "Oh minu ella eidekene!
+    Lunasta mind sõasta." --
+    "Miska ma sinu lunastan?" --
+    "Sul on kolmi põllekesta,
+    Mis parem, pane minusta,
+    Anna ainust tütteresta." --
+    "Enne loobun tütteresta,
+    Enne kui heasta põlledesta;
+    Põlle kõigekse eakse,
+    Tütar tänä hommeneksi."_[577]
+
+Vaan jo Soikkolan puolella on Lunastettavan neidon omaisten
+kolmilukuiset tavarat vaihdettu Myödyn neidon omaisten yksilukuisiin
+ynnä laatusanalla määriteltyihin tavaroihin. Ei Soikkolassa, eikä
+Hevaan puolella Lunastettavan neidon runo esiinnykään muuten kuin
+Myödyn neidon runon yhteydessä, ostohinnan ilmoituksen ja lahjuksien
+kiroomisen välisenä kappaleena, esim.[578]
+
+      Kysyin maata velloltani
+    -- -- --
+    "Sano kallis kaupanmiesi,
+    Mitä otti mun isoni?"
+    "Isosi rahaisen ratsun --
+    Emäsi mahike lehmän --
+    Vellosi soti-orihin --
+    Sisosi sinervon uukon --
+    Minnosi lehet leveät."
+      Vene läksis vieremääe,
+    Mie neito nuttamaae,
+    Nuttaen: "hyvä Venakko,
+    Venhäläinen vainolainen,
+    Punasaapas Saarelainen,
+    Kannatteles Karjalainen,
+    Piä purje punakypärä!
+    Soutelekka, joutelekka,
+    Soua tuolle rantuelle,
+    Missä nuot tulet palavat,
+    Kipunaiset kilsattavat,
+    Lemmenet lekottelevat."
+    -- "Sano kallis kaunokkainen,
+    Ketä sulla siell' on sukua?"
+    -- "Isoni on sukua siellä."
+    Isyt rannalle tulevi.
+      "Hoi iso, vanha isäni,
+    Vanha ukko vaalijani!
+    Lunasta sinä minuista,
+    Lunasta lumisaosta,
+    Venehestä Venhälaisen,
+    Paatista pahointekijän,
+    Ota poies orjuuesta,
+    Päästä palkanpiikuesta."
+      Iso vasten vastaeli:
+    "Milläpä minä lunastan?" --
+    "On sulla rahainen ratsu;
+    Paakka puolet mun alleni,
+    Puolet pääni päästimeksi,
+    Henkeni lunastimeksi."
+      Iso vasten vastaeli:
+    "Ennenpä minä tytöttä,
+    Ijankaiken kassapäättä,
+    Ennen kuin rahaisen ratsun."
+      Vene läksis j.n.e.
+
+(Samoin tulevat rannalle muut sukulaiset kukin vuorostaan tavaroineen;
+lopuksi neito kiroo:)
+
+      "Isoni rahainen ratsu
+    Rahatielle rauetkohon
+    Raha-aikana parahin!
+      Emäni mahike lehmä
+    Maion maahan kaatakohon
+    Maitoaikana parahin!
+      Velloni sotioroinen
+    Sotitielle sortukohon
+    Sota-aikana parahin!
+      Sisoni sinervon uukon
+    Susi villat vitvokohon
+    Villa-aikana parahin!
+      Minnoni lehet leveät
+    Lehtitielle lentäköhöt
+    Lehtiaikana parahin!"
+
+Että tässä Lunastettavan neidon samoin kuin Myödyn neidon runo on
+virolaista alkuperää, todistaa epäilemättömästi vertaus virolaisen
+Lunastettavan neidon runon johdantoon, semmoisena kuin se läheisimmässä
+Varsinais-Viron maakunnassa[579] esiintyy (huomaa erittäin sanaa ja
+muotoa: _nuttamaae < nuttamaie_).
+
+      _Vene hakas veeremaie,
+    Karjalla karisemaie,
+    Pohlakas põletamaie,
+    Sõda akas sõudemaie,
+    Imme akas itkumaie,
+    Neidu noori nuttemaie:
+    "Ooda üva Venaku,
+    Sõisa armas Harju Saksa,
+    Pia kinni paula poiga,
+    Kannatele Karjalaine!"_
+
+(Tai:)
+
+      _Soda laev läeb soudemaie,
+    Venelaine veeremaie,
+    Rootsi laev läeb laskemaie,
+    Karjalane karsimaie,
+    Mina noori nutamaie:
+      "Oota hea Venekas,
+    Kannatelle Karjalane,
+    Seisa armas Saare Saksa,
+    Pea purje punane kuube!"_
+
+Tähän virolaiseen johdantoon on kuitenkin Inkerin puolella sekaantunut
+alku erästä "Laivarunoa", joka esim. Narvusissa kuuluu:[580]
+
+    Soua laiva, joua laiva,
+    Soua suurta merta myöten,
+    Purjehi punaista merta,
+    Soua tuonne rantuelle,
+    Kussa tuo tuli näkyvi,
+    Valkeainen vilkahtavi.
+
+Lunastettavan neidon ehdotus, että omaiset ainoasti puolet antaisivat
+lunnaiksi, myös muodossa:[581]
+
+Puolet lupaa minulle,
+
+    Toiset puolet itsellesi,
+
+on nähtävästi jälkenä tavarain alkuperäisestä monilukuisuudesta.
+Yhteen, vieläpä elolliseen esineesen sovitettuna se on silminnähtävästi
+luonnoton.
+
+Vielä on huomattava neidon kirouksessa yhä uudistuva jälkisäe: --
+aikana parasna. Virolaisessa Myödyn neidon runossa ei sentapaista
+tavata, vaan heti Narvusin puolella, jo ennenkuin Lunastettavan neidon
+runo on siihen liittynyt, se siinä alkaa ilmestyä.[582] Mainittu
+refrängisäe ei saata mistään muualta johtua kuin Inkerissäkin
+tunnetusta Lunastettavan neidon laulusta.
+
+Tämä laulu on sitten vielä aikaan saanut sen, että Soikkolassa ja
+Hevaan puolella neidolle usein ilmestyy lunastaja, jonka tavarat hän
+siunaa, esim.[583]
+
+      Seolleni suuri kiitos!
+    Pajulinna pääni päästi --
+    Linna kahta kasvakahan,
+    Kolmea korotelkahan.
+      Vävyni pajuinen linna,
+    Käet päälle kukkumahan,
+    Linnut päälle laulamahan,
+    Sirkkuset siveltämähän.[584]
+
+Sulhasen sijalla on tosin tässä päästäjänä setä[585] tai vävy, mutta
+hänen omistamansa linna, jonka toivotetaan kohoavan, muistuttaa
+ilmeisesti sulhasen linnoja Lunastettavan neidon laulun
+itäsuomalaisissa kappaleissa.
+
+Soikkolassa sekä Hevaalla on Lunastettavan neidon runo välistä saanut
+paikallisen värityksen. Neidon ryöstäjä Venäläinen silloin
+soutelee:[586]
+
+    Reunaitse Retuisen saaren,
+    Kalasaaren kallahitse.
+
+Retuinen saari tietysti tarkoittaa Retusaarta eli Kronstadtia.
+Vakinaisen maantieteellisen leiman sai runo kuitenkin vasta
+jouduttuansa Karjalan kannakselle, jossa souteleminen siirtyi mereltä
+Nevajoelle. Täällä on Lunastettavan neidon runo enimmäkseen irtautunut
+Myödyn neidon runon yhteydestä. Vaan pysyväisenä jälkenä siitä ovat
+säilyneet omaisten yksilukuiset, laatusanalla määritellyt tavarat.
+Karjalan kannaksen kappaleista, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia,
+sopii seuraava Ahlqvistin kirjaanpanema näytteeksi, jos kohta siitä
+veli tavaroineen on unohtunut.[587]
+
+      Venäläinen vainolainen,
+    Sinisaapas Saksalainen,
+    Soutelevi, joutelevi,
+    Ympäri Nevan jokea,
+    Nevan nientä kiertelevi.
+      Neitonen kujertelevi
+    Venäläisen venehessä,
+    Punaparran purjehessa:
+    "Soua tänne rantaselle,
+    Jossa tuikkavi tulonen,
+    Vilkuttavi valkeainen,
+    Suuri paimenen tuleksi,
+    Pieni pirtin valkeaksi.
+    Tuo tuli on ison tulonen."
+      Iso rannalle lasekse
+    Ja lasekse laiturille
+    Oroansa juottamahan.
+      "Lunasta iso minuista!"
+      Iso vasten vastaeli:
+    "Millä mä sinun lunastan?"
+      "On sulla sotioronen,
+    Pane puoli mun alleni,
+    Puoli pääni päästimeksi,
+    Henkeni lunastimeksi."
+      Iso vasten vastaeli:
+    "Ennen luovun tyttärestä
+    Kuin sotiorosestani."
+      Venäläinen j.n.e.
+    Emo rannalle lasekse --
+    Lehmiänsä juottamahan --
+      Venäläinen j.n.e.
+    Sisko rannalle --
+    Pesemähän uuttiansa --
+      Venäläinen j.n.e.
+    Sulho rannalle --
+    Pesemähän miekkoansa,
+    Ruokkimahan ruostehesta,
+    Jotta sorpoisi soassa,
+    Sekä liikkuis linnan teitä,
+    Narvan teitä narskuttaisi --
+    "Ennen luovun miekastani,
+    Ennen kuin luovun neiostani."
+      Neitonen kutittelevi:
+    "Kutti, kutti mun isoni,
+    Kutti ehtoinen emoni,
+    Kutti siitoinen sisoni!
+    Jo mun sulhoni lunasti.
+      Isoni sotaoronen
+    Sotatielle sortukohon
+    Parahan soan aikana!
+      Emoni mahikkilehmä
+    Suet syököhön kesällä,
+    Karhut maalle kaatakohon!
+      Siskoni sinervä uutti
+    Villoihinsa viipyköhön,
+    Vuonnihinsa voipukohon!
+      Sulhoni sotainen miekka
+    Sotatiellä sorpukohon,
+    Vainotiellä voittakohon!"
+
+Merkille pantava on sulhasen, harvoin sedän,[588] ilmestyminen, joka
+epäilemättä johtuu Lunastettavan neidon runon vaikutuksesta. Hänen
+sotainen miekkansa tässä kappaleessa -- eräässä toisessa on hänellä
+merinen laiva[589] -- on tietysti lainattu veljeltä mainitussa
+laulussa.
+
+Karjalan kannakselta levisi Lunastettavan neidon runo sekä Savoon että
+Suomen Karjalaan. Jo Porthan tunsi kappaleen tätä runoa, kuten
+teoksessaan _De poesi fennica_ ilmoittaa.[590] "Toinen runo ylistää
+kihlattujen rakkautta, tunteen voimassa vanhempien, sisarusten ja
+sukulaisten rakkautta paljoa väkevämpänä. Se esittää kertomuksen
+neidosta, jonka -- sittenkun sulhanen jo oli vanhemmilta, monet
+lahjukset heille ynnä muille omaisille annettuansa, lupauksen saanut --
+Venäläinen oli salaa ryöstänyt ja vienyt veneesen pois kuljettaaksensa.
+Kun häntä vanhemmat ja sisarukset olivat kukin vuorollansa
+kieltäytyneet lunastamasta samoilla lahjuksilla, joita olivat saaneet
+sulhaselta, niin tämä sulhanen, vaikka neito oli häntä alkuansa
+ylpeästi kohdellut, ei epäillyt suorittaa sataa ruplaa Venäläiselle ja
+sillä lunastaa häntä vankeudesta."
+
+Niinkuin Porthanin selonteosta voi päättää, on Lunastettavan neidon
+runo ollut Myödyn neidon runon jatkona. Tämä kappale on kyllä kateissa,
+vaan Porthanin lisäyksissä Vhaelin kielioppiin ja Jusleniusen
+sanakirjaan sekä erittäin Gananderin sanakirjassa on siitä siksi monta
+säettä säilynyt, että sen pääpiirteet voi saada selville, esim.
+
+    Nivan nientä _kiertelövi_.[591]
+    Tyttönen _kujerteloopi_
+    Venäläisen venehessä.
+    Paatissa pahatapaisen.[592]
+    Isä rannalle lasexe
+    _Kujerrosta_ kuulemahan.
+    Isäni sotioroinen
+    Sotoannik _sortuohon_.
+    -- -- lehmä
+    _Rainallehen_ raipuohon
+    Lypsyn aikana parasna.
+    _Siskoni_ sinevä[593] uuhi
+    Vuonillehen voipuohon.
+
+Vielä Gottlundin aikana laulettiin Keski-Savossa Lunastettavan neidon
+runoa. Juvalta ja Joroisista hän sai kaksi toisintoa, jotka rinnan
+painettakoon (n:ot 107 b ja a). Etupäässä edellisen mukaan, pari säettä
+jälkimmäisestä lisäämällä, on Gottlund runon painattanut v. 1821
+julkaisemaansa toiseen vihkoon Pieniä runoja Suomen Poijille ratoxi
+(n:o VI).
+
+      Venäläinen verikoira
+    Soutelevi joutelevi,
+    Niemen nientä kiertelevi,
+    Ympäri Ylänjokea,
+    Kahen puolen karjamaita.
+      Neitonen kujerteleksen
+    Venäläisen venehessä,
+    Paatissa pahatapasen.
+      "Lunasta iso minua!"
+    -- "Millä mä sinun lunastan?"
+    -- "Onhan sulla uusi vene."
+    -- "Enpä raaski raukastani,
+    Rahan paljon pantuani,
+    Tengan tieltä löyttyäni,
+    Enemmän luvattuani."
+      (Mamma -- musta lehmä.
+    Veikko -- punainen ori.
+    Sisko -- sininen uuho.
+    Sulho -- musta ruuna).
+
+         -- -- --
+
+      Venäläinen vainolainen,
+    Iankaiken kiertolainen,
+    Venäläinen vainolainen,
+    Soutelevi joutelevi,
+    Niemen nientä kiertelevi.
+      Neitonen kujertelevi
+    Venäläisen venehessä,
+    Karjalaisen kaitehessa.
+    Isopa rannalle lasekse,
+    Kujerrosta kuulemahan,
+    Vaikutusta vaatimahan.
+      "Lunasta iso minua!"
+    -- "Millä mä sinun lunastan?"
+    -- "Onhan sulla kaksi ruunaa,
+    Pane paras pantiks."
+    -- "Ennen luovun neiostani,
+    Ennen kuin paraasta ruunastani."
+      (Äiti -- kaksi lehmää.
+    Veikko -- kolme miekkaa.
+    Sisko -- kolme ruunua.
+    Sulhanen -- kolme laivaa).
+
+_Nevan niemi_ on molemmissa kappaleissa muuttunut _Niemen
+niemeksi_,[594] edellisessä sitä paitsi _Ylänjoki_ lienee väännös
+_Nevanjoesta_. Jälkimmäisessä kappaleessa on Lunastettavan neidon
+laulun vaikutus ilmeinen, omaisten tavarain sekä lukuun että laatuun
+nähden.
+
+Sama Lunastettavan neidon runon ja laulun yhteen sulautuminen on
+huomattava Suomen Karjalassakin, niin esim. eräässä Suojärven
+kappaleessa,[595] jossa Nevanniemi on vaihdettu läheisempään
+paikallisnimeen Nehvonniemi Ilamantsin pitäjän Melaselän
+kappelissa.[596]
+
+Kaikista sotkeutunein sekamuoto Lunastettavan neidon runoa ja laulua on
+vihdoin tavattu Venäjän Karjalassa. Seuraavassa kappaleessa eivät
+ainoasti säkeet ole sekaisin, vaan samakin säe on kahdesta aineksesta
+yhdistetty, kuten omaisten tavarain määrittely sekä kaksiluvulla että
+laatusanalla todistaa.[597]
+
+      Venäläinen veiloo (?)
+    Pikku tytär itkee
+    Venäläisen venehessä,
+    Karjalaisen karpasossa,
+    Punaparran purtelossa.
+    Katso taattoni matkaa
+    Yli meren rantaa.
+    "Tule taatto lunastamaan!"
+    -- "Millä minä lunastan?"
+    -- "On sulla kaksi kultakarva hepoa.
+    Pane paras panttiin."
+    -- "Ennen luovun tytöstäni."
+      (Maammo -- 2 maholehmää.
+    Veikko -- 2 sotamiekkaa.
+    Sikko -- 2 kultanieklaa.
+    Ämmö -- 2 k. kuiria (lusikkaa).
+    Musikka -- 2 kullaista ruplaa).
+
+Ei siis ole ihmeteltävä, että Lönnrotinkin molemmat kokoonpanot
+Kantelettaressa ovat sekamuodostuksia, joista toinen (III. n:o 26)
+tosin enemmän runon, toinen (n:o 27) etupäässä laulun mittaa noudattaa.
+Edellinen perustuu pääasiallisesti Gottlundin julkaisuun. Niinkuin
+ensimmäisen painoksen toisintosäkeistä näkee, johtuu 5:ssä säkeessä
+paikannimi Yläsen niemi Yläjoesta: samoin v. 6 _Kangasnientä <
+kangasmaata < karjanmaata_.
+
+Lunastettavan neidon sekä runo että laulu esiintyvät kuitenkin myös
+Venäjän Karjalassa toisistaan erillään ynnä muissa yhteyksissä. Laulun
+alkusäkeet ovat joskus[598] liittyneet Veneesen pyrkivän neidon runoon
+(vrt. Kant. III n:o 28 "Neiti lepetissä")
+
+      Neiti istui klevetissä,
+    Itkee ja huokuu,
+    Kätösiään katkoo,
+    Sormusiaan murtelee.
+      Katsoi ylös, katsoi alas:
+    Ylähänä päivä paistoi,
+    Alahana veno juoksi.
+      "Taattoni tulee
+    Pitkin meren rantaa;
+    Ota taatto venoseen!"
+    -- "En ota, enkä tieäkänä.
+    Maammos jäleltä tulee,
+    Maammos on vene viekkahampi" j.n.e.
+
+Toinen muodostus Veneesen pyrkivän neidon runoa on Lunastettavan neidon
+runoon usein sekaantunut ja tämän edelle on sitä paitsi joskus jälleen
+liittynyt Myödyn neidon runo, esim.[599]
+
+(Paimenessa käynti -- yrkä -- kodin kuvaus -- kauppahinnan ilmoitus ja
+kirous).
+
+      Neitonen kujertelevi
+    Sulkkuparran suun eessä,
+    Kultaparran parmahilla,
+    Venosessa vierahassa,
+    Karpasossa Karjalaisen.
+    Näki taattonsa vesillä:
+    "Tule taatto lunnahille!"
+    -- "Enpä joua tyttö raukka;
+    Lohi kultainen kutevi
+    Kultaisissa kupluskoissa."
+      Itse eellehen menevi,
+    Näki veikkonsa vesillä,
+    Emon lapsen lainehilla:
+    "Tules veikko lunnahille!"
+    -- "Enpä joua sikko kulta;
+    Säynäs kultainen" j.n.e.
+    "Tule maammo" -- "Siika" --
+    "Tules sikko lunnahille."
+    -- "Millä minä lunastan?"
+    "On sulla sinervä uuhi
+    Sinun pääsi päästimeksi,
+    Sinun pääsi keritsimeksi."
+      Niin sanoi siitä:
+    "Polen poikki uuen purren
+    Halki haapasen" j.n.e.
+
+Tämän kappaleen loppuosa: neidon uhkaus potkia vene puhki tavataan
+Vienan läänissä myös Vedenkantajan Annin runoon sovitettuna ja on
+Lönnrot sen johdosta Kantelettaressa viimeksimainittuun runoon lisännyt
+yllä esitetyn sekamuodostuksen Lunastettavan neidon ja Veneesen
+pyrkivän neidon runoa (Kant. III. n:o 23).
+
+Olemme vihdoin päässeet Lunastettavan neidon runon vaelluksen päähän.
+Se siis ei ole johtunut vastaavasta laulusta, joka Länsi-Suomesta on
+levinnyt Itä-Suomeen, Inkerinmaalle ynnä Viroon. Yhtäläisen
+skandinavilaisen vaikutuksen alaisena, vaan aivan erikseen Saarenmaalla
+se on syntynyt ja pitkin Viron maan rannikkoa vaeltanut Inkerin
+puolelle, jossa on uudestaan muodostunut samaa tietä yht'aikaa
+kulkeneen Myödyn neidon runon avulla. Jo Länsi-Inkeristä alkaen ja
+matkan varrella kautta Karjalan kannaksen Itä-Suomeen ja Venäjän
+Karjalaan yhä suuremmassa määrin se on ottanut vastaan vaikutusta
+Lunastettavan neidon laulusta, jolla tavoin on kehittynyt puoleksi
+runomitallinen ja puoleksi laulumitallinen välimuoto.
+
+Siihen katsoen, että ympäri Suomenlahtea kiertänyt länsisuomalainen
+laulu on kohdannut Virosta vaeltaneen runon aivan kielirajalla, ei
+Lunastettavan neidon runo suomenkielisessä muodossaan saata olla laulua
+sanottavasti vanhempi. Tietysti tämä päätelmä ei ole täysin sitova,
+koska ainakin voisi ajatella, että laulu olisi vasta myöhemmin ja joka
+paikassa eriksensä vaikuttanut runoon, sitten kun tämä jo oli
+suorittanut kulkunsa Inkeristä Venäjän Karjalaan.
+
+Mutta on vielä toinenkin todistus, joka tukee sitä olettamusta,
+että runo vasta samaan aikaan kuin laulu eli 1600 luvulla sai
+suomenkielisen asunsa. Niinkuin olemme nähneet on runon alkuperäisessä
+Saarenmaalaisessa muodostuksessa neidon ryöstäjä kuviteltu
+kansallisuudeltaan Venäläiseksi. Siitä voimme tosin ainoasti päättää,
+että runo on syntynyt ennen vuotta 1700, jonka jälkeen Viron kansa on
+ollut Venäjän vallan alaisena. Vaan Venäläisen yleinen ilmaantuminen
+myös Varsinais-Inkerissä ja Karjalan kannaksella ynnä hänen
+säännöllinen mainesanansa vainolainen[600] määrää runon suomalaisen
+muodostuksen aikaisemmankin rajan, nimittäin vuoden 1600 paikoille,
+jota ennen sekä Inkerinmaan että Käkisalmen läänin asukkaat ovat
+Venäläisten liitossa pitkin aikoja esiintyneet.
+
+
+
+8. Suomen vanha runomitta.
+
+
+Vanha runomittamme on sekä rakenteeltaan että kaunistuskeinoiltaan
+siksi omituinen, eikä ainoastaan nykyisaikaisista, vaan myös
+antiikkisista runomitoista eriävä, että se hyvin varhain on herättänyt
+oppineitten huomiota. Voipa sanoa, että Porthaniin asti ja vielä hänen
+aikanaan suomalaisen runon muodollinen puoli on ollut suuremman
+mielenkiinnon esineenä kuin sen sisällys. Porthanin perustavien
+tutkimusten jälkeen kesti kuitenkin toista vuosisataa, ennen kuin
+Ahlqvistin, Genetzin ja Godenhjelmin kautta vanhan runomittamme lait
+tulivat tarkemmin määritellyiksi.
+
+Yhä selvittämättä on vielä kysymys suomalaisen runomuodon alkuperästä
+ja ijästä. Yksityiskohtaisia arveluja ei tosin ole puuttunut, mutta
+mitään täydellisempää esitystä, joka nojautuisi kansanrunoudellisiin,
+musikaalisiin ja kielitieteellisiin tutkimuksiin ei ole edes
+yritettykään. Toistaiseksi, koska tätä työtä ei käy aivan ahtaissa
+puitteissa suorittaminen, on siis tyydyttävä niiden teiden
+viitoittamiseen, joita myöten vastainen tutkimus mahdollisesti voi
+päästä perille.
+
+Ettei kysymys ole aivan mutkaton, johtuu siitä, ettei vanhan runomme
+kokoonpano ole niin yksinkertainen, kuin miltä se päältä katsoen
+näyttää. "On erittäin merkittävä tosiasia", huomauttaa sattuvasti
+_Comparetti_,[601] "että suomalaisen runon muoto on yhdistänyt
+kätkyessä vielä uinuvan runouden henkeen myöhemmän ijän
+tarkkapiirteisen ja vakaantuneen luonteen. Kypsyyden merkkinä on
+suomalaisen runon varmasti mitallinen, muuttumattoman lain määräämä
+säerakenne; mutta tämä säelaji on sen ainoa, muita se ei ole luonut,
+eikä myöskään säejaksoa ryhmittänyt, sitä paitsi se pitää kiinni
+alkuperäisimmistä, nykyään jo vanhentuneista kaunistuskeinoista:
+alkusoinnusta ja säkeen kerrosta."[602]
+
+Viimeksimainittu: _kerto eli parallelismi_ on suomalaisen runon
+ominaisuuksista se, jonka alkuperäisyydestä vähimmin voi olla
+epäilystä. Sen aikaansaama "ajatussointu" on vanhempi sekä äänteellisiä
+alku- ja loppusointuja että runomittaisia poljentoja. Se milt'ei
+yksistään on riittänyt kannattamaan niin korkealentoista runoutta kuin
+Heprealaisten Vanhassa Testamentissa. Suomalaisissa itkuvirsissä sen
+näemme yhdessä alkusoinnun ja jonkinlaisen loppusoinnun tapaisen kanssa
+saavan aikaan voimakasta tunteen väräjämistä. Säännöllisen runomitan
+yhteydessä tapaamme kerron myös Mordvalaisilla, ja nimenomaan niiden
+kahdeksantavuisessa runomitassa. "Ahlqvistin runousopissaan antaman
+esityksen suomalaisesta kerrosta", selittää t:ri H. Paasonen,[603]
+"voisi vähäisillä muutoksilla sovittaa mordvalaiseenkin. Huomattavin
+eroavaisuus on, että kerto mordvalaisessa runoudessa joskus on
+köyhempää." Tuskin siis saattaa olla eri mieliä siitä, että kerto
+suomalaisessa runossa on perintö ikivanhoilta ajoilta, jos kohta tämä
+kaunistuskeino on siinä kehitetty täydellisyyteen, joka tekee vanhan
+yksinkertaiselta näyttävän runomittamme niin perin vaikeaksi jäljitellä
+uudemmassa taiderunoudessamme.
+
+Alkusoinnun eli alliteratsioonin suhteen sitä vastoin on kaksi
+vastakkaista mielipidettä yhteen törmännyt siinä tunnetussa
+kynäsodassa, jota _Aug. Ahlqvist ja Paul Hunfalvy_ 1870 luvulla
+kävivät. Edellinen oli sitä mieltä,[604] että alkusointu on voinut
+vanhasta skandinaavilaisesta runoudesta "lainana tulla Suomalaisten
+omaksi sen vilkkaan ja pitkällisen yhteyden kautta, joka oli
+Pohjois-Skandinaavian ja Permian (Bjarmalannin) s.o. Vienan Karjalan
+välillä". Tullessaan Vienan meren seutuihin oli Suomalaisilla
+ainoasti suorasanaisia taikka korkeintaan resitatiivin kaltaisia
+runomuodollisesti säännöttömiä loitsuja, joiden kaunistuksena saattoi
+olla yksinään kerto. "Vasta Skandinaavilaisten kanssa kauemmin yhteyttä
+pidettyään tulivat he tuntemaan näiden runolauluin loihtemisen, se
+viehätti heitä ja he rupesivat sitä kielellänsä mukailemaan. Tämä
+onnistui heille niin erinomaisen hyvin, että siitä syntyi ja kasvoi se
+ulosammentamatoin lähde laulua, joka sitten meidän runonamme löydettiin
+Karjalasta. Ja näin joutui alkusoinnunkin käyttäminen skandinaavilaisen
+runouden alalta suomalaisen laulun parhaaksi puvunkaunistimeksi."
+Eräänä todisteena hän mainitsee alkusoinnullisen laulun nimen runo,
+joka on skandinaavilainen lainasana. "Päätukena tälle olettamukselle on
+kuitenkin se seikka, ettei alkusointua, enemmän kuin runomuodollisesti
+säännöllistä lauluakaan, löydy kellään meidän heimokansoistamme."
+
+Unkarilainen Hunfalvy[605] taas piti alkusointua, yhtä hyvin kuin
+kertoakin, "ugrilais-suomalaisen runouden" omituisuutena; "sillä
+näemme, että samaa omituisuutta tavataan myöskin Voguleilla ja että se
+on ollut Magyareillakin, päättääksemme sen säilyneistä jäljistä. -- --
+Mutta se ei ole tainnut tullakaan siihen germaanilaisesta runoudesta,
+kosk'ei tässä ole mitään kertoa. Vaan se seikka, että runo-sana on
+otettu lainaksi, todistaa yhtä vähän, kuin latinainen sana 'värsy',
+joka on tullut kaikkiin eurooppalaisiin kieliin, ei sen vuoksi, että
+eurooppalaiset kansat vasta silloin olisivat ruvenneet runoutta
+viljelemään, kun tulivat tuntemaan latinan kieltä, vaan sen tähden että
+sovittivat latinaistakin sanaa siihen runouteen, jota harjoittivat."
+
+Alkusoinnun omaperäisyyttä suomalaisessa runossa puolustaa myös
+Comparetti viitaten V. Radloff'in tutkimuksiin Altain Tatarien
+runomuodoista.[606] Näillä niinkuin useilla muillakin Aasian
+turkkilaiskansoilla on runonkaunistuksena, paitsi kertoa, erityisesti
+kehittynyt alkusointu; samoin vielä Mongooleilla maisteri G. J.
+Ramstedtin suullisen tiedonannon mukaan.
+
+Ettei suomalaisen runon alkusointu voi olla johtunut
+skandinaavilaisesta, osoittaa jo niiden erilainen käytäntö.
+Jälkimmäisessä se ulottuu yli kahden säkeen, kuten myös Ahlqvist
+huomauttaa:[607] "kahdessa runosäkeessä on kolme sanaa, jotka alkavat
+samalla puustavilla, joista kolmesta sanasta kaksi pitää olla
+edellisessä säkeessä ja kolmas jälkimmäisen säkeen alussa." Vaan vaikka
+voisikin ajatella, että Suomalaiset olisivat sen "oman mielensä ja
+kielensä mukaan muodostaneet", niin tekee lainan olettamisen
+mahdottomaksi se oleellinen eroitus, joka on skandinaavilaisen ja
+suomalaisen runomitan välillä. Edellisessä on ainoasti korollisten
+iskutavujen luku määrätty, vaan korotonten määräämätön, jota vastoin
+jälkimmäinen on syllaabinen s.o. tarkalleen tavuja lukeva sekä lisäksi
+vielä laajuudesta lukua pitävä.
+
+Ratkaiseva tässä suhteessa on Paasosen lausunto Mordvalaisten
+runoudesta:[608] "Ei mielestäni sitäkään voi kieltää, että mordvalaisen
+runon kaunistimena käytetään alkusointua, joka Venäläisille on miltei
+aivan vieras. Se ei tosin ole likimainkaan niin yleinen ja säännöllinen
+kuin suomalaisessa runossa." Siinäkin suhteessa hän huomauttaa
+mordvalaisen runon esiintyvän vähemmin kehittyneenä, että alkusointu
+yleensä rajoittuu sanaa alkavaan kerakkeesen, jota vastoin se
+suomalaisessa useimmiten ulottuu seuraavaan ääntiöön. Mutta pääasia on,
+että Mordvalaisilla samoin kuin Suomalaisilla alkusointu esiintyy ei
+yksistään kerron, vaan myös säännöllisen runomitan yhteydessä;
+mainituissa Mordvalaisten kahdeksantavuisissa säkeissä on sointusanoja
+tavallisesti kaksi, välistä kolme, aivan niinkuin suomessakin.
+
+Siihen, että alkusointu on juuri suomalaisessa runossa niin hyvin
+säilynyt ja kauniisti kehittynyt, lienee etupäässä vaikuttanut koron
+säännöllinen esiintyminen ensi tavulla suomenkielessä, toiseksi myös
+sanaa alkavien kerakkeiden (erittäin umpi- ja suhuäänteiden)
+harvalukuisuus.[609]
+
+Sekä säkeenkerto että alkusointu ovat siis varmasti ikivanhoja
+kaunistuskeinoja suomensukuisten kansojen runoudessa. Vaan miten on
+itse runomitan laita?
+
+Paasonen on suomalaiseen runosäkeesen verrannut Mordvalaisten
+kahdeksantavuista säettä, tosin myöntäen että tämä löytyy myös toisilla
+erisukuisilla kansoilla, "yksinpä Venäläisilläkin, joilta se, samoin
+kuin moni muu metri olisi saattanut tulla Mordvalaisille".[610]
+Se mikä suomalaisesta säkeestä mordvalaisen eroittaa, on tämän
+jälkimmäisen puhtaasti syllaabinen (tavuja lukeva) luonne; siinä "ei
+laajuus- eikä liioin korkosuhteillakaan ole merkitystä". Mutta Paasonen
+selittää eroituksen osaksi sillä, että "vokaaleilla ei nykyisessä
+mordvankielessä varsinaisesti olekaan kuin yksi (lyhyt) pituusaste",
+osaksi huomauttamalla, "ettei suomalainenkaan runo suinkaan aina ole
+ankarasti säännönmukainen -- --. Ja Virolaisten runoja tarkastaessamme
+kohtaamme paljonkin tämmöisiä 'epäsäännöllisiä' säkeitä. Tuskinpa sen
+vuoksi erehtynee, jos tämän nojalla päättää, että suomalaisen runon
+säännönmukaisuus, mikäli sitä todella on olemassa, on myöhemmän
+kehityksen tuote, että mordvalaisen runon kahdeksantavuinen, puhtaasti
+syllaabinen säe on suomalaisen säkeen alkumuoto."
+
+Löytyy vielä yksi lukuunotettava seikka, joka vaikeuttaa suomalaisen
+runosäkeen yhdistämistä mordvalaiseen. H. Paasosen hyväntahtoisen
+välityksen kautta on opettaja N. Suvorovilta Kazanista saatu viisi
+mordvalaista sävelmää, joista kaksi 8-tavuisiin säkeihin. Näistä ovat
+Ilmari Krohnin selityksen mukaan toiset kolme pentatoonisia s.o. siihen
+ikivanhaan puoliaskeloita tuntemattomaan viisisävelikköön kuuluvia,
+joka on kiinalaisen musiikin omituisuus ja joka aivan viime aikoina on
+keksitty Mongooleilla sekä suomensukuisilla Tsheremisseillä ja
+Votjakeilla. Mutta juuri mainittuihin kahteen 8-tavuiseen säestöön
+sovitetut sävelmät ovat diatoonisia s.o. siihen seitsensävelikköön
+kuuluvia, joka viittaa kristillisen resitatiivin vaikutukseen. Samoin
+ovat Suomalaisten ja Virolaisten vanhat runosävelmät kauttaaltaan
+diatoonisia ja siis myöhempisyntyisiä. Tosin voi vähälukuisten
+mordvalaisten ainesten todistusta pitää satunnaisena; myöskin voi
+ajatella suomalaisen runon sävelmän aikain kuluessa vaihtuneen,
+niinkuin todella muutamin paikoin uudemmalla ajalla on sille sovitettu
+hyvinkin "moderni" sävelmä. Vaan kaikissa tapauksissa on mordvalaisen
+ja suomalaisen runon suhde valmis ratkaistavaksi vasta silloin, kun
+ensiksi on edes suomalaisen ja virolaisen runon suhde selville saatu.
+
+Tärkeintä olisi tutkia, missä määrin Kalevalan runomitan säännöt
+kansanlaulussakin eri runoalueilla pitävät paikkansa. Niinkuin
+tiedämme, ovat runomitat vanhoissa klassillisissa kielissä kokonaan
+laajuudelle rakennetut, jota vastoin ne useimmissa uusissa kielissä
+pääasiallisesti korolle perustuvat. Runomittaa, jonka perustuksena
+olisi sekä laajuus että korko, on mahdoton missään kielessä tarkoin
+noudattaa; on pakko polkea joko kokonaan jompikumpi taikka osittain
+kumpaistakin. Viimeksi mainittua menettelyä on vanha runomittamme
+omalla tavallaan yrittänyt. Laajuuteen nähden se määrää, ettei (paitsi
+ensi jalassa, josta edempänä) pitkää tavua saa milloinkaan käyttää
+lyhyen asemesta runojalan laskussa,[611] ja että lyhyttä tavua saa
+nousussa pitkän asemesta käyttää ainoasti silloin, kun sillä ei ole
+pääkorkoa. Tämä näennäisesti omituinen poikkeus, joka vaatii, että on
+rikottava myöskin korkoa vastaan, jos kerran laajuuden perustuksesta
+luovutaan, on vanhan runomittamme kaikista hienoin piirre. Sillä
+laulaessa loukkaa verrattomasti vähemmän korottoman tavun venyttäminen
+kuin pääkorollisen, esim.
+
+    Mieleni minun tekevi.
+
+    Mieleni minunkin teki.
+
+Koron vaikutus on, paitsi mainitussa suhteessa, vielä siinäkin
+huomattava, että keskiarvoinen tavu pääkorollisena on täysin pitkän
+arvoinen, vaan ilman pääkorkoa lyhyen veroinen. Sivukorolla ei ole
+runomitallista merkitystä.
+
+Että Savon sekä Suomen ja Venäjän Karjalan ynnä Inkerin runous on
+näille perusteille rakennettu, on silminnähtävä. Poikkeukset, milloin
+ne eivät johdu satunnaisesta huolimattomuudesta, ovat helposti
+selitettävissä murteiden myöhemmästä kehityksestä, joka usein käy ilmi,
+jos saman runon lausumis- ja laulutapaa toisiinsa vertaa. Että
+länsisuomenkin runous on aikoinaan aivan samoja lakeja noudattanut,
+osoitettiin edellä (I. s. 103).
+
+Kysymys on vaan siitä, missä määrin nämät lait ovat yhteiset myös
+virolaiselle runoudelle. Siihen on vastaus Viron eri runoalueilta hyvin
+erilainen. Varsinais-Virosta, jota esim. _M. Wesken_ julkaisemat Eesti
+rahvalaulud edustavat, on se täydesti myöntävä.[612] Siellä käytetään
+lyhyttä pääkorollista tavua hyvin harvoin nousussa, paitsi jos seuraava
+tavu alkaa k:lla, t:llä tai p:llä, esim.
+
+    Ära kuule _kuke_ healta.
+    Alla _lepiku_ levada.
+
+    Kui'p see meesi mind ei _võta_,
+    Mind ei _võta_, teist' ei _jäta_.
+
+Vaan viimeksi mainituissa tapauksissa on tavu ainoasti näennäisesti
+lyhyt, koska k, t, p lausutaan puolipitkinä ja niinmuodoin sulkevat
+edelläkäyvän tavun.[613] Etelä-Virossa sitä vastoin niinkuin
+_J. Hurtin_ toimittama Vana Kannel I-II osoittaa, on sekä Võrunmaalla
+että Viljanninmaalla pääkorollisenkin lyhyen tavun käyttäminen nousussa
+hyvin yleistä, jota vastoin pitkän tai keskiarvoisen pääkorollisen
+tavun esiintyminen laskussa on verrattain harvinainen ilmiö.
+
+Edustaako etelävirolainen runo myöhempää, taantunutta vai vähemmän
+kehittynyttä alkuperäisempää kantaa? Vastauksen voisi mahdollisesti
+antaa virolaisissa ja suomalaisissa runosävelmissä ilmaantuva erilainen
+kehitysaste. Edellisessä näet ovat usein kaikki kahdeksan tahtia
+yhdenarvoisia, jälkimmäisessä taas yleensä venytetään kahta viimeistä
+tavua, esim.[614]
+
+    Kui mi-na ha-kan lau-la-mai-e, Lau-la-mai-e, las-ke-mai-e.
+    O-tet-tiin mi-nus-ta ou-to, Var-sin vir-hi vis-kat-ti-hin.
+
+Suomalaisessa säkeessä taas on pääpaino nähtävästi toisella ja erittäin
+neljännellä jalalla, joten ensimmäinen jalka jää ikäänkuin alkutahdiksi
+ulkopuolelle varsinaista poljentoa. Tämä seikka selittänee, miksi
+ensimmäisessä jalassa ei laajuus- eikä korkosuhteista eikä edes tavujen
+luvusta tarvitse tarkkaa huolta pitää.
+
+Mutta voidaksemme sävelmän nojalla tehdä päätöksiä
+runomitan kehityksestä, täytyisi ensin ottaa selko siitä, onko
+Varsinais-Virolaisilla, joiden runomitta on täydelleen suomen
+kaltainen, myös runosävelmä mainitusta virolaisesta eriävä.[615]
+Toiseksi on huomioon otettava, että Inkeriläisillä on runosävelmiä,
+joissa viimeisten tavujen asemesta ensimmäinen on venytetty.[616]
+
+Vielä vaikeampi on ratkaista kysymys, missä ja milloin
+suomalais-virolainen runomitta on syntynyt. Sitä varten olisi tietysti
+tutkittava muidenkin yhteissuomalaisten runouden jätteitä, vaikka
+todennäköistä on, että ne liittyvät siihen virolaiseen ja suomalaiseen
+runouteen, joka on itsekutakin maantieteellisesti lähinnä.
+Vatjalaisilla on enimmäkseen semmoisia runoja, joita niiltä muutenkin,
+jos olisivat Inkerikkoja, sillä paikkakunnalla odottaisi. Vepsäläisten
+runoissa taas voi osoittaa mitä läheisintä yhteyttä niiden kanssa,
+joita lauletaan Aunuksessa Salmin kihlakunnan rajalla.[617]
+
+Tähän asti ei ole voitu osoittaa ainoatakaan runoa, joka olisi
+länsisuomelle ja virolle yhteinen muuten kuin joko keskinäisen
+jommankumman puolisen taikka kolmanteen yhteiseen lähteesen viittaavan
+lainan kautta. Sisällykseen perustuvien historiallisten määräysten
+kautta ei ole myöskään päästy varmuudella taemmaksi 1300 lukua. Tosin
+löytyy suomalaisia runoja, joiden aihe voi olla pakanallinen. Vaan
+koska tiedämme pakanuuden vielä 1500-luvulla täydessä voimassa
+rehoittaneen Inkerinmaalla ja Karjalassa, on erinomaisen vaikeaa
+pakanallisen aineksen johdosta päättää, onko sen sisällyksinen runo
+juuri pimeimpänä aikana vai vasta kristinuskon puolihämärässä
+muodostunut.
+
+Jonkunlaisen ajanmääräyksen saattaa myös kielentutkimus antaa runomitan
+syntyyn nähden. Varmana voi pitää että virolais-suomalaisen runouden
+syntyessä ei viron- eikä suomenkielessä ollut tapahtunut kahden ääntiön
+supistusta edempänä ensi tavuuta kerakkeen kadon johdosta, vielä
+vähemmän siten muodostuneen pitkän ääntiön lyhennystä. Myöskin virolle
+ja länsisuomelle ominainen keski- ja loppuheitto ovat runokielelle
+kuulumattomia. Kysymyksen alaista vaan on, voivatko mainitut
+kielelliset todisteet millään varmuudella viedä meitä kauemmaksi
+taaksepäin kuin 1200-luvulle.
+
+Että virolaiset-suomalaiset sävelmät ilmaisevat kristillisen musiikin
+vaikutusta, on edellä huomautettu. Kuitenkin saattaa ajatella tämän
+vaikutuksen alkaneen jo ennen kristinuskon maahan tuontia.
+
+Mutta vaikka runojen sisällyksen, kielen ja sävelmän kannalta ei
+voisikaan varmuudella päästä aikaan, jolloin ei kahden vieraan vallan
+alaisuus vielä eroittanut toisistaan Virolaisia ja Suomalaisia, jää
+kuitenkin näille yhteisen runomitan oma todistus jäljelle. Juuri
+runojen eriaineisuus Virossa ja Länsi-Suomessa viittaa siihen, että
+runomitta on nykyisiä runoaineksia vanhempi. Kysymys voi vaan olla
+siitä, onko se syntynyt aikana, jolloin oli suoranaista yhteyttä
+Viron ja Länsi-Suomen välillä, vai sitäkin aikaisemmin, kun ei
+Suomenlahtikaan vielä heimokansoja toisistaan eroittanut.
+
+Suomalais-virolainen runomitta on yksi ja ainokainen, niinkuin
+Comparetti oikein on huomauttanut. Sitä tosin voi pitää vanhan
+runoutemme alkuperäisyyden ja köyhyyden merkkinä.[618] Mutta se on
+samalla ollut välttämättömänä edellytyksenä tämän runouden
+erinomaiselle kehitykselle ja verrattomalle runsaudelle.
+
+Juuri se seikka että kaikilla kansanrunoutemme lajeilla: epillisillä,
+lyyrillisillä ja loitsurunoilla, vieläpä sananlaskuilla ja
+arvoituksilla, on ollut yksi ja sama runomitta, on antanut esteettömän
+tilaisuuden runolaulajille muodostamaan yhtä runoa toisesta lainatuilla
+lisäpiirteillä, luomaan eri aineksista aivan uusia runoja sekä
+liittämään eri runoja yhtenäisiksi runojaksoiksi. Vaihtelevillakin
+runomitoilla olisivat Suomen kansan runot kyllä aina aiheuttaneet
+Kantelettaren tapaisen helmivyön, vaan kokoonpanematta niistä olisi
+ijäksi päiväksi jäänyt se kokonaiskuvaelma Suomen kansan elämästä,
+jonka yhtäjaksoisella vanhalla runomitallamme meille tarjoaa Kalevala.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Fol. 5. ss. 22-31, aikaisempi ensimmäistä Kantelettaren
+käsikirjoitusta.
+
+[2] Vrt. A.R. Niemi: Vanhan Kalevalan epilliset ainekset n:o 266,
+Tutkimus Sakari Topelius vanhemman runonkeräyksistä s. 51 ja A.J.
+Sjögrenin kansanrunokokoelma n:o 421.
+
+[3] VKEA. n:o 272, 271.
+
+[4] Se Tapanin virren laitos, jonka Lönnrot painatti Mehiläiseen (1837
+Jouluk.), on tämän ja Kantelettaren ensimmäisen käsikirjoituksen
+välinen muodostus.
+
+[5] Cajan, n:o 46.
+
+[6] Niemi, VKEA. n:o 267.
+
+[7] Castrén, A. I. n:o 3.
+
+[8] Suomen keskiaikaisesta runoudesta l. Luojan virsi (Virittäjä II.
+s. 60).
+
+[9] Kts. Geijer och Afzelius, ny uppl. n:o 91, II. s. 353; Grundtvig,
+n:o 96, II. s. 518, III. s. 880; Child, n:o 22, I. s. 233, vrt. n:o 55,
+II. s. 7.
+
+[10] Cursor Mundi vv. 15961-98 (Child, I. s. 240).
+
+[11] Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I. s. 170.
+
+[12] Tästä niinkuin seuraavasta kts. Grundtvigin ja Childin kokoomia
+tietoja.
+
+[13] Haupt und Schmaler, I. n:o 289.
+
+[14] Kts. W. Söderhjelm, Kirjoituksia ja tutkielmia (myös Valvoja 1898
+s. 655.)
+
+[15] Child, I. s. 236, French O.
+
+[16] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale XXV. c. 64
+(Grundtvig, II. s. 523).
+
+[17] Raimbert de Paris, La chevalerie Ogier de Danemarche, vv. 11606-27
+(Grundtvig, III. s. 885; Borenius, Virittäjä II. s. 80).
+
+[18] Child, n:o 55.
+
+[19] Child, n:o 22.
+
+[20] Child, I. s. 240-1.
+
+[21] II. s. 520 Muist.
+
+[22] V.U. Hammershaimb, Færøsk anthologi I. s. 39.
+
+[23] Grundtvig, III. s. 881.
+
+[24] Sam. s. 882.
+
+[25] Sam. s. 883 Muist.
+
+[26] Sam. II. s. 525.
+
+[27] Geijer-Afzelius n:o 91. 1-2.
+
+[28] Toisin: "Auta Jumala ja pyhä Tapani!"
+
+[29] Geijer-Afzelius, II. s. 357, 361.
+
+[30] Grundtvig, III. s. 883.
+
+[31] Sam. H. s. 524.
+
+[32] Sam. s. 521.
+
+[33] Niemi, Sjögren n:o 440, Lönnrot A. II. 6. n:o 104 ja 8. n:o 17.
+
+[34] Liljeblad, kk. s. 8.
+
+[35] Eero Salmelainen, Vähänen kertoelma Muinois-Suomalaisten pyhistä
+menoista, Suomi 1852. s. 135.
+
+[36] Grundtvig, II. s. 521. Muist.; Reinholm, MMY:n kok. 69. s. 153.
+
+[37] Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende, Suomi
+1847, s. 122; vrt, Nyland IV. s. 48.
+
+[38] Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar s. 39-41 (Suomen
+Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII).
+
+[39] Suomen MMY:n Aikak. III. s. 127.
+
+[40] Sjögren, Gesammelte Schriften I. s. 555-6.
+
+[41] S. 200. Siinä myös löytyvät edellä mainitut sekä pari lähinnä
+seuraavaa tietoa,
+
+[42] Uusi Suometar, 1878, n:o 19.
+
+[43] Tuomala, n:o 137.
+
+[44] Reinholm, MMY:n kok. 70. ss. 413, 420, 414-5, 423-4, 360.
+
+[45] Helsingfors Tidningar 1829 n:o 44.
+
+[46] Laulaja oli 60 vuotias torppari J. Hepola
+
+[47] = vedestä.
+
+[48] Tämä säe kerrotaan.
+
+[49] = kesi.
+
+[50] Kiitossanat oluen juotua.
+
+[51] Ynnä muuan ruokoton sukkeluus.
+
+[52] Reinholm, MMY:n kok. 70. s. 408, Karinaisten kappelista.
+
+[53] 1. Niemi (Topelius s. 48) osoittaa, ettei se ole Savosta. -- 2.
+Lönnrot, S. n:o 154, Tottijärveltä (kts. Helsingfors Tidningar 1829 n:o
+44). -- 3. Paldani, n:o 114. -- 4-6. Reinh. kok. 70. ss. 425, 417 ja
+456. -- 7. Mikkola. n:o 6.
+
+[54] Kiitossanat joko seuraavat kehoitusta menemään kellariin (467) tai
+käyvät sen edellä (235).
+
+[55] Virittäjä II. s. 67.
+
+[56] K. Krohn, Satuluettelo IV. 7.
+
+[57] Brandt, n:o 247 Laihialta.
+
+[58] Lilius, n:o 19 Saarijärveltä.
+
+[59] Jalkanen, n:o 27 Rautalammilta; vrt. Niemi, Topelius s. 44,
+tietymättömästä paikasta.
+
+[60] Esim. Vaasan lyseen Koe-seura V. n:o 18 Vetelistä; Rautell, n:o
+128 Vihannista; Gottlund, n:o 488 Ruotsin Savolaisilta; Polén, n:o 62
+Suomen Karjalasta.
+
+[61] Europaeus G. n:o 669.
+
+[62] Kemppi, n:o 172.
+
+[63] Castrén, A. I. n:o 7 Kuhmoniemeltä; Lönnrot, E. n:o 531 Arvidsson,
+C. VI. H. ja Gottlund, n:o 785.
+
+[64] K. n:o 15.
+
+[65] Niemi, VKEA. n:o 267.
+
+[66] Kts. Kanteletar, 3 painos, III. n:o 37 (vrt. 1 pain. III. n:o 14
+"Anterun surma").
+
+[67] Täytetty: pahan ja päälle kirjoitettu: kiivahan.
+
+[68] Niemi, VKEA n:o 131 vv. 249-255.
+
+[69] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49; vrt. Borenius, 1. n:o 53,
+Jyväälahdelta.
+
+[70] A = Porkka 1. n:o 245; B = sam. n:o 244; C -- Groundstroem n:o 3.
+Vrt. Europaeus, III. 3. n:o 135 ja Alava, 1891, n:o 1284.
+
+[71] Länkelä, IV. n:o 14; vrt. Gottlund, n:o 371 Sulkavalta Savosta ja
+Europaeus, K. n:o 253 Venäjän-Karjalasta. Myös Riiden sanoissa tavataan
+tämä selitys, miksi vesi, jolla riisi ristittiin, ei ollut puhdasta
+(esim. Topelius IV. s. 11 ja Niemi, Sjögren n:o 393).
+
+[72] Virittäjä II. s. 65.
+
+[73] Alava, 1891, n:o 898.
+
+[74] Porkka, III. n:o 237.
+
+[75] Länkelä, IX. n:o 39; lyhyemmin n:o 33.
+
+[76] Sulkumerkit käsikirjoituksessa viittaavat, että niiden välinen
+kappale on eri toisintoa.
+
+[77] Gronndstroem, n:o 178 Matautiosta.
+
+[78] Esim. Länkelä, IX. n:o 2; vrt. Kantelettaren 3 painosta n:o 112,
+jossa tätä piirrettä kuitenkaan ei ole käytetty.
+
+[79] Ruotsalainen, n:o 353; myös Porkka, II. n:o 503 Soikkolan ja
+Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta.
+
+[80] Vore Folkeviser fra Middelalderen s. 91-2.
+
+[81] Porkka, I. n:o 245, Hevaan Lenttisistä.
+
+[82] Virittäjä II. s. 77.
+
+[83] Valvoja 1891. s. 77-8.
+
+[84] Kts. Child, n:o 54, II. s. 1.
+
+[85] Stephens, s. 71; vrt. myös P.O. Bäckström, Svenska folkböcker II.
+s. 176.
+
+[86] Child, n:o 54 A.
+
+[87] Porkka, I. n:o 244-5 ja Alava 1891, n:o 1284.
+
+[88] Alava, 1891, n:o 1501.
+
+[89] Porkka, I. n:o 244.
+
+[90] Sam. I. n:o 246.
+
+[91] Alava, 1891, n:o 821.
+
+[92] Kts. Kanteletar, 3:s painos III. n:o 105.
+
+[93] Porkka, I. n:o 269 Medussista.
+
+[94] Europaeus, III. 2. n:o 280 Nuolijoen-Liissilän väliltä ja n:o 39
+Järvisaaresta.
+
+[95] Porkka, I. n:o 448 Hevaan puolelta ja Europaeus III. 2. n:o 289
+idempää; Groundstroem, n:o 176 ja Länkelä, IV. n:o 8.
+
+[96] Länkelä, IV. n:o 8.
+
+[97] Stråhlman, Sl. n:o 73.
+
+[98] Esim. Saxbäck n:o 406; Ahlqvist, A. n:o 131, 378, 472, 528.
+
+[99] Runon toisinnoista, vaikkei niiden luettelo ole täydellinen,
+mainittakoon seuraavat vaihtelut. _Mansikka ja puola_: Neovius, n:o 518
+ja 712 Sakkulasta; Ahlqvist A. n:o 563, Slöör VI. n:o 41, Pajula n:o
+331 Pohjois-Inkeristä; Porkka I. n:o 129 ja 341 Hevaan puolelta; Alava
+1892, n:o 503 Soikkolasta. _Hillukka_ kolmantena Saxbäck n:o 14
+Vuoleelta. _Lillukka, puola ja vaapukka_: Neovius n:o 572 Sakkulasta.
+_Mustikka_ (tule poika), _mansikka_ (neito) ja _vaapukka_ (ämmä):
+Väkiparta n:o 60 Räisälästä. _Mansikka yksin_: Ch. Europaeus n:o 193
+Jaakkimasta; Ahlqvist A. n:o 229 Pyhäjärveltä; Pajula n:o 422
+Toksovasta; Europaeus J. n:o 403 Venjoelta; samoin Stråhlman, Sl. n:o
+54 (M. miehelle h. t. neitiä o.). Läntisimmässä Inkerissä on runolla
+tavallisesti virolaisperäinen johdanto: _Vironmaat lylyjä täynnä, lylyt
+täynnä mättähiä_, joka säkeellä: _mättäät täynnä mansikoita_ liittyy
+joko säepariin: Mansikka -- Puola -- (Porkka II. n:o 494 ja
+Ruotsalainen n:o 187) taikka suoraan säkeesen: Tule neito -- (Porkka
+II. n:o 495 ja Ruotsalainen n:o 314). Kumpaisessakin tapauksessa on
+mansikalla pääpaino. Narvusin puoliset muunnokset: _etanan_ sijalla
+ilmestyvä _tikka_, ja toisinaan myös _madon_ sijalla _musta lintu_
+(Ruotsalainen n:o 314), viittaavat siihen, että tämäkin runo on
+Varsinais-Inkerissä idästä länteen kulkenut ja siis Suomen puolelta
+Karjalan kannaksen kautta sinne saapunut.
+
+[100] Massinen, n:o 40.
+
+[101] Sirelius, n:o 120; samoin Europaeus, G. n:o 393, jossa pirtin
+pyyhkijänä on: "Yön tytti hämärän neito, Himpi neito hienokkainen."
+
+[102] Europaeus, G. n:o 353; vrt. Basilier n:o 99.
+
+[103] Basilier n:o 81; vrt. Borenius, I. n:o 8 Veskelyksestä, jossa
+kolme mansikkaa tulee vastaan.
+
+[104] Basilier, n:o 83.
+
+[105] Mahdollisesti myös on molempiin kohtiin jokin Mehiläisen voiteen
+hakua kuvaava loitsu vaikuttanut (esim. Länkelä, IV. n:o 16).
+
+[106] Europaeus, G. n:o 570.
+
+[107] Ahlqvist, n:o 260 Hoilolasta Korpiseliltä; vrt. Krohn, n:o 5131
+Impilahdelta.
+
+[108] Kts. Basilier, n:o 67; Krohn, n:o 6003.
+
+[109] Europaeus, G. n:o 615.
+
+[110] Krohn, n:o 7611; vrt. Europaeus, H. n:o 90.
+
+[111] Rosenplänter, VII. s. 45, vielä täydellisemmin toinen uudempi
+kappale, jonka osoite on muistiinpanosta unohtunut: -- _kana lihada,
+kukk oli kana -- lehmä lihada, härg_ --. Myös muutamassa Martin päivän
+laulussa (H. III. 25. s. 21 Helmestä Viljanninmaalta) esiintyy sama
+ajatus, vaikka toisella vivahduksella: _Märt ei taha sia liha, kunt oli
+emist koogutenn; lehmä -- lamba -- kana --. Märt tahab selget porsa
+liha -- kirju kukke -- suure sonni liha_.
+
+[112] Basilier, n:o 72 ja Krohn, n:o 5968; vrt. myös Basilier n:o 83 ja
+Europaeus, H. n:o 107, joissa neito on nimetön, sekä Härkönen n:o 286,
+jossa Neitsyt Maaria ilmoittaa enkelille syöneensä unissa kolme marjaa.
+
+[113] Europaeus, G. n:o 49 ja K. n:o 11. Täydellisempi on Krohn n:o
+6401 Himolassa kerrottu, mutta Repolassa kuulluksi ilmoitettu, joka
+antoi aihetta uuteen keräykseen.
+
+[114] N:o 111 ja 197; kts ed. vihko s. 45.
+
+[115] N:o 149, 179.
+
+[116] N:o 95; vrt. 121.
+
+[117] N:o 197. Sisar on erehdyksestä pantu vastaamaan samoin kuin ämmä.
+
+[118] Kts. Toisintoja Kantelettaren ensi painoksessa (III. s. 268) ja
+käsik. Lönnrot, R. n:o 610.
+
+[119] Karttunen, n:o 111; vrt. Kant. III. s. 266.
+
+[120] Myös alkuperäisempi mainesana punaposki tavataan näiden
+rinnalla Kantelettaressa (v. 14), vaan ei tämän alkuperäisessä
+käsikirjoituksessa, eikä Neitsyt Maarian virren toisinnoissa muualla
+kuin mainitussa uudemmassa Pälkjärveläisessä kirjaanpanossa; joten se
+lienee Lönnrotin tuosta lyyrillisestä pikkurunosta lisäämä.
+
+[121] Cajan, n:o 45.
+
+[122] Niemi, Sjögren n:o 421.
+
+[123] Berner, n:o 59, Miihkali Arhippaiselta Latvajärveltä; vrt. Niemi,
+VKEA. n:o 273 ja Vanha Kalevala 32: 65-75.
+
+[124] Esim. Niemi, VKEA. n:o 190 ja 250.
+
+[125] R. n:o 580; vrt. Karjalainen n:o 36.
+
+[126] Tämä ajatus näkyy jo olleen Gottlundilla, joka omistamansa Vanhan
+Kalevalan kappaleen reunaan sivulle 225 on kirjoittanut: _Adam och Eva,
+junfru Maria_.
+
+[127] Porkka, I. n:o 248.
+
+[128] Europaeus, III. 3. n:o 135.
+
+[129] Alava, 1891, n:o 898.
+
+[130] Groundstroem, n:o 250 a.
+
+[131] Länkelä, IX. n:o 1 b.
+
+[132] Viimeinen säepari esiintyy yksin Narvusin puolella irtanaisena
+muistelmana (Alava, 1891, n:o 13), johon liittyy huomautus: "ennen
+laulettiin tässä niitä virsiä"; vaan edellisen Lapsenetsinnän katkelman
+(n:o 12) samoin kuin seuraavan runon (n:o 14) laulaja on merkitty
+olleen kotoisin Soikkolasta.
+
+[133] Esim. Europaeus, III. 3. n:o 135: _Vasta kultainen käessä,
+Hopeainen kainalossa_.
+
+[134] Krohn, n:o 5968; vrt, Basilier, n:o 83.
+
+[135] Europaeus, H n:o 107.
+
+[136] Sam. n:o 155.
+
+[137] Nimityksessä _ruma Ruotsi_, jollei se ole väännös Ilomantsissa
+tavattavaa Piispa Henrikin virteen viittaavaa Ruoan-Ruotsia (kts. I. s.
+136), voisi mahdollisesti piillä vähäinen jälki Tapanin virrestä.
+Vienan läänin Latvajärven toisinnossa mainitaan Ruotus nimenomaan
+rumaksi ja Suomen puolella kosijana esiintyvälle Ruotusten kuninkaalle
+Katrina vastaa: "Rumapa sinä itsekin, poikasi sitä rumempi."
+(Arvidsson, O. VI. H).
+
+[138] Karttunen, n:o 95.
+
+[139] Karttunen, n:o 111. "Puut punaiset" j.n.e. kuulunee alkuansa
+kuvaukseen Ihmemaasta.
+
+[140] Cajan, n:o 45.
+
+[141] Europaeus, G. n:o 49.
+
+[142] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49. Sama piirre tavataan kerran myös
+Pohjois-Aunuksessa, ilman Marjatan nimeä (Krohn, n:o 6401).
+
+[143] Esim. Europaeus, H. n:o 61.
+
+[144] Castrén, XI. b. n:o 13.
+
+[145] Toisin: _Panuisille parmahille_ (Europaeus, K. n:o 11 Repolasta).
+
+[146] Borenius, I. n:o 103.
+
+[147] Kts. selitystä stereotypeeratun Kalevalan Nimien luettelossa.
+
+[148] Niemi, VKEA. n:o 273.
+
+[149] Sam. n:o 272.
+
+[150] Muutaman säkeen (vv. 128-9) on Lönnrot vielä lisännyt
+länsisuomalaisesta Tapanin virrestä.
+
+[151] Niemi, VKEA. n:o 113. Tosin siinäkin harvinainen piirre.
+
+[152] Karttunen, n:o 95 ja Niemi, VKEA. n:o 273.
+
+[153] N:o 163; vrt. myös Castrén, XI b. n:o 147.
+
+[154] Tämä mainesana nimenomaan: Europaeus, G. n:o 49 Repolasta.
+
+[155] Lönnrot, E. n:o 580.
+
+[156] Europaeus, K. n:o 11.
+
+[157] Karttunen, n:o 121.
+
+[158] Vrt. myös Suojärvellä: "peltojen perätse" ynnä: paikoille
+papittomille, missä kuuset, pajut ja kivet.
+
+[159] Karttunen, n:o 95 ja 121.
+
+[160] Paitsi mainittua Topeliusen kirjaanpanoa kts. Karjalainen, n:o
+36, jossa Maaria kolmasti turhaan rukoilee äitiään.
+
+[161] Ruotsiksi: Bäckström, II. s. 170-1.
+
+[162] Virittäjä, II. s. 78-9.
+
+[163] J.H. Schmitz, Sitten und Sagen etc. des Eifler Volkes s. 119.
+
+[164] L. Erck und Fr. M. Böhme, Deutscher Liederhort, n:o 1950, III. s.
+655; vrt. n:o 1943, 1951 ynnä 1194-5..
+
+[165] Grundtvig, III. s. 889.
+
+[166] Cajan, n:o 45; vrt. Castrén, XI b. n:o 147 tois. Hyvä härkä
+höyräytä. Tästä ynnä edempänä mainittavasta Saunanhaku-virren ja
+Lapsenetsintä-virren välisestä liitteestä, jossa kerrotaan hevosen
+peittäneen lapsen heiniin, vaan sian syytäneen heinät päältä pois, on
+Lönnrot muodostanut kuvauksen härän ja sian huolenpidosta tallissa (vv.
+244-7).
+
+[167] Vrt. myös eräässä Lapsensynnytysloitsussa (Gottlund, n:o 370)
+säkeitä: _Höyrytköhön Herran henki, kuin on lyöty saunan löyly_.
+
+[168] Tshubinskij, Trudy etn.stat. eksp. ja' zapadno-russkij kraj.
+Jugo-zapadnyj otdylj. I. s. 152.
+
+[169] Kts. Grundtvig, n:o 97, II. s. 525-9 ja III. s. 886-9; Erk-Böhme,
+n:o 2057-62, III. s. 754-9.
+
+[170] Grundtvig, III. s. 888.
+
+[171] Erk-Böhme, n:o 2058; vrt. 2059-61.
+
+[172] Sam. n:o 2057.
+
+[173] Sam. n:o 2062; vrt. Grundtvig, III. s.
+
+[174] Grundtvig n:o 97 B.
+
+[175] Sam. A.
+
+[176] Grundtvig, III. 888; Arvidsson, III. s. 513.
+
+[177] Arvidsson, III. s. 519; vrt. Grundtvig, III. s. 887.
+
+[178] Grundtvig. II. 526-7.
+
+[179] Sam. III. s. 888. Grundtvig huomauttaa.
+
+[180] III. 3. n:o 135.
+
+[181] Porkka, I. n:o 248.
+
+[182] Sam. n:o 245 ja Alava, 1891, n:o 1284, molemmat Lenttisistä.
+
+[183] Porkka, I. n:o 244. Myös yhdessä Soikkolan kappaleessa on
+Maarialla: _ruoska ruohoinen käessä, hopeainen kainalossa_
+(Groundstroem, n:o 250 a).
+
+[184] Samoin eräs toinen kappale, jossa ei myöskään Saunanhaku-virsi
+seuraa (Porkka, I. n:o 37). Tämä on ainoa, jossa jonkunlainen jälki
+lapsen löytämisestäkin Hevaan puolella on säilynyt.
+
+[185] Porkka, n:o 244; vrt. 249, jossa Jumalan luoman kuun kertona
+esiintyy: _Ilma Kiesuksen tekemä_.
+
+[186] Porkka, III. n:o 215.
+
+[187] Kk. kuuluu viimeinen soma säepari: _kui lie tulloo miun emmoin,
+tulloo lasta ottamaa_.
+
+[188] Porkka III n:o 216. Marketan runosta on myös kynnyksen kulutus
+Neitsyt Maaria lapsenetsinnän alkusäkeihin yhdistynyt yhdessä Hevaan
+puolisessa kappaleessa (l. n:o 250).
+
+[189] Alava, 1891, n:o 898.
+
+[190] Groundstroem, n:o 250 a.
+
+[191] Porkka, III. n:o 128, 217.
+
+[192] Alava, 1891, n:o 779.
+
+[193] Sam. n:o 761 ja Porkka, II. n:o 165, molemmat Pärspään kylästä.
+
+[194] Ruotsalainen, n:o 142.
+
+[195] K. n:o 11.
+
+[196] Lönnrot, Q. n:o 27 (nimittely); vrt. Ahlqvist, B. n:o 194
+(synnyttely) molemmat Suomen Karjalasta; sekä Ganander s. 58
+(piiloittelu).
+
+[197] Afanasiev, Narodnyja russkija legendy s. X, Harkovin
+kuvernementista Vähä-Venäjältä.
+
+[198] Karttunen, n:o 111; edelliset kaksi säettä myös Krohn, n:o 6401.
+
+[199] Karttunen, n:o 121; vrt. myös Niemi, VKEA. n:o 267 Akonlahdesta,
+jossa on pelkästään polvelta katoaminen.
+
+[200] Gottlund, n:o 109 Juvalta ja Reinholm, XI. n:o 347 Toksovasta.
+
+[201] Karttunen, n:o 121, puun ja tien lausuma. Sama kappale, jossa
+polvelta katoaminen on säilynyt.
+
+[202] Inha, n:o 33 (vrt. myös Borenius, I. n:o 53) ja Castrén XI b. n:o
+147 reunamuist.
+
+[203] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 145-150; vrt. 125 vv. 236-246
+(pirttipuiksi) ja 128 vv. 133-6 (haloiksi hakataan).
+
+[204] Krohn. n:o 6401.
+
+[205] Karttunen, n:o 111; vrt. Suomalaisia kansansatuja II. n:o 1.
+
+[206] Lapsen sylissä syötteleminen (vv. 466-7) on aiheutunut aivan
+satunnaisesta muunnoksesta (Niemi, VKEA. n:o 273 vv. 40-41): _Kasvatti
+poijuttansa, Sylissänsä syöessänsä_ etc. Sylissä syödessä pitäminen
+kuuluu lempirunoihin ja tavataan esim. eräässä Suomen Karjalan
+kosintarunossa Lemminkäisen lupauksena (sam. n:o 50 vv. 18-21).
+
+[207] Niemi, Topelius s. 51 ja Cajan, n:o 83.
+
+[208] Iso tammi ss. 383-9. Mahdoton on siitä syystä Boreniusen vertaus
+(Vir. II. ss. 70-1) muutamassa färöläisessä loitsuluvussa esiintyvään
+kuvaukseen, mitenkä Maaria menee jalkaportaalle kammaten ja palmikoiden
+tukkaansa. Tämän piirteen kuuluminen edes skandinaavilaiseen
+Lapsenetsintä-virteen on hyvin epäiltävää. Tanskalaisen toisinnon
+kanssa, johon Grundtvig (II. s. 527) sen yhdistää, ei sillä ole muuta
+yhteistä kuin sana _stettar_ (jalkaporras).
+
+[209] Fol. 5. s. 27. Ehdolla näkyy olleen: _Kuuhut -- Ukko_, tai:
+_Tähet vastah tulevi, Tähet tiesi_, molemmat "Tiehyen" kohdalla.
+
+[210] Niemi, Sjögren n:o 421, v. 72; vrt. VKEA. n:o 266 v. 97.
+
+[211] Niemi, VKEA. n:o 272; Castrén, XI. b. n:o 147; Cajan, n:o 163.
+
+[212] Castrén, XI. b. n:o 13.
+
+[213] Ehstnische Volkslieder, n:o 4, s. 24.
+
+[214] G.H.F. Nesselmann, Littauisohe Volkslieder n:o 3.
+
+[215] Esimerkkejä runonpiirteistä, jotka luultavasti ovat
+virolaisperäisiä, vaikka puuttuvat sekä Varsinais-Inkerissä että
+Karjalan kannaksella, tavataan kyllä, esim. Iro-neidon tai Marjatan
+virressä (kts. s. 57).
+
+[216] Hurt, Vana kannel, n:o 491, II. s. 35. Useimmiten siirtyy ajatus
+virolaisessa laulussa Vapahtajan kuolemaan, samoin kuin tavallisesti
+saksalaisessa lapsenetsintä-virressä, esim. Neus, n:o 33 "Palve laid"
+ja Hurt, EKS. 8:o 2. s. 778 "Vanad lugemised".
+
+[217] J.Th. Golovatskij, Narodny pesni galitskoj i ugorskoj ruci II s.
+38, n:o 57; vrt. s. 46, n:o 12.
+
+[218] Sam. s. 43, n:o 9.
+
+[219] Russkij Filologitsheskij Vestnik 1887 s. 36 ja ss.
+
+[220] P. Bezsonov, Kaleki pepehozshie, n:o 390-8, IV. s. 238-247.
+
+[221] Neus viittaa Grimmin satuun "Seitsemästä kaarneesta".
+
+[222] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371.
+
+[223] Groundstroem, n:o 2 melkein välittömästi ja Porkka, I. n:o 99,
+Kapriosta mainitulla Silta- ja kirkko-virren välityksellä; välikkeestä
+on jälki säilynyt myös näytteeksi painetun runon jatkossa.
+
+[224] Porkka, III. n:o 223 ja Alava, 1891, n:o 781.
+
+[225] Alava, 1891, n:o 899 ja Porkka, III. n:o 221. Toiset ovat:
+Länkelä IX. n:o 1 ja 1 b.
+
+[226] Alava, 1891, n:o 1286.
+
+[227] Luultavasti runosta "Ristitty metsä"; kts. Kanteletar 3:s painos
+III. n:o 137 sekä tutkimusta Eesti Üliõplaste Seltsi albumissa IV.
+s. 170.
+
+[228] Alava, 1891, n:o 781.
+
+[229] Porkka, I. n:o 99.
+
+[230] Porkka, II. n:o 166.
+
+[231] Alava, 1891, n:o 766. Päivänpaisteen pyytäminen Jumalalta on
+löydetty myös itäpuolelta Hevaan aluetta Järvisaaresta (Europaeus,
+III. 2. n:o 35), mutta sovitettuna pyytäjän äidin haudalle, että tämä
+pääsisi käymään kotona lapsiansa katsomassa (vrt. Kant. 4:s painos III.
+n:o 66).
+
+[232] Esim. Härkönen, n:o 6.
+
+[233] Tässä on noudatettu vanhinta Europaeusen muistiinpanoa (J. n:o
+31), sitä muodollisesti täydentämällä erään uudemman kirjaanpanon
+avulla (Basilier n:o 181).
+
+[234] Tämä säe puuttuu Europaeuselta.
+
+[235] Tässä on myös noudatettu yhtä Europaeusen kappaletta (G. n:o 352)
+ja samoin täydennetty uudemmasta (Härkönen, n:o 214).
+
+[236] Näistä alkusäkeistä on Europaeus ainoasti kolmannen kirjoittanut.
+
+[237] Järjestys Härkösen mukaan; Europaeusella on tämä säepari ennen
+edellistä.
+
+[238] Krohn, n:o 5845: siihen tapaan myös Härkösellä.
+
+[239] Krohn, n:o 6005.
+
+[240] Europaeus H. n:o 63 Suojärven Kotajärveltä, ja Härkönen, n:o 304
+Korpiseliltä.
+
+[241] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kuikan kylästä Sodanlahdelta.
+
+[242] Ruotsalainen, n:o 396, Haavistosta.
+
+[243] Europaeus, H. n:o 63; vrt. Basilier n:o 53 Suojärven
+Kotajärveltä.
+
+[244] Europaeus, III. 1. n:o 21 ja Ahlqvist, B. n:o 325.
+
+[245] Kalevalan toisinnot II. n:o 222, vrt. 223, jossa tämä piirre
+puuttuu.
+
+[246] Europaeus, G. n:o 282; vrt. Ahlqvist, B. n:o 102 ja Krohn,
+n:o 6889.
+
+[247] Niemi, VKEA. n:o 271.
+
+[248] Cajan, n:o 164 ja Castrén, XI b. n:o 14, jotka toisiaan
+paikoitellen täydentävät.
+
+[249] Ainoasti Castrénilla.
+
+[250] Ainoasti Castrénilla.
+
+[251] Viimeiset kaksi säettä ainoasti Cajanilla.
+
+[252] Yhdessä uudemmassa kirjaanpanossa (Inha n:o 33) se kuitenkin
+tavataan säilytettynä, vaan asetettuna kokoonpanon alkupäähän
+Marja-virrenkin edelle.
+
+[253] Niemi, VKEA. n:o 273.
+
+[254] Niemi, Sjögren n:o 421.
+
+[255] Cajan, n:o 83.
+
+[256] Berner, n:o 59 Arhipan pojan Miihkalin laulama.
+
+[257] Borenius, II. n:o 4, sekin Latvajärvellä muistiinpantu.
+
+[258] Niemi, VKEA. n:o 263 v. 26: "mistä tänne tullet."
+
+[259] Niemi, Tutkimus Sakari Topeliusen runonkeräyksistä s. 16-18; vrt.
+Kalevalan kokoonpano I. s. 22.
+
+[260] Niemi, Topelius s. 21-2 ja 52.
+
+[261] Kts. N.M.K.Y:n albumissa Ristinkallio I. kirjoitusta Väinämöisen
+haava s. 64.
+
+[262] Virittäjä II. s. 69.
+
+[263] Sitä vastoin on mahdollista, että englantilaisen Marja-virren
+loppusäkeissä (kts. s. 49) on siitä säilynyt jonkunlainen jälki.
+
+[264] A. Grenzstein, n:o 99 Audrusta Pärnunmaalta (EKS. 4:o 2. s. 391).
+
+[265] J. Relander, n:o 23.
+
+[266] Virosta: Wiedemann, Aus dem inneren und äusseren Leben der
+Ehsten, s. 356; vrt. Hurtin kok. II. 33. s. 257, jossa mainitaan monen
+pääsiäisaamuna vahtivan aurinkoa koko tunninkin, kunnes heidän
+silmissään alkaakin aurinko tanssia. -- Suomesta suullisia tietoja
+Hämeestä, Savosta ja Karjalasta.
+
+[267] Länkelä, IX. n:o 1.
+
+[268] Porkka, Loitsu n:o 33 ja Groundstroem, n:o 245.
+
+[269] Porkka, III. n:o 222.
+
+[270] Sam. n:o 221; vrt. Alava, 1891, n:o 1149.
+
+[271] Porkka, II. n:o 165 ja Alava, 1891, n:o 761.
+
+[272] Ruotsalainen, n:o 143. -- Itäpuoleltakin Hevaan runoaluetta
+on löydetty lyyrillinen runo, jossa kenties voi nähdä Kirkko- ja
+silta-virren vaikutusta (Europaeus III. 2. n:o 158). Tyttö siinä kertoo
+emon ja veikon opettaneen: "Kun menet kirkkoon, niin kumarra, anna
+kättä alttarille, saarnastuolille sanele; kaikki kansa katsahtavat:
+kenen tyttö" j.n.e.
+
+[273] Porkka, Loitsu n:o 40.
+
+[274] Groundstroem, n:o 245; vrt. Porkka, III. n:o 222.
+
+[275] Groundstroem, n:o 86 ja Europaeus, III. 3. n:o 136.
+
+[276] Alava, 1891, n:o 1287; vrt. Europaeus, III. 3. n:o 137.
+
+[277] Kts. Julius Krohnin jälkeenjääneistä muistiinpanoista II (Valvoja
+1891. s. 612-623).
+
+[278] Europaeus, J. n:o 31 (täydennetty Basilier n:o 131:n avulla) ja G.
+n:o 352.
+
+[279] Sen näkee selvästi Lönnrotin Loitsurunojen julkaisustakin ss.
+156, 195, 268, 341.
+
+[280] Europaeus, G. n:o 580.
+
+[281] Castrén, XI b. n:o 13 Tois.
+
+[282] Lönnrot, E. n:o 580.
+
+[283] Karttunen, n:o 197.
+
+[284] Krohn, n:o 6401.
+
+[285] Karttunen, n:o 149. Juuri edellä on puhe siitä virrasta eli
+koskesta, joka ei ota hukuttaakseen Neitsyt Maariaa.
+
+[286] Ainoa vähän täydellisempi on Europaeus, K. n:o 11, vaan siinä ei
+mainittuja liitteitä olekaan.
+
+[287] Törneroos ja Tallqvist, n:o 370.
+
+[288] Groundstroem, n:o 86 ja 245.
+
+[289] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371 ja Tois. sekä Groundstroem,
+n:o 2.
+
+[290] Länkelä, IX. n:o 1.
+
+[291] Alava, 1891, n:o 900.
+
+[292] Esim. Groundstroem, n:o 2.
+
+[293] Sam. n:o 245; vrt. Länk. IX. n:o 1 b: "kahlehia" ja
+"kuristusvöitä".
+
+[294] Kts. s. 132.
+
+[295] Porkka, I. n:o 156 ja loitsu n:o 38.
+
+[296] Europaeus, J. n:o 31, täydennyksenä käytetty Relander, n:o 9 ja
+Härkönen, n:o 6.
+
+[297] Ainoasti Härkösellä.
+
+[298] Ei Europaeus, mutta molemmissa uudemmissa kappaleissa.
+
+[299] Kolme edelläkäyvää säettä yksistään Relanderilla. Härkösellä on
+ainoasti säe: _Juutas mittai kauhansa_.
+
+[300] Nk. ed. Härkösellä sen sijaan kuuluu loppu: _Juutas istuu perä
+kiinni kalliossa, kaula rautakahlehessa_.
+
+[301] Europaeus, G. n:o 352.
+
+[302] Kts. Franssila, Iso tammi s. 477. Siinä yritetty loitsun
+säkeitten johto lyyrillisestä runosta on epäiltävä.
+
+[303] Europaeus, G. n:o 580: _Istuu vieras kynnykselle_.
+
+[304] Krohn, n:o 5911
+
+[305] Europaeus, H. n:o 62.
+
+[306] Krohn, n:o 5911.
+
+[307] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kiikan kylästä Sodanlahdelta.
+
+[308] Niemi, VKEA. n:o 271.
+
+[309] Tästä on yhdessä kappaleessa (Cajan, n:o 83) tullut vastaukseen
+tiedustelujen suurien silmien lisäksi "leuka laaja", jonka Lönnrot on
+asettanut ensimmäiseksi sekä kysymykseen että vastaukseen.
+
+[310] Niemi, Sjögren n:o 421.
+
+[311] Niemi, VKEA. n:o 273.
+
+[312] Topeliusella, niinkuin on mainittu, oli paitsi hänen
+kokoelmissaan säilynyttä kappaletta (Niemi, Topelius s. 52) toinen
+Sjögrenin muistiinpanon kaltainen. Jos hän tähän jälkimmäiseen
+vastaukseen olisi asettanut uuden kysymyksen, niin voisi vielä ajatella
+sen olleen kadonneessa toisinnossa. Mutta hän on tehnyt muutoksen juuri
+säilyneesen kappaleesensa.
+
+[313] Cajan, n:o 46.
+
+[314] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa (Fol. V. s. 30) tätä kohtaa ei
+vielä löydy.
+
+[315] Kts. Lönnrot, Loitsurun. s. 1.
+
+[316] Castrén, XI. b. n:o 13.
+
+[317] Europaeus, K. n:o 11.
+
+[318] Cajan, n:o 83.
+
+[319] Charl. Europaeus, n:o 186; vrt. Sirelius, n:o 213, jossa loitsun
+seassa tavataan sekä Hiiden sepän kahleentaonta että säe: _Piru kaivoi
+pitkän hauan_.
+
+[320] Krohn, n:o 1491-4 Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta; vrt. 16629
+Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä. Kts. myös Auer, n:o 65 Kemistä
+Pohjanmaalta: Kallio oli ennen pehmyt kuin leipä, vaan kun Luoja sanoi:
+"maa kiven kovettakohon, vesi rauan karkaiskohon", niin tuli kovaksi
+kivi. Viitatut runosäkeet esiintyvät sentään Vienan läänissäkin, josta
+koko kertomus voisi olla laukkukauppiaan mukana kulkeutunut.
+
+[321] Relander, n:o 123; vrt. Basilier n:o 65 ja Krohn n:ot 5845, 5911.
+Myös Vienan läänissä tavataan loppulaule: _siinä tshiepissä on nyt
+Hiitolan isäntä, sentähden ei taota rautaa pyhänä_ (Castrén, XI. b. n:o
+13; vrt. Cajan n:o 46).
+
+[322] Kts. Niemi, VKEA. n:o 236.
+
+[323] Ahlman, n:o 100.
+
+[324] Laiho, n:o 354. (Nämät sanat luetaan purressa hampain jonkin
+teräkalun terään, estääkseen haavaa tulemasta).
+
+[325] J. Vahl, Lapperne og den lapske Mission I. s. 153.
+
+[326] Hurt, II. 18. s. 140.
+
+[327] Kts. myös Salamniusen Ilolaulua Jeesuksen alas astumisesta
+helvettiin, jossa: Pani konnat kahlehisin.
+
+[328] Virittäjä, II. s. 73-7.
+
+[329] Raamatullisia aiheita, joita Nikodemuksen evankeliumi on
+yhdistävinään, kts. 1 Piet. 3: 19: 2 Piet. 2: 4; Joh. 16: 11.
+
+[330] Borenius viittaa vielä Bogomilien oppiin, jonka mukaan Jeesus
+vasta haudasta ylösnoustuaan kahlitsi vanhemman veljensä Satanaelin
+paksuun ja raskaasen kaularenkaasen. Tämä oppi on vaikuttanut
+vanhauskolaisiin Venäjällä ja todistettavasti myös Venäjän-Karjalaisten
+käsitykseen esim. Maailman luomisesta (kts. Suomalaisia kansansatuja I.
+n:o 321). Koska kuitenkin suomalaisessa kansanlaulussa Luojan
+ylösnousenta ja Hiiden sepän kahlinta alkuaan ovat olleet eri runoja,
+katoaa siitä näennäinen yhtäläisyys kahlitsemisajan suhteen.
+
+[331] Kts. Suomal. kirjall. historia I. s. 251-2.
+
+[332] Basilier, n:o 53.
+
+[333] Esim. Ruotsalaisilla: Bäckström, II. s. 198; kts. Venäläisillä:
+Bezsonov, n:o 380, IV. s. 210.
+
+[334] Krohn, n:o 5698. Lisäyksiä n:o 5742:n jälkeen. Näistä on joskus
+sopivampi säkeenmuoto valittu ja päätekstistä muutenkin hiukan säkeitä
+karsittu.
+
+[335] Iuda lisää: _Terväh (pian) pietäh suudu (tuomio) käissä_. Tämän
+lauseen selityksen saa vielä mainittavasta suorasanaisesta tarinasta,
+jossa Iuda tempaa miekkansa: "_terväh täs peä pakkia; kenes on ismen,
+sanokkoa_!" vaan Maarian poika vastaa: "_älä viuhka spoagan kera_!"
+Nähtävästi Pietarin teosta kiinniottotilaisuudessa johtunut piirre.
+
+[336] H. n:o 63.
+
+[337] Bezsonov, n:o 371, IV s. 197; vrt. n:o 369, 370, 372 sekä 351 ja
+352; viimeksimainitusta vähävenäläisestä kappaleesta huomautetaan, että
+sitä laulettiin Pitkänä Perjantaina.
+
+[338] Haupt u. Schmaler, I. n:o 284, s. 276.
+
+[339] Krohn, n:o 5715 a, muistiinpantu sekin Kotajärven kylässä.
+
+[340] Grundtvig, n:o 99, II. s. 536 ja Bugge, Studier över de nordiske
+Gude- og Heltesagns Öprindelse s. 35.
+
+[341] Mark. 15: 39; vrt. Math. 27: 54 ja Luukk. 23: 47.
+
+[342] Erk-Böhme, n:o 1958-60, III. ss. 665-7.
+
+[343] Relander, n:o 123, Kuikkaniemen kylästä.
+
+[344] Karttunen, n:o 95. Vaillinaisemmin Vienan läänissä: Cajan, n:o
+45, 83; Berner n:o 55; Karjalainen n:o 36.
+
+[345] Suomalaisia kansansatuja I. n:o 297, tois. n:o LXXXV.
+
+[346] Afanasiev, Legendy s. XIII ja Golovatskij, II. s. 6, n:o 8.
+
+[347] Pamjatniki star. russk. liter. I. S. 217.
+
+[348] G. n:o 595.
+
+[349] Grundtvig, III. s. 882-3.
+
+[350] Child, n:o 55, II. s. 7-10.
+
+[351] Haupt und Schmaler, I. s. 275. n:o 283.
+
+[352] Tshubinskij I. s. 152-3 ja Golovatskij, II. s. 9, n:ö 13; vrt.
+Bezsonov, n:o 319, IV. s. 116.
+
+[353] K. Krohn, Satuluettelo II. 89; esim. Gromidstroem runo n:on 245
+jälkeen.
+
+[354] Vrt. vv. 454-5 ja 604-5 sekä v. 453: _Päälle kaulan
+kaikkivallan < Kaukomielen_.
+
+[355] Myös eräässä Pohjois-Aunuksen kappaleessa mainitaan _paapo_
+(kätilö), jota orja lähetetään etsimään (Karttunen n:o 179).
+
+[356] K. Krohn, Satuluettelo II. 14.
+
+[357] Vrt. Lönnrot, Arvoituksia n:o 326 merkityksellä: lintu.
+
+[358] Esim. Lönnrotin Loitsurunoissa s. 214.
+
+[359] Esim. Niemi, YKEA. n:o 50.
+
+[360] Kts. UK. 14: 425-8; 15: 40-4, 54-7, 363 ja seur.; sekä VK. 8:
+100-154, 184-208.
+
+[361] Cajan, n:o 45.
+
+[362] Afanasiev, Leg. n:o 15, s. 53.
+
+[363] Borenius, Kalevalan Toisinnot I. 1 (ainoasti alku painettu) n:o
+21; Niemi, VTT F. A. n:o 10 ja Kalevalan kokoonpano I. s. 137.
+
+[364] Reunamuistutuksessa Cajan n:o 46:n kopioon Borenius viittaa
+siihen mahdollisuuteen, että tämäkin runojakso olisi saman Vaassila
+Kieleväisen esittämä. Asianlaidan perille tai edes lähelle päästäkseen
+pitäisi kuitenkin saada ei ainoastaan Vaassilan laulamat runot ja
+säkeet tarkoin selville, vaan myös muiden läheisten laulajain. Erittäin
+olisi määrättävä Luojan virsi A. II. 3. n:o 71 (VKEA. n:o 268), jossa
+yhteisiä säkeitä vrt.: 1-10, 13-5 (erittäin 5 ja 7).
+
+[365] T:ri J. Hurtin tiedonanto.
+
+[366] Koska t:ri Hurtin Setukais-kokoelmat toivottavasti pian
+ilmestyvät painosta, riittänee tässä suomennos, joka on suoritettu
+kahden kappaleen mukaan: A = H. I. 6. s. 192 (J. Sandra n:o 5) ja
+B = H. II. 4. 105 (Jak. Hurt 49).
+
+[367] O. Kallas, Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie I.
+s. 305.
+
+[368] _Võnd, Võnnu_ Setukaisilla tarkoittaa tri Hartin tiedonannon
+mukaan _Venden_ nimistä kaupunkia Liivinmaalla, joka keskiajalla oli
+liiviläisen ritariston päälinna.
+
+[369] O. Kallasen huomauttama sam. s. 311-2.
+
+[370] Esim. Hart, VI. 1884. II. n:o 18.
+
+[371] A = H. II. 3. s. 5 (H. Prants n:o 3); B = H. I. 2. 301 (J. Lillak
+14) Suuren Jaanin pitäjästä, 12:s säe on lisätty läheisen Pilistveren
+toisinnosta: H. III. 2. 825. Myös Harjumaalla (Neus kk. n:o 92),
+Läänemaalla ja Varsinais-Virossa (H. II. 54. 508 ja III. 2. 475) on
+runo löytynyt, josta voi päättää sen olleen aikoinaan yleisen koko
+Virossa.
+
+[372] A) 3. 4. akanamaha; 4. 3 astut, 4. olkivatsa; 9. 3-4 pöydän
+luona; 10. 2 piirikunta; 11. kaksi parvea kaarneina; 12. 1 kaikki; 16.
+3 mitataan; B) 6. 4 ruumen; 8. 3 reellä; 9. 4 kuolisit; 11. 1 irvellä,
+2 suden.
+
+[373] Että härkäkin on kyntömaalla, todistaa eräs toisinto, jossa härkä
+selittää syyn niskansa hiertymiseen: _ky ma künni külä maada, üles ma
+kisi kivi saarõ, üles kakki kannu juurõ_ (H. II. 3. s. 5, sama jossa
+hevosen ja härän kinastelu on säilynyt).
+
+[374] Usein hevonen ilmoittaa väsymyksensä syyksi, että on ollut
+hääsaaton (_saja_) ja sodan (_sõa_) ajossa, arvellen edellistä ajoa
+raskaammaksi, kun sodassa ainakin hyvin syötetään (esim. Hurt,. VL.
+1884. II. n:o 7). Tämä valitus on kuitenkin eri runoa (kts. Kallas,
+Wiederholungslieder s. 163).
+
+[375] Neus, EV. n:o 117, s. 437.
+
+[376] H. II. 10. s. 246 (Nante s. 16) Kadrina; toisinto: H. II. 11. s.
+933 (Mastberg n:o 3) Veike-Maarja.
+
+[377] Neus, n:o 12, s. 55 Järvamaalta ja Knüpffer II. n:o 198
+Varsinais-Virosta; vrt. H. II. 41. s. 319 Saarenmaalta, II. 54. 457
+Lääne, II. 25. 69 ja 43. 9 Viljannin sekä II. 24. 485 Võrunmaalta.
+
+[378] Hurt, VL. 1884. H. n:o 7.
+
+[379] Hurt, VL. 1884. 111. n:o 4; toinen löytyy H. II. 4. n:o 145.
+
+[380] Tämä ja edellinen säe lisätty muista toisinnoista.
+
+[381] Itsenäisissä Ilmanpäästö-runon kappaleissa tavallisesti Maaria
+tuottaa tyttärillään vaatteet ja Jeesus rengeillään valjastuttaa.
+
+[382] H. I. 10. s. 569 (Fr. Treial n:o 2).
+
+[383] Samaan tapaan loppuu myös edellä mainittu härän runon sekä
+hauta- ja ilma-runon yhdistys: _Jäi iks jidus Jumalille, Kirjä kätte
+Marijille, Jäu näidiste käelda, Sinipelli sõnelda.
+
+[384] H. II. 3. s. 73 (H. Prants n:o 65).
+
+[385] Kts. I. s. 54.
+
+[386] H. III. 13. s. 242 (Bezsold n:o 3).
+
+[387] Eräässä juhlajulkaisussa v. 1863 Der Gelehrten Estnischen
+Gesellschaft etc. s. 7; Tallinnan virol. kirjall. seuran kok. F. 232 f.
+n:o 335.
+
+[388] Afanasiev, Legendy s. IX.
+
+[389] Nyland IV. s. 100 ja Lönnrotin sanakirja: Kampelo.
+
+[390] Lutsi maarahvas n:o 131-2.
+
+[391] Mahdollista on, että myös pahan hengen hautaan paneminen Jeesuksen
+sijalle olisi jossain yhteydessä suomalaisen Hiiden sepän kahlinnan
+kanssa. Vrt. Karjalan kannaksen toisintoa s. 142 sekä erittäin Muist.
+Sireliusen loitsua n:o 213, jossa säettä: _Piru kaivoi pitkän hauan_,
+seuraa: _Sinne piru piinatahan_. Tämä yhdistys saattaa kuitenkin olla
+satunnainen ja jälkimmäinen säe jostain manaus-luvusta johtunut.
+
+[392] Europaeus, J. n:o 303 ja 300.
+
+[393] Sam. n:o 301; vrt. Länkelä IV. n:o 28 Seitskarilta.
+
+[394] A = EKS 4:o 5. s. 426 (M. Leppik n:o 414) Koerusta
+Järvamaalla; B = H. II. 1. 521 (M. Ostrov ja O. Kallas 691) Jõhvista
+Varsinais-Virossa. A 3. 1 kipinä; 4. 2-3 käy ympäri huoneissa; 11. 1
+omenapuihin. B 3. 1 käveli; 4. 3 kynttilää; 7. 4-5 siivosi pöydät:
+11. 3 leikkijälle.
+
+[395] H. IV. 7. s. 500 (J. Esken, n:o 1).
+
+[396] Kantelettaren 3:ssa painoksessa on Lönnrot Luojan virressä (III.
+n:o 22) kuitenkin runomittaan sovittanut yhden kohdan mainitusta
+viimeistelyn-yrityksestä, nimittäin Juuttaan kahleen hiomisen.
+
+[397] Tähän liittyy vielä eräs vähän epäiltävä muunnos: H. II. 30. 677
+Rõngu (P. Grünfeldt 1) = H. III. 6. 135 Helme (H. Karolin 19).
+
+[398] Yhdessä kappaleessa (A 1) Maaria itse hänet herättää ja vie
+taivaasen, vaan siinä on lopumpana esitettävän muunnoksen vaikutusta.
+
+[399] Säe 10. 2 käveli; 11. 2 veräjän; 13. 4 raukka; 15. 1 höyhen; 27.
+3 isäntä; 31. 1 lämmittämättömään; 43. 1-2 renkejä käskiessä; 49. 2
+vakkasella; 50. 1 ahtaammalla.
+
+[400] A 8 tuodaan isännälle tervakannun kera _leiva tükki_,
+huomautuksella että oli kyllin saanut nisua syödä, olutta juoda.
+
+[401] A 3-5 Pärnunmaalta; molempien jälkeen A 6, 8 Viljanninmaalta;
+muissa puuttuu tarjoilu isännälle.
+
+[402] Seuraava säepari, samoin kuin vastaava Hiiden portin kohdalla
+lisätty (14).
+
+[403] 13: Vietiin metoiseen t.; niinikään sitten metoinen tuoli ja
+tuoppi, jotka 16:ssa on hopea --. Myös hopeahuone ilmaantuu Joenperän
+kappaleessa (12).
+
+[404] 16:n mukaan; 13 yleensä: orjalle.
+
+[405] Sam.; 13: _Luspassa lovatessasi_.
+
+[406] Järjestys 16:n; 13: H. m. L. m.
+
+[407] 13 sielu: 16 v. s. helvettikin, samoin kuin edellä: taivaasehen.
+
+[408] Tämä ja kuusi seuraavaa säettä 16:n mukaan; 13 ainoasti: _Jo sie
+sait istuakses, Piikoja pitäessäsi, Orjia ottaessasi_.
+
+[409] Viimeistä säeparia vastaa eräässä varsinais-virolaisessa
+kappaleessa (B 19): _Paha on maksada Manalla, Kuri on kosta Tuonelassa,
+Ale on auassa tasuda_.
+
+[410] Itse katuakin välistä nimenomaan mainitaan Tuonelan kaduksi
+(esim. J-).
+
+[411] Isäntä viedään helvettiin, jossa orja on vastaanottamassa. (3),
+
+[412] Paitsi Soikkolan-puolisen vaikutuksen alaista kappaletta (25)
+etempänä mainittava Järvisaaresta (39).
+
+[413] Soikkolan Venaa, tarkoitti laulaja, etempänä merta olevia kyliä.
+
+[414] Ainoasti 62:ssa, jota vastoin tästä puuttuu toisen kappaleen
+seitsemän säettä. Seuraavassa on pantu hakasiin ne säkeet, jotka jo
+Lönnrot on 60:n säkeitten väliin lisännyt 62:sta.
+
+[415] 62:ssa puuttuu; seuraava säe: _Käy s. k--tellen_.
+
+[416] 62: _Rangastus raskahampi_.
+
+[417] 62:ssa puuttuva säe.
+
+[418] Ruots. spann, vanha mitta, ja pung = kukkaro.
+
+[419] Kts. 41, jossa _ilo- ja surutuvan_ yhteydessä mainitaan myös
+_ilo- ja surusielut_.
+
+[420] Tosin Venjoen kirjaanpanojen joukossa Europaeusen kokoelmissa,
+vaan muodoltaan ilmeisesti Karjalan kannaksen runoihin kuuluva ja
+luultavasti laulajan sillä puolen kuulema.
+
+[421] 85: nimenomaan Santti Pietari, vaikka portin sijalla porstua.
+
+[422] Sitä paitsi satunnaisesti yhdessä äskettäin kirjaanpannussa
+Narvusin kappaleessa nimellinen Hetu tyttö (9). Selvästi Kantelettaren
+vaikutuksen alainen on 46.
+
+[423] Vrt. välimuotoa "Katalaisella kahmalolla" yhdessä Narvusin
+kappaleesa (5).
+
+[424] Lyyrillisessä Isäntäväen puhuttelurunossa: H. II. 37. s. 98 (H.
+Hendel n:o 4) Vaivarasta Inkerinmaan rajalta.
+
+[425] Alkusoinnuton määresana _pikkusella l. pienimmällä_ on
+_kappasella_ säännöllisesti Karjalan kannasta pohjoisempana.
+
+[426] Samoin Savon puolella: "Kapealla pietimellä" (92, 95).
+
+[427] Kts. mainitun runon tutkimusta Finnisch-ugrische Forschungen
+I. s. 63.
+
+[428] Kolmas Kantelettaren kertosäkeistä (v. 20) on ensimmäisen mukaan
+muodostettu; vrt. Kurkijoen-puolisessa näytteessä: _päin pälvehen_.
+
+[429] Vrt. myös seuraavaa säettä: Vietihin Jumalten (83) l. Jumalan
+(84) luokse.
+
+[430] Edellä käyvä säepari (vv. 26-7) on Kurkijoen-puolisesta
+näytteestä otettu. Muutos: Sieluja kirjoittamassa > S. kereämässä
+(käsikirj., vrt. Kant. 1 pain. Tois. s. 235) > Kerättihin kuollehia
+on tapahtunut runomitan ja alkusoinnun parantamiseksi sekä
+uudemmanaikuisen kirjoittamisen käsitteen välttämiseksi.
+
+[431] Toisinaan myös niinkuin Virossa yksin olutta; molemmissa
+toisistaan riippumaton myöhempi muodostus, lähin suomalainen vasta
+Venjoella Keski-Inkerissä (36). Meden kera tavataan olut Hevaalla (20,
+25), vaan viina jo Soikkolasta (13, 14, 16, 17) ja hunaja Joenperästä
+(12) alkaen.
+
+[432] Tilapäisiä lisäkoristeita Kantelettaressa ovat: vv. 41 ja 49
+(tois. 91), edellisen johdosta ovat ehkä muodostetut vv. 69-70, joille
+ei löydy vastinetta aikaisimman kk:n reunamuistutuksissakaan; samoin
+vv. 35 ja 52-3 (83, vrt. 82) sekä v. 80 (83, vrt. 85).
+
+[433] Vrt. jo B. 15: _Pikkena küünarpuu käes, Laiein kangas kaendelas_.
+
+[434] Kantelettaren kk:n reunassa on (83): _Verkoa saran tilasta,
+Pitemmällä kyynärällä_, josta painetun vv. 103-4 ja sen mukaan myös
+107-8 on muodostettu.
+
+[435] Esim. Neovius, Paraske n:o 1047.
+
+[436] Bezsonov, Kaleki n:o 19-27, I. s. 43-97.
+
+[437] Child, n:o 56 A ja B, II. s. 10.
+
+[438] J. Wenzig, Westslawischer Märchenschatz, s. 291.
+
+[439] Erk-Böhme, n:o 218, c:n mukaan (I. s. 646); vrt. b.
+
+[440] Sam. n:o 219 a (I. s. 650); vrt. n:o 2071 (III. s. 763), jossa
+lapsensa surmaajalle samaa tarjotaan.
+
+[441] Grundtvig, n:o 100, n. s. 539.
+
+[442] Sam., n:o 109, II. s. 589.
+
+[443] H. II. 5 s. 280 (Jos. Hurt 1883, n:o 64) Karksi.
+
+[444] Hurt, Vana Kannel n:o 296 A (II s. 210) Kolga Jaani; H. III. 7 s.
+367 Viljandimaa ja II. 51. 173. Puhja.
+
+[445] H. III. 13. s. 674 Halliste.
+
+[446] Vana Kannel n:o 296 B; H. II. 41 s. 616 Tõstama.
+
+[447] H. I. 2. s. 106 (J. Sootz 1889, n:o 3) Halliste.
+
+[448] Tästä lienee tullut yhteen etelävirolaisen päämuodon kappaleesen
+(A 7) tuolin lisäksi: _silkkisänky ja pehmeä patja_, jolle orjaa
+kehoitetaan heittäytymään, koska oli kyllin saanut paljaalla maalla
+maata.
+
+[449] Kts. E. Lagus, Germaniska toner i den finska fålkvisan
+(Finländska bidrag till svensk språk- och folklifsforskning utg. af
+svenska landsmålsföreningen i Helsingfors, 1894, s. 64).
+
+[450] Erk-Böhme, n:o 90 a, I. s. 321. Käännös noudattaa suomalaisen
+laulun mittaa, johon ajatus on paremmin mahtunut; alkutekstin mitta on
+hiukan lyhyempi, jambinen.
+
+[451] Sam. n:o 90 b ja c.
+
+[452] Sam. n:o 89 c, I. s. 316.
+
+[453] Sam. n:o 79 e.
+
+[454] Sam. n:o 89 b.
+
+[455] Sam. 71 d, I. s. 256.
+
+[456] Sam. n:o 71 g.
+
+[457] C. G. E(stlander), Om folksängens vägar i Norden: Album utg. af
+Nylänningar VIII. s. 86 -- 7.
+
+[458] Geijer-Ã…fzelius, ny uppl. n:o 25. 2, I. s. 144, II. s. 134;
+Nyland, Hl. s. 53.
+
+[459] Album utg. af Nyländingar VIII. s. 81-2. Mainitut viisi säettä
+tavataan myös yksistään suomeksi: Paldani, n:o 111.
+
+[460] Tämä ja seuraava värssy on palautettu siilien muotoon, joka
+niillä on Lönnrotin käsikirjoituksessa.
+
+[461] H. I. 2. s. 89 (H. Martinson n:o 17) Pärnun pitäjästä; vaatsin =
+katsoin, viirst = saks. fiirst, ruhtinas, truuist = uskollisesti.
+
+[462] Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 30, 39 ja 3; suomeksi esim. Laurila
+n:o 4 Kiikasta ja E.V. Hynninen n:o 29 Joroisista: Aminoff, n:o 1
+Iisalmesta; I. Krohn 1890, n:o 83.
+
+[463] Steenstrup, Vore Folkeviser s. 107, 115.
+
+[464] Arvidsson, III. s. 271; Lönnrot, fol. V d. n:o 101, E.V. Hynninen
+n:o 27 ja Lauri Soini, Uusi Suometar 1901, n:o 164.
+
+[465] Tämä laulu on kauttaaltaan mukaelma ruotsalaista
+(Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 54, II. s. 235). Omituinen on veljen
+murhan aihe: _Mintähen naistani nauratteli_. Ruotsissa ei veli ilmoita
+äidille mitään motiivia kauheaan tekoonsa ja Englannissa (Child, n:o
+13) on veljesten riidanalku suorastaan mitätön: vitsan leikkaaminen
+pajusta, josta ei kuitenkaan olisi puuta kasvanut, tai pennyn arvoisen
+pähkinäpuun-oksan taittaminen. Kuitenkaan tätä piirrettä ei tavata
+Schröterin julkaisussa (s. 121) eikä edes Lönnrotin Kantelettaren
+käsikirjoituksessa (s. 400). Luultavasti on siis Lönnrotin itse
+onnistunut keksiä niin valtaavalle tapaukselle runollisesti vastaava
+aihe.
+
+[466] Child, n:o 75, II. s. 204-213.
+
+
+[467] Erk-Böhme, n:o 110 c, I. s. 388.
+
+[468] Sam. n:o 110 e.
+
+[469] Äidin kysymyksessä: "miksi hameesi edestä lyhyt" sekä tapauksen
+sijoittamisessa Augsburgin kaupungiin (kts. sam. s. 396 ja n:o 119 a),
+joka ei ollenkaan sovellu äidin neuvoon parissa toisinnossa, että lapsi
+olisi salattava ja heitettävä Rein-virtaan (n:o 110 b, vrt. d).
+
+[470] Child, II. s. 205 Muist.
+
+[471] Eva Wigström, Folkdiktning 1. s. 52 ja Fagerlund, Anteckn. n:o 5,
+s. 196.
+
+[472] Osaksi jo ruotsinpuolisissakin kappaleissa tavattavia (kts.
+Arvidsson II. s. 18 ja Dybeck, Runa 1845 s. 15).
+
+[473] Herra kreivillä ei ole juuri muuta kuin: viinaa, olutta, rommia,
+punssia, pomeranssia, siirappia, teetä tai kahvia ynnä vehnäistä eli
+rinkeliä! Ainoasti kerran mainitaan myös: Ehk kolm tuhat tukatit (H.
+II. 11. s. 305). Tallirengin tarjoomisesta ilmenee jälki neidon
+pyynnössä saada hevonen ja kuski kotiin ajaakseen (H. IV. 3 s. 173:
+samoin muutamassa Eisenin muistiinpanossa Hiidenmaalta, jossa vielä
+kotona tehty huomautus: _Kleit on eest lühikene_, on epäilemätön jälki
+saksalaisesta esikuvasta). -- Mahdollisesti alkuperäinen ajatus on
+säilynyt eräässä vastauksessa neidon pyyntöön, että saisi herran
+itsensä: _Ei sa ärrad ennast saa, Sääl on palju panti tarvis_ (H. II.
+7. s. 269), joka viittaa samanlaiseen varallisuuden vaatimukseen kuin
+saksalaisessa laulussa: "Minä seisoin korkealla vuorella",
+
+[474] Esim. Härru vötis nuga taskust, Pistis oma rinna sisse, Veri
+purtsand vastti nägu (H. I. 1. s. 613) tai Siis hilrra laaäis, lasgis
+isi, Ja suri pilssi paugu päes (H. I. 2. s. 260).
+
+[475] G. Djurklou, Ur Nerikes folkspråk s. 106.
+
+[476] J. K(rohn), Ennen tuntematon ritariballadi Suomen keskiajalta,
+Valvoja 1885. s. 517.
+
+[477] Groundstroem, n:o 82 sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 213.
+
+[478] Tämä säe on sivulle kirjoitettu ja viitattu sana useaan kertaan
+yritetty kirjoittaa; vrt. Groundstroem, n:o 79.
+
+[479] Kk. _Neiellen_; vrt. esim. Porkka I. n:o 115.
+
+[480] Tämän kertosäe kuuluu Gr. kk. _Laulella papit papelil_.
+
+[481] Kk. -- alt kovalta; eräässä toisinnossa mainitaan, että "Kaksi
+oli hauankaivajata" (Alava, 1891, n:o 1288).
+
+[482] Kk. kovalta.
+
+[483] Kk. Vaipui vaipui solai(?)
+
+[484] Kk. Sepit sie.
+
+[485] Kk. Katolisen.
+
+[486] Esim. Porkka. I. n:o 119, 120; 117.
+
+[487] Porkka, I. n:o 119.
+
+[488] Porkka, II. n:o 202 Narvusista.
+
+[489] Törneroos ja Tallqvist, n:o 211.
+
+[490] Siinä Anteruksen runon kappaleessa, jossa koulusta tulo on
+laveimmin kuvattu, mainitaan pyssyn ohella myös miekka.
+
+[491] Porkka, I. n:o 120.
+
+[492] Esim. Groundstroem, n:o 79; vrt. Porkka, I. n:o 121.
+
+[493] Porkka, II. n:o 60.
+
+[494] Ruotsalainen, n:o 137 ja Alava, 1891, n:o 405.
+
+[495] Törneroos ja Tallqvist n:o 210: Alla Narvan.
+
+[496] Porkka, III. n:o 241 Soikkolasta.
+
+[497] Eräs Anteruksenkin runon toisinnoista kuvaa miten ovea avatessa:
+Neito oli pesty penkin päällä. Viron viinoilla valettu, ja päättyy
+valitukseen (Porkka, I. n:o 110).
+
+[498] Tässä runossa mainittu loppuponsi kuitenkin aniharvoin esiintyy
+(Porkka, J. n:o 195; siinäkin yhteenhautaaminen ilmaisee Anteruksen
+runon vaikutusta).
+
+[499] Myös yhdessä Hevaan-puolisessa kansanrunon toisinnossa on kysymys
+ainoasti itsemurhasta: "Veisti kaulan itseltähän, kuin kurelta kurkun"
+(Porkka, I. n:o 107). Tämäkin säepari voi kuitenkin olla muualta
+lainattu.
+
+[500] Polén, n:o 199; vrt. J. Krohn, Suomal. kirjall. hist. I. s. 347.
+
+[501] Lönnrot, Q. n:o 87 ja Ahlqvist, B. n:o 156.
+
+[502] Esim. Europaeus, G. n:o 632.
+
+[503] Arvidsson, n:o 72, II. s. 21; vrt. "Herr Malmstens dröm" Geijer
+ooh Afzelius, ny uppl. n:o 69, I. s. 335.
+
+[504] Kts. Erk-Böhme, I. s. 405 sekä M. B. Landstad, Norske Folkeviser
+n:o 61.
+
+[505] Erk-Böhme, n:o 109 b, I. s. 387.
+
+[506] Alkuperäisessä on tämän värssyn sijalla kaksi, joista toinen
+tulee vasta seuraavan värssyn jälkeen.
+
+[507] Arvidsson, n:o 85; II. s. 79; sam. n:o 132, II. s. 246 ynnä n:o
+57. I. s. 364.
+
+[508] Kts. Child, n:o 95, II. s. 346, III. s. 516, IV. s. 481, V. s.
+231, 296.
+
+[509] Erk-Böhme, n:o 78 a-e.
+
+[510] Sången om den friköpta. Finsk Tidskrift 1881 toukok. (X. s. 331).
+
+[511] Pois on jätetty muutamia vaillinaisia kappaleita. Lunastettavan
+neidon laulun ja runon yhtymisestä syntyneet sekamuodostukset tulevat
+edempänä puheeksi.
+
+[512] Veljen ja sulhasen vaihtuneet tavarat on pantu oikeille
+paikoilleen; (sulakoon) sijalla on: rikkukoon.
+
+[513] Tästä ilmeisiä väännöksiä ovat: Pää paatin pohjassa (6) ja Kädet
+p. pohjassa, Jalat p. laidassa (13).
+
+[514] 1; vrt. 4, jossa vaihdoksen kautta ensin avuksi tulevalla
+sisarella on _silkkikläninki_ ja äidillä lopussa sisaren tavallinen
+_kultakruunu_.
+
+[515] Eisenin kok. Lun. neit. n:o 10 (H. Hendel 1892).
+
+[516] Esim. J. F. VV. T. Laulu tasku, Tallinna 1881, s. 41.
+
+[517] Eisenin kok. s. 8780 (T. M. Franzdorff, n:o 2 Simuna).
+
+[518] Eisen, Lun. neit. n:o 3 (J. Ott, Kolga Jaani). Tavallisesti on
+tämä säe viroksi oikein käännetty: Mööda m. r.
+
+[519] Eisen s. 8777 (T. M. Franzdorfi, n:o 1 Simuna).
+
+[520] Tämän vaikuttamat ovat myös muutamat vaihdokset omaisten muuten
+säännöllisessä tavarain jaossa.
+
+[521] Ruotsalainen, n:o 87, Narvusista.
+
+[522] O.A.F. Mustonen, Virolaisia kansanrunoja n:o 30 ja Hurt II. 54.
+s. 486.
+
+[523] H. III. 18 s. 462, 656, 729 Vigalasta.
+
+[524] Samoin vielä kolmessa Saarenmaan kappaleessa, joissa
+loppukirousta ei ole säilynyt (Niemi I. n:o 438, II. n:o 45, 426).
+
+[525] Mustonen, n:o 30 ja Hurt II. 6. s. 546.
+
+[526] Kumpaiseenkin on vaikuttanut laulu Lunastettavasta neidosta,
+joten on vaikea varmaan päättää tämän piirteen alkuperäisyydestä.
+
+[527] H. II. 19. s. 349 Tõstama, H. II. 43. 389 Suure-Jaani ja H. I. 4.
+169 Madise; sitä paitsi EKS. 4:o 4. 747 (paikka merkitsemättä).
+
+[528] H. II. 6. s. 126.
+
+[529] EKS. 8:o 1. 724, 4:o 2. 768 ja H. II. 20. 829 Vändra ynnä H. II.
+47. 154 Vigala; H. II. 9. 761 Haljala ja H. III. 8. 260 Palamuse.
+Viimeksimainitussa pesu tapahtuu joella. Sitä paitsi löytyy kappaleita,
+joissa Anni menee merelle kuivailemaan tai vaan kävelemään ja
+katselemaan.
+
+[530] Sen rinnalla vielä ensin mainitussa Vändran toisinnossa
+edellisessä muistutuksessa; samoin seuraavassa muist. osoitetussa
+kappaleessa.
+
+[531] H. II. 43. 389 Suure-Jaani Viljanninmaalla.
+
+[532] Nämät säkeet esiintyvät joskus jo Saarenmaalla (14).
+
+[533] H. II. 43. s. 30. Helme Viljanninmaalla.
+
+[534] H. III. 7. 146 Viljandi; sama H. II. 26. 630 ja 716 Suure-Jaani.
+
+[535] Esim. H. I. 6. s. 198 Vastseliina.
+
+[536] H. III. 10. 297 Vönnu ja II. 30. 89 Puhja.
+
+[537] Ainoasti yksi epäiltävä, uudenaikainen, riimiä tavoitteleva
+kirjaanpano on Saarenmaalta (H. II. 18. s. 511).
+
+[538] Siihen viittaa neidon tavallinen tiedustelu, onko hänestä kyllin
+kysytty, tarpeeksi tarjottu. Eräässä Viljanninmaan kappaleessa veli
+hänelle huomauttaa: "oletkos kuninkaan tytär tai suuren saaren saksan
+tytär, että paljon vaadittaisiin", johon neito sattuvasti vastaa: "onko
+sitten sulhanen mikään kuninkaan tai saksan poika, että hänelle ilman
+muuta olisi mentävä" (H. III. 7. s. 896 Kolga-Jaani).
+
+[539] Pärnun- ja Viljanninmaalla on vielä tavattu muuan harvinainen
+runo, joka on läheisintä sukua Myödyn neidon runolle. Siinä
+laulajaneitoa omaiset kehoittavat kotona palvelemaan ja lupaavat: isä,
+äiti ja veli pari eriväristä härkää, lehmää ja oritta sekä sisar suuren
+soljen ynnä kengät. Vaan neidon pyytäessä palkkaansa he ilmoittavat:
+härkäin murtaneen jalkansa, lehmäin lypsäneen vettä ja verta, oritten
+pilalle ajetun, soljen sulaneen ja kenkien hajonneen (H. II. 26. s. 119
+Viljandi ja II. 23. s. 34 Karksi; vrt. myös II. 43. s. 130 Tarvastusta
+Viljanninmaalta sekä H. II. 3 s. 81 Setumaalta, joissa neito kiroo
+omaisten tavarat).
+
+[540] EKS. Jõgever s. 189 (V. Mägi n:o 729) Karja; vrt. H. II. 18. 193
+Pöidi, jossa veli arvelee, että sisar kyllä voi kasvaa miehen
+kainalossakin, mutta tämä vastaa, että kehno siinä kasvakoon.
+
+[541] Kts. Rosenplänter, Beiträge XVIII. s. 112.
+
+[542] H. II. 15. 56. s. 476 Äksi; vrt. H. III. 21. 513 Tartu-Maarja,
+jossa veli lausuu: Siun ju müüdi minule!
+
+[543] Suomalaisia toisintoja on käytetty: A) Alava, 1892, n:o 4; B)
+Ruotsalainen, n:o 220; O) sam. n:o 400 (nämät ynnä Alava, 1892, n:o 201
+ja Porkka, II. n:o 35 edustavat vanhinta Narvusinpuolista muodostusta).
+Vastaavat virolaiset säkeet on otettu seuraavista kappaleista: D) Hurt
+II. 34. s. 211 ja E) I. 1. 315 Kuusalu; F) II. 15. 449 Harju-Jaani; G)
+III. 18. 217 Kullamaa (läh. Tallinnasta); H) III. 15. 213 Tartu-Maarja;
+I) Neus, n:o 82 Varsinais-Virosta; J) Rosenplänter XVIII. s. 112; K)
+Hurt H. 34. 688 ja L) II. 40. 666 Kuusalu. Kolmessa viimeisessä Sinen
+kylvämistä ei seuraa Myödyn neidon runo.
+
+[544] Suomal. säkeet 1-32 etupäässä A: mukaan; B:stä 9-10, 28-29 ja
+C:stä 18, 24-25 (A:lla 24: P. puettimaan). Sinekin, punekin (30-31)
+selitetty: hameen. 33-70 etupäässä B:n mukaan. C:stä 35; sam. 39-40:
+sinyttä, punetta (B: sinistä, punaista); 51 ja 65: isän ja veljen
+lahjat vaihdettu C: mukaan, Virossakin ne hyvin usein vaihdetaan; C:stä
+vielä 52; A:sta 41, 55-56 (B toisin), 67 (B: Verit). -- Virol. säkeet
+33-70 D:n mukaan, paitsi: E: 34, 44, 63, 68; H: 47; I: 70. 1-31 D:n
+mukaan, paitsi E: 1; F: 2-3, 30-31; G: 7-8; J: 5-6, 10-11; K: 9, 24; L:
+13-15, 20.
+
+[545] H. II. 15. 449 Harju-Jaani.
+
+[546] Knüpffer, V. n:o 6. Vanha kirjoitustapa on muutettu.
+
+[547] Säe 3. 4 hevosta; 4. 3 veljen; 6. 3 renkiä; 10. 5 pojat; 12. 3
+miekka; 23. 4 lupasi.
+
+[548] Ruotsalainen, n:o 9 ja 114 Narvusista.
+
+[549] Vrt. viron vaatama = katsoa.
+
+[550] Ruotsalainen, n:o 356 Haavikosta. Vrt. säeparia: Sini oli
+silmäini tasalla, Pelervo pihon pituus (sam. n:o 193.)
+
+[551] Törneroos ja Tallqvist, n:o 20.
+
+[552] Joskus jo Soikkolassa (Porkka, III. n:o 61).
+
+[553] Ahlqvist, A. n:o 354 Raudusta.
+
+[554] Esim. Europaeus III. 2. n:o 393 Venjoelta ja J. n:o 287
+Toksovasta (vrt. Pieni Runonseppä s. 5); Ahlqvist, A. n:o 540
+Lempaalasta, n:o 302 Sakkulasta y.m.
+
+[555] Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopseiska pappren s.
+811. Yksityisiä säkeitä: Porthan, Op. Sel. I. s. 31.
+
+[556] Finnische Runen s. 88.
+
+
+[557] Esim. Gottlund, n:o 6 Juvalta (jatkona Omenatammen runo) ja
+Itä-Karjalasta Polén, n:o 158 (jatkona Lempiruno) ynnä Härkönen, n:o 96
+(Meren kosijain runon vaikutusta).
+
+[558] Esim. Schröter s. 114 ja Neovius, Paraske n:o 1134.
+
+[559] Hildén, n:o 29 Marttilasta.
+
+[560] Tai: Mistäs (sam. n:o 30). Tämä loppuosa esiintyy myös erikseen,
+samoin alkuosakin (sam. n:o 5 ja 6).
+
+[561] N:o 149. Isälle on annettu ikiori; siis hevosia molemmille kuten
+usein Inkerin puolellakin. Muutoksen on nähtävästi vaihtelun halu
+aikaansaanut.
+
+[562] Järvinen, n:o 25, Eräjärveltä.
+
+[563] Esim. Porkka, III. n:o 56-8 Soikkolasta.
+
+[564] B. n:o 161.
+
+[565] Lönnrot, A. II. 6. n:o 34 (käkien kukkumista Kalevalan
+kuusistossa ei siinä ole); vrt. Castrén, n:o 16, jossa kosijan nimenä
+on Osmotar, Kalevatar.
+
+[566] Europaeus, G. n:o 331 ja Sirelius n:o 14.
+
+[567] Kant. III. n:o 21 vv. 74-5 (vrt. Lönnrot, A. II. 5. n:o 41).
+
+[568] Niemi, TKEA. n:o 248 vv. 47-50.
+
+[569] Heinonen, n:o 5.
+
+[570] Hildén, n:o 15 (Euran kappelista) ja 16.
+
+[571] Tässä muodossa nimenomaan Paldani, n:o 5 ja 67.
+
+[572] Päätoisinto: Hurt, IV. 1. s. 384 (G. Pulberg n:o 33) Türi.
+Päällekirjoitus ja säkeet 3-4, 26, 28-30: II. 34. 727 (H. Lohk 432)
+Kuusalu. Säkeet 31-5: II. 34. 31 (J. Valk 20) Viru-Nigula.
+
+[573] Säe 1. 3. luokoa tekemään; 4. 3 kaunis; 5. 1 otan; 6. 1 alan; 7.
+3 löysin; 9. 4 siiven; 14. 1-2 Johanneksen aitta; 16. 1 sänky; 19. 1
+lakana; 24. 3 kutoo; 26. 2 kissankäpäläistä; 27. 2 itkee; 28. 3
+veljeänsä; 29. 2 mennä vuonna; 30. 1 sitä edellisenä; 34. 1 vartalo.
+
+[574] Die Wiederholunglieder der estnischen Volkspoesie s. 393; vrt. s.
+247.
+
+[575] Haupt und Schmaler, II. s. 84, n:o XOIV.
+
+[576] Länkelä, VIII. n:o 1 b. Isällä mainitaan olleen 3 ruunakkesta,
+veljellä 3 kirkokkesta, sisarella 3 vyökkestä. Johdanto löytyy
+luultavasti sovitettuna Soikkolanpuolisen päätoisinnon sisään (kts.
+alas). -- Samanlainen on vielä: Porkka, II. n:o 194 Narvusista. Siinä
+ovat kuitenkin isän ja veljen tavarat vaihdetut, sisarella on 3
+lintikkäistä ja sulholla 3 laivakkista. Johdanto on Soikkolantapainen
+ja osittain kirjallisen vaikutuksen alainen.
+
+[577] Virol. säkeet Neus n:o 34:n mukaan, paitse ensimmäistä (H. III.
+1. s. 693). Suomal. säkeitä 4-5 vastaavia virolaisia kts. yl. s. 302.
+
+[578] Länkelä, VIII. n:o 1 Soikkolasta; osa säkeitä, ja kenties juuri
+virolaisia lähinnä olevat voivat kuitenkin kuulua Narvusin-puoliseen
+toisintoon n:o 1 b (kts. yl.). Länkelän kokoelmassa näyttävät runot
+monesti olevan kokoonpantuja useammasta kirjaanpanosta.
+
+[579] H. III. 1. s. 693 (E. Bachman n:o 2) Lüganuse ja H. II. 38. s.
+171 (J.A. Rehberg n:o 5) Haljala.
+
+[580] Ruotsalainen, n:o 192. Vrt. myös Länkelä, IV. n:o 31
+"Laivaleikki" Lavansaarelta, jossa kehoitus laivalle soutaa: _Suon
+alatse, jään alatse, Paksuin palkkien alatse_, vastaa Lunastettavan
+neidon kehoitusta Venäläiselle soutamaan _Syyn ylitse (tois. alatse),
+jään alitse, paksun parraspuun ylitse_ (Porkka, III. n:o 55
+Soikkolasta). Myös ensimmäinen säe: _Soua laiva, joua laiva_ on
+semmoisenaan säilynyt yhdessä Lunastettavan runon kappaleessa (sam.
+III. n:o 56 Soikkolasta).
+
+[581] Porkka. III. n:o 56 Soikkolasta.
+
+[582] Esim. Ruotsalainen, n:o 193, 400.
+
+[583] Alava, 1891, n:o 1498 Hevaalta ja 1892, n:o 527 Soikkolasta.
+
+[584] Toisin: Kukat päälle kasvamahan (Porkka, III. n:o 56).
+
+[585] Joskus jo Lunastettavan neidon laulussa, esim. Gottlund. n:o 227
+ja Reinius n:o 40.
+
+[586] Porkka, III. n:o 55 ja Groundstroem, n:o 13.
+
+[587] B. n:o 355 Raudusta.
+
+[588] Ahlqvist, n:o 345 Raudusta; siinä on vielä säilynyt alkuosana
+Myödyn neidon runo.
+
+[589] Slöör, II. n:o 24 Sakkulasta, siinä on sotinen miekka veljellä.
+
+[590] Porthan, Op. sel. III. s. 371.
+
+[591] Gananderin sanakirjassa, nk. myös seuraavissa kursiivilla
+painetun sanan kohdalla.
+
+[592] Porthan-Vhael s. 120.
+
+[593] Tämän sanan kohdalla Jusleniusen sanakirjan välilehdellä Porthan
+huomauttaa: Run. Caret (Niemi, Kalevalan kokoonpano I. s. 21).
+
+[594] Kolmannessa Gottlundin Juvalla muistiinpanemassa katkelmassa (n:o
+182) on Nevan niemi vielä säilynyt.
+
+[595] Relander, n:o 133; samoin Lönnrot, U. n:o 18.
+
+[596] Nehvonniemi myös Europaeus, G. n:o 386 ja 607; Nevan niemi ja
+joki vielä säilyneenä: Polén n:o 116.
+
+[597] Lönnrot, A. II. 9. n:o 74.
+
+[598] Cajan, n:o 100; Lönnrot, A. II. 9. n:o 73 alkaa: Istu neito
+lepetissä, Istu ja huutaa.
+
+[599] Lönnrot, A. II. 9. n:o 7 Kellovaarasta.
+
+[600] Ainoasti yhdessä kappaleessa on se vaihtunut vastakohdakseen:
+velvyeni (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta).
+
+[601] Il Kalevala s. 28-9; saksal. käännös, s. 313-4.
+
+[602] Comparetti mainitsee lisäksi vielä "vapaan riimin", jolla
+kuitenkin on ainoasti tilapäinen merkitys suomalaisen runon
+rakenteessa.
+
+[603] Itäsuomalaisten kansain runoudesta (Valvoja 1897 s. 76).
+
+[604] Kieletär. I. 4. s. 33-38.
+
+[605] Kts. Kirj. Kuukauslehti 1872 s. 71.
+
+[606] Zeitschrift für Völkerpsychologie und Sprachwissenschaft
+IV. s. 85.
+
+[607] Suomen kielen rakennus s. 149.
+
+[608] Valvoja 1897. s. 77.
+
+[609] Konsonantiksi runousopin kannalta on luettava myös jokaisen sanaa
+alkavan vokaalin edellä käyvä vieno aluke (vrt. kreikan (') eli n.k.
+_spiritus lenis_, joka kuitenkin lienee ollut lujempi).
+
+[610] Valvoja 1897. s. 75-6. Hän kyllä huomauttaa, että Venäläisten
+laulujen runomitta on enimmäkseen epäsäännöllinen ja "venyväinen"
+(tavujen lukumäärään nähden); vaan arvelee sen alkuaan olleen
+säännöllisemmin tavuja lukevan, "syllaabisen", kuten muilla
+slaavilaisilla kansoilla.
+
+[611] Säkeet semmoiset kuin: Nuoruuesta, vanhuuesta lauletaan lyhyellä
+u:lla tai uv:lla.
+
+[612] Eroitettava on jotkut muualta sekaanpannut, esim. heti I. n:o 1,
+sekä muutamat myöhempitekoiset runot, esim. I. n:o 13, jotka juuri
+vastakohtaisuudellaan vahvistavat toisten todistusvoimaa.
+
+[613] Vrt. myös muotoja karu (karhu), jahu (jauho), joiden suhteet
+runomittaan ovat erityisesti tutkittavat.
+
+[614] Miina Hermann, käsik. Suomal. Kirj. Seuralla n:o 100, vrt. O.
+Kallas, Lutsi maarahvas s. 124 n:o 11; Kalevala II, Selityksiä,
+Runosävelmien näytteitä n:o 1.
+
+[615] Että Virolaisillakin voi löytyä runosävelmiä, joissa on tavuja
+venytetty, näkee M. Hermannin kokoelmasta, vaan Varsinais-Virosta ei
+siinä ole yhtään näytettä.
+
+[616] Kalevala II, Selityksiä, Runosäv. näytt. n:o 6.
+
+[617] Vrt. esim. virolaisen Salme-runon vastinetta Vepsäläisillä:
+Setälä, Nyelvtudományi Közlemények XXII s. 158 sekä Europaeus, G. n:o
+600 luult. Veskelyksestä Suojärven rajalta.
+
+[618] Vähäiseksi ei kuitenkaan ole arvattava se vaihteli!, mikä
+ilmaantuu runosävelmissä, joita on satoja eri toisintoja.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kantelettaren tutkimuksia II, by Julius Krohn
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45986 ***
diff --git a/45986/45986-8.txt b/45986/45986-8.txt
deleted file mode 100644
index 24442a8..0000000
--- a/45986/45986-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,14054 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kantelettaren tutkimuksia II, by Julius Krohn

