Initial commit

2 files changed, 6995 insertions, 0 deletions

diff --git a/50337-8.txt b/50337-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..aeb97a8
--- /dev/null
+++ b/50337-8.txt
@@ -0,0 +1,6995 @@
+The Project Gutenberg eBook, Niobe, by Jonas Lie, Translated by I. K. Inha

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Niobe

+       Nykyajan romaani

+

+

+Author: Jonas Lie

+

+

+

+Release Date: October 29, 2015  [eBook #50337]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIOBE***

+

+

+E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

+

+

+

+NIOBE

+

+Nykyajan romaani

+

+Kirj.

+

+JONAS LIE

+

+Norjan kielestä suomentanut I. K. Inha

+

+

+

+

+

+

+Otava, Helsinki, 1914.

+

+

+

+

+I.

+

+

+Konttorissa riideltiin. Tohtori kavahti lattialle kiivaana ja

+kalpeana, ikäänkuin karkeloidakseen ensi askeleen hallinkia.

+Kädessään hän rutisti kirjettä. Pari kolme arkkia hän oli nakannut

+levälleen pulpetille ja lääkärikojeilleen. "Olisipahan vaan

+täällä, olisi pahan vaan täällä"... Hän katsoi kattoon ja veti

+syvään henkeä. "... Uskaltaa minulle kirjoittaa mokomaa -- mokomaa

+päätöntä lörpötystä!" -- "Niin, niin, Baarvig, -- täytyyhän meidän

+tyytyä siihen, että lapsemmekin -- aikansa haparoivat, ennenkuin

+tiensä löytävät. Nuoriso tahtoo oikeutensa tähän aikaan, -- pyrkiä

+siksi, mikä sitä viehättää", -- arveli rouva, joka seisoi syrjässä

+kirjahyllyn ääressä ja seuraili miestään silmillään. -- "Tyytyä --

+tyytyä --. Ee-ei."

+

+Hänen katseensa paahtoi läheltä vaimoa kasvoihin, sitten hän sanoi

+verkalleen: "Ee-ei, Bente -- minä _en_ -- tyydy siihen."

+

+Hiljaiset harmaat silmät, jotka hän kohtasi, olivat varmemmat kuin

+hänen. Mutta ei hänen aikomuksensa ollutkaan säikähyttää taikka tehdä

+suurenmoista vaikutusta; hän vaan tahtoi oikein tuntuvalla tavalla

+vaimolleen näyttää ja vakuuttaa sisunsa kaikkein sisintä, jotta tämä

+perinpohjin käsittäisi, että oli kokonaan hyödytöntä väittää vastaan,

+järkyttää hänen vakuutustaan taikka ylimalkaan yrittää hänelle puhua

+järkeä perästäpäin, jahka hän taas rauhoittuisi. Kiireesti hän astui

+lattian poikki ja takaisin, ikäänkuin hakien jotain jota vastaan

+purkaisi kolerista luontoansa, sitten konttorituoli jälleen natisi

+hänen painonsa alla.

+

+"Ee-ei -- Bente! -- tällä kertaa on seinä edessä. Hän ei pääse

+kauemmaksi, ei --. Ee-ei, -- ei kauemmaksi."... Hän pani sormet

+ristiin, älykkään miehen surullisella alistuvaisuudella. --

+"Ensiksi teoloogi... Mutta siksi hän ei voinut ruveta. Hänellä

+kun ei enää ollut uskoa -- tuota kokonaista ja puhdasta uskoa

+-- jota yliopistossa opetetaan"... "Niin, Baarvig, mutta meidän

+tulee antaa vakuutukselle arvoa." -- "Ei totisesti sitä oltu niin

+tarkkoja eikä neulannirkkoja uskon asioissa ennen vanhaan. Siinä

+meni puolenkolmatta vuoden luvut ja kolme tuhatta kruunua kuin tuhka

+tuuleen. Mutta menköön. Ja sitten se tuli filologian ja kielenjuurten

+vuoro. Sillä alalla hän muka tunsi itsensä tulevaksi löytäjäksi.

+Eikös se niin ollut? -- tulevaksi löytäjäksi, joka keksisi tiet

+ihmiskunnan alkuperään ja elämään alku-aikoina... Hänessä muka

+'paloi tutkimishalu' -- hän kirjoitti tutkijainnosta kuin mikäkin

+napamatkustaja -- niin Bente. Ja sen sijaan että olisit yrittänyt

+saada häntä vähän alentamaan ääntään ja malttamaan mielensä, vastasit

+sinä samaan tyyliin. Korkeimmassa äänilajissa kumpikin. -- Luuletko

+niin väärin tehneeni, kun poikaa rohkaisin. Endre nyt kerran on

+semmoinen, että hänen täytyy elää innostuksen mielialassa voidakseen

+tehdä työtä."

+

+-- "Tietysti, -- siis ensiksi profeetta, -- profeetta Endre! -- ja

+sitten löytäjä Endre!... Hih, hih, hah, hah"... tohtori pudisti

+päätään ja huitasi tyhjään paperilla. "Ja sitten... laulaja Endre! --

+Tahtoo jumaliste ruveta laulajaksi!"

+

+Hän ponnahti pystyyn ja ojensi kirjettä vaimoaan kohti.

+

+"Tässä se seisoo, kuuletko, -- tässä se seisoo!" hän huusi. "Hän

+tahtoo laulaa, kuuletko, poika tahtoo laulaa hurmata maailman

+säveltensä voimalla" -- lausui hän jäärytellen. Hän kääntyi ympäri

+ja puserti kurkustaan muutamia oopperasäveliä. Herkesi sitten

+neuvotonna, suonien paisuessa otsassa: "Kun saisin halvauksen!"

+"Jumala varjelkoon sinua omasta pikaisuudestasi, Baarvig; melkein

+toivoisin, että pitelisit pahoin minua sisuasi purkaaksesi, --

+ethän sentään vaimoasi juuri kuoliaaksikaan löisi?" -- lausui

+tämä omituisen lämpöisellä hehkulla. -- "Joo-o, -- niin että talo

+jäisi leivättömäksi... eikä olisi muuta purtavaa kuin paljaat

+tyhjät seinät" -- alkoi tohtori ajatustaan jatkaa sisällisellä

+vahingonilolla. "Niin ei ensinnäkään tulisi rahakirjettä joka

+kuukauden lopussa. Ja sittenpähän saisi laulaa, -- jotta vatsa

+kiljuisi nälästä kuin postitorvi, -- laulaa koko skaalan korkeaan

+F:ään saakka... päivällistä vaan ei kuuluisi, -- ei alkuakaan. Vielä

+mitä. Ja silloin ehkä tulisi terve järki, eikä ehkä enää olisi

+niinkään halpaa ajatella semmoisia pikku asioita kuin päivällistä ja

+illallista -- --."

+

+"Niin, sillä eihän tässä talossa pitänyt saada koskaan mainita,

+että hän rupeisi teoloogiksi tai filoloogiksi semmoisten halpain

+aineellisten seikkain vuoksi, kuin ruokansa ansaitsemiseksi. Vaan

+aina tietysti korkeampia tarkoituksia varten. Minä en koskaan ole

+käsittänyt tuommoista ylellisyysresonemankia, -- vaan aina minulle on

+tullut siitä paha olo, ikäänkuin olisi ollut kissa huoneessa..."

+

+"Ja siihen olet sinä, Bente, ollut hyvänä apuna! -- aina kannattanut

+heitä tuossa korkealle kiipeävässä ihanteellisuudessa."

+

+"Tämä _on_ uutta aikaa, Baarvig. Nyt ei enää olla niin neuvottomia

+kuin minun nuoruudessani, jolloin vaan piti ottaa se mitä tarjottiin,

+alistua ja alistua." -- "Niin kai, heidän pitää haistella ja

+haistella, mistä heillä olisi enin iloa elämässä, niinkuin sinä

+niin kauniisti sanot... Nepä ovat jo keksineet senkin, että heillä on

+'sisempi olemus, joka on pelastettava', -- heidän täytyy ensinnäkin

+tulla sen perille, minkälainen kelvottomuus heitä enin miellyttää.

+Heille on käynyt pyhäksi velvollisuudeksi itseään kohtaan tämän

+selville saaminen." -- "Olet kylläkin viisas ja älykäs, Baarvig,

+mutta sinä et seuraa aikaani. Sinä oikein tahallasi vääristelet

+kaikkea."

+

+"-- Ohho, -- soo-o?... Jaha, hän tietysti _uhraa_ itsensä nyt

+-- taiteelle -- laulun taiteelle! -- eikös se niin ole sillä

+uudenaikaisella siansaksalla?" -- "Rakas Baarvig, etkö voi koettaa

+ajatella asiaa vähän rauhallisemmin" "Sinä ostat -- sen vannon,

+Bente", hän huusi, -- "sinä ostat kengät sen vuoksi, ettei jalkojasi

+palelisi, vaan et suutarinammattia kannattaaksesi... Ääh -- kuinka

+minä vihaan noita resonemankeja!"

+

+Hän kerran toisensa jälkeen kärsimättömästi siveli kädellään suurta

+aivokoppaansa.

+

+Tuli pieni lomahetki, jonka aikana hentokasvuinen rouva hiljaa

+lähestyi häntä. Ikäänkuin lempeä petojenkesyttäjä hän hyväillen ja

+rauhoittaen hiipi sormensa hänen tukkansa kautta.

+

+"Niin, tunnusta, että minua on sääli, Bente; minussa on verta ja minä

+olen oikeassa, mutta minä en saa iskeä millekään puolelle teidän

+kirotun hellän suvaitsevaisuutenne ja lellittelynne vuoksi! -- Sen

+minä sanon sinulle, että juuri tämä vielä tappaa minut." "Jos vaan

+pääsisimme niin pitkälle, että voisimme siitä keskustella järkevästi,

+niin saisit nähdä, miten se helpottaisi", -- lohdutti rouva Bente,

+kun pahin puuska nyt näytti olevan ohi. -- "Kaksikymmentäneljä --

+kaksi-kymmentä-neljä sivua paljaita fraaseja ja pönkitettyä typerää

+itsestäänluulevaisuutta! -- Professoreista ei tietysti kukaan ole

+sen arvoinen, että edes kelpaisi hänen saappaitaan lankkaamaan. Koko

+tiedekunta ei muuta kuin joka vuosi poikii yhä uusia ahdasnäköisiä

+pedantteja, jotka ovat kotoisin Roomasta ja Kreikasta ja meidän

+aikanamme ovat kuin kummittelevia peikkoja --. Ja savusta ja häästä,

+koko tuosta tekemällä tehdystä sekasotkusta tulee sitten kaiken

+kukka: -- Nyt hän tahtoo ruveta laulajaksi! Mäh!"

+

+Mielenosotusta seurasi suun mäiskäys ja teeskennellyn tyhmistynyt

+tuijottaminen vaimoon.

+

+"Hän ei saa 'omantunnon rauhaa', jos hänen täytyy vielä elää

+itsetietoisena siitä, että hän on 'pettänyt kutsumuksensa', niin hän

+itse kirjoittaa." -- "Rakas Baarvig, sitäkö sinun nyt tulee ajatella,

+miten saisit minua kiusatuksi ja vaivatuksi? Poikammehan vuoksi me

+nyt olemme huolissamme, ystäväni!"... "Ja sitten hän ei voi kestää

+sitä, että hänen tulevaisuutensa kytketään näihin poroporvarillisiin

+ammatteihin, -- että hänen täytyy valtion virkamiehenä pikku hölkkää

+kulkea yhtä ja ainiaan samaa asetusten hengetöntä tietä, niin että

+lopulta unohtaa olevan olemassakaan semmoista kuin vapaita tahdon

+mielijohteita. -- Ymmärrätkö Bente, vapaita tahdon mielijohteita." --

+"Kyllä, hyvä ystävä, -- anna vaan valtaa tunteillesi. Sinä _olet_ sen

+tarpeessa, minä näen sen, -- ja minusta sinua on niin sääli."

+

+Rouva puhui hänen päänsä jälkeen hämärällä ilmeellä, ikäänkuin

+hänessä olisi jotain kytenyt.

+

+"... Hän tuntisi itsensä halvennetuksi, niin hän kirjoittaa, jos

+hänestä tulisi moinen virkamies -- tuntisi itsensä kuolleeksi

+kaluksi, koneen nappulaksi!... Ähäh, ymmärrätkös, sinä olet

+naimisissa koneen nappulan kanssa, Bente!... Mutta ennenkuin hän

+minulta saa äyriäkään" -- Hän paiskasi rutistamansa kirjetötterön

+pöydälle. -- "Mutta olemmehan ainakin yksimielisiä siitä,

+Baarvig, -- että koetamme pojasta raada parasta, mitä voimme...

+ja vereeni on tullut semmoinen kauhu;" -- hän kumartui kovassa

+mielenliikutuksessa miehensä yli, ja ääni kävi kuiskaavaksi. --

+"Olisivatko ehkä juuri kaikki nuo yli kuohuvat tunteet ja mielialat

+hänessä taiteilijaluonteen ilmauksia?... Voi Baarvig, -- entä jos me

+olemmekin pakottaneet ja yllyttäneet hänen lahjojansa aloille, jotka

+ovat niille vieraat? -- Minä tätä käsitän niin vähän, minä en kykene

+tätä itselleni selvittämään... Hän nyt kerran on semmoinen, että

+hänellä pitää olla jokin ylevä into kaikessa, johon hän ryhtyy...

+Ja mehän tahdomme, tahdomme tehdä poikamme hyväksi kaikki, -- jotta

+hän löytäisi itsensä, eikä kävisi onnettomaksi", -- puhkesi rouvasta

+semmoisella hellyyden voimalla, että tohtori heti tunsi, että hänen

+tuli pitää varansa. "Kas niin, taiteilijaluonteeseenko sitä nyt

+tullaan!" huudahti hän ja kavahti tuoliltaan. "Toden totta, nyt

+alkavat sinunkin ruuvisi löyhtyä -- --. Ei, -- ei äyriäkään"...

+

+Hän repäisi auki salinoven, jotta pihtipielet tärisivät.

+

+"No mutta isä!" kuului sieltä sisältä. Se oli hänen vanhin,

+kahdeksantoistavuotias tyttärensä Minka, joka pelästyen keskeytti

+pianoharjoituksensa.

+

+"No no, ei mitään, rakas lapseni", sanoi tohtori hilliten itseään.

+"Oli vaan puhe Endrestä, joka aikoo hyljätä filologian ja ruveta

+lau-la-jaksi", -- hän epätoivossaan puoleksi lauloi pianoa kohti.

+-- "Ja äitisi alkaa nyt mietiskellä hänen taiteilijaluonnettaan"...

+"Niin mutta isä!" intti Minka, -- "jos Endre tosiaan tuntee, että se

+on hänen kutsumuksensa!" -- "Kutsumuksensa? -- Kutsumuksensa? Koko

+talo on fraaseja täynnä."

+

+Hieman epävarmana yritti Minka: "Mutta onhan Endrellä kaunis

+ääni; kun hän on seurassa, niin täytyy hänen aina"... -- "Hoh,

+nuo seurapiirien kyvyt, jotka lentää pöllähtävät julkisuuteen,

+-- niitä minä olen tuntenut aivan kylliksi. Ennen piti kaikkien

+haaveilijain ja tyhjäntoimittajain päästä merille, nyt heistä tulee

+taiteilijoita... Endrellä on aina ollut oma ilmapumppu, ja nyt hän

+on pullollaan omaa tärkeyttään. Ja nyt hän tahtoo huvittaa perhettä

+skandaalilla." -- "Eihän se ole skandaalia, jos tahtoo lahjojaan

+käyttää", -- uskalsi Minka kiihkoissaan.

+

+Tohtori kääntyi perinpohjin harmistuneena Benten puoleen:

+

+"Eikös todellisuus ole heiltä kokonaan kadonnut. Skandaali...

+skandaali... mitä se tekee. Mitäkö se tekee? Tuossa hän istuu,

+Minka, eikä jumalaparatkoon tiedä, mitä se tekee... skandaali!

+Hullut mielipiteet ovat talossa perin tarttuvaisia, Bente! Kuule kun

+lasken... Endre on tähän päivään asti runsaasti tarvinnut kaksi ja

+puoli vuotta jokaiseen päähänpistoonsa, -- mitä sanonkaan" -- hän

+keskeytti puheensa ja nosti juhlallisesti kättään, -- "jokaiseen

+suureen elämäntehtäväänsä. Tietysti ei tule vähempi kysymykseenkään,

+elämäntehtävä... No niin, -- hän saa joka tapauksessa kuulla selvät

+sanat. Asia on varsin yksinkertainen. Laula vaan minun puolestani,

+hra Endre; -- mutta, -- ei äyriäkään!"

+

+Konttorin ovi paukahti kiinni hänen jäljessään.

+

+Se ei ollut hyvä päivä.

+

+Kun lamput oli sytytetty, niin tuli Kjel, tohtorin pojista toinen

+järjestyksessä ja hänen suosikkinsa, astui sisään syysmärästä ja

+sateesta, sikarin pätkä hampaissa. Päällystakki kiinni napitettuna

+hän jatkoi kävelyään ja syljeskeli harmistuneen näköisenä

+tupakanhiutaleita sen höysteeksi, mitä mietti. Hänen olennossaan ja

+eleissään oli liikemiesmäistä toimeliaisuutta. Astuttuaan pariin

+kertaan lattian poikki hän nakkasi ikäänkuin mietelmäinsä päätökseksi

+pureskellun sikarinpätkän pellille uunin eteen.

+

+"Vaikka perin vastenmielisesti vaivaan isää... niin ei ole muuta

+neuvoa, ellei tahdo suoraa päätä nakata rahoja virtaan" -- huudahti

+hän; "saatpa allekirjoituksellasi auttaa minua kuudensadan kruunun

+haltijaksi."

+

+Kuului vaan konttorituolin narahdus.

+

+... "Minä olen tilannut seitsemänkymmentä tolttia puita sahattaviksi."

+-- "Tietysti, tietysti -- kun sitä esiintyy tukkukauppiaana"...

+"Niin, mutta mahdotonta on panna sahaa seisomaan, jotta hyvät

+ihmiset alkaisivat luulotella, että minulta puuttuu sekä rahoja että

+sahausta, ja kaikki puut uivat alas Johansenin sahaan, -- juuri

+silloin kun on niin sanoakseni ratkaiseva hetki käsissä, selviääkö

+yritys kilpailusta"...

+

+Ei tullut vastausta, jonka vuoksi Kjel katsoi tarpeelliseksi

+keskeyttää äänettömyyden. "Saakelin Johansen, kun keksi sen, että

+rupesi juuri minun tuumaani matkimaan, -- jos yksi rupeaa lankarullia

+tekemään, niin tekevät heti kaikki muut perässä -- --. Olisin silloin

+ostanut hänen pikkukoskensa; mutta kun ei ollut rahoja. Älysin sen

+kyllä; mutta en tahtonut sinulta enempää kiristää."

+

+Yhä kesti kiusallista äänettömyyttä.

+

+"No jaa, onhan sinulla rahat sahapuissa, eli oikeammin sanoen

+lankuissa ja laudoissa. Niin ettei minun omatuntoni oikeastaan

+kovinkaan kauhistu, kun yhden ainoan kerran sinulta kiristän

+nimikirjoitustasi. -- -- Mutta", hän astui edestakaisin hieman

+mahtipontisesti, -- "en minä tästä pidä. Johan lainasit minulle

+sahaankin rahoja... vaikka -- onhan sinulla niistä vakuudet --.

+Mutta... Jaa, tahdotko tehdä toiselle pojullesi sen palveluksen --

+muutoin täytyy minun varsin lähteä jonnekin vippaamaan. Saanhan minä

+tietysti aina" -- --. "Oikeinhan se on kiltisti tehty, Kjel, kun sen

+johdosta muistit isääsi", kuului pulpetin äärestä kuivakiskoisesti.

+Lampun viheriäisen varjostimen takaa häämötti tohtorin harmaa,

+ohimoilta ohentunut tukka, ja silloin tällöin välähtivät terävän

+nenän päällä kultarillit. -- "Ei ei, isä, -- koetan ehkä tulla omin

+voimin aikaan." -- "Nimeäni allekirjoittamaan minä en rupea, --

+minun nimeäni ei kukaan saa nähdä missään paperissa." -- "No voi

+helkkari sentään, rakas isä, eihän sinua kukaan pakota." -- "Sinä

+sait minun panemaan suurimman osan siitä vähästä, mitä minulla on,

+tuohon sahaasi. Sehän oli ainoa keino, millä saada sinut alkuun.

+Siitä ei tule mitään, sanoit, ennenkuin saat mitä itse hallita...

+Vaan tiedäthän sinä, etten minä voi sinulle hankkia minkäänlaisia

+pääomia kauppoihisi." -- "Mutta rakas, rakas isä", -- Kjel taputti

+tohtoria olalle poikamaisen herttaisesti ja leikillisesti, -- "senhän

+vuoksi minä asian mainitsinkin noin löyhästi vain, -- jos sinä ehkä

+sattumalta, -- kolmeksi kuukaudeksi vaan... Mutta jos minä olisin

+osannut aavistaa, että siitä tulisit niin pahalle päälle, niin -- --.

+No emme enää puhu koko asiasta... Jääköön sanomatta, rakas isä.

+Arvaathan sen, että minä aina selviän kuudestasadasta kruunusta.

+Helkkari kun satuin sinulle mainitsemaankaan. -- Unhota se nyt

+kerrassaan, kuuletko."

+

+Kjel alkoi tehdä lähtöä.

+

+"Mutta Kjel, miks'et voi panna sahaa siksi aikaa seisomaan?"

+

+Kjel napitti päällystakkiaan ja ravisti sitä paremmin olkapäilleen.

+

+"Sinä et ole ajanmukainen, isä." -- "Soo?" -- huudahti tohtori

+kuohahtaen. "Rupeatko nyt sinäkin!" -- "Lääkärinä kyllä, lääkärinä

+sinä olet helkkarin älykäs mies. Mutta liikeasioissa, suo anteeksi,

+et vähääkään! -- Sinulla esimerkiksi ei ole aavistustakaan

+reklaamista. Sinä kyllä rakentaisit sahan ja heittäisit sen

+seisomaan. Se ehkä ennen vanhaan kävi laatuun. Mutta nyt, kesken

+kiivasta kilpailua Johansenin kanssa päällepäätteeksi panna saha

+seisomaan --. Kyllä, kyllä, jotta parin penikulman alalla Johansenin

+saha olisi ainoa, josta kuuluisi työn humua. Se se vasta olisi

+afääriälyä!... Ei, isä, -- reklaamista sitä kyllä sen pahempi

+on kiinni pidettävä -- se pitää ymmärtää ja sitä pitää käyttää.

+Toisinaan aina pitää kääntää ihmisten silmät. No jaa, -- tässä

+se sattumalta ei todenteolla maksa mitään, niin että mitä siitä

+tarvitsee väitellä"... "Hm, et näemmä aio lähteä tupaan" "En, olen

+kutsuttu illaksi Simonsenille, aiomme lyödä korttia". -- "Kasöörinkö

+luo?" -- "Niin, -- ja häneltä saan siinä paikassa, jos hänellä vaan

+sattuu olemaan," -- huomautti Kjel kuin sivumennen.

+

+Tohtori tapasi kädellään pari kertaa lamppua ja kohotti varjostinta.

+

+"Kuules Kjel, -- jos nyt valtuuttaisin sinut ottamaan nuo kuusisataa

+äidin säästöpankkikirjasta... minä vaan sanon, että _jos_ minä

+sen tekisin. -- Oletko varma siitä, että jälleen saan rahat tähän

+pöytään", -- tohtori laski painavasti kätensä pulpetille, "kolmen,

+ei, sanokaamme varmuuden vuoksi neljän kuukauden kuluttua, -- siis

+maaliskuussa... Arveletko ja luuletko sinä aivan varmasti, että voit

+sen luvata, poikani, -- aivan varmasti?" -- "Enkä, saattaahan siksi

+tulva viedä koko sahan, tuli polttaa -- taikka tulla maailman loppu

+und so weiter," -- vastasi Kjel harmissaan. -- "No jaa, saat minulta

+valtakirjan tuon summan nostamiseen tämän ainoan kerran. Mutta

+enempää ei pistouvata sitä sorttia, ymmärrätkös, vaikka se näyttäisi

+kuinka luonnolliselta" -- --.

+

+Tohtori jäi istumaan miettiväisen näköisenä, pojan astellessa edes

+takaisin pulpetin edessä.

+

+"Sangen hyvä juttu, että pääsen vaivaamasta kasööriä, -- tuntuu

+oikein helpotukselta, isä. Sitä pelaa aivan toisella luonnolla,

+ja ottaa pietejä paljon huolettomammin ja huikentelevammin... He,

+he, hi, hi, isä", -- melusi hän helpotuksessaan -- --. "Johansenin

+saivat narratuksi syksyllä ostamaan ainakin neljäkymmentä tolttia,

+ja kaikissa kuiva laho -- jok'ikisessä pölkyssä. Ja nyt ovat, -- hi,

+hi, hi, -- lankut pinossa tuolla hänen sahansa vieressä, kalpeita

+kuin kuolema, -- valkeita kuin luu. Hän uskoo kaikki, mitä hänelle

+syöttävät. Ja -- ja siihen todella perustuu osa toivostani, -- ja

+laskuistani... Semmoisia sanotaan hyötyisiksi eriksi, isä."

+

+Tohtori nojautui tuolissaan taapäin ja oikoi sääriä kädet

+housuntaskuissaan, ei ilman tyyntä ihailua poikansa vuoksi.

+

+... "Niin, sillä olisipahan oikein kokenut puumies, jonka kanssa

+tässä täytyisi taistella, kyllä sitten -- -- hi, hi, hi, tahtoisinpa

+tietää, eikö häntä saisi hankkimaan itselleen vähän enemmänkin tuota

+samaa kelometsää... Paljasta kilpailua, isä. Parkittua pitää miehen

+nahka olla, jos mieli omille jaloille päästä... Ja", hän nyökkäsi

+ovesta, -- "emmekös sittenkin saaneet ukosta lähtemään... Hyvää yötä,

+isä, äläkä murehdi rahojasi!"

+

+       *       *       *       *       *

+

+Illallispöydässä rasitti kaikkia painostunut mieliala.

+

+Tohtori istui synkkänä ja umpimielisenä ja leikkasi pihviä. Hän

+odotti, että häntä yöllä haettaisiin sairaan luo ja söi sen vuoksi

+ylimääräisen lämpimän ruuan. Minka näytti vielä vihaiselta, katsoi

+ääneti eteensä pöytäliinaan ja hypisteli suuliinaa; tänä iltana

+oli nuoremman sisaren Berthean vuoro kantaa kunkin eteen teekupit,

+sitä myöden kuin äiti ne täytti. Kaksitoista-vuotias Arnt puri

+suun täydeltä ja tähysti pöytäliinan poikki isäänsä, ja Massi taas

+istui ärtyisenä ja riiteli vastaan, kun suuliina sidottiin hänen

+leukansa alle. Schulteissin, kotiopettajan, kiusaantuneet hermot

+kärsivät rasittavan mielialan painosta. Viallinen selkäosa -- hän oli

+kyttyräselkäinen -- nousi nousemistaan korkeammaksi ja pää painui yhä

+syvemmälle lautasta kohti. Kun hän näin itseensä kokoon kääriytyneenä

+mietiskeli, ei hän voinut olla silloin tällöin vilkaisematta

+rouvaan. Tämä näytti koko ajan siltä, kuin pyrkisivät kyyneleet

+hänen silmiinsä, hänen kasvonsa muistuttivat uhkaavaa sadepilveä...

+Nuorena hänellä varmaan oli ollut kihara tukka, lensi Schulteissille

+äkkiä mieleen, -- sillä tänä iltana valui ikäänkuin loistava jäykkä

+suortuva alas hänen otsalleen. Ehkä se oli siinä muulloinkin; --

+mutta tänä iltana... Ja hänestä oli jotain niin kummallista, kun

+hän tavan takaa vilkaisi tohtoriin ja levottomana huolehti, ett'ei

+häneltä mitään puuttuisi... "Ei, juustoa isä tahtoo, Minka --. Tuo

+isälle puhdas lautanen, Massi kulta" --.

+

+... Nyt oli jotain ilmassa... nyt oli jotain ilmassa!... Tohtori

+osotti veitsellään malttamattomana voiastiaa, ja leikkasi ja raateli

+juustoa, jota hän hajamielisyydessään latoi kahteen kertaan.

+

+Jännitys helpotti hetkeksi, kun tohtori äreänä taas lähetti kysymään

+kyökistä, eikö vielä oltu tuotu mitään sanaa... Oliko se joku

+potilas, joka tohtorin sai niin pahalle päälle? Mahdotonta, --

+samaa suonenvetoa varten hän oli jo eilen ollut Kalnäsin kujassa...

+Schulteiss alkoi vilkua salaa, mutta yhä kiihkeämmin Minkaan. Minka

+näytti niin ihmeellisen raskasmieliseltä ja rasittuneelta. --

+Schulteiss vaipui arveluihin. Oliko tänään tullut postissa jotain

+-- -- joka -- on -- häneen koskenut?... Schulteiss kääriytyi vielä

+syvemmälle itseensä... Oliko se jotain, jota isä tahtoi, mutta Minka

+ei tahtonut... Vai tahtoiko Minka jotain, jota isä ei tahtonut...

+Äiti oli semmoisessa mielenliikutuksessa... Kosimakirje... leimahti

+Schulteissin aivoissa äkkiä kuin kulovalkea.

+

+Hän alkoi hikoilla ja hieroi siniliinaan nihkeitä käsiään. Hän

+oli jo kauan ollut Minkan jäljillä, kuinka tämä salaa lähetteli

+kirjeitä pääkaupunkiin... Hän heitti Minkaan sivusta nopeita,

+tuskallisia katseita -- -- hänen silmissään alkoi pimetä ja kiertää,

+ja Minkan kasvot vuoroin pakenivat etäälle, vuoroin hiipivät

+aivan lähelle... Se _oli_ kosimakirje!... Hän vapisi ankarassa

+mielenliikutuksessaan... Niin nuorelle kehittymättömälle tytölle...

+Epäilemättä isä oli oikeassa, kun ei tahtonut häntä maailmaan

+sysätä tuolla tavalla, ensimäiselle, jonka tytär tavattomassa

+kokemattomuudessaan sattui päähänsä saamaan. -- Täytyihän, täytyihän

+saada rouva Baarvig se käsittämään... Puhuisiko hän?... Uskoisiko

+kyynelsilmin tohtorille -- ja rouvalle, -- kuinka suunnattoman

+lahjakas, kerrassaan poikkeusluonne Minka oli. Mutta että hän vielä

+oli vain kuin painava uinaileva nuppu, täydellisesti tietämätön

+omasta syvästä, ihanasta olennostaan -- -- rukoilisiko heitä,

+etteivät antaisi minkään ennenaikaisen todellisuuden sitä taittaa ja

+murtaa, ennenkuin se oli päässyt puhkeamaan ja kehittymään... Hän

+eksyi hurjiin mielikuvituksiin, ei enää muistanut, miten hän oli

+pöydästä lähtenyt, -- mutta hänen askeleensa veivät tavallisuuden

+mukaan arkihuoneeseen, jossa hän upposi pianon taakse nurkkaan, selkä

+seinää vasten, istui ja nautti Minkasta; tämä puolestaan käytti häntä

+salaisena yleisönään, jonka varman ihailun edessä hän esiintyi jos

+kuinka sielukkaana pianotaiteilijana.

+

+-- Tohtori katosi konttoriin, tapansa mukaan. Hän seisoi ja valaisi

+lampulla kirjahyllyä, josta hän etsi jotakin nidosta, eikä kääntynyt,

+kun rouva tuli huoneeseen piian kera, joka kantoi sisään hänen

+turkkinsa ja matkavaatteensa.

+

+"Niinkuin olen sanonut", lausui tohtori lyhyesti ja kylmästi, kun oli

+kirjan löytänyt, palannut pöydän luo ja istunut, -- "ei äyriäkään, --

+sen huomenna kirjoitan hänelle."

+

+Rouva Bente seisoi hetkisen ikäänkuin kooten itseään

+mielenliikutuksestaan: "Se _ei_ ole minun mielipiteeni, Baarvig.

+Minä olen hänen äitinsä, ja minullakin pitää olla oikeus sanoa

+jotain tässä asiassa. Ja minä en suinkaan, sen sanon sinulle, --

+en ensinkään ole taipuvainen ottamaan sitä edesvastausta päälleni.

+Minä olen koko päivän nähnyt hänet edessäni puutetta kärsivänä

+ja sydämessään vihaa kantaen meitä kohtaan. Ja ehkäpä syystä...

+Minä sanon sen -- minä en sitä kestä!" "Käske piikaa viemään pois

+matkavaatteeni... Käske piikaa viemään pois matkavaatteeni... Minä en

+ymmärrä, miksi minun pitäisi matkustaa, rähjätä, valvoa ja raastaa

+kaiket yöt kurassa, jääsohjossa ja syyspimeässä, jotta hän sitten

+laulaisi tiehensä rahat. Tästä lähin otan vaan päiväsairaita --"

+-- "Onko tuo laitaa -- pauhata tuolla tavalla, kun meillä on näin

+vakava asia edessämme... Sinuun se koskee kipeästi, sinun kannaltasi

+katsoen, minä varsin ymmärrän sen. Mutta ethän sinä toki tahdo

+leikata poikki kaikkea -- kaikkea meidän ja pojan väliltä." -- "Juuri

+sitä, -- niinkuin kuolleen lihan, niinkuin kuolleen lihan, Bente...

+Se on ainoa keino. Häneen on mennyt lihakuolio, -- todellisuudesta

+tyhjää, onttoa itseluuloisuutta on koko poika. -- Ja se on leikattava

+pois, -- hänen täytyy saada tuntea pakko!" -- "Nyt malta mielesi,

+Baarvig", -- kuului hiljainen, kolkko vastaus... "Minä olen hänen

+äitinsä -- ja minä pelkään, että sinä leikkaat pois muutakin

+kuin pojan, -- leikkaat pois minutkin." -- "Sinähän olet aivan

+suunniltasi, Bente!" -- "Minä sanon sen sinulle kerrassaan, Baarvig,

+että minä olen päätökseni tehnyt. Endreä _ei_ hylätä... Matkustan

+suoraa päätä hänen luokseen, jos se käy tarpeelliseksi. Onhan minulla

+pankissa rahoja!" --

+

+"No no no no no, Bente, tyynnyhän toki... malta nyt vähän mieltäsi...

+ja" -- hän hyökkäsi ylös tuolilta. "Sinä tahdot pelottaa minua, -- --

+kääntää pistoolin vasten rintaani... No no no no no, Bente --.

+Tule tänne, niin keskustelemme... Sinähän olet aivan kiihkossa,

+kuuma ja punainen"... Taas hän hyppäsi pystyyn ja löi pulpettiin.

+"Hän on minun kiroukseni, tuo poika rakkari, -- näenhän nyt, että

+hän aikoo ottaa minulta äitinsäkin. -- -- Ja sillä tavalla, sillä

+tavalla kiristetään minulta rahoja", -- lausui hän itsekseen

+katkerasti... "Niin, niin, Bente, kulje sinä vaan hänen asioitaan,

+kulje" -- "Minä en kulje kenenkään asioita, -- minä vaan teen, mitä

+minun täytyy tehdä, jotta rauha säilyisi talossa .. Ne viisituhatta

+kruunua, jotka perin veljeltäni, niiden yli lienee minulla jotain

+valtaa -- käytettäköön niistä pari tuhatta hänen kasvatukseensa."

+-- "Sinun viisituhattako, jotka ovat säästöpankissa?" -- Tohtori

+istui hetkisen ääneti, kasvot synkistyen loukkauksesta. -- "Herran

+nimessä, saathan sinä ne," vastasi hän kylmästi... "Minä sen pahempi

+melkein pelkään, kun olen tänään käyttänyt oman käden oikeutta sinun

+varojasi kohtaan... Annoin Kjelille niistä lainaksi viisisataa...

+Mutta minä vakuutan -- kunniani kautta -- on täydet takeet siitä,

+että rahat saadaan maaliskuussa takaisin -- silloin ne saat tästä

+pöydältä käteesi, käyttääksesi miten hyväksi näet... Minä vaan en

+tahdo enää olla missään tekemisissä noiden varain kanssa -- tahdon

+yleensä päästä kaikista lähetyksistä pojallemme -- laulajalle." --

+"Älä nyt päästä kaikkea tuota pikkumaisuutta itsessäsi valtaan,

+Baarvig. Olenko minä koskaan sanallakaan maininnut noita rahoja...

+Mutta sano minulle vaan onko muuta keinoa? Vai luuletko olevan hyötyä

+siitä, että Endre pakotetaan palaamaan siihen, josta hän kerran on

+luopunut. Se ainakin on varma, ettei siitä mitään tule." -- "Sinä

+annat pojan vetää itseäsi mihin vaan, Bente", -- jatkoi tohtori häntä

+kuulematta, -- "olet aivan -- aivan sokea hänen suhteensa." Hän

+nojausi taaksepäin ja katsoi kattoon.

+

+Kuuma puna lensi rouvan kasvoille... "Olenko minä koskaan sanallakaan

+pannut vastaan, kun sinä annoit rahat Kjelin sahaan", lausui hän

+hillityllä kiivaudella.

+

+"Ohhoo, -- Kjel näetkös -- sitäkö sinä nyt... Se on aivan toinen

+asia. Kjel on sillä alalla, jolle hänellä juuri on taipumusta -- hän

+on siihen kuin vuoltu. Enkä minä ole sillä taholla minkäänlaisen

+sokeuden orja." -- "Sitä nyt ei niin varmaan tiedä, Baarvig. Suurella

+vaivalla saimme hänet ensin agronoomiksi. Mutta en minä ole nähnyt

+hänen omin käsin koskevan lapioonkaan -- en edes puutarhalapioon."

+-- "Et tietenkään, sillä sepä ei hänelle sopinut." -- "Muistatko ne

+suuremmoiset laskut ja tuumat, joissa hän liikkui siihen aikaan, kun

+ilman pääomaa tahtoi ottaa haltuunsa Rognerudgaardin, -- paljasta

+rikkautta ja ylellisyyttä!... Ja nyt olemme nähneet, miten hänen

+olisi käynyt. Pidin sitä kerrassaan onnena, että hän sitten sai

+säästörahamme tuota sahaa varten ja pääsi siitä kaupasta." -- "No

+jaa, -- se nyt oli Kjelin tapa purkaa nuoruutensa hurjuutta -- kaikki

+nuo kalkyylit!... Kaikki hänen puuhansa ja pyrkimyksensä tarkoittavat

+omaan varaan pääsemistä. -- Ei, _hän_ kyllä on ilmapumpun vastakohta,

+hän tahtoo pumpata rahoja itselleen... Ja nyt minä arvelen, että

+oikeastaan on tässä kipeä kohta se, miten saataisiin hra Endre edes

+johonkin määrin selviämään humalastaan." -- "Ainoa mitä meidän tulee

+tehdä, Baarvig", -- hän katsoi mieheensä päättävän vakavasti, --

+"on tukea häntä. Enkä muutoin usko sinun täysin määrin käsittävän,

+mitä todellinen laulaja on. Ei Endre halua ruveta miksikään

+kierteleväksi renkuttelijaksi." -- "En parhaimmallakaan tahdolla

+voi siitä ajatuksesta päästä... Mutta" -- hän kuuli kulkuset ja

+hevosen, joka tuli häntä noutamaan, ja nousi ylös, -- "Herran

+nimessä, onhan sinulla rahat, -- onhan sinulla varoja käyttää hänen

+kukoistuksekseen"...

+

+Rouva seurasi häntä matkavaatteille.

+

+"Niin, Baarvig, -- ota asia miltä kannalta tahdot, -- nuo

+kaksituhatta kruunua _täytyy_ minun saada, -- minä _tahdon_ käyttää

+ne Endren hyväksi. Minä en voi kestää sitä ajatusta, että hänet

+hylkäisimme. Minä en saa muutoin rauhaa!" huudahti hän epätoivoisena.

+-- "Kuulithan sinä, että saat ne, Bente"...

+

+Hän melkein riuhtaisi itsensä irti vaimostaan, kun tämä tahtoi auttaa

+turkkeja hänen päälleen.

+

+"Tiedät kyllä, ett'en ole koskaan ajatellut niitä rahoja, Baarvig,

+-- enkä sekaantunut siihen, mitä niistä määräät... Ei, anna kun

+köytän vyön paremmin ympärillesi... Sinähän se pidät huolen

+meistä kaikista... Ja Endre on pahoittanut mielesi alituisella

+horjumisellaan ja pettymyksillään... En sano siihen mitään, että

+tuo jo lopulta väsyttää sinua, mies parka... Mutta" -- tuo pieni

+hento olento nousi varpailleen ja veti turkinkauluksen vyön päälle

+-- "mutta sinulla on yhtä paljon sydäntä lapsia kohtaan kuin

+minullakin... Ja kun meidän _täytyy_, niin" -- "Kun _minun_ täytyy,

+niin" -- jyrisi tohtori vastaan.

+

+Rouva väistyi vähän taakse päin ja katsoi häneen.

+

+"Kyllä ymmärrän", -- huudahti tohtori katkerasti ja astui

+matkasaappaissa nopeasti ovea kohti, "minun täytyy auttaa häntä

+sinne, minne kana potkaisee... Ja vasten vakuutustani..."

+

+"Mutta, Bente", -- hän kääntyi äkkiä purevasti ovessa, rouvan

+kiiruhtaessa lamppua ottamaan näyttääkseen hänelle tietä, "sinä itse

+saat olla niin hyvä ja huomenna panna kokoon kirjeen, jossa laulaja

+saa tuon auliin kehotuksen --. Minä pelkään, että minä muutoin

+ottaisin häneltä uskon hieman karkealla tavalla", -- kuului alhaalta

+katuportailta pimeästä.

+

+

+

+

+II.

+

+

+Taajaan satoi märkiä lumihiutaleita kouluhuoneen ruutuihin tohtorin

+Elvsaetissa.

+

+Oli harmaja aamupäivä ja virran takaa metsäharjuja tuskin häämötti.

+Oppilaat istuivat pitkän pöydän ympärillä kolmeen luokkaan jaettuina.

+Seinää lähinnä vaipui seitsemän-, kahdeksantoista vuotiaan Minkan

+ruskeanpunainen hiustötterö saksalaiseen käännösvihkoon, saksalainen

+lukukirja, sanakirja ja pari muuta kirjaa aitana nuorempaa sisarta

+Bertheaa vastaan, joka ohuena ja nahkalaihana istui toisena luokkana

+ja nakersi rihvelinpätkää. Kolmannen luokan, alimman ja suurimman,

+muodostivat tohtorin ja muutamain naapurien pojat ja tyttäret.

+

+"No siis", -- kyttyräselkäinen pieni kotiopettaja nosti linjaalin

+olalle ja rupesi asentoon, -- "no siis, sinä Arnt...Mikä oli sen

+kuninkaan nimi, jonka tanskalaiset naiset koristeillaan lunastivat

+Vendien vankeudesta?"

+

+"Sven -- Sven Kaksiparta."

+

+"Uh -- huh! -- Eikö sinun luonnollinen kauneudenaistisi jo

+kuiskaa, ettei semmoisen kuninkaan nimi saattanut olla Kaksiparta

+-- Kaks-kymmentäparta" -- Schulteiss oikaisi itseään ja vilkaisi

+syrjästä Minkaan -- "että se piti olla semmoinen mies, joka panee

+liikkeelle naisten mielikuvituksen."

+

+Hän astui edes takaisin silmät raollaan ja kasvoissa oman

+tietäjätunteen kohottama ilme, joka merkitsi, että juuri nyt hän

+kohosi korkeampain esitelmäinsä alalle, joista kolmannessa luokassa

+ei missään tapauksessa muuta ymmärretty, kuin että päästiin siksi

+päiväksi enemmästä läksyjen kuulustelusta ja saatiin pitää lystiä.

+

+... "Luultavasti mies, jonka hienoista kasvonpiirteistä loisti

+etevämmyys... terävät, ankarat silmät, jotka äkkiä saattoivat

+leppyä viehättäviksi, -- ja" -- hän katsoi ympärilleen jalolla

+ylhäisyydellä -- "voimakkaan kauniin, nerokkaan pään tukena ihanat

+leveät hartiat"...

+

+Minka ja Berthea iskivät toisilleen silmää.

+

+"No siis, -- he antoivat hänelle koristuksensa... Katuivatko he

+sitä?" -- "Sitä ei seiso kirjassa, hra Schulteiss." -- "Minä kysyn,

+luuletko, että he sitä katuivat, -- käännyn kehittymättömän järkesi

+puoleen. -- Luuletko esimerkiksi, että Minka sisaresi olisi katunut,

+jos olisi antanut sievän rintaneulansa?" --

+

+Minka keikautti niskaansa, ikäänkuin merkiksi, että esimerkki oli

+sopimaton.

+

+"Riippuisi kai siitä, minkälainen kuningas se olisi", -- pisti

+siihen Berthea suurella mielenkiinnolla. -- "Sallittakoon minun

+huomauttaa Berthealle, että ilman isänmaallista uhrausta olisi kaunis

+teko jäänyt historiasta pois; se loistaa." -- "En ainakaan minä

+olisi raahtinut antaa rintaneulaa vaikka minkämoisen edestä", --

+vastasi tyttö nenäkkäästi. -- "Jos hänellä olisi ollut kyttyrä kuin

+kameelilla"... kuiskasi nimismiehen Ole, silmät pinteinä sisällisestä

+naurusta. -- "Se sikseen, -- minä pyydän, mitä levottomuutta siellä

+pidetään! -- ym -- ym -- naisen asemasta täällä Pohjolassa eri

+aikoina, siitähän minä puhuin. -- -- Tuo koristejuttu osotti yhden

+kuvaavan piirteen: -- hänen kykynsä alttiiksiantavaisuuteen ja

+innostukseen. Mainitsin Olavi Trygvasonin puolison, Thyran, joka

+istui ja itki kannen alla, kun sankari kaatui Svolderin luona, ja

+sitten kuoli surusta." -- "Olisi ollut paljon parempi, jos hän

+olisi pistänyt kuoliaaksi jonkun vihollisen, sen sijaan että istui

+poraamassa", arveli Arnt. -- "Tämä ilmaisee naisessa toisen piirteen;

+-- tunteen syvyyden", -- jatkoi Schulteiss, joka ei ollut huomautusta

+kuulevinaan, -- "tunteen syvyyden"... "Minä hiljattain luin koirasta,

+joka kuoli isäntänsä haudalle", -- näki Minka hyväksi virkahtaa

+kesken syvää kiintymystään.

+

+"Oikein, oikein", -- Schulteiss kumarsi mielistelevästi -- "tulemme

+nyt intresantimpiin tunteihin -- -- Sigrid Storraadeen...Svolderin

+tappelu oli hänen poliitillinen työnsä, kosto, jonka hän, yöt päivät

+mietittyään, pani toimeen nerokkailla juonilla, -- sen vuoksi että

+Olavi kuningas oli hänet hyljännyt. Tässä meitä kohtaa naisen

+_persoonallisuus_: -- Sen miehen, joka polkee hänen ylpeyttään ja

+hänen rakkauttaan, sen hän tappaa, -- tappaa!" -- Viimeisen sanan hän

+huuti, niin että oli vähällä ääni pettää.

+

+Berthea irvisti letukkamaisesti pöydän alapäässä ja vilkui Minkaan,

+vääntäen nenänpäätään, joka oli hänellä erikoinen taito. Minka oikasi

+pontevasti niskaansa, nähtävästi vaikutti juttu häneen aivan toisella

+tavalla, ja kävi jälleen innolla kirjoitukseen käsiksi. Eihän se

+häntä koskenut. Omituisella hiljaisella tyytyväisyyden hymyllä ja

+vähän kiihottavalla katseella Schulteiss jälleen kääntyi esitelmäänsä

+jatkamaan kolmannelle luokalle, joka oli sen sisällystä kohtaan

+suurimmassa määrin kylmäkiskoinen.

+

+... "Semmoinen siis on nainen esiintyessään jonain muuna kuin kodin

+kaitsijana ja värttinän vääntäjänä. Elämän suuret himot täyttävät

+hänet: rakkaus, himo johtaa ja vallita pienen kotoisen piirin

+ulkopuolella, -- vaatimus, että hänenkin tulee saada tilinteko ja

+oikeus siltä mieheltä, jolle hän ei enää vain sokeasti ja nöyrästi

+antaudu, vaan jonka kanssa hänen tulee jakaa harrastukset, kehityksen

+ja kasvun. Semmoiset naiset vaativat myöskin, että saavat pitää

+oman nimensä, eivät salli sen avioliittoon hävitä... Sillä, jonka

+mainitsin, on nimenä Sigrid Storraade ikuisiksi ajoiksi. -- Voin

+melkein kuvailla, minkä näköinen hän oli... Punaisenruskea runsas

+tukka", -- hän vilkaisi Minkan täyteläiseen hiustötteröön, --

+"selväpiirteiset sukukasvot perittyine sävyineen, -- vähän kuin -- ym

+-- ym -- rouva Bentellä -- -- ja silmissä kuin unelma..." lisäsi hän

+tuijottaen.

+

+"Minä pyydän teitä, hra Schulteiss, jättäkää äiti vertauksistanne"

+-- keskeytti Minka terävästi. -- "Perheen ulkopuolella hänen nimensä

+muutoin on rouva Baarvig."

+

+"Ja-ha... ruumiinrakennus ja vartalo niin erilaiset, -- kuin suuri

+ja mahtavasti muovailtu hennon ja hienon rinnalla... Tavattoman

+voimakkaasti vuoltu, luja kaula ja ihanat hartiat. -- Mutta

+nuorena oli Sigrid Storraade korkean, vaaleaverisen, sorean ja

+oikullisen hurjasilmäisen tytön perikuva." -- "Te kai arvelette

+ettei häntä olisi kukaan saanut kirjoittamaan saksalaisia teemoja",

+pärpätti parantumaton Berthea. Hän oli jo aikoja sitten käsittänyt

+Schulteissin heikkouden sisartaan Minkaa kohtaan... "Tällä vaimolla

+oli tuo hillitsemätön, masentamaton luonne, jota maailma ei koskaan

+voinut kukistaa. Hänessä oli neitseellistä ylpeyttä, joka sai

+kuninkaat kilpaa juosten häntä kosimaan, mutta hän hylki ja tappoi

+niitä sima-ammeeseensa kuin kärpäsiä... Silloin tuli Olavi Trygvason,

+Norjan kaunein ja ylpein mies; hän oli kiivennyt Smaltserhornille"...

+Schulteiss oikaisi niskaansa korkeita olkapäitään vastaan ja

+katsoi ylös kuin Smaltserhornin huippuun... "Tätä hän rakasti,

+tälle hän tahtoi antautua. Ja kun Olavi sitten hylkäsi hänet, --

+uskonvimmassaan löi häntä hansikkaalla vasten kasvoja ja sanoi häntä

+pakanalliseksi nartuksi, hän kun ei tahtonut uskostaan luopua,

+-- siitä pitäin himosi hän ainoastaan yhtä, yhtä, _yhtä_ asiaa

+elämässään, -- Olavin surmaa... Ja siitä syntyi Svolderin tappelu,

+jossa kuningatar Thyra istui kannen alla ja unohti värttinän!" --

+"Kuninkaan täytyi vaihtaa miekkaa, sillä omansa hän oli hakannut

+aivan pilalle," selitti Ole. -- "Niin, -- ja sitten hän hyppäsi

+mereen, eikä hävinnytkään", intoili Arnt... "Luullakseni myönnetään".

+-- Minkaa kohti lensi opaalisininen katse, -- "että näiden molempain

+naisten persoonallisuuden arvo oli sangen erilainen, -- kumpikin

+oli paras laatuaan. Toinen kaikkien kotoisten kehrääjäin uskollinen

+kelpo kuningatar, -- -- vaan toinen tienraivaaja", -- hän äkkiä

+korotti äänensä, niin että Minkakin huomaamattansa katsoi häneen, ja

+iski linjaalilla ilmaan että vinkui, -- "tienraivaaja vapautetulle

+naiselle, joka taistelee persoonallisuutensa puolesta meidän

+aikanamme!"

+

+Äkkinäisellä voimanponnistuksella hän tällä kertaa voitti kiusauksen,

+eikä tapansa mukaan kääntynytkään Minkaan, ja loi sitten lapsiin

+ankarasti tutkivan katseen:

+

+-- "Mitä tiedät Gydasta, Arnt?" -- "Hän kosi, -- ei, vaan Harald

+Haarfager kosi. Mutta Gyda sanoi, että jos hän tuli toista kertaa

+kosimaan, ennenkuin oli valloittanut koko Norjan, niin" -- "Ähä

+ähä, -- näetsen, -- kovin vaatimattomia eivät naiset silläkään

+kertaa olleet", huomautti Schulteiss salaperäisesti myhähtäen.

+-- "Personallisuus" -- hän katsoi jäykästi Minkaan, -- "joka

+pyrki valtakunnan haltijaksi... Ja siltä kannalta äärettömällä

+halveksimisella katseellaan niitä vähäpätöisiä olentoja, jotka ovat

+niin syvällä alla, -- muurahaislaumaa, jolla on selkä koukussa"...

+

+Poikain puolelta kuului tirskunaa.

+

+"Harald Haarfagerillahan oli niin paljon vaimoja ja lapsia, että

+oikein kihisi", huusi Ole. -- "Vaikk'ei ollut kuin kahdentoista

+vanha", intoili Arnt. -- "Salomolla oli enemmän, hänellä oli

+seitsemänkymmentä ja kaksi", julisti Tor, lukkarin poika. --

+"Tässä olisi paikallaan se huomautus", sanoi Schulteiss kohti

+kattoa ivallisesti, -- "että paitsi mainittua Gydaa ja tämän

+jälkeen juuttilaista Ragna kuningatarta, olivat ne kaikki muut

+personallisuutta vailla... Onko rukkeja yksi tahi tusina, se ei tässä

+merkitse mitään. Aikain kuluessa on niiden luku supistettu yhteen

+taloa kohti, -- pääasiallisesti taloudellisista syistä... Tätä on

+runollisesti ihannoitu nimityksellä 'Freyan rukki', -- ja se tietysti

+on jotain, jota kohtaan nuori nykyajan nainen suuntaa halunsa ja

+haaveensa" --.

+

+Viimeistä lausetta seuraava katse ja kasvojen ilme ehdottomasti

+kääntyi Minkaan, joka istui hajamielisenä ja hermostuneesti hypisteli

+kynäänsä, kaikkea muuta, mutt'ei kirjoitustaan ajatellen.

+

+"Nyt hän pöyhistelee ja luulee onnistuneensa oikein hyvästi", sipisi

+Berthea pannen liikkumaan taipuvan nenänpäänsä... "Katso kuinka hän

+kääntelee itseään --" -- "Ole vaiti, hän huomaa, että sinä teet

+hänestä pilkkaa", uhkasi Minka kiihkeästi.

+

+Schulteiss asteli miettiväisenä edes takaisin ja tuijotti jalkojaan,

+joiden muodosta hän näytti olevan erinomaisen turhamainen. Hän

+asetti jalkansa huolellisesti ja sirosti eteensä askel askeleelta,

+ja aina kääntyessään notkahutti hän syvälle polviaan, ikäänkuin

+vahvistukseksi ajatustyölleen.

+

+Hän alkoi innostua yhä enemmän, käänteet kävivät yhä nopeammiksi ja

+polvien notkaukset yhä merkitsevämmän syviksi. Äkkiä hän pysähtyi

+säteilevään itsetietoiseen hymyyn.

+

+"'Rukin historia'... se tulee nimeksi teokselle, jonka aion

+kirjoittaa, -- monta nidosta --. Mitä kaikkea rukin ääressä on

+kehrätty... Miehet ovat villatukkoina kulkeneet lankarenkaan läpi.

+Se on, y-ym", hän nosti leukansa ilmaan ja puhalsi, -- "kaiken tuon

+romanttisen käsityskannan naisesta minä jätän maailman pienille

+tuhrijoille. Minä, minä", -- ääni kiihtyi äkkiä intohimoiseksi

+kiljunaksi, -- "aion sytyttää palosoihdun, -- palosoihdun! -- näyttää

+orjan, joka ostetaan ja myydään ja kytketään rukkiin. Ja sitten,

+neiti Minka", -- hän pysähtyi ja loi häneen samalla juhlallisen ja

+viekkaan katseen, ikäänkuin luonnolliseen sotatoveriin, -- "alkaa

+vapaudentaistelu. -- Mutta ensiksi, -- ensiksi sen vahingon historia,

+jonka nainen on saanut, hänen syvän lankeemuksensa historia...

+Erittäin arkaluontoinen, monimutkainen, hienonhieno asia, jonka

+ainoastaan nero, läpitunkevin psykolooginen silmä voi selvittää, --

+paljastaa kaikkine yksityiskohtineen. Semmoisen miehen täytyy tuntea

+naisen sydän juurtajaksain, -- juurta -- jaksain!"... Arnt nyki ja

+veteli hänen nenäliinansa kulmaa, joka pisti ulos takin takataskusta.

+

+... "Vaan minä, -- kun kynäni kerran on päässyt vauhtiin", -- oli hän

+kirjoittavinaan käsi ojossa, niin että laihaa paljasta rannetta näkyi

+takinhiasta pitkä matka,-- "toimitan paljastuksen, -- niin -- niin,

+paljastuksen --." Tässä Arnt sai nenäliinan vedetyksi ulos hännäksi.

+-- -- "Minä paljastan kaikki hänen aseensa, -- koko arsenaalin!...

+Askel askeleelta aion seurata hänen kurjaa tietään liitoksia myöten,

+näyttää ja _todistaa_, kuinka tuo ainainen peitelty hätä varjeluksen

+taistelu ja juoniminen miestä -- vallanpitäjää vastaan -- on

+vääristänyt hänen sisimmät, pyhimmät tunteensa silmäneulanhienoiksi,

+myrkytetyiksi aseiksi, inhaksi vangitsevaksi viettelykseksi, ja

+tehnyt hänestä mestarin kaikilla liukkailla petollisilla aloilla,

+-- supistanut hänen vihansa ja rakkautensa pikkumaisen, uskottoman

+ja viekkaan orjan tunteiksi, -- nii-in, sen sanon, turmellut hänen

+luonteensa sydänjuuria myöten"...

+

+Hän loi verisen katseen Minkaan.

+

+... "Hän keimailee miehen edessä ja leikittelee hänen kanssaan niin

+itsekkään kylmällä intohimolla ja verenhimoisella kiihkolla kuin

+kissa hiiren kanssa... Hän -- hän -- hä -- än", -- hän kyykistyi

+polvilleen mairittelevan näköiseksi, -- "istuu lumoovana ansaluukun

+ääressä, imartelee ja viekottelee, -- ja kun tyhmeliini siihen

+pudota kopsahtaa", -- seurasi halveksiva potku, -- "antaa elämänsä

+ja kokonaisen tunnemaailman", -- suurten ulkonevain huulten pielissä

+alkoi sinisen kalpeasti värähdellä, -- "niin hän vuodattaa kyyneleitä

+niin lumoovia, niin sydäntä särkeviä"... Schulteiss harppasi edes

+ja takaisin, ja nenäliina riippui kuin häntä hänen perässään...

+"Nainen on muuttunut maailman suureksi petturiksi... hänellä on

+alhainen saatanallinen vaisto, jonka intohimo on viekotella, -- --

+hän on muuttunut vaaralliseksi, -- minä sanon, -- tuhansin

+viettelevin värin keimailevaksi myrkkyitikaksi." Ääni äkkiä muuttui

+pirullisen teräväksi ja kimeäksi... "Olennoksi, e -- he, he, -- jota

+-- jota -- olisi psykoloogisesti tutkittava ja valvottava samalla

+epäluottamuksella kuin käärmettä, jota luullaan kesytetyksi." -- "Ih

+hih hih, -- hih hih, -- tshi tshi tshi, -- käärme, kas käärme"...

+Ole koetti nyt vuorostaan saada heiluvan nenäliinan kokonaan ulos

+vedetyksi seljapuisen raippansa koukkuisella päällä. Schulteiss

+levitti hajalleen molemmat haaransa, keinui niillä ja myhäili

+kattoon, poskillaan hivuttava puna ja niska korkeaa kyttyrää vastaan

+nojaten. Käärme nyt riippui suoraan alaspäin, ja kaikki silmät

+vartioitsivat jännityksellä, milloin se taas rupeaisi liikkumaan.

+

+"Tämä oli kauhea kuva, jonka teille paljastin", -- lausui hän

+vihdoin syvään hengähtäen ja kääntyi Minkaa kohti. Pitkäin, alas

+painuneiden silmäripsien alta kohosi Minkan katse viattomana ja

+vierastaen. "Kuinka? -- Mitä sanoitte? -- Minä kirjoitan teemaani,

+hra Schulteiss."

+

+Hänen kasvonsa lensivät aivan harmaiksi. Itsetietoinen innostus

+kutistui äkkiä kokoon ja katosi pieneksi, pelokkaasti kärsiväksi

+olennoksi, hän yski ja änkötti: -- "Sen jälkeen aioin... aioin

+esittää naista sillä kannalla, kun -- sielukas tunne hänen omasta

+arvostaan on herännyt, -- hänen suurta, ihanaa taisteluansa meidän

+aikanamme ja syvää -- syvää" -- -- "Hihihi-i, -- käärme... tuossa

+makaa käärme!" -- poikain kesken purskahti valloilleen hurja

+hillitsemätön nauru. Schulteiss katsoi hämmennyksissä ympärilleen. --

+"Tuossa -- tuossa, hra Schulteiss"... näytti Berthea avuliaasti.

