Add 47411 from /home/DONE/47411.zip

2 files changed, 4467 insertions, 0 deletions

diff --git a/47411/47411-8.txt b/47411/47411-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..17e5466
--- /dev/null
+++ b/47411/47411-8.txt
@@ -0,0 +1,4467 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tom Sawyer ilmailija, by Mark Twain

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+Title: Tom Sawyer ilmailija

+       Huckleberry Finn'in jatko

+

+Author: Mark Twain

+

+Translator: Tyko Hagman

+

+Release Date: November 21, 2014 [EBook #47411]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOM SAWYER ILMAILIJA ***

+

+

+

+

+Produced by Juha Kiuru

+

+

+

+

+

+

+TOM SAWYER ILMAILIJA

+

+(Huckleberry Finn'in jatko)

+

+

+Kirj.

+

+MARK TWAIN

+

+

+Suomentanut Tyko Hagman

+

+

+

+Otava, Helsinki, 1909.

+

+

+

+

+

+

+ENSIMMÄINEN LUKU.

+

+

+Luuleeko kukaan ihminen, että Tom Sawyer oli saanut tarpeeksensa

+kaikista noista seikkailuista? Minä meinaan kaikista niistä, kun meillä

+oli joella ja joen varsilla silloin, kun me pelastettiin Jim neekeri ja

+kun Tommia ammuttiin sääreen. Eikös mitä, niistäkös olis' hän saanut

+kyllikseen! Ne vain kiihotit häntä lisään. S'oli ainoa seuraus niistä.

+Katsokaas, kun me kolme tultiin takasin komeudella ja komervenkillä,

+niin sanoakseni, ja koko kylä otti meitä vastaan oikein tommosella

+soihtukululla ja prameilla puheilla ja jokainen sorkka kumarsi ja huusi

+ja muutamat olit päissäänkin ilosta ja ihastuksesta, niin sekös teki

+meistä oikein urhoot ja sankarit, ja s'oli jotakin, jota Tom Sawyer

+koko elinaikanaan oli toivonut.

+

+Yhden aikaa näytti siltä, kuin olis hän saanut tarpeeksensa. Kaikki

+häärivät hänen takiansa, ja hän keikkas nokka ilmassa ja pasteeraili

+pitkin kaupunkia ikäänkuin s'olis ollut hänen omaansa. Muutamat sanoit

+häntä maailman matkustajaks, ja sekös vasta tekikin hänet ylpeäks ja

+pöyhkeäks! Nähkääs, hän katsoi minua ja Jimiä ikäänkuin halveksimalla

+sentähden, että me oltiin reissattu jokea alaspäin lautalla ja tultu

+takasin höyrylaivassa, mutta Tom oli kulkenut masinassa alas ja ylös.

+Pojat olit tietysti hirveän kateissaan mulle ja Jimille, mutta valmiit

+ryömimään rapakossa Tommin edessä.

+

+Niin no, en oikein tiedä; hän olis kukaties ollut hyvinkin tytyväinen,

+jos ei olis ollut ukko Nat Parsonsia, joka oli postimestari ja

+peevelin pitkä roikale ja hyväluontonen ja tyhmä; ja pääkin rupes

+hältä paistamaan, sillä hän oli jo vanha, ja kieli kävi hänen suussaan

+kuin vanhan harakan. Kolme kymmentä vuotta umpeensa oli hän ollut

+ainoana miehenä koko kylässä, joll' oli ollut mainetta -- minä meinaan

+matkustajan mainetta -- ja tietysti hän oli kauhean ylpeä siitä, ja

+olipa laskettu, että ukko noina kolmena kymmenenä vuotena oli pakissut

+matkastaan toista miljoonaa kertaa ja joka kerta ollut ihastunut

+reissuun; ja ykskaks tulee siinä lennähtäen poika nulikka tuskin

+viidentoista vuoden iällä, joka panee kaikki ihmiset ihmettelemään

+ja töllistelemään häntä _hänen_ retkistään. Sehän tietysti pani

+ukko paralle mahan puserruksia. Se oikein iletti häntä kuulla Tomin

+pakinoivan ja ihmisten sanovan: "Herranen aika!" "Teitkö sen?" "No,

+eipä nyt hullumpaa!" ja tolla viisin. Mutta hän ei saattanut luikua

+siitä pois, oli aivan kuin kärpänen, jonka takajalat on tarttunut

+siirappiin. Ja aina kun Tom tuli johonkin välipaikkaan jutuissaan,

+tahtoi tuo vanha koni parka pistää sekaan jotakin _hänen_ reissuistaan

+ja pitää pitkiä puheita niistä; mutta n'olit ikäloppuja eikä kukaan

+niistä piitannut, ja s'oli surullista kyllä. Ja sitten Tom alkoi taas

+kuten toisesta päästä ja ukko vuoroonsa taas toisesta -- ja niin

+poispäin koko tunnin ajan ja enemmänkin, ja kumpikin koki saada toisen

+hikoilemaan hiiteen.

+

+Katsokaas, Parsonsin laita oli tällä viisin. Kun hän ensinnä tuli

+postimestariks ja oli tuore ammatissaan, niin tuleepi kirje postissa

+jollekin, jota hän ei tuntenut; ei ollut yhtään semmosta elävää koko

+kylässä. No, hän ei tietänyt mitä hän tekis, ja kirje oli siellä

+venymässä viikkokausia postipöntössä, ja lopuks rupes kylmä hiki

+valumaan pitkin hänen selkäpiitään. Siitä -- nimittäin kirjeestä -- ei

+ollut maksettu postirahaa, ja sekös toi hälle uutta huolta. Ei ollut

+mitään kuria noiden kymmenen centin kiristämiseen, ja hän pelkäs että

+Hallitus vaatis hänet tilille niistä ja kenties antais hälle potkun,

+kun saisit tietää ettei hän ollutkaan karhunut rahoja. No, viimein

+hän ei voinut kestää sit' enään. Hän ei saanut unta öisin, hän ei

+voinut syödä, hän laihtui ohueks kuin aidan seiväs, ja kuitenkaan hän

+ei kysynyt keltäkään neuvoa, sillä saattaishan se ihminen, jolta hän

+kysyis neuvoa, käydä hältä salaa kantelemaan Hallitukselle tuosta

+kirjeestä. Hän oli kätkenyt sen lattian alle, mutta ei sekään konsti

+auttanut, sillä jos hän sattui näkemään jonkun ihmisen seisovan

+juur sillä paikalla, niin heti kävi kylmät väristykset pitkin hänen

+selkänahkaansa ja hän tuli kovaan epäluuloon, ja hän istui koko

+ilta-yön valveilla, kunnes oli hiiren hiljaa koko kylässä, ja sitten

+hän hiipi sinne takasin kuin kissa ja otti kirjeen ja kätki sen toiseen

+paikkaan. Senpä tähden ihmiset rupesit välttelemään häntä ja puistamaan

+päitänsä ja kuiskimaan keskenänsä, sillä hän näytti semmoselta ja

+olla oletteli niin, että he luulit hänen tehneen murhan tai jotain

+muuta kujetta -- ja jos hän olis ollut muualta kotosin, niin olisit

+he "lynssaneet" [tappaneet rahvaanraivossa. Suoment.] hänet. Niin no,

+kuten jo sanoin, hän ei voinut kestää sit' enään. Hän päätti siis

+suoraa päätä lähteä Washingtoniin ja mennä Yhdysvaltain presidentin luo

+ja kertoa juurta jaksain koko asiansa hänelle eikä pistää rahtuakaan

+hampaan koloon ja sitten ottaa framille tuon kirjeen ja mätätä sen

+pöydälle koko Hallituksen silmäin eessä ja sanoa: "Tuoss' on se --

+tehkää nyt mulle mitä tahotte; vaikka -- taivas sen todistakoon! --

+minä olen viaton mies enkä ansaitse lain julmaa ankaruutta, ja minä

+jätän jälkeeni perheen, joka saa kuolla nälkään eikä kuitenkaan ole

+ollut missään tekemisissä tämän asian kanssa, ja se on totta ja minä

+vannon sen."

+

+Ja niin hän teki. Hän matkusti pikkusen matkaa höyrylaivassa, pikkusen

+kyydillä, mutta koko loppumatkan hevosen selässä, ja kaikkiaan meni

+hältä kolme viikkoa ennenkun viimein tuli Washingtoniin. Hän näki

+pitkät maisemat maailmaa ja koko joukon kyliä ja kauppaloita ja neljä

+suurta kaupunkia. Hän viipyi retkellään lähes kahdeksan viikkoa, ja

+koko kylässä ei ollut hänen palattuaan yhtään niin ylpeää miestä kuin

+hän. Hänen matkansa teki hänestä mainion miehen seudussa, kerrassaan

+kuuluisan; ja ihmisiä tuli kymmenen penikulman päästä, jopa aina

+Illinoisin laaksosta asti, häntä katsomaan -- ja siinä he seisoa

+tuijottivat, ja hän pakisi. Ette koskaan ole moista nähnyt.

+

+No, oli nyt mahdotonta päättää, kumpiko heistä oli mahtavin

+matkustajana; toiset pitivät Natin puolta, toiset Tomin. Jokainen

+tunnusti tinkimättä että Nat oli nähnyt enimmän pituuden eli, kuten

+sanovat, _lonkituutin_, mutta heidän täytyi myöntää että, jos kohta

+Tom olikin kehnompi lonkituutissa, hän sitävastoin oli voitolla

+leveyden kannalta katsoen eli _latituutissa_ ja ilmanalassa. Kumpikin

+piti puoltansa, sanon mä, ja molemmat huusit ja hoilasit niistä

+hirvittävistä vaaroista, joita olit kestäneet retkillään, ja koittivat

+viedä toinen toiseltaan voiton _sillä_ viisin. Pyssynluotin arpi Tomin

+sääressä oli paha tikku Natin silmässä, vaikka hän pani parastaan

+puskea siihen; hän ei vienyt voittoa Tomista, sillä Tom ei istunut

+rauhassa, vaan hyppäs alinomaa ylös ja liikata nilkutti säärellään

+sill'aikaa kun Nat juttus seikkailustaan, joka häll' oli ollut eräänä

+päivänä Washingtonissa; sillä Tom ei herennyt ontumasta, vaikka hänen

+säärensä oli jo aivan terve, vaan harjotti sitä kotonaan iltasin ja

+ontui yhtä hyvin kuin olis ammuttu sääreen vastikään.

+

+Natin seikkailu oli tällä viisin -- ja minä takaan että hän osas

+sen kertoa. Hän voi oikein saada ihomme karsimaan ja panna meidät

+kalpenemaan ja pidättämään henkeämme, kun hän kertoi siitä, ja joskus

+kävi vaimoväki ja tytöt niin pehmeiks polvista, ettei pystyneet

+seisomaan. No noin s'oli, ainakin minkä minä muistan:

+

+Hän tuli täyttä laukkaa Washingtoniin ja pani hevosensa johonkin

+talliin ja lähti pötkimään presidentin taloon tuo kirje taskussa,

+ja siellä he sanoit presidentin olevan kapitoolissa ja koht'siltään

+lähtevän Filadelfiaan -- niin ettei häll' ollut minuutiakaan

+hukattavaa, jos tahtoi saada tavata presidenttiä. Nat oli kaatua kumoon

+-- hän säikähtyi niin. Hevosen oli hän pannut talliin eikä tietänyt

+mitä tekis. Silloin tulee siinä eräs neekeri ajaen vanhaa ränstynyttä

+vuokravaunua, ja heti saapi postimestari pistoksen päähänsä. Hän

+sänttää framille ja huutaa:

+

+"Puoli dollaria, jos ajat minut kapitooliin puolessa tunnissa, ja

+neljäsosa dollaria kaupan päälle, jos teet sen kahessa kymmenessä

+minuutissa."

+

+"No hei, kyllä!" sanoo neekeri. Nat hän kömpi vaunuun ja paiskas

+kiinni vaunun oven, ja pois he ajaa karahuttivat, ja s'oli turkkasen

+epätasainen ja rosoinen katu, täynnään tukkia ja kiviä ja kuoppia

+ja mukuroita, niin että s'oli vallan kauheaa, kun siinä kolistiin

+ja kalistiin. Nat pisti kätensä vaunun nuoriin ja ripusti itsensä

+kiinni niistä kuin olis kuolema tarjona ollut, mutt' yhtäkkiä vaunu

+kolahtikin isoon kiveen ja lensi ilmaan, ja pohja puhkes pois, ja

+kun tultiin alas, olit Natin jalat maassa, ja hän näki olevansa

+hirvittävässä vaarassa, ellei hän jaksanut juosta tasan vaunun kanssa.

+Hän oli pelästynyt aivan järjiltään, mutta hän pani kaikki voimansa

+liikkeelle ja piti lujasti kiinni nuorista, ja säärensä lentää

+lipsottivat kuin harakkamylly. Hän kirkas ja huuteli ajajalle: "Seis!

+Seis!" ja sitä samaa teki väkijoukko kadulla, sillä he näkivät hänen

+säärensä kehräävän kuomin alla ja hänen päänsä ja hartiansa roikkuvan

+ikkunain sisäpuolella ja ymmärsit kyllä missä hiton hädässä hän oli;

+mutta mitä enemmän he huusit, sitä enemmän neekeri rusikoi hevosia ja

+huusi kuin hullu: "Äläkää peläkkö, kyllä myö tullaan perille oikeaan

+aikaan, ei mittään hättää." Sillä, katsokaas, hän luuli heidän kaikkein

+jouduttavan häntä, eikä hän voinut kuulla mitään vaunun roiskeelta

+ja melulta. Ja niin he ajaa hurrautit, ja sitä oli oikein hirvittävä

+ihmisten katsella, ja kun he viimein tulit perille kapitooliin, niin

+oli se reissu niin sukkela, ettei koskaan semmosta tehty, ja niin

+sanoitkin kaikki ihmiset. Hevoset paiskasit heti pitkälleen ja Natkin

+kaatui kumoon, niin hän oli lopussa, ja kun he hinasit hänen ulos, ei

+koko miehestä ollut muuta jälellä kuin riepuja ja romua ja paljaat

+jalat; mutta perille hän tuli, kun tulikin, ja tapas presidentin ja

+antoi hänelle kirjeen, ja kaikki tyyni oli "mykke praa" kuin suola

+voissa, ja presidentti antoi hälle kaikki anteeks heti paikalla, ja

+Nat antoi neekerille kaks neljäsosaa dollaria yhden sijasta, sillä hän

+tajusi että, jollei hällä olis ollut vuokravaunua, niin ei hän olis

+tullut perille ajoissa, ei likimainkaan.

+

+Se _oli_, kun olikin, mainion muhkea seikkailu, ja Tom Sawyer sai

+säilyttää kuulanhaavaa sääressään mukamas hyvinkin tuoreena, voidakseen

+pitää puoliaan postimestaria vastaan.

+

+No, hyvä, vähitellen rupes Tomin kunnia vähä laihtumaan, sillä

+ihmiset saivat toisia asioita jutellakseen -- ensin tuli kilpa-ajot

+ja sitten tuli muhkea tulipalo ja sitten tuli sirkkus ja sitten tuli

+suuri neekeri-avisiooni, ja sitten tuli auringon pimennys ja sitä

+kummitusta seuras jonossa koko joukko herännäisten kokouksia, ja kaiken

+tuon ohessa ei ollut puhettakaan enään Tomista, tuskin häneen kukaan

+katsahtikaan, ja ette ikinä ole nähnyt ihmistä niin alakuloisena

+ja nyrpeänä ja hirteen menemässä. Hän kävi päivä päivältä vihan

+vimmaisemmaks, ja minun kysyessäni hältä, _miksikä_ hän oli moisessa

+tilassa, sanoi hän että hänen sydämmensä oli revetä, kun hän aatteli

+miten aika kului kulumistaan ja miten hän vanheni vanhenemistaan eikä

+mitään sotaa puhennut ihmisten välillä eikä mitään sopivaa tilaa ollut

+hänelle luodaksensa nimeä itselleen tässä maailmassa, ei ainakaan hänen

+nähdäksensä mukamas. No, no, sillä viisin tuumaavat aina pojat, mutta

+ens kertaa kuulin minä jonkun puhuvan suunsa puhtaaks sinneppäin.

+

+Nyt rupes hän tuumaamaan jotakin matkaa, jolla tulis mainioks mukamas,

+ja pian hän sen keksikin ja sanoi ottavansa minut ja Jimin mukanansa.

+Tom Sawyer oli näättekös aina hyvin hyväntahtoinen ja antelias ja

+jalo tässä kohen. Löytyyhän paljon poikia, jotka on olevinaan hyvin

+hyviä ja ystävällisiä, kun sinulla on tarjottavana jotakin hyvää,

+mutta kun sattuvat itse saamaan jotakin hyvää -- syötävää taikka muuta

+--, silloin he ei sano halkaistua sanaa sulle, vaan kaappii kaikki

+tyyni itselleen. Se ei ollut koskaan Tom Sawyer'in tapana -- sen mä

+sanon hänen kunniakseen. Löytyyhän paljon poikia, jotka suorastaan

+ryömivät jaloissas, kun sulla sattuu olemaan omena, ja mankuvat, kun

+mankuvatkin, sen ydintä; mutta kun _heillä_ on omena ja sinä pyydät

+heiltä ydintä ja muistutat heille, kuinka sinä kerran annoit heille

+ytimen, silloin menee heidän kuononsa kureilleen -- ja he kiittävät

+sinua kuolinpäivään asti, mutta mitään ydintä _ei_ vain löydy heidän

+omenastaan mukamas. Mutta minä olen huomannut että he aina saavat

+palkkansa; teill' ei ole muuta tekemistä kuin oottaa vain. Jake Hooker

+teki aina sillä viisin, ja tuskin meni kahta vuotta ennenkun poika

+pahus hukkui.

+

+No, me mentiin metsään, ja Tom sanoi meille mitä s'oli. S'oli

+ristiretki.

+

+"Mitä mokomaa s'on, ristiretki?" sanoin minä.

+

+Hän näytti halveksivalta kuten ainakin häpeissään jotakin sielua, ja

+hän sanoi:

+

+"Huck Finn, ethän sä tahdo väittää, ettet tietäis mitä ristiretki on?"

+

+"Ee-ei, sitä en tie. Enkä siitä välitäkkään. Olen elänyt tähän päivään

+asti ja voinut paksusti myös. Mutta heti kun sinä sanot sen mulle, niin

+tien mä sen, ja siinä on kylliks. Minä en ymmärrä mitä hyötyä siitä

+olis, että min' ottaisin selkoa kaikellaisista asioista ja vaivaisin

+päätäni niillä, kun minä en koskaan niitä tarvitse. Niin kuin tuo Lance

+Williams, joka oppi puhumaan Choctaw-indiaanien kieltä eikä koskaan

+nähnyt ainoatakaan semmosta, ennenkun tuli yks, joka kaivoi hälle

+haudan. No, mitä mukamas nyt on ristiretki? Mutta yhen asian sanon

+mä sulle ennenkun alat: jos se on jotain patenttia, niin ei siin' oo

+mitään rahaa. Bill Thompson hän -- --"

+

+"Patenttia!" sanoi hän. "Enpä koskaan ole nähnyt mokomaa tyhmiliiniä.

+Ristiretki, sehän on tavallaan sotaa."

+

+Luulin hänet vähä löyhäks päästään. Mutta mitäs vielä, hän puhui täyttä

+totta ja jatkoi ilman mitäkään:

+

+"Ristiretkihän on sotaa, jota käydään Luvatussa maassa ja sen viemiseks

+pakanoilta jälleen."

+

+"Missä luvatussa maassa?"

+

+"Hä? Luvatussa maassa -- eihän niit' ole kuin yks."

+

+"Mitä _meidän_ siihen tulee?"

+

+"Hä? Etkö sä ymmärrä? Luvattu maa on pakanain käsissä, ja meidän asia

+on ottaa se heiltä pois."

+

+"Mutta mistä tulee sitten, että m'ollaan annettu maa pakanain käsiin?"

+

+"Me ei ole sitä annettu heidän käsiinsä? Heillä on aina ollut se."

+

+"Niin no, mutta silloinhan se on heidän, Tom, eikös niin?"

+

+"Niin kai. Kuka on väittänyt sitä vastaan?" Minä mietiskelin asiaa,

+mutta en saanut tolkkua siitä, vaikka mikä olis ollut. Sikspä sanoin:

+

+"Se ei mene mun päähäni, Tom Sawyer. Jos mulla olis tavallinen

+talonpojan maa, ja se olis mun omani, ja joku tahtos sen, olisko se

+silloin oikein häneltä -- --"

+

+"No, voi taivas! mikä pöllöpää sin' oot, Huck Finn. Se ei ole mikään

+tavallinen talonpojan maa -- s'on jotakin aivan toista. Katsos, s'on

+tällä viisin. Maa, koko Luvattu maa, on heidän omaansa, -- paljas maa,

+mutt'ei muuta; mutta s'oli meidän kansamme, meidän Juutalaiset ja

+meidän kristityt, jotka teit sen pyhäks, niin että heillä ei oo mitään

+tekemistä siellä; he tekevät sen epäpyhäks. S'on meille häpeää, ja

+meidän ei pitäis sitä kärsiä päivääkään enää. Meidän pitäis marssia

+heidän päällensä ja ottaa se heiltä pois."

+

+"Mutta tuopa on mulle mitä sekavinta sotkua, mitä koskaan oon kuullut.

+Jos mulla nyt olis tavallinen talonpojan maa omana ja viljeltävänä, ja

+joku vieras ihminen -- --"

+

+"Enkö ma sulle sanonut, ett'ei täss' oo kysymys mistään talonpojan

+maasta ja sen viljelyksestä. Maan viljelys on ammattia, jotakin

+moukkamaista, alhaista ja maallista, siinä kaikki -- mutta tää on

+jotakin korkeaa, suurta ja henkistä, se on sanalla sanoen jotakin

+uskonnollista, ja sehän on toki toista se."

+

+"Uskonnollista? Onko se mukamas uskonnollista, kun mennään ja

+riistetään maa pois ihmisiltä, joiden omaa se on?"

+

+"Ompa kyllä! Aina on arveltu niin."

+

+Jim hän puisti päätään ja sanoi:

+

+"Kuulkaahan, Tommi herra, minä luulen täss' olevan erehyksen -- niin

+erehys s'on. Min' oon itte uskovainen ja minä tunnen koko joukon

+uskovaisia ihmisiä, mutta en, saakeli soikoon, oo tavannu viel'

+ainoatakaan, ku menettelis tolla viisin."

+

+Se suututti Tomia, ja hän sanoi:

+

+"Hyi! Oikeinhan oksettaa, kun kuulee moista pöllöpäistä tyhmyyttä. Jos

+teistä kumpikaan osais ees hiukkasen historiaa, niin tietäisitte te,

+että Richard Leijonamieli ja paavi ja Gotfrid, Buljongin kreivi, ja

+suuret tukut muita jaloimpia ja hurskaimpia miehiä maailmassa, kolmatta

+sataa vuotta umpeen, hakkasit maahan pakanoita ja koit ottaa heidän

+maansa pois ja oikein uivat veressä kaulaa myöten kaiken aikaa -- ja

+yks kaks tulee pari pöllöpäistä moukkaa täältä Missourin metsistä ja

+on arvostelevinaan, tekevätkö he oikein vai väärin. Mikä sanomaton

+röyhkeys!"

+

+No, hyvä, tuo hänen puheensa antoi asialle ihan toisen valon, ja minä

+ja Jim me oltiin niin halpoja ja tietämättömiä kuin lapsi ja toivottiin

+jo, ettei m'olis oltu niin suurisuisia. Minä en voinut sanoa mitään

+eikä Jimkään pitkään aikaan, mutta sitten hän sanoi:

+

+"No, kai s'on oikeen sitte. Jollei noi hurskaat ihimiset sitä

+käsittäny, niin mitä se meriteerais, että me taitamattomat ihimisrukat

+koettais sitä käsittää; ja jos s'on meitin asiamme, niin tulloo kai

+meitin tehä mikä voiaan. Mutt' yhtäkaikki niin käy mun surku noita

+pakanoita, niinku Tommi herrankin käy niitä surku. S'on kerrassaankin

+ryökäleen tapaista tappaa ihimisiä, joit' ei me tuta ja jotka ei oo

+teheny meille mittään pahhaa. Niin, kattokaas, sitä s'on. Jos me

+tultais, me kolome, heitin joukkoons ja sanottais meitill' olevan

+näläkä ja pyyettäs vähä ruokaa, niin he antas, s'on vissi se, sillä he

+ovat niinku muut ihimiset ja neekerit -- ovappa jumal'auta niinkin; ja

+siks -- --"

+

+"No, ja siks?"

+

+"No, Tommi herra, mun meininkini on, ett'ei siit' oo mittään hyötyä,

+me ei voia tappaa noita ulukolaisia, ku ei oo teheny meitille mittään

+pahaa; meitin pittää ens vähä niinku koitella -- mä tiiän noi asiat.

+Tommi herra -- mä tiiän noi asiat, piru viä, tiiänki. Mutta jos me

+otetaan mukkaan kirveet, te ja minä ja Huck, ja samotaan joen poikki

+tän' yönä kuun mentyä alas, ja tapetaan toi kippee perehe, jok' asuu

+tuolla Sny'n puolella, ja poltetaan heitin mökkins ja -- --"

+

+"Kas niin, pidä kitas! En jaksa kuulla enkä aio keskustella enään

+moisten kanssa kuin sinä ja Huck Finn, jotka aina vain poikkeette

+asiasta ja olette niin kömpelöitä, että koette sovitella järjen lakeja

+asioihin, jotka ovat puhdasta jumaluustiedettä ja teologiaa."

+

+No, mutta s'oli juur siinä kuin Tom Sawyer oli vähä väärässä. Jim

+ei meinannut mitään pahaa, enkä minä meinannut pahaa. Tiedettiinhän

+me että hän oli oikeassa ja me väärässä, ja eihän me tahdottu muuta

+kuin tietää _mitenkä_ -- kas siinä kaikki; ja ettei hän osannut sitä

+selittää niin, että me oltais sitä käsitetty, se tuli siitä, että

+me oltiin siksi liian taitamattomat -- niin justiin, jopa vähäsen

+tyhmätkin, totta puhuakseni, mutta sehän ei toki liene mitään rikosta

+se -- tamme tuusan!

+

+Mutta hän ei tahtonut kuulla sillä korvalla; hän sanoi vain että, jos

+me oltais käsitetty oikein kaikki asiat, niin olis hän pestannut pari

+tuhatta sotamiestä ja pukenut heidät teräspukuun kiireestä kantapäähän

+ja tehnyt minusta luutnantin ja Jimistä sotakapakoitsijan ja itse

+ruvennut komentajaksi ja lakaissut pakanain sikiöt järveen kuin

+kärpäset ja sitten tullut takasin ja marssinut läpi maailman kunniassa

+kuin aurinko. Mutta hän sanoi meitä liian tietämättömiks ottaaksemme

+vaaria tilaisuudesta, kun meillä se oli, ja hän ei mukamas enään

+tahtonut sitä tarjota. Eikä hän sitä tarjonnutkaan. Kun hän kerran oli

+painanut puuta, niin sanoakseni, niin hänt' ei olis saanut liikahtamaan.

+

+Mutta siitä mä vähä piittasin. Minä olen rauhallinen luonnoltani enkä

+tahdo ronkelia ihmisten kanssa, jotk' ei ole tehnyt mulle mitään pahaa.

+Minä tykkäsin että, jos pakanat olit tyytyväiset, niin olin minäkin, ja

+siihen sai jäädä se juttu.

+

+Tom sai kaikki nuo hullut tuumansa Walter Scott'in kirjoista, joita hän

+alinomaa lueskeli. Ja se _oli_ hullu tuuma, sillä minun nähdäkseni ei

+hän ikinä olis pystynyt pestaamaan noita sotamiehiä, ja jos hän olis

+pystynytkin, niin panempa vetoa, että poikaa olis nyljetty aika lailla.

+Mä lainasin kirjat ja luin kaiken tuon moskan, ja minkä minä ymmärsin,

+niin oli kaikilla noilla ihmisillä, jotka luopuivat maanviljelyksestään

+ja lähtivät ristiretkille, turkkasen tukala olo.

+

+

+

+

+TOINEN LUKU.

+

+

+No, Tom hän keksi toisen tuuman toisensa perästä, mutta n'olit jotakin

+vailla, ja hänen täytyi jättää ne sikseen kaikki tyyni. Lopulta hän oli

+aivan masentunut ja kuitti. Justiin siihen aikaan rupesit St. Louis'in

+sanomat jaarittelemaan ilmapallosta, joka mukamas seilais Eurooppaan,

+ja Tom tykkäs olevan turkkasen hauskaa reissata sinne katsomaan

+minkälainen se olis, mutta hän ei voinut sit' oikein päättää. Mutta

+aviisut puhuit siitä puhumistaan, ja niinpä hän viimein ymmärsi että,

+jos hän ei lähtenyt reisuun, hän kukaties ei koskaan sais' nähdä mitään

+semmosta palloa; ja sitten sai hän tietää että Nat Parsons mukamas oli

+sinne menossa, ja niinpä Tomkin tietysti teki päätöksen. Hän ei voinut

+kestää sitä, että Nat Parsons palais ja sitten veisais koko kylälle

+mukamas nähneensä ilmapallon ja Tom vain sais kuunnella korvat pystyssä

+ja pitää suunsa. Hän pistellas minun ja Jimin mukaansa -- ja me mentiin.

+

+S'oli ko'okas ja komea pallo, ja sill' oli siivet ja lentimet ja

+kaikenlaiset kauskut, eikä se ensinkään ollut niiden pallojen näkönen,

+joita näkee kuvissa. S'oli kaupungin ulkosyrjässä, tyhjällä tontilla

+kahdennentoista kadun kulmassa, ja siinä seisoi koko joukko ihmisiä,

+ja he tekivät pilkkaa pallosta ja he tekivät pilkkaa miehestäkin,

+joka oli kalpea ja laiha kekkuli tuommosine kuunvalosilmineen --

+ja he sanoivat ettei siitä tulis mitään. Hän suuttui silmittömästi

+heitä kuullessaan, ja hän kääntyi heitä vastaan puiden nyrkkiänsä

+ja sanoi heitä itikoiks ja sokeiks kanoiks, mutta -- meinas hän --

+kerran oli koittava se päivä, jona he hoksaisit nähneensä miehen

+silmästä silmään, joka kohottaapi kansat ja luopi sivistystä, mutta

+he olit mukamas liian tyhmät sitä käsittääksensä, ja justiin tälle

+paikalle heidän lapsensa ja lastenlapsensa mukamas rakentaisit hälle

+muistopatsaan, joka tulis seisomaan tuhannen vuotta, vaan hänen nimensä

+eläis mukamas kauvemmin kuin muistopatsas; ja silloinkos ihmiset taas

+rupesit hirnumaan ja kysymään hältä, mikä hänen nimensä oli ennen

+hänen naimisiin jouduttuaan ja mitä hän ottais, jos ei tekis sitä

+matkaa ja mikä hänen sisarensa kissan äidin-äidin nimi oli, ja kaikkea

+tommosta pilaa pitäen, jota ihmiset harjottaa, kun saavat jonkun raukan

+kynsiinsä, jota voivat härnätä. No, he pitivät kaikellaista lystiä

+ja peevelinpeliä hänen kanssaan, ja kyllä h'olikin sukkeloita, totta

+puhuakseni; mutta s'ei ollut oikein miehen kuranssia kaikki toi, että

+heit'oli niin monta hieromassa hampaitaan yhtä vastaan, ja h'olivat

+niin suulaita ja liukkaita kieleltään, että häll' ei ollut sanaa eikä

+soppaa, millä olis maksanut heille takasin. Mutta mitä hittoa siit'

+olis ollutkaan hyötyä, että hän olis iskenyt heille vastaan? Ei mitään.

+He olis vain saaneet lystimpää. No, hän oli heidän kynsissään. Mutta

+s'oli hänen tapansa, eihän hän sitä voinut auttaa: hän oli semmoseks

+luotu, arvelen mä. Hän oli siivo ihminen, eikä hänessä ollut mitään

+pahaa, hän oli tuommonen _nero_, kuten kirjoissa seisoo, eikä s'ollut

+hänen syynsä. Eihän me voida kaikki olla yhtä viisaat, m'ollaan

+niinkuin m'on luotuja. Sen mukaan kuin minä käsitän, niin luulevat

+nerot ymmärtävänsä kaikki mit' on maan päällä eivätkä tahdo totella

+ihmisten neuvoja, vaan puskevat aina vastaan, ja siitä se tulee,

+että kaikki halveksivat heitä ja hylkivät heitä, ja sehän on aivan

+luonnollista. Jos he olisit nöyrempiä ja kuuliaisia ja kokisit oppia

+jotakin, niin olis heillä parempi olla tässä maailmassa.

+

+Se kapine, jossa tämä professori oli sisässä, oli näöltään kuin vene

+ja iso ja ko'okas ja siinä oli sisäpuolella vedenpitäviä arkkuja eli

+pönttöjä, eli miksi mä niitä sanoisin, jotka kävit ympäri koko kapineen

+ja joissa säilytettiin kaikellaista kauskua, ja niiden päällä voi istua

+ja maatakkin. Me mentiin veneeseen, ja siinä oli parikymmentä ihmistä

+nuuskimassa, ja ukko Nat Parsonskin oli muiden joukossa. Professori

+häälyi kuin villikissa, saadakseen kaikki reilaan, ja ihmiset astuit

+ulos, yks kerrassaan, ja Nat Parsons oli viimeinen. Se ei tietysti

+käynyt päinsä, että hän olis mennyt pois _meidän_ takana. Me ei

+liikuttu mihinkään, ennenkun hän oli mennyt, niin että me voitiin jäädä

+viimeiseks.

+

+Multa hän oli mennyt nyt, niin että meidän tuli myös mennä. Minä

+kuulin huimaavan huudon ja käännyin -- kaupunki katos allemme kuin

+pyssynlaukaus! Koukistuin, ett' olin kaatua siihen paikkaan. Jim

+muuttui tuhankarvaiseks eikä saanut sanaakaan suustaan, eikä Tomkaan

+sanonut mitään, mutta näytti hyvin nyyfiikiltä. Kaupunki vajosi

+vajoamistaan, mutta me ei tehty mitään muuta kuin riiputtiin ilmassa

+ja pysyttiin paikallamme. Talot pienenit pienenemistään ja kaupunki

+kapeni kapenemistaan, ja ihmiset ja vaunut matelit kuin muurahaiset ja

+lutikat, ja kadut kävit kapeiksi kuin nuorat; ja sitten suli kaikki

+tyyni yhteen, eikä siin' ollut mitään kaupunkia enää; s'oli vain kuin

+suuri rupi maan päällä, ja minusta tuntui kuin olis voinut nähdä

+tuhat penikulmaa ylöspäin ja alaspäin jokea, vaikk'eihän sitä sentään

+niin paljo ollut. Vähitellen muuttui palloks tää matoinen maa -- niin

+justiin, pullakaks palloks, jok' oli ruskea väriltään, ja vaaleat

+juomut kävit ristin rastin siinä, ja n'olit joet. Ja ilma kävi kylmäks.