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org

-

-

-Title: Kantelettaren tutkimuksia II

-       Luojan virsi. Viron orjan virsi. Kahdenlaisella runomitalla

-

-Author: Julius Krohn

-

-Editor: Kaarle Krohn

-

-Release Date: June 15, 2014 [EBook #45986]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETTAREN TUTKIMUKSIA II ***

-

-

-

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-KANTELETTAREN TUTKIMUKSIA II

-

-Luojan virsi. Viron orjan virsi. Kahdenlaisella runomitalla.

-

-

-Kirj.

-

-JULIUS KROHN

-

-

-Toimittanut ja täydentänyt Kaarle Krohn

-

-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 95 osa. II.

-

-

-

-Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1901.

-

-

-

-

-

-

-SISÄLLYS:

-

-III. Luojan virsi

-

-  1. Yhtenäisen runojakson synty

-  2. Tapanin virsi

-  3. Neitsyt Maarian virsi

-  4. Marja-virsi liitteineen

-  5. Saunanhaku-virsi

-  6. Lapsenetsintä-virsi

-  7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi

-  8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet

-  9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta

- 10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa

- 11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla

-     runoalueella

- 12. Jeesuksen laulu Virossa

- 13. Loppukatsahdus Luojan virteen

-

-IV. Viron orjan virsi

-

-  1. Runon muodostus Virossa

-  2. Suomalaisien toisintojen näytteitä

-  3. Suomalaisten säkeitten kehitys

-  4. Runon alkuperä

-

-V. Kahdenlaisella runomitalla

-

-  1. Uudempi laulurunous

-  2. Laulu Morsiamen kuolosta

-  3. Anteruksen runo

-  4. Laulu Lunastettavasta neidosta

-  5. Lunastettavan neidon runo Virossa

-  6. Myödyn neidon runo

-  7. Lunastettavan neidon runo suomeksi

-  8. Suomen vanha runomitta

-

-

-

-

-III.

-

-LUOJAN VIRSI.

-

-

-

-1. Yhtenäisen runojakson synty.

-

-

-Niinkuin kaikki tiedämme, ovat mielipiteet Kalevalan runojen

-yhteenliittämisestä olleet hyvin eriäviä, horjuvia ja epämääräisiä.

-Niiden äärimmäisten mahdollisuuksien välillä, että Kalevalan runojen

-järjestys on joko kauttaaltansa kansanomainen taikka sitten kokonaan

-Lönnrotin keksimä, on tieteellisen arvostelunkin heiluri liikkunut.

-Vähitellen on se kuitenkin alkanut asettua yhä pienempien

-heilahdusvälien rajoihin. Mitä Lönnrotin osallisuuteen tulee, on se

-viimeksi t:ri Niemen väitöskirjassa Kalevalan kokoonpanosta tullut

-hyvin tarkalleen selvitellyksi. Sitä vastoin on kansan oma osuus tässä

-työssä vielä monelle oppineellekin jäänyt hämäräksi ja ansaitsisi myös

-uutta yksityiskohtaista selvitystä. Sillä vielä merkillisempi kuin

-Kalevalan runojen viimeistely Lönnrotin käsissä on niiden muodostuminen

-ja yhdistyminen kansanlaulussa paikallisen vaelluksen ja ajallisen

-kehityksen kautta. Kertomus Kalevalan tarujen syntymisestä,

-kulkemisesta ja kasvamisesta ynnä yhteenliittymisestä on itsessään

-melkein tarumainen, ja tämä tarina on vaan sitä ihmeteltävämpi, mitä

-selvemmin sen todelliset piirteet tieteellisen tutkimuksen avulla

-tulevat näkyviin.

-

-Mutta jo ennen eri runojen kaikenpuolista käsittelyä voimme päästä

-jotenkin likelle oikeata käsitystä, jos otamme huomioon seuraavat kolme

-tosiasiaa. Ensiksi ei ole tähän asti osoitettu, että Lönnrot olisi

-voinut Suomen kansan runoista yhdelläkään toisella tavalla järjestäen

-saada aikaan Kalevalan tapaista kokonaisuutta, vaikka kyllä monesti on

-puhuttu Lönnrotin muka tuhansista eri mahdollisuuksista. Toiseksi ei

-Lönnrot miltään muulta runoalueelta kuin Venäjän-Karjalan, johon runot

-todistettavasti ovat viimeiseksi saapuneet, olisi voinut saada

-yhtenäiseen kokoonpanoon siinä määrin valmistuneita toisintoja;

-inkeriläisistä kappaleista hän ei olisi johtunut koko ajatukseen, eikä

-suomenpuolistenkaan avulla olisi vielä pitkälle päässyt. Kolmanneksi,

-niinkuin Lönnrot esipuheessaan Uuteen Kalevalaan itse huomauttaa, ei

-edes Venäjän-Karjalasta joku sata vuotta aikaisemmin olisi yhtä

-runsaita runomuotoja ja niin monen runon yhdistyksiä löydetty.

-

-Hyvän esimerkin kansan omasta kokoonpanokyvystä saamme vielä

-ulkopuolelta Kalevalan runostoa, laajasta ja moniosaisesta _Luojan

-virrestä_. Se on painettu Kantelettareen (III. n:o 6) nimellä "Neitsy

-Maarian virsi", joka tosin ainoasti osaan siitä soveltuu. Lönnrotin

-työtä voimme, jos tahdomme, säkeitä myöten seurata kahden

-käsikirjoituksena säilyneen muodostuksen avulla. Mitä kokoonpanoon

-tulee, on hän noudattanut milt'ei täydellisesti kansanrunon omaa

-järjestystä.

-

-Lönnrotin alkuperäisin laitos[1] ei ole mitään muuta kuin

-Venäjän-Karjalassa yleinen Neitsyt Maarian virren kappalten: marjasta

-syntymisen, saunanhaun ja lapsenetsinnän, sekä Luojan surma-virren

-yhdistys. Eikä Lönnrot ole edes ensimmäinen, joka sen eri toisinnoista

-täydennettynä on painoa varten toimittanut. Vanhemman Sakari Topeliusen

-kokoelmassa Suomen kansan vanhoja runoja, niiden 5:nnessä hänen

-kuolemansa jälkeen v. 1831 ilmestyneessä osassa (s. 4), löytyy se

-julkaistuna kahta eriävää kirjaanpanoa lomittain sovittamalla. Toinen

-Topeliusen omistamista kappaleista, joka on säilynyt hänen

-käsikirjoituksissaan, on arvaten jonkun Vuokkiniemeläisen

-laukkukauppiaan laulama; samoin toinenkin, kadonnut kappale, joka

-nähtävästi on ollut hyvin samantapainen kuin Sjögrenin v. 1825

-Vuokkiniemen Pirttilahdessa muistiinpanema.[2]

-

-Kuitenkin on jo Lönnrotin ensimmäinen luonnos paljoa pitempi ja

-täyteläisempi kuin Topeliusen julkaisu. Paitsi muilta oli hän saanut

-kuulla runon v. 1834 Latvajärvellä kuuluisalta Arhippa Perttuselta,

-joka tosin esitti Neitsyt Maarian virren ja Luojan surma-virren eri

-lauluina niitä toisiinsa yhdistämättä,[3] vaan molemmat niin eheässä ja

-rikkaassa muodossa, että ne ehdottomasti paraiten soveltuivat Lönnrotin

-käytettäväksi päätekstinä.

-

-Mainitun luonnoksen säkeitten väliin ja sivulle kirjoitetuista

-lisäyksistä näkee myös selvästi, mitenkä Lönnrot sitä yhä uusilla

-aineksilla täydenteli. Reunamuistutuksista tärkein tavataan Neitsyt

-Maarian saunanhaun ja lapsenetsinnän välissä:

-

-    Tahvanus on tallirenki,

-    Juotti Ruotuksen hevosta j.n.e.

-

-Runo, johon ne viittaavat, löytyy saman käsikirjoitusvihkon lopussa

-erikseen yhteensovitettuna kahdesta suomenpuolisesta sekä eräästä

-venäjänkarjalaisesta kappaleesta.[4] Edellisistä oli toisen Topelius

-julkaissut v. 1829 (IV. s. 20) ja toisen Lönnrot samana vuonna lehdessä

-Helsingfors Tidningar (1829 n:o 45).

-

-Aiheen Tapanin virren yhdistämiseen osoitettuun kohtaan sai Lönnrot

-yhdestä Juhana Fredrik Cajanin v. 1836 Vienan läänin pohjoisimmalla

-runoalueella tapaamasta Luojan virren toisinnosta, jossa sen kaikki

-kolme pääosaa juuri tässä järjestyksessä ilmestyvät.[5] Lönnrotin

-aikaisemmin Akonlahdella muistiinpanemassa venäjänkarjalaisessa

-kappaleessa esiintyy Tapanin virsi Luojan surman jälkijatkona ilman

-mitään sisällistä yhteyttä, eikä sitä siinäkään paikassa muualla Vienan

-läänissä tavata.[6] Castrénille v. 1839 muisti Latvajärven Arhippa myös

-tämän laulun esittää, mutta toisista Luojan virren osista aivan

-erikseen.[7]

-

-Vanhan Arhipan laulutapa, niinkuin maist. A.A. Borenius ansiokkaassa

-tutkimuksessaan on osoittanut,[8] viittaa siihen että Luojan virttä

-Venäjän Karjalassakin on esitetty kolmena eri runona, jotka vasta

-myöhemmin siellä yhdistyivät.

-

-Kolmessa eri osassa on meidänkin siis tarkastettava Luojan virren

-muodostusta, ja koska Tapanin virsi on yksinkertaisin sekä synnyltään

-selvin, sopinee se ensimmäisenä tutkittavaksi.

-

-

-

-2. Tapanin virsi.

-

-

-Tapanilla, joka virressä päähenkilönä esiintyy, on raamatullisen

-Stephanuksen kanssa yhtä vähän yhteistä, kuin suomalaisen runon

-Mataleenalla historiallisen Magdaleenan kanssa. Paitsi nimeä on

-ainoasti uskonsa julki lausuminen alkuperäisestä henkilöstä säilynyt

-piirre. Tapauksen taustana on Heroodes kuninkaalle tuotu tieto idässä

-ilmestyneestä tähdestä ja uuden valtiaan syntymisestä. Mutta runon

-juonen pääponsi johtuu Vapahtajansa kolmesti kieltäneelle Pietarille

-laulaneesta kukosta.[9]

-

-Apokryyfisen Nikodeemuksen evankeliumin parissa kreikkalaisessa

-käsikirjoituksessa on kertomukseen Juudaksen katumuksesta liitetty

-seuraava lisäys. Turhaan tarjottuaan rahat takaisin Juudas palaa

-kotiinsa, jossa tapaa vaimonsa lieden luona ja kukon paistina

-vartaassa. Hän pyytää nuoraa hirttäytyäkseen, ilmoittaen että on

-pettänyt Mestarinsa pahantekijäin käsiin, jotka ovat hänet kuolettavat,

-ja lisäten: "mutta kolmantena päivänä on hän kuolleista nouseva, ja

-silloin meidät hukka perii." -- "Yhtä hyvin", vastaa vaimo, "tämä

-liedellä paistuva kukko voi kiekahtaa, kuin Mestarisi nousta

-kuolleista." Vaan hänen näitä sanoja vielä lausuessaan, kukko jo

-räpyttää siipiään ja laulaa kolmesti.

-

-Sama kertomus esiintyy eräässä englantilaisessa runoelmassa 14:ltä

-vuosisadalta hiukan toisinneltuna.[10] Siinä Juudas saapuu rahoineen

-kotiin teostaan ylvästellen. Mutta äiti varoittaa, ennustaen, että

-hänen Mestarinsa on ylös nouseva. "Pikemmin", vastaa Juudas, "on tämä

-kukko heräävä henkiin, joka viime yönä kaltattiin." Tuskin on hän

-saanut sanat suustansa, kun kukko kohoaa lentoon entistä koreammilla

-höyhenillä ja kiekahtaa. Ja runo lisää: tämä kukko oli juuri sama

-kukko, joka saattoi Pietarin katumukseen, kun hän oli kolmesti Herransa

-kieltänyt.

-

-Yleisimmin esiintyy kukkojuttu kuitenkin erään vanhemmalle apostoli

-Jaakopille omistetun legendan yhteydessä, vaikka se vasta keskiajan

-vaihteessa on siihen liittynyt. Sitä näet ei tavata tämän legendan

-vanhimmassa muodostuksessa, joka löytyy myös ruotsinkielisessä

-käännöksessä 1200 luvun lopulta[11] ja sisältää seuraavan

-ihmetapauksen. V. 1080 Vapahtajan kuoleman jälkeen oli joku Saksalainen

-poikineen toivioretkellä pyhän Jaakon haudalle Espanjassa, Santiago de

-Compostela, joutunut eteläranskalaiseen Toulousen kaupunkiin. Siellä

-oli ravintolan isäntä juottanut heidät humalaan, jonka jälkeen

-oli kätkenyt hopeisen pikarinsa toisen säkkiin. Sitten oli hän

-palvelijoineen ajanut heitä takaa, tutkituttaessaan löytänyt pikarin ja

-tuonut heidät tuomarin eteen, joka oli määrännyt toisen heistä

-hirtettäväksi ynnä kaikki heidän rahansa isännälle menetetyiksi.

-Kumpikin olisi tahtonut toisensa puolesta mennä kuolemaan; loppupäätös

-oli, että poika oli viety hirsipuuhun ja isä saanut jatkaa

-pyhiinvaellustaan. 36 päivän kuluttua oli isä kotimatkallaan taas

-kulkenut mainitun kaupungin kautta ja tavannut poikansa vielä elävänä

-hirsipuussa, jossa pyhä Jaakoppi oli häntä hengissä pitänyt. Isä

-silloin oli rientänyt asiasta ilmoittamaan kaupunkilaisille, jotka

-otattivat pojan alas hirrestä ja panettivat petollisen isännän hänen

-sijallensa.

-

-Vaan eräässä pohjois-espanjalaisessa toisinnossa, joka löytyy 1400

-luvulla kirjaanpantuna ja jossa tapauksen paikka on siirretty Toulousen

-ja Santiagon keskivälillä olevaan kaupunkiin Santo Domingo de la

-Calzada, jatkuu kertomus seuraavasti. Tuomari, joka sai tiedon

-tapahtuneesta ihmeestä aterioidessaan paistettu kukko ja kana vadilla,

-ei heti ottanut uskoakseen: "niin totta poikasi elää kuin linnut tässä

-edessäni!" Vaan tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun kukko

-ja kana hypähtivät pöydälle hohtavan valkeassa höyhenpuvussa ja kukko

-paikalla lauloi. Nuo ihmeelliset eläimet vietiin sitten kaupungin

-kirkkoon, jossa he elivät seitsemän vuotta, jättäen kuoltuaan kaksi

-lumenkarvaista kananpoikaa, uroksen ja naaraksen, jotka taas vuorostaan

-elivät seitsemän vuotta, jättäen jälkeensä yhtä valkean parin j.n.e.

-Nämät pyhät linnut olivat lisäksi siitä merkillisiä, että niiltä riitti

-höyheniä kaikille lukemattomille toivioretkeläisille, joita

-tapahtumasta saakka oli alkanut tulvehtia kaupunkiin ja joista jokainen

-sai yhden höyhenen muistoksi; sillä heille kasvoi yhä uusia sijaan.

-Että San Domingon kirkossa vielä 1500 luvulla on pidetty höyhenkauppaa

-sekä näytetty kukkoa ja kanaa, joihin mainittu pyhimystarina liittyi,

-ei ole enää satua, vaan on se silminnäkijäin todistama.[12]

-

-Myös alkuperäisemmässä Toulousen kaupungin historiaan liittyvässä

-legendassa ilmestyy 1500 luvulla episoodi paistetusta linnusta, joka

-vartaasta lentoon lähtee. Kuinka pysyväisesti tämä seikka on siihen

-kiintynyt, osoittavat useat seinämaalaukset 1400 ja 1500 luvulta

-apostoli Jaakopille pyhitetyissä kirkoissa ja kappeleissa

-Keski-Itaaliassa sekä tätä ainetta esittävät eteläranskan- ja

-italiankieliset näytelmät.

-

-Samoihin aikoihin omisti myös kansanlaulu Espanjassa, Ranskassa ja

-Alankomailla pyhän Jaakon legendan kukkojutun kera. Saksalaisten

-välityksellä se viimein joutui Vendiläisille Lausitzissa.[13] Siellä

-kuitenkin on Jaakon nimi unohtunut ja Neitsyt Maaria, joka jo

-Espanjassa ja myös Alankomailla hänen rinnallaan esiintyy, hänen

-sijallensa yksin jäänyt. Samoin kuin Alankomailla ilmoittaa isä pojan

-elossa olosta ravintolanisännälle itselleen. Tämä ei sano uskovansa,

-ennen kuin kolme kuivaa sauvaa, jotka hänellä on talossaan, puhkeavat

-vesoihin. Vielä sitten hän vaatii, että kolme paistina olevaa lintua

-täydessä höyhenpuvussa lentäisivät ulos ikkunasta. Pyhiinvaeltajan

-sauvan vesoittuminen on varsin tavallinen piirre keskiajan saduissa,

-muistettakoon ainoasta Tannhäuser-tarinaa.[14] Kolme-luku voi tässä

-kohden olla satunnainen, vaan yhdessä eteläranskalaisessa

-toisinnossa[15] kukonpojan kiekahtaminen kolme kertaa, yhtä monesti

-siipiään räpyttäen, viittaa ilmeisesti alkuperäiseen lähteesen.

-

-Paistetun kukon henkiin herääminen on siis alkuansa ajateltu ikäänkuin

-vertauskuvaksi kuolleista ylösnousemiselle. Siinä merkityksessä

-käytettynä tulemme sen vielä tapaamaan, kun Luojan surma-virsi

-liitteineen joutuu tarkastettavaksi.

-

-Mutta myös muissa yhteyksissä se esiintyy. Niin esim. siinä

-latinankielisessä kokoelmassa, jossa mainittu apostoli Jaakopin legenda

-ensi kerran 1200 luvulla kirjaanpantuna tavataan, löytyy toisessa kohti

-kukkojuttu kerrottuna eriksensä.[16] Bolognan kaupungissa istui kerran

-kaksi ystävää yhdessä aterialla. Toinen heistä juuri ikään paloitteli

-paistettua kukkoa ja pani pippuria sekä kastiketta päälle, kun toinen

-tuli sanoneeksi: "nytpä olet laittanut kukon, niin ettei pyhä

-Pietarikaan sitä enää kokoon panisi." -- "Eipä itse Herrakaan", vastasi

-toinen, "vaikka tahtoisi, saisi kukkoa ikinä eläväksi." Samassapa kukko

-hypähti pystyyn, eheänä ja täysissä höyhenissä, räpäytti siipiään ja

-kiekahti; sitten pyristeli höyheniään, niin että pippuria ja kastiketta

-pärskyi Jumalan pilkkaajien päälle, josta he tulivat pitaalisiksi

-elinajakseen. Merkillisin ja tärkein Tapanin virren syntyyn nähden on

-kuitenkin kuolleista nousseen kukon sovittaminen Vapahtajan syntymän

-yhteyteen eräässä vanhassa ranskankielisessä runoelmassa 1100

-luvulta.[17] Siinä Heroodes, jolle kolmet kuninkaat ilmoittavat uuden

-valtiaan syntymisestä, ei sano uskovansa, ennenkuin kukko, joka on

-hänen edessään pöydällä paistina, entisissä höyhenissään lentäisi

-takaisin riuvulle laulamaan; joka kumma tapahtuukin. Tätä aivan

-vastaava kohta tavataan englantilaisessa joululaulussa, jota vielä 1800

-luvulla on kansan kesken laulettu.[18] Siinä kerrotaan Vapahtajan

-syntymisestä, kolmen kuninkaan käynnistä Heroodeksen puheilla, lasten

-murhasta Bethlehemissä sekä pakomatkalla Egyptiin tapahtuneista

-ihmeistä. Heroodeksen vastaus kuninkaalle kuuluu:

-

-      "Jos totta on, min kerrotten, tuo kukko edessäin

-    Mi paistina on, kiekukoon kolmasti peräkkäin."

-      Sai kukko heti höyhenet -- Jumala teki näin --

-    Vadissa seisten kiekahti kolmasti peräkkäin.

-

-Mutta sitä paitsi löytyy Englannissa vanha käsikirjoitus 1400 luvulta,

-jossa kolmen kuninkaan sijalla esiintyy pyhä Stephanus, ilmoituksensa

-tähden lopuksi kivitettynä.[19]

-

-      Tapani palveluksessa Heroodes kuninkaan

-    Ruuat ja vaatteet toimitti, mitä hän käski vaan.

-      Tapanin oli kyökistä pää karjun tuotava;

-    Niin näki tähden loistavan Bethlemin kohdalla.

-      Hän heitti maahan karjunpään, sisähän kiiruhtain:

-    "Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksestain.

-      Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksesta,

-    Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."

-      -- "Sua mikä vaivaa Tapani? Mit' olet vailla sa,

-    Syömistäkö vai juomista kuninkaan salissa."

-      -- "En ruokaa, juomaa halua kuninkaan salissa;

-    Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."

-      -- "Sua mikä vaivaa, Tapani? Oletko järjeltä?

-    Tahdotko kultaa, tavaraa, vai vaatett' ylhäistä?"

-      -- "En kysy kultaa, tavaraa, en vaatett' ylhäistä,

-    Laps Bethlemiss' on syntynyt, jok' auttaa hädästä."

-      -- "Niin totta se on, Tapani, on totta silloin vain,

-    Kun tämä kukko kiekuvi, mik' on mun vadissain."

-      Se sana tuskin kajahti, kun kukko kohoten

-    Jo kiekui: _Christus natus est!_ joukossa herrojen.

-      "Ylös pyövelini paikalla, mä teidät lähetän,

-    Ulos kaupungista viekäätte, kivittäkäätte hän!"

-      He tielle veivät Tapanin ja löivät kivillä,

-    Sen vuoks' on hänen aattonsa Kristuksen päivänä.

-

-Omituinen englanninkielisessä laulussa on kukon latinalainen kiekahdus:

-_Christus natus est_ (Kristus on syntynyt). Tällä päällekirjoituksella

-tiedetään löytyneen painettuna englanninkielisiä arkkiveisuja, jotka

-ovat olleet Bethlehemin seimeä kuvaavalla puupiirroksella koristettuja.

-Sen peräseinällä näkyi lammas ja härkä, heinähäkin kohdalla korppi ja

-varis ynnä ylempänä vielä kukko. Kaikkien näiden eläinten suusta kävi

-latinankielinen kirjoitus. Kukko kiekui: _Christus natus est!_ Korppi

-kysyi: _quando?_ (milloin). Varis vastasi: _hac nocte_ (tänä yönä).

-Härkä mörähti: _uhi, ubi?_ (missä, missä). Lammas määkyi: _Bethlehem!_

-Myös eräässä vanhassa ranskalaisessa joulurunossa, jossa selitetään

-eläinten ennen osanneen latinaa paremmin kuin ranskaa, kerrotaan kukon,

-härän ja lampaan samoin sanoin jouluyönä ilonsa ilmaisseen, sekä aasin

-vielä kiiruhtaneen: _eamus!_ (menkäämme) ynnä vasikan siihen lisänneen:

-_volo, volo!_ (tahdon, tahdon).[20] Että tässä on eläinten eri ääniä

-yritetty matkia, tuskin tarvinnee osoittaa.

-

-Niinkuin tanskalainen tutkija Svend Grundtvig huomauttaa,[21]

-on luultavasti Joulupäivän ja Tapanin päivän peräkkäisyys

-vaikuttanut niinä pyhinä esitettyjen tekstinaineiden yhdistymiseen

-kansankäsityksessä. Mutta siinä tapauksessa ei Grundtvigin väite, että

-englantilaisen laulun loppuvärssyt ovat myöhempi liite, pidä

-paikkaansa. Sillä tuntuu paljoa luonnollisemmalta, että se on tullut

-yht'aikaa Stephanuksen nimen kanssa, joka sitten jäi jäljelle kun nämät

-loppuvärssyt kuluivat pois; kuin että Tapanin päivän tekstistä ensin

-olisi otettu ainoasti nimi ja sitten uuden kerran lisätty kertomus

-hänen kohtalostaan.

-

-Tapanin nimen yksin "Heroodeksen virteen" (_Rudisar visa_) liittyneenä

-kohtaamme Fär-saarilla säilyneessä kansanlaulussa.[22] Siinäkin Steffan

-on Heroodeksen palvelija, joka ulos mennessään näkee tähden idän

-puolella ja tulee sisään ilmoittamaan: "näen auringon taivaalla ja

-tähden sen vieressä; kuuluisa on se kuningas, joka eilen on syntynyt."

-Suutuksissaan Heroodes häneltä puhkaisuttaa silmät, jotta huomattaisiin

-auttaisiko häntä "kuninkaansa"; vaan hän näkeekin nyt yöllä yhtä

-selvästi kuin ennen päivällä. Siinä tuodaan paistettu ja 30 palaan

-leikattu kukko pöydälle Heroodeksen eteen, joka huudahtaa: "sittenpä

-vasta uskoisin Tapanin puhetta, jos kukko tuosta nousisi kiekumaan."

-Samassa kukon palaset vadilla liittyvät yhteen ja kukko lentää

-punaiselle kultatuolille, räpyttäen siipiään sekä kauniisti kiekahtaen.

-Laulu jatkuu Heroodeksen ratsastuksella Bethlehemiin ja lopullisella

-kukistumisella.

-

-Tanskassa ja Ruotsissa ei laulua enää ole eheänä tavattu. Molemmissa

-tanskalaisissa kirjaanpanoissa sen edellä käy Neitsyt Maarian ilmestys

-sekä seuraa Bethlehemin lasten murha ynnä pako Egyptiin. Kukkojuttu

-suoritetaan kolmella värssyllä, jotka toisessa niistä kuuluvat:[23]

-

-      Heroodeksen etehen astuin tuo

-    Pyhä Tapani sanoman tästä:

-    "Lähetetty profeetta meille on,

-    Joka maailman hädästä päästää." --

-

-      "En ennen usko sun sanojas,

-    Valepuhettas ennen en usko,

-    Kuin mikä edessän' on paistina,

-    Harasiivin laulavi kukko."

-

-      Se kukko levittäen siipensä --

-    Juur Jumalan syntyissä -- kiekui.

-    Heroodes kuningas pyörtyen

-    Valt'-istuimelt' alas liukui.

-

-Tässä kappaleessa tulevat lisäksi kolmet viisaat miehet idässä

-ilmestyneestä tähdestä ja uudesta kuninkaasta Heroodekselle sanaa

-tuomaan.

-

-Mainitut värssyt esiintyvät myös muutamassa ruotlaisessa

-Tapaninlaulussa, joka alkaa:[24]

-

-      Bethlehemissä tähti on syttynyt,

-    Yhä Kristuksen syntymän aikaan.

-    "Nyt syntynyt lapsi on maailmaan,

-    Joka tähtemme kuolla taitaa."

-

-      Heroodes kutsuvi neuvoston:

-    "Puhettanne en ennen ma usko" j. n. e.

-

-Kukkojuttua seuraa siinä kertomus toisesta pakomatkalla Egyptiin

-tapahtuneesta ihmeestä. Niinkuin näkyy on tästä laulusta Tapanin

-nimikin unohtunut. Eräässä uudemmassa muistiinpanossa ensimmäinen säe

-kuitenkin kuuluu:

-

-    "St. Stefanille tähti on syttynyt."[25]

-

-Tapanin virren johdannosta on toisessa tanskalaisessa kappaleessa vielä

-jälki nähtävänä.[26]

-

-      Pyhä Tapani varsoja lähteellen

-    -- Yhä loistaissa tähden -- ajaa.

-    "Totisesti on profeetta syntynyt,

-    Koko maailman Vapahtaja."

-

-Ruotsissa on sama johdanto säilynyt erityisessä runossa, jota on

-Tapanin päivänä vielä 1800 luvulla yleisesti laulettu ja sitä tarvetta

-varten moneen kertaan arkkiveisuna painettu. Alkuperäisesti siihen

-kuuluvia säkeitä ovat arvatenkin:[27]

-

-    Tapani tallirenki vaan,

-    Hän juotti viittä varsoaan.

-    -- -- --

-    Ennenkuin kukko lauloikaan,

-    Tapani oli tallissaan.

-    -- -- --

-    Tapani lähteelle ajaa,

-    Hän vettä tiuvulla valaa.

-

-Näiden värssyjen välissä kuvataan hevosien valkea, punainen ja

-omenanharmaa väri sekä suitsien ja kultaisen satulan päällepano. Sitten

-jatketaan kaikenlaisella lorulla. Vähitellen kuitenkin käy selville,

-että laulajain tarkoituksena on pyytää talosta syömistä ja juomista.

-

-      Muori kulta muurilla,

-    Annas palanen porsasta!

-      Rakas äiti kehdolla,

-    Annas maistaa leivosta!

-      Lipeäkala tuoksuaa,

-    Paloviina kostuttaa!

-      Jollemme nyt viinaa saa,

-    Rikki ikkunat kilahtaa!

-

-Lopuksi toivotetaan talonväelle kaikkea hyvää:

-

-      Mummo vanha, raukea,

-    Alkaa jälleen nuortua.

-      Vaarikin saa voimia,

-    Kun on päässä tillikka.

-      Nuori isäntä iloisna

-    Karkaa kolme tanssia.

-      Vaimo tuore, punakka,

-    Lapsi käsivarrella j.n.e.

-

-Runon jälkikerto vielä selvästi viittaa alkuperäiseen ajatukseen:

-

-    Loistaissa kirkkaan tähden,[28]

-    Viel' ei päivä sarasta,

-    Tähtöset vaan taivahalla tuikkii.

-

-Mutta välikerto on nähtävästi johtunut runon käytännöstä: _vi tackom nu

-så gerna_, joka sopisi suomentaa loppusointua vaarinottaen:

-

-    Nyt kiittäen me lähdem'.

-

-Vaan välikerrolla on myös toinen muoto: _hålt dig väl, fålan min_ (pysy

-siivolla, varsani!), joka osoittaa, että laulajat itsekin ovat ratsun

-selässä. Ruotsissa on yleisesti ollut nuorten miesten tapana aamun

-hämärässä Tapanin päivää vasten satuloida hevoset ja ennen päivän

-koittamista ajaa ympäri kylää joka talouteen seisahtuen laulamaan siinä

-tarkoituksessa, että kutsuttaisiin sisälle kestitystä saamaan.

-Etummaisella ratsastajalla tässä Tapanin-ajossa (_Staffansked_)

-mainitaan olleen riuvun päässä pyöreä lyhdyntapainen: tynnyrin

-vanteista, päreistä ja talilla rasvatusta paperista tehty, joka

-myöhemmin Loppiais-menojen sekaannuksesta sai tähden muodon.[29] Vielä

-tiedetään Ruotsissa olleen taikauskoisena tapana viedä hevoset sinä

-päivänä juomaan toisille lähteille kuin muulloin. Myös Norjassa

-kerrotaan Tapanina ratsastetun ympäri taloissa ja sitten juotetun

-hevoset jossain lähteessä, joka oli keskellä asumuksia; mies se joka

-ennen sinne hevosineen joutui.[30] Kilpa-ajoista Tapaninpäivänä

-Ruotsissa huomauttaa jo Olaus Magnus 1500 luvulla, ja vielä Geijer

-viittaa tapaan kilvaten ajaa kotiin Tapanin kirkosta; joka

-ensimmäiseksi ennätti, sai myös kesällä ensimmäisenä elonsa

-korjuusen.[31] Niinikään Holsteinissa on _Peerdesteffen_ nimellä

-tunnettu vanha meno. Tapanin yönä on miesjoukolla käyty taloissa

-hevosia harjaamassa, jonka jälkeen niillä on ratsastettu ympäri pihaa

-aika elämää pitäen; unesta herätetyn talonväen on sitten pitänyt koko

-joukko kestittää. Saksassa on ollut yleinen tapa sinä päivänä ajaa

-hevoset hikeen ja sitten iskettää niiden suonta, että koko vuoden

-umpeen säilyisivät terveinä. Sama suoneniskemistemppu on Tanskassa ja

-Englannissakin kuulunut Tapaninpäivän tehtäviin. Tanskassa vielä

-muistellaan pyhän Tapanin puoleen yleensä hevostaudeissa käännytyn.[32]

-

-Mainituissa germaanilaisissa maissa näkyy siis Tapani olleen hevosten

-erityisenä suojeluspyhänä. Myös suomalaisissa loitsurunoissa tämä

-germaanilais-katolinen käsitys selvästi ilmenee. Muutamassa

-pohjois-savolaisessa Hevosen synnyssä puhutellaan _Santta Tapania_,

-toisessa venäjänkarjaiaisessa kappaleessa saa _Tahvanus_ liikanimen

-_heposen herra_ ja kolmannessa itäpohjanmaalaisessa toisinnossa häntä

-nimenomaan jumalaksi kutsutaan:[33]

-

-    Tahvanus hevosten herra,

-    Soimen suomija jumala.

-

-Loitsun käytännöstä taikoessa Tapanin aamuna löytyy seuraava tieto.

-Silloin pitää hevonen pyyhkiä kynttilällä, joka on otettu kirkosta

-jouluaamuna ja pantu yöksi tallin kattoon, sekä päästää ulos vasemman

-käsivarren alta luvulla, joka alkaa: Stephanus hevosten herra.[34] Onpa

-säilynyt maine Tapanin päivänä vietetystä uhrijuhlastakin, jota

-sanottiin _Talli-Tapanuksiksi_. Hevosia juottaessa aamulla piti

-astiassa olla joku hopearaha t.m. ja kirkon kukkaroon oli sinä pyhänä

-pantava oravan nahka. Ruuan puolesta tapettiin siksi päivää urosa jänis

-eli orava, josta tehdyn rokan miehet oluen ja viinan kanssa söivät

-tallissa. Tarkoituksena oli hevosonnen voittaminen.[35] Eivätkä

-hevosetkaan uhrista osattomaksi jääneet. Samoin kuin Ruotsissa, jossa

-hevosille juotettiin jouluoluen tähteet, tiedetään Ikaalisissa

-Satakunnassa Tapanina kaadetun olutta ja viinaakin kauroihin taikka

-silppuihin.[36]

-

-Tästä kaikesta selviää, miksi kansanlaulun Tapani, joka

-englantilaisessa ja nähtävästi färöläisessäkin toisinnossa esiintyy

-sisäpalvelijana, Tanskassa ja Ruotsissa saa toimia tallirenkinä, joka

-samoin kuin Tapanin ajajat aikaisin aamulla satuloi hevosensa ja vie ne

-lähteelle juomaan.

-

-Ruotsin kautta on Tapanin laulu menoineen vielä vaeltanut Suomeen,

-lähinnä tietysti sen ruotsinkielisille asukkaille. Antero Warelius

-mainitsee Itä-Uudellamaalla noudatetun sitä Ruotsista tullutta tapaa,

-että joulupyhien aikana kuljetaan ympäri tähden kera sekä lauletaan

-Neitsyt Maarian seikoista ynnä: _Staffan var en stalledräng_.[37]

-Varsinais-Suomen saaristossa kertoo t:ri L.W. Fagerlund nuorten miesten

-kokoontuneen Tapaninpäivänä hyvin aikaisin ja käyneen lyhdyt ja soihdut

-käsissä läpi kylän. Talon kohdalla he aina pysähtyivät rappusille ja

-vanhin läksi sisään tervehtien: "hyvää huomenta, onko Tapani kotona?"

-Jos tuli vastaus kieltävä, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Vaan

-jos vastattiin myöntävästi, niin laulettiin ensin virrenvärssy ja

-sitten Ruotsissa tavallinen Tapaninlaulu. Sillä välin herännyt ja

-pukeutunut talonväki pyysi joukon sisään kestitettäväksi. Lopuksi

-viritettiin kuistilla vielä vähäinen kiitoslaulu.[38]

-

-Suomen Ruotsalaisten välittämänä on Tapanin ajo lauluineen löytänyt

-viimeisen tyyssijansa Suomalaisten luona, joiden sekä säilytys- että

-kehityskyky tässäkin selvästi ilmenee. Itä-Suomessa on tavattu kaikista

-alkuperäisin muoto Tapanin ratsastusta, ei sen kauempaa kuin tallista

-ja sisään asuinrakennukseen. Esim. Tuusniemellä Kuopion tienoilla

-tulivat rengit hevosen selässä tupaan, kysyen "onko Tahvana kotona?"

-Vastattiin: "on", ja tarjottiin miehille viinaa sekä hevosille

-ohraa.[39] Myös Inkerinmaalta tunnetaan sama tapa, että talon isäntä

-tai renki ratsasti tallista tupaan ja kysyi: "onko Tahvana kotona."[40]

-

-Tästä, niinkuin t:ri M. Waronen tutkimuksessaan Vainajain palveluksesta

-muinaisilla Suomalaisilla huomauttaa,[41] on kehittynyt ratsastaminen

-ympäri kylän talosta taloon Tapania kysymässä. Muutamassa kertomuksessa

-juhlamenoista ja taikatavoista Suomen Karjalassa esitetään molemmat

-tavat rinnatusten.[42] Tahvanan päivänä varhain aamulla kun isännät

-olivat syöttäneet hevosillensa omia leipomiansa "Tahvanan kakkaroita",

-ajoivat rengit hevoset tupaan, jossa saivat pöydältä seulasta syödä

-ohria, että pysyivät terveinä. Tuosta lähtivät pojat vielä varhain

-aamulla Tahvanaa ajamaan ratsastaen ympäri kyläkuntaa. Jopa ajaa

-romuuttivat tupaan kiljuen: "onko Tahvana kotona?" -- "On", vastasi

-isäntä pöydän päästä, toi kauroja kopassa ja pani rahille hevosten

-eteen. Sitten tarjosi pojille hevosen selkään viinaa ja "pala päälle",

-näyttääkseen että Tahvo todella oli kotona. Kiitokseksi Tahvanan ajajat

-vetivät oveen ristin ja tuota kyytiä ulos tuvasta taas ajamaan toiseen

-taloon.

-

-Uusi muutos menossa tapahtui, kuin hevosen perään valjastettiin reki,

-joten useampia miehiä pääsi samalla hevosella kulkemaan. Porvoon

-tienoilla on tässä yhteydessä säilynyt muuan luultavasti alkuperäinen

-piirre. Hevonen, joka pantiin reen eteen, kun oli lähdettävä pitkin

-kylää "Tapania ajamaan", piti valita nuori, "mulli", jolla ei ennen

-oltu ajettu.[43]

-

-Lisäksi liittyi Tapanin ajoon tuo tavallinen joulupukki.[44]

-Nurmijärvellä liki Helsinkiä muut pojat istuivat reessä, vaan yksi

-hevosen selässä, nurin käännettyyn turkkiin puettuna. Siitä

-sanottiinkin, että:

-

-    Tapani on takuista tehty,

-    Sian villoista vuolittu.

-

-Toiset aina kävivät kysymässä lupaa "Tapanin" sisälle tulla. Enimmiten

-oli kuitenkin tämä "Tapani" omituiseen olkipukuun laitettuna. Esim.

-Tampereen tienoilla oli hänellä olkimatto vyötäisten ympärillä; yläosan

-ruumista peitti toinen olkikupu ja päätä koristi olkinen hattu, jatkona

-pitkä olkipiiska, joka takana laahusti; kasvoja varjosti vielä naamari.

-Janakkalassa Hämeenlinnan tienoilla tiedetään tätä olkiukkoakin

-kuljetetun hevosella, mutta Sääksmäellä saivat olkisiin seppeleihin

-käärityn Tapani-pojan hänen toverinsa itse vetää kelkassa talojen

-väliä; hänen tehtävänsä oli mykkänä hyppiä toisten laulaessa. Viimeksi

-kun Tapanin kuljettajain luku supistui yhteen, täytyi hänen itsensäkin

-jalan ympäri astua. Esim. Kangasalla kerrotaan "Tapania", joka oli

-puettuna oljesta sidottuun hattuun -- niinkuin hattu kuhilaassa --

-seuranneen toverin, "kuraattorin", joka edellä astui tupaan ja kysyi:

-"saako Tapani tulla sisään?" Luvan annettua Tapani tuvassa itse sekä

-lauloi että tanssi. Mutta toisen tiedonannon mukaan, läheisestä

-Ylöjärven pitäjästä, johdattaja viritti laulun:

-

-    Tanssi sinä taitava Tapani!

-

-Olemme vihdoin tulleet suomalaiseen Tapanin virteen, joka samoin kuin

-skandinaavilainen alkaa kuvauksella Tapanin "tallirengin" hevosen

-hoidosta. Tapanin ajon yhteydessä esiintyy laulu vasta silloin, kun

-tämä yli pihan ratsastuksesta näkyy muuttuneen ympäri kylän

-ajelemiseksi. Mutta se säilyy, sisällyksestään huolimatta, vielä

-sitten, kun hevosella upeileminen on alentunut nöyremmäksi jalan

-käymiseksi. Viimeksi mainittu muutos on tapahtunut monesta

-käytännöllisestä syystä, eikä yksistään joulupukin kuljetuksen

-sekaannuksesta. "Hämeessä ja seuduilla länteenpäin varsinaisesta

-Hämeestä" mainitsee jo Lönnrot nuorten miesten kokoontuneina vaeltaneen

-talosta taloon laulutervehdyksellä, jonka jälkeen heitä kestitettiin

-oluella, myöhemmin myös viinalla.[45]

-

-Kaikista täydellisin suomenkielinen kirjaanpano Tapanin virttä on,

-huomattava kyllä, saatu Marttilan Koskelta Turun läheisyydestä.

-Murteellisessa asussaan se tähän muuttamatta painettakoon.[46]

-

-    Onk' Tapani koton'?

-    Tanttais toi taitava Tapani,

-    Ruake toi Ruatukse' hevosii,

-    Kaitsi Kiivan konkarei.

-    Joulu-yälä puhteella jalo,

-    Joulu-yälä korkialle.

-      Vei hän hepo lähteellä juamaa';

-    Eipä hepo vettä juanu',

-    Eipä piiropää piirannu.

-    Verestäpä[47] toi vikoja etsei,

-    Eipä hä' verestä vikoja löynny'.

-    Näki hän tähren taivahaas',

-    Tähre' varjo' lähtehees',

-    Pilkun pilven ravos'.

-    Vei hä' hepo lähteeltä kotja,

-    Kaalikkajalka kaivoltansa;

-    Kuano toin pilviä piteli,

-    Häntä pitkä maata veti.

-    Ei toi loimii loimitellu',

-    Eikä kauroi kaurotellu'.

-      Meni' mä sitt' Ruatukse' tupaa',

-    Alta orten, päältä parten,

-    Vastais Ruatus rualtansa,

-    Tiihakansa tiskiltänsä:

-    "Jolles sä ääntänsä vähennä,

-    Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." --

-    "Ny' on syntyny' Jumalan valta,

-    Paisunu' paremmi';

-    Jo mä ny' luavu' Ruatuksesta,

-    Otan uskon Kiesuksesta,

-    Parempaahan palvelukseen."

-      Alta orten, päältä parten,

-    Vastais Ruatus rualtansa,

-    Tiihakansa tiskiltänsä:

-    "Jolles sä ääntänsä vähennä,

-    Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." --

-    "Ny' on syntyny' Jumalan valta,

-    Paisunu' paremmi';

-    Jo mä ny' luavu' j.n.e."

-    "Sitten mä ton toreksi uskon,

-    Jos tua kukko laulanee."

-    Rupeis kukko laulamaaha',

-    Laulo kukko kuuretta farttii,

-    Kananpoika kahreksatta.[48]

-    "Sitten mä toin toreksi usko',

-    Jos toi sonni mylvinee."

-    Oli jo liha syäty, luu kaluttu,

-    Käsi[49] kenkinä piretty.

-    Rupeis sonni mylvimää',

-    Luillansa luhisemmaa',

-    Jäsenöilläs järskimäähä'.

-    "Sitten mä ton toreksi usko',

-    Jos toi veitsenpää vesonee."

-    Paiskais veitses permantooho',

-    Veitsenpää rupeis vesomaa',

-    Vesois kuusi kultaista vessoo,

-    Kultalehti kunki pääsä.

-      Olukaine' juavukaine'

-    Juoksee kohren korkomaata,

-    Niinkuin reki raitjoos myäre',

-    Ämmä vanha jäätä myäre',

-    Kortteli viinaa ja kannu oltta,

-    Ei tätä joukkoa vähein holtta."

- (Seurasi äänettömyys; olutta, viinaa, kaljaa, sahtia tuotiin).

-    Hyvä oli merkki miälesäni

-    Tullesani tähän kylää',

-    Semmenkin tähän talloo',

-    Semmenkin tähän tupaa':

-    Tiä musta kotaan menee,

-    Toinen aitta mäellä,

-    Kolmais keikku kellariihi'.

-    Kyll' on oltta kellarisa,

-    Tammisesa tynnärisä,

-    Pitäväisen pruntin alla,

-    Koivusen tapin taka';

-    Punaset on isänän posket,

-    Levjät on emänän lanteet;

-    Kipuras' on koira' häntä,

-    Solmus' on sian sapara,

-    Kiiltävä on kissan selkä.[50]

- (Ulos mennessä lopuksi):

-    Ih ha ha ha!"[51]

-

-Tämän ohella on Varsinais-Suomessa vielä muistiinpantu alkusäkeet

-hiukan eriävässä muodossa.[52]

-

-    Tanssi sie taitava Tapani,

-    Kaitsi Kiiman konkareita,

-    Jouluyönä julkisena,

-    Joulupuhteina jaloina.

-

-Satakunnasta ja Hämeestä löytyy, paitsi mainittuja 1) Topeliusen ja 2)

-Lönnrotin muistiinpanoja, 3) B.A. Paldanin talvella 1852 Ikaalisissa

-tapaama, 4) A. Meurmanin 24/5 1852 Kangasalta lähettämä, 5) I.J.

-Iltasen eli Inbergin v. 1871 kirjoittama, jota sanottiin Akaalla ja

-Sääksmäellä lauletun siihen aikaan kuin "Ryssä tuli maahan", 6) yksi

-kappale niinkuin molemmat edellisetkin Muinaismuisto-yhdistyksen

-omistamissa Reinholmin keräelmissä, mutta ilman paikan- ja

-ajanmääräystä sekä 7) J. Mikkolan v. 1887 pikakirjoituksella tekemä

-kirjaanpano Ylöjärveltä, samoin kuin kolme ensin mainittua Suomalaisen

-Kirjallisuuden Seuran arkistossa.[53] Niissä ilmaantuvat runon säkeet

-ovat seuraavat, äänteellisiä ja muita aivan vähäisiä eroavaisuuksia

-lukuunottamatta:

-

-Tapanin (3457) eli Tahvanin (2) laulu (2347) eli virsi (5).

-

-    _Joulu joukossa tuleepi,

-    Tanssissa Tapanin päivä_ (12567).

-    Tapani, jalo Tapani (4).

-    _Tanssas toi taitava Tapani_ (124567).

-    Sekä tanssas että taisi (5).

-    _Oven suusta pöydän päähän_ (4-7).

-    _Pöydän päästä oven suuhun_ (5-7).

-    _Puoliyöstä puoliyöhön_ (127).

-    Tapani se takusta tehty,

-    Tapani se tallipoika (3).

-    _Tapanill' on tallirenki_ (127),

-    _Joka ruokkii Ruoloksen oriita_,

-    _Kaitseepi Kilan kankareita_ (7).

-    Oli minulla iso ori,

-    Jonk' oli lammi lautasilla,

-    Iso meri keskellä selkää (5).

-    _Vei hän juomalle hevosen_(2);

-        (2; 1 V. toi h-sta vedelle; 3 Ajo h-et).

-    _Läpisäären lähtehelle_

-        (1; 2 seur. jälkeen; 3 Lamposelle).

-    _Kaivolle kadikkaseljän_ (2; 1 -selle).

-    Talutin ma orkkoo juomaan,

-    Piirotellen piirtokuonoo,

-    _Kaviot ton kiviä kalvoi,

-    Harja ton pilviä halkoi_ (5).

-    _Eipä toi hepo vettä juonut_ (67).

-    _Hepo kuorsui, lähde läikkyi_.

-        (67; 1-2 l. l. h. k.)

-    "_Mitäs kuorsut korpin ruoka_?

-        (2; 1 koiran, 7 konnan.)

-    Valitset variksen palaa (7).

-    _Hirnut Hiisien hevonen_" (1; 2 ihmisen).

-    _Lähdin maahan rattahista

-    Katsomahan maan vikoja,

-    Ei ollut maassa maan vikoja,

-    Eikä vedessä veden vikoja_ (2).

-    _Iskin silmäni itähän_ (12).

-    _Katsoin päin luotehesen_ (2).

-    _Näin tähden taivahalla_ (12; 356 Näki).

-    _Pilkan pilvien raossa_ (26; 1 Pilkun; 3 Pienen p. pilven raos).

-    Syrjän pilven pilkkosen alla,

-    Pumpuaisten lähtehellä (5).

-    _Menin Ruotuksen tallihin,

-    Levittelin verkalointa_ (2).

-    _Menin Ruotuksen tupahan_ (12).

-    _Seisahtelin oven suussa,

-    Pysähtelin partten päässä_ (2).

-    _Västas Ruotus rualtansa_ (2; 1 R. haastoi).

-    _Tiivas tiskinsä nojalta_ (1; 2 Timo).

-    "_Pese kättä, käy rualle,

-    Ruoki Ruotuksen hevosta!" --

-    "En sinä pitkässä ijässä,

-    Ruoki Ruotuksen hevosta,

-    Kaitse Kiivan kankarita_." (2).

-    "_Jo ma nyt luovun Ruotuksesta,

-    Otan uskon Jeesuksesta_ (1 runon lopussa).

-    Pois ma ruovun Ruotuksista.

-    Annan uskon keskuksista,

-    Päästin pyhälle pojalle,

-    _Paremmalle palvelukselle_" (5 runon alussa).

-    _Ruotus kunnoton kuningas_ (6; 4 Ruotospa toi).

-    _Ihan ilkeä isäntä_. (6; 4 Ilon i-n; vrt. 7 ihana i.)

-    "_Sitte mä sen todeksi uskon_ (2; 1 Siis mä ton; 467 sanas).

-    _Jos toi härkä mylvineepi_ (1246).

-    _Joka on luina laattialla_ (12).

-    Joka oli viisi vuotta maassa maannut (3).

-    _Liha syöty, luu jätetty_, (246; 13 luut lusittu).

-    _Kesi kenkinä pidetty_" (1246; 3 k-ksi tehty).

-    _Rupespa härkä mylvimähän_ (16; 3 H. r. möyrimään).

-    Luillansa luhisemahan,

-    Kynsin maata kaappimahan (1; vrt. kukko).

-    _Mylvi kolmelta sanalta_ (6).

-    Mylvipä toi kahdeksan sanaa.

-    Sanan puoli yhdeksättä (4 härkä kukon jälkeen).

-    -- -- --

-    _Jos toi kukko laulaneepi_ (12467).

-    _Höyhenillänsä höyhkäjääpi_ (7).

-    _Joka on paistina vadissa_ (124; 67 Jonk' on liha).

-    _Höyhenet tulipalossa_ (467).

-    Kuin on voilla voideltuna,

-    Jäsenille järköitetty,

-    Höyhenille höykytetty (1).

-    Höyhenillä höyhkenillä,

-    Jäsenillä järkkäneillä,

-    Luitansa lutistelee,

-    Isännän ilolliseksi,

-    Emännän elolliseksi (2).

-    _Rupespa kukko laulamahan,

-    Kukko kuudelta sanalta,

-    Kananpoilca kahdeksalta_ (16).

-    Laulopa toi kuusi sanaa,

-    Sanan puoli seitsemättä (4).

-    -- -- --

-    _Jos toi veitsenpää vesonee_

-        (4 vesone; 2 vesonne; 1 vesoisi;

-        7, ennen kukkoa, puukonpää vesoileepi).

-    Kuin on lyöty laattiahan (1).

-    _Joll' on vuosi vuoleskeltu_ (47; 2 Jot' on).

-    _Kaksi kannettu tupessa_ (2; 4 viisi, 7 pidetty).

-    Vesonnee kuusi vesoa,

-    Lehtiveson seitsemännen (2; 6 seitsemän, -- an kahdeksanneksi).

-    Vesopa toi yhdeksän vesaa,

-    Vihdasvesan kymmenennen (4).

-    _Rupespa veitsenpää vesohon,

-    Vesos kuudelta vesalta,

-    Kultalehti kunkin päässä_ (1).

-    _Meneppä kemppi kellarikin_ (24567).

-    _Tuoppas oltta tuoppisella_ (456; 2 tuopi täynen).

-    _Kanna kaksikorvasella_ (5 kahdella korvosella; 6 kaksivantehella).

-    _Annappa tuopin totta tehdä_ (23457).

-    _Viisivantehen vipata_

-        (47; 6 vipataan, 5 vipotella, 2 vikoja, 3 vissist).

-    Kaksikorvan kallistella (4).

-    Viinakupin kuljeskella (4-7).

-    Leipäpytkyn pyörähdellä (67).

-    Lihaa leipää lautasella.

-    Ihahaa! (5).

-    _Kyllä on oltta kellarissa,

-    Tammisessa tynnyrissä,

-    Koivuisen tapin takana_ (7).

-    _Olut alla, vaksi päällä,

-    Keskellä mesi punainen_ (2; 7 Vaksi a v. p. M. makonen k.)

-    Voi voi muori kulta!

-    Jos mun nälkäni näkisit,

-    Juostenpa aittahan menisit,

-    Tepotellen kellarihin (4).

-    _Isännän ma ensin kiitän_[54] (23457; 6 sitten).

-    _Jok' on suosta suojan tehnyt_ (2-7).

-    _Pannut penkit pensahista_ (4-7; 2 penkin; 3 pensahille).

-    Alentanut ansahille (3).

-    _Asettanut ankarasti_ (46: 2 ankaralle; 7 ahkeralle).

-    _Pannut paikalle hyvälle_ (26; 7 parahalle).

-    _Hirret noi hirmuilta mäiltä_

-        (5; 4 vetänyt h. h. mäeltä; 6 h. tuonut h-uisista mäistä).

-    Painut marjun kankahilta (5).

-    _Malat vuorilta kovilta_ (4).

-    _Tuohet viljalaitumilta_ (4; 6 koivuvehmahista)

-    Isäntää mä vielä kiitän,

-    Joka on ohrat aitasta tuonut (3).

-    _Emännän mä sitten kiitän_ (23457; 6 ensist).

-    _Jok' on ohrist' olven pannut_ (2456; 37 tehnyt).

-    _Makujuoman mullahista_ (2-7).

-    Olut alla, vaksi päällä,

-    Keskellä mesi punainen (2).

-

-    Jumala antakoon tulevanakin vuonna

-    ohrat ja rukiit menestyvän,

-    että saadaan oltta ja viinaa (4).

-    Näin on käynyt lauluni laadullensa

-    ilovirttä veisaten;

-    tulevana vuonna ohria kasvaa

-    kuin kumurikkiä ja hyvin siunatun pitkiä (7).

-    _Laulanpa mä tähän talohon

-    Tallihin hyvät hevoset,

-    Hevosille hyvät varsat_ (3).

-    _Toivotan mä tähän talohon_ (4; 3 laulanpa).

-    _Tammen keskelle pihaa,

-    Oksat oltta juoksemahan,

-    Vitsat viinaa tiukkumahan_ (34).

-

- (Vaan jos ei mitään anneta talossa):

-

-    _Toivotan mä tähän talohon,

-    Kuivan kuusen keskelle pihaa,

-    Oksat k-- juoksemahan,

-    Lutvut p-- pruiskimahan_ (4).

-    _Isäntä hirtehen, emäntä ortehen_ (45).

-    _Veriveitsi pöydän päähän_ (45).

-    I. h. e. o. Poika korpehen, kontti selkähän,

-    Piru konttihin, korvat pystyhyn (h).

-

-"Silmään pistävä", huomauttaa Borenius,[55] "on suomalaisen virren

-yhtäläisyys mainittujen, varsinkin kaukaisempien kansojen laulujen

-kanssa, joissa legendalaulun alkuperäinen muoto on säilynyt paremmin

-kuin ruotsalaisessa." Tapanin irtisanomisen palveluksestaan sekä

-Ruotuksen käskyn käymään ruualle tapaammekin taaksepäin mennen vasta

-englantilaisessa Tapanin laulussa. Mutta toiselta puolen on

-suomalaisessa virressä piirteitä, jotka sen liittävät läheisesti

-skandinaavilaiseen, niinkuin Tapanin esiintyminen tallirenkinä ja

-hevosten juottaminen; vieläpä nimenomaan ruotsalaiseen muodostukseen,

-jossa Tapanin laulajat lopuksi pukevat runoon sekä kerjuunsa että

-kiitoksensa. Tämä ei ole muuten selitettävissä kuin olettamalla, että

-laulu Ruotsissakin on aikoinaan ollut paljoa täydellisempi. Kysymyksen

-alaiseksi vaan jää, ovatko kukkojutun rinnalla esitetyt härän ja

-veitsen ihmeet jo Ruotsissa muodostuneita, vai vasta Suomen puolella

-lisättyjä. Kuivan puun vesoittumisen olemme vendiläisen laulun

-yhteydessä huomanneet; muutamissa Varsinais-Suomen suorasanaisissa

-tarinoissa tavataan myös tämä piirre.[56] Härkä kukon rinnalla

-esiintyy, niinkuin saamme nähdä, vielä virolaisessa Luojan surma-runon

-muodostuksessa, joka on riippumaton suomalaisesta, vaan mahdollisesti

-yhteisestä alkulähteestä johtuva. Suomalaisessa runossa on kuitenkin

-härän kuvaus siinä määrin kukon kuvauksen jäljittelyä -- sanojen

-mylviminen, luilla luhiseminen ja kynsin maata kaappiminen -- että sen

-hyvin voi ajatella ihan itsenäisesti Suomen puolella lisätyn kolmiluvun

-täydentämiseksi.

-

-Mutta olkoonpa suomalainen runo niissäkin kohdin mukaelma kadonnutta

-ruotsalaista, joka vuorostaan on muodostunut alkuperäisemmästä

-tanskalaisesta j.n.e., niin on se sittenkin esitystavaltaan kaikkia

-esikuviansa paljoa täyteläisempi ja runollisempi. Vanha runomittamme

-kertoineen on nähtävästi vaatinut Suomen runottarelta verrattain

-itsenäistä työtä.

-

-Suomen länsimurteen alalta on vielä mainitsematta vähäinen katkelma

-Etelä-Pohjanmaalta joka on säilynyt Ajoksen loitsun jatkona:[57]

-

-    Hiiden hihti, hiiden huhti,

-    Hiiden helvetin hevonen,

-    Näki tähden taivahasta,

-    Ja pilkan pilven raosta.

-

-Itäsuomen runoalueella on Tapanin virrestä ainoasti yksityisiä säkeitä

-säilynyt. Pohjois-Hämeessä on Hevosen pihallepäästö-sanoihin joutunut

-piirre Ruotuksen hevosen ruokinnasta:[58]

-

-    Ruoki Ruotuksen hevosta,

-    Katso Kiiskon konkaria,

-    Metsäilveksen iholle,

-    Metsäuuhen untuvalle.

-

-Samoilla seuduin ilmaantuu se myös Tallirengin sanoissa:[59]

-

-    Syötä syöttäjä hevosta,

-    Katso Kiivan kankaria,

-    Seiso yöt suka käessä,

-    Päivät kampa kainalossa.

-

-Sukimisen kuvaus, johon se on liittynyt, on yleinen ei ainoastaan

-hevosen, vaan myös karjan luvuissa.[60] Yhdistyksen on nähtävästi

-aiheuttanut Hevosen synnyssä avuksi pyydettynä pyhimyksenä esiintyvä

-Tahvanus. Esim. mainitussa itäpohjanmaalaisessa kappaleessa, jossa hän

-on nimenomaan "jumala", rukoillaan:

-

-    Yöt seiso suka käessä,

-    Päivät vihko kainalossa;

-    Sui ilveksen iholle,

-    Kampoa kalan evälle.

-

-Toisen säeparin Tapanin virren alusta on Ilamantsin kuuluisin laulaja

-Simana Sissonen Mekrijärvellä muutamassa runon katkelmassa

-tallentanut:[61]

-

-    Kovin korskui konnan ruuna,

-    Pätisi pahan oronen.

-    Virkki vanha Väinämöinen:

-    "En huoli hevosiani,

-    Sure en sukkajalkojani,

-    Piä en piiskasta lukua,

-    Huolta en kanna kannuksista."

-

-Eräässä Etelä-Savosta löydetyssä lorussa huomataan Tapanin nimi ynnä

-viittaus Tapani-pojan puettamiseen.[62]

-

-    Tahvana takuista tehty,

-    Sysistä, pärehen päistä.

-

-Ruotuskin tulee vielä esille kuninkaana ja kauniin Katrinan kosijana

-runossa, joka päällekirjoituksella "Katrin parannus" on luettavana

-Kantelettaressa (III. n:o 3). Tässä painetussa on kosija tosin nimetön,

-mutta kansanrunon toisinnoissa, joita on saatu Itä-Pohjanmaalta, Suomen

-Pohjois-Karjalasta, Savosta, jopa Vermlannista, hän on säännöllisesti:

-_Ruotus kunnotar kuningas, Ruotuksen, Ruotusten tai Ruotoloin

-kuningas_.[63]

-

-Että Tapanin virsi on aikoinaan ollut Itä-Suomessa tunnettu, todistaa

-kuitenkin paraiten sen olemassa olo sekä Venäjän-Karjalassa että

-Länsi-Inkerissä, joihin molempiin paikkoihin se on voinut kulkeutua

-ainoasti Suomen Karjalan kautta.

-

-Eteläisin venäjänkarjalaisista kappaleista on Europaeusen Repolassa

-kirjaanpanema,[64] johon paitsi Joukahaisen nimeä on sekaantunut

-sukataika Lemminkäis-runoista.

-

-      Tuopa nuori Joukahainen

-    Oli hevon juotannossa,

-    Katsonnossa konkarinsa,

-    Keksi tähen taivoselta,

-    Pilk[an] pilvien lom[alta].

-    "Itse Ruotus juotto'ose,

-    Katso'ose konkaria,

-    Tämän päivyen perästä.

-    Nyt meill' on parempi valta,

-    Nyt meillä Jumala syntyi."

-      Pisti puukon pöytähänsä,

-    Suan seinähän sivalti,

-    Painoi harjan patsahasen:

-    "Äsken on toet totesi,

-    Valehettomat vakasi,

-    Kuin veitsi vesottunevi,

-    Suka hurmehin tulevi,

-    Harja verta vuotanevi."

-    Jo veitsi j.n.e.

-      "Äsken j.n.e.

-    Kuin on härkä ammunevi,

-    Jok' on syöty mennä vuonna,

-    Kesä(!) kenkinä pietty,

-    Nahka talven tallailtu."

-    Rupei härkä ammumahan,

-    Pääpässi pölöttämähän.

-      "Jo nyt on toet totesi,

-    Valehettomat vakasi."

-

-Toinen kappale on Aunuksen ja Vienan läänin rajoilta Akonlahdesta

-Lönnrotin löytämä.[65] Niinkuin mainittu, on se Luojan virren loppuun

-irtonaisesti kiinnitetty. Toimivaa henkilöä nimittämättä se alkaa

-säkeillä:

-

-    Juotti Ruojuksen hevosta,

-    Katon (!) Kiiv[an] konkaria.

-

-Muuten se ei sanottavasti eroa edellisestä. Suka ja harja on siitä

-kuitenkin pois jätetty:

-

-    Kuin veitsi vesottunevi,

-    Kuin vesot lehittynevi.

-

-Sitä vastoin on härän jälkeen lisätty vielä kolmannen ihmeen vaatimus,

-nähtävästi Kilpakosinta-runon vaikutuksesta:

-

-    Kuin nosse(!) halli haukkumahan,

-    Linnan lussi luukkamahan.

-

-Tapanin nimeä ei ole Latvajärven Arhipankaan toisinnossa tallella,

-vaikka siinä alkuosa virttä on erittäin eheänä säilynyt. Myöhempiä

-lisäyksiä tässä ovat: marhaminnan maahan heittäminen Itkevän purren

-runosta, joka alkaa Väinämöisen hevosen etsinnällä; Ruotuksen istuminen

-pöydän päässä paitasillaan Katrin ja Hannuksen runosta;[66] sekä

-loppusäkeet, jotka kuuluvat edempänä esitettävään Viron orjan virteen.

-

-Ruotus oli ennen semmoinen mies, että koko maailma häntä palveli. Pani

-kerran palvelijansa hevosta juottamahan.

-

-      "Menes oro juottamahan,

-    Laukki laineuttamahan,

-    Avennosta talvisesta." --

-    Eipä juo heposen varsa. --

-      Katsoi kerran kaivohonsa,

-    Toisen kerran päänsä päälle,

-    Keksi tähen taivoselta,

-    Pilkan pilvien raolta.

-      Nousi oron --

-    Nousi laukon lautaselle.

-    Ajoi juoksulla kotihin,

-    Samolla pihalle saapi,

-    Heitti maahan marhaminnan,

-    Hietahan helyt heposen,

-    Pian pistäkse tupahan.

-      Ruma Ruotus paitulainen,

-    Syöpi, juopi pöyän päässä,

-    Päässä pöyän paioillahan

-    Aivin aiminaisillahan.

-    Sanan virkkoi, noin nimesi:

-    "Tämän päiväsen perästä

-    Ruoki en Ruotuksen hevosta,

-    Katso en --[67] kankaria;

-    Itse Ruotus ruokkikohon,

-    Katsokohon kankaria.

-    Jo meill' on parempi valta,

-    Jo on tähti taivahalla,

-    Pilkka pilvien raossa.

-    Pahoin maksoit orjan palkan,

-    Raatajan rahanalaisen,

-    Lyhyellä kyynärällä,

-    Saralla venytetyllä."

-

-Ihmeet tästä kappaleesta kokonaan puuttuvat, mutta härästä yhdessä suan

-kanssa Arhippa lauloi Lemminkäisen surma-virressä.[68]

-

-Niinkuin on mainittu, hän Castrénille esitti Tapanin virren aivan

-erikseen. Kuitenkin on juuri Arhippa paraiten valmistanut Lönnrotin

-yhteensovitusta siirtämällä pöydän päässä istuvan Ruotuksen myös

-Saunanhakuvirteen. Tässä hän lisäksi on säilyttänyt Tapanin nimestäkin

-jäljen säkeessä:

-

-    On talli Tapomäellä.

-

-Tapanin virren liittymisen toiselta puolen. Lapsenetsintä-virteen on

-tehnyt kiinteämmäksi eräs Uhtuenpuolinen runo, jossa lapsen katoamisen

-yhteydessä ilmaantuvat seuraavat säkeet:[69]

-

-    "Mitä hirnut Hiitten ruuna,

-    Päriset pahan hevonen?"

-    "Sitä hirnun Hiitten ruuna,

-    Vietiin poika polviltasi."

-

-Että Lönnrot on osannut oikeaan, kun Cajanin kirjaanpanoa noudattaen

-asetti Tapanin virren mainittujen Luojan virren kappaleiden väliin,

-todistavat osaltaan myös Varsinais-Inkerin toisinnot. Hevaan puolella

-myöhemmin löydetyssä viidessä kappaleessa se aivan säännöllisesti

-seuraa Saunanhaku-virttä. Painettakoon siitä rinnan kolme toisiaan

-täydentävää kirjaanpanoa.[70]

-

-A. (Saunanhaku edellä; sam. B, C).

-

-    Tahmana hengoisten herra,

-    Ruokki Ruotuksen heposta,

-    Yöt seisoi suka piossa,

-    Päivät kampa kainalossa.

-    Meni juotolle hevosta,

-    Jortanaisesta joesta,

-    Heraisesta lähtehestä.

-    Ei juo oro joesta,

-    Laki ei vettä lainehesta.

-      Tahmana hengoisten herra:

-    "Miks' et juo oro joesta?"

-    Oro kielillen panihen:

-    "Sill' en juo joesta vettä,

-    Kuun kuva jokehen paistoi,

-    Päivän tähti lainehesen;

-    Rannat on täynnä käärmehiä,

-    Pohja mustia matoja;

-    Huuhtoit huorat huntujansa,

-    Ripakat rapakkojansa,

-    Renkimiehet reppujansa."

-    Tahmana hengoisten herra

-    Sanoin laati, suin läkäsi:

-    "Äsken lie toet sanasi,

-    Vanamoittavat (!) valasi.

-    Iske veitsi pöyän päähän;

-    Kun veitsenpää vesoittuu

-    Vesasin kultaisin,

-    Lehin hopeaisin."

-    Iski veitsen pöyän päähän,

-    Ja veitsenpää vesoittui j.n.e.

-      Tahmana hengoisten herra:

-    "Et sinä Jumala mulle!

-    Jo mulle Jumala syntyi

-    Tänä huomenna varain,

-    Heinille lumekkahille,

-    Kakroille jääkkähille,

-    Oron suuren soimen luokse,

-    Kaaron karsinan etehen."

-

-B.

-

-      Maaria pyhäinen vaimo,

-    Meni huuhtoi huntujansa

-    Jortanaisessa joessa,

-    Kultaisessa lähtehessä.

-    Tahvana oli heposen herra

-    Meni juotulle heposen

-    Jouluhuomenna varain.

-    Ei juo oro joesta j.n.e.

-      Tahvana oli heposen herra

-    Sanoin laati ruunallensa:

-    "Mitäpä kruosuat korpi (!) ruuna,

-    Hirnut Hiien maan heponen?"

-      Oro kielille paneli,

-    Läkinöille luottelihen:

-    "Siitä mä kruosuan j.n.e.

-    Tänä huomenna varain

-    Huora huuhtoi j.n.e.

-    Joki on mustaa matoa,

-    Reunat kyitä käärmehiä."

-

-C.

-

-      Mentiin juotolle j.n.e.

-    Eivät juo joesta j.n.e.

-    Oronen kielelle paneli j.n.e.

-    "Jo meillä Jumala syntyi

-    Läävähän heposen luokse."

-      Akka sanoi: "ei oo tosi!

-    Kukon keität riehtelällä."

-    Pantiin kukko riehtelälle,

-    Kukko lauloi: Jumal syntyi!

-    "Ei oo viel' toeksi sanat!

-    Iske veitsi kannen päähän."

-    Siitä veitsenpää vesottui.

-      Siitä vasta uskottihin,

-    Että meillä Jumala syntyi.

-

-Keski-inkeriläinen Tapanin virren muodostus on ilmeisesti ollut

-edelläkäyvän Saunanhaku-virren vaikutuksen alainen. Tästä ei ole

-ainoastaan otettu kuvaus syntymisestä seimen luona, myös tähden kuva

-vedessä on saanut toisenlaisen merkityksen. Se ei enää käännä katsetta

-ylös taivaalle, vaan alas joen pohjaan -- Jordanin joki on muista

-runoista ensin lähteen rinnalle ja sitten sen sijalle tullut -- ja

-täällä se valaisee sitä saastaa, joka pahaksi naiseksi kuvaillun

-Neitsyt Maarian vaatteen pesusta on ikään kuin käärmeinä keräytynyt.

-

-Viimeksi mainitun liitteen myöhäsyntyisyys käy selville siitä, että se

-on lainattu loitsurunoista. Sekä Inkerinmaalla että Suomen puolella,

-vieläpä Venäjän-Karjalassa esiintyy pahojen naisten pesu Raudan syntyyn

-kuuluvana aiheena, esim. Länsi-Inkerissä:[71]

-

-    Et sä siisiks suuri ollut,

-    Et sä suuri, etkä pieni,

-    Kun sä jokena juoksit,

-    Kylän peltojen perätse,

-    Kylän aitojen alatse.

-    Huuhoit huurat huntujansa,

-    Pahat naiset paitojansa,

-    Ripakot rapakkojansa.

-

-Loitsurunoista saatu on myös hevosen sukimisen piirre, nimittäin

-Hevosen synnystä, johon jo Suomen puolella olemme nähneet Ruotuksen

-hevosen ruokinnan liittyneen. Varsin alkuperäinen sitä vastoin on

-kukon lause: "Jumala syntyi", jonka vastine löytyy vanhimmassa

-englanninkielisessä laulussa, niinkuin jo Borenius on huomauttanut.[72]

-

-Saunanhaku-virteen liittyneenä tavataan Tapanin virsi myös yhdessä

-Soikkolan kappaleessa.[73] Siinä Neitsyt Maaria lapselle nimen

-laadittuaan kehoittaa Tahvanaa:

-

-      "Mene selville sepille,

-    Takosille tarkkesille,

-    Teetä suuhun kultasuitset,

-    Teetä päähän kultapäitset,

-    Selkähän sotisatula."

-      Tahvana heposen herra.

-    Otti senen kuullaksehen,

-    Meni j.n.e.

-

-Samoin Tahvana käsketään menemään hevosta juottamaan; vaan hevonen ei

-ota juodakseen, sanoen syyksi että kuu eli päivän tähti ei paista

-jokeen, jonka pohjassa on mustia matoja.

-

-Toisessa katkelmantapaisessa Jumalan poika itse juottaa hevosta

-Jordanista, missä paha nainen on paitojaan huuhtonut.[74]

-

-Selvästi siis huomaa, että runo on Hevaalta päin Soikkolaan kulkenut ja

-tiellä turmeltunut.

-

-Mutta toiselta puolen on Tapanin virsi Soikkolassa säilynyt osaksi

-vanhemmassakin muodossa kuin Hevaalla, niinkuin seuraavasta kappaleesta

-näkyy:[75]

-

-      Tahvana hovusten herra,

-    Hovusten herra, hevosten herra,

-    Ruotus kultainen kuningas,

-    Ruokki Ruotuksen hevosta,

-    -- kiima (!) konkaria,

-    Yöt seisoi suka käessä,

-    Päivät päitset kainalossa.

-    Sualla suki hevosta,

-    Kammallansa kampaeli,

-    Koreaksi kuonon päältä,

-    Haveaksi harjan päältä,

-    Sileäksi seljän (!) päältä,

-    Lakeaksi lautasilta.

-    Koreat rihmat kuonon päällä,

-    Haveat rihmat harjan päällä,

-    Sileät rihmat seljän päällä,

-    Lakeat rihmat lautasilla,

-      Tahvana hovusten herra,

-    Ruotus kultainen kuningas,

-    Tuli ulkonta tupahan:

-    "Jo meille Jumala syntyi.

-    Jouluyöllä onnisella,

-    Tallihin hevosten taaksi,

-    Kakurille jäykähille."

-      (Tahvana tasainen poika

-    Meni oroa juottamahan,

-    Ja tammaa taluttamahan.

-    Eipä oro vettä juonut,

-    Eikä laukku lainaellut,

-    Kuin keksi kuvan joesta,

-    Tähen merkin taivahasta).[76]

-    Tuli oroa juottamasta,

-    Ja tammaa taluttamasta.

-      Tahvana tasainen poika,

-    Tahvana juua tahtoo,

-    Tahvanan kulkku kuivettuu.

-    Tuokoa tuopilla olutta,

-    Pikarilla pienikkestä.

-    Olut kiehui astiassa,

-    Tammisessa astiassa,

-    Tammisen tapin takana,

-    Hiiva alla, vaahto päällä,

-    Keskessä olut punainen.

-

-Siinä ei ole yksistään Ruotuksen nimi tallella, vaan hänen

-kuninkuutensakin, joka ei länsisuomalaisissakaan kirjaanpanoissa ole

-säilynyt, vaikka se itäsuomalaisista Katrinan kosinnan kappaleista

-päättäen lienee Tapanin virteen alkuansa kuulunut. Hevaalla

-löytymättömiä vanhoja piirteitä ovat myös: ulkoa tupaan tuleminen,

-tähden taivaalta keksiminen sekä lopuksi oluen pyytäminen. Sitäpaitsi

-esiintyy runo aivan itsenäisenä, jos kohta Jumalan syntyminen talliin

-ilmaisee selvästi Saunanhaku-virren vaikutusta.

-

-Vielä on Soikkolan ja Hevaan väliseltä alueelta saatu katkelma, jonka

-alkusäkeessä Tapanin nimi on säilynyt ruotsalaista Staffan lähinnä

-vastaavassa muodossa:[77]

-

-    Stahvana hevosen herra.

-

-Kertomusta ihmeistä ei Soikkolan puolisissa Tapanin virren toisinnoissa

-tavata. Se on niistä, niinkuin vasta saamme nähdä, eksynyt runoon

-erämatkalla surmatusta Ylermiköstä. Huomautettakoon ainoasti, että

-juuri härkä-juttu, joka Hevaalla puuttuu, on tässä säilynyt.[78]

-

-    "Härkä on sarjoille tapettu,

-    Liha syöty, luu kaluttu,

-    Kettu kenkänä pietty,

-    Nahka Saksan saappahina.

-    Nouse härkä ammumahan,

-    Luille nouse liikkumahan" j.n.e.

-

-Mainitut säkeet ovat myös ainoat jäljet Tapanin virrestä, jotka

-läntisimmällä Narvusin niemekkeellä ovat tavattavissa.[79]

-

-Tapanin virren kulku Varsinais-Inkerissä suunnassa idästä länteen

-puolestaan vahvistaa muutenkin ilmeistä tosiasiaa, että se on tänne

-saapunut Länsi-Suomesta Karjalan kannaksen kautta, joka tuskin lienee

-tapahtunut aikaisemmin luterinuskoisten siirtymistä Inkerin puolelle

-eli 1600 lukua.

-

-Mihin aikaan Tapanin virsi pukeutui suomalaisen runon muotoon

-Varsinais-Suomessa, on vähän vaikeampi määrätä. Tanskalainen

-historiantutkija _Johannes Steenstrup_[80] huomauttaa, että vanhin

-tanskalainen katkelma Tapanin virttä on vuodelta 1695 ja ettei

-färöläinen eivätkä ruotsalaiset käsikirjoitukset ole sitä vanhempia.

-Tanskalaisissa kappaleissa puuttuvan refrängin vuoksi hän pitää

-mahdottomana, että ne olisivat keskiajalla sepitettyjä, jota vastoin on

-mahdollista ja todennäköistä, että katolisia, vieraita runoaineksia on

-myöhemminkin Tanskaan kulkeutunut. Sama muistutus koskee myös

-tanskalaisen tapaista ruotsalaista toisintoa. Mutta koska toisessa

-ruotsalaisessa muodostuksessa on refrängi paljoa paremminkin säilynyt

-kuin kertova osa runoa, niin sopii olettaa Ruotsissa kaksi päällekkäin

-kerrostunutta toisintoa, josta vanhempi tuli Suomeen silloin kuin se

-vielä oli eheänä. Niin myöhään kuin 1600 luvulla olisi ruotsalaista

-laulua tuskin enää mukaeltu vanhalla runomitalla Länsi-Suomessa; jota

-paitsi suomalainen runo luultavasti jo 1600 luvun alussa oli

-kulkeutunut Inkeriin. Tapanin virsi on kaikesta päättäen yhdenaikuinen

-Helka-virsien kanssa ja niin muodoin luultavimmin lopulla keskiaikaa

-Skandinaavian kautta Suomeen vaeltanut. Englantilaisen käsikirjoituksen

-ikä siirtää Tapanin laulun syntymisajan niinikään taaksepäin 1400

-luvulle, joka runon leviämiseenkin nähden pohjoismaissa lienee lähinnä

-tosilaitaa.

-

-

-

-3. Neitsyt Maarian virsi.

-

-

-Toinen eli oikeastaan ensimmäinen Luojan virren osista, Neitsyt Maarian

-virsi, jakautuu vuorostaan, niinkuin jo on huomautettu, kolmeen

-kappaleesen, joita sopii nimittää Marja-virreksi, Saunanhaku-virreksi

-ja Lapsenetsintä-virreksi. Näihin on lisäksi, niinkuin saamme nähdä,

-useampia liitteitä kiintynyt.

-

-Toistensa yhteydessä ja aivan Kantelettaren järjestyksessä esiintyvät

-nämät kappaleet säännöllisesti Venäjän Karjalan runoalueella.

-

-Suomen Itä-Karjalassa puuttuu kokonaan Lapsenetsintä. Myös Saunanhaku

-ilmaantuu verrattain harvoin, vaikka silloin aina Marja-virren jatkona.

-

-Vaan Inkerin puolella tavataan Lapsenetsintä sen eheimmässä muodossa

-eri runona. Tosin se sielläkin on tavallisesti toisiin yhdistynyt,

-mutta aivan eri järjestyksessä. Ensin tulevat tämän alkusäkeet, sitten

-Marja-virsi, sen jälkeen varsinainen Lapsenetsintä, kuitenkin ilman

-löytämistä, ja lopuksi Saunanhaku, johon usein vielä Tapanin virsi

-lisäksi liittyy. Kuinka luonnoton tämä järjestys on, näkee seuraavasta

-kirjaanpanosta, joka on paraita inkerinpuolisia.[81]

-

-      Maaria vahainen vaimo,

-    Vaimo valkean verinen,

-    Käypi käpäelevi,

-    Hietrahelma heutajavi,

-    Puhas paitanen povessa,

-    Silkkiliinanen sisässä.

-    Kulta keppiyt käessä,

-    Hopeainen ruoska vyöllä.

-      Meni otrapellollehen,

-    Kakrakaapunaisillehen,

-    Näki oksalta omenan,

-    Näki puulta päähkenäisen;

-    Otti oksalta omenan,

-    Otti puulta päähkenäisen.

-    Loi omenan huulillehen,

-    Huuliltahan kielellehen,

-    Kieleltä keruksillehen.

-    Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,

-    Tuosta paksuksi panihen,

-    Lihavaksi liittelihen.

-      Meni matkoa vähäsen,

-    Päivä vastahan tulevi.

-    Kysytteli päivyeltä:

-    "Hoi päivä, Jumalan luoma

-    Näitkö poikoa pyhäistä,

-    Hetelmäistä autuaista?"

-    Päivä vasten vastaeli:

-    "Jos lien nähnyt, en sanele.

-    Sun hyväsi munkin saattoi

-    Aamusta ylenemähän,

-    Illasta alenemahan.

-    Keskipäivin kerstämähän."

-    Maaria vahainen vaimo

-    Meni matkoa vähäsen,

-    Kuu vastahan tulevi.

-    Kysytteli kuuhuelta:

-    "Hoi kuu Jumalan luoma!

-    Näitkö poikoa pyhäistä,

-    Hetelmäistä autuaista?"

-    Kuu vasten vastaeli:

-    "Jos lien nähnyt, en sanele,

-    Sun hyväsi munkin saattoi

-    Illasta ylenemähän,

-    Aamusta alenemahan,

-    Keskiöillä kerstämähän."

-      Maaria vahainen vaimo

-    Meni matkoa vähäsen,

-    Tuli pienoinen tupanen.

-    Akka katsoi ikkunasta.

-    "Akkani emohueni,

-    Akka vanha vaalijani!

-    Onka tässä yösijaista,

-    Yösijaista, maamajaista,

-    Missä maata mannun naisen,

-    Missä raskahan levätä,

-    Huonokkaisen huokaella,

-    Hienokkaisen henkäellä?"

-    Akka vasten vastaeli:

-    "Maaria vahainen vaimo!

-    Mene tallihin mäelle,

-    Siell' on meillä muutkin vaimot."

-    Maaria vahainen vaimo

-    Meni [tallihin] mäelle,

-    Oron suuren soimen luokse,

-    Kaaron karsinan etehen.

-    Synnytteli poikoansa

-    Heinille lumekkahille,

-    Kakroille jääkkähille.

-    Jouluna Jumala syntyi,

-    Paras herra pakkasella.

-      Tahmana hengoisten herra j.n.e.(kts. siv. 38).

-

-Että tässä lasta etsitään jo ennen sen syntymistä, on aivan ilmeistä.

-Lapsenetsintä-virsi on epäilemättä ollut alkuansa itsenäinen runo, joka

-on ikäänkuin tunkeutunut Marja-virren ja Saunanhaku-virren väliin, jos

-näitä jo ennen sitä voi ajatella Inkerissäkin yhdistyneiksi. Koska

-kuitenkin viimeksi mainittu olettaminen ei ole mitenkään varma, lienee

-oikeinta ja on joka tapauksessa käytännöllisintä käsitellä myös

-Marja-virttä ja Saunanhaku-virttä erinäisinä runoina.

-

-

-

-4. Marja-virsi liitteineen.

-

-

-Jo Neitsyt Maarian nimi, huomauttaa Borenius,[82] "jota monessa

-paikassa, erittäinkin läntisessä Suomessa, äännetään Marja, aivan

-luonnollisesti näyttää selittävän Jeesuksen marjasta syntymisen.

-Läheinen siis on arvelu, että se runon osa on syntynyt suomalaisella

-alalla."

-

-Samoin lausuu A.V. Forsman[83] Kalevalan Marjatta nimen johdosta, jota

-Reinholm oli pitänyt alkuperäisenä marjo-sanasta sepitettynä ja

-Marja-tarun vuoksi Neitsyt Maarialle omistettuna nimenä: "Luultavampaa

-on, että Marjatta on sekamuoto, syntynyt ruotsalaisesta Mariet (Margit)

-ja suomalaisesta marja. Yhtyminen marja-sanaan on sittemmin vaikuttanut

-mainitun tarinan".

-

-Kuitenkin Borenius, viitaten omituiseen Logos-opin muodostukseen ynnä

-länsimaisiin taruihin ihmeellisistä syntymisistä sekä tenhomarjoista,

-jotka ruumiin muotoa muuttavat, pitää hyvin luultavana, että myös tämä

-legenda "jo ennen Suomeen saapumistaankin oli saanut lähes saman

-muodon, jonka me virrestä tunnemme".