+

+Schulteiss hairasi äkkiä nenäliinan lattiasta, palasi kirjain luo ja

+ryhtyi nolona toiseen läksyyn...

+

+"E -- he he, -- sitten oli meillä maantiedettä, -- Langfjeldit"...

+"Saitpahan panemaan kokoon sateenvarjonsa", kuiskasi Berthea

+riemuissaan.

+

+Schulteiss selaili kirjaa hermostuneena ja levottomana... Poikain

+silmät olivat lakkaamatta seuranneet nurkassa olevan seinäkellon

+viisaria.

+

+"Kello on jo kymmentä minuuttia vailla kaksitoista, hra Schulteiss",

+ilmoitti Arnt viattomasti, -- "emmekä vielä ole saaneet läksyjä ensi

+kerraksi."

+

+"Vai niin, -- noh -- historiassa ottakaa luku loppuun."

+

+"Lukuko loppuun! kun ei vielä ole kuulustettu alkuakaan... Pitääkö

+meidän ottaa kaksi läksyä samaksi tunniksi"... napistiin ja mutistiin

+siinä viekkaassa tarkoituksessa, että saataisiin jäljellä olevat

+minuutit kulumaan. Viisarin imeytyessä ja madellessa lähemmäksi

+kahtatoista nousivat äkkiä sekä lukkarin että nimismiehen poika

+pystyyn kirjat yhteensidottuina kainalossa. Heille tuli aina

+semmoinen hirveä kiire kellon lyödessä, kun muka olivat saaneet

+-- he vetosivat siihen -- kotoa ankarat käskyt saapua ajoissa

+päivällisille. Massi, tohtorin kahdentoista-vuotias tytär alimmalta

+luokalta, oli samassa tuokiossa Minkan luona; ja Berthea hyökkäsi

+alas rappusia ollakseen paikalla, kun pojat ulko-oven edessä sitoivat

+sukset jalkaan ja lähtivät makasiinimäkeä laskemaan. Schulteiss

+kokosi välinpitämättömän näköisenä kasaan muutamia pöydälle jääneitä

+kirjoja.

+

+"Antakaa anteeksi, mutta en saanut kirjoitustani tänä päivänä aivan

+valmiiksi", virkkoi Minka kokoillessaan tavaroitaan; -- "mutta minä

+todella kävin hieman hajamieliseksi. Te puhuitte niin innokkaasti"...

+"Vai niin, en minä ole mikään argus, sen vakuutan teille, -- minä en

+tahdo valvoa -- oppilasta, joka on kasvanut valvonnasta pois", --

+hän huudahti kiivaasti, -- "minä -- minä" -- ääni vapisi sisällistä

+liikutusta.

+

+Minka seisoi, ikäänkuin miettien jotain: -- "Schulteiss"... alkoi hän

+varovasti ja tutkistellen... "Tunnetteko erästä neiti Feiringiä?"

+

+"Neiti Thekla Feiringiä... Kyl -- lä... tunnen kyllä, -- ellei

+kukaan muu kysy, -- meidän kesken, -- ainoastaan meidän kesken!...

+On minulla omat vainuni... Hän on yksi niitä naisia, jotka

+kirjoittavat 'Kahdenteenkymmenenteen vuosisataan'... yksi niitä

+lintusia, jotka vielä visertävät puunlatvoihin piiloutuneina --

+syvimpäin salanimien suojassa". -- "Hän tulee tänne tänään", intoili

+Minka, --"hän on matkalla vouti Preusin luo, joka on ottanut hänet

+kotiopettajattareksi. Minä olen semmoisessa jännityksessä"... lausui

+hän, kun riensi huoneesta. Schulteiss seisoi kauan ja tuijotti oveen,

+kun se oli Minkan jälkeen sulkeutunut.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Kello jo neljää lähenteli, ennenkuin kartanolta alkoivat kuulua

+umpikulkuset ja neiti tuli. Lumituisku ja huono keli olivat häntä

+viivyttäneet. Sillä välin kun alhaalla kävi vilkkaaksi ja talonmies

+tuli hevosta ottamaan, seisoi Schulteiss ylhäällä kouluhuoneen

+akkunassa, hieroi ruutua ja katseli, ja vanhimman jälkeinen poika

+talossa, Kjel, kiiruhti paljain päin neitiä vastaan ottamaan.

+

+Melkein kuin pyryn peittämä virstanpatsas neiti Feiring seisoi

+eteisessä, itsepintaisesti kuurona kaikille ystävällisille

+kutsumuksille. Häntä ei mitenkään saatu saliin lähtemään, ennenkuin

+hänen päältään oli riisuttu paksu kuori päällysvaatteita ja jaloista

+raskaat karvaiset töppöset.

+

+Ja sitten hänet huomattiin hieman espanjanruokomaiseksi soreaksi

+naiseksi, joka oli puettu muodikkaaseen, vartalon mukaiseen kappaan,

+liepeet ja hiat nahalla reunustetut. Kapan selkänapeista killui

+toinen pahasti irrallaan melkein poikki kuluneen langan päässä, ja

+kaulasta riippuva upea silkillä vuorattu muhvi lemusi hajuvedestä.

+Kokoon rutistetun nenäliinan vierestä häämötti sieltä sisästä jotain

+keltaisen kirjavihkon tapaista.

+

+Kjel tunsi hänen tarkastavan syrjäkatseensa kulkevan pitkin

+paksua pahansään nuttuaan, leveitä maalla neulotulta housujaan,

+jotka sukelsivat pitkävartisiin rasvanahkasaappaihin. Helkkarin

+kiusallista, kun piti juuri tämmöisenä esiintyä muodikkaan

+kaupunkilaisnaisen edessä! Hän hakkasi reippaasti takinliepeitään ja

+reisiään ikäänkuin lunta pudistellakseen: "Tämmöiseen ilmaan otetaan

+oikea maalaisen sporttipuku, neiti, kun pitää kahlata lumikinoksissa."

+

+Mutta neiti ei kuullut häntä; hänen pienet mustat marjasilmänsä

+seurasivat vilkkaalla harrastuksella Minkaa, joka suurimmalla

+huolella kantoi sisään matka vaatteet ja levitti ne ruokahuoneessa

+parille tuolille lämpiämään. "Ja tekö olette neiti Minka?" kysyi hän.

+"Minä en ajatellut teitä semmoiseksi, vaan -- vähän kalpeammaksi ja

+-- --" Suu yhä tervehdykseen hymistettynä hän sitten kumarruksella ja

+pienellä niiauksella solahti arkihuoneeseen.

+

+Neiti näkyi halveksivan noita tavallisia johdantoja keskusteluun; hän

+katsoi ääneti ympärilleen, pidättäen itselleen omat mielipiteensä.

+

+"No täällä maalla joka tapauksessa asutaan tilavasti", alkoi

+hän sitten huomioitaan... "Tuntee heti, että on tullut toiseen

+viattomampaan aikakauteen, jossa poltetaan koivupuita hiilien ja

+koksien asemesta"... "Mutta mistä olette voineet saada käsityksen

+meidän Minkastamme?" -- puhkesi rouva kysymään. -- Neiti Feiring

+seisoi ja myhäili ja hymyili nuoren tytön puoleen: "Minä oikeastaan

+tunnen hänet varsin erinomaisen hyvästi. Poikanne, -- niin,

+filolooginhan kirjoissa hän kuuluu kulkevan, -- on minulle puhunut

+niin paljon sisarestaan. Hän ymmärtää hänet niin perinpohjin."

+

+Minka punastui ja punastui yhä enemmän ja puuhasi yhä uutterammin

+pesän kuumotuksessa.

+

+"Vai niin, te siis tunnette poikamme Endren, -- ehkäpä hyvinkin?"

+tunnusteli rouva. --

+

+"Herra Jumala, mikä sielukas ihminen... Ja miten kauniisti hän

+laulaa. Olen tavannut hänet melkein joka päivä koko tämän puolen

+vuoden aikana laulaja Figerin seurassa. -- Kun hän puhuu laulusta,

+-- niin ei siinä auta vastaan sanominen, hyvä rouva! Sillekin

+taiteelle koittaa aivan uusi aika, -- vaikutus tehdään eläväksi,

+dramaattisesti sulatetaan persoonallisuuteen."

+

+Rouvan kasvoihin tuli hermostunut ilmaus ja levottomana hän katsoi

+konttorin ovea koti, josta hän joka hetki odotti miestään.

+

+... "Kun hän ja Figer laulavat duetin, toinen tenoori ja toinen

+basso, niin on se verraton nautinto, -- ja he yhä oppivat uusia

+kappaleita"... "Olkaa hyvä, neiti, minä pelkään, että ruoka jäähtyy",

+kutsui rouva hieman kiirehtien. -- "Kiitos, kiitos... Ja Figer ja

+hän ovat eroamattomat, aina ne näkee yhdessä"... "Mutta teidän

+täytyy vihdoinkin tulla syömään, neiti."... "Ja ellei hänestä tule

+taiteilijaa niin! Hänen koko luonteestaan henkii jotain niin suurta

+ja lämmintä, ettei siitä voi erehtyä -- Minä vakuutan teille, niitä

+on paitsi Figeriä monta muuta, jotka ovat samaa mieltä"...

+

+Sillä välin kun neiti nautti ne pari hyvää ruokalajia, jotka oli

+hänelle säästetty, jatkoi hän, poisjohtamisyrityksistä huolimatta,

+innokkaasti puhetta samasta arkaluontoisesta asiasta.

+

+"No jaa, mitä te nyt oikeastaan pidätte, olin sanoa meistä

+maalaisista?" -- alkoi Kjel, kun äiti hetkeksi oli poistunut

+huoneesta.

+

+"Minä tosiaan luulin, että tekin kysyisitte kalakokkareista", hymyili

+neiti.

+

+"Minä pyydän, lihakokkareista."

+

+"Niin, niin, lihakokkareista, -- ruokaopinnoitahan täällä maalla

+ensi sijassa täytyy ajatella... Ja hyytelön kanssa", -- hän loi

+surkuttelevan katseensa ensinnä vatiin ja sitten oveen, josta rouva

+oli mennyt... "Kun ajattelen kaikkea sitä puuhaa", -- hän nosti

+kahvelilla pienen linnun lautaselleen, -- "kaupungissa haetaan tämä

+ruokalaji ravintolasta, kun alkaa sitä mieli tehdä. Kuinka paljon

+huolta ja vaivaa sekin tuottaa... Oih!" -- hän kääntyi Kjelin ja

+Minkan puoleen, -- "tunsin heti ensi tunnelissa, johon rautatiellä

+tulimme, että nyt, nyt sitä mennään maalaisläpeen, jossa kaikki

+haiskahtaa ruualta ja ruokapyrinnöiltä."

+

+"Erittäin miellyttäviä vaikutuksia siis, neiti, kun tulee tänne

+ylämaahan", huomautti Kjel ja nojausi mahtipontisesti taapäin.

+

+"Ja kun minut sitten junasta sullottiin sudennahkaisiin

+rekivällyihin, niin tuntui siltä, kuin tämä kaikki nielisi minut.

+Alussa en uskaltanut karvoihinkaan koskea, sillä minusta se oli

+todellinen susi."

+

+"Sangen pikanttia," -- siristi Kjel silmiään ja kaivoi liivinsä

+taskusta siron ruskahtavan meripihkaisen sikari-imukkeen...

+"Tuommoinen kuolemaan tuomittu tylstyy, näettekös... Kaikki tuo

+harmaa lumituisku, joka tuli metsäharjuilta, ja loppumaton iloton

+valkoinen virta, jota ajoimme ja ajoimme, vaivuttivat minut

+lopulta niin rauhalliseen puoliuneen ja saivat minut mielessäni

+kuvittelemaan, että pyry peittäisi minut lumeen ja minä paleltuisin

+kuoliaaksi, kunnes jälleen heräisin taivaassa, ystävieni luona

+pääkaupungissa." -- "No-no, -- älkää nyt kuitenkaan tehkö itsellenne

+kovin liiallisia mielikuvia maalaisesta viattomuudestamme, neiti,"

+huomautti Kjel. -- "Mekin toki vähän pippuroimme hermojamme... Saatte

+uskoa, että tuommoinen lankkuliikekin, jossa on suuret pääomat

+kysymyksessä, -- se terästää aika lailla. -- Niin, en tahdo mainita

+summia, te ehkä pyörtyisitte, neiti... Ja mitä tulee niin sanoakseni

+yksityiseen elämäämme ja oloomme -- niin emme siinäkään toki ole niin

+kovin aikamme jäljessä -- --. Ja, -- mitä minuun tulee niin, -- sitä

+pahempi... No niin, siitä älkäämme puhuko perhekodissa"...

+

+Minka katsoi suurilla silmillä veljeensä. Katseesta kuvastui se

+vilpitön ajatus, että veli nyt sekä turhisteli että kerskasi.

+

+"Mutta eihän teidän kuitenkaan tarvitse jäädä tänne ainaiseksi,"

+-- lohdutti hän oikein sydämelle käyneesti. "Minä vakuutan, että

+sydämeni oikein kutistui kokoon, -- ja ellei minulla olisi ollut

+luettavana korehtuuria somaan pikku artikkeliin, joka tulee

+'Kahdenteenkymmenenteen vuosisataan'... Se oli kuin viimeinen

+auringonpaiste pääkaupungista, joka lämmitti jähmettyneitä käsiäni."

+-- Neiti käänsi siitä pitäen puheensa Minkan niinkuin ainakin sen

+puoleen, joka nähtävästi oli ainoa kykenevä jotain käsittämään.

+-- "Sillä oli niin viehättävä nimikin"... Hän kuiskasi tämän

+kevyesti sivuun, rouva Baarvigin tullessa huoneeseen, ja katsoi

+välinpitämättömän näköisenä ulos akkunasta... "Voitteko arvata mikä?"

+

+Minka kalpeni ja vilkasi äkkiä taakseen, kuka oli huoneeseen tullut.

+

+"'Nainen, joka herää'... Toimitus oli yksimielinen siitä, että se oli

+painettava." -- Minka tuijotti häneen vavisten, kylmä hiki otsallaan.

+-- "Siitä kuohuu semmoinen viehättävä kapinanhenki. Ja kaikki nuo

+erinomaiset sitaatit historiasta... Ei mutta kiitoksia, rouva

+Baarvig, pitääkö minun vielä jaksaa sylttiä ja leivoksia... Minä

+vakuutan -- jospa näkisin kirjoittajan, niin tarttuisin sitä naista

+kädestä ja puristaisin sitä niinkuin nyt puristan teidän kättänne,

+neiti Minka", -- hän ojensi kätensä ja teki, niinkuin oli sanonut, --

+"ja pyytäisin häntä vaan kirjoittamaan enemmän samaan tapaan"...

+

+Toisen äänessä ja toisen hehkuvassa kasvojen ilmauksessa oli jotain,

+joka herätti rouvan huomiota ja sai hänen katseensa jonkinlaisella

+tutkivalla ja punnitsevalla hämmästyksellä verkalleen tarkastamaan

+kumpaakin... Ikäänkuin yrittäen masentaa jotain kiusallista hän

+äkkiä painavasti sanoi: "Ei, se ei ole helppo tehtävä, jonka olette

+ottaneet ruvetessanne kasvattamaan ja ohjaamaan kahta puolikasvuista

+tyttöä, neiti Feiring... Suuri edesvastaus, tukala tehtävä näinä

+aikoina, sekä vanhemmille, että lapsille."

+

+Neiti katsoi häneen hurskaasti suu kaikkein pienimmällään.

+

+"Kun vanhempain noin viimeiseen saakka täytyy pitää kiinni vanhasta,

+niin tapahtuu se siksi, että he tuntevat, ettei uusi vielä ole

+kestävää, eikä lujaa", -- jatkoi rouva Baarvig.

+

+Neiti Feiring loi pieneen rouvaan tarkastavan katseen. Tässä hän

+varmaan oli tavannut oikean maalaisen perheenäidin, jolla oli lujat

+lukot ja perustukset kiinni naulatuille mielipiteilleen. Mutta hän

+ehdottomasti väisti tuota varmaa, läpitunkevaa katsetta.

+

+"Ei se tietysti ole niinkään helppoa", lausui hän sitten myönnellen.

+-- "Ei, -- se ei ole helppoa. -- Uskokaa, että äideillä kyllä on

+ajatuksensa näihin aikoihin, neiti Feiring"...

+

+Tohtori astui äkkiä huoneeseen, häntä olivat potilaat viivyttäneet

+konttorissa. "Hyvää päivää, neiti, -- tokko teitä on osattu pitää

+täällä hyvänä? -- Olette matkalla vouti Preusin luo... Omituisen

+ukon siellä tapaatte." -- "Vai niin, -- originaali? -- Ilahuttaa

+minua." -- "Hänellä on eräs idea. Jos vaan voitte siihen uskoa,

+oikein kunnolla, -- kysellä häneltä sitä joka puolelta, niin on mies

+vallassanne." -- "Vai niin, tosiaankin, -- ideain mies?" -- "Se

+on, yhden idean mies. Mutta se on sitä perusteellisempi. Hän uskoo

+ruumiinpolttoon, -- on kerrassaan hassahtanut siihen. Ensi vuonna

+saamme sen. Sitä hän on vakuuttanut minulle kahdeksantoista vuotta,

+siitä pitäen kun tälle paikkakunnalle tulin."

+

+-- "Ohhoh!" -- "Kelpo mies muutoin, -- vanhanaikainen ja

+konservatiivinen kuin tukki; -- mutta hän ei pakota ketään...

+Saa vaan yskän, kun tulee kotiin kaupungin sumusta, kaikista

+niistä houreista, joita hän siellä alhaalla kuulee ja joiden ylös

+rykimiseksi häneltä menee kokonainen viikko, kuten hänellä on tapana

+sanoa." -- "Minun täytyy todellakin vastustaa sitä, että ilma, joka

+on harrastuksia täynnä, muka olisi vähemmän puhdasta kuin se, jossa

+ei ole harrastuksia ensinkään, hra tohtori." -- "Riippuu siitä,

+minkälaisia harrastuksia, neiti, -- minkälaisia... Varmaan siellä

+alhaalla leviää hyvinkin ilkeä höyry kaikesta, jolla siellä koneita

+lämmitetään -- joka merkityksessä." -- "On esimerkiksi herätetty

+harrastus semmoista maailmaa kohtaan, jolla ei ole minkäänlaisia

+polttopuita", -- sutkautti neiti terävästi, -- "siellä ovat silmät

+auenneet -- köyhälistöä kohti." -- "Tarkoitatte sitä maailmaa, joka

+tahtoo heittää koko yhteiskunnan polttopuiksi", sutkahutti vuorostaan

+tohtori. -- "Jos pidämme kiinni logiikasta, hra tohtori", -- torjui

+neiti urhoollisesti. -- "Naisten logiikasta, -- niin kyllä, -- niin

+kyllä", -- virnisteli tohtori, "se on kuuluisaa. Mutta älkää nyt vaan

+ruvetko voudin kanssa maailmaa parantamaan. Hän on, nähkääs, niin

+hirveän tyytyväinen tähän vanhaan... Tiedätte kyllä, että on ihmisiä,

+jotka ovat niin piintyneet vanhoihin saappaihinsa, että mieluummin

+paikkaavat ne sataan kertaan, kuin huolivat uusista... Hän on juuri

+yksi niitä."

+

+Neiti Feiringin pienet pyöreät, levottomasti vilkuvat silmämarjat

+muistuttivat hiirtä, joka ravaa edes takaisin ja hakee rakoa

+loukusta päästäkseen. Hän nähtävästi epäröi, tyytyisikö siihen,

+että keskustelu päättyi moiseen pilaan, ja vaipui tuoliin ääneti ja

+verkalleen syvemmälle ja syvemmälle epäävä ilme kasvoissaan.

+

+"Te oikein pelotatte minua, hra tohtori", -- hän vihdoin alkoi...

+"Minusta tuntuu kuin vietäisiin minut Munkkisaareen, taikka johonkin

+muuhun saareen maailman loppuun. Ei siis ainoatakaan ihmistä, kenen

+kanssa puhua siitä... siitä... mitä ulkona elämässä tapahtuu. --

+Minun siis vaan pitää päntätä saksaa, englantia, maantietoa ja

+historiaa -- mallikelpoisena kotiopettajattarena, enkä saa vastustaa

+talon isäntää... Suoraan puhuen, hra tohtori, tuoko osa kuuluu

+semmoiselle olennolle, joka tässä istuu?" -- "Ei kannata ministerin

+hakea puhtaaksikirjoittajan paikkaa, neiti. Tavara voipi jäädä

+myymättä senkin vuoksi, että se on liian hienoa... ei saa koskaan

+pitää hengenvaatimuksia, jotka käyvät aseman yli." -- "Se on,

+yhteiskunnan kohtuuttomat lait karkoittavat minut nyt Siperiaan",

+huudahti neiti.

+

+Minka seurasi keskustelua kuumana; hän tunsi, miten silmissä

+tuikki ja pisti. Ja Kjel oli aivan suunniltaan... Isä tuossa

+talonpoikaisilla sukkeluuksillaan nolaili häntä, -- häntä!... Eikä

+ymmärtänyt, että raastoi hienoja, rafineerattuja hermojänteitä...

+

+Kjel äkkiä hyppäsi tuoliltaan: "Niinkö isä... Minullako esimerkiksi

+ei siis olisi minkäänlaista oikeutta henkisiin pyrinnöihin, ellen

+mitään ansaitse. Mutta jos minä huomenna voitan kelpo tavalla

+lankuillani, -- niin minulla _on_ niihin oikeus! Tuo on niin

+ahdasmielistä ja vanhanaikaista että --. Nykyaikana on meillä

+kaikilla henkisiä pyrinnöitä, sen sanon"... "Jaa-a, kaikki nuo

+henkiset pyrkijät"... mutisi tohtori. "Mutta itse sinä aivan

+hiljattain kerroit ajaneesi työstäsi sahalta pietistin, sen vuoksi

+että hän tahtoi kääntää muita, sen sijaan että olisi sahannut... Sinä

+luullakseni evästit häntä jonkinlaisilla semmoisilla syillä, että

+hän oli liian korkea henki sinun tehtaaseesi" -- "Pyh, mokomaakin --

+poikkeustapaus, -- johtui aivan toisista syistä" -- torjui Kjel. Hän

+nykäsi omituisesti niskaansa merkiksi, että isä-ukko tällä kertaa ei

+voinut oikein kohota asiain tasalle.

+

+Tosiaan merkillinen nainen, lievimmin sanoen, -- äänteli hänen

+sisässään...

+

+Yksin tuo tapa, kun hän kumarsi niskaansa ja sanoi jotain, --

+tuommoinen pikantti, salattu etevä hymy... Ja vaan tuo pieni

+piirre, kun hän noin tapansa mukaan jätti hansikkaat syliinsä

+syödessään. Surkeata, että hän oli tuolla tavalla tuomittu voudin

+orjaksi... Kjelillä oli kyllä halu kertoa hänelle jotain oikeasta

+uskaltamisesta, -- esimerkiksi silloin, kun oli ajanut sormen

+paksuista virran jäätä ennättääkseen Kjerstadiin huutokauppaan

+ennenkuin asianajaja Ring. -- Ja ehkä vähän siitäkin, -- mitä hän

+nyt uskalsi kaupoissa, -- ja miten hän hikoili ja kävi postissa

+kahdesti päivässä, jotta eivät kotona saisi vihiä -- ja idylli tulisi

+häirityksi. --

+

+-- "Niin, neiti Feiring", -- sanoi tohtori, kun kahvi oli juotu,

+-- "älkää pitäkö sitä vieraanvaraisuuden puutteena, että jälleen

+karkoitan teidät lumituiskuun. Mutta ellei mieli illan kulua

+liian myöhäiseksi, niin täytyy meidän saada teidät uudelleen

+matkavaatteisiin ja rekeen pönkityksi."

+

+"Ja sitten, pim pom, mennään Siperiaan", -- sanoi neiti leikillään

+ja alkoi suoriutua matkaan. "Voin ainakin sanoa, että olen välillä

+levähtänyt hauskalla pysäkillä. -- Toimitus ottaa, mitä kirjoitatte",

+-- kuiskasi hän Minkan puoleen kumartuen, kun tämä auttoi

+karvatöppösiä hänen jalkoihinsa... "Meidän täytyy nyt jollain tavalla

+ylläpitää kirjeenvaihtoa"...

+

+Kun neiti Feiring matkakuoressaan valaistiin ulos, odotti Kjel jo

+ulko-ovella, josta lunta pyrysi sisään, puettuna turkkeihin ja

+piiska kädessä. "Kovin on pimeä ja virran rannoilla on monessa

+paikassa vaarallista jääsohjoa, neiti, ja ellei teillä ole mitään

+sitä vastaan, niin luulen teitä parhaiten palvelevani, jos minä ajan

+nämä pari penikulmaa voutilaan." -- "Tuossa paljastitte itsestänne

+ihmisrakkaan piirteen, hra tehtaanomistaja. Minä kyllä kamalasti

+pelkään tätä kaikkea"... kuului vaatemytyn sisästä. "Huh, -- tähänkö

+hautaan sitä nyt pitää?" kysyi hän sitten, kun ulkona pimeässä oli

+pönkitetty rekeen ja jalat pantu pussiin.

+

+Lumi narisi anturain alla... Alhaalta kuului Kjelin rauhoittava

+"soo-ja, soo-ja"... kun hän hillitsi virmaa hevosta, ja sitten kuului

+naseva piiskan sivallus. Makasiinimäen alle sumuun hälveni sitten

+kulkusten ääni.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Ruokasalissa oli nyt pimeä, paitsi valohohtoa arkihuoneen

+lampusta. Pesän vieressä vielä olivat molemmat tuolit, joilla neiti

+Feiringin matka vaatteet olivat olleet... Ja Minka siellä sisällä

+käveli hiljaa kuin haamu varpaillaan, jottei kenenkään päähän

+pistäisi kutsua häntä ja häiritä. Oli ikäänkuin päivän kokemukset

+säilyisivät, niin kauan kun nuo molemmat tuolit seisoivat tuossa

+liikuttamatta paikallaan... Niinkauan oli vielä neiti Feiring

+läsnä vakuuttamassa, että hänen kirjoituksensa painettaisiin, --

+että se todella seisoisi "Kahdennessakymmenennessä vuosisadassa"

+otsakirjoituksineen ja kaikkineen... Toisen tuolin alta häämötti

+pieni valkoinen esine... Paperossi -- varmaan tavattoman hieno... Ja

+aivan sen paikan alla, niissä neiti Feiringin muhvi oli riippunut...

+

+Minka hairasi sen äkkiä maasta. Siinä oli jotain todellisempaa, mistä

+pitää kiinni. Hän liiteli sinne tänne levotonta onneaan kantaen,

+voimatta antaa tunteilleen valtaa, -- ja kun hän sitten istui

+muiden seuraan illallispöytään, niin ihmetteli hän itsekseen tuon

+tuostakin salanimellistä suuruuttaan. _Jos_ he olisivat tietäneet...

+Jos he olisivat aavistaneet, että hän, joka istui tässä ja tuskin

+sai voileipäänsä niellyksi, oli mukana ison maailman taistelussa ja

+iskemässä iskun...

+

+Hän oli mielestään näiden keskellä melkein kuin jonkinlaista

+salaista nitroglyseriiniä tahi dynamiittia. Niska oikeni oikein

+ylpeäksi ja sotaiseksi, kun toiset väittelivät neiti Feiringistä,

+-- ja hän mielestään saattoi jättää omaan arvoonsa, mitä he

+arvelivat täällä kotona maalla... Mutta kyllä Schulteissin olisi

+lentänyt suu selälleen, jos hän olisi tiennyt... Illallisen jälkeen

+hän istui soittamaan -- triumfimarssia ja kaikenlaisia oikun

+paloja. Ja Schulteiss istui pianon taa tavalliselle paikalleen.

+Minka näki hänet, tenhosi hänet, hymyili hänelle silmiin, kun

+hän istui siinä niska nuottihyllyä vastaan ja antoi profiilinsa

+varjon muistuttaa Napoleonia. Minkan liikkuvat, väikkyvät kasvot

+valtasivat hänet kokonaan sanomattomilla salaisuuksilla... Minka

+oikaisi niskansa arvokkaaksi ja oli mahtava... Ja Schulteiss oli

+kalpeana hurmauksesta. Kun kotiopettaja sitten varsin huumaantuneena

+kumarsi hyvän yön, niin katsoi Minka häneen salaperäisesti ja

+merkitsevästi... Ja Schulteissin kädet vapisivat portaiden

+kaidepuissa, hänen noustessaan ylös kamariinsa.

+

+-- Myöhään illalla makuukamarissa, katsottuaan varmaksi, että sisaret

+makasivat, sitasi Minka hameen vyötäisilleen ja kietoi ympärilleen

+saalin. Ja ulkona ullakossa hän sitten istui pimeässä ja mietti ja

+poltti ja oli eurooppalainen ja nautti, -- kunnes hän tunsi, että se

+alkoi tehdä pahaa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Oli jo myöhä, ennenkuin rouva Baarvig sai unta, ja hän heräsi äkkiä

+vaikeaan levottomuuteen ja tuskaan. Yölevottomuus oli käynyt hänelle

+tavaksi, hänen tohtorin vaimona eläessään. Harvoin tapahtui, ettei

+joku levottomuuden puuskaus, mikä milloinkin, ajanut häntä vuoteelta

+ja saanut häntä kylmän salin poikki lähtemään kiertoretkelleen

+yläkertaan lasten makuuhuoneeseen. Milloin piti lähteä katsomaan,

+olivatko pikku tytöt sammuttaneet kynttilän, tahi oliko ehkä Massi

+heittänyt peitteen päältään -- makasiko ja yski. Milloin taas,

+oliko Arnt kahnannut tärpättirievun kaulastaan, olivatko sukat ja

+kengät jääneet sinne märkinä makaamaan, eikö niitä oltu tuotu alas

+kuivamaan, taikka oliko huoneessa häkää. Joka kerta hän makasi ja

+mietti, miten suorittaisi sen vaikean tempun, että nousisi ylös,

+sytyttäisi kynttilän ja pääsisi ovesta ulos herättämättä miestään,

+-- joka oli tullut myöhään kotiin, tahi jota milloin hyvänsä yöllä

+saatettiin kutsua sairaan luo. Rouva oli tottunut arvaamaan, paljonko

+uskalsi, siitä miten hänen miehensä milloinkin makasi, nukkuiko hän

+sikeään vai kevyesti. Hän oli tutkinut miehensä kasvoja, seurannut

+niiden ilmauksia melkein unien maailmaan, hänen maatessa tuossa

+viereisessä sängyssä, -- kasvoissa alati niin kaunis levollinen ilme,

+vastakohta kaikille rajuilmoille, joita niissä hereillä liikkui ja

+joita vastaan rouvan oli taisteleminen.

+

+Rouva vaelteli salissa, kun ei ollut liian kylmä, ja monesti se oli

+hänelle erittäin viihdyttävää, -- hän ikäänkuin sai lepoa omille

+ajatuksilleen... Mutta tänä yönä hän oli säpsähtänyt ikäänkuin

+pahasta unesta. Jotain oli tapahtunut... Mitä oli Minkan ja neiti

+Feiringin välillä?... Peitettyä salaista ymmärrystä. Jotain jota

+ei voitu hänelle ilmaista... Kirjoitus, josta neiti Feiring oli

+puhunut... Minkako oli jotain kirjoittanut... Kasvojen ilmeet,

+-- Minkan huonosti peitetty suuri, pelokas ilo... Hän näki sen

+mielessään ja kävi yhä katkerammaksi siitä, että tätä salattiin

+häneltä, -- äidiltä. Ja mitä oli hän voinut kirjoittaa?...

+"Nainen, joka herää", se oli nimi... Minka oli aina ollut halukas

+kynäilemään... Mutta se että Minka kirjoitti, ei se häntä... Ei se...

+

+Rouva Bente tuijotti vaan yhteen ja samaan -- palasi aina vain yhteen

+ja samaan: Luottamuksen perustus puuttui, -- se oli mennyt... Minka

+oli kehittynyt häneltä salassa... Tähän hän tuijotti ja tuijotti...

+Ammottava kuilu leveni levenemistään ja yhä kylmempi henki kuiskasi:

+Hän oli kadottanut Minkan!...

+

+Vanhin tytär, joka oli kasvanut hänen valvovan silmänsä ja johtavan

+kätensä varassa, -- jonka suhteen hän luuli olevansa niin kaikin

+puolin selvillä... Mutta juuri parhaan elämänsä eli tämä nyt

+salassa. Tien hänen sisimpään uskoonsa hän oli menettänyt... Hän

+oli kadottanut Minkan! Häneen tuli tuskallinen halu rientää ylös

+hänen luokseen... Ei muuta kuin katsomaan häntä, kun hän makasi...

+Ikäänkuin viimeisen kerran jättääkseen illusioonilleen hyvästi...

+

+Vähän myöhemmin hän seisoi kynttilä kädessä keltaisessa salissa

+vanhan pitkän pöydän ääressä, jolle koko pesu oli pinottu.

+

+Kylmä sali oli pimeä, ja raskas rautauuni kohotti pimeästä haahmoaan

+suurena ja uhkaavana. Tuo masentava kasvoi yhä, kasvoi... Endre, jota

+hän oli koko tahdollaan tukenut uudella uralla... Ja Kjel... Tunsiko

+hän heitä, -- mitä he aikoivat, ja ajattelivat? Oliko hänellä heidän

+luottamuksensa? Taikka oikeastaan, eikö hän jo aikoja sitten ollut

+kadottanut heitäkin, molempia vanhempia poikiaan?

+

+Hän muisteli, kuinka he kumpikin tavallaan olivat vaienneet ja

+hymyilleet, kun hän puhuessaan lämpeni jostain asiasta. Kuinka

+katkera Endre oli isää kohtaan... Ja vielä hänellä oli Arnt, vielä

+Massi kadotettavina! Neuvottomassa tuskassa hän vain tunsi, että hän

+tahtoi, että hänen täytyi pelastaa, mitä saattoi. Sisässään hän huusi

+hätähuutoja, -- hän ei tahtonut kadottaa enempää, -- kaikkia!... Hän

+kulki levottomana, ikäänkuin kynttilällään etsien jotain kylmässä

+salissa... Olivatko he antaneet lapsille liian vähän vapautta...

+liian vähän asettuneet heitä kohtaan inhimillisen tutunomaisuuden

+kannalle? -- Ilahuttivathan häntä itseään niin kaikki ajan ideat,

+toivoihan hän niistä parempia oloja. Mutta kun tuli tosi eteen, niin

+eivät ne kuitenkaan olleet niinkään helppoja toteuttaa... Tuntui

+siltä, kuin ne eivät olisi vielä vakaantuneet oikeeseen muotoonsa...

+

+Hän pysähtyi lasikaapin eteen, jossa kaikki tohtorin apteekkitavarat

+olivat, ja näihin mietteisiin vaipuneena valaisi hän kynttilällään

+myttyjen, ruukkujen, pullojen, rasiain, suurten ja pienten,

+kirjavaa joukkoa, ikäänkuin nimikirjoituksia lukeakseen. Sitten

+kirkastuivat äkkiä rouva Benten kasvot... Huomispäivänä jo tilaamme

+"Kahdennenkymmenennen vuosisadan". Ja sopivassa tilaisuudessa

+mainitsen sitten Minkalle, että voisi hänkin yrittää kirjoittaa --

+koettaa kynäonneaan.

+

+Verkalleen kulki hän jälleen kappaleen matkaa poispäin kokoon

+käännetyn pelipöydän luo, nyökäten omille ajatuksilleen. Hajallaan

+olevat huonekalut olivat kuin erämaassa keitaita, joille hän laski

+kynttiläjalan. Häneen tuli levollisuuden tunne. Miten sitä yöllä

+liioitteli kaikkea... Niin niin, -- -- hänhän ei voinut illalla

+syödä mitään, kun oli niin levoton tuon kotiopettajattaren vuoksi...

+Tyhjällä vatsalla ei koskaan nuku hyvin... Jos lähtisi alas

+ruokakamariin leikkaamaan itselleen palasen voileipää? Valo katosi

+ulos porraskäytävään...

+

+

+

+

+III.

+

+

+Tohtorin kääsit olivat pyörineet matkoihinsa jo aikaisin viileänä

+kesäaamuna. Piika alkoi pestä konttorin akkunoita, ja kotoiset

+työt, jotka aina tehtiin tohtorin poissa ollessa, olivat täydessä

+käynnissä. Schulteissin ilmaantuminen alakertaan muulloinkin kuin

+ruoka-aikoina riippui paljon tuosta kääsien jyrinästä. Hänen

+hermojansa aina rasitti tohtori, -- yksistään se tieto, että

+hän oli kotona... Tavallisesti hän kiersi kaikki huoneet tahi

+astua patsasteli, kädet liivien hian-aukoissa, pitkin pihamaata

+saamassa raitista ilmaa, -- seisoi ja tuijotti tahkoon, kun sitä

+väännettiin ja niittomies laski viikatettaan, tirkisti syvämielisesti

+ovesta puuliiteriin, jossa renkipoika hakkasi puita, jutteli

+karsinaan ivallista elämän viisautta imisäsialle ja porsaille tai

+filosofeeraili pukin kanssa. Puutarhassa kitkettiin ja kasteltiin,

+niin kauan kun aamusta vielä oli vähän varjoa, ja yksinäisissä

+mietteissään oli Schulteiss juuri alkanut täsmällisillä askelilla

+kulkea pitkin navetan seinustalla olevan tukin selkää, kun Minka

+huomasi hänet ja nopeasti tuli puutarhan portista. Schulteiss otti

+vauhtia ikäänkuin juostakseen tukin päähän saakka, mutta hyppäsikin

+sitten alas notkahuttaen sievästi ja syvään polviaan.

+

+"Schulteiss", intoili Minka, -- "ettehän vaan hajamielisyydessänne

+unohda käydä postia ottamassa, ennenkuin Kjel ennättää...

+Tiedättehän, että Kjel aina menee ja tarkastaa sen portilla."

+Schulteissin hiljainen, itsetietoinen hymähdys torjui kaikki

+epäilykset. -- "Kello varmaan jo lähenee kymmentä, ja te vielä

+kävelette täällä." "Minä vakuutan teille, neiti Minka... Voitteko

+hetkeäkään epäillä minua"... keskeytti Schulteiss hämillään. --

+"Ettekö voisi esimerkiksi yhtä hyvin kuljeskella alhaalla maantiellä,

+Schulteiss?" -- "Ja siten joutua hra Kjelin huomion alaiseksi!" --

+huudahti kotiopettaja voitonriemulla... "herättää hänen epäluuloansa

+-- ja saattaa teidän asianne vaaraan... Vähän päästä" -- hän kaivoi

+esiin kellonsa -- "saatte nähdä välinpitämättömän astuskelijan

+katoovan polulta tuonne alas huvimajan haan taakse." -- "Mitä, --

+eikö se vielä ole puolta yhdeksääkään? -- Käykö se oikein, oletteko

+varma?" -- keskeytti Minka hätiköiden. -- "Minä vakuutan. Luottakaa

+minuun, neiti Minka!" lausui Schulteiss sitten matalalla, ontolla

+äänellä, joka kuului kuin tynnyrin sisästä. -- "Uh, teillä on niin

+monta mutkaa, Schulteiss", -- torui Minka koketisti, -- "miks'ette

+voinut heti sanoa, paljonko kello on." -- "Minä luovun kaikista

+vastaväitteistä, -- vaikenen"... Hän kumarsi, ja kasvot loistivat.

+

+"Kuulkaa Schulteiss, asia nyt on semmoinen, että 'Kahdeskymmenes

+vuosisata' on saatava pois isän sanomalehtien joukosta. Sitä

+kirjoitusta, jolle annoin nimeksi: 'Se pieni ja liukas jaa-sana',

+-- en _tahdo_, että äiti saa sen lukeakseen... hän tuntisi minut

+kohta kirjoitustavasta... Ja tiedättehän, kun hän tahtoo puhua siitä

+kanssani ja nostaa sen ikäänkuin ikkunaan, tuulottaa ja tarkastaa

+joka puolelta, mitä sitä on sattunut kirjoittamaan... Se on niin

+sietämätöntä!... Jos se on hyväksytty, niin varmaan se tulee tässä

+numerossa... Oikein vereni hyytyy ajatellessani, kuinka moni nuori

+tyttö jo ehkä samana yönä makaa ja itkee ja katuu, että hän sillä

+tavalla on yhdessä minuutissa kokonaan antautunut yksinvaltiaalle...

+En saanut rauhaa, ennenkuin kirjoitin, että tuo jaa-sana on annettava

+siten, että hänellä on helppo ero ja omistusoikeus ja samat oikeudet

+ja kaikki järjestyksessä." -- "Hm, -- idea itsessään on erinomainen,

+-- aivan loistava, -- jos olisi -- ym, ym -- toiveita sen -- --.

+Siten kerrassaan liitettäisiin jaa-sanaan naisen täydellinen suojelus

+lain kautta, -- se olisi niin sanoakseni hänen kihlasormuksensa

+vapauden timantti -- -- ym -- ym -- mutta --". -- "Niin, eikö totta"

+-- huudahti Minka voiton riemussa ja löi häntä sormille korrella,

+jota hän käänteli kädessään, -- "minä olen, -- miksi hän sanoikaan

+sitä, joka keksi..." -- "Heureka, -- se oli Arkimedes." -- "Heureka,

+heureka! Siinä on ratkaisu koko asialle. Minä olen niin iloinen, että

+tekee mieli sisällisesti hyppiä." -- "Hm-m", -- Schulteiss väänteli

+miettiväisen näköisenä isotekoisia huuliaan. -- "Miksi tuommoiselta

+näytätte?" -- "Ym -- ym... minä vaan tarkoitan, minä hartaasti

+haluaisin, että se olisi mahdollista, neiti Minka." -- "Olettehan te

+itse niin usein sanonut! --"

+

+... "Vaan sitä pahempi -- te unohdatte epäluulottomassa sydämessänne

+yksinvaltiaan, -- sortajan... Hän ei niinkään äkkiä laskisi läpi

+semmoista lakia." -- "Minusta näyttää, että te nyt aivan väitätte

+itseänne vastaan." -- "Pyydän saada selvittää kantani. Minä vieläkin

+pidän kiinni siitä, että idea on loistava... ehdottomasti. Mutta

+esteet --" -- "Mitkä esteet... Teillä aina on esteitä, kun tulee tosi

+eteen, Schulteiss. Teillä ylipäänsä aina pitää olla esteitä." -- "Tuo

+laki -- jotta se läpi saataisiin -- edellyttää... en tahdo teiltä

+salata sitä -- ei sen enempää eikä vähempää, kuin että koko naisasia

+ensin on voittanut"... "Hyi, mikä kiero ja katala ihminen te olette!"

+huudahti Minka.

+

+Schulteiss katsoi häneen avuttomasti, ikäänkuin rukoillen armoa.

+Minka löi korrella hamettaan ja polki.

+

+"Se on niin harmillista, kun te aina keksitte jotain, joka on

+tiellä... Nyt on muka lakinikin mahdoton. Ja sillä tavalla menee

+koko kirjoitus myttyyn!" hän valitti epätoivoisena... "Minä pian

+rupean vihaamaan kaikkia miehiä..." -- "Jaa-a, neiti Minka, --

+sillä tunteella saataisiin jotain aikaan... Vihan tulee edistää

+vapautustyötä, kunnes kaikki menee itsestään -- rakkaudella." --

+"Mutta kuitenkin, Schulteiss"... lausui Minka hetkisen mietittyään

+-- "jos kirjoitus tulisi -- ja se teidän mielestänne olisi oikein

+hyvin kirjoitettu, -- ideasta minä en enää välitä, koska siitä ei

+kuitenkaan tule mitään ennenkuin ehkä sadan vuoden kuluttua --.

+Mutta jos luulette, että sitä pidetään hyvänä, niin taputtakaa

+käsiänne puutarhaportin luona kolme kertaa, niinkuin kyyhkysille.

+Ja sitten Schulteiss... Tänään voi jo hyvinkin tulla vastaus neiti

+Lundilta, ovatko kaupungissa saaneet toimeen suuren kävelyretkensä

+tänne ylämaahan. Siinä tapauksessa tulee Thekla Feiring kohta tänne

+pyytämään minulle lupaa, että saan lähteä mukaan. Mutta isä ja äiti

+eivät saa aavistaakaan, että minä olen ollut toimessa sen asian

+hyväksi vaikuttamassa... Kuulkaa Schulteiss, teillä on tänään paljon

+puuhaa."

+

+Tämä iski silmää ja hymyili uskotun onnellista hymyä, sillä välin

+kuin Minka riensi takaisin puutarhaan.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Postiaika oli ohitse, kirjeet ja sanomalehdet oli, maantiellä

+tapahtuneiden ennakkotarkastusten jälkeen, viety kuten tavallisesti

+asianmukaisesti seulottuina konttorin pöydälle, ja mytystä loisti

+ristisiteinen uusi vihko "Kahdennettakymmenennettä vuosisataa", joka

+ei kuitenkaan ollut antanut aihetta mihinkään kätten taputuksiin

+alhaalla puutarhaportin luona. Schulteiss oli kävellyt ja vaeltanut

+levottomana, ennenkuin hänelle sattui tilaisuus huomauttaa Minkalle

+sitä lohduttavaa mahdollisuutta, että tässä vihkossa ehkä ei ollut

+tilaa kirjoitukselle. Hän oli menemässä huoneesensa, kun rouva Bente,

+joka tuli arkihuoneesta, seisautti hänet:

+

+"Olemme saaneet Endreltä kirjeen... Ettekö tahdo tulla

+sisään hetkeksi istumaan, Schulteiss... Dresdenistä." --

+"Taiteilijakaupungista, Elben ihanasta Florensista", lisäsi

+Schulteiss mielistelevästi. -- "Sehän _on_ taidetta, Schulteiss,

+-- syvempää taidetta, -- operettikin? -- Endre nimittäin aikookin

+ruveta operettilaulajaksi"... Rouva katsoi häneen tutkivasti. --

+"Epäilemättä, rouva, -- aivan epäilemättä." -- "Hän sanoo, että

+niin sanotut ensi luokan oopperat tekevät taiteilijan mylvijäksi ja

+katuhuutajan heimolaiseksi, huoneet kun ovat niin mahdottoman avarat,

+ja että laulaja esityksessään saattaa antaa ainoastaan karkeimmat

+momentit." -- "Sangen sattuvaa tosiaan", -- huudahti Schulteiss.

+-- "Niin, perin vähän minä oikeastaan tuota ymmärrän... Hänen

+kirjeessään oli paljon semmoista, jota arvelin teidän voivan vähän

+selittää. Ja sitten hän kirjoittaa, ettei hän tahdokaan ruveta tuon

+mainion Lutzmannin oppilaaksi." -- "Vai niin! -- mutta eikö Endre

+juuri hänen tähtensä:--" -- "Hän on keksinyt toisen laulunopettajan,

+joka ei vielä ole kuuluisa, mutta joka kuitenkin on siellä erään

+liikkeen johtaja, -- aivan uuden ja luonnollisen metodin. Vanhat

+laulunopettajat ovat sotkeneet ja pilanneet äänet, niin väittävät

+nämä. Ja voi kai siinä olla jotain perää, Schulteiss! -- Endrenhän

+on niin sulava, -- niin sulava"... lausui rouva ilmeellä, ikäänkuin

+muisto olisi kokonaan vallannut hänet. -- "Niin, -- aikamme vaatii

+luonnollisuutta... Sen puolesta nostetaan lippuja, riennetään

+aseihin kaikilla aloilla!" -- vakuutteli Schulteiss. -- "Mutta

+siellä Dresdenissä ei kuitenkaan ole ensinkään semmoista, kuin minä

+olin kuvitellut... kaikki nuo ystävät -- ja tuo elämä, johon hän on

+joutunut laulajain ja laulajattarien kanssa -- niin, täytyyhän meidän

+muistaa, että operettia varten hän valmistautuu. -- Mutta kuitenkin,

+Schulteiss, -- neiti ja rouva operettilaulajatar se ja se..." --

+"Taiteilijamieli pyrkii ensi sijassa elämään taiteen ilmassa,

+rouva Baarvig. Kalalta ei saa riistää sen elementtiä." -- "Niinkö

+arvelette, Schulteiss"...

+

+Rouva istui ja keinui omissa ajatuksissaan.

+

+"Niin, käsitättehän te, että äiti aina liioittelee huoliaan. Olin

+kuvaillut itselleni, että hän eläisi siellä niin hiljaisesti,

+kokonaan antautuisi opinnoilleen, -- että hän tahallaan olisi

+piiloutunut entisyydeltään, pariksi kolmeksi vuodeksi, kunnes voisi

+astua esiin täysin valmiina. Vaan tuo varmaan hävittää häneltä aikaa?"

+

+Schulteiss kumartui kunnioittavimmasti vastaamaan:

+

+"Suvaitkaa että minä, rouva Baarvig -- Jos kysymyksessä olisi

+tavallinen jokapäiväinen ilmiö... Mutta," hän korotti ääntänsä, --

+"taiteilijan itsetuntoisuus _ei ole_ jokapäiväinen. On lähdettävä

+hänessä asuvasta hillittömyydestä. Metsälintu ei tyydy istumaan

+oppiaikaansa häkissä, leikatuin siivin. Muutoin _ei ole_ mitään

+hillittömyyttä", -- huuti hän väittelyn kiivaudessa, -- "ja silloin

+myöskään ei -- ei ole taiteilijaa."

+

+Rouva ikäänkuin vetäytyi kokoon:

+

+"Varmaan lienette oikeassa, -- varmaan lienette oikeassa, Schulteiss;

+ei saa tavallisuuden mukaan arvostella sitä, joka on tavatonta." -- --

+

+Rouva Bente istui neulomapöytänsä ääreen, kun Schulteiss oli noussut

+ylös kamariinsa. Kiusaantunut miettivä ilme oli hänen kasvoissaan.

+

+Hän huokasi syvään, -- avasi lippaan, otti kirjeen ja pani sen

+konemaisesti pari kertaa jälleen takaisin... Hän alkoi astua edes

+takaisin rauhattoman näköisenä, käsi kylkeen painettuna, ikäänkuin

+kärsien ruumiillista tuskaa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Hiljaisena suvi-iltana oli tohtorin luona Elvsaetissä äkkiä syntynyt

+vilkas elämä. Portailla ja käytävässä makasi matkareppuja, pleedejä

+ja sauvoja, huoneissa liikkui sporttipukuisia herroja ja naisia,

+jalassa villasukat ja paksunahkaiset pikilangalla neulotut kengät,

+meluten ja iloa pitäen. Eräs matkailijaseura -- kolme naista ja kaksi

+herraa, -- oli poikennut sinne yhtyäkseen neiti Feiringiin, joka jo

+aikaisemmin päivällä oli tullut vouti Preusin luota tohtorin taloon

+ja par'aikaa pommitti tohtoria ja hänen rouvaansa saadakseen Minkan

+matkaan. Oli suunniteltu pitkänlainen, kolmen neljän päivän retki

+metsämaihin. Kjelistä oltiin varmat, -- hänen tulonsa oli Thekla

+Feiring taannut, ja hänen luotettavasta ongenvavastaan riippuikin

+sitä paitsi, saataisiinko leirivalkeitten ääressä paistaa punaisia

+tunturimulloja.

+

+Ja matkaan heidän piti päästä, jo ennen seuraavan aamun auringon

+nousua, jotta voitaisiin levähtää päivemmällä, kun alkaisi käydä

+liian helteiseksi.

+

+Ovet ja akkunat olivat selällään ja niistä virtasi sisään raitista

+ilmaa heinärukoloilta, sillä välin kuin piippua, paperossia poltellen

+levättiin päivän vaivoista.

+

+Kjelin ylitsetulviva vieraanvaraisuus milt'ei käänsi nurin koko

+talon. Matkaan otetut ruokavarastot olivat tarkastettavat ja

+täydennettävät kaikella, mitä vain talon aitasta löytyi suvisia

+herkkuja, -- savustettua lohta, savusilavaa, kinkkua ynnä muuta.

+Mutta isäukon konjakki... Sitä hän ei uskaltanut suosittaa; hän

+hymähti silmää iskien molemmille herroille, -- mutta sitä vastoin

+kyllä viinaa... Vene odottamaan kalavedelle, -- hevonen, -- hevonen

+eväitä viemään ja varaksi, jos joku sattuisi väsymään, -- hän lupasi

+pitää huolen kaikesta, hankkia sekä väkeä että kuormahevoset niin

+pitkältä kuin piiriä kesti...

+

+Kasvojen ilmaus, lyhyet tuuheat viikset ja varma paikkansa pitävä

+tukkukauppiasmainen puhetapa osottivat selvästi, että heillä oli

+ollut onni saada matkaan jonkinlainen suojelija, joka näillä kulmilla

+oli kaikkimahtaja, -- johon oli rahavallan ja hyvin tunnetun,

+suositun miehen vaikutusvalta yhdistettynä.

+

+Vieraiden väliä juoksivat Arnt ja Massi puuhaten ja suurimmassa

+määrin intreseerattuina; pian olivat he tulleet kaikkien kanssa

+tutuiksi. Tohtori ilmestyi silloin tällöin heidän joukkoonsa

+vierasvaraisena isäntänä, puhellen sanan sinne, toisen tänne. Hänen

+käytöksestään ei huomannut, mitä hän oikeastaan ajatteli, mutta

+omituinen ilme oli hänen kasvoissaan, kun hän katseellaan seurasi

+paperossinsavua, joka sankkana pilvenä liehui naisparven yllä. Ja

+hoikkana, ohuena, keltainen piiskamainen palmikko riippuen pitkin

+hameen selkämystää, hyöri Berthea, pyöreä pää, nupponenä ja kirkkaat

+silmät uteliaina esiin pistäen missä milloinkin. Hän vältti yhä

+innokkaammin silmillään kaunista kandidaatti Kreftingiä, kun tämä

+katsoi häneen, niin että kandidaatti vihdoin tuli häntä lähemmäksi

+ja alkoi kysellä ja kysellä -- oli kauhean intresantti ja sanoi

+häntä nupuksi, josta kerran tulisi ruusu... Minka näkyi harvemmin,

+hän liiteli sisään ja ulos levottoman hermostunut, raskas hymy

+kasvoillaan. Hänellä oli olevinaan kiire. Jos aikoi mukaan päästä,

+niin piti tietysti järjestää ja laittaa kuntoon pukunsa, kurtata

+uudestaan hameensa j.n.e.

+

+Kerran hänen rientäessään käytävän halki viittasi isä konttorin

+ovesta häntä luokseen: "Minka! -- Kuuleppa vähän... Arvaan, että

+mielelläsi lähtisit mukaan tuolle retkelle", -- sanoi hän, kun Minka

+oli tullut sisään. "Niin, hirveän mielelläni, isä. Enhän ole koskaan

+ollut mukana semmoisilla." -- "Minun täytyy sanoa sinulle, rakas

+Minka, -- hm, jaa, miten saisin sinulle sen sanotuksi, ilman että

+kovin sinua pahottaisin. -- Mutta lääkärinä, näetkös, ja isänäsi --

+olen suuresti huolissani siitä, tokko oikeastaan terveytesi kestää

+niin pitkää ja vaivalloista retkeä metsiin ja erämaihin... Ei, ei,

+lapseni, en tahdo sinua kieltää, esitän vaan itsesi punnittavaksi

+-- --. Jospa joskus sattuisit väsymään ja jäisit sairaana makaamaan

+kauas metsään." -- "Ei, isä, minä niin hyvin ja varmasti tunnen,

+että se ei tapahdu. Jos minä sairastun", -- itku sai äkkiä vallan,

+-- "niin tapahtuu se siitä syystä, ellen nyt pääse mukaan." --

+"Pääsethän sinä mukaan", huuti tohtori; mutta malttoi äkkiä mielensä.

+-- "Kuulehan, Minka, -- jos -- jos... muista, että minä en suutu

+sinuun, enkä pakota sinua... mutta, jos sinä luovut matkasta, niin

+saat, kun syyskuussa täytät seitsemäntoista vuotta, kultakellon --

+ja oikein sievät vitjat", lisäsi hän huomatessaan, että Minkan ilme

+alkoi vetäytyä eittäväksi.

+

+Tytär katsoi häneen jäykästi ja kalpeana. "Ei, ei, isä" -- hän äkkiä

+puhkesi epätoivossaan. "Jos minua kiellät, niin jään kotia. Mutta

+kullan edestä minä en jää!" -- "No no, jaa jaa, -- älä sitä nyt

+siltä kannalta. -- Tiedäthän, etten sinulta kiellä mitään. -- Mutta

+älyäthän, että minun täytyy varottaa sinua terveytesi vuoksi... soo

+soo, soo soo --. Niin, muuta asiaa ei minulla sinulle ollutkaan,

+Minka. Jos äitisi myöntyy, niin tiedäthän, etten minä kiellä -- --.

+Älä ole noin surullinen, lapseni... Mutta varo kuitenkin vähän noita

+vieraita salonkileijonia. Olethan sinä ymmärtäväinen tyttö, eikä ole

+varma, että heillä on kyllin ihmistapoja -- --. Ei, ei tosiaankaan

+minulla ollut muuta asiaa, -- minä vain arvelin, että ehkä kultakello

+ilahuttaisi sinua vielä enemmän." -- --

+

+-- "Ja tuohon joukkoon sinä hänet lasket?" huudahti tohtori kiivaana

+tullessaan makuukamariin rouvan luo, joka istui neulomassa ja

+kurttaamassa matkailijahametta. -- "Voimmeko muuta?" -- "Soo -- hei

+vaan, -- minä en enää ymmärrä mitään -- en niin mitään. Entisinä

+aikoina olisi nuori tyttö joutunut koko maailman hampaisiin, jos

+olisi tuolla tavalla juossut metsiä vierasten miesten kanssa, --

+maine mennyt, minä sanon!"

+

+Rouva Baarvig keikahutti päätään, joka oli neulomuksen yli painunut:

+"Sen tiedän, että ainakin minulle olisi ollut vaan hyväksi, jos

+olisin nuorena saanut vähän enemmän vapautta"... "Niin _sinulle_,

+Bente" -- "Varmaan olin samanlainen kuin muutkin tytöt... Olimmehan

+me kuin lampaat karsinassa. Hyvistä ja huonoista, kaikista meistä

+tuli yhtä kokemattomia kanoja, joihin ajettiin jos jonkinlaisia

+käsityksiä elämästä. Kun tulimme täysikasvuisiksi, niin saimme oppia

+kaikki alusta."... "Lähteä tuolla tavalla metsään kaikenlaisessa

+seurassa, sopiiko se tytölle? Luuletko tosiaan, että ainoakaan mies,

+jolla on jonkinlainen asema, enää huolisi semmoisesta naisesta --"

+-- "Aika nyt ajattelee toisin, Baarvig, -- luulen että monikin mies

+huolisi... Katso esimerkiksi Kjeliä ja Thekla Feiringiä." -- "Älä

+puhu Kjelistä", kiivastui tohtori. -- "Minä sanon sinulle, Bente...

+Minä lyhyesti kysyn sinulta: olemmeko tuomitut, -- onko meidän pakko

+laskea Minka noiden matkaan?"

+

+Rouva hengähti syvään ja neuloi kiivaasti: "En ainakaan minä tiedä

+parempaa neuvoa, Baarvig, kuin että laskemme lapsemme oppimaan

+vapauttaan käyttämään. -- Sillä se on varma, -- että jos sen

+kiellämme, niin kadotamme heidät kokonaan"...

+

+Nyt tuli Minka salista hamettaan koettamaan.

+

+"Oliko isä levoton retken vuoksi, äiti, -- sitäkö hän oli täällä

+luonasi puhumassa?" kärtti hän, kun olivat jääneet kahdenkesken.

+-- "Se oli vain sitä, että tämä on ensimäinen kerta, kun olet

+poissa omin päin," -- vastasi rouva Bente kierrellen kysymystä. --

+"Nuo tapoihin tottuneet kaupunkilaiset, ne niin hyvästi osaavat

+erottaa, mikä on tyhjää puhetta ja kohteliaisuuksia, ja mitä todella

+tarkoitetaan. Ja tiedäthän sinä, että ei suinkaan pidä käsittää

+täydestä kaikkea mitä he pakisevat." -- "En minäkään sentään ole

+semmoinen maalaisyksinkertaisuus, äiti... Näiden joukossa ei ole

+ainoatakaan, joka vetäisi Thekla Feiringille vertoja. Ja sitä paitsi

+luulen voivani sanoa, että minä olen ideain tasalla." -- "Hm",

+-- mutisi rouva, lanka suussa, -- "en minä oikeastaan tarkoita

+noita intresantteja kysymyksiä, enkä keskusteluita, Minka...

+niissä voit kyllä selvitä. -- -- Vaan enemmän -- miten sanoisin...

+heidän personallista seurustelutapaansa. Sitä niin helposti vaipuu

+tutunomaisuuteen ja ystävyyteen ja muuhun semmoiseen, -- ja sinun

+kaltaiselle nuorelle avomieliselle tytölle niin helposti kaikki käy

+täydestä, mitä nämä --" -- "No mutta äiti, nyt minun täytyy nauraa

+sinulle. Sinä pelkäät kurtiisia ja rakastumista ja muuta semmoista...