+Leskirouva Douglas sanoi aina mulle, että maa oli pullakka kuin pallo,

+mutta mitä min' olisin uskonut semmoista hölyn pölyä, ja minä kuulin

+toisella korvalla antaakseni vuotaa ulos toisesta, sillä näinhän itse

+että maailma oli litteä ja latuskainen kuin pannukakku. Minä ruukkasin

+kiivetä kalliolle ja katsella ympärilleni ja siten itse tutkistella

+asiaa, sillä parahin konsti on, jos tahtoo visseyttä jossakin seikassa,

+että menee itse sitä tiedustelemaan eikä heti usko mitä ihmiset sanoo.

+Mutta nyt täytyi minun myöntää, että ämmä räyskä oli oikeassa. Niin,

+hän oli oikeassa mitä muuhun maailmaan tulee, mutta väärässä mitä tulee

+siihen osaan maailmaa, missä meidän kylämme on, sillä koko se seutu on

+litteä ja latuskainen, vaikka kuolisin siihen paikkaan.

+

+Professori seisoi kaiken aikaa kuin olis hän nukkunut, mutta nyt

+häneltä kieli kirpos, ja hän oli kitkerän katkera. Hän puhui tähän

+malliin:

+

+"Hölmöläiset! Siit'ei tule mitään -- väittivät he. Ja he tahtoivat

+tutkia salaisuutta ja nuuskia sitä ja viekotella sitä minulta. Mutta

+minä narrasin heidät. Ei kukaan tunne salaisuutta muu kuin minä. Ei

+kukaan muu kuin minä tiedä mikä panee sen liikkumaan, ja s'on uusi

+voima. Uusi voima, tuhat kertaa väkevämpi kuin kaikki muut voimat maan

+päällä. Höyry on paljasta roskaa sen rinnalla. Sanoivat etten minä

+pääsis Eurooppaan sillä. Eurooppaan! Minull' on voimaa laivassa viideks

+vuodeks ja muonaa muassani kolmeks kuukaudeks. Hulluja he ovat -- mitä

+he tietävät tästä? Niin, ja he sanoivat mun ilmalaivaani hauraaks,

+ja kuitenkin se voi kestää viiskymmentä vuotta. Minä voin purjehtia

+pilvissä sillä koko ikäni, jos mua haluttaa, ja ohjata matkaani minne

+hyvänsä, vaikka he irvistelivät mulle ja sanoivat, että min' en vois.

+Enkö mä voi suunnata kulkuani minne tahdon? Tule tänne poika, niin saat

+nähdä. Paina noihin nappuloihin, kuten sanon sulle."

+

+Hän antoi Tomin tyyrätä laivaa sinne ja tänne, ylös ja alas ja joka

+haaralle ja opetti hälle koko konstin tuossa tuokiossa, ja Tom sanoi,

+että s'oli helppoa kuin tyhjää. Hän antoi hänen laskea laivalla lähes

+maahan asti ja antoi sen pyyhkästä eteenpäin pitkin Illinois'in

+ruohokenttää niin lähellä maan pintaa, että aivan helposti voi puhua

+talonpoikain kanssa ja kuulla kaikki mitä he sanoivat; ja hän heitteli

+heille myös präntättyjä paperilappuja, joissa oli tietoja tästä

+pallosta ja että se seilas Eurooppaan. Tom tyyräs ihan vastapäätä

+suurta puuta, kunnes oltiin täppärän lähellä, ja sitten me seilattiin

+suoraan ylöspäin ja lennettiin eespäin yli latvan. Niin, ja sitten

+opetti hän Tomia, miten piti laskea maahan, ja sen teki hän turkkasen

+komeasti myös ja laski alas ruohokentälle niin pehmeästi kuin pumpuli;

+mutta kun me aijottiin hypätä ulos, sanoi tuo professori:

+

+"Ei; sitä ette tee!" ja antoi huilata ylös taas. S'oli hirvittävää.

+Minä tuosta jo pasaalustamaan kerjäämään, ja niin teki Jimkin; mutta se

+vain pani hänen pahasisunsa pillastumaan ja silmänsä mulkoilemaan ja

+koko naamansa villistymään, ja minä pelkäsin häntä.

+

+No, sitten hän palas murruihinsa taas ja päivitteli ja karjui ihmisten

+tapaa häntä kohtaan, eikä hän voinut sitä niellä eikä varsinkaan sitä,

+että he olit sanoneet hänen laivaansa hauraaks. Hän nauraa irvisteli

+sitä ja myöskin heidän kehumistaan, että mukamas masinat pian menisit

+pilalle. Menisit pilalle -- se väänsi hältä suolet; ne menisit pilalle

+yhtä vähän kuin auringon kierto. Hän kävi yhä kiukkuisemmaks, enkä

+koskaan ole nähnyt minkään ihmisen meluavan sillä viisin. Todellakin

+rupes selkäpiitäni värisyttämään, ja niin kävi Jiminkin. Yhtäkkiä

+rupes hän huutamaan ja karjumaan ja sitten hän vannoi pyhän valan,

+ettei maailma ikipäivinä sais tietää hänen salaisuuttaan; s'oli ollut

+niin paha hälle mukamas. Hän sanoi seilaavansa ilmapallollaan tämän

+matoisen maapallon ympäri, ainoastaan näyttääksensä mitä hän voi tehdä,

+ja sitte hän mukamas upottais sen mereen ja hukuttais meidät kaikki

+tyyni. Jaa-a, se s'oli jumaliste hirvein pula, mihin ihminen koskaan

+voi joutua; ja sitä pait oli yö tulossa.

+

+Hän antoi meille vähän syödä ja pani meidät menemään paatin toiseen

+päähän ja paiskas sitte makaamaan yhden pöntön päälle, josta hän voi

+hoitaa kaikki kommervenkit, ja pisti vanhan aikuisen revolverinsa

+päänsä alle ja sanoi, että jos joku uskaltais käydä sormillaan paatin

+verkkoihin ja koettais panna pallon alas, niin sen hän tappais.

+

+Me istuttiin siinä kyyristyneinä yhteen ja ajateltiin paljon, mutt' ei

+mitään puhuttu kuin joku sana silloin tällöin, sillä m'oltiin, totta

+puhuakseni, aika lailla peloissamme ja kauhuissamme. Yö venyi pitkäks

+ja kolkoks. Me oltiin hyvin matalalla, ja kuunvalo paistoi kaikki tyyni

+niin pehmeäks ja koreaks, ja talonpojan talot näyttivät niin hauskoilta

+ja kodikkailta, ja me voitiin kuulla vain ääniä ja toivottiin, että me

+oltais siellä muiden muassa; mutta johan nyt! me vain hiivittiin heidän

+yli kuin aaveet, eikä jätetty jälkeäkään perästämme.

+

+Myöhään yöllä, kun kaikki äänet olivat myöhäisiä ja ilmakin tuntui

+niin myöhäiseltä ja haisi niin myöhäiseltä, -- s'oli kai tuossa kahden

+aikana minun käsittääkseni -- niin sanoi Tom, että professori oli ollut

+niin hiljaa pitkän aikaa, että hän varmaankin nukkui nyt ja että meidän

+pitäis -- --

+

+"Pitäis mitä?" sanoin minä kuiskaten ja sydämmeni pamppaili, sillä

+tiesimpä mitä hän aatteli.

+

+"Meidän pitäis hiipiä tuonne ja sitoa hänet ja laskea vene maihin",

+sanoo hän.

+

+Minä sanon siihen:

+

+"Eikö hiidessä! Älä liiku paikaltas, Tom Sawyer."

+

+Ja Jim -- joo, hän töllötti vain; niin hän pelkäs. Hän sanoi:

+

+"Oo Tommi herra, _äläkää_ tehkö sitä! Jos te ärsytätte häntä, niin

+ollaan me hukassa -- hukassa me ollaan, piru vie! Min' en tahtos tulla

+häntä liki, en, vaikka saisin koko maailman. Ettekö näe, Tommi herra,

+hänhän on aivan hullu."

+

+"S'on juur _sentähden_ kuin meidän tulee tehdä jotain. Jos hän ei olisi

+hullu, niin min' en tahtois olla missään muualla kuin täällä; te ette

+sais mua astumaan ulos nyt, kun min' oon tottunut tähän palloon ja

+tuohon säikähykseen, jonka ero maasta manteresta tuotti, jos hän näet

+olis viisas; mutta s'ei ole mitään hyvää politiikkaa purjehtia ilmassa

+tällä lailla miehen kanssa, jok' on väärä päästään ja sanoo aikovansa

+maailman ympäri pallollaan ja sitten hukuttavansa meidät kaikki tyyni.

+Meidän täytyy tehdä jotakin, sanon mä, ja meidän täytyy tehdä se

+ennenkuin hän herää; ei sovi muuten milloinkaan. Tulkaa!"

+

+Mutta jo sitä ajatteleminenkin pani meidät kyyristymään, ja me

+sanottiin: "me ei liikuta paikaltakaan." Ja niin sai Tom hiipiä sinne

+yksin tavottamaan tyyräyskalua kynsiinsä, pannaksensa ilmapallon

+maihin. Me rukoiltiin ja kerjättiin: "älä hiidessä mene", mutta johan

+nyt! hän pani nelinkontin ja rupes ryömimään eespäin tuuma tuumalta,

+ja me seisottiin siinä pidättäen henkeämme ja vartoen ja vapisten.

+Tultuaan keskiväliin venettä, ryömi hän vielä hitaammin, ja minusta

+tuntui kuin olis vuosia mennyt. Mutta viimein me nähtiin hänen olevan

+professorin pään vieressä ja nousevan hyvin hiljaa ja tirkistävän häntä

+hetkisen naamaan ja kuuntelevan. Sitten me nähtiin hänen ryömivän

+taas professorin jalkoihin, joss' olit tyyräysnappulat. No, hän

+oli nyt perillä ja koki hyvin hiljaa ja varovasti käydä kynsillään

+nappuloihin, mutta sitte hän siinä kolahutti jotakin alas, jonka räminä

+kuului, ja heti hän paiskas itsensä alas veneen pohjaan ja makas aivan

+liikkumatta. Professori sanoi unen töhryssä: "Mitä s'on?" Mutta kaikki

+oli hiljaa kuin haudassa, ja hän tuosta mumisemaan ja mutisemaan ja

+oikomaan, kuin ihminen tekee, jok' on heräämässä, ja minä luulin

+kuolevani tuohon paikkaan, niin olin pelästynyt ja säikähtynyt.

+

+Sitten tuli pilvi ja peitti kuun, ja minä melkein kiljasin ilosta. Ja

+kuu painui yhä syvemmälle pilven sisään, ja jopa tuli niin pimeä, että

+me ei enää voitu nähdä Tomia. Sitten rupes satamaan ripsuttamaan, ja

+me kuultiin professorin ronklaavan köysiensä ja kapineittensa kanssa

+ja kiroavan ilmaa. Me pelättiin jokainoa minuti että hän koskisi

+Tomiin, ja silloin m'olis ollut mennyttä kalua, mutta Tom oli jo

+kotimatkallaan, ja kun me tunnettiin hänen kätensä polviemme päällä,

+niin henkeni seisahtui ja sydämmeni putos alas mahaan, sillä en voinut

+sanoa siinä pimeässä, eikö toi ollut professori, jonka minä luulinkin

+siin' olevan.

+

+Herraan jee! Minä olin niin ilonen, kun Tom oli luonamme taas, ja niin

+onnellinen kuin yleensä voi olla, kun on korkealla ilmassa miehen

+kanssa, jok' on väärä päästään. Te ette voi laskea maahan ilmapallolla

+pimeässä, ja minä toivoin taivaan vuotavan yhtä mittaa; sillä min'en

+tahtonut että Tom rehkis enää ja peljättäis meitä. No, niin kävikin.

+Sataa tuprutti koko yön, jok' ei ollut niin pitkä kuin näytti. Ja

+sitten päivän koitteessa selkeni ilma, ja maailma näytti niin turkkasen

+sievältä ja harmaalta ja korealta, ja niin oli lystiä nähdä metsät ja

+niityt taas ja hevosten ja lehmäin seisovan siellä niin vakavina ja

+tuumissaan. Sitten tuli aurinko loistaen, tuli terävänä taivaalle, ja

+meitä rupes väsyttämään ja nukuttamaan ja, ennenkun me tiettiinkään,

+vedettiin me hirsiä kaikki tyyni.

+

+

+

+

+KOLMAS LUKU.

+

+

+Me nukuttiin tuossa neljän aikana ja herättiin noin kello kaheksan.

+Professori istui veneen peräpuolessa ja näytti hyvin nyreältä.

+Hän viskas meille vähän aamiaista, mutta kielsi meitä menemästä

+keskivenettä sinnemmäs. No, kun on hädässä ja saapi syödä vatsansa

+täyteen, niin koko maailma näyttää meille toisenlaiselta kuin ennen. Se

+tuntuu niin mukavalta, jos kohta niinkin hullusti sattuis, että ollaan

+ilmapallossa pilvien päällä yhdessä tommosen neron kanssa. Me ruvettiin

+juttelemaan.

+

+Oli yks asia, joka vaivas päätäni, ja hetken päästä sanoin:

+

+"Tom, eikö me lähdetty Idästä?"

+

+"Joo, sieltä lähdettiin."

+

+"Kuinkahan nopeaa m'ollaan tultu?"

+

+"No, kuulithan mitä professori sanoi, kun hän raivos kuin villi:

+välistä, sanoi hän, me mennään viiskymmentä penikulmaa tunnissa,

+välistä yheksänkymmentä, välistä mukamas sata; sitte sanoi hän että,

+jos tulee apuun myrsky, me voidaan purjehtia kolmesataa penikulmaa, ja

+jos hän tahtoo myrskyn ja tahtoo sen raivoavan oikeaan suuntaan, niin

+hän mukamas vain antaa mennä ylöspäin tai alaspäin ilmapallolla, niin

+hän heti saa siitä kiinni."

+

+"No, sitte s'on justiin niinkuin minä räknäsin. Professori valehteli."

+

+"Hä?"

+

+"Joo-o, sillä jos m'oltais seilattu niin nopeaa, niin m'oltais

+Illinoisista poissa nyt, eikö niin?"

+

+"No, niin."

+

+"No, mutta sitä me ei olla."

+

+"Mistä sinä sen tiet?"

+

+"Sen minä näin väristä. M'ollaan yhä Illinoisin yllä vielä. Ja sinä

+voit nähdä sen itse, ettei Indiaanaa ole näössäkään."

+

+"Miten onkaan laitas, Huck? Näetkö sinä sen _väristä?"_

+

+"Näen kun näenkin."

+

+"Mitä hittoa värillä on tekemistä sen kanssa?"

+

+"Sillä on paljonkin tekemistä. Illinois on viheriä, Indiaana

+vaaleanpunanen. Näytä mulle jotakin punertavaa tuolla alaalla, jos

+kykenet. Ei, herraseni, viheriää s'on."

+

+"Indiaana _punertavaa?_ S'on valetta se!"

+

+"Se ei ole valetta. Olen nähnyt sen kartasta, ja s'on ihonpunasta eli

+punertavaa?"

+

+En vielä elinaikanani ole nähnyt ihmistä, jok' olis ollut niin

+härsytystä ja vihaa täynnä kuin Tom tällä hetkellä.

+

+"Ah! jos min' olisin semmonen mätäkallo kuin sinä, Huck Finn, niin

+hyppäisin järveen. Nähnyt sen kartasta! Huck Finn, luuletko sinä

+todellakin että valtiot on samaa väriä ulkona ilmassa kuin n'on

+kartassa?"

+

+"Tom Sawyer, mitä hyötyä sitte kartasta olis? Eikö kartta ole olemassa

+näyttääkseen meille tosia asioita?"

+

+"On kyllä."

+

+"No, kuinka se voi sitä tehdä, jos se valehtelee? -- tahtoisimpa

+tietää."

+

+"Älä puhu perunoita! se _ei_ valehtele."

+

+"Hoo-o! Vai niin?"

+

+"Ei!"

+

+"No, hyvä. Jos s'ei valehtele, niin ei ole liioin kahta valtiota,

+joill' olis sama väri, sama karva. Mitenkäs pääset _siitä_, sinä

+oppinut Tom Sawyer?"

+

+Näin, että Tom oli _nolattu_, ja Jim näki sen myös, ja sen mä sanon

+suoraan, että se ikäänkuin yllytti ylpeyttäni, sillä Tom Sawyeria oli,

+kun olikin, vaikea nolata. Jim paiskas polviaan ja sanoi:

+

+"S'oli perkuleen potrasti sanottu! Perkuleen potrasti! Ei siin' auta

+mikkään, Tommi herra, kyllä hän nyt nolas teitin -- nolas oikeen

+nokkelasti, tammen tuussa!" Hän paiskas polviaan taas sanoen: "Tammen

+tuussa! S'oli perkuleen potrasti!"

+

+En koskaan eläissäni vielä ole ollut niin mahtava, ja kuitenkaan en

+_minä_ ees tiennytkään, ett' olin sanonut jotakin niin sattuvaa,

+ennenkun s'oli sanottu. Minä istuin siinä vain vetelehtien, huolimatta

+mistään, enkä ollenkaan vartonut jotakuta tapahtuvan, en ees aatellut

+mitään semmoista, ja sitten se tuli yhtäkkiä kuin salama. Niin

+justiin, s'oli yhtä suuri ällistys mulle kuin noille toisille. S'on

+justiin samalla viisin, kuin joku järsii ohrakakkua eikä ajattele

+mitään, ja sitten yhtäkkiä tarttuu hampaaseen jalokivi. Kaikki, mitä

+_hän_ ens' aluks tietää, on vain se, että s'on jonkimmoinen kivi,

+johon hän on purrut, mutta hän ei tiedä sitä jalokiveks, ennenkun on

+ottanut sen suustaan ja pyhkäissyt pois kakunmuruset ja muut ja sitä

+oikein katsellut, ja silloin tulee hän niin iloiseks, että hyppii.

+Niin justiin, ja ylpeä on hän myös; vaikka -- jos oikein punnitsette

+asiaa -- kunnia ei ole niin suuri kuin se olis, jos hän olis _etsinyt_

+tuota jalokiveä. Voitte helposti huomata erotuksen, jos viitsitte

+vähän ajatella asiaa. Katsokaas, s'on niin, että mitä sattumalta

+tapahtuu, siinä ei ole niin paljo kunniaa kuin siinä, jota me tehdään

+_meininkillä_. Kuka hyvänsä olis löytänyt tuon jalokiven ohrakakusta;

+mutta -- pankaa se mieleen -- hänen pitää juur olla semmosen, joka on

+saanut _justiin tuommosen ohrakakun_. Siinäpä se juur puunkaatajan

+kunnia onkin, ja siin' oli myöskin minun kunniani. Minä en voi

+mitään suurta maailmassa toimittaa, sen mä tunnustan; minä en usko,

+että voisin tehdä tuon uudestaan, mutta sillä kertaa tein mä sen --

+siinä kaikki sanottavani. Eikä mulla ollut vähintäkään vihiä siitä,

+että minä pystyin sanomaan mitään semmosta, enkä sitä ees aatellut

+enkä koettanutkaan sanoa, en enemmän kuin te tällä minuutilla. No,

+olin maltillinen, ei kukaan saata olla maltillisempi, ja niin se

+tuli ihan yhtäkkiä. Olen usein ajatellut tuota hetkeä perästäpäin,

+ja minä muistan justiin millaista oli ympärilläni, aivan kuin olis

+ollut mennyt viikolla. Mä voin nähdä sen kaikki: kauniit ohi-kiitävät

+seudut metsineen ja peltoineen ja niittyineen ja järvineen, joit' oli

+kymmeniä penikulmia -- ja kaupungit ja kylät sirotettuna sinne tänne

+allamme, ja sitten professori, joka tirkisteli erästä pientä karttaa

+pienellä pöydällä, ja Tomin lakki, joka riippui köysissä, jonne s'oli

+pantu kuivamaan; ja erittäinkin muistan erästä lintua meidän puolella

+venettä, tuskin kymmenen jalkaa meistä, joka lensi meidän mukanamme ja

+koki liipotella kilpaa kanssamme, mutta jäi jälkeen yhä jäämistään,

+sekä erästä rautatien junaa, joka teki aivan samoin allamme, viilättäen

+eespäin puiden ja talonpojan talojen lomasta ja päästäen perästään

+pitkän hörinän mustaa savua ja silloin tällöin pienen purskauksen

+valkosta; ja kun valkonen savu oli mennyt niin kauvas, että sen melkein

+oli unohtanut, niin voi kuulla pienen heikon piipityksen, ja s'oli

+vihellyspilli, ja meiltä jäi sekä lintu että juna kauas taaksepäin, ja

+me mentiin että hiih!

+

+Mutta Tom hän oli pahalla päällä ja sanoi minun ja Jimin olevan pari

+taitamatonta, kaakottavaa kanaa, ja sitten lisäs hän vielä:

+

+"Aatelkaa, että tääll' olis ruskea vasikka ja suuri ruskea koira,

+ja sitten tulis taiteilija, jonka pitäis maalata ne. Mikä silloin

+on pääasiassa tuon taiteilijan tehtävä? Joo, hänen tulee maalata ne

+niin, että näette erotuksen niiden välillä heti samassa minuutissa,

+kuin ne sattuvat silmäänne. Eikös niin? Kyllä. No, tahdotteko nyt että

+taiteilija maalaa ne ruskeiks _molemmat?_ No, eihän toki. Hän maalaa

+toisen niistä siniseks, ja silloin hän ei voi erehtyä. Aivan justiin

+niin on karttojen laita. Sentähden panevat he joka valtion eri väriin;

+se ei oo teitä narratakseen -- vaan estääkseen teitä narraamasta

+itseänne."

+

+Mutta min' en voinut nähdä siinä mitään, jok' olis näyttänyt todeks

+asian, eikä Jimkään voinut. Siksipä Jim puisti päätänsä ja sanoi:

+

+"Kuulkaahan nyt, Tommi herra, jos te tietäsittä kuinka polökkypäisiä

+noi maalarit on, niin te uottaisitta pitkän aikaa, ennenku panisitta

+yhenkään heistä jonku asian takausmieheks, niin sanoakseni. Mutta

+tuhmaahan on tätä sanoa teitille, koska te aivan hyvin ymmärrättä sen

+itte. Täss' yhtenä päivänä näin mä yhen tommosen maalarin istuvan

+siällä Hank Wilsonin takapihalla ja maalaavan, ja minä menin sinn' alas

+kattomaan, ja hän maalas tota vanahaa kirjavaa lehemää, ku oli puskenu

+vasemman sarven päästään -- tiiättä mitä mä meinaan. Ja minä hältä

+kysyin, miks hän maalas tota lehemää, ja sillon hän sanoi että, ku hän

+oli sen maalannu valamiiks, niin olis taulu väärtti sata dollaria.

+Tommi herra, hän olis saanu _itte lehemän_ viiestätoista, ja sen sanoin

+mä hälle myös. Mutta -- uskokaa pois -- hän vain ravisteli päätään ja

+tohori ku ennenki. Ei, Tommi herra, _noi_ ei, piru vie, tiiä mittään."

+

+Tom tuli pahalle tuulelle; ja mä olen huomannut ett' ihmiset aina

+tulevat humöörille, kun heitä nolataan. Hän käski meidän pitää kitamme

+eikä enää tuhlata rasvaa meidän pääkalloihimme -- niin me mukamas

+tultais ehkä paremmin toimeen. Sitten näki hän erään kaupungin

+tornin kellon allamme ihan ja hän otti kiikarinsa ja katsoi sitä, ja

+sitten hän katsoi hopeanauristansa ja sitten tornin kelloa ja sitten

+nauristansa taas ja sanoi:

+

+"Sepä merkillistä -- tuo kello käy lähes koko tunnin eellä."

+

+Hän pisti hopeanauriin taskuunsa. Sitten tuli siinä toinenkin kello,

+jota hän kurkisteli taas, ja s'oli myöskin tuntia eellä. Tämä jo pani

+hänet ymmälle.

+

+"Tää on kerrassaankin naurettavaa", sanoi hän. "En sit' ymmärrä

+ensinkään."

+

+Sitten hän otti kiikarin ja haki kolmannen tornin kellon, ja sekin oli,

+jumaliste, tuntia eellä. Mutta silloin rupes hänen silmänsä säihkymään

+ja hänen henkensä läähättämään ja hän sanoi:

+

+"Pyhä Paavali! Sehän on _lonkituutti_."

+

+Minä pelästyin pahanpäiväisesti ja sanoin:

+

+"No, mitä Jumalan tähen nyt?"

+

+"Joo, nyt on niin, että tää vanha ilmarakko on luistanut yli Illinoisin

+ja Indiaanan ja Ohion kuin tyhjän, ja tämä seutu, missä nyt ollaan,

+on itäosa Pennsylvaniasta tai Newyorkista tai joku maanääri niillä

+paikoin."

+

+"Ethän sinä sitä meinaa, Tom Sawyer."

+

+"Meinaanpa jumaliste, ja s'on niin. Me ollaan kulettu viistoista

+astetta lonkituuttia, sitten kun jätettiin St. Louis eilen

+iltapäivällä, ja kellot on _oikeassa_. Me ollaan kulettu lähes kaheksan

+sataa penikulmaa."

+

+Minä en uskonut sitä, mutta tuntuipa yhtäkaikki kuin olis valettu

+kylmää vettä pitkin selkärankaani. Tiesinhän kokemuksesta, että meni

+lähes kaks viikkoa Mississippi joen laskuun lautalla.

+

+Jim koki selvitellä päätään voimiensa takaa. Hän sanoi sitten:

+

+"Kuulkaahan, Tommi herra, sanoitteko te että noi kellot käy oikeen."

+

+"Sanoin. Oikein ne käy."

+

+"Eikö teitin kellonne myös käy oikeen?"

+

+"Kyllä se käy oikein St. Louisin mukaan, mutta täällä s'on tuntia

+hullusti."

+

+"Tommi herra, tahotteko te sotkia kalloomme, ettei aika oo justiin se

+_sama_ mukamas joka paikassa?"

+

+"Ei s'ole sama, ei lähimainkaan."

+

+Jim näkyi olevan pahoillaan ja sanoi:

+

+"Oikein tekee pahhaa, ku kuulee teitin puhuvan tolla viisin. Minä

+jumalauta häppeen, ku kuulen teitin noin puhuvan, jok' ootta saanu niin

+hyvän kurin ja kasvatuksen. Totta tosiaan, teitin Polly tätinne syän

+halkeis, jos kuulis teitä."

+

+Tom hämmästyi. Hän vain tuijotti Jimiin eikä sanonut halkaistua sanaa,

+ja Jim hän vain kävi päältä:

+

+"Tommi herra, kuka istutti ihmiset St. Louisiin? Joo, sen teki Jumala.

+Kuka istutti ihmiset tänne, jossa me nyt oomma? Joo, sen teki Jumala.

+Eikö he kaikki oo hänen lapsians? Tietysti, sitä he on. No, hyvä!

+Kuinka hän sitten saattaa tehä _erotuksen_ heiän välillä?"

+

+"Erotuksen! En koskaan oo kuullut tuommosta tyhmää lörpötystä. Mitä

+pirun erotusta siin' on? Kun Hän tekee _sinun_ ja muutamat muut Hänen

+lapsistaan mustiksi ja meidät toiset valkosiks, mitä se sitten on sinun

+mielestäs?"

+

+Jim huomas pistoksen. Ja hän tunsi sen. Hän ei voinut vastata. Tom

+sanoi:

+

+"Hän tekee erotusta, katsokaas, milloin Hän tahtoo, mutta tässä kohden

+ei ole mitään erotusta, jota Hän olis tehnyt, vaan ihmisten tekemä

+erotus. Jumala teki päivän, ja Hän teki yön; mutta Hän ei ole keksinyt

+tuntia eikä jaellut niitä, vaan ne on tehnyt ihmiset."

+

+"Tommi herra, onkohan niin? Ihimisetkö sen on teheny?"

+

+"Niin kyllä, ihmiset."

+

+"Kuka sano heille että he sen osasit?"

+

+"Ei kukaan. He ei kysyneet."

+

+Jim funteeras vähäsen ja sanoi sitten:

+

+"No, se osas naulaan. Min' en olis sitä koskaan uskaltanu semmosta.

+Mutta muutamat ihimiset n'ei pelekää mittään. He vai antaa mennä --

+eivät kysy mitä siittä lähtee. No, sitte on joka paikassa yhen tunnin

+erotus."

+

+"Yhenkö tunnin? Ei! S'on neljän minuutin erotus joka asteelta

+lonkituuttia, tietäkää. Yks tunti joka viideltätoista asteelta, kaks

+tuntia joka kolmaskymmeneltä ja niin eespäin. Kun on tiistaiaamuna

+kello yks Englannissa, on edellisenä iltana kello kaheksan Newyorkissa."

+

+Jim muutti vähän tuonnemaks penkillä, ja te voitte nähdä hänet

+loukatuks. Hän ravisti päätään ja mumis jotain, ja minä pujahutin hänen

+viereensä ja taputin häntä säärelle ja puhuin kauniisti hänen kanssaan

+ja sain hänet luopumaan murruistansa, ja sitte hän sanoi:

+

+"Voi Tommi herra, niitä lörpötyksiä -- tiistaina yhessä paikassa ja

+maanantaina toisessa, molemmat yhessä päivässä. Huck, eihän täss' oo

+oikee paikka leikin tekoon -- tässä näin korkeella ilimassa. Kaks

+päivää yhessä päivässä! No, kun te saatta menemään kaks päivää yhteen

+päivään -- niin saatta kai myös menemään kaks tuntia yhteen tuntiin,

+vai mitä? Saatattako panna kaks neekeriä yhen neekerin nahkaan, hä?

+Saatattako panna kaks kannua viinaa yhen kannun pulloon, hä? Ei, että

+saata, että piru vie saatakkaan! Silloinhan pullo halakeis. Ja jos

+sen saattasittakin tehä, niin min' en sit' uskos. Kuule, Huck sinä,

+jos toi tiistaipäivä nyt olis uuen vuoen päivä -- no? Tahottako nyt

+väittää että s'on tänä vuonna yhessä paikassa ja menny vuonna toisessa,

+molemmat samassa minuutissa? S'on kaikkein hulluinta hassutusta -- min'

+en taho kuulla sit' ennää."

+

+Sitten rupes hän vapisemaan ja kalpenemaan ja Tom sanoi:

+

+"No, mikä nyt on? Mikä sua vaivaa?"

+

+Jim voi tuskin puhua, mutta hän sanoi kuitenkin:

+

+"Tommi herra, ettähän pane pilikka? _Onhan_ se niin?"

+

+"En, en pane pilkkaa, ja _s'on_ niin."

+

+Jimiä pöyristi taas, ja hän sanoi:

+

+"Sillonhan tää maanantai vois olla Viiminen Päivä, ja heill'

+Englannissa ei olis _mittään_ viimistä päivää, ja kuolleet ei nousis

+hauoistaan. Me ei saa mennä keskivenettä pitemmäs, Tommi herra.

+Huutakaa hän tänne! Meitin pittää pysyä siellä, ku -- --"

+

+Mutta nyt me yhtäkkiä nähtiin jotakin ja hypättiin ylös ja jätettiin

+kaikki jupakat ja katsoa tuijotettiin vain. Tom sanoi:

+

+"Eikö s'oo -- --" Hän läähötti ja sanoi sitten: "Joo, se _on_ -- niin

+totta kuin taivas! -- s'on Valtameri!"

+

+Nyt läähötettiin minä ja Jim myöskin. Me seisottiin siinä kuin härät,

+mutt' onnelliset härät, sill' ei ykskään meistä ollut ennen nähnyt

+mitään valtamerta tai oottanut sitä nähdä. Tom hän mekasteli:

+

+"Atlantin valtameri -- Atlantti! Voi sentään. Kuinka suuremmoista!

+Niin, se se _on_ -- ja _me_ nähdään se -- me! Herra hallitkoon! Eihän

+toki uskoiskaan!"

+

+Sitten nähtiin me iso töyrämä mustaa savua, ja tultuamme lähemmäs

+oli se kaupunki, vieläpä oikein jättiläiskaupunki, joss'oli paksu

+reunus laivoja toisessa laidassa, ja me haluttiin tietää, oltiinko me

+Newyorkissa, ja ruvettiin jupattamaan ja kinaamaan siitä, ja ennenkun

+me tiettiinkään, oltiin me luistettu sen yli, ja se pakeni taaksemme,

+ja siin' oltiin me nyt valtameren yllä ja mentiin kuin myrsky. Nytkös

+me herättiin, sanon mä!

+

+Me rynnättiin peräpuoleen ja ruvettiin ruikuttamaan ja kerjäämään

+professorilta, että hän armahtais meitä ja kääntäis takasin ja laskis

+meidät maihin ja antais meidän mennä omaistemme luo, jotka mukamas olit

+niin kovasti pahoillaan ja levottomat ja tuskissaan meistä ja kenties

+kuolisit, jos meille tulis onnettomuutta; mutta hän sieppas framille

+pistoolinsa ja käski meidän mennä takasin keulapuoleen, ja me mentiin,

+mutt' ei kukaan voi aatella mitä tuskia me tunnettiin.

+

+Maa oli mennyt; näkyi vain kuin pieni piiru kaukana veden pinnassa, ja

+ihan allamme oli merta, merta, merta -- miljoonittain penikulmia, ja

+siinäkös vain kohos ja vajos ja luikersi, ja valkosta vaahtoa pyrytti

+aaltojen harjoilta, eik' ollut kuin muutamia laivoja näkyvissä, ja

+ne kierettivät, keikkuivat välin toiselle, välin toiselle puolelle,

+pistäin milloin keulallaan, milloin peräpuolellaan veteen; ja pian

+kyllä ei näkynyt mitään laivaa enää, ja meillä oli koko taivas ja koko

+valtameri aivan meitä varten vain, ja s'oli avarin paikka mitä koskaan

+eläissäni oon nähnyt ja autioin myös.

+

+

+

+

+NELJÄS LUKU.

+

+

+Ja yhä autiommaks tuli vain. Yllämme oli avara taivas, tyhjänä ja

+hirmusen syvänä, ja allamme makas valtameri ilman mitäkään päällään

+kuin aaltoja. Ilman ääri oli suuri ympyrä -- niinkuin suuri sormus,

+johon taivas ja vesi meni yhteen; niin, s'oli oikein jättiläissormus,

+ja me oltiin aivan sen keskessä. Ja _aina_ sen keskessä oltiinkin. Me

+huilattiin eespäin kuin raivomyrsky, mutta se ei auttanut -- me ei

+tultu tuosta ympyrästä mihinkään, ei tuumaakaan, minun nähdäkseni. Hyi,

+kuinka ruumiissamme ryömi! S'oli niin käsittämätöntä ja kamalaa.

+

+Niin no, kaikki oli niin pöyristävää, että me ruvettiin parkumaan

+puoli-ääneen, ja me tultiin yhä synkemmiks ja kolkommiks mieleltämme

+ja yhä hiljaisemmiks, ja viimein ehtyi juttulähteemme kokonaan ja me

+istuttiin siinä vain ja "möröttiin", kuten Jim sitä kutsui, eikä me

+sanottu halkaistua sanaa pitkään aikaan.