-

-Ettei Marja-virsi ole voinut syntyä marja-sanan johdosta, tulemme

-siitäkin näkemään, ettei marja ole alkuperäinen hedelmä edes

-suomalaisessa runossa. Toiselta puolen on hedelmän syöminen, eikä sen

-vaikutus, joka johtaa meidät runon alkulähteesen.[84]

-

-Pseudo- eli valhe-Matheuksen evankeliumissa kerrotaan seuraava tapaus

-Josefin ja Marian pakomatkalta Egyptiin. Levätessään palmupuun alla oli

-Maria katsahtanut puuhun ja nähdessään sen olevan täynnä hedelmiä

-halunnut niitä syödäkseen. Josef oli hieman ynseästi ilmaissut

-ihmettelyään moisesta mieliteosta, kun puu oli niin korkea. Mutta

-Jeesus, joka istui äitinsä sylissä, oli käskenyt palmupuuta kumartumaan

-sekä tarjoomaan hedelmänsä. Ja paikalla oli puu taivuttanut latvansa

-alas Marian jalkoihin.

-

-Tämä kertomus on hyvin tunnettu keskiaikaisissa legendakokoelmissa, se

-löytyy esim. ennen mainitussa ruotsinkielisessä 1200 luvun lopulta.[85]

-Kansanlaulunakin katolisissa maissa se näkyy olleen suosittu. Oikein

-kansan omaiselta se ei kuitenkaan vielä tunnu niissä etupäässä

-saksankielisissä legenda-virsissä, joissa outo, etelämainen palmupuu on

-muuttamatta säilytetty.

-

-Vaan hiukan vapaammin on tarina muodostunut Kataloonian ja

-Etelä-Ranskan toisinnoissa. Tiellä Bethlehemistä Natsarethiin Maria ja

-Josef tapaavat puutarhurin kiipeämässä omenapuuhun ja Maria pyytää yhtä

-omenaa. Puutarhuri antaa hänelle luvan itse poimia puusta, Josef,

-ollakseen avulias, yrittää ottamaan, mutta puun oksat kohoavat

-ylöspäin; Maarialle sitä vastoin ne taipuvat puoleen.

-

-Vielä omintakeisemmin on tätä ainetta käsitetty Englannissa, jossa on

-monet kerrat kirjaanpantu seuraava hyvin yleinen joululaulu.[86]

-

-      Mies vanha oli Josef, mies vanha todesti,

-    Kun maassa Galilean Marian kihlasi.

-      Kautt' yrttitarhan kauniin he yhdess' astuivat,

-    Siell' loisti kirsimarjat, kuin veri, punakat.

-      Puutarhan kautta vihreen he yhdess' astuivat,

-    Siell' oli kirsimarjat niin paksun pulleat.

-      Hellästi Josefille puheli Maria:

-    "Kirsikka mulle poimi; on lapsi minulla."

-      Mutt' ynseä ol' ääni ja sanat Josefin:

-    "Se sulle poimikohon, ken antoi lapsenkin."

-      Vaan silloin lausui lapsi äitinsä kohdussa:

-    "Kumarru, puista korkein, äidille tarjoa!"

-      Kumartui pisin puista Marian kätehen (polvehen),

-    Hän huusi: "katso, Josef! nää suotiin minullen."

-      Tunnusti silloin Josef: "tein sulle vääryyttä;

-    Nautitse, armahani, äläkä hylkäjä."

-      Maria poimi marjan, kuin veri, punaisen,

-    Raskaine taakkoinensa kotihin palaten.

-      Maria otti lapsen ja laski polvillen:

-    "Tään mailman miten käypi, nyt kerro, poikanen."

-      -- "Niin kuule kuolevani, kuin kivet seinässä;

-    Mun tähten katukivet on itkuun heltyä.

-      Vaan pääsiäisnä tiedä mun ylös nousevain,

-    Ja silloin nousee päivä ja kuu mun kerallain."

-

-Tässä näemme siis ihmeen siirrettynä aikaan ennen Vapahtajan syntymistä

-ja välittömästi tämän tapauksen yhteyteen. Siitä ei ollut enää suuri

-askel suomalaisen runon käsitykseen. Missä määrin oletettava

-skandinaavilainen välimuoto vielä siihen suuntaan lienee vaikuttanut,

-on mahdoton sanoa, kun ei mitään semmoista ole meille säilynyt.

-

-Länsi-Suomessakaan ei runo enää ole tunnettu, mutta että se sieltä päin

-kuitenkin on levinnyt yli Karjalan kannaksen Varsinais-Inkeriin,

-osoittanee sen esiintyminen milt'ei yksinomaan itäisessä osassa

-viimeksimainittua runoaluetta. Lisäksi on lukuun otettava, että

-sen viidestä ja Tapanin virren yhtä monesta Hevaan-puolisesta

-kirjaanpanosta on kokonaista kolme yhteistä.[87]

-

-Näissä kolmessa kappaleessa -- neljäs Hevaan kappale on nähtävästi

-vaillinainen[88] -- ilmaantuu esillä oleva runo Lapsenetsintä-virren

-johdantona. Yhteiset mainitun virren kanssa ovat kaikissa neljässä

-alkusäkeet:

-

-    Maaria pyhäinen vaimo,

-    Käypi käpäelevi,

-    Hietroin helmoin heutajavi;

-

-parissa sitä paitsi kuvaus Maarian matkatamineista. Sen jälkeen

-jatketaan joko:[89]

-

-    Läksi koista kulkemahan,

-    Veräjästä vieremähän.

-    Meni metsän rantuelle;

-

-taikka tavallisemmin:

-

-    Meni otrapellollensa,

-    Kakrakaapunaisellensa.

-

-Yhtäläisesti sitten taas kaikissa kappaleissa -- myöskin viidennessä,

-jossa se on keskelle Mataleenan virttä eksynyt[90] -- kerrotaan

-mitenkä:

-

-    Näki oksalta omenan,

-    Näki puulta pähkinäisen.

-    Otti oksalta omenan,

-    Otti puulta pähkinäisen,

-    Loi omenan huulillehen,

-    Huuliltahan kielellehen,

-    Kieleltä keruksillehen.

-    Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,

-    Tuosta paksuksi panihe,

-    Lihavaksi liittelihe.

-

-Tämän kappaleen ensimmäinen säepari on muistiinpantu Soikkolan puolella

-ainoasti kerran ja aivan irtonaisena katkelmana; muuta jälkeä runon

-alkupuolesta ei Hevaata lännempänä ole löydetty.[91]

-

-Loppupuoli runoa sitä vastoin tavataan Varsinais-Inkerissä myös

-sovitettuna muutamaan ballaadiin Mari tytöstä, joka menee marjaan

-emolle. Kun emo marjoja syötyään sairastuu, lähtee tytär noidilta ja

-arpojilta apua hakemaan, mutta palatessaan saa kuulla emon jo

-kuolleen.[92] Kokonaista kuusi säettä nähdään yhdessä Hevaan puolen

-toisinnossa ainoasti siliä muutoksella, että "loi omenan" sijaan

-lauletaan "pani marjan".[93] Viimeinen säepari on kuitenkin

-tavallisesti sopimattomana poisjätetty, niin parissa itäisemmässä

-toisinnossa, jotka alkavat:[94]

-

-    Emo (t. mamma) marjan huulillehen.

-

-Vielä on toista ja kolmatta säettä muodostettu, niin että syötyjä

-marjoja tulee kolme, kahdessa Keski-Inkerin sekä yhtä monessa Soikkolan

-kappaleessa:[95]

-

-    Toisen marjan kielellehen,

-    Kolmannen keruksellehen.

-

-Niitä seuraava neljäs säe on harvoin enää tässä yhteydessä

-säilynyt.[96] Mutta yksinään marjoista "täytyminen" ilmaantuu yhdessä

-Venjoen kirjaanpanossa[97] sekä usein vielä Karjalan kannaksen

-toisinnoissa.[98]

-

-Että Neitsyt Maarian virsi on vaikuttanut mainittuun ballaadiin eikä

-päinvastoin, näkee selvästi siitä, etteivät kysymyksessä olevat säkeet

-ole jälkimmäisessä mitenkään oleellisia, jota paitsi ne puuttuvat sen

-lukuisissa kirjaanpanoissa läntisimmästä Inkeristä.

-

-Mainittu ballaadi ei edes ole aiheuttanut Omena-virreksi oikeammin

-nimitettävän muuttumista varsinaisesti Marja-virreksi Suomen

-Itä-Karjalassa. Sen muutoksen on vaikuttanut vähäinen lyyrillinen runo,

-jota Varsinais-Inkerissä ja Karjalan kannaksella aivan erikseen

-lauletaan. Tämän yleinen muoto on:

-

-    Mansikka mäellä huusi,

-    (Puola kaljui kankahalla):

-    "Tule neito ottamahan,

-    Punaposki poimimahan,

-    Ennenkuin etana syöpi,

-    Mato musta muikkajavi!"

-

-Niinkuin loppusäkeistä voi päättää, on runo alkuansa sepitetty

-kiireellisestä mansikan poiminnasta. Puola on lisätty ainoasti

-kertosäkeen aikaansaamiseksi, joka useassa toisinnossa puuttuukin.[99]

-

-Neitsyt Maariaan sovitettuna tapaamme tämän runon jo Itä-Karjalan

-länsirajalla Pälkjärvellä muutamassa Lapsensaama-luvussa.[100]

-

-      Mansikka mäeltä huusi:

-    "Tule neiti ottamahan,

-    Punaposki poimimahan,

-    Ennenkuin etanat syövät,

-    Rettanat repivät!"

-      Menin mäellä mansikkahan,

-    Otin marjan sormilleni,

-    Sormiltani huulelleni,

-    Huuleltani kielelleni,

-    Kieleltä keroksihini.

-    Tuosta tyyvyin, tuosta täyvyin,

-    Tuosta paksuksi panime,

-    Lihavaksi liittelime.

-      Menin itkien isosen luokse,

-    Rääkyen emosen luokse.

-    Isä istui pöyän päässä,

-    Äiti aitan rappusilla,

-    Silkkikangasta kutovi,

-    Suhakaista suikuttavi.

-      Isä kysyi tyttäreltä:

-    "Mitä itket tyttäreni?" --

-    "Menin mäellä mansikkahan,

-    Kankahalla puolukkahan,

-    Otin" j.n.e.

-      Sanoi isä tyttärelle:

-    "Ei o'o tää kenenkään tekemä,

-    Eikä kenenkään panema.

-    Tämä on Luojan suoma,

-    Luojan laittama luja." --

-      Neitsyt Maaria emonen,

-    Rakas äiti armollinen!

-    Tule tänne tarvitahan j.n.e.

-

-Saman loitsun johdantona esiintyy Marja-virsi myös Suistaman tienoilla.

-Sen alkuun on kuitenkin vielä liittynyt pirtin pyyhkiminen.[101]

-

-    Aivoin nousi aiokainen,

-    Pesi, puhasteli, kumarteli,

-    Pyyhki pienen pirttisensä

-    -- -- --

-    Kunne topat vietänehen?

-    Ulos, ulos uksen kautta

-    -- -- --

-    Tuorehelle toukomaalle.

-    Marja mäellä huusi:

-    "Tule tyttö poimimahan,

-    Päävaski valitsemahan,

-    Tinarinta riipimähän."

-    Otin marjan mielillensä,

-    Toisen marjan kielellensä.

-    Kolmannen kerustimille.

-    Tuosta tyyvyin j.n.e.

-

-Sitten seuraa kotiin tulo ja kertomus tapauksesta Saunanhaku-virren

-yhteydessä.

-

-Marja-virren varsinainen laulupaikka Suomen puolella on kuitenkin

-Suojärven pitäjä, jossa siitä, Marketan runosta sekä Väinämöisen,

-Ilmarisen ja Joukahaisen laivaretkestä ynnä muista seikkailuista on

-kokoonpantu erittäin suosittu Iro-neidon runo. Muuan Korpiselkien

-kappelissa emäpitäjän rajalla kirjaanpantu kappale alkaa:[102]

-

-      Iri neito, impi neito,

-    Kapo neito kaunokainen,

-    Piti iäistä pyhyyttä,

-    Ajan kaiken oikeutta.

-    Ei syönyt lehmän maitoa

-    Hakkiloilla hypittyä:

-    Ei syönyt kanan munia

-    Kukerikun polkemia.

-      Kirkui marjanen mäellä,

-    Puolukkainen kankahalla:

-    "Tules neito poimimahan,

-    Tinarinta riipimähän,

-    Vyövaski valitsemahan!"

-      Iri neito j.n.e.

-    Otti marjoja mäeltä,

-    Puolukoita kankahalta,

-    Tuonpa huulillehen pani,

-    Huulillehen, kielellehen,

-    Vatsahan vajottelihen.

-

-Sitten kerrotaan Marketan runon mukaan akkojen arvelemiset sekä

-lapsenristijän etsiminen. Lapsia on kuitenkin Iro-neidolla kolme,

-joista Väinämöinen vanhin, Ilmarinen keskimmäinen ja nuorin

-Joukahainen. Sen johdosta kerrotaan toisinnoissa hänen syöneen

-nimenomaan kolme mansikkaa,[103] joskus samassa muodossa kuin

-Suistamalla:[104]

-

-    Otti marjan huulillehen,

-    Toisen pani kielellehen,

-    Kolmannen vatsahan vajotti.

-

-Viimeksi mainitussa yhtä vähän kuin suistamalaisessa tarvinnee ajatella

-inkeriläisen ballaadin vaikutusta, jossa runomme alkuperäiset säkeet

-ovat yhtäläisesti muuttuneet, koska tämä ballaadi ei ole Karjalan

-kannasta pohjoisemmaksi levinnyt ja siinä verrattava kohta ainoasti

-Varsinais-Inkerissä ilmestyy. Omenan vaihtuessa pieneksi marjaksi on

-luvun lisääminen niin luonnollinen ajatus, että säkeitten muutos samaan

-suuntaan on Itä-Karjalassa voinut itsenäisestikin tapahtua.[105]

-

-Neidon nimi Iro on nähtävästi johtunut ballaadista "Pahasulhollinen"

-(Kant. III. n:o 40); joka eräässä Suojärven toisinnossa alkaa:[106]

-

-    Iro neito, impi neito,

-    Kapu neito kaunukainen,

-    Mit olet mielellä pahalla,

-    Syämellä synkerällä?

-

-Että se tässä runossa on alkuperäisempi, todistaa sen esiintyminen myös

-lännempänä samassa Salmin kihlakunnassa, esim.[107]

-

-    Itkevi Iro metsässä --

-    Mitä itket, Iro tytti.

-

-Iro-neidon pyhyyden kuvaukseen kuuluu tavallisesti myös, ettei hän syö

-rukiista leipää, upehilla l. orihilla kynnettyä, joskus vielä, ettei

-hän syö emäsian lihoja.[108] Aunuksen puolella, jonne runo Suojärveltä

-on levinnyt, lisätään, ettei hän syönyt emälampaankaan lihaa,

-vaan:[109]

-

-    Söi petäjää pehmeäistä,

-    Söipä kaunista kalaista.

-

-Paastoamisen pyhyyden kuvaaminen näyttää siis olleen näiden säkeiden

-tarkoituksena. Se ei ole kuitenkaan niiden alkuperäinen ajatus. Ne

-tavataan jo lännempänä Suistamalla ja Impilahdella Marketan

-runossa.[110]

-

-    Marketta korea neito

-    Ison koissa ollessahan,

-    Ison ikkunan palessa,

-    Kehrätä hykertelevi,

-    Lauluja hyräelevi.

-    Katsoi ulos ikkunasta:

-    -- -- --

-    "En tuolla hevolla aja

-    -- -- --

-    En syö tuon lehmän maitoa

-    -- -- --

-    En syö tuon kanan munia" j.n.e.

-

-Hevosella ajaminen, josta hevosella kynnetyn leivän hylkiminen on

-luonnon väännös, osoittaa, ettei tässä ole kysymys paastoamisesta eikä

-pyhittämisestä, vaan Marketan ylenmääräisestä kainoudesta. Marketan

-runon yhteydessä ei kuitenkaan ole syntynyt tämä kuvaus, jota ei tavata

-sen inkeriläisissä eikä virolaisissa toisinnoissa. Virossa sitä vastoin

-löytyy toinen, tosin harvinainen runo, joka alkaa:[111]

-

-    Ann' oli Anni, piimä kranni,

-    Ei söönud sia lihada,

-    Ei katsnud kana munada.

-

-Ettei mainittu kuvaus missään tapauksessa ole kuulunut Marja-virteen,

-todistaa sen puuttuminen juuri niissä Suojärveläisissä toisinnoissa,

-jossa Iro-neidon sijalla on säilynyt alkuperäisempi Neitsyt Maaria,

-esim.[112]

-

-      Neitsyt Maaria emonen,

-    Pyhä piika taivaallinen,

-    Meni tuonne on mäelle,

-    Löyti siellä mansikkaisen.

-      Voi on neito taivahallinen,

-    Pyhä piika armollinen,

-    Astui ahoa myöten j.n.e.

-    Löytipä kolme mantsoimarjoa.

-

-Marketan runon vaikutusta Marja-virteen voimme havaita myös

-Pohjois-Aunuksessa, Repolan tienoilla, josta parin vanhemman ja

-vaillinaisen muistiinpanon lisäksi[113] maist. U. Karttunen v. 1897 on

-löytänyt kokonaista kuusi kappaletta. Yksi niistä alkaa:[114]

-

-      Maaria emoinen neito,

-    Pyhä piika taivahainen,

-    Niin pyhitti, niin oli,

-    Ei syönyt lehmän maitoa j.n.e.

-    Eikä pitänyt uukon villoa j.n.e.

-      Maaria emoinen neito j.n.e.

-    Hirren latjetta kulutti

-    Ummiskengän uurtehella;

-    Hirren kynnystä kulutti

-    Hienohelman hempuella;

-    Hirren kamoata kulutti

-    Päärihman pättävällä.

-

-Toinen kappale on säilyttänyt Marketan virren johdannonkin: pieni

-Kaijan vaimo saa kolme tytärtä Maijan, Kaijan ja Marjatan. Sitten

-kuvataan "Marjatan korean neidon" pitkällinen kotona olo. Vihdoin

-kuitenkin hän:

-

-    Läksi ullose utuna,

-    Pellolle pihoja myöten.

-

-Marjatan nimen voinee pitää sekamuodostuksena Marketasta ja Maariasta.

-Parissa Karttusen kirjaanpanossa, jotka alkavat kotonaolon kuvauksella,

-tavataan suorastaan Maaria nimen yhteydessä Marketan mainesana _korea

-neito_.[115]

-

-Mutta kaksi kirjaanpanoista esittävät ilman mitään johdantoa

-Marja-virren, joka toisessa kuuluu:[116]

-

-      Kirkui marjanen mäeltä,

-    Puolukkainen kankahalta:

-    "Tule neiti poimimahan,

-    Tinarinta riipimähän,

-    Vyövaski valitsemahan."

-      Maaria on korea neiti

-    Suorieli, selkieli,

-    Sep' on paitoihin panihen,

-    Vaskivöihin vyötelihen.

-      Läksi marjan poimentahan,

-    Otti marjasen mäeltä,

-    Puolukkaisen kankahalta.

-    Pani marjan huulillehen,

-    Huuliltahan kielillehen,

-    Kieliltä keroksehensa,

-    Tuosta tyytyi j.n.e.

-

-Kuitenkin on taas Marketan runon vaikutus huomattavana seuraavassa

-saman kappaleen jatkossa:

-

-    Tulevi emonsa luoksi:

-    "Oi emoni kantajani!

-    Tämä on kohtu Luojan luoma,

-    Säätämä pyhän Jumalan.

-    En istunut hevolla reessä j.n.e.

-    En syönyt lehmän maitoa j.n.e.

-    En syönyt kanan munia" j.n.e.

-      Emo virkki, noin pakisi

-    "Pois on, pois on, pääni polku,

-    Tuonnemma tulinen lautta!"

-

-Näistä säkeistä ensimmäiset neljä johtuvat vasta esitettävästä

-Saunanhaku-virrestä, niiden jälkeiset Marketan runosta. Mihin viimeiset

-kolme alkuansa kuuluvat, huomaamme siitä kappaleesta, jossa Marketan

-runon johdanto on paraiten säilynyt ja tämäkin kohta täydellisimmin

-esitetty.[117]

-

-      Vei on marjat taatollehen:

-    "Syö marjoa, taatto raukka!"

-    -- "Missä olit tämän aian?"

-    -- "Olin marjan poimennassa."

-    -- "Et ollut marjan poimennassa,

-    Olit sulhasen etsossa,

-    Sukapäien, sulkkuvöien,

-    Soman kaplukan katsannossa,

-    Punapaulan pujellussa."

-      (Vei on marjat maammolle-hen;

-    samoin veikollehen ja siskollehen.)

-    Vei on marjat ämmöllehen:

-    "Syöpä marjoa, ämmö raukka!"

-    -- "Sitä minä hallehinkin,

-    Nuoren neion marjasia,

-    Vunukkani poimemia."

-

-Tämä näet ei ole muuta kuin muodostus ballaadia "Vedenkantaja Anni"

-(Kanteletar III. n:o 23), jossa tyttö samoin vie vettä taatollensa,

-maammollensa, veikollensa ja siskollensa ja saa vastaukseksi

-(vv. 139-144):

-

-    "Mene portto poikemmaksi,

-    Olit sulhasen etsossa,

-    Tulenlautta tuonnemmaksi;

-    Punapaulan puujelossa,

-    Et ollut veen etsossa,

-    Kautokengän katselossa."

-

-Juodakseen ottaa vasta miniä tai toisin ämmö, välistä sanoilla: "Nuoren

-vettä juoakseni."[118]

-

-Saman runon vaikutusta vahvistavat myös säkeet:

-

-    Otti korvon olallehen,

-    Kauhan käsivarrellehen,

-

-mitkä tavataan yhdessä mainituista Repolan kappaleista Maarian marjaan

-menon yhteydessä, vaan silminnähtävästi kuuluvat Annin vedenkantoon,

-jonka toisinnoissa ne löytyvätkin.[119]

-

-Olemme viimein saapuneet Vienan lääniin, jonka runoja Lönnrot on

-milt'ei yksinomaan käyttänyt Neitsyt Maarian virsiä kokoonpannessaan.

-Neitsyt Maarian pukeutuminen (Kant. III. 6. vv. 1-6) on Lönnrotin

-johdannoksi sovittama. Hänen alkuperäisessä käsikirjoituksessaan se ei

-tällä paikalla ilmaannu, vaan samoin kuin kaikissa Vienan läänin ja,

-kuten olemme nähneet, myös Pohjois-Aunuksen toisinnoissa vasta marjan

-kutsumisen (v. 18) jälkeen. Tämä piirre, joka on muualta lainattu, on

-runoon kiintynyt niiden puvusta johtuvien mainesanojen välityksellä,

-joilla jo Suomen Karjalassa marja neitoa kutsuu;[120] vertaa

-pohjois-aunukselaisessa näytteessä säkeitä: "Vyövaski valitsemahan" ja

-"Vaskivöihin vyötelihen."

-

-Johdannot ovat yleensä Vienan läänissä harvinaisia. Yhdessä kappaleessa

-on kuitenkin "Marjatan korean neidon" kainous nähtävänä.[121]

-

-Tavallisimmin runo lähtee suorastaan säkeestä (v. 11):

-

-    Marjanen mäeltä (harv. maalta) huuti.

-

-Niinkuin jo säännöllisesti Pohjois-Aunuksessa ja usein Suomen

-Karjalassa, on kaikissa Vienan läänin kappaleissa alkuperäinen

-mansikka, marjaseksi yleistyen, kadonnut puolukan rinnalta, nähtävästi

-sen johdosta, että mansikka niillä tienoin on hyvin harvinainen. Sitä

-merkillisempää on, että vienanpuolisissa kappaleissa etanan ja madon

-syömistä kuvaavat, etupäässä mansikkaan soveltuvat säkeet (vv. 17 8)

-ovat yleisesti säilyneet.

-

-Marjan valitus, ettei häntä kukaan ole poiminut, vaikka satoja, jopa

-tuhansiakin on käynyt häntä katsomassa (vv. 19-24), perustuu samaan

-toisintoon, joka alkaa Marjatan kainoudella.

-

-      Sata neittä, tuhat naista,

-    Viititseksen vaatitseksen,

-    Tinavöihin tilkitseksen,

-    Vaskipauloihin paneksen,

-    Yhen marjan poimintahan,

-    Karpalon karistantahan.

-      Marjatta korea neito,

-    Viititseksen vaatitseksen,

-    Yhen marjan poimintahan, j.n.e.

-

-Vienan läänin laulutavalle omituinen on marjan kohoaminen ylös

-huulille, ennenkuin se sieltä, samoin kuin etelämpänä, alkaa alas

-valua; esim. Sjögrenin vanhassa kirjaanpanossa:[122]

-

-    Marja nousi päällepäkeien,

-    Pakeilta helmoillensa,

-    Helmoiltansa rinnoillensa,

-    Rinnoiltansa huulillehen,

-    Huuliltansa kielellehen,

-    Siitä vatsahan valahti.

-

-Välistä esiintyy se vielä vilkkaammassa puhuttelun muodossa:[123]

-

-    "Nouse, nouse, marjaseni,

-    Kapehelle kauolleni!

-    Nouse, nouse j.n.e.

-    Heleille helmoilleni --

-    Vaskisille vyöni päille --

-    Ripeille rinnoilleni --

-    Leveälle leuvalleni --

-    Kepeälle kielelleni."

-    Jopa vatsahan valuvi.

-

-Tämä kuvaus on nähtävästi takaperin kääntämällä jäljitelty kyynelten

-vierimisestä, joka Vienan läänissä tavataan sekä Väinämöisen soiton

-että "Aino" tytön äidin itkun yhteydessä.

-

-Merkillisin piirre vienalaisessa Marja-virressä on kuitenkin marjan

-kummallinen kasvinpaikka. Mainittujen Sjögrenin kirjaanpanemien

-säkeiden edellä lauletaan:

-

-    Katselekse, kääntelekse:

-    Ylähäinen taivosesta,

-    Alahainen maaemästä.

-    Otti suolta suopetäjän,

-    Rannalta rätsäkän männyn,

-    Jolla marjan maahan puotti.

-

-Lönnrotille esitti Latvajärven Arhippa saman kohdan:[124]

-

-    On marja näkemiähän,

-    Puola ilmoin luomiahan,

-    Alahahko maasta syöä,

-    Ylähähkö puuhun nousta.

-    Tempoi kartun kankahalta,

-    Senkin päällä seisataksen.

-

-Ja muutamassa Lönnrotin myöhemmin tekemässä muistiinpanossa kuvataan,

-kuinka:[125]

-

-    Puolukainen puuhun nousi,

-    Ylähähkö ois siitä ottaa.

-    Otti kartun [kankahalta],

-    Sorti [puolan puusta pois],

-    Alahahko on siitä ottaa.

-    Nousi pauloillensa.

-

-Vienan läänissä on siis säilynyt legendan ajatus puussa kasvavasta

-hedelmästä, joka korkeutensa tähden on työläs tavoittaa. Onko tämä

-puunhedelmä, samoin kuin Varsinais-Inkerissä, alkuansa ollut omena, on

-vaikea varmaan päättää. Mutta jos niin on ollut -- johon edempänä

-esitettävän Lapsenetsintä-virren venäjänkarjalaisessa muodostuksessa

-yleinen lapsen mainesana _kullainen omenut_ ehkä viitannee -- niin

-sopisi ajatella että raamatullinen kertomus paratiisin omenasta olisi

-vaikuttanut palmupuu-legendaan, sittenkun tämä kansanrunossa oli

-siirretty tapahtuneeksi ennen Vapahtajan syntymistä.[126] Ja täten

-olisi suomalainen Marja-virren muodostus hyvin helposti käsitettävissä.

-

-

-

-5. Saunanhaku-virsi.

-

-

-Samoin kuin Marja-virsi, on Saunanhaku-virsi muodoltaan

-alkuperäisimpänä säilynyt Varsinais-Inkerissä ja nimenomaan Hevaan

-puolella, jossa sitä on kymmenen toisintoa kirjaanpantu. Paria

-katkelman tapaista lukuunottamatta, se säännöllisesti seuraa

-Lapsenetsintä-virttä, jos kohta tästä toisinaan ainoasti alkusäkeet

-ovat säilyneet, niinkuin esim. seuraavassa:[127]

-

-      Maaria vahainen vaimo,

-    Vaimo valkeaverinen,

-    Käypi käpäelevi,

-    Hietrahelma heutajavi,

-    Vaskivastanen käessä,

-    Lapsen paitanen povessa.

-      Meni yhtehen talohon,

-    Kysytteli akkaselta:

-    "Hoi sä akka, vanha vaimo,

-    Onko tässä yösijaista,

-    Onko tässä maamajaista,

-    Naisen raskahan levätä,

-    Huonukkaisen huokaella."

-     Akka vasten vastaeli:

-    "Kyll' on meillä yösijaista,

-    Yösijaista, maamajaista,

-    Sinun raskahan levätä" j.n.e.

-      Maaria vahainen vaimo

-    Meni tallihin mäelle,

-    Sai hän tuosta yösijaisen,

-    Yösijaisen, maamajaisen.

-    Synnytteli poikoansa,

-    Tuota meiän Jeesustamme,

-    Ja meiän Jumaluttamme.

-    Synnytti poikuen

-    Heinille apilahille,

-    Apilahan kukkasille.

-    Jouluna Jumala syntyi,

-    Paras Luoja pakkasella,

-    Maaria oli emo Jumalan.

-

-Väliltä unohtunut akan nimenomainen käsky menemään talliin kuuluu

-muutamassa toisinnossa:[128]

-

-    "Ei ole meillä yösijaista j.n.e.

-    Mene tallihin mäelle,

-    Tallihin mäellisehen,

-    Sinne menit muutkin --

-    Kakaroille jääkkähille,

-    Olille lumekkahille,

-    Heinille apinehille,

-    Apinehen kukkasille."

-

-Tähän liittyy Tapanin virsi, niinkuin yleensä Hevaan puolella, milloin

-se siellä on säilynyt.

-

-Soikkolassa on Saunanhaku-virttä muistiinpantu kolme eri kertaa.

-Täydellisimmässä kappaleessa seuraa Tapanin virsi ja käy edellä

-Lapsenetsiminen, joka on siihen vielä pitemmälle vaikuttanut.[129] Akka

-tulee aitasta vastaan ja häneltä kysyy Maaria, samoin kuin kuulta:

-

-    Oi akka Jumalan luoma!

-    Näitkö poikaa pyhäistä?

-

-Alkuperäisiä sitä vastoin saattavat olla säkeet:

-

-    Käypi kylä kylältä,

-    Hulkkuvi talo talolta.

-

-Toisessa kappaleessa päivä, jolta Maaria tiedustelee, sanoo nähneensä

-pyhäisen pojan syntyneen talliin hevosen luokse.[130] Kolmas jälki on

-säilynyt Luojan surma-virren johdannossa:[131]

-

-    La kun laulan uutta virttä,

-    Uutta virttä vastamaista,

-    Syksyllä syntyneestä,

-    Talvella tapahtuneesta.

-    Jouluna Jumala syntyi,

-    Parahalla pakkasella.[132]

-

-Runon leviämisestä Varsinais-Inkerissä, joka on sama kuin Tapanin

-virren ja Marja-virren, voimme siis päättää että se yhdessä näiden

-kanssa on kulkenut Suomen puolelta yli Karjalan kannaksen

-Keski-Inkeriin ja sieltä Länsi-Inkeriin.

-

-Että se maamajanen, johon Maaria yöksi pyrkii, on saunan

-tapainen rakennus, siihen viitannee vasta hänen kädessään tai

-myös kainalossaan,[133] jos kohta tämä piirre on säilynyt

-Lapsenetsintä-virren säkeitten seassa.

-

-Suomen Karjalassakaan ei vielä "sauna"-sanaa nimenomaan käytetä, on

-puhe vaan piilohuoneesta. Mutta sen määrääminen lämpimäksi osottaa yhä

-selvemmin, mistä on kysymys. Niinkuin on huomautettu, esiintyy täällä

-Saunanhaku-virsi säännöllisesti Marja-virren liitteenä.

-

-Ennenmainituissa Suistaman-puolisissa Lapsensaama-sanoissa Marja-virsi

-jatkuu seuraavasti:

-

-    Aloin astua kotihin.

-    "Voipa äiti kantajani!

-    Anna suojoa tiloa

-    Piian piilohuoneheksi,

-    Vaimon vankihuoneheksi."

-    -- "Voi sinua Hiien h--

-    Ootkos pilttien pitämä,

-    Eli nainehen urohon,

-    Eli miehen naimattoman?"

-    -- "Emp' ole j.n.e.

-    Marja mäellä huuti" j.n.e.

-

-(Seuraa referaatti Marja-virrestä ynnä loitsua).

-

-Suojärvellä on Saunanhaku-virsi etupäässä niissä kappaleissa säilynyt,

-joissa ei Iro nimi vielä ole Marja-virteen kiintynyt. Yhdessä pyhälle

-piialle tulee "Isonen" vastaan.[134]

-

-    "Hoipa Iso armollinen,

-    Tieätkö piikoin piilopirtin,

-    Lämpimäiset huonehuet?"

-    "Tieän piikoin piilopirtin --

-    Kun menet aitasista alatse,

-    Peltosista perätse."

-

-Toisessa nimettömälle neidolle, joka:[135]

-

-    Alkoi kulkea kotihin,

-    Astua aitoviertä myöten,

-    Tuli maamo vastahani.

-    "Hoi on maamo kantajani!"

-

-Sekä maamo että taatto "kasvattaja" vastaavat, ettei heillä ole

-lämmintä tupaa, ja vasta "vieras" sen antaa.

-

-Täydellisin Saunanhaku-virren suomenkarjalaisista kappaleista on

-kuitenkin juuri Iro nimen yhteydessä tavattava.[136]

-

-      Iro neito, impi neito j.n.e.

-    Saip' on kolme poikalasta.

-      "Hoi on iso armahani!

-    Tieätkö lämmintä tuvaista,

-    Lämpymyttä huonehutta,

-    Piian pieniksi pyhiksi,

-    Vaimon vaivahuonehiksi?"

-      Iso kykkösen kirosi:

-    "Hoi on sinä Hiien --

-    Ruma Ruotsi, palkanpiika!"

-    -- "Enkä ole Hiien --

-    Enkä ole palkan piika;

-    Olen miehen suuren saava,

-    Hylkävä hyvän Jumalan."

-    (Samoin emo -- vello -- sikko).

-      Tuli vieras vastahani.

-    "Tieätkö" j.n.e.

-    -- "Mene paikoille papittomille,

-    Maille ristimättömille;

-    Siell' on saunat salvettuna

-    Piian pieniksi pyhiksi j.n.e.

-    Suuret kuuset kuomina,

-    Suuret pajut pappina,

-    Suuret kivet kirikköinä."

-

-Alkuperäinen piirre näissä Suomen Itä-Karjalan toisinnoissa on

-epäilemättä Neitsyt Maarian kaunis vastaus häntä vastaan lausuttuun

-syytökseen. Pälkjärveläiseen Marja-virteen lienee se tästä otettu ja

-Aino-runojen mukaan käännetty päinvastaisiksi lohdutussanoiksi isän

-puolelta.[137]

-

-Yleisesti laulettuna sekä kaikin puolin kehittyneenä tapaamme

-Saunanhaku-virren vihdoin Venäjän-Karjalassa. Repolassa

-Pohjois-Aunuksessa olemme jo huomanneet sen vaikuttaneen muutamaan

-Marja-virren liitteesen, jossa Neitsyt Maaria tarjoo poimimiansa

-marjoja äidille taikka kaikillekin omaisille. Tämän ynnä

-Saunanhaku-virren yhdistää vielä kaksi erittäin kaunista liitettä.

-Tylysti kotoa pois häädettynä:[138]

-

-      Maaria korea neiti

-    Suorieli, selkieli,

-    Läksi kosken korvaselle,

-    Itse virkki, noin pakisi:

-    "Vie sinä minua virta,

-    Kanna sä minua koski!"

-      Koski kielille panihen:

-    "Ei voi silma virta vieä,

-    Eikä koski kollohella;

-    Sull' on poika polvissasi,

-    Herra Kristus helmoissasi."

-      Maaria korea neito

-    Tulevi emonsa luokse.

-    "Oi emoni kantajani!

-    Eipä milma virta vienyt,

-    Eikä koski kollohellut."

-    Koski kielille panihen:

-    "Ei voi silma" j.n.e.

-      Emo virkki, noin pakisi:

-    "Mene tallihin hevosen luokse,

-    Sorajouhen soimen alle!"

-    _Sitten jatketaan_:

-    Meni aikoja vähänen.

-    "Mene, katso, orjueni!

-    Jok' on syntynyt synnyn koite,

-    Paistavi Jumalan päivä?"

-    -- "Oijotot emäntä raukka!

-    Mip' on merkki koittehella?"

-    -- "Se on merkki koittehella:

-    Puut punaiset, maat siniset,

-    Vaarat vaskisin sukahin,

-    Hongat on hopeavöissä,

-    Kuuset kultakalkkaloissa.

-    Sep' on merkki koittehella."

-    -- "Oijotot emäntä raukka!

-    Eip' oo syntynyt synnyn koite,

-    Ei paista Jumalan päivä."

-      Meni aikoja vähänen.

-    "Mene, katso, orjueni" j.n.e.

-    -- "Oijotot emäntä raukka!

-    Eip' oo syntynyt" j.n.e.

-      Meni aikoja vähänen.

-    "Mene, katso", j.n.e.

-    -- "Oijotot emäntä raukka!

-    Jo on syntynyt synnyn koite,

-    Paistavi Jumalan päivä."

-

-Eräässä toisinnossa on koitteen kuvaus esitetty seuraavin säkein,

-joista selvästi näkyy, että se on metsäluvuista lähinnä johtunut.[139]

-

-    Kuuset on kullan kalkkaloissa,

-    Hongat hopean valettu,

-    Pirtti on petäjikössä,

-    Kotini koivikossa,

-    Taivas kultaisin orahin.

-

-Mainituista liitteistä Marja-virren ja Saunanhaku-virren välillä

-puuttuu Vienan läänissä kokonaan Kosken puhuttelu. Koitteen katsominen

-sitävastoin on myös yhdessä vienanpuolisessa kappaleessa nähtävänä,

-vaikka eri tavalla muodostuneena.[140]

-

-      Marjatta korea neiti:

-    "Reposeni, lintuseni!

-    Sinä olet käskeä käpeä;

-    Mene nyt katsomahan,

-    Mistä meillä päivä nousi,

-    Kusta meillä kuu kumotti."

-    -- "Vaaran rautaisen takoa."

-    -- "Enp' on taita poiuttani

-    Rauoiksi rakettavaksi,

-    Teräksiksi tehtäväksi.

-      Reposeni, lintuseni" j.n.e.

-    -- "Vaaran vaskisen takoa."

-    Repo juoksi katsomahan.

-    -- "Enp' on taita poiuttani

-    Vaskeksi valettavaksi.

-      Reposeni lintuseni" j.n.e.

-    -- "Vaaran vahaisen takoa."

-    -- "Nytp' on taitan poikueni

-    Vahoiksi valettaviksi,

-    Tuohuksiksi pantaviksi.

-      Reposeni, lintuseni

-    Mene kylpyä kylästä

-    Saunoa Sarajalasta."

-

-Aunuksenkin puolella tavataan joskus "synnyn koitteen" ja "Jumalan

-päivän" rinnalla vielä "Herran kuu" kumottamassa.[141] Samassa

-toisinnossa kuvataan tämän valon vaikutus, paitsi puihin:

-

-    Taivas on rautaisin rakehin,

-    Maa on kultaisin orahin.

-

-Edellä olemme jo nähneet "vaarat vaskisin sukahin", niin että uutta on

-oikeastaan Maarian pojan käsittäminen ikäänkuin vahakuvaksi, josta

-vaksikynttilöitä voisi valaa kirkkoon uhrattavaksi.

-

-Mainitun kappaleen on Lönnrot Kantelettaressa sovittanut keskelle

-Tapanin virttä (vv. 284-343). Tapanin käskystä lähtee repo vaskisen

-vaaran taakse katsomaan, mistä uusi tähti ja kuu ovat syntyneet. Paimen

-selittää revolle Jumalan syntyneen talliin ja lisää, ettei Jumala

-vaihtaisi poiuttansa "vaskihin valettavihin", ei hopeoihin, kultihin,

-eikä kuuhun, aurinkoon.

-

-Marja-virteen liittää Kantelettaressa Saunanhaku-virren emon arvelu:

-"mikä on meidän Marjatalla?" (vv. 70-75) ynnä edellä käyvä kuukausien

-luettelo (vv. 64-69). Jälkimmäinen Loviattaren loitsusta lainattu

-piirre on yleinen vienanpuolisissa toisinnoissa. Mutta edellinen

-tavataan ainoasti yhdessä kappaleessa,[142] jossa niinikään nimi

-Marjatta viittaa sen alkuperään, Marketan runoon. Molemmat kohdat

-tavataan joskus Iro-neidonkin runon yhteydessä Suojärvellä.[143]

-

-Itse Saunanhaku-virsi on Vienan läänissä paremmin kuin Aunuksen

-puolella säilynyt. Näytteenä, joka edustaa myös Pohjois-Aunuksen

-laulutapaa, painettakoon Castrénin kirjaanpano Vienan läänin

-etelärajalta.[144]

-

-      Syntyi poika polvillehen,

-    Lapsi lannepuolillehen.

-      Neitsyt Maaria emonen

-    Sanan virkki, noin nimesi:

-    "Oi on piika pikkarainen,

-    Rahan saatu raatajani!

-    Koprin helmasi kokoa,

-    Käsin kääri vaattehesi,

-    Käy sä kylpyä kylässä,

-    Saunoa Sarajalassa,

-    Pian juokse pitkä matka,

-    Välihin välit samoa."

-      Isäntä supulla istui,

-    Emäntä on penkin päässä.

-    Kysyi kylpyä kylässä

-    Isännältä ensinnäkin.

-    Isäntä varsin vastoavi:

-    "Miksi sä kysyt kylyä?"

-    -- "Maaria meillä poian sai."

-      Isäntä varsin vastoavi:

-    "Joko -- poian sai?

-    On tammi tasamäellä,

-    Iso tuomi hongikolla,

-    Siell' on muut pahantekijät,

-    Siell' on muutkin murhamiehet."

-      Kysyy kylyä emännältä.

-    Emäntä vastaapi (samoin).

-      Läksi piika juoksemahan,

-    Sanovi Neitsyt Maarialle:

-    "Tuolla noin vastattihin:

-    Ei kylvyt kylästä joua,

-    Eikä saunat Sarajalasta.

-    Siellä varsin vastattihin:

-    Joko" j.n.e.

-      Siitä Maaria itkemähän

-    Verisillä kyyneleillä,

-    Hurmehuisille soville.[145]

-      Neitsyt Maaria emonen

-    Sanan virkki, noin nimesi:

-    "Henkeäs hepo vetäjä,

-    Niinkuin kylyjen löyly,

-    Vastan löyly löyhäytä."

-    Henkäsi hepo j.n.e.

-

-Suomalainen sauna eli _kyly_ on tässä sekä nimeltä mainittuna, että

-hyvin havainnollisesti kuvattuna, hevosen, lämpimän henkäyksen

-ilmaantuessa ikäänkuin löylyn asemesta. Saunan paikaksi on nähtävästi

-ajateltu jo Inkerissä mäellä sijaitseva talli, vaikka se tässä

-toisinnossa on Ison tammen runon vaikutuksesta vääntynyt tammeksi.

-Kertosäkeessä esiintyvän "ison tuomen" sijalla tavataan uudemmassa

-kirjaanpanossa samoilta paikoin "iso huonus hongikolla"; jota paitsi

-Maarian itku on ilmaistuna seuraavilla sanoilla:[146]

-

-    "Kunnepa panen poikueni?

-    Heinihin hyvän hevosen,

-    Sorajouhen soimen päähän."

-

-Viittauksella, että siellä on muitakin "pahantekijöitä", on niinikään

-Inkerin puolella vastineensa.

-

-Paikka, josta kylyä kysytään, on Aunuksen-puolisissa kappaleissa aivan

-nimetön kylä, mutta tässä nimenomaan Sarajala.[147] Pohjoisempana

-Vienan läänissä on Sarajas tavallinen muoto. Siellä saa myös tallimäki

-usein nimen Tapo- eli Tapio-mäki, niinkuin on huomautettu, Tapanin

-virren vaikutuksesta. Viimein Latvajärven Arhipan toisinnossa

-ilmestyvät nimellisinä saunan ynnä tallin omistajatkin: Ruotus ja

-Ruotuksen emäntä, joita vielä Piltti "pieni piikanen" käy

-puhuttelemassa.

-

-Kantelettaren laitoksessa on Lönnrot ensin (vv. 80-9) käyttänyt

-Topeliusen julkaisua, jossa Neitsyt Maaria pyytää äitiänsä käymään

-saunaa Sarajahalta, muuttaen sen kylyn pyytämiseksi emolta itseltään.

-Myös on hän tässä ilmaantuvan Tapiomäen sijalle ottanut toisesta

-kappaleesta vaihteen vuoksi Kytömäen.[148]

-

-Mutta sen jälkeen hän on paraasta päästä noudattanut Latvajärven

-Arhipan laulutapaa, kuitenkin supistaen Piltti-piian käynnit kolmesta

-yhteen kertaan.[149] Ruotuksen istumisen pöydän päässä on, niinkuin

-olemme nähneet, Arhippa lainannut laulamastaan Tapanin virrestä.[150]

-Ruotuksen emännän liehumisen "sillan liitoksella" eli "keski-lattialla"

-on Arhippa nähtävästi saanut Osmottaren, oluen sepän, liikkumisesta

-Päivölän pidoissa, joihin Lemminkäinen jää kutsumatta.[151] Mitenkä

-Ruotus ja hänen emäntänsä olopaikkoineen liittyivät Saunanhaku-virteen,

-selviää seuraavista Aunuksen-puolisista säkeistä, joilla on vastineensa

-toisessa Latvajärvenkin kappaleessa:[152]

-

-    Kysy kylpyä kylästä,

-    Isännältä pöyän päästä,

-    Emännältä lattialta,

-    Pojalta rahin nenästä.

-    (Isäntä pöyän päässä,

-    Poika on rahin nenässä).

-

-Arhipalle omituinen on myös kaunis kuvaus Neitsyt Maarian menosta

-Tapo-mäelle, joka Lönnrotin kirjaanpanossa kuuluu (vrt. vv. 202-8):

-

-    Otti vastan varjoksensa,

-    Koprin helmansa kokoili,

-    Käsin kääri vaattehensa,

-    Itse noin sanoiksi virkki:

-    "Lähteä minun tulevi,

-    Niinkuin muinenkin kasakan,

-    Eli orjan palkkalaisen."

-

-Cajan[153] on myöhemmin muistiinpannut vielä säeparin (vv. 210-1):

-

-    Nousevi Kipumäkeä,

-    Kipuvuorta kiipueli.

-

-Viimeksimainittu lisäys johtuu selvästi Kipujen manausluvusta. Mutta

-edelläkäyvä vertaus orjan "palkkalaisen" kohtaloon tämmöisissä

-tapauksissa on syntyynsä nähden epäilyttävämpi. Sitä voisi ajatella

-kehittyneeksi palkkapiian lähettämisestä kylyn hakuun, jolla matkalla

-tämä samoin käärii kokoon hameensa helmat. Vaan aivan mahdotonta ei

-ole, että tässä olisikin säilynyt alkuperäinen kohta, josta on lähtenyt

-ajatus ostetun orjan[154] käyttämisestä, koska semmoisen omistaminen

-hyljätylle ja avuttomalle Neitsyt Maarialle ei erittäin sovellu. Siinä

-tapauksessa olisi myös Inkerissä tavattavan vastan oikea paikka

-määrätty.

-

-Varmasti runoon alkuansa kuuluvia ovat inkeriläisiä vastaavat säkeet

-(vv. 240-1):

-

-    Jouluna Jumala syntyi,

-    Paras poika pakkasella,

-

-jotka ovat yksin Arhipan muistissa säilyneet. Toisessa vienanpuolisessa

-kappaleessa esiintyy kylmän vaikutus säeparissa:[155]

-

-    Heinillä vihviläisillä,

-    Kakaroilla kylmenneillä,

-

-niinikään aivan Inkerin tapaan. Yleensä ovat pohjoisemmat

-Venäjän-Karjalan toisinnot eteläisempiä alkuperäisemmällä kannalla

-siihen nähden, että lapsen syntyminen mainitaan Saunanhaku-virren

-lopussa. Näytteeksi painetussa Castrénin kappaleessa samoin kuin

-muutamassa Aunuksenpuolisessa[156] se heti runon alussa ilmoitetaan

-tapahtuneeksi. Ja toisessa Pohjois-Aunuksen kappaleessa kerrotaan

-hevosen löylyntapaisen henkäyksen yhteydessä, mitenkä Maaria:[157]

-

-    Pesi poian puhtahaksi,

-    Kapaloitsi kauneheksi.

-

-Tästä täytyy päättää, että esillä oleva runo on joko Vienan läänistä

-levinnyt Pohjois-Aunukseen, taikka, joka tuskin on luultavaa, Aunuksen

-puolelta kulkenut kaksi eri kertaa yli Vienan läänin rajan, myöhemmässä

-muodostuksessaan pysähtyen rajaa lähinnä olevaan runoalueesen.

-Kumpaisessakaan tapauksessa ei runon vaellusta käy johtaminen suoraan

-etelästä Suomen Itä-Karjalasta, jonka laulutapa on aivan eri suuntaan

-muodostunut.

-

-Saunanhaku-virren kolme eri toisintomuotoa: 1) inkeriläinen, 2)

-itäkarjalainen ja 3) venäjänkarjalainen eivät voi olla toinen toisistaan

-kehittyneitä, vaan edellyttävät yhteistä Länsi-Suomesta Itä-Suomeen

-kulkeutunutta alkumuotoa. Minkälainen tämä alkumuoto on ollut, voimme

-suunnilleen määrätä, vertaamalla näitä eri haarauksia ja tarkastamalla

-missä kohdin niistä kaksi tai kaikki kolme pitävät yhtä.

-

-Saunanhaku-virren alkuperäisiksi piirteiksi saadaan niin muodoin:

-maamajaisen (1) eli lämpimän huoneen (2) s.o. saunan (3) pyytäminen;

-häpeällinen soimaus ja Maarian puolustus (2 ja 3); osoitus talliin

-mäelle[158] sekä uudistettu soimaus: "missä muutkin" (1 ja 3); lapsen

-syntyminen hevosen soimen luona jouluaamuna, jolloin pakkanen on

-heinätkin kylmännyt (1 ja 3).

-

-Vähän vaikeampi on määrätä, kenen on ajateltu Neitsyt Maariaa näin

-tylysti kohdelleen. Mutta kaikesta päättäen se on hänen oma äitinsä.

-Inkerinmaalla tämä on akka, vaan enimmiten lisäyksellä: emohueni ja

-vanha vaalijani. Suistaman puolella esiintyy nimenomaan äiti. Eriävät

-Suojärveläiset toisinnot ovat jo siihen nähden, että niissä todella

-annetaan lämmin suoja, myöhempiä muodostuksia; jota paitsi vastakohta

-kahden, vieläpä neljän omaisen ja vieraan välillä on muista runoista

-lainattua. Pohjois-Aunuksessa Maariaa, joka tuo marjoja, on usein äiti

-yksin soimaamassa. Äiti hänet myös koskella käynnin jälkeen lähettää

-talliin, ennen palvelijan käyntiä kylässä isännän ja emännän

-puheilla.[159] Myöskin Vienan läänissä, missä joskus Maaria äitiänsä

-pyytää käymään kylyä kylästä, tämä tylysti viittaa mäelle talliin.[160]

-

-Vasta sen jälkeen kuin pyydetty suojahuone sai perin suomalaisen

-nimityksensä sauna eli kyly, tuli osaksi alkusoinnun vaikutuksesta sen

-kysyminen kylästä Venäjän Karjalassa yleiseksi. Siten äiti joutui

-tarpeettomaksi, koska hänen yhtä vähän voitiin ajatella suostuvan kylyä

-pyytämään kuin itse antamaan, ja niin tuli hänen sijalleen viimein

-palkkapiika.

-

-Suomalaisen Saunanhaku-virren alkuaiheena on ilmeisesti Luukkaan 2:n

-luvun 7:s värssy, jossa esitetään, mitenkä Maria pani lapsensa seimeen:

-"ettei heille ollut sijaa majassa." Mutta raamatullisesta kertomuksesta

-ei tämäkään runo suorastaan johdu. Samassa Vapahtajan lapsuuden

-kirjassa, jossa tarina kumartuvasta palmupuusta löytyy, kuvataan myös

-Jeesuksen syntyminen tarkemmin piirtein.[161] Josef ja Maria saapuvat

-Bethlehemiin yöllä, jolloin jo ovet kaikki ovat suljetut, ja joutuvat

-talliin, jossa Josef sitoo aasinsa härän seimen luo. Kun kylmä, joka

-nousee lattiasta, värisyttää vastasyntynyttä lasta, panee Maria hänet

-kapaloituna seimeen, johon aasi ja härkä eivät enää koske, nyökäyttäen

-vaan päätään merkiksi, että ovat tunteneet Vapahtajansa. -- Niinkuin

-Borenius osoittaa,[162] on lisäksi vaikuttanut apokryyfinen apostoli

-Jaakopin prooto-evankeliumi, jossa kerrotaan Vapahtajan syntyneen

-vuoren luolassa sekä mainitaan Maariaa vastaan tehdyistä syytöksistä.

-

-Tästä ei ole enää pitkä askel siihen käsitykseen, että majatalossa oli

-Maarialta tahallaan vihamielisyyden, eikä tilanpuutteen tähden yösija

-kielletty. Semmoinen käsitys tulee myös eräässä saksalaisessa

-kansanlaulussa näkyviin.[163]

-

-      Maria ratsasti majatalohon,

-    Joss' isännän paikalla nainen on.

-      Yösijaa pyysi hän itsellehen,

-    Vaan kaikki häneltä kielsivät sen.

-      He kielsivät tulen, ja kielsivät puut,

-    Pahasisuiset ihmiset, ilkeäsuut,

-      He Marian käskivät tallihin vaan,

-    Joss' ei ollut ovea, kattoakaan.

-      Tytyväisenä Maria mielessään,

-    Pani lapsensa oljille lepäämään.

-

-Toinen Saksan katolilaisten laulama virsi alkaa kuvauksella, kuinka

-Vapahtajan syntyessä oli kylmä ja kuinka seimeen pannun lapsen yli aasi

-ja härkä suoraan hengittivät.[164] Välillä mainitaan kumartava palmupuu

-ja sitten vasta kerrotaan, mitenkä Josef Marian kera ensin tuli

-kaupunkiin, jossa ravintolan isäntä ajoi heidät pois, sekä sen jälkeen

-kylään, jossa majatalon emäntä toimitti heidät latoon. Yöllä kuitenkin,

-kylmän lisääntyessä, tämä emäntä miehensä käskystä teki tulen keittiöön

-ja kutsui Marian lapsineen lämmittelemään.

-

-Muutamassa flaaminkielisessä joululaulussa, joka on kirjaanpantu

-Koillis-Ranskassa, kuvataan Jeesuksen syntyminen ovettomassa ja

-ikkunattomassa ulkorakennuksessa keskellä raesadetta, lumiräntää ja

-pakkasta, joka vedenkin oli jäätänyt.[165]

-

-Oletettavasta skandinaavilaisesta välimuodosta on siis suomalainen runo

-saanut ainakin ne piirteet, että Maarian uloskäskijänä on nainen ja

-että ulkona on pohjoismaisen joulun pakkasaste. Lisäksi voisi aasin ja

-härän hengitystä saksalaisessa virressä verrata löylyn kuvaukseen

-Venäjän Karjalassa, jossa hevosen rinnalla joskus _härkäkin_

-esiintyy:[166]

-

-    Kuin on hepo hengähtävi,

-    Niinkuin Jumala luopi löylyn;[167]

-    Kuin on härkä huokoaksen,

-    Niinkuin taivonen vesin valaa.

-

-Suomalaisen runon käsitys eriää kuitenkin siinä, että mikä

-saksalaisessa mainitaan epämukavuutena, on esitetty tarpeellisen lämmön

-aikaansaajana. Yhtäläisen ajatuksen sisältää suoranainen vähävenäläinen

-tarina,[168] mitenkä Vapahtajan maatessa seimessä, johon Neitsyt Maaria

-Heroodeksen pelosta oli hänet piiloittanut, härät ja aasit olivat häntä

-yhä peitelleet oljilla ja _lämmittäneet hengityksellään_, vaan hevoset

-olivat alati olkia päältä pois syöneet. Tarinan varsinaisen juonen

-tulemme tapaamaan Lapsenetsintä-virren johdantona Venäjän-Karjalassa,

-niin että voisi arvella osoitetun lisäpiirteenkin siitä suomalaiseen

-runoon siirtyneen. Vaan aivan yhtä hyvin saattaa olettaa niin

-yksinkertaisen ajatuksen kahdessa eri paikassa toisistaan riippumatta

-keksityn.

-

-Kaikissa tapauksissa on tämän ajatuksen sovittaminen sauna-käsitteen

-yhteyteen: armeliaan luontokappaleen hengähdyksen kuvaileminen

-saunanlöylyn lämpimäksi, perin suomalainen käänne, joka antaa koko

-runolle ihan ominaisen leiman.

-

-

-

-6. Lapsenetsintä-virsi.

-

-

-Olisi vallan luonnotonta, jollei niin viehättävä kertomus kuin Luukkaan

-(2: 41-52) Vapahtajasta, joka kaksitoistavuotiaana jäi Jerusalemin

-temppeliin, kristillisessä kansanrunoudessakin vastaamme kajahtaisi.

-Tarjoohan siinä Maarian huolestunut etsiminen ja Vapahtajan selitys

-jäämiseensä mitä kiitollisimman aineen runolliselle käsittelylle.[169]

-

-Etenkin Saksanmaalla näkyy tämä aine olleen hyvin suosittu ja monella

-tavoin muodostettu. Harvoin kuitenkin on kansanlaulussa säilynyt

-Raamatun ikämääräys, kuten voi olettaa seuraavassa kappaleessa:[170]

-

-    Kadonnutta Maria lastansa

-    Haki metsästä, haki pellolta.

-    Hänt' etsi myös Juutalaiskoulusta,

-    Näki lapsensa saarnastuolissa.

-

-Enimmiten on tapaus joko yhdistetty Vapahtajan syntymään taikka

-siirretty eteenpäin hänen kuolemansa yhteyteen. Edellisestä

-menettelystä suomennettakoon esimerkki.[170]

-

-      On rouvamme ylhäissyntyinen

-    Kadottanut poikansa Jeesuksen,

-      Hänt' etsi jo kolmanna päivänä,

-    Valitellen ja kyynelet silmissä.

-      On löytänyt lapsensa vihdoinkin

-    Kapaloituna somasti silkkihin.

-      Veripunaiset pojan on poskuet,

-    Kuin Marian itsensä kaunoiset.

-

-Jälkimmäinen menettely ilmenee monesti muistiinpannussa laulussa,

-jossa Maria menee maille mantereille poikaansa etsimään ja häntä

-vastaan tulee pyhä Pietari. "Ettekö ole nähnyt rakasta poikaani, jota

-jo kauan olen etsinyt." -- "Olen Juutalaisten talon edustalla, hän

-näytti kovin murheelliselta." -- "Mikä hänellä oli päässään?" --

-"Orjantappurainen kruunu; ja hän kantoi ristiä sille paikalle, jossa

-häntä kidutettiin." Runo jatkuu Maarian itkulla ristin luona ja

-Vapahtajan lohdutuksella.[171]

-

-Muutamassa kappaleessa, jonka alkusäkeet jo 1300 luvulta tunnetaan,

-tulee Mariaa vastaan paimen, jolta hän nimenomaan "pientä

-lapsukaistansa" kyselee; tämä vie hänet sitten ristin juurelle.[172]

-

-Vielä selvempi molempien äärimmäisten ikäsuhteiden yhdistys tavataan

-toisinnossa, joka näkyy olleen kaikista tunnetuin.[173] Laaksossa

-nousee tähti Marian istuessa pieni Jeesus sylissään. Hänen

-nukahtaessaan hetkiseksi, lapsi katoaa. Maria lähtee etsimään ja näkee

-pyhän Johanneksen katsovan ulos ikkunasta. Kysyttynä tämä ilmoittaa

-myöhään ehtoolla nähneensä Jeesuksen kantamassa ristiä ja kolmea naulaa

-Öljymäelle.

-

-Mainittu yhdistys on myös Skandinaaviansa yleinen. Lähinnä saksalaista

-muodostusta on eräs tanskalainen laulu, jota nuorten tyttöjen oli

-tapana keväisin esittää.[174] Siinä kerrotaan Maarian ja hänen poikansa

-matkustaneen Jerusalemiin. Kirkkotarhassa oli Maria nukahtanut, jolla

-aikaa Jeesus oli kadonnut. Turhaan etsittyään kaikkialta kirkosta oli

-Maria jalkaportaan luona tavannut Hallelujan, joka oli ilmaissut

-nähneensä pojan Jerusalemissa, orjantappurakruunu päässä, ruoskittuna

-terävillä hihnoilla.

-

-Toisessa tanskalaisessa kappaleessa kuitenkin Jeesus lapsi vaan viittaa

-tulevaan kärsimykseensä.[175]

-

-      Kun Kristus syntyi jouluyöss',

-    Ilmestyi taivaalle tähti myös.

-      Pani Maria lapsensa kätkyeen

-    Kapaloituna liinahan valkoiseen.

-      Vaan uneen vaipuissa Marian

-    On Jeesus kadonnut luotahan.

-      Hänt' äiti etsivi lohduton --

-    Ja ulkona kylmä ja pakkanen on.

-      Käsin tarttui Maria keppihin

-    Ja maahan vaelsi Israelin.

-      Kun hän tuli maahan Israelin,

-    Niin tapasi miehensä Josefin.

-      "Rakas mieheni, Josef, kuulehan!

-    Sä näitkö Jeesusta, poikoan'?" --

-      "Näin kyllä poikasi Jeesuksen,

-    Puutarhaan meni hän sisällen."

-      Puutarhaan Maria astuissaan

-    Näki Jeesuksen keskellä kukkaismaan.

-      "Oi miksi, poikani armahin,

-    Teit mulle tään hädän, tuskankin."

-      Äidilleen Jeesus vastasi vain:

-    "Mä täällä tarkastan kukkiain,

-      Mä suuria, pieniä katselen;

-    Miss' okaita on, pois heitän sen.

-      Ne kukkaset, joissa okaita nään,

-    Pois heitän loukkohon pimeimpään."

-

-Tanskalaisen kappaleen ensi värssystä päättäen on Neitsyt Maarian

-lapsenetsintä alkuansa ollut jouluvirren, eikä kevätlaulun aineena.

-Keski-Saksassa, Weimarin tienoilla, mainitaan köyhien poikien joulun

-aikaan sitä esittäneen ihmisten ovilla. Ja Ruotsissa tiedetään tätäkin

-virttä tähtipoikien laulaneen loppiaisena, jonka jälkeisen sunnuntain

-tekstinä on juuri mainittu Luukkaan kertomus.[176]

-

-Myös ruotsalaisissa kappaleissa voi eroittaa kaksi toisintomuotoa,

-jotka kuitenkin kumpikin pitävät yhtä jälkimmäisen tanskalaisen kanssa

-siinä, että Maarian poika katoaa kapaloistaan seimestä ja löydettynä

-ainoasti ennustaa piinansa ja kuolemansa.

-

-Toinen ruotsalainen on vielä tanskalaista alkuperäisemmällä kannalla.

-Mariaa vastaan tuleva Josef ei sano nähneensä Jeesus lasta jälkeen

-eilispäivän, jolloin hän oli istunut temppelissä opettajain keskellä.

-Hyvin Raamatun sanoja lähentelevä on Marian kysymys: "miksi istut

-täällä? isäsi ja minä olemme sinua murehtien etsineet", sekä alku

-Jeesuksen vastausta: "enkö saa olla, missä vaan tahdon, kun taivas ja

-maa minulle kuuluvat."[177]

-

-Mutta toinen ruotsalainen muodostus liittyy likeisesti mainittuun

-tanskalaiseen, siinäkin suhteessa että löytäminen tapahtuu

-yrttitarhassa.[178] Tämän voi tosin olettaa johtuneen raamatullisesta

-Gethsemanen yrttitarhasta, joka sopivasti välittää ajatuksen

-siirtymisen Vapahtajan kuolemaan. Mutta toiselta puolen on huomattava,

-että kukkaistarha tavataan jo eräässä saksalaisessa 16:n vuosisadan

-käsikirjoituksessa, jossa lisäksi lapsen etsiminen kovalla ilmalla on

-yhteistä tanskalaisen kanssa.[179]

-

-    Marian, hellän emon,

-    On ruusutarhaan meno,

-    Sateessa kulkee, tuulessa,

-    Rakasta etsii lastansa.

-

-Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, että laulu Neitsyt Maarian

-lapsenetsinnästä on Saksasta päin kulkeutunut Tanskan kautta Ruotsiin.

-

-Suomalaisen Lapsenetsintä-virren tutkimusta vaikeuttaa ennen kaikkea se

-seikka, ettei sitä ole tavattu Suomen rajojen sisäpuolelta. Samoin kuin

-Marja- ja Saunanhaku-virsi on se Länsi-Suomessa löytymätön ja

-Itä-Suomessa ei siitä ole senkään verran jälkiä kuin Tapanin virrestä

-säilynyt. Lapsenetsinnän nykyinen laulualue supistuu Varsinais-Inkeriin

-ja Venäjän Karjalaan.

-

-Hevaan puolella Keski-Inkerissä on saatu talteen tusina enemmän tai

-vähemmän täydellistä, vaan säkeittensä puolesta jotenkin yhtä pitävää

-kappaletta, joista vanhin Europaeusen v. 1848 kirjaanpanema otettakoon

-näytteeksi.[180]

-

-      Maaria pyhäinen vaimo,

-    Vaimo valkeaverinen,

-    Käypi käpäelevi,

-    Hietroin helmoin heutajavi,

-    Puhas paitanen povessa,

-    Vasta kultainen käessä,

-    Hopeainen kainalossa,

-    Etsi poikoa pyhäistä,

-    Hetelmäistä autuaista.

-    Meni matkoja vähäsen,

-    Teki tietä pikkaraisen,

-    Päivä vastahan tulevi;

-    Kysytteli päivyeltä:

-    "Hoi päivä, Jumalan luoma!

-    Näitkö poikoa pyhäistä,

-    Hetelmäistä autuaista'?"

-      Päivä vasten vastaeli:

-    "Jos lien nähnyt, en sanele;

-    Sun hyväsi munkin saattoi

-    Aamusta ylenemähän,

-    Illasta alenemahan.

-    Keskipäivän ke[r]stämähän,

-    Välitunnit tuulemahan."

-      Maaria pyhäinen vaimo,

-    Vaimo valkeaverinen,

-    Meni matkoja j.n.e.

-    Kuu vastahan tulevi

-    -- -- --

-    "Illasta ylenemähän,

-    Aamusta alenemahan,

-    Keskiöinä ke[r]stämähän,

-    Välitunnit tuulemahan."

-

-Lapsenetsintä-virttä seuraa tässä, samoin kuin useimmissa

-Hevaan-puolisissa kappaleissa, välittömästi Saunanhaku-virsi. Maaria

-menee vielä vähän matkaa eteenpäin, niin tulee vastaan tupa, josta hän

-kysyy yösijaa. Lapsen kysyntä jää siten syrjään, eikä sen löytämisestä

-mainita sanaakaan. Tämä yhdistys onkin, kuten mainittu, aivan luonnoton

-siihen nähden, että lasta etsitään jo ennen sen syntymistä. Maarialla

-on mukanaan povessa puhdas paitanen, joka yhdessä toisinnossa

-nimenomaan lapsen paitaseksi nimitetään.[181] Sitä paitsi on hänellä

-kädessä vasta, jossa niinkuin on huomautettu tuntuu Saunanhaku-virren

-vaikutus. Alkuperäisemmäksi voisi ajatella parissa kappaleessa

-tavattavaa kultaista keppiä tai vitsaa,[182] johon myös Vienan läänissä

-esiintyvä lapsen nimitys "hopeainen sauva" viitannee. Siinä vaan

-epäilyttää kertosäe: "hopeainen ruoska vyöllä", joka ei jalankävijälle

-ollenkaan sovellu. Löytyy vielä kolmas kirjaanpano, jossa tämä liittyy

-säkeesen: "vaskivasta kainalossa" ja jossa Maaria todella käyttää

-ruoskaa virrelle vieraasen hevosella ajoon.[183] Mainittu kirjaanpano

-jatkuu Päivänpäästö-runolla.[184]

-

-Tähän painetun näytteen säkeistä viimeinen sekä päivän että kuun

-puheessa: "välitunnit tuulemahan", on sille yksinomainen eikä muualla

-siinä paikassa tavattavissa. Mutta muutamassa toisinnossa esitetään

-ennen päivää ja kuuta Maariaa vastaan tulevana tuuli.[185]

-

-    "Hoi tuuli Jumalan luoma!"

-    "Näitkö" j.n.e.

-    Tuuli vasten vastaeli j.n.e.

-    "Sun hyväsi munkin saattoi

-    Monen tunnin tuulemahan,

-    Äijältä ärjymähän."

-

-Samoin kuin Tapanin virsi tavataan myös Lapsenetsintä Soikkolan

-niemekkeellä osaksi alkuperäisemmässä muodossa ja itsenäisemmässä

-asemassa. Sieltä on saatu kaksi kirjaanpanoa, molemmat Mäkkylästä,

-joissa runo ilmaantuu sekä yksinäisenä että eheänä. Toinen

-niistä, jonka loppukäänne on harvinaisen kaunis, painettakoon

-kokonaisuudessaan.[186]

-

-      Maaria korea neito,

-    Vaimo valkeaverinen,

-    Ei kovin korea neito,

-    Eikä valkeaverinen,

-    Käypi käpäelevi,

-    Pyhä paitanen povessa,

-    Silkkiriepunen sisässä,

-    Helmat maata heutajavat.

-      Meni virstan, meni toisen,

-    Meni kolmatta vähäsen,

-    Päivä vastahan tulevi.

-    Kumartaisi päivälle:

-    "Oi päivä Jumalan luoma!

-    Näitkö poikoa pyhäistä,

-    Näitkö lasta autuvaista?"

-      Päivä väite vastaeli:

-    "Hot lien nähnyt, en läkäjä,

-    Sun hyväsi minusen saattoi

-    Illasta alenemahan,

-    Aamusta ylenemähän,

-    Keskipäivin paistamahan."

-      Maaria pyhäinen vaimo

-    Läksi pois lähtemähän,

-    Pyhä paitanen j.n.e.

-      Kuu vastahan tulevi,

-    Kumartaisi kuun etehen j.n.e.

-      Kuu vaite vastaeli j.n.e.

-    "Illasta ylenemähän,

-    Aamusta alenemahan,

-    Keskiyöllä kerstämähän."

-      Maaria pyhäinen vaimo

-    Läksi pois lähtemähän,

-    Läksi vetisin silmin,

-    Tuumajaa, ajattelevi:

-    "Kuhun menen minä poloinen?

-    Menen lasta etsimähän.

-    Enpä tieä ensinkänä,

-    Kuhun lasta laitettihin."

-      Vietiin Luojan uksen suulle,

-    Jumalan oven etehen.

-    Luoja lapsen korjaeli,

-    Jumala kappelin laati,

-    Laati lapsen laavitsalle,

-    Laati kukkaset kätehen.

-      Lapsi istui laavitsalla,

-    Punakukkaset käessä,

-    Itse katsoi ikkunasta:

-    "Kun tuli minun emoni,

-    Tuli lasta ottamahan!"[187]

-

-Maarian nimitys "korea neito" on nähtävästi Marketan runosta lainattu.

-Toisessa kirjaanpanossa[188] hän on "Maaria pyhäinen vaimo" ja

-kertosäkeessä "itse Maaria vahainen", joka vähäisen rinnalla esiintyvä

-mainesana viitannee vaha- eli vaksikuviin kirkoissa. Vastaantulijoita

-ei nimenomaan mainita, mutta heidän vastauksistaan: "keskiöillä

-juoksemahan" ja "keskipäivin juoksemahan, panit päivänpaisteheksi", on

-helppo arvata, että ne ovat tavalliset: kuu ja päivä. Sitä vastoin ei

-käy selville, kuka se kolmas on, jolta Maaria kysyy: "näit sä poikaa

-pyhäistä?" ja joka vastaa:

-

-      "Lapsi on Luojan lappeassa,

-    Maalla marjamättähässä.

-    Jos sä suuit surman luokse,

-    Toivoit lasta Tuonelahan,

-    Manalahan mainettelit,

-    Lapsi on Luojan lappeassa,

-    Tuo on Tuonen tuomarina.

-      Tuonen tuomarit totiset,

-    Lakiherrat laaulliset,

-    Laaittihin lapsen sielu,

-    Muien sielujen sekahan,

-    Ruumis muien lappeahan,

-    Kultakukkaset kätehen,

-    Manalan marjat etehen."

-

-Ajatus on muuten ymmärrettävä: lapsi on Luojan luona Tuonelassa

-tuomarina; hänellä on vielä kukkasetkin kädessä, niinkuin edellisessä

-kappaleessa. Mutta sen sekoittavat sitten monikolliset Tuonen tuomarit;

-sielujen ja ruumiitten rinnatusten asettaminen on Viron orjan runosta

-lainattua.

-

-Vaan näitä kappaleita lukuun ottamatta, ovat muut Soikkolassa

-muistiinpannut sekavammat ja hajanaisemmat kuin Hevaan-puoliset. Niissä

-kahdessa kirjaanpanossa, joissa Saunanhaku-virsi seuraa, on

-sulautuminen mennyt vielä pitemmälle. Toisessa Maaria kulkee "kylä

-kylältä, talo talolta" jo kuun vastaan tullessa ja kysyy akaltakin

-lasta; päivä on kokonaan unohtunut.[189] Toisessa taas tulee ensin kuu

-vastaan ja sitten päivä, joka ilmoittaakin nähneensä lapsen: "tallihin

-Jumala syntyi".[190] Pari kertaa on Lapsenetsintä-virteen liittynyt runo

-Päivän ja kuun kosinnasta, kuitenkin niin että taivaankappaleet ovat

-jommastakummasta unohtuneet.[191] Joskus on myös Luojan surma-virsi

-jatkona. Maaria "puhas emäntä" etsii "poikaa pyhältä, hedelmäistä

-autovalta", vaan ei saa häntä sieltä. Poika on varastettu, ja Maaria

-joutuu Hiiden pajaan, jossa kahlitsee sepän omaan takomaansa

-kaularautaan.[192]

-

-Soikkolan ja Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta on saatu

-kaksi miltei yhtä pitävää kirjaanpanoa, joissa samoin ikään Luojan

-surma-virsi liittyy Lapsenetsintään, vaan erään edempänä mainittavan

-runon välityksellä, niin että molempain taivaankappaleitten lisäksi

-tulee vastaan _kirkko_. Tälle Maaria myös kumartelee, mutta mitään enää

-kysymättä; sitten kerrotaan Luojan haudan kaivamisesta.[193]

-

-Viimeksi on mainittava yksi ainokainen läntisimmästä Inkeristä,

-Narvusista, äskettäin löytynyt katkelma. Tämä liittyy siihen Soikkolan

-toisintoon, jossa Maaria kylä kylältä etsien kysyy lasta ensin kuulta

-ja sitten akalta, joka neuvoo talliin.[194]

-

-    Maaria pyhäinen vaimo,

-    Itse Maaria vahainen,

-    Helmet (!) maassa heutajavi,

-    Puhas paitanen pivossa (!),

-    Silkkirätti kainalossa,

-    Kulki kylä kylältä,

-    Kävi talo talolta,

-    Etsi poikaa pyhäistä,

-    Hetelmäistä autuasta.

-

-Näyttää siis ainakin siltä kuin kysymyksessä oleva runo, samoin kuin

-Tapanin virsi, olisi Varsinais-Inkerissä kulkenut suunnassa idästä

-länteen.

-

-Varsinais-Inkeristä on sitten meillä pitkä harppaus suomalaisen

-runon uoman toiseen äärimmäiseen päähän, Venäjän Karjalaan. Siellä

-kohtaamme Lapsenetsintä-virren kahdessa alueellisesti eriävässä

-päämuodostuksessa. Eteläisemmästä Aunuksen-puolisesta, johon myös

-Rajaryhmän toisinnot liittyvät, otettakoon eräs Europaeuksen

-kirjaanpano näytteeksi.[195]

-

-      Säilytteli lapsuttahan,

-    Piilotteli poruttahan,

-    Alla juoksevan jalaksen,

-    Alla seulan seulottavan,

-    Alla kiven jauhettavan.

-    Säilytteli lapsuttahan j.n.e.

-    Hevon suuren soimen päässä.

-      Hepo on hyvätapainen,

-    Hepo kattoi heinillähän,

-    Sika on pahatapainen,

-    Syyti heinät poian päältä,

-    Katoi pieni poikueni.

-      Läksi poian etsintähän,

-    Puut puiten, jakaen heinät,

-    Jakaellen hienot heinät,

-    Katsellen kanervan juuret.

-    Eipä löyä poiuttansa.

-      "Puuhut oot Jumalan luoma!

-    Näitkö minun poiuttani?"

-    -- "Jos näkisin, en sanoisi."

-    -- "Ole sinä se ikäsi,

-    Tervaspuiksi pilkottava,

-    Riihipuiksi ripsottava!

-      Tiehyt oot Jumalan luoma!

-    -- -- --

-    Sorkissa sotahevosen,

-    Kapioissa vainovarsan!

-      Kuuhut oot Jumalan luoma,

-    Ylisiltä taivosilta!

-    -- -- --

-    Ole yöllä paistamassa,

-    Päivällä pimittämässä!

-      Päivyt oot Jumalan luoma,

-    Näitkö minun poiuttani?"

-    -- "Näin mä sinun poiuttasi,

-    Pirulaiset piinattihin" j.n.e.

-

-Runon jatkona on tässä, niinkuin kaikissa venäjänkarjalaisissa

-kappaleissa, ennen mainitulla poikkeuksella, Luojan surma-virsi. Ja

-aivan säännöllisesti se itse yhdistyy Saunanhaku-virteen. Näiden

-välisen liitteen muodostavat, niinkuin näemme Lapsen piiloittaminen ja

-aihe lapsen katoamiseen.

-

-Edellinen piiloittamisen piirre on otettu Louhiattaren loitsusta, jossa

-tämä yhdeksää tautia synnyttelee, nimittelee tai piiloittelee eri

-paikoissa, esim.[196]

-

-    Alla astuvan hevosen,

-    Alla juoksevan jalaksen,

-    Alla juoksevan venosen,

-    Alla jauhavan kivosen,

-    Alla seulan seulottavan,

-    Alla uutimen utuisen.

-

-Jälkimmäinen kohta pysyttää vielä ajatuksemme seimen luona. Huomattava

-vastakohta on hevosen avuliaisuus lasta piiloittaissa sekä sian

-petollisuus. Selvää on, että tämä piiloittamisen kuvaus on muodostunut

-vasta Saunanhaku-virren yhdistyksen vaikutuksesta. Nimitykset hyvä- ja

-pahatapainen johtunevat Kultaneidon taonnasta, jossa Ilmarisen ahjosta

-m.m. ilmestyvä ori on hyvännäköinen, vaan pahantapainen. Itse ajatus on

-saatu Saunanhaku-virren yhteydessä mainitusta suoranaisesta tarinasta,

-josta Vähä-Venäläisillä on vielä seuraava toisinto.[197] Heroodeksen

-vainoa varoen oli Jumalan emo kätkenyt lapsensa seimeen sekä peittänyt

-heinillä. Ahne hevonen oli koko yön heiniä syönyt ja alinomaa ollut

-paljastamaisillaan Vapahtajan piilopaikan. Mutta härkä ei ollut

-ainoastaan lakannut syömästä, vaan vielä koonnut sarvillaan heiniä ja

-heittänyt takaisin pojan peitteeksi. -Jumala silloin kirosi hevosen ja

-siunasi härän. Siitä syystä hevonen alati syö tulematta koskaan

-kylläiseksi; sen vuoksi myös härkä kelpaa ihmisen ravinnoksi, vaan ei

-hevonen.

-

-Tosin suomalaisessa runossa vastakohta on tavallisesti käännetty

-päinvastaiseksi hevoseen nähden. Mutta yhdessä Pohjois-Aunuksen

-kappaleessa on mahdollisesti säilynyt jälki hevoselle vähemmän

-edullisesta tarinan muodosta:[198]

-

-    Sorajoven (!) soimen alle.

-    Hevonen hyvätapainen (!)

-    Sika kaivoi, koira kattoi,

-    Heinät päältä henkeälihe.

-

-Toisessa Aunuksen-puolisessa kirjaanpanossa -- samoin kuin yleensä

-pohjoisempana Vienan läänissä -- on säilynyt alkuperäisempi lapsen

-katoaminen Maarian polvelta, vaikka siinä juuri edellä on puhe heiniin

-peittämisestä![199]

-

-Etsiminen puitten, heinien ja kanervien keskeltä tavataan Suomen

-puolella ja Inkerissä muutamissa "Kadonneen pojan" ballaadin (Kant.

-III. n:o 53, vrt. 54) toisinnoissa, esim.[200]

-

-      Emo kohta etsimähän,

-    Kurkistellen kuusen juuret,

-    Katsellen kanervan juuret,

-    Heilutellen heinän juuret,

-      Emo etsi suuret metsät,

-    Hajotteli hienot heinät.

-

-Vastaantulijoista olemme kuun ja päivän jo Inkerissä tavanneet. Mutta

-kuun ilmoitus, miksi hänet on luotu, on muutettu Maarian lausumaksi

-kiroukseksi, nähtävästi muiden runojen, ehkä Lunastettavan neidon,

-vaikutuksesta. Joskus kuitenkin myös Aunuksen puolella -- niinkuin

-säännöllisesti pohjoisempana Vienan läänissä -- esiintyy alkuperäinen

-ajatus:[201]

-

-    "Jos oisin nähnyt, en sanoisi;

-    Sinä olet minunkin luonut."

-

-Uusia tulokkaita Venäjän-Karjalassa ovat puu ja tie. Edellinen on

-Vienan läänissä harvinainen, ja sen valitus kielellisessä asussaankin

-viittaa alkuperäänsä, Lemminkäisen piilon ehdoituksiin, esim.[202]

-

-    Puuhut vastahan tulevi j.n.e.

-    "Sinä olet minunkin luonut,

-    Kotapuiksi kolkatahan,

-    Riihipuiksi ripsutahan,

-    Pirttipuiksi pilkotahan."

-    Koivut vastahan tulevi j.n.e.

-    "Poikas on minunkin luonut,

-    Pirttipuiksi pilkotahan,

-    Terärauoin rapsutahan,

-    Hakatahan halkopuiksi,

-    Lehtipuiksi leikatahan."

-

-Verrattakoon näihin säkeihin Lemminkäisen äidin ehdoituksia esim.

-seuraavassa toisinnossa:[203]

-

-    Mäne männyksi mäelle,

-    Rikeneen mäkinen mänty

-    Pärepuiiksi leikatahan;

-    Eli koivuksi norolle,

-    Rikeneen noroinen koivu,

-    Riihipuuksi leikatahan.

-

-Tien kirous on luultavasti sovitettu sotarukouksista, joissa

-sotahevosten ja vainovarsain kaviot tekevät miesten tappotanteren

-havainnolliseksi. Ne ovat hyvin luonnollisesti liittyneet säkeesen

-"ratsahin ajeltavaksi" pohjoisemmassa tien valituksessa. Vanhat

-sotatiet ovat vielä nytkin Venäjän-Karjalaisten runolaulajain

-asumasijoilla milt'ei ainoat hevosella kuljettavat.

-

-Eräässä Pohjois-Aunuksen toisinnossa kohtaa Maarian vielä koite, joka

-kysymykseen: "etkö nähnyt poijaistani?" tekee vastakysymyksen:[204]

-

-    "Mikä on merkki poijallasi?"

-    -- "Puut punelmi, maat sinelmi,

-    Kuuset kultarimptsukoissa,

-    Hongat on hopeavöissä,

-    Vaarat vaskisin orahin,

-    Taivas kultaisin rakehin."

-

-Maarian vastaus johtuu tietysti siitä Saunanhaku-virren liitteestä,

-jossa hän orjalle kuvailee koitetta. Mutta toisessa kappaleessa hän

-samaan kysymykseen -- yhteys on sekava ja kysyjä epäselvä -- vastaa

-seuraavilla ilmeisesti saduista lainatuilla säkeillä:[205]

-

-    "Sep' on merkki pojallani:

-    Kuutamainen kulmasella,

-    Otamainen olkapäällä,

-    Päivänen päälaella

-    Kalvosista käet kultaiset,

-    Polvista jalat hopeaiset."

-

-Lönnrotin Kantelettaren-laitos noudattaa pohjoisempaa Vienan-puolista

-laulutapaa. Lapsen katoaminen Maarian polvelta on jo osoitettu

-alkuperäisemmäksi etelämpänä esiintyvää heinistä katoamista.[206] Mutta

-siihen on Vienan läänissä välistä lisätty selitys, että polvelta

-katoaminen on tapahtunut Maarian järjestäessä hiuksiansa (vv. 470-7).

-Topeliusen ja Cajanin kirjaanpanoissa mainittu kohta toisintelee:[207]

-

-    Rupee päätänsä sukimaan,

-    Hapsiansa harjoamaan,

-    Suastansa pii pirahti,

-    Taimen taittui harjastansa,

-    Tavottipa taimentansa.

-    Vietiin poika polveltansa.

-

-    Neitsyt Maaria emonen

-    Suki päätänsä sualla,

-    Sukasella vaskisella,

-    Korvalla pyhän kosken,

-    Pyhän lammin lainehella.

-    Kirpoi poika polviltahan.

-

-Nämät säkeet löytyvät melkein järjestänsä vienanpuolisen Ison tammen

-runon johdannossa, jossa päätänsä sukivan neidon suasta pirahtava pii

-aiheuttaa tammen synnyn. Siitä ne nähtävästi ovatkin lainatut,

-vaikkeivät alkuansa siihenkään kuulu, niinkuin t:ri K.A. Franssila on

-tutkimuksessaan osoittanut.[208]

-

-Tähti vastaantulijana on Lönnrotin myöhemmin lisäämä, niin kuin

-kaikista vanhimman Luojan virren luonnoksen reunamuistutuksesta

-näkyy.[209] Tähden valitukseen on hän käyttänyt pari säettä kuun

-valituksesta mainitussa käsikirjoituksessa (vrt. vv. 510, 542):

-

-    Kylmällä kimaltamahan,

-    Kesällä katoamahan,

-

-joista edellinen perustuu harvinaiseen kansanrunon säkeesen:[210]

-

-    Tähellä kimaltamahan.

-

-Viimeksi mainittu säe mahdollisesti juuri herätti Lönnrotissa ajatuksen

-täydentää taivaankappaleitten kolmilukua. Vaikeampi on sanoa, mistä

-Lönnrot on keksinyt kuun vastaukseen säeparin:

-

-    Aamulla alenemahan,

-    Illalla ylenemähän,

-

-ja päinvastoin myös päivälle (vv. 556-7, 572-3). Vienan läänin

-toisinnoissa niitä ei löydy eikä myös Lönnrotin aikaisimmassa

-käsikirjoituksessa. Inkeriläisiä toisintoja ei Lönnrot vielä

-Kanteletarta kokoonpannessaan tuntenut ja niissä muuten täydesti

-vastaavien säkeitten kielimuoto kuitenkin hiukan eroaa: Aamusta --

-Illasta --. Luultavasti on Lönnrot tämän säeparin omin päin

-muodostanut, joka itsessään ei ole ollut mitään vaikeaa. Että hän osasi

-juuri kansanrunon alkuperäisimpään muotoon, todistaa ainoasti, kuinka

-lähellä runolaulajoita hän itse oli.

-

-Ainoa vienanpuolinen toisinto, jossa päivä kiitollisuudella mainitsee

-mihin mieluisaan tehtävään hänet on luotu, on Latvajärven Arhipan,

-sama, missä ei runo jatku Luojan surma-virrellä, vaan saa omintakeisen

-päätöksensä.

-

-    "Poikas on minunkin luonut,

-    Päivän ajan paistamahan,

-    Yön ajan lepeämähän.

-    Tuoll' on pieni poikuesi,

-    Kultainen omenuesi,

-    Ylisessä taivosessa."

-

-Loppusäkeet lauloi Arhippa eri kerroilla eri tavalla, Lönnrotille:[211]

-

-    Isän Jumalan sijalla,

-    Tulee sieltä tuomitsemaan;

-

-mutta Castrénille:

-

-    Päällä taivosen kaheksan,

-    Ilmalla yheksännellä;

-

-samoin Cajanille sekä lisäksi:

-

-    Päällä viien villavaipan,

-    Päällä kuuen kirjokannen,

-    Päällä uutimen utuisen.

-

-Näistä säkeistä on Lönnrot Kantelettaressa muodostanut Luojan

-surma-virren jälkilauseen (vv. 849-862).

-

-Vertailemalla inkeriläisiä ja venäjänkarjalaisia toisintoja pääsemme

-siihen tulokseen, että Lapsenetsintä on alkuansa ollut erinäinen runo,

-joka on ensin Saunanhaku-virteen ja sitten myös Luojan surma-virteen

-yhdistynyt. Sen alkuperäisiin piirteihin kuuluvat: etsivä äiti, Neitsyt

-Maaria ja hänen Poikansa, kuvattuna pieneksi lapseksi, joka on kadonnut

-sylistä, sekä tämän löytäminen Jumalan asunnossa (kappelissa -- Luojan

-lappeassa -- taivaassa). Vastaantulijoista ovat taivaankappaleet

-varsinaiset asiaankuuluvat, joka selviää myös erään venäjänkarjalaisen

-toisinnon säkeistä:[212]

-

-    Katsoi päälle taivosehen,

-    Aina katsoi, aina itki.

-

-Onko taivaankappaleita ollut useampia kuin kuu ja päivä, on vaikea

-sanoa. Mutta niiden vastausten vastakohtaisuuteen nähden ei kolmatta

-oikeastaan kaipaa. Ja siinä tapauksessa on päivä tietysti ajateltava

-lapsen olinpaikan ilmoittajaksi.

-

-Kaikesta vaikeinta on päättää, mistä taivaankappaleet, jotka vastaaviin

-skandinaavilaisiin lauluihin nähden ovat aivan uusi ilmiö, lienevät

-tähän runoon tulleet.

-

-Virolaisten kansanlaulujen julkaisija H. Neus on sitä verrannut Viron

-puolella hyvin yleisesti laulettuun runoon kadonnutta veljeänsä

-etsivästä sisaresta.[213] Taivaankappaleita, joilta hän tiedustelee,

-ilmestyy tavallisesti kolme: paitsi päivää ja kuuta, jotka kieltävät

-nähneensä taikka epäävät sanomasta, vaikka ovat nähneetkin, myös tähti,

-joka viimein ilmaisee, että veli on veteen hukkunut. Monesti on

-kuitenkin järjestys päinvastainenkin, niin että päivä on kolmantena,

-joka tietää ja ilmoittaa.

-

-Neus viittaa vielä erääsen liettualaiseen lauluun, jossa päivä on

-etsivälle suosiollinen ja toiset taivaankappaleet, vaikka eri tavalla

-kuin suomalaisessa runossa, selittävät syyn kieltäytymiseensä.[214]

-

-      Ehtoolla myöhä multa

-    Katosi karitsainen;

-    Ken auttais etsimähän

-    Ainutta karitsaani?

-      Luo aamutähden läksin,

-    Niin vastas aamutähti:

-    "Mun täytyy auringolle

-    Aikaisin tuli tehdä."

-      Luo iltatähden läksin,

-    Niin vastas iltatähti:

-    "Mun täytyy auringolle

-    Ehtoisin vuode laittaa."

-      Luo kuuhuen myös läksin,

-    Vaan vastaeli kuuhut:

-    "Oon miekan halkilyömä,

-    Suruinen mull' on muoto."

-      Luo auringon siis läksin,

-    Ja vastas aurinkoinen:

-    "Yhdeksän päivää etsin

-    Ja vielä kymmenennen."

-

-Sopisi ajatella, että suomalaisen Lapsenetsintä-virren

-kehitykseen olisi vaikuttanut mainittu virolainen, mahdollisesti

-liettualaisperäinen runo. Lisäyksen olisi silloin pitänyt tapahtua

-Länsi-Inkerissä, josta se olisi kulkeutunut Venäjän-Karjalaan asti.

-Tätä olettamista kuitenkin vastustaa suomalaisen runon todennäköinen

-kulku Varsinais-Inkerissä suunnassa idästä länteen; sitä ei puolusta

-alkuperäisemmän muodostuksen esiintyminen pohjoisempana ja

-kehittyneemmän etelämpänä Venäjän-Karjalassa, eikä myöskään koko runon

-löytymättömyys Suomen Itä-Karjalassa sekä Karjalan Kannaksella.

-Viimeksimainittua ilmiötä selittääkseen pitäisi osoittaa joku

-epäilemätön esimerkki virolaisperäisestä Varsinais-Inkerissä lauletusta

-runosta, joka puuttuisi Karjalan kannaksella, mutta Suomen tai Venäjän

-Karjalassa jälleen ilmestyisi.[215] Sitä vastoin on luontevampi

-olettaa, että runo on Länsi-Suomesta leviten kautta Itä-Suomen

-haarautunut toiselta puolen Venäjän-Karjalaan ja toiselta puolen

-Inkerinmaalle, säilyen ainoasti molemmissa äärimmäisissä päissä.

-Esimerkkejä runoista, jotka ovat Varsinais-Inkerin umpisoppeen

-talleentuneet, vaikka välittävältä Karjalan kannaksen alueelta ovat

-kadonneet, on meillä paitsi Luojan virren muissa osissa, myös ennen

-esitetyssä Inkerin virressä.

-

-Siinäkin tapauksessa, että mainittu lisäys olisi Virosta päin runoon

-liittynyt, täytyisi ajatella runon ensin Länsi-Suomesta ympäri Suomen

-lahden Länsi-Inkeriin kulkeutuneen. Yhtään syytä ei ole olettaa runon

-kokonaisuudessaan johtuvan Virosta, jossa ei noita toisia Neitsyt

-Maarian virren kappaleita ollenkaan tiedetä lauletun. Tosin juuri

-Lapsenetsintä-virsi on tavattu myös Virossa, mutta sen poikkeava muoto

-ja uudenaikainen runomitta pikemmin todistavat vastoin suomalaisen

-runon mahdollista virolaista alkuperää, niinkuin seuraavastakin

-näytteestä voi päättää.[216]

-

-      _Maarja kõnnib müödä tied,

-    Otsib armast aenust last.

-    Kus ta armas aenus laps?

-    Ruuzalemmä linna all.

-    Mis temä seäl tieb?

-    Magab või valvab?

-    Ei ta maga egä valva:

-    Kuuleb kirjatundejaid,

-    Pühi mehi pilve'esta,

-    Tarku mehi taeva'asta;

-    Ta südä püsti kui oda,

-    Ta silmäd kui liivateräd_.

-

-      Maaria astuu tietä myöten,

-    Etsii armasta, ainoata lasta.

-    Kussa hänen a. a. lapsensa?

-    Jerusalemin kaupungin alla.

-    Mitä hän siellä tekee?

-    Makaako vai valvooko?

-    Ei hän makaa, eikä valvo:

-    Kuulee kirjanoppineita,

-    Pyhiä miehiä pilvistä,

-    Viisaita miehiä taivaasta;

-    Sydän kankeana kuin keihäs,

-    Silmät kuin hiekkajyvät.

-

-Mutta vielä on yksi mahdollisuus lukuunotettava. Lapsenetsinnästä

-laulavat myös Vähävenäläiset Itävallan Galitsiassa.[217]

-

-    Asteli tietä Jumalan äiti,

-    Tulipa vastaan loistava päivyt.

-    "Jumal' aut' Jumal', Jumalan äiti!"

-    -- "Sullekin terve, loistava päivyt.

-    Ylhäällä loistat, kauaksi katsot,

-    Etköhän liene lastani nähnyt?"

-    -- "En ole nähnyt, enk' ole kuullut."

-

-Samoin vastaa "kirkas kuuhut"; vaan kolmantena kirkas tähtönen

-"ylhäällä astuva, kauaksi katsova" sanoo sekä nähneensä että

-kuulleensa. Eräässä toisinnossa Neitsyt Maarian sijalla pyhä Helena

-etsii poikaansa, jonka tähti ilmoittaa menneen luostariin, missä

-itsestään ovet avautuivat, kellot soivat ja tuohukset syttyivät.

-

-Yhtäläisyys suomalaisen runon kanssa on ensi silmäykseltä aivan

-hämmästyttävä ja panee ajattelemaan, voisiko tässä tulla kysymykseen

-slaavilainen laina.

-

-Venäläinen tutkija _A. Potebnija_ kuitenkin huomauttaa vielä

-kolmannesta vähävenäläisestä laulusta, jossa nimetön leski

-taivaankappaleilta tiedustelee poikaansa Iivanaa.[218] Kaikki nämät

-ovat jouluvirsiä ja nimenomaan leskelle laulettavia. Viimeksi

-mainitusta muodosta hän arvelee toisten kehittyneen.[219]

-

-Mutta vaikka siinä kohden voi olla eri mieltä, niin täytyy kuitenkin

-yhtyä hänen ajatukseensa, että taivaankappaleilta kysyminen on

-kansansaduista, slaavilaisillakin tavattavista, runomuotoon siirtynyt

-piirre. Niinkuin hän osoittaa, ei taivaankappaleita tavata kaikissa

-vähävenäläisissäkään kirjaanpanoissa, vaan niiden sijalla myös kolme

-enkeliä ja apostolia, joista yksi vastaa ettei ollut nähnyt, toinen

-sanoo kaukaa katsoneensa ja kolmas läsnä olleensa, kun Maarian poika

-ristiinnaulittiin. Välistä ovat vastaantulijoina itse joululaulajat,

-jotka sanovat nähneensä hänet luostarissa alttarin luona pitävän

-jumalanpalvelusta.

-

-Mikä kuitenkin enimmän vaikeuttaa tämän laulun asettamista suomalaisen

-runon yhteyteen, on se seikka, ettei lukuisissa isovenäläisissä

-toisinnoissa ole puhetta taivaankappaleista. Poikaansa etsivää pyhää

-neitsyttä vastaan tulevat joko pari kolme Juutalaista taikka myös

-Johannes kastaja.[220] Edelliset sanovat esi-isäinsä hänet

-ristiinnaulinneen, joten itse etsiminenkin siirtyy Vapahtajan kuoleman

-jälkeiseksi tapaukseksi. Todennäköisintä kaikesta päättäen on, että

-Lapsenetsintä-virsi on Suomeen Saksasta Skandinaavian kautta

-kulkeutunut ja täällä, samoin kuin Vähä-Venäjällä, kansansaduista[221]

-omistanut taivaankappaleilta tiedustelun. Näiden vastaukset ovat

-kaiketikin Suomessa aivan itsenäisesti keksityt; hyvin sattuva ja

-"Luojan" virteen soveltuva on niiden yhteinen ponsi:

-

-    "Poikas on minunkin luonut."

-

-

-

-7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi.

-

-

-Kolmas ja viimeinen Luojan virren pääosista, Luojan surma-virsi, on

-kokoonpantu kahdesta erinäisestä runosta, joiden aineina on Luojan

-ylösnousenta sekä Hiiden sepän kahlinta. Suomen Itä-Karjalassa, samoin

-kuin Venäjän-Karjalassa, nämät runot esiintyvät aina toistensa

-yhteydessä. Mutta Varsinais-Inkerissä niitä lauletaan enimmiten

-eriksensä tai milloin ne yhdistetään, on niiden välillä tavallisesti

-vielä kolmas yksistään siellä esiintyvä runo Sillasta ja kirkosta.

-

-Inkeriläinen Luojan ylösnousenta-virsi on sekin paraiten säilynyt

-Keski-Inkerissä.[222]

-

-      Mitä laulan, kuta laulan?

-    Laulan Luojan kuolennaista,

-    Kaotusta kaiken vallan.

-      Kuhun Luoja kuoletettu,

-    Kaotettu valta kaikki?

-    Sinisen salon sisähän,

-    Korven kaian kainalohon.

-    Syvä hauta kaivettuna,

-    Syvä hauta, rautapohja,

-    Syvä syltä yheksättä,

-    Käsikyynär kymmenettä,

-    Puolta kymmentä leveä.

-    Sinne Luoja hauattihin,

-    Jumalainen kalmattihin,

-    Tinanauloin tikkaeltu,

-    Rautanauloin nakkaeltu,

-    Hopeanauloin huolieltu,

-    Vaskinauloin vaivaeltu.

-    Siellä meiän Luojuemme,

-    Ja meiän Jumaluemme.

-    "Paista päivä, kuu kumoita!

-    Paista kerran kirkkahasti,

-    Toisen himmesti hiota;

-    Paista Luojan hauan päälle,

-    Jumalaisen kalman päälle;

-    Sulata tinaiset naulat,

-    Vaskinaulat hellittele,

-    Hoikenna hopeanaulat.

-    Päästä Luoja kuolemasta,

-    Katomasta kaikkivalta!"

-      Paistoi päivä, kuu kumoitti,

-    Pääsi Luoja kuolemasta,

-    Katomasta valta kaikki.

-

-Runo tässä jatkuu, vaikkei aivan välittömästi, Hiiden sepän

-kahlinnalla, samoin kuin vielä kahdessa kappaleessa.[223] Mutta muissa

-seitsemässä kirjaanpanossa Luojan ylösnousenta-virsi ilmaantuu aivan

-yksinäisenä.

-

-Länsi-Inkerissä sitä vastoin on sen yhdistyminen yleisempi.

-Soikkolan-puolisista kappaleista on vaan pari itsenäistä.[224] Mutta

-toisissa seuraa Hiiden sepän kahlinta: kolmessa mainitulla välikkeellä,

-joka neljännessäkin on loppuun eksynyt. Näistä otettakoon kaksi rinnan

-osoittamaan Soikkolan laulutapaa.[225]

-

-      Mitä nousen laulamahan?

-    Laulan Luojan kuolentaa,

-    Jumalaisen kalmantaa.

-      Kuhun on Luoja kuoletettu,

-    Jumalainen on kalmaeltu?

-    Syvä hauta kaivettihin,

-    Syvä hauta, rautapohja,

-    Yheksän sylen syvyysse.

-    Käsikyynär kymmenettä.

-      Niin Luoja rukoelevi:

-    "Oi Jumala armollinen!

-    Pane päivä paistamahan,

-    Kuu Jumalan koittamahan;

-    Pane Luojan hauan päälle,

-    Jumalaisen kalman päälle;

-    Sulata tinaiset naulat,

-    Vaskinaulat höplittele."

-      Otti Luoja kuullaksensa,

-    Pani päivän paistamahan j.n.e.

-    Kohallensa hauan päälle:

-    Sulatti tinaiset naulat j.n.e.

-      Pääsi Luoja hauastansa,

-    Jumalainen kalmastansa.

-

-         -- -- --

-

-      Mitä laulan, kuta laulan?

-    Laulan Luojan kuolennasta,

-    Jumalaisen kalmannasta.

-      Kunne Luoja hauattihin,

-    Jumalainen kalmattihin?

-    Sinisen meren sisähän,

-    Punaisen meren peittohon.

-    Tinanaulat iskettihin,

-    Vaskinaulat vahvittihin,

-    Puunaulat pumitettihin.

-      Pyhät miehet kumarsivat:

-    "Oh Jumala armollinen,

-    Mies totinen toimellinen!

-    Pane päivä paistamahan

-    Ja kuu kumattamahan;

-    Laske Luoja juoksemahan,

-    Jumala pakenemahan."

-      Pani päivän paistamahan j.n.e.

-    Laski Luojan juoksemahan,

-    Jumalan pakenemahan.

-

-Jos Keski-Inkerin ja Soikkolan kappaleita toisiinsa vertaa, niin huomaa

-helposti, kumpi on toisesta johtunut. Päivän sulatettavat _puu_-naulat,

-jotka kolmessa Soikkolan kappaleessa esiintyvät, eivät vielä vaa'assa

-paljoa paina, koska ne kerran Hevaankin puolella tavataan.[226] Enemmän

-todistusvoimaa on jo sinisen salon vaihtumisella siniseksi mereksi;

-jälkimmäinen on haudan yhteydessä peräti luonnoton, jos kohta ei

-edellinenkään liene aivan alkuperäinen.[227] Selvin osoitus Soikkolan

-toisintojen turmeltumisesta on kuitenkin suoranaisen päivän puhuttelun

-muuttuminen Jumalan rukoilemiseksi, että panisi päivän paistamahan.

-Sekaannus kahden sekä "Jumalan" että "Luojan" välillä on ilmeisin

-siinä, missä Hevaallakin oletettava Luoja itse on rukoilijana. Sen

-välttämiseksi on Soikkolassa joskus Silta- ja kirkko-virrestä otettu

-"pyhät miehet" kumartajiksi, toisinaan myös Luojan muuten esiintymätön

-äiti:[228]

-

-    Maaria puhas emäntä,

-    Nousi maahan polvillensa.

-

-Säe "pani päivän paistamahan" tavataan jo eräässä Hevaan ja Soikkolan

-välisessä Kaprion seurakunnan toisinnossa.[229] Siinä "meiän Luojuemme"

-ketään rukoilematta itse panee päivän paistamaan ensin ainoasti

-rikkaille, vaan sitten tasaisesti kaikille, joka selvästi osoittaa

-mainitun säkeen johtuvan Päivänpäästö-runosta.

-

-Runon leviämisen Hevaan puolelta Soikkolaan vahvistaa vielä sen

-harvinainen ja katkelman tapainen esiintyminen läntisimmässä Inkerissä.

-Soikkolan ja Narvusin välisessä Joenperän seurakunnassa tavataan

-Lapsenetsintä-virteen yhdistyneen Silta- ja kirkko-virren

-loppuliitteenä, niinkuin on mainittu, Luojan haudan kaivaminen. Itse

-Narvusissa ilmaantuu sama kohta lyyrillisen runon jatkona.[230]

-

-    Jumalainen tietänevi,

-    Kuhun Jeesus kuolenevi,

-    Kuoleeko maalla vai merellä.

-    Kuhun hauta kaivetahan,

-    Sinisen meren sisähän,

-    Punaisen meren pohjahan,

-    Syvä hauta, rautapohja,

-    Yheksän syltä syvyyttä,

-    Kaks kyynärtä kymmenettä.

-

-Toinen Narvusin puolelta saatu katkelma esittää päivänpaisteen

-vaikutuksen, josta sitten alkaa Niukahdusluku.[231]

-

-      Tee, Herra, heleä päivä,

-    Pamahuta paistepäivä!

-    Sulata tinaiset naulat,

-    Valattele vaskinaulat.

-    Paista päivä kirkkahasti!

-      Jeesus kirkkohon j.n.e.

-

-Seuraavassa Luojan virren laulualueessa, Suomen Itä-Karjalassa, on

-Surma-virsi erittäin suosittu. Sen lukuisissa kirjaanpanoissa voimme

-esillä olevaankin kappaleesen nähden eroittaa kaksi päämuotoa,

-Suistamalaisen ja Suojärveläisen.

-

-Edellinen on kokoonpanoltaan melkein yhtä yksinkertainen kuin

-keski-inkeriläinen toisinto. Siinä on ensiksi laulajan huomautus

-aineensa tärkeydestä ja tiedonanto Luojan hautaamisesta. Sitten seuraa

-kehoitus päivälle paistamaan, joka joskus nimenomaan ilmoitetaan Luojan

-itsensä lausumaksi,[232] ja viimeksi mainitaan ylösnouseminen.[233]

-

-      Laulamme Jumalan virttä,

-    Muinoisia muistelemme,

-    Ammuisia ajattelemme,

-    Ennen Luojan kuolentoja,

-    Kaontoja vallan kaiken.

-      Jopa Luoja hauattihin,

-    Yheksän sylen syvähän,

-    Kolmen sylen korkeuhun,

-    Kivet päälle kiusattihin,

-    Haot päälle hauattihin.

-      "Päivä, armas aurinkoinen!

-    Lennä päätönnä kanana,

-    Siivetönnä siuvontele,

-    Luojan hauan partahille.[234]

-    Päivä, paista palavasti,

-    Kummemmasti (!) kuumoittele,

-    Nukuttele nuuin(!) joukko,

-    Painuta pakanan kansa,

-    Nuoret miekkojen nojahan,

-    Vanhat keihäsvarsillehen."

-      Nukutti urot Jumala.