+Pyh, -- meillä on nykyään niin toisenlaiset harrastukset... Aina

+sitä on sitte aikaa mennä naimisiin ja saada herra niskaansa." --

+"Niin, näetkös, me niin mielellämme näemme ihmiset niiden ihanteiden

+valossa, joiden ritareiksi he ovat ruvenneet; mutta ei ole sanottu,

+Minka, että se aina pitää paikkansa"...

+

+Minka pudisti paremmalla tiedolla päätään. "Rakas äiti, älä

+nyt kuvittele itsellesi, että me ajattelemme tuommoisia. Ennen

+vanhaan ehkä... Kuulehan äiti, -- kulta äiti, -- etkö minun

+puolestani pyytäisi isältä, että hän lainaisi parikiikariaan,

+-- minä ripustaisin sen remmistä olalleni... Se näyttää niin

+sporttimaiselta... Ei sinun tarvitse pelätä hassahtumisia, äiti --

+Oi, minä olen niin iloinen, etten voi sitä sanoa, -- minä tiedän,

+etten koko yönä saa silmiäni ummistetuksi. Se on niin ikävää,

+jos minun nyt monta kertaa täytyy mennä saliin tässä huonossa

+suvihameessa, kun muilla on niin sievät matkailijapuvut. Luise Lundia

+kyllä eivät auta hänen hienot sheviottinsa eikä messinkivyönsä,

+-- Theklassa on enemmän fjongia, hänellä on 'snitti', -- aivan

+synnynnäinen, sanoi Kjel, heti kun hänet näki... Kjel oli oikein

+kekseliäs, kun toimitti heille aitasta viilipunkat portaille, --

+alkoi paikalla tuntua niin maalaishuviretkimäiseltä. Ja sitten

+huomasin, että hän iski silmää Theklalle, ja että he yhdessä

+nauroivat, -- he huomasivat kohta, että Luise oli tottumaton

+polttamaan paperossia -- --. Älä, äiti, -- älä kavenna sitä

+vyötäisiltä, se saa olla vaikka vielä väljempi, -- samanlainen kuin

+Anna Ristsillä, jotta kohta näkee, ettei ole korsettia --."

+

+"Valmis, äiti? -- sitte minä puen sen kohta päälleni... Se ehkä

+voisi olla vielä vähän enemmän ylös kurtattu", arveli Minka,

+tarkastellessaan itseään... "Theklan on lyhempi, se tekee jalat niin

+vapaiksi." -- "Theklalla on lyhyt selkä ja paljon, paljon pitemmät

+sääret hoidettavana kuin sinulla, Minka. Sinulle se ei sopisi, vaan

+näyttäisi niin kesken katkaistulta." -- "Äiti, muistatko pyytää

+kiikaria" -- "Hae itsellesi ruokaa, Minka, sinähän olit poissa

+illalliselta." -- "En jaksa, äiti", -- huuti hän taakseen rientäessään

+vieraitten luo saliin.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Tavallisuuden mukaan kierteli Schulteiss tapahtumain

+likiseuduilla, aina paraiksi kaukana, ettei häntä keksitty. Mutta

+äkkiä riensi hän ilosta loistavana ja kumarrellen läpi huoneiden,

+joissa seurue paraillaan sangen vilkkaana hyöri suvijuomaboolin

+ympärillä; boolin oli Kjel valmistanut kaikenlaisista salaperäisistä

+aineksista... Jos olisi oltu hänen luonaan alhaalla sahalla, niin

+olisi siihen muka tullut samppanjaakin. Schulteiss oli nähnyt Minkan

+tulevan matkavaatteissa ja älysi, että taistelu oli voitettu. Tunne

+siitä, että hän oli uskottu mies tässä puuhassa, sai Schulteissin

+kerrassaan matkatuulelle. Hän oli taitava kuin itse Napoleon saamaan

+matkalaukkuun mahtumaan niin paljon tavaraa kuin suinkin. Hän odotti,

+kunnes Minka tuli ovelle, antaakseen hänelle läänin kartan. Hän oli

+hengessään mukana, piirteli karttaan teitä, toisia punaisella ja

+toisia sinisellä. Hän hekkumoi mielikuvituksessaan, -- vartioitsi ja

+valvoi Minkan jälkiä... tuki häntä puronportailla, oli hänen salainen

+kaitselmuksensa... näki itsensä tähtitaivaan alla valvomassa, kun

+Minka makasi...

+

+Hän lensi ylös kamariinsa ja taas alas. Tietysti painettu taru

+Rösvandista mukaan, -- sikäläisestä kummituksesta, -- seuralle

+luettavaksi sopivassa tilaisuudessa ja mielialassa, kun levättiin

+kalastajapirtissä... Käytävässä hänet seisautti heleä nauru, joka

+kuului alhaalta ulko-oven portailta. Minka seisoi hymyillen ja

+säteillen vallattomassa keskustelussa toisen vieraan herran kanssa.

+Se oli Varberg, insinööri, josta piti tulla osastonpäällikkö, kun

+uutta rautatietä keväällä aljettaisiin täällä rakentaa. Schulteiss

+näki kotkan-nenän ilmaa vastaan. Hänen katseensa ahmasi koko miehen

+kuin valokuvauskone; -- tukka ohuenlainen otsalla, -- piirteet

+kalpeat, varmat, -- silmät nopeat, väijyvät, -- kylmäverinen viekas

+viettelijä...

+

+"Se ei enää ole mikään salaisuus, että uskomattoman suuria rasituksia

+saattaa voittaa vain psyykillisellä voimalla" -- kuuli hän insinöörin

+esittävän... "Sitä voimaa voi kehittää jokaisessa, jolla vaan on

+mediaalinen luonne. Käsken teitä kävelemään kymmenen penikulmaa,

+ja te kävelette kymmenen penikulmaa." -- "Niin, jos on semmoiseksi

+luotu, että tekee mieli totella", -- vastasi Minka ylimielisesti...

+"Voisittehan koettaa Theklan -- neiti Feiringin kanssa, -- voitteko

+hänen tahtonsa masentaa. -- Luulenpa, että siinä lämpiäisitte...

+Muutoin haluaisimme kyllä jokainen itseemme semmoista koneistoa, kun

+on lähdettävä pitkälle kävelyretkelle." -- "Te olette epäuskoinen,

+neiti; mutta ellen erehdy, niin olette juuri te erinomainen meedio."

+-- "Soo?... Vai te luulette... Mistä sen päätätte?" kysyi Minka

+uteliaassa jännityksessä. -- "Kätenne lepää tuossa kaidepuulla,

+-- suvaitsetteko, että sivelen sitä muutaman kerran, ainoastaan

+sormenpäällä... Mitä? -- eikö se tunnu suloiselta, rauhoittavalta?

+-- Jos sivelisin kylläksi kauan, niin vaipuisitte uneen... Nyt olen

+varma siitä, että olette harvinaisen hyvä meedio." -- "Suvaitkaa,

+neiti Minka", -- kavahti Schulteiss. "Mutta minä pyydän, olkaa

+semmoisia kokeita vastaan varuillanne... Isänne varmaan ankarasti

+varottaisi teitä niistä"...

+

+Hän kumarsi yhä hammasta näyttävän kohteliaammin... "Tämä on

+tuntematon ala... Sillä on seurauksia ja konsekvensseja, joita on

+mahdoton arvata... se on tahtovan personallisuutensa pois antamista."

+Tämän hän sanoi katkonaisesti, kasvot harmaan kalpeina, tehden

+ylenmäärin syvän kumarruksen, hieroen ja pesten käsiään, niin että

+rystyt valkenivat.

+

+Insinööri katsoi häneen näyttäen sekä hämmästyneeltä että

+naurunhaluiselta ja iski silmää Minkalle, joka oikeastaan ei ollut

+koskaan huomannut, mikä irvikuva Schulteiss oli, ennenkuin hän nyt

+tänä iltana noin esiintyi vieraan herran edessä.

+

+"Luultavasti se oppimestari, joka on nuoruutenne askelia vartioinut?"

+kysyi insinööri naurunhaluansa peittämättä.

+

+Schulteiss seisoi hetkisen hämillään, vetäytyi hämmentyneenä pois ja

+juoksi rajusti portaita ylös. Hänen kamarinsa ovi paukahti kiinni.

+Siellä hän makasi vuoteellaan ja puri hammasta koko illan...

+

+"Neiti Minka"... huusi ja rukoili hän äkkiä itsekseen kasvot

+vääntyneinä ja käsi juhlallisesti ojennettuna, -- "teidän tahtonne

+aikoo hän lamata ja vangita... Minä varotan, minä rukoilen teitä

+--. Välttäkää häntä ja koko hänen olentoaan, -- hänen katsettaan ja

+hänen kättään!... Minä panen liikkeelle maan ja taivaan, -- isänne

+ja äitinne"... Hän kohotti itseään sängyssä ja uhkasi... "Äh -- se

+perkele!"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Rouva Bente kaikilta huoliltaan tuskin joutui vuoteelleen.

+Puoliunessa hän mietiskeli vilustumista, joka päivällä väjyi märistä

+jaloista, yöllä latoloissa makaamisesta, -- tuumi ja punnitsi,

+vieläkö Minkalle antaisi jonkun neuvon, -- vai oliko viisaampaa,

+olla mitään sanomatta. Varotukset ja muistutukset niin helposti

+haiskahtavat kodin käskyvallalle. -- Jos olisi voinut lausua sen

+hänelle niin hienosti, että tytär sen ajattelisi omanaan... Hän pisti

+tyttären matkalaukkuun pullon katkeria vatsatippoja, ynnä pienen

+ylimääräisen villaliivin. Ja sitten alkoi joka puolella herättelyn

+melu ja liike. Suuruspöytä katettiin aikaiseen, kannettiin kahvit,

+voileivät, munat; piti saada jotain lämmitystä, ennenkuin lähdettiin

+kylmään, kosteeseen aamuilmaan...

+

+-- Seurue oli lähtenyt matkaan aikaisin päivän sarastaessa, sumun

+vielä asuessa virran päällä kuin pitkä vanutettu valkoinen villa,

+ja kasteen kostuttaessa jalat ja helmat. Yön liepeillä jo olivat

+nousseet ylös ihmiset ja eläimet.

+

+Aamu kävi pitkäksi, vetelehti eteenpäin verkalleen neljän ajoista,

+jolloin väki hioi viikatteitaan ja lähti luokoa niittämään

+aamukasteen aikana, kunnes auringon paiste viiden aikaan sattui aitan

+katolla olevaan ruokakelloon ja alkoi sitä pitkin vaipua alas. Kun se

+oli seinällä ennättänyt kottaraisen pesälle, oli kello vasta puoli

+kuuden vaiheilla. Talon oli lähteneiden jälkeen vallannut hiljaisuus

+-- ikäänkuin jokin kiusaava autius... Massi ja Arnt eivät enää

+suostuneet maata lähtemään, osotettuaan kerran niin paljon itsensä

+kieltämistä, että olivat nousseet ylös. Arntin lämpöiset, hikiset

+kasvot ja röijy, joka oli täynnä heinän törkyä, ne todistivat, kuinka

+väsymättä hän oli ajanut kaiken aamua heinäkuorman päällä niityn

+ja ladon väliä. Massi oli nyt viimeksi käynyt etsimässä yöllisiä

+kananmunia, -- tytöllä oli erikoinen taito saada selville, minne

+kanat munansa kätkivät. Tavalliseen aikaan tuli sitten tohtori alas

+suurukselle; hän oli nukkunut koko yön umpeensa.

+

+"No", -- alkoi hän iskettyään auki tuoreen munan. -- "Minka on siis

+lähtenyt matkaan?... Jos olisin jonkun keinon keksinyt, Bente, niin

+vakuutan, että olisin sen estänyt --. Mokomaakin mustalaiselämää"...

+"Usko se, Baarvig, että nuoriso tähän aikaan vaatii toisenlaista

+henkistä seurustelua kuin meidän nuoruudessamme, -- elävät aivan

+toisella tavalla yleisissä harrastuksissa."

+

+"Jaha, -- hoh hoo -- ja hekö eivät muka enään ole tämän aineellisen

+maailman lapsia?... Luota sinä vaan siihen... Nyt he vain keskenään

+kirjoittelevat, keskustelevat ja filosofeerailevat rakkauden

+olemuksesta... Me taas emme muuta ymmärtänet, kuin joko -- tahi.

+Mutta nämä, ne ne osaavat keittää vaikka kuinka monimutkaisen sopan

+yksinkertaisista asioista, -- onko nähty -- naiset ja herrat, --

+hengenliitossa! -- metsään..."

+

+"Terve ja reipas elämä ulkoilmassa johtanee parempaan ja

+avonaisempaan suhteeseen, kuin tuo entinen turhanarka hiipiminen

+pitkin soppia, solia," arveli rouva.

+

+"Loruja, Bente, -- rakastavaiset aina tahtovat lymytä!"

+

+

+

+

+IV.

+

+

+Tuulenpuuskat repivät viimeisiä lehtiä piilipuista, jotka seisoivat

+päärakennuksen edessä Elvsaetissä, ja latvat taipuivat humisten

+yli katon. Säät olivat harmaita, levottomia, milloin raivosi

+myrsky rankkasateineen, milloin sateli viikkoja yhteen menoon,

+milloin taas olivat syyspäivät hiljaisia, raskaita, sumuineen ja

+vihmoineen. Tohtori milloin palasi, milloin lähti päällysnuttu ja

+öljytakki yllään, kääsit kurassa. Ulko-ovea pidettiin suljettuna ja

+kaaverautaa ja porrashakoja käyttivät jos jonkinlaiset saappaat,

+joita tuli syysmärästä joka ilmansuunnalta tohtorin konttoriin.

+Talossa elettiin tänä sunnuntaina niissä muutetuissa oloissa, jotka

+olivat seurauksena kaksinkertaisten akkunain panosta. Päivänvalo oli

+huoneissa käynyt koko joukon hämärämmäksi, pesän lämpö taas samalla

+suloisen lauhkeaksi. Tuon tuostakin valui ulkopuolella keräytynyt

+märkyys pitkin ruutua pitkänä vääränä juovana, ja tipahteli räystäs

+harvaksellen täyteläisin läskäyksin.

+

+Rouva Baarvig ja Massi olivat lähteneet kirkkoon aikoen samalla

+käväistä kirkonmenon jälkeen pappilassakin. Tavallisuuden mukaan

+poikkesivat he paluumatkalla virran poikki Kjelin puolelle katsomaan

+hänen paikkaansa.

+

+Ja Berthea käytti heidän poissa oloaan ja yksinäisyyttä kyhätäkseen

+kirjeen ylhäällä makuukamarissa. Hän oli joutunut kahta vuotta

+nuoremman nimismiehen Olen hurjan haaveilun esineeksi. Totta puhuen

+oli hän antanut Olelle toiveitakin, ja niin oli heidän välillään

+koulussa kehittynyt jonkinlainen sormi- ja merkkikieli. Mutta eilen

+oli Ole pistänyt hänelle käteen kirjeen kertoen siinä, että isä oli

+määrännyt hänet sedän luokse kaupunkiin pyssysepän oppiin. Ole sanoi

+tuntevansa, ettei hän kestäisi tätä, ja ehdotti nyt Berthealle, että

+he yhdessä pakenisivat Amerikkaan. Dakotassa muka oli kultaa, ei

+muuta kuin maasta kaivaa, ja siellä eläisi metsästyksellä. Siellä

+on kettua, saukkoa, puhveleita ja biisonihärkiä ja vaikka kuinka

+paljon villiä hevosia, joilla niitä ajaa. Hän lisäsi, että olisi

+ehkä paras lähteä vasta seuraavana syksynä rippikoulun jälkeen.

+Berthea kirjoitti ja antoi kyynelten valua paperille, niin että hänen

+epätoivonsa näkyisi sekä musteesta että paperista.

+

+Arnt kulutti pitkää aamupäivää alhaalla halkovajassa työllä, jota hän

+oli kauan miettinyt ja jonka teki talven varaksi; hän pani aisoja

+kelkkaansa. Tallipässi ilmestyi silloin tällöin uteliaana avoimeen

+oveen ja katseli tarkkaavaisena tätä hänen puuhaansa. Hänelle tuli

+keskeytys, kun muuan talonpoika kirkkomatkaltaan poikkesi tuomaan

+paria metsälintua kyökkiin, -- ne olivat noita tavallisia lähetyksiä,

+joilla lääkärinpalkka maksettiin _in natura_. Nämä olivat ensimäiset

+linnut tänä syksynä. Tohtori Baarvig ei huolinut linnuista, jotka

+oli ammuttu luvattomalla ajalla. Arnt seisoi vähän myöhemmin

+eteisessä sangen uteliaan näköisenä. Hän silitti alas linnun pystyyn

+ponnistavia niskahöyheniä.

+

+"Kas tuossa, Minka..." hän levitti metson siipeä, -- "tuossa on

+reikä, josta luoti on mennyt -- aivan tuossa alla... Ei siitä

+varmaan ole kauaa, kun se vielä eli... Se on melkein lämmin vielä --

+tunnustele... Et taidakaan uskaltaa koskea. -- Etkö sinä tosiaankaan

+uskalla?..."

+

+Metsopari riippui eteisessä naulasta, punareunaiset silmät raollaan,

+nokassa kuusen havuja; silloin tällöin tipahti verta lattialle

+pieneen verilammikkoon. Minka seisoi ja tuijotti siihen.

+

+"Etkö uskalla edes nokkaa avata -- kas näin", -- intti Arnt.

+

+"Älä koske päähän", -- huudahti Minka kalpeana tuskallisesta

+kauhusta, -- "etkö näe, kuinka sen kuolleet silmät tuijottavat

+meihin... Älä koske, älä koske päähän. Sinä et saa siihen koskea"...

+Pöyristyksellä hän juoksi huoneeseen. --

+

+Vähän ennen päivällistä kokoontui pihaan äkkiä paljon kirkkoväkeä.

+Porraspäähän kannettiin verinen miehen ruumis. Se oli sama mies,

+joka aamupäivällä oli tuonut metsot. Hänet oli tavattu hengettömänä

+makaamassa tien vieressä kiven ääressä, päässään ammottava haava.

+Hevonen oli muutamassa alamäessä päässyt ryöstämään, kärryt olivat

+kaatuneet ja laahanneet perässä. Mies makasi paareilla, kuolonkalpeat

+kasvot ylöspäin, ja haavan tummanpunainen juova katosi märkiin,

+verihyhmäisiin hiuksiin. Silmät olivat ikäänkuin uniset, tuijottivat

+jäykästi, kamalasti; valkuaiset olivat punertavat alle tunkeneesta

+verestä, ja silmäluomet olivat puoleksi auki. Minka ja Arnt juoksivat

+ulos ja tunkivat likemmä nähdäkseen. Äkkiä Minka parkasi hurjasti.

+

+Tohtori, joka oli tullut ulos portaille, huudahti lyhyeen ja

+vihaisesti: "Sisälle lapset..." ja mies kannettiin portaita ylös,

+sekä laskettiin konttorissa pitkälle vahakangassohvalle.

+

+Schulteiss seisoi tavallisella tähystyspaikallaan käytävän akkunassa,

+kun Minka omituisen mielenhäiriön valtaamana, hyökkäsi ylös portaita.

+Nopeasti hän riensi salin ovea kohti; mutta huomatessaan Schulteissin

+huudahti hän ja ikäänkuin epätoivoisella kädenliikkeellä torjui näkyä

+silmistään:

+

+"Ne silmät... niistä en pääse koskaan!"

+

+"Mutta neiti Minka, miten saatoittekaan olla niin varomaton, että

+päästitte noin hirveän näyn vaikuttamaan herkkiin hermoihinne."...

+"Juuri samat punaiset silmät kuin metsollakin... Ne tuijottivat niin

+kuolleesti, ikäänkuin tietäen sisimmästä itsestäni jotain, jota minun

+täytyy niin kauheasti pelätä... niinkuin jonkinlainen sielu tai

+henki, joka niillä silmillä katsoi minuun ja uhkasi..." Hän avasi

+salin oven ja vilkaisi saliin; mutta paiskasi sen taas äkkiä kiinni.

+"Minä en luule, että uskallan olla yksinäni... Minä jään tänne,

+kunnes syödään."

+

+Hän istahti lattianpalkille seinän viereen ja kätki kasvot käsiinsä.

+

+"Minä varmaan luulen, neiti Minka, että on tehtävä ero

+hermovaikutusten ja todellisten henki-ilmestysten välillä"... alkoi

+Schulteiss varovasti. -- "Ei, ei, -- en minä ensinkään kiellä,

+etteikö se ole mahdollista... Mutta tuommoiset veriset silmät voivat

+kyllä itsestäänkin" -- -- "Minä vakuutan teille, että silmät ne

+paljaastaan _eivät_, -- vaan siinä oli jotain niiden ulkopuolella,

+jolla oli minulle jotain sanottavaa... Voih, minä en kestä sitä... Ne

+tahtovat minulta jotain... ne ikäänkuin pakottavat ja vetävät minua",

+-- mutisi hän... Äkkiä hän nousi seisomaan:

+

+"Nyt minä sen uskon täydellä todella, Schulteiss, -- kaiken sen

+mitä Varberg puhui viime kesänä retkellämme... Nyt se vasta on

+minulle selvinnyt, että se oli totta jok'ikinen sana, nyt minulla on

+siitä kokemus"... Hän mietti itsekseen... "Mitä tahtoo henki sanoa

+minulle -- mitä se on... Luuletteko, että se tahtoo varottaa minua,

+-- jotakin vastaan tulevaisuudessa, -- jotain suurta onnettomuutta

+vastaan"... "Jos tämä tosiaan olisi jokin henkitieto, jota kuitenkin

+viimeiseen saakka epäilen" -- "Minä pyydän teitä nyt kerta kaikkiaan

+jättämään tuon mahtipontisen opettamisenne tässä asiassa, Schulteiss,

+-- minä tiedän, minkä tiedän. Ja jos aikomuksenne on vain arvostella

+ja epäillä, niin on parempi, etten puhu teille näistä mitään" --

+

+Minka näytti vihaiselta ja aikoi lähteä.

+

+"Minäkö mahtipontinen, -- ja opettava!... teidän sisällistä

+vakuutustanne vastaan, -- joka on minulle niin pyhä... Ei, neiti

+Minka", -- Schulteiss löi rintaansa, -- "tänne, -- tänne voitte

+huoletta upottaa kaikki ajatuksenne kuin kaivoon --. Ja uskotteko te,

+-- uskotteko te tosiaan itse, että se on ollut jonkinlainen hengen

+materialisatsiooni, ruumiillistuminen katseen omituisen välähdyksen

+kautta, -- se tosiaan olisi hienointa henkien kieltä, mitä voi

+ajatella -- --? Jos te sen uskotte, niin uskon _minä_ sen, niinkuin

+uskon teihin." -- "Mutta jos se oli paljas varotus, luuletteko?"...

+alkoi Minka jälleen. -- "Tuskin se oli muuta. Varmaan se oli

+ainoastaan varottava ääni." -- "Niinkö... luuletteko todella... Pelko

+oikein sai vereni hyytymään -- --. Mutta mitähän se voisi olla?...

+Minussa on semmoinen levottomuus, ikäänkuin minua vedettäisiin, --

+odotettaisiin, odotettaisiin... Ajatelkaas", hymähti hän äkkiä, --

+"aamupäivällä tuli minuun semmoinen vaikutus, että minun välttämättä

+piti päästä kaupunkiin. Se valtasi minut heti, kun olin nähnyt

+metson... Eikö se ole omituista, Schulteiss... Kummallista... niin

+hirvittävän salaperäistä... Mutta mitähän siinä oli, kun se koski

+juuri _minua_?" -- jatkoi hän tuijottaen... "Olisiko joku, joka minua

+kaipaa... ajattelee minua... tahtoo minusta jotain?" -- "Ei, ei,

+neiti Minka", -- torjui Schulteiss jyrkästi ja lyhyeen, -- "kaikki

+tässä viittaa siihen, että se oli varotus, -- ainoastaan varottava

+ääni, -- pikemmin melkein vihamielinen!" -- "Niin, mutta siltä se

+ei tunnu minusta... Minun melkein tekisi mieli nähdä vielä enemmän"

+-- huudahti hän äkkiä. -- "Meidän täytyy koettaa saada siitä selko,

+Schulteiss! Meidän täytyy... Jos olette samaa mieltä, niin koetamme

+henkikirjoitusta, jonka Varberg minulle selitti. Mutta ei kukaan

+saa sitä tietää. Me vaan haemme yhtä sanaa, Schulteiss... Otetaan

+vain pyöreä paperi, johon pannaan jonkinlainen viisari, ja pitkin

+reunoja kirjoitetaan suuria kirjaimia. Sitä käännetään ja tutkitaan

+vastauksia. Kuulkaa, -- nyt meitä huudetaan alas ruualle... Mutta

+iltapäivällä kahvin jälkeen alamme."

+

+-- Sillä aikaa kun Minka ja Schulteiss ehtoopäivän hiljaisuudessa

+puuhasivat kouluhuoneessa henkimaailman kanssa, tehden kysymyksiä ja

+saaden vastauksia, istui tohtori alhaalla arkihuoneessa lueskellen

+sanomalehtiä ja aikakauskirjoja. Viikon kiireistä oli aina jäänyt

+sunnuntaiksi koko joukon luettavaa. Tavan takaa laski hän luettavat

+luotaan, kävi akkunalle ja katsoi ulos. Usva oli käynyt sakeammaksi,

+kosteus verhosi akkunan kuin huntu ja akkunalaudoista tippui vesi.

+-- Tähän aikaan piti Kjelin saapua kihlattunsa, Thekla Feiringin

+kanssa; hän oli jo aikaisin aamulla jigillä lähtenyt voutilaan häntä

+noutamaan. Tuossa seisahtui jigi oven eteen.

+

+"Tässä on posti, isä", -- sanoi Kjel astuessaan sisään.

+

+Tohtorin katse tarkasti hätäpikaisesti sisällystä ja kääntyi sitten

+terävänä Benteen, joka nopeasti seurasi perässä, -- tulistuneena

+ja hermostuneena Endreltä saamansa kirjeen johdosta, jota hän

+rutisti taskussa. Hän oli sen verran silmännyt sitä, että huomasi

+sen sisältävän uuden rahavaatimuksen. Mutta oli ikäänkuin äänetön

+sopimus, että tohtori pysyisi erillään kaikesta kirjeenvaihdosta

+Endren kanssa...

+

+"Ja uudet matkaturkit, äiti", -- huusi Kjel tarttuen Theklan käteen

+ja näytellen häntä, -- "kaupungista tilatut. Sain ne juuri tänä

+aamuna, niin että saatoin viedä ne Theklalle mukanani... Hienot,

+vai? -- Helkkarin kalliit sivumennen sanoen... pehmyttä hienoa

+oravannahkaa sisäpuolella ja kaulus illerin nahkaa. Thekla pitää

+niistä."

+

+"Jospa vaan itse näkisit, kuinka ne sinua vaatettavat", -- intoili

+Kjel auttaessaan turkkeja hänen päältään... "Se on varma, että meidän

+taloomme hankitaan korkea seinäpeili, jotta näet itsesi kiireestä

+kantapäähän... Emme ole tiellä muuta tehneet, kuin vain puhuneet

+talostamme... Siitä pitää tulla kerrassaan uudenaikainen -- ja

+ajanmukainen, -- ja se sisustetaan kahta itsenäistä personallisuutta

+varten". -- "Hm-um", -- tohtori venytti sanaa, -- "mutta se kai

+saavutettaisiin paraiten, jos kumpikin asuisi omassa rakennuksessaan

+niinkuin ennenkin." -- "Niin, mutta Theklaapa ei pannakaan mihinkään

+vanhanaikuiseen hökkeliin, isä. Rakennus pystyyn vaan. Eikö totta,

+Thekla?"...

+

+Thekla oli kadonnut; -- hän arvasi, mistä nyt tulisi puhe.

+

+"Joo-o, minä tosiaan aion ruveta rakentamaan -- se se perältäkin,

+kun kaikki lukuun otetaan, käy kannattavimmaksi", -- lausui hän

+olkapäitään kohauttaen; hän alkoi astella edestakaisin huoneessa, --

+"se käy kannattavimmaksi"...

+

+"Jumala varjelkoon sinua, Kjel... Rahat -- rahat..."

+

+Kjel kääntyi äkkiä ja sanoi terävästi, harmissaan: -- "Tässä

+vaan on kysymys siitä, kumpiko käy kalliimmaksi, isä, -- jos

+laskemme esimerkiksi viiden vuoden ajalta, -- rakentaa, vaiko olla

+rakentamatta... Rahoja, -- tietysti se kysyy rahoja! -- -- Vaan tässä

+on tehtävä ero niiden välillä, jotka näkee, ja niiden, joita ei näe.

+Ruveta kituutellen elämään saattaa sattumalta juuri olla kalleinta

+mitä voi keksiä"...

+

+Tohtori ei näyttänyt siltä, että pojan esiintuomat syyt häntä

+olisivat tyydyttäneet, hän pudisti kerran ja toisenkin päätään

+tyytymättömän näköisenä.

+

+"Katsos Kjel", alkoi Bente varovasti, -- "sekä isäsi että minun

+mielestä olisi niin turvallista, jos jättäisit rakennushomman

+tuonnemmaksi, kunnes saat vähän pääomaa kerätyksi, jolla alkaa."

+-- "Idylliä, äiti, -- idylliä... Matala maja, kaksi sydäntä. Tuo

+on juuri sitä vanhanaikaista, joka ei kannata. -- Asua tuolla

+alhaalla tehtaalla vanhassa hökkelissä -- sahan surina alati

+korvissa, -- vaimon kanssa, joka kaipaa kaikkia ajan vaatimuksia.

+Voimatta esiintyä seuraelämässä, niinkuin minun liikeasemassani

+naineena miehenä täytyy, jos mieli tehdä vähänkin maksukykyisen

+miehen vaikutusta kanssaihmisiini, eikä vaipua aivan takajoukkoon

+-- jossa asemassa minulta Jumala paratkoon lakkautettaisiin luotto.

+Olen punninnut tätä kaikkea -- --. Todenmukaisinta on, äiti, että

+matalassa majassasi odottaisi minua vararikko." -- "Tyytyväisyys

+vähään on hyvä avu, Kjel," -- vastasi äiti terävästi, -- "ja kaksi

+nuorta, jotka --" -- "Ja sitten viivan toisella puolella, isä" --

+intoili Kjel, -- "varain puolella --. Otettakoon selvästi varteen: --

+Vaimo tyytyväinen, -- ajan säästö, -- talo, jossa voi päästä hyviin

+suhteihin, koota seurapiiriinsä liikemaailman huiput... Ei tarvitse

+juosta pitkin kylää kerjäämässä nimiä papereihin, -- on toiveita,

+että pääsee tirehtöriksi säästöpankkiin, ja varmuutta siitä, ettei

+niitä rahoja, joita tarvitsen, sanota irti ennen aikoja. Ja niin

+edespäin ja niin edespäin, pitkäksi kävisi luetella kaikkia --

+seurauksia siitä mitä sanotaan 'vaikutukseksi'."

+

+-- "Papereihin, papereihin," intti tohtori kiivastuen, -- "miksi

+sinulla välttämättä pitää olla papereita? -- Laajenna liikettä,

+sitä myöden kuin sinulla on rahoja." -- "Niin, _siinä_ se on, --

+siinä sitä jälleen ollaan," -- päivitteli Kjel epätoivoisena siitä,

+tokko voisi asiata selvittää näin perin käsittämättömille päille.

+"Minä koetan selittää sinulle, isä, -- osottaa minulle, että

+liikemies, joka tekee kunnollisesti työtä, -- aina tarvitsee rahoja

+--. Ne ovat kuin vesi myllynrattaassa. Kuta uutterammin hän tekee

+työtä, sitä suurempi on hänen rahantarpeensa... Ja luonnollistahan

+on, että hänen niin ollen täytyy koettaa raivata itselleen tietä

+vaikutukseen ja rahaluottoon, -- ja etenkin pyrkiä valtaan kaikissa

+rahalaitoksissa... Tulisipa minusta vaan säästöpankin tirehtöri,

+niin että kaikkien tämän seudun liikemiesten täytyisi kääntyä minun

+puoleeni rahoja saadakseen, -- ohoh sitten --"

+

+Kuului voihkinaa. Rouva Bente huokasi.

+

+"Jumala tiesi, minkä vuoksi näihin sekaannut, äiti. Hankit itsellesi

+vain suruja siitä. Minä arvelen, että minunhan liikkeeni ja minunhan

+selkäni tässä kait saa kaikki kestää... Taikka ehkä isä tahtookin

+maksaa sen uuden taloni, paljon kiitoksia sitten vaan", -- sanoi Kjel

+leikkisästi. -- "Tehköön poika, miten tahtoo, äiti, -- ei tässä muu

+auta", arveli tohtori. -- "Minusta pitäisi sinun kuitenkin ajatella,

+etkö voisi maksaa isällesi takaisin osaa siitä, mitä olet hänelle

+velkaa. Ei tuntuisi niin epäluotettavalta, Kjel!" --

+

+"Tähänkö aikaan sinä esität tuota, -- on sekin hienotunteista,

+juuri nyt, -- halpamaista"... älähti Kjel töykeästi. "Mutta niin se

+joka tapauksessa on, että minä olen Theklan kanssa päättänyt sanoa

+teille tänään, että me aiomme ennen joulua mennä naimisiin ja ryhtyä

+rakentamaan, niin että suveksi saamme muuttaa uuteen taloomme."

+

+Tohtorin otsassa kuhmut kuumenivat; -- hän katsoi Benteen ja Bente

+häneen...

+

+"Äitisi on sitä mieltä, Kjel, että jättäisit sekä naimahomman että

+rakentamisen tuonnemmaksi, kunnes sinulla on tosipohja, jolle

+rakentaa." -- "Se on, kunnes rikastun, äiti -- kun voin muuttaa

+sahani rahaksi ja ruveta koroilla elämään, -- noin kolmenkymmenen

+vuoden päästä -- jaha! -- -- Ei, kyllä Thekla ja minä nyt uskallamme,

+ja ja'amme myötä- ja vastoinkäymiset onnen kaupalla. -- Enkä minä

+siedä sitä, että hän enää tekee voudin luona orjan työtä. Niin että

+nyt tiedätte tuumamme", -- hän lisäsi ja lähti huoneesta; -- "aivan

+lapsena ette sentään saa minuakaan pitää"...

+

+Benten ilme oli kalpean kiihtynyt, tuima: "Niin, Baarvig, minä olen

+sitä mieltä, että tätä meidän tulee vastustaa kynsin hampain, -- ja

+kaikella sillä vaikutusvallalla, joka meillä suinkin on. Silloin

+olemme joka tapauksessa tehneet, mitä voimme. Sillä ei koskaan tästä

+tule hyvää, jos tuolla tavalla aljetaan."

+

+"Kuules sinua nyt taas, -- et koskaan ymmärrä sitä poikaa!" kuohahti

+tohtori. -- "Kjel nyt kerran on semmoinen, ettei hän voi jakaa

+harrastuksiaan. Hän antautuu aina kokonaan... Ennen oli hänen

+mielensä yksinomaan sahassa, -- ja nyt rakastetussa. Se juuri

+on hänen vahvin puolensa, jota sinä et koskaan käsitä, Bente...

+Paras on kuitenkin, että hän saa tytön luokseen, silloin on kaikki

+paikallaan. -- Vai onko hän muuta tehnyt, kuin ajanut edestakaisin

+voutilan ja sahan väliä talvesta pitäen? Sahalla on, kuulemma, käynyt

+tavalliseksi vastaukseksi, ettei hän ole kotona... Ei siitä tule

+muutoin selvää, sen käsitän... Menkööt naimisiin, kuta ennen sitä

+parempi!"

+

+Syntyi äänettömyys, jota vaan häiritsi tohtorin sanomalehti, kun

+hän taittoi sen paremmin lukeakseen. Yläkerrasta kuului astuntaa,

+ja silloin tällöin sadeharmajan, räystästippuisen iltapäivän

+hiljaisuudessa jalkain raappinaa, kun joku tuli pihalta ja kulki

+kyökinovessa. Minka liiti hiljaa huoneeseen.

+

+Hän etsi nuottihyllyltä ja pianon päältä jotain, mutta ei löytänyt.

+Sitten neulomapöydältä ja konsoolilta korukapineiden ja valokuvain

+seasta...

+

+"Sormihattuani minä vaan...", selitti hän, sillä aikaa kun hänen

+kätensä kissamaisen sujuvasti ja varovasti koettelivat eteensä,

+jott'eivät kaataisi mitään... "Ei täälläkään..." Hän katsoi

+ympärilleen, olisiko muuta mahdollista paikkaa... "Ja ajatelkaas,

+kun Thekla kuuluu torstaina lähtevän kaupunkiin ostamaan kapioita",

+-- lausui hän sivumennen välinpitämättömästi. -- "Soo-oh? -- isä ja

+minä emme vielä ole kuulleet siitä mitään." Äidin ääni värähteli

+harmista. -- "Ainakin he siitä puhuvat, -- Thekla ja Kjel... niin

+että minä arvelin..." "Eukkoseni," -- rauhoitti tohtori huomatessaan,

+kuinka Bente onnettomana katsoi apua seinistä. "Heillä on niin hyvät

+jarrut. Mahdoton heidän on, näetsen, mennä pitemmälle, kuin rahoja

+riittää." -- "Korkealta, korkealta päämme päällitse"... mutisi

+Bente. -- "Sinulla on omituinen taipumus näkemään kaikki mustana,

+-- sysimustana," kuohahti tohtori; hän hyvin tiesi, että sitä oli

+mahdoton kestää, kun Bente rupesi epätoivoiseksi. -- "Mitä sinä

+siellä seisot ja vääntelet itseäsi, Minka?" -- puhkesi hän äkkiä.

+"Vaivaako sinuakin jokin?... Sinä Jumala paratkoon painostat koko

+taloa, Bente, niin että lopulta kaikki tulemme hulluiksi."

+

+"Ja sitten mi-minä ajattelin," -- ankkasi Minka... "minä tosiaan

+olen ajatellut sitä kauan, -- aina suvesta saakka, -- että --

+että minä tahtoisin puhua siitä teidän kanssanne, -- kysyä enkö

+-- enkö minä pääsisi talveksi kaupunkiin... Minä tahtoisin niin

+mielelläni olla jonkin aikaa omin päin. Minä tunnen, että minä käyn

+niin epäitsenäiseksi, jos vain kuljen täällä kotona tyttärenä ja

+lapsena... Ja sitten minä ajattelin, että Kjel ja Thekla nyt niin

+helposti voisivat hankkia minulle jonkun, jonka luona asuisin."

+

+"Varsin helposti... Tosiaan erinomaisen kekseliäästi ajateltu...

+Aivan ihmeellisen lipeästi... Sehän kävisi kuin rasvattu, --

+kun sinulla vaan olisi millä maksaa... Jaha, jaha, olihan sekin

+päähänpisto." -- "Minka arvatenkin ajattelee opintojaan, Baarvig,"

+-- puolusti Bente. -- "Minä ikävöin niin sanomattomasti päästä pois

+täältä kotoa alati samasta ja samasta!" huudahti Minka pidättämättä

+enää mieltään. -- "Niin, äiti ja minä myös kovasti ikävöimme, minä

+niin tavattoman mielelläni eläisin kaupungissa eläkkeellä, sen sijaan

+että ajan täällä sairaitten luona aamusta iltaan ja illasta aamuun...

+Minusta suoraan sanoen sinun pitäisi hävetä, Minka. Pyydät tuommoista

+juuri nyt, vaikka tiedät, kuinka me nyt tarvitsemme rahoja joka

+taholla." -- "Jos minä en pääse pois, -- jos minun täytyy jäädä tänne

+talveksikin... silloin minä en tahdo elää... en, en..." huusi hän

+hurjana ja silmät palaen kalpeissa kasvoissa.

+

+"Tuo on kalvetustautia, -- aivan varmaan kalvetustautia, Bente...

+Hänen tulee saada rautapillereitä, -- oikeata ruumiillista työtä

+talouden toimissa tuon kiihtyneen ja nurinkurisen henkisyyden sijaan.

+Näethän sinä, Bente, mihin se vie... Herra varjelkoon, miten hänessä

+kaikki käy liioitelluksi..."

+

+Äkkiä tohtori pysähtyi astunnastaan: "Miksi ei Minka esimerkiksi voi

+auttaa sinua talousaskareissa? -- Miksi täytyy juuri sinun juosta

+niissä vuorokauden umpeensa, aamusta varhain, kun neiti vielä makaa

+-- ja lepää -- ja tarvitsee rauhaa lukeakseen intresantteja teoksiaan

+-- ja vartioidakseen sieluaan ja tunteitaan ja mielialojaan... Miksi,

+kysyn sinulta", -- pauhasi tohtori. -- "Makaa ja valvoo hautoen

+naisen tulevaisuutta ja kaikenlaisia muita houreita! -- Tietysti

+sitä ei saa unta, kun ei koko päivänä ole käyttänyt ruumistaan, --

+käy kalpeaksi ja sairaaksi... Miksi kaiken terveen järjen nimessä

+emme voi sanoa irti yhtä piioistamme, Bente, ja saada hieman apua

+Minkasta"... "Minkalla ei ole taipumusta käytännöllisiin töihin, ne

+eivät sovi hänelle, Baarvig, -- tiedäthän sinä, että muutoin olisin

+sitä ajatellut." -- "Taipumusta?"-- intti tohtori. --"Niin, niin,

+niin tietysti, kun hän on saanut kokonaan vieraantua käyttämästä

+käsiään ja ruumistaan ja voimiaan käytännöllisiin töihin. Ne tietysti

+ovat korkeammat kaikki nuo kirotut niin sanotut intressit. -- Minä

+sanon sinulle Minka, lakkaa vetistämästä", huuti hän ja polkasi

+jalkaa lattiaan.

+

+"Niin, siinä hän nyt on, -- taas jonkun häälyväisen oikun riivaamana.

+-- Nyt hän tahtoo kaupunkiin -- kaupunkiin vaikka henki menisi,

+-- ylevämpään ilmaan... Mutta näetkös, tyttöseni, siitä ei nyt

+tule mitään, -- ennenkuin saatat itse hankkia rahoja ja olla oma

+määrääjäsi... Vaan nyt on, -- tästä päivästä alkaen, pidettävä huolta

+siitä, että alat viettää toisenlaista järjellisempää elämää, --

+ensinnäkin on korjattava terveytesi... Minä _tahdon_ niin, Bente.

+Hänen täytyy hoitaa taloudesta jotain osaa, minkä sinä katsot

+sopivaksi, ja siitä vastata, -- silittää, parsia sukkia ja neuloa,

+niin että hän käyttää aikansa niinkuin muutkin hyödylliset ihmiset."

+-- "Sinä voit pakottaa minua, isä... Mutta sitten minäkin tiedän,

+mitä ajattelen," -- sanoi Minka kalpeana. -- "Minulla on oikeus

+kehittyä ja seurata luontoani minullakin. Ja jos minut nyt poljetaan

+alas..."

+

+Kjelin nauru ja äänekäs pakina Theklan kanssa kuului käytävästä.

+

+"Niin, jo riittää, Minka", keskeytti tohtori äkkiä karskisti, --

+"minä en suvaitse, että kodin keskenäisiä asioita näytellään --

+v-vieraille..." Ovi aukeni ja sisään sipsutti Thekla hymyilevänä,

+mutta hieman poissa tasapainosta tönäyksen vuoksi, jonka hän oli

+saanut selkäänsä.

+

+Loukkaantuneen näköisenä vilkaisten taakseen Kjeliin, hän nopeaan

+koetti saada takaisin ryhtinsä ja istahti pinnatuolille rouva

+Baarvigin viereen, sillä välin kun Kjel meluten ja ylimielisenä astui

+pitkin lattiaa hänen perässään.

+

+"Siitähän meidän piti keskustella isäsi ja äitisi kanssa", --

+muistutti Thekla.

+

+Kjel pysähtyi, sormenpäät liivintaskussa, ja lausui kevyesti:

+"Niin, eihän se ole muuta kuin että Thekla ja minä aiomme torstaina

+lähteä kaupunkiin kapioita ostamaan... Minä olen laskenut, että käy

+halvimmaksi hankkia saman tien, -- huonekalut ja kaikki, -- niin

+että ne sopivat uuteen taloon." -- "Hm -- jaa-a... Siihen tarvitaan

+rahoja, Kjel," -- vastasi tohtori jotenkin terävästi.

+

+"Pyh, pankista saan minä nyt niin paljon kuin tarvitsen... Ja

+lyhentää miten itse tahdon. Kirjoitanko tuhannen tai parin tuhannen

+paperin, sillä taholla on se aivan saman tekevää."

+

+"Niin ollen ei tässä oikeastaan ole syytä kysyä vanhempaisi

+mielipidettä", -- lausui rouva Baarvig kylmästi tiukkaan kiinni

+puristetuin huulin.

+

+Theklan pienet pyöreät mustat silmät katsoivat päättävästi rouvaan.

+"Sallikaa minun nimenomaan vakuuttaa, että minä en tahdo sanallakaan

+puuttua siihen, _kuinka paljon_ Kjelin tulee ostaa. Minä olen

+pyytänyt häneltä vain sitä, että se mitä ostetaan on oman makumme

+mukaista."... "Se on vaan sitä" -- jatkoi Kjel, nosti sormen

+nenälleen ja hymyili isälleen ikäänkuin asianymmärtävälle, -- "että

+minä voitan parisen sataa -- vähintäin, -- jos minulla on oikein

+hyvä onni, niin ehkä kolme, -- jos kirjoitan kaksituhatta ja ostan

+kerrassaan tukkuhinnalla." -- "Varmaan ei kukaan halua hartaammin

+kuin minä, että rikastuisit, Kjel!" -- huudahti rouva raskaasti,

+raskaasti huoahtaen -- "kaikilla noilla laskuillasi ja kaupoillasi",

+-- tuli vähän päästä puoliääneen. -- "Tämä ehkä käy vähän yli

+jokapäiväisen talousretuuttelun, äiti... säästetään killinkejä ja

+annetaan taalerein mennä," -- sutkautti Kjel, ajelehtien lattialla

+laahaavilla, itsetietoisilla askelilla. -- "Minun oikein täytyy

+istua ja katsoa sinuun, Minka", -- lausui äkkiä Thekla keskeyttäen

+kiusallisen äänettömyyden, -- "mikä sinua vaivaa, sinä näytät niin

+huonolta?"

+

+Theklan elävät silmät luistivat tutkivasti tohtorista rouvaan ja

+takaisin tohtoriin. Sitten vaihtoi hän katsetta Minkan kanssa, joka

+vastasi päänpudistuksella.

+

+"Semmoisessa kodissa kuin meidän on täytyy tyytyä niin moneen

+rajoitukseen; mutta silti kyllä voi elää onnellisena," -- sanoi rouva

+Baarvig sangen vakavana ja iski Theklaan terävän katseen... "Minka on

+juuri saanut tietää, ettei meillä ole varoja lähettää häntä talveksi

+kaupunkiin."

+

+Kjel kulki ja mutisi itsekseen ja aprikoitsi, ikäänkuin tämä taas

+vahvistaisi, mitä hän oli sanonut: säästetään killinkejä ja -- --

+"Siksi minä... siksi minä... kun olin ajatellut niin paljon tästä

+talvesta", puhkesi Minka hiljaa itkevällä äänellä. -- "Saamme tottua

+pettymyksiin vähin jokainen", arveli rouva Baarvig. -- "Olisin

+mielelläni tehnyt työtä yöt ja päivät", -- vakuutti Minka, "jos vaan

+olisin saanut tehdä jotain, joka minua intreseeraa". -- "Työ jota

+tekee aina intreseeraa, Minka", -- keskeytti tohtori lyhyeen.

+

+Edes takaisin soutaen, molemmat kädet taskussa ja katsoen Theklaan,

+jonka silmät paloivat kuin kynttilät, sanoi Kjel: "Eiköhän tuota

+samaa kaunista lausetta voitaisi käyttää niidenkin lohduttamiseksi,

+jotka istuvat linnassa, isä." -- "Niin, en minä ymmärrä, minkä vuoksi

+minä olen olemassa", -- puhkesi Minka kiihkoisesti, -- "kun minä en

+saa tehdä sitä, jota minä maailmassa harrastan ... Joka, joka taholla

+salpa vastassa... Se on niin, että siitä tukehtuu... Mutta jos minä

+en saa tehdä sitä, johon minulla on halua ja harrastusta, niin en

+minä tosiaan käsitä, minkä vuoksi minä elän tätä elämää." -- "Ole

+käsittämättä sitten, Minka", -- vastasi tohtori tylysti. -- "En minä

+ole koskaan pyytänyt päästä maailmaan", -- vetisti Minka. -- "Luulet

+kaiketi, että minä seisoin hattu kädessä ja kumarsin ja rukoilin sitä

+omilta vanhemmiltani?" -- "Niin aivan ilman oikeuksia eivät lapset

+kuitenkaan voine olla tässä maailmassa"... arveli Thekla purevasti.

+"Täytyy olla edes jonkinlainen vastuunalaisuus, -- ainakin ihmisten

+edessä."

+

+"Sen juuri me vanhemmat niin ankarasti saamme tuta", -- puuttui äkkiä

+rouva Baarvig keskusteluun. -- "Me voimme sanoa, se on varma, että

+poimimme untuvat omasta rinnastamme, että melkein noukimme itsemme

+paljaaksi jokaisen lapsen vuoksi, joka meillä on, -- että asetamme

+heihin koko olentomme ja onnemme... Se vaan on niin sanoakseni

+vaistoamme... Ja kun lapsemme sitten filosofeerailevat ja kysyvät,

+miksikä se maailma, johon he ovat tulleet, _on_ semmoinen, -- niin

+ei meillä tosiaan ole muuta kuin raihnas ja vaivaantunut sielumme ja

+ruumiimme vastaukseksi, -- Thekla hyvä"... lausui Bente hillityllä

+vavahtelevalla äänellä.

+

+Minka oli nopeaan liitänyt lattian poikki ja asettunut äitinsä tuolin

+taakse, kiertäen kiihkeästi käsivartensa hänen kaulaansa.

+

+"No no, äiti", -- löi tohtori leikiksi, -- "älä sitä nyt noin

+pahaksesi pane. -- Tiedäthän sinä, että lapset ylipäänsä ovat oikeita

+ihmissyöjiä"...

+

+-- Sillä aikaa kun ulkona satoi ja laudoista kuuluvasti ja alati

+tipahteli, kääntyi keskustelu iltahämyssä myötäjäispuuhiin, joita

+pohdittiin ja pääteltiin yhdessä Minkan kera.

+

+Theklan napitettu hieno kenkä pisti silloin tällöin esiin lattialle

+lankeavaan valoon, sen mukaan kun hän liikkui keinutuolissa, jonka

+selässä Kjelin käsi riippui. Ja Berthea, joka oli uunin edessä

+polvillaan ja piti silmällä omenoita, joita hän paistoi hiilustalla,

+sekaantui tuontuostakin keskusteluun kiihkein neuvoin, ikäänkuin

+hänellä kyllä olisi ollut enemmän älyä ja kokemusta, kuin he

+luulivatkaan.

+

+Huoneen pimeimmässä osassa, kappaleen matkaa keinutuolin takana,

+kulki Schulteiss edestakaisin kädet takinliepeiden alla, astui

+täsmällisiä pieniä askeleita, koska oli tilaa ainoastaan pienille

+käännöksille. Hän oikeastaan oli paljasta korvaa, -- jännityksellä

+hän koetti älytä sanoista ja viittauksista, tokko Minka tosiaan oli

+saanut vanhemmat suostumaan vaaralliseen tuumaansa, lähteäkseen

+talveksi pääkaupunkiin tuon herran vaikutuksen alle...

+

+Äkkiä hän teki rajun äkkikäänteen, loistava hymy kasvoillaan... Ei

+puhettakaan, että Minka pääsisi kaupunkiin! --

+

+

+

+

+V.

+

+

+Kjel oli suosittu mies; hän ajeli vaimonsa kanssa vieraissa, ja

+aina hän astui sisään huulillaan sama reipas ja rattoisa kokkapuhe:

+-- "Uusi reki, uusi karhunnahka, uusi eukko", -- hän ei uskaltanut

+sanoa "uusi tamma", niinkuin ensi kerralla oli huomaamatta päästä

+hänen kieleltään. Mutta hänen kellertävä liinakkonsa oli tosiaan

+äsken ostettu ja menijä, johon hänellä oli syytä olla täysin

+tyytyväinen, -- yksitoista kilometriä kolmessa neljännestunnissa

+-- matkalla voudin luokse se viipyi vain puolentoista tuntia.

+Vouti itse tuli eteisen ovelle juhlallisen ritarillisena vastaan,

+tarjosi rouvalle käsivartensa ynnä suuressa salissa sohvan, käski

+esille parhaan madeiransa ja selitti, että hän olisi tehnyt

+samoin, jos hänen konttoristinsa olisi nimitetty maaherraksi, --

+saatikka sitten nuoren naisen vuoksi, joka aina oli ollut hänen

+hengenheimolaisensa ainoassa asiassa, mikä nykyaikaisista kelpaa,

+nimittäin ruumiinpolttoasiassa... Nyt hän saattoi antaa nuorelle

+rouvalle numerot ruumiinpolton kustannuksista neljässä eri maassa, --

+ja ruumiinpolttojen luvusta viime vuodelta...

+

+Kjel oli visiiteillään aina alussa vähän jäykempi ja vilkui

+levottomana Theklaan, tokko tämä oli tyytyväinen siihen paikkaan,

+joka hänelle oli annettu. Arvonsa oli silläkin asialla ja aina oli

+pantava toimeen pieni ensi kerran äksiisi ja totutettava paikkakunnan

+rouvia pitämään sitä, joka vielä pari kuukautta takaperin oli ollut

+voudin luona kotiopettajattarena, täydellisesti heidän vertaisenaan.

+Muutos oli liian uusi ja naamat kävivät kyllä siellä täällä hieman

+totisiksi ja jäykiksi, kun vastaleivottu rouva niin varmasti ja ilman

+muita mutkia oikaisi lattian poikki ja nonsalantisti istahti juuri

+sohvapaikkaan.

+

+Kjel sai sitten, milloin sopi, pienen syrjäpakinansa kahden kesken

+talon herran kanssa... "Hyvä tilaisuus saada rahoja nyt, jos

+tahdotte", -- hän iski ystävällisesti silmää, -- "hyvältä ystävältäni

+pankinjohtajalta. -- Vaimoni sukulainen muutoin... Hän pyytää minua

+lausumaan mielipiteeni täkäläisistä oloista, -- vakavaraisuudesta

+tietysti... Parilla sanalla voin minä nyt... Tietysti parasta, jos

+itse kirjoitan paperiin, hän sanoi; -- mutta minä kiitän nöyrimmästi;

+kyllä ymmärsin yskän. Vanha kettu, näettekös... Niin, tietysti, kun

+vaan minä kirjoittaisin, kyllä kai... Mutta kuten sanoin, meidän

+kesken -- pieni suositus minulta ei tosiaan ole haitaksi tätä

+nykyä... Tietysti minä en suosittele mitään muuta, kuin mikä on

+kultaa. Eikä ole kaikki kultaa, joka kiiltää, -- vai mitä? -- No jaa,

+tämä ainoastaan oli pieni ystävällinen viittaus. -- Mahdollisuuden

+varalle, -- jos tarve sattuisi, -- niin tiedätte, mitä minulta voitte

+odottaa."

+

+Eräänlaisella itsetietoisella salaperäisellä afääri-ilmeellä

+sitten jälleen puututtiin muiden kanssa tutunomaiseen pakinaan.

+Theklan läsnäolo kieltämättä vaikutti hieman kylmäävästi, osaksi

+pääkaupunkilaisrouvapuvun ja pitkävartisten hienojen hansikkaitten

+vuoksi, osaksi siitä syystä, -- että hän jonkinlaisella paremmuudella

+puhui korkeammista harrastuksista.

+

+Mutta Thekla nyt kerran ei aikonut nöyrtyä rouvain edessä. Hän oli

+lujasti päättänyt voittaa taistelussa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+"Nyt hurskaat vanhempani tietysti luulevat, etten ole muuta tehnyt,

+kuin ajanut vieraissa kaiken aikaa, eikö niin?" -- lausui Kjel

+tutunomaisesti isälleen ja äidilleen kerran kotona käydessään.

+"Mitä vielä... Minä olen saanut toimeen yhtiön, joka ostaa koko

+Mustanmetsän, yksitoistatuhatta tynnyrinalaa. Joko nyt kauhistut

+äiti? -- Ei, minä _en_ ole siinä osakas, -- se on, ellen tahdo.

+-- Minä vaan hankin muutamille ostajille kaupungista rahat, -- --

+valmistan heille mahdollisuuden -- --. Ei, minä _en_ ole osakas...

+Yhden ehdon vaan olen pidättänyt itselleni, -- pikkuisen sivuseikan,

+että nimittäin kaikki puut ovat sahattavat minun sahassani, -- noin

+viisitoistasataa tolttia tämän ja tulevan vuoden kuluessa." -- "Mutta

+tämähän kuuluu hyvältä, -- järjelliseltä, Baarvig", -- puhkesi äkkiä

+Bente sanomaan, kyynelet silmissään. -- "Ei mutta, kuuleppas rouvaa

+-- eikös kohota katsettaan lakea kohti huomatessaan, että pojalla

+on järkeä nupissa." -- "Eikö vaaraa ole minkäänlaista, Kjel?" tutki

+Bente häneltä jälleen. -- "Ei vähintäkään, äiti, -- -- se vaan, että

+pistän taskuuni kahdenkertaiset voitot, kun rautatie valmistuu."

+

+Bente itki...

+

+"Minä kaipasin niin kuullakseni vähän hyvää, rakas poikani", --

+nyyhki hän. Hän kokosi mieltään ja lähti huoneesta.

+

+"Äiti on käynyt niin hermostuneeksi, Kjel" -- sanoi tohtori. "Meidän

+täytyy säästää häntä... Tuo kunnon poika Endre, hän se kai häneltä

+hengen vie... En tahdo koskaan kysyä Benteltä, paljonko on jäljellä

+rahoista, noista kahdesta tuhannesta; se loukkaisi häntä. Jos voit

+oikein hienosti urkkia sen häneltä, niin kerro minulle; mutta älä

+tänään, -- nyt hän ei siedä enempää."

+

+"Pyh, voinhan minä antaa vähän lisää. Eihän se ole sen hurjempaa,

+kuin että ihmiselle hankimme muutamia kuukausrahoja, kunnes saamme

+nähdä jotain tuloksen tapaista, isä. -- Endre on hurja, tietysti.

+Mutta hänen oma perheensä ei voine tuomita häntä suoraa päätä

+hulluinhuoneeseen, ilman että hän on saanut koettaa. -- Pahuus

+kuitenkin, äitiä on sääli... Hänellä on suurenmoinen arvostelukyky,

+kun tiukka tulee. Kas miten hän oitis käsitti tuon Mustanmetsän

+asian, -- samassa tuokiossa!..." -- -- "No siinä näet, Bente", --

+lausui tohtori perästä päin, -- "olinko oikeassa vai enkö sanoessani,

+että Kjel taas rupeisi omaksi itsekseen, kun pääsisi naimisiin. Nyt

+käy saha, niin että pirstat lentävät... Oikein mieltä virkistää, kun

+iltasella katselee sen valaistuja akkunoita, ennenkuin maata panee."

+-- "Niin, tosiaan näyttää siltä, kuin se nyt menestyisi", -- myönsi

+Bente ajatuksissaan. -- --

+

+Kjelin kuherruskuukausi oli kulunut kaikenlaisissa visiiteissä ja

+vierailuissa, kunnes keväällä kelirikon aikana alkoi raapia maata

+reen toinen antura.

+

+Rautatienrakennuksella virran toisella puolen oli työ jo alkanut, ja

+sieltä kuului alinomaa vihellyksiä. Kimakat lyhyet hihkaukset, pitkät

+kestävät merkkivihellykset, dynamiittiräjähdysten kumeat jyrähdykset,

+ikäänkuin lakkaamatta olisi jotain hankkeessa, tämä kaikki häiritsi

+tavallista maalaishiljaisuutta, ja sai ihmiset hermostuneina

+heräämään yöllä kesken uniaan.

+

+Schulteiss ei sietänyt noita vihellyksiä: Hän usein pysähtyi kesken

+läksyjen kuulustelua, vipusi ylös toisen jalkansa ja irvisti,

+ikäänkuin se olisi käynyt läpi luiden ytimien. Kuinka hän sydämensä

+pohjasta vihasi tuota rähinää! Hän puri hammasta ja puristi kynnet

+syvälle käteen...

+

+Minka oli äkkiä käynyt nöyremmäksi kuin koskaan lähtemään

+aamukävelyilleen, joita isä oli hänen mieleensä teroittanut.

+Schulteiss kuuli, miten hän aikaisin aamulla polki jalkaansa uudet

+hienot puolikalossit, jotka Kjel oli hänelle lahjoittanut, ja

+kiiruhti eteisestä ulos. Yllään reipas jakku ja hatussa somistava

+harso suojelemassa auringonpaahteelta, joka niin helposti poltti

+teerenpisamoita, katosi hän milloin millekin suunnalle, -- pohjoiseen

+päin, jossa oli nimismiehen talo, tahi muonamiesten asunnoille

+vieville metsäteille, taikka alas sahan puolelle. Vähän myöhemmin

+astui Schulteiss varovaisella, ympäri katsovalla metsämies-ilmeellä

+nopein askelin alas ulko-ovea kohti.