+

+Professori ei liikkunut paikaltaan, ennenkun aurinko oli ihan päämme

+päällä; silloin hän nousi seisomaan ja kohotti silmälleen erään

+kapineen, jota Tom sanoi sekstantiks ja jolla professori mukamas otti

+merkkiä auringosta nähdäkseen, missä ilmapallomme nyt oleskeli ja

+kuleskeli. Sitte hän räknäs hiukkasen ja katsoi erääseen kirjaan ja

+sitte hän alkoi elämöidä taas. Hän jauhoi koko joukon hassutuksia, muun

+muassa sanoi hän pitävänsä tätä sadan penikulman vauhtia huomisiltaan

+asti, ja silloin hän mukamas laskis maihin Lontoossa.

+

+Me sanottiin "takkarimuukas".

+

+Hän oli kääntymässä, mutta hypähti säpsähtäen ylös meidän noin

+sanoessamme, ja hän ampui meihin silmäyksen, niin mustan ja ivallisen

+ja varovaisen, etten ole moista ikään nähnyt. Sitte hän sanoi:

+

+"Te tahotte minusta päästä. Älkää koittakokaan kieltää."

+

+M'ei tietty mitä sanoa, niin että m'oltiin vaiti eikä haastettu

+hiiskaustakaan.

+

+Hän meni peräpuoleen ja istui, mutta tuosta asiasta ei hän tahtonut

+päästä. Silloin tällöin hän halkasi jonkun sanan ja koki saada meitä

+vastaamaan, mutta me ei vastattu.

+

+Nyt kävi yhä ikävämmäks ja tukalammaks ja näytti siltä kuin en vois

+sitä kestää. Vielä pahemmin oli asiat, kun yö oli tulossa. Tuon

+tuostakin nipisti mua Tom käsivarteen ja kuiskas:

+

+"Katso!"

+

+Minä tirkistin peräpuoleen ja näin professorin ottavan ryypyn pullosta.

+En pitänyt tuosta. Pian otti hän toisen kulauksen ja kohta rupes hän

+laulamaan. Oli pimeä nyt, ja pian oli aivan sysimusta ja tuulikin

+aika lailla. Hän vain lauloi, lauloi yhä hurjempaan, ja ukkonen rupes

+käymään ja myrsky vinkumaan ja ulvomaan köysissä, ja oikein s'oli

+hirvittävää. Oli niin pimeä, ettei me voitu nähdä häntä enään, ja me

+toivottiin, ettei m'olis voitu häntä kuullakkaan, mutta me voitiin.

+Sitten hiljeni hän, mutt' ei ollut hiljaa kymmentä minuutia, kun me

+ruvettiin hänt' epäilemään taas ja toivottiin, että hän alkais melunsa

+uudestaan, niin että me ainakin tiedettäis missä hän oli. Yhtäkkiä tuli

+salama, ja me nähtiin hänen pyrkivän ylös, mutta hän oli päissään ja

+horjahti ja kaatui kumoon. Me kuultiin hänen karjuvan:

+

+"He ei taho Englantiin -- hyvä on; minä muutan sitte suunnan. He

+tahtovat minusta päästä. Hyvä on, kyllä he pääsevät -- ja _nyt heti

+paikalla!"_

+

+Minä melkein kuolin, hänen noin uhatessaan. Sitten oli hän ääneti taas

+ja niin kauvan, etten voinut sitä kestää, ja minä tykkäsin, ettei

+salama tahtonut tulla _koskaan_ enään. Mutta lopuksi tuli kuitenkin

+oikein mahtava leimaus, ja tuossa hän oli, ryömien nelin kontin tuskin

+kahta kyynärää meistä. Herra Jumala, kuinka hänen silmänsä mulkoili!

+Hän tavotteli Tomia käsillään ja sanoi: "mereen _sinä_ tästä!" Mutta

+oli jo pilkkosen pimeä, ja min' en voinut nähdä, saiko hän Tomista

+kiinni vai ei, ja Tom oli hiljaa kuin hiiri.

+

+Nyt tuli taas pitkä, kauhea odotus; sitten salamoi taas ja minä

+näin Tomin pään pyörähtävän veneestä ulos ja katoavan. Hän seisoi

+köysitikkailla, jotka heilui ilmassa reilingistä. Professori kiljas

+kovaa ja sänttäs hänen tykönsä, ja heti tuli pilkkosen pimeä taas,

+ja Jim voivotti: "Voi Tommi herra rukkaa, hän on mennyttä kalua!" ja

+harppas professoria tavottamaan; mutta professoria ei ollukkaan siellä.

+

+Sitten me kuultiin pari hirvittävää huutoa -- ja sitten taas toisen,

+eikä se ollut niin äänekäs, ja sitten taas toisen, joka kuului

+alhaalta, ja sitä _tuskin_ enään voi kuulla; ja minä kuulin Jimin

+sanovan: "Voi, Tommi herra rukkaa!"

+

+Sitten tuli hirveän pimeä ja minä luulen, ett' olis voinut räknätä

+sataan tuhanteen, ennenkun seuraava leimaus tuli. Kun se viimein

+tuli, näin mä Jimin makaavan polvillaan, kyynärpäät nojaten arkkua

+vastaan ja kädet naamallaan, ja hän itki. Ennenkun ennätin tirkistää

+reilingistä ulos, oli pimeä taas, ja minä olin melkein iloissani, kun

+en voinut nähdä mitään. Mutta kun sitten seuraava leimaus tuli, olin

+minä varuillani ja näin, kun näinkin, jonkun heiluvan köysitikkailla

+tuulessa, ja s'oli Tom!

+

+"Tuu ylös!" huusin mä -- "tuu ylös, Tom!"

+

+Hänen äänensä oli niin heikko ja tuuli piti semmosta elämää, etten

+voinut kuulla mitä hän sanoi, mutta mä luulen hänen kysyneen oliko

+professori siell' ylhäällä. Huusin täyttä kurkkua:

+

+"Ei; hän on meren pohjassa! Tuu ylös! Miten voin auttaa sinua?"

+

+Tämä tietysti pilkkosen pimeässä.

+

+"Kelle hoilaat, Huck?"

+

+"Tomille."

+

+"Kuinka voit sä menetellä noin, ku tiiät että Tommi rukka -- --"

+Silloin kirkui hän yhtäkkiä vallan kauheasti ja viskas kallonsa ja

+käsivartensa takaperin ja kirkui taas; sillä samassa tuli, kun tulikin,

+kirkas leimaus luistaen, ja hän ojensi kallonsa juur nähdäkseen

+Tomin kallon, kalpeana kuin lumi, pistävän framille reilingin yli

+ja tuijottavan häntä suoraan naamaan. Hän luuli tietysti Tomin

+kummittelevan.

+

+Tom kapus veneeseen, ja kun Jim näki että s'_oli_ hän, halaili

+hän häntä, ja kuolas hän hänet aivan tulvilleen ja lellitteli jos

+jonkinlaisia lempinimiä hälle ja hassutteli hänen kanssaan kuin hullu,

+niin ilonen hän oli. Minä sanoin:

+

+"Miks' et tullut heti, Tom? Mintähen sä viivyit?"

+

+"En uskaltanut, Huck. Kuulin jonkun lentävän sivutseni, mutt' en

+tiennyt kuka s'oli -- pimeässä. Olishan se voinut olla sinä, olishan se

+voinut olla Jim."

+

+S'oli justiin Tom Sawyerin tapaista -- aina kuin pata ässä. Hän ei

+tahtonut kömpiä ylös, ennenkun tiesi missä professori oli.

+

+Myrsky pauhasi nyt kaikin voimin, ja s'oli oikein hirvittävää, kun

+ukkonen jyrisi ja riehui ja salamat iskivät ja tuuli vinkui ja viuhui

+köysissä ja vesi vuoti virtana alas. Toisena hetkenä ei voinut nähdä

+omaa kättään, toisena taas voi räknätä langat takin hihassaan ja nähdä

+koko erämaan piehtaroivia ja pilviin syöksyviä aaltoja ikäänkuin

+sadeharson läpi. Tommonen rajuilma on mitä hupaisinta maailmassa,

+mutt' ei se kuitenkaan ole oikein hauskaa, kun venyy ylhäällä ilmassa

+eikä tiedä miss' ollaan ja tuntuu vähän märältä ja ikävältä -- kun

+vast'ikään kuolema on käynyt talossa.

+

+Me istuttiin siellä kyyristyneinä keulassa ja puhuttiin hiljaa

+professorista, ja me oltiin pahoillamme hänestä ja pahoillamme siitä,

+kun ihmiset olit pitäneet häntä pilkkanansa ja menetelleet niin

+koiramaisesti hänen kanssaan, juur kun hän oli pannut parastansa ja kun

+hänellä ei ollut mitään ystävää tai ketään, joka olis rohkaissut häntä

+ja estänyt häntä hautomasta järkeänsä pilalle. Siell' oli koko joukko

+vaatteita ja vilttejä ja muuta moskaa perässä, mutta me tuumattiin

+ett' ennemmin sais sataa päällemme kuin me mentäis tohrimaan sinne.

+S'olis, katsokaas, ollut niin ilkeää olla siellä, missä vielä hajahti

+kuolleelta. Jim sanoi ennemmin liottuvansa velliksi kuin hän menis

+sinne mukamas ja törmäis yhteen kummituksen kanssa salamain välissä.

+Hän sanoi aina tulevansa kipeäks, jos hän sais _nähdä_ kummituksen,

+mutt' että hän mukamas kuolis, jos häneen _koskis_ joku semmonen.

+

+

+

+

+VIIDES LUKU.

+

+

+Me tuumittiin nyt kaikellaisia matkatuumia, mutt' ei sovittu. Minä ja

+Jim me tahdottiin, että käännyttäis takasin ja mentäis kotiin, mutta

+Tom väitti, että kun tulis päivä, niin nähtäis miss' oltiin, ja jos

+oltais liki Englantia, niin me voitais reissata sinne ja sitten tulla

+takasin oikeassa laivassa, ja sitten me kerskattais matkastamme.

+

+Sydänyön aikaan lauhtui tuuli ja kuu tuli taivaalle ja valais

+valtameren, ja meille rupes tuntumaan olo mukavaks ja meille tuli

+uni; ja me pantiin maata penkeille ja nukuttiin eikä herätty ennenkun

+aurinko pisti silmiin. Meri kimmelsi kuin jalokivet ja ilma oli korea,

+ja pian oli vaatteemmekin kuivat.

+

+Me mentiin peräpuoleen saamaan vähä aamiaista, ja mitä nähtiin me ens?

+Joo, siellä paloi hämärä kynttilä kompassissa muutaman kaapun alla. Tom

+hämmästyi. Sitte hän sanoi:

+

+"Te tiedätte varsin hyvin mitä tuo merkitsee. Se merkitsee, että jonkun

+ihmisen pitää pitää vahtia ja tyyrätä tätä ilmalaivaa niinkuin muutakin

+laivaa, taikka se ajelehtii sinne tänne, ihan tuulen mukaan."

+

+"No", sanoin minä siihen, "minne s'on ajellut sitte -- sittekun -- kun

+tuo tapaturma tapahtui?"

+

+"S'on ajellut", sanoi hän vähä nolostuneena "-- ajellut, s'on vissi se.

+S'on nyt tuulessa, joka tällä hetkellä käy kaakkoseen päin. Eikä me

+tiedetä, kuinka kauvan sitä piisaa."

+

+Hän tälläs sen itäänpäin ja sanoi pitävänsä sitä suuntaa, meidän

+pannessamme framille aamiaista. Professori oli ottanut mukaansa puolen

+maailmaa; paremmissa eväissä hän ei olis voinut olla. Tosin ei löytynyt

+kermaa kahviin, mutta vettä oli ja kaikkia muuta, mitä voi toivoa; ja

+petroolikeittiö tarpeineen ja piippuja ja sikaaria ja tulitikkuja; ja

+viiniä ja likööriä, josta me ei välitetty; ja kirjoja ja karttoja ja

+harmoonika; ja turkkeja ja vilttiä ja kaikellaista moskaa, niinkuin

+lasihelmiä ja rannerenkaita messingistä, jotka -- kuten Tom sanoi --

+olit merkkiä siitä, että hän aikoi käydä tervehtimässä villejä. Siell'

+oli rahaa myöskin. Niin, professori oli evästetty hiton hyvin.

+

+Aamiaisen perästä opetti Tom minun ja Jimin tyyräämään ja jakoi meidät

+kaikki neljän tunnin vahtiin, niin että me saatiin vuorotella; ja

+kun hänen vahtinsa oli ohi, astuin minä hänen sijaansa, ja hän otti

+framille professorin kynän ja paperia ja kirjotti kirjeen kotiin

+Polly tädilleen ja kertoi hälle kaikki, mit' oli meille tapahtunut,

+ja pani lähtöpaikaks: "_Atsuri_ [Runokielessä käytetty _the welkin_ =

+sinitaivas, taivaansini. Suoment.], _matkalla Englantiin_!" ja kääri

+sen kokoon ja sulki sen punasella suulakalla ja kirjotti osotteen ja

+osotteen yläpuolelle: _"Tom Sawyer, ilmailija"_ ja sanoi, että sekös

+kirvelis nahan postimestarilta, kun se tulis sinne Nat Parsonsin

+postikonttoriin. Minä sanoin:

+

+"Mutta kuuleppas nyt, Tom Sawyer; eihän tämä ole mikään tommonen

+'atsuri', sehän on ilmapallo."

+

+"No, kuka on _sanonut_, että s'olis atsuri, senkin pöllöpää?"

+

+"Kirjotithan sinä sen tuohon kirjeeseen?"

+

+"Niin no, mitä sitte? Eihän se merkitse, ett' ilmapallo olis mikään

+atsuri."

+

+"Minä luulin niin. No, mitä sitte atsuri on."

+

+Minä näin, että hän oli pussissa. Hän kaiveli ja raappi muistissansa,

+mutt' ei löytänyt mitään. Ja sitte hän sanoi:

+

+"_Minä_ en tie, eikä kukaan sitä tie. S'on _sana_ vain. Ja vieläpä

+helkkarin muhkea sana. Ei oo koko kielessä muhkeampaa, ei ainoatakaan,

+-- luullakseni."

+

+"Mitä roskaa", sanoin minä; "mutta mitä se merkitsee, mitä _meinataan_

+sillä? -- kas siinä temppu."

+

+"_Minä_ en tie mitä sillä meinataan, sanon mä. S'on sana, jota ihmiset

+käyttävät siks' että -- hm -- siks' että s'on koristava ja kaunistava.

+Eihän kukaan teetä poimuja paidanrintaan, siks' että ne lämmittäis, vai

+mitä?"

+

+"No, ei tietysti."

+

+"No, mutta kuitenkin niitä käytetään, vai mitä?"

+

+"No, kyllä."

+

+"No, tuo kirje, jonka kirjotin, on paita, ja atsuri ei oo muuta kuin

+poimut sen rinnassa."

+

+Mä tiesin että se panis tuumia Jimille päähän, ja sen se tekikin. Hän

+sanoi:

+

+"Kuulkaahan nyt, Tommi herra, ei siit' oo mittään hyötyä, että te

+puhutta tolla viisin, ja suoraan sanottu on se syntiäkin. Tehän tiiättä

+toki, ett'ei kirije oo mikkään paita, eikä se liion oo mittään poimuja

+siinä. Eihän siin' oo mittään paikkaa, johon ne panis, ja te ette saa

+niitä siihen, ja jos saisittekin, ei ne pysys siinä."

+

+"Kas niin, pidä suus ja oota kunnes tulee jotakin, jota voit ymmärtää."

+

+"Tommi herra, ettehän te meinaa, ett'en minä tietäis mittään paioista?

+Sen tietää Jumala, että min' oon pessy paitoja kotona aina siitä

+kun -- --"

+

+"Minä sanon sulle, ett'ei täss' oo mitään kysymystä paidoista. Minä

+vain -- --"

+

+"No, Tommi herra! Te sanoitta itte, että kirije -- --"

+

+"Tahotko mun hulluks? Pidä kitas! Minähän vain käytin sitä

+_metaaforana."_

+

+S'oli sana, joka pani meidät ymmälle hetkeks. Sitten sanoi Jim, vähän

+ujostellen, sillä hän näki että Tom oli ärtysä:

+

+"Tommi herra, mitä se mettifoora on?"

+

+"Metaafora on -- hm, s'on -- metaafora on illustrasiooni." Hän näki,

+ett'ei me tultu hullua viisaammaks tuosta; hän koitti uudestaan. "Kun

+minä sanon, että linnut, joill' on yhtäläiset höyhenet, höyhentävät

+yhteen ja lentävät yhdessä, niin on se metafoorinen lause -- --"

+

+"Niin, mutta sitä ne ei tee, Tommi herra. Ei, sitä ei ne tee. Ei

+oo lintuja, joill' olis niin yhen näköset höyhenet, kun joutten ja

+valakonen kukko, mutta jos te näättä _niien_ höyhentävän yhteen ja

+lentävän yhessä, niin -- --"

+

+"Kas niin, pidä leukaläpes. Ei mahu kalloos pieninkään asia. Älä kiusaa

+minua enää."

+

+Jim vaikeni -- hyvin tyytyväisenä. Hän oli mukamas kovasti ihastunut,

+kun oli saanut Tomin pussiin. Heti kun Tom alkoi puhua linnuista,

+niin minä aattelin, että hän oli mennyttä kalua, sillä Jim hän tiesi

+enemmän linnuista kuin me molemmat yhteen. Hän oli, katsokaas, ampunut

+monta, monta sataa lintua, ja s'on oikea tie niiden tuntemiseen. Niin

+tekevät ne, jotka kirjottavat kirjoja linnuista, ja he pitävät niistä

+niin, että tallustavat metsät ja maat viluksissa ja nälissään ja

+kestivät tuhansia rasituksia -- ainoastaan tuon tähden, että mukamas

+löytäsit uuden linnun ja ampuisit sen. Heitä sanotaan opin uralla

+orhitolookeiks ja min' olisin itsekkin voinut olla orhitolooki, sillä

+min' olen aina pitänyt paljon kaikista linnuista ja elävistä; ja minä

+menin metsään oppiakseni semmoiseks ja sain nähdä linnun istuvan

+kuivettuneella oksalla korkeassa puussa ja se lauloi pää ylöspäin ja

+suu auki, ja ennenkun aattelinkaan olin ampunut, ja lintu ei laulanut

+enään, ja se putos alas oksalta, vetelänä kuin trasu, ja minä juoksin

+ottamaan sen kouraani, ja silloin oli se kuollut, ja sen ruumis oli

+lämmin kädessäni, ja sen pää pyöriskeli sinne ja tänne, ikäänkuin silt'

+olis taittunut niskat nurin, ja sen silmissä oli valkonen kalvo ja

+pään sivussa pikkunen veripisara, ja voi! min' en voinut nähdä mitään

+enää kyyneliltä, jotka pihkusit ulos; ja siitä hetkestä saakka en ole

+murhannut mitään elävää, joka ei oo tehnyt mulle mitään pahaa, enkä aio

+murhatakkaan.

+

+Mutta min' olin niin huolissani tuosta atsurista. Otin asian puheeks

+taas, ja Tom koki selittää seikkaa minkä voi. Hän sanoi, että kun joku

+ihminen pitää pontevan puheen, niin sanotaan siitä, että mukamas sitä

+hurrattiin niin, että atsuri soi. Senpätähden hän luuli, että se ei

+merkinnyt muuta kuin korkealla ilmassa. No, se tuntui nyt jotensakin

+luonnolliselta, ja minä olin tyytyväinen, ja sen sanoinkin heti. Se

+miellytti Tomia ja sai hänet hyvälle tuulelle taas, ja hän sanoi:

+

+"No, sitten on kaikki harashoo, ja se mik' on ollut on ollut. Min'

+en tiedä oikein visusti mitä atsuri on, mutta kun lasketaan maihin

+Lontoossa, niin hurratkaamme että atsuri soi, ja muistakaa se."

+

+Hän sanoi että ilmailija oli ihminen, joka purjehti ilmapallolla, ja

+s'oli mukamas monta kertaa fiinimpää, jos oli Tom Sawyer Ilmailija

+kuin jos oli Tom Sawyer Matkailija, ja siitä tultais kertomaan koko

+maailmassa, jos vain me tehtäis retkemme kunnolla, ja silloin hän

+antais palttua matkailijan kunnialle kerrassaan.

+

+Iltapuoleen m'oltiin valmiit laskemaan maihin, ja m'oltiin iloset ja

+ylpeät myös, ja me vahdittiin kiikari kädessä, aivan kuin Kolumbus kun

+löysi Amerikan. Mutta m'ei nähty muuta kuin Valtamerta. Iltapäivä kului

+ja aurinko meni mailleen, eikä vieläkään näkynyt maata missään. Me

+ihmeteltiin mikä tässä vaivas, mutta uskottiin kuitenkin että kyllä kai

+menee kaikki hyvin, niin että me tyyrättiin itäänpäin, mutta pidettiin

+vähä ylempää kurssia, ett'ei me törmättäis johonkin kellotapuliin

+pimeässä tai vuoren huippuun.

+

+Minä olin vahdissa sydänyöhön, ja sitten oli Jimin vuoro. Mutta Tom hän

+ei pannutkaan maata, sillä hän sanoi, että laivakatteinit aina valvovat

+kun ollaan maihin menemässä; eikä meillä sitten ollutkaan mitään vahdin

+vaihtoa.

+

+No, kun päivä valkeni, niin Jim huutaa kirkas yhtäkkiä, ja me

+säntättiin ylös ja katsottiin, ja siell' oli maata kun olikin, maata

+yltympäri, niin kauvas kuin silmä kannatti, aivan tasaista ja keltaista

+maata. Me ei tietty ollenkaan kuinka kauvan m'oli oltu sen yllä. Siell'

+ei ollut mitään puita tai kumpuja tai kallioita tai kaupunkeja, ja

+Tom ja Jim olit luulleet sitä mereks. He luulivat sitä rasvatyyneeks

+mereks; ja me oltiin niin korkealla ilmassa kuitenkin, että jos se olis

+ollutkin aaltoileva meri, niin olis se ainakin näyttänyt sileältä,

+hämärässä ainakin.

+

+Me oltiin helkkarin pinnistyksessä ja otettiin kiikarit kynsiimme ja

+haettiin joka haaralta Lontoon kaupunkia, mutt' ei nähty karvaakaan

+siitä eikä muustakaan kaupunki pahasesta. Eikä merkkiäkään mistään

+järvestä tai joesta. Tomilla oli oikein pitkä nenä. Hän sanoi, että

+kukapa sit' olis uskonukkaan Englantia tuommoseks -- hän oli mukamas

+aatellut sitä Amerikan kaltaiseks ja oli aina niin aatellut. Sitten

+hän sanoi, että parasta kuin syötiin aamiaista, ja sitten voitiin me

+mukamas laskea maihin ja kysellä suorinta tietä Lontooseen. No, me

+syötiin aamiaista kuin tuulessa, me oltiin niin kiivaita. Kun me sitten

+kallistuttiin alaspäin, alkoi ilmakin lämmetä lauhtua, ja pian me

+heitettiin turkit päältämme. Mutta se lauhtui lauhtumistaan, ja miten

+olikaan kävi se yhtäkkiä liian lauhtuneeks. Hiki rupes pusertumaan

+nahastamme. Me oltiin alhaalla nyt, ja ihomme veti aivan rakolle!

+

+Me painuttiin alas ja oltiin noin kolmekymmentä jalkaa maan pinnasta.

+Niin, se oli maata, jos hiekka on maata; sillä se ei ollut muuta kuin

+hiekkaa. Tom ja minä me kavuttiin alas pitkin tikkaita ja juostiin

+kappaleen matkaa ojentaaksemme raajojamme vähäsen, ja se teki meille

+helkkarin hyvää; ojentaaksemme raajojamme, sanoin, mutta hiekka poltti

+jalkojamme kuin tulikuuma tuhka. Sitte me nähtiin että joku oli tulossa

+ja me rientämään hälle vastaan; mutta samassa me kuultiin Jimin

+huutavan ja kun katsottiin sinne, niin hänen käsivartensa käppyröit

+ilmassa ja hän teki meille merkkiä ja huusi. Me ei voitu kuulla mitä

+hän meinas, mutta pian pani meidät pelko pakoon pallolle.

+

+Tullessamme kylliks likelle, kuultiin me sanat, ja ne sait hiukset

+nousemaan pystyyn päässäni:

+

+"Juoskaa, juoskaa, pojat! S'on leijoona -- mä nään sen kiikarista!

+Juoskaa, pojat!-- mitä lähtöö kintuista! S'on karannu eläintarhasta

+eikä kukaan voi sitä piättää."

+

+Tom hän suorastaan lensi eteenpäin, mutta minun koipeni eivät

+kannattaneet. Minä tuskin pääsin sitäkään kyytiä kuin ihminen unissaan,

+jota aave ahdistaa.

+

+Tom tuli tikkaille ja kapus ylöspäin kappaleen matkaa ja odotti minua;

+ja minun saatuani jalansijaa niissä, huusi hän Jimille, että antais

+mennä yläilmoihin. Mutta Jim oli saanut päänsä pyörälle ja sanoi

+unohtaneensa, miten piti menetellä. Silloin Tom kapus ylös kuin orava

+ja käski minun seurata; mutta leijona peto lähestyi päästäen hirveän

+ulvonnan joka harppaukselta, ja mun sääreni vapisit, niin etten

+uskaltanut nostaa toista, kun pelkäsin toisen lannistuvan allani.

+

+Mutta Tom oli nyt laivassa, ja hän antoi pallon kohota vähäsen

+ja seisoa taas, niin pian kuin köysitikkain pää oli kymmenen tai

+kaksitoista jalkaa maanpinnasta. Ja siellä oli leijona, ja se hyrräs

+allani ja ulvoi ja hyppäs ilmaan tavotellen käpälillään tikkaita,

+ja nämä olit vain tuuman päässä sen kynsistä. Oli kerrassaan ihanaa

+olla niin, ettei se minuhun ulottunut -- perhanan ihanaa, ja min'

+olin ilonen ja kiitollinen yheltä puolen, mutta minä pylleröin siinä

+aivan avutonna enkä pystynyt kapuamaan, ja sikspä olin toiselta puolen

+kovasti viheliäinen ja vaivanen. S'on harvoin kuin ihminen näin repiää

+kahtaalle, eikä sit' ole juuri matkittava.

+

+Tom kysyi multa mitä hän tekis, mutt' en tiennyt. Hän kysyi, voisinko

+pysyä paikoillani, sillaikaa kun hän seilais turvalliseen paikkaan ja

+jättäis leijonan jälkeen mukamas. Minä sanoin, että kelpaishan koittaa,

+jos hän ei menis ylemmäs kuin miss' oltiin nyt, mutta jos hän menis

+korkeammalle, niin minä vissisti pyörtyisin ja putoaisin alas. Sitten

+sanoi hän: "Pidä kiinni lujasti!" ja antoi mennä.

+

+"Älä kule niin kovaa", huusin mä, "mun päätäni huimaa."

+

+Hän oli ajanut kuin leimaus. Nyt hän vajotti vähä, ja me soljuttiin

+sannan yli hitaammin, ja s'oli melkein kamalaa, sillä s'on

+vastenmielistä nähdä kapineiden luistavan ja liukuvan allansa tolla

+viisin, ihan ääneti.

+

+Mutta pian kuului ääntä, sillä leijona meidät saavutti. Sen ulvonta

+houkutteli siihen muutkin. Te voitte nähdä niiden tulevan laukaten

+kaikilta haaroilta, ja pian oli siinä pari tusinaa ja ne näykkivät

+köysitikkaita ja naksahuttivat toinen toistaan; ja me pyyhkäistiin

+eteenpäin sannan yli, ja ne junkkarit tekivät voitavansa, jott'ei

+meiltä unohtuis se päivä; ja sitten tuli muutamia tiikereitäkin --

+kutsumatta, ja nekös vasta panit toimeen oikean mässäämisen.

+

+Me nähtiin nyt, että meidän tuumamme oli hiiteen. Me ei voitu päästä

+niistä sillä vauhdilla, ja minä en voinut pysyä kiinni iankaikkisesti.

+Tom siis mietti vähäsen, ja niinpä keksikin hän uuden tuuman. Se oli

+tämä, että ammuttais yks leijona revolverilla ja sitten seilattais

+tiehemme, sillaikaa kun toiset tappelisit haaskasta. Hän pysähytti

+siis pallon ja ampui, ja sitten me seilattiin pois, tappelun ollessa

+tuimimmillaan, ja tultiin alas neljäsosa penikulmaa siitä, ja he

+auttoivat minua laivaan; mutta kun oltiin leijonain ulottuvista, olit

+ne allamme taas. Ja kun ne näkivät, että me todellakin oltiin mennyttä

+kalua mukamas ja että ne ei ulottuneet meihin, istuit ne lonkilleen ja

+tuijotit meitä niin nolona, että helposti voi arvata, miltä kannalta

+_ne_ katsoivat asiaa.

+

+

+

+

+KUUDES LUKU.

+

+

+Minä olin niin kuitti, etten tahtonut muuta kuin makaamaan. Menin

+sentähden penkilleni ja oikasin siihen. Mutt' ei sitä saa nukuttua

+mokomassa uunissa kuin tässä; ja Tom komensi nousemaan yläilmoihin, ja

+Jim antoi pallon kohota. Ja tietäkää, sillä mahtoi olla voimaa sillä

+pallolla, kun se jaksoi nostaa kaikki nuo kirput, kun tulit mukanamme

+alhaalta, ja muistutit Tomille laulun: "Maijall' oli karitsa, joss'

+oli paljon kirppuja, ja aivan lumivalkeita." Mutta sitä ei olleet

+nämä. Nämä olit tuota ruskeaa sorttia -- sitä sorttia, joilla aina on

+nälkä, eikä n'ole tarkkojakaan, sillä ne syövät pakanoita kristittyjen

+puutteessa. Missä vain on hiekkaa, niin tapaatte tuon linnun; mitä

+enemmän hiekkaa, sitä suurempi lauma. Tääll' oli hiekkaa vain, ja tulos

+sen mukaan. En koskaan ole nähnyt mokomaa mässäystä.

+

+Meidän täytyi nousta virstan verta, tullaksemme sietävään ilmaan,

+ja sitten vielä toinen virsta, päästäksemme noista itikoista; mutta

+ruvettuaan palelemaan, hyppäsit ne ulos laivasta. Sitten me laskettiin

+taas virstan verta, ja siinä oli vilposta ja mieluista ja oikein

+hyvä olla, ja kohtsiltään olin mä reippaana jälleen. Tom oli istunut

+tuumissaan koko ajan, mutta nyt hän hypähti ylös kuin pistettynä

+neulalla ja sanoi:

+

+"Panen vetoa tuhat dollaria, että _minä_ tien missä ollaan. Me ollaan

+Saharassa, suuressa Saharassa, aivan selvään!"

+

+Hän oli niin kiihkoissaan, ettei voinut hillitä koipiaan. Mutta min' en

+ollut, vaan sanoin:

+

+"No, no missä sitten on suuri Sahara? Englannissako, vai Skotlannissa?"

+

+"Ei kummassakaan, veikkoseni; se on Afrikassa."

+

+Jimin silmät pöyhöttivät, ja hän alkoi tuijottaa alas hirveällä

+haisulla, sillä sieltähän se oli kuin hänen esi-isänsä olit tulleet;

+mutta minä uskoin siitä vain puolet. En voinut, tiettäkös; mehän oltais

+silloin matkustaneet maailman halki.

+

+Mutta Tom ei aatellut muuta kuin löytöään, kuten hän sitä kutsui, ja

+sanoi että leijonat ja santa aivan vissisti mukamas merkitsis Saharaa.

+Hän sanoi että hänen, jo ennenkuin me saatiin maata näkyviin, olis

+pitänyt ymmärtää meidän lähestyvän jotakuta maata, jos hän mukamas vain

+olis aatellut yhtä seikkaa; ja kun me kysyttiin mitä seikkaa, sanoi hän:

+

+"Joo, noita kelloja. Ne on kronomeetria! Te ootte niistä lukeneet

+merikertomuksissa. Toinen niistä käy Grinwihin ajan mukaan, toinen St.

+Louis'in ajan mukaan, aivan kuin mun taskurini. Meidän lähtiessämme

+St. Louisesta oli neljä iltapäivällä minun taskurini ja sen kellon

+mukaan, mutta kymmenen illalla Grinwihin kellon mukaan. No, tähän

+vuoden aikaan menee aurinko alas noin kello seitsemän. No, panin eilen

+illalla merkkiin mitä kello oli, kun aurinko laski, ja s'oli puoli

+kuus Grinwihin ajan ja puoli kaksioista e.p. minun taskurini ja sen

+toisen kellon mukaan. Katsokaas, aurinko nousi ja laski St. Louis'issa

+minun kelloni ja sen toisen mukaan, ja Grinwihin kello kävi kuus tuntia

+edellä; mutta m'ollaan tullut niin kauvas itäänpäin, että aurinko

+melkein laskee Grinwihin kellon mukaan nyt, eroitus on ainoastaan

+puolitoista tuntia, ja minun kelloni käy jälessä -- enemmän kuin neljä

+ja puoli tuntia. Se merkitsee, nähkääs, että m'oltiin lähes Irlannin

+lonkituudilla ja oltais tultu sinne pian, jos m' oltais ajeltu oikein

+-- mutta sitä me ei olla. Ei, m'ollaan ajeltu -- ajeltu kaakkoseen

+päin -- ja s'on mun vakuutukseni, että m'ollaan Afrikassa. Katsokaa

+tätä karttaa. Te näette kuinka Afrikan olkapää painuu länteen päin.

+Mitä hirveää kyytiä m'ollaan tulleet! Jos oltais purjehdittu suoraan

+itäänpäin, niin oltais jo aikoja sitten Englannin sivu. Katsokaahan

+nyt, kun aurinko on puolipäivässä; silloin noustaan seisomaan joka

+mies, ja kun varjomme kutistuu tyhjäks, niin nähdään että tää Grinwihin

+kello on noin kakstoista. Jaa, hyvät herrat, _minä_ uskon että m'ollaan

+Afrikassa; ja se on jotakin muhkeaa se."

+

+Jim katsoi alas kiikarista. Hän puisti päätään ja sanoi:

+

+"Tommi herra, eiköhän täss' oo joku erehys? Min' en oo nähäny mittään

+neekereitä vielä."

+

+"S'ei merkitse mitään -- he ei elä erämaassa. Mutta mitä näenkin mä

+tuolla. Anna tänne kiikari."

+

+Hän katsoi hyvän aikaa ja sanoi sitten, sen olevan kuni pitkän mustan

+jonon hiekan poikki, mutta hän ei voinut arvata mukamas mitä s'oli.

+

+"Kas niin," sanoin minä, "nyt sull' on hyvä tila saada selville missä

+tää pallo on, sillä tuo jono tuolla on varmaankin yks noita viivoja,

+joit' on kartassa ja joita he sanoo lonkituudin merijaaniks, ja

+voidaanhan me laskea alas ja katsoa sen numeroa, ja -- --"

+

+"Mitä tyhmyyksiä sä jaarittelekkaan, Huck Finn! En koskaan oo nähnyt

+mokomaa pässinpäätä kuin sinä. Luulekko todellakin että meridiaanit

+ovat _maan_ päällä?"