-    Pääsi Luoja kuolemasta,

-    Katomasta valta kaikki,

-    Purki kiusatut kivetkin,

-    Halkoi hauatut halotkin,

-    Yheksän sylen syvästä j.n.e.

-

-Jälkimmäinen Suojärveläinen toisintomuoto on muodostunut vuoropuheluksi

-päivän ja Luojan välillä. Itsestänsä päivä lentää Luojan haudalle ja

-tämä kehoittaa häntä palaamaan paikoilleen sekä sieltä paistamaan.[235]

-

-      Muita minä muistelen,

-    Ammuisia ajattelen;

-    Luoja maahan hauvattihin,

-    Valta kaikki kalmattihin,

-    Yheksän sylen syvähän,

-    Syltä puolen kymmenettä.[236]

-    Kivet päälle kilvattihin,

-    Kalliotkin kalvattihin,

-    Murrot päälle murrettihin.

-      Päivyt armas aurinkoinen,

-    Lenti päätönnä kanana,

-    Siivetönnä siuvotteli,

-    Luojan hauan partahille.

-    Painuihen pakisemahan,

-    Saatihin sanelemahan.

-      Jumalainen armollinen,

-    Mies totinen toimellinen,[237]

-    Noin virkki, sanoin pakisi:

-    "Päivyt armas aurinkoinen!

-    Mitä sinä tänne tulit?"

-    -- "Tulin luokses kuolemahan.

-    Kanssasi katoamahan."

-      Jumalainen armollinen,

-    Mies totinen toimellinen,

-    Noin virkki, sanoin pakisi:

-    "Mene maille muinoisille,

-    Entisille elotiloille,

-    Paista päivä palavasti,

-    Toinen himmesti hiilluta,

-    Paahuta parvi pakanan,

-    Hiilluttele Hiien väki,

-    Nuoret miekkojen nojahan,

-    Vanhat keihäsvarsillehen.

-    Nousis Luoja kuolemasta,

-    Katomasta valta kaikki,

-    Yheksän sylen syvästä,

-    Syltä puolen kymmenettä;

-    Kivet päältä kilvattaisi,

-    Kalliotkin kaivattaisi,

-    Murrot päältä murrettaisi."

-      Päivyt armas aurinkoinen,

-    Meni maille j.n.e.

-    -- -- --

-    Murrot päältä murrettihin.

-

-Auringon vastaus Luojan haudalla on myös toisin sanoin esitetty:[238]

-

-    Tulin Luojan kuolennoille,

-    Vallan kaiken kaonnoille,

-    Voiman kaiken voitannoille.

-

-Joskus päivä Luojan kysymystä odottamatta itse tiedustelee:[239]

-

-    Kuhun on Luoja kuoletettu,

-    Valta kaikki kalmaeltu?

-

-Mutta näitä kaikkia osanoton ilmauksia alkuperäisempi lienee päivän

-kehoitus haudalle lennettyään:[240]

-

-    Nouse Luoja kuolemasta,

-    Katomasta kaikkivalta!

-

-Jos molempia itäkarjalaisia toisintoja vertaa inkeriläisiin, niin

-huomaa helposti että ne ovat toisistaan riippumatta yhteisestä

-alkumuodosta kehittyneet. Johdanto on Suomen Itä-Karjalassa

-täydellisempänä säilynyt. Selvimmin ilmaisevat sen ajatusta erään

-kirjaanpanon alku-säkeet:[241]

-

-    Aina muuta muistelemme,

-    Ammuista ajattelemme,

-    Emme tuota konsanana,

-    Kovin Luojan kuolentoa.

-

-Samassa kirjaanpanossa ilmaantuva säe: "nukuttele noian joukko" antaa

-myös selityksen Suistamalaiselle muodolle: _nuuin joukko_. Pakanan

-parven nukuttaminen, joka on aseellisena vartiona Luojan haudalla,

-liittyy läheisesti Matteuksen kertomukseen (28: 2-4) roomalaisista

-vahtisotureista, mitkä taivaasta alas astuvan Herran enkelin pelosta,

-joka oli nähdä kuin pitkäisen tuli, niin hämmästyivät, että olivat kuin

-kuolleet. Kivien ja hakojen eli murtojen haudan päältä murtaminen

-viittaa niinikään raamatulliseen piirteesen kiven vierittämisestä

-Vapahtajan haudan ovelta.

-

-Tätä jälkimmäistä vastaa Inkerin puolella tinaisten ja vaskisten

-naulojen sulattaminen kirstun kannelta. Ensi silmäyksellä ei molempien

-muodostuksien välillä tosin luulisi mitään yhteistä löytyvän. Mutta on

-otettava huomioon, etteivät inkeriläisessä ole pääasiana nuo metalliset

-naulat, jotka joskus muussakin yhteydessä esiintyvät; niinkuin

-seuraavassa läntisimmän Inkerin runossa, tytöstä emonsa haudalla:[242]

-

-    "En voi nousta, en ylene,

-    Jo se on kirstu kiinni pantu,

-    Tinanauloin tippaeltu,

-    Vaskinauloin nappaeltu;

-    Kivi on suuri kirstun päällä,

-    Paasi on paksu pään alla."

-

-Pääpaino on auringon sulattavalla vaikutuksella, ja se piirre on

-säilynyt myös muutamassa Itä-Karjalan toisinnossa:[243]

-

-    Uinota parvi pakanan

-    Sulaele suuret kivet,

-    Polttele paksut parret,

-    Luojan hauan partahalta.

-

-Viimeksi mainitun muodon alkuperäisyyden vahvistaa vielä sen

-ilmaantuminen Vienan läänissä, niinkuin kohta saamme nähdä.

-

-Ensin on meidän kuitenkin tarkastettava eräitä katkelmia, joita

-välisellä Ilamantsin runoalueella on säilynyt. Mekrijärven Simana

-Sissosen muistelema sotaloitsu alkaa säkeillä:[244]

-

-    Paista hetti heltiästi,

-    Himmerkki hyvin hiota,

-    Nukutteles nuija joukko,

-    Painata pakanan kansa,

-    Miehet nuoret miekoillehen,

-    Vanhat keihäsvarsillehen.

-

-Myös Sampo-runon yhteydessä hän välistä lauloi, mitenkä:[245]

-

-    Itse vanha Väinämöinen

-    Nukutteli nuoren joukon j.n.e.

-

-Niinikään luetaan muutamassa Ilamantsilaisessa ampijaisen

-synnyssä:[246]

-

-    -- -- --

-    Siitä syntyi ampijainen,

-    Paha lintu paisuttihen.

-    Maahan miekat, maahan miehet,

-    Maahan nainehet urohot,

-    Sotaväki syrjällehen!

-

-    Nukuttele nuiva joukko,

-    Painele väki pakana,

-    Nuoret miekkojen nojahan,

-    Vanhat keihäsvarsillehen,

-    Pirut piilinsä nenähän,

-    Ampujat äkämihinsä.

-

-Samoin kuin ennen huomautettu jälki Tapanin virttä Ilamantsissa,

-todistavat mainitut Luojan ylösnousenta-virren säkeet selvästi, että

-muitakin Luojan virren osia on täällä ja yleensä laajemmalla alalla

-Itä-Suomessa aikoinaan laulettu.

-

-Viimeisessä Luojan virren säilytyspaikassa, Venäjän Karjalassa,

-kohtaamme runon jotenkin samanlaisena kuin Suojärvellä. Eheimpänä sen

-on tallentanut Latvajärven Arhippa, ainoa joka Luojan surma-virttä

-Neitsyt Maarian virrestä eriksensä esitti. Lönnrotille hän kuitenkin

-lauloi ainoasti alun tätä runoa:[247]

-

-    Aina muita muistollahan,

-    Vaan ei tuota milloinkana,

-    Milloinkana, kulloinkana,

-    Suurta surmoa Jumalan,

-    Katomusta kaikkivallan,

-    Kuin on Luoja kuoleteltu,

-    Kaotettu kaikkivalta,

-    Sa'an keihään kärellä,

-    Tuhannen kärellä miekan.

-

-Sitten eksyy esitys muualta lainattuun keihään kuvaukseen. Mutta

-Cajanille ja Castrénille Arhippa muisti tämän jälkeen palata takaisin

-runon ladulle ja jatkaa:[248]

-

-      Kuin on Luoja kuoletettu,

-    Kaotettu kaikkivalta,

-    Kivet alle kiusattuna,

-    Kivet alle, paaet päälle,

-    Someret syäntä vasten.

-      Päivyt armas aurinkoinen

-    Lenti päätönnä kanana,

-    Puonna siipi siuvotteli,

-    Luojan hauan partahalle,

-    Itkeä tihustelevi:

-    "Nouse Luoja kuolemasta,

-    Herra hauasta hereä!

-    Elikkä tulen minäkin,

-    Kerallasi kuolemahan,

-    Kanssasi katoamahan."

-      Niin sanovi suuri Luoja,

-    Puhuvi puhas Jumala:[249]

-    "Ei ole täältä nouseminen,

-    Niin kuin sieltä toivominen,

-    Kivet on alla, paaet päällä,

-    Someret syäntä vasten.

-    Sä päivyt, Jumalan luoma!

-    Lennä päätönnä kanana,

-    Puonna siipi siuvottele,

-    Siallesi entiselle,

-    Paikallesi muinoiselle.

-    Paista hetki heltehestä,

-    Toinen himmestä hiosta,

-    Kolmansi koko terältä.

-    Nukutteles nuiva joukko,

-    Paineles pakana kansa,

-    Nuoret nuolensa nojahan,

-    Vanhat keihäsvarsillehen."

-      Päivyt armas aurinkoinen,

-    Hyvä kielas käskeäkin,[250]

-    Sekä lensi jotta joutui

-    Siallensa j.n.e.

-    Paistoi hetken j.n.e.

-    Nukutteli nuivan joukon,

-    Paineli pakanan kansan j.n.e.

-      Silloin meiän suuri Luoja,

-    Nousi Luoja kuolemasta,

-    Herra hauasta heräsi,

-    Kivet silloin kielin lauloi,

-    Paaterot sanoin pakasi,

-    Joet liikkui, järvet järkkyi,

-    Vuoret vaskiset vavahti.[251]

-

-Kaikissa muissa Venäjän Karjalan kappaleissa Luojan ylösnousenta

-liittyy Lapsenetsintä-virteen. Kumpaisessakin tavattava "päivä" on

-tarjonnut yhdistyskohdan. Että runomme sen kautta on typistynyt, on

-itsestään selvää. Johdanto on täytynyt jättää kokonaan pois[252] ja

-kertomus hautauksesta sovittaa päivän vastaukseen Neitsyt Maarialle,

-jonka suuhun tavallisesti, ettei kertomus katkeaisi, on pantu kehoitus

-päivälle paistamaan. Toinen Lönnrotin Latvajärvellä muistiinpanema

-kappale siten kuuluu:[253]

-

-      "Jo tieän poikuesi.

-    Hakattuna on, hauattuna,

-    Vuoret päälle vaaittihin,

-    Kivet päälle kiusattihin."

-      Neitsyt Maaria emonen:

-    "Oi päivyt, Jumalan luoma!

-    Lennä päätönnä kanana,

-    Siallesi entiselle,

-    Paikallesi muinallesi.

-    Paista päivä heltehestä,

-    Toinen himmestä hiota,

-    Kivet suolaksi sulata,

-    Kalliot vaaheksi valuta."

-    Päivyt lenti j.n.e.

-

-Mutta mukautumaton piirre on vielä päivän lentäminen "entiselle"

-paikalleen, ilmeisenä jälkenä siitä että oli ennen lentänyt alas Luojan

-haudalle. Tämäkin kohta on sitten korjattu esim. seuraavalla

-tavalla.[254]

-

-    "Tuoll' on sinun poikuesi;

-    Pilatukset piinatahan,

-    Paha väki vaivatahan,

-    Yheksän sylen syvyes,

-    Kivet alla, paaet päällä,

-    Someret keskellä syäntä."

-    -- "Oi päivyt, Jumalan luoma!

-    Nouses koivun konkelolle,

-    Lepsähäs lepän rehulle;

-    Paista kivet pehmeäksi,

-    Paaterot vaahtena valuta,

-    Someret veeksi vie."

-

-Välistä Neitsyt Maaria, kehoitettuaan päivää nukuttamaan vartijat

-itse[255]

-

-    Läksi

-    Poiuttahan etsimähän.

-    "Nouse Luoja kuolemasta,

-    Herra hauasta hereä,

-    Jo oot viikon maassa maannut."

-

-Joskus on päivä kokonaan unohtunut pois ja yksistään Neitsyt Maarian

-itku haudalla kuvattuna.[256]

-

-    Äiti haualle tulevi,

-    Itki äiti hurstelevi,

-    Voia vuopahuttelevi.

-    "Mene poies äityeni,

-    Polttaa kuin tulikipunat."

-    (Pyyn pyrähtäminen).

-

-Onpa viimein Maarian osallisuus Luojan surma-virressä ulottunut sen

-jälkikappaleesenkin, Hiiden sepän kahlintaan, jonka hän Luojan asemesta

-suorittaa, ennen kuin tämän etsimänsä lapsen auringon avulla saa ylös

-haudasta. Sentapainen kokoonpano on todella muodostunut kauttaaltaan

-"Neitsyt Maarian virreksi", joksi sitä laulajakin nimitti.[257]

-

-Kantelettaren laitoksessaan on Lönnrot käyttänyt hyväkseen Arhipan

-eheätä toisintoa johdantoineen, vaikka muiden venäjänkarjalaisten

-kappaleiden nojalla on yhdistänyt runon Lapsenetsintä-virteen ja

-sovittanut siihen Neitsyt Maarian sekä haudalla itkijäksi että päivän

-kehoittajaksi. Lönnrotin omaa järjestelyä on ainoasti haudalle menon

-asettaminen ennen päivän kehoitusta sekä Neitsyt Maarian tarjoutuminen

-Luojan keralla kuolemaan, joka on otettu Arhipan säilyttämästä päivän

-tarjouksesta. Haudan vartijain kysymys auringolta: "mitäpä sie tänne

-läksit?" (v. 661) on niinikään Lönnrotin paikoilleen panema; saanut hän

-on sen Luojan kysymyksestä, josta Venäjän Karjalassakin on joskus jälki

-tallella.[258] Viimeksi on Lönnrot osannut käyttää myös päivän

-palaamista entiselle sijalleen asettamalla sen somasti runokappaleen

-loppuun (vv. 700-5). Mahdollisesti hän onkin vaistomaisesti löytänyt

-tämän kohdan alkuperäisen paikan kansanrunossa. Sillä niinkuin

-Suistaman-puolisesta ynnä inkeriläisistä toisinnoista näkyy, on

-epäilemättä alkuansa ajateltu päivän paistaneen itse haudan partaalta.

-

-Vielä on mainitsematta kaksi vanhinta todistuskappaletta Pohjanmaalta.

-Topeliusen kokoelmissa on säilynyt Gananderin käsikirjoitus 1760

-luvulta, joka sisältää kolme Kalevalan aineista kertomarunoa,

-tiettävästi aikaisimmat kirjaanpannut, ynnä kysymyksessä olevan runon

-katkelman. Niinkuin t:ri Niemi osoittaa,[259] on tämä käsikirjoitus

-ainoasti kopio jonkun toisen muistiinpanoista; pariin Topeliusen

-julkaisemaan liitetty ilmoitus, että se olisi Kemin tienoilta, perustuu

-pelkkään olettamukseen, mahdollisesti sekaannukseen. Kun t:ri Niemi

-siitä huolimatta myöntää, että runot voivat olla Kemin tienoiltakin,

-nojautuu hän niiden kieleen, jolla on Pohjanmaan äänneasu, sekä siihen

-huomioon, että ne ovat Venäjän-Karjalan runoja, jotka helposti ovat

-voineet kulkeutua juuri niille seuduille. Vaan jos ottaa vielä lukuun,

-että runojen leviäminen Vienan läänistä niin etäälle kuin Kemiin ei

-ole selitettävissä muuten kuin satunnaisten siirtolaisten tai

-luonnollisimmin kuljeksivien laukkukauppiasten avulla, ei tällä paikan

-määräyksellä ole suurta merkitystä. Sillä lienee jotenkin yhdentekevää,

-onko joku Pohjanmaan talonpoika Venäjän-Karjalan mieheltä nuo runot

-tilapäisesti oppinut ja sitten jollakin herrasmiehellä kirjoituttanut

-vai onko tämä kirjoittaja pannut ne paperille suorastaan

-laukkukauppiaan omasta suusta. Joka tapauksessa on epäilemätöntä, että

-ennen Lönnrotia, Sjögreniä ja Topeliustakin oli Vienan läänin

-lauluaarre avautunut jo Gananderin aikana.

-

-Huomataksemme, että kysymyksessä oleva runon-toisinto on

-venäjänkarjalainen, ei meidän tarvitse muuta kuin sitä verrata ajassa

-lähinnä seuraavaan Topeliusen kirjaanpanoon.[260]

-

-    Kaivettihin Luojan hauta.

-    Yheksän sylen syvysi(!),

-    Syli puolen kymmenettä.

-    Sata rautaista oritta,

-    [Sat]a toinen rauatonta,

-    [Sat]a mijestä miekallista,

-    [Sata toi]nen miekatonta

-    -- -- kiveä suurta,

-    -- -- vaivaelit,

-    -- -- suun etehen,

-    -- -- [k]asvon päälle.

-    -- -- aurinkoinen!

-    -- -- [kan]ana

-    -- -- --

-    Vanhat vasten sauvojahan.

-

-    Tämä

-    Nukutteli nuijan joukon,

-    Paineli pakanan kansan,

-    Vanhat vasten sauvojahan,

-    Nuoret miekkansa nojahan.

-    Silloin

-    Nousi Luoja kuolemasta,

-    Herra haudasta heräsi,

-    Paasi kahtia pakahti.

-

-    "Sata on rautaista orihta,

-    Ne veti veressä silmin,

-    Sat' on miestä miekallista,

-    Sata toinen miekatonta,

-    Ne veti veressä silmin

-    Sun poloisen poian päälle."

-      Maaria matala neiti

-    -- -- --

-    "Sep' on armas aurinkoinen!

-    Lennä päätönnä kanana

-    -- -- --

-    Vanhat sauvojen varoihin" j.n.e.

-

-    Tuo päivyt j.n.e.

-    Nukutteli nuivan kansan

-    Paineli väen pakanan,

-    Miehet miekkojen nojahan,

-    Vanhat sauvojen varoihin j.n.e.

-    "Nouse Luoja kuolemasta,

-    Hereä uneksimasta!"

-

-Tämä Gananderin kappale ei liity Lapsenetsintä-virteen, vaan

-kuvaukseen Vapahtajan ristiinnaulitsemisesta ja suunnattomasta veren

-vuodosta.[261] Sitä ei myöskään seuraa Hiiden sepän kahlitseminen, joka

-seikka puolestaan viittaa siihen, että Luojan ylösnousenta-virsi on

-alkuansa ollut erinäinen runo.

-

-Toisesta vielä aikaisemmasta kirjaanpanosta löytyy jälki Erik Cajanusen

-väitöskirjassa heprean ja suomen kielen sukulaisuudesta, joka ilmestyi

-v. 1697. Säkeillä:

-

-    Aina muita muistelemina,

-    Arvosii ajattelemina,

-

-hän mainitsee alkavan erään kansanrunon, joka Kristuksen kärsimisen

-historian kokonaisuudessaan erinomaisella tavalla (_elegantissime_)

-esittää.

-

-Cajanus oli kotoisin Sotkamosta Itä-Pohjanmaalta, läheltä Vienan läänin

-rajaa, jonne Kalevalan aineistenkin runojen suoranainen vaikutus on

-ulottunut. On siis mahdollista, että myös tämä kappale on rajan

-toiselta puolen kulkeutunut. Voi tietysti olettaa päinvastoinkin, että

-juuri tämä on edustanut runon alkuperäisempää suomenpuolista muotoa,

-josta venäjänkarjalainen ja lähinnä Arhipan laulutapa on kehittynyt.

-Noista parista alkusäkeestä on kuitenkin mahdoton päättää suuntaan tai

-toiseen. Mutta sen tosiasian ne vahvistavat, että mainittu johdanto on

-runoon varsinaisesti kuuluva ja siinä alkuperäinen.

-

-Samankaltaisen laulajan muistutuksen, niinkuin Borenius on

-huomauttanut,[262] näemme siinä tanskalaisessa Lapsenetsintä-virren

-toisinnossa, jonka tytöt keväisin esittävät. Sen viimeinen värssy näet

-kuuluu:

-

-      Tämä virsi nyt lauletaan alusta,

-    -- Kevät tervetullut! --

-    Sillä Kristusta tulee muistella.

-    -- Kaikki, kuin on avara maa,

-    Puhkeaa ruusunkukkiin.

-

-Arvattavasti mainittu värssy on liittynyt Lapsenetsintä-lauluun vasta

-sitten, kun tämä jouluvirrestä muuttui kevätlauluksi. Ja sopii ajatella

-sen siihen siirtyneen jonkinlaisesta kadonneesta pääsiäisvirrestä.

-

-Kysymykseen Luojan ylösnousenta-virren mahdollisesta

-skandinaavilaisesta alkuperästä on meidän palaaminen, kun tulee

-tarkastettavaksemme osaksi vastaava virolainen Luojan surma-virsi.

-Siinä ei kuitenkaan vähääkään viitata auringon osallisuuteen Luojan

-ylösnousennassa.[263]

-

-Tosin on Virossa tavattu vähäinen lyyrillinen runo, jossa pyydetään

-päivää paistamaan, vieläpä haudalle.[264]

-

-    _Paista, paista päevakene,

-    Eredaste ilmukene!

-    Paista mu ati haua pääle,

-    Eide kirstukaane pääle,

-    Õe veimevaka pääle,

-    Venna kirvevarre pääle_.

-

-    Paista, paista päiväseni,

-    Heleästi ilmaseni!

-    Paista isäni haudan päälle,

-    Emon kirstunkannen päälle,

-    Siskon antivakan päälle,

-    Veikon kirvesvarren päälle.

-

-Mutta tämä pikemmin todistaa, että päivän paistaminen suomalaisessa

-virressä ei ole välttämättä skandinaavilaisesta esikuvasta etsittävä,

-vaan voidaan hyvin ajatella omantakeiseksi muodostukseksi.

-

-Luojan ylösnousenta-virren leviäminen vastustaa myös sitä olettamista,

-että mainittu muodostus olisi tapahtunut vasta Inkerin puolella

-virolaisen runon vaikutuksesta. Sen länsisuomalaisen johtoperän tekee

-aivan epäilemättömäksi seuraava Askolassa Uudellamaalla muistiinpantu

-loitsu, joka on tallentanut selvän jäljen päivän paistamisesta

-nimenomaan Herran haudalle.[265]

-

-      Pilven lumoussanat.

-

-    Pois pilvi päivän päältä,

-    Anna päivän paistaa,

-    Paista puuhun, paista maahan.

-    Paista Herran haudan päälle.

-    Vettä täällä tarvitaan,

-    Viisi kuusi tynnyriä,

-    Sata Saksan ämpäriä.

-

-Mistä, voimme vihdoin kysyä, tämä suomalaisen virren omituisin ja

-kaunein piirre, auringon ilmestyminen Luojan avuksi, on aiheutunut?

-Päivä, joka päättömän ja siivettömän kanan s.o. pallon kaltaisena

-lentää Luojan haudan partaalle, on epäilemättä sen raamatullisen Herran

-enkelin sijainen, joka astuu alas taivaasta näöltään salaman,

-vaatteiltaan lumen kaltaisena ja istahtaa haudan ovelta vierittämänsä

-kiven päälle. Mutta miksikä sitten juuri aurinko on kansanrunossa

-valittu sijaiseksi? Sen selittää ikivanha kristillinen kansanusko, että

-aurinko pääsiäisaamuna kirkkaampana ja nopeammin nousee kuin muina

-päivinä. Sekä Virossa että Suomessa tiedetään viime aikoihin asti

-säilyneen kansassa sen käsityksen, että ylösnousemisen aamuna aurinko

-ilosta hyppii ja tanssii.[266]

-

-Hyvin somasti on myös Salamnius Ilolaulussaan Jeesuksesta auringon

-osanoton kuvannut. Raamatulliseen aiheesen perustuen hän ensin esittää

-19:nnessä luvussa päivän pimenemisen.

-

-      Itse armas aurinkoinen,

-    Katsoi päälle korkealta,

-    Muutti muotonsa parahan,

-    Kasvons pian poijes käänsi,

-    Luojan surmasta surussa,

-    Aivan hämmästyi äkistä,

-    Sanoi suulla surkealla:

-    "Kussas on ilo enämpi,

-    Kosk' on Luoja kuolemassa?"

-    -- -- --

-    Pani poijes seppelinsä,

-    Riisui puhtahan pukunsa,

-    Surumanttelin sivalsi,

-    Peitti silmänsä punaiset.

-

-Vaan sitten hän ominpäin runoilee, miten Jeesuksen tuskanhuuto saa

-auringon jälleen hetkeksi hänen puoleensa paisteellaan kääntymään.

-

-      Armas aurinko havaitsi,

-    Kuuli huudon huikeimman,

-    Kohta kääntyypi takaisin,

-    Temmais puhtahan pukunsa,

-    Pian päällensä pukeepi,

-    Antaapi alas näkyä

-    Paistehensa puhtahimman,

-    Tahtoi tehdä kunniata,

-    Tuoda Luojan lohdutusta.

-

-Viimeksi hän 25:nnessä luvussa antaa auringon kiirehtiä ottamaan osaa

-myös Luojan ylösnousemiseen.

-

-      Kulki Jeesus kunnialla

-    Ylös haudasta ilolla,

-    Astui voimalla omalla.

-      Aivan armas aurinkoinen,

-    Aivan aamulla varahin,

-    Kiiruhtaapi kiiruhusti,

-    Ilon kanssa katsomahan

-    Voittoa vakaisen Herran.

-

-Sukulaisuus suomalaisen taiderunoilijan ja kansanrunon välillä, joka

-tässä kohden ilmenee, vahvistaa vielä sitä käsitystä, että auringon

-ilmestyminen Luojan ylösnousenta-virressä samoin kuin päivän ja kuun

-Lapsenetsintä-virressä voi olla Suomen runottaren luoma.

-

-Mutta vaikka väittäisi suomalaisen virren saaneen jokaikisen piirteensä

-jostain kadonneesta skandinaavilaisesta esikuvasta, jäisi sille

-kuitenkin kieltämättä se kunnia, että on yhden runollisimpia katolisen

-kansankäsityksen ilmaisuja yksin jälkimaailmalle säilyttänyt.

-

-

-

-8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet.

-

-

-Luojan ylösnousenta-virren Inkerinmaalla, milloin sitä Hiiden sepän

-kahlinta seuraa, liittää tähän jälkimmäiseen, niinkuin on huomautettu,

-milt'ei säännöllisesti kolmas, yksinomaan siellä tavattu runo, jolle

-paremman puutteessa on annettu nimi _Silta- ja kirkko-virsi_.

-Näytteeksi otettakoon eräs hyvin säilynyt Soikkolan kappale.[267]

-

-      Luoja soitti tietä myöten,

-    Maata myöten Maariainen,

-    Sata santtia jälestä,

-    Tuhat muita tuttavia.

-      Silta vastahan tulevi.

-    Luoja sillalle kumarsi,

-    Antoi kättä siltapuille.

-      Enkelit imehtelevät,

-    Pyhä rahvas naurahtavat:

-    "Katso meiän Luojuttamme,

-    Ja juta Jumaluttamme,

-    Kuten sillalle kumarsi,

-    Antoi kättä siltapuille!"

-      Luoja vasten vastaeli:

-    "Sillä sillalle kumarsin,

-    Annoin kättä siltapuille,

-    Silta hoiteli minua;

-    Kunis julki Juuta käynyt,

-    Vaelsi meteli kansa,

-    Paha rahvas pois pakeni,

-    Sinis seisoin sillan alla."

-      Luoja soitti j.n.e.

-    Aita vastahan tulevi.

-    Luoja aialle kumarsi

-    -- -- --

-    "Sillä aialle kumarsin,

-    Annoin kättä aitapuille;

-    Sinis istuin aian alla."

-    -- -- --

-    Kirkko vastahan tulevi.

-    Luoja kirkolle ei kumarra,

-    Anna ei kättä kirkkopuille.

-    "Sillä en kirkolle kumarra,

-    Anna en kättä kirkkopuille;

-    Kirkost' oon otettu kiinni,

-    Kappelista kahvaeltu."

-

-Tämä kappale on melkein liiankin täydellinen, sillä sopii epäillä, onko

-myös aita keskimmäisenä vastaantulijana runoon alkuansa kuulunut.

-Hevaan puolen yhdessätoista kappaleessa tavataan aita ainoasti yhdessä

-sillan ohella ja toisen kerran sen sijalla.[268]

-

-Soikkolassa tavataan vielä aidaspuut toisen typistyneen kappaleen

-säkeissä:[269]

-

-    Antanut ei kättä aiaspuille,

-    Kumartainut ei kirkkopuille.

-

-Sitä paitsi esiintyy Soikkolassa toisintomuoto, jossa sillan jälkeen ei

-tule aita, vaan _keko_:[270]

-

-      "Sillä sillalle kumartain,

-    Jos mä tässä yötä vietin,

-    Konsa Juutit loitse läksit,

-    Pahat miehet pois pakenit."

-    -- -- --

-    "Sillä keolle kumartain.

-    Annoin kättä sankapuulle,

-    Jos mä siinä yötä vietin.

-    Konsa Juutit loitse läksit."

-    -- -- --

-    "Sillä kirkolle en kumarra,

-    Anna en kättä alttarille;

-    Kirkossa kiinni otettihin.

-    Alttarissa ahistettihin."

-

-Jos ottaa huomioon, että keskimmäinen vastaantulija on harvinainen,

-vaihteleva ja ennen kaikkea tarpeeton, koska siitä annetaan juuri sama

-lausunto kuin ensimmäisestä, niin tulee siihen päätökseen, että

-kaksiluku on kolmelukua alkuperäisempi. Runon perusajatuksena onkin

-selvästi sillan ja kirkon vastakohta. Halpa, kaikkien poljettava

-siltasalvos on Luojaa suojellut, jota vastoin hänellä ei ole ollut

-mitään turvaa temppelirakennuksen pyhyydestä. Mahdollisesti on tämä

-kuvaus syntynyt niistä raamatullisista kertomuksista, joissa mainitaan,

-mitenkä Vapahtajaa usein vaanittiin Jerusalemin temppelissä, ja mitenkä

-juuri tämän temppelin ylimmäiset papit häntä vainosivat, vaikka

-alhaisen "kansan" tähden eivät tohtineet häneen käydä käsiksi

-julkisella paikalla (Math. 21: 46).

-

-Mainitun sillan ja kirkon vastakohdan säilyminen useimmin ja

-selvimmin Hevaan puolella viittaa runon leviämiseen Keski-Inkeristä

-Länsi-Inkeriin. Joenperästä saadussa parissa kappaleessa, joissa se on

-joutunut Lapsenetsinnän ja Luojan ylösnousennan väliin, on yksistään

-kirkko tallella, jota Luoja kumartelee antamatta selitystä

-ihmettelevälle kirkkorahvaalle.[271] Ja ainoassa Narvusin toisinnossa,

-joka on aivan irtonainen, on sillan sijalla aita ja "siinä" Luoja sanoo

-"yötä viettäneensä".[272]

-

-Sekä runon ympäristöstä päättäen että sen leviämisen suunnasta,

-joka sillä on yhteinen muiden inkerinmaalaisten Luojan virren osien

-kanssa, on siis sekin luultavasti Länsi-Suomesta kotoisin. Sen

-roomalaiskatolisen alkuperän tekisi aivan epäilemättömäksi sana santit

-ylläpainetussa Soikkolan kappaleessa, jos sitä uskaltaisi pitää

-varmasti runoon kuuluvana. Siinä se ei kuitenkaan esiinny kuin tämän

-ainoan kerran. Ja samantapainen, vaan vielä komeampi kuvaus, tavataan

-muutamassa Soikkolan puolen Niukahdusluvussa yksinomaan Neitsyt Maarian

-kulkueesta käytettynä:[273]

-

-      Maaria matkaa pitävi,

-    Tuhat on eessä enkeliä,

-    Sata santtia jälestä.

-    Hän käy keskellä väkeä,

-    Paistaa kuin pyhäinen päivä,

-    Kumoittaa kuin kultaristi.

-

-Arvattavasti Silta- ja kirkko-virsikin on ollut alkuansa erinäinen

-runo. Tosin seuraava Hiiden sepän kahlinta on siihen Inkerin alueella

-milt'ei säännöllisesti yhdistynyt, mutta koska tämä muualla sekä

-itsenäisenä että toisin liittein esiintyy, ei sitäkään yhdistystä voi

-pitää perin aikaisena.

-

-Vielä myöhempi on Luojan ylösnousenta-virren kiintyminen runon alkuun.

-Sen todistavat Keski-Inkerin kappaleiden suuri enemmistö, joissa tämän

-asemesta Kirkko- ja silta-virren edellä käy _Niukahdusluku_.

-

-Kertomarunoksi siten siirrettynä Niukahdusluku harvoin alkaa loitsun

-tavallisilla alkusanoilla:[274]

-

-    Luoja kirkkohon menevi,

-    Heposella hiirakalla,

-    Kalahauen karvaisella,

-    Lohen mustan muotoisella.

-

-Useimmiten on tämän sijalla toinen johdanto, joka välistä ilmankin

-Niukahduslukua käy Silta- ja kirkko-virren edellä.[275]

-

-      Ajoi Luoja tietä myöten,

-    Maata myöten Maariainen,

-    Ja kaksi pyhäistä miestä,

-    Kolme korkeaa Jumalaa.

-      Kukko lauloi, Kiesus kirkui

-    Jumala jaloille pääsi,

-    Luoja läksi liikkehelle.

-

- (Seuraa Niukahdusluku).

-

-      Jumala jaloille nousi,

-    Luoja läksi liikkehelle,

-    Pyhähuomenna varahin,

-    Ennen päivän nousemista,

-    Kolmen koijoisen keralla,

-    Kahen kanssa enkelien.

-

- (Seuraa välittömästi Silta- ja kirkko-virsi).

-

-Joskus mainittua johdantoa seuraa vielä palanen Päivänpäästö-virttä,

-ennen kuin Niukahdusluku varsinaisesti alkaa.[276]

-

-      Läksi Luoja liikkehelle,

-    Jumala jaloille nousi,

-    Iltatulta ottaessa,

-    Pärettä virittäessä,

-    Ikkunoja pantaessa,

-    Porttiloja sulkiessa.

-      Meni tallihin mäelle,

-    Oron suuren soimen luokse,

-    Sielt' otti orosistahan,

-    Ja valitsi varsoistahan,

-    Mill' oli lampi lautasilla,

-    Ojanen oron sivuilla,

-    Kylmä kaivo alla kapjon;

-    Sen otti orosistahan,

-    Sen valitsi varsoistahan.

-    Hyppäsi hyvän selälle,

-    Karkas kaaron lautasille,

-    Ajoi matkoa vähäsen,

-    Teki tietä virstan verran.

-      Pyy pyrähti, maa järähti,

-    Tetri metsästä temahti,

-    Kuohtui Kiesuksen hevonen.

-    Kiesus maahan ratsahalta

-    Kivelle maaperälle:

-    Niukahtui hevosen jalka.

-      Etsi tieltä tietäjäistä.

-    Maanselältä mahtajaista,

-    Lukulankoin laulajaista,

-    Suolojen sopottajaista,

-    Sinisen sitelijäistä,

-    Punaisen puhelijaista.

-    Saanut ei tieltä tietäjäistä --

-      Tuo kun meiän Luojuemme,

-    Ja meiän Jumaluemme,

-    Kävi itse tietäjäksi,

-    Tietäjäksi, taitajaksi,

-    Lukulankoin laulajaksi j.n.e.

-    Lihat liitti luihin kiinni,

-    Luut liitti lihoihin kiinni,

-    Teki päältä terveheksi,

-    Sisästä kivuttomaksi,

-    Päältä tuntumattomaksi.

-

-Niukahdusluvun yksityiskohtainen esittäminen veisi liian kauas

-loitsujen alalle.[277] Seuraavat huomautukset siitä riittänevät.

-Niukahdusluku, jonka kertovainen osa kuvailee Vapahtajan ratsastusta

-aasin selässä Jerusalemiin, on tässä muodossa katolista ja luultavasti

-germaanilaista alkuperää. Ruotsin kautta se on tullut Länsi-Suomeen,

-jossa on sovitettu Suomen vanhalle runomitalle. Savon puolelle

-levittyään se on kehittynyt edempänä mainittavan pyyntarun avulla.

-Luterinuskoisten Karjalaisten välityksellä on se kulkeutunut

-kreikanuskoisille Itä-Suomessa ja Venäjän-Karjalassa, jossa se on

-löydetty 1600 luvulla Tverin lääniin muuttaneiltakin. Karjalan

-kannaksen kautta on Niukahdusluku samoin ikään saapunut Inkerinmaalle,

-vieläpä Viron puolelle, niinkuin siellä tavattavat suomalaisten sanojen

-väännökset todistavat.

-

-Kuinka myöhäinen Niukahdusluvunkin liittyminen Silta- ja kirkko-virren

-eteen on, voimme paraiten päättää sen täyteläisestä muodosta, joka on

-tuntuvasti kehittynyt sen jälkeen kuin tämä loitsu, arvattavasti 1600

-luvulla, Inkerinmaan kautta vaelsi Viroon. Etenkin tietäjän etsiminen,

-joka huomattavasti siirtää pääpainon Niukahdusluvun kertovaiselle

-osalle, on yksinomaan Varsinais-Inkerissä tavattava uusi lisäpiirre.

-

-Vähemmän itsenäisen runon kaltainen, kuin Silta- ja kirkko-virsi, on se

-lyhyt liite, joka Suomen Itä-Karjalassa tavallisesti yhdistää Luojan

-ylösnousennan ja Hiiden sepän kahlinnan. Suistamalaista ja

-Suojärveläistä toisintoa edustakoot kaksi rinnan asetettua

-näytettä.[278]

-

-      Pääsi Luoja kuolemasta,

-    Katomasta valta kaikki.

-    Meni Jordanan joelle,

-    Pyhän virran pyörtehelle,

-    Kussa Luoja ristittihin,

-    Kastettihin valta kaikki;

-    Hurmehia huuhtelevi,

-    Likoja liottelevi,

-    Puistelee, pömistelevi.

-

-      Puistihen, pömistelihen,

-    Luojan hauan partahalla.

-    Astui Jordanan joelle,

-    Pyhän virran pyörtehelle,

-    Jeesuksen pesovesille,

-    Jumalaisen kyynelille;

-    Pesinen puhastelihen,

-    Kumarteli kuusianne,

-    Kuusianne, viisiänne,

-    Seitsemänne maahan saaten.

-

-Tämä liite nähtävästi perustuu loitsurunoissakin usein mainittuun

-Vapahtajan kasteesen Jordanin joessa, jonka vedellä siitä syystä

-uskottiin olevan erityisesti puhdistavan ja parantavan vaikutuksen.[279]

-

-Joskus on Itä-Karjalassa tämän liitteen ja Luojan ylösnousenta-virren

-väliin sovitettu vielä "kaiken ilman" osanotto, luultavasti

-Päivänpäästö-runosta.[280]

-

-    Rotihe ilmalle ikävä,

-    Kaikelle ilmalle katomus,

-    Luojasen on hauattua.

-    -- -- --

-    Puistelihe, pömistelihe,

-    Paljon pahan jälkilöitä.

-

-    Rotihe ilmalle ilosa,

-    Kaikelle ilmalle kaunikkainen,

-    Luojasen on noustuhua,

-    Kallehen ylettyhyä.

-    -- -- --

-    Tuli Jordanan joelle j.n.e.

-

-Myös Vienan läänissä on mainittu liite, vaikka verrattain harvoin

-tavattavissa. Yhdessä kappaleessa se rajoittuu säepariin:[281]

-

-    Meni hurmehen jokehen,

-    Pesihen puhastelihen.

-

-Toisessa, jota Lönnrot on Kantelettaren kokoonpanossa noudattanut

-(vv. 696-9), tavataan neljä säettä, joista kaksi edellistä on lainattu

-Kantelen synty-runosta.[282]

-

-      Veäksen vesikivelle,

-    Hurmehia huuhtomahan,

-    Vatsallehen vaivoaksen,

-    Veriä viruttamahan.

-

-Kolmas muodostus, jossa huuhdotusta verestä syntyvät puolamarjat, tulee

-edempänä esille.

-

-Viimeksi on mainittava omituinen liite, joka Pohjois-Aunuksessa välistä

-tällä paikalla esiintyy. Päivän selitettyä Marjatalle nähneensä hänen

-poikansa pirulaisten piinattavana:[283]

-

-      Jo hän Tuonela[han] menevi,

-    Huutelevi, haajelevi:

-    "Tuo venettä Tuonen tyttö,

-    Lauttoa Lapalan lapsi!"

-    -- "Mitä Tuonelle tulette?"

-    -- "Tulen Tuonelta oraista,

-    Maanalaista tappelijaa(!)."

-    -- "Pitääkö rautainen vene?"

-    -- "Kuusinen mun kuplattavi,

-    Katajainen kannattavi,

-    Rautapohja rauskahtavi."

-    Jo hän Tuonelah[an] menevi.

-

-Siellä seppä takoo kahletta ja tiedustelee Luojan kaulan paksuutta.

-

-Alkuosa liitettä on selvästi lainattu Väinämöisen Tuonelassa käynnistä,

-mutta loppuosa on mainitussa runossa löytymätön. Ja juuri se tulee

-vielä parissa Aunuksen-puolisessa Luojan virren kirjaanpanossa esille,

-vähän täydellisempänäkin. Toisessa, jossa lastansa etsivä Maaria pyytää

-itse takovan sepän tuomaan venettä joen yli, tämä kysyy:[284]

-

-      "Kuplattaako sun kuusinen,

-    Vai kannattaako katajainen,

-    Vai pitää rautainen vene?"

-    -- "Kuplattaa mun kuusine vene."

-

-Toisessa taas "virran emäntä", jolla on veneitä kolmin kutakin lajia,

-tulee viemään kahletta takovan seppo Ilmollisen luokse, jolloin:[285]

-

-    Mä nousin katajaisehen,

-    Enpä noussut kuusisehen.

-

-Samoin kuin Neitsyt Maarian virren monet myöhäsyntyiset lisäykset,

-todistaa tämäkin, että pohjois-aunukselainen Luojan virren kokoonpano

-on Vienan-puolisesta kehittynyt ja arvattavasti siis sieltä päin

-kulkeutunutkin. Viimeksi mainittua päätelmää vielä vahvistaa se seikka,

-että Luojan surma-virren varsinaiset kappaleet ovat Aunuksen puolella

-aivan vaillinaisia ja katkonaisia,[286] ikäänkuin niille ei olisi

-riittänyt enää tilaa laulajan ylen ahdatussa muistissa.

-

-

-

-9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta.

-

-

-Luojan surma-virren jälkimmäinen kappale kertoo, kuinka Luoja kahlitsee

-Hiiden (s.o. helvetin) sepän omaan takomaansa kaularautaan.

-

-Yksinkertaisimmassa muodossaan tämäkin runo esiintyy Keski-Inkerissä.

-Siellä se, niinkuin on mainittu, melkein aina seuraa välikertomusta

-Sillasta ja kirkosta, jonka edellä useimmissa tapauksissa käy

-Niukahdusluku. Painettakoon esimerkiksi seuraava kappale.[287]

-

-      Meni matkoa vähäsen,

-    Teki tietä virstan verran.

-    Seisottihen tien selällä,

-    Kuuntelihen, kääntelihen,

-    Kahen puolen katselihen,

-    Kuuli Hiitolan takovan.

-    "Missä Hiitola takovi,

-    Hiien seppä hilkuttavi?"

-    Ajoi pajan oven etehen,

-    Muuna miesnä muukalaisna,

-    Muukalaisna, matkalaisna.

-    Antavi "Jumal api'a!"

-      Kysytteli, kannoitteli:

-    "Mitä Hiitola takovi,

-    Hiien seppä hilkuttavi?"

-      Hiien seppä, pitkä tukka,

-    Hän kun vasten vastaeli:

-    "Taon Luojan kahlehia,

-    Jumalan kuristuspuita.

-    Vaan en tieä takoessani,

-    Kuin on paksu Luojan kaula,

-    Kuin on paksu, kuin on pitkä,

-    Kuin on poikiten leveä."

-      Luoja vasten vastaeli:

-    "Mittaele kaulahasi!

-    Niin on paksu Luojan kaula,

-    Niin on paksu, niin on pitkä,

-    Niin on poikiten leveä,

-    Kuin on kaulasi omasi."

-    -- "A kun lukkuhun lutistat,

-    Ikinaulaan nappaelet,

-    Ikisalpaan salpaelet,

-    Saatpi saatanan avaimet."

-    -- "Älä anna avaimiasi."

-      Tuo hullu Hiitolan seppo,

-    Mittaeli kaulallensa.

-    Luoja lukkuhun lutisti,

-    Ikinaulaan nappaeli,

-    Ikisalpaan salpaeli.

-    Vei Hiien vuoren kukkulalle,

-    Korkealle kalliolle,

-    Laski vuoret vuotamahan,

-    Kalliot karisemahan.

-    "Huua siellä Hiien seppo,

-    Kahlehia takoessasi!"

-

-Päätössäkeet ovat nähtävästi huonoimmin kansan muistissa pysyneet,

-melkein joka toisinnossa ne vaihtelevat, esim. vielä:[288]

-

-    "Kilju siinä Hiitehinen,

-    Kalju kannan pyörähinen,

-    Kilju ilmoinen ikäsi!"

-

-Tai:

-

-    Tuossa hirnui Hiien seppo,

-    Lukuissa lumomissahan,

-    Nauloissa takomissahan.

-

-Kolmessa kappaleessa tosin tavataan yhtäpitävä loppu:[289]

-

-    Luoja lukkuhun lutisti,

-    Luoja painoi palkimehen,

-    "Seiso siinä niinkuin seinä,

-    Asu siinä niinkuin aita!"

-

-Mutta nämät päätössanat eivät ainakaan ole alkuperäiset, vaan selvästi

-Verensulku-sanoista lainatut.

-

-Soikkolan puolella tavataan Hiiden sepän kahlinta samoin ikään hyvin

-säännöllisesti Silta- ja kirkko-virren yhteydessä, vaikka tämä pari

-kertaa on sen loppuun eksynyt. Soikkolassa on Niukahdusluku ainoasti

-kerran alkurunona, kerran myös, niinkuin on mainittu, Lapsenetsintä;

-vaan neljästi on Luojan ylösnousenta sillä paikalla edustettuna.

-

-Soikkolan laulutapa on tuntuvasti vaillinaisempi Hevaan-puolista.

-Otettakoon ehein kirjaanpanoista näytteeksi:[290]

-

-      Paja vastahan tulevi,

-    Kääntihen sepon pajahan,

-    Niin antoi "Jumal' api'a".

-      Hiien seppo vastaeli:

-    "Ei tänne Jumalan tarvis,

-    Tänne on tarvis Hiiteläinen."

-      Luoja vasten vastaeli:

-    "Mitä Hiitelä takovi,

-    Seppä Hiien kilkuttavi?"

-      Seppä vasten vastaeli:

-    "Jumalalle hirtinpuita,

-    Luojalle kuristuspuita."

-      Luoja vasten vastaeli:

-    "Mittaele kaulallesi,

-    Niin on pitkä Luojan kaula,

-    Niin on pitkä, niin on paksu."

-      Hiien seppo vastaeli:

-    "A kun lukkuhun lutistat,

-    Takasalpahan takistat?"

-      Luoja vasten vastaeli:

-    "Ei lukkoa käsin lutista,

-    Takasalpaa ei takista."

-

-Toisessa kirjaanpanossa on kuitenkin loppu paremmin säilynyt:[291]

-

-    "Ei lukku lutistu kiinni,

-    Lukulle luku pitävi,

-    Takasalvalle sanaista."

-    Niin Luoja lukun lutisti,

-    Lutisti lukun kiinni,

-    Takasalpahan satutti. --

-    Jäi paha parisemahan,

-    Kian täyen kiljumahan.

-

-Saman kappaleen alussa "Hiien poika" on ilmoittanut takovansa Luojan

-"kaakkipuita", Jumalan "ahistuspuita". Jos vielä otamme lukuun pari

-kertaa Keski-Inkerissä mainitut "kaulapuut",[292] sekä edellä

-esiintyvät "hirtinpuut" ja "kuristuspuut", joiden sijalla ainoasti

-kerran "hirsi- ja kuristusrauat"[293] esiintyvät, niin emme voi olla

-huomaamatta, kuinka säästäen tässä rautaa on käytetty. Nähtävästi on

-ajateltu jalkapuun tapaista kaulapuuta, jossa ainoasti lukot ja

-naulat[294] olivat raudasta taottuja. Nimitys "kaakkipuu" viittaa

-häpeäpaaluun, johon kaulastakin pantiin kiinni. Mutta toiselta puolen

-on kuvailtu myös hirsipuuta, koska välistä nimenomaan selitetään:[295]

-

-    Mihin Luoja hirtetähän,

-    Jumala kuristetahan.

-

-Mahdollisesti tämä hapuilevaisuus johtuu siitä, että laulaja hänelle

-tutuista rangaistuskeinoista on koettanut valita vastinetta Vapahtajan

-ristinpuulle.

-

-Suomen Itä-Karjalassa on Hiiden sepän kahlinta säännöllisesti

-yhdistynyt Luojan ylösnousentaan ja tavallisesti mainitulla

-lyhykäisellä liitteellä. Suistamalla lauletaan, mitenkä Luoja joessa

-veren jäljistä peseydyttyään:[296]

-

-      Astui alhoja saloja.

-    Nousi koivun konkelolle,

-    Lepän lengolle yleni.

-    Kuuntelevi, kääntelevi,[297]

-    Kuuli seppolan taonnan,

-    Pahan joukon paukutuksen.

-      Meni orjana oville,

-    Palkkalaisna pajan suille,

-    Itse virkki, noin sanoikse:

-    "Mitä seppola takovi,

-    Hiien seppo hilkuttavi?"

-      Virkkoi vanhin Juuttahista:

-    "Tuoll' on silmät vierahalla,

-    Kuin eilisen Jumalan silmät,

-    Kuta eilen hautasimme."

-      Jeesus virkki Juuttahalle:

-    "Onhan silmät vierahalla,

-    Katsimet kuin kaalikalla."

-      Virkki Jeesus Juuttahalle:

-    "Mitä seppola takovi,

-    Hiien seppo hilkuttavi

-    [Pajassa ovettomassa,[298]

-    Ilman ikkunattomassa]?"

-      Virkki vanhin Juuttahista:

-    "Taomme Jumalan rautoa,

-    Jeesuksen kuristusköyttä."

-      Jeesus virkki, noin sanoikse:

-    "Ei ole lukku Luojan lukku,

-    Kun käsin lukittanehen,

-    Sormin solmieltanehen;

-    Äsken on lukku Luojan lukku,

-    Kun sanoin lukittanehen,

-    Sanoin solmieltanehen."

-      Virkki vanhin Juuttahista:

-    "Enpä muistanut mitata,

-    Kuin pitkä Jumalan kaula,

-    Kuin on pitkä, kuin on paksu,

-    Kuin on kunnekin leveä."

-      Jeesus virkki Juuttahalle:

-    "Tunnen mä Jumalan kaulan.

-    Kuin on pitkä, kuin on paksu,

-    Kuin on kunnekin leveä.

-    Kuin on pitkä sinun kaulas,

-    Niin pitkä Jumalan kaula,

-    Niin on pitkä, niin on paksu,

-    Niin on kunnekin leveä.

-    Mittoa vain oma kaulas!"

-      Mitteli hän, määräeli,

-    Nosti rauan kaulahansa.[299]

-      Perän polki kalliohon,

-    Vuorehen teräksisehen,

-    Itse virkki, noin sanoikse:

-      "Ole siinä sinä ikäsi,

-    Kuni kuuhut kääntelevi,

-    Päivä päälle paistanevi!

-    Kivi kovetkokon,[300]

-    Rauta lujetkohon,

-    Lue kivi kovahan."

-              Amin, amin!

-

-Luojan puhe lukosta on tässä ilmeisesti väärällä paikalla ja sitä

-paitsi vaillinainen vastaavaan inkeriläiseen kohtaan verraten. Myös

-alkusäkeissä kuvattu puuhun nouseminen tuntuu sopimattomalta ja muista

-runoista lainatulta.

-

-Molemmissa suhteissa tapaamme Suojärven toisinnot alkuperäisemmällä

-kannalla. Jo ensi säkeet tuntuvat hyvin luontevilta, johtaessaan meidät

-hiilen- ja sydenpoltosta mustuneitten maisemain kautta Hiiden sepän

-pimeään pajaan.[301]

-

-      Astui soita, astui maita,

-    Hiitten hiilikankahia,

-    Jumalten sysimäkiä,

-    Kuului seppola takovan,

-    Hiitten seppä kilkuttavan,

-    Pajassa ovettomassa,

-    Ilman ikkunattomassa.

-

-Viimeksi mainittu säepari on kuitenkin loitsuista lainattu, arvatenkin

-pistosnuolien taonnasta, joka tapahtuu salaa pirun pimeässä

-pajassa.[302] Yhtä huonosti kuin Suistamalaisessa näytteessä soveltuu

-Suojärvelläkin tavattava Luojan tulo ovelle, jopa kynnykselle[303]

-pajan muka ovettomuuteen.

-

-Inkeriläisellä Luojan tervehdykselläkin on Suojärvellä

-vastineensa:[304]

-

-      Pyörähti pajan ovelle:

-    "Terve on teille seppolalle,

-    Jumalan apu seppolalle!"

-      Virkki Juutas joukon vanhin:

-    "Ei tähän ensinkään kelpaa Jumalan apu."

-

-Vielä selvempi kuin Inkerin puolella on Luojan ja Hiiden sepän välinen

-loppukeskustelu seuraavassa Suojärveläisessä kappaleessa. Luojan

-käskettyä mittaamaan omalle kaulalleen:[305]

-

-      Virkki vanhin Juuttahista:

-    "Enpä julkea panna,

-    Kun ei lukkua lukutta,

-    Salpa'atta(!) avaimetta."

-      Jumalainen armollinen

-    Virkki tuohon, noin pakisi:

-    "Mikä lukutta lukunnut,

-    Avaimetta salpautunut?"

-      Sitten vanhin Juuttahista

-    Panetteli kauloillehen.

-      Jumalainen armollinen

-    Virkki tuohon, noin pakisi:

-    "Lukkuate ilman lukutta,

-    Salpa'ate ilman avaimetta,

-    Salpa'ate Jumalan sanoilla,

-    Lukkuate Jumalan pakinoilla,

-    Siksi ilmaksi ikeä,

-    Kuni kuuta, kuni päivää!"

-

-Ennen tätä vuoropuhelua esiintyy vielä Hiiden sepän epäilys, sen

-johdosta että Luoja tietää ilmoittaa kaulan mitat.[306]

-

-      Virkki Juutas joukon vanhin:

-    "Mistä sinä sen miehen tunnet?"

-      Luoja vaivoin vastaeli:

-    "Kyllä minä sen miehen tunnen.

-    Olin nuorra mies metsänkäyjä,

-    Uro korven kolistaja,

-    Siinä minä häntäkin rukoilin."

-

-Sekään ei ole Suojärveläinen lisäys, sillä siihen löytyy jo Suistaman

-puolella vastine erään vaillinaisen kirjaanpanon säkeissä:[307]

-

-    -- -- --

-    "Sentähen on silmät sennäköiset,

-    Kun olen miehen nähnysiä,

-    Uron arvaeltusia.

-    -- -- --

-    Annas miekin mittaelen,

-    Mittaelen, määräelen,

-    Mie olen miehen nähnysiä,

-    Uron arvaeltusia."

-

-Venäjän Karjalan laulutavasta antaa meille selvän käsityksen

-Kantelettaren laitos, joka paraasta päästä noudattaa Latvajärven

-Arhipan toisintoa,[308] Ainoasti "julman Juuttahaisen" epäilykset

-Luojan tietojen ja näön johdosta ovat Lönnrotin monistelemat.

-Kansanrunossa hän yksistään ihmettelee:

-

-    "Niin on sulla silmät suuret,

-    Kuin on eilisen Jumalan,

-    Niin on pitkät silmiripset,

-    Jonka maahan hautasimme."

-

-Johon "Jumalan poika" vastaa:

-

-    "Sillä mull' on silmät suuret

-    Viikon katsoin syöjän suuhun,

-    Partahan palan purijan, j.n.e.

-    Leuoille[309] lesettelijän."

-

-Tämän selityksen sijalle, joka on Venäjän Karjalassa tavallisin,

-ilmestyy joskus toinenkin:[310]

-

-    "Katsoin kantosen takoa,

-    Kilketin kiven takoa."

-

-Välistä esiintyvät molemmat yhdessä:[311]

-

-    "Katsoin kantosen takoa,

-    Kiven suuren suojasesta;

-    Katsoin viikon syöjän suuhun,

-    Leukahan lesottelijan."

-

-Luojan virren julkaisussaan Topelius, jolla oli käytettävänään molemmat

-vastaukset erikseen kahdessa kappaleessa, laittoi toiselle uuden

-kysymyksen:[312]

-

-    "Miksis olet kovin osaava?"

-    -- "Kauoin katsoin syöjän suuhun."

-

-Lönnrot on ensinnäkin tämän kahtia jaon, jonka piti kansanomaisena,

-hyväkseen käyttänyt (vv. 769-780). Sitä paitsi hän otti varteen toisen

-vastauksen molemmat yllämainitut vivahdukset. Jälkimmäisen ensi sanassa

-hän muutti yhden ainoan kirjaimen (katsoin -- kasvoin) ja siitä

-syntyneen uuden ajatuksen mukaan sekä toisen vastauksen avulla (kauan)

-muodosti lisäsäkeen, joten tämä kohta tuli kuulumaan (vv. 765-8):

-

-    "Sillä pitkät silmäripset,

-    Kauan kasvoin kankahalla,

-    Kasvoin kantosen takana,

-    Kiven suuren suojasessa."

-

-Mutta myös kansanomaisen kannon takaa "katsomisen" hän tahtoi säilyttää

-ja liitti sen edelle säkeet: (vv. 748-9; vrt. 623 ja 617):

-

-    Siinäpä olin minäkin,

-    Luojan hauan partahalla.

-

-Ajatuksen tähän sovitukseen hän lienee saanut kolmannesta kansanrunon

-toisintomuodosta, jossa Luoja selittää silmiensä palon:[313]

-

-    "Kauan itkin kuollehia,

-    Kaipasin kaonnehia,

-    Katsoin kauan Luojan (!) suuhun,

-    Partahan palan purijan."

-

-Vaikeampi on sanoa, mistä Lönnrot sai mainittuun vastaukseen kuuluvan

-kysymyksen (vv. 743-5):

-

-    "Mistä tieät Luojan kaulan,

-    Kuin on paksu, kuin on pitkä" j.n.e.

-

-Itäkarjalaisia toisintoja ei Lönnrotilla vielä ollut käytettävänään ja

-on niissä kysymys hiukan toisenlainen. Tämäkin kohta siis todistanee,

-kuinka lähelle kansanrunoa Lönnrot omissakin muodostuksissaan

-vaistomaisesti osasi.[314]

-

-Yksinomaan Arhipan laulutapaan perustuu Juuttaan valitus kahleen

-valmistuttua, ettei hän sitä saata mitellä omaan kaulaansa

-(vv. 789-790):

-

-    "Ei minun käteni käänny,

-    Eikä sormeni sopine",

-

-sekä Jumalan pojan vastaus (vv. 795 -- 6):

-

-    "Kääntyisi minun käteni,

-    Sekä sormeni sopisi."

-

-Laulaja on nämät säkeet nähtävästi lainannut loitsurunoista, joissa

-ovat hyvin tavalliset hierojan sanat:[315]

-

-    Kuhun ei kääntyne käteni,

-    Mihin ei sormeni sopine,

-    Käyköhöt käet Jumalan;

-    Sopikohon Luojan sormet.

-

-Arhipan mukaan Kantelettarenkin laitoksessa Luoja on vastaamatta Hiiden

-sepän viimeiseen pelkoon lukon suhteen, johon häneltä vielä avain on

-tekemättä.

-

-Topeliusen julkaisusta ynnä Sjögrenin kirjaanpanosta olisi Lönnrot

-kyllä löytänyt Luojan vastauksen aivan samanlaisena kuin Inkerissä ja

-Itä-Karjalassa.

-

-    "Vuotas minä mittelen!"

-    -- "Enpäs anna mitellä,

-    Sinä lukkohon lukitset,

-    Sinä painat palkimehen."

-    -- "Enpä lukkohon lukitse,

-    Enpä paina palkimehen."

-    Mittelevi, määrelevi,

-    Jopa lukkohon lukitsi j.n.e.

-

-Mutta Lönnrot ei ole tahtonut tällä piirteellä lisätä sitä läpikäyvää

-valheellisuuden ja petollisuuden vaikutusta, jonka runon juoni Venäjän

-Karjalan oppimattomiin laulajiinkin tuntuu tehneen. Yhdessä Vienan ja

-Aunuksen läänin rajaryhmän toisinnossa jo Luojan selitys silmiensä

-johdosta aiheuttaa Hiitolan isännän huomautuksen, nähtävästi

-Väinämöisen Tuonelan-retkestä lainatun:[316]

-

-    "Jo tunnen valehtelijan,

-    Keksin kielahin sanojan",

-

-johon Jumalan poika ikäänkuin puolustukseksi vastaa:

-

-    "Vakakin valehtelevi,

-    Kielaskin toen sanovi."

-

-Toisessa Aunuksen-puolisessa kappaleessa kuuluu runon loppu:[317]

-

-      "Eläs lukkuhun litsistä,

-    Eläs paina pantimehen!"

-      Sanovi Jumalan poika:

-    "Ei ole lujat käsilukut,

-    Ne lukut lujat tulevat,

-    Jotka Luoja, lukkuavi."

-    Itse lukkuhun litsisti j.n.e.

-      Hiien vanhin vastoavi:

-    "Jopahan olit Jumala,

-    Jopahan sä minun petit!"

-

-Kolmannen, Vienan läänin kappaleen päätössanat osoittavat, mitenkä itse

-kansa omantuntonsa kannalta on yrittänyt selittämään runon

-ajatusta:[318]

-

-    Synti Luojalle tulevi,

-    Iän kaiken valtialle.

-    Luoja ei synnistä lukua piä.

-

-Huomattava kuitenkin on, että viimeksi mainittu selitys on

-uudenaikainen. Vanhemman kansankäsityksen mukaan, niinkuin kaikkien

-kansojen tarusto todistaa, pidettiin sukkelaa viekkautta pikemmin

-ansiona, kuin vikana. Mutta ennen kuin ryhdymme tarkastamaan, mitenkä

-juuri tämä runo on semmoisen periaatteen mukaan muodostunut, on meidän

-otettava selkoa siitä, mistä päin se on nykyisille laulupaikoillensa

-levinnyt.

-

-Että sekin on Varsinais-Inkerissä siirtynyt suunnassa idästä länteen,

-voimme päättää Hevaan ja Soikkolan puolisten runojen vertailusta, jonka

-lisäksi tulee, ettei sitä läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella,

-ollenkaan ole tavattu. Siitä päättäen on se Itä-Suomesta Karjalan

-kannaksen kautta kulkeutunut Inkerinmaalle.

-

-Esilläolevan runon todella tapaammekin Karjalan kannaksen laulualueen

-pohjoispäässä, Jaakkiman tienoilla, vieläpä yhdessä Luojan haudan

-kaivamisen kanssa.[319]

-

-      Rauti takoi pajassansa,

-    Otsa hiessä helskytteli.

-      Kysyi Luoja Rautaselta:

-    "Mitä takoo Rauti,

-    Hiien seppä hilkkasee."

-      Vastaa Rauti Luojallensa:

-    "Kahlehita Luojan kaulaan.

-    Mut en tieä,

-    Kuin on paksu Luojan kaula."

-      Sanoi Luoja Rautiselle:

-    "Kuin on konna omakaulas."

-    Luoja lukkoon rapasi.

-      Rauti kaivoi pitkän hauan,

-    Seitsemän sataa syltä.

-      Kysyi Luoja Rautiselta:

-    "Mitä Rautinen kaivaa?"

-      Vastaa Rauti Luojallensa:

-    "Luojalle syvän haudan,

-    Johon Herra haudataan."

-      Luoja lukkoon rapasi:

-    "Kiru tuossa kinnahinen,

-    Paru tuossa pannahinen,

-    Luojan lukkojen välissä;

-    Kust' et pääse päivinäsi,

-    Selkiä sinä ikänä,

-    Kuni maa ja taivas seisoo."

-

-Tämä toisintomuoto ei kuitenkaan johda Varsinais-Inkeriin, vaan

-Itä-Karjalaan, jossa molemmat Luojan surmavirren kappaleet

-säännöllisesti esiintyvät yhdistettyinä. Inkerin puoleile on niiden

-täytynyt kulkeutua jo ennen yhteenliittymistään.

-

-Erikseen on Suomen itämurteen alalla Hiiden sepän kahlinta useita

-kertoja muistiin pantu, enimmiten suorasanaisen kertomuksen muodossa,

-josta runosäkeet paikoittain läpikuultavat. Näiden todistusvoimaa

-heikontaa vaan se seikka, että kaikki ovat uusimman ajan kirjaanpanoja,

-joissa vilkkaamman liikkeen, koulun ja kirjallisuuden vaikutus on alati

-lukuunotettava. Tosin niissä tavataan lisäselityksiä semmoisia kuin:

-"kivi oli ennen niin pehmeätä, että askelet jäivät kallioon, ja rauta

-niin, että käsissään sai muokkailluksi" ja: "siitä asti piru kahlettaan

-viilaa, jott'ei ole kuin jouhen verran pitämässä, vaan pitkää

-perjantaita vasten tulee aina yhtä vahvaksi kuin ennen."[320] Mutta

-molemmat huomautukset voivat johtua muusta kansanuskosta, joka on

-runosta riippumaton. Jälkimmäiseen on verrattava suorasanainen kertomus

-kahleen hiomisyrityksestä, joka joskus Venäjän-Karjalassa, niinkuin

-saamme nähdä, on runon loppuun liitetty. Vastaavalla paikalla ilmestyy

-myös Suomen Itä-Karjalassa seuraava taikauskoinen käsitys. Kahleesen

-lukittuna Juutas huudahtaa: "min pyhänä päivänä veistä hiotaan, sen

-kahle kaulassa hoiketkoon!" Vaan Luoja vastaa: "minkä (pyhänä) kattilaa

-(eli: kattilan pankaa) pestään, sen kahle järetköön!"[321]

-

-Jälkiä Hiiden sepän taonnasta itäsuomen alueella tapaamme vielä parissa

-vanhemmassa kirjaanpanossa. Siinä Päivänpäästö-runossa, jonka Reinhold

-von Becker v. 1819 sai rovasti K.F. Aejmelaeuselta Paltamossa,

-kerrotaan mitenkä yöllä syntynyt Väinämöinen:[322]

-

-    Takoi Herran tarpehia,

-

-joka selvästi viittaa Hiiden sepän taontaan. Siihen nähden että runon

-löytöpaikka on niin lähellä Venäjän-Karjalan rajaa, voi kuitenkin

-ajatella sen tuolta puolen tulleen.

-

-Mutta aivan Savon sydämestä, Leppävirroilta, on v. 1858 löydetty

-loitsu, jonka seassa on säkeitä säilynyt sekä Päivänpäästö-virrestä

-että kysymyksessä olevasta runosta.[323]

-

-    Mistä lie pulma j.n.e.

-    Luoja ennen kuut kehitti,

-    Kuut kehitti, päivät päästi.

-    Luoja saatanan kirosi

-    Vuorihin terässekoihin,

-    Rautaisihin kallioihin.

-

-Onpa Länsi-Suomessakin esillä olevasta runosta muisto tallella

-muutamassa raudanluvussa Kankaanpäästä.[324]

-

-    Pehmennä rauta,

-    Kovenna rauta,

-    Pidä viha!

-    Koska silloinkin pehmennit,

-    Kun piru kahleiss' oli.

-

-Suorasanaisia tarinoita pahan hengen kahlitsemisesta on löydetty myös

-Norjan Lappalaisilla ja Saarenmaan Virolaisilla. Edelliset kertovat

-_Perkel'in_ taistelusta _Jubmel'in_ kanssa seuraavasti.[325] Perkel oli

-laatinut rautakahleet, joilla hän sitoi Jubmelin, heittäen vielä suuren

-vuoren hänen päälleen. Mutta Jubmel pääsi irti, sitoi vuorostaan

-Perkelin sekä viskasi vuoren hänen päälleen. Kun Perkel jälleen sieltä

-irtautui, niin kiveä ja tomua lensi ilmaan. -- Jälkimmäisillä on

-tämäntapainen tarina.[326] Nuoren Jumalan, Jeesuksen, astuttua alas

-helvettiin, paha henki, joka ei häntä tuntenut, käski sulkea oven. Vaan

-Jeesus sen avasi ja muutti samalla rautaiset ovipuoliskot kultaisiksi.

-Paha henki yritti niitä jälleen kiinni panemaan, etteivät ihmissielut

-pääsisi ulos. Silloin Jeesus läheni häntä ja pani vasemman kätensä

-nimettömällä sormella hänen kaulaansa yhden ainoan rautaisen kahleen,

-joka paikalla meni lukkoon: tee mitä tahdot, et saa auki! Ihmissielut

-Jeesus vei sitten mukanaan taivaasen.

-

-Niinkin yhtäläisten tarinain ilmestyminen Länsi-Suomessa, Norjan

-Lapissa ja Saarenmaalla, joihin kaikkianne on skandinaavilainen

-vaikutus ulottunut, ei ole mitenkään muuten selitettävissä, kuin

-olettaen skandinaavilaisissakin maissa olleen keskiajalla yleisen

-kansankäsityksen, että Vapahtaja on helvetissä pahan vallan

-kaularautaan kahlinnut.[327]

-

-Luojan virren tutkimuksessaan Borenius osoittaa, mitenkä mainittu

-käsitys perustuu n.k. Nikodemuksen evankeliumiin.[328] Tämän mukaan oli

-Jeesus astuessaan alas tuonelaan kukistanut kaksi pahaa henkeä:

-saatanan eli kuoleman ruhtinaan, jonka oli tallannut maahan, sekä

-manalaisten ruhtinaan perkeleen, jonka oli ottanut kiinni, päästäen

-samalla vapaiksi ne vanhurskaat, jotka perisynnin tähden olivat

-sidottuina. Samassa apokryyfisessä evankeliumissa häämöittää myös

-suomalaisen runon perusajatus: pahan vangitsemisesta viekkaudella.

-Kuoleman ruhtinas oli jo riemuinnut, toivossa saavansa valtaansa

-Jeesuksen, joka sanoilla: "minun sieluni on murheissaan kuolemaan

-asti", oli muka ilmaissut häntä pelkäävänsä, vaan manalaisten ruhtinas

-oli silloin varoittanut: "lausuessaan kuolemaa pelkäävänsä, on hän

-ainoasti tahtonut sinua pettää."[329]

-

-Nikodemuksen evankeliumi on keskiajalla ollut paljon käytetty, niinkuin

-muistakin Luojan virren osista olemme nähneet. Sen vaikutus on

-huomattavissa esim. Englannin katolisessa runoudessa. Vanhin

-englanninkielinen runoilija Caedmon, joka eli 7:nnellä vuosisadalla,

-kuvailee saatanan valituksessa, mitenkä kova rauta tulikuumana taottiin

-hänen ympärilleen renkaiksi, joilla Jumala oli hänet nimenomaan

-kaulastakin kiinni sitonut.[330]

-

-Kristillisen vaikutuksen alaisina ovat niinikään muodostuneet

-islantilaisten vanhoissa lauluissa ja tarinoissa kertomukset pahan

-Lokin ja hänen poikansa Fenris-suden kahlitsemisesta. Jälkimmäisen

-saavat Aasat petoksella houkutelluksi kolmesti itse koettelemaan

-yllensä heidän tuomiaan kahleita. Lokin he taas kiinnittävät kallioon

-toisen hänen poikansa suolilla, jotka samassa muuttuvat raudaksi.[331]

-Tietystikään eivät nämät Edda-tarut, joita tuskin Ruotsissa lienee

-tunnettu, ole suomalaisen runon kehitystä aiheuttaneet. Vaan sen voinee

-näistä päättää, että skandinaaveillakin on löytynyt legendoja, joissa

-on kuvailtu pahan hengen kahlinnan tapahtuneen petoksella sekä

-kahleitten kaulaan pannessa koventuneen. Viimeksimainitun piirteen

-suomalaisessa runossa voinee siis pitää alkuperäisenä, vaikka

-se on unohtunut inkeriläisistä toisinnoista, joissa muutenkin

-loppu on vähimmän eheänä säilynyt. Huomattava on myös Luojan

-ylösnousenta-virressä päivänpaisteen sulattava vaikutus kiviin tai

-metalleihis, joka edellyttää mielikuvaa niiden muinaisesta pehmeydestä

-ja sulavuudesta.

-

-

-

-10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa.

-

-

-Suomen Itä-Karjalassa, niinkuin olemme nähneet, ei Tapanin virrestä

-löydy jälkeäkään, ja Neitsyt Maarian virren kappaleet ovat siellä

-osaksi kadonneet, osaksi harvinaiset tai muihin yhteyksiin eksyneet.

-Päin vastoin kolmas Luojan virren osista, Luojan surma-virsi, on siellä

-sekä runsaasti että hyvin edustettuna. Ja sitä on vielä koetettu

-edelleen kehittääkin.

-

-Suomen itäisimmässä Suojärven pitäjässä löytyy keskellä saloa Maanselän

-rinteillä yksinäinen Kotajärven kylä. Suojärven eteläpäästä, jonka

-vasta nykyisin rakennettu neljättä peninkulmaa halki soiden suoristava

-maantie yhdistää lähimpään kylään Suistaman puolella, on vielä

-astuttava parin peninkulman pituista jalkapolkua. Tien löytämiseksi ei

-opasta kaipaa, vaikka koko välillä on vain yhdessä kohti ihmisasumus

-eikä vastaantulijoista toivoa, sillä muuta polkua ei haaraannu sivulle

-uralta, joka tuopi ja viepi tuohon umpisopukkaan. Yksinkulkijasta

-tuntuu ikäänkuin vaeltaisi tarujen Tapiolassa, ja mesikämmenen tielle

-jättämät jäljet hänelle havainnollisestikin osoittavat, ettei metsän

-kuningas asusta aivan kaukana. Vihdoin iso, aukea halmemaa ilmaisee

-karjalaisen -- ensi tunnelmassa sanoisi: kalevalaisen -- kylän löytyvän

-tässä korven kätkössä.

-

-Kotajärvellä on myös Luojan surmavirsi saanut viimeisen tyyssijansa

-Suomen rajojen sisäpuolella. Että tämä Itä-Karjalaan saapuessaan heti

-sinnekin on tien osannut, todistaa ennen huomautettu alkuperäinen

-piirre päivän sulattavasta vaikutuksesta Luojan haudan päällepainoksi

-pantuihin kiviin, joka ainoasti siinä paikassa mainitulla alueella on

-säilynyt.

-

-Vaan lisäksi on Luojan surma-virsi Kotajärvellä saanut useita vallan

-uusia lisäyksiä. Muuallakin Suojärvellä on mainitun virren runomitta,

-itäsuomalaisten kielimuotojen vaihtuessa yhä enemmän aunukselaisiin, jo

-monessa kohdin rikkoutunut, niin että se paikoitellen lähenee

-suorasanaista esitystä. Siitä syystä ei ollut enää vaikea tähän

-yhdistää semmoisiakin tarinoita, joilla ei alkuansa ollut minkäänlaista

-runomittaa, sovelluttamalla niihin jonkinlaista poljennontapaista.

-

-Maisteri Hj. Basilier, joka talvella 1884 kirjoitti muistiin Luojan

-surma-virren Kotajärvellä, huomauttaa, että alku siihen osattiin vain

-suorasanaisessa muodossa, ja että laulaja ynnä eräs toinen vanhempi

-vaimo esittivät sen seuraavin piirtein.[332] Muutamalle tsaarille

-syntyy _Iuta_ poika. Vanha ukko tulee katsomaan lasta: "lapsi tämä

-hyvä, vain merkit eivät ole hyvät." Sen tähden tsaari panee lapsen

-tynnöriin ja työntää mereen. Kauan kuplittuaan Iuta lopulta

-sortuu pakanamaahan toisen tsaarin luo, joka hänet ottaa omaksi

-lapsekseen, kun on ylen kaunis katsoa. Jäljestäpäin syntyy kuitenkin

-tsaarinnallekin poika, jota koulutetaan Iutan kera. "Shkolassa" Iuta

-tappaa kasvatusveljensä ja pakenee, osuen takaisin syntymämaahansa.

-Siellä kun kerran menee hedelmiä varastamaan puutarhasta, jota tsaari

-itse vartioitsee, tulee tietämättään murhanneeksi oman isänsä.

-Murhaajaa tuntematta leskitsaarinna valitsee miehekseen Iutan hänen

-muhkean muotonsa tähden. Vasta yhdeksäntenä päivänä hän rupeaa

-tiedustelemaan tämän elämänvaiheita. Seurauksena on, että Iutan taas

-täytyy paeta. Hän joutuu nyt Vapahtajan luo, joka säälistä ottaa hänet

-opetuslapsekseen.

-

-Opetuslapsena ollessaan, jatkuu kertomus, Iuta kerran menee pakanain

-linnaan, jossa juuri sattuu olemaan "praasnikka" eli juhlanvietto.

-Täällä Iuta humaltuu ja pettää Vapahtajan. Hädän tullessa jättävät

-hänet muutkin opetuslapset. Pakanat nyt ottavat Vapahtajan kiinni,

-rääkkäävät kuolijaaksi ja vihdoin hautaavat, niinkuin virressä

-kuvataan. Ylösnoustuansa tahtoo hän ottaa Iutankin, samoin kuin muut,

-uudestaan opetuslapsekseen, vaan tämä lähtee järven yli pakoon ja

-hukkuu.

-

-Edellinen osa kertomusta on selvästi suorasanaista satua, venäläisen

-kansantarinan välityksellä muodostunutta vanhasta legendasta, jossa

-sekä raamatullinen kertomus Mooseksen lapsuudesta että kreikkalainen

-taru onnettomasta Oidipous-kuninkaasta ovat Juudas Iskariotin

-nimelle sovitetut. Tämän legendan mukaan, joka oli länsimaillakin

-keskiaikaisissa käsikirjoituksissa ynnä uudemman ajan kansankirjasissa

-yleisesti levinnyt,[333] oli Juudas varakkaan juutalaisen poika ja

-joutui arkkuun pantuna Skariot nimiselle saarelle, jonka kuningatar

-hänet korjasi. Kasvatusveljensä surmattuaan pakeni Juudas laivalla

-Jerusalemiin, missä pääsi Pilatuksen palvelukseen. Puutarhavarkaus,

-joka aiheutti isän murhan, tapahtui Pilatuksen mieliksi, ja palkinnoksi

-tämä sitten naitti hänelle rikkaan lesken. Mutta jälkimmäisen osan

-yritti samana kesänä kolmas 50 vuotias nainen tämän julkaisijalle

-runomitalla esittää yhdessä jaksossa Luojan surma-virren kanssa. Hän

-sanoi oppineensa omilta vanhemmiltaan ja saneli sen pyynnöstä myöhemmin

-vielä kerran vähäisillä lisäyksillä ja vaihdoksilla.[334] Murteellista

-äänneasua kirjakielelle sovittaessa on pitänyt hakasiin panna ne

-muunnokset, joiden kautta tavuitten luku säkeessä lisääntyy, ettei

-runopuku tuntuisi vielä vaillinaisemmalta kuin mitä se on; huomattava

-on niinikään, että illatiivi murteessa päättyy h-äänteesen eikä pitkään

-vokaaliin, esim. Myndäh (= Myntään), joten myös runomitta kevenee.

-

-      Neitsyt Maaria emonen on,

-    Pyhä on piika taivollinen;

-    Maariass' on maan alku vai,

-    Luojass' on maan synty vai,

-    Luojako maall' on ensin syntyi,

-    Kasvatti Maaria poikaansa,

-    Kaksikymmentä kaksi vuotta.

-      "Hoi maammoni kantajani,

-    Armas maion antajani!

-    Työnnäpä minut maan käyntään."

-    -- "Kuinpas minä sinut työnnän?"

-    -- "En minä yksin lähe.

-    Otan 10 braatjaa joukkoon,

-    Yhestoista itse lähen,

-    Kahestoista Iuda lähtee."

-      Lähteepä Luoja maankäyntään,

-    Pitkin maita matkailemaan,

-    Poikki sois[ta] polvittelemaan.

-    Matkaa Luoja joukon kanssa,

-    Suurell' on suol[la] matkaellaan.

-    "Elkää braatjat matkaelko!

-    Taivahalliset kellot kuuluu,

-    Nyt on tässä praasniekka."

-      Ruvetaan he praasnuimaan,

-    Tulipa heille leivän loppu.

-    "Kuka täs[sä] nuorin, kuka täs[sä] kierin,

-    Kuka menee leivän käyntään."

-    Iudapa sanoi ensimmäiseksi:

-    "Minä lähen leivän käyntään."

-    Hänpä se puuttuu

-    Hiitolaisien linnakuntaan.

-      Hiitolaiset häl[tä] kysytään:

-    "Mitäpä sinä tänne kävit?"

-    -- "Minä tulin leivän etsoon."

-    -- "Emmepä nyt leipää myö,

-    Ennen puolta päivää vai,

-    Myöskin meill' on praasniekka."

-      He ruvetaan toimittamaan:

-    "Mikä sinä miesi, kuka sinä miesi?"

-    -- "Minä olen miesi Maarian pojan joukkoa."

-    -- "Mittuinen on Maarian poika?"

-      Hälle ryypyt ryyppäytetään,

-    Häntä vielä ruuatetaan,

-    Jopa Iuda vesseltyypi.

-    "Minpä maksaa Maarian poika?"

-    -- "30 kultarahaa."

-      Häl[le] rahat annetaan vai,

-    Häl[le] leipää myyään vielä.

-    "Tulkaa te vai kestiin kohta,

-    Tulkaa nouseval[la] netälil[lä],

-    Neljän päivän (torstain) ja

-    Puolen päivän aikaan tulkaa!"

-      Ruvetaan neljän päivän

-    Puolen päivän aikaan syömään.

-    Luoja virkkoi:

-    "Nytpä meiän joukoss' ismen (petos)."

-    Iuda kysyi ensimmäiseks:

-    "Kuka täss' ismenän piti?"[335]

-    -- "Oota kotvan aikaa menee."

-      Syötiin he kotvanen vai,

-    Syntyipä se kohu suuri.

-    Katsoo Maarian poika,

-    Jopa Hiitolaisien komannot tullaan.

-    Iuda pakoon sauvahtihen.

-      Luoja avas' ikkunan i:

-    "Syöntä aika on rauha aika."

-    Hän kun puhalti pihalle,

-    Hiitolaiset polvillehen.

-      Vielä syötiin vero eelleen.

-    "Hoi nyt sinä Maarian poika!

-    Emmepä me sinust' eroo."

-    -- "Oha braatjat, oottakaa,

-    Ottakaa vain puoli tiimaa,

-    Ettekä te mene minun tuntijaksi,

-    Ettekä te mene minun tietäjäksi."

-      Tulipa heil[le] veron päättö,

-    Avas Luoja ikkunan i:

-    "Mitä lienette tahtonut,

-    Saatte tulla nyt jo tupaan."

-    Tultiin Hiitolaiset tupaan:

-    "Kuka täss' on Maarian poika?"

-    -- "Minä olen Maarian poika."

-      Ruvettiin häntä lyömään,

-    Kenpä pistää, kenpä iskee.

-

- (Tähän liittyy kertomus sokeasta ukosta, joka Luojan

- verestä saa näkönsä).

-

-    Sokee ukko sanoo:

-    "Pankaa keijäs tuohon kohtaan!

-    Vielä minä pistän häntä."

-      Toiset pantiin keijäs --,

-    Pisti häntä sokee ukko;

-    Lämmintä verta hälle tuli.

-    "Mitäpä tuos[sa] nyt hiilavaa tulee?"

-      Luoja sanoi:

-    "Voiapa sokee silmiäsi!"

-      Sokee verel[lä] voiti silmät,

-    Tulipa sokeel[le] silmät vielä.

-    Hänpä polvusilleen --:

-    "Voipa tuota suurta kummaa!

-    Ei tuo ois meiän piinattava,

-    Kun tuo minul[le] silmät antoi."

-

-Sen jälkeen seuraa Luojan surma-virsi yhä samassa puutteellisessa

-runopuvussa. Ensin esitetään Luojan hautaaminen ja ylösnousenta

-auringon avulla, jolle Luoja lukee "oman virren" eli "luvun". Sitten

-kerrotaan, kuinka Luoja kulkiessaan Hiitolaisien hiilikankahilla kuulee

-pajasta taonnan ja lentää pyyn muodossa pajan katokselle. Mutta pyystä

-näkyy laulajalle muistuneen mieleen, että toinen pyyn tarina on väliltä

-unohtunut. Luoksensa saapuneet "braatjat" Luoja lähettää maammollensa

-sanaa viemään.

-

-    "Hoi Maaria, älä itke!

-    Jopa on Luoja päässyt vai."

-    -- "Enpäs usko, enpäs smieti,

-    Äsken on tosi,

-    [Kun] pyyhyt pyrähtelee,

-    Keitetty pyyhyt kattilassa."

-      Silläpä sanal[la]

-    Pyy pyrähti, maa järähti,

-    Jeesuksen syän särähti.

-    "On se nyt jo tosi ollut."

-    Maaria polvusilleen --

-    Hänkö muka (niin) ihastuiko.

-

-Nyt palaa runo siihen kohtaan, mistä oli keskeytynyt. Pajan katokselta

-raon kautta katsottuaan, mitä Hiitolaiset tekevät, Luoja muuttuu

-jälleen mieheksi ja astuu pajan kynnykselle. Omituinen lisäpiirre on

-"tshiepin" (kahleen) kolmenkertainen takominen ja kestävyyden

-koetteleminen, lisäten rautaa kolmesta puudasta yhdeksään. Tämä piirre

-näkyy olleen jo Europaeusen Kotajärvellä tapaamassa Luojan surma-virren

-toisinnossa[336] ja on tiettävästi venäläisperäisistä saduista

-lainattu.

-

-Vielä kääntyy runon ajatus takaisin Juudaksen kohtaloon. Hiitolaisen

-sanansa voimalla kahlittuaan Luoja kutsuu seuralaisensa jälleen

-ympärilleen.

-

-    Kaikk' on braatjat keräyttiin,

-    Jo on

-    Hiitolainen vangissa-ko.

-    Katsoo-ko, Iuda juoksee suon rannetta myöten.

-    "Hoipa Iuda, tule tänne!"

-    Katsahti: ka Maarian poika,

-    Braatjoin kera itse ompi.

-    Hän-kö se pakoon huskahtihen.

-    Hän-kö se viippa[s]i oikeel[la] käel[lä]:

-    "Mene sinä Hiitolaisel[le] yskään!"

-

-Eikä runo tähänkään lopeta, vaan antaa Luojan edelleen matkailla

-"braatjoin" kera.

-

-      Matka[s]i maita, matka[s]i soita,

-    Matka[s]i kaunihil[la] kaseksil[la].

-      Tulipa siinä

-    Mustan mullan murtaj[a] vastaan.

-    "Terve,

-    Jumalan apu kyntäjäl[le]!

-    Minä konsa täs[tä] matkaelin,

-    Tämä kohta oli

-    Pikkaraisen[a] vesikkona.

-    Nytpä on jo

-    Mustan mullan murrettavan[a]."

-      Matk. kylän rantoj[a] myöten.

-    Tuli paimonen vastaan vai.

-    "Minä täst' on konsa kuljin,

-    Nämä oltiin pienet vasat,

-    Nytpä ollaan lypsylehmät."

-      Meni hän i pagostalle.

-    "Minä täst' on konsa matka[s]in.

-    Viel' oli tässä Pagosta asettamatta,

-    Nytpä on

-    Papin parta homehes[sa],

-    Kirkon seinä kiitsimessä."

-

-Ensimmäinen ja laajin näistä Luojan surma-virren liitteistä, Juudaksen

-kavallus, tavataan venäläisenkin kansanlaulun aineena ja löytyy useassa

-kirjaanpanossa sekä Iso- että Vähä-Venäjältä, joiden sisällys on

-kuitenkin suomalaiseen virteen verraten melkoista suppeampi. Näytteeksi

-suomennettakoon muuan Kazanin ja Nishni-Novgorodin tienoilla

-muistiinpantu.[337]

-

-      Viikolla piinan Juuttahat

-    Kristusta takaa ajoivat.

-    Vaan eivät saaneet valtaansa,

-    Kun eivät voineet tuntea,

-    Vaikk' oli ilmi edessä. --

-    Apostolien pöydältä

-    Kun loppui leipä, torillen

-    He lähettivät Juudaksen.

-    Hän alkoi tiellä tuumata,

-    Mitenkä pettää Jumala.

-    Hän juoksi ristiin rastihin

-    Ylimpäin pappein taloihin:

-    "Kristuksen teille näytän mä,

-    Minulle kolmekymmentä

-    Jos kultarahaa maksatten."

-    -- "Oi Juudas, meille tarpeesen

-    Semmoiset miehet olisi."

-    Juudaspa rahat korjasi,

-    Sielunsa sulki helvettiin.

-    Lukittuansa sielun niin,

-    Ei enää mitään miettinyt,

-    Kristuksen vainoon yhtyi nyt.

-    Matkalla hänen kulkeissaan

-    Juutalaisjoukko kerallaan,

-    Kysyivät hältä: "mitenkä

-    Kristuksen meille näytät sä?"

-    Niin Juudas virkkoi: "katsokaat,

-    Te Juutalaiset sotilaat,

-    Kun Kristusta ma suutelen,

-    Te hänet siitä tunnetten."

-    Hän siten kiinni otettiin,

-    Kristukseen takaa tartuttiin.

-

-Myös loppuosalla suomalaista Juudaksen virttä, joka kertoo hänen

-paostaan ja tuomiostaan, on vastineensa slaavilaisten Vendien

-samanaineisessa laulussa.[338] Jumala maita pitkin matkaellessaan tulee

-vähäisen lesken mökkiin, jossa pyytää kortteeria. Lesken valittaessa,

-ettei hänellä ole leipää, lähettää sitä hakemaan Juudaksen, joka

-joutuisimpana tarjoutuu menemään. Juudas tapaa Juutalaiskadulla

-pelaavia Juutalaisia ja menettää heille leivän ostoon annetut 30

-hopearahaa. Ne saa sitten takaisin myömällä Mestarinsa. Vapahtajan

-ilmoittaessa, että hänet on petetty, Juudaskin kysyy: "olenko minä?" ja

-saa vastaukseksi: "paraiten itse tiedät."

-

-      Juudas oli nopsa,

-    Juoksi, minkä jaksoi,

-    Hirttäytyäksensä,

-    Katuin katkerasti.

-      Herra huusi jälkeen:

-    "Käänny, palaa, Juudas!

-    Anteeks' annan sulle,

-    Synnistäs' sun päästän."

-

-Vaan Juudas juoksi yhä edelleen, tapasi ensin kuusen, jonka ei arvellut

-kestävän, ja viimein haapapuun, johon hirttäytyi ja joka siitä syystä

-vapisee aina tuomiopäivään asti.

-

-Kuitenkaan ei kumpikaan mainituista lauluista ole edes välillisesti

-vaikuttanut suomalaisen runon muotoon. Se on vasta Kotajärvellä

-runomittaan pantu suorasanaisesta sadusta, jota muuallakin Suojärvellä

-kerrotaan. Esim. eräs Hautavaaran kylässä kuulluksi ilmoitettu tarina,

-joka alkaa Iudan syntymästä, esittää hänen petoksensa melkein samoin

-sanoin ja kääntein, paikoittain vähän täydellisemminkin.[339]

-

-Juudaksen runon ja Luojan surma-virren välinen kappale, joka kertoo

-näkönsä saaneesta sokeasta ukosta, on toisinto keskiaikaista sekä

-länsi- että itämaisen kirkon kirjallisuudessa tunnettua Longinuksen

-legendaa.[340] Tämä perustuu Johanneksen kertomukseen (19: 34) yhdestä

-sotamiehestä, joka Vapahtajan kuoltua avasi hänen kylkensä keihäällä,

-niin että siitä vuoti veri ja vesi. Johannes vakuudeksi lisää (v. 35),

-että "joka on nähnyt, on sen todistanut"; osoittaen vielä Raamatun

-kirjoitusta (v. 37): "he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet."

-Kreikkalaisen sanan _éodaxos_ "nähnyt", joka tietysti tarkoittaa

-evankelistaa, saattoi helposti väärin sovittaa sotamieheen

-merkityksellä "näkönsä saanut", johon niinikään mainittu Raamatun

-ennustus näkyi viittaavan. Sitä paitsi sekoittui roomalaiseen

-sotamieheen hänen päämiehensä, jonka toiset evankelistat kertovat

-samana hetkenä seisoneen ristin kohdalla ja tunnustaneen: "totisesti

-oli tämä ihminen Jumalan Poika."[341] Molemmista on kristillisessä

-perintätiedossa säilynyt yhtäläinen muisto: kumpikin he tulivat

-kristityiksi ja kärsivät marttyyrikuoleman Kappadokiassa; yhteinen oli

-heillä muka nimikin Longinus. Ei siis ollut kumma, että he jo aikaisin

-keskiaikaisessa tarustossa sulautuivat yhdeksi ja samaksi henkilöksi,

-joka Kristusta keihäällä pistettyään näki ja tunnusti erehdyksensä.

-Että "näkeminen" oli alkuansa ainoasti henkisesti tarkoitettu, unohtui

-pian havainnollisemman kansanomaisen käsityksen tieltä, jonka mukaan

-sotamies myös ruumiillisesti sai näkönsä Kristuksen verestä ja niin

-muodoin oli ollut sitä ennen heikkonäköinen tai sokea.

-

-Sotamiehen oletetusta sokeudesta seuraa, että hänelle toisten täytyy

-antaa keihäs käteen. Lausetapa "vastaan otettuaan keihään", tavataan jo

-Nikodemuksen evankeliumin käsikirjoituksissa, joissa on toisinaan vielä

-se ajan muutos huomattava, että keihäällä pistäminen käy Kristuksen

-kuoleman edellä.

-

-Longinuksen legenda esiintyy Englannissa jo anglosaksilaisessa

-kirjallisuudessa ja oli myös Irlannissa varmasti 800 luvulla tunnettu.

-Vanhat Islantilaisetkin sen vastaanottivat, muodostaen siitä ikikauniin

-tarunsa Balderista, jonka sokea Höder mistel-vesalla lävistää.

-

-Vielä v. 1732 painetussa tanskalaisessa arkkiveisussa on se hyvin

-säilynyt:

-

-      Talutettiin tuonne sokea mies

-    Ja kätehen keihäs tuotiin,

-    Hän pisti Jeesusta kylkehen,

-    Veri viaton maahan vuoti.

-      Niin pyhällä verellä pyyhittiin

-    Sen miehen silmiä siinä;

-    Sai sokea näkönsä takaisin,

-    Näki Jeesuksen kauhean piinan.

-      "Herra Jumala! minua armahda

-    Ja tekoa kurjaa tätä;

-    Nyt vieraille maille matkustan,

-    Isän, äidin ja heimoni jätän."

-

-Ensimmäisellä värsyllä on vastineensa myös Saksalaisten hengellisissä

-kansanlauluissa Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta, joita 1600

-luvulta alkaen nykyiseen aikaan asti on lukuisissa kirjaanpanoissa

-talletettu.[342] Siinäkään ei sokea ole roomalainen sotamies, vaan

-nimenomaan Juutalainen.

-

-Tässä kohden niinikään suomalainen runo osoittaa kansanomaisesta

-lähteestä ammentaneensa, epäilemättä Venäläisten välityksellä. Muuten

-on siihen myös vaikuttanut raamatullinen kertomus sokeana syntyneestä,

-jonka silmiä Vapahtaja syljestään tehdyllä loalla voiteli (Joh. 9: 6).

-

-Kertomus keitetystä pyystä, jonka lentoon pyrähtäminen saa Neitsyt

-Maarian uskomaan poikansa ylösnousemisen todella tapahtuneeksi,

-esiintyy myös muualla Suojärvellä Luojan surma-virren yhteydessä, vaan

-aivan lopussa Hiiden sepän kahlinnan jälkeen ja suorasanaisessa

-muodossa.[343] Lähtee Yläjumala kotiin astumaan. Kodissa nähdään: tulee

-Jumala Äijän-päivänä (pääsiäisenä) kotiin. Viedään maammolle sana:

-"tulee poikasi kotiin." -- "Jos ei tämä värttinä katkenne, kiehujasta

-kattilasta pyy ei lentoon lähtene, sini en usko pojan tulevan." Jumalan

-emä kun rupeaa ajelemaan (leipomaan), niin värttinä kädessä katkeaa ja

-kiehujasta kattilasta pyy lentoon pyrähtää.

-

-Samalla paikalla tavataan yhtäläinen tarina myös yhdessä

-pohjois-aunukselaisessa Luojan virren kappaleessa.[344] Meni Jumala

-kirkkoon. Tuotiin viesti äidille pääsiäisyönä: "poikasi on kirkossa."

-Äiti sanoi: "en usko -- pyy on pantu kattilaan kiehumaan ja kukko --

-pyy kun ei pyrähtäne lentoon kattilasta, kukko nousse kattilan pangalle

-ja laula." Pyy pyrähti ja kukko lauloi. Sanotaan: "katso, jo tulee

-poikasi kirkosta!" Hän oli stolalla (pöydällä) sultsinaa ajelemassa,

-hän kun hyppäsi hyvällä mielin, ei malttanut piiraavärttinäistä

-heittää, meni sen kanssa, juoksi vastaan. Poika rupesi siitä itkemään:

-"minulla olisi muuta jo murhetta kyllälti, niin vielä maammo tulee

-paalikan kera lyömään." Hän otti paalikan emolta kädestä ja katkasi

-polvia vasten: "_buit prokka!_ (kirottu olkoon), kuka tänä päivänä

-värttinällä ajelee eli lihaa kattilaan panee."

-

-Viimeksimainitusta toisinnosta näkee selvästi, että tässä on tapahtunut

-kahden eri tarun sekaannus. Toinen on Suomessa yleisesti tunnettu

-tarina pyystä, joka Vapahtajan maan päällä kulkiessa oli ollut härän

-kokoinen, vaan siitä että oli hänet säikäyttänyt, tuomittu pienenemään

-maailman loppuun asti, kunnes vihdoin vaimon sormuksen läpi harasiivin

-mahtuu lentämään.[345] Tuossa muuten suorasanaisessa sadussa on

-pääkohta, säikäyttämisen kuvaus, runomitalliseksi muodostunut: "Pyy

-pyrähti, maa järähti, Jeesuksen syän särähti", jota vastaava säepari

-juuri Kotajärveläisessä laulussa esiintyy.

-

-Toinen on Tapanin virrestä tuttu kukko-juttu, joka tässä ilmaantuu

-alkuperäisessä käytännössään Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemisen

-vertauksena. Mainitussa yhteydessä se tavataan Galitsianpuolisilla

-Vähä-Venäläisillä sekä suorasanaisena tarinana että runomitallisena

-lauluna.[346] Ylösnousseen Kristuksen nähnyt Juutalais-tyttö tuo siitä

-sanoman isälleen. Tämä ei ota uskoakseen: "silloin on hän ylösnouseva,

-kun tuo paistettava kukko lähtee lentoon ja laulaa." -- Vanha

-isovenäläinen käsikirjoitus[347] esittää ihmeen tapahtuneen kristityn

-ja juutalaisen keskustelun johdosta jonakuna pääsiäisenä: paistettu

-kana pöydällä oli räpyttänyt siipiään, päästänyt äänen ja tehnyt munan.

-

-Viimeinen liite tavataan myös Basilierin kirjaanpanossa Luojan

-surma-virren lopussa, vaan välittömästi Hiiden sepän kahlinnan jälkeen.

-Se tarkoitti, selitettiin hänelle, Luojan maanneen niin kauan haudassa,

-että lehmät, jotka hänen joutuessaan haudattavaksi olivat vasikkoina,

-hänen ylösnoustuansa olivat lypsylehmiä j.n.e.

-

-Tämä ei kuitenkaan ole runon alkuperäinen ajatus, niinkuin aikaisin

-Europaeusen kirjaanpano, jossa se ilmaantuu Luojan surma-virren

-kappalten välisenä liitteenä, selvästi osoittaa.

-

-      Hiihti soita, hiihti maita,

-    Hiihti hiilikankahia.

-    Katselevi, kuuntelevi,

-    Kotvin on korkottelevi.

-    "Kyntäjäinen, kylväjäinen!

-    Kun tulee parvi pakanan,

-    Sano silloin mennyeksi.

-    "Konsa oli kaski ajettavana,

-    Nyt on ruis leikattavana;

-    Silloin Luoja tästä proidi."

-      Hiihti soita j.n.e.

-    "Oi sinä paras paimoseni! j.n.e.

-    "Mä olin vasoin paimenessa,

-    Nyt on lehmät lypsettävät."

-    -- -- --

-    "Oi sinä paras pappiseni!" j.n.e.

-    "Viel' oli pappi panematta,

-    Kirkko oli laatimatta;

-    Papin parta on huutehessa,

-    Kirkon selkä jäkälässä."

-

-Oikeastaan ei runo tähänkään paikkaan kuulu, eikä yleensä Luojan

-surma-virsien yhteyteen. Suojärven seuduilta on Europaeus vielä

-löytänyt toisinnon, joka liittyy Iro-neidon runon alkuun ja jossa

-pakenevan Luojan paikalla on Neitsyt Maaria,[348]

-

-      Neitsyt Maaria emonen,

-    Pyhä piika taivahinen,

-    Suorinen sotisopihin,

-    Käsivarsin vaattehisin.

-    Marssi soita, marssi maita,

-    Sammalten sysisaloja.

-    Tuli ohran kylväjä vastaan.

-      "Oi on sinä ohran kylväjä!

-    Juoksee Juutas jälellä päin,

-    Kysynee, kons' on tässä Maaria matkai":

-    "Silloin täss' on Maaria matkai,

-    Kons' oli ohra kylvettävä;

-    Nyt on ohra leikattava."

-    -- -- --

-    Tuli lehmien paimo j.n.e.

-    "Kons' oli lehmät lähteminä,

-    Nyt on lehmät lypsäjinä."

-    -- -- --

-    Tuli kirkon salvaja j.n.e.

-    "Kons' oli kirkko salvettava,

-    Nyt on kirkko kiitsimessä,

-    Papin parta huutehessa."

-

-Että Maaria on runossa alkuperäinen, käy selville sen ulkomaalaisista

-vastineista. Ruotsista alkaaksemme tapaamme siinä Tapaninlaulun

-kappaleessa, jossa Heroodes on säilynyt, seuraavan jatkon.[349] Josef,

-jolle Herra unessa on ilmestynyt, suoriutuu Marian ja lapsen kera

-Egyptiin. Tällä pakomatkalla he tulevat peltoaidan luo, jonka sisällä

-näkevät kylväjän. Maria pyytää häntä, ettei sanoisi ketään koskaan

-nähneensä, jos joku jäljestä päin tiedustelisi. Vaan kylväjä vastaa

-luvanneensa Jumalalle, ettei ikinä valehtelisi. Niin Maria Jumalan

-neuvosta kehoittaa kylväjää kiiruhtamaan kotiinsa ja noutamaan väkensä,

-joka leikkaisi hänen kylvämansä viljan. Heroodeksen saavuttua nopeine

-hevosineen, saattaa kylväjä hyvällä omalla tunnolla ilmoittaa, ettei

-ollut ketään nähnyt, sen jälkeen kuin siementä oli peltoon siroittanut;

-silloin oli mies vaimoineen ja lapsineen aasintamman selässä ohitse

-ratsastanut. Heroodes pyöräyttää tuota pikaa vaununsa: "jos siitä on

-niin pitkä aika, niin he ovat jo maailman päässä!"

-

-Samalla paikalla se esiintyy myös mainitussa englantilaisessa

-joululaulussa, jossa Tapanin sijalla vielä Viisaat miehet ilmaantuvat.

-Siinä tosin Jeesuslapsi puhuttelee kylväjää, mutta muualla on ihmeen

-tekijänä säännöllisesti Neitsyt Maaria; niin Katalooniassa, Ranskassa

-ja Alankomailla. Etelä-Ranskassa toisinaan vielä seuraa kertomus

-kumartuvasta Palmupuusta.[350]

-

-Huomattava on, että jo Saksanmaalla slaavilaisten Vendien laulussa

-takaa-ajajina Heroodeksen sijalla esiintyvät Juutalaiset.[351] Samoin

-Itävallan Galitsiassa ja Vähävenäjällä, jossa äkillinen kylvetyn viljan

-kypsyminen tavataan sekä suorasanaisena tarinana että runon

-muodossa.[352] Edellisessä esiintyy Vapahtaja itse ihmeen tekijänä,

-jälkimmäisessä Neitsyt Maaria.

-

-    "Jumal' aut, Jumal', kylänmies köyhä!"

-    -- "Sullekin terve, Jumalan äiti!"

-    -- "Kulkevat tästä Juutalaismiehet,

-    Juutalaisnaiset, Juutalaislapset;

-    Mun älä virka juur' ohi menneen,

-    Vaan sano silloin tästä mun menneen,

-    Kun tämän kynnit, nisua kylväin."

-    Ennätti tuskin hän mäen taakse,

-    Kun tulivat jo ajaen takaa

-    Juutalaismiehet, naiset ja lapset.

-

-Nämät saavat kysymykseensä seuraavan vastauksen, jonka johdosta

-kääntyvät takaisin.

-

-    "Kulki hän, kulki, kun tätä kynnin,

-    Kun tätä kynnin, nisua kylväin,

-    Vaan nyt jo vehnää valmista leikkaan."

-

-Ei siis saata olla epäilystä siitä, että kysymyksessä oleva

-Suojärveläinen runo on slaavilaisesta, eikä skandinaavilaisesta

-toisintomuodosta johtunut. Tämän päätöksen tekevät vielä varmemmaksi

-suomalaisessa muodostuksessa tavattavat lisäpiirteet.

-

-Jos äsken esitettyjä Europaeusen kirjaanpanoja lähemmin tarkastamme,

-niin huomaamme kumpaisessakin omituisen ristiriidan kertomuksen juoneen

-nähden. Kyntäjälle ja kylväjälle on molemmissa todella tapahtunut se

-ihme, että maahan sirotettu siemen on silmänräpäyksessä kasvanut ja

-kypsynyt leikattavaksi. Sitä vastoin toisessa valmis pappi ja ainakin

-toisessa jo täysikasvuisten "lehmien paimen" ihan ilmeisesti

-valehtelemalla auttaa pakenijaa. Nämät jälkimmäiset kohdat johtuvatkin

-muutamasta venäläisperäisestä sadusta, jossa kerrotaan, mitenkä

-paholaisen luota pakoon lähteneet tyttö ja poika takaa-ajajia

-eksyttääkseen muuttautuvat m.m. kirkoksi ja papiksi, paimeneksi ja

-karjaksi.[353]

-

-Länsimainen ja Länsi-Suomen kautta Itä-Suomeen vaeltanut Luojan

-surma-virsi on niinmuodoin laajentunut Raja-Karjalassa idästä päin

-kulkeutuneitten venäläisten legendain avulla.

-

-

-

-11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla

-runoalueella.

-

-

-Aivan samoin kuin Luojan surma-virsi Suomen itäisimmässä Karjalassa

-ilmaantuu koko Luojan virsi useilla lisäyksillä täydennettynä Venäjän

-Karjalan pohjoisimmalla runoalueella juuri siinä Cajanin kappaleessa

-(n:o 46), missä myös Tapanin virsi tavataan paikoillensa pantuna.

-Nämätkin lisäykset roomalaiskatolisen mielikuvituksen muodostamaan

-runojaksoon ovat enimmäkseen otetut kreikanuskoisen kansankäsityksen

-piiristä.

-

-Runo alkaa luonnollisesti Neitsyt Maarian Marjavirrellä, jonka

-johdantona, niinkuin Suistaman-puolisessa näytteessä, on muista

-runoista lainattu pirtin pyyhkiminen.

-

-      Neitsyt Maaria emonen,

-    Rakas äiti armollinen,

-    Pyhki pikku pirttisensä,

-    Lakueli lattiansa,

-    Ammunteli rikkasensa,

-    Vaskisehen vakkasehen.

-    Viepi ulos usta myöten,

-    Pihalle pärettä myöten,

-    Kaijimmalle pientarelle.