+

+Hän kulki halkaisijoita, -- oikaisi pitkin harjun kylkeä, poikkesi

+aidan takana polulle, tai ampui suoraan tohtorinnevan poikki ja

+pyörähti huvimaja-haan takana mäenrinteeseen. Piti huomaamatta

+päästä erääseen paikkaan, josta hän saattoi vallita asemaa, vakoilla

+Minkaa. Sillä vaikka tämä olisi lähtenyt mihin suuntaan, -- aina hän

+rautatiesillan kohdalla ilmestyi maantielle.

+

+Sinne oli hän edelliselläkin viikolla kävellyt joka aamu ja aina

+ollut niin innokas saamaan Berthean mukaansa. Vasta pari päivää

+takaperin oli hra Varberg sukeltanut esiin sillan päähän ja saattanut

+heitä niin ritarillisesti paluumatkalle, että Minka oli huomannut

+terveydelle edullisimmaksi nousta ylös niin aikaisin, jottei sisar

+viitsinyt lähteä matkaan. -- --

+

+Ja tosiaan, -- Schulteissin tarkka silmä ei koskaan pettänyt, --

+hra Varberg tuli tänäänkin Minkaa vastaan jostain sillan päältä tai

+alta ja liittyi hänen seuraansa. Jaha, -- juuri niin kauaksi, ettei

+heitä voitu nähdä kotoa Elvsaetin akkunoista, -- siihen, mutta ei

+edemmäksi... Merkillistä, juuri siihen -- hän olisi voinut vaikka

+linjan laskea...

+

+Ja siihen jäivät seisomaan, -- miks'eivät menneet vielä paria

+kolmeakymmentä askelta kauemmaksi, aivan portin luokse? -- Ja siihen

+olisivat he, siltä näytti, jääneet seisomaan, ellei neiti Minka, --

+onneksi muistaen, mikä oli sopivaa, -- olisi niin välttämättömästi

+tahtonut päästä kotiin kello kahdeksaksi tarjoamaan teetä

+suuruspöydässä... Vi-ihdoinkin he sanoivat hyvästi!

+

+Ja pitkillä askelilla Schulteiss oikaisi halkaisijaa pitkin kotiin,

+tavatakseen siellä ikäänkuin sattumalta Minkan käytävässä tahi

+portailla ja tuskallista pelkoa vavisten lukeakseen, arvatakseen

+hänen salaperäisesti säteilevistä silmistään ja vilkastuneista

+kasvoistaan, mikä oikotie nyt oli hänelle paras, -- juostako

+suoraa päätä alas virtaan... Hän näki sen niin selvään sysimustana

+juovana kulkevan lumen poikki suoraan alas vaalean vihreitä

+jäämöhkäleitä kohti, jotka puolisulaneina syöksyivät koskeen ja

+sen alla mustaan pimeyteen. Jäljestäpäin hän kamarissaan mietti,

+nyrkit täynnä naarmuja... Oliko mitään tapahtunut... Oliko Minka

+hänelle mennyttä... Vai vastako menemäisillään... Ja hän antautui

+edes takaisin astellen raivoaviin, riehuviin mielikuvituksiin. Kyllä

+hän... Kyllä h-än...

+

+Iltapäivällä Minka hiipi keltaiseen saliin. Hän seisoi perä-ikkunan

+luona, josta hän saattoi nähdä vaalean harmaan sorahaudan

+rataleikkauksen luona... piiripäällikkö Varberg asui noin puolen

+peninkulman päässä etelämpänä eräässä talonpoikaistalossa virran

+varrella. Hän kuunteli kuuntelemistaan... Joka kerta kun höyrypillin

+ääni sieltäpäin halkaisi ilman, tuntui hänestä ikäänkuin se olisi

+ollut täynnä mystillisiä viestejä, -- vihellyksiä... kiivaita,

+lyhyitä hihkauksia... pitkiä, surumielisesti vaikeroivia...

+äkkiä hurjan uhkaavia, täynnä tahdon tarmoa, joka pakotti

+vastustamattomasti... Ne sihisivät ja vihelsivät ilkeästi,

+myrkyllisesti ilkkuen ja pitkin venytetyin jälki-äänin...

+

+Sitten halkaisi ilman matala pitkä vakaa ratajumu ja hän kuunteli

+sitä kalpeana mielenliikutuksesta... Se oli hänen tahtonsa, joka

+ilman halki rakensi sillan hänen luokseen. Hän näki, kuinka se

+varjoista kehittyi hienoksi verkoksi... Ja hänen tahtonsa voimasta

+hän kulkisi ilman halki yhä korkeampia ja korkeampia kaaria... Ääni

+kasvoi hurjaksi tuskaksi, -- ja sitten yht'äkkiä taukosi. Se oli

+hänen oma syynsä. Hän ei ollut kyllin hyvä meedio... hän ei jaksanut

+vastaanottaa koko tahtoa... Syvällä tuolla alla kuohui huimana musta

+kohiseva virta... Ja taas täytyi hänen yrittää tahdon sillalle. Sillä

+se kuului uudelleen valtavana, vastustamattomana.

+

+Hän liiteli ja liiteli, -- kunnes hän äkkiä sanomattomalla kauhulla

+huomasi, ettei hän enää ollut oman itsensä oma, -- että hän oli

+sulautumaisillaan toiseen -- hänen olentoonsa ja tahtoonsa...

+menehtymäisillään, kadottamaisillaan sielunsa, -- vastaansanomatta,

+peruuttamatta... Hän näki hänen kasvonsa ja tuon eilisen salaperäisen

+verhotun hymyn, joka sanoi, että valta niin varmaan oli hänen...

+

+-- -- Tänä päivänä tuli Varberg äkkiä jäljestä puolisen saliin,

+jossa rouva ja Minka istuivat, ja kysyi tohtoria, jota hän tiesi

+odotettavan kotiin. Yksi hänen rautatietyömiehistään oli loukannut

+itsensä ja tarvitsi hoitoa. Hän katseli ympärilleen, -- näytti siltä

+kuin hän olisi tahtonut tunkea ovi-aukosta myöskin ruokasaliin

+-- tietysti nähdäkseen, oliko Thekla siellä. -- Ikävä, ettei hän

+voinut kärsiä Theklaa, ajatteli Minka. Mutta Thekla oli tosiaan

+kaikessa niin kylmäkiskoinen häntä kohtaan --. Hiukan muuttunutkin

+oli Thekla ja _naimisissa_ nyt myöskin, yksinomaan ajatellen

+rouvuuttaan. Varberg sanoi odottavansa, kunnes tohtori tulisi, -- ei

+tahtonut häiritä, -- pyysi rouva Baarvigilta lupaa lukeakseen talon

+sanomalehtiä sillä aikaa... Sitten hän otti esille muistikirjan ja

+näytti rupeavan laskemaan ahkerasti, ajatukset täynnä rautatieasioita

+ja työmiehiä koskevia seikkoja.

+

+Berthea tuli ja kuiskasi jotain rouvalle, joka nousi ylös ja meni

+ulos. Minka tiesi, että Berthea ja Massi väjyivät toisessa huoneessa

+ja että tämä oli Berthean sotajuonia, jolla hän sai äidin ulos. Hänen

+vilkas mielikuvituksensa oli tietysti vireillä; hän oli käynyt niin

+merkillisen hienotunteiseksi, ettei enää tahtonut vaivata Minkaa

+seurallaan aamuin... Ovi avautui tuolla sisällä ja lattia narisi pari

+kertaa varovaisista miehen askelista... Huh, oliko nyt Schulteisskin

+liikkeellä sietämättömässä mustasukkaisuudessaan.

+

+Minka aikoi nousta ylös; mutta se esti häntä, että Varbergin silmät

+kesken laskuja ikäänkuin väkisin kiintyivät häneen... ne tuijottivat

+poissa ajatuksissa omituisen terävinä ja syvällä niiden sisällä

+hohti sinertävän harmaa valo... Ja yhä uudestaan ne kiintyivät

+häneen... yhä kauemmin ja kauemmin... Muistikirja oli pöydällä,

+ikkunasta tulevassa himmeässä auringonsäteessä, ja käsi ja lyijykynä

+lepäsivät sen päällä... Katse oli niin poissaolevasti jäykkä,

+ettei hän voinut sitä välttää. Se tuli ikäänkuin hänen sisimmästä

+unelma-elämästään ja etsi jotain syvältä hänen omasta olennostaan...

+Hän katseli Varbergin tahdotonta kättä. Näytti siltä, kuin lyijykynä

+alkaisi muodostaa sanoja, -- kirjoittaa, -- hitaasti -- kirjain

+kirjaimelta... muodostua kokonainen rivi, selvänä, pitkänä. Ja

+ikäänkuin tempauksella siirtyi käsi nyt takaisin. Alkoi uusi rivi --

+ja taas uusi... Minkasta tuntui kuin kaikki hänessä olisi uinunut

+raukaisevaan puoli-uneen -- josta oli mahdoton päästä irti...

+Kirjaimet hyörivät tuolla pöydällä niin selvinä, kuin olisi hän

+katsellut mieltä järkyttävien suurentavien lasien läpi. Hän luuli

+melkein näkevänsä vaaleanharmaan usvakäden, joka ojentui pitkin

+auringonsädettä lyijykynää kohti...

+

+Tietämättänsä hän oli mennyt Varbergin luo ja kumartunut hänen

+olkapäänsä yli. Hän luki: "Sinun seurahenkesi puhuu hänen

+seurahengelleen sitä, jota te itse ette vielä ymmärrä." Hän katsoi

+hänen kipinöivien silmiensä ihmeelliseen syvyyteen, tunsi, että hän

+kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja veti hänet syliinsä, ja

+ennenkuin hän ajatteli estää sitä, Varberg painoi kiivaan suutelon

+hänen huulilleen.

+

+Minka tuijotti häneen hämmästyneen jäykästi, kauhulla ja tutkien --

+ikäänkuin äkkiä leimahtavassa magneesiavalossa -- hänen kasvojaan

+ja koko olentoaan -- oliko tämä -- tämä -- todellakin -- todellakin

+se mies, jolle hän tahtoi antautua. Tuo puoleksi leikillinen, varma

+hymy, joka häntä kohtasi, herätti hänessä tuskaa. Se tuli häneen

+taas äkillisenä pakokauhuna tuo pelon tunne, että hän ehkä oli

+kadottamaisillaan oman persoonansa -- joutumaisillaan mystillisesti

+sidotuksi johonkin, joka oli ulkopuolella hänen omaa valtaansa ja

+tahtoansa. Hän työnsi hänet luotaan heikosti huudahtaen ja katsoi

+hämmennyksissä oveen päin, mutta kuuli samassa äidin tulevan ja

+istahti äkkiä kuumana ja punoittavana, pää kumarassa, neulomuksensa

+ääreen ompelupöydän taakse.

+

+Hämillään ja peloissaan siitä, mitä äiti mahdollisesti oli

+huomannut, hän tuskin ennätti kummastua Varbergin kylmäverisyyttä.

+Järkähtämättömän kylmänä tämä vaan puoleksi kääntyi rouva Baarvigiin

+päin, silmät vielä muistikirjassa, ja sanoi, luoden verhotun,

+väräjävän katseen Minkaan: "Minä olen käyttänyt aikani hyvin,

+rouva Baarvig. -- Olen laskenut kokonaisen rautatiekaaren tuolla

+pohjoispuolella"... -- --

+

+Kun rouva Baarvig iltapäivällä keitti mansikkasylttiä, mietti

+hän huolestuneena Minkaa. Minka oli niin liian herkkä kaikelle.

+Toinen palava innostus seurasi yhä toista. Nyt näytti siltä,

+kuin kirjoittaminen olisi joutunut vallan syrjään, -- ja koko se

+kunnianhimo. Varberg alkoi yhä useammin lähennellä taloa ja sen

+tytärtä, se kyllä saattoi viedä enempäänkin... Ei Varberg juuri ollut

+se mies, jota Bente oli tyttärelleen ajatellut, -- ei hän tehnyt

+sitä vaikutusta, että saattaisi suhteessa paljoa uhrata. Hänessä

+ei oikeastaan ollut vienoutta eikä taipuvaisuutta... Mutta hän oli

+kuitenkin tarmokas kelpo nuori mies... Joka tapauksessa rehellisesti

+ja kokonaan antautunut noihin spiritistisiin tuumiin... Ja toista

+semmoista, joka pitäisi tyttärestä niinkuin Schulteiss parka -- ei

+Minka varmaankaan löytäisi koskaan...

+

+Tohtoria saatiin kauan odottaa. Varmaan hän oli kutsuttu jonnekin

+muualle sairaan luo, ja Varberg jäi sinne koko illaksi, syventyen

+spiritistisiin keskusteluihin Minkan kanssa. Schulteiss oli heille

+levottomuuden henki. Hän hiipi saliin, hiipi salista jälleen ulos,

+kaiken aikaa ylläpitäen itsepintaista äänettömyyttä Varbergia

+kohtaan, joka nähtävästi älysi hänen tuskansa ja huvikseen kiusasi

+häntä siten, että hän yhä lämpimämmin ja intreseeratumman näköisenä

+kääntyi Minkan puoleen.

+

+Schulteiss ei koskaan antanut pettää itseään. -- Hän nyt oli omalla

+tavallaan vainunnut, että tässä oli jotain ilmassa... Nuo Minkan

+omituiset vastaukset Varbergille, -- kuului todella siltä, että nämä

+kävivät omituista syvästi mielenkiintoista sissisotaa keskenään...

+Minka loi häneen milloin loukkaantuneen, milloin uhmaavan katseen,

+ja -- sen suhteen _oli_ mahdoton erehtyä, -- hänen kätensä vapisi

+ja kasvot kalpenivat, kun hän teeskennellen ojensi insinöörille

+teekupin. Schulteissin ärtyisyys oli aikaisesta iltapäivästä saakka

+ollut yhtämittaa kiihtymässä. Hänen piti, -- hän tahtoi, -- aivan --

+aivan välinpitämättömänä -- aivan huolettomasti -- niinkuin ei olisi

+mitään, -- osottaa tuon henkisen nollan mitättömyyden -- musertaa

+hänet... Aivan Minkan edessä paljastaa tuon naisia hypnotisoivan

+maallikkosaarnaajan, joka istui tuossa ja rehenteli koko perheen

+edessä mystillisen maailman ilmiöillä ja mahdollisuuksilla niin

+kuivasti, lyhytjärkisesti ja kouraan tuntuvasti, ikäänkuin

+ovenpatsaista ja akkunoista... Mutta siitä oli tehtävä loppu!...

+

+"Jos suvaitsette", -- kähähti hän äkkiä imelän suopealla ilmeellä,

+mutta mulkoilevin silmin, -- "minä kyllä uskon, että te, hra

+Varberg, personallisesti voitte omistaa sekä magneetillisia että

+hypnootillisia kykyjä. Niitä muutoin on niin monella. Esimerkiksi

+oma katseeni"... Hän katsoi omituisesti, jäykästi Minkaan. --

+"Mutta syvempää tieteellisyyttä -- sallikaa minun epäillä... Minä

+sattumalta olen -- ehe -- tutkinut tätä asiaa ja voin vakuuttaa,

+ettei sen perillä suinkaan olla kädenkäänteessä -- vaikka tämä ala

+voikin olla niin kiitollinen populäärifilosoofeille"... "Kumarran

+suuren oppinne edessä, hra Schulteiss", -- nyökkäsi Varberg

+ivallisesti, keskeyttämättä kuitenkaan esitelmäänsä. -- "Tässä on

+edessämme tutkimuksia vielä laajemmalle ulottuvasta _taistelusta

+elämän edestä_ ja taistelusta ensimäisestä sijasta, kuin tähän asti

+olemme tunteneet", -- jatkoi Varberg. "Voimakas pakottaa heikomman

+etäisyydestä riippumatta, ainoastaan tahdon voimalla"...

+

+Minka tunsi Varbergin katseen läpi hämärän pesän varjoon.

+

+"Ihi-i, -- jaa", -- vingahti Schulteiss, -- "ja sitten rakennetaan

+kokonainen fantastinen henkiusko hermofysiologiialle!" -- "Minä

+yksinomaan tarkoitan sitä, mitä havaitsemme, hra Schulteiss, --

+tieteellisiä metoodeja käyttäen. Jos koe minulle näyttää intiaanin,

+niin uskon minä hänet intiaaniksi, jos se paljastaa minulle hengen,

+niin en säikähdä sitäkään tosiasiaa." -- "Sallikaa minun", --

+kumarsi Schulteiss rakastettavan purevasti, vääntäen niskaansa

+syvimpään vastaväitteeseen, -- "tuo _tieteellinen havaintometoodi_,

+-- riippuu niin suuresti siitä, kuka sitä käyttää. Fantastin käsissä

+poikii se kovin helposti kokonaisen fantasiamaailman, joka on

+täynnä henkisiä intiaaneja", -- hän vilkaisi Minkaan, tokko tämä

+vaikutti, -- "henkiä, joilla on jos jonkinlaiset päät ja hännät,

+-- niinkuin on kyllä nähty... Eikä ole uskolaisista puutetta, --

+mielikuvitus puhuu, niinkuin hyvin tiedätte, mielikuvitukselle, hra

+Varberg. Se sytyttää kuin tuli, kunnes syntyy oikea henkitaistelu.

+Saamme poppamiehiä ja noitia jokapäiväiseen elämäämme, koko

+lauman maallikkosaarnaajia tämän asian hyväksi, ja kaikenlaisia

+magneetillisia kykyjä, jotka tekevät ihmeitä hermoheikoille, -- ja --

+ja -- etenkin hypnootillisessa naispraktiikassa... Sangen vaarallisia

+henkilöitä, hra Varberg!" -- "Minä vaan huomautan", -- torjui Varberg

+suuttumustaan peitellen, -- "että psyykinen energia on ihmiskunnan

+viimeinen suuri keksintö, -- sen voiman rinnalla tuntuu höyry ja

+sähkö mitättömältä."

+

+Schulteiss käännähti äkkiä ja hymähti hänelle ivallisesti: "Olen

+lukenut tuon, -- olen lukenut tuon, -- ehe -- he -- kolmen

+spiritistisen teoksen johdannossa, samat somat sanat, hra Varberg, --

+tosiaan samat sanat -- noista tahdon ylenluonnollisista ihmeistä...

+Ne aina tehoovat kalteriyleisöön... Mutta se, jonka tiede myöntää

+todeksi, ei _eo ipso_ voi olla havainto-_keinojemme_ ulkopuolella,

+joiksi kokeissa kelpaavat _ainoastaan_ aineelliset aistimme. Aineeton

+henki on ehdottomasti tämän rajan ulkopuolella, hra Varberg. Minä

+mahdollisesti voin uskoa sen olemassa oloon, mutta en koskaan

+sitä aistillisesti havaita." -- "Se voidaan valokuvatakin", --

+ilmoitti Varberg ikäänkuin ikävystyneenä ja välinpitämättömänä.

+-- "Anteeksi, että tässäkin uskallan tunkeutua vähän syvemmälle

+aineeseen, hra Varberg... Ei oikeastaan ole mitään järkisyytä,

+joka kieltäisi mahdottomaksi kuvitelmaimme valokuvaamisen. Muisti

+on, niinkuin tunnettu, valokuvavarasto, varasto fantasian luomia

+kuvia, ja valokuvauksen pitäisi kyetä ne kiinnittämään, -- jos

+ne vaan _olisivat_ kylläksi voimakkaita. Islantilaiset näkevät

+'skinläkassaan' poissa olijan kuvan. Joka meitä ajattelee, saattaa

+ilmestyä eteemme kuolinhetkellä... Nämät kaikki ovat energillisiä

+tahdon virtauksia, joiden täytyy otaksua jonkun tuntemattoman lain

+kautta, ikäänkuin sähkön kuljettavan kuvitelmiamme riippumatta ajan

+ja paikan tavallisista käsitteistä. -- Mutta tiede -- tiede, hra

+Varberg, -- ei tiedä niin mitään hengistä -- eikä 'hengistä, jotka

+kirjoittavat'. Se toistaiseksi pitää kiinni siitä todenmukaisuudesta,

+että nämä ilmiöt ovat omaa itsetiedotonta tuotantoamme."

+

+"Te puhutte kuin hyvin valjastettu yliopiston professori, hra

+Schulteiss. Mutta näettekös, teoriiain ja kirjalunttujen aika" --

+"Tiede on demokratisoitava, tarkoitatte. Jaha... Psyykillinen voima

+muka olisi uusi keksintö", -- pysähtyi hän äkkiä keskelle lattiaa. --

+"Ikäänkuin ei kaikki mytologia ja piplia olisi sitä täynnä! .. Tyanan

+Appolonius, Aleksander Aboniticus ja kaikki nuo ihmeitten tekijät

+Kristuksen ajalla... Tutkisitte niitä asioita, hra Varberg, niin

+huomaisitte, kuinka ikäharmaita kokemuksia sitä suvaitaan esittää

+uusina, -- ihka uusina -- --. Puhumattakaan _Simon Magusesta_, jonka

+historian luonnollisesti tunnette... No -- ehe, -- ettekö, -- -- hän

+muun muassa mainitaan apostolien teoissa, _Acta Apostolorumissa_"...

+Schulteiss nautti ja ympäri katsellen huvitteli itseään sillä

+tunteella, että hän oli voittanut Minkan silmissä; hänen kimakka

+äänensä ja äkkinäiset asentonsa kävivät yhä uhmaavammiksi.

+

+"Ajan todistuksen mukaan taisi se mies matkia kaikki ihmeet, --

+ilmestyi samalla haavaa monessa eri paikassa, näki, mitä etäisyydessä

+tapahtui, katosi aivan tuomariensa edestä ja niin edespäin ja niin

+edespäin. Kun hän levitti väärää oppia, niin lähti Pyhä Pietari hänen

+perässään Romaan taistellakseen häntä vastaan. Siellä Simon Magus

+nousi ilmaan keisari Neron silmäin edessä, -- sulkumerkkien välissä

+sanoen sama temppu, jonka intialaiset fakiirit tekevät. -- Mutta

+sitten seisoo, että kun Pyhä Pietari rukoili häntä vastaan ja veti

+häntä korkeammalla voimallaan, niin hän suistui maahan ja kuoli... Ja

+siitä huolimatta levitetään, -- kaupataan, -- huudetaan tätä jonain

+uutena! -- Sitä voimaa, jonka Jeesus jo kahdeksantoista vuosisataa

+takaperin sanoi siksi, joka siirtää vuoria paikaltaan"...

+

+Voitonvarmuudessaan hän astui pitkillä mieltäosottavilla askelilla

+edes takaisin ja myhähteli kattoa kohti. Varbergille alkoivat nousta

+veret päähän; mutta hän hymyili yhä yltyvällä ivalla Schulteissin

+ulkomuodolle ja asennoille, joita hän oli katselevinaan suurimmalla

+hämmästyksellä.

+

+... "Tosiaankin" -- vavahteli äänessä mitä syvin ylenkatse, -- "tuota

+minä kutsuisin alhaiseksi -- sangen halvaksi ajan ilmaukseksi, hra

+Varberg, -- tuota yleiseksi käynyttä uhottelua paholaisenmanauksilla,

+henkien esiin kutsumisella ja mystillisellä taikauskolla, jotka

+aina ovat kuuluneet puolisivistyneisyyden mielikuvituksille

+kuohunta-aikoina, kun jokin suuri totuus tekee tuloaan... Minä en

+tahtoisi, -- minä en tarkoita ketään erityisesti", -- hän huuti, --

+"minä ainoastaan tarkoitan ajatussuuntaa... Minä tosiaan en tahtoisi

+alentaa itseäni siihen määriin, että sekaantuisin tuohon banaaliin

+-- alhaiseen -- päivänaaltoon, -- ja saastuttaisin, hukuttaisin

+-- murhaisin itseni"... Hän katsoi polviaan notkistaen kattoon,

+ikäänkuin osottaen hirttäytymistä. Varberg ojentelihe tuolissa

+mukavammasti taakse päin, ikäänkuin oikein nauttiakseen tästä näystä.

+Hänen kriitillisiä mietteitään kanteli silloin tällöin Minkalle ja

+Berthealle katse, joka oli täynnä paisuvaa pilkkaa...

+

+"Sangen intresanttia", hän sanoi häpeämättömästi silmää iskien...

+"'Mustasukkainen filosoofi', -- mainio nimi teatterikappaleelle"...

+Minka sai samalla härnäävän hymyn, ikäänkuin Varberg ei ensinkään

+epäilisi, epäilisi hänenkin -- oppilaan -- innostunutta sokeaa

+ihailua opettajaa kohtaan, ja että Minka kyllä saisi siitä

+osansa... "Ennenkuin minä tahtoisin olla mukana tässä yleisessä

+idioottimaisessa massatanssissa, -- tässä kankanissa"... tepsutteli

+ja potki Schulteiss. -- "Ettekö voisi olla säestämättä esitelmäänne

+tanssillakin!" -- huudahti nyt Minka, hypähti seisomaan ja työnsi

+kärsimättömänä tuolin taapäin. -- "Tätä on tosiaan mahdoton kestää"...

+

+Schulteiss jäi seisomaan ja tuijottamaan häneen, hämmentynyt ilme

+kasvoissaan, ikäänkuin vaipuen korkeudestaan monen avaruuden läpi.

+Verkalleen vajosi hän asemastaan ja kävi epäröivän, hupsahtaneen

+näköiseksi. Silminnähtävästi oli hänen vaikeata oikein käsittää tätä.

+

+"Minä pysyn, -- minä pysyn -- kannallani!" -- hän kiljaisi

+epätoivossaan, äkillisen kuohahduksen valtaamana ja ojensi uhkaavasti

+nyrkkiään. Ei kukaan vastannut, ja hän seisoi, tuijotti ja katsoi

+ympärilleen kiusallisen äänettömyyden vallitessa... Katsahtaen

+arasti Minkaan sopersi hän sitten melkein kuulumattomasti: "Minä --

+ymmärrän... Minä -- minä en tahdo häiritä läsnäolollani." Varbergiin

+hän syöksi puoleksi uskalletun raivoisan vihan katseen ja hoiperteli

+ulos ovesta.

+

+Rouva Baarvig kiirehti hänen kantapäillään ylös portaita.

+"Schulteiss, Schulteiss, -- ette saa sitä noin käsittää" -- --

+Schulteiss ei kuullut, syöksyi huoneeseensa ja heittäytyi suulleen

+sänkyyn. -- "Schulteiss, kuulkaa, ette saa sitä noin käsittää, --

+älkää välittäkö pikaistuksen sanasta"... Schulteiss kaivoi

+kasvonsa pielukseen... "Te, joka osaatte puhua niin erinomaisesti

+puolestanne"...

+

+Kyttyrä alkoi liikahdella ja nytkiä, kuului tukahtunutta,

+masentunutta ääntä, ikäänkuin epätäydellistä nyyhkytystä. -- Se yltyi

+ja yltyi, kunnes siitä kasvoi hurja poru. Rouva Baarvig jäi istumaan

+sängyn reunalle; hän piti Schulteissin kättä, joka oli jäänyt

+sivulle, eikä laskenut sitä. "Teihin kaikki koskee niin rajusti",

+-- lausui hän, kun taas tuli loma sanan kuulumiselle, -- "te joka

+olitte niin paljon etevämpi, voititte niin perin pohjin." -- Ei

+vastausta. -- "Minä vakuutan teille, minusta näytti alusta pitäen,

+että te kokonaan hallitsitte aineen... Kieltämätön tosiasia on, että

+voititte, Schulteiss." Schulteiss ähki ja käänsi hieman päätään...

+"Niin, se nyt on teidän mielipiteenne, rouva"...

+

+Hän pyrki jälleen alas pielukseen. Mutta Bente rouva taputti häntä

+rauhoittavasti olkapäähän. Se teki äkillisen vaikutuksen, kun hän

+tuolla tavalla kosketti Schulteissin vikamuodostusta, ja tämä samassa

+tuokiossa nousi istumaan, jalat sängynreunan ulkopuolella... "Teidän

+mielipiteenne, rouva. Te olette se ihminen, jota kaikista enin

+kunnioitan maailmassa... Sallikaa minun pyytää teiltä anteeksi"...

+"Minä kyllä voin teille vakuuttaa", -- sanoi rouva ja nousi ylös, --

+"että se perältä on Minkankin mielipide." -- "Luu-letteko... Olisiko

+se mahdollista, rouva"... "Minä niin hyvästi näin, mitä hän ajatteli

+väittelyn aikana", vakuutti rouva. -- "Huomasitteko -- siis -- tekin

+sen, rouva, -- että hän" -- "Ei epäilystäkään siitä, Schulteiss." --

+"Luuletteko, rouva, että Minka sittenkin -- tosiaan -- käsitti, --

+minä tarkoitan edes jossain määrin hyväksyi minun mielipiteeni"...

+"Ihan varmaan, Schulteiss." "Minä tunnustan teille, rouva, että

+ehdollani olen hakenut tilaisuutta heikon taakseni tuon hra Varbergin

+sangen vaarallista vaikutusta Minkan hermoihin... Hän ei ole mikään

+hyvä luonne... sangen epäiltävä"...

+

+Rouva Bente seisoi, ikäänkuin hieman punniten.

+

+"Onhan _teilläkin_ suuri osanne Minkan kasvatuksessa, Schulteiss.

+Minä en tiedä, käykö teille niinkuin minulle, -- että meillä ehkä on

+vähän liiaksi sitä tunnetta, että omistamme hänet... Se on väärin,

+minä tiedän sen; ja kuitenkin, minä ikäänkuin napisen sitä vastaan,

+että hän kerran erotetaan minusta... Ja te Schulteiss, niin arvelin,

+ehkä juuri voitte käsittää tämän... Minä usein ajattelen itsekseni,

+etten saa olla liian itsekäs, -- vaan että minun jo aikaisin tulee

+tottua kohtaamaan välttämättömyyttä"...

+

+Schulteiss tuijotti, mitä tämä saattoi tarkoittaa, ja hänen

+kasvoihinsa tuli yhä vääntyneempi kauhistuksen ilme. Intohimoisen

+kiihkeänä hän alkoi:

+

+"Mutta Minka -- Minka... Ei saa unohtaa -- ei saa jättää huomioon

+ottamatta, että hän joka suhteessa on kokonaan poikkeusolento, joka

+tarvitsee suojaavaa kättä, -- monenkertaisesti, -- jota kaikin tavoin

+on turvattava. -- Aivan omituinen, vieno ja hento -- valioluonne...

+Niin hienosti altis kaikille väreille, niin helposti viehättyvä...

+tosiaan harvinainen kyky ottamaan vastaan kaikki ajan ideat...

+Ylevä, kallisarvoinen ominaisuus. Mutta vaa-a-rallinen, -- hänen

+suuren suuri vaaransa, jota teidän äidinsilmänne ei ole voinut

+olla huomaamatta... joka saa hänet hetkeksi antamaan -- tosiaan

+ainoastaan hetkeksi, -- jokaisen esiintyjän sokaista itsensä, ken

+vaan osaa verhoutua ihanteellisuuden sädekehään. -- Näen pohjattoman

+kuilun ammottavan hänen aavistamattomani askeleittensa alla... Ja

+että minä tänään Curtiuksen tavoin, sokeana perikadolleni, syöksyin

+siihen, sitä en kadu, -- syöksyisin tuhat kertaa, jos voisin avata

+hänen silmänsä." Schulteiss levitti hurjasti käsiään --. "Tuo hra

+Varberg, -- pintapuolinen humbugimestari"... "Niin, minä tiedän,

+että tarkoitatte niin hyvää, Schulteiss... Mutta semmoinen on äidin

+ja henkisen kasvattajan kohtalo, -- saamme resigneerata -- elää

+muistolla... ja siitä mitä hyvää ehkä olemme hänelle antaneet...

+Meidän täytyy saada tämä itsellemme selväksi"...

+

+Se kuului surumieliseltä, ikäänkuin lohdutukselta yhteisen kohtalon

+varalle.

+

+Rouva jo oli melkein ovesta ulkona, kun hän jälleen avasi sen:

+

+"Kun oikein ajattelen, Schulteiss", -- kuului hänen rankaiseva

+äänensä, -- "niin kyllä te sentään olette hieman liiaksi huolimaton

+ulkomuotonne suhteen. Tiedänhän minä, ettei teidän tarvitse huolia

+semmoisesta, vaan että voitte jättää sen huomioon ottamatta. Mutta

+kuitenkin, saisitte olla hieman turhamainen, tekin... Minulla on

+alhaalla kaapissani kaunis punainen slipsi, josta Baarvig ei huoli,

+-- hän ei pidä väristä. Se pitää teidän ottaa kaulaanne, Schulteiss.

+Se sopii teille hyvin, -- oikein erinomaisesti... Minä lähetän sen

+ylös teille"...

+

+Ovi loksahti kiinni. Schulteiss teki muutamia epämääräisiä käänteitä;

+mutta pysähtyi sitten ylöstyönnetyin huulin. Pyörähti sitten

+pienen lakeeratun peilin eteen, veti paidankaulusta ylöspäin,

+oikaisi itseään, työnsi ulos alaleukaansa, napitti takkinsa

+korkealle kiinni ja aukaisi sen jälleen... Raikkaita värejä pitää

+käyttää... Rouva Baarvigin silmä heti älysi tämän, -- punaista,

+-- radikaalisen veripunaista, -- se on sopusoinnussa samalla

+olentoni ja mielipiteitteni kanssa... Täytyy ulkomuodollaankin

+herättää huomiota ja kiinnittää mielikuvitusta... Seurasi sitten,

+kaulan ja rinnan seutuja yhtämittaa muutellen ja parannellen,

+koko sarja kasvoinilmeitä -- pateetisen uhkaavia, intelligentin

+hienoja, salakavalan imeliä ja ivallisia, ylpeästi alaskatsovia,

+napoleonimaisen lyhyitä, -- ja silloin tällöin merkitsevä liike tai

+hillittyjä huudahduksia -- "henkisiä intiaaneja... hypnotisoivia

+naispraktikantteja... Ehe -- ehe -- oli sitä isketty -- paljastettu

+pintapuolinen tietämättömyys... työnnetty teräs... kuolettava

+teräs... suoraa päätä pimeihin kohtiin"...

+

+

+

+

+VI.

+

+

+"Vieläkö hän makaa, Bente?" -- "Ei, Endre on jo yläällä", --

+vastasi tämä hieman vitkastellen. -- "Kaunis yllätys, -- kun vanhin

+poika palaa kotiin niin hyvästi onnistuneen matkan jälkeen... Ei,

+ei, ei, -- en Herran tähden minä sinua nuhtele, Bente! Ne raukat

+kaksituhatta kruunua, joita sinä ajattelet, ne ne kuitenkin tässä

+ovat vähimmän arvoiset. -- Niin, saat vielä lisätä siihen kaikki ne

+maksamattomat laskut, jotka tulevat jäljestä päin... Mutta näetsen,

+juuri tuommoisen äidin voi semmoinen poika kiduttaa kuoliaaksi,

+väärinkäyttää, kuluttaa viimeiseen veripisaraan." -- "Viime yönä

+puhuin hänen kanssaan kauan, Baarvig. Hän oli niin onneton --

+etenkin meidän tähtemme, joita hän oli, niin hän sanoi, nylkenyt ja

+pettänyt." -- "Niin, tuo sortti on aina sangen altista tunnustamaan

+syntinsä... Heitä ei koskaan hävetä tuoda julki kurjuuttaan."

+

+"Älä ole tyly, Baarvig. Hän aikoo tehdä työtä, opettaa täällä

+kotoseudussa, kunnes on saanut jotain ansaituksi. Hän ei

+itseltäänkään salaa, että hän pitää itseään semmoisena, joka on

+tehnyt vararikon ja vaan tahtoo pelastaa tähteet. Laulunsa avulla hän

+luulee voivansa kehittyä jotakuinkin kelvolliseksi näyttelijäksi. Hän

+sanoo, että hänen dramaattista kykyään juuri onkin aina huomattu

+enemmän kuin hänen ääntään." -- "Siis -- nyt näyttelijäksi! --

+Hohhoo, hohhoo"... huokasi tohtori raskaasti, kulkiessaan lattian

+poikki. -- "Muistakaamme, että hän ei juo, vaan on erittäin raitis

+ja itsensäpidättäväinen" -- huomautti rouva. -- "Minä tiedän

+minkä tiedän, rakas Bente... kroonillinen hermoheikkouden tila ja

+ylenpalttisen kiihottunut mielikuvitus... Minun ajallani juotiin.

+Tähän aikaan langetaan vaihtelevain fiksien ideain orjiksi. Entiset

+kiertelevät juopottelijanerot vaan uudessa muodossa! -- Siihen

+yhteen, joka on välttämätöntä, ne vaan eivät pysty, -- työhön, --

+toimittamaan jotain. He palaavat isän kotiin säännöllisin väliajoin

+varmasti kuin almanakka, -- ilman vaatteita ja terveyttä, -- joka

+kerta varustettaviksi uudelleen, rohkaistaviksi ja jaloilleen

+nostettaviksi. -- Minä taidan, minä taidan tämän kaikki ulkoa,

+Bente... Ne ajat ovat aikoja sitten ohi, jolloin tuon kautta voitiin

+herrastella ja tekeytyä intresanteiksi muka hunningolle joutuneina

+neroina. Nyt se on kirjoissa pysyvänä tautina... Semmoista indiviidiä

+saa näihin aikoihin melkein joka perhe laahata mukanaan." -- "Sinä

+otat minut hengiltä, -- kerrassaan muserrat minut kauhistuksella.

+Niin pitkälle ei Endre, Herra varjelkoon, ole kuitenkaan vielä

+joutunut. Kun hän jälleen pääsee säännölliseen työhön ja puuhaan,

+niin" --

+

+Tohtori katsahti häneen omituisella pikaisella ilmeellä: "Kyllä kai!

+-- kun poika huomaa, että on työ edessä, niin -- hu-um... Jaa jaa,

+koeta sinä, -- se se joka tapauksessa on ainoa, mitä voimme tehdä.

+Neulo ja pue hänet, -- puuhaa hänen puolestaan... Mutta älä sekota

+minua siihen. -- Ja kuule, Bente, vie hänet arkihuoneesen suurusta

+syömään, ennenkuin hän tulee minun luokseni."

+

+Bente katsoi häneen epävarmana.

+

+"Minä en halua mitään avomielisyyksiä enkä raihnauden paljastuksia

+häneltä, ymmärrätkö. Jos hän ensinnä saa etuoikeuden olla surkea

+-- ajelehtia kuin vuotovene, niin -- niin silloin", -- hän huitasi

+kädellään, -- "on leikki lopussa." -- -- "No, eikö nero jo tule alas,

+hauskaa nähdä hänet", -- kuuli tohtori Kjelin sanovan arkihuoneessa,

+kun Bente oli mennyt. Kuului sitten puhetta ja tervehdyksiä, ja

+Kjel oli sangen tyytyväisen veljellisen isoääninen. Tohtori selaili

+sanomalehteä, kastoi kynäänsä ja laski sen jälleen luotaan. Kuului

+naputusta ja ovi aukeni hiljaa: "Enhän vaan sinua häiritse, isä...

+Niin tässä minä nyt olen --." -- "Ole tervetullut." -- "Niin --

+niin, en minä juuri palaa kotiin laakereitten kanssa tällä kertaa",

+-- sanoi hän ja istahti hiljaa tuolille; -- "mutta sinun pitää olla

+pitkämielinen." -- "Laakereitten kanssa, -- laakereitten kanssa...?

+Herra nähköön. Minä en ole koskaan vaatinut sinulta niin suuria,

+poikani. Laakereita, -- niitä ei ole kuin yhdelle tai parille maassa."

+

+Solakka, pitkä Endre viskasi yläruumistaan ja pyhkäisi otsalta

+kauniin mustan tukan. "Ei, yleensä ei pidä kerskata sillä, mitä ei

+ole saanut." -- "Sinä aiot nyt alkaa tuohon kirkontapulityyliin,

+näyttää minusta. -- Ole selvä ja käytännöllinen, poikani, -- niinkuin

+asema vaatii." -- "Kyllä varmaan, isä, etkö luule, että minä käsitän

+sen", -- puhkesi Endre kiihkoisesti. -- "Jospa tietäisit, kuinka

+monta yötä minä olen maannut valveilla, miettinyt ja punninnut

+voimiani ja toiveitani, itkenyt ja ollut niin epätoivossa että" --

+"Niin, olin minäkin epätoivossani, kun rahat loppuivat kaksi vuotta

+ennen tutkintoa. Mutta sitten käsitin, ettei siitä minulle kukaan

+maksanut, ja että minä itse sain olla mies ja ansaita rahat. Niinpä

+rupesin ensinnä työhön muutamaan konttoriin, jossa sain raastaa

+kymmenen tuntia päivässä, ja sitten kotiopettajaksi. Mutta viimeinen

+asia, joka olisi mieleeni juolahtanut, oli säälitellä itseäni." --

+"Jos luulet isä..." kuohahti Endre, -- "että minä aion käydä täällä

+kerjäämässä, niin sinä erehdyt. Ennen minä kuolen, -- ennen", -- hän

+puristi kätensä nyrkkiin, -- "vedän vaikka kiviä."

+

+"Sepä olisi hauskaa, Endre, -- että sinussa olisi miestä tekemään

+jotain itsenäisen toimeentulosi eteen. -- Sillä kaikki puheet ja

+lupaukset ja senkaltaiset... No niin, mitä aiot tehdä?... Sen sanon

+sinulle, että minä en jaksa enää kustantaa sinua. Minulla on nyt

+liiaksikin niskoillani, ja muitten sisarustesi tulee myöskin päästä

+eteenpäin." -- "En koskaan ole pyytänyt sitä sinulta, isä." -- "Mitä,

+etkö ole koskaan pyytänyt minulta mitään semmoista? -- ja sen sanot

+aivan sen jälkeen, kun olet taloa keventänyt kahdella tuhannella ja

+muutamalla sadalla kruunulla. Oletko hullu, vai onko lorua ja roskaa

+kaikki, mitä suustasi pääsee. Etkö ole koskaan pyytänyt mitään?" --

+"Minä tarkoitan, etten _nyt_." -- "Mutta minä sanon, että juuri _nyt_

+sinä pyydät. Äitisi täytyy sinulle neuloa, minun hankkia vaatteet.

+Etkö voi ajatella selvään?"

+

+Endre pisti monokkelin toiseen silmäänsä, ikäänkuin mitä suurimmassa

+hämmästyksessä tarkastellen asemaa, ja hän vaihtoi toisen säären

+polven päälle.

+

+"Hm, -- jopa tämä kuuluu melkein räätälinlaskulta... Puuttuu vain

+lasku neulasta ja langastakin"...

+

+"Niin, niin, ostettavat ovat nekin. Tyhjästä ei tule mitään...

+Kyllä vannaan minun on pakko lähteä sairaita hoitamaan niidenkin

+vuoksi." -- "Ahaa! -- Tuhlaripojan täytyy uudelleen tehdä

+synnintunnustuksensa, itkeä läpi moraalisen ABC:nsä, jos oikein

+ymmärrän." -- "Uudelleenko? -- Ikäänkuin hän olisi koskaan sitä

+itselleen omistanut."... "on taivutettava ja kuritettava --

+ja pakotettava -- ja piinattava kotoiseen pikkumaisuuteen --

+ylösrakennusta ja katumista varten. Paljonko maksaa tuo nappi ja

+tuo tilkku" -- "Älä unohda äitiäsikään, Endre, jonka täytyy istua

+neulomassa ja puuhaamassa."

+

+"Ei, ei, säästä minua, säästä minua, isä... Ruvetaanko nyt

+sentimentaaleiksikin", -- huudahti Endre synkkänä, värisevällä

+äänellä, ja hypähti tuolilta. -- "Minä ajattelen, että nyt olen

+niellyt kylläksi, -- nauttinut kylläksi sinun -- sinun -- ...

+Riittää, sen sanon, tämä nolaus ja jalkaisi juureen nöyryytys!

+Tuohan jo on... Oman äitini sinä! -- Et malta olla edes sitä asetta

+käyttämättä... Panet hänet omalletunnolleni, ikäänkuin hän istuisi

+suurimmassa epätoivossa neuloen, itkien, turmellen terveytensä,

+neuloen sormensa verisiksi. Se on vähän liian pateetillista, isä, --

+housuparin vuoksi! -- Kun se vaan ei olisi niin kauheata ajatella...

+No jaa, isä, -- olet oikeassa tällä kertaa, minä myönnän, olet

+oikeassa --. Mutta jos sinä aiot lannistaa minut, -- musertaa, repiä

+minusta kaiken sen, jota sanotaan kunnianhimoksi, -- sen tunnon, että

+minulla on kykyä, että olen taiteilija, -- tyrkyttääksesi sijaan

+jonkinlaisia käytännöllisiä leipäpyrinnöitä, -- niin erehdyt sinä

+minun suhteeni suunnattomasti. Minulla on kykyä, -- minä en anna

+polkea itseäni jalkojen alle." -- "Ei, ei, älä anna polkea itseäsi

+jalkojen alle... Täällä saat asua suven, saat vaatteet ja matkarahat,

+se on, kaikki mitättömät pikkuasiat, joita tarvitset, voidaksesi

+jälleen näyttäytyä maailmassa!" -- "Sinä tarkoitat, nöyryytettynä,

+-- itsetuntoisuus nujerrettuna -- kiitoksia!" -- "Sanalla sanoen,

+poikani, huolitko, vai etkö huoli? Ethän sinä vaatine, että minun

+tulee sinulle hankkia tuo puuttuva itsetuntokin." -- "Sinä et ymmärrä

+taiteilijasielua, isä, väännät sanani." -- "Ole hyvä ja vastaa

+minulle selvällä norjankielellä: Huolitko siitä, vai etkö huoli?

+-- Minä tosiaan olen niin pikkumainen, että pidän sitä lahjana, --

+huomioon otettava sekin. Jos tulet toimeen ilman minua, niin pidän

+sitä suurena helpotuksena."

+

+Endre tuijotti lattiaan ylpeän resigneeratusti: "Niin monen

+taiteilijan on täytynyt taistelemalla raivata kyvylleen tie

+loukkaavissa ja alentavissa oloissa... Niinkuin äidin, joka

+taistelee lapsensa vuoksi, hän ei epäile nähdä nälkää, eikä kärsiä

+nöyryytyksiä." Liikutettu ilme värähti hänen kasvoissaan.

+

+"Brrr... Hui hai, paljasta lorua! -- Etkö sinä sen vuoksi nyt ole

+palannut kotiin, ettet kelvannut laulajaksi. Mikä taiteilija --

+lapsi -- se sitten on, josta sinä jaarittelet?" -- "Minä vaan olen

+erehtynyt siitä, mikä on kykyni, _missä_ minä _olen_ taiteilija,

+isä", -- sanoi Endre itsetuntoisesti. -- "Se sinun pitää aikanaan

+näyttää. Mutta siitä meidän molempain pitää olla selvillä, että

+toistaiseksi _ei ole_ tietoa taiteilijasta, joka meitä ilahuttaisi,

+-- eikä triumfeista! Ei muuta kuin surtavana hairahduksia oikeasta

+radasta, ja monta hukkaan mennyttä vuotta, joista mieluimmin emme

+puhu... Miten, Endre, eikö kävisi päinsä saada sinua kerran pysymään

+todellisuudessa?" -- "Siinä tosiaan on proosallista kieltä, jonka

+vertoja saa hakea, -- joka lakaisee ja karsii pois sekä uskon että

+toivon. Eipä se juuri anna semmoisia mielialoja, että tekisi mieli

+joksikin ruveta" -- "Minä pelkään, Jumala paratkoon, sinun nyt

+sanovasi, että se uusikin taiteilija, jota vatsassasi kannoit, jo on

+tapettu. -- Sillä kaikki mitä sinulla on -- sekä se joka oli, että

+se joka tulee, -- ovat olemassa ainoastaan mielikuvituksessasi...

+Koeta joskus, poikani, koota mielesi ja selvittää itsellesi, mitä

+sinä osaat, ja mitä et osaa. Tutki vakavuudella, onko sinulla vielä

+jotain, johon sinulla on niinkään paljoa tahtoa, että se ei katoisi

+loruksi ja tyhjäksi... Kuule, Endre", -- keskeytti tohtori puheensa

+hieman miettien, -- "minä ehdotan, että sinä otat minulta työtä,

+jotta voit sanoa ansaitsevasi ylläpitosi, -- ei muuta kuin että

+kirjoitat puhtaaksi, siivolla käsialalla, ymmärräthän, -- tästä

+päiväkirjasta joka päivä kaksi sivua. Minun on vaikea siihen käyttää

+omaa aikaani. Ota se mukaan huoneeseesi. Mutta näytä minulle, mitä

+olet kirjoittanut, joka lauvantai-aamu, ja ilman että minun tarvitsee

+sinulle sitä muistuttaa. Jääköön tämä meidän kesken." -- "Saat uskoa,

+isä," -- puhkesi Endre sydämellisesti, -- "minä en ole tunteeton. --

+Minä näen, -- käsitän koko hyvän ajatuksesi, -- vaikka en juuri"...

+"Tä tä tä tä... Mitä loruja taas... Mene nyt poikani, ei minulla ole

+aikaa --"

+

+Tohtori näytti miettiväiseltä ja puhdisti silmälasejansa; kasvoissa

+oli jotain kiiltävän hikistä, kun hän tarkasti laseja päivää

+vastaan. "Huhu jaa"... Hän otti lakkinsa, -- lähti ulos pihamaalle

+ja keskusteli renkipojan kanssa, koska leikattaisiin ohrapelto

+puutarhan jalasta. Hän ei huolinut tavata Benteä, jota hän tiesi

+vaan kiusaavansa, ja arkihuone Endreineen oli käynyt hänelle

+vastenmieliseksi.

+

+Hän kuuli pyöräin jyrinää, kun Thekla tuli alhaalla tiellä, ja kuinka

+Massi, Arnt ja Minka pitivät elämää ulkona portailla ja ottivat

+tulijaa vastaan. Thekla ajoi tähän aikaan sahalta aina vaunuissa;

+odotettiin parin kuukauden kuluttua pientä perillistä. Puhuttuaan

+ohrasta, tutkittuaan puutarhan aidassa paria mädännyttä sälettä ja

+annettuaan niistä määräyksensä, tähysteltyään päärakennusta, josta

+vesiränni oli katkennut, vaelsi hän puutarhaan ja pisteli keppiänsä

+kivijalan juurella olevaan multapenkkiin. Kjelin rattoisa ääni kuului

+silloin tällöin akkunasta; hän kyllä osasi sutkauttaa jos jotain

+mielialan vilkastumiseksi. Nyt alkoi Endrekin vilkastua, pitää

+korkeamman tyylistä esitelmää, siltä kuului --.

+

+Äkkiä kuului ohkunaa, parkaus ja --, tohtori kuunteli, -- ikäänkuin

+jotain olisi pudonnut. -- Hän syöksyi sisään; mutta ovessa tuli Minka

+vastaan, ja kuiskasi hyssittäen, että se oli Endre, joka näytteli

+Hamletia. Suupielet väärässä, ikäänkuin jotain karvasta sylkien,

+seisahtui tohtori katselemaan.

+

+Siinä istuivat kaikki, Kjel ja Thekla mukana katsojina, kuinka Endre

+puoleksi makasi lattialla ja kuiskasi pidätetyllä intohimolla...

+Kiduttava, verinen itsensä ivaaminen värisi kasvoissa ja äänessä.

+Se että huolimatta kaikesta tahdostaan ja tiedostaan ei voinut, --

+intelligentisti älyävä ja kokkapuheinen epätoivo oman voimattomuuden

+vuoksi vavahteli hänen huulillaan. Hän istui perikatonsa partaalla,

+kasvoissa sanaton, hiljainen, väreilevä hymy -- murtunut toimintakyky

+nerolahjain loistossa, -- ja katsoi heihin niin avuttomana...

+

+Tohtorin kasvoissa väänteli ja vavahteli. Tuohan _oli_ Endre itse --

+kaikessa kurjuudessaan...

+

+Tohtori kääntyi jyrkästi pois ja veti Benten mukanaan: "Ehkä...

+ehkä -- -- tämähän tosiaan näyttää joltain... Meidän täytyy joka

+tapauksessa tukea, auttaa vähän... Sinun täytyy lohduttaa häntä,

+raukkaa... Tuo oli, ikäänkuin hän olisi maannut paistinpannussa

+--" -- "Jumalani, mikä surkeus!" -- pukesi Bente. -- "No no,

+eukkoseni... Meidän täytyy tukea häntä, -- parhaimman mukaan

+puhaltaa häneen rohkeutta ja itseluottamusta. Ja saada hänet hieman

+vauhtiin... käskeä ihmisiä luoksemme. _Meidän_ ensi sijassa tulee

+häneen uskoa, heidän tulee se nähdä..."

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Kjel oli ulkona ruokakammiossa äitinsä luona ja veteli nahkaansa

+hunajakakkoa -- vast'ikään kaupungista saapunutta, palan painimena

+vasta kirnuttua voita, -- pienelle lautaselle oli pantu samaa herkkua

+Theklaa varten, joka lepäsi salissa sohvalla. Kjel söi ja lausui näin

+kahden kesken mielipiteensä veljestä. -- Hänessä tietysti olivat

+liitokset löyhtyneet, -- kamalasti löyhtyneet... Mutta semmoiset

+lahjat!... "Häntä on tietysti sääli. Mutta aivan selkänojaa vaille ei

+hän jää nytkään. Noch ist Polen nicht verloren... Sikamaisen hyvää

+äiti -- ja tänään kirnuttuako voi? -- minä luulisin, että tämä on

+Theklalle terveellistä. Hän pitää kauheasti hunajasta, -- kaikesta

+jossa vaan on hunajaa" -- Berthea juoksi sisään. -- "Alaalla on

+sähkösanoman tuoja, -- sähkösanoma sinulle, Kjel..." -- "Käske poika

+tänne. Muutoin hän mielestäni olisi voinut jättää sen alas tehtaalle,

+niinkuin hän tavallisesti tekee sen sijaan, että olisi juossut

+kintereilläni tänne asti... Täällä tahdon olla rauhassa --"

+

+Sähkösanoman tuoja ilmestyi vähän päästä ruokakammion oveen, ja

+Kjel pureskellen avasi sähkösanoman kyökkiveitsellä. Hän tuijotti

+siihen hieman pitkään; mutta pisti sen sitten välinpitämättömänä ja

+huolettomana sivutaskuunsa. Benteen iski, että pojan kasvoja hänen

+lukiessaan hetkeksi ikäänkuin verhosi harmaa varjo, mutta se kai taas

+oli hänen, Benten, tavallista pelkoa...

+

+Kjel nielasi äkkiä hunajakakon tähteet ja tarttui lautaseen. "Nyt

+riittää äiti, Thekla ei jaksa enempää... aivan riittää, -- riittää,

+minä vakuutan, äiti... soh, anna kun vien nyt... Voitko arvata, mitä

+se oli?" -- pysähtyi hän äkkiä. -- "Pankinjohtaja Wahlilta itseltään,

+joka matkustaa tänne ylämaahan, -- aikoo itse personallisesti tutkia

+tätä piiriä... Häntä täytyy pitää hyvänä, ymmärräthän. -- Jos kovalle

+ottaa, niin saatte pyytää hänet tänne tekin --. Hän ajaa kotiin

+minun luokseni suoraa päätä rautatieltä. Se on noin kello kolmen tai

+puoli neljän aikaan"... Kjel vilkasi kelloaan ja mietti. "Aika on

+tä perällä, mutta mustalla hevosellani ja isän kääseillä... Saatte

+kyyditä Theklan kotiin heti päivällisen jälkeen, äiti", huusi hän.

+

+Viiden minuutin päästä pyörivät kääsit jo tiehensä.

+

+-- -- Puoli kahdentoista aikaan aamupäivällä, keskellä viimeistä

+opetustuntia, näki Schulteiss kouluhuoneen akkunasta Kjelin ajavan

+ohjakset kireellä tiukkaa ravia tohtorinmäkeä alas... Se oli hänelle

+yhdentekevää. Enemmän hän olisi välittänyt vaikka variksesta taikka

+lentävästä hyönteisestä. Kurkistellessaan alituisesti ulos ikkunasta

+tahtoi hän vaan päästä selville siitä, alkaisiko hra Varberg nyt

+saapua päivällisillekin, -- päästä oikeaksi perheen ystäväksi...

+Maanantaista saakka, jolloin hän oli saapunut niin likellä

+päivällistä, että tohtori oli pakottanut hänet jäämään aterialle, oli

+tuo mahdollisuus raskaasti painanut Schulteissin hermoja. Varberg

+oli kuitenkin suven kuluessa tähän saakka tyytynyt ainoastaan

+kahvi- ja teeaikoihin, jotka tosin kyllä aina vastustamattomasti

+päättyivät noihin syvämietteisiin kävelyretkiin Minkan kanssa. Tuntui

+siltä, ettei tuo herra nyt enää halunnut suurempaa kriitillistä

+yleisöä, vaan mieluummin vältti jokaista, joka saattoi puuttua

+hänen puheeseensa kesken hänen leimuavan intresantteja purkauksiaan

+korkeammista mystillisistä henkimaailmoista... Alttiin naisoppilaan,

+-- sielunsa puolesta nujerretun olennon, -- henkisen orjan hän

+tahtoi saada Minkasta, -- meedion kokeitansa varten... Mutta hän, --

+Schulteiss, ei aikonut antaa perää, vaan riistää Minkan hirviöltä, --

+taistella viimeiseen saakka... Eikö _hän_ muka tietäisi, mitä Minka

+ajatteli, eikö hän tietäisi, mitä Minka tunsi, -- saattoiko kukaan

+kuiskata, tunkeutua Minkan sisimpään olentoon niinkuin hän. -- Minka

+ei rakastanut Varbergia, vaan vihasi häntä. Mutta huomatessaan sitten

+Minkan hartautta kesken pelkoansakin ja uhmaa, -- kuinka hän aina

+kohtasi Varbergin ikäänkuin vieraana ja pelokkaana; mutta kuitenkin

+joka kerta seurasi häntä kuin tahdoton. Ja kun hän sitten perästä

+päin yllätti nuo hypnotisoidut katseet -- jälleen ja yhä jälleen tuon

+saman, -- yhä tuon saman...

+

+Hänen _täytyi_ kutsua Minka takaisin itseensä, -- ulos tuosta

+kauheasta erootisesta sokaistuksesta... näkemään hänen -- _hänen_ --

+ojennetun kätensä...

+

+... Ilmestyi joku kauas tien alapäähän, säännöllisesti heiluttaen

+ohutta kävelykeppiä. Hän pysähtyi eräässä mutkassa ja katseli seutua.

+Se _ei ollut_ Varberg! Oih! Miten se kevensi... Nuori mies --. Hän

+suuntasi kulkunsa tohtorin talolle.

+

+Berthea tuli kuin sattumalta häntä vastaan käytävässä. "Pyydän

+saada tervehtiä laulaja Baarvigia, neiti!... Nimeni on Finsland, --

+ylioppilas Finsland... Huhu kertoo, että ystäväni Endre on saapunut."

+Berthea kumarsi vastatervehdyksen, kiiruhti arkihuoneen ovelle

+kutsumaan Endren ulos, kääntyi jälleen ylioppilaan puoleen ja lausui

+tyylikkäällä kohteliaisuudella: -- "Olkaa hyvä, ettekö suvaitse astua

+sisään... Kyllä hän on... Minä kohta..." Berthea riensi ulos ja

+kohtasi Minkan, joka kattoi pöytää. "Ylioppilas, Minka, joka tahtoo

+tavata Endreä, ja nyt juuri päivällisen edellä, -- minun täytyy

+lähteä ilmoittamaan äidille"... Kuului pian äänekkäitä siivekkäitä

+tervehdyshuudahduksia arkihuoneesta, ja Endre esitteli suurella

+juhlallisuudella kirjailijan ja runoilijan Alver Finslandin: "Äitini,

+-- sisareni Minka, -- samoin Berthea..." Finsland oli oleskellut

+Dresdenissä osan talvea stipendillä. Endre oli aikonut esittää

+erään hänen lauluistaan siinä konsertissa, josta ei tullut mitään.

+Hän oleskeli nyt setänsä Finslandin, lauttaustarkastajan luona,

+viimeistelemässä muutamia runoja.

+

+Rouva Baarvig tarkasteli häntä miettiväisenä. Tämä oli siis

+Endren laatua nuori mies, joka tosiaan oli päässyt esille...

+Päivällispöydässä ei rouvalta jäänyt huomaamatta, että hänen

+olennossaan oli elämän taisteluvalppautta; hän oli huomaavainen

+heitä kaikkia kohtaan, asettui vaatimattomalle puolustuskannalle

+tahi puuttui itseensäluottavasti puheesen, miten kulloinkin sopi

+-- piti kaiken aikaa pientä pilaa Berthean kanssa, samalla kun hän

+imartelevalla tarkkuudella kuunteli pienintäkin Minkan huomautusta.

+

+Oli niin omituista nähdä tuon pienen hyvärakenteisen pään, leveän

+otsan ja kasvojen alaosan, joka oli itara ja viekas. Nuo eivät oikein

+näyttäneet kuuluvan yhteen; olisi tehnyt mieli jakaa nenän kohdalta

+kahtia... Kylmistä sinisistä silmistä ja niiden nopeasta ymmärtävästä

+katseesta tunsi heti hänen lämpöisen käytöksensä ja olentonsa kautta,

+kuinka äärettömän paljon itsekkäämpi ja kylmäverisesti arvostelevampi

+hän oli ympäristöänsä kohtaan kuin Endre, poika parka, saattoi

+koskaan olla.