+

+"Tom Sawyer, ne on kartassa, ja sen sä tiet varsin hyvin, ja ne on

+täällä myös, katso itse."

+

+"Tietysti on ne kartassa; mutta se seikka ei kuulu tähän. Eihän niitä

+toki ole _maan_ päällä."

+

+"Tom, tietkö sä sen vissisti."

+

+"Tien, aivan vissisti."

+

+"Sitten toi kartta valehtelee taas. En koskaan ole nähnyt mokomaa

+valehtelijaa kuin toi kartta."

+

+Hän suuttui, ja minä olisin häntä ripittänyt myös, ja Jim'illäkin oli

+hälle lämpimänä meininkinsä, ja m'oltais kohtsiltään puhjenneet uuteen

+jupakkaan, jollei Tom samassa olis heittänyt kiikarinsa ja ruvennut

+taputtamaan käsiänsä kuin hullu ja huutanut:

+

+"Kameeleja! Kameeleja!"

+

+Minä sieppasin kiikarin ja Jim otti toisen, ja me tähysteltiin, mutta

+minä tunsin pettymystä ja sanoin:

+

+"Kameeleja -- mitä lörpötätkään! Nehän on hämähäkkiä."

+

+"Hämähäkkiä erämaassa, sinä pöllöpää! Hämähäkkiä, ku käy juhlakulussa!

+Sinä et oikein mieti, ennenkun puhut, Huck Finn, ja luulenpa,

+ettei sinulla ole sitä, _millä_ miettiä. Etkö sä tie että m'ollaan

+puolitoista virstaa ilmassa ja että tuo jono matelijoita on kolmen

+neljän virstan päässä? Hämähäkkiä -- voi taivas, Hämähäkkiä -- isoja kuin

+lehmät. Haluttaako sun kenties mennä maahan ja lypsää heistä pari? Ei,

+hui, hai -- ne _on_ kameeleja, kun onkin. S'on matkaliuta, karavaani,

+sitä justiin s'on, ja s'on lähes kahden virstan pituinen."

+

+"No, olkoon menneks! Lasketaan alas katsomaan mitä s'on. Min' en usko

+enkä tule sit' uskomaan, ennenku näen sen itse."

+

+"No, olkoon menneeks," sanoi hän ja komensi "alas!"

+

+Kun me tultiin huilaten alas kuumaan ilmaan, nähtiin me, että ne

+sittenkin oli kameeleja, jotka kahnustelit eteenpäin -- loppumaton

+jono niitä, tavarat selässä, ja monta sataa miestä pitkissä valkosissa

+vaatteissa ja jonkunmoinen shaali pään ympäri riippuvine tupsuineen

+ja verhoineen, ja muutamilla miehillä oli pitkät pyssyt, ja toisilla

+ei ollutkaan, ja muutamat ratsastit ja toiset kävivät. Ja ilma sitten

+-- jaa, s'oli kuuma kuin tuli. Ja kuinka he hitaasti ja vetelinä

+ryömit eespäin! Me huilattiin alaspäin yhtäkkiä ja pysähyttiin satasen

+kyynärää heidän päistänsä.

+

+Miehet kaikki huutamaan, ja muutamat heistä heittivät mahalleen, toiset

+taas rupesit ampumaan meitä ja toiset juoksemaan sinne tänne, kukin

+haarallensa, ja sitä tekivät kameelitkin.

+

+Me nähtiin saavamme aikaan sekasortoa heidän kesken, niin että me

+reisattiin ylös taas noin puoltoista virstaa, kunnes oltiin kylmässä

+ilmanalassa, ja sieltä me tirkisteltiin heitä. Meni tunti aikaa, kunnes

+he kerkesit kokoontua ja olit jonossa jälleen; sitten he marssivat

+eespäin taas; mutta me voitiin nähdä kiikarissa, ettei he juur

+aatelleet muuta kuin meitä. Me puskettiin eteenpäin ja kurkistettiin

+heitä kiikarista, ja yhtäkkiä nähtiin me suuri hiekkavuori ja joitakin

+ihmisten näkösiä värkkiä sen toisella puolen, ja muuan mies näkyi

+makaavan tuon vuoren harjalla ja silloin tällöin kohottavan päätään ja

+kurkistelevan karavaania tai meitä -- kumpaako, ei me tietty.

+

+Karavaanin tullessa lähemmäs, tuo mies ponnahti pois toiselle puolen

+ja sänttäs toisten miesten ja hevosten luo -- sillä n'olit todellakin

+miehiä ja hevosia -- ja me nähtiin heidän nousevan selkään kuin

+tuulessa; ja sitten he tulit rynnäten kuin tulipalo, toisilla keihäät,

+toisilla pitkät pyssyt käsissä, ja kaikki huusit ja hurrasit he kuin

+pakanat. He tulit törmäten karavaania vastaan, ja seuraavassa hetkessä

+molemmat riitaveljet syöksit yhteen ja menit sekasin, eikä ikinä ole

+kuultu mokomaa pyssyjen paukkua, ja ilma tuli niin täyteen savua,

+että tuskin näit vilaustakaan tappelevista. Siinä mahtoi olla ainakin

+kuussataa miestä siinä kähäkässä, ja s'oli hirveää nähdä. Sitten he

+jakaantui pienempiin ryhmiin ja tappelit hengestä ja kuolemasta,

+hampain ja kynsin, ja siin' oli juoksua sinne tänne, ja he ajoivat

+toinen toistansa kuin hullut; ja kun savu oli hälvennyt vähän, nähtiin

+tappotantereella kuolleita ja haavotettuja ja kameelin raatoja huiskin

+haiskin ja yltympäri, ja kameeleja pakenemassa sinne tänne. S'oli

+suorastaan kamalaa! Viimein näkivät ryövärit, etteivät voineetkaan

+voittaa, ja heidän päämiehensä antoi merkin, ja kaikki, mit' oli

+jälellä, lähtivät käpälämäkeen ja samosit sannan yli! Viimeinen mies

+värkki heidän joukossaan sieppas mukaansa lapsen ja pisti sen eteensä

+hevosen selkään; ja muuan vaimoihminen juoksi kirkuen kerjäten hänen

+perästänsä ja ajoi häntä takaa hietakentän yli, kunnes oli pitkän

+matkan päässä omasta seurastaan; mutta mitään hyötyä siitä ei ollut,

+ja me nähtiin nais-paran vaipuvan alas santaan ja peittävän kasvonsa

+käsillään. Silloin tyyräs Tom palloa ja antoi luistaa suoraan villiä

+vastaan, ja me tultiin kuin nuoli hänen kimppuunsa ja viskattiin

+hänet satulasta lapsineen päivineen, ja villi sai vähän vammoja,

+mutta lapselle ei tullut tämän taivaallista, vaan makas se selällään

+sannassa, käsineen säärineen kippuroiden koppuroiden ilmassa. Mies

+juosta jotkotti hevosensa perään eikä tietänyt mitään, mist' oli saanut

+tuon sysäyksen, sillä m'oltiin jo siihen aikaan kolme neljäsataa

+kyynärää ylhäällä ilmassa!

+

+Me luultiin vaimon juoksevan ottamaan lastansa, mutta sitä hän ei

+tehnyt. Me voitiin kiikarilla nähdä hänen istuvan paikallaan, pää

+painuneena polvia vastaan, niin että hän tietysti ei ollut nähnyt

+urostyötämme ja luuli että laps oli mukamas mennyt miehen kanssa.

+Hän oli noin virstan paikkeella omasta väestään, niin että me

+luultiin voivamme laskea alas lapsen luo, jok' oli noin puoli virstaa

+naisihmisen takana, ja viedä laps hälle ennenkun karavaanilaiset

+pääsisit kimppuumme ja tekisit meille pahaa; ja muutenkin luultiin

+me että heill' oli kylliks tekemistä haavotetuissa. Me luultiin

+uskaltavamme kepposta, ja me uskallettiin. Me laskettiin ja

+pysähyttiin, ja Jim kapus alas tikkaita myöten ja sieppas lapsen, joka

+oli pikkunen kaunis kakara ja hyvällä tuulella myöskin, ollakseen

+vastikään mukana tappelussa ja pyörähtäneekseen hevosen selästä;

+ja sitten me luistettiin mamman luo ja seistiin hänen takanansa ja

+joteskin lähellä vielä, ja Jim kiipes alas, ja kun hän oli aivan hänen

+takanaan, niin toi pikku kakara naukui, kuten lapset aina tekee, ja

+mamma sen kuuli, kääntyi, kirkahti ilosta, syöksi lapsensa luo ja

+sieppas sen ja halaili sitä ja suuteli sitä; ja sitten pantuaan vähän

+pois kakaran, halaili hän Jimiäkin ja sitten riisti hän kaulastaan

+kultaset ketjut ja ripusti ne Jimin kaulaan ja halaili häntä taas ja

+otti lapsen maasta ja painoi sitä rintaansa vasten ja suuteli sitä taas

+ja itki ja nauroi kuin hupsu kaiken aikaa; ja Jim hän juoksi tikkaille

+ja kapus ylös, ja seuraavassa hetkessä me oltiin ylhäällä ilmassa taas,

+ja mamma hän seisoi siinä ja tuijotti ylöspäin, takapää hartiainsa

+välissä ja lapsen kädet kaulassaan. Ja siinä seisoi hän töllistellen

+niinkauan kuin meitä näkyi pilvien välistä.

+

+

+

+

+SEITSEMÄS LUKU.

+

+

+"Kello on kakstoista!" sanoi Tom, ja niin s'oli. Hänen varjonsa oli

+vain kuin musta pilkku hänen jalkainsa juurella. Me katsottiin,

+ja Grinwihin kello oli niin lähellä kakstoista, ettei erotuksesta

+puhettakaan. Niin että Tom sanoi, että Lontoo oli suoraan pohjoseen

+päin tai suoraan etelään meistä, jompaankumpaan, ja päätti ilmasta ja

+sannasta ja kameeleista sen olevan pohjosessa, vieläpä koko joukon

+penikulmia -- niin paljon kuin Newyorkista Mexikon kaupunkiin, hänen

+arvatakseen mukamas.

+

+Jim sanoi luulevansa, että ilmapallo oli muka sukkelin kapine

+maailmassa, jollei sitä mukamas olleet jotkut linnut -- kenties

+metsäkyyhky eli ehkäpä rautatiejuna.

+

+Mutta Tom sanoi lukeneensa rautatiejunista Englannissa, jotka voi

+reissata lähes sata penikulmaa [Englantilaista, joista 7 menee yhteen

+suomalaiseen. Suoment.] tunnissa, eikä ole koko maailmassa mukamas

+yhtäkään lintua, joka vois sen tehdä, pait' yks -- ja s'on musta kirppu.

+

+"Kirppu? Mutta Tommi herra, eihän kirppu oo mikkään lintu oikemmitten

+-- --"

+

+"Eikö s'oo mikään lintu? No, mitä s'on sitten?"

+

+"Min' en oikeen tiiä, Tommi herra, mutta mä luulen vaan sitä

+luontokappaleeks. Ei, sekkään ei oo oikeen, eikös hiis, sillä kirppu on

+liian pikkanen luontokappaleeks. Se kai on lutikka, jaa; s'on justiin

+sitä kun s'on -- lutikka."

+

+"Panenpa vetoa, ett' olet väärässä, mutt' olkoon menneeks. Mutta mitä

+sä tarkotat tuolla oikeimmiten?"

+

+"Joo, sit' ett' oikeimmitten linnut kulkee pitkät matkat, mutta sitä ei

+tee kirppu."

+

+"Hoo? eikö? No, mitä tarkotat sä pitkillä matkoilla?"

+

+"Mitä? Tietysti monta penikulmaa. Ymmärtäähän sen pässikin."

+

+"Voiko mies käydä monta penikulmaa?"

+

+"Ky-llä."

+

+"Yhtä monta kuin rautatiejuna?"

+

+"Ky-llä, jos häll' on kylliks aikaa."

+

+"No, voiko kirppu?"

+

+"Voi kyllä, jos se vain saa aikaa hirviän paljo."

+

+"No, nyt pitäis mennä teidän päähänne, että _matkan pituus_ ei ole se,

+jonka mukaan asiaa tutkitaan, vaan se on se _aika_, joka menee matkan

+pituuden kulkemiseen."

+

+"No, siitähän se jumaliste näyttää, mutta kuka olis uskonu sen, Tommi

+herra."

+

+"Se on _suhteellinen_ kysymys, katsokaas, ja jos mitataan jonkun

+olennon nopeutta sen suuruuden suhteen, niin mitä sitten ovat lintu,

+ihminen ja rautatiejuna kirpun suhteen? Nopein mies ei juokse enempää

+kuin kymmenen englannin penikulmaa tunnissa -- vähän päälle kymmenen

+tuhatta kertaa hänen oman pituutensa. Mutta kaikissa kirjoissa seisoo,

+että tavallinen kolmannen luokan kirppu voi hypätä sata viiskymmentä

+kertaa oman pituutensa; jaa, ja se voi tehdä viis harppausta sekunnissa

+-- seitsemänsataa viiskymmentä kertaa hänen oman pituutensa yhdessä

+ainoassa, pikkaraisessa sekunnissa; sillä kirppu ei hukkaa aikaa

+seisahtumiseen ja tuumaamiseen, sen saatte nähdä, jos koette sormella

+tulla siihen. No, se on tavallisen kolmannen luokan kirpun vauhti,

+mutta aatelkaappa italialaista, _ensimmäisen_ luokan kirppua, joka

+on ollut aatelin lemmikkinä koko elämänsä eikä koskaan tietänyt mitä

+sairastuminen tai puutteet on, ja tää kirppu voi harpata enemmän kuin

+kolmesataa kertaa oman pituutensa, ja se kestää sen kaiken päivää,

+viis semmosta harppausta joka sekunnissa -- joka on sama kuin tuhat

+viissataa kertaa kirpun oma pituus. No, aatelkaas nyt, että mies

+vois käydä tuhat viissataa kertaa oman pituutensa yhdessä sekunnissa

+-- siitä tulee puolitoista englannin penikulmaa. Se on samaa kuin

+yheksänkymmentä penikulmaa minuutissa; se on melkosesti enemmän

+kuin viistuhatta englannin penikulmaa tunnissa. No, miten käy _nyt_

+ihmisen? Ja linnun? Ja rautatiejunan ja ilmapallon? Roskaa! Ne ei maksa

+penniäkään kirppuun verraten. Kirppu on pyrstätähti vähemmässä mitassa."

+

+Jim oli kovasti hämmästynyt, ja sit' olin minä myös. Jim sanoi:

+

+"Onko noi nummerot sitt' oikeen oikiat, Tommi herra? Eikö ne vain oo

+valetta ja pilaa?"

+

+"Ei, ei laisinkaan; ne on täyttä totta."

+

+"No, sitten pittää, perhana vieköön, pittää niitä kunniassa myös.

+Min' en oo juur koskaan piitannu kirpuista, mutt' ei auta; nään nyt

+selevään, että niill' on karahtääri."

+

+"No, mitä mä sanoin? Niissä on suuruutensa suhteen paljon

+enemmän järkeä ja ymmärrystä ja hyvää päätä kuin millään muulla

+luontokappaleella. Niille voit opettaa melkein mitä hyvänsä; ja ne

+oppivat sen sukkelammasti kuin mitkään muut luontokappaleet. Niitä on

+opetettu vetämään pieniä vaunuja valjaista ja marssimaan sinne tai

+tänne tai tuonne, komennon mukaan; jaa, heitä voi saada äkseeraamaan

+kuin sotamiehiä, ja he tekevät sen pulskasti, aivan kuin sotamiehet.

+Jaa-a, heille on opetettu jos jonkinlaisia temppuja ja vaikeita

+äksänpäksiä. Jaa, jos voitais syöttää kirppu tavallisen miehen kokoseks

+ja antaa sen luonnollisen vilkkauden kasvaa sitä mukaa, niin että se

+tulis yhä suuremmaks ja terävämmäks ja viisaammaks -- mitä oliskaan

+ihminen sen rinnalla? Se kirppu tulis Yhdysvaltain presidentiks, ja

+sitä ette te vois estää, ei -- yhtä vähän kuin voitte estää salamaa."

+

+"Herra hallikkoon, Tommi herra! Enhän koskaan olis luullu niien olevan

+niin mahtavia. Ei -- en tuhat vieköön tietäny siitä mittään."

+

+"Niin, n'on paljo mahtavammat kuin muut elävät, ihmiset tai itikat,

+suuruutensa suhteen. Kirppu on _intressantin_ kaikista elävistä,

+mitä maan päällä liikkuu. Ihmiset puhuvat niin paljo muurahaisen ja

+elefantin ja lokomotiivin voimasta. Ääh, lörpötystä! Puhuisivat ens'

+sijassa kirpusta. Se voi nostaa kolme neljä sataa kertaa oman painonsa,

+ja sitä ei voi kukaan muu, ei läheskään. Ja muuten on sillä omat

+tuumansa, ja s'on kovasti herkkusuinen eikä anna narrata itseään; sen

+vaisto eli ymmärrys, eli mitä s'onkaan, on hirveän terävä ja kirkas

+eikä erehdy koskaan. Tavallisesti luullaan, että kaikki ihmiset on

+kirpulle samaa lihaa. Kaukana siitä. Ihmisiä löytyy, joihin kirput ei

+koskiskaan, olkoot nälissään tai ei, ja minä olen yks näitä ihmisiä.

+Minulla ei koskaan ole ollut kirppua nahassani, ei elinaikanani."

+

+"Mutta Tommi herra!"

+

+-- "Jaa, jaa, niin se on; -- ja pila pois!"

+

+"No, voi sun turkin pippuri! Enhän oo moista sin' ikinä kuullu."

+

+Jim ei oikein uskonut sitä, enkä minäkään; niin että me laskettiin

+alas santaan ja otettiin uudet kirput. Tom oli oikeassa. Ne karkasit

+Jimiin ja minuun tuhansittain, mutt'ei ainoakaan Tomiin. Sitä ei voinut

+selittää, mutta niin se oli, ja siinä oltiin. Hän sanoi asian laidan

+aina niin olleen, ja että hän voi vaikka piehtaroida kirppumiljoonassa,

+eikä ykskään koskis häneen tai kiusais häntä.

+

+Me noustiin ylös kylmään ilmanalaan, antaaksemme heidän vilustua

+vähäsen, ja oltiin siellä hetken aikaa, ja sitten me laskettiin alas

+taas kohtuulliseen ilmanalaan ja siellä kuhnusteltiin me eespäin noin

+kakskymmentä tai viiskolmatta minuutia tunnissa, kuten m'oltiin menty

+viime tuntina. Seikka oli se, että kuta kauvemmin me oltiin tuossa

+juhlallisessa, rauhallisessa Erämaassa, sitä enemmän lauhtui meidän

+kiireemme ja hätäilemisemme, sitä onnellisemmaks ja tyytyväisemmäks

+tunnettiin me itsemme ja sitä enemmän ruvettiin me tykkäämään

+Erämaasta. Niin oltiin me, niinkuin jo sanoin, koko joukon hiljentäneet

+vauhtia, ja me laiskoteltiin kuin porsaat päivänpaisteessa, milloin

+kurkistaen läpi kiikarin, milloin maaten pitkänään penkeillä ja lukien,

+milloin taas Nukkumattia halaillen.

+

+Kuka olis uskonut, että m'oltiin samoja ihmisiä, jotka niin turkkasen

+olit ikävöineet maata ja rantaa, mutta niin s'oli kuitenkin. Me

+oltiin päästy siitä tuskasta. Me oltiin totuttu palloomme nyt eikä

+pelätty ollenkaan eikä ollenkaan toivottu muualla ollakkaan. Kaikki

+vain tuntui niin kodikkaalle ja minä suorastaan tykkäsin olevani

+syntynyt ja kasvanut pallossa, ja Jim ja Tom tykkäsit samaa. Mulla

+oli aina ollut kiukkusia ihmisiä ympärilläni, jotka olit nalkuttaneet

+ja jankuttaneet ja haukkuneet minua ja keksineet vikoja minussa ja

+elämöineet ja tuuppineet minua ja pitäneet mua silmällä ja panneet

+minut tekemään milloin sitä milloin tätä ja ehtimiseen valinneet

+juur semmosta, mitä minä en tahtonut tehdä, ja antaneet mun maistaa

+keppiä, kun minä karkasin tieheni ja tein jotakin muuta, ja aina vain

+kokeneet repiä sielua ruumiistani; mutta täällä ilmapallossa taivaan

+kannen alla oli niin hiljaista ja päivänpaisteista ja kodikasta ja sai

+syödä kyllikseen ja nukkua kyllikseen ja nähdä merkillistä näkemistä,

+eikä kuullut nalkuttamista eikä haukkumasanoja eikä "poika polosta",

+ja aina oli kuin sunnuntaina vain. Mulla ei, lempo vieköön, ollut

+mitään halua sieltä pois -- ottelemaan tuon sievistyksen kanssa taas.

+Pahinta, mit' on sievistyksessä, on se, että kun joku on saanut kirjeen

+ikävistä asioista, niin tulee hän hengästyneenä luoksemme ja kertoo

+meille kaikki ja tekee meidät alakuloseks, ja aviisut eli sanomalehdet

+tulee kertoen meille ikävistä tapauksista yltympäri koko maailman ja

+tekevät meidät murheellisiks ja alapäisiks, ikäänkuin rapakuorma olis

+kannettavanamme. Minä vihaan sanomalehtiä, ja minä vihaan kirjeitä; ja

+jos minä saisin päättää miten olla pitää, niin min' en sallis, että

+kukaan saa sillä viisin lastata ikävyyksiänsä toisten päälle, joita hän

+ei tunne, ja jotka asuu toisella puolen maailmaa. Mutta tuoll' ylhäällä

+pallossa ei nyt ollut muruakaan tuosta kaikesta, ja siks olikin se

+hupaisin ja hauskin paikka maailmassa.

+

+Me syötiin illallista, ja se yö oli kaunihin yö mitä koskaan oon

+nähnyt. Kuu teki valoa kuin keskellä päivää, vaikka vähän pehmeämpää;

+ja kerran näimme me leijonan seisovan töllistelevän erämaassa,

+ikääskuin olis se ollut ihan yksinään maailmassa, ja varjo oli sen

+vieressä maassa kuin läkkipilkku. Semmosta kuun valoa ei saa missään.

+

+Me maattiin paraasta päästä selällämme ja juteltiin; ei maittanut uni.

+Tom sanoi että me oltiin keskellä "Araabian öitä" nyt. Hän sanoi, että

+s'oli juur täällä kuin yks noita mukavimpia juttuja kirjassa tapahtui;

+niin että me katseltiin maahan ja ootettiin, kun hän puhui siitä, sill'

+ei ole mikään niin hauskaa kuin nähdä paikkoja, joista on kerrottu

+kirjassa. Se oli juttu kameelin ajajasta, joka oli hukannut kameelinsa,

+ja hän meni Erämaahan ja tuli vastaan eräälle miehelle ja sanoi:

+

+"Näittekö eksyneen kameelin tänään?"

+

+Mies sanoi:

+

+"Oliko se sokea vasemmalta silmältään?"

+

+"Oli."

+

+"Oliko se menettänyt yhden etuhampaan?"

+

+"Oli."

+

+"Oliko sillä vika toisessa takajalassaan?"

+

+"Oli."

+

+"Oliko sen selässä hirssiä toisella puolen ja hunajaa toisella?"

+

+"Oli, mutt' ei ole tarvis lisää noita pikku seikkoja -- s'oli se, ja

+mulla on kiire. Missä näitte sen?"

+

+"En min' oo nähnyt sit' ollenkaan", sanoi mies.

+

+"Ettekö nähnyt ollenkaan? Kuinka sitten voitte niin tarkasti kertoa

+millainen se oli?"

+

+"Kun tietää käyttää silmiään, niin on joka seikalla merkityksensä;

+mutta useimmilla ihmisillä ei ole mitään hyötyä silmistään. Minä tiesin

+että kameeli oli ollut liikkeellä, sillä minä näin sen jäljet. Tiesin,

+että sill' oli vika toisessa takajalassaan, sillä sitä jalkaa arasti,

+ja kameeli astui hiljaa ja hellitellen sillä, ja se seikka näkyi

+jäljistä. Tiesin, että s'oli sokea vasemmalta silmältään, sillä s'oli

+pureskellut ruohoa ainoastaan oikealta puolen tietä. Tiesin, että s'oli

+menettänyt yhden etuhampaan, sillä kun s'oli purrut ruohoon, niin se

+seikka näkyi hampaitten merkeistä. Hirssi juoksi ulos toiselta puolen --

+muurahaiset sen mulle kertoi; hunaja vuoti toiselta -- kärpäset oli

+siitä kantelemassa. Minä tiedän yhtä ja toista kameelistanne, mutta en

+ole sitä nähnyt."

+

+"Jatkakaa, Tommi herra; s'on liian hyvä juttu."

+

+"S'on loppunut."

+

+"_Loppunu_?" sanoi Jim hämmästyen. "Miten kävi kameelin?"

+

+"En tiedä."

+

+"Eikö sit' ollu jutussa?"

+

+"Ei."

+

+Jim tuumas hetkisen, sitten sanoi hän:

+

+"No, sepä nyt oli juonikkain juttu, mit' ikinä min' oon kuullu. Juur

+kun tultiin hauskimpaan paikkaan, niin siihen se loppu koko loru.

+Kuulkaahan nyt, Tommi herra, eihän siin' oo mittään meininkii moisess'

+jutuss'. Eikö teill' oo mittään vihiä, saiko mies kameelinsa takasin

+vai ei."

+

+"Ei, mull ei oo vihiäkään siitä."

+

+Minun mielestäni ei ollut vähintäkään järkeä koko tuossa jutussa, joka

+noin yhtäkkiä loppui kesken, ennenkuin siitä tuli tuon enempää, mutt'en

+tahtonut hiiskua mitään tuumistani, sillä mä näin Tomin olevan pahalla

+päällä, kun m'oltiin käsittäneet asian siltä kannalta ja kun Jim oli

+sillä viisin muistuttanut jutun heikosta puolesta, ja minä tykkään että

+s'on kaikkia muuta kuin fiiniä, kun rupee hätyyttämään nolattua miestä.

+Mutta Tom hän kääntyi minuun ja sanoi:

+

+"No, mitä _sinä_ sanot jutusta?"

+

+No, nyt täytyi minun tietysti puhua suuni puhtaaks ja sanoa totuus.

+Minä sanoin siis, että minusta mukamas tuntui kuin Jimistäkin, että

+jos joku juttu katkes kesken eikä koskaan tullut mihinkään, niin ei

+maksanut vaivaa kuluttaa kieltään siihen.

+

+Tomin leuka liukui rintaan, eikä hän suuttunut, kuten olin luullut, kun

+hän kuuli minun ivailevan juttuansa, vaan sen sijaan näkyi hän vain

+käyvän vähän alakuloseks ja sanoi:

+

+"Toiset ihmiset näkee, toiset ei -- juur niinkuin tuo mies sanoi. Jos

+s'olis ollut hirmumyrsky, eikä kameeli, joka lakas kentän, niin ette

+te, senkin tolvanat, olis nähneet siitä jälkeäkään."

+

+En tiedä mitä hän meinas eikä hän sitä sanonut, mutta s'oli kai yks

+hänen pistosanojaan, luullakseni -- hänell' oli koko joukko niitä

+varalla, kun hän oli joutunut pussiin eikä päässyt siit' ulos -- mutt'

+en min' ollut millänikään. Me oltiin ivattu tuon jutun kipeitä puolia

+jokseenkin paksusti -- ja hän ei päässyt pälkähästä. Se sapetti häntä

+tietysti, vaikka hän oli vain olevinaan kuin luu olis tarttunut hälle

+kurkkuun.

+

+

+

+

+KAHDEKSAS LUKU.

+

+

+Me syötiin suurusta varhain sinä aamuna ja istuttiin ja katseltiiin

+Erämaata, ja ilma oli niin korea ja sulonen, vaikk'ei m'oltu

+korkeallakaan. Erämaassa pitää vajottaa yhä alemmalle auringon laskun

+perästä, sillä pian tulee vilposta siellä; ja sitten kun rupee

+koittamaan päivä, niin pitää seilata vain hiukkasen yli hiekan.

+

+Me nähtiin pallomme varjon luisuvan pitkin kenttää, ja silloin tällöin

+silmäiltiin yli Erämaan, olisko mitään varomista, ja sitten silmäiltiin

+me varjoa taas -- kun yhtäkkiä melkein ihan altamme kävi meille naamaan

+ihmisiä ja kameelia, jotka makasit hajallansa liikkumatta paikaltaan,

+kuin olisit nukkuneet.

+

+Me huudettiin "seis", ja me seistiin, suoraan heidän yllänsä, ja

+nähtiin nyt heidät kuolleina jok'ainoan. Kylmät väristykset kävit

+pitkin selkäpiitämme. Ja me oltiin hiljaa ja puhuttiin hiljaa, aivan

+kuin ihmiset hautajaisissa. Me laskettiin maahan hiljaa, ja Tom

+ja minä astuttiin ulos ja mentiin heidän sekaan. Siinä oli miehiä

+ja vaimoihmisiä ja lapsia. He olit auringon kuivamia ja ruskeita

+ja ryppysiä ja nahkankaltaisia, aivan kuin muumioin kuvat, joita

+näette kirjoissa. Ja kuitenkin he näyttivät niin eläviltä, ettei

+sit' uskois; juur kuin olisit nukkuneet -- toiset makasit selällään,

+kädet siirollansa sannassa, toiset kyljellään, toiset taas nenällään,

+ja kaikki näyttivät he aivan luonnollisilta, vaikka hampaat olit

+näkyvissä vähän enemmän kuin muutoin. Kaks tai kolme heistä istui. Yks

+oli vaimoihminen, joka istui pää painuneena alaspäin ja lapsi maaten

+pitkällään hänen sylissään. Muuan mies istui kädet ristissä polvillaan

+tuijottaen kuolleilla silmillään nuoreen tyttöön, joka makas hänen

+eessään. Mies näytti niin surulliselta, että s'oli vallan kauheaa.

+Eikä koskaan näe niin hiljaista ja kolkkoa paikkaa kuin siell' oli.

+Hänellä oli pitkä ja suora tukka riippumassa poskillaan, ja kun vähänen

+tuulenhenki sai sen kiikkumaan, pani se minut pöyristymään, sillä se

+näytti aivan siltä kuin olis hän ravistanut päätänsä.

+

+Muutamat ihmiset ja elävät olit peitetyt hiekalla, mutta toiset ei

+olleet, sillä hiekkaa oli ohuelta niillä paikoin, ja maa oli paksua

+someroa ja kovaa. Vaatteet olit enimmäkseen lahonneet pois ja jättäneet

+ruumiit osittain alasti; ja kun kävi sormillaan riepuihin, haihtui ne

+tuuleen kuin hämähäkin verkko. Tom luuli niiden maanneen siinä monta

+vuotta.

+

+Muutamilla miehillä oli ruosteiset pyssyt, toisilla oli miekat ja

+leveät vyöt, joihin oli pistetty pitkät ja hopeahelaiset pistoolit.

+Kaikilla kameeleilla oli vielä kuormansa selässä, mutta tavarapakat

+oli ratkenneet rikki eli lahonneet, ja niiden sisällys oli vuotanut

+maahan. Me tykättiin, etteihän kuolleilla enää ollut mitään hyötyä

+miekoistaan, niin että m'otettiin niistä yks ja muutamia pistoolia

+myös. Myöskin otettiin me pieni rasia, sillä s'oli niin turkkasen sievä

+ja nätti ja kaunis; ja sitte me tahdottiin myös haudata ihmiset, mutta

+mitään keinoa siihen ei me keksitty, ja eihän ollut mitään, johon olis

+voinut ne haudata, muuta kuin hiekkaa, ja sen tietysti veis tuuli

+mukanaan. Me oltiin juur peittää tyttöparan ylle, ja ensin pantiin me

+muutamia shaaleja eräästä käärystä hänen päällensä, mutta kun meidän

+piti viskata santaa hänen ylitsensä, tutisit miehen hiukset tuulessa,

+ja me pelästyttiin ja herettiin siitä paikalla, sillä näyttipä aivan

+siltä kuin hän tahtois sanoa meille, ettei hän tykännyt meidän

+peittämyshommista, koska mukamas hän sillä kurin ei sais nähdä tuota

+nuorta tyttöä enää. Hän oli kai rakastunut häneen ja tykkäs että hän

+jäis liian yksin.

+

+Sitten me kohottiin taas ja seilattiin tiehemme, ja pian hälveni tuo

+ruskea pilkku sannassa näkyvistämme, ja me ei enää milloinkaan näkis

+noita ihmisparkoja tässä maailmassa. Me ihmeteltiin ja juteltiin ja

+koettiin arvata sinne ja tänne, miten ne olit tulleet sinne ja miten

+kaikki oli käynyt, mutta me ei tultu sen viisaammaks. Ensiks me

+tuumattiin, että he olit mukamas eksyneet ja vaeltaneet sinne tänne

+kunnes heidän eväänsä ja juomavetensä loppui ja he kuolit nälkään ja

+janoon; mutta Tom sanoi, ettei mitkään petoeläimet tai korppikotkat

+ollut käynyt heidän kimpussaan, niin että se selitys ei kelvannut.

+Ja niin herettiin me arvaamasta ja päätettiin heittää hiiteen kaikki

+ajatukset asiasta, sillä ne vain saivat meidät pahalle tuulelle.

+

+Sitten avattiin me rasia, ja siinä oli helmiä ja jalokiviä koko joukko

+ja tommonen huntu, kuin tuolla nais-vainajalla oli päässään, ja siinä

+oli reunus kummallisista kultarahoista, joita me ei tunnettu. Me

+kyseltiin siinä, eikö olis parempi kääntyä takasin ja kokea etsiä

+ne uudestaan ja antaa niille nuo kalliit koristukset takasin, mutta

+Tom tuumas hetken ja sanoi sitten: ei, pojat; koko seutu oli mukamas

+täynnään ryöväreitä, ja ne vois tulla ja varastaa koko aarteen, ja

+sitten synti olis meidän, kun m'oltiin johtaneet heitä kiusaukseen. Me

+seilattiin siis eespäin; mutta minun mielestäni meidän olis pitänyt

+ottaa kaikki mitä heill' oli, niin ettei olis jäänyt kiusausta

+ollenkaan.

+

+Me oltiin oltu kaks tuntia peräksyttään tulikuumassa ilmassa alhaalla

+ja meill' oli hirveä jano, kun astuttiin laivaan. Me säntättiin suoraan

+vesiankkurille, mutta vesi oli pilaantunutta ja karvasta ja sitä pait

+niin kuumaa, että se melkein kärvensi meiltä kielen. Me ei voitu sitä

+juoda. S'oli jokivettä Mississippistä, mik' on parasta maailmassa, ja

+me sekotettiin siinä sako, nähdäksemme olisko siitä apua, mutta johan

+nyt! sako oli aivan samanlaista kuin vesikin.