-    Siitä kaataa.

-

-Tähän perustunee Kantelettaren laitoksessa Neitsyt Maarian meno

-pirtistä pihalle (v. 7 ja seur.), jos kohta käytetyt säkeet ovat

-toisia.

-

-Säännöllisessä järjestyksessä tulee sitten kappale Saunanhaku-virttä,

-joka liittyy Arhipan laulutapaan siinä, että Maaria kääntyy nimellisen

-henkilön puoleen.

-

-    Meni Mooseksen sisaren luokse:

-    "Oi Annikki sisareni!"

-

-Annikki sisar on tiettävästi Kilpakosinta-runosta Ilmariselta otettu.

-Mooses ei ole mikään muu kuin Arhipan samalla paikalla esiintyvä

-Ruotus. Seuraavassa Tapanin virressä ovat molemmat nimet vielä rinnan

-säilyneet.

-

-    Kun on Mooseksella hevosta juottamassa:

-    "Ruoki en Ruotuksen hevosta,

-    Katso Tiivan kankaria."

-

-Näiden säkeiden edellä käy kuvaus, kuinka pojan syntyessä:

-

-    Syntyi kuuhut, syntyi päivyt,

-    Syntyi tähet taivahalla.

-

-Päivän syntymisessä voisi nähdä jäljen Venäjän Karjalassa lisätystä

-koitteen katsomisesta; mutta sitä sopii myös ajatella pelkkänä kertona

-tähden syntymiselle taivaalla, joka Tapanin virteen varsinaisesti

-kuuluu. Näistä säkeistä on muuten Lönnrot saanut aiheen sovittaa

-Kantelettaressa Saunanhaku-virren loppuun liitteen, jossa ilmaistaan

-taivaankappalten ilo Vapahtajan syntyessä (vv. 250-5).

-

-Tapanin virressä esitettyjen ihmeitten jälkeen viitataan

-suorasanaisessa muistutuksessa Bethlehemin lasten murhaan:

-

-    Niin hyppeä; mi lienee syntynyt sillä tiimalla lapsia,

-    ne kaikki hukkoa.

-

-Sen johdosta on Lönnrot muodostanut Tapanin ja Lapsenetsintä-virren

-välisen liitteen (vv. 450-7), poimien säkeitä Luojan surma-virrestä

-sekä Lemminkäisen Päivölän-retkestä.[354]

-

-Sitten seuraa Lapsen piiloitteleminen ensiksi heinillä soimen päässä ja

-toiseksi jalaksen, seulan sekä sorokan (lakin) siiven alla. Niiden

-väliin on Saunanhaku-virrestä eksynyt hevosen henkäys, jonka luomassa

-löylyssä Maaria kylvettää poikasensa. Siihen lisätään:[355]

-

-    Sammakko sapea neiti

-    Sekin hyppi siitä,

-    On paapona hänellä.

-

-Mutta kaikista merkillisintä tässä kappaleessa on, että Neitsyt Maarian

-virren ja Luojan surma-virren välinen aukko on täytetty useilla

-suorasanaisilla tarinoilla.

-

-  Sanoo poika: "maammo, työnnäkkä milmani

-    Päästähän pätemähän,

-    Kohastahan kelpoamahan."

-  Siitä menee tätinsä, Mooseksen akan luokse. Täti:

-    "Tulit tänne poikaseni!

-    Kun ei sulle tuho tulisi."

-  Poika: "surman varalla päätä kannetahan." Täti siitä hänen pistää

-  neulaksi seinähän. Kun tulee Mooses kotia, sanoo: "jopa täällä

-  Jumalan pojan tuuhulla (hajulla) pahniu pirtti." Täti: "sitä sukua,

-  sitä rotua kun o[le]n, kynsiäni kun leikkelin, niin ne pahniu."

-  Kysyy ukolta: "kenpä siitä maalla [vallalle] pääsee?" --

-    "Viereekö kari merellä,

-    Havajaako haavan lehti'?"

-  Niin hän nousee ikkunahan siitä katselemahan, kuuntelemahan.

-  Sanoo täti:

-    "Ei viere kari merellä,

-    Ei havaja haavan lehti."

-  Mooses sanoo: "se nyt maalla vallalle pääsee, ken

-    Kahitse syntyy, kerran kuolee."

-

-  Täti kysyy kaikenlaista, ei ukko toimita. Sanoo huomeneksella

-  [täti pojalle]: "kuulit nyt, vallalle pääsee, ku kahitse syntyy,

-  kerran kuolee." -- --

-

-  Sitten ottaa kaksi apulaista, itse kolmantena. Sanoo: "kuta

-  syötät, juotat, siitä surmoa toivo." Niin sanotahan, valastahan

-  vakuu[te]tahan: "ei hepä heitä häntä, hos mikä rotii (tapahtuu);

-  mi yhellä, se toisella." Sanotahan tois[et]: "se meillä on Jumalan

-  poika, ku suolavakka[han] ynnältähän kastaa." Kun he haikuroiahan

-  (tuumitaan), nostaa näpillähän suoloa jokahiselle, ei suolavakkahan

-  hänkänä kasta.

-

-  Elää vähän aikoa. Alakokassa hän ainakin istuu, niin pyörähyttää

-  stolan (pöydän). Ei ni siinä saatu häntä, tavattu. Niin hän itse

-  siitä heitäksen: "tässä nyt on Jumalan poika." Niin otetahan kiinni.

-  Sen keralla häntä keitetähän. Hän seisoo kattilassa, sanoo pahalle:

-  "ei polta, pistä kätesi kattilahan." Kun pistää, käsi kyynäspäätä

-  myöten palaa. Sanoo: "ollet Jumalani, kun tämän käteni laatinet

-  terveheksi." Kun läpi käestähän vetää, käsi tervehenä.

-

-  Häntä siitä pannahan kiukoahan rautaisehen. Istuu siellä vihannalla

-  mättähällä. Ei polta sielläkänä.

-    Ei mies vikoihin viere,

-    Eikä vammoihin valao.

-  Niin siitä pois otetahan, kun nähtihin, ettei kuole.

-

-  Pannahan kiinni, sanotahan: "nyt pitää ristihin naulita." Niin

-  työnnetähän siitä yksi nauloja taottamahan sepän pajahan. Hän meni

-  ja taotti kuusi naulaa. Läksi astumahan joen vartta jälillehen

-  sinne. Siitä kauppias matkoa toisella puolen jokea, sanoo: "mistä

-  nyt tulet? eikö ole liikoa nauloa?" Ja ostaa sen kuudennen naulan

-  pois. Niin siitä häntä ristihin naulitahan. Viisi reikää, kuudetta

-  ei; ku[n] naula[n] hukkoaa. [Hän] sanoo "ku[ka] liian naulan osti,

-  sillä aina kaupat olkaat hyvät!"

-

-  Sitten lähettihin hautahan viemähän. On ukko pihalla sokea, särkee

-  puuta. Niin sanoo: "Asettaote minun atimeni." Hän sanoo: "mi lämmin

-  tulee käsihisi, pyyhipä sillä silmäsi." [Ukko] kun pyyhki, niin

-    Luoja siinä luomet luopi,

-    Silmät siunoaa Jumala.

-

-Ensimmäinen esitetyistä välikertomuksista on ote Antti Puuhaaran

-satua,[356] johon on yhdistetty arvoitus kerran kuolleesta ja kahdesti

-eloon tulleesta Vapahtajasta.[357]

-

-Toinen kappale tarkoittaa Juudaksen kavallusta Herran Ehtoollisen

-yhteydessä. Mainittu Suojärven Hautavaaran kylän toisinto Juudaksen

-tarinaa esittää tähän verrattavan piirteen. Pahan väen pyytäessä että

-neuvoisi heille Maarian pojan, Iuda selittää: "me olemme kaksitoista

-miestä, kaikki yhdennäköiset. Vaan kun istuudumme syömään, hän

-istahtaa keskipöydän kohdalle, suolavakkaan painaa _proskunaa_

-(ehtoollisleipää), ja kärpänen nenään liitää."

-

-Kolmannessakin liitteessä kuvastuu selvästi raamatullinen kohta,

-mitenkä ylimmäisen papin palvelijan korva parannettiin (Luukk. 22: 51).

-

-Neljännen lienee aiheuttanut Vanhan Testamentin kertomus kolmesta

-miehestä, jotka säilyivät tulisessa pätsissä (Dan. 3: 20-7).

-

-Viides ja viimeinen välitapaus johtuu samasta Longinuksen legendasta,

-jonka jo Kotajärveläisessä kokoonpanossa olemme tavanneet. Loppusäkeet

-on siihen sovitettu Käärmeen syntysanoista.

-

-Tässäkin käy Longinuksen legenda lähinnä edellä Luojan hautaamisen ja

-ylösnousennan kuvausta. Sen jälkeen seuraa tavallinen liite,

-peseytyminen Jordanin joella, vaan omituisesti yhdistettynä

-kansanomaiseen selitykseen Herran Ehtoollisen asettamisesta, ja vielä

-toisella pitemmällä liitteellä jatkettuna.

-

-  Siitä meni lampihin ja lammissa pesihen. On sitä verta. Virkki

-  räähkäisille (syntisille) oman verensä ruuaksi. Niin johtui

-  mielehen, että pohatat vieähän. Niin syyti kaikki kankahalle

-  marjoiksi oman verensä. (Ruskeaksi puolamarja).

-

-  Niin hän siitä hurmehtuu, ja huutaa:

-

-    "Oi emoni kantajani,

-    Varsin vaivan näkijä!

-    Et tieä miss' on nyt poikasesi."

-      Emä päätyi kuulemassa.

-    Siitä jalka kengässä,

-    Toinen kengättä, että

-    Norot nosti, notkot painoi,

-    Ylähäiset maat alenti,

-    Alahaiset maat ylenti.

-    Niin hänellä oli siitä voiteet monennäköiset emällä:

-    Suonta vyyhti olkapäällä,

-    Verta vakka kainalossa,

-    Luuta luikkari pivossa.

-    Sekä matkai, jotta joutui, poikansa luokse.

-    Siitä virkki

-    Tuon tuonne mentyähän:

-    "Voi poloisen poikoani,

-    Angervoisen lapsuttani!

-    Minne sai poikani poloisen,

-    Kunne laiton lapsueni,

-    Sai päiville pahoille."

-      Maaria matala neiti,

-    Vaimo valkeaverinen,

-    Puhas muori muoto kaunis,

-    Voitelevi poiuttahan

-    Alta aivan terveheksi,

-    Päältä tuntumattomaksi,

-    Keskeltä kivuttomaksi.

-    Kusta siit' on lihat liikkunt,

-    Siihen lihat liittää,

-    Kust' on suonet sorkahtant,

-    Siihen suonet solmiaa,

-    Kusta luut tuholle tultu,

-    Siihen luita lukkuaa,

-    Asemellehen asettaa,

-    Siallehen siunoaa.

-    Miehen saattoi va[l]meheksi,

-    Aivan tervehelliseksi.

-    Siitä jalka jaksoi käyä,

-    Polvi polkea kykeni.

-      Siitä noin emällehen sanoi:

-    "Oi emoni vaimo [vanha]!

-    Blahoslovi (siunaa)

-    Päästähän pätemähän,

-    Kokastahan kelpoamahan."

-    Ja sen kera meni.

-

-Jälkimmäinen liite on pantu kokoon, paitsi Luu- ja suonivioissa

-käytetystä loitsusta,[358] äidin etsintää ja tiedustelua kuvaavista

-säkeistä, joita muun muassa Lemminkäis-runoissa tavataan.[359] Tätä

-liitettä ei Lönnrot siitä syystä ole sovittanut Luojan virren

-laitokseensa, vaan sen sijaan käyttänyt Uudessa Kalevalassa

-Lemminkäisen kuolon ja herätyksen yhteydessä, johon jo Vanhassa

-Kalevalassa oli liittänyt taivaankappaleilta tiedustelun Neitsyt

-Maarian Lapsenetsintä-virrestä sekä "nuivan" joukon nukuttamisen

-auringon avulla.[360]

-

-Kuitenkaan ei tässä emon valitus: "Voi poloisen poikoani" j.n.e.

-ole aivan satunnainen lisäys, sillä se tavataan myös toisessa

-vienanpuolisessa kappaleessa auringon ilmoituksen jälkeen ja ennen

-Maarian kehoitusta päivälle paistamaan.[361] Samalla kappaleella on

-tämän kanssa yhteinen vielä Hiiden sepän kahlintaa seuraava

-suorasanainen loppuliite. Auringon nukuttama pahan väki herää haudan

-partaalla ja havaitsee, etteivät asiat ole hyvällä kannalla. Menevät

-hiomaan poikki Hiiden sepän kahletta. Päivän hiottuaan saavat sen jo

-hyvin hoikkaseksi; kun ei se kuitenkaan katkea, päättävät huomeneksella

-palata työtänsä lopettamaan. Mutta heidän aamulla tullessaan on kahle

-jo kahta paksumpi. He rupeavat taas hiomaan toivoen saavansa sen

-katkeamaan, vaan väsyvät jälleen ja panevat maata. Heidän kolmantena

-päivänä työhön mennessään on kahleen paksuus kolminkertainen. Siihen he

-heittävät hiomisen. Vielä kerrotaan molemmissa kappaleissa, mitenkä

-Luoja astui alas Aatuhun (Haadekseen) ja päästi pois kaikki, mitä

-siellä oli väkeä. Vaan yksi oli "muidritsa" (viisas), jonka hän sinne

-jätti lausuen: "en minä muidra muidrista".

-

-Tämä yhden ylen viisaan jättäminen Haadekseen viittaa muutamaan

-venäläiseen legendaan Salomon kuninkaasta.[362] Astuttuansa alas

-Haadekseen Kristus oli sieltä kaikki muut ulos päästänyt, paitsi

-Viisasta Salomonia: "sinä voit pyrkiä pois omalla viisaudellasi."

-Salomon silloin alkoi keriä nuoraa, jolla sitten oli mittailevinaan.

-Pikku pirun kysymykseen, mitä varten hän Haadesta mittaili, hän selitti

-suunnittelevansa siihen luostarirakennusta. Pikkupiru hädissään

-kertomaan isoisälleen Saatanalle, joka ajoi Salomonin ulos koko

-Haadeksesta.

-

-Esitetty Luojan virren viimeistely on verrattava siihen Kalevalan

-runojen viimeiseen kansanomaiseen kokoonpanon yritykseen, jonka mukaan

-Lönnrot, jos kohta liioitellen, sanoo järjestäneensä Väinämöisestä

-kertovat runot.[363] Mainittu runojakso, jonka vanha Vaassila

-Kieleväinen Vuokkiniemen pitäjän Vuonnisen kylässä v. 1833 Lönnrotille

-lauloi, antaen lisäksi suorasanaisia selityksiä, suhteutuu vakinaiseen

-Sampo-jaksoon aivan samoin kuin esillä ollut Luojan virren

-täydennysyritys Vienan läänissä tavalliseen Luojan virren kokoonpanoon.

-Molemmissa on ainesten yli määrän yhteensullominen vaikuttanut, että

-eri osat ovat kooltaan ja sisällykseltään typistyneet ja runomuotoonkin

-nähden rikkoutuneet.[364]

-

-Vaan ennen kuin ryhdymme tästä tekemään päätöksiä sekä luomaan

-lopullista katsausta niihin yleisiin tuloksiin, joihin suomalaisen

-Luojan-virren tutkimus on johtanut, on meidän vielä tarkastettava

-virolaisen Jeesuksen laulun kokoonpanoa ja muodostusta.

-

-

-

-12. Jeesuksen laulu Virossa.

-

-

-Samaten kuin suomalaisen Luojan virren kappaleet kreikanuskoisilla

-Karjalaisillamme, ovat myös Viron kansan laulut Jeesuksesta ja

-Maariasta, n.k. Setukaisten luona löytäneet pakopaikan uudemman

-kirjatiedon ja kansanopetuksen tieltä. Nämät Itämeren maakuntain rajan

-taakse, Pihkovan puolelle jääneet Virolaiset käännettiin kreikanuskoon

-keskiajan loppupuolella, luultavasti 1473 vuoden tienoissa, jolloin

-läheinen Petshoryn luostari perustettiin.[365]

-

-Yhtäläisesti kuin Luojan surma-virsi Suomen Karjalassa ynnä Latvajärven

-Arhipan toisinnossa alkaa eräs Setukaisten _Jeesu laul_ usein

-valituksella, että muuta kaikkea esitetään, vaan ei Jeesuksen kuolemaa.

-Mutta sitten runo ikäänkuin pyörtää takaisin sanansa ja poikkeaa aivan

-toiseen aineesen.[366]

-

-      Kaikki laulut lauletahan,

-    Ei mainita Maariata,

-    Kaikk' iloiset etsitähän,

-    Kuului, jo on Jeesus kuollut,

-    Ei jutella Jeesuksesta,

-    Maariakin maahan pantu,

-    Ei konsana Jeesus kuole,

-    Maariat' ei maahan panna.

-      Jeesus käy jokea pitkin,

-    Pyhä Maaria virran viertä.

-    Kuka vastahan tulevi?

-    Hepo vastahan tulevi.

-    "Terve ratsu rautakapjo,

-    Rautakapjo, pyöräkaula!

-    Vie Jeesus ylitse vetten,

-    Kanna Maaria kananen."

-      Hepo kielille paneli:

-    "En Jeesusta jaksa viedä,

-    Enkä ehdi Maariata.

-    Moision maa on kyntämättä,

-    Tekemättä työosani,

-    Säkä työss' on särkynynnä,

-    Rinta maalla rikkununna."

-      Jeesus soimasi hevosta:

-    "Kun hepo hävitetähän,

-    Suon reunahan surmatahan,

-    Karhu käyös kuopallensa,

-    Hukka tullos haudallensa."

-      Jeesus käy j.n.e.

-    Kirkko vastahan tulevi.

-    "Terve kirkko kultakatto,

-    Kultakatto, hopearisti!

-    Vie Jeesus" j.n.e.

-      Kirkko kielille j.n.e.

-    "Huomenn' on pyhänen päivä,

-    On tulossa armas aika;

-    Kaikki rahvas on ko'olla,

-    Papit paljon laulamassa,

-    Koulupoiat kukkumassa."

-      Jeesus kirkkoa kirosi:

-    "Tullessa pyhäisen päivän,

-    Ajan armon auetessa,

-    Ulos rahvas astukohon,

-    Yksin jääköhöt jälelle

-    Kirjamiehet kirkumahan,

-    Koulupoiat kukkumahan."

-      Jeesus käy j.n.e.

-    Härkä vastahan tulevi.

-    "Terve härkä keihässarvi,

-    Keihässarvi, ruumenvatsa!

-    Vie Jeesus" j.n.e.

-    Härkä vastasi hänelle,

-    Sarvenkantaja saneli:

-    "Mun on niskani ruvessa,

-    Sarveni on sammalessa."

-      Puhui Jeesus puolestansa:

-    "Valan sarville hopean,

-    Kullan sarvien välihin."

-    Härkä vei Jeesuksen ylitse,

-    Kantoi Maarian kanasen.

-      Jeesus lausui laupeasti:

-    "Kun härkä hävitetähän,

-    Keihässarvi surmatahan,

-    Keittäessä kiitetähän,

-    Syötyäkin siunatahan;

-    Suku suuri on ko'olla,

-    Lapset läsnä laulamassa,

-    Perhe penkeillä ilossa,

-    Muu väki pihalla vielä."

-

-Päältä katsoen tämä runo tuntuu hyvinkin eheältä ja yhtenäiseltä. Mutta

-lähemmin tarkastaessa huomaa pian, että se on useammasta eri aineksesta

-kokoonpantu. Aivan ilmeisesti liikanainen ja luonnoton lisä on _kirkko_

-hevosen ja härän välillä vastaantulijana ja _kantajaksi pyydettynä_. Se

-onkin lainattu toisesta Setukais-runosta, jossa kuoleva neito pyytää,

-että hänet haudattaisiin _Võnnun_ kirkkoon: "papit siellä paljon

-lauloit, kukuit paljon koulupoiat."[367]

-

-Tartonmaan Võnnun[368] pitäjän nykyään luterilaisen, ennen katolisen

-kirkon mainitseminen[369] viittaa siihen, että ainakin tämä osa

-kreikanuskoisten Setukaisten Jeesuksen laulua on katolista alkuperää ja

-lännempää yli rajan levinnyttä. Sen päätöksen varmistaa myös

-koulupoikain nimenomainen esiintyminen eikä sitä vastustane pappien

-sinisen ja keltaisen puvun kuvaus useissa toisinnoissa, esim.[370]

-

-    _Sis iks papi pallo laulva,

-    Pallo kuukva koolipoisi,

-    Tuleva sisse sinisärgi.

-    Kõndva kõlladse kasuga_.

-

-Jeesuksen lausumat tuomiot tavataan useammin irtonaisina runon lopussa,

-jolloin on vaikea kuivailla muun kuin härän niitä kuulemassa. Eräässä

-kirjaanpanossa, jossa härkä on vienyt Jeesuksen "Pietarin pesään",

-pyhän "kodan" (talon) kohdalle, Jeesus toivottaa, että härkää

-tapettaessa lapset laulavat pöydän takana, ja perhe pitää iloa penkin

-päällä, vaan hevosta hukattaessa kylän:

-

-    Penit iloa pitävät,

-    Sepelkaulat karkelevat;

-

-vielä kirkon hän kiroo, etteivät siinä enää papit ja koulupojat, vaan:

-

-    Paarmat paljon laulakohot.

-    Lintuset livertäköhöt.

-

-Viimeksimainittu kirous on muuten hyvin harvinainen, silloin kuin

-tuomiot runon lopussa julistetaan, vaikka vastaantulijana kirkko miltei

-säännöllisesti ilmaantuu. Tavallisesti on tällöin ainoasti hevosen ja

-härän kohtalosta kysymys. Toisinaan ei edes Jeesus ole lausujana, vaan

-härkä, joka hevosen kera kiistelee. Samanlainen sanakiista tavataan eri

-runona muualla Virossa. Vertailun vuoksi asetettakoon rinnan eräs

-Viljannin-puolinen kirjaanpano (B) ja vastaava kappale (A) Setukaisten

-Jeesuksen laulua.[371]

-

-    A. _Hoppõn iks härgä sõimas:

-    "Kos sa astut akkanmago,

-    Kos sa kõnnit kõlgaskõttii?"[372]

-    Härgä taitsõ vasta lausta:

-    "Oh sa hoppõn kaarakõttu!

-    Ku sa hoppõn koolõnotõ,

-    Pereh ikkõ pingi pääl,

-    Latsõ ikkõ lavva man:

-    Tulõ valda varõsit,

-    Kats hulka kaarõnit,

-    Kyik vierva hobõsõ verele.

-    A ku ma härgä tappõta,

-    Odasarvõ ärr hukkata,

-    Liha mul lipsa lõigutas,

-    Veri toobõ mõõdõtas:

-    Pereh lauli pingi pääl_." --

-

-    B. _Hobu, härga tapelesid,

-    Tõine tõistä sõimelesid.

-    Hobu ütel ärjalegi:

-    "Oh sina vana tõlguskõhtu!"

-      Härga mõistis, vasta kostis:

-    "Oh sina vana pebre p--!

-    Sest sind heinul söödetakse,

-    Et sind suanil sõidetakse, --

-    Kui sina ära sureksid."

-      Siis on kikkis koera kärvad,

-    Itsikul hundi igemed,

-    Vahtivad Viru varesed

-    Kui mind ära tapetakse,

-    Pea saab Pärnu päilikule,

-    Veri mull toobil mõedetakse,

-    Liha lipsa lõigatakse,

-    Sarved Soare junkurile_.

-

-Tämäkin osa Jeesuksen laulua on epäilemättä tullut Setukaisille

-lännempää aikoinaan katolisuskoisilta Virolaisilta. Yhteinen hevosen ja

-härän vastakohta on aiheuttanut kahden runon yhdistämisen, alussa aivan

-irtonaisesti perätysten, vaan vähitellen kiinteämmin. Hevosen ja härän

-välinen suukopu on ensiksi muutettu Jeesuksen molemmille lausumaksi

-tuomioksi; sitten on myös lisään tulleelle kirkolle pitänyt keksiä

-vastaava rangaistus ja viimeksi on kutakin koskevat lausunnot

-hajoitettu asianomaisille paikoilleen, niin että ne välittömästi

-seuraavat Jeesuksen keskustelua itsekunkin kanssa.

-

-Mainitut lisät poistettua jäävät runon juoneen kuuluviksi seuraavat

-piirteet: Jeesus ja Maaria vaeltavina pitkin jokea -- hevonen ja härkä

-joen äyräällä olevalla kyntömaalla[373] -- pyyntö kantamaan yli joen --

-hevosen kieltäytyminen ajan puutteen ja väsymyksen[374] perustuksella

--- härän epäröiminen sen johdosta, että hänen niskansa ja sarvensa ovat

-pilalla, edellinen joskus nimenomaan ikeessä[375] särkynyt -- näiden

-kultaaminen ja hopeoiminen -- sekä viimein yli vienti.

-

-Sama legenda tunnetaan muualla Virossa yleisesti suorasanaisena satuna.

-Muutamassa varsinais-virolaisessa kirjaanpanossa se kerrotaan

-seuraavasti.[376] Hevonen ja härkä söivät joen äyräällä. (Toisessa

-saman seudun kappaleessa selitetään, että isäntä oli heidät päivällisen

-ajaksi valjaista irti päästänyt.) Jeesus saapui heidän luokseen ja

-pyysi hevosta viemään yli joen. Hevonen vastasi: "minulla ei ole aikaa,

-minun täytyy syödä vatsani täyteen siksi kuin minut jälleen

-valjastetaan." Mutta härkä otti Jeesuksen selkäänsä. Silloin Jeesus

-kirosi hevosen: "sinä saat paljon syödä, vaan et tule koskaan

-ravituksi." Ja härälle siunaten sanoi: "sinä saat vähän syödäksesi,

-kuitenkin olet aina kylläinen." (Mainitussa toisinnossa: "sinun pitää

-olla ennen syönyt ja levännyt kuin isäntäsi.")

-

-Että tämä katolisperäinen tarina on saanut runomuotonsakin jo ennen

-Setukaisten luokse saapumistaan, todistaa miehensätappajan Maien runoon

-hänen piilo- ja pakoehdoituksiensa joukkoon toisinaan eksynyt kappale,

-esim.[377]

-

-    _Mai läks ärga palveelle:

-    "Oh ärga, avita minda!"

-    Ärga kuulis, kostis vasta:

-    "Tule mino turja peale,

-    Istu ikke nuki peale;

-    Ma viin sind läbi vedeja,

-    Kannan mere kaldaasse."_

-

-    Tai: _Maie härgada paluma:

-    "Oh härga, avita minda!"

-    Härga varsti vasta kostis:

-    "Kuda ma sino avitan?"

-    Härg võttis Maie sarvedelle,

-    Viis tema järve roogodelle_.

-

-Siitä että mainittu Setukaisten Jeesuksen laulu on useammasta runosta

-kokoonpantu, voi jo päättää, että sen johdantokin on eri runoa. Se

-näkyy etenkin toisesta näytteen suomennoksessa käytetystä runosta (B),

-jossa Jeesuksen kertosanana alussa ei ole itse Maaria, vaan Maarian

-poika eli lapsi, ja jossa vielä Jeesuksen haudasta on puhe.

-

-    Kuului, jo on Jeesus kuollut,

-    Maarian poika maahan viety,

-    Syvä hauta kaivettuna

-    Rautalattia rakettu.

-    Jeesus poika surmatahan,

-    Maarian lapsi haudatahan.

-    Vaan ei hautoa hakata,

-    Lyödä rautalattiata,

-    Jeesusta ei kuoleteta,

-    Maariata(!) maahan viedä.

-

-Lisäksi on huomattava, että tämä johdanto hyvin usein kokonaan puuttuu.

-

-Eräässä ilman johdantoa alkavassa kappaleessa on sen sijaan

-lopussa liite, jossa tulee puhe Jeesuksen kuolettamisesta ja

-hautaamisesta.[378] Sen jälkeen kuin Jeesus on ilmoittanut härälle

-hänen kunniallisen kohtalonsa sekä päässyt hänen selässään yli vetten

-"Pyhän Pietarin pesään, Maarian ikkunan alle", kertomus vielä jatkuu

-Jeesuksen kehoituksella härälle, joka jo kiehuu kattilassa

-puolikypsänä, samoin puoleksi keitetylle kukolle ja kalalle, että

-lähtisivät viemään taivaasen sanaa, kuinka häntä kuoletetaan. Sitten

-nähtävästi laulaja itse lähtee Maarian ovelle kolkuttamaan ja

-pyytämään, että hän tulisi alas taivaasta ilmaa katsomaan. Jeesus(!)

-silloin huutaa kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, tuomaan

-kiireesti hameensa ja kenkänsä, samoin kolmea renkiänsä: Pietaria,

-Paavalia ja Johannesta, paikalla valjastamaan. Ilmaa katsomaan tulija

-tapaa Jeesuksen, jonka sijalle sitten _Äio_ (piru) joutuu.

-

-Että tämä loppuliite on eri runoa, tuntuu ihan itsestään selvältä ja

-sitä paitsi mahdolliselta, että yllämainittu samanaineinen johdanto on

-yhteen kuuluva. Vaan mistä syystä Jeesuksen piinan ilmoituksen ohella

-puhutaan "ilman katsomisesta" ja miksikä Maarian sijalle taivaassa

-äkkiä vaihtuu itse Jeesus? Vastauksen saamme kahdesta itsenäisestä

-kirjaanpanosta, joista toinen ensi silmäyksellä näyttää erittäin

-eheältä ja kauniilta kokonaisuudelta.[379]

-

-    Ilma upposi utuhun,

-    Maa katosi kastehesen.

-    Sään korjata Saksat aikoi,

-    Ilman laitella isännät.

-    Ei saa Saksat säädetyksi,

-    Uudistetuksi isännät.

-    Ei päiveä päällä ilman,

-    Ei koitetta alla ilman,

-    Ei tähtiä taivahalla,

-    Eikä kuuta korkealla.

-      Siks' ei päiveä j.n.e.

-    (*)Jeesus poik' on piinan alla,

-    Vaka vaivassa Jumala.

-    Jeesus on selin tulella,

-    Jalat kaksi kahlehessa,

-    Sormet viis venytettynä,

-    Rengas vyöllä, vaaja suussa.

-      Jeesus jutteli tulilta,

-    Pajatti palaviltansa:

-    "Ken vie viestin Maarialle,

-    Tuopi tiedon armahalle,

-    Että minua murhatahan,

-    Vakahista vaivatahan?"

-      Kala on pantu pannun päälle,

-    Puoli kypsi, puoli jäänyt,

-    Meni soutaen merehen,

-    Tuo vei viestin j.n.e.

-    "Tule maalle Maariainen!

-    Jeesus poika" j.n.e.

-    Eipä uskonut emonen,

-    Eikä ottanut todeksi,

-    Että Jeesus j.n.e.

-      Jeesus jutteli j.n.e.(*)

-    Kukko on pantuna patahan,

-    Puoli kypsi, puoli jäänyt,

-    Lens' orsille laulamahan.

-    Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.

-      Jeesus jutteli j.n.e.

-    Härkä kiehui kattilassa,

-    Puoli kypsi, puoli jäänyt,

-    Läksi mylvien mäelle,

-    Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.

-      Jeesus jutteli j.n.e.

-    Ilmall' ol' ihana tyttö,

-    Taivasalla tarkka lapsi,

-    Juoksi Jumalten ovelle,

-    Maarioiden ikkunalle,

-    Kultarengasta koputti,

-    Hopeaista helähytti.

-    "Kuule Maaria emoni,

-    Kaunis ilman uudistaja!

-    Ilma upposi j.n.e.

-    Tule maalle Maariainen,

-    (*)Jeesus poik' on piinan alla,

-    Vaka vaivassa Jumala."(*)

-      Kutsui kolmea tytärtä,

-    Maaria kanasta kahta:

-    "Anni armas, Katri kallis,

-    Heta hellä tyttäreni!

-    Pian tuokatte pukuni,

-    Ja kenkäni kiirehesti,

-    Päähäni hopeahuntu,

-    Ylle viitta vaskisolki.

-    Menen maalle katsomahan."

-      Kutsui vielä kolmet rengit,

-    Pietarin ja Paavalinkin,

-    Antin armahan lisäksi:[380]

-    "Sui renki heti hevonen,

-    Palkollinen pane etehen,

-    Orja ohjakset ojenna.

-    Hanget raataja aseta,

-    Reki käännä käskyläinen.

-    Ajan nyt ilman katsantohon."

-    Ajoi maalle Maariainen,

-    Sai taas ilma entiseksi,

-    Muuttui päivä muinoiseksi.

-    Tuli päivä päälle ilman,

-    Sekä koite alle ilman,

-    Tuli tähdet taivahalle,

-    Nousi kuukin korkealle.

-

-Vaan jo tätäkin kirjaanpanoa lähemmin tarkastaessa tulee ajatelleeksi:

-veivätkö nuo eloon heränneet eläimet todella viestin taivaasen?

-Vaikkapa voisi olettaa kukon äänen orsilta ja härän mylvinän mäeltä

-niin korkealle kuuluneen, jää ainakin kalan meno mereen siltä kannalta

-selittämättömäksi. Ja jos he kuitenkin, niinkuin runo väittää, veivät

-sanan Maarialle, niin miksi ei hän näitä ihmeellisiä lähettejä uskonut,

-kun kuitenkin tytön viestiä oli valmis noudattamaan, vieläpä suurella

-kiireellä? Ristiriita on hyvin helposti ratkaistu, sillä tässäkin on

-eroitettava kaksi runoa: Jeesuksen surma-laulu ja laulu sumuun

-peittyneen ilman uudistamisesta. Jälkimmäinen esiintyykin enimmiten

-aivan erikseen; sitä tästä irti saadaksemme ei meidän tarvitse muuta

-kuin jättää pois tähtien (*) väliset säkeet sekä lisätä Maarian ohelle

-Jeesus taivaassa olijana ja alas-tulijana.

-

-Toisessa mainitussa kirjaanpanossa saumat vielä selvästi näkyvät.

-Viimeisenä sananviejänä orpo tyttö saapuu sinipilvien perätse,

-vahapilvien välitse taivaan ovelle, jonka naispalvelijoillaan avauttaa

-itse Jeesus, vaikka juuri häneltä on sana tuotava. Sisäänpäästyään

-tyttö astuu suoraan Jeesuksen eteen, Maarian luokse, heittäytyy

-jalkoihin Jeesukselle ja Maarialle ja puhuttelee heitä: "kuule Jeesus

-ja Maaria!" Vaan sitten jatkaa: "miksi et sinä usko, sinulle on tuotu

-kymmenen käskyä, sata sanaa; Jeesus poikaasi vaivataan." Taas Jeesus

-kutsuu kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, päälle pukemaan sekä

-kolmea renkiänsä: Pietaria, Paavalia ja Johannesta, valjastamaan.[381]

-Istahtaa viimein itse rekeen etupuolelle, Maaria peräpuolelle,

-orpotyttö keskivälille. Tulevat ja ottavat Jeesuksen pois tulesta; sitä

-paitsi he asettavat ilman entiselleen.

-

-Vielä löytyy muuan Jeesuksen laulun kokoonpano, joka sekä alkaa

-mainitulla johdannolla että jatkuu kertomuksella Jeesuksen

-kuolettamisesta, sekoittamatta siihen ollenkaan runoa ilman

-uudistamisesta.[382] Välittömästi sen jälkeen kuin härkä on kantanut

-Jeesuksen taivaasen, kuvataan kuinka:

-

-    _Jeesu hauda kaivedi

-    Säidse (?) süld süva,

-    Kümme küünärd pik,

-    Jeesust hauda pandi_.

-

-Jeesuksen piinasta vievät sanan Jumalalle puolikypsä kala, kukko sekä

-härkä, jota viimeksi mainittua Jumala uskoo, tullen maan päälle

-katsomaan. Sitten kysytään: "ken siellä hautaan pantiin?" ja vastataan:

-"paholainen".

-

-    _Kuri hauda pandi;

-    Jeesus jäi havva veere pääle_.

-

-Nyt vasta Jeesus siunaa härän ja lopuksi lausuu toivomuksensa, että

-tämä tarina jäisi kansanlauluksi:[383]

-

-    _See jutt jägu Jumalale,

-    Laulu rahva latsile_.

-

-Viimeksi on huomattava eräs kirjaanpano, jossa useinmainittu johdanto

-esiintyy Jeesuksen kuolonsanomain yhteydessä ilman niitä eroittavaa

-Jeesuksen joen yli menoa.[384] Tämä runo oli laulajan selityksen mukaan

-niin pyhä, ettei sitä saanut esittää tavallisella jälkiloilotuksella

-joka säkeen jälkeen (_seo laulu pääle vett, veli, tohe ei leelot ülda,

-sis saat pattu, selle et seo um Jumaldõ laul_). Se alkaa:

-

-    _Muud laulu laulõtigi,

-    Muud illo isitigi,

-    Ega üldä äi Eesukõista,

-    Ega Maarijat manita ai.

-    Eesu olli ammu ärä koolu,

-    Maarija olli maalõ lännü.

-    Sõna tuodi Maarijallõ,

-    Sõna Maarija imele.

-    Süvvä hauda kaivõtiigi

-    Raudasilda raotigi,

-    Süld ätesä süvütä,

-    Pääle kümme küünärtäni_.

-

-    Muuta laulua laulettiin,

-    Muut' iloa etsittiin,

-    Ei jutella Jeesuksesta,

-    Eikä Maariaa mainita.

-    Jeesus oli ammoin kuollut,

-    Maaria maalle lähtenyt.

-    Sana tuotiin Maarialle,

-    Sana Maaria-emolle.

-    Syvää hautaa kaivettiin,

-    Rautalattiaa lyötiin,

-    Syltä yheksän syvyyttä,

-    Kyynärä kymmenettä.

-

-Välillä on kuvaus, kuinka Maaria vuoteeltansa, sini- ja kultakukkien

-keskeltä, kutsuu kolmea tytärtään tuomaan vaatteet sekä kolmea renkiään

-valjastamaan. "Minä lähden Jeesuksen luo käymään, Jeesusta etsimään",

-hän lausuu, vaan runo toistaa: "Jeesus oli ammoin kuollut", ja jatkaa:

-

-    _Maarija tulli maaha taivast:

-    Olõ õs Eesut kotohnani,

-    Umah kotoh kumõhõh.

-    Eesu oli kulla kraavi pääl,

-    Hõbõhõtsõ järve pääl,

-    Ilma illo iskemäh,

-    Taiva tähti lugõmah.

-      Maarija nu hüäs võta as,

-    Panõ õs pallo uskvas.

-      Riko oll keedet katõlah,

-    Puol oll keedet, puol oll jätet,

-    Tuo läts ordõ kirgemähe.

-      Kala oli kütset ravva pääl,

-    Puol oli kütset, puol oli jätet,

-    Tuo läts merde sõudõma.

-      Härg oll kuah ärr tapõt,

-    Puol oli tapõt, puol oli jätet,

-    Tuo läts mäele müristeh.

-      Hopõn tapõt nurmõ pääle,

-    Puol oli tapõt, puol oli jätet,

-    Tuo läts atra vidämä_.

-

-      Maaria maahan taivaasta;

-    Ei ollut Jeesusta

-    Kodissansa kumeassa.

-    Jeesus oli kuhalammen,

-    Hopeaisen järven päällä,

-    Ilman iloa etsimässä,

-    Taivaan tähtiä lukemassa.

-      M. ei ottanut hyväksi.

-    Eikä paljon uskoakseen.

-      Kukko oli kattilassa,

-    Puoli keitetty, p. jätetty,

-    Läksi orrelle kiekuinaan.

-      Kala paistina raudalla,

-    Puoli paistettu, p. jätetty.

-    Läksi mereen soutamaan.

-      Härkä oli kodassa,

-    Puoli tapettu, p. jätetty.

-    Läksi mäelle myristen.

-      Hepo nurmelle tapettu,

-    Puoli tapettu, p. jätetty,

-    Läksi auraa vetämään.

-

-Loppuosa runoa ei ole tosin ajatukseltaan aivan selvästi ilmaistu;

-mutta mitä Maaria ei ota uskoakseen, ennenkuin mainitut ihmeet

-tapahtuvat, ei ainakaan näy olevan Jeesuksen kuolema, vaan nähtävästi

-hänen eloon heräämisensä. Runon ponsi on siis sama kuin Suomen ja

-Venäjän Karjalassa tapaamamme tarinan Neitsyt Maariasta, joka ei usko

-ilmoitusta ylösnousseesta Vapahtajasta, ennenkuin kattilassa kiehuva

-kukko tai pyy lähtee lentoon. Koska tämä karjalainen tarina on

-luultavasti venäläisiltä opittu, niin sopii kysyä, eikö myös

-kreikanuskoisten Setukaisten runo voi olla samalta taholta saatu.

-Vastaus tulee kuitenkin varmasti kieltävä, sillä samaa runoa on

-löytynyt muuallakin Virossa pari kappaletta, jotka edellyttävät

-katolista ja länsimaista vaikutusta. Toinen niistä tavataan Knüpfferin

-muistiinpanemassa vanhassa varsinais-virolaisessa Joulu-laulussa, joka

-alkaa ennen esitetyllä Mataleenan runolla.[385] Se tästä jatkuu:

-

-      _Jesu läks siis söitemaie,

-    Jöulo öse esmisselle,

-    Marri Marta öhtaalla.

-    Tullid vasta Judamehhed.

-    Pilatuse pitkad poisid,

-    Sure Roduse sullased.

-    Jesus kinnivöeti,

-    Ärra Jesus tappeti.

-    Jesus haudaje maeti.

-    Jesu hauasta könneles:

-    "Kui te lähte linna pole,

-    Kallage Kidroni pole,

-    Vige mo issale teäda,

-    Vige mo emmale teäda,

-    Andke teäda audujalle,

-    Et on poega pooksessa,

-    Illus ilma sambaassa,

-    Armas haua kalda alla."

-      Ei siis uskund Mariani,

-    Et olli poega j.n.e.

-    Härg on lahhitud laesse,

-    Kuk on kulda vardaassa,

-    Lammas on panni peäl praesta.

-      Härg läks ammudes mäele,

-    Lammas läks mängides kässale,

-    Kuk läks lakka lauledesse_.

-    Höbbedaste örta möda,

-    Kullaste körrendat möda,

-    Vaskista väravvat möda.

-    Siis vast uskus Mariani_. --

-

-      Jeesus sitten ajamahan

-    Jouluyönä ensimmäisnä,

-    Maarian-Martan aattona.

-    Vastaan Juudan miehet,

-    Pilatuksen pitkät pojat,

-    Suuren Ruotuksen rengit.

-    Jeesus kiinni otettiin,

-    Jeesus tapettiin.

-      Jeesus hautaan pantiin,

-    Jeesus haudasta puheli:

-    "Kun menette kaupunkiin,

-    Kääntykää Kidron-laaksoon,

-    Viekää isälle tieto,

-    Viekää emolle tieto,

-    Ilmoittakaa hautojalle,

-    Ett' on poika hirsipuussa,

-    Kaunis ilmapatsaassa,

-    Armas haudan partahalla."

-      Ei uskonut Maaria,

-    Ett' oli poika j.n.e.

-    "Härkä lahdattu laessa,

-    Kukko kultavartahassa,

-    Lammas pannulla paistina."

-      Härkä ammuen mäelle,

-    Lammas leikkien kesannolle,

-    Kukko laulaen lakkaan,

-    Hopeaista ortta myöten,

-    Kullaista korentoa,

-    Vaskista veräjää.

-    Sitten vasta uskoi M. --

-

-Toinen on myöhemmin t:ri J. Hurtille Tallinnan tienoilta lähetetty

-katkelma, jonka edellä käy kehoitus päivälle kulumaan. Jeesuksen

-kirkkoon mennessä tulevat vastaan vaaleat pojat, jotka ottavat hänet

-kiinni ja tappavat.[386]

-

-      _Jeesu hauda raiutie;

-    Haud oli sügav kymme sülda,

-    Küünar peale kümme sülda.

-    Valvama jäid valkjad poisid,

-    Piirama jäid pikad poisid_.

-

-    Jeesuksen hautaa hakattiin;

-    Kymmenen syltä syvä,

-    Kyynärän päälle. Jäivät

-    Valvomaan vaaleat pojat,

-    Piirittämään pitkät pojat.

-

-Yhtäläisyydet näihin verraten: kymmenettä syltä syvä hauta -- sanan

-lähettäminen Maarialle -- paistettujen eläinten eloon herääminen --

-vaikeus saada Maariaa uskomaan, todistavat epäilemättömästi, että myös

-Jeesuksen surma-laulu Setukaisilla on koko Viron kansan aikoinaan

-yhteistä runoutta. Epäselväksi jää ainoasti kalan ja lampaan vaihtelu,

-kukon ja härän ollessa yhteisiä. Eräässä jo Kreutzwaldin painattamassa

-Setukais-runossa[387] tosin esiintyy kalan sijalla lammas. Mutta senkin

-mainesana: "puoleksi paistettu", puoltaa juuri kalan alkuperäisyyttä

-ainakin Setumaan laulutavassa. Sillä tämä kala ei voi olla mikään muu

-kuin kampela, joka todella näyttää siltä kuin olisi puolet siitä jäänyt

-paistinpannuun ja toinen puoli lähtenyt mereen. Kysymys on vaan siitä,

-miltä taholta Setukaiset tämän tarun ovat saaneet. Venäläisillä löytyy

-suorasanainen legenda, joka selittää kampelan alkuperän.[388] Enkelin

-ilmoittaessa Maarialle Jeesuksen syntymän, hän ei ota uskoakseen, ellei

-puoleksi syöty kala tule jälleen eläväksi; kala herääkin henkiin ja

-päästetään veteen. Vaan myös germaanilaisilla kansoilla on tiettävästi

-yhtäläinen tarina ollut tunnettu. Uudenmaan Ruotsalaiset kertovat

-Neitsyt Maarian ennen Jeesuksen syntymistä syöneen kampelan puoleksi ja

-heittäneen toisen puolen mereen; kampelan suomalainenkin nimitys:

-_Maariankala_ eli Neitsyt Maarian himokala viittaa samaan satuun.[389]

-

-Mutta se onkin ainoa piirre, josta saattaa olla eri mieltä; Jeesuksen

-surma-laulu on muuten aivan kieltämättä katolisperäinen. Kahden

-vaiheilla voi vielä olla siitä, ovatko sen Setukaiset jo ennen

-kreikanuskoon kääntymistään omistaneet ja siitä saakka tallentaneet,

-vai ovatko he saaneet sen vasta myöhemmin, samoin kuin kreikanuskoiset

-Inkerikot katolisperäisen Luojan-virren luterinuskoisten naapureinsa

-välityksellä. Ettei jälkimmäinenkään olettaminen ole mahdoton,

-todistavat t:ri O. Kallasen Vitebskin läänin Lutsin piirikunnan

-katolisuskoisilla Virolaisilla löytämät katkelmat, joita nämät

-luterinuskoisina 1600 luvulla Setumaan viereisestä Võrun maakunnasta

-tulleet siirtolaiset ovat mukanansa tuoneet ja säilyttäneet.[390]

-Noista parista katkelmasta näkyy, että jo Võrunmaalla siihen aikaan

-Jeesuksen surma-lauluun kuului mies- ja naispalvelijoiden kutsuminen

-sekä koputtaminen Maarian ovelle. Toisessa Jeesus käskee Pietarin ja

-Paavalin, molemmat pyhät rengit, juoksemaan Maarian talolle

-kolkuttamaan ja ilmoittamaan hänen kärsimyksistään.

-

-    Juoksi Maaria katsomahan,

-    Nyrkin rintahan nujersi,

-    Löynnyt ei poikoa kotona;

-    Löysi poian hirsipuussa,

-    Löi kätensä kättä vasten,

-    Vaivassa vakaisen hengen.

-

-Toisessa taas Maaria "käskyjalkaansa" kutsuu tuomaan vaatteet ja löytää

-poikansa nimenomaan "ristinpuuhun" lyötynä, vaahterainen vanne päässä.

-

-Viimeksi olisi tarkastettava Jeesuksen surma-laulun suhde suomalaiseen

-Luojan-virteen, jossa se vastaa osaksi Luojan ylösnousenta-runoa osaksi

-Tapanin virttä.[391]

-

-Että virolainen laulu on Varsinais-Virosta siirtynyt Suomen

-kielen alueelle, todistavat pari Koiviston saarella löytynyttä

-runonkatkelmaa,[392] jotka luultavasti ovat, samoin kuin eräs

-Salme-runon sipale,[393] suoraan yli Suomenlahden Seitskarin kautta

-kulkeneet.

-

-    Pietari p-- s--

-    -- -- --

-    Rajarihmoja rakensi

-    -- -- --

-    "Terve, terve Maariainen,

-    Terve Maaria neitsykkäinen!

-    Pietari pyhä suloinen,

-    Paaval pyhä palkollinen,

-    Teki tietä taivahasen,

-    Rajariemuja rakensi,

-    Kolme kyntteliä käessä,

-    Kolme tulta kynttelissä.

-    Jo sinun lapses tapettihin,

-    Suurisormi surmattihin,

-    Pienisormi pillattihin,

-    Liinahiukset leikattihin."

-    Ei uskottu ukon suusta,

-    Akan saakelin sanasta.

-    Sytytti tulen punaisen,

-    Ei syty tuli punainen;

-    Sytytin tulen sinisen,

-    Ei syty tuli sininen;

-    Sytytin mä siivokommin.

-

-Että muutkin kohdat näissä näytteissä johtuvat Virosta osoittavat kaksi

-koillisvirolaista laulua, joista edellinen on Juhannus-laulu,

-jälkimmäinen johdatus pyyntöön saada tanssimaata.[394]

-

-    A. _Lähme Jaanista tulele,

-    Jaani tulda hoidamaie,

-    Kirje karja kaitsemaie.

-    Tuli uidab oonetesse,

-    Kirje kipub katusesse.

-    Tulge Jaanista tulele,

-    Peeterille, Paaverille,

-    Kahte kallista nimeda,

-    Tegid teeda taevaasse,

-    Raiusid teeradada,

-    Üles minna õunapuisse,

-    Maha tulla marjamaale_.

-

-    B. _Püha Maarja mu emäni,

-    Püha Anne audujani!

-    Ulkus uuessa tuassa,

-    Kahs oli küünalta käessa,

-      Ühes sie tuli punane,

-    Tõises sie tuli sinine.

-    Iilas tuad ja kasis lauad,

-    Kasis kammeri edised.

-      Minu ella eidekene,

-    Minu taime taadikene!

-    Andhe maada mängijalle,

-    Tasast maada tantsijalle_ --

-

-Jo ennen on viitattu (s. 42) Länsi-Inkerissä tavattavaan runoon

-erämatkalla surmatusta Ylermiköstä, johon Tapanin virrestä on muutamia

-piirteitä sekaantunut. Vaan pääasiallisesti on siihen vaikuttanut

-virolainen Jeesuksen surma-laulu. Mainitussa Soikkolan-puolisessa

-kappaleessa hirtetystä sala-ampujasta tuo viestin emolle ensin Jumalan

-lintu, jota tämä ei usko. Vasta sitten kun vartaassa kypsynyt hanhi

-nousee luilleen liikkumaan ja vaakkumaan, emo ottaa kuullakseen. Mutta

-isä ei vieläkään usko, ennenkuin sarjoilla tapettu härkä samoin nousee

-ylös ammumaan.

-

-Toiselta puolen on huomattava eräs Länsi-Inkeristä t:ri J. Hurtille

-lähetetty vironkielinen käännös Tapanin virren alkua, johon niinikään

-Jeesuksen surma-laulusta hevosen eloon herääminen on yhdistetty.[395]

-

-      _Tabaniha poisikane,

-    Tabani heuste herra,

-    Suurte Ruooduste sulane.

-      Hobu oli soolassa künässä,

-    Seelt tous üles hirnumaie,

-    Mää pääle mängimäie.

-      Taban on tagusta tehtud,

-    Kuoera karvust on kootud,

-    Hundi nahast ommelettud_.

-

-_Heuste herra_, joka vastaa Inkerissä yleistä Tapanin mainesanaa, on

-selvää suomea. Ruooduste sulane on ilmeinen käännös Ruotuksen renkiä,

-joka kuitenkin varsinais-virolaisessa laulussakin Juutalaisista

-käytettynä tavataan. "Takusta tehty" Tapani on myös Suomen puolella

-osoitettu ja selitetty.

-

-Mutta vaikka niin muodoin Tapanin virsi ja virolainen Jeesuksen

-surma-laulu ovat Länsi-Inkerissä joutuneet kosketuksiin keskenään, ei

-tämä jälkimmäinen voi syntyperäänsä nähden olla missään suoranaisessa

-yhteydessä suomalaisen Luojan virren osien kanssa. Ja kuitenkin on

-usean piirteen yhtäläisyys epäilemättömästi todellinen: johdanto --

-yhdeksän syltä syvä hauta -- paistetun kukon ja lisäksi vielä härän

-eloon herääminen uskon ehtona. Tämä yhtäläisyys on tuskin muuten

-selitettävissä, kuin olettamalla, että Suomalaisilla ja Virolaisilla on

-ollut yhteinen lähde germaanilais-katolisessa kansanlaulussa, niinkuin

-myös Mataleenan virteen nähden on osoitettu.

-

-Mahdollista on, että virolainen Jeesuksen surma-runo, samoin kuin runo

-Mataleenasta, suomalaiseen verraten on lähempänä esikuvaansa. Tähän

-olisi siinä tapauksessa kuulunut, paitsi Tanskassa todella säilynyttä

-johdantoa, sekä Jeesuksen sulkeminen syvään hautaan että sanan vieminen

-Maarialle. Jälkimmäisen osan sijaan olisi siitä päättäen vasta Suomessa

-keksitty kertomus auringon avunannosta, jonka suomalaista alkuperää on

-muillakin perusteilla pitäminen hyvin todennäköisenä.

-

-

-

-13. Loppukatsahdus Luojan virteen.

-

-

-Mikä ennen kaikkea Luojan virren lukuisia kappaleita tarkastettuamme

-tekee meihin vaikutuksen, on epäilemättä niiden runsaus. Eikä niihin

-vielä likimainkaan rajoitu se hengellinen kansanrunous, joka Suomessa

-keski-ajalla kukoisti. Useissa Kalevalan-aineisissakin kertomarunoissa,

-niinkuin Päivänpäästössä, Väinämöisen polvenhaavassa ja laivaretkessä

-sekä Lemminkäisen kutsuissa Päivölän pitoihin, on todistettavasti

-pohjana katolisperäinen legenda. Erittäin loitsurunoissa löydämme vielä

-koko joukon kristillisen mielikuvituksen muodostamia kertoelmia ja

-pienoiskuvia.

-

-Tämä katolisperäinen runouden laji oli Suomalaisilla aikoinaan yhteinen

-germaanilaisten kansojen kanssa. Vaan Suomalaisten on ensinnäkin se

-ansio, että ovat verrattomasti täydellisimmän kokoelman säilyttäneet.

-Luterinuskoisinakin he näitä runoja vielä 1600 luvulla lauloivat ja

-opettivat samalla kreikanuskoisille naapureilleen, jotka niitä

-uskollisesti ovat meidän aikaamme asti tallessa pitäneet, yhä lisäten

-varastoansa Venäläisiltä lainaamillansa legendoilla. Ne siis

-todistavat, samoin kuin äsken löydetyt ja julkaistut harvinaisen

-rikkaat hengelliset sävelmämme myöhemmältä ajalta, miten syvällä Suomen

-kansalle ominaisen uskonnollisen mielialan ja harrastuksen juuret

-piilevät.

-

-Säilyttämisen ansio on suomalaisella runolla monesti myös siinä

-tapauksessa, että vastaava laulu vielä muuallakin tavataan, useihin

-yksityisiin piirteihin nähden, jotka se on pysyttänyt alkuperäisessä

-muodossaan.

-

-Toisena lukuun otettavana etuna muiden rinnalla on suomalaisen

-muodostuksen itsenäisyys. Siihen on suureksi osaksi pakoittanut

-germaanilaisista laulun mitoista peräti poikkeava vanhan runomme

-rakennus, jossa etenkin kerto on vaatinut omintakeista ajatustyötä.

-Vaan työn tulos, joka kauneudessa välistä voittaa esikuvansa, on

-kuitenkin etupäässä riippunut Suomen kansan runollisesta taipumuksesta

-ja kyvykkäisyydestä.

-

-Lisäksi tulee suomalaisen runon vaihtelevaisuus ja kehittyväisyys. Sen

-havaitsee paraiten, jos vertaa suuren Saksan tai myös laajan Venäjän

-eri osista koottuja saman laulun kappaleita keskenään; toisintelut ovat

-niissä yleensä jotenkin vähäisiä, aniharvoin kuvastaen laulun levitessä

-tapahtunutta paikallista kehitystä. Suomalaisten runojen kehittyväisyys

-on kuitenkin suhteellinen laulajain kykyyn ja siinä suhteessa on

-ilmeinen eroitus eteläsuomalaisen (Inkerin puolen ja Karjalan

-kannaksen) sekä pohjoissuomalaisen (Suomen- ja Venäjän-Karjalan)

-runopiirin välillä. Pohjoisempana on esitys selvästi vilkkaampi,

-draamallisempi; toimivat henkilöt alkavat ikäänkuin elää ja

-vuoropuhelut käyvät yhä vaihtelevammiksi.

-

-Sama eroitus on nähtävänä vielä runojen yhteenliittämisessä, joka

-niinikään on suomalaisen runon huomattavimpia ominaisuuksia. Jos

-asetamme rinnan Inkerin puolisten laulajain Luojan virren yhdistykset

-ja sen tavallisen kokoonpanon Venäjän Karjalassa, niin täytyy meidän

-myöntää, että jälkimmäinen ei ole ainoastaan siinä edellisiä etevämpi,

-että se on yksi, vaan että se on myös yhtenäinen, järjesteellinen.

-Kuitenkin on Inkeriläisillä ollut juuri samat ja vähän runsaammatkin

-ainekset käytettävänä; mutta jo Lapsenetsintä-virren asettaminen

-Saunanhaku-virren edelle osoittaa kokoonpanokyvyn heikommuutta.

-Yhtäläinen lausunto on annettava Setukaisten yrityksistä panna kokoon

-virolaisia lauluja Jeesuksesta; laulut ovat itsessään kyllä erinomaisen

-kauniit, vaan niiden liitokset ovat auttamattomasti höllät.

-

-Mistä sitten johtuu tämä tuntuva eroitus? Sen tavallaan löydämme vanhan

-Väinämöisen vastauksessa nuorelle Joukahaiselle (Kal. 3: 184-5):

-

-    Lapsen tieto, naisen muisti,

-    Ei ole partasuun urohon.

-

-Asian laita on todella se, että Viron puolella sekä Inkerinmaalla ja

-Karjalan kannaksella nuoret tytöt ovat runolaulun varsinaisina

-viljelijöinä; jota vastoin Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa vanhat

-ukot sitä etupäässä edustavat. Toisaalla se siis on ollut lasten

-leikkiä, jota tosin vanhemmallakin ijällä mielihyvällä muistellaan;

-toisaalla taas vakavaa opettavaista ja mieleen vaikuttavaista esitystä.

-Epillisen runouden läheinen yhteys etelämpänä lyyrillisen ja

-pohjoisempana loitsurunouden kanssa vastaa niinikään laulajissa

-tapahtunutta vaihdosta.

-

-Luojan virren täydennys-yritys pohjoisimmassa Vienan läänin

-runoalueessa osoittaa meille kansanrunon äärimmäisen rajan. Kokeen

-onnistumattomuus ei riipu niin paljon siitä, että laulajalla on ollut

-yhdistettävänä katolisperäisiin lauluihin Venäläisten välittämiä

-suorasanaisia tarinoita. Onhan niitä muutamia todella sekä sisällykseen

-että muotoon nähden sulatettu, niinkuin Saunanhaku-virressä

-hevosen esiintyminen. Vaan koko aate luoda täydellinen Messiaadi,

-kokonaiskuvaus Vapahtajan elämästä, ei ole ollut itsetiedottoman

-kansanlaulun toteutettavissa. Siinä on jo kyllin, että oppimattomassa

-runolaulajassa on herännyt eloon tämä ajatus.

-

-Lönnrot ei kuitenkaan ole ottanut varteen esitetyssä

-täydennys-yrityksessä piilevää kehoitusta, vaan on tyytynyt vakinaiseen

-Vienan-puoliseen kokoonpanoon. Yhtenä syynä on nähtävästi ollut uusien

-liitteiden suorasanainen ja lisäksi vaillinainen muoto.[396] Yleensä

-Lönnrot ei ole tahtonut kansantaruja itse pukea runomittaan;

-harvinaisena poikkeuksena on Kantelettaren saturuno "Viisastunut"

-(III. n:o 59), joka mahdollisesti hänelle kerrottiinkin paikka paikoin

-runomitallisena, kuten Vienan läänin sadunkertojain toisinaan on

-tapana.

-

-Myöskin on muistaminen, kuinka arka käsiteltäväksi Luojan virren koko

-aine on ja erittäin siihen aikaan oli. Sen näemme jo vanhemman

-Topeliusen muistutuksessa julkaisemaansa "Paavin Opin aikuiseen

-Pääsiäis-juttuun": -- -- "Runo, jolle täsä on annettu sia, että siitä

-niin selkiästi on nähtävä niiden aikain mielen laatu, ja kuinka peräti

-joutavilta jutuilta pimitetty heidän tietonsa Jumalasta ja

-Lunastuksesta oli. Onnelliset meidän aikamme, joina Jumalan Sanan

-valkeus on pimeyden turhat juorut hajottanut." Kantelettaren kolmannen

-kirjan esipuheessa katsoo Lönnrotkin tarpeelliseksi erityisesti

-puolustaa Luojan virren liittämistä kokoelmaan: "Melkein koko virsi on

-tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään perää -- -- hänen

-virressä mainittu viekkautensa eli kavaluutensa Juutasta kohti on koko

-hänen Jumaluuttansa vastaan pitävä asia, niinkuin se myös muutenki on

-valet, muuta nimittämättä. Mutta niin tuhma ja perätön kun tämä virsi

-yhdeltä puolelta on, niin on se toiselta puolelta sanarakentonsa

-suhteen soma ja kaunis; josta on nähtävä, että asia itse ja sanarakento

-ovat eriasioita, vaikka yksinkertaset niitä aina ei erota toisestaan."

-

-Lisäksi on epäilemättä vaikuttanut se seikka, että Lönnrot oli useimpia

-Luojan virren kappaleista jo käyttänyt Kalevalan kokoonpanossa. Sen

-loppukohtaukseen on Marketan ja Maarian sekä nimien (Marjatta) että

-runojen yhdistymisen johdosta sovitettu Marja-virsi ja Saunanhaku ynnä

-Lapsenetsintä, viimeksimainittu kuitenkin vasta Uudessa Kalevalassa.

-Samoin on Lemminkäisen surma-runoon, kuten mainittu, Lapsenetsintä sekä

-osa Luojan ylösnousentaa yhdistetty. Vielä on Hiiden sepän kahlintaakin

-palanen liitetty Päivänpäästön kuvaukseen lähes viimeisessä runossa.

-

-Sitä paitsi olivat useat ulkopuolelle Luojan virttä jääneet

-katolisperäiset legendarunot, joita Lönnrot olisi voinut käyttää tämän

-laajentamiseen, jo kansanlaulussa siirtyneet Kalevalan henkilöiden

-nimille, niinkuin on viitattu.

-

-Viimeksi on otettava huomioon, että Lönnrotilla oli Kalevalassa kerran

-toteutettuna aate koota Suomen kansan vanhat runot yhdeksi yhtenäiseksi

-runoelmaksi, joka antaisi täydellisen kuvauksen sen muinaisesta uskosta

-ja elämästä. Silloin kuin hän runolaulajan ohjausta noudattaen ryhtyi

-liittämään yhteen "Runokokousta Väinämöisestä", oli hänelle kansan

-puolelta mikäli mahdollista kaikki valmistettu. Ainekset tähän olivat

-kauttaaltaan runomitalliset sekä monin verroin runsaammat ja vielä

-paljoa laajemmin yhdistyneet, kuin Luojan virren kappaleet.

-Ymmärrettävää siis on, ettei Lönnrot vähemmillä edellytyksillä ruvennut

-yhtäläistä työtä toistamiseen suorittamaan. Kuinka vähän satunnainen,

-Lönnrotin mielivallasta riippuva Kalevalan kokoonpano on, selviää

-katsoen tältäkin kannalta.

-

-

-

-

-IV.

-

-Viron orjan virsi.

-

-

-

-1. Runon muodostus Virossa.

-

-

-Perin vastaisen kuvan suomalaisen runon kehityksestä edellä esitettyyn

-Luojan virteen verraten näyttää meille se Kantelettaren virsilauluista,

-joka nimellä "Viron orja ja isäntä" on painettu kolmannen kirjan

-neljäntenä runona. Luojan virren olemme nähneet moneen otteesen aina

-useammasta kappaleesta yhteen liittyvän, yhä uusia aineksia puoleensa

-vetävän ja niiden vaikutuksesta alati muuntelevan. Viron orjan virren

-sitä vastoin tapaamme suomenkielellä joka paikassa yhtäläisenä

-kokoonpanona, jossa ainoasti yksityiset piirteet hiukan vaihtelevat,

-vaan itse juoni pysyy alusta loppuun muuttumattomana. Aivan erilainen

-on myös molempien runojen kulku. Ikäänkuin säteitten tavoin Luojan

-virsi Itä-Suomen kautta hajaantui usealle taholle: erikseen

-Inkerinmaalle suunnassa pohjoisesta etelään ja idästä länteen; erikseen

-Salmin kihlakuntaan leviten suoraan lännestä itään; erikseen vielä

-Venäjän Karjalaan, jossa se rajan yli Vienan lääniin saavuttuaan näkyy

-kääntyneen etelää kohti Aunuksen puolelle. Sillä aikaa Viron orjan

-virsi kulki yhtenä virtana, ensin Inkerinmaan kapeassa uomassa

-päinvastaista suuntaa lännestä itään ja etelästä pohjoiseen Suomen

-rajalle, mistä se levisi yli Itä-Suomen runoalueen, siten että

-pää-virta kulki pitkin Laatokan rantaseutua Itä-Karjalaan

-sekä Ilamantsin puolelle ja virran lieve ulottui Savoon ynnä

-savolaissukuiseen Pohjois-Hämeesen asti. Mutta Venäjän Karjalassa,

-jossa Luojan virsi on runsaimmin ja täyteläisimmin edustettuna, on

-ainoasti vähäisiä katkelmia löydetty kysymyksessä olevasta runosta.

-Ja päin vastoin kuin Luojan virsi, joka todistettavasti johtaa

-syntyperänsä Länsi-Suomesta, on Viron orjan virsi ilmeisesti saanut

-alkunsa Viron puolella.

-

-Orjan asemasta on Viron kansalla valitettavasti ollut yllin

-kyllin aihetta laulaa ja se onkin synnyttänyt tämänaineisia runoja

-kokonaisen ryhmän, jota onnellisemman Suomen kansan ei ole tarvinnut

-omistaa. Vaan tutkimuksemme alainen runo koskettelee yleisempää

-isännän ja palkollisen välistä suhdetta ja on siitä syystä hyvin

-suomenpuolisiinkin oloihin soveltunut. Se on verrannollisesti

-suomenkielellä ollut enemmänkin suosittu laulu, sillä Suomalaisen

-Kirjallisuuden Seuran arkistossa tavattavaa sataista suomalaisten

-kappalten lukumäärää vastaa t:ri J. Hurtin kokoelmissa vähän päälle

-kolmekymmentä vironkielistä kirjaanpanoa. Mutta sen sijaan, että

-edelliset ovat kaikki yhtä laatua, jakautuvat jälkimmäiset kahteen

-huomattavasti eriävään toisintoryhmään: etelä- ja pohjois-virolaiseen;

-etelävirolaisesta on vielä eroitettava omituinen toisen runon

-yhteydessä muodostunut osasto.

-

-Jos viimeksi mainitun osaston heitämme tutkimuksen loppuun, niin jää

-tarkastettavaksemme 13 (A) eteläiseen[397] ja 9 (B) pohjoiseen ryhmään

-kuuluvaa ynnä 3 (C) epämääräistä kappaletta.

-

-A. Pärnunmaa: Halliste 1. H. II. 5. s. 36 (Jos. Hurt n:o 20). -- Karksi

-2. II. 5. 306 (sam. 82). -- 3. II. 5. 362 (sam. 38). -- 4. I. 2. 138

-(J. Tiidt 3 b). -- 5. III. 5. 894 (M. Kõeva 1). -- Viljanninmaa: Helme

-6. IV. 3. 96 (G. Habicht 68). -- 7. III. 6. 170 (J. Niilender 3). -- 8.

-I. 5. 249 (E. Suidt 5). -- Tarvastu 9. IV. 3. 177 (H. Kallas 1). -- 10.

-II. 25. 776 (J. Trull 59). -- Tartonmaa: Nõo 11. III. 10. 238 (H. Viera

-12). -- Palamuse 12. II. 27. 235 (H. Maasen 25). -- Tõrma 13. III. 9.

-241 (V. Part 5).

-

-B. Viljanninmaa: Kolga-Jaani 14. III. 7. 961 (A. Pihlak 17). --

-Põltsamaa 15. III. 7. 481 (I. Võhrmann 1). -- Tartonmaa: Laiuse 16. VL.

-1887 s. 102 (G. Johannson 43). -- Varsinais-Viro: Vaivara 17. II. 1. 53

-(M. Ostrov ja O. Kallas 69). -- Jõhvi 18. II. 1. 349 (sam. 503). --

-Lüganuse 19. II. 1. 615 (sam. 794). -- Simuna 20. II. 38. 623 (J. Sepp

-12). -- 21. II. 53. 587 (H. Böckler 37). -- Harjumaa: Jõelähtme 22. II.

-17. 388 (H. Redlich 2).

-

-C. Tartonmaa: Tartu 23. III. 21 480 (J. Siral 2). -- Laiuse 24. VL.

-1887 s. 34 (M. Ostrov 32). -- Harjumaa: Kose 25. II. 37. 586 (T.

-Viedemann 103).

-

-Etelävirolainen ryhmä (A), kuten näemme, rajoittuu löytöpaikkoihinsa

-nähden hyvin ahtaaseen alaan: Pärnunmaan kaakkoiseen kulmaan sekä

-Viljanninmaan eteläiseen kärkeen ynnä Tartonmaahan. Näytteeksi

-otettakoon pisin Pärnunmaan kappaleista (A 4), täydennettynä toisella

-melkein yhtäpitävällä kirjaanpanolla (A 3):

-

-    _Sedä' i tää, ega' i mõista.

-    Kun ori une magasi,

-    Sulan vaene suigatelli, (3)

-    Suure suo, laia laane, (3)

-    Suure suo keskeelle,

-    Laia laane vaieelle;

-    Peenar pikka istepenki,

-    Sööta suuri söögilauda,

-    Mätas pehme pää alune.

-    Kägu tall kuksi käte pääle,

-    Lõukene lõua pääle,

-    Pääsukene pää pääle,

-    Sisask lindu silma pääle,

-    Peo lei pilli uule pääle, (3)

-    Kuule' s orja maasta tõusta.

-      Tulliv' katsi engeleta,

-    Võtiv' see orja õlale,

-    Kääniv' orja käte pääle,

-    Viisiv' orja taivaasse,

-    Maari kammerde lävele,

-    Looja suure usse suile.

-      Ori sääl linki liigutele,

-    Rauda rampi raputele.

-    Maari kammerist kõneli:

-    "Kes sääl linki" j.n.e.

-    Orja kuuli, kosti jälle:

-    "Ori linki" j.n.e.

-      Maari kuuli, kosti jälle:

-    "Tule sisse orjakene,

-    Istu kulda tooli pääle,

-    Kulda tooli, õbe õrre;

-    Küll said maale püstü kurta" (3).

-    Anti kätte saia tükü:

-    "Söö saia orjakene,

-    Küll said maale nälgä nätä."

-    Tuodi (3) kätte õlle toobi:

-    "Juo õlut orjakene,

-    Küll said maale vettä juvva" (3).

-      Keh mull perrä või tulesse?

-    Peremees perrä tulesse

-    Küünärpuu pikka peonna,

-    Perenaine sääl peränä,

-    Kanga paagi kannelenna.

-    "Tule ori, võta oma,

-    Tule vaene, võta vaeva!"

-      Orja kammerist kõneli:

-    "Pea esi peremeesi,

-    Pea esi perenaine,

-    Pea oma peene amme,

-    Kanna oma kalevese;

-    Jobap Maari mulle massi,

-    Taevas alli mull tasusi."

-      Maari kammerist kõneli:

-    "Tule sisse peremeesi,

-    Tule sisse perenaine!"

-    Andas ala tulda tooli:

-    "Istu tulda tooli pääle (3),

-    Tulda tooli, tõrva õrre."

-    Tuodi kätte tule toobi: (3)

-    "Juo tulda, tõmba tõrva,

-    Seni kui pada pantanesse,

-    Seni kui katelt kantanesse.

-    Sõs su pata pantanesse,

-    Sõs su katles kantanesse,

-    Latse perrä laavitesse,

-    Alge ala lõhutesse.

-      Kusa's massa orja vaeva,

-    Kusa's massa maa pääl,

-    Ega's anna alla taeva,

-    Nüüd sa keed katelen,

-    Nüüd sa põled põrguen_."

-

-      En tiedä, enkä ymmärrä,

-    Kussa orja unen makasi,

-    Renki raukka uinahteli,

-    Suuren suon, laajan korven,

-    Suuren suon keskellä,

-    Laajan korven vaiheilla,

-    Piennar pitkä istuinpenkki,

-    Kesanto suuri ruokapöytä,

-    Mätäs pehmyt päänalainen.

-    Käki kukkui kätten päällä,

-    Leivonen leuvan päällä,

-    Pääskynen pään päällä,

-    Satakieli silmän päällä,

-    Kuhankeittäjä huulen päällä.

-    Orja ei kuule maasta nousta.

-      Tuli kaksi enkeliä,

-    Ottivat orjan olalle,

-    Käänsivät orjan kätten päälle,

-    Veivät orjan taivahasen,

-    Maarian huoneen kynnykselle,

-    Luojan suuren uksen suille.

-      Orja linkkua liikutti,

-    Rautahakaa raaputti.

-    Maaria huoneesta puheli:

-    "Ken siellä linkkua" j.n.e.

-    Orja kuuli, vastasi:

-    "Orja linkkua" j.n.e.

-      Maaria kuuli, vastasi:

-    "Tule sisään orjaseni.

-    Istu kultatuolin päälle,

-    Kultatuolin, hopeaorren;

-    Kyllin maalla seisten surit."

-    Annettiin käteen vehnänen:

-    "Syö vehnästä orjaseni;

-    Kyllin maalla nälkää näit."

-    Tuotiin käteen oluttuoppi:

-    "Juo olutta orjaseni,

-    Kyllin maalla vettä joit."

-      Ken perääni tulee?

-    Isäntä perään tulee,

-    Kyynärpuu pitkä pivossa,

-    Emäntä vielä perässä,

-    Kangaspakka kainalossa:

-    "Tule orja ota omasi,

-    Vaivainen vaivannäkösi!"

-      Orja huoneesta puheli:

-    "Pidä itse isäntä,

-    Pidä itse emäntä,

-    Pidä hieno paitasi,

-    Kanna oma verkasi,

-    Jo Maaria mulle maksoi,

-    Taivas harmaa korvasi."

-      Maaria huoneesta puheli:

-    "Tule sisään isähtä,

-    Tule sisään emäntä!"

-    Annetaan tulinen tuoli:

-    "Istu tulisen tuolin päälle,

-    Tulisen tuolin, tervaorren."

-    Tuotiin käteen tulituoppi:

-    "Juo tulta, särvi tervaa,

-    Kunnes pata pantanehen,

-    Kattila kannettanehen,

-    Sinut pannahan patahan,

-    Kattilahan kannetaan,

-    Lapset perään ladotahan,

-    Halot alle lohkotahan.

-      Et maksanut orjan vaivaa,

-    Et maksanut maan päällä,

-    Etkä antanut alla taivaan,

-    Nyt sä kiehut kattilassa,

-    Nyt sä palat helvetissä."

-

-Parissa kirjaanpanossa on omituinen loppuliite (A 7, vrt. 12):

-

-    _"Nüüd sa põlet põrkuenna_,

-    Keet sa keeva katelenna!

-    Mu pannas tulda tegema

-    Alge alla heiteemma.

-    Kästas panna ütsi algu,

-    Ma sull pane paari algu."_

-

-    Nyt sä palat helvetissä,

-    Kiehuvassa kattilassa!

-    "Minut tulta tekemään,

-    Halkoja alle heittämään;

-    Käsketään panna yksi halko,

-    Panen sulle kaksi halkoa."

-

-Että tämä virolainen Orja laul (A 9) on useammasta aineksesta

-kokoonpantu, ei osoita ainoastaan mainittu lisäys, joka selvästi johtuu

-muutamasta sadusta, missä paholainen..panee pojan hoitamaan

-tulta kattilan alla ja poika nähtyänsä, että siinä sisässä on hänen

-entinen ilkeä isäntänsä, vielä lisää halkoja alle. Myös isäntäväen ja

-orjan välinen keskustelu taivaassa kuuluu erinäiseen lyyrilliseen,

-runoon, jota on tavattu kaikkialla vironkielen piirissä, paitsi aivan

-kaakkoisimmassa osassa, Setukais-murteen alueella. Sen muoto ilmaantuu

-eheänä tuossa pienessä epämääräisessä ryhmässä (C), jossa se on runon

-alkuosana, esim. (C 24):

-

-    _Peremees peremeheke,

-    Perenaene naesukene!

-    Maksa ära orja pallea,

-    Orja palka, vaese vaeva.

-    Kui sa ei maksa siia maani,

-    Siis sa tasud taevaesse,

-    Maksad Maaria majasse.

-      Siis sa käid käärid käessa,

-    Riiderulli kaindelasse,

-    Küünar pika puu peosse:

-    "Tule ori, võta oma,

-    Tule vaene, võta vaeva,

-    Suilene suurta tööda,

-    Päilene päeva palka!"

-    -- "Ei ma taha taevaasse,

-    Kui sa ei maksnud seale maale,

-    Kus mu pihta piinatie,

-    Käevarsi vaevatie,

-    Kus mu küüsed külmetasid,

-    Kus mu varvad valutasid,

-    Sõrme otsad sõitelesid."

-      Tulli taeva peremees.

-    Mis tal siis seal alla anti,

-    Alla anti, ette panti?

-    Anti alla rauda tooli,

-    Panti ette rauda lauda,

-    Peale raudased koarikad,

-    Ühes tulda, teises tõrva,

-    Kolmandas koera ilada.

-    "Söö sina tulda, tõmma tõrva,

-    Korista koera ilada!"

-      Tulli taeva orjakene

-    -- -- kulda tooli -- lauda -- kullased koarikad:

-    "Söö sa kulda, joo sa metta,

-    Hammusta haljasta hõbedat!"_

-

-      Isäntä isäntäiseni,

-    Emäntäinen naikkoseni!

-    Maksa pois orjan palkka,

-    Orjan palkka, vaivasen vaiva.

-    Jos et maksa tällä maalla,

-    Kyllä korvaat taivahassa,

-    Maksat Maarian majassa.

-      Silloin käyt kädessä sakset,

-    Vaatekääry kainalossa,

-    Kyynär pitkä puu pivossa:

-    "Tule orja, ota omasi,

-    Vaivanen vaivannäkösi,

-    Kesärenki työsi tulos,

-    Päiväläinen päiväpalkka!"

-    -- "En minä tahdo taivahassa,

-    Kun et maksanut sillä maalla,

-    Kuss' olkapäitäni piinattihin,

-    Käsivarsia vaivattiin,

-    Kussa kynteni kylmettyivät,

-    Varpahani vaivan saivat,

-    Sormenpäitäni pakotti."

-      Tuli isäntä taivahasen.

-    Mitä siell' alle annettihin,

-    Mitä pantihin etehen?

-    Tuotiin alle rautatuoli,

-    Pantiin eteen rautapöytä,

-    Päälle rautaiset pikarit,

-    Yksi tulta, toinen tervaa,

-    Kolmas koiran kuolaa.

-    "Syö tulta, ryyppää tervaa,

-    Korjaa koiran kuolaakin."

-      Tuli orja taivaasen

-    -- -- kulta tuoli -- pöytä -- kultaiset pikarit:

-    "Syö kultaa, juo mettä,

-    Pure kirkasta hopeaa!"

-

-Paitsi kaikille ryhmille yhteistä orjan ja isännän vastakkaista

-kohtelua taivaassa, ovat etelävirolaiseen säännöllisesti kuuluvia

-piirteitä: orjan nukahtaminen keskelle suota -- harvoin Maarian mäelle

-kukkien keskelle (A 2, 6), joka on toisesta runosta lainattua; kahden

-(yhden ainoasti A 7) enkelin[398] ilmestyminen orjaa noutamaan sekä

-kolkuttaminen taivaan ovelle.

-

-Neitsyt Maarian nimenomainen esiintyminen tässä todistaa, että

-etelävirolainen runo on jo katolisella ajalla muodostunut. Hyvin

-somasti kuvataan eräässä kappaleessa, kuinka enkelien orjaa

-tuodessa (A 9):

-

-    _Mari kedras keset tare,

-    Viskas maale villavakka,

-    Võtt ta valla suure ukse,

-    Läsk ta valla raske rampi.

-

-    Maaria kehräsi keskellä tupaa,

-    Viskasi maahan villavakan,

-    Otti auki suuren oven,

-    Päästi auki raskaan säpin.

-

-Vanhanaikainen on myös taivaan oven sulkulaitos, ilman lukkoa ja

-avainta: sisäpuolelta auki työnnettävä sekä ulkopuolelta kolistettava,

-nähtävästi erityisellä kolkuttimella, joka välistä nimenomaan mainitaan

-olleen rautarengas (A 6-8). Tämän piirteen puuttuminen Tartonmaalla,

-jossa orja yksinkertaisesti viedään taivaasen (A 11, 12, 13; ainoasti

-keskimmäisessä lisäyksellä: _Maari ema ukse kõrva_), viittaa siihen,

-että etelävirolaisen runon syntymäpaikka on länsipuolelta sen aluetta

-etsittävä.

-

-Yhdessä Pärnunmaan kappaleessa kuvataan tarkemmin, kuinka vetelä oli

-suo orjan leposijana (A 5):

-

-    _Süld tall vetta alla selja --

-    Küünär vett tall alla külje_.

-

-Parissa Viljanninmaan kirjaanpanossa kiinnitetään kosteuden lisäksi

-vielä huomio makuupaikan kylmyyteen (A 9, vrt. 7):

-

-    _Küünar vett tall külle alla,

-    Vassa valgeda raheda_.

-

-    Kyynär vettä kyljen alla,

-    Vaaksa valkoista raetta.

-

-Näille säkeille on antanut uuden käänteen pohjoisvirolainen

-toisintomuoto (B), jota on täydellisenä tavattu kahdesti Viljanninmaan

-pohjoisosassa, kerran Tartonmaan luoteiskulmassa ja neljäs kappale

-itäisimmässä Varsinais-Virossa. Paitsi näitä löytyy vielä neljä

-varsinaisvirolaista ynnä yksi Luoteis-Virossa muistiinpantu, joissa

-näiden johdanto puuttuu, vaan jotka muuten näihin läheisesti liittyvät.

-

-Toinen Viljannin-puolisista kirjaanpanoista alkaa (B 15):

-

-    _Aru anti orjal aega,

-    Aru üksik tunnikene,

-    Jouluks joosta emale.

-    Siiski oli vööni vetta,

-    Vööni vetta, polvi lunda,

-    Vaks oli valgeta raheta.

-

-    Aikaa annettiin orjalle

-    Harvoin yksikään tunti,

-    Jouluksi juosta emon luo.

-    Silloinkin oli vyöhön vettä,

-    Vyöhön vettä, polveen lunta,

-    Vaaksa valkoista raetta.

-

-Täydellisenä painettakoon mainittu varsinaisvirolainen kappale, koska

-se on Inkerinmaan rajaa lähinnä olevasta Vaivaran pitäjästä saatu (B

-17). Sen suomenkieltä lähentelevän muodon ymmärtämiseen riittänevät

-muutamat sanaselitykset.[399]

-

-      _Aiga orjal annetie,

-    Kätte orjal käänetie,

-    Joulusta kodoje juosta,

-    Mardista omile maile,

-    Katrinasta kaugeelle.

-    Ori uppunes lumeje,

-    Käed vahtoje vajosid,

-    Sormed soolaje sulasid.

-      Viedi orja taivaje.

-    Ori ulkus taivassa,   10

-    Maria verava suussa.

-    Siis västas Vana Jumala:

-    "Tule siia orja vaine!"

-      Siis tuodi tuoli alla,

-    Sulgi patja keskeella.

-    "Istu siia orja vaine!

-    Kül oled saanud seisaksenna

-    Orja vaine ollesenna,

-    Käskujalgun käieksenna."

-    Siis tuodi voida leiba,   20

-    Mett tuobist --

-    "Süö siint ja juo siint,

-    Kül oled saanud vettä süüä,

-    Vettä süüä, vettä juua,

-    Orja vaine" j.n.e.

-      Siis ulkus peremehike.

-    Siis vastas Vana Jumala:

-    "Tule siie peremehike,

-    Tule külmäje tubäje,   30

-    Küttämatta huoneje!

-    Kül oled saanud suojas olla."

-      Siis tuodi tuline tuoli,

-    Rauda arja keskeelle:

-    "Istu siie peremehike!"

-    Siis tuodi tuline tuopi,

-    Tulda, terva tuobi siessa:

-    "Süö siitä, juo siitä!

-    Kül oled saanud mette süüä,

-    Mette süüä, mette juua,   40

-    Peremehena ollesenna,

-    Käskujalgu käskidessa,

-    Sulasid sundidessa."

-      Siis vastas peremehike:

-    "Miks siis mulle ninda tehjä?"

-    Siis vastas Vana Jumala:

-    "Sest sulle nindä tehjä,

-    Et pahast maksid orja palka,

-    Pienemalle kilmitulle,

-    Kitsamale kangaalla."   50

-      Siis kutsus peremehike

-    Orja taivasse,

-    Siis lubas palka maksta

-    Suuremalle kilmitulle,

-    Laiemalle kangaalle.

-    Siis vastas Vana Jumala:

-    "Ei ole tarvis taivasse,

-    Maksu ei Maarja iessa,

-    Kui et ole maksand maassa palka,

-    Oma herra heinamaale,   60

-    Talupoja toassa."_

-

-Tässä niinkuin parissa muussakin pohjoisvirolaisen ryhmän kappaleessa

-(B 14, 18) jää ilmoittamatta, kuka orjan tuo taivaasen, kerrotaan vaan

-yksinkertaisesti, että hän vietiin. Edellä mainittu Viljannin-puolinen

-kirjaanpano jatkuu (B. 15):

-

-    _Siis Jeesus hüidis taevaasta,

-    Musta Maaria kõneles:

-    "Tulgem kolmed hingelised.

-    Tooge ori taevaaije!"_

-

-Siinä siis henkiolentoja on kokonaista kolme. Muutamissa

-muistiinpanoissa yksi tähti hänet noutaa (B 16, 20, 21); läntisimmässä

-pohjois-virolaisessa tulee kuitenkin toiseksi Maaria (B 22):

-

-    _Tuli tähte taivaasta,

-    Maarja maa rajalta,

-    Võttis orja kaendelasse,

-    Käänas käevarre peale_.

-

-Etelävirolainen, milt'ei säännöllinen enkelien kaksiluku on näitä

-vaihtelevia muotoja ilmeisesti alkuperäisempi.

-

-Varsinais-virolaisessa näytteessä on Maarian veräjä vielä tallella.

-Toisessa kirjaanpanossa Vaivaran viereisestä Jõhvin pitäjästä on myös

-taivaan ovelle kolkuttaminen säilynyt (B 18):

-

-      _Kui ori ära suresi,

-    Orja taeva viidaneksi,

-    Ulgub Looja ukse eessa,

-    Koputab koja lävela.

-      Tuleb vastu inglikene:

-    "Mis sa tahad, orjaparga?"

-    -- "Tahaksin ma taeva tulla."

-    Tehti lahti taeva uksed_.

-

-      Kun orja kuoli,

-    Orja taivaasen vietäneen.

-    Käypi Luojan uksen edessä,

-    Kolkuttaa talon ovella.

-    Tulee vastaan enkeli:

-    "Mitä tahdot orja parka?"

-    -- "Tahtoisin tulla taivaasen."

-    Avattiin taivaan ovet.

-

-Vaan vastakohdaksi on siinä lisätty isännän tulo helvetin ovelle

-koputtamaan, jonka jälkeen hän ei enää ole tilaisuudessa orjaa

-puhuttelemaan:

-

-    _Kui peremees ära surest,

-    Viidi peremees põrgu poole.

-    Ulgub seala ukse eessa,

-    Koputab koja lävella.

-      Üüab Toonelda isanda:

-    "Kes see ulgub ukse eessa" j.n.e.

-    -- "Peremees ulgub" j.n.e.

-    Lasti peremees põrgu tulla_.

-

-Niinikään myöhäsyntyinen piirre on isännän osoittaminen erityiseen

-kylmään tupaan Vaivaran-puolisessa näytteessä. Muistutusta, että hän

-oli tarpeeksi saanut olla lämpimässä, kuitenkin vastaa muutamassa

-etelävirolaisessa kappaleessa tavattava, yhtä ylimääräinen selitys,

-heti kun orja sisään kutsutaan (A 7):

-

-    _Küll said maale väljän olla_.

-

-    Kyllin olit maan päällä ulkona.

-

-Voileivän antaminen juomisen lisäksi muistuttaa etelämpänä Virossa

-yleistä vehnäkakun tuomista selityksellä: "kyllin sait nälkää nähdä",

-taikka toisinaan (A 9, IL, 13; A 7):

-

-    Küll said maale leiba süüa e. haganaist leiba_.

-

-Kuitenkin myös tämä piirre on nähtävästi liikanainen. Sillä on harvoin

-mitään vastaavaa isännän osaksi tulevassa tarjoilussa.[400] Eikä se

-mitenkään sovellu sarjaan: kultatuoli -- kultatuoppi, tulinen tuoli --

-tulinen tuoppi. Siitä syystä on vehnäleivän lisään tullessa tuoppi

-milt'ei säännöllisesti (paitsi A 2) kultaisuutensa kadottanut

-yhtäläistyen jokapäiväisemmäksi oluttuopiksi.

-

-Kultaisen eli pohjoisempana tavallisemmin hopeaisen tuopin sisällyksenä

-mainitaan mesi (myös A 1), usein kahdella synonyymilla, esim.

-

-    Mett ja mõdu toobi sees (B 22).

-    Täis sii mõdu, täis magusta (B 14).

-    Mett ja viina toobissa (B 16).

-

-    Mettä, hunajaa tuopissa.

-    Täysi mettä ja makeaa.

-    Mettä, viinaa tuopissa.

-

-Niinikään on isännän tulisessa tuopissa tavallisesti kahta lajia: tulta

-ja tervaa.

-

-Pohjoisvirolaiselle ryhmälle ominainen piirre on isännän nimenomainen

-kysymys, minkätähden häntä niin toisin taivaassa kohdellaan; se

-selitys, että hyvä olo tässä elämässä tuo mukanaan huonon tilan

-tulevassa, ei ole semmoisenaan enää tyydyttänyt. Enimmiten ainoasti

-isäntä tekee tämän kysymyksen ja siihen tavallisesti orja itse vastaa:

-Miks sa ei maksnud orja vaeva l. palka, (B. 16, 20-22). Itäisimmässä

-varsinaisvirolaisessa näytteessä kuitenkin annetaan selitys taivaan

-valtiaan puolesta: "Pahast maksid" j.n.e.; samoin esillä olleessa

-Viljannin-puolisessa kappaleessa (B 15), jossa myös orja ja niinikään

-isäntä jo ennen noita kysymättäkin annettuja selityksiä tiedustelevat:

-

-    "Miks mul seda annetasse?"

-    -- "Sest sul seda annetasse."

-

-Tämän muodostuksen kautta vakaantuu isännän ja orjan välinen

-keskustelu, joka useammassa etelävirolaisessa kappaleessa esiintyy

-orjan ja isännän tarjoilujen väIissä,[401] pysyväisesti runon loppuun,

-liittyen siihen kiinteämmin yllämainittujen välisäkeiden avulla. Siitä

-myös seuraa, että orjan emäntä, joka etelävirolaisessa toisintomuodossa

-tavallisesti ilmaantuu isännän rinnalla, kuten itsenäisenä esiintyvässä

-Isäntäväen puhuttelu-runossa, pohjoisvirolaisesta ryhmästä katoaa.

-Ainoasti tämän eteläisimmässä kappaleessa (B 14) on emäntä tallella,

-vaan siinäpä mainittu kysymys vielä puuttuu.

-

-Kaikesta päättäen on siis Orjan laulu Virossa vaeltanut suunnassa

-lounaisesta koilliseen ja siten kehittyneimmässä muodossaan joutunut

-Inkerinmaan äärelle.

-

-

-

-2. Suomalaisien toisintojen näytteitä.

-

-

-Suomalaisen Viron orjan virren satakunta kirjaanpanoa jakaantuu Viron

-rajalta lukien Venäjän Karjalan kynnykselle hyvin tasaisesti

-runoalueita myöten, niin että Länsi- ja Keski-Inkerin osaksi tulee

-molemmille noin kaksikymmentä ja Karjalan kannaksen ynnä pohjoisemman,

-Sortavalasta Ilamantsin taakse ulottuvan, Suomen Karjalan osaksi

-runsaasti viisikolmatta kumpaisellekin. Niiden lisäksi tulee vielä

-viisi kappaletta Savon runoalueelta sekä muutamia katkelmia Vienan

-läänistä.

-

-_Länsi-Inkerin alue_.

-

-Narvusi 1 (Europaeus III. 3. n:o 164). -- 2-5 (Porkka II. 357, 362,

-363, 365). -- 6-7 (Alava 1891. 505, 773). -- 8-10 (Ruotsalainen 14,

-188, 251).

-

-Kattila 11 (Groundstroem 167) ja Joenperä 12 (Porkka 11 364).

-

-Soikkola 13 (Groundstroem 198). -- 14-17 (Porkka III. 306, 307, 308,

-398). -- 18 (Alava 1891. 20).

-

-_Keski-Inkerin alue_.

-

-Kaprio 19 (Porkka I. 401).

-

-Tienaan puoli (Hevaa, Tyrö, Medussi, Serepetta, Skuoritsa) 20-22

-(Europaeus III. 3. 29, 66, 87). -- 23-24 (Stråhlman Skv. 56, Tyr. 42).

--- 25 (Törneroos ja Tallqvist n:o 377 a:n jälkeen). -- 26 (Groundstroem

-4). -- 27-30 (Porkka I. 396, 398, 399, 400). -- 31 (Alava 1891. 1302).

--- 32 (Putkonen 31).

-

-Venjoki 33-35 (Europaeus J. 294, 433, 524). -- 36-37 (Reinholm XI. 345

-a, b). -- 38 (Stråhlman Sl. 111).

-

-Järvisaari 39 (Europaeus III. 2. 48).

-

-_Karjalan kannaksen alue_.

-

-Markkova 40 (Europaeus III. 2. 117).

-

-Pohjois-Inkeri (Toksova, Lempäälä, Vuolle) 41-43 (Europaeus J. 77, 265,

-396). -- 44 (Ahlqvist A. 527). -- 45-47 (Saxbäck 119, 142, 167). --

-48-50 (Pajula 90, 99, 199).

-

-Uusikirkko 51 (Europaeus K. 366) ja Kuolemajärvi 52 (J. 307).

-

-Käkisalmen puoli (Rautu, Sakkula, Pyhäjärvi, Räisälä) 53-54 Reinholm

-XI. 345 c, XII. 73. -- 55-56 (Ahlqvist, A. 127, 339). -- 57 (Slöör V.

-6). -- 58-59 (Neovius Paraske 66, 67).

-

-Kurkijoen puoli (Kurkijoki, Jaakkima) 60-62 (Lönnrot E. 258, 292, 368).

--- 63-64 (Hultin 32, 33).

-

-Suomen (Itä- ja Pohjois-) Karjalan alue.

-

-Sortavala 65 (Basilier 212).

-

-Suistaman puoli (Impilahti, Suistama, Korpiselkä) 66-71 (Europaeus G.

-329, 383, 409, 420, 516, 525). -- 72 (Polén 173). -- 73-74 (Sirelius

-72, 150). -- 75 (Basilier 28). -- 76 (Krohn 5654). -- 77 (Potschtareff

-27). -- 78 (Härkönen 366).

-

-Suojärven puoli 79-81 (Europaeus H. 112, 147, 153). -- 82 (Härkönen

-255).

-

-Ilamantsin puoli 83 (Lönnrot, Kantelettaren 1 käsik. s. 79-82 lyyjysk.

-reunamuist.) -- 84-85 (Ahlqvist B. 42, 58). -- 86-88 (Europaeus G. 281,

-289, 674). -- 89 (Kuopion lys. HL 56).

-

-Pohjois-Karjala ylim. 90-91 (Lönnrot E 734, U 66).

-

-_Savon alue_.

-

-Savo (Kuopio, Juva) 92-95 (Gottlund 178; 7, 133, 183, Lavonius n:o 156

-Puumalasta).

-

-Pohjois-Häme 96 (Rudbäck 13).

-

-_Venäjän Karjalan alue_.

-

-Pohjoispuolinen runoalue 97 (Cajan 68). -- 98-99 (Lönnrot E. 556, 607).

--- 100 (Castrén, n:o 3).

-

-Kuten mainittu, on suomalainen runo koko leviämisalallaan pysynyt

-kokoonpanoltaan muuttumattomana. Emme siis voi sen yhdistyksistä

-toisiin runoihin tai sen juonen kehityksestä tehdä päätöksiä leviämisen

-suuntaan nähden. Runon kulkua selville saadaksemme täytyy meidän ryhtyä

-yksityiskohtaisempaan säkeitten tutkimiseen; niissä onkin usein hyvin

-selvä kehityssarja huomattava.

-

-Vaan ennenkuin käymme tähän työhön käsiksi, on meidän saatava

-kokonaiskuva laulutavasta runon eri alueilla. Länsi-Inkerissä pistää

-heti silmäämme kaunis Soikkolan-puolinen toisintomuoto, jossa samoin

-kuin Jõhvin-puolisessa varsinais-virolaisessa, vainajain olinpaikatkin

-ovat toisistaan eroitetut (13, vrt. 16).

-

-      Olin orjana Virossa,

-    Palkoilla pahoilla mailla.

-    Lupa orjal annettihin,

-    Lupa orjal, valta vangil,

-    Juosta jouluna kotihin,

-    Päästä ennen pääsiäistä,

-    Liinaviitalla vilulla,

-    Parahalla pakkasella.

-    Orja suistui suin lumehen,

-    Suin lumehen, päin vetehen,

-    Koprin hankehen kovahan.

-      Hiien miehet, Luojan miehet,

-    Luojan miehet ennättivät,

-    Otettihin orjan sielu,

-    Vietiin Luojan portin suulle:

-    "Avatkaa Luojan portti,

-    Ottakaa orjan sielu!"

-    Avattihin Luojan portti,[402]

-    [Ilo kuului ikkunasta,

-    Laulu pöyän lautasilta].

-    Otettihin orjan sielu

-    Muien sielujen sekahan,

-    [Hopeaisehen] tupahan,[403]

-    Metisehen kammarihin.

-      Tuotihin hopeatuoli:

-    "Istu tänne orja parka!"

-    Orja vasten vastaeli:

-    "Min tähen tämä minulle,

-    Kunpa kurjalle tytölle?"[404]

-      Luojan miehet vastasivat:

-    "Sen tähen tämä sinulle,

-    Senpä kurjalle tytölle,

-    Jo sinä sait seistaksesi,

-    Orjuuessa ollessasi,

-    Piikana kävellessäsi.[405]

-      Tuotihin hopeatuoppi,

-    Mettä, viinaa sisässä.

-      Orja täytyi itkemähän:

-    "Mintähen" -- "Sentähen --

-    Jo sinä sait vettä juoa,

-    Vettä juoa, vettä syöä,

-    Ropehesta tuohisesta."

-      Viipyi tuosta viikko toinen,

-    Katoi yötä, kaksi kolme,

-    Tuotihin sana jälestä:

-    "Isäntä kotihin kuoli

-    Hopeaisen tuolin päälle,

-    Kultaristi rinnan päälle."

-      Luojan miehet, Hiien miehet,[406]

-    Hiihen miehet ennättivät,

-    Otettiin isännän sielu,

-    Hopeaisen tuolin päältä,

-    Kultaristi rinnan päältä.

-    Vietiin Hiien[407] portin suulle:

-    "Avatkaa Hiien portti,

-    Ottakaa isännän sielu!"

-    Avattihin Hiien portti,

-    [Tuli tuiski ikkunasta,

-    Savu salvainten välistä].

-    Otettiin isännän sielu,

-    Vietihin tulitupahan,

-    Tulisehen kammarihin.

-      Tuotihin tulinen tuoli:

-    "Istus tänne isäntä parka!"

-      Isäntä täytyi itkemähän:

-    "Min tähen tämä minulle,

-    Kunpa kurjalle pojalle?"

-      Hiien miehet vastasivat:

-    "Sen tähen j.n.e.

-    Jo olet istunut ikäsi,[408]

-    Isäntänä ollessasi,

-    Piikoja piellessäsi.

-    Pahoin piikoja pitelit,

-    Pahoin maksoit piian palkan,

-    Pikkaraisella piolla,

-    Kaitaisella kankahalla."

-      Tuotihin tulinen tuoppi,

-    Tulta tervaa sisässä:

-    -- -- --

-    "Jo sinä sait mettä syöä,

-    Mettä syöä, mettä juoa,

-    Kultaisista kuppiloista,

-    Vaskireunoista vaista."

-      Viipyi tuosta viikko j.n.e.

-    Orja katsovi klasista:

-    Hulkkuvi isäntä parka,

-    Hulkkuvi katua myöten

-    Kangastorvi kainalossa,

-    Viljakappanen käessä:

-    "Oho orjani omani!

-    Ota palkkasi omasi."

-      Orja vasten vastaeli:

-    "Ei piä isäntä parka,

-    Kun et maksanut majoilla,

-    Kostanut kotirikoilla;

-    Paha makso on Manalla,

-    Kova kosto Tuonelassa."[409]

-

-Luojan ja Hiiden käsitteiden vastakohtaisuus on nähtävästi Luojan

-surma-virrestä lainattua. Runon loppukohtauksen tähden, jossa orja ja

-isäntä tapaavat toisensa, ei heidän olinpaikkojaan ole voitu sen

-etäämmälle eroittaa kuin kahden puolen yhtä katua, ikäänkuin olisivat

-eri kartanoja samassa Tuonelan kaupungissa.[410] Tämän paikallisen

-eroituksen myöhempi synty ilmenee siitäkin, että se on hyvin

-harvinainen ei ainoastaan Narvusin puolella,[411] vaan myös idempänä

-Keski-Inkerissä.[412]

-

-Kuitenkin juuri Keski-Inkerissä Viron orjan virsi esiintyy

-kuvaukseltaan kaikista täyteläisimpänä. Sitä osoittamaan riittää

-alkupuoli runoa seuraavassa Hevaan toisinnossa, jossa uusien

-lisäkoristeiden ohella on huomattava myös vanha, Virossa tapaamamme

-piirre: orjan kolkuttaminen taivaan ovella (31).

-

-    Oli ennen orja raukka,

-    Oli orjana Venaassa,[413]

-    Palkoilla pahoilla mailla,

-    Piikana pirun pesässä.

-    Oli vuoen, oli toisen,

-    Alkoi palkkoja anella.

-    Vaivojahan vaikutella.

-    Pahoin palkka maksettihin,

-    Pahoin palkka orja raukan,

-    Pikkaraisella piolla,

-    Kaitaisella kappasella,

-    Jyvällä tohukkahalla,

-    Ruumenel rajallisella.

-      Lupa orjan annettihin,

-    Lupa orjan, valta vangin,

-    Juosta Jouluna kotihin,

-    Pääsiäisnä pois paeta,

-    Paljahilla paioillahan,

-    Aivoin aivinaisillahan,

-    Parahilla pakkasilla,

-    Vinkeämmillä viluilla.

-    Orja suistui suin lumehen,

-    Suin lumehen, päin vetehen,

-    Koprin ilmahan kovahan,

-    Takaraivoin tanterehen.

-      Luoja linnasta tulevi,

-    On kuusi kutsaria,

-    Ja kaheksan kannoillista,

-    Viisi miestä muukalaista,

-    Rattahilla kultaisilla,

-    Vierillä hopeaisilla.

-    Näit tieltä orjan sielun.

-    Otettihin orjan sielu

-    Suin lumesta, päin veestä,

-    Koprin ilmasta kovasta,

-    Takaraivoin tanteresta.

-    Pantiin sielu rattahille,

-    Rattahille kultaisille,

-    Vierille hopeaisille.

-    Vietiin sielu taivoisehen,

-    Jumalan oven takanne,

-    Luojan ikkunan aloille.

-      Mäni aikaa vähäsen,

-    Kului kuuraa pikkaraisen,

-    Jumalan ovi avahui,

-    Luojan portti lonkahtaisi,

-    Sanoi Luoja orjillehen:

-    "Oi minun orjani omani!

-    Menkää orjat katsomahan,

-    Mikä usta ulvottavi,

-    Veräjätä vinguttavi?"

-      Menit orjat katsomahan:

-    Ollut tuossa orjan sielu

-    Jumalan oven takana,

-    Luojan ikkunan aloilla.

-      Sanoi Luoja orjillehen,

-    "Ottakaahan orjan sielu,

-    Viekää sielujen sekahan."

-    Otettihin orjan sielu,

-    Vietiin sielujen sekahan,

-    Ruumis ruumislappeahan.

-      Tuotihin hopeastuoli

-    Orjuelle istuimeksi.

-      Orja raukka huokaeli,

-    Huokaeli, henkäeli:

-    "Minkä tähen" j.n.e.

-

-Toisessa Hevaan-puolisessa kappaleessa kuvataan ikäänkuin vastakohtana

-orjan kuljettamiselle kultaisilla rattailla, joka siitä kyllä on

-unohtunut, mitenkä ilo-isäntä tuotiin (20):

-

-    Rautaisilla rattahilla,

-    Kivikkoa tietä myöten.

-

-Karjalan kannaksen toisinnoista huomattavin on eräs runoalueen

-pohjoispäässä Kurkijoen tienoilla Lönnrotin kahdesti muistiinpanema,

-johon myös Kantelettaren laitos pääasiallisesti nojautuu (60, vrt.

-[62]).

-

-      [Minä laulan kaksi virttä

-    Kuin parasta seinähirttä,

-    Isännälle ja emännälle,

-    Jeesukselle, Maarialle.][414]

-      Lupa orjalle annettihin,

-    Lupa orjan, valta vangin,

-    Juosta Jouluna kotihin,

-    Pääpyhille Pääsiäiseen.

-    Orja suistui suvehen,

-    Suin suvehen, päin pälvehen,

-    Koprin ilmahan kovahan.

-      Kävi Jeesus tietä myöten,

-    Maariainen maata myöten,

-    [Viisi enkeliä perässä,

-    Kuusi käskyn kuulijata,

-    Yhdeksän on muuta miestä,[415]

-    Sieluja kirjoittamassa.]

-    Löysi tuosta orjan sielun,

-    [Kirjoittipa orjan sielun

-    Ilohuoneesen hyvähän.]

-      Talutettiin taivahasen,

-    Vietihin ilotupahan,

-    Avattiin hopeaportti,

-    Kultaportti kutsuttihin.

-      Tuotihin hopeatuoli,

-    Kultatuoli kutsuttihin:

-    "Istu tässä orja raukka!

-    Kyll' olet saanut seistäksesi,

-    Orjuuessa ollessasi,

-    Käskyläisnä käyessäsi."

-      Tuotihin hopeatuoppi,

-    Kultatuoppi kutsuttihin,

-    Mettä, hunnaa sisässä:

-    "Juoppa tästä orja raukka!

-    Kyll' olet saanut vettä juoa" j.n.e.

-      Kävi Jeesus tietä j.n.e.

-    Löyttihin isännän sielu,

-    [Kirjoitti isännän sielun

-    Piinapaikkahan pahaan.]

-      Talutettiin taivahasen,

-    Vietihin surutupahan,

-    Avattiin tulinen portti,

-    Tervaportti temmastihin.

-    "Seiso täss' iso isäntä!

-    Kyll' olet saanut istuakses,

-    Isäntänä ollessasi,

-    Käskijänä käyessäsi."

-      Tuotihin tulinen tuoppi,

-    Tervatuoppi temmastihin,

-    Tulta, tervoa sisässä,

-    Sisliskot sikertelevät,

-    Käärmehetkin kääntelevät.