+

+-- -- Molemmat herrat istuivat sitten sangen vilkkaina huvimajassa,

+jossa sikarinsavu pöllysi. Sielläkös sateli uutisia kirjallisuuden

+ja taiteen alalta loistavin neronleimauksin, ja päivän koryfeoita

+nyljettiin arvostelun kiirastulessa; kuuluisia nimiä kumottiin

+ja pyyhkittiin pois kuin oksasta lehtiä. Berthea pyörähteli

+spireapensaan ja kukkapenkkien ympärillä siksi lähellä, että hän

+hyvästi kuuli. Ja nyt tuotiin kahvi heille alas huvimajaan.

+

+"Berthea, -- tuleppa tänne Berthea", nyökkäsi ja viittasi Endre

+salaperäisesti, -- "sinä, viekas sisareni"... Berthea intti

+innokkaasti vastaan: -- hän ei ollut ensinkään viekas, Endre vaan

+muisti hänet siitä, kun hän oli pieni!

+

+-- "Kuule, Berthea," -- Endre huiskutti hänen soman esiliinansa

+kulmaa, -- "etkö luule, että voisit hankkia meille vähän enemmän

+lentoa kahviimme, esimerkiksi vähän semmoista -- pieniin laseihin?"

+Berthea nauraa tirskui runoilijan puoleen, valoisat kasvonsa ilosta

+loistaen, ja nopeana kuin nuoli hän juoksi matkaan, kooten sinisen

+suvihameensa ylös pumpulisukkiensa ja kepeitten kenkäinsä ympäri.

+

+Hän palasi takaisin mukanaan pieni pullo konjakkia tohtorin

+matkalippaasta, ynnä laatikko tulitikkuja ja punainen vahakynttilä

+korupöydältä sikarien sytyttämiseksi. "Sisareni Berthea, --

+voitit rohkeimmat toivoni." -- "Niin, se nyt on sen vuoksi, kun

+olet juuri tänään palannut kotiin", -- sanoi Berthea ja vilkaisi

+veitikkamaisesti Finslandiin. -- "Muistan sinut kyllä, Endre,

+-- jos tänään teen puolestasi jotain, niin vaadit sen huomenna

+oikeutenasi... Odottakaa vähän"... Hän raappasi valkean tulitikkuun

+ja sytytti Finslandin eteen kynttilän. -- "Onko siis _minun_

+suhteeni vaara pienempi?" -- sanoi Finsland leikillisesti. --

+"Yhden kerran vain, -- sillä en suinkaan minä aio raappia teille

+valkeata, jos tulette toistekin." -- "Tulen varmaan... Te näytätte

+niin viehättävältä kuin nuori neito Suruton." -- "Onko se joku

+satu?" -- "Ei, juolahtihan vaan samalla mieleeni." -- "Mikä hän oli?"

+-- "Nuori suloinen neitonen, jolla ei koskaan ole ollut, -- niin,

+miten sanoisin, -- jolla ei vielä ole koskaan ollut -- minkäänlaista

+hammaskipua sydämessä, neiti." -- "Oh!" -- Berthea katsoi

+loukkaantuneena alas pöytään, ikäänkuin hänellä kyllä -- vaikk'ei

+viitsinyt vastata.

+

+"Neitoselleni äkkiä selveni kerran, ettei hänen koskaan enään pitänyt

+raapaista tulta herroille, -- ei ainoallekaan lukuunottamatta vanhaa

+hampaatonta pastoria. -- Ja se juuri on sadun moraali... ettei

+koskaan pidä raapaista valkeata; neitonen voi niin helposti polttaa

+sievät --" -- "Voi Herra mimmoista lorua" --

+

+Tyttö jäi seisomaan, hypistelemään ja kääntelemään Endren hattua,

+joka oli kivisellä pöydällä.

+

+"Odota, niin pistän siihen ensimäisen neilikan, joka on puhjennut,"

+-- keksi hän äkkiä ja juoksi neilikkamaalle. Finsland sieppasi hatun

+päästään ja juoksi perässä: "Ettekö voisi antaa minullekin samalla,

+niin olisimme yhtä juhlallisia molemmat." -- "Enpä minä juuri tiedä,

+-- enhän minä ole teille luvannut," -- vastasi Berthea nokkavana ja

+koketisti, mutta jäi äkkiä nolona seisomaan, kun Finsland odottamatta

+kääntyi pois leveältä hiedoitetulta käytävältä.

+

+Hän oli nähnyt Minkan mustasilmäisen, ruskeanpunaisen pään ja kauniin

+niskan taipuvan pensaiden yli.

+

+"Koska sisarenne on niin koppava, niin käännyn teidän puoleenne,

+neiti Minka" -- hän huuti. "Minä olen pyytänyt häneltä jotain

+somaa hattuuni... Minä näen teistä, ettette pidä neilikoista...

+Raakoja, alhaisia kukkia, löökin sukua. Nostavat kyynelet silmiin,

+kun niitä haistelee... Ainoastaan nuoret perin kokemattomat tytöt

+voivat niistä pitää... Taikka hurjat neljänkymmenen vuotiaat...

+Sen vuoksi niillä pettävätkin niin julmasti" -- hän katsoi Minkaa

+merkitsevästi silmiin, -- "ne järkevät kylmät naiset, jotka tahtovat

+matkia rakkautta, -- väärentää intohimon -- --. Ne tarjoovat kuumaa,

+kuluttavaa polttoa kaiken -- kaiken -- sen sijaan, jota niillä

+ei ole... Minä vakuutan teille, että minä äkkiä sieppaisin hatun

+päästäni nähdäkseni, eikö se ole ilmitulessa, jos tietäisin että

+siinä on neilikka." -- "Mutta tehän olette hermostuneempi kuin

+nainen, hra Finsland," hymyili Minka. "Minä koetan valita paljaita

+laupiaita kukkia, jotka eivät saa mielikuvitustanne semmoiseen

+kiihkoon." -- "Älkää moittiko mielikuvitusta... ilusioonia! -- Se on

+elämä, neiti," -- huudahti Finsland kiihkeästi. -- "Kuta voimakkaampi

+se on meissä, sitä intensiivimmin elämme; -- sitä loistavampina ja

+elosta hurmaantuneempina hyörimme auringonpaisteessa, siihen --

+siihen... niin, sanokaas, neiti -- saippuakuplaan, joka piirittää

+tyhjyyden suurta mustaa kuilua"... "Ja noin puhutte te, joka

+olette runoilija? -- Ja nyt? -- Kun melkein voidaan käsin tarttua

+henkimaailmaan"... huudahti Minka vakuutuksella. "Meillähän on siitä

+epäämättömiä vastauksia"...

+

+Raskasmielisyyden vivahdus sekaantui Finslandin hymyyn.

+

+"Parhaan vastauksen olemisesta antaa kuolleen pääkallo. Se aina

+vastaa niin totta ja selvään: -- Ei mitään -- musta kuilu... Ei,

+saippuakupla -- onhan sekin usko. Se on jokaisen elämänlaulu, --

+jokaisen kauneusmielikuvite... Ja sen monenkertaiseksi tekeminen,

+-- sen tekeminen niin loistavan kauniiksi ja värikkääksi, -- niin

+täydeksi onnen lupauksia, että me matoiset lapset kuitenkin hetkisen

+riemuitsemme, -- se on tarkoituksemme... Se on, minä puhallan

+tuon kuplan ensin itselleni -- ja sitten muille! -- Ja onhan se

+tyydytystä tuottava työ", lisäsi hän ivallisesti, -- "vilkuttaa vähän

+auringonpaistetta pimeään kuiluun... Olemmeko muuta kuin perhosia,

+jotka tiellä ennätetään, -- miks'emme lentäisi, liiteleisi, niinkauan

+kuin voimme"...

+

+Minka viehättyi vähitellen, sitä myöden kuin hän puhui, uuteen

+mielialaan, -- uuteen maailmaan, jossa tämä nuori mies, jonka pää

+asui niin kauniisti hartioilla, näytteli ja näytteli hänelle niin

+surumielisellä tiedolla, kuinka kaikki oli niin kauniissa välkkyvässä

+kullankalpean auringonlaskun hohteessa, niin omituinen katoavaisuuden

+kuolonkaameus allaan. Kuinka rikas tuolla runoilijalla oli sielu,

+kuinka onneton hän oli syvine näkyaloineen. Katse niin uhmaavan

+satiirinen...

+

+He olivat vaipuneet syvälle tähän aineeseen, kun Berthea tuli astuen

+heitä kohti, olkihattu niskassa ja ryhdissä jotain merimiesreipasta.

+Hän hairasi suuhunsa milloin mustan, milloin punaisen viinimarjan.

+"Hengistäkö te?" hän kysäsi pisteliäästi. -- "Niin, sillä kun Minka

+alkaa haastaa hengistä -- yhdessä insinööri Varbergin kanssa,

+-- niin pidän minä aina varani." Hän kohotti raskasta punaista

+viinamarjaoksaa. "Minä vaan syön, minä" -- pakisi ja pureskeli hän

+raikkailla valkoisilla epätasaisilla hampaillaan. -- "Mutta Minka

+hän ajattelee -- Kuules Minka," hän sanoi salavihkaa hiljaisemmalla

+äänellä pensaan takaa; -- "näin juuri Varbergin alhaalla tiellä. Hän

+varmaan käy levottomaksi, kun kyselee sinua, eikä tapaakaan. Käskenkö

+minä hänet tänne alas?" -- "Ei, ei toki, Berthea"... Minka löi asian

+leikiksi väkinäisellä naurulla -- "_niin_ mahdottoman hauska hän ei

+ole" --

+

+Berthea hyräili itsekseen, hairaili sieltä täältä pensaista marjasen

+ja poistui ylöspäin. Vähän myöhemmän hän riensi ylös puutarhaportille

+ja astui sitten nopeaan ruoka-aitan ohi maantielle... "Kyllä kai --

+Minka tosiaan ajattelee, että minä aina jään lapseksi, -- että hän

+yksinään"...

+

+Hän astuskeli edemmä, kunnes kohtasi Varbergin: -- "Tehkää niinkuin

+minäkin, minä lähdin tieheni, Varberg... Kaiken iltapäivää eivät

+ole muuta tehneet, kuin tuolla alhaalla puutarhassa pohtineet

+elämänkysymyksiä, Minka ja eräs runoilija, jonka nimi on Finsland --

+Alver Finsland... Oletteko ennen kuulleet semmoista nimeä --. Alver,

+-- niin, mutta se on kuitenkin sievä nimi. -- Hän kyllä tekee lopun

+kaikista henkivehkeistä ja Minka on kerrassaan muuttanut uskoa,

+-- suorastaan hurmaantunut... Minä tulin sinne kovin epämukavalla

+ajalla... Mutta koettakaa nyt te, Varberg, ehkä teillä on hauskempi

+heidän seurassaan -- Niin, hyvästi nyt, Varberg, minä lähden niemelle

+isää tapaamaan."

+

+Hän nykäsi hattua vielä enemmän niskaan ja riensi pois, kurkisti

+sitten taakseen, näytti kieltä Varbergille ja tirskui ja oli

+mielissään.

+

+-- Varberg ilmestyi puutarhan yläpäähän. Hän astuskeli ja pisteli

+kepillään kukkamaihin odotellessaan, että Minka tulisi... Ei

+epäilemistäkään, etteikö Minka tuolta alhaalta nähnyt häntä vielä

+paremmin, kuin hän näki Minkan; mutta aina hänen päänsä kääntyi pois.

+

+"Tässä, Varberg, -- kirsikoita"... Massi tuli reippaasti hänen

+luokseen ja tarjosi hänelle kopasta. -- "Minä ja Arnt olemme

+noukkineet puusta äidille päivällisestä asti. Endre on tullut, ja

+tiedättekös, eräs runoilija... Ne ovat kaikki tuolla alhaalla... Hän

+asuu tuolla toisella puolen lauttaustarkastajan luona tämän vuoden,

+eikä runoile mistään muusta kuin virrasta, -- meidän virrastamme," --

+selitti Massi.

+

+Varbergin ilme kävi teräväksi. Hän seisoi epäröiden, ennenkuin hän

+verkalleen astuskeli alaspäin ja antoi esitellä itsensä. Sinne oli

+Schulteisskin, jota hän ei voinut sietää, tullut pakisemaan Endren

+kanssa... Minka tervehti niin tavattoman ystävällisesti kauneilla

+valkoisilla hampaillaan, ikäänkuin erittäin hyvää tuttua, mutta

+hänen huomionsa oli muutoin kokonaan kiinni keskustelussa. Ja Endre

+tervehti sangen herttaisesti, jota vastoin runoilija ainoastaan

+hieman nyökkäsi päätään kesken puheluaan Minkan kanssa.

+

+... "Ja sitten -- ennen kaikkea, neiti, -- se on epäkaunis," --

+intoili Finsland, -- "henkiusko on epäkaunis... Elämää rasittaa

+jokin varjoton, väritön, painoton pelotus, -- jokin, josta ei ole

+oikein tehty loppua, -- kuollut, joka ei ole kuollut muuta kuin

+puoleksi... Elämän lopun sijaan jotain sitkeää limaista, kosteata,

+henkäys haudan ilmaa. -- Kun Caesar, Homeros, Shakespeare, Göthe, ja

+Byron ovat kuolleet, niin täytyisi heidän muka perästäpäin hiipiä

+öisin pitkin sääriämme kuin kylmät sammakot." -- "Niin, niin, niin"

+-- huudahti Schulteiss kiihkeästi mielissään. -- "Ja sitten on muka

+kaikenlaisilla henkisillä puoskareilla oikeus kutsua heitä kuin

+kellonnuorasta, -- Napoleonia ja Hannibalia ja Fredrik Suurta,

+Dantea ja Virgiliusta --. Suvaitkaa, -- mitä -- -- ettekö usko, hra

+runoilija, että tämä juuri saattaisi olla se helvetti, johon he ovat

+tuomitut, -- heidän kiirastulensa" --

+

+"Rumaa, rumaa kaikki," -- irvisti Finsland. "Ei kukaan etevämpi

+henkilö siitä mitään maksaisi, -- eikä uskaltaisi rintaansa puukolle

+joutuakseen sitten kierteleväksi, huokailevaksi hengeksi, joka

+pelottelee talonpoikia ja lapsia." -- "Niin, jos asia tuomitaan

+kauneuden kannalta, niin" -- huomautti Varberg ivallisesti; -- "minä

+luulin, että tieteellinen kokemus ja tosiasiat tässä saisivat" --

+"Jos pidämme kiinni kokemuksesta," -- kimitti Shulteiss pensaan

+takaa, -- "niin on se sangen silmäänpistävää ja merkillistä, ettei

+mikään henki vielä ole koskaan ottanut rahoja jonkun pankin kassasta.

+Se olisi niin mukavaa kasööreille, joilla on vaillinki -- he, he

+he, -- kääntää huomio meedioihin, vanhat noitajutut uudistuisivat

+ajanmukaisessa muodossa." -- "Flammarionin kaltaiselta mieheltä,

+-- tähtien tutkijalta, -- tiedemieheltä -- ei ainakaan voitane

+kieltää pätevyyttä," -- jatkoi Varberg järkähtymättä, -- "hänen

+'Asutut maailmansa'"... "Niin aina, niin aina, hra Varberg, kyllä

+ne tunnetaan" -- iski Schulteiss kiinni purevasti... "Nuo asutut

+maailmat, joissa meitä kuoleman jälkeen kuljetetaan pallosta palloon,

+samalla tavalla kuin laivuria ylennetään yhä isompaan ja isompaan

+laivaan."

+

+"Ja _minä_ arvelen, kuta vähemmän henkeä, sitä enemmän henkiä",

+-- päätti Finsland hienosti halveksien. -- "Kyllä varmaan sitä

+voi tehdä pilkkaa ja laskea kokkapuheita parhaastakin. Se on niin

+helpolla ostettu voitto, hra runoilija; -- etenkin kun mielikuvitus

+on vahvin puoli," -- sanoi Varberg kylmästi. Minka sai nopean katseen

+ja tunsi niin hyvin, -- että _jos_ hän uskaltaisi... "Helpolla

+ostettu -- Helpolla ostettu"... Schulteiss nielaisi innossaan.

+-- "Minäpä sanon teille jotain," -- hän myhähti ja leuka venyi

+halveksivan suipoksi. -- "Uskontojen perustajat ovat aina olleet

+hengen miehiä. He eivät ole koskaan repineet alas kuolemattomuuden

+odotusta, -- he eivät ole koskaan tarjonneet paljasta mitätöntä

+toisintoa... laivuriylennyksiä... Heidän syvin viittauksensa on

+aina tarkoittanut _tietoisuusmuutosta_ siksi, jota emme käsitä, --

+jos niin tahdotte, hra... hra Varberg, johonkin semmoiseen kuin tuo

+teidän niin sanottu 'neljäs ulottuvaisuutenne' on, johon käsityksemme

+eivät enää ulotu. Eikä ainoastaan neljänteen, vaan viidenteen,

+kuudenteen, seitsemänteen ja niin edespäin _ad infinitum_." -- hän

+kiljui. -- "Jotain semmoista näyttää Muhamed ennustavan, kun hän

+puhuu viehättymisestä kautta monen taivaan, ja sitä lienee Paavali

+tarkoittanut sanoessaan, että hän näki ja kuuli asioita, joita

+ihmiskielin ei voida lausua"...

+

+"Jokainen saa uskoa, mitä hän voi uskoa", -- alkoi nyt

+runoilija. "Minä uskon, että seison tässä ja syön mitä makeimpia

+kirsikkamarjoja yhdessä neiti Minkan kanssa. Entä mitä te uskotte,

+neiti?"--"Hengistäkö?-- Olen samaa mieltä kuin tekin, etteivät ne

+juuri ole runollisia ajatella... Eivätkä järki hauskojakaan," --

+lisäsi hän uppiniskaisesti ja pisti päänsä kokonaan pensaan sisään

+tavoitellessaan marjaa muutaman oksan alta. -- "Mutta voivathan ne

+siltä kyllä olla olemassa," -- lisäsi hän perästäpäin pelkurimaisesti

+torjuen; hän aavisti ja oli näkevinään Varbergin ankaran ilmeen ja

+uhkaavan katseen. -- "Ja vähän vielä, Minka," sanoi Endre, joka

+ei ensinkään käsittänyt asemaa... "Jos nyt kerran täytyy uskoa

+tuommoiseen, -- niin miks'emme kerrassaan usko yhteen ainoaan suureen

+henkeen, Jumalaan, kaikkien näiden erikoishenkien sijasta, -- muutoin

+joudumme suoraa päätä neekerien kannalle, -- Älä suinkaan anna tuon

+runoilijasielun vietellä itseäsi epäuskoon, sen sanon sinulle"...

+

+-- -- "Minusta tuntuu, hra Endre," -- lausui Schulteiss ja hieroi

+tyytyväisenä käsiään, kun he nousivat ylös teelle, -- "että hra

+Varbergia on nolattu tänään oikein perinpohjaisesti... Ehe -- ehe,

+hän on tämän seudun suuri populäärifilosoofi. Ja -- ja te näsäytitte

+häntä mainiosti noilla erikoishengillä."

+

+"Minäkö, -- näsäytinkö minä Varbergiä -- --. Soo? -- minäkö --"

+

+"Ah kerrassaan mainiosti. Te osasitte naulan päähän. Neiti

+Minkalle ei koskaan olisi voinut sanoa sattuvampaa sanaa...

+Ja runoilija-ystävänne, minä kumarran kunnioituksella. Kun

+katselee noita molempia vastakohtia -- --. Ehe -- he, -- --

+po-pu-läärifilosoofia ja tätä hengen miestä... ne ovat kuin vuori ja

+kuilu -- vuori ja kuilu"...

+

+-- Minka tunsi illan kuluessa Varbergin silmät yhä kylmemmiksi ja

+kylmemmiksi ja yhä enemmän uhkaaviksi. Hän oli kylmässä hiessä

+ja teki itsensä nöyräksi kuin koira hänen tahtonsa ja aavistetun

+viittauksensa edessä, väkinäisellä ystävällisyydellä hän koetti

+alkaa keskustelua ja osottautua erittäin huomaavaksi. Minka oli

+kauhistunut -- mielettömän pelon valtaama noitten mykkäin ankarain

+kasvojen edessä, jotka kurittivat ja komensivat häntä syvälle

+hermostoon saakka. Kaikki tuo kammottava synkkä mystillisyys, joka

+väikkyi hänen kiihotetussa mielikuvituksessaan, kaikki nuo pimeät

+ullakkonäyt, joilla hänet oli nujerrettu ja teljetty, -- tänään hän

+oli nähnyt kellarinoven raoittavan hyväilevälle auringonpaisteelle,

+jossa oli hurja päiväilo, -- ei mitään pelkoa, ei mitään auringon

+ja maan välillä! Hän istui ja säesti sormenpäät kuin tulessa ja

+suonenvedoissa Endren laulaessa.

+

+Kun Endre juuri lauloi erästä loistonumeroaan, niin ilmestyi Varberg

+äkkiä pianon ääreen aivan Minkan viereen. "Uskallanko vaivata

+teitä, neiti Minka, pyytämällä teitä tuomaan minulle sen kirjan,

+jonka hyväntahtoisesti lupasitte panna minua varten talteen?" --

+lausui hän lyhyeen, kun laulu oli päättynyt. Tuo leikkasi kuin kylmä

+sahanterä. Minka juoksi yläkertaan, etsi piironginavainta, vaikka se

+oli suulla, ja toi vaatekantisen kirjan, joka sisälsi spiritistisiä

+muistoonpanoja. Hän näki Varbergin seisovan hämärässä ulkona

+porraspäässä, hattu ja päällystakki yllään.

+

+"Mutta Varberg, miksi lähdette noin luotani?" -- lausui hän

+pelokkaasti. -- "Ja sitä te kysytte, Minka, -- vaikka olette kehnolla

+naurulla ja ilkkunalla pettänyt kaiken sen, joka henkisesti sitoi

+meidät yhteen." -- "Mutta rakas Varberg, jos olisin tiennyt, että

+rahtustakaan välititte siitä, että me nauroimme" -- "Että _me_

+nauroimme... runoilija ja neiti Minka, te nyt siis olette _me_ --

+sama firma: -- me"...

+

+Hän lähti astumaan alaspäin, katsomatta Minkaan; mutta pysähtyi

+äkkiä, ja Minka tunsi hänen kätensä varmana ja raskaana

+olkapäällään. "Että te uskalsittekin -- uskalsittekin sen!"

+Säkenöiden katsoi hän Minkaa silmiin aivan läheltä, -- tiukasti...

+kovapintaisen masentavasti -- huulillaan tuo hiljainen,

+varma hymy, joka aina lopulta lannisti Minkan tahdon. Minkan

+kiihottuneeseen mielikuvitukseen alkoi muodostua jonkinlainen

+käsitys viheriäsilmäisestä tiikeristä... Käsi painoi raskaammin ja

+raskaammin... ja tuntui siltä, ikäänkuin se olisi tahtonut painaa

+hänet polvilleen. Minka hymyili rävähyttämättä silmiään, -- tiesi

+voivansa tyydyttää hänen turhamaisuutensa, -- voivansa pitää häntä

+ihailijanaan, -- _jos_ hän vaan tahtoi ruveta oikein lannistetun

+nöyräksi, -- antaa hänen jälleen tuntea rajattoman valtansa ylitseen.

+Hän tunsi, kuinka Varberg nyt toisella kädellä kevyesti siveli hänen

+ohimoaan, ja kuinka lievän helppoa olisi ollut antaa perään...

+

+Mutta tänä iltana heräsi hänessä kapinahenki kuin äkkivihuri, --

+ja hän riuhtasi itsensä äkkiä valveille: "Tietysti, tietysti,"

+hän huudahti -- "minun tietysti pitäisi muistaa totella, kun sinä

+vedät kellonnuorasta." -- "Kellonnuorasta... Sopiiko se nimeksi

+henkiselle yhteydellemme, välisellemme magneetiselle johdolle?" --

+"Itserakkaudellesi ja tiranniudellesi," -- puhkesi Minka. -- "Minka!"

+-- "Minä sanoin kellonnuora, ja minä tarkoitin kellonnuoraa!" -- "Ole

+varuillasi. -- Minä pelkään, että kielesi on leikkaamaisillaan poikki

+tuon nuoran, mikä se sitten lieneekin." -- "Minä en tahdo, että minua

+kohdellaan kuin tahdotonta kalua," -- huuti impi, -- "minä en tahdo,

+-- minä en tahdo" --

+

+"Tahdotontako --. Vai niin... Ikäänkuin en puolella silmällä näkisi,

+mitä neiti oikeastaan tahtoo, -- saada vapautensa lentääkseen ja

+suristakseen sitten tuohon uuteen runoilijatuleen -- taikka oikeammin

+kynttilään."

+

+Minka tunsi jälleen tuon uhkaavan kipinöivän katseen. Se piti häntä

+kiini, ja hän tunsi, että hänen vastustusvoimansa alkoi horjua.

+Varbergin huulilla oli julma hymy, ikäänkuin semmoisen, joka on

+kiintynyt kiduttamaan eläintä ja samalla tekee havaintoja, ja hän

+sanoi kalpealla ilkkunalla: "Sinä voit saavuttaa sen, että olet

+minulle yhdentekevä, mutta tahtoni vallasta et voi koskaan päästä."

+

+Minka äkkiä jälleen kuohahti, hänen huulensa vavahtelivat, hän väänsi

+itseään taaksepäin ikäänkuin suonenvedossa. "Oi jospa, oi jospa en

+koskaan olisi tuntenut sinua!" -- hän huuti epätoivoisena, repäisi

+itsensä pakottamalla irti ja astui muutamia askeleita ikäänkuin

+paetakseen häntä.

+

+Varberg hymyili vahingoniloisesti... "Ole varma, ole varma siitä,

+sinä olet kuin lintu kädessäni, missä lepatelletkin"...

+

+Hän nosti hattuansa korkealle, tervehti ivallisesti ja lähti

+reippaasti astumaan.

+

+Minka tuijotti kummastuneena hänen jälkeensä, kunnes hän taakseen

+katsomatta hävisi mäen alla.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tor, talonkoira uikutti ja haukkui ja päästeli kaikenlaisia rajuja

+kurkkuääniä. Se tervehti Kjeliä, joka leikillisesti huudellen pani

+sen hyppäämään keppinsä ja itsensä yli kiiruhtaessaan ylös portaita

+kohti. Portailla tarttui hän Massia vyötäisiltä ja heitti hänet

+edellään sisään. "Finsland, tekö täällä? -- Hyvää iltaa... vainunnut

+jo Endren -- runoilijanenä on hieno... Laulatteko te?... Eipä senkään

+vuoksi, etteikö meillä olisi tällä paikkakunnalla hieno nenä vähin

+kullakin -- --. Hitto vieköön, aikaiseen täytyy sen nousta ylös,

+joka vetää meitä nenästä, hi hi hi --. Neroa, näettekös runoilija,

+on niin monenlaista... Semmoistakin, joka ei kirjoita värsyjä...

+No Minka, soita, soita jotain verratonta, -- niin minä tanssin

+Schulteissin kanssa --. Ei vaan totta puhuen, Endre laulaa jotain

+oikein kaunista... Olisittepa nähneet hänen aamupäivällä näyttelevän

+Hamletia, runoilija, se oli kerrassaan innostuttavaa --. Ajatelkaas,

+kun minunkin kaltainen epärunollinen henkilö -- oikea moukka

+semmoisissa asioissa, mutta eikös koskenut minuun niin että -- --

+Apropos, äiti, olisiko sinulla ehkä antaa puolen lasia konjakkia. Ei

+sen puolesta, ettenkö olisi tänään juonut kylläksi jos jonkinlaista

+tavaraa. Mutta suoraan sanoen minä kaipaisin pientä rauhallista lasia

+juuri nyt -- tai ehkä sen verran annat, että saan itselleni sopivan

+totin levätäkseni... Hummannut pankinjohtajan vuoksi koko päivän --

+monessa eri paikassa... Se ei ole niinkään helppoa... Minä seuraan

+sinua ulos, äiti. Sitä pyhää pulloa, josta isä antaa, sitä minä aion

+vähän pusertaa"...

+

+Rouva Baarvig älysi, että poika tahtoi huojentaa mieltään.

+Aamupäivästä pitäen, jolloin sähkösanoma tuli ja Kjel oli maininnut

+pankinjohtajasta ja lähtenyt matkaan, oli tuska pitänyt rouva Benteä

+vallassaan ja rinta äkkiä kutistunut kokoon hengenahdistuksesta.

+Hänen korvissaan oli vaan kaiken aikaa soinut pankinjohtaja Wahl,

+pankinjohtaja Wahl.

+

+Ulkona ruokakammiossa poika äkkiä potkaisi suoraksi säärensä --.

+Rouva näki, että hän oli kalpea, mutta niin iloinen, ettei hän

+mitenkään tahtonut voida itseään hallita. "Äiti, -- se oli kova

+koetus... kovin ainakin minun elämässäni --. Mutta nyt olenkin

+voittanut... Huomenna on aikaa rehennellä, -- tänä iltana tahdon

+levätä... Pankinjohtaja _on_ minun mieheni, ymmärrätkös. Älä virka

+siitä sanaakaan -- mutta kyllä hän nyt on minun porsaitani -- --.

+_Tuo_ on vakavarainen, tuo _ei_ ole vakavarainen -- allekirjoittanut

+Kjel Baarvig, -- eikös se ole uljasta! Ja jos joskus vedän viivan

+_näin_ päin," -- hän teki liikkeen -- "niin se merkitsee, että hänen

+tulee olla varuillaan... Huh, niin, -- anna minulle nyt ensin pieni

+lasi kuivaa konjakkia, -- se on perin tarpeen... Joskus voi olla

+sääli allekirjoittanuttakin, poikaasi, äiti. Ja nyt hän on uuvuksiin

+ajettu -- uuvuksiin ajettu --; mutta muutoin varsin tyytyväinen," --

+hän hymyili.

+

+Rouva Bente katsoi poikansa päivän nautinnoista jotenkin

+hämmentyneihin piirteihin. Hänen kielensä vähän kangerti hänen

+innokkaassa juttelussaan.

+

+"Jaa-a, se teki hyvää! -- Se on niinkuin loistava huippu

+kaikenlaisille epäiltäville laseille ja maljoille, äiti -- --. En

+soisi sinua semmoiseen leikkiin, en vaikka mikä... Maailma ei ole

+hyvä, näetsen... Minusta tulee säästöpankin tirehtöri ennen joulua

+-- --. Mutta en maar minä aio sinulle kertoa, millä tavalla olen

+tieni silloittanut, -- en vaikka saisin -- niin, käsitäthän sinä,

+ettei siinä mitään rikosta ole. Mutta näetsen, siinä on niin paljon,

+joka" -- hän rypisti nenäänsä ja haisteli, -- "ei kuitenkaan ole

+aivan sopusoinnussa hyveen kanssa -- ei juuri ole hienon hienosti

+honettia --"

+

+"Niin, näetsen, sanoakseni sinulle nyt suoraan, äiti; -- mutta isälle

+et saa tätä sanoa, lupaatko sen! -- niin tuli se sähkösanoma -- en

+luule, että minusta juuri mitään huomasit, -- niin sopimattomaan

+aikaan, ettei piru itsekään olisi keksinyt pahempaa, -- ei maksunkaan

+edestä... Minä ajattelin heti, että pankinjohtaja oli kuullut

+kaupungissa yhtä ja toista hyviltä ystäviltä --. Ja sitten piti minun

+saada kolmetuhatta seitsemänsataa kruunua taskuuni, muutoin oli

+aivan turha lähteä häntä tapaamaan... Pankilla oli minun kuittini,

+että metsäkomppania oli ne maksanut kassaan, ja minun olisi pitänyt

+ne lähettää. Mutta ymmärräthän, toisen käden täytyy joskus toista

+pestä semmoisessa liikkeessä kuin minun on, -- palkat, vähennykset ja

+muut sen tapaiset... Kolmetuhatta seitsemänsataa kruunua paikalla!

+-- Taikka -- Niin, se oli juuri tuo 'taikka'. Jos se vietävä sai

+epäluulon aavistustakaan, niin olisi hän alkanut kouhia täällä sillä

+tavalla, ettei varmaankaan olisi monta pystyyn jäänyt. Muuta neuvoa

+ei ollut. Minä Simonsenille minkä hevonen pääsi... Kolmetuhatta

+seitsemänsataa kruunua, Simonsen, kahdeksaksi päiväksi -- -- kunnes

+olen käynyt kaupungissa --. Siirrän siksi aikaa vakuudeksi koko

+lankkutarhan. Huh --. Kovassa he istuivat; -- mutta ne irtaantuivat.

+Ja sitten kiiruumman kautta kotiin -- -- Minä mitä kohteliaimpana

+isäntänä --. Thekla juhlapuvussa -- etevä ja arvokas emäntä, ja

+lisäksi vähän niinkuin sukua, näetsen... Mutta perästäpäin minä

+konttoriin riitelemään hänen kanssaan koroista kuin susi, -- niin

+että lopulta hänelle nousivat veret päähän ja hän huusi, että

+pahemmassa pyykissä hän ei ole koskaan ollut. Hän oikein rupesi

+kunnioittamaan. Niin, olkaapa vaikka mikä muitten mielestä, minulle

+te kelpaatte, sanoi pankinjohtaja. Te ukkoseni rikastutte"...

+

+Rouva Benten kasvoissa vavahteli, ja hän kaatoi lämpöisen veden pojan

+lasiin, niin että se valui yli reunain.

+

+"Sinäkö äiti vai minä, kumpi tässä ei oikein ole vakavarainen

+tasapainon puolesta tänä iltana", -- laverteli hän, -- "hieman

+niinkuin epävarma, -- vai mitä? Vettä täytyy kaataa paljon vähemmäksi

+-- kas noin -- puolet kumpaakin --. Nyt se käy päinsä"... Hän maistoi

+lasista lähtiessään pois.

+

+Rouva Baarvig jäi seisomaan ruokakammioon penkin ääreen. Hän keinui

+levottomana edes takaisin ja veti tuon tuostakin raskaasti henkeä.

+_Tämä_ varmaan oli hyvä alku siihen, mitä sanotaan huijaukseksi...

+Hän puserteli ja väänteli käsiään. -- Poika parka, -- sinä

+olet kaukana, liian kaukana, jotta äitisi apu enää ulottuisi.

+Akkunasta loisti kesäillan lakastuva hohde hänen masentuneihin,

+mielenliikutuksellisiin kasvoihinsa. Kuului keveitä, nopeita askelia

+ja Berthea pisti päänsä ruokakammion ovesta. "Varberg on lähtenyt,

+äiti! Minäpä luulen, että hän nyt sai kylläkseen, -- eikä hänen

+enää tee mieli olla paljasta ilmaa. -- Minka on kokonaan kiintynyt

+Finslandiin nyt," -- intoili hän kertomisen kiihkossa, "kokonaan

+Finslandiin... Hän tuskin näki Varbergia tuon runoilijan vuoksi.

+Ne liitelevät niin korkealla että -- -- Ja Minka on hirveästi

+ihastunut siihen merkilliseen runoon, jota Endre lauloi... Varberg

+lähtikin sitten heti pois"... Rouva Benten kasvoihin tuli tyttären

+lörpötellessä yhä sietämättömämpi ilme. Nyt pisarasta juoksi yli

+reunainsa, ja ilmeeseen lensi kuin ylikuohuva epätoivo, joka

+puhkesi esiin äkkipikaiseksi kimahtavaksi korvapuustiksi. -- "Ilkeä

+pikkumainen tyttö"... ja samalla tuli vielä toinen.

+

+"... Tästä talosta on tullut --. Mikä paha on täällä päässyt

+vallalle," hän huudahti vavahtelevalla äänellä ja tytär kyyristyi

+itkien oven ääreen ja tuijotti kauhistuneena äitiin, joka vapisi

+mielenliikutuksesta. -- "Mitä teen, minne katson, kaikkialle

+ikäänkuin tarttuu onnettomuus... Mutta minä sanon teille, -- sinulle

+ja Minkalle ja Endrelle ja Kjelille, -- että jos teidän on niin

+helppo olla välittämättä äidistänne, joka ei tiedä mitä hyvää hän

+voisi kylliksi tehdä edestänne, -- joka ei muuta tee, kuin ajattelee

+ja pitää teistä huolta yöt ja päivät, niin saattaa tapahtua, että

+minäkin jonain päivänä saan kylläkseni ja silloin tehkää, mitä

+tahdotte, -- lähtekää -- lähtekää ulos tästä talosta -- -- Minä pidän

+Arntin ja Massin"... "Mutta äiti, -- äiti!" ulvoi Berthea -- "Nämä

+eivät ole minun lapsiani. Mitä välittää minusta Minka -- ja sinä

+-- ja Endre ja Kjel, -- kun halunne sattuu johonkin... Jos voisin

+minäkin olla välittämättä teistä!"

+

+Hän vaipui kyökkituolille ja peitti käsiin rajun itkunsa.

+

+

+

+

+VII.

+

+

+Nytkös pidettiin hyvänä isoisä Baarvigia. Hänen täytyi käydä

+pienokaisen luona sahalla niin usein, kuin vaan suinkin saattoi.

+Ellei muuta, niin näyttivät sitä ainakin akkunasta, kun isoisä ajoi

+sivuitse kääseissään eikä hänellä ollut aikaa.

+

+Hän oli suunnattoman ihastunut Baard Kjelseniin -- pojalle piti

+pantaman, hänen mukaansa, Baard nimeksi --. Ja Baard Kjelsen

+Baarvigin silmät näyttivät niin viisailta, kun hän makasi ja katsoi.

+Mutta hänen lääkärikseen --, ei, siitä pyydän saada kieltäytyä.

+-- Lähtekää vasta tulleen uuden lääkärin, Stenvigin luo, hän on

+lastentautien spesialisti, hän on matkustellut stipendillä jos

+jossain...

+

+Isoisä Baarvig omituisesti heitti päätään pyöräyttäessään sahan

+ohi, -- ajaessaan läpi sahan hyrinän ja lautain räiskeen,

+ohi lankkupinojen ja sivu Kjelin uuden rakennuksen, joka oli

+sveitsiläiseen tyyliin rakennettu, suurine akkunoineen ja

+sinkkikattoineen... Näytti tosiaan siltä, kuin olisi Kjelille

+onnistunut avata itselleen suurien tulojen sulut. Kieltämättä hän

+alkoi saavuttaa piirikunnassa taloudellisen aseman, jonka kautta

+hänen synnynnäinen leipäneronsa -- niin hänen oli tapansa sanoa

+-- sai kaiken sahauksen ja puukaupan herumaan hänen sahaansa... Ja

+kuka tiesi, vaikka Kjelistä vielä tulisi säästöpankin tirehtörikin.

+Mutistiinhan jo siellä täällä, miten äänet lankeisivat...

+Tohtori oli nyt kuullut lintujen sitä laulavan useammallakin

+taholla. Kjel säilytti terveen järkähtämättömän järkensä, hän ei

+antanut vietellä itseänsä minkäänlaisiin ajan liiallisuuksiin

+-- oli aivan vastaanottamaton ideatarttumalle, -- miten sitten

+sovittikin suutansa ollakseen mieliksi jäykän ihanteellisesti

+teoretisoivalle aviopuolisolleen... -- -- "Pikku Baard on jälleen

+parhaassa voinnissa, Bente", -- ilmoitti tohtori tullessaan kotiin

+ja riisuttuaan päältään sudennahkaiset turkit ja matkasaappaat,

+-- "tuommoiset vatsanväänteet menevät ohi yhtä äkkiä kuin ovat

+tulleetkin... Juttelin tohtori Stenvigin kanssa maantiellä, hän juuri

+tuli heidän luotaan -- ja kaikki on kunnossa... Hän pitää luentoja

+Theklalle, kukas uskoisi", tohtori iski silmää, -- "siellä on kuin

+luentosalissa, jossa esitetään lapsiviisautta... Lausutaan luuloja,

+minkä vuoksi hänen vatsansa on joutunut huonoon kuntoon ja minkä

+vuoksi se varmaan on jälleen paraneva. Thekla, hän tahtoo päästä

+kerrassaan syiden perille; ja tohtori antaa niin monta selitystä,

+kuin vaan luulee hänen hyväksyvän."

+

+"Täällä on sinulle kutsumus Rognerudin omistajalta, että illalla

+lähtisit neljänneksi mieheksi pelaamaan vistiä Kjelin kanssa", --

+ilmoitti Bente... "Mutta minun mielestäni tulee sinun, Baarvig, pitää

+kiinni vanhasta totutusta seurapiiristämme, äläkä anna horjauttaa

+itseäsi omalta tolaltasi. Tuo Kjelin seurustelu pitkin pitäjää

+korttineen ja totineen, ei se meille sovellu." -- "Eipä kyllä,

+enkä juuri voi sanoa, että minua huvittaa istua korttia pelaamassa

+toverina omalle pojalleni ja kuunnella hänen vitsejään. Mutta

+jotainhan sitä täytyy tehdä pojan tukemiseksi, vai mitä arvelet." --

+"Minusta pikemmin on aika, että suojelemme itseämme sekaantumiselta...

+Sinä olet lääkäri, Baarvig, sinä olet maksanut kunniasi ja arvosi

+elämäsi rehellisellä ja raskaalla työllä, -- sitä ei kukaan saa ottaa

+sinulta pois, ei onnettomuudessa eikä surussa", -- puhkesi Bente

+mielenliikutuksessa. "Meidän talomme täytyy olla _meidän_ talomme, --

+jonka _me_ olemme rakentaneet Jumalan ja ihmisten edessä. Ja Kjelin

+talo olkoon Kjelin. Me emme lainaa heiltä mitään kunniaa emmekä etua,

+vaikka he sitten rakentaisivat sen kuinka korkeaksi." -- "Mikä sinua

+vaivaa, Bente? ... Alan uskoa, ettet suvaitse Theklaakaan -- --.

+Sillä Kjel, hän nyt kerran on pannaan julistettu", -- mutisi tohtori

+alakuloisena. "Kyllä hän tosin on vähän tärkeä mielestään", -- jatkoi

+hän sovinnollisesti, -- "hieman suurlöyhyyttelijä, kun hän liitelee

+huoneeseen... Mutta etpä sinä juuri ole se, joka annat itsesi pois

+löyhyyttää."

+

+Bente katsoi häneen kummallisesti... "Pitäkäämme omat vanhanaikaiset

+kuluneet hopeamme, joihin on leimattu Baard Baarvigin nimi. Meidän

+talomme ei seiso Kjelin rohkeitten kauppayritysten varassa. Se

+seisoo ja sen _täytyy_ seisoa sinun ja minun varassa." -- "Kylläpä

+sinä käsität asian juhlalliselta kannalta, Bente. Et koskaan jaksa

+kuulla Kjelistä! Muutoin minusta näyttää, että hän jo pian saattaisi

+ruveta minulle vähin takaisin maksamaan", -- arveli tohtori. -- "Älä

+velo häntä, Baarvig, -- se saattaisi ehkä olla hänelle sillä kertaa

+epämukavampaa, kuin hän tahtoo tunnustaa. -- -- Ja, -- Jumalan kiitos

+olin vähällä sanoa, -- enempää rahoja meillä ei ole, millä häntä

+auttaa, -- jos hän joutuu pulaan." -- "Eikä mitä, kyllä hän nyt

+näyttää pysyvän pystyssä omin voimin"... Tohtori lähti ja vihelteli.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Thekla ei suinkaan käsittänyt kevyeltä kannalta äidin tehtäviä.

+Hänellä oli luontainen tarve aina selventää itselleen se puoli

+elämästä, johon hän kerran oli joutunut. Hän tutki asioita. Mutta

+lasten kanssa sattuu niin monta seikkaa, joiden edessä järki on

+ymmällään. Ja silloin lähetettiin sana tohtori Stenvigille. Thekla

+halusi, kaipasi hänen valaisevia selityksiään. Hänellä oli niin

+merkillinen taito pitää loogillisesti asioista kiinni. Ja jos jokin

+seikka kuitenkin jäi epäselväksi, niin osasi nuori lääkäri niin

+auliisti, niin vapaana tuosta auktoriteetimaisesta pakottamisesta,

+-- osottaa hänelle tien erilaisiin tieteellisiin näkökohtiin, joiden

+mukaan hän saattoi arvostella. Stenvigin teoriiat lastenhoidosta

+olivat ehdottomasti kaikkea pakkoa vastaan, -- hän vastusti sitä,

+että lapsi pantiin ehkäiseviin kääreihin, että estettiin sen ihon

+toimintaa, niin sanoaksemme syntymisestä saakka, -- että kiellettiin

+sen ruumista saamasta riittävästi ilmaa. Tuo kaikki oli kapinaa

+yhteiskunnan tapoja vastaan. Hän oli ehdottomasti, -- vertaamisesta

+ei saattanut olla puhettakaan, -- mielipiteiltään uudenaikaisin mies,

+mitä Thekla oli tavannut jälkeen sen onnellisen ajan, kun hän eli

+pääkaupungissa, -- -- samalla kertaa sekä opettaja että lääkäri!...

+Ja Thekla nautti, ikäänkuin salainen liittolainen, kun hänen

+katseensa tai hymynsä ilmoitti epäilyksen siitä tavasta, jolla lapsia

+vieläkin hoidettiin seudun perheissä.

+

+Numero yksi Theklan periaatteista oli, että täytyy säilyttää itsensä

+_ihmisenä_ -- Täytyy olla ihminen lapsiaan kohtaan, ihminen talossaan

+sekä ulos että sisäänpäin. Se oli tuo suuri järkiperäinen peruste,

+jonka vuoksi hänen myöskin oli pakko antaa lapsi imettäjän ja

+lapsentytön hoitoon, yöhäiriön välttämiseksi ja niin edespäin ja niin

+edespäin.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Jäivät Baarvigilla ruokahuoneeseen istumaan kahvin jälkeen

+Thekla rouva, Finsland ja Minka. Theklan mielestä oli apen ja

+anopin kotiin puhaltanut jokin ajan henkäys, -- siitä pitäen

+kuin runoilija Finsland oli ruvennut siellä käymään. Sillä tuo

+taikauskoinen yökummitus, insinööri Varberg, teki vaan pimeäksi joka

+sopen. Muutoin näytti hänen ja Minkan väli kylläkin salaperäiseltä,

+kaikkine jännityksineen, solmuineen ja oikkuineen, -- mikä valta

+hänellä sitten lienee ollut tytön yli. Mutta se ainakin oli varmaa,

+että Minka nykyään haaveksi runo- eikä henkimaailmassa. Helppo ei

+olisi ollut sanoa, kumpi heistä oli mikä. Sillä säännöllisesti

+kävivät talossa molemmat, sekä runoilija että insinööri ja ruoskivat

+uskollisesti toisiaan. Mutta Minka tavallaan anasti molemmat.

+

+Thekla oli iltapäivällä yrittänyt monien sekä suorain että

+kierteleväin kysymysten kautta päästä selville siitä, mikä oikeastaan

+oli periaate Finslandin runoudessa. Ja Finsland oli kierrellyt,

+kaarrellut; Minka silminnähtävästi oli saanut hänen huomionsa.

+

+... "Minä ajattelen", -- puhkesi Thekla kuumasti, -- "kuinka

+suunnattoman paljon hyötyä teidän kaltaisenne mies, jolla on sanan

+lahjat, saattaisi tehdä, -- jos ryhtyisitte johonkin reformiasiaan,

+antaisitte yhteiskunnan hädän itseenne vaikuttaa... Sillä ette

+suinkaan tahdo kutsua itseänne henkiseksi ylellisyyskukkaseksi",

+lausui hän lopuksi pistävästi. -- "Minun kukkani nimi on

+tyytymättömyys, -- katoavaisuus -- epätoivo... Ehkäpä joku, joka sen

+näkee, sitä haistaa, saa halun ryhtyä johonkin työhön"... "Teidän

+pitäisi keskustella tohtori Stenvikin kanssa, hra Finsland," --

+kehotti Thekla painavasti. "Uskokaa pois, siinä on mies, jolla on

+valppaat harrastukset, joka on sekä ajatellut aikamme kysymyksiä,

+että niihin -- tunkeutunut... Hän teille avaa näkyaloja." --

+"Kuivaa minut ja panee minut rohtopurkkiin, -- hyötykukaksi --

+lastenpulveriksi" -- lisäsi Finsland.

+

+Minka hymyili, niin että valkoiset hampaat loistivat; hän oli jo

+aikoja sitten Finslandin hengen ja käsityskannan perillä.

+

+"Yhteiskunta huutaa ja parkuu apua, sen voin teille vakuuttaa",

+-- intoili Thekla. -- "No jaa, rouva, minä juuri olen yksi noita

+huutajia. Muutamat tahtovat ruokaa, toiset tahtovat kauneutta; --

+minä ruokin heitä -- ja itseäni -- niin hyvin kuin voin, näen nälkää

+ja laulan... Mutta mitä hyötyä te nyt teette, neiti Minka?" --

+keskeytti hän vallattomasti --. "Minäpä sanon sen teille... aivan

+samaa kuin runo: -- Te olette _olemassa_... Niin runsas väristä,

+-- ruskeasta väristä, -- että teistä ikäänkuin tarttuu, minne vain

+tulette. Teistä käy ruskeaksi niinkuin kukan pölystä sielun ja

+muiston syvyyksiä myöden, sitä ajattelee ruskeata, uneksii ruskeata

+-- --. Minä puhallan vaan ruskeita saippuakuplia tätä nykyä..."

+

+Thekla rouva vilkutti hieman epäilevänä silmiään noille

+saippuakuplille.

+

+"Kuulkaas nyt, rouva", -- huusi Finsland. "On niitä, jotka saavat

+värinsä ja uhkuvaisuutensa mädäntyvän yhteiskunnan risoista... Ne

+laulavat katoavaisuuden laulua, auringon paetessa yötä kohti ja

+sammuessa muureilta"... "Yhteiskunta on hädässä, hra Finsland. Niin

+kauvan kun täällä on niin valtaavia tehtäviä joka kädelle, täytyy

+kauneuden tosiaan tyytyä seisomaan hieman taaempana, -- odottamassa."

+-- "Minä pyydän, -- kauneus kulkee etunenässä! -- Ikäänkuin

+lippu armeijan etupäässä -- korkealla ilmassa, -- kuin herätetty

+kaipaus... Uutta, kauniimpaa aikaa ei tule, ellei joku saa ihmisiä

+sitä kaipaamaan." -- "Minä luulin, että hätä sen vaikuttaisi..."

+-- "Minä taas, että mielikuvituksen lapset, -- runoilija- ja

+taiteilijaluonteet, joilla on kykyä kuvailla jotain parempaa."

+

+Thekla näytti hieman nololta; mutta valmistautui puremaan takaisin.

+Äkkiä kuului umpikulkusia ja hän katsoi ulos akkunasta, mutta vetäisi

+päänsä nopeasti takaisin ja sanoi jäykästi ja synkästi: "Ihmisen,

+jolla on harrastuksia, ei koskaan pitäisi mennä naimisiin!"

+

+Kjel oli tulija. Hän rehki ja tömisti jalasta matkasaappaat ulkona

+eteisessä ja astui sitten sisään kylläkin loistavana ja punoittavana.

+"Huhhuh, kylmä... Ihan täytyi heittää sikseen kahvivisti Bergin

+luona, sinne kun tuli naisvieraita pappilasta. Niinpä juolahti

+mieleeni ajaa tänne ylös sinua noutamaan, Thekla." -- "Kiitos, --

+tiedäthän sinä, että minä mieluummin kävelen alamäen." -- "Vaan

+teinhän minä kuitenkin kiltisti, kun tulin, myönnä se, typykkäni."

+

+Kurttuun vetäytynyt suu teki todella Theklan kasvot, samalla kun hän

+koetti salata harmiaan, juuri typykkämäisiksi.

+

+"Äkämystynytkö, Theklaseni, -- äkämystynytkö", -- Kjel läheni

+häntä. "Keskeytinkö minä korkean henkisen lennon?... Kotona minä

+aina karkaan huoneesta, kun sinä ja Stenvig alatte keskustella

+korkeammista aineista, -- se sinun täytyy myöntää, Theklaseni."

+

+Thekla kiinnitti vaieten mustat silmänsä kattoon.

+

+"Olet vaan niin kirotun suvaitsematon!" -- puhkesi Kjel. --

+"Minä panen jyrkän vastalauseeni sitä vastaan, että muka teidän

+harrastuksenne olisivat tuumaakaan paremmat kuin minun. Ne vaan

+menevät toiseen suuntaan, siinä kaikki"... Hän seisoi lainaa

+myöntävä kriitillinen ilme kasvoissaan ja helisteli avainnippuaan.

+-- "Afääritkö eivät olisi taidetta!... Ottaakseni esimerkin. --

+Monitor ja Merrimack Potomak-joessa, mitä siitä arvellaan. -- Se

+kyllä oli hieman suurempaa draamaa kuin Schillerin ja Göthen, --

+muutti koko maailman merisodan kerrassaan, niin että siirryttiin

+puusta rautaan... Ja sahallamme olisi puutavarat, -- omat seinämme,

+sen vakuutan Thekla, -- kerrassaan toisessa hinnassa kuin nyt.

+Me molemmat olisimme ehkä ilman sitä tappelua," -- hän keskeytti

+puheensa ja näytti punnitsevan. -- "Niin, minä en sano mitään, --

+sanonnan vaan, että me nyt olisimme likimmiten noin sadantuhannen

+haltiat... Ja kun minä nyt keksin jotain..." -- "Berthea hyvä, anna

+minulle lasi vettä." -- Thekla näytti melkein siltä, kuin rupeisi

+häntä ylönannattamaan. -- "Minä en tosiaan ole koskaan kuullut,

+että rahan ansaitsemisen taito olisi noin jalosti klassillista,"

+-- suvaitsi hän vihdoin... "Minäpä sanon, kun nyt minä esimerkiksi

+keksin semmoisen pikkuasian, että saan kaikki tämän seudun

+liikemiehet, olivatpa konservatiiveja tai vastapuolueen miehiä, yhden

+hatun -- minun hattuni alle. Ja kun sitten jokainen rautatiejuna

+tekee kultaa! -- -- Me tahdomme jalostuttaa puutavaran ja viedä ulos

+suoraan, -- sivu kaupungin... Nooh," -- hän naputti etusormella

+päälakensa harjapuolia -- "eikö siihenkin tarvita hieman lahjoja"

+-- "Suloisin Minka," -- puhkesi Finsland, -- "saanko minä pitää

+kanavavyyhtiä, kun te keritte... Minä en voi katsella, että käytätte

+tuolin selkänojaa, -- minä suoraan sanoen kadehdin sitä."

+

+Kjel lähti huolettomana ulos jättäen oven raolleen.

+

+"Minä en ole koskaan toivonut olevani lankavyyhti, en koskaan ennen

+kuin nyt," -- jatkoi Finsland. "Ja tässä minä istun ja vartioitsen

+pienintäkin merkkiä noiden silmäluomien alta, -- minä oikein vapisen

+pelosta, koska ne minua kohtaan avautuvat..." -- Hän huomasi samalla

+Varbergin, -- "Ja vaikka itse henkien manaaja seisoo ovessa ja

+mulkoilee, -- tuijottaa minuun, -- ikäänkuin hän tahtoisi tutkia

+sydämet ja munaskuut... Ei, ei teidän tarvitse keriä rahtuakaan

+sukkelammin, Minka... Yhtä mielelläni antaisin teidän lyhentää

+elämänlankaani, kuin niitä onnen minuutti parkoja, jotka minulle on

+tässä suotu"... Minka ei uskaltanut katsoa ylös; hän tunsi Varbergin

+katseen alas luoduilla silmäluomillaan. Kun hän oli saapuvilla,

+niin tuli Minkaan aina tuo vastustamattoman painava tunne hänen

+vallastaan, vaikka hän olisi mielestään kuinka siitä vapautunut.

+Minka tiesi vihaavansa häntä; -- se ei ollut rakkautta! -- Mutta

+hänessä asui kuitenkin tuskallinen pelko, vavahti kaiken takana se,

+että häntä kaikesta huolimatta veti Varbergin puoleen jokin, jota hän

+ei kyennyt hallitsemaan... "Oletteko juonut kahvia, Varberg?" -- kysyi

+hän hämmentyneenä. -- Varberg hymyili omituisesti: "Ehdotan teille,

+neiti Minka, pientä ajeluretkeä alas jäälle. -- Tiedätte kyllä" --

+

+Hän istui Finslandin taa ja keinutuolissa soutaen katsoi hän Minkaa

+varmasti suoraan silmiin. Minka oli kalpea ja keri hermostuneesti.

+

+"Kaikki miehet näkyvät edellyttävän, että me naiset aina olemme

+valmiit", -- puuttui Thekla terävästi puheeseen. -- "Nyt _teidän_

+tekee mieli ajaa, -- ja siis mars matkaan!" -- "Anteeksi, rouva,

+ymmärsitte minut väärin, -- neiti Minkan puoleen minä käännyin...

+Ja teitä, neiti Minka, minä pyydän vanhemman ystävän oikeudella,

+-- jonka te kyllä tunnustatte"... hän lausui hartaasti hellällä

+lumoavalla katseella. Minka tunsi tuon äänilajin... "Minulle on

+tärkeätä, että teemme tuon retken... Ja voinhan teille sanoa syynkin,

+miksi en luovu pyynnöstäni", -- lausui hän hetken päästä, kun

+vastausta ei kuulunut, -- -- "vaikka ensin aioin ilmoittaa sen teille

+vasta ulkona jäällä... Minut on äkkiä kutsuttu osastonpäälliköksi

+pohjoiseen piiriin, enkä muutoin saa teille sanoa jäähyväisiä kuin

+nyt täällä iltapäivällä."

+

+Hän kiinnitti Minkaan kylmän, vain ikäänkuin syvältä verkkokalvosta

+tulevan vilkuttavan linnunkatseensa. Minka tunsi, että tässä nyt tuli

+välttämätön ratkaisu. Tuo katse valtasi hänet kaikesta huolimatta, ja

+hän nousi konemaisesti seuratakseen. Keriessään loput langasta hän

+kohtasi Finslandin ivallisen ilmeen, joka hiljaisella naurulla niin

+kerrassaan karkotti kaiken mystiikan. Minka taas nopeaan istahti:

+-- "Kiitos, minä en halua ajella kanssanne iltapäivällä, Varberg",

+-- hän sanoi väräjävällä äänellä. "Minä sanon nyt hyvästi", -- hän

+huudahti ja syöksyi ulos.

+

+Varberg seisoi hetkisen ikäänkuin odottaen, että hän ehkä tulisi

+takaisin. "Neidin perin lyyrillinen mieli on monen vaihtelevan

+vaikutuksen alaisena", -- hän sanoi myrkyllisesti. "No niin, -- siis

+minä vaan saan kiittää monesta hupaisesta hetkestä, jotka olen tässä

+talossa viettänyt"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Finsland oli talveksi lähtenyt jälleen pääkaupunkiin. Ja huh, --

+Minka ei ollut koskaan ymmärtänyt tuota Theklan puhetta, kuinka

+autiota ja tyhjää täällä oli harrastuksista, ennenkuin nyt. --

+Kuinka henkisesti kuollutta ja yksinäistä pohjaltaan oli janoavalle

+sielulle kaikki tämä näennäinen elämä, jossa ihmiset puuhasivat ja

+ajoivat tukkia, lankkuja ja keskustelivat rahoista ja kauppa-asioista

+uupumattomassa kiireessä, -- ja nuo ystävättäret, virkamies- ja

+tilanomistajaperheiden tyttäret, jotka vaan ajattelivat tanssia,

+kihlauksia ja koreutta, tahi halusivat Amerikkaan, kun tuli puheeksi,

+että naisten meidän aikanamme tulee olla itsenäisiä... He eivät

+uskaltaneet mitään täällä kotona -- Berthea oli kerrassaan juuri yksi

+näitä, -- liehui ja juoksi kaikkialla, minne vaan Kjel käskettiin,

+lörpötteli ja pisti nokkansa kaikkeen -- eikä oikeastaan ajatellut

+mitään muuta kuin lemmenhuolia. -- Kaikki yhtä hummausta!... Oli niin

+kuolettavan ikävä. Minka, hän tunsi täällä kotona joka polun ja tien

+ulkoa, -- joka kiven, joka kuopan ja puun -- Ja Schulteissille hän

+uskoi katkerina hetkinä koko syvän elämänkyllästyksensä.

+

+Hänelle Minka purki sydämensä, -- hänen täytyi käsittää hänen

+huoahduksensa, pukea sanoiksi, mitä hän kärsi, -- miten hän täällä

+kotona kävi voimatta laskea ainoatakaan haluansa ilmoille...

+Schulteissin täytyi lukea ne kirjeet, jotka hän sai Finslandilta,

+innostua hänen kanssaan, tietää ja nähdä, miten hän oli itkenyt sen

+tahi sen paikan kohdalla, -- arvata ja tutkia ja aprikoida, mitä

+ehkä juuri siinä tai siinä käänteessä, sillä tai sillä lausetavalla

+oli hänestä, Minkasta, tarkoitettu... Ja Schulteiss pani päänsä

+kallelleen, sipsutteli ja väänteli itseään jaaksi ja eiksi sen

+mukaan, miten aavisti Minkan haluavan, -- eiksi, vaikka hän juuri

+äsken oli kaunopuheliaasti kiitellyt ja ylistellyt samaa asiaa.

+Hän oli käynyt niin nöyräksi ja pieneksi nyt, kun hänen myöskin

+piti niellä Minkan palava innostus Finslandiin, -- hän oli, niin

+sanoaksemme, vain kaksi tuskastunutta, kiusaantunutta silmää, jotka

+salamannopeilla vilahduksilla karkasivat kiinni Minkan toivomuksiin.