+

+Meillä ei ollut niin hirveän, hirveän jano, kun me oteltiin noiden

+eksyneiden ihmisten kanssa, mutta nyt oli meillä, ja kun me nähtiin

+ettei me sais tippaakaan juotavaa, tuli meille vielä tuskallisempi

+jano -- tuli viis kertaa tuskallisempi kuin meillä oli ollut neljäsosa

+minuutia sitä ennen. Meiltä lensi kita auki, ja me läähötettiin kuin

+koirat.

+

+Tom sanoi että me tarkasti katsottais joka haaralle, eikö tulis

+näkyviin mitään keidasta -- muuten saattais meidän käydä hullusti.

+No, me katsottiin. Me annettiin kiikarien soljua yltympäri, kunnes

+me oltiin niin väsyksissä käsivarsilta, ettei me jaksaneet pitää

+noita pitkäsilmiä enään. Kaks tuntia -- kolme tuntia, ja me vain

+kurkistettiin ja kurkistettiin, -- ja ei mitään muuta kuin santaa,

+santaa, _santaa_, ja sitten tuo täräjävä kuumuus sen päällä! Herra

+jumala! ei tiedä ykskään sielu mitä oikea viheliäisyys on kunnes hälle

+tulee semmonen jano, että se oikein raapasee hänen luitansa, ja hän on

+vissi siitä, ettei ikipäivänä saa nähdä vettä. Lopulta min'en voinut

+kestää tuota loppumattomien leivinuunien tähystämistä enää, vaan panin

+pitkälleni penkille ja annoin palttua koko puuhalle.

+

+Mutta yhtäkkiä Tom kirkas ilosta, ja tuolla s'oli! Järvi niin suuri ja

+kirkas ja nukkuvat palmupuut, jotka kallistuivat siihen mukavine ja

+pehmeine varjoineen vedessä. En ikinä ole nähnyt mitään niin koreaa.

+Sinn' oli pitkä matka, mutta vähät siitä; me sivallettiin sinne päin

+sadan penikulman vauhdilla ja nähtiin olevamme perillä seitsemässä

+minuutissa, mutta järvi pysyi alinomaa yhtä kaukana, eikä me päästy

+sitä lähemmäs. Jaa, hyvät ihmiset, s'oli kuin noiduttu, se pysyi meistä

+etäällä, yhtä kirkkaana ja unisena, me ei voitu päästä sen kimppuun, ja

+yks kaks, niin s'oli poissa.

+

+Tomin silmät välähtivät, ja hän sanoi:

+

+"Pojat, s'oli kangastus!"

+

+Sen sanoi hän ikääskuin olis ollut ilonen. Minä puolestani en nähnyt

+siinä mitään ilon syytä, vaan sanoin:

+

+"Olkoonpa niin. Mitä minä nimistä. Tahtoisin vain tietää, mihinkä s'on

+joutunut."

+

+Jim vapisi västissään ja oli niin pelästynyt, ettei hän voinut puhua,

+mutta hän olis kysynyt samaa, jos olis voinut. Tom sanoi:

+

+"Mihinkä s'on joutunut? Niin no, näethän että s'on poissa."

+

+"Niin on, kyllä näen sen, mutta _missä_ se on?"

+

+Hän katsoi ylpeästi minuun ja sanoi:

+

+"No, missä hiidessä s'olis sitten, Huck Finn? Etkö sä tiedä mitä

+kangastus on?"

+

+"En, en tiedä. Mitä s'on sitte?"

+

+"Se on vain mielikuvitus. Ei ole mitään, ei niin mitään sen alla."

+

+Minä suutuin vähäsen, kuullessani hänen papattavan tolla viisin, ja

+niinpä sanoin:

+

+"Ole lörpöttämättä tommosta roskaa, Tom Sawyer. Enkö mä nähnyt järveä,

+häh?"

+

+"Joo, sinä luulet sen nähnees?"

+

+"Min' en luule mitään, minä _näin_ sen."

+

+"_Etpä_ nähnyt, sanon minä, sillä siin' ei ollut mitään näkemistä."

+

+Jim ällistyi, kun kuuli hänen haastelevan sillä viisin, ja rukoili

+hyvin viheliäisellä äänellä:

+

+"Voi, Tommi herra, äläkää toki puhuko noin niin hirvittävällä hetkellä.

+Te hukkaatte sielunna, eik' yksistään omaa, vaan meiänki, minun ja

+Huckin -- aivan niinkuin Anna Niiaksen ja Sufiiran. _Olihan_ järvi

+siinä -- mä näin sen yhtä selevään kuin näen teiän ja Huckin tällä

+hetkellä."

+

+Minä sanoin:

+

+"No, hänhän näki sen itse! Hänhän ensin sen näki. Siis -- --"

+

+"Niin no, Tommi herra, niinhän s'on. Mitä kiistelettä vastaan?

+Nähtiinhän sen joka sorkka, ja sehän _toi'staa_ että s'oli siinä."

+

+"Todistaa! Miten se voi sitä todistaa?"

+

+"Samalla viisin kuin käräjissä tai missä hyväns, Tommi herra. Yks

+ihiminen voi olla päissään tai nähä unta tai jottain sinneppäin, ja

+hän saattaa erehtyä, kakski voi toisinaan nähä hullusti; mutta sen mä

+sanon, että kun kolome näkkee yhen asian joko päissään tai selevinä,

+niin se myös on olemassa. Siit' ei pääse mihinkään, ja sen te kyllä

+tiiätte, Tommi herra."

+

+"Sitä en mä tiedä. On olemassa neljäkymmentä tuhatta miljoonaa ihmistä,

+jotka näkee auringon liikkuvan taivaan toisesta päästä toiseen

+jokikinen päivä. Todistaako se ett' aurinko _tekee_ sen?"

+

+"Tietysti se sen tekkee. Muuten ei, piru viä, oo tarpeen sitä to'istaa.

+Näkkeehän sen hullukin. Tuossa se tulloo nyt seilaten taivaalla, kuten

+ennenki."

+

+Tom kääntyi minuun sanoen:

+

+"Mitä _sinä_ sanot -- liikkuuko aurinko?"

+

+"Tom Sawyer, kaikkia tyhmyyttä sä kyselet sitten? Näkeehän sen

+jokikinen, joll'on silmät päässä, että se liikkuu."

+

+"Vai niin", sanoi hän, "min' en siis ole vaeltanut läpi taivaan sinen

+ihmisten seurassa, vaan sieluttomain luontokappalten, joill' ei ole

+enempää tietoja kuin yliopistomukuralla kolme neljä sataa vuotta

+sitten. Totta jumalauta, Huck Finn, olihan _Paaveja_ siihen aikaan,

+jotka tiesivät yhtä paljo kuin sinä."

+

+Se ei ollut kaunista puhetta, ja sen hän sai tietää. Minä sanoin

+nimittäin:

+

+"Viskata lokaa -- ei ole tuoda framille todistuksia, Tom Sawyer."

+

+"Kuka on viskannut lokaa?"

+

+"Sen oot sinä tehnyt."

+

+"Älä hätäile. Ei suinkaan s'oo kehnoa, luulisin mä, verrata paria

+hölmöä Mississippin metsistä Paaviin, muhkein ukko, mitä koskaan

+on istunut valtaistuimella. Se on päinvastoin kunnia sulle, senkin

+kaunanokka. S'on Paavit, jotka on loukattu, etkä sinä, ja sinä voisit

+suuttua, jos he kirois ja sadattelis sinua, mutta he ei sadattele. Minä

+meinaan, että nyt meidän aikaan he ei sitä tee."

+

+"Ovatko he sitten koskaan sitä tehneet, Tom?"

+

+"Ovat -- keskiaikaan. Silloin oli se heille jokapäiväistä leipää."

+

+"Hoo-o! Meinaakko sinä täyttä totta, että he sadattelit ja kirosit?"

+

+Nyt sai hän vettä myllylleen, ja hän jauhoi kokoon oikean saarnan,

+kuten hän aina tekee saatuaan syytä siihen; ja minä pyysin hänen

+kirjottaa vähäsen sen toisesta puoliskosta mulle, sillä s'oli aivan

+kuin lukea kirjasta ja peevelin vaikea muistaa, ja siinä oli sanoja,

+joihin en ole tottunut ja jotka ovat turkkasen tuskalliset kirjottaa:

+

+"Joo, sen he teki. Min' en meinaa että he jyrisis ja jyrisis niin

+kuin tuo Ben Miller tekee, ja käyttäis kiroussanoja samalla viisin

+kuin hän. Ei, he käyttivät samoja sanoja, mutta he panivat ne kokoon

+toisella tavalla, sillä he olit oppineet paraimmissa kouluissa, ja he

+taisit konstin, jota ei Ben Miller tee, sillä hän on vain noukkinut

+sanan sieltä, toisen täältä, eikä häll' oo ollut yhtään kunnon ihmistä,

+jok' olis opettanut hälle. Mutta _he_ taisit konstin. Se ei ollut

+mitään tommosta halpaa kiroilemista kuin Ben Millerin, joll' ei ole

+alkua eikä loppua -- ei, s'oli tieteellistä kiroilemista ja meni

+oikein järjestelmän mukaan ja s'oli vakavaa ja juhlallista ja ylevää

+-- ei mitään tommosta, jolle ihmiset nauraa hohottaa, kuten milloin

+tuo renumestari Ben Miller parka pääsee faartiin. Jaa, Ben Miller ja

+hänen kaltaisensa voi kirota ja sadatella toista ihmistä viikkokauden

+yhteen mittaan, ja se ei koske häneen enemmän kuin hanhen kaakotus;

+mutta keskiaikana oli aivan toista, kun joku Paavi, jok' oli kasvatettu

+kiroilemaan, latos vatsansa oikein täyteen kirouksia ja rupes

+sitten oksentamaan niitä johonkin kuninkaaseen tai kuningaskuntaan

+tai juutalaiseen tai kerettiläiseen tai muuhun, jok' oli tiellä ja

+tarvitsi kuritusta. Paavi ei antanut kirousten tulvata umpimähkään,

+hui, hai! Hän sieppas tuon kuninkaan tai minkä milloinkin miehen ja

+alkoi päästä ja antoi sitten kirousten vuotaa pitkin hänen persoonansa

+aina varpaisiin asti. Hän kiros hiukset hänen päässään ja luut hänen

+kallossaan ja kuulon hänen korvissaan ja näön hänen silmissään ja

+henkivedon hänen sieramissaan ja koko hänen elinvoimansa ja suonensa

+ja jäsenensä ja jalkansa ja kätensä ja veren ja lihan ja luut koko

+hänen ruumiissaan; hän sadatteli hänen rakkautensa ja sydämmensä ja

+ystävyytensä ja ajoi hänet ulos maailmaan ja kiros jokaisen, joka antoi

+hälle ruokaa syödäkseen tai majaa ollakseen tai vuodetta maatakseen

+tai vettä juodakseen tai peitettä pannakseen ylle, kun hällä oli vilu.

+Tuhat tulimmaista! _Se_ oli kirousta se, joka kelpas! Se oli sadatusta,

+josta maksoi vaivaa puhua! Se ihmisparka tai se kurja maa, joka joutui

+sen sadatuksen ja sen kirouksen alle, niin, parempi jos ei olis niitä

+ollutkaan. Ben Miller! _Tuoko_ osais kirota! Kurjinkin moukka-piispa

+maalta keskiaikana olis kironnut hänet kumoon. _Me_ ei meidän aikaan

+ollenkaan osata sadatella."

+

+"Niin no", sanoin minä, "mitäpä tuosta! Meneehän se mukiinsa

+vähemmälläkin. Mutta osaakohan meidän aikaiset piispat kirota niin kuin

+he muinoin kirosit?"

+

+"Kyllä -- he oppivat konstin! se kuuluu siihen hienoon oppiin, joka

+taas kuuluu heidän virkaansa -- s'on jonkullainen patenttikirja, niin

+sanoakseni, ja vaikka heill' ei ole siit' enemmän hyötyä kuin Missourin

+tytöillä on ranskastaan, oppivat he sitä kuitenkin, sillä Missourin

+tyttö, joka ei osaa _parlavuutaan_ ['Parlez-vous?'], ja piispa, jok' ei

+osaa kirota, ei kelpaa mihinkään seuraelämässä."

+

+"Tom, eikö he enää kiroile meidän aikaan?"

+

+"Ei. Hyvin harvoin. Kenties he kiroilisit Perussa, mutta ihmisten

+kesken, jotka seuraavat aikaansa, on sadatteleminen melkein tykkönään

+pantu pois, eikä kukaan siitä piittaa, yhtä vähän kuin joku välittäis

+Ben Millerin kirouksista. Katsokaas, ihmiset meidän päivinä on

+tulleet niin pitkälle, että he tietävät yhtä paljon kuin heinäsirkat

+keskiajalla."

+

+"Heinäsirkat?"

+

+"Niin. Keskiaikana, kun heinäsirkat Ranskanmaassa tulit laumottain

+pelloille syömään heiltä laihot ja viljat suuhunsa, ruukkas

+piispa mennä ulos pelloille ja panna suunsa kirkkosuuks ja antaa

+heinäsirkoille oikein aika manaus justiin niinkuin he tekivät jollekin

+juutalaiselle tai kerettiläiselle tai kuninkaalle, joista justiin

+puhuin."

+

+"No, mitä teki heinäsirkat sitte?"

+

+"Ne vain nauroivat täyttä kurkkua ja söivät laihot suuhunsa, huolimatta

+piispasta tuon enempää. Erotus ihmisen ja heinäsirkan välillä

+keskiaikana oli siinä, ettei heinäsirkka ollut tyhmä."

+

+"Ooh, herra jumala taivaassa! Tuoll' on, kun onki, järvi taas!" huusi

+Jim. "No, Tommi herra, mitäs meinaatte _nyt?"_

+

+Niin, hyvät ihmiset, siell' oli järvi taas kaukana Erämaassa, puineen

+päivineen, ja kirkas kuin ennenkin. Minä sanoin:

+

+"No, nyt näet, Tom Sawyer."

+

+Mutta hän sanoi, huolimatta mistään:

+

+"No, nyt näen, ettei siell' oo mitään järveä."

+

+Jim sanoi:

+

+"Äläkää puhuko noin, Tommi herra -- oikein mua pöyristää, kun kuulen

+teiän haastavan tolla viisin. On niin kekäleen kuuma, ja teill' on

+semmonen jano, että te ootte vähä väärä päästänne. Ooh, kuinka se

+näyttää herkkupalalta, toi järvi! En vain tiiä, kuinka täss' kestänen

+kunnes tullaan sinne, _niin_ mua polttaa jano."

+

+"Jaa, kyllä saat kestää; ja siit' ei ole hyötyäkään, että kestät, sillä

+järveä siell' ei ole."

+

+Minä sanoin:

+

+"Jim, pidä sitä silmällä, niin kuin minäkin teen."

+

+"Kyllä -- en, tupperi vieköön, siitä silimiäni saa, jos kokisinki."

+

+Me lennettiin sinneppäin ja työnnettiin taaksemme monta penikulmaa;

+mutt' ei, jumaliste, me tultu tuumaakaan lähemmäs tuota järveä -- ja

+yks kaks niin oli se hiidessä taas.

+

+Jim säikähtyi kuin puusta pudonnut ja melkein romahti mahalleen.

+Tultuaan jälleen henkiinsä, sanoi hän läähättäen kuin ahven.

+

+"S'on _mörkö_, jumal'avita onki se mörkö! Kumpahan me ei nähtäis sit'

+enää. S'on _ollu_ järvi, ja jotain on tapahtunu, ja järvi on kuollu,

+ja se kummittelee ja meitin silimämme on nähäny sen kummituksen kaks

+kertaa, ja siin' on, piru viä, kylliks. Täällä Erämaassa kummittelee,

+jumal'auta kummitteleeki. Ooh, Tommi herra, korjataan täältä luumma --

+ennen minä kuolen, ennenk' oon täällä yhen yön vielä, tuo kummitteleva

+järvi, tuo mörkö kenties ihan allamme ja me täällä pallossa nukkuen

+kuin helevetin päällä."

+

+"Mörkö, sinä tyhmyri! Se ei oo mitään muuta kuin ilmaa ja kuumuutta

+ja janoa, sotkettuna yhteen ihmisen mielikuvituksessa. Jos minä -- --

+annappa tänne kiikari!"

+

+Hän otti sen ja rupes kurkistamaan oikealle.

+

+"Tuoll' on lintuparvi", sanoi hän. "Aurinko on laskemassa, ja ne

+lentää ihan meidän ratamme poikki. Niillä on jotain asiaa sinneppäin

+-- hakevat syömistä tai juomista, taikka kenties kumpaakin. Peräsin

+oikealle! Kas niin! Hiljaa! Anna mennä sitä faartia!"

+

+Me kruuvattiin voimaa vähäsen, päästäksemme niiden ohi, mutta sitte

+me lennettiin niiden perästä. Me seilattiin ainakin neljäsosa tuntia

+niiden takana, ja m'oltiin ajeltu niitä noin puolitoista tuntia ja

+m'oltiin perin lannistuneina ja nolautuneina ja janoissamme, niin ett'

+oltiin kuolla siihen paikkaan, -- silloin sanoi Tom:

+

+"Ottakaa kiikari ja katsokaa, toinen teistä, mitä se on, jok' on tuolla

+ihan lintujen eessä."

+

+Jim katsoi ensinnä ja sitten hän romahti alas penkille -- kipeänä. Hän

+melkein poras, ja sitten hän sanoi:

+

+"Nyt on se tuolla, Tommi herra -- tuoll' on se taas, ja kyllä mä

+nyt tiiän, että kuolema mun vie, sillä niinhän s'on, että kun aave

+ilimestyy meitille kolomannen kerran, niin silloin me tiietään mik' on

+eessä. Kumpahan en ikinä olis tullu tähän pirun pussiin!"

+

+Hän ei tahtonut kurkistaa enää, ja mitä hän sanoi, pelästytti minua,

+sillä mä tiesin sen olevan totta; niin ruukkaa näet aina olla

+kummitusten kanssa. Senpätähden en enää huolinutkaan kurkistaa.

+Kumpikin pyydettiin me Tomia kääntymään ja menemään jonnekkin muuanne,

+mutta hän ei tahtonut ja sanoi, että m'oltiin kaks taitamatonta ja

+taikauskoista harakkaa. Niin, niin, aattelin mä itsekseni, tuosta saa

+vielä maksaa, kun tolla viisin herjaa aaveita. He kärsii kenties sitä

+hetken aikaa, mutta he eivät kärsi sit' alinomaa, sillä tietäähän

+jokainen, joka tuntee aaveet, kuinka h'ovat arkoja kunniastaan ja

+kostonhimoisia sitten.

+

+No, m'oltiin nyt hiljaa kun hiiret, Jim ja minä peloissamme kovasti, ja

+Tom työssä. Yhtäkkiä seisatti Tom pallon ja sanoi:

+

+"No, _nyt_ saatte kurkistaa taas, pöllöpäät!"

+

+Me tehtiin niin, ja siell' oli, jumaliste, vettä ihan allamme! --

+kirkasta ja sinistä ja syvää ja viileää ja tuulen värähtämää vettä, oi!

+mitä ihanin näky tässä maailmassa! ja yltympäri oli ruohoset rannat ja

+kukkia ja varjoset viidakot korkeita puita, jotka olit kytketyt yhteen

+viiniköynnöksillä, ja kaikki näytti niin rauhalliselta ja hauskalta, --

+melkein itketti, niin oli mukavaa.

+

+Jim hän _itki_ totta tosiaan ja tanssi ja hyppeli ja oli kuin hullu

+paljaasta ilosta. Minä olin vahdissa, niin että mun piti jäädä

+paikoilleni, mutta Tom ja Jim kapusit alas ja vetivät vatsaansa koko

+saavillisen kumpikin ja toivat minullekkin, ja paljon hyvää olen minä

+maistanut elämässäni, mutt' en, jumaliste, vielä mitään, joka vetäis

+vertoja sille vedelle. Sitte he kapusit alas taas ja menit uimaan,

+ja sitten Tom tuli ylös ja astui vuorostaan vahtiin, ja minä ja Jim

+uitiin, ja sitten Jim nousi vahtiin, ja minä ja Tom juostiin kilpaa ja

+oltiin painisilla, ja minä luulen, ettei mull' oo ollut niin hauskaa

+eläissäni vielä. Ei ollut niin turkkasen kuumakaan, sillä olipa jo

+iltapäivä, ja muuten ei meill' ollut mitään vaatteita päällämme.

+Vaatteet saattaa olla hyvät olemassa, kun on koulussa tai ulkona

+kaupungilla ja tanssissa myös, mutta ne on ihan tyhjänpäiväset siellä,

+miss' ei ole mitään sievistystä tai muuta harmia ja hälinää ja turhaa

+komervenkkiä kintuissamme.

+

+"Leijonia tulee! -- leijonia! Joutuun, Tommi, herra! Juokse minkä

+koivista lähtee, Huck!"

+

+Ja me tehtiin niin. Me ei jääty ottamaan mukaamme vaatteita, vaan

+kavuttiin ylös tikapuita myöten justiin niinkuin oltiin luotu. Jim oli

+aivan pyörällä päästään -- kuten ainakin, kun hän oli innossaan taikka

+pelästynyt, ja niin oli nytkin hänen laitansa. Hän ei hinannut ylös

+tikkaita maasta -- sen vertaa, ettei itikat ulottuis niihin; vaan sen

+sijaan painoi hän erästä nappulaa, ja me lennettiin kuin nuoli ylös

+ilmaan, ennenkun hän oli tullut tolkuilleen taas ja käsittänyt minkä

+tyhmyyden hän oli tehnyt. Sitten hän kyllä seisotti palloa, mutt'

+ei muistanut mitä sitten piti tehdä; ja siell' oltiin me nyt niin

+korkealla, että leijonat näytti koiranpenikoilta, ja mentiin tuulen

+ajossa.

+

+Ja Tom hän sänttäs framille ja otti kaikki haltuunsa ja rupes

+tyyräämään takasin järveen päin taas, jonne itikat kokoontui kuin

+pitämään sotaneuvostoa, ja minä luulin että _hänkin_ oli mennyt vähän

+pyörälle; sillä hän tiesi, että minä olin arka kapuamaan, eikä suinkaan

+hän tahtonut, että minä keikahtasin sinne alas tiikerein ja muiden

+petojen revittäväks?

+

+Mutta hui hai! Hän oli kyllä selvä päästään -- hän tiesi mitä teki:

+Hän vajotti palloa, kunnes oltiin noin kolme- tai neljäkymmentä jalkaa

+järven pinnasta, ja seisahti sen keskipaikan yli ja komensi:

+

+"Hyppää nyt!"

+

+Minä hyppäsin, jalat eellä, ja tykkäsin olevani ainakin virstan matkaa

+pohjaan. Kun sukelsin ylös, sanoi hän:

+

+"Pane selälles nyt ja ui kunnes olet paikalla, miss' uitiin äsken, ja

+ota vaatteet; sitten mä päästän tikkaat veteen, että voit kiivetä ylös."

+

+Minä tein niin. Ja s'oli kyllä peijakkaan viisaasti Tomilta, sillä jos

+hän olis tyyrännyt jonnekin muualle, laskeaksensa alas hiekalle, niin

+koko tuo eläinnäyttely olis tullut perästä ja antanut meidän etsiä

+turvallista paikkaa mukamas, kunnes min' olisin ollut aivan pyörällä

+päästäni ja romahtanut alas.

+

+Ja kaiken aikaa leijonat ja tiikerit olit valikoimassa vaatteita ja

+kokivat jakaa niitä keskenään, niin että kukin mukamas sais osansa;

+mutta heidän välillään lienee syntynyt epäsopua, koska muutamat

+luullakseni tahtoi ottaa enemmän kuin kävi laatuun mukamas; ja siellä

+syntyi hirveä meteli, niin etten koskaan ole nähnyt semmosta. Niitä

+mahtoi olla ainakin noin viiskymmentä, kaikki huiskin haiskin, ja ne

+sylkäs ja kihis ja ulvoi ja puri ja raappi ja repi kuin riivatut,

+koivet ja hännät ilmassa, eikä siinä voinut erottaa, mikä häntä

+kuului mihinkin leijonaan, ja hiekka ja harjat pölisi. Ja kun n'olit

+lopettaneet, oli muutamat kuolleet ja muutamat nilkutti ja ontui, ja

+toiset istui tappelukentällä nuollen haavojansa, ja toiset mulkoilit

+meitä ja näkyivät kutsuvan meitä kekkereihin, mutta meill' ei ollut

+halua.

+

+Ja mitä vaatteisiin tuli, niin ei ne enää olleet mitään vaatteita. Joka

+nuttu oli itikkain mahassa; ja mä luulen että he ei voineet ruo'asta

+oikein hyvin, sillä siin' oli seassa hyvä rykelmä messinkinappia, ja

+veitsiä oli plakkareissa myös ja tupakkaa ja nauloja ja liitupalasia

+ja kiviä ja onkikoukkuja ja muuta. Mutta vähät minä siitä. Minä vain

+hieman aattelin sitä seikkaa, ettei meillä nyt enää ollut muita

+vaatteita kuin professori vainajan -- ja niit' oli koko joukko, mutt'

+ei ne juur käyneet mukiinsa pitää seurassa, jos me tultais johonkin,

+sillä pöksyt oli pitkät kuin korsteinit ja takit ja liivit sen mukaan.

+Oli siinä kuitenkin kyllin räätälin tarpeeks, ja Jim oli tavallaan

+reppuräätäli ja hän sanoi neulovansa tuotapikaa meille muhkeat puvut,

+jotka kelpais vaikka hoviin.

+

+

+

+

+YHDEKSÄS LUKU.

+

+

+Me tuumattiin laskea alaspäin, vaikka toisessa asiassa. Suurin

+osa professorin ruokavarastoa oli mätätty läkkikannuihin, uuden

+uutukaisella tavalla, joka vastikään oli keksitty; mutta loput oli

+tuoretta. Kun otatte mukaan häränpaistia Missourista suureen Saharaan,

+täytyy teidän olla tuupperin varovaiset, että pysytte kaiken aikaa

+kylmässä ilmanalassa. Meidän lihamme oli kunnon lihaa aina siihen asti,

+kunnes me viivyttiin niin kauvan noiden kuolleiden ihmisten parissa.

+Se reissu pilasi vetemme ja kypsytti häränpaistin siihen määrään, että

+s'oli juur omiansa englantilaiselle -- sanoi Tom -- mutta melkein liian

+elävää amerikalaisille; niin että me tuumattiin, että meidän piti

+lähteä leijonamarkkinoille tekemään affäärejä.

+

+Me hinattiin ylös tikkaat ja laskettiin alas, kunnes oltiin vähä

+itikkain yläpuolella, sitten me päästettiin alas köydenpätkä, jonka

+päässä oli juoksusolmu, ja hinattiin ylös kuollut leijona, pieni murea

+itikka; sitten me kiskottiin ylös tiikeripenikka. Me saatiin pitää koko

+sotaneuvostoa aisoissa revolverilla, muutoin h'olisit tahtoneet olla

+mukana siinä leikissä.

+

+Me leikattiin palasia kummastakin eläimestä, korjattiin nahat ja

+heitettiin loput menemään. Sitten me otettiin professori-vainajan onget

+ja pantiin tuoretta lihaa syötiks ja ruvettiin ongelle. Me oltiin juur

+parahiks järven vedenpinnasta ja saatiin oikein muhkeita ja makosia

+kaloja koko rykelmä. Meill' olikin mitä herkullisin illallinen,

+uskokaa: leijonanpaistia, tiikerinpaistia, paistettua kalaa ja lämmintä

+ohraleipää. En ikinä tahdo parempaa.

+

+Meillä oli vähä hedelmiä jälkiruuaks. Niitä me otettiin korkean

+jättiläispuun latvasta. S'oli hyvin hoikka ja solakka puu, joss' ei

+ollut yhtäkään oksaa juuresta latvaan asti, mutta siinä ne levisit

+kuin katajapensas. S'oli tietysti palmupuu; joka ihminen tuntee palmun

+kuvista heti sen nähdessään. Me etsittiin palmupähkinöitä tuosta

+puusta, mutta siin' ei ollut. Siinä oli ainoastaan isoja kimppuja liian

+väleen kasvaneita rypäleitä, ja Tom sanoi niiden olevan taateleita,

+sillä ne olit -- vakuutti hän -- "Araabian öitten" ja muiden kirjain

+kertomusten kaltaisia. Tietysti ne voivat olla myrkyllisiä; niin että

+me ootettiin vähä ja katsottiin, söisivätkö linnut niitä. Ja ne söivät;

+ja mekin syötiin, ja peijakkaan hyviä ne olitkin.

+

+Tähän aikaan alkoi tulla oikein jättiläislintuja, ja ne syöksit alas

+Ieijonavainajiin. Ne olit ahnaita petoja. Ne iskit kiinni toiseen

+päähän leijonaa, jonka toisesta päästä toinen leijona oli jyrsimässä.

+Jos leijona ajoi pois linnun, niin siit' ei ollut apua: lintu tuli

+takasin heti kun leijona oli työssä taas.

+

+Nuo suuret linnut tulit lentäen joka suunnalta -- helposti voi niitä

+nähdä kiikarista, niiden ollessa vielä niin kaukana, ettei saattanut

+niitä erottaa paljaalla silmällä. Kuolleet leijonan raadot olit

+liian tuoreet hajahtaakseen -- ainakin linnulle, joka oli penikulman

+päässä; niin että Tom sanoi, että lintuja ei ohjannut tänne heidän

+nenänsä, vaan heidän tarkka silmänsä. Mikä hiton fiini silmä heillä

+lie ollutkin! Tom sanoi, että penikulman päähän ei leijonan raato

+voinut näyttää suuremmalta kuin ihmisen sormen kynsi; eikä hän voinut

+käsittää, kuinka linnut näkivät niin pienen kappaleen niin kaukaa.

+

+S'oli ihmeellistä ja luonnotonta, kun leijonat söi leijonia, ja me

+tuumattiin, että ne kenties ei olleet sukua toisilleen. Mutta Jim

+sanoi, ettei siin' ollut mitään erotusta. Hän sanoi, että siat syövät

+halusta omat porsaansakin, ja sitä tekee hämähäkitkin, ja hän luuli

+että leijonissa oli yhtä huonot perisynnit, vaikka kukaties vähä

+niinkuin hienommat. Hän arveli, ettei leijona kenties sentään söis

+omaa isäänsä, jos tiesi sen olevan pappansa, mutta kyllä se halustakin

+söis lankonsa, jos nälkä nipistäis, ja anoppinsa milloin hyvänsä. Niin

+arveli Jim. Mutta _arveleminen_ ei vielä ole asian näyttämistä toteen.

+Voihan sitä arvella arvelemistaan, kunnes kuolee, mutta mitään vissiä

+sitä ei tiedä. Sentähden m'ei piitattu enää koko jutusta.

+

+Tavallisesti oli hyvin hiljaista Erämaassa öisin, mutta tänä yönä oli

+siellä musiikkia. Sinne tuli koko joukko muita elukoita; hiipivää

+ja haukkuvaa kansaa, joita Tom sanoi keltasusiks eli sakaaleiks,

+ja kyttyräselkäisiä eläimiä, joita hän nimitti hyeenoiks; ja koko

+seurakunta piti aivan pirullista peliä. He tekivät taulun kuutamossa,

+joka oli ihan toista kuin tavalliset kuutamotaulut. Meill' oli köysi

+riippumassa, ja me pantiin se kiinni puun latvaan, eikä kukaan ollut

+vahdissa; me pantiin kaikki maata. Mutta minä olin hereillä pari kolme

+tuntia ja katselin itikoita ja kuulin heidän musiikkiaan. S'oli kuin

+mull' olis pistooattu parain paikka eläintarhassa ilmaseks, ja sitä

+ei mulle, jumala paratkoon, koskaan ollut pistooattu ennen; ja siks

+tykkäsin mä, ett' olis ollut hulluutta nukkua. Tämmöstä tilaa ei mulla

+varmaankaan olis koskaan koko elämässäni.

+

+Aamun koitossa ruvettiin me kalastamaan taas ja sitten me maattiin

+laiskoteltiin siimeksessä eräällä saarella, ja m'oltiin vahtimassa

+vuorotellen, ettei mitään elukkaa tulis nuuskimaan "ilmailijoita"

+päivällisekseen. Me aiottiin lähteä tiehemme seuraavana päivänä, mutta

+m'ei voitu -- oli niin turkkasen hauskaa ja mukavaa.

+

+Seuraavana päivänä, kun me noustiin ilmaan ja seilattiin itäänpäin,

+katsottiin me taaksemme ja tähysteltiin tuota paikkaa, kunnes s'oli

+vain pikkunen pilkku Erämaassa, ja sen mä sanon, että s'oli aivan kuin

+sanois "ajöös" ystävälle, jot' ei koskaan enää tapaa.

+

+Jim istui siinä tuumissaan, ja viimein hän sanoi:

+

+"Tommi herra, nyt kai tullaan me väleen Erämaasta pois, luulen mä?"

+

+"Hä?"

+

+"No' s'on selevä asia. Tiiättähän kuinka kauan m'ollaan seilattu

+sen yli. M'ollaan vissistikin hiekasta pois, ollaan ku ollaanki.

+Kummallista että sit' on kestäny näin kauvan."

+

+"Mitä sä lörpötteletkin! Hiekkaa kyllä piisaa, ole huoleti."

+

+"Min'en huolehi yhtään, Tommi herra, minä vain kummeksin. Jumalall' on

+hiekkaa kylliks, siit'ei oo kysymys, mutt' eihän hänen sovi tuhulata

+sitä sentään. Ja minusta tää Erämaa on kylliks iso semmosenaan; jos

+s'olis vielä isompi, niin s'olis hiekan tuhulaamista."

+

+"Mitä lörpötystä! Vastahan ollaan me tultu tähän Erämaahan.

+Yhdys-Vallat on kauhean suuri maa, vai mitä? Eikö ole, Huck?"

+

+"On kyllä", sanoin mä, "tuskin on suurempaa olemassakaan".

+

+"No", sanoi hän, "tämä Erämaa on muodoltaan melkein kuin Yhdys-Vallat,

+ja jos levittäis tämän Yhdys-Valtain päälle, niin se peittäis

+Yhdys-Vallat näkymättömiin. Pikkunen nurkka pistäis ulos Maine'n

+kohdalla ja länsipohjassa ja Florida pistäis alas kuin harakanhäntä, ja

+siinä kaikki. Me otettiin Kalifornia mexikolaisilta pari kolme vuotta

+sitten, niin että se osa Tyynen meren rannikkoa on nyt meidän; ja jos

+pantais suuri Sahara syrjineen Tyvenen meren puoleen, niin peittäis se

+Yhdys-Vallat ja pistäis ulos Atlantin valtamereen kuussataa englannin

+penikulmaa Newyorkin ulkopuolelle".

+

+Minä sanoin:

+

+"No voi sentään! Onko sulla se juttu oikein paperissa, Tom Sawyer?"

+

+"On, ja tässä se on, ja minä olen tutkinut asiaa. Katso itse.