-    "Juo tästä iso isäntä!

-    Kyll' olet saanut oltta juoa."

-      "Minkä tähen tää minulle,

-    [Raskahampi rankaisema,][416]

-    Kuin on kurjalle pojalle?" --

-    "Pahoin maksoit orjan palkan,

-    Veralla virunehella,

-    Saralla märannehellä,

-    Lyhyillä kyynärillä,

-    Kaitaisilla pietimillä."

-      Kävelee isännän sielu,

-    Kävelee kivikatua,

-    Kivitietä tellajavi.

-    [Tapasipa orjan hengen:[417]

-    "Ota, ota, orja raukka,

-    Paras lehmä parvestani,

-    Katso paras karjastani!"]

-      Pitkä arsina käessä,

-    Sarkatorvi kainalossa,

-    Hopea piosta piukki,

-    Kulta tuikki kukkarosta.

-    "Ota tästä orja raukka!"

-      "En taho iso isäntä,

-    [Kun et antan't aikoinasi;]

-    Mahoit maksella mailla,

-    Kostella ison kotona.

-    Luulit pannin painavaksi;

-    Ei tuo panni paljon paina,

-    Punni sielua punasta.[418]

-    Luulit riihes ripsavaksi,

-    Kun mun ripsi rintaluuni;

-    Luulit ortes ohkavaksi,

-    Kun mun ohki olkapääni;

-    Luulit partes paukkavaksi,

-    Kun mun paukkoi pallioni;

-    Pinon pitkän viereväksi,

-    Kun minun vereni vieri,

-    Sinun tietä (!) tehessäni,

-    Käskyläisnä käyessäni."

-

-Tässä on myös paikallinen eroitus tehty orjan ja isännän välillä, kun

-mainitaan _ilo- ja surutupa_. Vaan toisinnon lisänimitys _paha

-piinapaikka_, ynnä _sielujen kirjoittaminen_ ilmaisee selvästi

-uudenaikaista käsitystä. Vainajain olinpaikan eroitus on muuten

-Karjalan kannaksellakin harvinainen,[419] eikä etempänä Suomen puolella

-ollenkaan tavattava.

-

-Sitä vastoin on kahtalaisen portin eroittaminen, niinkuin tässä,

-toiselta puolen _hopeisen tai kultaisen_ sekä toiselta puolen _tulisen_

-Karjalan kannaksella aivan yleinen ja välistä Suomen Karjalassakin

-ilmaantuva piirre. Että sekin on myöhempää muodostusta seuraavien

-säkeiden malliin, joissa _tuoli ja tuoppi_ eroitetaan, on helppo

-huomata. Karjalan kannaksella, jossa runon johdanto on useimmiten

-typistynyt tai kokonaan kadonnut, lauletaan tavallisesti kahdessa

-sananmukaisesti yhtäläisessä ja vastakohtaisessa otteessa, niinkuin

-seuraava esimerkki (43) osoittaa.[420]

-

-      Ajoi Herra tietä myöten,

-    Maariainen maata myöten,

-    Kanss' oli kaksi enkeliä,

-    Ja kolme pyhäistä miestä.

-    Oli orja tielle kuollut,

-    Suin likahan, päin vetehen,

-    Koprin ilmahan kovahan.

-    Otettihin orja raukka,

-    Talutettiin taivahasen,

-    Sielu sielusten sekahan,

-    Ruumis ruumisten välihin.

-    Avattihin kultaportti,

-    Tuotiin tuohon kultatuoli,

-    -- -- --

-    La laulan sanan takaisin,

-    Yhen värssyn väännän poisi.

-      Ajoi Herra tietä j.n.e.

-    Oli isäntä tielle kuollut,

-    Suin likahan, päin vetehen,

-    Koprin ilmahan kovahan.

-    Otettiin iloisäntä,

-    Talutettiin taivahasen,

-    Sielu sielusten sekahan,

-    Ruumis ruumisten välihin.

-    Avattiin tulinen portti,

-    Tuotihin tulinen tuoli. --

-

-Suomen puolella on vielä mainittava omituinen porttikäsitteen kehitys.

-Vanhan kansan-uskon mukaisesti ynnä mahdollisesti muiden runojen

-vaikutuksesta esiintyy pyhä Pietari, erittäin Savon alueella, vaan

-välistä Pohjois-Karjalassakin,[421] vartioimassa sitä porttia, jonka

-päälle sielu kuvaillaan viedyn. Esimerkiksi otettakoon Eero Salmelaisen

-kirjaanpano Pohjois-Hämeestä, jossa se kehtolauluna oli säilynyt 1800

-luvun keskivaiheille asti (96).

-

-      Lasta nukuttaissa.

-

-      Olin orjana Virossa,

-    Paimenna pakanan maassa.

-    Tulipa lupa orja raukan

-    Joululle kotia mennä,

-    Nukkuveralla nutulla,

-    Hamehella hamppusella.

-      Kuolipa tielle orja raukka,

-    Vietiin sielu portin päälle.

-      Kysyi Kiesus Pietarilta:

-    "Kenen sielu portin päällä?"

-      Pietar vastasi vakainen:

-    "Siell' on sielu orja raukan."

-    -- "Tuokoa sielua sisälle,

-    Muitten sielujen sekahan."

-    Sielu tuotihin sisälle.

-      Tuotihinpa kultatuoli:

-    "Istu tuolle orja raukka!"

-    -- "Minkä tähen tämä minulle?"

-    -- "Sentähen tämä sinulle,

-    Olet saanut seisoksella,

-    Orjanakin ollessasi."

-      Tuotihinpa kultatuoppi,

-    Mettä, viinoa sisällä:

-    "Juo tästä orja raukka!"

-    -- "Minkä tähen" j.n.e.

-    -- "Sentähen j.n.e.

-    Kyll' olet saanut vettä juoa

-    Orjanakin ollessasi."

-      Sitten kuol' iso isäntä,

-    Vietiin sielu portin päälle,

-    Kysyi Kiesus j.n.e.

-    -- "Siell' on sielu ison isännän."

-    -- "Tuokoa sielua" j.n.e.

-      Tuotihin tulinen tuoli:

-    "Istu tähän iso isäntä!"

-    -- "Minkä tähen" j.n.e.

-    -- "Sentähen j.n.e.

-    Kyll' olet istunut pöyän päässä

-    Isäntänä ollessasi."

-      Tuotihin tulinen tuoppi,

-    Tulta, tervoa sisällä:

-    "Juo tästä iso isäntä!"

-    -- "Minkä tähen" j.n.e.

-    -- "Sentähen j.n.e.

-    Kyll' olet saanut oltta juoa

-    Isäntänä ollessasi."

-

-Viimeksi painettakoon pisin Venäjän-Karjalan katkelmista (97):

-

-      Olin orjana Virossa,

-    Palkalla pakanamaassa.

-    Pahoin palkka maksettihin,

-    Lyhyellä kyynärällä,

-    Saralla hapannehella.

-      Niin otan orjuuesta orihin.

-    (Sivulla): Istutettiin

-    Tulisehen hinkalohon.

-    "Ota nyt parempi palkka!"

-    -- "Mahoit silloin palkan panna,

-    Kun riihessä remusin,

-    Olin olkihuonehissa,

-    Pyyhin hiemalla hikeä."

-

-Siitä lähtee toinen runo, joka myös muutamissa suomenpuolisissa

-kappaleissa on Viron orjan virren alkusäkeihin liittynyt (86, 90; vrt.

-Kant. II. n:o 321 ja 320). Tämä on ainoa kertomaruno, johon Viron orjan

-virsi muuten kuin aivan tilapäisesti on yhdistynyt.

-

-

-

-3. Suomalaisten säkeitten kehitys.

-

-

-Edellä esitettyihin näytteihin tutustuttuamme saatamme ruveta

-tarkastamaan erikoisten säkeitten muodostuksia, jolloin on mukavinta

-noudattaa Kantelettaren laitoksen järjestystä ja pitää sen tekstiä

-tutkimuksen alustana.

-

-Laulajan esipuhe (vv. 1-4) tavataan ainoasti toisessa Lönnrotin

-Kurkijoen-puolisista kirjaanpanoista. Neljännen säkeen "Jeesukselle,

-Maarialle", joka siinä liittyy suorastaan kuvaukseen Jeesuksen ja

-Maarian maan päällä kulkemisesta, on Lönnrot muuttanut kuuluvaksi

-"Orjille osattomille", nähtävästi tarkoituksella saada se lähemmin

-liittymään runon varsinaiseen johdantoon.

-

-Viron orjan virren suomalaisella alkusäkeellä on säännöllisenä muotona:

-

-    Olin orjana Virossa.

-

-Läntisimmästä Inkeristä alkaen se ulottuu yli runon koko alueen Vienan

-lääniin asti. Huomattava on ensimmäisen persoonan käytäntö, jonka

-sijalla kolmas persoona ainoasti Hevaan puolella ilmaantuu.[422]

-Samansuuntainen muutos Kantelettaressa on Lönnrotin; säkeen

-tämäntapaiseen muotoon: "Oli _ennen_ Virossa orja" (v. 5) on

-vaikuttanut eräs hänen Venäjän-Karjalassa löytämänsä katkelma, joka

-alkaa (98):

-

-    Olinpa minäkin ennen,

-    Olin orjana Virossa.

-

-Lönnrotilla on sitä enemmän ollut syytä muutokseensa, kun ei

-kansanlaulussa ensimmäinen persoona milloinkaan tätä säettä edempänä

-esiinny. Olisi tietysti odottanut laulajan omaa kohtaloansa läpi runon

-esittävän. Vaan poikkeuksetta pukeutuu seuraava kertomus kolmannen

-persoonan muotoon. Täytyy siis päättää mainitun alkusäkeen

-suomennettaessa lisätyn. Tällä uudella otsakkeella, joka viittaa

-Viroon, on Suomen runotar ikäänkuin tahtonut merkitä, mistä

-tutkittavamme orjan virsi on kotoisin.

-

-Alkusäkeen kertona on Länsi-Inkerissä ja Hevaan puolella tavallisesti:

-

-    Palkoinna 1. Palkoilla pahoilla mailla.

-

-Muodossa: "Palvelin pahalla maalla", se esiintyy vielä Järvisaarella,

-Kuolemajärvellä ja Kurkijoen tienoilla (39, 52, 61). Suomen puolella

-kehittyneitä muunnoksia ovat: "Paimenna pahalla maalla" (jo 55) ja

-"Palkalla (vielä 97-99) t. Paimenna pakanan maalla". Yhdessä ainoassa

-Lönnrotin muistiinpanossa (91) on Viron orja: "Paimenna Pajarin

-maassa", jonka mukaan kertosäe Kantelettaressa on muodostettu (v. 6).

-

-Puhe "palkollisesta" johtaa ajatuksen seuraavaan kappaleesen, jossa

-kuvataan kuinka (vv. 7-12):

-

-    Pahoin palkka maksettihin j.n.e.

-

-Tämä kappale on Viron orjan virren alkuun jo Länsi-Inkerissä siirtynyt

-siitä runon kohdasta, jossa isännälle selitetään, miksi hän toisessa

-elämässä saa huonon kohtelun osakseen (vv. 84-90): "Pahoin maksoit

-orjan palkan" j.n.e. Siirtyessään se on tietysti ensin jäänyt myös

-alkuperäiselle paikalleen, vaikka se harvoin on molemmissa kohden,

-kuten Kantelettaressa, yhtaikaa säilynyt (91 sekä 25, 26, 45, 92).

-Enimmiten on se joko lopusta, niinkuin aina läntisimmässä Inkerissä,

-taikka alusta, kuten tavallisesti Karjalan kannaksella, pois jäänyt.

-

-Kertosäe (v. 8): "Pahoin palkka, väärin vaivat", on Lönnrotin kerran

-Suomen Karjalassa muistiinpanema (91), useammin se siellä kuuluu: "Väki

-väärin arvattihin" (66, 76, 77, 82, 86, 89). Myös Länsi-Inkerissä

-esiintyy joskus:

-

-    Vaivoin vaate annettihin (3, 8, 18) tai:

-    Pahoin palkka, kurjin ruoka,

-    K. r. vaivoin vaate (11).

-

-Mutta yleensä puuttuu tältä kohdalta kertosäe, jota kappaleen

-alkuperäisessä muodossa ja paikassa ei löydy eikä tarvita.

-

-Säkeet, joilla niukka palkan maksu tarkemmin määritellään, ilmaisevat

-heti virolaisen alkuperänsä. Narvusin puolella ne tavallisesti

-kuuluvat:

-

-    Matalaisella mitalla,

-    Katalaisella kapalla.

-

-Että tämä säepari on lainattu seuraavasta varsinaisvirolaisesta

-kappaleesta (B 19):

-

-    Pahasi maksid orja palga

-    Madalalla mattidella,

-    Kitsaalla kilmitulla,

-    Lühidella küünderalla,

-

-todistaa epäilemättömäksi muoto _matilla_, joka suomennetun mitalla

-sanan sijalla pari kertaa on säilynyt (1, 6). Kattilan kappaleessa

-lisätään säkeen: "Matalaisella matilla" jälkeen uusi säepari, joka

-johtaa ajatuksemme viljan maksusta suoritukseen käteisessä rahassa

-(11):

-

-    Kaitaisella kahmalolla,[423]

-    Pikkaraisella piolla.

-

-Soikkolan-puolisen näytteen yhdistyksessä:

-

-    Pikkaraisella piolla,

-    Kaitaisella kankahalla,

-

-tulee vielä vaatepalkkakin huomioon otetuksi. Sillä taas on esikuvansa

-itäisimmän varsinais-virolaisen kappaleen säkeessä: "kitsamale

-kangaalla." Rahapalkkaa sitä vastoin ei Viron puolella nimenomaan

-arvostella, vaikka kyllä välistä Varsinais-Virossa isäntä kuvataan

-kulkevan: _rarahakoltid peossa_.[424]

-

-Keski-Inkerissä on "Kaitaisella kappasella" vastineena ainoasti kerran

-säilynyt: _mitalla_, silloinkin alku soinnuttomalla mainesanalla

-_pikkaraisella_ (30), joka oikeastaan kuuluu _pio_-sanaan ja onkin

-tämän pari kertaa, kuten Hevaan-puolisessa näytteessämme, vetänyt

-mukaansa. Mutta useimmiten käytetään kapan kertosanana vakka, välistä

-vielä matin 1. mitan mainesanalla: matalaisella (34), pian kuitenkin

-omilla alkusoinnullisilla (19, 20, 29):

-

-    Vajanaisella l. Vallan pienellä vakalla.

-

-Niinikään Karjalan kannaksella on mitta joskus säilynyt, jopa uudella

-määreellä, jossa alkusointu on täydellisempikin kuin entisessä

-_matti_-muodolta lainatussa (50, vrt. 49):

-

-    Mitalla mitättömällä.

-

-Ja siellä samaten epämääräisen mitan asemesta esiintyy vakka (55, 54):

-

-    Matalalla t. Vajahalla vakkasella.

-

-Mutta näiden kertosanojen sijaan kapan rinnalle ilmestyy vielä kyynärä,

-edustaen vaatepalkan mittausta jyvänmaksua vastaan, samoin kuin äsken

-esitetyssä varsinais-virolaisessa kappaleessa (B 19): _Lühidella

-küünderalla_.

-

-Edempänä Suomen puolella on mainittu vastakohta kaikki entiset säkeen

-kerrot syrjäyttänyt, esim. (85):

-

-    Lyhyellä kyynärällä,

-    Kappasella pikkuisella.[425]

-

-Ja Karjalan kannaksella on joskus kappakin saanut kyynärän

-tieltä väistyä, kuten Kurkijoen-puolisessa näytteessä, jossa

-kyynärän kertosanalla _pietimellä_ on jäljellä kapan mainesana

-_kaitaisella_.[426]

-

-_Kyynärä_ omasta puolestaan ei varsinaista kertosanaa kaipaakaan, sillä

-se on voinut liittyä Pohjois-Inkeristä alkaen Vienan lääniin asti

-yleisesti levinneesen säepariin, jonka säännöllinen muoto Karjalan

-kannaksella kuuluu:

-

-    Veralla virunehella,

-    Saralla märännehellä.

-

-Palkan niukkuudesta on niin muodoin siirrytty maksuksi suoritetun

-tavaran kelvottomaan laatuun. Tämä ajatuksen siirto on tavallaan jo

-tapahtunut Keski-Inkerissä, niinkuin huomaamme Hevaan-puolisesta

-näytteestä, jossa kaidalla kapalla mitatut jyvät ovat lisäksi huonosti

-puhdistettuja. Viimeksi mainittu piirre on kuitenkin edellämainitun

-rinnalla harvoin säilynyt, kerran Pohjois-Inkerissä (50) ja toisen

-Suomen Karjalassa (91), josta sen Lönnrot on Kantelettareensa ottanut.

-

-Varsinaisen kertomuksen ensimmäisellä säkeellä (v. 13):

-

-    Lupa orjan annettihin,

-

-on vastineensa varsinais-virolaisen näytteen alkusäkeessä: Aiga orjal

-annetie. Huomattava on Inkerissäkin toisinaan ilmaantuva muoto orjalle

-(4, 5) 1. orjal (6, 13, 25. 26, 45) sekä virolaisen säkeen

-täyteläisempi alkusointu. Suomalaisen säkeen kerto (v. 14): "Lupa

-orjan, valta vangin", joka kulkee mukana muuttumatta Länsi-Inkeristä

-Suomen Karjalaan, on omintakeinen, vaan ei erittäin kekseliäs.

-

-Virolaisperäinen on niinikään seuraava sekä Inkerissä että Suomen

-puolella säännöllisesti esiintyvä säe (v. 15):

-

-    Jouluna kotihin juosta < _Joulusta kodoje juosta_.

-

-Myös sen kertosäe läntisimmässä Inkerissä johtuu selvästi Virosta

-(2-5, 10):

-

-    Marttina omille maille < _Mardista omile maile_.

-

-Vaan tämän ohella on aina toinen kertosäe:

-

-    "Veseristana (Loppiaisena) vieraisihin",

-

-ja joskus vielä kolmas (3, vrt. 8):

-

-    Pääsiäisenä pois päästä.

-

-Viimeksi mainittu esiintyy jo Soikkolassa varsinaisena kertosäkeenä,

-joka on toiset syrjäyttänyt, ja pysyttelekse sitten pitkin matkaa

-pääsäkeen rinnalla. Sen vaihtelumuodoista on merkittävä: "Pääpyhinä

-Pääsiäisnä" (25, 36, 38. 46, 56, 60), joka ilmeisesti osoittaa, mistä

-Joulun ja Pääsiäisen yhdistys on johtunut. Virolaissyntyisessä runossa

-humalan, ohran ja veden keskustelussa, milloinka he saisivat yhtyä,

-vastataan Inkerin puolella:[427]

-

-    Joulun pitkinä pyhinä,

-    Pääpyhinä Pääsiäisnä.

-

-Siinä on vastakohta luonnollinen, vaan ei esillä olevassa virressä.

-Virolaiset Martin ja Katrinan päivät, 10:s ja 25:s marraskuuta, ovat

-paljoa likempänä Joulua; jota paitsi eteläisimmässä pohjois-virolaisen

-ryhmän kappaleista on Joulun kertosanana sen viereinen Uudenvuoden

-pyhä: _Nääri kalli aegadelle (B 14).

-

-Joulua ja Pääsiäistä lähentääkseen on suomalainen runo koettanut monta

-keinoa. Soikkolassa on pari kertaa, kuten näytteessämme, kertosäe

-muodostettu kuuluvaksi: "Päästä ennen Pääsiäistä"; taikka on lisätty

-uusi säe niiden välisestä Laskiaisesta (14, 15, 18). Jälkimmäistä

-menettelyä on Keski-Inkerissä vielä tuolle puolen Pääsiäisen jatkettu,

-niin että orja tulee koko vuoden ympäri yrittäneeksi, esim. (25):

-

-    Juosta Jouluna kotihin,

-    Pääpyhinä Pääsiäisnä,

-    Mielipyhinä Mikkelinä,

-    Laatuisana Laskiaisna:

-    Tuli Joulu, eipä joua,

-    Laskiainen, ei laseta,

-    Pääsiäinen, eipä pääse,

-    Mikkelinä ei mieltäkänä;

-

-taikka Joulun ja Pääsiäisen jälkeen yhä (23):

-

-    Neljinä pyhinä (Helluntaina),

-    Juhlana Juhannuksena,

-    Piennä Pietarin pyhänä,

-    Mielipyhinä Mikkelinä.

-

-Karjalan kannasta etempänä Itä-Suomessa on Pääsiäinen hyvin harvoin

-säilytetty Joulun rinnalla, joka on aivan yksinkertaisesti jätetty

-ilman mitään kertosanaa. Samoin on Lönnrot mainitusta vastakohdasta

-selviytyäkseen jättänyt kertosäkeestä pois Pääsiäisen, sovittaen sen

-mainesanan Jouluun: "Pääpyhille päästäksensä" (v. 16).

-

-Viimeksi on Suomen Itä- ja Pohjois-Karjalassa myös kotiin meno

-toisinaan vaihtunut paljoa vähemmän säälittäväksi kylässä käynniksi,

-jolloin orja sortuu joko sinne mennessään tai vasta takaisin "kotiin"

-tullessaan, kuten seuraavassa Ilamantsin-puolisessa (84).

-

-    Lupa orjan j.n.e.

-    Käyä Jouluna kylässä,

-    Nukkavierulla nutulla,

-    Hamehella harmajalla.

-    Tuolla orja syöteltynä,

-    Syöteltynä, juoteltuna;

-    Läksi tuolta orja raukka,

-    Läksi kotihinsa kohta.

-    Suistuipa suvilumehen,

-    Koprin hankehen kovahan.

-    Tuli kolme Tuonen neittä,

-    Vietihin Jumalan luokse.

-

-Orjan kuoleman kuvauksessa on ilmeinen virolainen esikuva pääsäkeellä,

-joka Länsi-Inkeristä Suomen Karjalaan ulottuu:

-

-    Orja suistui suin lumehen < _Ori uppunes lumeje_.

-

-Säkeen muunnos Kantelettaressa (v. 17): _suvehen_ perustuu

-Kurkijoen-puoliseen näytteesen; välimuodon: _suvilumehen_ tapaamme

-äsken esitetyssä Ilamantsilaisessa. Huomattava kuitenkin on, ettei

-runossa alkuansa ole keväisestä säästä kysymys.

-

-Kertosäkeistä liittyy pääsäkeesen lähinnä se, jossa tämän alkuosa

-toistetaan (v. 18). Sen tavallinen muoto on:

-

-    Suin lumehen, päin vetehen.

-

-Vedestä lumen seassa on myös virolaisessa runossa puhe. Vasta

-pohjoispuolella Laatokkaa vaihdetaan joskus vetehen > vitihin (65, 82,

-85, 89); josta runon eteläisempi syntyperä saa vahvistusta. Muista

-muunnoksista mainittakoon: _likahan_ (42, 43, 57), joka on lähinnä

-Kantelettaren muotoa: _savehen_.

-

-_Vetehen_-muodon yleinen säilyminen on sitä merkillisempi, kun toinen

-kertosäe (v. 19):

-

-    Koprin ilmahan kovahan,

-

-Länsi-Inkerissä melkein säännöllisesti kuuluu: "Koprin hankehen

-kovahan." Vaikea on kuitenkin sanoa, onko tässä alkuperäisempi ilma vai

-hanki, joka etempänä ainoasti kerran Ilamantsin puolella suvilumen

-yhteydessä esiintyy. Varsinaisvirolaisessa näytteessä on vastaavata

-vaan käsille suistuminen.[428]

-

-Orjan ohuen vaatteuksen mainitseminen (vv. 23-4) on suomalainen

-lisäpiirre, joka oikeastaan käy edellä kuoleman kuvauksen. Soikkolan

-näytteen säepari: "Liinaviitalla vilulla, parahalla pakkasella", joista

-jälkimmäinen on Neitsyt Maarian Saunanhaku-virrestä lainattu, on Hevaan

-puolella siten muunnettu, että laatusanasta _vilu_ on tehty nimisana ja

-tälle keksitty uusi määre _vinkeämmillä_, jonka jälkeen pakkasen määre

-on usein käännetty vastakohdakseen: _pahemmilla_ (25, 28, 29).

-Liinaviitan rinnalla tai sijalla ilmaantuu jo Soikkolassa pahaiskulu

-eli paljas _paita_ (17, 18, 14), josta toinen Hevaan näytteen säepari

-on muodostettu. Tämä tavataan vielä Ilamantsissa yhdistettynä Suomen

-puolella yleiseen nukkavieruun nuttuun aivan yhtä ajattelemattomasti,

-kuin eräässä luultavasti Suistamalaisessa kirjaanpanossa ohuen nutun

-lisäksi mainitaan _turkki_ (85 ja 73):

-

-    Paljahilla paloillansa,

-    Aivan aivinuksillansa,

-    Nukkavierulla nutulla.

-    Nukkavierulla nutulla,

-    Halkihelmalla hamehella,

-    Kakkarainen kainalossa,

-    Toinen turkkinsa sisällä.

-

-Orjaa taivaasen noutavien enkelien _kaksi-luku_, joka virolaisessa

-runossa on alkuperäisimpiä piirteitä, tulee suomalaisessakin monista

-vaihteluista huolimatta kaikkialla esille, kuitenkin kertosäkeessä

-enimmiten kolmiluvulla täydennettynä. Läntisimmässä Inkerissä lauletaan

-esim. (3 ja 6, vrt. 4):

-

-    Ajoi kaksi Luojan miestä

-    Ja kolmet Jumalan miestä.

-    (Tai:) Ajavi pyhäisen miesi

-    Kahen enkelin keralla.

-

-Kaksi enkeliä ja kolme pyhäistä miestä, tavallisemmin kuitenkin

-päinvastaisessa järjestyksessä ja luvussa, liittyvät Karjalan

-kannaksella kiinteästi Jeesukseen ja Maariaan. Näiden jälkimmäisten

-lisääntulon selittää muutamassa kappaleessa esiintyvä jatko, jossa

-ensimmäinen säe on ilmeisesti Niukahdusluvusta lainattu (56, vrt. 50):

-

-    Jeesuksen hepo pelästyi,

-    Reki kultainen kumahti,

-    Vemmel piukki pihlajainen,

-    Oli orja tielle kuollut.

-

-Pohjoisempana Suomen Karjalassa esiintyvät seuraavat muodot (74, vrt.

-65; 75 sekä 72, vrt. 89):

-

-    Tuli kaksi pyhäistä miestä, kolme Herran enkeliä.

-    Tuli kaksi enkeliä, kolme Jumalten miestä.

-    Tuli kolme taivon miestä, kolmas oli Jumalan poika.

-

-Painetun Kantelettaren kolme Tuonen neitiä ovat alkuperäisessä

-käsikirjoituksessa Jeesuksen, Maarian ynnä enkelien kohdalle

-lyyjyskynällä reunaan kirjoitetut (83). Että sekin muoto on täysin

-kansanomainen, jos kohta satunnainen, todistaa myöhempi Ahlqvistin

-kirjaanpano Ilamantsista (84), jossa juuri Lönnrotin tiedetään näiden

-Kantelettaren laitosten välillä käyneen.[429]

-

-Virolaisilla säkeillä, jotka kuvaavat orjan ottamista ja viemistä

-taivaasen on selvä vastineensa Soikkolan puolisessa säeparissa

-(15, 16, 17):

-

-    Otettihin orjan sielu,

-    Vietiin sielu taivahasen.

-

-Uutuus suomennoksessa on kuitenkin sielun eroittaminen, joka

-seuraavissa lisäsäkeissä vielä selvemmin ilmenee:

-

-    Muien sielujen sekahan,

-    Ruumis muien lappeahan.

-

-Läntisemmässä Narvusissa on tavallisesti säilynyt konkreettisempi

-virolainen käsitys, esim. (4):

-

-    Otettiin se orja parka,

-    Talutettiin taivahasen,

-    Muien tarkkojen takahan,

-    Muien viisaien välihin.

-

-Taivaasen taluttaminen on selvästi alkusoinnun vaatimuksesta syntynyt

-muunnos, joka Hevaan puolella vielä alkuperäisemmän viemisen rinnalla,

-vaan etempänä melkein yksinomaisena lausetapana esiintyy, kuten (vv.

-28-29) Kantelettaressa.[430]

-

-Merkillistä kyllä, ilmestyy Suojärvellä Itä-Karjalassa (79, vrt. 80,

-82) säepari, joka aivan täydellisesti vastaa virolaista (B 16): _Võttis

-ta orja õlale, Käänis käevarsidelle_.

-

-    Hiihti mies Hirvolasta

-    Jumalan katuja myöten,

-    Otti orjan olallehen,

-    Käänti käsivarsillehen,

-    Veip' on tuonne porstuahan,

-    Virkki Jumala tuvassa:

-    "Kenen on sielu porstuassa?"

-

-Sielun mainitseminen heti jälkeen päin kuitenkin osoittaa, että

-tässäkin on myöhempi käsitys, vaikka mainittu säepari on ajattelematta

-joko vanhastaan säilytetty tai muualta uudestaan lisätty. Aivan samoin

-yhdessä Keski-Inkerin kappaleessa Luoja ja Maaria ottavat orjan

-olkapäistä, vaan taluttavat taivaasen sielun sielujen sekaan (32).

-

-Varsinainen eroitus orjan ja isännän tulevaisen elämän välillä

-kuvaillaan, niinkuin olemme nähneet, harvoin paikasta riippuvaksi, vaan

-tavallisesti ja oikeastaan siitä kohtelusta, jonka kumpikin saa

-osakseen. Samoin kuin Virossa tuodaan orjalle hopeainen tai kultainen

-tuoli ja tuoppi, isännälle sitä vastoin tulinen. Kuten virolaisessa

-sisältää suomalaisessakin runossa orjan tuoppi mettä ynnä jotain muuta:

-makeaa (3, 8), hunajaa, viinaa tai olutta:[431] vaan isännän tulta ja

-tervaa. Lisäksi tulevat usein isännän tuoppiin Keski-Inkeristä alkaen

-käärmeet ja sisiliskot, jotka ovat luultavasti Lemminkäis-runoista

-lainatut.

-

-Niille säkeille, joilla varsinais-virolaisessa näytteessä orjaa ja

-isäntää puhutellaan, löydämme melkein sananmukaiset vastineet joko

-Soikkolan tai Kurkijoen puolisessa näytteessä. Kuvaavia lausetapoja,

-jotka eivät voi olla satunnaisesti yhtäläisiä, huomattakoon: _vetta

-süüä, vetta juua > vettä juoa, vetta syöä_ ja _Käskujalgun

-käieksenna > Käskyläisnä käyessäsi.[432]

-

-Huomattakoon myös tässä kohden eräs läntisimmän Inkerin kappale (9),

-jossa säkeet:

-

-    Tuotiin tuolle tuoli alle,

-    Pantiin patjat tuolin päälle,

-    -- -- --

-    Tuotiin se metinen tuoppi,

-

-tarkoin vastaavat täydellisenä painettua varsinais-virolaista näytettä.

-

-Mitenkä isäntä sai surmansa, on suomalaisessakin runossa useimmiten

-jäänyt epäselväksi. Läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella,

-hänen mainitaan yksinkertaisesti kuolleen tai tuodun kuolleena.

-Soikkolan-puolisessa näytteessä näemme vastakohdan siinäkin kohden

-kehitetyn. Isäntä kuolee komeasti, vieläpä hurskaannäköisesti omaan

-kotiinsa:

-

-    Hopeaisen tuolin päälle,

-    Kultaristi rinnan päälle,

-

-joista edellinen säe on selvästi mukaeltu orjan tuolista taivaassa.

-

-Vähemmän ulkokullattu on kuvaus itäisimmässä Keski-Inkerin toisinnossa,

-jossa niinikään helvettiin viemisestä on puhe (39).

-

-    Jo kuoli iloisäntä

-    Tupahansa pöyän päähän,

-    Viinakannu kainalossa,

-    Olutkappa pääpohissa.

-    Vietiin sielu helvettihin,

-    Tulisieluisten sekahan.

-

-Vielä Suojärvellä Itä-Karjalassa isäntä kuolee mukavasti

-(80; vrt. 79, 82):

-

-    Kotihinsa konnullehen,

-    Perttihinsä penkillehen,

-    Sänkyhyn säterisehen,

-    Hurstille humeriselle.

-

-Sitä vastoin Karjalan kannaksella, niinkuin on huomautettu, annetaan

-myös isännän yleisesti käpertyä tielle pakkasen käsiin. Tämä

-kuolemantapa rikkaalle isännälle on kuitenkin laulajistakin tuntunut

-luonnottomalta. Eräässä kappaleessa on koetettu saada hiukan vaihtelua

-muuttamalla säkeen "Koprin ilmahan kovahan" kuuluvaksi: "Koprin

-rahoihin kovihin" (55). Toisessa taas on annettu isännän hevosen uupua

-tien oheen kirkkotiellä käyessähän (46). Vaan kolmannessa vasta on

-keksitty mahdollinen selitys (42):

-

-    Otettiin isännän sielu

-    Viinatieltä viipyneeksi.

-

-Orjan ja isännän keskustelun (vv. 91 116) voi jo siitä päättää

-vironkielellä alkuperäisemmäksi, että se Virossa enimmiten erityisenä

-runona ilmaantuu. Länsi-Inkerissä välistä esiintyvä ensi säkeen sana

-(4, 13, 14): "Hulkkui se l. Hulkkuu isäntä parka" johtuu selvästi

-virolaisista _(h)ulkus ja (h)ulgub_. Isännän tavallista puheenalkua

-Virossa: "Tule ori, võta oma l. palka", vastaa Soikkolan näytteessä:

-

-    Ota palkkasi omasi, (1. 14):

-    Ota orjani omasi.

-

-Narvusin puolella tavataan vielä virolaiselle kertosäkeellekin "Päilene

-päeva palka" vastine (10):

-

-    Ota palkka orjallinen,

-    Päiväpalkka päiväläinen.

-

-Alkuansa luvataan ainoasti tasainen korvaus maksamatta jääneestä

-palkasta. Mutta varsinais-virolaisessa näytteessä on havaittavana uusi,

-pohjoisessa ryhmässä kehittynyt muodostus,[433] jossa ikäänkuin

-tarjotaan enemmän suuremmalla jyvämitalla ja laajemmalla kankaalla.

-Samoin joskus Keski-Inkerissä isäntä puhuttelee (34, vrt. 25):

-

-    Tules tänne orja raukka!

-    Maksan palkkasi paremmin,

-    Korkeammalla kapalla,

-    Leveämmällä vakalla.

-

-Karjalan kannaksella on usein yleensä puhe "paremman" palkan maksusta;

-toisinaan Suomen Itä- ja Pohjois-Karjalassa se taas määritellään,

-esim. (85):

-

-    Pitemmällä kyynärällä,

-    Kappasella suuremmalla.[434]

-

-Vilja-, vaate- ja raha-palkan lisäksi luvataan jossakussa Keski-lnkerin

-(19) ja Karjalan kannaksen kappaleessa (42, 44, 62) vielä paras lehmä

-läävästä l. karjasta (Kant. vv. 110-2). Tämä lisäys on kuitenkin

-lainattu toisesta, Kojosen pojan kosintaan liittyvästä runosta, jossa

-emäntä pyytää orjaa ilmaisemaan, mitä laatua vävyn tuomiset ovat,

-luvaten m.m. paraan lehmän läävästään ja karjastaan (vrt. Kant. III.

-n:o 24 vv. 75-6).

-

-Kurkijoen-puolisesta ynnä Venäjän-karjalaisesta näytteestä on otettu

-orjan kuvaus raskaasta riihenpuinnista (vv. 122-135). Erittäin yleinen

-se on niiden välisessä Itä- ja Pohjois-Karjalassa, josta myös orjan

-muistelu vaivoistaan karjanhoidossa (83, vrt. 68, 82) ja pesutöissä

-(83, vrt. 73, 78) on saatu (vv. 117-121).

-

-Ajatus orjan ruumista rasittavasta työstä esiintyy yksinkertaisemmassa

-muodossa jo muutamassa Länsi-Inkerin toisinnossa (15):

-

-    Miks'et antanut silloin mulle,

-    Kun mun riski rintaluuni,

-    Lohki olkapäähyiseni,

-    Paukki paljon hartiani.

-

-Rintaluille käyvästä rasituksesta on usein Viron puolellakin puhe,

-esim. (B 22):

-

-    _Kui ei maksnud sealgi maale.

-    Kus mind vaesta vaevatie --

-    Kus ma rikksin rinda luida,

-    Katkestasin kaela luida_.

-

-Vaan erityisesti riihenpuinnissa vaivautuminen ilmaantuu Karjalan

-kannaksella myös itsenäisen lyyrillisen runon aineena,[435] josta se on

-siellä Viron orjan virteen sovitettu.

-

-Viimeksi on huomattava Viron orjan ja hänen käskijänsä sukupuoli.

-Mahdollisesti virolaisen Isäntäväen puhuttelu-runon vaikutuksesta

-tavataan jolloinkulloin vielä Länsi-Inkerissä emäntä isännän rinnalla,

-kahdesti ainoasti loppukeskustelussa (10, 15), vaan yhdessä kappaleessa

-(14), joka alkaa vieraalla valituksella erittäin emännän kovuudesta,

-läpi runon. Myöhemmin Savon puolella tulee jälleen ihan itsenäisesti

-_ilo-isännän_ kertosanaksi _jalo emäntä_ ja myös Suomen Itä-Karjalassa

-kerrotaan välistä melkein samoin sanoin ensin isännästä ja sitten

-uudestaan emännästä (92, 93, 95 ja 82, vrt. 89). Mutta muuten on

-miespuolinen isäntä yksinomainen suomalaisessa runossa, samoin kuin

-virolaisen pohjoisessa ryhmässä.

-

-Myöskin; orja on virolaisessa laulussa selvästi miespuolinen. Sen

-osoittaa jo etelävirolaisen näytteen alussa kertosana _sulane_ (renki).

-Vaivaran-puolisessa varsinais-virolaisessa näytteessä tulee edempänä

-sama kertosana näkyviin ja Jõhvin pitäjän kappaleella on oikein

-otsakkeena: _Sulase laul peremehele_ (B 18).

-

-Vaan suomalaisessa runossa on orja miltei säännöllisesti naispuoliseksi

-ajateltu. Se käy ilmi usein esiintyvästä kertosanasta piika ynnä orjan

-loppu valituksessa luetelluista töistä, joihin eräs Ilamantsin toisinto

-vielä lisää: "kun koskin korvatyynyäsi, laittelin lakanoitasi" (84).

-Vaan ennen kaikkea se selviää vastakohtaisista kertosäkeistä yhteiselle

-kysymykselle: "Mintähen tämä minulle,

-

-    "Kunka kurjalle _tytölle_ (orja) t. _pojalle_ (isäntä)?"

-

-Nämät säkeet ovat Länsi-Inkerissä yleiset ja myös Keski-Inkerissä

-tavattavat (19, 20, 28, 29). Usein Karjalan kannaksella ja joskus

-pohjoisempanakin (73), on jälkimmäinen kertosäe: -- _pojalle_, isännän

-kysymyksessä säilynyt. Tuntuu hyvin luonnolliselta, että suomalaisen

-runon alkusäe, jossa ensimmäinen persoona tuli esille, aikaan sai

-ainakin sen verran subjektiivista vaikutusta, että laulaja, joka

-Inkerinmaalla on tavallisesti nainen, antoi orjalle oman sukupuolensa

-ja siten vielä lisäsi runollista vastakohtaa isännän ja orjan välillä.

-

-

-

-4. Runon alkuperä.

-

-

-Että suomalainen Viron orjan virsi on virolaisesta johtunut ja

-että se on levinnyt Inkerinmaan kautta Suomen puolelle, siitä

-tuskin lienee jäänyt enää vähintäkään epäilystä. Välittävänä sekä

-sisällyksen että muodon puolesta on ollut pohjois-virolainen ja etenkin

-varsinais-virolainen laulutapa, joka vielä kielen puolesta on

-helpoittanut suomennoksen.

-

-Mutta mistä sitten virolaisen runon alkuperä on etsittävä? Viron orjan

-virttä tarkastellessaan tulee ehdottomasti muistelleeksi raamatullista

-vertausta Latsaruksesta, ja rikkaasta miehestä (Luukk. 16: 19-31).

-Edellisen, kun hän kuolee, vievät enkelit suoraa päätä Abrahamin

-helmaan; vaan jälkimmäinen helvetin liekissä vaivattuna turhaan

-rukoilee Abrahamia, että lähettäisi Latsaruksen kastamaan edes sormensa

-pään veteen, jolla jäähdyttäisi hänen kielensä. Tämä kristinopin

-kertomus näkyy kaikkialla syvälle painuneen kansan mieleen. Siinä ei

-ole huomiota kiinnittänyt ainoastaan sisällys, joka köyhyyden ja sorron

-alaisissa on ylläpitänyt toivoa laajentamalla heidän näköpiiriänsä

-yläpuolelle ajallisen elämän, vaan viehättänyt on vielä sen

-näytelmäntapainen muoto. Tuskin löytyy toista hengellisen kansanlaulun

-ainetta, joka olisi niin laajalle alalle levinnyt kuin Latsaruksen

-legenda. Sitä on tavattu romaanilaisilla kansoilla Espanjassa,

-Ranskassa ja Itaaliassa, ja toiselta puolen löytyy Venäjällä hyvin

-suosittu kerjäläisvirsi, jossa rikkaasta miehestä on tehty köyhän

-Latsaruksen samanniminen varakas veli.[436] Vaan virolaiseen runoon

-nähden on lähinnä huomioon otettava germaanilainen kansanlaulu, joka on

-löytynyt sekä lännessä Englantilaisilla että idän puolella Määrin

-Slaavilaisten säilyttämänä.

-

-Englannissa on tallella vanha joululaulu rikkaasta miehestä ja

-Latsaruksesta,[437] jossa edellisen nimi Dives eli Diverus vielä

-selvästi viittaa latinankieliseen Raamatun tekstiin. Uskollisesti se

-noudattaakin Luukkaan kertomusta. Kansanomainen käsitys ilmaantuu

-kuitenkin siinä, että kaksi enkeliä vievät Latsaruksen taivaasen

-enkelin polvelle ja päin vastoin kaksi käärmettä rikkaan miehen

-helvettiin käärmeen polvelle istumaan.

-

-Itävallan Määriläiset taas kertovat,[438] että enkelit tuodessaan

-Latsaruksen taivaasen, käskevät päästää hänet portista sisälle, panna

-hänet istumaan Jumalan syliin ja tarjota hänelle pikarillisen viiniä.

-Samoin pahat henget viedessään rikkaan miehen helvettiin avauttavat

-portin, istuttavat hänet ansaitulle tuolille ja tilaavat hänelle

-pikarillisen tulista juomaa. Turhaan rikas mies huutaa Latsarusta

-avukseen.

-

-Viimeksi mainitussa muodostuksessa kehittynyt käsitys kuvastuu osaksi

-myös toisessa katolisaikuisessa kansanlaulussa, joka on Saksanmaalla

-yleisesti tunnettu.[439] Kolme kuninkaan tytärtä kuolevat samaan aikaan

-ja lähtevät isänsä maasta kulkemaan pitkin kaitaista tietä, jolla

-tapaavat valkean miehen. Päästyänsä taivaan portille, he sitä hiljaa

-kolkuttavat. Pyhä Pietari päästää toiset kaksi sisään, vaan kolmannen

-työntää ulos. Tämä palaa takaisin ja lähtee nyt astumaan leveätä tietä,

-jolla häntä vastaan tulee musta mies. Helvetin portille päästyänsä hän

-sitä kovasti jyskyttää. Paha henki, joka laskee sisälle, panee hänet

-tuliselle tuolille istumaan ja antaa hänelle käteen tulisen pikarin.

-Tyttö valittaa entisyyttään. Muutamassa toisinnossa hän lopuksi kysyy

-Jeesukselta, minkätähden hänen tämä täytyy kärsiä, ja saa vastaukseksi,

-että on aina ollut turhamainen ja kevytmielinen.

-

-Vielä löytyy Saksalaisilla laulu katolisen papin vaimosta, jonka eteen

-helvetin salissa asetetaan tulinen pöytä ja sille kolme tulista kalaa

-ynnä kannu täynnä rikkiä ja pikeä.[440]

-

-Yhtäläisiä piirteitä ei puutu skandinaavilaisestakaan kansanlaulusta.

-Pyhän Jaakon legendassa, jossa tulee puhe taivaan iloista ja helvetin

-vaivoista, mainitaan m.m. tulinen tuoli.[441] Taivaallinen tuoli ynnä

-ijäiset joulujuomingit vastakohtana helvetissä kirstulla istumiselle

-tavataan eräässä färöläisessä laulussa veljen panettelemasta

-sisaresta.[442] Tanskalaisissa ja ruotsalaisissa toisinnoissa ei tätä

-kohtaa löydy, sitä vastoin kaikille laulunkappaleille yhteistä on

-kahden enkelin laskeutuminen taivaasta viatonta sisarta noutamaan ja

-niinikään kahden perkeleen lentäminen helvetistä rikoksellista veljeä

-viemään.

-

-Viimeksi on mainittava tanskalainen laulu rikkaasta miehestä, jolla

-kuitenkin on aivan erilainen sisällys ja ponsi. Rikas mies vetää

-kultaristin rinnoillensa, vaan ei käännä ajatuksiaan Kristuksen

-puoleen. Kuolema hänet äkisti saavuttaa ja vie sielun vaa'alle

-punnittavaksi. Paha henki jo toivoo hänet perivänsä, kun kolme

-veripisaraa putoo vaa'alle, ja sielu päästetäänkin sisälle taivaan

-portista. Tätä laulua on levinnyt Ruotsiinkin. Yhdessä kappaleessa

-rikkaan miehen sielu istahtaa taivaan portille ja kysyy, mitä on tehnyt

-pahaa. Jeesus ilmoittaa hänen ryöstäneen köyhiä ja julistaa langettavan

-tuomionsa. Mutta Neitsyt Maaria rukoilee armoa hänen puolestaan.

-

-Germaanilais-katoliseen käsitepiiriin kuuluvat siis useimmat niistä

-aineksista, joista etelä-virolaisen runon pääosa on kokoonpantu: kaksi

-enkeliä, jotka vievät taivaasen; ovi taivaassa, jota on kolkutettava;

-sekä kahtalainen tuoli ja tuoppi. Onko siis oletettava, että joku

-määriläisen kaltainen saksankielinen Latsaruksen legenda olisi

-vaikuttanut virolaisen runon syntyyn? Se ei ole välttämätöntä, sillä

-mainittujen käsitteiden voi hyvin ajatella katolisella ajalla muutenkin

-tulleen Viron kansan tietoisuuteen. Ei ole edes ehdottomasti varmaa,

-että raamatullinen vertaus Latsaruksesta on virolaisen orjan laulun

-perimmäisenä pohjana. Kaikissa tapauksissa on vastakohta köyhän ja

-rikkaan välillä siinä saanut aivan itsenäisen muodostuksen orjan ja

-isännän välisenä suhteena. Paitsi isännän ja orjan loppukeskustelua on

-täysin omintakeinen myös alkukuvaus orjan nukahtamisesta kuoleman

-uneen. Orjan leposija alhaisessa ja kosteassa suossa ikäänkuin kuvastaa

-Viron kansan kohtaloa, jolta Saksalaiset isännät riistivät kaikki

-hedelmälliset mäkirinteet, jättäen ainoasti vesiperäiset alangot

-talonpoikien omaan viljelykseen. _Kus mägi sääl mõisa -- talud soo ja

-raha sees_ (kussa mäki, siellä moisio -- talot rahkasuossa) sanookin

-virolainen sananlasku. Orjan asemasta laulaakseen ei Virolaisen ole

-tarvinnut muualta esikuvaa hakea, oma katkera kokemus on sen hänelle

-havainnolliseksi tehnyt.

-

-Esittämättä on vielä Orjan laulun etelävirolaisella toisinto-muodolla

-tavattava muunnos, joka joskus alkaa laulajan huomautuksella, ettei

-yhden eikä toisen tarvitse hänelle selittää, mitä on orjana olo.[443]

-

-    _Üts ära ütelgu minule,

-    Tõine tõisele kõnelgu,

-    Kuda orjan oltanes,

-    Vaesen vaeva nätanes.

-    Esi ma mõista orja oole,

-    Orja oole, vaese vaeva.

-    Ori pea oolik olema,

-    Vara tõusma vaene-latsi,

-    Vara tõusma, vait olema,

-    Suu peab kinni pidama,

-    Pisut peab ori magama,

-    Veidü unda veeretama.

-      Ori makab õrre pääl,

-    Palgaline parre pääl.

-    Ketsi orja jo äradi?

-    Tulli tall mano tuikene,

-    Lennäs mano linnukene,

-    Kägo tall lennäs käe pääle,

-    Suvilindu suu pääle:

-    "Tõusu üles orjakene!

-    Tõusu üles ommokult,

-    Mõse suu, suiju pää,

-    Mõse suu sula õbele,

-    Käe kulla kastele.

-    Mine sa merre vettä otsma

-    Kaugelt sull vesi vedäda,

-    Vastu mäge mäele tuvva."

-      Ori läts merre vettä tooma.

-    Ketsi vasto tall tulesi?

-    Maari vasto tall tulesi:

-    "Orjakene ennekene!

-    Kellel viid vie paari?"

-    -- "Perenaisel levä teta,

-    Perepojal suu mõsta,

-    Peremehel kirve ihuda."

-    -- "rjakene ennekene!

-    Vie sie vesi tarese,

-    Pane pangi põrmantulle,

-    Ütle sa peremehele,

-    Ütle sa perenaisele:

-    'Viimane vesi tarena,

-    Viimane pirdu pihina;

-    Ma lää ära taiveesse,

-    Ma lää Maari lasta oidma.'"

-      Ori läts taeva use ette

-    Maari linki liigutama.

-    Ketsi tull vällä vaatamaie?

-    Maari tull vällä vaatamaie.

-    "Tule sisse orjakene,

-    Tule sisse, istu tuoli!"

-      Kulda tuoli antanese,

-    Kulda tuoli, õbe õrre,

-    Laasi lauda tal ehena.

-      Ketsi perrä tall tulesi?

-    Peremies perrä j.n.e._

-

-    Yks' älköön jutelko mulle,

-    Toinen toiselle sanelko,

-    Kuinka orjana oltanehen,

-    Vaivasna vaivattanehen.

-    Itse tunnen orjan huolen,

-    Orjan huolen, köyhän vaivan.

-    Orja olkoon huolellinen,

-    Varhain nouskoon orpolapsi,

-    Varhain nouskoon, vaiti olkoon,

-    Suun kiinni pitäköön,

-    Pikkuisen saa orja maata,

-    Vähän unta vetää.

-      Orja makaa orrella,

-    Palkollinen parrella.

-    Kuka orjan jo herätti?

-    Tuli luokse kyyhkynen,

-    Lensi luokse lintunen,

-    Käki lensi käden päälle,

-    "Suvilintu" suun päälle:

-    "Nouse ylös orjanen!

-    Nouse ylös aamuselta,

-    Pese suu, sui pää,

-    Suu sulalla hopealla,

-    Kädet kultakasteella.

-    Mene merelle vedenhakuun,

-    Kaukaa vesi vedettävä,

-    Vastamäkeä tuotava."

-      Orja merelle vettä tuomaan.

-    Kuka vastahan tulevi?

-    Maaria vastahan tulevi:

-    "Orjanen omainen!

-    Kelle viet vesikorennon?"

-    -- "Emännän leipää tehdä,

-    Talon pojan suuta pestä,

-    Isännän kirvestä hijoa."

-    -- "Orjanen omainen!

-    Vie se vesi tupahan,

-    Pane ämpäri permannolle,

-    Juttele sä isännälle,

-    Juttele sä emännälle:

-    'Viimeinen vesi tuvassa,

-    Viimeinen päre pihdissä;

-    Lähden pois taivahasen,

-    Maarian lasta hoitamahan.'"

-      Orja taivahan ovelle,

-    Maarian linkkua liikutti.

-    Ken tuli ulos katsomahan?

-    Maaria tuli katsomahan:

-    "Tule sisään, orjanen,

-    Tule sisään, istu tuolille!"

-      Kultatuoli annetahan,

-    Kultatuoli, hopeaorsi,

-    Lasipöytä häll' edessä.

-      Kuka jälkehen tulevi?

-    Isäntä jälkehen j.n.e.

-

-(Seuraa isännän palkantarjous ja orjan hylkäävä vastaus).

-

-Tämä kappale on samasta Pärnumnaan pitäjästä kuin ennen painettu näyte

-etelävirolaista päämuotoa. Lisäksi löytyy kuusi kappaletta (ja M.

-Weske, Eesti rahvalaulud I, n:o 28 Kolga Jaanista Viljanninmaalta),

-joista kaksi Pärnun-, kolme Viljannin- ja yksi Tartonmaalta. Niissä ei

-kuitenkaan ainoassakaan, niinkuin tässä, esiinny lintujen

-herätyslaulua. Kaikissa on huomattava vaillinainen orjan ja isännän

-kohtelun kuvaus. Joko tuodaan tuoli ja juoma-astia yht'aikaa yhdistävän

-pöydän kera[444] taikka on isännän osa pois unohtunut[445] -- molemmat

-vaillinaisuudet ynnä juoma-astian puute ovat yllä olevassa esimerkissä

-nähtävänä; parissa kirjaanpanossa puuttuu tämä kohta kokonaan, niin

-että niitä liittää päämuotoon yksistään yhteinen loppukohtaus, jossa

-isäntä orjaa puhuttelee.[446]

-

-Ottaen huomioon, että mainittu isännän ja orjan keskustelu on

-oikeastansa eri runoa, ei voi tulla muuhun päätökseen kuin että meillä

-on edessämme aivan uusi lauluaines, johon kappaleita tutkimuksen

-alaisesta runosta on kiintynyt. Vastakohtana etelävirolaiselle

-miesorjan (_sulase_) laululle on tässä kuvaus naisorjasta, joka lähtee

-mereltä vettä tuomaan ja tiellä saa kutsun Neitsyt Maarialta tulla

-taivaasen hänen lastansa hoitamaan.

-

-Sama käsitys Neitsyt Maarian huolenpidosta ilmenee myös itsekseen

-eräässä orvon orjatytön laulussa Pärnunmaalta; hänen itkiessään

-nokkosten ja katajain keskellä:[447]

-

-    _Ketsi tulli manu tereteme?

-    Maarja tulli manu tereteme,

-    Tereteme, kõneleme:

-    "Tere, tere vaene latsi!

-    Mistes sina siinä teeda?

-    Tule ärä taevaessa;

-    Taevan saad sa siidi sängi,

-    Siidi sängi, pehme padja."[448]

-

-    Kuka tuli luo tervehtimään?

-    Maaria tuli luo tervehtimään,

-    Tervehtimään, puhelemaan:

-    "Terve, terve orpolapsi!

-    Mitäs sinä siinä teet?

-    Tule pois taivaasen,

-    Siellä saat sa silkkisängyn,

-    Silkkisängyn, pehmeän patjan."

-

-Tämäkään käsitys ei liene erikoisesti virolainen, vaan yleisesti

-katolinen. Mutta laulun muotoon on sen Viron kansa pukenut. Samalla

-tavoin voimme ajatella tutkimuksemme alaisen orjan laulun Viron kansan

-kokoonpanemaksi katolisena aikana omistamistaan mielikuvista.

-

-Molempain runojen yhteinen kotiseutu, Etelä-Viro, jota ulommaksi toinen

-ei ole levinnytkään, vielä vahvistaa sitä päätelmää, että nämät,

-niinkuin arvatenkin useimmat Viron puolen runot, ovat alkuperäisiä

-Viron kansan luomia.

-

-

-

-

-V.

-

-Kahdenlaisella runomitalla.

-

-

-

-1. Uudempi laulurunous.

-

-

-Suomalainen kansanlauki ei ole yksistään niiden lisäainesten kautta

-rikastunut, joita vanha runomme runsain määrin vastaanotti Virosta. Sen

-varasto on tullut kaksinkertaiseksi toisellakin tavalla, nimittäin

-mukailemalla ruotsalaisten laulurunoutta useampisäkeisine värssyineen

-ja loppusointuineen. Tämä omistus olisi kuitenkin voinut tulla Suomen

-kansalle kalliiksi, jos sen tieltä kaikkialla niinkuin Länsi-Suomessa,

-josta uudempi laulu lähti liikkeelle ja levisi, vanhempi runoutemme

-olisi väistynyt ja unheesen jäänyt. Vaan sen kautta että Itä-Suomessa

-ja etenkin sen rajan takana entisen kantelen kielet eheinä säilyivät,

-tulivat vieraan viulun vaihtelevammat sävelmät ainoasti kehittämään

-Suomen kansan soitannollista lahjaa.

-

-Uudemman kansanlaulumme pääpaino on sävelmässä, eikä sisällyksessä.

-Verrattomasti suurin osa on yksivärssyisiä laulunpätkiä, joista

-edellinen säe eli säepari esittää vertauksen ja jälkimmäinen

-käytännöllisen sovituksen, tavallisesti lempielämään, joka on

-aikaisemmassa lyyrillisessä runoudessa hyvin harvoin käsitelty aine.

-Näitä laulunpätkiä on kuitenkin tavallisesti useampia ikäänkuin helmiä

-yhteen pujoteltu ja toisinaan taitavastakin, niin että niissä voi nähdä

-läpikäyvän "punaisen langan".

-

-Kertovaisiakaan lauluja, joissa on selvä, yhtenäinen juoni, ei tämä

-runous ole vailla. Ne ovat ilmeisiä suomennoksia ruotsalaisista

-ballaadeista, joiden sävelmääkin ne jäljittelevät.[449] Luonnolliselta

-näyttää, että kun käännöstyö oli suoritettava samassa laulutahdissa

-värssy värssyltä, ei omintakeiselle mielikuvitukselle jäänyt paljon

-pyörähdystilaa. Vaan sitä merkillisempää on, että näissäkin rajoissa

-Suomen kansan luontainen kauneuden aisti ja kehityskyky on välistä

-voinut päästä näkyviin.

-

-Hyvänä esimerkkinä on ensimmäinen Kantelettaren alkulauseesen

-painetuista lauluista: "Kreivin sylissä istunut." Tämän alkuansa

-saksalaisen ballaadin vanhin kirjaanpano on hollanninkielinen 1500

-luvulta ja kuuluu suomennettuna:[450]

-

-      Minä seisoin korkealla vuorella

-    Ja katselin merelle päin,

-    Näin laivan laskevan purjeissa

-    Ja ritareita kolme näin.

-      Ja se nuorin joukosta ritarein,

-    Jotk' istuivat laivassa,

-    Sielt' tarjosi minulle juodaksein

-    Lasin viiniä vilpoista.

-      "Jumal' antakoon hyvyyttä runsaasti

-    Teille, varaton neitonen!

-    En toista tosiaan kihlaisi,

-    Te jos rikkaampi oisitten." --

-      "Minä jos olen varaton neitonen,

-    On köyhiä muitakin;

-    Käyn luostarin muurien sisällen,

-    Se neuvo on suotuisin." --

-      "Vai luostariinko on menonne,

-    Te neidoista kaunihin;

-    Miltä nunnan puvussa näytätte,

-    Toki tietää ma tahtoisin."

-      Kun hän oli luostariin lähtenyt,

-    Hänen kuoli jo isänsä;

-    Koko valtakunnass' ei ollut nyt

-    Niin rikasta tytärtä.

-      Kun ritari kuuli sen, huusi niin:

-    "Satuloikaa mun hevosein!

-    Että tyttö on päässyt luostariin,

-    Siitä karvas on sydämein."

-      Hän ratsasti luostarin portillen,

-    Kovin kolkutti renkaalla:

-    "Missä vihkin on saaneista viimeinen.

-    Nuorin kaikista nunnista?"

-      "Ei täältä ole ulospääsöä

-    Edes kaikista nuorimman;

-    Hän istuu kammionsa sisällä

-    Ja on Jeesuksen morsian." --

-      "Vaikk' kammioonsa on telkeynyt

-    Ja Jeesuksen morsian on,

-    Häntä nähdä tahdon ja kuulla nyt,

-    Hän kuitenkin tulkohon."

-      Ja se nuorin kaikista nunnista

-    Tuli ritarin etehen,

-    Kaikk' keritty oli hänen tukkansa --

-    Ja rakkaus myöhäinen.

-      "Teidän täytyy takaisin ratsastaa,

-    Kotipuoleenne kääntyä,

-    Siellä toista tyttöä suudelkaa,

-    Minun lempen' on mennyttä.

-      Kun viel' olin varaton neitonen,

-    Te työnsitte minut pois,

-    Jos oisitte malttanut vähäsen,

-    Hyvä meidän nyt olla ois."

-

-Myös flaamin kielellä löytyy uudemmalta ajalta pari muistiinpanoa,

-joista toinen alkaa: "Kun seisoin Alankomaiden vuorilla ja katselin

-merelle päin."[451] Epäillä kuitenkin sopii, onko tässä Alankomaiden

-mataloista ja loivista rantaäyräistä puhe. Myös viittaa runo siihen,

-että laiva on ohi kulkenut hyvin lähitse rantaa; lisäksi tapa, jolla

-viini mainitaan, ehdottomasti johtaa ajatuksemme eteläisempään, viiniä

-viljelevään maahan.

-

-Meidän ei tarvitsekaan muuta kuin lähteä Alankomailta Rein-virtaa

-ylöspäin, niin pian kohtaamme maiseman, johon laulumme täydesti

-soveltuu. Siellä sen Goethe ensimmäisenä kansan suusta Elsassissa

-korjasi v. 1771 ja on sitä jälkeenpäin kaikkialla Saksassa

-kirjaanpantu. Sen yleisin muoto alkaa:[452] "Minä seisoin korkealla

-vuorella ja katselin syvään laaksohon, näin minä laivan liukuvan, jossa

-oli kolme kreiviä." Nuorin kreiveistä tarjoo vilpoisen viinin lisäksi

-vielä kultaisen sormuksensa. "Mitä minä sormuksella teen, olenhan vielä

-aivan nuori ja sitä paitsi varaton." -- "No, jos olet varaton, niin

-olkoon se keskenäisen rakkautemme muistona." -- "En tahdo muistella

-mitään rakkautta, vaan menen luostariin." Sitten kerrotaan, mitenkä

-vuosineljänneksen kuluttua kreivi näkee unta, että hänen lemmittynsä on

-mennyt luostariin, ja käskee palvelijansa satuloida kaksi hevosta.

-Uhkaamalla polttaa koko luostarin hän saa nuorimman nunnan puheilleen,

-vaan tältä on jo tukka lyhyeksi leikattu.

-

-Korkea vuori vastakohtana syvälle laaksolle, kreivien eli ritarien

-lukuisuus sekä viinin vilpoisuus johtavat elävästi mieleemme

-Rein-virran keskijuoksun viini viljelyksineen ja monine

-linnanraunioineen. Toisinaan Rein-joki nimenomaan mainitaankin,

-esim.: "loin katseeni syvään Reiniin."[453]

-

-Yhdessä shvaabilaisessa kappaleessa, jossa laulaja korkealta

-vuoreltansa katselee pitkin Reiniä ja näkee laivassa kolme ritaria, ei

-ole enää puhetta viinin tarjoilusta.[454] Nuorin ritareista hänet

-tahtoo kihlata kultasormuksellaan: "ota pois ja pidä sormessasi

-kuolemani jälkeen." -- "Mitä minä sormuksella, jota en saa näkyvissä

-pitää." -- "Sano löytäneesi viheriällä niityllä." -- "Miksikä

-valehtelisin: ennemmin sanon suoraan, että nuori kreivi on mieheni." --

-"Jos olisit kyllin kaunis ja jonkun verran varakas, niin totta heti

-sinut naisin." -- "Jollen olekaan varakas, on minulla kunniani, jonka

-säilytän, kunnes vertaiseni tulee." -- "Vaan jollei vertaistasi

-tulekaan?" -- "Sitten menen nunnaksi luostariin." Seuraa kreivin

-unennäkö, satuloittaminen ja ratsastus luostariin, josta nunna ei tule

-uloskaan, vaan antaa tiedon, että hänen hiuksensa jo ovat leikatut.

-

-Saksalainen laulu on ilmeisesti sekaantunut muiden runojen

-vaikutuksesta. Kreivin unennäkö katumuksen aiheena on lainattu edempänä

-esitettävästä saksalaisesta ballaadista, josta suomalainen "Morsiamen

-kuolo" (Kant. alkul. n:o 3) on johtunut. Alkuperäisempään tytön

-rikkaaksi tulemisen motiiviin vielä viittaa kreivin lause

-satuloitsijalleen: "tie t. lempi on ratsastuksen arvoinen" yleisessä

-muodostuksessa sekä erittäin viimeksi mainitussa toisinnossa: "tyttö on

-kaiken arvoinen!"

-

-Myös ritarin kehoitus valehtelemaan ja tytön kieltävä vastaus tunnetaan

-toisesta laulusta, joka tavallisesti alkaa tytön menolla ruohon

-leikkuusen.[455] Ratsumiehen pyytäessä häntä istahtamaan viereensä

-viitalleen, hän selittää äidin toruvan työn kesken jäämisestä, johon

-toinen vastaa: "sano leikanneesi sormeasi." -- "Miksikä valehtelisin,

-paljoa parempi on minun sanoa, että ratsumies on omakseen tahtonut."

-Äidin neuvoa, että olisi vielä vuoden kotona naimatonna, tyttö ei pidä

-hyvänä, koska ratsumies on hänelle kaikkea äidin tavaraa kalliimpi.

-Silloin äiti käskee hänen korjaamaan vaatteensa ja juoksemaan

-ratsumiehen perään. Tytön vielä valittaessa, ettei hänellä ole

-riittävästi vaatteita ja pyytäessä tuhat taaleria kapioiden ostoon,

-äiti ilmoittaa, että isä on pelissä kaiken omaisuutensa hävittänyt.

-

-Tätä laulua löytyy vielä toisinto Reinmaakunnasta Bonnin ja Coblenzin

-tienoilta, jossa myös sormuksen tarjoaminen ilmaantuu.[456] Kultaseppä

-takoo sormuksen, jota tarjoo lemmitylleen. "Mitä kihlamerkillä teen,

-jota en saa sormessani pitää?" -- "Sano löytäneesi viheriällä

-niityllä." -- "Äidillenikö valehtelisin; pikemmin sanon suoraan, että

-kultaseppä on minua kosinut." Mahdollisesti kuitenkin sormuksen

-tarjoaminen alkuperäisemmin kuuluu lauluun kolmesta kreivistä eli

-ritarista. Ranskan puolelta rajaa Champagnessa on löytynyt romanssi,

-jossa tyttö kertoo häneen rakastuneen prinssin ja kuninkaan pojan sekä

-kolmantena kreivin, jota hänkin rakasti; kreivillä oli sormus, jonka

-oli pannut hänen sormeensa.[457]

-

-Kehittyneimmässä ja siis myöhäisimmässä shvaabilaisessa muodossa on

-saksalainen laulu levinnyt Tanskan kautta Ruotsiin, jossa se on

-yhdistynyt ballaadiin "Petetystä nuorukaisesta", niin että siitä

-ainoasti viisi värssyä tämän johdantona on säilynyt.[458] Tätä

-jälkimmäistä ballaadia vastaa Kantelettaren alkulauseen toinen numero.

-Edellisestä sitä vastoin mainitut viisi värssyä tavataan suomeksi

-erikseen ensimmäisessä numerossa "Kreivin sylissä istunut" hiukan

-laajennettuina sekä aivan uusilla värssyillä jatkettuina. Tästä

-jatkosta on lausunut prof. C.G. Estlander:[459] "Tuntuu siltä kuin

-erityisesti hieno runoilijaluonne olisi ottanut alkusäkeitten antamasta

-aiheesta luodakseen uuden runoelman ja ylenmäärin hyvin onnistunut.

-Asema on siinä sama: korkealla vuorella syvässä laaksossa, jossa laiva

-laskee maihin ja kreivi tytön kihlaa kultaisella sormuksella." Hänen

-neuvonsa tytön epäilyksen johdosta ja tämän vastaus ovat niinikään

-samat, vaikka suomalainen laulaja on niihin osannut huokua jotain

-selittämätöntä kesäillan suloa. Missä suomennettava esikuva päättyy,

-puhkeaa tämä surumielinen haaveilu ilmi:

-

-    Ja se ilta oli kaunis, ihana,[460]

-    Ja ne linnut lauloivat,

-    Meri tyyni, keto vihanta,

-    Kukat keolla kasvoivat.

-

-Tässä hurmauksessa laulaja kuvailee tytön kaikki unohtaneen,

-uneksiakseen lyhyen lemmen-unelmansa. Seuraava värssy kertoo, mitenkä

-hän aamulla huomaa jääneensä yksin; pois on mennyt kreivi ja rannalta

-laivakin lähtenyt, jonka johdosta hän epätoivoissaan heittää myös

-sormuksensa mereen.

-

-    Voi, voi mua tyttöä vaivaista!

-    Kuinka onneton nyt minä lien;

-    Ota pois, meri, pois tämä sormuskin,

-    Mitä tuolla ma käessäni teen!

-

-Runomitta, jota on hiukan pitennetty, ja kielikään tosin eivät ole

-erinäisellä taidolla tässä käytettyjä, mutta itse aineen

-muodostamisessa ilmenee niin paljon runollista aistia, että miltei

-tekisi mieli olettaa tottuneemman taiteilijan käsialaa kuin

-kansanrunoilijan.

-

-Myös Virossa on uudempi kansanlaulu saanut jalansijaa. Mutta se on sekä

-sävelmään että sisällykseen nähden verrattomasti heikompi kuin

-Suomessa. Sillä ei ole siitä syystä ollut voimaa syrjäyttämään vanhaa

-runoutta, joka siellä vasta taiderunouden tieltä on syrjään vetäytynyt.

-

-Uudemmassa virolaisessa kansanlaulussa on luonnollisesti saksalainen

-vaikutus huomattavin. Esim. laulua "Kreivin sylissä istuneesta" on

-Virossa tavattu toisinto, jossa puhe luostariin menosta viittaa suoraan

-saksalaiseen balladiin:[461] _Ma käisin mööda mere äärt, Ja vaatsin

-mere pool, Näen laevukest -- -- Rolm vürsti võeralt maali, Ja üks neist

-kolmest kuningas, Ta kihlasõrmuses_ --

-

-    _Ja minu meel ei mõtlegi,

-    Ja meest ei armasta,

-    Ma tahan kloostris minna,

-    Truuist sääl siis elada_.

-

-Virolaisen laulurunouden heikommuus johtunee suureksi osaksi sen

-myöhemmyydestä suomalaiseen verraten. Kuitenkaan eivät suomenkielellä

-uudemmat laulumitat ole kauan olleet käytännössä. Jaakko Suomalainen

-eli Finno lausuu esipuheessa virsikirjaansa ruvenneensa tekemään

-hengellisiä virsiä suomenkielellä nimittäin muiden kristillisten

-maakuntain tavan jälkeen, josta voi päättää, että Länsi-Suomessa vielä

-1500 luvun loppupuolella vanha runomitta oli ainoa käytetty. Huomattava

-on myös, että useimmat kertovaisista lauluistamme ovat suomennoksia

-semmoisista ballaadeista, joissa ei ruotsinkielelläkään löydy

-refrängiä. Paitsi "Kreivin sylissä istunutta" ja "Petettyä nuorukaista"

-löytyy julkaisemattomia kirjaanpanoja "Herra Petterin (Herr Peder)

-laivaretkestä", "Vensvalin (Sven Svanehvit) ratsastuksesta" ja

-"Pienestä Katri (Liten Karin) palvelijasta."[462] Viimeksimainittu

-pyhimyslegendasta maalliseksi romanssiksi muutettu laulu on varmasti

-vasta 1600 luvulla Saksasta Tanskaan ja Ruotsiin vaeltanut.[463]

-Myös yllämainittua saksalaista laulua ruohon leikkuusen lähteneestä

-tytöstä on alkuosa ruotsinkielen välityksellä tavattu suomeksikin

-mukaeltuna.[464] Harvinaisena poikkeuksena on "Velisurmaaja", neljäs

-Kantelettaren alkulauseesen valituista näytteistä, jonka

-suomenkielisessäkin asussa on säilynyt refrängi, vaikka aivan

-yksinkertaisinta laatua: poikani iloinen -- äitini kultainen.[465]

-

-Emme siis erehtyne, jos oletamme Suomeenkin ulottuneen kaksi

-ruotsalaisen kansanlaulun virtausta: toisen 30-vuotisen sodan jälkeisen

-ja toisen unioonin aikaisen, jonka vaikutuksesta vanhaan runoomme

-olemme jo Helka-virsissä sekä Luojan virren kappaleissa esimerkkejä

-nähneet. Tämän eroituksen 1400 luvun ja 1600 luvun vaikutuksen välillä

-todistavat aivan epäilemättömäksi pari ballaadia, jotka ovat molempien

-virtausten mukana Suomalaisille saapuneet ja sen johdosta esiintyvät

-_kahdenlaisella runomitalla_.

-

-

-

-2. Laulu Morsiamen kuolosta.

-

-

-Kantelettaren alkulauseesen painetuista kertovaisista lauluista kolmas:

-"Morsiamen kuolo", on jo ohimennen mainittu johtuneeksi saksalaisesta

-kansanlaulusta. Tämä vuorostaan on toisinto Europassa laajalle

-levinnyttä ballaadia.[466]

-

-Kaukana Kreikassa lauletaan nuoresta morsiamesta, joka ei tunnusta

-pelkäävänsä kuolemaa, vaan heti saa tuntea sen vallan. Sulhanen

-saapuessaan loistavan saattojoukon kera viettämään häitänsä näkee

-miehen kaivavan hautaa ja kysyttyään saa tietää, että sitä kaivetaan

-hänen morsiamelleen. "Tee syvä ja leveä, kaiva kahta varten!" hän

-huudahtaa ja lävistää rintansa tikarilla. Haudalle kasvaa piilipuu ja

-sypressi, jotka kääntyvät toistensa puoleen ja ikäänkuin suutelevat

-toisiaan, kun kovasti tuulee. Välistä kerrotaan sulhasen tavanneen

-kuolleenkin ja nostaessaan hunnun kasvoilta nähneen, että se on hänen

-morsiamensa.

-

-Toisaalla taas Espanjan Katalooniassa mainitaan nuoren miehen kuulleen

-hautajaiskellojen soivan ja hänelle kysyttyä vastatun hänen

-morsiamelleen soitettavan. Siinäkin hän saa nähdä kuolleen kasvot,

-vieläpä puhutella morsiantaan, joka neuvoo teettämään kirstun kyllin

-leveän kahta varten. Samoin tikarilla hän surmaa itsensä.

-

-Englannissa ja Skotlannissa tunnetaan kaksikin tämän ballaadin

-muodostusta. Toisessa sulhaselta, jonka täytyy lähteä pariksi vuodeksi

-Skotlantiin, jää morsian Lontoosen. Vaan tuskin puolen vuoden kuluttua

-hänelle tulee niin ikävä, että tallirengillään heti valjastuttaa

-valkean hevosensa. Lontoossa hän ensin kuulee kellonsoiton ja sitten

-saa nähdä kuolleen. Seuraavana päivänä hän itsekin sortuu suruun.

-Molemmat haudataan erikseen kirkkoon. Vaan morsiamen haudalta kasvaa

-ruusu ja sulhasen orjantappura, jotka kohoten yli kirkon yhtyvät

-toisiinsa. Sen johdosta saavat he yhteisen haudan. -- Toisessa

-muodostuksessa nainut mies saa sanan kotoa. "Onko joku linnoistani

-sortunut tai torneistani valloitettu, vai onko kaunis vaimoni saanut

-tyttären tai pojan?" Asian kuultuaan hän satuloittaa kolme hevosta,

-jotka kaikki kiireisestä ajosta tielle kaatuvat. Sitten kohtaa

-ruumisarkunkantajat ja avatessaan kääreliinan näkee oman vaimonsa.

-Itsekin kuolee seuraavana päivänä. Haudoille kasvaa koivu ja

-orjantappura, joiden latvat menevät erilleen, vaan juuret yhtyvät.

-

-Myös Saksassa löytyy eri toisintomuotoja, joista aluksi seuraava

-esitettäköön.[467] Ritari lohduttelee alhaisempisäätyistä lemmittyänsä,

-luvaten maksaa hänen kunniansa. Paitsi suurta rahasummaa, tarjoo

-hänelle tallirenkinsä avioksi. Mutta tyttö ei välitä mistään muusta,

-kuin ritarista itsestään, ja kun ei häntä saa, niin lähtee Augsburgiin

-äitinsä luo, jolle ilmoittaa asian. Tämä tarjoo hänelle viiniä ja

-paistettua kalaa, mutta hän ei huoli muusta kuin leposijasta. Keskiyön

-aikaan ritari näkee unessa, että hänen lemmittynsä on lapsivuoteesen

-kuollut. Kiireesti hän tallirengillään satuloittaa kaksi hevosta.

-Nummen yli ratsastaessaan kuulee kellojen soivan ja saa pahan

-aavistuksen. Augsburgin kaupungin portilla tapaa paarinkantajat.

-Kohotettuaan kääreliinaa ja kuolleen tunnettuaan, vetää miekkansa ja

-työntää sen rintaansa. Hänet pannaan samaan kirstuun. Haudalle kasvaa

-kaksi liljaa. Tämä laulu on ollut yleisesti tunnettu yli koko Saksan

-Reinin varsilta Böömin rinteille. Muutamassa Magdeburgilaisessa

-kappaleessa kreivi kohtaa tiellä vielä haudankaivajat, joilta

-tiedustelee.[468]

-

-Vanha mainittu laulun muoto ei mitenkään ole. Alkuosassa on riimi

-kovin puutteellinen ja refrängin korvaa pelkkä rallatus (esim.

-_wiederrum-dum-dum, viderallara_). Myös näkyy siinä selvästi toisen

-laulun vaikutus.[469] Vanhin saksalainen kirjaanpano on vuodelta 1777.

-

-Tanskaksi mukailtuna löytyi tämä laulu kuitenkin jo 1657

-tienoilla[470], johon aikaan se myös nähtävästi levisi Ruotsiin.

-Ruotsalaisista kappaleista täydellisimmät on saatu Skånesta sekä

-Länsi-Suomen saaristosta.[471] Viimeksimainitusta, missä ainoasti

-loppukärki (Skånessa: lehmuksen lehtien yhdistyminen) puuttuu, on

-saksalaiseen alkutekstiin verraten useita lisäpiirteitä huomattavissa.

-Nuori mies ottaa tallista valkean hevosen, jolle panee _kultaisen

-satulan ja hopeaiset silat_. Kamarissa hän pukee yllensä paraimmat

-vaatteet. Seitsemän peninkulmaa hän ajaa yhtenä yönä, sillä aikaa kuin

-muut makeinta untansa nukkuvat. Viheliäisessä metsässä hän kuulee

-lintusten laulavan neitosesta, joka jo on kuollut. Kellonsoittajat ja

-haudankaivajat, jotka hän tiellä tapaa, vastaavat hänen kysymykseensä.

-Paarinkantajat pysähdyttäessään hän hyväilee morsiamensa valkeita

-poskia, jotka "ennen olivat ruusunpunaiset."

-

-Nämät lisäpiirteet tavataan kaikki myös suomalaisessa laulussa, joka

-siten selvästi osoittautuu juuri Suomen Ruotsalaisilta opituksi. Siinä

-on vielä moniaita uudennuksia,[472] jotka siirtävät sen ijän yhä

-myöhäisemmäksi. Nuori mies ei saa ilmestystä unessa, vaan saa kirjeen

-kultansa sairaudesta. Ei hän myöskään lopeta itseään miekalla, vaan

-itkemällä seitsemän vuorokautta. Ja viimeksi vielä laulu antaa sen

-lohdutuksen, että vierekkäin haudatut heräävät kerran taivaassa.

-Onnistuneena muutoksena voi pitää koko tuon mauttoman alkuosan

-typistämisen yhteen ainoaan värssyyn:

-

-    Illalla istuttiin istumella,

-    Murehest' ei mitänä tietty.

-

-Suoraan Saksalaisilta on sama laulu Virolaisillekin levinnyt. Alkuosa

-on siellä tehty, jos mahdollista, vielä tympeämmäksi.[473] Lopussa

-herra usein lahjoittaa tallirengilleen moisionsa ja tavaransa

-pyynnöllä, että lopettaisi hänen henkensä. Kun tämä ei sitä tohdi

-tehdä, hän teräaseella tai tavallisemmin vielä ampumalla surmaa

-itsensä.[474] Huomattavin piirre on kuitenkin tallirengin

-säännöllisesti esiintyvä nimi Hans eli Ants, joka luultavasti on

-löytynyt saksalaisessa alkulähteessä, koska sen eräs ruotsalainenkin

-toisinto on säilyttänyt muodossa: Anders.[475]

-

-

-

-3. Anteruksen runo.

-

-

-Taneli Juslenius maisteriväitöksessään Ahoa vetus et nova v. 1700 kehuu

-Turkua ikivanhaksi kaupungiksi ja mainitsee muun muassa todisteeksi,

-että siinä myös alusta alkaen on ollut koulu, erään vanhan runon.

-

-    Anderus Pyhäjoelda,

-    Pyhäjoen poica pyhä,

-    tuli Coulusta cotia.

- Äiti kysyy: "mitäs poican cotia tulit?

-    ongo Coulu cohdallansa,

-    Turcu Uusi toimesansa?"

-

-Poika vastaa tulleensa kotiin aikeessa noutaa vaimo Kokemäeltä. Äiti

-ensin epää, peläten hänen saavan sieltä rukkaset, niinkuin jo ennen

-muutamat Ruotsin ritarit sekä Pohjanmaan pohatat. Vaan pojan

-vakuuttaessa tytön olevan hänelle suosiollisen, äiti lopuksi suostuu.

-Nyt hän varustetaan hevosilla, palvelijoilla sekä aseilla, muun muassa

-seitsemällä kilvellä.

-

-    Yljän Kilpi Cullan kijlsi,

-    caicki muut hopian hohdit.

-

-Näin nuori herra menee matkaan ja otetaan hyvin vastaan. Mutta tuskin

-on läksijäiset pidetty, niin morsian kuolee, jättäen kotiin

-palautuvalle Anterukselle myötäjäisten asemesta suuren surun.

-

-Kauan aikaa luultiin tämän runon ijäksi päiväksi vaipuneen unohduksiin.

-Kuitenkin se jo keskipalkoilla viime vuosisataa oli Inkerinmaalla

-useamman kerran muistiinpantu, vaikka se vasta 1880 luvulla tuli

-keksityksi käsikirjoituskokoelmia tutkittaessa.[476] Sittemmin on

-Varsinais-Inkeristä saatu vielä monta kirjaanpanoa. Huomattava on, että

-runo Anteruksesta aivan samoin kuin Turun tienoilla todistettavasti

-sepitetty Annikaisen virsi on itäisemmässä osassa Varsinais-Inkeriä

-runsaimmin ja paraiten säilynyt. Erittäin Anteruksen runoon nähden,

-josta Länsi-Inkerissä on vaan muihin runoihin sekaantuneita katkelmia

-ja pohjoisempana Inkerissä sekä Suomen puolella aivan yksinäisiä

-säkeitä tavattavana, on enemmän kuin merkillistä, että sen viimeisenä

-säilytyspaikkana ovat Pietarin hälyisäin huvilakaupunkien Peterhoffin

-(Kuusojan) ja Oranienbaumin (Kaarastan) viereiset takamaat. Ei

-pääkaupungista leviävän jättiläisliikkeen kohina eikä rantaa vastapäätä

-olevan Kronstadtin linnan meluisa läheisyys ole voineet vaientaa

-suomalaista runolaulua, joka siellä vielä tänä päivänä kajahtelee

-heleämpänä kuin Suomen ja Venäjän Karjalan syrjäisillä salomailla.

-

-Tosin emme Hevaan puolellakaan tapaa Anteruksen runosta aivan eheätä ja

-sekoittumatonta kappaletta. Mutta vertaamalla keskenänsä lukuisia

-kirjaanpanoja, jotka toisiansa täydentävät, sekä eroittamalla vieraat

-ainekset voimme saada jotenkin täydellisen käsityksen runosta, siinä

-muodossa kuin se Länsi-Suomesta Karjalan kannaksen kautta

-Inkerinmaalle, arvatenkin 1600 luvulla, levisi.

-

-Runon alkuosasta painettakoon rinnan kaksi kappaletta, joissa toisessa

-Anteruksen koulusta kotiin tulo ja toisessa hänen komea

-varustautumisensa on johdantona.[477]

-

-      Antero Ylimö[478] poika,

-    Ylen mies on ylen hyväinen,

-    Ylempäisen miehen poika.

-    Oli koulussa kovassa,

-    Tuli koulusta kotihin,

-    Istui raisusti rahille.

-      Kysytteli, kannoitteli:

-    "Hoi mun ehtoisa emoni!

-    Nyt sain rahoja paljon.

-    Vai ostan pyhäisen pyssyn?"

-      Kielsit isot, kielsit emot,

-    Kielsit vellot keskimmäiset.

-    Kielsit nuoremmat sisaret:

-    "Pyssy pillaista tekevi,

-    Sata miestä saattelevi,

-    Tuhat miestä turmajavi."

-      Ylen mies ylen hyväinen,

-    Otti mielen mielehensä:

-    "Vai menen Konnulta kosihin,

-    Kalonniemen neittä nuorta?

-    Kalonniemen neito nuori,

-    Aivan nuori ja verevä."

-      Kielsit isot, emot j.n.e.

-    "Älä mene, et sinä saa!

-    Vasta eilen kosjot käivät,

-    Toiset kosjot tänä päänä.

-    Käivät kuptsat Kuusojalta,

-    Uuenlinnan isvossikat,

-    Pienet herrat Petteristä.

-    Ei se mennyt noillekana,

-    Ei tule sinullekana."

-      Toki meni, ei totellut

-    Ajoi vasten, ei varannut,

-    Ajoi vasten vastuksia,

-    Kohti miehiä kovia.

-      Sai hän neien saaneheksi,

-    Morsiamen tuoneheksi.

-

-      Anterus Ylisen poika,

-    Ylempäisen miehen poika,

-    Kuutta ratsua rakensi,

-    Alla kuuen kosjomiehen,

-    Seitsemättä itsellehen,

-    Kaheksatta neiollehen.

-    Sen hän kultahan kuvasi,

-    Hopeahan huoletteli,

-    Mihin itse istueli;

-    Sille hän vaskea valavi,

-    Mihin kaikki vellon kansa.

-      Antero Ylisen poika,

-    Ylempäisen miehen poika,

-    Meni Korkasta kosihin,

-    Kavalasta katsomahan;

-    Meni Konnuilta kosihin,

-    Kalonniemen neittä nuorta.

-    Kielsit isot, kielsit emot,

-    Kielsit veljet keskimmäiset,

-    Kielsit nuoremmat sisaret:

-    "Älä mene poikueni!

-    Älä mene, et sinä saa!"

-      Toki meni ei totellut,

-    Ajoi vasten, ei varannut,

-    Ajoi vasten vaaruuksia(!),

-    Kohti miehiä kovia.

-      Antero Ylisen poika,

-    Ylempäisen miehen poika,

-    Rahoi neion, tinki neion,

-    Nosti neion ratsahalle,

-    Hypytti hyvän selälle,

-    Toi neion isän kotihin.

-

-Runon loppuosasta riittää näytteeksi edellinen toisinto, kuitenkin

-täydennettynä paikoittain jälkimmäisen säkeillä, jotka on pantu

-hakasien väliin.

-

-      Viikon villoilla makoitti,

-    Toisen viikon höyhenillä,

-    Kolmannen kukon sulilla.

-    Alkoi neitonen läsiä,

-    Kujerrella kultatukka,

-    Vaerrella valkopäinen.

-      Ylen mies ylen hyväinen

-    Alkoi neiolta kysyä,

-    Kassapäältä kannoitella:

-    "Oliko raskas kultaratsu,

-    Vai raskas hopearatsu,

-    Meielähän[479] tuotaessa?

-    Vai oli paulasi kovassa,

-    Vai oli vyösi kiinteässä,

-    Meielähän tuotaessa?"

-      Neito vasten vastaeli,

-    Vasten vastahan saneli:

-    "Ei ollut raskas kultaratsu,

-    Eikä raskas hopearatsu,

-    Ei ollut paulani kovassa

-    Eikä vyöni kiinteässä;

-    Olit vaivat vatsassani,

-    Syämessäni kipeät."

-      Otti villat viimeisetkin,

-    Aivinatkin ainoaiset,

-    Meni noijille Venahan,

-    Ala linnan arpojille.

-    Noiat katsoit nuolihinsa,

-    Arpojat kuraksihinsa,

-    Noiat sanoit nousevansa,

-    Arpojat ylenevänsä.

-      Ylen mies ylen hyväinen

-    Otti tuon totellaksensa,

-    Pian tieltä pyörähtihe.

-      Tuli matkoa vähäsen,

-    Teki tietä pikkaraisen;

-    [Kirkko vastahan tulevi].

-    Alkoi soia kirkon kellot,[480]

-    [Parkua papin pasunat].

-      Seisottihe tien selälle,

-    Kuuntelihe, kääntelihe:

-    "Mitä soivat kirkon kellot,

-    [Parkuvat papin pasunat?"

-      Kirkon katsoja kavala,

-    Kirkon vahti liian viisas,

-    Sanoin laati, suin läkäsi:]

-    "Sitä soivat kirkon kellot,

-    [Parkuvat papin pasunat];

-    Ket viimein vihillä käivät,

-    Niitä kaksin kalmatahan,

-    Yhennähan hauatahan."

-      Ylen mies ylen hyväinen

-    Pian tieltä pyörähtihe,

-    Meni matkoa vähäsen,

-    Teki tietä pikkaraisen.

-    Kalmat vastahan tulevat.

-    Hän luokse luottelihe,

-    Likemmä lähentelihe,

-    Kysytteli, kannoitteli:

-    "Hauankaivajat kavalat![481]

-    Kelle hauta kaivetahan?

-    Kuka meistä koissa kuoli,

-    Vai kuoli korottajani,

-    Vai katosi kantajani?"

-      Hauankaivajat kavalat[482]

-    Tuon vastasit, noin sanoivat:

-    "Eipä kuollut sun isosi,

-    Kaonnut korottajasi,

-    Kuoli kulta kumppalisi,

-    Vaipui vaippasi alainen."[483]

-      Ylen mies ylen hyväinen

-    [Puri huulta, väänsi päätä],

-    Meni matkoa vähäsen,

-    Pellolle kylän perähän.

-    Kuuli koissa kolkettavan,

-    Naapurissa nalkettavan:

-    "Mitä koissa kolketahan,

-    Veräjillä veistetähän?"

-      Kysytteli kannoitteli:

-    "Mitä veistät velvyeni,

-    Sepitset[484] sula setäni?

-    Vai veistät sotivenoa,

-    Sotilaivoa rakennat,

-    Sotipaatta paukuttelet?"

-      Vellot vasten vastasivat,

-    Vasten vastahan sanoivat:

-    "En veistä sotivenettä,

-    Sotilaivaa en rakenna,

-    Sotipaatt' en paukuttele;

-    Veistän kahta kalmopuuta.

-    Kahta kuollehen kotia,

-    Kaonnehen[485] kartanoa.

-    Teiät kaksin kalmatahan,

-    Yhennähan hauatahan."

-      Ylen mies ylen hyväinen

-    Iski kahta kämmentähän,

-    Kuin on [kahta kalman usta];

-    Viskas viittä sormeansa,

-    [Kuin viittä Viron vipua.

-    Tuli tuimana tupahan,

-    Neito kolkassa läsivi,

-    Kujertavi kutritukka.

-    Veti veitsen reieltänsä,

-    Tempasi tupesta tuiman,

-    Pahan parkkinahkasesta.

-      Iski kerran neitoansa,

-    Toisen kerran itseänsä.

-    Niitä kaksin kalmattihin,

-    Yhellähän hauattihin].

-

-Anteruksen mainesanat alkusäkeessä: _ylimö eli ylisen, myös yläisen ja

-ylimmän poika, joskus ylimäin jyrki_,[486] sekä kertosäkeissä

-_ylimmäisen poika ja ylen mies, ylen hyväinen_ osoittavat selvästi,

-että on kysymys keskiaikaisesta ylimyksestä eli ritarista, kuten

-Jusleniusenkin säilyttämästä katkelmasta käy selville.

-

-Kotiintulo koulusta tavataan vielä eräässä Hevaan kappaleessa vähän

-laveamminkin kuvattuna.[487]

-

-    Oli koulussa kovassa,

-    Siis vitsaista vihaista,

-    Katikaista kaiskeaista.

-    Tuli koulusta kotihin,

-    Sitoi kokkahan heposen,

-    Pani paatin patsahasen,

-    Kultaharjan kuuritsahan,

-    Kultakukkia etehen.

-    Itse tuulena tupahan,

-    Savuna salin sisähän,

-    Viskas kirjat kiukahalle,

-    Passit parvelle lähetti,

-    Kannelle kypäräspään.

-    Kintahat kypärän päälle.

-

-Vaan siihen on aivan selvästi vaikuttanut toinen "Koulusta paenneen

-pojan" runo (Kanteletar 3:s painos III. n:o 132), joka on kaikkialla

-Inkerissä tunnettu, esim.[488]

-

-      Läksin skouluhun kotonta,

-    Oppihin omilta mailta,

-    Kova oli koulu käyäkseni,

-    Raskas raamattu lukea.

-    Viskasin kirjat kiukahalle,

-    Raamatut rahin nenähän,

-    Kissat kirjasta lukivat,

-    Kasit katsoit raamatusta.

-    Läksin kotihin kulkemahan,

-    Veräjille vieremähän. --

-

-Tästä runosta on myös päänäytteessä johtunut: "oli koulussa kovassa",

-niin että varsinaisesti Anteruksen runoon kuuluvaksi jää yksistään säe:

-"tuli koulusta kotihin."

-

-Rahille raisusti istahtaminen sekä kypärän ja kintaitten heittäminen

-ovat lainatut "Kunnottoman miniän" eli tyttärensä tappajan emon runosta

-(Kant. 3:s pain. III. n:o 98), jossa poika kotiin tultuansa pahoilla

-mielin äidille ilmoittaa, ettei saa ketään vaimokseen monien sisariensa

-tähden.

-

-Anteron keskustelu äitinsä kanssa kosinnastaan on niinikään useamman

-runon säkeistä kokoonpantu. Hänen kysymyksensä ja sukulaisten yhteiset

-vastaukset on saatu "Lauri Lappalaisen" runosta (vrt. Kant. 3:s p. III.

-n:o 69), joka on yleinen Karjalan Kannaksella ja Keski-Inkerissä on

-tavattu seuraavassa muodossa:[489]

-

-      Sousin jousin miehen verran,

-    Sain rahutta ennen muita.

-    Kuhunpa panen rahani,

-    Kuhun kultani kuvoan?

-    Vai ostan pyhäisen pyssyn?

-      Kielsit isot, kielsit emot,

-    Kielsit vellot keskimmäiset,

-    Kielsit nuoremmat sisaret:

-    "Älä osta velvyeni!

-    Pyssy pilloja tekevi,

-    Sata miestä saattelevi,

-    Tuhat miestä turmajavi."

-      Sousin, jousin j.n.e.

-    Vai ostan pyhäisen miekan?[490]

-    (Yhtäläinen vastaus).

-    Sousin, jousin j.n.e.

-    Vai ostan pyhäisen vaimon?

-      Käskit isot, käskit emot,

-    Käskit vellot j.n.e.

-    Osta osta velvyeni!

-    Vaimo poikia tekevi,

-    Laivan lapsia latovi,

-    Ruotsin suurehen sotahan,

-    Turkin tuiman tappelohon.

-

-Kosinta Konnusta ja Kelloniemestä kuuluu Naisensa tappajan runoon

-(kts. I. s. 168-9). Myös rukkasten saaneiden kosijain luettelo on

-ilmeisesti muodostunut muiden inkerinmaalaisten runojen vaikutuksesta.

-

-Vaikkei siis Anteruksen runoon alkuperäisesti kuuluvia säkeitä jää

-tähänkään kohtaan aivan monta, on sen sisällys kuitenkin hyvin selvä:

-Anteruksen kosiin pyrkiminen -- äidin epääminen sen johdosta, että

-siellä monet muut ovat turhaan käyneet -- Anteruksen lähtö kaikista

-varoituksista huolimatta.

-

-Anteruksen lähtövarustukset: 6-7, harvoin 8:n ratsun rakentaminen

-vaskeen, hopeaan ja kultaan, vastaavat täydellisesti Jusleniusen

-säilyttämää kuvausta 6-7 hopea- ja kultakilvestä. Kuitenkin on tämäkin

-kohta enimmiten turmeltunut; jo menomatkalla on Anterolla ikäänkuin

-mukanaan noudettava nuorikkonsa ynnä tämän kaasot, esim.[491]

-

-    Kuusi ratsua rakensi

-    Ala kuuen kosjosmiehen,

-    Seitsemättä itsellehen.

-    Sen hän vaskehen valeli,

-    Mihin nosti nuohinaiset;

-    Sen hän tiippasi tinahan,

-    Minne muutti muut väkensä;

-    Sen hän kultahan kuvasi,

-    Mihin nosti nuorikkehen;

-    Sen hän huohteli hopein,

-    Mihin itse istueli.

-

-Toisinaan monistetaan ratsujen luku sata-, jopa tuhatmääräiseksi:[492]

-

-    Satuloi sata hevosta,

-    Satoihin satulavöihin,

-    Tuhat jouhta jouvutteli,

-    Tuhansihin palkimihin.

-

-Nämät säkeet ovat luultavasti kuuluvia runoon "Sodasta Narvan

-tienoilla" (Kant. 3:s p. III. n:o 56; vrt. tutk. I. s. 204).

-

-Hevaan puolella ei ole löytynyt kappaletta, jossa sekä Anteruksen

-koulusta kotiin tulo että kosiin varustautuminen yhdessä olisivat

-säilyneet. Että molemmat piirteet runoon oleellisesti kuuluvat,

-todistaa, paitsi Jusleniusen näytettä, myös muuan läntisimmässä

-Inkerissä, Narvusissa tavattu toisinto Anteruksen runon

-alkupuolta.[493]

-

-      Iivana pojut Kalervo,

-    Käpykenkä, nahkapaula,

-    Kävi koulussa kovassa,

-    Raskahassa raamatussa.

-    Tuli koulusta kotihin,

-    Viskasi kirjat kiukahalle,

-    Paperit pakon nenälle.

-    "Kova on koulu käyäkseni,

-    Raskas raamattu lukea;

-    Kissat kirjoja lukevat,

-    Kasit rapsivat raamattua."

-      Alkoi kysyä emolta:

-    "Oi emyt vanha emoni,

-    Vanha mamma vaalijani!

-    Näitkö neitoa kasvavana.

-    Tukkapäätä tuultavana?"

-      Emyt vaite vastaeli:

-    "Poikaseni ainoani!

-    Näin mä neion j.n.e.

-    Vaan ei sitä sulle panna;

-    Ei pantu paremmillekaan.

-    Kävi Ruotsista rovasti,

-    Kävi piispa pappilasta,

-    Kävi herrat näiltä mailta;

-    Ei tuo pantu niillekänä,

-    Eikä panna sullekana."

-

-Kysyttyään, onko sinne mainen vai merinen matka, Iivana:

-

-    Kuusi miekkaa kukitti

-    Kuuen vyöllä kosjolaisen.

-

-Sitten hän lähtee laivoilla. Jatko siirtyy toiseen runoon, jolla on

-vastineensa Kantelettaren runossa "Riion poika" (III. n:o 15). Toisessa

-Narvusin kappaleessa esiintyy 6-7 laivan ehittäjänä:

-

-    Alermo Ylennän yrkkä,

-    Kaiken vallan maan hyvä.

-

-Kolmannessa on vielä ratsujen varustaminen säilynyt.[494]

-

-    Kuutta laivaa kukitti

-    Alle kuuen kosjolaisen,

-    Seitsemättä itsellehen.

-    Kuutta pyssyä puhisti --

-    Rauatti hevosta kuusi --

-    Seitsemättä itsellehen.

-

-Näin pitkälle on siis inkeriläinen Anteruksen runo juoneltaan

-Jusleniusen tunteman länsisuomalaisen runon kera täydesti yhtäpitävä.

-Vaan enempää johtoa tästä jälkimmäisestä ei ole. Se on nähtävästi ollut

-vaillinainen ja siinä kohden erehdyttävä, että neito muka olisi jo

-omassa kodissaan kuollut.

-

-Keski-inkeriläisen runon jatko, jossa Antero säännöllisesti saa neidon

-tuoneeksi, ennen kuin tämä sairastuu, on ilmeisesti oikealla tolalla.

-Kysymys neidolta: "oliko raskas kultaratsu?" j.n.e. ja hänen

-vastauksensa, että: "sydämess' oli kipeät" on epäilemättä oleellisesti

-runoon kuuluva; samoin Anteron palatessa neidolle apua hakemasta

-kellonsoiton kuuleminen ja haudankaivajain kohtaaminen.

-

-Sitä vastoin ovat Inkerin puolella lisään tulleita piirteitä: meno

-noidille Venahan (kyliä Soikkolan puolella), tavallisemmin vielä

-Virohon, ja alle linnan s.o. Narvan[495] arpojille sekä viimeisten

-villain, ja ainokaisten aivinojen ottaminen mukaan niille palkaksi;

-samoin keskustelu ruumisarkkua veistävän veljen kanssa. Ne ovat kaikki

-lainatut Marjoja syötyään sairastuneen äidin runosta, jolle tytär

-lähtee apua hakemaan, esim.[496]

-

-    Minäpä noijille Virohon,

-    Alle linnan arpulille.

-    Eivät nouse nuoret noiat,

-    Vanhat arpojat asetu,

-    Akan vanhan vaalijaksi.

-      Annoin niitä, annoin näitä,

-    Ainoani aivinani,

-    Ja viljani viimeiseni,

-    Annoin kultaa piolla,

-    Hopeata kahmalolla.

-    Nousi yksi nuori noita,

-    Vanha arpuli asettui,

-    Akan vanhan vaalijaksi.

-      Minä kiireeltä kotihin.

-    Kuulin koissa kolkatahan,

-    Veräjällä veistetähän,

-    Saranoilla salvetahan.

-    "Mitä veistät velvyeni,

-    Sepitset sula setäni?

-    Vai veistät sotavenoa,

-    Sotalaivoa rakennat,

-    Sotiairoja asetat?"

-      Vello vaite vastaeli:

-    "En veistä sotavenoa j.n.e.

-    Veistän kuollehen kotia,

-    Maahan mennehen majaa."

-      Minä tuiskahin tupahan,

-    Ahavana porstuahan;

-    Emo on pesty penkin päällä,

-    Laaitettu laavitsalla.[497]

-

-Myös keski-inkeriläisen muodostuksen loppuponsi on ilmeisesti jonkun

-muun runon vaikutuksesta vääntynyt. Kuolemaisillaan olevan neidon

-pistäminen kuolijaaksi -- ikäänkuin varmuuden vuoksi -- ennen

-itsemurhaa, on Anteruksen runon juoneen nähden peräti sopimaton.

-Paraiten tämä loppu soveltuisi Kullervon (Inkerin puolella: Turon)

-sisaren runoon,[498] josta ainakin epätoivoinen kätten yhteen lyöminen

-on Anteruksen runoon lainattu.

-

-Kantelettareen on Anteruksen runo liitetty vasta sen kolmannessa,

-lisätyssä ja uudesti muodostetussa painoksessa (III. n:o 36; myös

-4:nnessä n:o 62). Aivan oikein on Lönnrot loppuponnen muuntanut siten,

-että Antero iskee veitsen ainoasti omaan sydänalaansa.[499] Sen jälkeen

-on hän vielä liittänyt kuvauksen, miten kahden puolen puroa haudattujen

-kummuille kasvaa kaksi nuorta koivua, joiden sekä juuret että latvat

-yhtyvät. Tätä Anteruksen runon useimpiin ulkomaalaisiin vastineihin

-kuuluvaa piirrettä ei vaan ole missään runon suomalaisessa

-kirjaanpanossa tavattu. Lönnrot on sen saanutkin toisesta Ogoin ja

-Hovatitsan runosta, jota Suomen Karjassa lauletaan.[500] Aivan

-löytymätön ei kuitenkaan Anteruksen runo ole ensimmäisessäkään

-Kantelettaren painoksessa. Siitä nähdään alkusäkeet runossa "Anterun

-surma" (III. n:o 14; vrt. myös n:o 17), joka kolmannessa painoksessa

-esiintyy oikeammalla nimellä "Katri ja Hannus" (III. n:o 37).

-Toisinnon, johon Hannuksen vaihdos Anterukseen perustuu, oli Lönnrot

-löytänyt Enosta. Vähäistä myöhemmin tapasi Ahlqvist viereisestä

-Ilamantsin pitäjästä samanlaisen kappaleen Hannuksen surma-runoa, jossa

-myös jälki Anteruksen tuloa koulusta, vaikka väännetyssä muodossa, on

-säilynyt:[501]

-

-    Anterus ylinen yrkä,

-    Ylimmäisen miehen poika,

-    Oli Oulusta tuleva,

-    Matkotieltä matkustava.

-

-Ilamantsissa on vielä Anteruksen nimi liittynyt Vipuseen, ensin

-kertosanana säeparissa:[502]

-

-    Viikon on Vipunen kuollut,

-    Kauan Antero kaonnut,

-

-ja siitä samassa säkeessä etunimenä, jota Vipunen ikäänkuin sukunimenä

-seuraa.

-

-Samoin kuin Inkerin virren, muodostavat siis Anteruksenkin runon jäljet

-kolmion: Länsi-Suomi--Keski-Inkeri--Ilamantsi. Ja koska yhtä vähän kuin

-edellisen suhteen on syytä olettaa runon kulkua Inkerin ja Ilamantsin

-välillä, täytyy jälkimmäisenkin leviäminen ajatella aikoinaan

-tapahtuneeksi siten, että se Länsi-Suomesta on erikseen suuntautunut

-Karjalan kannaksen kautta Inkeriin ja erikseen taas Ilamantsiin

-suoristautunut.

-

-Että Anteruksen runo käsittelee samaa ainetta kuin laulu Morsiamen

-kuolosta ja on toisinto samaa yleiseurooppalaista ballaadia, siitä

-tuskin lienee epäilystä. Ihan ilmeistä on myös, että runo on laulua

-melkoista aikaisempi. Inkeriin se on levinnyt tietenkin samaan aikaan

-kuin muutkin länsi-suomalaiset runot eli 1600 luvulla. Kullankiiltävien

-ja hopeanhohtavien kilpien mainitseminen Jusleniusen kappaleessa johtaa

-ajatuksen taaksepäin aikaan ennen ampuma-aseiden käytäntöön tulemista

-eli ainakin 1400 luvulle. Mahdollisesti nimitys Uusi Turku, jos se on

-tarkoitettu vastakohtana vanhemmalle Koroisten Turulle, siirtää runon

-1300 luvulle, jolloin nykyinen kaupungin asema oli todella vielä

-"uusi."

-

-Kaikissa tapauksissa on Anteruksen runo keskiajan loppupuolelta,

-jolloin skandinaavilainen ritarirunous kukoisti. Siitä onkin etsittävä

-suomalaisen muodostuksen esikuva. Ruotsalaisilla löytyy esillä olevaa

-ballaadia myös vanhempi muoto, joka ilman mainittua mautonta johdantoa

-alkaa suorastaan sulhasen unella morsiamensa kuolemasta ja jossa

-refrängi, keskiaikaisen tanssilaulun tunnusmerkki, on vielä säilynyt.

-Laulussa Niilo herttuasta (Hertig Nils) esitetään,[503] mitenkä hän

-herää lintusen lauluun, joka ilmoittautuu morsiamen sanantuojaksi. Heti

-hän satuloi hevosensa ja lähtee kiireesti ajamaan. Tiellä kuulee kirkon

-kellojen soivan ja saa vastaantulijoilta tietää morsiamensa kuolleen.

-Sitten nähtyään haudankaivajat, vetää sormistaan viisi sormusta ja

-jakelee ne, käskien kaivaa haudan niin leveäksi, että sinne kaksi

-mahtuu. Liki kylää kohtaa vielä paarinkantajat, jotka pysäyttää,

-kiinnittääkseen kuolleen poveen kultakoristeen morsiuslahjaksi. Viimein

-asettaa miekan ponnen kiveä vasten ja kärjen vasten omaa rintaansa.

-Haudalle kasvaa lehmus, jonka lehvät syleilevät toisiaan yli kirkon

-harjan.

-

-Tässä niinkuin myös muutamissa tanskalaisissa ja norjalaisissa

-refrängilauluissa[504] on kuitenkin suomalaisesta runosta eriävää se,

-että mies on poissa naisen luota tämän sairastuessa. Mutta Saksassa

-löytyy vielä toinen muodostus, jossa aviomies lähtee vaimolleen apua

-hakemaan ja palatessaan saa tiedon hänen kuolemastaan. Siitä löytyy

-katkelma jo 1500 luvulta, vaan täydellisenä se on vasta 1800 luvun

-alussa kirjaanpantuna.[505]

-

-      Herralla oli tyttönen,

-    Annikki oli nimi sen.