+Ei kukaan häntä ymmärtänyt paitsi Schulteiss... _Se_ Minkan huoahdus

+oli palkka, Schulteissin mykkä onni, jota hän vaan odotti uudestaan

+kuullakseen ja joka sai hänen hengityksensä seisahtumaan, kun hän sen

+kuuli. Siitä virtasi häneen onnen tunto, josta hän saattoi elää monta

+päivää...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tuntui siltä, kuin olisi Kjelin menestys saanut tohtorin auliimmalle

+mielelle raha-asioissa, ja tästä mielialasta oli seurauksena, että

+hän kuitenkin jonkinmoisella myöntymyksellä kuuli Minkan puheita,

+että hänen piti päästä kaupunkiin. Ja paljon pohtelun ja monen

+epäilyksen jälkeen tuli päätökseksi, että Minka saisi matkustaa

+täydentämään musikaalisia opinnoitaan. Neiti Endresen, jonka

+johdolla hän oli soittanut monet vuodet, oli kyllä nopsa sormiltaan,

+siitä ei puhettakaan; mutta häneltä puuttui nimi ja auktoriteetti.

+Nytkös neulottiin ja leikattiin ja ommeltiin häntä matkavalmiiksi,

+kaikki mitä oli talossa neulaan kykenevää, apuna vielä erityinen

+ompelijatar. Berthean kieli kävi ahkerasti: -- "Muutoin Minka on aina

+päässyt niin helpolla, kun hän on niin huono neulomaan, -- -- ja

+yhtäkaikki hän on saanut kauniita hameita... Tuolla kävelyhameella,

+jossa on keltaiset käänteet, -- hän aikoo herättää huomiota, jos

+tunnen hänet oikein"...

+

+Minka seisoi sillä välin yläkerrassa piironginlaatikkonsa ääressä ja

+luki ainakin kahdenteenkymmenenteen kertaan runoa, jonka Finsland

+oli hänelle lähettänyt ja jonka nimi oli: "Minka". Hyräillen hän

+myöskin hieman peilissä tarkasti ylistettyä ruskeata kauneuttaan,

+ennenkuin hän pani kirjeen takaisin laatikkoon. Ulkona käytävässä

+hän tapasi Schulteissin ja katsoi häneen rohkean salaperäisesti

+hymyillen, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku riemullinen ajatus,

+jota hän vaan ei tahtonut lausua julki. Endre oli kerran tuon ilmeen

+pukenut sanoiksi: "Kun Minka kävelee ja nauttii itsestään, ikäänkuin

+imien sokuripalaa"... Hän nautti siitä, että sai Schulteissin yhä

+enemmän korviin saakka onnellisesti hymyilemään, ja kuvasteli itseään

+tutunomaisesti hänen katseessaan. Hänet täytti nyt kokonaan se aate,

+että hänen tuli toteuttaa elämä naisellisena mahtihenkilönä, --

+niinkuin Finsland oli lausunut: -- säteillä ympärilleen ja vaikuttaa

+kauneudella.

+

+"Lauvantaina minä lähden kaupunkiin, Schulteiss"... "Niin, hyvä

+Jumala, -- minä en uskalla ajatellakaan, neiti Minka, kuinka

+ilottomaksi ja pimeäksi täällä käy... Aurinkoni silloin laskee...

+Kun tiedän, ettette enää käy näissä portaissa, -- ettei kätösenne

+enää sivele tätä kaidepuuta"... "Niin, Schulteiss, tuskinpa tapaan

+enää toista, jonka kanssa voisin puhua niinkuin teidän kanssanne,

+-- yhtä rikasta hengeltään. -- Ja te olette aina käsittänyt minut,

+Schulteiss." -- "Onko totta, neiti Minka! -- Niin, minä olen nähnyt

+ja riemuinnut jokaisesta taimesta, joka on teissä orastanut. Te

+olette olleet kuin puutarhani -- kauneusmaailmani. Te olette" --

+"Muistakaa, että jos ulkona maailmassa voitan jonkun voiton, niin

+te olette minut siihen varustanut. -- Nähkääs Schulteiss, minä

+tahdon seurata luontoani --. Minä tahdon elää, -- tietää, että

+inspireeraan niitä, joilla on voimaa ja kykyä nostamaan oikeat

+purjeet ja uskaltamaan niitä käyttää. Sitä minä tahdon, -- minä

+sanon sen teille, en kellekään muulle, -- minä tahdon purjehtia

+maailmaan naismerirosvona!" -- hän huusi ja pui koketisti nyrkkiään

+Schulteissille. "Olen isälle ja äidille sanonut, että tahdon jatkaa

+musiikkiopinnoitani, -- pitäähän aina olla jotain, jota sitä on.

+Mutta oikeastaan minä aion ja tahdon elää ja vaikuttaa Minka

+Baarvigina, -- olla ennakkoluuloista huolimatta; ne olkoot minulle

+kuin oljenkorsia. -- Ehkä te vielä"... Minka hymyili mystillisesti,

+-- "jonain kauniina päivänä saatte kuulla konsertti- tahi

+varieteelaulajattaresta, jonka nimi on", -- hän naputti rintaansa --

+"jonka nimi on -- Minka... Isän ja äidin vuoksi emme siihen lisää

+Baarvigia --. Minä vaan sanon, että ehkä --. Ennen kaikkea täytyy

+koettaa näyttää itseänsä, -- päästä esiin ja näkysälle, jos mieli

+vaikuttaa -- --. Ja sitten -- ja sitten" -- hän lumosi Schulteissin

+valkeilla hampaillaan, -- "alkaa Minkan historia, -- elämä -- elämä

+-- elämä -- Schulteiss. Hän ei rupea armoille, eikä mene naimisiin

+niinkuin -- Thekla tuolla sahalla" --

+

+Schulteiss ei tiennyt mitä hän oikein sanoisi; hän yritti

+varovaisesti...

+

+"Tiedättehän te, ei ole ketään, joka siihen määrin kunnioittaisi

+ja arvostaisi suurta rohkeuttanne ja itsetuntoisuuttanne, tahi

+joka uskoisi teidän niin sanoakseni synnynnäiseen oikeuteenne itse

+saavuttaa harvinaista ja erinomaista... Te olette luonnon onnistunut

+luoma, joka voitte pakottaa kaikki ihailemaan... Mutta samoin

+kuin minä, huolimatta siitä vaarasta että väärin käsittäisitte

+vaikuttimeni, varotin teitä insinööri Varbergin petollista viehätystä

+vastaan... täytyy minun nytkin uskaltaa vedota syvään terveeseen

+vaistoonne varottaakseni, -- varottaakseni -- minun täytyy sanoa

+se, teitä jotenkin vähäpätöisen, vaikka itsestään hurmaantuneen

+runoilijan häikäiseviä kuvitelmia vastaan." -- "Enkös arvannut, --

+enkös teistä huomannut, -- siinä nyt kuultiin... Te olette niin

+kade, että se oikein rumentaa teitä." -- "Sen herran erikoisala on

+kangastusten luominen", -- intoili Schulteiss isoäänisesti. "Samoin

+kuin kaikki vähempilahjaiset runoilijaluonteet sekoittaa hänkin

+todellisuuden ja ihanteet, -- olin vähällä sanoa, -- hän syö ja juo

+ja pitää korkealle lentäviä puheita, mutta hänen runonsa, -- ovat

+usein varsin keskinkertaista kyytipolskaa... Te olette ihanteellinen

+luonne, Minka. Teillä on se korkea lahja, että voitte antaa lumota

+itsenne sielun ihanuuteen -- minä rukoilen -- minä rukoilen teitä"...

+hän huusi --. "Oi Minka, -- te jolla ihanuudessanne _on_ todellisuus

+-- joka itse _olette_ runsasvärinen sykkivä runo, -- mitä kaipaatte

+te niin vähäpätöisen henkilön henkisiä tuulentupia!"

+

+"Hyi, Schulteiss, te katsotte ihan myrkkyviheriäisenä jokaista, joka

+vähänkin minua ymmärtää, -- siihen muka ei ole oikeutta kellään

+muulla kuin teillä... Ja juuri nyt, kun minä niin suuresti tarvitsen

+tukea -- kehotusta ja rohkeutta ja reippautta, -- nyt... Sitä en

+koskaan anna anteeksi, -- että juuri kun minä uskoin teistä niin

+paljon, -- niin ette te kuitenkaan voinut pitää kurissa itsekästä

+pikkumaista kateuttanne vaan teidän piti sylkeä siihen runoon, jonka

+Finsland on minulle kirjoittanut --. Niin, se teissä nyt pistelee, --

+minun ei olisi pitänyt ensinkään näyttää sitä teille"... "Minka, --

+neiti Minka", -- puhkesi Schulteiss valloilleen, -- "antakaa minun

+vaikka vaan maata porraspäässänne kuin talonkoira! Minä nuolen

+teidän ystävienne kättä, -- vaikka samalla tuntisin kuoleman

+kurkussani" -- --

+

+"Minusta aina on niin vaikeata, kun te käytätte itseänne tuolla

+tavalla, Schulteiss --. Sehän tekee minulle kerrassaan mahdottomaksi

+keskustella teidän kanssanne mistään... Mutta nyt täytyy

+minun rientää alas koettamaan kävelyhamettani --. Se on aivan

+uudenaikainen, sen saatte uskoa. Iltapäivällä saatte nähdä sen

+päälläni, kun se on valmis. -- -- Niin sitten tiedätte, miltä minä

+näytän, kun kävelen siellä kaupungissa", -- hymyili Minka.

+

+

+

+

+VIII.

+

+

+Keskellä tulva-aikaa sai Lautta-Lassi paljon työtä. Milloin tuli

+kääsit, milloin jigi tai rillat, jotka oli vietävä yli, tai oli

+toisella rannalla huutamassa piirikuntalaisia -- lauttauspäälliköitä

+-- liikemiehiä -- jopa suurin heistä kaikista, itse Jon Vaaler,

+joka hiljakkoin oli perustanut suuren höylyytehtaan. Välkkyvillä

+kuraisilla teillä pyörivät rattaat, niin että rapa räiski pyöristä.

+Pyörähdettiin portista pihaan pienelle ehtoopäivävistille tai

+iltabostonille. Maatapanon aikaan täytyi Lautta-Lassin lähteä

+jälleen ulos. Siellä niitä seisoi virran toisella puolen kaksittain,

+kolmittain luikkaamassa; usein hän ei saanut rauhaa kuin vasta kello

+yhden ja kahden aikaan yöllä.

+

+Piirissä oli vilkas liike, -- puuhaa säästöpankin yleisen kokouksen

+vuoksi, joka oli pidettävä lauvantaina kuudestoista päivä kesäkuuta.

+Ei ollut mikään salaisuus, että nyt täydellä todella aiottiin

+kukistaa vanha johtokunta. Etupäässä Kjelin vaikutuksesta oli parina

+kolmena viimeisenä vuonna yhä useampi ja useampi ruvennut niihin

+asioihin, joita uudet metsänkäyttötavat olivat tuoneet mukanaan,

+-- panivat rahansa paperitehtaisiin, sahoihin, höylyytehtaihin...

+Joutuikin piirissä uusi aika jo käymään kovin kourin kiinni vanhaan.

+Ja yhteinen tunnussana oli, -- että piti saada säästöpankissa luottoa

+ja sitten lainoja ja etuantirahoja.

+

+Kjel pysyi tähän aikaan tunnollisesti poissa pitäjän bostoni- ja

+vistipöydistä. Hän kuljeskeli edes takaisin lauta- ja lankkupinojensa

+keskellä, jottei häntä syytettäisi agitatsioonista. Tuon tuostakin

+pysähtyivät ajoneuvot hänen ovensa eteen, -- joku, joka toi tietoja

+äänistä, tahi joku, jonka mielestä juuri nyt oli sopiva tilaisuus

+pyytää todistusta maksukyvystään saadakseen kaupungista lainan. Eikä

+ollut Kjel kuuro tämmöisille pyynnöille, vaikka hän antoikin rukoilla

+itseään koko joukon. Paraiksi harmistunut valitus, että liikemiehelle

+oli kerrassaan mahdotonta saada lainaa piirin omasta säästöpankista,

+riitti hyvästi hänen taivuttamisekseen; tuommoinen todistus kävi

+yhdestä äänestä. Saattoihan myöskin tapahtua, että Kjel sopivalta

+mieheltä pyysi pientä vastapalvelusta johonkin paperiin, joka kovin

+äkkiarvaamatta oli tullut hänen niskoillen. Hän yleensä käytti

+esteettömästi kaikkien niiden asioivain nimiä, joiden rahaluotto

+piirin ulkopuolella riippui hänen suosituksistaan. "Yksinkertainen ja

+selvä asia", -- saattoi hän sanoa sydämellisen arastelematta -- "jos

+te autatte minua, niin autan minä teitä kaupungissa."

+

+-- -- Kjel tallusteli konttorin ja lautapinojen väliä...

+Arkihuoneessa istui tohtori Stenvig tänäänkin, tapansa mukaan, ja

+piti esitelmää. Jos mikään sai Kjelin keskeyttämään vapaaehtoisen

+arestinsa ja käskemään mustan valjaisiin, niin ainakin se, kun nuori

+tohtori heiskale poikkesi taloon ja alkoi parantaa ihmiskuntaa

+kehdosta pitäen yhdessä Theklan kanssa. -- Helkkari sitä hengen

+kehitystä... Thekla oli oikein hermostunut ja pahalla päällä

+odotuksesta, kun tohtori jonakin päivänä ei poikennutkaan heille

+meno- tahi paluumatkallaan... No jo vihdoin hän teki lähtöä...

+Ja Thekla tuli ulos hänen kanssaan -- "Hyvästi -- hyvästi", --

+haukotteli Kjel.

+

+Kun kääsit olivat vierineet pois, niin lähti Thekla -- merkillistä

+kyllä -- nousemaan tohtorinmäkeä Elvsaetiin... Kjel astuskeli

+verkalleen perässä...

+

+Kun he molemmat olivat tulleet arkihuoneeseen rouva Baarvigin luo ja

+Thekla oli asettunut mukavasti istumaan, niin hän alkoi: "Minulla

+on sinulle tänään eräs asia, rouva Bente, -- tarkoitan, että seudun

+vaimot ja äidit yhteisesti kääntyisivät tohtori Stenvigin puoleen ja

+pyytäisivät häntä kunnan tuvassa pitämään esitelmän lasten hoidosta

+ja terveysopista. -- Siinäkin asia, joka kaipaa reformia... Sen, joka

+kerran on syventynyt siihen, miten nurjaa pienten lasten hoito on,

+-- se on nimittäin suoraan sanoen ihmisen murhaamista, -- sen täytyy

+pitää nykyistä tilaa kerrassaan puolustamattomana. Tässäkin piirissä

+aljettakoon tehdä työtä yhteiskunnallisten parannusten eteen...

+Rouva Bente Baarvig, sitä nyt pyydän, kirjoittaa luonnollisesti

+ensimmäisenä nimen luetteloon, jotta asia saadaan oikein käyntiin."

+-- "Anna nyt anteeksi, Thekla, -- etkö tahdo riisua hattua päästäsi.

+-- Mutta minulla on itselläni ollut lapsia, ja minulla on myös

+käsitys siitä, mitä mieltä mieheni on pitkällisen kokemuksensa

+nojalla, enkä voi sanoa, että juuri olen taipuvainen kaikkiin

+hra Stenvigin uusiin teorioihin, -- ne kaikuvat minusta hieman

+kirjatuoreilta, ne nimittäin, jotka olen kuullut. -- Huomaat kai

+sinä, etten minä ole oikea henkilö juuri tähän ryhtymään."

+

+"Minun täytyy tunnustaa", alkoi Kjel, -- "minun täytyy tunnustaa,

+-- se veitikka... tohtori nimittäin. Minä oikein ällistyksellä

+katson kaikkea tätä... Niin, eikö se ole julkeata, -- kerrassaan

+hävytöntä -- että hän tahtoo tehdä piirissä itsensä hyväksi

+reklaamia virkaveljensä, -- kilpailijansa talosta. Samahan olisi

+minun ja säästöpankin laita, -- jos minä pyytäisin tirehtörin vaimoa

+kirjoittamaan nimensä listaan semmoisen kokouksen pitämiseksi, jossa

+pidettäisiin esitelmiä häntä vastaan? -- Humbugia, reklaamia!...

+Hyi helvetti, -- näethän sinä itse, Thekla"... "Kyllä, kyllä minä

+näen sahajauhoja, -- ja sahajauhoja -- ja paljaita sahajauhoja...

+mutta en sijaa ajan aatteelle" -- puhkesi Theklasta kolkosti. --

+"Ei, ei, ei, kuuleppa nyt Thekla, -- etkö sinä voi kuulla, --

+minähän vaan tarkoitan, että hän käyttää hyväkseen sinun harvinaista

+älyäsi korkeampiin harrastuksiin --. Niin, Thekla on suurenmoinen

+äiti... Ja jos minä rikastun, niin ei pidä sinulta puuttua varoja,

+millä vaikuttaa. Minua saat sinä Thekla sitten kiittää, etkä ketään

+muuta, siitä ettet jää aatteinesi tyhjään huoneeseen huokailemaan...

+Lauvantai-iltana kuudentenatoista päivänä olen minä varmasti

+säästöpankin tirehtöri"... Rouva Baarvig säpsähti -- "Ihan varmasti,

+niin totta kuin elän, äiti. -- Ja", -- lausui hän liikutuksen

+valtaamana, kun lähti ulos huoneesta, -- "kun sitä ei muuta ajattele,

+kuin rakentaa sinulle kultatuolia, Thekla, -- kantaa sinua sillä,

+niin voisit sinä antaa vähän arvoa minunkin työlleni"...

+

+Rouva Benten kasvoihin tuli melkein kova ilme ja hän pysäytti

+Theklan, joka solmi hattunsa nauhoja mennäkseen. "Kuules Thekla, --

+kun nyt kerran olet täällä, niin pyydän sinua vähän istahtamaan ja

+kuulemaan minua. -- Vähän varotuksen tapaista... Mutta älä suinkaan

+pane sitä pahaksesi."

+

+Thekla katsoi häneen ällistyneenä, puoleksi harmistuneena ja

+arvaavana.

+

+"On asioita, joita mieluimmin pitää itsekseen ja jättää niin pitkään

+kuin suinkin. Mutta minä luulen, ettei ole ketään, joka voisi sanoa

+tämän sinulle niin suoraan kuin minä, joutumatta väärin ymmärretyksi.

+-- Tarkoitan Stenvigiä." -- "Enkös arvannut!" -- "Tahdon sinulle

+suoraan sanoa, että olen huomannut niin monta ihmeellistä hymyä

+ja salaista kuiskausta, että minun mielestäni pitää kertoa siitä

+sinulle."

+

+Thekla mittasi silmillään rouva Baarvigin pariin kertaan kiireestä

+kantapäähän, tutkivana ja hieman hämillään, että tuommoistako ja

+häneltä... "Minä en ensinkään välitä siitä, mitä ihmiset suvaitsevat

+minusta ajatella tahi puhua. Ystävyys, joka lepää niin monilla ja

+lujilla harrastuksilla, kuin minun ja Stenvigin, ei voi ottaa lukuun

+kylänlörpötyksiä... Jokainen henkinen väli miehen ja naisen välillä

+on väärinymmärrykselle altis -- saatikka sitten --. Minä vielä

+sanon, rouva Bente, niin kauan kuin niin monet kehittymättömillä

+talonpoikaiskäsityksillä katsovat kaikkea, joka koskee kehittyneempää

+nykyajan elämää... Minä vaan en olisi odottanut kuulla sitä juuri

+tältä taholta." --"Niin, minä nyt olen sitä mieltä, että vaimon tulee

+miehensä ja itsensä vuoksi karttaa varjoakin." -- "Sitä mieltä en ole

+minä. Ja jos Kjel on tämän toimeksi antanut, niin pyydän vaan, ettei

+asioihimme sekaannuta, -- anteeksi, että olen näin suora." --

+

+"Kjelillä ei ole mitään sen kanssa tekemistä, mitä nyt puhun, sen

+voin sinulle vakuuttaa. Mutta kun varotan sinua, niin tapahtuu se sen

+vuoksi, että minun mielestäni näillä talonpojillakin, joksi meitä

+kutsut, on oikeutensa." -- "Mitä tarkoitat sinä, rouva Baarvig?" --

+"Sen kohta sanon. -- Kun vaimon sydän ja ilo, hänen myötätuntonsa

+ja henkiset harrastuksensa eivät ole hänen miehensä, vaan jonkun

+toisen luona, niin tuntuu kaikista terveistä ihmisistä, että tässä

+jotain horjuu, -- vaikka olisi kuinka vähän vivahdusta siihen, mitä

+jokapäiväisessä elämässä kutsutaan uskottomuudeksi. Pääasia on, että

+miestä petetään siinä, mikä on suhteen pääasia, sen ydin, -- että

+hänelle jää paljas kuori. -- _Se_ se alkaa täällä tuntua, Thekla, --

+minäkin puhun suoraan."

+

+"Eikö sitten minulla ole ihmisoikeuksia? -- Näkeehän jokainen,

+kuinka harrastuksia vailla -- kokonaan, käsitystä puuttuva -- Kjel

+on kaikessa muussa paitsi kauppa-asioissa, -- ja että hän minulle ei

+_voi_ korvata mitään." -- "Miksi otit hänet, Thekla, kun niin hyvin

+tiesit, ettei hänen ilonsa koskaan olisi sinun ilosi?" -- "Älkäämme

+tunkeutuko olemassa olemisen ikuisen taistelun lakeihin, rouva

+Baarvig -- --. Mutta tarkoitus on siis", -- sanoi hän mahtipontisesta

+nyökäyttäen päätään, -- "ettei minulle edes saa jäädä oikeutta

+henkisten harrastusteni viljelemiseen --. Minun pitää kuolla näihin

+sahajauhoihin -- --. Mutta lausuakseni suoraan julki ajatukseni, --

+minä puolestani aion polkea jalkani alle kaikki nuo poroporvarilliset

+ennakkoluulot, -- -- enkä tunnusta mitään lakia -- en mitään --

+paitsi oman vapaan itsetuntoni... Minun siis täytyy tyytyä siihen,

+että rouva Baarvig hylkää pyyntöni", hän sanoi ja lähti. -- --

+

+-- -- Ylhäällä keltaisessa salissa liehui jälleen tänä yönä

+kynttilä... Lopulta se jäi liikkumattomana seisomaan suuren maalatun

+pöydän kulmalle. Siitä pitäen kuin rouva Bente tänään oli ottanut

+puheeksi miniän suhteet, kuohui ja aaltoili hänessä levottomuus...

+Hän ei ollut voinut taistella virtaa vastaan, -- ei hyvissä ajoissa.

+Laimentaa Kjelin pilviä pitävää innostumista Theklaan, vaikka hän

+oli nähnyt yhtä selvästi kuin nyt, kuinka huonosti he sopivat

+yhteen, minne sitä jouduttaisiin ja kuinka onnettomaksi tämä liitto

+välttämättä kävisi. Oli ikäänkuin Kjelin huimaava mielikuvitus

+olisi saanut jonkinlaisen omistamisvillin kaikkea kohtaan, joka

+vaan oli korkeammalla, kuin hän ylettyi, -- olipa asia sitten

+ihanteellista taikka rahallista laatua... Poika parka, -- hänen oma

+personallinen onnensa -- se oli auttamattomasti pilattu. Hänellä oli

+edessään paljasta nujerrusta, jota yhä jatkuisi ja jatkuisi Theklan

+keinotekoisen teoriarakennuksen painon alla... _Sen_ huimauksen --

+sen erehdyksen -- hän saisi maksaa viimeiseen ropoon.

+

+Mutta se toinen asia, joka huuti melkein vielä kovemmin kuin tämä,

+-- joka oli väijynyt hänen päällään koko päivän yhä kasvavana,

+uhkaavana, kauheana perheonnettomuutena, -- se oli Kjelin varma

+vakuutus, että hänestä tulisi säästöpankin tirehtöri. Se yllätti

+hänet kuin ukkosen jyräys. Hän näki... ne luvut, jotka nyt

+nousivat tuhansiin, nousisivat vastedes kymmeniin tuhansiin...

+paisuisivat kuin huimaava tulva sadoiksi tuhansiksi... Ja kukistus

+olisi mitattava aivan toisella mitalla: -- ylinäkemätön meri

+velkaa, onnettomuutta ja häpeätä --. Baarvigin nimeä kirottaisiin,

+huudettaisiin yli koko maan -- --. Hän seisoi kalpeana ja jäykkänä

+kynttilän edessä, huulet vavahtelivat tuon tuostakin, sen mukaan kuin

+hän puhui tahi vastasi itselleen. -- --

+

+Kjel sukelsi muistoon tuona leveäselkäisenä, reippaana poikana,

+joka oli ensimäinen suksilla ja painisilla ja joka niin nopeaan

+selvisi läksyistä lukematta niitä, mutta nyt kulki mielettömän

+vilkkaana ja osottaen omituisen voittavaa levollista paksua

+hyvänsuovaisuuden kuorta, ikäänkuin lihava siveellistä vesitautia

+sairastava... Ensimmäinen, jota hän petti -- kesken kaikkia

+itsetietoisia kepposiaan -- olihan itse. Hän upposi illusiooneihinsa,

+-- ei _uskaltanut_ ajatella muuta, kuin että hän nyt oli sillä

+suurella, leveällä tiellä, joka vei rikkauteen -- ja että mitä

+tiellä oli esteitä, ne vain antoivat hänelle tilaisuutta ilolla ja

+tyytyväisyydellä osottaa hyvää päätään... Bente katsoi ja seurasi

+hänen kasvojaan, kuinka ne vuosien kuluessa olivat muuttuneet, --

+Kjel oli saanut tuon nopean, väjyvän, pohjalta pelokkaan vilahduksen

+silmäpieliin... Hän oli ennen yhtä mutkaton, lyhyt ja suora kuin

+Massi, -- tyttönen, joka nyt makasi tuolla sisällä, nukkui ja uskoi

+niin levollisesti isään ja äitiin ja heihin kaikkiin -- paitsi ei

+Bertheaan, -- ja sitten aina kysyi Minkasta ja ihmetteli häntä -- --

+Tämä pani itkemään verta -- -- Baarvig, Baarvig, Baarvig parka...

+Mutta se ei saanut tapahtua, että Kjel nyt saisi säästöpankinkin

+huijauksiinsa. Se ei saanut tapahtua, vaikka hänen sitten pitäisi

+huutaa, että poika oli vararikon partaalla... Siinä se oli

+onnettomuus ja turmio, että Kjel silloin sai vanhan Arne Bergersenin,

+jonka kaikki tiesivät varovaisuuden perikuvaksi, suostumaan tuohon

+metsäyhtiöönsä... Sen nimen avulla sai Kjel sitten kaikki muut asiaan

+sekaantumaan, niin että hän kerrassaan saattoi kohota suuren liikkeen

+johtajaksi ja toimeenpanijaksi, -- ja sai aikaan kaikki nuo uudet ja

+kokemattomat yritykset.

+

+Bentelle alkoi hämärtää jotain tuuman tapaista... Hän istui siinä,

+mietti ja punnitsi ja tuijotti kynttilän liekkiin, katsoi miten

+sula steariini paisui kukkuralle ja rupesi vuotamaan yli reunan --...

+Vanha varovainen Arne Bergersen oli ehdottomasti yksi niistä

+seudun parista, kolmesta, joiden ääni vaikuttaisi ratkaisevasti

+yleiskokouksessa. Jos hän ajaisi Bergersenin luoksi ja uskoisi

+hänelle, kuinka epätoivo hänet valtaisi, jos Kjel valittaisiin

+säästöpankin tirehtoriksi? -- Entä millä perustuksella?... Hän ei

+sanoisi mitään perustetta -- paitsi sen, että hän piti Kjeliä aivan

+sopimattomana tuohon toimeen, -- että se kääntyisi hänelle suorastaan

+onnettomuudeksi.

+

+"Ei auta muu, Kjel", -- mutisi Bente jäykkänä, kivettyneen

+näköisenä... "Se on petosta --. Mutta minä olen suoraan sanoen

+äiti, jonka on pakko tappaa omat lapseni -- --. Ja", -- hän ojensi

+uhkaavana kättään, niin että varjo näkyi seinällä, -- "ellen uskoisi,

+että jo _olet_ vararikkoinen -- että häpeä on tullut... niin

+juoksisin maantielle huutamaan, että poikaani Kjeliä, keinottelijaa,

+varokoon jokainen" -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Berthea oli ennen joulua purkanut kihlauksensa tullivirkamies

+Valentinsenin kanssa ja oli nyt salakihloissa kauniin Schölbergin

+kanssa, joka oli kirjurina tuomarilla. Hän piti yleensä omia

+tuttavuuksiaan ja suhteitaan kodin seurustelupiirin ulkopuolella.

+Pitäjällä ei tapahtunut sitä, mikä ei olisi häntä huvittanut, --

+kihlauksia ja avioliittoja, ryöstöjä tai perheriitoja, ja hän oli

+hyvästi perehtynyt agitatsiooniin Kjelin puolesta ja häntä vastaan

+ynnä kaikkeen, mitä pitäjällä puhuttiin siitä asiasta. Anna Lundin

+kautta oli hän myöskin saanut paljon paremmat tiedot sekä Endrestä,

+joka paraillaan harjoitteli kuningas Learia, Hamletia ja suuria

+luonnerooleja, että Minkasta, kuin mitä näiden kirjeistä kotiin

+kävi ilmi... Minka kerrassaan hurmasi ne kaikki, -- oli yhdessä

+Finslandin, runoilijain ja taiteilijain kanssa kaiket päivät, --

+milloin joku maalasi hänet, milloin joku hänelle kirjoitti runoja...

+Pitävät häntä niin mystillisen intresanttina, kirjoittaa Anna... Ja

+teaattereissa ja varieteissa he olivat alinomaa. Mutta siitä kaikesta

+ei heidän kirjeissään ollut hiiskaustakaan.

+

+Ja Schulteiss kävi ja nuuski postin ja kaikki mitä Minka kirjoitti;

+ja hänen täytyi nyt alentua ottamaan Berthea uskotukseen...

+

+"Nähkääs Berthea", sanoi hän salaperäisesti, -- "sisarenne ei ole

+mikään negatiivinen maahan repivä personallisuus. Hän on jotain

+positiivista, -- voimalähde --. Sointua ja virettä, runsautta ja

+tarmoa saa kaikki, mihin hän vaan maneetin tavoin koskee, -- ehe, --

+sula vastakohta sahan rouva Theklalle -- --. Ennen vetivät _häntä_

+muut, -- nyt hän kohoo ja kehittää voimansa... Nyt hän nousee, ylenee

+synnynnäisen luonteensa kautta _heidän_ ylitsensä... Nyt hän panee

+muiden voimat toimintaan, -- soittelee niitä joka nappulasta kuin

+pianoa. -- Hän ei enää antaudu kenellekään, -- vaan inspireeraa, saa

+heidät vaan kaikki väräjämään, kehittymään täysiäänisiksi kunkin

+oman luonteensa mukaan -- --. Se on hänen ylevä kutsumuksensa, minä

+tiedän sen, -- kuullut sen häneltä itseltään... Mutta hän ei antaudu

+kenellekään, -- se se on parasta -- se on pääasia... Eikö totta,

+neiti Berthea", -- kysyi hän äkkiä rukoilevana, -- "mutta itse hän

+ei antaudu kenellekään, -- ettekö usko tekin niin, -- ettekö usko

+tekin niin?"... hän koetti arvata Berthean silmistä -- "Siihen on hän

+liian ylevä", -- lausui Schulteiss sitten ratkaisevasti ja kääntyi

+kantapäällään, --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Ei ollut enää kuin pari päivää yleiskokoukseen, joka piti pidettämän

+lauvantaina.

+

+Tohtori Baarvig kieltämättä oli melko lailla jännityksessä, -- hän

+oli tuntevinaan, että ilma oli täynnä kovaa sotaa... Tosin hän ei

+koskaan puuttunut senkaltaisiin asioihin, oli periaatteellisesti

+lääkäri eikä mitään muuta kuin lääkäri taloissa käydessään, -- eikä

+muutoin kovin suuresti harrastanut uutisjuoruja. -- Mutta hän olisi

+tehnyt sydämestään rosvojen pesän, -- ellei hän tällä kertaa olisi

+ollut mukana... Eikä tosiaan ainoastaan Kjelin vuoksi. -- Nuo vanhat

+peruukit olivat tosiaan kelpo sysäyksen tarpeessa, niin että

+puuteri tupsahtaisi... Kielsivät melkein kokonaan piirin säästörahat

+vasta raivatuilta liikeurilta, -- pakottivat liikemiehiä lainaamaan

+muualta korkeampaa korkoa vastaan... Hän aikoi taipua siihen

+mielipiteeseen, että täällä kyllä kaivattiin Kjelin moista miestä

+kääntämään säästöpankin peräsimen toisaalle -- --. Mutta se sikseen...

+

+Hän teki Herra tiesi kuinka monennen kerran näinä päivinä lattialla

+käänteen pysähtyen tuohon samaan loppuajatukseen, kun Kjel tuli

+sisään kalpeana ja hätäisenä. Hän heittäytyi tuolille, jäi siihen

+äänettömänä istumaan ja tuijotti.

+

+"Onko hullusti säästöpankin laita?" -- kysyi tohtori terävästi.

+

+Kjel istui mykkänä.

+

+"Jaa-a, ei pidä liian helposti luottaa siihen, että kaikki onnistuu."

+

+Kjel pudisti päätään, niin että tohtori ymmärsi arvaavansa turhaan...

+"En minä sano, että asiat ovat hyvinkään päin", -- puhkesi Kjel

+puhumaan. -- "Piru itse on päässyt irti... Kaikki järjestyksessä --

+ehdoton äänten enemmistö --. Se asia oli niin varma, että se oli

+niin sanoakseni taskussani aina tähän iltapäivään asti, jolloin

+sain tämän kirjeen. Arne Bergersen ei tahdo uudistaa, -- ei tahdo

+ruveta enempiin sitoumuksiin metsäyhtiön edestä... Hän suorastaan

+asettaa tuolin ovemme eteen, vaatii suoritusta ja tahtoo päästä koko

+liikkeestä, peruuttaa takuunsa. Ja ellen nyt heti saa hänen sijaansa

+maksukykyistä nimeä, niin olemme lauvantaina velallisia, jotka emme

+ole täyttäneet sitoumuksiamme säästöpankkiin. Pankki on myöntänyt

+rahat sitä takuuta vastaan, -- kaikkien meidän yhdentoista nimiä

+vastaan -- Ja sitten, -- hyvästi herra tirehtöri --. Ei kunnolla

+käy päinsä edes esittää minua siksi. Se on vasta halpamaista. Juuri

+edellisinä päivinä, niin ettei minulla olisi aikaa hankkia uutta

+nimeä... Niin häpeämättömästi suunniteltu, sillä hän kyllä tietää,

+että jos minä lähden matkaan värväämään uutta takaajaa, niin on siitä

+vaan seurauksena, että metsäyhtiön rahaluotto tulee keskustelun

+alaiseksi... Jos se olisi tapahtunut edes seuraavana päivänä, niin

+olisin siinä paikassa saanut vaikka kolme hänen sijaansa. Mutta juuri

+nyt" -- -- Kjel tuijotti synkkänä lattiaan.

+

+"Eikä vaaraa ole minkäänlaista -- -- luotettavat ja hyvät asiat

+kaikin puolin... tulevana vuonna viidenkymmenen prosentin voitto,

+ja sekin niukasti laskien -- Siinä seisovat takaajina yksi kaikkien

+ja kaikki yhden edestä, yksitoista miestä -- --. Niin, mutta eihän

+tässä ole muuta neuvoa, täytyy luopua taistelusta, -- vaikka se onkin

+raskasta", -- huokasi hän... "Yksi yleiseen pitäjällä tunnettu nimi

+riittäisi -- -- Jos minulla vaan olisi se paperissa maanantaihin

+tai tiistaihin asti, niin sitten hän jälleen pääsisi siitä irti",

+-- huudahti Kjel; -- "mutta nyt -- Niin niin, tappio on tappio -- --.

+Täytyy lähteä, kaikesta huolimatta, heti matkaan uutta nimeä

+kerjäämään, -- ja tirehtörin paikka saa mennä minun nokkani ohi --"

+

+Iltahämärässä ei vähään aikaan vaihdettu sanaa, tohtori käveli edes

+takaisin ja jäi ikkunan luo seisomaan... "Niin, on se raskasta, Kjel,

+-- minä myönnän sen."

+

+Kjel otti taskustaan nenäliinan ja kuivasi silmiään, niisti

+nenäänsä...

+

+"Kuules, Kjel", -- sanoi tohtori matalalla äänellä, -- "sinä et

+koskaan pidä minulle antamaasi sanaa." -- "Tiedäthän sinä hyvästi,

+isä -- että jos tiukka tulee, niin -- _Voisiko_ minun nimeni

+selvittää tämän asian?"

+

+"Paljon vähempikin", -- huudahti Kjel, -- "kunhan vaan olisi nimi,

+joka pitäjällä tunnetaan". --

+

+"Tahdotko antaa minulle pojan sanasi -- ettet minua sekoita mihinkään

+-- --. Annatko minulle rehellisen sanasi, että olen paperista vapaa

+maanantaina tai tiistaina -- mieluimmin maanantaina, -- niin saat

+siihen minun nimeni... Saat siihen nimeni, poikani -- jotta pääset

+tirehtoriksi nyt, kun asia on sinulle niin paljon arvoinen."

+

+Kjel niisti nenäänsä... "Koska sinä tarjoot sitä, isä... Siinä teet

+oikein kauniisti... Minä en unhota sitä koskaan!" -- "Mutta älkäämme

+sanoko siitä äidille mitään -- ei mitään äidille, Kjel... Hän, hän,

+hän, hän hermostuisi siitä liaksi -- -- Tuo tänne paperi, niin on

+se tehty -- minä saattaisin ehkä ruveta katumaan", -- sanoi hän

+hätäisesti.

+

+

+

+

+IX,

+

+

+Syyskuun päivä oli tyven ja kirkas, lehdet olivat varisseet, mutta

+vielä näkyi siellä täällä keltainen koivu tahi veripunainen haapa

+alhaalla virran rannalla, ja virta juoksi kiiltävin peilipinnoin

+talojen ohi... Maantieltä kuului iltapäivällä pyöräin jyrinää, joka

+kajahteli mäkilöistä. Kjel tuli. Hän nakkasi ohjakset renkipojalle ja

+riensi isänsä luo.

+

+"Tämä nyt on neljäs sana, jonka olet minulle lähettänyt --. Sahalla

+saattaa väki alkaa vähitellen uskoa, että nyt on mitä hyvänsä

+tapahtumassa. Tiedänhän minä hyvästi, että se on tuo nimesi, jota

+sinä nyt tahdot takaisin, -- tuossa paikassa... ja sinä _saat_

+sen takaisin. Mutta älä nyt vaadi enempää kuin ihminen voi" --

+"Enempää kuin ihminen voi", -- pauhasi tohtori, -- "eikö nyt ole

+kulunut kaksi kuukautta siitä päivästä, jolloin minun piti saada

+hyvä nimeni takaisin, -- kaksi kuukautta, joista jokainen päivä on

+ollut minulle kidutusta, Kjel! -- jokainen päivä, sanon minä" -- --

+"Mutta isä, etkö voi kuulla", huuti Kjel. -- "En, minä en tahdo

+kuulla, minä tahdon nimeni takaisin... Niin, kahteen kuukauteen en

+ole voinut ajaa ulos pitäjälle ainoanakaan päivänä ajattelematta,

+että nyt tietää yksi ja toinen jo tohtori Baarvigin luiskahtaneen

+metsäkeinotteluihin, -- antaneen nimensä kauppoihin, jotka nousevat

+parikymmentä kertaa hänen varainsa yli."

+

+"Niin aina, ja vaara pyörii, että hän sillä ansaitsee ennen ensi

+vuotta parituhatta." -- "Suu kiinni, Kjel -- kuuletko, -- suu kiinni,

+taikka jumaliste" -- hän kohotti kättään. "En ainoanakaan päivänä

+niistä kuudestakymmenestä ja kolmesta, -- minä olen pitänyt lukua

+päivistä ja öistä myös, -- ole voinut katsoa äitiäsi silmiin -- Minä

+kartan häntä. Me, jotka olemme eläneet yhdessä kuin lasihuoneessa

+kolmekymmentäneljä vuotta. -- Minä sanon sinulle, -- tänne nimeni,

+poika"... Tohtori astui askeleen ja ojensi kouransa ikäänkuin

+tarttuakseen häneen kauluksesta kiinni --

+

+"Elä nyt hiidessä", -- huudahti Kjel ja työnsi tuolin eteensä. --

+"Sinähän olet hullu, kun et viitsi kuulla... Minä vakuutan sinulle,

+että saat nimesi takaisin. Siitähän juuri minä olen nyt ollut huolta

+pitämässä. Niin että kerrankin pääsen tästä surkeudesta -- ja

+kaikista noista typeristä sananlähetyksistä." -- "Milloin, milloin

+milloin, -- milloin saan?" -- "Ethän sinä viitsi kuulla, ehkä on

+parempi, että lähden kotiin ja kirjoitan sinulle kirjeen." -- "Älä

+loruele -- sano paikalla!" -- "En hitto vieköön ole mokomaa nähnyt.

+-- Tässä minä tulen semmoisten tulosten kanssa, että... taskuni

+on niin sanoakseni täynnä hyviä kuulumisia, niin hyviä, etten

+koskaan olisi uskaltanut toivoa, enkä ajatellakaan, -- ja sitten

+sinä: -- Pois nimi, -- irti nimi! Saan kiittää onneani, ettet minua

+litistä seinään --. Voinko minä sille, että tuo pieni hyvä nimesi,

+niinkuin on tapasi sanoa, istuu kiinni kuin liisteröitynä. Jos sinua

+pidettäisiin huonommassa arvossa, niin varmaan olisit pian irti, --

+sillä ei juuri ole hauskaa olla sinun kanssasi tekemisissä"...

+

+"No no no no, -- no siis" --

+

+"Niin, minä tulen sinulle ilmoittamaan, että metsäyhtiö tänään on

+ostanut loput Mustasta metsästä, -- sillä tavalla että omistajat ovat

+suostuneet meidän kanssamme jakamaan tasan sekä voiton että tappion,

+-- ja, ennen kaikkea, -- kaikki tulee sahattavaksi minun sahassani.

+-- -- Yhtiötä on siis laajennettu, voitto on kerrassaan arvaamaton,

+-- mitä minuun tulee, niin on lasku sangen yksinkertainen: -- Kun

+edellisestä osasta sain niin ja niin paljon sahausta vuodessa,

+niin mitä antaakaan tämä osa, joka on suurempi, johon varsinainen

+hyötymetsä kuuluu. -- Ja mitä sinuun tulee, niin merkitsee se, että

+nyt on niitä, jotka kilvan pyrkivät lunastamaan irti nimesi, heti

+kun paperit ovat valmiina... Eivät suoraan sanoen soisi sinulle

+voittoa; -- kysymys vaan, eikö minun pitäisi käyttää tilaisuutta

+tinkiäkseni sinulle vähän maksua luovutuksesta." -- "Ei, -- ei

+äyriäkään, -- ei äyriäkään, Kjel -- minä ehdottomasti vaadin, että

+asia on hiljaisuudessa suoritettava, -- nimeni vaan irti. Ennen

+en saa rauhaa. -- Sinä päivänä; jolloin saan sen takaisin, tulee

+isästäsi jälleen toinen ihminen. Jumalan tähden, Kjel, kuinka

+saatoit sinä sekoittaa minut näihin asioihin, jotka ovat niin

+kokonaan sen ulkopuolella, mihin minä tahdon kuulua." -- "Kaikki

+varmaan voitanee järjestää ensi viikon kuluessa", -- lausui Kjel

+miettiväisenä. "Niin isä, -- tästä päivästä lukien alkaa minulle

+kuin uusi tulevaisuus... Ja minun täytyy tunnustaa, minä en enää

+kestä sitä, että John Vaalersin höyläystehtaasta lastut uivat sahani

+ohitse. -- Minä aion myöskin laajentaa liikettäni... Taskussa on

+minulla semmoinen menestys, että itsekin alan sitä pelätä. -- Täytyy

+lähteä alas Theklan luo kertomaan --. Huh isä, olipas siinä puuhaa,

+ennenkuin sekin asia aikaan saatiin!" "Kyllä, kyllä, -- saattaahan

+tuo kaikki olla hyvää ja mainiota. Mutta se nimi, se nimi, poikani...

+Tuntuu siltä kuin pääsisin orjuudesta samana päivänä, kun saan sen

+takaisin."--"Mutta en minä sivumennen sanoen olisi voinut uskoa,

+että sinä isä voisit liioitella tuolla tavalla... Nimesi saat sinä

+joka tapauksessa -- vieläpä kiitoksen kera. Sillä se se teki minut

+säästöpankin tirehtoriksi ja se se tehosi tänäänkin." -- "Niin,

+onhan se ainakin lohdutus," -- mutisi tohtori. -- "Ja säästöpankin

+tirehtörinä pysyn nyt, näetsen. Ei ole sitä, joka enää voisi minut

+kukistaa... Minä olen kuin peikko, jonka ovat selkäänsä saaneet...

+Sillä kuta enemmän he minusta tekevät, sitä suuremman rahaluoton

+saavat itse. Kun minä kohoon, niin kohoovat he, kun minä painun, niin

+painuvat hekin, -- koko tämä uusi täkäläinen liikemaailma. -- -- Minä

+olen kerrassaan heidän miehensä, -- minä itse eikä kukaan muu!" --

+hän nyökkäsi painaessaan hatun päähänsä. "Täällä tulee posti, isä,"

+-- hän huuti sisään ulko-ovelta. -- --

+

+-- -- Tohtori oli lukenut kirjeensä ja astui vähän myöhemmin seteli

+kädessään alas puutarhaan päin. Siellä alhaalla Bente rouva poimi

+lasiomenia. Niitä ei saanut pudottaa ravistamalla, koska olisivat

+vikaantuneet, -- ne oli otettava alas yksitellen tikapuilla, joita

+Massi piteli, äidin seisoessa niillä poimimassa ja ojennellessa

+omenia varovasti alas levitetylle vaatteelle ladottaviksi.

+

+"On se somaa, Bente, -- ei ensinkään hullumpaa... Minä tosiaan

+uskon, että minulla alkaa olla Kjelistä hyötyä, -- tässä lähettää

+metsänomistaja Haaken Harstad kokonaista kaksi sataa kruunua

+lääkärin palkkiota. Minä suuresti erehdyn ihmisten suhteen, ellei

+tämä osota jonkinmoista varovaista halua päästä hyviin väleihin

+säästöpankin tirehtörin isänkin kanssa... Minä kyllä en voi niitä

+lähettää takaisinkaan sillä ilmoituksella, ettei niistä ole apua

+säästöpankissa lainanhakemuksille"... Vaatteelle kierähti omena

+tavallista kiireemmin... "Nyt juuri tarvitsenkin niitä, saan lähettää

+ne Minkalle."

+

+-- "Sinun ei pitäisi laskea leikkiä tuommoisesta, Baarvig. Jos sinä

+tosiaan ajattelet sillä tavalla, niin eivät nuo ole rehellisiä

+rahoja." -- "Joutavia, Bente, -- sen verran välillisiä sivusaatavia

+kyllä uskallan ottaa omalletunnolleni, kaikesta raastamisestani suvun

+menestykseksi... Sitä ehdottomasti saa koko joukon muitakin tuloja,

+sitä myöden kuin poika nousee, -- lisääntyvän arvon ja huomioonoton

+muodossa j.n.e.... Ja Kjel nyt on jo koko korkealla." -- "Meidän

+tulee muistaa, että semmoiset voivat käydä sekä ylös että alaspäin...

+samoin kuin Blondin, joka käveli Niagaran poikki," -- mutisi Bente.

+

+"Niin, ruvetaan nyt aina näkemään kaikki toivottomaksi ja synkäksi.

+Kuta enemmän menestystä, sitä totisempia naamoja. Kun hänen sahansa

+nyt täyttyy Mustanmetsän puista, niin ettei hän mitenkään voi ottaa

+enempää vastaan, vaan hänen täytyy laajentaa liikettään, -- niin me

+vaan suremme ja huokailemme; -- ja katsomme poikaa noilla silmillä,

+jotka voivat tehdä hulluksi. -- Niin, sillä nyt hän tosiaan on

+saanut käsiinsä sen osan, joka on vaaraton, -- sahauksen, -- kaiken

+metsäyhtiön sahauksen. Se, se on kaiken kerma."

+

+"Kunpa asiat olisivat niin hyvin päin. Mutta kaikki on niin

+pelottavan suurellista, -- ja -- onko oikeastaan afäärejä, jotka

+olisivat vaarattomia, Baarvig?"

+

+"Huh, -- sinä olet aivan villi. Aina ikäänkuin Kjelin talo olisi

+oikea ruutikellari... Kun hän menee eteenpäin, niin sinun mielestä

+hän menee taapäin... Minua oikein alkaa kammottaa, joka kerta kun

+tuon sieltä hyviä uutisia, -- sinä ikäänkuin tahallasi riistät

+minulta ilon... Mitähän sinä oikeastaan sanoisit, jos minä tulisin

+ilmoittamaan, että kaikki on kumoon menemäisillään" -- "Ja tästä

+vihdoinkin päästäisiin," -- huudahti Bente tikapuilta. -- "Mitä...

+Sinähän istut siellä omenapuussa oikeana pahanilman lintuna -- --

+Se kai olisi hauskaa ja ilahuttavaa"... "Niin kauan kuin ei vaan

+mikään tulva tuolta alhaalta voi reväistä mukaansa meidän taloamme ja

+rehellistä nimeäsi" --. "Hyi, -- kuinka hivuttavaa on tuo alituinen

+pidä itsesi erilläsi, pidä itsesi erilläsi, pidä itsesi _visusti_

+erilläsi omasta pojastasi"...

+

+"Yhdet, -- kahdet kääsit tulossa mäen alla," -- ilmoitti Massi. --

+"Edellä on tilanhoitaja Lunde ja perässä tarkastaja"...

+

+Tohtorin ilme näytti ikäänkuin keventyvän, kun hän astui ylös

+puutarhan porttia kohti. Nythän oli joka tapauksessa tilaisuus yhden

+illan hävittämiseen bostonipöydän ääressä... Oikeastaan hän olikin

+saanut paljaita hyviä uutisia, jotka hyvin ansaitsivat lasin totia...

+

+Massi, joka aamupäivällä oli käynyt sahalla katsomassa pikku Baardia,

+jatkoi keskeytynyttä keskustelua ja pakinaa äidin kanssa: "Äiti,

+minä en koskaan mene pöllön kanssa naimisiin." -- "Elä tee sitä,

+siinä olen samaa mieltä kuin sinä, Massi." -- "Kjel on pöllö." --

+"H-m"...

+

+Massi ei tahtonut sanoa miksi; mutta Kjel oli pöllö.

+

+Hän seisoi ja mietti vähän... "Jos nyt minä menisin naimisiin, niin

+voisihan lapsestani tulla keksijä tai oppinut tai suuri mies, joka

+hallitsisi koko valtakuntaa... Eihän mikään sitä estäisi, äiti?"

+-- "Herran nimessä, Massi, -- älä kulje tuollaisissa ajatuksissa,

+-- älä rupea hautomaan hullutuksia." -- "Mutta eihän sitä mikään

+_estä_. -- Minähän vaan kysyn... Saattaisihan niin käydä. -- Eiväthän

+Caesarinkaan eikä Lutherin äidit tienneet, että he saisivat niin

+merkillisiä lapsia... Eikä Napoleonin äiti, joka sai keisarin."

+-- "Katso ympärillesi, Massi, näyttääkö mielestäsi siltä, että

+nuorisossa täällä on Napoleoneja taikka Hannibaleja."

+

+Massi ei näyttänyt siltä, että äiti olisi saanut hänet toisin

+uskomaan.

+

+-- "Ja ajattelehan, miten kaikki äidit pettyisivät lapsiensa

+suhteen, jos he olisivat haaveksineet paljaita Hannibaleja ja Martti

+Luthereita. -- -- Ja mitä minä pitäisin teistä, lapseni, -- sillä

+teistä ei varmaan yksikään ole sitä sorttia... Äiti kiittäköön

+Jumalaa, jos hänen lapsestaan tulee hyvä ihminen."

+

+"Niin, mutta se voisi tapahtua, äiti," -- intoili Massi, -- "enhän

+minä sen enempää väitäkään." -- "Ja tuommoiset liialliset ajatukset,

+Massi, päättyvät vaan pettymyksiin. Se joka vähän odottaa, käy

+iloiseksi saadessaan enemmän." -- "Mutta oletko sinä odottanut

+niin vähän, äiti, -- sillä sinä olet kyllä meidän tähtemme hyvin

+iloissasi?" -- "En minä väitä, Massi," -- hymyili rouva Baarvig,

+-- "etteikö sinunkin äitisi olisi ajatellut elämää ihmeelliseksi

+saduksi, joka on 'auringosta etelään, kuusta itään ja takana Baabelin

+tornin', kun minä olin sinun ikäisesi. Mutta pian me unohdimme

+pois ne semmoiset. Siihen aikaan oli tyytyväisyys vähään ikäänkuin

+ilmassa. Nyt taasen on kuin seinä kukistunut ja maailma loistaa

+ja häikäisee, ikäänkuin ei mikään enää olisi mahdotonta. -- Mutta

+näetkös Massi, siihen vaaditaan voimaakin ja työtä... Ja kovin moni

+tarttuu kiinni jo siihen, että vain kuvittelee itseään suureksi",

+-- lausui Bente katkerasti -- -- "Nyt on ilmassa, että kuvitellaan

+ja haaveksitaan suuria asioita ja merkillisiä kohtaloita. Mutta

+minä en näe, minä en näe, että siitä tulisi muuta kuin tuulentupia

+ja pettymyksiä, -- että he saavuttaisivat mitään... Varo itseäsi

+luulottelemasta, että sinä muka olisit poikkeus, Massi" -- "Mutta

+_saattaahan_, tapahtua, äiti, en minä muuta sano, että kyllähän

+se _saattaa_ tapahtua"... "En usko edes sitä, että se _saattaa_

+tapahtua. Hannibalin äiti ja isä kyllä tunsivat, että heissä oli

+oikea itu -- ei se vaan niinkään odottamatta taivaasta tipahtanut

+heille."

+

+Massi näytti miettiväiseltä. -- Tässä oli jotain, josta kannatti

+väitellä... Hän säästi sen Schulteissille -- -- ottaisi asian

+hienolla tavalla puheeksi, ikäänkuin tarkoittaen Minkaa. -- "Minä

+otan kopan ja kannan kaikki ylös, äiti, jahka sinä kunnolla pääset

+sieltä maahan"...

+

+Kun omenat oli kannettu keltaiseen saliin ja Massi oli ne latonut

+pöydälle, niin hyökkäsi hän Schulteissin kimppuun, joka seisoi

+käytävän akkunassa ja katseli Arntin kahta dynamiittiräjähdystä,

+joiden kumeat jyrähdykset kuuluivat huvimajalehdosta täyttäen

+syyspäivän hiljaisuuden laajalti liikkuvalla kaiulla. -- -- "Minä

+oikein surisin, jos Minka siellä kaupungissa saisi tuhman miehen", --

+alkoi hän sitten.

+

+Schulteiss säpsähti. -- "Onko tullut, -- oletko sinä kuullut?" --

+huudahti hän hätäisesti. -- "Eihän toki; mutta minä vaan sanon,

+että _jos_, -- ja että minä niin surisin". -- "Se tosiaan on

+sangen omituinen kuvitelma, Massi, -- niin kokonaan mahdollisuuden

+rajain ulkopuolella -- -- ellei", -- hän kävi jälleen säikähtäneen

+näköiseksi, -- "ellei sinulla ole jonkinlaista viittausta siihen, jos

+vaikka miten pientä todellista tosiseikkaa, jolle voisit perustaa...

+Eikö mitään? -- Eikö mitään?... Eikö tosiaankaan mitään?... Ei,

+luonnollisesti ei... Ehe, -- ehe," -- hymyili hän --. "Mutta sinäkö

+surisit kuitenkin? -- Sen tekisin minäkin varmaan, -- tuhman miehen,

+tuhman miehen... tosiaan sangen merkillinen, -- mahdoton päähänpisto"

+-- -- "Niin, mutta otaksukaa nyt, että hän ottaisi tuhman miehen --

+semmoisen jota _hän_ luulee viisaaksi, mutta joka olisikin tuhma...

+Eikö se olisi surullista?" -- "Mahdotonta, -- kerrassaan mahdotonta."

+-- "Minäpä sanon teille... minä olen ajatellut, että hän saisi niin

+merkillisiä lapsia, joiden täti minusta tulisi. Ja kun hän nyt" --

+

+"Omituinen keskusteluaine... melkein sanoakseni sietämättömän kauhea

+oletus, jonka mieluimmin jättäisin sikseen... He he, nuoren tytön

+naiivisuus voi tosiaankin -- ällistyttää." -- "Minä en muuta kuin

+yksinkertaisesti kysyn, eikö tuhma isä saa tuhmia lapsia." -- "No

+jaa, -- se on -- kyl-lä, -- mutta ehkä äiti sen sijaan on sitä

+lahjakkaampi. -- Sillä kysymyksellä yleensä -- on niin monta puolta".

+-- "Mutta _jos_ nyt Minka pitäisi oikein kauniista ja uljaasta

+miehestä". -- "Minka... Minä pyydän, Massi, sinä saat kylmän hien

+nousemaan noilla puheillasi." -- "Tehän aina itse väitätte, että

+Minka on niin merkillinen, -- ja kun hänen miehensäkin olisi yhtä

+merkillinen --"

+

+Schulteiss seisoi hetkisen, yhä kiihtyvän mielenliikutuksen

+vallassa... "Sinun ajatuksenjuoksusi on tunteeton, -- sitä ei

+puolusta", -- puhkesi hän, -- "kuin heräämättömän nuoren tytön hurjat

+ja mielettömät kuvitelmat. Sinun päässäsi leikkivät vielä nuket,

+vaikka oletkin kuudentoista ikäinen... Paljaastaan tuo ajatus on"...

+Hän heitti päätään. -- "Minka! -- uljas impi -- jolla on niin ylevät

+tehtävät -- josta niin paljon odotetaan -- hän, -- hän ei koskaan

+antaudu kenellekään '_merkilliselle_', -- merkilliselle huuliparralle

+-- merkilliselle kauneudelle -- merkilliselle ammattimiehelle --

+merkilliselle napamatkustajalle --. _Sillä_, -- ja kuule ja ymmärrä

+minua, sinä nuori tyttö, -- kätke sinäkin se vielä epäselvän sielusi

+syvyyteen! -- Hän kantaa ihanassa olennossaan tietämättään suuren

+rakkaudenvaatimuksen -- hän ei halua tavaraa, ei kultaa, -- eikä

+ulkonaista kauneutta, -- ei mitään --, ei mitään sen kaltaista...

+Hänen jalo, korkealle haaveksiva ja syvätunteinen luontonsa vaatii

+suurta intohimoa -- rakkautta, joka on yhtä luja kuin elämä ja

+kuolema... ja missä se palaa -- vaikka raihnaassakin ruumiissa,

+-- sille hän sinä päivänä, jona hänen silmänsä aukenevat, kerran

+ihmetellen antaa itsensä... Semmoinen rakkaus on rajaton kuin

+elementit... Katoavainen ruumis hehkuu siinä ja henki nousee... Ja --

+ja", -- hän tuijotti kalpeana ja innostuneena avaruuteen, -- "minä en

+sano, etteikö sillä olisi kykyä herättämään, luomaan neroja... sillä

+joka käy yli -- yli kaiken järjen -- yli kaiken järjen"...

+

+Massi näki kauhulla, miten hänen siniset silmäteränsä ikäänkuin

+irrallaan häälyivät valkuaisten päällä.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Vähän aikaa myöhemmin istui Schulteiss huoneessaan ja luki kirjettä,

+jonka tohtori oli hänelle antanut vistipöydästä. Se kirje, jonka

+Minka oli hänelle kerran luvannut, se kauan kaivattu, -- tänään oli

+se tullut... Vaaleansininen, hieno kotelo -- hajuvedelle lemuava,

+päällekirjoitus Hra Kand. phil. Ananias Schulteissille... ja Minka

+itse oli liimannut sen kiinni --:

+

+"Rakas nuoruuteni opettaja. Täydellisen tutunomaisuuden kirjeen --

+kelle uskaltaisin semmoisen lähettää tässä laajassa maailmassa, muuta

+kuin yhdelle, -- yhdelle ainoalle, -- teille, Schulteiss"...

+

+Silmiä häikäisi, niin että hänen täytyi lukea tämä uudelleen, ja hän

+veti syvään henkeä.