+Newyorkista Tyveneen mereen on 2,600 englannin penikulmaa; Erämaan

+toisesta päästä toiseen on 3,200 penikulmaa. Yhdys-Vallat on 3,600,000

+neliöpenikulmaa, tää Erämaa 4,162,000 neliöpenikulmaa. Erämaalla

+voitais peittää jokainen tuuma Yhdys-Valloista, ja missä se pistäis

+ulos syrjineen, voitais helposti tukkia alle Englanti, Skotlanti,

+Irlanti, Ranska, Tanska ja koko Saksa. Jaa, hyvät herrat, te voisitte

+piilottaa koko isänmaan kaikkine valtioineen ja vielä nuo toiset maat

+kaikki suuren Saharan alle, ja sittenkin olis teillä vielä 2,000

+neliöpenikulmaa hiekkaa kaupan päälle."

+

+"No voi sentään", sanoin mä, "s'on ihmeellistä. Ja siitä näkee, että

+Luojalla oli yhtä paljon työtä tämän Erämaan tekemisessä kuin Hällä oli

+luodessaan Yhdys-Vallat ja kaikki nuo muut maat. Luulenpa että Häll'

+oli kahen tai kolmen päivän työ täss' Erämaassa, ennenkun se valmistui."

+

+Jim sanoi:

+

+"Huck, tuo ei voi pittää paikkaans. Minä luulen, ettei Hän oo ollenkaan

+teheny tätä Erämaata. Katto sitä vain, niin saat nähä, enkö oo

+oikeassa. Mitä hiton hyötyä on Erämaasta? Ei jumaliste tuon enempää.

+Eihän sitä saa kasvamaan mittään. Vai mitä sä meinaat, Huck?"

+

+"Sinä oot oikeassa."

+

+"Enkös ole, Tommi herra?"

+

+"Oot, luultavasti. Jatka."

+

+"Jollei jostaki asiasta oo hyötyä, niin sehän on turuhaan tehty, vai

+mitä?"

+

+"On, on turhaan tehty."

+

+"No, hyvä! tekeekö Jumala mittään turuhaan? Vastatkaa siihen?"

+

+"Ei, ei tee."

+

+"No, kuinka Hän sitten teki tään Erämaan?"

+

+"Jatka. Kuinka _teki_ hän sen?"

+

+"Joo, Tommi herra, s'on mun meininkini, että Hän ei oo teheny sit'

+ollenkaan; Hän ei sitä tuumannu. Hän ei teheny sitä tahallans. No,

+nyt näytän mä, miten se kävi. _Minä_ luulen, että s'oli aivan niinku

+raketaan suurta pytinkiä; aina jää siinä jälelle koko kasa saviruukkia

+ja muuta romua ja roskaa. Mitä tekee pykmestari sillä? Eikö hän aja

+sitä pois ja kaa'a johonki vanahaan tunkioon? Hoo-ja. No, minun

+meininkini on, ett' aivan niin se kävi. Kun Jumala rupes rakentamaan

+tätä maailmaa, niin teki Hän ensin koko joukon kallioita ja tälläs ne

+riviin ja sitte ropotti hän joukon multaa ja pani kasaan, parahiks

+kalliolle, ja sitte tekas Hän joukon hiekkaa ja pani senkin kasaan,

+noin parahiks myös. Sitte Hän rupes hommaan. Hän mittaili kokoon

+vähä vuoria ja multaa ja hiekkaa ja sekotti ne yhteen ja sano: 'S'on

+Saksanmaa' ja mättäs postimerkin päälle ja pani kuivamaan; sitte hän

+mittaili taas kokoon vähän vuoria ja multaa ja hiekkaa ja pani ne

+yhteen ja sano: 'S'on Yhdys-Vallat' ja mättäs siihenki postimerkin;

+ja pani sen kuivamaan, ja niin poispäin, kunnes oli lauantain

+illallisaika, ja Hän katto ympärilleen ja näki, että kaikki tyyni oli

+valamis, ja tupperin hyvä maailma s'oliki, ollakseen niin kiireessä

+tekastu. Mutta sitte Hän näki, että Hänen sotkiessaan kokoon mullat

+ja kalliot, niin ett' oli mennyt justiin parahiks kutakin, oli vielä

+suunnaton kasa hiekkaa ylitte, eikä Hän voinu muistaa, miten niin

+oli menny. Sillon hän katto ympärilleen nähäkseen, eikö ollu mittään

+tyhyjää tunkiota jossain, ja sillon näki hän tään aution paikan ja tuli

+hyvin iloseks ja komensi enkeleitä vetämään hiekan tänne ja kaatamaan

+maahan. Jaa-a, s'on _minun_ ajatukseni asiasta -- suuri Sahara ei ole

+luotu ollenkaan -- se synty _sattumuksesta_."

+

+Minä sanoin, että se mukamas oli oikein hyvä todistus, ja arvelin sen

+olevan parahimman, mitä Jim koskaan oli vetänyt framille. Tom hän

+sanoi samaa, mutta hän sanoi samassa, ettei todistukset oikeastaan ole

+muuta kuin _teoriioja_, ja teoriiat mukamas ei näytä toteen mitään; ne

+vain tarjoo ikääskuin lepopaikan, kun ollaan väsyneitä nuuskimiseen ja

+tuumaamiseen -- semmoseen tuumaamiseen, jota ei kukaan voi tuumata. Ja

+hän sanoi:

+

+"Teoriioissa on vielä toinenkin puute. Niiss'on näet aina reikä

+jossakin, jos katselee niitä tarkemmin. Ja niin on nyt laita Jiminkin

+teoriian. Katsokaa esimerkiks, kuinka monta billionaa ja billionaa

+tähteä on taivaalla. No, mistä se tulee, että löytyi juur säntilleen

+parahiks tähti-ainesta niihin, eikä mitään jäänyt yli? Mistä se tulee,

+ettei siell' ollut mitään hiekkakasaa?"

+

+Mutta Jim ei joutunut pussiin. Hän vastas:

+

+"Mitä sitte on Linnunrata? Hä? Tahtosin tiätää. Mitä on Linnunrata?

+Vastakkaas siihen, Tommi herra!"

+

+Minun mielestäni oli se surman isku. _Minun_ mielestäni vain -- toiset

+ehkä meinaa toisin; mutta sen mä silloin sanoin ja minä pysyn sanassani

+-- s'oli surmanisku. Ja Tom Sawyer hän oli, kun olikin, nolattuna. Ei

+järjellistä sanaakaan lähtenyt hänen suustaan. Hän näytti melkein siltä

+kuin hänt' olis ammuttu raehauleilla takapuoleen. Hän soperteli jotain

+sinneppäin, että mukamas minun ja Jimin kaltasten ihmisten kanssa oli

+samaa puhua järkeä kuin kissakalan kanssa. Mutta semmostahan voi kuka

+hyväns lörpötellä -- ja minä olen huomannut, että he aina tekevät niin,

+kun ovat tulleet oikein ristiinnaulituks. Tom Sawyer oli närkästynyt,

+nolattu ja rutistunut, kun meidän väitöksemme piti loppua tolla viisin.

+

+Me ruvettiin puhumaan Erämaan suuruudesta taas, ja mit' enemmän me

+verrattiin sitä siihen tai siihen tai tuohon tai tähän, sitä suuremmaks

+ja jylhemmäks ja ylhäisemmäks se tuli. Ja kun Tom oikein ravisteli

+fiikunapuitaan, keksi hän, että s'oli justiin niin suuri kuin Kiinan

+keisarikunta. Sitten näytti hän meille, kuinka paljon maanalaa Kiinan

+keisarikunta vei kartasta ja kuinka paljon se vei maailmasta. Niin,

+kyllä s'oli ihmeellistä, ja minä sanoin:

+

+"Jaa-a, kyllä min' oon kuullut paljonkin puhuttavan tästä Erämaasta,

+mutt' en koskaan ole tietänyt ennen, kuinka mahtava se on."

+

+Silloin sanoi Tom:

+

+"Mahtava! Sahara mahtava! S'on juur muutamain ihmisten laita! Jos

+joku asia on laaja, on se kohta heidän mielestään mahtava. Siinä on

+koko heidän älynsä. He ei ymmärrä muuta kuin _laajuutta_. Katsokaas

+Englantia. S'on mahtavin maa maailmassa, ja kuitenkin voisitte sen

+pistää Kiinan liivintaskuun, eikä siinä kylliks, vaan sit' olis

+saakulin vaikea löytää, kun kaivattais sitä toista. Ja katsokaa

+Venäjää! Se leviää joka haaralle, ja kuitenkaan ei s'ole mahtavampi

+tässä maailmassa kuin Rhode Island, ja sill' ei ole puoltakaan

+siitä, mitä Rhode Island'illa on. Minun setäni Abner, joka oli

+presbyterianinen pappi ja mitä kiihkoisin vielä, _hän_ sanoi, että jos

+aina tuomittais mahtavuutta _laajuuden_ mukaan, mitä sitte taivas olis

+sen toisen paikan rinnalla? Hän sanoi aina, että taivaan valtakunta

+mukamas on ijankaikkisuuden Rhode Island."

+

+Etäältä nähtiin me nyt matala kunnas, joka kohos kaukana maailman

+lopussa. Tom pysähtyi puheissaan, haparoi kiikaria, katsahti sitte ja

+sanoi:

+

+"Aivan oikein -- s'on varmaan se, jota m'olen kurkistanut. Jos m'oon

+oikeassa, niin on se se, johon dervishi vei miehen sisään ja josta hän

+näytti hälle kaiken maailman aarteet."

+

+Mekin kiikaroittiin, ja hän rupes kertomaan asiasta "Araabian öitten"

+mukaan.

+

+

+

+

+KYMMENES LUKU.

+

+

+Tom sanoi, että se tapahtui tällä viisin.

+

+Eräs dervishi patikoi Erämaan halki jalkasin tulikuumana päivänä, ja

+hän oli tallustanut tuhat englannin penikulmaa ja oli hyvin köyhä ja

+nälissään ja uupunut ja väsynyt, ja melkein tällä paikalla tuli hälle

+vastaan eräs kameelinajaja, joll' oli sata kameelia, ja rukoili hältä

+almua. Mutta kameelinajaja valitti varattomuuttaan. Silloin sanoi

+dervishi.

+

+"Eikö nämä kameelit ole teidän?"

+

+"On kyllä, n'on minun."

+

+"Ootteko te velassa?"

+

+"Hä? -- minäkö? En ole."

+

+"No, mies, joll' on sata kameelia eikä ole velassa, hän on rikas, eikä

+ainoastaan rikas, vaan hyvinkin rikas. Eikö niin?"

+

+Kameelinajaja tunnusti. Sitten sanoi dervishi:

+

+"Jumala on tehnyt teidät rikkaaks, minut köyhäks. Hänell' on syynsä

+siihen, ja n'on viisaat -- siunattu olkoon Hänen nimensä! Mutta Hän

+tahtoo, että Hänen rikkaat lapsensa auttaa Hänen köyhiä lapsiansa, ja

+te ootte kääntäneet selkänne mulle, teidän veljellenne, mun hädässäni,

+ja Hän on muistava sen, ja te tuutte tappiolle siitä."

+

+Kameelinajaja pelästyi, mutta hän oli yhtä kaikki helkkarin rahan

+ahne, eikä pannut penniäkään menemään turhaan. Hän siis ruikuttamaan

+ja valittelemaan kovia aikoja, ja vaikka hällä mukamas oli täysi rahti

+aina Balsoraan ja vaikka hän oli saanut täyden maksun siitä, niin ei

+hän voinut saada mitään rahtia paluumatkalle, ja sillä tavoin ei hän

+mukamas ansainnut niinkään paljo reisullaan. Dervishi silloin jatkoi ja

+sanoi:

+

+"Hyvä on, jos te otatte seuraukset päällenne. Mutta tällä kertaa

+t'ootte erehtynyt ja hukannut sopivan tilan."

+

+Kameelinajaja tietysti tahtoi tietää, minkä tilan hän mukamas oli

+hukannut, koska siinä kenties oli paljon rahaa. Hän juoksi senvuoksi

+dervishin perästä ja rukoili ja kärtti häntä, ett' olis armollinen ja

+laupias ja sanois sen hälle; ja lopuks dervishi tähän suostui ja sanoi:

+

+"Näettekö tuon kunnaan tuolla? No, siellä kunnaassa on kaiken maailman

+aarteet, ja minä justiin etsin etsimistäni miestä, jok' olis hyvä

+sydämmeltään ja jalomielinen -- sillä jos minä löytäisin justiin

+semmoisen miehen, niin on mulla voidetta muassani, jonka saatan tahria

+hänen silmiinsä niin, että hän voi nähdä aarteet ja ottaa ne mukaansa."

+

+Kameelinajaja oikein hikoili, ja hän rukoili ja pyysi armoa ja pani

+polvilleen ja sanoi, että hän mukamas oli tuommonen mies, ja vakuutti

+voivansa hankkia vaikka tuhat todistajaa, jotka sanoisit häntä

+semmoseks mieheks ennenkin aina.

+

+"No, hyvä," sanoi dervishi, "olkoon menneeksi Jos me lastataan nuo sata

+kameelia, saan kai minä puolet niistä."

+

+Kameelinajaja tuli niin iloseks, ettei voinut pidättää itseänsä, vaan

+sanoi:

+

+"Hei! S'on sovittu!"

+

+He paiskasit kättä, ja dervishi otti esiin rasiansa ja mättäs voiteen

+kameelinajajan oikeanpuoleiseen silmään, ja kunnas aukes ja hän meni

+sisään, ja siell' oli todellakin kauheita kasoja kultaa ja jalokiviä,

+jotka kimaltelit aivan kuin olisit kaikki taivaan tähdet pudonneet alas.

+

+Sitten ryhtyi hän ja dervishi työhön, ja he lastasit joka kameelin

+selkään kallista tavaraa, kunnes elukka ei jaksanut kantaa enemmän,

+sitten he jätit hyvästi, ja kumpanenkin meni tiehensä viidenkymmenen

+kameelin kanssa. Mutta mitäs ollakkaan! Kameelinajaja tuli joutusaan

+juosten dervishin perästä ja saavutti hänet ja sanoi:

+

+"Te ette ole naimisissa, ja te ette tarvitse kaikkia mitä saitte.

+Ettekö antais mulle kymmentä kameeleistanne."

+

+"No", sanoi dervishi, olkoon menneeksi "Mitä sanotte on järkevää kyllä."

+

+Niin hän siis antoi, ja he erosit, ja dervishi lähti matkoihinsa

+neljänkymmenen kameelin kanssa. Mutta mitä vielä! Kameelinajaja tuli

+taaskin juosten hänen perästänsä ja ruikutti ja rääkyi ja pyysi

+vieläkin kymmenen kameelia hältä ja sanoi, että kolmekymmentä,

+aarteilla lastattua, oli mukamas kylliks dervishille elää, sillä he

+elävät hyvin vähällä eikä pidä mitään huushollia, vaan rämpivät mieron

+tietä ja syövät missä sattuu.

+

+Mutt'ei loppunut loru siihenkään. Tuo likanen koira tuli ja tuli ja

+tuli takasin, kunnes oli kerjännyt jok'ainoan kameelin ja häll' oli

+koko satakunta. Sillon oli hän tyytyväinen ja kiitti myös ja sanoi,

+ettei ikinä unohtais dervishiä, vaikk' eläis kuinka kauan; eikä kukaan

+mukamas ennen ollut niin hyvä ja aulis hänelle. Sitte he puristit kättä

+ja erosit ja menit kumpikin matkoihinsa.

+

+Mutt' uskositteko sen? Tuskin oli kymmenen minuuttia mennyt, kun

+kameelinajaja oli, kun olikin, tyytymätön taas -- hän oli kurjin

+konttija viidessä valtakunnassa -- ja hän tuli juosten taas. Ja sillä

+kertaa hän tahtoi, että dervishi muka sivelis vähä voidetta hänen

+toiseen silmäänsä.

+

+"Miks' niin?" sanoi dervishi.

+

+"No, sen tiiätte kyllä", sanoi kameelinajaja.

+

+"Mitä tiedän mä?" kysyi dervishi.

+

+"Ääh, te ette mua petä", sanoi kameelinajaja. "Te koitatte vain salata

+multa jotakin -- sen tiiätte varsin hyvin. Te tiiätte myös, että

+jos mulla olis voidetta vasemmassa silmässänikin, niin minä voisin

+nähdä koko joukon muuta kallista tavaraa. No, tulkaa ja mätäkkää

+vasempaankin."

+

+Dervishi sanoi:

+

+"Minä en ole mitään salannut teiltä. Mutta mä kerron mielelläni mitä

+tapahtuis, jos mä panisin voidetta silmään. Te ette koskaan näkis enää.

+T'olisitte sokko sokea koko elinaikanne."

+

+"Mutt' uskositteko sen, että tuo raato ei luottanut dervishiin. Ei,

+vaan hän kerjäs kerjäämistään ja poras ja ruikutti, kunnes viimeinkin

+dervishi aukas rasiansa ja sanoi hälle, että nyt sais voidella

+silmäänsä, jos halutti. Mies parka teki niin ja tuli tietysti sokeaks

+kuin onkimato heti."

+

+Silloin dervishi nauroi häntä ja teki pilaa ja koiruutta ja sanoi:

+

+"No, Herran haltuun sitte -- tokko sokealle miehelle ei ole jalokivet

+tarpeen."

+

+Ja hän lähti matkaan noiden sadan kameelin kanssa ja jätti tuon mies

+paran kömpimään paikasta paikkaan erämaassa, loppupuolen ijästään,

+köyhänä ja kurjana ja ilman ystävittä.

+

+Jim sanoi tuon jutun jääneen hyväks läksyks hänelle.

+

+"Niin", sanoi Tom, "samalla viisin kuin niin monet muut läksyt. Niist'

+ei ole mitään hyötyä, sillä sama juttu ei tule toistamiseen samalla

+tavoin -- sit' ei se voi. Kun Hen Scovil romahti alas korsteinista

+ja taitti selkänsä elinajakseen, sanoit kaikki ihmiset, että siinä

+häll' oli läksy! Mikä läksy? Mitä hyötyä häll' olis siitä? Eihän hän

+enää voinut kavuta korsteeneissa, eikä häll' ollut toista selkärankaa

+taittaakseen."

+

+"Mutta s'on sitteki totta, Tommi herra, että sit' oppii kokemuksesta.

+Sanoohan raamattu, että mitä pirua sull' oli siellä tekemistä."

+

+"Jaa, min' en väitä ettei joku asia voi olla meille läksyks, jos s'on

+asia joka voi tapahtua kaks kertaa aivan samalla lailla. Löytyy niitä

+paljokin semmosia asioita, ja _ne_ kasvattaa meitä -- sitä sanoi

+Abner setä aina; mutta löytyypä neljäkymmentä _miljoonaa_ sitä toista

+sorttia -- sitä sorttia, näette, jok' ei voi tapahtua kaks kertaa

+samalla lailla -- ja niistä ei ole mitään todellista hyötyä; ne ei oo

+opettavaisia enempää kuin isorokko. Kun se on tarttunut meihin, ei

+siitä ole mitään hyötyä, että me ruvetaan tuumaamaan, että se rokotus

+ei kenties olis ollut niin hullua, eikä siit' ole mitään hyötyä,

+että m'annetaan rokottaa ruumistamme perästäpäin, sillä m'ei tulla

+isoonrokkoon muuta kuin kerta. Mutta toiselta puolen Abner setä sanoi,

+että ihminen, joka kerran mukamas oli repinyt härkää hännästä, oli

+oppinut kuus tai seitsemänkymmentä kertaa enemmän kuin ihminen, jok' ei

+ollut tehnyt sitä, ja hän sanoi, että ihminen, joka kerran mukamas oli

+koettanut kantaa kotia kissaa hännästä, oli saanut tiedot, joista häll'

+oli aina oleva hyötyä, ja jotk' ei koskaan kävis hälle hämäräks. Mutta

+sen mä sulle sanon, Jim, että setä Abner ei tykännyt ihmisistä, jotk'

+aina kokee kaivaa läksyn joka asiasta, kun tapahtuu, olkoon sitte niin

+että -- --"

+

+Mutta Jim oli nukkunut. Tomia vähän hävetti, sillä -- niinkuin

+tiedätte -- on ihminen semmonen, ett' aina tuntee olevansa pahoilla

+mielin kun on puhunut hyvin koreasti -- ja luulee toisen ihmisen häntä

+ihmettelevän, ja tämä toinen onkin nukahtanut. Tietysti hänen ei olisi

+pitänyt antaa valtaa Nukkumatille, sillä s'on niinkuin huonoa, mutta

+mitä makeammin joku ihminen puhuu, sitä varmemmin antaa se unta, ja kun

+oikein ajattelee asiaa, ei se ole kummankaan syy erikseen -- molemmat

+kaipaa läksytyksen.

+

+Jim rupes kuorsamaan -- ensiks lievästi ja lempeästi, sitten tuli pitkä

+raapotus, sitten lujempi ja vahvempi, sitten puolitusinaa hirvittäviä

+hirrenvetoja, aivan kuin viimeinen vesi imeytyy reiästä kylpyammeessa,

+sitten samallainen taas suuremmalla voimalla ja muutamilla ähkyvillä

+ja puhisevilla äänillä, ikäänkuin lehmä vetelee viimeistä henkeänsä,

+ja kun ihminen on tullut siihen tilaan, niin on hän paraimillaan

+ja voi herättää miehen, joka nukkuu lähimmässä mökissä kauhallinen

+morfiinia mahassaan, mutta hän ei voi herättää itseänsä, vaikka tuo

+hirveä hölinä ei ole kuin kolme tuumaa hänen omista korvistaan. Ja sepä

+juur on kummallisin asia maailmassa -- tykkään mä. Mutta raappikaappa

+tulta tulitikulla sytyttääksenne kynttilän, niin se vähäpätönen

+mäiskäys herättää hänet. Minä tahtosin tietää syyn siihen, mutta en

+voi sitä löytää, vaikka kuinka kokisin. Jim hän hälytti koko erämaan

+ja houkutteli paikalle elukoita monen penikulman päästä ottamaan

+selkoa, mitä peevelin mellakkaa tuol' ylhäällä pidettiin; ei ollut

+siinä yhtään, jok' olis ollut niin lähellä mölinää kuin _hän_, ja

+kuitenkin oli hän ainoa luotu kappale koko luomakunnassa, jok' ei

+tullut häirityks siitä. Me huudettiin häntä ja pidettiin elämää --

+ei siitäkään ollut mitään apua; mutta heti kun tuli pieni pikkunen

+kuiskaus, jok' ei ollut tavallista sorttia, niin heräs hän, kun

+heräskin. Ei, hyvät ihmiset! min' oon ajatellut sitä kauvan, ja niin on

+Tomkin, mutta ei, tuhat vieköön, sitä saa selville, miks kuorsaaja ei

+voi kuulla omaa kuorsaamistaan.

+

+Jim sanoi, ettei hän ollut nukkunut; hän oli vain vähä torkkunut

+mukamas, voidaksensa kuunnella sitä paremmin.

+

+Tom sanoi, ettei kukaan häntä syyttänytkään siitä.

+

+Silloin näytti hän siltä kuin olis toivonut, ettei olis sanonut

+mitään mukamas. Ja hän tahtoi päästä tuosta jutusta, sillä hän alkoi

+haukkua kameelinajajaa, aivan kuin joku ihminen tekee, kun hänt' on

+pantu pussiin jostakin ja hän mielii ammentaa kiukkunsa jonkun toisen

+niskoille. Hän rusikoitsi kameelinajajaa mitä hartaimmin, ja minun

+täytyi myöntää, ja hän kiitti kiittämistään dervishiä ja siinäkin mun

+oli pitäminen hänen puoltaan. Mutta jo sanoi Tom:

+

+"Min' en oo siitä vissi. Te sanoitte tuota dervishiä niin hirveän

+auttavaiseks ja hyväks ja auliiks, mutta minä en voi sit' oikein

+käsittää. Hän ei kokenut auttaa toista köyhää dervishiä, vai mitä? Ei,

+sitä hän ei tehnyt. Jos hän ei pyytänyt omaa voittoaan, miks ei hän

+silloin mennyt sisään itse ja pistänyt taskunsa täyteen jalokiviä ja

+ollut tyytyväinen? Ei, hyvät herrat! Hän haki ihmistä, joll' olis sata

+kameelia. Hän tahtoi lähteä paikalta niin suuren kuorman kanss' kuin

+tuo elukka parvi jaksais kantaa."

+

+"Niin, Tommi herra, mutta taipuhan hän jakamaan kahtia, ottihan hän

+vain viiskymmentä kameelia."

+

+"Otti, siks' että hän tiesi, kuinka hän sais ne kaikki vähitellen."

+

+"Niin, Tommi herra, mutta sanohan hän miehelle, että voie tekis hänen

+sokeaks."

+

+"Jaa, siks' että hän tunsi miehen luonteen. S'oli juur semmosta miestä,

+kun hän haki -- miestä, jok' ei koskaan usko kenenkään sanaa tai

+kenenkään kunniaa, sen tähden ettei hänellä itsellä ole mitään. Minun

+luullakseni on paljokin ihmisiä, jotk' ovat samaa sorttia kuin tuo

+dervishi. Ne peijaavat toisia ihmisiä sinne ja tänne, mutta ne laittaa

+aina niin, että se näyttää siltä, kuin olisit peijanneet itseään. Ne

+pysyvät kaiken aikaa lain rajoissa, eikä niistä saada millään mokomin

+kiinni. _Ne_ eivät mättää voidetta silmään -- ei millään mokomin, se

+olis synti, mutta ne narraa toista sitä tekemään itse, ja sillä viisin

+on se tämä, joka tekee itse itsensä sokeaks. Dervishi ja kameelinajaja

+olit kai yhtä mallia -- helkkarin viisas ja viekas kanalja ja tyhmä,

+kömpelö, typerä kanalja, mutta kanaljoja n'olit kumpikin."

+

+"Tommi herra, uskotteko te tuota voietta olevan missään tässä

+maailmassa ennää?"

+

+"Uskon, Abner setä sanoo, että sit' on. Hän sanoo, että heill' on sitä

+Newyorkissa ja he mättää sitä maalaisten silmiin ja näyttää heille

+kaikki maailman rautatiet, ja he menee sisään ja ottaa ne; ja kun he

+sitte hieroo voidetta toiseen silmään, sanovat he hyvästi ja ajavat

+tiehensä heidän rautateineen. Täss'on kunnas nyt. Laske alas!"

+

+Me laskettiin, mutt'ei s'ollut niin hauskaa kuin minä olin aatellut,

+sillä me ei voitu löytää sitä paikkaa, josta he menit sisään ja

+otit aarteet. S'oli yhtä kaikki hauskaa kyllä saada nähdä itsensä

+kunnaankin, missä tuo ihmetyö tapahtui. Jim sanoi, ettei hän olis siitä

+luopunut kolmesta dollaristakaan, ja samaa mieltä olin minäkin.

+

+Mutta kaikkein ihmeellisintä oli minulle ja Jimille, että Tom voi

+tulla tupsahtaen suureen vieraaseen maahan, kuten tää Erämaa oli, ja

+löytää tämmösen pikkusen kyttyrän kuin tämä ja heti paikalla erottaa

+sen miljoonista muista kyttyröistä, jotka olit ihan samallaisia, --

+ilman mitään muuta apua kuin hänen omaa oppiansa ja omaa luonnollista

+sukkeluuttansa. Me tuumattiin ja tuumattiin sinne ja tänne, mutt'ei

+tultu selville, millä lailla hän menetteli. Hänellä oli pää paikallaan,

+piru vie, ja hält' ei puuttunut muuta kuin ikää, tehdäkseen nimensä

+yhtä tunnetuks kuin Robinson tai George Washington. Panempa vetoa, että

+nämä mainiot miehet olisit saaneet seisoa päällään, löytääkseen tuon

+kyttyrän; mutta se ei ollut mikään konsti semmoselle kuin Tom Sawyer;

+hän hurrutti halki Saharan ja osotti tuota kumpua sormellaan yhtä

+helposti kuin te voitte erottaa neekerin kimpusta enkeleitä.

+

+Me löydettiin lammikko siinä vieressä, joss'oli suolasta vettä, ja

+raavittiin kokoon läjä suolaa sen syrjiltä ja leviteltiin sitte

+leijonan ja tiikerin nahoille, jotta ne kestäis kunnes Jim sai aikaa

+parkita ne.

+

+

+

+

+YHDESTOISTA LUKU.

+

+

+Me seilattiin pari päivää, ja juur kun täysikuu oli taivaan rannalla

+erämaan toisessa laidassa, saatiin me nähdä pieniä mustia itikoita

+liikkuvan sen leveän hopeisen naaman poikki. Ne voi aivan selvästi

+nähdä, yhtä selvästi kuin olisit olleet maalatut kuuhun läkillä. S'oli

+taas karavaani. Me päätettiin seilata hiljemmin ja seurata heitä,

+jotta saatais matkakumppalit, vaikka heidän kurssinsa ei ollut meidän.

+S'oli tupperin tyylikäs karavaani ja muhkea nähdä, kun seuraavana

+aamuna aurinko tuli seilaten erämaan yli ja paljasti kameelien pitkät

+varjot, jotka kuvastuit kultaseen hiekkaan kuin tuhat jänisjussia

+olis marssinut peräkanaa. Me ei tultu heitä oikein lähelle, sillä

+me tiettiin paremmin tällä kertaa, ettei sopinut peljättää ihmisten

+kameeleja ja ajaa hajalle heidän karavaanejansa. Tää oli muhkein

+komanto, mit' on maailmassa, ainakin mitä tulee koreihin vaatteisiin

+ja kommervenkkiin. Muutamat päälliköt ratsastivat dromedaariusten

+selässä -- jotk' olit ensimmäisiä kuin me koskaan oltiin nähty, ja

+n'ovat hyvin isoja ja käyvät kopuroivat kuin puujaloilla, ja ratsastaja

+saapi hytkyä heidän selässään aivan vimmatusti ja kirnuta päivällistään

+mahassaan, että suolet sinkoo; mutta dromedaariukset pysyy tahdissa,

+eikä tavallinen kameeli vedä vertoja niille nopeudessa.

+

+Karavaani syötti dromedaariuksiaan keskipäivällä ja jatkoi sitte matkaa

+iltapäivällä. Ennen pitkää rupes aurinko näyttämään niin kummalliselta.

+Ensinnä se näytti messingiltä ja sitten kuparilta, ja sen perästä

+se rupes näyttämään veriseltä pallolta, ja ilma kävi kuumaks ja

+ummehtuneeks, ja sen jälkeen koko läntinen taivas synkistyi ja näytti

+paksulta ja samakalta, mutta kuitenkin hehkuvalta ja kolkolta,

+aivan niinkuin se näyttää punasen lasipalasen läpi, kuten tiedätte.

+Me katsottiin alas ja nähtiin, että karavaanin oli kairon laidat

+longallansa kalloissaan; he juoksit joka haaralle, sinne ja tänne,

+kuin olis heillä ollut pelko pöksyissä, ja sitte heittäysit silmilleen

+hiekkaan ja makasit hiljaa kuin kuolleet.

+

+Pian nähtiin me tulevan jotakin, ku seisoi hirveän leveänä seinänä ja

+ulottui erämaasta taivaaseen ja peitti meiltä auringon, ja se tulikin

+päälle hirviää kyytiä. Ensin heikko tuulenviuhka meihin koski, sitten

+tuli se lujempana, ja me alettiin saada polttavia hiekanmuruja vasten

+naamaa, ja Tom huusi:

+

+"S'on hiekkamyrsky -- selkä vastaan!"

+

+Me tehtiin niin, ja tuossa paikassa tuli oikein rajumyrsky möyhertäen,

+ja hiekka pusersi vastaan kuin lapioilla olis kaadettu, ja ilma oli

+niin paksuna sitä, ettei me nähty hitustakaan. Viidessä minuutissa

+oli paattikin sitä täynnä laitojaan myöten, ja me istuttiin penkeillä

+haudattuna hiekkaan leukaa myöten, ja päät vain oli pojilla vapaina,

+joilla tuskin pystyttiin henkeä vetämään.

+

+Sitten hiljeni myrsky, ja me nähtiin tuon jattiläisseinän seilaavan

+Erämaan halki, ja se oli vallan kauhea katsoa, sanon mä. Me kaivettiin

+kruppimme ulos ja tirkistettiin alaspäin, ja missä karavaani oli,

+siell' oli nyt hiekkameri, kun olikin, ja kaikki hiljaa ja laupiasta.

+Kaikki nuo ihmiset ja kameelit makasit tukehtuneina ja kuolleina ja

+haudattuna -- haudattuna kymmenen jalan hiekkaan, meidän rätingin

+mukaan -- ja Tom väitti, että vuosia voi kulua siksi kun tuuli

+paljastais heidät, ja koko sinä aikana ei heidän omaisensa ja ystävänsä

+tietäis mitään mukamas mihin karavaani oli joutunut. Tom sanoi:

+

+"_Nyt_ tietään, mit' oli tapahtunut noille ihmisille, joilta m'otettiin

+sapelit ja pistoolit."

+

+Jaa, hyvät ihmiset, niin s'oli. S'oli selvää se. Heidät hautas

+hiekkamyrsky, eikä villit pedot voineet tulla heihin, eikä tuulikaan

+paljastanut heitä, ennenkuin h'olit kuivuneet nahaks eikä kelvanneet

+syödä. Minusta me oltiin oltu niin suruissamme noista ihmisraukoista,

+kuin tässä maailmassa voi olla; mutta s'oli erehys; tämän karavaanin

+kuolema koski sittenkin kovemmin meihin -- koski vimmatusti. Katsokaas,

+nuo toiset olit vento vieraita, eikä me tunteneet mitään tuttavuutta

+heidän kanssaan, pait ehkä tuon miehen kanssa, joka istui ihmetellen

+tyttöä; mutta peräti toinen oli nyt tämän viime karavaanin laita. Me

+kierreltiin heidän ympärillään koko yön ja miltei koko päivänkin ja

+ruvettiin tuntemaan tuttavuutta heidän kanssaan, jopa ystävyyttäkin.

+Minä olen keksinyt sen, ettei ole mitään varmempaa konstia saada

+selkoa siitä, josko ihmiset rakastavat toisiansa vai vihaavat, kuin

+matkustaminen yhdessä heidän kanssaan. Ja niin oli nytkin laita. Me

+pidettiin heistä jo reisun alussa, ja matkustuksen venyessä yltyi

+ystävyys.

+

+Mit' enemmän me reissattiin heidän kanssaan, ja mit' enemmän me

+totuttiin heihin, sitä enemmän me pidettiin heistä ja sitä suurempi oli

+ilomme, kun saatiin seilata heidän yllänsä. Me oltiin tultu niin tutuks

+muutamiin, että me kutsuttiin heitä nimeltä, kun puhuttiin heistä, ja

+pian oltiin me niin tutun tutut, että me ei huolittu "fröökynästä" tai

+"herrasta" ensinkään, vaan sanottiin vain paljaat nimet suoraan ilman

+mitään karahteeria, eikä s'ollut mielestämme ollenkaan sitä ihmisten

+kesken tavallista hienoutta vastaan, vaan aivan kuin olla piti. Ei

+se tietysti ollut heidän omia nimiään, vaan meidän heille panemiamme

+liikanimiä. Siin' oli herra Aleksanteri Robinson ja fröökynä Ataliina

+Robinson ja översti Jaakko MgDougal ja fröökynä Harryet MgDougal ja

+herrassöötinki Jeremias Butler ja nuori herra Bushred Butler -- ja

+nämä olit ylhäsiä päällikköjä enimmäkseen, joilla oli suuret komeat

+turpaanit ja sapelit ja jotk' olit puetut aivan kuin se suuri Mogul

+-- ja heidän perheensä. Mutta heti kun me tultiin tuntemaan ne ja

+tykkäämään niistä, niin ei me sanottu herra tai herrassöötinki tai

+mitään sinneppäin, vaan ainoastaan Santeri ja Asta ja Jaska ja Hatti ja

+Jerry ja Bukki ja niin poispäin.