-    Hänet herralle piti naittaa,

-    Rajakreivin rouvaksi laittaa.

-      "Älä, äiti, anna miehellen,

-    Vast' yhdentoist' oon vuotinen,

-    En elä kauemmin vuotta,

-    Olen lapsi ja kuolen suotta."

-      Kun vuosi kului umpehen,

-    Nuor' rouva vaipui vuoteesen

-    Ja pyysi, jos herra joutais,

-    Ett' äidin apuhun noutais.

-      Kun linnaan herra ennätti,

-    Vastaansa astui anoppi.

-    "Terve tultua, rakas poikan'!

-    Miten tyttäreni mun voikaan?"

-    -- "Hän hyvin voi ja huonosti,

-    Ois pojan tulo toivoni,

-    Vaan pelkään, hätä hällä ollut,

-    Kun tulemme, ett' on kuollut."

-      Takaisin herra ratsasti,

-    Keralla ajoi anoppi,

-    Niin kuuli kellojen soivan,

-    Ja paimenen ilakoivan.

-      "Rakas paimen virka joutuisaan,

-    Mitä luostarissa soitetaan,

-    Joko iltakelloset raikuu,

-    Vai kuollehelleko kaikuu?"

-    -- "Ei ole illan aikakaan,

-    Vaan kuollehelle soitetaan,

-    Rajakreivin on nuori immyt

-    Kera lapsen manalle mennyt."

-      Kun ratsasti hän portillen,

-    Pihalta näki huoneesen,

-    Jossa kolme tuohusta paloi

-    Ja teiniä kolme lauloi.

-      Kun astui sisään ovesta.

-    Vaimonsa näki paareilla,

-    Ja kuolleita oli kaksi,

-    Käsivarrella lepäs lapsi.

-      Hän punaisille huulillen

-    Suudelma painoi viimeisen,

-    Niin miekan välkkyvän veti,

-    Sydämeensä syöksi sen heti.[506]

-      Ja äiti yksin jäätyään

-    Kivelle istui itkemään,

-    Kovalla kivellä itki,

-    Ja sydän pakahtui ratki.

-

-Laulu loppuu kuvaukseen nuoren rouvan haudalle kasvaneesta kolmesta

-liljasta. Kolmannessa on kirjoitus: "me olemme kaikki Jumalan luona,

-jotka toisiamme rakastamme". Sen johdosta kaivetaan rajakreivi

-hirsipuun alta, jonne hänet itsemurhaajana on haudattu, ja lasketaan

-vaimonsa viereen kirkon alle.

-

-Tätä muodostusta ei ole tavattu Ruotsissa, mutta että siellä on

-aikoinaan sentapainen laulu löytynyt, todistaa suomalainen runo. Sillä

-muutamilla sen lisäpiirteillä, jotka täytyy pitää runoon varsinaisesti

-kuuluvina, on vastineensa parissa ruotsalaisessa ballaadissa.[507]

-Toisessa herra Olavi tulee koulusta kotia. Äiti ottaa hänet itkien

-vastaan. "Suretko sitä, että olen neitosen kihlannut?" Äiti ilmoittaa

-unessa nähneensä, että tuli poltti Olavin ja hänen morsiamensa; joka

-myös todellisuudessa tapahtuu. Toisessa laulussa herra Peder kysyy

-nuorikoltansa, joka tiellä vietäessä väsähtää: "oliko satula kovin

-ahdas vai tuntuiko matka liian pitkältä?"

-

-Laulu Morsiamen kuolosta ja Anteruksen runo osoittavat selvästi, kuinka

-erilainen kansan runollinen kyky eri aikoina voi olla. Edellinen on

-sisällyksen puolesta askel askelelta ja muotonsa puolesta tahti

-tahdilta esikuvaansa uskollisesti noudattava jäljennös. Jälkimmäinen ei

-ole ainoasti runomitan suhteen itsenäinen, vaan myös kokoonpanoltaan ja

-esitystavaltaan omintakeinen. Helka-virsien sekä Piispa Henrikin ja

-Elinan surma-runojen rinnalla on Anteruksen runo ollut täysiarvoinen

-länsisuomen runottaren luoma.

-

-

-

-4. Laulu Lunastettavasta neidosta.

-

-

-Toisen ja erilaisen esimerkin saman ballaadin ilmestymisestä suomeksi

-kahdenlaisella runomitalla tarjoo tutkittavaksemme laulu

-Lunastettavasta neidosta. Tämäkin ballaadi, joka esittää vastakohtaa

-sukulaisten armottomuuden ja sulhasen uhrautuvaisuuden välillä, on

-Euroopassa yleisimmin levinneitä.[508]

-

-Espanjassa ovat neidon ryöstäjät Maurilaisia merirosvoja ja lunnaitten

-määränä sata kruunua. Italiassa Sicilian saarella taas kuvitellaan sitä

-vastapäätä olevalta Tunisin rannikolta tulevan korsaarit, jotka

-vaativat kolme leijonaa, kolme haukkaa ja neljä kultatolppaa. Neito on

-pian sen jälkeen sattuvain kuolemantapausten johdosta tilaisuudessa

-vuorostaan osoittamaan tunnettansa. Isälle muistoksi hän pukeutuu

-punaiseen, äidille keltaiseen, veljelle viherjäiseen, sisarelle

-valkeaan ja vasta miehellensä muistoksi mustaan pukuun. Englannissa on

-tapahtuman paikka kuivalla maalla ja laivan sijasta "pysäytettävä"

-tuomari. Siinäkin kysytään kaikilta samat lahjukset: heidän kultansa ja

-varansa.

-

-Vaan Saksassa alkavat lunnaat eri henkilöitä myöten vaihdella.[509]

-Isällä on enimmiten ruskea tai musta takki, toisinaan myös korkea talo

-tai kultainen härkä. Äidillä on ruskea hame, silkkihame tai musta

-liina, joskus kultaketjut. Veljen tavaroista mainittakoon ruskea

-hevonen ja kirkas miekka: sisaren omistamista on huomattavin viheriä

-eli _kunnia-seppele_. Sulholta viimeksi vaaditaan kultainen

-sormus, kirkas miekka, talo ja kartano taikka että hän itsensä myö

-souto-orjaksi. Neitoa itseään ei kuitenkaan uhkaa orjuus, vaan

-hukkumisen vaara. Häntä kuljettavain merimiesten kansallisuutta ei

-saksalaisissa kappaleissa nimitetä.

-

-Viimeksi mainittu piirre tavataan jälleen färöläisessä laulussa, jossa

-merirosvot ovat Friisiläisiä Alankomaiden rannikolta, mikä viitannee

-laulun tanskalaiseen kotiperään. Samoin on laita islantilaisessakin

-toisinnossa, jossa Friisiläisten ryöstämä tyttö nimenomaan

-Tanskalaiseksi sanotaan. Edellisessä mainitaan isällä olevan kaksi

-linnaa, äidillä kaksi hametta ja sulhasella kaksi laivaa.

-

-Ruotsalaisilla kappaleilla on miltei aina omituinen johdanto, jossa

-neito lausuu ensimmäisessä persoonassa:

-

-      "Mun isäni ja äitini olivat hädässä,

-    Niin kaupitsivat minut vähästä leivästä,

-    Pois kauas pakananmaalle sortumahan."

-

-Mutta laulu jatkuu sitten säännöllisesti kolmannella persoonalla:

-neidon epätoivoisella käsien väännöksellä ja valituksella merimiesten,

-joskus sotamiehen, veneessä. Vaan merkillisintä on, että omaiset, jotka

-muka nälänhädässä leipäpalaan olisivat myöneet tyttärensä, kuitenkin

-sitten omistavat paljon tavaraa: isä kaksi härkää tai enemmän kuin

-viisi taloa: äiti kulta-arkkuja tai kultaketjuja; veli kultavarsoja,

-ratsuja tai kultakelloja; sisar kultaisia kruunuja, ketjuja tai

-arkkuja; sekä sulhanen _kultasormuksia tai kultalaivoja_. Jo siitä

-päättäen ruotsalainen laulu, joka Suomen puolellekin on levinnyt,

-tuntuu alkuperäisestään turmeltuneelta.

-

-Tämän päätelmän tekee aivan epäilemättömäksi suomalainen laulu

-Lunastettavasta neidosta, joka ei ole voinut muuta tietä kuin Ruotsin

-kautta kulkeutua Länsi-Suomeen, mistä se sitten on levinnyt Itä-Suomeen

-ja rajan taa. Että tämä on ollut laulun leviämisen suunta eikä

-päinvastainen, niinkuin professori C.G. Estlander ensimmäisessä ainetta

-käsittelevässä tutkimuksessa on koettanut osoittaa,[510] käy selvästi

-näkyviin suomalaisten kappalten vaihteluista.

-

-Lunastettavan neidon laulun toisintoja on yli Suomen ja vielä Inkerissä

-muistiinpantu lähes puoli sataa, joista seuraavat lueteltakoon.[511]

-

-a. Varsinais-Suomi 1 Marttila (Hildén n:o 63). -- 2 Uusikaupunki

-(Heinonen 4). -- 3 Laitila (Sjöros jälk. jään. pap.).

-

-b. Satakunta 4 Kokemäki (Reinholm XI. 288 d). -- 5 Pirkkala (Starck 3).

--- 6 Kiikka (Laurila 1). -- 7 Ylöjärvi (Paldani 13). -- 8 Virtaa (sam.

-72).

-

-c. Uusimaa 9 Pyhäjärvi (Hämeenl. Norm. lys. XIV. 8). -- 10 Askola

-(Tyyskä I. 32). -- 11 Anjala (sam. 31). -- 12 Kymi (Reinholm XII. 28).

-

-d. Etelä- ja Keski-Häme 13 Loppi (Hels. Alkeisop. XXVIII. 21). -- 14

-Hollola (Nieminen 1). -- 15 Korpilahti (Nurmio 227).

-

-e. Pohjois-Häme 16 Viitasaari (Rudbäck 2).

-

-f. Etelä- ja Keski-Savo 17 Lapvesi (Kemppi 85). -- 18 Suomenniemi (Ch.

-Europaeus 70). -- 19 Juva (Gottlund 227). -- 20 (Lavonius 154).

-

-h. Etelä-Karjala 21 Uusikirkko (Europaeus, K. 361). -- 22. Heinjoki

-(Reinholm XI. 288 f). -- 23 Rautjärvi (Tares 8).

-

-i. Itä-Karjala 24 Suistama (Relander 295). -- 25 Korpiselkä

-(Potschtareff 53). -- 26 Sam. (Härkönen 121). -- 27 (Polén 169). -- 28

-(Sirelius 87).

-

-j. Pohjois-Karjala 29 Ilamantsi (Ahlqvist B. 48). -- 30 Sam. (Europaeus

-H. 45). -- 31 Sam. (Relander 91).

-

-k. Etelä-Pohjanmaa 32 Dagsmark (Rancken, MMY:n aikak. III. s. 9).

-

-1. Keski-Pohjanmaa 33 Sievi (Reinius 40).

-

-m. Itä-Pohjanmaa 34 Ristijärvi (Krohn 0277). -- 35 Hyrynsalmi (Sam.

-0297). -- 36 Kijanta (Sam. 0472).

-

-q. Aunus 37 Tulemajärvi (Härkönen 64).

-

-s. Pohjois-Inkeri 38 Vuolle (Saxbäck 440). -- 39 Sam. (Pajula 582). --

-40 Toksova (Sam. 21).

-

-t. Varsinais-Inkeri 41 Keski-Inkeri (Stråhlman 30). -- 42 Länsi-Inkeri

-(Ruotsalainen 308).

-

-Kaikesta ensiksi on huomattava suomalaisen laulun rakenne, jossa

-selvästi voi eroittaa nelisäkeisiä värssyjä. Näissä värssyissä on jo

-prof. Estlander osoittanut loppusoinnun jälkiä. Etenkin länsimurteen

-alalla on riimi ilmeinen, esim.

-

-    Merikoira, verikoira

-    Soutaa ja joutaa,

-    Neitsy istuu kajutissa,

-    Itkee ja huokaa (32; vrt. 5, 7).

-

-    Neiti istui kammiossa,

-    Istui ja itki,

-    Näki hän isänsä kävelevän

-    Meren rantaa pitkin (10; vrt. 9).

-

-         -- -- --

-

-    Kädet paatin laidalla,

-    Polvet meren pohjassa. (7; vrt. 5).

-    Näki isänsä rannalla

-    Kävelevän sannalla (5).

-

-    Neiti se istuu kammiossa,

-    Kerii silkkilankaa,

-    Näki pappansa kävelevän

-    Pitkin meren rantaa (11; vrt, 14).

-

-         -- -- --

-

-    Isän hevoset väsyköön

-    Parhaan touon aikan',

-    Äidin lehmät ehtyköön

-    Parhaan lypsön aikan',

-    Veikon miekat[512] rikkukoon

-    Parhaan sodan aikan'.

-    Siskon kruunut [sulakoon]

-    Parhaan helyn aikan',

-    Heilan laivat kestäköön

-    Parhaan soudun aikan' (11).

-

-Ainoasti länsisuomen alueella on laulussa ilmaistuna merirosvon

-kansallisuus. Hän on silloin säännöllisesti _Venäläinen_ (1, 4-8, 13),

-enimmiten _veri_-alkuisella määresanalla (-suu 6, -korva 7, -koira 5,

-8, vrt. 32). Vaan yhdessä, varsinaissuomalaisessa kappaleessa (3):

-

-    Punapäinen Tanskalainen seilaa ja soutaa.

-

-Että tämäkin toisinto on hyvin alkuperäinen, todistaa siinä yksistään

-soutamisen ohella säilynyt purjehtiminen ynnä muutamat edempänä

-mainittavat vanhanaikaiset piirteet. Lunastettavan neidon laulun

-ruotsalaisissa esikuvissa on luultavasti oletettava kaksi eri

-muodostusta, joista toisessa tytön ryöstäjänä on ollut Ruotsin-puolinen

-naapuri Tanskalainen, ennen erittäin pelätty merenkulkijana.

-

-Niissä kirjaanpanoissa, joissa ryöstäjän kansallisuus ilmaistaan, käy

-myös selville, että neito on merellä veneessä, jota tämä, samoin kuin

-ruotsalaisissa kappaleissa nimettömät merimiehet, soutaa. Neidon

-asemakin on niissä usein havainnollisesti kuvattu, esim. (4):

-

-    Kädet paatin partahalla,

-    Jalat paatin pohjassa.[513]

-

-Välistä mainitaan veneessä erityinen kajutti (7, 8, 32), joka säilyy

-toisinaan edempänäkin (16, 29, 33, 35). Mutta tavallisesti siellä,

-missä ei ryöstäjää nimenomaan mainita, neito istuu epämääräisessä

-kammiossa, jonka läheisyydessä tosin omaiset meren rannalla kävelevät.

-

-Paitsi johdantoon nähden edustavat suomalaiset toisinnot vanhempaa

-ruotsalaista muodostusta myös loppukiroukseen katsoen. Siitä näet

-tavataan jälki Suomen Ruotsalaisten kappaleissa, joissa sulhanen

-lopuksi lausuu: "kirottu olkoon isäsi, äitisi, veljesi, sisaresi, koko

-sukusi!" Että tämä kirous on ennen ollut neidon lausuma ja yhtä

-seikkaperäinen kuin Suomalaisilla, vahvistaa vielä, niinkuin saamme

-nähdä, virolainen runo.

-

-Isän tavaroita olemme ruotsalaisissa kappaleissa tavanneet

-kahta lajia: joko _taloja tai härkiä_. Edellistä muodostusta

-vastaavat parissa läntisimmän Suomen kirjaanpanossa kartanot (4) eli

-pellot (1). Jälkimmäisellä on täysi vastineensa yksistään siinä

-varsinaissuomalaisessa kappaleessa (3), jossa neidon viejänä on

-Tanskalainen, kaikissa muissa ovat härkien sijalle tulleet _hevoset_.

-Neidon toivotus, että ne väsyisivät eli kaatuisivat parhaan kynnön

-aikana, selittää luonnollisesti muutoksen; sillä Suomessa on

-kyntöhärkiä hyvin rajoitetulla alalla käytetty.

-

-Äidillä on omaisuutena yleisesti _lehmiä_, paitsi mainitussa parissa

-läntisimmän Suomen kirjaanpanossa _hameita_,[514] joka myös osoittaa

-että laulua Lunastettavasta neidosta on alkuansa ollut kaksi

-suomennosta eri esikuvain mukaan. Tosin ei kumpaisellakaan äidin

-omaisuudella ole vastinetta nykyään tavattavissa ruotsalaisissa

-toisinnoissa, mutta färöläinen ynnä saksalaiset kappaleet tekevät

-luultavaksi, että hameet ovat ruotsalaisissakin ennen löytyneet, ja

-lehmien puolesta todistaa myös edempänä esitettävä virolainen runo.

-

-Veljellä on tavallisesti kolme _miekkaa_, muutamia harvoja kappaleita

-lukuunottamatta, joissa on sekaannus sulhasen tavarain kanssa

-tapahtunut (10, 11, 29, 40). Saksalaiset toisinnot vahvistavat tästä

-johtuvaa päätöstä, että ruotsalaisissakin ovat veljellä hevosten

-rinnalla vaihdelleet miekat.

-

-Runon kulkuun nähden kaikista todistavin piirre on sisaren omaisuus.

-Saksalaisten kappaleitten _seppele_, sisaren neitsyyden merkki, viittaa

-siihen, että ruotsalaisista vaihdosmuodoista _kultakruunut_ on

-oleellisin. Keskiajalla oli ainakin aatelin neidoilla tapana pitää

-päässä metallisia kruunuja, eikä ainoastaan häissään, vaan yleensä

-kaikissa juhlatiloissa, ja saattoi heillä siitä syystä olla useampia.

-Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan toisinnoissa on sisarella

-säännöllisesti kolme kruunua. Yhdessä on nimenomaan mainittuna

-kruunujen _kultaisuus_ (6); että ne ovat metallisia käy selville neidon

-tavallisimmasta toivotuksesta, että ne _sulakoot_! Tosin enimmiten

-kuvaillaan kruunujen menetyksen tapahtuvan _häitten_ aikana, _vihille_

-mennessä. Vaan siinä varsinaissuomalaisessa kappaleessa, jossa

-Tanskalainen ja isän härkä ovat säilyneet, toivotetaan kruunun putoavan

-parhaana _hypyn_ aikana (3), samoin eräässä itäpohjanmaalaisessa

-(suljetkoon!) tanssin aikana (34). Parissa Satakunnan-puolisessa tämä

-säe kuuluu:

-

-    Kihkeenä kirkon aikana (7) tai:

-    Paraana helon aikana (8 sel. keskellä kirkkomäkeä).

-

-Suomessa käytettyihin paperisiin morsiuskruunuihin viitannevat pari

-toisintoa Hämeestä ja Savosta, joissa sulakoon (15, 16, 20) sanan

-sijalle ilmaantuu hajotkoon (13, 19).

-

-Kruunujen asemesta annetaan jo Uudellamaalla ja Hämeessä sisarelle

-usein _silkit_ päähineeksi, jonka sitten tavallisesti suodaan _palavan_

-kirkon (9), häitten (14), pauhinan (10) aikana; mikä verrattain

-harvinainen vahinko on selvänä jälkenä kruunujen kuvaillusta

-sulamisesta kuumuudessa. Toisinaan kuitenkin mainitaan silkkien

-repeäminen (12), joka myös Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa yhdessä

-valkenemisen (18) ja kastumisen (23) kanssa sen kohtaloksi ajatellaan

-(21). Itä-Karjalassa sisaren päähineet muuttuvat _hameiksi_, joille

-niinikään toivotetaan ratkeaminen (24, 25) eli halkeaminen (26).

-Inkerissä viimein silkit (41 palakoon, 38 katketkoon) muuttuvat

-kokonaisiksi _vaatekirstuiksi_, joiden on palaminen paraalla

-kesovaatteen ajalla (42).

-

-Merkillisintä kuitenkin on, että sisarelle Itä-Suomessa ja Inkerissä

-ilmestyy kolme _lammasta_ (17, 22, 27, 29, 30; vrt. 38 morsiamella)

-eli uukkoa (31, 40), jotka kirotaan kuolemaan paraana _villan eli

-kerintä-aikana_. Tämä toisintomuoto tulee edempänä puheeksi.

-

-Sulhasella on, samoin kuin ruotsalaisissa kappaleissa, tavallisesti

-laivoja, harvemmin sormuksia, (7, 9). Vaan toisinaan on hänellä

-Satakunnassa ja Uudellamaalla kartanoja (6) eli linnoja (8, 12; vrt. 32

-reki!), joille jälkimmäimäisille neito toivottaa:

-

-    Korotkoon l. yletköön paraan tarpeen aikana.

-

-Linnat vielä esiintyvät Itä- ja Pohjois-Karjalan kaikissa kappaleissa

-(25-26, 28-31; myös 24 koti ja 27 laukka = latka, puoti, ovat tähän

-luettavia). Ainoasti yhdessä kuuluu toivotus: korotkoon (25 kuutta

-linnaa korkeammaksi), vaan muissa:

-

-    Hyötyköön hallavuonna l. sota-aikana.

-

-Että nämät linnat perustuvat kadonneesen ruotsalaiseen toisintoon, käy

-selville färöläisestäkin laulusta; siinä tavataan, tosin isällä, vielä

-ritarilinnoja (borgar), jotka Ruotsin puolella talonpoikain suussa ovat

-ennättäneet vaihtua heidän käsityspiirilleen omaisempiin kartanoihin

-(gårdar).

-

-On siis epäilemätöntä, että suomalainen laulu Lunastettavasta

-neidosta on mukaeltu ruotsalaisesta; ei kuitenkaan niistä, jotka

-meille ovat säilyneet, vaan vanhemmista kadonneista muodostuksista.

-Skandinaavilaisen kansanrunon on puolestaan suomalaista kiittäminen,

-että sen perusmuoto vielä voidaan saada selville. Käännöksen ja

-alkuperäisen arvomitat ikäänkuin vaihtuvat, kun suomennos niin monessa

-kohden on sisällykseltään alkuperäisempi.

-

-Inkerinmaan kautta kiertäen on suomalainen laulu Lunastettavasta

-neidosta myös Viron rajan yli astunut. Varsinais-Viron koillisimmasta

-pitäjästä Vaivarasta on saatu kirjaanpano, jonka suomalainen syntyperä

-on heti silmään pistävä.[515]

-

-      Lika istus kammurissa

-    Ja itko ja oogo,

-    Ta nägi isa kävelevä

-    Mööda mere randa.

-      "Bikkas isa, rakkas isa,

-    Lunasta mind vangist!"

-    -- "Miska mea sind lunastan,

-    Kui miul ei ole vara?"

-    -- "Siul on kodu kolme ruuna,

-    Pane üks neist pandiks."

-    -- "Enneb mina lahkun tütredest

-    Kui oma kolmest ruunast."

-

-Mutta yleisempi on toinen muodostus, joka on jo enemmän viron kieleen

-mukautunut. Sitä on muistiinpantu kolmattakymmentä kappaletta eri

-osista Viron- ja Liivinmaata. Koska se on myös kansankirjasissa ollut

-painettuna,[516] on se ainakin osaksi kirjallista tietä levinnyt,

-joten sen kulku kansan suussa käy melkein mahdottomaksi määrätä.

-Vaihtelumuotojen vähäpätöisyydestä vaan näkyy, että kaikki kappaleet

-johtuvat samasta suomalaisen laulun käännöksestä. Näytteeksi riittänee

-ensimmäinen säejakso eräässä Varsinais-Viron kappaleessa:[517]

-

-      _Lilla istus kamberissa,

-    Aeg tall igav oota,

-    Näki pappa reisima

-    Seal pitkä mere randas.

-      "Armas pappa, kallis pappa,

-    Lunasta minu välja!"

-    -- "Kellega mina lunastan,

-    Kui mull' ei ole vara?"

-    -- "Sull on kodu kolmi ruuna,

-    Pane üks neist pandiks,

-    Pane üks neist pandiks,

-    Ja lunasta mind välja."

-      -- "Ennem mina lahkun tüterista,

-    Kui omist kolmist ruunasta.

-    Tüttar täna, homse eesta,

-    Ruunad eluks ajaks."_

-

-Lilla ei voine olla muuta kuin väännös virolaiselle tuntematonta likka

-sanaa; se on naisen nimi, joka muistuttaa kukkaa (lille) vironkielellä.

-Siitä syystä on sen sijalle välistä tullut toinen kukkaisnimi Roosi.

-Sana kamberissa on selitetty vangitornis, joka toisinaan sen

-asemellakin ilmestyy. Toinen säe on selvästi äänteellinen mukailu

-suomalaista _itkee > igav, huokaa > oota_. Että neljännessä säkeessä

-pitkä johtuu suomalaisesta pitkin, näkyy eräästä kirjaanpanosta, jossa

-säe toisintelee: _Pika mere randa_.[518] Viides säe kuuluu muutamassa

-kappaleessa: _rikkas isa, rakkas isa_: jossa suomalainen rakas on

-jäänyt vielä virontamatta.[519] Viimeinen säepari joka sattuvasti

-selittää, miksi sukulaiset eivät halua lunastaa: "tytär on vaan täksi

-ja huomiseksi päiväksi, vaan ruunat y.m. elinajaksi", on suomalaiseen

-lauluun nähden lisäys, joka on lainattu virolaisesta Lunastettavan

-neidon runosta.[520]

-

-Isän kolme ruunaa, joksi hevosia suomalaisessa laulussa

-ainoasti itämurteen alalla nimitetään, osoittavat selvästi,

-että se on tavallista tietä Inkerinmaan kautta Viron puolelle

-kulkeutunut. Muilla omaisilla on samat tavarat kuin yleisimmässä

-suomalaisessa muodostuksessa: äidillä lehmät, veljillä miekat, joskus

-uudenaikaisemmat pyssyt, ja sulhasella laivat. Ainoasti sisaren

-omaisuus eroaa; hänellä on nimittäin kolme sormusta, joiden

-toivotetaan samoin kuin veljen miekkojen menevän katki, vaan keskellä

-_kihla-aikaa_, joka vastaa _vihki-aikaa_ suomalaisessa laulussa.

-

-Vuoroin vieraissa käydään! Laulu Lunastettavasta neidosta on Viron

-maalta palannut jälleen yli rajan läntisimpään Inkeriin, jossa on

-äskettäin löydetty näin alkava kappale:[521]

-

-      Lilla istui kamperissa,

-    Aik' oli ikäv' uottaa,

-    Näki papa reissivanna

-    Pitkin mere rantaa.

-      "Rikas pappa, rakas pappa,

-    Lunasta miut täältä vällää!" j.n.e.

-

-Samoin: emä, venna, ote (< õde = sisar), peip-mies (< peigmees =

-sulhanen).

-

-Tämä yksinäinen kappale olisi melkein liiaksi vähäpätöinen

-mainittavaksi, jollei se todistaisi, mitenkä vielä uusimmalla ajalla

-kansanlaulu kielirajan estämättä kulkee edestakaisin yli Narvajoen.

-

-Paljoa arvokkaampi laina kuin Lunastettavan neidon laulun Suomalaisilta

-Virolaisille on aikoinaan Viron puolelta Inkerikkojen haltuun uskottu

-Suomea kohti eteenpäin siirrettäväksi: Saarenmaalla muodostunut

-samanaineinen runo, johon jo edellä on välistä viitattu.

-

-

-

-5. Lunastettavan neidon runo Virossa.

-

-

-Runo Lunastettavasta neidosta on hyvin tunnettu ja suosittu koko

-vironkielen alalla, myös Setukaisten luona joille uudempi Lunastettavan

-neidon laulu on tuntematon. Sen kirjaanpanojen luku on puolentoista

-sadan vaiheilla, jakautuen verrattain tasaisesti eri maakuntien kesken.

-Satunnaista ei siis voi olla, että se melkein yksinomaan Saarenmaalla

-on täydellisenä tavattava. Neidon lopputoivotukset ovat näet eheinä

-säilyneet useimmissa Saarenmaan kirjaanpanoissa, mutta muissa ainoasta

-kerran läheisellä Muhun saarella ja toisen kerran vastaisella

-Läänemaan rannikolla.[522] Typistettynä ilmaantuu neidon kirous vielä

-joissakuissa Läänemaan kappaleissa.[523] Missä muuten lopputoivotuksia

-tilapäisesti esiintyy, ovat ne lainatut joko Lunastettavan neidon

-laulusta taikka edempänä esitettävän Myödyn neidon runosta.

-

-Saarenmaan 17:stä kirouksen säilyttäneestä kirjaanpanosta voimme kaikin

-puolin paraiten saada selville runon alkumuodon.

-

-Karja 1 EKS. Jõgever s. 224 (V. Mägi n:o 776). -- 2 Hurt IL 18. 488 (V.

-Mägi 48). -- Mustjala 3-6 Niemi I. n:o 536, 543, 582, 703. -- Karia 7

-EKS. 4:o 2. 83 (V. Rattur 2). -- 8. H. II. 18. 774 (J. Mändmets 7). --

-9-10. Niemi I. n:o 193, 226. -- Anseküla 11 Sam. 113. -- Kaarma 12 H.

-II. 41. 392 (Pr. Peeters 13). -- 13 H. I. 4. 343 (Neiu Kallas 12). --

-Valjala (Helme) 14 H. II. 24. 506 (P. ja J. Einer 306). -- Pöidi 15-17

-H. II. 35. 186, 212 ja 293 (J. Keerig ja J. Ilves 110, 127 ja 171).

-

-Runo alkaa tavallisesti kuvauksella, mitenkä Anni neito lähtee lampaita

-hoitamaan läävään, jossa hänen esiliinansa ja päähineensä likaantuvat,

-niin että hänen täytyy mennä niitä pesemään meren rannalle, esim. (7):

-

-      _Ann läks lauta lambaid söötma,

-    Anne põll sai põrmuseks,

-    Anne tanu sai tahmaseks,

-    Ann läks merele pesemä_.

-

-Mereltä Anni näkee laivan tulevan, jonka toisinaan luulee omaisten tai

-Saksan laivaksi, vaikka se onkin Venäjän laiva (5 ja 8, vrt, 14).

-

-      _Mõtles oma isa laeva,

-    Mõtles oma ema laeva,

-    Oli vana väe laiva.

-    "Ootke, ootke Vene" j.n.e.

-      Ann nägi laeva tulevaa,

-    Mõles aga Saksa laeva,

-    See aga oli Vene laeva_.

-

-_Venelane_ on muutenkin ryöstäjän tavallinen nimitys, sen määresanat

-_verikoera_ (6, vrt. 3) ja _vellekene_ (1, vrt. 2) kuvaavat

-vastakohtaisuudellaan siirtymistä 1600 luvulta 1700 luvulle, Ruotsin

-vallan alta Venäjän alamaisuuteen; samaan vaihdokseen viittaa myös

-muutamissa kappaleissa ryöstölaivan ilmestyminen Ruotsista (7, 11, 17).

-

-Ryöstetty tyttö alkaa rukoilla laivan jälleen poistuessa purjeita toki

-pidättämään sen verran, että hän saisi vielä kerran kotipuoleensa

-katsahtaa (8 ja 6).

-

-    _Ann aga hakas paluma,

-    Laev aga hakas minema,

-    "Läskem laevad, pidagem purjud!

-    Oota ma vaatan koju poole."

-

-    "Pea purju, seisa laeva,

-    Lase need laevad laidu käin.

-    Kivi otsa kinni saada!

-    Ma vaada korra koju poole."_

-

-"Isällä", selittää Anni, "on kotona kolme härkää, joiden sarvet

-(toisinaan sorkat 1, 14) ovat hopeasta, kullasta ja vaskesta, ehkä hän

-antaa yhden niistä minun lunnaikseni." Vaan isä selittää ennen

-antavansa pois Annin, kuin härjän, josta hänellä on hyötyä moneksi

-ajaksi, kun tyttärestä on ainoasti hetkeksi, esim. (7).

-

-    _"Isal on kodu kolme härga,

-    Üks oli õõrut kõbesarve,

-    Teine keerut kulda sarve,

-    Kolmas valju vaske sarve,

-    Ehk annaks ühe Anne eest."

-    Isa oli tark siis kostelema:

-    "Ennem minä annan Annekese,

-    Ku't mina annan härjakese,

-    Härga mul mõneks ajaks,

-    Anne mul üürikeseks."_

-

-Samoin vastaavat toisetkin omaiset: äiti, jonka kolmella lehmällä on

-tavallisesti hopeaiset, kultaiset ja vaskiset sarvet, toisinaan ja ehkä

-alkuperäisemmin[524] utaret (5, 13; myös karvat 2, sorkat 14);

-niinikään veli, jonka kolmella oriilla (välistä ruunalla 1, 17) on

-samoin metallinen harja. Sisaren omaisuus on useampaa lajia:

-tavallisesti uuhia, joilla on kolmesta eri metallista villa (1, 2, 5,

-12, 13, 14); harvemmin eri kirjaisia tai värisiä hameita (3, 7, 10);

-joskus myös solkia (16, 17). Nämät jälkimmäiset kuvataan kokonaan

-metallisiksi (kolme sõlge -- õbe s., vaske s., kulda s.); mutta parin

-Muhumaalaisen kirjaanpanon mukaan[525] on niissä kolmenlaiset joko

-kirjat, kuten hameissa, taikka palkimet.

-

-Isän härät kirotaan kuolemaan paraana kynnön, (joskus kylvön 10)

-aikana, samoin äidin lehmät lypsyn, veljen oriit kosimisen ja sisaren

-uuhet keritsemisen aikana, esim. (12):

-

-      _Saagu isa härjad surema

-    Kõige paremal künni ajal!

-    Saagu ema lehmad surema

-    Kõige paremal lüpsi ajal!

-    Saagu venna täkud surema

-    Kõige paremal kosja ajal!

-    Saagu sõsara uted surema

-    Kõige paremal niidu ajal!_

-

-Sisaren soljet taas toivotetaan sulamaan paraana kirkon (17) tai

-kihlauksen (16), mainituissa Muhumaan ja Läänemaan kappaleissa tanssin

-tai morsius-aikana. Niinikään sisaren hameet tuomitaan katoamaan tai

-ratkeamaan juuri morsius-aikana (pruudi ajal).

-

-Vastakohtana omaisten tylyydelle on vieraan kylänpojan avuliaisuus.

-Hänellä on säännöllisesti kolme aittaa, täynnä kolmenlaista viljaa:

-nisuja, rukiita ja ohria esim. (13):

-

-    _Külapoisil kolme aita:

-    Üks aga niidet nisu täide,

-    Tõine püsti rugisi täide,

-    Kolmas ostet odre täis_.

-

-Kylänpoikakin joskus selittää syyn alttiuteensa; aitoista, jotka tuli

-(1) tai tuuli (17) voi hävittää, on hänellä vaan hetkiseksi iloa, mutta

-Annista ainaiseksi. Sulhaselle erityisen siunauksen rukoileminen

-tavataan ainoasti parissa[526] Saarenmaan kappaleessa (1, vrt. 2):

-

-    _Jäägu, jäägu, ma õnnistan,

-    Peigmehe aitad vilja täis;

-    Kui ta võttab, siis kassugu,

-    Kui ta paneb, siis paissugu_.

-

-Että Saarenmaalainen runo samoin kuin suomalainen laulu on muodostunut

-skandinaavilaisen ballaadin vaikutuksesta, vaikka eri toisinnosta,

-ei ole vaikea osoittaa. Isän härät ja veljen hevoset tavataan

-ruotsalaisissa kappaleissa, suomalaisesta laulusta päättäen ovat niissä

-myös äidin lehmät löytyneet. Sisaren soljet, joiden toivotetaan sulavan

-tansseissa tai häissä vastaavat ruotsalais-suomalaisia kruunuja.

-Ainoasti sisaren uuhista voi olla eri mieltä, johtuvatko nekin

-kadonneesta ruotsalaisesta muodostuksesta, jota siinä tapauksessa myös

-suomalaisen laulun itäisemmissä kappaleissa ilmaantuvat lampaat

-edustaisivat, vai ovatko ne virolainen uudennus, johon on antanut

-aihetta yksinomaan elukkain esiintyminen muiden sukulaisten

-omaisuutena. Sulhasen aitat ovat jonkinlainen välimuoto suomalaisen

-laulun vaihtoehtoisille laivoille ja linnoille, jotka kuvastavat

-kahta eri toisintelua skandinaavilaisessa ballaadissa. Yhteiseen

-alkulähteesen viittaa myös ryöstäjän kansallisuuskin _veri_-alkuisine

-määresanoineen, joita tuskin voinee selittää aivan satunnaisiksi,

-alkusoinnun vaikuttamiksi yhtäläisyyksiksi virolaisessa runossa ja

-suomalaisen laulun toisessa muodostuksessa (vrt. myös toisessa

-_punapäinen_ Tanskalainen). Skandinaavilaisen ballaadin välittäjinä

-Virolaisille ovat epäilemättä olleet Läänemaan saaristossa (Nuckö,

-Wormsö) vielä asuvat ja aikoinaan Saarenmaallakin eläneet Ruotsalaiset.

-

-Viron manterella, jonne runo Saarenmaalta levisi, on paitsi

-lopputoivotusten katoamista moni muukin piirre pitkin matkaa

-turmeltunut. Sen kautta että sulhanen usein on kadonnut, on isä monesti

-voinut periä hänen aittansa. Vielä voi isällä härkien sijalla olla

-hevosia, toisinaan siitä huolimatta, että ne veljelläkin ovat

-säilyneet; jolloin tavallisesti kuitenkin hevosten laatu vaihtelee,

-esim. mainitussa Läänemaan kappaleessa: ruuna ja orit (_täkk_). Vielä

-enemmän hajalleen ja sekaisin ovat menneet sisaren sekä sulhasen,

-tavarat. Sisaren lampaat tavataan vaan yhdessä Pärnunmaan, samoin

-yhdessä Viljannin ja Järvamaan kappaleessa.[527]

-

-Annin lähtö läävään löytyy ulkopuolella Saarenmaata ainoasti yhdessä

-Hiidenmaan kappaleessa ja siinäkin ilman merelle menoa.[528] Pelkästään

-pesu meren rannalla on kolmesti Pärnunmaalla ja kerran Läänemaalla

-muistiinpantu; piirteen alkuperäisyyttä kuitenkin todistaa, että se

-vielä parissa Varsinais-Viron ja Tartonmaan kappaleessa tavataan.[529]

-Läänemaalla tosin yleisesti ja toisinaan muuallakin pesun sijalla

-esiintyy veden tuominen merestä, vaan tämä muunnos on nähtävästi toisen

-runon aikaansaama, joka vastaa "Vedenkantajaa Annia" Kantelettaressa

-(III. n:o 23).

-

-Pärnunmaalta alkaen ja yhä yleisemmin idempänä Liivinmaalla on runoon

-Lunastettavasta neidosta sekaantunut eräs sotaruno, joka alkuperäisen

-johdannon on työntänyt syrjään.[530] Neidon ryöstö merelle ja

-sotamiehen otto maalla ovat kuitenkin olleet vaikeasti yhteenliittyviä

-seikkoja. Käy vielä laatuun, kun neito toivoo, että omaiset hänet

-lunastavat sodan käsistä, esim.[531]

-

-    _Lunastab Anne sõeasta,

-    Sõea sõrmede vahelta_.

-

-Silloin sopii ehkä ajatella sotavankeutta. Vaan kun neito nimenomaan

-pyytää päästämään Venäjän väestä, vankkurin ajajain kädestä:[532]

-

-    _Pästä minda Vene väestä,

-    Tõlla sõitijate käesta_,

-

-niin on mahdoton ajatella muuta kuin kiinniotetun rekryytin

-kuljettamista kruununkyydillä. Samoin saattaa vielä ymmärtää, kun Anni

-pyytää omaisiaan ostamaan hänet orjuudesta, raskaasta päivätyöstä ja

-lumisateesta.[533]

-

-    _Osta Anne, pästä Anne,

-    Osta Anne orjuvestä,

-    Pästä päevä pinde'esta.

-    Lunasta lume saosta_.

-

-Vaan kun hän sitten selittää, että heillä on kotona kolme kutakin

-lajia, joista yksi on annettava lunnaiksi ja toinen vielä luvattava

-_tulkille_:

-

-    "_Sul om kodun kolmi --

-    Üts iks anna mu eest,

-    Tõine tõlgule tõote,

-    Kolmas peä oman kodun_",

-

-niin ajatus auttamattomasti siirtyy sotaoikeuteen, jota pitäisi koettaa

-lahjoa.

-

-Viljanninmaalla, josta edellisetkin esimerkit ovat, on tätä ristiriitaa

-toisinaan koetettu sovittaa siten, että Anni tyttö rukoilee isäänsä

-Johannes pojan puolesta, että lunastaisi hänet sodasta ja lumisateesta,

-antamalla kolmannenkin härkänsä oikeuteen.[534]

-

-      _"Lunasta Jaani lunasta,

-    Lunasta Jaani sõjasta,

-    Lunasta lume sajusta."

-    -- "Kudas võin mina lunasta?"

-    -- "Sull on kolmi härjäkesta,

-    Üks anna Jaani eesta,

-    Teine tõlgule töuta,

-    Kolmas vii sa kohtuesse."_

-

-Selvimmin esiintyy yhdistyksen luonnottomuus Wõrun maalla sekä

-rajantakaisten Setukaisten luona, jossa sotamiehen ottajain annetaan

-etsiä neito esiin piilostansa. Taikka ollaan parantavinaan asia

-sillä, että sisar joutuu vaimoksi sotamiehelle, joka ottaa hänet

-vankkureilleen. Mutta vaikka hän siis ajaa tietä ja maata pitkin, niin

-hän kuitenkin pyytää purjetta kiinni pitämään ja laivaa

-seisottamaan:[535]

-

-    _Pea kinni purjo pois,

-    Lase saista laiva lats!_

-

-Tietysti voidaan ratkaista ristiriita sitenkin, että

-Lunastettavasta neidosta tehdään poika, niinkuin m.m. parissa

-Tartonmaan kappaleessa.[536] Mutta niissä on turmeltunut runon koko

-juoni: vastakohta omaisten ja sulhasen välillä; jälkimmäinen on

-jäänyt pois ja sisar lunastaa veljensä.

-

-Vähemmän kuin Liivinmaalla on Lunastettavan neidon runo Vironmaalla

-vääntynyt lännestä itään kulkiessaan, siitä yksinkertaisesta syystä

-että se on seurannut meren rantaa ja mielikuva laivalla ryöstöstä

-kaiken aikaa on pysynyt elävänä. Varsinaisesti uusi muodostus on

-runossa tapahtunut vasta sitten, kun se tätä tietä on astunut yli

-kielirajan Inkerinmaalle. Muunnoksen on siellä aikaansaanut toinen

-samantapainen runo Myödystä neidosta, joka on yht'aikaa vaeltanut Viron

-puolelta. Tämän runon kehitys ja kulku vaatii kuitenkin jonkun verran

-selvitystä, ennenkuin voimme edelleen seurata Lunastettavan neidon

-runon monimutkaisia vaiheita.

-

-

-

-6. Myödyn neidon runo.

-

-

-Yhtä vähän satunnainen kuin Lunastettavan neidon runon runsas ja eheä

-edustus Saarenmaalla voi olla Myödyn neidon runon löytymättömyys

-siellä,[537] kun tätä kuitenkin Viron manterelta on saatu piammastaan

-satakunta kirjaanpanoa.

-

-Runossa kerrotaan tytöstä, joka poissa ollessaan saa tietää, että hänet

-on kotona myöty miehelään. Tavallisesti on hänestä maksettu isälle

-kyntöhärkiä pari, äidille lypsylehmä, veljelle ratsuhevonen ja

-sisarelle suuri solki, toisinaan vielä kälylle (eli miniälle, veljen

-vaimolle) käpeät kengät. Loukatussa tunnossaan -- nähtävästi maksua

-vähäksyen[538] -- tyttö toivottaa, että hänestä saadut tavarat

-omaisilta häviäisivät: härät vajoomalla vakoon, lehmät lypsämällä vettä

-ja verta, ratsut rasittumalla, soljet lieden ääressä sulamalla ja

-kengät kulumalla.

-

-Mainitut sukulaisten tavarat ovat siksi yhtäläisiä kuin toisessa

-Saarenmaan muodostuksessa Lunastettavaa neitoa: kyntöhärät --

-lypsylehmät -- kosintahevoset -- soljet, että voisi ajatella Myödyn

-neidon runon siitä kehittyneen vastapäisellä Viron rannikolla.

-Kysymykset eri runojen keskinäisestä suhteesta ovat kuitenkin tieteen

-nykyisellä kannalla, kun yksityiskohtainen tutkimus on vasta aivan

-alullaan, ennenaikaiset ratkaistavaksi.[539]

-

-Kaikissa tapauksissa näyttää Myödyn neidon runo länsipuolella Viron

-mannerta muodostuneen. Sillä näet löytyy kaksi eri johdantoa, joista

-toinen ulottuu yli runon koko alan, vaan toinen rajoittuu pohjoiselle

-ja itäiselle osalle virolaista aluetta.

-

-Edellinen yleisempi johdanto esittää tytön karjaa kaitsemassa, kun veli

-saapuu kotoa sanaa tuomaan. Tämäntapainen johdanto tavataan myös

-Saarenmaalla toisessa runossa, jossa veli kutsuu kotiin, ilmoittaen

-ainoastaan kosijoita tulleen. Vaan siinä tyttö käskee veljen yksin

-palaamaan ja viemään isän, äidin käteen vitsan, jolla he voivat ajaa

-kosijat tiehensä. "Minä olen", hän selittää, "liian pieni ja hento;

-antakaa minun vielä kotona kasvaa, sitten minusta tulee näpsäkkä

-nainen."[540] Onko tämä runo yhdessä Lunastettavan neidon runon kanssa

-vaikuttanut Myödyn neidon runon muodostumiseen, täytyy niinikään jättää

-avoimeksi kysymykseksi. Päinvastainenkin tai rinnakkainen suhde on

-mainittuun johdantoon nähden toistaiseksi yhtä mahdollinen.

-

-Jälkimmäinen johdanto taas kuvailee laulajaneitoa pyytävänä veljeltänsä

-maata. Veljen ihmetellessä, mitä neitonen maanomistuksella tekisi, hän

-selittää kylvävänsä sini- ja puna-värikasveja. Omin käsin hän myös maan

-muokkaa. Käytyään kylvöään katsomassa hän lähettää veljensä sepälle

-taottamaan sirppiä ja on parast'aikaa leikkaamassa, kun itse sulhanen

-hänet yllättää, ilmoittaen kotona tehdyn kaupat.

-

-Ettei ainakaan tämä muodostus ole alkuperäinen, osoittavat, paitsi

-johdannon rajoitettua alaa, muutamat muutkin seikat. Ensiksi on se

-tavattu myös eri runona Leikkuuluvun (_Leiko lugu_) nimellä.[541] Siinä

-sirpin teettäminen on loppupontena paikallaan, vaan jää aivan

-liikanaiseksi piirteeksi, Myödyn neidon runon siihen liittyessä

-jatkoksi. Myös on ilmeistä, että sulhanen veljeen verraten, joka

-tämänkin johdannon yhteydessä on joskus sanantuojana säilynyt,[542] on

-myöhäsyntyinen. Sillä on vasten kaikkea tavanmukaisuutta, että sulhanen

-itse lähtee tuvasta, jossa kauppa tehdään, ulos tyttöä etsimään. Eikä

-tämä väännös ole edes Sinen poiminnan yhteydessä tapahtunut, se

-esiintyy edellisenkin johdannon kera sekä Tartonmaalla että erittäin

-Varsinais-Virossa, Jo se seikka, että myöhempi koillisvirolainen

-johdanto yksinomaan esiintyy Inkerinmaalla, riittänee todistamaan, että

-runo on sinne kulkeutunut Viron puolelta eikä päinvastoin. Tämän

-päätelmän tekee aivan epäilemättömäksi läntisimmän Inkerin säkeitten

-vertaileminen vastaaviin virolaisiin.[543]

-

-      Kysyin maata velloltani,[544]

-    Anoin ainoaiseltani:

-    "Anna vello miulle maata!"

-    Vello vastoin vastaeli:

-    "Mitä maata neitoselle,

-    Peltoa ripajalalle?

-    Maa on neitosen rivassa,

-    Pelto pollen kantimessa."

-    Ei voinut kovana olla,

-    Ei kovana, ei kivenä,

-    Antoi kuitenkin vähäsen,

-    Ristikkoa, rastikkoa,

-    Palanutta paasikkoa,

-    Kulunutta kuusikkoa,

-    Märkää mäen alusta.

-    Senkin kynsin kynsilläni,

-    Astivoin kätösilläni,

-    (t. Varpain otsilla vakosin).

-    Sinne mä sineni kylvin,

-    Sinne mä punani puotin,

-    Pippurini pillaelin.

-      Virui viikko, sai nätälä,

-    Menin sinttä katsomahan,

-    Punaani poimimahan,

-    Pippuroi puhastamahan.

-    Sini itki kitkijätä,

-    Puna itki poimijata.

-    Sini oli silmäni tasainen,

-    Puna polven korkukkainen.

-    Silvin mie sinekin täynnä,

-    Poimin mie punekin täynnä,

-    Ajoin harmaan hameeni.

-      Petäjästä peijo huusi,

-    Katajasta kannusjalka:

-    "Tyttärikko neijokkainen,

-    Lyhyt liitsa linnukkainen!

-    Kun sä tietäisit vähäsen,

-    Arvajaisit pikkaraisen,

-    Et sä kitkisi sinyttä,

-    Etkä poimisi punetta.

-    Jo olet tyttö mulle myöty,

-    Mulle myöty ja luvattu."

-    -- "Ken minun sinulle möi,

-    Ken minun möi ja lupasi?"

-    -- "Isyt möi, emyt lupasi,

-    Vellot kaksin kaupat teki,

-    Sisaret sanat saneli."

-    -- "Min lupasit isolleni,

-    Minun sulle myötyhyä,

-    Linnun liikuteltuhua?"

-    -- "Isolle härät väkevät."

-    -- "Sen minä suon isälle:

-    Isoni härät väkevät,

-    Kun menevi kyntämähän,

-    Auran etehen kaatukohot,

-    Vaon välihin vaipukohot!

-    Sen saakoon isä minusta,

-    Minun sulle myötyhyä,

-    Linnun liikuteltuhua."

-    - -- --

-    "Emolle mahusen lehmän."

-    -- "Nännä verta lypsäköhön,

-    Nännä verta, toinen vettä,

-    Kolmas kellan karvallista,

-    Neljäs piimyttä Jumalan!"

-    -- -- --

-    "Vellolle hevon hyväisen."

-    -- "Sotatielle sortukohon,

-    Vainotielle vaipukohon!"

-    -- -- --

-    "Sisolle sinervän uukin."

-    -- "Susi villat survokohon,

-    Karhu villat kantakohon!"

-

-         -- -- --

-

-      _Küsin maada vennaltani.

-    "Vennakene vennikene,

-    Anna mulle tüki tühja maada."

-    Venda varsi vasta kosti:

-    "Mis teeb niidu neidusela,

-    Põld teeb põlle kandiale."

-    "Mõeda mulle põldu põlle laiust,

-    Maada jala jälle laiust."

-    "Poll on vööllä neiu poldu."

-    Salateles, armasteles,

-    Halateles, andis maada.

-    Raasukese raagamaada,

-    Palukese paljast maada,

-    Kuiva kuusiku alusta,

-    Mää männigü tagusta.

-    Sie mina künnan küüsiläni

-    Äästelen varbalagi.

-    Sinnep ma sineta külvan,

-    Sinnep ma punada puistan,

-    Sinne pillan pipperaida.

-      Kasvis kuu, kasvis kaksi.

-    Läksin sinet katsumaie,

-    Puna katki poimimaie,

-    Pipperaida piiramaie.

-    Sini oli silmie tasane,

-    Puna polve korguveni.

-    Roovisin ma rüpe täie,

-    Kahmisin kaksi kaendla täitä.

-      Pedakasta huusi peigu,

-    Kadakasta kannusjalga:

-    "Neitsikene noorukene!

-    Kelles sa sineta leikad,

-    Kelles sa punada poimid?

-    Juo sina minule müedi."

-    "Kesse mind sinule möije?

-    Kes see müis, kes see tõutas?"

-    "Isa möi ja ema touti,

-    Vennad kaksi tegit kaupa,

-    Sõsarad sõnad kõnelsid."

-    "Minu sulle müödudäsi, (2)

-    Kahe kauba tehtudasi." (3)

-    "Isäle härjäd vägevad." (4)

-    "Mis suoban mina isäle? (1)

-    Kui lähäb väljäle kündämäie,

-    Härjäd vagu vajugu,

-    Ikke otsa hingestagu!

-    Sie saie isä minusta.

-    Emäle lehmä mauka.

-    Üks nisä vetta, toine verda,

-    Kolmas piimada punasta,

-    Neljäs vahtu valgeeda!

-    Vennale hea hobuse.

-    Hobu surgu soja tiele,

-    Vainu tiele luogu varsa.

-    Sõsarale suure sõle.

-    Kui lähäb lienda liigutama,

-    Sõlge liedeje sulagu!"_

-

-Todistavin virolaisen sanan siirto suomenkielelle on lehmän maine

-maukas = isomahainen; siitä johtuu mahunen eli tavallisemmin mahikke

-s.o. maho, joka on juuri vastakohta lypsylehmälle.

-

-Niinikään kosijan nimitys peijo (B; C: peije, A: penno, sel. "mokoma

-mies") on selvästi vironkielinen _peigu_ = sulhanen. Sen sijalle astuu

-kuitenkin usein Narvusin tienoilla ja sitten yleisesti idempänä _kaksi

-kaupanmiestä_. Myös yhdessä myöhemmän virolaisen muodostuksen

-kappaleessa[545] on neidon ostajana nimenomaan _kaubapoissi_. Tämä

-piirre johtuu toisesta virolaisesta runosta, joka on välistä Myödyn

-neidon johdannoksi liittynyt, kuten seuraavassa Varsinais-Viron

-kappaleessa.[546]

-

-    _Oh mina vangi vaene lapsi,

-    Ööd olen vangi, päevad vangi,

-    Oöd hoian isa hoosta,[547]

-    Päevad kaitsen venna karja.

-      Tuli kaksi kaubameesta,

-    Kaksi kaubamee sulasta:

-    "Neitsikene noorukene!

-    Müü mulle isa hobune,

-    Kauple venna kirju karja!"

-    -- "Oh teie kallid kaubapoisid,

-    Kallid kaubamee sulased!

-    Müüge mulle mõõka vöölta,

-    Kauple kannukset jalasta!

-    Siis müün isa hobuse,

-    Kauplen venna kirju karja."

-    -- "Neitsikene, noorukene!

-    Ei ma müü mõõka vöölta,

-    Kauple ei kannuksed jalasta.

-    Jo sinu minule müüdi."

-    -- "Ole vait valestamasta,

-    Kelmi keelta peksamasta!

-    Kes minu sinule müüs?"

-    -- "Isa müü, ema töutas,

-    Vennad kaksi kaupelesid."_

-

-(Sitten ilmestyykin veli tervehtien neitoa, ja tämän kysyessä

-kuulumisia kotoa, ilmoittaa hänestä paljon tarjotun).

-

-Vielä on huomattava, että sinen kertosanaksi pippurin sijalle tulee

-pellava eli pellerva, joka sitten vielä punan syrjäyttää. Mitenkä

-vaihdos on vähitellen tapahtunut, näkyy esim. seuraavista

-kirjaanpanoista, joista toisessa muutos on vielä alullaan, vaan

-toisessa jo loppuun suoritettu.[548]

-

-      Siihen mä sineni kylvin,

-    Pillaelin pippurini.

-    Kului yötä yksi, kaksi,

-    Menin sinttä katsomahan,

-    Pellervaa puhastamaan.

-    Sini oli silmäni tasainen,

-    Puna polven korkukkainen.

-

-      Siihen mä sinoni kylvin,

-    Pillaelin pelervani.

-    Kului kuuta kaksi, kolme.

-    Menin sinoa katsomahan,

-    Pelervoa vaattamaan.[549]

-    Sino oli sinikukalla,

-    Pelervo punakukalla.

-

-Pellavan paikallansa vakaannuttua on muodostunut uusi säepari, joka

-kuvailee, kuinka vähäiseen maahan vähän siementäkin kylvettiin.[550]

-

-    Lusikan sinoja kylvin,

-    Pihon pillasin pellavasta.

-

-Mainituilla muutoksilla levisi runo Narvusista Soikkolaan ja

-Keski-Inkeriin, jossa johdantoon tuli ainoasti vähäpätöisiä

-lisäkoristuksia. Niistä huomattavin on vaihteleva kuvaus neidon

-oikeudettomasta asemasta, esim.[551]

-

-    Mihin maata neitoselle,

-    Niittyä ripajalalle,

-    Peltoa pakenevalle?

-    Se maautta neitoselle,

-    Mikä alla jalkojensa;

-    Se päivyttä neitoselle,

-    Mikä päivä päänsä päällä.

-    Maa on neion esliinassa,

-    Niitty neitosen rivassa,

-    Kaski pollen kantimessa.

-

-Aivan yhtäläinen on runon johdanto vielä Karjalan kannaksella. Siitä on

-kuitenkin tärkein piirre, neidon osattomuus maanomistuksessa, jäänyt

-pois. Epäröimisensä, antaisiko maata, veli perustelee ainoasti sillä,

-ettei sisarella ole miestä eikä hevosta käytettävänään maan

-kyntämiseen. Sukulaisten saamiin lahjuksiin nähden on ainoasti isän

-tavarassa tapahtunut kehitys huomattava: a) kyntö-härkä tai

-tavallisemmin kyntöruuna Narvusissa, b) rahainen ratsu yleinen

-Soikkolassa, tavallinen Hevaalla; c) kivinen kirkko myös tavallinen

-Hevaalla,[552] yleinen Karjalan kannaksella. Näytteeksi Karjalan

-kannaksen laulutavasta painettakoon seuraava kappale.[553]

-

-      Puistin maata velloltani,

-    Ristikoista, rastikoista

-    Virvikoista, varvikoista,

-    Pellolta pelervikoista.

-      Vello vasten vastaeli:

-    "Mitä sä sisko maalla teet?

-    Ei ole sulla kyntäjäistä,

-    Ei miestä ei hevosta." --

-      "Mä vaan kynnän kynsilläni,

-    Varpahillani vakoan."

-      Antoi vello mulle maata,

-    Ristikoista j.n.e.

-    Kylvin mä sinoista liuskan,

-    Toisen liuskan pellervoista.

-      Menin kohta katsomahan,

-    Kahen kolmen yön perästä,

-    Viikon päästä viimeistähän.

-    Sitte oli sino kukalla,

-    Pellervoinen marjasella,

-    Aloin kitkeä sinoista,

-    Puhastella pellervoista.

-      Ajoi kaksi kauppamiestä,

-    Kolme puotipoikasia,

-    Nuo mulle kutittelevat:

-    "Sä olet neito meille myöty,

-    Sekä kaupattu kananen!"

-      Neito vasten vastaeli:

-    "Kuka möi minun poloisen,

-    Kauppasi kotikanasen?"

-    -- "Iso möi sinun poloisen,

-    Sekä kauppasi kanasen."

-    -- "Mitä sai iso minulla?" --

-    -- "Isos sai kivisen kirkon."

-    "Tulkoon suuri pohjatuuli,

-    Kaatakoon isoni kirkon,

-    Parasna kirkkoaikana!"

-      Ajoi kaksi kauppamiestä j.n.e.

-

-(Jokaisen sukulaisen kohdalla uudelleen).

-

-Jo Keski-Inkerissä joskus ja useammin Karjalan kannaksella[554] on

-Sinen kitkentä irtautunut Myödyn neidon runon yhteydestä, liittyen

-johdannoksi Kuolonsanomiin ja etenkin sanomaan "Äidin kuolosta" (nk.

-myös Kanteletar, 3:s painos III. n:o 104; vrt. n:oon 62).

-

-Sen sijalle on sitten Suomen puolella Myödyn neidon runon eteen

-sovitettu uusi johdanto, jossa samoin kuin alkuperäisemmässä

-virolaisessa muodostuksessa, vaan aivan uudella tavalla kuvataan,

-kuinka neito paimenessa ollessaan saa tiedon siitä, että hänet kotona

-on myöty.

-

-Vanhimmassa Porthanin aikuisessa käsikirjoituksessa, jonka Ad. Neovius

-on löytänyt ja julkaissut, tämä johdanto kuuluu:[555]

-

-      Läksin piennä paimenehen,

-    Lasna lammasten ajohon,

-    Tuli ylkä karjahani,

-    Oli ylkä niinkuin härkä.

-    Istuihen tyvellen ylkä,

-    Minä lapsi latvemmallen;

-    Kysyttelin, lausuttelin:

-    "Kävitkös minun kotoni,

-    Vaelsitko vainioni?"

-      Kyseli minulta ylkä:

-    "Mikä merkki sun kotonsi,

-    Kuka valta vainionsi?"

-    -- "Risti riihen ikkunalla,

-    Toinen risti lattialla,

-    Kuusikko tupani eessä,

-    Kultakaivo kuusikossa,

-    Kultakansi kaivon päällä."

-    -- "Mitä teeskeli isäni?"

-    -- "Myöskenteli tyttäriä."

-

-Runon jatko on täydellisemmin edustettuna saksalaisen _H.R. von

-Schröterin_ v. 1819 julkaisemassa kokoelmassa "Paimenlaulujen"

-joukossa.[556]

-

-    "Möikö minun?" -- "Möi minulle."

-    -- "Saiko paljon saalihiksi?"

-    -- "Isälles sotahevonen,

-    Mammallesi maholehmä,

-    Siskolles sininen uuho,

-    Veikolles vene punainen,

-    Veikon vaimolle vaskimaljan."

-    -- "Vähänpäs minusta annoit,

-    Pikkuruisen kaunihista!

-    Isäni sotahevonen

-    Sotatielle sortukohon

-    Sota-aikana parassa!

-      Mammani maholehmä

-    Maiollensa viipyköhön

-    Maito-aikana parassa!

-      Siskoni sininen uuho

-    Villoillensa viipyköhön

-    Villa-aikana parassa!

-      Veikkoni vene punainen

-    Hakohoni(!) haletkooni(!)

-    Souto-aikana parassa!

-      Veikon vaimon vaskimalja

-    Kivehen kimahtakohon

-    Oltta täynnä ollessani (!),

-    Olut-aikana parassa!"

-

-Runon uusi johdanto tavataan sekä Savossa että Karjalassa erikseen

-Myödyn neidon runosta ja muissa yhteyksissä.[557] Se on jo itsessäänkin

-kokoonpantu useammasta aineksesta. Ensimmäinen säepari tavataan

-erilaisissa paimenrunojen tapaisissa.[558] Sana ylkä (sulhanen)

-viitannee alkuosan länsisuomalaiseen syntyperään. Jälkiosa johdantoa,

-kodin tiedustelu ja kuvaus, on nähtävästi mukaelma erittäin

-Varsinais-Suomessa suosittua Tuomaan runoa.[559]

-

-    Tule meille Tuomas kulta,

-    Tuo joulu tullesas,

-    Oluttynneri olallas,

-    Viinapikari pivosas,

-    Leipävarras kainalosas!

-    Kylläs[560] meijän portin tunnet:

-    Tervaristi, rautarengas,

-    Karhun nahka portin päälä,

-    Kirjava koira portin alla,

-    Kultakaivo kartanolla,

-    Hopiakuppi kannen päälä.

-

-Jossain Saimaan ympäristöllä on tämän länsisuomalaisen johdannon ja

-Virosta Karjalan kannaksen kautta kulkeutuneen Myödyn neidon

-runon yhdistyminen tapahtunut. Muutamassa Gottlundin Juvalla

-muistiinpanemassa toisinnossa on lahjana veljelle säilynyt punaista

-venettä alkuperäisempi vetävä ruuna.[561]

-

-Vielä vanhempaa muodostusta edustaa seuraava, toiselle puolen

-Päijänteen Satakuntaan eksynyt kappale,[562] jossa veljellä on

-vetohärjät ja miniällä iso solki (vrt. Virossa sisarella suuri solki ja

-Länsi-Inkerissä toisinaan[563] miniällä lehet leveät).

-

-      Menin Viroon karjalaiseks,

-    Akanan maalle paimenaiseks.

-    Tuli ylkä mun työni,

-    Istuhen tyvellen puuta,

-    Minä laps latvemman puolell'.

-    Rupesin häneltä kysyyn:

-    "Tukkos kotonikin kautta?"

-    -- "Tulinkin kotoskin kautta."

-      "Mitä meiltä annettihin?"

-    -- "Sinä teiltä annettihin."

-      "Mitäs isälleni annot?"

-    -- "Isälles isot hevoset."

-      "Mitäs äitilleni annot?"

-    -- "Aitilleskin ison lehmän."

-      "Mitäs siukullenkin annot?"

-    -- "Siukulleskin sini-uukin."

-      "Mitäs veikollenkin annot?"

-    -- "Veikolleskin vetohärjät."

-      "Mitäs miniälle annot?"

-    -- "Miniälle ison soljen, paksun pauvan."

-      Nousin mä kirokivellen,

-    Kirosin mä viisi kirroo:

-      "Isäni iso hevonen

-    Tallihinsa taatukohon,

-    Aseisiinsa kaatukohon,

-    Myymästähän minua,

-    Panemasta pikkuruista,

-    Lasna leikisnä tekemän!

-      Äitinikin iso lehmä

-    Ehtyköön lypsyn aijaalla --

-      Veikkonikin vetohärjät

-    Tallihinsa taatukohon,

-    Aseisinsa kaatukohon,

-    Parraalla ajon aijaalla --

-      Siukkunikin sini-uukki

-    Villohinsa viipyköhön,

-    Karitsoihinsa kaatukohon --

-      Miniänkin iso solki, paksu pauva,

-    Parraalla aikaa poikki menköön,

-    Myymästä he minua,

-    Panemasta pikkuruista,

-    Lasna leikistä tekemän!"

-

-Alkusäkeet ovat selvästi lainatut niinikään virolaisperäisestä ja

-Karjalan kannaksen kautta savolaiselle alueelle, aina Pohjois-Hämeesen,

-vaeltaneesta Viron orjan runosta. Epäilemättä meillä siis tässä on

-semmoinen harvinainen tapaus, että virolais-karjalaisen runovirran

-lieve on ulottunut yli länsimurteen rajan.

-

-Karjalan kannakselta on Myödyn neidon runo uusine johdantoineen

-kulkenut myös toista, tavallisempaa suuntaa, pohjoista kohti.

-Ilamantsissa on siitä Ahlqvist muistiinpannut seuraavan eheän ja

-täyteläisen toisinnon.[564]

-

-      Läksin piennä paimenehen,

-    Lasna lammasten ajohon;

-    Ajoin lehmät suota myöten,

-    Lampahat paloja myöten,

-    Vuohet vuoren kukkuroita,

-    Itse astuin tietä myöten,

-    Sinisukan siitymättä,

-    Kengän kauon kastumatta,

-    Punapaulan painumatta.

-      Yhtyi yrkä karjahani,

-    Mies leveä lehmihini,

-    Hän istui tyvelle puuta,

-    Minä lapsi latvemmalle;

-    Kyselevi, lauselevi:

-    "Kävitkö minun kotona?"

-    -- "Kävinpä sinun kotona."

-    -- "Mi merkki minun kotona?"

-    -- "Se merkki sinun kotona:

-    Tuomikko tuvan perässä,

-    Pihlajikko päällä pirtin,

-    Ristit riihen ikkunoissa,

-    Katajikko kaivotiellä,

-    Kuusikko kujojen suussa,

-    Kaivo keskellä pihoa,

-    Kultakansi kaivon päällä,

-    Kultakappa kannen päällä,

-    Kultakuppinen kapassa."

-    -- "Mitäpä iso tekevi?"

-    -- "Syöpi, juopi, kestoavi,

-    Kanasia kaupitsevi;

-    Annikin papille antoi,

-    Pietan piispalle lupasi."

-    -- "Kellenkäs minun lupasi?"

-    -- "Minulle sinun lupasi."

-    -- "Äiänkös hyvästä annoit,

-    Pikkuruisen kaunoisesta?"

-    -- "Annoinpa minä sinusta

-    Isolle ikuorosen."

-    -- "Ohos koira antiasi,

-    Vaivanen lupuutasi!

-    Äiänkös" j.n.e.

-      "Emolle mahovan lehmän" --

-      "Veikolle vene punasen" --

-      "Sikolle sinervän uuhen" --

-      "Vävylle värilusikan,

-    Toiselle hopeatuopin" --

-      "Miniälle vaskimaljan."

-    -- "Ohos kurja antiasi

-    Vaivanen lupuutasi!"

-    -- "Kun siitä vähän lie tullut,

-    Isolta ikuoronen

-    Parasna kyntöaikana

-    Aletkohon aisoillensa,

-    Vaollensa vaipukohon!

-      Kun siitä j.n.e.

-    Emolta mahova lehmä

-    Parasna lypsyaikana

-    Kiulullensa kirvotkohon,

-    Rauetkohon rainoillensa! --

-      Veikolta vene punainen

-    Parasna soutuaikana

-    Halki juoskohon hakohon,

-    Rikki rintansa kivehen! --

-      Sikolta sinervä uuhi

-    Parasna kerihtyaikana

-    Villoillensa viipyöhön! --

-      Vävyltä värilusikka

-    Parasna kestiaikana

-    Terä suuhun lohketkohon,

-    Varsi jääköhön kätehen! --

-      Toiselta hopeatuoppi

-    Parasna kestiaikana

-    Pohja puotkohon kivehen,

-    Korva jääköhön kätehen! --

-      Miniältä vaskimalja

-    P. k.-a., P. p. k.

-    Laita jääköhön kätehen!"

-

-Omituinen muunnos Ilamantsin laulutavassa on siinä, että omaisille

-annettuja lahjoja ei kiroo myöty neito, vaan itse antaja siitä

-loukkaantuneena, että neito niitä vähäksyy.

-

-Sama muodostus on yleinen, vaikk'ei aivan yksinomainen, myös Venäjän

-Karjalassa. Vienan läänin toisinnoista kokoonpantuna on Kantelettaren

-kolmannen kirjan 21:s runo "Kalevalan neiti." Harvinainen on kuitenkin

-nimitys Kalevala tiedustelussa:[565]

-

-    Kävitkö Kalevalassa?

-    Katsoiko Kalevan neiot

-    Kalevalan ikkunoista?

-    Haukkuiko Kalevan koirat

-    Kalevalan rantateillä?

-    Mip' oli merkki j.n.e.

-

-Tämä satunnainen lisäys on nähtävästi lainattu häärunoista, jossa

-tavataan seuraavanlaisia kysymyksiä:[566]

-

-    Piettiinkö vävy vävynä

-    Osmolassa ollessasi

-    Käyessä Kalevalassa?

-    Onko teiän Osmolassa,

-    Niinkuin meiän Kalevalassa,

-    Karhunnahka portin päällä?

-

-Vienan läänin laulutavan erityisyys on omaisille annettujen lahjuksien

-tarkemmassa kuvaamisessa. Nämät lisäpiirteet ovat kuitenkin muista

-runoista otetut. Esim. isän oriin kuvaus:[567]

-

-    Jok' on tarkka askelelta,

-    Sekä käymähän terävä,

-

-on lainattu Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannosta samoilla

-seuduin:[568]

-

-    Sanoi nuori Joukahainen:

-    "On minulla oritta kaksi,

-    Toinen käymähän riveä,

-    Toinen tarkka askelelta."

-

-Erittäin huomattavat ovat sisaren siniseen uuheen liittyvät lisäsäkeet:

-

-    Joka viikko villan tuopi,

-    Joka kuu karitsan kantoi.

-

-Näillä on näet sananmukainen vastineensa länsisuomalaisessa Neljän

-neidon runossa, joka erään muistiinpanon mukaan Uudestakaupungista[569]

-on ollut vanha leikkilaulu. Näytteeksi soveltuvat sen kaksi

-täydellisintä ja toisiansa täydentävää kirjaanpanoa Marttilan pitäjästä

-likeltä Turkua.[570]

-

-      Myödyn neidon runo.

-

-    Mikäs tuolta kaukaa näkyy?

-    Kylä tuolta kaukaa näkyy

-    Mikäs kylän alitse käy?

-    Joki j.n.e. Mikäs j.n.e.

-    Sammal joes' sisäl' on.

-    Kivi sammalas' sisäl' on.

-    Sormus kiven sisäl' on.

-    Mikäs sormuksen sisäl' on?

-    Pitkä tammi, paksu tammi.

-    Kulta tammen juuripuu.

-    Taivas tammen latva puu.

-    Tarha taivaas' sisäl' on.

-    Oinu tarhas' sisäl' on.

-    Aitta oinun sarven pääs'.

-    Mikäs aitas' sisäl' on?

-      Neljä pientä tyttöö.

-    Yksi kuttoo kultakankaat',

-    Toinen puolaa kultapuolaa,

-    Kolmas karttaa villoja,

-    Neljäs itki nuorta veljeänsä,

-    Kuin aivan varhain sotaan vietiin,

-    Lasna laivan haltiaksi.

-      Pikku lintu hyppäs' aitan partaalle:

-    "Mitäs itket pieni tyttö?

-    Mitäs maksat palkkaa?"

-    -- "Kinttaan täyren kintasvilloja,

-    Vanttuun täyren vantus-villoja."

-    -- "Mut' en siihen tyry."

-    -- "Puolen kullastani,

-    Puolen hopiastani,

-    Kaikki kun ma kuolen."

-    -- "Tuolta se tulee tuljuttaa,

-    Parta päivän palmikossa,

-    Hiukset kullan suortavissa.

-    Sisarelles' tuon semmosen lampaan,

-    Kuin joka viikko villan antaa,

-    Joka kuukaus karitsan kantaa.

-    Äitillen' tuon semmosen lehmän,

-    Kuin kultakiulu on sarven nokas'.

-    Veljellen' tuon semmosen hevosen,

-    Kuin rä[y]stäält' suitset suuhun pannaan,

-    Kuona pilviä pitelee,

-    Harja taivasta haatelee."

-

-         -- -- --

-

-    Mikäs tuolta kaukaa näkyy?

-    Kylä tuolta kaukaa näkyy

-    Mikäs on tuol' kylän keskel'?

-    Joki j.n.e. Mikäs j.n.e.

-    Lähde on tuol' joen keskel'.

-    Silmä on tuol' lähteen keskel'.

-    Kivi on tuol' lähteen silmäs'.

-    Kirves kiven kikkirällä.

-    Lastu kirveen lavalla.

-    Mikäs lastun lappehella?

-    Tammi suuri, tammi pieni,

-    Tammi yhreksän kanttinen.

-    Aitta tammen tarhasesa.

-    Mitäs aitas' sisäl' on?

-      Neljä nuorta neitsyy.

-    Yks' siel' kuttoo kultavyötä,

-    Toinen solkii solkimia,

-    Kolmas polkii polkimia,

-    Neljäs istuu ja itkee.

-      Västäräkki vääräsääri

-    Istuu aitan ikkunalla:

-    "Mitäs itket neito nuori?"

-    -- "Itken nuorta veljetän,

-    Kun vietiin nuorena sottaan,

-    Pienenä sotaväen päliköks,

-    Latnan laivan haltijaksi."

-    -- "Mitäs annat, minä sanelen?"

-    -- "Vakan vakan vanttui,

-    Kimpun kirjavii sormikoi,

-    Annan miekan veljeni vyöltä."

-    -- "Tuoltapa näkkyy tulevan.

-    Pää näkkyy päältä metsän,

-    Jalat alta arvottaisin;

-    Parta päivän palmikos',

-    Hiukset kullan suortavis'."

-    -- "Mitäs hän tuo tullesas'?"

-    -- "Sisarelles sini-utun,

-    Joka viikko villan antaa,

-    Joka kuu karitan kantaa.

-    Muoril' lehmän lehkosarven,

-    Kultakiulu sarven pääs'."

-

-Tämä runo on tavattu myös Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa ynnä

-Inkerissä, vaikka vallan muuntuneilla tuomisilla. Veli tuo sisarelleen

-joko kengät, sukat, paidan taikka sitten hanhen; viimeksimainittuun

-liittyy virolaisperäinen runo hanhen katoamisesta ja etsimisestä (kts.

-Kant. I. n:o 205 ja III. n:o 31.).

-

-Koska kuitenkin länsisuomalaisen runon loppuosasta mainittu säepari on

-Vienan lääniin asti kulkeutunut, niin on mahdollista, että myös niiden

-edellä käyvä säe:[571]

-

-    Sisarelleen sinisen uuhen

-

-olisi aikoinaan itäsuomalaisissakin kappaleissa löytynyt ja kenties

-antanut aihetta suomalaisessa Myödyn neidon runossa jo Inkerin puolella

-ilmaantuvaan yhtäläiseen säkeesen, jolla ei ole minkäänlaista

-vastinetta virolaisessa Myödyn neidon runossa.

-

-Virolaisilla on tosin myös Neljän neidon runo hyvin yleisesti tunnettu.

-Ja sen muoto on siksi samanlainen, että sen täytyy olla jossakin

-yhteydessä vastaavan länsisuomalaisen runon kanssa.[572]

-

-      Maarjapäeva laul.

-

-      _Lähme Loojale loole,[573]

-    Maarialle heinamaale;

-    Nüüd on Looja eina kuiva,

-    Maaria eina ilusa.

-    Võttan kaare, võttan kaksi,

-    Hakkan kolmat võttemaie.

-      Mis ma leidsin kaare alla?

-    Kotka leidsin kaare alla.

-      Mis seal kotka tiiva alla?

-    Kirves j.n.e. Mis j.n.e.   10

-    Laastu seal kerveja ninasse?

-    Jaani aita tehtaneksi.

-    Sängi senna aida sisse.   16

-    Oled senna sängi sisse.

-    Palagas senna õlge peale.

-    Padjad senna palaka peale.   21

-    Mis senna padjade peale?

-    Neli noorta neitsikest.

-    Üks aga kojub kuldavööda,

-    Teine raksib raudavööda,

-    Kolmas kassikäpalista,

-    Neljäs nuttab noorta meesta.

-    (t.) Neljäs nuttab vendadasa,

-    Mis mullu sodaje viidud,

-    Tunamullu muile maile.   30

-      Ära sina nutta neitsikene!

-    Jo näikse, jo tulekse,

-    Pää paistab päälta metsa,

-    Keha metsa keskeelta,

-    Jalad alta arva metsä._

-

-Mutta eroavaisuudetkin tämän ja länsisuomalaisen Neljän neidon runon

-välillä ovat sitä laatua, ettei toista voi toisesta johtaa. Sitä paitsi

-ei ole mitään jälkeä suoranaisesta runojen vaihdosta Varsinais-Suomen

-ja Viron rannikon välillä. Virolaisen runon kulusta ympäri Suomenlahden

-on Myödyn neidon runossa toistaiseksi ainokainen esimerkki, eikä

-yksinäinen länsisuomen alueen itärajalle satunnaisesti eksynyt kappale

-paljoa todista, kun on kysymys länsimurteella yleisesti ja paraiten

-säilyneestä runosta. Päinvastaisesta suomalaisten runojen kulusta

-Inkerinmaan kautta Viron puolelle on kyllä useitakin todisteita, mutta

-leviämissuhteet viron alueella ja kekitysmuodot pitkin matkaa ovat

-tavallisesti aivan toiset kuin tässä tapauksessa. Ei siis ole muuta

-mahdollisuutta virolaisen ja suomalaisen Neljän neidon runon

-yhtäläisyyden selittämiseksi, kuin yhteisen alkumuodon olettaminen.

-Kysymys on vaan siitä, onko tässä kaksi alkuperäisen yhteissuomalaisen

-runon haarausta vai kaksi myöhemmän ajan lainaa yhteisestä

-vieraskielisestä lähteestä. Jälkimmäistä mahdollisuutta ehdottomasti

-puoltavat virolaisen runon katolisperäiset nimet: Maaria ja Johannes,

-joita ei voine runoon kuulumattomina pitää. T:ri O. Kallas on

-huomauttanut,[574] että yhtäläinen laulu, jossa kolmas neito itkee

-sotaan vietyä sulhoaan, löytyy Vendiläisillä Saksanmaalla.[575]

-Nämätkin, samoin kuin Länsisuomalaiset ja Virolaiset ovat luultavasti

-germaanilaisesta runoudesta -- ja tietysti aivan erikseen --

-vastaanottaneet Neljän neidon runon.

-

-Joka tapauksessa on veljen lahjojen tuominen suomalaiselle runolle

-erikoinen piirre, jota ei virolaisessa eikä vendiläisessä tavata. Jos

-siis sisaren sininen uuhi on Länsi-Inkerissä tullut Myödyn neidon

-runoon Neljän neidon runosta, niin on se suomalaisen eikä virolaisen

-muodon vaikutusta.

-

-Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole ajatella Neljän neidon runon

-vaikutusta tässä kohden. Lammas ja uuhi, niinkuin olemme nähneet, ovat

-tavallisia sisaren tavaroita Lunastettavan neidon laulun karjalaisissa

-ja inkeriläisissä kappaleissa. Jollei laulu ole runolta tätä piirrettä

-lainannut, niin on se päinvastoin saattanut laulusta siirtyä Myödyn

-neidon runoon. Mainesana _sininen_ on siinä tapauksessa voinut tulla

-alkusoinnun vaikutuksesta siskon rinnalle itsenäisestikin Inkerinmaalla

-uudestaan keksityksi.

-

-

-

-7. Lunastettavan neidon runo suomeksi.

-

-

-On jo aika kääntyä takaisin Lunastettavan neidon runon siirtymiseen yli

-kielirajan virosta suomeksi. Päärunko runoa, omaisilla oletetut

-erilajiset ja itsekullakin kolmilukuiset tavarat, on kuitenkin ainoasti

-läntisimmässä Inkerissä alkuperäiseen muotoonsa jäänyt. Näytteeksi

-painettakoon katkelma Narvusin-puolista runoa[576] sekä vastaavat

-varsinais-virolaisen runon säkeet:

-

-    Emo rannalle tuleepi.

-      "Oi emo lunasta minta,

-    Lunasta minta soasta,

-    Ota poies orjuuesta,

-    Päästä palkan piikuesta!" --

-    "Milläpä mä sun lunastan?"

-    "On sulla kolme pollekkesta;

-    Pane paras minusta,

-    Anna aine tyttärestäs." --

-    "Ennen mä sinusta luovun,

-    Ennen kuin paraasta pollestani.

-    Polle minulle ijäksi lienee,

-    Polle kaikeksi ajaksi,

-    Ei tyttöä lienekänä.

-    Tyttö toinen saatanehen." --

-

-         -- -- --

-

-    _Ema rannale tulesi.

-      "Oh minu ella eidekene!

-    Lunasta mind sõasta." --

-    "Miska ma sinu lunastan?" --

-    "Sul on kolmi põllekesta,

-    Mis parem, pane minusta,

-    Anna ainust tütteresta." --

-    "Enne loobun tütteresta,

-    Enne kui heasta põlledesta;

-    Põlle kõigekse eakse,

-    Tütar tänä hommeneksi."_[577]

-

-Vaan jo Soikkolan puolella on Lunastettavan neidon omaisten

-kolmilukuiset tavarat vaihdettu Myödyn neidon omaisten yksilukuisiin

-ynnä laatusanalla määriteltyihin tavaroihin. Ei Soikkolassa, eikä

-Hevaan puolella Lunastettavan neidon runo esiinnykään muuten kuin

-Myödyn neidon runon yhteydessä, ostohinnan ilmoituksen ja lahjuksien

-kiroomisen välisenä kappaleena, esim.[578]

-

-      Kysyin maata velloltani

-    -- -- --

-    "Sano kallis kaupanmiesi,

-    Mitä otti mun isoni?"

-    "Isosi rahaisen ratsun --

-    Emäsi mahike lehmän --

-    Vellosi soti-orihin --

-    Sisosi sinervon uukon --

-    Minnosi lehet leveät."

-      Vene läksis vieremääe,

-    Mie neito nuttamaae,

-    Nuttaen: "hyvä Venakko,

-    Venhäläinen vainolainen,

-    Punasaapas Saarelainen,

-    Kannatteles Karjalainen,

-    Piä purje punakypärä!

-    Soutelekka, joutelekka,

-    Soua tuolle rantuelle,

-    Missä nuot tulet palavat,

-    Kipunaiset kilsattavat,

-    Lemmenet lekottelevat."

-    -- "Sano kallis kaunokkainen,

-    Ketä sulla siell' on sukua?"

-    -- "Isoni on sukua siellä."

-    Isyt rannalle tulevi.

-      "Hoi iso, vanha isäni,

-    Vanha ukko vaalijani!

-    Lunasta sinä minuista,

-    Lunasta lumisaosta,

-    Venehestä Venhälaisen,

-    Paatista pahointekijän,

-    Ota poies orjuuesta,

-    Päästä palkanpiikuesta."

-      Iso vasten vastaeli:

-    "Milläpä minä lunastan?" --

-    "On sulla rahainen ratsu;

-    Paakka puolet mun alleni,

-    Puolet pääni päästimeksi,

-    Henkeni lunastimeksi."

-      Iso vasten vastaeli:

-    "Ennenpä minä tytöttä,

-    Ijankaiken kassapäättä,

-    Ennen kuin rahaisen ratsun."

-      Vene läksis j.n.e.

-

-(Samoin tulevat rannalle muut sukulaiset kukin vuorostaan tavaroineen;

-lopuksi neito kiroo:)

-

-      "Isoni rahainen ratsu

-    Rahatielle rauetkohon

-    Raha-aikana parahin!

-      Emäni mahike lehmä

-    Maion maahan kaatakohon

-    Maitoaikana parahin!

-      Velloni sotioroinen

-    Sotitielle sortukohon

-    Sota-aikana parahin!

-      Sisoni sinervon uukon

-    Susi villat vitvokohon

-    Villa-aikana parahin!

-      Minnoni lehet leveät

-    Lehtitielle lentäköhöt

-    Lehtiaikana parahin!"

-

-Että tässä Lunastettavan neidon samoin kuin Myödyn neidon runo on

-virolaista alkuperää, todistaa epäilemättömästi vertaus virolaisen

-Lunastettavan neidon runon johdantoon, semmoisena kuin se läheisimmässä

-Varsinais-Viron maakunnassa[579] esiintyy (huomaa erittäin sanaa ja

-muotoa: _nuttamaae < nuttamaie_).

-

-      _Vene hakas veeremaie,

-    Karjalla karisemaie,

-    Pohlakas põletamaie,

-    Sõda akas sõudemaie,

-    Imme akas itkumaie,

-    Neidu noori nuttemaie:

-    "Ooda üva Venaku,

-    Sõisa armas Harju Saksa,

-    Pia kinni paula poiga,

-    Kannatele Karjalaine!"_

-

-(Tai:)

-

-      _Soda laev läeb soudemaie,

-    Venelaine veeremaie,

-    Rootsi laev läeb laskemaie,

-    Karjalane karsimaie,

-    Mina noori nutamaie:

-      "Oota hea Venekas,

-    Kannatelle Karjalane,

-    Seisa armas Saare Saksa,

-    Pea purje punane kuube!"_

-

-Tähän virolaiseen johdantoon on kuitenkin Inkerin puolella sekaantunut

-alku erästä "Laivarunoa", joka esim. Narvusissa kuuluu:[580]

-

-    Soua laiva, joua laiva,

-    Soua suurta merta myöten,

-    Purjehi punaista merta,

-    Soua tuonne rantuelle,

-    Kussa tuo tuli näkyvi,

-    Valkeainen vilkahtavi.

-

-Lunastettavan neidon ehdotus, että omaiset ainoasti puolet antaisivat

-lunnaiksi, myös muodossa:[581]

-

-Puolet lupaa minulle,

-

-    Toiset puolet itsellesi,

-

-on nähtävästi jälkenä tavarain alkuperäisestä monilukuisuudesta.

-Yhteen, vieläpä elolliseen esineesen sovitettuna se on silminnähtävästi

-luonnoton.

-

-Vielä on huomattava neidon kirouksessa yhä uudistuva jälkisäe: --

-aikana parasna. Virolaisessa Myödyn neidon runossa ei sentapaista

-tavata, vaan heti Narvusin puolella, jo ennenkuin Lunastettavan neidon

-runo on siihen liittynyt, se siinä alkaa ilmestyä.[582] Mainittu

-refrängisäe ei saata mistään muualta johtua kuin Inkerissäkin

-tunnetusta Lunastettavan neidon laulusta.

-

-Tämä laulu on sitten vielä aikaan saanut sen, että Soikkolassa ja

-Hevaan puolella neidolle usein ilmestyy lunastaja, jonka tavarat hän

-siunaa, esim.[583]

-

-      Seolleni suuri kiitos!

-    Pajulinna pääni päästi --

-    Linna kahta kasvakahan,

-    Kolmea korotelkahan.

-      Vävyni pajuinen linna,

-    Käet päälle kukkumahan,

-    Linnut päälle laulamahan,

-    Sirkkuset siveltämähän.[584]

-

-Sulhasen sijalla on tosin tässä päästäjänä setä[585] tai vävy, mutta

-hänen omistamansa linna, jonka toivotetaan kohoavan, muistuttaa

-ilmeisesti sulhasen linnoja Lunastettavan neidon laulun

-itäsuomalaisissa kappaleissa.

-

-Soikkolassa sekä Hevaalla on Lunastettavan neidon runo välistä saanut

-paikallisen värityksen. Neidon ryöstäjä Venäläinen silloin

-soutelee:[586]

-

-    Reunaitse Retuisen saaren,

-    Kalasaaren kallahitse.

-

-Retuinen saari tietysti tarkoittaa Retusaarta eli Kronstadtia.

-Vakinaisen maantieteellisen leiman sai runo kuitenkin vasta

-jouduttuansa Karjalan kannakselle, jossa souteleminen siirtyi mereltä

-Nevajoelle. Täällä on Lunastettavan neidon runo enimmäkseen irtautunut

-Myödyn neidon runon yhteydestä. Vaan pysyväisenä jälkenä siitä ovat

-säilyneet omaisten yksilukuiset, laatusanalla määritellyt tavarat.

-Karjalan kannaksen kappaleista, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia,

-sopii seuraava Ahlqvistin kirjaanpanema näytteeksi, jos kohta siitä

-veli tavaroineen on unohtunut.[587]

-

-      Venäläinen vainolainen,

-    Sinisaapas Saksalainen,

-    Soutelevi, joutelevi,

-    Ympäri Nevan jokea,

-    Nevan nientä kiertelevi.

-      Neitonen kujertelevi

-    Venäläisen venehessä,

-    Punaparran purjehessa:

-    "Soua tänne rantaselle,

-    Jossa tuikkavi tulonen,

-    Vilkuttavi valkeainen,

-    Suuri paimenen tuleksi,

-    Pieni pirtin valkeaksi.

-    Tuo tuli on ison tulonen."

-      Iso rannalle lasekse

-    Ja lasekse laiturille

-    Oroansa juottamahan.

-      "Lunasta iso minuista!"

-      Iso vasten vastaeli:

-    "Millä mä sinun lunastan?"

-      "On sulla sotioronen,

-    Pane puoli mun alleni,

-    Puoli pääni päästimeksi,

-    Henkeni lunastimeksi."

-      Iso vasten vastaeli:

-    "Ennen luovun tyttärestä

-    Kuin sotiorosestani."

-      Venäläinen j.n.e.

-    Emo rannalle lasekse --

-    Lehmiänsä juottamahan --

-      Venäläinen j.n.e.

-    Sisko rannalle --

-    Pesemähän uuttiansa --

-      Venäläinen j.n.e.

-    Sulho rannalle --

-    Pesemähän miekkoansa,

-    Ruokkimahan ruostehesta,

-    Jotta sorpoisi soassa,

-    Sekä liikkuis linnan teitä,

-    Narvan teitä narskuttaisi --

-    "Ennen luovun miekastani,

-    Ennen kuin luovun neiostani."

-      Neitonen kutittelevi:

-    "Kutti, kutti mun isoni,

-    Kutti ehtoinen emoni,

-    Kutti siitoinen sisoni!

-    Jo mun sulhoni lunasti.

-      Isoni sotaoronen

-    Sotatielle sortukohon

-    Parahan soan aikana!

-      Emoni mahikkilehmä

-    Suet syököhön kesällä,

-    Karhut maalle kaatakohon!

-      Siskoni sinervä uutti

-    Villoihinsa viipyköhön,

-    Vuonnihinsa voipukohon!

-      Sulhoni sotainen miekka

-    Sotatiellä sorpukohon,

-    Vainotiellä voittakohon!"

-

-Merkille pantava on sulhasen, harvoin sedän,[588] ilmestyminen, joka

-epäilemättä johtuu Lunastettavan neidon runon vaikutuksesta. Hänen

-sotainen miekkansa tässä kappaleessa -- eräässä toisessa on hänellä

-merinen laiva[589] -- on tietysti lainattu veljeltä mainitussa

-laulussa.

-

-Karjalan kannakselta levisi Lunastettavan neidon runo sekä Savoon että

-Suomen Karjalaan. Jo Porthan tunsi kappaleen tätä runoa, kuten

-teoksessaan _De poesi fennica_ ilmoittaa.[590] "Toinen runo ylistää

-kihlattujen rakkautta, tunteen voimassa vanhempien, sisarusten ja

-sukulaisten rakkautta paljoa väkevämpänä. Se esittää kertomuksen

-neidosta, jonka -- sittenkun sulhanen jo oli vanhemmilta, monet

-lahjukset heille ynnä muille omaisille annettuansa, lupauksen saanut --

-Venäläinen oli salaa ryöstänyt ja vienyt veneesen pois kuljettaaksensa.

-Kun häntä vanhemmat ja sisarukset olivat kukin vuorollansa

-kieltäytyneet lunastamasta samoilla lahjuksilla, joita olivat saaneet

-sulhaselta, niin tämä sulhanen, vaikka neito oli häntä alkuansa

-ylpeästi kohdellut, ei epäillyt suorittaa sataa ruplaa Venäläiselle ja

-sillä lunastaa häntä vankeudesta."

-

-Niinkuin Porthanin selonteosta voi päättää, on Lunastettavan neidon

-runo ollut Myödyn neidon runon jatkona. Tämä kappale on kyllä kateissa,

-vaan Porthanin lisäyksissä Vhaelin kielioppiin ja Jusleniusen

-sanakirjaan sekä erittäin Gananderin sanakirjassa on siitä siksi monta

-säettä säilynyt, että sen pääpiirteet voi saada selville, esim.

-

-    Nivan nientä _kiertelövi_.[591]

-    Tyttönen _kujerteloopi_

-    Venäläisen venehessä.

-    Paatissa pahatapaisen.[592]

-    Isä rannalle lasexe

-    _Kujerrosta_ kuulemahan.

-    Isäni sotioroinen

-    Sotoannik _sortuohon_.

-    -- -- lehmä

-    _Rainallehen_ raipuohon

-    Lypsyn aikana parasna.

-    _Siskoni_ sinevä[593] uuhi

-    Vuonillehen voipuohon.

-

-Vielä Gottlundin aikana laulettiin Keski-Savossa Lunastettavan neidon

-runoa. Juvalta ja Joroisista hän sai kaksi toisintoa, jotka rinnan

-painettakoon (n:ot 107 b ja a). Etupäässä edellisen mukaan, pari säettä

-jälkimmäisestä lisäämällä, on Gottlund runon painattanut v. 1821

-julkaisemaansa toiseen vihkoon Pieniä runoja Suomen Poijille ratoxi

-(n:o VI).

-

-      Venäläinen verikoira

-    Soutelevi joutelevi,

-    Niemen nientä kiertelevi,

-    Ympäri Ylänjokea,

-    Kahen puolen karjamaita.

-      Neitonen kujerteleksen

-    Venäläisen venehessä,

-    Paatissa pahatapasen.

-      "Lunasta iso minua!"

-    -- "Millä mä sinun lunastan?"

-    -- "Onhan sulla uusi vene."

-    -- "Enpä raaski raukastani,

-    Rahan paljon pantuani,

-    Tengan tieltä löyttyäni,

-    Enemmän luvattuani."

-      (Mamma -- musta lehmä.

-    Veikko -- punainen ori.

-    Sisko -- sininen uuho.

-    Sulho -- musta ruuna).

-

-         -- -- --

-

-      Venäläinen vainolainen,

-    Iankaiken kiertolainen,

-    Venäläinen vainolainen,

-    Soutelevi joutelevi,

-    Niemen nientä kiertelevi.

-      Neitonen kujertelevi

-    Venäläisen venehessä,

-    Karjalaisen kaitehessa.

-    Isopa rannalle lasekse,

-    Kujerrosta kuulemahan,

-    Vaikutusta vaatimahan.

-      "Lunasta iso minua!"

-    -- "Millä mä sinun lunastan?"

-    -- "Onhan sulla kaksi ruunaa,

-    Pane paras pantiks."

-    -- "Ennen luovun neiostani,

-    Ennen kuin paraasta ruunastani."

-      (Äiti -- kaksi lehmää.

-    Veikko -- kolme miekkaa.

-    Sisko -- kolme ruunua.

-    Sulhanen -- kolme laivaa).

-

-_Nevan niemi_ on molemmissa kappaleissa muuttunut _Niemen

-niemeksi_,[594] edellisessä sitä paitsi _Ylänjoki_ lienee väännös

-_Nevanjoesta_. Jälkimmäisessä kappaleessa on Lunastettavan neidon

-laulun vaikutus ilmeinen, omaisten tavarain sekä lukuun että laatuun

-nähden.

-

-Sama Lunastettavan neidon runon ja laulun yhteen sulautuminen on

-huomattava Suomen Karjalassakin, niin esim. eräässä Suojärven

-kappaleessa,[595] jossa Nevanniemi on vaihdettu läheisempään

-paikallisnimeen Nehvonniemi Ilamantsin pitäjän Melaselän

-kappelissa.[596]

-

-Kaikista sotkeutunein sekamuoto Lunastettavan neidon runoa ja laulua on

-vihdoin tavattu Venäjän Karjalassa. Seuraavassa kappaleessa eivät

-ainoasti säkeet ole sekaisin, vaan samakin säe on kahdesta aineksesta

-yhdistetty, kuten omaisten tavarain määrittely sekä kaksiluvulla että

-laatusanalla todistaa.[597]

-

-      Venäläinen veiloo (?)

-    Pikku tytär itkee

-    Venäläisen venehessä,

-    Karjalaisen karpasossa,

-    Punaparran purtelossa.

-    Katso taattoni matkaa

-    Yli meren rantaa.

-    "Tule taatto lunastamaan!"

-    -- "Millä minä lunastan?"

-    -- "On sulla kaksi kultakarva hepoa.

-    Pane paras panttiin."

-    -- "Ennen luovun tytöstäni."

-      (Maammo -- 2 maholehmää.

-    Veikko -- 2 sotamiekkaa.

-    Sikko -- 2 kultanieklaa.

-    Ämmö -- 2 k. kuiria (lusikkaa).

-    Musikka -- 2 kullaista ruplaa).

-

-Ei siis ole ihmeteltävä, että Lönnrotinkin molemmat kokoonpanot

-Kantelettaressa ovat sekamuodostuksia, joista toinen (III. n:o 26)

-tosin enemmän runon, toinen (n:o 27) etupäässä laulun mittaa noudattaa.

-Edellinen perustuu pääasiallisesti Gottlundin julkaisuun. Niinkuin

-ensimmäisen painoksen toisintosäkeistä näkee, johtuu 5:ssä säkeessä

-paikannimi Yläsen niemi Yläjoesta: samoin v. 6 _Kangasnientä <

-kangasmaata < karjanmaata_.

-

-Lunastettavan neidon sekä runo että laulu esiintyvät kuitenkin myös

-Venäjän Karjalassa toisistaan erillään ynnä muissa yhteyksissä. Laulun

-alkusäkeet ovat joskus[598] liittyneet Veneesen pyrkivän neidon runoon

-(vrt. Kant. III n:o 28 "Neiti lepetissä")

-

-      Neiti istui klevetissä,

-    Itkee ja huokuu,

-    Kätösiään katkoo,

-    Sormusiaan murtelee.

-      Katsoi ylös, katsoi alas:

-    Ylähänä päivä paistoi,

-    Alahana veno juoksi.

-      "Taattoni tulee

-    Pitkin meren rantaa;

-    Ota taatto venoseen!"

-    -- "En ota, enkä tieäkänä.

-    Maammos jäleltä tulee,

-    Maammos on vene viekkahampi" j.n.e.

-

-Toinen muodostus Veneesen pyrkivän neidon runoa on Lunastettavan neidon

-runoon usein sekaantunut ja tämän edelle on sitä paitsi joskus jälleen

-liittynyt Myödyn neidon runo, esim.[599]

-

-(Paimenessa käynti -- yrkä -- kodin kuvaus -- kauppahinnan ilmoitus ja

-kirous).

-

-      Neitonen kujertelevi

-    Sulkkuparran suun eessä,

-    Kultaparran parmahilla,

-    Venosessa vierahassa,

-    Karpasossa Karjalaisen.

-    Näki taattonsa vesillä:

-    "Tule taatto lunnahille!"

-    -- "Enpä joua tyttö raukka;

-    Lohi kultainen kutevi

-    Kultaisissa kupluskoissa."

-      Itse eellehen menevi,

-    Näki veikkonsa vesillä,

-    Emon lapsen lainehilla:

-    "Tules veikko lunnahille!"

-    -- "Enpä joua sikko kulta;

-    Säynäs kultainen" j.n.e.

-    "Tule maammo" -- "Siika" --

-    "Tules sikko lunnahille."

-    -- "Millä minä lunastan?"

-    "On sulla sinervä uuhi

-    Sinun pääsi päästimeksi,

-    Sinun pääsi keritsimeksi."

-      Niin sanoi siitä:

-    "Polen poikki uuen purren

-    Halki haapasen" j.n.e.

-

-Tämän kappaleen loppuosa: neidon uhkaus potkia vene puhki tavataan

-Vienan läänissä myös Vedenkantajan Annin runoon sovitettuna ja on

-Lönnrot sen johdosta Kantelettaressa viimeksimainittuun runoon lisännyt

-yllä esitetyn sekamuodostuksen Lunastettavan neidon ja Veneesen

-pyrkivän neidon runoa (Kant. III. n:o 23).

-

-Olemme vihdoin päässeet Lunastettavan neidon runon vaelluksen päähän.

-Se siis ei ole johtunut vastaavasta laulusta, joka Länsi-Suomesta on

-levinnyt Itä-Suomeen, Inkerinmaalle ynnä Viroon. Yhtäläisen

-skandinavilaisen vaikutuksen alaisena, vaan aivan erikseen Saarenmaalla

-se on syntynyt ja pitkin Viron maan rannikkoa vaeltanut Inkerin

-puolelle, jossa on uudestaan muodostunut samaa tietä yht'aikaa

-kulkeneen Myödyn neidon runon avulla. Jo Länsi-Inkeristä alkaen ja

-matkan varrella kautta Karjalan kannaksen Itä-Suomeen ja Venäjän

-Karjalaan yhä suuremmassa määrin se on ottanut vastaan vaikutusta

-Lunastettavan neidon laulusta, jolla tavoin on kehittynyt puoleksi

-runomitallinen ja puoleksi laulumitallinen välimuoto.

-

-Siihen katsoen, että ympäri Suomenlahtea kiertänyt länsisuomalainen

-laulu on kohdannut Virosta vaeltaneen runon aivan kielirajalla, ei

-Lunastettavan neidon runo suomenkielisessä muodossaan saata olla laulua

-sanottavasti vanhempi. Tietysti tämä päätelmä ei ole täysin sitova,

-koska ainakin voisi ajatella, että laulu olisi vasta myöhemmin ja joka

-paikassa eriksensä vaikuttanut runoon, sitten kun tämä jo oli

-suorittanut kulkunsa Inkeristä Venäjän Karjalaan.

-

-Mutta on vielä toinenkin todistus, joka tukee sitä olettamusta,

-että runo vasta samaan aikaan kuin laulu eli 1600 luvulla sai

-suomenkielisen asunsa. Niinkuin olemme nähneet on runon alkuperäisessä

-Saarenmaalaisessa muodostuksessa neidon ryöstäjä kuviteltu

-kansallisuudeltaan Venäläiseksi. Siitä voimme tosin ainoasti päättää,

-että runo on syntynyt ennen vuotta 1700, jonka jälkeen Viron kansa on

-ollut Venäjän vallan alaisena. Vaan Venäläisen yleinen ilmaantuminen

-myös Varsinais-Inkerissä ja Karjalan kannaksella ynnä hänen

-säännöllinen mainesanansa vainolainen[600] määrää runon suomalaisen

-muodostuksen aikaisemmankin rajan, nimittäin vuoden 1600 paikoille,

-jota ennen sekä Inkerinmaan että Käkisalmen läänin asukkaat ovat

-Venäläisten liitossa pitkin aikoja esiintyneet.

-

-

-

-8. Suomen vanha runomitta.

-

-

-Vanha runomittamme on sekä rakenteeltaan että kaunistuskeinoiltaan

-siksi omituinen, eikä ainoastaan nykyisaikaisista, vaan myös

-antiikkisista runomitoista eriävä, että se hyvin varhain on herättänyt

-oppineitten huomiota. Voipa sanoa, että Porthaniin asti ja vielä hänen

-aikanaan suomalaisen runon muodollinen puoli on ollut suuremman

-mielenkiinnon esineenä kuin sen sisällys. Porthanin perustavien

-tutkimusten jälkeen kesti kuitenkin toista vuosisataa, ennen kuin

-Ahlqvistin, Genetzin ja Godenhjelmin kautta vanhan runomittamme lait

-tulivat tarkemmin määritellyiksi.

-

-Yhä selvittämättä on vielä kysymys suomalaisen runomuodon alkuperästä

-ja ijästä. Yksityiskohtaisia arveluja ei tosin ole puuttunut, mutta

-mitään täydellisempää esitystä, joka nojautuisi kansanrunoudellisiin,

-musikaalisiin ja kielitieteellisiin tutkimuksiin ei ole edes

-yritettykään. Toistaiseksi, koska tätä työtä ei käy aivan ahtaissa

-puitteissa suorittaminen, on siis tyydyttävä niiden teiden

-viitoittamiseen, joita myöten vastainen tutkimus mahdollisesti voi

-päästä perille.

-

-Ettei kysymys ole aivan mutkaton, johtuu siitä, ettei vanhan runomme

-kokoonpano ole niin yksinkertainen, kuin miltä se päältä katsoen

-näyttää. "On erittäin merkittävä tosiasia", huomauttaa sattuvasti

-_Comparetti_,[601] "että suomalaisen runon muoto on yhdistänyt

-kätkyessä vielä uinuvan runouden henkeen myöhemmän ijän

-tarkkapiirteisen ja vakaantuneen luonteen. Kypsyyden merkkinä on

-suomalaisen runon varmasti mitallinen, muuttumattoman lain määräämä

-säerakenne; mutta tämä säelaji on sen ainoa, muita se ei ole luonut,

-eikä myöskään säejaksoa ryhmittänyt, sitä paitsi se pitää kiinni

-alkuperäisimmistä, nykyään jo vanhentuneista kaunistuskeinoista:

-alkusoinnusta ja säkeen kerrosta."[602]

-

-Viimeksimainittu: _kerto eli parallelismi_ on suomalaisen runon

-ominaisuuksista se, jonka alkuperäisyydestä vähimmin voi olla

-epäilystä. Sen aikaansaama "ajatussointu" on vanhempi sekä äänteellisiä

-alku- ja loppusointuja että runomittaisia poljentoja. Se milt'ei

-yksistään on riittänyt kannattamaan niin korkealentoista runoutta kuin

-Heprealaisten Vanhassa Testamentissa. Suomalaisissa itkuvirsissä sen

-näemme yhdessä alkusoinnun ja jonkinlaisen loppusoinnun tapaisen kanssa

-saavan aikaan voimakasta tunteen väräjämistä. Säännöllisen runomitan

-yhteydessä tapaamme kerron myös Mordvalaisilla, ja nimenomaan niiden

-kahdeksantavuisessa runomitassa. "Ahlqvistin runousopissaan antaman

-esityksen suomalaisesta kerrosta", selittää t:ri H. Paasonen,[603]

-"voisi vähäisillä muutoksilla sovittaa mordvalaiseenkin. Huomattavin

-eroavaisuus on, että kerto mordvalaisessa runoudessa joskus on

-köyhempää." Tuskin siis saattaa olla eri mieliä siitä, että kerto

-suomalaisessa runossa on perintö ikivanhoilta ajoilta, jos kohta tämä

-kaunistuskeino on siinä kehitetty täydellisyyteen, joka tekee vanhan

-yksinkertaiselta näyttävän runomittamme niin perin vaikeaksi jäljitellä

-uudemmassa taiderunoudessamme.