+

+"Te koettu ystäväni. Teille uskallan näyttäytyä semmoisena kuin

+olen, te aina ymmärrätte minut, te käsitätte silmillänne sen, mikä

+minulla edessäni väikkyy ihanana, -- kauneuden ja ihanteellisuuden

+herättämisen aikamme vaikuttavissa miehissä. Te ymmärrätte minut --

+Minä siis alan itsestäni... Ruskeaan puettuna -- seassa punaista

+tai keltaista, -- hattu, joka hieman varjostaa kasvoja, tai lyhyt

+harso, niin ettei silmiä näe, kuin vaan äkkiä, odottamatta -- ne

+vaan aavistaa. Sirot kengät, korkeavartiset ja napilliset, --

+tiedätte, että minulla on kauniit jalat, Schulteiss, -- niin että

+askeleet saavat tuon reippaan, mutta kuitenkin sulavan astunnan,

+joka ikäänkuin karttaa likaa. Mutta yhtä seikkaa olen saanut monelta

+puolen harkita ja tutkia, ennenkuin vihdoinkin olen päässyt sen

+perille, nimittäin ryhtiä, käyntiä. Olen kuullut herrain arvosteluja,

+kun he katsovat jonkun naisen jälkeen. He tahtovat jotain aaltoilevaa

+ja joustavaa... Joko hienot hansikkaat, taikka ei ensinkään. -- Ja

+hieno päivänvarjo, jossa on jalo kädensija. Sen takana leikkii sitten

+käärme, magnetismi, häälyen piilostaan. Otetaan vastaan tervehdyksiä

+ja hymyillään... vaan hymyillään omille ajatuksille, eikä nähdä

+mitään"...

+

+"Oi taivas, hänen ihana hymynsä", -- huokasi Schulteiss.

+

+... "tuijotetaan hämmästyneenä. -- Ja tuhansia, tuhansia naisen

+neron mielijuolahduksia, -- siinä oikea vaikutuskeinojen aarreaitta.

+Niin, sillä tavalla on nyt varustettu se merirosvo, joka on

+lähtenyt teloilta teidän kotoisesta satamastanne, Schulteiss. Minä

+uskon itseni syvän käsittävän mielenne turviin. Sieluanne älköön

+pimittäkö se epäluulo, että minä antautuisin mihinkään heikkouteen,

+-- tuommoiseen jokapäiväiseen rakastumiseen: Minä tunnen, että olen

+aivan saamaisillani Finslandin valtaani, että minulla on vetovoima ja

+vaikutus, jota hän ei voi vastustaa. Jos hän vaan olisi jo kokonaan

+vallassani, niin että saisin panna kaiken hehkuni ja väririkkauteni

+hänen runoihinsa, -- oi, Schulteiss, jos... jos voisin sähköittää

+semmoisen miehen kynän, niin että _minä_ oikeastaan siitä loistaisin

+eikä hän runoilisi muusta kuin Minkasta! Mutta tiellä on jotain, joku

+pimeä varjo."

+

+"Ja nyt minä olen kahdenkertaisesti -- kahdenkertaisesti avomielinen,

+Schulteiss. Minä niin pelkään, että te jollain tavalla kadotatte

+tämän kirjeen, niin että se paljastaa minut, tahi että kasvojenne

+ilme antaa aihetta epäluuloon!"

+

+"Minä en ole kesällä ollut kaupungissa, niin kuin postileimoista ja

+kirjeiden päivämääristä on näyttänyt. Minä olen ollut turistimatkalla

+tuntureilla yhdessä kirjailijain ja taiteilijain kanssa. Me olemme

+käyneet kolmessa säterissä ja keinuneet ihanalla tunturijärvellä,

+johon saatoimme katsoa itseämme kuin taikapeiliin, ja minä pukeuduin

+maalaistytöksi ja minut maalattiin --. Minä tunsin itseni kuin sadun

+prinsessaksi, olennoksi, jonka ympärillä oli ylevämpi ilmapiiri --

+kunnes Finsland sitten äkkiä lähti pois. Miksi, miksi? -- Siinä se

+pimentävä varjo... Minusta äkkiä tuntui siltä, ikäänkuin kaikesta,

+mikä oli ympärilläni, olisi kadonnut henki ja tuo hurmaava viehätys.

+En ollut jälleen oma itseni, ennenkuin toissapäivänä saavuin tänne

+kaupunkiin samaan ilmaan, jota hän hengittää..."

+

+"Tästä piti minun jatkaa kirjettä -- Mutta ajatelkaas, kun olin

+ulkona iltahämyssä, niin kumartui lähelle puoleeni mies, joka katsoi

+minuun... Nuo silmät ovat edessäni -- nuo kauheat silmät... Arvaatte

+kai, kuka se oli -- tuo hirveä ihminen" -- -- "Varberg... Jumalan

+kiitos --", puhkesi Schulteiss. -- Hän jäi istumaan ja painoi, painoi

+päänsä käsiin ja voihki ja kalpea säde syyskuun ilta-auringosta

+ikäänkuin sammui häneen.

+

+

+

+

+X.

+

+

+Thekla rouva nousi kiireesti mäkeä sateenvarjo pystyssä. Hän ei

+joutanut edes saamaan kalosseja eikä kappaa päältään etehisessä,

+vaan meni oikopäätä tohtorin huoneeseen. "Tahtoisin mielelläni puhua

+kanssasi, isä Baarvig", -- sanoi hän kiihkeästi. -- "Onko pikku

+Baardille tullut mikä?" Thekla pudisti päätään ja istahti sohvan

+kulmaan. Hänessä kuohui jotain, ja viipyi kotvasen, ennenkuin hän

+saattoi puhua.

+

+"Minä tulen neuvottelemaan kanssasi. Olen maannut valveilla koko

+yön, -- katsonut asiaa joka puolelta... ja nyt tahtoisin minä

+mielelläni tietää, mitä perhenäkökohdat sanovat... Minä tahdon

+tarkalleen tietää, kuinka pitkälle vaimon velvollisuuteni ulottuvat

+--, ihmisvelvollisuuksistani olen selvillä... Tässä on kysymyksenä,

+-- kuinka pitkälle olen avioliiton kautta sitonut itseni." --

+"Mutta rakas Thekla, sinähän puhut, ikäänkuin sinun ja Kjelin väli

+olisi kylläkin huono." Thekla hymyili katkerasti ja nojasi päänsä

+taaksepäin sohvan selkämystää vastaan: "Eikö mitä, mitä siihen tulee

+-- puhuakseni suoraan -- niin oli pahinta se, että ensinkään menimme

+naimisiin." -- "Minä pyydän sinua ensinnä miettimään, Thekla, onko

+oikein, että sekotat miehesi vanhempia suhteihinne. Että Kjel pitää

+sinusta heikkouteen saakka, sen tiedän, ja että sinä joka tapauksessa

+olet hänelle todellinen ystävä ja vilpitön, velvollisuuksillesi

+uskollinen vaimo, siitä olen myöskin vakuutettu. Pidän arvossa

+luonnettasi, Thekla."

+

+Thekla hengitti syvään.

+

+"Minun täytyy pyytää selitystä siltä ainoalta, jolle saatan uskoa

+itseni, nimittäin mieheni isältä. Minä kysyn ja kysyn vielä kerran,

+mikä on vaimon velvollisuus, ja kuinka pitkälle se ulottuu... Onko

+minun pakko asua, syödä, juoda, vaatettaa itseni, -- yleensä ottaa

+osaa mieheni asioimisiin, kun olen varma, että hän liikkuu muiden

+rahoilla." -- "Herra varjelkoon, Thekla, mitä sanot sinä" --. "Minä

+olen siitä varma" -- "Tässä sinä varmaan erehdyt, Thekla", huomautti

+tohtori kylmästi. -- "Sano, mihin perustat sinä väitteesi. Onko

+varmoja seikkoja, joista voit pitää kiinni?" -- "Ne juuri olen tullut

+uskomaan sinulle... Palasin eilen odottamatta kotiin yhteiskunnalle

+hyödyllisiä kirjoja levittävän yhdistyksen haaraosastosta ja kuulin

+makuukamariini, kuinka Kjel huoneessaan puhui kiihkeästi ja koetti

+jotakuta rauhoittaa. Siellä puhuttiin, että viime Mustan metsän

+kauppa veisi kaikki kumoon ja vararikkoon. Ja silloin piti minun

+mielestäni kuunnella lähempää... Sillä Kjel ei tosiaan ollut kuvannut

+minulle asiaa siltä kannalta! Se vieras, joka oli hänen luonaan,

+oli metsäyhtiön osakkaita. Hän tuntui olevan kovin alakuloinen. Se

+suuri maa, jonka yhtiö viimeksi osti, olikin huomattu odottamattoman

+tyhjäksi hakatuksi, -- kelvolliset puut oli hakattu pois vähää

+ennen, kuin omistajat saivat tyrkytetyksi kehnon metsänsä Kjelille

+ja hänen yhtiömiehilleen... Ja Kjel esitti senkaltaisia vastasyitä,

+että muka huono kauppa on korjattava hyvällä, -- että yhtiön täytyy

+ruveta melkoisesti laajentamaan metsäkauppojaan. Yhtiön muka täytyy

+ennen kaikkea osottaa, ettei siltä lopu sahattava metsä... Konkurssin

+tekemiseen oli muka sitten kyllä aikaa -- Ja nyt tahdon minä

+selvyyttä siitä, kuinka pitkälle vaimon velvollisuudet ulottuvat --"

+

+Tohtorin kasvot olivat käyneet harmaiksi. "Näyttää siltä, että Kjelin

+on täytynyt rauhoittaa jotakuta säikähtynyttä osakasta -- eikä se ole

+mikään helppo työ", lausui tohtori kylmästi --. "Kjel on koettanut

+hänelle vakuuttaa, että huono kauppa voidaan korjata paremmalla. -- --

+Minun mielestäni on, Thekla, vaimon ehdoton velvollisuus olla

+puhumatta miehensä asioista, eikä hän saa liioitella niitä, -- jos

+sattuisikin eteen vaikeuksia."

+

+Thekla nyökkäsi päätä verkallisesti, katkerasti... "Minä nyt

+kerran olen mennyt kultavuoreen... Ymmärrän, minun tulee kärsiä

+seuraukset"... "Anteeksi, Thekla", -- keskeytti tohtori äkkiä,

+-- "että nyt pyydän sinua lähtemään, -- minä -- minä --" Tohtori

+tarttui tuoliin, ikäänkuin nojaa hakien. "Minun täytyy sanoa", --

+Thekla nousi ja veti syvään henkeä, -- -- "minä en lähde paremmin

+selvilläni, kuin olin tullessani, -- edessäni on vielä sama pulma...

+No niin, pyydän sanomaan terveisiä, ettei poikasi vaimo tänään ollut

+sillä päällä, että hänen olisi tehnyt mieli arkihuoneeseen poiketa."

+

+Kun hän oli lähtenyt, niin astui tohtori nopeaan ja kylmähikisenä

+edes takaisin lattian poikki. Äkkiä hän juoksi akkunan luo ja sysäsi

+sen auki -- ja alkoi rajusti ylönantaa. Se oli heikkous, joka häntä

+vaivasi, kun hän tuli liian ankaraan mielenliikutukseen, eikä saanut

+helpotukseksi purkaa mieltään.

+

+Kjeliä hakemaan!... Kjel nousi juuri kääseihin ajaakseen kokoukseen,

+joka äkkiä oli tullut metsäyhtiölle. Hän ei saattanut tulla

+Elvsaetiin ennenkuin neljän aikaan.

+

+-- -- Tohtori istui vinossa pulpetin ääressä ja lepuutti

+kyynärpäätään. Hän oli vaipunut synkkiin mietteisiin eikä katsahtanut

+ylös, kun Kjel astui sisään.

+

+"Noh, isä... Oletpa sinä vietävän ääneti... Joko tämä nyt jälleen

+merkitsee jotain?"... "Sinä voisit olla vähän suorempi minua kohtaan

+Kjel", -- lausui tohtori hiljaisesti. -- "Tuo viimeinen Mustanmetsän

+kauppa, eiköhän se ollut niin ja näin, en tahdo sanoa"... "Mistä

+olet sinä kuullut semmoisia, isä... Onko kukaan sanonut mitä?" --

+huudahti Kjel. -- "Ei, -- -- mutta onhan minun tapani käydä siellä

+mökkilöissä, ja aina sitä jotain kuulee -- tukinhakkaajilta" --

+"Höh, höh, -- suoraan -- suoraan sanoen... jos olisi sillä hyvä! --

+Mielelläni minä tunnustan, että vesi on vähissä, -- perin vähissä

+nykyään. Minä tietysti kiellän sen vasten kasvoja, vaikka sattuisi

+kuka kysymään... Mutta meidän kesken -- niin kyllä on asian laita,

+että Mustanmetsän kaupassa meitä petettiin, -- petettiin hävyttömästi

+-- suhdattomasti kerrassaan... Mutta niin hullusti eivät asiat

+kuitenkaan ole, kuin ensiksi ajattelin, -- minä jo luulin, että se

+olisi ihan tyhjä sahapuista. -- Mutta sitä se nyt ensinnäkään _ei_

+ole... Ja sitten, -- jos vaan voimme odottaa muutamia vuosia, niin

+on metsä ennättänyt kasvaa ja asiat ovat taas hyvin päin. Koko juttu

+ei ole sen kummempi, kuin että meidän vaan täytyy odottaa -- meidän

+täytyy voida pitää metsä niin kauan käsissämme... Tietysti se kysyy

+hiukan voimia; mutta onhan meitä monta miestä kestämään."

+

+Tohtori istui ja tuijotti omissa mietteissään. Otsa oli rypyssä.

+"Kjel, -- etkö sinä millään -- millään tavalla voisi päästää minua

+tästä pyykistä", -- pyysi hän tutunomaisesti. -- "Se suorastaan

+tappaa minut... Minun täytyy, minun täytyy päästä siitä... Mitä, etkö

+luule, että voisit tehdä sen isäsi mieliksi, poikani. Onhan sinulla

+niin monta keinoa, kun sinä oikein rupeat. Enkähän minä ole niin

+kauhean paljon arvoinen -- --. Keksi nyt, miten päästät minut tästä"

+-- "Tämä on perin ikävä juttu"... Kjel alkoi kiivaanlaisesti astua

+edestakaisin. -- "Käsitäthän sinä, isä, että jolleivät tosiaan asiat

+olisi olleet ahtaalla, niin olisin jo aikoja sitten hankkinut sinulle

+nimesi takaisin, enkä jättänyt sinua kiinni aina Juhannuksesta pitäen

+viime vuonna. -- En minäkään jaksa kaikkea, -- ja tuo petkutus, joka

+yllätti niin ilkeästi --. Semmoiset asiat vaikuttavat, että sitä

+tarvitsee monenkertaisesti aikaa kaikkeen... Ei ole, näetsen, yhtä

+helppoa vetää kuormaa mäen päälle, kuin istua selkään ja laskea

+alamäkeä, kun onni on myötäinen"...

+

+"Kjel", -- sanoi tohtori ja nousi äkkiä. -- "Minä maksan, jos pääsen

+tästä, kaikki mitä voin kokoon saada, -- kaksituhatta kruunua. Saat

+ne puhtaana rahana." -- "Ikävätä, -- hirveän ikävätä, -- että tämä

+asia kävi näin --. Voisin vaikka antaa oman paitani ja myydä sen,

+jos se auttaisi". -- "Arveletko sinä siis, ettet voi tehdä siihen

+mitään, Kjel, -- nyt pian", -- lausui tohtori rukoilevasti, -- "etkö

+sittenkään, vaikka antaisin sinulle nuo kaksituhatta --?" -- "Minä

+sekä voin, että teen sen, isä, kunhan vaan suot minulle aikaa! --

+Pitäähän minun tuhat tulimmaista saada käsiini joku kaikista niistä

+nimistä, jotka ovat käytettävinäni, -- ainakin kun minulla on

+semmoista suopaa, kuin nuo kaksi tuhatta kruunua"...

+

+"Ne saat, Kjel, aivan paikalla, kun vaan -- kun vaan minä saan

+nimen." -- "Sillä kaksi tuhatta kruunua on suopaa -- ihan merkillistä

+suopaa näinä rahasta ahtaina aikoina"...

+

+Kjel astui ja mietti ja katsoi lattiaan: -- "Jopa luulen, että keksin

+oikean miehen, -- suuressa arvossa pankissa -- nyt vielä -- erittäin

+kiitettävän täsmällisyytensä vuoksi -- ja lisäksi minun kultaukseni

+vuoksi. Minä teen niinkuin ryssälle tehdään, kun häntä ajetaan

+tuleen, tykillä takaa ja rohkaisevilla sanoilla edestä päin --.

+Sikamaista, että sinun täytyy päästää niin paljon rahoja... Mutta ne

+otan minä omaksi velakseni, -- sillä minähän se olin joka" -- "Tähän

+pöytään saat sinä rahat, Kjel, -- kun vaan saat nimen!" --

+

+"Vietävän hullua, että tuossa sahassa on kiinni niin paljon rahoja...

+Se on liian halvasta vakuutettu, neljästäkymmenestä viidestä

+tuhannesta -- paitsi lankkuja, joiden vakuutus vaihtelee. Jos ne

+rahat olisivat irti. Taikka ellei olisi niin mahdotonta saada

+lainoja semmoista vastaan, -- minusta yhdellä iskulla tulisi toinen

+Kroisos, ostaisin Aaseralimetsän! Minulla on kirjallinen tarjoumus,

+että saan sen, kun lyön kolmekymmentä viisituhatta pöytään; loput

+kauppasummasta saisi maksaa vuosittain... Ja se metsä on siitä

+merkillinen, että se -- _tosiaan_ sekä minun että muiden silmillä

+nähtynä, -- sisältää puutavaroita satojen tuhansien edestä, -- se kun

+on seisonut melkein koskemattomana kolmekolmatta vuotta... Ja siihen

+on syynä se, että Mustalle metsälle kuuluu sekä uittoväylä että

+uitto-oikeus, niin että sieltä ei kannata hakata, -- ellei, -- huomaa

+se, -- ellei omista _molempia_, Mustaa metsää ja Aaseralimetsää --.

+Silloin muuttuu kaikki. -- -- Nyt älyät, mihin minä tähtään. Ja

+kolmekymmentäviisituhatta, -- kolmekymmentäviisituhatta --. Jospa

+tämä olisi ollut viime vuonna! Olisipa vaan ollut vaikka joulun

+edellä, niin olisin hankkinut ne niinkuin ei mitään. Pihlajanmarjat

+eivät vielä riipu sen korkeammalla, kuin että melkein ulotun

+niihin" --

+

+"Kjel", -- huomautti tohtori, kun pojan piti lähteä, -- "varmaan ei

+olisi haitaksi, jos silloin tällöin antaisit Theklallekin hieman

+tietoa asioistasi. Vaimot alkavat niin helposti epäillä, kun he eivät

+ymmärrä jotakin, ja niin hän omin päin voi luulotella jos jotain.

+Minä en tarkoita, että sinun juuri pitää kääntää taskusi nurin

+joka kerta, kun hullulta näyttää... Mutta esimerkiksi nuo tuumasi

+Aaseralimetsästä, ne varmaan huvittaisivat -- rohkaisisivat häntä.

+Varmaan hänkin on sangen suuressa jännityksessä puolestasi, siitä

+olen vakuutettu, -- vaikka nämä ovatkin paljaita kauppa-asioita"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Endre tuli eräänä päivänä aivan odottamatta kotiin -- viipyäkseen

+siellä osan suvesta, niin hän sanoi. Hän oli juuri päässyt

+kiusallisista selityksistä isän luona konttorissa, tavannut hänet

+omituisen hiljaisena ja koko joukon ränstyneempänä entistään; --

+ajan kuluksi hän nyt astuskeli pitkin pihamaata seurassaan Massi,

+jolta hän kuulusteli kaikenlaista perheen asioista: -- Arntista,

+joka haaveksi rautateitä ja harjoitti itseään teiden rakentamiseen,

+insinööritaitoon ja dynamiittiräjähdyksiin huvimajalehdossa, ja

+kuinka Schulteiss aikoi saada hänet kevääksi valmistumaan, niin että

+hän saattaisi suorittaa keskikoulukurssin ja sitten päästä johonkin

+teknilliseen kouluun, -- Massi itse sanoi voivansa suorittaa sen jo

+tänä vuonna. -- Massilla oli kiire; hänen täytyi päästä ulos oppimaan

+jotain, -- niinikään johonkin teknilliseen laitokseen. Hän aikoi

+ruveta arkkitehdiksi, -- piirustaa, keksiä ja laittaa rakennuksia,

+toisen toistaan kauniimman. Piirustaminen ja matematiikka olivat

+hänen vahvimmat puolensa. Hän tiesi jo, miten rakentaisi oman

+talonsa... Mutta kaikki riippui siitä, joutuisiko hän naimisiin vai

+eikö. -- Ja se taas riippui siitä, löytäisikö hän jonkun, josta

+oikein, oikein paljon pitäisi. --

+

+Endre pisti monokkelin silmäänsä: -- "Samanlaisia kaikki, -- joko

+sitten rakennatte tuulesta tai tiilestä, lopulta kuitenkin miesväki

+marssii sisään"... Ja miten oli oikeastaan Berthean laita, joka oli

+tänään lähtenyt Lystadiin huutokauppaan. Oliko hän kihloissa tuon

+kyläkeikarin ja huutokauppanotaarin Schölbergin kanssa, vai eikö hän

+ollut --. Vai oliko Massi pöllö, joka ei voinut tehdä selkoa niin

+sekavista asioista...

+

+Nyt hän keksi Schulteissin, joka tuli eteisestä, huuti hänelle

+ja nosti hattuaan: "Tässä sitä taas ollaan perhekodissa --

+siinä moraalisessa navetassa, jossa sitä ruokitaan ja syötetään

+illusioonien rehulla --. Teurastettavaksi sitten maailman torilla

+-- vai mitä?... Välistä sitä kaipaa virkistystä jokapäiväisestä

+taistelusta kilparadalla, -- jossa sitä ei juuri näytä juosten

+kulkevan" -- nyökkäsi hän astuessaan ylös portaita Schulteissin

+luo... "Ja sitten sitä jälleen ollaan siellä, missä kaikki on

+muurattua ja tilkittyä ja naulattua mielipiteitä myöden... Vai voiko

+ajatella pirullisempaa petosvärkkiä kuin tämmöinen visusti umpeen

+muurattu koti, jossa sitä voi käydä ja kuvitella vaikka mitä, ja

+kuitenkin saa ruokaa kolmasti päivässä ja yöksi vuoteensa. Sitä

+lähtee ulos maailmaan reppu täynnä uskoa", -- sanoi hän umpimähkään,

+samalla kuin Bente rouva tuli sisään ja kahvitarjotin tuotiin hänen

+perässään.

+

+"Minun mielestäni olisi hyvä, kun et _siitä_ liian paljoa

+kadottaisi, Endre", -- vastasi rouva Baarvig, -- "reipas usko se

+kuitenkin pitää rohkeuden pystyssä." -- "Enkös taas kuule vasaran

+lyöntejä... Mikä usko? -- uskoko siihen, että maailmassa kaikki

+käy oikein ja rehellisesti!" -- hymyili hän ilkkuen. -- "Voipi

+kyllä tulla pettymyksiä; -- mutta silloin on kuitenkin lopultakin

+jotain, joka kestää." -- "Nauloja ja vasaroita! -- Niin, kyllä me

+olemme sangen hurskaita -- täällä huoneessa; -- etenkin kun istumme

+viheriällä mättäällämme. Minä palaan kotiin kuin uitettu koira sen

+lapsuudenopetuksen vuoksi. Tuo kulumaton naiivisuus. Mutta se näkyy

+olevan tarpeen, se on yhä ja aina kodeissa uusittava, jotta eivät

+loppuisi semmoiset ihmiset, jotka mielellään antavat vetää itseään

+nenästä ja tulevat petetyiksi. Se on luonnon oma viisas järjestys,

+siltä näyttää." -- "Minä en siedä tuommoista puhetta, Endre", --

+huudahti rouva Baarvig kiivaasti. -- "Ei ei, äiti,--minä pidänkin

+suuni kiinni." -- "Minunko olisi pitänyt toimittaa teille, lapset,

+siveellisesti likainen koti kasvaaksenne, sitäkö tarkoitat? Puhu

+suusi puhtaaksi, Endre." -- "Eihän toki; mutta vähän vetoa ja

+halkeamia ja rakoja tämän maailman huonouteen, se ei olisi ollut

+haitaksi, -- hiukan aikaisempia kokemuksia tuosta kultaisesta

+rehellisyydestä. Ei saa nylkeä -- eikä pettää, -- mutta kyllä tulla

+_nyljetyksi ja petetyksi_ --. Mutta minä en tahdo rikkoa idylliä,

+äiti."

+

+Endre heitti toisen säärensä ristiin polven yli ja alkoi hörppiä

+kahvia... "Miks'en esimerkiksi minä vielä ole päässyt esiintymään",

+-- alkoi hän jälleen kiihkeänä. -- "Juonia ja takateitä, imartelua

+ja nuolemista, kielimistä ja yksityisiä etuja... Olisin minäkin

+kotona oppinut panemaan käyntiin jonkun noista rattaista!... Muutoin,

+-- vaikka olisi kaikupohjaa sekä Shakespeariin että Götheen,

+vaikka olisi kuinka syvä käsitys ja tunne, -- mutta tuleepas vaan

+esimerkiksi joku, jolla on hyvä nenävarsi tahi karaktäärileuka

+tahi silmät, joissa valkuaiset hyvin mullistuvat -- toisin sanoin:

+joka ei ole kulissi, se hylätään. Ja jos taas _on_ kulissi, jos

+on _tämmöinen_ hymy näytellä, _tuommoinen _ääni, mitä varistaa,

+_tämmöinen_ irvistys, joka matkan päästä näyttää liikutukselta, _se_

+se -- vaikka olisi kuinka tuhma ja tyhjä ja aivoton, -- saa näytellä

+Shakespearea, _se_ se saa näytellä Schilleriä --. Sillä _hän_ on

+oikea mies -- maailman silmissä! -- Sillä hän on tyhjä, tyhjä

+kulissi... Semmoista on maailman oikeus."

+

+"Tosiaan, hra Endre, -- ulkokuoren ja hengen ikuinen taistelu", --

+vahvisti Schulteiss.

+

+"Muutoin tiedän niin herttaisen hyvästi, miten heitä olisi

+käsiteltävä," jatkoi Endre. "Minä olen alkanut epäillä, että ehkä

+minä oikeastaan olenkin kriitikko... Tuskinpa sitä tuntisi tämmöistä

+sisällistä polttavaa harmia, ellei sen alla piilisi kutsumus. Maailma

+suuressa määrin kaipaa nähdä, mitä oikea kritiikki on. Ja asema

+kävisi kerrassaan niin siunatun edulliseksi, äiti, -- niin hauskaksi,

+viihdykkääksi ja lihavaksi... Sen sijaan että sitä on yksi niitä,

+joita _arvostellaan_, - yksi objekteista, -- sitä äkkiä olisi yksi

+niitä, jotka _arvostelevat_, jotka saavat viheltää tai paukuttaa

+käsiään, miten vain mieli tekee, ja murhata näyttelijäparan vain

+haukotuksella -- --. Niin, ja mitäpä sitä muuta voikaan sanoa tuosta

+kaikesta, -- koko koreudesta", -- huudahti hän blaseeratusti, --

+"muuta kuin että tulee semmoinen halu kuolla... Elämä saa niin vähän

+arvoa... Jos olisi edes vähän noita kurjia kolikoita, -- sitten

+kyllä kaikki luistaisi tässä rehellisessä maailmassa. Nota bene, jos

+yleensä voisitte tyydyttävällä tavalla selittää, Schulteiss, että

+todellakin maksaa vaivaa pitää tahtoa. Kiinalaiset sanovat, että

+elämä on liiaksi lyhyt, jotta kannattaisi säästää, kunnes rikastuu."

+

+Schulteiss kavahti. Hän ei ollutkaan kuunnellut, vaan ainoastaan

+miettinyt yhtä asiaa, miten saisi kuulla jotain Minkasta.

+

+"Mutta niin opetetut olemme me tähän 'hyvään maailmaan', jossa

+neron ja aatteen miesten täytyy kumarrella pölkkypäitä, että

+sellaiset ihmiset kuin me, Schulteiss, joilta idealisuuskuormamme

+on niin surkeasti pois petkutettu, vain kärsivät ja kärsivät, sen

+sijaan, että joskus rupeaisivat miettimään tuommoista pienoista

+dynamiittipatruunaa, jolla Arnt leikkii tuolla ulkona, -- että

+meissä joskus syttyisi halu -- värähdys -- veren kuohahdus -- ja

+pom, koko komeus lentäisi hiiteen. Minä vaan tarkoitan tuommoista

+pientä ajatusleikkiä, äiti... sitä käsittämätöntä seikkaa, että

+miksi me annamme niin suunnattoman suuren arvon moiselle surkealle,

+nurinkuriselle, tyhmälle ja iljettävälle olemiselle, niin että

+me oikein kynsin hampain siihen kiinni tarraamme, kun pikkunen

+näpäys patruunan nalliin kuittaisi kaikki -- murtaisi portit --

+ehkä suuremmalle näyttämölle kuin tämä, joka alkaa tuntua niin

+tyynni ikävystyttävältä. Ylpeä henki viskaa -- --" -- "Ylpeä

+henki ei lörpöttele noin surkean raukkamaisesti, Endre", kivahti

+rouva Baarvig, -- "anna anteeksi, että minä sen sanon; mutta jos

+maailmassa on ketään, jonka käteen minä pistäisin dynamiittipatruunia

+pelkäämättä muuta väärinkäytöstä kuin deklamoimista ja tyhjää

+puhetta, niin sinä se olet", -- hän otti suuttuneena kahvitarjottimen

+ja meni.

+

+"Herra Endre... suokaa anteeksi... Teidän neiti sisarenne" --

+Schulteiss kumartui häneen päin -- "kuinka -- uskallanko minä

+kysyä" -- "Voin tuoda teille terveisiä häneltä, Schulteiss --

+terveisiä häneltä... Jaa -- tjaa" -- hän veti sitä pitkään -- "uusia

+aloja... jotakin, joka on hänen omaansa. Olkoon tämä vaan meidän

+kesken, Schulteiss -- mutta hiljakkoin hänet tavattiin vaipuneena

+hypnootilliseen uneen. Ei muistanut mitään jäljestäpäin. --

+Ihmeellistä... Hän on kuin värisevä hermosäie... joskus näkee hän

+itsensä ikäänkuin kahtena henkilönä... Hän on herättänyt siellä

+suurta huomiota... Kuiskaillaan, että Finsland on tehnyt hänestä

+oikein psykoloogisen tutkimuksen ja aikoo käyttää häntä päähenkilönä

+eräässä draamassa."

+

+Schulteissin kasvot kirkastuivat samalla: -- -- "Sangen, -- sangen

+intresanttia!... Runoilijan kylmän havainnon esineenä, tunkien vaan

+inspireeraavana sieluna hänen teoksiinsa. Mutta ei antaudu, -- ei

+antaudu, -- on vapaa voima, itsensä tunteva --. Tosiaankin, onpa se

+tulos!"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tohtori oli kotimatkalla sairaskäynneiltään. Hän oli matkustanut

+köyhien luona pitkiä vaivaloisia syrjäteitä pitkin ja istui nyt

+hämärässä taas kääseissään mukavasti pyörien pitkin leveää maantietä.

+Siitä oli aikoja, kun hän oli mielestään ollut näin reipas ja hyvissä

+voimissa -- eikös hän ollut ratsastanut vanhalla kompastelevalla

+konilla kaksi penikulmaa metsiä ja kulkenut jalkaisin edes takaisin

+viimeisen mäkisen tiettömän neljänneksen, aivan niinkuin se ei olisi

+ollut kerrassaan mitään... Sitkeät, parikymmen-vuotisen jalat.

+Hän kohotti kätensä povitaskulle, jossa lompakko oli, ikäänkuin

+tunnustellen...

+

+Sen liikkeen hän oli tehnyt vähän väliä siitä pitäen, kun Kjel

+aamupäivällä oli pysäyttänyt hänet sahan edustalla ja antanut hänelle

+paperin, -- sen jossa Baard Baarvigin nimi oli ja joka oli tuottanut

+hänelle niin paljon tuskan hetkiä, hän ei mistään hinnasta tahtoisi

+niitä takaisin. -- Hän tunsi itse, että hän oli tulemaisillaan

+vanhaksi sen vuoksi, -- että hän olisi kuollut, ellei se vihdoinkin

+olisi selvinnyt. Mutta nyt se oli siellä hyvässä tallessa, -- hän

+koetti taas väkisinkin povitaskuaan... Siinä Kjel teki kunnon työn.

+Tuntui siltä, kuin ei hänellä koko tällä ajalla olisi ollut oikein

+rauhaa ajatella, -- hän oli kulkenut semmoisessa pelossa ja tuskassa,

+-- ja kaiken kaikkiaan antanut kotona asiain luistaa omaa menoaan

+tuon yhden tähden vaan. Tuhat tulimmaista, kuinka hän nyt tervehtisi

+Benteä! Kääsit vierivät niin mukavasti keinuen saarnilinjaaleillaan.

+-- Hänellä oli ollut liian kiire tänään -- niin paljon kaikenlaista

+väkeä ja sairaita ja rasituksia, -- ettei hän oikein voinut selvittää

+itselleen -- käsittää, -- nauttia tätä uutta oloaan -- --. Ah niin,

+-- hän huokasi jonkinmoisella tyytyväisyydellä, -- oikein tuntuu,

+niinkuin sitä rupeaisi muuttumaan Baarvigiksi jälleen. Kotiasioihin

+pitää käydä kiinni voimakkaammalla kädellä. Viime aikoina on Minkan

+ja Berthean silmällä pito ollut löyhänlaista. On jo aika hiukan

+ajatella tulevaisuutta -- --

+

+Ja siellä Endre taas kuljeskelee kotonaan... Semmoista hermostunutta

+kivuloista itsensä tarkastamista, ajatus kiihoittunut ja oma

+merkillinen itse aina mielessä, -- häntä ei kunnolla voi käyttää

+mihinkään... Asia on se, että hän ei kelpaa, -- on mahdoton,

+heti kun vaan vaaditaan hiukankaan kestävää säännöllistä työtä.

+-- Olisi tietysti pitänyt saada kuria jo kasvavana -- -- tahdon

+voiman täydellinen hajoaminen tai palaminen, kunnes toiminnan sijan

+vihdoin valtaa paljas kuvittelu, -- ja jokainen työ käy hänelle

+sietämättömäksi. Sitten he saavat noita pyhiä mielijohteitaan,

+joita pitää palvella... tuntevat kutsumusta, -- mutisi hän hetkisen

+kuluttua katkerasti. -- Hittoko noista pitkistä, kärsivällisyyttä

+kysyvistä vuosista kirjan ääressä taikka lapion varressa ja auran

+kurjessa, ja kukapa hankkisi rakkoja kouriinsa kirvesvarresta, kun on

+paljon helpompaa seistä mäen päällä ja rehennellä ja puhua itsestään

+-- omasta merkillisestä itsestään --.

+

+... Tuntuu kuin olisi tuossa kaikessa jotain epänormaalia ja

+sumuista. Ehdottomasti aikakaudelle yleinen aivojen heikontuminen

+-- joka puhkeaa kaikenlaisiksi hermotaudeiksi. Tekisi mieli olla

+nuori uudelleen ja käydä tuohon asiaan kiinni, -- saada se oikein

+selville. Varmaankin seuraus siitä, että meidän yhden sukupolven

+eläessä on tehty niin suunnattoman paljon mullistavia keksintöjä ja

+havaintoja, -- aivot eivät voi vastaanottaa ja sulattaa kaikkea...

+Seuraukset ovat jok'ainoasta niin laajat, muuttuvat niin suuressa

+määrin mahdollisuudet ja käsitykset, että vasta seuraava sukupolvi,

+taikka ehkä vasta sitä seuraava, joka on syntynyt tuon uuden

+sivistyksen aikana, voi sulattaa kaikki... Jos vaikka yht'äkkiä

+saisimme jokapäiväisen postikulun Marsiin, -- niin emme siitä olisi

+ihmeissämme kuin puolen tuntia -- viikossa siihen tottuisimme.

+Me emme jouda ajattelemaan noitten yhä uudistuvien aivosysäysten

+seurauksia... Kokonainen uusi kultuurikausi, joka kukistuu kuin

+vuorenrepeämä sukupolvien yli...

+

+Tohtori ajoi ajamistaan ja hänen mielessään tuntui kuin tuulahdus

+nuoruuden kunnianhimosta siltä ajalta, jolloin oli kysymys siitä,

+valitsisiko hän yliopistotien, hänen ajatellessaan niitä tieteellisiä

+tehtäviä, jotka juuri nyt kutsuivat hänen tiedettään ensimäisille

+sijoille. Yksinäinen punaiselle tuikkiva tähti metsän latvoilta

+kangasti hänen ajatusjuoksuunsa... Siinähän oli, näkikö tien vierestä

+aidanseipäitä. Aina välistä huutivat vastaantulijat, hänen täytyi

+pysytellä varovasti tien sivussa, kun lankkukuorma natisten kulki

+kautta pimeän matkalla rautatielle. Hän tuli pitkälle hiekkakankaalle

+ja löi piiskalla. Ruuna tunsi matkan, jonka sen piti juosta tiukkaa

+ravia, isännän kärsivällisyyden oltua niin kauan koetuksella, ja

+vauhdilla juostavan jyrkän mäen pykälän, jolta tohtorinmäki alkoi

+näkyä. Ylhäällä harjulla hän näki valoja tuikkivan kotoa Elvsaetistä

+ja vaalean kuutamoisen hohteen alempaa sahalta.

+

+... Ensi kerran vuoteen hän nyt taas saattoi ajaa sahan kautta ja

+hengittää kuin oikea ihminen -- --. Sinulla ei ole mitään siinä,

+Baarvig, -- ei mitään --, et ole antautunut minkäänlaiseen pyykkiin.

+Se ei koske minua koko juttu, -- menestyköön tai menköön myttyyn --.

+Hm-m, en minä nyt juuri niinkään sano, -- jos Kjel tekee kuperkeikan,

+niin -- --. Hän on ainakin osottanut, että hän voi tehdä jotain

+isänsä hyväksi... Se on ehkä maksanut hänelle sekä lupauksia että

+sitoumuksia paitsi minun kahta tuhattani, -- hän huomasi, että se

+kävi minun hengelleni. -- -- Poika parka, hän tuli ulos aamulla niin

+äkkiä ja levottomana, tietysti yhä papereita ja pulia... Ja Theklan

+silmät kotona alati vahtimassa. Hän on teoriioineen todellakin sangen

+sopimaton olemaan Kjelin kumppalina epävarmoissa oloissa...

+

+Hevosen kaviot jymisivät sahan pienellä sillalla ja sahasta

+parafiinilamppujen valo häikäisevästi valaisi häntä ja hevosta --.

+

+Hu-i!... jos sattuisi kipinä singahtamaan höylänlastuihin tuolla,

+niin että kaikki olisi ilmitulessa, niin poika olisi pelastettu...

+Jumala meitä varjelkoon... Tämä ajatus koski häneen äkkiä ilkeästi,

+hän suomi hevosta piiskalla, ja taas he mennä huristivat pimeyteen.

+Hevonen hiljensi vasta korkealla tohtorin mäessä --.

+

+

+

+

+XI.

+

+

+Se aate, jonka hyväksi Thekla niin innokkaasti työskenteli, oli

+-- hän saattoi sen tyytyväisenä sanoa -- herättänyt jonkunmoista

+huomiota. "Yhdistyksen parannettua lastenhoitoa varten" perustavassa

+kokouksessa oli ollut odottamattoman paljon väkeä -- koko joukko

+nuoria rouvia ynnä muuta, niin että penkit olivat olleet täpösen

+täynnä äidillistä asianharrastusta. Tohtori Stenvigin suosiollisesti

+alustettua kysymyksen seurasi innokas ja lämmin keskustelu, jonka

+kestäessä lausuttiin kylläkin kiivaita ja tuimia mielipiteitä.

+Ei tohtorin tunnettu auktoriteettikaan tällä alalla voinut estää

+vastakkaisia näkökantoja esiin tuomasta ja pelkäämättä niistä

+väittelemästä. Keskustelua oli kestänyt runsaasti kaksi tuntia ja

+kolmekymmentäviisi minuuttia siihen luettuna myöskin äänestys, jossa

+kovan ottelun perästä päätettiin neljällätoista äänellä yhdeksää

+vastaan, että yhdistys perustettaisiin tohtori Stenvigin esittämien

+ja Theklan innokkaasti puolustamien periaatteiden pohjalle.

+

+Siinä mielentilassa, että nyt oli ollut oikea päätaistelu

+vanhettuneita näkökantoja ja ennakkoluuloja vastaan, -- silmät

+vielä palaen ajatustenvaihdon ja repliikkien kiihkosta ja veri

+kuumana voitosta Thekla rouva istui kotimatkalla reessä Stenvigin

+vieressä, joka oli ottanut saattaakseen hänet kokouksesta

+tohtori Baarvigille, mistä rouvan piti hakea pikku Baardinsa.

+Tunnollisimmalla tarkkuudella hän tohtorin tuomioon vedoten kohta

+kohdalta johti keskustelun muistoon, missä hän mahdollisesti olisi

+erehtynyt puolustaessaan tohtorin aatteita. Stenvigin huomio oli

+kiintynyt tuohon lämpimään, kiivaaseen, häntä niin mielittelevään

+ajatuksenvaihtoon. Ohjakset retkottivat höllänä ja hevonen ponnisteli

+vaivalla tohtorin mäelle päin. "Jaa, nyt me siis olemme voittaneet

+ensimmäisen varsinaisen voittomme periaatteittemme hyväksi", -- sanoi

+Stenvig, lämpimästi puristaen Theklan hansikkaallista oikeaa kättä;

+-- "älkää antako sen jäädä viimeiseksi, Thekla rouva!"

+

+Thekla rouva vavahti; -- juhlahohde hävisi äkkiä hänen kasvoiltaan ja

+sen sijaan tuli jotain epäröivää.

+

+"Minun mielestäni ei löydy mitään ihanampaa kuin henkinen sopusointu,

+Stenvig... Ja siitä syystä juuri henkiset siteet" -- "sitovat

+lujimmat ystävyyssuhteet", -- jatkoi tohtori innokkaasti.

+

+Thekla rouvan kasvoihin tuli päättävä ilme. Hän katsoi mustilla

+terävillä silmillään suoraan häneen --: "Meillä on omat tapamme

+ja uskallamme puhua omaa kieltämme, -- sanoa suoraan ajatuksemme

+toisillemme, Stenvig! Ja _minä_ ainakin kaipaan täydellistä

+selvitystä. Te tiedätte hyvin kyllä, millainen minun laitani on

+-- että minä, -- minä sen tunnustan suoraan, -- että minä olen

+hairahtunut avioelämään sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä

+kaikki prinsiipit -- korkeammat pyrinnöt -- ovat tyhjää tuulen

+pieksemistä, -- ja joka yhtä hyvin voisi kuulua vallan toiseen

+elementtiin kuin siihen, jota _minä_ voin hengittää. Te tiedätte,

+että minä olen hänelle antanut tyydyttävät selitykseni, -- että

+minun toivoni toivottomuudessa on ollut vaan se, että saisin pikku

+Baardini pelastetuksi tuosta elävänä hautauksesta. Ja te ymmärrätte

+hengenheimolaisen tarpeen saada selvitystä ja varmuutta, --

+selvitystä ja varmuutta teidän ajatuksistanne ja aikeistanne -- sen

+varalta että minä riistäytyisin vapaaksi. Minä sanon teille suoraan,

+että teistä se riippuu, voinko minä itselleni ja pojalleni puolustaa

+sitä, että katkaisen siteet -- --. Minä en häpeä kysyä, -- minä

+taistelen vapauteni, henkisen elämäni puolesta" -- --.

+

+Tohtori Stenvig tuijotti ilmaan punakellervä huuliparta syviin

+ajatuksiin myhistettynä... "Tosiaankin, rouva" -- alotti hän

+tarkkaan, selvään tapaansa, -- "yksi elämäni suuria persoonallisia

+epäilyksiä on juuri se, onko henki-ihmisellä ylipäänsä oikeutta

+antautua sellaiseen vapautta sitovaan suhteeseen, kuin avioliitto

+on... ellei häntä siihen niin sanoakseni ole pakottanut, viehättänyt

+vastustamattomin valtavin intohimo, koska ainoa puolustus voi olla

+se, että me _nolens volens_ painumme takaisin luonnontilaan." Hän

+laski kätensä ystävällisellä luottamuksella Theklan kädelle: --

+"Minua säälittää sanomattomasti teidän onneton asemanne... ja,

+vastatakseni teidän avosydämisyyteenne ja suoruuteenne samalla

+luottamuksella -- minä en kiellä, että persoonallisella viehätyksellä

+on ollut suuri, sangen suuri merkityksensä, ja että tulevaisuus

+teidän rinnallanne kyllä voisi vahvistaa tuon tunteen siihen

+määrään, että -- -- mutta tuommoiselle nuoruuden hurmaukselle, joka

+aivan sekoittaa mielen ja järjen, sille oikeastaan on ollut hyvin

+vähän sijaa meidän suhteessamme, joka etupäässä on kehittänyt ja

+selvittänyt sekä vahvistanut molemmanpuolista kantaamme elämän

+kysymyksissä. Minusta ainakin asemamme on vielä liian epäselvä..."

+

+"Te olette... hei ruuna" -- seurasi piiskan sivallus, -- "ystäväni ja

+henkinen taistelutoverini, -- suhde, jonka minä toivon vahvistuvan ja

+käyvän yhä herttaisemmaksi, jota kauvemmin työskentelemme yhdessä...

+hei ruuna, -- tässä Elvsaetin mutkassa tosiaan on liukasta vaaraksi

+asti"...

+

+-- Thekla rouva oli noussut reestä ja astunut sisälle appivanhempien

+luo. Niukin naukin tervehdittyään ja pari kertaa kärsimättömänä

+äännähdettyään pyh, pyh, kuuman tähden, sai hän vihdoin karvalakin

+ja illerin nahkalla reunustetun kallisarvoisen turkkinsa yltään

+ja heittäytyi sohvannurkkaan, josta hän pahalla tuulella ja

+harvapuheisena katseli ympärilleen. Massi työnsi jakkaran hänelle,

+mutta katsoi häneen samassa hämmästyneenä ja epävarmana, sillä

+hänestä näytti melkein siltä, kuin Thekla olisi potkaissut sitä.

+

+"No kälyseni" -- alkoi Endre -- "onko ehkä tappelu menetetty, --

+saavatko lullut edelleenkin soutaa vanhoilla jalaksillaan tässä

+uppiniskaisessa maakunnassa?" -- "Ei, se on _voitettu_, -- jos sinä

+ehkä tahdot olla niin hyvä ja surettaa äitiäsikin sillä tiedolla;

+minä en mielelläni tahdo tuoda murhetta taloon. Ja nyt pitää kaataa

+itseensä suklaata, vaikka täällä ennestään on niin kuuma!" --

+puhkui hän ja avasi ylimmät napit. "Minä näin äitisi menevän sitä

+laittamaan. Mahtaa olla Berthean talousviikko nyt, koska rouva

+Baarvigin täytyy itse tehdä kaikki... Missä hän on tänään? -- onko

+jonkunlainen huvitilaisuus, jonne sopi paeta... Tosiaankin voisi

+kysyä, mitä tämä nuori neitonen aikoo. Hänen intressinsä näyttävät

+olevan hyvin moninaisia... Onko hän pikiintynyt... hiukan kihloissa

+herra huutokauppaaja Scholbergin kanssa -- vaiko sen pikkuisen

+ylioppilas paran kanssa, joka pappilassa on. Sangen kevyttä! Berthea

+voi helposti antaa naamalleen sekä vikkelän huutokauppailmeen, että

+hurskaan hiljaisen papillisen..."--"Minä ihailen todellakin lempeätä

+kieltäsi, Thekla. Etkö sinä esimerkiksi voisi kertoa hiukan enemmän

+tuosta kuuluisasta tänään pidetystä kokouksesta -- minä himoitsen

+tietoja taistelusta -- olen vallan kuolemakseni utelias".

+

+Thekla ei suvainnut vastata hänelle sanaakaan.

+

+"No anna pahat tuulet mennä... Minä lupaan refereerata asian

+parhaimmalla, kauneimmalla ja elegantimmalla tavalla sanomalehdessä

+-- tärkeänä tapahtumana, ajan merkkinä täältä ylämaasta. -- Älä

+turhia! Anna vain tulla, niin kyllä minä sitten keitän siitä sopivan

+sopan. Minä harjoittelen tähän aikaan sanomalehti-tekniikkaa, --

+valmistaudun" -- "Suo anteeksi, Endre; -- mutta maailmassa on niin

+paljon tuulen pieksemistä jo ennestään. Ja tässä on jotain, jota

+_sinä_ kaikista vähimmin voit käsittää -- nimittäin tosi tointa.

+Niin, ajatteles tosiaan, me _emme_ tahdo, että meistä edeltäkäsin

+huudetaan, ennenkuin olemme todella jotain aikaan saaneet... Sinusta

+se varmaan näyttää nurinpäiseltä maailmanjärjestykseltä, Endre", --

+lopetti hän armottoman pisteliäästi. -- "Ei, mutta johan sinä olet

+vallan kuin sahan terä; oikein sanoo risp, rasp" -- virkkoi Endre,

+vilaisten häntä pikaa monoklinsa läpi. -- "Luulisi melkein, että tämä

+on maininkia jostakin kotimyrskystä." -- "Eihän toki, tiedäthän, että

+_siellä_ kaikki on tyyntä ja rauhaisaa... Viimeinen asia, joka ei

+mitään merkitse -- Kjelille näet se ei milloinkaan merkitse mitään,

+-- on se, että yksi hänen liikekumppaneistaan on juuri tekemäisillään

+konkurssin. Mutta se nyt näyttää vaan vallan onnen potkaukselta, niin

+minä ainakin ymmärsin hänen selityksensä"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Rouva Baarvig seisoi Theklan mentyä keltaisen salin ikkunassa

+Elvsaetissä. Raskas, lämmin sade vihmoi ikkunata sumuisena päivänä,

+ja harjujen valkoisilla rinteillä musteni lumella viidakko suojasta

+pitkiin juoviin. Se ehkä ennusti kevättä, aikaista kevättä tänä

+vuonna... Talvi oli ollut niin päättömän pitkä, -- ja tänään hän

+tunsi sellaista kaipausta kerran taas nähdä hiukan aurinkoa, hiukan

+paljasta märkää maata kohta, ja vihreätä ruohoa terällä.

+

+Siitä oli nyt kaksikymmentäkaksi vuotta kulunut, kun he tulivat

+tänne Elvsaetiin, hän ja Baarvig... Hän muisti aina lehmukset ja

+niiden takana pienet ikkunan ruudut ja viheriäisen eteisoven, jonka

+päällä oli lehviä heidän sisään astuessaan. Hän oli itse istuttanut

+puistokujan. Koko puutarhan hän oli istuttanut, hedelmäpuut ja

+marjapensaat ja parsalavat. Ja haavat huvilakunnaalla, jotka olivat

+kasvaneet niin suuriksi, että ne peittivät osan virran puolen

+näköalasta. Nyt oli niin kauvan kestänyt pimeyttä, jäätä ja lunta,

+-- ollut niin synkkää ja raskasta... Niinhän se oli joka talvi...

+Ja keväisin Elvsaet taas virkosi vaaleana ja vihantana ja harjulla

+puhkesivat silmut ja linnut visertelivät ja kaikki kotieläimet

+päästettiin ulos --.

+

+Mutta tänä vuonna -- --?

+

+Tuntui siltä, kuin ääni hänen sisässään olisi huutanut valoa,

+yhtä ainoata auringon sädettä, -- vilahdusta tuosta kirkkaasta,

+kimaltelevasta keväthohteesta, joka ikäänkuin loi niin liian räikeä

+tä loistoa kaikkien ruutujen ja aukkojen läpi, -- hän ottaisi sen

+vastaan silmiä siristämättä: Niitä oli kestänyt niin liian kauan

+noita mustia öitä. Hän rupesi melkein luulemaan itseään aaveeksi,

+joka kummitteli täällä keltaisessa salissa...

+

+Tuo synkkä keinojen puute ja alituinen huoli lasten tähden...

+Minkan tähden, josta hän ei tietänyt, kuinka hänen laitansa oli, ja

+Berthean tähden, josta hän tiesi liiankin hyvin, -- -- ja kaiken

+yli raskaana, synkän häilyvänä uhkauksena -- Kjel!... Hänen alati

+kiihkeät kasvonsa, hänen levoton olentonsa ja koko tuo liioitteleva

+tapa, äänekäs puhe ja varma kehuminen, -- hän näki kuin veden läpi

+sen takaa poikansa hikisen toivottomuuden. Voi kuinka hän ymmärsi

+Kjelin kamalan hirtehishuumorin, niin että hänen polvensa vapisivat

+ja hän luuli onnettomuuden tapahtuvan ehkä jo huomenna taikka samalla

+viikolla... Joulusta lähtien hän oli yhtä mittaa vain mennyt ja

+tullut -- hevosella ja rautatiellä pitkin maakuntaa ja pääkaupunkiin

+-- kaikki yhtä huumausta ja kortti-iltoja ja kuin viimeistä päivää

+elämistä... Tahtoiko hän paeta omia tuskiaan, vai luuliko hän

+pettävänsä muita -- nyt kun kaikkialla huhuttiin, että metsäyhtiön

+luotto oli sortumaisillaan. Kuinka hän saikaan kaikki venymään ja

+venymään...

+

+Hän oli aivan varma siitä, että Kjel nyt tavalla tai toisella liikkui

+säästöpankin rahoilla, -- että hän näkisi Kjelin kalpeana vapisevana

+varkaana ja petturina edessään, jos hän huutaisi hänelle syytöksen

+vasten silmiä. Ja oliko Baarvig sokea -- Ajatukset menivät joskus

+niin sekaisin, -- hän ei tuskassaan oikein tietänyt, mitä hän uskalsi

+toivoa... eikö se olisi parempi, että häviö ja vararikko tulisi jo

+kohta, kun hän ja Baarvig vielä olivat täysissä voimissa ja ehkä

+petos ja vaillinki vielä rajoitetut. Hänet toisin ajoin valtasi

+raivo, voittamaton halu sekaantua asioihin ja näyttää, paljastaa -- --

+

+Porstuan ovi aukeni äkkiä ja tohtori nousi portaita

+tavallista kiireemmin, päällyssaappaat vielä jalassa. Hänellä oli

+matka-apteekkilaukku kädessä, hän pisti sen rohtokaappiin: "Ole

+Maagestad paraillaan luovuttaa omaisuuttansa velkojilleen, hän -- on

+Kjelin metsäyhtiötovereita"...

+

+Bente vavahti; hän näki äkkiä koko korttituvan sortuvan.

+

+"Ymmärräthän, Bente, että tämä on vaarallinen aukko, reikä hänen

+laskuihinsa... enemmän kuin huolestuttavaa. Luotto huononee -- ja

+Kjelin yksin täytyy pitää koossa kaikki... Minä pelkään, että sinä

+olit oikeassa Bente... hänellä oli, näetkös, oikeastaan liian pieni

+pääoma alottaa" -- "Niin, sitähän minä juuri olen pelännyt, että

+hän liian paljon laajensi asioitaan, Baarvig." -- "Taivas ties,

+miten tämä loppuu", -- äänsi tohtori synkästi. "Ja paitsi näitä

+vasta-alkavia liikemiehiä vaan vihollisia, ihmisiä, jotka tahtovat

+hänen tuhoaan... Minä sanon sen sulle, Bente, -- tästä voi tulla äkki

+loppu jonakin päivänä. Minua ihmetyttää, ettet sinä sitä huomaa...

+Eihän Kjel voi ottaa rahaa taivaastakaan... Hän matkusti kaupunkiin

+tänä aamuna." -- "Taivaasta, -- ei... mutta minä luulen, että kyllä

+hän keinon keksii -- tälläkin kertaa, Baarvig."

+

+Tohtori seisoi kaapin lasiovien välissä. Yht'äkkiä hän epätoivoisella

+liikkeellä pyyhkäsi tukan niskasta pystyyn: "Eihän hän nyt vaan

+Ameriikkaankaan aikone paeta, -- ja jättää koko häpeän tänne meidän

+niskoillemme."

+

+Tuo ajatus koski Benteen, -- tähän saakka hän oli aina ajatellut

+Kjeliä vangin puvussa.

+

+"Hyvä ystävä, älähän nyt kiihota itseäsi kaikenlaisilla omilla

+keksimilläsi epäluuloilla. -- Ei, ei, Baarvig, en minä ollenkaan

+tarkoita, etteikö meidän siltä pitäisi olla valmiina, etteikö meidän

+pitäisi aikoinamme tottua näkemään asemaa semmoisena, miksi se voi

+muodostua, -- ajattelemaan pahintakin, ettemme sitten joudu vallan

+ymmälle, jos jotain tapahtuu... Kjelillähän on semmoinen kyky keksiä

+keinoja... Ja kun hänellä on säästöpankki melkein käsissään", --

+alkoi Bente rouva varovasti, "niin voisihan ajatella kiusauksia

+-- joku epäsäännöllisyys..." "Aivan niin, ajatellaan vaan yksin

+tein oikein tuomiopäivää... Ikäänkuin Kjel kulkisi pankin rahat

+taskussa. Ikäänkuin ei olisikaan johtokuntaa ja kassanhoitajata --

+päällekkäin viisi miestä -- se on, neljä paitsi Kjeliä, -- jotka

+niitä valvovat. Sinä tarkoitat, että siellä voi näpistellä samoin

+kuin täällä kotona ruokakaapissa. Minäpä sanon sinulle, että se on

+kerrassaan mahdotonta. Ellei kassakaappia murreta, taikka ellei

+kassanhoitaja karkaa --. Ja kyllä meidän sentään täytyy hiukan

+miettiä, ennenkuin päätämme, että Kjel on murtovaras... Mutta

+niinhän se on, -- päästäppäs pelko naisen mielikuvitukseen, niin

+näet, -- hysteria valmis, -- ei mitään rajoja liioittelemisella...

+Sinä olet käynyt liian hermostuneeksi, Bente, viime aikoina. Täytyy

+todellakin karttaa, ettei sinua säikäytä. Ja minä kun yllätän sinun

+raukan tällaisilla puheilla, enkä ajattele, kuinka paljon sinä voit

+kestää... Eikä nyt lopulta kuitenkaan ole tapahtunut sen kummempaa,

+kuin että tuo velikulta on tehnyt konkurssin" --

+

+... "Mutta Thekla, Thekla -- Kjelhän voi saada tästä oikein

+suurlöylytyksen. Etkö sinä voisi mennä hänen luokseen, Bente,

+koettaaksesi tyynnyttää häntä"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tohtori oli kovin ärtyisä näihin aikoihin. Hänen mielensä kuohahti

+vähimmästäkin syystä. Hänen mielialansa oli semmoinen, että Endre

+nykäsi kaulustaan ja vannoi matkustavansa pois heti. Näytti siltä,

+kuin häntä muka ei olisi siedetty talossa nyt, kun hän valmistautui

+sanomalehtimieheksi... Ja Berthea pakeni aina toisesta ovesta, kun

+isä astui sisään toisesta. Hän ikäänkuin väistyi isän ilmanpainoa

+toiseen päähän rakennusta... aina peläten, että joku ukkospilvi

+uhkasi... että hänet kutsuttaisiin konttoriin ja vaadittaisiin suora

+ja rehellinen vastaus jonkun käsittämättömän juorupuheen johdosta.

+Hänellä oli monta tuskan hetkeä miettiessään, olisiko se sitä taikka

+sitä ja mitenkä hän kekseliäimmin siitä selviäisi. Ehkä se koski

+hänen matkaansa Schölbergin kanssa Jörstadin tanssiaisiin, kun kotona

+luultiin hänen olevan lukkarilla vierailemassa... taikka noita

+nimettömiä kirjeitä, joita hän oli kirjoittanut herra Jakobsenille

+tämän hentusta... taikka -- --

+

+Bentelle tohtori sanoi sänkykamarissa, loppumattomiin mietittyään ja

+pohdittuaan Kjelin asemaa: "Etkö sinä huomaa, että minä etsin sitä,

+mitä sinä näet, -- minä kiusaan itseäni, niin että henki menee. Sinä

+et koskaan ole ollut tyhmä, Bente, -- et ole milloinkaan erehtynyt.

+-- En tosiaankaan ymmärrä sinua. -- -- Ja nyt tuo säästöpankki. Niitä

+on luonteita, jotka ovat syntymästään saakka epäluuloisia. -- Niin,

+kuinka se juolahti sinun mieleesi..."

+

+-- -- Tohtorin kääsit rämisivät ja töyssyivät illalla maantiellä

+ravassa ja kuopissa. Nedrebygdiin oli ilmaantunut kurkkumätää.

+Hiekkakankaalla tuli häntä vastaan Kjel, joka täyttä karkua ajoi

+asemalle. Tohtorin ruumiin läpi kävi vavahdus ja kuuma, kun Kjel,

+huulet tiukkoina, äkkiä koetti seisauttaa ruoskittua hevostaan...

+

+"Pitää kiirehtiä kaupunkiin iltajunassa, isä, -- oletko kuullut, joko

+juna on viheltänyt -- -- täytyy olla siellä huomis-aamuna varhain...

+Pankki, näetkös" -- huusi hän, lyöden hevosta, ja oli jo pitkän

+matkan päässä. -- Pankki... kaikui tohtorin korvissa kuin hätähuuto,

+pyörien räminän kadotessa kankaalle. Tohtorin silmiä haristi.

+Vatsahermot tietysti, jotka aina kapinoivat sopimattomaan aikaan. Hän

+otti nahkatakin päästään, vilvotellakseen hiukan otsaansa...