+

+Ja senhän tiedätte, että mit' enemmän ihminen yhtyy toisten iloon

+ja suruun ja murheeseen, sitä lähemmäs he tulevat häntä ja sit'

+enemmän he pitävät toisistaan. Ja mitä meihin tulee, niin ei me oltu

+kylmäkiskoisia ja välinpitämättömiä, kuten reissaavaiset ylimalkain

+ovat, vaan me oltiin oikein ystävällisiä ja hyviä kumppalia ja otettiin

+osaa kaikkiin, mitä tapahtui; ja karavaani voi luottaa meihin, että

+m'olis oltu avuks missä milloinkin olis mitä tullut.

+

+Kun he laskit leiriin, laskettiin mekin leiriin heidän yläpuolelleen,

+kymmenen tai kakstoista sataa jalkaa ylös ilmaan. Kun he söivät

+aterian, syötiin mekin, ja se tuntui paljo hauskemmalta saada suuhunsa,

+kun oli seuraa. Kun heill' oli häät tuona iltana, ja Bukki ja Asta

+menit naimisiin mukamas, puettiin mekin pulskasti professori vainajan

+parahimpiin vaatteisiin, juhlan kunniaks; ja kun he tanssivat,

+pyörähyttiin mekin ympäri siell' ilmassa.

+

+Mutta s'on suru ja murheet, jotk' eniten saattaa ihmisiä yhteen; ja

+s'oli tässäkin hautajaiset, ku päätti asian. Oli seuraavana päivänä,

+aamun sarastaessa. Me ei tunnettu vainajaa, hän ei kuulunut meidän

+pariimme, mutta vähät siitä -- hän kuului karavaaniin, ja siinä

+kylliks. Eikä totta tosiaan porattu vilpittömämpiä silmävesiä hänen

+kuolostaan, kun ne kyynelet olit, jotka me tiputettiin alas hänen

+päällensä tuhannen jalan korkeudesta.

+

+Jaa, ero tästä karavaanista oli paljoa katkerampi kuin ero siitä

+toisesta, joka oli verrattain vieraampi ja sitä pait kuolleina jo

+aikoja sitten. Me oltiin tunnettu nämät heidän eläessään ja oltiin

+dobra kamraatit heidän kanssaan myös, ja nytkös piti kuoleman siepata

+heidät pois ihan nenämme alta; ja he jätti meidät yksin ja ilman

+ystävittä keskelle tätä suurta erämaata, -- ooh, se tuntui niin

+pahalta, ja me toivottiin, ettei ikinä saatais mitään ystäviä tällä

+retkellä, jos meidän mukamas piti erota heistä tolla viisin.

+

+Me ei voitu olla puhumatta heistä, ja yhä vain he pyörivät muistossamme

+ja näyttivät aivan siltä kuin siihen aikaan, kun me kaikki elettiin

+yhdessä kuin veljet ja sisaret. Me voitiin nähdä koko jonon marssivan

+ja kiiltäväin keihäänkärkien välkkyvän päivän paisteessa, me voitiin

+nähdä dromedaariusten laahustavan eteenpäin, me voitiin nähdä häät ja

+hautajaiset, ja vielä useammin kuin tuon kaiken voitiin me nähdä heidän

+rukoilevan, sillä he ei antaneet minkään heitä siitä pidättää: milloin

+hyvänsä, kun se iili tuli heidän päällensä, monta kertaa päivässä,

+seisotit he yhtäkkiä, kohosit ylös ja käänsit naamansa itäänpäin, ja

+päät pörröttyneinä ylöspäin ja käsivarret leviteltynä eespäin rupesit

+he juoneen, ja neljä tai viis kertaa panit he polvilleen, ja sitte he

+nakkasit nenälleen, ja heidän otsansa raappi maata.

+

+Mutt' ei maksanut vaivaa puhua heistä, vaikka kuinka he olisit olleet

+hyviä heidän eläissään ja kalliita meidän sydämmellemme sekä elämässä

+että kuolemassa, sillä pakiseminen siitä ei tehnyt meille hyvää,

+vaan päinvastoin pani meidät alakulosiks vain. Jim lupas kokea tulla

+paremmaks ihmiseks, jotta hän vois toivoa nähdä heitä siellä paremmassa

+maailmassa; ja Tom piti suutaan eikä sanonut mitään siitä, että h'olit

+vain Mahomettilaisia -- mitä hyötyä siit' olis ollut, ett' olis petetty

+häntä toivossaan, hän oli muutenkin kylläks allapäin.

+

+Herätessämme seuraavana aamuna, oltiin me vähä niinkuin ilosemmat ja

+oltiin nukuttu kuin porsaat, sillä hiekassa on paras vuode maailmassa,

+enkä mä ymmärrä miks ei ihmiset, joill' olis siihen varaa, laita

+semmosta itselleen. Ja s'on tuupperin hyvä pohjalasti myös; min' en

+ikinä nähnyt ilmapalloa niin vakavana.

+

+Tom hän väitti, että meill' oli kakskymmentä tonnia hiekkaa veneessä,

+ja hän meinas mitä me tehtäis sillä; s'oli hyvää hiekkaa, ja se ei

+ollut viisasta mukamas heittää sitä menemään. Jim hän sanoi:

+

+"Tommi herra, eiköhän me vois ottaa sitä kottiin ja myyä sitä?

+Menisköhän siihen kauanki aikaa?"

+

+"Tulee siihen, mitä teitä mennään!"

+

+"Kotona se maksaa neljäsosa dollaria tynnöri, ja on kai meitillä sitä

+kakskymmentä tynnörii, vai mitä? Paljonkohan se tekis?"

+

+"Viis dollaria."

+

+"Voi pentele sentään, Tommi herra, luistetaan täältä kottiin tuossa

+paikassa! Sehän on jo puolitoista dollarii mieheen, vai mitä?"

+

+"On kyllä."

+

+"Sehän on helepointa tulla leiville, mitä minä tiiän. Tulihan hiekka

+kuin satamalla, eikä m'oo tehty työtä tään taivaallista päästäksemmä

+siihen kiinni. Antakaa huilata, Tommi hyvä herra, antakaa mennä!"

+

+Mutta Tom tuumas ja räknäs moisella kiireellä, ettei hän kuullut mitä

+toinen sanoi. Mutt' yhtäkkiä lausui hän itse:

+

+"Viis dollaria -- hui hai! Sen mä sanon, ja kuulkaa se nyt: tämä hiekka

+maksaa --- se maksaa, älkääppäs nyt -- se maksaa hirvittäviä summia."

+

+"Mitä meinaatta, Tommi herra? Puhukaa, puhukaa, Herran tähen."

+

+"Joo, heti kun ihmiset saa tietää, että s'on ihan puhdasta hiekkaa

+puhtaasta Saharan Erämaasta, niin he tulevat kuin puolihulluiks,

+saadakseen siitä vähäsen; ja sitä he panee pieniin pulloihin,

+pitääkseen hylly pöydällään, ja liisteröi nimilipun päälle --

+harvinaisuuden merkiks. Mitä meidän tulee tehdä, on se, että me

+kaadetaan hiekkamme pieniin pulloihin ja sitten seilataan ristin rastin

+pitkin Yhdys-Valtoja ja kaupustellaan pullojamme kymmeneen senttiin

+kappale. Meill' on hiekkaa ainakin kymmenestä tuhannesta dollarista

+tässä paatissa."

+

+Minä ja Jim oltiin räjähtää ilmaan ilosta ja riemusta ja ruvettiin

+hoilaamaan herranjestaa ja hoiottamaan; ja Tom sanoi:

+

+"Ja me tullaan takasin ja tuuaan enemmän hiekkaa ja taas me tullaan

+takasin ja tuuaan hiekkaa ja niin poispäin, aina kunnes m'ollaan

+ajettu sinne koko Erämaa ja myyty se, eikä siitä koskaan tule mittään

+rettelöitä myöskään, sillä me otetaan patentti sen päälle."

+

+"Voi taivas!" sanoin minä, "me tullaan rikkaaks kuin Korsus vainaja,

+vai mitä, Tom?"

+

+"Niin -- kuin Kroisos, tarkotat sä. Ajatteleppas, tuo dervishi meni

+tuohon pieneen kumpulaan noutaaksensa sieltä koko maailman aarteet,

+eikä tiennyt rahtuakaan siitä, että hän kävi tallustaen niiden päällä

+tuhannen penikulman taipaleella! Hän oli sokeampi kuin miks hän teki

+kameelinajajan."

+

+"Tommi herra, kuinkahan paljo meistä tulloo?"

+

+"En tie vielä oikein. Se on räknättävä, eikä se olekkaan helpoin

+työ, sillä tääll' on hiekkaa yli neljä miljoonaa neliöpenikulmaa, ja

+kymmenen senttiä pullo."

+

+Jim oli jo hirveästi kiihkossaan, mutta miten lienee ollut, kävi hän

+vähitellen vähä maltillisemmaks ja sanoi viimein:

+

+"Tommi herra, me ei voia hankkia noita kaikkia pulloja --

+kuninkaallakaan ei olis siihen varaa. S'on parempi, ettei me

+koitetakkaan ottaa koko tätä Erämaata, Tommi herra -- noi pullot veis

+meiät konkurssiin."

+

+Tominkin into lauhtui nyt, ja mä luulin pullojen olevan siihen syynä,

+mutt' ei ne sit' olleet. Hän istui siinä funteeraten ja tuli yhä

+pitemmäks naamaltaan. Ja viimein sanoi hän:

+

+"Se ei kelpaa, pojat; meidän täytyy siitä luopua."

+

+"Minkätähen?"

+

+"Tullin tähen."

+

+Minä en tuota oikein ymmärtänyt eikä Jimkään. [Kasvaneina Amerikan

+sisämaan moukkaväessä ovat he tuskin kuulleet tullista puhuttavankaan.

+Suom.] Minä sanoin:

+

+"Mitä se tulli oikeastaan on, Tom?"

+

+Hän sanoi:

+

+"Tulli on jonkimmoinen taksa eli vero. Kun tullaan jonkun maan rajalle

+-- se on: sen syrjälle -- niin siell' on heti tullitalo, ja hallituksen

+virkamiehet tulee ja koperoi ja nuuskii kapineissanne ja panee teidät

+maksamaan niistä runsaan maksun, jota he sanovat tulliks, ja ellette

+voi maksaa, niin vievät he ilman armotta hiekkanne. He mukamas ottavat

+tavaranne _'takavarikkoon'_, mutta s'on tyhjää koreilemista; he

+_ryöstävät_ sen, -- niin juur he tekee. Jos me koitetaan viedä kotiin

+tämä hiekkamme ja mennään tätä kurssia, niin me saatais kiivetä monen

+tuommosen aidan yli, kunnes oltais ihan väsyksissä -- rajasta rajaan --

+Egyptin, Araabian, Hindostaanin ja niin poispäin -- ja joka paikassa he

+tulisivat laskuineen; ja näettehän siis aivan selvästi, ettei me voi

+mennä _sitä_ tietä."

+

+"Niin no, Tom", sanoin minä, "mutta voidaanhan me huilata suoraan yli

+heidän vanhojen rajojen. Ota hiiri hännästä kiinni!"

+

+Hän katsoi ikäänkuin surren minuun ja sanoi sitten hyvin juhlallisesti:

+

+"Huck Finn, oliskos se mielestäs rehellistä?"

+

+Minä vihaan tuommosia äksänpäksiä. En haastanut mitään. Hän jatkoi:

+

+"Mutta toinen tie on meiltä suljettu myös. Jos me mentäis takasin

+samaa tietä kuin m'ollaan tultu, niin on meillä yhtäkaikki tullitalo

+Newyorkissa, ja se on pahempi kuin kaikki nuo muut yhteen, sen lastin

+tähden, joka meill' on."

+

+"Hä?"

+

+"Joo, he ei tietysti voi viljellä Saharan hiekkaa Amerikassa, ja kun ei

+viljellä jotain tavaraa siellä, on tullitaksa neljätoista sata tuhatta

+prosenttia, jos joku yrittää tuoda jotakuta tavaraa maasta, jossa sitä

+viljellään."

+

+"Mitä hölyn pölyä tuo nyt oli? Eihän siin' oo mitään meininkiä."

+

+"Kuka on sanonut, että sit' on? Miks' haastat tuolla lailla, sinä Huck

+Finn? Odota kunnes mä sanon, että siin' on meininkiä, ennenkun syytät

+minua, ett' olen sitä sanonut."

+

+"Hyvä, älä sitten usko minun sitä sanoneen, vaan luule, että itken

+katumuksesta. Jatka."

+

+Jim sanoi:

+

+"Tommi herra, panevakko he toin tullin kaikkeen tavaraan, mitä me ei

+ossaa viljellä Amerikassa? Eikö he tee mittään erotusta?"

+

+"Ei, sitä ei he tee."

+

+"Tommi herra, eikö Jumalan siunaus oo parasta mit' on."

+

+"Joo, kyll' on."

+

+"Eikö seiso pappi saarnastuolissa ja kuttu sitä kaikelle kansalle?"

+

+"Joo, kyllä hän tekee niin,"

+

+"Mistä se tulloo?"

+

+"Taivaasta."

+

+"Kas niin! se tulloo taivaasta, kun tullookin, ja se on vento vieras

+maa. No, panevakko he tullin Jumalan siunauksellekkin?"

+

+"Ei, sitä ei he tee."

+

+"Ei, tietysti ei, ja siinä näättä, Tommi herra, ett' ootta erehtyny.

+Ei suinkaan he voi panna tullia semmoseen roskaan ku hiekka, jota ei

+kaikki tarvitte, ja olla panematta tullia kaikkein paraimpaan, mit' on,

+ja jot' iliman ei kukkaan voi elää."

+

+Tom oli nolattu; hän näki Jimin saaneen hänen katiskaan, josta

+hän ei päässyt mihinkään. Hän koki kyllä luikertaa sieltä ulos,

+väittäen että he olit _unohtaneet_ sen tullitaksan, mutta seuraavassa

+kongressin istunnossa he kyllä mukamas muistasit sen ja panisit sen

+myös maksettavaks; mutt' olihan tuo ainoastaan joteskin laiha tekosyy

+päästäksensä katiskasta, ja sen hän tiesi. Hän sanoi Jumalan siunauksen

+olevan ainoan ulkomaisen tavaran, jost' ei ollut mitään tullia, ja

+sen tähden heidän mukamas oli pakko panna siihen tulli, koska pakko

+on tärkeintä politiikissa mukamas. Hän tiesi mukamas, että he olit

+unohtaneet sen pykälän, kun eivät sitä huomanneet; mutta he kyllä

+tekisit parastansa tuon parakraafin painamiseen, ennenkun ihmiset

+hoksais sen ja naurasit heidät pahanpäiväisiks.

+

+Mutta min' en piitannut enään tuommosista asioista, sittenkun me ei

+voitu saada santaamme kaikkein noiden äksänpäksien läpi, ja se seikka

+teki minut kuuroks, ja Jimin myös. Tom koki saada henkeä meihin

+sanomalla, että hän mukamas keksis jonkun toisen funteerinkin meille,

+joka olis yhtä hyvä kuin tuo tai vielä parempikin, mutta ei auttanut --

+me ei uskottu sen vertasta olevan. Olihan tämä kerrassaan lemmollista;

+vastikään oltiin me niin upporikkaat ja oltais voitu rakentaa maa ja

+perustaa kuningaskunta ja oltais oltu onnelliset ja kunniassa pidetty,

+-- ja nyt, nyt oltiin me yhtä köyhät ja kurjat taas, ja tuo hiekka oli

+meillä tallella. Hiekka näytti ennen niin turkkasen kauniilta, aivan

+kuin kullalta ja jalokiviltä, ja se tuntui niin pehmoselta kuin silkki;

+mutta nyt en mä kärsinyt sitä nähdä -- se suorastaan iletti minua, ja

+mä tiesin, etten ikinä tuntis rauhaa ja lepoa, ennenkun me päästäis

+siitä, ettei s'olis alinomaa muistuttamassa meitä, mitä m'oltiin oltu

+ja miksikä kurjiks raukoiks me nyt oltiin tultu. Toiset tykkäsit aivan

+kuin minä. Sen mä näin siitä, että he kirkastuit naamoiltaan samassa

+kuin mä sanoin: "Heitetään hiekka hiiteen, pojat!"

+

+No, tulihan tuosta työtä, ja vahvasti työtä tulikin; ja Tom hän jakoi

+sen keskenämme, oikeuden mukaisesti, niin että kukin sais voimansa ja

+vahvuutensa mukaan. Hän sanoi, että minä ja hän luotais ulos kumpikin

+viidesosa hiekasta ja Jim kolme viidettä osaa. Mutta Jim hän ei oikein

+pitänyt siitä työn jaosta, vaan sanoi:

+

+"Tietysti oon minä vahavin ja minä tyy'ynki tekemään työtä sen mukaan;

+mutta nyt tapahtuhan teitiltä vähä niinku vääryyttä vanahalle Jimille,

+vai mitä?"

+

+"Ei suinkaan, Jim, mutta koe sinä itse jakaa, niin saa nähdä."

+

+Jim hän koki räknätä sitten ja tuli siihen päätökseen, että s'olis

+niinkuin kohtuullista mukamas, jos minä ja Tom tehtäis _kymmenes_

+osa kumpikin työstä. Tom hän käänsi selkänsä, ollaksensa yksinään,

+ja sitten hän veti suutaan makoseen muiluun, joka levis yltympäri ja

+peitti koko Saharan Erämaan länteenpäin aina Atlantin syrjään asti,

+josta me oltiin tultu. Sitten hän kääntyi taas takasin ja sanoi sen

+olevan varsin hyvin räknätty, ja me oltiin tyytyväiset, jos Jim oli.

+Jim sanoi olevansa.

+

+Tom mittas nyt kakskymmentä osaa hiekasta ja jätti loput Jimille,

+ja Jim hämmästyi aika lailla nähdessään, kuinka suuri erotus oli ja

+mitenkä mahtava hiekkaläjä tuli hänen osalleen, ja hän sanoi olevansa

+turkkasen ilonen, että hän oli saanut ensimmäisen jaon muutetuks, sillä

+hän väitti, että mukamas _nyt_ hällä oli enemmän hiekkaa kuin iloa

+pykälistään kontrahdissa.

+

+Sitten me ryhdyttiin työhön. S'oli turkkasen kuumaa ja sitkeää

+ropotusta, niin kuumaa, että meidän täytyi pörröttää ylös viileämpään

+ilmaan, kestääksemme sitä. Minä ja Tom vuoroteltiin työssä, niin että

+toinen teki työtä, sillaikaa kun toinen lepäs; mutt'ei ollut ketään

+vuorottelemassa Jim rukan kanssa, ja hän teki suorastaan märäks

+koko sen osan Afrikaa, niin hän hikoili. Me ei voitu työskennellä

+kunnollisesti, meitä nauratti niin, ja Jim hän kysyi ehtimiseen, mitä

+me sillä viisin irvisteltiin, ja meidän täytyi keksiä joitakin juttuja,

+päästäksemme asiasta, ja ne olit tyhmiä sepustuksia, mutta ne mahtui

+hänen päähänsä -- Jim ei huomannut mitään. Ja kun me viimeinkin oltiin

+lopussa, oltiin me melkein kuolleet, mutt'ei työstä, vaan naurusta.

+Vähitellen oli Jimkin melkein kuollut, mutta työstä, ja nyt vaihteltiin

+me ja otettiin työvuoroja hänen kanssaan, ja hän kiitti meitä niin

+kovasti, ja hän istui reilinkille ja pyyhki hikeänsä ja hengähti ja

+läähätti ja sanoi, että me oltiin niin hyviä vanhalle neekeri rukalle,

+eikä hän koskaan sitä unohtais mukamas. Hän oli aina kiitollisin

+neekeri mitä koskaan olen nähnyt, pienimmästäkin hyvästä työstä, mitä

+hälle teki. Hän ei ollut neekeri kuin ulkopuolelta; sisäpuoleltaan hän

+oli yhtä valkonen kuin te.

+

+

+

+

+KAHDESTOISTA LUKU.

+

+

+Aterioissamme tämän perästä oli joteskin paljo hiekkaa, mutta vähät

+siitä, kun vain on nälkä; ja kun taas ei ole nälkä, niin ei ole mitään

+huvitustakaan syömisestä, ja silloin on, tykkään mä, juur yks kaikki,

+jos oliskin vähä someroa ruuassa.

+

+Me tultiin viimein Erämaan itäiseen päähän, seilaten koilliseen päin.

+Kaukana hiekan lopussa, pehmeässä, punaisessa päivän valossa nähtiin me

+kolme teräväkärkistä kattoa, ikääskuin teltta, ja Tom sanoi:

+

+"N'on Egyptin Pyramiidit." -- Mun sydämmeni kolkutti oikein. Olin

+nähkääs nähnyt niin monta monituista kuvaa niistä ja kuullut puhuttavan

+niistä niin moneen sataan kertaan, ja nyt yks kaksi -- tulla niiden

+luo näin yhtäkkiä ja nähdä, ettei ne olleet keksittyjä, vaan

+todellakin _oikeita_, -- sehän oli melkein kaapata hengen kurkustani.

+S'on kummallista, että mit' enemmän me kuullaan puhuttavan jostakin

+suuremmoisesta ja mahtavasta ja ällistyttävästä asiasta tai ihmisestä,

+sitä enemmän unen kaltaseks, niin sanoakseni, se tulee, kun tuleekin,

+ja muuttuu suureks, himmeäks, hoippuvaks haamuks -- kuuvalosta tehty

+eikä mistään tukevammasta. Niin on George Washingtonin laita ja niin on

+Pyramiiteinkin.

+

+Ja muutoinkin tuntui mulle kuin mitä niistä enimmäkseen puhutaan olis

+hölyn pölyä. Olihan kerran eräs herra, joka tuli sunnuntaikouluun ja

+näytti kuvan niistä ja piti puheen ja sanoi, että suurin pyramiiti

+peittää mukamas yli kymmenen tynnyrin alaa ja on lähes viis sataa

+jalkaa korkea, aivan kuin jyrkkä vuori, ja että s'on rakennettu

+suunnattomista kivimöhkäleistä, jotka on pantu säännöllisiin astuimiin

+aivan kuin portaat. Kymmenen tynnyrin alaa, nähkääs, yhtä pytinkiä

+varten; sehän on jo tavallinen talonpoikanen maa. Ellei s'olis

+tapahtunut sunnuntaikoulussa, olisin mä luullut juttua valheeks, ja

+kun mä tulin ulos koulusta, olin mä vissi siitä. Ja hän sanoi myös,

+että pyramiidissa oli mukamas reikä ja että voitte mennä siitä sisään

+kynttilä kädessä ja käydä pitkän matkaa pitkää, kaltevaa käytävää ja

+tulla sitten sisään suureen huoneeseen tuossa kivivuoressa, ja siellä

+tapaisitte mukamas suuren kivikirstun, joss'olis sisässä kuningas,

+jok' olis neljä tuhatta vuotta vanha. Minä tuumasin silloin itsekseni,

+että joll'ei tuo ole valetta, niin otan minä syödäkseni tuon kuulusan

+kuninkaan, jos mukamas tahtovat lähettää häntä noutamaan, sillä ei hän

+ees Metuusalem ollut niin vanha, ja kenpä kerskais pitemmästä ijästä.

+

+Kun me tultiin vähän likemmäs, nähtiin me keltasen hiekan loppuvan

+pitkään, suoraan kaistaleeseen, ja se oli yhdessä, toisesta päästä

+toiseen, avaran, viheriän maan kanssa, jonka läpi kävi luikertaen

+juova, ja Tom sanoi sen olevan Niili-joen. Nyt kolkutti mun sydämmeni

+taas, sillä Niili oli toinen seikka, jota minä en sittekään ollut

+pitänyt rehellisenä. Nyt mä voin teille kertoa eräästä asiasta, jok'on

+vissi kuin naulattu, nimittäin että kun on kulkenut neljättä tuhatta

+englannin penikulmaa keltasen hiekan yllä, joka paahtaa kuumuutta

+niin että silmänne vettyy katsellen sitä, ja te ootte tuota matkaa

+kestäneet noin viikon ajan, niin sitten se viheriä maa käypi teille

+niin kotosaks, niin helläks kuin taivas, niin että silmänne vettyy

+uudestaan. Niin kävi minun ja niin kävi Jiminkin.

+

+Ja kun Jim viimeinkin rupes uskomaan, että tää tässä oli todellakin

+Egyptin maa, jota hänen silmänsä näki, niin hän ei tahtonut tulla

+siihen seisoen, vaan pani polvilleen ja otti hatun päästään, sillä

+hän sanoi, ettei käynyt laatuun köyhälle neekeri paralle tulla toisin

+viisin semmoseen maahan, jossa semmoset miehet olit olleet kuin Mooses

+ja Jooseppi ja Faarao ja muut profeetat. Hän oli presbyteriaani ja

+kunnioitti Moosesta, joka myöskin oli presbyteriaani mukamas. Häntä

+oikein puistutti, ja hän sanoi:

+

+"Tää on Egyptin maa, on Egyptin maa, ja minä saan nähä sen omin

+silimin. Ja toss'on joki, ku muuttu vereks, ja minä nään justiin sen

+saman maan, miss'oli rutot ja täit ja sammakot ja heinäsirikat ja

+rakeet ja missä he merkki ovenpielukset ja missä Herran enkeli tuli

+yösyämmenä ja tappo kaikki vastasyntyneet poikakakarat koko Egyptin

+maassa. Voi, vanaha Jim ei oo sen väärtti, että näkis sitä päivää."

+

+Ja sitten hän itki, sillä hän oli niin kiitollinen. Hänellä ja Tomilla

+oli nyt pakisemista, ja Jim oli niin kiihossaan, sillä maa oli niin

+täynnään juttuja -- Jooseppi ja hänen veljensä, Mooses kaisloissa,

+Jaakopin matka Egyptin maahan jyvän ostoon, hopeapikari säkissä, ja

+muita hauskoja kertomuksia; ja Tom oli yhtä paljon kiihossaan, sillä

+maa oli niin täynnä historiaa hänen malliinsa -- siin' olit Noureddin

+ja Bedreddin ja semmoset hirveät jättiläiset, jotka panit villat Jimin

+päässä nousemaan pystyyn; ja koko joukko muita värkkiä "Araabian

+öistä", jotk' ei tehneet puoltakaan niistä urostöistä, joista he

+kerskasit, siit' oon minä vissi.

+

+Mutta nyt me saatiin pitkä nenä, sillä syntyipä kun syntyikin, tommonen

+aamusumu, eikä siit' olis ollut mitään hyötyä, ett' olis seilattu sen

+yli, sillä silloin olis koko Egyptin maa voinut jäädä meiltä hiiteen;

+vaan mielestämme oli parasta pysäyttää ilmapallo juur siihen paikkaan,

+missä pyramiidit olit haihtuneet ja hävinneet pois, ja sitten laskea

+alas lähes maapintaa ja antaa mennä niin ja pitää hyvin tarkasti

+tähystystä. Tom tarttui peräsimeen, minä seisoin vieressä valmiina

+antamaan ankkurin mennä. Jim istui kahen reisin keulalla tonkiakseen

+silmillään sumuun ja vahtiakseen vaaroja sinnekohin. Me laskettiin

+maahan päin hyvin varovasti, mutt'ei sentään liian turskilla faartilla,

+ja sumu kävi yhä paksummaks, niin paksuks, että Jim näytti sumuselta

+ja savuselta ja karvahassulta sen läpi. Oli hirveän hiljaa, ja me

+haasteltiin hiljaa ja pelättiin. Silloin tällöin sanoi Jim:

+

+"Korottakaa vähä, Tommi herra, korottakaa vähä!" ja ylös me

+noustiin pari jalkaa ja seilattiin suorastaan yli löyhäkattosen

+savimökin, jossa väki vastikään oli nukkunut ja rupes nousemaan ja

+ojentelemaan ja haukottelemaan; ja kerran kun yks vetelys tuskin oli

+päässyt takaraajoilleen, jotta pystyi ojentelemaan ja haukottamaan

+kunnollisesti, annettiin me hälle tuuppaus selkään, niin että hän heräs

+kerrassaan. Niin meni meiltä lähes tunti, ja kaikki oli hiiren hiljaa,

+ja me koettiin kuunnella ja pidettiin henkeämme, sitten harveni sumu,

+ja Jim huusi sydän kurkussa:

+

+"Herran nimmeen, takasin Tommi herra! Tässä tulloo hirivein jättiläinen

+'Araabian öissä' päällemmä." Ja hän sänttäs peräpuoleen paattiin.

+

+Tom totteli, ja kun pallo nyt seisoi, katsoa töllötti meihin naama,

+suuri kun meidän talomme siellä kotona, sisään reilingin yli aivan kuin

+talo ikkunoineen, ja minä paiskasin maata ja kuolin. Minä olin kai

+ollut kuolleena ja vainajana noin minuutin ajan tai enemmänkin; sitten

+mä virkosin taas, ja Tom oli iskenyt veneen keksin kiinni jättiläisen

+alahuuleen ja piti palloa paikallaan sillä, samalla kun hän pää

+kallellaan katsoa tuijotti tuota kauheaa naamaa.

+

+Jim oli polvillaan ja kädet ristissä ja katsoi rukoilevasti

+kummitukseen, ja hänen huulensa olit työssä, vaan ei hiiskunut

+sanaakaan. Minäkin pikkusen kurkistelin ja olin pyörtyä taas, mutta Tom

+sanoi:

+

+"S'on kuollut, te pöllöt! S'on sfinksi!" En koskaan ole nähnyt

+Tomia niin pienenä ja kärpäsen näkösenä; mutta s'oli sentähden, kun

+jättiläisen päämöhkäle oli niin suuri ja kauhea. Kauhea, niin, sitä

+s'oli, mutta se ei ollut inhottava, sillä helposti voi nähdä, että

+n'oli ylhäiset kasvot, jopa tavallaan alakulosetkin, eivätkä ne

+ajatelleet katsojaa, vaan toisia asioita ja tärkeämpiä. Ja ne kasvot

+olit kivestä -- punasellaisesta kivestä -- ja nenä ja korvat oli

+survastu pois, ja siitä ne näytti rääkätyltä, ja me tunnettiin surua

+sen tähden.

+

+Me työnnettiin takasin vähä ja seilattiin hänen ympäri ja hänen päänsä

+päällä, ja hän oli yhtä suuri joka haaralta. S'oli miehen pää, tai

+kukaties vaimon, tiikerin ruumiissa kiinni, joka oli sata viiskolmatta

+jalkaa korkea, ja sillä oli etukäpäläin välissä pieni herttanen kirkko.

+Kaikki tyyni, pait pää, oli ollut hiekan alla monta sataa, kukaties

+tuhattakin vuotta; mutta h'olit juuri nykyisin kaivaneet hiekan pois

+ja löytäneet tuon pienen kirkon. Siihen meni varmaankin paljo, paljo

+hiekkaa tuon elukan hautaamiseen, melkein yhtä paljon kuin höyrylaivan

+kantamiseen, tykkään mä.

+

+Me pantiin Jim maihin pääkallon päälle ja annettiin hälle Amerikan

+lippu hänen turvaksensa, sillä olihan tää vieras maa. Sitten me

+seilattiin pois, välin tuolle taholle, välin tälle, saadaksemme --

+kuten Tom sitä sanoi -- "vaikutuksia" ja "perspektiivilöitä" ja

+"proportioniloita", ja Jim hän teki voitavansa ja tälläs itsensä

+milloin tähän äksänpäksään, milloin tuohon, mutta paras oli hän, kun

+hän seisoi päällään ja riputti sääriään kuin sammakko. Mitä kauvemmas

+me tultiin, sitä pienemmäks tuli Jim ja sitä suuremmaks sfinksi, ja

+lopuks he olit vain kuin perhonen kirkontapulin nenässä. Sillä viisin

+tuopi tuo perspektiivilä oikeat proportion ilot näkyviin, sanoi Tom;

+hän sanoi, että Julius Cassar'in neekerit eivät tienneet kuinka suuri

+hän oikeastaan oli, he olit häntä liian likellä mukamas.

+

+Sitten me seilattiin yhä kauvemmas ja kauvemmas, kunnes ei enää

+nähty Jimiä ollenkaan, ja silloin oli toi suuri möhkäle kaikkein

+ylhäisimmillään, kun se katsoi yli Niilin laakson niin hiljaisena ja

+juhlallisena ja yksinäisenä, ja kaikki noi pienet, viheliäiset mökit

+ja roskat, mit' oli sen ympärillä, olit tykkönään poissa ja menneet

+maailmaan, eikä mitään muuta ollut tallella kuin pehmeä loppumaton

+matto keltaista samettia, ja s'oli hiekka.

+

+S'oli oikea paikka pysähtyä, ja me tehtiin niin. Me istuttiin siinä

+ja katseltiin ja tuumittiin puoli tuntia, ei kumpikaan haastanut

+mitään, sillä me tunnettiin semmosta rauhaa ja jonkimmoista juhlaa,

+kun muistettiin, miten toi kummitus oli tolla viisin vilkassut yli

+laakson ja tuuminut suuret tuumansa aivan yksinään tuhansia vuosia

+yhteen mittaan; eikä vielä tänä päivänäkään kukaan voi keksiä mitä s'on

+tuuminut.

+

+Viimein otin minä kiikarin ja näin pieniä matosia, tai mitä lie ollut,

+matelevan samettimatolla ja muutamia toisia, jotka ryömit ylöspäin

+elukan selkää myöten, ja sitten näin mä pari kolme valkosta sumupilveä

+ja pyysin Tomia kiikaroimaan. Sen hän tekikin ja sanoi:

+

+"N'on luteita. Ei, ootappas -- n'on -- n'on ihmisiä, luulen mä. Jaa,

+n'on ihmisiä -- miehiä ja hevosia. Ne laahustaa ylös pitkät tikapuut

+sfinksin selkään -- eikö s'oo kummallista? Ja nyt koettavat ne nostaa

+tikapuut -- ja siell' on paljo pieniä savupilviä -- tuhat tulimmaista!

+n'on pyssyjä! Huck, ne hätyyttää Jimiä!"

+

+Me päästettiin voimaa masinaan ja huilattiin sinne, niin että vinkui.

+Me oltiin perillä tuossa tuokiossa ja tultiin kuin myrsky heidän

+keskeensä, ja he hajosit kuin kanaparvi joka taholle, ja jotkut, jotka

+kiipesit tikapuita ylös Jimin kimppuun, kirposit ja putosit maahan.