-

-Alkusoinnun eli alliteratsioonin suhteen sitä vastoin on kaksi

-vastakkaista mielipidettä yhteen törmännyt siinä tunnetussa

-kynäsodassa, jota _Aug. Ahlqvist ja Paul Hunfalvy_ 1870 luvulla

-kävivät. Edellinen oli sitä mieltä,[604] että alkusointu on voinut

-vanhasta skandinaavilaisesta runoudesta "lainana tulla Suomalaisten

-omaksi sen vilkkaan ja pitkällisen yhteyden kautta, joka oli

-Pohjois-Skandinaavian ja Permian (Bjarmalannin) s.o. Vienan Karjalan

-välillä". Tullessaan Vienan meren seutuihin oli Suomalaisilla

-ainoasti suorasanaisia taikka korkeintaan resitatiivin kaltaisia

-runomuodollisesti säännöttömiä loitsuja, joiden kaunistuksena saattoi

-olla yksinään kerto. "Vasta Skandinaavilaisten kanssa kauemmin yhteyttä

-pidettyään tulivat he tuntemaan näiden runolauluin loihtemisen, se

-viehätti heitä ja he rupesivat sitä kielellänsä mukailemaan. Tämä

-onnistui heille niin erinomaisen hyvin, että siitä syntyi ja kasvoi se

-ulosammentamatoin lähde laulua, joka sitten meidän runonamme löydettiin

-Karjalasta. Ja näin joutui alkusoinnunkin käyttäminen skandinaavilaisen

-runouden alalta suomalaisen laulun parhaaksi puvunkaunistimeksi."

-Eräänä todisteena hän mainitsee alkusoinnullisen laulun nimen runo,

-joka on skandinaavilainen lainasana. "Päätukena tälle olettamukselle on

-kuitenkin se seikka, ettei alkusointua, enemmän kuin runomuodollisesti

-säännöllistä lauluakaan, löydy kellään meidän heimokansoistamme."

-

-Unkarilainen Hunfalvy[605] taas piti alkusointua, yhtä hyvin kuin

-kertoakin, "ugrilais-suomalaisen runouden" omituisuutena; "sillä

-näemme, että samaa omituisuutta tavataan myöskin Voguleilla ja että se

-on ollut Magyareillakin, päättääksemme sen säilyneistä jäljistä. -- --

-Mutta se ei ole tainnut tullakaan siihen germaanilaisesta runoudesta,

-kosk'ei tässä ole mitään kertoa. Vaan se seikka, että runo-sana on

-otettu lainaksi, todistaa yhtä vähän, kuin latinainen sana 'värsy',

-joka on tullut kaikkiin eurooppalaisiin kieliin, ei sen vuoksi, että

-eurooppalaiset kansat vasta silloin olisivat ruvenneet runoutta

-viljelemään, kun tulivat tuntemaan latinan kieltä, vaan sen tähden että

-sovittivat latinaistakin sanaa siihen runouteen, jota harjoittivat."

-

-Alkusoinnun omaperäisyyttä suomalaisessa runossa puolustaa myös

-Comparetti viitaten V. Radloff'in tutkimuksiin Altain Tatarien

-runomuodoista.[606] Näillä niinkuin useilla muillakin Aasian

-turkkilaiskansoilla on runonkaunistuksena, paitsi kertoa, erityisesti

-kehittynyt alkusointu; samoin vielä Mongooleilla maisteri G. J.

-Ramstedtin suullisen tiedonannon mukaan.

-

-Ettei suomalaisen runon alkusointu voi olla johtunut

-skandinaavilaisesta, osoittaa jo niiden erilainen käytäntö.

-Jälkimmäisessä se ulottuu yli kahden säkeen, kuten myös Ahlqvist

-huomauttaa:[607] "kahdessa runosäkeessä on kolme sanaa, jotka alkavat

-samalla puustavilla, joista kolmesta sanasta kaksi pitää olla

-edellisessä säkeessä ja kolmas jälkimmäisen säkeen alussa." Vaan vaikka

-voisikin ajatella, että Suomalaiset olisivat sen "oman mielensä ja

-kielensä mukaan muodostaneet", niin tekee lainan olettamisen

-mahdottomaksi se oleellinen eroitus, joka on skandinaavilaisen ja

-suomalaisen runomitan välillä. Edellisessä on ainoasti korollisten

-iskutavujen luku määrätty, vaan korotonten määräämätön, jota vastoin

-jälkimmäinen on syllaabinen s.o. tarkalleen tavuja lukeva sekä lisäksi

-vielä laajuudesta lukua pitävä.

-

-Ratkaiseva tässä suhteessa on Paasosen lausunto Mordvalaisten

-runoudesta:[608] "Ei mielestäni sitäkään voi kieltää, että mordvalaisen

-runon kaunistimena käytetään alkusointua, joka Venäläisille on miltei

-aivan vieras. Se ei tosin ole likimainkaan niin yleinen ja säännöllinen

-kuin suomalaisessa runossa." Siinäkin suhteessa hän huomauttaa

-mordvalaisen runon esiintyvän vähemmin kehittyneenä, että alkusointu

-yleensä rajoittuu sanaa alkavaan kerakkeesen, jota vastoin se

-suomalaisessa useimmiten ulottuu seuraavaan ääntiöön. Mutta pääasia on,

-että Mordvalaisilla samoin kuin Suomalaisilla alkusointu esiintyy ei

-yksistään kerron, vaan myös säännöllisen runomitan yhteydessä;

-mainituissa Mordvalaisten kahdeksantavuisissa säkeissä on sointusanoja

-tavallisesti kaksi, välistä kolme, aivan niinkuin suomessakin.

-

-Siihen, että alkusointu on juuri suomalaisessa runossa niin hyvin

-säilynyt ja kauniisti kehittynyt, lienee etupäässä vaikuttanut koron

-säännöllinen esiintyminen ensi tavulla suomenkielessä, toiseksi myös

-sanaa alkavien kerakkeiden (erittäin umpi- ja suhuäänteiden)

-harvalukuisuus.[609]

-

-Sekä säkeenkerto että alkusointu ovat siis varmasti ikivanhoja

-kaunistuskeinoja suomensukuisten kansojen runoudessa. Vaan miten on

-itse runomitan laita?

-

-Paasonen on suomalaiseen runosäkeesen verrannut Mordvalaisten

-kahdeksantavuista säettä, tosin myöntäen että tämä löytyy myös toisilla

-erisukuisilla kansoilla, "yksinpä Venäläisilläkin, joilta se, samoin

-kuin moni muu metri olisi saattanut tulla Mordvalaisille".[610]

-Se mikä suomalaisesta säkeestä mordvalaisen eroittaa, on tämän

-jälkimmäisen puhtaasti syllaabinen (tavuja lukeva) luonne; siinä "ei

-laajuus- eikä liioin korkosuhteillakaan ole merkitystä". Mutta Paasonen

-selittää eroituksen osaksi sillä, että "vokaaleilla ei nykyisessä

-mordvankielessä varsinaisesti olekaan kuin yksi (lyhyt) pituusaste",

-osaksi huomauttamalla, "ettei suomalainenkaan runo suinkaan aina ole

-ankarasti säännönmukainen -- --. Ja Virolaisten runoja tarkastaessamme

-kohtaamme paljonkin tämmöisiä 'epäsäännöllisiä' säkeitä. Tuskinpa sen

-vuoksi erehtynee, jos tämän nojalla päättää, että suomalaisen runon

-säännönmukaisuus, mikäli sitä todella on olemassa, on myöhemmän

-kehityksen tuote, että mordvalaisen runon kahdeksantavuinen, puhtaasti

-syllaabinen säe on suomalaisen säkeen alkumuoto."

-

-Löytyy vielä yksi lukuunotettava seikka, joka vaikeuttaa suomalaisen

-runosäkeen yhdistämistä mordvalaiseen. H. Paasosen hyväntahtoisen

-välityksen kautta on opettaja N. Suvorovilta Kazanista saatu viisi

-mordvalaista sävelmää, joista kaksi 8-tavuisiin säkeihin. Näistä ovat

-Ilmari Krohnin selityksen mukaan toiset kolme pentatoonisia s.o. siihen

-ikivanhaan puoliaskeloita tuntemattomaan viisisävelikköön kuuluvia,

-joka on kiinalaisen musiikin omituisuus ja joka aivan viime aikoina on

-keksitty Mongooleilla sekä suomensukuisilla Tsheremisseillä ja

-Votjakeilla. Mutta juuri mainittuihin kahteen 8-tavuiseen säestöön

-sovitetut sävelmät ovat diatoonisia s.o. siihen seitsensävelikköön

-kuuluvia, joka viittaa kristillisen resitatiivin vaikutukseen. Samoin

-ovat Suomalaisten ja Virolaisten vanhat runosävelmät kauttaaltaan

-diatoonisia ja siis myöhempisyntyisiä. Tosin voi vähälukuisten

-mordvalaisten ainesten todistusta pitää satunnaisena; myöskin voi

-ajatella suomalaisen runon sävelmän aikain kuluessa vaihtuneen,

-niinkuin todella muutamin paikoin uudemmalla ajalla on sille sovitettu

-hyvinkin "moderni" sävelmä. Vaan kaikissa tapauksissa on mordvalaisen

-ja suomalaisen runon suhde valmis ratkaistavaksi vasta silloin, kun

-ensiksi on edes suomalaisen ja virolaisen runon suhde selville saatu.

-

-Tärkeintä olisi tutkia, missä määrin Kalevalan runomitan säännöt

-kansanlaulussakin eri runoalueilla pitävät paikkansa. Niinkuin

-tiedämme, ovat runomitat vanhoissa klassillisissa kielissä kokonaan

-laajuudelle rakennetut, jota vastoin ne useimmissa uusissa kielissä

-pääasiallisesti korolle perustuvat. Runomittaa, jonka perustuksena

-olisi sekä laajuus että korko, on mahdoton missään kielessä tarkoin

-noudattaa; on pakko polkea joko kokonaan jompikumpi taikka osittain

-kumpaistakin. Viimeksi mainittua menettelyä on vanha runomittamme

-omalla tavallaan yrittänyt. Laajuuteen nähden se määrää, ettei (paitsi

-ensi jalassa, josta edempänä) pitkää tavua saa milloinkaan käyttää

-lyhyen asemesta runojalan laskussa,[611] ja että lyhyttä tavua saa

-nousussa pitkän asemesta käyttää ainoasti silloin, kun sillä ei ole

-pääkorkoa. Tämä näennäisesti omituinen poikkeus, joka vaatii, että on

-rikottava myöskin korkoa vastaan, jos kerran laajuuden perustuksesta

-luovutaan, on vanhan runomittamme kaikista hienoin piirre. Sillä

-laulaessa loukkaa verrattomasti vähemmän korottoman tavun venyttäminen

-kuin pääkorollisen, esim.

-

-    Mieleni minun tekevi.

-

-    Mieleni minunkin teki.

-

-Koron vaikutus on, paitsi mainitussa suhteessa, vielä siinäkin

-huomattava, että keskiarvoinen tavu pääkorollisena on täysin pitkän

-arvoinen, vaan ilman pääkorkoa lyhyen veroinen. Sivukorolla ei ole

-runomitallista merkitystä.

-

-Että Savon sekä Suomen ja Venäjän Karjalan ynnä Inkerin runous on

-näille perusteille rakennettu, on silminnähtävä. Poikkeukset, milloin

-ne eivät johdu satunnaisesta huolimattomuudesta, ovat helposti

-selitettävissä murteiden myöhemmästä kehityksestä, joka usein käy ilmi,

-jos saman runon lausumis- ja laulutapaa toisiinsa vertaa. Että

-länsisuomenkin runous on aikoinaan aivan samoja lakeja noudattanut,

-osoitettiin edellä (I. s. 103).

-

-Kysymys on vaan siitä, missä määrin nämät lait ovat yhteiset myös

-virolaiselle runoudelle. Siihen on vastaus Viron eri runoalueilta hyvin

-erilainen. Varsinais-Virosta, jota esim. _M. Wesken_ julkaisemat Eesti

-rahvalaulud edustavat, on se täydesti myöntävä.[612] Siellä käytetään

-lyhyttä pääkorollista tavua hyvin harvoin nousussa, paitsi jos seuraava

-tavu alkaa k:lla, t:llä tai p:llä, esim.

-

-    Ära kuule _kuke_ healta.

-    Alla _lepiku_ levada.

-

-    Kui'p see meesi mind ei _võta_,

-    Mind ei _võta_, teist' ei _jäta_.

-

-Vaan viimeksi mainituissa tapauksissa on tavu ainoasti näennäisesti

-lyhyt, koska k, t, p lausutaan puolipitkinä ja niinmuodoin sulkevat

-edelläkäyvän tavun.[613] Etelä-Virossa sitä vastoin niinkuin

-_J. Hurtin_ toimittama Vana Kannel I-II osoittaa, on sekä Võrunmaalla

-että Viljanninmaalla pääkorollisenkin lyhyen tavun käyttäminen nousussa

-hyvin yleistä, jota vastoin pitkän tai keskiarvoisen pääkorollisen

-tavun esiintyminen laskussa on verrattain harvinainen ilmiö.

-

-Edustaako etelävirolainen runo myöhempää, taantunutta vai vähemmän

-kehittynyttä alkuperäisempää kantaa? Vastauksen voisi mahdollisesti

-antaa virolaisissa ja suomalaisissa runosävelmissä ilmaantuva erilainen

-kehitysaste. Edellisessä näet ovat usein kaikki kahdeksan tahtia

-yhdenarvoisia, jälkimmäisessä taas yleensä venytetään kahta viimeistä

-tavua, esim.[614]

-

-    Kui mi-na ha-kan lau-la-mai-e, Lau-la-mai-e, las-ke-mai-e.

-    O-tet-tiin mi-nus-ta ou-to, Var-sin vir-hi vis-kat-ti-hin.

-

-Suomalaisessa säkeessä taas on pääpaino nähtävästi toisella ja erittäin

-neljännellä jalalla, joten ensimmäinen jalka jää ikäänkuin alkutahdiksi

-ulkopuolelle varsinaista poljentoa. Tämä seikka selittänee, miksi

-ensimmäisessä jalassa ei laajuus- eikä korkosuhteista eikä edes tavujen

-luvusta tarvitse tarkkaa huolta pitää.

-

-Mutta voidaksemme sävelmän nojalla tehdä päätöksiä

-runomitan kehityksestä, täytyisi ensin ottaa selko siitä, onko

-Varsinais-Virolaisilla, joiden runomitta on täydelleen suomen

-kaltainen, myös runosävelmä mainitusta virolaisesta eriävä.[615]

-Toiseksi on huomioon otettava, että Inkeriläisillä on runosävelmiä,

-joissa viimeisten tavujen asemesta ensimmäinen on venytetty.[616]

-

-Vielä vaikeampi on ratkaista kysymys, missä ja milloin

-suomalais-virolainen runomitta on syntynyt. Sitä varten olisi tietysti

-tutkittava muidenkin yhteissuomalaisten runouden jätteitä, vaikka

-todennäköistä on, että ne liittyvät siihen virolaiseen ja suomalaiseen

-runouteen, joka on itsekutakin maantieteellisesti lähinnä.

-Vatjalaisilla on enimmäkseen semmoisia runoja, joita niiltä muutenkin,

-jos olisivat Inkerikkoja, sillä paikkakunnalla odottaisi. Vepsäläisten

-runoissa taas voi osoittaa mitä läheisintä yhteyttä niiden kanssa,

-joita lauletaan Aunuksessa Salmin kihlakunnan rajalla.[617]

-

-Tähän asti ei ole voitu osoittaa ainoatakaan runoa, joka olisi

-länsisuomelle ja virolle yhteinen muuten kuin joko keskinäisen

-jommankumman puolisen taikka kolmanteen yhteiseen lähteesen viittaavan

-lainan kautta. Sisällykseen perustuvien historiallisten määräysten

-kautta ei ole myöskään päästy varmuudella taemmaksi 1300 lukua. Tosin

-löytyy suomalaisia runoja, joiden aihe voi olla pakanallinen. Vaan

-koska tiedämme pakanuuden vielä 1500-luvulla täydessä voimassa

-rehoittaneen Inkerinmaalla ja Karjalassa, on erinomaisen vaikeaa

-pakanallisen aineksen johdosta päättää, onko sen sisällyksinen runo

-juuri pimeimpänä aikana vai vasta kristinuskon puolihämärässä

-muodostunut.

-

-Jonkunlaisen ajanmääräyksen saattaa myös kielentutkimus antaa runomitan

-syntyyn nähden. Varmana voi pitää että virolais-suomalaisen runouden

-syntyessä ei viron- eikä suomenkielessä ollut tapahtunut kahden ääntiön

-supistusta edempänä ensi tavuuta kerakkeen kadon johdosta, vielä

-vähemmän siten muodostuneen pitkän ääntiön lyhennystä. Myöskin virolle

-ja länsisuomelle ominainen keski- ja loppuheitto ovat runokielelle

-kuulumattomia. Kysymyksen alaista vaan on, voivatko mainitut

-kielelliset todisteet millään varmuudella viedä meitä kauemmaksi

-taaksepäin kuin 1200-luvulle.

-

-Että virolaiset-suomalaiset sävelmät ilmaisevat kristillisen musiikin

-vaikutusta, on edellä huomautettu. Kuitenkin saattaa ajatella tämän

-vaikutuksen alkaneen jo ennen kristinuskon maahan tuontia.

-

-Mutta vaikka runojen sisällyksen, kielen ja sävelmän kannalta ei

-voisikaan varmuudella päästä aikaan, jolloin ei kahden vieraan vallan

-alaisuus vielä eroittanut toisistaan Virolaisia ja Suomalaisia, jää

-kuitenkin näille yhteisen runomitan oma todistus jäljelle. Juuri

-runojen eriaineisuus Virossa ja Länsi-Suomessa viittaa siihen, että

-runomitta on nykyisiä runoaineksia vanhempi. Kysymys voi vaan olla

-siitä, onko se syntynyt aikana, jolloin oli suoranaista yhteyttä

-Viron ja Länsi-Suomen välillä, vai sitäkin aikaisemmin, kun ei

-Suomenlahtikaan vielä heimokansoja toisistaan eroittanut.

-

-Suomalais-virolainen runomitta on yksi ja ainokainen, niinkuin

-Comparetti oikein on huomauttanut. Sitä tosin voi pitää vanhan

-runoutemme alkuperäisyyden ja köyhyyden merkkinä.[618] Mutta se on

-samalla ollut välttämättömänä edellytyksenä tämän runouden

-erinomaiselle kehitykselle ja verrattomalle runsaudelle.

-

-Juuri se seikka että kaikilla kansanrunoutemme lajeilla: epillisillä,

-lyyrillisillä ja loitsurunoilla, vieläpä sananlaskuilla ja

-arvoituksilla, on ollut yksi ja sama runomitta, on antanut esteettömän

-tilaisuuden runolaulajille muodostamaan yhtä runoa toisesta lainatuilla

-lisäpiirteillä, luomaan eri aineksista aivan uusia runoja sekä

-liittämään eri runoja yhtenäisiksi runojaksoiksi. Vaihtelevillakin

-runomitoilla olisivat Suomen kansan runot kyllä aina aiheuttaneet

-Kantelettaren tapaisen helmivyön, vaan kokoonpanematta niistä olisi

-ijäksi päiväksi jäänyt se kokonaiskuvaelma Suomen kansan elämästä,

-jonka yhtäjaksoisella vanhalla runomitallamme meille tarjoaa Kalevala.

-

-

-

-

-VIITESELITYKSET:

-

-

-[1] Fol. 5. ss. 22-31, aikaisempi ensimmäistä Kantelettaren

-käsikirjoitusta.

-

-[2] Vrt. A.R. Niemi: Vanhan Kalevalan epilliset ainekset n:o 266,

-Tutkimus Sakari Topelius vanhemman runonkeräyksistä s. 51 ja A.J.

-Sjögrenin kansanrunokokoelma n:o 421.

-

-[3] VKEA. n:o 272, 271.

-

-[4] Se Tapanin virren laitos, jonka Lönnrot painatti Mehiläiseen (1837

-Jouluk.), on tämän ja Kantelettaren ensimmäisen käsikirjoituksen

-välinen muodostus.

-

-[5] Cajan, n:o 46.

-

-[6] Niemi, VKEA. n:o 267.

-

-[7] Castrén, A. I. n:o 3.

-

-[8] Suomen keskiaikaisesta runoudesta l. Luojan virsi (Virittäjä II.

-s. 60).

-

-[9] Kts. Geijer och Afzelius, ny uppl. n:o 91, II. s. 353; Grundtvig,

-n:o 96, II. s. 518, III. s. 880; Child, n:o 22, I. s. 233, vrt. n:o 55,

-II. s. 7.

-

-[10] Cursor Mundi vv. 15961-98 (Child, I. s. 240).

-

-[11] Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I. s. 170.

-

-[12] Tästä niinkuin seuraavasta kts. Grundtvigin ja Childin kokoomia

-tietoja.

-

-[13] Haupt und Schmaler, I. n:o 289.

-

-[14] Kts. W. Söderhjelm, Kirjoituksia ja tutkielmia (myös Valvoja 1898

-s. 655.)

-

-[15] Child, I. s. 236, French O.

-

-[16] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale XXV. c. 64

-(Grundtvig, II. s. 523).

-

-[17] Raimbert de Paris, La chevalerie Ogier de Danemarche, vv. 11606-27

-(Grundtvig, III. s. 885; Borenius, Virittäjä II. s. 80).

-

-[18] Child, n:o 55.

-

-[19] Child, n:o 22.

-

-[20] Child, I. s. 240-1.

-

-[21] II. s. 520 Muist.

-

-[22] V.U. Hammershaimb, Færøsk anthologi I. s. 39.

-

-[23] Grundtvig, III. s. 881.

-

-[24] Sam. s. 882.

-

-[25] Sam. s. 883 Muist.

-

-[26] Sam. II. s. 525.

-

-[27] Geijer-Afzelius n:o 91. 1-2.

-

-[28] Toisin: "Auta Jumala ja pyhä Tapani!"

-

-[29] Geijer-Afzelius, II. s. 357, 361.

-

-[30] Grundtvig, III. s. 883.

-

-[31] Sam. H. s. 524.

-

-[32] Sam. s. 521.

-

-[33] Niemi, Sjögren n:o 440, Lönnrot A. II. 6. n:o 104 ja 8. n:o 17.

-

-[34] Liljeblad, kk. s. 8.

-

-[35] Eero Salmelainen, Vähänen kertoelma Muinois-Suomalaisten pyhistä

-menoista, Suomi 1852. s. 135.

-

-[36] Grundtvig, II. s. 521. Muist.; Reinholm, MMY:n kok. 69. s. 153.

-

-[37] Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende, Suomi

-1847, s. 122; vrt, Nyland IV. s. 48.

-

-[38] Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar s. 39-41 (Suomen

-Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII).

-

-[39] Suomen MMY:n Aikak. III. s. 127.

-

-[40] Sjögren, Gesammelte Schriften I. s. 555-6.

-

-[41] S. 200. Siinä myös löytyvät edellä mainitut sekä pari lähinnä

-seuraavaa tietoa,

-

-[42] Uusi Suometar, 1878, n:o 19.

-

-[43] Tuomala, n:o 137.

-

-[44] Reinholm, MMY:n kok. 70. ss. 413, 420, 414-5, 423-4, 360.

-

-[45] Helsingfors Tidningar 1829 n:o 44.

-

-[46] Laulaja oli 60 vuotias torppari J. Hepola

-

-[47] = vedestä.

-

-[48] Tämä säe kerrotaan.

-

-[49] = kesi.

-

-[50] Kiitossanat oluen juotua.

-

-[51] Ynnä muuan ruokoton sukkeluus.

-

-[52] Reinholm, MMY:n kok. 70. s. 408, Karinaisten kappelista.

-

-[53] 1. Niemi (Topelius s. 48) osoittaa, ettei se ole Savosta. -- 2.

-Lönnrot, S. n:o 154, Tottijärveltä (kts. Helsingfors Tidningar 1829 n:o

-44). -- 3. Paldani, n:o 114. -- 4-6. Reinh. kok. 70. ss. 425, 417 ja

-456. -- 7. Mikkola. n:o 6.

-

-[54] Kiitossanat joko seuraavat kehoitusta menemään kellariin (467) tai

-käyvät sen edellä (235).

-

-[55] Virittäjä II. s. 67.

-

-[56] K. Krohn, Satuluettelo IV. 7.

-

-[57] Brandt, n:o 247 Laihialta.

-

-[58] Lilius, n:o 19 Saarijärveltä.

-

-[59] Jalkanen, n:o 27 Rautalammilta; vrt. Niemi, Topelius s. 44,

-tietymättömästä paikasta.

-

-[60] Esim. Vaasan lyseen Koe-seura V. n:o 18 Vetelistä; Rautell, n:o

-128 Vihannista; Gottlund, n:o 488 Ruotsin Savolaisilta; Polén, n:o 62

-Suomen Karjalasta.

-

-[61] Europaeus G. n:o 669.

-

-[62] Kemppi, n:o 172.

-

-[63] Castrén, A. I. n:o 7 Kuhmoniemeltä; Lönnrot, E. n:o 531 Arvidsson,

-C. VI. H. ja Gottlund, n:o 785.

-

-[64] K. n:o 15.

-

-[65] Niemi, VKEA. n:o 267.

-

-[66] Kts. Kanteletar, 3 painos, III. n:o 37 (vrt. 1 pain. III. n:o 14

-"Anterun surma").

-

-[67] Täytetty: pahan ja päälle kirjoitettu: kiivahan.

-

-[68] Niemi, VKEA n:o 131 vv. 249-255.

-

-[69] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49; vrt. Borenius, 1. n:o 53,

-Jyväälahdelta.

-

-[70] A = Porkka 1. n:o 245; B = sam. n:o 244; C -- Groundstroem n:o 3.

-Vrt. Europaeus, III. 3. n:o 135 ja Alava, 1891, n:o 1284.

-

-[71] Länkelä, IV. n:o 14; vrt. Gottlund, n:o 371 Sulkavalta Savosta ja

-Europaeus, K. n:o 253 Venäjän-Karjalasta. Myös Riiden sanoissa tavataan

-tämä selitys, miksi vesi, jolla riisi ristittiin, ei ollut puhdasta

-(esim. Topelius IV. s. 11 ja Niemi, Sjögren n:o 393).

-

-[72] Virittäjä II. s. 65.

-

-[73] Alava, 1891, n:o 898.

-

-[74] Porkka, III. n:o 237.

-

-[75] Länkelä, IX. n:o 39; lyhyemmin n:o 33.

-

-[76] Sulkumerkit käsikirjoituksessa viittaavat, että niiden välinen

-kappale on eri toisintoa.

-

-[77] Gronndstroem, n:o 178 Matautiosta.

-

-[78] Esim. Länkelä, IX. n:o 2; vrt. Kantelettaren 3 painosta n:o 112,

-jossa tätä piirrettä kuitenkaan ei ole käytetty.

-

-[79] Ruotsalainen, n:o 353; myös Porkka, II. n:o 503 Soikkolan ja

-Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta.

-

-[80] Vore Folkeviser fra Middelalderen s. 91-2.

-

-[81] Porkka, I. n:o 245, Hevaan Lenttisistä.

-

-[82] Virittäjä II. s. 77.

-

-[83] Valvoja 1891. s. 77-8.

-

-[84] Kts. Child, n:o 54, II. s. 1.

-

-[85] Stephens, s. 71; vrt. myös P.O. Bäckström, Svenska folkböcker II.

-s. 176.

-

-[86] Child, n:o 54 A.

-

-[87] Porkka, I. n:o 244-5 ja Alava 1891, n:o 1284.

-

-[88] Alava, 1891, n:o 1501.

-

-[89] Porkka, I. n:o 244.

-

-[90] Sam. I. n:o 246.

-

-[91] Alava, 1891, n:o 821.

-

-[92] Kts. Kanteletar, 3:s painos III. n:o 105.

-

-[93] Porkka, I. n:o 269 Medussista.

-

-[94] Europaeus, III. 2. n:o 280 Nuolijoen-Liissilän väliltä ja n:o 39

-Järvisaaresta.

-

-[95] Porkka, I. n:o 448 Hevaan puolelta ja Europaeus III. 2. n:o 289

-idempää; Groundstroem, n:o 176 ja Länkelä, IV. n:o 8.

-

-[96] Länkelä, IV. n:o 8.

-

-[97] Stråhlman, Sl. n:o 73.

-

-[98] Esim. Saxbäck n:o 406; Ahlqvist, A. n:o 131, 378, 472, 528.

-

-[99] Runon toisinnoista, vaikkei niiden luettelo ole täydellinen,

-mainittakoon seuraavat vaihtelut. _Mansikka ja puola_: Neovius, n:o 518

-ja 712 Sakkulasta; Ahlqvist A. n:o 563, Slöör VI. n:o 41, Pajula n:o

-331 Pohjois-Inkeristä; Porkka I. n:o 129 ja 341 Hevaan puolelta; Alava

-1892, n:o 503 Soikkolasta. _Hillukka_ kolmantena Saxbäck n:o 14

-Vuoleelta. _Lillukka, puola ja vaapukka_: Neovius n:o 572 Sakkulasta.

-_Mustikka_ (tule poika), _mansikka_ (neito) ja _vaapukka_ (ämmä):

-Väkiparta n:o 60 Räisälästä. _Mansikka yksin_: Ch. Europaeus n:o 193

-Jaakkimasta; Ahlqvist A. n:o 229 Pyhäjärveltä; Pajula n:o 422

-Toksovasta; Europaeus J. n:o 403 Venjoelta; samoin Stråhlman, Sl. n:o

-54 (M. miehelle h. t. neitiä o.). Läntisimmässä Inkerissä on runolla

-tavallisesti virolaisperäinen johdanto: _Vironmaat lylyjä täynnä, lylyt

-täynnä mättähiä_, joka säkeellä: _mättäät täynnä mansikoita_ liittyy

-joko säepariin: Mansikka -- Puola -- (Porkka II. n:o 494 ja

-Ruotsalainen n:o 187) taikka suoraan säkeesen: Tule neito -- (Porkka

-II. n:o 495 ja Ruotsalainen n:o 314). Kumpaisessakin tapauksessa on

-mansikalla pääpaino. Narvusin puoliset muunnokset: _etanan_ sijalla

-ilmestyvä _tikka_, ja toisinaan myös _madon_ sijalla _musta lintu_

-(Ruotsalainen n:o 314), viittaavat siihen, että tämäkin runo on

-Varsinais-Inkerissä idästä länteen kulkenut ja siis Suomen puolelta

-Karjalan kannaksen kautta sinne saapunut.

-

-[100] Massinen, n:o 40.

-

-[101] Sirelius, n:o 120; samoin Europaeus, G. n:o 393, jossa pirtin

-pyyhkijänä on: "Yön tytti hämärän neito, Himpi neito hienokkainen."

-

-[102] Europaeus, G. n:o 353; vrt. Basilier n:o 99.

-

-[103] Basilier n:o 81; vrt. Borenius, I. n:o 8 Veskelyksestä, jossa

-kolme mansikkaa tulee vastaan.

-

-[104] Basilier, n:o 83.

-

-[105] Mahdollisesti myös on molempiin kohtiin jokin Mehiläisen voiteen

-hakua kuvaava loitsu vaikuttanut (esim. Länkelä, IV. n:o 16).

-

-[106] Europaeus, G. n:o 570.

-

-[107] Ahlqvist, n:o 260 Hoilolasta Korpiseliltä; vrt. Krohn, n:o 5131

-Impilahdelta.

-

-[108] Kts. Basilier, n:o 67; Krohn, n:o 6003.

-

-[109] Europaeus, G. n:o 615.

-

-[110] Krohn, n:o 7611; vrt. Europaeus, H. n:o 90.

-

-[111] Rosenplänter, VII. s. 45, vielä täydellisemmin toinen uudempi

-kappale, jonka osoite on muistiinpanosta unohtunut: -- _kana lihada,

-kukk oli kana -- lehmä lihada, härg_ --. Myös muutamassa Martin päivän

-laulussa (H. III. 25. s. 21 Helmestä Viljanninmaalta) esiintyy sama

-ajatus, vaikka toisella vivahduksella: _Märt ei taha sia liha, kunt oli

-emist koogutenn; lehmä -- lamba -- kana --. Märt tahab selget porsa

-liha -- kirju kukke -- suure sonni liha_.

-

-[112] Basilier, n:o 72 ja Krohn, n:o 5968; vrt. myös Basilier n:o 83 ja

-Europaeus, H. n:o 107, joissa neito on nimetön, sekä Härkönen n:o 286,

-jossa Neitsyt Maaria ilmoittaa enkelille syöneensä unissa kolme marjaa.

-

-[113] Europaeus, G. n:o 49 ja K. n:o 11. Täydellisempi on Krohn n:o

-6401 Himolassa kerrottu, mutta Repolassa kuulluksi ilmoitettu, joka

-antoi aihetta uuteen keräykseen.

-

-[114] N:o 111 ja 197; kts ed. vihko s. 45.

-

-[115] N:o 149, 179.

-

-[116] N:o 95; vrt. 121.

-

-[117] N:o 197. Sisar on erehdyksestä pantu vastaamaan samoin kuin ämmä.

-

-[118] Kts. Toisintoja Kantelettaren ensi painoksessa (III. s. 268) ja

-käsik. Lönnrot, R. n:o 610.

-

-[119] Karttunen, n:o 111; vrt. Kant. III. s. 266.

-

-[120] Myös alkuperäisempi mainesana punaposki tavataan näiden

-rinnalla Kantelettaressa (v. 14), vaan ei tämän alkuperäisessä

-käsikirjoituksessa, eikä Neitsyt Maarian virren toisinnoissa muualla

-kuin mainitussa uudemmassa Pälkjärveläisessä kirjaanpanossa; joten se

-lienee Lönnrotin tuosta lyyrillisestä pikkurunosta lisäämä.

-

-[121] Cajan, n:o 45.

-

-[122] Niemi, Sjögren n:o 421.

-

-[123] Berner, n:o 59, Miihkali Arhippaiselta Latvajärveltä; vrt. Niemi,

-VKEA. n:o 273 ja Vanha Kalevala 32: 65-75.

-

-[124] Esim. Niemi, VKEA. n:o 190 ja 250.

-

-[125] R. n:o 580; vrt. Karjalainen n:o 36.

-

-[126] Tämä ajatus näkyy jo olleen Gottlundilla, joka omistamansa Vanhan

-Kalevalan kappaleen reunaan sivulle 225 on kirjoittanut: _Adam och Eva,

-junfru Maria_.

-

-[127] Porkka, I. n:o 248.

-

-[128] Europaeus, III. 3. n:o 135.

-

-[129] Alava, 1891, n:o 898.

-

-[130] Groundstroem, n:o 250 a.

-

-[131] Länkelä, IX. n:o 1 b.

-

-[132] Viimeinen säepari esiintyy yksin Narvusin puolella irtanaisena

-muistelmana (Alava, 1891, n:o 13), johon liittyy huomautus: "ennen

-laulettiin tässä niitä virsiä"; vaan edellisen Lapsenetsinnän katkelman

-(n:o 12) samoin kuin seuraavan runon (n:o 14) laulaja on merkitty

-olleen kotoisin Soikkolasta.

-

-[133] Esim. Europaeus, III. 3. n:o 135: _Vasta kultainen käessä,

-Hopeainen kainalossa_.

-

-[134] Krohn, n:o 5968; vrt, Basilier, n:o 83.

-

-[135] Europaeus, H n:o 107.

-

-[136] Sam. n:o 155.

-

-[137] Nimityksessä _ruma Ruotsi_, jollei se ole väännös Ilomantsissa

-tavattavaa Piispa Henrikin virteen viittaavaa Ruoan-Ruotsia (kts. I. s.

-136), voisi mahdollisesti piillä vähäinen jälki Tapanin virrestä.

-Vienan läänin Latvajärven toisinnossa mainitaan Ruotus nimenomaan

-rumaksi ja Suomen puolella kosijana esiintyvälle Ruotusten kuninkaalle

-Katrina vastaa: "Rumapa sinä itsekin, poikasi sitä rumempi."

-(Arvidsson, O. VI. H).

-

-[138] Karttunen, n:o 95.

-

-[139] Karttunen, n:o 111. "Puut punaiset" j.n.e. kuulunee alkuansa

-kuvaukseen Ihmemaasta.

-

-[140] Cajan, n:o 45.

-

-[141] Europaeus, G. n:o 49.

-

-[142] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49. Sama piirre tavataan kerran myös

-Pohjois-Aunuksessa, ilman Marjatan nimeä (Krohn, n:o 6401).

-

-[143] Esim. Europaeus, H. n:o 61.

-

-[144] Castrén, XI. b. n:o 13.

-

-[145] Toisin: _Panuisille parmahille_ (Europaeus, K. n:o 11 Repolasta).

-

-[146] Borenius, I. n:o 103.

-

-[147] Kts. selitystä stereotypeeratun Kalevalan Nimien luettelossa.

-

-[148] Niemi, VKEA. n:o 273.

-

-[149] Sam. n:o 272.

-

-[150] Muutaman säkeen (vv. 128-9) on Lönnrot vielä lisännyt

-länsisuomalaisesta Tapanin virrestä.

-

-[151] Niemi, VKEA. n:o 113. Tosin siinäkin harvinainen piirre.

-

-[152] Karttunen, n:o 95 ja Niemi, VKEA. n:o 273.

-

-[153] N:o 163; vrt. myös Castrén, XI b. n:o 147.

-

-[154] Tämä mainesana nimenomaan: Europaeus, G. n:o 49 Repolasta.

-

-[155] Lönnrot, E. n:o 580.

-

-[156] Europaeus, K. n:o 11.

-

-[157] Karttunen, n:o 121.

-

-[158] Vrt. myös Suojärvellä: "peltojen perätse" ynnä: paikoille

-papittomille, missä kuuset, pajut ja kivet.

-

-[159] Karttunen, n:o 95 ja 121.

-

-[160] Paitsi mainittua Topeliusen kirjaanpanoa kts. Karjalainen, n:o

-36, jossa Maaria kolmasti turhaan rukoilee äitiään.

-

-[161] Ruotsiksi: Bäckström, II. s. 170-1.

-

-[162] Virittäjä, II. s. 78-9.

-

-[163] J.H. Schmitz, Sitten und Sagen etc. des Eifler Volkes s. 119.

-

-[164] L. Erck und Fr. M. Böhme, Deutscher Liederhort, n:o 1950, III. s.

-655; vrt. n:o 1943, 1951 ynnä 1194-5..

-

-[165] Grundtvig, III. s. 889.

-

-[166] Cajan, n:o 45; vrt. Castrén, XI b. n:o 147 tois. Hyvä härkä

-höyräytä. Tästä ynnä edempänä mainittavasta Saunanhaku-virren ja

-Lapsenetsintä-virren välisestä liitteestä, jossa kerrotaan hevosen

-peittäneen lapsen heiniin, vaan sian syytäneen heinät päältä pois, on

-Lönnrot muodostanut kuvauksen härän ja sian huolenpidosta tallissa (vv.

-244-7).

-

-[167] Vrt. myös eräässä Lapsensynnytysloitsussa (Gottlund, n:o 370)

-säkeitä: _Höyrytköhön Herran henki, kuin on lyöty saunan löyly_.

-

-[168] Tshubinskij, Trudy etn.stat. eksp. ja' zapadno-russkij kraj.

-Jugo-zapadnyj otdylj. I. s. 152.

-

-[169] Kts. Grundtvig, n:o 97, II. s. 525-9 ja III. s. 886-9; Erk-Böhme,

-n:o 2057-62, III. s. 754-9.

-

-[170] Grundtvig, III. s. 888.

-

-[171] Erk-Böhme, n:o 2058; vrt. 2059-61.

-

-[172] Sam. n:o 2057.

-

-[173] Sam. n:o 2062; vrt. Grundtvig, III. s.

-

-[174] Grundtvig n:o 97 B.

-

-[175] Sam. A.

-

-[176] Grundtvig, III. 888; Arvidsson, III. s. 513.

-

-[177] Arvidsson, III. s. 519; vrt. Grundtvig, III. s. 887.

-

-[178] Grundtvig. II. 526-7.

-

-[179] Sam. III. s. 888. Grundtvig huomauttaa.

-

-[180] III. 3. n:o 135.

-

-[181] Porkka, I. n:o 248.

-

-[182] Sam. n:o 245 ja Alava, 1891, n:o 1284, molemmat Lenttisistä.

-

-[183] Porkka, I. n:o 244. Myös yhdessä Soikkolan kappaleessa on

-Maarialla: _ruoska ruohoinen käessä, hopeainen kainalossa_

-(Groundstroem, n:o 250 a).

-

-[184] Samoin eräs toinen kappale, jossa ei myöskään Saunanhaku-virsi

-seuraa (Porkka, I. n:o 37). Tämä on ainoa, jossa jonkunlainen jälki

-lapsen löytämisestäkin Hevaan puolella on säilynyt.

-

-[185] Porkka, n:o 244; vrt. 249, jossa Jumalan luoman kuun kertona

-esiintyy: _Ilma Kiesuksen tekemä_.

-

-[186] Porkka, III. n:o 215.

-

-[187] Kk. kuuluu viimeinen soma säepari: _kui lie tulloo miun emmoin,

-tulloo lasta ottamaa_.

-

-[188] Porkka III n:o 216. Marketan runosta on myös kynnyksen kulutus

-Neitsyt Maaria lapsenetsinnän alkusäkeihin yhdistynyt yhdessä Hevaan

-puolisessa kappaleessa (l. n:o 250).

-

-[189] Alava, 1891, n:o 898.

-

-[190] Groundstroem, n:o 250 a.

-

-[191] Porkka, III. n:o 128, 217.

-

-[192] Alava, 1891, n:o 779.

-

-[193] Sam. n:o 761 ja Porkka, II. n:o 165, molemmat Pärspään kylästä.

-

-[194] Ruotsalainen, n:o 142.

-

-[195] K. n:o 11.

-

-[196] Lönnrot, Q. n:o 27 (nimittely); vrt. Ahlqvist, B. n:o 194

-(synnyttely) molemmat Suomen Karjalasta; sekä Ganander s. 58

-(piiloittelu).

-

-[197] Afanasiev, Narodnyja russkija legendy s. X, Harkovin

-kuvernementista Vähä-Venäjältä.

-

-[198] Karttunen, n:o 111; edelliset kaksi säettä myös Krohn, n:o 6401.

-

-[199] Karttunen, n:o 121; vrt. myös Niemi, VKEA. n:o 267 Akonlahdesta,

-jossa on pelkästään polvelta katoaminen.

-

-[200] Gottlund, n:o 109 Juvalta ja Reinholm, XI. n:o 347 Toksovasta.

-

-[201] Karttunen, n:o 121, puun ja tien lausuma. Sama kappale, jossa

-polvelta katoaminen on säilynyt.

-

-[202] Inha, n:o 33 (vrt. myös Borenius, I. n:o 53) ja Castrén XI b. n:o

-147 reunamuist.

-

-[203] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 145-150; vrt. 125 vv. 236-246

-(pirttipuiksi) ja 128 vv. 133-6 (haloiksi hakataan).

-

-[204] Krohn. n:o 6401.

-

-[205] Karttunen, n:o 111; vrt. Suomalaisia kansansatuja II. n:o 1.

-

-[206] Lapsen sylissä syötteleminen (vv. 466-7) on aiheutunut aivan

-satunnaisesta muunnoksesta (Niemi, VKEA. n:o 273 vv. 40-41): _Kasvatti

-poijuttansa, Sylissänsä syöessänsä_ etc. Sylissä syödessä pitäminen

-kuuluu lempirunoihin ja tavataan esim. eräässä Suomen Karjalan

-kosintarunossa Lemminkäisen lupauksena (sam. n:o 50 vv. 18-21).

-

-[207] Niemi, Topelius s. 51 ja Cajan, n:o 83.

-

-[208] Iso tammi ss. 383-9. Mahdoton on siitä syystä Boreniusen vertaus

-(Vir. II. ss. 70-1) muutamassa färöläisessä loitsuluvussa esiintyvään

-kuvaukseen, mitenkä Maaria menee jalkaportaalle kammaten ja palmikoiden

-tukkaansa. Tämän piirteen kuuluminen edes skandinaavilaiseen

-Lapsenetsintä-virteen on hyvin epäiltävää. Tanskalaisen toisinnon

-kanssa, johon Grundtvig (II. s. 527) sen yhdistää, ei sillä ole muuta

-yhteistä kuin sana _stettar_ (jalkaporras).

-

-[209] Fol. 5. s. 27. Ehdolla näkyy olleen: _Kuuhut -- Ukko_, tai:

-_Tähet vastah tulevi, Tähet tiesi_, molemmat "Tiehyen" kohdalla.

-

-[210] Niemi, Sjögren n:o 421, v. 72; vrt. VKEA. n:o 266 v. 97.

-

-[211] Niemi, VKEA. n:o 272; Castrén, XI. b. n:o 147; Cajan, n:o 163.

-

-[212] Castrén, XI. b. n:o 13.

-

-[213] Ehstnische Volkslieder, n:o 4, s. 24.

-

-[214] G.H.F. Nesselmann, Littauisohe Volkslieder n:o 3.

-

-[215] Esimerkkejä runonpiirteistä, jotka luultavasti ovat

-virolaisperäisiä, vaikka puuttuvat sekä Varsinais-Inkerissä että

-Karjalan kannaksella, tavataan kyllä, esim. Iro-neidon tai Marjatan

-virressä (kts. s. 57).

-

-[216] Hurt, Vana kannel, n:o 491, II. s. 35. Useimmiten siirtyy ajatus

-virolaisessa laulussa Vapahtajan kuolemaan, samoin kuin tavallisesti

-saksalaisessa lapsenetsintä-virressä, esim. Neus, n:o 33 "Palve laid"

-ja Hurt, EKS. 8:o 2. s. 778 "Vanad lugemised".

-

-[217] J.Th. Golovatskij, Narodny pesni galitskoj i ugorskoj ruci II s.

-38, n:o 57; vrt. s. 46, n:o 12.

-

-[218] Sam. s. 43, n:o 9.

-

-[219] Russkij Filologitsheskij Vestnik 1887 s. 36 ja ss.

-

-[220] P. Bezsonov, Kaleki pepehozshie, n:o 390-8, IV. s. 238-247.

-

-[221] Neus viittaa Grimmin satuun "Seitsemästä kaarneesta".

-

-[222] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371.

-

-[223] Groundstroem, n:o 2 melkein välittömästi ja Porkka, I. n:o 99,

-Kapriosta mainitulla Silta- ja kirkko-virren välityksellä; välikkeestä

-on jälki säilynyt myös näytteeksi painetun runon jatkossa.

-

-[224] Porkka, III. n:o 223 ja Alava, 1891, n:o 781.

-

-[225] Alava, 1891, n:o 899 ja Porkka, III. n:o 221. Toiset ovat:

-Länkelä IX. n:o 1 ja 1 b.

-

-[226] Alava, 1891, n:o 1286.

-

-[227] Luultavasti runosta "Ristitty metsä"; kts. Kanteletar 3:s painos

-III. n:o 137 sekä tutkimusta Eesti Üliõplaste Seltsi albumissa IV.

-s. 170.

-

-[228] Alava, 1891, n:o 781.

-

-[229] Porkka, I. n:o 99.

-

-[230] Porkka, II. n:o 166.

-

-[231] Alava, 1891, n:o 766. Päivänpaisteen pyytäminen Jumalalta on

-löydetty myös itäpuolelta Hevaan aluetta Järvisaaresta (Europaeus,

-III. 2. n:o 35), mutta sovitettuna pyytäjän äidin haudalle, että tämä

-pääsisi käymään kotona lapsiansa katsomassa (vrt. Kant. 4:s painos III.

-n:o 66).

-

-[232] Esim. Härkönen, n:o 6.

-

-[233] Tässä on noudatettu vanhinta Europaeusen muistiinpanoa (J. n:o

-31), sitä muodollisesti täydentämällä erään uudemman kirjaanpanon

-avulla (Basilier n:o 181).

-

-[234] Tämä säe puuttuu Europaeuselta.

-

-[235] Tässä on myös noudatettu yhtä Europaeusen kappaletta (G. n:o 352)

-ja samoin täydennetty uudemmasta (Härkönen, n:o 214).

-

-[236] Näistä alkusäkeistä on Europaeus ainoasti kolmannen kirjoittanut.

-

-[237] Järjestys Härkösen mukaan; Europaeusella on tämä säepari ennen

-edellistä.

-

-[238] Krohn, n:o 5845: siihen tapaan myös Härkösellä.

-

-[239] Krohn, n:o 6005.

-

-[240] Europaeus H. n:o 63 Suojärven Kotajärveltä, ja Härkönen, n:o 304

-Korpiseliltä.

-

-[241] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kuikan kylästä Sodanlahdelta.

-

-[242] Ruotsalainen, n:o 396, Haavistosta.

-

-[243] Europaeus, H. n:o 63; vrt. Basilier n:o 53 Suojärven

-Kotajärveltä.

-

-[244] Europaeus, III. 1. n:o 21 ja Ahlqvist, B. n:o 325.

-

-[245] Kalevalan toisinnot II. n:o 222, vrt. 223, jossa tämä piirre

-puuttuu.

-

-[246] Europaeus, G. n:o 282; vrt. Ahlqvist, B. n:o 102 ja Krohn,

-n:o 6889.

-

-[247] Niemi, VKEA. n:o 271.

-

-[248] Cajan, n:o 164 ja Castrén, XI b. n:o 14, jotka toisiaan

-paikoitellen täydentävät.

-

-[249] Ainoasti Castrénilla.

-

-[250] Ainoasti Castrénilla.

-

-[251] Viimeiset kaksi säettä ainoasti Cajanilla.

-

-[252] Yhdessä uudemmassa kirjaanpanossa (Inha n:o 33) se kuitenkin

-tavataan säilytettynä, vaan asetettuna kokoonpanon alkupäähän

-Marja-virrenkin edelle.

-

-[253] Niemi, VKEA. n:o 273.

-

-[254] Niemi, Sjögren n:o 421.

-

-[255] Cajan, n:o 83.

-

-[256] Berner, n:o 59 Arhipan pojan Miihkalin laulama.

-

-[257] Borenius, II. n:o 4, sekin Latvajärvellä muistiinpantu.

-

-[258] Niemi, VKEA. n:o 263 v. 26: "mistä tänne tullet."

-

-[259] Niemi, Tutkimus Sakari Topeliusen runonkeräyksistä s. 16-18; vrt.

-Kalevalan kokoonpano I. s. 22.

-

-[260] Niemi, Topelius s. 21-2 ja 52.

-

-[261] Kts. N.M.K.Y:n albumissa Ristinkallio I. kirjoitusta Väinämöisen

-haava s. 64.

-

-[262] Virittäjä II. s. 69.

-

-[263] Sitä vastoin on mahdollista, että englantilaisen Marja-virren

-loppusäkeissä (kts. s. 49) on siitä säilynyt jonkunlainen jälki.

-

-[264] A. Grenzstein, n:o 99 Audrusta Pärnunmaalta (EKS. 4:o 2. s. 391).

-

-[265] J. Relander, n:o 23.

-

-[266] Virosta: Wiedemann, Aus dem inneren und äusseren Leben der

-Ehsten, s. 356; vrt. Hurtin kok. II. 33. s. 257, jossa mainitaan monen

-pääsiäisaamuna vahtivan aurinkoa koko tunninkin, kunnes heidän

-silmissään alkaakin aurinko tanssia. -- Suomesta suullisia tietoja

-Hämeestä, Savosta ja Karjalasta.

-

-[267] Länkelä, IX. n:o 1.

-

-[268] Porkka, Loitsu n:o 33 ja Groundstroem, n:o 245.

-

-[269] Porkka, III. n:o 222.

-

-[270] Sam. n:o 221; vrt. Alava, 1891, n:o 1149.

-

-[271] Porkka, II. n:o 165 ja Alava, 1891, n:o 761.

-

-[272] Ruotsalainen, n:o 143. -- Itäpuoleltakin Hevaan runoaluetta

-on löydetty lyyrillinen runo, jossa kenties voi nähdä Kirkko- ja

-silta-virren vaikutusta (Europaeus III. 2. n:o 158). Tyttö siinä kertoo

-emon ja veikon opettaneen: "Kun menet kirkkoon, niin kumarra, anna

-kättä alttarille, saarnastuolille sanele; kaikki kansa katsahtavat:

-kenen tyttö" j.n.e.

-

-[273] Porkka, Loitsu n:o 40.

-

-[274] Groundstroem, n:o 245; vrt. Porkka, III. n:o 222.

-

-[275] Groundstroem, n:o 86 ja Europaeus, III. 3. n:o 136.

-

-[276] Alava, 1891, n:o 1287; vrt. Europaeus, III. 3. n:o 137.

-

-[277] Kts. Julius Krohnin jälkeenjääneistä muistiinpanoista II (Valvoja

-1891. s. 612-623).

-

-[278] Europaeus, J. n:o 31 (täydennetty Basilier n:o 131:n avulla) ja G.

-n:o 352.

-

-[279] Sen näkee selvästi Lönnrotin Loitsurunojen julkaisustakin ss.

-156, 195, 268, 341.

-

-[280] Europaeus, G. n:o 580.

-

-[281] Castrén, XI b. n:o 13 Tois.

-

-[282] Lönnrot, E. n:o 580.

-

-[283] Karttunen, n:o 197.

-

-[284] Krohn, n:o 6401.

-

-[285] Karttunen, n:o 149. Juuri edellä on puhe siitä virrasta eli

-koskesta, joka ei ota hukuttaakseen Neitsyt Maariaa.

-

-[286] Ainoa vähän täydellisempi on Europaeus, K. n:o 11, vaan siinä ei

-mainittuja liitteitä olekaan.

-

-[287] Törneroos ja Tallqvist, n:o 370.

-

-[288] Groundstroem, n:o 86 ja 245.

-

-[289] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371 ja Tois. sekä Groundstroem,

-n:o 2.

-

-[290] Länkelä, IX. n:o 1.

-

-[291] Alava, 1891, n:o 900.

-

-[292] Esim. Groundstroem, n:o 2.

-

-[293] Sam. n:o 245; vrt. Länk. IX. n:o 1 b: "kahlehia" ja

-"kuristusvöitä".

-

-[294] Kts. s. 132.

-

-[295] Porkka, I. n:o 156 ja loitsu n:o 38.

-

-[296] Europaeus, J. n:o 31, täydennyksenä käytetty Relander, n:o 9 ja

-Härkönen, n:o 6.

-

-[297] Ainoasti Härkösellä.

-

-[298] Ei Europaeus, mutta molemmissa uudemmissa kappaleissa.

-

-[299] Kolme edelläkäyvää säettä yksistään Relanderilla. Härkösellä on

-ainoasti säe: _Juutas mittai kauhansa_.

-

-[300] Nk. ed. Härkösellä sen sijaan kuuluu loppu: _Juutas istuu perä

-kiinni kalliossa, kaula rautakahlehessa_.

-

-[301] Europaeus, G. n:o 352.

-

-[302] Kts. Franssila, Iso tammi s. 477. Siinä yritetty loitsun

-säkeitten johto lyyrillisestä runosta on epäiltävä.

-

-[303] Europaeus, G. n:o 580: _Istuu vieras kynnykselle_.

-

-[304] Krohn, n:o 5911

-

-[305] Europaeus, H. n:o 62.

-

-[306] Krohn, n:o 5911.

-

-[307] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kiikan kylästä Sodanlahdelta.

-

-[308] Niemi, VKEA. n:o 271.

-

-[309] Tästä on yhdessä kappaleessa (Cajan, n:o 83) tullut vastaukseen

-tiedustelujen suurien silmien lisäksi "leuka laaja", jonka Lönnrot on

-asettanut ensimmäiseksi sekä kysymykseen että vastaukseen.

-

-[310] Niemi, Sjögren n:o 421.

-

-[311] Niemi, VKEA. n:o 273.

-

-[312] Topeliusella, niinkuin on mainittu, oli paitsi hänen

-kokoelmissaan säilynyttä kappaletta (Niemi, Topelius s. 52) toinen

-Sjögrenin muistiinpanon kaltainen. Jos hän tähän jälkimmäiseen

-vastaukseen olisi asettanut uuden kysymyksen, niin voisi vielä ajatella

-sen olleen kadonneessa toisinnossa. Mutta hän on tehnyt muutoksen juuri

-säilyneesen kappaleesensa.

-

-[313] Cajan, n:o 46.

-

-[314] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa (Fol. V. s. 30) tätä kohtaa ei

-vielä löydy.

-

-[315] Kts. Lönnrot, Loitsurun. s. 1.

-

-[316] Castrén, XI. b. n:o 13.

-

-[317] Europaeus, K. n:o 11.

-

-[318] Cajan, n:o 83.

-

-[319] Charl. Europaeus, n:o 186; vrt. Sirelius, n:o 213, jossa loitsun

-seassa tavataan sekä Hiiden sepän kahleentaonta että säe: _Piru kaivoi

-pitkän hauan_.

-

-[320] Krohn, n:o 1491-4 Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta; vrt. 16629

-Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä. Kts. myös Auer, n:o 65 Kemistä

-Pohjanmaalta: Kallio oli ennen pehmyt kuin leipä, vaan kun Luoja sanoi:

-"maa kiven kovettakohon, vesi rauan karkaiskohon", niin tuli kovaksi

-kivi. Viitatut runosäkeet esiintyvät sentään Vienan läänissäkin, josta

-koko kertomus voisi olla laukkukauppiaan mukana kulkeutunut.

-

-[321] Relander, n:o 123; vrt. Basilier n:o 65 ja Krohn n:ot 5845, 5911.

-Myös Vienan läänissä tavataan loppulaule: _siinä tshiepissä on nyt

-Hiitolan isäntä, sentähden ei taota rautaa pyhänä_ (Castrén, XI. b. n:o

-13; vrt. Cajan n:o 46).

-

-[322] Kts. Niemi, VKEA. n:o 236.

-

-[323] Ahlman, n:o 100.

-

-[324] Laiho, n:o 354. (Nämät sanat luetaan purressa hampain jonkin

-teräkalun terään, estääkseen haavaa tulemasta).

-

-[325] J. Vahl, Lapperne og den lapske Mission I. s. 153.

-

-[326] Hurt, II. 18. s. 140.

-

-[327] Kts. myös Salamniusen Ilolaulua Jeesuksen alas astumisesta

-helvettiin, jossa: Pani konnat kahlehisin.

-

-[328] Virittäjä, II. s. 73-7.

-

-[329] Raamatullisia aiheita, joita Nikodemuksen evankeliumi on

-yhdistävinään, kts. 1 Piet. 3: 19: 2 Piet. 2: 4; Joh. 16: 11.

-

-[330] Borenius viittaa vielä Bogomilien oppiin, jonka mukaan Jeesus

-vasta haudasta ylösnoustuaan kahlitsi vanhemman veljensä Satanaelin

-paksuun ja raskaasen kaularenkaasen. Tämä oppi on vaikuttanut

-vanhauskolaisiin Venäjällä ja todistettavasti myös Venäjän-Karjalaisten

-käsitykseen esim. Maailman luomisesta (kts. Suomalaisia kansansatuja I.

-n:o 321). Koska kuitenkin suomalaisessa kansanlaulussa Luojan

-ylösnousenta ja Hiiden sepän kahlinta alkuaan ovat olleet eri runoja,

-katoaa siitä näennäinen yhtäläisyys kahlitsemisajan suhteen.

-

-[331] Kts. Suomal. kirjall. historia I. s. 251-2.

-

-[332] Basilier, n:o 53.

-

-[333] Esim. Ruotsalaisilla: Bäckström, II. s. 198; kts. Venäläisillä:

-Bezsonov, n:o 380, IV. s. 210.

-

-[334] Krohn, n:o 5698. Lisäyksiä n:o 5742:n jälkeen. Näistä on joskus

-sopivampi säkeenmuoto valittu ja päätekstistä muutenkin hiukan säkeitä

-karsittu.

-

-[335] Iuda lisää: _Terväh (pian) pietäh suudu (tuomio) käissä_. Tämän

-lauseen selityksen saa vielä mainittavasta suorasanaisesta tarinasta,

-jossa Iuda tempaa miekkansa: "_terväh täs peä pakkia; kenes on ismen,

-sanokkoa_!" vaan Maarian poika vastaa: "_älä viuhka spoagan kera_!"

-Nähtävästi Pietarin teosta kiinniottotilaisuudessa johtunut piirre.

-

-[336] H. n:o 63.

-

-[337] Bezsonov, n:o 371, IV s. 197; vrt. n:o 369, 370, 372 sekä 351 ja

-352; viimeksimainitusta vähävenäläisestä kappaleesta huomautetaan, että

-sitä laulettiin Pitkänä Perjantaina.

-

-[338] Haupt u. Schmaler, I. n:o 284, s. 276.

-

-[339] Krohn, n:o 5715 a, muistiinpantu sekin Kotajärven kylässä.

-

-[340] Grundtvig, n:o 99, II. s. 536 ja Bugge, Studier över de nordiske

-Gude- og Heltesagns Öprindelse s. 35.

-

-[341] Mark. 15: 39; vrt. Math. 27: 54 ja Luukk. 23: 47.

-

-[342] Erk-Böhme, n:o 1958-60, III. ss. 665-7.

-

-[343] Relander, n:o 123, Kuikkaniemen kylästä.

-

-[344] Karttunen, n:o 95. Vaillinaisemmin Vienan läänissä: Cajan, n:o

-45, 83; Berner n:o 55; Karjalainen n:o 36.

-

-[345] Suomalaisia kansansatuja I. n:o 297, tois. n:o LXXXV.

-

-[346] Afanasiev, Legendy s. XIII ja Golovatskij, II. s. 6, n:o 8.

-

-[347] Pamjatniki star. russk. liter. I. S. 217.

-

-[348] G. n:o 595.

-

-[349] Grundtvig, III. s. 882-3.

-

-[350] Child, n:o 55, II. s. 7-10.

-

-[351] Haupt und Schmaler, I. s. 275. n:o 283.

-

-[352] Tshubinskij I. s. 152-3 ja Golovatskij, II. s. 9, n:ö 13; vrt.

-Bezsonov, n:o 319, IV. s. 116.

-

-[353] K. Krohn, Satuluettelo II. 89; esim. Gromidstroem runo n:on 245

-jälkeen.

-

-[354] Vrt. vv. 454-5 ja 604-5 sekä v. 453: _Päälle kaulan

-kaikkivallan < Kaukomielen_.

-

-[355] Myös eräässä Pohjois-Aunuksen kappaleessa mainitaan _paapo_

-(kätilö), jota orja lähetetään etsimään (Karttunen n:o 179).

-

-[356] K. Krohn, Satuluettelo II. 14.

-

-[357] Vrt. Lönnrot, Arvoituksia n:o 326 merkityksellä: lintu.

-

-[358] Esim. Lönnrotin Loitsurunoissa s. 214.

-

-[359] Esim. Niemi, YKEA. n:o 50.

-

-[360] Kts. UK. 14: 425-8; 15: 40-4, 54-7, 363 ja seur.; sekä VK. 8:

-100-154, 184-208.

-

-[361] Cajan, n:o 45.

-

-[362] Afanasiev, Leg. n:o 15, s. 53.

-

-[363] Borenius, Kalevalan Toisinnot I. 1 (ainoasti alku painettu) n:o

-21; Niemi, VTT F. A. n:o 10 ja Kalevalan kokoonpano I. s. 137.

-

-[364] Reunamuistutuksessa Cajan n:o 46:n kopioon Borenius viittaa

-siihen mahdollisuuteen, että tämäkin runojakso olisi saman Vaassila

-Kieleväisen esittämä. Asianlaidan perille tai edes lähelle päästäkseen

-pitäisi kuitenkin saada ei ainoastaan Vaassilan laulamat runot ja

-säkeet tarkoin selville, vaan myös muiden läheisten laulajain. Erittäin

-olisi määrättävä Luojan virsi A. II. 3. n:o 71 (VKEA. n:o 268), jossa

-yhteisiä säkeitä vrt.: 1-10, 13-5 (erittäin 5 ja 7).

-

-[365] T:ri J. Hurtin tiedonanto.

-

-[366] Koska t:ri Hurtin Setukais-kokoelmat toivottavasti pian

-ilmestyvät painosta, riittänee tässä suomennos, joka on suoritettu

-kahden kappaleen mukaan: A = H. I. 6. s. 192 (J. Sandra n:o 5) ja

-B = H. II. 4. 105 (Jak. Hurt 49).

-

-[367] O. Kallas, Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie I.

-s. 305.

-

-[368] _Võnd, Võnnu_ Setukaisilla tarkoittaa tri Hartin tiedonannon

-mukaan _Venden_ nimistä kaupunkia Liivinmaalla, joka keskiajalla oli

-liiviläisen ritariston päälinna.

-

-[369] O. Kallasen huomauttama sam. s. 311-2.

-

-[370] Esim. Hart, VI. 1884. II. n:o 18.

-

-[371] A = H. II. 3. s. 5 (H. Prants n:o 3); B = H. I. 2. 301 (J. Lillak

-14) Suuren Jaanin pitäjästä, 12:s säe on lisätty läheisen Pilistveren

-toisinnosta: H. III. 2. 825. Myös Harjumaalla (Neus kk. n:o 92),

-Läänemaalla ja Varsinais-Virossa (H. II. 54. 508 ja III. 2. 475) on

-runo löytynyt, josta voi päättää sen olleen aikoinaan yleisen koko

-Virossa.

-

-[372] A) 3. 4. akanamaha; 4. 3 astut, 4. olkivatsa; 9. 3-4 pöydän

-luona; 10. 2 piirikunta; 11. kaksi parvea kaarneina; 12. 1 kaikki; 16.

-3 mitataan; B) 6. 4 ruumen; 8. 3 reellä; 9. 4 kuolisit; 11. 1 irvellä,

-2 suden.

-

-[373] Että härkäkin on kyntömaalla, todistaa eräs toisinto, jossa härkä

-selittää syyn niskansa hiertymiseen: _ky ma künni külä maada, üles ma

-kisi kivi saarõ, üles kakki kannu juurõ_ (H. II. 3. s. 5, sama jossa

-hevosen ja härän kinastelu on säilynyt).

-

-[374] Usein hevonen ilmoittaa väsymyksensä syyksi, että on ollut

-hääsaaton (_saja_) ja sodan (_sõa_) ajossa, arvellen edellistä ajoa

-raskaammaksi, kun sodassa ainakin hyvin syötetään (esim. Hurt,. VL.

-1884. II. n:o 7). Tämä valitus on kuitenkin eri runoa (kts. Kallas,

-Wiederholungslieder s. 163).

-

-[375] Neus, EV. n:o 117, s. 437.

-

-[376] H. II. 10. s. 246 (Nante s. 16) Kadrina; toisinto: H. II. 11. s.

-933 (Mastberg n:o 3) Veike-Maarja.

-

-[377] Neus, n:o 12, s. 55 Järvamaalta ja Knüpffer II. n:o 198

-Varsinais-Virosta; vrt. H. II. 41. s. 319 Saarenmaalta, II. 54. 457

-Lääne, II. 25. 69 ja 43. 9 Viljannin sekä II. 24. 485 Võrunmaalta.

-

-[378] Hurt, VL. 1884. H. n:o 7.

-

-[379] Hurt, VL. 1884. 111. n:o 4; toinen löytyy H. II. 4. n:o 145.

-

-[380] Tämä ja edellinen säe lisätty muista toisinnoista.

-

-[381] Itsenäisissä Ilmanpäästö-runon kappaleissa tavallisesti Maaria

-tuottaa tyttärillään vaatteet ja Jeesus rengeillään valjastuttaa.

-

-[382] H. I. 10. s. 569 (Fr. Treial n:o 2).

-

-[383] Samaan tapaan loppuu myös edellä mainittu härän runon sekä

-hauta- ja ilma-runon yhdistys: _Jäi iks jidus Jumalille, Kirjä kätte

-Marijille, Jäu näidiste käelda, Sinipelli sõnelda.

-

-[384] H. II. 3. s. 73 (H. Prants n:o 65).

-

-[385] Kts. I. s. 54.

-

-[386] H. III. 13. s. 242 (Bezsold n:o 3).

-

-[387] Eräässä juhlajulkaisussa v. 1863 Der Gelehrten Estnischen

-Gesellschaft etc. s. 7; Tallinnan virol. kirjall. seuran kok. F. 232 f.

-n:o 335.

-

-[388] Afanasiev, Legendy s. IX.

-

-[389] Nyland IV. s. 100 ja Lönnrotin sanakirja: Kampelo.

-

-[390] Lutsi maarahvas n:o 131-2.

-

-[391] Mahdollista on, että myös pahan hengen hautaan paneminen Jeesuksen

-sijalle olisi jossain yhteydessä suomalaisen Hiiden sepän kahlinnan

-kanssa. Vrt. Karjalan kannaksen toisintoa s. 142 sekä erittäin Muist.

-Sireliusen loitsua n:o 213, jossa säettä: _Piru kaivoi pitkän hauan_,

-seuraa: _Sinne piru piinatahan_. Tämä yhdistys saattaa kuitenkin olla

-satunnainen ja jälkimmäinen säe jostain manaus-luvusta johtunut.

-

-[392] Europaeus, J. n:o 303 ja 300.

-

-[393] Sam. n:o 301; vrt. Länkelä IV. n:o 28 Seitskarilta.

-

-[394] A = EKS 4:o 5. s. 426 (M. Leppik n:o 414) Koerusta

-Järvamaalla; B = H. II. 1. 521 (M. Ostrov ja O. Kallas 691) Jõhvista

-Varsinais-Virossa. A 3. 1 kipinä; 4. 2-3 käy ympäri huoneissa; 11. 1

-omenapuihin. B 3. 1 käveli; 4. 3 kynttilää; 7. 4-5 siivosi pöydät:

-11. 3 leikkijälle.

-

-[395] H. IV. 7. s. 500 (J. Esken, n:o 1).

-

-[396] Kantelettaren 3:ssa painoksessa on Lönnrot Luojan virressä (III.

-n:o 22) kuitenkin runomittaan sovittanut yhden kohdan mainitusta

-viimeistelyn-yrityksestä, nimittäin Juuttaan kahleen hiomisen.

-

-[397] Tähän liittyy vielä eräs vähän epäiltävä muunnos: H. II. 30. 677

-Rõngu (P. Grünfeldt 1) = H. III. 6. 135 Helme (H. Karolin 19).

-

-[398] Yhdessä kappaleessa (A 1) Maaria itse hänet herättää ja vie

-taivaasen, vaan siinä on lopumpana esitettävän muunnoksen vaikutusta.

-

-[399] Säe 10. 2 käveli; 11. 2 veräjän; 13. 4 raukka; 15. 1 höyhen; 27.

-3 isäntä; 31. 1 lämmittämättömään; 43. 1-2 renkejä käskiessä; 49. 2

-vakkasella; 50. 1 ahtaammalla.

-

-[400] A 8 tuodaan isännälle tervakannun kera _leiva tükki_,

-huomautuksella että oli kyllin saanut nisua syödä, olutta juoda.

-

-[401] A 3-5 Pärnunmaalta; molempien jälkeen A 6, 8 Viljanninmaalta;

-muissa puuttuu tarjoilu isännälle.

-

-[402] Seuraava säepari, samoin kuin vastaava Hiiden portin kohdalla

-lisätty (14).

-

-[403] 13: Vietiin metoiseen t.; niinikään sitten metoinen tuoli ja

-tuoppi, jotka 16:ssa on hopea --. Myös hopeahuone ilmaantuu Joenperän

-kappaleessa (12).

-

-[404] 16:n mukaan; 13 yleensä: orjalle.

-

-[405] Sam.; 13: _Luspassa lovatessasi_.

-

-[406] Järjestys 16:n; 13: H. m. L. m.

-

-[407] 13 sielu: 16 v. s. helvettikin, samoin kuin edellä: taivaasehen.

-

-[408] Tämä ja kuusi seuraavaa säettä 16:n mukaan; 13 ainoasti: _Jo sie

-sait istuakses, Piikoja pitäessäsi, Orjia ottaessasi_.

-

-[409] Viimeistä säeparia vastaa eräässä varsinais-virolaisessa

-kappaleessa (B 19): _Paha on maksada Manalla, Kuri on kosta Tuonelassa,

-Ale on auassa tasuda_.

-

-[410] Itse katuakin välistä nimenomaan mainitaan Tuonelan kaduksi

-(esim. J-).

-

-[411] Isäntä viedään helvettiin, jossa orja on vastaanottamassa. (3),

-

-[412] Paitsi Soikkolan-puolisen vaikutuksen alaista kappaletta (25)

-etempänä mainittava Järvisaaresta (39).

-

-[413] Soikkolan Venaa, tarkoitti laulaja, etempänä merta olevia kyliä.

-

-[414] Ainoasti 62:ssa, jota vastoin tästä puuttuu toisen kappaleen

-seitsemän säettä. Seuraavassa on pantu hakasiin ne säkeet, jotka jo

-Lönnrot on 60:n säkeitten väliin lisännyt 62:sta.

-

-[415] 62:ssa puuttuu; seuraava säe: _Käy s. k--tellen_.

-

-[416] 62: _Rangastus raskahampi_.

-

-[417] 62:ssa puuttuva säe.

-

-[418] Ruots. spann, vanha mitta, ja pung = kukkaro.

-

-[419] Kts. 41, jossa _ilo- ja surutuvan_ yhteydessä mainitaan myös

-_ilo- ja surusielut_.

-

-[420] Tosin Venjoen kirjaanpanojen joukossa Europaeusen kokoelmissa,

-vaan muodoltaan ilmeisesti Karjalan kannaksen runoihin kuuluva ja

-luultavasti laulajan sillä puolen kuulema.

-

-[421] 85: nimenomaan Santti Pietari, vaikka portin sijalla porstua.

-

-[422] Sitä paitsi satunnaisesti yhdessä äskettäin kirjaanpannussa

-Narvusin kappaleessa nimellinen Hetu tyttö (9). Selvästi Kantelettaren

-vaikutuksen alainen on 46.

-

-[423] Vrt. välimuotoa "Katalaisella kahmalolla" yhdessä Narvusin

-kappaleesa (5).

-

-[424] Lyyrillisessä Isäntäväen puhuttelurunossa: H. II. 37. s. 98 (H.

-Hendel n:o 4) Vaivarasta Inkerinmaan rajalta.

-

-[425] Alkusoinnuton määresana _pikkusella l. pienimmällä_ on

-_kappasella_ säännöllisesti Karjalan kannasta pohjoisempana.

-

-[426] Samoin Savon puolella: "Kapealla pietimellä" (92, 95).

-

-[427] Kts. mainitun runon tutkimusta Finnisch-ugrische Forschungen

-I. s. 63.

-

-[428] Kolmas Kantelettaren kertosäkeistä (v. 20) on ensimmäisen mukaan

-muodostettu; vrt. Kurkijoen-puolisessa näytteessä: _päin pälvehen_.

-

-[429] Vrt. myös seuraavaa säettä: Vietihin Jumalten (83) l. Jumalan

-(84) luokse.

-

-[430] Edellä käyvä säepari (vv. 26-7) on Kurkijoen-puolisesta

-näytteestä otettu. Muutos: Sieluja kirjoittamassa > S. kereämässä

-(käsikirj., vrt. Kant. 1 pain. Tois. s. 235) > Kerättihin kuollehia

-on tapahtunut runomitan ja alkusoinnun parantamiseksi sekä

-uudemmanaikuisen kirjoittamisen käsitteen välttämiseksi.

-

-[431] Toisinaan myös niinkuin Virossa yksin olutta; molemmissa

-toisistaan riippumaton myöhempi muodostus, lähin suomalainen vasta

-Venjoella Keski-Inkerissä (36). Meden kera tavataan olut Hevaalla (20,

-25), vaan viina jo Soikkolasta (13, 14, 16, 17) ja hunaja Joenperästä

-(12) alkaen.

-

-[432] Tilapäisiä lisäkoristeita Kantelettaressa ovat: vv. 41 ja 49

-(tois. 91), edellisen johdosta ovat ehkä muodostetut vv. 69-70, joille

-ei löydy vastinetta aikaisimman kk:n reunamuistutuksissakaan; samoin

-vv. 35 ja 52-3 (83, vrt. 82) sekä v. 80 (83, vrt. 85).

-

-[433] Vrt. jo B. 15: _Pikkena küünarpuu käes, Laiein kangas kaendelas_.

-

-[434] Kantelettaren kk:n reunassa on (83): _Verkoa saran tilasta,

-Pitemmällä kyynärällä_, josta painetun vv. 103-4 ja sen mukaan myös

-107-8 on muodostettu.

-

-[435] Esim. Neovius, Paraske n:o 1047.

-

-[436] Bezsonov, Kaleki n:o 19-27, I. s. 43-97.

-

-[437] Child, n:o 56 A ja B, II. s. 10.

-

-[438] J. Wenzig, Westslawischer Märchenschatz, s. 291.

-

-[439] Erk-Böhme, n:o 218, c:n mukaan (I. s. 646); vrt. b.

-

-[440] Sam. n:o 219 a (I. s. 650); vrt. n:o 2071 (III. s. 763), jossa

-lapsensa surmaajalle samaa tarjotaan.

-

-[441] Grundtvig, n:o 100, n. s. 539.

-

-[442] Sam., n:o 109, II. s. 589.

-

-[443] H. II. 5 s. 280 (Jos. Hurt 1883, n:o 64) Karksi.

-

-[444] Hurt, Vana Kannel n:o 296 A (II s. 210) Kolga Jaani; H. III. 7 s.

-367 Viljandimaa ja II. 51. 173. Puhja.

-

-[445] H. III. 13. s. 674 Halliste.

-

-[446] Vana Kannel n:o 296 B; H. II. 41 s. 616 Tõstama.

-

-[447] H. I. 2. s. 106 (J. Sootz 1889, n:o 3) Halliste.

-

-[448] Tästä lienee tullut yhteen etelävirolaisen päämuodon kappaleesen

-(A 7) tuolin lisäksi: _silkkisänky ja pehmeä patja_, jolle orjaa

-kehoitetaan heittäytymään, koska oli kyllin saanut paljaalla maalla

-maata.

-

-[449] Kts. E. Lagus, Germaniska toner i den finska fålkvisan

-(Finländska bidrag till svensk språk- och folklifsforskning utg. af

-svenska landsmålsföreningen i Helsingfors, 1894, s. 64).

-

-[450] Erk-Böhme, n:o 90 a, I. s. 321. Käännös noudattaa suomalaisen

-laulun mittaa, johon ajatus on paremmin mahtunut; alkutekstin mitta on

-hiukan lyhyempi, jambinen.

-

-[451] Sam. n:o 90 b ja c.

-

-[452] Sam. n:o 89 c, I. s. 316.

-

-[453] Sam. n:o 79 e.

-

-[454] Sam. n:o 89 b.

-

-[455] Sam. 71 d, I. s. 256.

-

-[456] Sam. n:o 71 g.

-

-[457] C. G. E(stlander), Om folksängens vägar i Norden: Album utg. af

-Nylänningar VIII. s. 86 -- 7.

-

-[458] Geijer-Åfzelius, ny uppl. n:o 25. 2, I. s. 144, II. s. 134;

-Nyland, Hl. s. 53.

-

-[459] Album utg. af Nyländingar VIII. s. 81-2. Mainitut viisi säettä

-tavataan myös yksistään suomeksi: Paldani, n:o 111.

-

-[460] Tämä ja seuraava värssy on palautettu siilien muotoon, joka

-niillä on Lönnrotin käsikirjoituksessa.

-

-[461] H. I. 2. s. 89 (H. Martinson n:o 17) Pärnun pitäjästä; vaatsin =

-katsoin, viirst = saks. fiirst, ruhtinas, truuist = uskollisesti.

-

-[462] Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 30, 39 ja 3; suomeksi esim. Laurila

-n:o 4 Kiikasta ja E.V. Hynninen n:o 29 Joroisista: Aminoff, n:o 1

-Iisalmesta; I. Krohn 1890, n:o 83.

-

-[463] Steenstrup, Vore Folkeviser s. 107, 115.

-

-[464] Arvidsson, III. s. 271; Lönnrot, fol. V d. n:o 101, E.V. Hynninen

-n:o 27 ja Lauri Soini, Uusi Suometar 1901, n:o 164.

-

-[465] Tämä laulu on kauttaaltaan mukaelma ruotsalaista

-(Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 54, II. s. 235). Omituinen on veljen

-murhan aihe: _Mintähen naistani nauratteli_. Ruotsissa ei veli ilmoita

-äidille mitään motiivia kauheaan tekoonsa ja Englannissa (Child, n:o

-13) on veljesten riidanalku suorastaan mitätön: vitsan leikkaaminen

-pajusta, josta ei kuitenkaan olisi puuta kasvanut, tai pennyn arvoisen

-pähkinäpuun-oksan taittaminen. Kuitenkaan tätä piirrettä ei tavata

-Schröterin julkaisussa (s. 121) eikä edes Lönnrotin Kantelettaren

-käsikirjoituksessa (s. 400). Luultavasti on siis Lönnrotin itse

-onnistunut keksiä niin valtaavalle tapaukselle runollisesti vastaava

-aihe.

-

-[466] Child, n:o 75, II. s. 204-213.

-

-

-[467] Erk-Böhme, n:o 110 c, I. s. 388.

-

-[468] Sam. n:o 110 e.

-

-[469] Äidin kysymyksessä: "miksi hameesi edestä lyhyt" sekä tapauksen

-sijoittamisessa Augsburgin kaupungiin (kts. sam. s. 396 ja n:o 119 a),

-joka ei ollenkaan sovellu äidin neuvoon parissa toisinnossa, että lapsi

-olisi salattava ja heitettävä Rein-virtaan (n:o 110 b, vrt. d).

-

-[470] Child, II. s. 205 Muist.

-

-[471] Eva Wigström, Folkdiktning 1. s. 52 ja Fagerlund, Anteckn. n:o 5,

-s. 196.

-

-[472] Osaksi jo ruotsinpuolisissakin kappaleissa tavattavia (kts.

-Arvidsson II. s. 18 ja Dybeck, Runa 1845 s. 15).

-

-[473] Herra kreivillä ei ole juuri muuta kuin: viinaa, olutta, rommia,

-punssia, pomeranssia, siirappia, teetä tai kahvia ynnä vehnäistä eli

-rinkeliä! Ainoasti kerran mainitaan myös: Ehk kolm tuhat tukatit (H.

-II. 11. s. 305). Tallirengin tarjoomisesta ilmenee jälki neidon

-pyynnössä saada hevonen ja kuski kotiin ajaakseen (H. IV. 3 s. 173:

-samoin muutamassa Eisenin muistiinpanossa Hiidenmaalta, jossa vielä

-kotona tehty huomautus: _Kleit on eest lühikene_, on epäilemätön jälki

-saksalaisesta esikuvasta). -- Mahdollisesti alkuperäinen ajatus on

-säilynyt eräässä vastauksessa neidon pyyntöön, että saisi herran

-itsensä: _Ei sa ärrad ennast saa, Sääl on palju panti tarvis_ (H. II.

-7. s. 269), joka viittaa samanlaiseen varallisuuden vaatimukseen kuin

-saksalaisessa laulussa: "Minä seisoin korkealla vuorella",

-

-[474] Esim. Härru vötis nuga taskust, Pistis oma rinna sisse, Veri

-purtsand vastti nägu (H. I. 1. s. 613) tai Siis hilrra laaäis, lasgis

-isi, Ja suri pilssi paugu päes (H. I. 2. s. 260).

-

-[475] G. Djurklou, Ur Nerikes folkspråk s. 106.

-

-[476] J. K(rohn), Ennen tuntematon ritariballadi Suomen keskiajalta,

-Valvoja 1885. s. 517.

-

-[477] Groundstroem, n:o 82 sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 213.

-

-[478] Tämä säe on sivulle kirjoitettu ja viitattu sana useaan kertaan

-yritetty kirjoittaa; vrt. Groundstroem, n:o 79.

-

-[479] Kk. _Neiellen_; vrt. esim. Porkka I. n:o 115.

-

-[480] Tämän kertosäe kuuluu Gr. kk. _Laulella papit papelil_.

-

-[481] Kk. -- alt kovalta; eräässä toisinnossa mainitaan, että "Kaksi

-oli hauankaivajata" (Alava, 1891, n:o 1288).

-

-[482] Kk. kovalta.

-

-[483] Kk. Vaipui vaipui solai(?)

-

-[484] Kk. Sepit sie.

-

-[485] Kk. Katolisen.

-

-[486] Esim. Porkka. I. n:o 119, 120; 117.

-

-[487] Porkka, I. n:o 119.

-

-[488] Porkka, II. n:o 202 Narvusista.

-

-[489] Törneroos ja Tallqvist, n:o 211.

-

-[490] Siinä Anteruksen runon kappaleessa, jossa koulusta tulo on

-laveimmin kuvattu, mainitaan pyssyn ohella myös miekka.

-

-[491] Porkka, I. n:o 120.

-

-[492] Esim. Groundstroem, n:o 79; vrt. Porkka, I. n:o 121.

-

-[493] Porkka, II. n:o 60.

-

-[494] Ruotsalainen, n:o 137 ja Alava, 1891, n:o 405.

-

-[495] Törneroos ja Tallqvist n:o 210: Alla Narvan.

-

-[496] Porkka, III. n:o 241 Soikkolasta.

-

-[497] Eräs Anteruksenkin runon toisinnoista kuvaa miten ovea avatessa:

-Neito oli pesty penkin päällä. Viron viinoilla valettu, ja päättyy

-valitukseen (Porkka, I. n:o 110).

-

-[498] Tässä runossa mainittu loppuponsi kuitenkin aniharvoin esiintyy

-(Porkka, J. n:o 195; siinäkin yhteenhautaaminen ilmaisee Anteruksen

-runon vaikutusta).

-

-[499] Myös yhdessä Hevaan-puolisessa kansanrunon toisinnossa on kysymys

-ainoasti itsemurhasta: "Veisti kaulan itseltähän, kuin kurelta kurkun"

-(Porkka, I. n:o 107). Tämäkin säepari voi kuitenkin olla muualta

-lainattu.

-

-[500] Polén, n:o 199; vrt. J. Krohn, Suomal. kirjall. hist. I. s. 347.

-

-[501] Lönnrot, Q. n:o 87 ja Ahlqvist, B. n:o 156.

-

-[502] Esim. Europaeus, G. n:o 632.

-

-[503] Arvidsson, n:o 72, II. s. 21; vrt. "Herr Malmstens dröm" Geijer

-ooh Afzelius, ny uppl. n:o 69, I. s. 335.

-

-[504] Kts. Erk-Böhme, I. s. 405 sekä M. B. Landstad, Norske Folkeviser

-n:o 61.

-

-[505] Erk-Böhme, n:o 109 b, I. s. 387.

-

-[506] Alkuperäisessä on tämän värssyn sijalla kaksi, joista toinen

-tulee vasta seuraavan värssyn jälkeen.

-

-[507] Arvidsson, n:o 85; II. s. 79; sam. n:o 132, II. s. 246 ynnä n:o

-57. I. s. 364.

-

-[508] Kts. Child, n:o 95, II. s. 346, III. s. 516, IV. s. 481, V. s.

-231, 296.

-

-[509] Erk-Böhme, n:o 78 a-e.

-

-[510] Sången om den friköpta. Finsk Tidskrift 1881 toukok. (X. s. 331).

-

-[511] Pois on jätetty muutamia vaillinaisia kappaleita. Lunastettavan

-neidon laulun ja runon yhtymisestä syntyneet sekamuodostukset tulevat

-edempänä puheeksi.

-

-[512] Veljen ja sulhasen vaihtuneet tavarat on pantu oikeille

-paikoilleen; (sulakoon) sijalla on: rikkukoon.

-

-[513] Tästä ilmeisiä väännöksiä ovat: Pää paatin pohjassa (6) ja Kädet

-p. pohjassa, Jalat p. laidassa (13).

-

-[514] 1; vrt. 4, jossa vaihdoksen kautta ensin avuksi tulevalla

-sisarella on _silkkikläninki_ ja äidillä lopussa sisaren tavallinen

-_kultakruunu_.

-

-[515] Eisenin kok. Lun. neit. n:o 10 (H. Hendel 1892).

-

-[516] Esim. J. F. VV. T. Laulu tasku, Tallinna 1881, s. 41.

-

-[517] Eisenin kok. s. 8780 (T. M. Franzdorff, n:o 2 Simuna).

-

-[518] Eisen, Lun. neit. n:o 3 (J. Ott, Kolga Jaani). Tavallisesti on

-tämä säe viroksi oikein käännetty: Mööda m. r.

-

-[519] Eisen s. 8777 (T. M. Franzdorfi, n:o 1 Simuna).

-

-[520] Tämän vaikuttamat ovat myös muutamat vaihdokset omaisten muuten

-säännöllisessä tavarain jaossa.

-

-[521] Ruotsalainen, n:o 87, Narvusista.

-

-[522] O.A.F. Mustonen, Virolaisia kansanrunoja n:o 30 ja Hurt II. 54.

-s. 486.

-

-[523] H. III. 18 s. 462, 656, 729 Vigalasta.

-

-[524] Samoin vielä kolmessa Saarenmaan kappaleessa, joissa

-loppukirousta ei ole säilynyt (Niemi I. n:o 438, II. n:o 45, 426).

-

-[525] Mustonen, n:o 30 ja Hurt II. 6. s. 546.

-

-[526] Kumpaiseenkin on vaikuttanut laulu Lunastettavasta neidosta,

-joten on vaikea varmaan päättää tämän piirteen alkuperäisyydestä.

-

-[527] H. II. 19. s. 349 Tõstama, H. II. 43. 389 Suure-Jaani ja H. I. 4.

-169 Madise; sitä paitsi EKS. 4:o 4. 747 (paikka merkitsemättä).

-

-[528] H. II. 6. s. 126.

-

-[529] EKS. 8:o 1. 724, 4:o 2. 768 ja H. II. 20. 829 Vändra ynnä H. II.

-47. 154 Vigala; H. II. 9. 761 Haljala ja H. III. 8. 260 Palamuse.

-Viimeksimainitussa pesu tapahtuu joella. Sitä paitsi löytyy kappaleita,

-joissa Anni menee merelle kuivailemaan tai vaan kävelemään ja

-katselemaan.

-

-[530] Sen rinnalla vielä ensin mainitussa Vändran toisinnossa

-edellisessä muistutuksessa; samoin seuraavassa muist. osoitetussa

-kappaleessa.

-

-[531] H. II. 43. 389 Suure-Jaani Viljanninmaalla.

-

-[532] Nämät säkeet esiintyvät joskus jo Saarenmaalla (14).

-

-[533] H. II. 43. s. 30. Helme Viljanninmaalla.

-

-[534] H. III. 7. 146 Viljandi; sama H. II. 26. 630 ja 716 Suure-Jaani.

-

-[535] Esim. H. I. 6. s. 198 Vastseliina.

-

-[536] H. III. 10. 297 Vönnu ja II. 30. 89 Puhja.

-

-[537] Ainoasti yksi epäiltävä, uudenaikainen, riimiä tavoitteleva

-kirjaanpano on Saarenmaalta (H. II. 18. s. 511).

-

-[538] Siihen viittaa neidon tavallinen tiedustelu, onko hänestä kyllin

-kysytty, tarpeeksi tarjottu. Eräässä Viljanninmaan kappaleessa veli

-hänelle huomauttaa: "oletkos kuninkaan tytär tai suuren saaren saksan

-tytär, että paljon vaadittaisiin", johon neito sattuvasti vastaa: "onko

-sitten sulhanen mikään kuninkaan tai saksan poika, että hänelle ilman

-muuta olisi mentävä" (H. III. 7. s. 896 Kolga-Jaani).

-

-[539] Pärnun- ja Viljanninmaalla on vielä tavattu muuan harvinainen

-runo, joka on läheisintä sukua Myödyn neidon runolle. Siinä

-laulajaneitoa omaiset kehoittavat kotona palvelemaan ja lupaavat: isä,

-äiti ja veli pari eriväristä härkää, lehmää ja oritta sekä sisar suuren

-soljen ynnä kengät. Vaan neidon pyytäessä palkkaansa he ilmoittavat:

-härkäin murtaneen jalkansa, lehmäin lypsäneen vettä ja verta, oritten

-pilalle ajetun, soljen sulaneen ja kenkien hajonneen (H. II. 26. s. 119

-Viljandi ja II. 23. s. 34 Karksi; vrt. myös II. 43. s. 130 Tarvastusta

-Viljanninmaalta sekä H. II. 3 s. 81 Setumaalta, joissa neito kiroo

-omaisten tavarat).

-

-[540] EKS. Jõgever s. 189 (V. Mägi n:o 729) Karja; vrt. H. II. 18. 193

-Pöidi, jossa veli arvelee, että sisar kyllä voi kasvaa miehen

-kainalossakin, mutta tämä vastaa, että kehno siinä kasvakoon.

-

-[541] Kts. Rosenplänter, Beiträge XVIII. s. 112.

-

-[542] H. II. 15. 56. s. 476 Äksi; vrt. H. III. 21. 513 Tartu-Maarja,

-jossa veli lausuu: Siun ju müüdi minule!

-

-[543] Suomalaisia toisintoja on käytetty: A) Alava, 1892, n:o 4; B)

-Ruotsalainen, n:o 220; O) sam. n:o 400 (nämät ynnä Alava, 1892, n:o 201

-ja Porkka, II. n:o 35 edustavat vanhinta Narvusinpuolista muodostusta).

-Vastaavat virolaiset säkeet on otettu seuraavista kappaleista: D) Hurt

-II. 34. s. 211 ja E) I. 1. 315 Kuusalu; F) II. 15. 449 Harju-Jaani; G)

-III. 18. 217 Kullamaa (läh. Tallinnasta); H) III. 15. 213 Tartu-Maarja;

-I) Neus, n:o 82 Varsinais-Virosta; J) Rosenplänter XVIII. s. 112; K)

-Hurt H. 34. 688 ja L) II. 40. 666 Kuusalu. Kolmessa viimeisessä Sinen

-kylvämistä ei seuraa Myödyn neidon runo.

-

-[544] Suomal. säkeet 1-32 etupäässä A: mukaan; B:stä 9-10, 28-29 ja

-C:stä 18, 24-25 (A:lla 24: P. puettimaan). Sinekin, punekin (30-31)

-selitetty: hameen. 33-70 etupäässä B:n mukaan. C:stä 35; sam. 39-40:

-sinyttä, punetta (B: sinistä, punaista); 51 ja 65: isän ja veljen

-lahjat vaihdettu C: mukaan, Virossakin ne hyvin usein vaihdetaan; C:stä

-vielä 52; A:sta 41, 55-56 (B toisin), 67 (B: Verit). -- Virol. säkeet

-33-70 D:n mukaan, paitsi: E: 34, 44, 63, 68; H: 47; I: 70. 1-31 D:n

-mukaan, paitsi E: 1; F: 2-3, 30-31; G: 7-8; J: 5-6, 10-11; K: 9, 24; L:

-13-15, 20.

-

-[545] H. II. 15. 449 Harju-Jaani.

-

-[546] Knüpffer, V. n:o 6. Vanha kirjoitustapa on muutettu.

-

-[547] Säe 3. 4 hevosta; 4. 3 veljen; 6. 3 renkiä; 10. 5 pojat; 12. 3

-miekka; 23. 4 lupasi.

-

-[548] Ruotsalainen, n:o 9 ja 114 Narvusista.

-

-[549] Vrt. viron vaatama = katsoa.

-

-[550] Ruotsalainen, n:o 356 Haavikosta. Vrt. säeparia: Sini oli

-silmäini tasalla, Pelervo pihon pituus (sam. n:o 193.)

-

-[551] Törneroos ja Tallqvist, n:o 20.

-

-[552] Joskus jo Soikkolassa (Porkka, III. n:o 61).

-

-[553] Ahlqvist, A. n:o 354 Raudusta.

-

-[554] Esim. Europaeus III. 2. n:o 393 Venjoelta ja J. n:o 287

-Toksovasta (vrt. Pieni Runonseppä s. 5); Ahlqvist, A. n:o 540

-Lempaalasta, n:o 302 Sakkulasta y.m.

-

-[555] Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopseiska pappren s.

-811. Yksityisiä säkeitä: Porthan, Op. Sel. I. s. 31.

-

-[556] Finnische Runen s. 88.

-

-

-[557] Esim. Gottlund, n:o 6 Juvalta (jatkona Omenatammen runo) ja

-Itä-Karjalasta Polén, n:o 158 (jatkona Lempiruno) ynnä Härkönen, n:o 96

-(Meren kosijain runon vaikutusta).

-

-[558] Esim. Schröter s. 114 ja Neovius, Paraske n:o 1134.

-

-[559] Hildén, n:o 29 Marttilasta.

-

-[560] Tai: Mistäs (sam. n:o 30). Tämä loppuosa esiintyy myös erikseen,

-samoin alkuosakin (sam. n:o 5 ja 6).

-

-[561] N:o 149. Isälle on annettu ikiori; siis hevosia molemmille kuten

-usein Inkerin puolellakin. Muutoksen on nähtävästi vaihtelun halu

-aikaansaanut.

-

-[562] Järvinen, n:o 25, Eräjärveltä.

-

-[563] Esim. Porkka, III. n:o 56-8 Soikkolasta.

-

-[564] B. n:o 161.

-

-[565] Lönnrot, A. II. 6. n:o 34 (käkien kukkumista Kalevalan

-kuusistossa ei siinä ole); vrt. Castrén, n:o 16, jossa kosijan nimenä

-on Osmotar, Kalevatar.

-

-[566] Europaeus, G. n:o 331 ja Sirelius n:o 14.

-

-[567] Kant. III. n:o 21 vv. 74-5 (vrt. Lönnrot, A. II. 5. n:o 41).

-

-[568] Niemi, TKEA. n:o 248 vv. 47-50.

-

-[569] Heinonen, n:o 5.

-

-[570] Hildén, n:o 15 (Euran kappelista) ja 16.

-

-[571] Tässä muodossa nimenomaan Paldani, n:o 5 ja 67.

-

-[572] Päätoisinto: Hurt, IV. 1. s. 384 (G. Pulberg n:o 33) Türi.

-Päällekirjoitus ja säkeet 3-4, 26, 28-30: II. 34. 727 (H. Lohk 432)

-Kuusalu. Säkeet 31-5: II. 34. 31 (J. Valk 20) Viru-Nigula.

-

-[573] Säe 1. 3. luokoa tekemään; 4. 3 kaunis; 5. 1 otan; 6. 1 alan; 7.

-3 löysin; 9. 4 siiven; 14. 1-2 Johanneksen aitta; 16. 1 sänky; 19. 1

-lakana; 24. 3 kutoo; 26. 2 kissankäpäläistä; 27. 2 itkee; 28. 3

-veljeänsä; 29. 2 mennä vuonna; 30. 1 sitä edellisenä; 34. 1 vartalo.

-

-[574] Die Wiederholunglieder der estnischen Volkspoesie s. 393; vrt. s.

-247.

-

-[575] Haupt und Schmaler, II. s. 84, n:o XOIV.

-

-[576] Länkelä, VIII. n:o 1 b. Isällä mainitaan olleen 3 ruunakkesta,

-veljellä 3 kirkokkesta, sisarella 3 vyökkestä. Johdanto löytyy

-luultavasti sovitettuna Soikkolanpuolisen päätoisinnon sisään (kts.

-alas). -- Samanlainen on vielä: Porkka, II. n:o 194 Narvusista. Siinä

-ovat kuitenkin isän ja veljen tavarat vaihdetut, sisarella on 3

-lintikkäistä ja sulholla 3 laivakkista. Johdanto on Soikkolantapainen

-ja osittain kirjallisen vaikutuksen alainen.

-

-[577] Virol. säkeet Neus n:o 34:n mukaan, paitse ensimmäistä (H. III.

-1. s. 693). Suomal. säkeitä 4-5 vastaavia virolaisia kts. yl. s. 302.

-

-[578] Länkelä, VIII. n:o 1 Soikkolasta; osa säkeitä, ja kenties juuri

-virolaisia lähinnä olevat voivat kuitenkin kuulua Narvusin-puoliseen

-toisintoon n:o 1 b (kts. yl.). Länkelän kokoelmassa näyttävät runot

-monesti olevan kokoonpantuja useammasta kirjaanpanosta.

-

-[579] H. III. 1. s. 693 (E. Bachman n:o 2) Lüganuse ja H. II. 38. s.

-171 (J.A. Rehberg n:o 5) Haljala.

-

-[580] Ruotsalainen, n:o 192. Vrt. myös Länkelä, IV. n:o 31

-"Laivaleikki" Lavansaarelta, jossa kehoitus laivalle soutaa: _Suon

-alatse, jään alatse, Paksuin palkkien alatse_, vastaa Lunastettavan

-neidon kehoitusta Venäläiselle soutamaan _Syyn ylitse (tois. alatse),

-jään alitse, paksun parraspuun ylitse_ (Porkka, III. n:o 55

-Soikkolasta). Myös ensimmäinen säe: _Soua laiva, joua laiva_ on

-semmoisenaan säilynyt yhdessä Lunastettavan runon kappaleessa (sam.

-III. n:o 56 Soikkolasta).

-

-[581] Porkka. III. n:o 56 Soikkolasta.

-

-[582] Esim. Ruotsalainen, n:o 193, 400.

-

-[583] Alava, 1891, n:o 1498 Hevaalta ja 1892, n:o 527 Soikkolasta.

-

-[584] Toisin: Kukat päälle kasvamahan (Porkka, III. n:o 56).

-

-[585] Joskus jo Lunastettavan neidon laulussa, esim. Gottlund. n:o 227

-ja Reinius n:o 40.

-

-[586] Porkka, III. n:o 55 ja Groundstroem, n:o 13.

-

-[587] B. n:o 355 Raudusta.

-

-[588] Ahlqvist, n:o 345 Raudusta; siinä on vielä säilynyt alkuosana

-Myödyn neidon runo.

-

-[589] Slöör, II. n:o 24 Sakkulasta, siinä on sotinen miekka veljellä.

-

-[590] Porthan, Op. sel. III. s. 371.

-

-[591] Gananderin sanakirjassa, nk. myös seuraavissa kursiivilla

-painetun sanan kohdalla.

-

-[592] Porthan-Vhael s. 120.

-

-[593] Tämän sanan kohdalla Jusleniusen sanakirjan välilehdellä Porthan

-huomauttaa: Run. Caret (Niemi, Kalevalan kokoonpano I. s. 21).

-

-[594] Kolmannessa Gottlundin Juvalla muistiinpanemassa katkelmassa (n:o

-182) on Nevan niemi vielä säilynyt.

-

-[595] Relander, n:o 133; samoin Lönnrot, U. n:o 18.

-

-[596] Nehvonniemi myös Europaeus, G. n:o 386 ja 607; Nevan niemi ja

-joki vielä säilyneenä: Polén n:o 116.

-

-[597] Lönnrot, A. II. 9. n:o 74.

-

-[598] Cajan, n:o 100; Lönnrot, A. II. 9. n:o 73 alkaa: Istu neito

-lepetissä, Istu ja huutaa.

-

-[599] Lönnrot, A. II. 9. n:o 7 Kellovaarasta.

-

-[600] Ainoasti yhdessä kappaleessa on se vaihtunut vastakohdakseen:

-velvyeni (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta).

-

-[601] Il Kalevala s. 28-9; saksal. käännös, s. 313-4.

-

-[602] Comparetti mainitsee lisäksi vielä "vapaan riimin", jolla

-kuitenkin on ainoasti tilapäinen merkitys suomalaisen runon

-rakenteessa.

-

-[603] Itäsuomalaisten kansain runoudesta (Valvoja 1897 s. 76).

-

-[604] Kieletär. I. 4. s. 33-38.

-

-[605] Kts. Kirj. Kuukauslehti 1872 s. 71.

-

-[606] Zeitschrift für Völkerpsychologie und Sprachwissenschaft

-IV. s. 85.

-

-[607] Suomen kielen rakennus s. 149.

-

-[608] Valvoja 1897. s. 77.

-

-[609] Konsonantiksi runousopin kannalta on luettava myös jokaisen sanaa

-alkavan vokaalin edellä käyvä vieno aluke (vrt. kreikan (') eli n.k.

-_spiritus lenis_, joka kuitenkin lienee ollut lujempi).

-

-[610] Valvoja 1897. s. 75-6. Hän kyllä huomauttaa, että Venäläisten

-laulujen runomitta on enimmäkseen epäsäännöllinen ja "venyväinen"

-(tavujen lukumäärään nähden); vaan arvelee sen alkuaan olleen

-säännöllisemmin tavuja lukevan, "syllaabisen", kuten muilla

-slaavilaisilla kansoilla.

-

-[611] Säkeet semmoiset kuin: Nuoruuesta, vanhuuesta lauletaan lyhyellä

-u:lla tai uv:lla.

-

-[612] Eroitettava on jotkut muualta sekaanpannut, esim. heti I. n:o 1,

-sekä muutamat myöhempitekoiset runot, esim. I. n:o 13, jotka juuri

-vastakohtaisuudellaan vahvistavat toisten todistusvoimaa.

-

-[613] Vrt. myös muotoja karu (karhu), jahu (jauho), joiden suhteet

-runomittaan ovat erityisesti tutkittavat.

-

-[614] Miina Hermann, käsik. Suomal. Kirj. Seuralla n:o 100, vrt. O.

-Kallas, Lutsi maarahvas s. 124 n:o 11; Kalevala II, Selityksiä,

-Runosävelmien näytteitä n:o 1.

-

-[615] Että Virolaisillakin voi löytyä runosävelmiä, joissa on tavuja

-venytetty, näkee M. Hermannin kokoelmasta, vaan Varsinais-Virosta ei

-siinä ole yhtään näytettä.

-

-[616] Kalevala II, Selityksiä, Runosäv. näytt. n:o 6.

-

-[617] Vrt. esim. virolaisen Salme-runon vastinetta Vepsäläisillä:

-Setälä, Nyelvtudományi Közlemények XXII s. 158 sekä Europaeus, G. n:o

-600 luult. Veskelyksestä Suojärven rajalta.

-

-[618] Vähäiseksi ei kuitenkaan ole arvattava se vaihteli!, mikä

-ilmaantuu runosävelmissä, joita on satoja eri toisintoja.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of Project Gutenberg's Kantelettaren tutkimuksia II, by Julius Krohn

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETTAREN TUTKIMUKSIA II ***

-

-***** This file should be named 45986-8.txt or 45986-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/4/5/9/8/45986/

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions

-will be renamed.

-

-Creating the works from public domain print editions means that no

-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

-(and you!) can copy and distribute it in the United States without

-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

-such as creation of derivative works, reports, performances and

-research.  They may be modified and printed and given away--you may do

-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

-subject to the trademark license, especially commercial

-redistribution.

-

-

-

-*** START: FULL LICENSE ***

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

-Gutenberg-tm License available with this file or online at

-  www.gutenberg.org/license.

-

-

-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

-electronic works

-

-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

-

-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement.  See

-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

-works.  See paragraph 1.E below.

-

-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

-collection are in the public domain in the United States.  If an

-individual work is in the public domain in the United States and you are

-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

-keeping this work in the same format with its attached full Project

-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

-

-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

-a constant state of change.  If you are outside the United States, check

-the laws of your country in addition to the terms of this agreement

-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

-creating derivative works based on this work or any other Project

-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

-the copyright status of any work in any country outside the United

-States.

-

-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

-copied or distributed:

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org

-

-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

-and distributed to anyone in the United States without paying any fees

-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

-1.E.9.

-

-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

-

-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

-License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

-that

-

-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

-     must be paid within 60 days following each date on which you

-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

-     address specified in Section 4, "Information about donations to

-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

-

-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-     License.  You must require such a user to return or

-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

-     and discontinue all use of and all access to other copies of

-     Project Gutenberg-tm works.

-

-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

-     of receipt of the work.

-

-- You comply with all other terms of this agreement for free

-     distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

-electronic work or group of works on different terms than are set

-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

-Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

-works, and the medium on which they may be stored, may contain

-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

-your equipment.

-

-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from.  If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium with

-your written explanation.  The person or entity that provided you with

-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

-refund.  If you received the work electronically, the person or entity

-providing it to you may choose to give you a second opportunity to

-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

-is also defective, you may demand a refund in writing without further

-opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER

-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

-

-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

-with this agreement, and any volunteers associated with the production,

-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

-that arise directly or indirectly from any of the following which you do

-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

-

-

-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of computers

-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

-people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

-and the Foundation information page at www.gutenberg.org

-

-

-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

-Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809

-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email

-contact links and up to date contact information can be found at the

-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact

-

-For additional contact information:

-     Dr. Gregory B. Newby

-     Chief Executive and Director

-     gbnewby@pglaf.org

-

-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements.  We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance.  To

-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

-particular state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations.

-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate

-

-

-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

-works.

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm

-concept of a library of electronic works that could be freely shared

-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project

-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

-

-     www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

-

diff --git a/45986/45986-8.zip b/45986/45986-8.zip
deleted file mode 100644
index f5f11a5..0000000
--- a/45986/45986-8.zip
+++ /dev/null