+

+Hei, hevonen... läiskis... pitihän joutua ajoissa kurkkumätää potevan

+lapsen luo...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Ilta oli jo myöhäinen, kun tohtori ajoi takasin Nedrebygdistä. Hän

+ei vielä varmaan tietänyt, oliko se kurkkumätää; mutta oli ryhtynyt

+kaikkiin varokeinoihin erottaakseen sairaan muista ja estääkseen

+tartuntaa leviämästä. Hän oli ajaa röykytellyt huonoa kylätietä

+talon rengin taluttaessa hevosta suitsista ja lyhdyllä valaistessa

+tietä, ja vielä koettanut renginkin mieleen teroittaa neuvojensa ja

+määräyksiensä tärkeyttä. Kuu ei paistanut tähän aikaan yöstä, --

+oli pilkkosen pimeä, niin että juuri ja juuri erotti ohjakset ja

+silloin tällöin puolisulan lumisohjon hohdetta. Hän ei voinut toivoa

+pääsevänsä kotiin ennen kello yhtä. Se oli hänestä tuntunut oikeen

+helpoitukselta, kun hänellä oli kiire, -- ajatuksissa tuo mahdollinen

+kulkutauti ja mitä olisi tehtävä, että se saataisiin heti alkuunsa

+tukehtumaan, virkailmoitukset ja varokeinot.

+

+Nyt kun hän oli yksin, oli laittanut kaulahuivin paikoilleen ja kuuli

+hevosen kavioiden tasaisen kapseen pimeässä, kenkäin kilahduksen

+silloin tällöin, -- nyt hän taas yht'äkkiä näki mielessään Kjelin

+jännitetyt, kiihkeät kasvot... Hän oli nähnyt niissä kauhun, --

+lukenut niissä jotain sen tapaista, että meni syteen tai saveen...

+Ja tuohon yhteen hän aina palasi, -- säästöpankkiin ja sen

+kiusaukseen... Tuo yhä kasvava pelko, jonka hän koetti poistaa, mutta

+joka yhä palasi ja kävi yhä todennäköisemmäksi. Kjelin vahva usko,

+että kyllä hän vaikeudet voittaa -- hänen sangviinisuutensa... Ja --

+niin kovassa pulassa -- vainottuna -- ehkä olemassa olo joka päivä

+mielessään... Eihän hän olisi ihminen -- -- Tirehtörin maksumääräys

+vaan -- -- pieni lainanmyöntövallan väärinkäyttö... -- "Oh, oh, hoo!"

+-- Hän voihki ja kumartui eteenpäin... "Oh, oh, hoo!"... Ja jos Kjel

+joutuisi häviöön -- -- Se ajatus oli ennen tuntunut hänestä niin

+kammottavan musertavalta. Mutta mitä se olisi ollut, -- tavallinen

+vararikko -- jommoista tapahtuu kaikkialla kauppamaailmassa ahtaina

+aikoina... Hänen olisi täytynyt luopua talostaan ja asemastaan ja

+hakea joku pienoinen toimi, josta olisi voinut elää -- --. Se nyt ei

+olisi ketään tappanut -- -- Mutta tämä...

+

+Tohtori tuijotti yhä kasvavalla kauhulla mustaan seinään...

+todistettu petollisesti hoitaneen hänelle uskottua pankkia...

+kiinniotettu, vangittu... tuomittu vankeuteen -- Ja me, -- vangin

+isä, vangin äiti, vangin sisar ja veli, vaimo ja lapsi --

+

+Hän puri hammastaan ja pui nyrkkiään.

+

+Poika parka, poika parka... Eikä muuta tarvittaisi kuin nuo

+kolmekymmentäviisituhatta hän olisi pelastettu -- ei olisikaan

+vanki -- eikä -- Ptruu ptruu... Tohtori seisautti hevosen ja

+jäi istumaan... Se pelastaisi kaiken... Niin se... Hän huohotti

+jalkapeitteen yli kumartuneena --

+

+Mitä tyhjää... Olenko minä järjiltäni! Mitä hittoa koni seisoo

+keskellä tietä.

+

+-- Etkö lähde -- hän löi piiskalla. Ei muuta kuin ne

+kolmekymmentäviisituhatta --. Hän näytti niin rasittuneelta, Kjel...

+Vankeus ei ole leikin asiata -- --. Pikku Baard mieron tielle...

+

+Pimeästä alkoi kuulua sahakosken kohina, ja se sekaantui hänen

+ajatuksiinsa...

+

+Ja Kjel, joka on käynyt niin varmana ja tyynenä ja suosittuna heidän

+keskellään... Ja nyt -- keinottelija -- suurhuijari -- myllynkivi,

+joka vetää kaikki muutkin pohjaan, -- petturi, väärentäjä.

+Säästöpankki hänen jäljiltään ammottava, uhkaava tyhjyys... Mitä

+helkkaria minä tällä sikarilla aioin --. Kääsit pyörivät eteenpäin

+kiivasta kyytiä, ja tohtori joskus raivoissaan äkkiä pidätti hevosen

+ja sitten taas löi piiskalla.

+

+Hetkisen kuluttua vauhti tasaantui, se oli nopeata tiukkaa ravia.

+Sahasillalla hevonen kulki hitaammin tapansa mukaan... Äkkiä vilahti

+höylänlastujen seasta fosforin näköinen valo kahdesta ohimennessä

+raapaistusta tulitikusta... Tohtori veti pari savua sytytetystä

+sikarista. Soo?... Hän kääntyi ja tuijotti sinnepäin, jonne hän

+oli heittänyt tulitikut... Mitä tyhjää -- -- Se jääköön tuulen

+ja höylänlastujen asiaksi. Ruuna juoksi tavallisella innollaan

+kotiinpäin.

+

+En minä oikeastaan tiedä kuka sitä itkisi, -- jos onnettomuus

+tapahtuisi, -- mutisi hän mäellä... Vakuutusyhtiö -- pankki --

+semmoiset abstraktiset olennot, joilla ei ole verta suonissaan...

+joilla ei ole Baarvigia eikä Benteä, jotka voisivat väännellä käsiään

+ja kuolla häpeästä ja surusta -- ei mitään pientä Massia, jonka

+täytyisi salata, että hänen veljensä on vanki... Mitä tyhjää...

+houreita, mielikuvituksia... Olenko minä järjiltäni?... Sikarin,

+jonka hän oli purrut poikki, hän sylkäisi suustaan Elvsaetin aidan

+luona.

+

+Hän huusi renkiä, joka tuli hevosta ottamaan, -- pyysi lyhtyä ja

+kynttilää. Hänen piti mennä pieneen desinfektsiooni-huoneesen

+puhdistumaan kurkkumädän tarttuma-aineista.

+

+Hän seisoi karboolin sekaisessa ilmassa ja peseytyi... Jos jotain

+tapahtuisi... ajatteli hän äkkiä kauhulla...

+

+Niin, -- jos jotain tapahtuisi, -- niin onhan Kjel kaupungissa --

+

+No, eikös piru vieköön minulta ole tänä iltana ruuvit löyhtyneet --

+vallanhan minussa on kuume... Viisastelen tässä, niinkuin olisin

+pahin --. Kaksi kovan onnen tulitikkua, jotka... hän puhalsi pois

+koko ajatuksen. Se mahtoi koskea minuun liian paljon, että tapasin

+Kjelin...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tohtori heräsi ikäänkuin reväistynä raskaasta, levottomasta unesta,

+sillä ikkunasta näkyi hohde, valo... Hän säikähti äkkiä. Hiki alkoi

+valua. Hän ei kohottanut päätään tyynyltä... makasi vaan ja katsoi

+rullakartiiniin... Tietysti kuu -- -- mielikuvituksien jatkoa -- --

+ihan on mennyt veriin... Kuu, joka -- -- Hän makasi ja katseli...

+Yht'äkkiä pimeni, niin ettei kartiinia enää näkynyt, sitten leimahti

+valo taas -- epäsäännöllisesti -- -- Hulluutta -- tietysti kuu, joka

+on noussut -- Hän tunsi vastustamatonta halua nousta ylös ja mennä

+keltaiseen saliin katsomaan; mutta ei uskaltanut -- --

+

+Hän istui sängyssä pystyssä. -- Puhuisiko Bentelle... Ei...

+Kuuluisihan sieltä jotain -- jonkinlaista huutoa ja melua, jos jotain

+olisi tapahtunut. Hän alkoi hiljaa ja epäillen pukea alusvaatteitaan

+ja sukkia päälleen. Se tuntui lohdutukselta sillä hetkellä --

+

+"Mikä hätänä, Baarvig?" -- kysyi Bente.

+

+Tohtori sai samalla takaisin koko tarmonsa, -- hän hypähti pystyyn ja

+juoksi keltaiseen saliin.

+

+"Hyvä Jumala, mikä omituinen valo hohtaa ovesta -- punertava valo

+seinällä!" huudahti Bente, joka samassa hypähti ylös ja veti

+tulitikulla valkean.

+

+Tohtori seisoi vähän aikaa ikkunan luona, ennenkuin hän vastasi...

+"Näyttää tosiaankin siltä kuin tuli olisi päässyt irti tuolla

+alhaalla" -- sanoi hän väkinäisesti ja käheästi --. "Ehkä vaan

+nokivalkea -- --. Näethän, ettei se loista niin paljoa, -- tuskin

+yhtään -- nyt" --

+

+Samalla valo siellä alhaalla leimahti äkkinäiseksi rajuksi

+punertavaksi purkaukseksi ja paksu tupruava liekkien sekainen

+savu ponnahti ilmaan, valaisten kirkkaasti tutun virran ja siinä

+uiskentelevat jäälohkareet, ja nimismiehen talon huoneineen. Tohtorin

+suu avautui ikäänkuin huutoon, mutta sulkeutui jälleen. Hän hengitti

+vaivaloisesti.

+

+"Meidän täytyy pukeutua, Bente, -- joutua alas -- lähettää hevonen ja

+renki" --

+

+"Herra meitä varjelkoon, Baarvig, -- näetkö sinä!" huuti Bente.

+

+Tohtori seisoi mykkänä. Tähän saakka oli hän haparoinut epäröivässä

+pelossa. Kellertävä, kirkas valo levisi puoleksi paljaan

+lumisohjoisen maan yli. Työväen rakennuksista juoksi ihmisiä ja

+pitkin tietä riensi väkeä ja hevosia joka taholta. Äkkiä valkea

+ikäänkuin sammui, savupatsas kävi pikimustaksi ja maisema vallan

+pimeäksi -- ainoastaan kuu --

+

+"He saavat sen sammumaan. He sammuttavat sen!" ankkasi tohtori äkkiä

+hurjalla toivolla --. Sahan ruisku on käymässä... He ovat päässeet

+tulen herroiksi... Siellä on kyllä väkeä... Mutta äkkiä leimahtivat

+liekit korkealle, -- yhä korkeammalle taivaalle -- ikäänkuin

+nuoleva kieli pimeässä ja tiheä kipinäsade syntyi sahajauhoista ja

+höylänlastuista.

+

+Tohtori hengitti lyhyeen, ikäänkuin ilma olisi polttanut hänen

+suussaan, kääntyi epätoivoisella liikkeellä, melkein kuin

+olisi tahtonut työntää pois tuon näyn... Lankkupinot... ei, ei

+epäilystäkään... tuli oli päässyt niihin -- --

+

+Sänkykamarissa käveli Bente epätoivoisena pitkin lattiata huokaillen

+ja vaikeroiden... "Jumalani -- Jumalani -- synnistä rikokseen"...

+"Onni ettei Kjel ole kotona tänä yönä" -- sanoi tohtori levollisesti.

+-- "Hän matkusti kaupunkiin iltajunassa" -- "Onko se totta? -- Baarvig

+-- Baarvig!" Bente tarttui suonenvedon tapaisesti häneen... "Ja minä

+kun saatoin epäillä häntä." -- "Bente, -- ole vaiti, ole vaiti,

+kuuletko. -- Tahdotko tulla mukaan, vai etkö" -- --

+

+-- Alhaalla sahalla tohtori juoksi paitahiasillaan lankkukasojen

+välissä ja niitten päällä johtaen sammutustyötä, ruiskun käydessä

+ja vesisuihkun suhistessa voimatonna ylivoimaisessa hehku- ja

+tulimeressä. Hänen hikinen muotonsa häämötti joskus esiin savun ja

+kipinöiden alta lankku- ja lautapinojen välistä, hänen tähystäessä

+uusia keinoja. Hän viipyi siellä, kunnes pinot rupesivat rutisten ja

+räiskyen romahtamaan alas ja tuli pakotti hänet lähtemään. Ja kun

+pelastustyö oli lakannut jossakin kohden, koetti hän itsepintaisesti

+jatkaa sitä telineiden välissä kapeissa solissa, kunnes työväki

+tukahduttavassa kuumuudessa kieltäytyi tottelemasta huutaen, että

+eihän tässä nyt ollut ihmishengestä kysymys. Aamun sarastaessa,

+savun vyöryessä paksuna ja harmaana pitkin virtaa, nähtiin tohtorin

+vielä, vaatteet rikki revittyinä ja kärventyneinä, tekevän

+toivotonta työtään, koettaessaan pelastaa edes viimeisen pienen osan

+lautavarastosta...

+

+

+

+

+XII.

+

+

+Oli ollut, kuten Kjel sanoi, _suloinen_ kevät ja viileä, vilkas

+kesä. Hän oli istunut arkitakissaan päivänkatteen alla verannalla

+ja lihonut. Luotto kukoisti, hän oli taas järkähtämättömän

+itsevaltias säästöpankissa, suoritti käteisellä asian -- ja kaikki

+nuo kuiskaukset ja huhut olivat taas hiipineet hiirenreikiin sen

+jälkeen kun hänen tulipalossa hävinnyt omaisuutensa oli arvosteltu

+niin äärettömän korkealle, -- kaikkiaan lautavaraston kanssa

+lähemmä kahdeksaankymmeneen tuhanteen kruunuun. Hänellä oli ollut

+kuusi kuukautta aikaa ja vapautta matkustuksiin ja vekselien

+järjestämiseen, -- oli voinut hiukan levähtää ja hoitaa mukavuuttaan,

+jonka hän niin hyvin tarvitsi. Hiukan vaan täytyi pitää silmällä

+sahaa, jota rakennettiin uudelleen.

+

+Tämä vuosi oli ollut hänelle suotuisa monella tavalla. Näytti siltä,

+kuin Theklakin olisi käynyt hiukan sävyisemmäksi ja tyynemmäksi,

+ei ainoastaan sen puolesta, ettei hän nyt yhtenään vaatinut häntä

+tekemään tiliä ja selvyyttä, vaan tuo innokas tohtori Stenvigin

+ihaileminenkin oli laimentunut, niin ettei Kjelin tarvinnut nähdä

+tohtoria salissaan enempää kuin kerran viikossa.

+

+Ensi kuussa piti puuhan taas alkaa, nimien hankkimisen, korkojen

+maksun ja vekselien uudistamisen. Hän oli hyvin varustettu nyt

+-- hiukan vaivaa vekselistä yhtäällä, hiukan houkuttelemista ja

+pelottelemista toisaalla -- sadetakki ja matkasaappaat päälle taas.

+Mutta suurin osa olikin niin viisaasti järjestetty, että hänellä vaan

+oli syksykausi selvitettävänä.

+

+-- Alhaalla sahalla, jossa rakennettiin ja sahattiin ja naulattiin ja

+veistettiin, nähtiin Endre tavallisella aamupäiväkävelyllään, kunnes

+sikari oli loppuun poltettu ja sopi poiketa Kjelin luo saamaan vähän

+virvotuksia ja uusi havanna.

+

+... "Eikö totta, Shulteiss", -- selitti hän, kohdatessaan

+Schulteissin tiellä, -- "Thekla rouva ajattelee neliskulmaisesti.

+Mutta maailma onkin pyöreä, siinä kulkee linjat sekä sikin sokin

+että kimurrellen kuin käärmeet, -- ja ajatukset muodostuvat hiukan

+samaan tapaan... Hän on kuin pähkinä pihdit, jotka aukeavat ja

+sulkeutuvat ja musertavat joko -- taikka; mutta maailman pähkinät

+eivät milloinkaan sovi niihin... Aivan mahdoton käsittämään

+demoonillista huumoria... ylipäänsä ei ole humoristinen... avoin

+vain kapakalalle --. Kun sanomalehdet -- niin on tosiaan tapahtunut

+tänä kesänä, kieltäytyvät ottamasta vastaan minun kirjoituksiani --

+yksimielinen komplotti, näettekös, sillä ne uhkasivat särkeä koko

+meidän poroporvarikritiikkimme, -- niin minulla on yksi keino vielä,

+-- revolverini sitä hetkeä varten, jolloin minun tulee valita."

+

+"Näettekös, Schulteiss, minä tutkin erityisesti koskea tuolla

+alhaalla... Varsinkin yhtä kohtaa, -- tuota syvää kiertävää pyörrettä

+juuri kosken mutkan alapuolella... Minä olen koettanut heittää

+siihen lastuja ja puun kappaletta. Nyt minä katselen tukkeja,

+jotka syöksyvät siihen. Ne sukeltavat siihen aivan upoksiin ja

+tulevat esiin vasta runsaan minuutin kuluttua... Ymmärrättekö

+minun ajatuskulkuni, -- tuommoinen lumivalkea pyörre, kuohuva kuin

+samppanja -- -- siinä voisi oikein nautinnolla lopettaa elämänsä.

+Minä tuijotan siihen, -- ja aina pyörii oma ruumiini mielessäni, --

+hattu uiskentelee alas virtaa... ja minuutin perästä sen omistaja

+pulpahtaa siitä korkealle hengetönnä kuin tukki -- kaikki lopussa,

+mennyttä, -- hälvennyt elämän virtaan"...

+

+Schulteiss vastasi hajamielisenä täsmälliseen kohteliaasen tapaansa,

+-- kuunteli, eikä kuunnellut, -- oli kokonaan omissa mietteissään

+-- ... Ei muuta kuin tämä viikko enää siihen päivään, jolloin

+hänen molemmat oppilaansa, Arnt ja Massi, lähtisivät teknilliseen

+oppilaitokseen -- ja hän itse poistuisi Elvsaetistä -- ja kaikesta,

+jonka tähden hän oli elänyt nämä monet omituiset vuodet... Minka

+oli puolikasvuinen tyttö, kun hän tuli sinne, -- ja nyt hän oli

+lähtemäisillään valloitusretkelleen maailmaan...

+

+Hän muisteli, missä paikassa he olivat siitä ja siitä

+keskustelleet... missä hänen jalkansa oli ollut... kuinka hänellä,

+siihen aikaan kun Minka vielä oli alaikäinen, oli ollut etuoikeus

+tuntikausia työntää vauhtia keinulle. Hän johti mieleensä Minkan

+raikkaan naurun, hänen nuoren hennon olentonsa, hänen itsensä hiki

+hatussa ja jalat ilmaa halkaisten eteenpäin ojennettuina työntäessä

+keinua, ja kuinka tyttö aina tahtoi kiitää vielä hiukan korkeammalle

+-- ja vieläkin hiukan...

+

+Porstuassa hän seisahtui vallan vaipuneena mietteihinsä, --

+piti silmällä keltaisen salin ovea -- odotti, -- nyt tuli

+Minka... vetäytyi arkana pois, kun joku lähestyi, taikka katsoi

+idioottimaisesti ylös... Hän kuunteli...kuuli Minkan askeleet

+portaissa... Yksi lauta oli hiukan irroillaan, -- kuinka se narisi

+joskus ja ilmaisi siten tulijan... hänen askeleensa niin eri lailla

+henkisesti kuvasivat hänen olentoaan kuin kenenkään toisen... Ja kun

+hänen vartalonsa hänen ylöstullessaan ikäänkuin peitti valon, joka

+helottavana loisti ikkunasta porstuaan...

+

+Hän saattoi istua pianon takana silmät ummessa ja niska nojautuneena

+nuottihyllyyn aina siihen saakka, kunnes Berthea taikka Massi tuli

+soittamaan, silloin hän kavahti ylös, ikäänkuin hänellä olisi ollut

+kiire tai hän olisi unohtanut jotain. Itseensä käpertyneenä hän

+vaipui ajatuksiinsa ulko-oven portailla, oikaisi vartalonsa äkkiä

+ja loi ympärilleen intohimoisen katseen... Tämä oli hänen henkistä

+omaisuuttaan, -- hänen maaperäänsä: penkki, jolla Minka niin

+sanomattoman monella tavalla ja vaihtelevan kauniina oli istunut...

+portaat, joiden päälle Minka oli astunut -- -- Hänen pitkät ohuet

+valkoiset sormensa tarttuivat kaiteesen, ikäänkuin hän olisi tahtonut

+vastustaa jotakin virtaa, joka uhkasi viedä hänet pois... Ee-i -- ei,

+-- hä-än ei antaisi poistaa itseään näiltä portailta kauemmaksi,

+kuin että hänen kätensä voisi milloin tahansa niihin tarttua, kun

+Minka kerran tulisi --

+

+Hänelle oli tarjottu paikka uuden tuomarin luona... Oho, oho, --

+häntä eivät olosuhteet niinkään pois riistäisi. Hän oli jo aikoja

+sitten tehnyt suunnitelmansa, -- oli hankkinut tilaisuuden perustaa

+koulun kasvavalle nuorisolle nimismiehen talossa. Ei ollut muuta kuin

+lehto ja huvihuonekunnas ja kappaleen matkaa kangasta -- kun hän

+tahtoi nähdä Minkan -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Arntin matka-arkku oli tuotu hänen huoneeseensa -- ja Massin

+Massin huoneeseen. Ne seisoivat kannet auki ja uusia vaatteita

+oli ladottu niiden viereen tuolille aina sitä myöden, kuin niitä

+saatiin valmiiksi silitetyiksi ja merkityiksi. Hento Bente rouva

+juoksi keveästi ylös rappuja, milloin merkityitä liinavaatteita

+käsivarrellaan toiselle, milloin toiselle pino nenäliinoja, -- ylös

+ja alas portaita ja molempia teitä. Pieninkin valmis kapine antoi

+aihetta uuteen juoksuun. Ja itse hän käänsi ne kokoon ja asetti

+arkkuun. Bente rouva puuhasi koko sielullaan lasten matkaa. Hän

+puheli Arntin kanssa ja kuunteli kesken kiirettään hänen innokkaita

+kertomuksiaan rautatiestä Andivuorten yli ja sen kamalia nousuja

+-- yksi neljällekymmenelle ja yksi kolmellekymmenelle -- Arntin

+seuratessa hänen perässään rappusia ylös ja alas --. Hän jutteli

+Massin kanssa, joka oli "niin harmistunut ja kyllästynyt kaikkiin

+Endren lörpötyksiin" -- puheli suoraan ja tuttavallisesti Massille,

+ikäänkuin häntä nyt kerrankin ymmärrettäisiin.

+

+Ja Schulteissin vaatteitahan nyt myöskin piti tarkastaa ja laittaa

+kuntoon. Oli perjantai, -- viimeinen iltapäivä ennen hänen lähtöään.

+Bente rouva oli hänen kamarissaan ja antoi hänelle luvut laskien

+pestyt ja silitetyt liinavaatteet, joiden oikean määrän Schulteiss

+yhtämittaa kumarrellen ja vastaanottaen tunnusti.

+

+"Viimeisen kerran siis pidän huolta teidän vaatteistanne,

+Schulteiss", sanoi Bente rouva. -- "Suokaa anteeksi, -- sallikaa

+minun vaieta... Kun minä en tässä paikassa voi löytää oikeita sanoja

+lausuakseni julki teidän unohtumattoman hyvyytenne"...

+

+Hän katsoi kiusaantuneen onnettomana Benteen.

+

+"Kun on eletty osa elämästä niin lähekkäin kuin me, Schulteiss,

+ja on sekä otettu että annettu, niin sitä tietää niin hyvin, että

+kummallakin on kiittämistä." --

+

+"Te olette jakaneet monta huolta minun kanssani koko tällä ajalla",

+-- sanoi rouva hetken vaiti oltuaan... "Minä tulen sitä myös

+kaipaamaan, -- monen monta tutunomaista sanaa"... "Se on ollut osa

+minun köyhästä ilostani -- minun todellinen..." puhkesi Schulteiss

+taistellen liikutustaan vastaan... "Te ymmärrätte jokaista niin

+hyvin, -- se se on niin tyynnyttävää... Ja -- ja", -- Bente huokasi,

+-- "sitä on niin paljon huolia, Schulteiss... Baarvigin laita ei

+näy paranevan... Tuntuu ikäänkuin itse voimia jokin kalvaisi, --

+hän näyttää riutumistaan riutuvan... Eikö hän teidän mielestänne,

+Schulteiss, huonone huononemistaan ja ole niin laihtunut?... Minä

+pelkään, että hän on sairaampi, kuin hän tahtoo tunnustaa, -- sai

+vamman keväällä tulipalossa... Ah, -- se tuntuisi niin helpolta, jos

+hän kerrankin vielä kiivastuisi ja suuttuisi kuten ennen --. Hän on

+niin omituisen väliäpitämätön kaikesta. Tuntuu aivan siltä, kuin

+häntä kiusaisi, kun minä puhun hänelle lapsista --"

+

+... "Ja nyt nämä kaksi nuorinta, joita pitää puuhata lähtöön" --

+Bente rouva istuutui vaatteet sylissään, -- "tuntuu siltä, kuin

+Baarvig ei paljoa välittäisi niistäkään... Ja minä joka -- olkoon se

+nyt sanottu onnellisena hetkenä -- toivon heistä niin paljon, -- olen

+heidän puolestaan huolettomampi"...

+

+"Tietysti, rouva, -- molemmat keskinkertaista etevämmät ja molemmat

+uutteria luonteita."

+

+"Rakas Schulteiss, te olette antaneet heille parhainta, mitä

+opettaja voi antaa, -- henkevän kasvatuksen. Te olette monessa

+suhteessa harvinainen, nerokas opettaja, semmoinen, jota oppilaat

+kiittävät koko elämänsä. Mutta -- minä sanoisin mielelläni jotain;

+-- minusta näyttää siltä, kuin elämän toiveet ja vaatimukset niin

+helposti joutuisivat harhaan kaikkien noiden hengensaavutuksien ja

+ajan suurten näköalain avaamain mahdollisuuksien vuoksi. Katsokaa

+vaan Endreä... Arntia ja Massia minä sitävastoin olen koettanut

+pysyttää tiukkaan todellisuudessa, -- olen ollut heille tutunomainen,

+-- en ole heiltä salannut meidän jokapäiväisiä kotihuoliamme ja

+vaikeuksiamme, sitä mitä sanotaan suruiksi, joista muka lapsia pitää

+varjella; -- he tietävät varsin hyvin, mikä vaivaa sekä veljiä että

+sisaria" -- --

+

+"H-m, -- neiti Minkaan nähden, rouva, sallikaa minun -- suokaa

+anteeksi --; mutta minä uskon todellakin, että hän toteuttaa

+suurimmatkin toiveemme" -- "Täällä on niin paljon tulevaisuutta

+ilmassa, Schulteiss, että nuorukaisen, jonka pää aina vaan tapailee

+niitä pilviä, _täytyy_ huumaantua. Mutta todellisuus on ahdas ja

+kilpailu suuri, se työntää pois kaikki heikot ja leväperäiset...

+Ei minun viisauteni, vaan elämäni tuska sen minut on opettanut

+tämän näkemään. Minä tuulinkin, ettei tarvitsisi muuta kuin hypätä

+tuohon kaikkeen." -- "Sangen sattuvasti sanottu, rouva", -- nielaisi

+Schulteiss -- "Mutta neiti Minkan suhteen minä tahtoisin"...

+"Tietysti Schulteiss. Mutta, näettekös -- myöskin Minka... Ajan

+henki vaatii että jokaisen pitää olla jotain -- ja se on hyvä se.

+Mutta niin moni tahtoo sitten olla nero ja luulee, että hänellä

+on tuulta siivissä. -- Ja siten he kaikki joutuvat, niin löyhälle

+pohjalle ja käyvät onnettomiksi. -- Minun suuri toivoni on -- ja

+siinä niin mielelläni soisin teidän minua kannattavan, Schulteiss,

+-- että hän pian lentää nuo siivet itsestään irti. Sillä -- ettekö

+te ole samaa mieltä siinä -- hänen pitäisi, pitäisi päästä ulos

+koettamaan illusionejaan; ne ovat hänelle menneet liian syvälle

+veriin." -- "Rouva, sallikaa minun, -- niin henkiselle luonteelle

+kuin Minkan on tuota tulvaavaa uutta aikaa pidettävä salattujen

+voimien irroittamisena... Ja todellakin -- tässä jos missään lienee

+syytä antaa tavattoman kyvyn, kuten historiakin näyttää, murtaa uusia

+uria"... "Schulteiss... Schulteiss parka"... rouva puhui itsekseen,

+mennessään alas portaita... "järki vallan sekaisin, kun tulee

+Minkasta puhe"...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Koko illan oli kestänyt puuhaa, kunnes iltasen aika tuli. Massi

+istui matka-arkullaan, joka juuri oli pantu lukkoon poisvietäväksi

+seuraavana aamuna...

+

+-- "Niin, nyt minulla on kuusi hyvää omaatuntoa mukanani,

+äiti"... Massi rupesi laskemaan ja pyyhkäisi aina vastakkain

+käsiään, ikäänkuin kuitatakseen kunkin: -- "Minä olen suorittanut

+keskikoulututkinnon ja saanut 1,25 -- Olen lukenut matematiikasta

+sen kuin pitikin -- Olen lopettanut perspektiivi-opin. Olen hoitanut

+talousviikkoani niin, ettei sinun, äiti, koskaan ole tarvinnut minua

+auttaa, -- senhän sinä myönnät, -- paitsi silloin, kun minä olin

+sisällä tutkinnossa. Olen oppinut uimaan tänä kesänä. Ja nyt olen

+lopettanut ompelukseni ja tehnyt kaikki lähtövisiitit."

+

+-- "Niin Massi, ala sinä vakavuudella... Sinä alat uutena aikana.

+Ja muista se, että aika muodostuu juuri sellaiseksi, kuin te itse

+tahdotte... Se on, näetkös, koko edesvastuu. Minä sanon sinulle,

+Massi, -- vaikka olenkin vanha -- ja monesti kyllä väsynyt, -- niin

+tahtoisin mielelläni elää uudestaan tänä uudisrakennus-aikana,

+tahtoisin työskennellä toisenlaisen elämän voiman ja kunnon ja ilon

+saavuttamiseksi, kuin _meillä_ on ollut, -- olisin tahtonut ottaa

+mukaan monta sinun hyvää omaatuntoasi"...

+

+

+

+

+XIII.

+

+

+Joulu oli pitäjässä kulunut vierailuissa, joihin tohtori aina

+säännöllisesti otti osaa, mutta aina läksi aikaisin kotiin, syyttäen

+kiireellistä praktiikkaansa. Hänelle tuntui helpotukselta istua

+reessä, nähdä harjujen selkäin ja puitten latvain kuvastuvan

+taivasta vastaan kuun kumottaessa tai lunta tepsutellessa... Istua

+ajatuksissaan, hevosen juosta jolkutellessa yksitoikkoisesti, kun

+reen antura narisi ja luisti ja turkin kaulus ikäänkuin hautasi hänet

+syvemmälle ja yhä syvemmälle ja yksi ainoa tähtönen tuikki kaukana

+ylhäällä, taikka yksi yksinäinen lumihiutale tapasi hänet, -- ja

+sitten päästä pois kaikesta -- -- Reki oli ainoa paikka, jossa hän

+saattoi ruunan tyynesti juostessa nukkua levollisesti, niin ettei hän

+uneksinut, eikä tietänyt itsestään, eikä säpsähtänyt -- --

+

+Vuosi oli vierryt uudenvuoden aattoon saakka. Virta tähtikirkkaana

+iltana kohisi valkoisen lumipeitteensä alla, sulaa mustaa vettä

+näkyi sahan kohdalla, missä koski pauhasi jääpönkkineen ja pitkine

+jääpuikkopartoineen. Kjelin luota loisti tulta ikkunoista, siellä oli

+juhlavalaistus sen johdosta, että saha nyt oli uudestaan rakennettu

+ja vielä laajennettu. Thekla ja pikku Baard ja Kjel olivat sillä

+välin ajaneet vierailulle tohtorin luo, jossa uudenvuoden aattoa

+vietettiin hiljaisesti, ja tohtori itse tuli kotiin vasta myöhään

+sairaittensa luota... Hän oli väsynyt, -- ei jaksanut ottaa pikku

+Baardiakaan polvelleen, istui vaan kokoon kyyristyneenä ja seurasi

+pienoisen liikkeitä silmillään, maistellen portterilasistaan. Bente

+oli keksinyt, että hänen piti juoda portteria iltasilla lisääntyvän

+unettomuutensa vuoksi. Kun he sanoivat hyvästi, katseli tohtori

+kauvan Baardin käsiä ja suuteli niitä molempia...

+

+Vielä kauan sen jälkeen, kun reki oli kadonnut mäen alle ja

+umpikulkusten kilinä hälvennyt, seisoi tohtori ulkona portailla ja

+katseli heidän jälkeensä...

+

+       *       *       *       *       *

+

+Bente makasi hereillä ja kuunteli, kun kello alhaalla etäällä

+kyökissä löi kahtatoista... Uusi vuosi! Hänestä tuntui, kuin Baarvig

+olisi käännellyt ja väännellyt itseään ja huokaillut niin syvään.

+-- "Niin, uusi vuosi, -- Bente", hän sanoi... "Minä makaan tässä

+ja mietin, kuinka eri lailla tämmöinen uusi vuosi voi alkaa eri

+ihmisille. Niinkauan kuin on toivoa ja halua ja tuota kaikkea; mutta

+on semmoisiakin ihmisiä joka puolella, joiden mielestä se uusi vain

+on myllynkivi heidän kannettavakseen... Mutta muista se, Bente, että

+kaikki, kaikki riippuu rohkeudesta; ettei masennu, niinkauan kun on

+toivon kipinääkään jäljellä, -- jotain -- edes hiukkasenkaan, jonka

+vuoksi voi elää!" -- "Oikein minusta tuntuu helpommalta, kun kuulen

+sinun puhuvan noin, Baarvig." -- "niinkauan kuin on vähänkin, jonka

+vuoksi taistella, edes pienen pieni hitunen... Rakkaani, muista se

+aina, minä pyydän sinua, muista se, Bente, -- vaikka minä sen joskus

+unhottaisinkin" --

+

+... "Näetkös", -- hän jatkoi hetkisen kuluttua, -- "minä en saa sitä

+päästäni... nuo raukat, siellä täällä joka puolella, jotka tänä yönä

+tuntevat, ettei heillä ole kerrassaan mitään enää, jonka edestä voisi

+taistella -- koska -- koska he ovat käyneet niin lopen köyhiksi

+toivosta. -- Ja nyt -- huu-u, -- kun täytyy taas ottaa kokonainen

+vuosi niskoilleen"... "Voi, Baarvig, sinun alakuloinen mielesi se

+vaan panee sinut hautomaan tuommoisia."... "Joku, kuuletko, jolla voi

+olla salainen rikos kannettavana. Ja semmoisia makaa kyllä tänä yönä

+monta maailmassa, omaatuntoaan kantaen. -- -- Kun on elänyt jonkun

+aikaa ja saanut silmät auki näkemään, kuinka paljon salaista surua ja

+tuskaa voi mahtua tähän maailmaan, jossa sitä ajellaan ja hoidellaan

+ja pannaan tulta ikkunoihin ja valaistaan uudeksi vuodeksi, -- niin

+sellaiset ajatukset väkisinkin tulevat... Ja sellainen rikollinen...

+minä tarkoitan sellaista, joka on tehnyt suuren rikoksen, esimerkiksi

+murhan... joka tietää, että jos hän ilmoittaisi itsensä, niin hän

+syöksisi kaikki rakkaansa onnettomuuteen ja häviöön ja kurjuuteen,

+hän voi tosiaankin olla omituisessa asemassa, -- niin sanoakseni

+suljettuna neljän seinän sisään, elinkautiseen vankeuteen itsessään

+-- häntä ei tarvita tuomita siihen... eikä viedä vankikyydillä, ei

+-- -- Ajatteles vielä, että hänellä olisi vaimo, jota hän rakastaisi

+kuin omaa elämätänsä, ja lapsia, joiden pitäisi päästä eteenpäin

+maailmassa"...

+

+"Hyi, Baarvig, -- tämä on niin kamalaa -- sellaista puhetta uuden

+vuoden yönä." --

+

+"Ole hyvä minulle, Bente, -- minä en voi nukkua, ennenkuin minä olen

+purkanut itsestäni nämä ajatukset... Hän ei voisi kertoa vaimolleen,

+-- että hän on murhaaja, -- samassa silmänräpäyksessä hän kadottaisi

+vaimonsa sisimmän kunnioituksen. -- Ja vaikka hän voisikin säilyttää

+vaimonsa rakkauden." -- "Se voisi kyllä tapahtua, Baarvig, se

+tosiaan riippuisi paljosta." -- "Niin, vaikka hän -- näetkös -- niin

+rakastaisi hän kuitenkin vaimoaan huonosti, jos hän sillä tavalla

+vetäisi vaimonsa kanssaan äänettömäksi rikostoverikseen, jonka

+myöskin täytyisi luoda ihmisten edessä alas silmänsä ja alituisesti

+pelätä ilmitulemista ja sen tuottamaa häpeää ja häviötä hänelle

+itselleen, kaikille hänen omaisilleen -- saattaisi hänet siihen, että

+hänestä tulisi vangin vaimo ja vangin lasten äiti..."

+

+"Hän olisi kääntänyt rikoksen kuorman sitä vastaan, jota hän enin

+rakasti ja jolle hän toivoi enin hyvää maailmassa. -- _Siinä_ siis,

+näetkös, ei enää ole luottamusta, -- hänellä ei enää ole ystävää. --

+Hän on, Bente, suljettu ulos -- paratiisin yrttitarhasta, -- hän on

+pakotettu vaikenemaan, Kerubim -- --. Se _on_ niin, Bente. Sellaisia

+ihmisiä on äärettömän sääli." --

+

+"Rakas Baarvig, jos sinä joisit hiukan soodaa taikka naftaa, -- ne

+ovat niin pimeitä ja epätoivoisia asioita, joita sinä mielessäsi

+myllertelet, että minä melkein pelkään sinun hourailevan." -- "Ei,

+ei, Bente, -- minua helpottaa, kun annat minun myllertää tämän

+loppuun. Sitten minä saan unta, mutta en ennen... Niin, ja sitten...

+vaimo parka ei oikeastaan koskaan voisi antaa hänelle anteeksi,

+että hän sillä tavalla on pimentänyt hänen koko elämänsä, -- tehnyt

+hänestä pahantekijän rikostoverin. -- Hän voisi ehkä rakastaa häntä;

+mutta kokonaan antaa anteeksi, näetkös... Ihmiset eivät voi antaa

+semmoista anteeksi... siitä syystä on anteeksiantamus asetettu niin

+korkealle meidän yläpuolellemme uskontojen auringoksi. Ja sitten, --

+näetkös, -- hänelle, -- niille raukoille, joita tuollainen epäkohtalo

+rasittaa, tuntuu uudenvuoden yö pimeältä seinältä, -- ei maksa vaivaa

+panna tulta ikkunoihin... Heiltä on viimeinen kipinä mennyt --

+sammunut... Sitä voi sanoa uudenvuoden surkeudeksi, Bente... Ja nyt

+minä ehkä saan unta... Katso, onko sammutettu Kjelin luona"..

+

+Hän puristi äkkiä suonenvedon tapaisesti vaimoaan rintaansa vasten,

+syleili ja suuteli häntä.

+

+-- Uuden vuoden aamuna tohtori seisoi turkit yllään rohtokaapin luona

+ja penkoi ja haki jotain, ennenkuin hän meni rekeen. Hänellä oli

+hermokuumesairas ja hän tahtoi olla poissa, ennenkuin uudenvuoden

+onnittelut alkaisivat. Hän ikäänkuin tarkasteli ikkunoita ajaessaan

+kotoa poispäin, seisautti tienmutkassa portilta vähän matkaa

+ajettuaan ja jäi vähäksi aikaa istumaan ja katsomaan taakseen

+rakennusta, niin että renkipoika arveli hänen unohtaneen jotain,

+kohautti vähän nahkalakkiaan, löi ruunaa selkään ja ajoi kovaa

+vauhtia mäkeä alas.

+

+Aamupäivällä täyttyi Elvsaetin sali uudenvuoden vieraista... Leveitä

+rekiä ja kapeita rekiä kilisevin umpikulkusin ja karhunnahkaisin

+taikka sudennahkaisin peittein näkyi pitkä rivi pihassa, josta

+lumi oli pois luotu. Seudun perheet olivat ajaneet sinne kirkosta

+tullessaan. Toivotettiin hyvää uutta vuotta, juotiin viiniä ja

+syötiin leivoksia, ja Endre hoiti sijaisena isännyyttä sangen

+kaunopuheliaasti. Hän ei lausunut jokapäiväisiä uudenvuoden

+toivotuksia, vaan vaihteli puheenparsia, niin että niihin tuli

+sievyyttä ja uudenvuoden huumoria. Hänen varastonsa ei ollut vielä

+lopussa, kun viimeinen vitkasteleva vieras kello kahden aikaan ajoi

+mäkeä alas, ja hän itse seisoi kannaksilla mennäkseen jatkamaan uutta

+vuotta Kjelin luona.

+

+Tohtorin mäessä tuli isän hevonen häntä vastaan, ja sitä ajoi joku

+vieras; mutta hän ei siitä huuruisessa mielentilassaan ajatellut

+sen enempää... -- Bente rouva tunsi hevosen ja meni ulko-ovelle

+vastaanottamaan Baarvigia; hän oli ollut niin surullinen ja

+levoton yöllisestä. Hänen huomiotaan herätti, ettei umpikulkusia

+kuulunutkaan, ja että reki vastoin kaikkia tohtorin tapoja seisahtui

+keskelle pihaa eikä portaitten eteen. Kun vieras mies astui reestä,

+tuntui äkkiä kuin hänen verensä olisi jäätynyt; ja hän nojautui

+kaidepuihin päästäkseen alas -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Kjel ja Endre olivat matkustaneet isää noutamaan. Tohtori oli, --

+niin kuului surullinen sanoma, äkkiä kuollut jonkinlaiseen

+sydän- taikka hermohalvaukseen heti juotuaan lasin jääkylmää

+vettä sairasta katsottuaan. --

+

+-- Eteisen poikki kuului pikku tyttöjen kamarista Berthean itkua ja

+joskus äänekästä voivotusta... -- Keltaisen salin ikkunassa seisoi

+Bente yksin pimeässä. Hän oli seissut siinä hämärästä saakka hiljaa,

+liikkumatta... Ne öiset puheet kaikuivat taas hänen korvissaan,

+-- joka ikinen sana, niinkuin se oli sanottu, -- raskaasti...

+huokauksella... Kaikki oli käynyt hänelle -- niin läpinäkyväksi --

+

+Liekit alhaalla sahalla sihisivät ja kiemurtelivat -- ja

+hävittivät... huusivat tuskaa -- tuskaa... Hän tuijotti eteensä

+jähmettyneenä -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Alhaalta kuului varovasti kulkevan reen natisemista -- ja hiljaista

+puhetta... Eteisen ovi narisi hitaasti auki ja miehet kantoivat

+vaieten tohtoria ylös portaita... Bente rouva seisoi liikkumatonna,

+sittenkin kun hän oli kannettu keltaiseen saliin tilalleen... kääntyi

+ja tuijotti, -- -- kääntyi ja tuijotti... -- -- Pojat olivat menneet

+alas. -- --

+

+Silloin hän hiipi hiljaa ja laski poskensa kuolleen poskea vastaan --

+ääneti -- kyynelittä...

+

+

+

+

+XIV.

+

+

+Elvsaetissa oli nyt niin hiljaista ja yksitoikkoista, vaikka siellä

+tänäkin kesänä oltiin ja elettiin.

+

+Ei tullut enää tohtoria, ei lähtenyt tohtoria käskyin ja puuhin ja

+edellään kuin tuuli siitä, mitä oli sisällä ja ulkona tehtävä. Ei

+nähty vierailevien rilloja ja kääsejä tohtorin mäessä, ei seisahtunut

+hiljaisia sairaita portaille kysymään, oliko tohtori kotona...

+Konttorihuoneessa oli kaikki entisellään, riippuivat tohtorin piiput

+ja makasivat hänen kauniit koneensa, -- haavurilaatikko tavallisella

+paikallaan pulpetin oikealla puolella. Maanviljelys oli poisvuokrattu

+siksi vuodeksi, kunnes maatila syksyllä myytäisiin, ja sitä

+hoidettiin alaalta väentuvasta.

+

+Bente rouva puuhaili hiljakseen kotitaloudessa ja puutarhassa.

+Vähän väliä tuli kirjeitä Arntilta ja Massilta. Hän oli luovuttanut

+loput perinnöstään taatakseen siten heidän kasvatuksensa, ja nyt

+sitä kysyttiin ja vastailtiin pitkissä kirjeissä, kuinka rahoja

+tuli käyttää. Ylhäällä keltaisessa salissa tuntuivat askeleet

+vielä yksinäisemmiltä ja hiljaisemmilta autiossa huoneessa, jossa

+huonekalut olivat epäjärjestyksessä, pitkä pöytä maalaamaton ja

+tavaroita työnnetty sinne tänne, niin että koko huone oli kuin

+ullakko-säilytyshuone. -- -- "Niin kauan kuin oli hitunenkaan toivoa,

+-- jotain, jonka vuoksi elää," oli Baarvig sanonut... Se oli tuo

+salainen kertosäe, jota ei kuullut päivällä enempää kuin kosken

+kohinatakaan, mutta joka alkoi mielessä humista yksinäisinä hetkinä

+keltaisen salin ikkunan luona --

+

+Minka... Hän käyskenteli kesän täällä kotona kysymysmerkkinä

+äidilleen -- häälyvänä toivona... Minka, hänen sydänkäpynsä, jonka

+vuoksi hän oli tuntenut itsensä niin rikkaaksi niin monet vuodet...

+jota hän oli rakastanut heikkouteen saakka, -- jota hän ei kestäisi

+kadottaa!...

+

+Rouva Baarvig oli aina Minkan kotiintulosta saakka yhä enenevällä

+tuskallisella tunteella huomannut, että tyttäreen oli tarttunut väriä

+ympäristöstä, jossa hän oli liikkunut, vaikutuksista, joiden alainen

+hän oli ollut... Tuo uneksiva itseensä vaipuminen... Ikäänkuin

+todellisuuden rajain ja vaatimusten ymmärryksen heikkeneminen --

+tuommoinen sumuinen kiihotettu itsetunto... Häneen oli kuin jotain

+tarttunut toisesta ilmakehästä, joka oli täynnään tylsistäviä

+edellytyksiä ja käsitteitä -- --.

+

+Ja puhe niin hillitsemättömän hermostunutta, joka hermo rikki

+revitty... Hänen piti nyt pysyä kotona koko kesän, voimistumassa

+ja lepäämässä... saamassa takasin hienon luonteensa, pääsemässä

+tasapainoon. Syksyyn... niin syksyyn saakka... kunnes Elvsaetissa

+kaikki oli irtirevitty.

+

+_Silloin_ oli yritettävä käydä kiinni; -- Minka antaisi soittotunteja

+ja hän itse pitäisi pääkaupungissa lapsille taloutta... Ja Berthea,

+surullisen huikentelevainen Berthea pantaisiin talouskouluun...

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Minka koetti huolellisesti karttaa Schulteissia, -- ei sietänyt

+nähdä häntä, hänen hermonsa olivat aivan hillitsemättömät siinä

+kohden. Hän oli huomannut Schulteississa jotain häiriytynyttä heti

+ensi silmänräpäyksellä, kun hänet tapasi; yksi ainoa katse sen oli

+ilmaissut ja häntä kauhistutti. Hän ei sietänyt sitä ajatusta, että

+Schulteiss vahti ja väjyi häntä, kävi yhä levottomammaksi, niin että

+hän melkein huusi kauhusta, kun joku liikkui jonkun aidan luona tahi

+jossain pensaassa.

+

+Ja Schulteiss kuljeskeli ja väjyi ja piiloutui teille ja mäkiseen

+metsämaahan, joka oli nimismiehen talon ja Elvsaetin välillä.

+Hän tahtoi nähdä edes vilahduksen Minkasta... Hän saattoi seista

+ajatuksissaan, kokoon kyyristyneenä puitten alla lehdossa --

+odottaa varmasti vakuutettuna, että Minka tänä päivänä ilmestyisi,

+-- hän ei huomannut sadetta, ei märkyyttä ympärillään, eikä ajan

+kulumista... Hän puhui Minkan kanssa, ilmaisi hänelle jonkun

+suurista ajatuksistaan, -- tunsi hengen ylevää yhteyttä... kuiskasi,

+rakasti, jumaloi näyissä... Onnellisina, yksinäisinä hetkinä

+kotonaan hän mystillisesti iski silmää, hymyili peiliin ja jupisi

+itsekseen sovituista henkikohtauksista... Minkasta, joka ei koskaan

+antautunut...

+

+Berthea tuli kerran aamiaispöytään punottavin silmin ja kasvot

+pöhöttyneinä. Ei häntä vaivannut mikään, -- ei kerrassaan mikään --

+tuo hammastauti vaan. Samana aamupäivänä hän vei postilaatikkoon

+asemalle yöllä kirjoitetun paksun kirjeen, jonka päällekirjoituksena

+oli: -- Iowa City, Iowa U. S. North America -- Mr Ole Berg.

+

+Hän hämmästytti kotoväkeä pysymällä heinäkuussa kotona kaikki

+neljä viikkoa. Sitten se tuli eräänä päivänä... Hänen uskollinen

+aina hyljätty ihailijansa kouluajoilta, nimismiehen poika Ole, oli

+vastannut hänen kirjeeseensä viipymättä: -- Sylini avoinna, tule,

+tule! --

+

+Ja nyt hänen _täytyi_ saada matkarahaa Kjeliltä taikka äidiltä --

+hänen _täytyi_ -- täytyi -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Lähtiessään hän jätti, siltä näytti, sekaantumistaan sekaantuvan

+vyyhden selviämättömiä arvoituksia, jotka varmaan kauvan olisivat

+olleet pitäjällä puheenaineena, ellei huomio äkkiä olisi niin

+yksinomaan ja rajusti kiintynyt huhuihin, että Mustan metsän

+omistajien kesken tapahtuisi uusia konkursseja -- kysymys ei koskenut

+vähempää kuin Kjel Baarvigin asioiden asettamista suoritustilaan.

+Huhuja kulki vastakkain ja ristiin... Vakuutettiin, että Thekla

+rouva äkkiä oli ajanut voudin luo ja tahtonut ilmoittaa _oman_

+omaisuutensa, luetella kaikki turkkinsa, silkkihameensa ja

+koristuksensa, -- alusta loppuun saakka. Hän oli luopunut siitä

+vasta sittenkuin ilmoitettiin, että Kjelin _oma tekemä_ väliaikainen

+pesäluettelo osoitti kokonaista kuusikymmentätuhatta kruunua enemmän

+omaisuutta kuin velkoja -- --

+

+Kun Endre vallan vasten tapaansa syöksemällä syöksi Elvsaetiin

+kertomaan huhusta, ei Bente rouva hiiskunut sanaakaan. Se mikä nyt

+_alkoi_ kaikille muille, se oli jo hänelle vanhaa --. Aikoja sitten

+taisteltu ja selvitetty...

+

+Kärsitty kaikki, mitä _saattoi_ tapahtua... ja vielä paljon

+enemmänkin... Niin kauan kun on toivon kipinääkään, -- muista se

+Bente, oli Baarvig sanonut... Hänen täytyi nyt suojella sitä, mitä

+hänellä vielä oli --

+

+Hän tunsi nyt yhä enemmän ja enemmän, kuinka vaikeata oli päästä

+Minkan olennon perille.

+

+Niin hellä, niin käsittävä jonakin hetkenä, -- mutta samalla tuntui

+kuin kaikki olisi aljettava alusta jälleen. Ja syvällä sisässään,

+jossa ratkaisun tuli tapahtua, hän luiskahti pakoon. Minka vältti

+mieluimmin noita sydämen hetkiä, jolloin voitiin varovasti mainita

+tulevaisuuden näköaloja ja tuumia; hänen kasvoihinsa tuli niin

+kärsivä peitetty ilme... Viime aikoina hän oli alkanut käydä niin

+levottomaksi, niin äkilliseksi käytöksessään, vavahteli säikähtyen

+ja arasteli kovin keskusteluita -- oli saanut monta kirjettä

+ja kirjoittanut -- Vaikk'ei Bente rouva koskaan olisi nähnyt

+päällekirjoitusta, olisi hän kuitenkin arvannut, että Minka oli

+Varbergin kanssa kirjeenvaihdossa. Ja nyt hän kuuli, että Varberg

+oli tullut näille seuduille ja asui asemalla. Hän oli varmaankin

+taas saanut Minkan kiedotuksi tuohon onnettomaan hypnootilliseen

+mystisismiin... Tuo hurmaantuminen, joka oli alkanut huumaamalla tai

+kiihottamalla yhtä erikoista tahdonkykyä ja sitten jatkoi repimällä

+hajalle koko ihmisen, nujertamalla kaiken luonteen ja itsenäisyyden,

+-- sen _täytyi_ loppua itsemurhaan! -- Bente näki epätoivoisena

+Minkan edessään tahdottomana meediona, -- kokeilijan uhrina -- hänen

+käskyjensä säiliönä -- elävänä ruumiina.

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Kjel astui verkalleen ylös portaita, seisahtuen väliin ja kokoon

+lyyhistyen. Hän haki äitiä kaikista huoneista, käveli kuin pimeässä

+ja seisahtui vihdoin hapuillen maitokamarin oven eteen... Hän

+kuuli Bente rouvan äänen mankelihuoneesta, jossa hän Minkan kanssa

+järjesteli ja pani liinavaatteita kokoon muuttoa varten. Kun Kjel

+melkein kompastui huoneesen, kalpenivat rouva Baarvigin kasvot äkkiä,

+jäykistyivät kuin jääksi ja kävivät niin teräviksi.

+

+Kjel oikasihe seinää vastaan ja voihki. Se ääni oli kuin käheätä

+alkua huutoihin, joista ei jaksanut tulla mitään... "Konkurssi,

+äiti -- käsketty kuulusteltavaksi kello kolme iltapäivällä --

+säästöpankista" -- sanoi hän katkonaisesti -- -- "ja -- ja -- illalla

+minut -- vangitaan -- minä tiedän sen"...

+

+Yläosa hänen ruumiistaan retkotti eteenpäin, ikäänkuin hän ei olisi

+jaksanut sitä kantaa, kasvot olivat vihertävän kalpeat, veltot,

+silmissä tuskaa, mutta suu idioottimaisesti selällään -- "Käy

+hullusti, -- äiti", -- mörisi hän käheästi, -- "läksin pakoon

+kotoa" -- --

+

+Endre tuli perässä ulkohuoneeseen, hän oli jo aikoja sitten

+ymmärtänyt asian. "Tässä on lasi konjakkia -- omaasi, Kjel, -- sinä

+tarvitset sen kyllä"...

+

+Kjel torjui pois lasin veltolla kädellä.

+

+"Sinun täytyy koettaa miehistyä -- --. Etkö -- etkö maistakaan

+--. Täytyy kestää kohtalonsa kuin mies -- vaikka minkä kohtalon

+-- ainakin säilyttää fasaadinsa, sen sanon sinulle -- ei saa

+aivan kokoon lyyhistyä -- -- muuta kuin kuollessa", -- lisäsi hän

+teatraalisesti.

+

+"Vankeus -- ehdoton vankeus"... änkytti Kjel käheästi. -- "Tässä,

+juo vettä, Kjel", -- sanoi rouva Baarvig -- "rupea -- istu tuolle

+tuolille".

+

+Kjel nieli pari kulausta vettä. "Iltapäivällä, äiti il-- --" hänen

+kätensä vapisi, niin että äidin täytyi ottaa lasi häneltä. -- "Älä

+nyt masennu noin kokonaan, Kjel", -- Bente rouva silitteli puoleksi

+tietämättään Kjelin kasvoja ja tukkaa, Kjelin huohottaessa taajaan.

+-- "Älä nyt vallan masennu... Sinun äitisi, joka on sinut kantanut ja

+synnyttänyt, Kjel, -- ei hylkää sinua."

+

+Kjel ikäänkuin ylönantoi... "Van -- -- vankeus" -- Hän istui tylsänä,

+pää retkallaan äidin kuivatessa hänen otsaansa. -- Endre alkoi

+kulkea edes takaisin käsivarret ristissä: "On hetkiä, ratkaisevia

+hetkiä, jolloin täytyy kohota saamaan yleiskäsitys asemasta, --

+koettaa päästä situatsioonin herraksi... Kun tavalliset porvarilliset

+käsitykset eivät enää pidä pystyssä -- kun on ikäänkuin joutunut

+yhteiskunnan rajojen ulkopuolelle, -- niin sihdataan asioita

+_toiselta_ kannalta -- valitaan tavattomia teitä" --. Hän kääntyi: --

+"Ymmärrätkö minua, Kjel --. Minä neuvon sinua heti pakenemaan maasta

+-- hautaamaan olemuksesi jonnekin Atlantinmeren toiselle puolelle

+-- -- itsesi tähden ja perheen tähden"...

+

+Kjel loi häneen tylsän katseen. Ilmeestä näkyi, ettei tässä ollut

+ajattelemistakaan minkäänlaista tarmokasta tointa. Endre heittäytyi

+seinäpenkille ja potkaisi vihaisesti jalallaan: "-- Asian näin

+ollessa tekisi mieli tosiaankin olla päättäväinen -- kerrassaan iskeä

+kirveellä Arntin dynamiittipatruunia tuolla varastohuoneessa...

+vallan joutua epätoivoon... keksiä mitä tahansa"... Hän tuijotti

+hetkisen Kjeliin -- "Kuule, Kjel, minä, sinun veljesi seuraan sinua

+iltapäivällä oikeussaliin, -- minä aion uhmata opinjoonia" --

+

+Minka levottomin tempauksin tuon tuostakin nousi ja taas istui,

+peitti silmänsä käsillään -- tuijotti värisevällä kauhulla veljeensä,

+murtuneeseen muotoon, joka tuskin pysyi pystyssä. Äkkiä hän

+ikäänkuin kädellään sokeasti työnsi vaikutuksen luotaan ja puhkesi

+vaikeroimaan: "Nyt minä voin sanoa omankin asian... Sinun se täytyy

+tietää äiti, --. Minä, -- minä en ole hennonnut surettaa sinua

+sillä ennen -- mutta nyt... Niin, minä olen vastannut myöntävästi

+Varbergille!... Minä en voi tehdä toisin, -- enkä tahdokaan",

+-- intoili hän hermostuneesti vallan suunniltaan. -- "Minä itse

+_tahdon_, äiti... seurata häntä, -- olen sitoutunut häneen... Hän

+rupeaa minun impressaariokseni ulkona maailmassa -- minä tulen

+meedioksi, valmistamaan sijaa uusille totuuksille"...

+

+Rouva Baarvigin silmät muuttuivat äkkiä kuin ilveksen silmiksi.

+

+"Sinä katsot minuun, äiti... Minä sanon sinulle, se on ollut sovittu

+asia Varbergin ja minun välillä jo alkukesästä saakka... Minulla on

+lahja. Hän kehittää minun omituista kykyäni... Minun _täytyy_ seurata

+kutsumustani"...

+

+Bente rouvan kasvot jähmettyivät... niihin tuli kauhistuksen kalpeus

+-- mielipuolisuuden varjo... Ilmassa ikäänkuin kaikui voi -- voi...

+pitkiä ääniä -- yliluonnollista vaikeroimista... Hän näki... näki...

+

+... Minkan istuvan haltioissaan, huiskutellen käsiään kuin tahdoton

+nivelnukke --. Se kulki hänen ohitseen tyhjyyttään naristen... Ja

+tuossa kävi tuo toinen, jolla ei ollut tulevaisuutta, ja laverteli

+dynamiitista... Kjel seisoi äkkiä seinän vieressä ja kaularaudat

+pistivät esiin molemmilta puolilta...

+

+Yht'äkkiä tuntui hänestä niin huimaavan rusentavan raskaalta,

+etteivät Arnt ja Massi -- Baarvigin nimi -- enää jaksaneet

+ylläpitää...

+

+-- Bente rouva katsoi jäykästi, pahaa tietävän vieraasti, kolmeen

+lapseensa... Hänen kivettyneet kasvonsa kävivät tuhkan harmaiksi,

+kalman kalpeiksi, kun hän meni varastohuoneeseen. -- Hän haki

+levollisena esille Arntin läkkirasian, jossa dynamiittipatruunit

+olivat, -- tarttui sitten kirveeseen ja iski hurjasti kauhusta

+kiljahtaen -- --

+

+       *       *       *       *       *

+

+Kello neljännestä vailla yksitoista aamupäivällä kuultiin seudussa

+kova räjähdys tohtorin talosta Elvsaetistä. Onnettomuus lienee

+tapahtunut siten, että jossakin säilössä ollut dynamiitti vahingossa

+oli syttynyt. Toinen puoli taloa oli raunioina, ja lankkujen ja

+tukkien välissä makasi neljä ruhjottua ruumista -- rouva Bente

+Baarvig ja hänen kolme täysikasvuista lastaan.

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIOBE***

+

+

+******* This file should be named 50337-8.txt or 50337-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/3/3/50337

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/50337-8.zip b/50337-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..ded7467
--- /dev/null
+++ b/50337-8.zip