+Me lennettiin ylös ja nähtiin Jimin makaavan sfinksipään huipulla

+läähättäen ja puolikuolleena pelästyksestä ja avunhuutamisesta. Hän

+oli kestänyt piiritystä kauvan aikaa -- koko viikon, sanoi _hän_,

+mutta niin kauvan sitä ei ollut; näytti vain siltä hänen mielestään,

+kun h'olit häntä niin peevelin lailla ahistaneet. He olit ampuneet

+häntä ja pyssynkuulat olit surisseet hänen korvissaan, mutta hän ei

+ollut haavotettu, ja kun he äkkäsit, ettei häntä saanut seisomaan ja

+ettei kuulat häneen käynyt hänen maatessaan, noutivat he tikapuut, ja

+silloin hän ymmärsi, että piru hänet veis mukamas, jos ei me tultu

+kuin tuulessa. Tom oli hyvin suuttunut ja kysyi hältä, miks' ei hän

+näyttänyt heille lippua ja komentanut heitä hiiteen Yhdys-Valtain

+nimessä. Jim sanoi sitä tehneensä, mutta he antoivat palttua sille

+mukamas. Tom sanoi ilmoittavansa asian hallitukselle Washingtoniin, ja

+sitte sanoi hän:

+

+"Saattepa nähdä, että he saavat pyytää anteeks siitä, kun ovat

+hävässeet Amerikan lippua, ja maksaa korvausta päälle päätteeks, jos

+pääsevät silläkään."

+

+Jim sanoi:

+

+"Maksaa korvausta? Mistä? Ja kelle?"

+

+"Meille tietysti -- vahingosta."

+

+"Ja keltä he pyytää anteeks?"

+

+"Yhdys-Valloilta. Taikka myös me voidaan ottaa vastaan tuo

+anteeksipyyntö, ja antaa vahingonkorvaus hallitukselle."

+

+"Korvaus, se kai on rahhaa, vai mitä? Kuinka paljon rahhaahan siitä

+tulloo?"

+

+"Joo, tässä tulee vähintään kolme dollaria mieheen, ehk' enemmänkin."

+

+"No, sitte m'otetaan rahat, Tommi herra, ja annetaan hallitukselle

+anteeks! Mitä sanotte siihen, Tommi herra? Ja mitä Huck meinaa?"

+

+Tom hän naureskeli, mutta me tykättiin, että se kävi mukiinsa. Ja niin

+sovittiin me siis, että otettais rahat. Koska tuo homma oli mulle

+vallan outoa, kysyin mä Tomilta, pyytävätkö _maat_ aina anteeks, kun

+ovat menetelleet tyhmästi mukamas, ja hän sanoi:

+

+"Pyytävät kyllä -- nimittäin pienet maat."

+

+Me seilattiin yltympäri ja tutkittiin pyramiideja ja sitte me noustiin

+ja työnnettiin suorastaan masinamme pyramiidin litteää huippua vasten

+ja nähtiin, että tään pyramiidin laita oli juur kuin toi herra sanoi

+sunnuntaikoulussa. Siin' oli neljällä taholla rappuset, jotk' alkoivat

+alhaalta ja yhtyivät ylhäällä huipussa; mutta ei saattanut nousta ylös

+noita rappusia, sillä jokainen astuin ulottui aina leukaan asti, ja

+kiipijää täytyi auttaa takaapäin. Toiset pyramiidit olit siinä lähellä,

+ja väkijoukko, ku liikkui kirkolle niiden välissä, olit kuin matelevia

+luteita; niin korkealla oltiin me ilmassa.

+

+Tom ei voinut olla rauhassa, hän oli niin kauhean ilonen ja

+kummastunut, kun sai olla niin kuulusassa paikassa, ja juttuja oikein

+vuoti hänestä, tykkäsin mä. Hän sanoi voivansa tuskin uskoa, että

+hän oli samalla paikalla, josta prinssi pakeni pronssi-hevosella. Se

+tapahtui "Araabian öiden" aikana mukamas. Joku oli antanut prinssille

+pronssisen hevosen, jonka etulavassa oli ripa, ja hän voi nousta sen

+selkään ja lentää ilmassa kuin lintu ja sillä viisin matkustaa maailman

+halki ja ohjata sitä vääntämällä ripaa ja lentää liipottaa korkealle

+tai matalalle ja laskea maihin missä hyvänsä.

+

+Kun hän oli puhunut tuosta kaikesta, tulipa keskeemme tommonen ikävä

+hiljaisuus, joka kuten tiedätte syntyy, kun joku on laskenut oikein

+mestarin valheen ja te tykkäätte niinkuin syntiä hänestä ja toivotte

+voivanne vaihtaa puheen ainetta ja saada hänet häpeästään taas, mutta

+olette itsekkin hämillänne ettekä tule mihinkään; ja ennenkun ehtii

+päästä tolkuilleen ja tehdä jotakin, on tuo hiljaisuus jo levinnyt

+ja työnsä tehnyt. Min' olin hämilläni, ja Jim oli hämillään, eikä

+kumpikaan pystynyt suutansa avaamaan. No, Tom hän mulkoili minuun

+hetkisen ja sanoi:

+

+"Puhu suus puhtaaks! Mitä sä meinaat?"

+

+Minä sanoin:

+

+"Tom Sawyer, _sinä_ et usko itse mitä sanot."

+

+"Miks'en uskois? Mikä estäis minua uskomasta?"

+

+"Yks estää sua uskomasta: tuo ei oo voinut tapahtua, siinä kaikki."

+

+"Miks' ei se olis voinut?"

+

+"Sanoppas mulle, _kuinka_ se olis voinut?"

+

+"Tämä pallo on riittävä todistus siitä, että se vois tapahtua --

+luulisin mä."

+

+"Hä?"

+

+"Hä? Tuommosta pöllöä en ikinä nähnyt: eikö tämä pallo ja tuo

+pronssihevonen ole _samaa_, vaikk' eri nimillä?"

+

+"Ei, sitä ne ei ole. Toinen on pallo, toinen on hevonen. Ne on vallan

+eri asioita. Toiste sinä varmaankin väität, että talo ja lehmä on

+samaa."

+

+"No, voi vekkulin kekkuli, nyt pani Huck hänen pussiin taas! Siit' ei

+hän pääse mihinkään!"

+

+"Pidä suus, sinä Jim. Sin' et tiedä mitä sä puhut. Eikä Huckkaan.

+Katsos nyt, Huck, minä selitän sen sulle, jotta sen käsität. Katsos,

+se ei ole yksistään _muoto_, joka tekee jonkun asian yhtä- tai

+erillaiseks, vaan se on sisällinen _periaate_, ja periaate on sama

+kummassakin. Joko ymmärrät?"

+

+Minä tuumasin tuota ja sanoin sitten:

+

+"Mitä tuost' on hyötyä? Periaatteet on hyvät olemassa, mutta ne ei voi

+vääntää nurin sitä totta, että mihin ilmapallo pystyy, ei ensinkään

+näytä, mihin hevonen pystyy."

+

+"Tyhmyyttä, Huck! Ethän sinä lainkaan ymmärrä. Kuule nyt -- sehän on

+selvää. Eikö me lennetä ilmassa?"

+

+"Lennetään."

+

+"No eikö me lennä korkealla tai matalalla, justiin kuin lystää?"

+

+"Lennetään."

+

+"Eikö me mennä minne vain tahotaan?"

+

+"Mennään."

+

+"Ja eikö me mennä myöskin missä hyvänsä ja milloin hyvänsä?"

+

+"Mennään."

+

+"Millä lailla me pannaan pallo liikkeelle ja miten tyyrätään sitä?"

+

+"Painamalla nappuloita."

+

+"No, nyt mä luulen, ett' asia on teille selvillä. Tuossa toisessa

+kohdassa liikkuminen ja tyyrääminen tapahtui vääntämällä ripaa. Me

+väännetään nappulaa, prinssi väänsi ripaa. Siin' ei oo hiuskarvaakaan

+erotusta, kuten näätte. Tiesin että saisin sen mahtumaan kalloonne, jos

+jauhasin kylliks."

+

+Hän oli niin ilonen, että rupes viheltelemään. Mutta minä ja Jim ei

+hiiskuttu mitään, niin että hän katkas hämmästyneenä vihellyksensä ja

+sanoi:

+

+"Kuules nyt, Huck Finn, etkö sä ymmärrä _vieläkään?"_

+

+Mä sanoin:

+

+"Tom Sawyer, tahtosin kysyä sulta jotakin."

+

+"Kysy", sanoi hän, ja mä näin, että Jim vilkas kuulemaan.

+

+"Minun käsittääkseni on koko solmu nappuloissa ja rivassa -- muut asiat

+ei tiedä mitään. Nappulassa on toinen kaava, rivassa toinen, mutta

+vähät siitä."

+

+"Niin, niiss' on yks ja sama voima."

+

+"No, hyvä. Mutta mikä voima on se, jok' on kynttilässä ja tulitikussa?"

+

+"S'on tuli."

+

+"Onko se sama kummassakin?"

+

+"On, kun onkin."

+

+"No, hyvä. Jos mä nyt sytytän nikkariverstaan tulitikulla, mitens

+silloin käy tuossa verstaassa?"

+

+"Se palaa."

+

+"Ja jos mä sytytän tuon pyramiidin kynttilällä -- palaako sekin?"

+

+"Ei tietysti."

+

+"No, hyvä. Tuli on samaa kumpasessakin. _Minkätähen_ palaa verstas,

+mutta pyramiidi ei?"

+

+"Sentähen, että pyramiidi _ei voi_ palaa."

+

+"Kas tuota! Ja _hevonen ei voi lentää!"_

+

+"No voi turkin pippuri, kuinka se Huck pani hänet pussiin taas! Hän on

+nyt siinä, ja suu on nuoralla kiinni, on kun onki! S'oli pahin pussi,

+mihinkä kukkaan on luikunu -- ja jos minä -- --"

+

+Mutta Jim oli pakahtua nauruun eikä voinut saada sanaa suustansa, ja

+Tom oli niin raivossaan nähdessänsä, kuinka näppärästi minä olin saanut

+hänet kumoon ja vääntänyt hänen omat todistuksensa häntä vastaan ja

+survonnut hänet pieniin palasiin niillä, niin että kaikki, mitä hän

+voi sanoa, oli, että joka kerta kun hän kuuli minun ja Jimin kokevan

+keskustella, niin häpes hän tätä ihmiskunta parkaa mukamas. Minä en

+sanonut mitään -- tunsin vain olevani perttuleen mielissäni. Kun minä

+oon voittanut toisen, en minä ruukkaa, niinkuin niin monet muut, käydä

+sitä laulamassa talosta taloon, sillä mä aattelen, että jos mä olisin

+tuon toisen sijassa, en minä tahtos kenenkään laulavan minusta. Parempi

+on olla jalo, s'on minun ajatukseni.

+

+

+

+

+KOLMASTOISTA LUKU.

+

+

+Vähitellen poistuttiin me, ja Jim jäi risteilemään sinne pyramiidein

+ympärille. Me kiivettiin alas aukolle, josta mennään käytävään, ja

+mentiin sinne sisään muutamien Arabialaisten kanssa, kynttilät käsissä,

+ja kaukana keskellä pyramiidia tultiin me huoneeseen, joss'oli suuri

+kivikirstu, jossa he ruukkasit pitää tuota kuningasta, aivan kuin toi

+herra sunnuntaikoulussa sanoi; mutta kuningas oli nyt poissa -- joku

+oli ottanut hänet. Mutta minä en juur kaivannut tuota paikkaa, sillä

+saattoihan siell' olla aaveita, tosin ei tuoreita, mutta minä en tykkää

+heistä ollenkaan.

+

+Sitte me mentiin alas ja saatiin pari pientä aasia ja ratsastettiin

+vähäsen, ja sitte me kulettiin paatilla ja sitte aaseilla taas ja

+tultiin Cairoon; ja kaiken aikaa oli tie niin tasanen ja korea, etten

+oo sen vertasta nähnyt, ja siinä oli taatelipalmuja molemmin puolin

+ja alastomia lapsia, ja miehet olit punaset kuin vaski ja hienot ja

+väkevät ja koreat. Ja kaupunki oli kummallisuus. Semmoset ahtaat kadut

+-- tuskin muuta kuin kujat, ja täpotäynnään väkeä turbaaneissa ja

+naisia hunnuissa, ja kaikki olit pyntätyt riikinkukon väriin, ja te

+hämmästyitte kuinka kameelit ja väki saattoi päästä toinen toisen ohi

+moisissa pienissä raoissa, mutta he pääsit kuitenkin -- niin, s'oli

+kerrassaan sekasotkua, ja jokainen huusi hullummasti kuin toinen.

+Puotit ei olleet isot kyllä niissä kääntyäkseen, mutt' ei tarvinnut

+mennä sisään, puotiherra istui kuin räätäli tiskillänsä, polttaen

+pitkää, käärmeentapasta piippuaan, ja hällä oli tavaransa niin lähellä,

+että hän ulottui niihin käsin, ja hän oli melkein kadulla, sillä

+lastatut kameelit sukivat häntä ohimennessään.

+

+Silloin tällöin lensi joku suuri herra ohi vaunuissa, ja kummallisesti

+puetut miehet juoksit niiden edessä ja huusit ja löylytit jokaista,

+jok' ei mennyt pois tieltä, pitkällä karahkalla, ja yks kaks tuli

+sulttaani ratsastaen hevosen selässä pitkän ratsujoukon etunenässä, ja

+niin hän oli koreasti puettu, ett' oikein olis teitä läähöttänyt, ja

+kaikki putosit pitkälleen ja makasit mahallansa, kun hän ajoi ohi. Minä

+sen unhotin, mutta yks värkki mieheks tuli virkistämään muistiani. Hän

+oli yks niistä, jotka juoksit etukynnessä.

+

+Siellä oli kirkkoja, mutta heill' ei ollut ees sen verran älyä, ett'

+olisit pitäneet sunnuntaita pyhänä -- vaan he juhlivat perjantaina ja

+rikkoivat sapatin. Kun menette sisään kirkkoon, täytyy teidän ottaa

+kengät jalastanne. Siell' oli joukottain miehiä ja poikia kirkossa,

+jotk' istuit eri ryhmissä kivilattialla ja pitivät hirveää elämää --

+he oppivat, sanoi Tom, läksynsä ulkoa koraanista, jota he luulevat

+Raamatuks, vaikkeihän sitä usko ne, jotka paremmin ymmärtävät. En

+ole koko elämässäni vielä nähnyt niin isoa kirkkoa; se oli aivan

+suunnattoman korkea, vallan pyörrytti katsoessaan kattoon. Meidän

+kirkkomme siellä kotikylässä ei ole mitään sen verralla; jos panisitte

+sen tämän sisään niin luulisitte sitä ryytilaatikoks.

+

+Mitä minä mielelläni halusin nähdä, oli dervishi, sillä mä

+olin turkkasen huvitettu dervisheistä tuon tähden, joka pelasi

+kameelinajajalle nuo kepposet. Me tavattiin muutamia eräässä kirkossa,

+ja he kutsuit itseänsä Pyöriviks Dervisheiks; ja he pyöriä tanssivat

+myös -- min'en koskaan ole nähnyt mokomaa. Heill' oli päässään korkeat

+hatut, kuin sokeritopat, ja liinaset alushameet; ja he pyörivät

+hyörivät kuin hyrrät, ja alushameet huijasit kuin siivet, ja s'oli

+mukavinta, mitä koskaan olen nähnyt, ja sai minut melkein juopuneeks,

+kun katsoin sitä. He olit kaikki tyyni Moslemia, sanoi Tom, ja minun

+kysyissäni hältä, mitä mokomaa Moslemi oli, sanoi hän sen olevan

+semmosen ihmisen, jok' ei ollut presbyteriaani. No, olihan niitä

+paljokin semmosia Missourissa, vaikk'en sitä ennen tiennyt.

+

+Me ei nähty puoltakaan nähtävistä Cairossa, kun Tom oli moisessa hiessä

+hakemaan paikkoja, jotk' oli kuulutettu historiassa. Meill' oli hätä

+housuissa, ennenkun löydettiin se jyväaitta, johon Jooseppi keräs jyviä

+nälkävuosiks, ja kun me viho viimein löydettiin se, ei siin' ollut

+paljo nähtävää, sillä se ei ollut muuta kuin vanha ränstynyt hökkeli;

+mutta Tom oli mielissään ja piti siitä enemmän elämää kuin minä

+olisin pitänyt, jos olisin astunut naulan jalkaani. Millä viisin hän

+pystyi löytämään tuohon paikkaan, sitä en koskaan voi saada päähäni.

+Me kuljettiin ohi ainakin neljäkymmentä ihan samallaista hökkeliä,

+ennenkun me tultiin perille siihen, ja min' olisin tyytynyt mihin

+hyvänsä, mutta hänelle ei kelvannut muut kuin se oikea. En koskaan

+ole nähnyt niin mitään merkillistä ihmistä kuin Tom Sawyer. Samassa

+minuutissa, kun hän tapasi sen oikean, tunsi hän sen heti yhtä helposti

+kuin minä tuntisin toisen paitani, jos mull' olis mitään, mutta millä

+kurin hän menetteli, sit' ei hän pystynyt sanomaan, ei enemmän kuin

+lentämään; niin väitti hän itse.

+

+Sitten me ison aikaa haettiin taloa, jossa asui se poika, joka opetti

+Cadia, kuinka hänen piti erottaa niitä rasioita, joissa oli vanhat

+ja tuoreet oliivit; hän sanoi jutun olevan kotosin "Araabian öistä",

+ja hänen piti kertoa siitä mulle ja Jimille, kun oli aikaa mukamas.

+No, me haettiin ja haettiin, kunnes min' olin kaatua kumoon, ja minä

+pyysin Tomia jättämään se hiiteen ja tulemaan huomispäivänä hankkimaan

+jotakuta ihmistä, joka tuntis kaupungin ja vois haastaa Missourin

+kieltä ja opastaa meidät suoraan sinne paikkaan; mut' mitä vielä! --

+hän tahtoi, kun tahtoikin, löytää sinne itse, ei kelvannut muut konstit

+mukamas. No, mitä muuta kuin jatkaa. Viimein tuli kummallisin seikka,

+mitä min' olen nähnyt. Talo oli poissa, mennyttä kalua monta sataa

+vuotta sitten -- jokainen palanen poissa, pait' yks mureneva tiilikivi.

+No, kuka nyt uskois, että poika viikari Missourin kaukasista metsistä,

+jok' ei koskaan ollut siinä kaupungissa ennen, kykenis ottamaan selkoa

+siitä paikasta ja löytämään tuon talon? -- mutta Tom Sawyer sen teki.

+Minä tien vissisti että hän sen teki, sillä minä näin hänen sen

+tekevän. Min' olin aivan hänen vieressään ja näin hänen näkevän tiilen

+ja näin hänen tuntevan sen. Mutta millä kurin hän _voi_ menetellä

+noin? tuumasin itsekseni. Onko se tietoa, vai onko se vaistoa -- kuin

+koiralla?

+

+Niin, s'on totta, juur kun se tapahtui; selittäköön sen kukin

+kuten hyvänsä. Min' olen tuumannut sitä pitkin päätäni, ja se on

+minun ajatukseni, että osa siitä olkoon tietämistä, mutta suurin

+osa on vaistoa. Ja tämän ajatuksen olen mä saanut tästä. Tom pisti

+tiilipalasen taskuunsa, antaakseen sen museolle, ja siinä piti olla

+hänen nimensä sekä päivä, jolloin hän lähti kotiin; ja minä näpistin

+sen hänen taskustaan ja pistin siihen toisen, mutta samallaisen

+tiilipalasen, ja hän ei hoksannut mitään erotusta -- mutta sit' oli

+kuitenkin tietysti. Ja nyt kai on se selvää, että enin osa on vaistoa,

+eikä tietämistä. Vaisto sanoo hälle, missä oikea paikka on, ja niin

+hän tuntee tiilipalasen paikasta, mutt' ei suinkaan tiilenkarvasta.

+Jos s'olis tietämistä, eikä vaistoa, niin hän tuntis tiilipalasen ens

+kerralla, kun sen näkee, sen ulkonäöstä -- mutta sitä hän ei tehnyt.

+Siitä näkyy, että mitä kerskataankaan tietämisestä, että s'on mukamas

+niin erinomaista, niin on vaisto neljäkymmentä kertaa muhkeampaa, ---

+johon voi luottaa. Sitä samaa sanoo Jimkin.

+

+Kun me tultiin takasin, laski Jim palloa ja otti meidät veneeseen, ja

+siell' oli muuan nuori mies punasessa lakissa tupsuineen ja koreassa

+sinisessä silkkimekossa ja väljissä housuissa, ja shaali oli hänen

+vyötäreillään, joss'oli pistoolit, ja hän osas puhua engelskaa ja

+tahtoi ruveta opastajaks meille ja viedä meidät Mekkaan ja Mediinaan

+ja Keski-Afrikaan ja joka paikkaan puolesta dollarista päivässä ja

+ruuasta, ja me hyyrättiin hänet ja mentiin ja pännättiin pallon voimaa,

+ja juur kun oltiin syöty päivälliset, heiluttiin me sen paikan yllä,

+miss' Israeliitit menit Punasen meren yli, kun Farao koki saada heistä

+kiinni ja vesi vyöryi hänen päällensä. Me seisottiin ja katseltiin

+kauvan aikaa tätä paikkaa, ja Jim oli niin mielissään, kun sai sitä

+silmäillä. Hän sanoi voivansa nähdä kaikki tyyni tällä hetkellä,

+aivan kuin se tapahtui; hän voi mukamas nähdä Israeliitain marssivan

+vesiseinäin välissä ja Egyptiläisten tulevan kaukaa ja rientävän

+aivan ratketakseen ja menevän sinne sisään, juur kun Israeliitit olit

+menemässä ulos, ja kun Egyptiläiset olit sisässä joka sorkka, niin

+vesiseinät vyörähti heidän yllensä mukamas ja hukutti joka miehen.

+Sitten me pingotettiin pallon voimaa taas ja huilattiin pois ja lentää

+liipotettiin Siinain vuoren yli ja nähtiin se paikka, missä Mooses

+löi palasiin kivitaulut ja missä Israelin lapset majailit tasangolla

+ja palvelit kultavasikkaa; ja kaikki tyyni oli niin hauskaa kuin

+suinkin, ja opas hän tunsi jokikisen paikan yhtä hyvin kuin minä tunnen

+kotikylän.

+

+Mutta tuli semmonen seikka, ku kerrassaan ajoi hiiteen kaikki tuumamme.

+Tomin vanha, ränstynyt maissipiippu oli niin vanhentunut ja lahonnut

+ja halkeillut, ettei se enää voinut pysyä ko'ossa, huolimatta kaikista

+kääreistä ja siteistä, vaan se jo suorastaan mätäni ja hajos. Tom hän

+ei tiennyt _mitä_ hän tekis. Professorin piipusta ei ollut mihinkään --

+s'oli vain merenvahaa, ja ken on tottunut maissipiippuun, hän tietää

+sen olevan kaikkia muita piippuja maailmassa mahtavampi, eikä kukaan

+voi häntä saada polttamaan toisella. Hän ei tahtonut ottaa minun

+piippuani, min' en voinut häntä yllyttää. Siin' oli hän.

+

+Hän mietiskeli asiaa, ja sanoi, että meidän täytyi kuleksia vähäsen ja

+koittaa nuuskia löytyiskö mitään Egyptissä tai Arabiassa tai muissa

+maissa; mutt' oppaamme sanoi: ei -- siit' ei ollut mitään hyötyä,

+ei ollut mukamas tuommosta piippua missään. Tom oli oikein pahalla

+tuulella vähän aikaa, mutta sitte hän virkos taas entisilleen ja sanoi

+saaneensa vehkeen päähänsä ja tiesi mukamas nyt, mit' oli tekeminen.

+Hän sanoi:

+

+"Mulla on toinen maissipiippu, ja se on priima sorttia vielä ja melkein

+uusi. Se on orrella kyökin takan päällä -- kotikylässä. Jim, kuules --

+sinä ja opas saatte lähteä sitä noutamaan, niin minä ja Huck majaillaan

+täällä Siinain vuorella kunnes te tulette takasin."

+

+"Mutta, Tommi herra, me ei koskaan löyetä kylää. Piipun mä kyllä löyän,

+mä tunnen kyökin kuin paitani, mutta, tuhat viäköön, me ei osata kylään

+eikä Sant Louis'iinkaan tai mihinkään muuhun paikkaan. Me ei tiietä

+tiätä, Tommi herra."

+

+S'oli tosi asia, ja se ällistytti Tomin hetkeks. Sitte sanoi hän:

+

+"Kuulkaa nyt -- kyllä se menee, ja minä sanon teille millä viisin.

+Te väännätte kompassia ja lennätte länteenpäin kuin nuoli, kunnes te

+tulette Yhdys-Valtoihin. Se ei ole vaikeaa, sillä s'on ensimmäinen maa,

+johon tulette Atlantin meren tuolla puolen. Jos tulette sinne päivän

+aikana, niin antakaa mennä suoraan länteenpäin Floridan ylärannikolta,

+ja yhden ja kolmen kvartin tunnin kuluttua tuutte Mississippi suuhun

+-- sillä faartilla kuin min' annan teille. Te tulette olemaan niin

+korkealla ilmassa, että maa on hyvin kaareva -- melkein kuin nurin

+kaadettu pesuvati -- ja te näätte koko joukon jokia kiemurtelevan joka

+taholla, kauvan ennenkun tulette sinne, ja te voitte vallan helposti

+löytää Mississippin. Sitte voitte seurata jokea pohjoseen päin liki

+yhden ja kolmen kvartin tunnin, kunnes näätte Ohion laskevan siihen;

+silloin pitää teidän tähystää tarkoin, sillä silloin ootte likellä.

+Vasemmalla puolen näätte toisen juovan yhtyvän -- s'on Missouri, ja

+vähä ylempänä on St. Louis. Sitte laskette pallon matalalle, niin

+että voitte tarkastaa kyliä, joiden yli menette. Te lennätte noin

+viiden kolmatta kylän ja kauppalan yli viidessätoista minuutissa, ja

+te tunnette kyllä meidän kylämme, kun sen näette -- ja joll'ette sitä

+tunne, niin voitte huutaa alas ja kysyä."

+

+"Jos s'on niin heleppo, niin voiaan kai me tehä sen sitte, Tommi herra.

+Niin, kyllä me tehään se."

+

+Opas oli myöskin vissi asiasta, ja hän luuli pian oppivansa pitämään

+perää.

+

+"Jim voi opettaa teille koko konstin puolessa tunnissa", sanoi Tom.

+"Nämä ilmapallot on yhtä helpot tyyrätä kuin tavallinen paatti."

+

+Tom otti framille kartan ja merkitsi siihen kurssin ja mittas sen ja

+sanoi:

+

+"Jos menette länteenpäin, niin se nähkääs on mukavin tie. Ainoastaan

+noin seitsemän tuhatta englannin penikulmaa. Jos menette itäänpäin ja

+sitte yltympäri, niin tulee kaks vertaa enemmän matkaa." Sitten sanoi

+hän oppaalle: "Katsokaa te molemmat kielikelloa kaiken aikaa, ja kun se

+ei osota 300 penikulmaa tunnissa, pitää teidän mennä korkeammalle tai

+alemmalle, kunnes tulette ilmavirtaan, joka menee samaan suuntaan kuin

+te. Tämä lintu voi lentää 100 penikulmaa tunnissa ilman mitään tuulta

+avukseen. Voi tavata yli 200 penikulman myrskyn milloin vain tahtoo."

+

+"Kyllä me tavataan."

+

+"Niin, koetkaa. Välistä te kyllä saatte kohota pari penikulmaa, ja

+silloin tulee turkkasen kylmä, mutta enimmäkseen tapaatte te myrskynne

+paljon alemmalta. Jos vain saisitte kiinni oikein hirmumyrskystä --

+niin sekös olis teille passi se! Tästä näette professorin kirjoista,

+että ne menee länteenpäin näillä latituuteilla; ja ne menee matalalla

+myös."

+

+Sitten hän räknäs ajan ja sanoi:

+

+"Seitsemän tuhatta penikulmaa, 300 penikulmaa tunnissa -- te voitte

+tehdä koko matkan yhdessä päivässä, kahdessakymmenessäneljässä

+tunnissa. Tänään on torstai; te voitte olla täällä taas lauvantaina

+iltapäivällä. Kas niin, viskatkaa alas muutamia vilttejä ja vähä ruokaa

+ja kirjoja ja muuta tavaraa mulle ja Huckille, ja sitte voitte lähteä

+tiehenne. Täss' ei oo aikaa kuhnustelemaan -- tahdon polttaa, ja mitä

+pikemmin tuotte piipun, sen parempi."

+

+Me viskattiin, kaikki yhessä, ulos tavarat meille, ja kaheksassa

+minuutissa oli kaikki kunnossa ja ilmapallo valmiina lähtemään

+Amerikaan. Me sanottiin "ajöös", ja Tom antoi viimeiset käskynsä:

+

+"Kello on nyt kymmentä minuutia vailla kaks j.pp., Siinain vuoren ajan

+mukaan. Kahessakymmenessäneljassä tunnissa ootte te kotona, ja silloin

+on kello kuus aamulla, kylän ajan mukaan. Kun tulette kylään, niin

+laskekaa maihin hieman kummun kukkulan takana metsässä, niin ettei

+kukaan teitä näe; sitten juokset sinä, Jim, alas, ja viskaat nämä

+kirjeet postilaatikkoon, ja jos näet ketään, niin vedä toi rillihattu

+naamalles, ettei he sua tunne. Sitte sä hiivit sisään takatietä

+kyökkiin ja otat piipun, ja panet tämän paperipalasen kyökin pöydälle

+ja pistät jotain päälle, että se pysyy paikoillaan, ja sitte sä

+puikahat ulos ja menet matkoihis, ja älä anna Polly tätin saada sinusta

+vihiä eikä kenenkään muun. Sitte sä käännät koipes pallolle taas, ja

+te tuutte takasin Siinain vuorelle -- 300 penikulmaa tunnissa. Sinun

+ei tarvitse viipyä kylässä enemmän kuin tunnin. Te lähette takasin

+kello seitsemän tai kaheksan e.pp., kylän ajan mukaan, ja ootte täällä

+kahessakymmenessä neljässä tunnissa, tuutte siis perille kello kaks tai

+kolme Siinain ajan mukaan."

+

+Tom luki nyt paperipalasen meille. Siinä seisoi:

+

+    "Torstaina iltapäivällä -- Tom Sawyer Ilmailija lähettää

+    tervehyksiä tätilleen Pollylle Siinain vuorelta, jossa arkki

+    seisoi, ja sen saman tekee Huck Finnkin, ja täti saapi ne huomen

+    aamulla kello puoli seittemän. [Arkin asettaminen väärään paikkaan

+    on luultavasti Huck'in erehdys, eikä Tom'in. M.T.]

+

+                                           Tom Sawyer Ilmailija."

+

+"Kuinka täti parka silloin töllistää taivaaseen ja kuinka hän itkee!"

+sanoi Tom. Sitten hän sanoi:

+

+"Varokaa! Yks -- kaks -- kolme -- antakaa mennä!"

+

+Ja he _antoivat mennä!_ Ilmapallo pillastui, ja tulevassa sekunnissa

+sitä ei nähty ei kuultu.

+

+Tom lähti nyt ensinnä hakemaan sitä paikkaa, jossa kivitaulut lyötiin

+rikki, ja heti kun sen löysi, niin merkki hän paikan, että me voitais

+rakentaa siihen muistopatsaan. Sitten me tavattiin siellä oikein mukava

+luola, josta voi nähdä koko tuot' avaraa tasankoa, ja siinä majailtiin

+me oottaessamme piippua.

+

+Pallo tuli lentäen takasin, ja piippu oli muassa; mutta Polly täti

+oli saanut kynsiinsä Jimin, kun hän sieppas sen, ja joka ihminen voi

+helposti arvata mitä sitten tapahtui: täti pani noutamaan Tomia. Niin

+että Jim sanoi:

+

+"Tommi herra, hän seisoo ulukona porstuvan ovella ja tirkistää teit'

+ylös taivaaseen ja sanoo, ettei liiku paikaltaan mukamas, ennenku on

+saanu teiät kynsiins. Tässä tulloo aika ripitykset, Tommi herra -- s'on

+vissi se."

+

+Sitte me tehtiin lähtöä kotiin, mutt' eipä vain oltu oikein tupralla

+tuulella.

+

+

+

+

+

+

+

+

+End of the Project Gutenberg EBook of Tom Sawyer ilmailija, by Mark Twain

+

+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TOM SAWYER ILMAILIJA ***

+

+***** This file should be named 47411-8.txt or 47411-8.zip *****

+This and all associated files of various formats will be found in:

+        http://www.gutenberg.org/4/7/4/1/47411/

+

+Produced by Juha Kiuru

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions

+will be renamed.

+

+Creating the works from public domain print editions means that no

+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

+(and you!) can copy and distribute it in the United States without

+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

+such as creation of derivative works, reports, performances and

+research.  They may be modified and printed and given away--you may do

+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

+subject to the trademark license, especially commercial

+redistribution.

+

+

+

+*** START: FULL LICENSE ***

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

+Gutenberg-tm License available with this file or online at

+  www.gutenberg.org/license.

+

+

+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

+electronic works

+

+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

+

+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement.  See

+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

+works.  See paragraph 1.E below.

+

+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

+collection are in the public domain in the United States.  If an

+individual work is in the public domain in the United States and you are

+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

+keeping this work in the same format with its attached full Project

+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

+

+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

+a constant state of change.  If you are outside the United States, check

+the laws of your country in addition to the terms of this agreement

+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

+creating derivative works based on this work or any other Project

+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

+the copyright status of any work in any country outside the United

+States.

+

+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

+copied or distributed:

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

+with this eBook or online at www.gutenberg.org

+

+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

+and distributed to anyone in the United States without paying any fees

+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

+1.E.9.

+

+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

+

+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

+License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

+that

+

+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

+     must be paid within 60 days following each date on which you

+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

+     address specified in Section 4, "Information about donations to

+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

+

+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+     License.  You must require such a user to return or

+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

+     and discontinue all use of and all access to other copies of

+     Project Gutenberg-tm works.

+

+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

+     of receipt of the work.

+

+- You comply with all other terms of this agreement for free

+     distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

+electronic work or group of works on different terms than are set

+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

+Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

+works, and the medium on which they may be stored, may contain

+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

+your equipment.

+

+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from.  If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium with

+your written explanation.  The person or entity that provided you with

+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

+refund.  If you received the work electronically, the person or entity

+providing it to you may choose to give you a second opportunity to

+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

+is also defective, you may demand a refund in writing without further

+opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER

+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

+

+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

+with this agreement, and any volunteers associated with the production,

+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

+that arise directly or indirectly from any of the following which you do

+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

+

+

+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of computers

+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

+people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

+and the Foundation information page at www.gutenberg.org

+

+

+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

+Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809

+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email

+contact links and up to date contact information can be found at the

+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+     Dr. Gregory B. Newby

+     Chief Executive and Director

+     gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements.  We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance.  To

+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

+particular state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations.

+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate

+

+

+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

+works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm

+concept of a library of electronic works that could be freely shared

+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project

+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

+

+     www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/47411/47411-8.zip b/47411/47411-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..34096ee
--- /dev/null
+++ b/47411/47411-8.zip